V4 GT ’66 HARRASTAJAN PAKEILLA: Tapio Hartikainen TULEVA KLASSIKKO: Pieni ja rivakka Mini Cooper S MAINOKSEN IMUSSA: Ruisku tuli konehuoneeseen TASANOPEUSAUTO MAZDA 323 4WD TURBO ’87 AMERIKAN RAUSKU OPEL MANTA 1900 ’75 MÄKIPÄÄN DUETTO ALFA ROMEO SPIDER 1600 ’66 5/2023 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi CORSAIR Fo rd 5/ 20 23 Alf a Ro m eo Sp ide r 16 00 ’66 • Fo rd Co rsa ir V4 GT ’66 • M azd a E 22 00 ’84 • M azd a 32 3 4W D Tu rb o ’87 • Op el M an ta 19 00 ’75 • Tra ba nt 60 1 S ’89 36 84 80 -2 30 5 • PA L VK O 20 23 -3 6
Weteraanimoottorikerho Wanhan Woiman juhlavuosi Perinteiseen tapaan työnäytöksiä näyttelyitä musiikkia rompetori hyvää tunnelmaa... 30. Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.weteraanikonepaivat.fi www.weteraanikonepaivat.fi ANHA IMA W pe-la klo 10-17 su klo 11-17 30. Päivälippu 10 € Kolmen päivän lippu 20 € Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161, Oulainen Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. Waltakunnalliset Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät Weteraanikonepäivät 7.-9.7.2023 oulaisissa 7.-9.7.2023 oulaisissa Työtä ja juhlaa w w uu oo tt tt aa
TILAAJAPALVELU Puh. V anhojen vehkeiden markkinoita seuraillessa käy välillä niin, että kohdalle osuu aivan vastustamaton laite, jonka sitten hankkii ajoon tai projektiksi. Sitä katselee ensin kuvat, lukee lisätiedot, tekee hieman taustatutkimuksia ja kiinnostuksen orastaessa sitten ehdottaa tapaamista myyjän kanssa. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Taannoin tuli taas huomattua, ettei niin kutsuttua tosiostajaa noin vain löydykään. Näin tuppaa käymään siitä huolimatta, että on jo moneen kertaan päättänyt pitäytyvänsä senhetkisessä kalustossa. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Vajaan vuorokauden ja kymmenien yhteydenottojen jälkeen sain tarpeekseni ja otin auton pois myynnistä. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Tallissa on sittenkin tilaa COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty . Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ainakin summana numerosarjan ja hintapyynnin suhde täsmäisi huutokauppakeisarin tutuksi tulleeseen lausahdukseen. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Harri Onnila AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Virpi Miettinen, Kauko Ollila, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Tamas Vilagi, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Outi Mentula KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Taannoin tuli taas huomattua, ettei niin kutsuttua tosiostajaa noin vain löydykään. Mutta kun haluaa päästä vanhasta rassista eroon, huomaa pian, että myyminen ei nykyisin ole ostamisen kaltaista leppoisaa puuhaa. Ajattelin päästä siitä nopeasti eroon, ja siksi hinnoittelin sen markkinoiden halvimmaksi. Ostaminen onkin usein mukavaa puuhaa. Ehkä se oli kömpelö tinkimisyritys. Parhaimmillaan myyntioperaatio sujuu käänteisesti edellä kuvattuun nähden, eli käydään kohteesta kiinnostununeen kanssa yksityiskohtia läpi puhelimessa, otetaan kunto paikan päällä tarkempaan syyniin, ja mikäli laite vielä kiinnostaa, aloitetaan hintaneuvottelut järkeviä perusteluja käyttäen. Peli ei ole huippukuntoinen muttei projektikaan. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Siitä se viestiralli sitten alkoi. Ilmoituksen julkaisusta ei ehtinyt kulua kuin muutama minuutti, kun puhelin piippasi viestin merkiksi. Ehkä alhainen hintapyynti sai aikaan mielikuvan nopeasta käteisen tarpeesta, mikä puolestaan sai saalistajat ja helppoheikit liikkeelle. Välillä joku soittikin, mutta langan toisesta päästä kyseltiin vain sitä tiukkaa hintaa tai tarjottiin reilusti pyyntiä alhaisempaa summaa autosta sen enempää tietämättä tai utelematta. Ei tervehdystä, ei lähettäjän nimeä, ei itse asiassa ensimmäistäkään kirjainta, pelkkiä numeroita ja kysymysmerkki. 3 Pääkirjoitus. Ehkä olin arvioinut tilanteen väärin. Tallissani vaikutti olevan yksi ylimääräinen museoauto. Päätin, että tallissani on sittenkin tilaa kaikille romppeilleni. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Tarjouksia sateli, kummia kyseltiin ja viimeistä hintaa tivattiin. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Parhaassa tapauksessa laite osoittautuu paikan päällä kuvien ja puheiden mukaiseksi, jolloin päästään tinkimisen kautta omistajanvaihdosta suorittamaan
s. Tässä numerossa 4 5/2023 s. TAPAHTUMAT 69 Jawasakkiajo, Asikkala Jawasakki-kerho juhli 40-vuotispäiviään kokoontumisajojen merkeissä. Helsinkiläismies päätyi valinnassaan Bulgariasta löytyneeseen Trabantiin. Tästä pitävät huolen auton upea kunto sekä sen edustama US-malliversio – eikä pirteästä väristäkään ole huomion kannalta haittaa. 34 Opel Manta 1900 ’75. 57 Ammattikatsoja AJONEUVOT 16 Ford Corsair V4 GT ’66 Suomeen tuotiin aikoinaan vain muutama Ford Corsair. 24 Alfa Romeo Spider 1600 ’66 s. Vallan ainutlaatuiseksi tapaus käy, kun kyseessä on Suomeen uutena tuotu ja pitkälti alkuperäisessä olemuksessaan säilynyt yksilö. 24 Alfa Romeo Spider 1600 ’66 Ensimmäistä vuosikertaa edustava Alfa Romeo Spider on harvinaisuus jo sinällään. 38 Mazda 323 4WD Turbo ’87 s. Paikalle päristeli väkeä ympäri Eurooppaa. 44 Trabant 601 S ’89i s. 38 Mazda 323 4WD Turbo ’87 Pienoismallikauppias Pekka Stellberg etsi itselleen nelivetoista autoa tasanopeusluokkaan, ja onnistui hankkimaan kilpa-auton merkittävällä Suomihistorialla. 16 Ford Corsair V4 GT ’66 s. 34 Opel Manta 1900 ’75 Tuovisen perheen Opel Manta ei hevin jää huomaamatta. 44 Trabant 601 S ’89 Millaisen harrasteauton hankkii sellainen, jolla ei ole aiempaa kokemusta klassikkoautoista. Metsä-Vähälän perheeseen saatiin kaksiovinen GT-malli jo 1960-luvulla, ja monien kommelluksien jälkeen peli on yhä kunnossa ja vieläpä saman perheen hallussa. 48 Mazda E 2200 ’84 Siikaislainen ruuvaaja-tervaskanto Karl Lindén ottaa kaappiautoa tarvitessaan alleen vuoden 1984 Mazda E 2200:n, Härmän teillä jo harvinaiseksi käyneen japanilaisen umpipakuilmestyksen. 48 Mazda E 2200 ’84 s. 52 Mainoksen imussa s
64. 90 Kaukon kynästä s. 74 Kouvola Swap & Meet, Kouvola Rompetorin ja kokoontumisajon yhdistelmä houkutteli paikallisen raviradan täyteen erikoisautoja ja -prätkiä sekä osamyyjiä. 69 Jawasakkiajot s. 5 s. 74 Kouvola Swap & Meet s. 64 Tampereen mobilistien matkassa Keväinen kerhoreissu vie bussilastillisen harrastajia Tampereelta Pohjois-Pohjanmaalle ja takaisin. 86 Kumannon koottavat s. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Harrastekentän tuoreita kuulumisia, takavuosien erikoisuuksia ja tapahtumakalenteri. 90 Kaukon kynästä Pakinapalstalla setvitään ruotsalaisen lentokonetehtaan valmistamien autojen lukuisia hellittelynimiä. Tapahtuman yhteydessä järjestettiin entisöinnin laatukilpailu. 86 Kumannon koottavat Eero Kumanto värkkäsi uinuvalta näyttävän mutta tekniikaltaan ripeän pienoismalli-Volvon kilpuriaihion pohjalta. s. 70 SAHK:n retkeilyajot s. Tampereen mobilistien retkellä riitti tutkittavaa.. ARTIKKELIT 52 Suihkun kautta Polttoaineensuihkutusjärjestelmän yleistyessä uudesta tekniikasta tehtiin syötti autonostajien kalasteluun. 60 Harrastajan pakeilla s. 92 Tuleva klassikko Minin uusi tuleminen toi takaisin myös ikonisen Cooper S -mallimerkinnän. Nyt uudetkin Cooperit alkavat tulla harrasteikään. 57 Läheltä piti! Canon-rallissa vuonna -98 ammattikatsojan kameran eteen ei kaatoja osunut, läheltä piti -tilanteita senkin edestä. 64 Mobilistiretkellä s. 60 Harrastajan pakeilla Tapio Hartikainen ajoi viimeisen Päitsinsä 64-vuotiaana ja siirtyi sitten motocrossin pariin. 92 Tuleva klassikko 70 SAHK:n retkeilyajot, Pori Yksi kesän komeimmista ajotapahtumista ajeltiin Porin seudulla
Nykyään autolauttaliikenne on useimmille tuttua, kun Itämeren autolautoilla seilaavat niin risteilymatkustajat kuin rahtiliikenne. Valikoima naapurissa oli kadehdittavan monipuolinen kotimaan puoteihin verrattaessa. Volkswagen Classic Roadshow’n puitteissa paikalla on Volkswagenin henkilökuntaa ja ennen kaikkea poikkeuksellisia Volkkareita kuten maailman ainoaksi mainittu VW 411 -avo vuodelta -68 ja niin ikään avomallinen vuoden -50 HebmüllerKupla, Karmann-Ghian prototyyppi vuodelta -53, yksi vain yhdestätoista valmistetusta avomallisesta Karmann-Ghia typ34:stä vuodelta -61 sekä DDR:ssä valmistettu vuoden -78 VW Golf mk1. VOLKKARIERIKOISUUKSIA SUVI-SUOMESSA VW-harrastajien suunnalta kantautuu vinkki, että Saksan KarmannGhia-jaos ja Volkswagen Classic ovat tuomassa yhteistuumin Suomeen näytille poikkeuksellisia VWharvinaisuuksia Bug in Finn -tapahtumaan Ruoveden Haapasaareen 21.–23. Autoja lautalla Pieni ”BÖ” ei tullimiestä pelästytä. Pääsymaksuton Tullimuseo on avoinna koko kesän tiistaista sunnuntaihin kello 12.30–17.30. Tullimuseon näyttely kuitenkin osaltaan muistuttaa, että arkisella lauttaliikenteellä on ollut valtava merkitys Suomelle niin talouden kuin myös kulttuurin vinkkelistä. ProVanin osaamisalueiksi listataan muun muassa autojen korija sisätilamuokkaukset ja -varustelut, sähkötyöt mukaan lukien, ja yrityksellä on myös oma verhoomo. Kuten edellä viitattiin, autolauttaliikenteellä on ollut myös yllättävän suuri merkitys kulttuurimme muovautumisen kannalta. Ympärivuotisesta liikenteestä tuli kannattavaa, kun matkustajaliikenne painottui kesään ja rahtiliikenne täytti autokannet talvisin. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta U udessa teemanäyttelyssä ”Lautalla lännestä” tutustutaan autolauttaliikenteen ja Tullin yhteiseen historiaan 50-luvulta eteenpäin. Skandian kerrotaan aloittaneen liikennöinnin Turun ja Norrtäljen välillä keväällä 1961. Moni muistaakin ostosreissut Tukholmaan 80-luvulla, jolloin valikoima naapurissa oli kadehdittavan monipuolinen kotimaan puoteihin verrattaessa. Toisaalta tavaraliikenteen uudenlainen helppous toi mukanaan myös uudenlaista rikollisuutta”, luonnehtii museonhoitaja Janne Nokki Tullista. Tavaraa ei enää tarvinnut purkaa satamassa, vaan se kulki vaivattomasti rekkojen kyydissä satamasta toiseen. OVE EDELLEEN OSTOHOUSUISSA Viime numerossa kerroimme Triangle Motorin enemmistöosuuden siirtymisestä turkulaislähtöisen klassikkoja urheiluautojen erikoisliikkeen Ove’s Garagen omistukseen. ”Autolauttaliikenne mullisti aikanaan koko ulkomaankaupan. Helsinkiläisen Pompannapin rinnalla autolautta M/S Skandian uumenista on vuonna 1964 Turkuun putkahtanut myös herra länsinaapurista, komealla hakuvalolla varustetulla 93-Saabillaan. Museo sijaitsee HamiltonPolhem-kurtiinissa osoitteessa Suomenlinna B 20 D. Tullimuseo painottaa, että menneinä vuosikymmeninä monet läntiset ilmiöt kuten muoti, ruokavaikutteet ja kulutustottumukset saapuivat meille juuri meren yli autolauttamatkustajien mukana. heinäkuuta. Suomenlinnassa sijaitseva Tullimuseo avasi kesän myötä jälleen ovensa, ja autoilevalle kansanosallekin on museossa jotain erityistä koettavaa. Keijo Hakanen / Turun museokeskus 6 5/2023. Pian tämän jälkeen tuli tietoa Ove’s Garagen kasvun jatkumisesta, sillä yritys on ostanut toisen turkulaisyrityksen, autovarusteluun erikoistuneen ProVan Oy:n enemmistöosuuden
Vanajalinna tarjosi komeat, suorastaan aristokraattiset puitteet kokoontumiselle, mikä sopi kuvaan, sillä olihan Pyhimys-televisiosarjan pääosanäyttelijä Roger Moore englantilainen ja ensimmäiset 6 000 Pyhimys-Volvoa valmistettiin Englannissa mallinimellä P1800. S uomen Volvo 1800 -kerho ry:n eli Pyhimyskerhon perustava kokous järjestettiin 16. toukokuuta 1993 Hotelli Kumpelissa Heinolassa. 7. Tapahtuma alkoi kokoontumisella Ahveniston moottoriradalla, jossa autoilla ajettiin radalla kaksi kunniakierrosta. Kolmikymppinen kerho voi edelleen hyvin, sillä tällä hetkellä jäseniä on 211 ja kerhon rekisterissä yhteensä 160 Pyhimys-Volvoa. Kuluneen kolmen vuosikymmenen kunniaksi kerho järjesti lauantaina 10. Suomen Volvo 1800 -kerho viettää merkkivuottaan, sillä yhdistyksen perustamisesta on tullut kuluneeksi 30 vuotta. Ahvenistolta matka jatkui Hämeenlinnan keskustan läpi letka-ajona Vanajanlinnaan, jossa oli vuorossa Pyhimys-aiheista ohjelmaa, kerhon vuosikokous sekä illallinen, jonka yhteydessä kerho palkitsi ansioituneita jäseniään. Tämä kolmikko antoi komean näytteen Pyhimys-Volvon kahtena viimeisenä tuotantovuonna 1972–1973 valmistetusta 1800ESfarmarista. kesäkuuta juhlatapahtuman Hämeenlinnassa, jonne saapui yhteensä 25 autokuntaa. ku va t: M ar kk u Jy lh äs al o Kolmekymppiset Pyhimys-porukalla Ahvenistolla kävi Volvoja ihastelemassa myös muita kuin juhlatapahtumaan osallistuneita Pyhimys-kerholaisia
Autoja valmistavat maat tekivät niitä ensisijaisesti oman kansakunnan liikkumiseen, ja vientikauppa oli monesti toissijaista. Pisteosia pummaamassa M oni muistelee kaiholla aikoja, jolloin kaikki oli toisin. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Nykyään kuulee monesti valitettavan, että kaikki autot näyttävät ihan samanlaisilta. Ulkoisesti auto ei juuri edeltäjästään poikennut, mutta jostain syystä se ainut näkyvä muutos, eli takavalot päätettiin napata tähän muutamaa vuotta aiemmin esitellystä halpisauto Ministä, tosin kääntämällä ne kyljelleen. Kaiken malliset yksittäislyhdyt korvattiin kahdella standardinomaisella pyöreällä umpiolla, mikä eittämättä muutti kokoansa enemmän auton ilmettä. Tästä hyvänä esimerkkinä käy vaikkapa PohjoisAmerikan markkinoille valmistetut eurooppalaiset autot, joiden etulyhtyjä jouduttiin muuttamaan sikäläisen lainsäädännön mukaiseksi. Vai oliko sittenkään. Jokainen yksityiskohta näyttää olevan kuin samasta puusta veistetty. Menee vaikeaksi tunnistaa edes merkkiä, mikäli konepellin tai takaluukun logo ei satu vilahtamaan. Autotehtaat olivat itsenäisiä, ja merkillä kuin merkillä oli aina ikiomat, helposti erottuvat ja tunnistettavat pisteosansa. Oiva esimerkki tästä ovat ranskalaiset autonvalmistajat Renault ja Matra, jotka käyttivät samoja etuvaloumpioita hyvin erilaisissa autoissaan. Komponentit olivat mallikohtaisia, ja harvemmin niitä kaupattiin muille valmistajille, etenkään maan rajojen yli. Kurkataan hieman, minkälaisia poikkeuksia tästä nyrkkisäännöstä kuitenkin löytyy. Kuvissa esiintyvä monikäyttöautona tunnettu R16 ja urheiluauto 530 LX ovat yhteistä etulyhtyä lukuun ottamatta kuin yö ja päivä. MININ MAUSTEET Brittiläinen urheiluautomerkki MG esitteli päivitetyn version suositusta MGA-mallistaan vuonna 1962. PILKETTÄ SILMÄKULMIIN Auton valonheittimet rinnastetaan usein ihmisen silmiin. Teollisen vallankumouksen vanavedessä syntynyt autoteollisuus syntyi palvelemaan ennen kaikkea kansallisia tarpeita. Päinvastainen tilanne syntyy, kun asennetaan yksi ja sama valonheitin kahteen toisistaan poikkeavaan ympäristöön. Ne määrittävät auton yleisilmeen, ja pienikin muutos niissä saa aikaan yllättäviä ulkonäkömuutoksia. Teksti: Tamas Vilagi 8 5/2023. Tästä luonnollisesti seurasi, että kullakin maalla oli omat näkemyksensä siitä, millainen ja erityisesti minkä näköinen auton tulisi olla. Olkoonkin että molemmat autot tulevat samasta konsernista, ne eivät muilta yksityiskohdiltaan juuri enempää voisi toisistaan poiketa
Fordin ja GM:n V8:n lisäksi näissä oli muutakin lainattua, kuten vaikkapa takavalot. Välttääkseen ylivoimaisen kalliit moottorien kehitysja valmistuskustannukset, nämä Ferrarin ja Lamborghinin kilpailijat turvautuivat moottoripuolella amerikkalaisten merkkien valmiisiin tuotteisiin. Niiden lahjoittajina näissä alumiinivalmisteisissa erikoisautoissa olivat niinkin tavanomaiset ja kaukaiset lajitoverit kuin länsisaksalainen NSU Prinz ja ranskalainen Peugeot 204. Torinolainen Bertone vastasi sekä Alfa Romeo GT:n että ISO Grifon suunnittelusta, joten tässä valossa on luontevaa, että molemmat käyttivät takavaloinaan samoja, luontaisesti molempiin istuvia komponentteja. Elinkaareen mahtui kaksi sarjaa, jotka molemmat olivat ulkoisesti täysin Zagaton käsialaa, paitsi että kummassakin turvauduttiin lainatakavaloihin ja vieläpä maan rajojen ulkopuolelta. 9. LAINALAMPUT Kokonaan oma lukunsa ovat sellaiset 1960-luvun eksoottiset italialaiset urheiluautomerkit kuin Bizzarini, Intermeccanica ja ISO. Ranskalaisen, alemman keskiluokan Renault 8:n lamput istuvat yllättävän luontevasti Intermeccanicaan, mutta Fiat 124:n – tai tuttavallisemmin Ladan – takavalot Spyderissa ovat ehkä jo liikaa. KOREAT KORIT Urheiluja luksusautojen korittamiseen erikoistunut italialainen Zagato valmisti suuren kansansuosion saavuttaneen Lancia Fulvian Sport-malliversiota yhteensä kahdeksan vuoden ajan
Näin kuitenkin oli asian laita Ford Transit ja Matra 530 -parivaljakon kohdalla 1960-luvulla, sillä molempia vauhdittamaan oli istutettu kölniläinen vinkkelinelonen. Paljon muuta yhteistä ei näillä kahdella sitten olekaan. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta LAIDASTA TOISEEN Moottoreita on tunnetusti istutettu ristiin rastiin lukemattomina variaatioina läpi autohistorian, mutta harvemmin lienee samaa voimanlähdettä käytetty sekä pakettiettä urheiluautossa. Kyseinen moottori tarjosi sekä vääntöä raskaaseen tavarakuljetukseen, että potkua yli 170 km/h nopeuden verran kevyen lasikuiturakenteen siivittämiseen. 10 5/2023. Samaa Jaegerin mittaripohjaa on saanut tuijottaa ranskalaisen käyttöauto Panhard 24:n ja italialaisen superauto Lamborghini 350 GT:n kohdalla. Mittaristo sen sijaan taitaa olla se eniten huomiota herättävä yksityiskohta kabiinissa, ainakin kuljettajan näkövinkkelistä. Samojen pisteosien käyttäminen on ulottunut myös sisätiloihin, etenkin ikkunaveiveihin ja kahvoihin, joiden kohdalla tosin toiminnallisuus ajaa useimmiten ulkonäköseikkojen edelle
Koneella on useita etuja ja yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä. Tehokas kaksoisvasaramekanismi tarjoaa paremman tasapainon, enemmän tehoa ja vähemmän tärinää. Varustettu 2-nopeuksisella moottorilla, jossa on moottorin suojaus. 6290€ tuotenro 541443 4-pilarinostin akselikeventimellä 4500kg Laadukas nelipilarinostin hydraulisella akselikeventimellä ammattikäyttöön nostokyky 4500kg. Pora-/jyrsinpää nostetaan & lasketaan nostomoottorilla lohenpyrstöohjaimen avulla. Jännite (V): 400 U U TU U S! 189€ tuotenro 85450 Sorvinteräsarja 7-osaa Laadukas 7-osainen sorvinteräsarja kääntöterillä, toimitetaan puulaatikossa. Paineensäätö 0-8 bar. Teho (hv): 3 Enimmäispaine: 8 bar Säiliön tilavuus: 50 l Paino: 42.5 kg Liitäntäjännite: 230 V 399€ tuotenro 495037 59€ tuotenro 531933 Maaliruisku R-500 HVLP (High Volume Low Pressure) maaliruisku yläpuolisella muovisäiliöllä, 600 ml. ennen hitsausta. Mukana kaksi yleisliitintä ja öljy. Täydellinen kone pinnan ruosteen poistamiseen ja levyjen valmisteluun esim. Kaikki hinnat sis. 119€ tuotenro 541128 U U TU U S! 3690€ tuotenro 69427 Jyrsinkone BF45 Penkkijyrsinkone BF45 ilman asennonosoitinta. Nostokyky: 4500 kg Nostokorkeus: 1750 mm Minimikorkeus: 225 mm Ajosiltojen pituus: 4650 mm Akselikeventimen nostokyky: 2000 kg Akselikeventimen nostokorkeus: 475 mm Jännite: 230 V Sulake (A): C16 Kokonaiskorkeus: 2260 mm Mitat (PxLxK): 5670x3340x2260 mm Nosto-/laskuaika: <45 / <30 s www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Palteennostin 6 litraa ”Bazooka” Bazooka -mallinen kustannustehokas palteennostin renkaan reunan nostoon vannetta vasten korkealla ilmanpaineella. Täydellinen kaikenlaisiin tehtäviin kotona ja työpaikalla. 6-asentoinen vaihteisto. Varustettu painekytkimellä, varoventtiilillä, paineenalennusventtiilillä ja kahdella manometrillä säiliön paineen ja syöttöpaineen jatkuvaa seurantaa varten. Täydellinen korkeamman profiilin renkaiden asennukseen sekä renkaiden asennukseen leveille vanteille. Mukana vetotanko M12x1,75 mm ja erilaisia työkaluja. Soveltuu poraukseen ja pieniin jyrsintätöihin. Hiljainen induktiomoottori takaa hyvän luotettavuuden ja pitkän käyttöiän. Lisää suuttimia on saatavana lisävarusteena. Palteennostin on kädessä pidettävä laite, jossa on pistoolin kahva ja 6 litran säiliö, joka täytetään 8 baarin paineeseen. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. Turvalukkojen automaattinen kytkeytyminen nostettaessa, manuaalinen vapautus. Paino: 4,3 kg 249€ tuotenro 509658 Mutterinväännin 1/2” hylsysarjalla Tehokas 1200Nm mutterinväännin ergonomisella kahvalla ja komposiittimateriaalista valmistetulla rungolla. Mukana 1,5 mm suutin. Mukana 10 kpl 1/2” hylsyjä ja 125 mm:n jatke. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Koneessa on tehokas 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Sivusuunnassa säädettävä ajosiltojen etäisyys. U U TU U S! Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Karaa voidaan kallistaa 0-90° vasemmalle/oikealle. 119€ tuotenro 505183 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S!. Kun palteennostin on täytetty 8 baariin, se on valmis asetettavaksi vanteen reunaa vasten ja napin painalluksella kaikki säiliöstä tuleva ilma työntyy nopeasti ulos, laajentaen ja tiivistäen renkaan vanteen reunaa vasten rengas on siten valmis täytettäväksi loppuun normaalilla renkaantäyttöpistoolilla. Yhdistetty pora-/jyrsinkone. Kompressori 3hv 50litraa Vahva ja kestävä 1-vaiheinen täysautomaattinen öljyvoideltu kompressori kaksisylinterisellä pumpulla, suurella ilmakapasiteetilla ja tilavalla 50 litran säiliöllä. 1/4” liitoskierre
Pienikokoinen Tele-Instamatic ei tarvinnut paristoja, eikä siinä ollut säädettävää himmennintä sen enempää kuin sisäänleivottua salamalaitetta. 1970-luvun puolivälissä Kodak toi markkinoille kekseliäät Tele-Instamaticmatkakameramallit. Idea on lainaa menneisyydestä. Kaksi objektiivia teki 70-luvun Kodak Tele-Instamatic -matkakamerasta monipuolisen. Lisäksi valtaosa ihmisistä käyttää mieluummin yksinkertaista kuin monimutkaista valokuvausvälinettä. Helpot räpsyt V anhan sanonnan mukaan paras kamera on se, joka on mukana. Etikettejä on muutettu useaan otteeseen. päivänä vuonna 1953. KOSSUN PYÖREÄT Vuosikymmeniä Alkon myyntilistojen ykköstilaa hallussaan pitänyt Koskenkorva-viina tuli markkinoille heinäkuun 1. Polttoväli ja samalla myös etsinkuvan rajaus vaihtui näppärästi valitsimesta. Siksi kuvat otetaan järjestelmäkameran sijasta puhelimella. Puolen litran pakkauskoko säilyi ainoana 1990-luvulle saakka. Kännykkäkamera ei kuitenkaan korvannut järjestelmäkameraa vaan taskupokkarin, jollaisella suurin osa takavuosien valokuvista napattiin. Suosikkijuomalla on nyt ikää siis 70 vuotta. Kamera käytti Kodakin hieman aiemmin kehittämää kasettimallista 110-filmiä, jonka ansiosta lataaminen ei vaatinut lainkaan sorminäppäryyttä. Tuplasti mahdollisuuksia Markkinoilla vaikutti olevan kysyntää helppokäyttöiselle kameralle, joka kuitenkin tarjoaa käyttäjälle tavallista pokkaria runsaammat ominaisuudet. Mutta yksi asia erotti sen muista: kamerassa oli kaksi objektiivia, normaalipolttovälinen sekä teleobjektiivi. Moni halusi hyviä kuvia, mutta harva oli halukas tarttumaan ohjekirjaan. Perinteisen 38-prosenttisen rinnalle on tullut muita vahvuuksia. Nimeäkin on muutettu. Aivan samanlaisena kossupullo ei ole pysynyt. Alun perin raaka-aineena käytettiin perunaa, myöhemmin ohraa. Tele-Instamatic-kameroita markkinoitiin ja myytiin Suomessakin. Jotakuinkin kaikki valmistajat toivat markkinoille omat monipuolisilla säätömahdollisuuksilla ladatut taskukameransa, mutta järjestelmäkameran tavoin niiden ostajakunta rajoittui harrastajiin. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Matkapuhelimen kameraan on tilasyistä vaikea mahduttaa muuttuvan polttovälin objektiivia. Uutuuden käyttö oli hiottu äärimmäisen yksinkertaiseksi. 110-filmikasettien valmistuksen päättyminen teki pikkukamerat virattomiksi, mutta hiljattain kasetteja on alkanut jälleen ilmaantua markkinoille, minkä myötä hauskan kehitelmän voi halutessaan ottaa jälleen käyttöön. Itse sisältökin on muuttunut. Alun perin etiketissä luki ”Koskenkorvan viinaa”, sitten ”Koskenkorvan viina” ja lopulta kielioppia vastaan kapinoiva ”Koskenkorva Viina”. 12 5/2023. Siksi kännykkäkameroissa käytetään kahta tai useampaa objektiivia
Kymen automobiilikerhon ilta-ajelu Lähtö Korian mobiilihallilta, Koria Kymen automobiilikerho ry 26.7. Pohjanmaan Classic Motor Show Teuva Perälän kyläyhdistys ry Jperala@googlegroups.com 050 520 5599 1.7. Harrasteajoneuvotapahtuma Kosken Kohauksessa Koski Tl 29.7. 040 062 2422 1.–2.7. Suur-Saimaan ympäriajot Asikkala lähtö Mikkelistä Päijät-Hämeen Mobilistit ry 5.7. DDR-ajoneuvotapahtuma Tervakallion leirintäalue, Sastamala www.warreteam.com 19.–23.7. Raurasta Tehryt vanhojen ajoneuvojen kokoontuminen Lavian Tori www.raurastatehryt.fi 29.7. Classic Garage Himos 16.7. Rompetori Ahvenlammen leirintäalue, Saarijärvi Asko 0400 218398 21.–23.7. Bella Italia Mustialan kartano, Tammela 25.7. TAPAHTUMAKALENTERI HEINÄKUU 1.7. Hälläpyörämarkkinat Ahveniston moottorirata, Hämeenlinna Hämeen mobilistit ry 18.–20.7. Harrasteajoneuvojen kokoontuminen Salon tori Salon seudun ajoneuvoharrastajat www.ssah.fI 7.–9.7. Harrasteajoneuvomarkkinat Tykkimäen moottoriradalla Tykkimäki Jouko Peri, puh. Etelärannikon ajot Lähtö Fiskarsin torilta Sture Engström, 040 543 3535 sture.engstrom@saunalahti.fi 30.7. Waltakunnalliset weteraanikonepa ?iva?t Oulainen Vanha Woima ry Helinä Koskela 044 987 4003 rompetori: Martti 044 345 4919 8.7. Huru-ukko piknik vm. Kesä-Restauranta Teivon ravikeskus, Ylöjärvi Tampereen seudun mobilistit tammob.com 15.7. Bug in Finn Ruovesi Camping, Haapasaari lähtö Korian mobiilihallilta buginfinn.fi 22.7. Bothnia-ajot Pietarsaari Jakobstadsnejdens veteranbilssällskap rf 1.–2.7. 040 716 7659, www.kymenautomobiilikerho.fi 22.7. Liperin harrasteajoneuvotapahtuma Liperin Myllyn piha-alue, Liperi Liperin Elämystapahtumat ry 29.7. Veteraaniautojen Virrat Virrat Ylä-Pirkanmaan mobilistit ry 22.7. Suomen Volvo-kerhon kesäpäivä yhdessä Pyhimys-kerhon kanssa Mobilia, Kangasala Arto p. Borgward-Seuran ry:n vuosikokoontuminen Lehmirannan lomakeskus, Salo Kalle Ketonummi p. 040 5462 658 21.–23.7. 1955 ja sitä vanhemmille ajoneuvoille Gumbostrand Konst & Form, Söderkulla Hans Brummer, 040 031 7082 hans.brummer@autohistoriallinenseura.fi 13
Kauden päättyessä Kankkunen kruunattiin maailmanmestariksi neljännen kerran. Kanttiautokruising Tampere–Kangasala Tampereen seudun mobilistit 13.8. • Rallin mm-sarjan seitsemäs osakilpailu ajettiin Argentiinassa. Juha Piirosen sairastuttua tilalle tuli britti Nicky Grist. Britit kohtaavat Moottoripyörämuseo, Lahti 18.–19.8. Alun perin Elvis Presleyn ohjelmistoon kuulunut laulu oli lohkaistu UB40:n kymmenenneltä pitkäsoitolta Promises and lies. Syys-Restauranta Mobilian yläpiha, Kangasala Tampereen seudun mobilistit 26.8. • Renny Harlinin ohjaama ja Sylvester Stallonen tähdittämä seikkailuelokuva Cliffhanger sai Suomen-ensi-iltansa heinäkuun 2. Katteluksen perinnepäivät Alavus Katteluksen perinneyhdistys katteluksenperinneyhdistys@gmail.com 8.8. TAPAHTUMAKALENTERI ELOKUU 4.–6.8. Villen ajo -ajotapahtuma museoajoneuvoikäisille harrasteajoneuvoille lähtö Kotkasta Jouko Peri, puh. Heinäkuun lopulla julkaistun tilaston mukaan työttömänä oli lähes 519 000 henkilöä eli hieman yli 20 prosenttia työvoimasta. Tapiola 70 vuotta -ajotapahtuma Espoo, Espoon kaupunki SA-HK, Naisten automobiiliklubi 27.8. Kymen automobiilikerhon ilta-ajelu Hotelli Leikari, Kotka Kymen automobiilikerho ry 10.8. Museoiden ilta Kangasalla Mobilia Vehoniemen automuseo 10.8 Taiteiden yö Vaasa Vaasan Autoja moottorimuseo 11.–13.8. päivänä. Kymen automobiilikerhon ilta-ajelu Korian mobiilihallilta Koria Kymen automobiilikerho 25.–27.8. Koljonvirran rompepäivät ja Terva-ajot Iisalmi SA-HK Savon kerho ry 12.8. Juthbackamarkkinat Uusikaarlepyy Jakobstadsnejdens veteranbilssällskap rf 19.8. Kuopion ruska-ajot ja rompepäivä Kasarmipuisto, Kuopio SA-HK Savon kerho ry 26.8. Pargas Retro Parad ja Rompetori Retroajoneuvonäyttely Parainen pargasretrocars@gmail.com 050 092 6722 26.8. Mobilisti Jamb-O-Ree Moottoripyörämuseo, Lahti 26.8. 040 716 7659 www.kymenautomobiilikerho.fi 19.8. • Työttömien määrä ylitti puolen miljoonan henkilön rajan. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta HEINÄKUU 1993 • Radiossa soi listaykköseksi noussut UB40-yhtyeen Can’t help falling in love -kappale. Voittajaksi ajoi Juha Kankkunen Toyota Celicalla. ItäTähti 14 – Mersut Korialla Kymen Automobiilikerhon Korian Mobiilihalli Suomen Mercedes-Benz Klubi ry:n Kymenlaakson jaos 5.–6.8. Youngtimerajot Lähtöpaikka: Box, Sipoo Lasse Mäkelä 040 554 8372, bensaexpertti@gmail.com 26.8. Pikkola-piknik Pikkolan koulun omenatarha, Kangasala Tampereen seudun mobilistit 22.8. Drive In & Rock Nurmes Hyvärilä, Nurmes Timo Pelkonen 040 067 0674 18.19.8. Rallin ystävien suurajot Mobilia, Kangasala Rallimuseon ystävät ry, Mobilia 14 5/2023. Cruising & Swap Lappeenrannan ravirata King Street Cruisers of Lappeenranta ry 12.8. Idän ihmeet kohtaavat Manso Camping Ikaalinen Mika Suomalainen 040 090 6042 idanihmeetinfo@gmail.com 5.8. Kankkusen suoritus oli merkittävä, sillä kartturi vaihtui viime hetkellä
Palveluntarjoajat: LähiTapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiö, LähiTapiolan alueyhtiöt. 09 7742810 Ajattomat ajopelit (S422) 37,50 € Lisää korjausoppaita ja muuta mielenkiintoista luettavaa löydät verkkokaupastamme. Harrastajaystävällinen hintataso. Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. Auto 80-luvulla (S418) 34,90 € Uusimmat Alfamer korjausoppaat Tilaa verkkokaupastamme www.alfamer.fi tai p. Muistathan huolehtia hyvin kaikkien rakkaittesi vakuutusturvasta. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. Huom. Nyt myös laaja valikoima digitaalisia korjausoppaita! Autokirjat Alfamerilta VW Golf bensiini/diesel 2013-2016 (S426) Ford Transit Custom diesel 2013-03/2018 (S425) Skoda Fabia 2007-2014 (S364) UUTUS 29,95 €. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta
Metsä-Vähälän perheeseen saatiin kaksiovinen GT-Corsair jo 1960-luvulla. Monien kommelluksien ja kolhujen jälkeen peli on yhä kunnossa ja vieläpä saman perheen hallussa. Ei siis ihme, että moni ei ole sellaista luonnossa edes nähnyt. 16. Ford Corsair V4 GT ’66 Harvinainen BRITTI Suomeen tuotiin aikoinaan vain muutama Ford Corsair
Pertillä ei juuri sillä hetkellä ollut minkäänlaista aikomusta vaihtaa perheen ainoaa käyttöautoa uudempaan, mutta niin vain hän ajeli kotiin vuoden vanhalla Corsairilla. Jo pikkupoikana Corsairin rattiin Esa sai kokeilla Corsairin ajotuntumaa kotipihassa heti kun jalat ylettivät polkimille. ”Isäni tiedon mukaan Fordin maahantuojalle tuli vuonna 1966 neljä Corsairia. Siinä sitten hämmästeltiin yllättäen ostettua uutta autoa”, Pertin tytär Auli kertoo. Radalla ajettiin kierroksia kelloa vastaan. Asikkala K eväällä 1967 vesivehmaalainen maanviljelijä Pertti Metsä-Vähälä piipahti Etelä-Suomen Auto -liikkeessä Lahdessa. Ennestään tuntematon Fordmalli kiinnosti Perttiä kovasti. ”Mäkelän Olli taisi olla ensimmäinen, joka hankki farmarimalliseen Saab 95:een piikkinastoilla varustetut renkaat”, Esa muistelee. Mallia ei kuitenkaan päätetty ottaa myyntiin, ja kaikki neljä autoa myytiin maahantuojalla työskenteleville henkilöille”, Pertin poika Esa Metsä-Vähälä kertoo. ”Muistan hyvin vieläkin, kun isä tuli kotiin ja pyysi meidät pihalle katsomaan. 17. ”Olin silloin noin 12–13-vuotias. Niinpä mies hyppäsi saman tien Cortinansa rattiin ja lähti Espooseen ottamaan selvää, millaisesta autosta oikein on kyse. Talvisin paikallisen Autoliiton osaston järjestämä jäärata Vääksyssä oli oiva harjoittelumahdollisuus autolla ajoon. Suljetulla radalla ajamista saivat kokeilla myös nuoret, joilla ei vielä ollut ajolupaa yleisille teille. Isä istui kyydissä koko ajan mutta ei oikeastaan puuttunut millään tavoin ajamisen”, Esa muistelee. Aluksi ajettiin tavallisilla renkailla, mutta kierrosajat paranivat huomattavasti, kun käyttöön otettiin piikkipyörät. Mökille mennessä Esa sai usein ajaa hiljaisen mökkitien. Henkilökunnan kanssa jutellessa Pertti kuuli, kuinka Lahdessa juuri silloin käymässä ollut Fordin kuorma-autopuolen myyntipäällikkö mainitsi varaosapäällikkö Jorma Niemiselle, että hänellä olisi myytävänä Ford Corsair. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Virpi Miettinen Tien päällä taas! Esa Metsä-Vähälä kaiveli jokunen vuosi sitten pitkään tallissa pölyttyneen Corsairin esiin ja palautti sen ajokuntoon
Corsair palveli MetsäVähälän perheen arkiajossa, ja sillä ajelivat myös Pertin puoliso Iris sekä Esan sisko Auli. Esan oma projekti, isän sisarelta saatu VW Variant oli vielä autotallissa keskeneräisenä, joten Corsairiin kertyi kilometrejä reippaaseen tahtiin. Aikakauden mukaiset sumuvalot omistaja rakenteli yhdistelemällä parhaat osat kuudesta eri lampusta. ”Siellä jääradalla taisi syttyä polte kilvanajoon”, jokamiesluokassa sittemmin yli 40 vuotta kilpaillut Esa tuumailee. Corsairilla osallistuttiin myös useamman kerran Suomi-Ajo-liikennekilpailuun 1970-luvulla – jos aihe kiinnostaa, Klassikot-lehden numerossa 7/2010 on Suomi-Ajosta kertova artikkeli. ”Kun inssiajo oli läpäisty, ajoin oitis moottoripyörällä nimismiehen kansliaan anomaan väliaikaista ajolupaa”, Esa kertoo nauraen. Pitkän Vesivehmaahistorian omaava Ford Corsair kuvattiin auton ja Esa Metsä-Vähälän kotikylässä sijaisevalla Ilmailumuseolla. Niistä tehtiin traktorin peräkärryn valot sen jälkeen kun Hellat vaihtuivat H-nelosiin. Kokeneemmille kuskeille Esa ei pärjännyt mutta sai kuitenkin ihan mukiinmeneviä rata-aikoja. Autolla ajettiin monta reissua Rovaniemelle, jossa Pertin sisko perheineen asui. Etsinnässä on samanlaiset Hellan lisäpitkät kuin autossa aikanaan oli. Corsair siirtyi Esan nimiin kuitenkin vasta vuonna 1982 kilometrilukemalla 320 000. Omiin nimiin ”Isä oli jossain vaiheessa vaihtamassa Corsairia uudempaan käyttöautoon, mutta ehdotin, että hän antaisi auton minulle ja ostaisi itselleen uuden. Olin silloin vasta rippikouluikäinen”, Esa muistelee. Melko pian hankinnan jälkeen auton katto maalautettiin. Pojan toive tuli kuulluksi, ja Pertti lupasi antaa auton pojalleen heti kun ajokortti-ikä täyttyisi. Esa sai ajokortin vuonna 1975. Perhealbumeista löytyy valokuvia myös pienemmistä paikallisista liikennekilpailuista, joihin Corsairilla osallistuttiin ahkerasti. 18 5/2023 Ford Corsair V4 GT. Esa vei pyörän kotiin ja lähti Corsairilla hakemaan äitiään kotiin töistä Nurmisen kaupasta Vääksystä. ”Isän tuttu, kilpa-autoilua harrastava Pekosen Taisto hommasi meillekin piikkipyörät lainaksi.” Ajajat jaettiin kahteen luokkaan sen perusteella, olivatko käytössä vakiomalliset vai pitkäpiikkiset nastarenkaat. Huoltoa ja korjauksia Corsair oli alun perin kokonaan valkoinen. Valkoinen maalipinta on yhä alkuperäinen mutta moneen kertaan paikkailtu. Pienen neuvottelun jälkeen nimikirjoitus ja leima olivat paperissa
Keskiökupeista on jäljellä enää kolme pahoin naarmuuntunutta. ”Molempia etunurkkia olemme kolhineet, sekä isäukko että minä, minä ehkä enemmän”, Esa tunnustaa. Peräkontissa kuljetettu irtotavara on saanut aikaan muutaman kuhmun peltiin. Rakenteeltaan Corsair oli käytännössä Cortinan pidempiakselivälinen versio. Mallia valmistettiin Englannissa vuosina 1963–1970. Corsairin tekniikan osat ovat myös monilta osin identtisiä GTCortinan kanssa. ”Olen ajanut toisen auton perään, ja samoin kävi isällekin”, omistaja muistelee. Suunnitelmissa onkin vanteiden kunnostus ja uustuotantona valmistettujen keskiökuppien hankinta. Tuulilasi on onneksi samanlainen kuin esimerkiksi Cortinassa, ja uusi lasi on jo hankittuna. Pitkän matkan ajoa silmällä pitäen ajomukavuutta on parannet tu pehmeämmillä istuimilla ja paksummal la äänieristyksellä. Myös toinen takakylki on paikkamaalattu kertaalleen sen jälkeen, kun Elorannan Liikenteen bussin pyöränpultit piirsivät siihen kuvioita kaistanvaihtotilanteessa. Cosmic-vanteet on hankittu Motoralista vuonna 1968. Kaikkiaan Cor saireja valmistettiin yli 300 000. Ensi esittelyssä Lontoon autonäyttelyssä loka kuussa 1963 aikalaisistaan erottuva ja roh keasti muotoiltu nykyaikainen auto sai run saasti huomiota osakseen. 19. Varsinaisia ruostevaurioita ei oikeastaan ole ollut, ainoastaan kolarin jäljiltä on hitsattu pientä paikkapalaa repeämän päälle. Corsairista ja Cortinasta löytyy paljon yhteensopivia osia, muun mu assa etu ja sivulasit sekä korin sisäpaneelit. Corsairista valmistettiin henkilö ja farma rimalleja. Ulkoasu tuo mieleen Ford Thunderbirdin. Sedania valmistettiin kotimaan mark kinoille neliovisena, mutta erikoistilauksesta sekä vientiin sitä tehtiin myös kaksiovisena. Lahden Traktorin kaivinkonemyyjä Mikko Salminen pysähtyi vierelle ja tiedusteli hymynkare suupielessä Pertiltä: ”Ajatsie tervaksil?” CORTINAN JUURILTA Ford Corsairin suunnittelivat Cortina Mark 1:stä eli tähtiperästä tuttu tiimi, Roy Brown Jr, Charles Thompson ja Fred Hart. Takapääkin sai osumaa, kun toinen auto törmäsi Corsairiin. Vastaavaa neliovista mallia tuli teh taalta ulos 12 589 kappaletta. GTmallissa oli run saampi mittaristo, urheilullisemmat penkit, keskikyynärnoja sekä ulkoisena tunnusmerk kinä GTlaatat takasiivessä. Suu rin eroavaisuus Cortinaan nähden oli virta viivaisessa ulkoasussa. Kannentiivisteitä on vuosien mittaan mennyt lukematon määrä. ”Olen ajanut toisen auton perään, ja samoin kävi isällekin.” ”Tämä auto on kyllä soratietä nähnyt. Koko valmistuksen ajan kori pysyi samanlai sena, muutoksia tehtiin ainoastaan mootto riin, tekniikkaan sekä sisätiloihin. 1,5litraisella moottorilla varus tettu versio oli tuotannossa vuoteen 1965 saakka, ja sen yhteydessä käytettiin Consul lisänimeä. Loput vuodet tuotettiin V4ko neista mallia. Paikallaan on edelleen alkuperäinen tuulilasi, jonka pinta näyttää siltä kuin se olisi hiekkapuhallettu”, omistaja naurahtaa. Esa muistelee Pertin kertoneen, kuinka eräällä kerralla Lahteen mennessä Corsair jälleen kerran päästi höyryt pihalle kesken matkan. Artikkelissa esiteltyä kaksiovista Corsair V4 GT:tä valmistettiin ainoastaan 1 534 kap paletta. ”Myös minä olen kerran ajanut Corsairilla toisen auton perään”, Auli muistaa. Kaikenlaista on sattunut vuosien mittaan. Niiden lisäksi markkinoille tuli 18 kappaletta vuonna 1966 ensiesittelyn saa nutta Crayfordin koripajan tuottamaa avo mallia. Molempien autojen inspiraation lähde lienee Uwe Bahnsenin piirtämä sulavalinjainen klassikko, vuoden 1960 Ford Taunus P3. Vuonna 1965 esiteltiin V4moottorinen Ford Corsair 2000 GT
Kovin paljon osia ei huonokuntoisesta varaosa-autosta ole hyödynnetty, mutta jos niin ikävästi kävisi, että peltiä ruttaantuisi, olisi jotakin mahdollisuuksia saada oma auto kuntoon. Etuistuimien alkuperäinen ryhti on palautettu toppausta täydentämällä. Lukko paransi talviajo-ominaisuuksia, ja liukkaallakin kelillä auto lähti vaivattomasti liikkeelle. Corsairissa on toimiva Blaupunkt-radio. Auton keulaa komistaa aikakauden mukaiset sumuvalot. Sittemmin Corsairin kaasutin on uusittu ja sylinterinkannet vaihdettu vähemmän ajetusta varaosa-autosta. 20 5/2023 Ford Corsair V4 GT. Ne Esa rakenteli yhdistelemällä parhaat osat kuudesta eri lampusta. Keskiviikon iltalomalla Corsair hinattiin kotiin Vesivehmaalle, ja seuraavana viikonloppuna purettiin kone auki. Ainoastaan kuljettajan penkin kulunut reunaosa on vaihdettu. Kone on avattu kahdesti, sylinterit porattu, männät vaihdettu ja kampiakseli hiottu. ”Armeijaan Kouvolaan sunnuntai-iltana lomilta palatessa tuntui siltä, että joku vähän nappaa vastaan ja pikkuhiljaa rupesi öljynpaineet laskemaan ja naputus kuulumaan”, omistaja muistelee. Aikanaan oli tapana asentaa kaiuttimet oviin. Autossa aikanaan ollut Ford-merkkinen kasettisoitin on vielä tallessa, mutta se vaatisi korjaustoimenpiteitä. Näin jälkeenpäin ajatellen kaiuttimelle olisi voinut löytyä parempi paikka, jolloin oviverhoilu olisi saanut jäädä ehjäksi. Parisenkymmentä vuotta sitten Esa löysi ja haki Outokummusta varaosa-auton, pienemmällä 1,7 litran moottorilla varustetun hieman vanhemman yksilön. Myös vaihdelaatikko on avattu kertaalleen. ”Sen jälkeen ei ole ollut ongelmaa koneen kanssa, mutta tosin kilometrejäkään ei kertynyt enää kovin paljoa, kun sain Varianttini valmiiksi ja otin sen liikenteeseen”, Metsä-Vähälä huomauttaa. Pientä parantelua Timo Mäkisen kartanlukija Pekka Keskitalo asui lähistöllä, ja hänen välityksellä Corsairiin hommattiin Fordin rallitallin kautta kitkalukollinen perä. Istuimien verhoilut ovat lähes alkuperäiset. Pertti käytti osat koneistettavana ja parin viikon kuluttua kone kasattiin. Corsair palasi tien päälle entistä ehompana
”Autossa aikanaan 1960-luvulla olleet Hellan lisäpitkät jos löytyisi jostain, ruuvaisin ne heti paikalleen. 21. Girling-jarrutehostin on sijoitettu moottoritilan oikeaan etukulmaan. ”Jos joskus pitää ruveta karsimaan harrastekalustoa, Corsair on kyllä viimeinen, josta luovun. Samalla koukun kiinnitysputkiin saatiin asennettua polttoainetankin etureunaa kiviltä suojaava pelti. Tämä on omista harrasteautoistani paras ajettava. Kaksilitrainen V4 lähtee vetämään jo tuhannesta kierroksesta lähtien. Corsairilla voi ajaa reilumpaakin nopeutta, kone ei huuda vielä kahdeksankympin tai satasen vauhdissakaan.” Ford Corsair on myös lämmin auto ja sopii siksi hyvin talviajoon. Auto jaksaa mennä melko jyrkän mäen niin, ettei tarvitse vaihtaa pienempää. Jäykkä simpukkaohjaus on tosin raskas käyttää, mutta vauhtiin päästyään auto kulkee mutkittelematta eikä ole arka sivutuulelle. Omistaja kehuu Corsairin olevan varsin mukava ajettava. Isot levyjarrut ja tehostin tekevät jarruista jämäkät pienellä poljinvoimalla. Harmittavasti alkuperäiset eivät ole enää tallessa.” Etupenkkien verhoilun repeämät on keväällä korjattu. ”Ajan usein niin, että kakkoselta vaihdan suoraan neloselle. Corsairia liikuttaa Fordin V-nelonen. Corsair ei ole vielä museorekisterissä, mutta pienen puuhastelun jälkeen auton voisi viedä tarkastettavaksi. Matka-ajossa vaihteiden kanssa ei juurikaan tarvitse pelata. Pienen veneen kuljetusta varten teetettiin aikanaan vetokoukku Lahden Kolarityössä. Autolla on minulle suuri tunnearvo, ja luulen, että se säilyy suvussa vielä minun jälkeenikin”, Esa pohtii tarinatuokion päätteeksi. Penkit ovat säilyneet varsin hyväkuntoisina, sillä autossa oli pitkään 1970-luvun alun GT-Taunuksen korkeaselkänojalliset penkit
22 5/2023 Ford Corsair V4 GT. Lähtöpaikkana tässä kuvassa Sysmän Shell, jonka mainostarrat liimattiin konepeltiiin. Pertti ja Esa MetsäVähälä sekä Keijo Koskinen. Auli sai ajokortin kolmen vuoden kuluttua kuvan otosta, pikkuveli Esa vuotta myöhemmin. Auli ja Esa poseeraavat Corsairin kanssa kotipihalla vuonna 1972. Joukkue valmiina liikennekilpailuun. Taktiikkapalaverista otettu foto tallensi myös autossa olleen peruutusvalon. Sekä Esko JokiAnttilan Cortinassa että Pertti Metsä-Vähälän Corsairissa on komea rivistö valoja nokalla. Myös yleisöä kertyi vauhdikasta ajoa seuraamaan. Kuva vuodelta 1972. Metsä-Vähälän miehet osallistuivat Suomi-ajoon useamman kerran. Autot kuvattiin yleensä etuviistosta, mutta muitakin vinkkeleitä albumista löytyy. Piikkirenkaita saatiin lainaksi ja vaihdettiin autosta toiseen. Paikallisia liikennekilpailuja järjestettiin paljon 1960-1970-luvuilla
Museo on avoinna yleisölle kuluvana vuonna vielä heinäja elokuussa torstaista sunnuntaihin klo 11–16 (säävaraus). Tehostamaton simpukkaohjaus. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, takana jäykkä akseli lehtijousin. Teho 97 hevosvoimaa. Rengaskoko 165 x 13”. 01 Merkki ja malli Ford Corsair V4 GT 02 Vuosimalli 1966 03 Moottori Eteen pitkittäin asennettu nestejäähdytteinen ”Essex” V4. Iskutilavuus 2,0 litraa (poraus 93,7 mm, isku 72,4 mm). 04 Voimansiirto Neliportainen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella, takaveto. Edessä levyjarrut, takana 9” rumpujarrut, jarrutehostin. 08 Suorituskyky Huippunopeus 168 km/h 09 Valmistusmäärä Kaikkia Corsair-malleja valmistettiin vuosina 1963-1970 331 095 kpl, joista kaksiovisia GT-malleja 1 534 kpl. Lisätietoja löytyy Päijät-Hämeen Ilmailumuseon kotisivuilta www.lahdenilmasilta.fi 23. Jos kuvauspaikan lentovehkeet herättivät uteliaisuutta, niitä pääsee syynäämään tarkemmin Vesivehmaan lentokentän alueella sijaitsevassa museossa. 07 Mitat Pituus 448 cm, leveys 161 cm, korkeus 152 cm, akseliväli 256 cm. 06 K ori Itsekantava kaksiovinen teräskori. Omapaino 1 000 kg
Alfa Romeo Spider 1600 ’66 Ainut kertainen Ensimmäistä vuosikertaa edustava Alfa Romeo Spider on harvinaisuus jo sinällään. Vallan ainutlaatuiseksi tapaus käy, kun kyseessä on Suomeen uutena tuotu ja pitkälti alkuperäisessä olemuksessaan säilynyt yksilö. Hämeenkyrö 24
25. Käyttöautona hänellä oli MGA, joten varsin persoonallisella ja menevällä ajokilla hoituivat siihen aikaan myös arkisemmat ajot. Giulian hukkaamisen aikoihin Rane oli toiminut jo tovin Fiat-myyjänä Hatanpään valtatien varressa, jonne Tampereen Fiat-talo oli perustettu vuonna -67 aiemmin puutarhamyymälänä toimineeseen Hankkijan rakennukseen. Työelämään Rane oli lähtenyt jo nuorella iällä. Rane kertoi toteutumattomista Alfa-haaveista. Kiinnostus punaiseen avokkaaseen heräsi välittömästi, mutta tomera hintapyyntö leikkasi intoa yhtä nopeasti. ”Airikkala heitti minut sitten viritetyllä Taunuksella läpi kaupungin Herttoniemeen, ja vauhdikkaasti kuten rallimies vetää”, Rane naurahtaa. ”Olisin antanut minulla silloin olleen Moto Guzzi Californian vaihdossa ja liikenevät markat välirahaksi, mutta Alfa oli ostettavissa vain käteisellä”, Rane kertoo. Kun vielä perheen perustaminen kuului Ranen elämäntilanteeseen 60ja 70-luvun taitteessa, ei ollut ihme että kuumaverisen coupén sijaan autona palveli kohta Fiat 124 ja sen jälkeen 1500C. Hän oli nimittäin saanut tiedon autokauppiaana, mutta erityisesti ralliautoilijana tunnetun Pentti Airikkalan autoliikkeessä myynnissä olevasta Alfa Romeo 1750 Spider Velocesta. Kauppoja ei näin ollen syntynyt, mutta Airikkala tarjoutui heittämään Ranen Autonovolle Herttoniemeen, kun jutellessa oli käynyt ilmi millä asialla pirkanmaalainen oli pääkaupunkiin varsinaisesti tullut. Viimeistään tuolloin alkoi muodostua myös Ranen vahva suhde Fiat-merkkiin, mistä kertoi pian hankkimansa vuoden -25 Fiat. Rane nimittäin hankki parin vuoden ikäisen Alfa Romeon, vuoden -62 Giulia Sprint 1600:n, joka säilyi omistuksessa vuosikymmenen lopulle saakka. Modernimmasta italialaisesta autotekniikasta ja -estetiikasta hän siirtyi nauttimaan kesällä -65, mutta tässä tapauksessa ei kuitenkaan Fiatin ohjaimissa. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Kari Mattila ja Rainer Mäkipään albumi Rainer ”Rane” Mäkipää ajeli tällä samaisella Spiderilla vuosina 1976–1982, ja nyt heti 41 vuoden jälkeen uudelleen. Viisikymmenluvun lopulla linjakas itäsaksalainen, EMW 327/3 Sport Coupé vei hänet ensi kertaa oman kupeemallin ratin taakse, ja pian sen jälkeen alla oli puolestaan ehta englantilainen urheiluvaunu, AustinHealey 100. Hankkija jatkoi merkin parissa aiempien Fiat-myyntien ja -huoltojen toimesta, mutta perustamansa Autonovo Oy:n lukuun. Autonovolla Abraham Wetterin tie 4:ssä myyntiosastolla työskennellyt Erkki Karhu sattui huomaamaan, kenen reippaalla kyydillä paikalle oikein saavuttiin, ja tiedusteli mitä afäärejä hänellä Airikkalan kanssa oikein oli. Ensin painotalossa ja vain 15-kesäisenä hän siirtyi jo Tampereen Hankkijalle, alkuun juoksupojaksi, kunnes pääsi varaosapuolelle edeten sittemmin varaosamyyjäksi ja myöhemmin varaosapäälliköksi. T ampereen seudulta syntyisin oleva ja pitkään Hämeenkyrössä asunut Rainer ”Rane” Mäkipää aloitti autoilutaipaleensa 50-luvun puolivälissä ’37 Fordilla, mutta jo nuorella iällä hänellä oli silmää urheilullisempien korimallien suuntaan. Spider-kauppaa Asiat alkoivat vyöryä eteenpäin kesänkynnyksellä -76, jolloin Rane suuntasi noutamaan Seija-vaimolleen Fiat 133:sta Autonovolta Helsingistä. Hankkija ei autoista kiinnostuneelle nuorelle miehelle osoittautunut huonoksi valinnaksi, sillä Hankkija nappasi vuonna 1962 Fiat-maahantuonnin Finla Oy:ltä ja käynnisti pian toimet uutena Fiat-edustajana. Perhe-Fiatit eivät kuitenkaan tarkoittaneet, että menevämmät saapasmaan autoteollisuuden tuotteet olisivat jääneet Ranen kiinnostuksen ulkopuolelle
Lähinnä kesäaikaan, joskin auton rekisteritunnuksen numero pakotti talviautoiluun vähintään katsastuksen verran. Niiden hän epäilee johtuneen tuolloin autosta puuttuneesta alkuperäisen mukaisesta ilmansuodattimesta, kun Alfan kahden kaksikurkkuisen Weberin säädättäminenkään ei tasoittanut käyntiä odotuksienmukaiseksi. Silmien edessä oli helmiäsenhohtoisessa valkoisessa alkuperäisvärissään ollut 1600 Spider vuosimallia 1966. Ranen ei tarvitse luottaa pelkästään kuuluun miesmuistiin, sillä hän voi tarkistaa kokemiensa asioiden tolan laajoista päiväkirjoistaan. Kiinnosti tietenkin, mihin hän ihmeekseni kertoi, että hän hommaisi minulle sellaisen.” Karhu kertoi hämmentyneelle Fiat 133:n hakijalle, että hänen ystävänsä isä oli perheineen Oslossa ja heillä oli Alfa Romeo Spider. Asia sinällään tuli korjatuksi nopeasti, sillä kilpi oli aikanaan löytynyt ja tullut kaupassa auton mukana, mutta Rane oli jättänyt sen kiinnittämättä sopimattomana auton linjakkaaseen keulailmeeseen. Katsastusreissu helmikuulta -77 kertoo paitsi Hankkijan silloisesta Fiatkalustosta, myös Spiderin olemuksesta erikoisvanteineen. Autosta teki kiinnostavan, että se oli Suomen rekisterissä, ja tämä ilmeisesti jonkinlaisessa diplomaattikäytössä ollutta autoa käytettiin Suomessa kerran vuodessa katsastuksessa. Auto meni katsastuksesta läpi, mutta läänin katsastusesimies vaati autoon tilattavaksi uuden kilven”, kertoo Rane. Karhu lupasi selvittää olisiko auto mahdollisesti ostettavissa. Yhteisiä kesiä 70ja 80-lukujen taitteessa Hämeenkyröön siirtynyt BJN-1-kilpinen Alfa oli olemukseltaan lähellä alkuperäistä, joten runsaan kymmenen vuoden aikana auto oli saanut osakseen säädyllistä kohtelua. 26 5/2023 Alfa Romeo Spider 1600. ”Koeajoin auton ja tein siitä tarjouksen, joka ilokseni hyväksyttiin.” Mielihyvää korosti, että auton kauppahinta oli lähes sama kuin väliraha, jota Rane oli tarjonnut Airikkalalle Moto Guzzin lisäksi. Isompia murheita Rane ei muista Alfan ratissa kohdanneensa, mieleen on lähinnä jäänyt lievät käyntihäiriöt. Helmikuulta -77 on Ranen mieleen jäänyt siihen liittyvä episodi. Kotimaista somistusta olivat alumiiniset erikoisvanteet sekä korin kylkipokkauksiin jossain vaiheessa lisätyt metallinharmaat raidat. ”Alfan etukilpi oli hukkunut Norjassa, minkä seurauksena rekisteritunnus oli maalattu nokkapeltiin. Myönteinen vastaus saapui Norjan suunnalta, ja kun auto saapui katsastusreissulle alkukesästä -76 Suomeen, suuntasi Rane kärppänä Helsinkiin katsomaan millaisesta ajopelistä oli kyse. ”Erkki kysyi sitten minulta, että kiinnostaisiko minua tosiaan sellainen auto. Kesäisin kilometrejä siis taittui jonkin verran, mutta ajomääriin vaikutti osaltaan perhe-elämä, sillä koko perheen voimin ei kaksipaikkaisella sportilla liikkeelle tietenkään lähdetty. Pariin otteeseen Rane vieraili Alfalla Sports Car Club Helsingin tapahtumissa, ja vierailipa auto myös kyseisen kerhon urheiluautonäyttelyssä Helsingissä huhtikuussa -77. Mr. Fiatina tunnettu Rane on jo hieman harventamassa harrastekalustoaan, mutta Spider teki poikkeuksen: tämä oli saatava takaisin. Hieno avo-Alfa oli Ranelle mieluinen, mutta suuria määriä ajoa sille ei kertynyt
Tilauksessa oli nimittäin kohta jo uusi milanolainen menopeli, Alfa Romeo 1750 Berlina, jonka Suomen Koneliike luovutti huhtikuussa -68. Merkin harrastajat tietävät ilahduttavasti kertoa, että juttumme Spider 1600 ei ole ainut näihin päiviin selvinnyt Lindellin vanha Alfa, sillä vain ’68 1750 Berlina on poistunut rivistä iäksi. Päinvastoin. Rekisteröinti tapahtui vasta 13. 27. Montreal on hienossa alkuperäiskunnossa, ’72 2000 Berlina historic-rallikuosissa ja automaatti-Berlinakin tiettävästi varsin ehjänä aihiona. Alkuperäisen Suomi-yksilön kerrotaan rantautuneen maahamme jo lokakuun neljäntenä päivänä 1966, Asta-nimisellä rahtilaivalla. Auton varsinaiseksi käskijäksi ryhtyi tämän konttoritarvikkeiden tukkuliikkeen nokkamies, konsuli Lindell. huhtikuuta 1967, jolloin BJN-1-tunnukset saanut hohtavan valkoinen Spider luovutettiin ensiomistajalleen, helsinkiläiselle Oy Lindell Ab:lle. Ajan miehisestä urheiluautomeiningistä kertoo tupakansytyttimen sijoittaminen kädenulottuville, tärkeiden hallintalaitteiden joukkoon. Vielä maaliskuussa -75 Lindellille tiedetään toimitetun automaattivaihteinen 2000 Berlina. Suomeen saapuneen Spiderin ensimmäinen talvi on sujunut avoautolle otollisempia kelejä odotellessa ja kenties potentiaalisia asiakkaita kartoittaessa. Alfa-harrastajan suunnalta saamamme tiedon mukaan Suomeen saapui varhain myös toinen ’66 Spider 1600, mutta kyseessä oli vuonna 1971 saapunut muuttoauto. Lindellin merkityksellisyydestä Alfaasiakkaana kertoo, että muillekin kuin Spiderille järjesteltiin mukavan lyhyet, pieninumeroiset kilvet: ’72 Berlinalle ADZ-1, Montrealille AJC-2 ja ’75 Berlinalle LAK-1. Ensin maaliskuussa 2000 Berlina ja joulukuussa huima tapaus, ainoa maahamme uutena saapunut Montreal. Auto lukeutuu Spiderin mallivuoden -66 puolivälin tuotantoon, sillä valmistenumero on 661766; dokumentit kertovat, että ’66-mallisia valmistettiin vasemmanpuoleisella ohjauksella numeroilla 660001–663363. BJN-kilpinen Alfa ei säilynyt konsulin käytössä erityisen pitkään, mutta tämä ei johtunut mielenkiinnon loppumisesta italialaismerkkiä kohtaan. Alfa-harrastajien kokoamat tiedot kertovat konsulin Alfa-nälän vain yltyneen, sillä vuonna -72 tärkeälle asiakkaalle luovutettiin jopa kaksi Alfaa. Näyttävistä, kuljettajaa kohti suunnatuista lisämittareista voi silmäillä polttoainemäärää, öljynpainetta sekä jäähdytysnesteen lämpötilaa. ALFA-MIEHEN ASKELIA Alfa Romeon maahantuojana vuosina 1950– 1986 toimineen Suomen Koneliike Oy:n välittämänä maahamme saapui vain yksi ensimmäisen mallipolven Spider, artikkelimme ’66-mallinen yksilö
Teho 109 hv /6000 rpm, vääntö 139 Nm /2800 rpm. 07 Mitat Pituus 425, leveys 163, korkeus 129, akseliväli 225 cm. Edessä ja takana levyjarrut. 01 Merkki ja malli Alfa Romeo Spider 1600 02 Vuosimalli 1966 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Tilavuus 1570 cm 3 . Poraus 78, isku 82 mm. Paino 1010 kg. Takana jäykkä taka-akseli, tasauspyörästöön kiinnitetty kolmiotuki, pitkittäiset tukivarret, kierrejouset. 06 K ori Itsekantava avomallinen 2-ovinen teräskori, kangaskatto. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, päällekkäiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Puristussuhde 9,0:1. Vain tämä ’66 Spider 1600 saapui Suomeen uutena, toinen vastaava tiettävästi muuttoautona vuonna -71. 08 Suorituskyky Huippunopeus 185 km/h, 0-100?km/h 10,3 s. 28 5/2023 Alfa Romeo Spider 1600. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Takaveto. Kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia ja kaksi tupla-Weberiä ovat voimalinjan sielukkuuden ytimessä
Hankinnan takana ei Ranen mukaan ollut niinkään Spiderin ajettavuus eikä edes estetiikka, vaan tahtotila ja historia. Pieneksi sportiksi Spider tarjoaa riittävän tavaratilan kahden hengen pienelle lomareissulle. Kunnes tänä keväänä Ranen vieraillessa Arvoloilla kahvittelemassa tilanne muuttui. ”Reima sanoi, että voitaisiin nyt katsoa sitä Alfaa, mutta sillä on yksi määrätty hinta”, Rane kertoo. Näkyvimmät muutokset olivat ilmeisesti 80-luvulla keulalle lisätyt oranssit huomiovalot ja etukilven siirto puskurin alle. Pikantteja yksityiskohtia, joita ei entisöinnillä voi saavuttaa, ainoastaan menettää. ”Tämä oli sellainen periaatejuttu, että se on saatava takaisin”, Rane hymähtää ja jatkaa, ”Likatkin tykkäsivät kun hankin tämän”, viittaa hän tyttäriinsä, joille valkoinen avo-Alfa on pala heidän lapsuuttaan 70ja 80-lukujen taitteesta. ”Tätä en myy”, hän alleviivaa kotiin palanneen Spiderinsa äärellä. Arvoloiden toimesta ajoa kertyi tulevina vuosina erinomaisen vähän, mutta auton ylläpitoa ei kuitenkaan laistettu, ja se myös pidettiin kaiken aikaa rekisterissä. Hintaluokka osui kuitenkin myös Ranen ajattelemaan haarukkaan, joten niin Spider palasi viimein aiemmalle omistajalleen, eikä aikaa ollut vierähtänyt kuin himpun päälle 40 vuotta. Raila-rouva oli kuitenkin se, joka autosta kaupat teki”, Rane muistelee. Italian ystäville Kaikkiaan Spider oli Ranelle mieluinen, mutta niin vain automyyjän luonne ja kenties myös rakkaus erityisesti Fiateihin sai hänet myymään 15 vuotta vanhan ja vain runsaat 70 000 kilometriä ajetun Alfan. Alkuoperäisen kilven ohella etenkin SF-lätkä ja roiskeläpät ohjaavat ajatuksia puolen vuosisadan takaiseen Suomi-autoiluun. Odotus täyttyy Museorekisteriin ainutlaatuinen Suomi-Alfa siirtyi jo heinäkuussa -92. Tässä vaiheessa Suomi-Spiderilla alkoi erityisen seesteinen vaihe, vaikkei Ranekaan ollut Alfalla tuntuvammin kilometrejä tahkonnut. 29. Varapyörä sijaitsee kontin pohjalevyn alla. Autossa olleiden erikoisvanteiden tilalle Arvolat hankkivat automallin omat peltivanteet ja kapselit. ”Reima on suuri Italian ystävä, mikä varmasti vaikutti hänen kiinnostukseensa Alfa Romeota kohtaan. Näin jatkui vuodesta ja lopulta vuosikymmenestä toiseen, minkä ansiosta harvinainen Spider säilytti auton varhaisvuosia henkivän asunsa kylkien leveitä vauhtiraitoja myöten. Siinä vaiheessa Rane oli jo pitkään haikaillut Alfaa takaisin itselleen, mutta ajoittain suoritetuista tiedusteluista huolimatta Spider oli ja pysyi Arvoloiden tallissa. Ja vaikka lukuisia harraste-Fiateja omistava Rane on jo harventamassa kokoelmaansa, niin Alfa ei lukeudu hukattaviin. Kauaksi Spider ei siirtynyt, sillä auton osti naapurustossa asuva Reima Arvola lokakuussa -82
V ielä kesän vehreyttä odottavan hämeenkyröläisen pihapiirin äänimaisemaa hallitsee mustarastaan huilumainen laulelu, kunnes sen ääniraidan rinnalle ja ylikin nousee Milanosta aikoinaan Suomeen eksyneen ja tänne asettuneen vieraslajin soitto. Tiettävästi ainoa Suomeen uutena ostettu Alfa Romeo Spider 1600 on valmiina kevätretkelle. Duettoa kuunnellen Patinoituneessa alkuperäiskunnossa olevalla Duetto-Spiderilla kurvailu vie matkalle 60-luvun italialaiseen avoautoiluun sinivalkoisilla mausteilla. Samalla se on valmis tarjoamaan pienen aikamatkan menneiden aikojen urheilulliseen avoautoiluun, sillä auto on käytännössä Alfa Romeon tuotantolinjan jäljiltä, ainoastaan vuosien antamalla patinalla höystettynä. Nopeasti sahaava starttaus, sen jälkeen empien pirkanmaalaista kevätilmaa haukkova rytmin haku, kunnes ääni tasaantuu hieman vaeltavaksi rallatukseksi. 30. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Kari Mattila Mahdollisuutta ihmetellä, saati ajaa alkuperäistä ensimmäisen mallipolven SuomiSpideriä ei tarjoudu kovin usein jos koskaan. Helmiäinen valkoinen on hieman himmennyt, etulyhtyjen korimuotoja seuraavat muovikuoret kellastuneet ja naarmuja kertynyt sinne tänne – mutta kehenkä meistä eivät vuodet jättäisi jälkiään
Kiepautamme vielä vasemmalta viiksestä ajovalot päälle, minkä jälkeen kaikki alkaa olla valmista. Äänimaailma ei ole jykevä, vaan pikemminkin kepeä ja vimmainen. Nyt on kuitenkin luvassa pieni kiepaus roudanrikkomalla asfalttiväylällä, joten kiinnitämme kivannäköiset mutta arjessa hieman epäkäytännölliset nelipiste-Britaxit, jotka Alfaan on sen Suomi-elämän aikana lisätty. Kepeää Valokuvaajan viitan harteilleen ottanut päätoimittaja jää pois kyydistä muutamia ohiajokuvia varten. Pitkä käyttämättömyys, kenties hieman väärään kohtaan taittuva sufletti ja kattorangan nihkeät nivelet eivät kuitenkaan anna katon taittua aivan alas asti. Polkaisemme hiukan kaasua, ja kahdella ketjukäyttöisellä kannenyläpuolisella nokka-akselilla toteutettu 1 570-kuutioinen nelonen heristää virkeästi moottorinyrkkiään. 31. Ja millaisen ohjauspyörän! Kolmipuolainen lakattu puuratti suorastaan pyytää ottamaan itsestään tiukan tai rennon otteen – sen mukaan onko edessä pyrkivä eteneminen polveilevalla pikipolulla vai laiska näyttäytyminen rantabulevardilla. Kakkospykälä silmään ja kauhamitalla kaasua. Liikkeelle Aiemmin pihaa hipistellyt tihkusade on tauonnut, joten koleudesta huolimatta keli kutsuu kokemaan Spideria katto avoinna. Olemus ei näin juuri vie ajatuksia vuoden -67 Miehuuskoe-elokuvaan, jossa Dustin Hoffmanin roolihahmo kurvaili punaisella Spiderilla, mutta Suomi-tunnelmaa avoautoilu katto ylhäällä kieltämättä vain lisää. Reikäinen ja urainen seututie ei ole Spiderin mieleisintä temmellyskenttää, mutta tilanne vaatii silti kannustamaan Italian lahjaa hetkeksi kerkeämmälle laukalle. Ympäri kääntäessä välittyy tietous 2,25 metrin akselivälille rakennetun Spiderin ketteryydestä. Siitä huolimatta, että sufletti peittää ohjaamokaukalon, solahtaa yli 185-senttinenkin kuljettajakokelas ratin taakse ilman mustelmia. Tunnetta korostaa, että kuljettaja ei istu kuin puolisen metriä takaakselin etupuolella. Pihatien luiskasta asfaltille kääntyessä käytän kierroksia varmuuden vuoksi tarpeettomankin reippaasti, mutta kakistelua ei ilmene, vaan Alfa kuopaisee liikkeelle innokkaasti. Vaihdekeppi sijaitsee aikakauden Alfoille ominaisesti kohtuullisen kaukana edessä, mutta korkealla, joten hienoisen kurkottelun vastapainoksi keppi ei ole järin pitkä ja sen ansiosta varsin lyhytliikkeinen. Pihassa pakin ja ykkösen käyttely antaa lupauksen laatikon täsmällisyydestä ja samalla auton vähäisistä ajokilometreistä – mittarissahan seisoo vain hieman yli 78 000 kilometristä kertova lukema. Otamme ensimmäiset sadat metrit tunnustellen Spider luonnetta, mutta se tuntuu hyväksyneen meidät nurisematta, sillä veto on tasaista, ohjaus välitön ja isommatkin vaihteet löytyvät empimättä – viitosvaihdekin, sillä tahtoi suorastaan unohtua, että sellainenkin hienous on tietenkin mukana, kun kyseessä on Alfa Romeo. Sinivalkoisesta historiasta antavat osviittaa näkyvimmin ehdat Alfa Romeo -kuraläpät, molempiin etusiipiin kiinnitetyt tarvikemalliset taustapeilit, keulan huomiovalot sekä alkuperäisen rekisterikilven alapuolelle perään kiinnitetty SF-lätkä. Alfa on hetkessä juonessa mukana ja alkaa kerätä vilkkaasti lisää kierroksia tauluun. Ajelen muutaman kerran edestakaisin tapahtuman ikuistamiseksi, ja samalla on mahdollisuus kerätä lisää havaintoja Alfasta lyhyiden yhteisten hetkiemme aikana. Kahdella kannenyläpuolisella nokka-akselilla toteutettu 1 570-kuutioinen nelonen heristää virkeästi moottorinyrkkiään. Emme halua yrittää asiaa voimankäytöllä, joten päädymme nostamaan katon takaisin ylös
Palautamme Spiderin takaisin kotiinsa ja annamme pihapiirin ylimmän äänioikeuden takaisin mustarastaalle. Maantietä taittaessa tulee vielä kiinnittäneeksi huomiota Spiderin eheään ilmeeseen, mikä välittyy paitsi teknisenä toimivuutena, myös kokonaisvaltaisena napakkuutena. Kerran elämässä Poimin huhtikuun värittömästä maisemasta värivalokuvamiehen kyytiin, ja lähdemme palauttamaan Alfaa takaisin kotipihaansa. Kolmipuolainen puuratti, patteristo pyöreitä mittareita ja menevä voimalinja lämmittävät koleanakin päivänä. 32 5/2023 Alfa Romeo Spider. Ergonomia on kohdallaan sekä leppoisaan että hieman pyrkivämpäänkin ajotilanteeseen. Tehoa on 60-luvun puolivälin 1,6-litraiseksi moottoriksi rapsakasti, valmistajan mukaan 109 hevosvoimaa, eivätkä vuosikymmenet ole hälventäneet menohaluja. Sinänsä Alfan joka nurkassa olevat levyjarrut purevat nytkin tasapainoisen oloisesti ja tarjoavat eväät vauhdin nujertamiseen. Voi tosin olla, että vähällä käytöllä olleen auton jarrujen herkistelyllä tilanne paranisi pienellä vaivalla. ”Tämä on varmasti ainutkertaisia mahdollisuuksia päästä kokemaan miltä tällainen auto on tuntunut kutakuinkin uutenakin.” Maailmalla kiiltokuvamaisiksi entisöidyt ovat oma lajinsa, mutta alle 80 000 kilometriä ajettu, käytännössä valmistajan jäljiltä oleva Spider 1600 on ainutlaatuinen säilymä. Osansa suorituskyvylle antaa auton keveys: mikään hento hattara ei Spider noin tonnin omapainoillaan ole, mutta voimavaroihin nähden sopiva yhdistelmä keveyttä ja rakenteellista tukevuutta. Pohdin asiaa ääneen, mihin päätoimittaja vastaa lakonisen punnitusti. Jarrulle siirtyessä kuluneet vuodet hieman tuntuvat, sillä poljinta saa runtata ronskisti reilumman hidastuvuuden saavuttamiseksi
Etupää pysyi ennallaan viistompaa tuulilasia lukuun ottamatta, mutta pyöreä takaosa muovattiin kuin veitsellä leikaten hienoisen viistoksi. Tilanne oli pikemminkin päinvastainen, sillä merkin ystävät ja asiakkaat olivat tottuneet urheilullisten kaksipaikkaisten avomallien vahvaan läsnäoloon Alfa Romeon elämäniloa huokuvassa mallistossa. Voimanlähteiden osalta suunta oli 70-luvun alussa kohti suurempaa, kun vuonna -71 saapui Alfa Romeon 2000-mallisarjan siivittämänä ensin 1 926 kuutiosenttimetrin ja 132 hevosvoiman 2000 Spider Veloce, joka tuli pian korvaamaan 1750-version. Seuraavana vuonna mallistoon palasi 1,6-litrainen vaihtoehto, 103-hevosvoimainen Spider 1600 Junior, jonka rinnalla 1300 Junior jatkoi vuoteen -77 saakka. Tuskinpa Alfa Romeon pakeillakaan silti arvattiin, että esitellyn Spiderin mallikaari venyisi lopulta lähes 90-luvun puoliväliin saakka. Ennen väistymistään tuotannosta vuoden -93 aikana, kohtasi Spider vielä yhden ulkonäköä muovanneen päivityksen vuonna -90; loppupään mallin tunnisti korinvärisistä muovipuskureista sekä takapäästä, jota koristivat matalat ja leveät takalyhdyt. Vuodelle -70 Spider sai viistetyn muodon peräosaan. Pininfarinan muotoilemaa Alfa Romeo Spideria valmistettiin vuosina 1966–1993 yhteensä 124 105 yksilöä. Uusi, valmistajan tyyppinumeroinnissa koodia 105.03 kantanut Spider 1600 saapui korvaamaan Alfan mallistossa 60-luvun alkupuoliskon hurmanneet mallisisaret, Giulian ja Giuliettan Spiderversiot. Kuvassa Spider 1300 Junior vuodelta -73. Mallivuodelle 1970 Spider sai ensimmäisen ja käytännössä ainoan suuren koripäivityksensä. SPIDERIN PITKÄ VIEHÄTYS Alfa Romeon esitellessä Spider 1600 -mallinsa keväisessä Geneven autokatselmuksessa vuonna 1966, ei se iskenyt lapionkärjellä neitseellisen roadster-maaperään. Kahden ensimmäisen mallivuoden Spider tunnetaan lempinimellä Duetto. Sylinteritilavuudeltaan 1 570-kuutioisen ensiversion, sittemmin lempinimen Duetto saaneen Spider 1600:n tuotanto ei kestänyt kuitenkaan kuin kaksi vuotta ja 6 325 yksilöä, sillä jo sesongille 1968 oli valmistajalla esitellä päivitetyt tuotteet. Näin ollen mallistoa laajennettiin esittelemällä sekä tehokkaampi, 1 779-kuutioinen 118-hevosvoimainen versio, mutta myös edullisempi, 89-hevosvoimainen 1 290-kuutioinen Spider-variantti. Duetton tilalle saapui alkuvuodesta -68 ensin 1750 Spider Veloce ja kesällä Spider 1300 Junior. Spiderin hätyytellessä malli-iältään aikuisuuden portteja, sai se vuonna -83 osakseen auton klassista ulkonäköä ravistelleen päivityksen – kumipintaiset puskurit ja niin ikään kumisen takaspoilerin. Vuoden -83 mainoksen perusteella Spider palvelee sujuvasti myös hiihtoloman ajopelinä. Spiderin tarina jatkui Alfa Romeon mallistossa tämän jälkeenkin, mutta etuvetoisen mallipolven merkeissä. Kaasuttimien tilalle oli tuotu elektroninen Bosch Motronic -polttoaineensuihkutus, ja moottorin jatkoksi oli saatavilla myös kolmiportainen automaatti. Särmikkäämpi perämuotoilu koski niin 1750 Spider Velocea kuin Spider 1300 Junioria. 33. Japanilaismainoksessa vuodelta -87 ovat Quadrifoglio Verde -versiossa näkyvässä roolissa kumipintaiset puskurit ja spoileri, jotka oli esitelty Spideriin vuonna -83
Opel Manta 1900 ’75 Amerikan malliin Tuovisen perheen Opel Manta ei hevin jää huomaamatta. Varkaus 34. Tästä pitävät huolen auton upea kunto sekä sen edustama US-malliversio – eikä pirteästä väristäkään ole huomion kannalta haittaa
A ikoinaan oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että riittävän pitkä väliaikainen asuminen ulkomailla esimerkiksi työkomennuksen myötä hyödynnettiin omaa ajokalustoa kohentamalla. Sen sijaan saatettiin hankkia eurooppalainen automalli, jota oli helppo perustella niin ajamisen kuin ylläpidon taloudellisuudella. Autovalintaa ohjasi myös ajatus tuliaisen myöhemmästä elämästä: omassa käytössä fiksu voimanlähde sekä varustelu toivat taloudellisuutta, ja miksei sellainen ollut käyttöautoiässään myös helpommin myytävissä eteenpäin. Varsinkin Yhdysvalloista saapui muuttoautona rautaa, jonka hankkiminen kotimaasta olisi ollut suurimmalle osalle suomalaisista taloudellinen mahdottomuus tai ainakin järjen äänen kuulumattomissa. Jos Amerikan ihmemaasta hankittu ajopeli oli tarkoitus pitää kotimaassa omassa käytössä, ei energiakriisin jälkeisessä 70-luvun Suomessa valinta enää välttämättä kohdistunut USA:n oman autoteollisuuden tuotteisiin. Emme tiedä suorittiko Yhdysvalloissa vuonna -75 asustanut suomalainen edellisen kaltaisia pohdiskeluja, mutta mahdollista se on. Muuttoautojen myötä meillä kuitenkin päästiin ihailemaan kotikonnuille palanneiden leveitä amerikanrautoja. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Tuukka Erkkilä Ikkunakarmittoman oven takaa paljastuvat keinonahkaverhoillut istuimet, jotka saivat takaisin alkuperäistä hohdettaan puhdistuksen ja uusittujen toppausten myötä. Autolle hankintahetkellä kaavailtua roolia ei voi kuin arvailla, mutta päätyminen automaattivaihteiston sijasta manuaaliin, samoin ilmastointilaitteen uupuminen, antavat viitteitä Mantan hankinnasta nimenomaan tulevaa Suomi-käyttöä ajatellen. Ajoittain jopa kahdeksan sylinterin höpötystä, jos katajainen kansanluonne ei ollut ohjannut pitäytymään tolkullisesti kuudessa. 35. Mailimittari vihjaa auton alkuperäisestä markkina-alueesta, manuaalivaihteisto puolestaan epäsuorasti suomalaisesta ensiomistajasta. Uusi auto nimittäin ostettiin, okrankeltainen Opel Manta, joka seuraavana vuonna matkusti omistajansa vanavedessä Suomeen, Klaukkalan seudulle. Niin tai näin, Manta asettui klaukkalalaisomistajan ja hänen lähipiirinsä huomaan aina 90-luvun lopulle saakka
”Moottorissa on jonkinlainen bensiinihöyryjen keräysjärjestelmä, joka on fyysisesti edelleen paikallaan, muttei nykyisellään käytössä.” Yhdysvaltoihin vietiin 1,9-litraista Mantaa mallivuonna -75 ainakin kahtena eri päästöversiona: tiukimpien määräysten Kaliforniassa moottori luovutti 78 hevosvoimaa ja muualla 82 hevosvoimaa. ”Puskurien keskikumeissa on metalliranka sisällä, ja etupuskurista se oli hävinnyt käytännössä kokonaan. Tarkkasilmäiset laittavat merkille myös US-versioissa käytetyt äärivalot sekä rauskumerkkien puuttumisen, ne kun jäivät Manta A:sta pois tuotannon loppuvuosina. Parikymppisenä alkoi työelämä ja autoharrastuskin. Minulla oli B-mallin Asconaa ja sitten myöhemmin Audeja”, kertaa Hannu autoiluelämänsä alkuvaiheita. Samaan aikaan Suomessa vastaava Manta ahmi maantietä 90 hevosvoimansa turvin. Aiempien laajojen kiiltävien metallipintojen sijaan puskureita pinnoittivat nyt kumilistat ja -tyynyt. Sain hankittua varaosa-autosta paremman puskurin, ja puskurit maalattiin kromimaalaamossa metalliefektillä.” Muutoin Mantan ”amerikkalaisuus” ei juuri kokonaisuudessa näy, mitä nyt mittariston vieressä on Fasten seat belt -valo, joka sammuu turvavyön kytkemisellä. ”Ajoin siihen aikaan hieman linjaautokeikkaa, ja olinkohan Mikkelissä tuolloin, kun luin Keltaisesta Pörssistä Klaukkalassa myynnissä olevasta A-Mantasta.” Hannu innostui USA-mallin Opelista sen verran, että päätyi neuvottelujen jälkeen ostamaan sen näkemättä. Autoon valitut kapeavalkosivuiset renkaat sopivat tyyliin erinomaisesti. Asiaan vaikutti Klaukkalan seudulla ollut tuttava, joka kävi katsomassa Mantaa ja lupasi ajaa tuoreen hankinnan kohti Savonmaata. Kunnostusvaiheessa turvapuskurit sen sijaan aiheuttivat ylimääräistä työtä. Seuraavalle vuodelle haaste vain kasvoi, kun takatörmäysnopeuskin kasvatettiin viiteen mailiin tunnissa ja törmäys kiinteään seinään vaihtui heiluritestiksi, joka suoritettiin noin 11 senttiä korkealla ja 60 senttiä leveällä painolla. Useimmat autonvalmistajat vastasivat haasteeseen suurikokoisilla puskureilla, joissa törmäysvoimaa sitoivat rakenteeseen kätketyt iskunvaimentimet. ”Elämään tuli muita kuvioita. Selkeästi klassikkoikäisen Opelin omistajaksi hän päätyi seuraavan vuosikymmenen lopulla, vuonna -98. Ostaessani Mantan meillä oli yksi tytär, mutta myöhemmin niitä tuli kolme lisää. Näin myös Opel Mantassa, mutta sen puskurit eivät olleet esteettisesti niin tyrmäävät kuin monessa muussa aikakauden jenkkimallissa. Autoa yritettiin kuorma-autolla vetääkin käyntiin, mutta lopulta se lähti nopeasti kohti Varkautta Escort Cosworthin hinauksessa. 36 5/2023 Opel Manta 1900. Myöhemmissä tutkimuksissa selvisi, että kolmossylinterin kiertokangen laakeri oli aiheuttanut moottorin kiinnileikkaamisen. Samaiseen aikakauteen kietoutuvat niin ajokortin saaminen kuin ajoneuvoharrastuksen aloittaminen. Tekniikkakin on käytännössä vastaava eurooppalaisten 1,9-litraisten sisariensa kanssa. Kävi kuitenkin niin, että katsastetun ja ajokunnossa olevan ostoksen matka päättyi jo Järvenpäässä. Turvapuskurit ilmestyivät USA:n markkinoilla myytäviin henkilöautoihin mallivuodelle -73, sillä edeltävänä vuonna oli määrätty, että jatkossa autojen piti sietää vaurioitumatta kohtisuora törmäys seinään keulan osalta 5 mph (8 km/h) ja perän osalta 2,5 mph (4 km/h) nopeuksilla. Näkyvimpänä tietenkin massiiviset turvapuskurit sekä äärivalot edessä ja takana. Mantan kunnostusta käynnisteltiin saman tien, mutta sen liikehtimiseen oman moottorinsa voimin oli tuossa vaiheessa kuitenkin vielä pitkä matka. Siinä samalla oli omakotitalon ja tallin rakennusta”, perustelee Hannu Opelin jäämistä taka-alalle, vaikka jotain pientä hän ehti sille ajoittain tekemään päätyön ja oman firman pyörittämisen ohessa. Autoja ja arjen kiireitä Varkaudessa asustavan Hannu Tuovisen omakohtaiset kokemukset 70-luvun Opeleista ajoittuvat 80-luvun alkupuoliskolle. Puskureiden jämeryydestä ei jää epäselvyyttä. ”Ensimmäinen autoni oli A-mallin Ascona, jonka hankin syksyllä -83, ja seuraavana vuonna sain ajokortin. PUSKUROINTIA Hannu Tuovisen Mantan nähdessään moni laittaa ensin merkille auton hienon kunnon ja pirteän värityksen, mutta heti perässä huomiota saa auton USA-tausta. Hannulle Mantan persoonallinen ilme oli vain myönteinen tekijä, josta on riittänyt sittemmin jutunjuurta monessa harrasteyhteydessä. ”Moottori naputti jo ostaessa, ja tyhjäkäynnillä ollessaan sammui. Minä puolestani ajelin kärry perässä vastaan”, Hannu kertoo
Takaveto. Paino 1012 kg. Tilavuus 1897 cm 3 . Mantan vuoro Kalenteria lehteiltiin lopulta viime vuosikymmenen puoliväliin asti ennen kuin arjen tähdet alkoivat olla suotuisassa asennossa Mantan paluun kannalta. 08 Suorituskyky Huippunopeus 167 km/h, 0-100 km/h 14 s. Huoliteltu moottoritila on kuin Mantan Euro-versioissa, joskin täydennettynä bensahöyryjen keräysjärjestelmällä. 01 Merkki ja malli Opel Manta 1900 (US-versio) 02 Vuosimalli 1975 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset alatukivarret ja poikittaiset kolmionmuotoiset ylätukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Sieltä Huhdan Esa kerran soitti ja kysyi että mitenkä se Manta, josko otetaan heille työn alle, täytehommiksi.” Ajatus ei kuulostanut pahalta, ja niinpä Manta siirtyi Eskon Autopellin huomion kohteeksi. Edessä levyja takana rumpujarrut. Ja oli matkassa ripaus sattumaakin. Puristussuhde 7,6:1. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Ennen maalausta alkuperäisellä okrankeltaisella sävyllä Opel sai muun muassa uuden etuhiekkapellin sekä oviin uudet alareunat, sillä jossain varhaisissa ruostesuojaustoimissa vesireiät olivat tukkeutuneet, mikä vain kiihdytti ilmiötä, jota suojaustoimilla oli yritetty välttää. Poraus 93,0, isku 69,8 mm. 37. Edellä puhuttu moottorivaurio korjaantui kiertokangen uusinnalla, sylinterin hoonauksella, laakeroinnilla ja kansityöllä. Kuluneet 25 vuotta eivät olleet menneet hukkaan, sillä museoajoneuvostatus saavutettiin ja ennen muuta näyttävä harrasteauto. Kuvauspäivänä Opelia kuljetti Hannun Ira-tytär. Takana jäykkä akseli, kaksi eteenpäin suunnattua pitkittäistä tukivartta, Panhard-tanko, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. ”Kattoverhoilu uusittiin, mutta mersumaiselle keinonahkaverhoilulle riitti pehmusteiden uusiminen, jonka hoiti Huonekaluja ajoneuvoverhoomo Päivi Kuronen”, Hannu kertoo. Teho 82 hv /5000 rpm, vääntö 130 Nm /2200 rpm. Ja olihan siinä ohessa tyttäretkin varttuneet; oheisissa kuvissa Mantan ohjaimissa on Ira Tuovinen, Hannun tytöistä ainoa, joka oli jo syntynyt Mantan ostohetkellä. ”Olin ollut tekemisissä alueella vaikuttavan autopeltikorjaamon, Eskon Autopellin kanssa. 07 Mitat Pituus 447, leveys 163, korkeus 135, akseliväli 243 cm. Sisustan osalta Manta oli varsin ehjä tapaus. Keväällä -18 Manta oli valmiina museotarkastukseen ja rekisteröintiin
SE ISOMPI LELU 38
Sekin oli Mazda 1300. Kustannusten nousu sai kuitenkin lopulta epäilemään koko touhun mielekkyyttä. Toyota Starlet taisi olla eniten verstaalla nähty malli, mutta yhtä lailla Pekka värkkäsi muiden merkkien kanssa. Päätin pistää kaikki vehkeet myyntiin.” Mazda 323 Turbo 4WD -mallin laajempi esittely ja kotimaista rallihistoriaa löytyy numerosta 6/2018 39. Loppi Teksti ja kuvat: Kari Mattila L opella kiemurtelee sorateitä pitkin pitäjää. Miehellä vaikutti olevan kulloisenkin kilpa-auton ohella aina jokin toinen rallipeli rakenteilla. ”Olin ostanut Järvenpäästä Kopran Se piltä A-ryhmän Starletin, ja tarkoitus oli tehdä siitä historikkiauto. Lukumääräisesti eniten vehkeitä löytyy Pekan varastohyllyistä ja tiloja täyttävistä säilytyslaatikoista, jotka pursuavat pienoisautoja, vanhoja leluja ja muuta keräilyrompetta. Vauhdin Maailma -lehden edesmenneen päätoimittajan Peter Geitelin entinen N-ryhmän kilpa-auto on varmasti monesta eri yhteydestä tuttu kotimaista ralliautoilua seuraaville. Tiivistahtista aikaa Ensimmäisiin kisoihin Pekka osallistui jo 1970-luvun jälkipuoliskolla, ensin kartturina, sitten hiukan kuljettajan paikalla, ja sitten taas satunnaisesti kartturin penkillä. Juuri niihin aikoihin säännöt muuttuivat. 80-luvun lopulla Pekka hommasi itselleen uuden kilpa-auton. Mazda 323 4WD Turbo SE ISOMPI LELU Pekka Stellbergin kasvot ovat monille tapahtumakävijöille tutut, sillä mies on kiertänyt pienoismallipuotinsa kanssa maata jo vuosien ajan. Suuremmat laitteet löytyvät pihamaalta katoksen alta. Sitten tuli perinteiset aikaa ja rahaa syövät asiat, kuten perhe ja talo ja niin edelleen”, Stellberg summaa. Ajohommien lisäksi illat ja viikonloput kuluivat hallilla. Pikataipaleet vetivät miestä kuitenkin vastustamattomasti puoleensa. Erään kumpuilevan pätkän varrelle pystytetyn tilan suojissa pitää majaa Pekka Stellberg harrastevehkeineen. ”Se oli valmis kakkosryhmän ralliauto, ja sillä alkoi tulla tulostakin. 90-luvun puolivälin kieppeissä Pekka innostui historic-rallista, ja sitä sarjaa ajaessa alla oli muun muassa Opelia ja Fiatia. ”Alun kolhujen seurauksena rahat oli pitkään tiukassa. Pekan leipä siis irtoaa leikkiautoista, mutta vapaa-aikoina hän nautiskelee täyskokoisten harrastevehkeiden tarjomasta tunnelmasta – pienoismallien ohella tietysti. Niistä katse kiinnittyy ensimmäisenä puna-valkoraidalliseen neliveto-Mazdaan. Ehjät istuimet, vyöt ja ajoasu olisi pitänyt vaihtaa aina muutaman vuoden jälkeen uusiin, ja lisäksi HANS-järjestelmä tuli pakolliseksi. Tutkitaan turbonelikkoa kohta tarkemmin, mutta tarinoidaan ensin Pekan kanssa miehen pitkän ralliharrastuksen vaiheista. Kun ajoin ralleja vain silloin tällöin, kustannukset olisivat rallia kohden kohonneet jo kohtuuttomiksi. Luokkavoittojakin tuli useita.” 1990-luvulla Pekka touhusi ralliautoilun parissa oikein urakalla
Tavallisten käyttöautojen joukosta esiin nousi tuttu kilpa-auto: Peter Geitelin entinen neliveto-Mazda. ”Rupesin sitten etsimään nelivetoa. Siinä pääsisi verestämään muistoja, ja kustannukset jäisivät ralliin verrattuna hyvin alhaisiksi”, Pekka kiteyttää. Lopella asuva Pekka Stellberg himoitsi tasanopeusluokan ajoihin nelivetoista autoa ja onnistui hankkimaan ennalta tutun ja arvokkaan historian omaavan Mazdan itselleen. Se oli vieläpä järkevästi hinnoiteltu, ja sain sen lopulta ostettua itselleni.” Pekan, Peterin ja Mazdan tiet olivat aiemmin ristenneet pienoismalliharrastuksen merkeissä. Pihatallissa autoa ropatessa ei samoja fiiliksiä koe. Silloiset säännöt eivät suuria muokkauksia sallineet. AKK:n alaisuudessa ajettavat kisat järjestetään historic-kilpailujen kanssa samaan aikaan, samoilla säännöillä ja myös samoilla reiteillä. Tasanopeudella takaisin kuvioihin Sorarännin houkutus ei vain päästänyt Pekkaa otteestaan. Ensimmäiseksi tasanopeusluokan autoksi valikoitui 190-Mercedes. Sitten kävi tuuri, kun rupesinkin katsomaan nettipalstoilta kilpureiden lisäksi siviiliautoja. Ei takavetoisella oikein hyvin mutkasta pääse ulos, kun vain yksi pyörä vetää”, Pekka noituu. Muutostyö tehtiin Muurala Motorsissa Mikael Sund strömin johdolla. Käytännössä auto purettiin, vahvikehitsattiin ja varustettiin sääntökirjan puitteissa sallituilla parannuksilla sekä asianmukaisilla turvavarusteilla. Ja ajamisen lisäksi mies oli vuosikymmenien saatossa oppinut nauttimaan kilpailujen tarjoamasta ainutlaatuisesta tunnelmasta sekä tietysti rallikaravaanin mukana kulkevista kanssaharrastajista. Pätkälle piti päästä, ei välttämättä enää hampaat irvessä ajamaan, mutta kuitenkin. Hän halusi, että teen tilaustyönä pienoismallin hänen aikoinaan ralliautona käyttämästään Mazdasta. ”Kiinnostuin siinä sitten tasanopeuskilpailuista. Sellaista oli muutenkin aina kiinnostanut päästä kokeilemaan.” Löytöjen löytö ”Meikäläisen budjetilla tarjontaa oli aika vähän. ”Tavallisten käyttöautojen joukosta esiin nousi tuttu kilpa-auto: Peter Geitelin entinen neliveto-Mazda.” Haaveet on tehty toteutettaviksi. ”Joitakin vuosia sitten tapasin Peterin. 40 5/2023 Mazda 323 4WD Turbo Mazda 323 4WD Turbo. Pekan alla oleva mopo on tuore hankinta, samanlainen miehellä oli poikavuosina. ”Talvikisoissa alkoi nyppiä se, että Mersussa ei ole tasauspyörästön lukkoa. Lupasin sen tehdäkin, mutta Peter ehti valitettavasti menehtyä ennen kuin pienoismalliprojektista tuli mitään.” Vuosimallin 1987 nelivetoinen Mazda 323 Turbo on rakennettu uutena Nryhmän sääntöjen mukaiseksi ralliautoksi Peter Geitelille. Homman idea eli ennalta määrättyä nopeutta mahdollisimman tarkasti ajaminen houkutti kaasu pohjassa päästelyn sijaan. Sillä Pekka sai ajotouhut käyntiin ja pääsi harjoittelemaan uuden lajin niksejä
Oli aivan raivoissaan ja sanoi, ettei tule enää ikinä kyytiin. ”Se oli vuoden 1978 Nurmijärvi-ralli. Se oli minulle entuudestaan tuttu peli, sillä aloittelin harrastusta saman yksilön kartturina. Pertti vaihtoi Mazdan johonkin toiseen Timo Salosen kanssa, ja minä ostin sen saman Salosen liikkeestä osamaksulla. Osamaksulla hankitun Mazdan katto litistyi reilun kolmen kilometrin päässä ensimmäisen ek:n lähdöstä. Melkein myöhästyttiin seuraavan pätkän lähdöstä.” Pekan ensimmäinen ralli loppui lyhyeen. Ensimmäiset kolme ja puoli kilsaa meni hyvin, mutta sitten Mazda alkoi heittelehtiä. Sillä kisahommat alkoivat rullata hienosti, ja luokkavoittojakin irtosi. Tien reunalla oli irtohiekkaa, eivätkä pyörät saaneet otetta. Pikkuisen siinä hirvitti, että eivät kai ne koeta tunkea autoon sisälle, kun ikkunatkin olivat melkein kaikki hajalla”, Pekka kihertää. Mazda kun oli korkea ja kapea, siinä kyydissä voi meno tuntua hiukan vaaralliselta. Valkoisen Mazdan Pekka hommasi Kulmalan Matilta vuonna 1989. ”Eturenkaat kääntyivät vasemmalle varmaan sentin mutta oikealle enemmän. Ja kun Mazdassa oli hidas simpukkaohjaus, ei siinä millään ehtinyt korjailla riittävän nopeasti.” Mazda meni tietysti kehnoon kuosiin. ”Katto lyttyyn ja pyöränkulmat persiilleen. ”Vaimo oli usein kartturina. Ohjaussimpukkakin hajosi.” Omaa kuljetuskalustoa ei ollut, joten auto piti saada kotiin ajamalla. 41. Kuskina oli silloin Pertti Toivonen. Siinä olikin hirveä homma, kun huoltomiesten kanssa sitä rauhoiteltiin. Auto oli hajalla, velkaa pirusti ja rahaa vähän. Se ei mennyt kovin hyvin. Vaimo alkoikin kesken pätkän huutamaan ja haukkumaan hulluksi. Pätkän maalissa vaimo sitten repi vyöt auki, hyppäsi ulos ja piti hirmuista mekkalaa. ”Kyydissä olin vielä satunnaisesti, ja kyllä ajaminenkin kiinnosti. ”Timolta sai autoon luovutustodistuksen aina ennen rallia, ja rallin jälkeen paperi revittiin ja heitettiin roskakoriin.” Saloselta saatu luovutuskirja takataskussaan Pekka starttasi ensimmäiseen kilpailuunsa. Sen ensimmäinen pätkä oli näyttävä yleisöpyöritys asfaltilla. Niihin aikoihin ei ralliin saanut osallistua osamaksuautolla, mutta Timolla oli siihen keksittynä nokkela, keskinäiseen luottamukseen perustuva ratkaisu. Kolmostiellä ajettiin kakkosvaihteella melkein tyhjäkäynnillä kotiinpäin, ja sitten siihen tielle tuli pari hirveä autoa haistelemaan. Hitokseen siinä joutui tekemään velkaa”, Pekka muistelee. Rallin ajaminen hyytyi Pekalta sillä erää siihen. VÄRIKKÄITÄ RALLIMUISTOJA ”Ensimmäinen ralliautoni oli Mazda 1300. Eka kisa vaimon kanssa oli Salo-ralli. Sitten vuonna 1989 hommasin Kulmalan Matilta valkoisen Mazda 1300:n, ja aloin sillä ajohommat uudelleen.” Kommelluksitta ei senkään Mazdan kanssa selvitty
”Onhan se vaan mahtava fiilis tällä vedellä. Geitelin jälkeen Mazda palveli aikansa autosuunnistuskäytössä. 42 5/2023 Mazda 323 4WD Turbo. Historian säilyttämisen kannalta se on hyvä asia, sillä aikoinaan N-ryhmässä sallitut alumiinikaaret saavat olla paikallaan. Kaakkois-Rallissa viimeiselle pätkälle tuli ensimmäinen pohja-aika, ja aiemmin Hämeenlinnassa tuli hyviä pätkiä myös. Mies saa jäähdytellä pitkää ralliharrastusta sellaisen vehkeen rattia pyörittäessä, jonka vaiheet ovat hänelle tuttuja jo vuosikymmenien takaa. Peter Geitel ajoi kartturinsa Kaj Häk kisen kanssa Mazdalla 30 kilpailua vuosina 1987–1990. Elektroniset apuvälineet ovat tarpeen tasanopeusluokan kilpailuissa, joissa jokainen erikoiskoe on jaettu useampaan tavoiteajalliseen osuuteen. Tasanopeuskilpailuissa ei vaadita samalaisia turvavarusteita kuin rallissa. Pikkuhiljaa juonesta kiinni Mazdan myötä Pekan nostalgiapalapelistä alkaa hahmottua kiehtova kokonaisuus. Sellainen kaveri löytyi lähipiiristä – Peterin entinen pitkäaikainen kartanlukija Rolf Mesterton, joka puuhasteli poikansa kanssa Mazdan nykyiseen kuosiinsa. Vähäisen ajomäärän ansiosta Mazdassa on vielä paljon alkuperäistä jäljellä. Vuosia myöhemmin Geitel kuuli auton kulkeutuneen erääseen autoliikkeeseen myyntiin ja innostui lunastamaan jo kauhtuneen Mazdan takaisin itselleen. Aiempi omistaja oli kunnostanut vanhan kilpa-auton, joten Pekan kontolle ovat jääneet lähinnä huoltoja ylläpitotoimet sekä tarpeen mukaan tehtävät korjaukset. SM-sarjassa kaksikko saavutti ison N-ryhmän pronssimitalin 1988 ja kirkasti sen seuraavalla kaudella hopeanväriseksi. Miltä meno maistuu. Hieno auto, hieno laji, ja välillä vauhti tuntuu ihan reippaalta, mikä tuo iloa harrastamiseen sekin”, Pekka kiteyttää. Lisäksi Pekka pääsee nauttimaan sorateillä turbotekniikan ja nelivedon yhdistelmästä, mikä tuskin olisi ollut miehen aktiivisimpina aikoina millään keinolla taloudellisesti mahdollista. Pikkuhiljaa alkavat tasanopeuskisojen niksit mennä perille, ja tuloksiakin tulee, mikä on tietysti myös mukavaa. Myöhemmin mies ryhtyi etsimään autolle sellaista uutta omistajaa, joka ymmärtäisi Mazdan historian päälle ja palauttaisi sen arvoiseensa kuosiin
04 Voimansiirto Viisiportainen manuaalivaihteisto, lukittava keskitasauspyörästö ja neliveto. 06 K ori Itsekantava umpimallinen kolmiovinen erityisvahvistettu ja turvakaarilla varustettu teräskori. Edessä jäähdytetyt levyjarrut ja takana levyjarrut. Kaudella 1987 nelivetoisella 323:lla vallattiin SM-sarjan ykköstila A-ryhmässä ( Mikael Sundström), N-ryhmässä ( Sakari Vierimaa) sekä naisten luokassa ( Minna Sillankorva). 1,6-litrainen moottori on varustettu nestejäähdytetyn turbon ja välijäähdyttimen lisäksi elektronisesti ohjatulla polttoaineen suihkutuksella. Siviililiikenteeseen nelikkoja myytiin siksi vain kourallinen. Teho 150 hevosvoimaa, vääntö 195 newtonmetriä. Moottorin tuottamat 150 hevosvoimaa välittyvät viisiportaisen manuaalivaihteiston kautta Mazdan kehittämälle planeettapyörästötyyppiselle ja sähköisesti aktivoitavalla lukolla varustetulle keskitasauspyörästölle ja siitä eteenpäin erillisripustetuille etuja taka-akseleille. 07 Mitat Pituus 399, leveys 165, korkeus 140, akseliväli 240 cm. Takana joustintuet, poikittaiset tukivarret, pitkittäistuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Rallimenestystäkin tuli. Kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia tahdittavat kahta imusekä pakoventtiiliä kussakin palotilassa. 43. 05 Alusta Edessä joustintuet, poikittaiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Välijäähdytetty turbopata on ladattu 80-luvun teknisillä hienouksilla. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 8,3 s, huippunopeus 205 km/h. Iskutilavuus 1,6 litraa (poraus 78,0 mm, isku 83,6 mm). Paino 1 110 kg. KOLMOISVOITTAJA Mazda 323:n nelivetoinen turboversio saapui markkinoille vuonna 1986. Kaksi sylinterikannen yläpuolista nokka-akselia, neliventtiilirakenne, turboahdin, ahtoilman jäähdytin, elektronisesti ohjattu polttoaineen suihkutusja sytytysjärjestelmä. Malli hinnoiteltiin Suomen markkinoilla varsin kalliiksi. Kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia, 16 venttiiliä, elektronisesti ohjattu polttoaineensuihkutusja sytytysjärjestelmä mahdollistavat laajan vetoalueen ja hyvän suorituskyvyn. 01 Merkki ja malli Mazda 323 4WD Turbo 02 Vuosimalli 1987 03 Moottori Eteen poikittain asennettu nelisylinterinen nestejäähdytetty rivimoottori. Pikkuauton voimalinja on toteutettu aikakautensa parhailla ratkaisuilla. Malli oli Mazdan ensimmäinen jatkuvalla nelivedolla varustettu sarjatuotantomalli, ja valmistaja suunnitteli sen myös kilpakäyttöön soveltuvaksi. Ralliauton aihioksi autoja tuli enemmän
Trabant 601 S ’89 Se toinen kansankansanauto auto 44
Miljoonia ihmisiä liikuttanut Trabant oli kansanauto sanan todellisessa merkityksessä. Sinistä savua tupruttava vekotin oli tuttuakin tutumpi näky Itä-Euroopassa, kunnes muurin murtumisen jälkeen ne hylättiin ihmisten halutessa jotain nykyaikaisempaa tilalle. Arjen harmaaseen sävyyn puettu sympaattinen kapistus saattaa nykyään kurvailla vastaan vaikkapa Helsingin kaduilla. Sittemmin auto on noussut kulttimaineeseen, ei niinkään askeettisuutensa takia, vaan siitä huolimatta. Helsinki 45
Viikon mittainen koeajo Hyvösille oli ehtinyt kertyä jo kokemusta asuntokaupoista, nyt oli vuorossa autokaupat Bulgarian tyyliin. Myyjä kun ehdotti, että ottakaa se viikoksi käyttöön ja päättäkää sitten, haluatteko ostaa. Näihin loppupään yksilöihin on kuitenkin asennettu digitaalinen polttoaineenkulutusmittari nopeusmittarin oikealle puolelle. Puristussuhde 7,8:1. H arrasteautoa hankkivat voidaan karkeasti jakaa kahteen luokkaan. Sytytyspuolia on kaksi – molemmille sylintereille omansa. Polttoainesäiliön asettelu ei välttämättä täyttäisi nykymääräyksiä. Helsinkiläinen Pertti Hyvönen kuuluu epäilemättä jälkimmäiseen kategoriaan. Teho 26 hv / 4200 rpm 46 5/2023 Trabant 601 S. Puristussuhde 7,8:1. Tämän lisäksi plussaa oli, ettei tarvinnut ostaa sikaa säkissä. Pariskunta päätti saman tien, että seuraavan mökkireissun yhteydessä käydään katsomassa autoa, jos se vielä olisi kaupan. Ja olihan se. Teho 26 hv / 4200 rpm 05 Voimansiirto Etuveto, neliportainen manuaalivaihteisto, rattivalitsin. Elettiin vuotta 2013, ja pikaisen nettiseulonnan perusteella sopiva yksilö löytyikin, tosin auto oli myynnissä Bulgariassa. Ilmajäähdytteiseen kaksitahtimoottoriin sekoitetaan kahden prosentin öljyseos itse. Auto osoittautui toimivaksi ja juuri sen kuntoiseksi kuin sitä oli ilmoituksessa kuvattu. Viikon Bulgariassa autolla kurvailtuaan pariskunta vakuuttui, ja ostopäätös syntyi helposti. 04 Iskutilavuus 594,5 cm 3 . 06 Alusta Edessä ja takana poikittaiset lehtijouset ja rumpujarrut. Yleensä kolmen tuhannen kilometrin päässä sijaitsevan auton hankinta jätetään sikseen, mutta Hyvösen tapauksessa sellainen ei tullut kuuloonkaan. Asiaan vaikutti tosin varmasti sekin, että hän oli puolisonsa kanssa hankkinut kesäasunnon Bulgariasta joitakin vuosia aiemmin, spontaanin päätöksen pohjalta syntynyt ratkaisu sekin. Teksti ja kuvat: Tamas Vilagi Kojetaulu on mallia riisuttu. 594,5 cm3. 01 Merkki ja malli Trabant 601 S 02 Vuosimalli 1989 03 Moottori Kaksisylinterinen ja kaksitahtinen ilmajäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Vailla sen kummempaa kosketusta vanhoihin autoihin, mies päätti ykskaks, että alle pitää saada Trabi. Hammastanko-ohjaus. On heitä, jotka päätyvät pitkän harkinnan ja tarkan analyysin pohjalta haaveilemaansa autoon, ja sitten on heitä, jotka reagoivat spontaanisti ja ostavat hetken mielijohteesta. Häneltä kun ei saa kunnon vastausta kysymykseen, miksi juuri Trabant
Reilun kolmensadan kilometrin päähän Savoon ajetaan kuulemma tiheään, jonka lisäksi Latviassa käydään kerran vuodessa, autonhakumatkan yhteydessä tutuksi tulleita paikkoja katsastamassa ja muistoja verestämässä. Suomessa Trabi on saanut osakseen jatkuvaa käyttöä. Kun auton käyttöaste pariskunnan käsissä otetaan huomioon, niin tuskinpa tuokaan moottori tulee jäämään tämän Trabin viimeiseksi. Moottori irrotettiin ja lähetettiin saksalaiselle firmalle, jolta paluupostina saapui vastaavanlainen täyskunnostettu kone. Muutaman vuoden ahkeran käytön jälkeen moottori alkoi osoittaa kulumisen merkkejä, mutta lääke tähän löytyi helposti ja nopeasti. Trabantin ostopäätökseen myötävaikutti myös puoliso Hanne. Bulgarialainen omistaja (vas.) jättämässä myyntihetkellä hyvästit uskollisesti palvelleelle autolleen. Trabi jäi siis odottamaan seuraavan reissun yhteydessä tapahtuvaa noutoa. Joku voisi säikähtää yli kolmen tuhannen kilometrin etappia kahden sylinterin ja reilun kahdenkymmenen hevosvoiman turvin, vaan eivät Hyvöset. Puolassa pysähdyttiin vaihtamaan sileäksi kuluneet eturenkaat turvallisempiin. 47. Bulgariasta Romanian kautta Unkariin, sieltä Tšekin kautta itäistä Saksaa pitkin Puolaan, josta kätevästi ”pikku koukkaus” Baltian kautta Suomeen. Matkaan käy Seuraava matka Bulgariaan varattiinkin pelkillä menolipuilla, sillä paluumatka tapahtuisi kumipyörillä, Trabantin kyydissä. Koto-Suomeen oli palattava kuitenkin tässä vaiheessa vielä lentäen, paluuliput kun oli varmuuden vuoksi jo ostettuna. Mihinkään linnuntiereittiin ei päädytty, sillä omien kiinnostuskohteiden mukaan suunniteltu kotimatka oli kaikkea muuta kuin lyhin mahdollinen. Eittämättä uskalias matka vastaostetulla Trabantilla, joka onneksi toimi moitteettomasti koko matkan
Siikainen 48. Mazda E 2200 ’84 Kaappi Mazda Koneja automiesten piireissä laajasti tunnettu siikaislainen ruuvaaja-tervaskanto Karl Lindén ottaa kaappiautoa tarvitessaan alleen vuoden 1984 Mazda E2200:n, härmän teillä jo harvinaiseksi käyneen japanilaisen umpipakuilmestyksen
Wunderbaumin tuoksun tuntee tänne saakka. ”No sehän oli siellä sen startin takana, kun me se lopulta löydettiin”, Lindén hekottaa. Silti tämä kovettu koneja automies on edelleen mahtavassa vireessä. Vain startti on pitänyt vaihtaa, samoin öljykello. Ei Kalle lähtenyt, kun oli jo lupautunut Tuorilaan Merikarvialle toiseen tapahtumaan. ”Kun ei tässä ole ohjauksentehostinta, vähän painava käänneltävähän tämä on”, Karl Lindén pohtii. Mutta ysikymppisellä tekniikkamiehellä riittää vielä hyvin paukkuja Matukan sompailuun. Teksti: Kauko Ollila • Kuvat: Mika Rassi Tämän 80-lukulaisempi ei pakun konttori voisi olla. Auto, jonka Lindén osti jo 1990-luvulla, oli ennen Siikaisten elämäänsä palvellut mitä ilmeisimmin rallijoukkueen huollossa, sen näköistä lappua, lippua ja teippiä sen tavaratilan seiniin oli kertynyt. Ohjaamosta penkin päällyste oli rikki, mutta sen korjaamiseen tuli apu omalta tyttäreltä. ”N ämä on kaikki Afrikas tai romulas, tuu ny sen autos kans meille”, sanoi yksi tuttu koettaessaan saada Karl Lindéniä tuomaan vuoden 1984 Mazda E2200 -dieselpakunsa veteraaniautotapahtumaan Virroille. Lämmityslaitteen hanikat vievät ajatukset vuoteen 1984. 49. Lindénin laajoista konetekemisistä voi lukea Vanhat Koneet -lehden useastakin numerosta, viimeisin tarina on numerossa 7/2022. Penkin päällyste oli rikki, mutta sen korjaamiseen tuli apu Karlin omalta tyttäreltä. Sitä ei vain ollut löytyä mistään, siis sieltä Mazdan sisäkaluista. ”Kun ei siinä ole ohjauksentehostinta, vähän painava käänneltävähän se on”, Karl Lindén pohtii. Kilometrejä Mazdassa on nyt noin 200 000. Ohjastelu on hiukan raskasta kenelle vaan, mutta ruorin välttelyn tekee vielä ymmärrettävämmäksi Karlin ikä – pian 91. Silloin julkaistiin Applen ensimmäinen Macintosh-kotititietokone, Losissa olivat kesäolympialaiset ja Dingo teki läpimurtonsa. Tänäkin suvena tämän suomalaisten pakumarkkinoiden 1980-luvun tähdenlennon saattaa nähdä kirmaavan Siikaisten ja Porin tai Parkanon tai muilla noilla vaiheilla, joskin nykyisin ehkä harvaltaan
Vain startti ja öljykello on vaihdettu 200 000 kilometriin mennessä. ”Oli se ruma! Vaimo ilmoitti, että hän ei noin rumaan autoon astu. ”Se tuli vastaan lehti-ilmoituksessa, Kankanpäästä. Massan alle pääsee äkkiä vesi ja ruoste.” Pohjois-Satakunnan seutukuntaan sisältyvä pieni Siikaisten kunta on merituulten kantamalla Pohjanlahdesta. ”Se on notkeana tavarana pohjaankin parempaa kuin alustamassa. 1990-luvulla samaa autoa myytiin joillakin markkinoilla myös Nissan Vanettena. Mazdan E-sarjan kaappipakut tunnettiin maailmalla nimillä Mazda Bongo ja Ford Econovan. Vaihdoin kiireesti sekä remmin että pyörän sitten. Ennen Kankaanpään aikojaan auto oli ollut Kurikan seudulla Etelä-Pohjanmaalla. 01 Merkki ja malli Mazda E 2200 02 Vuosimalli 1984 03 Moottori Nelisylinterinen dieselmoottori, iskutilavuus 2,2 litraa, teho 63 hevosvoimaa, vääntö 130 Nm. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin, takaveto. Kolmannen mallisukupolven Mazda E2200 on ollut museorekisterissä vuodesta 2015. 07 Mitat Leveys 169, korkeus 197 cm, omamassa 1540 kg, kokonaismassa 2790 kg Täydellinen ruostesuojaus Mies haki takavuosina pakua, mutta ei mitenkään erityisesti Mazdaa. Enpä sitten tiedä, ei tämä ole ollut.” Vuonna 1984 valmistettu, kolmannen mallisukupolven Mazda-paku on ollut museorekisterissä vuodesta 2015. ”Nokkaremmin vaihdossa oli fuskattu, kun huoltokirjan mukaan se oli vaihdettu 60 000 kilometrin kohdalla, mutta kiristyspyörä oli jätetty vanha. Sehän hirttää, jos ei sitä vaihda.” 50 5/2023 Mazda E 2200 ’84. Aiemmin auto on elellyt Kankaanpäässä ja Kurikassa. Ensimmäinen Bongo-mallisarja ilmestyi vuonna 1966. 05 Alusta Edessä päällekkäisin tukivarsin ja kierrejousin toteutettu erillisjousitus ja levyjarrut, takana jäykkä akseli, lehtijouset, putki-iskunvaimentimet ja rumpujarrut. Ei niinkään merikuin maantiesuolan tähden Karl Lindén on turvautunut Mazdakaappinsa ruosteelta varjelemisessa myös hiukan epäortodoksisempaan menettelyyn: ruiskuttanut auton kauttaaltaan suojaöljyllä. Mazdan 2,2-litrainen diesel mallimerkinnältään R2 löytyi Mazdan pakujen nokalta vuosina 1984–1995. Auto oli hyväkuntoinen, vain kurakaarten vekit olivat ruostuneet ja sinne pantiin uudet palat”, Lindén summaa. ”Mutta kun sanoivat, että tämä malli on kovin paha ruostumaan. Hän on suojannut auton rakenteet kauttaaltaan kotelonsuoja-aineella. Pesin öljyn sitten pois”, kihertää Lindén. Ruosteeton 80-lukuinen Mazda-paku alkaa olla harvinaisuus Suomessa
0207 438 310 Varaukset ja lisätiedot: www.matkamakela.. | 0207 438 310 Voit kierrellä tapahtumassa 2 päivää ja upouusi kärrymme takaa, että isotkin löydöt mahtuvat mukaan. Mannheim Veterama 10.–16.10 2023 Hinta 850 € /hlö Klassikot_ilmoitus_4osa_pysty_HistoricRaceFinland.indd 1 12.6.2023 12:40:27 RAUTAISTA LUETTAVAA! www.vanhatkoneet.fi. Huolehdimme kaikista matkanjärjestelyistä puolestasi! Hintaan sisältyy tilausajokuljetus, laivamatkat ja majoitus kahden hengen hyteissä/huoneissa, hotellimajoitus aamiaisella matkaohjelman mukaisesti sekä kahden päivän premium-messulippu. Lähde mukaan Euroopan suurimpiin kuuluvaan keräilijöiden ja mobilistien tapahtumaan! Kyytiin pääsee reitiltä: Keuruu – Jyväskylä – Jämsä – Tampere – Helsinki Tarkempi matkaohjelma ja varaukset: www.matkamakela.. Matka Mäkelä Oy Mäntymäentie 26 42700 Keuruu Puh
Katsotaanpa mitä mainostajilla oli aiheesta sanottavanaan. 52 5/2023. Teksti: Harri Onnila Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat Polttoaineen suihkutuksella on haettu usein lisää tehoa kaasutinmoottoriin nähden, mutta ei aina. Seuraavina kahtena vuosikymmenenä niin mekaaniset kuin elektroniset ruiskut yleistyvät, mutta lähinnä vain urheilullisissa malleissa. Ensin Goliath GP 700:ssa sekä Gutbrod Superiorissa ja pari vuotta myöhemmin Mercedes-Benz 300 SL:ssä. Varsinkin viimeksi mainittu vei asiaa autoihmisten tietoisuuteen, joskaan ei vielä laajaan käyttöön. Voimavarat säilyivät käytännössä ennallaan, ja ehkäpä tästä syystä vuoden -69 suomalaisessa mainoksessakaan ei hevosvoimilla mässäillä, vaan ytimessä on bensiinin suihkutuksen elektronisuus: ”Nyt Teillä on mahdollisuus hankkia Volkswagen, jossa on tietokone.” Vuoden -81 Peugeot 505 -mainokseen mahtui paljon kärkiteemoja, mutta yksi niistä oli polttonesteensuihkutus, jonka ansiosta ”seos pysyy oikeana käyttöolosuhteiden vaihtelusta huolimatta” ja ”hyötysuhde on hyvä, mikä merkitsee suurta tehoa ja pientä polttonesteen kulutusta”. Kaiken kansan kuljettimissa kaasuttimia alettiin korvata kiihtyvällä tahdilla vasta 80-luvulla, ja homma vietiin loppuun katalysaattorien yleistymisen myötä 90-luvun alussa. Suihkun kautta Bensiinimoottorisien henkilöautojen kohdalla polttoaineensuihkutuksen pioneerit löytyvät 50-luvun Länsi-Saksasta. VW toi Boschin D-Jetronicin vuonna -67 USA:n markkinoille, mutta lisäpuhdin sijaan pontimena oli Kalifornian Clean Air Actin -päästönormien alittaminen
53. Mainos kertoi Saabin suihkujen tarjonneen käyttäjilleen ”lisää suorituskykyä, lisää sitkeävetoisuutta ja parempaa taloudellisuutta”. Pääsylippu suihkuseurapiireihin aukesi vuonna -84 Toyota Camry GLi:n ohjaimissa, ja mikä ettei, kun sähköisellä polttoaineen suihkutuksella varustettu ”tietokoneohjattu moottori vastaa kaasupolkimen liikkeisiin välittömästi, taloudellisesti”. Saabin moottoriteknologiasta turboahdin hehkui asialistalla kuumimpana, mutta tulitukea sillekin antoi ruisku. Vuonna -83 oltiin hieman turbo-Saabeja rauhallisemman kyydin parissa, kun ”mallivuonna 1984 on tämän suihkutusmoottorin ympärille luotu kokonainen uusi autoluokka – neljä Saab 900 GLi -mallia”. Sen takasi ”hiljaisen 118 hv suihkutusmoottorin voima, sitkeävetoisuus ja kiihtyvyys”. Vuonna -85 Saab 900i:n suorituskyvyn kerrottiin olevan jo ”olennainen osa ajomukavuutta”
Menevien työsuhdeautoilijoiden ajatuksiin nousseen automallin painoarvoa korostettiin ”verouudistusmallilla”, joka tarjosi ”ainutlaatuisen dynaamisen kokonaisuuden suoraan II-veroluokkaan”. Mainokseen mukaan se oli ”itse ajatteleva”, joka ”vertaa jatkuvasti saamiaan arvoja ihannearvoihin ja säätelee tuhannesosasekunnin tarkkuudella optimaalisen polttonestemäärän, aktivoi ruiskutuksen sekä antaa impulssin sytytykselle”. BMW:n 518i oli vuonna -84 Vehon mainoskynän mielestä piste i:n päälle, sillä ”sen L-Jetronic-bensiiniruiskutusjärjestelmällä varustettu moottori tarjoaa nyt 15 hevosvoimaa enemmän temperamenttia ja ajamisen iloa”. Nokkapellin allakaan ei ollut mitään vähäpätöistä, sillä ”täysin uudistuneen M40-moottorin” myötä 316i sisälsi ”maailman johtavaa teknologiaa edustavan elektronisen polttoaineenruiskutusjärjestelmän, joka perustuu digitaalitekniikkaan”. 54 5/2023 Mainoksen imussa. Vuonna -88 oli vuorossa BMW 316i:n ominaisuuksien ihastelu. Vuonna -87 BMW 318i:n polttoaineensyötön etevyydestä vastasi ”Motronic III, maailman nykyaikaisin ohjausjärjestelmä”
Kirjaimen sisältöä avattiin vuonna -88 napakasti: ”E tarkoittaa elektronis-mekaanista polttonesteen suihkutusta. Kahdeksankymmentäluvun lopulla polttoaineensuihkutuksesta kertova E-kirjain oli yleistynyt Mercedes-Benzin bensiinimallistossa perusversioita myöten. Uusista suihkutusmoottoreista kerrottiin muun muassa, että ”urheilullinen suorituskyky yhdistyy erittäin pieneen polttoaineen kulutukseen”. Se merkitsee parempaa kiihtyvyyttä ja varmaa käynnistystä kovillakin pakkasilla.” Mazdan 80-luvun GTi-mallit eivät kaikki olleet varsinaisia sporttiversioita nimestä huolimatta, mutta menevyyttä riitti joka tapauksessa. Takeena oli ”elektronisesti ohjattu L-jetronic-tyyppinen polttonesteen suihkutusjärjestelmä, joka varmistaa oikean polttoaineen ja ilman seoksen kaikissa käyttötilanteissa”. Tavanomaiset sylinterikohtaiset suuttimet on korvattu yhdellä suuttimella.” 55. Autonovo Oy korosti vuonna -87 Fiat Regatan isoa kokoa, mutta osansa huomiosta sai myös uusi SPI-moottori: ”Fiat suunnitteli ja otti ensimmäisenä käyttöön elektronisen yksisuutinsuihkutus-/ sytytysjärjestelmän Regata 100 -sarjan malleissa
Läheltä piti! 56 5/2023. A rvokilpailuiden sarjat alkoivat olla finaalissa, kun syksy 1998 eteni vauhdilla kohti seuraavaa vuodenaikaa. Sinne ammattikatsoja pääsi tällä kerralla repsikan paikalla, kun keltaisella YrjöDatsunilla kaahattiin rallireittiä kuin kilpailussa konsanaan. Reittikarttaostoksille Business Cityyn piti ehtiä aamuyhdeksäksi. Starttasin kotoa puoli seitsemältä, Kaitsu odotteli Tampereella sijaitsevalla tallillaan. Kiivastahtinen kisoissa ravaaminen saavutti päätepisteen, kun syyskuun lopulla lähdimme Koivulan Kaitsun kanssa Lahteen, jossa naisten ja nuorten SM-sarjan päätöskilpailu ajettiin. Ykkönen oli parin kilometrin asfalttipyrähdys. Sen jätimme suosiolla ajamatta jo senkin vuoksi, että Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Canon-ralli 1998 Vaikka Canon-ralli ei meille ainoatakaan kaatoa tarjonnut nähtäväksi, läheltä piti -tilanteita riitti. Heitin kameraja eväskassini Kaitsun Datsun 120 Y:n kyytiin, ja lähdimme elämää nähneen ja pakoputkesta sinistä savua tupruttelevan japanilaispirssin kanssa taipaleelle. Reippain mielin reitille Poppoo Team oli järjestänyt jälleen melko tiiviin reitin. Tätäkään Escort-autokuntaa ei voinut yrityksen puutteesta syyttää. Rallikausi 1998 alkoi lähentyä loppuaan ja arvosarjojen päätöskilpailut olivat käsillä. Ainekset ilmavaan suoritukseen olivat enemmän kuin lähellä. Naiset ja nuoret päättivät sarjansa Lahdessa
Maan vetovoima oli kuitenkin vielä voimakkaampi kuin fysiikan muut lait. Hetken aikaa autossa vallitsi vakava ja syvä hiljaisuus, joka kuitenkin päättyi melkoiseen naurunremakkaan. Viitosella oli useampi merkintä, ja muistiinpanona olimme kirjanneet muun muassa seuraavaa: ”Viimeiseltä ysikympiltä n. Öljylle perso ”Yrjö” sai kenkää reitillä sen verran raskaasti, että moottori varmasti saavutti normaalin käyttölämpötilan ja toisinaan vähän ylikin. Vaikka etupyörän saama isku oli voimakas, eivät rengas ja vanne vaurioituneet. Toyota Starletien ominaisuus oli varsin suoraviivainen ja eleetön eteneminen normaaleissa olosuhteissa. Kun reissuun mentiin Kaitsun autolla, ei pätkiin tutustumista suoritettu mummoillen. Risteys ohitetaan ripeimmin tylsän rauhallisella suorituksella ilman kummempia reuhaamisia. Datsunikin pysyi pyörillään sekä myös tiellä. Siellä ei mitään ihmeellistä ollut paitsi noin kilometri ennen pätkän maalia. Seuraavat pätkät aina tauon jälkeiseen kuutoserikoiskokeeseen saakka pyörivät aivan valtatie 12:n tuntumassa. Ei tälläkään kerralla. Tauko oli viitospätkän jälkeen Iitissä. Poppoo Team oli järjestänyt jälleen melko tiiviin reitin. Oikea etupyörä sai melkoisen iskun, ja auto nousi hetkeksi kahdelle pyörälle. Tiukka oikea, jonne Kaitsu polkaisi Datsunin sen minkä tuhatkaksisatainen voimanlähde salli. Selitystä tuolle emme olleet kirjoittaneet. Penkalta lähti keltaiselle kilpurille raikuvat aplodit kannustavien saatesanojen lisäksi. Siinä olikin ollut monta ulosajoa. Kakkospätkän lähtöpäässä oli joku huomion arvoinen paikka, sillä reittikarttaan olimme merkinneet ympyrän. Eekoot 7, 8 ja 9 ajettiin valtatien pohjoispuolella, Kimolan ja Vuolenkosken maisemissa. 400 m lähtöönpäin kiristyvä vasuri, oli toiminut siimoitettunakin.” Melkein nurin itsekin Olimme valinneet katselupaikaksemme kolmoselta pienen notkelman jälkeen oikealle taittavan mutkan, joka oli avaralla peltoaukealla. Onneksi ketään ei tullut vastaan. Tie oli kuiva ja kovapintainen, joten 155 milliä leveät renkaat saivat tiestä yllättävän pitävän otteen. Ikävalko ja Torkkola olivat Starleteineen toinen potentiaalinen kaatajaehdokas. Neloselle oli merkitty peltovasuri mailanlavan (etuviisto risteys) jälkeen. emme sinne ehtineet ennen sulkuaikaa. Kaitsun huoleton periaate oli, että kyllä täältä jollain kotiin päästään, jos Datsun poistuu lepikkoon tai saa muuten leikistä tarpeekseen. Ennen kuin kolmoselle asetuimme, oli meillä aikaa ajaa vielä tauon jälkeinen kuutospätkä läpi. Auto kallistui voimakkaasti, ja sisäkurvin pimennossa vaani suuri maakivi. Kolmoselta löytyi kaksikin paikkaa. 57. Kakkonen oli Nastolan itäpuolella Säyhteellä, kolmonen, nelonen ja viitonen kulkivat valtatien eteläpuolta aina Kuusankoskelle saakka
Näyttäviä suorituksia tarjosivat varsinkin b-juniorit. Samoin vuosikymmenten hapertama iskaritorni kesti rajun koettelemuksen. Jälkeenpäin tämä ihmetyttää. Penkalle ehti jossain vaiheessa myös Toni Gardemeister, joka tuolloin ajoi MM-sarjaa A-ryhmän Seat Ibizalla. 58 5/2023 Ammattikatsoja muistelee. Kolmospätkä oli aluksi tapahtumaköyhä. Ei vanhaa japanilaisautoa näköjään ajamalla rikki saa. Kotiinpäin lähdimme yhtä vauhdikkaasti kuin Lahteen saavuimme. Punaisen merkkivalon häilähdys kojelaudassa oli kuin linja-auton stop-valo: seuraavalle pysäkille oli pakko jarrutella ja kaivaa peräkontista öljynekka esiin. Pienen notkon jälkeen sumppuun menevä oikea oli potentiaalinen runkipaikka. Juha-Pekasta ja isäPentistä oli tarina Harrastajan pakeilla -artikkelisarjassamme numerossa 7/22. Juha-Pekka Järvinen taittoi ysikymppiin reilulla ennakolla. Ladaa pitää viedä roiskimalla, totesi merkillä ajanut legenda Seppo Hannukainen. Toiminta seiskalla ja kasilla alkoi neljän pintaan, joten ilta ei olisi vielä vanhaksi ehtinyt kotiin lähtöä ajatellen. Jonkin sortin happipaikka oli myös GT-Corollan kabiinissa. Matkan keskeytti ainoastaan puskapissatauot ja Yrjön vaatimat öljynlisäykset. Sitkeä päivystäminen kuitenkin palkittiin, sillä lopulta näimme vauhdikkaita läheltä piti -tilanteita, vaikka nurin ei kukaan autoaan saanutkaan. Tie oli kuitenkin aavistuksen liian leveä, jotta se olisi toiminut yleisön odottamalla tavalla. Gardemeister oli täystyöllistetyksi ralliammattilaiseksi yllättävän tuttu näky kotimaan kilpailuissa katsojan roolissa. Yksi etuvetoinenkin tarttui filmille, kun Golf jarrutti itsensä pientareen tuntumaan. Kolmospätkän jälkeen emme jatkaneet seuraaville erikoiskokeille
puh. Rompetorin myyntipaikat 15 € ja 30 €, ei ennakkovarauksia. Ei elintarvikkeiden myyntiä. HARRASTEAJONEUVOMARKKINAT lauantaina 22.7.2023 klo 9–15 Tykkimäen moottorirata, Tehontie 51 Kouvola Osia, tarvikkeita, nostalgisia aarteita, autoja, moottoripyöriä, ym. Uusia kaasuttimia ja kaasuttimien huoltosarjoja vahvempi kipinä antaa enemmän tehoa, pienemmän kulutuksen, vähemmän päästöjä Ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa kiehumispiste 180°C, jähmepiste -60°C www.kaasutinexpertti.. 0400-745 915 • bh@britti-helmet.fi Vestrantie 12 • 01750 Vantaa Brittipyörien osat Brittipyörien osat ilman tullihuolia ilman tullihuolia meiltä! meiltä! Varaosat Suomalaisesta Verkkokaupasta 1300 600 124 127 131 Beta Regata 1100 850 125 132 133 Delta Ritmo www.saminosat.net FIAT Lancia 1953-1989 Vuodesta 2015 – Renko, Hämeenlinna modeltoys.n et Varastot pullollaan uutuuksia pienoismallit.fi Kun muutat , kerro myös meille . 040 716 7659. puh 050 523 89 51 • kurki-suonio@kolumbus.. Rompetorilla MB Klubin Kymenlaakson jaoksen jäsenten kalustoa ja osamyyntiä. 03 2251948 ma–pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi. . Myyjät pääsevät alueelle pe klo 18–21 ja la klo 6 alkaen. Alueella makkaragrilli ja kahvio, erillinen harrasteajoneuvoparkki. Klassikot tilaajapalvelu: puh. TESTIEN TULOKSET PUHUVAT NYT: Vedetön jäähdytysneste . Pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle . Pääsymaksu 4 €, käteismaksu. Järjestää Kymen Automobiilikerho ry Tiedustelut: Jouko Peri, p.
Matkaan siis. ”Näin siinä kyläkaupan ja sen edessä polttoainepumpun. Tapio Hartikainen on yksi paukkupyöräaktivismin voimahahmoista Suomessa. Eno tulikin ilman moottoripyörää. ”Viidentoista vanhana asuin Helsingissä Malmilla ja kävin Koivuhaassa töissä. Mä ajattelin, että se ei muuta mitään ajan sitten yksin mopolla kotiin.” Tapio lähti matkaan. C lassic-motocross on parin viime vuosikymmenen kuluessa muuttunut vakavahenkisemmäksi ja myös kovavauhtisemmaksi lajiksi harrastuksesta on tullut kilpaurheilua. Vanhoja isoja nelaricrosseja ei tietenkään kaikille riitä, mutta reiluna miehenä Tapio on lainannut omasta kokokoelmastaan pyöriä myös muille kuskeille. HA RRA STA J AN Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Virpi Miettinen Kovien pyörien mies Tapio Hartikainen 60 5/2023. Tankki alkoi olla tyhjä yöllä Leppävirran kohdalla. Sitkeysharjoitus ”Kesälomalla olin mopolla Pohjois-Savossa. ”Kauppiaan myymä bensa taisi olla aika rasvaista, ja kilometrien kertyessä meno muuttui vain tahmaisemmaksi. Tapion innostus kaksipyöräisiin syttyi monen muun tapaan jo junnuiässä. Sitkeästi rimpuilin ja jatkoin eteenpäin. Tavattiin sitten Lapinlahden asemalla. Ekan vuoden kun olin polkenut työmatkat fillarilla, niin sain palkarahoilla ostettua itselleni mopon. 1960-luvun isoja nelitahtisia motocrosspyöriä pääsee yhä näkemään tositoimissa kotimaan tapahtumissa. ”Sitähän täytyi itsekin salaa välillä kokeilla, kun ketään ei ollut näkemässä, mutta silloisilla vehkeillä se oli aika onnetonta räpistelyä”, Tapsa nauraa. Hän oli pistänyt sen jo junaan, ja menisi itsekin kyydillä Helsinkiin. Tapio yritti nukkua auringon päivällä lämmittämän siirtolohkareen päällä, mutta itikoiden takia siitä ei tullut mitään. Hyvinkäällä asuva Tapio Hartikainen ryhtyi kavereidensa kanssa ajelemaan omia polkujaan, minkä seurauksena Suomeen on muodostunut pieni mutta tiivis paukkupyöräyhteisö. Hänellä oli 125-kuutioinen itäpyörä silloin. Oli enon kanssa puhetta, että ajetaan kahdestaan sieltä kotiin. Se oli tuliterä Solifer Speed, jossa oli putkirunko kuten kunnon moottoripyörissä.” Niihin aikoihin hän kävi kavereiden kanssa usein Ruskeasannan radalla katselemassa motocross-harjoituksia. Koputtelin ikkunaan, sain isännän hereille, ja hän tuli myymään viisi litraa bensiiniä.” Oli kylmä ja mopoilijaa väsytti
Ja sillä kun vähän pääsi ajamaan, niin oli kohta taas sekä rahat että pyörä loppu. Kun Tapio vuonna 1963 osallistui ensimmäiseen Päijänneajoon, kisa ei ollut samanlainen erikoiskokeisiin ja niiden välisiin siirtymäosuuksiin jaettu yötauosta nyt puhumattakaan. Eikä se jäänyt viimeiseksi kerraksi. ”Ajattelin, että silloinhan yleensäkin haetaan uusia harrastuksia. Sen kovempaa ei enää päässyt. Itsekritiikin puutetta on ollut koko elämä”, Tapio hörähtää. ”Sain hankittua Six Days -Jawan, ja rymysin sillä pitkin monttuja. Oli vain kahden tunnin kokoomatauot Lahdessa ja Jyväskylässä, ja kun olin kärkeä paljon jäljessä, niin ei siinä jäänyt kuin hetki aikaa syödä vähän evästä ja tehdä pikaisesti jotain huoltoa. ”Vanhat nelarikrossit ovat aina olleet mun juttu, ja aika varhain rupesin sellaisesta haaveilemaan. Silloin kuntoluokassa ajettiin koko lenkkiä sivuvaunupyörien kanssa samaa reittiä.” Eläkeharrastus ”64-vuotiaana ajoin viimeisen Päitsin. Vääntävä kone, 140 kilon paino ja lyhyet joustovarat vaativat kuskilta toisenlaista otetta kuin tuoreemmilla kevytpyörillä krossaaminen. ”Kun täytin 50, niin taas piti Päitsi vetää. Kisahommat jäivät sivuosaan. Se oli hyvää esimakua tulevia Päijänneajoja varten!” Mopon sylinterin irrotus paljasti ounastelut polttoaineen rasvaisuudesta oikeaksi: pakoaukko oli karstoittunut lähes umpeen. Kahdeksantoista ja puoli tuntia meni kunnes olin kotiovella. Ei muuta kuin Suomisen Sepiltä vuokraamaan Kotari ja taas täysin kylmiltään sinne. Aikanaan nuorena pääsin näkemään ruotsalaisten kuskien ajavan nelari-Husseilla ja -Monarkeilla, ja silloin unelmoin, että voi kun pääsisi joskus edes istumaan sellaisen päälle.” Tapio Hartikainen on myös taitava mekaanikko ja rakentelija, ja tekee mieluiten itse omat pyöränsä osakasoista kilpakoneiksi. Rymysin iltaan asti ja ajattelin, että tämä on liikaa mun kunnolle.” Tapio käsitti olevansa eläkeiässä ihan virallisestikin. Sitten taas sama uudelleen.” Kolmekymppisenä Tapion elämän painopiste siirtyi perheen perustamiseen ja sen pyörittämiseen. Kylmiltään Päitsiin Armeijan jälkeen Tapio pääsi toden teolla kilpailuhommiin käsiksi. ”Kuntoluokassa ajelin niitä. Päätin ruveta harrastamaan classic-motocrossia.” Senkin idean juuret yltävät mopovuosiin saakka. Loppumatkasta pyöräilijätkin pysyivät perässä. Loppumatkasta kun punnersi polkuja pitkin eteenpäin, niin joukko mopopoikia seurasi perässä. Maanantaina sitten pomo ryhtyi uteliaana selvittämään kuinka olin pärjännyt. Lauantai ei tuntunut päättyvän ikinä. Siinä oli aika tatti kun yhtä soittoa päästeli Jyskälästä takaisin. ”Ei siinä maaliin tullessa saanut tietää mistään mitään, jatkoin vaan matkaa samalla pyörällä kotiin. Päitsi oli silloin kova ihailun kohde, ja eihän siinä auttanut kuin ilmoittautua suin päin siihen kisaan enkä yhtään tiennyt mihin olin ryhtymässä.” Se olikin kova koitos. Olin jo ihan raato, mutta kun kone kerta vielä kävi, niin oli pakko ajaa!” Jos oli 60-luvulla eroa kilpailussa niin sitä oli myös tiedotuksessa. Häneltä sitten kuulin, että olin yltänyt 250-luokan junioreista viidenneksi.” Paluu kisaympyröihin ”Kilpailutoiminta oli silloin sellaista, että aina piti pirusti yrittää tienata ja säästää rahaa että sai hankittua pyörän. Äiti tuli avaamaan, ja taivasteli kauheasti kun minulla oli naama reissun jäljiltä hurjan näköinen ja silmät turvonneet melkein umpeen. ”Olin jo ihan raato, mutta kun kone kerta vielä kävi, niin oli pakko ajaa.” 61. Vanhat ja isot nelitahtikrossit ovat Tapion lempivehkeitä. ”Yhtä soittoa ajettiin järvi ympäri
Tehdä niistä itselleni sopivia ja mieluisia. ”Se onkin metkaa, kun rakentaessa aina uskoo että tämä ratkaisu parantaa yhtälöä, mutta ei se sitten aina menekkään niin. ”Olin innoissani kun lopputulos oli niin tehdaspyörän näköinen.” Todellisuudessa rungon ja jousituksen geometriat olivat menneet hiukan metsään. Päätin sovittaa 350:n koneen siihen. Alkuaikoinahan ei edes voinut ostaa valmiita krossipyöriä vaan ne tehtiin katupyöristä muokkaamalla.” Moottoripyörien rakentelussa tarvittavat taidot mies on hankkinut osin kantapään kautta. ”Mulla oli 175-kuutioinen Jawa CZ, jossa oli pyöreäputkinen runko. Sain sen viikkoa ennen Vesijärven ajoa. Päitsilläkin vaan osat putoili, siinä jäi vaan mutterivana perään kun päästin menemään. Kävin viikolla kokeilemassa, ja olin aivan äimänä sen suorituskyvystä. Sellainen piti saada itsellekin jollei muuten, niin itse tekemällä. Ei ollut paikkaa eikä vehkeitä, vain kylmä talli Malmilla, johon juuri sai pyörän sisään.” Projekti tuli valmiiksi ennen edessä häämöttävää Päijänneajoa. 62 5/2023 Harrastajan pakeilla. ”Mä jotenkin tykkään ropata ja muutella pyöriä. ”No sehän oli sellainen puntari, että meni aikansa yhteen suuntaan ja sitten lonksahti toiseen. Suurin odotuksin lähdin että nyt mennään kovaa, ja hitto se rapistui sinne reitille se vehje.” Onneksi miehen into rakentelua kohtaan ei siihen sammunut, vaan päinvastoin. Konekin tärisi hirveästi. Vanhojen vehkeiden metkut ovat tulleet matkan varrella tutuiksi tavallista perusteellisemmin, sillä 60-luvun krossipyöriin ei netistä osia löydy ne täytyy metsästää maailman rompetoreilta tai tehdä harrastajakaverien kanssa itse. RAKENTELIJAN KIVINEN ALKUTAIVAL Tapio Hartikainen rakentaa ja entisöi pyöränsä itse yleensä puutteellisista osakasoista. Sellaisessa kohdassa missä aiempi 250-kuutioinen kolmoselle vaihtaessa vain hyytyi, tämä vain nosti korkeampaa savikaarta ilmaan.” Se oli nopea pyörä, mutta nuorimies oli hurmaantunut koneliikkeen kisapyöristä, joissa oli pyöreäputkiset rungot ja korkealle sivuille nostetut pakoputket. Mutta ilman näitä takapakkeja ei kehitystäkään tapahtuisi.” Tapio on viihtynyt moottoripyörien parissa vuosikymmenien ajan. ”Onnistuin ostamaan koneliikkeestä Olavi Hokkasen Six Days -kilpailussa käyttämän yksimukisen kisapyörän
Tapio on itse luopunut ajohommista, mutta on järjestänyt hommat sillä tavalla, että pyörät liikkuvat siitä huolimatta. Kyllä tuntui, että olisi villihevosen kyytiin joutunut, Husse meni minne sattui. Istuskelin päällä, mutta en uskaltanut edes panna käyntiin, kun ajattelin että on niin hirveä tollanen vanha nelari.” Kevään tullen mies pisti paukkuraudan tulille, ja hiukan myöhemmin osallistui ensimmäiseen kilpailuun Lohjalla. Kilpailut olivat ikään kuin kokoontumisia, jossa sosiaalinen kanssakäyminen oli ajamisen veroista toimintaa. Tuoreempiin vehkeisiin verrattuna työ on monin verroin hankalampaa. ”Se oli mulla tallissa koko talven. Värikkäiden vaiheiden jälkeen mies sai pyörästä kaupat sovittua ja Hussen lopulta Suomeen. Pyörä painaa kuitenkin 140 kiloa ja jousituksessa on joustovaraa jotakin 12–14 senttiä. Kuvassa miehen kalustoa kevään ajotapahtumassa Nummen radalla. Osia ei netistä löydy, ja usein palikoita on kunnostettava kehnosta aihiosta tai loihdittava uusia tyhjästä. Hyväksyin sen, kun olin siihen mennessä tehnyt 65 vuotta töitä, ja sehän on jonkinlainen eläkeikä”, mies naurahtaa. Kilpailujen välissä Tapani on ehtinyt suorittaa varsin merkittävän urakan kunnostettuaan peräti 17 vanhaa krossipyörää rompetoreilta löytyneistä osakasoista hienokuntoisiksi kisapeleiksi. ”Sillä vehkeellä ajamiseen oli omat opettelunsa, eikä mulla ollut siinä vaiheessa sellaisesta juuri mitään kokemusta. Motocrossin moniosaaja Jukka Penttilä polkaisee Lito-pyörän tulille ennen koeajoa. 63. Toiminta oli hyvin yhteisöllistä ja leppoisaa. Se oli aivan kuin olisi veturilla pyyhkinyt pitkin krossirataa!” Miehen työ Classic-motocross oli hyvä valinta. Koneet ovat ajamista varten. Posketon vääntö oli koneessa. ”Kun tuli 80 vuotta täyteen, niin kattosin, että eiköhän eläkeikä ala tästä. Ajohommat ovat Tapanin osalta jo taakse jäänyttä elämää, mutta tallissa vielä tapahtuu ja pyörätkin pyörivät radoilla toisten kuskien käskyttäminä. Tapion aloitellessa uutta harrastustaan, hän näki markkinapalstalla Belgiassa huutokaupattavaksi listatun 500-kuutioisen Husqvarnan. Tapio seuraa vieressä Pertti Kasperin (vas.), Kyösti Hartikaisen ja Kari Ruohosen kanssa
Perinteitä noudattaen matkan edetessä osallistujia vietiin myös yllätyskohteisiin, joista ei etukäteen oltu kerrottu mitään. 64. Tällä kertaa kolmen päivän reissun kohteet löytyivät Muurame–Karstula–Oulu– Kokkola–Vaasa-reitin varrelta. Retkien kohteena ovat olleet muun muassa museot, yksityiskokoelmat ja ajoneuvoharrastajien kerhohallit. Joka vuosi vieraillaan Falunin rompemarkkinatapahtumassa ja sen lisäksi toteutetaan vähintään yksi ryhmämatka. Keväinen kerhoreissu vie bussilastillisen harrastajia Tampereelta Pohjois-Pohjanmaalle ja takaisin. Kotimaan lisäksi on reissattu myös Latviassa ja Virossa. Aikaisen lähdön avulla maanantaina matkattiin 580 kilometriä, tiistaina 370 ja keskiviikolle jäi 270 kilometriä kotimatkaa. Hyppää jousille! Tampereen mobilistien T ampereen Mobilistit on aktiivinen ajoneuvoharrastajien yhdistys, joka järjestää vuosittain useita erilaisia tapahtumia, rompemarkkinoita sekä kokoontumisajoja. Yhdistys järjestää säännöllisesti myös bussiretkiä jäsenistölleen. Matkan varrella nähdään kiinnostavia kohteita ja kokoelmia. Matkanjohtajien suhteilla on päästy monesti mielenkiintoisiin paikkoihin, joihin ei yksityishenkilönä olisi ollut mahdollista päästä. Teksti ja kuvat: Lea Lahti mat matkkassa assa KESKI-POHJANMAAN AUTOMOBIILIKERHO RY PIETARSAAREN AJONEUVOHARRASTAJAT SAAB -MUSEO VAASAN AUTOJA MOOTTORIMUSEO TAMPERE AJONEUVOKOKOELMA MUURAMESSA WANHAT WEHKEET MYLLYJOKI-CAMPING OULUN AUTOMUSEO KÄLVIÄN AUTOHAJOTTAMOMUSEO Kun ei lepää laakereillaan, ehtii kolmessa päivässä kokea paljon
Pitkän linjan ajoneuvoharrastaja ottaa harvakseltaan vastaan vierailijoita, olimme siis onnekkaita päästessämme tutustumaan kokoelmaan. 65. Karstulan Wanhat Wehkeet on monipuolinen matkailualan yritys Karstulassa. AJONEUVOKOKOELMA MUURAMESSA Risto Harvian ajoneuvokokoelma ja sitä varten puolittain maan alle rakennettu autovitriini on mykistävä näky. KARSTULAN WANHAT WEHKEET Maistuvia sämpylöitä ja kahvia nauttien saimme kuulla Jari Lasosen kertovan ajoneuvoharrastuksestaan ja sen ympärille syntyneestä yrityksestä. Vanhan perunajauhotehtaan tiloissa on esillä yli 100 ajoneuvoa eri vuosikymmeniltä sekä runsaasti nostalgista esineistöä. Yritysryppääseen kuulu leirintäalue, majoitusta pienhotellissa ja mökeissä, kesäteatteri sekä keilahalli. Kotiovea vastapäätä olevan lasiseinän takana on näyttävästi esillä monipuolista kalustoa Citroën Meharista Lokinsiipi-Mersuun
KÄLVIÄN AUTOHAJOTTAMOMUSEO Kun Matti Toivosen autoja traktoripurkamotoiminta seisahtui vuonna 1989, tontille jäi suuri määrä täydellisiä tai osaksi purettuja autoja ja traktoreita sekä suuri määrä varaosia. Purkamon poluilla kulkien voi helposti siirtyä ajassa taaksepäin menneiden vuosikymmenten ajoneuvoja tutkien. 66 5/2023 Tampereen mobilistien matkassa. Esillä on myös konepyöriä, palokalustoa, erilaisia moottoreita, pienoismalleja, valokuvia ja kirjallisuutta. Yhteistyössä viranomaisten kanssa alue museoitiin, ja vuodesta 2006 lähtien Kälviän Autohajottamomuseoon on otettu vastaan vierailijaryhmiä. Oulun Mobilistien museobussin kyydissä pääsimme vierailulle kerhon toiseen toimipisteeseen, Kempeleen korjaamohallille. OULUN AUTOMUSEO Oulun Mobilistien omistamassa, puolikkaan renkaan muotoon vuonna 1986 rakennetussa upeassa museorakennuksessa on näytillä noin 60 ajoneuvoa
Muutama vuosi sitten rakennetusta kerhohallista löytyy lämmin kokoustila keittiöineen sekä 400 neliötä säilytystilaa ajoneuvoille. KESKI-POHJANMAAN AUTOMOBIILIKERHON HALLI Paikalle saapuessamme saimme nähdä sydäntälämmittävän näyn: retkeläisiä oli vastassa toistakymmentä kerholaista harrasteajoneuvoineen. Hallin pihaan johtava tie on reunustettu keräilijän talteen ottamilla Saabeilla, ja parhaat yksilöt löytyvät Saabeille varta vasten rakennetun hallin suojista. 67. Saimme tuntea olevamme odotettuja vieraita. SAAB-MUSEO, KRUUNUPYY Retken yllätyskohteena tutustuimme Sami Plusinsaaren hämmästyttävään Saab-kokoelmaan
Vaunuhallin pihalla saimme ihailla pietarsaarelaisten harrastekalustoa. Kiurut kertoivat, että tällä hetkellä museokävijöitä kiinnostavat kanttiautoja enemmän 1950–1970-luvun autot, ja niitä onkin pyritty tuomaan esille entistä enemmän. Tämän kesän ”Das Auto” -teemanäyttelynä esitellään saksalaisia autoja. Pääsimme tutustumaan jo pidempään käytössä olleeseen Vagnslidret-kerhotilaan sekä uudempaan, muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan Vagnshallen-kerhohalliin. JAKOBSTADSNEJDENS VETERANBILSSÄLLSKAP Toinen yllätyskohde oli Pietarsaaren ajoneuvoharrastajien tilat. Suuressa monikerroksisessa rakennuksessa on esillä paljon mielenkiintoista kalustoa. VAASAN MOOTTORIJA AUTOMUSEO Keijo ja Urpo Kiuru vastaanottivat meidät keskiviikkoaamuna Vaasan Veteraaniautoseuran ylläpitämälle Vaasan museolle. 68 5/2023 Tampereen mobilistien matkassa
Latvian edustus oli suurin, sieltä tuli 25 henkeä. Jawasakkiajo Vääksy 9.–11.6. Hän ei kuitenkaan ollut iäkkäin ajamalla saapunut, sillä hieman Konstaa iäkkäämpi herra ajeli Vääksyyn Tampereelta asti.” Huoltotauko. Hotelli Tallukan parkkialue täyttyi iloisesti päkättävistä kaksitahtipyöristä, kun reilut 180 Jawa-moottoripyörää kuskeineen kokoontui neljättäkymmenettä kertaa järjestettyyn Jawasakkiajoon. Teksti ja kuvat: Kari Mattila J awa-harrastajien kokoontuminen näkyi Vääksyn seudulla koko viikonlopun ajan. ”Vuonna 1938 syntynyt Jawa-legenda Konsta Kärhä tuli Jämsästä ajamalla paikalle. Lisäksi porukkaa oli Saksasta, Virosta, Liettuasta, Norjasta, Ruotsista, Tšekistä ja Slovakiasta. Lauantai-iltapäiväksi Jawat koottiin Tallukkahotellin edustalle yleisön ihasteltavaksi. 69. Välillä Jawat kulkivat letkassa ennalta suunniteltuihin kohteisiin, ja toisinaan moottoripyöräilijät kiertelivät seutua omin nokkineen. Yli 180 moottoripyörän joukossa oli kymmenittäin ulkomailta saakka tapahtumaan matkanneita. Pisimmän reissun ajamalla teki saksalaiskuski, hänelle kertyi matkaa lähtöpaikasta Vääksyyn 2 176 kilometriä”, kertoo tapahtuman järjestelypuolella häärinyt Ari-Pekka Saarela. ”Ulkomailta saapui kaikkiaan 48 henkilöä. Kaluston ohella myös kuskit olivat edustettuna laajalla ikähaitarilla. Vanhat kaksitahtiset saattavat olla matkakavereina hiukan temperamenttisia, mutta liika luotettavuus tekisikin seikkailusta pelkän matkan
Nyt ensimmäistä kertaa vanhemmat istuivat kyydissä ja Maaria pyöritteli ’59 Chevrolet Bel Airin rattia. Tuanoi nii Poris Maaria Männistö on osallistunut ajotapahtumiin vanhempiensa mukana jo vauvaikäisestä lähtien. Maaria palkittiin nuoren kuljettajan Turun maljalla. Pori 9.–10.6. Yksi kesän komeimmista ajotapahtumista ajeltiin kesäkuussa Porin seudulla. SAHK:n Valtakunnallinen Retkeilyajo Retkeilyajoon oli ilmoittautunut 139 ajoneuvokuntaa. 70 5/2023. Lähtöpaikkana toimi Satakunnan ammattikorkeakoulun parkkialue. Saman tapahtuman yhteydessä järjestettiin entisöinnin laatukilpailu. Palkinnot tulivat myös oman ajoneuvoluokan parhaista rastitehtäväpisteistä sekä onnistuneesta pukeutumisesta ajoneuvon aikakauteen ja tyyliin
Antti Vähälän punninnassa oleva ykkösrengas painoi 25 kiloa, kakkonen 15 ja kolmonen 17 kiloa. Hannele Hatanpää osallistui ajoon ’71 Ford Mustang Mach 1:llä. Men ny menee Ajon lähtöja maalipaikkana toimi Satakunnan ammattikorkeakoulun parkkialue. Seitsemästä paikalle saapuneesta ajoneuvosta kolme saavutti riittävän pistemäärän ja palkittiin entisöinnin ykkösluokan kunniakirjalla. Koit hei pärjäil ny Reitti oli laadittu kulkemaan rauhallisemmilla teillä Porin ympäristön kauniita maisemia esitellen. Mika ja Anne Peippo odottelevat Opel Kadettilla pääsyä ykkösrastille. Kakkosrastilla arvuuteltiin renkaiden painoa. Rastipaikoilla testattiin ajoneuvokuntien tietoja ja taitoja – ja taisipa tuurillakin olla osuutta joidenkin tehtävien suorituksessa. V uosi sitten näytti siltä, että seuraavalle kesälle ei löydy jäsenkerhoa, joka olisi halukas järjestämään SAHK:n Retkeilyajot. Kolmosrastilla kysyttiin mutterin painoa ja avainväliä. Ans kattoo ny Perjantai-iltapäivänä porilaisen Kontio-Katsastuksen pihalle saapuivat ensimmäiset entisöinnin laatukilpailuun ilmoittautuneet ajoneuvot. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Nakkilassa Moottorikahvila Verstaan rastipaikalle pääsyä odoteltiin hetken aikaa parijonossa. Täydet pisteet sai valitsemalla vastausvaihtoehdot 1,57 kg ja 83 mm. Valtakunnallisten retkeilyajojen järjestämisestä, joten SAHK:n vuosittainen päätapahtuma järjestettiin tällä kertaa Porissa. 71. Nakkilassa Moottorikahvila Verstaalla pidettiin ruokailutauko ja pullakahvit saatiin nauttia Villilän kartanon pihalla. Ensimmäinen ajoneuvo starttasi 115 kilometrin reitille lauantaiaamuna puoli kymmeneltä, ja kello lähenteli jo puoltapäivää kun viimeinen osallistuja sai lähtöluvan. Sitten Satakunnan Mobilistit ilmoittivat syksyllä ottavansa kopin 63. Kokeneista museoajoneuvotarkastajista koostuva tuomaristo syynäsi tarkoin ajoneuvot päältä, sisältä ja alta. Satakunnan suunnalla on aiempaakin kokemusta tapahtuman järjestelyistä, sillä Suomen Ajoneuvohistoriallisen Keskusliiton 40-vuotias paikallinen jäsenyhdistys on järjestänyt Valtakunnallisen Retkeilyajon myös vuosina 1986 sekä 1995
Tampereen Mobilistit ovat ottaneet ajojärjestelyiden viestikapulan vastaan, joten ensi vuoden Valtakunnallinen Retkeilyajo kurvaillaan Pirkanmaan maisemissa. Ford Transit odottelee vielä vuoroaan kunnostukseen, mutta kulman takaa kurkistelee entisöity 1929 Ford Model A, joka lähti lauantaina avaamaan reittiä 0-auton ominaisuudessa. Autoille oli järjestetty vartioitu pysäköinti SAMK:n pihalle. Pullakahvien ja nelosrastin kiperien moottoripyöräkysymysten jälkeen jatkettiin matkaa jonottajia moikkaillen. Satakunnan Mobilistien kerhohalliin ja kerhon kalustoon pääsi tutustumaan perjantaina. Ilta jatkui vielä tovin vapaan seurustelun merkeissä. Ajon osallistujille vinkattiin myös mahdollisuudesta jatkaa illanviettoa elävän musiikin parissa Moottorikahvila Verstaalla. Ei kukkan henkelläs elä Ajotapahtuman päätyttyä oli vielä mahdollisuus osallistua iltajuhlaan Satakunnan Ammattikorkeakoulun tiloissa. Kahvihammasta kolottaen jonoteltiin valokuvaukseen Villilän kartanolle. Eila ja Timo Kaunonen suoriutuivat tehtävästä ripeästi annetun aikarajan puitteissa. Aikas kutaki Useat osallistujat yöpyivät kaupungissa ja starttasivat kotimatkalle vasta sunnuntaina. Pertti Sanevuori osallistui ajoon vuosimallin 1970 Sunbeam Alpinella. Rastilla numero 6 piti pyöräyttää jengalle yhteensopivat pultit ja mutterit. 72 5/2023 Retkeilyajot. Kun vatsat oli täytetty notkuvan pöydän maistuvilla antimilla ja jälkiruokapöydän makeilla herkuilla, jaettiin palkinnot osallistujille sekä muistamiset järjestävän yhdistyksen jäsenille. Väljät parkkitilat tarjoava Moottorikahvila Verstas oli mainio valinta ruokailupaikaksi. Illan ohjelma alkoi lyhyiden tervehdyssanojen jälkeen ruokailulla
73. Risto Pasman ’53 Buick Skylark Convertible oli omistajallaan työn alla 14 vuoden ajan. Amerikasta hankitusta huonokuntoisesta aihiosta oli syntynyt Nurmentauksen tallissa upeasti entisöity ajoneuvo. Uurastus on tuottanut täydellisen tuloksen, autosta ei moneen mieheen tutkimallakaan löytynyt juuri mitään moittimista. Hannu Lamminen osallistui laatukilpailuun jo 15 vuotta sitten entisöidyllä vuosimallin 1965 Pyhimys-Volvolla. Pekka Alamettälän ’74 Volkswagen 1303S:n moottoritila tuomariston tarkassa syynissä. Kalervo Jussila esitteli tuomareille Matchless G 80 S -moottoripyörän sekä tarkan kirjanpidon sen entisöinnistä. Keijo Nurmentaus toi entisöinnin laatukilpailuun ’57 Chevrolet Bel Air Convertiblen
Ennakkoon lausutut huolenilmaukset osoittautuivat turhiksi, sillä perjantain iltatori oli menestys eikä väestä ollut pulaa lauantainakaan. Näillä näkymin iltatori-ideaa jatketaan myös vuoden 2024 tapahtumassa. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Skoda Felicia Fun ilahduttaa joka kerta. Rompetta T änä vuonna rompetapahtuma ajoitettiin aiemmista poiketen niin, että kahdesta tapahtumapäivästä ensimmäinen osui perjantaille ja jälkimmäinen lauantaille. Jälkimmäinen oli niin sanotusti normipäivä, mutta perjantaina raviradan puomit aukesivat kolmelta iltapäivällä ja meno jatkui aina iltayhdeksään saakka. raviradalla 74. Kaikkiaan tapahtumassa pyörähti noin tuhat harrasteajoneuvoa ja nelisentuhatta kävijää. Päijät-Hämeen Mobilistien rompemarkkinat on vuosien saatossa muovautunut ostoja myyntitapahtumasta alueen merkittäväksi harrasteajoneuvokokoontumiseksi. Lahti 19.–20.5. Raikkaasti väritetyn ja pirteästi verhoillun avolavan erikoisuutena on takaseinästä esiin vedettävä avokattoinen lisäistuinrivi
Kaviouralla oli esillä myös järeää kalustoa. Nastolalaisen Taisto Rostin Volvo on maistellut maantietä pian 950 000 kilometrin verran! Vuosituhannen alkupuolella entisöity Duett on edelleen jatkuvassa käytössä. Tulevaisuus ei tosin ole kaukana, sillä Fiat Barchetta tuli markkinoille vuonna 1995. Myynnissä oli kokonaisia autojakin. Näyttävä Scania-rekkaveturi edusti nostalgisinta hyötyajokkitarjontaa, vihreä Chevrolet puolestaan symppisosastoa. Mallory-kierroslukumittarilla on halkaisijaa täydet viisi tuumaa ja lisukkeena vaihtovalon ohjaus ja kierrostenrajoitin. Komealla kelillä on ilo kurvata tulevaisuuden klassikolla katto auki. Liikennevirrasta nopeasti hävinnyt A-mallin Opel Vectra oli tarjolla 5 500 euron pyynnillä. Tuotemerkki on legendaarinen. Mallory touhusi moottoriurheilun saralla 20-luvun jälkipuoliskolta lähtien ja valmisti virtavehkeitä suurina sarjoina muun muassa Fordille jo 30-luvulla. Korkeahkolla hinnalla oli perusteensa: täysin ruosteettomalla autolla on ajettu vain 56 000 kilometriä. Volvo-hinausauto oli kuormureiden hurjinta sorttia. 75. Kohta on museoiässä sekin
Kaksitahtimoottorin sylinterin asemointi sekä pakoputken lämmitettäväksi että tehokkaasti ajoviimalta suojaan herättää epäilyksiä jäähdytyksen riittävyydestä. BSA Dandy on kertakaikkisen omaperäinen laite. Brittipyörä-sana ei tuo ensimmäiseksi mieleen kuvassa näkyvän katiskan oloista kaksipyöräistä. Takapyörää pyörittävät polkimet, ja moottori pyörittää eturengasta. Pikaisella vilkaisulla alkuperäisen oloinen Solikka olikin suurtehomoottorilla, paremmilla iskareilla ja levyjarrukeulalla varustettu menovekotin. Outolinnun pyyntihinnaksi oli asetettu 2 200 euroa. Solex-kevytmopo on kuin edelleenkehitetty apumoottoripolkupyörä. 76 5/2023 Jokimaan rompetori. Ehjää Sachs-mopomoottoria hakevalle olisi löytynyt remontoituja voimayksiköitä sekä kaksiettä kolmevaihteisena, puhallintai ajoviimajäähdytteisenä
Kauppakin vaikutti käyvän, vaikka rompetoreilla parhaat löydöt vaihtavat omistajaa yleensä ensimmäisen päivän ensimmäisinä hetkinä. Customilla pienestä pitäen! Hauskassa kolmipyörässä on pitkä satula, korkeat stongat ja valkoisilla teksteillä komistetut pyörät. Rattikelkastakin ideoitiin kesäkelpoinen vauhtilaite. 77. Neuvosto-Virossa aikoinaan valmistetun salaojakoneen pienoismalli löysi uuden omistajan Virosta. Ostajalla on kotimaassaan samanmoinen masiina täysikokoisena laanillaan. Ennen vanhaan mielikuvitus oli ahkerassa käytössä. Ja ennen kolmipyörän sarviin hyppäämistä napero matkaisi tyylikkäästi tällä vaunukeksinnöllä. Lauantaipäiväksi osunut aurinkoinen keli houkutteli mukavasti kävijöitä
Rompetorilippu oikeutti myös museon sisäänpääsyyn, joten vilinää riitti sekä pihalla että sisätiloissa. Espoo 14.5. Vai mitä sanotte Dodgeja Austin-avolavapakujen ilmeistä. Löytöjä Teksti: toimitus • Kuvat: Jukka Vuorenmaa Äitienpäiväksi osunut upea keli sai väkeä liikkeelle ja teki rompetorin tunnelmasta leppoisan. Mikäpä oli ostajaa odotellessa nauttia kevätauringosta. 78 5/2023. Museoajoneuvoväki suuntasi äitienpäivänä perinteiselle rompetorille Espoon automuseon pihamaalle. äitienpäivänä 1960-luvulla työjuhdatkin muotoiltiin mukavan oloisiksi
Pienet Jeepit olivat tulevien harrastajien tarkan syynäyksen kohteita. Pääsylippu oikeutti myös museokierrokseen. Espoon automuseossa on paljon hämmästeltävää, kuten ruotsalainen Svalan-skootteri, joulupukin sähköpostiauto ja omatekoinen urheiluauto. Välirahaa ei tarvittu suuntaan eikä toiseen. 79. Kierrätystä pienestä pitäen! Museolaiset pistivät pystyyn pikkuautojen kierrätyspisteen, jossa pikkuväki sai käydä vaihtamassa oman leikkiautonsa toiseen. Nostalgisia leluja ja leikkiautoja oli monella myyntipöydällä
Vaikka asiakkaita riitti, Vähämäki totesi puoliltapäivin, että paljon on vielä tavaraa. Mutta samaan aikaan järjestettiin paljon muitakin tapahtumia Turun alueella. Aura 27.5.2023. Marko Kyttälä oli paikalla ensisijassa myyjänä, mutta jotain oli tullut ostettuakin – lahtelaisen harvinainen mainostarjotin. Pääasiassa tanssipaikkana käytetyn nuortentalon lattian valtasivat toukokuun lopussa mopot. 550 ja saa ruveta tekemään, Kyttälä kaupusteli. Lisäksi harrasteparkissa oli monta riviä kiinnostavia ajopelejä, ja löytyi pihalta pieni vanhojen maatalouskoneiden osastokin. Toukokuun viimeisenä lauantaina oli mukavan viileähkö poutakeli. Jukalla taisi olla rompparin pisin myyntipöytä. Teksti ja kuvat: Mika Rassi kaksikymppisillä Aman Viime numerossa tavattiin Jukka Vähämäki. Erityisen voimallisesti Marko myi kasaamista vaille ollutta vuoden 87 Tunturia. Kenties se verotti jonkin verran rompekauppiaiden määrää ja kävijöiden ostointoa, ainakin mitä yleistavaraan tuli. Näyttely oli Aman toiminnan tavoin Tunturi-painotteinen, mutta kymmenien kaksipyöräisten sekaan mahtui muitakin merkkejä ja hauskoja harvinaisuuksia. Mopon osia taisi sentään mennä ripeään tahtiin kaupaksi, ja näyttelyssä kiersi koko ajan paljon väkeä. A uranmaan mopedi– ja ajoneuvoharrastajat eli Ama järjesti 20-vuotisjuhlansa kunniaksi Auran nuortentalolla rompetapahtuman, johon kuului myös laaja näyttely. Ama ry piti pyöreiden vuosien kunniaksi juhlarompparin, jonka kylkeen oli kasattu iso moponäyttely. 80
Jarkko Jussila on pitkän linjan osavalmistaja. 81. Mukana oli mukavasti niin timantteja kuin patinaakin. Mutta on sporttipenkin teossakin pulmansa, kun vaativimmat asiakkaat mittaavat mauserin kanssa saumojen välejä. Huippukuntoinen kolmipyöräinen Monark ei rullaile joka nurkan takaa vastaan. Naantalilaisia istuimia, osa tehty vanhoihin runkoihin ja osa kokonaan uutta. Monenlaista mies tekee, mutta progressiiviset jouset on sentään teetetty. Tunturin perusmalleja oli koottu ainakin miltei täydellinen rivistö putkirunkoisista alkaen. Valmistajan mukaan vanhempien mopedien polkupyörän satulaa muistuttavat istuimet ovat vaikeimpia verhoiltavia. Näyttelyssä oli pääasiassa tehdasmalleja. Lieneekö sähkö jo halventunut siinä määrin, ettei varsinaista muurarien ryntäystä rompparilla nähty. Tämä Raisu toi vaihtelua
Ensimmäiset yhdeksän kertaa Swap & Meet pidettiin Kouvolan vanhan varuskunnan paraatikentällä. Tapahtuman kasvaessa paraatikenttä kävi lopulta liian pieneksi. Raviradan osalta tapahtuma päättyi kolmelta iltapäivällä, jonka jälkeen oli vuorossa cruising-osuus. Rompetoripuolella riitti vilinää. Se myös näkyi autorivistössä. Näistä pöydistä tekikin parhaat löydöt ja vieläpä edulliseen hintaan. FHRA Kouvola Club ry:n järjestämä rompetorin ja kokoontumisajon yhdistelmä houkutteli paikallisen raviradan täyteen erikoisautoja ja -prätkiä sekä osamyyjiä. kesänavaus 82. Mustaan pintaan loihdittu liekkimaalaus 30-luvun Fordin pinnassa on klassinen ja toimiva yhdistelmä. Kesäinen sää houkutteli harrasteväen koloistaan. Uusi avarampi alue löytyi paikalliselta raviradalta, jossa kokoonnuttiin myös tänä keväänä. Matkaan lähtijät ajoivat ensin kunniakierroksen raviradalla, josta matka jatkui yli 60 auton vahvuisena letkana Kymenlaakson maisemia kiertäen. Kymenlaakson T oukokuun viimeisenä viikonloppuna järjestettävä Kouvola Swap & Meet -tapahtuma on runsaan parinkymmenen vuoden kuluessa muodostunut Kymenlaakson alueen harrastajien ajokauden avaustapahtumaksi. Yksityishenkilöille ilmainen myyntipaikka sai liikkeelle nekin, joiden tarkoitus oli rompetorin alkuperäisen hengen mukaisesti ainoastaan päästä eroon omaan talliin kertyneestä ylimääräisestä roinasta. Myyjiä oli saapunut paikalle varsin mukavasti. Raviradan portilla alkoi olla erikoisautoja jonoksi asti jo reilusti ennen aamukymmentä, jolloin portit virallisesti aukesivat. Kouvola 27.5. Olosuhteet vaikuttivat olevan myyjien mieleen, olihan myyntipisteiden alla puhdas asfalttikenttä ja hulppeat sosiaalitilat ja lounasruokala aivan vieressä. Valtaosa harrasteparkin kalustosta oli kekkereiden luonteen mukaisesti amerikkalaisvalmisteista, mutta värikkääseen joukkoon toivotettiin tervetulleiksi kaikenlaiset harrastevehkeet alkuperämaasta riippumatta. Takaisin Kouvolaan johtaneella kruisailureitillä oli mittaa noin 85 kilometriä. Teksti: ja kuvat: Kari Mattila Perinteiseen tyyliin toteutettuja rodeja on aina hieno nähdä
Siipiä! Tai eviähän nuo pystyyn muotoillut lisukkeet ovat. Kuuma alkukesän päivä, tyylikkäitä ajovehkeitä, mukavia ihmisiä ja leppoisa meininki – siinä Kouvolan Swap & Meet kiteytettynä. Museorekisteröidyn Plymouth Sport Fury ’63:n moottoritila herätti kiinnostusta, eikä ihme, sillä 7-litrainen tehomylly erikoisine kaasutinasetelmineen on komea näky. Pirteän värinen Internationalkuorma-auto toi oman järeän lisänsä vanhojen amerikanautojen joukkoon. Tämän vankkurin johdolla siirryttiin tapahtuman jälkeen kruisailemaan. 83. Toinen 6x9" ovikaiutin on jo pudonnut kyydistä, mutta se ei varmasti kuorolaisten yhteislaulutuokiota haittaa. Resepti selvästi toimii, sillä paikalla pyörähti noin 600 harrasteautoa ja satakunta moottoripyörää. Saman vuosimallin Caddyt täsmälliseen riviin aseteltuna houkuttavat ottamaan klassisen valokuvan
Perusajatus, eli rompetorin ja kokoontumisajojen yhdistelmä, on ollut tapahtuman ytimessä alusta lähtien. Eino Kekäläinen Haminasta toi Subarunsa näytille. Käytännön suunnittelutyötä, markkinointia sekä asiaan kuuluvia lupa-asioita pyörittää noin kymmenpäinen ydinporukka. ”Tässä ei ole mitään kaupallista takana, eli aivan kerhopohjalta toimitaan ja tavoitteena on saada aikaiseksi leppoisa ja rentohenkinen tapahtuma. ”Välillä kokeilimme erilaisia ohjelmanumeroita, mutta ne eivät osoittautuneet toimiviksi. Aikataulutus ja tapahtumien rytmitys haittasi alkuperäistä tavoitetta rennosta ja kiireettömästä meiningistä.” Muutaman vuoden mukana ollut cruisingosuus on taas osoittautunut suosituksi ja myös toivotuksi lisäksi. Tapahtumapäivänä väkeä tarvitaan tietysti reilusti enemmän, ja silloin apuun rientävät kerholaisia perheineen sekä esimerkiksi paikallisen urheiluseuran nuoria. Tapahtuman henkeen osuvasti NA 140 BT:n voimanlähde on amerikkalaiset sukujuuret omaava Roverin 3,9-litrainen vinkkelikasi. Etenkin tuo taaempi ajoneuvo eli nauha-Sisu pysäytti ihmettelemään. Viime vuonna osallistujia oli nelisenkymmentä, nyt yli letkaan liittyi 60 autokuntaa. Kadehdittavan hieno, takalasinritilällä ja levikkeillä varustettu ykköskorinen GT-Escort on takalasitarroista päätellen tuttu vieras autotapahtumissa. Britti-Ford-kaksikko toi väriä kaviouralle. ”Viimeiset 11 kertaa tapahtumapaikkana on ollut Kouvolan ravirata. Se on ollut toimiva ratkaisu, sillä nyt kerhon ei tarvitse järjestää paikalle sen enempää bajamajoja kuin ruokailumahdollisuuksiakaan, kun ravikeskuksen tiloissa on valmiina kaikki tarvittava”, kertoo pitkään aktiivisesti taustajoukoissa puuhannut Arto Liukkonen. 84 5/2023 Kouvola Swap & Meet. Ja taitaa huippukuntoinen M3-BMW niin ikään lukeutua himoittujen sporttimallien laajaan joukkoon. Leone on mallina jo melko harvinainen, saatikka sitten viistoperäisenä ja turbomoottorilla varustettuna. Vuosien varrelle on osunut muitakin muutoksia kuin tapahtumapaikan vaihtuminen. Mikko Virsun Sisut herättivät ansaittua huomiota. Vielä kun olisi jostakin osunut tähtiperä kakkosja kolmos-Cortinan kaveriksi. Siinä olemme saadun palautteen perusteella myös onnistuneet”, Arto taustoittaa. Raviradan järein kalusto oli tietysti kotimaista valmistetta. Ajan kuluessa arvotkin muuttuvat. Takavuosien arkiset perheautot istuvat minkä tahansa autotapahtuman ajoneuvovirtaan, ja juttukavereitakin kuskilla riittää heti kun pelin pistää parkkiin. PÄÄASIA ETTÄ VÄKI VIIHTYY Paikallinen kerho FHRA Kouvola Club ry on pyörittänyt Kouvola Swap & Meet -tapahtumaa jo yli kahden vuosikymmenen ajan
Tätä tavaraa löytyi kasoittain myyjän remontoimasta talosta, jossa setelisilppua oli käytetty lämpöeristeenä. Ajokuntoisesta loistoautosta nikkaroisi vaikka hääkuljetuksiin sopivan laitteen. Jopo on aina muodissa. Hintapyynti oli kohtuulliset neljä tonnia. Volvoon kelpaa taakse asennettujen ilmajousien myötä lastata raskaampaakin myyntitavaraa. 85. Tällä myyntipisteellä oli myynnissä romppeen lisäksi myös rahtipeli. Tästä olisi lähtenyt samansävyinen kaksikko kotipihaa komistamaan. Taittorunkoinen Mobil-malli olisi kätevä kaveri karavaanarille. Yksityishenkilö sai tuoda romppeensa myyntiin veloituksetta. Jaa että mistäkö löytyi. Viidellätuhannella eurolla olisi päässyt käsiksi valkoiseen Lincoln-limusiiniin. Maksuttomuus houkutteli talliaan siivoavat paikalle, ja juuri näiltä pienimuotoisimmin rompetta kaupittelevien osastoilta löytyi kiinnostavia tuotteita sopuhintaan. Rahaa tarjolla! Hillopurkki on täynnä silputtuja sadan markan seteleitä. Sehän onkin rompetorin alkuperäinen ajatus
Kun palettiin heitetään mukaan autourheilu, muuttuu kiinnostus ihan päälaelleen. Mallistosta löytyy paljonkin mielenkiintoista rakennettavaa, muun muassa Hannu Mikkolankin käskyttämä Audi Sport Quattro S1. 1980-luvulla 240 Turbo Volvoilla ajettiin muun muassa DTM-sarjaa. Uinuva On tavallista, että oikeiden autojen maailmassa vakiomalleja muokataan erilaisiksi kilpa-autoiksi. Tämä puolestaan selittää hyvin sen, miksi pienoismallivalikoimissa on ehkä vähän tungokseksi asti vaikkapa Kuplaa, Rättäriä ja esimerkiksi Classic-Chevyjä. Näin ollen automalli on ylittänyt kiinnostavuuskynnyksen ja siitä on kaupallisesti järkevää tuoda rakennussarja markkinoille. Pienoismalleja Macaosta Viime vuosien aikana rytinällä pienoismallimarkkinoille marssinut macaolainen Beemax Model Kits on julkaissut varsin kiinnostavia malleja, joille on yhteistä, että rakennussarjojen esikuvina on oikea kilpa-auto. Vakiomallina rakennussarja tuskin löytäisi riittävästi kysyntää, kun asiaa miettii ulkosuomalaisin silmin. Oman kiinnostukseni herätti parikin eri versiota Volvon 240-mallista. Syy monen suomalaisin silmin mielenkiintoisen pienoismallin puuttumiseen on kuitenkin selkeä ja varsin ymmärrettävä. Yhtenä mielenkiintoisena tuotteena voisi vielä nostaa vaikkapa Lancia Delta S4:n, jolla Henri Toivonen saavutti viimeiseksi jääneen osakilpailuvoittonsa. Pienoismallien maailmassa tämä on eräs normaali lähestymistapa projektille. Sen sijaan kilpakäyttöön rakennettuja autoja harvemmin enää palautetaan vakioasuun. Pienoismallien valmistajalla on oltava aavistus tai peräti tutkittua tietoa siitä, että mikä myy. S uomalainen harrastaja saattaa joskus harmitella, miksi monesta mielenkiintoisesta autosta ei ole koskaan tehty rakennussarjoja isojen pienoismalliyritysten toimesta. tiiliskivi 86. Pienoismallivalmistajat julkaisevat malleja, joilla on riittävät kaupalliset edellytykset pärjätä kansainvälisillä markkinoilla. Lisäksi löytyy parikin eri korimallia Kankkusen Celicoja. Autourheilu on nimittäin pienoismallienkin maailmassa massiivinen vaikuttaja. Jos automallilla on ajettu edes jonkinlaista kilpasarjaa, on sen kiinnostavuus aivan eri sfääreissä. Olisi hienoa, jos kaupasta voisi ostaa muutamalla kympillä C Kadettin tai KE20-Corollan muovisen rakennussarjan. Teksti ja kuvat: Eero Kumanto Volvon ratamalli muokkaantui pienoismalliprojektissa elämää nähneeksi vakiomalliksi, joka ei kuitenkaan ihan vakio taida olla. Tiiliskiveä muistuttava Volvo ei koko maailman mittakaavassa ole välttämättä se kaikkein myyvin juttu
Viimeistään punainen hinauslenkki ja keltaiset koekilvet kielivät, että auto ei ehkä olekaan ihan päivittäisessä liikennekäytössä ainakaan tällä hetkellä. Kattoluukku sen sijaan on vihreää kalvoa, jossa muutama detalji. Pitkästä käyttöhistoriasta kielivät muun muassa kattoluukku, joka on asennettu ehkä jo 80-luvun lopulla. Renkaat ja vanteet tekevät auton, sanotaan. Lisäksi niin sanottu stance, eli se missä asennossa ja millaisella maavaralla auto on varustettu, on tärkeä ehjän kokonaisvaikutelman kannalta. Kattotelineet on rakennettu muovista sekä muutamista syövytetyistä messinkiosista. Tyylisuuntana sleeper Kun omassa nuoruudessani ehdottomasti suosituin nuorison unelmien auto oli Toyota Corolla DX, tuntuu omien empiiristen havaintojen perusteella nykyään samaa titteliä kantavan Mersun 124-korimalli sekä 200ja 700-sarjan Volvot. Jotain tällaista halusin ottaa lähtökohdaksi omalle rakenteluprojektilleni. Tavoitteena oli siis rakentaa pienoismalli kuvitteellisesta Volvosta, jossa eletty elämä ja kilometrit näkyvät, mutta muutama yksityiskohta paljastaa, että auto saattaa olla jotain muuta kuin vakio. Hyvin nopeasti mallia katsellessa silmiin pistää renkaiden leveys ja pakoputken massiivinen ulostulo. Kestävällä autolla myös potentiaalia viritykseen, joten moni yksilö onkin rakennettu niin sanottuun sleeper-tyyliin, jossa ulkokuori ei kieli pellin alla olevaa tehoreserviä. Inhimillisyyttä lisää se, ettei esimerkiksi koekilpi ole suinkaan suorassa. Maskiin on lisätty kilpi, joka kertoo selvästi, että Volvo ei hengitä vapaasti. Ruosteet harkituissa kohdissa ja polttoainevalumat kielivät pitkästä käyttöhistoriasta. 87. Auto on kaikin puolin ryhdikäs, mutta kulumaa ja pientä kolhua on siellä täällä ja ruostekin on päässyt monessa kohdin valloilleen. Vetokoukku ja kattotelineet ovat saattaneet olla lisävarusteina ihan uudestakin asti. Sisälle kurkistaessa katse kiinnittyy massiiviseen kierroslukumittariin, joka sinetöi ajatuksen. Kaikki 200-sarjan Volvot eivät tietenkään ole niin sanottuja teinirasseja, sillä malli omaa suuren suosion ylipäätään harrasteautona. Suosio ei tietenkään perustu pelkkään haluttavuuteen, vaan myös siihen, että nämä autot ovat osoittautuneet varsin kestäviksi. Niitä edelleen on liikenteessä ja saatavilla kohtuulliseen hintaan. Kyseessä ei ole mikään teinirassi vaan ihan oikea sleeper, jota saatetaan jopa silloin tällöin käyttää harrastemielessä radalla tai kiihdytyssuoralla
Paksuhkon muotoilun omaavat 5-puolaiset alumiinivanteet henkivät jotenkin hienosti 2000-luvun alkupuolta. Mitättömät ruostekukat pienoismallissa eivät näytä oikein miltään. Kilpa-autosta vakiomalli Koska pienoismallin esikuva on kilpa-auto, pitää sille luonnollisesti tehdä mittava määrä muutoksia vakiomalliksi palautettaessa. Lisäksi auton kyljestä puhaltaneet suorat putket piti korvata äänet vaimentavalla ratkaisulla, jonka ulostulo sijoitettiin perinteisemmin taakse. Mallin alustaan ei ole lisätty kaikkia mahdollisia yksityiskohtia, mutta muutamia välttämättömiä muutoksia sinne oli toki tehtävä. Mustia muoviosia on haalistettu vaaleammiksi ja malliin on kauttaaltaan lisätty hiuksen hienosti likaa ja pölyä. Moni Volvo-harrastaja saattaa nousta takajaloilleen, että eiväthän ne nyt noin pahasti ruostu. Vanteisiin on lisätty alumiinista sorvatut kehät, joilla niihin on saatu lisää syvyyttä ja ylileveiden renkaiden kanssa sopivan härski vaikutelma. Tuollainenhan se olisi voinut olla. Muita vuosien käytön ja inhimillisyyden jälkiä ovat muun muassa tuulilasin kiveniskemä ja pyyhkijöiden kuviot. Ulkoisesti kaikkein näyttävin ja oikeastaan myös helpoin asia on kilpaauton värityksen ja teippausten poisjättäminen. Samalla kilpakäyttöön tarkoitetut vanteet ja slicksit saivat väistyä. Koska tarkoituksena ei kuitenkaan ollut rakentaa vakiomallista Volvoa, päädyttiin kuvien mukaiseen ratkaisuun. Rata-auton pohjapanssarit jätettiin pois ja kilpakäyttöön tarkoitettu turvatankki vaihtui tavallisempaan. Toki putki ulostuloineen on vakiomallia avarampi. Pahimmillaan niistä voi syntyä mielikuva, että maalatessa sattui jokin virhe. Lopputulos on varsin hienostunut sävy, joka ei enää uutuuttaan kiillä. Päälle on ruiskutettu mattalakka, joka syö tehokkaasti metallihohdon kiillon. Sen sijaan sävyksi valikoitui mahdollisimman tylsä sävy, joka ei vahingossakaan tee itsestään numeroa marketin parkkipaikalla. Joskus kyse jopa karikatyyrin luomisesta. Malliin on lisätty ruostetta ilmiselviin paikkoihin kuten helmoihin, lokasuojien kaariin ja listojen sekä ikkunantiivisteiden seutuville. Todellisuudessa vanteet ovat kuitenkin lainattu Jaguar XJ-S:stä. Hartsista valetut sisustan osat koesovituksessa. Maavaraa piti hieman korottaa, sillä DTM-ratoja kiertävä Volvo oli niin sanotusti tontissa. Keskikonsoli, jossa käsijarru ja kyynärtuki on rakenneltu polystyreenimuovista. 88 5/2023 Kumannon koottavat. Etuvalojen pyyhkijänsulat ovat hiukan vinksinvonksin. Keltaiset koekilvet ovat tyypillisesti kiinni jonkinlaisilla remmeillä, joten niiden ei voi olettaakaan olevan ihan suorassa. Pienoismallin rakentamiseen kuitenkin kuuluu tiettyjen asioiden korostaminen. Naapurimaasta auto joka tapauksessa on jossain kohtaa tuotu, siitä kielivät Ruotsin maatunnus ja KLIPPAN-tarra takalasilla sekä tuulilasiin liimattu pieni Ruotsin lippu. Alta pilkottavat Suomen kilvet, vai voisivatko ne sittenkin olla ruotsalaiset. Ulkoiset tekijät Pyrin rakenteluprosessin aikana johdonmukaisesti ajattelemaan, millaisia jälkiä vuosien arkiautoilu on yksilöön jättänyt ja mitä lisävarusteita ja yksityiskohtia autossa voisi olla. Eläkkeenvärinen beige sävy on saatu aikaiseksi metallihohtomaalilla, joka ei kuitenkaan ole tarkasti valittu Volvon värikartasta, mutta mielikuva on lähelle oikeaa. Hanttimiehen puolelta etulokarin lista on hukkunut jossain vaiheessa. Sisään kurkistaessa massiivinen kierroslukumittari kertoo omaa kieltään auton potentiaalista
Toki jostain piti sitten loihtia tilalle muun muassa vakiomallin istuimet, ratti ja oviverhoilut. Ei ehkä kaunein, mutta varmasti tukeva kiinnitysratkaisu! Jonkinlaiseksi omaksi tavaramerkiksi pienoismalleissa ovat sattuman kautta muodostuneet antennit. Turvakaaret, ralliratti, kuppipenkki ja muut kilpakäyttöön tarkoitetut lisävarusteet oli helppo jättää rakennellessa pois. Tulostuksessa toimi apuna belgialainen kollega. Mallin yleisilme suorastaan vaati piiskan, joten jälleen kerran sellaisen rakentelin ohuesta metallilangasta ja joukosta pieniä nippeleitä. Logo lähti kuitenkin elämään omaa elämäänsä ja jalat irtosivat maasta, kun Volvo-harrastaja Dave Barton keksi muokata hirven enemmän Ferrarin logoa muistuttavaksi. Kilpa-autosta puuttuu hyvin tyypillisesti paljon yksityiskohtia, muun muassa kaikki mallimerkinnät ja logot, eihän niitä kilpa-autossa tarvita. Vuonna 2005 Volvo esitteli SEMA Showssa XC90-malliin perustuvan tehokkaan konseptimallin, joka kantoi nimeä XC90 PUV (Power Utility Vehicle). Osia Ukrainasta, Tšekistä ja Belgiasta Sisätilojen osalta oli luvassa ulkokuorta enemmän töitä, sillä kilpa-autojen sisustat ovat luonnollisesti kevennyksen nimissä hyvin riisutut. Logo on jälleen piirretty tietokoneella ja se on tulostettu erittäin ohuelle siirtokuvakalvolle. Syntyi tanssahteleva hirvi eli Prancing Moose, joka periamerikkalaiseen tapaan on luonnollisesti nykyään rekisteröity tavaramerkki! Moderni ledilisävalo syntyi kätevästi polkupyörän heijastimesta! Etupuskurista voi bongata Defan pistokkeen, Pohjolassahan tässä ollaan. Tuo räiskyvän punainen madallettu ja uniikilla korisarjalla tyylitelty katumaasturi oli varustettu 650-hevosvoimaisella V8-motilla. PRANCING MOOSE Nykyään ei voi olla huomaamatta vähän vanhempien Volvojen etulokasuojasta Ferrarin logoa muistuttavaa tarraa. Kun tämä Volvon pienoismalli tuli markkinoille, julkaisi melko pian ukrainalainen USCP oman tuotteen, joka sisältää lähes kaikki tarvittavat osat vakiomalliseen sisustaan. 89. Tarkemmin katsoessa voi todeta, että mustan oriin sijaan siinä tanssahteleekin hirvi! Mistä moinen villitys on oikein lähtenyt liikkeelle. Ihan kaikkea ei toki tällainenkaan lisäosapaketti sisällä, joten paljon sai käyttää omaa mielikuvitusta ja rakentelutaitoja. Tämän päälle asensin kumiset lattiamatot, jotka perinteisen mustan kumin sijasta ovat pirteän hiekanruskeat. Sen sijaan massiivinen ledilisävalo täytyy olla melko tuore varuste. Tovin jouduin pohtimaan, miten sen rakentaisin. Lisäsin vielä vakiomalliset turvavyöt kaikkiin istuimiin sekä kevennetyt polkimet, ja niin sisustakin alkoi olla valmis. Lopulta keksin sahata polkupyörän heijastimesta yhden prismarivin, jonka ympärille tein mustasta muovista kotelon. Hellan lisävalot on varustettu tyylikkäillä valkoisilla suojakuorilla ja ne on saatettu asentaa jopa uutena. Konseptin etulokasuojista löytyi ehkä vähän kieli poskessa Ferrarin logoa muistuttavat tarrat, jossa mustan hevosen tilalla oli sininen hirvi, jonka kaikki jalat olivat vielä tiukasti maassa. Malli alkoi olla jo valmis, mutta se kaipasi vielä sen viimeisen silauksen, eli tässä tapauksessa tietenkin Ferrarin logoa mukailevan hirvitarran, joka tuntuu olevan Volvo-harrastajien suuressa suosiossa. Samalla tekniikalla syntyi myös takaluukun lukkopesä, ovenkahvat ja kattotelineiden osia. Projektin lähtökohdaksi otettu Beemaxin Volvo 240 Turbo ja siihen Ukrainasta tilattu vakiosisusta. Liimasin lattiaan nukattua materiaalia, joka kuvaa hyvin oikean auton lattiamattoa. Nämä osat piirsin tietokoneella ja lähetin valmistettavaksi tšekkiläiselle yritykselle. Nykymuodin mukaisen lisävalon kruunaa jykevät kulmaraudat ja siipimutterit. Tässä kohtaa harrastajan avuksi astuu pienet yritykset, jotka valmistavat erilaisia mielenkiintoisia lisäosia pienoismalleihin. Etupenkkien välissä oleva konsoli, joka sisältää kyynärtuen ja käsijarrun, piti rakentaa kokonaan itse. Osat syövytetään messingistä ja lopuksi ne niklataan
Se totesi varsin positiivisessa koeajoselostuksessaan myös, että ”matkatavaratilaan ei perän muodon vuoksi ole jäänyt ulkopuolista luukkua, joten sinne päästään ainoastaan istuimen selkänojan ollessa alas laskettuna.” Teksti: Kauko Ollila Kuvitus: Outi Mentula 90. Kauan seistyään Kajakit savuttivat kuin ”laivastoharjoitukseen osallistuva saattuehävittäjä”. Hankien välissä poukkoillen vilistävä Seksisukkula taisi viedä pätkän tehokkaampiensa edestä. Saab eestä, Saab takkaa S aab saa Janne Seppälän tohtorinväitöstyössä yli 130 lempinimimainintaa. Tekniikan Maailma koeajoi 92-mallin Sämpylän kaikkein ensimmäisessä numerossaan vuonna 1953. Satuin puhumaan pahaa ruotsalaisten insinöörintaidoista ja munasin itseltäni kirjallisuuden Nobelin”, mies perustelee. ”Norjalaisen sananlaskun mukaan ruotsalaisilla on lyhyt pippeli mutta pitkä muisti. Siinä, missä raskas, etupainoinen Ysisusi tuli kuiskaten ja varovasti, nojaili Stigu päkättävällä vapaakytkin-Kajakillaan korkeisiin pakkaspenkkoihin. Suuri amerikkalainen kirjailija Kurt Vonnegut on niitä harvoja proosan mestareita, joka ymmärsi myös teknologiaa. Hän kuvailee seosvoitelun haasteita aivan eri tason käyttömukavuuteen tottuneiden amerikkalaisautoilijoiden parissa. ”Se oli, mikäli ilmaus sallitaan, lentokonetehtaan insinöörien märkä uni, sellaisten, jotka eivät olleet valmistaneet ainuttakaan autoa”, kirjoittaa Vonnegut viimeisessä teoksessaan, muistelmapamfletissa Maaton mies. ”Satuin itse pimentämään koko Woods Holen kaupungin, koska olin jättänyt Saabini seisomaan sikäläiselle pysäköintialueelle kokonaiseksi viikoksi.” Jalkineen 92-malli oli tunnettu syttymisherkkyydestään, erityisesti jos voiteluöljy unohtui bensan seasta. Kotitien pikiksellä laskettelivat muiden mukana ruotsalaiset rallitähdet, Per Eklund tehtaan Emssi SusiSusilla (Saab 99 EMS) ja itse Stig Blomqvist Viidakkorummulla (Saab 96). Hän oli Saappaan piirimyyjänä Yhdysvaltain Massachusettsissa aikaan, jolloin kaksitahtiset Rintintinit tulivat Uudelle mantereelle. Nyt jo pitkälti muistojen joukkoon siirtyneiden kunnianarvoisien ruotsalaisten autojen päällimmäinen muisto on Hankirallista jostakin 1970-luvun puolivälistä. Vonnegutin sanoin: ”Jos saabisti tai hänen elämänkumpaninsa ei ollut muistanut kaataa öljyä viime tankilliseen, sekä auto että kuski saattoivat muuttua ilotulitteiksi.” Vonnegut tuli puhuneeksi ilkeitä Puukengästä, ja epäilee ruotsalaisten evänneen häneltä Nobelin sen tähden. Kulkine.netin sisältö esittelee kansan karttuisassa suussa syntyneitä ajoneuvojen nimiä, ja Ysikuukka on tietysti varsinainen irvailumagneetti
2003 Saataville tulee John Cooper Works -virityssarja, joka nostaa Cooper S:n tehon 200 hevosvoimaan. Pirteä paluu Mini Cooper sekä sen pienemmät ja isommat S-painokset herauttavat rallin ystäville veden kielelle. Kiihtyvyydeksi 0–100 km/h luvataan 6,7 sekuntia ja huippunopeudeksi 225 km/h. 2002 Mini Cooper S:n tuotanto käynnistyy maaliskuussa. 2004 Cooper S:n teho nousee 170 hevosvoimaan. Näistä BMC:n Mini Coopereiden kulta-ajasta on kuusi vuosikymmentä, mutta niin vain Minin uudesta tulemisestakin on jo yli 20 vuotta. Esitellään Mini Cabrioavomalli, joka saapuu tuotantoon myös Cooper S -versiona. Tuleva klassikko Mini Cooper S 92 5/2023
Cooperin voimavarat antoivat viisiportaisella laatikolla varustetulle Minille mukavan suorituskyvyn, sillä huippua kertyi 200 km/h ja sataseen sännättiin 9,2 sekunnissa. Vuosituhannen alussa sopivankokoinen moottori merkitsi 1 598-kuutioista 16-venttiilistä Tritec-moottoria, joka oli Chryslerin ja BMW:n yhteistuotantoa oleva, Brasiliassa valmistettava nelisylinterinen bensavoimanlähde. 2006 Saataville tulevat Checkmateja Park Lane -erikoisversiot. Valmista tuli uuden vuosituhannen kynnyksellä, ja pian BMW marssitti autoilijoiden eteen kokonaan uuden Minin. Hyväksyntää helpotti sekin, että uuden Minin tuotanto tapahtui sentään omilla nurkilla Oxfordissa. Kyytiä koirankopille Uuden Minin voimalinja kunnioitti rakenteeltaan alkuperäisen koirankopin nerokasta ideaa: edessä poikittain sijoitettu pieni nelisylinterinen moottori ja veto etupyörillä. Keulalla oli kaksi lähes pyöreää umpiota, niiden välissä kiiltävä poikittaissäleikkömaski. Portaattomalla CVT-automaatilla edettiin hieman rauhallisemmin: 185 km/h ja 10,4 sekuntia. Nostalgian suuntaan kumartava tyyli jatkui sisällä. Keppi-Cooperin luvut eivät olleet poikkeuksellisia, mutta kun pakettiin yhdistyi niukasti yli tonnin omapaino ja miellyttävän tarkka, sähköhydraulisesti tehostettu ohjaus, olivat ainekset vauhdintuntuun olemassa. M inin uusi tuleminen oli laitettu käyntiin 90-luvun jälkipuoliskolla, kun BMW oli ensin ostanut Roverin vuoden -94 alussa. BMW:n suunnalla oli kuitenkin ymmärretty ajatella myös tätä puolta, ja malliohjelmaan liittyi pian myös Cooper S. 93. Miniksi muotoiltu Ulkoisesti uuden Minin tunnisti välittömästi Miniksi. Samoin rajoitettu 2 000 auton erä John Cooper Works GP -mallia, jossa tehoa 218 hevosvoimaa. Tietysti kaikki tämä oli hieman suurempaa kuin 50-luvun lopulla saapuneessa esikuvassa; kun alkuperäisellä Minillä oli akseliväliä himpun yli kaksi metriä ja kokonaismittaa piirun päälle kolme metriä, niin uutuuden vastaavat mitat olivat 2,47 ja 3,63 metriä. Brititkin taisivat hyväksyä uutuuden BMW-taustan juuri auton sympaattisen olemuksen ansiosta – ja toisaalta Englannin autoteollisuuden kruununjalokiviä oli levinnyt muiden maiden autoteollisuuksien rikastuttajiksi jo hyvän aikaa, joten saksalainen Mini oli vain yksi palanen tätä uutta normaalia. John Cooper Works -paketti tulee syyskuussa saataville tehdastilauksena, tehoa nyt 211 hevosvoimaa. Nokkapeitto oli lyhyt ja sitä seurasi moderniin automalliin poikkeuksellisen pysty tuulilasi, suora kattolinja ja lähes pysty perä. Se kunnioitti muotoilultaan klassista Miniä, mikä otettiin ilolla vastaan. Kokonaisuutena uuden Minin linjat olivat onnistuneet, joten uutuus sai innostuneen vastaanoton uutta pikkuautoa hakevien sekä vanhaa Miniä ja haihtuvaa nuoruuttaan muistelevien keskuudessa. Mini One -perusmallissa se tuotti 90 hevosvoimaa, mutta hieman paremmin varustellussa Mini Cooper -versiossa 116 hevosvoimaa. Ensimmäisen polven Cooper S:n tuotanto päättyy elokuussa. Keveys ja ja napakka ajettavuus aiheuttivat kuitenkin sen, että moottorin pontevuus ei urheilullisuutta kaipaaville ollut sittenkään riittävä – varsinkin kun kannettavana oli Cooper-nimen hohdokas viitta. Toisaalta sitä osattiin myös odottaa, sillä olihan VW hieman aiemmin esitellyt alkuperäistä Kuplaa muotokielellään muistelevan New Beetlen. Se sai mallikoodin R53, kun perusmalli tunnettiin tyyppimerkinnällä R50 ja myöhemmin mallistoon liittyvä avoversio puolestaan koodilla R52. Retrohenkeä kasvattivat myös kojelaudan muutamat vipumaiset katkaisijat sekä ovien avoimet säilytystaskut. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Kari Mattila 2005 Koko Mini-mallistoon kevyt päivitys. Sen hallitsevin elementti oli keskelle kojelautaa sijoitettu suuri nopeusmittari
Nahkaosille tehdyt tai tekemättömät hoivatoimet näkyvät kahden vuosikymmenen jälkeen. Ohjaamon hallitsevia elementtejä on alkuperäisen Minin tyyliä kumartava suuri näyttö keskellä kojelautaa. Varustelun sekä teknisten muutosten myötä paino kasvoi vain satakunta kiloa perus-Cooperiin nähden, joten suorituskyvyn näkökulmasta S-kirjain oli ansaittu: huippuja luvattiin keppivaihteiselle 218 km/h ja 0–100 km/h vaati vain 7,4 sekuntia. S-tarjouksia Uuden ajan Mini sai automarkkinoilla hyvän vastaanoton kuten edellä kerrottua. S-versiota varusteltiin urheilullisemmilla etuistuimilla, muutamilla spoilereilla, nokkapeiton ilmanotolla, pakoputkien keskiulostulolla, sumuvaloilla, 16-tuumaisilla vanteilla ja malliversiosta kertovilla koristeilla. Tuleva klassikko Mini Cooper S 94 5/2023. Menevimpiäkin malleja maailmalla nähtiin, kuten tuotannon alkuvaiheissa mallistossa ollut harvinainen RSi-versio, jota kiidätti 3,2-litrainen VR6moottori 225 hevosvoimallaan. Napakan mukavasti muotoillut istuimet antavat eväitä mutkateille. Ensimmäisenä tuontivuonna 2001 sitä ehdittiin kilvittää vain 47 autoa, mutta seuraavana vuonna päästiin paremmin vauhtiin ja saldoksi kertyi 220 rekisteröintiä. Se saapui markkinoille keväällä -98 ja oli koko retromallibuumin avaajia. Lisäksi tyrkyllä oli perus-Cooperin tapaan varusteversioita; Chili maustoi Cooper S:ää esimerkiksi 17 tuuman vanteilla, ilmastoinnilla, ksenonvaloilla ja ajonvakautuksella. Mini Cooper S:n nokalla oli samainen 1,6-litrainen nelisylinterinen, mutta pakettiin oli lisätty mekaaninen ahdin ja ahtoilmanjäähdytin. Suomeen uusi Kupla astui vuotta myöhemmin, ja tarjolle malli tuli kahden litran 116-hevosvoimaisella bensamoottorilla ja 90-hevosvoimaisella 1.9 TDI -dieselillä. Tämä koski myös Suomea. Hihnavälitteinen Roots-ahdin nosti 0,8 baarin ahtopaineellaan moottorin huipputehon 163 hevosvoimaan, ja kasvaneita voimavaroja silmällä pitäen alustaa tanakoitettiin entisestään ja vaihteisto päivitettiin Getragin kuusipykäläiseen manuaaliin tai valinnaisesti Aisinin kuusiportaiseen automaattiin. Myös ovitaskuissa on tavoiteltu menneiden Minipolvien estetiikkaa. TOINEN VAIHTOEHTO VW NEW BEETLE Valmistusvuodet: 1998–2011 Teho: 75–225 hevosvoimaa Hinta uutena: 29 620 euroa (1.8T syksyllä -03) Fiat 500:n esittely osui vasta Minin toisen mallipolven esittelyn aikoihin, joten vaihtoehdoksi uuden ajan ensimmäiselle Minille nousee se ilmeisin, VW New Beetle. Malliversioiden välisiä rekisteröintejä ei ole jälkikäteen helppo tavoittaa, mutta vuoden 2003 ja 2004 osalta sellaiset löytyivät. Hieman miedompina vaihtoehtoina olivat persoonallinen 2,3-litrainen 170 hevosvoiman V5-moottori sekä konsernissa laajalti käytetyn 1,8-litraisen turbonelosen 150ja 180-hevosvoimaiset versiot
Teho 163 hv /6000 rpm, vääntö 210 Nm /4000 rpm. Poraus 85,8, isku 77,0 mm. 07 Mitat Pituus 366, leveys 169, korkeus 142, akseliväli 247 cm. Kookkaan konepeiton alla on tiivis tunnelma: 1,6-litraisen nelosen päälle on soviteltu mekaaninen ahdin ahtoilmanjäähdyttimineen. Tälle sitä ei ollut tehty, joten sille oli korkea aika; vesipumpun puoleisesta päästä ahtimen öljy oli hävinnyt melkein kokonaan. Etuveto. Takana erillisjousitus, eteen suunnatut pitkittäistuet, poikittaiset alaja ylätukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Edullisimpana vuoden 2002 noin 280 tuhatta kilometriä ajettu manuaalivaihteinen 2 000 euron pyynnillä, ja toisessa päässä alle 109 tuhatta kurvailtu vuoden 2006 automaattimalli 9 950 euron tavoitehinnalla. Ensimmäisen mallisukupolven aikana enää kääntynyt nousuun, sillä seuraavana vuonna kilpiin meni enää yhteensä 131 Cooperia ja Cooper S:ää sekä 32 One-perusmallia. ”Ahtimen öljynvaihto ei kuulu varsinaiseen huolto-ohjelmaan, mutta väliksi suositellaan 160 tuhatta kilometriä. Vuoden 2006 rekisteröintiluvut olivat löytämiemme tilastojen perusteella 24 Onea, 63 Cooperia ja 43 Cooper S:ää. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, McPherson-tyyppiset joustintuet, kolmiomalliset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Vaimokin ihastui, käski minua ajamaan Rangella, niin hän voisi ajaa Minillä.” Ratin takana tullee näkymään useimmiten kuitenkin Hannu, joka pääsee retro-Minin puikoissa vaikkapa muistelemaan nuoruusvuosien Mini-seikkailuja. Samassa isossa urakassa uusittiin myös vesipumppu sekä jäähdytin.” Uusittavien listalla oli myös paisuntasäiliö, joka paljastui hienoisen nestevuodon syyksi. Puolisen vuotta sitten se siirtyi hyvinkääläiselle Hannu Koposelle, joka kertoo silmäilleensä jo jonkin aikaa sopivan Minin perään. ”Minulla oli aikanaan Mini 850, ja jo ennen ajokortti-ikää toisella 850:llä ajettiin jääradalla veljen kanssa”, hän juttelee ja kertoo rakentavansa nykyistä Miniään hienoisesti menneiden aikojen ralli-Minien perintöä kunnioittamaan, mistä nokalle ruuvatut lisäpitkät antavat jo osviittaa. Vuonna 2004 kotimaan Mini-menekki laantui 170 rekisteröintiin, joista 56 oli mallia Cooper S. Paino 1140 kg. 95. Noin 36 prosentin osuutta sporttimallille voi pitää kovana – vuoden 2003 alussa perus-Cooper oli maksanut 23 100 euroa ja Cooper S 29 100 euroa. Puristussuhde 8,3:1. ”Monissa katsomissani Mineissä takaluukku ja etenkin takavalojen ympäristö oli ruostunut. 04 Voimansiirto Kuusinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Lukujen luettavuutta tosin nakertaa, että mukana on jo seuraavan, R56/R57-mallisukupolven yksilöitä, sillä ensimmäisen polven valmistus oli R52-avoa lukuun ottamatta päättynyt syksyyn 2006. 08 Suorituskyky Huippunopeus 218 km/h, 0-100 km/h 7,4 s. Edessä tuuletetut levyja takana levyjarrut. Hän ehti syynätä useampia yksilöitä läpi, kunnes tämä autoliikkeessä odottanut, noin 235 tuhatta kilometriä ajettu Cooper S lähti myyntineuvottelujen jälkeen mukaan. KIVA KATSELLA JA KURVAILLA Kuvissamme esiintyvä vuoden 2003 Cooper S on alkujaan Saksassa myyty auto, joka on rekisteröity Suomeen vuonna 2011. Ehostavien toimien jälkeen Hannu on ehtinyt Cooper S:llä jonkin verran tien päällekin. 01 Merkki ja malli Mini Cooper S 02 Vuosimalli 2003 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain, mekaaninen ahdin. Tilavuus 1598 cm 3 . 06 K ori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. ”On se hemmetin hauska laitos. Vuonna 2003 Mini Cooperia rekisteröitiin Suomeen kaikkiaan 210 yksilöä, joista S-versioita oli tiettävästi 76 autoa. ”Hain tällaista Mini Cooperia, en välttämättä edes Ässää, sillä mielestäni tämä uuden Minin ensimmäinen malliversio on yksi parhaiten onnistuneita retromalleja Jaguar S-Typen ja Rover 75:n ohella”, brittiautoihin mieltynyt Hannu kuvailee. Tämäkään ei ole virheetön, vaan vaatii vasemman takavalon alle korjauspalan.” Tekniikan osalta huomio kiinnittyi muun muassa ahtimen huoltoon – tai pikemminkin sen laiminlyöntiin. Kuluvan kesän kynnyksellä Nettiauto-sivustolla oli myynnissä 15 Cooper S:ää vuosilta 2002–2006
Mallin kyky taistella korroosiota vastaan ei ole kokoluokkansa parhaimmistoa. Tuleva klassikko Mini Cooper S 96 5/2023. Voimalinjan tiiveys niin jäähdytinnesteen, moottoriöljyn kuin ohjaustehostimen nesteen kohdalta kannattaa varmistaa. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA R53-mallityypin Mini Cooper S:ää mielivän kannattaa silmäillä tarkoin muutamia yksityiskohtia ja kokonaisuuksia, jotka koskevat yleisesti BMW-ajan ensimmäistä Mini-sukupolvea. Ulkoasuun liittyen kannattaa silmäillä hennosta muovista valmistetut A-pilarien ulkolistat, jotka ovat saattaneet kärsiä tuulilasinvaihtojen yhteydessä. Muoviaiheessa kannattaa pitäytyä myös auton sisäpuolella, sillä kovaa muovia riittää runsaasti ja sitä myöten naarmuja piisaa helposti jo tavanomaisenkin käytön myötä. Vaihteiston suhteen S:n kuusiportainen manuaali on sen sijaan selkeästi laadukkaampi kuin perus-Cooperin viisipykäläinen. Samoin ovien alareunat – sisäpuolia myöten. Erityiseksi Cooper S:n huoleksi on kerrottu jakoketjun löystyminen ja jopa hyppääminen, joten jakopään ääni kannattaa kuulostella ja katsoa onko huoltokirjassa mainintaa esimerkiksi jakoketjun kiristimen uusinnasta. Huolella syynättäviä alueita ovat takaluukku etenkin rekisterikilven sekä takavalojen ympäristöstä. Ja tuulilasihan Miniin on todennäköisesti vaihdettu pariinkin otteeseen, sillä hyvin pystylinjainen lasi on altis iskemille. Samalla kannattaa selvittää tietoja ahtimen huoltotoimista. Cooper S -versioiden osuus kaikista Mini-rekisteröinneistä on varsin tuntuva. Tarkistuslistalle on syytä ottaa myös keskuslukituksen sekä karmittomien ovien sähköikkunoiden toimivuus, mukaan lukien ovia aukoessa ja sulkiessa tapahtuva lasin hienoinen ”niiaustoiminto”. Voimalinjan osalta Cooper S:stä kannattaa tunnustella kytkimen moitteeton toiminta. Runsaasti ajetuissa yksilöissä istuinten nahkaverhoilun hoitamattomuus näkyy herkästi
Klassikot 6/2023 ilmestyy 7.9.2023 Seuraavassa numerossa: Sportti ja karvalakki Ford Escort mkII X 2 Kai-Lasse Wallinin tallista löytyy välikoppa-Escortin viistokeulainen RS 2000 -versio sekä saman korin edullinen 1300-malli. Parivaljakko tarjoaa tilaisuuden syynätä, miten vehkeet eroavat toisistaan. Mitsubishi Galant 2000 GLS ’82 Timanttikunnossa 80-luvun japanilaisautot ovat tunnetusti vaikeita entisöintikohteita. 98. Kadulla ja radalla valloittanut juustohöyläkeula on Alfaa klassisimmillaan, ja vakuuttaa ominaisuuksillaan tänä päivänäkin. Pesunkestävä GT Alfa Romeo GT 1300 Junior GT Junior on yksi valmistajansa menestyksekkäimpiä malleja. Pitkän linjan autoharrastaja Harri Huotari selätti haasteet ja entisöi setänsä entisen Galantin häikäisevän hienoon kuosiin
Helinä Koskela 044 987 4003 Jouni Aitto-oja 0500 282 562 Rompetori/Martti 044 345 4919 www.weteraanikonepaivat.fi www.weteraanikonepaivat.fi ANHA IMA W pe-la klo 10-17 su klo 11-17 30. Päivälippu 10 € Kolmen päivän lippu 20 € Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat ilmaiseksi Tapahtuman osoite: Amiraalintie 161, Oulainen Ilmainen nonstop linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta tapahtuma-alueelle ja takaisin. Weteraanimoottorikerho Wanhan Woiman juhlavuosi Perinteiseen tapaan työnäytöksiä näyttelyitä musiikkia rompetori hyvää tunnelmaa... 30. Waltakunnalliset Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät Weteraanikonepäivät 7.-9.7.2023 oulaisissa 7.-9.7.2023 oulaisissa Työtä ja juhlaa w w uu oo tt tt aa
V4 GT ’66 HARRASTAJAN PAKEILLA: Tapio Hartikainen TULEVA KLASSIKKO: Pieni ja rivakka Mini Cooper S MAINOKSEN IMUSSA: Ruisku tuli konehuoneeseen TASANOPEUSAUTO MAZDA 323 4WD TURBO ’87 AMERIKAN RAUSKU OPEL MANTA 1900 ’75 MÄKIPÄÄN DUETTO ALFA ROMEO SPIDER 1600 ’66 5/2023 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi CORSAIR Fo rd 5/ 20 23 Alf a Ro m eo Sp ide r 16 00 ’66 • Fo rd Co rsa ir V4 GT ’66 • M azd a E 22 00 ’84 • M azd a 32 3 4W D Tu rb o ’87 • Op el M an ta 19 00 ’75 • Tra ba nt 60 1 S ’89 36 84 80 -2 30 5 • PA L VK O 20 23 -3 6