TULEVA KLASSIKKO: Smart Roadster Coupé MAINIO MINIRAHTIAUTO: Fiat Fiorino ’84 POSETIIVARIN PELI: Volvo PV 544 Favorit ’64 ERIKOISAUTOMIES JUHA LIUKKONEN HARRASTAJAN PAKEILLA KAIKEN KOKENUT FORD TAUNUS 17M ’64 TAPAHTUMIEN KESÄÄ ROMPETORIT JA KOKOONTUMISET 6/2024 • Hinta 11,90 € • www.klassikot.fi Kuutoskupee Kuutoskupee Kuutoskupee Kuutoskupee TRIUMPH GT6 ’73 6/ 20 24 Fia t Fio rin o 90 ’84 • Fo rd Ta un us 17 M Tu rn ier ’64 • La m bo rg hin i Ur rac o P2 50 ’74 • Triu m ph GT 6 ’73 • Triu m ph He ral d 13 /6 ’71 • Vo lvo PV 54 4 Fa vo rit ’64 36 84 80 -2 40 6 • PA L VK O 20 24 -4 1
saakka, hanki tapahtuman t-paita. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. Mattamusta pinta. Tarkkuus/väli 1,0 Nm. ALV sis. ALV € 1190 sis. Mukana 4 kpl nostotyynyjä. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla. ALV € 99 sis. ALV € 269 sis. ALV € 69 sis. Varustettu LED-valaistuksella. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. Lippujen hinnat nousevat 27.9. ALV € 3390 sis. #502331 HIEKKAPUHALLUSKAAPPI SBC990 Ammattilaistason hiekkapuhalluskaappi, paineilmasäiliöllä, kahdella imurilla & avattavalla etuseinällä. ALV. Työpaine (bar): 2-8. Mattamusta pinta. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. #543485 MOMENTTIAVAIN 1/2” 40-220NM Momenttiavain 1/2”-karalla. Lippuja myynnissä rajoitettu määrä. € 4990 € 349 sis. #513949 SIIRRETTÄVÄ SAKSINOSTIN 2500KG Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. Nostokapasiteetti 4200kg. Nostokorkeus: ilman nostotyynyä 440 mm / nostotyynyn kanssa 490mm #542074 DIGITAALIAGREGAATTI 5000W 1 x 230 V 16A ulosotto, 1 x 230 V 32A ulosotto, 1 x USB-A ja 1 x USB-C-liitäntä. Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. Ku va : Di rk Be hl au Kuva: @dominooo_gallery / lower.united Avoinna: La 10-18, cruising startti klo 18.30, After Party. Korin maksimipaino (kg): 1800. ALV € 1490 sis. #546279 ÖLJYN IMUVAIHTAJA 80 LITRAA Ammattitason öljyn imuvaihtaja, joka helpottaa öljyn käsittelyä ja imemistä korjaamossa tai autotallissa. Sisämitat (LxKxK) (mm): 1170x870x810. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Tarvittava kompressori (hv): 5,5-7,5. Su klo 10–16 Liput Tiketti.fi ja ovella (katso lippuluokat netistä) Halvat Early Bird liput 8.9. Paineilmasäiliö tarjoaa puhallusaineen tasaisemman ja korkeamman virtauksen. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. ALV € 85 sis. Korin maksimipituus (mm): 5500. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. Sähköstartti. #513556 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. Paikkavaraukset: hameenlinna@x-treme.fi tai puhelin 046 8782 479 jenkkiautonayttely.fi Special Quest: The stars of bad chad customs: chad & jolene (canada) Autorama, Bike-O-Rama, Classic , Custom, Hot Rod, Lowrider, Motorsport, Muscle Car, Performance, Pick up, Projekt, Sport Car, Styling, Truck, Tuning, Van, Vintage. #543482 MOMENTTIAVAIN 3/8” 20-100NM Momenttiavain 3/8” -karalla. HUOM: uusi parannettu versio pystymallisella hydraulipumpulla. Korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Kori on helposti pyöritettävissä ja lukittavissa paikoilleen 12 eri asentoon. ALV € 1190 sis. #546058 AJOITUSLAMPPU, DIGITAALINEN Kestävä ABS-muotoilu ja digitaalinen näyttöpainike takaavat tarkat mittaustulokset sytytyksen ajoituksen ja moottorin kierrosluvun osalta. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. Tarkkuus/väli 1 ,0Nm. Autonäyttely, harrasteparkki, swap-myyntialue ja street food autoja Tervetuloa x-treme motor show’hun Ilmoittaudu heti tai viimeistään 8.9 menneessä pohjoismaiden komeimmat ajoneuvot Special quest: from hot rod hangar (austria) space mercurius GTC & spice girl näe auto livenä osallistu netissä arvontaan, voita vip-ruokailu chadin ja joealinen kanssa @originaljenkkiautonayttely #jenkkiautonayttely #86801 KORIGRILLI Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät mahdollistavat helpon liikuttelun
Kun taas laittaa omia romujaan tarjolle netin markkinapaikoille, saa usein epäilyksiä herättäviä yhteydenottoja. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Kumiosa saattaa murentua jo muutaman vuoden käytön jälkeen, kromiosien viimeistely saattaa olla luokattoman kehnoa, sähköosa on joskus mäsänä jo ennen asennusta ja niin edelleen. Siitä kun rupeaa laskemaan kuinka paljon aikaa ja vaivaa asiakkailta yhteensä kuluu, ja vertaa sitä tuotantomasiinan asetusten muuttamiseen tarvittavaan aikaan, niin on siinä aikamoinen suhdeluku. Merkkikerhon kautta saatava apu ja sitä kautta avautuvat verkostot ovat pelastaneet monta pulmallista projektia. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Sitä vaan joskus jää ihmettelemään, että miksi tuollaisia helposti korjattavia ongelmakohtia ei panna kuntoon. Pelkästään parin viime viikon aikana on omalle kohdalle osunut muutama maanantaikappale. Valmiiksi Taunus olisi epäilemättä tullut muutenkin. Yksi esimerkki löytyy tämän lehden sivuilta. Pääkirjoitus COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty . Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi 3. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Harri Onnila AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Virpi Miettinen, Kauko Ollila, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Tamas Vilagi, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila, Outi Mentula KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Oli pakoputki, jota piti muokata jonkin verran ennen kuin sen sai asennettua paikoilleen. Luulisi myyjien saavan asiakkailta palautetta, jonka sitten välittäisivät eteenpäin aina valmistajalle asti. Sen verran sitkeitä tapauksia ovat niin auto kuin omistajansakin. Ja kun ne olivat sellaisia uppokantaruuville tarkoitettuja, ei osaa saanut asennusvalmiiksi aivan pienellä työllä. Sitten oli hiukan väärän muotoinen tiiviste, josta ei saanut passelia muokkaamallakaan. Keskustelupalstoilta saattaa löytää tietyn osan ongelmasta tarinaa jo useamman vuoden takaa, ja silti tuote on sellaisenaan edelleen myynnissä. Sen seurauksena joku kaveri jossain kaukomailla korjaisi koneensa asetuksia sen verran, että mitat osuisivat kohdilleen seuraavissa kappaleissa. Ja jollei sopivaa kilkettä löydy, niin käteen saattaa silti tarttua osan jäljille vievä johtolanka. TILAAJAPALVELU Puh. Osien metsästyskin on toisinaan kuin salapoliisityötä. Myyntipalstoilla ihmisiä puijaavat velmut ovat keksineet ajoneuvoharrastajista uuden kohderyhmän, ja tämän tästä markkinoille ilmaantuu osia ja kokonaisia ajopelejä, joita ei todellisuudessa ole olemassakaan – ei ainakaan sillä myyjäksi tekeytyvällä. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Pieniä harmejahan nuo, ei siinä. Rompetorit ja myyntipalstat ovat osien metsästäjälle kullanarvoisia saalistuspaikkoja. Tarkkana pitää näinä aikoina olla. Omat vaikeutensa on tietysti niissäkin. Silloin myyjä on hyvin kärryillä osien kunnosta, sopivuudesta sekä käyvästä hintatasosta. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Osa rompetorien myyntipöydistä on tulvillaan sekalaista kampetta, joiden sopivuudesta myyjällä ei ole hajuakaan. Harmillisin oli hienolta näyttävä alumiiniosa, jonka kolmesta kiinnitysruuvin reiästä kaksi oli pari milliä sivussa. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Lajittelemattomasta kasasta ei oikea osa välttämättä osu silmään, vaikka siellä sellainen lymyäisikin. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Uuttahan tällainen piittaamattomuus ei ole. Niin sanottujen uustuotanto-osien luulisi helpottavan kunnostushommia, mutta usein on sittenkin viisainta etsiä ajan kanssa ehjiä alkuperäisosia – niin usein korvikeosien laatu on surkealla tolalla. Aivan loppuun ajetun Ford Taunus 17M -farmarin vuosia kestänyt entisöinti olisi ollut merkittävästi hankalampaa ilman kerholaisten jeesiä, sillä auton omistajalla ei isänsä vanhaa Taunusta lukuun ottamatta ole kokemusta harrasteautoista. Parhaat löydöt tekee yleensä silloin, kun törmää myyntipöytään, jonka takana päivystää omia ylijäämäosiaan kaupitteleva harrastaja. Varaosamarkkinoilla V anhojen vehkeiden kanssa pelatessa riittää ropleemia ratkottaviksi
44 Triumph Herald 13/60 ’71 s. Yksi näistä Suomessa korotetuista Fiorinopakuista on Fiat-harrastaja Kari Aurasen kesäinen luottopeli. 28 Lamborghini Urraco P250 ’74 s. 38 Fiat Fiorino ’84. Triumphiin osui myös Vesa Karttusen avoautovalinta 1990-luvun alussa. 20 Ford Taunus 17 M Turnier ’64 Kalle Bergholm vei maaliin isänsä aloittaman entisöintiprojektin. 20 Ford Taunus 17 M Turnier ’64 s. Sama ajokki on miehellä edelleen. 14 Triumph GT6 ’73 s. 34 Volvo PV 544 Favorit ’64 s. Mies halusi ostaa saman Volvon jo parikymppisenä, mutta joutui lopulta odottelemaan omistajanvaihdosta kärsivällisesti 50 vuotta. 44 Triumph Herald 13/60 ’71 Kun suomalaisautoilijan mieli teki takavuosina avoautoa, kääntyi katse usein kohti Triumph Heraldia. s. Kuormittavassa työkäytössä loppuun ajetun auton palauttaminen paraatikuntoon on ollut pitkä ja vaativa urakka. 74 Manta Mirage AJONEUVOT 14 Triumph GT6 ’73 Viimeistä eli mk3-sukupolvea edustava GT6 saapui maahamme Ruotsista kohta kaksi vuosikymmentä sitten. 38 Fiat Fiorino ’84 Suomeen myytiin 80-luvun alkupuoliskolla yli 500 Fiat Fiorino -pakettiautoa, joista on nyt jäljellä vain kourallinen. 34 Volvo PV 544 Favorit ’64 Hyväntekeväisyys-posetiivari Markku Savijärvi ajelee tapahtumiin komealla PV-Volvolla. Juha Pokela päätti ottaa härkää sarvista ja toteutti unelmansa hankkimalla itselleen museoikäisen Lamborghinin vuonna 2005. Vuodesta 2008 auto on ollut englantilaisiin ajopeleihin mieltyneen Marko Martikaisen omistuksessa. 28 Lamborghini Urraco P250 ’74 Millaista on elämä eksoottisen urheiluauton omistajana. Tässä numerossa 4 s
Ja onpa autohallien myyntirivistöihin haettu liikettä myös pelkästään vaihtoautoihin perustuvalla mainonnalla. 84 Vespan syntysijoilla s. 88 Pienoismalli s. s. 84 Vespan syntysijoilla Vierailimme Italiassa, Pontederan kaupungissa sijaitsevassa Piaggiomuseossa. 60 Mobilisti-ilta, Vääksy Suosittu iltapäiväkokoontuminen Vääksyn kanavalla vetää aina vain enemmän kävijöitä. Outouksistaan huolimatta peli lukeutuu ehdottomasti urheiluautojen kastiin. 58 Kytäjän kierros, Hyvinkää Hyvinkäläinen MoKa ry järjesti ajotapahtuman museoikäisten mopojen harrastajille jo kymmenettä kertaa. 76 20 vuotta ruostekuvausta s. 58 Kytäjän kierros. 5 s. 76 20 vuotta ruostekuvausta Ruosteromantikko Joona Hamm on taltioinut metsiin ja autioituneisiin pihapiireihin hylättyjä ajopelejä jo kaksikymmentä vuotta. 52 Harrastajan pakeilla Off Road Centerin perustaja ja pitkän linjan autourheilija Juha Liukkonen lopettelee yritystoimintaa mutta ei harrastamista. 68 Hälläpyörämarkkinat, Hämeenlinna Ahveniston moottoriradalla järjestetty tapahtuma uudistui tälle vuodelle perheystävällisempään ja nuoria houkuttelevaan suuntaan. 92 Tuleva klassikko Pieni Smart Cabriolet on ristiriitainen laite. 88 Pienoismalli Eero Kumanto loihti Datsun 240 Z -pienoismallista omien mieltymysten mukaisen taideteoksen. 60 Mobilisti-ilta s. 64 Vanhojen ajoneuvojen ilta s. 72 Mitsubishikesäkarnevaalit, Lahti Mitsubishi Club Finland kesäkarnevaalit -tapahtuma järjestettiin heinäkuun alussa Lahdessa Ace Cafen edustalla. TAPAHTUMAT 56 Ride in Motor Meet, Oulu Kahdeksatta kertaa järjestetty tapahtuma kärsi kurjasta kelistä, mutta siitä huolimatta raviradalle lipui yli 500 harrasteajoneuvoa. 92 Tuleva klassikko ARTIKKELIT 48 Mainoksen imussa Uusien autojen mainonnassa on eletty ajan jaksoja, jolloin myyntiä on vauhditettu lupauksilla hyvästä jälleen myyntiarvosta. 64 Vanhojen ajoneuvojen ilta, Mommila Kyläpuodin viehättävät puitteet ja kauniit etelähämäläiset maalais maisemat houkuttelivat vanhoista ajo neuvoista kiinnostuneita sankoin joukoin. 52 Harrastajan pakeilla s. 80 Rekisteriotteita Edellisessä numerossa käynnistynyt juttusarja jatkuu peilailemalla vuoden 1961 tilastoja nykyaikaan. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä tuoreen tapahtumakalenterin kera. 74 Manta Mirage Kalifornialaisveljekset panivat pystyyn oman urheiluautoverstaan, jonka ovesta rullasi Can-Am-kilpureita muistuttavia katuautoja
Osaamista joka tapauksessa riittää, ja Fellbachin keskuksen korjaamokapasiteetti laajeni keväällä yrityskaupalla Kienle Automobiltechnic -yhtiöstä, jonka mukana siirtyi tietotaidon lisäksi varaosia. Ojasen noin neljännesvuosisata sitten ilmestyneelle Veteraanimopedit-teokselle, sillä aiheesta on koottu runsaasti uutta tietoa ja toisaalta myös tuoreemmat mopomallit ovat ehtineet harrasteikään. Tuontimopojen lisäksi uutuuskirjassa käydään läpi myös pienien suomalaistehtaiden mopedimerkkejä kuten Pyrkijä, Kone ja Terä, OTTO sekä SUPO. M ER CE D ES -B EN Z G RO U P Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 6. Kirkkaimpia tähtiä Mercedes-Benzin historia autonvalmistuksessa on pitkä, mitä saksalaisyhtiö on osannut hyödyntää markkinoinnissaan. Näin ollen varaosaluetteloon kerrotaankin lisättävän joka vuosi noin 25 000 uutta tuotetta ja nimikettä. Kovakantinen 168-sivuinen Moninaisia mopoja — Tuontimopedien historiaa Suomessa -kirja on saatavilla kirjakaupoista ja kustantaja Alfamerin verkkokaupasta hintaan 35,50 euroa. M ercedes-klassikoihin liittyvästä tietotaidosta, osaamisesta ja klassikkoautojen säilyttämisestä vastaa Mercedes-Benz Heritage GmbH -yhtiö, joka perustettiin viime vuonna, kun kaikki Mercedes-Benz Classic -nimen alaiset toiminnot ja tapahtumat sulautettiin yhteen. Moninaisia mopoja keskittyy erityisesti tuontimopedien historiaan maassamme. Kirjan päätteeksi on numerotietoa sisältävä liiteosa, jonka luvataan auttavan veteraanimopedin merkin ja iän määrityksessä. Samalla yhtiö pyrkii torjumaan väärennettyjen varaosien pääsyä markkinoille. Näin ollen kokonaan uuden kirjan tekeminen veteraani-ikäisistä tuontimopedeista koettiin perustelluksi. J. Näiden valmistajien mopomalleista osa tosin perustui tuontimalleihin, jotka pelkästään uudelleennimettiin kotimaan markkinoille. Moninaisia mopoja -kirjan kustantaja Alfamer on julkaissut aiemmin omat teoksensa kaikista kolmesta suuresta kotimaisesta mopotehtaasta, ja uusi teos täydentää osaltaan myös kyseisiä teoksia. Nämä keskukset vastaavat ajoneuvojen kunnostuksista, korjauksista ja entisöinneistä. MercedesBenz Classic huolehtii lisäksi yhteydenpidosta noin 80 Mercedes-Benz-merkkikerhoon ympäri maailmaa, mukaan luettuna Suomen Mercedes-Benz Klubi. Classic Centerin kunnostamia Mercedes-Benzejä tarjotaan myös myyntiin. Tointa riittääkin, sillä MercedesBenzin klassikkomallien autokokoelmassa kerrotaan olevan yli 1 100 ajoneuvoa, joista 160 on Stuttgartin museossa. Merkkija mallihistoriikkien lisäksi kirjassa käsitellään veteraanimopediharrastusta yleisellä tasolla ja annetaan muun muassa entisöintiohjeita ja kerrotaan konservoinnista. Oman kokoelman lisäksi yhtiö auttaa myös MB-harrastajia, sillä se vastaa alkuperäisvaraosien tuotannosta vanhimpia Mercedes-malleja myöten. Yleisön suuntaan yhtiö toimii kuitenkin edelleen Mercedes-Benz Classic -nimellä. Tehtävää hoitavat mainitut Classic Centerit, joista toinen sijaitsee Saksan Fellbachissa. Ihan tavallisen Mersu-kuskin kalustolle ja lompakolle ne eivät välttämättä ole ideaaliratkaisuja – ainakaan asiakaskunnan perusteella, mihin ovat lukeutuneet muun muassa Marokon kuningas ja Brunein sulttaani. Palvelun tasosta antaa osviittaa helmikuussa Pariisin Rétromobile-messuilla uudelle omistajalle myyty tehdaskunnostettu ’57 Mercedes-Benz 300 SL Roadster vuodelta 1957. TUONTIMOPOJEN HISTORIAA Mopedien historiaan perehtynyt Jussi Muotiala on jälleen kunnostautunut kirjoittamalla mopoaiheisen tietoteoksen. Kun tietyn Mercedes-Benz-mallin sarjavalmistuksen loppumisesta on kulunut 15 vuotta, vastuu sen varaosatoimituksista siirtyy Mercedes-Benz Classicille. Yhtiö myy palveluitaan arvoautojen kunnostamisessa ja ylläpidossa. Eräs osa merkin vaalimista on jo pitkään ollut merkin klassikkomallien säilyttäminen ja ylläpito, kirkkaimpana tähtenä Stuttgartissa sijaitseva Mercedes-Benz-museo. Edellä mainitun, vuonna 2006 avatun museon lisäksi yhtiöllä on kaksi Mercedes-Benz Classic Centeriä, joista toinen on Stuttgartin naapurissa Fellbachissa ja toinen Kalifornian Long Beachissa. Alkuperäisiä Mercedes-standardit täyttäviä varaosia on puolestaan tarjolla yli 160 000 nimikettä yli 1 500 valmistajalta kaikkiaan 57 eri mallisarjaan. Kirjan kerrotaan olevan omalla tavallaan jatkoa Muotialan ja Olli. Väärennöksinä myydään yhtiön mukaan eniten jarrulevyjä, pyöriä, rungon ja ohjauksen komponentteja sekä suodattimia
Joka tapauksessa tarina oli mehevä, ja kotimaisittain varsin muhkeaksi nousi myös avo-Mersun hinta: nuija kalahti 85 200 eurossa ja huutokauppakuluineen loppusummaksi muodostui lähes 95 800 euroa. Viesti hautautui harmillisesti toimituksen dokumenttipinoihin, mutta koska asia itsessään ei ole hapantunut, niin annetaanpa Ollin viestille ja hänen lähettämilleen kuville viimein niiden ansaitsema huomio. Seuraava tyhjennysmyyntipäivä järjestetään 20.–21. syyskuuta. AUTOJA JA OSIA KAUPAN Lohjalla sijaitseva Off Road Center lopettelee toimintaansa, ja poistomyy vuosien saatossa tontille ja halleihin kerääntynyttä rompetta ja kymmenittäin harrasteautoprojekteja. HUUTOKAUPPAKESKUS TURENKI 7. Olli kertoo hänen isänsä laitattaneen ulkoisen varapyörätelineen perheen uudehkoon Angliaan vuonna 1962 Ruotsiin suuntautuneella lomamatkalla, todennäköisesti Göteborgissa paikallisessa Ford-huollossa. NAVETAN SIIVOUSTA Kesälomasesongilla kotimainen media antoi huomioita Päijät-Hämeessä tehdylle tusinan vanhan auton ”latolöydölle”. Ja kotiin palattiin Anglialla, jonka ”continental kit” oli Ollin mukaan ensimmäinen perheen kotikulmilla Ylistarossa, jollei jopa koko Pohjanmaalla. Ruotsintuliainen kontissa Viime vuoden seiskanumerossa esittelimme Kimmo Luotosen ’66 Ford Anglian, jonka runsaan varustelun erottuvimpia elementtejä on varapyöräteline. Summan pulittanutta tahoa emme tiedä, emmekä siten myöskään sitä, siirtyikö vuonna 1938 ensirekisteröity ja Oulun seudulla varhaisvuotensa viettänyt Mercedes ulkomaalaisomistukseen. Siihen kiinnitti huomionsa myös kauhavalainen Olli Kangas, joka lähestyi meitä pian Anglia-artikkelin ilmestymisen jälkeen. Lisätietoja www.offroadcenter.fi. Uutisointia silmäillessä hahmottui, että autoja ei sentään löydetty sattumalta, vaan niitä aikanaan keränneen henkilön jälkipolvi johdatti huutokauppatalon nastolalaisen navetan uumeniin. Kalusto käsitti muun muassa ’60 Lancia Appian, mutta huomiota herättävimpänä aarteena oli vuoden ’36 Mercedes-Benz 230 B Cabriolet. Näin Anglia konttiin järjestyi lisää tilaa varapyörän siirryttyä sieltä pois
1. Leikkurin pyörät ovatkin sivutyömaalta kotoisin ja pyörineet aiemmin leipärullakon alla. Kun moni halusi kuitenkin pitää pihanurmikkonsa ojennuksessa, ei auttanut kuin tehdä nurmiparturi itse kotitallissa. Käytön myötä selvisi, että pienkone vaati jatkokehittelyä. Talon ruohonleikkuriksi kävi parhaiten vähän säilytystilaa vaativa ja rakenteeltaan yksinkertainen laite. Enää eivät pikkukivet haitanneet pihahommia. Toisinaan Uno työskenteli leipomossa. Onneksi kaikkia ei kuitenkaan hävitetty. 3. PIENEN PIHAN ERIKOINEN Lukkoseppänä työskennellyt Uno Kaljurand asui kaupunkialueella, eikä asunnon pienellä tontilla ollut nurmikkoa parturoitavaksi kuin nimeksi. Sellaista mies ryhtyi nikkaroimaan. Lukkosepän leikkuri on rakenteeltaan pelkistetty. Bensiinikäyttöisen moottorin saattoi napata vaikkapa moottorisahasta. Esimerkiksi ruohonleikkuria ei noin vain taloon hankittu, ei edes ruohonleikkurin osia. Muovipyörät ovat peräisin leipomon rullakosta. Sähkömoottorin virtakytkimen kotelo on vanha säilykepurkki. Unon leikkurista löytyy toinenkin kytkös elintarvikkeisiin, sillä virtakatkaisijan suojakuori on nikkaroitu säilykepurkista. 2. Tartonmaalla sijaitseva Viron maatalousmuseo on haalinut kokoelmiinsa paljon neuvostoaikaista esineistöä, joiden joukossa on runsaasti itse tehtyjä työkoneita muistuttamassa ihmisen kekseliäisyydestä puutteen keskellä. 2. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 8. Runko on pelkkä teräslevy, johon muut osat on kiinnitetty mahdollisimman yksinkertaisesti. Rungoksi mies leikkasi palan teräslevyä ja hitsasi siihen tarvittavat kiinnikkeet Tartu Võit -ruohonleikkurin työntöaisalle. Renkaita sepät nappasivat niin leipätehtaan rullakoista kuin lasten polkupyöristä. Omavalmisteleikkureiden yleisin voimanlähde oli epäilemättä pesukoneen moottori, joita sai talteen viallisista pyykkikoneista. Lisätehoa sai helposti vaihtamalla moottorin. Levyn päälle Uno pulttasi sähkömoottorin. N euvostoliiton vallan alla Virossa oli puutetta aivan arkisistakin tarvekaluista. Viron maatalousmuseoon kootussa näyttelyssä esitellään itse tehtyjä ruohonleikkureita. 3. Viron itsenäistymisestä alkanut talouden piristyminen sai monet nakkaamaan omavalmisteensa roskalavalle ja hakemaan kaupasta tilalle tuliterän Stigan. Kätevä tekee itse Kun kaikesta on pulaa, luovuus pääsee oikeuksiinsa. 1. Yksinkertaisimmillaan leikkurin runko oli pelkkä vanerilevy, parhaimmillaan taitavasti pellistä pakotettu ja tehdasvalmisteista muistuttava kotelo. Terät Uno korvasi polkupyörän ketjulla. Sahanterät tylsyivät nopeasti, ja moottori oli puhditon. Lukkoseppä pohti terävaihtoehtoja ja päätyi teollisesti karkaistuihin sahanteriin
Leikkurin rungon mies taivutti suorasta pellistä. Sen ongelmaksi muodostui kaksitahtimoottorin janoisuus: polttoainetta paloi kuusi litraa tunnissa. Runkoa tuke voittavat muodot on toteutettu vasaroimalla. Sivuja etusuojat mies nikkaroi pellistä. Larion työskenteli tekniikan saralla ja rakenteli vapaaajallaan kaikenlaisia laitteita. Rungoksi kävi simppeli vanerilevy, johon mies ruuvasi pesukoneen moottorin, pienet rautapyörät akseleineen ja pelkistetyn yksinkertaisen työntöaisan. Rakenteen tukevoittamiseksi Uno naputteli vasaralla jäykentävät muodot rungon pintaan sekä reunoihin. 2. Yksinkertainen työkalu onkin useimmiten se toimivin. JANOINEN KAKSITAHTILEIKKURI Virolainen Uno Juuse valmisti oman ruohonleikkurinsa 1960-luvun lopulla. Ülon ruohonleikkuri on ehkä karkeaa tekoa mutta ajaa asiansa – eli nurmikon. Kun kaupasta ei siihen aikaan noin vain haettu uutta masiinaa, päätti mies tehdä sellaisen itse. Vaneriseen runkolevyyn on pultattu ainoastaan välttämättömät osat, ei muuta. Voimanlähteeksi Uno onnistui hankkimaan Družba-4-moottorisahan kaksitahtimoottorin. Lastenvaunuista lainattu työntöaisa ja muksujen kolmipyöräisistä fillareista napatut renkaat viimeistelivät leikkurin soman ulkonäön. Uno Juusen ruohonleikkuri teki moitteetonta jälkeä. Samasta sahasta irrotetun polttoainesäiliön hän kiinnitti itse tekemäänsä työntöaisaan. Larion Kolesnikovin valmistaman leikkurin ulkonäköä leimaavat lasten kolmipyöräisistä polkupyöristä otetut renkaat ja lastenvaunu jen työntöaisa. TOIMINNALLISUUS EDELLÄ Ülo Rumvoltin työpäivät kuluivat autoja korjaavan pajan palveluksessa. 1. Iso säiliö on tarpeen, sillä masiina hörppii tunnissa kuusi litraa seosbensaa. Teknisesti lahjakas Ülo Rumvolt ei uhrannut turhaa aikaa ruohonleikkurinsa rakentamiseen. Mies oli värkännyt kotiverstaassaan muun muassa paineilmakompressorin ja pyörösahan. Polttoainetankki on otettu samasta moottorisahasta kuin leikkurin kaksitahti myllykin. Meetan käsistään kätevä aviomies Larion päätti tehdä sellaisen itse. Ruohonleikkuri valmistui 1980luvun alkupuoliskolla. LEIKKURI KUIN LASTENVAUNUT Talonmiehenä työskennellyt Meeta Kolesnikov tarvitsi ruohonleikkuria. 2. Vaikka Ülo oli taitava mekaanikko, pihakoneen värkkämiseen saati sen viimeistelyyn hän ei kuluttanut turhaan aikaa. 9. Ruohonleikkuriprojektin voimanlähteeksi Larion valjasti Sibir-3pesukoneen sähkömoottorin ja pulttasi sen vanerisen runkolevyn päälle. 1970-luvulla Ülo tarvitsi ruohonleikkuria pitääkseen talonsa sadan neliön nurmialueen moitteettomassa kunnossa. Uno Juusen valmis ta massa ruohonleikkurissa on korkeudensäätö. Ammattitaitonsa mies oli kehittänyt omin nokkineen sellaiselle tasolle, että työura urkeni ilman alan koulutusta. 1
Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 10 6/2024. Keken auton moottori kuitenkin laukesi jo neljännellä kierroksella. marraskuuta 1984. Kotimainen veijarikomedia Kun Hunttalan Matti Suomen osti sai ensi-iltansa 26. Markku Onttosen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa lipevä kauppamies saapuu Hukansalmen kuntaan ja onnistuu ylipuhumaan kunnan päättäjät kyseenalaisiin bisnesdiileihinsä. Prostin saalistamat pisteet eivät riittäneet maailmanmestaruuteen. J. K oostaan huolimatta muovikuorinen laite on kevyt, joten lempiälppärit ja soitin kulkevat kätevästi rannalle tai juhlapaikalle. Kilpailun voitti Alain Prost, ja Niki Lauda tuli toiseksi. Keinänen touhusi myös keksijänä ja kehitti muun muassa häkäpöntön, joka pystyi hyödyntämään märkää puuta polttoaineena. Banskulevarin omistajalle vinkkinä: Ruotsissa vuonna 1980 perustetun Electric banana band -lastenlauluorkesterin vinyylit rokkaavat soittimessa parhaiten. LOKA–MARRASKUU 1984 LOKA–MARRASKUU 1984 Villi vinyylisoitin Etsitkö persoonallista kannettavaa soitto peliä. E-lectric banana on yksi 1970-luvun omalaatuimmista stereolaitteista. Sen vei Niki Lauda puolen pisteen erolla Prostiin. F1-sarjan viimeinen osakilpailu ajettiin Portugalissa 21. P. Miten olisi 1970luvulla valmistettu banaaninmallinen vinyylin vingutin. lokakuuta. Raina perustuu Simo Hämäläisen romaaniin Kättenpäällepanijat: Ilosteleva kertomus nuoresta miehestä matkalla jossain Suomessa. Menestyksekäs kilpa-ajaja ja autoalalla toiminut liikemies Sulo Paavo Johannes Keinänen kuoli 12. Keinäsen käyttämä ’32 Chrysler Imperial -kilpa-auto on säilynyt entisöimättömänä, ja se on nykyisin osa Woikosken automuseon kokoelmaa. Suomalaisten omaisuutta jäi toisen maailmansodan jälkeen Itä-Saksaan. lokakuuta. Hiljattain amerikkalaiselle myyntisivustolle ilmaantui hienokuntoinen yksilö 900 dollarin pyynnillä, eikä myyjän tarvinnut ostajaa kauaa odotella. Nykyisin soitin on arvokas ja hyvin harvinainen keräilyesine. Electric banana herättää huomiota muotoilunsa lisäksi myös kokonsa puolesta, soittimella kun on pituutta reilut 60 senttimetriä. Keke Rosberg sai hyvän lähdön ja ampaisi nelosruudusta kärkeen. Uutena E-lectric banana maksoi vajaat neljäkymmentä dollaria. 3.10.1984 maiden väillä allekirjoitettiin sopimus, joka velvoitti Itä-Saksan maksamaan menetetystä omaisuudesta Suomelle 6,1 miljoonan markan korvaukset. Banaanilevari on teknisesti kehittynyt – plättyjä voi soitella, vaikka laite olisi ylösalaisin. S
0400 744 587. Palveluntarjoajat: LähiTapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiö, LähiTapiolan alueyhtiöt. puh 050 523 89 51 • kurki-suonio@kolumbus.. com · puh . Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. Harrastajaystävällinen hintataso. . Muistathan huolehtia hyvin kaikkien rakkaittesi vakuutusturvasta. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. Varaosat Brittiautoihin Paradise cars jo vuodesta 1987 paradisecars . Täällä on tilaa touhuta ja temmeltää, ruuvata ja rassata! Katso lisätiedot: etuovi.com/kohde/20776910 TESTIEN TULOKSET PUHUVAT NYT: Vedetön jäähdytysneste . Pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle . Uusia kaasuttimia ja kaasuttimien huoltosarjoja vahvempi kipinä antaa enemmän tehoa, pienemmän kulutuksen, vähemmän päästöjä Ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa kiehumispiste 180°C, jähmepiste -60°C www.kaasutinexpertti.. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta.
Mobilisti jamboree Suomen moottoripyörämuseo, Lahti Ace cafe Lahti, 040 071 2310 31.8. Volvo Pyhimyskerho kokoontuu Vehoniemen automuseolla Kangasala 050 365 7023 29.8.–1.9. Rompetori Fennokatu 1, Parkano Parkanon Mobilistit ry 7.9. Rompetori kauppakeskus Kompin piha-alue Ikaalinen Parkanon Mobilistit ry 14.9. Mega romppeet Raahen Pimiät Museonrannan nurmikenttä, Raahe Classic Car Motorcycle Club ry 31.8. Rompetori Kartanonkuja 5–6 Pori Veteraanimoottoripyöräklubi Satakunnan aluekerho 040 532 8340 31.8. Mopojen luotettavuusajo Botniaring, Jurva mopotesti@gmail.com 31.8. Masinistin Kulttuurj’päevät, Pestuuajot (14. Rompemarkkinat Vaasan Automuseo Vaasa VVAS ry, 050 526 1144 14.–15.9. Juupajoki-/Orivesi-ajo (kokoontuminen ja ajotapahtuma) Ylä-Pirkanmaan Mobilistit ry 14.9. Näsijärviajo, Tammob 60 vuotta lähtö Härmälän leirintäalueelta Tampereen seudun mobilistit 045 666 3111 14.9. Klassikkomopojen retkeilyajo lähtöpaikka: Perniön ABC AHS, 040 563 9329 borgeskogberg@hotmail.com Elokuu Elokuu SSyy yyskuu skuu Tapahtumakalenteri 12. päivänä), rompetori Rautalampi Sisä-Savon Mobilistit ry sisasavonmobilistit@gmail.com 14.9. Volvo Amazon treffit 10 vuotta juhlatapaaminen Vine & Cafe Jokirannan ympäristö Vääksy Timo Pessala 040 170 1370 Vesa Pohjalainen 040 502 9007 7.9. 27.8. Avojalakasten ajot Oulun automuseo Oulu Oulun seudun mobilistit ry 7.9. Pargas Retro Parad ja rompetori Parainen pargasretrocars@gmail.com 050 092 6722 7.9. Volvo rompetori Läyliäinen Suomen Volvokerho, 040 079 7544 31.8. Avoimet ovet -tapahtuma Mobiilihalli Paattilammintie 8 Noormarkku Satakunnan Mobilistit ry 7.9. Inkeroisten Mobiilihallin avoimet ovet ja ajokauden päätös Jokipellontie 1 Inkeroinen Kymen Automobiilikerho 040 716 7659 14.9
Teema: Toyota 60v Suomessa tilaa.viipalemediat.fi/amerikanrauta Rakkaudesta Rautaan UUSI NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ. email: mobiilimaki@tsmry.. 00 15. 00 Mobiilimäen piha-alue, Hitsarinkatu 5, Turku Myyntipaikkavaraukset puh. 040 7720 948 Vapaa paikoitus, pääsylippu 5 euroa Museoja harrasteajoneuvon kuljettaja ilmaiseksi sisään. 040 3567 367 www.tsmry.. ...jo vuodesta 196 8 H yv ällä porukalla ... Sunnuntaina 8.9.2024 klo 8. Turun Seudun Mobilistit ry Hitsarinkatu 5, 20360 TURKU Puh
Triumphin menevään mallistoon kuului 60ja 70-lukujen taitteessa GT6. Kuutosku pee Kuutosku pee Kuutosku pee Kuutosku pee Triumph GT6 ’73 14. Suomessa se jäi uutena tuntemattomaksi, mutta harrasteikään ehdittyään on näitä kuutoskoneisia coupé-malleja maahamme asettunut
Iisalmelaisen Marko Martikaisen pitkään omistama, viimeisen vuosikerran GT6 muutti Suomeen sen sijaan Ruotsista. Lisäksi hän pulverimaalasi moottoria ja siisti konehuonetta muutoinkin.” Loppuvuodesta 2007 helsinkiläinen harrastaja asetti eheän Triumphinsa myyntiin.. Vuonna 1999 Tukholma jäi taakse ja Triumph siirtyi puoleksi vuosikymmeneksi Halmstadiin. Voimalinjaltaan ja ulkoiselta habitukseltaan eheytetty GT6 oli valmis uusiin koitoksiin, ja sellaisia se lähti hakemaan Suomesta. Kyseessä onkin ehkä ollut Euroopanversio, joka on palannut omistajansa mukana takaisin Ruotsiin muuttoautona”, Marko pohdiskelee. Tuore omistaja ei ilmeisesti ajatellut Triumphia pidempiaikaiseksi lemmikikseen sen perusteella, että hän keskittyi ajamisen sijaan enempi kunnostamaan GT6:ta entistä parempaan lyöntiin. ”Hän laitteli autoa aika paljon, uusi muun muassa jäähdyttimen ja etupään tukivarsia. Myöhemmät ajat ovat sentään korjanneet tätä GT6-vajetta: viime kesänä rekisterissä oli yhteensä 27 yksilöä, joista 18 oli kesä–heinäkuun taitteessa liikennekäytössä. Siellä GT6 viihtyi viitisen vuotta, ja vuosien 2004–2005 aikana yli 30-vuotiaan brittisportin ulkokuori sai ehostusta. Maamme niukka GT6-kanta täydentyi yhdellä yksilöllä marraskuussa 2006. Näiden ohella liikkeellä olivat molemmat rekisterissä olevat GT6+:t eli mallin toisen sukupolven Amerikan-versiot. ”Autoon tehtiin tuolloin koriremonttia, ja ilmeisesti helmaja lattiapeltejä uusittiin. Sinne se siirtyi mahdollisesti Amerikasta, mutta siihen liittyy pieni epäselvyys, sillä USA:n vientimallien valmistenumero alkaa KF-koodilla, mutta tässä koodi on KE-alkuinen, eikä autossa ole USAmallien äärivaloja eikä saastelaitteita. Ruotsissa GT6 asettui Tukholmaan, jossa se vaikutti vuoteen 1999 saakka. Linjakkaita GT6-korisia brittisportteja voi edellä viitattujen lisäksi liikkua enemmänkin: muutama vuosikymmenen sitten monen Triumph Heraldin alustalle soviteltiin täällä vähälumisten kesien maassa GT6:n linjakas koppa. Kyseisenä vuonna Triumphiin tehtiin kuittien perusteella moottoriremontti, jossa uusittiin muun muassa männät ja laakereita. Lännessä liikkunut ”Tämä Mimosa Yellow -värinen GT6 on rekisteröity Ruotsiin lokakuussa 1986. Sen jälkeen auto myös maalattiin uudelleen”, tietää Marko kertoa. Lieneekö remppa tehty edistämään myyntiajatuksia, sillä pian kuningaskunnan pääkaupunki jäi taakse ja Triumph suuntasi Halmstadiin. 16 6/2024 Triumph GT6 Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Tuukka Erkkilä S uomeen ei rekisteröintitilastojen perusteella tullut ensimmäistäkään Triumph GT6:ta uutena vuosien 1966–1973 aikana. Näiden korinvaihtoprojektien seurauksena monen ”GT6:n” rekisteriotteessa voi lukea mallimerkinnän kohdalla Herald. Alkuperäisten GT6-Triumphien lauma on saapunut maahamme yksitellen lähinnä Keski-Euroopasta ja Yhdysvalloista, jos varmasti muutama oikealta ohjattavakin on purjehtinut tänne merkin kotimaasta Englannista
Pari vuosikymmentä aiemmin tehdyn koneremontin jäljiltä moottorin suhteen ei ollut edelleenkään huolia. Mk3-sukupolveen sen katkaisin siirtyi kojelaudasta vaihdekeppiin. Pohjois-Savoon kärrätty Triumph osoittautui myynti-ilmoituksen mukaiseksi, joten yllättäviä työkohteita ei ilmennyt. Sen verran kuitenkin käytettiin, että oman moottorin voimin se siirrettiin traileriin ja völjättiin Iisalmeen”, Marko juttelee. Mini oli jättänyt miehelle mukavan jälkimaun ja samalla ajatuksen, että seuraavakin harrastepeli saisi mieluusti olla englantilainen. Moto-Litan tarvikeratti istuu kokonaisuuteen erinomaisen hyvin. Näin siis tälläkin kertaa, millä oli omat heijasteensa myyntitapahtumaan. GT6:een tarjottu tilapäinen takaistuin on sen sijaan suorastaan humoristinen lisävaruste. ”Kaasuttimiin laitatin korjaussarjat, jotka tilasin Englannista Rimmer Brosilta, josta saa hyvin osaa britteihin.”. ”GT6:ssa laatikko pitää ottaa hytin puolelta pois. Kun ensin on verhoilut poistettu, niin sen takana on vielä lasikuituinen koppa. ”Selvitin, että GT6 oli viimeistä mk3-sukupolvea, jota valmistettiin runsaat 13 000 autoa. 17 Minin innoittamana ”Minulla oli ’77 Mini 1000 vuosituhannen alussa muutaman vuoden, mutta menin myymään sen vuonna 2007 Kuopion suuntaan”, taustoittaa Marko herännyttä harrasteauton nälkäänsä. Auto oli museorekisteröity kesällä 2007, mutta Marko kaipasi kohennusta etenkin kojelautaan. ”Siinä oli reikiä muistona aiemmin kiinniolleista öljynpainemittarista ja tupakansytyttimestä. Ylivaihde oli saatavilla valinnaisvarusteena läpi GT6-tuotannon. Pian auton hankkmisen jälkeen Marko kunnostutti ylimääräisiä reikiä saaneen kojelaudan venepuusepällä. ”Auto talvehti häkkivarastossa, joten ajamatta sen ostin. Kojelauta on tiikkiviilutettua vaneria, joten purin sen ja vein ja paikallisella venepuusepälle, joka tukki reiät ja teki uuden viilutuksen.” Vaihdelaatikko osoitti taipumusta pieneen reviirinmerkkaukseen, joten Marko otti askin irti asian selvittämistä varten. Iso takaluukku antaa passelit puitteet reissureppujen kuljetukseen. Aloin vääntämään kauppaa vuoden 2007 puolella, ja tammikuussa 2008 haettiin auto Kotkasta trailerilla.” Mikä siinä onkin, että etenkin urheilullisen harrasteauton omistajanvaihto tapahtuu perin usein pimeimpään ja kylmimpään vuodenaikaan. Lisäksi kuskinpenkki pitää vielä irrottaa tieltä pois.” Työlään irrotuksen myötä tiivisteitä päästiin vaihtamaan. ”Se on nyt hyvän luokan englantilainen, kun ei vuoda kuin tipan silloin tällöin”, omistaja virnistää. Tunnelma ohjaamossa on tiivis jo keskipituisellakin kuljettajalla. ”Brittiauto piti olla, vaikkapa Triumph tai MG, muttei ehkä kuitenkaan Rover tai Jaguar.” Silmäilyn kohteeksi asettuivat Minin ketteryyden innostamana kompaktit ja menevät klassikot, ja jonkin ajan kuluttua kriteerit täyttävä menopeli löytyi myyntilistoilta – Triumph GT6 ’73
Uusi coupé-Triumph oli näyttävä, mutta räntäsateisessa Suomessa sen myynnillinen painoarvo oli höyhenenkevyt. Kesästä 1968 loppuvuoteen 1970 tuotannossa ollut Mk2-versio tunnettiin USA:n markkinoilla nimellä GT6+. Ja lisää pulssia kohottavaa brittirautaa oli tulossa. Edellinen omistaja näki vaivaa moottoritilan siistimisen suhteen, ja Marko on pitänyt sen jälkeen paikat siistinä. Silti tähän autoon kuuluu lisävarusteena myyty takapenkki kahden hengen tilaispäiskuljetusta varten, mutta ei siinä kyllä kukaan istumaan mahdu”, Marko naurahtaa. GT6:n lähtökohtana oli Spitfire, mutta GT6:n juju oli korimallissa: rättikattoisesta Spitfirestä oli jalostettu uutuusmalli muovaamalla koriin fastback-henkinen kattolinja. Spaxin säädettävät iskunvaimentajat ovat vastaamassa auton mataluuden herättämiin napakkuusodotuksiin. Vaikka Triumphin urheilullisten automallien menekki oli Suomessa samaa tasoa kuin ulkohuussiin myytyjen kristallikruunujen, oli niillä kohottava merkityksensä merkin imagolle 60-luvun puolivälissä. ”Etenkin jos kaupungissa ajaa, niin tämä on kuin sauna, sillä moottorin lämpö tulee tehokkaasti ohjaamoon. Suosituimman Triump-mallin jäljille pääsee helposti silmäämällä Autotuojat ry:n rekisteröintilistoja. Näiden lisäksi mallimerkinnällä ”Sport Car” ensirekisteröitiin kolme Triumphia, todennäköisesti TR4-malleja nekin. Tilastosivuilta voi laskea, että Heraldin kuusipyttyistä isoveljeä Vitesseä lähti liikenteeseen neljä, TR4:ää kaksi ja Spitfireä sentään 13 yksilöä. Syksyllä 1966 järjestetyssä Pariisin autonäyttelyssä kiilteli uusi urheilu-Triumph, jonka mallimerkintä GT6 kertoi moottorin sylinterimäärän. Vaihdelaatikko on suoraan penkkien välissä, minkä myötä vaihdekeppikin lämpiää. ”Ohjaamossa on varsin tiivis tunnelma, vaikka minä olen alle 170 senttiä pitkä. Tekniikan Maailman Pariisin autonäyttelyreportaasin lakoninen kommentti GT6:sta tiivisti tilanteen: ”Autoa tuskin tullaan myymään Suomessa.” Eikä TM arviossaan väärässä ollut. rekisteröidyimmän automerkin listalla. Maan tiellä tällä viihtyy etenkin 80–90. ”Pisin reissu tuli tehtyä toissakesänä Töysään, kun lähdin GT6:lla Rauno-veljeni mukaan Morris Marina Mee tingiin.” Pitkäkin ajomatka taittuu, mutta parhaimmillaan GT6 on lyhyemmillä pyrähdyksillä polveilevilla seututeillä. 18 6/2024 Triumph GT6 Napakka tiloiltaan ja ajoltaan Omistussuhteen alkuaikoina tehtyjen ehostustoimien jälkeen Marko on voinut ajella hienolla GT6:llaan huolettomasti suvesta toiseen. Muovaus olikin käynyt epäilemättä sutjakkaasti, sillä homman oli hoitanut Giovanni Michelotti, jonka suunnittelua myös Spitfire edusti. Kun on ajanut sata kilometriä, niin kannattaa jo jaloitella. suosituin henkilöautomerkki 1 999 rekisteröinnillään. Seuraavien vuosien ensirekisteröintitilastot eivät nimittäin kerro GT6-kilvityksistä, vaikka ainakin toukokuun 1969 kansainvälisessä Auto69näyttelyssä Triumph GT6:n kerrottiin olleen Suomen Autoteollisuuden messuosastolla. Omistajan mukaan GT6 on hyvä ja miellyttävä auto ajaa – kunhan ei ole liian kuuma keli. Kun samaan aikaan iso neliovinen 2000-malli löysi 48 uutta omistajaa, käy selväksi, että Triumphin urheilullisempia malleja myytiin Suomessa mitätön määrä. Kyseinen vuosi jäi myös Triumphin ainoaksi noteeraukseksi Suomen 15. Syksyllä 1966 esitelty GT6 oli kuin Spitfire, joka oli saanut coupé-korin ja kuusisylinterisen moottorin. Uutuuden nokalla oli 2000-mallista tuttu kuusisylinterinen 1 998-kuutioinen rivimoottori, tässä yhteydessä 95 hevosvoiman vireessä. Yhteisiä kesiä on kertynyt pian parikymmentä, ja kilometrejä kesää kohden muutama sata. KOLMEN POLVEN GT Triumph oli vuonna 1965 maamme 14. Oy Suomen Autoteollisuus Ab:n maahantuoman englantilaismerkin ehdottomana hittituotteena oli Herald, jonka rekisteröintimäärä kohosi mainittuna vuonna 1965 yhteensä 1 929 autoon
Erityistä luonnetta ajoon antaa tietenkin GT6:n olennainen elementti – kuutoskone. Markon ja GT6:n yhteinen taival alkoi tammikuussa 2008, mutta kilometrejä on kerätty toki vain kesäisin, muutama sata suvea kohden. Poraus 74,7, isku 76,0 mm. GT6:n kolmas ja viimeinen mallisukupolvi lanseerattiin lokakuussa 1970. Kahdeksan mallivuoden aikana Triumph GT6:n tuotantomäärä kohosi yli 41 000 autoon, joista kotimarkkinoille Englantiin jäi vain runsaat 8 600 autoa. Edessä levyja takana rumpujarrut. 08 Suorituskyky Huippunopeus 180 km/h, 0-96 km/h 10,5 s 09 Valmistusmäärä 2 745 kpl Mahdollisuuksia GT6-Triumphin ostamiseksi Suomeen olisi ollut, sillä se sai monen muun brittisporttien tapaan kohtuullisen pitkän tuotantoajan, aina vuoteen 1973 saakka. ”Tätähän on sanottu köyhän miehen E-Typeksi, kun on moottorin vaatiman tilan myötä samanlainen kyhmykin konepellissä”, huomauttaa GT6-kuljettaja näyttävän ajokkinsa äärellä.. 19 vauhdissa. Tilavuus 1 998 cm 3 . 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto sähköisellä ylivaihteella, lattiavalitsin. Paino 878 kg. Vaikuttimina olivat läntistä maailmaa ravistellut energiakriisi sekä USA:n markkinoita tulpanneet kiristykset päästöja turvallisuusmääräyksiin. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Kysymyksessä oli mk4-Spitfireen esitelty parannettu poikittainen lehtijousitus, jota kutsuttiin nimellä ”Swing Spring”. Myös ohjaamon luvattiin hengittävän paremmin, sillä GT6 oli saanut tuoreeltaan kritiikkiä myös kehnosta ohjaamon läpivirtaustuuletuksesta. GT6 on Markon mukaan hyvä ja miellyttävä ajoltaan kunhan ei vain ole liian kuuma keli. Edellä viitatussa Auto69-näyttelyssä oli esillä nimenomaan GT6:n heinäkuussa 1968 esitelty, matalammalla maskilla ja nokkapeltilinjalla muovattu mk2-sukupolvi, jonka tuntuvin muutos oli suoritettu taka-akselistolle. GT6:n taka-akselin suhteen ei ollut tullut valmista mk2:n manöövereillä, sillä jälkipuoliskolla mk3-sukupolven tuotantoa taka-akselisto lainattiin jälleen Spitfirestä. Kuusimukisen tehoa oli reivattu 105 hevosvoiman lukemiin TR5:n paremmin hengittävän sylinterikannen siivittämänä. Keula muotoilua entrattiin hienovaraisesti uudella konepellillä, mutta nyt takaosan linjoja päivitettiin reippaasti Stag-mallin tyyliseksi. Kolmanteen mallipolveen haettiin mallia Stagista. 01 Merkki ja malli Triumph GT6 02 Vuosimalli 1973 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Takaveto. GT6:n tuotantotaival tuli päätökseensä vuoden 1973 lopussa. GT6:n perä oli kahdessa ensimmäisessä mallisukupolvessa tämänkaltainen. Heraldissa ja Spitfiressä palvellut poikittaisella lehtijousella varustettu heiluriakseli oli nimittäin käytännössä todettu liian heppoiseksi isomman ja menevämmän GT6:n tarpeisiin, joten tilannetta kohennettiin kaksinivelisin vetoakselein toteutetulla niin sanotulla Rotoflex-akselilla. Takana erillisjousitus, heiluriakseli, pitkittäiset reaktiotangot, poikittainen lehtijousi. Mallisukupolvia tähän seitsemän vuoden taipaleeseen mahtui peräti kolme. Isojen ulkoisten uudistusten sijaan niissä tuotiin mukaan parannuksia – tai joku ilkeä voisi sanoa, että poistettiin heikkouksia. Siinä vain jousipakan alin lehti oli kiinnitetty jäykästi tasauspyörästöön ja loput liikkuivat vapaammin, jolloin kori saattoi kallistua enemmän vaikuttamatta kuitenkaan suuntavakauteen. Puristussuhde 9,25:1. GT6:n Mk1-sukupolvea valmistettiin eniten, 15 818 yksilöä, kun puolestaan Mk2:n määrä ylti 12 066 autoon ja Mk3:n yhteensä 13 042:een. Teho 105 hv /5 300 rpm, vääntö 159 Nm /3 000 rpm. 07 Mitat Pituus 389, leveys 149, korkeus 120, akseliväli 211 cm. Hirmu matala tämä on, ja kun on Spaxin säädettävät iskarit, niin on ajettavuudeltaan varsin minimäinen. Hidastamisessa auttaa jarrutehostin, joka tässä on mukana harvinaisena lisävarusteena.” Matka-ajoa mukavoittaa niin ikään valinnaisvarusteisiin lukeutunut Laycock de Normanvillen ylivaihde, joka on kytkettävissä kolmosja nelosvaihteilla pidentämään kokonaisvälitystä 20 prosentilla. 06 Kori Erillinen teräskotelorunko, 3-ovinen teräskori
Ford Taunus 17M ’64 Elementtimie hen luottopeli 20
”Autossa oli aina tikkaat katolla, työkalut kyydissä ja perässä kärry, jossa oli loput työkalut. Siihen aikaan asennusporukka oli kolme miehen vahvuinen. 1960-luvun lopulla elettiin betonielementtirakentamisen kiihkeätä nousuaikaa, ja sitä kiitoa hyödyntämään Kalevi perusti rakennusalan yrityksen. Ei tainnut mies siinä vaiheessa aavistaa, kuinka pitkä ja syvä suhde hänen ja auton välille tulevien vuosien ja vuosikymmenien kuluessa muodostuu. Omistajanvaihdoksen jälkeen siitä tuli ympäri maata reissaavien betoni elementtiasentajien työauto, ja siinä hommassa Taunus osoittautui äärimmäisen sitkeäksi selviytyjäksi. Kalevi Bergholm ja Taunus keväisellä työmaalla vuonna 1975. Betonielementtiasentajien auto lastattuna ja valmiina lähtöön. Oli tyypillistä, että porukka lähti maanantaiaamuna jonnekin päin Suomea esimerkiksi paperitehdasta tekemään ja palasi sitten perjantaina viikonlopun viettoon”, kertoo Kalevin poika ja auton nykyinen omistaja Kalle Bergholm. Partek myi rakennusyhtiöille elementtejä paikoilleen asennettuna. Kuva on otettu 1960ja 1970-lukujen taitteessa. Elementtimie hen luottopeli Punainen farmariauto sai olla ensimmäiset kolme vuotta aivan tavallisessa arkikäytössä. Työmaalla vaunu oli miesten taukotupa ja sosiaalitilat. Elementtien asennuksessa tarvittavat työkalut kulkivat kontissa, kärryssä ja katolla. Farmari-Taunus valjastettiin ryhmän työautoksi. 21. Partek hoiti valmistuksen ja järjesti elementtien kuljetuksen, ja Kalevin firma sai aina jostain päin Suomea elementtien asennusurakan vastuulleen. Lahti Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Virpi Miettinen E lettiin vuotta 1967, kun parikymppinen nuorimies Kalevi Bergholm pääsi käsiksi kolmen vuoden ikäiseen ja vähän ajettuun farmariautoon. Asuntovaunuakin sillä vedettiin usein. Firmalle tarjosi töitä Nastolassa sijainnut Partekin elementtitehdas
Käynnistyksessä oli omat kommervenkkinsa.” Taunuksen ratin takana Kalle sai myös ensimmäiset ajokokemukset. 22 Ford Taunus 17M P3 6/2024. Taunus vie aina perille Vuodet vierivät ja kilometrejä kertyi. Se oli lapsena aina jännittävää, kun keväällä lähdettiin isän kanssa maalle, jossa auto seisoi navetan ylisillä. Työkalujen lastaamisesta tuli omat kolhunsa.” Taunuksen rääkki alkoi 1960-luvun lopulla ja jatkui toistakymmentä vuotta. Ne olivat raskaita kilometrejä. Siksi kai hän ei tästä luopunut. Perillä ensin latailtiin akkua, sitten kaadettiin kaasariin vähän bensiiniä ja sitten startattiin. ”Isä piti autosta ja siitä, että se oli niin luotettava. Olen tavannut joitakin Taunuksella ajaneita ja autossa yöpyneitä miehiä ja kuullut tarinoita sen huonoista valoista ja kehuja hyvästä kulkupuolesta. Taunuksella vedettiin taukotupavaunua ympäri maata, mutta asuntovaunun kanssa matkailu jäi yhteen reissuun. Auto on sitten saanut osumia eteen, taakse ja kylkeen. ”Pikkupoikana istuin isän sylissä, isä hoiti polkimet, ja minä ohjasin. Katsastusaika osui maaliskuulle. Kohti uutta kukoistusta Kalle Bergholmin varhaisimmat Tau nuk seen liittyvät muistot sijoittuvat 80–90-lukujen taitteeseen. Istuimet repsottivat ja verhoilut olivat rikki. ”Äiti ei siitä oikein pitänyt. Auto oli työkalu ja kohtelu sen mukaista. Auto ei ollut erityisen lämmin, ja käynnistyksen kanssa oli aina omat kommervenkkinsa.” Myöhemmin Kallen äiti sai käyttöönsä Ford Fiestan ja oli siitä hyvin onnellinen. Pitkillä matkoilla kuljettajan kaasujalka on ollut välillä raskas, ja sen takia on tullut lipsahduksia. Meillä autoja tuli ja meni, ja kun kohdalle sattui niin sanottu maanantaikappale, sellainen sai lähteä hyvin nopeasti eteenpäin.” Yrityksen toiminta kasvoi ja firman käyttöön hankittiin pakettiautoja. ”Niiden vuosien aikana on sattunut ja tapahtunut”, Kalle kertoo. ”Isä piti auton ajokunnossa ja katsasti sen säännöllisesti. Myö hemmin sain ajaa kotitietä viimeiselle ladolle 1980-luvun puolivälissä Taunus on jo saanut kesäauton roolin. ”Autolla ajoi isäni lisäksi muutkin työmiehet. Kallen äiti Marja-Liisa Bergholm karavaaniyhdistelmän vierellä jossakin päin Suomea kesällä 1975. Isä oli luonteeltaan sellainen nopealiikkeinen. Taunus oli siinä vaiheessa jo aika kulunut, likainen ja todella paljon ajettu, pelleissäkin oli sanomista. 80-luvun alkupuolella Taunus siirtyi työautojen rivistä perheen äidin käyttöautoksi
Ja hieno ulkonäkö.” Taunuksen työura on taakse jäänyttä elämää. Peltejä laitettiin kuntoon, ja muutenkin siihen tehtiin aika paljon töitä.” Aika jätti Kalevista vuonna 2007. Kuvassa autoa kuskaa Kalle Bergholm ja kyydissä onn tuore aviopari Harri ja Minna Bergholm. Tässä vaiheessa autoa oli jo kunnostettu sekä sisältä että ulkopuolelta. Teemana oli itsenäisyyden ajan vuosilukuja, ja koululaiset menivät kulkueessa eri vuosilukujen mukaisesti pukeutuneina. Nyt autolla kelpaa kuljettaa vaikka hääparia. Viime vuosien aikana väsynyt olemus on muuttunut tykkänään. Sisä tiloihin oli jo aiemmin pistetty sininen plyysiverhoilu, jonka tilalle teetettiin alkuperäisen kaltainen verhoilu. Taunus teki pitkän uran betonielementtejä asentavan porukan työautona. Taunus siirtyi perikunnan omistukseen, ja Kalle otti auton huoltoja ylläpitotoimet vastuulleen. Sittemmin Kallesta tuli auton omistaja. Silloin äiti on monesti manannut, kuinka huono auto se on. ja takaisin talolle. ”Pikkupoikana istuin isän sylissä, minä ohjasin, ja isä hoiti polkimet.” Nastolan kirkonkylän ala-asteella järjestettiin Suomen 75-vuotisjuhlatapahtuma vuonna 1992. ER K K I H ÄM ÄL ÄIN EN 23. Kulkueeseen otettiin kaksi vanhaa autoa, joista toinen oli Taunus. Taunus oli äidin käyttöauto silloin kun sisko ja veli olivat lapsia. ”Siitä alkoi uusi aika autolle. Niistä hetkistä jäi mieleen voimakkaat ja hienot muistot.” 1990-luvulle tultaessa Kalevi alkoi pohtia Taunuksen kunnostamista museorekisteröintikelpoiseen kuntoon. Heidän aikanaan Taunus on ollut vanha ja kulunut käyttöauto, mutta minun aikanani erikoinen vanha auto, jossa on tiettyjä hienouksia, kuten takaveto ja vaihdekeppi ohjauspylväässä. ”Meitä on kolme sisarusta, ja minulla on autosta erilaiset kokemukset kuin heillä
Kontin lattiassa näkyy vielä jälkiä työautoajasta. Tein huomioista työlistan, ja olen käynyt sitä läpi. Poljinkumi oli vielä ehjä, ja notkui tietysti oudosti, kun kaasua painoi. Ennen moottoriremonttia starttaaminen oli tarkkaa hommaa: Ryyppy päälle, polkaise kaasua neljä kertaa – ei yhtään enempää, ettei tulpat kastu. ”Eräs museotarkastaja kävi auton läpi ja listasi kohdat, jotka pitää kunnostaa museorekisteröintiä ajatellen. Remontin jälkeen se käynnistyy aivan kuin tavallinen auto.” Vanhan Taunuksen raskas työhistoria ja toiselle miljoonalle kilometrille yltävä ajomäärä huomioiden jo sen olemassaolo on todellinen selviytymistarina. Uutta poljinta asentaessa nauratti, että tämäkö oli se viimeinen osa, jota ei ollut vielä vaihdettu. Kyyti on nyt tasaisempaa kuin aiemmin. No, on autossa varmasti vielä jotain alkuperäistäkin.” Ilman voimakasta tunnesidettä Taunus olisi varmasti hävitetty jo vuosikymmeniä sitten. Vanhemmalla lapsella tuntuu olevan kiinnostusta autoa kohtaan. Ja jos kone ei sillä käynnistynyt, piti pitää pieni tauko, muuten kasteli taas tulpat. Ilman voimakasta tunnesidettä Taunus olisi varmasti hävitetty jo vuosikymmeniä sitten. Perusteellisen koneremontin jälkeen kone kerhää iloisesti. Kauttaaltaan loppuun ajetun laitteen kunnostus nykyiseen asuunsa on sekin kunnioitusta herättävä suoritus. Koriin Kalle teetti laajat peltityöt ja moottoriin perusteellisen remontin. 17M sai alkuperäistä vastaavan verhoilun jo 90-luvulla. 24 6/2024 Ford Taunus 17M P3. Nyt alkaa olla kaikki sen listan asiat tehtynä.” Työmaata on riittänyt. Onneksi tuhansien tarinoiden auto on kuitenkin hyvässä huomassa. Työlistan mukaan Kalle on omana omistusaikanaan vienyt Kalevin museorekisteröintisuunnitelmaa määrätietoisesti eteenpäin. Tulevaisuuskin vaikuttaa lupaavalta. ”Auton luonne on muuttunut paljon siitä 80-luvun alusta, kun tekniikalle ei työautouran jälkeen ollut oikeastaan tehty mitään. Sisusta oli sitä ennen kertaalleen kunnostettu sinisellä plyysiverhoilulla. Lukuisat pikkuosat ovat vaatineet kunnostusta tai uusimista. Tämän auton tavaratila ja vetokoukku ovat totta vie olleet käytössä. Käynnistyskin onnistuu noin vain avaimesta kääntämällä. ”Ongelmaa tutkiessa paljastui, että pitkänmallinen kaasupoljin oli hankautunut puhki ja poikki, siis se pelti. ”Se on edelleen tietynlainen juttu, kun haen auton keväällä maalta kotiin. Se oli aika loppu. Kerran isä sanoikin, että Tau nuksessa ei ole alkuperäistä kuin kaasupoljin.” Se tuli Kallelle mieleen viitisen vuotta sitten, kun ei oikein totellut. ”Kyllä tätä isänkin aikana on paljon korjattu. Keväisin hän kyselee aina, että milloin haetaan se auto – aivan kuin minäkin kyselin lapsena omalta isältäni.” Vuonna 2016 Taunus lastattiin trailerille ja kuskattiin peltisepän pajalle. Omat lapseni ovat nyt kuusija yhdeksänvuotiaita
Pieni apurikin on innostunut Fordin puunaamisesta. Työmaa on ollut mittava, mutta nyt ollaan jo maalisuoralla. M AR K U S KO N TIA IN EN 25. Albumikuva kuuden vuoden takaa. Kesän ajelut alkavat olla takana, ja Taunusta pestään ennen talvisäilöön vientiä. 01 Merkki ja malli Ford Taunus 17M Super Turnier 02 Vuosimalli 1964 03 Moottori eteen pitkittäin sijoitettu nelisylinterinen rivimoottori, sylinteriryhmä ja kansi valurautaa, kaksi työntötangoilla ohjattua venttiiliä palotilaa kohden, iskutilavuus 1,7 litraa, teho 67 hevosvoimaa 04 Voimansiirto nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, kaikki eteenpäin vievät vaihteet synkronoitu, kuiva yksilevykytkin, vaihteenvalitsin ohjauspylväässä, takaveto 05 Alusta edessä MacPherson-tuenta ja levyjarrut, takana jäykkä akseli lehtijousin ja rumpujarruin 06 Kori viidelle rekisteröity kaksiovinen farmarimallinen teräskori 07 Mitat pituus 452 cm, leveys 167 cm, korkeus 149 cm, akseliväli 263 cm P3-korinen Ford Taunus on farmariversiona harvinainen näky. Mallia valmistettiin vuosina 1960–1964 kaikkiaan lähes 670 000 yksilöä, joista farmareiden osuus oli noin 86 000. Kalle Bergholm on jatkanut isänsä kanssa aloittamaa ja museoleimaan tähtäävää kunnostusoperaatiota. 17M vuonna 2017 peltitöiden ja maalauksen jälkeen. Jälleen morsiusparin palveluksessa, tällä kertaa Kalle Bergholmin ja Sonja Semerin hääautona vuonna 2010. Tilava takaosasto tarjosi joskus yösijan työmiehelle
Ohjauspyörän taakse sijoitetun vaihteenvalitsimen liikeradat olivat pitkiä mutta täsmällisiä. Edeltäjämallin ilmanvastuskerroin oli 0,5, P3:n kerroin on 0,4. Kokonaisuutena uuden mallin ilmanvastus oli alentunut liki 25 prosenttia. Silmiinpistävintä P3:n ulkomuodossa on korin pyöreys, joka on perusteellisten tuulitunnelikokeiden seurausta. Virtaviivaistus tuotti myös tulosta. Mitoiltaan tuore 17M poikkesi edeltäjästään hieman. Edelläkävijän muodot 26. P3 kulkee vakaasti, vaikka tie olisi urainen ja tuuli puuskittainen. P3:n linjoista vastasi alle kolmekymppinen Uwe Bahnsen, visuaalisesti näkemyksellinen taiteilija ja moottoriurheiluun hurahtanut suunnittelija. Ulkonäkö sen sijaan oli aivan uusi. Parantunut aerodynamiikka ja alhaisempi massa tekivät hyvää suorituskyvylle ja polttoainetaloudelle – samalla tekniikalla saavutettiin merkittävä parannus molempiin. Leveyttä oli saman verran, pituutta kahdeksan senttimetriä enemmän ja korkeutta viisi senttiä vähemmän. Paino oli pudonnut noin sata kiloa. Jousitus säädettiin pehmeäksi ja joustovarat suhteellisen pitkiksi, ohjauksen kytkimen ja jarrun käyttö kevyeksi. M allisarja siirtyi 50-luvun jenkkimuotoilusta kertaloikalla moderniin eurooppalaiseen aikaan. 17M:n ajoja käyttöominaisuudet viritettiin tukemaan tavanomaisen perheen arjen tarpeita. Vuonna 1960 esitelty P3-korinen Ford Taunus 17M pohjautui teknisesti sitä edeltävään P2-malliin. Suurimpia moitteita 17M sai voimakkaasta kallistelusta ja talvikelillä erityisen herkästi liukastelevasta takapäästä
Farmarikoriin oli tarjolla erilaisia takaovi vaihtoehtoja ostajan tarpeen mukaan. 27. Ammattikäyttöä ajatellen farmarista valmistettiin myös umpikylkistä pakettiautoversiota. P3-Taunuksen moottorivaihtoehtoina olivat aluksi 1,5ja 1,7-litraiset neloskoneet. Myöhemmin suurimman version tilavuus kasvoi 1758 kuutiosenttiin
Lamborghini Urraco P250 ’74 HÄRKÄÄ SA RVISTA Helsinki 28
Maatalouskoneita valmistanut yritys iskeytyi meteoriitin lailla urheiluautojen maailmaan kuusikymmenluvun puolivälissä, ja jo muutaman vuoden sisällä se sementoi asemansa alan suunnannäyttäjänä. Vaikka näin ei lopulta käynyt, syntyi kuitenkin espanjalaisen härkätradition mukaan nimetty Urraco. Äärikalliiden mallien rinnalle se esitteli myös saavutettavamman hintaluokan urheiluautoja, joiden se toivoi tuovan myös rahaa taloon. 29. HÄRKÄÄ SA RVISTA Dramaattisista autoistaan tunnettu Lamborghini kuuluu niihin autonvalmistajiin, joille rajojen rikkominen on aina ajanut taloudellisten realiteettien ohi
Tämä ei Ferraria miellyttänyt, ja koppavana miehenä tun nettu Enzo antoi traktorimiehen kuulla kunniansa, ja kehotti keskittymään vaan niiden traktorien valmistukseen. Kaikki työt on tehty Suomessa suomalais ten asentajien toimesta ilman varsinaista merkkituntemisen historiaa. Useamman yhteydenoton myötä Kaikki työt on tehty Suomessa suomalaisten asentajien toimesta ilman varsinaista merkkituntemisen historiaa. Tähti tieteellisiä summia uutena mak saneet, pitkälle käsin valmistetut autot olivat harvojen herkkua, ja valmistusmäärät olivat pieniä. Re mont tejakin on tehty, muun muassa moottori käytiin läpi koneistuksen ja uu sien mäntien kera, sisustan verhoilua on korjailtu, ja auton pintakin on saanut tänä aikana uuden punaisen maalikerroksen. Autolla on siis ajettu ihan oikeasti ja säännöllisesti. Parikymmentä vuotta myöhemmin Pokela kohtasi uudestaan Urracon, kun eräällä saksalaiskollegalla sattui sellai nen olemaan. Perimätiedon mukaan herra otti suoraan yhteyttä tehtaanjohtaja Enzo Ferrariin, ehdottaen joitakin parannuksia nimek kääseen urheiluautoon. Kirkkaanpunainen Urraco P250 on ai kanaan uutena myyty Sveitsissä. Tästä sui vaantuneena Lamborghini totesi, että hyvä on, rakennan sitten oman paran nellun version itse. 30 6/2024 Lamborghini Urraco. Pokelan mukaan ei kovin kummoista. Porsche siksi, että sen 911malli alkoi va kiinnuttaa asemaansa maailman tunne tuimpana ja suosituimpana urheiluautona. Härkää sarvista Edukas on hiukan suhteellinen käsite, ja ainakin auton omistaja Juha Pokela muis telee nähneensä silloisessa asuinmaassaan Saksassa myytävänä uuden Urracon, jon ka omistamiseksi olisi tuolloin, vuonna 1976, pitänyt pulittaa tolkuton määrä Dmarkkoja. ”Useamman uudenkarhean Mersun tai Bemarin sillä rahalla olisi saanut”, helsin kiläismies muistelee. Epäily perustuu jälkikäteen asennettuun ylimääräiseen jäähdyttimeen, jollaisia on tavattu kuu muudestaan kuuluisan Lähiidän autois sa nähdä. Lamborghini tuli tunnetuksi täysveristen, 12sylinteristen ur heiluautojen valmistajana. Teksti ja kuvat: Tamas Vilagi F erruccio Lamborghini oli omin takeinen miekkonen. Myö hem min auto kulkeutui Saksaan, ja saat taa olla, että Lambo vietti hektisen het ken Arabiemiraateissa, joskaan tästä ei ole täyttä varmuutta. Autossa oli noin 70 tuhatta kilometriä aikanaan, kun hän sen osti, ja nyt, parikymmen tä vuotta myöhemmin, sata tuhat ta on tulossa täyteen. Seitse män kym men luvulle tultaessa merkki kohtasi kaksi haastetta; toinen niistä oli saksalais merkki Porsche, ja toinen energiakriisi. Energia kriisi puolestaan pakotti keskittymään sellaisiin seikkoihin kuin moottorikoko ja polttoaineen kulutus, jotka eivät perin teisesti kuuluneet eksoottisia superautoja valmistavan muistilistaan. Syyläri on sittemmin riisuttu tarpeettomana. Maatalous koneita valmistavan yrityksen perustaja oli urheiluautohullu, joka huristeli vapaaaikanaan Ferrarilla. Näillä reuna ehdoilla syntyi P250, ensimmäinen kah deksansylinterinen ”pikkuhärkä”. Loppu onkin sitä kuuluisaa historiaa. Kiinnostus auton kiehto vaan muotoiluun ei ollut vuosien saatossa laantunut lainkaan, mutta myynnistä ei silloin ollut puhetta, joskin kollega rekis teröi ne kuuluisat sanat ”vinkkaa sitten, jos joskus muutat mieltä”, ja niin Urraco sai kun saikin vuonna 2005 uuden, suo malaisen omistajan. Varaosien hankinnan osalta löytyi help po reitti. Sen hintataso oli paljon lähestyttävämpi kuin italialaisen kilpailijansa. Monia askarruttava kysymys on, millaista on omistaa ja ennen kaik kea ylläpitää vuosikertaLamborg hinia
Tällaisia olivat (jonkinasteiset) takapenkit, varteenotettavat tavaratilat, sekä arkija kaupunkiliikenteeseenkin soveltuvat ajo-ominaisuudet. Maserati Merak, Lamborghini Urraco ja Ferrari Dino GT4 edustavat 70-luvun kiilamaista urheilautomuotoilua. Tämä oli kin pelastus, sillä huonos ti englantia puhuva rouva Bolognan suunnalla ei ollut se houkuttelevin vaihtoehto alkaa tilaamaan täsmäosia Urracoon. Vaikka Ferrarin GT4 oli reilun kolmen tuhannen kappaleen turvin merkin siihen asti myyvin malli, sekin jäi kauaksi 911:stä. Edellisellä vuosikymmenellä vallalla olleet pyöreät ja kurvikkaat muodot saivat väistyä terävien ja kulmikkaiden linjojen tieltä. Melkein kuin viivoittimella piirretyt, tieteiselokuvamaiset linjat siirtyivät aiemmin lähinnä futuristisina prototyyppeinä nähdyistä suoraan tuotantomalleiksi. Käytännöllisyydestä ja maltillisemmasta hinnoittelusta huolimatta keskimoottoriset kiila-autot eivät saavuttaneet suurta kaupallista menestystä. Tanskan edustajan kautta kaikki osat ovat löy tyneet ja tulleet perille ajallaan. Nyt auto käyttäytyy taas kuten sen kuuluu. Tai no, ihan ei kaikkia kuitenkaan. 31. Nelipaikkaisuus sen sijaan toteutui lähinnä paperilla, sen verran olemattomat olivat jalkatilat takapenkkiläisille kaikissa kolmessa autossa. Kaarevuutta edellyttävissä yksityiskohdissakin valittiin jyrkkiä linjakäänteitä, jonka tuloksena autoista välittyi paikallaan ollessaankin liiketilassa oleva kuva. suoraan Italiaan Lam bor g h inilta kerrottiin, että heil lä on edustus Tans kassa, ja kehottivat Pokelaa käänty mään juuttien puoleen va raosaasioissa. Siinä missä urheiluautomarkkinoita jo tukevasti hallitseva Porsche pysyi perinteisillä linjoilla yhä suositummaksi käyvän 911-mallinsa kanssa, italialaiset kilpailijat tarjoilivat aivan uudenlaisia autoja kuluttajille. Ne sitten tee tettiin olemassa olevien mallien pohjalta muu tamassa viikossa, ja vieläpä täällä kotoSuomessa nekin. Eksoottiset ja kaikesta huolimatta edelleen kalliit italialaiset eivät pärjänneet myöskään Porschen laajalle myyntija huoltoverkostolle, ja jäivät lopulta automaailman kuriositeeteiksi, joiden nykypäivän hohtoa asia ei toki himmennä tippaakaan. Kokonaisuuden muodostavat päälinjat näissä kaikissa toteutettiin kiilamaista ja viivasuoraa pintaa suosien. Superautoiksi maltillisen kokoiset 2–3 litratilavuuden moottorit olivatkin varsin käteviä jopa kaupunkiajossa, ja tavaratilaratkaisutkin olivat perin onnistuneita. Todellisia valmistuskustannuksia ei saatu merkittävästi alennettua näissä pitkälle käsityönä valmistetuissa autoissa, ja vaikka jokaisesta oli olemassa verotusarvoa silmällä pitäen jopa karvan alle 2-litraiset versiot, niidenkin myyntimäärät jäivät kymmeniin (Lamborghini ja Maserati) tai satoihin (Ferrari). Lamborghini Urraco, Ferrari Dino GT4 ja Maserati Merak olivat ensimmäisiä ”wedge”-muotoilua noudattavia autoja. KIILAMAISET KILPAKUMPPANIT Automuotoilun uudet tuulet löivät laineita 1970-luvulle tultaessa, ja urheiluautoissa jos missä tämä näkyi konkreettisimmin. Italiassa keihäänkärkenä näissä mittelöissä olivat muotoilustudio Bertone, sekä sieltä ponnahtanut ja oman studionsa Italdesignin perustanut Giorgetto Giugiaro. Koska kaikki nämä olivat merkkiensä hinnat-alkaen malleja, pyrittiin niissä laajempien ostajakuntien saavuttamisen toivossa käytännönläheisiin ratkaisuihin. Auton iskunvaimentimet oli vat tämän kauden alkaessa aivan lopussa, ja kävi ilmi, että vastaavia ei saa mistään
08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h 6,7 s, huippunopeus 240 km/h. Iskutilavuus 2 463 cm 3 , neljä kaksikurkkuista Weber 40 IDF -kaasutinta. 07 Mitat Pituus 4 285, leveys 1 740, korkeus 1 116, akseliväli 2 450 mm. 06 Kori Itsekantava kaksiovinen teräskori. Itse moottori on huoltotoimenpiteitä silmällä pitäen parasta irrottaa (alakautta), ja nostaa pöydälle. 32 6/2024 Lamborghini Urraco. Puristussuhde 10.5:1, teho 220 hv / 7.500 kierr. 05 Alusta Erillisjousitus kierrejousin, levyjarrut, hammastanko-ohjaus. 01 Merkki ja malli Lamborghini Urraco P250 02 Vuosimalli 1974 03 Moottori Nestejäähdytteinen kahdeksansylinterinen V-moottori takana poikittain. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella (doglegtyyppiä), takaveto. Ohjaamo on suorastaan mielipuolinen; ahdas, sekava ja epäkäytännöllinen. Näkymää konetilassa dominoi kaksi suurta ilman puhdistajan koteloa. Kuivapaino 1 375 kg. Kuppimaiset etupenkit ovat varsin mukavat, takaistuimet käyvät puolestaan lähinnä koristeesta
Ihan oma lukunsa on ohjauspyörä, joka on kolmiulotteisen mallinen, syvä, ja pie ni kuin mikroauton ratti. 33. Pyöränkotelo ulottuu niin syvälle jalkatilaan, että koi vet on taivutettava reilusti oikealle, jotta osuu polkimiin. Valmistus päättyi vuonna 1979, jo hon mennessä kaikkiaan 791 yksilö ehti nähdä päivänvalon. Sen suunnittelussa ja to teutuksessa on luotettu vahvasti intuiti oon ja mielikuvitukseen, järkiperusteet vähemmälle huomiolle jättäen. Näkyvyys ulos päin on rajallista ja taakse liki olematon ta. Teholukemat olivat näissä 182 hevosvoimasta alkaen aina 250:een asti. Koje taulun lippa tulee niin syvälle, että mittareista ei näe ajossa käytännös sä mitään. Iloisesti kiertävä kah deksikko pääsee oikeuksiinsa 4 000 kier roksen jälkeen, jonka myötä auton ääni maailma on kuin italialaista oopperaa. Lamborghini Urraco esiteltiin syksyllä 1970 Torinon automessuilla, mutta tuo tantovalmis se oli vasta vuonna 1972. Keski moottoriratkaisu tuo aina omat haasteensa desibelitason suhteen, mutta Urracon kaltaisessa autossa se on pelkkää plussaa. Urraco on kaikessa hulluudessaan äärimmäisen kiehtova laite. Vilkkuviiksi tulee niin ikään taulusta kohtisuoraan kuskia kohti, eikä siis ole vaakatasossa kuten normaalisti. Takaistuimet on mitä ilmeisemmin suunniteltu, ellei pelkästään koristeeksi, niin korkeintaan pikkutavaroille. Kevyt ja tark ka ohjaus sekä tehokkaat jarrut pitävät huolen siitä, että Lamborghinin monet epäkäytännöllisyyttä huokuvat ratkaisut unohtuvat nopeasti. Kaikki olivat Lamborghinille poikkeuksellisesti ”vain” kahdeksansylin terisiä Vmoottoreita. Keski moottoriauton painojakauma on luonnollisesti optimaalinen, ja auto on mutkissa vakaa kuin mikä. Kaikesta edellä mainitusta huolimatta – tai juuri sen takia – Urraco on kaikes sa hulluudessaan äärimmäisen kiehto va laite. Samantapaisia näkyi myöhemmin lisävarusteena arkisemmissakin autoissa. Ne puolestaan ovat hyvin lähellä toisiaan, mikä vaatii käytännön to tuttelua. Auton suunnitelleen Gandinin kädenjälkenä tunnetuksi tullut takaikkunan lähes kokonaan peittävä ritilä on olennainen osa auton muotoilun kokonaisuutta. Järjen tuolla puolen Urracoa voisi parhaiten kuvata termillä mielipuolinen. Jo sisään kiivetessä olo on kuin jossain scifimäi sessä huvipuistolaitteessa. Lambo on palvellut Juha Pokelan harrasteautona lähes kaksi vuosikymmentä. Lopulta se on täysin ymmärrettävää, sillä tunnepohjaltahan tällainen auto hankitaan. Kokonaan oma maailmansa on mittaristo, jossa taulua dominoivat no peus ja kierroslukumittari on sijoitet tu viistosti ääripäihin, ja näiden välissä on joukko pienempiä pyöreitä mittarei ta. Kolmesatasessa oli tuplanokat, kun pienemmissä malleissa tyydyttiin yhteen nokkaakseliin per sy linteriryhmä. P250tarkennetta totteleva malli oli va rustettu 2.5litraisella koneella, mutta myöhemmin palettia laajennettiin mo lempiin suuntiin, P300 oli 3litrainen ver sio, ja P200:aan asennettiin kaksilitrainen moottori
Volvo PV 544 Favorit ’64 Posetiivarin peli Espoo 34
Rauhan tultua nuori nainen opiskeli Helsingissä agronomiksi ja palasi kotiin Kuhmoisiin viljelemään kotitilaansa, aluksi äitinsä apuna. Sitikka ehti vaihtua vielä 203 Peugeotiin ennen kuin Vappu teki Volvo-kaupat. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Virpi Miettinen V uonna 1964 Kuhmoisten kylämaisemaan ilmestyi tuliterä Volvo PV. Kerran kun Vappu kävi Jämsän terveyskeskuksessa, lääkäri tiedusteli potilaaltaan, että tekö olette se espanjantaitoinen rouva, joka keskusteli Carlos Sainzin kanssa Kassalan sillalla. Korkean maavaran omaavalla Volvolla pääsi hyvin myös metsäteitä pitkin tarkastamaan tiluksia ja seuraamaan metsän kasvua. Hieman myöhemmin, 1960–1970-luvun vaihteessa Vappu pyöritti kesäaikaan täysihoitolaa. Vapun sisaren poika Olli Niskanen, Vappu ja lankonsa Viljo Niskanen 1970-luvun lopulla Kassalassa auto tallin edustalla. Sen oli hankkinut agronomi Vappu Kassala, posetiivari Markku Savijärven täti. Loistava tilaisuus kielitaidon ylläpitoon tarjoutui, kun Jyväskylän Suur ajojen Hassin erikoiskoe ajettiin lähellä Kassalaa. Ihastuin Volvoon niin, että parikymppisenä tarjouduin ostamaan sen sitten kun Vappu vaihtaisi uudempaan autoon”, Markku Savijärvi tarinoi. Viime vuosina soittopeli ja sen veivaaja on ajellut paikalle hienokuntoisella PV-Volvolla. Arjesta osattiin myös irrottautua ja Volvolla ajeltiin joskus pidempiäkin lomareissuja aina Lappiin ja Norjaan asti. Vappu Kassala syntyi vuonna 1924 nelilapsisen perheen kuopukseksi sukutilalle Kuhmoisten pohjoisreunalle. Vääksyn Mobilisti-illassa vierailleet muistavat hyväntekeväi syyteen rahaa keräävän posetiivarin. Kassalassa luovuttiin karjataloudesta 1950-luvun lopulla. Sen merkki on ehtinyt jo unohtua jälkipolvilta. Vuonna 1958 Jennyn menehdyttyä Vappu ryhtyi pyörittämään tilaa yhteistyössä tilanja taloudenhoitajien kanssa. ”Muistan sen vielä hyvin. Talon emännästä Jenny Kassalasta tuli tuolloin myös isäntä taloon, jossa tarvittiin paljon työväkeä niin maatalouden töissä kuin myös taloon kuuluneen sahan pyörittämisessä. Kaikki hoituu autolla Kassalassa oltiin edistyksellisiä ja teknisestä kehityksestä kiinnostuneita. Vappu hoiti autollaan niin pankkiasiat, ostokset kuin lääkärikäynnitkin, jotka kaikki tapahtuivat lähimmillään 25 kilometrin päässä Jämsässä, ellei sitten Helsingissä. Sota-aikana Vappu toimi ensin pikkuLottana ja myöhemmin Lottana. 35. Seuraavaksi taloon tuli T-mallin Ford ja sodan jälkeen Citroën Traction Avant, jota Vappu alkoi heti ajokortin saatuaan ajaa. Niinpä taloon hankittiin ensimmäinen auto jo vuonna 1919. Aluksi vieraana olivat saksalaiset ystävät, mutta kun sana kiiri, väkeä tuli lisää. Olin silloin seitsemäntoistavuotias. Auto oli varsin tärkeä kulkuväline Kassa lan arjessa. Kalle-isä menehtyi, kun Vappu oli kaksivuotias. Saksan lisäksi Vappu puhui sujuvasti myös espanjaa. Miehen ja ajopelin tarina vie vuosikymmenien takaisiin tunnelmiin
Ensimmäiseksi tehtiin jarruremontti. Markku kävi hakemassa ajokuntoisen, mutta perusteellisen huollon tarpeessa olevan auton Kas sa lasta kesällä 2017. ”Sen muistan, että Vapulla oli käsilaukussa aina hajuvesipullon lisäksi pieni jakoavain ja ruuvimeisseli.” Ainoa oikea kuvauspaikka Volvolle oli Vapun kotitalo Kuhmoisissa. Kun lämmityslaitteen kraana uusittiin, sisään tulevan lämpöisen ilman säätely onnistui taas, ja autosta saatiin paremmin kesäajeluihin soveltuva kulkupeli. Etupenkkeihin hankittiin uudet alkuperäisen kaltaiset kangasverhoilut sekä kojelautaan niin ikään alkuperäisen kaltainen vinyylipäällinen Ruotsista. Muisto elää Pääsimme visiitille Kassalaan kuvaamaan Volvoa sen kotimaisemissa ja kuulemaan Hanna Niskasen ja Markku Savijärven muistoja tädistään Vapusta. ” ”Sen muistan, että Vapulla oli käsilaukussa aina hajuvesipullon lisäksi pieni jakoavain ja ruuvimeisseli”, Hanna Niskanen naurahtaa ja kertoo lisää tädin mutkattomasta luonteesta: ”Kun kerran olin ajanut omalla autollani pienen kolarin ja harmittelin sitä Vapulle, niin hän sanoi, ettei kannata nolostella niin pientä tapausta. Niiden tilalle löytyi parempikuntoiset käytetyt. ”Olen onneksi saanut toisilta autoharrastajilta apua auton pidossa”, Markku toteaa tyytyväisenä. Auton moottori kävi hyvin, mutta kaasua reippaammin painaessa tuntui siltä, ettei auto saa tarpeeksi polttoainetta. Täti ajoi Volvollaan loppuun saakka. Kun Vappu menehtyi vuonna 2016, oli kaikille perikunnan jäsenille selvää, kuka olisi Volvon uusi omistaja. Puskureiden huonokuntoisimmat osat korvattiin paremmilla. Hän kertoi ajokortin saatuaan ajaneensa 1940-luvulla Helsingissä eduskuntatalon edessä poliisiauton perään.” Volvosta Vappu taisi pitää aivan erityisesti, eikä nuori Markku Savijärvi päässyt siitä kauppoihin. PV oli vuosien mittaan tullut tutuksi lähitienoolla, ja kun Markku hakureissulla tankkasi Volvoa Kuhmoisissa, tankille tuli heti kylän miehiä tiedustelemaan, että minne Vapun autoa viedään. ”Yksin en olisi onnistunut saamaan Volvoa näin hyvään ajokuntoon.” 36 Volvo 544 PV 6/2024. Suuttimien suurentaminen kotikonstein ei poistanut ongelmaa kokonaan, joten Volvo vietiin ammattilaisen käsiin. Pölykapselit olivat aikojen saatossa saaneet lommoa lommon viereen. Auto arvoiseensa kuntoon Volvo vietiin harrastajaystävän talliin, jossa kartoitettiin puutteet. Volvospesialisti Jarmo Oksa auttoi löytämään tarvittavat osat. Esatechin Esa Silvennoinen sai säädöt kohdalleen ja ongelma poistui. Vapussa oli kaksi puolta: varautunut, omaa reviiriään suojeleva maanviljelijä, mutta toisaalta myös sosiaalisesti taitava ja kielellisesti lahjakas, kauneutta rakastava maailmannainen”, Markku muistelee. ”Vappu oli omanarvontuntoinen nainen, joka otti sukulaiset aina lämpimästi vastaan Kassalassa. Syrjäisessä kylässä auto tarjosi tärkeän mahdollisuuden liikkumiseen, asioiden hoitamiseen ja elinpiirin laajentamiseen
Ykkösellä ja kakkosella liikkeelle, sitten kolmosta silmään ja sen jälkeen vaan ajellaan ja nautitaan, ei tarvi turhaan kepittää.” Markun omistusaikana Volvo on saanut uudet ovipahvit ja alkuperäistä vastaavat verhoilut istuimiin. Markku Savijärvi sai Volvon omakseen odotettuaan kärsivällisesti viitisenkymmentä vuotta. Kun Markun ja Pirjon tytär Essi vihittiin kesällä 2021, Volvo sain kunnian toimia hääautona Rautajärven kirkolta juhlapaikalle Kassalaan. 37. ”Volvo on varmatoiminen ja kulkee kuin juna, eikä sitä tarvi turhaan ohjata. Kaikki muu on alkuperäistä ja edelleen hyvässä kunnossa. Tämä ei ole mikään pikkuinen rimpula vaan oikea auto. 01 Merkki ja malli Volvo PV 544 Favorit 02 Vuosimalli 1964 03 Moottori nelisylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin, sylinteriryhmä ja -kansi valurautaa, nokka-akseli lohkossa, työntötangot, keinuvivut ja kansiventtiilit, iskutilavuus 1 779 kuutiosenttiä (poraus 84 mm, isku 80 mm), teho 68 hv 04 Voimansiirto kolmenopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin, kuiva yksilevykytkin, takaveto 05 Alusta edessä kolmiotukivarret, kierrejouset ja putkiiskunvaimentimet, takana kierrejousitettu jäykkä akseli, nestetoimiset rumpujarrut edessä ja takana, simpukkaohjaus 06 Kori itsekantava kaksiovinen teräskori 07 Mitat pituus 445, leveys 159, korkeus 156, akseliväli 260 cm, omapaino 1 000 kg, rengaskoko 165/80x15 Markku on osallistunut Volvolla lukuisiin ajotapahtumiin eri puolella Suomea, jonka lisäksi Markku on ajellut Pirjo-vaimon kanssa monta mukavaa kesäreissua. Volvon ensimmäinen omistaja oli ilmeisen tyytyväinen hankintaansa, sillä auto pysyi hänen omistuksessaan loppuun saakka. Markku Savijärvi tilasi kojelaudan yläosaan uuden vinyylipäälisen vuosien saatossa hapristuneen alkuperäisen tilalle
Fiat Fiorino ’84 Kaapin pa ikka Hollola 38
Kun häneltä kysyttiin mitä vanhan auton kanssa tehdään, niin hän sanoi, ettei hän sillä mitään tee.” Niinpä lievästi peltivaurioitunut 127 ’78 jäi autoliikkeelle, ja Aurasen veljeksille tarjoutui edullinen sauma uuden ralliautoaihion hankintaan. Vaikka mies on tuttu Fiatin ohjauspyörän takaa, oli hänen ensimmäinen harrasteautonsa hieman yllättäen toista maata. Miehen omistuksessa on vuosikymmenien mittaan ehtinyt vierailla lukuisia Fiateja varsinkin takamoottorisista 600ja 850-malleista merkin etuvetoaikaan siirtäneisiin 127ja 128-malleihin. Fiatien puikoissa Kari kaahasi pikataipaleita 90-luvun alkupuolelle, jolloin alle vaihtui Toyota Starlet 1300. ”Olisinko kaikkiaan ajanut puolensataa rallia”, hän laskeskelee. Siihen kannusti eteen tullut ohittamaton tilaisuus. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Virpi Miettinen H ollolalainen Kari Auranen on Fiat-väen tuntema, pitkän linjan merkkiharrastaja. Lopulta ralliharrastus jatkui vuosituhannen taitteeseen saakka. Yksi niistä on Fiat-harrastaja Kari Aurasen kesäinen menopeli. ”Vaihdoin Corollan Tuusulassa yhdessä Sulan alueen autoliikkeistä vuoden -76 Fiat 127:ään, koska piti päästä rallia ajamaan. Merkin pariin vei innostus moottoriurheiluun ja erityisesti ralliin. Harrastuksen äärelle päästiin toivotusti, Kari kuljettajana ja Esa kartturina, ja niinpä seuraavakin ralliase laitettiin samalla konseptilla. Kupee-Toyota jäi kuitenkin ensimmäiseksi ja ainoaksi ”vääränmerkkiseksi” harrastepeliksi ennen pitkän Fiat-jatkumon alkamista. ”Ollessani Helsingissä puhelinyhtiöllä töissä 80ja 90-luvun taitteessa, niin minulla oli silloin vuoden -71 Corolla Coupé”, hän kertoo. 39. ”Esa oli töissä Lahdessa Fiat-liikkeessä, Vesijärvenkadun Automestassa, ja kerran sinne saapui vanhempi mies, joka oli ajanut peltikolarin 127:llä ja halusi ostaa uuden Unon. Esa-veljeni kanssa laitettiin auto ykkösryhmään”, kertoo hän ralliharrastuksen aloittamisesta edullisella ja ketteräksi rallipeliksi kaavaillulla 127:llä. Kaapin pa ikka Suomeen myytiin 80-luvun alkupuoliskolla puolituhatta Fiat Fiorino -pakettiautoa, joista on nyt jäljellä vain kourallinen
Suomessakin niitä on tavattu vaihdellen, suomalaisautoilijoiden ja verottajan välisen taiston tuoksinan mukaan. ”127-miehen unelmahan on Sportmalli”, naurahtaa Kari ja kertoo omistuksessa nykyään olevasta ja kunnostusta odottavasta vuoden -79 Sportista. Vuonna 1958 voimaan tulleen autoveron ja toisaalta pakettiautojen verottomuuden lietsomaa piilofarmarihuumaa suitsettiin 60-luvulla ensimmäisen kerran korottamalla pakettiautojen omamassavaatimusta. Ei sinällään itse ajaminen, vaan lajia varten auton helmoihin hitsatut vahvikkeet.” Edessä on siis muokkaustöitä, mutta vahva oletus on, että Sport-Fiat palaa vielä liikenteeseen alkuperäisessä asussaan. Tai jotain sen sorttista voisi italialaispakun olettaa kokeneen, sillä auto oli seuraavat kymmenen vuotta sastamalalaisen Kattokorkeus oli tehtaan jäljiltä noin 15 senttiä matalampi kuin Suomessa. Siistien sisätöiden jälkeen Fiorinolla laitettiin sen sijaan haisemaan. Fiatin vuonna 1977 tuotantoon ottama 127-perustainen Fiorino oli syntyjäänkin pakettiauto, mutta sen tavaratilan tilavuus ei yltänyt Suomessa vaadittuun kolmeen kuutioon. Vuoden 1967 lopulla vaadittiin vähintään 1 700 kilon omamassaa ja puolivälissä vuotta 1971 pakettiauton verovapauden edellytys nousi jo 1 800 kiloon. Sporttia ja pakua Ralliharrastuksen aikana 127:n pippurisinta malliversiota ei alla ollut, mutta siviilipuolella on moinen omistukseen sittemmin päätynyt. Seitsemänkymmentäluvun puolivälissä hurmos edullisesta uudesta autosta suuntautui hetkeksi Toyota Timangiin, kunnes vaatimus avolavapakettiauton lavan pituudesta kasvatettiin keväällä 1977 aiemmasta 150 sentistä 185 senttiin. Fiorinon ruumassa on suuntaansa noin puolitoista metriä tilaa – korkeussuunnassa eniten. Apukuskin puolelle Kari tavoitti alkuperäisen peilin toiselta armoitetulta Fiatmieheltä, Mäkipään Rainerilta. ”Sitä on tosin käytetty autosuunnistuksessa, mikä on jättänyt jälkensä. Jälkimmäisiin lukeutui maahamme 80-luvun alussa lanseerattu Fiat Fiorino. ”Minulla on jo odottamassa kaikki tarvittavat peltiosat”, Fiat-harrastaja juttelee. Tämä käytäntö lytättiin aikanaan 90-luvun alussa, mutta sitä ennen autokauppamme ehti nähdä erilaisia suksiboksifarmareita, mutta myös tehdastekoisempia toteutuksia. Naamataulu on lihaksikkaampi kuin alkujaan, mikä johtuu 127 Sportin maskista ja spoilerista. Mutta kyllähän tähänkin keksittiin oikotie pakettiauto-onneen: korotetaan pienen pakumallin kattoa. KOTIMAASSA KOHOTETTU Pieniä henkilöautoperustaisia pakettiautoja on valmistettu maailmansivu. Lokakuussa 1984 ensirekisteröity Fiorino on ollut Karin omistuksessa jo yli 20 vuotta, mutta hänelle päätyessään auto oli olemukseltaan lohduton tapaus, sillä viimeiset vuodet autoa oli käytetty metsurien taukotupana. Tilavuutta siis riittää, mutta kahden matkustajan kanssa noin 400 kilon sallittu kantavuus loi omat rajoitteensa. Vuosikymmenen vaihteessa verovapaan pakettiauton kriteerit olivat pääpiirteissään seuraavat: ensisijaisesti tavarakuljetukseen tarkoitetulla autolla piti olla omamassaa vähintään 1 800 kiloa tai avolavalla pituutta vähintään 185 senttiä tai umpikorilla korkeutta vähintään 1,3 metriä ja tilavuutta vähintään kolme kuutiometriä. Kysymyksessä on 127:n pakettiversio Fiorino, jonka naamataulua piristävät Sport-versiosta lainatut maski ja etuspoileri. 40 6/2024 Fiat Fiorino. Karin kuuleman mukaan auto oli ollut ensimmäiset pari vuottaan Tampereen seudulla kopioliikkeen omistuksessa, missä käytössä kompakti hyöty-Fiat onkin varmasti ollut kätevä kampe. Mutta onpa avarakatseisen merkkiharrastajan omistuksessa ja ajossa tälläkin erää Fiat, joka keulailmeeltään erehdyttävästi muistuttavaa 127-malliston äreintä menijää
Se oli varsin kohtuullisesti, sillä edullisimman henkilöautoversion, kaksiovisen 127 L:n sai tuolloin omakseen 29 400 markalla. Hän myös tiesi kertoa näistä auton aiemmista vaiheista.” Taukotupa tien päälle Karin omistukseen siirtyessään Fiorino oli vailla moottoria ja vaihteisto oli irrallaan. Korroosiotakin oli, ja ”taukotupaan” tehtyjen eristysten seurauksena tavaratilan saumoissa oli tuhdisti uretaania. 41. ”Näissä takapyörän tukivarren pitkä pultti jämähtää ajan oloon todella tiukasti kiinni. Fiat esitteli päivitetyn Fiorinon loppuvuodesta 1985, mutta sitä ei enää muovattu Suomeen verottajalle mieleiseksi, eikä liioin vuonna 1988 lanseerattua Uno-perustaista toisen polven Fiorinoa. Touhuaminen kannatti, sillä siten Autonovo sai markkinoille edullisen Fiat-pakettiauton. Tuossa vaiheessa 127 Stellakin oli jo väistynyt markkinoilta, sillä Uno oli ollut pikku-Fiatien numero yksi vuodesta 1983 lähtien. Meni hermot siihen, joten pidin asian suhteen motivaatiotauon. Vuonna 1982 Fiat-koeajolle houkuteltiin laajalla kattauksella, joten huolittiinpa takariviin myös Fiorino. Se tarjosi paitsi kattotelineen vaikkapa parin virvoitusjuomakorin kuljettamiseen, myös hieman aerodynamiikkaa parantavan elementin. Hänen jäljiltään auto säilyi edelleen Sastamalassa, mutta päätyi seuraavien omistajiensa toimesta mainittuun taukotupakäyttöönkin. Tämä ei Karia kuitenkaan säikäyttänyt. agronomin omistuksessa ja sen tavaratilaa hyödynnettiin jopa mullikoiden kuljettamisessa. Kuormatilan tehdastekoinen katto hilpaistiin pois ja tilalle asemoitiin Fiat-maahantuoja Autonovo Oy:n Lokari Oy:llä teettämä korotuspala. Karille auto päätyi Kausalasta, kun paikallinen Fiat-harrastaja vinkkasi aarteesta vuonna 2004. Lainasin viimein puukkosahan, jolla katkaisin pultin ja projekti jatkui”, omistaja hymähtää. Fiat Fiorino pysyi Suomen pakettiautomarkkinoilla vuoteen 1985 saakka. Näillä toimin tavaratilalla oli pituutta noin 146 senttiä, leveyttä 140 senttiä ja korkeutta 150 senttiä. Asialle piti siis tehdä jotain. Hyvin alkuun lähtenyt kunnostus kohtasi pian kitkaa, joka pysäytti Fiorino-projektin pariksi vuodeksi. Moottori on 903-kuutioinen 70ja 80-lukujen taitteesta, ja sen luotettavuutta vahvistettiin sittemmin kärjettömällä sytytyksellä. Tilastot kertoivat, että Fiorinoa rekisteröitiin Suomeen vuosina 1980–1985 yhteensä 512, parhaiden vuosien ollessa 1981 ja 1982 yli 130 rekisteröinnillään. Fiorinosta on muodostunut Kari Auraselle usein ajoon lähtevä harrastepeli runsaan tavaratilansa, mutta etenkin luotettavuutensa ansiosta. Syksyllä 1980 sen hinnaksi kirjoitettiin 25 900 markkaa. ”Jäljitin auton edellisen omistajan, joka teki minulle luovarit autosta. ”Minä olen aina ihaillut näitä”, Kari painottaa, joten 127-perheen hyötymallin paikka muiden Fiat-mallien joukossa oli selviö. Nyt niistä on jäljellä enää rippeet: viime vuoden lopulla liikennekäytössä oli yksi Fiorino jokaiselta rekisteröintivuodelta 1980–1985. ”Historic-Fiatien Ratapotti-sarjassa Fiorinon lyhyempivälitteinen voimansiirto on haluttua tavaraa, joten ohjasin sen Laineen Ristolle.” Fiat-pakun voimalinja ei sinällään ollut Karille ongelma, sillä 127:n moottori ja vaihteisto löytyivät omasta takaa. Lopputulos oli odotetun tötterömäinen, mutta sitä pehmensi ohjaamon katolla jo Fiat-linjan jäljiltä oleva koroke. Irrallaan olleesta alkuperäisestä vaihdelaatikostaankin Fiorino sai vielä luopua, ennen kuin suunta kääntyi kohti eheyttä
Omamassa 780 kg. Fiorinon voimansiirron kokonaisvälitys olikin lyhyempi kuin 127-malleissa. Takana poikittaiset tukivarret, poikittainen lehtijousi. Alkujaankin Fiorinon tavaratilan katto oli korkeammalla kuin ohjaamon kattolinja, mutta Suomessa se nousi Lokarin tekemän korotuspalan myötä aivan omiin korkeuksiinsa. Poraus 65,0 mm, isku 68,0 mm. 01 Merkki ja malli Fiat Fiorino 900 02 Vuosimalli 1984 03 Moottori Nelisylinterinen vesijäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Istuimissa ei ole niskatukia, mutta sellaiset keksittiin asemoida ohjaamon ja tavaratilan väliseinään. Edessä levyja takana rumpujarrut. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori, tavaratilassa takana pariovet. Kokonaispainoa paketti-Fiatille sallitaan 1 330 kiloa, joten 0,9-litraisen moottorin 45 hevosvoimalla riittää tekemistä. Kari on muovannut ohjaamoilmettä 127 Sportin ratilla ja mittaristolla. Tilavuus 903 cm 3 . Puristussuhde 9,0:1. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppiset joustintuet, poikittaiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Etuveto. 07 Mitat Pituus 374, leveys 155, korkeus 196, akseliväli 222,5 cm. 42 6/2024 Fiat Fiorino. Ohjaamon päällä oleva korotuspala paitsi pehmentää muotoilua, palvelee myös kattotelineenä. Teho 45 hv /5 600 rpm, vääntö 64 Nm /3 000 rpm 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin
Tämä hämmästyttää, mutta toisaalta vauhtiakin on tolkullisesti jollei jopa vähemmän. Kääntö virta-avaimesta ja Fiatin 0,9-litrainen nelonen innostuu juttelemaan välittömästi. Tyhjänpuhuminen ei kuitenkaan ole tarpeen, sillä matkaan tässä ollaan lähdössä. Meno tulee näillä näkymin jatkumaan samalla tyylillä, eikä ajatuksia pakusta luopumiseen ole, vaikka aivan niin syvää kiintymystä hyöty-Fiatiin ei ole kuin Karin erityiseen silmäterään, 850 Coupé -malliin vuodelta -67. Vaihdekepin liike on hienoisesti summittainen, mutta ykkönen on silmässä kertalaakista. Sellainen tilanne voi jossain vaiheessa tulla eteen, jos ajokin museorekisteröinti alkaa innostella toden teolla. Se ei nimittäin haeskele vaan tarjoaa jopa tarkkuutta. Eikä sinänsä – yli 185-senttinen mahtuu istumaan yllättävän hyvin, vaikka niskatuilla varustettu takaseinä on pakettiautoille luontaiseen tapaan tuotu varsin eteen kuormatilan maksimoimiseksi. Käännyn seututielle ja kiihdyttelen taajamanopeudelle. Samalla välähtää myös näkemys Fiorino-mallin johtoajatuksesta. Sitä ennen on muun muassa keksittävä pätevin liima-aine kiinnitystä odottavan kattoverhoilun asemoimiseksi sijoilleen. ”Yllättävän paljon tähän mahtuu tavaraa kyytiin. Paluumatkalla ehtii tunnustella myös asiaa, joka ennalta mietitytti eniten: meteli ja suuntavakaus korkean tavaratilan vuoksi. Noh, ääntä tulee mutta 60–80 km/h nopeudella kuitenkin sangen kohtuullisesti. Tasamaan koittaessa rajoitus vaihtuu ensin kuuteenkymppiin ja pian yleisrajoitukseen. Ja sellaisesta se epäilemättä selviytyi, puhumattakaan 40 vuotta myöhemmin tapahtuvasta harrasteajosta. 43. Takatilassa ei ole muutama nyssäkkää kummempia kamppeita, mutta voimavarat tai pikemminkin niiden ohkaisuus saavat miettimään, mitä meneminen Fiorinolla on ollut silloin, kun kantavuutta on koeteltu lähelle sallittua 550 kiloa. Nyt on kuitenkin kukkein kesä ja Fiorino rallattelee eteenpäin iloisesti. Uusi yritys, ja jään toviksi kutittelemaan kengänkärjellä kierroksia ylle. ”Ei ole tehnyt mieli hankkiutua eroon, koska tämä on toiminut niin moitteetta.” Tilava ja toimiva Peltitöiden valmistuttua auto sai ylleen alkuperäisen mukaisen sinisen sävyn, ja mainittujen 127 Sport -mallin maskin ja etuspoilerin ohella alle pyöräytettiin tyylikkäät Cromodora-kevytmetallivanteet. Sadekuuroja rakenteleva keli taivuttelee näkyvästi tienvarren puunlatvoja, mutta tuuli ei silti saa pientä pakua keikkumaan. Kun nostan jalan kaasupolkimelta, tarinointi kuitenkin päättyy. Pykällän neloselle asti, mutta lähestyvän ylämäen alla omistaja suosittelee vaihtamaan suosiolla kolmoselle. PAKETTIA LIIKKEELLE Istahdan Fiorinon ohjauspyörän taakse ja kysyn viereen asettuvalta auton omistajalta kysymyksen, vaikka oikeastaan tiedän jo vastauksen siihen. Reipashenkiseen pakettiautoiluun kannustavat 127 Sportista lainatut ohjauspyörä ja mittaristo, joskin auton omistaja kertoo mittariston vaihtuvan alkuperäiseen muutamassa minuutissa, jos tarvetta ilmenee. Tehostinta ei ole, mutta kääntöpaikalla ohjauksen hitaahko välitys ja 155-leveät kumit hoitavat homman keveytenä kotiin. Täydellä kuormalla taitava on suunnitellut ohitukset erityisen tarkoin ja fiksu jättänyt ne kokonaan tekemättä. ”Apumiehen puolelle sain uuden alkuperäisen peilin Mäkipään Ranelta, mutta kuskinpuoleiseen varteen olisi sellainen vielä haussa.” Kari kertoo Fiorinon olleen hänellä säännöllisessä kesäajossa viitisentoista vuotta sitten valmistuneesta kunnostuksesta eteenpäin. Vähäväkisyyden vastineeksi myönteistä huomiota kerää Fiatin ohjaus. Ei tätä tehty halkomaan mantuja pitkin pikatietä, vaan kuskaamaan lähikulmilla työkalut tuonne, paketit sinne ja kamppeet tänne. Eikä tästä ole tehnyt mieli hankkiutua eroon senkään vuoksi, että kunnostuksen jälkeen tämä on toiminut niin moitteetta”, fiatisti summaa lopuksi. Tarjoan kakkosta askiin heti hölkkänopeudella, eikä hyötyFiat protestoi vastaan. Se tuntuu Fiorinolle kelpaavan, ja moottori alkaa pian käydä tyhjää ilman apuja. Tosin on Fiorinollakin omat ohittamattomat etunsa. Pienoista värinää ilmenee, mutta siitä omistaja tiesi kertoa jo ennalta: Cromodoravanteiden näyttävyys painaa vaakakupissa enemmän kuin niiden hienoinen epätasapaino. Laitatan lappua lähemmäs laittaa ja moottorin 45 hevosvoimaa riehuvat kaapin kahdeksankympin kyytiin. Asetan koipeni hienoisesti keskilinjasta oikealla sijaitsevien pedaalien luokse ja polkaisen lyhytliikkeisen kytkinpolkimen pohjaan. Vinkki on asiallinen: nopeus säilyy mäessä, mutta poljinta syvemmälle painaessa se ei edes kolmosella juuri kasva. ”Istuin on varmaan taka-asennossaan?” Apukuljettaja nyökkää, joten voin istuimen säätämisen sijaan keskittyä havainnoimaan muita ajamiseen liittyviä elementtejä. Kytkin on käytökseltään luonteva, joten liikkeelle päästään nikottelematta. Vastavuoroisesti auton työjuhtamaisuudesta kertovat taustapeilit, jotka vievät pelkistetyssä tyylikkyydessään ajatukset pikemminkin 60kuin 80-luvulle. Mieleen myös muistuu, että tässä autossa välitykset ovat 127:stä lainatun laatikon myötä pidemmät kuin Fiorinossa alkujaan
Kustannustaso on toinen esiin nouseva ajatelma. Totta onkin, että avomallien hinnoittelu on uutena asettunut malliston yläpäähän, eivätkä hinnat myöhemminkään tapaa laskea perusmallien tasolle. Mutta entäpä jos avomallisuus tulisi ikään kuin annettuna, oman aikansa arkiseen automalliin erottamattomasti liittyvänä. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine A voautoilla on harrastekentässä ollut aina omanlaisensa sädekehä. Vastaus voisi tietysti olla satavuotias kanttivaunu, mutta emme nyt tavoittele ajatuksellisesti sellaista. Näin teki myös Vesa Karttunen 1990-luvun alussa. Siitä oli tarjolla tehdasvalmisteinen avoversiokin, mutta huomattavasti yleisemmistä kovakattoisista malleista katto oli irrotettavissa muutamalla pultilla, minkä jälkeen avoautoelämys oli valmis. Mutta toisaalta: eipä umpikattoisellakaan harrastepelillä tule usein lähdettyä sadepäivää halkomaan, joten sikäli jälkimmäinen perustelu on ehkä kateellisen mielen punoma. Ei, vaan puhumme Triumph Heraldista. Niitä on ihailtu, mutta samaan aikaan pidetty hieman turhamaisina ja vain lyhyelle käyttösesongille soveltuvina. Triumph Herald 13/60 ’71 Avoimella mielellä Kun suomalaisen mieli teki takavuosina edullista avoautoa, kääntyi katse usein kohti Triumph Heraldia. Suomeen Triumph Heraldia myytiin 50-luvun lopun ja 70-luvun alun välillä 44
”Vanhimmalla veljelläni Arilla oli aikoinaan Triumph Herald, jolla hän kävi hakemassa meitä nuorempia joskus koulusta. Hiekkapuhalsin palasiksi puretun auton, ja hitsasin koriin uutta peltiä ja korjasin myös runkoa”, Vesa kertaa. ”Auto oli kuitenkin käyntikuntoinen, ja muistaakseni sitä vähän liikuteltiinkin.” Loppusuoran Herald-tuotantoa edustanut yksilö lähti mukaan ja kotona Outokummussa projekti laitettiin lihoiksi. ”Korin saa pulttiliitokset avaamalla kolmeen eri kappaleeseen. Se oli varustettu kovalla katolla, mutta ei se silti oikein talviauto ollut”, hän muistelee. Kyseessä oli Mikkelin lääniin vuonna 1971 ensirekisteröity Herald 13/60, joka oli viettänyt ensimmäiset vuotensa Juvalla. Sopivalta vaikuttava saalis sattui silmien eteen vuonna 1992. Parin kymmenen vuoden aikana ketterän britin hohto oli kuitenkin himmennyt, ja se oli päätynyt Joensuun seudulle pressun alle. Outokumpu useampia tuhansia, minkä myötä mahdollisuuksia avoauton toteuttamiseen oli runsain mitoin. Edullisia ja houkuttelevia vaihtoehtoja ei ollut pilvin pimein, mutta sopiva malli haarukoitui hakuun nopeasti. 45. Sittemmin Heraldia on tavattu yleisenä harrasteajoneuvona näihin päiviin saakka – ja useimmiten nimenomaan avoautoilun iloihin muovattuna. Puuttuvaa rattia lukuun ottamatta Triumph oli osiltaan varsin täydellinen, mutta korroosion kaltoin kohtelema. Herald oli Vesan mielestä kuitenkin hyvännäköinen ajopeli, joten sellaista hän alkoi pyydystää omakseen Keltaisen Pörssin sivuilta. Heraldin tapauksessa se käykin varsin helposti. Hyvännäköinen peli Outokummussa asuvalle Vesa Karttuselle iski haave omasta avoautosta 1990-luvun alussa
05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksen vaimennin. Eteenpäin aukeavan keulapalan myötä huoltokohteet ovat Heraldissa poikkeukellisen hyvin käsillä. Renkaasta mitattuna kääntöympyrän halkaisija on alle kahdeksan metriä. Takana erillis jousitus, heiluriakseli, pitkittäiset reaktiotangot, poikittainen lehtijousi. Poraus 73,7, isku 76,0 mm. Edessä levy ja takana rumpujarrut. Vesa etsi 90-luvun alussa harrastepeliksi avo autoa, ja sellaisen hän vuoden -71 Herald 13/60:stä myös sai. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Teho 61 hv /5 000 rpm, vääntö 99 Nm /3 000 rpm. Takaveto. 07 Mitat Pituus 389, leveys 152, korkeus 132, akseliväli 232 cm. 06 Kori Erillinen teräskotelorunko, avomallinen 2ovinen teräskori. Tilavuus 1 296 cm 3 . 08 Suorituskyky Huippunopeus 138 km/h, 0100 km/h 18,6 s 46 6/2024 Triumph Herald 13/60. Alkuperäinen ohjauspyörä on jäänyt matkan varrelle, mutta tarvikeratti sopii puisen kojelaudan pariksi mukisematta. Paino 850 kg. Syksyllä 1967 esitelty Herald 13/60 toi tullessaan 1,3-litraisen 61 hevosvoiman voimanlähteen. 01 Merkki ja malli Triumph Herald 13/60 02 Vuosimalli 1971 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Puristussuhde 8,5:1. Autossa on hämäävästi vanhemman Heraldin keulapala, kenties jonkin ammoisen nokkakolhaisun seurauksena. Kuvasta käy myös ilmi eräs Heraldin tunnettu valtti – ketteryys
”Aloin heti katselemaan rättikaton perään, mutta muutama vuosi meni ilman ennen kuin jostain löysin valmiin rättikaton. Ulkoasua myötäsivät purkuautosta tavoitetut siniset verhoiluelementit. Muutama vuosi sitten Herald sai sen varhaiset, Mikkelin läänin rekisteritunnuksensa. Kokemusasiantuntijoiden mukaan Suomen suvessa saattaa joskus sataakin, minkä vuoksi suoja taivaalta tihkuvaa kosteutta vastaan kiinnosti. Kovaa kattoa ei Vesa paikalleen tietenkään kiinnittänyt, sillä avoautohan Heraldista oltiin hakemassa. Triumph-maahantuoja Oy Suomen Autoteollisuus Ab mainosti vuonna 1968 Heraldin uutta 13/60-versiota, jonka keula oli saanut vaikutteita nelilamppuisesta ja kuutoskoneisesta Vitessestä. Ei tuo vanhempi minua liioin haittaa”, omistaja juttelee. Odottavana projektina on pehmusteiltaan väsähtäneiden istuimien entraaminen. Tekniikkakin sai parin ensimmäisen kesän jälkeen päivitystä. Tavoitin kuitenkin 2000-luvun alkuvuosina Brittiosasta alkuperäisen mukaisen 1,3-litraisen, johon tehtiin samalla koneremontti.” Kesän kiireiden keskellä Mainittujen toimenpiteiden jälkeen Vesa on voinut kuluneiden kesien aikana nautiskella Heraldin ketterästä kyydistä. Huomiota annettiin muun muassa erillisjousitukselle sekä hammastanko-ohjaukselle. ”Alkuun etsin oikeanmallista keulapeltiä autoon joskus vaihdetun vanhemmanmallisen tilalle, mutta olen antanut sitten olla. 47. Tosin aurinkoisiin kesäpäiviin ja Heraldilla kurvailuun liittyy Vesan kohdalla pieni ammatillinen ristiriita. ”Autossa oli siihen jossain vaiheessa vaihdettu 1,2-litrainen kone, joka oli jo varsin loppuun ajettu. Tarvetta rätille Tuore Triumphin omistaja ei aikaillut projektin edistämisessä, minkä ansiosta myyntihetkellä valkoinen ja punaisella sisustuksella varustettu Herald palasi liikenteeseen jo kesäksi 1993. Sateisimpina kesinä on vaihtoehtona ollut toinen harrastevaunu, vuoden -66 siipi-Mersu mallia 200 D. Väriksi oli palautettu auton alkuperäinen tummansininen, jota täydennettiin harmain kylkiraidoin. ”Sikäli avoauto ei maanviljelijälle erityisen hyvin käy, koska hyvällä kelillä pitää olla pellolla töissä”, hän naurahtaa. Liikenteessä Herald on ollut lähes joka kesä, ja matkaa on Vesan mukaan taitettu Outokummussa ja lähiseudulla tuhannesta pariin tuhanteen kilometriin suvea kohti. Muutama vuosi sitten alkuperäistä henkeä lisäämään asettuivat vapaana olleet, auton varhaiset Mikkelin läänin rekisteritunnukset. Siinä oli tarvikkeena myyty alkuperäisen mukainen kangas, johon joku oli itse tehnyt mekanismin.” Kangaskaton myötä vaihtoon menivät myös ovien lasit, jotka eivät olisi sopineet sijoilleen sufletin kanssa
Mainonnassa asia pyrittiin kääntämään voitoksi tähtikeulan kestävyyden ja korkean jälleenmyyntiarvon avulla. Rivien välissä autonostaja on puolestaan saanut joskus pohdiskella, että miten automalli voi mainospuheiden mukaan olla samaan aikaan edullinen hankinta, mutta silti arvonsa pitävä. Tällöin ilahdutti, että ”Ramblerin edustavuus säilyy vanhoissakin autoissa. Vuonna 1972 suora kehotus kuuluikin, että ”siirry Mersu-mieheksi käytetyn dieselin kautta”, sillä ”saat enemmän kuin mitä on monessa saman hintatason uudessa autossa”. M-21-mallisen Volgan ikääntyminen tunnistettiin Konelan konttorissa vuonna 1967, mutta vanhanaikaisuus esitettiin eduksi ”vanhanajan autokaupassa”. Ihmetelläänpä. Asian kerrottiin näkyvän esimerkiksi vaihdon hetkellä: ”Vaihdossa hyvitämme reilusti. Sekään ei ole ehkä nykyaikaista.” Kun maanantaisia 400 kilometrin myyntimatkoja oli heitellyt’65 Ramblerilla aikansa, tuli aika vaihtaa uuteen. Saatte siitä käytettynäkin vielä hyvän hinnan!” Takavuosikymmeninä edullisimmat uudet Mercedes-Benzit maksoivat usein enemmän kuin joidenkin automerkkien tyyriimmän pään mallit. Ja on autohallien myyntirivistöihin haettu liikettä myös pelkästään vaihtoautoihin perustuvalla mainonnalla. Huippu vaihdokkeja Teksti: Harri Onnila • Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat Uusien autojen mainonnassa on eletty ajanjaksoja, jolloin myyntiä on vauhditettu lupauksilla automerkin hyvästä jälleenmyyntiarvosta. 48
Lisähoukutus oli itse automerkki: ”Peugeotia sanotaan autostaan huolta pitävän miehen ajoneuvoksi ja niin yleensä on”, ja lisäksi ”autoa säästävä ajotapa on tyypillinen asenne Peugeot-ajajalle ja Peugeotiin vaihtavalle”. Jossain muualla tolkun puute ei ilmeisesti haitannut, mutta ”etenkin Suomessa auton osto vaatii tervettä järkeä”. Perusteina olivat ruotsalaismerkin pistämättömät talviominaisuudet, jotka ”eivät käytössä vanhene”. Peugeotvaihtoautoviikon alla myönnettiin, että ”uusi on aina uusi, siitä ei pääse mihinkään”, mutta ”käytetyllä autolla on kuitenkin omat vahvat etunsa, ja nimenomaan järkiedut”. Auton rekkaria ei Traficomin tietokanta tunnista, joten ennusteen toteutuminen jää tässä yhteydessä arvoitukseksi. 49. Uuden ”tavallisen auton” sijaan ehdotettiin vuonna 1977 ”talvivarmaa VaihtoSaabia”. Ratkaisuksi tarjottiin VaihtoSaabia, ja tamperelainen toimitusjohtaja Ropponen perusteli vuonna 1978 kolme vuotta vanhan 99 L Combi Coupénsa äärellä: ”Panen painoa luonnollisesti myös edustavuudelle ja sitähän saa vaihtoautonkin mukana valitsemalla huolella.” Lokakuun alku 1977 oli mahdollisuuksien aikaa. Vuonna 1978 mainoksen mannekiinina olleen ’75 240 D:n ennustettiin olevan liikenteessä vielä vuonna 1989. Vaihto-Mersujen todennäköisesti edessä oleviin käyttövuosiin haettiin tilastollista selkänojaa niin Ruotsista kuin Suomesta. Asia perusteltiin siten, että kalleimmat kilometrit on ajettu ja uuden pienen auton hinnalla saa suuren käytetyn
Näkemyksensä antoivat niin toimitusjohtaja, röntgenlääkäri kuin turkkurikin, jonka ammattitaustan voi etevällä näkemyksellä arvata kuvasta. 50 6/2024 Mainoksen imussa. Vuonna 1982 aiheesta oli kehitelty Volvo-mainokseen naapurusten välinen dialogi. Saabistien viesti alleviivasi mainossanomaa: ”Kun auto on uutena huippuedistyksellinen ja moderni, on se ajanmukainen vielä vuosienkin kuluttua.” Hieman tulkinnan varaa kaupan hyvyyden perusteet jättävät, mutta jos saat ”rahallesi täyden vastineen”, niin hyvältähän Opel Kadett -investointi vuonna 1978 vaikutti. VaihtoSaabien markkinoinnissa luotettiin käyttäjäkokemusten houkutusvoimaan myös vuonna 1982. Tiedä sitten koskiko tämä yläkulman lupaus molempia: ”Fiatin etu on myös sen hyvä jälleenmyyntiarvo.” Samalla perusteella saivat mainostilaa isommat 131ja 132-Fiatit. ”Jaa! Siitä taitaa myydessä saada melkein omansa takaisin.” ”Älä yritä, en mitä tätä myy vielä moneen vuoteen! Arvo kyllä säilyy.” Vuonna 1979 nostettiin pöydälle Fiatin edullisuus 128-mallina kuin jugoslavialaisena Zastava 1100 -painoksena. Uudehkon vaihtoauton hankintaa perustellaan tunnetusti sillä, että kalleimmat kilometrit ovat ohitse
Vuoden 1989 mainoksessa kerrotaan, että Vaihtotähti oli ”parhaiden vaihto-Mercedesten joukosta valittu auto, joka on kunnostettu ja huollettu lähes uutta vastaavaksi”. Oliko VaihtoSaab liian arkinen ilmaisu 80-luvun lopun bisnesmaailmaan, kun käyttöön oli saapunut termi Select Class. Ei sentään, ”kysymys ei ole ihmeestä – kysymys on yksinkertaisesti kyvystä tehdä parempia autoja”. Vuoden 1987 mainoksen perusteella herää miettimään, että oliko käytetty BMW jotenkin erikoisen hintava hankinta. Vuonna 1985 Honda-mainoksessa muistutettiin, että kahden vuoden takuun lisäksi mukana seurasi ”yksi markkinoiden parhaimmista jälleenmyyntiarvoista”. Vuoden 1985 Lada-mainoksessa nimittäin korostettiin, että ”uusi auto on aina uusi”, ja kun ”takuut ovat voimassa ja saat luotettavan palvelun”, niin ”meille hankittiin uusi Lada. Valituksi tulemiseksi vaihdokin tuli mainoksen mukaan olla alle neljä vuotta vanha, alle 100 000 kilometriä ajettu ja ohjeiden mukaisesti huollettu. Harkitusti. Siinä missä vähän käytettyä kalliimman luokan autoa mainostetaan hankinnan järkevyydellä, ollaan uuden ja edullisen auton markkinoinnissa usein samoilla apajilla. Select Class -järjestelmässä ”parhaille vaihtoautoillemme on tehty täydellinen tarkastusja kunnostusohjelma”. Järkisyillä.” Vehon liiketoiminta käytettyjen MercedesBenzien parissa jalostui Vaihtotähti-teemaksi. Sen kerrottiin merkitsevän ”vaihtoautojen aatelia”. 51
Legendaarinen yritys Lohjalla panee ovet säppiin syksyn mittaan. Harvinaisen monitahoisen uran autourheilijana, autoalan yrittäjänä ja luottamusmiehenä tehnyt Liukkonen pistää Off Road Centeriään pakettiin. ”Helkamalla olivat kuitenkin kaikki hienoimmat autot; myös Alfat ja Jaguarit”, Juha painottaa. 52 HA RRA STA J AN. Aihe: Liukkosen laveasta ajoneuvopakasta on löytynyt 43 vuotta hukassa ollut myyttinen ralliauto. Tavaraa on myynnissä, mutta ei sentään aivan koko erikoisten autojen ansari. Erilaisia autoja on Off Road Centerin alueella, ja muualla on varastossa vaikka kuinka paljon lisää.” Tämä merkillisen merkittävä kilpa-automies luki itsenä juristiksi ja vieläpä tiukalla kalenterilla melkein ekonomiksi. Teksti: Kauko Ollila • Kuvat: Jukka Vuorenmaa Juha Liukkonen vastaa puhelimeen autostaan. Mutta vasta tänä keväänä auton dna selvisi”, Juha Liukkonen tarinoi. Se on ollut minulla 29 vuotta, ja auton historiaa on ankarasti selvitetty. ”Olen 67-vuotias; pitäisi päästä keskittymään näihin todellisiin aarteisiin ja osaamiseen. Juha Liukkonen Autoja koko elä ämä ”I lmeni, että minullahan on Michèle Moutonin Audi Quattro, jolla hän osallistui Audin ensimmäiseen Monte Carlo -ralliin ja debytoi koko MM-sarjassa vuonna 1981. Helkama Auton palveluksessa ollut Juhan isä kokeili kerran Tšekkoslovakian ralliin lähtevää Skodaa – kaataen sen. Hän on menossa Jyväskylään Suomen MM-rallin alla järjestettävään lehdistötilaisuuteen. ”Päätin kuitenkin, etten ala kenenkään kanssa riitelemään ja aloin touhuta autojen parissa.” Kipinä ei tullut tyhjästä
Tällä hetkellä Off Road Centerin toimintaa ajetaan alas. Siitä lisää pian. Keimolan henki Perhe muutti Munkkiniemestä Keimolan läheisyyteen. Ajokiksi vaikoitui silloin kuitenkin Sisu Auton toimitusjohtajan Erik Gillbergin käytössä ollut Rover 3,5 Saloon. Ihme on, että niistä ekoista kisoista selvittiin hengissä, mutta onneksi AKK (Autourheilun Kansallinen Keskusliitto) ei ollut ihan kartalla”, Liukkonen virnuilee. Nykyään Juhalta löytyy E-Typekin, jos kohta osina. Tämä Lancia Delta HF 4WD on vuonna 1987 Juha Kankkuselle rakennettu tehdastiimin auto, joka on ollut Juha Liukkosen omistuksessa 24 vuotta ja entisöitynä 10 vuotta. Mallia otettiin jenkeistä ja Ruotsista.” Safareita ja kisoja käytiin ensin Joensuun kartanon mailla Salossa, sillä kartanon isäntä oli itsekin innokas offimies. Juhan ensimmäinen auto oli Kupla. Kun isä oli vaihtamassa omaansa, Juha kierteli katsomassa vaihtoehtoja ja olisi halunnut Jaguar E-Typen tai Dodge Challengerin. Radan äänet kuuluivat hyvin, joten sinnehän piti pyöräillä kavereiden kanssa. Pikkuveli osti sitten vanhan Escort RS:n, jolla ajettiin lähinnä talviralleja kausilla 1983–84. ”Ensin ne vehkeet olivat ihan vakiokunnossa, mutta sitten tuli mukaan varustelua. Siitä alkoi kilpaura. ”Offihommat alkoivat tuosta Roverja Lantikkakuviosta, kun tuotiin niihin varaosia. 53. ”Siihen aikaan Suomen moottoriurheilutouhu oli suppeaa mutta laadukasta, mitä ei oikein tajuta edelleenkään. Oli Leksa Kinnunen, oli Curt Lincoln, oli Antti Aarnio-Wihuri. Mutta se pääpointti: Liukkonen on ”Offihommat alkoivat tuosta Roverja Lantikkakuviosta, kun tuotiin niihin varaosia. Juha Liukkosen monisäikeinen ura erikoisja kilpa-autojen saralla ulottuu myös yritystoimintaan. He olivat jo maailmantähtiä, mutta Suomessa ei käsitetty sitä ulkomaan kisojen määrää, joissa he kiersivät”, Liukkonen painottaa. Mallia otettiin jenkeistä ja Ruotsista.” ollut tuomassa Suomeen sekä offroadettä historic-kilpailutoimintaa
”Kun kerran tekee historic-auton, sillä voi ajaa maailman tappiin. Onnistuttiin viemään ne sammuttimet sitten lentokoneessa matkatavaroina Turkin kautta. Sankariparimme sai lentoasemalla ympärilleen aseistettua virkaväkeä ja varsin aggressiivisen atmosfäärin, minkä lisäksi pojat eivät muistaneet sammutuslaitekapsäkin numerolukon yhdistelmää. Pian ilmeni, että auto on tulossa perille vasta kolme päivää kisan jälkeen. Jo siellä me kumpikin oltiin varsin liikuttuneita, ja määränpäässä hyvin liikuttuneita”, veistelee Liukkonen. ”Siinä Lantikassa oli jo lukot ja vahvemmat vetarit. C320 EME:n sisarauto C319 EME on Englannissa museoituna alkuperäisessä kuosissaan. Pian hänet löysikin Sunbeam Tigerin ratista ensiaskeliaan hapuilevassa kotimaisessa historic-sirkuksessa. Koska suhteita oli aiempina vuosina luotu, onnistuivat suomalaiset saamaan laina-auton. Nyt tulee taas se E-Type: Historic hiipi kuviin vuonna 1988, ja alkoi ekan oman kilpurin rakennus. Mutta vuoden 1992 kisassa, jolloin kartturina oli Yrjö Lyytikäinen, piti autossa olla sammutussysteemit, ja meidän auto oli jo kisamatkalla laivassa ilman niitä. Mutta sitten jompikumpi onnistui sönkkäämään sellaisen merkkihenkilön nimen, joka laukaisi tilanteen. ”En voinut aloittaa muusta kuin Jaguari sta, mutta eihän siihen saanut mitään erikoisosia. Off Road Centerin pihamaalla kohtaa erikoisia maastoautoja. Kysyin viereisessä pilttuussa olleelta David Piperilta sitä kalua lainaan. ”Rakensimme Helge Snabbin kanssa ensimmäiset autot ja ajoimme kimppaan Historic EM -sarjaa 1995–1996 ja vieläpä hyvällä menestyksellä.” Aavikon kutsu Sitten kaverit houkuttelivat Juhan tutustumaan aavikkokisoihin. Näitä tehtiin alun pitäen ohjuslavetteina pieni sarja Saudien tilauksesta, mutta lähtövarasto paloi. Se on palasina edelleen. Ensimmäisessä kisassa kartturina oli Henkka Fager ström. Nürburgringin puraisu Kun homma siirtyi AKK:n alaisuuteen, Juhan kiinnostuksen kohde vaihtui. Eri vuosien Dyyniseikkailuista saisi kasaan kokonaisen aukeaman, mutta niihin mahtui eksyminen ja nopea poistuminen golfkentältä kesken kisaprologin, kortin jääminen ratsiaan sadan kilometrin ylinopeuden tähden, ja nokan kautta 54 Harrastajan pakeilla 6/2024. Ajelin sinne elokuussa 1991, ja varikon portille tuli suomalainen porukka Kleinbussin kanssa ajamaan kisaa Renault Dauphinella. Liukkosta viehättivät siinä myös makeat autot ja selkeät säännöt. Piper sanoi yhdelle mekaanikolle, että ota pakki ja auta suomalaisia.” Tämä kuvastaa kaikissa kilvanajon lajeissa mutta erityisesti historicissa vallitsevaa yhteishenkeä. Kesän tyhjennysmyynneistä huolimatta projekteja riittää vielä syksyllä ostosmatkalle suuntautuville. Ehkä kasaan sen nyt eläkepäivinä.” ”Euroopassa oli määrätty joukko kisoja, ja niistä erityinen oli Nürburgringin Old Timer GP. Hiekka-Lantikan konepeltikoristeen alla on remmiahdin, jotta 3,5-litrainen alumiinikasi jaksaisi vähän ripeämmin. Historic Race Finland perustettiin vuonna 1990 ja heti alusta keksittiin mukaan harrasteluokka, jossa oli vapaammat säännöt ja mielikuvitus sallittua.” Juhalle historic-auto yli muiden on vuoden 1964 Ford Falcon, joka luokiteltiin alun perin saman vuoden Monte Carlo -ralliin suurimmalla satsauksella, minkä Fordin tehdas on koskaan yksittäiseen autokilpailuun osoittanut. Niiltä puuttui joku työkalu
Spa:n taika Juhan tavoite nyt: Ajaa kuuden tunnin Spa Six Hours -kestävyyskisa Belgian Spa-Francorchampsin radalla täydessä vesisateessa, sillä hän on varma pystyvänsä panemaan pataan Ford GT40 -hirmuja vesikelissä paljon heikkotehoisemmalla autolla. 289-kuutiotuumaisen ja noin 400 hevosvoimaisen menijän luokituspaino saatiin tuhannen kilon tuntumaan. Kaikki varvit mahtuivat 0,9 sekunnin sisään, mikä tuntuu mahdottomalta, kun ratissa vielä olivat sekä Iiro että Juha. dyyniltä heitetty täysvoltti etuperin suorin vartaloin pyörilleen ja kisan jatkaminen. ”Tämä touhu on vaatinut paljon perehtymistä ja lukemista. Kaikkiaan Liukkosen autokunta ajoi vuosina 1991–1998 kahdeksan UAE Desert Challenge -aavikkokisa, joista paras sijoitus oli neljäs ja huonoin 11. Enkku tuli autolehdistä.” 55. Mies puhuu erinomaista englantia, muttei korkeasta koulutustaustastaan huolimatta ole sitä koskaan opiskellut. Mausteeksi lisätään Juhan analyyttisyys: ”Pitkässä kisassa täytyy olla joku idea. Tuomas Vaaranta sanoi heille, että kuka tahansa saksalainen kuski olisi ottanut sen hylätyn alustan kirkuen, mutta eihän se Juhalle ja Iirolle käynyt. Mutta erityisesti määrätietoinen ote. Juha Liukkosen autotekemistä on leimannut analyyttisyys, mielikuvituksen lento, kyky ottaa tilaisuudesta kiinni ja joskus myös valtava munkki. Paku saattaa vielä saada isolohkon voimanlähteeksi. Niinpä roikuin puoli kierrosta mukana ja siinä junassa sain kuitatuksi monta kilpailijaa, kun joutuivat väistämään sitä letkaa.” Tämä kokemus syntyi kaksi vuotta sitten, kun lähtöruutu oli viimeinen, 96:s ja kahden tunnin ajon jälkeen Juhan yleiskilpailun sijoitus oli 33. Se on palasina edelleen. ”Kun ajettiin pitkin rotvalleja ja ojanpenkkoja, haettiin kanteista tukea, ohiteltiin ulkokautta ja joka kautta. ”Parhaaseen aikaan siellä oli 180 autoa kolmessa aallossa minuutin välein, yhteislähdöllähän siinä olisi ollut katastrofi, jos oltaisiin ajettu sumppuun. ”En voinut aloittaa muusta kuin Jaguarista, mutta eihän siihen saanut mitään erikoisosia. Me pantiin 168 hevosvoimalla pataan huomattavasti tehokkaammilla laitteilla ajavia kisaajia.” Analyyttisyydestä vielä: Kun Nürburgringillä ajettiin yhteensä seitsemän kierrosta sekä vanhaa Nordschleifea että GPrataa, oli kierrosaika noin 11,25. Hiffasin, että letka noita nelikymppisiä menee meistä kierroksella ohi aina noin 10 varvin jälkeen. Juha Liukkosen historic-luokan ratakilpuri Ford Falcon Sprint V8 vuodelta 1964. Kun oltiin kolmenkympin sakissa, niin sehän oli pelkkää ohittelua koko kisa.” Hulluuden suurenmoisuus Juha ja Co muuttivat kerran Bemarin Koni-alustan Bilsteiniksi, mutta kokeiltuaan palasivat äkkiä vanhaan. Ehkä kasaan sen nyt eläkepäivinä.” Ford Econoline SuperVan ei ole myynnissä. Juha Liukkonen on tahkonnut Nürburg ringilla Iiro Mäkisen kanssa kuuden vuoden aikana toistakymmentä pitkää kisaa BMW 1800 TI:llä. Siitä asetelmasta ehti tulla hiukan jo kokemustakin. Mutta Juhalla on tapahtuneesta pöytäkirjat yhä tallella. Eräässä välissä mentiin Toyota-maasturin hinauksessa aavikolla 160 kilsaa taulussa, jolloin jopa Liukkosta pelotti
Ride in -tapahtuma on avoin kaikille harrastevehkeille, niinpä yleisö pääsikin ihastelemaan hienoja laitteita rakennelluista polkupyöristä museorekisteröityihin hyötyajoneuvoihin. Teksti: toimitus • Kuvat: Sami Mikkonen T änä vuonna Ride in Motor Meet -tapahtuma osui säiden kannalta kehnoon rakoon, mikä vaikutti ymmärrettävästi yleisön sekä paikalle tuodun kaluston määrään. Ride in Oulu Motor meet 56. Parituhatpäiselle yleisölle tarjoutui mahdollisuus syynätä eri vuosikymmenien malleja lähietäisyydeltä. Viime vuosina alueella on totuttu näkemään yli tuhannen ajopelin kattauksia, kun tällä kertaa paikalla oli noin 550 ajoneuvoa. Westfield on valmistanut Lotus Seven -tyylisiä autoja 80-luvun alkupuolelta lähtien sekä rakennussarjoina että ajoon valmiina tuotteina. Porsche-harrastajat olivat mukavasti liikkeellä. Brittiläinen urheiluauto ei märkää keliä säikähdä. Oulu 10.8. Elokuun toisena viikonloppuna Oulun Äimäraution raviradalla järjestettiin kaikille harrasteajoneuvoille tarkoitettu suurtapahtuma kahdeksatta kertaa. Sekin on toki runsaasti, joten raviradalla riitti nähtävää
Kolmen vuoden kuluttua saatiin 92Bversio, jossa oli uusien värivaihtoehtojen lisäksi muun muassa avattava takaluukku. Lentokonetehtaan aerodynaamisesti muotoiltu ajokki saapui markkinoille vuonna 1950. Varustelistalta löytyvät muun muassa kattoluukku, sähköantenni, etukaiuttimet, vahvistettu kuljettajan penkki ja takatilan suoja. 57. Kaksitahtivehkeitä edusti mopojen lisäksi komea Saab 92. Mallia valmistettiin 1990-luvun alussa Steyr-Daimler-Puchin tehtaalla Itävallassa vajaat 8 000 kappaletta. VW:n ”kehitysmaa-autoon” pohjautuvaa laitetta valmistettiin Wihuri-yhtymän Teijon tehtailla noin sata kappaletta 70-luvun puolimaissa. Auton omistaa Timo Saarela. Noin 256 tuhatta kilometriä ajettu farmari-Mercedes on vielä alkuperäisessä maalissaan. Aluksi mallia sai ainoastaan vihreänä. Yli viidensadan ajoneuvon kattaukseen mahtui vaikka ja mitä museokuorma-autoista lähtien. Kotimainen Teijo-paku on aina yhtä ilahduttava näky. Hannu Roiha toi näytille siististi toteutetun replikan Escortin legendaarisesta Mexico-mallista. VW:n näkemys henkilöautomaisesta maasturista oli Golf Country. Hienokuntoisena säilynyt S123 vuodelta 1982. Suomeen näitä myytiin mukavasti, sillä auto täytti maastoauton vaatimukset, jolloin siitä perittiin puolet vähemmän autoveroa kuin henkilöautosta
Kymmenes kierros Kymmenes kierros Kytäjällä Kytäjällä Kytäjän kierrokselle lähdettiin Kehäkujan Teboililta, jonne letka myös palasi ajolenkin jälkeen. Mopo on Tanjalle tuttuakin tutumpi, sillä hän on huristellut samalla vehkeellä jo 15-vuotiaana. Museoikäisten mopojen harrastajille tarkoitettu ajotapahtuma Kytäjän kierros järjestettiin nyt kymmenettä kertaa. Nykyisestä kuosista on kiittäminen Tanjan miestä, joka hänkin oli lähtenyt matkaan PV:llä. Hyvinkää 11.8. Siihen aikaan Peevee oli kuulemma hiukan käytetymmän näköinen. 58. Tanja Kemppainen starttasi kierrokselle hienokuntoisella PV-Suzukilla
Jos joukko ei tällä kertaa määrällisesti vetänyt vertoja vilkkaimmille vuosille, niin ajopelien kirjo oli perin vakuuttavaa luokkaa – letkassa nähtiin tuttujen mallien lisäksi useampia erikoisuuksia ja taidokkaasti rakenneltuja yksilöitä. 59. Sylinterikannen päällä hernerokan eettisempi versio valmistuu lusikointikuntoon Minarellin tuottamalla hukkalämmöllä. Myös meidän markkinoilla myyty ”runkotankkinen” Solifer Automaatti on käytännössä uudelleennimetty Tomos-mopo. Ruotsissa harrastajien suosima Puch Max oli myynnissä myös Suomessa Tunturi Mikro -merkkisenä. Rennon puuhastelun ja vapaamuotoisten ajolenkkien lisäksi mokalaiset touhuavat tapahtumajärjestäjinä. Enimmillään matkaanlähtijöitä on suunnannut reitille toista sataa. Maxeja on tarjolla runsaasti etenkin naapurimaassa, mutta Mikroa ei niin vain löydykään. Mopopoppoon päätapahtuma on elokuulle sijoittuva ajotapahtuma Kytäjän kierros, jonka reilun 60 kilometrin mittainen reitti kiertelee viehättäviä ja mopoille sopivan mutkaisia teitä Hyvinkään kaupungista Kytäjärven ympäri ja takaisin. Syksyisin Hyvinkäällä ajetaan klassikkoikäisten maastomoottoripyörien Scramble-tapahtuma, jonka yhteydessä järjestettävä mopolähtö on MoKa-kerholaisten heiniä. Harri Melarten Ruotsista hankkima, kuppilaraaserityyliin rakennettu Zündapp CS ’81 oli tapahtuman näyttävimpiä pelejä. Tapahtuman yhteydessä tarjoiltiin perinteinen hernekeittolounas, mutta Arto Hyyryläinen lähti matkaan omien eväiden kera. Kuvan Tomos Flexer on uudempaa mallistoa. Tomos on suomalaisille tuttu merkki lähinnä Solifer-mopojen voimanlähteistä. Tämän vuoden juhlatapahtuman osanottajalista jäi lyhyemmäksi kenties viikonloppua riivanneen epävakaisen sään myötä. Flexerin tuotanto aloitettiin vuonna 1998, ja sen valmistus päättyi valmistajan konkurssin myötä vuonna 2019. Teksti ja kuvat: Kari Mattila H yvinkäällä touhuaa muutaman kymmenen harrastajan vahvuinen Mopedija kalastuskerho MoKa ry. Jugoslavialainen ja sittemmin slovenialainen yritys on valmistanut runsaasti kevytrakenteisia automaattivaihteisia mopoja, jotka ovat maailmalla hyvin suosittuja käyttöja harrastepelejä
Asikkala 2.7. Hämmentävän hyvin tästä ”tetriksestä” selvittiin, mistä käy kiittäminen riittävän suurta ja asiaan paneutuvaa liikenteenohjausta. Matka ensimmäisestä, kesällä 2002 järjestetystä, parikymmentä ajoneuvoja Jokirannan huvilan liepeille koonneesta tilaisuudesta on pitkä. Tilanteen haasteellisuutta lisää, että ajoneuvoja paitsi saapuu, illan edetessä myös lähtee kaiken aikaa, joten vapautuneita parkkipaikkoja on täytettävä uudelleen parhaan mukaan. kerran. Heinäkuun ensimmäisenä tiistaina paikalle saapui paitsi Hämeestä, myös lähimaakunnista runsas ja monipuolinen joukko yli 30-vuotiaita ajoneuvoja. Ja näiden lisäksi tietenkin suuri määrä vanhoista ajopeleistä kiinnostunutta yleisöä. Viimeiset vuodet ovat olleet yltäkylläistä vanhojen ajoneuvojen ulkoilmanäyttelyitä, jotka ovat nauttineet suurta kansansuosiota. Mobilisti-illan toteuttaminen on epäilemättä antoisa tehtävä, muttei lainkaan helppo, kun ajattelee paikalle saapuvien satojen harrasteajoneuvon ohjastamista säädyllisille pysäköintipaikoille. Aivan kaikille yli 30-vuotiaille autoille ei puistoalueelta pysäköintipaikkaa kuuleman perusteella löytynyt, mutta asiaan on suhtauduttava ymmärryksellä ajoneuvojen määrä ja monitahoinen tapahtuma-alue huomioiden. Määrää on vaikea arvioida, mutta tuskinpa suosio oli ainakaan vähentynyt, sen verran vilkasta etenkin kello 16–18 aikaan tiluksilla oli. Kaarat ja kansa Kaarat ja kansa kanavalla kanavalla Harrasteajoneuvoja ja yleisön tuoreempia kulkimia saapui ja lähti tasaisena virtana. Kasvanut tapahtuma on vaatinut yhä enemmän myös järjestämiseltä, ja vuodesta 2013 päävetovastuun on kantanut Lions Club Asikkala/ Päijänne monien yhteistyökumppanien ja vapaaehtoisten kanssa. 60. Paikalle saapui väkeä jälleen erittäin runsaasti. Teksti ja kuvat: Harri Onnila M obilisti-ilta järjestettiin Vääksyn kanavalla järjestyksessään jo 21. Vääksyn kanavalla järjestetyn Mobilisti-illan suosio ei osoita hiipumisen merkkejä
’62 Moskvitsh 407:n kaverina kotimaan jenkkiharrastuksen linjasta poikkeava peli, ’84 Pontiac 6000 LE Wagon. Pari mallivuotta aiemmin katolla ollut T:n mallinen vilkkulaite, ”kattokäki”, oli väistynyt, ja nyt vilkut sijaitsivat B-pilareissa. Vääksyssä itä ja länsi kohtasivat sopuisasti. Tähän puronpenkkaan ei jenkkilaivalla olisi rantautunutkaan, mutta Mini-laivastolla mukavasti. 61. GT-kolmikon täydentää Opel GT. Punttiperä-Volvohan siinä, muttei mikään juniori, vaan 70-vuotias PV 444. Vuonna 1972 vain 2 500 yksilön verran keltaisena, vihreänä ja punaisena valmistetun, 1300 S:ään perustuvan erikoisversion nimelle oli katettakin, sillä takana touhusi 1 596-kuutioinen pannu. Eero Niemisen ’64 Hillman IMP rakennettiin ykkösryhmän peliksi vuonna 1976 – ja siinä asussa se on edelleen. Ja itse asiassa se onkin ollut Suomen rekisterissä jo käyttöautoajoistaan, syksystä -89 lähtien. GT-mallit kiinnostavat. Kisapatinassa olevissa vanhoissa urheiluvälineissä on sitä jotakin. Etualalla ensimmäisen lähdön GTI-Golf, jonka vieressä ainakin konepeiton tekstin perusteella GT Beetle. Komea vuoden -76 Volvo 242 L, mutta kontin sisältö kertoo erikoisuuden: bensiinin lisäksi ruotsinrauta liikkuu myös maatai biokaasulla. Etualan Mini Van -rahtialus on vuodelta 1961. Autoja järjesteltiin paikoilleen pikemminkin koon kuin merkin mukaan. Coupé-Warressa pyöreät muodot ovat hallitsevassa osassa, mutta vieressä oleva Vauxhall Victor Estate osoittaa, että myös pitkäkattoisessa voi olla kaarevaa tyylikkyyttä. Kaksiosainen takalasi muuttui yksiosaiseksi juuri PV 444 H -mallien myötä vuodeksi 1954
Museorekisteröidyn vuoden -85 SJ410:n elämä on mennyt pääosin Lapissa, mutta viimeiset pari vuotta se on viihtynyt Päijät-Hämeessä. Tuttuun tapaan Mobilisti-iltaa hyödynnettiin myös myyntinäyttelynä. Kemiläisen Gulf-Escortin keulilta. Kaikkia pieniä Suzuki-maastureita ei ole ulkoilutettu kuhmuisiksi. Itse Escortin kerrottiin myydyn toukokuussa -74 Hämeenlinnan Keskus-Autolasta. on tosiaan juuri se yksilö, joka kävi voittamassa TM 1/1993:n vertailutestin. Autossa kerrottiin olevan Ford Motorsportin valmistama, sekä kenttiläisen että BDA-kannen kanssa yhteensopiva 1 840-kuutioinen teräslohko, joka suunniteltiin Lontoo–Meksiko-rallin rääkkiä varten. Ford-karkkia tarjoiltiin myös ’73 Capri 3000 GT:n muodossa. Onko Pompannappi pieni vai koira suuri. Tämän moottorin lohko oli ensimmäisen kerran tositoimissa Brands Hatchissa vuonna 1971, mutta kotimaassa se löysi paikkansa Matti J. Vastaus molempiin on myöntävä. TM testaa – tai siis testasi. Konehuoneessa viimeisen päälle siisti Essex V6. Kun paikalla on RS1600-merkein varustettu Esco, pannuhuoneen päivittelijöitä piisaa. Italian ystävä Jari Tyyskän taltioima ’91 Thema 2.0 i.e. Petri Niemenmaan Fiat 600 on vuodelta 1973. 62 Mobilisti-ilta 2024 6/2024. Tarjolla oli muun muassa tämä Jämsänkoskelta paikalle saapunut museorekattu MB 230 ’75
Tämä auto liikkui kesän tapahtumissa vieraan maan kilvissä, joten Suomeen asettuminen jäi arvailujen varaan. Sieltä myös Vuorisen 2,5-litraisella V6:lla varustettu Biturbo tuotiin muutama vuosi takaperin. Ilman takana häämöttävää modernia menopeliä tämä asetelma voisi olla kuin 80ja 90-luvun vaihteesta: TA14-sukupolven Carina erikoisvantein ja kattoluukuin odottamassa KE20-Corollan kanssa kesäillan rientoihin lähtemistä. Vaikka Valiant oli ehkä se sinivalkoisin Plymouth ihan käytännön syistä, niin onhan ensimmäisen lähdön Barracudassa slottivantein ja tekstirenkain ehtaa suomalaista hotrod-henkeä. Gemini 1.6 GTi 16V oli Isuzun esitys 80-luvun lopun hot hatch -karkeloihin. Pallokeula-Volkkari vaikutti siltä, että sillä olisi kerrottavanaan tarina jos toinenkin koetuista reissuista. VW 1303 S näyttää sangen muhkealta, kun viereen asettuu NSU Prinz vuodelta 1961. Kyseisellä varusteversiolla haettiin vielä vauhtia tölkkimyyntiin ennen etumoottorisen T4-sukupolven saapumista vuonna 1990. Vääksyläinen Markku Vuorinen saapui paikalle eleettömän eksoottisella ’85 Maserati Biturbolla. Merkin kotimarkkinoille Italiaan kaksilitrainen V6 oli oikea valinta verotussyistä, mutta Yhdysvaltoihin maistui isompi kaksoisahdettu mylly. Mukava säilymä aivan 80-luvun lopulta: VW Transporter Coach. 63. Nostalgiaa huokuva ilmestys
Paikalle saapuneiden harrasteajoneuvojen joukko oli monipuolinen. Jonoja muodostui ja varatut pysäköintialueet täyttyivät yksi toisensa jälkeen, joten tilanne oli sekä liikenteenohjaukselle että jonoissa seisoville hikinen. Suuren suosion tekijöiksi voi arvailla useampiakin syitä. Mikael Häggblomin omistaman upeuden huomioiminen on ajoneuvohistoriallisestikin perusteltua, sillä auton kerrotaan tilatun uutena Ruotsin armeijalle Tanskasta, mutta siirtyneen pian palvelemaan Suomea talvisodassa. Ehkäpä otsikon mukaisen sanonnan voisi laittaa liikkeelle sen perusteella, miten Mommilan Kyläpuodin tiluksilla nyt kahdeksatta kertaa järjestetty Vanhojen ajoneuvojen ilta kokosi väkeä. Väkeä kuin Mommilan Kyläpuodilla Ajoneuvoja ohjattiin parkkiin Mommilan kartanon pihapiiriin ja lähikulmille. Vuonna -42 Ford palasi kuitenkin Ruotsiin, jossa se viipyi viime vuosiin saakka ennen sen ostoa takaisin Suomeen ja sitä seurannutta kunnostusta. Lonkalta heittäen paikalle saapui satoja vanhoja ajoneuvoja ja sitä myöten pari tuhatta kesärentoa kävijää. Hausjärvi 25.6. Eikä tietenkään sovi unohtaa tämänkertaista esiintyjää: soolokeikan tarjoili maailman parhaimpien blueskitaristien joukkoon tituloitu Erja Lyytinen. Juho Karkon luottoratsulle, ’52 MB 220:lle löytyi paikka ”tuosta”. Niistä tärkeimpiä ovat Kyläpuodin mainiot puitteet museoelementteineen, maistuvat ruokaja juomapalvelut, passeli ajankohta kesäisenä arki-iltana sekä tietenkin paikalle sompaillut erinomaisen monipuolinen kattaus harrasteajoneuvoja 30-luvulta 90-luvun alkuun saakka. Teksti ja kuvat: Harri Onnila M ommilan Kyläpuodin viehättävät puitteet ja kauniit etelähämäläiset maalaismaisemat houkuttelivat juhannuksen jälkeisenä tiistai-iltana Hausjärven Mommila-Hietoisiin kansaa runsain joukoin. 64. Vuoden vanha ajoneuvo -palkinnon saajaksi nostettiin jo toistamiseen taka-alalla komeileva ’39 Ford 922 -ambulanssi
Paikalle ilmestyi latolöytö tai pikemmin -muistuma, ’60 Plymouth Fury 2D HT Sedan. Mommilassa olleiden yksilöiden joukkoon lukeutui tämän pikantti ’64 PV 544 Sport, omistajanaan porvoolainen Sami Kyttälä. Monissa paikalle kurvanneissa harrastekamppeissa oli viitteitä, että 80ja 90-luvut olivat kuluneet aikakauden hengessä. 65. Mielikuvaa rakensivat muun muassa mataloitunut slottivanteinen Granada, silmäluomilla, pisarapeileillä ja Centerline-tyylisillä vanteilla tyylitelty Kupla, nallevanteinen KE25Corolla sekä puskuriton ja metallivärinen Duett. Äkkiväläyksellä Lada-aivolohkoon ohjautuva nappisilmä pitää postittaa uudelleen, sillä Fiat 124 tämä tietysti on. Vuoden sympaattisin -palkinto annettiin Kyläpuodin omalle GTvaunulle ’65 Anglialle ja ojennettiin sitä myöten Kyläpuodin kauppiaalle, Samppa Hartikaiselle. Maski merkkeineen ja ovenkahvat avaavat aatosta aitoitalialaiseen suuntaan. Oikealla tämän vuoden palkintoraatina toiminut maatalousja metsätieteiden tohtori Kyösti Arovuori. Henkka Toivosta kunnioittamaan rakennettu Porsche 911 SC/RS -replika (katso Klassikot 1/2009) saattoi viettää kokoomataukoa rauhassa, kun Autoliiton palvelut olivat välittömässä valmiudessa. PV-Volvot ovat lukeutuneet maamme harrasteautokaluston kulmakiviin jo vuosikymmeniä. Arizonassa uutena myydyn auton kerrottiin tuodun Suomeen jo vuonna 1985 ja majailleen ladossa vuodesta 1990, kunnes tapahtumapäivän aamuna nypättiin päivänvaloon ja kuljetettiin Mommilaan
DAF 66 Marathon 1300 oli yhä edeltävän viikonlopun juhannustunnelmissa hakiessaan suojaisaa paikkaa koivupuun alta. Pobeda ja Škoda Octavia varjoiselta kujalta veivät ajatuksia 60-luvun tanssilavaparkkien suuntaan. Tai sitten vain lehtivihreät sävyt hakeutuivat toistensa seuraan. Vaikka Suomi on piilofarmareiden luvattu maa, oli Mommilassa ilahduttavasti näkösällä monia pitkäkattoisia. Viimeiseen isoon New Yorker -sukupolveen lukeutuneelle 70–80-luvun taitteen edustus-Chryslerille piti seuraa pirteä sätkäsakki. Kesäillassa viihtyivät esimerkiksi patinoitunut kartano-Amazon, suoraviivainen Herald Estate, kivipesty farmari Moskvitsh 423, Fiat-lisenssi Neckar Europa Special Kombi sekä asianmukaisin intimiteettisuojin verhottu 95-Saab. Paikalla oli myös kirvesmiehen Barracuda – mutta entäs sitten tämä toinen. 66 Vanhojen ajoneuvojen ilta 6/2024
Jos sattui olemaan kiinnostunut paitsi vanhoista ajoneuvoista, mutta myös maailman parhaimmistoon lukeutuvasta blueskitaroinnista, oli vierailu Mommilaan täydellinen valinta. Ryhdikkään 94-vuotiaan A-Fordin rinnalla mietiskelevä ’71 Taunus 1600 XL olisi ollut kaupankin. Illan omituisuuksia edustivat ’90 Daihatsu Mira Walk-Through sekä ’75 Seni Roadster. MGB:n alustalle toteutetun ja Toyotan 2,6 litran kuutosella liikkuvan avokkaan valmistusmäärä jäi tiettävästi seitsemään. Taittoovinen pikkupaku sopii kuljettamaan ahtaimmilla kujilla, kun sen sijaan Seni Cars tarjosi vaunuaan leveämmille bulevardeille. Nuorisokäytön väistäneitä tai sitten hurjan nuoruutensa jälkeen siistiytyneitä olivat nämä näyttävyydet – ’77 ST 2000 -Celica RA23versiona sekä niin ikään kahden litran koneella kyytivä ’79 Capri. Museo-Fordeja kaksittain. Tosin Kyläpuodilla kannattaa poiketa muulloinkin, sillä palvelut ovat auki pitkiin kesää ja erilaisia teematapahtumiakin piisaa. Cityä kohti, sillä Mommila on nähty. 67
1970-luvun jälkipuoliskon Datsun Bluebird ei ole tavallinen näky tapahtumissa. Uusi resepti vaikutti toimivan mainiosti. PÄIVITETTY RESEPTI 21.7. 68. Hanna-Maija Mäki-Laurila pyörähti Ahvenistolla sellaisella. Hämeen mobilistien järjestämä Hälläpyörämarkkinat-tapahtuma uudistui tänä vuonna monilta osin. Tavoitteena oli saada paikalle perheitä ja nuorempia kävijöitä. Maisa Litja kurvaili Naisten automobiiliajojen letkassa vuoden 1974 Ampeerillaan. Datsun 100A on aina piristävä näky
”Yleisöä ajelutettiin kerhon Reolinja autolla. Kilparadan ali kulke vasta sisääntuloväylästä lipui aamu päivän mittaan ajopelejä lähes tauotta. Lapset pääsivät testaamaan ajotaitojaan polkuautoradal la. Bussi tuli täyteen joka kierroksel la. Yleisöä ja harrasteautoja tuli sitten senkin edestä. Aiempiin vuosiin verrattuna tapah tumaalueella liikkui reilusti enemmän lapsiperheitä, ja myös nuorempi harras tajaväki näytti löytäneen tiensä mootto riradalle. Kuvan autolla kruisaili Nora Kanerva, toista käskytti Klassikot-lehden avustajakaartiin lukeutuva Lea Lahti. Seuraavana vuonna ASC:n verstaalla valmistui yli neljätuhatta avo-Celicaa lisää. Varikkopilttuussa sai kokeilla radio ohjattavia autoja, hämmästellä Janne Parkkisen erikoisia ajohärveleitä tai tut kia tuliteriä sähköautoja. Kaksi kuskia lähti Naisten automobiiliajoihin VW 1600 TL -mallilla. Wankelmoottorinen NSU ja Pihlaja-Kuhna ovat kotimaan tapahtumissa tuttu yhdistelmä. Naisten ohjastamat klas sikkoautot ajokkien aikakauden mukaan sonnustautuneine autokuntineen saivat väen vaeltamaan rompetorialueelta har rasteparkin suuntaan – ja kaivamaan kän nykkäkamerat esiin. Tänä vuonna tapahtuman luonnet ta oli muokattu perheystävällisempään suuntaan. Hämeen Mobi listien noin 45 talkoolai sen porukka hoiti hommansa kokenein ottein, eikä merkittäviä ruuhkia tai muita jumituksia syntynyt. Alun perin avomalleja oli määrä tehdä 200 kappaleen rajoitettu erä vuonna 1984, mutta liukuhihna ei siihen pysähtynyt. ”Yleensä tämän tyyppiset tapahtumat ovat aika äijävoittoisia. Yksi ohjelmanumero osoittautui varsi naiseksi vetonaulaksi. Samalle päivälle osuivat myös Naisten automobiiliajot, jonka reitin ensimmäi nen pysähdyspaikka järjestyi Hälläpyörä markkinoille. Kolmannen sukupolven Toyota Celica -mallistosta ei löytynyt avomallia. Rompetorin ja harrasteparkin lisäksi alueelle oli järjestetty kaikenlais ta nähtävää ja koettavaa. Sellaista lähdet tiin sitten porukalla suunnittelemaan”, kertoo Hämeen mobilistien puheenjoh taja Leo Belik. Alfa Romeo 2600 vuodelta 1962 on myyty Suomeen uutena. Amerikanautoja lipui paikalle runsaasti. Oikutteleva sää oli tällä kertaa tapahtumajärjestäjien puolella, sillä aamun ennustuksissa sa detta ei enää luvattu eikä sitä myös kään tullut. Aina kun auto palasi lenkiltä, pysäkillä oli jo uutta väkeä odottamassa.” 69. Luksusluokan urheiluvaunun pellin alla hurisee suora kuutonen kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettuna. Viime aikoina ol laan kerholaisten kanssa mietitty, että olisi hyvä, jos Hälläpyörämarkkinat olisi kiin nostava koko perheelle. Jenkkilässä sellaiselle oli kuitenkin kysyntää, johon American Sunroof Companyn valmistamalla oman rättikattoversionsa. Mallikirjo oli laaja alkaen lavakatetusta Caminosta jatkuen siipijenkkien kautta muskeliautoihin ja veronkiertofarkuista vanhoihin takseihin. Edellisvuoden noin sa dan myyjän sijasta paikalle saapui kuu tisenkymmentä myyjää. Edel li sen päivän sääennusteet povasivat ajoittaista sadetta, mikä pelästytti osan rompemyyjistä. Hällä pyörä markkinoilla pyörähtäneen Ro80:n rattia pyöritti Mari Pihlaja-Kuhna. Teksti ja kuvat: Kari Mattila V uosittaiset Hälläpyörämark kinat järjestettiin tuttuun ta paan Hämeen linnassa sijaitse van Ahve nis ton moot tori radan alueella heinäkuisena sunnuntaipäivänä
Tuotoksia voi sitten katsella projektorin kirkkaalta ruudulta. Pyöreästi muotoiltu kamera tallentaa Super-8-filmille liikkuvan kuvan lisäksi valokuvia. Hieno Agfa family -setti 80-luvun alkupuolelta. Nähtävää riitti jokaiseen makuun. Löytöjä tehdäkseen rompetorille kannattaa tulla ajoissa. Rompetorilla oli edellisvuotta vähemmän myyjiä, arvatenkin sateen uhan takia. Janne Parkkisen liikkuvat härvelit kiinnostivat kävijöitä. Varikkokatokselle kootun näyttelyn lisäksi härveleillä myös ajettiin. Sympaattiset liikennemerkkitaulut lähtivät uuden omistajan matkaan jo aamusta. 70 Hälläpyörämarkkinat 6/2024. Kävijöitä oli puolestaan reilusti, minkä ansiosta kauppa kävi mainiosti. Tapahtuma-aikana sää vaikutti uhkaavalta koko päivän, mutta kävijöiden onneksi keli pysyi kuivana
Reilun puolen vuosisadan takaisia arkiautoja rivissä. 71. Hämeen mobilistien REO-bussi täytti 90 vuotta. Tapahtuma uudistui perhemyönteisempään suuntaan. Ahvenistolla vieraili siistin näköinen ja ryhdikkään oloinen yksilö. Jenkkipakun ulkoasu vei nostalgiatunnelmiin. Nappivärityksen lisäksi autosta löytyi useita takavuosien pakollisia varusteita sivuputkista back off -kuraläppiin. Tipparellua piristi pastellisävyn lisäksi erikoisvanteet ja kangaskatto. Hienoimman auton tittelin nappasi Esko Laaksonen Fiat 128 Sport Coupéllaan (katso Klassikot 8/22). Linja-autoveteraanilla järjestetyt kyyditykset keräsivät auton täyteen matkustajia jokaisella lähtövuorolla. Palkinnoksi mies sai Jan-Erik Laineen Olympiavuoden klassikot -teoksen. Ford Scorpiota ei enää usein näe liikenteessä, eikä niitä juurikaan ole tapahtumissakaan näkynyt. Granadan seuraajaksi vuonna 1985 saapuneen Scorpion ensimmänen sukupolvi viipyi tuotannossa vuoteen 1994 saakka. Ilmeen raikastus kannatti, sillä yleisön joukossa oli selvästi totuttua enemmän perheitä ja myös nuoria kävijöitä. Linjurin luottokuski Janne Salonen käynnistyspuuhissa
72. Näiden lisäksi kokoontumiseen oli kurvannut useampia klassikkoikäisiä Mitsubisheja. Mallin loppupään tuotantoa edustavan muhkeakorisen Starionin kojelaudalla ollut ahtopainemittari vihjasi, että turbomoottorissa lienee puhtia enemmänkin kuin tuotantolinjan jälkeisen 2,6-litraisen 175 hevosvoimaa. Hatchback-Lancer vuodelta -93 ei pullistele GTi-tyyliä aiheetta, sillä nokalla voimistelee 140 hevosvoiman 1 834-kuutioinen neliventtilimoottori. Paikalla oli upouusien esittelyautojen ohella etenkin meneviä malleja vuosituhannen taitteesta, mikä tarkoitti sekä tuning-tyylisiä että merkin rallimaineesta muistuttavia urheilukamppeita. Timanttiset Timanttiset kesäkarnevaalit kesäkarnevaalit Teksti ja kuvat: Harri Onnila Lahti 6.7. Mitsubishi Club Finland kesäkarnevaalit -tapahtuma järjestettiin heinäkuun alussa Lahdessa Ace Cafe -kahvilan edustalla
Taustalla häämöttää Tuukka Hallian rallisprint-tykki, Lancer Evolution VI. Vuoden -82 Sapporon levikkeellinen ja ritilöity olemus viesti, että korttelia on kierretty ennenkin. Asiaa alleviivasi tuulilasin nurkassa ollut 500 markan käyttömaksutarra vuodelta -95. Asianmukaisilla kylkiteipeillä ja aurinkolipoilla somistetut ’89 L300-paku ja nelivetoinen ’96 L200pickup antoivat näytteet vielä jokin aika sitten yleisistä hyöty-Mitsuista. Vaan eipä sillä, on etualan 3000 GT:kin jo 25 vuoden takaa. Vasemmanpuoleinen 3000 GT VR-4 on moderni ilmestys, mutta ikänsä puolesta kirkkaasti museoiässä, sillä auto on otettu käyttöön alkuvuodesta -91. Ja tuoreen ajokortin omistava saattoi 90-luvulla täydentää etuspoilerilla alkujaankin varustettua EXE-mallia takaspoilerilla. 73. Vauhtimallien joukkoon mahtui myös merkin arkisempia esityksiä. Kaksilitrainen Galant ’87 näyttää, millä vaikkapa kaupparatsu matkasi 80-luvun lopulla
Sarjatuotantoon Vuonna 1973 Brad perusti veljensä Tim LoVetten kanssa Manta Cars -yrityksen, joka aloitti lasikuitukorisen urheiluauton valmistaminen sarjatuotantona. Virranjakajaksi Brad valitsi maineikkaan Malloryn. Brad teki McLarenin koriin sarjan muutoksia, hitsasi kuoren alle tukevan rungon teräsputkesta ja sovitti siihen Chevrolet’n V8-moottorin. Takamoottorisesta Chevrolet Corvairista napattu voimansiirtopaketti on asennettu putkirungon takaosaan 180 astetta käännettynä, ja paketin eteen sovitettu alumiinista valmistetun adapterin avulla voimakas V8-moottori. Prototyypin pohjalta luotu Manta Mirage saatiin markkinoille jo seuraavana vuonna. Bradille se ei riittänyt – auton piti kulkea ja moottorin rähistä ulkokuoren lupausten mukaisesti eli kilpa-automaisesti. 5,7-litrainen vinkkelikasi olisi varmasti liikuttanut kevyttä lasikuitupulkkaa reippaasti vakiokuntoisenakin. Lasikuitutyöt hallitseva Brad sai tehtäväkseen laminoida korinosia McLaren-kilpa-autoon, ja projektin myötä miehen verstaalla oli Can-Amsarjan kilpurin korin lasikuitumuotit. Alkuperäinen nokka-akseli siirrettiin sivuun Sig Erson -virityskepin tieltä, imusarjan päälle ruuvattiin kaksi Carter AFB -kaasutinta ja pakopuolelle näyttävät peltisarjat. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: valmistaja Viisikymmentä vuotta sitten urheiluautomarkkinoille ilmaantui härski urheiluauto, joka oli kuin rekisterikilvillä varustettu Can-Am-kilpuri. K alifornialainen Brad LoVette oli rata-autoiluun intohimoisesti suhtautuva nuorimies, joka elätti itsensä pyörittämällä pientä autoalan verstasta. Miragea tarjottiin asiakkaille sekä rakennussarjana että valmiiksi koottuna urheiluautona. Muotteja hyödyntämällä Brad ryhtyi suunnittelemaan omaa urheiluautomallia. Molemmissa tapauksissa ostaja sai halutessaan vaikuttaa osavalintoihin, joten pajalla valmistuneet autot voivat erota toisistaan paljonkin. Etuakselisto on peräisin VW Kuplasta. Manta Mirage perustui prototyypin lailla McLaren-kilpurista lainattuihin muotoihin ja Bradin ideoimiin teknisiin ratkaisuihin. MANTA MIRAGE 74
Se ei riittänyt pelastamaan talousahdinkoon ajautunutta yritystä. 1970-luvun loppupuolella markkinoille saatiin uusi malli, Montage T, joka oli teknisesti Miragea edistyksellisempi. Brad joutui kilpailussa onnettomuuteen ja menehtyi saamiinsa vammoihin. Mallistoon saatiin toinenkin urheiluauto, Montage. Brad pääsi toteuttamaan unelmaansa kilpaautoilun saralla. Se koitui myös miehen kohtaloksi. Ja kauppa käy LoVetten veljekset osasivat markkinoida tuotettaan, ja he saivat myös alan lehdistön innostumaan rajusta superautostaan. 1980-luvun puolimaissa yrityksen toiminta oli jo hiipumassa. Se on merkittävä suoritus saralla, jolla suurin osa yrityksistä hyytyy saatuaan valmiiksi ensimmäisen prototyyppinsä. Viimeisenä ponnistuksena Manta Cars esitteli laadukkaan jäljitelmän ikonisesta ’53 Chevrolet Corvettesta. Pajan ovet suljettiin pysyvästi vuonna 1986. Siihen mennessä Manta Cars oli toimittanut asiakkaille noin tuhat urheiluautoa. 75. Manta Cars valmisti korkealaatuisia urheiluautoja rakennussarjoina ja valmiiksi koottuina. Piristetyn pikkulohkokasin voimalla alle 900-kiloinen lasikuitupulkka liikkuu hyvin rivakasti. Autoja näkyi useissa lehtijutuissa ja jopa elokuvissa. Manta Cars jatkoi toimintaansa Timin johdolla. Se koitui myös miehen kohtaloksi. Nopean vaurastumisen myötä Brad pääsi toteuttamaan unelmaansa kilpa-autoilun saralla. Kassakone kilisi iloisesti. Uudempaa mallia mainostettiin käytännölliseksi ja taloudelliseksi, jollainen se varmasti olikin raakaan Mirageen verrattuna. Esitteet olivat komeita. Yrityksen perustajaveljekset osasivat autonrakennuksen ohella markkinoida tuotoksiaan. Vuonna 1974 markkinoille saateltu Manta Mirage oli superauto, jonka hankinta oli mahdollista muillekin kuin miljonääreille
Otetaan miehen kuvia syyniin ja annetaan tekijän kertoa tekemisistään. 20 Vuotta 20 Vuotta ruostekuvia ruostekuvia 76. Taiteilija ja ruosteromanttisten näkymien armoitettu valokuvaaja Joona Hamm on tallentanut autojen, työkoneiden ja muiden teknisten vehkeiden raatoja jo kahden vuosikymmenen ajan. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Niihin aikoihin myös digikamerat alkoivat yleistyä, ja se sai minut viimeistään liikkeelle. Ajoittain tunnen itseni Clint Eastwoodin esittämäksi vanhaksi äreäksi mieheksi Gran Torino -elokuvasta, vaikka olen vasta saavuttanut keski-iän. Punainen plyyshisisusta ei varmaan ole Opronin käsialaa, vaan sen on kursinut kokoon ehkä Keijo tai ompelijatarsiskonsa Ritva kultaisella 80-luvulla. Teksti ja kuvat: Joona Hamm M uistan haikailleeni vanhojen rakennusten, autojen ja romujen perään jo lapsena, ja kiinnostus vain kasvoi nuoruudessa tietoisuuden karttuessa. Joskus 2000-luvun alkupuolella autoharrastukseni ja visuaalisen ymmärryksen syventyessä kiinnostus valokuvaamiseen lisääntyi voimakkaasti. Itse en ole enää nuori ja innokas, pikemminkin valikoivan innokas. Kahden vuosikymmenen aikana romukuvausharrastuksen suosio on kasvanut valtavasti. Niinpä lähdin kaverin kanssa viettämään ruostekuvauksen 20-vuotisjuhlaa sinne mistä kaikki aikoinaan alkoi. Oman taipaleeni alkuaikoina kuvia julkaisevat aktiiviharrastajat pystyi vielä laskemaan sormilla, nyt uusia romubongareita tuntuu ilmaantuvan kuin sieniä sateella. Mutta viis siitä, tärkeintä on pysyä liikkeessä ja antaa kameran laulaa. Vuonna 2004 Mikkelin Anttolassa kuvasin metsässä maatuvia romuja, ja muistan vielä ajatelleeni, että tässä on jotain syvempää kuin pelkkä romu tai pelkkä kuva. Ohessa EteläSavon juhlakiertueen satoa, olkaa hyvä! Ranskalainen jumalatar supisavolaisessa metsässä. Citroen DS:n uuden ilmeen väänsi muotoilja nimeltään Robert Opron. Nyt olen kiertänyt satoja eri paikkoja, metsiä, autiotaloja, romulaaneja ja pihan perukoita, enkä taatusti ole nähnyt kuin vain murto-osan Suomen maan rauhassa ruostuvista. Hänen ”Nouveau visage” vuoden 1968 malliin käsitti yksittäisten etuvalojen vaihtumisen nelivaloiksi korin muotoiluun istuvan suojapleksin alle
Sakean pusikon keskeltä pilkistää nelivaloinen Škoda 110. Paljon kiertävä näkee paljon. Ainainen narina, missä maatuu Marina. Pitkään mieltä vaivannut tieto, että tämän tallin sisälle on unohdettu Opel B Kadett, tuli tallennettua vihdoin omallekin muistikortille. Jos metsään tahdot mennä nyt, niin takuulla yllätyt. Volkswagen Transporter T3 on jo keräilyauto tänä päivänä. 77. Viime kerrasta onkin jo 8 vuotta aikaa. Tällä reissulla osui kohdalle järjestyksessä kolmas kyljelleen käännetty punainen B-Kadett. Siellä oli lähes kaikki ennallaan niin kuin ennenkin. Tätä lahoavaa varhais-porteriaei ole vielä kerätty talteen. Seuraavassa kylässä kävimmekin moikkaamassa muutamaa tuttua Bedfordia. Koitimme käyttää viikonlopun tunnit harkiten, ja niin savolaismetsistä kaivettin taskulampun valossa ovaalikuplan vihjekin naulatuksi. Saattaapi olla melko mätä yksilö, mutta metsälöydöksi oiva peli. Isolamppuinen Fiat 131 pötköttihirsiasumuksen päädyssä ihan muina autoina
Mikään ei voita housuja kastelevaa märkää pusikkomarssia kesäyössä, märistä sukista puhumattakaan. 78 6/2024 20 vuotta ruostekuvia. Ensimmäisen kerran jo 15 vuotta sitten. Tämän paikan olen käynyt kuvaamassa jo monesti. Joku voisi puhua jopa jännitteestä. Ensimmäinen kerta paikalla on aina omansa, ja lisäksi fiilikseen vaikuttavat maasto, ympäristö, valoja sääolosuhteet. Sitten on myös sellaisia paikkoja, missä on jokin erilainen tunnelma tai ilmapiiri. Olen tällä paikalla käynyt monesti ja taas kerran. Hieman eksoottisempi viritys tällä kertaa. Herätimme haukottelevan Taunuksen kesken kauneusunien. On sellaisia metsäautopaikkoja, missä on vaan auto ilman sen kummempaa tunnetta. Näky säväyttää joka kerta, vaikka se onkin vain rupinen Mosse. Kyllä yhteen reissuun mahtuu aina pari ovaalikuplaa. Palkintona kuvatallenne Nuffieldista. Tällä suolla oli kaksi Ranskan Ford Vedetteä. Metsähakkuun myötä moni auto katoaa tai tuhotaan, valitettavasti. Nyt oli jo talo romahtanut pihapiiristä, mutta autot ennallaan. Vaikutelma voi syntyä erilaisista syistä. Se normaali oli rusikoitu lyttyyn ja tämä erikoisempi Vedette Vendome säästynyt vielä isommalta tuholta – toistaiseksi. Volkswagen Golf mk1 ja Opel Kadett E ei kansanautomaisuudestaan huolimatta kuulu yleisimpiin metsäautoihin. Lauantaiaamun reippailun tuloksena oli patikkamatka Austin A40 Farina Mark 2Countrymanin luo
Tänne kulkee jo polkukin, kuin Ruotsin Kyrkömosselle konsanaan. Ja nyt olemmekin kiertäneet jo EteläSavon eteläreunoille asti. Sunbeam Avenger ja Mazda Marella ovat kokeneet kovia, mutta edelleen tunnistettavassa kuosissa. Piennarpajukoista pilkottiedelleen vanha tuttu, kolmoskorinen Ford Cortina XL. Japanilaista tyyliä peräpusikossa kannatteli avo-Cherry. Tätä Austinta on käyty katsomassa halki Suomen ja yli maiden rajojen kulkien. Auton eteen myrsky kaatoi männyn, ihminen korjasi pois senkin. Ehkä Suomen kuvatuin metsäauto. Ison maatilan takapusikkoon oli teurastettu joukko aikaisempia arkiautoja. Aamuyön lepoaika vietettiin suomenniemeläisellä uimarannalla. Poikkeuksena Australian markkinoilla olleet 2-oviset avot ja lava-autot. Heikon lastulevytallin suojissa seisoi toinen samanlainen. Ensimmäisellä vierailukerralla ei ollut pajukkoa sinisen Taunuksen ympärillä. Viidakossa Amazonin näen hiipuvan. Prefect oli neliovinen ja kaksiovisen korin nimeä kantoi Anglia. Brittiläinen Ford Prefect E493A 50-luvun taitteesta. 79. Kauan sitten autioitununeessa pihapiirissä oli useita kuorma-autoa. Vanha tienvarsibongaus makasi edelleen pajukossa. Lauantainen kesäyö hiljaisen maaseudun uumenissa. Niiden lisäksi tontilta löytyy muutama henkilöautokin, joista upeimman habituksen on saanut ylleen tämä Peugeot 504. Tunnelma on ristiriitainen, pyhiinvaellusmainen, mutta pyöreän monipiippuinen. Parin tyhjän arvanjälkeen raaputimme itsemme vanhalle asuinseudulleni, missä 90-luvulla kesken jääneen mökkiprojektin pihamaalla tönötti sinne unohtunut etuvetoinen Ford Taunus 12m
Teksti: Harri Onnila • Kuvat: toimitus V uonna 1961 Suomessa rekisteröityjen automerkkien kärki oli käytännössä sama kuin vuotta aiemmin. Autokaluston siirtymää harrastamisen myötä arjesta ylellisyyteen kuvastaa, että vuodelta 1961 oli viime kesänä rekisterissä 35 Morrista, mutta 38 Jaguaria. USA:n ylivaltaa Nykypäivään edettäessä tilanne on keikahtanut vuonna 1961 rekisteröityjen henkilöautojen osalta länsiautojen ylivallaksi. Eurooppalaiset jenkkien puristuksessa Vuoden 1961 automalleista yleisin on nykyään VW Kupla, perässään Cadillac de Ville ja PV-Volvo ennen Chevrolet Impalaa ja Ford Thunderbirdiä. Pikanttina yksityiskohtana kymmenen liikennekäytössä olevaa Chevrolet Corvettea. Yhteensä vuonna 1961 rekisteröityjä henkilöautoja oli kesällä 2023 rekisterissä 1 349 ja niistä liikennekäytössä 806. Samat mallit hallitsevat myös liikennekäytössä olevien listaa. Yhteensä vuonna 1961 ensirekisteröitiin uusia henkilöautoja yhteensä 27 790, mikä tarkoitti runsaan 4 000 lisäystä vuotta aiempaan. Jatkamme edellisessä numerossa aloittamaamme matkaa rekisteröintitilastojen maailmassa. Tasaisen kaksikon muodostavat myös Cadillac (106) sekä VW (97), samoin Mercedes-Benz (78) ja Chevrolet (77). R e k is t e ri ot t ei t a 19 61 Arjesta ylellisyyte en 80 196 1 196 1. Käymme siis läpi ensirekisteröintimääriä vuosikymmenien takaa ja vertaamme niitä nykypäivän tilanteeseen. Suosituimpia olivat itäautot Moskvitshin ja Škodan toimesta, ja niitä seurasivat länsimerkeistä VW ja Ford, perässään itäsaksalainen Wartburg ja ranskalaiskolmikko Simca, Renault ja Peugeot. Kärkimerkkinä on Euroja USA-Fordit yhteensä 129 autolla, mutta aivan kannoilla oli kesän 2023 tilastossa Volvo 128 yksilöllä
Peugeot 987 9. Simca oli 1 109 rekisteröinnillään maamme kuudenneksi suosituin uusi auto vuonna 1961. Volga 784 Rekisteröityjä uusia henkilöautoja vuonna 1961 yhteensä 27 790. Simca 1 109 7. Arjesta ylellisyyte en Vuonna 1961 rekisteröitiin yli 3 700 Škodaa, joskin vain kourallinen niistä edusti Felicia-avokasta. Renault 1 006 8. Esimerkkeinä merkin mallistosta Vedette Chambord ja Ariane, joista voi lukea tarkemmin Klassikot-numeroista 7/2010 ja 3/2008. Opel 879 10. Moskvitsh 5 525 2. Vuonna 1961 rekisteröidyt (ja niistä liikennekäytössä) henkilöautot merkeittäin kesällä 2023 Ford Volvo Cadillac Volkswagen Mercedes-Benz Chevrolet Chrysler Opel Jaguar Morris 73 67 60 49 53 45 29 21 129 128 106 97 78 77 46 40 38 35 32 25 2023 1961 81. Rekisteröidyimmät automerkit 1961 1. Škoda 3 714 3. Wartburg 1 950 6. Tämän punaisen kohtasimme vihreällä nurmella numerossa 6/2013. Volkswagen 2 969 4. Ford 2 053 5
Moskvitsh 407 10 9. Cadillac Fleetwood 10 9. Lincoln Continental 17 R e k is t e ri ot t ei t a 19 61 Kotimaisessa autohistoriassa pitää muistaa, että moni vanha farmarimallinen henkilöauto on aloittanut taipaleensa pakettiautona. Chevrolet Impala 20 4. Rover 100 10 9. Moskvitsh 407 17 9. 82 6/2024. Mercedes-Benz 190 SL 10 9. Chrysler Newport 10 Vuonna 1961 rekisteröityjä henkilöautoja kesällä 2023 rekisterissä 1 349 ja niistä liikennekäytössä 806. Morris Minor 22 8. Niiden joukossa saattoi olla tämä numerossa 2/2009 esittelemämme yksilö, uutena Harjavaltaan myyty Minor. Niin myös tämä numerossa 1/2013 esitelty neliovinen sedan, joka saapui maahamme muuttoautona kuitenkin jo varhain, toukokuussa 1963. Vuonna 1961 maahamme rekisteröitiin vain 13 Olympia Rekord Caravan -henkilöautoa, kun taasen Opel-pakettiautoja saapui tuona vuonna yli 3 100 yksilöä. Volvo PV544 46 4. Kahtiajako uusien farmarihenkilöautojen ja pakettimallien välillä kirkastuu osuvasti numerossa 2/2009 poseeranneen Opel-kaksikon myötä. Muuttoautoina 60-luvulla rantautuneita vuoden -61 jenkkivaunuja edustaa tämä Kanadasta Suomeen muuttanut Ford Galaxie, jota ihailimme 2/2012-numerossa. Cadillac DeVille 29 3. Chrysler Newport 18 9. Opel Rekord 10 9. Volvo PV544 20 6. Borgwarg Isabella 14 7. Cadillac DeVille 53 3. Chevrolet Impala 38 5. Chevrolet Corvette 10 9. Morris Minor 16 7. Volkswagen Kupla 32 2. Viime suvena vuoden 1961 Impala-yksilöitä oli rekisterissä lähes 40 autoa, joista merkittävä osa jälkituontina kotiutuneita. Volkswagen Kupla 66 2. Viime kesänä Morris Minor oli kuudenneksi yleisin liikenteessä ollut vuoden 1961 henkilöauto. Niin myös tämä numerossa 3/2009 esitelty Anglia, joka ei näin ollen henkilöautojen vuoden 1961 ensirekisteröinteihin lukeutunut. Niihin lukeutui myös oikealla oleva Olympia Rekord Delivery Van. Ford Thunderbird 26 4. Ford Thunderbird 37 6. Vuonna 1961 rekisteröityjä automalleja rekisterissä kesällä 2023 1. Vuonna 1961 rekisteröityjä automalleja liikennekäytössä kesällä 2023 1. Lincoln Continental 14 9. Borgward Isabella 24 7
0400-745 915 • bh@britti-helmet.fi Vestrantie 12 • 01750 Vantaa Brittipyörien osat Brittipyörien osat ilman tullihuolia ilman tullihuolia meiltä! meiltä! Rakkaudesta Rautaan tilaa.viipalemediat.fi/amerikanrauta AMERIKAN RAUTA NYT LEHTIPISTEISSÄ Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. verhoiluja tiivisteosia. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla 140/164 alkuperäisen mallin mukaisia kumi matto sarjoja ! puh. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. 2 viiikon välein). Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin
Yksi laajan tehdasalueen vanhimmista rakennuksista on kunnostettu museotilaksi. Museonäyttelyyn on asetettu esille laaja kattaus Piaggion valmistamia Vespamalleja, mutta myös runsaasti erilaisia prototyyppejä, erikoissarjoja, yksittäiskappaleita ja taiteen keinoin somistettuja ja muokattuja yksilöitä. Edelleen toiminnassa oleva Piaggion tehdasalue on valtava. Esillepanosta löytyy myös kolmella ja neljällä pyörällä liikkuvia kulkuneuvoja. Museon sisäänpääsymaksu ilman opastusta on vapaaehtoinen. Paljon tietoa historiasta tarjoavat myös seinille ripustetut suurennokset vanhoista valokuvista yhtiön historiasta kertovien tekstien kera. Juuri täällä vuonna 1946 suunnittelija Corradino D’Ascanion luonnosten pohjalta valmistettiin ensimmäiset Vespat. Piaggio-museo Vespan Vespan syntysijoilla syntysijoilla 84. S.p.A.-osakeyhtiö ja Pontederan kaupunki. Pontedera, Italia. Museota pyörittää voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka yhteistyökumppaneita ovat Piaggio & C. Sisäänkäyntiä somistaa Piaggion vuonna 1936 ruostumattomasta teräksestä valmistama veturi Motorice MC2 DE 54. Museon antia tutkiessa vierähtää helposti useampi tunti. Vaatimaton kyltti ohjaa sisäpihalle, josta löytyy museon sisäänkäynti. Museon yhteydessä sijaitsee myös Piaggion arkisto, jonne on sopimuksen mukaan mahdollista päästä tutustumaan tehtaan historiaan vieläkin tarkemmin. Pontederan kaupungissa italiassa, noin 30 kilometrin päässä Pisasta sijaitsee Piaggion tehdasalue. Piaggio-museo ei esittele pelkästään Vespan menestystarinaa, vaan vierailijoille tarjotaan tietoa laaja-alaisemmin yhtiön valmistamista autoista, traktoreista, junista ja lentokoneista, Ciao-mopoja, Gilera-, Apriliaja Moto Guzzi-moottoripyöriä unohtamatta. Museon käytössä olevassa valoisassa 5 000 neliön tilassa on esillä satoja italialaisvalmisteista kaksipyöräisiä. Teksti ja kuvat: Lea Lahti M uutama vuosi sitten perusteellisesti uudistetun museon kerrotaan olevan tällä hetkellä Italian suurin moottoripyöriä ja moottoripyöräkulttuuria esittelevä museo
Kerrotaan, että syyskuussa 1945 nähdessään prototyypin Enrico Piaggio huudahti ”Sembra una vespa!”, aivan kuin ampiainen. Vespa MP6 prototyyppi on esillä vitriinissä. Ensimmäisen prototyypin suunnitteli Renzo Spolti. Sen kutsumanimeksi vakiintui ”Paperino”, joka tarkoittaa ankanpoikasta, mutta on italiassa myös sarjakuvista tuttu Aku Ankka. Mies on on ”läsnä” museossa heijastettuna läpinäkyvälle pleksilevylle. Prototyypin virallinen nimi oli MP5 (Moto Piaggio no. huhtikuuta 1946. 85. Pienet pyörät tekivät skootterista matalan ja helpon käyttää. Etupyörä oli lisäksi ripustettu lentokoneen laskupyörän tavoin toispuolisesti ja vanteet halkesivat kahtia pultit irrottamalla, mikä helpotti renkaanvaihtoa. Patenttihakemus jätettiin 23. Esillä on muun muassa Claudio Bertazzonin Australiasta Triesteen vuonna 1983 ajama Vespa PX 200 E sekä kirjailija/toimittaja Giorgio Bettinellin Vespa PX hänen pitkiltä seikkailuretkiltään ympäri maailmaa. 5). Vespoilla on matkusteltu pitkiäkin matkoja. Suunnittelija kokeili rohkeasti uutta siirtäen moottorin takapyörän viereen ja antaen näin ajajalle pystyn ajoasennon, jossa oli mukavasti suojattua jalkatilaa. D’Ascanio halusi suunnitella nykyaikaisen liikennevälineen, joka on yleinen kuin polkupyörä, suorituskykyinen kuin moottoripyörä ja mukava kuin auto. Skootterissa oli kantava peltirunko ja tekniikan piilottavat sivuposket. Museoon on rakennettu Corradino D’Ascanion työhuone. Etualalla vuonna 1945 valmistunut toinen versio Vespan prototyypistä, Corradino D’Ascanion suunnittelema MP6. Toisen maailmansodan jälkeisessä taloudellisessa ahdingossa Italian teollisuus pyrki kehittelemään edullisia liikennevälineitä, joihin mahdollisimman monella italialaisella olisi varaa
Harvinainen säilymä on saatu museoon lainaksi yksityiseltä harrastajalta. -mallit, noin 600 kappaletta, valmistettiin lisenssillä Ranskassa. Tiellä liikkumisen lisäksi se lentää kuin helikopteri ja sukeltaa kuin sukellusvene. Halkileikkaus havainnollistaa vuonna 1963 valmistetun Vespa 50 -mallin rakennetta ja tekniikkaa. Vespa Siluro on 125 cc prototyyppi, jonka avulla Dino Mazzoncini saavutti 171,02 km/h nopeuden Rooma-Ostia moottoritiellä helmikuussa 1951. Sirio Lanfredinin valmistama uniikki puinen sivuvaunu-Vespa on täysin toimiva laite. Vespa Modello Rod Transporter ’51 on Brittiläisen Douglas Ltd:n valmistama. Vuonna 1964 armeijalle pienin muutoksin suunniteltu Vespa 125 jäi prototyypiksi. Ensiesiintyminen tapahtui Vireggion Motoraduno -karnevaalitapahtumassa vuonna 2018. Elokuvissa kaikki on mahdollista. Vaikkei Vespa olekaan tunnettu nopeudestaan, on sillä ajettu myös kilpaa. Lentokoneinsinööri D’Ascanio hyödynsi Silurossa vastakkaismäntämoottorin tekniikkaa Junker Jumo-lentokoneiden moottorien mukaisesti. Elokuvassa Dick Smart esiintynyt Vespa on todellinen monikäyttölaite. Vuonna 1956–1959 ranskalaisten laskuvarjojääkäreiden ja sinkojen kuljettamiseen käytetyt Vespa 150 T.A.P. 86 6/2024 Piaggio-museo. Skootterit voitiin pudottaa laskuvarjoilla kohteeseen. Piaggio valmisti takamoottorista Vespa 400 autoa vuosina 1957–1961
Piaggio toi 1960-luvun lopulla markkinoille kevyen, kätevän ja edullisen Ciaomopedin. Hämmästyttävässä yhdistelmässä on irrotettava puoliperävaunu, jossa on sammutuspumput, työkalulaatikko, ensiapuvarustus ja paarit. Kolme vuonna 1963 valmistettua Vespaa näyttää ensi vilkaisulta aivan samanlaisilta, mutta eroavaisuuksiakin löytyy. Ape TM 703 Euraasia Expedition 1998. Sateessa tai paahteessa kyyti Ape-riksan sääsuojatussa matkustamossa voittaa jalkapatikan mennen tullen. Ape C Pienale 1957. Paolo Brovelli ja Giorgio Martino ajoivat vuonna 1998 kolmipyöräisen Apen 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi huikean matkan Euroopan ja Aasian halki. Jättiläiskokoinen Vespa on valmistettu juhlistamaan Vespa PX-mallin julkistamista vuonna 1977. Ajettuaan 25 000 kilometriä ja vierailtuaan 20 maassa miehet saapuivat Pekingiin saman vuoden marraskuussa. Ape Pentarò -paloauto vuodelta 1963. Piaggio, 7 56025 Pontedera museo@museopiaggio.it 87. Kuljettajan istuimen alle sijoitettu moottori on tarjonnut ohjaamon lämmityksen. Kuljetusyrittäjä on saanut olla sääsuojassa umpikoppi lava-Apella ajellessaan. Reissuun lähdettiin Lissabonista huhtikuun lopulla. Mallista tuli myyntimenestys. Riksan kyytiin mahtuu kolme ihmistä tai vaihtoehtoisesti 250 kg lasti. Vespa 150GL eli Gran Lusso, Vespa 50N ja Vespa 90. Sireeni on sijoitettu ohjaamon katolle. MUSEO PIAGGIO Viale R
Teksti ja kuvat: Eero Kumanto D atsun 240ZG oli legendaarisen Zetan vientimalli, jonka näkyvin eroavaisuus perusmalliin oli erilainen keulan ilme. Virtaviivainen keula tunnetaan nimellä G-keula ja se sisältää myös etulamppujen lasikuvut. Vanteiden päälle pyöräytin mahdollisimman matalaprofiiliset kumit, jotta yhdistelmän kokonaiskorkeus ei kasvaisi liikaa ja siten muokkaisi auton maavaraa liian suureksi. Vähän vierastin tuota pitkää keulaa, sillä omaan silmään se alkuperäinen Zeta on hyvännäköinen. Mallin rakennussarja on japanilaisen Hasegawan tuote ja se päätyi käsiini jo muutamia vuosia sitten. Mallissa oli myös irralliset lokasuojien levitykset. Klassikkoautojen ilmettä voidaan muuttaa merkittävästi pienillä harkituilla muutoksilla. Tyypillisin keino on tietysti rengas-vanneyhdistelmän päivitys, mutta myös värivalinnalla voidaan nostaa klassiset muodot ihan uuteen kukoistukseen. Joidenkin mielestä vakiovanteita ei tulisi vaihtaa ollenkaan, siinä missä toinen harrastaja liputtaa aikakauteen sopivien klassikkovanteiden puolesta. Pohdiskelin kuitenkin, että malli sopisi erityisen hyvin pieneen modernisointiprojektiin. Sovittelin useampia erilaisia isoja vanteita Datsuniin, ja lopulta hyvin yksinkertaisella muotokielellä varustetut viisipuolaiset päätyivät mallin alle. Vanteiden taakse on luonnollisesti päivitetty isot jarrulevyt punaisilla satuloilla auton yleisilmeeseen sopivasti. En tässä projektissa sen enempää miettinyt, mikä olisi oikein tai väärin, vaan päämääränä oli yleisilmeen modernisointi. Resepti olisi selkeä, nykyaikainen väritys, pieni stilisointi sekä moderni rengastus. Pienoismallien harrastajalle kertyy helposti varastoon erilaisia osia, niin myös renkaita ja vanteita. Vannevalikoiman pengontaa Isot modernit vanteet klassikkoautossa luonnollisesti jakavat mielipiteitä. MODERNISO ITU ZETA 88
MODERNISO ITU ZETA 89. Auton yleisilmeeseen sopivasti myös jarrut on päivitetty suuremmiksi. Kultaiseksi maalatut vanteet saivat päälleen matalaprofiiliset renkaat. Vanteiden keskiöt on sorvattu alumiinista. Datsunin perää on detaljoitu alumiini putkesta tehdyllä pakoputken päällä ja rakentajalle nimikoiduilla rekisterikilvenkehyksillä
Malli on maalattu spraymaalilla hyvin ohuina kerroksina. Klassikon ilme muuttuu melkoisesti, kun tehtaan värikartasta poiketaan radikaalisti. Väri on hyvin lähellä Kawasaki Ninjan sävyä. Pinta on jo maalauksen jäljiltä kohtuullisen hyvä, mutta pienoismallissa siihen on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska pienimmätkin virheet maalipinnassa ovat kuin huutomerkkejä. Modernina yksityiskohtana mallin irtolevikkeet on puskurien tapaan maalattu metallihohtoharmaalla. Paikkamaalaus on hermoja raastava toimenpide. Vanteiden väriä pohtiessa sen piti siis sopia mahdollisimman hyvin hieman helmeilevään vihreään. Väripaletti Alusta asti oli myös selvää, ettei vanteista tulisi perinteisiä hopeisia, vaan halusin myös värityksen osalta korostaa modernia ilmiasua. Päädyin lopulta klassiseen kultasävyyn, joka ei nosta vanteita mallin suurimmaksi huutomerkiksi, vaan sopii limevihreän kanssa sopivasti yhteen. 90 6/2024 Pienoismalli. Sisustaa on detaljoitu kolmepuolaisella ratilla ja C-kasettisoittimella. Maalasin samalla sävyllä myös etupuskurin alaosan, joka tekee korista yhtenäisemmän näköisen. Maalipinta on näin ollen kiillotettu eri karkeuksisilla hiomatahnoilla, jolloin pinnan kiilto vielä herää eloon. Keulan kiinnitysvaiheessa lohjennut maali konepellin nurkasta ei rakentajaa hymyilytä. Itse korin väriksi valitsin candyefektillä varustetun limesävyisen vihreän, joka löytyi Tamiyan spraymaalivalikoimista
Pientä modernia ilmettä tuovat kevlar-pinnoitteiset ovipahvit ja hanskalokeron luukku. Samalla tekniikalla on tehty C-kasetit ja soittimen etulevy. 91. Ratin puolat on syövytetty messingistä, menetelmällä saadaan aikaiseksi tarkkoja osia. Sivupeilin vein lähemmäksi tuulilasia, vaikka se klassisesti japanilaisissa on etupyörän päällä. Klassisista muodoista huolimatta auton kokonaisilme muuttuu totaalisesti värivalinnan ja modernien vanteiden ansiosta. Halusin tehdä yleisilmeeseen vielä pieniä stilisointeja, jotka korostavat modernia ilmettä. Sisustussuunnittelua ja stilisointia Päädyin pitämään mallin kabiinin lähellä alkuperäisasua. Ovien verhoiluissa on käytetty kevlar-jäljitelmää. Sisusta pyrittiin pitämään melko tehdaskuntoisena. Sisustaa on detaljoitu kolmipuolaisella ratilla ja muun muassa C-kasettisoittimella. Näin ollen takaspoileri jäi kokonaan pois. Päädyin myös jättämään kokonaan pois etuvalojen lasikuvut, tällä kikalla tavoittelin enemmän alkuperäisen Zetan ilmettä
Toisaalta museoikää saadaan odotella vielä pitkään, sillä mallin valmistus alkoi vuonna 2002. Pakki löytyy, kun vetää valitsimen taakse. Vaikka Reijon vietti vetää karskimpien ja ennen kaikkea reilusti voimakkaampien laitteiden suuntaan, oli hänkin vilpittömän innoissaan kirppukokoisen urheiluvaunun ominaisuuksista. Olankohautuksella sitä ei ohita juuri kukaan, päinvastoin, suunnilleen jokaisella on pikkusportista selkeä mielipide. Ovien yläpuoliset palat irtoavat helposti, jonka jälkeen ne asennetaan tavaratilassa niille varattuun tilaan. 92. Sellaisia onkin varmasti paljon, mutta onneksi joukosta löytyy omalaatuisia ja jopa riemukkaita vehkeitä, kuten Smart Roadster. Vaihdekepistä valitaan ensin kulkusuunta. Ehkäpä autossa sitten on jotakin taikaa… Sehän selviää kokeilemalla. Toiminta selviää pähkäilemällä hetkisen, mutta nokkeluustestin voi ohittaa vilkaisemalla tavaratilan kannen alapuolelle kiinnitettyä ohjetta. Tuoreimmatkin yksilöt alkavat olla sen ikäisiä, että huoletonta käyttösporttia itselleen etsivät katselevat jo muita ajopelejä. Virtalukko löytyy vaihteenvalitsimen juuresta Saabin tapaan. Smart Roadsterin valmistuksen päättymisestä tulee ensi vuonna kuluneeksi 20 vuotta. On kaunis kesäpäivä, oikea avoautokeli, joten pannaan katto pois tieltä ennen kuin startataan. Ratin takana möllöttävät pyöreät mittarit ja tuulilasin lähelle sijoitetut lisämittarit piristävät harmaan sävyihin värjätyistä muovielementeistä koottua kojelautaa. Automaatin voi halutessaan kytkeä toimintaan vaihdekepin katkaisijasta. Avaimen kierto herättää selkänojan takana uinuvan moottorin terhakkaaseen pörinään. Ehkäpä molemmat ovat oikeilla jäljillä. Pitkän linjan harrastaja oli jo ehtinyt kurvailla Roadsterilla itsekin. Teksti ja kuvat: Kari Mattila N ykyajan ajopeliksi minikokoinen Smart Roadster -urheiluauto herättää yllättävän paljon tunteita. Yhden silmissä Smart Roadster on ruma, typerä, hidas ja vääräntyyppisellä vaihteistolla varustettu. Hevillä ei uskoisi, että peli on lyhyempi ja matalampi kuin MG Midget. Katto auki ja baanalle Kesällä Suomessa oli myynnissä kymmenkunta yksilöä. Jos Roadster tuntuu kiinnostavalta, nyt voi olla juuri oikea hetki hankkia valioyksilö omaan talliin. Niin ikään Saabin tapaan Smartissa ei ole ohjauslukkoa vaan vaihteenvalitsimen lukitus. Toinen taas näkee Roadsterissa upean ja persoonallisen urheiluauton, jolla ajaminen nostaa suupielet korviin joka kerta. Palikat pysyvät paikoillaan nokkelan lukitusmekanismin avulla. Joissakin versioissa vekslaaminen käy ratin takaa löytyviä läpyköitä vedellen. Tuleva klassikko Smart Roadster Liikkumisen iloa 2000-luvun autoja moititaan tylsiksi ja persoonattomiksi. Eteenpäinmenomoodi löytyy, kun kepin siirtää vapaa-asennosta vasemmalle ja alkaa tökkiä; eteenpäin tökkimällä pykälät suurenevat ja päinvastoin. Ohjaamon yläpuolinen kangaskatto-osuus laskostuu piiloon sähköisesti. Hollolassa sijaitsevan erikoisautoliike Paimelan Paronin autorivistössä seisoi niistä yksi, jonka liikettä pyörittävä Reijo Valkama tarjosi koeajoon. Vakavasti autoihin suhtautuvalle Smart ei tarjoa paljon mitään, kevyemmällä asenteella liikkuvalle fiilistelijälle Roadsterilla liikkuminen tarjoaa elämyksiä kilometristä toiseen. Ohjaamoon laskeutuminen käy vaivattomasti, kun katto on pois tieltä. Hinnat ovat kuopassa ja markkinoilla hyvin tarjontaa. Tunnelma ohjaamossa on hämmästyttävän avara
Liikkumisen iloa 01 Merkki ja malli Smart Roadster Coupé 02 Vuosimalli 2005 03 Moottori taakse poikittain asennettu kolmesylinterinen rivimoottori, turboahdin, yksi imuja yksi pakoventtiili sylinteriä kohden, iskutilavuus 698 kuutiosenttiä, teho 82 hevosvoimaa 04 Voimansiirto kuusinopeuksinen robottiohjattu automaattivaihteisto, takaveto 05 Alusta edessä McPherson-tyyppiset joustintuet, takana De Dion -tuenta, edessä levyjarrut, takana rummut 06 Kori kaksiovinen muovipaneeleista koottu kori 07 Mitat pituus 343 cm, korkeus 119 cm, leveys 166 cm, akseliväli 236 cm, paino 815 kg 08 Suorituskyky kiihtyvyys 0-100 km/h 10,9 s, huippunopeus 175 km/h 09 Valmistusmäärä 43 091 kappaletta 93
Osille löytyy sijoituspaikka etutavaratilasta. Kori vaikuttaa avoautoksi oikein tukevalta. Kaikki tila on käytetty tarkoin hyödyksi. Mutkiin Smart taipuu ahnaasti, kuten urheiluauton kuuluukin. Hymyilyttää. Laiskin tekniikka oli tarjolla ainoastaan lasiperäkorin pariksi. Lasiperä on 25 kiloa köykäisempi. Ovien yläpuoliset palkit voi irrottaa avoautokokemuksen täydellistämiseksi. Tuleva klassikko Smart Roadster On se peli! Koeajoauton 0,7-litrainen turboahdettu moottori tuottaa noin kahdeksankymmentä hevosvoimaa, mikä riittää kiihdyttämään urheiluauton satasen vauhtiin karvan alle 11 sekunnissa. Harmaat korinosat ovat kevyitä muovipaneeleja. Korissa näkyvät mustat osat eli turvakaarimainen osuus ja tuulilasin kehys ovat osa teräskehikkoa. 94 6/2024. Roadstermallistossa oli kaksi muutakin vaihtoehtoa: 61-heppainen säästömalli ja sataheppainen Brabus. Roadster Coupé, jollainen koeajoautomme on, painaa 815 kiloa. Kolmesylinterinen turbomoottori ja kuusilovinen vaihteisto on sijoitettu takapyörien väliin. Numeroiden valossa Roadster ei vaikuta innostavalta, ja hitaaksi moitittu robottivaihteisto latistaa sekin odotuksia. Kone pörisee urheilullisesti, ja vaihdetta vaihdettaessa ahtopaineet purkautuvat iloisesti suhahtaen. Kattopalojen kanssa se olisi vieläkin jäykempi, mutta nyt ollaankin fiilistelemässä eikä Ahvenistolla. Mutkiin Smart taipuu ahnaasti, kuten urheiluauton kuuluukin. Tökätään vaihdekepistä kuitenkin ykkönen silmään ja otetaan suunta kohti mutkaista maantietä. Smart Roadsterin rakenne perustuu jäykkään teräskehikkoon
Mutkapätkälle päästessä alkaa taas hymyilyttää. Ford väsäsi Ka-pikkuauton pohjalle omalaatuisen StreetKan, kaksipaikkaisen ja kangaskatolla varustetun sportin. StreetKa ei kykene tarjoamaan mutkaisilla maanteillä likimainkaan samanlaista ajoelämystä kuin oikea urheiluauto. Valtatiellä Roadster kulkee kelvollisesti, mutta sekä auto että kuljettaja tuntuvat jotenkin levottomilta, eikä nautinto palaa ennen kuin alla on taas kurvikkaampi väylä. Roadsterissa on jotain etäisesti samankaltaista kuin 60-luvun brittisporteissa – vauhdin hurmaa voi tuntea nopeusrajoitusten puitteissa. Ainoa harmi on, että auto pitää kohta palauttaa takaisin liikkeeseen. Pikkutieosuus päättyy ison tien risteykseen. Toiminto valitaan valitsimen sivussa olevasta katkaisijasta. Kuusiportaista robottivaihteistoa voi käyttää täysin automaattisena tai vaihtoehtoisesti tökkiä uutta pykälää kepistä. Entäpä jos tinkisi urheilullisuudesta. Japanilaisista kei-luokan pikkusporteista löytyy joitakin samanhenkisiä vehkeitä, mutta sellaisia ei tahdo meidän markkinoiltamme löytyä kuin satunnaisesti. Virtalukko löytyy vaihdekepin yhteydestä. TOINEN VAIHTOEHTO FORD STREETKA Valmistusvuodet: 2003–2005 Teho: 95 hevosvoimaa Hinta uutena: 29 990 € Smart Roadster on ainutlaatuinen kokonaisuus, eikä sillä ollut omana aikanaan suoria kilpailijoita. Hallintalaitteet ovat harkitusti järjestyksessä ja tarvittavat namiskat hyvin ulottuvilla. Mazda MX-5 on monilta osin fiksumpi valinta pieneksi urheiluautoksi, mutta siitä puuttuu Smartin ostajaa kiehtova erikoislaatuisuus niin teknisessä kuin muotoilullisessa mielessä. 95. Pienessä avoautossa vauhti tuntuu kovemmalta kuin se todellisuudessa onkaan. Jos omat ajelut kuitenkin ovat pääasiassa kaupunkipyöritystä tai rantakaduilla kruisailua, StreetKa on takuulla omaperäinen vaihtoehto erikoisuutta arvostavalle
Matkamittari voi olla pimeänä, jokin varoitusvalo saattaa toimia epäjohdonmukaisesti, moottorin käynti voi ontua tai pätkiä. Robottivaihteisto ja kytkin vaativat nekin huoltoa ja säätöä. Huoltohistoriaan kannattaa perehtyä huolellisesti. Tarkastele korin osien istuvuus ja tiivisteiden kunto. Ei kannata kuitenkaan säikähtää mahdollisia ongelmia. Siinä on kieltämättä onnistuttu, mutta ei ongelmitta. Tallissa säilytetty yksilö olisi hyvä löytö. Osa Smartin yleisistä ongelmista on helppoa ja edullista korjata. Ongelma voi kärjistyä, jos auto on kolaroitu tai koottu muun remontin jälkeen huolimattomasti. Markkinoilla on muitakin takamoottorisia ja turboahdettuja urheiluautoja, joiden korjausja huoltokustannukset ovat aivan eri planeetalta, ostohinnasta puhumattakaan. Sellaisia ovat muun muassa ovien avausmekanismin venyneet vaijerit – kokeile siis, aukeavatko molemmat ovet sisäkahvasta. Muotoilu jakaa mielipiteitä. Sähköisen kangaskaton vaijeriremontti onkin konstikkaampi ja myös hinnakkaampi operaatio. Tuleva klassikko Smart Roadster HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN OSTOA Smart Roadsterin suunnittelijat ovat epäilemättä pyrkineet luomaan urheiluauton, jossa moderni tekniikka yhdistyy 60-luvun brittisportin tarjoamaan riemukkaaseen ajonautintoon. Ahtaassa konehuoneessa esimerkiksi sytytystulppien vaihto on tavallista työläämpi projekti, ja se voi siksi jäädä helposti suorittamatta. Tarkista, ovatko tavaratilan ja ohjaamon matot kauttaaltaan kuivia. Kosteuspulmat riivasivat Roadsteria jo uutena. Kun sekä kuljettajan että auton painopisteet sijaitsevat erittäin matalalla ja likimain samalla korkeudella, kuljettaja tuntee alustan käytöksen ja kallistelun tarkasti. Muutaman tonnin arvoisessa autossa huoltoja korjausvelan kiriminen voi tehdä lompakkoon tuhansien eurojen loven. 96 6/2024. Smart Roadster on todella pienikokoinen. Rekisterikilpikin on kuin numeroa tai kahta liian suuri. Mutta yksi asia on varma, Smart Roadsteria ei voi haukkua tylsäksi, vaikka se onkin 2000-luvun laite. Jäykkä korirakenne ja matala painopiste luovat perustan hyvälle ajettavuudelle. Pikkusportin syynääminen kannattaa tehdä huolella. Muovipaneeleista koottu kori kattorakenteineen on altis vuotamaan, ja onkaloita ja johtosarjoja pitkin valuva vesi voi kerääntyä sähkölaitteisin aiheuttamaan monenlaista harmia. Ohjainboksin ja mittariston kosteusvauriot – ja tietysti muutakin kautta syntyneet viat – voivat ilmetä mitä ihmeellisimpinä häiriöinä. Jos kytkin on loppusuoralla ja vaihteiston toiminta epämääräistä, edessä on tyyris korjaamokäynti ja auton myyntihinnan pitää olla sen mukainen
MASIINAT NÄYTILLÄ Kesän kokoontumiset ja perinnepäivät SOKERITEHTAAN TUOTE Omintakeinen Esa-Tume-pyöröpaalain LUHTIKYLÄN NIXON Ford 951 Powermaster D 1959 74 50 00 -2 40 6 • PA L VK O 20 24 -4 1 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 6/2024 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT SCANIA L50S 11 2 6 / 20 24 • Fo rd 95 1 • H yr y P S 91 C • M as se y Fe rg us on 18 7 • S ca ni a L5 0S • Tu m e -p yö rö pa al ai n UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! tilaa.viipalemediat.fi/vanhatkoneet Osoit a kame ralla ( V
Lokakuun numerossa tutustutaan muun muassa hienoon Renault Dauphine Gordiniin, joka on ollut samalla omistajalla neljäkymmentä vuotta. Lisäksi nähdään vuosikymmenien seisonnan jälkeen pelastettu ja museokuntoon entisöity avolava-Transit – ja paljon muuta mukavaa vanhojen vehkeiden maailmasta. Seuraavassa numerossa: Ajokausi hiipuu, mutta mainio meno jatkuu. Klassikot 7/2024 ilmestyy 10.10.2024 Luottovehkeitä 98. Syksyn piristykseksi postiluukusta putoaa erityisen nostalginen lukupaketti
#546058 AJOITUSLAMPPU, DIGITAALINEN Kestävä ABS-muotoilu ja digitaalinen näyttöpainike takaavat tarkat mittaustulokset sytytyksen ajoituksen ja moottorin kierrosluvun osalta. ALV € 99 sis. #543482 MOMENTTIAVAIN 3/8” 20-100NM Momenttiavain 3/8” -karalla. ALV € 69 sis. Työpaine (bar): 2-8. Lippuja myynnissä rajoitettu määrä. ALV. HUOM: uusi parannettu versio pystymallisella hydraulipumpulla. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. € 4990 € 349 sis. Korin maksimipaino (kg): 1800. #513949 SIIRRETTÄVÄ SAKSINOSTIN 2500KG Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. Sähköstartti. Nostokapasiteetti 4200kg. ALV € 1190 sis. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. ALV € 1190 sis. Paikkavaraukset: hameenlinna@x-treme.fi tai puhelin 046 8782 479 jenkkiautonayttely.fi Special Quest: The stars of bad chad customs: chad & jolene (canada) Autorama, Bike-O-Rama, Classic , Custom, Hot Rod, Lowrider, Motorsport, Muscle Car, Performance, Pick up, Projekt, Sport Car, Styling, Truck, Tuning, Van, Vintage. ALV € 1490 sis. #502331 HIEKKAPUHALLUSKAAPPI SBC990 Ammattilaistason hiekkapuhalluskaappi, paineilmasäiliöllä, kahdella imurilla & avattavalla etuseinällä. Autonäyttely, harrasteparkki, swap-myyntialue ja street food autoja Tervetuloa x-treme motor show’hun Ilmoittaudu heti tai viimeistään 8.9 menneessä pohjoismaiden komeimmat ajoneuvot Special quest: from hot rod hangar (austria) space mercurius GTC & spice girl näe auto livenä osallistu netissä arvontaan, voita vip-ruokailu chadin ja joealinen kanssa @originaljenkkiautonayttely #jenkkiautonayttely #86801 KORIGRILLI Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät mahdollistavat helpon liikuttelun. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. Nostokorkeus: ilman nostotyynyä 440 mm / nostotyynyn kanssa 490mm #542074 DIGITAALIAGREGAATTI 5000W 1 x 230 V 16A ulosotto, 1 x 230 V 32A ulosotto, 1 x USB-A ja 1 x USB-C-liitäntä. Korin maksimipituus (mm): 5500. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Mattamusta pinta. Mukana 4 kpl nostotyynyjä. Kori on helposti pyöritettävissä ja lukittavissa paikoilleen 12 eri asentoon. Lippujen hinnat nousevat 27.9. Paineilmasäiliö tarjoaa puhallusaineen tasaisemman ja korkeamman virtauksen. Mattamusta pinta. Korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Tarkkuus/väli 1,0 Nm. Tarvittava kompressori (hv): 5,5-7,5. Sisämitat (LxKxK) (mm): 1170x870x810. Ku va : Di rk Be hl au Kuva: @dominooo_gallery / lower.united Avoinna: La 10-18, cruising startti klo 18.30, After Party. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. Varustettu LED-valaistuksella. ALV € 269 sis. Su klo 10–16 Liput Tiketti.fi ja ovella (katso lippuluokat netistä) Halvat Early Bird liput 8.9. #513556 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. ALV sis. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. ALV € 3390 sis. #546279 ÖLJYN IMUVAIHTAJA 80 LITRAA Ammattitason öljyn imuvaihtaja, joka helpottaa öljyn käsittelyä ja imemistä korjaamossa tai autotallissa. saakka, hanki tapahtuman t-paita. ALV € 85 sis. #543485 MOMENTTIAVAIN 1/2” 40-220NM Momenttiavain 1/2”-karalla. Tarkkuus/väli 1 ,0Nm
TULEVA KLASSIKKO: Smart Roadster Coupé MAINIO MINIRAHTIAUTO: Fiat Fiorino ’84 POSETIIVARIN PELI: Volvo PV 544 Favorit ’64 ERIKOISAUTOMIES JUHA LIUKKONEN HARRASTAJAN PAKEILLA KAIKEN KOKENUT FORD TAUNUS 17M ’64 TAPAHTUMIEN KESÄÄ ROMPETORIT JA KOKOONTUMISET 6/2024 • Hinta 11,90 € • www.klassikot.fi Kuutoskupee Kuutoskupee Kuutoskupee Kuutoskupee TRIUMPH GT6 ’73 6/ 20 24 Fia t Fio rin o 90 ’84 • Fo rd Ta un us 17 M Tu rn ier ’64 • La m bo rg hin i Ur rac o P2 50 ’74 • Triu m ph GT 6 ’73 • Triu m ph He ral d 13 /6 ’71 • Vo lvo PV 54 4 Fa vo rit ’64 36 84 80 -2 40 6 • PA L VK O 20 24 -4 1