M osse MOSKVITSH 403 ’65 SKANDINAVIATULIAINEN TY Ö REISSULTA TRABANT 601 S ’89 VERSTAS: rohkeasti rouhea moottorikahvila TULEVA KLASSIKKO: iso ja vahva Saab 9–5 Aero ARKISPORTTIA: museorekisteröity Nissan Primera eGT EUROOPAN RESEPTILLÄ FORD MUSTANG SVO 2,3 TURBO ’84 KAUPUNKISAMMAKKO BALDI FROG BB5 ’75 100 SIVUA NOSTALGIAA 6/2021 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 06 /2 1 Ba ld i Fro g BB 5 ’75 • BM W 20 02 A ’74 • Fo rd M us ta n g SV O ’84 • Ja g ua r E-T yp e ’65 • M os kv its h 40 3 ’65 • N iss an Pri m era 2.0 eG T ’90 & 1.6 SL X ’90 • Tra ba nt 60 1 S ’89 36 84 80 -2 10 6 • PA L VK O 20 21 -4 1 6 41 48 83 68 48 08 21 00 6 Viipale mediat
Paino: 162 kg 1480€ tuotenro 74332 U U TU U S!. Nostokorkeus: 400-1210mm. Mitat (PxLxK): 1280x430x1050mm Pakettiauton hylly, 4 laatikkoa Säilytysjärjestelmä pakettiautoon, joka pitää työkalut ja lisävarusteet paikallaan huoltoajossa. Korin maks.pituus: 5,5m. Mitat: 1740x1212x2510mm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Terännopeus: 40 tai 80m/min. Vaunun mitat: 765x463x975mm. Moottori: 400V / 0,75kW. 1199€ tuotenro 86801 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. Paino: 88kg. Nostokyky: 1350kg/pari. Mitat (PxLxK): 1280x330x1205mm U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Kylmävannesaha G4017 Erittäin laadukas puoliautomaattinen vannesaha ammattikäyttöön. Ramppien mitat: 590x340mm. Nostokyky: 2500kg. Työalue: 168-980mm. Mitat (PxLxK): 1023x330x1202mm 849€ tuotenro 520055 Pakettiauton hylly, 6 laatikkoa Pakettiauton säilytysjärjestelmän osa jossa 6 laatikkoa, 3 pitkällä sivulla ja 3 päädyssä. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S! Hydrauliprässi 15t Vahva hydrauliprässi jalkapedaalilla. Iskunpituus: 160mm 599€ tuotenro 503010 849€ tuotenro 520053 199€ tuotenro 513137 Lisähylly, avonainen Avonainen lisähylly / jatko-osa kalusteeseen 520053. Työtason korkeus: 946mm. Pylväiden väli: 500mm. Mukana 2 vahvaa puristuslevyä. Korin maks.paino: 1800kg. Kaikki hinnat sis. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 Työkaluvaunu työkaluilla 277-osaa Laadukas työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla vaativalle harrastajalle. Puristinmäntä kulkee laakeriradoilla ja on säädettävissä 160mm sivusuunnassa. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. 649€ tuotenro 497975 3150€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Erittäin laadukas siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Autotallin sisustus / työpiste (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea. 3kpl työkalutaulut. Sähköliitäntä: 230V. Nostokorkeus: 1,8m. Nosto-/laskuaika: 35/30sek. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. Puristusvoima: 15t
Vaikeasti paikannettavia osia metsästäessä ja niitä maksaessa piti kytkeä päässä suriseva laskukone äänettömään tilaan. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ja kun sitten vuosikymmeniä myöhemmin piti saada hyvä eGT-yksilö harrasteautoksi, ei sellaista niin vain löytynytkään. TILAAJAPALVELU Puh. Harva edes näkee Nissan Primeraa harrasteautona saatikka on oivaltanut auton kirinneen jo museoikään. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Jan-Erik Laine, Harri Onnila AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Laskematta paras COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Taloudellisesti järjettömän työmaan edistämiseen ei tahtonut löytyä aikaa eikä motivaatiota. Hallin perälle hautautuneen viimeisen vuosimallin välikoppa-Escortin kunnostus on taloudellisesti järkevää, mutta vuotta uudemman etuvetomallin kohdalla samaa voi sanoa vain poikkeustapauksessa. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Tämän vehkeen hinnan mittaamiseen raha on väärä väline – kyse on muista arvoista. Arvaat varmasti, että osiin meni reilusti enemmän rahaa kuin mitä laitteesta saisi jos sen nyt myisi seuraavalle. I hminen näkisi, kokisi ja saisi aikaiseksi enemmän itselleen tärkeitä asioita, jos ei antaisi järjen ja laskutaidon muodostua pyrkimystensä esteeksi. Tämän vehkeen hinnan mittaamiseen raha on väärä väline kyse on muista arvoista. Museorekisteriin saattaminen oli sekin työn takana. Oman pääni sisällä järki ja tunne väänsivät kättä viimeksi kauan sitten puretun kaksipyöräisen kohdalla. Tällaisia kokemuksia ei synny ostamalla. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Tehokasta työaikaa ei vuosien varrelle paljoa kertynyt, mutta pienten edistysaskeleiden perästä tuli aina pitkä tauko. Pieniä pisteosia metsästäessä matkamittariin kertyi kilometrejä ja postipaketteja saapui maan joka kolkasta. 3 Pääkirjoitus. Hyväkuntoisia vastaavia yksilöitä putkahtelee harvakseltaan myyntiin, ja silloin hinta on yleensä kolminumeroinen. Viimeisen päälle hyvästä saa alun toista tuhatta euroa. Viisi vuotta siinä meni. Sitkeä uurastus tuotti tulosta, ja nyt mies kurvailee haaveidensa ajopelillä. Tässä numerossa esitellyn Nissan Primeran tarinassa on samankaltaisuutta edellä kerrottuun. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Matematiikka tulee esteeksi etenkin vähemmän arvostetun ajokin kohdalla. Vanhojen ajovehkeiden kohdalla moni haave jäisi toteuttamatta mikäli lopputuloksen arvo pitäisi olla vähintään yhtä suuri kuin projektin ostohinta ynnättynä kunnostuksen vaatimalla rahamäärällä – puhumattakaan tallivuokrista ja raakaan työhön uponneesta ajasta. Laitteeseen on kasautunut niin sanottua tunnearvoa, mutta lähtökohta oli kuntonsa puolesta surkea. Ville Okkoselle malli tuli tutuksi jo pikkupoikana. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Vaan nyt kone on kunnossa! Ja juuri se tunnearvolla ladattu yksilö. Ne täytyy tehdä itse alusta loppuun saakka
87 Ford Mustang SVO ’84 Ford sovitti Mustangin pellin alle turboahdetun neloskoneen ja sai kilpailijankin kiinnostumaan. 30 Nissan Primerat s. 30 Nissan Primera 2.0eGT ’90 & 1.6 SLX ’90 Tuttu arkiauto on ehtinyt museoikään kuin varkain. 36 BMW 2002 A ’74 AJONEUVOT 10 Moskvitsh 403 ’65 Vähän ajettu Skandinavia-Mosse ehti seistä yli 40 vuotta, kunnes jämsäläinen harrastaja Alpo Sarajärvi pisti sympaattisen itäauton jälleen liikenteeseen. 20 Jaguar E-Type ’65 Joskus tietty automalli kummittelee haaveissa pitkään. Pentti Koljonen ehti unelmoida E-Typestä vuosikymmenet, kunnes eteen osui huiman Suomihistorian omaava yksilö. Työmatka-autoksi mies hankki komean Trabantin, jonka toi komennuksen loputtua mukanaan Suomeen. Tässä numerossa 4 6/2021 s. 60 Weteraanikonepäivät, Oulainen Oulaisten tapahtuma jäi viime vuonna väliin. Hälläpyörämarkkinoilla keskitytään ajamisen sijasta tavaroiden ja kuulumisien vaihtamiseen. Tänä kesänä Weteraanikonepäivät saatiin järjestettyä, ja paikalla oli runsaasti harrasteautoja ja rompetorimyyjiä. 20 Jaguar E-Type ’65. TAPAHTUMAT 58 Lahti Historic Rally, Päijät-Häme Päijät-Hämeen mäkisillä ja mutkaisilla soraränneillä kurvailtiin elokuussa historic-rallin EM-osakilpailu. 16 Trabant 601 S ’89 Jouko Nurminen käväisi 90-luvun alkupuoliskolla työkomennuksella Saksassa. Poikkesimme Pellisillä ja tarinoimme kahvittelun lomassa autosta ja automatkailusta. 40 Baldi Frog BB5 ’75 Kaupunkiautolta ei paljoa vaadita. Harri Hyvärisen kaupunkisammakko on pieni ja siitä näkee hyvin ulos – ja muut ominaisuudet olisivatkin aivan turhia. 64 Hälläpyörämarkkinat, Hämeenlinna Tavallisesti Ahveniston moottoriradalla mennään lujaa moottorit parkuen. s. 16 Trabant 601 S ’89 s. 10 Moskvitsh 403 ’65 s. 36 BMW 2002 A ’74 Markku ja Anita Pellinen ovat kiertäneet ahkerasti tapahtumia keltaisella Bemarillaan. 40 Baldi Frog BB5 ’75 s. Ville Okkonen on tiettävästi ensimmäinen joka vei Nissan Primeran museokilpien väliin – tai siis kaksi Primeraa. Esittelyssä Chryslerille uutena myyty yksilö
64 Hälläpyörämarkkinat s. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä. 66 AHS:n Suviajot s. 5 s. 90 Fotoalbumi Itse tehtyjä ja teollisesti valmistettuja polkuautoja arkistojen kätköistä. 92 Tuleva klassikko Tilava, voimakas ja mukava Saab 9–5 Aero. 72 Hebrominrannan rompetori, Jalasjärvi Koskuen kylällä polkaistiin käyntiin aivan uusi rompetoritapahtuma. 82 Marginaalista Jensen P66 Coupé tarjoaa tyyliä ja veekasin murinaa. Aapiskukkorallissa ammattikatsojan paita kastui sateesta ja autoja ojasta punnertaessa myös hiestä. 58 Historic-ralli s. 74 Vatajan rompetori, Sastamala Perinteikäs, Lantulan seudun kyläyhdistyksen organisoima vanhan romppeen myyntitapahtuma järjestettiin jo 28. 70 Längelmäen suurajot, Länkipohja Pienimuotoinen harrasteajoneuvokokoontuminen ja retkeilyajo kunnioittaa nimellään Jyväskylän rallia. 84 Harrastajan pakeilla s. 54 Rohkeasti rouhea Verstas Nakkilan Hormiston kylästä löytyy vanhaan sahalaitoksen rakennukseen kunnostettu juhlatila, jonne autoharrastajat ovat erityisen tervetulleita. 76 Kosken kohaus, Koski Tl Paikallisten yrittäjien myynninedistämisviikonloppu on saanut kylkeensä harrasteajoneuvotapahtuman jo toistakymmentä vuotta sitten. 79 Fiat 500 -meet, Espoo Suomen pikkufiiuintoilijat kokoontuivat heinäkuun alussa Espoon automuseon pihamaalla. kerran. 84 Harrastajan pakeilla Lauri Salokangas ja tavallisuudesta poikkeavat amerikanautot. s. Myyjien lisäksi entisen leirintäalueen maille lipui mukavasti museovehkeitä. 60 Weteraanikonepäivät s. Uusi juttusarja alkaa. ARTIKKELIT 44 Mainoksen imussa Autojen markkinoinnissa on vedetty samoista naruista vuosikymmenestä toiseen. 79 Fiat 500 -meet 66 AHS:n Suviajot, Uusimaa–Päijät-Häme Autohistoriallinen seura tempaisi pystyyn kokonaan uuden tapahtuman. 54 Rohkeasti rouhea Verstas s.50 Aapiskukkoralli 1995. Ouninpohjan erikoiskoe löytyy aivan tapahtumapaikan liepeiltä. Kaksi päivää kestävälle Päijänteen kiertävälle ajelulle starttasi liki 50 autokuntaa. Poikkesimme katsastamassa meiningin. 50 Aapiskukkoralli 1995 Eipä ollut vuoden 1995 heinäkuun alku yhtä lämmin kuin kuluvana vuonna. Harri Onnila setvii kotimaisten lehtien automainontaa halpuuden kaupittelun näkövinkkelistä
Bensan sijaan virtaa tankataan 48,5 kWh kapasiteetin akustolle, jonka lupaillaan noin 225 kilometrin toimintamatkan ja lisäakustolla yli 320 kilometrin. Muutostyöt vaikuttavat siististi toteutetuilta DS EV Electronique -muotoon päivitettyä mallimerkkiä myöten. Nidotun, 336-sivuisen teoksen suositushinnaksi kerrotaan 26 euroa. Opaskirjan luvataan vievän vaihteleville reiteille, joiden varrelle osuu maaseutuidylliä, kaupunkikohteita ja luonnonihmeitä aina Hankoniemeltä Utsjoelle saakka. Tähän jälkimmäiseen saumaan iskee Automatkailijan Suomi, joka on teoksen julkaisevan Karttakeskuksen mukaan matkaoppaan ja kunnollisen tiekartan yhdistelmä. Kirja sisältää 17 reittiä, joiden varrelta on koottu nähtävyys-, majoitusja myymäläkohteita sekä matkailuneuvontoja seliteteksteineen ja yhteystietoineen. 6 6/2021. Tapion Karttakeskus on julkaissut Automatkailijan Suomi -opasta yli kymmenen vuoden ajan, ja matkan varrella sitä on päivitetty ja uudistettu jo useita kertoja. Sähköisestä voimanlähteestä huolimatta alkuperäinen neliportainen käsivaihteisto on säilytetty ja voimaa välitetään edelleen etupyörille. Sähkö-Sitikka S taattista sähköä hieman suurempaa jännitettä on silitelty Isoon kissaan, kun vuoden -71 Citroën DS on saanut voimanlähteekseen Hyper9-nimisen harjattoman sähkömoottorin. Moottoritilasta on turha hakea puhuttelevaa kone-estetiikkaa. PYSYTÄÄN KARTALLA Nykyaikaiset navigaattorit osaavat opastaa kulkijan mitä ihmeellisimpiin paikkoihin – joskus jopa sinne minne ei ollut ensinkään menossa. Majoituskohteista listataan hotelleja, hostelleja, mökkikyliä ja leirintäalueita, ja myymäläkohteista esimerkiksi lähiruokamyymälöitä ja erikoisputiikkeja. Alkuperäisen kaksilitraisen bensanelosen tilalla asennettu sähkömoottori tuottaa voimaa noin 120 hevosvoimaa ja 235 newtonmetrin välittömän väännön. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Englantilainen klassikkoautojen sähköistämiseen keskittyvä yritys Electrogenic on paljastanut uuden saavutuksensa tai rikoksensa – suhtautumistavasta riippuen. Digiapureista huolimatta moni arvostaa perinteistä taiteltavaa karttaa tai usein vielä monipuolisemman kuvan kohteista ja sen mahdollisuuksista piirtävää karttakirjaa. Nähtävyyskohteet ovat kulttuuri-, luontoja lapsiperhekohteita, joista löytyy jokaiselle jotain kiinnostavaa. DS:n hydrauliikkajärjestelmän mekaaninen pumppu on korvattu sähköisellä, joten alustan mukavuuden luvataan olevan tallella. Oxfordilaisen Electrogenicin aiempia tempauksia samalla saralla ovat olleet esimerkiksi VW Kuplan ja Junakeulan, ’71 Rolls-Royce Silver Shadow’n sekä ’51 Hudson Commodoren sähköistäminen
PUHDASTA ILMAN LIUOTTIMIA Varaosien tukkuliike Kaha kertoo ottaneensa valikoimaansa CRC SmartWasher -osienpesujärjestelmän, joka on suunniteltu puhdistamaan likaisia laiteosia korjausja huoltotoimenpiteiden yhteydessä sekä tehokkaasti että turvallisesti. LAUENNUT ASE Lukijamme, vannoutunut Sunbeam-harrastaja Kai Saarenmäki vinkkasi hänellä jouten olevasta ’83 Mitsubishi Colt Turbo -aihiosta, joka kaipaisi projektille omistautuvaa uutta omistajaa. Toisena oli Fiat Regata: 14 549:stä oli viime vuonna liikenteessä enää kolme. Järjestelmän toiminnan kerrotaan perustuvan bioremediaatioon, jossa mikrobeja hyödynnetään öljyn, rasvan ja hiilipohjaisten epäpuhtauksien hajottamiseen. Turvallisuusnäkökulman lisäksi SmartWasherin etuina perinteisiin liuotinpuhdistusjärjestelmiin nähden mainitaan olevan parempi suorituskyky sekä alemmat kustannukset, kun puhdistusliuosta ei tarvitse vaihdella eikä laitteen käytöstä koidu ongelmajätteen käsittelykuluja. Jutussa viitattiin käsitykseen, jonka mukaan Tampereen seudulle olisi vuonna -66 toimitettu kolme Barracudaa, joista Kaiharin auto olisi siis ollut yksi. METROKIN MENI JO Brittiläinen, muun muassa kuluttajahintoja vertaileva Uswitch-palvelu listaa ajoittain myös ajoneuvoihin liittyvää tilastodataa. Myös Economy-keppi on joskus poistettu. 7. Merkittävimmiksi osapuutteiksi hän listaa vasemman peilin, toisen pyyhkijänvarren, virranjakajan kannen sekä alkuperäiset vanteet. Lada Samaran 44 982 yksilön kanta vajosi 11 autoon. Kyseenalaisen kunnian ykkössijasta sai Austin Montego, jonka kanta romahti 90-luvun puolivälin 205 283 autosta vain 34 yksilöön. Muut tälle synkälle listalle yltäneet automallit olivat Hyundai Pony (26 888 7), Vauxhall Belmont (47 298 16), Austin Maestro (231 824 90), Nissan/Datsun Stanza (24 527 10), Zastava Yugo (27 123 11) ja valtaisan kadon kokenut Austin Metro, jonka 572 974:stä edustajasta oli viime vuonna liikkeellä enää 289 yksilöä. Sama auto esiteltiin pian 40 vuotta sitten V8-lehdessä, eikä ole epäilystä etteikö kyseessä olisi samainen yksilö, sillä Juhan mukaan autoa komistavat edelleen pellistä taidolla tehdyt levitykset sekä harvinaiset Cragarin Super Trick -vanteet. Harrasteautoilevaa väkeä kiinnostavaa tilastoa nousi taannoin esille, kun palvelu listasi brittiliikenteestä nopeimmin kadonneita automalleja aikavälillä 1995– 2020. Kaikkien listattujen automallien pudotus lähenteli sataa prosenttia, ja huomiota herättää etenkin brittien omien automallien lähes totaalinen katoaminen. Aiheesta pääsee haastelemaan numerosta 040 124 4388. Tyrkyllä oleva Colt on Kain mukaan alkuperäinen mutta puutteellinen. Käytöstä ei siten aiheudu myöskään vaarallista ongelmajätettä, jonka käsittelystä ja hävittämisestä tarvitsisi erikseen huolehtia. ”Pohjastaan rapea, mutta todella hyvä sisusta – mutta ovissa tietenkin kaiuttimenreiät.” Pohjanmaalla lepäilevästä GTI-luokan Coltista Kai pyytelee 950 euroa tai vaihdossa nelitahtista moposkootteria. Koska CRC SmartWasher valjastaa luonnon omat mikrobit puhdistustehtäviin, haitallisia liuottimia ei tarvita. Oletus sai tukea, kun Juha Riihimäki otti yhteyttä toimitukseemme ja kertoi että eräs Tampereen ’66 Barracudista on tätä nykyä omistuksessa hänen perhepiirissään. CRC SmartWasher -paketti koostuu SmartWasherosienpesulaitteesta, OzzyJuice-puhdistusliuoksesta sekä OzzyMat-suodattimesta. Kaksi kolmesta K lassikot-numerossa 3/2021 esittelimme Kalle Kaiharin uutena ostaman ’66 Plymouth Barracudan, joka majailee jälleen Kaiharin perheen omistuksessa
Ralliuransa kohokohdaksi Rédélé mainitsi ensimmäisen voittonsa Coupe des Alpes -kilpailussa vuonna 1954. Rallilegenda J ean Rédélé (1922–2007) oli intohimoisesti autoihin ja kilvanajoon suhtautunut ranskalainen. Menestyksen ja sitä kautta syntyneen kysynnän myötä malli tuli myöhemmin sarjatuotantoon ja myyntiin. Pienelle kilpa-autoverstaalle tyypilliseen tapaan tuotteet kehittyivät jatkuvasti. A110 oli tuolloin jo vuosia vanha automalli, mutta sillä oli edessään vielä pitkä ja menestyksekäs tulevaisuus moottoriurheilun saralla. Legenda oli syntynyt. Renaultmerkin pariin miehen tie vei jo varhain. Lasikuitukorinen urheiluauto oli ensisijaisesti tarkoitettu kilpakäyttöön. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 50 vuotta sitten Monte Carlo -rallin voittoon ajoi Ove Andersson pienellä Alpine A110 -urheiluautolla. Valmistajan kehittämä resepti oli erittäin toimiva, jonka ansiosta A110 oli vuosien ajan tuttu näky kilpailujen kärkikahinoissa. Ensimmäinen Alpine-nimellä markkinoille saateltiin 4 CV:n tekniikkaan pohjautunut A106. 8 6/2021. Rédélé oli Ranskan nuorin Renault-kauppias, ja ralliautoilun maailmaan mies päästeli Renault 4 CV:n ratin takana heti 50-luvun alussa. Alpine A110 on hyvin kilpa-automainen jo alkuperäiskunnossa. A106:n jälkeen esiteltiin Dauphinemallin tekniikkaan perustuva A108. Voiton kunniaksi mies loi seuraavana vuonna tuotemerkin nimeltä Alpine. Pian A108:n kauniit muodot saivat sisuksiinsa tuoreempaa R8:n tekniikkaa ja mallinimi sai kaksi numeroa lisää
Jutut ovat usein karskeja ja tuovat mukavan tuulahduksen vuosikymmenien takaa. • Yhdysvallat tunnusti Baltian maiden itsenäisyyden syyskuun 1. Kahdeksan ihmistä sulkeutui kahden vuoden ajaksi muusta maailmasta eristettyyn tilaan ja tuotti itse kaiken ruoasta hengitysilmaan. Vuonna 1973 Alpine A110 otti historian ensimmäisen merkkimestaruuden MM-sarjassa. Aimo Tenni on koonnut tuoreen Hulinapaikat-omakustannekirjansa kansien väliin hauskoja juttuja ja sattumuksia, joita mies on kirjoittanut muistiin vuosikymmenien saatossa. • Grungeyhtye Nirvana julkaisi toisen albuminsa Nevermind syyskuun 10. päivänä. Uusien tai runsaasti esillä olleiden sanojen joukossa on suomen kieleen sittemmin juurtuneita sanoja kuten asiamiesposti, baarivaunu, pakastevirka, pakkoruotsi, sosiaaliporno, direktiivi sekä elintasopakolainen. Välillä aikuiset ihmiset tekivät karkeita piloja toisilleen – kuten tarina jossa mies sitoi kaverin Amazonin kiinni tolppaan kostoksi mopedinsa hilaamisesta lipputankoon. Vuoden 1992 kirjan Vuoden sanoja -osion välityksellä pääsee hauskalla tavalla kurkistamaan 30 vuoden takaiseen Suomeen. Nykyään kovin suosittu kustannusten leikkausmenetelmä juustohöyläperiaate on sekin muotisanana jo museoiässä, samoin kuin kännykkä, Kela-kortti, korvamerkitty raha ja työuupumus. KAHVIPÖYTÄTARINOITA Näinä aikoina juttutuokiot essonbaarin kahvipöydän ympärillä ovat jääneet vähiin. Levyn avausraita Smells like teen spirit nousi nopeasti listoille ja teki marginaalimusiikista valtavirtaa. Ilman hyviä tarinoita ei silti tarvitse jäädä. Kilpailijoiden oli myönnettävä vuosia vanhan konstruktion etevyys viimeistään vuoden 1971 Monte Carlo -rallissa. Alpinella otettiin 13 osakilpailua käsittävästä sarjasta kuusi voittoa, ja kahdesti Alpine valtasi kaikki kolme kärkipaikkaa. Kolme edellistä vuotta Porsche oli ajanut Monten voittoon, mutta nyt oli Alpinen vuoro. Allasevakko, eli tekojärven alta muualle muuttamaan joutunutta henkilöä kuvaava sana on sen sijaan jäänyt historian lehdille entiselämyksen (déjà-vu-ilmiö) ja pakkonukahtelun (narkolepsia) kanssa. Muutama päivä myöhemmin Neuvostoliitto teki saman tunnustuksen. Ku va : N ak ho n1 00 Timo Mäkelän Alpine A110 -muistelut löytyvät Klassikot-lehde n numerosta 3/10 9. SYYSKUU 1991 • Greenpeace-ympäristö järjestön johtoon astui 1.9. suomalainen asianajaja Matti Wuori. VUODEN SANOJA 30 VUODEN TAKAA Mitä Missä Milloin -vuosikirja kokoaa vuoden tapahtumat ja ilmiöt yksien kansien väliin. Hulinapaikat-kirja löytyy useimpien kirjakauppojen valikoimista vajaan kahdenkympin hintaan. • Yhdysvalloissa käynnistyi merkillinen Biosfääri 2 -koe. A110 jatkoi urakoimista maailman kilparadoilla vielä vuosia. Timo Mäkinnen ajoi Ford Escortilla voittoon kahdesti, Saab, Datsun, Fiat, BMW ja Toyota saavuttivat kukin ainoastaan yhden osakilpailuvoiton. päivänä. Tarinoissa juopotellaan ja tehdään typeryyksiä, paiskitaan töitä ja liikutaan komeilla ajopeleillä. Menestysvuoden jälkeen Alpine ajautui talousvaikeuksiin ja Renault’n haltuun. Voitosta seuraavaan Renault’n voimakkaan tuen myötävaikutuksella A110:n rallitaival lähti nousukiitoon. Suomessakin sellaiseen saattoi törmätä muun muassa rallicross-kahinoissa
Moskvitsh 403 Skandinavia ’65 Kotikulmil laan 10
”Tämä auton omistava kaveri muutti Tampereelle, ja kuulin tutun kautta että auto voisi nyt olla myynnissä. Yritin sitä ostatella auton ensiomistajalta, Heikki-nimiseltä mieheltä, mutta hän oli sitä mieltä että ei sitä myy.” Tuossa vaiheessa Moskvitsh oli seissyt vasta puolenkymmentä vuotta sijoillaan, joille se oli päätynyt 70-luvun puolivälissä Heikin ostettua 403:n tilalle Ladan. Otin sitten yhteyttä ja alettiin vääntää kauppaa.” Yhteisymmärrykseen auton myyntihinnasta päästiin, joten syksyllä -18 oli aika suunnitella Mossen siirtoa riihen hämäristä Alpon kotitalliin. Sitä ennen Moskvitsh oli palvellut lähinnä Heikkiä lähinnä kauppareissuilla – muutoin omistaja ei sillä juuri ajellut, mitä nyt huoltoihin ja katsastuksiin. Takapenkillä paikallaan säilytetyt suojamuovit kertoivat osaltaan, että auto oli palvellut yksineläjän käytössä. ”Kun tulin hakemaan Mossea trailerin kanssa, niin myyjä sanoi että vedetään se hänen traktorillaan riihestä pihaan.” Suunnitelma oli hyvä – jos vain traktori olisi suostunut käynnistymään. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Kari Mattila 11. ”Laitoin akun kiinni ja kaadoin vähän bensaa kaasariin. Tässä tapauksessa luonnehdinta osuukin harvinaisen hyvin kohdalleen. Jämsä V aaleansininen Moskvitsh 403 Skandinavia seisoo ryhdikkäänä jämsäläisessä pihapiirissä kuin kotonaan. Alpo oli varmuuden vuoksi ottanut mukaan bensaa kanisterissa ja akun, joten hän päätti kiusallaan kokeilla edistää siirtohanketta niiden avulla. ”Useamman kerran kysyin Mossen perään, mutta hän ei innostunut kauppoihin. Ja niin vain Mosse tuli ajamalla pois riihestä”, Alpo naurahtaa. ”Silloin kun muutin Jämsään, niin huomasin siinä lähikulmilla erään tallin kupeessa muoviin paketoidun Skandinavia-Mossen. Aikaa tuosta tapahtumasta on kulunut jo yli puoli vuosisataa, joten vaiheitakin on neuvostovaunun elämän varrelle mahtunut, vaikka siirtymä pihalta toiselle on näennäisesti ollut lyhyt. Kunnes vuonna -91 hän sitten myi auton jämsäläiselle miehelle, jonka piti laittaa se takaisin ajokuntoon.” Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan 403 päätyi riiheen odottelemaan seuraavia pelisiirtoja. Kotikulmil laan Nuoruusaikojensa puhuttelevia automalleja taltioineen Alpo Sarajärven kalustorivistöön lukeutuu muun muassa pitkälti alkuperäisessä asussaan säilynyt Skandinavia-Mosse. Mossen nykyinen omistaja, Ranualta 80-luvun alussa Jämsään muuttanut Alpo Sarajärvi osaa kertoa auton historiasta varsin tarkoin. Sellaisia noin 30 000 kilometriä ajettu Moskvitsh sai kuitenkin odotella vielä täydet kaksi vuosikymmentä. Matkaa kun on vain pari kilometriä siihen pihaan, jonne XEI-kilpinen Mosse ihka uutena ajettiin vuonna 1965
Suurimpana kohennuskohteena oli aikanaan kolarikorjattu oikeanpuoleinen etuovi. ”Ovet olivat olleet niin kauan kiinni vaihtuvissa olosuhteissa, että ovia avatessa ovenväleistä irtosivat maalit tiivisteiden mukana.” Tekniikan osalta riitti korjaustoimiksi vesipumpun sekä pakoputkiston uusinta. ”Ajattelin että alusta on niin mätä, että sillä ei tee mitään. Lopulta kaupat syntyivätkin – tosin lähes neljä vuosikymmentä myöhemmin. Mutta ihmeekseni ruostetta ei löytynyt lainkaan, sillä ensimmäinen omistaja oli huolehtinut ruostesuojauksesta niin hyvin ennen auton säilömistä.” Työtä oli näin ollen talveksi 2018–2019 paljon vähemmän kuin Alpo oli odottanut, mutta ymmärrettävästi puuhaa silti riitti – olihan auto ollut edellisen kerran liikennekäytössä vuonna -76. ”Apukuskin ovi oli joskus rutattu, minkä jälkeen se oli oikaistu ja maalattu. Huolella paketoitu Moskvitshin kotiuttamisen jälkeen suurin jännitys kohdistui auton kuntoon. Alpo koetti ostatella Mossea ensimmäisen kerran jo 80-luvun alussa, jolloin se oli ehtinyt seistä sijoillaan puoli vuosikymmentä. 12 6/2021 Moskvitsh 403 Skandinavia. Ajan saatossa siihen oli kertynyt epäpuhtauksia ja kosteutta, minkä myötä kittaukset ja maalipinta olivat alkaneet irrota leveinä kaistaleina.” Pitkä seisonta näkyi myös muissa ovissa, vaikka yhtä laajaa maalauksen uusintaa ne eivät vaatineetkaan. Ennen riihisäilytystä auto oli viettänyt paljaalla maalla muoviin paketoituna vuosikymmeniä, mikä sai Alpon epäilemään pahinta auton peltien kunnon suhteen. ”Auton mukana tulivat myös hyväpintaiset, alkuperäiset nokialaiset talvirenkaat”, Alpo juttelee. ”Renkaat eivät ihme kyllä olleet jumissa vaan kaikki pyörät pyörivät, mutta jarrut piti tietysti käydä silti läpi.” Renkaina rullasivat ehdat neuvostoliittolaiset kesärenkaat, jotka saivat tehdä tilaa tuoreemmalle kumitavaralle. Puuhaa kuitenkin riitti – olihan Mosse ollut edellisen kerran liikenteessä vuonna 1976
Suomessa 403 sai lisänimen Skandinavia. Sisätiloissa 403:n kuljettaja huomioi erityisesti istuimen laajemman pituussäädön, ratin keskiöltä vasemmalle rattiputkeen siirretyn vilkunkatkaisimen sekä riippuvat polkimet. Parannuksien listaan kirjattiin lisäksi muun muassa itsesäätyvät jarrut, moottorin vahvemmat runkolaakerit sekä suurempi lämmityslaitteen kenno. Toisaalta on paha väittää vastaan, etteikö tuossa vaiheessa noin 40 000 Moskvitsh-auton vientimarkkinaa olisi kuunneltu – ja sitä kautta myös noiden autojen suomalaisomistajia. Näistä merkittävämpiä olivat päivitetty etuakselisto uusittuine raidetankoineen ja iskunvaimentimineen. SKANDINAAVISTA TYYLIÄ Vuodelle 1963 saapunut Moskvitsh 403 oli valmistajansa välimalli poistuvan 407:n ja pian saapuvan 408:n saumakohtaan. Mallia myös mainostettiin maahantuoja Konelan toimesta nimenomaan kotimaahamme suunniteltuna, mutta tässä lienee mukana vahva lataus markkinointihenkeä mukana. Muutoksien myötä raideväli oli aiempaa suurempi, samoin akseliväli. Tässä mielessä esimerkiksi vuoden -64 Moskvitsh Skandinavia -mainoksessa nähtyä lausahdusta oli vaikea ulkopuolisen kumotakaan: ”Onhan sen suunnittelussa otettu huomioon kymmenien tuhansien suomalaisten autoilijoiden kokemukset.” Tuotannossa 403 Skandinavia säilyi vuoteen -65, kunnes Elite-joukot ottivat Moskvitsh-markkinat hallintaansa. Patinaa riittää, mutta jälkensä on jättänyt pikemminkin aika kuin ihmiskäsi, sillä kokonaisajomäärä oli menneenä kesänä yhä alle 33 000 kilometriä. Ensimmäinen omistaja oli autoaan harvakseltaan käytellyt yksineläjä, minkä myötä takapenkin suojamuovit saivat jäädä sijoilleen. Mallistollisesta murrosvaiheesta kertoi, että ulkoisesti 403 oli edeltäjänsä kaltainen, mutta peltikuorien kätköissä oli joukko tulevan 408:n eli sittemmin Elitenä tunnetun mallin teknisiä ratkaisuja. 13
Paino 1010 kg. Takaveto. Mossen neloskone sieti vuosikymmenien levon nurisematta. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset. Puristussuhde 7,0:1. Teho 45 hv /4500 rpm, vääntö 86 Nm /2600 rpm. 14 6/2021 Moskvitsh 403 Skandinavia. Tilavuus 1360 cm 3 . Edessä ja takana rumpujarrut. 01 Merkki ja malli Moskvitsh 403 Skandinavia 02 Vuosimalli 1965 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Kun traktori, jolla Mosse piti vetää riihestä, teki tenän, kömpi neuvostovaunu päivänvaloon oman moottorinsa voimin. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. 08 Suorituskyky Huippunopeus 115 km/h. ”Kun sain katsastettua ja kilvet kiinni, niin sanoin ääneen Mosselle, että käydäänpä katsomassa entistä kotipaikkaasi”, Alpo tunnelmoi. Niinpä yksi ensimmäisistä ajoreissuista suuntautui parin kilometrin päähän Moskvitshin edesmenneen ensiomistajan talolle, jo hyvän aikaa sitten autioituneeseen pihapiiriin. Yksi ensimmäisistä ajoreissuista suuntautui edesmenneen ensi omistajan talolle, autioituneeseen pihapiiriin. Kotiinpaluu Keväällä -19 Alpo katsasti Moskvitsh 403 Skandinavian sen alkuperäisillä XEI-71-tunnuksilla. 07 Mitat Pituus 404, leveys 154, korkeus 156, akseliväli 238 cm. Poraus 76, isku 75 mm. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmionmuotoiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, rattivalitsin
Kahden Moskvitshin rivi ei kuitenkaan tunnu ihan valmiilta ennen kolmatta. Kysymyksessä oli 50-luvun lopun V8-moottorinen ranskatar, Simce Vedette Beaulieu, jollainen ilmestyi myyntiin vuonna -87. Alpon nostalgiahermoa kutkuttaa niin ikään nuoruudesta varsin tuttu kaksipyöräinen – Jawa. Kahdeksankymmentäluvulla Beaulieu oli jälleen kunnostettu liikennöitävään kuntoon myyntitarkoituksessa ja laitettu eteenpäin. Se hetki koitti sitten keväällä -20”, omistaja hymyilee. POIMINTOJA NUORUUSVUOSILTA Alpo Sarajärven harrastuneisuus vanhempiin ajoneuvoihin juontaa juurensa 80-luvun lopulle, jolloin hän iski silmänsä erääseen nuoruusvuosilta tuttuun automallin. Olen aina pitänyt sitä kauniina autona, joten myynti-ilmoitus sytytti. Ongelmalle ei siinä kohtaa löytynyt ratkaisua, joten auto päätyi jälleen myyntiin. 15. Tässä vaiheessa Jämsän seudulla oltiin tuntosarvet herkkinä. Iso Beaulieun ei jäänyt Alpon ainoaksi Simca-hankinnaksi, vaan talteen tarttui myös ’60 Ariane. ”Tekniikka toimii, mutta maalipintaa pitää siitä uusia.” Valmiiksi saatetun projektin nostattamia positiivisia tuntoja on luvassa siis jatkossakin. Uusi omistaja ei kuitenkaan ollut kauaa ehtinyt ylellisestä Simca-kyydistä nauttia, kun auto ei enää käynnistynyt. ”Hieman rutussa olevaa autoa kaupiteltiin myynti-ilmoituksella 2000-luvun alussa, ja jotenkin se iski, että oli lähdettävä katsomaan”, taustoittaa Alpo vain 27 000 kilometriä ajetun ’62 Mossen hankintaa. ”Ostin sen 80-luvulla sillä meiningillä että laitan sen joskus kuntoon. Tarinamme päätähden rinnalla on rivistössä myös toinen Moskvitsh-malli, 403-mallia edeltänyt 407. ”Lapsuusajoilta muistin ja tiesin Vedette Beaulieun, jota oli aikanaan pankinjohtajilla ja muilla hyvin toimeentulevilla. Myytävä yksilö oli vuonna -59 ensirekisteröity Turkuun taksiksi, kunnes aikanaan jäänyt ajosta pois ja seisomaan lähes 20 vuodeksi. ”Kun saa vanhan auton kunnostettua ja rekisteröityä, niin on se vaan palkitsevaa kun pääsee sitten viimein liikenteeseen”, kiteyttää harrastaja tuntojaan. Skandinavian seurana on 407-Mosse sekä kaksi komeaa Simcaa: ’59 Vedette Beaulieu ja ’60 Ariane. Ryhdikäs tšekkoslovakialainen on vuodelta -61. ”Jos löytyisi hyvä ensimmäisen polven Elite vuodelta -65 tai -66, niin voisin hankkiakin.” Vaikka sellainen on vielä haussa, ei Jämsässä tarvitse eläkepäiviä jouten viettää, sillä ehostuksen alla on parhaillaan ’83 Talbot Horizon. Ajattelin että tuosta laittaisi auton aika pienellä vaivalla kuntoon.” Näin myös tapahtui, ja Alpo palautti ostohetkellä TTM-kilvissä olleen V8-Simcan kuntoon ja sittemmin myös sen alkuperäisiin FG-905-tunnuksiin
Trabant 601 S ’89 Reissutuomisia Jouko Nurminen oli työkomennuksella Saksassa vuosina 1993–1994. Lahti 16. Työmatka-autoksi hän hankki hyväkuntoisen ja vähän ajetun Trabantin, jonka toi sittemmin mukanaan Suomeen
”Majapaikkani sijaitsi noin kahdeksan kilometrin päässä työmaasta. Joukon pulittamat Saksan markat solahtivat kuitenkin hyvään kohteeseen, sillä seuraavan puolentoista vuoden ajan Trabant kuljetti moitteetta rakennustyömaalle ja takaisin. Ja kerta Eilenburgissa valinnanvaraa vauhtipahveissa riitti, niin pienellä vaivalla saattoi haarukoida esille paremman pään yksilön. Helmikuusta -93 kesään -94 ajokilometrejä kertyi kymmenisen tuhatta.” Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Eilenburgissa valinnanvaraa riitti, joten pienellä vaivalla saattoi haarukoida esille paremman pään yksilön. 17. ”Siihen ei mennyt kuin pari viikkoa kohteessa, kun hankin tämän. Joukolle Trabant oli sen sijaan selkeä valinta komennuksen ajan työmatka-autoksi; ajatus sellaisesta oli herännyt jo Suomesta lähtiessä. Trabantien yleinen hintataso oli silloin noin 500–700 D-markkaa.” Paikallinen Honda-liike tarjosi Joukolle kuitenkin keskimääräistä hyväkuntoisempaa yksilöä, kun kuuli että hullu suomalainen olisi viemässä Trabantia aikanaan kotimaahansa asti. Saksojen yhdistyminen oli tapahtunut vasta vajaat kolme vuotta aiemmin lokakuussa -90, joten tuossa vaiheessa DDR:n autoteollisuuden työnäytteitä oli tarjolla polkuhintaan. Moni entinen itäsaksalainen kun oli vaihtanut ajokkinsa länsiautoon niin pian kuin olot ja oma talous suinkin sallivat. V antaalaisen Jouko Nurmisen ja vuoden -89 Trabant 601:n tiet veivät yhteen alkuvuodesta -93, jolloin Jouko oli aloittanut työkomennuksella Enso-Gutzeitin paperitehtaan rakennustyömaalla Eilenburgin liepeillä, itäisessä Saksassa. Kuivahtaneen polttoainepuolen vuoksi se kaipaili huomiota ennen kuin liikkui jälleen omin voimin. Lahtelaisessa autotallissa vauhtipahvi huilaili kesästä -94 kesään -21. Tyrkylle tuotu Trabant oli vaaleansininen lopputuotannon 601 S, jolla oli ajettu noin 30 000 kilometriä. ”Paikalliset tosin pitivät pyydettyä hintaa törkeänä”, Jouko naurahtaa ja muistelee että ennen muurin murtumista olivat itäsaksalaiset joutuneet jonottamaan autoa 14 vuotta ja maksamaan siitä yli 10 000 Itä-Saksan markkaa. Vain yhdellä omistajalla olleen ’89-mallisen Limousineeli sedan-version pyynti oli 1 400 D-markkaa, minkä Jouko koki sopivaksi summaksi persoonallisen työmatka-ajokin hankintaan
Kysyinkin sitten että tarvitseeko tulla myöhemmin hakemaan hotellilta, mutta ei kuulemma tarvinnut. Tämä siitäkin huolimatta, että kotimaan kilpiin ei Trabantia ollut siinä kohtaa mielekästä ajatella. Kerran sitten päätettiin että minä lähden Trabantilla hakemaan matkalaista kentältä, ja niin saavuin paikalle sovittuna aikana. 18 6/2021 Trabant 601. Jonkin verran Trabant sai silti maistaa suomalaistakin maantietä. ”Silloin olisi ollut luvassa kovat verot, kun Trabantin verotusarvo olisi laskettu uuden vastaavan hinnasta ja siitä vähennetty vain neljän vuoden vähennysprosentit. Moottoritiellä sain Trabantin kiihdytettyä kovalla yrittämisellä 90 km/h nopeuteen, mutta siinä vauhdissa meteli oli niin hirvittävä, että keskustelua oli aivan turha yrittää. Tämä Trabant oli enemmänkin sellainen huvittava matkamuisto”, myös moottoripyöräilyn ja veneilyn maailmassa viihtyvä Jouko juttelee. Yksi Trabantilla suoritettu ajoreissu on jäänyt erityisesti Joukon mieleen – ja todennäköisesti myös kyytiläisten. Jouko ei kuitenkaan itse ajatellut olevansa se henkilö, joka kannustaisi tähän mennessä 44 045 kilometriä ajetun itäsaksalaisen jälleen laukkaan. ”Vuosittain käynnistelin autoa, kunnes se ei enää sitten käynnistynytkään kun kaksitahtibensat olivat menneet huonoiksi.” Kaasutin ja polttoainelinjat läpikäymällä sekä muutamilla muilla kohtuullisiksi ounasteltavilla elvytystoimilla Trabant olisi jälleen valmis jatkamaan matkaansa kesäisessä Suomessa. ”Eräs suomalainen esimiehemme oli luonteeltaan pihi, minkä vuoksi hän ei esimerkiksi tullut Leipzigin lentokentältä 40 kilometrin matkaa työmaalle taksilla, vaan soitti aina jonkun hakemaan. Esimies oli siellä matkalaukkuineen, mutta lisäksi oli myös hänen matkaseurueensa – kaksi Imatran Voiman miestä tummissa puvuissaan. Trabant palveli Joukoa 90-luvun alkupuolella työmatka-autona itäisessä Saksassa, työkomennuksella Enso-Gutzeitin paperitehtaan rakennustyömaalla. Lisäksi auton olisi pitänyt täyttää Suomessa vuoden -89 henkilöauton päästövaatimukset”, Jouko kuvailee. Lahteen lepäämään Kun työtehtävä Eilenburgissa tuli Joukon osalta valmiiksi, oli hänelle itsestään selvää että hän toisi hempeänsinisen kaksitahtimenokkaan mukanaan Suomeen. Trabantin ostaneen harrastajan intoa ei varmasti laimentanut seikka, että kaupan päälle lähti Trabantiin tarkoitettu, Werdaussa VEB Kraftfahrzeugwerk Ernst Gruben vuonna -79 valmistama kokoontaitettava peräkärry. Toin auton Suomeen juhannukseksi -94, minkä jälkeen ajeltiin sillä kavereiden kanssa kuukauden ajan.” Kesäkurvailujen jälkeen hän nosti auton pukeille lahtelaiseen autotalliin, jossa se oli menneeseen kesään asti. Mitä nyt useampikin taho ihmetteli että kuinka Saksaan työtehtäviin tullut suomalainen tekniikan lisensiaatti päätyi valitsemaan ajopelikseen piskuisen DDR-tuotteen. Mutta niin vain attaseasalkut saatiin ahdettua konttiin ja neljä henkeä Trabantiin. ”Silloin suomalainen omistaja sai ajaa ulkomaisissa kilvissä olevalla autollaan kuukauden Suomessa, jos oli edelleen auton lähtömaassa kirjoilla. LENTOKENTTÄKULJETUKSIA Vuosina 1993–1994 Jouko Nurmisen arkiset ajot sujuivat Trabantilla tasaista tahtia kuten käyttöautolta saattoi odottaakin. ”Kalustoa on kertynyt sen verran, että jostain piti luopuakin. Eikä esimieskään enää sen jälkeen soitellut lentokenttäkyytien perään”, muistelee Trabantkuljettaja myhäillen. Perillä IVO:n miehet sitten kiittelivät, että ovat matkustaneet hienoilla Mercedeksillä, mutta tämä oli kyllä erityisen mielenkiintoinen kyyti
08 Suorituskyky Huippunopeus 100 km/h. Etuveto. Trabantin ilmajäähdytetty kaksipyttyinen on kuljettanut vaaleansinistä itäsaksalaista runsaat 44 000 kilometriä. Werdaussa sijainnut VEB Kraftfahrzeugwerk Ernst Grube valmisti muun muassa IFA-busseja ja -kuorma-autoja ennen kuin tuotanto keskitettiin koreihin ja perävaunuihin. Paino 615 kg. Teho 26 hv/4200 rpm, vääntö 54 Nm/3000 rpm. 06 K ori Itsekantava 2-ovinen teräskehikko, Duroplast-koripaneelit. Tilavuus 595 cm 3 . Takana erillisjousitus, kolmionmuotoiset tukivarret, kierrejouset. 01 Merkki ja malli Trabant P601 S 02 Vuosimalli 1989 03 Moottori Kaksisylinterinen kaksitahtinen ilmajäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Poraus 72, isku 73 mm. Sellaisesta voi tosiaan puhua, kun hyödyntää perävaunun keskilinjalle sovitettavaa pressua tukeva rautaa. KOOTTAVAA KISKOTTAVAA Trabantiin tarkoitetun perävaunun valmistaja on VEB Kraftfahrzeugwerk Ernst Grube eli Kansan omistama moottoriajoneuvotehdas Ernst Grube. 19. 07 Mitat Pituus 356, leveys 150, korkeus 144, akseliväli 202 cm. Putiikki oli osa IFA-kokonaisuutta (Industrievereinigung Volkseigener Fahrzeugwerke) eli Kansallistettujen ajoneuvotehtaiden teollisuusyhtymää. Puristussuhde 7,6:1. Läjään laitettu kärry nousee kahden käsiparin toimesta nopeasti harjakorkeuteensa. Edessä ja takana rumpujarrut. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, rattivalitsin. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmionmuotoiset alatukivarret, poikittainen lehtijousi
90-luvulla kohdalle osui Suomeen uutena tullut yksilö, jonka taustalta löytyy vauhdikas menneisyys. Jaguar E-Type 4.2 ’65 Haaveiden VAUHTIAUTO Pertti Koljonen on yksi heistä joille E-Type-Jaguarin hankinta muodostui haaveeksi jo 60-luvulla. Kuopio 20
21
Pidempään haaveiltu Kuopiolaiselle Pertti Koljoselle autot ja niiden korjaaminen ovat tuttuja jo vuosikymmenten takaa. Olympiavuonna -52 maahantuotu noin 50 auton erä oli poikkeuksellisen iso, sillä Suomeen tilatut Jaguarit jäivät vuosittain tavallisesti yhden tai kahden käden sormilla laskettavaksi. J aguarin myynti ei ole koskaan näytellyt merkittävää osaa Suomen autoistumisen kannalta. Jaguar oli korjaamolla tuttu näky, olihan SMK toiminut pitkään brittimerkin maahantuojana. Huolloissa ja korjauksissa käyneillä autoilla tavattiin ennen asiakkaille luovuttamista ajaa korjaamon ympäri pieni koeajo. Kalliimpi Jaguar saattoi olla perusteltua vain, kun vaakakupissa painoi kulkupelin suorituskyky. Istuinten nahkaverhoilu vetreytyi Connollyn hoitoaineilla, mutta ovipahvit ja lattiamatot uusittiin entisöinnin yhteydessä. Hyvän yhteiskunnallisen aseman saavuttanut ja maksuvalmis kansalainen päätyi laadukkaan sekä arvovaltaa viestivän kulkupelin tarpeessaan usein Roveriin. Hänen isänsä toimi Kuopiossa Suomen Maanviljelijäin Kaupan autokorjaamon työnjohtajana. Pertti työskenteli itsekin korjaamossa autonasentajana. ”Silloin jo ajattelin että hitto, tuollainen auto se pitää saada joskus”, hän muistelee automallin vaikutusta. Opiskeluaikoinaan Pertti työskenteli vuonna -69 Englannin Bristolissa autokorjaamossa, jossa hän pääsi syventymään E-Typen saloihin. Koneinsinöörin opinnot veivät aikansa, eikä työelämän alkutaipaleella Jaguarin hankinta ollut mahdollista. Hän mainitsi naapurilleen Jaguar E-Typen olevan sellainen auto, joka pitäisi joskus saada. Naapuri oli hetken mietittyään todennut, että hän oli hiljattain kotipuolessa käydessään nähnyt sellaisen Seinäjoen Käyttöautossa. Se vain odotti toteutumistaan 30 vuotta. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Jaguarin sisutus on säilynyt monin paikoin alkuperäisenä. Työ ja vuodet yrittäjänä pitivät kiireisenä, mutta haave E-Typestä ei kadonnut mihinkään. Liikkeestä vastattiin myöntävästi, mutta todettiin ettei auto ole myytävänä. Elettiin 90-luvun loppua, kun Pertti vietti iltaa naapurinsa kanssa rupatellen, ja puhe kääntyi autoihin. E-Typen näkeminen oli 60-luvun Kuopiossa verrattain harvinaista, eikä Pertin mieleen painunut kuin Leppävirralla asunen lääkärin yksilö. 22 6/2021 Jaguar E-Type 4.2. Kerran hän jopa soitti Englannissa myynnissä olleesta E-Typestä isälleen, mutta isä oli todennut että parempi olisi pojan unohtaa moiset haaveilut. Jo seuraavana päivänä Pertti soitti Seinäjoelle ja kysyi, oliko Käyttöautossa todellakin naapurin mainitsema punainen E-Type
Vaikka maalipinta hilseili, oli Jaguar kymmenkunta vuotta aikaisemmin museotarkastettu. Jaguarin pakosarjojen tehtaalla asennettu keraaminen pinta alkaa ajan myötä hilseillä. Näkemykset hinnasta eivät kohdanneet ja Pertin oli palattava Kuopioon tyhjin käsin. Hän oli luopunut autosta, kun ei mielestään enää oikein sopinut Jaguarin ratin taakse. Viitala ei Jaguarin taustoja liiemmin valottanut, mutta kertoi sen tulleen Käyttöautoon vaihdokkina Vehoniemen automuseon perustajalta Olavi Salliselta. Sähköjohtoja uusittiin monin paikoin. Moottoria ei ollut tarvetta lähteä avaamaan, mutta kaasuttimet sekä apulaitteet kaipasivat läpikäyntiä ja pakosarjat pintakäsittelyä. ”No minä hommasin sitten kaksi kalakukkoa viemisiksi”, Pertti muistelee onnistunutta neuvottelua. Entisöity museoauto Vaikka Jaguar oli museorekisterissä, Pertti ymmärsi ostaneensa varsin paljon tekemistä. Kuljetus Kuopioon tosin edellytti paluukuormaan kahta kalakukkoa. Auto tuoksui bensalle, vuoti öljyä ja piti ajaessa hirveää meteliä, sillä voimansiirron murrosnivelet olivat rikki. Hän kääri hihansa, nosti auton pukkien päälle ja purki korista ensitöikseen kaiken tekniikan pois. Kori kaipasi hiukan ruostevauriokorjauksia ennen kuin sen pintaan päästiin ruiskuttamaan alkuperäinen Carmen red -värisävy. Kaupat syntyivät, mutta kun Jaguarista ei oikein tien päälle ollut, lupautui myyjä laittamaan auton tulemaan kyydillä. ”Silloin jo ajattelin että hitto, tuollainen auto se pitää saada joskus.” Lähdettyään tutustumaan autoon tarkemmin Pertti löysi Käyttöauton perustajan Jaakko Viitalan pesemästä Jaguaria. Kun autoa oli aikansa ensin yhdessä ihmetelty, kysäisi Pertti sopisiko sillä ajaa pieni koeajo. Voimansiirrosta ja akselistoista uusittiin kulutusosat ja uusilla tiivisteillä pyrittiin poistamaan nesteja öljyvuodot. Vasen lokasuoja oli joskus vaihdettu kokonaan. Auto ei ollut myytävänä, mutta Pertti tuumi että eiköhän kauppias autolle silti hinnan keksi. Niin kova autokuume kuitenkin oli, että seuraavana päivänä oli soitettava Jaguarin perään ja ehdotettava josko näkemyserot hinnasta laitettaisiin puoliksi. Kun tyhjäksi kaluttu kori puhdistettiin peltikirkkaaksi, paljastui sen vasemmasta kyljestä vanhoja korjausjälkiä. 23. Koska tarkoitus ei ollut rakentaa entisöintikilpailujen voittaja-autoa vaan toimiva ajopeli, pakosarjat saivat pintaansa korkeita lämpötiloja kestävän maalin. Pieni lenkki autoliikkeen pihan ympäri kävi päinsä, eikä auton kunnonmääritykseen sen enempää tarvittuaan
KUOPION KISULIT Kuopion katukuvassa on Jaguar E-Typen ihastelu ollut mahdollista jo 60-luvulta alkaen. Jaguarin nahkaverhoilut ovat perinteikkään Connollyn jäljiltä. Projekti oli työn alla runsaan vuoden. Yksilö on edelleen hengissä ja nykyisin alkuperäisissä APU-2-kilvissään. Nyt runsaat parikymmentä vuotta kokoelmassa olleen Jaguarin tulevaisuutta hän ei osaa lähteä tarkoin arvioimaan. Kari muistaa käyneensä vuosia myöhemmin ostamassa samasta autosta sen alkuperäiset maalatut pinnavanteet hänellä rakenteilla olleeseen historic-kilpuriin. ”Eihän tuo mikään miellyttävä ajopeli ole tuo E-tyyppi, kun siinä ei ole tehostinta ja siinä on pitkä ja raskas keula, mutta nätti auto se on”, Pertti toteaa rehellisesti haaveautonsa ominaisuuksista. Tuolloin vasta 56 000 kilometriä ajettuun autoon oli hankittu uudet kromatut vanteet. Hänen isänsä Pentti Tossavainen johti Kuopion kupeessa Leppävirralla sijainnutta Suomen suurinta yksittäisen kunnan omistamaa sairaalaa. Lyytikäisellä EType ennätti olla APU-2-kilvissä vain hiukan toista kuukautta, jonka jälkeen auto siirtyi Tossavaiselle ja siihen kiinnitettiin Kuopion läänin KEO-1-tunnukset. E-Typellä on osallistuttu retkeilyajoihin, paikallisiin ruska-ajoihin sekä tapahtumiin, mutta pidemmille reissuille Jaguar ei ole omistajaansa houkutellut lähtemään. Keväällä -61 SMK ei tuontilisenssien puitteissa saanut maahan kuin kolme Mk2-Jaguaria, joista punainen 2,4-litrainen yksilö toimitettiin kirurgi Tossavaiselle. Puhdistuksen, nahkavärin ja hoitoaineella käsittelyn jälkeen alkuperäisistä verhoiluista tuli pehmeät ja väriltään tasaiset. Kari muistaa tarinan, jonka mukaan vauhdikkaasta ajotavastaan tunnettu Lyytikäinen oli pyöräyttänyt Ferrari 250 GTE:n katon kautta ympäri, eikä kyydissä ollut vaimo kokemuksen jälkeen enää välittänyt matkata urheiluautoilla. Joskus sairaalan pihalla saattoi seistä kaikki kolme Kuopion läänin Jaguaria, kun apuhoitajana työskennellyt kaivosteknikon vaimo tuli töihin 2,4-litraisella Jaguarilla. Tuolloin vasta 28 000 kilometriä ajetun Jaguarin osti Alppiautosta Radio Laternan toimitusjohtaja. Auton huollosta vastasi Kuopion SMK:n korjaamo. Kari muistaa, että kahta vuotta myöhemmin heidän E-Typensä jatkoi vaihdokkina Suomen Autoteollisuudelle. Nykyisin moottori käy kauniisti, auto kulkee reippaasti ja sen vaihteisto on erittäin napakka. Pertti toteaa auton kaasuttimien kaipaavan huomiota aika ajoin, eikä nykybensa ainakaan vähennä niiden putsauksen ja säädön tarvetta. Perheen Jaguar-kanta tuplaantui kesällä -65, kun kirurgille tarjoutui mahdollisuus ostaa lehtikustantaja Olli Lyytikäisen 4,2-litrainen E-Type. Istuinten lisäksi sisäkatto jäi alkuperäiseksi, mutta ovien verhoilut sekä lattiamatot oli sisustukseen uusittava. Automerkin vaiheet seudulla tuntee parhaiten jo toisen polven jaguaristi Kari Tossavainen, jolle merkkikokemusta on kertynyt kuutisenkymmentä vuotta. Muutama vuosi entisöinnin jälkeen moottorin käyntiäänet alkoivat viitata venttiiliongelmiin ja sylinterikansi matkasi Triangle Motorille remontoitavaksi. Mieleenpainuvaa ANO-56-tunnuksin liikkuneessa autossa oli sen nokkapeltiin laminoitu suuri eksoottinen perhonen. ”En minä sitä helpolla ainakaan ulkomaille myy, ITA-kakkosella on kuitenkin historia täällä, ei sitä oikein passaisi Suomesta hävittää.” 24 6/2021 Jaguar E-Type 4.2. Hän ei Jaguarilla ajanut paljoakaan, kunnes se jäi perikunnalle myytäväksi. Talviajoa on entisöinnin jälkeen kokeiltu vain kerran, kun auto siirrettiin tallista toiseen. Kirurgista aika jätti loppuvuodesta -67. Valmistajalta oli mahdollista tilata aineet ja tarvikkeet nahkapenkkien kunnostukseen. Pertti on sen jälkeen pyrkinyt ajamaan autolla joka kesä, jotta Jaguar pysyisi vetreänä. Jaguarin tavaratila on isompi kuin auton ulkomuoto antaisi olettaa
1/4 maili 14,9 s. 08 Suorituskyky Huippunopeus 241 km/h kiihtyvyys 0-100 km/h 7 s. Alipainetehostetut levyjarrut 06 Kori Takaosa itsekantava kolmiovinen teräskori, etuosa putkirunkoinen 07 Mitat Pit. Paino 1 320 kg. 25. 1 222 akseliväli 2 438 mm. 4 453 lev. Takana: erillistuenta kierrejousin, kallistuksenvaimennin. 16 191 kpl. Takaveto 05 Alusta Edessä: erillistuenta vääntösauvajousin, hammastanko-ohjaus. 1 657 kork. Tehtaalla emaloidut pakosarjat ovat saaneet pintaansa kuumuutta kestävän maalipinnan. Puristussuhde 9:1, teho 265 hv/5 400 rpm. 01 Merkki ja malli Jaguar E-Type 4.2 02 Vuosimalli 1965 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Poraus 92, isku 106 mm, iskutilavuus 4 235 cm 3 . Kaksi nokkaakselia sylinterikannessa, kolme SU-vaakaimukaasutinta. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattiassa. (Motor-lehden testi) 09 Valmistusmäärä 1 Series 4.2 yht. (Coupe 5 830 kpl) Pertti Koljoselle Jaguarin XK-moottorien huoltotoimet tulivat tutuksi jo 60-luvulla
Kangasalan urkutehdas oli monen sukupolven ajan toimittanut urkuja melkeinpä jokaiseen Suomen kirkonkylään. Kari muistaa Hirvenojan kertoneen kuinka tilattuaan E-Typen, olivat hänellä viimeiset viikot autoa odottaessa kuluneet kesäpaikalla Jaguarin esitekuvia ihaillen. Vauhdikas ajo jätti jälkensä ja urheiluauto löytyi korjattavana milloin mistäkin. K ari Tossavainen muistaa erittäin hyvin nykyisin ITA-2-kilvin liikkuvan E-Typen värikkäät alkuvaiheet. Urut auki 26. Punainen Jaguar E-Type kiiti tuoreeltaan pitkin maakuntia. Elettiin kesää -66 kun sama, tuolloin HXA-90-kilpinen punainen Jaguar kurvasi heidän pihalleen Leppävirralla. Ja kun upealla urheiluautolla liikkui, sai varmasti myös juttuseuraa. Autolla liikkunut nuorimies, Juha Hirvenoja vastasi urkujen huoltotöistä sekä virityksistä ja liikkui työnsä johdosta paljon ympäri Suomea. Soittopelit piti kunnossa Kangasalan Urkuhuolto, jonka korjausmiehille järjestyi majoitus tavallisesti seurakuntien puolesta. Kun auto viimein syyskuussa -65 oli saatu rekisteriin, matkattiin sillä vauhdikkaasti. Sillä tavoin Hirvenoja sai tietää ympäri Suomea majailevista Jaguareista ja osasi kurvata myös Mk2-mallin sekä E-Typen omistaneen Tossavaisen pihalle. TossaHXA-90-tunnukset uutena saanut punainen Jaguar E-Type oli upea auto, jonka menohalut eivät jääneet arvailujen varaan. Leppävirran kirkon urkuja huollettaessa porukan nokkamiehenä toiminut Hirvenoja majoittui itse Kuopion keskustan Atlas-hotellissa
Eräässä oikealle loivasti kaartavassa kumpareessa Hirvenoja innostui vieläpä ohituksiin. Kari Tossavainen näki VW-korjaamon pihalla lumihankeen työnnetyn urheiluauton ja kysyi paikkaa johtaneen Heikki Vuolevin vävypojalta, että mikäs auto hangessa makaava Jaguar oikein oli. Tossavainen muistaa ihmetelleensä kuinka pohjapellitkin olivat niin uudessa autossa jo erittäin huonokuntoiset. Työn kerrottiin tuolloin jumittaneen maksuihin liittyvistä syistä. ”Se on se viimeinen näköhavainto mitä minulla on siitä autosta”, Tossavainen muistelee ja lisää, ”Se ajettiin ihan muutamassa vuodessa ihan kaput se vehje.” vainen muistelee vuosina 1965–66 Suomeen tuodun kaikkiaan seitsemän EType-Jaguaria. Niin oli kiire Jaguarilla tuolloinkin tien päälle, että renkaat unohtuivat tyystin maksaa. Vapaiden nopeuksien ajoilta Karin mieleen painui eräs vauhdikas keikka Hirvenojan kyydissä, kun Jaguarilla käytiin Leppävirralta Kuopiossa. ”Se oli aivan helvetillistä menoa, hänen piti näyttää kuinka se menee kahta markkaa se vehje, vaikka olihan meillä samanlainen.” Viitostie oli hienossa ja nopeassa kunnossa. ”Se oli meidän kesämökin pohjoispuolella. 27. Ihan kaheli oli kaveri vedättelemään, eihän se auto pysähdy sen paremmin kuin muutkaan autot.” Ei Hirvenoja silti ollut ainut, joka ulosmittasi E-Typen menohaluja. Jaguar oli siksi työnnetty korjaamosta lumihankeen, jossa se sai rauhassa odotella parempia aikoja. Kari kertoo, että elettiin talvea 1966–67, kun hän vei perheen Mk2-Jaguaria Helkaman LautNiin oli kiire Jaguarilla tuolloinkin tien päälle, että renkaat unohtuivat tyystin maksaa. Autosta irrotettu voimanlähde oli lähetetty Tammer Dieseliin Tampereelle korjattavaksi. Tuttu E-Type makasi silloin korjaamolla, ja tekeillä oli ainakin kytkinremontti. Moottoria ei ilmeisesti lähetetty takaisin Ouluun remontin maksuihin liittyneistä syistä. Kesällä -66 Leppävirran Kesoil-huoltoasemalla E-Typen vanteille pyöräytettiin uudet Kléber-Colombes-renkaat, ja samalla alustaan asennettiin Koni-iskunvaimentimet. Vauhdikas ajo taisi aika ajoin mennä jopa työtehtävien edelle, ja Kari muistaa että ainakin kerran urkutehtaalta soitettiin ja tiedusteltiin olisiko miehestä saati autosta tehty heillä päin näköhavaintoja. Hirvenojaa ei Tossavainen enää kesän -66 muutaman Leppävirran vierailun jälkeen tavannut, mutta kovaa ajoa kokenut urheiluauto tuli vastaan parikin kertaa. Jaguarin maahantuonti oli siirtynyt Helkaman perheen omistamalle Suomen Koneliikkeelle. Ajotyyli söi auton lisäksi myös rengasta. Mies kertoi Turussa käydessään itse pelänneensä kartturin paikalla, kun ralliautoilija Rauno Aaltonen kokeili Jaguaria. tasaaren huoltopisteeseen. Kari muistelee, että huoltoasemaa pyörittänyt lapsuudenkaveri sai vasta vuotta myöhemmin kovisteltua tankkaamaan pysähtyneeltä urheiluautoilijalta maksun renkaista. Autostaan intoileva Hirvenoja oli jo tuolloin ehdottanut Jaguarmerkkikerhon perustamista maahamme. Muistan sen paikankin kun sanoin että elä helvetissä, mutta siitä se vaan meni, eikä ketään tullut vastaan. Urheiluautolla matkattiin vauhdikkaasti ympäri Suomea pitkin kirkonkylien huonoja pikkuteitä, joten ei ollut ihme että Jaguar alkoi nopeasti hajoamaan. Karille kerrottiin, että kyseessä oli urkutehtaan auto, joka oli tuotu korjaamoon moottorivaurion takia. Ei kulunut kauaa kun sama Jaguar löytyi Oulusta Heikin Autosta, joka toimi Pohjois-Suomen suurimpana Volkswagen-piirimyyjänä
Kun auton luovuttamisen ja maksun aika koitti, oli sama valkoisiin pukeutunut tehtaan edustaja suomalaiskaksikkoa palvelemassa. Korottajan maksettavaksi jäisi huutojen erotus. Leila tietää isänsä päättäneen jo etukäteen, paljonko olisi Jaguarista huutokaupassa valmis maksamaan. Sallinen ei englantia puhunut, mutta Koistinen puhui ja toimi tulkkina, jotta korjauksen hinnasta ja aikataulusta päästiin sopimukseen. Hän tiesi tarkoin missä kunnossa auto oikeasti oli. Vieraan sian potkimiselle tuli loppu, kun Jaguar ulosmitattiin, poistettiin rekisteristä ja asetettiin pakkohuutokauppaan. Kun hinta ylitti Sallisen ennalta päättämän rajan, hän hyppäsi pakettiautoonsa ja ajoi pois. Auton vaihdelaatikosta löytyi tuolloin ainoastaan kakkosvaihde, jolla autoa pystyi liikuttamaan. Tehtaan edustajat olivat tapahtumasta kovasti paE-Typen horisonttiin kadottaneesta partioautosta soitettiin apuvoimia, jotta Tukholman suuntaan pakeneva Jaguar saataisiin pyydystetyksi voimakeinoin. Kun auto oli kaikin puolin luovutusvalmis, tehtaan pihalla pyörinyt huolimaton trukkikuski iski vahingossa trukin piikin Jaguarin kylkeen. 28 6/2021 Jaguar E-Type 4.2. Nimismies kertoi korottajan maksukyvyssä ilmenneen ongelmia ja ehdotti, että Sallinen voisi noutaa Jaguarin viimeisellä tarjouksellaan. Saatuaan auton avaimet ja käytyään koeajolla hän oli esittänyt oman, vieläkin pidemmän vikalistansa. Kun huutokauppa pääsi käyntiin, löytyi yleisöstä aina Sallisen huudon ylittävä tarjous. Jaguar rekisteröitiin vuonna -68 Leilan äidin, Lilja Sallisen nimiin, ja siitä lähtien se on liikkunut ITA-2 tunnuksin. Heitä vastassa oli valkoisiin pukeutunut tehtaan edustaja, joka ei suomalaisten vikalistasta paljoa piitannut. Vehoniemen Automuseon johtaja Leila Suutarinen muistaa auton myöhemmät vaiheet tarkoin, sillä hänen isänsä kuljetusyrittäjä Olavi Sallinen innostui vuorostaan E-Type-Jaguarista. Ennen luovutusta hän koeajoi auton tarkistaakseen että Jaguar oli varmasti ensiluokkaisessa kunnossa. Tärkeintä oli sovitussa aikataulussa pysyminen, sillä paluuliput laivaan oli hankittu ja kuljetusyrittäjällä työt kotona odottamassa. Tehdaskorjattuna tiesulkuun Kuten osamaksuilla hankituilla autoilla oli tapana, pysyi Jaguar maahantuojan nimissä. Hän otti järjestääkseen matkan Englantiin, jotta Jaguar saataisiin kunnostettua tehtaan toimesta. Toimistolleen päästyään perään soitti nimismies Jouko Myllymaa ja kysyi, vieläkö Sallinen olisi viimeisen huutonsa verran valmis Jaguarista maksamaan. Olavi Sallisen ystäväpiiriin kuului SAHK:n perustajajäseniin kuulunut Yrjö Koistinen, joka oli nuorena miehenä toiminut Jaguarin tehtaalla harjoittelijana. Niin lähtivät kaverukset kakkosvaihteella painamaan kohti Englantia auton vikalista mukanaan. Olavi oli todennut ettei sillä taida olla merkitystä, koska muilta huutajilta tuntui löytyvän enemmän maksuhalukkuutta
Sallisen kuljetusliikkeen näyttävä kalusto koostui 60-luvun lopulla pääosin Magirus-Deutzeista. 29. Klassikot-lehdessä taannoin esitelty ’66 Dodge Coronet kulkee nykyisin jo neljännen sukupolven palveluksessa. Auton horisonttiin kadottaneesta partioautosta soitettiin apuvoimia, jotta Tukholman suuntaan pakeneva Jaguar saataisiin pyydystetyksi voimakeinoin. Kapellskärin satamaan saapuessa kaksikko saattoi enää vain ihastella 150 metrin päähän laiturista ennättäneen laivan silhuettia. Nyt 30 vuotta myöhemmin tilanne hymyilyttää, mutta tuolloin hän muistaa ajatelleensa, että asioiden hoitamiseen olisi varmasti jokin toinen kulkuneuvo kätevämpi. Kapellskäristä lähtevään iltalaivaan oli siivu ajettavaksi, eikä Jaguarin laukkaan piiskanneen kaksikon huomio ennättänyt vauhdissa mitenkään kiinnittyä sivutieltä vilkut päällä perään lähteneeseen poliisiautoon. Kiirettä ei enää ollut, eikä majapaikkaa tahtonut löytyä, sillä kaupungissa oli laivastovierailu ja kaikki majoitusliikkeet sekä hotellit olivat täynnä. Kerran ohikulkijat jäivät oikein seuraamaan kun viimeisillään raskaana ollut Leila vääntäytyi pankin edessä Jaguarista ulos. Jaguariin tehtiin jälleen 80-luvulla perusteellinen kunnostus. Se oli ajoittain näytillä Sallisen perustamassa Vehoniemen Automuseossa. Leilan käsitys on, ettei tehtaan remonttilaskusta jäänyt lopulta maksettavaksi juuri mitään. Vehoniemen Automuseon arkistoissa on valtion perimiskuitti pakkohuutokaupasta joulukuulta -67. Leila kertoo että kun hänen isälleen alkoi kertyä ikää, Jaguarin ohjauspyörän taakse pääseminen kävi yhä vaikeammaksi. Terminaalivaiheeseen ajetusta Jaguarista oli tammikuussa -68 maksueriä jäljellä vielä runsaat kuusi tuhatta markkaa. Loppumatka laivarantaan ajettiinkin turvallisesti poliisisaattueessa, jonka valvonnassa matkavauhti pysyi varmasti kurissa. Kaksikko yritti kuitenkin puolustautua esittämällä laivalippujaan, josta virkavalta veti johtopäätöksensä että aikataulun kurominen jatkuisi varmuudella heti silmän välttäessä. Ennen kuin kaksikko oli ennättänyt Etelä-Ruotsiin, oltiin aikataulusta jo pahasti myöhässä. Alla oli kuitenkin tehdaskorjattu, pitkälle kolmattasataa kipittävä E-Type, jolla takamatkan saattoi kuroa vaivatta kuljettajan oikeaa nilkkaa ojentamalla. Jaguarin kyydistä ei löytynyt sitä vertaa ruotsin kielen taitoa, jonka avulla kiistatta korkeahkoa matkavauhtia olisi virkavallalle voinut perustella. Leila ajeli Jaguarilla toisinaan itsekin ja muistaa, että E-tyypin ohjauspyörän takaa tyylikkäästi poistuminen ei ollut erityisen vaivatonta. Koistinen totesi puolestaan ettei kylkivaurio pahoittelulla korjaannu, mutta ehdotti että tehdas voisi huomioida sen korjauslaskussa. hoillaan ja lupautuivat ottamaan peltivauriot heti korjattavakseen, sillä autoa ei voitaisi kolhittuna luovuttaa asiakkaalle. Sallinen oli todennut ettei aikataulu sitä mahdollista, koska kaksikolla oli jo kiire lautalle. Suomalaiskaksikko pyrki jopa poliisilaitokselle nukkumaan, mutta sekin oli täynnä, eikä putkaan selvin päin olevia asiakkaita olisi edes huolittu. Helmikuussa -91 E-Type tarkastettiin museoautoksi. Näyttävä auto sai kaikkialla huomiota osakseen. Perimätieto ei kerro oliko suomalaiskaksikko tietoinen länsinaapurin nopeusrajoituksista, mutta tiesulkuun pysäytetyn auton matkakassaan aiheutui niiden ylittämisestä ylimääräinen menoerä. Kahden suhteellisen pitkän miehen ei auttanut kuin yrittää nukkua ahtaan urheiluauton etupenkeillä
Tiettävästi ensimmäiset mallisarjansa museotarkastetut edustajat löytyvät samasta taloudesta Kokkolasta. Kokkola 30. Nissan Primera 2.0eGT ’90 & 1.6 SLX ’90 Nuoruuden lähteillä Nissan Primera on kuin varkain varttunut museoajoneuvoikään
Yhdysvaltoihin uusi Nissan markkinoitiin Infiniti-merkin alla mallinimellä G20. Hankintahetkellä autossa oli kiinni Completosin myymä levikesarja. ”En pitänyt siitä aluksi. Osuva esimerkki aiheesta on Nissan Primera, jonka ensiesittelystä on kulunut hämmästyttävästi jo yli kolme vuosikymmentä. Ja oikeastaan tämä samainen muotoilua koskeva luonnehdinta pitää Primeran kohdalla edelleen paikkansa. Nissanin uutuus näytti esittelyhetkellään modernin asialliselta, joskin pyöreine, 0,30 ilmanvastuskertoimeen yltävine linjoineen hieman persoonattomalta vaunulta. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Kari Mattila Ville on viihtynyt liki vuosikymmenen omistajuuden aikana jo noin 50 000 kilometrin verran GT:n ratin takana. Valkoisesta Primerasta onkin kaavailtu harrasteautoa hänen avopuolisonsa Enni Vuolion käyttöön. Esittelyautona oli Primera-malliston kärki, muun muassa ABS-jarruilla vakiovarustettu 150-hevosvoimainen 2.0eGT. 31. Alkuperäiset erikoisvanteet olivat ehkä yllättäenkin tallella. Autossa piti olla mielestäni särmää, ja etenkään Primeran takaovien pyöreät muodot eivät olleet lainkaan mieleeni”, hän muistelee tuntojaan. Toisin sanoen onko suunnittelu ollut ajatonta ja sitä myöten onnistunutta, jos auto ei suuren harrastajayleisön silmissä tunnu millään saavuttavan ”vanhan auton” statusta, vaikka malli olisikin saavuttanut museorekisteröintiin oikeuttavan iän. Jalkarättejä taivaalta heittäneessä kelissä ei suorituskyvystäkään päässyt oikein nautiskelemaan, joten oli ymmärrettävää että perheen seuraavaksi autoksi alettiin hahmotella hyvin varusteltua, listahinnaltaan 118 800 markan arvoista Primera 2.0 SLX:ää. Sellaisesta kaupat myös tehtiin lahtelaisen jälleenmyyjän pakeilla, joten Okkosen perheen ’89 Bluebird 2.0 SLX siirtyi vaihtoautorivistöön ja ajot suoritettiin teknisesti ja muotoilullisesti modernilla Primeralla. A utomuotoilijat pyrkivät poikkeuksetta luomaan ajattomia muotoja, jotka pysyisivät tuoreina vuodesta toiseen. Villen mieleen ovat jääneet isänsä arviot lumisateessa suoritetun koeajon jälkeen. Bluebirdin korvannut Primera saapui Suomeen kohtuullisen läheltä, sillä mallia alettiin valmistaa syksyllä -90 Englannin Sunderlandissa, joskin farmariversiot saapuivat Euroopan markkinoille Zamasta Japanista. Mutta voisiko tätä filosofiaa katsoa myös toisesta, hieman vinosta katsantokulmasta. Pyöreitä muotoja ja polkimen tärinää Kokkolalainen Ville Okkonen muistaa myös suhtautuneensa varauksellisesti Primeran muotoihin, kun tutustui niihin alle kymmenkesäisenä 90-luvun alussa. Tausta-ajatuksena oli pohtia perheen Bluebirdin päivittämistä uutuusmalliin. ”Isä kertoi äidilleen eli mummolleni, että ei tykännyt ABS-jarruista kun ne tärisyttivät jalkaa. Samalla tavoin ”ikuiselta nykyautolta” tuntuu vaikkapa saman aikakauden Opel Vectra, jossa muodoissa onkin nähtävissä samaa yleislinjaa kuin Primerassa. Vai olisikohan syynä ollut kuitenkin 61 000 markkaa korkeampi hinta verrattuna lähes yhtä kattavasti varustettuun 2.0 SLX:ään, jossa oli vain 115 hevosvoimaa”, Ville naurahtaa. Ville pääsi tekemään arvioitaan Primerasta kuvien sijaan käytännössä, sillä pian uutuuden esittelyn jälkeen hän oli vanhempiensa matkassa tutustumassa tamperelaisen Nissan-liikkeen esittely-yksilöön
”Se oli minulla pari vuotta, teknisesti oikein hyvä, mutta en tykännyt sen jenkkityyppisen kevyeksi tehostetusta ohjauksesta.” Syksyllä -03 Ville palasi jälleen Primera-kantaan hankkimalla ’95-mallisen facelift-Primeran, kaksilitraisella koneella ja SLX-varustelulla. Kävi sitten niin että kerran vaihdon pienemmälle, mutta en antanut hanaa, jolloin perä lähti luisuun. ”Hankin vuoden -88 Mazda 323:n, mutta en kuitenkaan siitä oikein pitänyt, sillä alustassa ei ollut mielestäni mukavuutta eikä ajo-ominaisuuksia.” Ville oli tuotu synnytyslaitokselta kotiinkin Nissan-tuotteella, Datsun Cherryllä, joten nuorukaisen ei auttanut kuin hakea Mazdan tilalle hänelle paremmin sopivaa japanilaismerkkiä. 32 6/2021 Nissan Primera 2.0eGT & 1.6 SLX. ”Asfalttitiellä Primera oli hyvä auto ajaa, mutta irtosoralla piti tietää liikkeet. ”Etsin Sunnyn lippulaivamallia SLX:ää, jota ei pitkästä etsinnästä huolimatta tuntunut löytyvän. Ihan järkevissäkin nopeuksissa piti vedättää mutkat, muuten se tarjosi herkästi perää sivulle. ”Selvisi että Primera oli menossa palokunnalle leikeltäväksi harjoitusautoksi.” GT:n kuljettajaa huomioidaan muun muassa paremman tuen antavalla istuimella ja nahkaratilla. Olin sitten lähdössä jo opiskelemaan, eikä autoa pitänyt oikeastaan enää hommatakaan, mutta sitten tuli vastaan sopiva yksilö.” Haaviin tarttunut yksilö oli vuoden -93 porrasperäinen Sunny 1.6 SLX. ”Keväällä -17 ajettiin maantiellä traileriyhdistelmä kiinni, ja tunnistettiin kaverin kanssa trailerin kyydissä ollut Primera vanhaksi autokseni. Tämä kuitenkin tarkoitti harmillisesti sitä, että Nissanin kilometrit olisivat loppukesällä 2000 kerätyt. Mieleenpainuvin episodi tähän autoon liittyen tapahtui kuitenkin vasta vuosia omistajuuden jälkeen. Lähdettiin sitten seuraamaan sitä ja sen pysähtyessä mentiin jututtamaan kuljettajia. Kokemusta keräämään Vuoden -91 Primera 2.0 SLX alkoi palvella Okkosten arkisissa ajoissa. Tästä autosta hän saikin pitkäaikaiseen matkatoverin, sillä Primera pysyi omistuksessa kesään -10 asti. Mittaristo käsitti myös öljynpainemittarin; moottorin käyntinopeus oli sen sijaan seurattavissa jo SLX-varustetasollakin. Ja hyvin palvelikin, sillä auto säilyi samassa taloudessa aina vuosituhannen taitteeseen, jolloin Ville sai ajokortin ja Primerasta oman ensiautonsa. Auto meni nokan kautta ympäri, kunnes jäi kyljelleen, nokka tulosuuntaan.” Vauriot jäivät onneksi aineelliselle ja henkiselle puolelle, mutta Villen piti käynnistää autoiluelämä pykälää vaatimattomalta tasolta, koska nuorelle miehelle tavanomaiseen tyyliin kaskovakuutukset oli nähty empimättä säästökohteiksi. Tuona aikana Nissanin mittari kieri 145 tuhannesta 328 tuhanteen kilometriin. Selvisi että Primera oli menossa Lempäälän palokunnalle leikeltäväksi harjoitusautoksi”, naurahtaa Ville ja kertoo vilkaisseen vielä mittarista päätepisteen ajomäärän 423 785 kilometriä
Lukkiutumattomia hidastamia sai myös SLX-varusteluun, mutta vain valinnaisvarusteena. Näillä konstein voimavarat kasvoivat 150 hevosvoimaan, joka irtosi 6 400 r/min kohdalla. Tavallisessa kaksilitraisessa arvot olivat manuaalilaatikolla 9,9 sekuntia ja 200 km/h, kun puolestaan 1,6-litraisen Primeran 90 hevosvoimaa riittivät 11,2 sekunnin ja 180 km/h suorituksiin. Mutta löytyi eGT:n pellin alta myös eväitä, joilla lunastaa sporttisen mallinimen herättämiä odotuksia. 33. Edessä oli Multi-linkmonivarsituenta, jonka tyyppistä Nissan oli sitä ennen käyttänyt vain 200SXja 300ZX-urheilumalleissaan. Vuosien -90 ja -93 tarkkoja määriä emme tavoittaneet, mutta löysimme vuodelle -91 yhteensä 59 ja seuraavalle vuodelle 12 ensirekisteröintiä. Kuljettajalla oli käsiteltävänä kolmipuolainen nahalla verhoiltu ratti, ja kattavaa mittaristoa täydensi öljynpainemittari. Porrasperän rinnalla Primeraa valmistettiin myös viistoperänä kuten vuoden -92 mainoksessa muistutettiin. Hidastamisesta huolehtivat joka nurkalla levyjarrut. Farmarimallissa käytettiin sen sijaan edessä McPherson-tyyppisiä joustintukia ja taka-akseli oli yhtenäinen. Eikä huippumalli jäänyt huomaamatta muiltakaan, sillä mallimerkintöjen ohella 2.0eGT:n tunnisti korin väriin sävytetystä levikesarjasta, takaspoilerista sekä 14-tuumaisista kevytmetallivanteista, joille oli kietaistu hieman urheilullisemmat, 195/60-sarjan kumit. Arkisemmat 2.0-mallitkin kulkivat mukavasti 1 998-kuutioisen 16-venttiilisen SR20Di-nelosen 115 hevosvoimalla (6 000 r/min). Poikkeuksena tähän olivat 1,6-litraisien versioiden takapään rumpujarrut. Suuriin muutoksiin ei siinä mielessä ollut tarvettakaan, että Primeran alustarakenne oli läpi malliston edistyksellinen. Takaa löytyi puolestaan hieman yleisempi ratkaisu, joustintuki kahdella tukivarrella. Myyntikärkenä olivat 1.6ja 2.0-mallit LXtai SLX-varustein, mutta mainonnassa ei unohdettu malliston 150-hevosvoimaista huippuversiotakaan. Tehtyjen toimien myötä Primera-malliston kärki vastasi GT-nimen huutoon kunniakkaasti: nollasta sataseen kipaistiin 8,4 sekunnissa ja huippuja kelattiin riuskat 220 km/h. GT-mallin SR20DE-versioon puristuksia oli nostettu 9,5:stä tasan kymmeneen, ja polttoaineen syötöstä huolehti elektronisen yksipistesuihkutuksen sijaan monipistesuihkutus. Varustelu nosti hintaakin, mutta ennen 90-luvun talouslaman alakuloa ehti GT-Primeroita rekisteriin AroYhtymä Oy Autokeskuksen maahantuomana arviolta satakunta. Edessä matkaavien takamuksien alla olivat puolestaan tukevimmiksi muotoillut istuimet. GT:n merkittävin varustetäydennys liittyi kuitenkin jarruihin, sillä mallin vakiovarusteluun kuuluivat ABS-jarrut. Kuten edellä viitattiin, rakensi eGT menevää matkantekoa vahvasti varusteillaan. Alustassa ei esimerkiksi ollut merkittäviä muutoksia arkisempiin Primera-versioihin, jos toki jouset erosivat muissa sedanja hatchbackversioissa käytetyistä. Urheilulliseen GT-termiin päätymisestä huolimatta eGT-versio merkitsi Primeran korkeinta varustetasoa, ei niinkään kärjistetyn urheilullista mallia. Primera 2.0 eGT:n viisiportainen manuaalivaihteisto vastasi välityksiltään 2.0-malleja, mutta viides vaihde oli välitetty urheiluhengessä hieman lyhyemmäksi. Puuttuneissa pisteosissa, kuten mallimerkinnöissä ja alkuperäisessä vaihdekepinnupissa, riitti tavoiteltavaa pitkäksi aikaa. Lisäksi listalla oli alusta alkaen Wagon-farmari. VETOAVAKSI VARUSTELTU Primeran sedanja hatchback-korimalleihin tarjotun eGT:n nimeksi kaavailtiin hetken aikaa mallinimeä eZX, ikään kuin Nissanin ZX-urheilumallien sisareksi
”Ostin itselleni valmistujaislahjaksi paljon hitsatun, punaisen -91 GT:n. ”Primeran ajo-ominaisuudet puhuttelevat vieläkin. Ville saattoikin suunnata energiansa puuttuvien pisteosien metsästykseen. Kaiken rakentelun ja ehostelun ohella Ville on ehtinyt myös ohjauspyörän taakse aistimaan pikkupojasta lähtien pitämänsä automallin luonnetta. Haavetta kohden Vaikka vuodet olivat tuoneet Villelle ajoon erilaisia ja uudempiakin Nissaneita, ei viehätys ensimmäisen sukupolven GT-Primeraan haalennut. Hankinta osoittautui oikeaan osuneeksi, sillä kotimatkan isompina teknisinä murheina olivat vain yksi laahaava jarru sekä vienoinen bensantuoksu. Myöhemmin aiheuttajaksi paljastui etualatukivarsi, jonka takimmaisen pultin kierteet olivat pettäneet.” Tämä yksilö sai sittemmin mennä, mutta Ville ei luovuttanut parempikuntoisen yksilön löytämiseksi. 08 Suorituskyky Huippunopeus 220 km/h, 0-100 km/h 8,4 s. ”Kolin juurella olen ollut raksimassa raatokuntoisesta osia, sen lisäksi olen hakenut osia muun muassa Ylivieskasta, Siikajoelta ja Kemiön saaresta. Mallin vakiovarusteluun lukeutui myös ABS-jarrujärjestelmä. 07 Mitat Pituus 440, leveys 170, korkeus 140, akseliväli 255 cm. Koeajolla vaivannut vetely ei ostopäätöstä haitannut, sillä auto oli kova kulkemaan. Suurimpana haasteena oli alkuperäisen ja ehjän helmasarjan löytäminen, mutta projekti juoksutti GT:n omistajaa vuosien aikana muutenkin osajahdissa ympäri Suomea. Vasta kolme viikkoa aiemmin olin myynyt vannesarjan pois, kun ajattelin ettei niille löydy käyttöä.” Myyntikohteena olleella GT-Primeralla oli ajettuna alle 198 000 kilometriä. Puristussuhde 10,0:1. ”Räikän Autopelti Huittisista palautti ulkonäön ennalleen”, kiittelee Ville. Bensiinikäyttöisten Primera-mallien voimanlähde oli aina 16-venttiilinen tuplanokkamoottori, mutta GT-version voimanlähdettä oli terävöittämässä monipistesuihkutus. Tässä on mielestäni onnistuttu myös poikkeuksellisen hyvin ohjauksen tehostuksen suhteen.” 34 6/2021 Nissan Primera 2.0eGT & 1.6 SLX. Edessä jäähdytetyt levyjarrut ja takana levyjarrut. Jos esimerkiksi sadekelillä ajaa hieman liian lujaa mutkaan, ohjaus keventää varoitukseksi hyvissä ajoin. Poraus 86,0, isku 86,0 mm. Kaikkiaan Ville on ehtinyt ajaa GT:llä jo yli 50 000 kesäistä kilometriä. Etuveto. Teho 150 hv/6400 rpm, vääntö 181 Nm/4800 rpm. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, kolmiomaiset alatukivarret, viistosti eteen suunnatut ylätukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 01 Merkki ja malli Nissan Primera 2.0eGT Sedan 02 Vuosimalli 1990 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Näin ei kuitenkaan tuntunut käyvän, ja niinpä Ville päätti luopua talteen hankkimistaan GT:n alkuperäisestä vannesarjasta. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Kokonaisuuden kruunasi viime kesäkuussa suoritettu museorekisteröinti – tiettävästi laatuaan ensimmäinen Nissan Primeralle suoritettu. Paino 1240 kg. ”Syksyllä -12 Oulussa sitten ilmestyi myyntiin vuoden -90 puolella valmistunut, mutta huhtikuussa -92 rekisteröity GT. Hän piti seurannassa, josko joku GT olisi selvinnyt käytöstä ryhdikkäänä ja tulisi vieläpä myyntiin. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. ”Auto oli ollut syksystä -96 eteenpäin autoa myyneessä perheessä, ensin isällä, sitten pojalla.” Villen kannalta miinuksena Primera oli kevyessä tuning-ilmeessä aikoinaan Completosin valikoimaan kuuluneen levikesarjan myötä. Postin kautta saapuneiden lähetysten paikkakuntia en edes muista”, hän listaa. Liekille hän päästi sen valmistuessaan autoja kuljetustekniikan insinööriksi -07. Tilavuus 1998 cm 3 . Maukas museopeli Palapelin kokoamisessa meni aikansa, joten alkuperäiseen asuunsa eGT palasi viimein kesällä -20. Myyntikohde oli kuitenkin kokonaisuutena asiallinen, ja toki kauppoihin kannusti myös se tosiasia, että vaihtoehtoisia tarjokkaita ei juuri ollut. Lisäksi Primeraja 2.0eGT-merkit puuttuivat ja alkuperäisen vaihdekepinnupin tilalla oli mäntää jäljittelevä tarvikenuppi. Ensimmäisestä selvittiin jarrusatulan vaihdolla ja jälkimmäisen hoitamisesta Ville kiittää harrastajakollegaa Reijo Lähteenmäkeä, joka vaihtoi vuotaneen polttoaineentäyttöputken tilalle ehjän. Auton oli alkujaan myynyt Sodankylän automyynti, ja sen jälkeenkin se oli viettänyt vuotensa Pohjois-Suomessa asuneiden omistajien käsissä. Takana erillisjousitus, joustintuet, kahdet poikittaiset alatukivarret, eteen suunnatut pitkittäistuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin
35. 08 Suorituskyky Huippunopeus 180 km/h, 0-100 km/h 11,2 s. Onneksi sitten tuli yksi Primera myyntiin, josta sain ostettua ehjän. ”Moottorissa kun on 90 hevosvoimaa, niin tällä ei voi sillä tavoin kiirettä pitää. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, kolmio maiset alatukivarret, viistosti eteen suunnatut ylätuki varret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Vaalea Primera 1.6 SLX oli ensimmäisellä omistajallaan syyskuulle -17. Hän ei kuitenkaan pitäytynyt Primerassa kuin vuodenpäivät, ja laittoi auton uudelleen myyntiin. Takana erillisjousitus, joustintuet, kahdet poikittaiset alatukivarret, eteen suunnatut pitkittäistuet, kierrejouset, kallistuksen vaimennin. Mutta ohjaustuntuma on niin autenttinen kuin olla ja voi. Puristussuhde 9,8:1. Ehjässä ja vain runsaat 140 tuhatta ajetussa Primerassa oli alla tuoreemman Primerapolven aluvanteet, mutta Ville hankki Rahkoselta mukaan myös alkuperäiset 13 tuuman peltivanteet. Tällä kertaa numerot olivat kohdallaan ja Ville sai yhteyden. Pölykapseleita hänellä oli tiedossa jo ennen autoa, niistä kolme peräti käyttämätöntä. Poraus 76,0, isku 88,0 mm. ”Lisäksi alkuperäinen antenni oli poikki eikä uutta meinannut saada mistään. ”Huomasin kun tämä auto tuli myyntiin loppusyksystä -17, ja ajattelin ottaa yhteyttä, kun mietin että saisiko kohteesta jotain pisteosaa. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Samalla myös haihtuivat ajatukset myyntikohteen hyödyntämisestä osalähteenä. En kuitenkaan saanut yhteyttä, sillä ilmoituksessa ollut puhelinnumero ei ollut käytössä.” Saab-harrastaja Tero Rahkonen oli niin ikään kiinnostunut autosta ja innostui hakemaan myyjän numeroa tiedustelusta; selvisi että ilmoituksessa oli ollut yksi numero väärin. Edessä jäähdytetyt levyja takana rumpujarrut. Tilavuus 1597 cm 3 . Huippumallin vastapainoksi kyseessä on 1,6-litrainen malli vuodelta -90, ei kuitenkaan arkinen LX vaan paremmin varusteltu SLX. Teho 90 hv/6000 rpm, vääntö 133 Nm/4000 rpm. 07 Mitat Pituus 440, leveys 170, korkeus 140, akseliväli 255 cm. Etuveto. Lisäksi sain hommattua toimimattomien takalasinnostajien tilalle toimivat.” Ajokokemukseltaan 1,6-litrainen on Villen mukaan mainio, varsinkin sen jälkeen kun taakse uusittiin äskettäin iskarit. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Paino 1160 kg. Lisäksi tämä on GT:tä hiljaisempi 13 tuuman pyörien johdosta”, Primera-harrastaja luonnehtii. 01 Merkki ja malli Nissan Primera 1.6 SLX Sedan 02 Vuosimalli 1990 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Rahkonen myös osti siistikuntoisen Nissanin käyttöpelikseen. VAALITTU VALKOINEN Samaan aikaan punaisen eGT:n kanssa museorekisteriin solahti myös toinen Primera. ”Primeraa piti mennä ostamaan kaverilleni käyttöautoksi, mutta auto oli niin siistissä kunnossa, että katsoin ettei sillä enää ajettaisi talvella ja hankin sen itselleni.” Auton siistiä kuntoa selitti, että se oli ollut ensimmäisellä omistajallaan joulukuusta -90 aina syyskuulle -17, minkä jälkeen omistajan perikunta oli päätynyt myymään autoa
Klaukkala 36
Kolmen vuoden sinnikäs etsintä kotimaassa ei tuottanut toivottua tulosta. Oikeanvärisen yksilön löytäminen vei Markku Pelliseltä vuosia, ja ostohetkestä eteenpäin autolla on kierretty ahkerasti kotimaassa ja hiukan maailmallakin. Aikaa kului, kun poikkeiltiin viininmaistajaisiin ja moniin mukaviin paikkoihin – kuten Rudin kanssa matkatessa on tapana”, Markku naurahtaa. Kohtuuhintaisia autoja putkahti kyllä harvakseltaan myyntiin, mutta niitä oli yleensä historian saatossa muokattu virittämällä ja korimuutoksia tekemällä. Kokoelmasta puuttui kuitenkin vielä yksi tärkeä auto. Ihan helposti ei Saksastakaan sopivaa yksilöä löytynyt”, Markku muistelee. V uosia sitten Markku ja Anitta Pellisen harrasteautorivistöön kuului jo Citroën B11, Peugeot 403, MGA ja Renault 4 CV. Kaikki tuntui sujuvan hyvin kunnes todettiin, että myyjä oli unohtanut auton rekisteriotteen kotiin. ”Siinä vaiheessa alkoi hieman jännittää, sillä virasto oli menossa kiinni kello 15.30 ja olisi auki seuraavan kerran vasta seuraavan viikon tiistaina. Rekisteröintiasioita hoitavassa virastossa käytiin perusteellisesti läpi auton paperit sekä korija moottorinumerot. ”Lopulta otin yhteyttä Saksaan. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Kauko Ollila, Lea Lahti, Kari Mattila, Pellisten albumi Pellisen reissubemu 37. Autoa lähdettiin hakemaan myyjältä yhdessä Rudin kanssa. Myyjän kanssa oli treffit yhdeltä torstaiiltapäivänä, mutta myyjää ei näkynyt missään. Myyjä lähti kiireesti hakemaan otetta, ja me muut yritimme huolehtia että pääsisimme takaisin palvelutiskin ääreen. Rudi piti kahta ovea auki alemmassa kerroksessa ja minä vahdin ovea toisessa kerroksessa.” Myyjä palasi muutamaa minuuttia ennen sulkemisaikaa, ja paperityöt sekä rekisterikilpien tulostus saatiin hoidettua kirjaimellisesti viime tipassa. Markku ehti jo hiukan huolestua, kunnes mies lopulta saapui tunnin myöhässä. Heiltä Bemari siirtyi nuoren miehen omistukseen vajaan vuoden ajaksi, sitten omistaja vaihtui uudelleen. Sikäläiset ystävät Rudi Behrendsen ja Stefan Schuemann ryhtyivät pyynnöstäni etsimään Bemaria. Sellaisen palauttaminen alkuperäiskuntoiseksi olisi nopeasti tullut maksamaan enemmän kuin itse auto ostohetkellä. Markun nuorena omistama sitruunankeltainen ’73 BMW 2002 oli jättänyt mieheen lähtemättömän muistijäljen, eikä kaipuu sellaisen omistajaksi ottanut laantuakseen. Vuosimalli oli vuotta tuoreempi kuin Markun nuoruuden ajopelissä, mutta väri oli kuitenkin oikea. ”Maksoin käsirahan, tilasin lentoliput ja lähdin katsomaan autoa huhtikuussa 2008. BMW oli ollut ensimmäisillä omistajillaan reilusti yli 20 vuotta. Välimatkaa paikkakunnilla on vain reilut 300 kilometriä, mutta meiltä matkaan meni kolme päivää. Lopulta Stefan löysi Münchenin liepeiltä hyväkuntoisen 2002-yksilön. BMW 2002 A ’74 Tipunkeltainen BMW 2002 on ollut tuttu näky alan tapahtumissa jo vuosien ajan
Vihdoinkin ratin takana Muutaman päivän kuluttua Markku lähti Bemarillaan kotimatkalle entuudestaan tuttuja pikkutietä pitkin Braunschweigin kautta Lyypekkiin ja sieltä edelleen satamaan Travemündeen. Suuri vääryys”, Markku naurahtaa Kotiin päästyä oli aikaa tutkia autoa perusteellisemmin. Tullimies esitteli lomaketta, joka tulisi täyttää, mikäli haluaa valittaa autoveropäätöksestä. ”Harmitti, että menin kertomaan, että autossa on kattoluukku, siitä merkittiin lisäveroa”, omistaja muistelee. Kun nettiä selailemalla viimeinkin löytyi yhteystiedot tapahtumalle, oli ilmoittautumisaika mennyt umpeen pari päivää aiemmin. Lauttamatkan jälkeen oli mentävä Helsingin tulliin auton papereiden kanssa. REISSUMUISTOJA Pelliset ovat osallistuneet BMW:llä useaan otteeseen SAHK:n retkeilyajoihin, AHS:n Helatorstaiajoihin, Naisten Automobiiliajoihin, Suur-Saimaan Ympäriajoon sekä moniin pienempiin tapahtumiin. ”Kävin varttitunnin välein lisäämässä lukkosulaa ja lukkoja rassaamassa. Aamulla pakkasmittari näytti 32 astetta pakkasta. Niitä jälkiä ei varmasti ollut kun saavuin kotiin satamasta. ”Automaattivaihteiston tukkeutunut siiviläkin vaihdettiin, mutta siinä ne ovatkin kaikki remontit, mitä autolle on tehty 12 vuoden aikana”, omistaja toteaa tyytyväisenä. Porschella ajoon osallistunut kaveri tuli kyselemään, että rukouksen voimallako yrität saada lukkoja auki”, Markku nauraa. Pari pientä remonttia autolle on vuosien kuluessa tehty. Auto on aika matala, ja lukkojen kanssa pelaaminen onnistui parhaiten kun kävi hankeen polvilleen. Varmuuden vuoksi Markku täytti senkin. ”Kolmantena päivänä huomasin, että auton vasempaan etuoveen, heti ikkunan alle oli ilmestynyt iskun jälkiä. ”Olimme hotellissa toisenkin yön. BMW oli kaikin puolin hyvässä kunnossa, eikä mitään moitittavaa löytynyt tarkallakaan syynäämisellä. Lopulta veroa määrättiin maksettavaksi 17 euroa. ”Kyllä täytyy sanoa, että nautin täysillä koko matkasta. Valituskin meni läpi, mutta viiden euron palautus jäi saamatta. Seuraavalla huoltoaseLopulta veroa määrättiin maksettavaksi 17 euroa. En varmuudella tiedä missä yritys on tapahtunut, mutta itsekseen ne jäljet eivät ole syntyneet”, Markku toteaa. ”Perjantai-iltana ajeltiin jo Laajavuoreen yöksi”, pariskunta muistelee. Siitä huolimatta aamulla molempien ovien lukot olivat jäässä. Valituskin meni läpi. Vauriokohtiin on tuputettu maalia, mutta ne ovat edelleen selvästi havaittavissa. Sylinterikansi on uusittu siihen tulleen halkeaman seurauksena, ja sitä vaihtaessa pistettiin myös uudet venttiilit ja venttiilinjouset. Toiveikkaana järjestäjiin otettiin yhteyttä, ja suomalaiset toivotettiin tervetulleiksi mukaan ajoon. Seuraavana aamuna Porschesta ei auennut etuluukku, ja rukousasento tuli tutuksi hänellekin.” BAVARIA TOUR 2011 Pelliset olivat kuulleet, että Saksassa järjestetään ajotapahtuma BMW 02 -mallille, mutta mistään ei aluksi tuntunut löytyvän tietoa siitä. Pelliselle ojennettiin erilaisia lomakkeita täytettäväksi. 38 6/2021 BMW 2002 A. ”Luvassa olisi ollut viiden euron palautus, joka jäi kuitenkin saamatta, sillä alle kymmenen euron palautuksia ei makseta. ”Kun alla on mutkainen hyväpintainen asfalttitie, 2002:lla ajosta todella nauttii”, Markku kertoo hymyillen, ”Auto korjaa itse virheensä, kuskihan ei tietysti virheitä tee.” Markku oli varautunut ennalta pakkasen tuomiin ongelmiin muun muassa öljyämällä lukot huolellisesti. Ostos tuntui oikein onnistuneelta”, Markku muistelee hymyillen. Bavaria Tourille lähtiessä Markku käytti auton perusteellisessa huollossa. ”Kun Saksan puolella tihkusateessa kiihdytin ensimmäisessä rampissa moottoritielle, perä irtosi tiestä. Ruotsissakin on reissattu kahdesti ja kerran on oltu mukana Bavaria Tour -ajossa Saksassa Autolla ajelevat ahkerasti Markun lisäksi myös puoliso Anitta sekä tytär Mirkka. Keski-Suomen Mobilistien järjestämiin Talwiajoihin varustauduttiin ostamalla nastarenkaat. Ilmeisesti joku oli yrittänyt koukulla tai jollain muulla keinoin saada oven aukeamaan
Tämän vuoden syyskuussa järjestettävään Bavaria Tour -ajoon kokoonnutaan taas Etelä-Saksassa Itävallan rajalla sijaitsevaan Oberammergaun kylään. Matkalla kohdalle osui hurja ukonilma. 06 K ori Kaksiovinen itsekantava porrasperäinen teräskori. Bavaria Tourin reitti nousee yli kahden kilometrin korkeuteen upeisiin alppimaisemiin. Taukopaikalla tuuli pudotti paksun männynoksan kolmen metrin päähän parkissa olleesta autosta. 07 Mitat Pituus 4 230, leveys 1 590, korkeus 1 410 mm. Pelliset ovat ilmoittautuneet mukaan. Vuoristotiellä ajaessa vesi lensi tieltä nokan yli. Olimme lähdössä Alpeille ajamaan, ja säätiedotus oli luvannut märkää keliä. Jarrutuksessa renkaat tuntuivat pitävän hyvin”, Markku kertoo. Käytännössä järjestelystä vastaa yksi harrastajahenkinen perhe. Markku Pellinen on ollut tyytyväinen hankintaansa. Ajo järjestetään viiden vuoden välein ja sitä isännöi Saksan BMW 02 Club. Rengasliikkeessä tuumasivat, että ei ihme jos pyöristä ei löydy pitoa sateella, sillä renkaat ovat 33 vuotta vanhat ja kovettuneet. Päivittäinen ajomatka on noin 200 kilometriä. BMW ei ole tarvinnut ostohetken jälkeistä kansiremonttia lukuun ottamatta kuin pientä huoltoa. Saksan BMW 02-Club isännöi Bavaria Tour -ajotapahtumaa. Sylinteritilavuus 1 990 kuutiosenttiä (poraus 89 mm, isku 80 mm) 04 Voimansiirto Kolmenopeuksinen automaattivaihteisto, takaveto. Lopulta kaikki meni kuitenkin hyvin ja pariskunta palasi kotiin ehjänä ja ehjän auton kanssa. Markku poikkesi Rudin kanssa Mömbrisissä paikalliseen rengasliikkeeseen etsimään syytä perän luistoherkkyydelle. ”Eikä kyse ollut ajotavasta – eihän automaatti kiihdy oikein mihinkään”, kuski kuittaa. ”Bemarissa on 13" renkaat, eikä sellaisia liikkeen hyllystä löytynyt. malla tarkistin ilmanpaineet, ne olivat ok, samoin kuin renkaiden pintakuvio. Takana erillisjousitus vinosti eteen suunnatuilla tukivarsilla, kierrejouset, kallistuksenvaimennin ja rumpujarrut. 05 Alusta Edessä joustintuet kierrejousin, kallistuksenvaimennin ja levyjarrut. Sää ei todellakaan suosinut. Alkoi hieman hirvittää”, Anitta tunnustaa. Sylinteriryhmä valurautaa, kansi kevytmetallivalua. Yksi kannen yläpuolinen nokka-akseli, kaksi venttiiliä sylinteriä kohden. 01 Merkki ja malli BMW 2002 A 02 Vuosimalli 1974 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Myöhemmin matkalla sama toistui uudestaan. 39
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 40 Ei kaupunkiautolta paljoa vaadita, ja se mitä Baldi Frog ei tarjoa, on oikeastaan turhaa.. Takamoottorin, vaikka olikin vain 123-kuutioinen, vakuuteltiin olevan kaupunkikäyttöön riittävä. Esite kehui kattoluukulla sekä kahdella ovella varustetun Frogin polyesterikorin modernia muotoilua sekä muotivärejä. Baldi Frog BB5 ’75 Kaupunkisammakko H arri Hyvärisen Fiat 500 -kokoontumiseen tuoma Frog saa Fiatit näyttämään jo melkein keskikokoisilta autoilta. Sisältä löytyi mukavasti istuintilaa kahdelle, ja Frogin 125x12"-pyörät ovat kaupunkikäyttöön reilunkokoiset. Eikä ihme, sillä myyntiesitteensä mukaan Frogilla on mittaa 2,2 metriä. Sammakon omapaino oli esitteen mukaan 385 kiloa. Nopeuksia vaihdelaatikossa oli neljä ja alustan joka kulmassa erillistuenta sekä nestejarrut
Harri arvelee kulkimen vaatimattomien ajo-ominaisuuksien osaltaan vaikuttaneen vähäiseen ajomäärään. Tehoa kaipaaville tarjottiin myös 595-kuutioista moottoria. Niinpä ranskalaisen Willamin myymiin Frogeihin asennettiin 123-kuutioinen bcb-kaksitahtimoottori. Frogin juuret ovat Italian San Remossa toimineiden veljesten, Elio ja Giovanni Baldin pienessä koripajassa. Konehuoneesta löytyy moottorin lisäksi polttoainetankki sekä katkaisija, josta moottorin voi käynnistää säätöjen tarkistamiseksi. 41. Jostain syystä se päätyi myöhemmin Englantiin, josta se kulkeutui muutaman auton könttikaupassa Suomeen. Harrille päätyessään Frog ei ollut rekisterissä, mutta sen rekisteröinti autoksi ei osoittautunut ongelmaksi. Hallintalaitteet sekä mittaristo ovat asiallisen selkeitä. Frog lienee seissyt suurimman osan ajastaan osana eri kokoelmia ja aktiiviseen Euroopan matkailuun nähden yksilöllä on ajettu suhteellisen vähän. Hansikaslokeroa ei Frogin kojelaudassa ole, mutta pari lapasia mahtuu vaivatta etuluukun alle akun viereen. Autolle löytyi kertaalleen jo ostaja Euroopasta ja Harri kuskasi sen Ford Transitin kyydissä Saksaan, mutta ostaja jättikin saapumatta tapaamispaikalle, joten Frog palasi samassa kuormassa takaisin. Samalla siihen ruuvattiin malliin hyvin sopivat FRO-6 -tunnukset. Frogeja lienee tehty parin tuotantovuoden aikana vain noin 300 yksilöä, joten Harri Hyvärisen yksilön valmistenumero 272 viittaisi tuotannon loppupäähän. Tuulilasin kulmasta löytyvän ajoneuvoveron perusteella Frog olisi liikkunut Ranskassa ainakin vuosina 1986–1988. Garrozzeria Baldi esitteli 1973 Pariisin autonäyttelyssä Frogin, joka suunniteltiin alkujaan liikkumaan Fiat 500:n kaksisylinterisellä ilmajäähdytteisellä moottorilla. Myös 12" pyörät sekä jarrut ovat Fiatista peräisin. Mukava kahden hengen sohva on säädetty jo tehtaalla oikeaan ajoasentoon. Ranskassa veljesten tekele olisi ollut auto, eikä ”quadricycle” eli kevyt nelipyörä, jota saattoi ajaa 16-vuotiaana ilman ajokorttia. Tähän mennessä matkamittariin on kertynyt vain 590 kilometriä. Frogin ripustukset rakentuvat napoja, tukivarsia sekä etupään poikittaista lehtipakkaa myöten Fiatin 500-mallin osiin
Parkkipaikan löytäminen ei arvatenkaan ollut ongelma ja varusteita oli kuin oikeassa autossa: kromipuskurit, tuulilasinpyyhkijät ja vilkut molempiin suuntiin, mainosti myyntiesite. Willam Fourgonetten pitkä alusta taipui umpikaapiksi ja yhtä lailla erilaisiin päällirakenneratkaisuihin. Ranskalaisella A1-luvalla ajettavaa Willamia sai kuljettaa 16-vuotias. Ajoneuvo luokiteltiin kolmoskategoriaan ja ryhmään yhdeksän – mitä se ikinä sitten tarkoittikaan. 42 6/2021 Willam Frog. Hyvin varusteltu paloautomuunnos nokalla olevine vesipumppuineen riittää varmasti pallogrillin kokoisten palojen sammutustehtäviin
Korimalliin istuivat vielä vaivatta takasivuikkunat. 60-luvun puolivälissä esitelty, Lambrettan moottorilla liikkunut italialainen Scattolini oli ensimmäinen kääpiöautovalmistaja, jonka tekeleitä Willam Ranskassa myi. Ohjausakseli vilkunviiksineen napattiin 500-Fiatista. Italialaisen Casalinin kolmipyöräistä Sulky-mallia myytiin Willam-merkillä. Scattolinin vain 190 sentin kokonaispituuteen yltävän rääpäleen kangaskattoinen avomalli sai nimekseen Farmer, umpimallin nimi oli City ja lähes kolmeen metriin venytettyä pakettiautoversiota myytiin nimellä Fourgonette. Bangkokissa sijaitsevan Jesada Technik Museumin kokoelmista löytyi toinenkin, hiukan entisöintiä kaipaava lava-Willam. Hyvät kauppasuhteet Italiaan johtivat Lambrettan lisäksi muidenkin pikkukulkimien maahantuontiin, joita Henri Willam keksi myydä Ranskassa omalla nimellään. Nelipyöräinen Frog 125 oli ranskalaisen Willamin myymän ajoneuvomalliston suurimpia. Vihreän Super Comtessan vieressä on harvinainen Willampick-up. Lambrettan kolmipyöräisiä tavaraskoottereita Willam kauppasi pelkkinä alustoina tai asiakkaan toivomilla päällirakenteilla varustettuna. Lawilin moottorivalikoimaan kuului 123-kuutioinen 5,6 hevosvoiman sekä 175-kuutioinen 8,4 hevosvoiman kakstahtari. 43. Fiatin 500ja 850-mallien osista sekä 12 tuuman pyöristä rakentuvaa Baldi Frogia ei nähty Willamin mallistossa Fiat 500:n moottorilla, vaan tarjolla oli ainoastaan pieni 125-kuutioinen kakstahtari. WILLAM Laatikkomaisen Frogin nähtyään saattaisi kuvitella ettei paljoa pienempää autoa enää ole, mutta asia on aivan toisin. Lawilissä vannekokoa kasvatettiin 10 tuumaan. -yhteisyrityksen taustalta löytyivät Henri Willam sekä italialainen, Lambrettaa valmistanut Innocenti. Alla pyörivät 8-tuumaiset renkaat. Näille lasikuitulaatikoille luvattiin moottorista riippuen 55–80 km/h nopeuksia. 1967 aloitettiin Italiassa kasaamaan samaa laatikkomaista muotoilua edustavaa Lawil-kääpiöautomallistoa ja tämän Lawil S.p.A. Syynä tähän arvatenkin olivat ranskalaisten omat mopoautomääritelmät, verohevosvoimat sekä ajokorttivaatimukset. Thaimaalaisen Jesadan kokoelmaan päätyneistä Casalineista etummaisella on kilpahistoriaa Euroopan-vuosiltaan. Kun 190 sentin City-mallista leikkasi vielä konttiperän pois, saatiin aikaan 180 sentin la Willam. Ranskassa Willam myi tätä äärimmäisen pientä Sulkya 60-kuutioisella moottorilla. Vuonna -69 esitelty kolmipyöräinen, yhden hengen Casalini Sulky oli italialainen mopoauto, joka liikkui Vespan 50-kuutioisella kaksitahtimoottorilla. Ranskalainen Henri Willam oli touhukas liikemies, jonka päivät täyttyivät italialaisen Lambrettan maahantuonnin parissa
Mainoskattaus tulee olemaan varsin kirjava, mutta järjestämme niitä löyhästi eri teemojen alle. Noh, verrataanpa me vaikkapa samaisen vuoden GM-tuotteisiin: Opel Commodoren hinnat alkoivat 39 815 markasta, mutta Chevrolet Impalaan yltääkseen piti pulittaa vähintään 57 000 markkaa, joten erityisen edullinen ei Audi 80:n hinnat alkaen -malli ollut. Kun halvalla saa Henkilöautoja on läpi vuosikymmenten mainostettu argumenteilla, joilla on pyritty tavalla tai toisella osoittamaan autoilijalle, että esillä olevan kiiltelevän autouutuuden hankinta olisi suositeltava peliliike. Aloitetaan sarjamme perusasioiden ääreltä, suoraan houkutuksen alkulähteiltä eli tuotteen edullisuudesta. Kirjavuuden vastapainoksi mainoksia yhdistää se, että ne ovat suomenkielisiä ja julkaistu 1950-luvun puolivälin ja 1980-luvun lopun välisenä ajanjaksona. Merkittävä osa myyntipuheista on sisältänyt varsin ennalta arvattavia teemoja kuten edullisuus, kestävyys, varustelu, suorituskyky, taloudellisuus tai jokin erityinen tekninen edistyksellisyys. Teksti: Harri Onnila Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat 44 6/2021. Tai siis niin oheisissa mainoksissa ainakin väitetään. T ulevissa numeroissa tulemme käymään läpi esimerkkejä näistä erilaisista myyntipuheista ja suosituksista. Audi 80:ä kaupiteltiin ”edulliseen edustushintaan” vuonna -73, mutta 44 180 markan suhteellista edullisuutta ei mainostekstissä sen kummemmin perustella. Näiden, sanottaisiinko tavanomaisuuksien lisäksi automerkkien edustajat sekä niitä edustavat mainostoimistot ovat kehitelleet vuosikymmenien aikana mitä erilaisempia perusteluja esiintuodun auton etevyydestä
Oliko Datsun Bluebird vuonna -67 edullinen, niin tai näin, mutta mainoksen perusteella ainakin vähemmän kallis kuin koskaan aiemmin. Edullisempi. Ilmeisesti Ford kilpailijoihinsa nähden, koska Cortinan kerrottiin vuonna -68 olevan ”markkinoiden edullisin perheauto”. Fiat 128Z on omaa sukua Zastava 1100, mutta mallin jugoslavialaistaustasta ei vuoden -80 mainoksessa hiiskuttu mitään, vaan sen sijaan hinnasta. 45. Ohjehinnaksi piirrettiin 8 995 markkaa ”täydellisillä katsastusvarusteilla ja kaikilla De Luxe -lisävarusteilla”. Siis kuin kilpailijansa vai itse tuote aiemmin. Kaikki -71 Austinit luvattiin edullisesti, mutta Vehon mainoksen visuaalinen kärki taisi sittenkin olla jossain muualla. Cortinan houkuttelevuutta lisäsivät vanhat 1,2 ja 1,5 litran kentiläiset korvanneet uudet läpihengittävät 1,3ja 1,6-litraiset moottorit. Olihan nimittäin kyseessä ”todella edullinen 5-ovinen monikäyttöauto”
Voiko parempaa toivoa kuin ”täydellisen ajonautinnon” ja vieläpä ”näin edulliseen hintaan”. Myös Escort oli vuonna -70 ”entistä edullisempi”. Jos vuonna -84 kaivoi kuvetta 67 130 markan edestä, niin saattoi aloittaa ajonautiskelun 60-hevosvoimaisella Sierra 1.3 S:llä. Fordin toimesta julistettiin syksyllä -80 ”hintavoittaja”, sillä ”eurooppalainen Ford Fiesta on halvempi kuin yksikään japanilainen henkilöauto”. Saatavilla oli myös tarkkaa markkatietoutta: Escort 1100:n aiempi 9 640 markan lähtöhinta oli tarkistettu 9 350 markkaan. Japanilaisautojen edullisuus oli laitettu vanhalla mantereella merkille ja huolestuneisuutta aiheuttaneeseen ilmiöön reagoitiin. 46 6/2021 Mainoksen imussa
Kaikki tuo ”pikkuauton hinnoilla”, jotka tässä mainoksessa jäävät tosin kertomatta. Honda Civic miellettiin 80-luvun alussa teknisesti eteväksi ja laadukkaaksi, mutta kokoluokassaan hintavaksi. Mitä?! Kyllä vaan, Kadett 1100:n ohjehinta oli vuonna -66 ”hämmästyttävän edulliset” 6 590 markkaa ”vapaasti Turussa katsastusvarustein”. 47. Vuonna -73 asia oli yksiselitteinen – ”Elite on edullisin”. Tekstissä löylyä lisättiin kertomalla 80-hevosvoimaisen 1,5 litran OHC-moottorin luonteesta: ”rajua kiihtyvyyttä siinä riittää oman kevättä juhlivan luontosi vastineeksi”. Ällistystä siivitti, että ”Elitehän on muutenkin ollut aina kokoluokkansa edullisin”. Vuonna -68 yllätyttiin siitä, että Caviar-maistelun oheen saapuneet 1300 Exportja 1300-mallit olivat 800–1 100 markkaa edullisempia kuin 8 395 markan Elite 1300 Caviar. Vuoden -82 mainoksen perusteella luulo oli väärä, sillä mainoksen mukaan oli itse asiassa ”hämmästyttävää, että Civic ei maksa enempää”
Kuten jokainen auton omistava tietää, auton hankintahinta on vain ovenavaus kulujen loputtomalle juoksulle. Kun uuden auton ostaa edullisesti, niin rahaa jää muuhun – vaikkapa etelänmatkaan. Sitä se perusteli kokonaistaloudellisuudella, joka ”ei merkitse ainoastaan kohtuullista hankintahintaa tai bensankulutusta – vaan myös huokeita huoltoja, vähäisiä korjauskustannuksia ja korkeata jälleenmyyntiarvoa”. Lisää säästöä tuotti 305 GLD:n ”taatusti taloudellinen” 49-hevosvoimainen dieselmoottori, jonka kulutukseksi 90 km/h nopeudessa luvattiin 5,3 litraa satasella. Niinhän se menee, mutta jollain tavoin hupaisia ovat vuoden -81 Wartburg-mainoksen suostuttelukeinot: toisaalla tekstissä hehkutetaan Warren tilavuutta perheautona, mutta niin vain näyttää vahvasti siltä, että isäntä on kurvannut Seutulan platalle ja on yksin valmiina hyppäämään sinivalkoisille siiville kohti etelän iloja. ”Todella edullinen” hinta tarkoitti 305 GLD:n kohdalla 69 900 markkaa, kun vuonna -80 halvin bensa-305 maksoi 58 400 markkaa. ”Poikkeuksellisen edullisen” Opel Kadett Super 1200:n ”arvokkaat lisävarusteet” tarkoittivat vuonna -75 muun muassa lämmitettävää takalasia, urheilullista vaihdetankoa sekä korotettuja selkänojia. Vuonna -73 silloinen VW-maahantuoja Wihuri tarjosikin suosiotaan menettävälle Kuplalle uutta Talouskone-lempinimeä. 48 6/2021 Mainoksen imussa
”Luotu edulliseksi” oli rehellinen joskin hieman kiertelevä ilmaus sille, että Amazon Favorit oli suunniteltu täyttämään tuotannosta poistuneen PV:n paikka Volvo-hinnaston alkupäässä. Myös ulkoista kiiltoa oli vähemmän, värivaihtoehtoja niukemmin ja laatikko vain kolmiportainen. Edeltävänä vuonna eli 1982 merkin maahantuonnin aloittanut Korpivaaran Auto-Bon Oy silti samalla muistutti, että ”erittäin edullinen hankintahinta on kuitenkin vain yksi Suzuki-ominaisuus”. Vuoden -67 Amazon Favoritin mainoksessa muistettiin kertoa muun muassa monipuolisesti säätyvistä istuimista, lamellituulilasista sekä kolmipisteturvavöistä. Vuoden -66 Volgan 9 380 markan hinnan edullisuus perusteltiin hyvin seikkaperäisesti Tekniikan Maailman vertailuun vedoten: ”Vertailussa annettiin autojen ominaisuuksille tieteellisiä kaavoja käyttäen arvot. Tiedä sitten kuinka moni kuittasi vuonna -77 ”kaksi autoa yhden hinnalla” vai malttoiko väki tyytyä sittenkin vain yhteen 21 950 markan hintaiseen puolalaiseen. Samalla jätettiin kuitenkin mainitsematta, että Favoritin 13 400 markan hinta oli toteutettu karsimalla varusteista esimerkiksi tupakansytytin, ovien karttataskut ja jopa apukuskin aurinkolippa, jonka uupumisen tarkkasilmäinen tosin havaitsi mainoskuvasta. Suzuki oli näemmä perinyt Volgalta ”ylivoimaisen edullisuuden”. No nyt on pitelemätön erikoistarjous: kaksi Polski-Fiatia samalla hintaa, mitä ”muut tämän kokoiset autot maksavat” yksittäin. Varsinaisen vertailun suoritti tietokone, ja tulos osoitti selvästi, että Volga on kokonaisuuden huomioon ottaen ylivoimaisesti edullisin.” 49. Muita olivat ”laatu ja luotettavuus, kokonaistaloudellisuus ja ajettavuus sekä tarkoituksenmukaisuus”
Aapiskukko-rallin reittikarttaa saksimalla olisi vastaavalla tavalla saanut alennusta bensasta ja dieselistä 10 penniä litralta kilpailukeskuksena olleen huoltoaseman mittareista. Seurana oli tuonaikainen tyttöystäväni Minttu sekä kaverini Ville. Ruutulipun RS2000-Escortillaan tavoittivat Tero Toivonen ja Marko Salonen, eikä sijoitus ollut huono, noin 60:n B-juniorilähtijän joukossa pojat ajoivat kympin sakkiin. Sateinen sää yhdessä kostuneiden vaatteiden kanssa sai nappisilmän ikkunat huurtumaan. Kuka vielä muistaa sanomalehtien irtileikattavat kuponkitarjoukset. Puhaltimen huutaessa täysillä oli tuulilasissa kaksi pienehköä pyöreätä aluetta, josta kulkusuuntaa ja ulosajopaikkoja koetettiin paikallistaa. Nelivaihteinen vaihteisto toimi jämäkän tarkasti, mutta risteyksistä sekä paikaltaan lähdöt vaativat oman tekniikkansa, jotta nolo, kengurumainen liikehdintä ei käynnistyisi. (Alkoiko eräs laulu soida mielessä?) Koska porukkaa oli nyt liikenteessä huimat kolme henkeä, oli Express-Escort jätettävä kaksipaikkaisena kotiin. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1995 ei helle hellinyt samalla tavoin kuin kuluneena kesänä. Kakkospätkällä oli nostoporukoille kättenvoiteita kahdessakin paikassa. Voimansiirto piti oman ominaisääntelynsä. Lada oli fiilikseltään aivan omaa luokkaansa kun vertasi sitä niin sanottuun moderniin autoon, jota Expresskin tuolloin vielä jotenkin edusti. P älkäneen Aapiskukko-huoltoasemalle suuntasi tällä kerralla hieman normaalista poikkeava kokoonpano. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Aapiskukkoralli 1995 50 6/2021. Moottori hurisi kotoisan ja luotettavan oloisesti kun suhasimme sorateitä. Lainaksi saimme Mintun vanhemmilta vihreän nappisilmä-Ladan. Ajoasento oli italialaistyylinen polkimet lähellä, ratti kaukana. Ammattikatsoja oli näistä ensimmäisessä. Kosteahko kesälauantai kasteli yleisöä niin päältä kuin paidan sisältä, kun Pälkäneen suunnalla ajettiin suuren osanottajajoukon voimin rallia
Petri Kumpulainen – Reijo Koivisto ajoivat yleisessä luokassa pienen n-ryhmän GT-Corollaa. Maalissa miehet olivat A-junioreiden yleiskilpailussa sijalla kymmenen ja omassa luokassaan kolmansia. Tämän vuoksi touhu oli mennyt vähän säntäilyksi. 51. Myöhemmin F-cupissa hyvin menestynyt Kumpulainen ajoi täällä Pälkäneellä luokkansa kolmanneksi. Edelliskerralla olimme Pasin kanssa siirtyilleet näiden kolmen paikan välillä sen mukaan missä kulloinkin oli tapahtumaa ollut. Paikan maine oli sen verran hyvin kiirinyt että sitä osattiin tällä kerralla varoa; mitään suurempia lipsahduksia siinä ei muistini mukaan nyt tapahtunut. Corolla GT vaurioitui tilanteessa sen verran että pojat saivat ajopuvuissaan jäädä katselemaan kilpakumppaneiden suorituksia sateen liukastaman soratien luonnottoman tiukassa kaarteessa. Näiden kahden paikan välissä oli kuuluisa hiekkalaatikkomutka, jossa oli huimasti tapahtumia kaksi vuotta aikaisemmin. Timo Hytönen – Antti Pellonpää vetelivät Isuzu Bellettillä leveillä linjoilla. Aivan kuin edelliskerralla, alku näytti lupaavalta kun kärjessä ajaneet roikkuivat ulkoreunaa pitkin. Nyt päätimme jäädä ensimmäiseen näistä kolmesta paikasta, tiukkaan oikeaan joka kurvasi pienen metsäsaarekkeen taakse. Aapiskukko-rallissa historicit lähtivät ensimmäisinä piirtämään reitille jälkiä yleisen luokan kilpailijoita varten. Etelä-Pohjanmaan pojat Jukka Kapela – Jari Erkkola roiskivat A-junnuissa, luokkasijoitus 3., yleiskilpailussa 15. Vasta kun yleisen luokan F-ryhmä porhalsi paikalle, alkoi vauhti ja yritys olla jälleen sitä luokkaa, että yleisö lämpeni uudestaan. Ensimmäisen kaadon suoritti Ilkka Kiviniemi. Kakkospätkän maalimutkat olivat myös monelle kilpailijaparille kohtalokkaat. Kakkonen sen sijaan oli kahden vuoden takaisesta Aapiskukkorallista tuttu, tosin lähtö ja maali sijaitsivat eri paikoissa kuin tuolloin. Tämän jälkeen tilanteita siunaantui ja kaatojakin näimme muutaman lisää. Bellett oli omana aikanaan suosittu ralliauto ja niitä näki näissä historic-luokissakin 1990-luvulla kohtalaisen runsaasti. Sitten meno hieman laantui ja aika meinasi käydä pitkäksi. Kaksi vuotta aikaisemmin samalla erikoiskokeella nähtiin kolmessa eri paikassa tapahtumia, ja nämä samat yllärit sisältyivät tälläkin kerralla ajettavalle osuudelle. Toisinto vuodelta 1993 Ykköspätkä oli lyhyt kolmekilometrinen alkulämmittely joka ei ihmeitä tarjonnut. Reunalla roikkuivat Jari Heino ja Jussi Koivunen
Kakkospätkällä yritteliäs meno jatkui, tässä vielä roikutaan mutta muutaman kilometrin päässä maalimutkissa Audi Coupé Quattro sitten kaatui. Yleisen luokan voittajaksi povattiin Valkeakosken Olli Harkkia joka Martti Soinin kanssa lähti kilpailuun N-ryhmän Mitsubishi Lancer Evolutionilla. Kolmanneksi sijoittuivat Kimmo Jalava – Kari Kehusmaa F-ryhmän Toyota Starletilla. Näissä ajettiin ralliväelle MM-kilpailustamme tuttuja pätkiä kuten Sahalahti ja Koivulahti. Mukaan otettiin täysi määrä eli 220 paria. Erikoiskokeiden joukossa oli MM-rallista tuttuja pätkiä kuten Sahalahti ja Koivulahti. B-junioreissa ajettiin myös kovaa 60 kilpailjaparin toimesta. Kolmikosta kaikilla oli ajokkeina sportti-Amazonit eli Volvo 122S:t. Räväsmäki olisi voittanut suorituksellaan myös A-juniorit ja yleisessä luokassakin sijoitus olisi ollut 11. Historic-kalusto avasi reitin johon sisältyi viisi erikoiskoetta. Kaikkiaan ilmoittautuneita oli 277 kilpailijaparia. Arto Heikkilä aloitti kilpailun vauhdilla, ykköspätkälle mies ajoi yleisen luokan neljänneksi nopeimman ajan. A-junnuissa mukaan lähti runsaat 40 autokuntaa. Yleiskilpailussa sijoitus 14., luokassa 5. Yleiskilpailussakin sijoitus oli 5. Yleisessä luokassa ajaneilla Matti Heleniuksella ja Olavi Kantosella oli tässä pieni happipaikka. Kaikkiaan A-junioreiden seitsemän nopeinta mahtuivat 13 sekunnin sisään joten taistelu oli kovaa. Asiasta mainittiin aikanaan jopa alan johtavasssa julkaisussa. Eivätkä neljänneksi jääneet Teppo Vekka ja Sari Tamminen jääneet podium-porukasta kuin yhden sekunnin. Hurja B-junnu Esa Räväsmäki Aapiskukko-ralliin oli tunkua. Ehkä juuri tämän tilanteen vuoksi pojilta jäi kympin sakki varsin pienellä marginaalilla saavuttamatta. Historiceissa kokonaiskilpailun kärkikolmikko oli Kimmo ja Jorma Hirvonen, Ole Ström – Peter Granberg ja Jari Rinne – Risto Taipale. Toisin kävi, Harkki jäi kakkoseksi noin puolen minuutin erolla voittajapariin Kim Niemi – Jukka Viljanen jotka kisasivat A-ryhmän Mazda 323 GT-R:llä. A-junnujen kisa oli tiukka, Karvonen oli neljä sekuntia nopeampi kuin Stenberg ja Tiainen, jotka olivat maalissa tasa-ajalla. Voiton vei A-ryhmän Audi Coupé Quattrolla Raimo Karvonen – Risto Roiniala, kakkosia olivat Kai Stenberg – Marko Salonen F-ryhmän Starletilla ja himmeimmän pytyn nappasivat Marko Tiainen – Tauno Pakarinen F-ryhmän Escortilla. Markku Soikkeli ja Timo Palin toivat A-ryhmän VW Golf GTi:tä kuin takavetoista konsanaan. Teemu Patajoki – Jyrki Nieminen Opel Mantalla jäivät Räväsmäestä 43 sekuntia ja kolmansina maaliin ajaneet Yrjö ja Lauri Handolin jäivät Escortillaan jo yli minuutin päähän urjalalaisista. 52 6/2021 Ammattikatsoja muistelee. Niemi oli tuohon aikaan erikoistunut dominoiman juuri näitä niin sanottuja kyläkisoja. Nähtävää oli tarjolla koko rallipaketin hinnan edestä. Varsinkin Bjunnujen yleiskilpailun voittaneet Esa Räväsmäki – Timo Kokkonen Urjalasta löivät pöytään huiman ajan kaksitonnisella Escortilla. Kova kaveri. A-junioreissa luokkansa toiseksi kovinta vauhtia tulivat Petri Savikko ja Markku Rosengrén
Ensimmäistä ulosajoa saimme odotella melko pitkään. Ilkka Kiviniemi, F-sarjasta tuttu nopea kuski selätti Corollansa vauhdikkaasti eikä tästä enää ollut jatkoon asiaa. Sen verran Ascona sai siipeensä että taisi tästä pojilla ja huoltoporukalla kotimatka alkaa. Hausjärven UA:n Mustaoja – Pullinen tekivät näyttävän suorituksen ja takaisin radalle heidätkin saateltiin. Starlet saatiin takaisin tielle ja matka jatkui ainakin meidän silmiemme ulkopuolelle. 53. Arkistoista ei enää löytynyt kilpailijaparin tietoja mutta B-junnuissa mennään
”Minulla oli tuossa tien toisella puolella sahatavaran jatkojalostuslaitos, ja ihailin aina tätä rakennusta. Elävää musiikkia varten puitteet ovat sopivat, joten Verstaalla myös nähdään ja kuullaan bändejä. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Harri ja Marjo Höglund ovat kunnostaneet vanhasta sahalaitoksen rakennuksesta palvelevan matkailualan yrityksen. Yritys työllistää myös palkattua henkilökuntaa. T yö, harrastus ja elämäntyyli. Lauantaisin tilat on varattu yksityistilaisuuksille. Näin luonnehtii Harri Höglund Nakkilan Hormistossa sijaitsevan Moottorikahvila Verstaan roolia elämässään. ”Kun muutimme jälleen Nakkilaan, niin sain tästä kaupat vihdoin tehtyä, vuosi oli 2017. Työkuvioni myös muuttuivat ja asetuin pääkaupunkiseudelle viideksi vuodeksi”, Höglund kertoo. Mies pyörittää paikkaa yhdessä Marjo Höglundin kanssa. V-E-R-S-T-A-S, rohkeasti rouhea 54. Jenkkiautoharrastajana Höglund osallistui etelässä alan tapahtumiin, cruisingeihin muun muassa. Nakkilassa sijaitsevan Hormiston kylän Verstaalle ovat tervetulleita kaikki – eivätkä vähiten ajoneuvoharrastajat. Kesäaikana Moottorikahvila on kaikille avoinna kuutena päivänä viikossa. Silloin selvä visio oli että haluan pitää täällä moottorikahvilaa. Hieroimme tästä jo silloin kauppoja, mutta hinnasta jäi vääntöä. Torstai kokoaa moottoriväkeä Vaasasta lähtöisin Höglund asettui Nakkilaan vuonna 1999. Paippisten moottorikahvila Sipoossa tuli samalla tutuksi. Verstas järjestää erilaisia juhlatilaisuuksia palveluineen, lisäksi takapihalta löytyy pieni lampi ja palju sekä maan alle kaivettu savusauna. Yösijaa kaipaaville tarjolla on muutaman kilometrin etäisyydellä Nakkilan taajamassa sijaitseva Hotelli Verstas. Nakkilan kunta palkitsi heidät vuonna 2020 paikkakunnan hyväksi tehdystä työstä kulttuuripalkinnolla. Satakunnassa, sopivasti pääteistä sivussa, mutkaisen yhdystien varrella, on vanhaan sahalaitoksen rakennukseen kunnostettu viehättävän rouhea juhlatila palveluineen
Vaatimattomasti aloitettiin, mutta nyt täällä käy keskimäärin 300 harrasteajoneuvoa illassa”, hän jatkaa. Motoristitkin ovat ottaneet paikan omakseen. Illat jatkuvat aina syyskuun loppuun ja mikäli syksy on suotuisa, voidaan tapahtumaa jatkaa vielä lokakuulle saakka. Lähtöpaikkakunnalta on esitettävä tankkauskuitti. Satu Malmari ajoi lavakatteella varustetulla Chevrolet El Caminollaan suorinta reittiä vältellen kaikkiaan 269 kilometrin taipaleen Hormistolle. Silloin autoja oli paikalla viitisensataa. Höglund kertoi että tällä kerralla kisa oli melkoisen tiukka, sillä useita vieraita oli saapunut yli 200 kilometrin päästä. Verstaan historian aikana paikalle on ajeltu kaukaakin. Pyöriä Verstaalla näkee ikäluokaan, tyylisuuntaaan, merkkiin ja valmistusmaahan katsomatta. Poniautoja tuli 40 yksilön letka, ja heille oli aidattiin oma alue asfaltoidulle parkkipaikalle. Suurin ajoneuvomäärä oli koolla kun Mustang-kerholaiset poikkesivat paikalla ja vetivät muita harrastajia mukanaan. Ennätys on eräällä Yamaha V-Max -klubilaisella joka oli aamulla lähtenyt Oulusta, kävi täällä kahvilla ja ajoi illalla takaisin”, Höglund muistaa. Satu Malmari haki pisimmältä matkanneen palkinnon Vantaalle. Menossa on nyt kolmas kausi, kun torstain moottori-iltoja vietetään. Hauska ajatus torstai-iltoihin on pisimmältä saapuneelle annettava Longest Distance -palkinto. 55. Tällä kertaa palkintona oleva persoonallinen ja uniikki jerrykannu lähti Vantaalle. Samoin muutamia kävijöitä on ollut Pohjanmaalta ja Keski-Suomesta. Tri-Glas Industriesin valmistamalla lavakatteella varustettu Chevrolet El Camino toi Sadun Hormiston kylälle suorinta reittiä vältellen, ja matkaa kertyi 269 kilometriä. ”Pääkaupunkiseutu, Varsinais-Suomi ja YläSatakunta ovat usein edustettuina
Vanhaa kunnioittaen syntyi viihtyisä takahuone eli bäkkäri Verstaalla esiintyviä bändejä varten. Uudisosan aulassa seiniä koristaa kustom-kulttuuria kuvaavia teoksia. Lapsia varten on poniratsastusta ja aitauksessa on muutama lammas, joita voi syöttää ja silitellä. 56 6/2021 Moottorikahvila Verstas. ”Kun olin nuori, liikuimme paljon veneellä ja kävimme vierasvenesatamissa. Höglundit tekivät laajennusosan rakennuksen päätyyn. Harrin ja Marjon työ sai tunnustusta viime vuonna, kun Nakkilan kunta muisti Verstaan yrittäjiä kulttuuripalkinnolla paikkakunnan hyväksi tehdystä työstä. Myös ravintolasalissa on esillä taidetta. Silloin huomasin että viihtyisä satama antaa alueelle elämän. Monipuolinen tapahtumapaikka Verstaalla on kesäaikana myös muuta toimintaa. Täällä olemme jalostaneet ajatusta eteenpäin, eli kun laitamme puitteet kuntoon niin se luo positiivisen fiiliksen kävijöille ja he saapuvat tänne uudelleenkin”, Höglund tarinoi. Torstai-iltaisiin ajotapahtumiin pisimmän matkan takaa saapunut palkitaan uniikilla jerrykannulla. Verstaan miljöö on varsin viehättävä ja siihen on satsattu paljon. Kahvilan ja ravintolan lisäksi paikalla on joka toinen tiistai Farmers Market, jossa lähialueen tuottajat ovat pääroolissa. Hyväntuulen tapahtumiin lukeutuvat myös Verstaan säännölliseen ohjelmistoon kuuluvat suuret rompetorit
Niissä toimi höyläämö, korjaamo ja puusepän verstas. Punatiilinen tehdasrakennus herättää mielenkiinnon paikan historiasta. 57. Verstaan toimitilojen vuonna 1952 valmistunut rakennus pystytettiin alkujaan tukemaan sahan toimintaa. Rakennuksen toiseen päätyyn on tehty uusi jatko-osa, jossa sijaitsee orkesterien takahuone. Hannu täyttää tänä vuonna 90 vuotta”, Höglund mainitsee. Keskikerroksessa sijaitsi sahan höyläämö ja puusepänverstas, samoin sieltä tapahtui puutavaran myynti. Verstasta vastapäätä on sijainnut Uuno Lammisen saha. ”Kun Lammisella on vedetty raamit päälle, niin Nakkilan keskustassa on valot vilkkuneet, näin täällä kerrotaan”, sanoo Höglund. Toiletti voi olla myös viihtyisä. Toki pääasiassa naisväen toimesta, mutta mekin pääsimme tiloihin kurkistamaan. Rakentamisessa käytettiin vanhoja tiiliä, jotta uudisosa sopisi mahdollisimman hyvin alkuperäiseen tyyliin. Verstaan ravintolakeittiön paikalla sijaitsi sahatavaran kuivaamo. ”Alakerrassa, missä korjaamo oli, on edelleen Lammisen Uunon pojalla Hannulla verstas. ”Silloin visio oli selvä, että haluan pitää täällä moottorikahvilaa.” Harri Höglund kertoo että Verstaan kuvatuin kohde on naistenhuone. Laitos on ollut aikanaan merkittävä työllistäjä Nakkilassa
Will-poika soitteli ykköskoppaisella RS1600:lla sijalle 11. Mutta hyvästä syystä, sillä kaksikko eteni siistillä VAZ 21011:llä näyttävästi. ja vanhemmat Ernie ja Karen RS1800-välikopalla kahdeksanneksi. Koronapandemiasta johtuen ulkomaisia vieraita oli paikalla vain muutamia, joten FIA:n Euroopan mestaruussarjaan pisteitä kerääviä oli liikkeellä totuttua vähemmän. Kilpailuun osallistuikin parikin näyttävää Fiatia: Hallamaa Munck 124 Spiderilla ja Sulonen Temonen 128 Sport Coupélla. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine ja Harri Onnila Niin ikään yksi harvoja paikalle saapuneita vieraita oli latvialainen kilpailijapari Viesturs Tilgass Viesturs Zile. sijalta. Lopputuloksissa Lada löytyi EM-rallin yleiskisan 14. Lahti Historic Rally päästiin yhden välivuoden jälkeen jälleen ajamaan. EM-historic-taistoihin aktiivisesti osallistuva Grahamin ralliperhe saapui Lahteen komealla Escort-kalustolla. Mutta koska kaksipäiväisen EM-rallin yhteydessä ajettiin lisäksi tasanopeusajo, kansallinen Historic Rally Trophy ja poikkeuksellisesti myös nykykaluston SM-osakilpailu, ei osanottajista ollut pulaa. Päijät-Häme 13.–14.8. Lähes kotimaisin voimin Tasanopeuskisassa ei sora juuri lennä, kun tavoitteena on sekunnin tarkka tasainen eteneminen. 58 6/2021. Kiirustaipaleille suuntasi yhteensä yli puolitoistasataa kilpailijaparia
59. Ketterästi kabiinista noussut Iiro jutteli, että harvoinpa tulee tuotua kilpaauto paikan päälle ilman traileria; hän nimittäin ajeli Trumpalla Helsingistä Lahteen. Karttaa piteli Samuli Kuruaho yleiskisan seitsemännelle sijalle. Janne ja Harri Kanerva eivät turhia kevennelleet, vaan heittivät soraa kuin Volvo 142 S:n nuoruuden päivinä. Penkalla kuullun mukaan hienoa Escortia ollaan kuitenkin kuntouttamassa työkykyiseksi. Toiseksi kiiruhti niin ikään pitkällä Quattrolla ajanut Kari Kivenne. Toni Kemppainen syötti D-Kadettilla mutkiin kuin takavetoisella ikään. Jari Latvalan ST165-Celicaa hienosäädettiin rallin alla. Tuloksena kansallisen kisan puolella luokkavoitto. Tässä tullaan ykkös-EK:ta vielä vauhdikkaasti, mutta väärin kuullun nuotin seurauksena leikki loppui Tommi Hannukselalla ja Jukka Vihtalahdella jo samalla pätkällä kaatoon. Iiron isä Tapani Mäkinen ajoi näytösajoluokassa edesmenneen Timo-veljensä vuoden -75 Jyskälän replika-autolla, näyttävällä Escort RS 1800:lla. Vuosikymmenen yritys palkittiin, kun Ville Silvasti hyökkäsi yhdessä kartturinsa Risto Pietiläisen kanssa yleiskilpailun voittoon lähes 54 sekunnin erolla. Iiro Mäkinen osallistui tasanopeusluokkaan setänsä Timo Mäkisen ensimmäisellä ralliautolla, Triumph TR3B:llä. Ja onnistuneesti, sillä tuloksena oli yleiskilpailun neljäs sija
Kaikkiaan viikonlopun aikana alueella tallusti yli 16 000 pääsylipun lunastanutta. Mopoajoa, traktoriparaati, harrasteajoneuvokruising, tervanpolttoa, sahausnäytöstä ja mitä kaikkea Weteraanikonepäivillä pääseekään näkemään ja kokemaan. Kun yksi työnäytös yhtäällä päättyy, niin jo kuuluttaja ilmoittaa toisen hetikohta käynnistyvän toisaalla. Perjantaiaamuna kaikki oli saatu viimeisen päälle kuntoon, ja kelitkin osuivat kohdalleen. Ja sitäkin piti viimeiseen saakka jännittää, että joudutaanko koko tapahtuma vielä viime hetkellä perumaan koronatilanteen käännyttyä jälleen kehnompaan suuntaan. kerran. T änä vuonna tapahtumajärjestäjillä oli totutusta poikkeava urakka edessään. Ensi vuonna uusiksi! Teksti ja kuvat: Kari Mattila Vanhaa voimaa Oulaisissa 60. Tänä vuonna konepäivät järjestettiin 28. Nyt sitten tarvittiin tavallista ruohonleikkuria järeämpää kalustoa ja isompi porukka touhuamaan, jotta rompetorialue ja pysäköintipaikat saatiin käyttökuntoon ennen koneväen saapumista. Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva Oulaisten kaupunki tunnetaan moottoriväen keskuudessa parhaiten Weteraanimoottorikerho Wanha Woima ry:n järjestämästä Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät -tapahtumasta. Väkeä alkoi tulvia runsaasti heti porttien avauduttua. Parin tunnin kuluttua alkoi käydä selväksi, että kyseessä oli ehkä historian vilkkain perjantaipäivä näissä karkeloissa. Viime vuonna tapahtuma jäi ymmärrettävästi kokonaan pitämättä, ja sen seurauksena laaja alue osin hoitamatta. Kävijät eivät Oulaisissa pitkästy. Oulainen 9.–11.7
Sinapinkeltainen Herald oli oiva valinta kuuman kesäpäivän kruisailuihin. Jaa että Taunus-taksi. Isoja jenkkifarkkuja näkee tämän tästä, mutta kaksitahti-Warreen ei joka päivä törmääkään – ei ainakaan sellaiseen missä on penkinpäälliset leopardikuosia! 61. Tietokyltti kertoo, että tämä yksilö on palvellut mittariautona Helsingissä. Hallin varjossa oli monenmoisia kiinnostavia ajopelejä. Yksi niistä oli ’37 Plymouth, joka oli sota-aikana legendaarisen radioselostaja Pekka Tiilikaisen käytössä. Kaunis ja pirteän oranssi Renault 17 laastarikatolla ja automaattivaihteistolla varustettuna. Lokasuojien etureunaan asennetut pisarapeilit tuovat kiukkua ilmeeseen. Harrasteautojen virtaa. Sisällä oli vielä taksamittari paikoillaan. Datsun Skyline 240KGT erikoisen upeassa värissä, ja roiskeläpätkin vielä tallessa. Elcat Cityvan -hyötyajokkeihin ja moisen vehkeen tekniikkaan sai tutustua oikein lähietäisyydeltä. Sähköautot ovat niin museokamaa... Harrasteautokentällä oli vaihtuva näyttely ja koko ajan runsaasti kalustoa
Näyttävästi muotoillun Arctic Cat Pantherin vieressä oleva sininen outolintu on Rajd Turist vuodelta 1967. Pappa-Tunturin hintahuippu on ohitettu, ja nyt sellaisen saa hankittua jo aivan järkihinnalla. Vielä kun olisi jostain saatu luikkutankki rivin jatkoksi. Tässä oranssinvärinen läskitankki ja vieressä munanhalkaisijaksi ristitty Speed. Tästä on kuulemma tulossa sellainen rottapyörä. Hökötys kulkee 40-luvulta peräisin olevan maamoottorin voimin. Runko on hitsattu kokoon vanhasta navetasta puretuista rautaputkista. Helppohan sitä on olla rakastettu kun on sähköstartit ja kaikki! 62 6/2021 Weteraanikonepäivät 2021. Soliferin sporttimallit on nimetty mopokansan suussa tankkimuotoilun mukaan. Hyvä Iteramuovipyörä, hintaa vaan kakssataa, osta! Veteraanimoottorikelkkojen rivistöä. Jälkimmäinen sai nimensä polttoainesäiliön halki kulkevan ulospäin käännetyn sauman takia. Tämä ajokuntoinen yksilö oli hinnoiteltu 1 200 euroon papereineen päivineen
Sarjakuvakauppiaan pöydältä moni kävijä sai hankittua nuoruutensa suosikkilukemistoa kotimatkalle selattavaksi tai harrasteauton hattuhyllylle. Oli Masia, Tex Willeriä, Ken Parkeria, Pecos Billiä, Mustanaamiota ja tietysti vino pino Korkeajännityksiä. Rompetorilla riitti myyjiä ja myyjillä riitti rompetta. Leppäkertuksi naamioitu vankkuri oli alueen kaunein taukotila. Hurjan kuuma keli piti kulkuväylät väljinä. Vanhasta asuntovaunusta saa mainion hyötylaitteen rompetorimyyjälle. 63. Valkoisen vaunun kalusteita on vaihdettu tavarankuljetukseen sopivampiin ja takaseinä muutettu rampiksi
Markkinat Ahvenistolla Teksti: toimitus Kuvat: Jukka Vuorenmaa 64 6/2021. Heinäkuun ensimmäinen sunnuntaipäivä kului leppoisasti Ahveniston moottoriradalla järjestettyjen Hälläpyörämarkkinoiden merkeissä. Tästä perheen pienimmille itärajan takaa saapuneet polkuautot ja teini-ikään ehtineelle vesselille pientä laittoa vaativa Solifer. Katseltavaa piisasi niin ratavarikolle pystytetyllä rompetorilla kuin paikalle saapuneiden harrasteajokkien alueella. Tarjolla oli alan rompetta leikkiautoista viritysosiin ja kokonaisiin ajopeleihin. Hämeenlinna 4.7. 30 vuoden takainen pelikoneuutuus Super Nintendo odotteli uutta omistajaa. Rompetorille oli ilmaantunut mukavasti myyjiä. Tähän kun vielä löytyisi F1 Pole Position -peli, bensiininhuuruinen peli-ilta olisi valmiina
Vanhimmat ajovehkeet olivat 1920-luvulta. Rättäri-lempinimi on voimassa, vaikka rättikatto olisikin jäänyt tehtaalla asentamatta. Viimeisen takavetoversion tunnistaa kulmikkaiden ajovalojen viereen nostetuista parkkivaloista. Olihan siellä tuttujakin! Pentti Multamäen ’78 murtoluku-Fiat poseerasi Klassikot 3/2019 -lehden kansikuvassa. Ahveniston moottoriradalla kelpaa tehdä pientä pikaremonttia viimeisen päälle hienokuntoiseen museoautoon. Auto on tuotu aikoinaan Ranskasta, ja siitä muistuttamaan takalasiin on jätetty F-maatunnus. Citroën-pikkupaku esiteltiin vuonna 1951, ja se viipyi tuotannossa vuoteen 1977 saakka. Teksti: toimitus Kuvat: Jukka Vuorenmaa 65. Toyota Starlet pysytteli pikkuautoille epätyypillisesti takavetoisena aina vuoteen 1984 saakka. Sininen väri sopii Mazda 1500:n muotoihin mukavasti. Mauno Kumpulaisen Nash Standard Six ’29 on maskimerkeistä päätellen kokenut tapahtumakiertäjä
Nyt yhdistyksessä katsottiin tarpeelliseksi järjestää jäsenistölleen keskikesälle ajoittuva kaksipäiväinen ajotapahtuma, jossa tarkoituksena on vierailla ajoneuvohistoriaa sivuavissa kohteissa. Tästä johtuen katsottiin viisaimmaksi jakaa autot kahteen ryhmään, sillä ajaminen pitkässä letkassa varsinkin pikkuteillä tuo omat vaikeutensa. Runsaan 500 kilometrin kierros päättyi Hyvinkäälle. R unsaan 500 jäsenen Autohistorialliselle Seuralle on muodostunut keväiseksi perinteeksi kurvailla Uudenmaan alueella Helatorstai-ajot. Veli-Matti Mäkisen ja Hannu Haljalan Classic Garage -museo. Ensimmäisen kerran järjestetty tapahtuma sai osallistujilta positiivista palautetta, ja tämän innoittamana suunnitelmissa onkin luoda AHS:n Suviajoista vuosittainen perinne. Päätöksiä ensi kesän ajotapahtumasta ei ole vielä tehty, mutta näillä näkymin autojen keulat tullaan suuntaamaan Viroon, josta löytyy mutkaisten pikkuteiden lisäksi sopivia vierailukohteita klassikkoautoista kiinnostuneille. Ensimmäisenä vierailukohteena oli Risto Harvian noin 30 klassikkoauton ja parinkymmenen moottoripyörän kokoelma, johon kuuluu Klassikotlehdessäkin esiteltyjä helmiä. Kaksipyöräisiä edustavat puolestaan menneiden vuosikymmenten krossipyörät sekä lukuisat mopot. Suviajot 10.–11.7. Varsinkin Amerikan nostagiaan mieltyneille kokoelma on poikkeuksellisen vaikuttava. Autohistoriallinen Seura tempaisi pystyyn kokonaan uuden Suviajot-tapahtuman, jonka kaksipäiväiselle Päijänteen kiertävälle ajelulle starttasi 48 autokuntaa. Nyt ensimmäistä kertaa järjestetyt Suviajot starttasivat Hyvinkäältä kiertäen pikkuteitä Asikkalaan, Sysmään ja Muurameen. 66 6/2021. Toisen päivän ensimmäisenä vierailukohteena oli Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Eksymisen vaaraa ei letkassa ajellessa ole, ja vaikka näin pääsisikin käymään, oli joka autoon jaettu selkeät reittikartat. Haluttujen ja tarinoiltaan mielenkiintoisten jenkkiautojen lisäksi teollisuushalliin pystytetystä Classic Garagesta löytyy runsaasti öljypurnukoita, huoltamorekvisiittaa, emalikylttejä, flippereitä ja muuta alan esineistöä. Muuramesta suunnattiin Jyväskylän Laajavuoreen, josta yöpymisen jälkeen kurvailtiin Päijänteen länsipuolelle Jämsään. Ajoreitin viimeiseksi vierailukohteeksi valikoitui Vehoniemen automuseo Kangasalla, jossa matkalaisille tarjoutui kokoelmaan tutustumisen lisäksi mahdollisuus ruokailuun. Tapahtumaa ideoineet Hans Brummer ja Raimo Kallio arvelivat lähtijöitä ilmoittautuvan parisenkymmentä, mutta määräpäivään mennessä oli reissuun halukkaiden määrä kasvanut 48 autokuntaan
Kari Kallio on ollut tyytyväinen vuosikausia palvelleeseen Jaguaariin ja miksei olisi, sillä linjakas Coupé toimii tarvittaessa tarjoilupöytänä. Helsingin olympialaisiin aikanaan rahdattua Checker-taksia janotti vähän joka pysähdyksellä. Huollosta vastaava Hannu Kyttänen tietää kyllä miten yhteiselämä näiden harvinaisuuksien kanssa sujuu. Ties kuinka monta entisöintikilpailun ykköspalkintoa voittanut Risto Harvia esitteli parhaillaan työn alla olevaa ’56 190 SL -Mersua. Muuramessa tutustuttiin noin 30 klassikkoauton ja parinkymmenen moottoripyörän kokoelmaan. Alkuvuodesta -56 Italiaan rekisteröidystä avokkaasta tulee todennäköisesti hienompi kuin tehtaalta lähtiessään. 67
Ruotsista parikymmentä vuotta sitten Suomeen muuttaneen ’68 Pontiac Firebirdin käyntiääni kuulosti aamulla hiukan epävireiseltä. 68 6/2021 AHS:n Suviajot. Toista autoletkaa lähti vetämään Markku Pellinen allaan linjakas Peugeot 504 Coupé. Syyksi paljastui vuotamaan alkanut pakosarjan tiiviste. Classic Garagen pihalla ihmeteltiin ’53 Cadillac Eldoradoa. Veli-Matti Mäkinen kertoi jenkkiautoihin keskittyvästä kokoelmasta, tarinoita riitti jokaisesta autosta ja ihmeteltävää olisi riittänyt vaikka moneksi päiväksi
Kuplan takaluukkuun ei niitä sovi ainuttakaan. Olettekos nähneet Mercedes-Benz W111-korin Cabriossa tällaista istuinjärjestelyä. Uutena Amerikkaan myyty vuoden -62 220 ei ole lisävarusteilla pilattu, mutta tehtaalta se lähti harvinaisin sporttisin takapenkein. Hiljattain museostatuksen saanut seitsenpaikkainen ’90 Mitsubishi Pajero on reilusti varusteltu, mutta ilmastointia ei Speciaalista löydy. Mitään ikärajaa ei Suviajoihin osallistuville autoille asetettu. ’85 Nissan Cherry on varustelultaan niukempi, mutta huolettomuudessaan ja luotettavuudessaan kirkkainta kärkikalustoa. Seuran puheenjohtaja Hans Brummer lähti kierrokselle uutena hankitulla ’00 Corollalla. 69. Nuukalti ajettu Toyota kiiltää kuin uutena. Mahtavan ’58 Oldsmobilen takaluukkuun sopii matkalaukku poikineen. Viimeiseen vierailukohteeseen, Kangasalle Vehoniemen automuseoon kurvailtiin pikkuteitä pitkin
11.7. N imestään huolimatta Längelmäen Suurajot ovat pienimuotoinen tapahtuma, jonne kaikki vanhoista ajoneuvoista kiinnostuneet ovat tervetulleita. Juhlataloa isännöivä Pertti Naapi kirjasi ennakkoilmoittautuneet Suurajojen lähtöluetteloon. Iltapäivällä lähdetään ajolenkille, joka kiertää Puharilan kautta Längelmäen kirkolle ja sieltä Länkipohjan kyläkierroksen jälkeen takaisin juhlatalolle. Suurin osa osallistujista onkin lähiseuduilta, kertoi Suurajojen puuhamies Antti Lähdesmäki. 70 6/2021. Maakunnista löytyy pienempiä tapahtumia, joiden kasvattamiselle ei ole nähty tarvetta, eikä mahdollisuuksia. Yksi näistä on nyt kuudetta kertaa järjestetyt Längelmäen Suurajot. Tapahtuman nimellä on haluttu kunnioittaa Jyväskylän Suurajojen perinteitä, ja sen erikoiskokeista tunnetuimpiin kuuluneen Ouninpohjan lähtö sijaitseekin vain kivenheiton päässä. Länkipohja. Tarjolla on alkuun syötävää, juotavaa ja eri vuosikymmenten vanhoja ajoneuvoja ihasteltavaksi. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine LÄNGELMÄEN SUURAJOT Suurajojen puuhamies Antti Lähdesmäki toivotti osallistujat sekä yleisön tervetulleksi. Liisa ja Pertti Naapin isännöimä Maivian Pitojen juhlatalo pihapiireineen tarjoaa mahdollisuuden tuttujen tapaamiseen
Vesa Pohjalainen lähti vetämään letkaa hienolla, Klassikot 4/19 -numerossa esitellyllä avo-Saabillaan. Kuulumisia ehdittiin hyvin vaihdella ennen ajoreitille lähtöä. Tapahtumatarrat liimattiin tarkassa valvonnassa. 71. Paikalla nähtiin komea rivi eri viritysasteiden Škodia. Nestetasapaino sekä tekninen kunto tarkastettiin ennen lähtöä
Rompetorimyyjien ja kirpputorikauppiaiden määrä kohosi yli viiteenkymmeneen. Vanha leirintäalue on vironnut uuteen kukoistukseen ja kävijöitä riittää päiväkotilaisista skeittaaviin nuoriin ja makkaranpaistokodassa viihtyviin kyläläisiin. Kalustoa poikkesi päivän mittaan runsaasti. Ranta siistiytyi ja sai hiekkapohjan, rakennuksia kunnostettiin ja uusia pystytettiin. Eniten näkyi museoikäisiä autoja, mutta olipa kentällä useita traktoreita ja kaksipyöräisiäkin. Viime aikoina lukuisia tapahtumia on peruutettu tai siirretty hamaan tulevaisuuteen. Teksti: Toimitus Kuvat: Jukka Vuorenmaa Musta väri korostaa mukavasti Vauxhall Vivan lentäviä linjoja, nappisilmä-Ladasta ei colapullomuotoja löydy. Hebrominrannan rompetori 72 6/2021. Nyt alueella on järjestetty ensimmäinen harrasteajoneuvotapahtuma. Sitten Koskuen kyläyhdistys ja nuorisoseura käärivät hihat ja pistivät paikat kuntoon. Jalasjärvi 3.7. Jalasjärven Koskuen kylällä ei synkistelty vaan pistettiin rohkeasti pystyyn aivan uusi rompetori ja ajoneuvotapahtuma. K oskuella takavuosina sijainnut leirintäalue ehti päästä kehnoon kuntoon
Auto löytyi pahasti ruostuneena sortuneen navetan raunioista kymmenen vuotta sitten. Loisteliaasti muotoiltu malli toi 6-sylinterisen moottorin PMC:n valikoimiin. 73. Kurikan Stiilipiili -osuuskunnan myötävaikutuksella Kurikassa on nikkaroitu jo kymmeniä kinnereitä, ja näin pidetty käsityötaitoja yllä. Jokioisilta saapunut Jukka Vähämäki toi rompetorille myyntiin runsaasti moponosia ja kätevän telineen Tunturin moottorille. Palaamme tuonnempana tähän Gloriaan, jolla on ollut ennen Harria vain kaksi omistajaa. Wolf-kinneri on perinteisin menetelmin valmistettu melkein tuliterä menopeli. Harri Kiviniemen hienokuntoinen yksilö on vuodelta -66, ja sen pitkän nokkapellin alla kehrää kaksilitrainen rivikuutonen. Ennen vanhaan ei mopokuski ajokorttia tarvinnut, liikennemerkkien merkityksetkin jouti lunttaamaan vauhdissa polttoainesäiliön pinnasta. Ensimmäinen tekniikkapäivitys autoon on tiettävästi suoritettu jo 80-luvulla. Jalasjärvellä asuva Mika Mustalammi toi ’60 Panhard PL 17 -autonsa näytille. PMC Glorian toinen sukupolvi esiteltiin vuonna 1962 ja sitä valmistetiin vuoteen 1967 saakka. Cortinan konepellin alla luuraa viritetty Ford OHC -moottori
74 6/2021. Kuumassa ilman alassa matka sujuu mukavasti ajoviiman vilvoittaessa kun alla on vaikkapa Tunturi-mopedi tai hytitön Zetor traktori. ”Aatto otti asian esiin yhdistyksemme kokouksessa aikoinaan. Normaalisti toukokuun viimeisenä lauantaina järjestetty tapahtuma oli tänä vuonna poikkeuksellisesti heinäkuussa. Tavaraa oli tarjolla moneen lähtöön ja markkinatunnelmaa loi ostajien ja myyjien vääntö tuotteiden hinnoista. Samasta syystä tänä vuonna jouduttiin rompetorin ajankohtaa hieman muuttamaan. Tänä vuonna aktiivinen kyläyhteisö sai Suomen vuoden kylä 2021 -arvonimen. Meistä kaikki eivät edes ymmärtäneet mitä rompetori tarkoittaa. Lantula on valittu Pirkanmaan vuoden kyläksi vuosina 2012 ja 2020. Vatajan rompetori Entisaikojen äänentoistolaitteet ja niihin tarkoitetut äänitteet tuntuivat kiinnostavan rompetorikävijöitä. Perinteikäs Vatajan rompetori järjestettiin jo 28. V ataja lukeutuu neljän muun alueen mukana Lantulan seudun kyläyhdistyksen piiriin. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Erinomaiset säät ovat hellineet harrasteajoneuvojen ulkoiluttajia. Sastamala 17.7. Siitä se sitten lähti, ja osa nykyisestä talkooväestä on ollut mukana alusta lähtien. Vatajan rompetorin taustalta löytyy Lantulan seudun kyläyhdistyksen puheenjohtaja Leena Virri-Hanhijärvi talkooporukoineen. Vain viime vuonna tapahtuma jäi väliin koronapandemian vuoksi. Kyläyhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Leena Virri-Hanhijärvi kertoo, että rompetori syntyi edesmenneen Aatto Pajunojan ideasta. Nuorta väkeä olemme ottaneet joka kerralla mukaan. kerran. Yhdystys on hoitanut hommansa ansiokkaasti, ja Lantula onkin kuluvana vuonna palkittu Vuoden kylä -arvonimellä. He kiertävät maitorattaiden kanssa tapahtumakentällä myyden jäätelöä sekä virvokkeita ja auttavat myös muissa töissä.” Yhdistyksen turvaliiveihin puettuja nuoria näkyikin ilahduttavan paljon rompetorin alueella joten tapahtuman tulevaisuus sen puolesta näyttää valoisalta. Lähes 40 vuotta toiminut yhdistys on myös Vatajan rompetorin taustalla, ja porukka on pyörittänyt tapahtumaa vuodesta 1993 alkaen. Myyntikentällä kävi kuhina, yleisö oli selkeästi helteisestä kelistä mielissään. Järjestävänä tahona toimiva Lantulan seudun kyläyhdistys sai kuluvana vuonna aktiivisesta toiminnastaan valtakunnallisen tunnustuksen. Erillinen harrasteajoneuvoparkki ja sen vaihtuva näyttely keräsi niin ikään uteliaita silmäpareja. Osa myyjistä puolestaan kertoi että jos olisi ollut tiedossa hiemankin enemmän lämpöä, he olisivat jääneet suosiolla kotiin
Italialainen kevytkuormaauto on ollut saman omistajan hallussa vuosikymmenet. Taulut oli ripustettu puolustusvoimien entisen GAZ:n kattokaiteisiin. Nokialainen harrastelijaseppä Veikko Ojala (vas.) sekä sastamalalainen seppämestari Hannu Antila lämmittelivät ahjon ääressä. Hienokuntoinen Iveco toimi mainiona myyntipöytänä. Moottorina hyrräsi Chrysler-yhtymän luotettava Slant Six -kuutoskone. Antilan käsissä on syntynyt taoksia moniin maamme historiallisiin rakennuksiin. GAZ liikkui Volvosta lähtöisin olevan moottorin voimin. Kauko-ohjattava Kenworth puoliperävaunun kanssa olisi lähtenyt mukaan 35 euron hinnalla. Ford-kaksikko liikkui kimpassa. Vinkkinä ajoneuvoharrastajille voi mainita että Antilan pyörittämä Häijään paja on valmistanut osia myös 1900-luvun alkupuolen autoihin. Avoimet hardtop-ikkunat houkuttelivat monia vilkaisemaan Opel Commodore GS:ää myös sisältä. Tampereelta Vatajalle saapui nostalginen, 1980-luvun tyyliseksi laitettu Plymouth Valiant. Kuultuaan että myös myyjä on Porista, Leppiniemi totesi että ilmeisesti porilaisten pitää lähteä tekemään keskinäisiä kauppoja riittävän kauas kotikaupungista. Porilainen Matti Leppiniemi hieroi kauppoja punaisesta, käsikäyttöisestä renkaanvaihtolaitteesta. Datsun-historiaa pähkinänkuoressa 60ja 70-luvuilta myytiin kaksipuoleisten taulujen muodossa. 75. Piskuinen Italjet-mopo löysi uuden omistajan varsin nopeasti. Farmari-Taunus on käytännöllinen reissuauto, Cortina GT puolestaan edustaa hieman sporttisempaa vaihtoehtoa FoMoCo:n tuon aikaisesta euroautojen valikoimasta
Pystin pokkasivat ’58 Chevrolet Biscaynellä paikalle saapunut Hannaleena Aso, sympaattisen ’72 Citroën 2CV:n omistaja Lauri Hintukainen sekä ’62 Austin Minillä tapahtumaan osallistunut Jarmo Salmio. 76 6/2021 Ku va : Ja ri La ur ila. Teksti: toimitus Kuvat: Jukka Vuorenmaa Aamupäivällä harrasteväki kerääntyi paikallisen koulutuskeskuksen parkkialueelle, josta siirryttiin pienen kruisailun jälkeen Nuortentuvan kentälle. V uosittain järjestettävä Kosken Kohaus on paikallisten yrittäjien organisoima yhdistelmätapahtuma, jossa yleisö pääsee nauttimaan viihteestä ja kulttuurista sekä myös tutustumaan alueen yrittäjien tarjontaan ja palveluihin. Onneksi kaikki sujui siltäkin osin ilman ongelmia”, kiittelee Mikko Virta, yksi tapahtuman puuhamiehistä. ”Olemme osallistujien määrään todella tyytyväisiä, sillä tällaisena aikana kaikki on aika epävarmaa. Sekin jännitti, että miten mahtaa mennä koronan kanssa, kun ajoneuvotapahtuman ohella oli monta muutakin tapahtumaa samana päivänä. Heinäkuun lopulla järjestetty kokoontumisajo keräsi Koskelle toistasataa harrasteajoneuvoa itäpyöristä jenkkiautoihin. Leppoisan päivän päätteeksi palkittiin kolme komeaa ajopeliä. Tänä vuonna kokoontumisja lähtöpaikaksi vaihtui koulualueen parkkipaikka, josta kaikkiaan 120 kulkupeliä kävi näyttäytymässä kaupungilla ja suuntasi sieltä Nuortentuvalle. Vuodesta 2009 lähtien tapahtumaviikonloppuun on kuulunut myös harrasteajoneuvokokoontuminen pienen kruisailulenkin kera. Kosken Kohaus Koski Tl 24.7. Aikaisemmin aamupäivän kokoontumispaikka oli läheisen kartanon piha-alue, josta ajoneuvoletka siirtyi kaupungin halki Nuortentuvan urheilukentälle. Tavalla tai toisella kokoontumisajojen eteen ponnistelevaa tahoa kunnioitetaan kiertopalkinnolla, ja se matkasi tänä vuonna Riitta Kastemaan kyydissä Automobiili-lehden toimitukseen
Hienokuntoinen ja pirteän värinen Chevrolet Opala Caravan on rekisteröity Suomen kilpiin jo 70-luvulla. Tällaisella on varmasti riemukasta päästellä pitkin maantietä. Jakoavaimesta nikkaroitu keulakoriste pääkalloineen oli yksi monista hauskoista yksityiskohdista. Ainakin tämän urheilu-Datsunin kohdalla pieni patina vain komistaa kokonaisuutta. Pirteästi väritetty ’62 Studebaker Lark kääntää varmasti katseita missä vain liikkuukin. Eurooppalaisten pikkusporttien haastajaksi luotu Datsun Fairlady tuli markkinoille jo 1950-luvun puolella. Kuvan yksilö edustaa vuosina 1968–1970 valmistettua viimeistä versiota, ja sen erottaa vanhemmista malleista muun muassa tuulilasin yläreunaan sijoitetusta taustapeilistä, uudenmallisista ovenkahvoista ja kokonaan topatusta kojelaudasta. Muodot Opel Rekordista, tekniikka amerikkalaista suunnittelua ja valmistusmaa Brasilia. Italian markkinoilla kone oli verotussyistä kaksilitrainen, muille tarjottiin 2,8-litraisella tuplaturbolla varustettua E-versiota. Caterham on niin matala, että Dodge Coronetin sivuikkunasta vilkaistessa autoa tuskin edes huomaa. Nostalgiset vanteet ja paksut renkaat sopivat mukavasti tyyliin. VW:n alustan päälle nikkaroitu näköispainos Mercedes-Benzurheiluautosta oli sisätiloiltaan pelkistetty ja lasikuituinen kuin huvipuistovispaimen matkustamo. 77. Usein arvokkaasti vanhentunut näyttää paremmalta kuin juuri pakasta vedetyn oloinen. Malli koki laajan uudistuksen vuonna -88, jolloin takaluukun kulmaan kirjoitettiin Biturbon sijasta numerot 222. Lotus Seven -urheiluautojen tarina jatkui valmistuksen päättymisen jälkeen Caterhamin verstaalla vuodesta 1973 lähtien. 40 vuotta sitten esitelty Maserati Biturbo toi klassisen italialaismerkin laajemman ostajakunnan ulottuville
Varaosat ja tarvikkkeet. w w w .f ac eb oo k. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Rekisteröidy, huuda ja voita! 25.9.2021 Kun muutat, kerro myös meille. osoitteessa Copart.fi. KUUSJOKI • Puh. Kuttilan Autolasi Oy TUULILASIT SUORAAN TEHTAALTA! • Tuulilasit klassikoihin ja harrasteajoneuvoihin suoraan varastosta tai lyhyellä toimitusajalla. 02-7347 673 espaca63@gmail.com • Puh. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Korjauspellit saatavilla kattavasti klassikkoosi! Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. verhoiluja tiivisteosia. Copart harrasteajoneuvojen huutokauppa Syksyn 2021 harrasteajoneuvojen huutokauppa 25.9. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. 040 074 4587 www.paradisecars.com VARAOSAT BRITTIAUTOIHIN 35 VUODEN KOKEMUKSELLA! AUTOMYYNTI: Myytävät autot näet nettisivuiltamme. 2 viikon välein). Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Katso kohteet nyt Copart.fi/harrasteajoneuvojenhuutokauppa Harrasteautot, projektit, erikoisajoneuvot ja kaksipyöräiset jälleen yhden huutokauppatapahtuman alla. Paradise Cars Vuodesta 1987 Varaosat klassikkomopoihin Puh. co m / kl as si ko t. Huollot ja entisöinnit. Klassikot tilaajapalvelu: 03 2251 948, ma–pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@klassikot.. 040 536 1544 www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Copart.fi puh: 0401776000 Syyskuun ajan kaikki jäsenyydet -20%. • Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit mallin mukaan. TUULILASEJA JO VUODESTA 1970
Suomen Fiat 500 -kerho kutsui harrastajia Espoon automuseolle, ja paikalle saapui 26 Fiatin 500-malliin pohjautuvaa pikkuautoa. F iat 500 -mallin kansainvälisiä syntymäpäiviä on vietetty vuosittain heinäkuun alussa Italian Garlendassa. Auton esittely löytyy sivulta 40. 79. Espoo 3.7. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Suomeen tuotiin vuonna -58 tiettävästi noin 70 Fiat 500 -mallia. Fiatin 500-mallin syntymäpäiviä vietettiin jo toista vuotta etänä eri maiden kerhojen toimesta. Koska tilanne on mikä on, ei jättitapahtumaa voitu Italiassa järjestää, mutta syntymäpäiväkokoontumiset pidettiin nyt jo toista kertaa maakohtaisina. Fiat 500 World Wide Meeting 2021 Synttäreiden erikoisin auto oli tämä Baldi Frog, joka sekin on kaukaista sukua 500-Fiatille. Suomessa automallin harrastajia on suhteellisen vähän, mutta mallivalikoima on sitäkin monipuolisempi, sillä meille tuotiin muun muassa Neckareita, Autobiancheja ja Steyr-Pucheja, jotka enemmän tai vähemmän kaikki pohjautuvat kaksisylinteriseen Fiatiin. Suomen pikkufiiuintoilijat kokoontuivat juhlimaan Espoon automuseolle. Jukka Pesosen yksilöllä on ajettu kilpaa uudesta asti
Letka pikkuautoja kurvaili Espoon automuseolta Bembölen kahvituvalle. Arto Miettisen kipakka kilpuri sutii sujuvasti, ainakin hiekalla. Fiat 500 Giardineraa tehtiin myös Autobianchimerkillä. Jokisen perheen turkoosi Fiat 126 palvelee nöyrästi jokakesäisessä matkailukäytössä. Kari Pynnän umpikylkipaku koreili Klassikot 1/20:n kansikuvassa. Tommi Hauhian Giardinera ei halunnut lähteä pois ilman työntöapua. Suomeen ei näitä uutena tullut, mutta uustuontina pitäisi löytymän täältä parikin yksilöä. Tämän pikkupakun remontoitu voimanlähde odotti vielä asennusta paikoilleen. Tavarankuljetuksiin paku onkin omiaan. Vanhat kantakortit paljastavat yksilön liikkuneen ensin KJ-615-kilvin ja huhtikuusta -59 alkaen Turun seudulla TO651-kilvin. Saksassa Neckarin valmistama ’66 Autobianchi Panorama ensirekisteröitiin Suomessa pakettiautona. Tiettävästi uutena Suomeen tullut, ensimmäisen vuoden 1957 tuotantoa oleva Fiat 500 katsastettiin liikenteeseen tammikuussa -58. Valmistenumeroltaan tämä Simo Kallioniemen yksilö lienee pienin Suomen rekisterissä olevista. 80 6/2021 Fiat 500 Meeting. Porvoosta saapui tämä kaunokainen, joka sai asiantuntijatkin hieromaan silmiään
BREMZ-jarrurasvalajitelma, jonka erikoisrasvat ovat parhaat mahdolliset voitelukohteen mukaan. Tämä rasva pidentää työkalujen ja terien käyttöikää. Engine Assembly Grease, moottorin asennusrasva. MC-1650 sytytysja hehkutulppien kierteisiin tarkoitettu 1200 °C kestävä rasva suojaa kierteiden leikkautumiselta ja helpottaa osien irrotusta. ANF: Pronssipinnoite venttiileihin ja istukkapintoihin. VALERA ruosteenirrotusja ruosteeltasuojausöljy, synteettisperustainen ruosteenirrotusöljy, joka pysäyttää ruostumisen ja muuttaa sen suojakerrokseksi, ei vahingoita kumia eikä muovia. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. Diamond: Hieno tahna, hiukkaskoko keskimäärin 50 mikronia, erityisesti dieselmoottoreihin ja kilpamoottoreihin. Harrastajaystävällinen hintataso. Venttiilien hiontatahnat Classic: Hiontatahnan karkeus keskimäärin 60 mikronia. P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA. Leikkuugeeli VZHK on erikoisrasva metallintyöstöön, sopii myös erittäin kovien aineiden työstämiseen. www.kaasutinexpertti.fi. Kunnostetun moottorin kokoamiseen ja työstettyjen osien suojaamiseen. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. Estää leikkautumisen ja liukenee täydellisesti moottoriöljyyn eikä vaikuta öljyn ominaisuuksiin
Jensenin omistavan holding-yhtiön määräyksestä tehtailla tuotantoon otettiinkin P66:n sijasta Interceptor, jonka alkupään autoja oli jo valmistettu Italiassa Vignalen pajalla. Kuvat: Houtcamp Collection Taatusti ainutlaatuinen Jensen P66 Coupé tarjoaisi 195 000 eurolla tyylikästä yksilöllisyyttä sekä veekasin murinaa. Automallin tarkoitus oli korvata Jensenin tehtailla tapahtunut Austin-Healey 3000 -mallin kokoonpano. Nyt tämä useissa tapahtumissa nähty harvinaisuus odottaisi uutta omistajaa Alankomaiden pääkaupungissa Amsterdamissa. P66:n muotoillut Eric Neale erosi firman palveluksesta, ja samoin tekivät molemmat Jensenin veljeksistä. Eric Nealen muotoilema, tyyliltään väistämättä Italiaan ajatukset vievä P66 esiteltiin Coupésekä avomallina Lontoon autonäyttelyssä -65. 82 Marginaalista 6/2021. Jensen P66 Coupé ’66 J ensenin prototyyppiasteelle jäänyt P66 on näin jälkeenpäin tarkasteltuna auto, jonka olisi suonut päätyä tuotantoon. Vuonna -76 huutokauppaan päätynyt P66 Coupé matkasi Amerikkaan ja palasi 80-luvun lopulla takaisin Britteihin. Tarinan mukaan tästä johtuneen omistajatahon ja toimivan johdon välisen riidan seurauksena molemmat P66-mallin prototyypit määrättiin hätäpäissään romutettavaksi. Coupé kuitenkin pelastui, koska ei ollut tuolloin tehtaalla. Alumiinikorinen P66 liikkui Chryslerin mahtavan 6,2-litraisen V8-moottorin voimin, ja Amerikan mantereelta sen merkittävimmän ostajakunnan uskottiinkin löytyvän. Jensen oli jo vuosikymmenen alussa tehnyt 500 kappaletta Chryslerin koneella liikkuvaa C-V8-malliaan, mutta tämä lasikuitukorinen GT-vaunu oli kohderyhmänsä silmissä muotoilultaan jo mennyttä maailmaa
LAADUKKAAT VARAOSAT BRITTIKLASSIKOIHIN Quality Parts & Service Grips Garage Oy • Luhtaanmäentie 21, 01750 Vantaa Puh. +358 010 292 7420 • myynti@gripsgarage.com Myymälä avoinna arkisin: 8.00 16.00 www.angloparts.com / www.gripsgarage.com LAND ROVER MINI JAGUAR TRIUMPH MG AUSTIN HEALEY MORRIS MINOR ONLINET I L A U S ! Anglo Parts Finland
Ajokortti Floridasta Nuoruusvuosien Tampereen Hot Rod & Rock Show`t olivat Laurin oman harrastuksen lopullisia kipinän sytyttäjiä. Tuolloin 1980-luvun lopussa ero tavallisen perusjenkin ja euroauton välillä oli suuri varsinkin mukavuusvarusteiden suhteen”, Lauri kertoo. ”Teini-iässä ollessani isovanhemmat lupasivat osallistuvansa kustannuksiin mikäli en osta mopoa enkä polta tupakkaa. Suuri apu tulevaan auton hankintaan oli, kun isovanhemmat kertoivat auttavansa, kunhan Lauri täyttää tietyt kriteerit. Mitään isoja edustusautoja Salokankailla ei ollut, vaan kalusto muodostui keskikokoisista ajokeista kuten Buick Skylark, Mercury Marquis, Oldsmobile Cutlass, Cadillac Seville ja Eldorado, Ford Taurus sekä tila-autoista; Pontiac Transport, Oldsmobile Silhouette ja Ford Windstar. Jo viisitoistakesäisenä Lauri kävi kaverinsa kanssa ensimmäisen kerran katsomassa jenkkiautoa itselleen. ”Isä ei ollut varsinainen harrastaja, mutta piti autot hyvässä kunnossa ja siisteinä. Silloin näin monenlaisia käyttöjenkkejä. HA RRA STA J AN Teksti: Kari Ruusunen Kuvat: Kari Ruusunen ja Lauri Salokangas Amerikkalaisia vaan ei tavanomaisia Lauri Salokangas 84 6/2021. Nämä käyttöautot vaihtuivat kerran vuodessa, ja koska perheessä oli kaksi autoa, niin autokaupoilla kävimme varsin taajaan. Harrastuksessa ei ole menty valtavirran mukana vaan kalusto on ollut massasta poikkeavaa. Vaari kuitenkin piti auton suhteen lupauksensa ja samoin minä, en ole koskaan polttanut eivätkä kaksipyöräiset ole saaneet sijaa autojen joukossa”, Lauri jatkaa. Matkaan Tampereelle lähdettiin linja-autolla, ja tästä Lauri toteaakin, että tokkopa he kovin varteenotettavia auton ostajia olivat silloin olleet. K angasalalainen Lauri Salokangas on tuttu kaveri etenkin läntisen Suomen Ford Mustang-harrastajien keskuudessa. Ensimmäiseksi autokseni vaari ajatteli mielessään sellaista Volkkarin Golfia, mutta eräältä Amerikan matkaltamme tarttui mukaan ’69 Ford Mustang. Syy erilaiseen ajoneuvokalustoon juontunee lapsuudesta ja sen aikaisista perheen käyttöautoista. Ford Mustang Owners Clubin Pirkanmaan osaston aktiivina toimiva Lauri Salokangas on mieltynyt amerikkalaisiin autoihin. Jenkkiautoihin mieltymisen juuret ovat miehen lapsuudessa 1980-luvulla, sillä kotona arjen liikkumiset hoituivat amerikkalaisvalmisteisilla autoilla
Eräs mies kävi sitä toukokuussa kyselemässä ostoaikeissa, sillä hän oli samaa vuosikertaa auton kanssa, ja molemman juhlistivat tuolloin pyöreitä vuosia. Vuonna 1999 auto löysi uuden omistajan lähiseudulta. Salokankaan perheen Ford Taurukset tarjosivat runsaasti luksusta vastaaviin euroautoihin verrattuna. Lauri ei ollut myyntiaikeissa, mutta sitkeä mies kävi joka viikko korottamassa tarjoustaan tuhannella markalla. Auto oli tuolloin vain yksitoistavuotias, ja tuoreudestaan huolimatta varsin edullinen hankinta. Siitä esimerkkinä tämä kiveen hakattu palkinto. Lauri oli tuolloin töissä paikallisella Esson huoltoasemalla ja Mustang seisoi työpäivien ajan huoltsikan pihassa. Monet oppirahat tuosta yksilöstä sittemmin maksettiin sekä henkisesti että taloudellisesti, mikä on varmasti tuttu tilanne monelle Amerikan autonhakijalle.” Peltitöiden valmistuttua Mustang sai ylleen alkuperäisen tumman vihreän värisävyn. Seuraavana kesänä menimme viikon lomareissulle samoihin maisemiin ja tuttavaperheen mies oli valmiiksi katsonut muutaman Mustangin. Lopulta miehen sinnikkyys palkittiin ja Mustang vaihtoi omistajaa. ”Myyntiin ilmestynyt neloskoneinen ja turboahdettu Ford Thunderbird alkoi kiehtoa mieltä. Olin 16-vuotias ja ajoin siellä paikallisen ajokortin joka oli helppo homma, hieman kirjekurssimeiningillä mentiin, kirjoja lukien ajokokeeseen ja siitä kortti kouraan. Seuratoimintaa ja unelmia Kun Mustang oli myyty ja Lauri lähti Jyväskylään opiskelemaan, piti kulkemisia avittamaan hankkia toinen väline. Amerikkalaisia vaan ei tavanomaisia Mustangeja oli tuolloin kotimaassakin tarjolla ja niitä Salokankaat kävivät katsomassa, mutta asiat etenivät hieman toisin. Laurin oma ajokki oli Taurus SHO (Super High Output), jonka kulkupuolesta vastasi pirteä kolmelitrainen V6-moottori. En ollut vastaava ennen nähnyt, ja tuolla se nyt tallissa on edelleen, parikymmentä vuotta myöhemmin.” Nelisylinterinen TurboFord odottelee jälleen tielle pääsyä tallin perukoilla. Hyväkuntoinen yksilö myös museotarkastettiin. Autoslalom on ollut eräs Laurin harrastuksista ja menestystäkin on satanut. ’72 Mercury Montegon Lauri hankki USA:sta. Thunderbird on ollut Laurilla vuodesta 2003. Koska viikon reissuun sisältyivät vierailut Key Westissä ja Disneylandissa, ehdimme katsomaan vain kahta tarjokasta joista valitsimme paremman. Mustangista saaduilla markoilla ostettiin vuosimallin 1988 Mercury Cougar. 85. ”Eräs tuttavaperheemme asui Floridassa ja päädyin yhdeksi kesäksi sinne. Vaikka tuossa elämänvaiheessa oltiin taloudellisesti herkimmässä tilanteessa, niin Lauri hankki elämänsä uusimman auton. Mercury antoi miellyttävän kyydin, mutta viipyi omistuksessa kuitenkin vain pari vuotta
Turbonelosia Jenkkiautojen viehätykseen liitetään usein suuritilavuuksiset V8-moottorit. Paikallisten harrastajien kanssa erilaisissa tapahtumissa oli tullut ajatus yhteisistä ajeluista muun muassa Tampereen Mustanlahden sataman keskiviikkoiltojen kokoontumiseen. Ensimmäinen tapahtuma jota Lauri järjesti, oli vuoden 2003 FMOC-päätapahtuma Fun Run. ”Voimaneloset alkoivat sitten kiinnostamaan, ja onhan se ollut mielenkiintoinen ajanjakso jenkki-Fordien historiassa. Auto löytyi ihan kotimaasta, silloin oli melko paljon muuttoja tuontiautoja tarjolla”, Lauri taustoittaa. Harrastajapiireissä on esiintynyt kuitenkin ilmiötä että neloskoneella varustettua Mustangia ei välttämättä noteerata oikeaksi Mustangiksi, vaikka nimen omaan SVO-Mustang on eräs suuri virstanpylväs Fordin näkövinkkelistä”, Lauri hämmästelee joidenkin harrastajien asennetta. Suomeen uutena myydyt yksilöt olivat usein karvalakkimalleja, mutta jenkkimalleista löytyi nahkapenkit, automaatti-ilmastointi ja muut herkut. ”Ei ainakaan klassikko-Mustangia, ne ovat liian tavanomaisia. 86 6/2021 Harrastajan pakeilla. Ennen jenkkiautojen aikaa Laurin isä ajeli Audeilla, ja tämän seurauksena saksalaismerkin viisipyttyisen moottorin soundi kiehtoo edelleen. 1980-luvun euroautot ovat alkaneet myös kiehtoa. Haaveauto-osastolla sen sijaan pompataan General Motorsin leiriin, mistä löytyy varsin kauniisti muotoiltuja isokorisia lasikatto-farmareita 60ja 70-luvun taitteesta. Mustang SVO on ollut tallissa seitsemän vuotta ja se on museorekisterissä. Vaikka Laurin tallista löytyy kaksi Fordia, ei merkkivalinta ole tietoista vaan USA-Fordeihin on ajauduttu käytännön syistä. Suuri avojenkki voisi olla kiehtova, sekä 1980-luvun keskimoottorinen Pontiac Fiero, ja euroautoista saman aikakauden Audi. Siistin oloinen auto vaati kohtalaisen suuret peltityöt kotiuduttuaan Suomeen. Mutta jos nyt seuraavaksi laittaisi tallissa pitkään seisseen Thunderbirdin takaisin tien päälle”. Viimeisin oli Audi 5000. Lauri kertoo olleensa porukan outolintu sen suhteen, että vasta viime vuosina hän on ollut mukana oikeana Mustang-omistajana, kun talliin ilmestyi neloskoneinen Fox-korimallin turbo-Mustang. ”Meillä oli 70–80-luvuilla kolme viisisylinteristä Audia. Tämä auto jatkoi sittemmin matkaa uudelle omistajalle. Sen mallivalinta johtui siitä, että isän tähtilippuhenki alkoi olla sitä luokkaa, että Audikin piti ostaa Amerikanvientiversioina. Mukana kuvioissa on luonnollisesti vuosittaiset osastot Hot Rod & Rock Showssa, jota Lauri on ollut järjestämässä FMOC:n Pirkanmaan aluevastaavan roolissa. Kun juttutuokion lopuksi toimittaja utelee Laurilta unelmien harrasteautoa, aiemmin viitatun Oldsmobile Vista Cruiserin lisäksi, niin vastaus on hyvin selvä. ”Voimaneloset alkoivat sitten kiinnostamaan, ja onhan se ollut mielenkiintoinen ajanjakso jenkkiFordien historiassa.” Laurin ensimmäinen oma auto oli ’69 Mustang joka ostettiin Floridasta. Ford Mustang Owners Clubin paikallisosaston herättelemisestä Lauri kertoo, että pitkän historian omaavan valtakunnallisen kerhon toiminta oli pääkaupunkiseudulta vedettyä. Erään suuren ajotapahtuman jälkeen alkoi maakuntiin ilmaantua soluja. Kolmen talven aikana auto on läpikäyty alustaa myöten. Tästä toiminta muuttui hiljalleen järjestäytyneeksi ja paisui kohtalaisen suureksikin. Ensimmäisen Mustangin lisäksi Laurilla on harrasteajoneuvona ollut toinenkin USA:sta tuotettu veekasilla varustettu laite, kymmenen vuotta sitten ostettu ’72 Mercury Montego, joka hyvin säilyneenä kunnostettiin museorekisteriin. Thunderbirdillä Lauri alkoi 2000-luvun alussa käydä Tampereen Ford Mustang -harrastajien tapahtumissa ja niihin aikoihin mies alkoi muiden aktiivien kanssa viritellä FMOC:n paikallistoimintaa uudelleen tulille. Tampere oli yksi ensimmäisiä
Kovakouraisen testikäytön lisäksi auto on purettu osiksi suuren teollisuushallin lattialle. Lauri mainitsee, että Mustang ei ole joka kohdaltaan aivan viimeisen päälle, ja että amerikkalaisten autojen huono peltien istuvuus korostuu tässä yksilössä. Osat merkittiin tarkasti ja valokuvattiin. Nämä kuuluvat kuitenkin auton ainutlaatuiseen historiaan. Auton kytkin oli myös tullut tiensä päähän. Kolhuisa nuoruus ”Mustang on nettiostos. Mustang oli ollut varastoituna kymmenkunta vuotta ja oli tämän vuoksi hyvin likainen ja epäsiisti sisätilojaan myöten. Jerry kertoi myyneensä useita Fordeja Chryslerille, ja kaupat tehtiin aina käteiskauppana Chryslerin nimiin. Auto oli erikoisen historiansa vuoksi herättänyt kiinnostusta myös amerikkalaisten SVO-harrastajien parissa. Ford sovitti sellaisen voimanlähteen Mustangiin ja sai kilpailijankin kiinnostumaan asiasta – Lauri Salokankaan nelosmussen ensimmäinen omistaja oli nimittäin Chrysler Corporation. Ford Mustang SVO 1984 87. Amerikkalaisen, klassikkoautoja myyvän liikkeen sivuilta auto löytyi, kuvia oli laitettu 60–70 kappaletta. Pitkän varastoinnin jälkeen auto päätyi asiasta ymmärtävälle omistajalle Suomeen ja Kangasalle. Chryslerille uutena myyty 1980-luvun alun Amerikassa turboahdettu nelisylinterinen moottori oli melko outo ilmestys. Jälkeenpäin totesin että kuvissa ei todellakaan oltu peitelty mitään vaan auto oli täysin kuvien mukainen. Myyjä järjesti myös rahdin Suomeen, auto tuli Kotkan satamaan”, Lauri kertoo. C hrysler-yhtymä halusi oman tutkimusja kehitysosastonsa käyttöön kiehtovan uutuuden kilpailijan leiristä. Tietyissä paikoissa on Laurin mukaan nähtävissä Mustangin kokema raju testirupeama kolhuineen ja osumineen. Chryslerin luovuttua autosta sitä ei suinkaan tuhottu, vaan se sai muutaman uuden omistajan jääden lopulta tallin nurkkaan pölyttymään. Näin kertoo sähköpostiviestissä auton uutena Chryslerille myynyt Jerry Cox, jonka Lauri tavoitti onnekkaasti some-kanavien avulla. Autot menivät myyjän mukaan testikäyttöön. Autonvalmistaja hankki michiganilaiselta Ford-jälleenmyyjältä mustan, turboahdetulla nelosmoottorilla varustetun Ford Mustang SVO:n. Tämä johtuu auton ensiomistaja Chryslerin toimista
Sisustus on verhoiltu miellyttävällä materiaalilla kauttaaltaan ja istuimet takapenkkiä myöten on muotoiltu vauhdikasta etenemistä ajatellen. Toispuoleisesti sijoitettu ilmanottoaukko eli scoop sieppaa ajoviiman suoraan välijäähdyttimelle. Pohja vaati pienet peltipaikat kaasupolkimen alapuolelle ja toiseen eturunkopalkkiin. Lauri toteaa, että Mustang on siitä harvinainen 1980-luvun auto että siinä on sekä moottoriin ja vaihdelaatikkoon stanssatut valmistenumerot. Mukaan otettiin myös valmistusmääriltään rajoitettujen erikoismallien tuotanto. 2,3-litrainen moottori on turboahtimen lisäksi varustettu ruiskutusjärjestelmällä. Tarkoituksena uudella divisioonalla oli valvoa Fordin autourheilu-ohjelmaa. Suunnittelussa hyödynnettiin kilpaautojen tekniikkaa katukäyttöön sovellettuna. Tämä ei kuitenkaan näy vielä suuremmin SVO:n hintakehityksessä ja arvon nousussa jos sitä vertaa vaikkapa Mustang GT:hen. Tekniikka itsessään on koskematon lukuunottamatta sylinterikantta josta siitäkin on vain venttiilin varsien ohjurinkumit uusittu. Mustang SVO on varsin edistyksellinen jenkki tekniikkansa osalta. Kaksiosainen takaspoileri ja takavalojen mustat raidat erottavat takaosan perusMustangista. Aliarvostettu ja tuntematon Ford Mustang SVO:lla on Amerikassa vankkumaton harrastajakunta. 88 6/2021 Harrastajan pakeilla. B&W T-5 -vaihteistoa käskytetään originaalilla Hurstin valmistamalla siirtomekanismilla ja kepillä. Tähän liittyi luontevasti suorituskykyisten ajoneuvojen valmistus. Säätyvä ahtopaine saa voiman tulemaan ulos SVO PÄHKINÄNKUORESSA Vuonna 1981 Ford perusti SVO:n (Special Vehicle Operations Department). Lauri päättelee, että SVO on suurelle yleisölle melko tuntematon ja nelosmoottori amerikkalaisessa urheiluautossa ei herätä intohimoja saati ostohaluja. Lauri mainitsee, että Mustangissa on moottorin ohjausjärjestelmä EEC-IV, jossa on täysi diagnostiikka, ja ruiskun lisäksi se säätää sytytystä sekä turbon ahtopainetta. Näistä pystyy todistamaan että SVO:n voimalinjasta löytyy alkuperäistä tavaraa. Tämä juontuu melko pienistä valmistusmääristä ja siitä että SVO:lla on menestyksekäs autourheilutausta USA:ssa. Alkuaikojen mainonnassa todettiin, että SVO:ssa on järjestelmän myötä korkein ahtopaine mitä tuon aikaisissa sarjatuotantoturboautoissa käytettiin. Ensimmäisenä ajokautena SVO näki tietä seitsemän tuhannen kilometrin verran. Edessä koko keulapala ajovaloineen ja puskureineen on SVO:ssa omanlaisensa. Auton alusta, sisusta ja moottoritila on käyty Laurin toimesta läpi, kunnostettu ja puhdistettu. Tuotteissa piti näkyä amerikkalaisuus, mutta niiden piti olla kilpailukykyisiä myös eurooppalaisia valmistajia vastaan. Lauri tietää, että automallia on pidetty harrasteautona jo siitä alkaen kun niitä vielä löytyi vaihtoautotarhoista
Sylinterimitat 96,0 mm x 79,4 mm, iskutilavuus 2301 cm 3 . Kaikista pyöristä löytyy levyjarrut. Mustangin mukana tuli Ford-dealerin alkuperäinen kirjekuori jossa auton paperit ovat olleet. Lisäksi SVO:n takalevyt ovat halkaisijaltaan hieman etulevyjä isommat. Paino 1379 kg, polttoainesäiliö 58,3 l. Moottori on ulkoisesti tutun oloinen euro-Fordienkin harrastajille. Merkki ja malli: Ford Mustang SVO Vuosimalli: 1984 Kori: 2-ovinen teräskori Moottori: Nelisylinterinen OHCrivimoottori, polttoaineen suihkutus, turboahdin ja välijäähdytin. Takapyörien edessä on pienet ilmanohjaimet, takaluukussa puolestaan kaksiosainen spoileri. Alipainetehostin. Renkaat 225/50VR16, 16x7 alumiinivanteet. Alusta: Edessä kaasuiskunvaimentajat, kierrejouset, kallistuksenvaimennin, takana jäykkä akseli, kaasuiskunvaimentimet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Auton joka nurkassa on säädettävät Koni-kaasuiskunvaimentimet. Mitat: Pit 4597 mm, lev 1754 mm, kork 1319 mm akseliväli 2552 mm. Auton sisustus poikkeaa totutusta ja ulkoisina eroavaisuuksina on keulapala ajovaloineen, puskurit ja konepellissä toispuoleisesti sijaitseva ilmanottoaukko joka ohjaa ilmaa ahtoilman jäähdyttimelle. Suorituskyky: Kiihtyvyys 0-60 mph 7,76 s, 0-400 m 15,2 s Valmistusmäärä: 9837 kpl (1984-86) pehmeämmin ilman ajalle tyypillistä, viiveestä johtuvaa äkkipotkua. Mustang SVO poikkeaa normaalista FOX-korisesta sisarestaan monien yksityiskohtien puolesta sekä teknisesti että visuaalisesti. SVO poikkeaa tekniikkansa lisäksi perus-Fox-Mustangista tukevamman alustansa puolesta. Teknisesti hyvin edistyksellinen konehuone vuonna 1984. 2,3-litraista OHC-turbomoottoria säätää EEC-IVmoottorinohjausjärjestelmä tarjoten ajotilanteisiin sopivan ahtopaineen, polttoaineen ruiskutushetken ja annostelun sekä sytytyksen. Pyörännavat ovat SVO:ssa viisipulttiset. Aikakauden ahdetuille moottoreille tuttu potkaisu on amerikkalaisten eväillä saatu hyvin eliminoitua.Samalla ahtopainetta on voitu nostaa hieman korkeammaksi. 89. Jarrut: Edessä 11.08” levyt, takana 11,6” levyt. Puristussuhde 8.0:1. Takana iskareita on neljä kappaletta joista kaksi on pystyssä ja kaksi viistosti taaksepäin. Kuoressa oleva käsialanäyte johdatti Laurin onnekkaasti automyyjänä tuolloin olleen Jerry Coxin jäljille. Takavaloissa on mustat raidat, ja renkaat on kietaistu 16-tuumaisille alumiinivanteille. Perus-Mustangiin tuli levyjarrut taka-akselille vasta huomattavasti myöhemmin. Teho 175 hv/4500rpm, vääntö 285 Nm/3000 rpm Voimansiirto: 5-vaihteinen synkronoitu käsikäyttöinen vaihteisto, takaveto, perävälitys 3.45:1, tasauspyörästön lukko
Ku va : M us eo vir as to / H els in gin ka up un gin m us eo Ku va : M us eo vir as to /H els in gin ka up un gin m us eo 90 Fotoalbumi 6/2021. Onkohan näistä urheiluvaunuista jäljellä enää yhtäkään. Vuonna 1950 otetun kuvan ottaja on tuntematon. 1930-luvulla mäkiauton rakennuspalikoiksi kävivät vaikka puupölkyt, eikä kokoamiseen montaa työkalua tarvittu. Ja tuskin mikään on niin kiinnostavaa kuin pörinää ja pauketta pitävät ajopelit ja niiden kanssa puuhaaminen. Vanhemmat ovat jälkikasvunsa kanssa tallissa askarrelleet polkuautoja varmasti niin kauan kuin autojakin on ollut liikenteessä. Polkuautolla kaahailu riemastuttaa, vaikka pituutta on enemmän kuin autoon mahtuisi. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@ klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Isomman kundin antaman vauhtilisän myötä autosta rapisevat kromiosat ja muut ylimääräiset nippelit. Armeijassa tehtiin polkuautoja puhdetöinä. P ikkuväki on aina katsellut isompien tekemisiä ja pyrkinyt jäljittelemään niistä kiinnostavimpia. 70-luvulla suomalaisiin kauppoihin alkoi tulla toinen toistaan hienompia polkuautoja, jollaisen hankkimalla sai naapurin muksut varmuudella kateellisiksi. Ku va : H arr i Ah ola / M us eo vir as to /H els in gin ka up un gin m us eo Ku va : M us eo vi ra st o/ H el si ng in ka up un gi nm us eo Kuva: Pauli Jänis/Museovirasto Kuva: Museovirasto/Helsingin kaupunginmuseo Auto on saatava alle vaikka tarveaineista olisi kuinka kova pula! Väinö Kannisto on kuvannut pojan autoineen Helsingissä 40-luvun lopulla. Auto on kuitenkin komea. Simo Ristan 1970 ottamassa kuvassa tytöt kurvailevat polkuautolla Helsingin Kalliossa. Sitä pienet perässä..
Pikkuväkeä kuumottavat polku-urheiluautot olivat myynnissä Stockmannilla. Tolpan nokkaan nostettu Jeep on kuvattu City-käytävällä sijainneessa Winterin lelukaupassa vuonna 1970. Ku va : M us eo vir as to /H els in gin ka up un gin m us eo Ku va : Co ns ta nt in Gr ün be rg , H els in gin ka up un gin m us eo Kuvat: Museovirasto/Helsingin kaupunginmuseo 91. Joskus paikalla oli virkavallan edustaja katsomassa nassikoiden perään. Liikennepuistossa polkuautoilijat oppivat hyödyllistä tietoa tielläliikkumisen pelisäännöistä. Helsingin Olympiastadionin viereisessä liikennepuistossa oli oikein Esso-palveluasema bensapoikineen. Kyllä kelpasi muksujen kurvailla. Eeva Rista on valokuvannut 1970-luvulla Helsingissä myymälätiloja ja niiden leluosastoja
Vuonna 1997 Saab esitteli ikääntyneen 9000:n korvaajaksi uuden 9–5-mallin. Viisinopeuksinen automaatti korvaa nelivaihteisen. Edellä mainittua reseptiä mukaillen tehdyt parannukset paljastuvat merkin harrastajalle helposti. Sisätiloissa suurin muutos alkuperäiseen on tuoreemmat nahkaverhoillut istuimet, joiden myötä etuistuimet säätyvät nyt sähköisesti. Autoväki ei milloinkaan ohittanut uutta Saab-mallia olankohautuksella – siitä pidettiin tai sitä inhottiin. Asiaan perehtymättömän silmään hopeanhohtoinen yksilö näyttää kuin se olisi aivan alkuperäisessä kuosissaan. Muita mainittavia muutoksia ovat suuremmat vanteet matalaprofiilirenkaineen, avarammin virtaava pakoputkisto sekä moottorin muuttaminen etanolikäyttöiseksi. Muutosten myötä voimaa on kuulemma runsaasti, ja Vesa kehottaakin siirtymään autolla isolle tielle nautiskelemaan koneen uudesta luonteesta. Saabisti ei pidä auton pientä parantelua suurena syntinä, kunhan muutostyöt tehdään alkuperäistä tyyliä ja henkeä kunnioittaen. K un Saab ryhtyi autonvalmistajaksi, tehtaan väki päätti viitoittaa itse oman tiensä muotioikkujen seuraamisen sijasta. Aerovoimaa Saab 9–5 on iso, mukava ja hiljainen auto. 1999 Farmarikorinen versio tulee mallistoon. Koeajoon saatu 9–5 on sekin läpikäynyt pienen muodonmuutoksen. Aero on vuosimallia 2000, mutta se on muutettu ulkokuoreltaan muistuttamaan hiukan uudempaa versiota. Kauppaa käydään jo syksyllä, mutta ensimmäinen mallivuosi on 1998. Aero-lisämerkintä tarkoittaa, että ominaisuuksiin kuuluu myös hyvä suorituskyky. 900-mallin vauhtiversiot ja avomalli kiihdyttivät Saabin nousukiitoa trenditietoisten ja menestyvien autonostajien joukossa. Legendaarinen 99 Turbo nosti merkin haluttavuutta nuorekkaiden ja menestyvien kaupunkilaisten keskuudessa. Tuleva klassikko Saab 9–5 Aero 92. Aero-mallin moottorista otetaan lisää tehoa. Vesan Saab-rivistöön 9–5 siirtyi pojan hankittua uuden ajopelin alleen. Hiukan paranneltu yksilö Saab-väki on merkkiuskollista ja usein myös tekniikasta erityisen kiinnostunutta porukkaa. 2001 9–5:n ulkonäköä päivitetään. 9000 oli sitä edeltäviin malleihin verrattuna aavistuksen tavanomaisempi auto, mutta ruotsalaisvalmistaja sai senkin erottumaan italialaisista sisarmalleistaan jämäkällä ja turvallisuutta huokuvalla olemuksella. Saab-autot olivat omaperäisiä. Vuosituhannen taitteen aattona 9–5-mallistoon lisättiin urheilullinen Aero. Ja mehän menemme! Teksti ja kuvat: Kari Mattila MALLIHISTORIA 1997 Saab esittelee uuden 9–5:n 9000-mallin korvaajaksi. Astutaan Aeron ohjaimiin ja katsotaan, onko autossa potentiaalia tulevaisuuden klassikkomalliksi. Saab-foorumin seuraajille jämsäläisen Vesa Pohjalaisen omistama Aero on tuttu laite, sillä Vesan poika on pitänyt sivuilla kuvitettua projektipäiväkirjaa auton muutostöistä. Vesa kiittelee harrastajakollega Ari Ahosen antamia seikkaperäisiä ohjeita, joiden avulla sähköistäminen onnistui ongelmitta. Useamman valmistajan yhteisponnistuksen tuloksena syntynyt Saab 9000 toi mallistoon sikariporrasta kiinnostavan vaihtoehdon. Dieselversiot esitellään
07 Mitat Pituus 4 805, leveys 1 792, korkeus 1 449, akseliväli 2 703 mm. Teho 230 hevosvoimaa, vääntömomentti 350 Nm. Takana pitkittäiset ja poikittaiset tukivarret, kierrejouset ja kallistuksenvaimennin. 05 Alusta Edessä joustintuet, poikittaiset alatukivarret ja kallistuksenvaimennin. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h 6,9 s, huippunopeus 240 km/h. Tietokoneohjattu sytytys ja polttoaineensuihkutus. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin, etupyöräveto. Iskutilavuus 2,3 litraa (poraus 90 mm, isku 90 mm). 93. Tehostettu hammastanko-ohjaus. 06 K ori Neliovinen itsekantava porrasperäinen teräskori. Saabisti ei pidä auton pientä parantelua suurena syntinä, kunhan muutostyöt tehdään alkuperäistä kunnioittaen. 01 Merkki ja malli Saab 9-5 Aero 02 Vuosimalli 2000 03 Moottori Eteen poikittain asennettu nelisylinterinen turboahdettu rivimoottori. Lukkiintumaton jarrujärjestelmä, levyjarrut edessä sekä takana. 09 Valmistusmäärä Ensimmäisen sukupolven 9-5 mallia valmistettiin vuosina 1997-2010 483 593 kappaletta, joista porrasperäisiä oli 252 236 kappaletta
Öistä maantiematkailua ajatellen kojelaudan valot saa pimennettyä nopeusmittarin aluetta lukuun ottamatta. Koruton kojelauta on valmistajalle tyypilliseen tapaan suunniteltu käyttäjäystävälliseksi näyttävyyden ehdoilla. 2005 Iso Saab kokee toisen ulkoisen raikastuksen. Auto on kaikkea muuta kuin meluisa, ja alkuperäisellä rengastuksella kulku olisi vieläkin hiljaisempaa. Farmarikorinen tekee tilaa toisen sukupolven malleille seuraavana vuonna. Saabin ratin takana ensikertalainenkin löytää tarvittavat katkaisijat vaivatta. BioPowermoottori lisätään valikoimaan. Vaihtokelpoisia osia ei ole, mutta silti moderni 2,3-litrainen turbomoottori on vanhan padan lukuisten päivityskierrosten tulosta. Ergonomisen kojelaudan vasempaan reunaan on ruuvattu klassikkoikäisen Saabin ahtopainemittari muistuttamaan perinteistä. Muovimukikin on Saabin tarvikelistalta. Hiljainen voimanpesä Aeron konepellin alla puhisevan moottorin juuret yltävät pitkälle historiaan, sillä sen perimässä vaikuttavat vanhan Triumph-pohjaisen 99-Saabin geenit. 9–5:n istuimet eivät nekään tuota pettymystä – näissä kelpaa takuulla matkustaa pitkiäkin siirtymiä. Saabin istuimet olivat vuosikymmeniä sitten hyvässä maineessa, ja niitä sovitettiin paljon muunmerkkisten autojen kehnompien jakkaroiden tilalle. 2006 Opelja Isuzu-peräiset dieselmoottorit vaihtuvat Fiat JTD -moottoriin. Tien päällä Saabin ratissa viihtyy muutenkin hyvin. 2009 Ensimmäisen sukupolven 9–5:n porrasperäversion valmistus päättyy. Myös sytytystä, polttoaineensuihkutusta ja ahtopainetta kontrolloiva moottorinohjausjärjestelmä on entistä etevämpi. Voimalinja on samankaltainen kuin 9000-mallissa käytetty, mutta 9–5:n taloudellisuutta on petrattu koneen liikkuvia osia keventämällä. Kone pyöräytetään käyntiin saabimaiseen tapaan kiertämällä avainta keskikonsoliin sijoitetussa virtalukossa. Tuleva klassikko Saab 9–5 Aero 94 6/2021
Takaikkunan suojaverho on niin ikään alkuperäisvaruste. Kahden ruotsalaisvalmistajan tuotteiden keskenäisestä paremmuudesta on väitelty vuosikymmenien ajan, eikä kiistaa ole syytä pistää jäihin nytkään. Aavistuksen tylsän olemuksen vastapainoksi mallistosta löytyy ripeäliikkeisiä malleja. Muutamalla tuhannella eurolla pääsee käsiksi hyväkuntoiseen T6-versioon, jonka etupyörien välistä löytyy kahdella turboahtimella varustettu rivikuutonen. Virtalukko löytyy etuistuimien välistä. Konevalikoimassa on voimakkaita viisija kuusisylinterisiä rivimoottoreita turboahdettuina sekä vapaastihengittävinä. Jos kuitenkin olet vasta harkitsemassa ripeän ruotsalaisvaunun hankintaa, Volvo S80 saattaa olla varteenotettava vaihtoehto 9–5 Saabille. TOINEN VAIHTOEHTO VOLVO S80 Valmistusvuodet 1998–2006 Teho 272 hevosvoimaa (T6 1998) Suorituskyky 0–100 km/h 7,2 s, huippunopeus 250 km/h Hinta uutena 376 000 mk Saab vai Volvo. Tavaratilan yläreunan koukkukisko on alkuperäinen lisävaruste, jonka avulla ostoskassit pysyvät ojennuksessa. Volvo on muotoiltu konservatiivisesti. 95. Väittely on tietysti tarpeetonta, sillä tuskin kukaan debatin päätteeksi vaihtaa Saabinsa Volvoon tai toisinpäin
Skandinaavisen muotoilun ei kannata antaa hämätä, sillä tämän padan lihakset ovat hyvässä kunnossa. Tulevaa harrastekäyttöä ajatellen lienee kuitenkin viisainta sijoittaa Aeroon useampi tuhatlappunen, jolloin talliin saa hienokuntoisen ja varmatoimisen yksilön. Konepellin alla pauhaa koruton mylly. Moottori mahdollistaa hyvin urheilullisen suorituskyvyn, mutta se ei ole luonteeltaan urheilullinen, vaan pikemminkin nöyrä ja huomaamaton palvelija, jolla nyt vain sattuu olemaan voimanostajan lihakset. Kone vetää voimakkaasti läpi rekisterin ja vaihtamistarve on vähäistä, kunhan oppii luottamaan siihen, että vehje kiihtyy reippaasti isollakin vaihteella. Pian selviää, ettei vaihdekepillä miekkailu ole juuri tarpeellistakaan. Automaattivaihteisto sopisi auton luonteeseen mainiosti, mutta se on henkilökohtainen mielipide. Tilanne varmasti muuttuu lähivuosina. Moni ei harkitsisi sellaista sporttiversion kohdalla lainkaan. Vaihdekepillä ei tarvitse turhia miekkailla. Tuleva klassikko Saab 9–5 Aero 96 6/2021. 9–5:n yltäessä museoikään Aero saattaa olla jo monen keräilijän ostoslistalla. Tieliikennekelpoisen 9–5:n saa alleen muutamalla satasella, ja Aero-malliin pääsee käsiksi parhaimmillaan alle kahdellatuhannella. Korimallia ei oikein osaa mieltää reilun parin vuosikymmenen ikäiseksi, ja harva näkee siinä potentiaalia harrastekäyttöön. Vesan 9–5:n moottorille on syötetty hieman piristeitäkin. Kone vetää voimakkaasti läpi rekisterin, ja vaihtamistarve on vähäistä. 9–5 suunniteltiin kestämään aikaa, ja siinä myös onnistuttiin
Takapyöränkoteloiden seutu on myös ongelmallinen, ja se on syytä tutkia huolellisesti. Tarkista huoltodokumentit huolellisesti, kuuntele käyntiääntä tarkkaan ja muista myös vilkaista, ettei öljykorkin alta paljastu valkoista möhnää. Vesa Pohjalainen on pitkän linjan Saab-harrastaja. Alkupään eli 1998–2003 vuosina valmistettujen autojen koneita korjattiin ja päivitettiin takuutyönä. Kuvien 9–5 on miehelle vanha tuttavuus, sillä Vesa kävi aikanaan hakemassa auton pojalleen Ruotsista ja osti Saabin vuosien kuluttua itselleen. Takasisälokarien etuosan ja pohjapellin taitteeseen asennettu muovisuoja on usein rikki, ja se jättää rakenteen alttiiksi ruostumiselle. Auton alustassa on ruosteelle alttiita kohtia. On eduksi, jos pääsee käynnistämään auton aivan kylmänä ja ajamaan sillä pitkän kierroksen sekalaista ajoa. Samalla voi testailla sisätilojen varusteita kaikessa rauhassa. 97. Sähköviat ovat 2000-luvun autoille tyypillisiä, eikä Saab tee siinä suhteessa poikkeusta. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Saab 9–5:n nelisylinterinen bensiinimoottori (versiot B205 ja B235) kärsi luotettavuusongelmista siinä määrin, että asiaa puitiin iltapäivälehtien sivuillakin. Korjausoperaatiosta huolimatta moottoria pidetään herkkänä rikkoutumaan, etenkin jos voiteluaineen vaihtovälistä ja laadusta ei huolehdita. Apurungot ovat usein korroosion vaurioittamia
Klassikot 7/2021 ilmestyy 14.10.2021 Seuraavassa numerossa: Autounelmia 98. Vauhdikkaiden brittiautojen lisäksi seuraavan numeron sivuilla esitellään Saudeista aikanaan tuotu Porsche 944 ja piirun vanhempaa unelma-autohistoriaa edustava Simca Aronde Plein Ciel vuodelta 1962. Terje Tenhovuoren tallista löytyy monta kiinnostavaa Vauxhall-mallia, ja niiden joukossa monen takavuosien teinin haaveissa kummitelleet erikoisversiot Magnum ja Firenza
Mitat (PxLxK): 1280x330x1205mm U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Kylmävannesaha G4017 Erittäin laadukas puoliautomaattinen vannesaha ammattikäyttöön. Nostokyky: 1350kg/pari. 1199€ tuotenro 86801 Asentajan alusta & jakkara / 2-in-1 Tukeva asentajan alusta joka nousee myös jakkaraksi. Työtason korkeus: 946mm. Terännopeus: 40 tai 80m/min. Vaunun mitat: 765x463x975mm. Nostokorkeus: 1,8m. Sähköliitäntä: 230V. Moottori: 400V / 0,75kW. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513523 Työkaluvaunu työkaluilla 277-osaa Laadukas työkaluvaunu 277-osaisella työkalulajitelmalla vaativalle harrastajalle. 649€ tuotenro 497975 3150€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Erittäin laadukas siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Ramppien mitat: 590x340mm. Iskunpituus: 160mm 599€ tuotenro 503010 849€ tuotenro 520053 199€ tuotenro 513137 Lisähylly, avonainen Avonainen lisähylly / jatko-osa kalusteeseen 520053. Mitat: 1740x1212x2510mm. Korin maks.pituus: 5,5m. Nosto-/laskuaika: 35/30sek. Kaikki hinnat sis. 3kpl työkalutaulut. Pylväiden väli: 500mm. Nostokyky: 2500kg. Mukana 2 vahvaa puristuslevyä. Mitat (PxLxK): 1023x330x1202mm 849€ tuotenro 520055 Pakettiauton hylly, 6 laatikkoa Pakettiauton säilytysjärjestelmän osa jossa 6 laatikkoa, 3 pitkällä sivulla ja 3 päädyssä. Työalue: 168-980mm. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. Paino: 88kg. Mitat (PxLxK): 1280x430x1050mm Pakettiauton hylly, 4 laatikkoa Säilytysjärjestelmä pakettiautoon, joka pitää työkalut ja lisävarusteet paikallaan huoltoajossa. Puristusvoima: 15t. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. Nostokorkeus: 400-1210mm. Mitat: 1030x440x140mm, istuinkorkeus 510mm 69€ tuotenro 506543 U U TU U S! U U TU U S! Hydrauliprässi 15t Vahva hydrauliprässi jalkapedaalilla. Autotallin sisustus / työpiste (harmaa/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Paino: 162 kg 1480€ tuotenro 74332 U U TU U S!. Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Puristinmäntä kulkee laakeriradoilla ja on säädettävissä 160mm sivusuunnassa. Korin maks.paino: 1800kg
M osse MOSKVITSH 403 ’65 SKANDINAVIATULIAINEN TY Ö REISSULTA TRABANT 601 S ’89 VERSTAS: rohkeasti rouhea moottorikahvila TULEVA KLASSIKKO: iso ja vahva Saab 9–5 Aero ARKISPORTTIA: museorekisteröity Nissan Primera eGT EUROOPAN RESEPTILLÄ FORD MUSTANG SVO 2,3 TURBO ’84 KAUPUNKISAMMAKKO BALDI FROG BB5 ’75 100 SIVUA NOSTALGIAA 6/2021 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 06 /2 1 Ba ld i Fro g BB 5 ’75 • BM W 20 02 A ’74 • Fo rd M us ta n g SV O ’84 • Ja g ua r E-T yp e ’65 • M os kv its h 40 3 ’65 • N iss an Pri m era 2.0 eG T ’90 & 1.6 SL X ’90 • Tra ba nt 60 1 S ’89 36 84 80 -2 10 6 • PA L VK O 20 21 -4 1 6 41 48 83 68 48 08 21 00 6 Viipale mediat