Mukana kaksi yleisliitintä ja öljy. Koneella on useita etuja ja yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä. Mukana vetotanko M12x1,75 mm ja erilaisia työkaluja. Hiljainen induktiomoottori takaa hyvän luotettavuuden ja pitkän käyttöiän. Toyota Celica 1.6 ’84 Superhieno Ford Anglia 1200 ”Super” ’66 99 Kaikki hinnat sis. Lisää suuttimia on saatavana lisävarusteena. 1/4” liitoskierre. Paino: 4,3 kg 249€ tuotenro 509658 Mutterinväännin 1/2” hylsysarjalla Tehokas 1200Nm mutterinväännin ergonomisella kahvalla ja komposiittimateriaalista valmistetulla rungolla. Koneessa on tehokas 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Pinnavanteiden ja varapyörätelineen ohella isossa roolissa ovat lukuisat Anglian Super-malliversion varusteet. Kompressori 3hv 50litraa Vahva ja kestävä 1-vaiheinen täysautomaattinen öljyvoideltu kompressori kaksisylinterisellä pumpulla, suurella ilmakapasiteetilla ja tilavalla 50 litran säiliöllä. Yhdistetty pora-/jyrsinkone. Nostokyky: 4500 kg Nostokorkeus: 1750 mm Minimikorkeus: 225 mm Ajosiltojen pituus: 4650 mm Akselikeventimen nostokyky: 2000 kg Akselikeventimen nostokorkeus: 475 mm Jännite: 230 V Sulake (A): C16 Kokonaiskorkeus: 2260 mm Mitat (PxLxK): 5670x3340x2260 mm Nosto-/laskuaika: <45 / <30 s www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Palteennostin 6 litraa ”Bazooka” Bazooka -mallinen kustannustehokas palteennostin renkaan reunan nostoon vannetta vasten korkealla ilmanpaineella. 6290€ tuotenro 541443 4-pilarinostin akselikeventimellä 4500kg Laadukas nelipilarinostin hydraulisella akselikeventimellä ammattikäyttöön nostokyky 4500kg. Seijan ja Matin poika Mikko sai Buickinsa sedältään kuusivuotiaana, ja Mikon viisivuotias poika on jo innolla mukana harrastuksessa. Varustettu 2-nopeuksisella moottorilla, jossa on moottorin suojaus. Mukana 10 kpl 1/2” hylsyjä ja 125 mm:n jatke. Sivusuunnassa säädettävä ajosiltojen etäisyys. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. 119€ tuotenro 505183 UU TU US ! UU TU US ! UU TU US ! ESPANJALAISET Traktorivalmistaja Ebron historia MAANPUOLUSTUS Petšora, ohjusten Rolls-Royce KESÄTAPAHTUMAT Perinnepäivät, ajot ja kokoontumiset 74 50 00 -2 30 5 • PA L VK O 20 23 -3 6 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 5/2023 • Hinta 10,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT MASSEY FERGUSON 165 10 3 E k lö fin k o n e p a ja • M a ss e y Fe rg u so n 1 6 5 • P e tš o ra -il m a to rju n ta o h ju s • Tr a cn ik 6 5 • V o lv o F1 2 Nyt lehtipi steissä kautta maan klik kaa neti ssä —> RAUTAISTA LUETTAVAA! tilaa.viipalemediat.fi/vanhatkoneet. Ralli-ilmeellä Jorma Lindgren osti kolme vuotta sitten nettihuutokaupasta pahoin ruostuneen Toyota Celican. Täydellinen kaikenlaisiin tehtäviin kotona ja työpaikalla. Täydellinen kone pinnan ruosteen poistamiseen ja levyjen valmisteluun esim. Karaa voidaan kallistaa 0-90° vasemmalle/oikealle. Tehokas kaksoisvasaramekanismi tarjoaa paremman tasapainon, enemmän tehoa ja vähemmän tärinää. Turvalukkojen automaattinen kytkeytyminen nostettaessa, manuaalinen vapautus. Teho (hv): 3 Enimmäispaine: 8 bar Säiliön tilavuus: 50 l Paino: 42.5 kg Liitäntäjännite: 230 V 399€ tuotenro 495037 59€ tuotenro 531933 Maaliruisku R-500 HVLP (High Volume Low Pressure) maaliruisku yläpuolisella muovisäiliöllä, 600 ml. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. Täydellinen korkeamman profiilin renkaiden asennukseen sekä renkaiden asennukseen leveille vanteille. Palteennostin on kädessä pidettävä laite, jossa on pistoolin kahva ja 6 litran säiliö, joka täytetään 8 baarin paineeseen. Harrastus yhdistää Pikkaraisen perheessä harrastetaan klassikkoautoja kolmessa polvessa. Varustettu painekytkimellä, varoventtiilillä, paineenalennusventtiilillä ja kahdella manometrillä säiliön paineen ja syöttöpaineen jatkuvaa seurantaa varten. 119€ tuotenro 541128 UU TU US ! 3690€ tuotenro 69427 Jyrsinkone BF45 Penkkijyrsinkone BF45 ilman asennonosoitinta. Jännite (V): 400 UU TU US ! 189€ tuotenro 85450 Sorvinteräsarja 7-osaa Laadukas 7-osainen sorvinteräsarja kääntöterillä, toimitetaan puulaatikossa. Soveltuu poraukseen ja pieniin jyrsintätöihin. UU TU US ! Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Kun palteennostin on täytetty 8 baariin, se on valmis asetettavaksi vanteen reunaa vasten ja napin painalluksella kaikki säiliöstä tuleva ilma työntyy nopeasti ulos, laajentaen ja tiivistäen renkaan vanteen reunaa vasten rengas on siten valmis täytettäväksi loppuun normaalilla renkaantäyttöpistoolilla. Pora-/jyrsinpää nostetaan & lasketaan nostomoottorilla lohenpyrstöohjaimen avulla. Paineensäätö 0-8 bar. 6-asentoinen vaihteisto. ennen hitsausta. Klassikot 7/2023 ilmestyy 12.10.2023 Seuraavassa numerossa: Autoihin avarakatseisesti suhtautuva, mutta erityisesti Fordeille syttyvä Kimmo Luotonen on laittanut ’66 Angliansa näyttävään kuosiin. Nyt ajokki on palautettuna ehjään alkuperäiskuntoon, jota värittää aikakauden ralli-Celicaa kumartava väritys. Mukana 1,5 mm suutin
Museoautoväelle on ollut rientoja joka puolella maata. Väkeä on riittänyt niin kokoontumisiin kuin ajotapahtumiinkin, välillä aivan ruuhkaksi asti. TILAAJAPALVELU Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Sen kynnyksen yli kannattaa ilman muuta astua, sillä moni ongelma osapuutteesta tekniikan oikuttelun syihin ratkeaa konkariseurassa nopeasti. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Merkkija mallikohtaiset tapaamiset ovat aavistuksen korkeamman kynnyksen takana, sillä odottaahan perillä iso joukko pitkän linjan osaajia ja tietäjiä. Aivan kaikki harrastevehkeet tervetulleeksi toivottavat torikokoontumiset ovat tuoreelle tulokkaalle helpoimmin lähestyttäviä. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Hyvä ja rento meininki toimii houkuttimena etevämmin kuin minkään sortin markkinointitemppu. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Moottoriurheilun puolelta on rallia ja rata-ajoa, kokoontumisajojen joukossa taas monta eri henkistä tapahtumaa. Alkusyksyn numeroa kootessa valikoimme tapahtumajutut monipuolisuutta korostaen. Yleisötapahtumassa vierailu antaa monelle ensimmäisen kimmokkeen kiinnostavan harrastuksen pariin. Ilman jäykkiä kehyksiä järjestetyt tapahtumat vaikuttavat kasvattavan suosiotaan vuosi vuodelta. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Aivan kaikki harrastevehkeet tervetulleeksi toivottavat torikokoontumiset ovat tuoreelle tulokkaalle helpoimmin lähestyttäviä. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Kuluneen kesän riennoissa toimituksen väki kohtasi useamman uuden harrastajan, joka oli hankkinut uuden tai kunnostanut ajat sitten latoon unohtuneen museoikäisen auton vain päästäkseen sillä oman paikkakunnan tapahtumaan. 3 Pääkirjoitus. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Monipuolisesti mukavaa COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty . P itkä ja etenkin tapahtumien suhteen antoisa kesä alkaa olla taakse jäänyttä aikaa. Sellaiseen saapuessaan uusi harrastaja saa yleensä heti juttuseuraa. Järjestetyt ohjelmanumerot aikatauluineen vetävät katsojia, rento ja vapaamuotoinen tapaamismahdollisuus puolestaan harrastajia ajopeleineen. Oman ajovehkeen hankkimisen jälkeen sitä suuntaakin mielellään muita alan ihmisiä tapaamaan. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Harri Onnila AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Virpi Miettinen, Kauko Ollila, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Tamas Vilagi, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Outi Mentula KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Molemmille on tietysti tilausta ja harrastuksen tulevaisuutta ajatellen myös tarvetta
TAPAHTUMAT 56 Harrasteajoneuvotapaaminen, Salo Vuonna 2004 pienimuotoisena käynnistynyt kokoontuminen on paisunut vuosi vuodelta suuremmaksi. Tässä numerossa 4 6/2023 s. 12 Datsun 280ZX ’82 s. 32 Mercury Monterey Custom ’62 Musta dollarihymy myytiin Suomeen heti uutena, mutta ensimmäiset vuotensa auto vietti Roomassa diplomaattikäytössä. Harri Huotari on entisöinyt sukuun uutena saadun yksilön timanttiseen kuntoon. kerran. 26 Mitsubishi Galant 2000 GLS ’82. 52 Fiat 131 Abarth SE 031 -replica Joskus on niin, että mieleistään autoa ei vain pysty hankkimaan – esimerkiksi silloin, kun sellaisia on tehty vain yksi. 26 Mitsubishi Galant 2000 GLS ’82 Neljännen mallipolven Galanteista vain harva on säilynyt harrastekäyttöön asti. 60 Bug in Finn, Ruovesi Suomen Volkkariyhdistyksen kesätapahtuma järjestettiin tänä vuonna jo 40. s. Kaksikko tarjoaa oivan tilaisuuden tarkastella versioiden keskeisiä eroja. 20 Ford Escort 1300 ’75 + RS2000 ’76 Sastamalalaisen Kai-Lasse Wallinin tallista löytyy välikoppa-Escortit malliston eri laidoilta. 38 Alfa Romeo GT 1300 Junior ’69 1960-luvulla luotu urheilumalli on kaunis katsella ja sillä ajaminen on pelkkää nautintoa. Koeajoimme Juniorin oman aikakautensa etuvetoisen kilpailijan kanssa. Reijo Vikman teki käsityönä jäljitelmän Abarth-prototyyppiautosta. 52 Fiat 131 Abarth SE 031 s. 56 Salon tapaaminen s. Auto on edelleen erinomaisessa alkuperäiskunnossa. 20 Ford Escort 1300 ’75 + RS2000 ’76 s. 38 Alfa Romeo GT 1300 Junior ’69 s. 32 Mercury Monterey Custom ’62 s. 44 Mainoksen imussa AJONEUVOT 12 Datsun 280ZX ’82 Pete Tikkanen vaikuttui urheilullisen Datsunin muodoista jo lapsuusiällä, eivätkä linjakkaan coupén muodot ole hukanneet vetovoimaansa sen koommin
78 Grand Race s. 78 Grand Race, Hämeenlinna Ahveniston vaativalla ja pitkät perinteet omaavalla radalla miteltiin klassikkokalustolla. 80 Goodwood Festival of Speed, Englanti Brittein saarivaltakunnassa kokoonnutaan vuosittain nauttimaan vanhan kilpaja urheiluautokaluston näytösajoista. Nytkin Jari-Matti Latvala piti kovinta kyytiä. 48 Harrastajan pakeilla s. 72 Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät, Oulainen Vanhojen työkoneiden tapahtuma laajeni museoautojen suuntaan jo vuosia sitten. 84 Kumannon koottava Hämmästyttävän aidolta näyttävä Baja Buggy -pienoismalli on monen hienon yksityiskohdan summa. 5 s. kerran.. ARTIKKELIT 44 Mainoksen imussa Ennen muinoin vaihdelaatikoissa oli useimmiten neljä pykälää, mutta poikkeuksiakin oli. 84 Kumannon koottava s. 64 Mobilisti-ilta s. 88 Kaukon kynästä Mietteitä Veikko Ennalan Hymy-lehteen laatimasta Rambler-koeajoraportista. 94 Tuleva klassikko Runsaasti varusteltu Renault Safrane kummastuttaa arkisella ulkonäöllään. 68 Pick-Nick, Forssa Yksi Pohjoismaiden suurimmista yksipäiväisistä harrasteajoneuvotapahtumista keräsi kalustoa raviradan täydeltä. 74 Historic Rally EM, Lahti s. 90 Ammattikatsoja muistelee Vuoden 2000 Kangasniemi-rallissa lumihanki kutsui historic-luokan autoja. 60 Bug in Finn s. Autoja oli nyt paikalla enemmän kuin koskaan. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Muistellaan menneitä ja vilkaistaan klassikkomaailman ajankohtaisuuksia. 74 Historic Rally EM, Lahti Päijät-Hämeen sorateillä kisattiin jälleen komealla kalustolla. 48 Harrastajan pakeilla Abarth-tuotteiden keräilijä ja asiantuntija Reijo Vikman on pitkän linjan automies. 60 Ruovedellä kokoonnuttiin VWtapahtuman merkeissä jo 40. s. 80 Goodwood 64 Mobilisti-ilta, Vääksy Kanavapuiston kauniissa ympäristössä on kokoonnuttu Mobilisti-illan merkeissä 20 kertaa. 68 Pick-Nick, Forssa s. 72 Waltakunnalliset s
040 543 9875) sekä videotuottaja Marita Saloselta (puh. Keväällä käynnistynyt Projekti Mäkipää on jo saanut tukijoikseen Museoviraston, Vehoniemen Automuseon ja yksityisiä tahoja, mutta lisää kaivataan, sillä projektin kustannusarvio on 35 000 euroa. 6 6/2023. Mäkipää-videoiden sponsoripaketteja on myynnissä 500, 1 000 ja 2 000 euron hintaan. Palkinto jaetaan Mobilia-päivänä tiistaina 30.1.2024. 040 753 3253). Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Kotimaisen museoajoneuvo-harrastuksen pioneereihin lukeutuvan Rainer Mäkipään museoajoneuvojen ja samalla suomalaisen autohistorian tallentamiseksi on käynnistetty projekti, jonka tavoitteena on Mäkipään Fiatja Alfa Romeo -kokoelman tallentaminen digitaaliseen muotoon. Mäkipään kokoelman ikuistamisen kerrotaan palvelevan kaikkia suomalaisia museoajoneuvoharrastajia sekä -museoita, sillä nyt käynnissä olevan tallennustyön puitteissa tehdään Mobilistin testamentti -ohjekirja, joka opastaa vanhojen ajoneuvojen tallentamiseen niin tarinallisina teksteinä, kuvina kuin videoinakin. Mäkipää toimii käynnistyvän tallennuskokonaisuuden pilottina, ja tallennustyötä on jatkossa tarkoitus tehdä laajemminkin. Projekti Mäkipää P rojektin ajatuksena on kuvata Mäkipään lukuisat museoautot videolle. Palkinnon tavoitteeksi kerrotaan edistää tieliikennehistoriaa käsittelevä korkealaatuisen historiatiedon tuottamista, kansantajuistamista ja julkaisemista Palkintoa hakevat julkaisut on lähetettävä kuutena kappaleena palkintolautakunnalle 30.9.2023 mennessä osoitteeseen: Mobilia säätiö, Kustaa Kolmannen tie 75, 36270 Kangasala. Lisää tietoa projektista saa toteutusta vetäviltä viestinnän ammattilaisilta, autoja liikennetoimittaja Kari Pitkäseltä (puh. MOBILIA-PALKINTO HAKUUN Mobilia säätiö on julistanut haettavaksi 4 000 euron tieliikennehistorian Mobilia-palkinnon. Mobiliasta kerrotaan, että palkinto voidaan myöntää tutkijalle, tutkijaryhmälle, opiskelijalle, toimittajalle tai muulle henkilölle, joka on julkaissut tieliikenteen alalta kirjan, tutkimuksen, opinnäytetyön, dokumenttiohjelman tai muun paperitai sähköisessä muodossa julkaistun teoksen elokuun 2021 jälkeen. Vehoniemen Automuseo on yksi autoilun historiaa taltioivan Projekti Mäkipään tukijoista. Näin tulevaisuuden ihmiset voivat tutustua ajoneuvoihin ainakin ”digimuseon” muodossa. Erityisesti Fiatit ovat sydäntä lähellä hämeenkyröläiselle, vuonna 1937 syntyneelle Rainer Mäkipäälle
Suurin osa harrasteajoneuvoista vaikutti olevan suuresta lännestä, mutta oli joukossa edustusta myös muualta – kuten Suomesta ja Länsi-Saksasta. Pohjanmaan klassikoita S uomen suvi on tulvillaan monenmoista meininkiä, mutta lisääkin mahtuu – etenkin monipuolista harrasteajoneuvotapahtumaa. Ohjelmasisällöksi järjestettiin rompetorista lasten minitivolin kautta burleskinäytökseen ja elävään musiikkiin – sekä tietenkin harrasteautoihin. Poikkeus tästä säännöstä tavattiin Teuvassa, sillä 240 D 3.0:n pannuhuoneessa työskentelee viisipyttyinen diesel. Ja vieraiden ikähaarukkakin oli kuulemma nelikuukautisesta 97-vuotiaaseen – koettavaa riitti siis mitä ilmeisimmin kaikenikäisille. 7. Sijainti Etelä-Pohjanmaan Teuvalla osoittautui myös passeliksi, sillä tapahtuman kerrotaan keränneen harrasteväkeä Etelä-Pohjanmaan lisäksi myös Pohjanmaalta, Satakunnasta sekä Pirkanmaalta. Eteläpohjamaalaisten lisäksi Teuvalle löysi harrastajia lähimaakunnista. Yhdistyksen suunnalta viestitään, että tempaus myös onnistui, sillä paikalla vieraili päivän mittaan yli 300 klassikkoajoneuvokuntaa ja kaikkiaan lähes 3 000 kävijää. Näin tuumattiin Perälän kyläyhdisty ry:n porukoissa, jotka tempaisivat heinäkuun alkuun pystyyn ensimmäisen Pohjanmaan Classic Motor Show -tapahtumapäivän. W114-malliset pystylyhty-Mercedekset liikkuivat kuutoskoneen voimin, kun taasen W115-version voimanlähteessä oli neljä sylinteriä. Söpö Austin A35 oli ”myynnis” – näinköhän tätä katsetta pystyttiin vastustamaan vai jatkoiko pikkubritti uuteen kotiin
1954 Goodyear aloitti kilpailutoiminnan NASCAR-sarjassa. 1966 Goodyear voitti ensimmäisen Formula 1 -maailmanmestaruutensa Jack Brabhamin kanssa 1966 Ford GT40 voitti Le Mans 24h -kilpailun Goodyearin renkailla. 8 6/2023. 1994 Damon Hill ja Williams toivat Goodyearille 300. 1919 Howdy Wilcox rikkoi 100 mph:n rajan Indianapolisin kisassa ajaessaan Peugeotinsa voittoon Goodyearin renkailla. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Yhdysvaltalainen rengasvalmistaja Goodyear juhlii tänä vuonna 125-vuotista taivaltaan ja muistelee samalla pitkää ja menestyksekästä historiaansa myös moottoriurheilun saralla. F1 Grand Prix -kisavoiton. 1965 Goodyear lähti mukaan Formula 1 -sarjaan ja voitti Meksikon GP:n Richie Gintherin ja Hondan kanssa. F1 Grand Prix -voiton Barcelonassa. 1997 Jacques Villeneuve toi Goodyearille 350. 1973 F1-kauden jokainen GP voitettiin Goodyear-renkailla. 1960 Goodyear voitti ensimmäisen kansainvälisen urheiluautokisansa Stirling Mossin ja Maseratin kanssa Kuuban GP-kisassa. Goodyearin ensimmäinen Le Mansin 24 tunnin ajon voitto Ferrarilla. Fordin Le Mans -taistot 60-luvun jälkipuoliskolla ovat samalla myös osa Goodyearin maineikasta historiaa. 1960 Ensimmäinen Daytona 500 -voitto Goodyear-renkailla. 1913 Charlie Stutz käytti Goodyearin kokeellisia renkaita yltäessään palkintosijalle Indianapolis 500 -kisassa. 1987 Gerhard Berger otti Goodyearin 200. Hyviä vuosia G oodyear esimerkiksi muistuttaa voittaneensa enemmän Formula 1 -kilpailuja kuin mikään muu rengasvalmistaja, eikä menestys legendaarisessa Le Mansin 24 tunnin kilpailussakaan ole ollut vaatimatonta. 1991 Ayrton Senna ja McLaren voittivat Interlagossa ja toivat Goodyearille 250. F1 Grand Prix -voiton Barcelonassa. Goodyear voitti Nürburgringin 1 000 kilometrin kilpailun ensimmäisen kerran, kun Vic Elford ja Kurt Ahrens voittivat Porsche 908/03:lla. Craig Breedloven Goodyearin renkailla varustetusta rakettiautosta tuli ensimmäinen maata pitkin kulkeva ajoneuvo, joka ylitti 600 mph:n (965,4 km/h) rajan. 1970 Porsche saavutti ensimmäisen Le Mans -voittonsa 917-mallilla ja Goodyearin renkailla. Goodyear on listannut hienoimmiksi moottoriurheilussa koetuiksi hetkikseen muun muassa seuraavia tapauksia viime vuosisadan ajalta. F1-sarjan GP-voiton voittaessaan Adelaidessa. 1901 Goodyearin ensimmäinen voitto tuli, kun Henry Ford voitti Detroit Driving Clubin kisan
1’ Roadsterin aloittaman brändin menestystarinan. Myönnetyistä avustuksista pienin oli Lentotekniikan Kilta ry:lle myönnetty Gloster Gauntlet -ilma-aluksen rungon kangaspäällysteen uusimiseen sekä rungon kunnostukseen ja maalaukseen annetut 730 euroa. Porsche Heritage and Museum -osastonjohtaja Achim Stejskalin mukaan museossa kannattaa vierailla, vaikka aiempiakin visiittejä olisi plakkarissa. Porschen 70-luvun persoonista nostetaan esille muun muassa Porsche-insinööri Norbert Singer, kilpa-autoilija Hans-Joachim Stuck ja yrittäjä Louise Piëch. Aikakautta ja Le Mansin 24 tunnin 100-vuotisajoa käsittelevä vitriini juhlistaa kestävyyskilpailua Sarthella esittelemällä kierrosajastinta, kypärää sekä 917ja 956-malleja. AVUSTUSTA URAKKAAN Museovirasto on listannut jälleen jakamansa liikenteen kulttuuriperintöavustukset. Maantieliikenteellä avustuksia haettiin yhteensä 37 kappaletta, ja niitä myönnettiin 19 hakijalle. Viimeisten 75 vuoden insinööritaito ja monien ideoiden näkeminen ja niiden hyödyntäminen tulevaisuuden muovaamisessa tekee perinnön tärkeydestä ajankohtaisemman kuin koskaan.” 9. TARINOITA JA HENKILÖITÄ PORSCHEN HISTORIASTA Porsche on tänä vuonna juhlistanut 75 vuoden taivalta urheiluautovalmistajana, joten on varsin luontevaa, että asia saa erikseen huomiota myös Stuttgartin Zuffenhausenissa sijaitsevassa Porsche-museossa. Myönnettyjen avustusten joukossa olivat muun muassa ’70 DAF 55 (korin kunnostukseen 600 €), Teijo-perävaunu (kunnostuksen vaatimiin materiaalihankintoihin 2 500 €), ’57 VW Kupla (käyttökuntoon palauttamiseen 3 900 €), ’43 Jeep Willys MB (tekniikan kunnostukseen 3 500 €), ’62 Commer Cob (korin kunnostukseen 3 100 €), ’66 Citroën ID19 (moottorin kunnostukseen 1 507 €), ’52 MB 170 DS (sisustuksen uusimiseen 1 400 €), ’51 Warszawa M20 (korin kunnostukseen 5 000 €) sekä ’64 Ford Mustang (korin kunnostukseen 7 500 €). Mainittu malli sai virallisen käyttöluvan 8.6.1948, josta merkin 75 vuoden taival lasketaan alkaneen. Avustuksilla varmistetaan arvokkaiksi luokiteltujen liikenteen kulttuuriperintökohteiden asianmukainen hoito ja käyttö sekä niihin liittyvän tietotaidon säilyminen. Hakusummat olivat yhteensä 292 820 euroa ja viraston kukkaronnyörit aukenivat 65 107 euron verran. Suurin summa, 41 500 euroa, puolestaan myönnettiin Haapamäen museoveturitallin raiteiston kunnostukseen. päivään saakka esillä olevassa erikoisnäyttelyssä kerrotaan Porsche 356 ’No. Tälle vuodelle hakemuksia kerrotaan saapuneen 97, joista 41 hankkeelle myönnettiin avustuksia, yhteensä 338 000 euroa. Kokonaan uusina avauksina avustettiin kahta julkaisuhanketta, käytännössä siis kirjaa. Ensi vuoden tammikuun 7. ”Juhlavuoden erikoisnäyttelyä varten olemme muokanneet museota kattavammin kuin koskaan sen jälkeen, kun se avattiin vuonna 2009
Eurooppalaiskuljettajat jäivät kuninkuusluokassa palkintokorokkeen ulkopuolelle, sillä ruutulipulle ehti ensimmäisenä kolme amerikkalaiskuljettajaa. Lisäksi happisäiliöitä ei oltu avattu, hiilidioksidin suodatukseen tarkoitetut patruunat eivät olleet kytkettyinä ja hätävarusteet puuttuivat. Vene ja ruumiit löytyivät vasta puoli vuotta onnettomuuden jälkeen. Siilikin täytti pyöreitä, sillä Paloniemi aloitti sarjakuvan piirtämisen vuonna 2003. Hanke kaatui lopulta traagisen onnettomuuden jälkimainingeissa. Saksassa kehiteltiin 1960-luvun puolivälissä yksityiskäyttöön sopivaa sukellusveneitä. Maine kiiri ja tilauskirjan rivit karttuivat. Saksalaiset Anton Dinkel ja Helge Biermann innostuivat ajatuksesta, ja alkoivat apujoukkojensa kanssa laatimaan suunnitelmia ja lopulta valmistamaan koekappaleita. Kohtalo puuttui peliin julmalla tavalla tammikuussa 1965. Onnettomuuden jälkeisen julkisuuden myötä hankkeen maine oli mennyttä. päivänä. Italialainen insinööri Eduardo De Pauli ja sveitsiläinen kameramies Franco Vigano lähtivät puolen tunnin mittaiseksi aiotulle sukellusmatkalle. Kääpiöalus M iltä kuulostaisi henkilöauton hintainen kaksipaikkainen sukellusvene. • Kiroileva siili -sarjakuvien piirtäjä Milla Paloniemi syntyi 10. Aluksesta saattoi tarkastella meren ihmeitä laajan näkökentän tarjoavan muovikuvun ansiosta. Tilauksia peruttiin eikä jäljelle jääviä kyetty rahoitusvaikeuksien takia toimittamaan. Tutkimukset osoittivat, että onnettomuutta ei aiheuttanut tekninen vika vaan inhimmilliset virheet: De Pauli ei ollut kuormannut venettä oikein, minkä seurauksena alus oli keulapainoinen. Liikennerikkomusten osalta rikesakko on nykyisin jo historiaa, sen on korvannut vuonna 2020 voimaan tullut liikennevirhemaksu. Päiväsakon rinnalle tullut, rahamäärältään kiinteä sakkorangaistus lankeaa pienemmiksi katsotuista rikkomuksista. Kuvien yksilö on näytillä Sinsheimin teknisessä museossa Saksassa. Sveitsissä järjestettiin sukellusnäytös, ja paikalle oli saapunut yleisöä sekä median edustajia. Lisäksi laite vaikutti toimivan oikein mainiosti. 10 6/2023. Matka jäi kaksikon viimeiseksi. Sen teräsrunkoinen ja lasikuitukuorinen kori tarjosi matkustustilat kahdelle. syyskuuta. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta SYYSKUU 1983 • Rikesakko otettiin käyttöön syyskuun 1. Lopulta valmistuneiden ja myytyjen sukellusveneiden määrä jäi 15 yksilöön. 1960-luvun puolivälissä valmistunut TigerHai-sukellusvene pääsi sarjatuotantoon saakka, mutta tragedian myötä valmistusmäärä jäi 15 kappaleeseen. Kenny Roberts päästeli ykköseksi Yamahallaan, Freddie Spencer saalisti Hondalla kakkostilan ja kolmanneksi kaahasi Yamaha-kuljettaja Eddie Lawson. Lupaavien tulosten ja nopeasti viriävän kiinnostuksen myötä miehet panivat pystyyn Silverstar-nimisen yrityksen, jonka tarkoituksena oli saattaa keksintö sarjatuotantoon. Tiger-Hai oli pieni, kevyt ja hauskannäköinen minisukellusvene. • Ratamoottoripyöräilyn GPsarjan finaalikilpailu San Marino motorcycle Grand Prix ajettiin syyskuun alussa
Inkeroisten Mobiilihallin avoimet ovet ja ajokauden päätös Jokipellontie 1, Inkeroinen Kymen Automobiilikerho Jouko Peri, puh. Avoimet ovet Noormarkun mobiilihallilla Paattilammintie 8 Noormarkku Satakunnan mobilistit 040 572 7313 3.9. Satakunnan Mobilistien ajokauden päättäjäiset Karjarannan Jokiparkki Pori Satakunnan Mobilistit ry LOKAKUU 7.10. Rompetori Kauppakeskus Kompin piha-alue Ikaalinen Parkanon seudun mobilistit 16.9. Syysheikki Mobiilimäen piha-alue Hitsarinkatu 5, Turku Turun seudun mobilistit ry mobiilimaki@tsmry.fi 5.9. Kymen Automobiilikerhon ilta-ajelu lähtö Kotkassa hotelli Leikarilta Kymen automobiilikerho ry 9.9. Konsoliin sai kohtuullisen määrän pelejä, joista osa oli aikakauden klassikoita kuten Microcosm, Alien Breed 3D, Liberation: Captive II, Worms ja Simon the Sorcerer. Sisä-Savon Mobilistit ry:n 30-vuotisjuhlat (ajo-, rompetorija museoautotapahtuma) Rautalampi Sisä-Savon Mobilistit ry 12.9. Vaikka Amiga CD32 ei saavuttanut laajaa menestystä, myytiin Euroopassa noin 100 000 konsolia, joten nostalgiapeleihin hurahtaneille löytyy vielä toimivia koneita alan myyntikanavista. Valitettavasti Amiga CD32 ei menestynyt markkinoilla, ja se jäi suhteellisen lyhytikäiseksi. Rompetori Fennosteel Oy:n piha, Parkano Parkanon Seudun Mobilistit 9.–10.9. Se oli ensimmäinen Euroopan markkinoille lanseerattu 32-bittinen CD-pohjainen pelikonsoli ja Amigatuoteperheen viimeinen jäsen. Commodoren talousvaikeudet vaikuttivat myös laitteen menestykseen, ja yritys ajautui konkurssiin jo lanseerausta seuraavana vuonna. Konsoli tuotti laadukasta ääntä ja grafiikkaa, ja se oli monien pelikehittäjien suosiossa. 040 716 7659 25.9. TAPAHTUMAKALENTERI BITTIKUNINGAS Syyskuussa 1993 julkaistiin Commodoren valmistama pelikonsoli Amiga CD32. Pyhimyskerhon kokoontuminen Vehoniemen Automuseo, Kangasala www.automuseo.com 15.–17.9. October Swap Meet Teivon Ravikeskus, Ylöjärvi FHRA Tampere, 0400 623276 14.10. SYYSKUU 2.9. AHS:n Klassikkomopojen retkeilyajo lähtö Lohjan ABC Reittimestari Börje Skogberg 040 563 9329 borgeskogberg@hotmail.com 2.9. Juupajoki-ajo Lähtö ja maali Juupajoen Korkeakoskella Ylä-Pirkanmaan Mobilistit ry 16.9 Rompetori Vaasan Auto-ja moottorimuseo Vaasan Veteraaniautoseura ry vvasry@gmail.com 16.9. Rompetori Terminaalinkatu 3, Lappeenranta Jerusalem MC, Asentamo Oskari Nuppola 045 319 1164 11. Valtakunnallinen Ruskarompe Automuseo Wanhat Wehkeet Karstula www.wanhatwehkeet.fi 17.9. Laitteen 32-bittinen prosessori ja CD-ROM-asema mahdollistivat monimutkaisempien pelien pyörittämisen verrattuna aikaisempiin Amiga-malleihin
PYSYVÄÄ VETO VOIMAA 12
Kiuruvesi VETO VOIMAA 13. Datsun 280ZX ’82 Pete Tikkanen vaikuttui Datsun 280ZX:n muodoista jo lapsuusiällä, eivätkä linjakkaan coupén muodot ole hukanneet vetovoimaansa sen koommin
Nuorta Peteä kiinnostivat jutut Ferrarin historiasta ja nykypäivästä, MG:n tarina, Porsche Carrera GTS:n esittely, puhumattakaan sadan nopeimman urheiluauton listasta, jolla oli käypää arvoa ja todistusvoimaa kaveriporukan autoväittelyissä. T ekniikan Maailman numero 11/1981:n kannen tunnelma on reteä. Kyse ei ollut lehdessä olleista Moskvitsh 1500 SL:n ensitunnelmista Moskovasta, vaan sivuille kootuista urheiluautoartikkeleista. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Tuukka Erkkilä ja Pete Tikkasen albumi Kesäkuussa -81 TM:ssä riitti vauhtia: Keken menopelin lisäksi näkyvyyttä sai Datsun 280ZX. Stallion-merkkisen AC Cobra -replikan ohjaksissa reteilee seuraavan vuoden F1-maailmanmestaruutta kohden ajava Keijo Rosberg. 14 6/2023 Datsun 280ZX. Kotipuolessa Keke-kantinen TM osoittautui mieltä avartavaksi lukukokemukseksi. Se on Datsun! Vuoden -81 TM:n kannen visuaalisuus ja sen avaama haavemaailma iskivät kuin isolohko aivolohkoon pohjoissavolaisen kirjastoauton hyllyjen välissä, jonne alakouluikäinen Petri Tikkanen oli tuttuun viikoittaiseen tapaansa fillaroinut perkaamaan tuoreet autolehdet. Kuva on tarkoituksella hieman epätarkka, mutta se luo rempseän menevän tunnelman; melkein voi kuvitella kaksipaikkaista ajokkia kiskovan Fordin 7,5-litraisen V8:n äksyilyn lyhyiden sivuputkien kautta. Nokalle lisätyt ajovalojen suojakuvut mukailevat hienosti Datsunin keulamuotoja. Ja kuvitteluahan se 80-luvun alun Suomessa vaatikin, sillä kireiden kasien sointi ei kuulunut tiestömme luontaiseen äänimaailmaan. Silmillään tutut aurinkolasit, jotka ovat menneet muodista ja tulleet takaisin jo muutamaan otteeseen, mutta pysyneet Keken nenällä yhtä tiukasti kuin viikset niiden alla
Se oli varsin eksoottinen peli – helmiäissininen ja varusteltu muun muassa sähköikkunoilla ja ilmastoinnilla.” ZX-Datsun välkkyi kuitenkin alati mielessä, ja 90-luvun edetessä Pete alkoi seurata entistä tarkemmin mallin hintakehitystä. ZX-unelma täyttyi 90-luvun puolivälissä sähkönsinisellä yksilöllä, joka tässä kaveeraa kustomoidun PV-Volvon kanssa Kuopion USA Car Show’n parkkiksella vuonna -98. ”Auton muotoilu oli makea, sopi jotenkin telkkarista katsottujen Magnumien ja Dallasien maailmaan. Ja se olikin varsin pätevä, kun ajatellaan mukavasti varusteltua ja kivannäköistä japanilaisvaunua. Petellä 90-luvun alussa ollut Mazda 626 HT Coupé ei vielä ollut ihan ZXDatsun, mutta linjakas japanilainen joka tapauksessa. ”Lähiseudulla jollain oli sellainen, ja itsekin piti välillä ajaa niiden katujen kautta, missä tiesin Datsunin olevan parkissa”, hän naurahtaa. Etsin ja etsin sellaista, lähinnä Keltaista Pörssiä ja Puhelin Palstaa selaamalla. Tämä ZX jätti minulle sen sijaan kipinän, että jonain päivän haluan omistaa sellaisen”, Pete kertoo yli 40 vuoden takaisista ajatuksistaan. ”Vuonna 2004 aloin katsella enemmänkin, että minkälaisia ZX:iä oli myynnissä. Ja kaksi kuukautta myöhemmin kaduin – kuten vaimo oli varoitellut jo myyntiä suunnitellessani.” Unelma täyttyy Varsin nopeasti Pete rupesikin silmäilemään korvaavan 280ZX:n perään. 15. Puhuttelevin juttu oli kuitenkin laaja, kuuden sivun mittainen Datsun 280ZX:n koeajo. Peliä pitää kuitenkin pelata kourassa olevilla korteilla, ja Petekin taipui autohaaveissaan parhaaseen mahdolliseen kompromissiin. Ei juuri minkäänlaisia.” Vuoden 2006 elokuussa kuitenkin tärppäsi, kun Keltaiseen Pörssiin ilmestyi ’82-mallinen valkoinen, automaattivaihteinen 280ZX. Datsunille on kertynyt Peten toimesta kohtuullisen nuukasti, lähinnä tapahtumissa käyden arvatenkin ainakin Lapinlahti Kruisinkeissa. Työkaveri oli kiinnostunut ostamaan Datsunin, ja niin menin myymään sen. Kriteerinä oli, että pitää olla hyväkuntoinen ja targa-mallinen. ”Olin jo myynyt Mazdan serkulleni, ja ajattelin että seuraavan auton pitää sitten olla ZX. Sinisiä japanilaisia Nuorukainen varttui ajokortti-ikään, mutta kuten oletettua, kotikulmilta ei kiihdytetty maailmalle ZX-Datsunin 2,8-litraisen suoran kuutosen linkoamana. ”Minulla oli 90-luvun alussa ’80-mallinen Mazda 626 HT Coupé. Kävinkin katsomassa autoja vaikka missä, mutta hyväkuntoiset tuppasivat olemaan jo silloin hinnoissaan.” Puolivälissä 90-lukua sopiva yksilö viimein osui kohdalle. ”Perhe kasvoi, ja urheiluauto ei ollut enää paras mahdollinen vaihtoehto, joten meille tuli farmariOpel. ”Nilsiässä tuli myyntiin sähkösininen ’80-mallinen, ja se tuli hankittua.” Auto oli mieleinen ja pysyi omistuksessa vuosituhannen taitteeseen. Mutta tämä auto oli Datsun! Ihmettelin että miten se oli mahdollista, sillä kaikki Datsunit olivat siihen aikaan mielestäni jotain 100A:ta tai Sunnyä
Tyyliltään ehtaa 70-lukua edustavat Rota Shakotanit istuvat Datsunin alle oivallisesti. Tällä kertaa tuli kuitenkin viesti, että nyt on Datsun siinä kunnossa, että se on sinun autosi.” Luottoserkun suosituksesta Pete suuntasi Keravalle, jonne myyjä toi ZX:n näytille. Ikäraja ehti kuitenkin muuttua 25 vuodesta 30 vuoteen, joten ZX:n museointi olisi ollut mahdollista vasta seitsemän vuoden kuluttua, vuonna 2013. Koneellinen kiillotus ei kyseiseen kohtaan käynyt, joten otin vanteet keväällä -07 työn alle ja kiillotin niitä patapadalla, kiillotustahnalla, hammasharjoilla ja verisillä kynsillä”, hän hymähtää ja kertoo, että alkuperäisen ilmeen saaneet vanteet kruunattiin valkotekstisillä Cooperin Cobra-renkailla. Keravalla asuva Hanski-serkkuni kävi katsomassa autoa, kuten oli käynyt monia aiempiakin. Alkuperäisvanteet olivat jossain vaiheessa saaneet mustaa maalia keskiosiinsa, mutta Pete palautti kiillon keväällä -07 ”patapadalla, kiillotustahnalla, hammasharjoilla ja verisillä kynsillä”. ”Vantaalla myynnissä ollut Suomi-auto oli pellitetty ja maalattu uusiksi museorekisteröintiä tavoitellessa. ”Lämmintä oli yli syyskuusta huolimatta yli 20 astetta, ja kun Vantaalta lähdin ajamaan yli 500 kilometriä kohti kotia, niin fiilikset olivat todellakin tapissa. Hän osoittaa edelleen ison kiitoksen auton edelliselle omistajalle auton kunnostamisesta ja auton varhaishistorian selvittämisestä. ”Minua häiritsi, että alkuperäisien vanteiden keskiosat oli maalattu mustiksi, vaikka puolissa olevien rihlauksien pitäisi olla krominkiiltävät. ”Tämä auto oli minulle kiitollinen hankinta, sillä sain täysin kunnostetun auton, joten olen voinut keskittyä vain ylläpitoon.” Helmen hiontaa Suurien kunnostustai korjaustoimien sijaan Pete saattoi hankinnan jälkeen kohdistaa huomionsa pienempien yksityiskohtien viimeistelyyn – jos toki saa niidenkin ääressä helposti vuodatettua verta ja hikeä litratolkulla. Met vel del et, quat adit euguer sequat. Facip enit volortion. Matkalla maltoin pitää vain yhden lyhyen kahvipaussin.” Edellä viitattua targa-palallista kattoa ei Datsunissa ollut, mutta asian kanssa saattoi elää, sillä kaikilta muilta osin auto edusti kaikkea, mitä Pete oli hankinnalta edellyttänyt. Eikä sieltä tultu takaisin muulla kuin omalla 280ZX:llä. Samoin kiitokset lähtevät Hanskin suuntaan. 16 6/2023 Datsun 280ZX. Tilaa kuvatekstille. Sumsandre modolum velis dolore tatem exeraessecte te consequat iusci er ilis autem do con hendiam in vulla feugue exerci tisi. Koska korjattavaa ei kiitollisessa harrastuskohteessa ole ollut yhtä pientä alustan ruostereikää lukuun ottamatta, on Pete saattanut panostaa ylläpitoon kaikella tarmolla. Vuosien aikana ZX:ään on uusittu esimerkiksi jäähdytin letkuineen, vesipumppu, laturi sekä alustaan jousia. Niinpä ZX:n entisöinyt pitkän linjan Datsun-harrastaja laittoi auton myyntiin. Sinisen 280 ZX:n Pete erehtyi aikoinaan hukkaamaan, mutta nyt jo kymmenisen vuotta omistuksessa olleen valkoisen yksilön kohdalla moista vahinkoa ei tule tapahtumaan. Im dolor ipit laorper sim et dunt ut ametumsan ulputat
Lähinnä niistä olen osia tilannut.” Ulkoisesti suurin Peten tekemä muutos ovat vanteet, jotka nekin sopivat oivallisesti vuonna -14 museorekisteröidyn Datsunin alle. ”Tähän ei saa juuri mitään osia Suomesta, mutta USA:ssa on sellaiset Zja ZXDatsuneihin erikoistuneet liikkeet kuin Motorsport Auto ja Rock Auto. ”Pari vuotta sitten tilasin Briteistä nämä 70-lukuisten Hayashi Racing Street -vanteiden kopiot, Rota Shakotanit. Halusin niihin kuitenkin ZX:n keskikupit, mikä onnistui kun poikani teki 3Dtulostamalla sovittimet, joilla alkuperäiset keskiöt sai kiinni näihin vanteisiin.” Persoonallista mutta automalliin hienosti istuvaa tyyliä edustavat myös uustuotantona valmistetut ajovalojen suojakuvut. Se on Datsun – edelleen! Valkoinen 280ZX on ehtinyt olla Petrin omistuksessa jo 17 vuotta, mutta ajokilometrejä on kertynyt varsin nuukasti. ”Muun muassa puslia ja raidetangonpäitä olen hankkinut varalle.” Kuulostaa sinällään selkeältä ja helpolta, mutta tässä kohdin automalli lyö kapuloita rattaisiin. Kilometrit ovat tulleet aika pitkälle tapahtumissa ja cruisingeissa.” Ohjaamon tunnelma vihjaa, että 280ZX:n tärkein markkina-alue oli USA. Euroopassa 2+2-paikkaiset mallit olivat yleisempiä, mutta mallia tarjottiin myös lyhyemmällä akselivälillä toteutettuna kahden hengen versiona. ”Kun ostin auton, oli siinä mittarissa 171 tuhatta kilometriä, tällä hetkellä 184 tuhatta. Syntisenpunaista virettä täydentävät autoon aikanaan teetetyt punaiset kangasmatot. 17
06 K ori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. Pete on voinut keskittyä ylläpitoon ja yksityiskohtien viimeistelyyn, sillä auton edellinen omistaja, pitkän linjan Datsun-harrastaja näki ison vaivan auton kunnostamisessa ja auton varhaishistorian selvittämisessä, mistä Pete osoittaa edelleen isot kiitokset kyseiselle taholle. Takaveto. ”Esikoispojallani, jonka muuten hain synnytyslaitokselta minulla aiemmin olleella ZX:llä, on herännyt kipinä näiden suuntaan. 07 Mitat Pituus 454, leveys 169, korkeus 130, akseliväli 252 cm. Poraus 86, isku 79 mm. Menevästi muotoiltujen Z-mallien jatkumo tuntuu sen sijaan olevan varmistettu myös seuraavan sukupolven suuntaan. 18 6/2023 Datsun 280ZX. Puristussuhde 9,4:1. 04 Voimansiirto Kolmenopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. ”Kun keväällä ensimmäisen kerran Datsunilla lähtee liikkeelle, niin silloin vain nauttii eikä ole kiire minnekään. Auton miellyttävyydestä ajot eivät ole kiinni. Hänellä on tätä nykyä Nissan 300ZX Twinturbo.” Kolmeportainen automaatti ja 2,8-litrainen kuutonen eivät niinkään tarjoa repivää kulkua, vaan letkeää voimaa mukavaan kruisailuun. Teho 148 hv /5 250 rpm, vääntö 214 Nm /4500 rpm. 08 Suorituskyky Huippunopeus 197 km/h, 0-100 km/h 10,7 s. Paino 1340 kg. Enää ei ole myöskään pelkoa, että hän hairahtuisi myymään tämän auton kuten kävi hänellä ensimmäiseksi olleen ZX:n kohdalla. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, poikittaiset alatukivarret, eteen suunnatut pitkittäistuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Tilanne kuvasti hyvin siitä, että monelle Datsun on 100A, Sunny tai joku muu sellainen.” Petelle komean coupén ja Datsun-merkin yhteys on ollut selvää vuonna -81 tapahtuneesta TM:n lukemisesta lähtien. Ja kun vaikka viimeisenä työpäivänä ennen kesälomaa käy Datsunilla töissä, niin tunnelma on niin älyttömän hieno. 01 Merkki ja malli Datsun 280ZX 2+2 Automatic 02 Vuosimalli 1982 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Tilavuus 2743 cm 3 . ”Kerran kun cruisingissa etenin kävelyvauhtia, niin yksi ohikulkija tuli huutelemaan avoimesta ikkunasta, että hänen vaimonsa sanoi, että tuo on Datsun ja minä että ei varmasti ole”, kertaa Pete ja jatkaa, ”Ohikulkijan ihmetys oli suuri, kun kehotin katsomaan takaluukussa olevaa Datsun-merkkiä. Takana erillisjousitus, viistot kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Edessä ja takana levyjarrut. Tämä on myös aikalaisekseen hemmetin hyvä matka-auto”, omistaja maalailee. Auton hienous ja samalla myös erikoisuus Datsun-merkin edustajaksi on käynyt ilmi myös kanssaihmisten reaktioista
Kotimaisissa TUC-428-kilvissä taival alkoi kesällä -83, ja seuraavan vuoden aikana mittariin kertyi runsaat 20 tuhatta kilometriä, kunnes koitti tilipäivän aika ja auto myytiin vuonna -84 Nissan-liikkeeseen. Seuraavien vuosien lukemiksi kirjattiin 23, 17 ja 14 yksilöä. Sisustan osalta auto oli sen sijaan säilynyt kiitettävän ehjänä ja siistinä. Kohtuullisen suureksi käyttöentisöinniksi luonnehdittava projekti viimeisteltiin syksyllä 2003 uudella maalipinnalla. Tarinan ensimmäiset luvut oli kertonut 60-luvun lopulla esitelty 240Z, josta oli muodostunut suoranainen hitti etenkin Yhdysvalloissa. Näillä main autoon vaihtui myös Grantin puuratti. Noin 150 tuhatta ajettu 280ZX oli edelleen käyttökuntoinen, mutta elämän jälkiä ja ruostekuplaa oli siellä täällä. Kolmannen omistajan aikana Datsunia varusteltiin aikansa Alpine-stereoilla ennen kuin se siirtyi neljännelle taholle Hyvinkäälle noin 80 tuhatta ajettuna. Ensirekisteröintitilastot kertovat esimerkiksi vuoden 1980 Datsun 240Z–280Z rekisteröintimääräksi 12, joiden kaikkien voi olettaa olevan nimenomaan 280ZX-mallisia. Haasteita tavoiteltuun autoverottomuuteen toi komennuksen päättyminen ennen vaatimuksena olevaa vähintään 12 kuukauden omistajuutta. Tämän jälkeen auto siirtyi 115 tuhatta kilometriä kurvailtuna autokauppiaalle, joka ilmeisesti tykkäsi 280ZX:stä itsekin, sillä auto lähti sittemmin eteenpäin noin 140 tuhatta mittarissaan. Matka Bagdadiin oli alkanut kesällä -82, ja perillä auto oli lähinnä odotellut, mutta Nokian huoltopäällikkönä siviilissä toiminut omistaja oli vapaa-aikoinaan rakentanut automaatti-Datsuniin siitä puuttuvan ilmastoinnin, alkuperäisistä Nissanin komponenteista. Uuden 280ZX:n valittu linja puhutteli etenkin Amerikan markkina-aluetta, jossa kotimaisetkin autonvalmistajat olivat mukautuneet uuteen automaailmantilanteeseen: Camarot ja kumppanit näyttivät yhä machoilta, mutta nuoruuden lihaksien tilalla oli nyt lähinnä toppauksia. Myös korroosion vaivaamia helmoja korjailtiin ja maalailtiin. Suomeen 280ZX:ää saapui oletetun maltillisesti, mutta sentään pelkkiä maistiaisia enemmän. 19. Ainakin yksi vuoden -83 ensirekisteröinteihin lukeutuva Datsun 280ZX ostettiin Datsun-maahantuojan eli Aro-Yhtymä Oy:n Autokeskuksen kautta jo edeltävän vuoden aikana. BAGDADISTA SUOMEA KIERTÄMÄÄN Vuonna 1982 Datsun 280ZX:n tuotanto oli kääntynyt loppusuoralleen. Valmistajan koodia S130 kantanut malli oli saapunut vuonna 1978 jatkamaan 260Zja 280Z-Datsunien menevyyttä ja mukavuutta yhdistelevää kertomusta. Muodot olivat eittämättä sporttiset kuten coupé-korilta saattoi odottaakin, mutta mukavuus asettui raa’an suorituskyvyn edelle. Mallia oli saatavilla puhtaasti kaksisekä 2+2-paikkaisena, joista jälkimmäisen ja Euroopassa yleisemmän mallin akseliväli oli 20 pidempi kuin kaksipaikkaisessa. Datsun 280 ZX:n perusmoottori jatkoi sekin valitulla tiellä. Syksyllä -91 auto viivähti helsinkiläisellä, autokeräilijäksi kuvaillulla taholla ennen kuin se jo seuraavan vuoden puolella jatkoi matkaansa Rinta-Joupin autoliikkeeseen Alajärvelle. Lähinnä Japanin markkinoille 280ZX:ää valmistettiin myös kaksilitraisella kuutosella – turbolla ja ilman. Suorassa kuutosessa oli mukavasti sylinteritilavuutta, tarkalleen 2 753 kuutiosenttiä, mutta puhtia sangen leppoisat 140 hevosvoimaa ja Euroopan markkinoille kymmenkunta enemmän. Tämäkin työ tehtiin huolella, mistä kertoo, että kohta 20 vuoden jälkeen maalipinnassa ei edelleenkään ole moitittavaa. Merkittävin yksityiskohta hänen ajaltaan oli autoon lisätty vetokoukku – ei kuitenkaan Soliferin vetoon, vaan tarinan mukaan peräkolarisuojaksi. Omistajaksi löytyi naishenkilö, jonka aikana coupé-Datsun sai muun muassa kivimassauksen helmoihinsa sekä teetetyt, käsintehdyt punaiset kangasmatot, jotka ovat autossa edelleen. Seuraavaksi Datsun vaihtoi pitäjäksi Ähtärin, jossa se viihtyi toisella autokauppiaalla vuosien 1997–1998 tienoon. Ratkaisuksi muodostui auton siirtäminen ensin Ruotsiin ennen koti-Suomeen palaamista. Seuraava omistajanvaihdos tapahtui vuoden -96 lopulla, kun edelleen ympärivuotisessa käytössä oleva Datsun lähti noin 90 tuhatta ajettuna jälleen Alajärvelle. Uuden 280ZX:n myötä valmistaja painotti ominaisuuksia, jotka se laski olevan asiakaskunnan mieleen. Matka pohjoiseen sujui ongelmitta, erästä omalaatuista liikenneonnettomuutta lukuun ottamatta: alle jäi kookas kilpikonna, josta Datsunin runkopalkissa on yhä tänä päivänäkin näkyvä lommo. Pykälän kiivaampaa askellusta tarjosi samaisen moottorin turboahdettu, 180 hevosvoiman versio. Kysymyksessä oli valkea automaattivaihteinen 280ZX, joka ei pitkään Helsingissä ehtinyt viihtyä ennen kuin sitä odotti pitkä matka Irakiin asti. Vuonna -98 ZX siirtyi jälleen yksityisomistukseen, ja vetokoukusta muistona olevalle vaakapalkillekin tuli käyttöä: autoon teetettiin rosterinen vetokoukku, ja tällä kertaa sille tuli oikeita töitä venetrailerin vetotehtävissä. Niillä ei mannerta täristetty, mutta mukaan liikennevirtaan ehdittiin toki keskimääräistä paremmin. Ruotsiin päästyä ZX jäi odottelemaan Tukholmaan, kunnes kotimaahan saapuminen ei aiheuttanut kalliita puremia verokarhun suunnalta. Tässä vaiheessa Datsunilla olisi voinut olla edessään loivempi tai jyrkempi alamäki, mutta sen tulevaisuuden kannalta se sai parhaan mahdollisen omistajan kesällä 2002, kun sen osti pitkän linjan Datsunharrastaja. Datsunin seuraavaksi ostanut liikkui autolla syksyyn -87 mennessä vain seitsemisen tuhatta kilometriä. Kunnostuksesta voisi kirjoittaa rivin toisensa perään, mutta tiivistetysti voi kuvailla, että alustaan tuli uutta peltiä puolitoista neliötä, minkä lisäksi jarruja kunnostettiin ja pisteosia uusittiin runsaasti. Taustalla oli se todennäköisin kuvio, eli rauhanturvaajaksi suunnannut nuori mies aikoi ottaa seikkailusta myös autoilullisen hyödyn, kun vuoden vierailla mailla vietetty aika mahdollisti mukana olleen auton rekisteröimisen myöhemmin ilman veropiiskaa
Tutustutaan viistokeulan lisäksi Kai-Lassen tallista löytyvään perus-Escortiin ja katsotaan hieman mallien välisiä eroavaisuuksia. Sastamala 20. Ford Escort 1300 ’75 ja RS 2000 ’76 Esko pari Sastamalalainen Kai-Lasse Wallin on kerännyt hienon kokoelman Fordeja, joiden historia liittyy jollain tavoin omaan perheeseen tai kotipaikkakuntaan. Ainoan poikkeuksen sääntöön tekee valkoinen Escort RS 2000, jollaisia ei alkuperäisenä ja kilpailemattomana Tyrväätai edes Suomi-yksilönä löytynyt
Yhdistävänä tekijänä molemmilla on kuitenkin ajettavuus, jota 1970-luvun koeajajat kiittelivät hauskan pirteäksi. Se antoi autolle hieman suuremman huippunopeuden mutta söi samalla kiihtyvyyttä. Ainoastaan nimismiehen kiharoissa pompottamaan pyrkinyt takaakseli sekä herkästi lukkiutuvat takajarrut häiritsivät muuten mainiota ajonautintoa. Ulkomitat ja omamassa olivat hieman kasvaneet. Esko pari S ama automalli, mutta kaksi lähes ääripäätä – niin suorituskyvyn kuin hankintahinnankin osalta. Escortille myönnettiin kuuden kuukauden tai 10 000 kilometrin mittainen takuu. Jos ei oteta lukuun muovista tuplavaloilla varustettua keulaosaa, melko pienillä kosmeettisilla muutoksilla oli perheautoon saatu luotua huikea urheilullisuuden tunnelma. Painonkasvun tuomaa polttoainetalouden huonontumista pyrittiin kompensoimaan pidemmällä perävälityksellä. Auton jälleenmyyntiarvoa ennustettiin niin ikään hyväksi. Vuonna 1975 markkinoille ilmestynyt Ford Escort 1300 Mk2 oli teknisesti lähes muuttumaton edeltäjäänsä verrattuna. 19 300 markkaa maksanut perus-Escort mainittiin autoksi, johon tavallisella palkansaajalla on, jos ei varaa, ainakin uskallusta. Jos tavallinen perhe-Escort oli jo hauska ajettava, tunne pompsahti vähintään kolmanteen potenssiin Ford Escort RS 2000:n kanssa. Escortin ajettavuus koettiin kuitenkin hauskaksi, joka sai aikuisen miehen muuttumaan jälleen pikkupojaksi etenkin mutkaisilla sorateillä. Monen lähdön perhemalli Vuonna 1975 Euroopan-Fordin pienintä automallia edustanut Escort tarjosi perhekäyttöä ajatellen kohtuullisen hyvät sisätilat matkustajille, kuten myös kiitettävän suuren matkatavaratilan. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen 21. Tehomallia kun saattoi ohjata yhtä paljon kaasupolkimella kuin ohjauspyörällä
Suorituskyvyn taustalla oli konehuoneeseen helposti mahtunut Ford Taunuksesta tuttu kaksilitrainen OHC-nelonen, jota oli hieman viritetty RS:n tarpeisiin. Mustalla värjätyt ikkunankehykset, kylkiraidat ja takavalojen väli loivat autoon sporttisen habituksen, samoin kolmetoistatuumaiset ja nelipuolaiset RSalumiinivanteet. Reilusti heppoja Tuntuvin eroavaisuus oli kuitenkin suorituskyvyssä. Suorituskyvyllä ja hieman paremmalla varustelulla oli myös kova hinta, joka suitsi tehokkaasti auton yleistymistä katukuvassa. Huippunopeutta RS keräsi 177 kilometriä tunnissa. 22 6/2023 Ford Escort 1300 ’75 ja RS 2000 ’76. Hevosvoimia löytyi 110 kappaletta, eli lähes tuplasti 1300-malliin verraten. Alkuperäisen RS-Escortin tunnusmerkki on muovinen keulan jatke. Tasauspyörästön lukon puuttuminen haittasi mutkista lujaa ulos kiihdyttäessä. Suorituskykyinen RS 2000 päätyi Suomessa usein kilpa-auton aihioksi normaalikäytön sijaan. Sataseen kiihdytettäessä RS oli lähes kymmenen sekuntia ripeämpi kuin tonnikolmesatanen. Painoa räsäsellä oli 970 kilogrammaa, vain 55 kiloa enemmän kuin 1,3-litraisessa kansanmallissa. Nelipuolaiset 13 tuuman kevytmetallivanteet ovat RS 2000 -mallin alkuperäisvarusteita. 1300-mallin peltivanteet ovat perusmalliksi tavallista komeammat. Originaali osa antaa hieman periksi peukalolla painettaessa toisin kuin jälkeenpäin valmistetut kopiot. Moottorin jatkeena oli nelipykäläinen vaihteisto, ja taka-akselin tuentana oli perusEscortista poiketen pitkittäiset reaktiotangot. Ohjaamossa muutokset näkyivät erinomaisiksi kehutuissa etuistuimissa, kattavassa mittarivarustuksessa, kojelaudan hansikaslokerossa ja hieman prameammin verhoilluissa ovipahveissa, jotka peittivät ovien peltipinnat kokonaisuudessaan. Suorituskykyinen RS 2000 päätyikin Suomessa usein kilpa-auton aihioksi normaalikäytön sijaan. Vuonna 1976 urheiluEscortin hintalapussa seisoi 46 460 markkaa. Kai-Lasse Wallin viihtyy Fordien parissa niin töissä kuin vapaa-ajalla
Auton alkuperäisyyttä arvostettiin uudessa perheessä ilmeisesti suuresti, sillä Ford ei ole saanut osakseen spoilerija levikevirityksiä, radikaaleista hifiasennuksista puhumattakaan. Tuolloin Kai-Lasse lupasi, että auto ei ole ensimmäinen, joka hänen tallistaan lähtee seuraavalle omistajalle. Eivät harrasteautoni kovin usein vettäkään ole enää nähneet, kun kesälläkin voi valita veteraaneille hieman kuivemmat ajopäivät.” Hyväkoriselle tonnikolmesataselle olisi vuosikymmenten aikana varmasti löytynyt ostajia jonoksi asti, mikäli auto olisi ollut suuren yleisön tiedossa. Samalla se museotarkastettiin”, Kai-Lasse kertoo. Hammastanko-ohjaus. Vääntö 91,2 Nm/3 000 rpm. Raideleveys edessä 1 257 mm ja takana 1 283 mm. 01 Merkki ja malli Ford Escort 1300 02 Vuosimalli 1975 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edesssä pitkittäin. 05 Alusta Edessä McPherson-tuenta, kallistuksenvakaaja, takana lehtijousitettu jäykkä akseli, putki-iskunvaimentajat ja kallistuksenvakaaja. Pitkäaikaiset omistajat halusivat, että kun auto aikanaan myydään, jää se paikkakunnalle auton arvon ymmärtävälle harrastajalle. Peltitöitä jouduin autoon tekemään jonkin verran, ja se maalattiin uudelleen. Jossain vaiheessa autosta luopuminen tuli omistajaperheelle kuitenkin ajankohtaiseksi. Puristussuhde 9,2:1. Kai-Lasse ulkoiluttaa harrasteautojaan ympäri vuoden, joten keltaiseen Escortiin on hankittu myös talvirenkaat. Ero RS 2000:n ohjaamoon on selkeä vaikka perusasiat ovat molemmissa samat. 08 Suorituskyky Huippunopeus 137 km/h, kiihtyvyys 0-1 000 m 39,8 s, polttoaineenkulutus keskimäärin 10,9 l/100 km 09 Hinta uutena 19 300 mk (huhtikuu 1975) 23. Sen paljastavat rekisterikilvet, jotka ovat H-alkuiset. 07 Mitat Pituus 4 083 mm, leveys 1 595, korkeus 1 400 mm. Vammala kuului tuohon aikaan Turun ja Porin lääniin, mikä näkyi rekisterikilvissä T-kirjaimena. Iskutilavuus 1 297 kuutiosenttiä (poraus 80,98 mm, isku 62,99 mm). Tehostetut kaksipiirinestejarrut, edessä levyt, takana rummut. Teho 57 hv/5 500 rpm (DIN). Kunnostuksen jälkeen Escort on käynyt näyttäytymässä edelliselle omistajalle. Rengaskoko 155 SR 13. Yksi yksikurkkuinen kaasutin. Ostajakandidaatteja autolle lienee vuosien saatossa ollut paljonkin, mutta omistajaperhe ei sitä ole halunnut myydä, ainakaan kenelle tahansa. Autoa ei kuitenkaan myyty uutena paikallisesta Ford-liikkeestä. Hain sen edellisen omistajan suulista. Omamassa 915 kg. Vuonna 1989 ensimmäisen omistajan luovuttaessa Escortin se siirtyi nuoren naisen kulkuneuvoksi ja pysyi yhä kotipaikkakunnallaan. ”Silloin pitää olla kuulas pakkaskeli, kun talvella tien päälle lähdetään. Kai-Lasse kertoo, että kun erään perheen kaksi tytärtä saavutti ajokortti-iän, kumpikin sai oman auton, joista toinen oli tarinamme Escort. ”Escort tuli minulle vuonna 2013. FORD ESCORT 1300 ’75 Pirteän keltainen Escort on viettänyt koko ikänsä Vammalan eli nykyisen Sastamalan seudulla. Tärkeänä asiana oli, että Escort pysyy edelleen alkuperäisellä kotipaikkakunnalla ja että uusi, kolmas omistaja jatkaa auton historian pitkiä omistussuhteita. 06 K ori Kaksiovinen porrasperäinen itsekantava teräskori. 04 Voimansiirto Kuiva yksilevykytkin, neliportainen synkronoitu vaihteisto lattiavalitsimella, hypoidivetopyörästö (välityssuhde 3,89). Sylinteriryhmä ja -kansi valurautaa, kansiventtiilit, nokka-akseli sylinteriryhmässä. Punaruskea verhoilu sointuu hyvin auton keltaiseen ulkoväriin. Tämä pätee myös muihin miehen harrasteautoihin, sillä ne on hankittu pidettäväksi eikä myyntitavaraksi. Tuttu 1,3-litran työntötankomoottori liikuttaa 915 kilogramman painoista perheautoa riittävän tehokkaasti, vaikka hevosvoimia ja vääntöä on lähes puolet vähemmän kuin RS 2000:n moottorissa. Kai-Lasse Wallin kertoo, että auton alkuperäinen myyjäliike ei ole hänellä tiedossa, mutta se voi olla Tampere tai vaikkapa Hämeenlinna
Mustat sivuikkunoiden kehykset ovat yksi keinoista luoda menevä ulkonäkö. Hammastanko-ohjaus, Rengaskoko 175/70-13 06 K ori Kaksiovinen porrasperäinen itsekantava teräskori. Tarkoitus olisi silloin purkaa auto nippeleihin ja kunnostaa kaikki paikat perusteellisesti. Sylinteriryhmä ja -kansi valurautaa, kannen yläpuolinen hammashihnakäyttöinen nokkaakseli. Puristussuhde 9,2:1. 08 Suorituskyky Huippunopeus 177 km/h, kiihtyvyys 0-1 000 m 31,4 s 09 Hinta uutena 46 460 markkaa (1976) Mikäli tuplavaloin varustettua keulapalaa ei huomioida, on Escortiin luotu urheilullinen vaikutelma varsin pienillä kosmeettisilla toimenpiteillä. Tehostetut kaksipiirinestejarrut, edessä levyt, takana rummut. Runsas mittarivarustus, paksukehäinen ohjauspyörä, matkustajan puolella oleva tavaralokero kelloineen ja kannellinen hansikaslokero tuovat RS:n kojelautaan erilaisen ilmeen. FORD ESCORT RS 2000 1976 Valkoinen viistokeula RS, Turun ja Porin läänin kilvet. Auton ajomäärä on hieman yli sata tuhatta kilometriä, ja joitakin ruostekorjauksia koriin jouduttiin tekemään ennen museoajoneuvoksi tarkastamista. Suomi osoittautui varsin nopeasti tyhjäksi halutunlaisista yksilöistä. Prameammat oviverhoilut ja urheilullisemmat etuistuimet täydentävät vaikutelman kalliista mallivaihtoehdosta. Belgiassa Hannu tarkasti auton ja etenkin sen tietyt yksityiskohdat varmistaen, että kyseessä on taatusti alkuperäinen RS. Käytännön työn auton ostamiseksi ja Suomeen tuomiseksi teki Hannu Pulkkinen. Kai-Lasse halusi, että Escort on uudelta identiteetiltään mahdollisimman tyrvääläinen. 07 Mitat Pituus 4 142, leveys 1 595, korkeus 1 402 mm. 04 Voimansiirto Synkronoitu neliportainen vaihteisto lattiavalitsimella, kuiva yksilevykytkin hypoidivetopyörästö, välityssuhde 3,54. Kai-Lasse Wallin kertoo etsineensä kauan alkuperäistä, kilpailematonta Mk2-korista Ford Escort RS -mallia. 05 Alusta Edessä McPherson-tuenta, kallistuksenvakaaja. Omamassa 970 kg. 01 Merkki ja malli Ford Escort RS 2000 02 Vuosimalli 1976 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Kysymys on askarruttanut varmasti montaa henkilöä, jotka ovat tämän voima-Escortin nähneet. Iskutilavuus 1 993 kuutiosenttiä (poraus 90,80 mm, isku 76,95 mm.) Teho 110 hv/5 500 rpm, (DIN) vääntö 165 Nm/3 750 rpm. Belgiassa erään traagisesti surmansa saaneen harrastajan kokoelmasta vihdoin löytyi oikeanlainen, kilpailematon viistokeula. 24 6/2023 Ford Escort 1300 ’75 ja RS 2000 ’76. Käytännössä aikanaan maassamme myydyt räsäset menivät kilpakäyttöön saman tien. Missä tämä aarre on lymyillyt vuosikymmenet. Takana jäykkä akseli, lehtijouset, putkiiskunvaimentimet ja pitkittäiset reaktiotangot. T-alkuiset, jopa Escortin vuosimalliin limittyvät kilvet löytyivät onnekkaasti Vammalan Trakinkadulla sijaitsevan katsastuskonttorin kätköistä. Elettiin vuotta 2010, kun mukaan hankintakuvioon astui hämeenkyröläinen Jari Lamminsivu, jonka kanssa Kai-Lasse alkoi etsimään autoa maailmalta. Escortin tulevaisuudesta Kai-Lasse kertoo, että kun aika on sopiva, RS otetaan uudestaan työn alle. Upea ja harkittu yksityiskohta on auton rekisterikilvet. Raideleveys edessä 1 321 ja takana 1 313 mm. Kaksikurkkuisen alaimukaasuttimen päälle asennettu suuri ilmanpuhdistimen kotelo kiinnittää huomion RS:n konehuoneessa. Rekisterikilpien myötä voisi hyvin kuvitella, että vuonna 1976 joku onnekas on ajanut Escortilla ulos paikallisen Ford-liikkeen näyttelyhallista. Escortin vaiheista ennen Suomeen tuontia ei Kai-Lassella ole tietoa. Yksi kaksikurkkuinen kaasutin
. Kuttilan Autolasi Oy TUULILASIT SUORAAN TEHTAALTA! • Tuulilasit suoraan varastosta myös vanhempiin autoihin. Harrastajaystävällinen hintataso. . Palveluntarjoajat: LähiTapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiö, LähiTapiolan alueyhtiöt. puh 050 523 89 51 • kurki-suonio@kolumbus.. 040 5650543 TESTIEN TULOKSET PUHUVAT NYT: Vedetön jäähdytysneste . Uusia kaasuttimia ja kaasuttimien huoltosarjoja vahvempi kipinä antaa enemmän tehoa, pienemmän kulutuksen, vähemmän päästöjä Ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa kiehumispiste 180°C, jähmepiste -60°C www.kaasutinexpertti.. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. • Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit mallin mukaan. puh. Muistathan huolehtia hyvin kaikkien rakkaittesi vakuutusturvasta. 0400-745 915 • bh@britti-helmet.fi Vestrantie 12 • 01750 Vantaa Brittipyörien osat Brittipyörien osat ilman tullihuolia ilman tullihuolia meiltä! meiltä! 0400 657 728 /Juhani Jyränkö •AUTOT •OSAT •PALVELUT. KUUSJOKI • Puh. Pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle . TUULILASEJA JO VUODESTA 1970. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin
Timantti kunnossa Neljännen mallipolven Galanteista vain harva on säästynyt harrastekäyttöön asti. Kouvola 26. Huotarien sukuun uutena hankittu GLS-malli tekee iloisen poikkeuksen, sillä Harri Huotari on entisöinyt Sveitsin kautta Suomeen aikanaan saapuneen Mitsubishin hienoon kuntoon
Kun GLja GLX-malleissa taka-akseli oli jäykkää tavaraa ja rumpujarruin, niin GLS:ssä oli malliston huipentavan Turbo-version tapaan taka-akseliston erillisjousitus ja levyjarrut. Jatan kotimaassa täytettävänä käyttämään tilauslomakkeeseen Ykä nimittäin rastitti viisiportaisen manuaalivaihteiston, kun Suomessa GLS-varustelu merkitsi tuolloin kolmiportaista automaattia. Tarina kertoo Ykän mieltyneen Mitsubishi Galantiin, jonka mallivalikoimaan hän tutustui kenties paikallisessa Mitsubishi-liikkeessä, imatralaisessa Auto-Vuoksessa vieraillen, mutta myös Galant-esitteitä tarkoin tutkien. Mitsubishi Galant 2000 GLS ’82 Timantti kunnossa I matralaiselle Yrjö ”Ykä” Huotarille avautui 80-luvun alussa mahdollisuus uuden auton hankintaan tavanomaiseen nähden poikkeavalla tavalla. Jo GLX Special -varustelu olisi käsittänyt muun muassa ohjaustehostimen ja sähköikkunat, mutta GLS toi mukanaan jotain varsin poikkeuksellista mallin sisäisessä varustelussa. Sveitsin Mitsubishi-edustajan kautta tilaukseen laitetusta autosta teki erityisen sen vaihteisto, jos autoa verrataan Helkaman tuomiin GLS-Galanteihin. Sopivaksi malliversioksi hän valikoi Galant-malliston yläpäätä edustavan 2000 GLS:n, jonka voimanlähteenä oli 1 997-kuutioinen 102 hevosvoiman neloskone. Hänen tyttärensä Jatta asui töidensä vuoksi Sveitsissä, mistä paluu koti-Suomeen oli tapahtumassa suunnitellusti vuoden -83 aikana. Rekisteröinti Suomeen onnistuisi tuolloin ilman tuntuvaa autoveroa. Sisätilojen GLS-hienouksista voi nostaa takapenkin keskikyynärnojan ja sen takaa löytyvän eräänlaisen turvalokeron. Varsin harvinainen ominaisuus, takapenkin selkänojan kallistusmahdollisuus löytyi sen sijaan jo alemmiltakin varustetasoilta. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Kari Mattila ja Huotarien albumi 27. Tästä heräsi ajatus, että Ykä voisi tilata mieleisensä automallin Sveitsiin Jatan omistukseen, ja aikanaan auto matkaisi pohjoiseen tyttären matkassa
Harri ei muiden projektiensa vuoksi ensin ehtinyt Galantin kimppuun, mutta kun aikaa järjestyi, nousi Ykä-sedän entinen ajopeli puhuttelevaan alkuperäiskuntoon. Yksittäisenä tilastomerkintänä voi ottaa esille helmikuussa -87 suoritetun muutoskatsastuksen Galantiin lisätyn vetokoukun myötä, mikä selittyy Ykän veneilyharrastuksella. Ykä sanoi siihen, että ei se mitään, hyvä kun saat suojaan, niin ei tarvitse purkamoonkaan viedä. Minulla oli kuitenkin silloin muitakin projekteja, joten en tarjoukseen tarttunut”, kertoo Harri Huotari setänsä ehdotuksesta. Seuraavina vuosina Mitsubishi sai maistella Imatran seudun teitä ja katuja käyttöautona, ja ilmeisen mutkattomasti, sillä mitään erityisiä huolia tai murheita ei näiltä vuosilta kantaudu korviin. Galant jäi siinä vaiheessa seisomaan, mutta ajoittain se nousi sukulaismiesten jutustelussa pintaan. Jo ennalta oli selvää, että ruostevauriot olivat suurin savotta, sillä moottorille Ykä oli teettänyt 220 tuhannen kilometrin kohdalla aikuiskoulutuskeskuksessa remontin, joka oli käsittänyt muun muassa kannen kunnostuksen sekä uudet männät ja männänrenkaat. Menin sitten tulliin Ykän antamien paperien kanssa, ja siirtolapuilla ajoin Galantin Imatralta kotiin, kunhan jakohihnan oli varmuuden vuoksi ensin uusittu.” Työläs ruostesavotta Viitisen vuotta Galant ehti odotella huomiota, kunnes Harrin muut projektit ja aikataulut mahdollistivat kunnostustoimien käynnistämisen. ”Vuonna 2009, kun käytiin Ykällä, niin lupasin ottaa auton talteen, mutta en projektiksi, kun oli silloin muutakin. Viimeisin hyväksytty katsastus suoritettiin jo korroosion vaivaamaan Mitsubishiin kesällä -05, ja Galant-ajot tulivat tässä kohtaa valmiiksi marraskuussa -06 suoritetun liikenteestä poiston myötä. Niin mieleisen ajokin Ykä Galantistaan lopulta sai, että hän viihtyi sen puikoissa 2000-luvun puolelle saakka. Mitsubishi on rekisteröity Suomeen ja luovuttanut Sveitsikilpensä puutarhatraktorille, jonka puikoissa Yrjö Huotari sukulaistytön kanssa. Auton omistajuus säilyi Jatalla, mutta käytännössä auto siirtyi Ykälle, joka merkittiin rekisteriotteeseen haltijaksi. Runsaasti varusteltu Galant rekisteröitiin Suomeen lokakuun lopulla -83 saaden samalla RKB-858-rekisteritunnuksensa. Runsaan vuoden ajan auto palveli Sveitsissä, kunnes se matkasi Suomeen Jatan palatessa työtehtävien jälkeen takaisin kotimaahansa. ”Jo tuolloin Ykä ehdotti minulle, että ota siitä auto, hän kun ei halunnut sitä romutukseenkaan lähettää. Vuosi Sveitsissä, arkea Imatralla Ykän valintojen mukainen metallinruskea Galant 2000 GLS lähti tilaukseen, ja saavuttuaan se rekisteröitiin vuoden -82 puolella Jatan käyttöön. Galant tilattiin uutena Sveitsiin, jossa se viihtyi vuoden -83 jälkipuoliskolle. 28 6/2023 Mitsubishi Galant. Matkamittari seisahtui tuossa vaiheessa noin 228 tuhannen kilometrin korville
Samoin kapselien kunnostus vei paljon aikaa: niissä vain rosterinen ulkokuori oli ehjää, mutta kiinnitykset vanteelle olivat ruostuneet pahoin. Ykäkin kapseleita oli teräslangalla joutunut kiinnittelemään. Jenkkiautoa kun tein, niin osia oli saanut sen kun vaan tilasi. Ei siinä auttanut kuin alkaa kyhätä itse korvaavia osia.” Harrilla kädentaidot riittivät pellinmuokkaamiseen, mutta aikaa kului, kun projektia vietiin eteenpäin muiden töiden rinnalla. Takapenkkiläisiä hellitään kyynärnojan tavarapiilolla sekä säädettävällä selkänojan kallistuksella. ”Hän oli pitänyt autossa penkinpäällisiä, joten plyysiverhoilut olivat säilyneet siisteinä. Ykän säntillinen autosta huolehtiminen näkyi lisäksi sisätiloissa ja verhoilussa sekä ehjissä pisteosissa. Tähän ei sen sijaan ollut uustuotanto-osia tarjolla ja vanhat alkuperäisosat olivat jo poissa. Huoliteltu kunnostusjälki yltää tavaratilaan saakka. Galantin ohjaamo edustaa aikansa vähäeleistä tyyliä, mutta varusteita on moneen saman aikakauden kilpailevaan malliin nähden runsaasti. Kävi äkkiä kuitenkin selväksi, ettei tähän saanut valmiina käytännössä mitään. Esille nousevat muun muassa sähköikkunat sekä erilliset radio ja kasettisoitin. Ykän ajojen myötä mittari seisahtui noin 228 tuhannen korville, minkä jälkeen kilometrejä on tullut vasta pari tuhatta lisää. Otin kapseleista saumat auki ja tein niihin uudet sisäosat rosterista.” Tekemällä urakat tuppaavat valmistumaan, näin myös Galantin työläät ruostevauriokorjaukset. Kuskinpenkkiä piti kuitenkin sen verran purkaa, että pehmusteita päästiin uusimaan.” Ruosteen osalta tehtävää piisasi sen sijaan riittämiin. ”Kuukauden verran esimerkiksi kunnostin bensatankkia. Purkamoista kun yritin etsiä, niin sieltä löytyneet Galantit olivat yhtä lailla ruostuneita. 29. ”Helmoissa oli pehmeää molemmissa päissä ja lisäksi pohjassa oli ruostetta. Nosturilla otin auton ylös ja aloin purkamaan sekä uusia osia etsimään
05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, poikittaiset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Moottori ei vaatinut perinpohjaista kunnostusta, mutta entisöinnin loppumetreillä koettu nokkahihnan hyppääminen aiheutti ylimääräisiä sydämentykytyksiä. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Takana McPherson-tyyppinen erillisjousitus, L-muotoiset tukivarret, kierrejouset. ”Vein auton Korialle RAH-Maalaukseen syksyllä -18 ja työ oli valmiina seuraavana keväänä.” Sen jälkeen projektia riitti vielä sisustan puhdistamisen ja lopulta kasaamisen suhteen. Edessä ja takana levyjarrut. Jo edesmennyt Ykäkin olisi epäilemättä tyytyväinen paitsi pitkäaikaisen käyttöautonsa noususta takaisin loistokuntoon, myös sen säilymisestä suvussa. Olisi pitänyt suorittaa kiristys käyttämättömyyden jälkeen, kun uusi hihna oli ehtinyt sen verran venyä. Valmista tuli vuoden -19 puolella, mutta viime metreillä projektia piti kokea vielä yksi hiuksia nostattava tilanne. Poraus 85,0, isku 88,0 mm. Alkuperäisen mukainen metallinruskea väri pukee museorekisteröityä Galantia tyylikkäästi. Teho 102 hv /5500 rpm, vääntö 151 Nm /3500 rpm. Tilavuus 1997 cm 3 . Ohjaus on tehostettu eivätkä vaihteet ja jarrut tarvitse voimaa. Rosteriset kapselit vaativat ruostuneiden kiinnitysosiensa vuoksi tuntuvasti työtä. Vaikka Ykän vanhan Mitsubishin elvyttämisessä riitti tehtävää ennakoitua enemmänkin, ei Harri ole pannut pahakseen ajattomasti muotoillun ja mukavasti varustellun Galantin ratin taakse päätymisestä. ”Kun autoa ajettiin tallista ulos, niin jakohihna hyppäsi pari pykälää eteenpäin, muttei tehnyt onneksi vauriota. 08 Suorituskyky Huippunopeus 173 km/h, 0-100 km/h 13,5 s. 01 Merkki ja malli Mitsubishi Galant 2000 GLS 02 Vuosimalli 1982 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Näkyvyys on hyvä nykyautoihin verrattuna, ja tämä on todella kevyt ja herkkä auto ajaa. Tämän vuoden toukokuussa Galantille suoritettiin myös museoajoneuvotarkastus hyväksytysti. Samoin muut hallintalaitteet ja esimerkiksi käsijarru ovat kevyitä käyttää.” Galantin kepeästä kulusta pääsee nauttimaan myös Harrin Marjo-tytär, joka on luvannut huolehtia autosta jatkossa. Viime metreillä projektia piti kokea vielä yksi hiuksia nostattava tilanne. Puristussuhde 9,5:1. 07 Mitat Pituus 447, leveys 168, korkeus 137, akseliväli 253 cm. Paino 1200?kg. 30 6/2023 Mitsubishi Galant. ”Tosi hyvä tämä on ajaa, kiinnitin asiaan huomiota jo silloin kun ajoin tämän Imatralta ensimmäistä kertaa kotiin. Takaveto. Purin sitten keulaa sen verran, että sain jakopään merkit kohdalleen ja tiukkasin hihnan.” Kevytkulkuinen Vappuna -20 Harri pääsi suorittamaan Galantilla ensimmäiset harrasteluajelut, kun Mitsubishi oli ensin rekisteröity ja katsastettu käyttöön huhtikuun lopulla
VARUSTELTUJA VAIHTOEHTOJA Mitsubishin 80-luvun alkumetreillä esittelemä neljännen sukupolven Galant/Sigma otettiin Euroopan markkinoilla varsin myötämielisesti vastaan. Automaattivaihteistoa mielivän valinta oli 77 500 markan hintainen 2000 GLS. Samaan aikaan myydyintä Mitsubishi-mallia, Coltia kilvitettiin 1 812 yksilöä, millä ylettiin 24. Esimerkiksi Galantin ensimmäisenä kokonaisena tuontivuotena 1981 sitä rekisteröitiin 1 189 autoa, millä suorituksella se oli maamme 26. Yleislinjasta poikkeavia versioitakin maahamme etsiytyi kuten tarinamme auto osoittaa. Seuraavana vuonna menekki kasvoi 1 378:een, ja sijoitus mallikohtaisessa rekisteröintitilastossa oli 30. sijalle. suosituin automalli. Päätähtenä Galant-mainoksessa on kiihkeä Turboversio, mutta oheen on listattu myös muu vuoden -82 mallisto. Maahantuojan linjaamat versiot eivät kuitenkaan olleet koko totuus suomalaisomistukseen päätyneistä neljännen polven Galanteista. Valmistajan koodia A160 kantanut malli oli suorapiirteisyydessään silmää miellyttävä ja varustetasoltaan korkea, joten tämä viimeiseksi takavetoiseksi Galant-malliksi jäävä keskiluokan japanilaisauto sai mukavan vastaanoton Suomessakin. 31. Vuonna -82 Suomen Koneliike Helkama Oy:n hinnoittelema Galant-mallisto käsitti yhdeksän eri sedanja farmariversiota. Tarjoilu alkoi 58 900 markkaa maksavasta nelivaihteisesta 1600-perusmallista ja päättyi 121 000 markkaa kustantavaan 2000 GLX Turboon. Sedan-malleista näiden väliin jäi esimerkiksi 68 700 markkaa maksava 2000 GLX ja 2300 GLX Turbodiesel, josta pyydettiin 89 900 markkaa. Automaattivaihteisen GLS:n hinnaksi mainitaan 77 500 markkaa, kun manuaalivaihteinen GLX Special irtosi 3 100 markkaa edullisemmin
Vuosien vieriessä vanhaa kalustoa saapui maahan tuhansittain – toki osa myytiin eteenpäin ja osa happamoitui vajojen taakse – mutta kaiken kaikkiaan muutos kotimaisen ajoneuvoharrastukseen oli tuntuva ja näkyvä. Isoillakin laineilla ja ylilyönneillä on kuitenkin taipumus tasaantua, ja samalla tavoin vahvalla Suomi-historialla ladatut vanhat jenkkiautot ovat saaneet jälleen osakseen ansaitsemansa arvostuksen erityisenä osana kansallista liikennekulttuurihistoriaamme. Mercury Monterey Custom ’62 kaupungin KADUILTA Ikuisen V uoden 1987 alussa voimaan tullut asetus yli 25-vuotiaiden tuontiautojen verotuksen tuntuvasta kevenemisestä sai aikaan suorastaan vanhojen autojen vyöryn, kun vuosi vuodelta tuon 25 vuoden rajan ylittäviä automalleja laivattiin maahan konttikaupalla. Suomalaisomistukseen uutena hankitun vuoden -62 Mercury Monterey Customin äärellä asialle on helppo nyökätä hyväksyvästi ja peukuttaa kannustavasti. Samalla jälkituonti, kaikessa myönteisyydessään, vääristi mielikuvaa etenkin vanhoista jenkkiautoista: harvat upeat Suomi-säilymät kokivat ikään kuin inflaation, kun aiemmin suurena harvinaisuutena ihaillun dollarihymyn äärellä saatetiin kohauttaa olkapäitä ja todeta että onhan näitä. Etenkin USA-autojen kohdalla muutos oli tuntuva: kun 50-luvun huimimpia siipimalleja oli ihailtu lähinnä ulkomaisista harrastelehdistä, saattoi yhtäkkiä kromiristeilijän tavata omalla kotikylällä, nakkikioskia kiertämässä. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Virpi Miettinen 32
Mercuryn Rooman-vuodet päättyivät 1968, kun diplomaattitehtävät jäivät perheen isän eläköitymisen koittaessa. Osaltaan käy kiittäminen myös autosta huolta pitänyttä Rinaldo-nimistä suurlähetystön kuljettajaa, joka paikallisena varmasti tiesi ja taisi sujuvan liikkumisen ja pysäköinnin niksit. Tuntuvimpia mukaan valittuja valinnaisvarusteita olivat kaksiportainen Merc-O-Matic-automaattivaihteisto sekä jarruja ohjaustehostin. 33. Puhumme helsinkiläiseen diplomaattiperheeseen hankitusta Mercurystä, joka laivattiin saman tien Roomaan, jossa perheen isän diplomaatin ura oli jatkumassa ennen muutaman vuoden päässä häämöttävää eläköitymistä. Ehkäpä ajatuksena olikin vielä hyödyntää mahdollisuus auton hankkimiseen ja sen myöhempään Suomeen rekisteröintiin. Loppi CD-kilpiin Oy Ford Ab:n vuonna 1962 maahantuomista Mercury Monterey Customeista ainakin yksi kääntyi pohjoisessa vain kannoillaan ja suuntasi lämpimämmille seuduille. Autovalinnan kohdistuminen Mercuryn amerikkalaisittain normaalikokoiseen, mutta suomalaisittain jättimäiseen Monterey Customiin merkitsi reilua tilaa kuudelle ja alkuperäisen 4,8-litraisen V8-moottorin jäntevää vääntövoimaa. Voikin olettaa, että mustalla Montereyllä liikuttiin Rooman kaduilla vähän tai ainakin varoen ja kapeimpia kujia väistäen, sillä kiiltävä amerikanvaunu selvisi Italian pääkaupungin hektisestä liikennekulttuurista tiettävästi ilman osumia. Suomeen ostettu, mutta ensimmäiset vuotensa diplomaattikäytössä Roomassa viettänyt ’62 Mercury Monterey Custom on edelleen alkuperäiskunnossa, arvokkaasti patinoituneena
Riihimäellä sijainneeseen talvisäilöön tunkeuduttiin ja vandaalit jättivät jälkeensä kolhuja. Tapahtui törmäys toiseen laivaan, jonka kerrotaan peräti uponneen. Toinen laiva kuitenkin pysyi pinnalla, ja sitä myöten myös Mercury pääsi kuin pääsikin takaisin kotimaahansa pohjoiseen. Joka tapauksessa Mercury asettui pian pelkkään kesäkäyttöön, joka jatkui läpi vuosien ja sittemmin vuosikymmenten. Onneksi ei mitään peruuttamatonta, joten lommojen oikomisen jälkeen rauhallinen matkanteko väsymättömän Mercuryn mukavilla kangas-vinyyli-istuimilla saattoi jatkua, suvesta seuraavaan. Rooman-ajoilta olevista kuvista käy ilmi paitsi tyylikäs muoti, myös Mercuryn CDkilvet ja perheen Romolo-koiran arvioiva katse. Tarkkaa ensirekisteröintihetkeä ei ole tiedossa, mutta kenties diplomaattitausta on vaikuttanut siihen, että Montereyhyn voitiin ruuvata persoonalliset AA-124-kilvet, vaikka vuonna -68 mustien kilpien merkkirytmitys oli jo vuosia ollut kolme kirjainta ja kaksi numeroa. Edessä oli paluu Suomeen, mutta Mercurylle matkan vaarallisin osuus oli yllättäen vasta edessä. Toinen vaihtoehto on, että kilvet olivat olleet varattuna vuodesta -62 lähtien ja vain odotelleet kiinnitystään. Ystävän auto Lopen Sajaniemessä asuvan Simo Jousimaan vanhojen ajoneuvojen harrastus alkoi 90-luvulla eteen tulleesta valintatilanteesta. 34 6/2023 Mercury Monterey Custom Mercury Monterey Custom. Tarina nimittäin kertoo, että auto oli ollut rahtina laivassa, joka joutui merellä onnettomuuteen. Talviajoa Rooman lämpöön tottuneelle Mercurylle ei ilmeisesti opetettu, tai ainakin sellaiset jäivät hyvin vähiin ja ensimmäisiin koettuihin talviin Suomessa. Seesteisiä Suomi-vuosia Suomen liikenteeseen Mercury kelpuutettiin katsastusviranomaisen toimesta, kunhan autoon oli ensin lisätty kansallisen turvallisuuden kannalta huipputärkeiksi koetut varusteet: punaiset heijastimet takapuskuriin. Suviaikaan iso musta amerikkalainen saattoi puolestaan lipua sorateitä Luhangassa, missä perheen kesäpaikka sijaitsi. AA-kilvet ovat kulkeneet mukana vuodesta -68 eteenpäin. Kesäajat sujuivat tiettävästi huoletta, mutta eräs talvi tuotti ikäviä seurauksia. Suomessa Mercury pääsi perheen käyttöautoksi, ja sen saattoi nähdä usein diplomaattiperheen kodin tuntumassa Helsingin Tehtaankadulla. Fiatista lainatut, sivulle näkyvät vilkut olivat etulokasuojissa sen sijaan jo Rooman-aikoina. Takana on jo yli kuusi vuosikymmentä, mutta hammasrivistö on edelleen eheä ja suora
Kangas-vinyyliverhoilu kertoo 50ja 60-luvun taitteen amerikkalaisten autojen pirteistä sisustustyyleistä jopa perusmustan auton yhteydessä. Kuljettajan paikalla on pientä patinaa, mutta kokonaisuutena sisätilat ovat paitsi lokoisan mukavat, myös tyylikkäässä alkuperäiskunnossa. 35. Papan lopetettua autoilun 80-luvun alussa Kupla siirtyi äitini nimiin. Tarina kertoo Mercuryn olleen rahtina laivassa, joka joutui merellä onnettomuuteen. ”Pappani osti vuonna -65 valkoisen VW 1200:n, joka oli muutaman kuukauden ikäisenä tullut vaihdossa uuteen Volvoon. Joskus vuonna -96 tai -97 äitini kysyi minulta, että haluaisinko Kuplan, vai tietyn summan rahaa. Samankaltaista sattumaa ja hetkessä tehtyä valintaa liittyy myös AA-124-kilpisen Mercuryn päätymiseen Simon käsiin puolenkymmentä vuotta sitten. Valitsin Kuplan ja veljeni saivat sovitut markkamäärät.” Vuosien mittaan valinta on osoittautunut oikeaksi, sillä vuonna 1994 museorekisteröity ja 83 000 kilometriä ajettu Kupla on edelleen Simolla ja voimissaan, mutta veljien saamat markkapinot pelkkä muisto. Auton uutena ostaneen diplomaatin poika nimittäin lukeutui Simon tuttavapiiriin ja vajaa kymmenen vuotta sitten hän kysyi Simon kiinnostusta ajaa ja huolehtia perheessä vuosikymmeniä olleesta ’62 Montereystä
Hinnan kuultuani kauppa oli jo sovittu.” Arvokkaasti lipuen Nyt jo valitettavasti edesmennyt ystävä oli mitä ilmeisemmin ajatellut Simon olevan oikea henkilö huolehtimaan Mercurystä. Edessä ja takana rumpujarrut. Rattia voi pyöritellä vaikka yhdellä sormella, ja ylitehostettuja jarruja on muistettava painaa vain kevyesti”, kuvailee hän Rooman kaduilla 60 vuotta sitten nuoruuttaan viettänyttä Mercuryään. Tilavuus 4785 cm 3 . Poraus 92,25, isku 83,82 mm. 06 K ori Laatikkopalkkirunko poikkipalkeilla, erillinen 4-ovinen teräskori. ”Sellainen laivahan tämä on, keinuu tyylikkäästi eteenpäin. Hän kuitenkin jatkoi asiasta, ja kysyin millainen olisi hintaajatus autolle. Takaveto. 36 6/2023 Mercury Monterey Custom. Samalla vaihdettiin kärjetön sytytys, ja uusin tulpat, johdot, virranjakajan kannen sekä puolan.” Vaikka Suomi-Mercuryn hankinta tapahtui puolihuolimattomasti, Simoa ei sittemmin ole lainkaan kaduttanut komean ja edelleen alle 140 tuhatta kilometriä ajetun Monterey Customin hankkiminen ”riesakseen”. Näin on myös käynyt, sillä vuonna 2009 museorekisteriin siirtynyt auto on edelleen kuin Rooman kaduilla silloin joskus – toki pientä kulumaa ja hyväksyttävää patinaa arvokkaaseen olemukseensa keränneenä. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset. Tuntuvia kunnostustoimia auto ei ole vaatinut, merkittävimpänä käynnin tasaisuuteen tähdänneet puhteet. Puristussuhde 8,8:1. Simo on huolehtinut Mercurystä jo vuosien ajan: ensin ystävän pyynnöstä, ja nyt muutaman vuoden ajan myös auton omistajana. Paino 1880 kg. 07 Mitat Pituus 547, leveys 202, korkeus 140, akseliväli 305 cm. Hymy huulilla tällä tulee ajettua, arvokkaasti lipuen. 09 Valmistusmäärä 27 591 kpl (’62 Monterey Custom 4D Sedan) Tilavuudeltaan 4,8 litran V8 kuljettaa eteenpäin mukavasti ja luotettavasti, osaltaan taannoin tehdyn kaasuttimen kunnostuksen ansiosta. 01 Merkki ja malli Mercury Monterey Custom 4D Sedan 02 Vuosimalli 1962 03 Moottori Kahdeksansylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä pitkittäin. ”Kaasuttimen käytin ultraäänipesurissa, ja hankin siihen korjaussarjan tiivisteineen, koska kone kävi jo hiukan huonosti. 04 Voimansiirto Kaksinopeuksinen automaattivaihteisto, rattivalitsin. Minulla oli silloin Chevrolet Camaro harrasteautona, ja ajattelin että en hankkisi lisää vanhoja autoja riesakseni. Vuonna -19 ystäväni taas soitteli, että haettaisiin Mercury jälleen liikenteeseen. Yllättäen hän sitten ehdotti, että mitä jos minä ostaisin koko auton. Teho 170 hv /4200 rpm, vääntö 378 Nm /2200 rpm (SAE). 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. ”Ajelin sillä kesäisin joskus ja tarpeen tullen korjautinkin siinä jotain pientä. 08 Suorituskyky Huippunopeus 160 km/h, 0-100 km/h 16,6 s
Simo Jousimaa nimittäin teki mielenkiintoisen havainnon lukiessaan vuoden 1962 Tekniikan Maailmassa ollutta Mercury Monterey Customin koeajoa. Lehdessä ollut musta, AF-15-kilpinen yksilö vaikutti paitsi identtiseltä Simon oman auton kanssa, sattui olemaan myös viereinen yksilö liukuhihnalta! Kun TM:n koeajoauton valmistenumero päättyi lukemiin 500 992, on Simon Mercuryn numero 500 993. Vanhat tilastot eivät kerro jakoa Montereyn vakiona 3,7 litran kuutoskoneella varustetun kuusisylinterisen ja jo perusvarusteisena 4,8-litraisella V8-moottorilla liikkuneen Monterey Customin välillä. Näiden lisäksi maahamme asettui yksi Meteor ja kaksi kahdeksan hengen STW:tä, todennäköisesti Monterey-mallistosta nekin. Punaiset kissansilmät ovat sen sijaan 60-luvun lopun kotimaisen katsastusinsinöörin vaatimat. TM oli suorittanut koeajon mittaukset 20. Ainakin yksi. Henkilömallisia Monterey-versioita tuotiin vähintään yksi enemmän, siis tarinamme auto – jollei sitten suoraan diplomaattitai muihin erikoistehtäviin suunnanneita yksilöitä ollut useampiakin. Se kuitenkin tiedetään, että diplomaatti-Montereyn lisäksi muitakin Custom-versioita saapui. MELKEIN TM:STÄ TUTTU Autotuojien arkistosivujen perusteella vuonna 1962 Suomeen ensirekisteröitiin yhteensä 23 uutta Mercuryä, joista peräti 20 edusti Monterey-mallisarjaa. Pisteosat kuten kapselit ja ulkoiset listoitukset ovat tallella, joten harrastustoiminnassa on voitu keskittyä ylläpitäviin puhteisiin. 37. Tätä tukee myös ensirekisteröintitilasto, jonka mukaan 20:stä vuoden -62 Montereystä 12 rekisteröitiin jo maalis–huhtikuussa. Takapuskurin SF-lätkä on Simon lisäämä, ja istuu kieltämättä auton olemukseen. toukokuuta, mikä viittaisi epäsuorasti, että myös diplomaattiperheen Monterey Custom on pyörähtänyt tulevassa kotimaassaan kevätaikaan -62
Turvaudutaan faktatiedon puutteessa arvausleikkiin, ja sanotaan, että se on Giulia GT. Kuusikymmenluvulla luotu malli on tyylipuhdasta Alfaa, jonka mallikirjo on värikäs ja monipuolinen. Mikä on kaikkien aikojen rakastetuin Alfa Romeo. Helsinki 39. Tällä kertaa tarkkailun kohteeksi otetaan 1300 GT Junior, joka on mallisarjan hinnat alkaen -versio, ja jossa juniori-piirteitä ei nimestä huolimatta löydy muuta kuin nimi
Tuhansina kappaleina valmistunut Giulietta tarjosi Bertonelle mahdollisuuden laajentua todelliseksi koritehtaaksi, kun aiemmin se oli keskittynyt valmistamaan yksittäisiä kappaleita käsityönä. I talialainen Alfa Romeo tuli tunnetuksi menestyksekkäänä kilpa-autojen valmistajana. Tehtaan johto päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon, ja vaikka sodanjälkeinen mallisto käynnisti ihan oikean sarjatuotannon, mistään halpisautoista ei Alfan kohdalla edelleenkään voitu puhua. Toisin kuin usein luullaan, moottoripellin ja keulan välistä ei kulje jäähdytysilmaa se on puhtaasti muotoilullinen yksityiskohta. Tähän saumaan syntyi Giulia GT. Varhaisvuosinaan, ennen sotia, yritys valmisti pieninä sarjoina myös katuajoon tarkoitettuja malleja, mutta nämä luksusautot olivat tavallisten kaduntallaajien ulottumattomissa. Kuusikymmentäluvulle tultaessa menestyksekäs Giulietta tarvitsi kuitenkin jo seuraajaa. Edistyksellinen tekniikka oli edelleen ajan tasalla, mutta korimuotoilussa oli aika siirtyä moderniin aikakauteen. Keulan muotoilukieli on omintakeinen. Auton takaosassa löytyy pyöreyttä ja kaarevuutta joka suuntaan – peltisepän painajainen. Alfalla oli raudanluja kokemus kilpamoottoreista, ja siitä tekniikasta se ei osannut tai edes halunnut luopua, vaikka sodanjälkeinen tuotanto perustuikin tavanomaisempiin käyttöautoihin. Teksti ja kuvat: Tamas Vilagi 40 6/2023 Alfa Romeo GT 1300 Junior ’69. Toinen maailmansota muutti kuitenkin kaiken, ja Alfalla oli kaksi vaihtoehtoa: joko laittaa pillit pussiin tai muuttaa strategiaa ja siirtyä valmistamaan autoja, joihin keskiluokalla oli varaa. Sama tarina toistuu sen kumppanin, korivalmistajana tunnetun Bertonen kohdalla, joka valmisti umpikoriset Giuliettat. Todellinen virstanpylväs merkille oli vuonna 1954 esitelty Giulietta Sprint, joka sementoi Alfan uuden aikakauden varteenotettavana autonvalmistajana
Alfa Romeo ratkaisi asian pari vuotta myöhemmin esittelemällä pienemmällä kuutiotilavuudella varustetun GT 1300 Juniorin. Konjakin värinen sisusta jalopuineen luo sopivan kontrastin rubiininpunaiseen ulkoväriin. Auto onkin saanut lempinimensä juuri keulansa takia; ”scalino” eli portaikko italiaksi, ”Kantenhaube” eli kulmakeula saksaksi, ”stepnose” englanniksi ja ”juustohöylä” suomeksi. Myyntiluvut olivat hyviä, mutta potentiaalia olisi ollut enempäänkin, sen verran tavoiteltu mutta monille saavuttamaton unelma Giulia GT etenkin kotimaassaan Italiassa oli. Yhtälössä oli vain yksi mutta: 105-mallisarjaksi ristitty auto oli kallis. Pelissä oli paljon, koska Giulietta oli Alfan merkittävin tulonlähde, joten uutuudessa piti olla tunnistettavissa vanhaa, mutta samalla ulkokuori piti laittaa uusiksi. Auton hinta, ja etenkin ylläpitäminen halpenivat ratkaisevasti, koska Italiassa iskutialvuudella oli merkittävä rooli autoverotuksessa. Kaikkien Alfojen ei kuulu aina olla kirkkaanpunaisia. Rakkaalla monta nimeä Alfa Romeon yhteistyö suunnittelutoimisto Bertonen kanssa jatkui uuden Giulian merkeissä. Alustaa vakautettiin entisestään, ja tehokkaat levyjarrut yhdistettynä millintarkkaan ohjaukseen tekivät autosta yhden kokoluokkansa parhaista GT-autoista. Tämän hinnat alkaen -mallin myötä Alfa Romeo sai haaviinsa ostajakunnan, jolla oli vihdoin varaa ostaa ihka aito urheiluauto saavutettavaan hintaan. Sisätilat kasvoivat jonkin verran, mutta vuoden 1963 syksyllä esitelty upouusi Alfa Romeo Giulia Sprint oli edelleen perinteinen 2+2 hengen coupé. Giulian kylkilinja on selkeää perintöä edeltäjältä, mutta etenkin keulan muotoilu oli uutuudessaan omintakeinen ja onnistunut, eikä aivan vastaavaa ole nähty missään autossa sen jälkeen. Auton hinta, ja etenkin ylläpitäminen halpenivat ratkaisevasti, koska Italiassa moottorin iskutilavuudella oli merkittävä rooli autoverotuksessa. Suunnittelijaksi valikoitui nuori Giorgetto Giugiaro. Haastava tehtävä, jossa Giugiaro osoitti myöhemmin onnistuvansa täydellisesti. Moottoripuolelle ei juuri kajoamisen tarvetta ollut, sen verran vallankumouksellinen Giuseppe Busson aikanaan 50-luvulla jo Giuliettaan suunnittelema täysalumiininen Twin Cam tuplakaasuttimineen oli. Giuliaan istutettiin iskutilavuudeltaan 1 600-kuutioinen mylly, joka 106 hevosvoiman turvin liikutti alle tonnin painoista autoa vaivatta. 41
06 K ori Itsekantava 2-ovinen teräskori. Takana jäykkä akseli, kolmiotuki, kierrejouset. Alfa Romeo luotti kuuluisaan twincamiinsa neljän vuosikymmenen ajan. Puolipallonmuotoiset palotilat, Lodge nelikärkitulpat. 08 Suorituskyky Huippunopeus 170 km/h. 0-100 km/h 12,6 s. Menekki oli kaksinkertaista isompiin malleihin verrattuna. Iskutilavuus 1290 cm3. 04 Voimansiirto Takaveto, viisiportainen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella. Täysalumiinirakenne, kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia, kaksi 40 mm Weber DCOE 28 -kaasutinta. Ainut merkittävä ero oli pienempi, 1 300-kuutioinen moottori. Laadusta tinkimättä GT Junior ei missään nimessä ollut riisuttu karvalakkimalli – päin vastoin. Alfa Romeo kasvatti perusversion moottorikokoa myöhemmin 1750:een ja lopulta 2000:een kuutioon, mutta 1300 Junior pysyi suosituimpana koko malliston elinkaaren loppuun saakka. 01 Merkki ja malli Alfa Romeo GT 1300 Junior 02 Vuosimalli 1969 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Junior-malli osoittautui kuningasideaksi. 05 Alusta Edessä erillisjousitus kallistuksenvakaimella, De Dion akseli, kierrejouset. Puristussuhde 9:1. Muut erottavat seikat olivat lähinnä esteettisiä yksityiskohtia, kuten vain yksi poikittainen koristelista keulassa kolmen sijasta, muovinen lattiamatto kankaisen tilalla, yksinkertaisempi ohjauspyörä sekä tietysti takaluukussa komeileva 1300 GT Junior -teksti. Se korvattiin vasta 1990-luvulla. Kori, alusta, tekniikka ja pitkälle myös sisätilat olivat identtiset 1600 Sprintin kanssa. Kuivapaino 930 kg. Vuosien saatossa se yhtenäistettiin vastaamaan myös varustelutasoltaan isompia malliversioita, joten lopulta Junioria ei erottanut Junioriksi päällepäin enää mistään. Teho 89 hv / 6000 kierr. 07 Mitat Pituus 408, leveys 158, korkeus 131, akseliväli 235 cm. 42 6/2023 Alfa Romeo GT 1300 Junior. Edessä ja takana tehostetut levyjarrut
Kierrosherkän Fulvian nahkaista Nardin ohjauspyörää on kuitenkin äärimmäisen kiva veivata, etenkin pikkuteillä ja kaupungissa. Neljä ATE:n levyjarrua hoitavat tehtävänsä kunnialla, ja tehostin tekee niiden käytöstä vaivatonta. Kokonaisuushan on osien summa, ja kyllä, autot ovat lopulta perin erilaisia. Jo pintaraapaisu paljastaa, että autot on suunniteltu hyvin erilaisista lähtökohdista. Vaaka kallistuu Alfaan myös yli sadan kilometrin tuntivauhdin matka-ajossa. Paperilla suorituskyky on liki sama, mutta käytännön toteutuma on erilainen. JUNIORIN KYYTIÄ Alfaan istuessa urheilullisuus paistaa läpi – penkki syleilee kuppimaisesti, vaihdekeppi törröttää korkealla, liki vaaka-asennossa, ja mittaristoa hallitsee kaksi jättimäistä pyörylää, jota dominoivat kierrosluvun ja öljynpaineen opasteet. LANCIAN VASTINE Odotukset ovat Fulvian suhteen korkealla onhan se torinolaismerkin ikonisimpia malleja, kehuttu ajossa ja menestynyt rallipoluilla. Lancian kabiinissa löytyy urheilullisuutta, muttei samalla mitalla kuin Alfassa – tässä autossa vallitsee enemmän käyttöautomainen tunnelma. Alfassa nostettavat ovenkahvat, Lanciassa painettavat. Välitykset ovat tiheähköt, mutta tuntuvat perustelluilta viittä pykälää todella tarvitaan. Fulvian menohalu tuntuu kuitenkin painottuvan pienempiin vaihteisiin, ja nopeuden mennessä toiselle sadalle, Alfa on sittenkin se uhmakkaampi. Ohjaus tuntuu kevyeltä, eikä aliohjautuvuudesta ole merkkejä. GT Junior on kalliimpaan autoon pohjaava konstruktio, kun taas Fulvia Coupe perustuu pitkälti edukkaamman sedan-version ratkaisuihin. Ohjaus on tarkka mutta yllättäen raskaahko. On selvää, että jos tuon aikakauden 1 300-kuutioisesta pitää ottaa 89 hevosta irti, meno on kierrospainotteista – selkeä potku tapahtuu noin 2 500 kierroksen kohdalla, ja myllyä voi huudattaa kivutta aina 6 000 kierrokseen asti, ellei ylikin. ALFA JA LANCIA – SAMANLAISET KUIN PÄIVÄ JA YÖ Lähdetään Alfalla maantielle ja maistellaan sen ominaisuuksia. Perinteinen vaihdekaavio yhdessä, ”dog-leg”-kaavio toisessa. Yhdellä sylinterinkannella varustettu V4 on istutettu apurungon turvin aivan auton keulaan, vieläpä vinosti 65 asteen kulmaan. Jopa bensatankin täyttöaukon sijainti on eri puolilla autoa. Hallintalaitteet ovat juuri käden ulottuvilla, ja se kuuluisa tuon ajan italo-autojen ”apina-ajoasento” vaan lisää urheilullista ajotuntumaa, jos vaan omaa vähänkään normaalimittaiset yläraajat. Vaihteisto on tarkka, ja vaihteiden välinen liikerata on lyhyempi kuin Alfassa. 43. Auto tuntuu raskaammalta kuin sen 950 kiloa, mutta ajovakauden tuntua lisäävällä tavalla. Kumpikin on äärimmäisen hyvin suunniteltu ja valmistettu. MOLEMPI PAREMPI Valinnan teko näiden vehkeiden välillä on kuin pastan ja pizzan – molempia tekisi mieli. Ei ihme, että nämä olivat niin suosittuja autoja aikanaan ja ovat sitä edelleen. Mutta se ketteryys – siinä Fulvia pesee Alfan. Sivuttaistukea ei penkeissä pahemmin ole, ja ajoasentokin on luonnollinen. Kone tarjoaa kokoluokkansa ripeintä kiihtyvyyttä, ja matkanopeutena 120–130 km/h on kivutonta. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että niiden lähtökohdat ovat päin vastaiset. Äänimaailma on omansa, ei oikein rivimoottori eikä oikein vinkkelikään – jotain siltä väliltä. Ikään kuin pienetkin yksityiskohdat olisi suorastaan haluttu tehdä eri tavalla. Molemmat tarjoavat rutkasti ajonautintoa, ja kokoluokkansa parasta suorituskykyä. Ei niinkään komponenttien laatu, vaan niiden yleistaso on selkeästi Alfassa korkeampi. Etuveto kohtaa mittelössä takavedon. Tällä on ilmeisesti tähdätty otolliseen painopisteeseen, ja kieltämättä, ajaessa ei kyllä tule mieleen etuveto. Tästä huolimatta Fulvia pistää Alfalle kampoihin monessakin mielessä. Vakiokoon Vredestein Classic -renkaita ei kuitenkaan voitane syytää siitä. Vaihteisto toimii millintarkasti, se on napakka mutta ei raskas. Tässä on selkeästi GT-auton aineksia – kova vauhti ei lisää taakkaa, päinvastoin. Alusta on tukeva, ja jäykkä takaakseli toimii erittäin hyvin, vain pientä epämääräistä liikettä esiintyy kovassa mutka-ajossa, mikäli vastassa on kuoppia. Vinkkeli rakastaa kierroksia, kenties jopa enemmän kuin Alfa. Kiihtyvyys tuntuu aluksi ripeämmältä, ja auto ylipäätään kevyemmältä, vaikka auto on 30 kiloa verrokkiansa painavampi. Ote tiehen on vakaata satasen toisellakin puolen, mutta se ei ole ihan yhtä magneettinen kuin Alfassa. Moottorit ovat edessä, mutta toinen on rivija toinen vinkkelinelonen. Ja jotta pääsisimme paremmin perille italialaisen urheilumallin luonteesta, otetaan verrokiksi toinen italialainen pikkusportti Lancia Fulvia Coupé. Tämä luo perustan sille, että Lancia on tässä vertailussa, kuten sen kuuluukin olla, hiukan altavastaajan asemassa. Heitto ei välttämättä ole tuulesta temmattu, sen verran vakuuttavan kokonaiskuvan piskuinen Junior itsestään antaa. Ohjaus on kevyt, huomattavasti kevyempi kuin Alfassa. Onko käsillä aikansa paras tämän kokoluokan urheiluauto. Näitä kahta onkin pidetty varsinaisena taisteluparina kautta aikain. Moottori käyntiin ja liikkeelle, siis. Kovillakin kierroksilla kone on hämmentävän hiljainen. On totta, että mallit osuvat samaan segmenttiin, ovat samankokoisia ja omaavat lähes identtiset suorituskyvyt
Välityssuhdetoimintaa Upouudessa sähköautossa eteenpäin vieviä välityksiä on usein vain yksi, kun samaan aikaan modernissa automaattivaihteisessa polttomoottoriautossa pykäliä voi olla kymmenenkin. 4-nopeuksinen, täyssynkronoitu vaihteisto on niin pehmeä ja kevyt, että voitte todella vaihtaa jopa yhdellä sormella.” 44 6/2023. Laitetaan vaihde silmään ja muistellaan. Ennen muinoin vaihteita oli useimmiten neljä ja niitä hämmennettiin itse, mutta puhetta pykälistä riitti mainontaa myöden. Ja vaihtakaa! Sanotaan, että Vivan vaihteisto on alansa parhain. Mainostekstissä perustelu oli lyhyt ja ytimekäs: ”Vaihtamista helpottava lattiavaihde on vakiovarusteena.” Vauxhall Vivan urheilullisuutta 1,2 litran henkilöautoksi käytiin vuonna -67 läpi sangen monitahoisesti. Yhdeksi osa-alueeksi nostettiin urheilullinen vaihteisto: ”Laskekaa kätenne sen lyhyelle, nopeaheittoiselle lattiavalitsimelle. Viimeksi mainittu sijainti oli otettu mainonnan kärjeksi vuonna -66 seuraavan mallivuoden Ford Taunus 17M Superin kohdalla. Teksti: Harri Onnila Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat Vaihdevalitsimelle ei absoluuttisen oikeaa sijaintia taida ollakaan, vaan se on ajoneuvotyypin, vaihteiston ja miksei muodinkin mukaan sijainnut muun muassa kojelaudassa, ohjauspylväässä ja lattialla
Tätä varovaisuutta pyrittiin vuonna -77 hälventämään Toyota Cressidan mainonnan yhteydessä: ”Kolminopeuksinen täysautomaattivaihteisto tekee ajamisen todella helpoksi, nautittavaksi. Näin oli tuumattu VW:n suunnalla, sillä vuoden -75 Passat LS Combi Coupé -mainoksen alareunassa oli kuva vaihdekepistä ja vieressä teksti: ”PS. Nyt on mekanismi uusittu ja vaihdekeppi on lyhyt urheilullinen ja esimerkillisen tarkka.” Vuonna -65 Isuzu Bellettin hienouksiin listattiin käsijarrun merkkivalon ja erittäin hyviksi luonnehdittujen työkalujen ohella esimerkiksi ”kätevä lattiavaihde, polkimet samassa tasossa”. Passatin vaihteensiirtomekanismi on useissa testeissä saanut osakseen kritiikkiä. Rakentavaan palautteeseen on fiksua reagoida. Toyotan automaattivaihteisto on ollut jo vuosia käytössä kaikkialla maailmassa ja se on todettu erittäin kestäväksi ja toimintavarmaksi.” 45. Urheiluhenkisyyden eväiksi mainittiin muun muassa moottorin ”63 raisua hevosta, jotka antavat 150 km huippunopeuden” sekä ”Porsche-tyyppinen lattiavaihteisto”, mitä ei tosin sen tarkemmin mainostekstissä avattu. Automaattivaihteistoon suhtauduttiin menneinä aikoina usein epäluuloisesti, ja niissä nähtiin riski kalliisiin korjauksiin. Paitsi Bernerin hienoista kotimaisista nelivärisistä mainoskuvista, saatiin vuonna -70 nauttia myös Simca 1000 GLS:n ominaisuuksien listasta
DAFin henkilöautosiiven hankinnan myötä Volvosta tuli CVTvariaattorivaihteiston puolestapuhuja vuonna -76. 46 6/2023 Mainoksen imussa. Se tietää myös taloudellisuutta, koska moottori käy jatkuvasti ihanteellisemmilla kierroksillaan.” Todellisuus osoittautui kuitenkin toisenlaiseksi, ja keskikulutus nousi helposti yli kymppiin satasella. Ilmeisesti vuonna -82 Mitsubishin kaksialueinen vaihteisto oli jo peruskauraa, sillä se oli vain yksi ominaisuus muiden joukossa: ”etuveto, erillisjousitus, 8-nopeuksinen vaihteisto ja paljon muuta!” Mitsubishi kohahdutti vuonna -78 tuomalla uuteen Colt-sukupolveen kertojalla varustetun nelivaihteisen laatikon. Seuraavan vuoden Volvo 343:n mainonnassa kehuttiinkin, että ”automatiikan ja täysin portaattoman voimansiirron ansiosta voit keskittää kaiken huomiosi itse ajamiseen, mikä tietää itsellesi ja sekä matkustajillesi turvallisempaa matkaa. Volvo teki tästä omat johtopäätöksensä ja lisäsi mallistoon 200-sarjasta lainatun manuaalivaihteiston vuodelle -79. Alkupuolella 80-lukua viides vaihde alkoi yleistyä voimakkaasti pienemmässäkin perheautoluokassa. Ja tokihan tämä kahdeksanportainen, ”2 X 4 -nopeuksinen Super-shift-vaihteisto” piti ottaa isosti esille myös mainonnassa vuonna -79. Siinä kehotettiin vaihtamaan ”pykälää parempaan”, koska 1,3 ja 1,6 litran malleissa oli viisiportainen vaihteisto nyt vakiona, mikä toi Escortiin ”vielä lisää paremmuutta”. Osuva esimerkki on Ford Escortin mainos vuodelta -83
47. Ajat herrasmiesmäisen tyylikkäästi, ajat varmasti ja miellyttävästi juuri sinne mihin perheesi haluaa”. vaihde on todellinen säästövaihde). Viisipykäläisten saapuminen Talbotiin ei jäänyt huomaamatta, sillä perään ilmestyi Saabeista tuttu 5 speed -lätkä. Valinnaisvarusteena olevassa Hondamatic-automaattivaihteistossa on uudentyyppinen momentinmuuntimen lukituslaitteisto, joka tasaisessa ajossa estää muuntimessa tapahtuvan luiston: polttoainetalous on käsivalintaisten luokkaa.” Maasturien siirtymistä metsäpoluilta edustavampaan käyttöön vauhditti automaattilaatikko. Olikohan reissumiehen itsenäisyys ja omien polkujen kulkeminenkin näin ollen taaksejäänyttä aikaa. Vuonna -88 Mitsubishi Pajero Wagon HR Automatic -mallia ajavan kerrottiin yllättyvän, koska ”auto tarjoaa ajajalleen erinomaisen ajomukavuuden ja matkustajille miellyttävän matkustusnautinnon. Asia listattiin vuoden -83 puolella seuraavan mallivuoden Talbot-aakkosiin: ”Ajomukavuus korostuu uuden 5-portaisen vaihteiston ansiosta. 5.vaihde on nyt kaikissa malleissa vakiona.” Vuoden -84 Honda-mainoksessa riitti tekstiä, ja mukaan mahtui asiaa myös vaihteistoista: ”Kaikki Civicit on varustettu uudella 5-portaisella vaihteistolla (5
Vuosien saatossa mies on ehtinyt touhuta paljon muutakin. Siihen aikaan orkesterihommat ajettiin usein jenkkiautolla.” Rumpali sai houkuteltua Reijon kuljettajaksi yhtyeelleen. Peli valmistui noin 20 vuotta sitten, ja se on ollut usein sekä liikenteessä että tapahtumissa. Vikmanin perhe avasi Nummelassa 1990-luvun alkupuolella musiikkiliikkeen, jossa tuolloin Pekka ja Susi -yhtyeessä vaikuttanut Kela poikkesi usein juttusilla ja soittimia kokeilemassa. Reijo teki töitä perheyrityksessä tarpeen mukaan, joskin kulutti työtunteja mielellään myös autojen entisöintityön parissa. ”Erään orkesterin rumpali oli muuttanut Vaasasta Nummelaan”, Reijo kertoo. Vikmanin kokoelmasta löytyy monipuolisesti esineistöä ja rekvisiittaa, kuten Harri Juvosen käyttämä takki. ”Hänellä oli jenkkiauto, jota hän käytti meillä aina korjattavana. Mies tunnetaan harrastepiireissä Abarth-asiantuntijana ja samaan virityspajaan liittyvän esineistön keräilijänä. R eijo Vikmanin kotipaikka Nummela tuli vuosituhannen alussa tunnetuksi muusikko ja automies Anssi Kelan ensimmäisen sooloalbumin myötä. Muusikkopiirit ja autot olivat yhdistyneet Reijon elämässä aivan toisenlaisella tavalla jo pari vuosikymmentä aiemmin. Punainen Fiat 600 on ensimmäinen Vikmannin tekemistä lukuisista Abarth-luomuksista. Juvonen kisasi Abarth-Fiateilla jo 60-luvun lopulla. Näillä kahdella nummelalaisella autoharrastajalla on paikkakunnan lisäksi toinenkin yhdistävä tekijä. HA RRA STA J AN Teksti ja kuvat: Kari Mattila Pitkän tien kulkija Reijo Vikman 48 6/2023. Ani harva on nähnyt, kokenut, harrastanut ja työskennellyt autojen parissa yhtä laajasti kuin Reijo Vikman
Siinä hommassa näki kaikenlaista. Kyydissä oli sen aikaisia nimekkäitä artisteja kuten Göran Ödner, Eugen Malmstén ja Reijo Kallio. Työ oli mukavaa, mutta oli se välillä myös raskasta. Useampi vuosi kierrettiin Suomea ja välillä käytiin Ruotsissakin. Fiat 600 -korisista Abatheista löytyy esimerkit eri ikäkausilta. Joskus piti paluumatkalla tehdä pitkä ylimääräinen lenkki, että sai tankin täyteen ja orkesterin jäsenet aamuksi kotiin.” Rallihommia ja näyttelyautoja Vuosien vieriessä Reijo keskittyi yhä syvemmin erikoisautojen parissa työskentelyyn. Reijon pakista löytyy erikoistyökalut moneen Fiat-aiheiseen asennustyöhön. ”Peltiseppänä työskennellessä tein paljon töitä ralliautojen parissa. Siihen aikaan ei öisin palvelevia huoltoasemia juuri ollut, joten vähiin käyvä polttoaine oli todellinen ongelma. Hommat sujuvat, kun osaamisen ja taitojen lisäksi plakkarissa on kunnon instrumentit. Vuosikymmeniä sitten amerikanautonäyttelyitä kiertänyt saattaa vielä muistaa Reijo ja Seppo Vikmanin näyttävän Toyota Corolla Sprinter -luomuksen, jonka kanssa mies tasoitti tietä näyttelytasoisten japsija euroautojen suomalaiselle rakentelukulttuurille. Työuran varrelle mahtuu laajan yksityisen museoautokokoelman ylläpidon lisäksi muun muassa automekaanikon, peltisepän ja maalarin pestit. Pienempien esineiden tutkimisessa vierähtää helposti useampi tunti. Vikmanin piharakennukset pursuavat loputtomasti aarteita. Matkassa oli aina maantiekartta, johon yöasemat oli merkitty. Oli tärkeätä huolehtia siitä, että tankki oli täynnä paluumatkalle lähtiessä. ”Vuonna 1971 aloin kuljettaa orkesteria. Toisinaan se työ oli aika turhauttavaakin, kun tehtiin pitkiä päiviä ja välillä myös öitä, jotta saatiin kilpa-auto kuntoon, ja sitten se meni taas nurin jo ensimmäisellä erikoiskokeella.” Näyttelyautojakin Reijo on ehtinyt rakennella. 49
Reijo Vikmanilla on pitkä kokemus erikoisautoista monelta eri saralta. Omien hyllyjen osilla Reijo voi koota Abarth-moottorin jos toisenkin. Reijon verstaalla on syntynyt myös niin ikään näyttelyitä kiertänyt Plymouth Barracuda sekä lyhennetty Kuplavolkkari ja oman maun mukaiseksi muokattu Volvo Duett. ”Abarth-innostus sai alkunsa kuitenkin paljon tätä Abarth-autojen rakentelua ja osien keräilyä aikaisemmin. Vikmanien perusteellisesta asenteesta kertoo osaltaan se, että Corollan lisäksi auton ympärille luotu somistus ansaitsi palkintopystejä. 50 6/2023 Harrastajan pakeilla. Olin aikoinaan katsomassa, kun Keimolan radalla pidettiin ensimmäinen kilpailu. Järjestelmällinen ja sinnikäs hankintatyö on tuottanut hyvän varaston kilpaosia. Abarth-kokoelma Vuosituhannen alkupuolella Reijo alkoi touhuta Abarth-virityspajaan liittyvien autojen ja osien parissa. Autolla saalistettiin muitakin pyttyjä saman vuoden kuluessa. Corollan näyttävyydestä ja rakentelun tasosta kertoo sen näyttelymenestys: vuonna 1984 auto vei Lahden näyttelyssä ykköspalkinnon rakennettujen autojen luokassa. Eikä miehen tietotaito rajoitu suinkaan autoihin, sillä Reijo on kerännyt kokoelmia muistakin aihepiireistä. Osakokoelma kattaa suorastaan hämmästyttävän määrän aitoja ja nykyisin varsin haluttuja virityspalikoita sekä kilpakäytön edellyttämiä, alkuperäistä vahvempia komponentteja. Kisan voitti Heikki Liedes Fiat 600 -korisella Abarthilla, ja siitä se kiinnostus oikeastaan lähti.” Parin vuosikymmenen aikana Reijo on kerännyt merkittävän kokoelman Abarth-tuotteita kuten viritysosia ja mainosrekvisiittaa
Valmiina palvelukseen! Tallitilojen kätköissä asennusvuoroaan odottelee monta valmista kisamyllyä. Kilvanajon sijasta sillä kuskattiin kilvanajajia kisapaikalle. Tämän yksilön Vikman teki valmiiksi noin 15 vuotta sitten. Kokoelmasta ja autokalustosta huolimatta Reijon kiinnostus yltää AbarthFiatien ulkopuolellekin. Samanmerkkisiä kun tekee, kertyneestä tiedosta on aina hyötyä ja varaosapuolen hallinta helpottuu paljon.” Hienon ja esikuvaansa kunnioittavan Abarth-jäljitelmän tekemiseen Reijolta ei montaa kuukautta kulu. ”Parissa viikossakin ehtii tekemään jo paljon, kun aikaa ei tuhraannu osien etsimiseen eikä työvaiheiden miettimiseen tai työjärjestyksen suunnitteluun. Kuvan yksilön Reijo on tehnyt vakiomallista valokuvien pohjalta. Kilpailuihin auto olisikin ollut 600-koriseen verrattuna epäedullinen: sama tekniikka mutta painavampi koppa. Fiatien rakentamiseen keskittyminen tuo kuitenkin valtavasti etua käytännön asioissa. ”Itse asiassa minun kiinnostukseni ei kohdistu niinkään merkkiin tai edes valmistusmaahan. Vikmanin keräilyharrastus, automekaanikon kyvyt ja peltisepän ammattitaito yhdistyvät miehen rakentamissa Abarth-kilpa-autojäljitelmissä. Se on suuri etu, kun muutokset ja korjaukset voi tehdä rutiininomaisesti.” Kaikkeen autoharrastukseen liittyvään Vikmankaan ei sentään ole perusteellisesti uppoutunut. Tällaisilla ajettiin omaa sarjaansa Ranskassa. Ajohommat eivät vain ole milloinkaan olleet minun juttuni.” 51. Kori on Seatin valmistama, mutta muuten komponentit tulivat Italiasta. Niitä Reijo on rakentanut jo lukuisia. ”Kilpaa en ole ajanut, aina olen ollut tällä toisella puolella. Osa autoista on taltoituna hänen omiin varastoihinsa, osa on lähtenyt muiden harrastajien matkaan. Suomeen tuli aikoinaan ainakin yksi tällainen 850-korinen Fiat Abarth 1000. 127-korinen vauhtipeli ei ole suomalaisille tuttu. Moni automalli tai -yksilö on erikoinen ja kiinnostava sellaisenaan, valmistajasta riippumatta
Fiat 131 Abarth SE 031 replica Moottoriurheilun historiasta löytyy runsaasti kiinnostavia kilpa-autoja, jotka ovat hinnan tai harvinaisuuden takia harrastajan ulottumattomissa. Ilma jäähdyttimille otettiin massiivisten levikkeiden aukoista. Yksi sellainen on Fiat 131:n pohjalta toteutettu raivokas prototyyppikilpuri. ProtoProtokilpurin kilpurin jäljillä jäljillä Nummela Abarth-kilpurissa jäähdyttäjän kennot sijaitsivat auton takaosassa. Maskin takainen tila oli varattu öljynjäähdyttimille. 52. Reijo Vilkman teki kokoelmansa jatkoksi itselleen 031-Abarthista hienon jäljitelmän
”Se oli niin mätä. Ja kun olin jo aiemmin ajatellut, että siitä pitäisi tehdä joskus jotakin, 031-projektiin se sopi hyvin.” Aihio ei ollut aloitushetkellä erityisen hyvässä kunnossa. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Reijo Vikman teki lohduttomaan kuntoon ruostuneesta Fiat 131:n korista upean jäljitelmän ainutlaatuisesta Abarth-kilpa-autosta. Lasikuituiset levikkeet olisi helppo tehdä ottamalla muotit peltiosista, mutta sellainen on lopputuloksen kannalta epäolennaista. R eijo Vikmanin Abarth-harrastuksen viimeisimpiä rakennelmia on villi Abarth SE 031 -jäljitelmä. 031:n kohdalla sellainen ei kuitenkaan käy päinsä mallin prototyyppiluonteesta johtuen. Konehuoneen osalta projekti on vielä hiukan kesken. 53. Lattioita ei ollut oikeastaan ollenkaan. Se oli kuitenkin kaksiovinen koppa, jollaiset alkavat olla aika harvassa nykyisin. Esikuvakin on käytännössä käsityönä tehty, eikä varaosia näin ollen ole olemassa. Auton huimat levitykset on siis kokonaan pellistä tehty. ”Lisäksi pihalla seisoi toista projektia varten aiemmin hankitun varaosa-auton kori. Autoja rakennellessaan Reijo käyttää mielellään mahdollisimman paljon alkuperäisiä Abarth-osia. Kimmokkeen auton tekemiseen Reijo sai tutkiessaan 031-malliin liittyviä sivustoja ja kuvamateriaalia. Rivinelosen tilalle on asennettu 130-mallin 3,2-litrainen kuutoskone ja siihen kolme kaksikurkkuista pystyimukaasutinta. Hurjat levikkeet mies teki itse pellistä. Tein siihen sitten uudet lattiat, sisälokasuojat ja toisen takalokasuojan, joka sekin oli aivan mätä.” Taitavana peltiseppänä Reijo naputteli pellistä ruostekorjauksen lisäksi myös kaikki korimuutokset. Myös muut työt on Reijon käsialaa paitsi väritys, jonka tuttu maalari kävi Reijon tallilla ruiskuttamassa pintaan. Alkuperäisessä kilpa-autossa korinosien valmistuksessa on käytetty lasikuitua sekä alumiinia. Sisätiloista löytyy kaikki kilvanajoon vaadittavat hallintaja turvalaitteet
031:n magneesiumvanteet ovat halkaisijaltaan 15 tuumaa. Tavallisten kilpakäyttöön vaadittavien kevennysten ja vahvistusten lisäksi koriin ja etenkin pohjalevyyn tehtiin suuria muutoksia kuusisylinterisen voimanlähteen sekä erillisjousitetun taka-akseliston sovittamiseksi. Tehonlisäyskonsteista näyttävin oli uusi imusarja ja sen päälle asennetut kolme kaksikurkkuista Weber-pystyimukaasutinta. Voitelujärjestelmä muutettiin kuivasumpputyyppiseksi, ja öljykiertoon lisättiin kaksi moottorin etupuolelle asennettua jäähdytintä. Moottoriksi napattiin Fiat 130 -edustusauton 3,2-litrainen V6-mylly. VOITTAJA-AUTO Abarth SE 031 pohjautuu Fiatin vuonna 1974 esittelemään 131eli tutummin Mirafiori-malliin. Edesssä leveyttä on 10 ja takana huimat 15 tuumaa. Edullisen painojakauman saavuttamiseksi vaihteisto sijoitettiin taka-akseliston yhteyteen. Reijon pitkään jatkunut keskittyminen Fiat-merkkisiin autoihin toi etua rakennusvaiheessa. SE 031 -projektin voimahahmona työskenteli Abarthin tekninen johtaja Mario Collucci. Osia ei tarvinnut metsästää maailmalta, joten ajan saattoi käyttää itse projektin edistämiseen. Esikuvan kaltaisesti Fiatin konehuoneeseen nostettiin 130-mallin V6-moottori, johon Reijo teki imusarjan kolmelle pystyimukaasuttimelle. Silloisen viitosryhmän prototyyppikilpa-auto rakentuu kaksiovisen 131-mallin korikehikon ympärille. Ykkössija kirjattiinkin tapahtuman päätteeksi 031:n nimiin. Kilpa-auton painovaatimukset ja eri osien vaihdon helppous eivät ole tällaisessa luomuksessa tärkeitä seikkoja. Sääntömuutoksen mahdollistamana moottorin iskutilavuus kasvoi 3,5 litraan. Auton suunnitteluja rakennusvaiheessa tekijäryhmän tähtäimessä oli koettaa voimavaroja vuoden 1975 Giro d’Italia -kilpailussa. 54 6/2023 Fiat 131 Abarth SE 031 replica. Pihaan kertyneet varaosa-autot ja oma osavarasto olivat avuksi. Moottoritilan yksityiskohdissa mies on mahdollisuuksien mukaan jäljitellyt esikuvan ratkaisuja, jotta konepellin alta paljastuva näkymä täsmäisi auton ulkonäön herättämiin odotuksiin. 031-kilpa-auto oli myös ensimmäinen Mirafiorin kilpaversio, ja se toimi osaltaan tienraivaajana myöhemmin esitellylle 131 Abarth -ralliautolle. Levitysten lisäksi erilaiset ilmanohjaimet ja ilmanottoaukot erottavat Abarthin arkisemmasta veljestään. De Tomaso Pantera -urheiluautosta lainattu voimansiirtopaketti koostuu ZFvaihteistosta, kolmelevyisestä Sachs-kytkimestä sekä lukollisesta tasauspyörästöstä. Moottorin varsinaisen jäähdytysjärjestelmän kennot sijoitettiin auton takaosaan, ja jäähdytysilma ohjattiin kennoille valtavien takalevikkeiden aukoista. Fiat 131:n kori on kilpa-automuutoksen yhteydessä kokenut merkittävän muodonmuutoksen
0400 744 587 www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. verhoiluja tiivisteosia. com · puh . Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. 03 2251948 ma–pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla 140/164 alkuperäisen mallin mukaisia kumi matto sarjoja ! Kun muutat , kerro myös meille . V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Klassikot tilaajapalvelu: puh. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. 040 8291783 Ajankohtaisia kuulumisia voi seurata Instagramista AJONEUVOJEN PELTITYÖT · Laajat korikorjaukset · Ruostekorjaukset · Korin muutostyöt (isot ja pienet) · Vauriokorjaukset · Korityöt pellistä ja alumiinista P E T O R I O Y Varaosat Brittiautoihin Paradise cars jo vuodesta 1987 paradisecars . 2 viiikon välein). Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. www.petori.fi Puh
Seuraavina kesinä tapaaminen järjestettiin jo Salon torilla. Salon torilla S alon tori täyttyi heinäkuun ensimmäisenä keskiviikkona toinen toistaan hienommista ja mielenkiintoisimmista menopeleistä. Rättö on itse kunnostanut autonsa ja se on rekisteröity museoajoneuvoksi. Kylkilistat mies valmisti itse puumuotin avulla. Kokoontumistapahtuman historia juontaa vuoteen 2004, jolloin Pekka Virtanen kutsui 20 salolaista ajoneuvoharrastajaa Turuntien länsipäässä olevalle parkkipaikalle. Kaksipyöräisten esittelyyn oli varattu joen ylittävän kävelysillan toinen reuna. tavataan! 56 6/2023. Salo 5.7. Mittava projekti valmistui nelisen vuotta sitten. Samalla kävijöiltä kartoitettiin halukkuutta perustaa paikallisyhdistys yhteisen harrastuksen ympärille. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Hilpas Rättö Perttelistä toi torille harvinaisen ’59 Wartburg Campingin. Muutaman vuoden tuumailun jälkeen marraskuussa 2008 kutsuttiin paikallislehden ilmoituksella väkeä koolle ja perustettiin SSAH, Salon Seudun Ajoneuvoharrastajat. Aiemmista kerroista tuttuun tapaan tilapulaa helpottamaan oli joen vastarannalle perustettu Mersu-parkki, jonne ohjattiin kaikki paikalle saapuvat tähtikeulat. Myös maalaus on omaa käsialaa. Ensi vuonna 20-vuotispäiväänsä juhliva tapahtuma käynnistyi pienimuotoisesta kokoontumisesta ja on vuosien saatossa paisunut suureksi ja värikkääksi kaikkien harrastevehkeiden torikokoukseksi. Yhdistyksen tarkoituksena on koota yhteen harrasteajoneuvoista kiinnostuneita ja järjestää erilaisia ajotapahtumia ja kokoontumisia kuten vuosittainen torikokoontuminen. Tällä hetkellä jäsenmäärä on parinsadan luokkaa, ja toritapahtuman myötä yhdistys sai mukavan määrä uusia jäseniä. ”Ensimmäinen ja viimeinen auto jonka itse maalasin”, omistaja huokaa
Caprin matkamittarissa on vasta 105 000 kilometriä. Jaakko Kivioja Salon Märynummesta on kunnostanut ’57 Skoda 440 2D Sedanin melkoisen huonokuntoisesta aihiosta. Vaihtoehtona palkaksi oli vaatekerta tai vanha Opel. Mukana torilla oli valokuva-albumi projektin työvaiheista. Vaatteet olisivat jääneet nopeasti pieneksi koska olin vielä kasvuiässä”, mies perustelee valintaansa. Nykyinen omistaja Mauri Ekblom osti auton jo kertaalleen 1970-luvun lopulla, mutta myi sen pois muutaman vuoden kuluttua. Esko Lehtonen Salosta on entisöinyt ’39 Opel Olympian kymmenisen vuotta sitten, mutta auto on ollut omistajallaan jo hieman pidempään. 57. Isä ja poika, Mikko ja Michael Both ottivat kolme vuotta tallissa seisseen Ford Caprin esille tallista, ja torille ajeltiin katsastuskonttorin kautta. Sittemmin peli jäi seisomaan 30 vuodeksi. Ford Cortina 1600 Deluxe ’70. Janne Aaltonen saapui suoraan Vantaalta Salon torille esittelemään juuri hankkimaansa harrasteautoa. ”Valitsin auton. Toisen puolen takajarrut jumittivat sen verran, ettei leimaa tullut, mutta omistaja uskoo saavansa ne korjattua kunhan ehtii perehtyä asiaan. Toyota Corolla Coupe TE27 Levin ’73 on tuotu aikoinaan Kaliforniasta. Pari vuotta sitten Mauri osti auton takaisin itselleen, ja kunnosti sen kauttaaltaan. Tšekeistä löytyi muun muassa johtosarjoja ja tiivisteitä, mutta paljon oli tehtävä itsekin. ”Pappani omisti tällaisen Cortinan silloin kun olin 18 ja sain ajokortin”, Aaltonen kertoo ostoperusteista. Lehtonen sai sen oltuaan apupoikana veljensä talotyömaalla vuonna 1964. Kylkilistat Kivioja valmisti halkaistusta metalliputkesta. ”Isäni osti tämän uutena vuonna 1969, kotoa löytyy vielä kauppakirjakin auton ostosta”, Mikko kertoo. Muhkurainen puskuri suoristui omatekoisen muotin ja ahkeran lekalla hakkaamisen avulla
Kun parikymmentä vuotta sitten tarjoutui tilaisuus ostaa alkuperäiskuntoinen vähän ajettu Datsun Bluebird ’67, Jari Kauranen kiinnostui heti. Riemastuttava Crescent-mopo vuodelta 1959 on saanut pintaansa uisteluaiheisen erikoismaalauksen. Ehkä kärry, ehkä Honda-kevari, tai sitten itse vetoauto. Tero Kalevo jätti tällä kertaa Buickin kotiin Pertteliin ja ajeli paikanpäälle vuosimallin 1960 Messerschmitt KR200:lla. Jarin kotitallissa Kiikalassa on tallella myös oma ensimmäinen auto sekin Bluebird. Vieressä poseerasi samanlainen vekotin alkuperäisessä asussa. ”Luupää” on juuri katsastettu seitsemän vuoden seisokin jälkeen. 58 6/2023 Salon torilla. Yhdistelmästä on vaikea keksiä sen sympaattisinta osaa. Yhtä kaikki, näky ilahdutti kaikkia ohikulkijoita
Leena ja Heikki Jousi tulivat tapahtumaan Kaarinasta Heikin isän uutena ostamalla automaattivaihteisella ’78 Opel Asconalla. Uusi puheenjohtaja on jo ehtinyt ideoita tapahtumia ja muun muassa yhteistyötä paikallisen katsastusaseman kanssa. Salon Seudun Ajoneuvoharrastajat ry:n puheenjohtajana vuoden alusta toiminut Marjaana Nuutinen kurvaili torille vaaleansinisellä avonaisella ’64 Cadillac de Ville -loistoautolla. Päivän edetessä tori täyttyi vanhoista vehkeistä, joita oli kirjaimellisesti joka lähtöön Rättisitikasta jenkkirasseihin ja siltä väliltä. Siinä alkaa pikkupojatkin hiljentyä näyn äärellä, kun GT-Corollan avatun pellin alta pilkottaa turboahdettu voimamoottori. SSAH:lle on myös vastikään julkaistu uudet nettisivut. Klassiset ja suurta arvostusta nauttivat Jaguar-urheiluautot toimivat tehokkaasti katseenkääntäjinä. 59. ”Mieheni rohkaisemana tämmöinen saumasukka-sukupuolinen ryhtyi puheenjohtajaksi”, Nuutinen kertoo nauraen
Volkkariviikonloppu Neljäskymmenes Neljäskymmenes 60. Pertti Puikkosen ’70 Kupla 1200 on saanut kukkakuosin Lapuan Back in the Beatles -tapahtumaa juhlistamaan. Suomen Volkkariyhdistyksen Bug In Finn -kesätapahtuma järjestettiin upeassa Ruoveden Haapasaaressa. Viehättävä saari tarjosi loistavan ympäristön Volkswagen-harrastajien kokoontumiseen. Lauantai-iltapäivän ohjelmaan kuului cruising Haapasaaresta Ruoveden keskustaan. Ruovesi 21.–23.7. Lomakylän alue täyttyi viikonlopun ajaksi innokkaista ja merkkiuskollisista harrastajista ja sadoista harrasteajokeista
Omistaja epäilee autonsa olevan Suomen ainoa liikenteessä oleva. Tapahtuman yhteydessä pidetään myös yhdistyksen virallinen vuosikokous, jossa valitaan seuraavan vuoden puheenjohtaja ja hallitus. Lisäksi eri puolilla Suomea järjestetään toimintaa 24 paikallisjaoksen toimesta, ja alueellisia kokoontumisia mukaan lukien tapahtumia on vuosittain noin kolmisenkymmentä. Lauantai-iltapäivänä ajetaan cruising, ajolenkki Ruoveden keskustaan ja satamaan. Viikonlopun mittaan ehtii tehdä pientä remonttiakin. Matkan varrella on myös kokeiltu Jämijärven tapahtumapuistoa ja Sappeen matkailukeskusta tapahtumapaikkana. 61. kerran. Saksalaiset on toivotettu tervetulleiksi ensi kesänä toivotaan, että silloin onnistuu. Matot nurmikolle, pöytä koreaksi ja grilli kuumaksi! Jokainen somistaa leirinsä mieleisekseen. Tämän jälkeen tapahtuma on järjestetty muutaman kerran Jämsän Himoksella ja Mikkelin Visulahdessa, mutta vakiintunut lopulta Ruovedelle. FVWA:n vuosittaiset päätapahtumat ovat Bug In Finn ja Boxer SpeedDay. Myös matalimman ja korkeimman auton tittelistä kilpaillaan. Koskinen on auton toinen omistaja. Tällä kertaa siihen ei ollut akuuttia tarvetta, vaan reissuautoon vaihtui uusi kaasutin polttoaineen kulutusta pienentämään. T apahtumalla on pitkät perinteet. Rauno Koskinen Tuusulasta ajeli Haapasaaressa VW 411L:llä, jonka on hankkinut noin 19 vuotta sitten. Ohjelmassa on karaokea, saunomista sekä totta kai myös parhaiden autojen palkitsemista. Kumpulaisen perhe oli saapunut tapahtumaan Oulusta. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Luukas Kumpulainen, volkkariharrastaja kolmannessa polvessa, ajeli nurmikolla omalla Kuplallaan. Tapahtumaa järjestävä FVWA, Finnish Volkswagen Association eli kotoisammin Suomen Volkkariyhdistys ry, on jäsenmäärältään Suomen suurimpia automerkkikerhoja. Viikonlopun mittaan pidetään erilaisia kisailuja, muun muassa neppiskisa, venttiilikoppakisa sekä lasten frisbee-golfja polkuautokisa. Bug In Finn -tapahtumassa on paljon järjestettyä ohjelmaa. Harmittavasti ennakkotiedoista poiketen saaressa ei juhlavuoden kunniaksi nähty harvinaista saksalaista kalustoa, sillä saksalaisen Volkswagen Classicin vierailu oli logistiikkahaasteiden vuoksi peruuntunut viime hetkellä ennen tapahtumaa. Alun perin BIF pidettiin usean vuoden ajan Pälkäneellä, Kostianvirran leirintäalueella. Bug In Finn järjestettiin nyt jo 40
Antti Jääskeläinen saapui tapahtumaan ’89 VW Golfilla. Antti on kasvanut mukaan harrastukseen kuljettuaan pienestä pitäen vanhempiensa mukana Volkkari-tapahtumissa. ”Toimme vain nämä kaksi edustavinta autoa tänne näyttelyalueelle”, porukasta kommentoitiin naurunremakan kera. Jukka ja Sari Oravainen leiriytyivät Haapasaareen 80-luvun alkupuolella hankkimallaan Typ 241 Sonzalla. Pahvisiin kortteihin kirjattiin tiedot ylös ja ne aseteltiin laatikkoon aakkosjärjestykseen. ”Sisätilojakin on vähän hifistelty, Golfissa on nyt puuratti ja jalopuinen vaihdekepin nuppi”, omistaja esitteli. Vuoden 1965 Campingwagen on ollut Anette Ahlforsin perheessä vuodesta 1999. ”Meillä on tässä vähän houkuteltu nuorempiakin jamppoja mukaan harrastukseen”, seurueen nestorit esittelivät. ”Elettiin lankapuhelinten aikaa. ”Monistuskoneella kopioitiin A4-kokoista kerholehteä, jotka sitten yksitellen pakattiin kirjekuoriin.” Pikkuhiljaa jäsenmäärä lisääntyi ja syntyi myös paikallisja aluejaoksia. ”Vuonna 2007 nappasin iskältä avaimet itselleni ja ollaan tätä nyt pikkuhiljaa entisöity”, jyväskyläläinen Ahlfors kertoi. Autojen lisäksi poppoo oli varustautunut liikkumaan myös sähköpotkulautojen sekä sähkömoottorilla varustetun kumiveneen avulla. ”Oli tosi hienoa kun jäsenmäärä nousi yli sadan”, Jukka naurahtaa. 62 6/2023 Bug In Finn -kesätapahtuma. Volkkariyhdistyksen perustajajäseniin kuuluva pariskunta innostui muistelemaan alkuaikoja, jolloin Sari toimi kerhon sihteerinä. Kolmen omistusvuoden aikana Antti on muokannut auton mieleisekseen. Tällä hetkellä jäseniä on jo reilusti yli pari tuhatta. Minulle soitettiin kotinumeroon ja kysyttiin varovasti, että onko tämä oikea numero, kun haluaisin liittyä jäseneksi”, Sari kertoo. Porvoosta ja Vantaalta saapunut kaveriporukka istui kahden kauttaaltaan patinoituneen Kuplan luona telttakatoksen suojassa. Vene toimitti yhteysaluksen virkaa saaren ja mantereen välillä, sillä osa neljän auton seurueesta oli majoittunut vastarannalle. Muun muassa vanteet ovat vaihtuneet ja Golf on saanut kattotelineen
Marjut Metsälä Kauhajoelta toi näytille jokunen vuosi sitten löytämänsä Kuplan. Isä ja poika saapuivat Oulusta viikonloppureissulle tapahtumaan. ’88 Transporter T3:n katolta aukeaa yösija Pekka ja Nuutti Siniluodolle. Kauko ja Niilo Nummela Iittalasta nauttivat piknik-eväitä ennen ajolenkille lähtöä. Muoto oli usein hieman epäsymmetrinen johtuen siitä, että niitä rakenneltiin 1930-luvun autojen lokasiivistä. 63. Auto on hänelle entuudestaan varsin tuttu: sekä Metsälä että hänen äitinsä ovat aikanaan ajaneet ajokortin juuri tällä autolla. ”En raaskinut leikata Tölkin kattoon reikää vaan tein telineen kattoteltalle”, Pekka kertoi tuoreesta hankinnastaan. Kyklooppi-lisävaloja on asennettu VW busseihin 1960-luvulta lähtien. Upeassa kunnossa oleva keltamusta Karmann Ghia on vuodelta 1973. Marjut on somistanut autonsa vahaliiduilla tehdyillä taideteoksilla
Ensimmäisellä kerralla paikan päälle saapui parisenkymmentä autoa, ja ohjasimme ne puistokäytävän reunoille Jokirannan edustalle. Tapahtumasta laadittiin vaadittavat ilmoitukset viranomaisille ja maksettiin vakuutukset sekä ensiapu paikalle. kerran merkkipaalun. Tuuli puhalteli sadepilvet pois ja iltaa saatiin viettää poutasäässä. Jokainen puun alunen ja pensaanväli hyödyntämällä saatiin kaikki paikalle saapuneet klassikkoajoneuvot sopimaan alueelle. Siitä eteenpäin osallistujamäärä kaksinkertaistui monen vuoden ajan, ja lopulta ajoneuvoja ei enää pystynyt laskemaan. Asikkala 4.7. Tiistai-iltaisin viereisellä Päijännetalon parkkipaikalla kokoontui veteraanimoottoripyöräharrastajia, joten valitsimme saman ajankohdan ajatellen nähtävää olevan enemmän puolin ja toisin. Martin ”hyvänmielen Rauni” on esitelty Klassikot 5/2015 -lehdessä. Silloin päätimme kutsua ajoneuvoharrastajia vierailulle kesäpuotiimme Jokirantaan Vääksyn kanavalle. kanavalla V ääksyn kanavapuisto täyttyi ääriään myöten heinäkuun ensimmäisenä tiistaina. Tapahtuma sai alkunsa vuonna 2002. Annetaan tapahtuman taustalla alusta saakka aktiivisesti ahkeroineen pariskunnan Antti Vähälän ja Lea Lahden kertoa kokoontumisen synnystä ja historiasta sekä nykytilasta. Mielestämme tapaaminen onnistui hienosti, joten seuraavana kesänä otettiin uusinta. Vuosittain Vääksyn kanavalla järjestettävä Mobilisti-ilta saavutti 20. Martti Suutarin Toyota Crown RS50 ’69 on saanut menneenä talvena uuden upean maalipinnan. Teksti: Lea Lahti ja Antti Vähälä Kuvat: Virpi Miettinen Hiljattain edesmenneen Cortina-tietäjä Veikko Pirkosen tytär Henna Pirkonen jatkoi isänsä perinteitä ja saapui kanavapuistoon Ford Cortinalla. Kahdeskymmenes kerta 64 6/2023. Toisella kerralla ajoneuvoja tuli tuplasti enemmän
65. Emme ehtineet lainkaan tutkia ja ihailla ajoneuvoja, tavata tuttuja tai vaihtaa kuulumisia. Häppölän Velox on esitelty Klassikot-lehdessä 7/2011. Timo ja Anne Alho saapuivat ’61 Wartburg 311 Coupé -kaunottarellaan Vääksyyn hyvissä ajoin iltapäivällä. PäijätHämeen Mobilistit talkoilivat edelleen mukana liikenteenja pysäköinnin ohjauksessa. Niinpä toivoimme jonkin paikallisen yhdistyksen ottavan tapahtuman omakseen. Anne teippasi lasin umpeen siltä varalta, että joku pieni tapahtumavieras erehtyisi sormeilemaan terävää reunaa. Toivotaan lujasti että ensi vuoden heinäkuun ensimmäisenä tiistaina kanavapuisto täyttyy jälleen hienoista harrasteajoneuvoista. Päijät-Hämeen Mobilistien ja lukuisten ystävien avulla talkoilimme Mobilisti-illan 12 kertaa. Muutaman kerran tulijoita oli niin paljon etteivät kaikki mahtuneet puistoon ja jouduimme harmiksemme käännyttämään osan klassikkoajoneuvoista pois alueelta. Tapahtuman kasvaessa järjestäjän vastuu alkoi uuvuttaa eikä Mobilisti-illasta pystynyt enää itse nauttimaan. Citroën GS Club ’78 löytyi viime syksynä huutokaupasta. Matkalla kivi oli rikkonut ajovalon lasin. Oma toive päästä kokonaan vierailijan rooliin ei ole vielä toteutunut, mutta on hienoa nähdä tapahtuman jatkuvan. Mobilisti-ilta kerää Vääksyyn kerran vuodessa yhtenä tiistaiiltana valtavasti kalustoa kauniiseen puistomaisemaan. Paikalle pyrkivän kannattaa olla liikkeellä ajoissa, jotta välttäisi pitkän jonotuksen. Kun myyntiin ilmestyi valmiiksi museorekisteröity yksilö, ei tarjouksen tekemistä voinut vastustaa. Jukalla on ollut useita Citikoita vuosien mittaan. Jukka ja Anne Granström Espoosta olivat ensimmäistä kertaa vierailulla Vääksyn Mobilisti-illassa. Teksti: Lea Lahti ja Antti Vähälä Kuvat: Virpi Miettinen Kaksi Vauxhallin omistajaa kohtasivat Vääksyssä. Mauri Häppölä Tuuloksesta esittelee padasjokelaiselle Timo Hotille oman Vauxhall Veloxinsa moottoritilaa. Olimme tyytyväisiä kun Mobilisti-ilta sai jatkoa paikallisen Lions Clubin ottaessa vastuun tapahtumajärjestelyistä. Citroënin jousitus ja pehmoiset plyysipenkit täydentävät ajonautinnon”, omistaja kehuu. Lions Clubin jäsenten ja talkooväen ikääntyessä apuun on kahtena viimeisenä vuonna rientänyt myös RLO Events. Pysäköinnin ohjaukseen tarvittiin ja saatiin runsain mitoin kaveriapua. ”Tämä kolmivaihteisella puoliautomaatilla varustettu GS on leppoisa ajettava
Renault 4 vuosimallia 1974 on ollut hollolalaisen Timo Sipposen omistuksessa seitsemän vuotta. Timo löysi Tipparellun erään kesämökin liiteristä jätepaperikasan alta. Mäntsäläläisen Teemu Sihvolan avolava-Chevrolet on vuodelta 1954. 66 6/2023 Mobilisti-ilta. Sellainen ilmaantui myyntiin Lemillä, josta Pekka toi sen ajamalla kotiin. Juha Leppänen oli tähän kesään asti sitä mieltä ettei hänestä tule ikinä bemarikuskia, mutta toisin kävi kun mies näki kolmipyöräisen BMW Isettan. Takapenkin ”turvatyynyyn” on saatu idea ulkomaanmatkalla taksin kyydissä. Pekan ensimmäinen auto oli kaksiovinen, rekisteröimätön Escort. Classicmotocrossia harrastava Teemu ajaa Letukallaan myös talvisin, ja avolava toimii tietysti myös krossihommissa kuljetusautona. Takaveto-Escortien pariin miestä vetää muistot. Niinpä se sai kahtena kesänä kovaa kyytiä peltoautona.” Vuonna 2014 Pekka etsi taas Escortia, tällä kertaa perhekäyttöön sopivaa neliovista. Veikko Lainanen Lahdesta ajeli Vääksyyn isänsä aikoinaan ostamalla ’63 Dodge 330:llä, johon tutustuimme numerossa 6/18. ”Se oli jäärata-auto, jolla ei milloinkaan päästy jäälle, koska silloin kohdalle sattui niin huonot talvet. ”Tämähän on 300-kuutioinen moottoripyörä”, omistaja esittelee. Leppäsen Bemari kulkee tarvittaessa kahdeksaakymppiä, mutta omistaja ei raaski rääkätä klassikkoaan. ”Viittä-kuuttakymppiä ajelin tänne, tämä on rauhallisen kuljettajan ajoneuvo.” Pekka Lehtiö Hollolan Kukkilasta oli Kanavalla neliovisella käyttökunnostetulla ’72 Ford Escortilla. Senkin jälkeen tekniikka on pelannut kuulemma moitteetta, mutta peltien kanssa on ollut pientä askarreltavaa
Tuomo Jääskeläisen Simca 1200 Bertone Coupé ’70 on upea harvinaisuus. 67. Syksyllä Kouvolasta hankitusta huonokuntoisesta ’73 Tunturi -aihiosta on talven mittaan syntynyt heinolalaisen Pertti Lotsarin käsissä uudenveroinen yksilö. Pertti Minetin kotitallista Vilppulasta löytyy useita Fiateja, pääasiassa satakolmeykkösiä. Tällä kertaa mies kuitenkin ajeli Vääksyyn ’80 Fiat 124 Pininfarina Spiderillä. Milanosta tilaten aidot Borrani-pinnavanteet olisivat maksaneet viitisen tuhatta euroa, mutta eBayta selaillessa kohdalle osui kunnostuskelpoiset Saksasta 900 euron hintaan. Mies osti auton vajaat kymmenen vuotta sitten, ja on vuosien saatossa parannellut sitä mieleisekseen. Kone on remontoitu ja kyljen kirjavuudet tasattu osittaisella maalauksella. Siipiä kanavapuistossa. Kuljetuskalustona toimii käyttöentisöity Peugeot vuodelta 1978 sekä samaa vuosimallia oleva Muuliperäkärry. Pitkään haaveena olleet pinnavanteet ovat omistajan ylpeydenaihe
Harrasteajoneuvo Pick-Nick on yksi Pohjoismaiden suurimpia yksipäiväisiä harrasteajoneuvotapahtumia. Näyttävää ajoneuvokalustoa oli jälleen paikalla runsaasti, ja rompetorikävijöillekin riitti tarjontaa. Forssa 6.8. eväsretki 68. Elokuun alkupuolelle sijoittuva tapahtuma järjestettiin jo 39. Autohullujen Teksti ja kuvat: Kari Mattila AMC Concord Sundancer on hätkähdyttävän näköinen harvinaisuus. Griffith Companyn perusversiosta muuttamia avomuunnoksia tarjottiin normaalin jälleenmyyntiverkoston kautta vuosina -81 ja -82. kerran
50-vuotias BMW 2002 on aina vain yhtä hienossa tikissä kuin entisöintityön valmistuttua 17 vuotta sitten. 69. Sisätilojen lukuisat yksityiskohdat ja vempeleet tarjosivat tutkittavaa ja vähän hämmästeltävääkin. Turun suunnalta tapahtumaan saapunut Anglia ihastutti niin kuntonsa kuin varustelunsa puolesta. Autosta on luvassa tarkempi esittely seuraavassa numerossa. Seriffivarusteltu Pontiac Firebird kiinnosti niin pikkupoikia kuin varttuneempia harrastajiakin. Siipeä kerrassaan. Kimmo Mattisen ´69 Dodge Charger lähti kotimatkalle Järjestäjän valinta -palkinnon kera. Kaj Saarto saapui raviradalle Klassikot 5/09:n kansikuva-autolla. Juhana Jasmavaaran farmarikorinen Vauxhall Viva näyttää edelleen yhtä hyvältä kuin Klassikot 7/12 -numeron esittelyssä
Tyylin voi halutessaan virittää täsmälleen vetoautoon sopivaksi. Hauskasti väritetyn Tipparellun tuulilasissa roikkui 2 990 euron hintalappu. Vanhan auton perään sopii tietysti vanha kunnon matkailuvaunu. Tila-autoja saksalaisittain. Tähtikeulaisia limousineja näkee aina silloin tällöin, mutta Opel Omegan venytetty versio onkin sitten harvinaisempi ilmestys. 70 6/2023 Pick-Nick. Harrastekalustoa kaupan. 60 tuhatta kilometriä ajettu ’75 Fiat 127 oli tyrkyllä 3 800 euron pyynnillä. 1950-luvun autojen sarjassa kakkospalkinnon arvoiseksi arvioitiin Jouni Nääppän Ford Taunus DeLuxe Cabriolet ’51. Erikoisuuden värikkäästä historiasta ja työläästä entisöinnistä on tulossa tarinaa Klassikot-lehden sivuille
Miehellä on kotona vaikuttava kokoelma soittopelejä sekä soitettavia. Olli Reponen Paimiosta tietää muun muassa kaiken kasiraitanauhureista. Ylimääräiset kaksoiskappaleet etsivät uutta kuuntelijaa. Symppis myyntiauto tarjosi silmänruokaa herkullisten suupalojen ohella. Pekka Stellbergin keräilyautokojun pöydällä etsi uutta omistajaa vekkuli pikkuauto, jonka kulkua voi ennakkoon määritää pahvisilla ohjelmakorteilla. 71. Esimerkillisen ryhdikkäästi järjestetystä myyntipisteestä oli helppo etsiä hakemaansa kirjallisuutta. Rompetorin laidalle saattoi pysähtyä maistelemaan paikan päällä tehtyjä donitseja
Oulaisten Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät ja tapahtuman taustalla häärivä Wanha Woima -yhdistys on nyt museoiässä. Maamoottoriharrastuksen pohjalta ponnistanut ja myöhemmin vanhojen koneiden ja lopulta harrasteautojen esittelyyn laajentunut tapahtuma kerää vuosittain 20 000 kävijää. Ajoon lähtevä värikäs autoletka houkuttelee reitin varrelle kaikenikäisiä tapahtumavieraita. Teksti: Toimitus • Kuvat: Mika Rassi Woimaa Wanhaa 72. Oulainen 7.–9.7. 30 vuotta Konetapahtuma on vuosia sitten laajentunut harrasteautojen suuntaan
Omistajakaksikko A. Kunnollisella tavaratelineellä varustettu kolmipyöräinen on Monarkin tuotantoa. Komea Vauxhall Firenza on lukijoillemme tuttu lehden kansikuvasta parin vuoden takaa. 73. Nissan Micra alkaa olla tuttu näky museoautotapahtumissa. Beige nappisilmä puolestaan ’88 1200 L ja punainen loota on 1500 S 90-luvun puolivälistä. Nämä rakkineet eivät taida museoleimalle kelvata. Possunokka-Transit on pysäköity vanhan Austin-hyötyajokin viereen. Kupla-pohjainen VW vaikuttaa turhan riisutulta, toisen VW:n takapäätä ei taas löydy millään. Illan kruisailulenkille matkasi pitkä letka autoja. Kivan näköisiä ja samanhenkisiä rahtivehkeitä molemmat, ja onhan noissa aavistuksen verran samaa näköäkin. Savolainen pistivät kolme Ladaa harrasteparkkiin esille. Keltainen komistus on loistelias 1600 SL vuosikertaa 1977. Seppälä ja J. Uuno Huhtakankaan hienokuntoinen viisiovinen on vuosimallia -92 ja hiljattain museorekisteröity. Reilusti köykäisempi tavarankuljetin herätti ihastusta moporivistössä
Rallin historiaa kunnioittamaan luotu Lahti Historic Rally on varsin perinteikäs itsessäänkin, sillä tänä vuonna päästiin viettämään vauhdikasta ralliviikonloppua Lahden seudulla 20-vuotisjuhlakilpailun merkeissä. 74. Ja tämän päivän ralliraasereita koettiin hissekilpureiden jälkeen reitille hyökänneen SM-rallin myötä. Leikki Octavia Superilla jäi kuitenkin kesken kisan kolmanneksi viimeisellä erikoiskokeella sattuneen rengasrikon seurauksena. Heihin lukeutuivat tšekkiläiset Oldrich Kovarik senior ja junior, allaan tietenkin Škoda. Teksti ja kuvat: Harri Onnila Lahteen saapui 14 kilpailijaparia taistelemaan EM-sarjan pisteistä. El Elä ävää vää historiaa Lahden seutu 11.–12.8. Järjestäjän mainostama ”rallin superviikonloppu” ei ollut sanahelinää, sillä nähtävää riitti koko sorarännin leveydeltä: EMhistoric-rallin runsaan 40 auton lisäksi matkassa olivat muun muassa kansallisen Historic Rally Trophyn, tasanopeusluokan ja VW-rallisarjan klassikkopelit
75. Pätkällä taka-akseliston ratkaisuja ei ehtinyt ihailla, mutta sen sijaan sen kautta välittyvän voiman aikaansaamia sorasuihkuja. Kaksikon kovuudesta kertoo, että heillä on plakkarissa kolme voittoa tämän vuoden aiemmista EM-ralleista. Kartturi Jan Lönegrenin kanssa kotiinviemisinä oli luokassa 4 toinen ja yleiskilpailussa viides sija. Ykköskoppaisen GTIGolfin ruokinnasta huolehti ruiskun sijaan kaksi tuplakaasaria, ja kun kaasupolkimen runttaamisesta vastasi Janne Lindberg, niin tulostahan siitä syntyi. Taaempana olevalla Celicalla Jari Latvala kiiruhti yleiskisan yhdeksänneksi Jarmo Mursulan kanssa. Yleiskilpailussa toiseksi porhalsivat unkarilainen Tibor jr Érdi ja kroatialainen István Kérek Ford Sierra Cosworth 4x4:llä. EM-kisan varikkoalueena toimineessa Lahden satamassa oli mahdollisuus ihailla viimeisteltyä kisakalustoa – kuten itävaltalaisten Richard ja Lucie Ronayn nättiä Ford Escort RS1800:aa. Voitto myös irtosi, ja huimalla lähes kahdeksan minuutin erolla kakkoseen. Jo numerolappuja liimatessa oli selvää, että Jari-Matti Latvala ja Enni Mälkönen veisivät Lahdesta suurimmat pokaalit, jos kisa vain sujuisi ilman teknisiä murheita tai ulosajoa
Tämän vuoden kisassa B-ryhmän nelivetoisista rallitykeistä saatiin nauttia vain hetken aikaa, sillä Ville Silvastin pitkän Quattron menohalut hyytyivät jo perjantain viimeisellä pätkälle. Alfan suhteen pajoittamista on sen sijaan runsaasti edessä. Kisan aiempiin voittajiin lukeutuva Jari Kankaanmäki huimisteli tuttuun tyyliin Volvo 242 DL:llä. Suomen rallipoluilla Manta 400 on harvinaisempi tapaus, mutta asiaa korjasi EM-kisaan osallistuneet Jürgen Geist ja Josef Král – kunnes Opel lipesi tien oheen kuutospätkällä. Auton vaiheisiin voi tutustua Klassikot 7/22 -numerossa. 76 6/2023 Lahti Historic Rally. Jani Rihu ja Kai Iivanainen pitivät Italian lippua korkealla 127-Fiatillaan. Viimeisellä erikoiskokeella kaunis Italian vaunu lipesi rajusti ulos, mutta onneksi kuljettaja ja kartturi Katri Hämäläinen selvisivät ehjin nahoin. Alfa Romeo Giulietta T.I.:llä EMsarjan pisteistä kisannut Teuvo Hämäläinen esitti vauhdikkaita otteita läpi rallin, mutta maaliin asti lento ei harmillisesti kestänyt. Näyttävät ajolinjat lisäsi mukaan Martti Virolainen, ja Jukka Kesseli luki nuottia yleiskisan kymppisijan arvoisesti. On ”monisatanen” Ascona vaan komea laitos. Kyydissä nautiskeli Olli Veikkola perjantai-iltana kohdanneisiin teknisiin murheisiin saakka. Matti Johanssonin vuonna -74 uutena hankkima Escort RS2000 kiitää nykyään Arto Rekolan käsissä
Tai jos ei ole, Peter Geitelin ex-ännäläiseen kannattaa perehtyä edellisestä Klassikot-numerosta. VW Aircooled Rally -sarja on Kupla-Volkkareiden temmellyskenttää. 77. Juhlakisa kunnioitti menneitä VIP-kyyditsemällä Ford Escort RS 1600:lla. Tuttuakin tutumpia näky ralleissa, orimattilalainen Matti J. Jälkimmäistä ajattelutapaa suosivat Petter Wallen ja Lauri Lindström Saab Sonett V4:llä. Tasanopeusluokkaa voi kisata hyvin tavanomaisella – tai sitten vallan persoonallisella kulkupelillä. Lahdessa säännön vahvistavana poikkeuksena toimi Mika Hannun ja Jari Simolan typ3mallin VW 1500 S. Tarvainen. Tomi Tikanmäki, saabisti henkeen ja vereen, vei kisan ainoaa Ysikuutosta mallin rallimaineen mukaisesti. Tällä kertaa konkari oli kaivanut tallistaan Škodan sijasta Mitsubishi Galant VR-4:n. Samaisella BDA-1-kilpisellä autolla Hannu Mikkola ja Ali Haimakainen voittivat ensimmäisen Lahti Historic -rallin vuonna 2002. Vuodesta -62 kisailleen Matin tarinoita saimme kuulla numerossa 8/22. Tasanopeuteen osallistuneen Pekka Stellbergin Mazda 323:n tarina on meille tuttu
Historic-ratakilpureiden päätapahtuma kokosi Ahveniston moottoriradalle lähes 170 kuljettajaa autoineen. Hämeenlinna 19.–20.8. Tiukat kaksinkamppailut menneiden vuosikymmenien kalustolla ovat jännittävää seurattavaa. Race Grand 78. Yleisöllä riitti nähtävää niin harrasteparkin tarjonnassa kuin asfalttiradan kiivaissa tapahtumissa. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Historic-ratakilpailut tarjoavat elämyksiä myös urheilullisessa mielessä
79. Ahveniston harjumaisema tarjoaa hienon ympäristön harrasteautojen kokoontumiselle. Markku Pietilä Vihtijärveltä esitteli 60-luvun radalla ajolinjoja hienolla 1800 TI -Bemarillaan. Turkulaisen Sauli Virran ’84 van Diemen -formula oli lokasuojattomien komeimpia vehkeitä. Janne Paulanto ja BMW 325i ’85 olivat pitelemätön yhdistelmä. Parkissa olikin yli 30-vuotiasta kalustoa jokaiseen makuun. Viikonlopun jälkeen plakkarissa oli Roadsport A -luokan ykköstilat sekä lauantain että sunnuntain kilpailusta. Ari Immosen Toyota Starlet erottautui radalla hienon värityksen ansiosta. Subaru Sport -luokassa kaikki ajavat samanlaisilla autoilla. Sponsoriksi Pietilä oli saanut maan uusimman moottoriradan Kymiringin. Starletilla kisattiin Roadsport B -luokassa. Van Diemen -tehtaan rakentamien kilpureiden tekniikka on peräisin Subarulta kuten luokan nimikin kertoo
Peruutus oli ensimmäinen 30-vuotisen historian aikana. Tapahtuman kattaus on myös hämmentävän laaja ja sitä monipuolisuutta tavoitellaan tässäkin kuvaraportissa. Teksti ja kuvat: Eero Kumanto Goodwoodin isännän The Duke of Richmondin tallista löytyy ensimmäinen McLaren, Elva M1A. Vauhdin juhlaa Chichester 13.–16.7. Englannin kaakkoisosassa sijaitsevassa Goodwoodin kartanon ympäristössä järjestettävä tapahtuma kokoaa vuosittain yli satatuhatta moottoriurheilun ystävää seuraamaan näyttävän ja harvinaisen kaluston näytösajoja. Näyttävät superautot ovat sulassa sovussa muun muassa b-ryhmäläisten hirviöiden ja muiden klassikkoautojen seassa. Autolla on ajanut kilpaa Graham Hill, mutta sitä on käskyttänyt myös Elvis Presley elokuvassa Spinout. J ärjestyksessään 30. Festival of Speed järjestettiin tuttuun tapaan Goodwoodin kartanon mailla Englannin Chicesterissä. Singer on paitsi ompelukonemerkki, se on myös yritys, joka rakentaa 911-Porscheista yksilöitä parannellen jokaista yksityiskohtaa. Nähtävää on yksinkertaisesti niin paljon ja kävelykilometrejä tulee ihan huomaamatta lukuisia päivää kohti. Tieto liput ostaneille kilahti sähköpostiin perjantai-iltana, joten hienoista myrskyä oli havaittavissa myös sosiaalisessa mediassa pettymysten muodossa. Singer on erittäin tarkka, että autoja ei kutsuta nimillä Singer, Singer Porsche tai Singer 911, oikea termi on: Porsche 911 reimagined by Singer. Festival of Speed on hengästyttävä tapahtuma, sekä fyysisesti että henkisesti. 80 6/2023. Tämänvuotisesta tapahtumasta teki poikkeuksellisen, että nelipäiväisestä kokonaisuudesta järjestäjä joutui myrskyennusteiden vuoksi harmillisesti mutta ymmärrettävästi peruuttamaan lauantain kokonaan
McLaren F1 on kaunista katseltavaa. Tapahtumalla on aina jokin autonvalmistaja yhteistyökumppanina. Selvyyden vuoksi: monumentin autot ovat ihan oikeita, eivät pienoismalleja. Festival of Speedin vakiokalustoon vuodesta toiseen kuuluu Pink Floyd -rumpali Nick Masonin Ferrari GTO 250. Goodwoodin kartano on suomalaisin silmin vähintäänkin linna! Tapahtuman kalustoja kuskitarjonta on kirjavaa, tässä muuan Billy Gibbons morjestelee Eliminatoristaan. Tietojen mukaan autoja valmistettiin vain neljä, ja tämä yksilö olisi tiettävästi myytävänä. Tänä vuonna kunnia oli Porschella, joka samalla juhlisti 75 vuottaan automarkkinoilla. Auto ei suinkaan ollut vain varikkoruusuna vaan sillä luonnollisesti myös ajettiin radalla. Performance Car Parkista löytyi tämän lisäksi vielä toinenkin yksilö hämmästeltäväksi! 81. Mercedes-Benz hallitsi FIA GT1 -sarjaa vuonna 1998 CLK LM -mallilla. Joku oli lähtenyt ulkoiluttamaan Lamborghini Countachiaan. Tapana on rakentaa näyttävä monumentti kartanon etupihalle
Tällä kauden ´83 FW08C:llä Keke voitti Monacon osakilpailun. Tapahtuman alueella on normaalien pysäköintialueiden lisäksi kaksi Performance Car Park -pysäköintialuetta, jotka on varattu harrasteautoille. De Tomaso Pantera on aina miellyttävä näky, vaikkei tapahtuman huimassa tarjonnassa nouse mielenkiintoisimpien joukkoon. Mark Webberillä oli aikaa tervehtiä yleisöä kiivetessään mäkeä rauhalliseen tahtiin ihka ensimmäisellä Porschella. Vuonna 1982 Keke Rosberg voitti F1-mestaruuden ensimmäisenä suomalaisena. 82 6/2023 Goodwood 2023. Porsche Museum oli tuonut myös joitakin yksilöitä museon uumenista päivänvaloon, 959 oli aikoinaan nopein katukäyttöön tarkoitettu auto. Melko pysäyttävää nähdä yleisöparkissa vierekkäin Pagani Zonda ja Ferrari Enzo. Yleisöparkissakin kalusto on hyvin monipuolista, mistä hienona esimerkkinä vähän harvemmin nähty BMW Z1 alas laskeutuvine ovineen
Ford siirtyi etuvetoon esitellessään MK3-Escortin, eikä auto sopinut enää rallikäyttöön takavetoeskorttien tapaan. Goodwoodissa oli laaja kattaus myös B-ryhmän kalustoa. Juha Kankkunen ajoi ensimmäiseen mestaruuteensa 1986 Peugeot 205 Turbo 16:lla. Goodwoodin metsään on loihdittu ralliautoja varten oma erikoiskoe, joka on varsin kapeaa ränniä. Ari Vatanen ajoi maailmanmestaruuteen tällä ’81 Ford Escort RS1800:lla. 83. Gartrac tarttui ongelmaan ja muutti etuvetoisia Escorteja takatuuppareiksi. Myös Citroën osallistui rallin B-ryhmän karkeloihin veistoksellaan BX 4TC. Vauhdissa Carlos Sainzin Escort RS Cosworth. Fordin tulkinta B-ryhmän ralliautosta oli tietysti RS200. Climb Dance -lyhytfilmissä Ari Vatanen kiipeää legendaarisen Pikes Peakin tällä Peugeot 405 T16:lla
84. Uusi idea saattaa syntyä joskus todella pienen tekijän aiheuttamana. Pienoismalli on yhdistelmä hartsista valmistettua muunnossarjaa, Kuplan rakennussarjaa sekä kaupallisia ja itse tehtyjä lisäosia. bajamaja bajamaja Hartsinen Hartsinen Baja Buggy syntyi 1960-luvun Kaliforniassa kilpailemaan samoista hiekkadyynimarkkinoista rantakirppujen, erityisesti Meyers Manxin kanssa. Näistä karkeasti puolet on jollakin tavalla Volkswagenjohdannaisia. Olen rakentanut pienoismalliurani aikana tähän mennessä noin sata pienoismallia. Tähän ei ole mitään varsinaista yhtä selkeää syytä, pikemminkin kyseessä on uppoutuminen aiheeseen, minkä seurauksena syntyy tietynlainen jatkumo
Pajaan tutustuessa ja hyllyjä penkoessa tarttui käsiini tämän jutun kannalta oleellinen pahvipakkaus, jonka sisältä löytyi varsin mielenkiintoinen Baja Buggyn muunnossarja. Siellä asuu Norman Veber, jonka omakotitalon kellarikerroksessa toimii Replicas & Miniatures Company of Maryland. Normanin tuotteet ovat varsin tuttuja erityisesti jenkkiautojen pienoismallien harrastajille. Muunnossarjan kori vaati sisäpuolelle puuttuvien ”peltiosien” rakentelun polystyreenimuovista. Vuonna 2017 pakkasin jälleen mallit matkaan ja suuntasin USA:n itärannikolla New Jerseyssä järjestettävään NNL East -pienoismallitapahtumaan. Näyttely itsessään oli suomalaiselle harrastajalle unohtumaton ja henkeäsalpaava kokemus. Norman Veber Glen Burnie on pienehkö kaupunki Marylandissa. bajamaja bajamaja P ienoismallien rakenteluun liittyy olennaisena osana näyttelyja kilpailutoiminta. Harrastuksen syventyessä on mallit aina silloin tällöin pakattu huolellisesti reppuun ja nokka on suunnattu myös maamme rajojen ulkopuolelle. Teksti ja kuvat: Eero Kumanto Norman Veberin työhuonetta voisi yhtäkkiä kuvailla kaaokseksi, mutta mies tuntui muistavan ulkoa kaikki samannäköisiltä vaikuttavat vaaleanpunaiset silikonimuotit ulkoa, uskomatonta! Muunnossarja käsittää lopulta vain muutaman kriittisen osan, sillä kaikkia lelumaisia osia ei hyödynnetty ollenkaan. Sarja sisältää hartsista valettuja osia, käytännössä Bajan kori siihen liittyvine osineen. Suomessa alan tapahtumia on vuosikalenterissa kiitettävä määrä. Euroopassa olen kahlannut tapahtumissa naapurimaamme Ruotsin lisäksi ainakin Virossa, Saksassa, Ranskassa ja Belgiassa. Pelkästään esillä olleiden mallien määrä oli hengästyttävä. Repertuaari käsittää laajan valikoiman korkealaatuisia hartsista valettuja klassisia osia customeihin ja rodeihin. Kokonaisuus on pakattu simppeliin pahvilaatikkoon, jonka etiketti kertoo oleellisimman sisällöstä. Samaisella reissulla pääsin vierailemaan muutamien alan legendojen työhuoneilla. 85
Tuulilasinpyyhkijät ovat Highlight Model Studion tuotteita. Samasta materiaalista taivuttelin pohjapanssarin suojaamaan etuakselia. Baja-henkeen hormi on viimeistelty stinger-mallisella huilulla, joka on taivuteltu juomatölkkialumiinista. Alusta ja moottori on Tamiyan Kuplan rakennussarjasta, mutta kone on muokattu tyypilliseen Baja-henkeen. Tuote on niin kutsuttu muunnossarja, joka vaatii rakentamisen lähtökohdaksi kaupallisen Kuplan rakennussarjan. Kojetaulun osalta en halunnut käyttää Kuplan omaa, vaan tein turkkilevystä pienen racing-henkisen mittaripaneelin, johon istutin tärkeimmät komponentit. Sopivat kuppipenkit löytyivät saksalaisen pienoismalliosia valmistavan Scaleproductionin valikoimasta. Kun kori lopulta istui pohjalevyyn, oli koko auton sisusta vielä rakennettava tyhjästä. Hallintalaitteet koostuvat Formulingin ratista, alumiiniputkesta rakennetusta shifteristä ja simppelistä kojarista, jossa kierroslukumittarin lisäksi on vain pari varoitusvaloa ja katkaisijaa. Koska kyseessä on hiekkadyyneillä rällättävä laitos, pitää sisältä tietysti löytyä asianmukainen turvakaari, joka on taivuteltu polystyreenitangosta. Keltainen toimii koko mallissa tehostevärinä, joka toistuu muutamissa harkituissa yksityiskohdissa. Osat eivät kuitenkaan sovi ihan suoraan yhteen hartsisarjan osien kanssa. Lisäksi muunnossarjan lelumaisen luonteen takia edessä oli osien rakentamista tyhjästä. Tuulilasi on käsittelyn ajaksi peitetty maalarinteipistä leikatuilla maskeilla, jolloin lopputuloksena on realistiset pyyhkijänkuviot. Lähtökohdaksi valitsin Tamiyan 1/24-skaalan Kuplavolkkarin, joka on laadultaan erinomainen. Sisustan viimeistelin turkkilevyllä, jolla verhoilin muun muassa lattian. Muunnossarjan kori on käytännössä vain ulkokuori, johon piti rakennella sisäosat niin, että sen saa sovitettua Tamiyan Kuplan pohjalevyyn. Sarjan lähtökohta on joku vanha lelumainen tuote, josta Norman on tehnyt silikonimuotit, joihin osat valetaan käsityönä hartsista. Pienoismallin lika ja kura on aikaansaatu erityisillä pigmenteillä hammasharjan avulla. 86 6/2023 Baja Buggy. Moottoria suojaamaan rakensin jälleen polystyreenitangosta suojakehikon. Metallia löytyy myös oviverhoiluista, joissa on prässättyjä alumiinilevyjä kuvaavat kaupalliset osat. Työtä, työtä ja työtä Ottaessani Bajan työn alle oli hyvin nopeasti selvää, että työtä on paljon edessä. Muutokset toteutin käyttämällä millimetrin vahvuista polystyreenilevyä. Piristelin mosaa kumpaankin nurkkaan sijoitelluilla tuplakaasareilla kiihdytyssuppiloineen, ja käärmeenpesäputkiston taivuttelin ohuesta hopealangasta. Värikkyyttä konehuoneeseen luovat korinväriset puhallinkotelon osat ja räikeän keltaiset tulpanjohdot. Bajan pata Pienoismallin moottori on rakennettu lähtökohdaksi valitun Tamiyan Kuplan koneesta. Vaatii jonkin verran kärsivällisyyttä, että putket saa lopulta osumaan kaikki oikeaan linjaan. Muunnossarjan lelumaisen luonteen takia edessä oli osien rakentamista tyhjästä
Mallissa on paljon pieniä teemaan sopivia yksityiskohtia, kuten takavalojen blue dotit, teemaan sopiva California-kilpi kehyksineen ja ulkopuolinen öljynsuodatin. Roiskekerroksia on lisätty pikkuhiljaa hyvin pienin annoksin, kuin taulua maalaisi kerros kerrokselta. 87. Malli on mukavan erilainen lisä kymmenien rakentamieni Volkkarien joukkoon. Säistykseen käytin MK Interactiven tuotteita, jotka ovat käytännössä hyvin paljon ohennettua maalia, joiden pigmentti on hyvin vahva. Menetelmä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että luodaan malliin realistinen pintakäsittely, joka tämän teeman osalta tarkoittaa luonnollisesti hiekkaa, kuraa ja likaa. Etuluukkuun tein lisäksi aukon, josta pilkottaa tankin täyttöaukko. Lisäsin ulkokuoreen paljon erilaisia teemaan sopivia yksityiskohtia, kuten Hellan lisävalot katolle, piiska-antennin ja etuluukun jousiklemmarit. Karkeakuvioiset nappularenkaat ovat aftermarket-tuotteita, jotka on väännetty Scaleproductionin valikoimasta löytyvien Baby Fuchs -vanteiden päälle. Lopputulos Projektin lopputuloksena on uskottava Baja Buggy, joka vaati loistavasta muunnossarjasta huolimatta uskomattoman määrän käsityötä. Projektissa on pyritty huomioimaan tyypillisiä Baja-varusteita ja yksityiskohtia. Etsin netistä suuren määrän referenssikuvia aiheesta ja poimin niistä sopivan kattauksen tähän yksilöön. Kuoriaisen kuori Pienoismallin kori on maalattu kokonaisuuteen passaavalla vaaleansinisellä Tamiyan spraymaalilla. Ikkunoissa on tietty muutamia aiheeseen sopivia tarroja. Baja valmistui jo jokunen vuosi sitten, mutta tällä hetkellä projektia on mukava muistella, sillä viimeisimpien tietojeni mukaan iäkäs Norman on lopettelemassa yrityksensä toimintaa, joten tuotteiden saatavuus jatkossa on kyseenlaista. Menetelmäni on yksinkertainen, mutta hermoja raastava epäonnistumisprosentin lähennellessä sataa: Käytän vanhaa hammasharjaa maalin levitykseen niin, että vedän sormella maaliin kastettua harjasta niin, että saadaan aikaan luonnollisen mukaista roisketta. Turvakaari ja moottorin suojakehikko on taivuteltu polystyreenitangosta. Näitä joutuu sovittelemaan useaan otteeseen prosessin aikana, jotta kaikki mahtuu ja osuu paikoilleen. Menetelmän haastavuus piilee sen arvaamattomuudessa, maali pitäisi samaan aikaan saada lentämään aidontuntuisesti realistisesta tulokulmasta vetämättä hommaa överiksi. Kylkiin löysin arkistoistani juuri sopivasti 90-lukua henkivät grafiikat, jotka ovat vedessä liotettavia siirtokuvia. Vanteiden kehät on sorvattu alumiinista ja keskiöt ovat hartsivalua. Kun ulkokuori oli valmis, oli edessä pienoismallitermein kutsuttuna säistys
Otsikko oli ”Rambler ja sen ajo-ominaisuudet” Ennalan koeajo-otsikko on köykäistä kamaa verrattuna vaikkapa siihen, Kuinka ranskattarelle hienovaraisesti munista puhutaan tai Raporttiin mahahaavasta. Eemu-pojan mukaan Veikko kunnioitti Urpoa ja tämä taas pelkäsi Veikkoa. Päämäärätietoiseen kasvatukseen kuuluivat alituiset maitoperunat ja säännöllinen pieksäntä. Eemun sanoin: ”Ennalan tunsivat kaikki, isääni ei kukaan.” ”Ovet avautuvat ulospäin, ja ovat ne hyvin kauniisti synkronisoitu. Moottori on verhoiltu huolellisesti ja varaosat ovat monipuoliset kuten tuhkakupit sekä runkki (nostolaite).” Veikosta tuli Veikko paljossa, koska hänen isänsä halusi pojasta presidenttiä ja muuta sellaista. vääntömomentti A utojen koeajosepustuksia ei juurikaan tee mieli lukea, koska ne kuten autotkin nykyään ovat kaikki keskenään samanlaisia jolloin niissä ei voi olla mitään mielenkiintoista. Hän haukkui herrat ja narrit ja kehotti kirkkoa siirtymään pääsylippurahoitukseen. ”Yllättävää kyllä, moottori on sijoitettu eteen ja matkatavaratilat taakse, mikä huomattakoon.” Ennalan mukaan auton moottori on pysähdyksissä ollessaan täysin äänetön. Samoin iskunvaimentimet toimivat moitteettomasti ylittäessäni ojan.” Tähtitoimittajan pääpomo oli Lehtimiehet Oy:n perustaja Urpo Lahtinen, mies jolla oli yksi niistä kolmesta Mersu Waxenbergeristä. Rambleriin mahtuu vaivattomasti monia ihmisiä, pieniä lapsia luonnollisesti enemmän, mikä huomattakoon.” Teksti: Kauko Ollila • Kuvitus: Outi Mentula Puolielliptinen 88. Veikko itse varoitti lukijoitaan kuitenkin ottamasta kaikkia kirjoituksiaan todesta. Hymyn numeron 12/1968 painos oli kerrassaan 520 000. Toisin olisi, jos tunnetun pallonpuoliskomme huimin gonzotoimittaja, kondomien kestotestaaja ja menneiden vuosikymmenten mediapersoona Veikko Ennala (1922–1991) autojuttuja kirjoittaisi. ”Kojelauta on kaikin tavoin asiallinen ja se on sijoitettu vaunun etuosaan. Repikääpä niistä! Paljolti Veken ansiosta. ”Ramblerin vesiliirto on oivallinen, sillä liirtimet pitävät tuulilasin puhtaana ankarassakin sateessa. Vuonna 1970 hän teki Hymy-lehteen koeajoselostuksen Ramblerista. Mittareita on pitkälti toistakymmentä ja ovat hyvin kauneita kaikki tyynni.” Ennala oli yhdenmiehen some aikaan, jolloin soittaakseen Mäntsälästä Kokkolaan piti tilata keskukselta kaukopuhelu. Urpon täyskäteen kuului silloin paitsi Tekniikan Maailma, myös sellaiset maanpuolustushenkeä nostattavat julkaisut kuin Kalle ja Jallu. ”Vaihdetappi sijaitsee aivan ohjauspyörästön eli stratin alla, mikä huomattakoon. Aikaan, jolloin tämän lehden keskeisin peltisisältö valmistettiin
alv Crew Cab, TRX Equipment Group 2 CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS Uudet Chervolet ja Cadillac kuorma-autot myös meiltä Katso kaikki mallit 62.900,62.900,RAM-mallisto alkaen! VIRALLINEN RAM MAAHANTUOJA SLT CLASSIC HEMI BLACK 62.900,Sis. TUTUSTU JA TILAA: TILAA.VIIPALEMEDIAT.FI Rakkaudesta Rautaan WORLOCK CLASSIC 5.7 HEMI 67.900,Sis. alv Crew Cab, 5’7¨ tai 6’4¨ lavalla. Sound +LONGHORN / LIMITED • 12-tuuman näyttö • Täys ilmajousitus • 360-kamera • Aktiivinen vakionopeudensäädin LARAMIE, LIMITED 3.0 ECODIESEL alkaen 98.900,Sis. alv TRX 6.2L SUPER CHARGED alkaen 154.900,Sis. Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. JO PA KA TO SS A JA KO JE LA U D AS SA O LI RU O ST ET TA .”. alv Crew Cab ohjaamolla Bensa 5.7 Suomen suurin Pick Up-mallisto! 10 mallia heti varastosta! YLI 30 SIVUA KESÄTAPAHTUMIA! AMERICAN BEAUTY CAR SHOW HAAPSALU FORSSAN PICK-NICK JA PALJON MUITA CHEVROLET HOT ROD ’34 FORD FAIRLANE 500 2D HT ’58 • FORD MUSTANG GT 5.0 ’91 OLDSMOBILE CUTLASS 502 TWIN TURBO ’69 PLYMOUTH ROAD RUNNER 451 ’69 • HARLEY-DAVIDSON SHOVELHEAD ’80 LISÄKSI ESITTELYSSÄ 70 02 45 -2 30 6 PAL VKO 2023-39 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi Rakkaudesta Rautaan • 6/2023 • 10,90 € FAARAOIDEN OLDSMOBILE CUSTOM CRUISER 6.5 TD ’86 MERCURY KUSTOM ’50 JÄLJISSÄ AM ER IK AN RA UT A 6/ 20 23 NR O 86 ”Y H TÄ ÄN PE LT IÄ EI O LE SE LL AIS TA , JO TA EI O LIS I TA RV IN N U T H IT SA TA . Moottori vaihtoehdot Hemi ja Hemi eTorque VAKIOVARUSTUS: • Keskuslukitus • Ilmastointi • Vakionopeudensäädin • ESP • Perälukko • Ilmajouset takana + SLT CLASSIC VAKIOVARUSTEET: • Peruustustutka takana • Automaatti-ilmastointi • 8.4”näyttö + Navigointi • Alpine Sound system • 20-tuumaiset vanteet • Nahkainen ohjauspyörä + WORLOCK CLASSIC VAKIOVARUSTEET: • “Rebel” maski • Sport-konepelti + LARAMIE SPORT DT • LED-ajovalot • Panorama kattoikkuna • Harman Kardon Prem. alv Crew Cab ohjaamo OUTDOORSMAN BIGHORN, SPORT, LARAMIE, REBEL, LONGHORN, LIMITED alkaen 74.900,Sis
Kaj Holmström ja Aki Tiihonen korkkasivat paikan näyttävästi. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Lumitöitä koko rahalla Kangasniemi-ralli 2000 Vesa ja Kari Minkkilä näyttävät tulevan oikeaa linjaa pitkin mutta Opel suistuu hetkeä myöhemmin ja kaatuu keskeytyskuntoon. Katsotaan näissä muistelmissa nietosten pöllytystä ykköserikoiskokeen kauniilta maisemaosuudelta. 90 6/2023. Esa ja Ari Tuominen ajoivat Morris Cooperilla maaliin ja sijoitus oli yleiskilpailussa 32. ja luokassa 9. Vuoden 2000 Historic Rally Trophyn neljäs osakilpailu ja viimeinen talvikisa kaasuteltiin Kangasniemen vaativilla teillä. Tehokkaalla takavetoisella oli jännittävä lähteä koluamaan mäkisiä sekä mutkaisia Etelä-Savon ja Keski-Suomen rallibaanoja. Uutta oli myös kulkuneuvo, sillä kokenut ja paljon pikataipaleita suomalaismetsissä kolunnut Express-Escortini oli siirtynyt seuraavalle omistajalle. M aaliskuun hohtavat keväthanget houkuttelivat lähtemään pitkästä aikaa rallipätkien varrelle. Kavereiksi lähtivät Koivulan Kai ja Utukan Pasi, joiden kanssa paljon tuli kisareissuja tehtyä, mutta harvoin siten, että olimme kaikki yhtä aikaa matkassa. RJS-495 tuli 1980-luvulla tunnetuksi Jorma Rissasen menestyvänä kilpurina. Tapahtumat alkoivat numerolla 3 lähteneen Trabant-parin toimesta. Olin Koskenniemen Villeltä ostanut tilalle kaksilitraisen Sierran. Kangasniemen historic-kilpailussa lumihanki kutsui kilpailijapareja jo ykköspätkällä, eikä kisan loppuosalla homma suinkaan laantunut
Moni ammattikatsojakollega oli jo oman paikkansa sisäkurvin lumihankeen potkinut. Toisaalta harvoin on saanut kisan alkua odotella yhtä mahtavissa maisemissa. Maaliin saakka huristelivat myös Ilmo Korpijoki ja Erkki Venäläinen Opel Manta 1600:lla. Daniel Skurnik Rainer Rönnberg toivat Asconaa laveilla linjoilla aina kilpailun maaliin saakka. Kajakkikaksikko Peter Wallén Lauri Lindström pysyivät tiellä mutta keskeyttivät ek:lla 3. Timo Kjelin ja Jukka Pakarinen painelivat vauhdilla kokonaiskilpailun kakkossijalle. Mäennyppylä ja taustalla ollut peltoaukea eivät antaneet paikalle tulevalle mitään kiintopistettä tien suunnasta. Korkean mäen päältä tie taittui ovelasti vasemmalle. Vaikka Jussi Saarinen ja Anne Järvinen tuuppasivat penkkoja leveämmälle jo ykköspätkällä, ottivat he silti luokkavoiton Impillään. 91. Tuulisella huipulla se tuntui pitkältä. Aikaa pätkän käynnistymiseen oli vielä puolitoista tuntia. Tappiota voittajapari Ilpo ja Vesa Väätäiseen kertyi 16 sekuntia. Ykkösellä heti ohjelmaa Paljoa ei kuitenkaan tarvinnut paikallisia teitä hurjastella, sillä heti ykköspätkältä löytyi paikka, jossa suurella todennäköisyydellä olisi nostajille hommia. Sierra jätettiin sopivaan paikkaan parkkiin, minkä jälkeen tallustelimme valtaamaan oman paikkamme, kun oli vielä jotain vallattavaa, sillä porukkaa alkoi kerääntyä runsaasti. Jaakko Känsälä ja Hannu Voutilainen teloivat tässä Impin taka-akselin tuennan ja vetivät henkselit kisanumeroiden päälle. Sami Rihto Jani Lappalainen selvittivät ykkösen runkipaikan kevyesti, mutta matka jäi kesken erikoiskokeella neljä
Ovinumerot ja sivuikkunatekstit eivät näy joten tämä parivaljakko jää tunnistamatta. Ensimmäinen suistuja oli Trabant numerolla kolme. 92 6/2023 Ammattikatsoja muistelee. Loppupään pätkillä tapahtumia Viimeisen kilpailuun startanneen parin selvitettyä ykkösen runkipaikan oli iltapäivä vielä nuori. Aivan kärkeä emme ennättäneet katsoa, mutta noin numerosta 50 alkaen näimme lähes vastaavanlaista pöllytystä kuin ykkösellä. Kisan käynnistyttyä paikka näytti luonteensa. Tämä baijerilainen otti hieman tuntumaa kangasniemeläiseen lumihankeen. Historic-autojen jälkeen saapuivat aja b-juniorit, mikä tiesi katsojille riemun hetkiä koko rahan edestä. Suoraan pellolle pelastautui oranssi Isuzu Bellett. Talvikisojen ongelmana ovat näyttävät lumipöllähdykset jotka haittaavat kilpailijoiden tunnistamista varsinki runsaat pari vuosikymmentä jälkeenpäin. Kisassa oli mukana muutama nopea BMW 2002. Näyttävä oli Anglia-kuskinkin suoritus. Kevättalven pimeys esti melko pian tapahtumien ikuistamisen, sillä kamerani salamalaite oli vaurioitunut. Olimme saaneet penkalla vinkkejä, että eräällä kisan päätöspätkällä olisi haastava pelto-oikea. Yötä vasten oli mukava ajella ja muistella päivän runsaita tapahtumia. Sierrakin oli edelleen ehjä, vaikka sillä tuli hieman pitkää liippiä vedettyä ja pari kertaa penkkojen välissä pyörähdettyä. Kangasniemi-rallin b-junioreissa oli mukana kaksi maailmallakin myöhemmin menestymään tullutta kilpailijaparia: Aki ja Miika Teiskonen, jotka joutuivat täällä keskeyttämään, sekä b-junnujen yleiskilpailun voittajapari Juho Hänninen Marko Sallinen. Suuntasimme sinne. Mielenkiintoinen yksityiskohta löytyi kilpailun lähtöluettelosta. Tapahtumia riitti, sillä kisaan starttasi täysi määrä kisailijoita. Kun kisakaravaani oli tämänkin pätkän suorittanut, oli aika lähteä takaisin kotiinpäin
Sierrakin oli edelleen ehjä, vaikka sillä tuli hieman pitkää liippiä vedettyä ja pari kertaa penkkojen välissä pyörähdettyä. Auto sentään on monelle pitkänlinjan harrastajalle tuttu, sillä HXC-882 oli riihimäkisen Jorma ”Jore” Laakson ahkerassa käytössä 1980-luvulla. A-junioreissa penkkaa pöllyttivät GT-Corollalla Mikko Kauppinen ja Janne Liimatainen. Tunnistamatta jäivät nämäkin soturit. Heidän kisansa päättyi kuitenkin jo seuraavalle pätkälle. 93. Siististi tietä pitkin kurvailivat Toni Lipponen ja Markus Oksanen. Petri Heliövaara ja Mikko Jokinen suistuivat kevyesti. Leveäksi käy linja Starletillakin. Teppo Lainpelto ja Mia Puttonen väänsivät tosissaan hieman harvinaisempaa kilpuria, D-mallin Opel Kadettia
Puolivälissä 80-lukua keskiluokkaan saapunut Renault 21 kirjautti 168 rekisteröintiä ja malli-iältään samaan sarjaan kuulunut edustusluokan Renault 25 vain 15 rekisteröintiä – jos tosin tuntuvasti enemmän sekin kuin vain kahden yksilön verran kilvitetty iso tila-auto Espace. syvemmälle Tuleva klassikko Renault Safrane 94 6/2023. Molemmat mallit vastasivat hienosti huutoon, sillä vuoden -91 rekisteröintiluvut kertoivat Clion menekiksi 1 319 autoa ja isomman 19:n puolestaan tasan 1 300 autoa. Tämä tarkoitti, että vuosina 1992–1999 maahamme rekisteröitiin uutena vain 129 Renault Safranea. Uusi järjestely pääsi liukkaasti liikkeelle, kun Renault-edustajilla oli tarjottavana asiakaskunnalleen äskettäin esitelty 19-malli. Maahantuonti oli siirtynyt Autorexiltä Volvo-Auto Oy Ab:n johdettavaksi vuodenvaihteessa 1988–1989, kun Autorexin osakekanta siirtyi VolvoAutolle. Ainakin harvinaisuuden perusteella Safranessa on siis aineksia tulevaksi klassikoksi. Seuraavana vuonna uutta Safranea kilvitettiin vielä 53 autoa, mutta niin vain se jäi mallin parhaaksi myyntivuodeksi Suomessa. Ensimmäisen tuontivuoden aikana maahamme rekisteröitiin 34 Safranea, mutta sen jälkeen kotimaisessa automyynnissä alkoivat talouslaman myötä kovat ajat. Ranskalaisvalmistajan reipas tahti uutuusmallien suhteen jatkui edustuspuolellekin, minkä myötä vuoden -92 aikana saatiin tutustua 25:n korvaajaan, niin ikään isoon, etuvetoiseen viistoperämalliin nimeltä Safrane. Y hdeksänkymmentäluvun alkaessa Renault-henkilöautojen menekki oli Suomessa varsin hyvällä tolalla. Seuraavina kuutena vuonna myynti oli kaiken aikaa hiipuva, minkä seurauksena edustavaa ranskalaista saatiin Suomessa kaupaksi yhteensä 42 autoa. Suuremmissa mallistoissa oli selvästi rauhallisempaa. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Kari Mattila Kohtuullisen vaatimattoman ulkokuosin vastapainoksi sisätilat huokuvat ylellisyyttä muhkeiden, sähköllä säätyvien nahkaistuimien sekä muun varustelun myötä. Vuonna -90 myyntihuoneisiin rullasi puolestaan tuore pikkuautoluokan edustaja Clio. Pintaa Kolme vuosikymmentä sitten esitelty Renault Safrane on ulkoisesti vähäeleinen. Sisätiloihin kurkistaessa käy kuitenkin selväksi, että kyseessä on edustusmalli, johon ranskalaisvalmistaja on laittanut parastaan
95. Sähköllä liikkuva takaistuin oli aikanaan perin harvinainen varuste, eikä sellainen ole yleinen nykyäänkään. Harmaa muovisuus nakertaa hivenen edustuksellisuutta, mutta korkea varustetaso automaatti-ilmastointeineen kohentaa tunnelmaa
Peugeot’n, Renault’n ja Volvon yhteistyönä 70-luvulla syntynyt PRV V6 -moottori jatkoi palveluksessa vielä Safranenkin keulalla, 2 963ja 2 975-kuutioisina versioina. MALLIHISTORIA 1992 Renault Safrane esitellään huhtikuussa korvaamaan vuodesta -83 valmistettu Renault 25. Safranelle kannattaa kuitenkin antaa mahdollisuus ja katsoa sitä pintaa syvemmälle. 07 Mitat Pituus 474, leveys 182, korkeus 144, akseliväli 277 cm. Paino 1500 kg. Neljällä tai kuudella sylinterillä Kolme vuosikymmentä sitten automuotoilun yleiset linjat suosivat aerodynaamista pyöreyttä ja pehmeyttä – sananmukaisesti särmää puuttui, vaikka poikkeuksiakin toki oli. Vaihteisto tässä nelivetoisessa menijässä oli manuaalinen, sillä soveltuvaa ja voimavarat kestävää automaattia ei ollut käytettävissä. Erikoisimmasta Safrane-versiosta vastasi kuitenkin Biturbo, joka liikahti nimensä mukaisesti kaksoisahdetulla moottorilla. Alpine A610:n voimanlähteelle sukua olleesta V6:sta irtosi 262 hevosvoimaa ja vääntöä 365 newtonmetriä, mikä mahdollisti 250 km/h huippunopeuden ja 7,2 sekunnin 0–100 km/h kiihtyvyyden. Poraus 93,0, isku 73,0 mm. Tuleva klassikko Renault Safrane 96 6/Z2023. Marraskuussa dieselmallisto täydentyy 2,1 litran turbodieselillä. Tilavuus 2975 cm 3 . Edullisempi vaihtoehto oli 12-venttiilinen nelisylinterinen 140 hevosvoiman RN 2.2 ja ylellisempi versio puolestaan 170-hevosvoimainen RT 3.0 V6, niin ikään 12-venttiilinen. Etuveto. Takana erillisjousitus, joustintuet, kahdet poikittaiset alatukivarret, eteen suunnatut pitkittäistuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, joustintuet, kolmiomaiset poikittaiset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Dieselmoottoreitakaan ei unohdettu, sillä tuotantoon liittyi vuoden -92 lopulla 2,5-litrainen 113 hevosvoiman turbodiesel ja vuotta myöhemmin vielä 2,1 litran turbodiesel, joka tuotti 88 hevosvoimaa. 08 Suorituskyky Huippunopeus 212 km/h, 0-100 km/h 10,2 s. 01 Merkki ja malli Renault Safrane RT 3.0 V6 02 Vuosimalli 1992 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä poikittain. 1993 Helmikuussa tuotantoon saapuu saksalaisien Hartgen ja Irmscherin kanssa yhteistyössä suunniteltu nelivetoinen Biturbo-versio, jossa on tehoa 262 hevosvoimaa. Tuotannon alkuvuosina käytetty Renault’n oma automaattivaihteisto ei ole kerännyt mainetta kestävyydellään. Tuotanto alkaa nelisylinterisillä, ja pian mukaan liittyy kolmelitrainen bensa-V6 sekä 2,5 litran turbodiesel. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. Puristussuhde 9,6:1. 1994 Ranskalainen koripaja Heuliez tunnustelee markkinoiden kiinnostusta Safrane Long Cours -konseptifarmarilla. Edessä tuuletetut levyjarrut ja takana levyjarrut. Seikka oli kieltämättä miinusta ylellisen ja tehokkaan valtatiennielijän menekille. Safrane saapui kotimaiseen Renaultmallistoon vuoden -92 lopulla kahdella moottoriversiolla. Maailmalla Safranea tarjottiin edellä mainittujen voimanlähteiden lisäksi myös kaksilitraisella moottorilla (105 ja 132 hv) sekä miedommalla 2,2-litraisella (107 hv). 06 K ori Itsekantava umpimallinen 5-ovinen teräskori. Näiden hinnoiksi ilmoitettiin lokakuun lopulla -92 RN:n osalta 199 800 markkaa ja RT:n kohdalta 239 800 markkaa. Eleettömien linjojen edustajista käy esimerkkinä Safranekin, jonka aikanaan ajanmukainen muotoilu näyttäytyy tämän päivän vinkkelistä kovin neutraalilta, etenkin kun huomioi, että kyseessä on ollut automerkin edustusmalli. Teho 170 hv /5500 rpm, vääntö 235 Nm /4500 rpm. Hinnat olivat viisivaihteisille manuaaleille, mutta näitä molempia sai myös neliportaisella automaattivaihteistolla
V6-versioissa Renault’n oman automaatin tilalle tulee Aisinin automaattivaihteisto. Alkuun valinnaisvarusteena tarjottu kuljettajan turvatyyny lisättiin myöhemmin Safranen vakiovarusteluun. Näitä olivat muun muassa tuulilasin ja sivupeilien lämmitys, oikean sivupeilin taittotoiminto peruuttaessa, keskuslukituksen kaukosäätö, ratin etäisyyssäätö sekä sumuvalot. Kuvissamme esiintyvää RT 3.0 V6 -Safranea on aikanaan ladattu edellä listattujen vakiovarusteiden lisäksi ainakin metallivärillä, automaatti-ilmastoinnilla, automaattivaihteistolla ja nahkaverhoilulla sekä muistipaikoilla varustetulla sähkösäätöisellä kuljettajanistuimella. 97. Vuoden -92 valinnaisvarustehintoja emme tavoittaneet, mutta vuonna -95 edellä mainitut varusteet olisivat nostaneet tuolloin 264 800 markkaan ohjehinnoitellun Safrane RT 3.0 V6:n loppusummaa peräti 67 800 markalla, jolloin viivan alle olisi kirjoitettu 332 000 markan pyynti. 1996 Heinäkuussa esitellään kasvojenkohotus vuosimallistoon -97. Jakkarat säätyivät edessä sähköllä, ja istuinlämmitys kuumotti takapenkkiä myöten. Nikotteluja saattoi sen sijaan aiheuttaa hinta, sillä se kirjoitettiin lukemin 395 000 markkaa. Poimitaan näistä vaihtoehdoista tyrkylle Chrysler Vision, jota valmistettiin suunnilleen Safranen aikoihin. Volvo-sukuinen 2,4-litrainen viitoskone korvaa V6-moottorin manuaalivaihteisten yhteydessä. Näiden listahintaa vuonna -92 voimme tässä yhteydessä vain arvailla. TOINEN VAIHTOEHTO CHRYSLER VISION Valmistusvuodet: 1992–1997 Teho: 211 hevosvoimaa Hinta uutena: 395 000 markkaa (kesällä -94) Yhdeksänkymmentäluvulla valmistettiin useampiakin pyöreälinjaisia, isoja ja yltäkylläisesti varusteltuja etuvetomalleja, joita liikutti kookas kuusisylinterinen voimanlähde. Mutta sai rahalle vastinettakin, sillä keulalla kehrännyt 211 hevosvoiman ja 292 newtonmetrin lukemat tuottava 3 518-kuutioinen V6 antoi leppoisan kyydin, ja lopusta matkustusmukavuudesta huolehtivat reilujen tilojen rinnalla muun muassa vakionopeudensäädin, ilmastointi sekä nahkaverhoilut istuimet. Maahantuoja poimi näiden lisäksi myös muutamia muita mukavuuksia, jotka löytyivät lähtökohtaisesti siis kaikista Suomi-Safraneista. 1999 2 963ja 2 975-kuutioiset PRV-sukuiset V6:t väistyvät 24-venttiilisen 2 946-kuutioisen V6:n (190 hv) tieltä. Ulkoisten päivitysten ohella nokalle sovitellaan Lagunasta tuttu 1,9 litran 16-venttiilinen bensanelonen sekä 2,2-litrainen turbodiesel. Suomen markkinoille Vision saapui vuodelle -94, ja eurooppalaista makua tavoittelevan amerikkalaisen valinta oli malliversioiden osalta helppoa. Vision on niin ikään erinomaisen harvinainen teillämme: viime vuoden lopulla liikenteessä oli 17 Visionia ja lisäksi yksi, kenties jälkituotu sisarmalli Eagle Vision. Kaiken lisäksi kuviemme Safranessa on vieläpä sähkösäätöinen takaistuin sekä elektronisesti ohjattu iskunvaimennus. Malliston ylimpiä varusteversioita, RXE:tä ja Baccaraa ei Suomeen hinnoiteltu. Seuraajaksi esitellään maaliskuussa 2001 suuri tila-automainen Vel Satis. Yltäkylläisellä otteella Jos Safranen ulkonäkö oli hiukan vaisu, niin varustelun osalta iso ranskalainen laittoi mukavuusvaihteen silmään. Safranen kohtaaminen kotimaisessa liikenteessä on harvinainen tapaus, sillä liikennekäytössä tätä vuosina 1992–2000 valmistettua Renault-mallia on vain tusinan verran. Kuusipyttyisen RT-mallin varustelistalla seisoivat lisäksi kevytmetallivanteet, ajotietokone, RDS-/ CD-stereot, varashälytin, ABS-jarrut ja varoituksia sekä huomioita tarpeen tullen englanniksi haastava puhesyntetisaattori. 2000 Safranen tuotanto päättyy joulukuussa noin 310 000 valmistuneen auton jälkeen. Jo perusvarustelu käsitti esimerkiksi keskuslukituksen, etuovien sähköikkunat ja kaksialueisen lämmityslaitteen. Listalla oli nimittäin vain yksi malli – Vision 3.5
Kattavasti kadonnut Tänään loisteliaasti varustetun V6-Safranen puikkoihin pääsee huomattavasti edullisemmin – jos sellaisen vain sattuu tavoittamaan. Voimansiirron osalta Renault’n automaattivaihteisto tuntuu saavan kovastikin kuraa, joten varmempaa on valita manuaalivaihteisto tai facelift-malli ja sitä myöten Aisinin automaatti. Tuleva klassikko Renault Safrane 98 6/2023. Moottoreista nostetaan esille isompia ja pienempiä mahdollisia murheita: öljyvuotojen ohella edessä voi olla polttoainepumppu-, sytytyslaite-, jäähdyttimenpuhallinja ajonestolaitteen vikoja. Keskikesällä Nettiautossa oli nimittäin ostettavissa vain yksi Renault Safrane. Halvan mutta teknisesti puutteellisen yksilön eheyttämisessä voi nimittäin tulla kohtuuttomasti haasteita varaosien tavoittamisessa. Tilasto kertoo epäsuorasti myös sen seikan, että jos olemukseltaan vähäeleinen, mutta varustukseltaan yltäkylläinen 90-luvun edustus-Renault herättää mielenkiinnon, on viehe heitettävä vierailla maille. Sen mukaan viime vuoden lopussa maassamme oli liikennekäytössä vain 12 vuosina 1992–2000 rekisteröityä Safranea, joista yksi dieselmoottorilla. Asian vahvistaa vilkaisu Traficomin ja Tilastokeskuksen kokoamaan ajoneuvokantatilastoon. Hintapyyntiäkään ei ollut kuin 600 euroa, mutta työmaata ennen tieliikenteeseen paluuta olisi paljon ja mahdollisesti vähän päälle. Hyvän yksilön tavoittaminen vaatinee siinäkin tapauksessa työtä, sillä kirjoitusajankohtana saksalaisella mobile.de-sivustolla Safraneja oli myynnissä kahdeksan ja Ruotsin blocket.se-sivustolla ei ensimmäistäkään. Nenä kannattaakin kääntää suosiolla auton kotimaan suuntaan, sillä ranskalaisella leboncoin.fr-sivustolla Safraneja listautui sentään 134 yksilöä. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Renault Safranen jo alkujaankin kapean kotimaisen kannan ja yleiseurooppalaisestakin näkökulmasta lähes totaalisen häviämisen myötä hyvin ylläpidetyn yksilön etsimiseen kannattaa nähdä vaivaa. Voimanlähteiden varaosien kohdalta ongelma ei ole niin tuntuva kuin vain Safranessa käytettyjen pisteosien. Verkon niukka Safrane-saalis antaa vihiä mallin lähes täydellisestä katoamisesta kotimaan liikenteestä. Myös lämmityslaitteen kennon vuotamattomuus on syytä varmistaa. Kyseinen yksilö vuodelta -93 edusti kuutoskoneista ja automaattivaihteista malliversiota, mutta auto oli katsastamaton ja seissyt ilmoituksen mukaan vuosia. Moottorinohjausyksikön murheista varoitellaan erityisesti alkuvuosien V6-Safraneissa
Täydellinen kaikenlaisiin tehtäviin kotona ja työpaikalla. Koneella on useita etuja ja yksinkertaisella rullan vaihdolla voit vaihtaa karkean puhdistuksen, hionnan ja kiillotuksen välillä. Tehokas kaksoisvasaramekanismi tarjoaa paremman tasapainon, enemmän tehoa ja vähemmän tärinää. Paino: 4,3 kg 249€ tuotenro 509658 Mutterinväännin 1/2” hylsysarjalla Tehokas 1200Nm mutterinväännin ergonomisella kahvalla ja komposiittimateriaalista valmistetulla rungolla. Hiljainen induktiomoottori takaa hyvän luotettavuuden ja pitkän käyttöiän. Harrastus yhdistää Pikkaraisen perheessä harrastetaan klassikkoautoja kolmessa polvessa. Jännite (V): 400 UU TU US ! 189€ tuotenro 85450 Sorvinteräsarja 7-osaa Laadukas 7-osainen sorvinteräsarja kääntöterillä, toimitetaan puulaatikossa. Toyota Celica 1.6 ’84 Superhieno Ford Anglia 1200 ”Super” ’66 99 Kaikki hinnat sis. 119€ tuotenro 505183 UU TU US ! UU TU US ! UU TU US ! ESPANJALAISET Traktorivalmistaja Ebron historia MAANPUOLUSTUS Petšora, ohjusten Rolls-Royce KESÄTAPAHTUMAT Perinnepäivät, ajot ja kokoontumiset 74 50 00 -2 30 5 • PA L VK O 20 23 -3 6 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 5/2023 • Hinta 10,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT MASSEY FERGUSON 165 10 3 E k lö fin k o n e p a ja • M a ss e y Fe rg u so n 1 6 5 • P e tš o ra -il m a to rju n ta o h ju s • Tr a cn ik 6 5 • V o lv o F1 2 Nyt lehtipi steissä kautta maan klik kaa neti ssä —> RAUTAISTA LUETTAVAA! tilaa.viipalemediat.fi/vanhatkoneet. Mukana vetotanko M12x1,75 mm ja erilaisia työkaluja. Täydellinen kone pinnan ruosteen poistamiseen ja levyjen valmisteluun esim. Nyt ajokki on palautettuna ehjään alkuperäiskuntoon, jota värittää aikakauden ralli-Celicaa kumartava väritys. Ralli-ilmeellä Jorma Lindgren osti kolme vuotta sitten nettihuutokaupasta pahoin ruostuneen Toyota Celican. Varustettu 2-nopeuksisella moottorilla, jossa on moottorin suojaus. Koneessa on tehokas 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Täydellinen korkeamman profiilin renkaiden asennukseen sekä renkaiden asennukseen leveille vanteille. Paineensäätö 0-8 bar. Turvalukkojen automaattinen kytkeytyminen nostettaessa, manuaalinen vapautus. Teho (hv): 3 Enimmäispaine: 8 bar Säiliön tilavuus: 50 l Paino: 42.5 kg Liitäntäjännite: 230 V 399€ tuotenro 495037 59€ tuotenro 531933 Maaliruisku R-500 HVLP (High Volume Low Pressure) maaliruisku yläpuolisella muovisäiliöllä, 600 ml. Mukana 10 kpl 1/2” hylsyjä ja 125 mm:n jatke. Klassikot 7/2023 ilmestyy 12.10.2023 Seuraavassa numerossa: Autoihin avarakatseisesti suhtautuva, mutta erityisesti Fordeille syttyvä Kimmo Luotonen on laittanut ’66 Angliansa näyttävään kuosiin. Sivusuunnassa säädettävä ajosiltojen etäisyys. Yhdistetty pora-/jyrsinkone. Varustettu painekytkimellä, varoventtiilillä, paineenalennusventtiilillä ja kahdella manometrillä säiliön paineen ja syöttöpaineen jatkuvaa seurantaa varten. Nostokyky: 4500 kg Nostokorkeus: 1750 mm Minimikorkeus: 225 mm Ajosiltojen pituus: 4650 mm Akselikeventimen nostokyky: 2000 kg Akselikeventimen nostokorkeus: 475 mm Jännite: 230 V Sulake (A): C16 Kokonaiskorkeus: 2260 mm Mitat (PxLxK): 5670x3340x2260 mm Nosto-/laskuaika: <45 / <30 s www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Palteennostin 6 litraa ”Bazooka” Bazooka -mallinen kustannustehokas palteennostin renkaan reunan nostoon vannetta vasten korkealla ilmanpaineella. ennen hitsausta. UU TU US ! Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Soveltuu poraukseen ja pieniin jyrsintätöihin. Pinnavanteiden ja varapyörätelineen ohella isossa roolissa ovat lukuisat Anglian Super-malliversion varusteet. 6290€ tuotenro 541443 4-pilarinostin akselikeventimellä 4500kg Laadukas nelipilarinostin hydraulisella akselikeventimellä ammattikäyttöön nostokyky 4500kg. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. Kun palteennostin on täytetty 8 baariin, se on valmis asetettavaksi vanteen reunaa vasten ja napin painalluksella kaikki säiliöstä tuleva ilma työntyy nopeasti ulos, laajentaen ja tiivistäen renkaan vanteen reunaa vasten rengas on siten valmis täytettäväksi loppuun normaalilla renkaantäyttöpistoolilla. Pora-/jyrsinpää nostetaan & lasketaan nostomoottorilla lohenpyrstöohjaimen avulla. Karaa voidaan kallistaa 0-90° vasemmalle/oikealle. Palteennostin on kädessä pidettävä laite, jossa on pistoolin kahva ja 6 litran säiliö, joka täytetään 8 baarin paineeseen. Seijan ja Matin poika Mikko sai Buickinsa sedältään kuusivuotiaana, ja Mikon viisivuotias poika on jo innolla mukana harrastuksessa. Kompressori 3hv 50litraa Vahva ja kestävä 1-vaiheinen täysautomaattinen öljyvoideltu kompressori kaksisylinterisellä pumpulla, suurella ilmakapasiteetilla ja tilavalla 50 litran säiliöllä. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Lisää suuttimia on saatavana lisävarusteena. Mukana kaksi yleisliitintä ja öljy. 6-asentoinen vaihteisto. 1/4” liitoskierre. 119€ tuotenro 541128 UU TU US ! 3690€ tuotenro 69427 Jyrsinkone BF45 Penkkijyrsinkone BF45 ilman asennonosoitinta. Mukana 1,5 mm suutin