06/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 36 84 80 -1 70 6 • PA L VK O 20 17 -4 2 6 41 48 83 68 48 08 17 00 6 Viipale mediat 06 /1 7 La nc ia Fla m in a GT Co up e ’6 4 • Fo rd 20 M XL H ard to p Au to m ati c ’6 9 • Tra ba nt P5 ’6 2 • M G 11 00 ’6 4 • Ko tim ais ia au to ko ke ilu ja SPORTTIMAILERI MG 1100 ’64 FORD 20M XL ’69 KESTÄVÄÄ TYYLIÄ NOSTALGIA KAHVILA TYRVÄÄNKYLÄN TEBOIL LANCIA FLAMINA GT COUPE ’64 Tuleva klassikko Suzukin pirteä pätkämaasturi Takavuoden auto Katsauksessa kasarikauden uudet tulokkaat Kotimaiset kokeilut Suomen autovalmistuksen kiinnostavat käänteet eksotiikkaa AMMATTI KATSOJA MUISTELEE RANTA RALLI 92 Italialaista
99 06/17 Kurvaa osoitteeseen www.angloparts.com ja tilaa puuttuvat osat autoosi suoraan verkkokaupastamme tai tule poikkeamaan myymälässämme. Quality Parts & Service GRIPS GARAGE OY • LUHTAANMÄENTIE 21, 01750 VANTAA • MYYNTI @GRIPSGARAGE.COM • 010 292 7420 Austin Healey • Mini • Jaguar • MG • Triumph • Land Rover • Morris Minor Grips Garage www.gripsgarage.com. Otimme sellaisen alle ja kävimme tunnelmoimassa tutuissa lähiöissä. Kohonneen elintason merkiksi kaupasta kuitattiin tuliterä Volvo. Toimitamme laadukkaat varaosat nopeasti ja luotettavasti. Sonkajärven Tonni Datsun 1000 ’69. Jotta sinä voisit keskittyä nauttimaan autostasi. Päivä Tukholmassa Aikoinaan töiden perässä muutettiin Ruotsiin. VARAOSIA VAILLA. Kari Rönkön Datsun on Sonkajärvellä sananmukaisesti kuin kotonaan, sillä auto on viihtynyt uudesta asti samalla seudulla. Seuraavassa numerossa: Klassikot 07/17 ilmestyy 19.10.2017 Uuteen kiitoon Alfa Romeo Alfetta ’76 Halikkolaisen kuusen alle 80-luvun lopulla päätynyt Alfetta nousi Mikko Hammarbergin ansiosta takaisin tien päälle
06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Alkuperäiskuntoinenkin saattoi olla kiinnostava, kunhan siinä vain oli jotain tusinamallista poikkeavaa kuten GTvarustelu, kaksiovinen kori ilman b-pilaria, tehokkaampi moottori tai muuta maustetta perusmalliin nähden. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Minulle tarjottiin jokin aika sitten harrasteautooni vaihdossa ihan tavallista Volvo 240 -museoautoa. Pääkirjoitus Houkuttelevasti tavallinen E rikoiset ajopelit ovat kiinnostaneet minua jo pikkupoikana. Kiinnostus tavallisia vanhoja autoja kohtaan nostaa päätään iän myötä. Ja oikeastaan alan olla jo vähän innoissanikin uudesta hankinnasta. Muistan, kuinka toisinaan tuli pyöräiltyä kilometritolkulla vain jotta sai nähdä toisen innokkaan pikkupojan vinkkaaman hienon auton naapurikylässä. Sen ikäisenä ei nostalgisia tunteita voi ollakaan ja tavallinen nyt on vain niin – tavallista. Miksi en kokeilisi itse. TILAAJAPALVELU Puh. Tarkemmin ajatellen sellaisia vehkeitä on aivan valtavasti. Samalla tavalla tunteisiin vetoaa luokittelutarkoituksissa valmistetut erikoisuudet kuten BDA-Escort tai Peugeot 205 T16. Volvon mallistossa minua ovat vuosien varrella kiehtoneet lähes kaikki mallit, mutta 100ja 200-sarja on tuntunut aina kovin etäiseltä. Sitten on vielä ne kaikki muut autot. Sellaiset, joissa ei ole erikoispainoksen särmää eikä nostalgian mukanaan tuomaa henkilökohtaista vetovoimaa. Niin siinä kävi, että tein Volvosta tarjouksen ja ostin sen itselleni. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Vuosien saatossa olen keskustellut useaan otteeseen vanhojen Volvon omistajien kanssa ja kuunnellut lukuisia tyytyväisiä tarinoita 200-sarjalaisesta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ei tarvitse kuin ottaa jonkin vuoden autokatalooki hetkeksi käsiinsä niin huomaa, ettei loppujen lopuksi monikaan sivujen ajokeista herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Ehkä se rakkaus tulee sitten kun liitto on ensin solmittu. Erikoismaalaus, erikoisvanteet, levikkeet, sivuputket tai viritetty moottori. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Antti Kautonen, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Tero Björklund, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Olen huomannut, ettei sisäinen pikkupoika ole hävinnyt mihinkään iän karttuessa, sillä tänä päivänäkin pienikin erikoinen yksityiskohta tavallisessa autossa saa innostumaan. Ei sen auton niin erityinen tarvinnut olla, pienikin tavallisuudesta poikkeava yksityiskohta sai innostumaan. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Erityisen houkuttelevia yhdistelmiä ovat sellaiset arkiauton ja eksoottisen tekniikan risteytykset kuten Cosworth-Sierra ja Lotus-Omega. Lämmin tunne valtaa mielen, kun istahtaa lapsuudesta tutun automallin kyytiin. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Mutta joskus kannattaa kurkistaa niitä mielenkiinnottomiakin sillä silmällä. Joskus kannattaa kurkistaa mielenkiinnottomiakin autoja sillä silmällä. Taisin olla aika tavallinen pikkupoika siihen aikaan. 3 06/17. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Verhoilun tuoksu ja moottorin ääni vaikuttavat mieleen sellaisella tavalla, jonka vain toinen klassikkoautoihin hurahtanut voi ymmärtää. Vaihtokauppoihinkaan ei päästy, mutta Volvo jäi kaivelemaan. Ensimmäisten satojen kilometrien jälkeen alan vähitellen ymmärtää, mistä on kyse
66 Historic EM, Lahti s.70 Koljonvirran Rompepäivät s. 74 Restaurantapäivät, Ylöjärvi Tuttu ja pitkät perinteet omaava tapahtuma vaihtoi paikkaa Teivon raviradalle. 74 Restaurantapäivät AJONEUVOT 12 Lancia Flaminia GT Coupe ’64 Jyväskyläläinen Aarno Koivikko on omistanut Superleggera-Lanciansa jo 35 vuotta. 72 Terva-ajo s. 28 Trabant P50 ’62 Olli Heikkilä on Trabant-harrastajille tuttu nimi. s. 86 Sitikat koolla, Hattula Citroën-väki kokoontui Inkalan kartanon upeisiin maisemiin. 34 MG 1100 ’64 Suomessa Maileriksi nimitettyä perheautoa valmistettiin myös urheiluhengestään tunnetun MG-tuotemerkin alla. 72 Terva-ajo, Iisalmi SA-HK:n Savon kerhon järjestämässä ajotapahtumassa kurvailtiin tehtävärastilta toiselle Iisalmen maisemissa. Erkki Wirkolan tallista löytyy yksi uutena Suomeen tuotu MG 1100. Käväisimme miehen juttusilla ja katsastimme samalla hänen hauskan ja ihanasti väritetyn harrasteauton. 34 MG 1100 ’64 s. TAPAHTUMAT 66 Historic EM, Lahti Heinäkuussa oli jälleen hieno tilaisuus nähdä vanhoja ralliautoja meiltä ja muualta Lahdessa ja Päijät-Hämeen sorateillä. Samalla juhlittiin Dyane-mallin 50-vuotista taivalta. 70 Koljonvirran Rompepäivät, Iisalmi Pohjois-Savon suurimpiin tapahtumiin lukeutuva Koljonvirran Rompepäivät keräsi paikalliselle leirintäalueelle tuhansia kävijöitä. 22 Ford 20M XL Hardtop Automatic ’69 s. 22 Ford 20M XL Hardtop Automatic ’69 80-luvun alussa Juha Pakarinen iski silmänsä ht-koriseen 20M-Fordiin eikä ole sen koommin menettänyt mielenkiintoaan kyseistä autoa kohtaan. s. 76 VMPK Veteraaniralli, Jämsä Prätkäukot lyöttäytyivät yhteen autoharrastajien kanssa ja loivat Veteraanirallin yhteyteen eri-ikäistä kalustoa esittelevän tapahtuman ja kulkueen Ajoneuvot Suomessa sata vuotta -teemalla. 28 Trabant P50 ’62 Tässä numerossa 4 06/17. Uusi ympäristö tarjosi hienot puitteet upealle rompetorille. 12 Lancia Flaminia GT Coupe ’64 s. Garrozzeria Touring -verstaan korittama GT-vaunu pursuaa eksotiikkaa
50 Tyrväänkylän Teboilin uusi elämä s. 60 Liikenteessä s. 80 Viron kierros Naapurimaa on lyhyen laivamatkan päässä, ja perillä odottaa hienot maisemat ja useita autoharrastajia kiinnostavia kohteita. s. 94 Tuleva Klassikko Suzuki Vitaran kolmeovinen ja irrotettavalla katolla varustettu pätkämaasturi tuo hymyn niin kuskin kuin sivustakatsojan kasvoille. 92 Klassikkomarkkinat Vanhoja ajopelejä ja niihin käypiä varaosia kaupan. 46 Ammattikatsoja muistelee s. Matkan varrelta on kertynyt kuvien lisäksi hauskoja tarinoita kerrottavaksi. Kahvio ja korjaamo palvelevat jälleen asiakkaita. 60 Liikenteessä Toimituksen autoreissut saavat jatkoa. Jäljet veivät yli sadan vuoden taakse. 76 VMPK Veteraaniralli s. Uusi vuosikymmen tuo uudet tuulet tullessaan. Tällä kertaa 70-luvun Datsunin krominen keulamerkki suunnattiin kohti Kanta-Hämeen mutkaisia teitä. 54 Kotimaisia autokokeiluja Itsenäisyyden juhlavuoden merkeissä mekin kaivoimme arkistoja ja tutustuimme kotimaisen autovalmistuksen historiaan. 90 Marginaalista Maailmalla myytäviä kohteita selaillessa vastaan tuli Kinnusen Porsche-kilpuri. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia, kuulumisia ja hauskoja poimintoja harrasteautojen maailmasta. s. 46 Ammattikatsoja muistelee Kari Ruusunen on notkunut vuosikausien ajan pikataipaleiden varrella kameransa kanssa. 5 06/17. 88 Fotoalbumi Lukijoiden kuvissa vilisee hylkyautoja ja paalaimen kidasta pelastettua kalustoa. 50 Tyrväänkylän Teboilin uusi elämä Markus ja Minna Järvensivu herättivät henkiin vanhan huoltoaseman. 40 Takavuoden auto PIENI ja pirteä Suzuki Vitara on tuleva klassikko. 86 Sitikat koolla ARTIKKELIT 40 Takavuoden auto Vuoden Auto -ehdokkaita tutkailevassa juttusarjassa on edetty jo 80-luvun kynnykselle. 54 Kotimaisia autokokeiluja s.80 Viron kierros s
Tony Divey sai koneelleen nopeasti kaupallista kysyntää, joka johti sarjatuotannon aloittamiseen. Museorekisteröinti-tilastot poikkeavat reilusti kunkin aikakauden myyntitilastoista, mikä kertoo ihanteiden olevan erilaisia uusien autojen ostajilla harrastajiin verrattuna. Kaksisylinterinen moottori on peräisin Moto Guzzi -moottoripyörästä. ZX-mallia myytiin 23 kappaletta. RELIANT Scimitar täydensi vuoden 1987 reksisteröintitilastoja peräti kolmen yksilön voimalla. Sen teräskehikkoon kiinnitetyt koripaneelit olivat kevytmetallia poislukien konepelti, jonka valmistusmateriaalina käytettiin lasikuitua. Niitä meni kaupaksi yli 14 000 yksilöä. Kaikkein halvimmat maantiekiidot sai porhallettua ostamalla moottoripyörän tekniikalla varustetun kolmipyöräisen urheiluauton. Teräslevyistä kokoon hitsattu etupalkisto toimi runkona päällekkäisille kolmiotukivarsille ja coilover-iskunvaimentimille. Eniten myyty automalli oli Toyota Corolla. Kakkospaikan nappasi takavetoLadan nokan edestä Nissan Sunny, joita myytiin vajaat 11 000. Vaikka sekä Corolla että Lada ovat harrastajien suosiossa tänä päivänä, ei aikanaan uutena myydyistä montaakaan prosenttia tule päätymään museokilpiin. Listan häntäpäässä sentään on joitakin erikoisuuksia. Hintaesimerkkinä voisi mainita 8500 punnan arvoisen paketin, joka sisältää rungon, korin, pyöränripustuksen osat sekä vanteet jarruineen ja paljon muuta sälää. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta B ritit ovat vuosikymmenien saatossa kunnostautuneet pienten ja kevyiden urheiluautojen saralla. Trikingin tarina sivuaa Morgania hauskalla tavalla. Jo kolmen vuotta ovien sulkeutumisen jälkeen Triking Sports Cars -yrityksen entinen työntekijä Alan Layzell käynnisti toiminnan uudelleen. Taru ei suinkaan päättynyt siihen. Mutta lieneekö se enää Suomessa. Tarkempi tutkiminen kertoo, että kyseessä on englantilainen Triking. Vilkaisu kyseisen vuoden rekisteröintitilastoihin tuo esiin tuttuja laitteita, eikä myydyimpien joukossa ole yllätyksiä. Sikäläisen veropolitiikan johdosta moni malli oli edullisempi, kun sen hankki osina ja kokosi omassa autotallissa. Erikoisautojen kohdalla vuosi 1987 oli kohtuullisen vilkas. Viidensadan yksilön myyntilukuihin ylsi myös nopeasti harvinaistuneet FSO Polonez, Fiat Ritmo ja Suzuki Alto. Moto Guzzin kaksisylinterinen v-moottori asennettiin etupyörien väliin. Triking Cyclecar Kolmipyöräinen moottoripyörän voimanlähteellä varustettu urheiluauto näyttää ensivilkaisulla Morganin tuotokselta. Trikingin valmistus päättyi vuonna 2006, kun sen perustaja jäi eläkkeelle. Tänä päivänä yritys tarjoaa niin rakennussarjoja kuin varaosia vanhoihin malleihin. Lopputulos oli hieno, ja tietysti sillä ajaminen oli huima kokemus. Tilaston sijalta 108 löytyvän Nissan 300 ZX:n taas voi poimia esimerkiksi automallista, jota ei lukumääräisesti tulla paljon mrkatsastamaan, mutta säilymisprosentti voi olla korkea. VUODEN 1987 SUOSIKIT Näihin aikoihin museorekisteriin pääsee vuoden 1987 automalleja. Ku va : Br ia n N el so n 6 06/17. Lotuksella työskennellyt Tony Divey olisi nimittäin halunnut itselleen kolmipyöräisen Morganin, mutta ei onnistunut sellaista hankkimaan. Niiden tekijöistä tunnetuin on varmasti Morgan, joka aloitti sellaisten valmistamisen jo viime vuosisadan alkupuoliskolla. Asiakkaan hankittavaksi jää muun muassa Moto Guzzi -moottori, joka sekin kuulemma järjestyy sovittaessa. 1970-luvun loppupuolella laite oli valmis. Suurinta katoprosenttia pohtiessa listalta osuu silmään 551 myytyä Seat Malagaa, joista tuskin monikaan on säästynyt näihin päiviin. Ensimmäinen merkittävä päivitys osui vuodelle 1990, jolloin etupään levypalkisto korvattiin putkirungolla ja korista tuli kokonaan lasikuituinen. PUNAINEN nahkaverhoilu viimeistelee tummanvihreän Triking-urheiluauton tyylikkään ulkoasun. Niinpä taitava seppä päätti valmistaa itse vastaavan laitteen. Reliant Scimitar -urheiluautoja rekisteröitiin kolme, samoin kuin Porsche 911 -mallia. Etupalkiston sisäsivujen kulma noudattelee sylinterien kulmaa ja pakoputket kulkevat siististi koteloiden läpi. Yksittäiskappaleiden joukosta erottuu Ferrari 328 GTB, joka on varmasti välttynyt paalaukselta. Toyota Supra kävi paremmin kaupaksi – niitä saatettiin kilpien väliin 34 yksilöä
Edestä paksu ja pyöreä auto suippeni perää kohti mentäessä. TAPAHTUMAKALENTERI Syyskuu 3.9. Volvo Amazon Treffit, Varvintori, Turku 9.9. Lenin-museossa pääsi kokeilemaan Leninin kyyditystä sivuvaunumoottoripyörällä. Historia tuntee kuitenkin lukuisia hienoja ja varsin erikoisesti aerodynamiikan ehdoilla muotoiltuja autonkoreja. Romanialainen aerodynamiikkaan ja lentokoneisiin erikoistunut insinööri Aurel Persu oli ensimmäisten joukossa luomassa virtaviivaista koria paremman suorituskyvyn innoittamana. Se on asetettu näytille Bukarestin tekniseen museoon. Rompetori ja kauden päättäjäiset Vaasan Automuseolla 16.9. Hienosti entisöity Tähti-moottoripyörä edusti Neuvostoliiton osaamista kaksipyöräisten saralla. Sinivilkkupäivä ja Auton päivä, Mobilia, Kangasala 17.9. Esimerkiksi korilinjojen sisäpuolelle jäävät pyörät olivat tuohon aikaan ainutlaatuinen ratkaisu. Historic Race Finals, Motopark, Virtasalmi 16.9. 20-luvun tekeleeksi Persulla on ajettu suhteellisen paljon, peräti 120 000 kilometriä. Syys-Heikki, Mobiilimäen piha-alue, Turku 9.9. S uomi–Venäjä-seuran Neukkumasinistit lienee yksi vähiten tunnetuista autokerhoista maassamme. Täsmälleen autorivistön kohdalla kadun toisella puolella sijaitsee Lenin-museo. Kuluvan vuoden tempauksiin lukeutui Tampereen keskustan tuntumaan järjestetty kokoontumisajo, jonka ideana oli esitellä neuvostoaikaista autokalustoa ja myös kerhon toimintaa ohikulkeville ihmisille. Inkeroisten Mobiilihallin avoimet ovet, Inkeroinen 23.9. Huomiotaherättävän pitkä kori on 1920-luvun alun autoksi yllättävän modernin oloinen. Alkuperäinen Persu on edelleen olemassa. Hämeenpuiston nurmikolle Neukkumasinistien väki sai koottua neljä Ladaa, Pobedan, Mossen ja Jaltan. Persu oli vakuuttunut pisaramuodon hyvyydestä ja muotoili autonsa sen mukaisesti. Neukkuautot Tampereella Tampereen Hämeenpuistossa kulkijat saivat elokuisena viikonloppuna ihastella paikalle kokoontuneita neuvostoautoja. Vehoniemi-ajo, Vehoniemen automuseo, Kangasala 9.–10.9. JALTA kiinnosti kaikenikäisiä ohikulkijoita. Sen ilmanvastuskerroin oli alhainen jopa nykymittapuulla arvioituna, mikä vaikutti edullisesti polttoainetalouteen sekä matkavauhtiin. Veteraanitraktorien syyskyntöpäivä Maalahdessa, Övermalax 23.9. Aivan tuoreesta ilmiöstä ei ole kyse, sillä Neukkumasinistit ovat kurvailleet itävehkeillään yhteisen punalipun alla jo 17 vuotta. Vanhan Savotan Vanhan ajan puintipäivä, Rautajärvi, Pälkäne 30.9.–1.10 Jenkkiautonäyttely, Lahden Messukeskus 7 06/17. Triking Cyclecar SULAVALINJAINEN PERSU Aerodynamiikan viilaamisen ajatellaan usein tekevän autoista tylsiä ja toistensa kaltaisia. Tapahtuman aikana museokävijälle oli järjestetty opastettu kierros, jonka myötä niin museon esineet kuin neuvostoaikaiset tapahtumat ja ihmiskohtalot saivat tarinoiden myötä mukavasti lisäväriä. Zetor-kynnön MM-kilpailut 23.9. Suunnittelijansa mukaan Persuksi nimetty auto toimi myös käytännössä
Palokunnan kaluston ohella lukijalle esitellään muun muassa rautateiden raivauskalustoa ja lentokentillä päivystäviä pelastusajoneuvoja. • Länsi-Saksan Kalkarin ydinvoimalan liepeillä mellakoidaan 24. Finnjet oli paitsi merkittävä kotimainen hanke, myös teknisesti kiinnostava alus. Toinen toistaan upeammat kuvat kertovat omaa tarinaansa ajasta ja aluksesta, jotka eivät palaa enää milloinkaan. • Suomen menestyneimpiin koripalloilijoihin lukeutuva Kalevi ”Monni” Sarkalahti pelaa sadannen maaottelunsa Belgiassa 15. • Yrjö Vesterinen sinetöi trialin maailmanmestaruuden Sveitsin Ibergereggissä 25.9. • 20.9. • Ensimmäiset Commodore PET -tietokoneet myydään kuluttajille 3.9. ”Kekkonen on vaaraksi Suomelle” -otsikon alla pohditaan, kuinka ”keskustelu tukahtuu, kun suomalaiset kumartavat Tamminiemen suuntaan.” • Nyrkkeilyssä tehdään historiaa syyskuun 29. Belgia voittaa pelin niukasti. Teoksessa käsitellään sekä modernia että veteraani-ikäistä kalustoa. Aikaisemmassa mallissa pelit olivat sisäänrakennettuja, joten vaihtomahdollisuutta ei ollut. Upeasti kuvitettu kirja paneutuu Finnjetin koko elinkaareen ideasta ja suunnittelusta merenkulku-uraan sekä sen päättymiseen. päivä sankoin joukoin. • Ruotsalainen iltapäivälehti Expressen ottaa 27.9. Poliiseja on paikalla kymmenen tuhatta ja mellakoijia tuplasti enemmän. päivänä, jolloin Eva Shain on ensimmäisenä naisena pistetuomarina MM-ottelussa. Pekka Tarjanne eroaa kansanedustajan tehtävästään saatuaan sitä ennen ”myllykirjeen” presidentti Kekkoselta. Kisan voiton vie Ruotsin Ulf Karlsson. 8 06/17. Suuri Valmet-traktorikirja. Kolme ensimmäistä vuosikymmentä. • Nylon Beat -yhtyeen toisena solistina tunnettu Jonna Kosonen syntyy 3.9. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta SYYSKUU 1977 • Kuuban ja Yhdysvaltojen pitkään katkolla olleet diplomaattisuhteet solmitaan uudelleen 1.9. Uhkakuvat verisistä yhteenotosta eivät onneksi toteudu. • Salora Oy:n pääjohtaja Jouko Nordell tunnustaa syyskuun 21. Sireenejä ja sinivilkkuja – pelastusajoneuvoja Suomessa kertoo nimensä mukaisesti kotimaisesta pelastuskalustosta. Kirjan sivuilla esitellään valmistajan ensimmäisen kolmen vuosikymmenen aikana valmistamat traktorimallit sekä luodaan silmäys Tourulan ja Linnavuoren tehtaisiin, Valmetin vientiponnisteluihin sekä ihmisiin koneiden takana. Yli 200-sivuisessa teoksessa käydään läpi maataloustraktoreiden kehitystä Suomessa ennen Valmetia sekä Valmetin traktorivalmistuksen syntyyn vaikuttaneita tekijöitä. S uuri Valmet-traktorikirja vie lukijan kotimaisen traktorivalmistajan juurille. päivän kuulusteluissa yhtiön toimittaneen miljoonien markkojen edestä televisioita pimeille markkinoille 1970-luvun ensimmäisellä puoliskolla. GTS Finnjet – Itämeren superkulkija on nostalginen lukuelämys niin laivoista kiinnostuneille kuin Finnjetillä aikanaan matkustaneille. pääkirjoituksessaan kantaa Suomen politiikan tilaan. Ottelun voittaa Muhammad Ali yhden pisteen erolla Earnie Shaversiin. Suurelle yleisölle tutuinta antia ovat paloautot, ja niitä kirjassa esitellään varsin kattavasti. • Atari tuo myymälöihin uuden ja modernin Atari Video Computer System -pelikonsolin, jossa käyttäjällä on mahdollisuus vaihtaa pelimoduuleita. syyskuuta. Vesterisen sijoitus on 6., mikä riittää MM-tittelin uusimiseen. Tekijä Juha Pokki Nidottu, kovakantinen 250 x 250 mm 190 sivua GTS Finnjet – Itämeren superkulkija Tekijät Juha Pokki ja Iikka Kekko Nidottu, kovakantinen 250 x 250 mm 240 sivua Kirjoja voi tilata kustantajan verkkopalvelusta osoitteesta www.supermarket.fi Syksyn kirjauutuudet Klassikot-lehteä julkaiseva Viipalemediat Oy tuo syksyn kirjamarkkinoille kolme kiinnostavaa lukupakettia. Konsolin tuoreemmat painokset tunnetaan nimellä Atari 2600. Toimittaneet Kari Mattila ja Mika Rassi Nidottu, kovakantinen 250 x 250 mm 206 sivua Sireenejä ja sinivilkkuja – pelastusajoneuvoja Suomessa
KAMASA-SHOP.FI TYÖKALUJA AMMATTILAISILLE K&L Partner 30 vuoden kokemuk sella! Verhoomo Vanhojen autojen kankaita, nahkoja, vinyylejä, avoautojen kattoverhoilut. 0400 570 413 • 040 736 0005 Kun muutat, kerro myös meille. www.klpartner. P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA. email: info@klpartner. Harrastajaystävällinen hintataso. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. www.klassikot.?. Klassikot tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@klassikot.. Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. Teemme myös verhoilutöitä
Autopalatsissaan Sergei Nikolajeff järjesti autonäyttelyitä, jossa esiteltiin uusimpia automalleja. Vuosisadan vaihteessa autoalalla oli muitakin yrittäjiä, mutta Nikolajeff onnistui kilpailijoistaan poiketen menestymään alalla. Seuraavana vuonna Pariisin autonäyttelystä palattuaan Nikolajeff perusti oman yrityksensä ja aloitti autokaupan. Nikolajeff luopui yrityksestään vuonna 1918, mutta autokauppa jatkoi toimintaansa aina 1970-luvulle saakka. Autoliikkeen valikoimasta löytyviä merkkejä olivat Oldsmobile, Adler, Benz, Opel ja Studebaker. Nikolajeffin autopalatsi Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta S tockmannin tavaratalon liikeapulaisena toiminut nuorimies Sergei Nikolajeff (1878–1920) perusti vuonna 1905 yhden Suomen ensimmäisistä autokaupoista. Sergei Nikolajeff oli autokaupan uranuurtaja Suomessa. Autojen lisäksi Nikolajeff kauppasi asiakkailleen myös lentokoneita, venemoottoreita ja kirjoituskoneita. Liiketoiminta oli laajaa: se kattoi autojen myynnin ja huollon, ajo-opetuksen sekä renkaiden ja polttoaineen myynnin. Teksti: Mari Immonen Kuvat: Helsingin kaupunginmuseo 10 06/17. Hän myi Suomen ensimmäisen lentokoneen Tampereelle vuonna 1911. Vuonna 1904 hän oli lähtenyt ulkomaille tutustumaan autoalaan. Vuonna 1939 Nikolajeffin autokaupan silloiset omistajat perustivat Veho Oy:n. Suomeen tuotiin ennen ensimmäistä maailmansotaa noin 1000–2000 autoa, ja näistä noin 700 oli kauppias Nikolajeffin maahantuomia. Nikolajeff toimi myös saksalaisen Stoewer-kuormaauton, ranskalaisen Georges RichardBraserian sekä Northern Mfg Co:n edustajana Suomessa. Yläkerroksessa toimi korjaamo, jonne autot kuljetettiin autohissillä. Nikolajeff hallitsi 1900ja 1910-lukujen autokauppaa. Menestynyt autokauppias rakennutti itselleen hulppean autopalatsin Helsinkiin Arkadian aukiolle. Autopalatsin talo puolestaan tunnettiin myöhemmin Hankkijan talona
Ensimmäisenä museoon astelijaa tervehtivät alkuperäiset VW-mainokset 1900-luvun puolivälistä lähtien. 11 06/17. Myös Volkswagenin omassa, Wolfsburgin Dieselstrassella sijaitsevassa museossa riittää ihailtavaa. Lentäviä Kuplia on yksi kappale ja uivia VW:itä useampi Schwimmwagenista Wörthersee-festivaaleille rakennettuun Sea Golfiin. VETOISALTA näyttävä T3-korin Caravelle paljastaa, mitä tölkin sisällä on. Volkkarin tehdasmuseo Klassikot-lehti vieraili hiljattain (numerossa 2/17) Ruotsin Pålsbodan VWmuseossa, joka kuulutti olevansa maailman suurin. Tehtäisiinkö tästä vaikka rantakirppu. MITÄ olisi Kuplamuseo ilman Riemukupla Herbietä. Asiantunteva henkilökunta tulee myös mielellään kertomaan jokaisen auton tarinan. Museon oleellisinta antia ovat tietysti Kuplat, joista vanhin on vuosimallia 1943 ja uusimmat tältä vuosituhannelta. T uoreimpina näyttelykokonaisuuksina tässä vanhaan työvaatetehtaaseen rakennetussa museossa ovat esimerkiksi lukuisat avomallit, ja VW on haalinut paikalle myös kilpailijamerkkien avonaisia tuotteita. Tämä auto oli oppaan mukaan promootiokäytössä ollut yksilö numero kuusi, ja täysin alkuperäiskuntoinen ja restauroimaton. Kuljetuskalustosta kiinnostuneille esillä on viljalti pakettimalleja, joiden lisäksi VW:n vanhat konseptimallit ovat tarkastelemisen arvoisia. AVOAUTOMALLISTON tähti oli Type 3 1500 Cabriolet, joka ei koskaan päätynyt tuotantoon asti. Teksti ja kuvat: Antti Kautonen TÄHÄN pohjautuu aika monta laitetta: Kuplan pohjalevy ja sen koristeena aukileikattu moottori. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin kymmenestä viiteen, ja tavallisin tiketti maksaa kuusi euroa
Linjakkaampi Lancia Jyväskylä 12 06/17
Se on ollut 35 vuotta jyväskyläläisen Aarno Koivikon hallussa. Yksi näistä Superleggera-erikoisuuksista päätyi Suomeen jo 70-luvulla. Lancia Flaminia 3C 2.8 GT Coupe ’64 Kun Lancia vuonna 1957 toi markkinoille Flaminian, teetti se lippulaivansa urheilumallit Zagatolla ja tyyliniekoille suunnatun Gran Turismon Touringilla. Linjakkaampi Lancia 13 06/17
Tätä tarkoitusta varten oli valmistettu jigi, jonka päälle hitsattiin ohuita metalliputkia. Yksi jos toinenkin autoalan puuhastelija kokeili siipiään erikoiskorien valmistajana, mutta useimmat luovuttivat heikon kannattavuuden edessä. Vasaroiden pauketta Touringin kauniisiin luomuksiin usein liitettävä termi superleggera (erikoiskevyt) ei suoranaisesti viitannut ajoneuvojen lopulliseen painoon, vaan kyseessä oli valmistusmenetelmä, jonka yritys oli alkujaan lisenssoinut lentokoneteollisuuden parista. Näin tehtyä putkikehikkoa ei verhottu kankailla vaan sopivan kokoisilla, käsin muotoon vasaroiduilla alumiinilevyn palasilla, jotka hitsattiin kaasulla yhtenäiseksi koriksi. 14 06/17. Milanossa toimineen Touringin tärkeimmiksi asiakkaiksi muodostuivat Alfa Romeo, Maserati ja Ferrari, joille valmistui niin yksittäiskappaleita kuin piensarjoinakin tilattuja koreja. Putkikehikkoon hitsattuihin teräsvahvikkeisiin liitettiin ovien ja luukkujen saranat ja kiinnityskohdat itse alustaan. Lancia Flaminia 3C 2.8 GT I talialainen koripaja Touring on suurimmalle osalle autoharrastajia kohtuullisen tuntematon nimi. Garrozzeria Touring kuului niihin lukuisiin perinteikkäisiin italialaisiin ajoneuvojen erikoiskorien valmistajiin, joiden tuotteet ja ennen kaikkea toimintatavat jäivät autoteollisuuden kehityksen jalkoihin. Näin saatiin vankkoja ja kevyitä siipiä ja siivekkeitä. 50-luvun lopulla asiakkaiden listaan lisättiin vielä Lancia, kun merkin lippulaiva Aurelia vaihtui Flaminiaan. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine ”Tuumasin että tuohan on ihan mukava korimalli”, muistelee Aarno Koivikko ensivaikutelmaansa Lanciasta. Erikoiskoreille oli kysyntää siinä missä mittatilauspuvuille. Touringin vuonna 1936 patentoimassa Superleggera-menetelmässä koriin tehtiin eräänlainen putkikehikko. Naputtelutuotannon heikkoutena olivat hitaanpuoleinen tuotantotahti ja usein varsin suurpiirteinen mittatarkkuus. Ulkomaisista asiakkaista kauniiden Superleggera-korien tilaajiin kuului muun muassa Aston Martin. Kehikko jäi piiloon vahvistavana osana korirakennetta. Lentokoneiden rakenteissa puurimaja myöhemmin metallilankakehikon päälle pingotettu kangas vahvistettiin kemiallisin konstein. 60-luvun lopulla pillit pussiin laittaneen firman tuotanto ei ole suomalaista katukuvaa liiemmin kaunistanut. Sodanjälkeisessä Italiassa tuotantomenetelmä yleistyi. Tuotteen olemus, arvostettu suunnittelija ja tuotemerkki itsessään viestivät käyttäjänsä sosioekonomisesta asemasta. Pehmeän materiaalin ja yksinkertaisten työvaiheiden ansiosta koripajan ei tarvinnut investoida suureen määrään kalliita prässejä, jotka teräspellin ja suurten sarjojen autoteollisuudessa olivat välttämättömiä. Niin kauan kuin autonvalmistajien tuotteet pohjautuivat ikiaikaisiin tikapuurunkoihin, oli niiden varaan pientenkin koripajojen kohtuullisen helppo loihtia toinen toistaan tyylikkäämpiä erikoiskoreja. Pehmeä alumiini oli kiitollinen muotoiltava, ja palasten kanttaukset syntyivät pääosin käsin muotteja vasten naputtelemalla. Maksuvalmis asiakas vahvisti käsitystään omasta tyylitajustaan
Varsinaista haittaa yhdennäköisyydestä tuskin kummallekaan oli, sillä autot eivät kilpailleet samoista asiakkaista. Maseratin jäljillä Lancia valmisti vuonna 1957 tuotantoon tulleen neliovisen Flaminian itse. Samasta näyttelystä tilattu MB 190 SL olisi kustantanut neljä miljoonaa, lokinsiivistä nyt puhumattakaan. Touringin Flaminiassa huomionarvoista olikin sen suhteellinen edullisuus, sillä Superleggera-mittatilauspuku lähenteli jo markettikostyymin hintaa. Joulukuussa 1958 esitellyn Flaminia GT:n hintalappuun oli kirjattu 3 200 000 liiraa. Lyhennetylle alustalle tehdyt urheilumallit tilattiin aerodynaamisista kilpureistaan tunnetulta Zagatolta. Flaminia GT Superleggera näki päivänvalon vuonna 1958 Torinon autonäyttelyssä. Mitään kansansuosikkia ei alumiinikorisesta Flaminiasta tullut, sillä ensimmäisen kolmen tuotantovuoden (1959–61) aikana Touringilla naputeltiin kasaan 863 kovakattoista GT-autoa. Yksilö on järjestyksessään toinen 3C 2.8 GT, joita valmistui vuosina 1963–65 vain 168 kappaletta. Uutuus oli ilmeisesti saanut vahvasti vaikutteita puolitoista vuotta aikaisemmin Genevessä esitellystä, niin ikään Touringin käsialaa olleesta Maserati 3500 GT -mallista. Selkeästi suorituskykyisempi Maserati oli huomattavasti Lanciaa kalliimpi. LANCIA toimitti Touring-koripajalle tusinan eri tyyppimerkinnällä olleita Flaminian alustoja. Mallisto täydentyi alkuvuodesta 1960 esitellyllä avomallilla, joiden rakentamisessa päästiin parinsadan yksilön vuosivauhtiin. Kaksiovinen coupé tilattiin Pininfarinalta. Työtahdin voidaan karkeasti laskea olleen auto per päivä. 15 06/17. Tyyliniekoille suunnatun GT-mallin muotoilu ja valmistus annettiin Touringin tehtäväksi. Touringin Lanciaa voitiin siis pitää edullisena, ainakin hienojen GTvaunujen luokassa. KOKONAAN alumiininen 2.8-litran V6-moottori on kohtuullisen kapea, sillä sylinterien V-kulma on vain 60 astetta. Lancian naamailme oli tuplavalojen ansiosta erilainen, mutta suoraan sivulta katsottuna eroja saikin jo hakea. 507-Bemarin saadakseen olisi tarvinnut kukkaroa keventää jo seitsemän miljoonan liiran edestä
Hän sai sen käyttöönsä heti kun ajokortti oli taskussa. Vuonna 1963 valikoimaan lisättiin 3C 2.8 GTL. Yhteistä taivalta on riittänyt jo 35 vuotta. Mallin jo vanhetessa keksittiin sen asiakaskuntaa laajentaa vielä perheellisiin. Ennen takavarikkoa olivat autosta kadonneet ainakin pölykapselit ja merkit takaluukun päältä. Auton on viimeiset 35 vuotta omistanut jyväskyläläinen Aarno Koivikko, jonka käsityksen mukaan Lancia olisi vuonna 1971 jäänyt tänne Fumo Pasquale -nimiseltä italialaiselta lehtimieheltä. Oli itsestään selvää, että tulli tulisi takavarikoimaan Lancian, mutta perimätiedon mukaan omistaja oli ajatellut ostavansa sen myöhemmin tullihuutokaupasta takaisin itselleen. Suomessa Jyväskylän Suurajojen aikoihin vieraillut italiaano oli tankannut Lanciaansa keravalaisella huoltoasemalla, ja aseman omistaja oli ihastuksissaan ostanut auton häneltä pois. Tehokas keino karkottaa muita ostajaehdokkaita oli ollut tasapainotusnappuloiden poisto moottorin ja takapäässä sijaitsevan vaihteiston välissä pyörivästä kardaaniakselista. 16 06/17. Tuolloin elettiin vielä vapaiden nopeuksien aikaa, mutta heinäkuun alusta 1972 astui voimaan uusia kuljettajia koskenut henkilökohtainen nopeusrajoitus. Ajatuksena oli ollut tiputtaa auton haluttavuutta ja tulevaa huutokauppahintaa pienin vippaskonstein. Lancia Flaminia 3C 2.8 GT Vuonna 1962 mallimerkintöjen eteen kirjattiin 3C (carburatore). Takavarikoitu tapaus Ei ole yllätys, että Suomesta löytyy ainakin yksi Touringin korittama Flaminia. Päätilaa oli takapenkkiläisille loihdittu kattoa pidentämällä ja nostamalla takalasia hivenen pystymmäksi. Tähän akseliväliltään kahdeksan senttiä pidempään malliin oli väen väkisin työstetty pieni takapenkki, jotta sitä voitiin markkinoida 2+2-paikkaisena. Vanhan kuitin mukaan Markuksen sisko olisi Italiasta ostanut Flaminiaan vielä uudet pölykapselit. Mutta hivenen yllättävää on se, että tämä kohtuullisen harvinaiseksi luokiteltava GT on ollut maassamme jo 70-luvun alusta. ”Muistan, että ajokortti piti saada ehdottomasti perjantaina. Vauhdikasta koulukyytiä Markuksen tytär Hanna Järvi muistelee ilolla Lancian tuloa perheeseen. Auton ostaminen ulkomaalaiselta ei varsinaisesti ollut rikos, mutta siitä seuranneet tullit ja autoverot asettuivat sille tasolle, että moinen harkitsematon ostokäyttäytyminen ei varmasti yleistynyt. Seuraavana vuonna lisätty 2.8-merkintä viestitti puolestaan kolmisen desilitraa kasvaneesta iskutilavuudesta. Jos se olisi mennyt viikonlopun yli, maanantaina olisi jo AARNO KOIVIKKO ihastui Lanciaan ensinäkemällä. Uusi merkintä kertoi V6-moottorin kolmen kaasuttimen varustuksesta. Kun moottoria koekäytti paikoillaan, vinhasti pyörivä ja epätasapainossa oleva kardaani ravisti koko autoa niin, että olisi luullut sen hajoavan niille sijoilleen. Pikkuseikat eivät erikoisten autojen parissa vuosikymmenet puuhannutta Markus Järveä pelottaneet. Kardaani saatiin tasapainoon. Hän voitti Lancian huutokaupan ja rekisteröi sen suomalaisten kilpien väliin huhtikuussa 1972
Kojelaudan maalipinta on vielä tehtaan jäljiltä, muuten sisustus on uusittu perusteellisesti. Kävin suunnilleen joka toinen päivä tankkaamassa sen, ja siihen aikaa bensa maksoi markan litra. Veekutosen kolme tupla-Weberiä tekivät parhaansa, ja Hannalla oli Vantaankosken Shellillä tili niiden ruokkimista varten. Erikoisuus houkutti Kuten moni muukin erikoisuus, lähti Lanciakin Markus Järveltä kiertoon. Sitten maailmani romahti, kun isä osti Lancian tilalle Hillman Impin.” Ajamisen taso ainakin laski ratkaisevasti. ”Se auto vei minun mielestäni aika paljon bensaa. Vuonna 1982 se vaihtoi jälleen omistajaa ja sai tällä kertaa pysyvämmän kodin. Pikkuveli katsoi mittaria, minä katsoin tietä, ja vasenta kaistaa mentiin vaan kaikkien ohi. Hanna muistaa, kuinka välitunnilla saattoi joskus viisikin opiskelijaa pakkautua Lancian kahden hengen ohjaamoon. Joillain oli tili kirjakauppaan ja toisilla maitokauppaan, minulla oli bensakauppaan.” Upea auto huomattiin. Keski-Suomen Mobilistien perustajajäseniin kuuluvalla Aarno Koivikolla on pitkä harrastehistoria autojen parissa. Impille vilkuttelivat enää vain bussija ratikkakuskit, nykyisin 190 SL -Mersulla kurvaileva Hanna muistelee. KAKSI suurta mittaria pitävät sisällään koko joukon pikkumittareita. ”Olin silloin juuri täyttänyt 18, ei ollut nopeusrajoituksia, ja me ajoimme pikkuveli Hanskin kanssa Lancialla sataakuuttakymppiä kouluun vanhaa Hämeenlinnantietä. JOSKUS 70–80-lukujen taitteessa Lancia sai pintaansa oranssinpunaisen värin. Ajokortin hän sai jo 1956, samana vuonna, kun Urho Kekkosesta tuli presidentti. Sain ajaa niin lujaa kuin uskalsin”, Hanna muistelee. 80-luvulle tultaessa se oli kulkeutunut Jyväskylän korkeudelle Juha Niinimäen omistukseen. Meni ainakin kymmenen vuotta ennen kuin siitä kerrottiin isälle ja äidille.” Koulumatkat Nurmijärveltä Vantaalle sujuivat syksyllä 1972 siis vauhdikkaasti. Kun Hanna kurvaili Lancialla ystävättärensä seurassa pitkin Helsingin katuja, Bemarija Mersukuskit vilkuttelivat usein neideille. Urheilullisuutta lisättiin autossa edelleen olevilla pisarapeileillä. Erikoisen auton kyytiin oli tulijoita. 17 06/17. kuukausi vaihtunut ja olisin joutunut laittamaan 80-lätkän takaikkunaan. ”Se oli minulla käytössä varmaan puolisen vuotta
Käyttöautonaan hän suosii Jaguaria, mutta tallella on myös ’66 Volvo Amazon, jonka Aarno hankki käyttöautokseen melkein uutena. Sen jälkeen autoja on tullut ja mennyt, mutta muutamat niistä ovat viihtyneet miehen omistuksessa pidempään. Lanciaa ei käynnistyminen enää kiinnostanut. Vuonna 1962 takavalojen heijastimet saivat tehdä tilaa peruutusvaloille. Mekaanisia vaurioita ei moottori vuodossa kärsinyt, ja ongelma poistui kannentiivisteen uusinnalla. Erikoisesta Lanciasta Aarno kiinnostui vinkin saatuaan. Lancian tapa toteuttaa asioita onkin toinen juttu. Moottorin kyljessä oleva tasavirtalaturi jää niin tehokkaasti pakosarjan alle piiloon, ettei siihenkään kajota ennen Lancia Flaminia 3C 2.8 GT 18 06/17. Jarruhuolien vuoksi Lancia oli välillä vuosia pois liikenteestä. ”No, se jäi sitten lakkaamatta, ja se on ollut nyt tuollainen.” Alumiinikorissa ei ollut mainittavasti ruttuja, mutta jonkin asteinen kolarointi oli jättänyt ryppyjä takapuskuriin. Pitihän erikoisuus käydä heti koeajamassa. Alkuun hän ei ollut ihan kartalla siitä, minkälaisesta kulkupelistä oli kyse. Kun hän useamman päivän viivyttelyn jälkeen meni lakkaa ostamaan, oli myyjä todennut, ettei autoa enää voinut lakata vaan lakkaus olisikin pitänyt tehdä heti. ”Tuumasin että tuohan on ihan mukava korimalli”, Aarno muistelee ensivaikutelmaansa Lanciasta. Ensimmäinen auto oli huonokuntoinen Ford Prefect, jonka perään hän ei tunnusta haikailevansa ensinkään. Kauppoja autosta hierottiin parisen viikkoa. Erikoisuuksiin on kuulunut muun muassa Riley ja alumiinikorinen Dyna Panhard ja vanhempia mobiileja ovat edustaneet T-Fordit. Aarno ruiskutti Lancian pintaan ensin hopean keinohartsimaalin. Erikoisuus kuitenkin houkutteli tutustumaan, ja samalla tuli nähtyä moinen Italian ihme ensimmäistä kertaa. Ruostumaton teräs on sitkeä ja hyvä materiaali, mutta lommoisena puskurina vaativa entisöitävä. 400-MILLINEN, kapea ja korkea pyöräkoko korostaa auton siroa olemusta. Jarruosissa ei varsinaisesti ole ongelmia, ja koska samoja Dunlopin palikoita käytettiin esimerkiksi Jaguareissa, on niiden saatavuus nykyisin varsin hyvä. ”Tämän suoremmaksi en sitä saanut.” Hivenen eksoottisen auton ylläpidossa on ollut omat haasteensa. Syyksi paljastui toisen sylinterikannen tiivisteen vuoto, jonka seurauksena yksi sylintereistä oli täynnä vettä. Toisen Lanciaa hyvin kuvaavan esimerkin Aarno mainitsee konehuoneesta. Ajatuksena oli palauttaa auto alkuperäiseen väriin, mutta maalauksen toteutus jäi hiukan puolitiehen. Kun sopimukseen oli päästy, odotti autoa noutanutta Aarnoa pieni pettymys. Vaikkapa takajarrupalojen vaihtaminen ei käy käden käänteessä, vaan takapäästä on tiputettava koko taka-akselisto ja sen yhteydessä oleva vaihdelaatikko alas ennen kuin jarruihin pääsee edes käsiksi. Tuolloin oranssinpunainen, hiukan reissussa rähjääntynyt Flaminia oli ajokunnossa. Tarkoitus oli viimeistellä pinta usealla lakkakerroksella, kunhan maali olisi ensin rauhassa kuivunut
Magneti Marellin sähköjen Aarno mainitsee olevan muutenkin käsittämättömän monimutkaiset auton kohtuullisen niukkaan varusteluun nähden. Mitä ajo-ominaisuuksiin tulee, omistaja kuvailu vastaa varmasti sitä, mitä Lancian valmistaman Grand Tourer -luokan vaunulta odotettiin jo uutena: ”Kaupungissa melko raskas ja aika kankea ajettava, mutta maantiellä tämä kulkeekin kuin juna.” Jos kulki Hanna Järvi vauhdikkaasti koulumatkojaan, on Aarnonkin tullut kokeiltua Lancian menohaluja. Massalla on arvatenkin äänieristysperusteet. 1 660, kork. Omistajan suunnitelmissa on ollut korvata alkuperäinen ja viallinen laturi nykyaikaisella laturilla, mutta koska vaihtaminen on työlästä, konehuoneeseen on väliaikaisesti sovitettu ylimääräinen laturi. Jämäkkää tekoa Suuri käsityön osuus tuo autoon kiistatta oman erikoisarvonsa ja viehätyksensä. 4 500, lev. Lanciaa lähemmin tarkastellessa ei hiuksen hienoa kotikutoisuutta voi olla huomaamatta. 1 305, akseliväli 2 520 mm. Nopeusmittaria riittää kolmannelle sadalle. VUONNA 1962 konepeltiin ilmestyi 3Cmerkki kertomaan kaasutinvarustuksesta. Paino 1 360 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 194 km/h 09 Valmistusmäärä Lancia Flaminia Garrozzeria Touring: GT 1 713 kpl GTL 303 kpl Convertible 848 kpl kuin koko moottori on nostettu pois konehuoneesta. ”Olin juuri täyttänyt 18, ei ollut nopeus rajoituksia, ja me ajoimme sillä pikkuveljen kanssa sataakuuttakymppiä kouluun.” 19 06/17. Ääni on Aarnon mielestä vähän sivistymätön, ja sitä vaimentavat nykyisin vielä ylimääräiset vaimennushuilut. Konehuoneessa huomion varastaa näyttävällä kaasutinpatteristolla varustettu veekuutonen, jolle kontrastia antaa joka paikkaan ruiskuteltu musta röpelömassa. Siitä Lancia Flaminia 3C Gran Turismossa pohjimmiltaan onkin kyse – upean muotoilun lisäksi. Paikoin alumiini on taipunut enemmän taivuttamisen riemulla kuin kellosepän tarkkuudella. Vielä 180 kilometrin tuntinopeuden jälkeenkin auto vain jatkaa kiihtymistään ja menee siinä vauhdissa vieläpä hirveän vakaasti. Sen suhteen ei koripajalla ole nuukailtu missään kohdin. ”Se mitä alumiinin painossa on voitettu, on kyllä otettu massalla takaisin.” Moottorin äänimaailmaa hillitään kahden vaimentimen 45-millisellä tuplaputkistolla, jota omistaja pitää turhan väljänä. Takaveto 05 Alusta Edessä: päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvakaaja, simpukkaohjaus. Siitä huolimatta hänkatsoi parhaaksi jättää Lancian sisäverhoilujen uusimisen ammattilaisen tehtäväksi. Tehostetut levyjarrut 06 Kori Kaksiovinen alumiinista valmistettu umpikori 07 Mitat Pit. Aarno on tehnyt monipuolisen työuran autojen ja tekniikan parissa. Takana: erillisjousitus pitkittäisin lehtijousin. Omistaja arvioi, että autosta voisi kaapia massaa helposti reilun jätesäkillisen. Teho 150 hv/5 400 rpm 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto taka-akselin yhteydessä, lattiavalitsin. Vaikka alumiini materiaalina onkin kevyt, on Lancian omapainoksi merkitty huimat 1400 kiloa. Nokkaakseli lohkossa, kolme Weberkaksoiskaasutinta. Pienet Superleggera-merkinnät löytyvät pellin molemmilta laidoilta. Poraus 85, isku 81 mm, tilavuus 2 775 cm 3 . 01 Merkki ja malli Lancia Flaminia 3C 2.8 GT Coupe 02 Vuosimalli 1964 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen V-moottori edessä pitkittäin. Turhan jämäkän alustan rakennetta Aarno kuvailee suunnilleen ratakiskosta tehdyksi, joten koripajoilla on ainakin ollut vankat perustukset tekemisilleen
Huomattavat parannukset tehossa ja nopeudessa, todella ilmiömäinen kiihtyvyys sekä poikkeuksellinen joustava ajettavuus myös matalilla kierroksilla ovat luonteenomaisia piirteitä näille uusille 3C-malleille.” Uusien kaasareiden ruokintaa varten oli 3C-mallit varustettu sähköisellä Bendix-polttoainepumpulla, jolla vakuuteltiin olevan varsin merkittävä vaikutus niin teknisen suorituskyvyn kuin ajomukavuuden parannuksiin. Tammikuussa 1962 Lancian V6-moottorin päältä sai väistyä Solex C 40 PAAI -kaksoiskaasutin, kun tilalle pultattiin kolme Weber 35 DCNL -kaksoiskaasutinta. Ja kumpi laitetaan. Kaksi Flaminian yhtä tehokasta, eleganttia ja arvostettua mallia.” Lanciassa ei mitään seikkaa ollut jätetty huomioimatta. Laajan tavaratilan koko pinta-ala oli varattu matkatavaroille, sillä varapyörä löytyi tavaratilan alta. Täydellisen ajoasennon löytämiseksi ohjaupyörä oli säädettävissä, ja silmää hiveli elegantin kojelaudan säädettävä mittarivalaistus. Jos et molempia ostanut, niin esille nousi vaikea valinta: ”3C Convertible vai 3C Gran Turismo. Samalla autojen mallimerkintöihin lisättiin 3C, eikä uutuuden myyntiesite jättänyt epäselväksi uusien kaasareiden tuomia selkeitä parannuksia: ”Teknikoiden koko pitkän kehitystyön ja testauksen käyttämä 3C-merkintä on nyt uusien kolmella kaksoiskaasuttimella varustettujen Flaminia-mallien, Gran Turismon ja Convertiblen, virallisena tunnuksena. Rentouttava ajoasento, täydellinen näkyvyys Teksti ja esitteen vapaa suomennos: Jan-Erik Laine 3C ja levyjarrut joka pyörässä täydensivät sen ainutlaatuisen tunteen, jonka auton ennenkokematon hallittavuus pystyi tarjoamaan. Löytyi esitteestä moottorin suoritusarvoistakin taulukko tutkittavaksi, mutta varmasti oli mukavampaa noudattaa houkuttelevaa neuvoa: ”On ajettava 3C tunteakseen sen ilon jonka nopeus, helppous ja rentouttava ajaminen tuovat.” KAASARIT EDELLÄ 20 06/17. T ouringin korittamista Lancia Flaminioista painettiin sen tuotantovuosina useita myyntiesitteitä, aina sen tahdissa kun mallistoa uudistettiin. Muutosten myötä mukavuudesta, eleganssista tai ajamisen helppoudesta ei jouduttu tinkimään, vaan uudet Flaminiat kykenivät tarjoamaan jotain enemmän ja parempaa, kuten Lancialle on tyypillistä. Ovia avattaessa sisävalaistus syttyi automaattisesti ja ovista löytyi vielä erilliset varoitusvalot. Molempien mallien kojelaudat olivat kuitenkin identtiset. Tyylikäs kovakattoinen Gran Turismo tarjosi tasapainosen yhdistelmän erinomaista kiihtyvyyttä ja helppoa ajettavuutta, kun taas avomallissa saatoit nauttia auringon hyväilystä. Istuessasi ohjauspyörän taakse eteesi avautui hienostunut, täydellinen ja helposti luettava mittaristo. Touringin korittamat Lancia Flaminia Gran Turismo ja Convertible saivat uusien kaasuttimien myötä 3C-merkinnät, ja paljon iloa ajamiseen. Hallintalaitteet olivat helposti käsillä ja odotettavissa oli turvallista ja mukavaa matkantekoa. Peruutusvalot oli lisätty takavalojen yhteyteen ja heijastimet oli siirretty takavalojen viereen. Savukkeensytytin oli sekin valaistu ja varusteluun kuului kaksiasentoinen, heijastamaton taustapeili. Enää ei menoveden vähetessä tarvinnut itse käännellä ruokintaa varatankille, vaan polttoainemittari oli nyt varustettu merkkivalolla
TAVARATILAN koko pinta-ala oli varattu matkalaukuille. Varapyörä löytyi tavaratilan alta. LANCIA oli ensimmäinen autonvalmistaja joka otti V6 -moottorin sarjatuotantoon vuonna -50. 21 06/17. ”3C Convertible tarjoaa saman suorituskyvyn ja saman mukavuuden kuin sisarmalli 3C Gran Turismo. Se voidaan varustaa kovakatolla jolloin se on nopeasti muutettavissa talvikäyttöön sopivaksi umpiautoksi.” FLAMINIA tarjosi rentouttavan ajoasennon ja edestään löysi hienostuneen, täydellisen ja helposti luettavan mittariston
22 06/17
P7-Ford lainasi filosofiaa emoyhtiöstä USA:sta myös siinä mielessä, että mallikirjo oli varsin laaja ja reseptiä sai muovata oman maun mukaan esimerkiksi moottorivaihtoehtojen suhteen. Selvimmin tämä näkyi niillä valmistajilla, jotka olivat voimaa uhkuvien amerikkalaisten autojättien suorassa alaisuudessa. Mielenmaisemaan piirtyvät Opelilta etenkin mallit Rekordista ja Commodoresta ylöspäin, Fordilta puolestaan P7-mallisarja. Hekumallisimpia vaihtoehtoja olivat monipuolisesti varusteltu, 2,6-litraisella V6-koneella liikkuva automaattivaihteinen 26M tai urheilulliseen makuun 17M:n ja 20M:n RS-versiot, ja erityisesti mainittuun HT-koriin yhdistettynä. Sisällä tunnelmaa rakensivat ovien ja Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine 23 06/17. Eräs länsisaksalais-Fordien USA-muodin tyylipuhtaimpia suorituksia oli kasvojenkohotuksen mallivuodelle 1969 kokenut P7-sarja, nimenomaan hardtop-versiona. Tampere K uusikymmentäluvulla Euroopan autoteollisuus sai osansa yhdysvaltalaisessa autonvalmistuksessa vallitsevista tyylisuunnista. Suomessa nämä valinnat olivat pitkälti maahantuojan tekemiä, mutta silti ison Fordin kohdalla oli ostajalla mukavasti mistä valita. Ford 20M XL Hardtop Automatic ’69 Kestävää TYYLIÄ Kahdeksankymmentäluvun alussa Juha Pakarinen iski silmänsä hardtop-koriseen 20M-Fordiin – eikä sen koommin ole menettänyt mielenkiintoaan kyseistä autoa kohtaan. Päivityksen myötä P7b-malliversioksi kutsuttu iso Ford tuli Suomessa tutuksi lähinnä 17M-mallien ja 20M-mallien sedan-versiona, mutta enemmän janoavillekin oli listalla mitä ruksia. Yksi P7-malliston herkullisista vaihtoehdoista oli 20M Hardtop XL, joka toi mukanaan 2,3-litraisen veekuutosen menohalukkuuden ohella sisäistä ja ulkoista tyyliä. Esimerkkeinä voidaan mainita General Motorsin omistaman Opelin mallisto sekä Fordin Länsi-Saksassa valmistetut mallit. Niin Opeleissa kuin Fordeissa jenkkityyliä maisteltiin monien mielestä maukkaimmin sivupilarittomien hardtop-mallien muodossa
Vuonna 1975 auto siirtyi Pirkanmaalle, jossa se on siitä eteenpäin majaillut. Juhan mukaan erityistä paloa merkkiin ei tuolloin ollut, mutta farkku-Fordissa tuntui olevan sopiva auto sopivaan hintaan. kojelaudan puuviilujäljitelmät ja ulkona pyöränkaarien ja helmojen listat sekä perusmalleista eriävä maski. Suuria määriä moisia HT-korisia metri-Fordeja ei Suomeen uutena kulkeutunut. Ford 20M XL Hardtop ”Jäähallilla käydessä tuli katseltua yhtä Fordia, joka seisoi aina eräällä parkkipaikalla”, muistelee Juha 80-luvun alun tunnelmia Tampereelta. Lähinnä siinä oli silloin Lempäälän ja Kuljun porukkaa, joka oli innostunut Fordeista”, Juha juttelee. Aikansa suuren rakennusyhtiön nimissä coupé-Ford oli nelisen vuotta, kunnes tie vei hämeenlinnalaisen autoliikkeen kautta helsinkiläiselle yksityishenkilölle. ”Jäähallilla kiekkopeleissä käydessä tuli katseltua yhtä Fordia, joka seisoi aina eräällä parkkipaikalla, nokka tielle päin.” Kyseinen auto oli Kummilan uutena hankkima 20M Hardtop XL, joka nuoren miehen silmissä näytti tietenkin houkuttelevalta. ”Auto oli spraymaalilla maalattu vannehopean väriseksi, ja alla olivat käännetyt peltivanteet.” Fordin omisti nuoruusiän ohittanut tamperelaismies, mutta 24 06/17. Valinta johti kuitenkin siihen, että merkki ja sen harrastajat tulivat vähitellen tutuiksi, ja samalla omakin kiinnostus metri-Fordeja kohtaan kasvoi. Erityisesti eräs mallisarjan harvinaisempi edustaja tuli pantua merkille aina ohi kuljettaessa. Ensin Ford muutti Kangasalle, ja vuodesta 1977 lähtien sen asemapaikkana on ollut Tampere. Omistajaksi rekisteriotteeseen kirjattiin Kummila Oy, ja rekisterinumeroksi auto sai tunnuksen IZN-40. Toki vuosien jättämät jäljetkin silti huomattiin. Mutta eräs hopeanharmaa ja vieläpä automaattivaihteistolla kruunattu 20M Hardtop XL rekisteröitiin Hämeenlinnassa marraskuussa 1968. Sopivan ilmapiirin myötä piilofarmarin omistaja alkoi kiinnittää enenevästi huomiota seutukunnan P7-Fordien kantaan. ”Kun pyörittiin kaupungilla, tutustuin samanhenkisiin kavereihin. Nuoren miehen mieleen Tamperelaisen Juha Pakarisen varsinainen ensimmäinen oma auto oli hänen vuonna 1981 hankkimansa Ford 17M -piilofarmari, jonka hän osti, kun ajokortti oli ollut taskussa vuoden päivät
”Ford ei ollut mikään halvin auto, sillä suunnilleen tonnilla sai toimivan kupla-Volkkarin. Siitä kertoivat esimerkiksi ratin sileäksi kuluneet puuosat.” Linjakas 20M alkoi palvella päivittäisenä käyttöautona, missä tehtävässä kilometrejä karttui parhaimmillaan parikymmentätuhatta 25 06/17. Myyjä ei ollut innokas tinkimään hinnasta, sillä autosta oli ollut muitakin kiinnostuneita. Jos en väärin muista, niin Fordin pyynti oli 15 000 markkaa.” Kauppoihin ei saman tien päästy. Juhakaan ei asian kanssa hötkyillyt, sillä HTkoppainen metri-Fordi ei ollut se ainoa ja oikea, vaan haaveissa oli väikkynyt muitakin vauhtikorimalleja. Se oli erikoinen, jenkkiauton suuntainen hieno malli, jollaista en ennen tätä ollut nähnyt.” Tampereella myynnissä ollut yksilö ei mennyt saman tien kaupaksi, joten Juha jatkoi kaupankäynnin virittelyä. ”Olin haikaillut Opel Commodore Coupén tai Datsun 240K GT:n perään ennen kuin kiinnostuin 20M HT:sta. Tilanne muuttui vuonna 1984, kun eräänä aamuna 20M:n myynti-ilmoitus seisoi paikallisessa sanomalehdessä. PARIN vuosikymmenen takaa olevat istuinsuojat verhoavat alkuperäistä takapenkkiä ja Granadasta poimittuja etuistuimia. ” Men i n sit ten pa remmin katsomaan autoa, ja silloin vasta huomasin, että se oli automaattivaihteinen.” Juha näki automaatin pelkästään myönteisenä seikkana, vaikka tuolloin moni koki automaattivaihteistot epäluotettavina, usein aiheettomasti kokemuksen puutteessa. Juhan Fordin erikoisuus on erilliset etuistuimet automaatin rattivalitsimen yhteydessä. Erityisesti Juha on harrastajakollegoidensa kanssa ihmetellyt vaihdeviiksen muotoa: kun muissa on pitkä ja taivutettu, on tässä lyhyt ja suora. ”En tiedä kuinka paljon autolla oli ajettu sen päätyessä minulle, mutta paljon joka tapauksessa. ”Lokakuussa 1984 saatiin väännettyä kaupat, kun hinnaksi sovittiin muistaakseni 12 000 markkaa.” Arkiajosta harrastehetkiin Uuden omistajan myötä Ford pääsi taas siihen rooliin, johon se aikanaan uutenakin oli hankittu: näyttäväksi isoksi autoksi, jolle kilometrit maistuivat. jututtamassa häntä ei Juha tuossa vaiheessa käynyt
Puristussuhde 9,0:1 04 Voimansiirto Kolmenopeuksinen automaattivaihteisto, rattivalitsin. ”Lämmintä kyllä tuli, mutta kun ikkunatiivisteet oli mitä oli, niin kylmää riitti – ja bensaa kului.” Kahdenkymmenen vuoden iässä 20M:ssä alkoi enenevästi näkyä väsymisen merkkejä etenkin korroosion osalta. Teho 108 hv / 5100 rpm, vääntö 181 Nm / 3000 rpm. Lisäksi vaihteiston turbiini hajosi, mutta laatikko saatiin kunnostettua.” Etupään ruosteiden vuoksi Juha toimitti Fordin tutulle hitsattavaksi, mutta tuomio oli tyly. Jälkikäteen tuli mietittyä, ettei niin ehjästä autosta olisi kyllä kannattanut keulaa irrottaa”, Juha miettii. ”Hän sanoi, ettei kannattaisi yrittää hitsata, kun etupää oli niin pehmeä. ”Nopeusmittari oli tämän yksilön heikko kohta, sillä talvisin vaijeri joskus jumitti, ja vapautuessaan neula löi äkkiä ääriasentoon ja rikkoutui. ”Turun suunnalla alkoivat kaverit puuhata Finnish Ford P7 Clubia. HT-Fordin omistaja sai ehjän keulapalan tavoittamisen lisäksi lisäpontta kanssaharrastajilta. Kuskinpuoleinen runkopalkki kävi niin pehmeäksi, että auto alkoi kulkea jo hieman vinossa. ”Paikallisessa kurssikeskuksessa vaihdettiin kuitenkin nokkapala ja samalla hitsattiin uudet helmat ja takapyöränkaaret.” Myös alkuperäinen V6-moottori oli täysin palvellut, joten keulille piti järjestää vireämpi hevoslauma. ”Etupään ruostevauriot olivat niin suuret, että vakaajatangon kiinnityskohta rungossa petti. Ford 20M XL Hardtop 01 Merkki ja malli Ford 20M XL Hardtop 2300S 02 Vuosimalli 1969 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä pitkittäin. Poraus 90, isku 60,1 mm. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset tukivarret, lehtijouset. Tilavuus 2293 cm3. ”Se oli kuin pakasta vedetty farmari, josta keula leikattiin irti. PALJON tietä nähnyt alkuperäinen moottori korvattiin kunnostuksen yhteydessä hieman tuoreemmalla samankokoisella V6-koneella. Takaveto 05 Alusta Edessä MacPhersontyyppinen erillisjousitus, kallistuksenvaimennin. Edessä levyja takana rumpujarrut 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori 07 Mitat Pituus 472, leveys 176, korkeus 148, akseliväli 271 cm. Siitä tuli osaltaan intoa laittaa autoa kasaan.” Projektin eteneminen otti aikansa, sillä elämässä oli toki muutakin: vuonna 1992 perheeseen syntyi poika, ja harrastusbudjettia nakersi maahan iskenyt talouslama. vuodessa. Suositeltavampaa oli hänen mukaansa löytää kokonainen uusi keulapala. Jouduin vaihtamaan niitä useita, mutta tuohon aikaan mittareita löytyi hyvin purkamoilta.” Muutoin talviajokin Fordilla sujui, sillä se oli niin sanotusti pukeutumiskysymys. ”Harmaa oli niin huokoinen, että väri vaihtui kirkkaaseen punaiseen.” Punaiseen Juha naurahtaa päätyneensä siitä syystä, että auton maalanneella tutulla kaverilla oli tarjolla kokonaista kaksi maalivaihtoehtoa – punainen tai keltainen. Paino 1145 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 165 km/h, 0-100 km/h 13 s 26 06/17. Sellaisen vaihtaminen tuntui kuitenkin niin työläältä, että tuossa vaiheessa autolle ei pitkään aikaan tehty mitään.” Muutaman seisontavuoden jälkeen homma nytkähti kuitenkin eteenpäin, kun purkamolta paikallistui kovapeltisen oloinen M-farmari. Tekniikka ei vaatinut matkan varrella isompia remontteja, joten merkittävämmäksi kohennukseksi nousi vannehopealla vedetyn maalipinnan korvaaminen. Sieltä otettiin yhteyttä ja kyseltiin kiinnostusta lähteä mukaan. Käyttöajossa Fordin pieni mutta kiusallinen vaiva liittyi nopeusmittariin. MUKAVASTI jutusteleva veekutonen ja kaunislinjainen HT-kori – hyviä syitä pitkälle omistussuhteelle
Mutta kun 2013 kesällä tultiin Kalajoen reissulta kotiin, ei seuraavana päivänä mennyt enää mikään vaihde päälle. Minun autoni ei siis RSmalli ole, mutta kaveri hommasi teipit ja ne laitettiin kylkiin”, kertoo toiminnassa mukana oleva omistaja. Hän sanoi, että joo, jos kerran tällaisesta tapauksesta on kyse.” Auton kokoamisen loppukiriin vauhditti Ford-kokoontuminen. ”Auto koottiin vain katsastusta varten, jotta alkuperäinen rekisteritunnus säilyi. Puolentoista vuosikymmenen iässä auto päätyi ”nuorisokäyttöön”, jossa se on yhä. Saman vuoden kesällä myös Fordin C4-automaatti ilmoitti halustaan hyvinvointipalveluihin. ENSIMMÄISET vuotensa coupékorinen 20M oli rakennusyhtiö Kummilan omistuksessa. ”Se oli Kiljavalla 1997. Nokka-akselin laakerit kuitenkin vaihdatettiin koneistamossa.” Tuossa vaiheessa Fordin myyminen oli ehkä kaikista lähimpänä. Nykyinen maalaus on vuodelta 2013, minkä lisäksi hopeaa ovat tehostamassa RS-mallin mukaiset kylkiraidat. ”En olisi uskonut vuonna -84 autoa hankkiessani, että ajan tällä vielä vuonna 2017”, Juha myöntää. Vein laatikon sitten korjattavaksi Nätkinin Pekalle, joka sanoi, ettei kukaan ole vaihteistoa näin loppuun ajanutkaan. ”Taustalla oli Lahden Classic Motorshow, jossa Ford M Club Finlandin osastolle haluttiin kolme RSFordia. Sille tehtiin sellainen köyhän miehen koneremontti: sylinterit hoonattiin ja tiivisteet vaihdettiin. Siellä auto oli ekan kerran kunnostuksen jälkeen koossa, uudelleen harmaaksi maalattuna, mutta mustalla konepellillä ja katolla.” 33 vuoden omistajuus Viime vuosituhannen lopulla tehdyn remontin jälkeen Juhan 20M Hardtop XL on ollut liikkeellä joka kesä. Tallissa on kunnostuksen alla ’71-mallinen 17M-farmari, mutta hopeanharmaan HT-mallin asemaa ykkösharrasteautona se ei taida uhata milloinkaan. RS-malliksi autoa saattaa kyllä herkästi luulla, sillä vaikutelmaa luo lisäksi RS-mallin lisävaloilla varustettu maski. ”Pikkubudjetilla piti harrastaa, kun oli asuntolainakin maksettavana. Nykyisellään Fordilla kertyy omistajan mukaan tuhannesta pariin tuhanteen kilometriä kesässä. Tuolloin koetin muutamille myydäkin autoa, mutta tarjoukset eivät olleet riittäviä.” Ajotaukoa kertyi lopulta 90-luvun alkupuoli. Juuri missään ei ollut mitään pintoja jäljellä”, Juha nauraa. Katsastuksista kuitenkin huolehdittiin. Eräänkin kerran kysyin katsastajalta ennakkoon, että riittääkö jos autossa on vain kuskin penkki kiinni. KUVAT Juhan albumista kertovat pitkästä ja monivaiheisesta omistajuudesta. Myyntiaikeitakaan ei ymmärrettävästi ole, joten yhteisiä vuosia ja kilometrejä on luvassa näillä näkymin vain lisää. ”Laatikkoa oli korjattu silloin 80-luvun lopulla, minkä jälkeen sillä oli vain ajettu, mikä kertoo sen kestävyydestä. ”Hankin käytetyn moottorin vuosimallia 1977 tai -78. 27 06/17
AISTEILLE Kaikille Suomalaisen Trabant-harrastuksen lipunkantajiin on jo vuosikymmeniä kuulunut helsinkiläinen Olli Heikkilä. Trabant P50 ’62 Helsinki 28 06/17. Yksi miehen kalustoon kuuluvista ajokeista on P50 vuodelta 1962
Trabantin myötä olen kuitenkin digannut pieniä härveleitä ja vaivaisia laitteita.” Ensimmäinen Trabant palveli Ollia pitkään käyttöautona kunnes se korvautui Saab 96 V4:llä. ”Aihioksi valikoitui Trabant, sillä isällä oli ollut sellainen 60-luvulla, joten tunsi merkin ja hänellä oli osiakin tallessa. ”Hankin 601:n rinnalle vanhemman pyöreäkorisen, Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine 29 06/17. ”Isä ajatteli tehdä itse edullisen traktorin korvikkeen. K aikki lähti ajatuksesta valmistaa kotitiluksille omatekoinen työkone 70-luvulla. Hankittu yksilö osoittautui kuitenkin niin hyväksi, että siitä tehtiinkin minulle auto. ”Kiersin kaverini Näätäsen Karin kanssa katsomassa rallija ratakilpailuja, ja oltiin kiinnostuneita myös V8-vehkeistä ynnä muista. Tästä huolimatta itäsaksalainen kaksitahtirätinä oli tullut jäädäkseen. Hän päätti hankkia perustaksi pikkuauton pohjalevyn, jossa olisi vaihteisto kiinni, mutta koneen tilalle asennettaisiin puutarhajyrsin”, näin kertoilee helsinkiläinen pitkän linjan moottoriharrastaja Olli Heikkilä ja jatkaa. Omatekoinen traktori syntyi sittemmin Jaltan pohjalle, ja se olikin käytössä tosi pitkään kunnes aikanaan tuli harmaa Ferguson tilalle.” Joka tapauksessa Trabant-siemen oli näin kylvetty Ollin autoilufilosofiaan eikä se sen koommin ole kuihtunut, vaan versonut vuosikymmenien mittaan yhä monimuotoisemmaksi. Tunteita ja tuoksuja Ollia 70-luvun lopulla palvellut ensimmäinen oma, 601-mallisarjaa edustanut Trabant toimi siis arkiajossakin, mutta vähitellen Trabant-touhu alkoi kääntyä enenevästi harrastustoimintaan. Trabantin ohjaimiin päätyminen oli sikäli ”kohtalokasta”, että vielä 70-luvun alussa Ollia olivat enempi innostaneet isot ja tehokkaat autot, monen silloisen nuoren tapaan
Sitten 80-luvun alussa löysin viimeisiin pyöreäkorisiin kuuluvaan mallin, siis P60:n joka on varustettu jo 600-kuutioisella moottorilla.” Kyseisellä P60:llä Olli ajeli pitkään, reissut yltivät parhaimmillaan Norjaan asti siitä huolimatta että autossa oli yksi iso käyttöä häiritsevä ominaisuus. ”Jari teki erittäin perusteellisen kunnostuksen autolle. Siellä se vietti pari ensimmäistä vuotta ennen siirtymistä Vaasaan. marraskuuta 1962 Seinäjoella. Samalla seudulla auto ilmeisesti vietti aktiivisimmat käyttövuotensa ainakin sen perusteella, että Pohjanmaalta auto myös tavoitettiin seisomaan jääneenä erään Trabant-harrastajan toimesta 90-luvun alussa. ”Auton löysi Jyrki Myllyniemi, jonka kanssa perustimme niihin aikoihin Suomen Trabant -rekisterin, sellaisen epävirallisen, ilman jäsenmaksuja toimivan Trabant-kerhon.” Vuosituhannen vaihteessa auto päätyi niin ikään Ollin tunteman Trabant-miehen, Jari Rämön omistukseen, joka teki tuolloin kirkkaankeltaisena esiintyneellä P50:lle kokonaisvaltaisen kunnostuksen. Aloin kuitenkin saman tien katumaan, kun tajusin että sehän oli paljon kauniimpi kuin 601. 30 06/17. ”Haiseva” P60 oli Ollin omistuksessa vielä tämän vuosikymmenen alussa, jolloin hän iski silmänsä jo ennalta tuntemaansa Trabant-yksilöön, P50/2-malliin vuodelta -62. ”Haju tuli vuonna -63 ja hävisi -66. Sen seurauksena auto voitiin rekisteröidä pitkän tauon jälkeen syyskuussa 2003 ensin JFI-83-tunnuksilla ja parin viikon päästä alkuperäisillä Vaasan läänin YB-kilvillä. Kun auto sitten maalattiin niin ulkoa kuin sisältä, niin haju loppui. TRABANTIN tyyppikilvessä ei ole viittauksia värinumeroon joten alkuperäisväri on arvoitus, mutta nykyinen lempeä väriyhdistelmä hyvin lähellä P50-malleihin alkujaankin tarjottua vaihtoehtoa. Kun aikanaan teimme ’65-mallisen 601:n historicralliin, niin kyseinen yksilö haisi voimakkaasti vielä sen jälkeenkin kun verhoilut oli poistettu. Todennäköisesti puuvillasta ja hartsista valmistetuissa koripahveissa oli jokin kemikaali, joka haisee vuosikymmeniä.” Tämä epämiellyttävä voimakas tuoksu kuului Ollin tietojen mukaan kolmen Trabant-vuosimallin luonteeseen. ”Se haisi! Ja varsinkin kesällä auringonpaisteessa. P60:llä Olli ajeli Norjaa myöten, joskin autossa oli yksi iso käyttöä häiritsevä ominaisuus. Trabant P50 jonka purin varaosiksi. Tästä tulkitsimme että haju tuli koripahveista, jotka alkujaan ovat sisäpuolelta maalamattomia”, Olli perustelee. Auton alkuvaiheista ei historiaa ole juuri tiedossa: käytössä olevat tiedonmurut kertovat että auton käyttöönotto on tapahtunut 14
KONEPEITON alle on vaihdettu tuoreempi 600-kuutioinen kone, joka ei tuo 500-kuutioiseen nähden lukumääräisesti montaa lisähevosta, mutta prosentuaalisesti sen sijaan kyllä. Eräs kunnostettavien aihioiden ja varaosien lähde on luonnollisesti ollut Suomen oma Trabant-kanta. Kokonainen auto saattoi maksaa 200 d-markkaa ja muovikassillinen osia 20 d-markkaa oikeastaan riippumatta siitä mitä osia kassissa oli”, kertoo Olli joka täydensi varaosavarastoaan myös Suomesta ostamalla aikoinaan Trabant-osien kotimaisia varastoja. Tilanne muuttui 90-luvun puolivälissä, jolloin Saksasta sai osia melkein ilmaiseksi. TEKSTISSÄ mainittu Jalta-perustainen ”traktori” oli Ollin isän Sulo Heikkilän teknisen näppäryyden tulosta: puutarhajyrsimen moottorin puhti välitettiin Jaltan vaihteistolle, ja niin halkokuormat sun muut saivat kyytiä. ”Kahdeksankymmentäluvulla osia sai hankittua lähinnä Puolasta, vaikka sieltäkin tuli tutuimmaksi ilmaisu ’nie mam’, ’ei ole’. ”Kun 80-luvulla ajoin samanlaisella kuin tämä ’62 P50, niin jo silloin arvostus lähti nousuun, siis jo ennen Berliinin muurin murtumista. ”Aikoinaan 601-malleihin tehtiin kylkilistat Suomessa. Kun kävin Aaltopelti-Sitikalla Saksassa osienhakumatkalla, niin tein siten että ostin auton tai kaksi, ja otin niistä ne osat mitä parhaaksi katsoin. Vuosikymmenien mittaan on ehtinyt kokea monenlaisia vaiheita, etenkin kun koko autonvalmistajakin on ehtinyt tuona aikana hävitä historian tomuun. Arkea on sujuvoittamassa lisäksi 12-volttiseksi vaihdettu sähköjärjestelmä. Parhaimmillaan autot ovat rapistuneita, mutta osiltaan alkuperäisiä, sillä moni Trabant on jäänyt ajosta pois vain 30 000–40 000 kilometriä ajettuna”, hän huomauttaa. Olen jopa tavannut miehen, joka oli ollut maahantuojalla Auto-Alassa töissä ja porannut reikiä listoja varten”, kertoo Olli hymyillen. Pienten harrasteautojen kuten 500-Fiatien suosio lähti tuolloin muutenkin nousuun; taloudessa elettiin kovia nousun vuosia ja kaikilla oli rahaa, kun lainaa sai.” Kun muuri sitten murtui, Trabantin sympaattinen hahmo tuli samassa rytinässä tutuksi Suomea myöten. ”Kiinnostus Trabantia kohtaan muuttui totaalisesti, sillä kaikki olivat nähneet sellaisen televisiosta.” Saksojen yhdistymisen jälkeen alkoi suomalaisen Trabant-harrastamisen osalta osien hankkimisen kulta-aika. Harrastamisen äärellä on oppinut myös automallin kirjoittamatonta historiaa. SINIVALKOISTA SAUHUA Olli Heikkilän Trabant-harrastus on jatkunut yli 40 vuotta. Aihioidensa osalta Suomi poikkeaa Ollin mukaan monesta muusta maasta. ”Vuonna -66 vaihtuivat ratti ja kojelauta mustaan muoviin. Aluksi kun tuli vastaan 601-yksilöitä, joissa on sekaisin vaaleita ja tummia osia, niin pidin niitä virheinä, mutta sittemmin selvisi että tuotantolinjalla osat olivat vaihtuneet vähitellen vaaleista mustiksi sitä mukaa kun vaaleat osat oli käytetty loppuun.” Monesta aihioista voi myös helposti nähdä että kyseessä on alkuperäinen Suomi-yksilö. ”Suomi on hyvä Trabant-museo, sillä täällä on paljon vähänajettuina sivuun jääneitä autoja. 31 06/17. Ihmiset alkoivat kysellä mikä toi sun auto on ja jotkut kysyivät että olisiko se myynnissä
Kaksiovisen korin rakenne oli itsekantava ja se koostui Duroplast-fenolimuovilevystä ja sitä tukevasta teräskehikosta. 32 06/17. kesäkuuta 1990. OLLI Heikkilän Trabant-vakaumuksesta pääsee nauttimaan myös kumppani Elsi Rahkola. Trabantin perusrakenne koostui valtaosan ajasta kaksitahtisesta kaksisylinterisestä moottorista, jonka voima välitettiin etupyörille. ”Olin ostanut aikaisemmin vastaavan auton, jonka keula oli kolaroitu ja siten tarvinnut paljon osia. Ennen vuonna -62 päättynyttä valmistusta malli päivittyi vielä versioon P50/2, joka toi tulleessaan parannetun vaihteiston. Trabantin ensimmäinen, osittain Zwickau P70:n jalanjäljiltä ponnistanut malli oli P50, jonka voimanlähteenä oli mallimerkinnän vihjaama 500-kuutioinen moottori. Viimeinen kaksitahtinen Trabant oli valmistunut jo edeltävän vuoden puolella, 27. Onneksi Vaasasta löytyi auton kantakortti ja auto saatiin katsastettua. Autoon ei ollut mitään papereita ja kun koetin selvitellä auton vaiheita niin aika oli tehnyt tehtävänsä ja kukaan ei oikein muistanut siitä mitään. Kun moottori sitten porattiin 595-kuutioiseksi, syntyi pyöreäkorisen Trabantin viimeinen evoluutio, malli P60. ENTISÖINNISSÄ suurimman työn teki auton edellinen omistaja Jari Rämö, joten Ollin työsarakkeeseen jäi merkittävimpänä verhoilun uusiminen. Vuodelle -64 saapuneen 601-mallin kohdalla ei kuitenkaan voinut puhua uutuudesta niin kokonaisvaltaisesti kuin moni merkillä autoillut olisi varmasti toivonut. Ja niin sillä sitten ajeltiin kesäisin töihin ja monissa tapahtumissa.” Trabant P50 KAHDEN TAHDIN TAIVAL Olli Heikkilän ’62 Trabant P50/2 edustaa itäsaksalaismerkin mallikaaren alkupuolta. Auton yläpuolella komeili valmistettujen yksilöiden määrä 3 096 099. Tällä 60-luvun puolivälin muotoiluilmeellä jatkettiinkin sitten aina tuotannon loppuun asti. Hiekkapuhalluksen jälkeen kori sai ensin happovärin, pohjamaalin ja pintavärin pohjaan, pyöränkoteloihin ja sisälle. Uutta olivat lähinnä terävöitetty korimuotoilu, pienet varustelisät ja muun muassa laatikon synkronoinnin ehostus. Sisustaa ei ollut juurikaan ja sitä tuli väsättyä itse sen verran, että kehtasi alkaa yrittää auton katsastusta. P50/1version myötä Trabant sai kosmeettista kohennusta istuimiin sekä kojelautaan ja samassa yhteydessä kylkiin istutettiin listat. Trabantin entisöinnin vuosituhannen lopulla suorittanut Jari Rämö muistelee Jyrki Myllyniemeltä varaosiksi alun perin hankitusta yksilöstä alkanutta projektia. Sitten vasta kiinnitettiin katto ja lokasuojat. Parin viimeisen vuoden joutsenlaulun luritti etupahvin alle sijoitettu VW Polon nelitahtimoottori. Korin pintavärin ruiskutti Tomi Hopia, ovia ja luukkuja maalasin itse. Kun Saksan Zwickaussa sijainnut tehdas pullautti linjaltaan viimeisen, pinkin sävyisen Trabantin vappuaattona 1991 oli työnjuhla siltä osin ohi. Moottori oli vähän jo väsähtänyt 500-kuutioinen ja se tuli vaihdettua silloin minulla olleeseen 600-kuutioiseen koneeseen. Mallinimeksi syntyi Trabant 1.1, joten moottorin 1 043-kuution tilavuudesta huolimatta mallinimessä lukema haluttiin pyöristää ylöspäin. Auto purettiin täysin palasiksi, jopa kattopahvi otettiin irti. Korin ruostevaurioita korjailtiin ja kolaroitu vasen takakulma vaihdettiin. Hieman ilkeästi sanoen isoimmat paukut tuotekehityksessä käytettiin jo 60-luvun puoliväliin mennessä, ja sen jälkeinen neljännesvuosisata kun oli enemmän ja vähemmän aikaa vastaan taistelua ainakin autoteollisuuden yleisen kehityksen näkökulmasta. Aikomus oli ensin että olisin käyttänyt Jyrkiltä hankkimani auton osiksi, mutta hetken autoja tutkittuani totesin Jyrkin auton paremmaksi aihioksi. Trabant saapui automarkkinoille 1957 ja väistyi vuonna 1991 Saksojen yhdistymisen jälkimainingeissa
Hänen mieleensä on jäänyt eräskin tapaus 80-luvun lopulta, jolloin hän työskenteli AV-tehtävissä Lenita Airiston vetämillä muotishow-kiertueilla. Ja mitä Lenitaan tulee, ei häneltäkään ole Ollin automieltymys unohtunut. Mutta tyttö vastasi, että en tuu, meen Trabantin kyydissä”, Olli muistelee tyytyväisenä. ”Näytös oli ollut Espoossa Hanasaaren kulttuurikeskuksessa, ja olin tekemässä lähtöä kotiin. Teho 18 hv /3750 rpm, vääntö 44 Nm /2500 rpm. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmionmuotoiset alatukivarret, poikittainen lehtijousi. Jos uuden takavuosikymmeninä Trabant ei lukeutunut uuden auton ostajan haavelistan kärkeen, niin harrastekäytössä huomioarvo on ollut taattu jo pitkään. Hänellä kun on tällä erää kolme Trabantia, joita harrastaja pitää ajossa yhtä kerrallaan vuorovuosin. Siihen tuli sitten vielä mallin tuntema nuorukainen Bemarinsa kanssa, ja hän sanoi mallille että hän on menossa kaupunkiin, tule kyytiin. ”Vahtimestari kysyi että oliko sinulla Trabant, hän muistaa että kuskasit silloin mallin kotiin kymmenen vuotta sitten.” Ilmiselvästi Trabant on mieleen jäävää sorttia kokijan iästä ja sukupuolesta riippumatta. Kuvien yksilön lisäksi omistuksessa on kaksi persoonallista Trabant-versiota. Edessä ja takana rumpujarrut. Puristussuhde 6,7:1. ”Teknisesti autossa oli muutamia kohtia tehty eri tavoin kuin alun perin, joten niitä palauttelin alkuperäiseen asuun.” Suurimpana työnä oli istuimien verhoilu, minkä jälkeen Trabant solahti ongelmitta museoajoneuvoksi heinäkuussa 2012. Sehän oli vaan riemuissaan. Takana erillisjousitus, eteen suunnatut kolmionmuotoiset tukivarret, poikittainen lehtijousi. Oivallisesti kunnostettuun ja mahdollisimman lähelle Trabantiin vuonna -62 tarjolla olleeseen harmaa-beigeen väritykseen maalattu auto ei vaatinut mahdottomia museoajoneuvostatukseen yltämiseen. 01 Merkki ja malli Trabant P50/2 02 Vuosimalli 1962 03 Moottori Kaksisylinterinen kaksitahtinen ilmajäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Etuveto. vaihteella vapaakytkin, rattivalitsin. Hallussa on Itä-Saksan armeijan vanha Trabant Kubël, siis 601-mallin etuosalla ja tuulilasista taaksepäin jeeppimäisellä takaosalla varustettu militäärimalli, jonka Olli kunnosti Saksasta hankkimastaan raadosta. 07 Mitat Pituus 338, leveys 150, korkeus 140, akseliväli 202 cm. Rauhaa rakastavampaa avoautoilua tarjoaa 601-malliin perustuva Cabriolet, jonka avorakenne on 80ja 90-luvun taitteesta eteenpäin myynnissä ollut Ostermann Cabrio -muutossarja. 06 Kori Itsekantava 2-ovinen teräskehikko, Duroplastkoripaneelit. Ollin kokemusten mukaan etenkin lasten ja naisväen suunnalta myönteistä palautetta on sadellut runsaasti. 33 06/17. Poraus 66, isku 73 mm. Koska olin nähnyt miten hyvää työtä hän tallissaan tekee, ostin Trabantin heti pois, kun se tuli myyntiin loppusyksystä 2010.” Tuolloin Trabant ei ollut vielä museorekisteröity, mutta Trabanteihin perehtynyt Olli päätti suorittaan tuon manööverin autolleen. Episodi sai jatkoa vielä vuosikymmen myöhemmin, kun Olli oli jossain asioissa käymässä kulttuurikeskuksessa. Hurmaavaa kyytiä Viime vuodet ’62 P50 on toiminut Ollin kesäisenä ajokkina, tai jos tarkkoja ollaan, niin ”joka kolmannen kesän Trabantina”. Sanoin että joo, mutta Trabantilla. Yksi mallityttö sitten kysyi, että pääseekö sinun kyydillä kaupunkiin. ”Kun häntä tapaa, niin useimmiten hän muistaa kysyä että kai sinä edelleen harrastat Trabanteja”, Olli nauraa. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, 4. Paino 655 kg. 08 Suorituskyky Huippunopeus 90 km/h, 0-80 km/h 32 s VETOKOUKKU ei ole vain koriste, sillä kesäisille rautakauppareissuille Trabant saa jatkokseen pienen peräkärryn. Tilavuus 500 cm3
Helsinki 34 06/17
MG 1100 ’64 Suomessa Maileriksi nimettyä BMC:n keskikokoista perhevaunua valmistettiin myös urheiluhengestään tunnetun MG-merkin alla. Yksi Suomeen uutena tulleista yksilöistä on Erkki Wirkolan omistuksessa. Teksti: Harri Onnila · Kuvat: Jan-Erik Laine Urheilumieltä 35 06/17
Aivan alkuperäisiinkin Mini-tunnelmiin voi päästä kiinni, sillä Erkin äidin ensimmäinen, vuoden ’72 Mini on edelleen tallessa, mutta erittäin suurta kunnostusta vaativana aihiona. Myöhemmin hänellä oli vielä toinenkin, joka sitten aikanaan siirtyi ylioppilaslahjana minun nimiini”, Erkki kertoo. Se on siinä rajamailla, voiko sitä kunnostaa, mutta tunnesyistä en ole halunnut hukatakaan sitä.” Käyttöautoilu Minillä loppui Erkin osalta 80-luvun puolivälissä, jolloin arkinen matkanteko jatkui käyttövarmoilla japanilaisautoilla. ”Tämä BMC-harrastukseni juontaa juurensa teini-ikään, jolloin äidilleni hankittiin käyttöautoksi Mini. Erkki on toiminut Autoliiton järjestötoiminnassa ja Tiepalvelussa 80-luvulta lähtien. Tämä arvokas toiminta johti epäsuorasti harrasteautoilun pariin. ”Tapahtumien järjestämisessä on tarve saada sidosryhmiäkin mukaan, ja usein kun tapahtumiin sai harrasteautoilijoita liikenteeseen, niin sitä myöten sai ihmisiäkin”, hän taustoittaa. ”Auto on raatona meillä maalla Somerolla. ERKIN nuoruudessa hänen perheessään oli käyttöautoina niin Morris Maileria kuin Miniä, joten BMC-tuotteet olivat harrasteautoiluunkin luontainen valinta. BMC-tuotteet eivät kuitenkaan haihtuneet mielestä vaan odottivat vain oikeaa hetkeä konkretisoituakseen. MEHEVÄ istuinverhoilu on tiettävästi alkuperäinen, sillä istuinsuojat ovat säästäneet Terra Cotta -värisävyiset verhoilut näihin päiviin. MG 1100 B rittiautoja harrastavan Erkki Wirkolan tie lajin pariin on kulkenut sitä luonnollisinta tietä: nuoruudesta tutut ajoneuvot ovat varttuneemmalla iällä alkaneet tuntua yhä merkityksellisimmiltä, minkä seurauksena sellaisia on pitänyt saada omaan talliin. 36 06/17
Menekki näkyy Autotuojien autokantatilastossa vuoden 1976 lopulta, jolloin tilastointi oli aiemmista vuosista poiketen suoritettu myös automallikohtaisesti. Veho toi Austinit ja antoi niille napakan suomenkielisen nimen – Maileri. 37 06/17. Museoajoneuvoksi kunnostamisesta oli ehtinyt kulua jo puolentoista vuosikymmentä, joten muutama kohta autossa kaipasi jo entrausta. Esimerkiksi syksyllä 1964 Austin 1100 Mailerin ja Morris 1100:n pyynniksi listattiin 8880 markkaa, kun MG 1100:n hintalapussa luki 9980 markkaa. Tilaston mukaan Austinin 1100-, 1300ja 1300 GT -malleja oli tuolloin rekisterissä yhteensä 2699 ja vastaavia Morrisversioita 2786 yksilöä. Mainettaan mukavampi auto.” MAILERIN MATKASSA Suomessa BMC:n ADO16-mallien myynti jakautui kahden maahantuojan kontolle. Toimeksi laitettiin talvella 2015–16, jolloin moottori nostettiin nokalta ja remontoitiin. Moni Suomeen uutena myyty ADO16 oli tuossa vaiheessa ehtinyt jo poistua rekisteristä, mutta luvut antavat osviittaa MG:n harvinaisuudesta. Katsastuskuntoon saattamisessa merkittävin toimi oli Hydrolastic-jousituksen parissa. Haavekohdekin vahvistui mielessä, eräs lapsuudesta tuttu, mutta ei, ei kuitenkaan Mini. Sen jälkeen autolla ehti olla ennen Erkkiä useampia omistajia, vaikkakin hänelle auton myynyt oli ehtinyt omistaa auton useamman vuoden ajan. Elettiin vuotta 2013, kun hän alkoi silmäillä netin automyyntisivustoa entistä tiiviimmin. Kasvavasti huomiota vaikutti kaipaavan auton voimanlähde. ”Auto ei ollut tuolloin katsastettuna, mutta hinta-laatusuhde oli kohdallaan, joten se lähti mukaan saman tien.” Miellyttävää matkantekoa Erkistä tuli harvinaisen Suomi-MG:n omistaja alkukesästä 2013. Hän ehti vielä saman ajokauden aikana tunnelmoimaan tien päälle, sillä laitettavaa ei isommin ollut. ”Mini-kerhon tapaamisissa sen verran hävetti, kun auto jätti jälkeensä sinistä savua”, omistaja hymähtää. Suomalainen ADO16-kauppa painottui tietenkin Austiniin ja Morrikseen, mutta onnistui Voimavaunu syöttämään urheilukansalle myös MG-painoksia, vaikka niiden hinta oli tuntuvasti korkeampi. ”MG on Hydrolastic-jousituksensa ansiosta kiva ja pehmeä ajettava. LISÄÄ pituutta, leveyttä ja pari ovea, niin se oli siinä. Taisipa se tuoda näytteet BMC:n keskikokoisesta etuvetomallistakin Wolseleynä, Rileynä ja huhun mukaan myös Vanden Plas -merkkisenä. Uutena tiettävästi Vaasassa taipaleensa aloittanut yksilö oli kunnostettu ja rekisteröity museoautoksi tammikuussa 1998. ”Tarjolla oli silloin yksi Austin ja yksi MG, joka alkoi näyttävämpänä kiinnostaa, vaikkei MG perheemme historiaan liittynytkään.” Vuosimallin ’64 MG 1100 oli kaupan Janakkalassa, eikä trailerin kanssa heitetystä autonostoreissusta tullut hutia. ”Lapsuudessani perheellämme oli Austin Maileri, joten sellaisen hankkiminen oli aina kiehtonut mieltä.” Erkki kertoo, että ajatus omasta Mailerista iti mielessä viitisentoista vuotta, kunnes lopulta tuli aika pistää rattaat pyörimään haaveen toteuttamiseksi. BMC:n keskikokoisessa perheautossa Minin antamat suuntaviivat ovat helposti nähtävissä. ”Kävin yhdellä BMC-harrastajalla pumppaamassa jousitusta, minkä myötä saatiin auto suoraan.” Kokonaisuutena MG oli hyvässä ryhdissä. Voimavaunu vastasi puolestaan Morriksen ja MG:n tuonnista. Vanhoja autoja silmäillessä ja harrastajia jututtaessa alkoi vähitellen kasvaa into oman harrastepelin hankintaan. Sen sijaan MG:n 1100ja 1300-malleja tilasto tunsi yhteensä vain 126, joista 83 yksilöä oli 1100-mallia vuosilta 1962–68 ja vain 43 yksilöä 1300-mallia vuosilta 1967–71
MG:N ADO16-tuotannon kaksioviset mallit suunnattiin vientimarkkinoille kuten Yhdysvaltoihin. Onnistuisiko hän toistamaan Minin kaltaisen menestystuotteen. Käytännön ajon kannalta merkityksellisempää oli kuitenkin tukevampi vääntö kierrosalueelle 1500–4000 r/min. Läheisimpään sisareensa Morris 1100:aan verrattuna MG 1100 sai osaksensa muutaman arkitason yläpuolelle nostattavan muutoksen. Vuonna 1959 esitelty Magnette Mark III oli jo hyvässä ja pahassa badge engineering -filosofian lapsia, sillä MG:n lisäksi samat Battista ”Pinin” Farinan vetämät korilinjat olivat tunnistettavissa myös Riley 4/68:ssa, Austin Cambridge Mk II:ssa, Morris Oxford V:ssä sekä Wolseley 15/60:ssä. Issigonis ei halunnutkaan pudottaa omenaa kovin kauaksi puusta, sillä BMC:n mallikoodin ADO16 saanut malli oli olemukseltaan kuin isommaksi kasvatettu Mini. Jousitusratkaisuna MG:ssä oli muiden ADO16-versioiden tapaan BMC:n upouusi Hydrolastic, paineistetun nesteen välityksellä toimivat kumijouset. MG:n BMC-taipaleen varhaisiin hedelmiin kuului keskikokoinen Magnette, joka vuonna 1953 oli samalla ensimmäinen itsekantavalla korilla varustettu MG-malli. Etuviistostakin asiaa tunteva saattoi silti erottaa uuden mallin, sillä peltivanteet vaihtuivat tuuletusaukollisiin ja etulokarit saivat suuntavilkut. ADO16konstruktiota valmistettiin kuuden BMC-merkin alaisuudessa. Austin ja Morris vastasivat hyvin pitkälle toisiaan Mini-mallien tapaan. Tuolloin Morris Motor Company, johon MG oli kuulunut vuodesta 1935, yhdistyi Nuffield Groupin kanssa ja syntyi British Motor Corporation (BMC). Aivan samanlaisina ADO16-malleja ei markkinoille sentään koetettu syytää. MG:n tie tähän samaa perusrakennetta hyödyntävien useiden eri automallien pariin alkoi vuonna 1952. Mk II -mallisten 1300-mallien tuotanto jäi vähäiseksi. Kesällä 1967 myyntiin tuli 1275-kuutioisella moottorilla varustettu 1300-versio, ja syksyllä saatavilla oli myös automaattivaihteisto. Yksi toisensa jälkeen kekkereihin liittyivät Austin 1100, Vanden Plas Princess 1100, Riley Kestrel sekä Wolseley 1100, joten 60-luvun puoliväliin mennessä likimain samaa kakkusiivua olivat jakamassa BMC-perheen kaikki nälkäiset lapset. ADO16-sarjasta ehtivät ensimmäisenä tuotantoon maaliskuussa 1962 Morris 1100 ja MG 1100, vaikka varsinainen myynti käynnistyi vasta kesän jälkeen – Morriksen osalta elokuussa ja MG:n lokakuussa. MG edusti piirun menevämpää tyyliä Rileyn ja Wolseleyn kanssa Vanden Plasin painottaessa parhaansa mukaan ylellisyyttä. Eri merkkien ilmettä ja perinteitä koetettiin tuoda esille. Oheisessa mainoskuvassa San Franciscon maisemissa MG Sports Sedan – kuten mallinimi tuollapäin kuului. Loputkin BMC:n ADO16-versiot saapui korvaamaan vuonna 1973 Austin Allegro – malli, jonka nokalle ei MG-tunnusta enää soviteltu. MG 1100 38 06/17. Jos ikävuosia on mittarissa enemmän, saattavat mieleen piirtyä MG:n T-alkuiset roadsterit, kun taas nuoremman polven tuntosarvi kääntyy MG Metron tai vuosituhannen lopun menevien Rover-pohjaisten Z-mallien suuntaan. MG 1100 -mallistoon liittyi alkuvaiheessa kaksiovinen versio, jolla tavoiteltiin menestystä vientimarkkinoilta. MONISTUVA MALLI Monelle brittiautoja harrastamattomalle kirjainpari MG tuo mieleen kyseisen automerkin klassiset urheiluautomallit kuten MGA, MGB, MGC tai piskuinen MG Midget. Vuonna 1968 MG:n ADO16-tuote eteni sisarmallien tavoin Mark II -vaiheeseen. Suunnittelutaustansa mukaisesti Farinalempinimen saaneen ison BMC-mallin ja konsernin kultakimpaleen Minin välissä mallistossa olleet mallit – käytännössä Austin A40 Farina mutta myös Wolseley 1500 sekä Riley One-Point-Five – haluttiin päivittää kehittyvän 60-luvun tarpeisiin. Siinä samassa saattaa kuitenkin unohtua, että MGmalleja syntyi Briteissä myös 60ja 70-luvuilla yleisen badge engineering -suunnittelukäytännön myötä. Vain noin 32 500 yksilöä ehti valmistua ennen kuin pillejä laitettiin pussiin vuonna 1971. Myös kaivattu kierroslukumittari saapui täydentämään mittaristoa. Korilinjoihin ei kajottu takalokasuojien siiventynkien poisleikkaamista ja takavalojen päivittämistä kummemmin. Uuden keskikokoisen mallin suunnittelijaksi valikoitui Alec Issigonis. Näiden perinteisten keinojen myötä huipputeho nousi Morris 1100:n 48 hevosvoimasta 55:een. Sisätiloissa MG erosi vastaavasta Morriksesta korkeamman laatuvaikutelmansa sekä varustelunsa osalta, joskaan kierroslukumittaria ei kojelautaan ollut ilmestynyt MG:n urheilullisemmasta luonteesta huolimatta. Voimavaroja oli 1098-kuutioisesta nelosesta kaivettu lisää kahdella SU-kaasuttimella, puristusten nostolla, kanavien suurennuksella sekä sitä myöten isommilla imuventtiileillä ja uusitulla pakosarjalla
Puristussuhde 8,9:1 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, 1. ”Se on kiva ja pehmeä ajettava Hydrolasticjousituksen ansiosta. Edessä levyja takana rumpujarrut 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori 07 Mitat Pituus 373, leveys 153, korkeus 134, akseliväli 238 cm. ”Suututankohan nyt tutut Mini-harrastajat, mutta mukavin tällä on lähteä liikenteeseen”, BMC-kuski heittää. Mainettaan mukavampi auto, vaikka Mailerit ovat muodostuneet usein Mineille elintenluovuttajiksi, ja myös brittiläistä työnlaatua on parjattu.” MG 1100:n lisäksi vuoden -55 Austin A30:n ja -70 Minin omistava Erkki kertoo lähtevänsäkin harrastevälineistään mieluiten liikkeelle juuri MG:llä. Paino 862 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 137 km/h, 0-100 km/h 18 s 09 Valmistusmäärä 124 860 kpl (2ja 4-oviset 1100-mallit 1962-1967) PARI vuotta sitten auton 1,1-litrainen voimanlähde sai osakseen kunnostuksen, joten SU-kaasarit ruokkivat jälleen perustervettä moottoria. Teho 55 hv/5 500 rpm, vääntö 82 Nm/2 500 rpm. Mutta saman kesän aikana sekin ehdittiin vielä laittaa, vaikka kolmen suurimman vaihteensa osalta synkronoituun laatikkoon kaikkia osia ei saa helpolla.” Kuluneen kesän mittaan MG onkin sitten tarjonnut kiltisti kyytipalveluitaan. vaihde synkronoimaton, lattiavalitsin. 01 Merkki ja malli MG 1100 Four-Door Saloon 02 Vuosimalli 1964 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Etuveto 05 Alusta Edessä poikittaiset tukivarret, painenesteen välityksellä toimivat kumijouset. Poraus 64,58, isku 83,72 mm. ”Lohko porattiin ylikokoon, vaihdettiin laakerit, kansi plaanattiin ja vaihdettiin venttiilien ohjurit”, Erkki listaa. Takana eteenpäin suunnatut pitkittäiset tukivarret, painenesteen välityksellä toimivat kumijouset, kallistuksenvaimennin. Tilavuus 1 098 cm 3 . ”Puolivälissä kesää piti nostaa kone uudelleen nokalta, kun meni vaihdelaatikko. 39 06/17. Kone oli maalausta myöten kunnossa kesällä -16, mutta kesken ajokauden MG tahtoi lisää hoivausta
Uusi automalli oli usein käytännöllisen etuvetoinen ja viistoperäinen, mutta ei perinteisiäkään arvoja tyystin unohdettu. Vain parin vuoden tauon jälkeen autotoimittajien raatia kutkutteli jälleen eniten Simcan luomus. Lisäksi sen piti edustaa uutta mallisukupolvea sekä olla myynnissä vähintään viidessä Euroopan maassa ennen äänestysvuoden joulukuun ensimmäistä päivää. 1979 Jos Vuoden auto -valinnat tuntuivat vaihtelevan paremman luokan uutuusmallien ja edistyksellisten kansanautojen välillä, niin valinta vuodella 1979 edusti jälkimmäistä suuntausta. Mutta ei anneta sen häiritä meitä. Katsotaan, millaisia automalleja Vuoden auto -äänestyksissä olisi osallistuneiden lisäksi voinut olla. Tällä kertaa potin vei valmistajan mallistossa 1307/1308:n alapuolelle Teksti: Harri Onnila • Kuvat: autovalmistajat TAKAVUODE N Auto 40 06/17. Olemme edenneet Vuoden auto -tarjokkaisiin 1979–1981, käytännössä siis vuosina 1978–1980 markkinoille saapuneisiin automalleihin. Mukaan pääsi sarjatuotantomalli, jonka vuosituotannon tuli yltää vähintään 5000 yksilöön. T ultaessa 70ja 80-lukujen taitteeseen olivat eurooppalaisen Vuoden auto -äänestyksen kriteerit ehdokkuuden osalta pitkälti vakiintuneet. Näin ollen kaikki menossa olleen vuoden uudet automallit eivät voineet mitenkään osallistua äänestykseen. Kasari kuumenemaan Autoteollisuutta muovanneen 70-luvun jälkeen uudelle vuosikymmenelle suunnattiin kaikesta huolimatta tulevaisuuteen uskoen
asemoitunut Simca-Chrysler Horizon, joka keräsi 251 pistettä. VUONNA -77 esitelty Peugeot 305 osallistui Vuoden auto 1979 -äänestykseen mutta ei yltänyt kärkeen. Jälkimmäinen ei tosin viitannut hankintahintaan, sillä edullista uutta perheautoa hakevan piti suunnata katseensa jonnekin muualle kuin Audin myyntihuoneistoon. Erityisesti malli sai osakseen kiitosta perhekäyttöön soveltuvista ominaisuuksista kuten viisiovisuudesta. Sen sijaan 1,1-litrainen 55-hevosvoimainen moottorivaihtoehto todettiin tuhatkiloiseen Horizoniin turhan vaatimattomaksi. Sisätilat olivat kokoluokassaan mallikkaat, kulutus oli kohtuullisen matala, ja ajettavuus oli 128:n tapaan napakka ja tarkka. Toiseksi äänestyksessä sijoittui samaan autoluokkaan mutta italialaisella otteella suunniteltu Fiat Ritmo 239 pisteellä. Mutta menestykselle oli perustelunsakin. Samoin miellyttävää matkantekoa auttoi kelpo ajettavuus, eritoten suuntavakaus. LÄHDETTÄESSÄ 80-luvulle Opel piti vielä huolen, että mallistossa oli tuotteita edustusluokkaa myöten. Uuden mallin saama tunnustus otettiin innolla vastaan, olihan Horizonin valmistuksen määrä alkaa syksyllä 1979 Uudessakaupungissa Saab-Valmetin tehtailla. Eleetön keskiluokan porrasperä liikkui 1,3ja 1,6-litraisin moottorein. Samoin ohjauksen hitaus tympi etenkin kaupunkiajossa. Jälkimmäinen tuotti ruiskuversiona mukavat 115 hevosvoimaa. Eleettömän suoraviivaista viistoperämuotoilua edustanut Horizon puhutteli lehdistöä Suomessakin. Tyylikkäät mallit eivät korkeamman 41 06/17. Samasta isosta puusta veistettiin Senator-sedan ja Monza-coupé. Modernia teknologiaa priorisoiva saattoi nostella kulmakarvojaan Ritmon hyvän äänestystuloksen kohdalla, sillä kulmikkaan mutta varsin aerodynaamisen Ritmon tekniikka ammensi pitkälti Fiatin vanhasta 128-mallista, Vuoden auto 1970 -voittajasta. Perinteistä neliovista edustus-sedania markkeerasi Senator, ja samalla takavetotekniikalla ja useimmiten suoralla kuutosella ladattu coupé-versio sai urheilullisen Monza-nimen. Kolmanneksi 181 pisteen saaliilla sijoittui Audin toiseen sukupolveen edennyt 80. Ensimmäisenä kärkikolmikon ulkopuolelle jäi Opel uuden huippumallistonsa kanssa. Myyntimenestys se kuitenkin oli: yli 1,6 miljoonaa yksilöä vuoteen -89 mennessä. Kiitosta mitoiltaan kasvanut 80 sai muun muassa hallintalaitteiden yleisestä käytettävyydestä ja taloudellisuudesta
Ahtamisen ohella otettakoon huomioon, että Saab-mallistossa tapahtui vuonna 1978 myös väljentämistä: pidemmällä akselivälillä ja uudella keulalla synnytettiin 99:n yläpuolelle sijoittuva 900-malli. Totta, mutta 145-hevosvoimaisen etuvetotykin varsinainen tuotanto pääsi vauhtiin pari vuotta myöhemmin, ensin kolmiovisena Combi Coupéna, joka korvautui pian kaksiovisella versiolla. 42 06/17. Ja puhditon ei ollut sekään, sillä tehoa iskutilavuudesta ammennettiin 95 hevosvoimaa. Voimissa ja suorituskyvyssä varsin tasapäisesti Trollhättanin turbolle laittoi perinteisemmällä reseptillä loihdittu baijerilainen. BMW:n E21-sarjan hektisimmäksi versioksi lanseerattu 323i kiilasi äänestystuloksessa Saabin edelle ruiskulla varustetun 2,3-litraisen suoran kuutosen turvin. Vuoden auto -tohinoissa parhaiten menestyi vähiten urheilullinen Lancia, joskin nelivedon ja turbon myötä pahansisuuntunut Delta nousi sittemmin menestyneimpien ralliautomallien kastiin. Kolmas sedan oli sen sijaan kotoisin Italiasta, ja tunnusmerkit olivat sen mukaiset: tuplanokkainen bensiinimoottori, viisiportainen vaihteisto ja takaveto. Nämä ominaisuudet olivat puheena olevassa Alfa Romeo Giuliettassa läsnä aina pienintä 1357-kuutioista moottoriversiota myöten. Lisää menevyyttä oli tarjolla 1,6-litraisen tuottaman 109 hevosvoiman ansiosta. Voimaa takapyörille välitettäväksi tuotettiin parhaimmillaan 143 hevosvoimaa. Takavuoden auto 1979–1981 Marginaalista hintaluokan autoina myyneet läjäpäin, mutta harva lanseeraushetkellä arvasi, että Opelin perinne isojen coupé-mallien valmistajana päättyi Monzaan. Italian lisäksi myös Pohjoismaissa oltiin Deltan suhteen voittajatunnelmissa. Eikä itse asiassa valmistajan takavetoisia mallisukupolvia ollut enää montaa tuutissa. BMW M1 ponnisti suoraan superautoluokkaan, niin muotoilun, suorituskyvyn kuin sittemmin valmistusmääränsä suhteen. Peugeot 305 ja Renault 18 olivat noin 4,3 metriä pitkiä keskikokoisia sedaneita, jotka molemmat raapaistiin vauhtiin eturenkaiden välityksellä. Urheiluautojen rataluokkiin kaavailtua M1:tä päästettiin seuraavan neljän vuoden aikana vapaaksi vain 456 yksilöä. Kipakkaa keskiluokan kyytiä saapui vuonna 1978 myös Ruotsin ja Länsi-Saksan suunnalta. Molemmat täyttivät myös mielikuvan ranskalaisautojen pehmeän mukavasta ajettavuudesta. Joku voi aiheellisesti kysyä, että eikö Turbo-Saabia ihmetelty jo vuonna 1976. Kohti horisonttia poistuttiin super-Bemarin katuversioissa 277 hevosvoimaa tuottavalla 3,5-litraisen kuutosella, joka oli ALFA Romeo Giulietta, BMW M1, Saab 900 Turbo ja Lancia Delta. Niin ikään vuoden 1978 aikana BMW otti tuotantoon myös jotain paljon hurjempaa. Ison Opelin jälkeen tuloslistalla oli kolme eurooppalaista uutta sedan-autoa, jotka heijastivat osuvasti valmistajansa tuotteista jo aiemmin tuttua luonnetta. Länsinaapurimme kohdalla puhe on tietysti Saab 99 Turbosta, joka Vuoden auto 1979 -äänestyksessä keräsi 48 pistettä
Alfa Romeon ison Alfa 6:n muotoilu ei ollut yhtä herkällä kädellä piirretty kuin italialaiset yleensä. Tai ehkä maali vain oli väärä. Soraääniä tuli pienistä suunnittelukömmähdyksistä kuten kojelaudan katkaisimien toteutuksesta sekä niukasti aukeavista takaovista. Lisäkehuja Lancia sai muun muassa ajettavuutensa sekä monikäyttöisen koriratkaisunsa osalta. M1-Bemun kaltaisesta superautoilusta ei vuoden 1978 Toyota Supran kohdalla voinut puhua, mutta myöhemmin mallinimi alkoi tarkoittaa toinen toistaan vihaisempia menijöitä. Brittien oma autotuotanto alkoi nikotella yhä pahemmin, mutta vielä kuin vanhasta muistista keksittiin polkaista markkinoille esimerkiksi Triumph TR8. 1970 1960 1980 1990 sijoitettu niukasti taka-akselin etupuolelle. Kiihtyvyydeksi kerrottiin matalat 5,6 sekuntia sataseen ja huipuiksi 262 km/h. Ensimmäisen polven Supra oli oikeastaan suurennettu Celica, sillä tyyli oli pitkälle sama, mutta kokoa niin korissa kuin moottoreissa oli enemmän. Usein sen vuoksi, että vaatimus eurooppalaisista myyntimaista ei aina täyttynyt, mutta muutoinkin sijoitukset olisivat olleet arvatenkin tiukoilla. Edeltävä saapasmaan ykkössija olikin jo kahdeksan vuoden takaa, Fiat 127:n saavuttama menestys. 43 06/17. Japanilaiset olivat oppineet vastaamaan yhä paremmin eurooppalaiseen makuun, mutta GM:n X-sarjan kuti meni ohi. Myös Toyotan suunnalta oli vuonna 1978 saapunut kaksi uutta automallia, joista toinen oli merkittävästi suorituskykyisempi kuin toinen. 1979– 1981 OPEL Kadett koppasi kakkossijan Vuoden auto 1980 -kilvassa. Italian lisäksi myös Pohjoismaissa oltiin asian kanssa voittajatunnelmissa. 1980 Uuden vuosikymmenen ensimmäinen Vuoden auto -titteli ojennettiin Italiaan. Perinteiseen tyyliin amerikkalaisvalmisteiset uudet automallit eivät aiheuttaneet raadille juuri toimenpiteitä. Mikä olikaan parempi tapa kokeilla valmistajan taloustilanteen parantamista kuin ottaa perustaksi omintakeisilta muodoiltaan tuttu TR7-urheilumalli ja sijoittaa sen konehuoneeseen V8-moottori. Vuoden 1978 jenkkiautouutuuksista ohitettiin sujuvasti muun muassa amerikkalaisittain pienikokoinen AMC Concord, 80-luvun USA-poliisiauton perikuvaksi muodostunut Ford LTD Crown Victoria sekä kolmannen sukupolven Ford Mustang, joka ainakin jälkituotujen yksilöiden perusteella on maistunut suomalaiseenkin makuun. Tämä siksi, että Saab oli ollut etuvetoisen viistoperä-Lancian suunnittelussa mukana muun muassa lämmityslaitteen ja ruosteenestokäsittelyn kanssa. Aikalaishuomioissa Starletin pellin alla puuhaillutta 993-kuutioista 47-heppaista nelosta soimattiin puhdittomaksi. Nyt voittajaksi 369 äänellä ponkaisi Lancia Delta. Se vähäväkisempi Toyota oli puolestaan Starlet, mutta kumman pirteiltä näihin päiviin selvinneet yksilöt näyttävät ainakin sorarännien varrelta tehtyjen havaintojen perusteella. Moottoreiksi tarjottiin 2,0ja 2,6-litraisia polttoaineenruiskutuksella varustettuja kuutoskoneita. Mallista puhuttiinkin täällä pohjoisessa aluksi nimellä Saab-Lancia 600, ja jopa mallin valmistamisesta Uudessakaupungissa haaveiltiin. Ja mikäpä siinä, autoon istutettu 1,5-litrainen 85-hevosvoimainen nelonen ei voimailuun soveltunut, mutta oli luonteeltaan sitkeä
Tämän hinnat alkaen -mallin yläpuolella oli kuitenkin 1124-kuutioisella rivimoottorilla varustettu versio, jossa voimaa oli 57 hevosvoimaa eli 21 hevosta enemmän kuin kaksisylinterisessä. Historian havinaa oli 2CV:n perinteitä jatkavassa kaksisylinterisessä bokserimoottorissa, joka Visassa oli tilavuudeltaan 652-kuutioinen. Sitä ruokittiin vanhan hyvän reseptin mukaisesti kuudella kaasuttimella. Monikäyttökori oli päivän sana, joskaan kaikissa Kadett-malleissa takaluukku ei auennut kattoa myöten. 44 06/17. Mainittu neloskonekin oli 2,5-litrainen mutta tuotti vain 91 hevosvoiman tehon. Enemmän 80-luvun tuuliin sukelsi saman vuosikerran toinen merkittävä ranskalaisuutuus Citroën Visa. Urheilullista virettä toivat Honda Prelude ja varsinkin wankelmoottorinen Mazda RX-7. Toiseksi äänestyksessä sijoittui 301 ääntä kerännyt, uuteen aikakauteen päivittynyt Opel Kadett. Amerikan mantereelta rantautui poikkeuksellisesti automalli, joka sai kohtuullisen huomion Euroopassakin. Mannereurooppalaisen autoteollisuuden satoon kuului niin ikään porrasperän saanut VW Golf, joka sai nimen Jetta. Sisätilat ja matkustusmukavuus eivät olleet sillä tasolla kuin 4,5 metrin pituus olisi antanut odottaa. Takaveto ja porrasperä olivat historiaa, sillä D-sukupolven Kadett oli etuvetoinen viistoperä. Teoriassa paketti kuulostikin ajanmukaiselta, sillä etuvetoiseen autoon oli tarjolla niin nelisylinteristä konetta kuin viistoperää, mutta käytäntö jäi kuitenkin eurooppalaiseen makuun etäiseksi. Uutuuskirjon painotus oli totutusti pikkuautoissa sekä alemmassa keskiluokassa. Kolmanneksi arvostettiin 199 äänen tukemana mukava mutta jäyhempäänkin makuun riittävän konstailemattomasti toteutettu ranskalainen, Peugeot 505. Niiden tarjoilun ansiosta huipputehoa oli 160 hevosvoimaa, mikä oli omiaan antamaan anteeksi Alfa 6:n turhankin vaatimatonta sedan-muotoilua. Kyseessä oli General Motorsin X-mallisto, jota valmistettiin niin Chevrolet Citationin, Buick Skylarkin, Oldsmobile Omegan ja Pontiac Phoenixin muodossa. AURINKORANNALLE kelpasi matkata merensinisellä Renault Fuegolla, mutta kelin huonontuessa paluumatkalle oli parasta lähteä nelivetoisen AMC Eaglen siivin. JOLLEI Fiat Pandalla voinut ajaa rinta rottingilla, niin näemmä ainakin rottinki takakontissa. Kuusikymmentäluvulta lähtien aasialaiset autonvalmistajat olivat hioneet tuotteitaan, ja sitä myöten ote vanhaan mantereen automarkkinoista oli tiukentunut. Alfa Romeon ylellisen Alfa 6:n mielikuvitukseton mallinimi antoi vihjauksen käytetystä voimanlähteestä, joka oli valmistajan uusi 2492-kuutioinen V6-kone. Tunnustuksen sai Ford Escort, jonka tuore sukupolvi noudatti yleiseurooppalaista kehityssuuntaa: takaa kontti sekä veto pois ja tilalle viistoperä, moottori poikittain ja veto etupyörille. Vuoden 1979 autosato osoitti paatuneimmillekin epäilijöille, että etenkin japanilaiset olivat tulleet jäädäkseen. 1981 Vuoden 1981 -autoksi valittiin 326 äänellä yksi länsieurooppalaisista perusautoista, jonka kohdalla ei vuonna 1980 ollut kyse vain pienestä sipistelystä vaan kertaluokkaa suuremmasta malliuudistuksesta. Kuljettajaa palkittiin myös nelipyörälevyjarruin sekä hammastanko-ohjauksen nopeuden mukaan säätyvällä tehostuksella. Pikku-Sitikan erikoisuuksiin kuului satelliittimittaristo, jossa ohjauspyörän välittömään läheisyyteen oli koottu iso joukko auton käyttökatkaisimia. Tuoreita malleja tai mallisukupolvia edustivat niin pieni ja siro Mitsubishi Colt, Toyotan kolmikko Tercel, Corolla ja Corona, pian Nissan-nimelle vakiintuvan Datsunin Cherry/120A ja viimeinen takavetoinen Bluebird, pikkuruinen Suzuki Alto sekä Mazdan 626 ja isomman kokoluokan 929. Takavuoden auto 1979–1981 PAATTI on Passat Lyypekistä, pirssi 323 Hiroshimasta. Takavetoinen porrasperä saapui korvaamaan suositun 504:n, ja tämä jatkumo näkyi siinä, että 505 hyödynsi edeltäjänsä alustaratkaisuja sekä voimanlähteitä
Jos herttainen Fiat oli hieman heppoinen ja niukasti varusteltu, oli se myös taloudellinen, ketterä ja yksinkertaisen rakenteensa myötä ennen kaikkea edullinen. Mutta ei sillä, täytti Pandakin pienen ruutunsa: alle 3,4 metriä pitkä auto oli oivallinen tulokas ruuhkautuviin kaupunkikeskustoihin. Samoin myöhemmät ajat ovat nostaneet Audin nelivetoisen coupén autotekniikan virstanpylväiden joukkoon, mutta uutena Quattro jäi Vuoden auto -raadilta ilman palkintosijoja. Ranskasta oli vuodelle 1980 saapunut muutama huomioitava uutuus kuten esimerkiksi Renaultin linjakas Fuego ja Talbotin suunnalta suomalaisille tutuksi tuleva Solara. LINCOLNIN Continental VI -sukupolvi piti tiukasti vanhoista arvoista kiinni, vaikka ulottuvuuksia leikattiinkin. British Leylandin Longbridgen tehtailla Birgminghamissa alettiin tuottaa Euroopan nykyaikaisimmiksi mainostetuilla koriroboteilla seuraajaa Minille suoraan alenevassa polvessa. Briteistä sen sijaan rullasi, tiedä sitten minkä vastapainoksi, Morris Ital, jonka kohdalla katsottiin, mitä Marinan aineksista voitaisiin vielä kokata. Austin Metron kolmiovinen kori edustikin modernia tyyliä, mutta etupellin alle tarjottujen 998ja 1275-kuutioisten moottorien tilavuudet vihjasivat Mini-perinnöstä. PUNAISTA ja makeaa. Eväinä menestykseen olivat etuvetorakenne, eurooppalaiseen makuun istuva ajettavuus, kokoluokassa kattava varustelu ja riittävän pirteät ja taloudelliset bensiinimoottorit: 74 hevosvoiman 1,3-litrainen ja 85 hevosen 1,5-litrainen. Näitä myönteisiä ominaisuuksia ei onnistunut riitasoinnuttamaan edes korkeahko melutaso. 45 06/17. Ballade oli käytännössä Civic nelioviseksi porrasperäksi päivitettynä ja Quintet niin ikään Civic-taustainen mutta viisiovinen viistoperämalli. Punaista nähtiin Ferrari Mondialin muodossa, makeus syntyi Marina-keitoksen kypsyttyä Morris Italiksi. Toiseksi kilvassa sijoittui Fiatin Pandapentu, joka ei 308 äänellään jäänyt kovin kauas Escortista. Vanhoillisempia USA:n autouutuuksia edustivat Lincolnin suorakulmaisesti muotoiltu, suurella yltäkylläisyydellä rakennettu Continental-perhe. Sen teki Mazda 323, joka sijoittui 140 äänellään neljänneksi. Marinaan verrattuna Italissa oli päivitetty 1,3-litrainen kone ja parannettu äänieristys, mutta näkyvin muutos oli Ital Designin muovaama ulkoasu. MercedesBenzin uusi S-sarjalainen jäi ilman mainittavaa huomiota, vaikka teknillistä edistystä W126-malli osoitti muun muassa turvallisuusvarusteissa. Ja oli ennakkoluulotonta nelivetoilua tarjolla myös rapakon takana: AMC Concordin korilinjoja lainannut Eagle oli korkea nelivetopirssi jo pari vuosikymmentä ennen kuin Euroopassa ihastuttiin citymaasturointiin. Hydragas-jousitus oli elävää BMC-legendaa sekin, Mineissä käytetystä Hydrolastic-painenestejousituksesta edelleen kehitetty versio, joka oli saanut ensi-iltansa 1973 Austin Allegron alustassa. Edellä mainitun Fiat Pandan vastapainoksi Italiasta saapui vuonna 1980 myös kerkeämpää kalustoa: keskimoottorisen ja 2+2-paikkaisen Ferrari Mondialin moottorina riekkui 214 hevosvoimaa luovuttava 2,9-litrainen V8. Edellisen vuoden kaltaista japanilaisautojen mallivyöryä ei koettu, mutta yksi korkeimmista listasijoituksista nousevan auringon maan autolle noteerattiin. Edellisen vuosikymmenen tuotantosählinkien kolhima autoteollisuus onnistui vielä toteuttamaan varsin kelpoisen automallin. Muita vuoden 1980 merkittäviä Japanin-autoja saapui lähinnä Hondan suunnalta. Äänestyksessä kärkikolmikkoon nousi ”kerran vielä, pojat” -hengessä brittiauto. Huhut kertoivat, että italialaistoimittajat olivat vetäneet kotiin päin suosien Escortin sijasta Pandaa, mutta tuloslistaa ei tällä touhulla aivan onnistuttu järkyttämään. Alkuvaiheessa myös sedanversio tunnettiin nimellä Continental ennen kuin malliksi vaihtui Town Car. Länsi-Saksassakin tuotantoon siirtyi pari automallia, joiden listasijoitus olisi voinut olla korkeampikin
Rallikatsojan elämä oli nykymittapuun mukaan melkoisen alkeellista ja monimutkaista, kun ei ollut tietotekniikkaa eikä langattomia yhteyksiä elämää helpottamassa. Siitä alettiin sitten suunnitella missäpäin Suomea lauantaipäivät vietettäisiin, jos kotiväki ja työnantaja sallisivat. P alataanpa ajassa neljännesvuosisata taaksepäin. Siwan muovikassissa VIELÄ 1990-luvun alussa kilpailukalusto oli hyvin Escort-painotteista. Tästä Datsun 1600:sta ei ole albumiin jäänyt merkintää ketkä istuivat ohjaamossa. Kyytin otettiin kaveri/kaverit, joista varsinkin takapenkkiläiset osasivat ottaa reissun rentoutumisen kannalta. Suomen tiekartasta oli etsitty sujuvin reitti kisapaikkakunnalle ja hipostelijoilla oli hanskalokerossa lakanan kokoinen GT-kartta kyseiseltä alueelta. Kar i Ru us un e n AMMATTIKATSOJA muistelee 46 06/17. Kysyttiin oleelliset tiedot kilpailusta ja paikat, joista saa ostaa rallipaketin reittikarttoineen. KAMOKE:N Pertti Tapojärvi ja Kari Nykänen olivat jossain sipaisseet etulokasuojaa jonnekin. Kun kilpailupäivät lähestyivät, niin jostain aina ongittiin järjestävän seuran yhteyshenkilön lankapuhelinnumero, johon sitten kilpailun alusviikolla jonain iltana omalla lankapuhelimella soitettiin. Kisalauantaina herätyskello soi yleensä ennen ylösnousua, termospulloon keitettiin kahvit ja tehtiin iso pinkka voileipiä evääksi. Rantaralli -92 Aktiivisen rallikilpailuissa kiertämisen jäätyä taakse, on aika ajoin mukava napata kisakuva-albumi hyllystä, rojahtaa sohvalle ja muistella kuinka ennen vedettiin Escorteilla pitkää sladia, pelti rytisi eivätkä kännykät pirisseet. Kilpailukausi alkoi katsojallakin yleensä joulukuussa, kun Vauhdin Maailma julkaisi tulevan vuoden kilpailukalenterin. Koko maan kattavaa GT-karttakirjaa ei tuolloin vielä ollut saatavilla ja navigaattoreita ei tässä kannata edes mainita. Joku sentään, onneksi, halusi poiketa massasta
Kotiin palailtiin iltamyöhään tai sunnuntaina aamuyön tunteina. Myös FotoSportin, myöhemmin Rallizoomin kuvaaja oli oiva kaatopaikan merkki. Tuolloin kyläkisoissakin oli pääsääntöisesti kahdeksan ek:ta, joista pyrittiin löytämään tapahtumapaikat koko päiväksi. Pätkille päästyä piti ajaa hieman reippaanpaa vauhtia jotta ns. Lisäksi ruskea juoma oli aina irtopulloissa, sillä sixpäkit, mäyräkoirat ja keissit olivat vasta pakkaussuunittelijoiden märkiä päiväunia. 47 06/17. runkipaikat olisi helpompi löytää. Yleensä huoltsikan ovella oli pitkä jono, joka kiemurteli seinustan vierellä. Moni katseli hermostuneena kelloa ja kirosi myyjää, joka piti sekunnilleen kiinni kellonajasta jolloin sai aloittaa pakettien myynnin. Kun elintärkeä reittikartta oli vihdoin saatu kouraan, alkoi suunnistus erikoiskokeille. KASIPÄTKÄN asvalttiristeys sorastettuna aiheutti monenlaisia kuvioita. Kilpailupaikkakunnalle päästyä kurvattiin huoltoasemalle josta sai ostaa rallipaketin. Täydennyksessä piti muistaa tuolloiset kauppojen aukioloajat: lauantaisin kaupan ovea oli turha nykiä kello 15 jälkeen, menipä osa kiinni jo yhdeltä. Rallifarkku on edelleen Lempäälässä ja huhujen mukaan kunnostuksen alla. Toisin sanoen valittiin paikat niin, että ehti katsomaan alkupään ek:n kokonaan ja ehti myös loppupään pätkälle ajoissa. Juha-Pekka Seppänen ja Petri Vesto Kangasalan Ua:sta laittoivat Coupe-Kadettin perä edellä puskaan. Olihan Miikkulaisen Antero kuvausporukoineen aikansa haka vainuamaan runkipaikat. Aikataulullisista syistä yleensä kierrettiin pari kolme ensimmäistä pätkää, ja pari viimeistä. Joskus paikan valintaa helpotti, jos lupaavalta vaikuttavaan kohteeseen oli jo saapunut GeeTeeVeen videokuvaaja suuren, olkapäällä kannateltavan VHS-kameran kanssa. Kilpailijoita hämääviä yksityiskohtia, kuten nyppylän kohdalta suoraan jatkuvia sähkölinjoja (vaikka tie kääntyy alta pois) haettiin. KRISTER Rautio ja Markku Väinölä PrRacingista poistuvat Ladalla kaseikkoon. sangat venyivät olutpullojen painosta ja matkan edetessä varastoa täydennettiin. Hikisinä, pölyisinä, märkinä ja kaikin VARSINAINEN väriläiskä tuohon aikaan oli Lempäälän Ua:n Hannu Alanen Opel Ascona Voyagellaan. Ensimmäisessä katselupaikassa oltiin korvat hörössä minne muut olivat suunnistamassa, jospa heillä olisi vielä parempi runkipaikka tiedossa. Kiristyviä mutkia joissa ei ole ohjaavaa puustoa taustalla tai jotain muuta yllättävää yritettiin reitiltä löytää
Kilpailu alkoi kello 14, joten aamulla sai nukkua harvinaisen pitkään. tavoin likaisina, mutta tyytyväisinä päivän tapahtumiin. Ainakin näin muutaman vuosikymmenen jälkeen sohvan pohjalla muistellessa. Sen loppupäästä löysimme erinomaiselta vaikuttavan paikan, jossa pienen kinkaman jälkeen tuli tiukka alamäkioikea. 48 06/17. Taustalla oli vielä ”aukko”, eli pelto ja siellä suoraan jatkuva sähkölinja. MIKKO Levonoja, KangUa ja Jari Suovalkama, PrRac, kaatoivat nätin Escortin tässä kolmospätkän runkipaikassa. Ralliautoista kiinnostuneille tiedoksi että auton rekisterinumero oli tuolloin UTJ-749. Ammattikatsoja muistelee Marginaalista JÄRJESTÄVÄN seuran Tapio Hiltunen ja Paul Lindström saivat Škodansa nurin. Paikka oli tosin valtion merkillä merkitty jonka vuoksi ajoimme KARI Silanterä, TUA ja Pekka Paukku, NaSu, olivat liikkeellä Kostajan pojalla kuten tätä Talbot-Sumbeamin korimallia eräs taho aikoinaan nimitti. Ykköspätkä oli yleisö-eekoo jonne ammattikatsoja ei mene kuin hätätilassa, joten suuntasimme ExpressEscortin keulan suoraan kakkoselle. Uudenkaupungin sorateille Kesäkuisena lauantaina kaverini Pasin kanssa suuntasimme Uuteenkaupunkiin, jonka ympäristöön Mynämäen Urheiluautoilijat ja Naantalin Seudun Urheiluautoilijat olivat väsänneet kahdeksan erikoiskokeen reitin. Kello 12 alkoi reittikarttojen myynti ja todennäköisesti Laitilan Shelliltä kävimme rallipaketin hakemassa
vielä kolmosenkin läpi. SALON Ua:n Jari Huttunen ja Veijo Mentu heittivät Escortilla voltit. Tai niin ainakin toivoimme. Huttunen ajoi tuolloin ahkerasti eikä yritystä puuttunut. Asvalttiristeys sorastui oikomisien vuoksi nopeasti ja kuulalaakeripinta sai kilpurit käyttäytymään penkalta katsoen varsin viihdyttävästi, joten lempeä kesäilta kului kuin siivillä. silmille. 49 06/17. Kotimatkaa venytti vielä perinteinen vierailu jollain matkan varrelta löytyneellä grillillä ilahduttamassa myyjää kuluneilla nakkikioskivitseillä. Kartturi pitää vanhaan malliin kauhukahvasta kiinni. Vikapätkälle ensimmäisen auton ihanneaika oli klo 20.26. Aurinko alkoi uudestaan kiivetä taivaalle, kun liki täydellisestä kisareissusta kotiutunut ammattilainen veti vihdoin peittoa korvilleen. Aktiivikatsojille muodostui tiettyjä suosikkikuljettajia, joiden saapumista penkalla odotettiin. Runkipaikka oli löytynyt. Penkalla oli jo muutamia tuttuja naamoja sekä GeeTeeVeen kuvaaja. Muistikuvat eivät riitä kertomaan, että kävimmekö katsomassa viimeiseltä eli kasipätkältä illan viimeistä tapahtumapaikkaa vai valitsimmeko sen umpimähkään. Jos aamulla saikin kuorsata normaalia pitempään, niin toisesta päästä päivä venyi. Seuraava kisa oli tietysti lyöty lukkoon kotiin ajellessa. Kun kilpailijoita oli täysi määrä eli 220, vai oliko tässä kilpailussa jopa poikkeusluvalla 240, niin puolen yön tienoilla pääsimme lähtemään kotiinpäin. Eiköhän Huttunenkin ollut monelle listalle merkitty. Ja olihan siinä tapahtumaa riittävästi, ei ehtinyt nostajilla paidanselkämys kuivumaan, varsinkin kun päivä oli muutenkin helteinen. SALON Moottoriseuran Juha Auvinen ja Maarit Suomi olivat käärineet hihat ja tulivat paikan sen minkä se kesti. Hieman ennen kolmosen puoliväliä, lyhyen suoran jälkeen tie kääntyi oikealle pienelle nypylle, jota seurasi tiukka vasuri joka tuli ns
Polttoaineen jakelua myös harkitsimme, mutta se ajatus unohdettiin varsin pian”, kertoo kahvilaa emännöivä Minna Järvensivu. ”Kahvilan tuolit löytyivät oman pitäjän Heinoon yhteistalon ullakolta ja ne on aikoinaan valmistanut Sakari Rantanen ja Erkki Penttilä. Huoltiksesta on tullut vierailukohde myös autoja prätkäharrastajille. Kaikki vapaa-aika tähän käytettiin. Rekkabaaria 1970-luvulla pyörittäneet Lehtiset viettivät myös 45-vuotishääpäivänsä meillä.” Lokakuulle saakka jatkuvien motoristitorstai -iltojen sekä mobiililauantaiden järjestämiseen tuli toivomus harrastajilta. Pikkuhiljaa ympäristö alkoi siistiytyä ja yhtäkkiä rakennuskin oli uudessa värissä. On täällä juhlittukin. ”Kaksi vuotta paikkaa kunnostimme. Rakennus on pelastunut sillä, että siinä on yritystoiminnan loputtua ollut asukas ja tilat ovat olleet lämpiminä. Markus ja Minna Järvensivu herättivät henkiin vanhan Teboilin huoltoaseman. Paikalla oli ilmiselvästi elämää. Vanhoja asiakkaita ja tapahtumia ”Puolitoista vuotta olemme tässä asiakkaita palvelleet ja paikalla on käynyt paljon ihmisiä jotka olivat asiakkaina vuosikymmeniä sitten. Varsinkin motoristeja käy mukavasti joka viikko. Pihasta raivasimme puuston ja siistimme ympäristön. Markus Järvensivu toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja osti entisen huoltoaseman tontteineen vuonna 2013. Toiminnan alkamisen jälkeen paikalla on vieraillut asiakkaita, joille paikka on tuttu jo 60-luvulta. Kahvilan puoli on rakennettu pääosin kierrätysmateriaalein, huollon puollella on luonnollisesti uudet kalusteet ja laitteet.” Minna jatkaa. ”Meillä on tässä kahvilan lisäksi huoltokorjaamo ja hieman tarvikemyyntiä. Tyrväänkylän Teboilin UUSI ELÄMÄ 50 06/17. Eräs pari halusi viettää 50-vuotishääpäivänsä täällä, koska olivat aikoinaan Tyrväänkylän TB:llä tavanneetkin. Toiveena olisi löytää sopuhintainen pajatso tuohon seinän viereen”, Minna lisää. Pusikoituneella tontilla näkyi vielä muutama vuosi sitten vain hylätyn oloinen rakennus, josta saattoi päätellä että paikalla on joskus ollut huoltoasematoimintaa. Britti-Fordit poikkesivat täällä ja rompetorikin on järjestetty. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen V altatie 12:n varrella Sastamalassa on moni ohikulkija hieraissut silmiään. Kahvila on pyritty sisustamaan 1960-70 -lukujen tyyliin ja rekvisiitaksi on etsitty kaikkea autoiluun liittyvää
1974-75 Marja ja Rauno Peltonen. 51 06/17. Avajaisia Tyrväänkylän TB:llä vietettiin 17. 1991 MäkiSoinien perikunnalta ja jäi rakennukseen asumaan. Huoltamon puolta piti vuosina 1965-67 Martti Leppihalme. Minna Järvensivu on saanut tietää että Kauko Talvitie osti paikan v. ENNEN huoltoasemat olivat vielä huoltoasemia, joten uudelleen elvytetty ex-Teboil jatkaa myös autojen huoltamista. elokuuta vuonna 1965. EDELLISTEN OMISTAJIEN KETJU Järvensivut ovat selvitelleet huoltamonsa menneisyyttä. 1967-72 oli vuorossa Tyrvään TB-huolto P. nykyisen baaritiskin kohdalla majaili Wartburg ja kaikkien muiden aarteiden välistä kulki pieni polku Kaukon makuuhuoneeseen. Mm. Huoltoaseman on alun perin rakentanut maanviljelijä Toivo Mäki-Soini. Asiakkaiden muistikuvan mukaan korjaamoa on hetken aikaa pyörittänyt myös Heikki Hiedanmaa. Seuraavat kaksi vuotta huolloista vastasi Eino Uusi-Erkkilä, 1974-76 Sulevi Bräysy ja viimeisinä tiedossa olevina toimijoina olivat Reijo Kuusela ja Ossi Tanni, jotka pitivät tiloissa Vammalan Autovalinta Oy:tä vuosina 1976-83. Baarin puolella matkailijoita palveli vuodet 1965-72 Taimi Alanen, vuodet 1972-74 Sirpa ja Jukka Lehtinen nimellä Rekkabaari, sekä v. Kahvin lisäksi arkisin on tarjolla lounasruokaa. Kaikki vaiheet eivät vielä ole tiedossa, mutta pääasiat kuitenkin. Jutuntekopäivänä asiakkaana ollut Markku Myllymäki muistelee, että tiloissa on joskus ollut hydrauliikkafirmakin. JUHA Juvela poikkesi baarissa Moskvitshillaan, jonka katolla on alkuperäinen taksikyltti. Tarina kertoo että hän piti sisätiloissa autoja ynnä kaikenlaisia osia. Filemon Vaarala harjoitti autolla taksiliikennettä vuosina 1979-86 Kittilän Könkään kylässä. MINNA Järvensivu on miehensä Markuksen kanssa kunnostanut Tyrväänkylän vanhasta TB:stä viihtyisän kokoontumispaikan entisajan huoltoasematunnelmasta pitäville. Torikka
Tähtivieraita Kahvikupin äärellä Markku Uotila muistelee, että 60-luvun puolivälin tietämissä Katri Helena oli esiintymässä Myllymaan lavalla. KAHVILAN kalusteet ovat pääosin kierrätysmateiaalia. Lauantaisin paikalle saapuvat harrasteajoneuvot. ”Eräs idea on jossain välissä pitää Sulo Vilenhenkinen tapahtuma, onhan huoltamomme kuin Tankki Täyteen-sarjasta. Poikien kanssa he yrittivät houkutella Katria kyytiinsä mutta eivät onnistuneet. JÄRVENSIVULLA on myynnissä huoltotarvikkeita sekä autoiluun liittyviä kotiinviemisiä, joita löytyy kuvassa näkyvää laajempi valikoima huoltamon alakerrasta. Nostalgiakahvila MINNA Järvensivu on kuvannut paikalla poikenneita harrasteajoneuvoja ja otoksia voi ihastella kahvilan seinille ripustetuista tauluista. Vanhan ajan pajatso olisi Järvensivuilla haaveena, jos sellaisen jostain kohtuuhinnalla saisi. Myös jotain muuta ”kun halvalla sain”aiheista juttua voisi kehitellä”, hän suunnittelee. Tännekään ei ole valtatieltä omaa liittymää vaan kulku on viereisen Sarkiantien kautta. Piha on ympäriajettava, joten myös kuorma-autot kärryineen pääsevät paikalla poikkeamaan. Lisäksi TV-sarjasta tuttu hinausauto on entisöity joten sen saaminen tapahtumaan kruunaisi päivän. 52 06/17. TORSTAIPÄIVIEN motoristikokoontumiset ovat suosittuja. Sitkeä yritys ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta ja Katri jatkoi matkaansa poikien jäädessä TB:n pihalle haikailemaan tähden perään. LAUANTAISIN voi pihassa katsella vaihtuvaa harrasteajoneuvonäyttelyä. Tanssipaikalta he lähtivät artistia seuraamaan ja tämä poikkesi Tyrväänkylän TB:lle pojat perässään
Jokaisella autolla on tarina. Hae lähimmästä Lehtipisteestä tai tilaa kotiisi: www.klassikot.fi
Vuonna 1898 John Wickström Caloricautoineen körötteli jo Chicagon kaduilla. Kuumailmakoneiden tultua tutuiksi mies sai kipinän kehittää oman auton. Korvensuulla saavutettiin noin 30-40 kilometrin tuntinopeus. Ensimmäisen Suomessa rakennetun auton valmistajan kohtalo oli varsin synkkä. Moottorin tehoksi on arvioitu noin 10 hevosvoimaa. Kaikki osat pyrittiin tekemään omalla konepajalla. Vaasalainen John Wickström oli lähtenyt nuorena miehenä Amerikkaan ja päässyt suuren chicagolaisen koneyrityksen palkkalistoille. Y ksi ensimmäisistä ellei peräti ensimmäinen suomalainen kokeilu kotimaisen auton luomiseksi tapahtui Atlantin toisella puolella. Auton rakentaminen oli aloitettu kolme vuotta aiemmin Mynämäellä Korvensuun maanviljelyskonetehtaalla. Ajoneuvon kotimaisuusaste olikin poikkeuksellisen korkea. Sisällissodan kahinoissa punakaartilaiset Teksti: Mari Immonen • Kuvat: Valmistajien kuvat MYNÄMÄELLÄ vuonna 1913 valmistunutta Korvensuu-autoa rakennettiin maanviljelyskonetehtaalla kolmen vuoden ajan. 54 06/17. Seuraavassa esittelemme niistä kiinnostavimpia. Caloric-autojen valmistusmäärä jäi kuitenkin alle kymmeneen, ja Wickström keskittyi Suomeen palattuaan venemoottoreiden valmistukseen. Legendaarinen Korvensuu Tunnetuin varhaisimmista suomalaisista autoista on kiistatta vuonna 1913 valmistunut Korvensuu. Caloric-auton kehittelyä jatkettiin, ja 1900-luvun alussa päivänvalon näki paranneltu Caloric II -malli. Ainoita ostettuja osia olivat Boschin magneetto, sytytystulpat, akseliston laakerit ja renkaat. Sen kerrotaan olleen esillä vuonna 1901 järjestetyssä ensimmäisessä Chicago Automobile Exhibitautonäyttelyssä. Firma valmisti kerrostaloihin vesipumppuja, joiden parissa työskennellessään Wickström pääsi perehtymään niiden voimanlähteinä käytettyihin kuumailmamoottoreihin. Tehtaan omistaja Frans Lujala (myöhemmin Lindström) oli päättänyt rakentaa automobiilin omaan käyttöönsä. Tehtailija ei kelpuuttanut valmiita osia, vaan kaikki pyrittiin valmistamaan itse. Kotimaisia autokokeiluja Vuosikymmenten saatossa on nähty monenlaista yritystä valmistaa kotimainen auto. Auton voimanlähteenä toimi 2-sylinterinen 4-tahtinen ilmajäähdytetty rivimoottori, jossa kaikki kaasutinta myöden oli omatekoista
Tehtailija Yrjö Horsman Ensimmäisen Suomessa rakennetun auton valmistajan kohtalo oli varsin synkkä. Ajatus saman rungon käyttämisestä kaatoi koko hankkeen, sillä alusta osoittautui liian raskaaksi henkilöautoon ja liian kevyeksi kuorma-autoon. Vuonna 1922 Heikkilä alkoi suunnitella omaa Finlandia-autoa. Aluksi autotehtaalta valmistui koreja Chevrolet’n alustoille, kunnes vuonna 1922 Heikkilä suunnitteli ja valmisti muutamia kappaleita omia Finlandia-autoja. WICKSTRÖMIN Caloric-auto herätti ihmetystä 1800-luvun lopun Chicagossa. Myöhemmin Heikkilä keskittyi linjaautokorien tekemiseen. Ku va : H el si ng in ka up un gi nm us eo Ku va : Jo el Se llb er gi n ar ki st o 55 06/17. Käcklundin koneja vesijohtoliikkeen Helsingistä. miehittivät Lindströmin tehtaan, ja pakoon yrittänyt tehtailija surmattiin julmasti. Yhtenä esimerkkinä tästä olivat Korpivaara & Halla Oy:n 1920-luvun alussa maahantuomat Fordit. Heikkilän autotehtaalla valmistettiin kaksi kilpailukäyttöön tarkoitettua avoautoa sekä kaksi kuorma-autoa. Kotimaisessa autovalmistuksessa on nähty lukuisia yrityksiä ja kokeiluja, joissa ulkomailta tuotujen moottoreiden ja alustojen päälle rakennettiin omatekoiset korit. Parin vuoden ajan tehtaalta valmistui kuormaja linja-auton koreja muun muassa Chevrolet’n alustalle. 1920-LUVULLA Paavo Heikkilä osti I. Omatekoista, tuontitavaraa vai molempia. Se oli valmistanut vesijohtotarvikkeita ja kirjapainokoneiden osia, mutta Heikkilä muutti yrityksen autotehtaaksi. T-mallin Fordien ulkonäköä kohennettiin tehtaalla ”pukemalla Fordit frakkiin” eli korottamalla matalaa konepeittoa. Teknisen avun saamiseksi hän kääntyi lähimmän autotehtaan puoleen, joka oli Scania-Vabis Södertäljessä. Samoihin aikoihin Sortavalassa valmistui T-Fordia muistuttava avoauto. Käcklundin koneja vesijohtoliikkeen ja aloitti autojen valmistuksen. Miehen kehittämät Caloric-moottorit muistuttivat kuumailmamoottoreita, mutta niissä käytettiin ilman lisäksi polttoaineena myös petroliseosta. Heikkilä osti I. Insinööri Heikkilä ja Finlandia-autot Ensimmäinen kotimainen yritys henkilöautojen teolliseen tuotantoon tapahtui 1920-luvulla, kun insinööri Paavo Johannes Heikkilä valmisti Finlandia-merkkisiä autoja
Suunnitelmia autotuotannon käynnistämiseksi jatkettiin vuonna 1960, kun Wihuri Oy aloitti Volvo Duett -autojen korien valmistuksen ja sisustamisen Teijon tehtailla. 1950-luvulla Wihuri-yhtymän omistama Oy Uusi Autokoriteollisuus Ab yritti mittavamman autotuotannon käynnistämistä Suomessa. Ajoneuvon voimanlähteenä toimi Vidalmaastoauton ILO-moottori, ja kantavat rakenteet Geust valmisti Messerschmitthävittäjän runkopalkeista. Se oli joitakin vuosia käytössä Geustin perheen autona. MENNEILTÄ vuosikymmeniltä löytyy useita esimerkkejä, joissa auto on rakennettu saatavilla olevista materiaaleista – joskus jopa hävittäjän runkopalkeista, kuten tämä J.E.G. Kotimaiseksi kansanautoksi kaavailtu Wiima-kääpiöauto esiteltiin suurelle yleisölle vuonna 1957. Yksi heistä oli Vaasan ruotsinkielisen ammattikoulun opettaja J. Mitä luultavimmin Riemu oli kasattu kokoon ulkomaalaisten autojen osista. Rakentajansa mukaan J.E.G. Ku va : H el si ng in ka up un gi nm us eo 56 06/17. Ajoneuvo toimi kaksisylinterisellä moottoripyörän moottorilla ja muistutti ulkonäöltään paljon saksalaista Goggomobilia. Hobby vuodelta 1951. Niiden tuotanto loppui kuitenkin jo kahden vuoden kuluttua, sillä henkilöautojen tuonnin vapauduttua säännöstelystä kotimaisen räätälöidyn version valmistaminen Volvo PV 445 Duettista osoittautui liian kalliiksi. Evald Geust. Konepajalta valmistuneen auton kotimaisuudesta ja omatekoisuudesta voidaan olla montaa eri mieltä. 1960-luvun lopulla Wihuri yritti vielä kerran käynnistää autotuotantoa. Suomalainen auto rakentamaan Riemu-nimellä tunnettuun autoon kerrotaan moottorin löytyneen salaperäisesti ullakolta. Hobbyksi nimetty auto saatiin rekisteriin kesällä 1951. Kääpiöauton hinta nousi niin korkeaksi, ettei se koskaan päätynyt sarjatuotantoon. Hanketta varten perustettiin Auto-Wihuri Oy ja YKSI 1920-luvulla valmistuneista Finlandia-autoista toimi aikoinaan Helsingin palolaitoksen ambulanssina. Pikku-Wihuri jäi vain kokeiluksi. Kotimaiset kääpiöautot Sodan jälkeen kärsittiin valtavasta autopulasta ja taitavimmat rakensivat itse erilaisia ajokkeja
Tehtaalta valmistui 48 Volkswagenia, joissa kokoonpanon lisäksi kotimaista tuotantoa olivat tuulilasi, renkaat sekä turvavyöt. OPISKELIJOIDEN suunnitteleman RaceAbout-urheiluauton ensimmäinen versio esiteltiin vuoden 2000 Geneven autonäyttelyssä. Parkanolainen Mekes Oy kävi neuvotteluja BMW:n ja SteyrDaimler-Puch AG:n muodostaman yhteistyöryhmän kanssa. WIHURIN valmistama Wiimakääpiöauto ei päässyt koskaan laajempaan tuotantoon. tuotantopaikaksi valittiin Heinola. Volkswagen 1200 L -mallin korit tuotiin LänsiSaksasta, mutta merkkinä kotimaisesta työpanoksesta autojen polttoainesäiliöiden korkeissa komeilee Wihurin vaakuna. Mekes Oy:n idea oli yhdistää Steyr-Puch -moottori BMW 700 LS -koriin. Ainoa valmistettu prototyyppi on sittemmin kadonnut. Selvittelyn alle otettiin myös OIKEALLA olevat Ibanaautot edustavat 1990-luvun pieniä kaupunkiautoja, jotka suunniteltiin Kalevankadun autolaboratoriossa. Kohti autotehdasta ja kotimaisia konseptiautoja 1960-luvun puolivälissä haaveet suomalaisen autotehtaan perustamisesta olivat heränneet laajemminkin. Viisi vuotta myöhemmin esiteltiin RaceAbout2005-prototyyppi, jossa Saabin moottori oli päivitetty uudempaan ja tehokkaampaan. 57 06/17. Viimeisin versio suomalaisesta urheiluautosta on Electric RaceAbout -sähköauto. Mekes Oy sai kauppa-ja teollisuusministeriöltä projektiin apurahan, jonka avulla selvitettiin mahdollisuuksia henkilöautojen laajamittaisen sarjatuotannon käynnistämiseen
Sen alullepanija yliopettaja Matti Parpola oppilaineen onnistui luomaan useita kiinnostavia prototyyppejä suomalaisesta hybridikaupunkiautosta urheiluautoon. Helsingin teknillisen oppilaitoksen, nykyisen Metropolia-ammattikorkeakoulun autolaboratorion yksi ensimmäisistä projekteista oli vuonna 1994 valmistunut kolmipyöräisen kaupunkiauton prototyyppi. marraskuuta 1969 ensimmäinen Saab 96 valmistui Oy Saab-Valmet Ab:n tehtaalta Uudessakaupungissa. Esimerkkeinä näistä Saab 99 -mallista kehitelty jatkettu Saab 99 Finlandia ja Samaran länsimaisempi versio Eurosamara. Ibanaksi nimetyn kahden hengen kevytauton muotoilussa tekniikan opiskelijat tekivät yhteistyötä Taideteollisen korkeakoulun muotoilijoiden kanssa. Projektin myötä valmistui kaksi Talbot Horizon -sähköauton prototyyppiä. Kalevankadun autolaboratorio Kotimaisesta autotuotannosta puhuttaessa on syytä esitellä myös niin sanottu Kalevankadun autotehdas, jossa on 1990-luvulta alkaen kehitelty monenlaisia ennakkoluulottomia autoprojekteja. Pariisin maailmannäyttelyssäkin esitelty kompakti cityauto Suomalainen auto 58 06/17. Vuosikymmenen lopulla toiveet suomalaisesta autotehtaasta viimein toteutuivat, kun 13. Vuonna 1985 Saab-Valmetin autotehdas oli myös mukana kehittelemässä kotimaista sähköautoa yhdessä Kymi-Strömberg Oy:n, Imatran Voima Oy:n ja Neste Battery Oy:n kanssa. Vuosien varrella Uudenkaupungin autotehtaan tuotekehitysosastolla on tehty lukuisia kokeiluja ja konseptiautoja, joissa on nähty uudenlaisia ratkaisuja. Steyr-Puch Haflinger -maastoauton valmistaminen, mutta projekti tyrehtyi kysynnän puutteeseen. Sen sijaan kokeilun pohjalta kehitettiin Mekes 4000 Muuli, joka oli maatalouden töihin kaavailtu auton, traktorin ja työkoneen yhdistelmä
Se jatkaa ympäristöystävällisen autokehittelyn linjaa, sillä muovin sijaan valmistamisessa on käytetty mahdollisimman paljon uusiutuvia raaka-aineita kuten puuta ja biokomposiittia. Muutamaa vuotta myöhemmin valmistui auton kehittyneempi versio Hybridi-Ibana, joka toimi sähkön ja polttomoottorin voimin. herätti runsaasti huomiota, ja sen tuotannosta neuvoteltiin aina Etelä-Koreaa myöten. Auton voimanlähteenä käytetään puupohjaista uusiutuvaa diesel UPM BioVernoa. Tehtaalla on tutkittu esimerkiksi erilaisten kattosekä korijärjestelmien mahdollisuuksia. BIOFORE-KONSEPTIAUTOSSA perinteisesti muovista tehdyt osat on korvattu biomateriaalein. Sarjatuotantoon Ibana ei kuitenkaan koskaan päätynyt. Nähtäväksi jää, millaisia mielenkiintoisia kotimaisia autokokeiluja tulevaisuus tuo tullessaan. 59 06/17. Vuonna 2000 esiteltiin opiskelijoiden suunnittelema RaceAbout -urheiluauto Geneven autonäyttelyssä yhteistyössä Valmet Automotive Oy:n kanssa. Yksi viimeisimmistä Metropolian projekteista on Biofore-konseptiauto, joka on toteutettu yhteistyössä UPM:n ja Tekesin kanssa. UUDENKAUPUNGIN autotehtaan tuotekehittelyä on vuosien saatossa esitelty konseptiautojen muodossa
Olen jo tottunut autoon, ja se tuntuu joka ajokerralla entistä mukavammalta. Datsunin hain säilytyspaikastaan autotalliin jo edellisenä iltana, jotta lähtöpäivän aamuna kaikki olisi tikissä. Aikani häärättyäni huomaan ennakoinnin olleen turhaa. Aikataulu on sellainen, ettei menomatkalla ole aikaa kulkea pikkuteitä pitkin. 60 06/17. Alkumatkan ajan rekan perässä mutta sen käännyttyä pois edestä nostan vauhdin sataankahteenkymppiin. Öljytikku näytti voiteluainetta olevan ylärajaan saakka, jäähdytinnesteen pinta kimalteli riittävän korkealla, ja muutenkin kaikki oli kunnossa muutaman sadan kilometrin lenkkiä silmällä pitäen. Viileään kesään osui lämpimiäkin päiviä. Riihimäkeen L I I K EN T EES S Ä Rajamäeltä Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Jukka Vuorenmaa H einäkuinen keskiviikkoaamu valkenee kirkkaana. Yleensä välttelen moottoriteitä, kun olen harrasteauton ratissa, mutta onneksi Datsun on isolla tiellä kuin kotonaan. Tarkoitus on lähteä kukonlaulun aikaan kohti Kanta-Hämettä ja koluta seudun hienoja ajoreittejä. Tilaisuuden tullen veivasimme Datsunin ikkunat auki ja läksimme rivikuutosen kehräyksen säestyksellä Hämeen mutkaisille maanteille. Ensimmäinen etappi on Rajamäellä
Alamme olla Hämeen hienoimmilla teillä. Viinamuseo perustettiin jo 1963, mutta se avattiin yleisölle vasta tänä kesänä. Vierailuaika pitää varata etukäteen. Terassilta seuraamme, kuinka harrastekalusto vaihtuu pienellä pihalla tiuhaa tahtia. Autoja ja moottoripyöriä on paljon liikkeellä, vaikka on arkipäivä. Hyvin kulkee. Paikka vaikutti olevan harrastajien suosiossa. Tällä reissulla pysähdyimme muun muassa Kytäjän kioskikeitaalle. Synkän kaunista seutua Kytäjän kartanon mailla tie mutkittelee ja kumpuilee mukavasti. Minusta seutu oli kauniimpaa vuosia sitten kun olin viimeksi näillä teillä. Tässä pelissä saisi olla harvempi perävälitys ja viides vaihde. Ennen kaikkea tätä PIENET kahvilat ja baarit ovat maaseutukierrosten parasta antia. RAJAMÄELLÄ on paljon nähtävää. Tien vieressä on pieni kuppila, johon pysähdymme syömään jäätelöt. Nyt se on rajoitetusti auki, joten ensimmäinen pysähdyspaikka löytyy suuren tehdasrakennuksen takaa. Rautatien kupeessa sijaitseva vanha tehdasmiljöö ja viinamuseo ovat suositeltavia pysähdyspaikkoja. Viinatehtaan museo Suomi on siitä merkillinen maa, että viinatehtaan museokin on ollut lain vaatimuksesta suljettuna perustamisestaan lähtien aina kuluvaan kesään saakka. Matkavauhti voisi ominaisuuksien puolesta olla reilusti moottoritierajoitusta kovempikin, mutta moottorin kierrokset nousisivat hurjiksi. Opastetun museokierroksen jälkeen museokävijä tietää kansamme viinanhuuruisesta historiasta hieman enemmän. Kiihdyttäessä tulee välillä vilkaistua nopeusmittaria samalla kun meinaa vaistomaisesti vaihtaa viitoselle, ja nopeutta on silloin yleensä alle kuusikymppiä. Rajamäeltä pääsee pieniä ja hyväpintaisia teitä pitkin Hyvinkään suuntaan. RIIHIMÄKI LOPPI 3 2 RAJAMÄKI 1 61 06/17. Painan kokeeksi kaasun pohjaan, ja auto kiihtyy mukisematta. Ennen Hyvinkäätä käännymme vasemmalle kohti Kytäjää. Nyt peltojen ja metsien tilalla on laajoja golfkenttiä ja järven rannalla luksusasuntoja
Parin arkiauton jälkeen ohi vilahtaa Porsche 911 perässään Fiat 500 Abarth. Jotkut varmasti muistavat, kuinka kartanon entinen isäntä Kai Vähäkallio surmasi kylmäverisesti hänen mailleen leiriytyneet nuoret 70-luvulla. Takaistuimella kököttävää rouvaa eivät maisemat näytä tablettitietokoneen selailusta päätellen paljoa kiinnostavan. Näiden reittien tunnelmasta on tullut nauttimaan moni muukin. Vastaan kurvailee näyttävän näköinen kolmipyöräinen moottoripyörä. Liikenteessä alueella ajelussa oli hieman karmiviakin sävyjä. Pösön rattia vääntää nuori nainen, joka ilmeestä RALLIMIESTEN tallilla riittää ihmeteltävää tekniikasta kiinnostuneelle. Mies kertoo olevansa jälleen mukana, kun ensi vuoden Historic Rally Trophy -sarja käynnistyy. 62 06/17. PITKÄN linjan rallimies ja Fordharrastaja Timo Kuukka purkaa historic-luokan Escortin tekniikkaa tallillaan Riihimäessä. Isäntä istui surmatöistä vankeudessa kuusi vuotta ja vapauduttuaan hirtti itsensä kartanorakennuksessa. Keskellä tiukkaa mutkaa uudempi sininen GTi-Peugeot ajaa vastaan niin lujaa ettei tahdo pysyä tiellä
päätellen kokee olevansa Hurjapäät -elokuvassa. Hymyssä suin jatkamme Riihimäelle tervehtimään vanhoja tuttuja. Välillä tekee mieli nostaa omaakin vauhtia yli rajoituksen ja testailla auton kaarreominaisuuksia paremmin, mutta maltan mieleni. Rauhallinen eteneminen sopii Datsun 200L:n tyyliin paremmin. Virittäjävelhona tunnettu velivainaa piti siellä kansipajaansa, ja saman katon alla on myös muutaman tutun TEOLLISUUSHALLIEN lomasta saattaa löytää vaikka millaisia vehkeitä. VANHA lasitehdas hyttikortteleineen, Riutanharjun tanssilava sekä Lempivaaran leirintäalue lukeutuvat nostalgiamatkaajan pakollisiin kohteisiin Riihimäellä. Keskustan liepeillä sijaitsee harrastetalli, jossa on tullut poikettua takavuosina useaan otteeseen. Upeaa mutkatietä riittää Läyliäisiin saakka. Ravintola Hopealyhdyn kohdalla tulevat mieleen vanhat tarinat kaupparatsujen kosteista illoista siellä. 63 06/17. Virkeät koirat seurasivat miesten tarinatuokiota odotellen malttamattomana ulospääsyä. Kaupungeissa kannattaakin kierrellä sellaisia reittejä, joiden varrelle ei osu ensimmäistäkään turistinähtävyyttä. Rallitallille Pyörähdämme Hyvinkään keskustassa. RIIHIMÄKELÄISEN autoharrastajan pihamaalla paistatteli amerikanautoja
Soitan Marko ”Osku” Teitolle siinä toivossa, että mies olisi omalla harrastetallillaan. Miehen tavoitteena on saada kilpa-auto iskuun syksyn mittaan ja ajaa sillä tulevan kauden Historic Rally Trophy -sarja läpi. Kotitallissa isolta vaikuttanut Datsun näyttää kutistuvan entisestään. Vilkaisen kelloa. 64 06/17. Siellä on yleensä paljon nähtävää. Ilta on pitkällä ja kotiin matkaa. Kesäloma-aikaan tallissa on tavallista hiljaisempaa. Myös Kuukan Escortin sylinterikansi on hänen käsialaansa. Ullan Pakarin pihalta palaamme vielä hetkeksi kaupungin laidalle. Hetken muistelemme edesmenneen virittäjämestarin vaiheita. En epäile, sillä Kuukka jos joku on kartalla, kun puhutaan Fja historic-luokan Escorteista. Liikenteessä autoprojektit. Hyvä että ajoin sen vähän sivummalle parkkiin. Vanhan lasitehtaan alueella oli ennen autoharrastajien talleja, mutta nyt siellä tehdään remonttia. Vartin kuluttua alkaa jenkkiautokokoontuminen Ullan Pakarin pihamaalla. Tunnelma on mukava ja seutu kuin vanhasta kotimaisesta elokuvasta. HYVINKÄÄN keskustasta löytyy legendaarinen tanssiravintola Hopealyhty. Varmasti yksi luokkansa parhaita moottoreita, Auto: Datsun 200L 1978 Kuski: Kari Mattila Kartturi: Jukka Vuorenmaa Kilometrit: 311 Kulut: Polttoainett a 34 litraa (11 l/100 km) Museoiden pääsyliput: Viinamuseo 5 € Murheet: Timppa pohtii. Lähdemme kohti tapahtumapaikkaa. Amerikkahenkinen Datsun näyttää poloiselta ja vähän keinotekoiseltakin Oskun 50-luvun amerikanautojen rinnalla. Timpan auto vaurioitui pahasti talven kilpailussa, ja kun kori on työn alla, on hyvää aikaa käydä myös moottori huolellisesti läpi. Kromiosatkin tuntuvat kalpenevan tässä seurassa. Kuulen moottoritien kutsun etäällä. Osku on kotona eikä talleilla ole ketään. Timo Kuukka häärää historic-Escortin moottorin kimpussa. Käännymme hyttikorttelin kapeille kaduille. Tästä paikasta monella pölyimurikauppiaalla ja vakuutusmyyjällä on kosteita tarinoita kerrottavana. ULLAN PAKARIN pihamaalle kokoontuu keskiviikkoisin jenkkiautoharrastajia koko kesän ajan. Sotilaskoti on remontissa, ja lisäksi se on jo ehtinyt sulkea ovensa tältä päivältä, joten munkkikahvit jäävät väliin. Ajelemme Oskun tiluksille, istumme terassilla ja tarinoimme autoista. Amerikanautoja Rallitallilta jatkamme kaupungille. Parkkialueella on mukavasti jenkkikalustoa heti kuudelta, ja lisää komeita autoja lipuu sisään tasaista tahtia. Punainen talo, Rity-talo, pääkatua alas kohti vankilaa ja varuskuntaaluetta
Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. verhoiluja tiivisteosia. Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Volvo 240 alkuperäinen jäähdytetty etujarrulevy (rajoitettu erä) 49 € TULOKSET PUHUVAT NYT: EVANS – vedetön jäähdytysneste, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa, myrkytön, kiehumispiste 180°C, jähmepiste -60°C PULSTAR – pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, tuhat kertaa tehokkaampi, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt MILLERS NANODRIVE – Nanopartikkelein tehostetut moottorija vaihteistoöljyt, pienempi kitka, parempi kestävyys RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostusaineet antavat uuden metallipinnan moottoria tai vaihteistoa purkamatta ITG PROFILTER – Öljytty vaahtoilmanpuhdistin kantaa 3–5 kertaa kauemmin kuin tavallinen, voidaan pestä ja käyttää uudestaan MC 1000 – metallia pinnoittava vaseliini korjaa voideltavien nivelten kuluneisuutta www.kaasutinexpertti.fi KLASSIKKO TUOTTEET Esim. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. VOIT TILATA MYÖS PUHELIMITSE! 040 548 6806 www.fanituoteshop.fi Hopunkatu 7 • 38200 Sastamala 050 465 1100 • timo.keskinen@retrorenkaat.fi www.retrorenkaat.fi modeltoys.net Trabant P50 ja tuhansia muita keräilyautoja osoitteesta www.facebook.com/klassikot. Union T-paita 11,95 € Lippikset • Tarrat • Solmiot • T-Paidat J paljo muut ... Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. 2 viikon välein). Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. www.v-palvelu.. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin
Ville Silvasti Porschellaan on napsinut pisteitä kaikista ajetuista osakilpailuista ja muillakin suomalaisilla pisteitä on vähintään yhdestä kilpailusta. Matti Huomo – Arto Arola olivat toimitsijatehtävissä Mazda 323:lla jollaisella MM-sarjassa ajoivat mm. Tähän mennessä on ajettu kaksi kilpailua Espanjassa, yksi Tšekissä ja yksi Belgiassa. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen NOLLA-AUTOT harvemmin pääsevät kuviin. JANNE Levänen ja Jukka Vihtalahti ajoivat hienolla RS:llään yleiskilpailun neljännelle sijalle. Sverre Norrgård, Elias Kivitila ja Pekka Anttalainen ovat mukana kategoria ykkösessä. Ville Silvasti, Joose Kojo, Lauri Heikkilä ja Jari Hyvärinen kategoria kakkosessa. Kolmosesta puolestaan löytyvät Pentti Veikkanen ja Esa Peltonen. Hannu Mikkola ja Tommi Mäkinen. Lahti, 21.–22.7. Suomen osakilpailu Lahdessa asettui sarjan puoliväliin. 66 06/17. Heinäkuussa oli jälleen mahdollisuus nähdä vanhoja ralliautoja meiltä ja muualta Lahden satamassa, Messukeskuksella ja tositoimissa Päijät-Hämeen sorateillä. Rallin EM-Historic-sarja ei tee poikkeusta. Maailmalla on runsaasti erilaisia autourheilusarjoja, joissa yllättävän monessa kilpailee suomalaisia. Syyspuolella jäljellä on kaksi kilpailua Italiassa, yksi Unkarissa ja siis päätöskilpailu Saksassa. Sorateiden virtuoosit D-MALLIN Kadett ei ole yleisimpiä ralliautoja. Saksalaiset Peter ja Elke Goeckel keskeyttivät ek 8:lle. SUOMALAISET EM-HISTORIC SARJASSA Suomalaisedustus kansainvälisissä rallikilpailuissa mielletään usein vain MM-sarjassa ajaviin kuljettajiin. Y hdeksän osakilpailua käsittävä euroopanmestaruussarja alkoi maaliskuun loppupuolella Espanjasta ja päättyy marraskuun alussa Saksaan. Kotimaisesta menestyksestä sarjassa kertoo sijoitus Team Trophyssä, jossa Historic Rally Club Finland oli ennen Lahden kilpailua sijalla kaksi
KÄÄPIÖVALTIO San Marinosta tulivat Giuliano Calzolari ja Silvio Stefanelli. EM-sarjaan osallistujien joukossa hän oli kolmas Ville Silvastin ja Mats Mursellin jälkeen. Sierra hyytyi ek 8:lle. Voittoja näistä on kaksi. Battistollin kartanlukija oli kilpailun kuvatuimpia osallistujia; Fabrizia Pons luki B-ryhmän kukoistuksen aikana nuotteja Michele Moutonille muun muassa Audin MM-teamissa. MIGUEL Diaz Aboiltiz ja Eusebio Diego de Sanjuan olivat ilmoittautuneet Escort RS:llä, mutta tallista löytyy näköjään muitakin ralli-Fordeja. Muut ulkomaiset osallistujat olivat Ruotsista, Britanniasta, Espanjasta ja Saksasta sekä kilpailun kolmanneksi ajaneet, ja viime vuoden voittajat, Giuliano Calzolari – Silvio Stefanelli San Marinosta. Suuria suosionosoituksia saivat niin ikään italialaisneitoset Lisa Meggiari ja Silvia Gallotti jotka kahlasivat elämänsä toisen sorarallin kunnialla läpi Autobianchi A112 Abarthilla. ITALIALAISET PORUKALLA LAHDESSA EM-sarjaa ajavista eteläeurooppalaisista kuljettajista osa luonnollisesti karsastaa nopeita sorateitämme, mutta kategoria nelosta johtava Italian Luigi ”Lucky” Battistolli uskaltautui mukaan. Kartturina kenties Suomen kokenein kakkonen, Timo Hantunen. Näin kansainvälisen kilpailun tunnelmaan pääsee mukaan myös tavallinen harrastaja aina B-junioreita ja nuoria myöten. Antero Laineen tavoin Heikki Viljanen jäi ek 9:lle. Lahdesssa tuli luokkavoitto ja yleiskilpailun kuudes sija. Esan kilpailuhistoria yltää 1970-luvulle saakka ja nykyisin hän kiertää EM-Historic-sarjaa. Edellisvuoden voittajat joutuivat nöyrtymään Escort RS 1800:lla kolmansiksi. Brittiautokunta Gordon Cameron – Sheila Grimshaw ovat Austin Cooper Ässineen erityismaininnan arvoisia; Lahden Historicin osallistujista kukaan ei ole enää teini-iässä, mutta tällä vakio-osallistujaparilla ikämittari raksuttaa jo kahdeksassakympissä! LAUANTAINA XEROX-RALLI Lauantaina Historicien perään lähti kansallinen Xerox-ralli osallistujineen. KILPAILUN voittaja Mika Turkki on noussut Lahdessa podiumille useimmin kuin kukaan muu, kuusi kertaa. SVERRE Norrgård – Enni Mälkönen kiertävät myöskin EM-sarjaa kuvan BMW:llä ja Ford Falconilla. 67 06/17. Koko kilpailukaravaanin kärjessä ajoivat tasanopeuskilpailun osallistujat, joten paljon nähtävää olivat lahtelaiset taas rallifanille järjestäneet. Lahdessa irtosi luokkavoitto. LAHTI EM-Historicin varmasti kuvatuin kartanlukija oli Fabrizia Pons, aktiiviuralla 1980-luvulla menestystä satoi Michele Moutonin kyydissä Audin MM-teamissa. AUDI Quattroille kilpailu ei ollut suotuisa. ESA Peltonen tunnetaan F-sarjasta ja nopeista Starleteista. Italiasta saapui Lahteen kaikkiaan yksitoista kilpailijaparia teameineen ja kannattajineen. Edellinen ykkössija on vuodelta 2008 Opel Ascona 400:lla
MARTINI-PORSCHE säväyttää aina. Tarvainen aloitti ralliuransa vuoden 1967 Lahti-rallista. Kahdeksankymppiset tervaskannot ajoivat Austin Cooper S:llä luokkavoittoon. Tarvaisen kilpuri on viimeinen Škoda Motorsportin valmistama Favorit, numeroltaan 56. IKÄ ei ole este rallin harrastamiselle. JOOSE Kojo on kerännyt tämän vuoden EM-sarjassa pisteitä Tšekistä, Espanjasta ja Belgiasta. Hän on myös elävä tietoteos mitä tulee Škoda-merkkisiin autoihin. Gabrielle Noberasco ja Michele Ferrara olivat yleiskilpailussa 14. ITALIASTA saapui Lahteen kolme BMW M3:sta. Paikoin hieman haparoiden neidot ajoivat maaliin, palkintona luokkavoitto ja yleiskilpailun sija 36. KILPAURANSA toiseen soraralliin osallistuivat italialaisneitoset Lisa Meggiarin ja Silvia Gallotti. Saksalaiset Michael Stock ja Gerhard Weiss ottivat Safariralli-vaikutteisella ajokillaan luokkavoiton. ITALIALAISET Mariano Longo ja Mario Pieropan keskeyttivät BMW M3.lla tekniikkavikaan ek 12:lla. Ek kasilla pojat joutuivat kuitenkin keskeyttämään. HIEMAN harvinaisempaa kisakalustoa edusti Jukka Aromaan ja Ari Koposen Saab 99 EMS. Lahti Historic Rally 2017 MATTI J. Kotikisa päättyi keskeytykseen ek 8:lla. Kilpurina suomalaisittain eksoottinen Autobianchi A112 Abarth. Brittiläiset Gordon Cameron ja Sheila Grimshaw ovat olleet vakiotuisia LHR-osallistujia. 68 06/17
69 06/17. JARI Pihl ja Suvi Nisula ajoivat yleiskilpailun sijalle 15. 1980-luvulla auto oli mallia Ascona 400. PITKÄN linjan autourheilija Antero Laine joutui jättämään kilpailun kesken ek 9:llä. ENRICO Longo – Marsha Loredana toivat Italiasta mukanaan nätin BMW M3:n. Lahdessa tavoite oli viiden nippuun mikä myös toteutui. JANNE Mäkilä ja Juha Lummaa ajoivat Mazda 323:lla yleiskilpailun sijalle 12. Kilpuri ei ole Porsche 911 vaan 912! PENTTI Veikkanen – Timo Jaakkola ajoivat yritteliäästi. B-ryhmän lopettamisen jälkeen Mazdalla oli valmiina A-ryhmään nelivetoinen 323. Auto antoi aluksi paljon tasoitusta kilpakumppaneilleen vain 1 600 cm 3 moottorilla. VIIMEISINÄ Historic-reitille starttasivat saksalaiset Heiko Dlugos ja Moic Dermeilely. Kuivalla kelillä nelivetoisetkin olivat usein altavastaajia Bemuja vastaan. 1980-luvun lopulla M3:t olivat varsin kilpailukykyisiä asvalttiralleissa. AHV-133 omaa pitkän kotimaisen kilpailuhistorian, esimerkiksi vuonna 1985 Jyväshovi Talviralliin sillä osallistui pari Juha Kankkunen – Timo Hantunen. RUOTSALAISET Mats Myrsell – Esko Junttila kiertävät Porschella EM-sarjaa. Maalissa Porschesta puuttui vasen etulevike ja osa etupuskuria.Ennen Lahden kisaa he olivat kategoria 3:ssa vain kolme pistettä Italian Maurizio Pagellaa jäljessä. Onko B-ryhmän Audi Quattro sama yksilö jolla Laine ajoi 1980-luvulla SM-sarjaa ja ulkomaisia kilpailuja. Alan harrastajat muistavat Mikael Sundströmin joka osasi tehdä Mazdasta rivakamman kuin virallinen kilpailutiimi
Laatikossa tottakai Suomen Postija telehallituksen hyväksyntätarra. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine PARI helposti asennettavia ”speisereitä” eli välipajoja jarrurummun ja vanteen väliin olisi maksanut 25 euroa. TÄMÄ rengasuran veistorauta oli kuulemma jo hintansa tienannut ja vähän ylikin. LELUKERÄILIJÄN päiväuni! Leikkimätön, virheetön ja täysin moitteettomalla pahvilaatikolla oleva Radcon radio-ohjattava Lamborghini Countach LP500S. Rillfit oli edelleen kunnossa ja nyt se olisi lähtenyt uuden veistelijän matkaan 30 eurolla. SE on kansainvälinen meininki kun 180 euron neuvostovalmisteinen matkagramofoni soittelee 8 euron suomalaiselta savikiekolta Havaji-vaikutteista Tiikerihaikipaletta. Ja hinta, 20 euroa! Rompetta Koljonvirralla 70 06/17. Iisalmi, 11.-13. Pohjois-Savon suurimpiin tapahtumiin kuuluva Koljonvirran Rompepäivät keräsi Koljonvirran leirintäalueelle puolentoistasataa rompemyyjää ja sunnuntain sateesta huolimatta seitsemisentuhatta kävijää. 8. Raideväliä tuli 63,5 mm lisää ja ajo-ominaisuudet paranivat hetkessä. Välipalavalmistaja on 80-luvun spoilereista ja tuuliohjaimista tuttu Richard Grant Motor Accessories Ltd. Tavaraa oli tarjolla monenlaiseen tarpeeseen eikä ainakaan hinnoittelu ollut kaupankäynnin hidasteena, sillä monella pöydällä ostaja sai keksiä tavaroille hintoja
Perimätiedon mukaan lääkärimerkki antoi erivapauksia auton pysäköintiin. ÖLJYPURKKIKERÄILY tarjoaa vilpitöntä löytämisen iloa, eikä niin heikkoa purnukkaa etteikö se jonkun tinkijän matkaan lähtisi. 71 06/17. TAPAHTUMAPAIKAN isäntä, Jamppa Kääriäinen löysi romutorilta entisen Pappa-Tunturinsa liekkimaalatun tankin ja pakkohan moinen reliikki oli hankkia takaisin. KILVETTYMYYS ei ole mikään ongelma, tämäkin juuri Hillmanista poimittu HUT-25 -kilpi olisi lähtenyt tarvitsijan matkaan sopivasti. HEMPEÄ, alkuperäismaalauksessaan oleva ´76 IC 350 Planeta oli ajokunnossa ja rekisterissä. AMERIKKALAINEN perämoottorivalmistaja Gale ei tainnut saavuttaa Suomessa kaksista markkinaosuutta. Tämä Buccaneer-malli valmistettiin Euroopan markkinoille Galen Belgiantehtailla. ’70 Puch Alabama oli löytänyt tiensä Koljonvirralle Ruotsista. Hintapyyntiä oli 1600 euroa ja hyväksytty tarjous Planeetalle löytyi. UPEA Packard ei varsinaisesti ollut myynnissä, mutta sen nokalta löytyvä AK:n lääkärimerkki olisi lähtenyt halukkaalle 450 eurolla. Tämä meillä aikanaan harvinainen moposkootteri olisi vaihtanut omistajaa 1300 eurolla
Pelkällä autotietämyksellä ei kilpailussa pärjännyt, sillä monipuolisten kysymysten lisäksi oli niin tunnistuskuin heittotetehtäväkin. Noin 70 ajoneuvon joukossa nähtiin muutama mopo, joiden vauhti riitti mainiosti Kirmanjärven kiertäneelle maisemaraitille. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine ENSIMMÄISENÄ reitille starttasi Pekka Repo ´54 Volvollaan. SA-HK:n Savon kerhon järjestämissä Terva-ajoissa kurvailtiin pitkin Iisalmen maisemia tehtävärasteilta toisille kiertäen. 72 06/17. TOIMITTAJALLE tarjoutui alkumatkalle kyytiä Reino Puurusen upealla ´79 Ladalla. Palaamme tämän Terva-ajoja vuodesta 2005 kiertäneen neuvostokaunottaren esittelyyn tuonnempana. Sirkkeliterän haritusmittaria oltiin arvailemassa vaikka miksi, eivätkä puuhellan valurautaiset renkaat lennä läheskään niin kevyesti kuin arvaisi. Koljonvirran kartanolta startanneelle 45 kilometrin lenkille oli ripoteltu tehtävärasteja tasaisin välein ja kilpailukorttiin kerätyillä pisteillä saatiin ajoihin osallistuneet paremmuusjärjestykseen. Terva-ajot Iisalmi, 12.8. Tietämystä oli matkassa, sillä seurue sijoittui kolmanneksi. S uomen Automobiili Historiallisen Klubin Savon kerhon järjestämillä Terva-ajoilla on pitkät perinteet, sillä tapahtumassa on paremmuudessa kisailtu jo vuodesta -92 lähtien
Termi lieneekin peräisin raggarikulttuurista jossa sikailukuntoon itsensä saattaneet kanssamatkustajat on aseteltu tavaratilaan toipumaan. ANNE Leinosen Sunbeam ei olisi millään lähtenyt kahvitauolta. Muuttoautona maahantulleesta erikoisuudesta löytyy sekä lyhyt kangaskatto että erillinen targa-pala. FARMARIAUTOJEN tavaratilaa on kutsuttu sikaosastoksi, mutta näinköhän maanviljeliät näillä sikoja kuljettivat. Wankelmoottorin kampiakseli ei ollut läheskään kaikille tuttu. Tämä joka osastoltaan täyteen pakattu järkälemäinen ´78 Ford LTD kuittasi Terva-ajojen voiton. Arvauksia keksimässä ´64 Vauxhall Vivalla osallistunut Kai Pitkänen. PÖLJÄN Varaosakeskus vastasi seitsemännestä rastista. Miljoonan henkilöauton raja rikkoutui vuonnna -76. 73 06/17. Pieni tuuppiminen sai Alpinen mielen kääntymään. PÖRHÖN autoliikkeen tehtävärastilla piti tunnistaa haritusmittari ja heitellä puuhellan valurautaisia renkaita. VIITOSRASTILLA pääsi kahvitauolle kunhan oli ensin arvannut maailman korkeimman rakennuksen korkeuden, sijainnin ja nimen. JYRKI Kulmala kurvaili Terva-ajoissa hiukan harvinaisemmalla ´83 Jaguar XJ-SC:llä
STEYR-PUCH kiinnostaa ja ihastuttaa. Yleisöä riitti kuutisentuhatta ja myyjiä reilut 300. Etualalla komeileva Isabella ihastutti kuluneen ulkokuoren ja erikoisen vannevalinnan yhdistelmällä. Samoin Batman-lätkä. Kesän Restaurantapäivät järjestettiin totutusta poiketen Teivon raviradalla. Teksti ja kuvat: Jukka Vuorenmaa HARVOIN sitä törmää näin komeaan Borgward-rivistöön. Paikanvalinta oli onnistunut, sillä tilaa riitti rompetorimyyjien ja asiakkaiden lisäksi harrasteautoille. 74 06/17. ST-ajot edelsivät nykyistä autosuunnistusta. Autoja vierailikin alueella useita satoja. Teivon tunnelmia Ylöjärvi, 21.-22.7. Vaikka Steyrit ovat tapahtumissa tuttu näky, moni jää vielä ihmettelemään mikä Fiat 500:n versio on kyseessä. FarmariSaabin takaluukun kahva ja lukko vakuuttivat. STUDEBAKER. EI auton tarvitse aina olla niin viimeisen päälle puunattu. FIAT 850 Special ’70 oli varustettu aikakautensa mukaisella ST-varustuksella eli mekaanisella trippimittarilla ja viisarikellolla. Totutusta poikkeava lähtökohta rakentelulle
ROMPETORILLA oli vanteita joka lähtöön. 75 06/17. JOPOILEMAAN pääsee myös kehnolla kelillä. PAKU-VARIANT on sykähdyttävä näky. Nykyajan näkökulmasta voi olla vaikea ymmärtää kuinka tällaisella takamoottori-piilofarmarilla kuskattiin pienyrityksen tavaroita, mutta ennen kaikki olikin toisin. ENGLANNIN kielellä on niin vakiintunut asema elektronisten vimpaimien teksteissä, että Dux-radion suomenkieliset tekstit näyttävät jopa hämmentäviltä. ENNEN automerkin ja -mallin saattoi tunnistaa jo kaukaa, vaikka näkyvillä olisi ollut vain peräpää. Rättärin pakettiautoversio ei taida olla sen uskottavampi kuljetin, vaan sellaisellakin tavarat aikanaan siirtyivät mukisematta paikasta toiseen. Huomaa hieno vastuksensäätömekanismi satulan alla
Yleisö sai halutessaan ottaa muistoksi vastahöylättyjä päreitä. Tapahtumasta oli tiedotettu etukäteen ja yleisöä saapuikin runsain mitoin tutustumaan ajoneuvoihin sekä Himokselle että Jämsänkoskelle. Piha-alueella maamoottorija pärehöylänäytös keräsi koneiden käydessä sankan yleisömuurin ympärilleen. Paikka on jo aiempina vuosina useampaan kertaan testattu ja hyväksi havaittu. Jämsä, 4.–6.8. Tämän kesän järjestelyvastuussa oli VMPK:n Päijät-Hämeen aluekerho, ja tapahtumapaikaksi oli valittu Himoksen lomakeskus Jämsässä. KALEVI HEIKKINEN oli tuonut näytille peräkärryllisen komeassa kunnossa olevia mopoja. Esittelynsä aikoihin Jota oli nopeimpia sarjatuotantopyöriä – ellei peräti nopein. Kanta-Hämeen VMPK:n tarjoamalla talkooavulla järjestelyt sujuivat kaikin puolin hyvin. Vanhat prätkät Himoksella 76 06/17. Riemu-terassirakennuksen kahteen kerrokseen oli koottu monipuolinen näyttely eri vuosikymmenten moottoripyöristä. Teksti ja kuvat: Lea Lahti M useoikäisten moottoripyörien harrastajat kokoontuvat kerran vuodessa yhteiseen viikonlopun viettoon Veteraaniralli-kesätapahtuman merkeissä. Aamupäivän aikana lomakeskuksen piha-alueelle muodostui näyttely eri vuosikymmeniä edustavista autoista ja moottoripyöristä. Iltapäivällä autot ja moottoripyörät ajoivat kulkueena reilun kymmenen kilometrin matkan Jämsänkoskelle Ilveslinnan pihapiiriin. Veteraanimoottoripyöräilijöiden vuosittaisessa kokoontumisessa Jämsän Himoksella juhlistettiin maamme itsenäisyyttä tapahtumateemalla Ajoneuvot Suomessa sata vuotta. Majoituskapasiteettia on tarjolla kaikille halukkaille, ja sisätiloja sekä piha-aluettakin löytyy riittävästi. KOLMESYLINTERISTÄ Laverda Jotaa valmistettiin 1970–1980-lukujen taitteessa
MOOTTORILLA menoa avittavan Toverin kanssa matkanteko on mukavan kevyttä. Yhdeltä iltapäivällä autot ja moottoripyörät ajoivat reilun kymmenen kilometrin matkan Jämsänkoskelle Ilveslinnan pihapiiriin, jossa paikkakuntalaiset pääsivät ihailemaan menneiden vuosikymmenten autoja ja moottoripyöriä. ALHON veljesten konepajalla kuuden vuoden pitkäjänteisen projektin tuloksena valmistuneet Kimmo Alhon ja Jouni Ruoholan Ramsöön Roughit herättivät ansaittua huomiota. SIVULAUKUSTAKIN se selviää: matkanteko maittaa kaksipyöräisellä. TÄLLÄ kertaa oli päätetty tehdä yhteistyötä museoautoharrastajien kanssa, ja paikalle oli siksi kutsuttu myös nelipyöräisiä ajoneuvoja. Aamupäivän aikana lomakeskuksen piha-alueelle muodostuikin näyttely eri vuosikymmeniä edustavista autoista ja moottoripyöristä. SEITKYTLUVUN staroja molemmat, seiskapuolikas Honda sekä 100A-Datsun. 77 06/17. EI saa koskea -kyltti kiinnostavassa kaksipyöräisessä tehoaa yhtä hyvin kuin samat sanat lapselle lelukaupassa. Paikalla oli muitakin moottoriavusteisia fillareita. PASI Mäkiranta on entistänyt satavuotiaan Royal Enfielddin huonokuntoisesta aihiosta
Pia Kinnusen siniseen ’90 Uraliin on vaihdettu sirompi Dnjeprin pisaramallinen tankki ja Suzukin etupyörä ja jarrut. ”Meillä ei ole kiire mihinkään. Ajokauden pisin yksittäinen reissu kartutti matkamittarin lukemaa yli 1000 kilometriä. Keulamerkki on vanhasta Mossesta, ja sivuvaunun kyljessä laukkaa Volgan hirvi. ”Sylkeminen vaunussa kielletty” -junakyltti ohjeistaa Pian sivuvaunussa istuvia. Krokotiili-suolasirotin symboloi sitä, että moottoripyörät ja niillä liikkuminen ovat pariskunnan elämän suola. Kaikki tarvittava kulkee helposti mukana sivuvaunujen ja Harrin perävaunun kyydissä. Yksityiskohtia on niin paljon, että kaikkea ei kertakatsomalla edes huomaa. Sivuvaunun kylkeen liitettyä venäläistä polttoainekanisteria somistaa paksuun kettinkiin liitetty jykevä sirppi ja vasara. Pia hankki oman pyöränsä nelisen vuotta sitten kyllästyttyään tarakalla istumiseen. Kajaanissa on käyty ja samoin Imatralla, jossa pidettiin tänä kesänä Roikka-ralli, Ural-harrastajien kesäkokoontuminen. Kuviointi on tehty kynsien koristeluun tarkoitetun leimasimen avulla, ja jokainen pienen pieni kuvio on leimattu yksitellen. ”Kierrettiin katsomassa kaikki Suomen keskiaikaiset linnat.” Harri on harrastanut moottoripyöriä 14-vuotiaasta asti. Vuosimallin ’65 sivuvaunu-Ural on ollut Harrilla kuutisen vuotta. Pia on maalannut pyöränsä uudelleen ja koristellut sen valkoisilla kuvioköynnösraidoilla. Ajellaan kaikessa rauhassa ja nautitaan matkanteosta”, Pia ja Harri kertovat hymyillen. Harrin ja Pian pyöristä löytyy yksi yhteinen koriste. ”Tavaratilaa on käytettävissä runsain mitoin nyt kun lapset eivät enää kulje mukana”, Pia esittelee. Purkutalosta löytynyt vanha lämmityskattilan Lokomo-merkki on sotavuodelta 1944. Sanonnan mukaan Uralilla pääsee sata kilometriä tunnissa mutta kahdeksaakymppiä maailman ympäri. Etulokasuojaa koristaa Volgan hirvi -keulamerkki. ”Tehtiin linnareissu”, pariskunta naurahtaa. Tankissa on jerrykannun korkki, ja sivulaukun virkaa toimittavat konepistoolin panoslaukut. 78 06/17. Moottori on vaihtunut uudempaan, ja pyörään on liitetty monenlaista rekvisiittaa. Perässä kulkee ’69 Mossen takaosasta muokattu kärry. VMPK Veteraaniralli URAL YHDISTÄÄ Jyväskyläläinen pariskunta Harri ja Pia Kinnunen on ajellut sivuvaunullisilla Ural-moottoripyörillään tänäkin kesänä jo yli 3000 kilometriä
Avataan 1. syyskuuta 2017 Valikoimassa aikaisemmin ilmestyneitä numeroita, kirjoja, pelikortteja, lippalakkeja ja tarroja ym. Viipale mediat A A UA Z 469 B Huip pun ope us 100 km/ h Teho 72 hv Sylin terit L-4 Moo ttor in tilav uus 244 5 cm 3 Pain o 1730 kg Toy ota Cel ica Sup ra A A Huip puno peus 210 km/ h Teho 140 hv Sylin terit L-6 Moo ttori n tilav uus 2759 cm 3 Pain o 1300 kg A A Cad illac Alla nté Huipp unop eus 225 km/h Teho 300 hv Sylint erit V-8 Moot torin tilavu us 4565 cm 3 Paino 1690 kg A A BMW M1 Huippu nopeus 262 km/h Teho 277 hv Sylinte rit L-6 Mootto rin tilavuu s 3453 cm 3 Paino 1300 kg. KLIKKAA OSTOKSILLE OSOITTEESSA SUPERMARKET.FI Viipalemediat Oy:n verkkokauppa SUPERMARKET .
Virran vähyyttä paikattiin toisen auton akulla ja ketjureaktiona apuvirtaa oli annettava myös akun lainanneelle. Wells. Mouran lähipiiriin kuuluivat aikanaan muun muassa herrat nimeltä Bruce Lockhart, Maxim Gorki sekä H.G. Pian liikkeelle lähdön jälkeen seurueemme vanhin auto, 1930-lukuinen Buick alkoi yskähdellä. Ensimmäiseksi yöpymispaikaksi valittu Vihulan kartano osoittautui varsin mainioksi valinnaksi. Kaksoisagentiksikin epäillystä, montaa kieltä taitavasta ja useassa maassa asuneesta naisesta on kirjoitettu kirjojakin. Muu seurue jatkoi suoraan majapaikkaan Kõuen kartanoon. Jaan Manitskin luotsaama, vanhaan kalatehtaaseen tehty Viinistun taidemuseo on Viron suurin yksityinen taidemuseo. Suurempia teitä vältellen saatiin kaikessa rauhassa ihailla maaseutumaisemia. Kärkivälin säädöstä ja useasta korjausyrityksestä huolimatta Buick ei suostunut jatkamaan matkaa. Teksti ja kuvat: Lea Lahti 80 06/17. Venäjän vallan ajan Ruotsissa pankkialalla työskennellyt Manitski on kasvattanut taidekokoelmansa ympärille matkailukeskuksen uudisrakennuksineen. Päärakennuksen ovenpielessä vieraat vastaanotti omistajan silmäterä, 1930-lukuinen Opel P4 Spezial ja piharakennuksesta löytyi lisää museoautoja. Entiseen viinatislaamoon kunnostetetuissa huoneissa oli tyylikkäästi säästetty alkuperäisiä seiniä, holveja, portaita ja ovia. Lopulta oli luovutettava ja kutsuttava hinausauto paikalle. Valtavan kunnostustyön tuloksena raunioituneista rakennuksista oli vanhaa kunnioittaen kunnostettu persoonallinen, sisustuksestaan kansainvälisestikin palkittu viihtyisä kartanohotelli. Viron kierros Kuuden harrasteauton seurue matkasi Viron maanteillä kolmen päivän mielenkiintoisen kierroksen. Kartanosta toiseen ja kolmanteen Rakveressa suoritetun huoltoja tankkaustauon jälkeen matka jatkui Jänedan kartanoon kuulemaan Maria ”Moura” ZakrevskayaBenckendorff-Budbergin mielenkiintoisesta kartanoon kietoutuvasta elämäntarinasta. R etken ensimmäinen kohde löytyi pienestä kalastajakylästä Suomenlahden rannalta. Matka jatkui Käsmun mielenkiintoiseen merimuseoon, jossa tsaarinaikainen rajavartioasema ja entinen merikoulu tarjosivat nähtäväksi monipuolista mereen liittyvää esineistöä
SATAMASTA otettiin aluksi suunta Narvaa kohti. ENTINEN viinatislaamo on yksi Vihulan kartanon monista majoitustiloista. Hyvät opasteet ohjasivat oikeaan niin maanteillä kuin kartanopihoillakin. 81 06/17. Paikallisen tuttavan vinkkiä noudattaen tehtiin heti satamaalueen ulostulossa u-käännös vasempaan ja onnistuttiin ohittamaan Tallinna kaupungin reunaa kiertäen. Lammen pinta ja rakennuksen seinät saivat hennon punasävyn tyynen kesäillan auringonlaskussa
Varbola Vanavara Ait, Hindrek Kukkin uskomaton kokoelma kulkupeleihin sekä työkaluihin liittyvistä esineistä veti koko seurueen sanattomaksi. Viron kierros OVELLA olevat esineet odottavat vielä oikeaa paikkaansa, mutta sisällä kaikki on selkeästi järjesteltynä. HINDREK Kukk esittelee kokoelmaansa mielellään, mutta käynnistä on sovittava etukäteen. Omien sanojensa mukaan puolet elämästään keräilyä harrastanut Hindrek ei mielellään myy mitään kokoelmastaan, mutta vaihtokaupalla saattaa jokin esine tai varaosa vaihtaa omistajaa. Raplan Varbolan kylässä opaste ohjasi kääntymään pitkän vaaleaksi rapatun piharakennuksen eteen. Varbolan vanhat tavarat Aamulla reitti kääntyi jo Tallinnaa kohti. KERÄILIJÄ avasi pitkästä rakennuksesta oven kerrallaan. 82 06/17. Kolme erilaista huonetta sisälsi uskomattoman laajan kokoelman aihepiireittäin ryhmiteltyjä keräilytavaroita. Siistiin järjestykseen asetellut esineet ja kunnostuskelpoiset aihiot täyttivät pitkän piharakennuksen kolme isoa huonetta lattiasta kattoon
KAKSIPYÖRIÄISIÄ on moneen lähtöön. MYÖS katto on hyödynnetty esillepanossa. 83 06/17. AUTORADIOITA ja erilaisia mittareita on kertynyt keräilijä Kukkille ihan kasapäin. VANHAT öljykanisterit kuuluvat keräilyn kohteisiin, tottakai. KERTAKÄYNNILLÄ on mahdotonta hahmottaa mitä kaikkea kokoelma pitää sisällään. Polkupyörien ja takavuosien työmatkakulkineiden lisäksi vauhdikkaammalta vaikuttavia vehkeitäkin nojaili tavarapinoihin. Rekisteritunnuksista voidaan todeta, että Viroon on päätynyt autoja monesta eri maasta
PAJARAKENNUKSEN pihalla odotti Rally Parkin radalle pääsyä useammanlaisia ajokkeja. SISÄTILOISSA olevan ”Vanaauto Expo” -näyttelyn lisäksi kokoelmaan kuuluvia erikoisuuksia oli esillä piha-alueella. Viron kierros RETKELÄISTEN autoille löytyi parkkitila Laitse Rally Parkin klassikkoajoneuvojen luota. 84 06/17
Monta muistoa rikkaampana istuttiin laivamatkan ajaksi alas kertaamaan koettua. Kolmaskin matkapäivä kului kuin siivillä ja oli pakko kääntää keulat kohti Tallinnan satamaa. Yhdestä asiasta vallitsi täydellinen yksimielisyys Viroon palataan vielä! ÜLLAR Suvemaan mekaanisella ahtimella varustettu MG PB Midget 1935 on nähty Suomen ajotapahtumissakin. 85 06/17. Rally Park Mati Maja Pubissa pidetyn keittoja kahvitauon jälkeen matka jatkui suuntana Laitse Rally Parkin ajoneuvokokoelma. Isäntä ei ollut itse paikalla, mutta siitä huolimatta pääsimme tutustumaan myös pihan toisella puolella sijaitsevaan entisöintipajaan. Üllar Suvemaan vanhemmat ajoneuvot olivat sisätiloissa ja loput rivistönä museotilan edustalla. ENTISÖINTIPAJAN yläkerrassa on väljät ja varsin asianmukaiset tilat koritöitä ja maalausta varten
Teksti ja kuvat: Jukka Vuorenmaa 86 06/17. Kissat kartanolla Hattula 11.–13.8. Automobile Citroën ry:n kesätapahtuma keräsi Hämeenlinnan tuntumassa sijaitsevan Inkalan kartanon pihamaalle värikkään kattauksen ranskalaisvalmistajan ajokkeja
VTT:n testiauto on parin vuosikymmenen päästä takuuvarmaa museokamaa. ITSEOHJAUTUVAA Sitikkaa pääsi tutkimaan läheltä ja kaikessa rauhassa. Tätä huippuhienosti viimeisteltyä konehuonetta oli ilo tutkia, vaikka moottorin nähdäkseen piti hieman kurkistella muiden romppeiden välistä. NYKYAJAN ranskalaiset ovat kiistämättä persoonallisesti muotoiltuja, mutta vanhoja katsellessa on helppo ymmärtää niitä, joiden mielestä ennen oli kaikki paremmin sillä saralla. Isojen kissojen farmariversiot ovat aina olleet sykähdyttävän näköisiä, samoin merkin pikkuautot. NYKYISIÄ ja tulevia klassikoita. Citroën C6 on siitä poikkeuksellinen malli, että sille povattiin keräilyauton statusta jo ennen kuin ensimmäistäkään oli toimitettu asiakkaalle. Tai ainakin erikoisemmin. CITROËN GS lisää ilahduttavasti suosiotaan harrastajien keskuudessa. Synttärisankareille oli varattu oma nurkkaus kartanon pihamaalta. KUN viimeisen päälle entisöidyn kissan konepeltiä raottaa, yleisöä alkaa pian kertyä ympärille työn jälkeä ihailemaan. 87 06/17. RÄTTISITIKAN evoluutioversio Dyane saavuttaa puolen vuosisadan merkkipaalun
ANGLIASTA on irrotettu lähes kaikki irti lähtevä. Fotoalbumi Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa 88 06/17. Tiellä, metsässä ja siinä välillä A uton elinkaari on pitkä, ja matkan varrelle mahtuu tasaisen maantien ohella alaja ylämäkiä. Avolava-Bedfordin Mikko pelasti paalaimen kidasta viisi vuotta sitten, ja nykyisin autolla kuskataan polttopuita ja muuta rompetta. Kun tien pää alkaa häämöttää, on vaihtoehtoja kaksi: joku poimii koneen talteen ja alkaa toimet kunnon elvyttämiseksi, tai joskus auton kohtaloksi jää hidas romuttuminen. Kuva on otettu Rautavaaran maisemissa. MIKKO KORTELAINEN muisti toimitusta kuvilla oman pihapiirin kalustosta. Toivottavasti on mennyt hyötykäyttöön. Tämäkin rassi on Kari Korkalaisen Rautavaaralla kuvaama. Joidenkin kohdalla toivoa on vielä jäljellä. Moskvitsh Elite ’71 kuuluu Mikon isälle, joka ehti haaveilla Mossesta kolmekymmentä vuotta ennen tämän löytymistä. Kiillosta päätellen Neuvostoliitossa on osattu ainakin puskurien valmistus. Lukijoiden lähettämissä kuvissa esiintyy ajopelejä, joista osan viimeiset kilometrit ovat auttamatta takanapäin. KARI KORKALAINEN lähetti kuvia hiljakseen maatuvasta Moskvitsh Elitestä. Kortelaisen Ford Escort ’74 liikkui viimeksi 10 vuotta sitten ja on nyt projektikunnossa
Ainakin yhtenä kappaleena ja suht ehjän näköisinä ovat. Viidennumerovirkistyskeitaan pihamaalle on jäänyt kaikenlaista roinaa, kuten tämä aikanaan varmasti hieno paatti trailereineen. Kupla, XM-Sitikka ja 240-Volvo saattavat vielä liikkuakin. LAND ROVER Vesijärven rannalla. Kiitos kuvasta Jukka! EEMELI Nastolasta on kuvannut kotikylänsä autonromuja ja parkkipaikan laidoille unohtunutta kalustoa. Poimimme romukuntoisten nipusta surkeaan jamaan päässeen Datsun Cherryn ja vanhan Moskvitshin. KAKSIOVINEN Valiant pyörähti trailerin kyydissä eräässä tapahtumassa. EI auto mutta menopeli kumminkin. Lieneekö jonkun projekti vai patinoitunut käyttöauto. 89 06/17. Kuva ei ole aivan tuore, joten ryhdikkäältä vaikuttanut Plymouth saattaa olla nykyisin jo liikenteessä. LOHJALAISEN erikoisautoverstaan kuljetuskalustoon lukeutuu mattapunaiseksi haalistunut mustakilpinen farmari-Volvo
Vuoden 1972 sääntömuutoksen myötä useimmat 908/03-yksilöistä purettiin. Runkonumero #11 kuitenkin palasi radoille Martini-väreissä vuonna 1975. Osa niistä jatkoi uusiokäytössä. Paikoillaan on oikea moottori valmistenumeroltaan 10. Kinnunen ajoi autolla vielä samana vuonna seitsemän kilpailua muun muassa Interserie-sarjassa. Marginaalista 90 06/17. Kinnusen kilpuri M aailman kilpurimarkkinoilla liikkuu toinen toistaan kiinnostavampia erikoisuuksia ja yksittäiskappaleita. Nykyiset kuoret eroavat varsin paljon vuoden 1970 Targa Florion ensiesiintymisestä. Yksi aikansa hurjimpia pitkän matkan ratakisoja kiertäneitä kilpureita oli 3-litraisella vapaastihengittävällä bokserikasilla kulkenut Porsche 908/03, jolla kaahailtiin autovalmistajien prototyyppiluokissa 60–70-lukujen taitteessa. Etelä-Ranskassa erikoisautojen GTC-liikettä pyörittävä Jean Guikas luopuu omistamastaan harvinaisuudesta ilomielin. Kuvat: GTC & Bonhams PORSCHE 908/03 Turbo #11 on nähty kilparadoilla useilla erinäköisillä katteilla. Moottoriksi se oli saanut tehtaan kilpatallin rakentaman 2.2-litraisen kutosen, jota vauhditti kaksi turboa. Vuonna 2013 nykykatteillaan runsaat 770 kiloa painavasta autosta penkitettiin 660 hevosvoimaa, joten potentiaalia historic-kisoihinkin löytyisi tarvittaessa. Runkonumero #11 aloitti uransa Gulf-väreissä vuonna 1970 Targa Florion 1000 kilometrin kisassa. Tehdas valmisti vain kolmetoista 908/03-runkoa, joista viisi toimi testikäytössä, toiset viisi rakennettiin kilpakäyttöön ja loput menivät varaosiksi. Yksilön menestyksekäs ura jatkui vuoteen 1983. Nyt tämä erikoisuus on taas ostettavissa. Runkonumero #11 on tiettävästi maailman ainut jäljellä oleva tehtaan turbottama 908/03-Porsche. Usein 917-mallin varjoon jäävä 908 jalostui 907-mallista, ja se oli jo varsin kaukana katuautosta. Hintakin kerrotaan, mikäli ostoaikeet ovat todelliset. Saman vuoden Nürburgringin 1000 kilsan kisassa sillä ajoivat Leo Kinnunen ja Pedro Rodriguez. 2015 auto oli myynnissä Goodwoodin huutokaupassa, mutta kauppaa ei syntynyt. Ei ole mitenkään tavatonta, että kilpailuhistoriasta silmiin osuu tuttuja suomalaisnimiä. Loppuaikoina se nähtiin kilpailuissa myös Amerikassa. Noin kahden ja puolen miljoonan euron pohjahinta lienee ollut yläkanttiin
Tuning.. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. on lehti tuningharrastajille. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Miten Se Toimii Lehti, joka ruokkii aivoja! Miten Se Toimii tekee tieteistä hauskaa vastaamalla eri alojen kysymyksiin – avaruudesta, ympäristöstä, teknologiasta, liikenteestä ja historiasta. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Puhelimitse: puh. Se vastaa kysymyksiin, joita ei ole tullut aiemmin edes ajatelleeksi! Miten Se Toimii kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Miten Se Toimii määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.mitensetoimii.. Vastaukset esitetään mielenkiintoisten ja mukaansatempaavien artikkelien muodossa. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Miten Se Toimii tekee faktasta hauskaa aivan jokaiselle, joka on kiinnostunut pysymään ajan tasalla viimeisimmän teknologian ja planeettamme upeiden ihmeiden saralla. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Uutuuslehti!. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Tuning.. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia
Jokaisella autolla on tarina. 06/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 36 84 80 -1 70 6 • PA L VK O 20 17 -4 2 6 41 48 83 68 48 08 17 00 6 Viipale mediat 06 /1 7 La nc ia Fla m in a GT Co up e ’6 4 • Fo rd 20 M XL H ard to p Au to m ati c ’6 9 • Tra ba nt P5 ’6 2 • M G 11 00 ’6 4 • Ko tim ais ia au to ko ke ilu ja SPORTTIMAILERI MG 1100 ’64 FORD 20M XL ’69 KESTÄVÄÄ TYYLIÄ NOSTALGIA KAHVILA TYRVÄÄNKYLÄN TEBOIL LANCIA FLAMINA GT COUPE ’64 Tuleva klassikko Suzukin pirteä pätkämaasturi Takavuoden auto Katsauksessa kasarikauden uudet tulokkaat Kotimaiset kokeilut Suomen autovalmistuksen kiinnostavat käänteet eksotiikkaa AMMATTI KATSOJA MUISTELEE RANTA RALLI 92 Italialaista Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.?
S uomessa maastoautot on perinteisesti mielletty hyötyajoneuvoiksi. Moni japanilaisvalmistaja on lähestynyt aihetta eri näkökulmasta ja luonut kivan näköisiä, selvästi rentoon vapaa-ajankäyttöön suunnattuja maastureita. Vuodesta 1986 maasturivero oli 30 % ja vuoden 1989 lopusta 50 %. Toisin on muualla. Otimme lahtelaisen MALLIHISTORIA 1988 Suzuki Vitaran myynti alkaa heinäkuussa kotimarkkinoilla Japanissa. 1990 Elokuussa auton kotimarkkinoilla kahdeksanventtiilisten moottorien rinnalle esitellään 16-venttiilinen vaihtoehto sekä neliportainen automaattivaihteisto. Esimerkiksi Yhdysvalloissa pienet maasturit ovat olleet pitkään nuorison suosiossa siinä missä urheilutai avoautotkin. Aika harva halusi maksaa täyttä hintaa, kun mielessä kummitteli saman ajopelin parin vuoden takainen hintalappu. Kaikenlaisia ajopelejä voi hankkia itselleen ilman sen kummempia järkiperusteita, ja jos ei sellaista omilta kulmilta löydy, voi lähteä merta edemmäs kalaan. Tuleva klassikko Hauskasti hyvä Valtaosa maastoautoista on isoja ja kömpelön näköisiä laitteita, joskus jopa karuja. 1990 Pidemmällä akselivälillä varustetun viisiovisen version myynti käynnistyy marraskuussa. Veroedun poistuttua kansa porskutti laman syvissä vesissä, eikä turhuuden markkinoilla enää juhlittu edellisvuosien tapaan. Vitaroista suuri osa on käytännöllisiä viisiovisia. Laskukauden tulokas Tilanne saattaisi olla täälläkin toisenlainen, jos lainsäätäjä ei olisi aikanaan muokannut markkinoita. Voiman ulosotto oli yksi verottajan edellyttämistä varusteista, ja sellaisen puute lienee suurin yksittäinen tekijä siihen, että kevyempi kalusto ei etua saanut. Käytettyjä autoja on tuotu viime vuosina siihen malliin, että Vitaran kaltaisia vehkeitä löytyy toki runsaasti Suomenkin markkinoilta. Lisäksi maasturien myynti romahti muutenkin veromuutoksen myötä. Nousukauden huumassa Vitaran kaltaisia elämysautoja olisi varmasti myyty paljonkin, mutta nelivetoisten äijämäinen imago sekä se tosiasia, että Vitaran hintaero voiman ulosotolla varustettuun maasturiin olisi kohonnut kestämättömäksi, jäädytti tuontimahdollisuudet tehokkaasti. Vitaramarkkinat Maailma ja etenkin Suomi on muuttunut roimasti nousukauden ja lamavuosien jälkeen. Kalliilla ja suurella maastoautolla ajavat työmaiden mestarit sekä muut pomomiehet. Puolustusvoimien tarve ylläpitää Suomessa hyvää maastoautokantaa sai aikaan maastoauton autoverovapauden, mutta etu lohkesi vain tietyt vaatimukset täyttävälle kalustolle. Teksti: Kari Mattila Kuvat: Jan-Erik Laine Suzuki Vitara 94 06/17. Hauskanpitoon tai hupiajeluun maastureita ei tänne ole juuri hankittu. Suzuki Vitara on juuri sellainen. Maastossa möyriminen on tietysti hauskaa, mutta tässä yhteydessä hupailulla viitataan kortteriralliin ja sellaiseen. Tätä kirjoitettaessa netin palstoilla on kuitenkn myytävänä useampikin pätkämalli, joista kolme on avokorista ja kaksi kaksipaikkaista X-90-mallia. Veroetu poistui kokonaan toukokuussa 1993. Sellaisilla kurvailevat puhelinlaitoksen työntekijät, sotilaat, eläinlääkärit, seikkailijat ja muuten erähenkiset. Maasturi on myös monen kaupungista maalle muuttaneen ajopelinä – oikeat maalaiset näyttävät pärjäävän hyvin kaksipyörävetoisella. Jo 80-luvulla saattoi Floridan kaduilla nähdä madallettuja pikku-Suzukeja toinen toistaan värikkäämmissä kuoseissa
1993 Ulkoasu sekä kojelauta päivitetään. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! SUZUKI Vitara kääntyisi pienin muutoksin vaikkapa piirroselokuvan autohahmoksi. Kesän aikana Vitara saadaan myyntiin myös Suomeen. 1994 Moottoripalettiin lisätään pieni kaksilitrainen V6-dieselmoottori. Taka-akselin lukkiintumaton jarrujärjestelmä esitellään. 1991 Viisiovinen Vitara saapuu Euroopan markkinoille. Kone on Mazdan valmistama, ja yhteistyön myötä Vitaraa aletaan myydä myös Mazdan merkin alla. Pinkinvärinen ja kermanvärisellä nahkaverhoilulla varustettu 250 kappaleen erä Vitara Rossini -erikoismallia myydään. Moottoritiellä Vitara ei viihdy, mutta ei autoa maantiennielijäksi ole tehtykään. 95 06/17. Lyhyt akseliväli ja reilu maavara yhdessä lyhyiden etuja takaylitysten kanssa tekevät pienestä nelivedosta kelpo menijän myös vaikeakulkuisissa olosuhteissa
Edessä levyjarrut, takana rummut. 1998 Ensimmäisen korimallin Vitaran viimeinen valmistusvuosi. 06 Kori Kolmiovinen avomallinen teräskori 07 Mitat Pituus 3 620, leveys 1 630, korkeus 1 665 mm. Vitara-mallisto saa kasvojenkohotuksen, ja kuusisylinterinen moottori kasvaa 2,5-litraiseksi. Jeep CJ7:n seuraajaksi lanseerattu YJ-korinen Wrangler saapui markkinoille 1987, ja sen tuotanto jatkui vuoteen 1995 saakka. Ison veden takana on aina osattu hauskanpidon ja auton omistamisen yhdistäminen. Kannen yläpuolinen nokka-akseli ja neliventtiilirakenne. Hintataso on Suzukin yläpuolella, mutta lisäinvestointi voi kannattaa. (perusmallin hinta 1995) 96 06/17. 08 Suorituskyky Huippunopeus 150 km/h, kiihtyvyys 0-100 13,8 s. Sylinteritilavuus 1,6 litraa (poraus 75, isku 90 mm). Tuleva klassikko 1996 Dieselvaihtoehto saapuu Eurooppaan. 01 Auton merkki ja malli Suzuki Vitara 02 Vuosimalli 1995 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. TOINEN VAIHTOEHTO JEEP WRANGLER YJ Valmistusvuodet 1987–1995 Teho 117 hevosvoimaa Suorituskyky huippunopeus 145 km/h Hinta uutena 128 355 mk (1987) Jos haussa on erinomaisesti maastossa etenevä mutta myös näyttävän näköinen tuleva klassikko, kannattaa vilkaista myös amerikkalaisten näkemys aiheesta. Ajatuksen tasolla Jeepissä ja Suzukissa on paljon yhteistä, mutta tietysti erojakin löytyy. Takana kierrejouset, pitkittäistuet ja kolmiomallinen kallistustuki. Jenkkityyliin mallivaihtoehtoja ja erilaisia varustelutasoja löytyy reilusti, joten aiheeseen kannattaa perehtyä huolellisesti jo ennen kuin käy katsomassa ensimmäistäkään yksilöä. Wrangler on kuin Vitaran korskeakäytöksinen isoveli. 1996 Edellisen vuoden aikana esitelty kaksipaikkainen erikoisversio X-90 tulee Euroopan myymälöihin huhtikuussa. 09 Hinta uutena 122 900 mk. Harrasteikäinen aito Jeep pitää hyvin hintansa ja on takuulla haluttu myös tulevaisuudessa. JÄNNITTÄVÄN ja yksityiskohtia pursuavan ulkokuoren vastapainoksi sisätilat ovat kuin mistä tahansa aikakauden japsiautosta. Jeep Wrangler on siitä oiva esimerkki. Omapaino 1 080 kg. Teho 95 hevosvoimaa, suurin vääntömomentti 132 Nm. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, hidas ja nopea neliveto, takaveto 05 Alusta Edessä joustintuet, poikittaiset alatukivarret, kierrejouset ja kallistuksenvakain. Varmasti hyvin suunniteltu ja kaikin puolin toimiva ohjaamo, mutta tällaiseen ajopeliin auttamatta tylsä
Moottorin jatkeena on viisiportainen manuaalivaihteisto ja alennusvaihteella varustettu jakolaatikko. ESIMERKKIAUTON konehuoneessa ahkeroi luotettava ja taloudellinen, yhdellä kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu 16-venttiilinen ja tilavuudeltaan 1,6-litrainen voimanlähde. 97 06/17
Siistimpää käyttöä ajatellen kannattaa muistaa, ettei kulahtanutta sisustaa saa halvalla hyväksi. Erikoisauton näyttävyys, avoauton ajofiilikset ja maastoauton etenemiskyky – aika hyvä paketti muutaman tonnin autoksi. Avokoriset Vitarat on useimmiten jälkituontia. Sporttia näköön tuovat viisto keula, lokasuojien levikkeet ja kattoratkaisu, jossa mustat irrotettavat muoviosat erottuvat korinvärisestä tuulilasinkehyksestä sekä ohjaamon yli kulkevasta turvakehikon ja b-pilareiden yhdistelmästä. Se myös erottuu mukavasti harmaan liikennevirran seasta. Sen muotoilussa on paljon kiinnostavia yksityiskohtia. Maastossa möyrittäessä ja sorateillä seikkailtaessa kura lentää ja tekee lopulta pesää saumaja taitekohtiin ja muoviosien taakse. Kovassa käytössä nekin voivat olla lyhytikäisiä. Yleisilme on yhtä aikaa urheilullinen ja hauska, jopa aavistuksen koominen. VARAPYÖRÄKOTELO ja lisälevikkeet korostavat leikkiautomaista vaikutelmaa. Kesäisellä kaupunkikierroksella näyttävä avomaasturi on kuin kotonaan. Nelivedon toiminta on syytä tarkistaa. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN OSTOA! KORI Maastoautoa hankkiessa kannattaa olla tarkkana. Moneen käyttöön Suzuki Vitara etenee takuulla mukisematta siellä, missä normaali autonkäyttäjä vain uskaltaa sillä kulkea. Vaikeakulkuinen maasto jättää helposti pahojakin jälkiä auton ulkokuoreen ja etenkin alustan rakenteisiin. Lyhyestä akselivälistä on heikkokulkuisilla väylillä hyötyä, mutta se tekee maantiellä etenemisestä nyökkivää ja hiukan epävarman oloista. ALUSTA Voimansiirto ja alustan rakenteet ovat maasto-Suzukin parhaita ja kestävimpiä osaalueita. Jos olet hankkimassa Vitaraa metsäkäyttö mielessä, verhoilun kunto voi olla sivuseikka. On varauduttava siihen, että ruostevaurioita on, vaikka niitä ei pystyisi rakenteita purkamatta toteamaan. Tuleva klassikko Ilpo Niemen iloisen värisen yksilön lähempään tarkasteluun. Katon irto-osien riisuminen lisää sitä entisestään. SISUSTA Verhoilun osalta Vitara vastaa aikakautensa tavallista japanilaista ajopeliä. Tuleva klassikko 98 06/17. Sisältä Suzuki on monen muun villisti muotoillun japanilaisauton tavoin hiukan tylsä. Urheilullinen avomalli Avokoriseen Vitaraan on helppo ihastua. Huolellinen koeajo on paikallaan. Hauskanpitoon ja huvikäyttöön ei tänne juuri maastureita ole hankittu. Harmaan verhoilun ja järkevien mutta setämäisten ratkaisujen yhdistelmä on silti kuin eri paria hauskan ulkokuoren kanssa. Helmapellit ja niiden väliin jäävä alue pitää käydä tarkoin läpi ja etsiä vaurioita ja kehnosti tehtyjä korjauksia. Leveiden renkaiden edellyttämät lisälevikkeet tuovat muotoihin leikkiautomaista keveyttä, mitä takaluukun päälle asennettu varapyöräkotelo lisää entisestään. Kovassa käytössä ollut yksilö voi olla joka puolelta kulunut ja naarmuilla. Hyvin tukea antavat istuimet kuluvat tukevista reunoistaan ja väsyvät istuinosaltaan. Yksityiskohdissa ja ratkaisuissa ei ole varsinaisesti mitään vikaa. Kattopalat riisumalla tilanne muuttuu parempaan suuntaan
99 06/17 Kurvaa osoitteeseen www.angloparts.com ja tilaa puuttuvat osat autoosi suoraan verkkokaupastamme tai tule poikkeamaan myymälässämme. Toimitamme laadukkaat varaosat nopeasti ja luotettavasti. VARAOSIA VAILLA. Sonkajärven Tonni Datsun 1000 ’69. Kohonneen elintason merkiksi kaupasta kuitattiin tuliterä Volvo. Otimme sellaisen alle ja kävimme tunnelmoimassa tutuissa lähiöissä. Päivä Tukholmassa Aikoinaan töiden perässä muutettiin Ruotsiin. Jotta sinä voisit keskittyä nauttimaan autostasi. Seuraavassa numerossa: Klassikot 07/17 ilmestyy 19.10.2017 Uuteen kiitoon Alfa Romeo Alfetta ’76 Halikkolaisen kuusen alle 80-luvun lopulla päätynyt Alfetta nousi Mikko Hammarbergin ansiosta takaisin tien päälle. Kari Rönkön Datsun on Sonkajärvellä sananmukaisesti kuin kotonaan, sillä auto on viihtynyt uudesta asti samalla seudulla. Quality Parts & Service GRIPS GARAGE OY • LUHTAANMÄENTIE 21, 01750 VANTAA • MYYNTI @GRIPSGARAGE.COM • 010 292 7420 Austin Healey • Mini • Jaguar • MG • Triumph • Land Rover • Morris Minor Grips Garage www.gripsgarage.com
06/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 36 84 80 -1 70 6 • PA L VK O 20 17 -4 2 6 41 48 83 68 48 08 17 00 6 Viipale mediat 06 /1 7 La nc ia Fla m in a GT Co up e ’6 4 • Fo rd 20 M XL H ard to p Au to m ati c ’6 9 • Tra ba nt P5 ’6 2 • M G 11 00 ’6 4 • Ko tim ais ia au to ko ke ilu ja SPORTTIMAILERI MG 1100 ’64 FORD 20M XL ’69 KESTÄVÄÄ TYYLIÄ NOSTALGIA KAHVILA TYRVÄÄNKYLÄN TEBOIL LANCIA FLAMINA GT COUPE ’64 Tuleva klassikko Suzukin pirteä pätkämaasturi Takavuoden auto Katsauksessa kasarikauden uudet tulokkaat Kotimaiset kokeilut Suomen autovalmistuksen kiinnostavat käänteet eksotiikkaa AMMATTI KATSOJA MUISTELEE RANTA RALLI 92 Italialaista