Se suojaa myös UV-säteiltä ja tiesuolalta. 21 90 Comma X-Flow Type SP 20W-50 MONIASTEMINERAALIÖLJY 4 L 5,48/l 59-0507 Pidä aarteesi liikkeellä Motox, Castrol ja monet muut tutut öljyt sekä laaja autokemikaalien ja varaosien valikoimamme kattavat kaikki tarpeesi. Polymatrix muodostaa erittäin kestävän, likaa ja vettä hylkivän suojan maali-, kumi-, muovi-, alumiinija kromipinnoille jopa 6 kuukaudeksi. Helpottaa auton pesua, koska lika irtoaa pinnoilta vaivattomasti. Palveluluokitus: ACEA A3/B3 API SL CF. 23 90 KORREK Pro TFC™ Polymatrix KERAAMINEN PINNOITE 350 ml 68,29/l 60-00850 Pinnoitus 15 minuutissa! Perinteinen moniasteinen 20W-50 mineraaliöljy, joka sopii vanhoihin ja paljon ajettuihin bensiinija dieselmoottoreihin ei kuitenkaan turbo moottoreihin. OPEL MANTA ”i300” ’76 MAINOKSEN IMUSSA: Vihreys edellä TULEVA KLASSIKKO: Suzuki X-90 LINJAKAS COUPÉ: Datsun 120A F-II MICHÈLE MOUTON EDITION AUDI COUPÉ QUATTRO ’86 SEPPÄ JOKINEN NELOSEN VOIMALLA PORSCHE 912 ’66 KOVIA KOKENUT VAUXHALL VIVA ’71 6/2022 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 06 /2 2 Au di Co up é Qu att ro ’86 • Cit roë n DS 19 ’65 • Da tsu n 120 A FII Co up é ’78 • Fo rd Esc ort Ex pre ss ’89 • Fia t 130 Co up é ’77 • Op el M an ta ”i3 00 ” ’76 • Po rsc he 91 2 ’66 • Va ux ha ll Viv a De Lu xe ’71 36 84 80 -2 20 6 • PA L VK O 20 22 -4 1 6 41 48 83 68 48 08 22 00 6
2099€ tuotenro 513523 79€ tuotenro 510970 Hydrauliset autorampit Hydrauliset nostorampit auton nostamiseen esim. Vaihdettavilla kärjillä. 259€ tuotenro 513137. Autotallin sisustus / työpiste (punainen/musta) 1kpl työkalukaappi / korkea. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. Paino: 660g. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. levypaksuus 1,5x1,5 mm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. Alfa Romeo 2000 Berlina ’73 Säästellen pidetty Rover 2000 ’68 Kun kerrankin tulee hankittua todella hieno auto, ei sitä raaski ottaa tallista ulos talvella tai edes sateella. 3kpl työkalutaulutTyötason korkeus: 946mm. Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Säädettävä nopeus kahdessa asennossa, 0-2800 rpm kiillotukseen ja 0-8300 rpm hiontaan. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm. Jännite (V): 12 Karan kierre: 5/16 ”-24T Kiillotusnopeus (rpm): 0-2800 Hiontanopeus (rpm): 0-8300 Kiillotuslevyn Ø max: 80mm www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi TERVETULOA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME TERVETULOA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME www.TORAFORS.com www.TORAFORS.com Peltisepän setti Sisältää nahkasäkin ja kolme erikokoista pöykkistä puunuijaa. 100€ tuotenro 2649 Pistehitsauspihdit 230V Kannettava pistehitsauslaite erinomainen koritöihin, maks. Ilman ulostulo takakautta. Ja tavaraa riittää! 99 Kaikki hinnat sis. 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4”, kulmamalli Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Yhdeksi Jannen lempimalleista muodostui 2000 Berlina, jollaisen omistajaksi hän viimein hankkiutui pari vuotta sitten. Säkin halkaisija 45cm. Italialaista VETOVOIMAA Klassikot 7/2022 ilmestyy 13.10.2022 Seuraavassa numerossa: Janne Welinin viehtymys Alfa Romeoihin on perua miehen varhaisvuosilta, jolloin hänen perheensä piti muiden muassa kyseistä italialaismerkkiä edustanutta autoliikettä. Kyllä niitä taitaa olla... 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. Säädettävä nopeus, enintään 20 000rpm. Pituus: 175mm. Nostokorkeus: 100-430mm Nostokyky: 1350kg/pari Ramppien mitat: 590x340mm Paino: 88kg 629€ tuotenro 494628 39€ tuotenro 510978 Epäkeskohiomakone/kiillotuskone 50mm Tehokas ja pieni epäkeskohiomakone / kiillotuskone vaativaankin käyttöön. huoltotöiden ajaksi. Voidaan käyttää myös hiomakoneena. Toimituksessa mukana 75mm aluslaikka tarralla, 2x2,0 Ah akkua, akkulaturi, sivukahva, 2 kiillotussientä, 1 kiillotuslaikka, 3 hiomapaperia ja 1 kuusiokoloavain. Jämsän Retro-Osa Jämsässä on sellainen varaosaliike, jossa internetin sijaan käytetään kirjaa, puhelinta ja mauseria. 119€ tuotenro 520121 Kiillotuskone 12V Akkukäyttöinen kiillotuskone, joka sopii erinomaisesti pienten pintojen, vaikeapääsyisten paikkojen ja yksityiskohtien kiillotukseen. Turvalukko, joka estää ei-toivotun käynnistymisen. Näin kävi ’68 Roverille, jonka mittarilukema karttui tuhannen kilometrin vuosivauhtia. Retro-Osa on perinyt suurimman osan varastostaan ja asiakkaistaan samassa tilassa aiemmin toimineelta legendaariselta huoltamoyrittäjältä
Tarkemmin ajatellen harrastekaluston tarkka lokerointipyrkimys taitaakin olla vain ajanhukkaa. Raja näyttää selvältä silloin kun pitää nakella omiin luokkiinsa vaikkapa Ferrari Testarossa ja Fiat 128 Coupé. Onko nelipaikkainen ja etumoottorinen Ferrari oikea urheiluauto. TILAAJAPALVELU Puh. Ehkä urheilu ei moottoriurheilun ulkopuolisessa automaailmassa tarkoitakaan samanlaista suorituskyvyn mittaamista kuin ruumiillisen urheilun saralla. Jo muutama esimerkki riittää osoittamaan, kuinka vähän yhdistäviä tekijöitä eri valmistajien sporttimalleilla lopulta onkaan. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Omat laatikot löytyvät kivuttomasti. Kokosimme tähän numeroon joitakin keskenään hyvin erilaisia autoja, joihin on lyöty urheilullisuuden leimaa valmistajan ja usein myös autoista pitävien ihmisten toimesta. Useimmat autonostajat eivät kaipaa eksoottista tekniikkaa eivätkä arkiset tarpeet ylittävää suorituskykyä, mutta urheilullinen ulkonäkö saattaa silti vetää puoleensa. Ainakin sillä ehtisi ratakilpailussa maaliin reilusti ennen Fiat 1/9:ää, joka sentään on useimpien mielestä yksiselitteisesti sellainen. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Jo muutama esimerkki riittää osoittamaan, kuinka vähän yhdistäviä tekijöitä eri valmistajien sporttimalleilla lopulta onkaan. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Jan-Erik Laine, Harri Onnila AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Tamas Vilagi, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Outi Mentula, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Valmistajat tekevät autoja heillekin, ja siitä esimerkkinä sivuilta löytyy omalaatuinen coupé-Datsun. Siinä täyttyvät – ainakin paperilla – kiistatta monet urheilullisen auton tunnusmerkit. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Kokonaisuus on silti pikemminkin jykevä kuin ketterä, ja muutenkin Fiatin olemuksessa on pikemminkin johtajatason loistoauton piirteitä kuin jäntevää sporttisuutta. Ja sitten on urheiluautopuristeja hiertänyt Porsche 912, joka on käytännössä urheiluautoikoni 911:n kesytetty malli, jossa rähisevä kuutoskone on korvattu vanhahtavalla nelosmyllyllä. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Tuleva klassikko -palstalle poimimme kaksipaikkaisen ja targakattoisen Suzuki X-90:n, jonka saa yksityiskohtia luettelemalla kuulostamaan joko maasturilta tai urheiluautolta. Suorituskyky on tietysti heikompi, mutta kevyempi takamoottori tekee autosta tasapainoisemman ja ketterämmän, ja lopputulos onkin ajo-ominaisuuksiltaan yllättäen rinnakkaismallia urheilullisempi. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Urheilullisuus on terminä taas sellainen, että yhtäläisyyksiä alkaa löytyä koneen ja ihmisen välillä. Coupé-korinen Manta on tietysti urheilullinen jo perusasussaan, mutta miten suhtautua sellaiseen, jonka konehuoneessa röpsöttää 1,2-litrainen mylly. Urheilullinen auto on aina vähän hoikempi, hiukan suorituskykyisempi ja ennen kaikkea sen timmin ulkoasun erottaa lupsakammasta versiosta heti ensisilmäyksellä. A utojen ja automallien lokerointi tyylin tai ominaisuuksien mukaisiin luokkiin on joskus vaikea rasti, ja siksi aiheen ympärillä on väitelty lukemattomia kertoja kahvipöytäkeskusteluissa. Mikä on vaikkapa sellainen raja jonka voi vetää urheiluauton ja urheilullisen auton väliin. 3 Pääkirjoitus. Raja häilyy. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Absoluuttisella suorituskyvyllä ei ole niin suurta väliä. Kansikuvan rakennettu Opel Manta on kiistatta sporttinen ajopeli – etenkin kun sellainen on viritetty vastaamaan oman aikakautensa kilpaversioita. Mutta sekä Ferrarin että Fiatin valikoimiin on kuulunut malleja, joista kiistellään tänä päivänäkin. Yhdistävä tekijä sentään löytyy heti: vanhan raudan särmikäs yksilöllisyys – ja juuri se museokalustossa eniten viehättää. Entäpä coupé-korinen Fiat 130. Luokittelematta paras COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Huonosti mahtuu totuttuihin lokeroihin se auto
54 Ford Escort Express ’89 Aikoinaan Saimi Kokkonen ihastui pikkupakuun niin, että sellainen oli pakko saada ajokortin puutteesta huolimatta. Yksi selviytyjistä on Jani Vimanin kunnostama yksilö, jolle oli käydä köpelösti jo muutaman vuoden ikäisenä. Mallin myyntiluvut jäivät tavoitteista, ja siksi mallistoon tarvittiin edullisempi versio. Valikoiman linjakkain oli harvinaisuudeksi jäänyt Coupé, jollainen palvelee nykyisin Samuli Kalmanlehdon kesäautona. 18 Audi Coupé Quattro ’86 s. 18 Audi Coupé Quattro ’86 Saksalaisvalmistaja tarjosi 80-luvulla legendaarisen turbomallin rinnalla vapaastihengittävää ja samalla tuntuvasti edullisempaa Coupé Quattroa. 24 Vauxhall Viva De Luxe ’71. 30 Datsun 120A F-II Coupé ’78 s. 24 Vauxhall Viva De Luxe ’71 HC-korinen Viva alkoi kadota katukuvasta aikanaan nopeaa tahtia. Mustan kissan kaikki kodit ja samalla autoon vuosien saatossa tehdyt korjaukset ja sattumukset selvisivät vähitellen. Myöhemmin Tarja Kokkonen osti saman ajopelin itselleen samanlaisen ihastuksen vallassa. 54 Ford Escort Express ’89 AJONEUVOT 10 Opel Manta ”i300” ’76 Krister Harjun rakentama Manta kumartaa Irmscherin harvalukuisten i300-versioiden suuntaan. Hieno esimerkki aiheesta löytyy Veijo Mustosen tallista. Näin syntyi nelisylinterinen 912. 42 Porsche 912 ’66 Legendaarisen 911-mallin kehittäminen oli Porschelle kivulias ja kallis projekti. 10 Opel Manta ”i300” ’76 s. Yksi jälkikäteen tuotu yksilö löytyy Pertti Halmeen kokoelmasta Vantaalta. Ennen kaikkea se kuitenkin edustaa rakentajansa ihanteita ulkonäön sekä ajettavuuden suhteen. 48 Citroën DS 19 ’65 s. 30 Datsun 120A F-II Coupé ’78 ”Isompi, menevämpi ja linjakkaampi”, mainosti Datsunin maahantuoja 120A-FII-mallistoa tuoreeltaan. s. 48 Citroën DS 19 ’65 Vähälän Antti osti syksyllä 2019 hienokuntoisen Sitikan, ja alkoi sen jälkeen selvittää sen historiaa. 42 Porsche 912 ’66 s. 36 Fiat 130 Coupé ’77 Italialaisvalmistajan kalliin GT-mallin myynti jäi vaatimattomaksi, eikä niitä laivattu uutena Suomeen ensimmäistäkään kappaletta. 36 Fiat 130 Coupé ’77 s. Tässä numerossa 4 6/2022 s
76 Hop Up Run s. 78 Huovila-ajelu, Päijät-Häme Päijät-Hämeen mobilistien pienimuotoinen ajotapahtuma Hollolasta Huovilan puiston kokoontumiseen sai väkeä liikkeelle. 94 Suzuki X-90 haastaa perinteiset autoluokittelut.. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Harrastekentän kuulumisia vanhoilla erikoisuuksilla höystettynä. 86 Tykkimäen rompetori s.88 FinnJae TAPAHTUMAT 72 Nostalgiakerhon tapaaminen, Sysmä Vanhojen matkailuvaunujen ja matkailuautojen harrastajat tapasivat Sysmässä leppoisan yhdessäolon merkeissä. 92 Fotoalbumi Heinolassa rytisee osa II, eli Juhani Erolan paikallisia kolarikuvia 80-luvulta. 72 Nostalgiakerhon tapaaminen s. 94 Tuleva klassikko Hyvillä maasto-ominaisuuksilla varustettu kaksipaikkainen ja targakattoinen Suzuki. Jäljitimme yhden Sääksjärveltä. 84 Harrasteajoneuvot myllyllä, Liperi Pohjois-Karjalan Liperissä järjestetty tapahtuma keräsi noin 130 harrasteajokkia vanhan myllyn alueelle. ARTIKKELIT 60 Mainoksen imussa Onko pelti vihreämpää aidan toisella puolen. 88 FinnJae, Lappeenranta Kaikenlaisille japanilaisautoille ja niistä kiinnostuneille suunnattu leppoisa kokoontuminen. 78 Huovila-ajelu s. 90 Marginaalista Erikoisuuksien markkinoilla tuli vastaan Alfa Romeo Giulietta Sprint Zagato 2. 80 Historic Rally, Lahti Elokuun puolivälissä Päijät-Hämeen sorateillä päästeltiin lujaa ja vedettiin pitkiä luisuja. 5 s. 86 Tykkimäen rompetori, Kouvola Huvipuiston naapurissa sijaitsevalla moottoriradalla kaupattiin romppeiden lisäksi harrasteautoja. 60 Mainoksen imussa s. 76 Hop Up Run, Riihimäki 50-luvulla tai aiemmin valmistettujen ja ajan hengen mukaisesti rakennettujen autojen ajot ja kokoontuminen. 64 Talvi arvokisoissa Pane pilkkihaalarit ylle ja hyppää ammattikatsojan kaveriksi seuraamaan vuoden 1996 SM-ralleja Lammille ja Jämsään. 68 Harrastajan pakeilla s. 68 Harrastajan pakeilla Mihin kaikki vanhan liiton sepät ovat kadonneet. 92 Fotoalbumi s. Se selviää Harri Onnilan toimittamassa vanhojen mainosten katsauksessa. s
Vääntö Vuotoksesta jatkuu yhä. Syyskuun 16. • Hymiöiden historia yltää 40 vuoden taakse. Tavoite myös saavutettiin. Korin jäykkyys sekä alhainen omapaino olivat valttia autoilun kaikissa muodoissa. • Keijo ”Keke” Rosberg sinetöi F1-luokan maailmanmestaruuden saavuttamalla viidennen sijan Las Vegasin osakilpailussa. Lambdan korikehikon ympärille toteutettiin onnistuneesti niin kilpa-autoja kuin mukavaan matkantekoon soveltuvia vaunujakin. Lancia Lambdan lento ei jäänyt lyhyeksi, vaan malli oli eri versioina tuotannossa lähes vuosikymmenen ja valmistusmäärä kohosi yli 11 000 kappaleeseen. Sähköpostin tekstissä oli ehdotus hymiön käytöstä lukuohjeineen. Erillisrungot olivat pitkään tavallinen ratkaisu henkilöautoissa, kunnes itsekantavalla korilla varustetut mallit alkoivat nopeasti yleistyä toisen maailmansodan jälkeen. Erillisrunko jäi maastoja hyötyajokkien käyttöön. Erillisen rungon päälle asennettu korirakenne on myös samaa alkuperää. Aikakaudelle tyypillinen, erillinen matkatavarasäiliö oli sekin poissa tavaratila oli nykyaikaiseen tapaan leivottu korirakenteen sisäpuolelle. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Kekseliäs suunnittelija ja lahjakas kilpa-autoilija Vincenzo Lancia on useiden autoalan kehitysaskeleiden isä. • Mustavalkotelevisiot väistyivät väritöllöjen tieltä. Ajatuksen isänä pidetään Scott Fahlman -nimistä herraa, joka lähetti ensimmäisen hymiöitä sisältävän sähköpostin 19.9.1982. Kevyt ja erinomaiset ajo-ominaisuudet omaava auto pysyi tuotannossa liki vuosikymmenen ajan. • Uuno Turhapuro menettää muistinsa -elokuva sai ensiiltansa 17.9. Lambdassa oli muun muassa itsekantava kori, erillisjousitus ja jarrut jokaisessa neljässä pyörässä, kunnolliset iskunvaimentimet ja kompaktin kokoinen voimanlähde. Monta kärpästä kertaiskulla Lancia pyrki itsekantavan korin avulla samanaikaisesti alhaisempaan painoon sekä jäykempään rakenteeseen. Siirtymäaika kesti vuosikymmeniä. E nsimmäisten automobiilien korija runkorakenteet olivat suoraa lainaa hevosvetoisten vaunujen ratkaisuista. 6 6/2022. Kehityksen käännekohta SYYSKUU 1982 • Kemijoen varrelle on vuosikymmenien ajan aiottu rakentaa Vuotoksen tekojärvi vesivoimalaitoksia tukemaan. Ensimmäinen itsekantavalla korilla varustettu henkilöauto, Lancia Lambda sai nimittäin ensiesittelynsä Pariisin autonäyttelyssä vuonna 1922 siis jo sata vuotta sitten. Sata vuotta sitten ensiesitelty Lancia Lambda oli edistyksellinen automalli. Siinä oli erillisjousitus edessä sekä takana ja hyvin lyhyt ja kapea V4-moottori. Syyskuussa 1982 hallitus päätti, ettei järveä rakenneta eikä aiheesta järjestetä kansanäänestystä. päivä lunastettiin miljoonas väritelevisiolupa. Lambda oli edistyksellinen muiltakin osin. Sata vuotta sitten miehen nimeä kantavassa tehtaassa toteutettiin sarjatuotantoon saakka päässyt itsekantava korirakenne
(kokoontuminen + cruising) 24.9. FHRA Mega Swap Helsinki-Malmin lentokenttä FHRA Lokakuu 8.10. Vaan osattiin sitä ennenkin tehdä jalkakäytävillä liikkumisesta jännittävää niin itselle kuin vastaantulijoille. Helsinki-Malmin lentokenttä FHRA 3.9. Pienoismallipäivä Vehoniemen automuseo Kangasala, 050 365 7023 7. TAPAHTUMA KALENTERI Päivämäärä Tapahtuman nimi Paikkakunta Järjestäjä Syyskuu 2.9. Vapaamuotoinen kaikenlaisten ABC Alajärvi Keijo Haukka, harrasteajoneuvojen tapaaminen 040 552 1504 2.9. Rauta ja petrooli -tapahtuman päivämäärä on 3.–4.9. Rompetori Kompin piha-alue, Ikaalinen Parkanon seudun mobilistit 18.9. Westcoast Motorshow Botniahalli,Mustasaari Westcoast Street Cruisers ry 4.9. October swap meet Teivon ravikeskus, Tampere FHRA Tampere, 040 062 3276 15.10. Rompetori FennoSteelin piha-alue, Parkanon seudun mobilistit, Parkano 046 557 9378 10.9. 17.9. Juupajoki-ajo, Ylä-Pirkanmaan mobilistit ry. Syysheikki Mobiilimäen piha-alue, Turun seudun mobilistit ry Hitsarinkatu 5, Turku 10.9. Gebhardt-nimisen insinöörin nikkaroima minimoottori oli varustettu itsestään toimivalla voitelujärjestelmällä ja neste-ilmajäähdytyksellä. RAUTA JA PETROOLI UUDESSA OSOITTEESSA Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettävä vanhan raudan tapahtuma järjestetään tänä vuonna Hämeenlinnassa Kantolan tapahtumapuistossa. Rompetori Vaasan Auto-ja, Moottorimuseon pihalla klo. 9. Project liv cruising -ajotapahtuma, Pietarsaaren seutu Jakobstadsnejdens kaikille harrasteajoneuvoille Veteranbilssällskap + American Car Club Jakobstad 4.9. FHRA Cruising Pre-Party. Rauta ja Petrooli Kantolan tapahtumapuisto, Masinistit ry, Hämeenlinna 040 548 8249 3.–4. Moottori-lehdessä uutisoitiin kesällä 1927 saksalaisen insinöörin kokeiluista pienten asetyleenimoottorien parissa. Inkeroisten Mobiilihallin Jokipellontie 1 Inkeroinen Kymen Automobiilikerho ry avoimet ovet ja ajokauden päätös 040 716 7659 17.9. VAUHTIA RULLALUISTIMILLA Moottoripotkulaudat ja vastaavat laitteet ovat olleet viime aikoina suosittuja kulkupelejä. Klassikkomopojen retkeilyajo Lähtö Karjaan ABC Börje Skogberg, 040 563 9329 3.–4.9. Yleisölle on varattu pysäköintitilaa osoitteesta Puusepänkatu 9. Moottorin sivustoille asennettujen asetyleenitankkien sisällön väitettiin riittävän jopa kuuden tunnin mittaiseen matkantekoon 35 kilometrin keskituntinopeudella. 8-14
Nämä varhaiset alkuperäiset Bizzarrinit ovat jo kaukaista historiaa, mutta miehen nimi on silti vilahdellut ajoittain erinäisten konseptimallien yhteydessä vielä tämän vuosituhannen puolella. Näistä voi uskoaksemme vetää tulkintoja siitä, millä suunnalla lompakkoa on pidelty projektia edistettäessä ja mistä päin asiakaskuntakin löytyy. 8 6/2022. Mistään hätäisestä kyhäelmästä ei ole kyse, sillä tuotannossa kerrotaan käytettävän alkuperäisiä piirroksia ja mahdollisuuksien mukaan myös komponentteja samaisilta valmistajilta kuin 60-luvulla. Ja ulkoasu – sen luonnehditaan olevan värisävyjä myöten juuri sellainen kuin auton ollessa mukana vuoden 1965 Le Mans’n 24 tunnin kilpailussa. Nyt näytetään olevan lähellä alkuperäistä asiaa, sillä Bizzarrini-merkkiä on herätetty henkiin vuodesta 2020 lähtien ja valmistakin on syntynyt. Putiikki ei niinkään vastaa entisöijien huutoon, vaan lähinnä harrastajien, joka haluavat toteuttaa harrastekiesiinsä tanakamman ja poikkeuksetta myös matalamman jousituksen. Yhtiön tiedotuksen mukaan ensimmäinen 24:stä Bizzarrini 5300 GT Corsa Revival -autosta on lähtenyt Englannissa sijaitsevasta tuotantolaitoksesta. Nyky-Bizzarrinin kerrotaan toimivan Lontoossa, Genevessä, Kuwaitissa, Abu Dhabissa sekä Dubaissa. Paas laittaen yks Bizzarrini COILOVERIA KADETTIIN Erilaisia alustapaketteja tarjoava saksalainen KW Automotive huomioi myös 70ja 80-luvun automalleja. Näin ollen on luontevaa, että linjakkaan nokan uumenissa ärhentelee Weber 45 DCOE -kaasareiden syöttämä aikakausikorrekti 5,3-litrainen vinkkeli. Pakettia on saatavilla vuosina 1973– 1979 valmistettuun C-Kadettiin, mutta myös sen sisarmalleihin, joita tunnetaan nimillä Vauxhall Chevette, Buick Opel, Chevrolet Chevette sekä Opel K-180. Tarjottava KW V3 Classic coilover -setti sisältää iskunvaimentimet sekä jouset, jotka pudottavat C-Kadettiin korkeutta yrityksen mukaan säädöistä riippuen 25–50 milliä. Mies oli mukana muun muassa lyhytaikaiseksi jääneen ASA-merkin (Autocostruzioni Società per Azioni) parissa ja niin ikään ATS:n (Automobili Turismo e Sport), joka oli Bizzarrinin ja Carlo Chitin yhteisyritys. I talialainen Giotto Bizzarrini touhusi kovasti maansa urheiluautokannan kasvattamiseksi 60-luvulla. Parhaiten Bizzarrinin nimi jäi kuitenkin huulille herran omaa nimeä kantaneen, vuonna 1964 perustetun automerkin myötä: malleista tunnetuimmat olivat Opelin 1,9-litraisen nelosen liikuttama Europa sekä 5300 GT, jolle antoi kyytiä Corvetten V8-moottori. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Bizzarrinin lyhyt kukoistuskausi koettiin 60-luvulla, mutta merkki on nyt palaamassa parrasvaloihin – ainakin hetkeksi. KW:n katalogissa on muun muassa coilover -jousituspaketteja useisiin automalleihin, joiden joukkoon yritys lisäsi kesän aikana C-sukupolven Kadettin
Useimmat harrastajat tämä ongelma väistää kaukaa, sillä myös itse automalli tuntuu väistävän suomalaistalleja tehokkaasti. Teetetty työ kuitenkin kannatti, sillä Heidfeldin yksilö sattuu olemaan ”tavallista” 959:ää menevämpi ja harvinaisempi Sport-versio. Ja hyvä niin, sillä palloltamme ei osaavampaa Porsche-laittamoa taida edes löytyä. Sen perusteella eivät, että perusmallin 959:n hinnat pyörteilevät nykyään kahden miljoonan euron tietämissä. Osaamisen puutteesta ei siis ollut kyse, vaan pikemminkin työn haastavuudesta, sillä auto itsessään ei ollut mikään aihio, vaan vain runsaat 4 000 kilometriä ajettu ehjä yksilö – jos tosin moni kunnostusta vaativa kohta oli nimenomaan ajamattomuuden seurasta. Tulevan tapahtuman voi kirjata kalenteriin: Mercedes-autokunnat kokoontuvat Himoksella 19.–21. ”Kemppi on kiinnittänyt Zeta-tuotteissa erityistä huomiota näkyvyyden parantamiseen ja silmien suojaukseen. toukokuuta 2023. Jos jotain puuttuu tai pitää uusia, niin osien yksittäinen valmistaminen on yksioikoisin, joskaan ei helpoin keino. Tällöin on tavoitteena ylittää tänä vuonna saavutettu 150 auton määrä. Zeta-hitsauskypärässä onkin huomattavan suuri, 110 milliä leveä ja 60 milliä korkea ADF-hitsauslasi. Sen menevyydestä huolehtivat perusmallin 450-hevosvoimaisen kuutosbokserin sijaan 515-hevosvoimaiseksi kirrattu kiuas sekä kevennykset, joihin lukeutuvat muun muassa sähkölasit, keskuslukitus, takapenkki, ilmastointi ja apukuskin puoleinen peilikin. Formula 1 -kuljettaja Nick Heidfeld on kuitenkin käytettyyn Porscheen tarttunut ja saanut sitä myöten aistia 959-mallin ylläpidon ihanuuksia. Zeta-hiontakypärässä on puolestaan 200 milliä korkea visiiri, joka antaa 180 asteen horisontaalisen näkymän”, kuvailee Kempin Safety-liiketoimintayksikön vetäjä Roger Rasmussen. Uskotaan ja toivotaan, että remonttikulut – mitä ne sitten lopulta olivatkin – eivät menneet hukkaan. Jälkimmäisessä ADF-ominaisuutta täydentää integroitu ledityövalo, joka syttyy automaattisesti valokaaren sammuessa tai työskenneltäessä hämärässä. Mallistoon lukeutuvat hitsauskypärät ovat Zeta W200, jossa on automaattisesti tummuva hitsauslasi (ADF) sekä Zeta W200x. Joka tapauksessa kokonaisvaltaiseen kunnostukseen vierähti lopulta nelisen vuotta ennen kuin viime vuoden vaihteessa Heidfeld saattoi lompsia tiskille kuittaamaan ajopeliään pois. 9. Kemppi on esitellyt Zeta-hitsausja hiontakypärät, jotka nostavat valmistajan mukaan kasvojen suojauksen ja näkyvyyden uudelle tasolle. Elämää käytetyn Porschen kanssa P orsche 959 tunnetaan aikansa superauto-ominaisuuksiensa ohella myös ajoneuvona, johon varaosien hankkiminen on sikäli selkeää, että niitä ei ole tarjolla käytännössä lainkaan. HIO JA HITSAA Moni harrastaja valaisee pimeneviä syysiltoja hitsipillin valokaarella, ja tällöin ovat asianmukaiset suojavälineet tarpeen. Muun muassa Le Mans -voiton vyölleen napannut herra Heidfeld ei itse alkanut mestaroida vanhaa Porschea kuntoon, vaan antoi työn kohtuullisen osaavalle taholle, Porsche Classicille. Uutuustuotteiden valikoimaan kuuluu neljä kevyttä ja kapeaa kypärämallia, joista hitsauskypärissä on automaattisesti tummuva hitsauslasi ja hiontakypärissä puolestaan leveä hiontavisiiri. Tapahtuman kerrotaan onnistuneen odotetun hienosti, joten se saa jatkoa jo ensi keväänä samoilla tiluksilla. Hiontakypärämallit ovat Zeta G200 sekä Zeta G200x, jossa mukana on niin ikään integroitu ledivalo. MERCEDES-BENZIT HIMOKSELLA Vuonna 1979 perustettu Suomen MercedesBenz Klubi -merkkikerho keräsi merkin harrastajia koolle Jämsän Himokselle kesäkuun alussa, ja tapahtumassa päästiin näkemään ja kokemaan sekä Mercedes-Benz-klassikoita että maahantuoja Vehon läsnäolon myötä myös saksalaisvalmistajan nykyistä sähköautomallistoa. Harvinaisuudesta huolehtii puolestaan tiettävästi vain 29 yksilöön jäänyt valmistusmäärä
MANTAA MAHAN TÄYDELTÄ 10
Ennen kaikkea se kuitenkin edustaa hänen omia ihanteitaan niin ajettavuuden kuin ulkonäön suhteen. Opel Manta ”i300” ’76 MAHAN TÄYDELTÄ Krister Harjun rakentama Manta kumartaa Irmscherin harvalukuisten i300-versioiden suuntaan. Vantaa 11
Samoihin aikoihin mieleen oli jäänyt kytemään ajatus omasta Mantasta, mutta roihahtamaan liekki ei kuitenkaan ollut päässyt. Kuutos-Mantan kutsu Krister Harju oli saanut oman rautaisannoksensa rakennettujen Mantojen vetovoimasta 90-luvulla. Akaalaisen Krister Harjun rakentama upea i300-replika jatkaa omalla tavallaan tätä mielikuvaleikkiä. Katsojan ajatuksissa saattavat Irmscher-Mantat ja Opelin omat, rallipoluilla raivonneet 400-mallit mennä iloisesti sekaisin, mutta se ei tavallaan haittaa, sillä Kristerin Opel kokoaa yhteen näitä 80ja 90-luvun nuorien Manta-muistoja ja -mielikuvia. ”Vuosien varrella mietin asiaa ja kyttäilin pitkään sopivaa yksilöä, mutta sellaista ei tullut ikinä eteen”, Krister kertoo. 12 Opel Manta “i300” 6/2022. Aika kului ja elämä meni eteenpäin, kunnes viimein vuonna 2013 Krister sai puhelun eräältä kaveriltaan. Huolellisen rakentelurupeaman jälkeen Krister on voinut viimein nauttia Mantastaan niin tiellä kuin vaikkapa Ahvenistolla, jossa auto kuvattiin. Kenties jostain moottorilehdissä nähdystä ja jostain kotikatujen viikonloppuöissä koetusta, mutta ennen kaikkea unelmoidusta ja poikkeuksetta tavoittamatta jääneestä. Ne kielivät samaan aikaan jostain käsinkosketeltavan konkreettisesta menevyydestä, mutta silti etäisestä haavemaailmasta. Hankintahetkellä Manta edusti menneiden vuosien rakentelutyyliä, mutta rakenteellisesti työ oli aikanaan tehty Kristerin mukaan huolellisesti. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Tuukka Erkkilä S aksalainen virityspaja Irmscher valmisti 80-luvun puolessavälissä vain kourallisen verran Opel Manta i300 -erikoisversiota. Puhuttelevia i300-teippauksia seuraavat muhkeat levitykset, häpeilemätön takaspoileri, leveät takarenkaat ja matalan ahnas asento. Kolmelitraisella kuutoskoneelle varustettu i300 oli kuitenkin sen verran mieleen jäävää sorttia, että yhä edelleen malli nostaa Opel-harrastajien pulssia, vaikka tarkkaa käsitystä saati omakohtaisia kokemuksia siitä ei olisikaan. Ku va : Kr is te r H ar ju Ohjaamo palvelee auton nykyistä käyttötarkoitusta muun muassa Sabeltin ratteineen, Autometerin mittareineen ja Sparcon kuppipenkkeineen, mutta kunnioittaa silti myös Mantan alkuperäisiä yksityiskohtia
”Projektissa auttoi Opel-klubin sivuilta tuttu kaveri, hämeenlinnalainen Jari Seppänen, jolle haluan osoittaa erityiskiitoksen.” Jarin avulla Krister tavoitti kaipaamaansa kokemuspohjaisen tietotaidon CIH-moottoreista, minkä kautta alettiin edetä. Menevyyttä muovaamaan Ensimmäisinä toiminaan Krister vaihtoi Mantaan Saksasta tilaamansa 9,5 tuumaa leveät Schmidt TH-Line -vanteet, sillä Borbetit jäivät hänen mielestään liikaa levitettyjen pyöränkaarien sisälle. Moottori oli Kristerin sanojen mukaan saatava tälle vuosisadalle, mihin hän sai apua pitkän linjan Opel-harrastajalta. ”Siellä oli menossa mk2-Golfien puolivirallisen ratasarjan osakilpailu, jossa olin kavereita auttamassa lippumiehenä. ”Hän sanoi, että nyt yksi 400-mallin levikkeillä oleva ja kuutoskoneella katsastettu Manta oli tullut myyntiin Opel 60’s 70’s Clubin nettisivuille. Alustan ja voimalinjan mittavat muutokset lähtivät käyntiin rata-ajossa havaituista moottori-ilmiöistä. Taidokkaasti rakennettuun Mantaan asennetut 400-levikkeet ja moottoritilassa lymynnyt Commodoren 2,5 litran rivikuutonen olivat kuitenkin varsinaisia kannustimia ostopäätökselle. Lisäksi autossa olleen vaihteiston välitykset eivät osuneet voimattoman moottorin kanssa yhteen. Moottorin laakerivälykset kertoivat nekin koneen väsymisestä, ja kun öljypohjassa ei ollut loiskelevyjä, öljynpainevalo tuikki taajaan”, Krister kertaa. ”Väri oli metallinhohtosininen, alla olivat 16-tuumaiset Borbet-vanteet, perä oli korkealla ja takalasilla ritilä. ”Moottori ylikuumeni Ahvenistolla ja osoitti kannentiivisteoireilua. Seuraavia toimenpiteitä vauhditti Kristerin vierailu kotiradallaan Ahvenistolla eräänä koleana vappuna. Eli kun auton sai lopulta vauhtiin, sen jälkeen se ei pysähtynyt”, Krister hymyilee ja kertoo rakennussuunnitelmien kristallisoituneen kolmeen tekijään: jarruihin, alustaan ja moottoriin. Lähtöjen välillä kävin sitten kokeilemassa Mantaa radalla ja totesin, että alusta ja jarrut eivät riitä mihinkään. ”Joku vanhempi koriseppä oli auton väkästellyt korigrillissä, ja rakenteellisesti asiat oli tehty oikein. Kaveri laittoi linkin ja menin katsomaan ilmoitusta.” Ilmoituksessa komeili joskus 2000-luvun alkupuolella rakennettu ’76 Manta. Sisällä olivat uudelleenverhoillut Opel-Recarot”, Krister listaa. ”Soitin ja sanoin ostavani auton pyydettyyn hintaan, jos se vain olisi myyntiilmoituksessa kuvatun kaltainen.” Krister suuntasi Kymenlaaksoon suuntaan eikä joutunut pettymään. ”Tavoitteeksi asetettiin korkeapuristeinen, kaasuttimin toimiva kokonaisuus.” 13. Auton silloinen omistaja ei ollut sitä rakentanut, mutta Krister vakuuttui työn jäljestä, vaikka auton tyyli kokonaisuudessaan ei hänen omaa tulevaa mielikuvaansa vastannutkaan. En vieläkään tiedä, kuka tämä rakentaja oli ja miten hän asiat tarkkaan ottaen teki, mutta iso kunnioitus kaikesta vaivannäöstä, sillä se on helpottanut omaa työmäärääni huomattavasti.” Auto oli toimiva ja katsastettuna, joten Krister saattoi kurvata Mantalla kohti kotikulmiaan Akaata
”Hän rakensi kalustoa kuntoon ja minä siinä sivussa opettelin ja toimin parhaani mukaan apumekaanikkona.” GM-tuotteiden äärellä elämä jatkui, ensin D-mallin farmari-Kadettin kanssa. Rakennetun Mantan herättämiä mielihaluja vahvistivat sittemmin nähdyt kotimaiset voima-Opelit. Konepellissä oli totta kai myös GSI-sieraimet”, hän kuvailee. Kulkupuolen lisäksi tein aina ulkokuortakin, sillä olen alusta alkaen pyrkinyt tekemään autoista kokonaisuuksia”, taustoittaa Krister autoharrastustaan. Ensikilometrit taitettiin C-Kadettilla, jonka perä oli nostettu hottentotti-hengessä kohti taivaita. Alle tulivat sen aikaiset 17-tuumaiset vanteet, etupuskuriksi vaihtui GSI-versio ja takapuskuria modasin samaan tyyliin. Katsoin että mikä tuo on, tuollainen Opel! Tuossa yksilössä herättivät huomiota kulmikkuus ja levikkeet, joista jäi mieleen muotoilu kokonaisuutena. Itse moottorissa on paljon osia Krause Motorsportilta, kuten nokka-akseli ja muita venttiilikoneiston osia. Moottoriprojekti tehtiin vuosina 2017– 2020, ja se oli niin laajamittainen, että palstatila ei riitä kaikkien muutosten läpikäymiseen. Silloin myös drifting teki lajina tuloaan, vaikkei siitä vielä sillä nimellä juuri puhuttu. ”Hämeenlinnassa järjestettiin jossain vaiheessa 90-lukua PowerMeet-autotapahtuma, jonka järjestäjät olivat tuoneet Ruotsista Suomeen. Alakerta on tasapainotettu, ja siellä on muun muassa Wössner-takomännät, teräsvauhtipyörä sekä Sachs Racing -kytkin.” Voimien siirtoa Kasvaneita voimavaroja koppaamassa on BMW:n kuusiportainen manuaalivaihVAHVALLA NÄKEMYKSELLÄ Krister Harju kartoittaa omien Manta-haaveidensa yksittäiseksi syntyhetkeksi erään harrasteajoneuvotapahtuman kolme vuosikymmentä sitten. Samalla kyyti koveni, kun opittuja tietoja ja taitoja sovellettiin kulloinkin käsissä olevaan menopeliin. Entä mistä esihistorialliseen CIH-tekniikkaan saa myöhemmin osiakaan?” kertaa Krister nuoruusvuosien ajatusmaailmaansa. Kristerin autoharrastuneisuuden tuloksia on muun muassa tämä Kawasakin-vihreä turboahdettu VW Golf. Itseoppineen mekaanikon taitoja kartuttaessa konserni vaihtui GM:stä VAG:hen. Vastavuoroisesti laitoin Autotune Pro Spark -suorasytytyksen virranjakajan tilalle ja Finjectorilta tulpanjohdot, sillä halusin luotettavuutta sytytysosastolle. V8-autot tietysti puhuttelivat, mutta sitten näin kadulla liikkuvan Mantan 285-levein takakumein ja 400-mallin levikkein. Kaikki 1,2-litraisen voimavarat ulosmitaten Krister porhalsi usein oppiin paikallisen kiihdytysautomekaanikon pakeille. Kolme tupla-Weberiä ruokkii 12,5:1-puristeista Opelin 12-venttiilistä rivikuutosta – ja kulkua piisaa. ”Hankin ’88 Golf GT:n. 14 6/2022 Opel Manta “i300”. Ilman ajolaitteita hän ei toki jäänyt. Rataa hinkatessa pääsi aina toteamaan, että mikä toimii ja mikä hajoaa. Se muovautui nuoren miehen käsissä vastaamaan pitkälti GSI-mallia tekniikkansa osalta. Asetetut tavoitteet joka tapauksessa saavutettiin, ja 12,5:1-puristuksilla ja 12-venttiilisellä kannella toteutettu rivikuutonen vastaa tällä hetkellä huutoon toivotulla tavalla. Joskin ajattelin, että en ikinä pääse tuohon pisteeseen. ”Vaihdoin siihen GSI-mallin sisustan digitaalimittaristoineen ja tietenkin GSI-Kadettin moottorin ja vaihteiston. Etenkin kun itsellä oli silloin sellaisia jääkaapin muotoisia autoja – D-Kadettia ja ykkösja kakkos kopan Golfia”, Krister hymyilee. ”Erityisesti innostivat Marko Haverisen Sutii-Mantat, joilla hän ajoi sprinttiä ja rataa. 90-luvun lopulla, jolloin Krister suoritti opintojaan Joensuussa, kulkupelinä luennoille oli E-sukupolven farmari-Kadett. Löydänkö koskaan sopivaa aihiota ja onko sellaiseen varaakaan. ”Erittäin jyrkän nokka-akselin ja mekaanisten nostajien vuoksi välykset täytyy pitää kunnossa. Voima ja saundi puhuttelivat, ja CIHkuutoset alkoivat vetää puoleensa. Siihen vaihdoin 8vja 16v-moottoreita, joita jälkiahdettiin”, Krister kertaa ja jatkaa: ”Minulla oli – ja on edelleen – ykkösja kakkos-Golfeja, joilla ajoin sitten jäällä ja radalla. Muistan kun Mantat kiersivät rataa luisussa
Takaveto. Takajarrut ovat VAG-tuotteita. Poraus 95,0, isku 69,8 mm. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. 15. 08 Suorituskyky Huippunopeus 220 km/h, 0-100 km/h 8,4 s. teisto ja sen jatkona 700-Volvon yksiosainen kardaani. Pituussuunnassa takapyörät eivät olleet asemoitumassa tarkalleen keskelle kaarta. Moottori vastaa kaasuun, vaikka tehoa ole ajettukaan mitenkään rasitteellisesti ulos – voimaa tulee heti kun pyytää, jokaisella vaihteella. Alustasta löytyy myös Sorvaamo Karpiolan tekemä peränjatke Opelin omalle jäykälle taka-akselille. Siihenkin löytyi ratkaisu, joka samalla kertoo Kristerin tinkimättömästä rakentamisesta. Edessä jäähdytetyt levyjarrut ja takana levyjarrut. Koko jarrujärjestelmä on täydellisesti uudelleen rakennettu”, Krister luonnehtii. Puristussuhde 9,4:1. 07 Mitat Pituus 444, leveys 181, korkeus 125, akseliväli 252 cm. ”Sen suhteen kävi tuuri. ”Siilinjärvellä toimiva Rally Corsa Shop tekee säädettäviä alatukivarsia, ja niiden avulla sain säädettyä takapyöriä tarvittavat 20 milliä, keskelle pyöränkaarta.” Vannevalinta kohdistui Felgenfuchsilta tilattuihin kolmeosaisiin billetvanteisiin, jotka ovat kopiot BBS RS -vanteista – edessä 16-tuumaisina ja 8,5 tuumaa leveinä, takana 17x10,5-tuumaisina. Päivitetyn alustan perustavanlaatuisia komponentteja ovat Kristerin mukaan Aryhmäläisten tyyliin vahvistetut tukivarret sekä etuakselistorakenteen alumiinikoripuslat, kun taasen muualla on hieman perinteisempää nylonpuslaa. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 01 Merkki ja malli Opel Manta i300 (alkuperäinen malli) 02 Vuosimalli 1984 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Parasta antia on kuitenkin, että projektin lopputuloksena syntyi toimintavarma mutta samalla myös suorituskykyinen harrasteajoneuvo. ”Etupään jarrut ovat vuoden -03 Pontiac GTO:sta. Mantan 400-levikkeet ja moottoritilassa lymynnyt Commodoren rivikuutonen toimivat kannustimina ostopäätökselle. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Kardaanin rättinivel oli samalla jaolla kuin BMW:ssä, ja kaiken lisäksi kardaani kävi suoraan kampiakselin pään silmälaakeriinkin”, Krister taivastelee ja kertoo Lensu Power Shopin muokanneen puolestaan kytkinkopan CIH-yhteensopivaksi. Vahvan väännön takana ovat kuutiotilavuus ja halutun polttoaineilmaseoksen syttyminen oikeaaikaisesti”, kiteyttää makean Mantan tyytyväinen omistaja. Tilavuus 2,969 litraa. Paino 1200 kg. Muutkin tykkäävät Hopeanharmaaksi maalatusta ja i300tarroin alkuperäisten Irmscher-Mantojen suuntaan kumartavasta ’76 Mantasta tuli Kristerin visioiden mukainen, mutta ilmiselvästi tyyli säväyttää myös monen muun makua. Auto nimittäin sijoittui tämän vuoden Classic Motorshow’n Omistajien Helmet -äänestyksessä komeasti toiseksi. ”Valittu kokonaisuus toimii todella hienosti. Iskunvaimentimiksi valikoituivat GAZit, ja toki alkuperäisiin tavoitteisiin kuuluneesta hyvästä hidastuvuudestakin pidettiin huolta. Teho 176 hv / 6 000 rpm, vääntö 232 Nm / 4 000 rpm. Takana jäykkä akseli, kaksi pitkittäistukea, kierrejouset
Irmscherin kuutoskerhoon siirtymistä Mantojen suhteen kannusti epäsuorasti se, että toinen Opel-virittäjä Steinmetz lopetetti Manta TE2800 -mallinsa valmistamisen Opelin siirtyessä Mantassa ensimmäisestä mallisukupolvesta toiseen vuonna -75. Meno-Mantoja Opelin edustavimmista malleista poimittu suorakuutonen ja Manta kihlattiin Irmscherin toimesta näyttävästi vuonna -77, jolloin vauhtiväen silmien eteen talutettiin sateenkaarimaisin teipein koristettu 150-hevosvoimainen Manta i2800. Irmscherin i-Mantoja syntyi 80-luvun alkupuoliskolla useampia. V uonna 1968 Stuttgartin liepeille Winnendeniin perustettu Irmscher Automobilbau opittiin vuosikymmenien mittaan tuntemaan erityisesti Opelien virittäjänä ja varustelijana, vaikka myöhemmin yritys on ottanut muitakin merkkejä palveluidensa piiriin. 16 6/2022 Opel Manta i300. Eri tietolähteiden perusteella valmistusmäärä jäi jonnekin kymmenen ja 27 yksilön välille. Nelipyttyisen 2,4-litraisen ja 16-venttiilisen voimanlähteen sijaan i300:n nokalle soviteltiin 12-venttiilinen 2 969 kuutiosenttimetrin CIH-rivikuutonen (Cam-in-Head), joka luovutti 176 hevosvoimaa. Tehokkain ja tiettävästi harvinaisin Irmscher-Manta oli kuitenkin i300, joka viivähti myynnissä vuonna -84. Nostalgisin silmin katsottuna putiikin maukkaimmat vuodet tarjoiltiin 70ja 80-luvulla, jolloin näyttävyyttä ja kulkupuolen kipakkuutta saivat Opel-mallistosta osakseen niin Kadett, Ascona kuin jo korimuodoillaan urheilullisuutta huokuva Manta. Manta i300:n synty kytkeytyy ralliin B-ryhmään luokiteltuihin Ascona 400ja Manta 400 -malleihin, jotka Opel valmisti yhteistyössä Cosworthin ja Irmscherin kanssa. Yleisesti ottaen voimalinja vastasi pitkälti Opelin isojen Senatorja Monza-mallien 3.0E-versioita viisiportaisella manuaalilla, mutta kompaktimman korin ansiosta kyyti oli tuntuvasti kerkeämpää: nollasta sataseen i300:n luvattiin kipaisevan 8,4 sekunnissa ja huippuja kertyvän 220 km/h. Piste ii:n päälle Tehokkain ja samalla yksi harvinaisimmista Irmscher-Mantoista on kolmelitraisella kuutosmoottorilla liikehtivä i300. Manta i2800:n yhteydessä Irmscherin mallikoodauksessa otettiin käyttöön sittemmin useita jälkeläisiä saanut tyyli: i-kirjain mallimerkinnän alussa. Painavampaa moottoria kompensoitiin jousitusta vahvistamalla, ja voimaa siedätti kitkalukolla Teksti: Harri Onnila Kuvat: Irmscher ja Opel Manta i200:aa siunaantui huhun mukaan Suomeenkin uutena kahden auton verran. Tosin valinnaisilla virityspalikoilla tehoja voitiin kasvattaa yli 200 hevosvoimaan; ainakin peltipakosarjasta ja tiukemmasta nokasta löytyy mainintoja. Kulkupuoli ei ollut Manta i300:n ainoa vetovoimatekijä. Manta GT/E:n pohjalta rakennetulle i200:lle antoi vauhtia 125 hevosvoiman kaksilitrainen ruiskunelonen, kun taasen i240:n pellin alla oli luontevasti 2,4-litrainen, joka tuotti 136 hevosvoimaa
täydennetty taka-akseli. Samoin i300:n alle ruuvatut viisipuolaiset 8x15-vanteet olivat ralli-Opeleista tuttuja. Irmscher-Mantojen kattaus ylti 80-luvun puolessa välissä 125-hevosoimaisen i200:n ja 136-hevosvoimaisen i240:n kautta 176 hevosen i300:aan, joskin viripalikoita ruksimalla puhtia oli syötillä enemmänkin. Rengaskooksi valikoitui 225/50VR15. Puitteet kuntoon Kulkupuoli ei kuitenkaan ollut Manta i300:n ainoa vetovoimatekijä, vaan suorituskyvyn rinnalla oli tärkeässä roolissa näyttävä ulkoasu. Tässä erään tiedon mukaan piilikin taustavaikutin koko i300-mallin olemassaololle: Opelin 400-mallien projektissa mukana olleelle Irmscherille tarjoutui mahdollisuus käyttää ylimääräiseksi jääviä levikkeitä ja spoilereita omassa erikoismallissaan. Valinnaisvarusteiden joukossa oli vielä lisää ralli-ilmettä antava, neljästä pyöreästä halogen-lyhdystä koostuva valopaketti. Erottuvan i300-teippauksen ohella siihen kuuluivat etuja takaspoilerit sekä optiona tarjotut lokasuojien levitykset, jotka edustivat Manta 400 -mallin räyhäkkää tyyliä. Sävylasien ympäröimän ohjaamon urheilullisesta olemuksesta vastasivat Opel-kirjaillut Recaro-etuistuimet sekä sporttiratti, valinnaisesti nahkaverhoiltuna. Kuusisylinterisen i300-version edeltäjämallina voidaan pitää vuonna -77 esiteltyä i2800-Mantaa. Ei ihme, että Irmscherin i-mallit sekoittuvat helposti näihin Manta 400 -versioihin, sillä tyyli ja meininki edustavat samaa linjaa. 17. Jarruina käytettiin edessä vakiota suurempia sekä tuuletettuja levyjä ja takana tavanomaisia levyjarruja
Quattroa keskiluokalle 18
Viimeiset vuodet auto oli puolestaan toiminut ensiomistajan vävyn käytössä”, kertoo Veijo tietoja Audin vaiheista Saksassa. Sellainen kiinnosti, mutta ne olivat paitsi harvinaisia, 2000-luvun alussa jo varsin arvokkaita. Käyttöpeli päivitetään tuoreempaan, kun tietty aika tai kilometrimäärä alkaa olla omistuksessa olevalla autolla taitettuna. Mutta jos tähän sykliin tulee tuntuvampi tauko ja omistajuudesta tulee ennakoitua pidempi, käsissä saattaa kuin varkain olla harrasteautolta haiskahtava kulkuneuvo. Kiinnostavaa yksilöä ei tarvinnut metsästää pitkään, sillä sopivalta vaikuttava coupé-Audi listautui kotimaiselta automyyntisivustolta. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Tuukka Erkkilä 19. Audi Coupé Quattro ’86 Audi tarjoili 80-luvun puolivälissä asiakkailleen nelivedon suomaa etenemiskykyä ja turboahdetun viitoskoneen mourua Quattrollaan, mutta tarjolla oli myös vapaasti hengittävä ja samalla tuntuvasti edullisempi vaihtoehto. Urheilullisiin 80-luvun automalleihin mieltyneenä hänellä ehti olla kesäautona Porsche 944 ja parikin Nissan Silvia Turboa. Tuolloin oli jo menossa autontuontibuumi Saksasta, minkä satoa myös Veijon havaitsema yksilö oli. Veijo Mustosen yli 20 vuotta omistama Coupé Quattro Michèle Mouton Edition on näyttävä esimerkki aiheesta. Kyseinen korimalli kuitenkin puhutteli, joten aloin katselemaan Audi-tarjontaa avarammin”, hän taustoittaa. Jotain edellä kuvaillun kaltaista voi nähdä tapahtuneen jämsänkoskelaisen Veijo Mustosen autohistoriassa. Vaikka vuotuisia kilometrejä oli kertynyt autolle vähän, oli siihen kerran vuodessa teetetty täysi huolto auton myyneessä liikkeessä. Ruudulla hehkui vuoden -86 Audi Coupé Quattro, jolla oli takanaan vasta 76 000 ensiomistajaperheen ajamaan kilometriä. Taustatietojen perusteella hyvältä vaikuttanut yksilö oli sitä myös käytännössä, mikä selvisi Veijon vierailtua Pohjanmaalla sijanneessa autoliikkeessä. Vuosituhannen alussa omistuksessa oli nimenomaan turbo-Silvia, punainen vuosimallin -87 edustaja, kun ajatuksiin nousi jälleen auton päivittäminen itselle uuteen ja mielenkiintoiseen vaihtoehtoon. Lievätkö kotikulmien rallimaisemat vaikuttaneet asiaan, sillä Veijon mieltä oli alkanut kutkuttaa 80-luvun ikoninen Audi Quattro. ”Auton ensimmäinen omistaja oli ollut Gelsenkirchenissä asuva, ostohetkellä jo 65 vuotta täyttänyt mies. Jämsänkoski U seimmilla autonomistajilla on kulkuneuvojensa suhteen oma, väljästi säännöllinen vaihtorytminsä. Vaihtokauppoihin asti edettiin, joten punainen turbo-Nissan jäi Pohjanmaalle ja Veijo suuntasi Coupé Quattrolla elokuussa 2001 Keski-Suomeen, kunhan myyjätaho oli ensin hoitanut Audin autoveron, rekisteröinnin ja katsastuksen. ”Tällä seudulla oli parilla kaverilla Ur-Quattro, mikä nostatti autokuumetta
Teetin sen vuoksi koko sisustuksen uusiksi ovipaneeleja myöten, kun ajattelin että siten saa sisustuksen varmasti saman sävyiseksi. Etupuskurin alapuolinen huuli oli saatavilla malliin valinnaisvarusteena. Veijo on taittanut Coupé Quattrollaan kesäisiä ajoja vuodesta 2001 lähtien yhteensä runsaat 50 000 kilometriä. Auton punainen nahkaverhoilu oli hieman kärsinyt käytöstä ja auringon paahteesta. Ensiomistaja ei ollut poiminut varusteluun ilmastointia tai kattoluukkua, mutta sähkölasit hän oli katsonut lisäpanostuksen väärtiksi. 20 6/2022 Audi Coupé Quattro. ”Kaverillani on iso talli ja siellä rasvamonttu, jonka Alla rullaavat tätä nykyä 15-tuumaiset erikoisvanteet, mutta alkuperäiset 14-tuumaiset aluvanteet ovat hyvässä tallessa nekin. ”Pari vuotta sitten paikallinen autopesula teki maalipinnalle myllytyksen ja keraamisen käsittelyn”, Veijo taustoittaa. Auton ulkoväri oli yhä asiallisessa kunnossa eikä ole sittemminkään vaatinut kuin pari pientä paikkausta. Perän spoileri ja mallimerkinnät huomioiden ei ole yllätys, että Coupé Quattron sekoittaa helposti turboahdettuun Quattroon. Moutonin mausteilla Kotimatkalla vahvistui käsitys, että mukaan oli lähtenyt hyväkuntoinen Audi-yksilö. Tamperelainen Design Eugen löysi lähes samanväristä punaista kuin alkuperäinen oli, ja verhoilutyön teki vaajakoskelainen autoja huonekaluverhoomo Tarveca.” Audin ulkoja sisäpintojen lisäksi Veijo tarkastutti tuoreeltaan myös auton alustan. ”Etuistuimien selkänojissa nahka oli paikoin hieman kuivunut ja halkeillut
Alkuperäisen nelipuolaisen ohjauspyörän tilalle olen vaihtanut 20-venttiilisen UrQuattron kolmipuolaisen nahkaratin.” Myös etupuskurin alla oleva spoileri on Veijon lisäämä. Ilmoituksessa kerrottiin niiden valmistusmääräksi 500 yksilöä vuosina 1985–1986.” Ralliranskattaren mukaan nimetty erikoisversio tarkoitti auton varustelussa kahta, mutta sitäkin näkyvämpää elementtiä: pintaa peitti metallinhohtoinen tumma grafiitti ja sisäverhoiluna oli edellä jo viitattu syntisenpunainen nahkasisustus. Nelivetojärjestelmään on kytkettävissä katkaisimesta ensin keskilukko ja toisessa asennossa myös taka-akselin lukko. Audilla tyytyväisenä ajeltuaan Veijolle selvisi vahingossa autonsa tarkempi mallitausta vasta muutama vuosi sitten. Ääntä ja tyyliä Runsaan 20 vuoden aikana Audin mittariin on kertynyt harrasteajossa runsaat 50 000 kilometriä eli keskimäärin 2 500 kilometriä suvessa. Kaveri meni ensin alas ja huikkasi sitten, että tulepas katsomaan”, Veijo kertoo pientä huolestuneisuutta nostaneesta kommentista ja jatkaa, ”Auton pohja oli pesty kokonaan ja näkyvillä oli ehjä, alkuperäinen maalipinta.” Erinomaisen uutisen kannustamana Veijo teetti pohjaan ja koteloihin keväällä 2002 täydellisen ruostesuojauksen, jonka ansiosta alusta on säilyttänyt ruosteettomuutensa näihin päiviin. Tähän autoon se on uusittu, mutta myös alkujaan moinen kuului Michèle Mouton Editionin näkyvimpiin tunnusmerkkeihin. Volttija öljynlämpömittari huokuvat 80-lukua. ”Vanteiksi hankin muutama vuosi sitten Britanniasta 15-tuumaiset Team Dynamics Motorsport -kevytmetallivanteet, mutta auton alkuperäiset 14 tuuman vanteetkin ovat tallessa, nyt talvirenkailla varustettuna. Kyljissä olevat RS-tarrat ovat lisäämiäni, samoin ovessa olevat Audi-renkaat, mutta ne hyväksyttiin vuonna -19 suoritetussa museotarkastuksessa ajoneuvon aikakauden tyylin mukaisina. ”Saksalaista mobile.de-sivustoa katsellessani huomasin myynnissä vastaavanlaisen Coupé Quattron, jonka mainittiin olevan Michèle Mouton Edition -malli. 21. Visuaalisesti säväyttävin elementti on punainen nahkaverhoilu. Auton olemuksen Veijo on säilyttänyt alkuperäisenä, mutta maustanut kokonaisuutta muutamilla auton luonnetta korostavilla yksityiskohdilla. Lippa istuu hienosti ilmeeseen, eikä ihme, sillä kyseessä on aikanaan tarjolla ollut valinnaisvaruste. ylle ajoin auton
Modernia turboja nelivetotekniikkaa sisältäneen Quattron ja samaan peruskoriin, mutta perinteisemmin eväin toteutetun Coupé GT:n hinnat muodostuivat ymmärrettävästi tyystin erilaisiksi etenkin meillä Suomessa. Kevättalvella 1982 Coupé GT:n hinta oli 129 500 markkaa, mikä tarkoitti lähes 60 000 markkaa kovempaa pyyntiä kuin Audi-hinnaston avausmallilla 80 LC:llä. 22 6/2022 Audi Coupé Quattro. Markkapinon korkeudesta kertoo, että samaan aikaan edustusluokan Mercedes-Benz 380 SE maksoi tasan 300 000 markkaa ja uunituore Volvo 760 GLE A ”vain” 170 900 markkaa. GL-perusmallia kuljetti aluksi nelisylinterinen 1,6 litran 75 hevosvoiman nelonen, ja syksystä 1981 lähtien 1,8-litrainen nelonen – ensin 75-hevosvoimaisena ja syksystä 1982 jo 90-hevosvoimaisena. Tuolloin länsisaksalaisvalmistaja esitteli keväisessä Geneven autonäyttelyssä kaikkien sittemmin tunteman Bryhmän ralliauton siviiliperustan: 200-hevosvoimaisella 2 144-kuutioisella turboviitosella kiitävän nelivetoisen Quattron. Edullisesta hankinnasta ei Coupé Quattron kohdallakaan voinut puhua: hinnat alkaen -Audi eli 1,3-litrainen 80 CC maksoi tuolloin 89 900 markkaa ja Coupé GT puolestaan 169 000 markkaa. Hintaero oli epäilemättä Saksan markoissa huomattavasti pienempi, mutta silti asiakaskuntaa veitsenterävästi jakava. Suoran viitosen äänimaailmaa raikastaa rosteriputkisto. Sen voimansiirto noudatti Quattrossa käytetyn jatkuvan nelivedon linjoja erikseen kytkettävine keskija takatasauspyörästön lukkoineen, mutta ymmärrettävästi muun muassa tukivarret ja levyjarrut olivat pienempää kaliiberia, samoin vaihteiston ja perän välitykset tiheämpiä. Hintaero oli kuitenkin pientä verrattuna Coupé GT:n ja Quattron väliseen markkakuiluun: turbonelikosta tahdottiin nimittäin 293 000 markkaa. Audi Coupé Quattron kolme vuotta kestäneen tuotannon aikana valmistui noin 8 000 autoa, mikä tekee siitä ehkä yllättäen harvinaisemman kuin Quattrosta. Tuolloin se oli 228 900 markan pyynnillään kirkkaasti edullisin coupé-korinen neliveto-Audi, sillä Quattron hinta oli karannut jo 410 000 markkaan. Bosch KE-Jetronic -ruiskulla ruokittu kone luovutti 136 hevosvoimaa ja syksystä 1985 tarjolle tulleena katalysaattoriversiona 120 hevosvoimaa. Voimanlähteinä oli GT-versiossa alkuvaiheessa 1,9-litrainen 116-hevosvoimainen, kaasuttimen ruokkima viitoskone, mutta myöhemmin nokalle soviteltiin sekä 1,8-litraisia neloskoneita että 2,1–2,3 litran ruiskuviitosia. Vastaus annettiin vuonna 1984, jolloin Audi Coupén kevyen mallistopäivityksen ohessa listalle lisättiin urheiluautotason Quattron ja keskiluokkaisen Coupén välille uusi nelivetoinen tarjokas, Coupé Quattro. Samaan B2-sukupolven Audi 80:n uuteen coupé-koriin perustuva kansanmalli saapui vielä samana vuonna, kun etuvetoinen Audi Coupé lanseerattiin syksyllä Pariisin autonäyttelyssä. HARVINAISEMPI KUIN UR-QUATTRO Audi Coupé Quattron juuret ovat vuodessa 1980. Coupé Quattron voimanlähteenä oli elokuulta 1984 aina tuotannon päättymiseen, lokakuulle 1987 asti 2 226-kuutioinen viisipyttyinen. Alkujaan 136-hevosvoimaiselle 2,2 litran moottorille antaa lisäpontta hienoisesti jyrkempi nokkaakseli. Suomessa Coupé Quattro ilmestyi hinnastoon alkuvuodesta 1985. Tarve lähempänä tavallista kansaa olevalle neliveto-Audille oli siis ilmeinen. Turboahdettua nelikkoa valmistettiin kaikkiaan 11 452 yksilöä, jos tosin sen tuotantokin ylti vuodesta 1980 vuoteen 1991 saakka
”Putki on 60-millistä ja läpivirtausvaimentimella täydennettynä, jotta suoran viitosen äänet kuulostaisivat sopivasti möreämmiltä.” Ur-Quattron kyyti on tietenkin jotain muuta kuin Coupé Quattron, mutta pientä lisäpuhtia ja viimeistä silausta äänimaailmaan Veijo on hakenut vaihtamalla alkujaan 136 hevosvoiman 2,2-litraiseen ruiskuviitoseen hienoisesti jyrkemmän nokka-akselin. Äänien ohella Coupé Quattron ohjaimissa pääsee muutoinkin kokemaan samaa tunnelmaa kuin edellä viitatussa turbomallissa. ”Keskikonsolissa on lukkokytkin, josta ykkösasentoon kääntämällä kytkeytyy keskitasauspyörästön lukko ja kakkosasennossa taka-akselin lukko. ”Putki on 60-millistä ja läpivirtaus_ vaimentimella täydennettynä, jotta suoran viitosen äänet kuulostaisivat sopivasti möreämmiltä.” 23. Teho 136 hv /5700 rpm, vääntö 186 Nm /3500 rpm. 07 Mitat Pituus 442, leveys 168, korkeus 135, akseliväli 253 cm. Paino 1200 kg. Tavanomaisten huoltojen ohella uusiksi on vuosien aikana laitettu esimerkiksi jarrulevyt ja -palat, mutta ennen muuta pakoputki, joka on valmistettu pakosarjasta lähtien rosterista. Eikä se yli 20 vuoden omistajuuden jälkeen ole yllätys: autonvaihtokuume olisi iskenyt varmasti jo aiemmin, jos olisi ollut iskeäkseen. 05 Alusta Edessä ja takana joustintuet, kolmiomalliset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 08 Suorituskyky Huippunopeus 202 km/h, 0-100 km/h 8,9 s. Tilavuus 2226 cm 3 . Lisäksi auto on hieman kova alustaltaan etenkin hiekkatiellä ajettaessa, mitä korostaa nyt alla olevat 195/55R15-sarjan renkaat, kun alkuperäiset ovat 195/60R14-sarjaa” Audin nelivedosta voi puhua pontevammalla äänenpainolla kuin monien nykyisten katumaastureiden, joiden saattaa huomata olevan tiukassa paikassa sittenkin vain ”yksivetoisia”. Upeakuntoisena hankittu ja omalla maulla hienovaraisesti tyylitelty Audi Coupé Quattro tulee Veijon mukaan jatkamaan hänellä harrastekäytössä jatkossakin. Alkupäässä tuotantoa lukot kytkettiin kahvoilla vaijerivälitteisesti, mutta tässä on jo käytössä alipainekytkentä”, Veijo kuivailee. Edessä ja takana levyjarrut. ”Kun on jatkuva neliveto, niin onhan tämä jäykkä ajoltaan. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 01 Merkki ja malli Audi Coupé Quattro Michèle Mouton Edition 02 Vuosimalli 1986 03 Moottori Viisisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Jatkuva neliveto, keskija takatasauspyörästön lukko. Poraus 81,0, isku 86,4 mm. Puristussuhde 10,0:1. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori
Vauxhall Viva ’71 KOVIA kokenut 24
Tarina alkaa konnuudella. Järven jääpeite oli jo tukevassa kunnossa ja kesti vauhdilla mäkeä alas rullanneen Vivan törmäyksen. Niihin aikoihin Jaska Järvinen, Janin isoäidin siskon mies, pyöritti autokorjaamoa Vihtijärven Nummituvalla. Läyliäinen 25. Teksti ja kuvat: Kari Mattila L ohjan kaduille ilmaantui 1970-luvun alussa tuliterä Vauxhall Viva. Takakyljetkin hän otti siitä kaksiovisesta ja leipoi sopimaan neliovisen koriin”, Jani tarinoi. Aivan putkeen operaatio ei kuitenkaan mennyt. ”Jaska hommasi kaksiovisen varaosa-auton ja otti siitä Vivaan ehjän keulan, perän, puskurit ja muita osia. Sormenjälkien pyyhkimisen sijasta konnat keksivät hävittää jälkensä työntämällä auton järveen. Yksi selviytyjistä on Jani Vimanin hieno yksilö, jota kohtalon murskaava koura yritti turhaan rohmuta muiden hävitettyjen joukkoon. Auton alkuvuosista ei ole tietoja taltioitunut. Sinne Viva kuljetettiin kunnostettavaksi. Rosmot ottivat Vivan saaliikseen ja luisuttelivat sillä aikansa Lohjan jäisillä teillä. Vauxhall Viva ’71 Kaikista valmistetuista HC-korisista Vauxhall Viva -autoista vain murto-osa on enää jäljellä. Auto nitkahti mutkalle etuja takapäästään. Viva ei kestänyt. Matka hyytyi polttoaineen loppumiseen. Tienpenkan yli varkaat sentään saivat auton lykättyä. Saman vuosikymmenen puolivälistä eteenpäin Vivan vaiheet ovatkin sitten tarkoin selvillä, sillä tuolloin käynnistyi värikäs tapahtumasarja, jonka seurauksena auto on nyt entisöitynä Jani Vimanin tallissa
Koneremonttikin autoon tehtiin, mutta kun sama työmaa tuli vuonna 1989 uudelleen eteen, päätti Jaska siirtää Vivan ladon ylisille talteen. ”Vuoden päivät auto seisoi korjaamon pihalla. Vanha auto ylisillä Jani Viman on sen verran nuori mies, ettei hän ehtinyt nähdä Vivaa liikenteessä. Oikeastaan Jani ei tiennyt koko autosta mitään. ”Hänellä oli tarkoituksena pistää auto kuntoon joskus tulevaisuudessa. Jaskan seuraavan auton, takavetoisen Galantin, Jani kuitenkin muisti nähneensä pikkupoikana. Ehkä koko työhön ryhtymistä olisi alun perin kannattanut pohtia tarkemmin, sillä loppulaskun summalla olisi kuitannut liikkeestä samanlaisen ajopelin. 26 6/2022 Vauxhall Viva ’71 26 6/2022 Vauxhall Viva ’71. Perheen käyttöautoksi Jaskan korjaamolla suoritetut peltityöt ja auton uudelleenmaalaus tulivat tietysti kalliiksi, eikä lohjalainen omistaja saanut autoa lunastettua itselleen. Lopulta asiakas ehdotti, että Jaska pitäisi auton itsellään ja lasku tulisi sillä kuitatuksi.” Autosta tuli Järvisen perheen käyttöauto vuosikausien ajaksi. Ja jotta Viva säilyisi siihen päivään saakka hyvin, Jaska päästeli massaruiskulla suojaöljyä reilusti pintaan.” Vauxhallin tilalle Järvisen perhe hankki Mitsubishi Galantin, ja Viva jäi ladon vintille rapistumaan parin vuosikymmenen ajaksi. ”Takakyljetkin Jaska otti kaksiovisesta ja leipoi sopimaan nelioviseen koriin.” Jani Viman pani vuosikymmenet seisseen Vivan paraatikuntoon ja viimeisteli lopputuloksen oman maun mukaisilla lisäyksillä
Korjaa, pura, kokoa Oman tallin suojissa Janin oli hyvä tutustua autoon tarkemmin. Välikunnostus osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä nyt Jani tiesi, millaisia osia entisöintiä varten piti etsiä. Jani päätti suorittaa projektin kahdessa vaiheessa. ”Oltiin vuonna 2009 papan hautajaisissa, ja siellä ruvettiin juttelemaan Jaskan kanssa niitä ja näitä. Seuraavassa lauseessa mies ehdotti Janille, että hän ottaisi Vivan itselleen ikään kuin perintönä ja tekisi siitä itselleen auton. Puukehäinen ohjauspyörä ja retrotyylinen äänentoistolaite on valittu nykyisen omistajan mieltymysten mukaisesti. ”Silloin Jaska sanoi, että hänellä on ladon ylisillä vanha auto. 27. ”Syksyllä 2013 purin auton nippeleiksi. Sisätiloiltaan Viva on kunnostettu lähes alkuperäiseen asuunsa. Ensin piti kuitenkin hinkata kaksikymmentä vuotta pinnassa maalipinnan päällä kittaantunut suojaöljykerros. ”Vuonna 2013 laitoin Vivan ensin liikennekuntoiseksi, jotta pääsisin tien päällä kokeilemaan, mikä toimii ja mitä kaikkea laittoa olisi edessä. Siinä samalla sitten kysyin, että oliko vanha Mitsubishi vielä tallella, kun en ollut nähnyt sitä vuosikausiin. Työmaata oli siitä huolimatta reilusti edessä. Silloin välähti, että pappa on joskus puhunut siitä, mutta ei kuitenkaan muistanut auton merkkiä. Suojauksesta oli ollut hyötyä ja esimerkiksi kromiosat kiiltelivät hienosti puhdistuksen jälkeen. Olihan se, ja kiinnostuin siitä sitten ostomielessä.” Myöhemmin Jani lähti Mitsua katsomaan, ja teki autosta samalla kaupat. ” Katsastuksen jälkeen auto oli ajossa kaksi päivää. Sitten rakensin sille korigrillin, kiinnitin auton siihen ja vein koko rakennelman Lehmuskannalle Riihimäkeen hiekkapuhallettavaksi. Jani tarttui syöttiin heti. Sinä aikana selvisi, että kardaaniakseli täristi pahemman kerran ja vaihteisto piti ikävää ääntä kolmosja nelosvaihtella. Varaosia oli tullut auton mukanakin, sillä Jaska oli aikoinaan tallentanut kolarikorjauksen yhteydessä puretun auton käyttämättä jääneet osat. No, mentiin sitten katsomaan, ja kaiken romun keskellä oli tuo Viva.” Jaska tokaisi Janille, että ikää on kertynyt jo sen verran, että taitaa Vauxhall jäädä häneltä kunnostamatta. Peltitöitä piti tehdä jonkin verran, mutta ei se lopulta kauhean mätä auto ollut.” Alustan osat kävivät niin ikään hiekkapuhalluksessa, ja iso joukko muita osia joko kunnostettiin tai uusittiin
Muutaman vuoden paussi Viva pääsi keväällä 2014 automaalarin pakeille. Jani tähdentää, merkkikerhon väen avuliaisuudella oli merkittävä osa projektin läpiviemisessä. Jani on piristänyt konetta vaakaimukaasuttimella. Tarkemmat säätelyt ja viimeistelyt mies jätti kuitenkin tuonnemmaksi – ja sitä pientä viimeistelyä auto jäikin taas odottelemaan. Välissä tein Klassikoissa aiemmin esitellyn Granadan museokuntoon, ja sen jälkeen kunnostin pakettiauton itselleni käyttöautoksi.” Parin–kolmen vuoden aikana Jani ehti moneen otteeseen harmitella hieman keskeneräiseksi jäänyttä Vauxhallia. ”Siinä oli taas kaikenlaista muuta projektia. Muilta osin kunnostettavaa sitten riittikin. Imusarja on alun perin Opelin moottoriin tarkoitettu, ja sen sai sopimaan Vauxhallin sylinterikanteen pienen täyttöhitsausja työstöprojektin jälkeen. Kerholaisten avulla sai hyviä neuvoja ja etenkin muuten vaikeasti löydettäviä varaosia. Sylinteriputket porautettiin, kansi remontoitiin, ja kokoonpanon yhteydessä pantiin vielä uudet laakerit ja vesipumppu. Saman vuoden kuluessa Jani kävi moottorin perusteellisesti läpi. 28 6/2022 Vauxhall Viva ’71. ”Se oli vuonna 2018, kun kerhon edustaja soitti ja kysyi, että toisinko auton kerhon osastolle Lahden klassikkoautonäyttelyyn.” Jani vastasi kysymykseen myöntävästi ja niputti auton nopeasti näyttelykuntoon. Muilta osin Jani oli suorittanut maalaustyöt itse omassa tallissaan. Kromiosat olivat 80-luvun lopulla suoritetun öljyämisen ansiosta säilyneet hienossa kunnossa. ”Silloin 2014 tuli ostettua myös talo, ja sen kunnostus kiilasi tärkeysjärjestyksessä Vivan edelle.” Ties kuinka pitkään vanha Vauxhall olisi saanut jäädä lepäämään, jollei merkkikerhosta olisi soiteltu. ”Sitten jälkikäteen jo vähän naurattikin, kun ei siinä ollut kuin viikon työt ja auto oli valmis.” Konehuoneen puolella raksuttaa Vauxhallin luotettava valurautainen työntötankomylly. Siellä auton ulkopelteihin ruiskutettiin väri. Ripeästi edennyt projekti tuli pientä vaille valmiiksi ja jämähti siihen. Sitten mies päätti motivaation ja innon puutteesta huolimatta hoitaa työn maaliin saakka
Sylinteriryhmä ja sylinterikansi valurautaa, työntötankojen ja keinuvipujen välityksellä toimivat kansiventtiilit. Porrasperäisen rinnalla valmistettiin tyylikästä farmaria ja urheilullista Firenza-coupéa. 06 K ori Itsekantava neliovinen porrasperäinen teräskori. Iskutilavuus 1,159 litraa. VIVAN KOLME SUKUPOLVEA Vauxhall toi Viva-malliston markkinoille vuonna 1963 noin vuosi sen jälkeen kun samaan GM-konserniin kuuluva Opel esitteli Kadett A:n. Siinä missä Kadett merkittiin A-kirjaimella, Viva sai pidemmän HA-merkinnän. Edullisemmat mallit varustettiin pienillä työntötankomoottoreilla, voimakkaampien versioiden pellin alla mourusi isommista Vauxhalleista tutut kannen yläpuolisella nokkaakselilla varustetut nelisylinteriset koneet. Klassisen kaunis HA sai seuraajakseen lentävälinjaisen HB-mallin jo vuonna 1966. Teknisesti malli perustui tukevasti aiempaan mutta oli kuitenkin ajo-ominaisuuksiltaan parempi ja matkustusmukavuudeltaan korkeammalla tasolla. 07 Mitat Akseliväli 2 460 mm, pituus 4 135 mm, leveys 1 643 mm, korkeus 1 350 mm, paino 856 kg. Lentävät linjat olivat tiessään. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset tukivarret, kierrejouset ja putkiiskunvaimentimet. HC oli Viva-malliston pitkäikäisin, ja sitä valmistettiin aina vuoteen 1979 saakka. Jatkossa Vauxhall-mallisto erosi Opeleista lähinnä merkintöjen osalta. Konehuoneen puolelta katsottuna mallit muistuttivat toisiaan, mutta osat eivät kuitenkaan olleet vaihtokelpoisia keskenään. HB:n taival jäi sekin lyhyeksi ja sen valmistus loppui vuonna 1970, jolloin sen korvaajaksi tuli loogisesti merkitty HC-malli. Uutuus erosi jälleen ulkoisesti reilusti edeltäjästään. Kaksipiiriset jarrut, edessä levyt, takana rummut. Keskinäisiä eroja oli kuitenkin niin paljon, ettei Vivaa sekoittanut Kadettiin pikaisellakaan vilkaisulla. Auton vyötärölinja oli lähes viivasuora edestä c-pilariin saakka ja laskeutui tavaratilan kohdalla vain hieman. 04 Voimansiirto Täysin synkronoitu neliportainen manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin ja takaveto. Ripeästi edennyt projekti tuli viittä vaille valmiiksi ja jämähti siihen. Takana jäykkä akseli kierrejousilla ja neljällä pitkittäistukivarrella. 01 Merkki ja malli Vauxhall Viva De Luxe 02 Vuosimalli 1971 03 Moottori Nestejäähdytteinen nelisylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin. Molemmat mallit olivat saman suunnitteluprojektin tulosta ja jakoivat saman pohjalevyn. Uutuus erosi edeltäjästään etenkin ulkokuoren osalta. Mallin myötä markkinoilta poistui viimeinen perinteisen brittivalmistajan oma tuote. 29. Kulmikkuus vaihtui kolapullosta lainattuun muotoiluun
Datsun 120A F-II Coupé ’78 ”Isompi, menevämpi ja linjakkaampi”, mainosti Datsunin maahantuoja 120A-FII mallistoa aikanaan. Linjakkain valikoimassa oli harvinaisuudeksi jäänyt Coupé, jollainen palvelee nykyisin Samuli Kalmanlehdon kesäautona. Pirkkala LINJAKKU UTTA Harvinaisempaa 31
Kourallinen avomallisia Fairlady-malleja maahamme 60-luvun puolivälissä rantautui, mutta sekin erä päätyi pohjolaan tiettävästi vahingossa. Kappalemääräisesti eniten kauppoja jälleenmyyjät kättelivät valikoiman pienimmästä kaksiovisesta Datsun 100A -mallista. Oma kuriositeettinsa mallistossa oli luiskaperäinen ja perusmallia matalampi urheilumalli 120A Coupé. Yhdistävää nostalgian värittämissä muistikuvissa on lähes poikkeuksetta se, että Datsunit olivat tunnollisesti käyttöauton virkaa hoitavia lujatekoisia palvelijoita, joista ei suurempia murheita omistajilleen aiheutunut. Valmistajan erikoismallien lähetysluettelossa vastaanottajaksi oli pääsääntöisesti merkitty jokin muu kuin Suomen maahantuojana toiminut Autokeskus Oy. Erikoinen luiskaperä ei uutenakaan ollut se yleisin näky liikenteessä, ja nykyisin 120A F-II Coupé on käytännössä täydellisesti kadonnut. Kokonaisuus on kuitenkin vauhdikasta 70-lukua parhaimmillaan. 70-luvulle tultaessa valmistajan mallivalikoima laajentui. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Luiskaperässä linjakkuus menee käytännöllisyyden edelle. K esäisen Pirkanmaan liikenteessä vilahtava vaalean metallinsininen CoupéDatsun on kaikille tuttu automalli, jota silti kukaan ei tunnu ihan tarkalleen muistavan. Takaluukussa nostokorkeus on kuin avolavassa, jonka takalaita ei aukea ja näkyvyys on takapenkiltä perin vaatimaton. Lujan automerkin maine ja kilpailukykyinen hinnoittelu pitivät Datsunin yhtenä maamme myydyimmistä autoista. 32 Datsun 120A F-II Coupé 6/2022. Datsunia tottunein ottein ohjastama Samuli Kalmanlehto on autonsa pysäyttäessään aina valmis vaihtamaan siitä sanan tai pari, ja siihen on saanut vuosien mittaan jo tottua. Jos ei kokemusta omasta Datsunista ole kertynyt, vähintään jokaisen sukulaisella tai naapurilla on jossain vaiheessa ollut Datsun. Viistoperäisen rinnalla farmarimalli ja neliovinen 100A täydensivät pikkuauton valikoimaa. Erikoisuuden tavoittelijoita Datsun ei ehkä puhutellut eksoottisempien automerkkien tavoin. Pienin edellä Datsun on varmasti kaikille tuttu automerkki. Tämän litraisen voimanlähteen sijaan 1,2-litraisella moottorilla varustettu, 160 kilometrin huippunopeuteen yltävä ja vain muutamia kymmeniä kappaleita maahantuotu urheilumalli näkyi useammin Datsunin mainoksissa kuin katukuvassa
Sen sijaan jarrut ovat kaivanneet huomiota – osa jarrukumeista on löytynyt Motonetistä, kun taas osa on jouduttu hankkimaan Japanista. Suosikin seuraaja 70-luvun energiakriisi ohjasi markoistaan tarkat kuluttajat entistä harkitumpiin ostopäätöksiin. Tulevaisuuden suunnitelmissa on kunnostaa ja maalata vanteet ja palauttaa ne Datsunin alle. Sisustuksen osalta kokonaisuuden viimeistelee moottoriurheiluhistoriaa huokuva ohjauspyörä. Samalta myyjältä, tosin eri aikaan, tuli perheeseen hankittua myös harvinaisuudeksi luokiteltava 120A Coupé. Autoa ei koskaan purettu ihan palasiksi kunnostusta varten, mutta Samuli arvioi, että sen toista takakulmaa olisi jossain vaiheessa pienen osuman jäljiltä oikaistu. ”Tuo on ainut auto, mitä minulla on ikinä ollut, josta joka kerta joku tulee juttelemaan. Mallistosta väistynyttä alkuperäistä 100A-mallia jäätiin kuitenkin kaipaamaan, ja perimätiedon mukaan maahantuoja olisi haalinut ulkomailta myymättä jääneitä 100A-eriä suomalaisen kysynnän tyydyttämiseksi. Ralliruorilla Varsin harvinainen ’78 120A F-II Coupé kulkeutui Kalmanlehdon perheeseen Jämsän seudulta vuosituhannen vaihteessa. Hankintahetkellä auto oli kokonainen, mutta vaalean sisustuksensa osalta jo täysin menetetty. Pienikokoiset henkilöautomallit keikkuivat myyntitilastojen kärkipaikoilla. Kolmipuolaisen Mountney-ruorin Ilkka Kalmanlehto sai aikanaan Peter Geiteliltä, ja se on peräisin Geitelin alkuperäisestä Datsun Violet-ralliautosta. Samalla tavoin kuin 100 A:sta oli tarjottu luiskaperäistä 120A-sporttimallia, päätti Aro Yhtymään kuulunut Autokeskus täydentää tuontiohjelmaansa myös F-II-mallin urheilullisella luiskaperällä. Sisustukseen vaihdettiin toisesta vastaavasta yksilöstä purettu musta verhoilu. Kojelautaa koristaa vauhtimalliin hyvin istuva kierroslukumittari ja alkuperäinen Clarionin Datsunille valmistama radio, joka tosin juuri nyt ei ole soittokunnossa. Polttoaineen jatkuvasta hinnannoususta huolestuneen kuluttajan oli helppo kallistua taloudellisen ja luotettavan 100A-mallin kannalle, mikäli sisätiloiltaan vaatimaton pikkuauto vain riitti kotitalouden tarpeisiin. Nykyisin Datsunin alla pyörivien 12 tuuman vanteet Samuli arvioi olevan Corollasta peräisin. Vuonna 1974 Datsun 100A-mallin seuraajaksi esitelty F-II oli selkeästi isompi auto. Tarkkoja tuontimääriä ei harrastajien tiedossa tänä päivänä ole, mutta arvailut liikkuvat mieluummin kymmenissä kuin sadoissa yksilöissä. Kori vaati hiukan ruostevauriokorjauksia, ja niiden jälkeen pintaan ruiskutettiin uusi pintaväri. Samuli toteaa Ronalien ravistavan sen verran, että ajaminen niillä ei ole mukavaa. Auton mukana tulivat myös alkuperäiset Ronalin valmistamat alumiinivanteet, joiden päällä on nyt nastarenkaat. Suuria odotuksia merkin markkinaosuuksien kasvattamiseksi ei erikoismallin harteille asetettu, mutta Datsun-liikkeissä sellainen herätti varmasti mukavasti mielenkiintoa. Kaikki sanovat muistavansa jonkin toisen Datsun-korimallin, mutta kukaan ei muista tällaista.” 33. Kuljetuskapasiteetiltaan astetta isompaa autoa kaivanneelle asiakkaalle Datsun-myyjän oli helppo perustella vuonna -73 esiteltyä 120Y-mallia, joka sekin oli saatavilla useina korimalleina. Tekniikka Datsunissa on alkuperäinen ja tunnetusti varsin huoleton luonteeltaan. Matkamittarissa seisoo runsaan 63 000 lukemat, mutta tietoa ei ole, monennellako kierroksella se matkantekoa mittaa. Keski-Suomen läänin XCJ-792-tunnukset on jaettu vuonna -78, joten oletettavaa on, että muissa kilvissä vaaleansinistä Datsunia ei ole koskaan nähty
Jarrutehostin konehuoneesta löytyy, muilla hienouksilla ei peltiä raottaessa pääse juuri kehumaan. Tilavuus 1,171 litraa. Peter Geitelin ralli-Violetissa aikanaan ollut Mountney-ratti on palanen suomalaista rallihistoriaa. Takana erillisjousitus kierrejousin, rumpujarrut. Miksikään urheiluautoksi ei F-II Coupéa voi numeroiden valossakaan kuvailla. Korkeaselkänojaiset etupenkit sekä syvälle upotetut mittarit luovat sporttista tunnelmaa. Teho 52 hv / 5600 rpm. Poraus 73 mm, isku 70 mm. Etuveto 05 Alusta Edessä McPherson-joustintuet, hammastanko-ohjaus, levyjarrut. 06 Kori Kolmiovinen itsekantava teräskori. 34 Datsun 120A F-II Coupé 6/2022. 07 Mitat Pituus 3 825, leveys 1 500, korkeus 1 315, akseliväli 2 395. Voimanlähde on tunnetusti kestävää Datsun-laatua ja sen huoltotarpeet minimissään. 01 Merkki ja malli Datsun 120A F-II Coupé 02 Vuosimalli 1978 03 Moottori Nelisylinterinen, nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattiassa. Paino 770 kg
Museoautovakuutus toisi puolestaan omat rajoitteensa, sillä kesäisin Samulilla on tapana ajella Datsunilla kaikki päivittäiset työmatkat Pirkkalasta Kangasalle. Viitisentoista vuotta vanhassa maalauksessa alkaa jo näkyä pieniä kauneusvirheitä, joten seuraavaa ylimaalauskertaa voi ruveta suunnittelemaan. 80-luvun alkupuolella toimeentulo tuli hankittua Datsunia ja Dodgea Tampereen Ratinassa myyneen D-Kulman korjaamossa mekaanikkona. Tämä altistuminen johti siihen, että Datsunista muodostui lopulta paljon liikkumisvälinettä tärkeämpi osa elämää. Teininä rallipoluilla nähdyn Datsun Violetin seurauksena Kalmanlehdon perheessä on nykyisin tarkka kopio Timo Saloselle aikanaan rakennetusta kakkosryhmän Violet-ralliautosta. Tuolloin ostajan saisi helpommin vakuuttuneeksi siitä, että ajoneuvo on ainakin suurin piirtein alkuperäisen kaltainen. Valmistaja lupaa sen huippunopeudeksi 144 kilometriä tunnissa, mutta GPS:n mukaan saavutettu 130 kilometrin tuntinopeus alkaa Samulin mielestä olla jo ajo-ominaisuuksien äärirajoilla. Vaikka säilytystilojen puute aika ajoin aiheuttaakin päänvaivaa, harkinnassa on ollut poimia kokoelmaa täydentämään samanlainen kaksiovisen Datsun 120Y sedanin, jolla isoisä ainakaan Datsun-kuumeen Kalmanlehdon perheeseen tartutti. Kaikki sanovat muistavansa jonkin toisen Datsun-korimallin, mutta kukaan ei muista tällaista.” Samuli toteaa. Museoajoneuvon status olisi perusteltua, mikäli autoa lähtisi myymään. Mikään koriste kilpuri ei ole, vaan sillä on kilpailtu Historic-luokassa muun muassa Sardinian, San Remon ja Portugalin ralleissa. Samulin nyt jo edesmennyt isoisä oli aikanaan hankkinut käyttöautoksi kaksiovisen 120Y-Datsunin, joten Samulin isä Ilkka Kalmanlehto altistui automerkille jo lapsuudessaan. Useiden erilaisten harrasteautojen kokoelmassa Datsunilla on perintöautona hänelle erityinen arvo, sillä sen kyydissä on tullut lapsena istuttua monet kerrat. Samuli toteaa, että se ei ole projekteista ainoa, jonka liikenteeseen palauttamisesta on perheessä ollut puhetta. Museoajoneuvotarkastajien syyniin Datsunia ei lähiaikoina olla viemässä, sillä sen käyttökulut eivät nykyiselläänkään päätä huimaa. Coupén erikoisuus tuo vielä oman lisämausteensa. Hänen tavoitteenaan on ensisijaisesti vain varjella Datsunin säilymistä. ”Tuo on ainut auto, mitä minulla on ikinä ollut, josta joka kerta joku tulee juttelemaan. Kolmannen polven datsunistina Samuli on matkannut isänsä rallireissuilla mukana. Samuli kuitenkin toteaa että rallin ajaminen tai kartturina kyydissä istuminen ei ole hänelle omin tapa harrastaa klassikkoautoja. Miksikään urheiluautoksi ei F-II Coupéa voi numeroiden valossakaan kuvailla. Coupén myynti ei kuitenkaan näillä näkymin ole tulossa ajankohtaiseksi. 35. Mikään mutterientisöinti ei lähtökohtaisesti kiinnosta, sillä kyseessä on kesäinen käyttöauto, joskin korimalliltaan harvinaista laatua. VALITULLA LINJALLA Pirkkalalainen Samuli Kalmanlehto kertoo Datsun-harrastajana jatkavansa perheessä aikanaan valittua selkeää linjaa. Mitä vanhempi autosta tulee, sen merkitys perintöesineenä ja osana kulttuuria vain kasvaa. Kunnossapitoa Nykyisin luiskaperä-Datsun on Samulin nimissä ja yhteistä matkaa on kertynyt arviolta 15 000 kilometriä. Nollasta sataan Datsun on parhaimmillaan kipittänyt moottoritien rampilla 21 sekuntia ja sekin vielä alamäkeen. Talviajosta on sen verran kertynyt kokemusta, että mitenkään erityisen lämpimäksi kulkuneuvoksi Datsunia ei pakkaspäivinä pääse kehumaan. A120 F-II Coupén rinnalle on suunnitelmissa kunnostaa samasta paikasta taannoin hankittu vanhemman korimallin 120A Coupé, mutta mikään kiire projektilla ei ole
LIIAN HIENO 36
Sen edeltäjä, Sergio Sartorellin Ghialla piirtämä 2300 Coupé oli esitelty jo kymmenisen vuotta aikaisemmin, ja tämä isoksi GT-vaunuksi mukavasti kaupaksi käynyt malli oli ennättänyt jäädä jo pois tuotannosta. Vantaa 37. Martinin tie pelkistettyjen linjojen taitajaksi kulki parhaimpien mestarien opissa. Vuonna -67 Martin siirtyi vuodeksi Bertonelle, mutta legendaarisen Battista Pininfarinan kuoltua, palkattiin uransa huipulla oleva Martin Pininfarinan toimiston uudeksi pääsuunnittelijaksi. Fiat 130 Coupén minimalististen ja terävän suoraviivaisten linjojen takaa löytyy mies, Paolo Martin, jonka voidaan ilman pahantahtoisuutta sanoa asettuneen automuotoilijoiden kirkkaimpaan kärkeen löydettyään viivoittimen. Kalliin GT-vaunun myynti jäi vaatimattomaksi, eikä niitä uutena tullut Suomeen ainuttakaan. Coupén takalokasuojasta löytyvät Pininfarina-merkit ovat vuosikymmenestä tai automerkistä riippumatta tarkoittaneet aikakausiensa puhtainta tyylikkyyttä. Valmistajan näkökulmasta auton tehtävä on käydä kaupaksi, mutta 130 Coupén kohdalla tehtävänä on yhtä lailla ilmentää sitä, mihin sekä valmistaja että muotoilija parhaimmillaan kykenevät. Suunnittelutoimiston merkin takaa löytyvät kuitenkin ihmiset, jotka automallin loivat. Vuonna -60 Giovanni Michelottin palvelukseen astunut, tuolloin 22-vuotias Martin tuli taloon aikana, jolloin Michelottia pidettiin yhtenä taitavimpana sekä tuotteliaimpana suunnittelijana. Yksi viimeisistä valmistetuista löytyy kuitenkin nykyisin Vantaalta, Pertti Halmeen kokoelmasta. Tyylikkäimmäksi valittu 130 Coupélla sai isot saappaat täytettäväkseen. Fiatin asema Italian ja koko Euroopan autoteollisuudessa oli tuolloin varsin merkittävä. Vuonna 1971 esiteltyä automallia voidaan pitää yhden aikakauden ja tyylisuunnan huipentumana. F iat 130 Coupé on yksinkertaisesti hieno auto. Kun muotoilijalle tehtäväksi annetaan henkilöautomalliston lippulaivaan perustuvan, eksklusiivisen ison coupén suunnittelu, ylitettävä rima on asetettu korkealle. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Fiat 130 Coupe ’77 Kun uuden aikakauden muotoilua ilmentävä Fiat 130 Coupé esiteltiin yleisölle 1971, pidettiin mallia liian hienona Fiatiksi. Mallin aseman automuotoilun historiassa hahmottaa vasta, kun sen rinnalle asettaa 70-luvun autoteollisuuden tyylikkäimpinä pidettyjä ajoneuvoja
Kaikki mikä näytti nahalta, oli nahkaa, ei muovia. Seikka, joka taisi lopulta tehdä automallista miltei mahdottoman myydä. Mitä tilauksiin tuli, ensimmäisenä tuotantovuonna 130 Coupéita ennätettiin toimittaa vain vajaat 350 autoa. Hinnakasta harvinaisuutta Torinon kupeessa, San Giorgio Canavesen tehtailla valmistettu 130 Coupé oli kallis, mutta kohderyhmään kuuluneet tuskin tekivät ajoneuvohankintojaan viimeisillä rahoillaan. Kaikki mikä näytti puulta, oli oikeasti puuta. Kilpailijat, joiden tontille 130 Coupé röyhkeästi astui, näyttivät kaikki sen rinnalla edellisen vuosikymmenen luomuksilta. 38 Fiat 130 Coupé 6/2022 38. Vähin äänin markkinoilta kadonneelle ja reilusti alle 5 000 kappaleeseen jääneelle lippulaivalle ei edes suunniteltu seuraajaa. Fiatin urheilullisempaa mallistoa edusti Ferrarin kanssa yhteistyössä synnytetty Fiat Dino, jonka Giorgetto Giugiaron piirtämä coupé-kori oli kiistatta tyylikäs, mutta ilmensi muotokieleltään vielä puhdasta 60-lukua. Seuraavana vuonna ylitettiin jo 1 700 auton raja, mikä Fiatiksi oli sekin jokseenkin marginaalinen määrä. Coupén tuotantomäärä kääntyi kuitenkin ikävästi laskuun jo heti alkumetreillä, ja öljykriisi oli osaltaan tiputtamassa vuoden -74 tuotannon 617 autoon. Käsityönä tehtyjen luksuscoupéiden aikakausi oli Fiatin historiassa tullut päätökseensä. Style Auto -lehden äänestyksessä ajoneuvomuotoilun arvostetuimmista ammattilaisista koostunut 116-henkinen raati äänestikin 130 Coupén vuonna 1972 tyylikkäimmäksi ajoneuvoksi. Uudelle vuosikymmenelle tarvittiin uusi suunnan näyttäjä, iso GT-luokan coupé, jonka tuli tarjota hienointa tekniikkaa, parhaita ajo-ominaisuuksia ja varustelutasoa, huomattaviin matkanopeuksiin yltävää suorituskykyä, sekä ylittämätöntä tyylikkyyttä. Varmasti moni autoon tutustunut piti sitä yksinkertaisesti jopa liian hienona Fiatiksi. Ei epäilystäkään, etteikö Genevessä 1971 esitelty Fiat 130 Coupé olisi täyttänyt sille asetetut vaatimukset. Seuraavana vuonna jälleenmyyjille ei toimitettu enää edes 200 autoa, joten katsottiin asiaa millä mittarilla tahansa, myynti oli surkea. Varustelu ei jättänyt toivomisen varaa, ja mikä tärkeintä, kilpailijat joiden tontille 130 Coupé röyhkeästi astui, näyttivät kaikki sen rinnalla edellisen vuosikymmenen luomuksilta. Arkistotietojen perusteella mallin viimeisen tuotantovuoden 1977 aikana kasaan naputeltiin enää vaivaiset 19 ylellistä Coupé-Fiatia. Hiukankin pyrkivämpi ajotapa sai polttoaineenkulutuslukemat kipuamaan huomattaviksi, mutta seikkaa murehtivat eivät varmasti olleet automallia itselleen edes harkitsemassa
Paino 1670 kg. Hammashihnakäyttöiset nokka-akselit sylinterikansissa. 08 Suorituskyky Huippunopeus 195 km/h Kiihtyvyys 0-100 km/h n. 06 Kori Itsekantava kaksiovinen teräskori 07 Mitat Pit. Harvoista maahantuoduista yksilöistä useat jäivät joko Autonovon tai sen omistaneen Hankkija Oy:n johtajiston käyttöön. 39. Mieleen jäi pitkään autourheilussa vaikuttaneen yritysjohtajan 130 Berlina, johon asennettiin erillinen bensalämmitin. 176, kork. Fiat 130 Berlina tuli mallina tutuksi jo uutena. 485, lev. Puristus 9,0:1. Fiat-harrasteen lisäksi apupojan hommia löytyy Jarno-pojan vetämässä maasturipalikoihin erikoistuneessa 4x4 Parts -liikkeessä. Pienin muutoksin autosta saatiin jälleen löytymään johtajaa tyydyttävät nopeudet. 05 Alusta Edessä: pitkittäiset vääntösauvajouset, kallistuksenvaimennin, tehostettu simpukkaohjaus. 11 s. Talosta ulos myydyt lippulaivat päätyivät nekin pääsääntöisesti edustustason matkavaunua tarvinneille yritysjohtajille. Teho 165hv/5600rpm. Tehostetut levyjarrut. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Kokoelmasta löytyvät Klassikot 7/14:ssä esitellyn 130 Berlinan lisäksi muun muassa 128 Coupé sekä 616-kuormuri. Työskenneltyään neljä vuotta Autonovolla Pertti siirtyi yrittäjäksi Vantaan Tikkurilaan täyden palvelun Finnoilhuoltoasemalle. Pertti toteaa, että tuolloin elettiin vielä vapaiden nopeuksien aikaa, eikä V6moottoria suunniteltu taloudellisuutta silmällä pitäen. Oma yritystoiminta jäi taakse kymmenkunta vuotta sitten, mutta ihan puhtaana eivät tahdo kädet nykyäänkään pysyä. Valmistuttuaan ensin autonasentajaksi hän hakeutui armeijan jälkeen vuonna -67 Helsingin Roihuvuoressa toimineen Autonovo Oy:n palvelukseen. Työ oli alkuun Fiatien perushuoltoja, mutta tiedonhalu vei pian muun muassa vaativimpien moottori-, vaihteistoja peräremonttien pariin. Yksi kaksikurkkuinen Weberpystyimukaasutin. Johtaja saapui myöhemmin moittimaan, ettei auto yltänyt enää aiempiin huippunopeuksiin. Takaveto, kartiokitkalukko. Takana: erillisjousitus kierrejousin, kallistuksenvaimennin. Poraus 102, isku 66 mm, tilavuus 3235 cm 3 . Yrittäjyys autoalalla jatkui ruosteenestopalvelujen parissa, kun vedettävänä olivat Olarin, Jusslan sekä Mäntsälän ruosteeneston toimipisteet. 01 Merkki ja malli Fiat 130 Coupé 02 Vuosimalli 1977 03 Moottori Kuusisylinterinen, nestejäähdytteinen V-moottori edessä pitkittäin. 138, akseliväli 271 cm. 09 Valmistusmäärä 1971-1977: 4491 kpl (1977: 19 kpl) PALUU LÄHTÖRUUTUUN Pertti Halme toteaa Fiat-harrastuksen olevan hänelle kaipuuta menneisyyteen. Korjaamossa ilmeni, että Fiatin bensalinja ei yksinkertaisesti enää riittänyt kaasu pohjassa ajettaessa sekä moottorille että lämmittimelle
Viimeisten yksilöiden myynti lienee Fiat-jälleenmyyjille ollut haastavaa, sillä dokumenttien perusteella kyseinen yksilö rekisteröitiin liikenteeseen vasta vuoden -79 lokakuun lopussa. Häneltä auto kulkeutui 2012 klassikkoautojen erikoisliikettä Hampurissa pitävän Sven Zukowskyn haltuun. Trianglessa autoon tehtiin perusteellinen huolto ja Fiat myös museotarkastettiin heidän toimestaan. Pertti Halmeen Fiat-kokoelmaan nykyisin kuuluva 130 Coupé toimitettiin uutena Länsi-Saksaan. Auton alkuvuosien vaiheista ei dokumentteja enää löydy, mutta konehuoneen tarrat kielivät auton viihtyneen Nürnbergin läheisyydessä. Suomeen auto löysi tiensä 2014 Alexander Bargumin myötä. Edelleen, melkeinpä poikkeuksetta auton nähdessään ihmiset arvailevat sen olevan jalosukuisemman valmistajan malli. Pohjoiseen matkannut Yksi näistä viimeisistä, tarkalleen ottaen viidenneksi viimeinen 130 Coupé on löytänyt tiensä Suomeen. Kyseessä ei kuitenkaan ole urheiluauto, vaan ylelliseen matkantekoon tarkoitettu GT-vaunu, jolla saattoi klassista musiikkia kuunnellessa kiitää puolentoistasadan keskinopeutta halki Euroopan. Autotoimittajat kaipasivat tuoreeltaan 130 Coupén koneesta enemmän tehoa, jota siitä olisi helposti irti saanutkin. Hänen putiikissaan autoon vaihdettiin öljyt sekä suodatin, ja seuraavana keväänä vaihtovuorossa olivat jarrunesteet. 40 6/2022 Fiat 130 Coupé. Myöhemmin Fiat on siirtynyt runsaat 600 kilometriä pohjoiseen, kun auton omistajaksi kirjattiin Hampurissa asunut Rüdiger Witthöft. Monialakonserni Algol Oy:tä johtava Bargum tuotti Fiatin Suomeen Triangle Motor Oy:n kautta. Arvailuiksi jää, olisiko automalli saavuttanut suursuosion, mikäli se olisi esitelty Lancia-merkillä, joka siirtyi Fiatille pari vuotta aiemmin. Uutena ei näitä suhteettoman kalliita ja suhteellisen epäkäytännöllisiä autoja tuotu maahamme ainuttakaan. Kaupungista parikymmentä kilometriä lounaaseen, Gunzenhausenissa huoltokorjaamoa pitänyt Willi Rosenbauer on merkinnöistä päätellen autoa huoltanut
Pertti totesi, että heiltä kyllä löytyisi Coupélle hyvä koti, sillä taloudessa huolehdittiin ennestään jo huippukuntoisesta 130 Berlinasta. 41. Kilometrejä on siinä ajassa kertynyt joitain tuhansia, tänä vuonna niitä on kerätty muun muassa SAHK:n valtakunnallisesta Retkeilyajosta Turun suunnalta sekä Kuninkaantieajosta Kymenlaaksosta. Coupén viisivaihteisella manuaalilla voi vedättää mielensä mukaan, siinä missä Berlinan kolmilovinen automaatti tarjoilee huomaamatonta vaivattomuutta. Pertti totesi, että heiltä kyllä löytyisi Coupélle hyvä koti, sillä taloudessa huolehdittiin ennestään jo huippukuntoisesta 130 Berlinasta. Viitisen vuotta myöhemmin Bargum Fiat 130 -kerhon jäsenenä otti yhteyttä kerhoa silloin vetäneeseen Pertti Halmeeseen. Pertti tosin hymyilee, että nykyautojen automaatti-ilmastointeihin tottuneille Fiatin toteutus vaikuttaa toimivan ilman logiikkaa ja ensimmäinen kesä kuluikin vipujen säätelyä opetellessa. Ajatuksena oli, että Fiatista laadittaisiin kerhon tiedotteeseen myynti-ilmoitus. Lahtelaisen Fiat-spesialisti Unto Tervon moottoriin asentama kärjetön sytytys on tehnyt tekniikan siltä osin huolettomaksi. Vain kaksi vuotta myöhemmin esitelty Coupé on modernimman näköinen ja Berlinan rinnalla selkeästi uudempaa aikakautta. Pertti tunnustaa, ettei 130 Coupé ole hänelle ollut autohaaveiden täyttymys, sillä enemmän hänen silmäänsä miellyttää 60-lukua henkivä Berlina. Menevät ne rikki muutenkin, ettei tarvitse ihan tahallaan hajottaa niitä.” Moottoritienopeuksissa Fiatin kierroslukumittarin viisari pysyy asteikon puolessa välissä. Ensiluokkaista kyytiä Pertille Bargumin Coupé oli ennestään tuttu, kuten muutkin 25-henkisen kerhon jäsenten 130-Fiatit. ”Minä en koskaan vanhoilla autoilla hurjastele, ne eivät ole ollenkaan sitä varten. Kuumana päivänä ne kelpasikin nostaa keskikonsolin katkaisijoista yläasentoon ja säätää autoon tilattu ilmastointi jäähdyttämään mukava ohjaamo sopivaan lämpötilaan. Tehtaan lisävarusteluettelosta autoon on tilattu sähkötoimiset sivulasit. 3,2-litraisen V6-moottorin kaksilla kärjillä katkova jakaja vaatii ajoittain säätöjä, jotta käynti pysyisi tasaisena. Nyt kolmen ja puolen vuoden kokemukseensa nojaten Pertti toteaa Fiatin toimineen täysin ongelmitta. Lisävarusteena tilatun manuaalivaihteiston pidemmän välityksen sekä pienemmän ilmanvastuksen myötä Coupélle luvataan 195 kilometrin tuntinopeuksia, mutta Pertti toteaa, ettei ole kyseistä vauhtia tullut autollaan kokeilleeksi. Aikalaisekseen ison Coupén ajo-ominaisuudet ovat loistavat ja jarrusekä ohjaustehostimet tekevät ajosta vaivatonta. Bargumin toiveena oli, että auto löytäisi hyvän kodin, eikä kotia tarvinnut sitä puhelinsoittoa kauempaa hakea. Tekniikaltaan Coupé ei Berlinasta eroa, mutta matalampana sen ajotuntuma on toinen
Helsinki Porsche 912 Porsche 912 42. Porsche tajusi olevansa pakkoraossa – repertuaariin tarvittiin edullisempi hinnat alkaen -malli. Auton lähes kolmanneksen kalliimpi hinta edeltäjäänsä 356:een verrattuna pelästytti monet. Porsche 912 ‘66 SILLANRAKENTAJA Legendaarisen 911-mallin kehittämisestä tuli stuttgartilaiselle urheiluautovalmistajalle ennakoimattoman kivulias prosessi. Tähän tarpeeseen syntyi Porsche 912, ylimenovaiheen pelastaja. Kun se vihdoin valmistui, vastaanotto ei ollut odotetun kaltainen
Mutta millainen se voisi olla. Kuten tehtaanjohtaja Ferry Porsche asian on sittemmin kiteyttänyt: ”Reutterin ostoon upposi miljoonia, ja oikeastaan mikään ei muuttunut.” Uuden 911:n lähes kolmanneksen 356:ta korkeampi hinta oli myös iso ongelma. Autot menivät kuin kuumille kiville. Niin ikään sisätilat ja etenkin tavaratila oli tarkoitus saattaa ajan tasalle uudessa mallissa. Pitkän ja tuskallisen luomisprosessin päätteeksi Porsche huomasi jälleen olevansa tilanteessa, jossa se tarvitsi uutta mallia. Myöskin muotoilu haluttiin pitää uskollisena edeltäjälleen – Porschen piti olla tunnistettavasti Porsche. Pitkälti Volkswagenin ratkaisuihin pohjautuneen 356-mallin korvaaminen uudella, tällä kertaa täysin Porschen omaan suunnitteluun perustuvalla mallilla eteni pöydälle asti 1950-luvun loppupuolella. Valmistaja oli tuolloin sodan johdosta evakossa Itävallan Gmündissä. Sen kehitystyö oli niellyt valtavasti aikaa ja rahaa, ja prosessi sisälsi muutenkin yllätyksiä, lähinnä ikäviä sellaisia. Pitkään Porschella vaikuttaneen ja muun muassa Kuplan ja 356:n pääsuunnittelijana toimineen Erwin Komendan näkemys uudesta mallista sai vastaansa Ferdinand Jr. 911:stä tuli Butzin luomus. 43. Porsche eteni nopeasti arvostetuimpien urheiluautovalmistajien joukkoon. 356:n työntötankomoottori sen sijaan oli tulossa kehityskaarensa päähän, eikä sen tehoa voitu kasvattaa merkittävästi yli sadan hevosvoiman. Porsche 911 esiteltiin Frankfurtin kansainvälisillä automessuilla lokakuussa 1963. Aivan uusille urille ei uutuuden suunnittelussa sentään lähdetty. Sisäisten erimielisyyksien lisäksi Porsche kohtasi yllättävän ongelman, kun sen luottokorittaja Reutter Karosserie nosti kädet pystyyn uuden mallin valmistuksen suhteen. Valmistusmäärät olivat edelleen suhteellisen pieniä, mutta lukema kasvoi tasaisesti vuosien edetessä. Tarvittavia resursseja ei omasta takaa löytynyt, joten Porsche joutui hankkimaan Reutterin tilat ja tuhannen hengen henkilökunnan osaksi omaa organisaatiotaan. Porsche 912 ‘66 Teksti ja kuvat: Tamas Vilagi E nsimmäinen pitkään autoteollisuudessa vaikuttaneen mahtisuvun nimeä kantanut auto, Porsche 356, esiteltiin sodan jälkeen pienen valmistussarjan erikoisuutena. Se karkotti merkittävän määrän potentiaalisia asiakkaita. 26-vuotias Butzi edusti uutta ja aivan toisenlaista ajattelua kuin ikääntynyt Komenda. Porsche 356:n sarjatuotanto saatiin käyntiin Saksassa keväällä 1950. Nuorempi polvi vei tässä mittelössä pitemmän korren. Autosta haluttiin edelleen ilmajäähdytteinen, takana majailevalla bokserimoottorilla varustettu 2+2-paikkainen urheiluauto. ”Butzi” Porschen käsityksen siitä, millainen uuden Porschen piti olla
Kuvissamme esiintyvä auto on alun perin myyty Sveitsiin. Vaikka se hävisi suorituskyvyssä 911:lle, sen ajettavuus oli erinomainen – itse asiassa jopa parempi kuin 911:n. 356 oli tuolloin eittämättä vanhentunut monessa suhteessa, mutta asiakaskunta piti siitä silti. 44 6/2022 Porsche 912 ‘66. ”Elferin” rinnalle ”Zwölfer” Päivänselvää oli, että Porschella ei ollut mitään edellytyksiä suunnitella kokonaan uutta hinnat alkaen -mallia. Lopulta päädyttiin istuttamaan 356-mallin tehokkain työntötankonelonen uuden ”Elferin” konetilaan. Tosiasia oli, että merkittävä osa Porschen asiakkaista ei kokenut tarvetta uudelle mallille. Tämä ratkaisu oli lopulta ainoa realistinen vaihtoehto, ja se osoittautui myöhemmin myös erittäin hyväksi sellaiseksi. Poistuvan 356-mallin tuotantoa ei taas voitu jatkaa loputtomiin. Se olisi ollut iskutilavuudeltaan aivan liian pieni. Sikäläinen maahantuoja AMAG varusti maahantuomansa autot erillisellä sarjanumerokilvellä. 912:n ulkonäkö ja varustus olivat käytännössä identtiset 911:n kanssa. Porschella oli nyt tarjota vaihtoehto, joka oli sekoitus uutta ja vanhaa: uusinta uutta edustava kori ja alusta, ja vanha mutta hyväksi koettu nelisylinterinen moottori. Nopealla vilkaisulla moottorin sijasta pääosassa näyttäisivät olevan lämmitysputket ja valtavat ilmanottokotelot, ne kuuluisat ”taistelevat elefantit”. Näillä eväin 912:n hintaa saatiin hilattua alaspäin juuri ne merkittävät 30 prosenttia tasolle, johon asiakaskunta oli 356:n aikakaudella tottunut. Myyntiluvuissa ei ollut havaittavissa minkäänlaista laskutrendiä. Vain kolme mittaria käsittävä kojetaulu sekä harjatusta alumiinista valmistettu koristelista erottivat sen viisimittarisesta ja jalopuulla höystetystä huippumallista. Ainoa vaihtoehto oli tehdä 911:stä halvempi, ja se voisi onnistua vain nipistämällä kuluja uuden ja kalliin kuusisylinterisen moottorin valmistuksessa. Alun perin kuusisylinteriselle moottorille räätälöity konehuone oli nelipyttyiselle enemmän kuin tilava. Se koettiin myös riittävän tehokkaaksi. Kesti useamman vuoden ennen kuin 911 kiilasi myyntimäärissä ohi. Sen tekeminen päättyi vuonna 1969, jolloin 911 oli jo ehtinyt vakiinnuttaa asemansa. Ajatus saattaa äkkiseltään kuulostaa kerettiläiseltä, mutta Porschen myyntiosasto vaati sitä. 912 olikin markkinoille ilmestyttyään pitkän aikaa suositumpi kuin isoveljensä 911. 912:n lanseeraus osoittautui pelastukseksi Porschelle. 912:n tuotanto jatkui viisi vuotta ja kattoi yli 30 000 autoa. Yllättävän harva oli tuolloin valmis sijoittamaan merkittävästi suuremman summan rahaa kahden ylimääräisen sylinterin ja 35:n lisähevosvoiman takia autoon, joka jo muutenkin oli melko hintava. Tämä johtui lähes 60 kg kevyemmästä moottorista. Ilmassa leijui ajatuksia karsia siitä kaksi sylinteriä pois, mutta silloin kaksilitrainen kuutonen olisi kutistunut alle 1,4-litraiseksi
Tekniikkapuolelle tarjolla oli viisinopeuksinen vaihteisto, koriin sai kattoluukun ja sisätiloihin viisirinkulaisen mittariston ja jalopuuratin. Aivan sellaisenaan vanhaa voimanlähdettä ei ole kuitenkaan uuteen malliin siirretty. Merkittävin muutos tapahtui 1969, jolloin akseliväliä pidennettiin reilut viisi senttiä. Tuona aikana Coupé-mallin rinnalle esiteltiin avokattoinen Targa-versio. Ulkomitoiltaan 912 on edeltäjäänsä 15 senttimetriä pitempi ja 5 senttiä kapeampi. Sitä voidaan siis hyvällä syyllä kutsua ylimenokauden pelastajaksi – sillanrakentajaksi. 95 hevosvoiman turvin se on vanhan linjaston tehokkain, jos jätetään lähinnä kilpakäyttöön suunniteltu nelinokkainen Carrera huomiotta. Monien mielestä ensimmäinen, lyhyellä akselivälillä varustettu ”SWB”-korimalli edustaa 9-sarjaa puhtaimmillaan. Porschen ykköstavoite uuden mallin suunnittelussa oli edeltäjäänsä tilavampi kokonaisuus. Kaikki oleellinen löytyy vakiovarusteena. Konetyyppi 616/36 tuottaa tehtaan ilmoituksen mukaan 90 hevosvoimaa kierrosluvun ollessa 5 800 minuutissa. Tuotannossa se oli vuoteen 1968 saakka. Vuonna 1966 Porsche myi yhteensä 13 000 autoa, joista 9 000 kappaletta oli 912-mallia. Näkymät ohjaamossa ovat tuttua Porschea: yksinkertaista ja selkeää, mutta samalla kattavaa. 45. 912:n elinkaari jäi viiden vuoden mittaiseksi. Porsche oli siten halvimmillaankin kallis, erittäin kallis. 912:n moottori on perua 356 SC -mallista. 356:een verrattuna 912 onkin sisältä väljä ja avara. Funktionalismia puhtaimmillaan. Materiaalit ovat korkeatasoisia, viimeistely on moitteetonta. Varusteiden osalta optiolista oli tuolloin lyhyt. Mittaristo päivitettiin 911-tyyliin viisireikäiseksi vuonna 1967 ja yksityiskohtia muuteltiin jatkuvasti. Vertailun vuoksi VW Kuplan sai tuolloin noin 4 500 markalla, ja neliovisesta Mercedes 280S:stä joutui pulittamaan reilut 15 000 DM:ää. Ilman sitä vaikeudet 911:n kaupallistamisen kanssa olisivat saattaneet aiheuttaa tehtaalle arvaamattomia seurauksia. Jo ensikosketus autoon paljastaa laatuun liittyvät perusasiat: luukut ja ovet napsahtavat millintarkasti, samoin kojetaulun hallintalaitteet. Vähemmän kallis muttei halpa Porsche on usein tituleerattu kalliiksi ja laadukkaaksi autoksi. Nokka-akselin ja puristusuhteen muutoksella moottori on sitkeämpi ja vääntöä on pienillä kierrosluvuilla enemmän. Ikkunapintaa on yli 50 % enemmän, ja myös takana istuvien tilannetta on helpotettu, joskin vain hieman. Myynnillisesti 912 oli elintärkeä Porschelle. 912:n listahinta vuonna 1965 oli karvan alle 17 000 silloista Länsi-Saksan markkaa
912:n painojakauma on 45/55, ja se liikkuu tiellä helposti ja tasapainoisesti. Hallintalaitteet ovat juuri oikeissa paikoissa, ja niitä on helppo käyttää. Joka tapauksessa ensituntumalta vaikuttaisi alla olevan puhdas urheiluauto. Lovikehikko olisi tervetullut myös Porscheen, etenkin kakkosvaihteen hahmottaminen osoittautuu ajoittain hieman haastavaksi. Tämä on kierroskone, ei epäilystäkään. Käsivoimaa tarvitaan sekä ylösettä alaspäin vaihtaessa. Ryyppyä tai kuristinta ei ole, joten pari polkaisua kaasupedaaliin ja perinteisesti vasemmalla puolella sijaitseva virtalukko asentoon start. Ohjaus on kevyt ja tarkka, eikä takamoottorin kuuluisaa yliohjautuvuutta tunne lainkaan. Kelloa ja öljynpainemittaria ei ole, muuten kaikki oleellinen löytyy kojetaulusta. Kone hörähtää helposti käyntiin. Siitä eteenpäin meno yltyy hyvin tasaiseksi ja miellyttäväksi, ja lopulta yli 5 000 kierroksen rääkyminenkin tuntuu koneesta ilmeisen mieluisalta. Samaa maata on myös vaihteisto. Leppoisan kruisailun tuolla puolen Millainen peli 912 on kuljettajan paikalta koettuna. Moottoria lämmitellessä ja vaihteita vaihdellessa käsitys vain vahvistuu, sillä kone ei tunnu viihtyvän alhaisilla kierroksilla. 40-milliset tuplakaasuttimet ilmoittavat toiminnastaan aluksi hieman levottomalla tavalla. Liikkeellelähtöä ei tarvitse valmistella millään tavalla. Jo muutaman kaasutuksen jälkeen kone asettuu käymään tasaista tyhjäkäyntiä. Weberit viestivät hieman ravistaen, että lisää kiitos, kunnes kierroslukumittarin viisari nousee 3 000 kohdalle. Se selviää kokeilemalla. Jousituksen kovuus käy ilmi jo ennen kuin ensimmäinen ajokilometri tulee täyteen. Porschen viisivaihteista dogleg-kaaviota runnoessa tulee mieleen 70-luvun Ferrarin kivikova aski, ja sille on syynsä – maranellolainen käytti tuolloin vaihteistoissaan samoja komponentteja kuin Porsche. 46 Porsche 912 ‘66 6/2022. Se edusti liikaa mennyttä aikaa. Uuden 9-sarjan jousitus suunniteltiin kokonaan uusiksi, ja se on edeltäjäänsä verrattuna äärimmäisen jämäkkä. Erwin Komendan näkemys tulevaisuuden Porschesta ei päätöksentekijöitä vakuuttanut
Kuitenkin jos sitä vertaa esimerkiksi aikakauden kilpailijaan Alfa Romeo Giulia GT:hen, ei voi olla huomaamatta selkeää eroa autojen luonteessa. Kuiva yksilevykytkin. Teho 90 hv (DIN) / 5 800 kierr. Ne muutettiin suosiolla ykkösiksi. Puristussuhde 9.3:1. 04 Voimansiirto Täyssynkronoitu viisinopeuksinen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella (dogleg-tyyppiä). Huippunopeus 185 km/h. 47. 05 Alusta Edessä vääntösauvajouset McPhersontuella, takana erillisjousitus sivuja poikkipalkkein. 150 km/h:n kohdalla allekirjoittaneelle tulee kuitenkin houkutus pitää ajokortistaan kiinni, joten kaasujalkaa on höllennettävä. Se on urheiluauto jokaisen 90 hevosensa edestä. Kaikkein omimmillaan Porsche on kovassa vauhdissa. Allekirjoittaneen käsitys nelipyttyisestä Porschesta letkeänä kaupunkiautona osoittautui harhakuvitelmaksi. Kolikon toinen puoli on sitten se, että tasaisella tiellä mutkaan voi päästellä rauhassa niin lujaa kuin uskaltaa – meno pysyy vakaana. 912 luokitellaan GT-autoksi, joka tarjoaa mukavuutta ja nopeutta pitkillekin etapeille. Varaa tuntuu tuossa vauhdissa edelleen olevan mukavasti, joten tehtaan ilmoittama 185 kilometrin huipputuntinopeus on varsin uskottava. Kaksi 40 mm Webertuplakaasutinta (alun perin kaksi Solex 40 PII-4 -kaasutinta). Levyjarrut kaikissa pyörissä, hammastanko-ohjaus. Kannen yläpuoliset venttiilit ja työntötangot. Porsche joutui taipumaan Peugeot´lle alkuperäisten 901ja 902-mallitarkenteidensa käytössä. Keskimmäinen nolla viittasi liikaa ranskalaisen numerokäytäntöön. 01 Merkki ja malli Porsche 912 02 Vuosimalli 1966 03 Moottori Ilmajäähdytteinen nelisylinterinen vastaiskumoottori. Porschessa mukavuus tarkoittaa raakaa menoa ja meteliä, mihinkään rentoon bulevardikruisailuun sillä ei ole mielekästä ryhtyä. Sylinteritilavuus 1,582 litraa (82,5 x 74). Painontasauksen vuoksi tähän ei ole nähty tarpeen lisätä 12 kilon lyijypainoja keulaan kuten kuusisylinteriseen sisareensa. 07 Mitat Pituus 4 163 mm, akseliväli 2 211 mm, korkeus 1 320 mm, kuivapaino 970 kg. Takaveto. 06 K ori Kaksiovinen itsekantava coupé-kori. Alfa on paljon pehmeämpikäytöksinen paitsi alustaltaan ja vaihteistoltaan myös äänimaailmaltaan. ”Fuchs”:n valmistamat viisipuolaiset alumiinivanteet ovat vuosikerta-Porschessa liki itsestäänselvyys. Ne ilmestyivät optiolistalle vuonna ´67. Satasen kohdalla tuntuu siltä, että mukavuusalueelle ollaan vasta saapumassa. Kuoppia kannattaa kuitenkin välttää, ne tuntuvat selkärangassa asti
Kauppa-apulaisesta tuli pian pankkivirkailija, eikä aikaakaan, kun mies toimi jo osuuskassan johtajana Anttolassa. Kerran hääjuhlasta kotiin palattaessa Haukonsalmen sillalla oli jalankulkijoita, ja Eino väisti koukaten hieman liian paljon vasemmalle, jolloin vastaantulevan auton kanssa tuli kylkiosuma. Henkilövahinkoja ei tullut, mutta Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Lea Lahti ja Antti Vähälän arkisto 48. päivänä vuonna 1964. Kokemusta isomman pankin toiminnasta kertyi apulaisjohtajan pestissä Mikkelissä. MUSTAN MUSTAN KODIT KODIT kissan kissan kissan Vesivehmaa M ustan Sitikan mustat Michelinit rullasivat Rigel-nimisestä rahtilaivasta Suomen maaperälle marraskuun 11. Aluksi Einon työmatkat taittuivat Lloydilla, mutta syksyllä 1965 Eino hankki itselleen uuden menopelin. Ilman vahinkoja Eino ei autonsa kanssa selvinnyt. Antti Vähälä tavoitti Einon veljen Väinö Haahkolan, joka lupasi kertoa auton vaiheista. Mies kouluttautui kaupalliselle alalle ja pääsi jo varhain leivän syrjään kiinni. Veli kehui, kuinka DS meni pöperöisellä lumikelilläkin mäen päälle että suhahti vain”, Väinö muistelee. Suomessa auton ensimmäiseksi kotipaikaksi valikoitui Etelä-Savossa sijaitseva Hirvensalmi. Citroën DS 19 ’65 Antti Vähälä osti syksyllä 2019 hienokuntoisen Citroën DS 19:n ja alkoi sen jälkeen selvittää ranskalaisauton vaiheita ja etsiä sen edellisiä omistajia. Jälkipolvet arvelevat mäkisen kotiseudun olleen yksi peruste erikoiselle autovalinnalle. Hypätään Sitikan kaasunestejousille ja lähdetään marraskuussa 1964 käynnistyvälle aikamatkalle. Pankinjohtajan uusi menopeli Eino Haahkola oli yhdeksänlapsisen pienviljelijäperheen poikia. Auton ensimmäinen omistaja, vuonna 1926 syntynyt Eino Haahkola ei ole enää keskuudessamme. Kun kotiseudulle Hirvensalmelle aukesi osuuskassan johtajan paikka, Eino haki ja pääsi virkaan. ”Etuvetoinen auto oli hyvä menemään mäkisellä tiellä. Oppaaksi Hirvensalmelle saimme Väinön pojan Asko Haahkolan
Inkinen kertoi 49. Mukana ollut kaveri tiedusteli takapenkiltä, mitenkähän lujaa mahdetaan mennä. Pulteilla kiinni olevat lokasuojat oli helppo purkaa irti. ”Auton osto oli oikeastaan päähänpisto. Eino kuoli vuonna 1981, ja auto jäi seisomaan huonokuntoiseen piharakennukseen. Väinö lupasi kuitenkin pitää huolta autosta ja haki sen omaan liiteriinsä parempaan sääsuojaan ja purki märät matot ja penkit pois. Hammaslääkärinainen myi edesmenneen miehensä autoa”, Inkinen kertoi. Kaveri pudotti itsensä kontilleen penkkien väliin”, Väinö naurahtaa. Inkinen vei auton siitä purettujen osien kera kaverinsa talliin Nummisiin Mäntsälän kupeeseen ja alkoi tutkia, missä kunnossa auto oli. sekä takaovi että takalokasuoja ruttaantuivat ikävän näköisesti. ”Kerran Mikkelistä Eino lasketti tulemaan täyttä vauhtia. Tässä vaiheessa auton lunastaminen omaksi kävi myös Väinön mielessä, mutta Einon lesken Kaijun asettama 2 000 markan hintapyynti pani miettimän kaupan kannattavuutta. Sain kuulla, että Hirvensalmella on ladossa lahoamassa tämmöinen auto. Takaisin tien päälle Syksyllä 1983 Citroën siirtyi Matti Inkisen omistukseen. Antti Vähälä tavoitti Inkisen puhelimitse. Joitakin vuosia myöhemmin peltivaurioita aiheutti auton eteen juossut hirvi. Jonkin verran korjattavaa löytyi. Sitikka jäi seisomaan ja poistui rekisteristä vuoden 1975 lopussa vuosikymmenen mittaisen käyttörupeaman päätteeksi. Kolmen vuoden kuluttua Eino otti auton vielä kerran käyttöön ja ajoi sillä äitinsä hautajaisiin. Tokaisin apukuskin paikalta, että kyllä vielä on hiukan auki kahdestasadasta
Opettajan erikoinen auto Citroën DS taisi tehdä pienen pojan alitajuntaan lähtemättömän vaikutuksen”, Petja pohtii hymyillen. Auton mukana tulleista papereista selviää, että 30.9.1999 auto sai jälleen uuden omistajan. 50 6/2022 Citroën DS 19 ’65. Ulkopuolelta autoa ei tarvinnut maalata, eikä koneessakaan ollut isompaa remontoitavaa. Inkinen ajeli autolla muutaman vuoden ajan kesäisin. Se otti kurvit sujuvasti, ja sillä oli todella nautinto ajaa”, Inkinen muisteli. Huonokuntoisten istuimien tilalle Inkinen hankki uudet ja teetti niihin punaiset verhoilut Helsingissä. Saman kuun lopulla alkuperäiset MEU-81-kilvet palautuivat käyttöön. Jo hieman ennen ajokortin saamista 17-vuotiaana Jäske hankki ensimmäisen Sitikkansa, D Super 5:n. Petja Jäsken kiinnostus DS:ään syttyi jo varhain. Siihen osia Juuso Juurikkala (vas.) omisti Sitikan yhdessä Petja Jäsken kanssa. ”DS oli ajettavuudeltaan ihan paras. Einon veljenpoika Asko Haahkola (vas.) ja Antti Vähälä tutkivat DS:n aikoinaan vaurioituneita peltiosia, jotka olivat edelleen tallessa kesämökin piharakennuksessa. Kaksikon omistusaikana autoa kunnostettiin monilta osin. Tapio Hautaniemi rekisteröi Sitikan FEI-501-tunnuksilla lokakuussa 1999. Taustalla on rakennus johon Väinö taltioi Sitikan Einon kuoleman jälkeen. Väinö Haahkola Eino-veljen uutena ostaman auton vierellä. ”Kun menin kouluun ekaluokalle, opettajanani oli Juuso Juurikkala. hitsanneensa muutamaa kohtaa rungossa sekä paikkailleensa takakontissa olleet reiät. Citroën sai uudet AXJ-645-tunnukset. Nyt aika on jättänyt Väinönkin, mutta Sitikka on säilynyt muistona vanhoista ajoista. Aikanaan auto jäi seisomaan kaverin talliin ja poistui rekisteristä. Kahden harrastajan yhteisomistukseen Noin vuoden kuluttua auto vaihtoi jälleen omistajaa. DS siirtyi kahden Citroën-harrastajan Juuso Juurikkalan ja Petja Jäsken yhteisomistukseen päivämäärällä 5.10.2000
Auto oli seissyt pitkään, ja se oli kauttaaltaan paksun pölyn peitossa. Tämä ympäristöystävällinen aine toimii mainiosti kesäkäytössä, mutta talviajan koville pakkasille se ei välttämättä sovellu. Petja oli juuri päässyt lukiosta, kun hän ja Juuso ostivat auton puoliksi vuonna 2000. Citroënin käyttämää alkuperäistä ainetta on vaikeaa saada, joten hydraulijärjestelmään on edellisten omistajien aikaan jo vuonna 2002 vaihdettu rypsiöljypohjainen BioSafe. Pientä laittoa ja paljon ajoa Auto oli täysin kunnossa ja se otettiin suoraan ajoon. Ulkonäöltään erottuva auto ja sen pehmeän sulavat ajo-ominaisuudet houkuttivat pitkän linjan klassikkoautoharrastajaa oman Ison Kissan hankintaan. Kunnostustoimien yhteydessä Sitikan osia oli haalittu monesta osoitteesta. 51. ”Näitä mehukeppi-deeässiä on harvoin tarjolla, ja olimme sopineet etukäteen, että maksamme korkeintaan 25 000 markkaa. KISSAN KUUDES KOTI Antti Vähälä oli jo pitkään katsellut myynnissä olevia Citroën DS -puoliautomaattimalleja. Vaihteita vaihdetaan vaihdevivusta tarpeen mukaan hydrauliikan hoidellessa kytkintä. Ei tajuttu, että juuri tässä Prefecture-mallissa niiden kuuluukin olla harmaat, vaikka kaikissa muissa D-malleissa ne ovat aina korin väriset”, omistajat harmittelevat. Autosta pyydettiin 20 000, ja olisin innoissani lyönyt kaupat lukkoon saman tien, mutta Juuso tinki taitavasti hinnan 17 500 markkaan. Vähälän ensimmäiset omistusvuodet ovat menneet autolla ajellessa ja tekniikkaan tutustuessa. Sitikka sai myös uuden maalipinnan. Puhdistusten tarve loppui uuden tankin asennuksen jälkeen. Vähälä oli käynyt jo muutamaa yksilöä katsomassa ja koeajamassa kun silmiin osui Juuso Henrikssonin myynti-ilmoitus. Pitkä akseliväli ja jo alkuaankin Michelin X -vyörenkaille suunniteltu auto kulkee suuntavakaasti. Maalia on pinnassa hurja kerros, sitä voi tarvittaessa hioa reilusti”, Petja vinkkaa. Sisältä hilseilevä polttoainetankki tuotti murheita kaasutinpuolella. DS oli kesäkäyttöautona, ja Petja kävi sillä työreissuilla. Vähälä toteaa, että aluksi auton käyttö tuntui erikoiselta, mutta jonkin aikaa DS:llä ajettuaan ja sen ominaisuuksiin totuttuaan muut autot alkoivat tuntua oudoilta. Oven harmaat sisäosat maalattiin kuitenkin vahingossa mustiksi. ”Autoon oli jostain syystä vaihdettu uudemman D-mallin penkit, jotka Juuson kanssa heivattiin pois ja vaihdettiin tilalle oikeanlaiset”, Petja toteaa. ”Euroopassa käytiin useamman kerran, ja Lappiinkin ajelin äidin puolen sukulaisia tapaamaan. Kahden kuskin voimin arkikäyttöön ostettuun autoon karttui kilometrejä huimaa tahtia. Hääkeikkoja heitin aina silloin tällöin”, Jäske luettelee. Pientä parantelua on kuitenkin harkinnassa lähivuosille. ”Ohjaus toimii varsin herkästi ja tehokkaita jarruja käytetään pallomaisesta polkimesta. Edellisen omistajan seikkaperäisestä selvityksestä on hyötyä nykyiselle omistajalle. Auto on toiminut mainiosti, eikä katsastajakaan löytänyt moitittavaa. Maalipinta kaipaisi päivitystä, ja Juurikkalalta löytyisi suora ja ehjä etulokasuoja nykyisen kovia kokeneen tilalle. ”Yksi eläkeläismies maalasi sen. Jousitus ja isot pyörät pehmentävät tien terävät töyssyt ja pehmeät istuimet hoitavat lopun”, tyytyväinen omistaja esittelee. Yhdessä Juuso ja Petja kävivät muun muassa Citroën-tapahtumassa Utrechtissä Alankomaissa. Ja ajamista varten DS on hankittu. Ukko läträsi siihen varmaan kahden auton maalit. Kauppoihin päästiin muutaman tapaamisen ja koeajokerran jälkeen elokuussa 2019. etsiessään Petja törmäsi pitkästä aikaa Juusoon, ja nyt Sitikka-miehillä riitti yhteistä puhuttavaa. ”Luultiin, että ovet oli jossain kohtaa vaihdettu harmaasta autosta ja että ne olivat jääneet sisäpuolelta väärän väriseksi. Irrotettavan lasikuitukaton tiiviste päästää hieman vettä sisään sadekelillä, joten se vaihtunee uuteen tulevan talven aikana. Koko auton tekniikkaa, jarruja, ohjausta, vaihteiston esivalintaa sekä jousitusta käytetään hydrauliikan avulla. ”Jotta vaihteiston kyljessä oleviin jarrusatuloihin pääsee käsiksi, pitää purkaa irti jäähdytin ja osa ohjauslaitteistoa”, Vähälä kertoo. ”Petjan tutun kautta tuli vinkki, että itähelsinkiläisellä ralliharrastajalla on tallissaan DS 19. Ajaminen on vaivatonta ja kyyti on pehmeää. Kaveri ei ollut oikeastaan myymässä sitä, mutta keksi kyllä pian hinnan, kun kyseltiin”, Juurikkala sanoo. Jo omana aikanaankin varsin poikkeuksellinen auto pitää sisällään paljon kekseliästä tekniikkaa. Toisaalta hieman patinoituneella autolla on huoletonta ajella näinkin. Etujarruja huoltaessa Citroënin omintakeiset ratkaisut ovat aiheuttaneet pientä päänvaivaa. Pientä totuttelua pallopolkimella jarruttelu kyllä aluksi vaati. Sekin oli niin suuri summa, ettei kummallakaan ollut yksin rahaa sijoittaa”, myhäilee Petja. ”Vaihteistoa käytetään esivalitsimesta ilman kytkintä ja liikkeelle lähtö tapahtuu vain kaasua painamalla”, Vähälä kertoo
Vasemmanpuoleisesta polkimesta käytetään seisontajarrua. Koneelle ei ole tehtu suurempaa remonttia, mutta kansipahvi on vaihdettu kertaalleen. ”Loimaan timanttinen remonttimies Timo Julkunen purki koneen pois ja laittoi jakopään kuntoon. Iso Kissa siirtyi seuraavan Citroën-harrastajan, Juuso Henrikssonin omistukseen toukokuussa 2017. Kun auto oli lainassa Rööperi-elokuvan teossa, penkkien verhoilut rikkoutuivat kohtauksessa, jossa näyttelivät Pihla Viitala ja Samuli Edelmann. Myös hydraulisylinterit ja vetoakselit on vaihdettu. ”Takakontin reunaan tein yhden paikan, muuten autossa oli ehjät pellit”, Petja kertoo. Nestevuotojen vuoksi hydraulinestesäiliö on vaihdettu. Kaupat sokkona Juuso Henriksson on pikkupojasta lähtien ollut kiinnostunut vanhoista autoista. Omakotitalon osto ja ylläpito sekä toisen harrasteauton hankinta johtivat lopulta päätökseen luopua DS:stä. Starttaaminen tapahtuu painamalla ratin takana olevaa vaihdevalitsinta vasemmalle. Auton nähtyään uusi omistaja sai tyytyväisenä todeta sen olevan hintansa väärti. ”Sellainen oli unelma-autoni. Juuso oli matkalla Italiassa, kun hän huomasi Citroën DS 19:n myynti-ilmoituksen. Henriksson päätti kuitenkin luopua DS:stä parin vuoden kuluttua – mutta vain toisen, vanhemman Sitikan takia. Uusi saatiin teknisen korkeakoulun halkileikatusta opetus-Sitikasta. Jarruja käytetään pallomaisesta polkimesta. Ostaessaan DS:n kirkkonummelainen Henriksson oli jo pitkän linjan Citroën-harrastaja. Ison kissan moottori kehrää moitteettoman siistissä konehuoneessa. Penkit verhoiltiin tuotantoyhtiön piikkiin vuonna 2009. Ostin auton sokkona muutaman kuvan perusteella ja maksoin käsirahan vielä matkalla ollessani”, Henriksson kertoo. 52 6/2022 Citroën DS 19 ’65. ”Parikymmentä vuotta autoharrastuksen parissa on antanut paljon hymyä huulille”, Henriksson toteaa. Citroënin saikin heti museorekisteriin keväällä 2017. Avaimesta käännetään virta päälle. Samalla kertaa oli myös helppo kunnostaa jarrut”, Jäske muistelee. Remonttia kone ei ole tähän päivään mennessä tarvinnut, mutta kannentiiviste on pitänyt kertaalleen uusia. Autoa lainattiin myös muutamaan mainokseen
Harrastajaystävällinen hintataso. 050 523 89 51 Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. TULOKSET PUHUVAT EVANS -vedetön jäähdytysneste, kiehumispiste 180oC, myrkytön, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa. Vintage, Classic, Premium ja Motorsport Nanodrive -mallistot. Tee tilaus: www.kaasutinexpertti.fi Puh. PULSTAR -plasmapulssi-sytytystulpat, pienempi kulutus, puhtaammat päästöt, parempi teho ja vääntömomentti. 050 523 89 51 Puh. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. ITG-ilmanpuhdistimet antavat enemmän puhdasta ilmaa, pestäviä ja kestäviä, nyt myös uudet kartiosuodattimet. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA. puh. MILLERS OILS, moottorija voimansiirtoöljyt. 0400-745 915 • bh@britti-helmet.fi Vestrantie 12 • 01750 Vantaa Brittipyörien osat Brittipyörien osat ilman tullihuolia ilman tullihuolia meiltä! meiltä!
Edes ajokortin puute ei pidätellyt Saimia autokaupoilta. Vuonna 1989 hämeenkyröläinen Saimi Kokkonen näki lehdessä autoliikkeen ilmoituksen uudesta pienestä pakettiautosta. ihastus Saimin Ford Escort Express 54. Miehensä Auliksen hän määräsi kuljettajaksi. Se oli rakkautta ensi näkemältä. Tänään auto on museorekisteröitynä perhepiirissä
Ford löytyi Vammalasta, merkkiä tänä päivänäkin edustavasta Levorannan Autoliikkeestä. ”Siellä ei ollut kuin valkoisia autoja. ”Vaimoni sen osti. Minä sanoin, että eihän sinulla ole korttiakaan. Hän katseli kuvaa lehdessä, kun Vammalassa siitä ilmoitettiin. ”Isäni veli Aulis Kokkonen tai oikeastaan hänen vaimonsa Saimi osti auton uutena”, Tarja Kokkonen sanoo. Sinä ajat, Saimi määräsi, eikä siihen ollut vastaan sanomista”, Aulis muistelee. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen H ämeenkyröläinen Tarja Kokkonen omistaa harvinaisen hyväkuntoisena säilyneen Ford Escort Mk4 -korimallin pakettiauton, joka on muokattu 1980-luvun autoverosäännöksien mukaan. Levorannassa auton Saimille myi Aulis Ylönen, joka nykyisin on yrityksen toimitusjohtaja. Saimi vaati, että Fordin pitää olla punainen. Tarja ei ole Escortin ensimmäinen omistaja, mutta auto on hänelle hyvin tuttu vuodesta 1989 alkaen. Hämeenkyrö ihastus 55. Aivan heti ei Expressillä päästy Hämeenkyröön kurvailemaan, sillä Saimilla oli autolle eräs ehto. Annetaanpa Auliksen, 92-vuotiaan ja yhä ajokortin omistavan tervaskannon kertoa punaisen Fordin tarina alkaen auton hankintahetkestä. Kaksi viikkoa piti odotella, että saimme oikeanvärisen yksilön”, Aulis jatkaa. ja sanoi, että hän ostaa tuommoisen
Autolla myös reissattiin esimerkiksi Saimin kotiseudulla Puumalassa. Uusi tulokas pääsi kuitenkin heti Auliksen ajoautoksi, ja Opel sai jäädä talliin. Vaadittiin vähintään kolmen kuutiometrin kokoinen umpinainen tavaratila, jonka sisäkorkeus oli oltava 130 senttimetriä. Sinä ajat, Saimi määräsi, eikä siihen ollut vastaan sanomista. Tavaratilassa kuljetettiin multasäkkejä ja muuta kevyttä, omakotitalossa tarvittavaa tavaraa. Korkeuden mittaustapa oli tarkoin määritelty. 1980-luvulle tultaessa niin kutsutut tonniluokan pakettiautot ja avolavaautot haukkasivat näiden sympaattisten pikkupakujen markkinoista ison siivun. Umpipakettiautojen kohdalla tavaratiloja suurennettiin erilaisilla lasikuituisilla korotuksilla, jotka eivät välttämättä aina ajoneuvoja kaunistaneet. Näillä toimenpiteillä autossa mahtui hyvin yöpymään. Tarja Kokkonen ihastui Expressiin hieman samalla tavalla kuin auton uutena ostanut Saimi Kokkonen. Seuraavalla vuosikymmenellä kauppias kenties päivitti kuljetuskalustonsa Simca 1100 Vaniin tai Fiat Fiorinoon. Nämä verovapauteen ja siten ajoneuvojen hintaan vaikuttavat määreet aiheuttivat päänvaivaa pienten pakettiautojen valmistajille ja maahantuojille. Veljentyttären hoiviin Myöhemmin kun Tarja oli isänsä kanssa käymässä Auliksen ja Saimin luona, he poikkesivat Auliksen suulissa. Avolavaversion verovapauteen vaadittiin vähintään 185 senttimetrin lavapituus tuulilasin alapinnan tasolta mitattuna. ”Siellä näin Expressin. 1960-luvulla saattoi kyläkauppias lastata asiakkaalle kuljetettavat tavarat Ford Anglia -pakuun. Aulis vastasi, että se on Saimin auto, ei hän voi sitä JATKAEN JA KOROTTAEN Tavarankuljetukseen tarkoitetuilla pikkupakuilla on pitkä historia. Pakettiauton verovapauden ehdot olivat tarkemmin asetellut. Sitä varten tavaratilan väliseinä poistettiin, etuistuimet siirrettiin etuasentoon ja lattialle levitettiin patjat. Ajattelin, että onpa hieno auto, ja sanoin Aulikselle, että myy se minulle. Pätkäpuskurit ovat kuin vanhemmasta vauhtimallin Escortista. Ilman hillitsimiä avauskulma on 180 astetta. Tehtaan maalausjäljessä on huomautettavaa, sillä takaoven alalaidassa paistaa pohjamaali. Pakettiauton tekninen määre oli hyvin yksinkertainen. Niiden yhdistävänä tekijänä oli henkilöauton keulaosa ja tavarankuljetukseen suunniteltu, korkea ja perästä lastattava tavaratila. Niinpä avolava-autojen tehdastekoista lavaa jouduttiin usein jatkamaan. Ajoneuvon pääasiallinen tarkoitus piti olla tavaran kuljetus, ja kokonaispainoa sallittiin enintään 3 500 kilogrammaa. Esimerkkeinä näistä kirahvinkuljetusautoista käyvät Renault Express, Opel Kadett Combo ja Ford Escort Express. Takaovet aukeavat rajoittimien myötä 90 astetta. 56 6/2022 Ford Escort Express. Matkaa tehtäessä Ford toimi joskus yösijanakin. Saimi ei ollut aluksi halukas myymään autoa Tarjalle, mutta tarjosi sitä lopulta asevelihinnalla, jotta auto jäisi perhepiiriin. Vuosikymmenen puolivälin jälkeen alkoi kätevien pienkuljettimien uusi aika, ainakin hetkeksi. Pienellä pakettiautolla Aulis ajoi työmatkat ja tarpeelliset arkiajot. Perheessä oli Escortin lisäksi 1987-mallinen Opel Corsa
Hämmästystä herätti, että kaikilla vertailuautoilla kulutuslukemat olivat pienemmät kuormattuna kuin tyhjänä, vaikka ajoreitti oli sama – tosin ajosuunta käännettynä. Japanilaisista pikkupakuista Daihatsu Hijet 4WD oli tämän kolmikon priimus. Japanilaiset pikkupakut todettiin sopiviksi lähinnä kaupunkipyöritykseen, ei maantieajoon. Mitsu oli ajettavuudeltaan kaikista miellyttävin ja hiljaisin. PIKKUPAKUT TUULILASISSA Tuulilasi-lehti julkaisi numerossa 10/88 pienten pakettiautojen vertailun. Pitempi lava ja pressu sen peitteenä oli autotoimittajien mukaan VW:n kohdalla parempi vaihtoehto. Korkean katteen vuoksi auto täytti kolmen kuution tavaratilavaateen eikä pick-up versioon vaadittua lavanpidennystä tarvittu. Lavakatetta ei saanut tämän vuoksi missään tapauksessa poistaa, sillä se olisi aiheuttanut veroseuraamuksia. 57. Renault Express vei ”kottaraispönttöluokan” hyvän ajettavuutensa ansiosta. Poikkeuksellisin ja eräänlainen vertailukohde edellisiin oli VW Caddy Kuriiri. Ford, Opel, Renault ja VW olivat keulan osalta kuin henkilöautoja mutta muuten ajoominaisuuksiltaan pakettiautoja. Polttoaineen kulutus vertailulenkillä autoilla oli keskimäärin 7,7–9,2 l/100 km. ”Olen minä sinne pohjaan joskus sivellyt polttoöljystä ja Tectylistä sekoitettua ainetta, mutta mitään sen kummempaa ei ole tehty”, Aulis paljastaa. VW Caddy oli muista poiketen yksin omassa luokassaan. Mitsu todettiin miellyttävimmäksi mutta huikean kalliiksi hankintahinnaltaan. myydä. Maltillisesti ajettu pikkupaku pääsee edelleen maistelemaan tutuksi käyneitä maalaisteitä ja lähiseutujen harrastetapahtumia. Saimin hovikuljettajana toiminut Aulis Kokkonen, 92, kertoi mukavia tarinoita auton vaiheista ostotapahtumasta alkaen. VW oli dieselmoottorinsa ansiosta taloudellisin 6,6 litralla sataa kilometriä kohden. Menimme sitten sisälle ja kysyin Saimiltakin, että voisinko ostaa auton. Pääjutussa mainittujen Renault’n, Opelin ja Fordin lisäksi mukana olivat Daihatsu Hijet 4WD, Subaru Domingo ja Suzuki Super Carry Van jotka olivat koriltaan eniten pakettiautoa muistuttavia. Nykyisessä harrastekäytössä auto on toiminut niin ikään pääasiassa perushuolloilla. Hintahaitari vertailun autoilla alkoi Suzukin 37 800 markasta ja loppui Mitsubishi Space Vanin 67 800 markkaan. Renault’ssa puolestaan oli takana vääntösauvajousitus, joka teki autosta lähtökohtana olleen Renault 5:n kaltaisen ajettavuudeltaan. Escort oli nyt jo edesmenneelle Saimille tärkeä ja rakas kulkupeli. Vaikka Opelissa oli käytännössä samanlainen alustarakenne takaosassa, todettiin sen olevan huomattavasti Fordia parempi. Voittajaksi ei valittu suoranaisesti mitään vertailun autoista. Tämän todettiin johtuvan siitä, että kuormattuna matkanopeus oli pienempi kuin tyhjänä ajettaessa. Volkkari oli varustettu muista poiketen dieselmoottorilla sekä umpinaisella ja korkealla lavakatteelle, joka teki alun perin avolavaisesta Caddystä umpipakettiauton. Kerran auto sammui kotipihaan, ja syynä oli rikkoutunut kampiakselin asentotunnistin”, tarinoi Tarjan poika Markus Tervakari, joka on osallistunut auton huoltotöihin. ”Bensapumppu on uusittu. Katras kattoi uudet, maahantuojien mallistosta löytyneet kolmen kuution vetoiset kuljettimet. Saimi oli jutellut Auliksen kanssa ja sanonut, että Tarjalle hinta on tuo, muille tuplasti. Saimi sanoi, että en minä autoani myy.” Vaikka Saimi aluksi suhtautui myymiseen jyrkän negatiivisesti, hän tuli myöhemmin toisiin ajatuksiin. Henkilöautomaisimman tunnelman tavarankuljetukseen oli loihtinut Mitsubishi Space Van. VW:ssä oli niin ikään kuormattuna ajettavuusongelmia, mutta niiden aiheuttajaksi epäiltiin iskunvaimenninvikaa. Express museotarkastettiin, kun auto siirtyi Tarjalle. Edes korroosio ei ole autoon monien sen sisarusten tapaan takertunut, vaikka autoa ei tehtaalta lähdön jälkeen edes käytetty ruostesuojauksessa. Arteknon valmistama lavakate arvosteltiin huonon ja ala-arvoisen rajoille luukkujen huonon istuvuuden ja tukevuuden vuoksi. 74 000 kilometriä ajetussa autossa ei ole koskaan ollut radiota, ja sen paikalla onkin nykyisin harvinainen peitelevy. Etenkin Fordin takapään jousitusta moitittiin rauhattomaksi jopa tyhjänä. Ohjaamo-osa on täysin henkilömalleja vastaava. Escort suoritti tehtävänsä luotettavasti
Raidetangon päät olivat myös kulutustavaraa. Akku 12 V, 56 Ah, laturi 55 Ah. Sytytysosat, virranjakajan kansi ja pyörijä tuli edullisuutensa vuoksi uusittua säännöllisesti. KIRJOITTAJAN KOKEMUKSIA EXPRESSISTÄ Hämeenkyrössä pääsin tekemään juttua autosta, jollainen minulla oli käyttöautona vuosina 1991–2000. Samoin etuovien alareunat ja takalokasuojien kaaret alkoivat vaatia jokavuotista ruosteenpoistoa ja korjausmaalausta. Sen sijaan peltiseinäinen paljas tavaratila kumisi voimakkaasti ja tämän vuoksi siihen tuli väkerrettyä hieman verhoilua. Sillä tuli kurvailtua monenlaisia teitä aina pienistä kinttupoluista moottoriteille ja Norjan tuntureille. Samoin takaakselin ja tavaratilan pohjan välissä ollut takajarrujen kuormaventtiilli jumittui, lähinnä varmasti siksi, että ajoin kevyillä kuormilla. Kent-perustainen 1 279-kuutioinen Valencia-moottori on riittävä pieneen pakettiautoon. Alatukivarret olivat uutena auton heikko kohta. Ford Escort Express on artikkelin kirjoittajalle tuttu malli. Omapaino 940 kg, kokonaispaino 1 570 kg, polttoainesäiliön tilavuus 48 l. Sen sijaan sivutuuliherkkyys melko suuren kylkipinta-alan myötä tuli ainakin talviliukkailla huomioida, sillä muutaman kerran puuskatuuli sai pikkupakun tahattomaan sivuluisuun. 01 Merkki ja malli Ford Escort Express 1,3 02 Vuosimalli 1989 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Tarvikeosat olivat yllättävän kestäviä, ja jokavuotinen vaihtorumba päättyi. Koskaan ei kyydissä ollut kuormaa, joka olisi ollut edes lähellä kantavuuden rajoja. Myöhemmin niitä sai kotikylältä tarvikkeenakin. Rummut likaantuivat, ja leimaa edeltävän illan ohjelmana olikin puhdistaa jarrut huolellisesti, karhentaa hiekkapaperilla jarrukengät sekä säätää kengät lähelle rumpua. Sillä tuli kurvailtua monenlaisia teitä aina pienistä kinttupoluista moottoriteille ja Norjan tuntureille. Kuljettajan ja matkustajan paikalla tunnelma oli varmasti hyvin samanlainen kuin henkilömallin Escortissa, tosin etupenkkien takana ollut umpinainen väliseinä teki kahden hengen kabiinista varsin intiimin tilan. Express oli saatavilla myös 1,6-litraisella dieselmoottorilla. Se oli Kent-perustaiseen, Valencia-nimellä etuveto-Fordeissa tunnettuun työntötankomoottoriin simppeli operaatio. 58 6/2022 Ford Escort Express. Tuulilasin vertailu väitti Expressin ajo-ominaisuuksia kummallisiksi etenkin kuormattuna. Korin pahin vihollinen oli korroosio. Tätä hieman pureskelin, sillä Esco oli mielestäni varsin neutraali ajettava. 04 Voimansiirto Nelivaihteinen synkronoitu vaihteisto, lattiavalitsin, etuveto, vetopyörävälitys 4,06:1 05 Alusta Edessä joustintuet, kallistuksen vakaaja, hammastanko-ohjaus ja levyjarrut. Takana jäykkä akseli yksilehtiset lehtijouset, putkiiskunvaimentimet ja rumpujarrut. Automaattisäätö ei toiminut kuten tarkoitus oli. Oma Expressini oli artikkelin auton tavoin vuosimallia 1989 ja varustettu 1,3-litraisella bensiinimoottorilla. Niiden puslat ja alapallonivelet olivat jotenkin alimitoitettuja, sillä jokin niistä oli aina katsastukseen mennessä väljä. Venttiilien säätö kuului huolto-ohjelmaan. 07 Mitat Pituus 412 cm, leveys 164 cm, korkeus 188 cm, akseliväli 250 cm, raideleveys edessä/takana 140,4/142,7 cm. Ehkä lehden mainitsema huojuva käytös olisi tullut esiin vasta raskaammalla lastilla. Runsaan viiden vuoden ikäisenä alkoi takaovien korotuksen sauma ruskehtaa. Sylinterin halkaisija 73,96 mm, iskun pituus 75,48 mm. Teho 60 hv / 5000 rpm, vääntö 100 Nm / 3000 rpm. Huollon kannalta auto oli helppo ja yksinkertainen. Tavaratilan pituus lattiatasossa 177 cm, leveys 152 cm, korkeus 131 cm, nostokorkeus 57 cm, takaoven leveys/korkeus 121/116 cm, pyöräkoteloiden väli 100 cm, tavaratilan tilavuus 3 kuutiometriä. Yhdeksän vuoden omistusaikana tehtyjä kynäruiskumaalauksia ja muita tarinoita muisteltiin numerossa 5/2020. Koska paikallinen varaosaliike ei niitä toimittanut, piti ensimmäiset vaihtamani tukivarret hakea marmoritiskiltä. Takajarrut vaativat huoltoa. Hankkiessani auton sillä oli ajettu vain 37 000 kilometriä ja se oli lähes uutta vastaavassa kunnossa. Puristussuhde 9,3:1. Moottorin ääni kuului kiihdyttäessä mutta ei silloinkaan häiritsevästi. 06 K ori Itsekantava kolmeovinen monikäyttökori. Raskain yksittäinen kuljetettava taisi olla 70 kiloa painava pesukone. Sylinteritilavuus 1,279 litraa. Noin yhdeksänvuotiaana Hoppa vaati uutta peltiä helmojen takaosiin ja tavaratilan alla olevaan poikittaispalkkiin
Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. PÖLJÄN VARAOSAKESKUS warreteam.com/varaosat3 varaosat@warreteam.com 0400 142 568 iltaisin ja viikonloppuisin • 2-lanka ja peltinauhaletkunkiristimet • Jarrukumit ja paljekumit • Puslia ja suojakumeja alustaan • Kuperalasiset Wesem-umpiot • Brisk-sytytystulpat • Suorauraruuvit • 6v-sähkötarvikkeet www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla 140/164 alkuperäisen mallin mukaisia kumi matto sarjoja ! TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT RAUTAISTA LUETTAVAA MENNEIDEN VUOSIKYMMENIEN TYÖKONEISTA 79 90 8 numeroa /vuosi Kestotilaus tilaa.viipalemediat.fi/ vanhatkoneet Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa tilaa.viipalemediat.fi/ vanhatkoneet Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh. Varaosia Klassikkoautoihin Varaosat Warreen, Ifaan, Skodaan, Trabantiin ja Ladaan. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. 03 2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. verhoiluja tiivisteosia. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. 2 viiikon välein)
Vuonna 1992 tiukentuvat pakokaasujen päästörajat edellyttävät katalysaattorin käyttöä.” Pelti on Opel Vectran mainonnassa muistettiin mainita mukaan tullut katalysaattori, pienen itsekehun saattelemana: ”Onhan Opel edelläkävijä myös katalysaattoritekniikassa.” VIHREÄMPÄÄ aidan toisella puolella 60 6/2022. Ennen oli toisin, sillä ympäristöasiat eivät nousseet esille kuin ehkä epäsuorasti polttoainetaloudellisuuden yhteydessä. Kotimaisessa automainonnassa ajoneuvon vihreys nousi näkyvästi esille vasta aivan 80-luvun lopulla katalysaattoreiden yleistymisen myötä. Tänä päivänä automainoksien kärkiteemoja on esillä olevien automallien ympäristöystävällisyys ja vähäpäästöisyys. Teksti: Harri Onnila Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat Katalysaattorit olivat useimmille autoilijoille uusi juttu, joten mainokset olivat pätevä väylä asiasta tiedottamiselle. Vuoden -89 Daihatsu Applausen mainos kehui tietenkin itse autoa, mutta tiedotti myös mistä oli bensiinikäyttöisten henkilöautojen kohdalla kysymys: ”Lyijytöntä bensiiniä käyttävä uusi iso Daihatsu 1.6 i toimii kokoluokkansa edelläkävijänä puhtaamman ilman puolesta
Koska katalysaattoriautoissa käytetään polttoaineena lyijytöntä bensiiniä, ei luontoon leviä myöskään haitallisia lyijypäästöjä.” Volkswagen Polo Coupén mainoksessa ei kateista puhuttu, mutta länsisaksalaiseen laadukkuuteen liitettiin myös ympäristöasiat: ”Polo Coupé kulkee kevyesti lyijyttömällä 95-oktaanisella.” Puhtaalla voimalla ryyditetyn Mitsubishi Lancerin katalysaattori takasi mainoksen mukaan ”ympäristöystävällisyyden ja jälleenmyyntiarvon säilymisen”. Esille nousee kaasareiden vaihtuminen ruiskuihin, mikä tapahtui liki poikkeuksetta katalysaattoriaikaan siirtyessä: ”Mazdan katalysaattorimalleissa on elektroninen polttonesteen suihkutusjärjestelmä, pakokaasujen happitunnistin ja kolmitoimikatalysaattori. Katalysaattorirummutus alkoi vasta parin vuoden päästä, mutta lennokkaan mainostekstin perusteella muun muassa Bluebirdin putkesta tuli puhdasta tavaraa: ”Teemme autoja, joissa yhdistyvät alhainen polttoaineenkulutus ja vähäinen, puhdas pakokaasu.” Kuten kaikki näiden sivujen mainokset, jos ei muuta mainita, myös Mazda-mallistoa luotaava ilmoitus on vuodelta 1989. Kolmitoimikatalysaattori pystyy vähentämään pakokaasujen haitta-ainepitoisuuksia 80–90 %. 61. Ensin mainitulla oli epäilemättä painoarvoa, jälkimmäisen kohdalla oli epävarmempaa, moni käytetyn ostaja kun epäili alkuun katalysaattorin kestävyyttä ja pelkäsi kallista remonttia. Nissanin vuoden -86 mainoksessa pohdittiin mitä metsät olivat opettaneet merkille autonvalmistuksesta
Etevyyden taustojakin runsassanaisessa mainoksessa avataan havainnekuvan avittamana: ”Saavutuksen takana on uudentyyppinen esikammiorakenne ja edelleen kehitetty polttonesteruiskutus. Mainostekstissä kerrottiin, että ”Volvon katalysaattoritekniikka ei vähennä auton tehoa. Tästä muistuttanut merkki oli jopa hieman yllättäen Volvo, joka kertoi 440-mallin olevan ”suunniteltu urheilulliseksi viimeistä piirtoa myöten”. Ruiskutuspumpussa on ilmanpainetunnistin, joka takaa puhtaammat pakokaasut ilmanpaineen muutoksista huolimatta.” Myös Volvo otti katalysaattorin saapumiseen turvallisuusnäkökulman: ”Voit olla varma, että ympäristöystävällinen Volvo on yhtä kestävä, luotettava ja turvallinen kuin perinteinen Volvo.” Katalysaattori ei vienyt sporttisuuden iloja. Bensa-Mersuissa siirryttiin niin ikään kattiaikaan, mutta Veho käytti maksetun puheenvuoron saksalaisvalmistajan dieselmoottoreiden puhtaudesta: ”Mercedes-Benz ’89 dieselin hiukkaspäästöt ovat peräti 40 % aikaisempaa puhtaammat, ilman ylimääräisiä suodattimia”. Lisäksi kerrotaan, että ”hiilimonoksidija hiilivetypäästöiltään uusi MB-diesel on yhtä puhdas kuin bensiiniautot katalysaattorilla varustettuna”. 62 6/2022 Mainoksen imussa. Mutta kylläkin ympäristölle haitallisia saasteita”
Saastumisesta ei puhuta, sillä ilma ”ei maksa mitään eikä se koskaan lopu”. Saab 99:n keulan ja 900:n perän yhdistämällä synnytetyn Saab 90 etevyyksiä listattiin vuoden -84 mainoksessa. Tässä taas osoitus Saabin maailmankuulusta tuotekehittelystä.” Saab 900i:n kohdalla nostettiin esille mallin kolariturvallisuus, mutta nyt metsään ajaminen oli turvallista myös ympäristön näkökulmasta, sillä ”Saab tarjoaa jo nyt kaikkiin vuoden 1990-uutuusmalleihin katalysaattoria – ilman lisähintaa”. Uudessakaupungissa valmistetusta mallista mainittiin muun muassa soveltuvuus vihreämmälle polttoaineelle: ”Kovempien venttiiliistukoiden ansiosta moottori on nyt valmis lyijyttömän bensiinin käyttöön. Aikojen muuttumisesta kertoo tämä vuoden -66 Volkswagen-mainos. 63. Reklaamissa on vahvana teemana ilma, mutta näkökulmana on vain sen soveltuvuus moottorin jäähdyttämiseen
Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee E dellisessä numerossa pääsimme aloittamaan uuden kisakauden naisten ja A-juniorien ensimmäisestä osakilpailusta Lammilta. Kisatuloksia omista arkistoista yhä löytyi, joten laitetaan kolmen kärki muutamasta luokasta jälleen näkösälle. Helmikuinen kiristyvä pakkaskeli kuitenkin sai kermahanurisen ammattikatsojan lähtemään ajoissa kotiin saunan lämmitykseen. Reittikartta kyseisestä kilpailusta on ajan saatossa kadonnut, mutta himmeä muistikuva vihjailee, että kelpo katselupaikka löytyi Hyrvälä–Kotkajärvi-seudulta Hämeenlinnan länsipuolelta. Toinen kapina ajettiin Kuopiossa ja kolmas talvihurjastelu palautti rallikaravaanin takaisin Hämeeseen. Se sopi omaan kalenteriin vallan mainiosti. Naisilla näyttävimmät suoritukset Filmikameroiden aikana kuvaaminen oli huomattavasti kalliimpaa kuin nykyisin. Hämeenlinnassa naisväki oli poikkeuksellisen hyvin edustettuna, kun paikallisesta valokuvausliikkeestä kävin kuvapaketit lunastamassa. Vuoden 1996 alkukauden kisat painottuivat SM-arvolla ajettuihin ralleihin. Helmikuun puolivälissä oli Hämeenlinnan ympäristössä talvi parhaimmillaan. Naisten kilpailun voittivat Minna Sillankorva – Sirpa Salmikuukka. Penkat olivat korkeat ja aurinkoinen pakkaskeli kruunasi ammattikatsojan lauantaisen vapaapäivän. Kuljettajasta ja hänen ralliharrastuksestaan oli tarinaa Klassikoiden numerossa 7/20. East-Side rallissa poikkesimme vielä viimeisen erikoiskokeen sokkona valitussa risteyksessä tovin katselemassa. Auringossa kylpevällä peltoaukealla oli melkoisen tiukka vasuri, jossa miinuspuolena oli se, että yleisö ei päässyt minnekään piiloutumaan. Kyykistelemällä piti yrittää olla mahdollisimman huomaamaton, kun pahaa-aavistamattomat kilpailijat porhalsivat sata lasissa paikalle. Sen vuoksi kameran laukaisinta tuli painettua lähinnä silloin, kun jotain normaalista suorituksesta poikkeavaa tilannetta oli tarjolla. Sen vuoksi esimerkiksi naiskilpailijoiden pahoissakin paikoissa hyvin hanskassa olleita suorituksia tuli harvoin ikuistettua. Naisia oli liikkeellä melko runsaasti: maaliin saakka pääsi Talvi arvokisoissa Talvi arvokisoissa East-Side ralli & Hotelli Jämsä ralli 1996 64 6/2022. Tiina Sievinen – Tiina Salonen ajoivat Ladalla maaliin saakka sijoittuen yleiskilpailun kymmenennelle sijalle. Tasan minuutin enemmän reitillä aikaa kuluttivat Tuula Nurminen – Pirjo Parviainen. Syy oli luonnollinen: töistä vapaina lauantaina oli kohtuullisen matkan päässä vain arvokisoja. Kolmanneksi ajoivat Minna Nousiainen – Päivi Malinen
Kuljettaja lienee ollut Petri Kaura. Vuoden 1996 rallin SM-sarjan turvallisuusohje yleisölle löytyi reittikartan kääntöpuolelta. 16 kilpailijaparia, joiden lisäksi keskeyttäneiden listalta löytyi viisi leidien autokuntaa. Tauon jälkeen loput kolme eekoota ajettiin Jämsänkoski–Muurame–Koskenpääkolmiossa joissa sivuttiin kuuluisia paikkoja, kuten Ehikki, Leustu ja Surkee. Silloin oli tarjolla yleisen luokan SMosakilpailu Jämsässä. Leveäksi kävi ajolinja Corolla GT:n puikoissakin. Keitä ohjaamossa istuu. Tätä aikaisemmin Ouninpohjan nimellä ajettu pätkä on jatkunut tästä risteyksestä Hassin sijasta Alhojärven suuntaan. Sami Mukkala suistui Starleteineen penkaan perä edellä, mutta tästä auto tuupattiin vielä takaisin baanalle. Taukoa ennen ajettu nelospätkä oli Jämsän raviradalla. Uskottavuutta toivat nelinkertainen maailmanmestari Juha Kankkunen ja tuleva rallien kansainvälinen kuningas Tommi Mäkinen, joka voitti sittemmin neljä perättäistä maailmanmestaruutta. Seuraavilla sijoilla olivat Jouni Ampuja – Asko Rasilainen sekä Antti Seppälä – Harri Ekengren. Kolmospätkä koitui monen muun tavoin hänenkin kohtalokseen. Sitä en vuosikymmenten jälkeen pysty varmasti todentamaan, koska albumiin ei ollut enää kilpailijoiden nimiä kirjattu. Erikoiskokeella kolme parivaljakkoa keskeytti tekniseen vikaan. Isojen poikien kisa Jämsässä Seuraava vapaan viikonlopun ja rallikalenterin synkkaamiseen sopinut ajankohta oli maaliskuun toinen viikonloppu. Muista saatavilla olleista lähteistä on ollut tällä kerralla apua. 65. Nuottikisaa katsomaan houkuttelivat Jyväskylän Suurajoista tutut erikoiskokeet, joita Jämsän suunnan kilpailuissa ei juurikaan voi välttää. A-juniorit voitti armeijasta lomilla ollut ja jopa valapäivän auton viimeistelyä varten vapaaksi saanut Juha Salo kartturinaan Petri Keto. Keskeytyksen syy oli kardaani. Ensimmäiset kolme erikoiskoetta ajettiin Jämsän eteläpuolella. Tässä tunnetussa takaviistoristeyksessä on kyltti: Liisanmutka. Tiina Tikkinen – Eija Seiz olivat vielä tässä vaiheessa kilpailun kärjen vauhdissa, vaikka pieni spinnaus tapahtuikin. Kuten Hämeenlinnassa joitakin viikkoja aikaisemmin, oli Keski-Suomen maakunnassakin jo kevättalveksi muuttunut lauantai mitä aurinkoisin. Paikka on tuttu nykyisestä MM-rallistammekin, se sijoittuu loppuosaksi viime vuosina Kakariston erikoiskokeena tunnetulle pätkälle. B-junnujen kärki oli seuraava: Juha Hannu – Anita Korpela, Veli-Matti Koski – Jarkko Viita ja Eetu Stålhammar – Jari Estola. Me jämähdimme kakkospätkälle paikkaan, jossa Hassista Alhojärvelle vievä tie risteää pienemmälle osuudelle. Kuvaa suurentamalla kävi ilmi, että valkoinen Starlet oli toimitsijatehtävissä yhden nollan autona
66 6/2022 Ammattikatsoja muistelee. Suistumisesta huolimatta Hausjärven Ua:n Valentino Aiello ja Jarkko Matilainen ajoivat A-junnujen top 20 listalle. Jari ja Juha Sipponen Hallin Ua:sta sijoittuivat A-junioreiden yleiskilpailun sijalle 4 ja luokassaan pronssille. Vuonna 1996 Hotelli Jämsä SM-rallissa tiukkaan takaviistovasuriin ajettiin Hassin suunnalta, eli vastakkaiseen suuntaan kuin MM-rallissamme. Risteykseen saavutaan kovalla vauhdilla jyrkkää alamäkeä, joka taittaa vielä oikealle. Jäimme paikkaan sen vuoksi että erikoiskokeen alkuosa on nopeaa, isoa valtiontietä. Pieni lovi eturivistä kuitenkin pilkisti, ja sinne sain itseni puoliväkisin tungettua. Junioreiden SM-sarjan kokonaistilanteessa he olivat kolmen ajetun osakilpailun jälkeen seitsemäntenä. A-mallin Ascona alkoi olla harvinainen ralliauto 1990-luvun puolivälin jälkeisissä kilpailuissa. Odotimme näkevämme ainakin huimia vastaheittoja kilpailijoiden ottaessa vauhtia pois tiukkaan ja ahtaaseen risteykseen. Luokkasijoitus oli 8. Jari Jaakkola – Timo Nukki parkkeerasivat toviksi hankeen. Näin oli moni muukin ajatellut, sillä kunnollista kuvauspaikkaa ei tahtonut löytyä, koska tilaa oli vain yleisömassan takarivissä. Maalissa yleiskilpailusijoitus oli 17., luokassa 6. Sami Mukkalan suoritusta matkien mentiin tälläkin Starletilla perä edellä pöykkyyn
Sijat 4–6 menivät ison N-ryhmän kuljettajille järjestyksessä Jouko Puhakka Keijo Eerola, Mika Korhonen – Launo Heinonen sekä Mikko Kalliomaa – Ossi Lehtonen. Pikku ännän voittajakolmikko oli Juuso Pykälistö – Esko Mertsalmi, Hannu Jokinen – Tuomo Rantanen sekä Jouko Makkonen – Pentti Veikkanen. Voiton nappasi numerolla kaksi lähtenyt Marcus Grönholm – Timo Rautiainen. Porukka seisoi varsin tiiviinä rivistönä aurausvallin päällä, ja heti selän takana oli tiheä puusto. 67. Viihdyttäviä suorituksia risteys tarjosikin, vaikka varsinaisia ulosajoja emme nähneetkään. Basti lähti ykkösenä matkaan, maalissa sijoitus oli poikkeuksellisesti toinen. Toiseksi sijoittui ykkösenä startannut Sebastian Lindholm – Timo Hantunen. Ison N-ryhmä kakkoseksi kurvailivat Mika Korhonen ja Launo Heinonen. Tutut ukot kärjessä Jämsässä yleiskilpailun kolmen kärki muodostui ison A-ryhmän kuljettajista. Jämsässä voittoon ajoivat kakkosena lähteneet Marcus Grönholm – Timo Rautiainen. Ryhmän voiton vei 12 sekunnin turvin kestomenestyjät Jouko Puhakka – Keijo Eerola. Pienen A-ryhmän kärki oli niin ikään tuttua kauraa: Tapio Laukkanen – Risto Mannisenmäki, Jari Luostarinen – Seppo Liusvaara ja Heikki Westerlund – Matti Haarjoki. Tähtikeula oli luokiteltu isoon A-ryhmään. Onneksi ei tarvinnut tuota hätäpoistumistietä kertaakaan edes yrittää käyttää. Mikäli kilpailijoilla olisi jäänyt vaikkapa vastaheitto päälle ja auton keula olisi haukannut penkkaan, jonka päällä seisoimme, ei pakeneminen auton edestä olisi käynyt helposti jos ollenkaan. Pronssisen pokaalin saalisti Jarmo Kytölehto – Arto Kapanen. Jämsässä vaihteensiirtäjä antautui seuraavalla erikoiskokeella. Sebastian Lindholm ja Timo Hantunen ajoivat tiukan risteyksen varsin eleettömästi läpi. Normaalista poiketen Jämsästä tarttui filmille myös yleiskilpailun kärkikaksikon suoritukset, vaikka mitään tilannetta ei heidän kohdallaan risteyksessä nähtykään. Janne Kinanen – Jaana Aihos olivat mukana oman aikansa super-Mersulla, joka oli tyyppiä 190E 2,3-16. Seppo Kovanen toi GSi-Corsaa vauhdilla. Ajolinja oli aavistuksen ahneempi kuin edellä lähteneellä Lindholmilla. Kaksivetoisena auto oli melkoinen altavastaaja varsinkin talvisissa olosuhteissa nelivetoisia vastaan. Näin jälkeenpäin ajatellen kuvauspaikka ei ollut mitenkään turvallinen. Jälkeenpäin on harmittanut valtavasti, kun kallista filmiä on tullut säästettyä ainoastaan ulosajojen metsästykseen. Nyt menneiden aikojen arvokisamenestyjien kuvat sen aikaisine kilpureineen olisivat arvossaan, vaikka itse ajosuoritus olisikin ollut tylsän oloinen
”Semmoiset 160 neliömetriä olen pläkkiä hitsannut tällä paikkakunnalla noin 30 vuoden mittaan. P ajan käyntiovesta astuessa pelmahtaa nokkaan kuuman pellin aromi. Jorma Jokinen liimaa kaappiauton pitsiksi käyneeseen takahelmaan vahvikkeita Rautin pajana tunnetussa perinnerikkaassa verstaassa Mäntsälän kunnan Sääksjärven kylässä. Kolvin rätinää säestää taustalla langansyöttölaite. HA RRA STA J AN Vanhan liiton automiehen pajalla pistetään kuntoon ajoneuvot niiden iästä riippumatta. Ne muut ennen sitä sitten siihen päälle”, Jokinen ynnää. Arkisempi puoli Jorman töitä on juuri tätä ja hitsauksesta kaikki aikanaan Jorma Jokinen Kulku neuvo seppä Teksti ja kuvat: Kauko Ollila 68 6/2022. Jorma Jokinen palauttaa T-Fordiin kadonneen kipinän ja ennallistaa vanhan avolavan maantielle varisseet pellit
”Kuuntelin faijaa, joka sanoi, että viilari-koneistajalle löytyy aina töitä ja kävin sellaisen linjan ammattikoulussa.” Ja onhan se niinkin ollut. Hitsattiin paljon muutakin. Sähköissä on sanomista ja koko rakkine on vähän toispuoleinen. Sitikka on asiakkaan tilaustyö, ja syy Jokiselle tuloon sen moniongelmaisuus. Citroën 2CV vuodelta 1964 viehättää Jorma Jokista kekseliäästi säästeliään tekniikkansa tähden. Kuparia, alumiinia, silumiinia, tarvittaessa lyijystä uusia akun napoja…” Autohommat kiinnostivat Jokista, mutta isä neuvoi toisenlaiselle uralle. Polttimon vaihto ei edellytä puolen keulan purkua, kuten nykyään. alkoikin. Ynnä vähän muuta iän tuomaa kremppaa. Jos Jokisen arkitekemisten kuvajainen on tuo kaappiauton helmanhitsuu ja kaikki muutkin kuviteltavissa olevat asiakasremontit, löytyy pajan vanhalta ahjo-osastolta se toinen, enemmän harrastuksellinen puoli: vuoden 1926 T-Ford ja ’64 Citroën 2CV. Isä patisti töihin heti ammattikoulun jälkeen. Etupään runkoaisat ovat selvästi eri korkeuksilla, vaikka auto on päällisin puolin ehyt. T-Fordille Jorma on haltijakummi, ylläpitäjä ja vaalija, sillä auton omistaja on luovuttanut tämän ikonisen säilymön Jokisen todistetusti hyvään hoitoon. Sanoin, että jos ette muuta keksi niin antakaa lopputili! Mutta antoivat sitten hitsaushommia vähän muista projekteista.” T-Hopan ajankohtaisin fiksaus on nyt ollut vuotavan ja prötisevän pakosarjan korjaus pitäväksi. ”Siksi se on niin kiinnostava. ”Olisi pitänyt sorvata 10 000 keskenään samanlaista holkkia käsipelillä. Hausjärveläislähtöisen Jorma Jokisen isä oli hitsarina Sakon tehtaalla Riihimäellä. Remontointi elämäntapana Jorma, kuten muutkin kaltaisensa autosepät elävät tietysti työllään, mutta usein myös työlleen. 69. Hermo meni jo pelkästä ajatuksesta. Ja näissä tämän puolen hankkeissa kiinnostavuus on tärkeintä, ei niinkään näiden korjaamisesta tuleva korvaus”, Jorma perustelee. Tässä kohtaa olivatkin sorvaustaidot ja holkit tarpeen, jotta homma onnistui. Jatko-opinnot kiinnostivat ja lahjojakin olisi ollut, mutta Riihimäen Tekninen koulu jäi käymättä. On niissä vuoden 1926 sähköissäkin harsimista ollut. ”Se mies oli tautinen hitsari. Tämän yksilön sähköissä on sanomista ja alusta pikkuisen vinksallaan. Suhdetta tekemiseen kuvaa nuoren, juuri viilari-koneistajaksi valmistuneen saama alkupään työtehtävä kotipaikkakunnallaan aloittaneessa hammaspyörätehtaassa. Kotitalon kellarissa korjattiin niin ikään autojen peltejä, mutta siihen aikaan kaasuilla. Työ ja harrastus ovat tällä miehellä samaa soitantoa, mutta selvästi eri virityksillä
Joskus paikattiin aggregaatin ja kolvin kanssa öiseen aikaan kuorma-auton jäähdytintä. Käytännön työ koulun ohessa on enemmän kuin tarpeen, sillä nykyisellään varsinainen kouluoppi ei oikein anna eväitä itse työn tekemiseen, on Jokinen kokenut. Jonakin vuonna oli sellaiset 400 lähtöä, niitä saattoi tulla sesonkiaikoihin 7–8 kappaletta vuorokaudessa. Jokinen oli mukana myös Suomen Tiepalvelumiesten eli STM:n tiepalvelutoiminnassa kymmenkunta vuotta. ”Puikkokoneen kanssa käsi vippaa vähän liikaa, mutta migillä tulee pienestä tärinästä jopa parempaa saumaa.” Sanoo Jokinen ja virnistää leveästi viiksiensä katveesta. Ja kolvi laulaa. Kun pulttipyssyn hylsy on ruosteisen pultin päässä vain osaksi ja vielä vinossa, niin sehän lipsahtaa ja sitten niitä hommia vasta onkin.” Miten sitä sanotaankaan: viiden pennin seppä tekee äkkiä kymmenen pennin vahingon. Kokeneen tekijän opissa on ollut myös ammattikoulujen työharjoittelijoita. Jokisen ylläpidettäviin kuuluu myös lähiseutujen harrastajien autokantaa, niiden katsastukset ja tarvittavat valmistautumiset. Sähköllä liimaamisen lisäksi Jorma Jokisen palvelupaletissa ovat kaikki muutkin kulkuneuvotyöt, paitsi dieseleiden syöttöpumput, joihin löytyy erikoistuneita firmoja tarvittavine laitteineen. Työ kävi maasta käsin auton vieressä, koska moottori on tässä etuvetosovelluksessa pitkittäin ja kytkin etummaisena. Hinauskaskon tulo lopetti sen homman melkein kuin seinään.” Kerran vaihdettiin huoltoaseman pihassa Saab 900:n kytkin. Laajalti tunnetun tekijämiehen pakeille tullaan miten kukin, joskus vastaanoton mahdollisuutta etukäteen kysellen, useimmiten ei. ” 70 6/2022 Harrastajan pakeilla. Pakosarjaremontin kokenut T-Ford vuodelta 1926 on Jokisen silmäterä. Ja toisinaan sanotaan, että ”tää vie vaan vähän aikaa, eikö tuota nosturilla olevaa autoa voi siksi aikaa ottaa pois...?” Niin asiakaspalvelussa kuin itse työssä Jokinen muistuttaa pitkästä pinnasta ja virnistää viiksiensä takaa. ”Jenkeissä ovat sähköt omanlaisia; kun laitat vilkun päälle, niin aika usein vilkkuvat jarruvalotkin. ”Ei ole tarvinnut haeskella avaimia pihalta, jos on joskus lipsahtanut. Pinnan pitää olla venyvää tavaraa.”Ei ole tarvinnut haeskella avaimia pihalta, jos on joskus lipsahtanut. Ja niiden pelti vetelee hitsatessa aivan sairaasti, en tiedä miksi. ”Se oli mielekästä puuhaa, ihmiset olivat tyytyväisiä. Ja kun viitsittäisiin aina katsoa vähän mitä tehdään eikä kohellettaisi. Ulkopuolelle jäävät myös automaattilaatikot sekä amerikanautot. Koska potilaat kuitenkin seisovat suuren osan vuotta, on kaasutinja kipinäosastolla monesti säädettävää. Lopputuotannon T-malli näyttää jo melkoisesti seuraajaltaan, malli A:lta. Juttusessio päättyy ja kaappiauton on saatava huomiota osakseen. Pikkukuvassa Kirsi Metsä-Salo Hopan äärellä. Ja muuta sellaista. Aika monelle niin käy. Sen akseli mahtui vieläpä tulemaan jäähdyttäjän alta ulos. Pehmeätä se ainakin on, vaikka sinänsä helppoa hitsata.” Mukana tiepalvelutoiminnassa Pian seitsenkymppisen Jorma Jokisen työhistoria kattaa pitkänsorttisen aikavälin, ja suuri osa siitä on kulunut yrittäjänä. Työkaluja ei tarvitse etsiä pihalta..
SEPÄN NEPPARI Mutta entäs tämä kustomoitu Jorma Jokisen oma K-750, myös Dneprinä tunnettu ukrainalainen kaksipyöräinen vuodelta 1962: Kustom-komistuksessa oli valmiiksi Harrikan etuja takakurakaaret, istuin, änkkä sekä etulyhty. Jorma teetti Aaltosen kuululla koneistamolla Mäntsälässä pakoventtiileihin teräksiset seetirenkaat ja jo asettui tämäkin kihti. Takavanne on Kuplasta. Pyörä säihkyy siis amerikkalais-neuvostoliitolaista ystävyyttä kylmän sodan hyisimmiltä päiviltä. Imuventtiilit ovat alkuperäisellä mallillaan. No, neuvostojen maan toleransseilla kasattu sivuventtiili-vastaiskumoottori kuumenee, ja sitten ruiskii kuumetessaan ohenneet öljyt venttiilien säätökoppien väleistä ympäristöönsä. Jarruletku tuli Opelista ja pääsylinterinä on Toyotan kytkimen pääsylinteri-nestesäiliö-kombo. Sellainen löytyi Subarusta, joskin sorvausta, porailua ja hitsausta siinä tarvittiin.” Nykysysteemin jarrusatula on 190-Mersusta eli tenavatähdestä. ”Kardaanin rättinivelellä pääsi Mäntsälästä Lahteen ja takaisin, tai hyvä jos takaisin, joten tein siihen uuden ristikon hitsaamalla ja sorvaamalla. Vielä oli venttiilin palamisen vaivaa, minkä moni sivuventiili-K:n ja Uralin omistaja tunnistaa, käytti sitten venttiilien suoja-ainetta tai ei. Sitä korjatessa päätin muuttaa systeemin levyjarrulliseksi, ja kun laakerin kiristys tapahtuu rummun kautta, piti löytää suurella keskireiällä oleva jarrulevy. Sitten ryhtyi perävälitys vuotamaan jarrurummun sisään. Kaasuttimet ovat Dell’ortot. Joku Jorman edeltäjä on sen sorvissa hitsannut alkuperäiseen keskiöön kiinni. Kaksilevyisen kuivan kytkimen toisessa levyssä on Fiatin levystä lainatut ja paikalleen niitatut kitkapinnat, kun olivat passelit. Lisäksi prätkän etuhaarukka on enduro-Yamahasta. Vaihtovirtalaturikin pantiin ja se sovellettiin Suzuki SJ413 Samurai -pikkumaasturin osasta, jossa oli passelit molemmin puolin symmetriset kiinnikkeet. 71. Tilannetta paikattiin Kuplan vanhemman mallin öljynjäähdyttimellä, joka metallisena oli hitsattavissa moottorin eteen etulokarin turvaan. Ulkoasu on oikein katu-uskottava, mutta ostohetkellä kymmenkunta vuotta sitten oli tekniikassa toivomisen varaa. Ja mitäs vielä
”Meillä on jäseniä maan joka puolelta Kemistä Kirkkonummelle ja Paraisilta Lappeenrantaan”, Kenneth Björkskog toteaa. Siukosaari on ollut vahvasti mukana Nostalgiakerhon perustamisessa. SF-Caravan Nostalgiakerhon käyttöön oli varattu tilava alue hyvältä paikalta niemennokasta Päijänteen rannalta. Vanhojen matkailuajoneuvojen tapaaminen Sysmässä Päijänteen rannalla oli kaikin puolin onnistunut. Puhdasta pyykkiä tuli”, kerhon sihteeri Ulla Nummi naurahtaa. Nostalgiakerhon jäsenille tiedotetaan tapahtumista hyvissä ajoin, ja usein tapahtumiin on saatu neuvoteltua hieman edullisempi hinta yöpymiselle. Mukava ja rento meininki houkuttelee helposti liittymään mukaan. Melko usein on tapahtumavieraasta saatu myös uusi jäsen. Teksti ja kuvat: Lea Lahti 72 6/2022. Vuonna 2015 ilmestyneessä Siukosaaren Matkailuajoneuvot 50 vuotta Suomessa -kirjassa kerrotaan jo Nostalgiakerhon alkuvaiheista. S ysmään saapui 25 vaunukuntaa: 12 matkailuautoa ja 13 matkailuvaunua. Suomen parhaaksi leirintäalueeksi viime vuonna valittu Camping Sysmä oli nappivalinta kesän toisen vapaamuotoisen kokoontumisen tapahtumapaikaksi. Tänä vuonna Nostalgiakerho kokoontui kahdesti: 5-7.8. Nostalgiakerhossa on jäsenenä tällä hetkellä lähes 100 vaunukuntaa. Evijärvellä Sillankorvan leirintäalueella ja 12.-14.8. Nostalgia Nostalgia karavaanarit Sysmä 12.–14.8. Anssi Siukosaaren kirjoittama Matkailuperävaunut ja autoretkeily -kirja ilmestyi vuonna 1970. ”Olen nähnyt jopa vanhan matkapyykkikoneen pyörimässä vaunun vierellä. Suurin osa pani leirin pystyyn jo perjantaina. Usein vetoautokin on museoikäinen. Olli-Pekka Jokisen suunnittelemalla reitillä kohteena olivat Antin Automuseo ja Viivin Vintage Vesivehmaalla, Vintage Rusty Cafe Vääksyssä sekä viinija puutarhatila Pihamaa Kalkkisissa. ”Kerhomme kokoontumiset ovat avoimia kaikille harrastajille, eli paikan päälle voi saapua vaikkei kuuluisikaan Nostalgiakerhoon”, puheenjohtaja Kenneth Björkskog kertoo. Sysmässä. Vanhan vaunun tyyliin sopivat mainiosti vanha telttakatos, grilli, retkipöydät ja tuolit — unohtamatta vanhoja astioita, radioita ja kameroita. Kerhon sihteeri Ulla Nummi on hoitanut molempien kokoontumisten ja Karstulan kesätapahtuman ennakkojärjestelyt sekä tiedottamisen. Upea aurinkoinen sää ja täysikuu elokuun pimenevissä illoissa täydensivät tunnelmaa. Lauantaina päästiin ajelemaan lähiseudulla. Harrastukseen liittyy myös menneiden vuosikymmenten rekvisiittaa
Aihio osoittautui oletettua huonokuntoisemmaksi ja kunnostus kesti kolme vuotta. Ulla ja Kari Nummi saapuivat Sysmään Mustasaaresta. Televisio liukuu näkyviin kapeasta luukusta napin painalluksella. Vaunussa on vesikiertoinen keskuslämmitys ja lämpöisen lattian takaa sähkölämmitys. Auton varustuksen kuuluu muun muassa jääkaappi, hella ja tiskipöytä. Eläkkeelle jäätyään Sireenit ovat karauttaneet matkailuautolla talveksi etelän lämpöön Espanjaan tai Portugaliin. Risto Laine Lahdesta on leiriytynyt niemennokkaan näyttävällä Buick 1950 & Airstream 1958 -yhdistelmällä. Nykyään yhdistelmä on luotettava, ja reissuja on kertynyt Norjan pohjoisosia, Viroa ja Latviaa myöten. Sekä vaunu että auto olivat ostohetkellä huonokuntoisia ja kunnostukseen kului parin talven vapaat. Volvo 142 on vuodelta 1973 ja SMV 25 CL-vaunu on vuosimallia 1972. Näillä talvireissuilla alla on ollut uudempi menopeli. Pariskunta kertoo reissanneensa tällä yhdistelmällä kymmenen vuoden ajan. Leo ja Aila Sireeni saapuivat Sysmään vuosimallin 1981 VW Westfalialla. Kaasuttimien kanssa ollutta ongelmaa lukuunottamatta se on toiminut hyvin. Alkuperäistä jäi lopulta jäljelle vain rautarunko ja päädyn pyöreät pellit. Aiemmin pariskunnalla on ollut munavaunu jota on vedetty Volvo Amazonilla. Uuden Seelannin teillä pariskunta on ajellut 42 päivää ja Islannissakin 2 viikkoa. Airstreamin Laine löysi Riku Motorin pihalta. Pitkän linjan karavaanareille kokemusta matkailuautolla reissaamisesta on kertynyt peräti 25 eri osavaltiossa USA:ssa. Auto on sittemmin kunnostettu sekä sisältä että ulkoa. Kiiltävä pintamateriaali on Äänekosken lentokonetehtaalta hankittua karkaistua lentokonealumiinia. 73. Kristallikruunu on kiinnitetty magneetilla kattoon ja irroitetaan matkan ajaksi. Sireeni haki matkailuauton itse Saksasta syksyllä 2005
Kalle Ulmasen ja Raila Ståhlin Chevrolet Stylemaster 1948 on alkuperäinen suomiauto. 74 6/2022 SF-Caravan nostalgiakerho. Turkoosi-valkoinen Buick special on vuodelta 1955 ja SMV10 -munavaunu 1964. Tom Vuorinen ja Anne-Marjatta Laakso-Vuorinen olivat saapuneet tapahtumaan Helsingistä hienosti yhteensopivalla yhdistelmällä. Kafi etuteltta sopii mainiosti vaunuun ja tarjoaa suojaa keskipäivän auringossa. Lauantainen ajolenkki esitteli lähialueen kauniita maisemia. Todennäköisesti poliisin käytössä virkavuotensa palvellut auto oli huonokuntoinen ruosteinen aihio Kallelle tullessaan. Antti Mustonen ja Jaana Sillama ajelivat kaksi kuukautta sitten hankkimallaan ’87 GMC Southwindillä. Dakara ja Dimi ovat tottuneita reissukoiria. Chevyn perässä kulkee vuosimallin 1970 SMV 14 LSR. Heidän edessään Mikko Pankkonen kurvailee Cinderellalla. Vuodelta 1985 olevan Chevy Callistan matkailuautokorin on valmistanut Carriage. Sisältä vaunu on yritetty pitää mahdollisimman alkuperäisenä. Aiemmin matkailuajoneuvona on ollut vanha bussi. Tällä kertaa Mikko oli matkassa yksin, mutta yleensä mukana matkassa on koko perhe. Isotöinen projekti valmistui viitisentoista vuotta sitten. Kaikki kaapit voitiin säilyttää, mutta kostunut ja tunkkainen lattia oli pakko vaihtaa kokonaan
Jo silloin suunniteltiin oman yhdistyksen perustamista, mutta tuumasta toimeen ryhdyttiin vasta muutaman vuoden kuluttua. Jatkossa jäsenmaksun suuruus vaihtelee valitun jäsenyhdistyksen mukaan. Nostalgiaa huokuva osasto herätti kiinnostusta sekä yleisön että median keskuudessa, ja niinpä osasto toteutettiin seuraavinakin vuosina. karavaanarit.fi kautta. Kerhoon liittyäkseen pitää ensin olla SF-Caravan ry:n sekä vähintään yhden aluekerhon jäsen. Liittyessä valitaan yleensä omaa asuinpaikkaa lähinnä oleva aluekerho eli jäsenyhdistys. Liittymismaksu on samalla ensimmäisen vuoden jäsenmaksu. Halutessaan voi liittyä myös useamman jäsenyhdistyksen tai kerhon jäseneksi. ”Vuodesta 2016 lähtien tapahtumapaikkana on ollut Karstulan Wanhat Wehkeet, joka leirintäalueena sopii paremmin meille.”, kerhon sihteeri Ulla Nummi kertoo. 75. Kesätapahtuman yhteydessä pidetään myös kerhon vuosikokous. ”Matkailuajoneuvoaiheisia kirjoja julkaisseella pitkän linjan karavaanari Anssi Siukosaarella on valtavan suuri rooli siinä, että SF-Caravan Nostalgiakerho perustettiin. Paavo Rouskun Paro-vaunuja valmistettiin kaikkiaan 60 kappaletta vuosina 1972-1978. Ninnin Paro PR-500 -vaunu on valmistettu Suomessa vuonna 1978. Nämä erityisen alkuperäiset tai muuten hienot yksilöt ovat saaneet tapahtumassa kunniakirjan. Kesätapahtuma järjestettiin kuuden vuoden ajan Mobilian piha-alueella Kangasalla heinäkuun puolessa välissä. Nostalgiakerhon jäsenmaksu on 10 €/ vuosi. SF-Caravanin osuus on 29 € ja jäsenyhdistyksien maksu vaihtelee vajaasta kymmenestä eurosta noin viiteenkymmeneen euroon. Nostalgiakerhon toiminta-ajatuksena on tehdä kulttuurihistoriallista työtä säilyttäen, konservoiden ja entisöiden matkailuajoneuvoja sekä keräten perimätietoa niiden käytöstä matkailuun ja leirintään. SF-CARAVAN NOSTALGIAKERHO Vuonna 2007, 40 vuotta ensimmäisen Suomessa järjestetyn matkailuajoneuvonäyttelyn jälkeen, Lahdessa järjestetyille Caravan-messuille rakennettiin oma osasto myös vanhemmalle kalustolle. SF-Caravan Nostalgiakerho perustettiin Lahdessa 21.9.2013. Jäseneksi liittyminen onnistuu SF-Caravan nettisivujen www. ”Asiantuntijat osaavat myös vastata matkailuajoneuvon omistajien kysymyksiin koskien esimerkiksi verhoilumateriaaleja, lämmityslaitetta tai vaikka kaapin vetonupin alkuperäisyyttä”, Nummi kertoo. Ninni ja Olli-Pekka Jokinen saapuivat Sysmään Lahdesta. SF-Caravan Nostalgiakerhon jäseneksi voi liittyä jokainen leirintäja automatkailun sekä karavaanarien perinteestä ja matkailuajoneuvojen entisöinnistä kiinnostunut SF-Caravan ry:n jäsenyhdistyksen jäsen. Marko Mäkisen ja Sari Wallinin MB L319D 1962 on esitelty Klassikot-lehden numerossa 6/2019. Karavaanareiden nostalgiapäivät järjestettiin ensimmäisen kerran kesällä 2010 autoja tieliikennemuseo Mobilian pihalla. Kesätapahtumassa on ollut paikalla asiantuntijaraati, joka tekee omistajan pyynnöstä ajoneuvon arvioinnin. Myös ajankohtaa on aikaistettu, nykyisin kokoonnutaan kesäkuussa, viikkoa ennen juhannusta. Esille saatiin tuolloin kolme samanlaista, SoliferOM-, ja MKP-vaunua, jollaiset olivat olleet esillä myös ensimmäisessä näyttelyssä. Kiinnostus vanhempaa vaunukalustoa kohtaan kasvoi. Liittyminen onnistuu myös ottamalla yhteyttä SFCaravan ry:n toimistoon puhelimitse tai sähköpostilla. Paro kulki tapahtumapaikalle Ninnin 1984 MB 280SE:n vetämänä. Nostalgiakerhoon liittyäkseen ei tarvitse omistaa matkailuautoa tai vaunua, pelkkä kiinnostus aiheeseen riittää. Hän tunsi paljon harrastajia ja hänen ansiotaan on se, että kerho saatiin virallisesti perustettua”, Ulla Nummi kertoo. SF-Caravan ry:n jäsenmaksu on tällä hetkellä 48 euroa. Asiantuntijat kiinnittävät huomiota matkailuajoneuvon tai -vaunun alkuperäisyyteen ja kunnostustyön laatuun. Kerho pyrkii myös tukemaan vanhojen matkailuajoneuvojen rakentelua ja entisöintiä. Paron varustukseen kuuluu myös alkuperäinen etukatos, joita on valmistettu ainoastaan 5 kappaletta
Paikan päällä ilmoittautumisia vastaanotettiin reilu kolmekymmentä, ja reitille saakka starttasi 28 autokuntaa. Vanhojen amerikanautojen rakentelun suhteen löytyy monta suuntausta ja koulukuntaa. ”Tämä on suunniteltu jokavuotiseksi tapahtumaksi. Aivan joustamattomia ei sentään olla, eli jos joku saapuu pitkän matkan päästä hiukan erityylisellä vehkeellä kuin millaisille ajo on suunnattu, niin ei häntä tietenkään käännytetä pois”, Osku summaa. Tänä vuonna se vihdoin onnistui”, taustoittaa Osku Teitto. ”Ensimmäinen Hop Up Run oli vuonna 2019. H op Up Run -tapahtuman taustalta löytyy pieni mutta aikaansaava harrastajayhteisö Hornets, jonka jäseniltä löytyy tuplasti enemmän järjestelykokemusta läpivietyihin tapahtumiin verrattuna. Ylimääräisistä harjoituksista on varmasti ollut hyötyä, sillä nyt kaikki askelmerkit hoidettiin esimerkillisen saumattomasti. Osallistujia oli tällä kertaa enemmän kuin ensimmäisessä ajotapahtumassa. Riihimäellä toista kertaa järjestetty Hop Up Run -tapahtuma kokoaa yhteen 50-luvulla tai aiemmin valmistetut ja tuon ajan tyyliä kunnioittaen toteutetut jenkkivehkeet. Yritämme pitää Hop Up Runin tulevaisuudessakin tyylillisesti samanlaisena. Teksti: Kari Mattila Kuvat: Jukka Vuorenmaa Riihimäki 30.7. Hop Up Run Riihimäki on lasikaupunki ja Riihimäen Lasimuseo tarjoaa upean ympäristön vanhan raudan kokoontumiselle. Museolta osallistujat lähtivät tasaisin väliajoin ajolenkille tehtävärasteja suorittamaan. Kahtena seuraavana vuonna saimme kaikki järjestelyt tehtyä mutta ei saatu pitää itse tapahtumaa. Vanhojen ja ajan hengen tyylisuuntia kunnioittaen rakeneltujen autojen tapahtumalle on luvassa jatkoa. 76 6/2022
Sulavalinjainen Oldsmobile on vuosimallia 1950 ja kuuluu Hornets-aktiivi Sampsa Suomelalle, samoin kuin Oldsin oikealla puolella näkyvä ’54 Pontiac. Hausjärvellä autokunnat pantiin kiertämään mikroautorataa. ’27 Ford Roadsterilla sompailevat Nathan ja Dylan lensivät Kaliforniasta varta vasten auttamaan järjestelyissä ja nauttimaan leppoisasta tapahtumasta. Autoaiheisista piirroksista ja nostalgiahenkisesistä grafiikkatöistä tunnettu Janne Kutja ajoi reitin läpi tyylikkäällä ’30 Fordilla. Reitin varrella oli yllättäviäkin tehtävärasteja. Mika Hautapellon ’56 Buick Specialin perässä lipuu ’55 Ford. Hornets-porukalla on kiinnostava kytkös Atlantin takana vuosikymmeniä sitten perustettuun Hornets-kerhoon, ja siitä syystä suomalaisia näkyy välillä Atlantin takaisissa kekkereissä ja toisinpäin. Harvoin tulee Hämeen hienoilla teillä vastaan tällaista kalustoa. Nopeimmasta kierrosajasta ei sentään kamppailtu vaan paras oli se, joka pystyi ajamaan kaksi mahdollisimman identtistä kierrosaikaa perätysten. Maali ja samalla jatkobileiden pitopaikka sijaitsi Riihimäen vanhan katsastuskonttorin alueella. 77
Päijät-Hämeen mobilistien pienimuotoinen ajotapahtuma sai harrastajat liikkeelle. Teksti: Kari Mattila Kuvat: Kari ja Eemeli Mattila Ensimmäinen tehtävärasti oli jo lähtöpaikalla. Tällä kertaa autokunnan piti tunnistaa kuvista seitsemän erilaista vanhaa traktorimallia. Hollola–Kärkölä 2.8. Tehtävä oli autoja itse ropaaville helppo mutta muille vaikea, sillä kuvien perusteella piti tunnistaa autonosia ohjaussimpukasta lähtien. Hollolan kirkon liepeillä sijaitsevalle parkkialueelle alkoi saapua harrasteväkeä hyvissä ajoin ennen lähtöä. Kaikkiaan matkaan starttasi 40 ajokkia, mikä on tapahtuman tähänastinen ennätys. Kaikkiaan 40 autokuntaa starttasi Hollolan kirkolta kaunista maalaismaisemareittiä pitkin muutaman tehtävärastin kautta Huovilan puiston kokoontumisajoon. Hollolasta Huovilaan Mutkikkaan ja polveilevan, päijäthämäläistä maaseutua halkovan ajo-osuuden jälkeen eteen tuli vanha huoltoasema ja toinen tehtävärasti. 78 6/2022
Tunnistettavaksi sai kahdeksan huoltoaseman tekstitöntä logoa. Retroautotkin alkavat hiipiä museoikään. Edellisvuosien tapaan paikalle kurvaili useita Rättisitikoita. Vaatimattoman oloinen ja kauttaaltaan kauhtuneen näköinen Taunus voi liikennevaloissa yllättää kanssa-autoilijan, pellin alla ei nimittäin ollut öljyistä OHC-kattilaa vaan voimaa uhkuva Nissanin turbomylly. Kukin kuljettaja sai kouraansa kolme tikkaa, joista parhaaseen lukemaan osunut osoitti pistesaaliin. Nissan Micraan pohjautuvaa erikoisuutta valmistettiin rajattu 10 000 kappaleen erä. 79. Huovilan puistoon saapuneita odotti vielä yksi tehtävä. Yhden matkatavaralaatikkoon oli hauskasti listattu ohitetut ajoneuvot. Miehen ajopelinä rähisi hienosti kulunut Suzuki GT 380 -kaksitahtipyörä. Nopeasti ajatellen helppo rasti, mutta niin vain useampi joutui raapimaan päätään pitkään. Nissan Be-1 näyttää modernilta retrovehkeeltä, mutta sen valmistusaika ajoittui vuosiin 1987–1988. Kolmannella rastilla ei laajakaan tietomäärä auttanut. Niin tutun näköisiä, mutta mikä nyt oli mikäkin. Ari-Pekka Saarela oli ainoa moottoripyörällä reitille lähtenyt kuljettaja. Traktorit olivat vähemmän yllättävästi joutuneet useimmin Rättärin ohittamaksi. Pitkään samalla omistajalla viihtynyt Fiat 500 keräsi uteliaita ympärilleen. Matalan auton eturekisterikilpi ja äänitorvet olivat puoliksi vastaleikatun nurmikon peitossa
Lahden ympäristössä sora lensi, kun seudun pikkuteillä kaasuteltiin EM-sarjan historic-rallia. L ahden EM-tason historicralli on 20 vuoden aikana vakiinnuttanut paikkansa yhtenä hienoimmista rallitapahtumista Euroopassa. Kisa keskeytyi tekniseen vikaan. Yhteensä 49 autokuntaa EMsarjan kisaan kuitenkin osallistui ja kauimpaa saapuneet osallistujat tulivat ralliin Australiasta. Teksti: Jan-Erik Laine Kuvat: Jan-Erik Laine, Harri Onnila Lahti Lahti Antero Laineen Quattro syynättiin tarkoin torstain katsastuksessa. Samalla kertaa ajettiin kansallisen Historic Rally Trophy -sarjan pisteistä sekä tasanopeusluokan paremmuudesta. Näytösajoluokassa nähtiin kaksi hyvin erilaista ralliautoa. Tasanopeusluokassa viikonloppu oli jaettu kahteen erilliseen yhden päivän kilpailuun. Hyvin järjestetty ralli tarjoaa monelle ulkomaiselle osallistujalle ainutlaatuiset tiet ralliajoon, ja monena vuonna Lahden kisassa on päästy sarjan kovimpiin keskinopeuksiin. Perjantaiaamuna ralliin startattiin Lahden satamasta ja päivän kolme erikoiskoetta Orimattilan eteläpuolella ajettiin kahteen kertaan. Yleisöllä oli mahdollisuuus tutustua kilpurien katsatukseen Autosalpa Oy:n tiloissa. Varsinaisen kilpailun välissä ajetaan vielä näytösajoluokka, jonne voi osallistua kilpurillaan ja päästellä omaa vauhtiaan, ilman että aikoja julkistetaan. Maailman tilanteesta johtuen tänä vuonna kisassa ei nähty italialaisen Team Bassanon monenkirjavaa kilpurikalustoa, mutta ensi vuonna joukkue on luvannut ralliin saapua. Lauantaina ajeltiin Lahden länsipuolella Lammin ja Hämeenkosken pikkuteillä kolme erikoiskoetta, nekin kahteen kertaan. Lahti 12.–13.8. Historic Rally Historic Rally 80 6/2022. Samalla ajettu VaraosaexpertRalli oli viides HRT-sarjan seitsemästä osakilpailusta ja ainut kaksipäiväinen ralli sarjassa. Tasanopeuskisa toimi karsintakilpailuna Belgiassa joulukuussa ajettavaan tasanopeuden EM-finaaliin. Tasanopeutta ajamaan ilmoittautui 17 autokuntaa. Monet vuosittain Lahteen saapuvista osallistujista ovat tätä mieltä, eikä ihme. Osallistujia kansallisen sarjan rallissa oli 48 autoa
Itävaltalaispari Karl Wagner – Gerda Zauner oli ensimmäisen päivän jälkeen kokonaiskisassa sijalla 8, mutta teknisen vian takia Porschen matka jäi kesken. Hiukan pitkäksi menneessä mutkassa liikennemerkit huusivat armoa ja sora pakeni Quattron alta, mutta auto pysyi tiellä ja huollossa takakulma teipattiin kasaan. 81. Jari-Matti Latvala veteli Toyotallaan pohja-aikoja yksi toisensa perään. Lauri Lajusen luotsaama Triumph on menevän näköinen ralliauto. Juha Laaksosen ja Jonna Vehkakosken luotsaama 16-venttiilinen Golf oli etuvetoisista ihan omaa luokkaansa. Hurjasti kipittävä Volkkari jätti taakseen monenlaista nelivetopeliä. Kari Kivenne hyökkäsi perjantain kolmannella pätkällä ysikympin oikeaan niin että kaikkia jännitti. Maalissa hän totesi, että kunnossa ollessaan Toyota on ihan ylivoimainen kilpuri huomattavasti vanhempia autoja vastaan. Omassa luokassaan toiseksi ajanut itävaltalaispari Nothdurfter Alois Schrankl Siegfried luisutteli tähtiperä Cortinaa näyttävästi. Jari Latvalan Celica ei kestänyt maaliin asti, sillä lauantain ensimmäisellä pätkällä Toyotan kardaani sanoi sopimuksensa irti. Myöhästymisistä tuli sen verran aikarangaistuksia, että sijoitus kokonaiskisassa jäi vaatimattomaksi. Huollossa taka-akselin hyvinvointia tarkistettiin porukalla. Rajun yrityksen tuloksena oli kokonaiskilpailun toinen sija. Kilpailijapari Toni Sinkkonen – Arto Saarilahti osallistuivat luokkaan 5 Datsun 100A:lla
Turvakaaria tai kypärää ei tasanopeusajossa vaadita, ja ajaa voi ikkunat ja kattoluukku auki. Jäähdytysneste löysi tiensä paisuntasäiliöön, mutta ei enää takaisin, joten huollossa oli jäähdytin tankattava uudelleen. Škodalla ajanut tšekkiläispari Old?ich Kova?ík – Marek Kapic voitti oman luokkansa, eikä huollossa tarvinnut kuin puhallella pölyjä pois. Marko Uutela tietää miten Asconaa viedään, ja kokonaiskisassa Opel olikin toiseksi paras kaksivetoinen kilpuri. Nuorten rallin maailmanmestari Sami Pajari voitti Escortilla oman luokkansa ja oli kokonaiskilpailun kolmas parhaana kaksivetosena. 82 6/2022 Lahti Historic Rally. Kaiken huomion varasti kuitenkin kartturiksi lähtenyt Janni Hussi, jonka ympärillä pyöri kaiken aikaa kaiken ikäisiä ihailijoita. Tasanopeuteen voi osallistua varsin monenkirjavalla kalustolla
Timo Mäkisen vanhasta Escort-kilpurista tehty kopio sekä Citroën AX Sport, jolla on erikoinen historia. Luokkaan sopisi paljon enemmänkin autoja, sillä nyt niitä osallistui vain kaksi. Kilpuriin saa kevyesti näytösajopassin, sillä ajatus on että kuka tahansa kellä on vanha ralliauto tallissa voi tulla ihan vain fiilistelemään vanhassa rallihengessä. Vasta 12 000 kilometriä ajettu, Henri Lindroosin kuskaama kilpuri on edelleen pääosin alkuperäiskunnossa. Kuohujuomat Lahden satamassa ruiskittiin Jari-Matti Latvalan ja Juho Hännisen voittaessa Toyota Celicalla. Kakkoseksi QuattroAudilla kaasuttelivat Kari Kivenne ja Asko Sairanen. Auto päätyi myöhemmin Ahvenanmaalle, jossa sillä ajettiin sprinttiä. Ei auttanut kuin työntää Ford tien laitaan, kaivaa pihdit esiin ja taiteilla vaijerin pää kiireesti Webereihin takaisin kiinni. Aikoja ei julkisteta, eikä näin synny turhaa painetta puristaa liiaksi. 83. Juhani Lehtisen Escortista katkesi kaasuvaijeri keskelle mutkaa. Citikka on yksi viidestä Ruotsin maahantuojan rakentamasta AX-kilpurista ja kyseisellä yksilöllä on ajettu Jyväskylän Suurajot 1991. Näytösajoluokkaan pääsee ajamaan ilman kilpailijalisenssiä ja vauhtia voi pitää ihan oman mielen mukaan. Parhaana kaksivetoisena kolmossijalle ylsi Sami Pajari kartturinaan Janni Hussi
Parin vuoden ajan järjestetty Liperin Harrasteajoneuvotapahtuma toi heinäkuisena viikonloppuna kauniille myllymiljöölle hyvän sään lisäksi noin 130 kaksija nelipyöräistä kulkupeliä sekä tuhatpäisen yleisön. Tonni oli aikoinaan sen verran kehnossa maineessa, että sen kestävyydestä lohkaistiin jos minkälaisia kaskuja. Hyvin sujuneen tapahtuman järjestelyistä vastasi kuluvan vuoden alkupuolella perustettu ja liperiläisistä vapaaehtoisista koostuva Liperin Elämystapahtumat ry. Simca 1000 on kovan onnen automalli. Teksti ja kuvat: Otto Karttunen Harrasteajoneuvot myllymiljöössä P ohjoiskarjalaisia harrastajia yhdistänyt päivänmittainen tapahtuma kokosi samalle tontille monipuolisesti ajopelejä. Kato oli kova, ja nyt hyvät yksilöt ovat haluttuja mutta myös kiven alla. Yksi komistus löytyy Liperistä Erkki Tolvasen autotallista. Yhdistys järjesti kauniille myllymiljöölle heinäkuun aikana myös rekkasekä veteraanikonetapahtuman. 84 6/2022. Liperi 3.7. Museoja harrasteautojen lisäksi paikalle oli päristellyt vanhoja mopoja ja moottoripyöriä
Loistoautojen sisätilat kiinnostavat ihmisiä samalla tavalla kuin urheilullisempien vehkeiden konehuoneet. Valkoinen ’56 Rolls-Royce on takuulla kysytty hääauto. Antero Ruskeakorven yksilö on vuodelta 1961. Sama pätee kääpiöautoihin, joiden ohjaamossa kiehtovat ylellisyyden sijaan tilankäytölliset ratkaisut. Harrasteajoneuvot Kaksipyöräisten harrastajia saapui mukavasti paikalle. Avolava-Mosse on työkalu, ja sen näkee renkaistakin! Oranssi yksilö edustaa varhaisemman asetuksen aikana tuotuja lyhytlavaisia yksilöitä. 85. Moporivistössä sai ihmetellä niin omaperäistä Monark Topperia kuin monelle nostalgisia muistoja mieleen nostattavaa Tunturi Sportia. Auto on BMC:n niin sanottua Farina-sarjaa, jonka muotoilu on lähtöisin itsensä Battista ”Pinin” Farinan studiolta. Austin Cambridge A55 MkII on brittiauto italialaisilla linjoilla
Teksti ja kuvat: Kari Mattila Singer Caramate 3300 on kone edistyneemmän diakuvaharrastajan käyttöön. Tykkimäen Tykkimäen Kuplan monikäyttöisyydestä on vuosien varrella nähty lukuisia esimerkkejä. tarjontaa tarjontaa 86 6/2022. Tykkimäen moottoriradan alueella järjestettävä rompetoritapahtuman ja harrasteajoneuvokokoontumisen yhdistelmä saatiin pidettyä mukavassa kesä kelissä. Tykkimäen rompetorilla sellainen oli pantu hoitamaan kenkätelineen virkaa. Laitteella voi heijastaa diat tavalliseen tapaan valkokankaalle, mutta kuvia voi katsella myös kätevältä näyttöruudulta. Tuttuun tapaan alueella oli osien lisäksi myynnissä myös useita ajopelejä. Lisäominaisuutena koneen kyljestä löytyy kasettisoitin, jonka ansiosta perheen lomakuvia ei tarvitse joka kerta selostaa itse – sen kun laittaa kasetin pyörimään. Kouvola 24.7
Jo vain! Saab 900 GLi toimitettiin tehtaalta ruotsalaisen ASFT:n varusteltavaksi. Hienosti viimeisteltyjä laitteita on aina mukava ihailla. Maukkaasti väritetyn avolava-Chevyn kuormaksi oli tehty tyyliin ja väritykseen täsmäävä ja vähintäänkin yhtä hienosti viimeistelty skootteri. Voiko todellisen erikoisuuden saada omakseen 1 500 eurolla. Harrasteparkkiin oli tuotu näytille useita museoajoneuvoja. ’82 Saab palveli kitkamittausautona Frankfurt-Hahnin lentokentällä vuoteen 2003 saakka. Yhdistelmän ohi ei monikaan kulkenut pysähtymättä. Yritys on keskittynyt rakentamaan kiitoratojen kitkamittareita lentokentille. 87. Saab 900 vuosimallia 1983 taisi olla edukkain museopeli; pyynti oli asetettu 2 700 euroon. Kaikin puolin hienokuntoiselta vaikuttanut museorekisteröity ja kattoluukulla varustettu Peugeot 404 vuodelta 1966 oli kaupan 4 500 euron pyynnillä. Taaempana näkyvän Finn-Datsunin omistajaksi mielivän rahapussista olisi pitänyt löytyä 7 650 euroa
Järjestysvuorossa oli tällä kertaa Toyota Club of Finland. Lauantai on viikonlopun mittaisen kokoontumisen tapahtumarikkain päivä, jolloin leirintäalueella tapaa yövieraiden ohella runsaasti päiväkävijöitä. Toyota-harrastus on ollut vilkasta Lappeenrannan alueella jo pitkään, ja niinpä tapahtumassakin vilisi runsaasti paikallista Toyota-kalustoa. Nytkin paikalle saapui kaikenlaisia autoja näyttelykelpoisista yksilöistä käytössä kuluneisiin, oli rakenneltuja ja entisöityjä, ja myös aivan tavallisia käyttöautoja. Japanilaisautojen Teksti: Toimitus Kuvat: Jukka Vuorenmaa JUH LAT 88 6/2022. Eli sellainenkin voi osallistua, jolla ei ole mahdollisuutta harrasteauton hankintaan tai sellaisen ylläpitoon”, Marianne Parkkila taustoittaa. Lappeenranta 12.–14.8. Lauantaille osuu myös perinteeksi muodostunut autoreissu, joka tällä kertaa kiersi muun muassa Taipalsaaren kauniita järvimaisemia. Matkan varrella japanilaisautoletka pysähtyi myös Lappeenrannan satamassa, jossa satunnaiset ohikulkijat pääsivät hämmästelemään värikästä autokalustoa. Toyota Club of Finland oli ottanut vetovastuun tämän vuoden tapahtumajärjestelyistä. ”Kaikki japanilaisvalmisteiset autot ovat tervetulleita iästä ja tyylistä riippumatta. F innJAE-tapahtuma on juurtunut tukevasti kotimaisten harrasteajoneuvotapahtumien kenttään. Oikeastaan pitäisi puhua autotapahtumasta, sillä mukaan mahtuu, vaikka oma japsiauto ei täyttäisikään harrastevehkeelle asetettuja kriteereitä. Kaikenlaisten japanilaisautojen kokoontuminen järjestettiin tänä vuonna Lappeenrannassa noin sadan autokunnan vahvuisena
Corollan karu ulkoasu ja kattotelineelle kiinnitetyt romppeet saavat kontrastia kiiltävistä vanteista. Häkellyttävin muutos löytyy kuitenkin pellin alta siellä nimittäin rähisee wankelmoottori. Noin sadan ajokin joukkoon mahtui Klassikot-lehden lukijoillekin tuttua kalustoa. Vähemmän rajatuissa tapahtumissa näkee enemmän. Vanhan Hiacen ja Spriten yhdistelmä sai hymyn huulille niin vanhan ajan matkailuvaunuista kuin hyötyajokeistakin kiinnostuneille. Esimerkiksi Toyota Corolla ED -malliin ei juuri museoautokokoontumissa törmää. Suzuki-maasturin silmiinpistävin muokkaus on tietysti maan tasalle laskettu jousitus. Tämä yksilö edustaa malliston kolmatta, vuosina 1993–1998 valmistettua sukupolvea. Viimeisen päälle kiillotettujen näyttelyajoneuvojen lomassa oli kolhuisempiakin vehkeitä. Valtaosa yövieraista majoittui leirintäalueen mökkeihin, mutta nostalgiakaravaanareitakin näkyi. Kaunis ’74 HT-Carina esiteltiin numerossa 3/14. Rengastus paljastaa myös Hiacen majapaikan sijaitsevan harrastehenkisen hahmon tallissa. 89
Auton tunnisti parhaiten Volonterion silmää paremmin miellyttäväksi muokatusta etupäästään. P ariisissa toimiva, hiukan paremman luokan kilpuriputiikki Historic Cars sai hiljattain myytäväkseen mielenkiintoisen Alfa Romeon. Yksilö olisi nyt täysin kilpailukunnossa, mikäli uutta omistajaa kilvanajo vain viehättää. Runsaasta 200 Zagaton Giuliettasta vain 44 oli typistetyn takapään malleja, jotka tunnetaan nimellä ”Coda Tronca”. Alfa Romeo Giulietta Alfa Romeo Giulietta Sprint Zagato 2 ’62 Sprint Zagato 2 ’62 90 Marginaalista 6/2022. Yksi heistä, Ed Wittworth, piti autoa 17 vuotta ja palautti auton keulan alkuperäisen ilmeen. Kuvat: Historic Cars Zagaton lyhytperäisiä Coda Tronca -kilpureita tiedetään säilyneen vain 17 kappaletta. Toiseksi viimeisenä valmistetun yksilön saisi noutaa pariisilaisliikeestä 560 000 euron maksusuoritetta vastaan. Sen siirtyessä 2015 viimeisimmälle omistajalleen valtaosin alkuperäiskuntoisena säilynyt kilpuri huollettiin pariisilaisten Alfa-spesialistien toimesta. Yksilö oli osana merkittävää Alfa-kokoelmaa siirtyen myöhemmin Anthony Wangin omistukseen. Alfan vaihtaessa 2011 jälleen omistajaa, sen oli aika palata Eurooppaan. Uutena italialaiselle, aiemmin F250-Maseratilla kilpailleelle Ottorino Volonteriolle toimitettu Alfa nähtiin vuosina 1962–1967 lukuisissa kisoissa omistajansa sillä kilpaillessa. Tämä Zagaton erittäin kevein alumiinikuorin varustettu, Giulietta-malliin pohjautunut auto on toiseksi viimeinen vain 44 valmistetusta Sprint Zagato 2 -yksilöstä, jotka kaikki toimitettiin suoraan kilpakäyttöön. Vuonna 1967 Alfa myytiin Yhdysvaltoihin, jossa sillä tiedetään olleen viisi omistajaa. Nyt myyntiin tulleen yksilön omistajahistoria on täysin aukoton ja tarkoin dokumentoitu. Ranskalaisen Jean Marc Kriefin toimesta Alfaa päästin jälleen näkemään kilparadoilla. 1300-kuutioisesta tuplanokkakoneesta puristettiin korkeapuristemännin ja jyrkin nokin tehot, jotka kiidättivät sukkulan yli 200 kilometrin tuntivauhteihin
Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin. Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua! Mainio lahjaidea !. Uutuuskirja! Nyt tilattavissa verkkokaupastamme supermarket.fi sekä myynnissä hyvin varustelluissa kirjakaupoissa Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno
Kolaroitu Toyota Tercel odottelee hinausautoa samalla kun hieno Taunus ajelee tapahtumapaikan ohi. 1983. Teksti: Toimitus Kuvat: Juhani Erola Savontien ja Lampikadun risteyksessä rytisi 30.7. Datsun 100A on rusentunut keulastaan Koulukadun ja Virtakadun risteyksessä, nykyisen Kelan liepeillä. Elokuussa 1987 Kauppakadun ja Kaivokadun risteyksessä näkyi värikästä autokalustoa Tercelistä Suzuki-maasturiin ja tämä etuosastaan rutattu VW Derby. Saimme toimitukseen Juhanilta uuden kuvalähetyksen, ja otoksissa liikutaan edelleen 80-luvun Heinolassa teemana kolaroidut ajopelit. Fiiun ratti on sen verran mutkalla, että kuljettajaankin on varmasti rytäkässä sattunut. Heinolassa rytisee osa II N äimme numeron 4/2022 Fotoalbumi-palstalla Juhani Erolan kolariautokuvia Heinolasta. Valokuva on otettu 24. Taustalla on mukavaa ajankuvaa: autokoulun kuormuri ja musta Dodge Dart. 92 Fotoalbumi 6/2022 Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa. elokuuta 1983. Fiat 600 on liukastellut päin pylvästä Rautsaarenkadulla vuoden 1981 marraskuussa
Siltakadulla kesäkuussa -84 kuvatun Cherryn keula on kurtussa. Tilannetta ihmettelemään on tullut kaikenikäisiä kyläläisiä. Mahtava tilannekuva on tallentunut filmille lokakuussa 1983 Siltakadulla.. Poika katselee mietteliään oloisena ohikulkevaa liikennettä. Yöllinen tunnelmakuva on napattu Koulukadun ja Torikadun risteyksessä syyskuun 30. Molemmat pääsevät samalla kyydillä kolarikorjaamoon. Samoilla kulmilla paukkui 16 vuotta myöhemmin oikein kunnolla, kun eräs nuorimies keksi räjäyttää dynamiittipanoksen vanhan postitalon kellarissa. Datsun 100A on ajanut uudempaa Datsunmuotoilua edustavan Cherryn perään Siltakadulla kesäkuussa 1985. Farmarikorinen Toyota Corolla on osunut nokakkain pakettiauton kanssa. päivänä 1983. Kovin hyväkuntoiselta vaikuttanut Corolla on jäänyt kahden auton väliin. 93 Nappisilmä-Ladan etuosa on nyrjähtänyt pahemman kerran. Auto vaikuttaa uudenkarhealta, eikä se voi kovin vanha ollakaan, kun muovipuskurit tulivat Cherryyn vain kolme vuotta aiemmin. Corona on törmännyt 140-tietä ylittäessä traktoriin sen takarenkaan kohdalle, ja lopputulos näkyy kuvassa. 140-tiellä, silloisen Högforsin kohdalla tapahtui ketjukolari toukokuussa -84. Tässä ollaan Heinolan maalaiskunnan kirkonkylällä kohdassa, jossa Suokannaksentie ylittää 140-tien ja vaihtuu Vanhatieksi. Kuvanottopäivä on 11.10.1983
Kysymyksessä ei kuitenkaan ole mikään hunajaa tihkuva luksusvaunu tai asfalttia murentava muskeli, vaan 90-luvun jälkipuoliskon Suzuki X-90. X-SUKUPOLVEN X-SUKUPOLVEN LAPSIA LAPSIA Targakattoinen, kaksipaikkainen, harvinainen ja huomiota herättävä. Tuleva klassikko Suzuki X-90 94. Eikö kuulostakin ihan harrasteajoneuvolta
Auto oli edelleen pieni, alle litraisella 45 hevosvoiman neloskoneella varustettu ja vain 2+2 hengelle rekisteröitävä 870-kiloinen pikkumaasturi. Iskutilavuus 1590 cm 3 . 95. Teho 95 hv /5600 rpm, vääntö 132 Nm /4000 rpm. Auto oli kieltämättä pieni, mutta nelivedon ja keveytensä ansiosta sen maasto-ominaisuudet laittoivat jauhot suuhun monille ”oikeille maastoautoille”. Myynti jatkui, ja SJ410 päivittyi 80-luvun puolivälissä SJ413:ksi, meikäläisittäin Samuraiksi. Suomen teille ja poluille Suomalaiset pääsivät Suzuki Jimnyn makuun mallin toisen, vuonna -81 esitellyn sukupolven myötä, kun se esiteltiin meikäläiselle autoyleisölle vuonna -82 mallinimellä SJ410. 05 Alusta Edessä joustintuet, kolmiomaiset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin, takana jäykkä akseli, eteen suunnatut pitkittäistuet, kolmiotuki, kierrejouset. 08 Suorituskyky Huippunopeus 150 km/h, 0-100 km/h 13,3 s. Omamassa 1280 kg. Puristussuhde 9,5:1. Edessä levyja takana rumpujarrut. Poraus 75,0, isku 90,0 mm. Vuonna -83 Suzuki-maasturia myytiin yli tuhat yksilöä, mutta valtion näkökulmasta liikaa, sillä pieni SJ410 oli yksi autoista, joiden vuoksi hallitustasolla päädyttiin asettamaan maastoautoille 30 prosentin autovero. Etenevyys maastossa oli kuitenkin kohdallaan, ja kun hintalappuun kirjoitettiin alle 36 000 markan lukemia, oli suosio taattu. Ja kappas, homma toimi: kansalaiset viikkasivat ostohousut takaisin hyllyyn, ja vuodelle -84 Suzuki SJ410:n menekki putosi noin 47 500 markkaa maksavana neljännekseen edellisestä vuodesta. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Kari Mattila J apanilainen ajoneuvovalmistaja Suzuki oli jo 70-luvun alusta lähtien hakenut markkinaosuuksia pienten maastoautojen luokasta. 04 Voimansiirto Takaveto, kytkettävä neliveto, kaksialueinen jakovaihteisto, viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Alkujaan Japanin kei-luokkaan eli maan omaan pikkuruisten autojen sarjaan valmistettujen Jimny-maastureiden avut huomattiin nopeasti muuallakin. 01 Merkki ja malli Suzuki X-90 02 Vuosimalli 1997 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 07 Mitat Pituus 370, leveys 166, korkeus 156, akseliväli 220 cm. 06 K ori Umpimallinen, 2-ovinen teräskori. Suzuki-maasturit eivät tietenkään kokonaan kadonneet katuja maastokuvasta. Erillinen runkorakenne
Katossa sen sijaan ei ole X-90:n tyyliin poistettavia targapaloja, mutta avaruutta tuo persoonallinen kahden kattoluukun ratkaisu, joka tuo roiman annoksen avaruutta sekin. Akseliväli on 2,2 metriä, joten kylkiputkea ei ole tarvinnut tuhlata kovin montaa metriä. Targaikkunat saa soviteltua tavaratilaan, jos paljon muulle ei tilaa sitten jääkään. Se tuskin kuitenkaan on ongelma auton käyttötarkoitusta ajatellen, ja ainahan palaset voi jättää kotiin. TOINEN VAIHTOEHTO TOYOTA RAV4 FUNCRUISER Valmistusvuodet: 1994–2000 Teho: 129 hevosvoimaa Hinta uutena: 199 800 markkaa (vuonna -97) Suzuki X-90 sai niin myönteistä kuin kielteistä huomiota kuulumisestaan 90-luvun lopun automaailmassa erikoiseen ajoneuvoluokkaan – avattavakattoisten kaksipaikkaisten maasturien joukkoon. X-90:n keulalla touhuaa samanlainen 1,6 litran nelisylinterinen bensiinimoottori kuin saman aikakauden Vitarassa. Takavalot eivät lukeudu ikimuistoisimpiin detaljeihin automuotoilun saralla, mutta moni muistaa X-90:n perän kaikesta huolimatta. Suzukiin verrattuna RAV4 on kuitenkin piirun isompaa kaliiberia, onhan sen voimanlähteenä kaksilitrainen bensakone ja käytössä myös takaistuimet – joskin irrotettavat sellaiset. Omintakeisuutensa johdosta vaihtoehtoisia automallejakaan ei ruuhkaksi asti ole. Tuleva klassikko Suzuki X-90 96 6/2022. Vapaastihengittävä 16-venttiilinen voimanlähde tuottaa 95 hevosvoimaa, mikä riittää liikuttamaan pientä maasturia vallan riittävästi. Yhtensä sellaisena voidaan kuitenkin pitää Toyota RAV4:n Funcruiser-versiota, jolla viitattiin Toyotan katumaasturin lyhytakseliväliseen ja kolmioviseen malliin. Ei nimittäin tarvitse kuin lisätä mielikuvissaan kyytiin puolitoistametrinen energiajuomatölkki. Tosin linjalta syntyi myös Convertible-versiota, jossa korin takaosaa suojasi avattava sufletti
Sellaista Vitarassa ei ollut, joten markkinat aukenivat Suomessa vasta tässä vaiheessa, kun niskaan ei enää pudonnut henkilöautojen täyttä autoveroa. Näin toimittiin, etenkin kun Vitarasta uusi hassuttelumaasturi oli vesuroitavissa kohtuullisen näppärästi: tehtiin lyhytakselivälisestä Vitarasta ikään kuin porrasperä, ja kattoratkaisu muutettiin targa-tyyppiseksi. Isomman ja aikuismaisemman tyylin vastapainoksi Suzuki innostui kuitenkin hulluttelemaan myös Vitaran kanssa, aivan mallin ensimmäisen sukupolven loppumetreillä. Uusi hassuttelu maasturi oli vesuroitavissa näppärästi Vitarasta. Taustana tuonnille oli maasturiverotuksen muuttuminen: vuoden -90 puolivälissä maasturivero kohosi 30 prosentista 50:een, mutta samalla vaatimuksista putosi pois voimanulosotto. Moottorikin Vitarassa oli Samurai-meininkiin nähden rotevampi, 1,6-litrainen bensanelonen. Mitä ihmeellisimmille autoluokille on Yhdysvaltojen automarkkinoilla ollut tilaa, joten pienen ja avokattoisen Suzukin korvaaminen uudella samankaltaisella ajopelillä nähtiin Suzukin päätäntäelimissä järkeväksi – tai ainakin kokeilemisen arvoiseksi. Yhdeksänkymmentäluvun alussa Suzukin hieman kookkaampi maasturimalli Vitara oli saapunut pitämään suomalaista maasturikansaa Suzukin puikoissa. Vitara tuli tarjolle kolmiovisena neljän hengen maasturina, mutta kasvoi pian ylöspäin, kun saatavilla tuli myös viisiovinen ja viisipaikkainen Wagon-versio. Samassa tohinassa nelipaikkaisuus vaihtui vain kahden hengen ohjaamoksi, mutta pidothan tunnetusti paranevat väen vähetessä. Vitaran erikoinen Vitaraan teknisesti perustuvan, vuosina 1995–1997 valmistetun X-90:n synnyn taustalla oli Samurain väistyminen USA:n markkinoilta mallin tuotannon lähestyessä loppuaan. 97. Se viihtyi Suomen markkinoilla 90-luvun alkupuolelle, joskin tämän toisen polven Jimnyn tuotanto jatkui aina vuoteen -98 asti
Kaikkien janoisten sankari Ei ole tiedossa kuinka suuria myyntiodotuksia Suzuki asetti erikoisella X-90:lle. X-90:lle ajatellusta käyttötarkoituksesta ja filosofiasta kertoi osaltaan sen tekninen toteutus. Toivottavasti ei erityisen kovia, sillä siinä tapauksessa ne alitettiin. Tiettävästi auton kotimarkkinoille Japaniin myytiin alle 1 400 yksilöä ja runsaat 7 200 autoa sen omimmalle markkina-alueelle Yhdysvaltoihin. Muutamia mainintoja löytyy eturipustuksen laakereiden ennenaikaisesta kulumisesta, samoin auton kattopalojen mekanismien jumiutumisesta ja rikkoutumisesta. Sen sijaan kannattaa kiinnittää huomiota X-90:n korinosien ja uniikkien pisteosien kuntoon, sillä niiden tavoittaminen voi olla huomattavasti hankalampaa. Ei tarvitse kuvitella kuin 1,5-metrinen Red Bull -tölkin jäljitelmä Suzukin selkään, niin mieleen piirtyvät lukuisat vuosituhannen taitteen musiikkija muut festivaalit sekä tapahtumat, joissa Suzukin takatilan kylmälokerosta jaettiin energiajuomatölkkejä janoisen nuorison kouraan ja edelleen huulille. Tuleva klassikko Suzuki X-90 98 6/2022. Joten jos X-90 tulee myyntiin, niin sellaiseen saattaa päästä kiinni varsin pienellä rahalla. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Jos Suzuki X-90:n hankinta vaatii avarakatseisuutta auton tyypin – kaksipaikkaisen maasturin – suhteen, niin samaa voisi sanoa sen maineen osalta. Mitään tuntuvaa euromääräistä arvoa se tuskin tulee saavuttamaan, mutta oman aikansa kuvana ja osana sen hetkistä populaarikulttuuria sille on oma vinha sijansa. Teknisesti auto nojautuu Vitaraan, joten varaosien suhteen tilanne on siinä mielessä hyvä. Eurooppaankin X-90-Suzukia rantautui, ja se tuli itse asiassa varsin tutuksi etenkin aktiivista elämää viettävälle nuorisolle. Mitä ilmeisemmin ensimmäistä, sillä pintapuolisten ulkonäkösolvauksien rinnalta ei pienestä Suzukista erityisiä teknisiä miinakenttiä listaudu. Voimanlähteenä oli samainen 1,6 litran 16-venttiilinen 95 hevosvoiman neloskone kuin tavallisessakin Vitarassa, mutta nelivetoisen lisäksi tarjolla oli pelkkä takavetoversiokin. Auto kun on päässyt erilaisten viihteellisen automedioiden Maailman huonoimmat autot -listauksiin mukaan. Niin kuin monelle tämän artikkelin nähneelle on todennäköisesti herännyt epäilys, niin kyllä vaan, X-90 on juuri se energiajuomayhtiö Red Bullin markkinoinnissaan hyödyntämä ajoneuvo. Suzuki X-90:n markkinahenkinen tausta onkin ehkä se kosketuspiste, joka antaa autolle lisäarvoa myös klassikkoautonäkökulmasta. Tarkemmin asiaa lähestyessä voi kuitenkin kysyä, että miksi. Mutta kokonaan eri asia sitten on, että ilmestyykö sellaista hevillä myyntipalstoille. Auton ulkonäön ja mainostaustan vuoksi, vai onko X-90:ssä oikeasti luvassa tukku teknisiä murheita. Maastoon ei välttämättä siis mielitty, mutta sen sijaan X-90:llä saattoi rantaajelulla nauttia lisävarusteena tarjottavan ilmastointilaitteen viilennyksestä tai neliportaisen automaatin helppoudesta
259€ tuotenro 513137. Yhdeksi Jannen lempimalleista muodostui 2000 Berlina, jollaisen omistajaksi hän viimein hankkiutui pari vuotta sitten. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Säkin halkaisija 45cm. Italialaista VETOVOIMAA Klassikot 7/2022 ilmestyy 13.10.2022 Seuraavassa numerossa: Janne Welinin viehtymys Alfa Romeoihin on perua miehen varhaisvuosilta, jolloin hänen perheensä piti muiden muassa kyseistä italialaismerkkiä edustanutta autoliikettä. Ja tavaraa riittää! 99 Kaikki hinnat sis. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4”, kulmamalli Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Alfa Romeo 2000 Berlina ’73 Säästellen pidetty Rover 2000 ’68 Kun kerrankin tulee hankittua todella hieno auto, ei sitä raaski ottaa tallista ulos talvella tai edes sateella. Paino: 660g. Säädettävä nopeus kahdessa asennossa, 0-2800 rpm kiillotukseen ja 0-8300 rpm hiontaan. 119€ tuotenro 520121 Kiillotuskone 12V Akkukäyttöinen kiillotuskone, joka sopii erinomaisesti pienten pintojen, vaikeapääsyisten paikkojen ja yksityiskohtien kiillotukseen. Toimituksessa mukana 75mm aluslaikka tarralla, 2x2,0 Ah akkua, akkulaturi, sivukahva, 2 kiillotussientä, 1 kiillotuslaikka, 3 hiomapaperia ja 1 kuusiokoloavain. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. Jämsän Retro-Osa Jämsässä on sellainen varaosaliike, jossa internetin sijaan käytetään kirjaa, puhelinta ja mauseria. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. Näin kävi ’68 Roverille, jonka mittarilukema karttui tuhannen kilometrin vuosivauhtia. Pituus: 175mm. Turvalukko, joka estää ei-toivotun käynnistymisen. Nostokorkeus: 100-430mm Nostokyky: 1350kg/pari Ramppien mitat: 590x340mm Paino: 88kg 629€ tuotenro 494628 39€ tuotenro 510978 Epäkeskohiomakone/kiillotuskone 50mm Tehokas ja pieni epäkeskohiomakone / kiillotuskone vaativaankin käyttöön. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. Säädettävä nopeus, enintään 20 000rpm. huoltotöiden ajaksi. Jännite (V): 12 Karan kierre: 5/16 ”-24T Kiillotusnopeus (rpm): 0-2800 Hiontanopeus (rpm): 0-8300 Kiillotuslevyn Ø max: 80mm www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi TERVETULOA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME TERVETULOA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME www.TORAFORS.com www.TORAFORS.com Peltisepän setti Sisältää nahkasäkin ja kolme erikokoista pöykkistä puunuijaa. 3kpl työkalutaulutTyötason korkeus: 946mm. Vaihdettavilla kärjillä. Autotallin sisustus / työpiste (punainen/musta) 1kpl työkalukaappi / korkea. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm. Retro-Osa on perinyt suurimman osan varastostaan ja asiakkaistaan samassa tilassa aiemmin toimineelta legendaariselta huoltamoyrittäjältä. Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. levypaksuus 1,5x1,5 mm. Kyllä niitä taitaa olla... Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. 100€ tuotenro 2649 Pistehitsauspihdit 230V Kannettava pistehitsauslaite erinomainen koritöihin, maks. Voidaan käyttää myös hiomakoneena. Ilman ulostulo takakautta. 2099€ tuotenro 513523 79€ tuotenro 510970 Hydrauliset autorampit Hydrauliset nostorampit auton nostamiseen esim
Helpottaa auton pesua, koska lika irtoaa pinnoilta vaivattomasti. 21 90 Comma X-Flow Type SP 20W-50 MONIASTEMINERAALIÖLJY 4 L 5,48/l 59-0507 Pidä aarteesi liikkeellä Motox, Castrol ja monet muut tutut öljyt sekä laaja autokemikaalien ja varaosien valikoimamme kattavat kaikki tarpeesi. 23 90 KORREK Pro TFC™ Polymatrix KERAAMINEN PINNOITE 350 ml 68,29/l 60-00850 Pinnoitus 15 minuutissa! Perinteinen moniasteinen 20W-50 mineraaliöljy, joka sopii vanhoihin ja paljon ajettuihin bensiinija dieselmoottoreihin ei kuitenkaan turbo moottoreihin. Polymatrix muodostaa erittäin kestävän, likaa ja vettä hylkivän suojan maali-, kumi-, muovi-, alumiinija kromipinnoille jopa 6 kuukaudeksi. Palveluluokitus: ACEA A3/B3 API SL CF. Se suojaa myös UV-säteiltä ja tiesuolalta. OPEL MANTA ”i300” ’76 MAINOKSEN IMUSSA: Vihreys edellä TULEVA KLASSIKKO: Suzuki X-90 LINJAKAS COUPÉ: Datsun 120A F-II MICHÈLE MOUTON EDITION AUDI COUPÉ QUATTRO ’86 SEPPÄ JOKINEN NELOSEN VOIMALLA PORSCHE 912 ’66 KOVIA KOKENUT VAUXHALL VIVA ’71 6/2022 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 06 /2 2 Au di Co up é Qu att ro ’86 • Cit roë n DS 19 ’65 • Da tsu n 120 A FII Co up é ’78 • Fo rd Esc ort Ex pre ss ’89 • Fia t 130 Co up é ’77 • Op el M an ta ”i3 00 ” ’76 • Po rsc he 91 2 ’66 • Va ux ha ll Viv a De Lu xe ’71 36 84 80 -2 20 6 • PA L VK O 20 22 -4 1 6 41 48 83 68 48 08 22 00 6