SEIKKAILU 6500 kilometrin road trip tonnin Daimlerilla FORD Mukavaksi muovattu harrasteauto AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 07/16 • Hinta 8,90€ XR4i Tähdet lentoon Virityspaja ja kilpatalli AMG:n vaiheet Tuleva klassikko Edullinen erikoisuus Ranskanmaalta Pala historiaa Väinö Linnan Mercedes-Benz 220 SE ’62 07 /1 6 36 84 80 -1 60 7 • PA L VK O 20 16 -4 7 6 41 48 83 68 48 08 16 00 7 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D Bo rgw ard Ha ns a 15 00 ’52 • Fo rd Sie rra XR 4i ’83 • M erc ed esBe nz 22 SE ’62 • Op el Ka pitä n ’50 • Ta lbo t So lara GL S ’86
on lehti tuningharrastajille. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.?. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.. Tuning.. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. Puhelimitse: puh. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Kilometrejä autoon on 56 vuodessa kertynyt vain hiukan päälle kolmekymmentätuhatta. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Vähällä ajolla, hyvällä hoidolla Simca Aronde Montlhery ’60 Tuomo Keskinen on omistanut tyylikkään Simcansa pian 30 vuoden ajan, mutta suvussa se on ollut uudesta asti. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. Sadun kaunis coupé 99 Klassikot 08/16 ilmestyy 24.11.2016 Seuraavassa numerossa: Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Opel Rekord 1900 L Coupé ’71 Kuluneessa ajokunnossa hankittaessa ollut Rekord nousi Satu ja Matti Ojasen toimesta uuteen loistoon, joten omistajattaren kelpaa kiertää coupé-Opelillaan kesätapahtumia. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Tuleva klassikko Rover 820 ti Vitesse ’95 Roverin iso sedan jakaa rakenteitaan Honda Legendin kanssa, mutta tämä yksilö liikkuu nelosturbomoottorilla Honda-kuutosen sijaan. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Tuning.. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta
Usein näissä konversioissa aihioksi valitaan halpa ja tarkoitukseen sopiva lähtökohta, eikä ilmiö näin ollen ole juuri sivunnut klassikkoautoharrastajia. Bensiinimoottorilla varustetun ajokin muokkaaminen sähkötoimiseksi on kaikkea muuta kuin tuore keksintö, ja ikään kuin sitä alleviivaten tämäkin urheiluauto seisoi samassa rivissä muutaman vanhan prototyypin ja rakennelman kanssa. Antti Kautonen toimittaja COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Alan kehitystä tiiviisti seuranneet saattavat muistaa myös kaksi sähkökäyttöistä Talbot Horizonia, jotka valmistuivat vuonna 1984. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Meniina Wik, Tero Björklund, Thomas Backman, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Olisiko Kupla kiinnostava ilman bokserin säksätystä, tuntuisiko Chevrolet Blazer miehekkäältä ilman 6,2-litraisen dieselin raksutusta, tai ihastuttaisiko Trabant, jos siitä puuttuisi savu ja pärinä. Ja vaikka vuokra-auton varaaminen olisi ollut se kivuttomin ratkaisu, ei vuokratarjokkaiden selaaminen ole ollenkaan yhtä jännittävää kuin englantilaisten autonmyynti-ilmoitusten ja katsastusmerkintöjen plärääminen. TILAAJAPALVELU Puh. Eivätpä ne kaikki vanhat viisastelut taida tuulesta temmattuja olla. Toisaalta sitä miettii, olisiko milloinkaan ajautunut harrastuksen pariin ilman moottorin ääntä. Täytyy vielä hiukan sulatella asiaa. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Sähkömoottorinen Fiat Panda varmasti innostaisi, mutta kuinka suhtautua äänettömään brittisporttiin. Ennen ostopäätöstä piti vain päästä yhteisymmärrykseen siitä, mikä määrä ruostetta on hyväksyttävissä. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Mainittu keskeneräinen ajatusprosessi pyörii monen asian ympärillä. Ennen reissua mielessä siintelivät muutamat stereotypiat tuosta sumujen saaresta, ja jotkin niistä osoittautuikin todeksi. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Moni varmasti muistaa Subarupohjaiset Elcatit. Tuo kohtaaminen käynnisti pitkän pohdiskeluprosessin, joka ei ole vieläkään täysin päättynyt. Vanhojen ajopelien muokkaaminen sähköllä kulkeviksi on ollut maailmalla jo pitkään jossain määrin suosittu harrastus, eikä ilmiö ole meidänkään kulmillamme jäänyt aivan tuntemattomaksi. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Toisaalta sitä miettii, olisiko ajautunut harrastuksen pariin ilman moottorin ääntä. Kiitos auto-ostoksen, oli tämä reissu monella tapaa kaikista kesän roadtripeistä se jännittävin. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Minikokoisen pakettiauton tai pienen perheauton sähköistys ei suuria tunteita harrastajakunnassa herätä, varsinkin kun muutostyö on tehty aikanaan tuoreisiin ajopeleihin. Niistä ensimmäiset ilmaantuivat teille jo yli neljännesvuosisata sitten, joten niillä alkaa olla arvoa historiallisesta näkökulmasta katsottuna. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Kun on ikänsä ollut kiinnostunut tekniikasta, tietysti sähköautot ovat aina tuntuneet kovin kiehtovilta laitteilta. 3 07/16. Mutta siltikin, sikäläisille kapeille vuoristoteille pääseminen on odottamisen arvoinen kokemus. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA Arkmedia Oy, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Pääkirjoitus Sähköinen juttu J oitakin kuukausia sitten näin kesän mittaan monelle tutuksi tulleen sähkökäyttöiseksi muutetun Triumph-urheiluauton ensimmäistä kertaa. Erilaisia tekniikanvaihtoja on niin ikään tehty lähes yhtä kauan kuin autojakin, ja yltäähän sähköautojen kilpailuhistoriakin vaikka kuinka kauas. Niitä on myös ollut käytännössä yhtä kauan kuin polttomoottorisia vehkeitäkin, joten historiallinen puolikin on kiinnostava. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Infrastruktuuri nojaa yhä esimerkiksi LVI-tekniikassa monesti ”Näin ne on meillä aina tehty” -asenteeseen, ja ateriatauot saivat toisinaan kaipaamaan kotimaista huoltoasemaruokaa. Tekijältä: Maassa maan tavalla Elokuinen Daimler-reissu merkitsi minulle yhden virstanpylvään saavuttamista, pääsin oman auton ratissa brittiläisille teille
26 Talbot Solara GLS ’86 ”Parin viikon ajan aina kun ajoin liikkeen ohi, niin katselin Sierraa.” 4 07/16. 42 Opel Kapitän ’51 s. 46 Finnvan s. 12 Ford Sierra XR4i ’83 s. s. 60 Britit kohtaavat, Riihimäki Brittiautotapaaminen siirtyi tälle vuodelle Fiskarsista Riihimäen Lasimuseon pihamaalle. 18 Mercedes-Benz 220 SE b ’62 s. 64 Rauta ja Petrooli, Riihimäki Isoon konetapahtumaan kannattaa lähteä jo laajan harrasteautoparkinkin takia. 32 Borgward Hansa ’52 s. 18 Mercedes-Benz 220 SE b ’62 Kosti Venesmäen mustan ruisku-Mercedeksen ensimmäinen omistaja oli kirjailija Väinö Linna. 42 Opel Kapitän ’51 Vuonna 1951 syntyneen Kari Heikkisen harrasteauton oli oltava miehen kanssa samaa vuosimallia. 26 Talbot Solara GLS ’86 Kalevi Koskelan appiukon entinen Talbot on ostettu uutena -86, jolloin Solara-tuotanto oli jo päättynyt. 48 Tähdet lentoon s. Tässä numerossa s. TAPAHTUMAT 58 Idän ihmeet, Manso Camping Manso Campingin alueelle kerääntyy vuosittain vähän ihmeellisempiäkin itämaan kulkineita. 54 Pöljän Varaosakeskus, Siilinjärvi AJONEUVOT 12 Ford Sierra XR4i ’83 Jarmo Holsius on ajellut mieleisekseen rakentamalla V6-Sierrallaan vuodesta 1988 lähtien. 62 FinnJAE, Keuruu Japanilaisten käyttöklassikoiden ja harvinaisuuksien tapaaminen Keuruulla. 32 Borgward Hansa ’52 Lauri Rinta-Kannon ensikosketus kauniiseen Borgwardiin tapahtui 1950-luvun puolella
80 Karosserie Baur Avoautossa voi aivan hyvin olla neljä ovea, vai kuinka. 64 Rauta ja Petrooli s. 88 Marginaalista Henri Toivosen kilpa-Porsche tutuissa Rothmansväreissä. 70 Oldtimer Grand Prix 2016 VOLVO Amazon täytti pyöreitä vuosia Lahdessa. 92 Klassikkomarkkinat Kaluston kierrätystä vanhaan malliin. 48 Tähdet Lentoon Saksalaista viritysosaamista johtotähden merkeissä. 74 Daimler Sixillä Skotlannista Suomeen Tonnin Daimler saarivaltiosta ja keulamerkki kohti kotia Skotlannin, Walesin ja Englannin maisemien kautta. s. VOLVO 6 V U O T T A 5 07/16. 62 FinnJAE s. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä. 54 Pöljän Varaosakeskus, Siilinjärvi Wartburgin ja muiden itälaitteiden varaosakauppa on mielenkiintoinen sivutoimi. 94 Tuleva Klassikko Kirkkaankeltainen väri sopii kaksioviseen Renault Méganeen erityisen hyvin. ARTIKKELIT 46 Finnvan Kotimaisen yhteistyön tuloksena syntynyt 80-lukuinen sähköautoprototyyppi. s. 80 Karosserie Baur s. 68 Volvo Amazon 60 vuotta, Lahti Tutun ruotsalaisklassikon juhlavuositapahtuma keräsi mallin edustajia Lahteen. 84 Poistetut Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. 94 Tuleva klassikko 66 Urheiluautot Vanajanlinnassa, Hämeenlinna Näyttävä urheiluautotapahtuma järjestettiin nyt viidettä kertaa. 70 AvD Oldtimer Grand Prix, Saksa Nürburgringin GP-radan varikkoalue keräsi hurjan määrän urheilullisia kulkineita. 74 Daimler Sixillä Skotlannista Suomeen s. 58 Idän ihmeet s. 90 Klassikkoesine Alkuaan neuvostoliittolainen, sittemmin venäläinen Raketa-kello nimettiin Juri Gagarinin hengessä. 60 Britit kohtaavat s
Tehokkain, 62-hevosvoimainen kehitysversio oli mallimerkinnältään 136, ja sitä valmistettiin vuodesta 1987 eteenpäin. KUVAT: kaikki Skoda 70 -luvun hieman kantikkaat takamoottoriset sedanit lienevät monille tutuimmat vanhat Škoda-mallit. Se ei käynyt tuolloiselle hallinnolle päinsä, joten samoin eväin jatkettiin. Syksyllä 1976 esitelty mallisto jäi Skodan viimeiseksi takamoottoriseksi valikoimaksi, ja sen malleja valmistettiin vuoteen 1990 saakka. Uuden moottorin lisäksi ulkoasu uudistui tutuksi isolamppuiseksi, ja Garde-coupe nimettiin uudelleen Rapidiksi. Sen takajousitus oli aikaisempia malleja parempi, vaikka moottori olikin vielä vain 54-hevosvoimainen. Tuolloin takamoottorimallisto käytännössä korvautui uudella etuvetoisella Favorit-mallilla. Varsinainen uudistus tuli syksyllä 1984, kun 130-mallit tulivat tarjolle. 1970-luvun alussa Škoda anoi mahdollisuutta sijoittaa moottori eteen tulevissa malleissa. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Skoda 105/120 40 vuotta Ensimmäiset 105/120-mallin Š kodat tulivat markkinoille sykstllä 1976. Takamoottoriratkaisu ei ollut Škodalle uusi, sillä moottori oli ollut takana jo osassa 60-luvun malleista. Saman moottorin tahdittamat autot pysyivät tuotannossa rinta rinnan 1990-luvulle saakka. Coupe-versioita oli ollut tarjolla aikaisemminkin, ja Garde-niminen kaksiovinen malli tuli myyntiin loppusyksystä 1981. 6 07/16
Miljoonilla viime vuosina myyty auto maksoi vuonna 1954 vain 120 silloista frangia, eikä auton asuun ole kaikkina näinä vuosina koskettu. P yöreisiin Pacereihin verrattuna AMC AMX/3 on melko erikoinen ilmestys. Sen historiaan kuuluu myös italialaistyylinen keskimoottorinen sportti. Bizzarrinin avustajat kasasivat varaosista vielä kuudennen auton, mutta lopulta AMX/3:sta tuli suuri unohdettu projekti. Penkit ja vanteet ovat myös miltei 90-vuotiaat. Vuonna 1970 Chicagon autonäyttelyssä esitelty, tuolloin moottoriton konsepti oli Giotto Bizzarrinin kädenjälkeä. 25 vuotta edellisen kunnostuksen jälkeen tehty työ ansaitsi sille Bizzarrini-pokaalin Pebble Beachin Concours d’Elegance -klassikkotapahtumassa. Alkuperäinen konsepti oli lasikuituinen, mutta asiakasautot teräspeltiä. BUGATTI-SÄILYMÄ 7 07/16. Alun perin kirkkaankeltainen auto maalattiin nyt AMC:n värikarttaan kuuluneella pronssin sävyllä, mikä sopii italialaisiin linjoihin hienosti. Maalipinta on uusittu muutamaan otteeseen 1930-luvulla, sillä tutkimusten myötä nykyisen harmaan maalin alta löytyi punaista, sinistä ja vihreää sävyä, mutta useammasta maalikerroksesta huolimatta kaikki on edelleen sotaa edeltävässä kunnossa. Neljäs valmistunut auto on nyt restauroitu upeaan kuntoon. AMX kolmonen Minkälaisia autoja nimi AMC tuo mieleen. MONACOVOITTAJA vuodelta 1928. Alun perin autoja oli tarkoitus valmistaa kokonaiset 30 yksilöä. 6.4-litraisella 390-kuutiotuumaisella V8-moottorilla varustettuja autoja valmistui viisi kappaletta ennen projektin hautaamista, sillä niiden ei katsottu olevan kustannuksiltaan järkeviä valmistettavia American Motorsin kannalta. Klassikkoautojärjestö FIVA palkitsi vastikään korinumeroltaan 4914 olevan auton konservointipalkinnolla, sillä sen on todettu olevan konepellin nahkaremmejä myöten 1920-lukuinen. Ilmeisesti AMX/3:t eivät vaihda omistajia usein, sillä valmistuneesta viidestä autosta suurin osa on yhä alkuperäisillä omistajillaan. Ensimmäisten Monacon Grand Prix -ajojen voittaja-auto, vuoden 1928 Bugatti Type 35B on säilynyt näihin päiviin asti restauroimattomana
Mielenkiintoista kyllä, tuo 60-luvun lopulla esitelty malli pysyi tuotannossa 1990-luvun alkuun. 80-lukuinen kojelauta uudistui niin kattavasti, että se voitiin siirtää seuraajamalli X300:n miltei sellaisenaan vuonna 1994. Uudistettu AJ6-moottori esiteltiin ensin XJ-S-mallissa. Auto olisi raporttien mukaan ollut tuotantovalmis syksyllä 1983, mutta suunnitelmat vedettin takaisin: laatu ei yltänyt vaatimusten tasolle, ja erityisesti ohjaamoon tahdottiin satsata lisää. Monien johtoryhmämuutosten myötä Jaguar kamppaili kohti 1970-luvun loppua, ja vuosikymmenen taitteessa uuden mallin muotoilu saatiin lukittua paikalleen. Joidenkin lähteiden mukaan XJ40:n konehuone suunniteltiin niin, ettei sinne saanut sovitettua V-mallista konetta, ja näin voimanlähteiksi tuli aluksi vain suoraa kuutosta. Vuoden 1980 savimallit ovat jo käytännössä identtisiä lopullisen tuotantomallin kanssa, ja ensimmäinen ajettava prototyyppi oli valmis kesällä 1981. Öljykriisi teki lippulaivamoottori V12:sta suorastaan epäilyttävän, eivätkä Jaguarin insinöörit halunneet ”halventaa” uutta autoa valitsemalla siihen Roverin 3,5-litraisen V8:n. Lehdistö otti auton vastaan kehuja sadellen, vaikka työnlaatua ei oltu tässä vaiheessa saatu aivan kohdalleen. Ensimmäiset uuden mallin suunnitelmat heijastelivat coupemalli XJ-S:n linjoja, mutta seuraavina vuosina muodot piirrettiin moneen kertaan uusiksi. Viimein lokakuussa 1986 tuli XJ40:n esittelyn aika, 14 vuotta, 200 miljoonaa puntaa ja viisi miljoonaa testimailia myöhemmin. XJ40 Lokakuu 1986 oli Jaguarille erittäin merkittävä, sillä pitkään ja hartaasti synnytetty XJ40-mallisto saatiin viimein julkistettua. Taustalla olivat emoyhtiö British Leyland Motor Companyn ongelmat, jotka jähmettivät myös Jaguarin oman mallikehityksen 1970-luvun puolivälissä. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 1970 -luku oli vaikeaa aikaa Jaguarille, kuten monelle muullekin englantilaiselle autonvalmistajalle. Nuo myöhäiset mallit olivat vielä paljon XJ40:lle velkaa. 30 vuotta 8 07/16. Vasta Fordin ostettua Jaguarin toiminnot 1990-luvun alussa XJ40 käytiin uudelleen läpi, korjaten hankalan kehitystyön jättämiä jälkiä. Alun perin 2,9ja 3,6 -litraisena esitellyt kuutoset muokattiin 3,2ja nelilitraisiksi. Myyntimalli XJ oli esitelty vuonna 1968, ja sen seuraajan kehitystyö pantiin alulle jo -72. Perusrakenne pysyi tuotannossa vuoteen 2002 asti X308korisena, keulaa ja perää lukuun ottamatta
• 22. • 11. marraskuuta: Kirkolliskokouksen äänestyksen myötä naispappeus hyväksytään. XL Rantaralli, Naantali 22.-23.10 Veteraanikuormurien Loska-ajo Pirkanmaan alueella 5.-6.11. Huippuharvinainen, muun muassa Frank Sinatran ja Dean Martinin makuun ollut automalli on Italiassa kasattu Chrysler-tekniikkainen luomus, ja niitä on aikoinaan valmistunut vain parisenkymmentä. Ensimmäiset kolme uustuotantoautoa valmistunevat tämän vuoden puolella. Värinvaihdon tarkoituksena oli antaa kuva, että Cobria olisi valmistunut pressikäyttöön useampiakin. Vintagevaatepäivät & avoimet ovet Antin Automuseolla, Asikkala 9 07/16. Ensimmäiset Fordin V8:lla varustetut AC Ace -sporttimallin kehitysversiot valmistuivat vuonna 1962. October Swap Meet, Teivon Ravirata, Tampere 22.10. Rakennus valmistuu vuonna 1993, kolme vuotta suunniteltua myöhemmin. marraskuuta: Iran-Contra -skandaali paljastuu: Yhdysvallat on myynyt aseita Iraniin vapauttaakseen panttivankeja. marraskuuta: Unisys-tietotekniikkayhtiö muodostetaan Sperry Randja Burroughs-yhtiöistä. Uutta AC Cobraa haluavalle tarjoutuu ainutlaatuinen tilaisuus, sillä tehdas valmistaa niitä lisää. TAPAHTUMAKALENTERI 8.10. • 6. marraskuuta: Mikronesian saarivaltio itsenäistyy Yhdysvalloista. E nglantilainen urheiluautomerkki AC liitetään väistämättömästi nimiin Cobra tai Shelby. • 5. • 3. MARRASKUU 1986 • 3. UustuotantoCobria valmistetaan kaikkiaan yhdeksän kappaletta ja ne on hinnoiteltu 500 000 puntaan, eli vajaaseen 600 000 euroon. AC :n paluu GALLERIA-GHIA Premium Klassikot -numerossa 1/13 esitelty vuoden 1961 Ghia L6.4 on siirretty näytille automuseo Mobilian AutoGlym Galleryyn, ja sitä pääsee sitä myötä ihastelemaan Kangasalla. Vain kaksi väriä tulee olemaan tarjolla: se sinisen sävy, jossa ensimmäistä -62 valmistunutta autoa esiteltiin, sekä se keltainen jolla sama auto maalattiin uudelleen. marraskuuta: Mike Tyson voittaa ensimmäisen maailmanluokan ottelunsa Trevor Berbickiä vastaan Las Vegasissa. marraskuuta: Helsingin uuden oopperatalon rakennustyöt alkavat. Nyt AC Heritage on aikeissa valmistaa näitä harvinaisuuksia erittäin rajoitetun sarjan verran lisää. Tehdasuusilla 4,25-litraisilla eli 260-kuutiotuumaisilla kasikoneilla varustetut autot valmistetaan pitkälti käsityönä, käyttäen samoja työkaluja, muotteja ja koripukkeja kuin yli 50 vuotta sitten
Suuressa roolissa on ollut myös brittiläinen XJ220-spesialisti Don Law. Uudistunut P Zero edustaa rengasteknologian huippua säilyttäen silti klassisen ulkonäkönsä. Kojelauta kuitenkin hyödynnettiin sellaisenaan Omegasta. Jatkossa lehtemme saapuvat jatkossa tilaajillemme yhtä hyväkuntoisina kuin ne sinne päin lähtevät! Meneekö näin vai pistetäänkö pussiin. Vaikka Opel-rakenteeseen satsaaminen oli Keinathille tuttua, kyseessä oli pajan ensimmäinen alusta asti itse rakentama autonkori. Aiemmat valmisteet olivat perustuneet olemassa oleviin, joskus laajastikin muokattuihin koreihin. Tilanteeseen on luvassa parannusta, sillä kaksi eri rengasvalmistajaa on ottanut tarkalleen XJ220:een sopivat renkaat ensi vuoden mallistoonsa: Bridgestone on viettänyt aikaa alkuperäisen suunnittelijatiimin ja testiauton kanssa saadakseen rengasseoksen kohdilleen. pussiin, kiitos! J aguar XJ220-superautoon ei ole enää vuosiin saanut valmistajan määrittelemää rengaskokoa. 10 07/16. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta KUVAT: kaikki jaguar xj220, myös Pirelli Eksoottisia rengasuutuuksia ERIKOINEN GT Äkkiseltään Opel GT:n ja Chevrolet Corvetten yhdistelmältä näyttävä Keinath GT oli Asconaavomalleista tutun saksalaisyrityksen piensarjaprojekti. Omegan MV6-tekniikkaan perustuva sukkula tuli tarjolle 1990-luvun puolivälissä, ja niitä valmistui 38 kappaletta. Asiakkaidemme tyytyväisyyden varmistamiseksi olemme päätyneet postittamaan Klassikot yksittäismuovitettuina tästä numerosta alkaen. Joskus matkan varrella lehden pintaan kuitenkin tulee kolhuja, huolimatta siitä että kustantaja on ponnistellut useaan otteeseen ongelman ratkaisemiseksi. KLASSIKOT MUOVIIN Kirjapainosta Klassikot-lehti postitetaan tilaajalle aina virheettömässä kunnossa. Ajanmukaisesti GT ja GTR varustettiin tavaratilaan taittuvalla monimutkaisella kattoratkaisulla perinteisen kangaskaton sijaan. 255/45R17 / 345/35R18 -rengastusta saa ensi vuonna myös Pirelli P Zerona, joka onkin XJ220:n alkuperäinen ensiasennusrengas
Lokakuussa tarjolle tuleva rakennussarja on loihdittu 620R-mallista, ja kiitos aidon auton yksinkertaisen muotoilun, se on erittäin tarkan näköinen tuotos. Tämän kunniaksi valmistaja on esitellyt värimaailmaltaan ja fiilikseltään 60-lukua henkivän Seven Sprintin, joita valmistetaan vain 60 kappaletta. Lego-versio on luonnollisesti tätä vielä paljon kevyempi. Sisusta on myös varusteltu muita malleja klassisemmin ja kojelautaan kuuluu numeroitu lätkä, joka tiedottaa kyydissäolijalle kuinka mones yksilö 60 valmistuneesta Sprintistä on kyseessä. RETRO-SEISKA Caterhamin Seven Sprint henkii 1960-luvun tunnelmaa. Kyseessä on sama kolmisylinterinen japanilaisista kaupunkiautoista peräisin oleva moottori kuin nykyisin tarjottavissa ”aloittelumallin” Caterhameissa. Värejä tulee olemaan kuusi. LEGOSEISKA C aterhamin Seven -malli täyttää ensi vuonna 60 vuotta. Perinteinen urheiluauto Caterham Seven on nyt ikuistettu Lego-muotoon. Ulkoasustaan huolimatta Sprint on teknisesti moderni, sillä se liikkuu 660-kuutioisen pikkuturbomoottorin voimin. Kuvien pastellisävyisen Camberwick Greenin lisäksi ostaja pääsee valitsemaan Creamin, Mellow Yellow’n, Regency Redin, British Racing Greenin ja Misty Bluen väliltä. 11 07/16. Sen mekaanisesti ahdettu kaksilitrainen Ford Duratec-moottori tuottaa 315 hevosvoimaa, vieden kevyen laitteen nollasta sataseen alle kolmessa sekunnissa. 620R on rivakkaliikkeisin koskaan valmistettu Seven
MUKAVAKSI MU OVATTU 12 07/16. Jarmo Holsius hankki XR4i-Sierransa vuonna -88 käyttöautoksi ja viehättyi V6-koneen kyytiin. Omaa silmää miellyttäväksi muokattu auto on vuosien myötä siirtynyt harrasteajokin rooliin
Hyvinkää Ford Sierra XR4i ’83 MU OVATTU 13 07/16
Mutta joskus kun uusi automalli on ollut riittävän erikoinen ja etenkin ennakkoodotuksista vahvasti poikkeava, niin ensivaikutelman synnyttämät aatokset ovat edelleen kaivettavissa esille. Taunus-kuljettajaa rauhoitti tutustuminen Sierran teknisiin tietoihin, joista kenties tärkeimpänä oli takavetorakenteen säilyttäminen. varsin saumattomaksi. M enneiden aikojen automallien lanseerausajankohtana heränneet tuntemukset haalistuvat usein vuosien vieriessä sellaisiksi, että autouutuuden aikoinaan nostattamiin tunnelmiin ja mielikuviin on vaikea päästä enää kiinni. 14 07/16. Liikkeelle päästiin 1,3-, 1,6ja 2,0-litraisilla bensakoneilla sekä hetkeä myöhemmin 2,3-litraisella dieselpannulla, mutta saataville tuli myös ripeämpi vaihtoehto, jolla Ford tasoitti Sierra-malliston ja isoimman Euroopan Fordin Granadan rajapinnan Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Ford Sierra XR4i XR4I:N erottuvinta tunnusmerkistöä olivat pilarilla jaettu takasivulasi sekä kookas kaksitasoinen takaspoileri. Ja tietyllä tapaa se oli koko tuotantonsa ajan mallistossa se suorituskykyä ja ylellisyyttä yhdistelevä kokonaisuus: huippusuorituskykyä haikailevan valinta oli kallis Cosworth ja varustelua kaipaavan puolestaan Ghia-varustetason malliyksilö, mutta niin kulkua kuin mukavuutta kaipaavan valinta oli XR4i. Kun Taunus oli ollut konstailematon ratkaisu perinteisen porrasperäauton ystävälle pitkine keuloineen, lyhyineen perineen ja kokonaisuutena särmikkään kantikkaine muotoineen, oli Sierra modernin autosuunnittelun tulos tuulitunnelissa hioittuine pyöreine muotoineen, jotka oli sovitettu isolla takaluukulla varustettuun viistoperäiseen korimalliin. Tai oikeastaan kyseinen 2,8-litraisella V6-koneella ryyditetty kolmiovinen Ford Sierra XR4i ampaisi pitkälle Granadan tontille hinnoittelunsa osalta, sillä meillä XR4i maksoi keväällä -84 tasan 152 000 markkaa, kun Granada 2.0 L alle 104 000 markkaa ja Granada 2.8 GL sekin ”vain” 130 650 markkaa. Voisi uskoa, että eräs tällainen monien mieliin jäänyt ”shokeeraava” malliuudistus tapahtui 80-luvun alussa, kun Ford esitteli seuraajan perinteikkäälle keskiluokan edustajalleen Taunukselle. Tilanne säilyi sellaisena aina XR4i-mallin tuotannon päättymiseen PIENIKEHÄINEN sporttiratti puolustaa paikkaansa tämän XR4i:n ohjaamossa, sillä nurkka-ajoa mukavoittamassa on autoon jälkikäteen asennettu ohjaustehostin. Monelle pyöreälinjainen Sierra oli alkusilmäyksellä järkytys, mutta kun pudonnut leuka oli kopattu lattialta takaisin paikoilleen, alkoi katse vähitellen tottua Sierraan ja pidemmän tarkastelun myötä linjat olivat useimmille sittenkin varsin miellyttävät. Granada-vertailun ohella XR4iSierraa kannattaa silti katsella myös urheilumallisen Fordin näkökulmasta kyllä vaan: kuutoskoneista kolmiovista Sierraa tarjottiin epäilemättä niillekin Ford-asiakkaille, jotka olivat jäämässä haikailemaan markkinoilta väistyvän Caprin perään. Merkille toki pantiin taka-akselilla käyttöön otettu erillisripustus, mutta kyseinen muutos oli ajo-ominaisuuksien kannalta pelkästään myönteinen. Automaailman aikakirjassa Sierra edusti uutta sivua Taunukseen nähden myös siinä mielessä, että kiilto-osilla koristelu oli minimissään, ja sen tilalla olivat muotoon ja sävyyn kesytetyt runsaat muovipinnat. Kaksilitraisen koneen 105 hevosvoimasta pääsi nauttimaan 78 950 markalla, sillä se oikeutti kolmiovisen 2.0 L:n omistajuuteen. Uuden Ford-mallin konepellin alla oli perinteikkäitä ja koeteltuja ratkaisuja. Vuoden 1982 lopulla saapunut Sierra oli nimittäin muotoilultaan lähes kaikkea muuta mitä Taunus tai Cortina oli edustanut. Vertailun vuoksi kerrottakaan, että tuolloin Sierran sai edullisimmillaan omakseen 68 200 markalla tuolla rahalla irtosi 60-hevosvoimainen kolmiovinen Sierra 1.3 S. Sierra lanseerattiin viisiovisena, mutta mallistoon liittyivät tuoreeltaan myös kolmiovinen viistoperä sekä viisiovinen farmariversio. Koska räjähtävää suorituskykyä tarjoava Sierra RS Cosworth erottui tuolloin vasta fordilaisten suunnittelupöydältä, oli XR4i ensimmäiset vuodet Sierran suorituskykyisin malli
SIERRAN ohella Jarmon autoharrastukseen kuuluvat RS-Escort sekä Clubman-Minejä. Auton voimanlähde todettiin vanhaksi tutuksi kölniläiseksi 2 792 -kuutioiseksi veekuutoseksi, joka Sierrassa tarjosi 150 hevosvoimaa ja 216 newtonmetriä. Näky ei jäänyt huomaamatta Jarmo Holsiukselta, joka ajoi putiikin ohi pari vuotta aiemmin hankkimallaan ’77 Escort RS 2000:llaan. Hän tyylitteli kuutoskoneisella Sierrallaan viitisen vuotta, vaikkei koko matka sujunutkaan aivan virheettömällä tyylillä, sillä kolarin seurauksena apukuljettajan puoleista etukulmaa oli jouduttu parsimaan auton ollessa vielä suhteellisen tuore. 15 07/16. Sen pidempään hän ei ihmetellyt, vaan meni ja osti pois erikoisen Sierran, jonka ajomäärä mittarin mukaan oli tuolloin noin 90 000 kilometriä. Muutoksilla näköä ja käyttömukavuutta Reipaskulkuinen XR4i otti Escortin paikan käyttöautona ja Jarmo suoritti arkisia ajojaan kuutoskoneen siivittämänä liki päivittäin. Harvinaista Sierra-ylellisyytttä Sierran kuutoskoneisen version saapuessa julkisuuteen vuoden -83 keskivaiheilla, sai se tuoreeltaan suomalaiselta autolehdistöltä myönteisen vastaanoton. Etenkin vääntöä kiiteltiin, minkä ansiosta viisiportaisen laatikon suurinta pykälää saattoi käytellä jo taajamanopeuksissa. Mukavuuspuolesta pitivät huolta muun muassa monipuolinen mittaristo ajotietokoneineen, sähkösäätöiset peilit sekä urheilullisemmat istuimet. vuoteen 1985 asti, jolloin malli korvattiin viisioviseen korimalliin toteutetulla nelivetoisella XR4x4-versiolla, jonka moottori kasvatettiin katalysaattoriaikakauden kynnyksellä -87 desilitralla 2,9-litraiseksi. ”Parin viikon ajan aina kun ajoin liikkeen ohi, niin katselin Sierraa. Myös moottoripyörät ovat lähellä miehen sydäntä kuten kuvakin kertoo. Se miellytti silmää, sillä etenkin XR4i:n sivuprofiili erosi kaikista muista”, kertoo Jarmo. Toisaalta sutjakan korimuotoilun ansiosta huippua luvattiin jopa 210 km/h ja sataseen 1,2 tonnia painavan XR4i:n kerrottiin kiiruhtavan alle kahdeksassa ja puolessa sekunnissa. Joka tapauksessa auto oli yhä uljaan näköinen seistessään hyvinkääläisen Ford-liikkeen ikkunassa vuonna -88 odottaessaan itselleen seuraavaa omistajaa. Tuotannosta mallinimi XR4x4 väistyi vuosikymmenen taitteessa, vaikka Sierra-mallistossa oli sen jälkeenkin niin nelivetoisia kuin kuutoskoneisiakin vaihtoehtoja. Eräs Suomen harvoista XR4i-yksilöistä aloitti taipaleensa vuonna -83 Helsingistä, jonne se hankki tiettävästi johtajatehtävissä Postilla työskennellyt mies. RS-Escort jäi kuitenkin miehen omistukseen ja on hänellä yhä edelleen, nykyään museoajoneuvoksi rekisteröitynä. Ulkoisen ilmeen viimeisteli muusta Sierra-mallistosta poikkeavat jaetut takasivulasit ja kookas kaksitasoinen takaspoileri. Auto oli mukava Sierra oli muotoilultaan lähes kaikkea muuta mitä Taunus ja Cortina olivat aiemmin edustaneet. Myynnin kannalta hintatasokin kohosi ainakin Suomessa harmillisen korkealle kuten edeltä kävi ilmi, joten parin vuoden myynnin aikana maahamme ei uutena solahtanut kovinkaan montaa XR4i-Sierraa
”Hyvinkäällä eräässä firmassa oli myynnissä ihan uusi Cosworthin siipi, jonka ostin tonnilla. Joiltain ulkonäöllisiltä ja teknisiltäkin ominaisuuksilta XR4i oli jäänyt Jarmon näkökulmasta hieman puutteelliseksi, joten parin vuoden sisällä auton hankinnasta hän teki autolle muutamia kohennuksia. Kaukaaviisaasti Jarmo kuitenkin laittoi alkuperäiset istuimet ja korinosat talteen, jos joskus innostaisi palauttaa Sierra alkuperäiseen olemukseensa. Asia kiinnosti sen vuoksikin että autoissani oli melkein aina ollut musta sisusta, joten nyt oli jotain muuta. Sen nuppi viittaa vain neljään vaihteeseen, mutta ei se minua ole häirinnyt.” Yleisilme on viimeistelty Fordin erikoisvanteilla edessä kuusi tuumaa leveät ja takana seitsemäntuumaiset. Sierran kohtuullisen matalavirittei16 07/16. Muutamalla muutoksella XR4i:stä oli mukautunut omistajansa silmää miellyttävä kokonaisuus. Vein penkit verhoilijalle, jolla oli juuri tekeillä kuorma-auton sisustus. Matalaviritteinen kone tarjoaa letkeää voimaa, joka liikuttaa suhteellisen kevyttä Sierraa notkeasti. Sitä tehtiin mielestäni hienosta linja-autoplyysistä ja kyselin olisiko sitä tarpeeksi Sierran istuimiin. ”Ostin vaihdekepin lyhentäjän, mutta kun en raaskinut alkuperäistä katkaista, niin laitoin minulla olleen RS:n kepin. Ulkoasun ohella myös Sierran tekniikalle tehtiin käyttömukavuutta parantavia toimia 90-luvun kynnyksellä. Samoin hankin uuden konepellin Cosworthin ilmanottoaukoilla sekä vielä Cosworthin maskin. Sisustan osalta olemusta päivitettiin eteen tulleen mahdollisuuden kautta. Ulkoasun osalta hän vei XR4i:n tyyliä kohti Sierra-malliston kärkeä, RS Cosworthia. Kuskeina toimittiin vuorovedoin, joten joka toisella reissulla kulkupelinä oli Sierra. Kävin sitten Juvanmalmilla, mistä hankin puretun Sierran takapenkin. Sitten hankin käytetyn takaluukun, johon sen laitoin. Ford Sierra XR4i ajettava ja miellytti tyyliltään Fordien huollon parissa leipäänsäkin tienannutta omistajaansa. Kuntoremontilla kesäajokiksi Ensimmäisinä vuosina Jarmon punainen XR4i keräsi kilometrejä 15 000–20 000 kilometrin vuositahtia, sillä arki ajojen lisäksi hän kiersi kaverinsa kanssa ahkerasi rallicross-kisoissa ympäri maata. ”Eräs tuttava hankki minulle Riihimäeltä autopurkamolta RS-Escortin etupenkit, niin mietin että mitä niillä tekisi. ”Kaverille tuli nelivetoisen Sierran perämurikka, jonka hankin sillä siinä oli hyödyllinen viskolukko.” Samoihin aikoihin Jarmo oli hankkinut taka-akselille Scorpion levyjarrut, sillä XR4i:ssä oli alkujaan takana rumpujarrut. Just ja just oli, joten penkit verhoiltiin uusiksi. Siten autosta tuli päällisin puolin sellainen kuin olisin halunnut sen olevan alkujaan”, hän kertaa. Kun hän sai vielä hankittua ohjaustehostimen, jota sitäkään ei autossa ollut alun perin, niin ajo-ominaisuudetkin alkoivat olla toiveiden tasalla. Plyysi on lisäksi vielä vahvaa kangasta”, muistelee Jarmo tilannetta, jonka seurauksena Sierran sisusta ovipahveja myöten sai punaista sävyä. Sporttiratin kaverina on peruskeppiä lyhyempi vaihteensiirrin. ”Niiden piti olla samanlaiset, mutta takavanteiden saapuessa selvisikin että puolia oli eri määrä.” Tarvittaessa vanteistus on yhtenäistettävissäkin, sillä Jarmo kertoo hankkineensa viimeisen vuoden aikana kokonaista kuusi sarjaa vanteita. ”Kaikki käytetyt osat ovat Fordia, ainoastaan ratti on tarvikeosa”, hän painottaa. COSWORTHLAINAA olevan maskin takana työskentelee 2,8-litrainen veekuutonen
Edessä ja takana levyjarrut. Vuoden -95 tienoilla Jarmolla oli tavanomaista enemmän joutoaikaa, joten aikansa kuluksi hän teki konetta jämäköittävän remontin. Puristussuhde 9,2:1. ”Etupään viemäriputket päättyvät helmakotelojen sisälle, mikä on pitänyt kotelot suotta märkinä. ”Ekan omistajan aikana ajetun kolarin jälkiä oli peltiseppä korjannut tyhmästi. Alkuperäisetkin istuimet ovat tallelle, jos tehdasasuun palauttaminen alkaa joskus kiinnostamaan. Tilavuus 2792 cm3. Siitä tehty päätös pitää, sillä hän on oppinut kantapään kautta että itselle merkityksellisiä ajoneuvoja ei parane hävittää. 01 Merkki ja malli Ford Sierra XR4i 02 Vuosimalli 1983 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä pitkittäin. Teho 150 hv /5700 rpm, vääntö 216 Nm /3800 rpm. 07 Mitat Pituus 446, leveys 173, korkeus 139, akseliväli 261 cm. Paino 1175 kg. Poraus 93, isku 68,5 mm. ”Isällä oli aikanaan moottoripyöriä, joista ostin yhden kun täytin 16 vuotta. nen 2,8-litrainen V6 totteli kurinalaisesti, joten tien päälle autolla ei jääty koskaan. Tuossa vaiheessa oli jo tiedossa, että helmoissa olisi ruostehommaa, samoin lokasuojissa. SISUSTAN huomionkerääjinä toimivat punaisiksi verhoillut istuimet ja sivupaneelit. 08 Suorituskyky Huippunopeus 210 km/h, 0-100 km/h 8,4 s 17 07/16. Takaveto. Takana erillisjousitus, pitkittäiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Aikanaan sitten myin sen ja sitä olen myöhemmin katunut”, hän perustelee linjausta XR4i:n omistuksen suhteen. ”Ostin uudet helmat kymmenisen vuotta sitten, samoin lokarin reunat.” Peltitöitä tehdessä selvisi, miksi Sierran takakontin pohjalla oli sateiden jäljiltä usein vettä. 05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen erillisjousitus, kallistuksenvaimennin, kierrejouset. ”Purin moottorin, hioin venttiilit ja uusin männänrenkaat ja laakerit.” Uuden vuosituhannen alussa Jarmo hankki arkiajokikseen uuden pakettiEscortin, joten XR4i jäi seisomaan, kokonaisuudessaan viideksi vuodeksi. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. Kattoluukun vesiviemäriputkien pitäisi mennä takakontin pohjan läpi ulos, mutta ne olikin jätetty takaluukun sisälle verhoiluihin.” Samalla Jarmo kunnosti myös etupään ”viemäröintejä”. Nyt tein koteloihin reiät ja vedin putket katteiden välistä ulos.” Kunnostuksen jälkeen Jarmo otti XR4i:n kesäiseen harrasteajoon, jossa kilometrejä on kertynyt reissufiiliksistä ja keleistä riippuen. Epämukavuutta hän ei autosta ole keksinyt oikein muuta kuin turhan pitkän kytkinpolkimen liikkeen, joten auto tulee säilymään miehen omistuksessa jatkossakin. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin
Hämeenkyrö 18 07/16
Nopeamminkin uusi peltilehmä oli saatavissa, mutta silloin sen piti olla itäkarjaa: Neuvostoliiton kanssa tehdyn bilateraalikaupan myötä itäauton hankkiminen ei ollut valtion näkökulmasta niinkään ongelma. Kyseisen auton hän oli hankkinut autoliikkeestä Hampurista merillä konemestarina työskennelleen sukulaismiehen myötäavustuksella hänen kauttaan viisivuotias iso Mersu saatiin Suomeen niin sanottuna merimiesautona. Tuontilisenssien avulla pyrittiin välttämään valuuttavarojen karkaamista maan ulkopuolelle, mutta sen seurauksena kansalaiselle uuden länsiauton ostaminen vaati tuuria ja hieman suhteitakin, mutta monissa tapauksissa oli varauduttava jopa vuosien odotukseen. Uuden auton hankintasuunnitelmia ohjasivat varmasti Linnan hyvät kokemukset hänen vuonna -57 ostamastaan autosta, vuosimallin -52 Mercedes-Benz 220:stä. Lisäpainos toisensa jälkeen Tuntematon Sotilas löysi tiensä suomalaisten yöpöydille ja lukunurkkauksiin, ja kirjan hurja suosio kartutti siinä samalla tietenkin Urjalasta kotoisin olevan ja 30-luvun lopulla Tampereelle asettuneen kirjailijan taloudellista tilannetta. Samaan aikaan Suomessa pyrittiin kääntymään länsimaisen elämänmenon suuntaan, mutta varottiin visusti ettei samalla näytettäisi ahteria itäystävien suuntaan. Mercedes-Benz 220 SE ’62 Linnan länsisiipi Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine K uusikymmentäluvun alussa maailman kiistattomat suurvallat USA ja Neuvostoliitto nokittelivat yhä kylmemmäksi käyvää kinastelua erinäisistä asioista maan ja taivaan välillä. Moottoripolkupyöriä oli nimittäin vuonna -60 maassamme noin 88 000. Urheilullista edustustasoa Eräs uuden länsiauton hankintaa 50ja 60-lukujen taitteen Suomessa vakavasti harkinnut oli koko kansakunnan tuntemaksi kirjailijaksi vuoden 1954 lopulla ilmestyneen Tuntematon sotilas -romaanin myötä noussut Väinö Linna. Vuonna -62 kirjailija Väinö Linnan pari vuotta kestänyt uuden länsiauton odotus päättyi, kun hän vastaanotti uljaan ruiskukoneisen siipi-Mercedeksensä. Tästä piti huolen henkilöautojen tuonnin säännöstely lisenssien avulla, mikä oli seurausta Suomea toisen maailmansodan jälkeen riivanneesta valuuttapulasta. 19 07/16. Ensin mainittua toraa käytiin muun muassa Kuuban kriisin merkeissä ja taivasosuuksista väännettiin käyntiin polkaistulla avaruuden valloituksella. Uuden auton ostohaluja rajoitti tehokkaasti tavallisen kansalaisen taloudelliset realiteetit, mutta uuteen autoon riittävän markkamäärän löytyminen pankkitililtä ei vielä tarkoittanut että sellaisen olisi voinut lompsia kuittaamaan kiinnostavan automerkin piirimyyjältä. Ja kyllähän täälläkin pyrittiin polkaisemaan käyntiin erinäisiä parempaa huomista rakentavia hankkeita, ja jos ei muuta, niin ainakin mopedeja. Huima määrä kaksitahtisavuja, kun ottaa huomioon että samaan aikaan henkilöautoja oli vain reilut kaksi kertaa enemmän, hieman yli 183 000 autoa. Tämä pala suomalaista kulttuurihistoriaa on hyvässä tallessa ja kunnioittaa ensiomistajaansa
Kenties raskaan kirjoitustyön vastapainoksi ja ’52 Mercedeksestä saadun myönteisen laatuvaikutelman myötä Linna alkoi vuonna -60 kallistua tuoreen Mercedes-mallin suuntaan, edeltävänä vuonna esiteltyyn siivekkääseen W111-malliin. 20 07/16. Tuolloin nimittäin varmistui, että autoa joutuisi odottamaan useamman vuoden ajan. Vuonna -60 oli Linnan suurteos, Täällä pohjan tähden alla -trilogia ehtinyt jo kirjakauppoihin toisella osallaan ja herättänyt paitsi suomalaisten lukijoiden kiinnostuksen, myös yhteiskunnallista keskustelua kansalaissodan vaiheista. Sinivalkoista kynää pidellyt Linna pisti epäilemättä mielihyvällä merkille myös Rauno Aaltosen ja Onni Vilkkaan otteet kyseisen automallin ohjaimissa. Mielihyvä tosin hieman haihtui, kun Linna kääntyi paikallisen piirimyyjän puoleen W111-mallisen Mercedes-Benzin tilausaikeissa. Sen taival tosin päättyi Kerttu-vaimon sisarenpojan ajoreissulla eteen eksyneeseen puuhun. Mercedes-Benz 220 SE W111-SARJAN Mercedeksistä puhuttaessa lisätään mallimerkinnän perään usein pieni b-kirjain, jolloin sekoittamisen vaaraa samoja mallimerkintöjä käyttäneisiin PonttoniMersuihin ei tule. Mallitunnuksen E-kirjain kertoi, että valinta kohdistui Boschin mekaaniTAKAKONTISSA matkaa kirjallista materiaalia näin oli varmasti myös 60ja 70-luvulla auton ollessa ensiomistajallaan. Kirjailija oli kuitenkin asiastaan varma, joten tilaukseen lähti W111-sarjan kirkkain tähti, 220 SE. Kyseessä oli samalla myös Linnan ensimmäinen oma henkilöauto, sillä edellisenä ajopelinä oli ollut Austinpakettiauto. Teknisen edistyksellisyyden ja laadun ystävänä kirjailijalta eivät varmasti olleet jääneet huomaamatta siivekkäällä Stuttgartin tuotteella saavutettu kilpailumenestys. Kirkkaimpana mielenkiinnon nostattajana saksalaiskuljettajien saavuttama kolmoisvoitto vuoden -60 Monte Carlo -rallissa, heittotähtinään Mercedes-Benz 220 SE:t
Laatua ja varmaa perillepääsyä hän kaipasi kiertäessään erilaisia tapahtumia, joihin häntä menestyseepoksien kirjoittajana velvoitettiin kiertämään. Linnan tapauksessa auto tuli maksamaan vieläkin enemmän, olihan kyseessä mainittu ruiskumalli; 220 SE:n hinnaksi kerrottiin Tekniikan Maailman koeajossa vuoden -61 puolivälissä noin 1 876 000 markkaa. Tuolla summalla siipi-Mersu paini samassa hintaluokassa kuin Chevrolet Impala (1 571 000 mk) tai Porsche 356 (1 700 000 mk). Mukavuus ei tällaisilla reissuilla ollut lainkaan pahitteeksi, etenkin kun Pohjantähti-trilogian ankaraa kirjoitustyötä tehtiin osin oman terveyden ja voimavarojen kustannuksella. Mercedes-Benz 220:n hankkimiseksi sai kuitenkin kaivaa kupeesta vielä miljoonaan lisää, sillä hinnaksi listattiin 1 466 000 markkaa. Ei, kyse oli pikemminkin mahdollisimman mukavan ja suorituskykyisen sekä ennen kaikkea laadukkaan ison auton hankkiminen. Kun VW-jonossa koitti oma vuoro, sai Kupla 1200:n 575 000 markalla. Austin 850 eli Mini maksoi 540 000, Rättisitikka 480 000 ja Fiat 600 puolestaan 525 000 markkaa. 21 07/16. Tällaiseen Linnalla oli toki paremmin varaa kuin valtaosalla suomalaisista, mutta yhtä kaikki hän katsoi tarvitsevansa moista autoa. Voisi siis kuvitella, Kuusikymmentäluvun alussa 220 SE asettui paitsi suorituskyvyltään, myös hinnaltaan lähelle urheiluautoja. Hintansa väärti Edistyksellinen tekniikka maksaa, ja kun Mercedes ei muutoinkaan juuri viihtynyt hintakuopissa, niin Linna sai varautua tuntuvaan laskuun kunhan viimein koittaisi se aika että hän saisi lunastaa auton omistukseensa. Tuohon aikaan ruiskutekniikka oli kaikkea muuta kuin arkipäiväistä, sillä vasta puolenkymmentä vuotta aiemmin Mercedes-Benz oli avannut pelin ottamalla tuotantoon maailman ensimmäisen sarjatuotantona valmistetun polttoaineen suoraruiskutuksen nelitahtikoneessa. sella ruiskulla varustettuun moottorivaihtoehtoon. W111-sarjan 220 SE:ssä epäsuoraan polttoaineen suihkutukseen perustunut tekniikka antoi aikalaisittain rotevat voimavarat: 2 195-kuutioisesta kuutosesta houkuteltiin ruiskun kanssa 120 hevosvoimaa. Se tarkoitti kymmentä hevosvoimaa enemmän kuin tupla-Solexeilla ruokitussa 220 S:ssä ja 25 hevosta enemmän kuin 220-mallissa. Kun katsotaan lähempänä tavallista kalossinkuluttajaa olevien ajopelien hintoja syksyllä -60, niin päästään asiasta jyvälle. Isoista sarjoista ei ollut kyse, sillä tekniikka sai paikkansa 300 SL -urheiluauton moottorista, mutta kuitenkin. Ja mitä Mersun suorituskykyyn tuli, niin toki matka taittui vapaiden nopeuksien vallitessa reippaasti, kun pellinalaisen hevoslauman annettiin vastata käskyyn. Vaikka Linna laittoi tilaukseen suomalaisittain huippukalliin ja -harvinaisen Mercedes-Benz 220 SE:n, ei kyse tiettävästi ollut näyttämisenhalusta, leveilystä tai mistään muustakaan vastaavasta ilmiöstä, johon nykyiltapäivälehdistö liittäisi empimättä öky-etuliitteen
Ja joka tapauksessa – vaikka auton saikin nyt vapaammin, ani harvalla oli mahdollisuuksia ison Mercedeksen hankkimiseen. Keväällä kirjailijantyön rasitukset tuottivat Linnalle sairauskohtauksenkin eikä arjen stressiä varmasti vähentänyt muutto uuteen kotiin Tampereen Hämeenpuistoon, vaikka kyseessä sinällään varmasti olikin mieluinen tapahtuma. Ehkä häntä hieman sieppasi länsiauton hankkimisen helppous odotettuaan itse omaa autoaan parin vuoden ajan, mutta toisaalta vapauttamisen yhteydessä autoverolainsäädäntöä oli vastavuoroisesti tiukennettu. Itsekin Mercedeksellä liikkunut kirjailija Mauri Sariola esimerkiksi hyödynsi Mercedes-Benzin tenhoa tyylikeinona dekkareissaan. Kotimatka uudella Mercedeksellä keskeytyi heti alkukilometreillä poliisin ratsiaan. Linna ajoi autolla tietenkin itse paljon, mutta monilla reissuilla kauas maakuntiin oli hänellä luottoystävät kuljettajina. Tuolloin Väinö Linna perheineen tarkasteli viimein saapunutta upeaa mustaa Mercedes-Benziään tyytyväisenä. Alkuperäisessä rekisterikirjassa mainitaan katsastuspäiväksi 4. Odotus täyttyy Ruisku-Mercedes lähti tilaukseen – varustetoiveista mukaan ympättiin ainakin keinonahkaverhoilu, radio, etupään levyjarrut sekä ”pohjapanssari” eteen ja taakse. Linnan W111 oli silti tiettävästi Tampereen seudun ainoa ruiskukoneinen malliversio. Hieman ironista on, että pian Mercedeksen vastaanottamisen jälkeen, jo heinäkuussa -62 autojen maahantuonti vapautui, joten länsiautojakin sai maahan viimein rajoituksetta. kesäkuuta ja rekisteriotteessa käyttöönottopäiväksi kesäkuun 15. Auto herätti huomiota myös muissa tielläliikkujissa heti tuoreeltaan, sillä Väinön ja Kertun tytär Sinikka on muistellut kotimatkan Tampereella keskeytyneen toviksi jo Klaukkalan kohdilla, kun poliisin ratsia pysäytti kirjailijan perheineen. Mercedes-Benz 220 SE 22 07/16. Ajettavaksi tehty Musta Mercedes tuli Linnan perheelle käyttöautoksi, jollaisena siitä tulikin erityisen mieluinen. Näin ollen voisikin kuvitella että hän ei aiheeseen suonut sen suuremmin energiaa vaan keskittyi nauttimaan omasta Mercedeksestään. Mistään ikävästä ei kuitenkaan ollut kyse, vaan Mercedestä ihasteltiin ja poliisit kysyivät mahdollisuutta istahtaa upouusille istuimille. Ja harvassa ne olivat muuallakin: Vehon kautta myytiin vuosien 1959–1965 aikana vain 102 SE-versiota, kun 220 S -mallia meni sentään noin 650 yksilöä ja 220-perusmallia 268 autoa. Sen myötä Suomen henkilöautokanta nousi alkuvuoden 220 000 autosta vuoden -62 loppuun mennessä noin 260 000 tasolle. Hienoa että myös Linnan ’52 Mercedes on upeakuntoisena tallessa hyvissä käsissä. Auto saapui ensiomistajalleen alkukesästä -62. Jos vastaava siipi-Mersu tuli kotikulmilla vastaan, oli se todennäköisesti liikemies Kalle Kaiharin yksilö tai vaihtoehtoisesti Vakuutusyhtiö Turvan edustusauto. Tilattu Mercedes saapui vuonna -62, joka oli Linnan perheen elämässä muutoinkin vaiheikas. Samoihin aikoihin ’52-mallinen 220 meni myyntiin. Voimme vain arvailla, miten Linna suhtautui autotuonnin vapautumiseen. ”Muutamaksi vuodeksi” ennakoitu odotusaika jäi Linnan kohdalla miellyttävästi siihen lyhimpään mahdolliseen ilmaisuun kriteerit täyttävään ajanjaksoon kahteen vuoteen. että Linna huomioi tyytyväisenä 220 SE:lle luvatut 170 km/h huiput, jolla se asettui markkinoiden nopeimpien autojen joukkoon urheiluautoiksi tituloidut mallit mukaan luettuna. KOMEA kaksikko kohtasi Nuutajärven Mercedestapahtumassa loppukesästä. Raskaan kevään jälkeen oli vuorossa onnistumisiakin. Ylipäätään Mercedekset, etenkin isommat mallit olivat silloisessa Suomessa harvinaisuuksia, joihin liittyi oma erityinen arvokkuutensa ja hohtonsa. Viimeinen Pohjantähti-osa valmistui ja ennen kaikkea automiehen näkökulmasta: lisenssi ja sitä myöten ostolupa uuteen 220 SE -Mercedekseen oli viimein tosiasia. Uuden Mercedeksen arvaamattomaksi odotusajaksi Linna hankki amerikkalaisesta näkökulmasta pikkuauton Studebaker Larkin, joka suomalaisin silmin täytti kuitenkin kookkaan auton tunnusmerkit. Myöhemmin Kerttukin hakeutui kuljettajan paikalle ajokortin hankittuaan. päivä. Samoin Kerttu kaipasi kuljettajaa etenkin silloin, jos kirjailija oli matkoilla
Sohvapenkin ansiosta matkaa saattoi taittaa kaikkiaan kuusi henkeä. VÄINÖ Linna viihtyi myös matkustajana Mercedeksessään, sillä luottoystävät toimivat usein kuljettajana työreissuilla. Ja tiettävästi ruiskukone sai jälleen näyttää mihin pystyi. Tekstissä Linna antaa esimerkkejä myös kokemistaan onnellisuuden hetkistä, ja yksi niistä kuvaa kotimatkaa, jolla ”auton nopeusmittarin patsas alkoi itsestään nousta ja renkaiden hiljaiseen huminaan sekaantui oman hyräilyn ääni: ’Hyvin menee kuitenkin’.” Mersun kulkuvaroja käyteltiinkin alkuvuosina ilmeisen reippaasti. Seitsemänkymmentäluvun puolivälin jälkeen jälkikasvu itsekin pääsi hyvin palvelleen W111:n puikkoihin. Niihin aikoihin autoon asennettiin myös etuistuimien turvavyöt. Kahdeksankymmentäluvun alussa totuutta ei voinut enää katsoa ohi silmien, vaan Linnan oli myönnettävä ruostevaurioiden laajuus ja taivuttava suuntaamaan autokaupoille lähes 20 vuoden tauon jälkeen. Tilalle hän hankki vuonna -81 Honda Accordin, mutta Mersun jättämää aukkoa se ei täyttänyt, sillä Linnan kerrotaan kuvailleen olleensa 220 SE:n jälkeen ”autoton mies”. Vaikka 220 SE oli käytännössä päivittäisessä ajossa, muodostui se kirjailijalle niin tärkeäksi ja mieluisaksi autoksi, että vaihtaminen ei käynyt edes mielessä. Ympärivuotinen käyttö ja varsinkin talviset suolakylvyt olivat tuossa vaiheessa tehneet hiljaista tihutyötään Mersun pelleille, mutta ensiomistaja oli niin kiintynyt autoonsa, että vaihtoa lykättiin mahdollisimman pitkään. Ei kuitenkaan kaunokirjallisessa teoksessa, vaan vuonna -72 ilmestyneessä Aurinkoa pilvien lomasta Kärsimyksen monet kasvot -kirjassa, jossa Linna omassa osiossaan kertoo kirjailijaelämästään haasteineen. Ainakin kertaalleen Linna viittasi kirjankin sivuilla Mersuunsa. Tarinat kertovat että Petteri-poika matkusti usein etupenkkien takana seisten vaikka kyytiä joskus olikin puolentoista sadan verran. 23 07/16. Hienosti aikaa kestäneellä alkuperäisverhoilulla lepäävät turvavyöt lisättiin autoon aikoinaan Kerttu Linnan aloitteesta. Paluu romuttamon porteilta Tampereen Veholle vaihdossa jäänyt 220 SE ’62 ei päätynyt ruostevaurioineen vaihtoautorivistön jatkoksi, vaan NOPEUSMITTARIN pylväs kohosi tässä autossa nopeammin ja korkeammalle kuin useimmissa 60-luvun suomalais-Mersuista
Sen jälkeen auto päätyi jo konkreettisesti purkamon porttien sisäpuolelle, mutta jälleen kolmisakaraiset tähdet olivat auton tulevaisuuden kannalta oikeassa asennossa. KOSTI Venesmäelle Linnan entinen Mercedes on ennen kaikkea hieno pala kulttuurihistoriaa ja ajankuvaa, vaikka toki aikakautensa laatuauto tarjoaa miellyttävän kyydin tänäkin päivänä. Mercedeksen omistajan tuttavapiiriin kuului hämeenkyröläinen autoja moottoripyöräharrastaja Kosti Venesmäki, joka innostui W111:stä etenkin sen Linna-historian vuoksi. ”Kävin isän ja äidin kanssa Pyynikillä katsomassa Tuntematon Sotilasta 60-luvun puolivälissä ollessani kymmenkesäinen. ”Useamman vuoden kiusasin tuttua myymään Mersua ja sanoin että voisin helpottaa häntä noiden romujensa kanssa. Mustan Mercedeksen uusi omistaja otti auton työn alle ja remontoi sitä saadakseen jo vahvaan harrasteikään yltäneen auton jälleen tien päälle. Toiminnan takeena on ilmeisesti ollut myös se, että kukaan innokas ei ole lähtenyt vuosien varrella korjaamaan jotain sellaista mikä ei ole rikki. Lyhyesti kuitattuna alustassa ja muun muassa helmapelleissä riitti runsaasti uusittavaa, mutta konservointihengessä esimerkiksi autoa ei maalattu kokonaan uudelleen, joten alkuperäistäkin väriä on edelleen esimerkiksi katossa. Tavoite onnistui, minkä jälkeen hän piti autoa yllä. Tietenkin se kiinnosti edelleen, joten Mercedes sai niin siihen liittyvää henkilöhistoriaa kuin ajoneuvon edustamaa aikakautensa huipputeknologiaa arvostavan uuden omistajan. Olihan Linnakin vaikuttanut Hämeenkyrössä 50-luvun puolivälistä eteenpäin ostettuaan seudulta pientilan viljeltäväkseen. Tiskiltä tiedusteltiin sitten että onkos siinä jotain vikaa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan ottajaksi löytyi Vehon automyyjän sukulainen, joka teki Linnan entiselle ylpeydelle sen verran peltihommia että katsastajan asettama rima ylitettiin. W111-varaosien perässä purkamolle suunnannut harrastaja poistuikin paikalta hieman suuremman osamäärän kanssa hän osti koko auton. ”Kyseessä on varmasti väärinkäsitys, sillä tietääkseni tuo venttiilivaurio tapahtui Linnan aiemmalle, ’52-malliselle Mersulle.” Monien epäluulolla suhtautuma Boschin mekaaninen ruisku on sekin osoittautumassa kestäväksi, jos nyt 54 vuoden käytön perusteella uskaltaa vielä mitään rohkeita arvioita tehdä. ”Kerran Veholta kysyin ruiskun huoltoon liittyvistä asioista. Minä sanoin että ei, johon sieltä heitettiin että no mitäs sitten kyselet”, omistaja naureskelee. Kunnostuksessa oli valtava työ, mutta Kosti ohjaa huomiota mieluummin auton Linna-historiaan suorittamansa entisöintiprojektin sijasta. Jos ruiskun kanssa jotain ongelmaa tulevaisuudessa ilmenisi, olisi sen hoitaminen Kostin mukaan helpomMercedes-Benz 220 SE 24 07/16. Voimalinjan osalta asiat olivat myös auton pitkä ikä huomioiden yllättävän hyvällä tolalla. Erään kerran sitten oltiin yhteyksissä muissa asioissa, kun hän kysyi että vieläkö Mersu kiinnostaa”, Kosti taustoittaa. Katsomossa oli myös Väinö Linna ja vanhempani osoittivat minulle parkkipaikalta helposti erottuneen Linnan mustan Mersun.” Kolmenkymmenen vuoden aikana loisto oli Pyynikillä tapahtuneesta kohtaamisesta hieman himmennyt, mutta vuonna -94 auton omistukseensa hankkinut Kosti aloitti tarvittavan laajat kunnostustyöt W111:n palauttamiseksi alkuperäiseen loistoonsa. Kostin käsityksen mukaan esimerkiksi moottoria ei ole missään vaiheessa avattu kokonaan. Autolle oli määrätty peltikorjauksia, mutta tarkasteltaessa niiden määrä osoittautui niin mittavaksi, että harkintaan nousi pikemminkin auton lähettäminen purkuun. Mercedes-Benz 220 SE ilmeisesti siirtyi Vehon sisäisellä siirrolla Helsingin päähän tutkittavaksi. Sisustuksen osalta päästiin helpommalla, sillä mitä ilmeisemmin 60-luvun alussa ei Stuttgartissa materiaalien laadussa pihistelty, sillä auton yli 50-vuotias keinonahkaverhoilu on edelleen alkuperäinen, patinoitunut mutta ehjä. Mutta jos tarkkoja ollaan, kohtaaminen auton kanssa ei ollut ensimmäinen. Tässä tapauksessa tavoitteena ei ollut uutta vastaavaksi palauttaminen, vaan pikemminkin auton historiaa kunnioittava konservointi. Moottorin ja vaihteiston osalta selvittiin perushuolloilla ilman suuria remonttisavottoja. Näin ollen tarina, jonka mukaan moottorista olisi katkennut Linnan omistuksessa eräällä ajoreissulla kaksi venttiiliä, ei pitäisi paikkaansa. Auton tarkemmat vaiheet 80-luvulla ovat hämärän peitossa, mutta ilmeisesti autoa laitettiin kuntoon aina sen verran, että katsastuskonttorilta irtosi uusi leima, kunnes vuosikymmenen lopulla uljas W111 jäi lopulta katsastamatta
Tilavuus 2195 cm 3 . Tuolloin oli Pyynikin kesäteatterissa jälleen ohjelmistossa Tuntematon sotilas, jonka ensi-iltaan Kosti suuntasi Mercedeksellään. ”Tämä on sellaista historian säilyttämistä, sillä tällaisille ajoneuvoille kuuluu arvokas vanheneminen. BOSCHIN mekaaninen ruisku osoittautui luotettavaksi kapineeksi, mikä olikin hyvä sillä kyseisen tekniikan taitavia mekaanikoita ei joka pitäjästä löytynyt. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, rattivalitsin. Puristussuhde 8,7:1. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmionmuotoiset tukivarret, kallistuksenvaimennin, kierrejouset, kumiset lisäjouset. Teho 120 hv /4800 rpm, vääntö 189 Nm /3900 rpm. Kohtaaminen Pyynikillä Linnan entisen 220 SE:n valmistumisen ja vuoden -97 museorekisteröinnin jälkeen auton olemus on kohentunut hiljalleen vielä lisää, sillä esimerkiksi jotain kromiosia on vaihdettu parempiin, jos rompetoreilta on sellaisia onnistuttu tavoittamaan. Rakentelun sijaan Kosti on kuitenkin voinut keskittyä harvakseltaan nauttimaan siipi-Mersun miellyttävästä ja ennen kaikkea auton omistajahistorian herättämästä tunnelmallisesta kyydistä. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori, edessä apurunko. Lisäsi tosin siihen, että muuten hyvä mutta valkosivut puuttuvat”, Kosti muistelee hymyillen tapausta, jonka seurauksena irtovalkosivut löysivät pian paikkansa Linnaa kunnioittavasta kokonaisuudesta. 08 Suorituskyky Huippunopeus 170 km/h, 0-100 km/h 13,2 s 09 Valmistusmäärä 66 086 kpl (220 SE Sedan 1959-1965) paa kuin takavuosina, sillä MB-harrastekenttään hankittujen vanhojen ruiskukoneisten Mercedes-mallien myötä myös tietotaitoa on kertynyt suomalaisille merkkiharrastajille. Paino 1505 kg. 07 Mitat Pituus 488, leveys 180, korkeus 151, akseliväli 275 cm. Takaveto. Kosti kiirehti myös auton viereen ja esitteli itsensä, joskin hän oli jo aiemmin jutellut Kertun kanssa autosta puhelimessa. Ensiomistajan ajatuksia vaalii myös auton nykyinen omistaja. Väinö Linna mieltyi aikoinaan ikihyviksi mustaan Mercedes-Benziinsä eikä kaivannut sen tilalle vaihtoehtoa. Poraus 80, isku 72,8 mm. 25 07/16. Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut. Osaltaan tämä on jatkumoa Linnan autoilulle on hauska pohtia tällä ajaessa, mitä hän miettinyt autoillessaan.” Mieleen on erityisesti jäänyt eräs kohtaaminen kesältä -97. ”Kerttu vilkaisi autoa päältä, katsoi sisälle ja tyytyväisenä totesi että tutusta autosta oli pidetty hyvää huolta. 01 Merkki ja malli Mercedes-Benz 220 SEb 02 Vuosimalli 1962 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Takana yksinivelinen heiluriakseli, eteen suunnatut reaktiotangot, kallistuksenvaimennin, kierrejouset, tasausjousi, kumiset lisäjouset. Hän sai autolle mukavasti paikan läheisen kahvilan edestä, ja istuessaan kahvilla hän huomasi hetken kuluttua Kerttu Linnan kävelevän Sinikka-tyttären sekä hänen miehensä kanssa jalkakäytävällä ja seisahtavan Mercedeksen luo
Kalevi Koskelan appiukon uutena vuonna -86 raumalaisesta autoliikkeestä ostama Talbot Solara GLS on poikkeuksellisen hieno säilymä Uudenkaupungin tuotantolinjalla valmistuneista porrasperä-Talboteista. Auringon hehkua Riihimäki Talbot Solara GLS ’86 26 07/16
Keskenään tutut neuvottelijat pääsivät välirahasta yhteisymmärrykseen, ja kauppa käteltiin kun Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine 27 07/16. Leo sai Solaran koekäyttöön ja innostui tästä Talbot-tuotannon auringonlaskuun kuuluvaksi mainostetusta yksilöstä, joten aiheesta käynnistettiin hintaneuvottelut. Kyseinen liikkeessä kiillellyt punainen yksilö edusti koko Talbot-malliston äveriäintä versiota Solara GLS:ää. Kävi nimittäin niin, että Leo tunsi hyvin raumalaisen Tehoauton johtajan, joka tiesi mistä narusta vetää. Auringon hehkua K evättalvella 1986 raumalainen Leo Tarvainen havaitsi itsessään lieviä autokuumeen oireita. GL-mallikin oli moneen kilpailijaan nähden kivasti varusteltu, sillä kokonaisuuteen kuuluivat esimerkiksi valomuisti sekä automaattisesti toimiva kuljettajanistuimen lämmitys. Ja itse asiassa jo tuota Škoda-yksilöä ennen hänellä oli ollut pitkään samaisen tšekkoslovakialaisvalmistajan varhaisempi autoteollinen taidonnäyte. Tehoauto oli toiminut paikallisena Talbot-edustajana, ja vaikka Uudenkaupungin Talboteja syytäneet tuotantolinjat olivat pysähtyneet jo edellisen vuoden puolella, oli muutamia uusia Talboteja yhä odottamassa ostajaansa eri puolilla maata. Raumalaisessa autokaupassa oli tarjolla kuitenkin erikoisuus liikkeen mukaan viimeinen Uudessakaupungissa valmistettu Talbot Solara. Ajokilometrejä Leon ja hänen perheensä arjessa kertyi varsin maltilliseen tahtiin, mutta kun ajatus uudesta autosta herää, niin sitä on vaikea sysätä sivuun. Sen etupellin alla lymysi 85 hevosvoimaa tuottava 1 442-kuutioinen työntötankonelonen, kun Solara GL:ssä piti tyytymän 67-hevosvoimaiseen 1,3-litraiseen koneeseen. Keväällä -86 Talbotit olivat jo poistuneet uusien autojen hinnastoista, mutta keväällä -85 Solara GLS:n listahinnaksi oli ilmoitettu 75 100 markkaa. Hänellä oli tuolloin alla takatuuppari-Škoda, joka oli täyttänyt ajotarpeet jo vuosikausia. Sellaista summaa Leon ei kuitenkaan tarvinnut kuitata, sillä Škoda oli menossa kaupassa vaihdokkina. Leon autokuumeen viriämisestä voi syyttävää sormea osoittaa myös autokaupan suuntaan. GLS:n ostajaa hemmoteltiin jo runsaammalla mittaristolla, kartanlukuvalolla sekä lämmitettävillä sivupeileillä
Solaran ensirekisteröinti suoritettiin maaliskuun 11. Eikä sille ole tarvinnut tehdä mitään isompaa remonttia”, kuvailee auton toinen omistaja vain vähän yli 142 000 Talbot Solara 28 07/16. Hän muistelee olleensa noihin aikoihin Solaran kyydissä vain kerran pari, mutta kertoo vaikuttuneensa Solaran hyvästä kunnosta. ”Vanhemmiten hän ei enää ajellut paljoa. Talbot Solara sai omistajan, joka piti autosta säntillisesti huolta ja ajoikin sillä vain todellisen tarpeen mukaan. Vaimoni oli sitä mieltä ettei sellaista kannata, mutta minä otin Solaran suorastaan kiljuen vastaan”, Kalevi naurahtaa. Leo oli asiasta mielissään ja sanoi että vie pois vaan. päivänä ja pari viikkoa myöhemmin, toisena päivänä huhtikuuta kirjoitettiin takuutodistus ja Talbot luovutettiin Leolle. ”Kun hän jätti ajokortin pois, alkoi sen jälkeen puhua auton myymisestä. summaksi oli ruuvattu 69 500 markkaa. Huollot autolle suoritettiin aina ajallaan, ja huoltovihkon merkinnät kertovat hiljalleen kertyneistä kilometreistä: kymppitonnin huolto oli toukokuussa -87 ja 100 000 kilometrin raja rikottiin vasta kesäkuussa 2001. Silloin nostin esille että jos minä ottaisinkin Talbotin. Töihin Leo ajeli edelleen polkupyörällä, mutta automatkoilla kuten muutamalla Lapinreissulla Solara on epäilemättä ollut oiva matka-auto. Näin olleen Solara sai vuosien vieriessä viettää yhä enemmän aikaa kuivassa ja lämpimässä tallissaan. Hyviin käsiin Vuosituhannen vaihteessa riihimäkeläinen Kalevi Koskela näki appiukkonsa vaaliman Solaran ensimmäisen kerran. Joskus ajoi torille kahville ja tietysti mökilleen, jonne oli 13 kilometriä suuntaansa”, kuvailee Kalevi. Tuossa vaiheessa autolla oli ajettuna 158 kilometriä, joten olisiko muutama muukin ehtinyt koeajaa Solaraa ennen kuin Leo tuli ja tarttui tilaisuuteen. Syksyllä 2013 suoritettua omistajanvaihdosta ei ole tarvinnut katua. Hän oli jämpti mies ja esimerkiksi vei aina kaikki tamineet käytön jälkeen takaisin paikoilleen.” Vuosikymmenen vaihteessa Leo alkoi vähitellen lopetella ajojaan kokonaan ja samalla nousi esille Solaran kohtalo. Tuolloin Talbotilla ajettiin harvenevaan tahtiin, sillä jo ikämiessarjaan siirtynyt Leo viihtyi mieluummin jo muiden kyyditettävänä. ”Ei Talboteja tunnu löytyvän nykyään kuin kuusen alta mädäntyneinä, mutta tämä on siisti kuin piru ja vähän ajettu. ”Auto oli hienossa ja timmissä kunnossa. Se kuvasi hyvin myös Leon luontoa. SOLARA keräsi kokoluokassaan kehuja ajettavuudesta ainoana isompana harmina raskaanpuoleinen ja hidas ohjaus. Kalevin yksilön hyvästä kohtelusta kertoo moitteettomana säilynyt vaalea verhoilu
Tilavuus 1442 cm3. Myös hän on kerryttänyt kilometrejä Saab-Valmetin linjalta 80-luvun puolivälissä rullanneeseen Solaraan hissuksiin. joulukuuta 1983 ja lähtenyt tehtaalta joululomien jälkeen 13. Joka tapauksessa ilmaan leijumaan jäävä kysymys kuuluukin: missä punainen Solara lymysi ennen päätymistään ensimmäiselle omistajalleen. Teho 85 hv /5600 rpm, vääntö 127 Nm /3000 rpm. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Koneen äänimaailmaa leimaa luontaisesti lievä ”rapina”, joka kantautuu venttiilikoneistosta. Kuuluu vastaus sitten miten hyvänsä, eivät tehtaan arkistoista selvinneet päiväykset himmennä sitä, että tänään kuvien auto kuuluu takuuvarmasti maan hienoimpien säilyneiden Solara-yksilöiden harvaan joukkoon. tammikuuta 1984. Siis yli kaksi vuotta aiemmin ennen auton ensirekisteröintiä. Kalevi Koskela pohtiikin jälkikäteen olisiko autoa kaupattu Leolle viimeisenä myynnissä olevana uutena Solarana. 29 07/16. Saimme asiaan valaistusta Uudestakaupungista, missä Valmet Automotive -nimellä nykyään toimivan autotehtaan arkistoista meille kaivettiin ystävällisesti tietoa kyseisestä autoyksilöstä. Kovin paljon arkistotietoa valmistenumeron pohjalta ei ollut saatavilla, mutta niiden myötä kävi ilmi, että juttumme Solara oli saanut laaduntarkastukselta hyväksynnän 22. Kalevin pisin matka autolla on ollut sen siirto Raumalta Riihimäelle, minkä jälkeen ajoa on tullut vain kesäisin kodin lähikulmilla. Etuveto. 01 Merkki ja malli Talbot Solara GLS 02 Vuosimalli 1984 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. ”Toukokuusta marraskuuhun on vuosittain ollut ajossa. Mutta maantiellä tämä on todella hyvä ajaa, jos vertaan vaikkapa meidän pari vuotta vanhaan ranskalaiseen.” Jälkisanat Oliko raumalaisessa autoliikkeessä myyty ja huhtikuussa -86 liikenteeseen lähtenyt punainen Solara GLS Saab-Valmetin viimeinen valmistama Solara. Kalevi on ylläpitänyt syksyllä 2014 poismenneen Leon Talbot-perintö yllä tyylikkäästi. Poraus 76,7, isku 78 mm. ”Ei tätä mieluusti viitsi taskuun vääntää, koska ilman tehostajaa on niin raskas kääntää. Tosin titteli ei vaikuttaisi todennäköiseltä siinä mielessä, että Talbotin 1510/Solaramalleja on ensirekisteröity vielä ainakin lokakuussa 1986. Vaikka ajoja kertyy nuukanlaisesti, ei se Kalevin mukaan ole kiinni Solaran ajettavuudesta. Paino 1040 kg. GLS-MALLISSA matkantekoon avitti 1,4-litrainen, mutta mukavat 85 hevosvoimaa tuottava nelonen. Takana eteen suunnatut kolmiotukivarret, kallistuksenvaimennin, kierrejouset. 08 Suorituskyky Huippunopeus 162 km/h, 0-100 km/h 13,2 s tehnyt liikenteestä poiston.” Suunnitelmissa on auton rekisteröinti museoajoneuvoksi, jolloin pääsisi eroon marraskuisista katsastusreissuista. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, päällekkäiset kolmiomalliset yläja alatukivarret, kallistuksenvaimennin, vääntösauvajouset. Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut. Puristussuhde 9,5:1. kilometriä ajettua Solaraa. Näin ollen on päivänselvää, että auto ei kuulu viimeisiin Suomessa valmistettuihin Solara-yksilöihin, vaikka toki lukeutuukin pienehköön ryhmään vuoden -86 puolella ensirekisteröityjä Talbot Solaroita. Lyhyesti ja yksiselitteisesti sanottuna ei. Heti kun on ollut mahdollista katsastaa, niin olen Vuosikymmenen vaihteessa Solaran ensiomistaja alkoi lopetella ajojaan, ja samalla nousi esille auton kohtalo. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 07 Mitat Pituus 439, leveys 168, korkeus 139, akseliväli 260 cm
Huhtikuussa -80 PSA toi Talbot-mallistoon 1510:n porrasperäisen Solaraksi nimetyn version. Tähän tehtävään SINIVALKOINEN SOLARA SOLARA tarkoittaa aurinkoa, joten teemaa hyödynnettiin mainonnassa niin KeskiEuroopassa Solara 1.6:n kohdalla kuin kotimaisen Solaran hehkuttamisessa vuonna -81. Mutta pysähdytään hetkeksi mainittuun Scan-Autoon se nimittäin huolehti vain Horizonin edustuksesta, kun 1510 ja Solara olivat puolestaan vuoden -82 loppuun Crys-Auto Oy:n heiniä. Simca-Chryslerin suomalainen esituotanto alkoi keväällä -79 mainitulla 1307/1508-mallistolla ja sen rinnalle liittyi syyskuussa -79 kompaktimpi viisiovinen Horizon. Alkuvaiheessa Talbot-tuotannon kotimaisuusaste oli noin 30 prosentin luokkaa puolet siitä työpanosta, toinen puoli osia. Sen seurauksena PSA toi käsiinsä tipahtaneen malliston markkinoille perinteikkäällä Talbot-nimellä, sillä Simca-tuotemerkkiä ei amerikkalaisten kanssa tehty kauppa ollut sisältänyt. Scan-Auton Horizonedustus taustoittuu yrityksen vahvaan Saab-kytkökseen: 80-luvun alussa pitkään liikevaihtoa tuottanut Saab 96 oli viimein siirtymässä historiaan, joten Scan-Auto kaipasi tilalle jotain pientä ja edullista mallia. Esimerkiksi Oy Scan-Auto Ab:n lehdistötiedote syksyltä -81 kertoi mallivuodelle -82 tehdyistä parannuksista ”noin 35-prosenttisesti kotimaisiin” Horizon-malleihin. maaliskuuta -81 suoritetun esittelyn myötä. Siitä miksi Talbot-mallisto oli jakautunut kahdelle edustajalle, uskallamme esittää oletuksia. Lisäksi sinivalkoisien kätten työtä olivat esimerkiksi takajouset, lasinpesunesteen säiliö, pakoputki sekä osa johtosarjoista. Vuosien myötä Talbotien kotimaisuusaste kohosi 50 prosentin tuntumaan, kun Talbot-mallistoon tehtiin parannuksia pitkin matkaa. Jo muutaman sadan valmistuneen yksilön jälkeen Chryslermerkit heitettiin syrjään ja tilalle ripustettiin Talbot-tunnukset, sillä Chrysler oli myynyt Euroopan-toimintonsa PSA Citroën Peugeot -yhtiölle yhden dollarin kauppasummalla. Vuonna -79 SOK:n omistukseen siirtynyt CrysAuto yhdistettiin Oy Maan-Auto Ab:hen, joten vuodesta -83 eteenpäin isot Talbotit kuuluivat Maan-Auton tuotepalettiin. Tämä mallinimeltään aurinkoa tarkoittava perinteinen konttiperämalli liitettiin luontevasti osaksi Saab-Valmetin tuotanto-ohjelmaa, kun alkuvuodesta -81 porrasperä-Talboteja alkoi rullata hitsaamosta vuoroviikoin 1510:n kanssa. maaliskuuta ja yleisölle autoa tehtiin tutuksi Crys-Auton toimipisteissä 13.–15. Saab-Valmetin Uudenkaupungin tehdas oli katsastellut tuotannosta väistyvän Saab 96:n tilalle sopivaa automallia, ja ranskalais-amerikkalaisesta Simca-Chrysleristä löytyi sopiva kumppani, etenkin kun ruotsalaisten ja italialaisten sekoittelemasta SaabLancia 600 -sopasta ei tuntunut tulevan syömäkelpoista. Suomalaisittain Simca 1307/1508 muuttui erityisen kiinnostavaksi malliksi vasta, kun sen valmistus käynnistyi Suomessa. Malli keräsi tuoreeltaan mainetta tullessaan palkituksi kansainvälisellä Vuoden auto 1976 -tittelillä, joka varmasti auttoi myös maahantuoja Crys-Auton myyntiponnisteluja. Saman kuvasarjan yhtä ruutua nimittäin hyödynnettiin tammikuussa -81 ilmestyneessä tehtaan tiedotuslehdessä kuten viereiseltä sivulta ilmenee. (aukeaman mustavalkoiset kuvat: Valmet Automotive) 30 07/16. TAKALASITARRASSA lukee ”Suomessa hyvin tehty”, joten olisiko kyseessä esisarjan Solara. Näin ollen Uudessakaupungissa syntyi Talbot-merkillä Horizonia sekä isompaa viistoperää, jonka mallinumero oli rustattu suuremmaksi, 1510:ksi. Suomessa suostutteluun haettiin tehoa yöttömän yön aurinkoa myöten. Talbot Solara Solaran ja muiden saman aikakauden Talbotien juuret versovat vuodesta 1975, jolloin Simca-Chrysler toi markkinoille modernin etuvetoisen viistoperämallin, jonka pienempikoneinen versio sai nimen 1307 ja suurempi puolestaan 1508. Ranskasta Suomeen rantautui tietenkin korin sekä voimalinjan osakokonaisuuksia, mutta kotimaisia alihankkijoita hyödynnettiin muun muassa istuimien, sisustan sekä tavaratilan verhoilun, lasien, puskurien, lokarien, roiskeläppien, polttoainesäiliön sekä renkaiden valmistamisessa. Solara esiteltiin piirimyyjille ja lehdistölle 3
Huomionarvoista on, että Scan-Auto ei halunnut tuoda esille Talbot-merkkiä, joten mainoksissa ja muissa markkinointimateriaaleissa puhuttiin vain Horizonista, ei siis Talbot Horizonista. Näin voi ainakin ounastella siitä, että vielä alkuvuodesta -84 tehtaan oma tiedotuslehti Autotehtaan Asiaa kirjoitti Talbotin miljardin Suomen markan investoinneista tehtaisiin ja tuotteisiin: ”Talbotin Poissyn tehdas saattaa 2–3 vuoden kuluttua olla eräs Euroopan kannattavimmista ja moderneimmista autotehtaista”. Vakiovarusteeksi olisi siis kaivannut ohjaustehostinta, jollainen olikin vakiona soviteltu vain 50 yksilöä vuonna -83 valmistetun Solara VIP:n nokalle mutta tuntuvin lisäkustannuksin. Talbotien valmistus päättyi Uudessakaupungissa vuoden -85 puolivälissä. Ohjausta saatiinkin keveämmäksi uudella hammastanko-ohjauksella, joskin keveyden hintana oli yhä häiritsevämmin hitaus 4,75 kierrosta laidasta laitaan. VIP-Solaran kokonaishinta 92 100 markkaa eli peräti 25 400 markkaa enemmän kuin normaalin Solara GLS:n. Asiaa ei onnistuttu täysin kompensoimaan edes pienemmällä ohjauspyörällä. Lisäksi mallistoa kehuttiin päivitetyn uusilla korija sisustusväreillä uusia metallivärejä olivat ”teräksensininen ja syyskulta”. Tämä luonnollisesti tarkoitti Talbottuotannon hiipumista myös Uudessakaupungissa. Talbotin eturipustuksessa käytetty vääntösauvajousitus oli ja pysyi, minkä seurauksena ohjaamon etulattia oli kohtuullisen korkealla ja siten tilankäytössä annettiin tasoitusta monille kilpaileville malleille. Lopettamispäätöksen varmistuminen oli varmasti iso uutinen ja ikävä sellainen Saab-Valmetillekin. Ja toisaalta Scan-Auto ei varmasti ison Talbotin perään edes haikaillut, sillä siihen kokoluokkaan heillä oli oma päämerkki, Saab. Maalauksen ja ruosteeneston osalta Uudessakaupungissa hyödynnettiin Saab-tuotannossa kertyneitä oppeja. Ehkä niinkin, mutta tosiasia oli että parin vuoden päästä tehtailla valmistettiin Peugeot 309:ää, jonka alun perin piti olla Horizonin korvaava uutuus, Talbot Arizona. Suomalainen Solara esiteltiin piirimyyjille ja lehdistölle maaliskuun alussa 1981. Niiden voimanlähteenä käytettiin Peugeot 305:stä tuttua 1,9-litraista dieselmoottoria, joka tarjoili 65 hevosvoimaa. Horizonien lisäksi kohenivat toki porrasperä-Talbotienkin ominaisuudet, niin käytettävyys kuin mukavuus. Ja nyt niihin ’82 Horizoneihin suoritettuihin parannuksiin. Uudessakaupungissa tuotantoon otetun Horizonin katsottiin olevan omiaan. Tuotannon myöhemmässä vaiheessa kotimaiseen Talbot-mallistoon lisättiin vielä GLD-versiot ensin Horizoniin ja sitten 1510:een. Vuonna -85 PSA teki päätöksen luopua Talbot-automerkin valmistamisesta. Tästä huolimatta ajoasento oli luokkansa parhaimmistoa, samoin ajettavuus lukuun ottamatta nurkkaajossa raskasta ja hidasta ohjausta. Kaikkiaan isoja Talboteja valmistettiin Suomessa kuuden vuoden aikana noin 14 000 yksilöä tarkkaa Solaramäärää ei ole tiedossa, koska tehtaalla 1510/Solara laskettiin samaan tuotantomäärään eikä näitä kahta mallia sen paremmin eroteltu Autotuojien rekisteröintitilastoissakaan. Crys-Auton ja sittemmin Maan-Auton kytkös isoihin Talboteihin on sekin luonteva. Wihurin Autola ja sisaryhtiö CrysAuto olivat edustaneet Simca-Chrysleriä, joten oli ymmärrettävää että sama taho jatkoi tuotteen kanssa myös Talbot-aikakaudella. Oma sinivalkoinen Talbot-juonteensa oli petroolikäyttöinen Horizon. Isojen Talbotien alkupään tuotannon neliportaisia vaihteistoja soimattiin varsinaisiksi arvontalaatikoiksi, mutta tilanne parani viisiportaisella laatikolla, joka ensin oli GLS-tavaraa, mutta mallivuodesta -84 myös GL:n vakiovaruste. Voisi myös ajatella, että tästä syystä Crys-Auto tuskin olisi halunnut isojen Talbotien edustusta Scan-Autolle edes luovuttaa. 31 07/16. Niitä olivat mukavammat Saab-lainaa olevat etuistuimien selkänojat, tukevammat ratin viikset, parannettu lämpöeristys ja kolminopeuksinen puhallin, huoltovapaa suomalainen akku sekä millimetrillä 18-millisiksi kasvatetuilla vääntösauvajousilla saavutettu tanakampi etujousitus
Kun isä kuoli samana kesänä, jäi seitsemän auton liikennöintiyritys Laurin ja hänen kahden veljensä käsiin. Ajatuksena oli rahoittaa opintoja Turun kaupunkiliikenteen busseja ajamalla. Mutta tie vanhojen autojen harrastamiseen voi löytyä sattumusten kautta. Kun eteen osui tädillä ja tämän miehellä uudesta asti palvellut ja sen jälkeen vuosikymmeniksi talliin unohdettu ´52 Borgward Hansa 1500, ei harvinaislaatuista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Aikana, jolloin jokaisen oli tehtävä töitä kykyjensä mukaan, kuului pikku-Laurin tehtäviin usein bussien siivous ja pesu tai rahastajana ja isän juoksupoikana toimiminen. Kuorma-auton kuljettamiseen oikeuttava ajokortti oli ollut Laurin taskussa jo useamman vuoden, kun hän kesällä 1975 ajoi Helsingissä linja-autokorttia. Lauri muistaa, että isä oli kehottanut poikiaan hakeutumaan muihin ammatteihin, koska liikennöinti ei kannattanut. Lauri Rinta-Kanto ei olisi antanut itselleen anteeksi, jos olisi jättänyt 53 vuoden eron jälkeen löytyneen Borgward Hansan kunnostamatta. Mieleen painunut Borgward Hansa 1500 ´52 E i ole yllätys, jos liikennöitsijän perheeseen syntynyt löytää itsensä tekemässä pitkää työuraa linja-autojen parissa. salmiakki Sattumia voi pitää kohtalon sanelemina merkkeinä, ja niihin voi suhtautua kuin velvollisuuksiin. Silti veljekset jatkoivat Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 32 07/16. Näin kävi espoolaiselle Lauri Rinta-Kannolle, joka ei vielä muutama vuosi sitten nähnyt itseään kunnostuttamassa vanhaa henkilöautoa. Linja-autot etusijalla Kurikasta kotoisin olevan Lauri Rinta-Kannon kokemukset linja-autojen parissa alkoivat karttua jo lapsena, kun kotoinen arki pyöri pitkälti isä Eino Rinta-Kannon vuonna 1934 perustaman linja-autoyrityksen ympärillä. Vaikka linjurit vetivätkin puoleensa, Lauri lähti armeijan jälkeen veljiensä kehoituksesta ja vähän vastentahtoisestikin Turun yliopistoon opiskelemaan. Edessä oli valinnan paikka
Espoo 33 07/16
Rinta-Kanto Oy:n toimintaa vielä viitisen vuotta vain todetakseen isän olleen oikeassa. Henkilöautoihin ei Lauri sen sijaan muista tunteneensa koskaan erityistä mielenkiintoa, ja vielä vähemmän hän oli ajatellut löytävänsä itsensä joskus museoautoharrastajien joukosta. On mahdollista, että Matti ja hänen vaimonsa, kenkäkaupan edelliseltä mieheltään perinyt Sofia Vallivaara olivat ihastuneet Hansaan jo kesällä, sillä heidän tiedetään olleen Helsingissä olympialaisia seuraamassa. Sitten Laurin tie kulki pääkaupunkiseudulle. Hänen ensi kosketuksensa autoon tapahtui vuonna 1959, kun isä täytti 60 vuotta. Lauri muistaa Sofia-tätinsä olleen hyvin tyylitietoinen nainen, joka ei menestymistään erityisemmin peitellyt. Lauri Rinta-Kanto olettaa, että hänen autonsa on olympialaisten aikaan ollut mahdollisesti koekilvin pääkaupungin liikenteessä, sillä siitä ei ole rekisteröintiin viittaavaa todistetta tuolta ajalta. Autossa edelleen kiinni olevat alkuperäiset VN-94-kilvet Hansa sai, kun se ensirekisteröitiin vakuutustarkastajanakin toimineen liikemies Matti Vallivaaran nimiin. Yksi merkittävä onnittelija oli seinäjokinen autoilija A. Kilometrejä ei kertynyt juuri muusta kuin matkoilta Seinäjoen silloisesta kauppalasta pariskunnan Alavudella sijainneelle huvilalle. Kun E. Vaan toisin kävi. 34 07/16. ”Silloin onnittelijoina oli alueen linja-autoyrittäjiä, olihan isäni linja-autoliiton Pohjanmaan osaston vanhin. Kun Hansa oli olympialaisten aikaan yrittänyt länsimaistaa kisakaupungin katukuvaa kansainvälisten vieraiden silmissä, siirtyi se Seinäjoen katujen koristukseksi. Vaatimattomuuden vähäisyys oli kenties peräisin Amerikasta, jonne hän 15-vuotiaana paremman elämän toivossa lähti Jalasjärveltä lähes kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Kun siirryttiin kahvittelemaan, Sarpo sanoi, että Matti on tulossa Borgwardilla ja ajaa varmasti jonkun auton päälle. Borgwardin hankintahetkellä reilusti yli kuusikymppiset ja edellisistä avioliitoistaan leskiksi jääneet Vallivaarat ajoivat Hansallaan harkiten. Kun koulutustehtävät veivät synnyinseuduille, Laurin kohdalle osui ainutlaatuinen mahdollisuus hankkia perin harvinainen Borgward Hansa 1500. Auto oli vieläpä samainen yksilö, jonka nokan kummallinen salmiakki oli painunut hänen mieleensä jo 53 vuotta aiemmin. Sanottiin, ettei se itse pystyisi edes ajamaan, mutta kun Sofia antaa ohjeita viereltä, niin se jotenkin onnistuu”, Lauri kertoo. Vuoden 2011 lopulla hän siirtyi alan asiantuntijapalveluita ja koulutusta tarjoavaksi yrittäjäksi. Borgward Hansa 1500 saatiin. Työura jatkui linjaautoliikenteen parissa ajomestarina, liikennepäällikkönä ja liikennejohtajana useissa yrityksissä. Sarpo, joka oli Borgwardin omistajan Matti Vallivaaran poika. Korpivaara Oy:n maahantuoma auto on yksi arviolta kolmenkymmenen Hansan erästä, joka tuontilisenssien poikkeuksellisen runsaan myöntämisen seurauksena tuolloin maahamme MOOTTORIIN Virossa vaihdetut männänrenkaat osoittautuivat vääränlaisiksi. Suomessa tilalle vaihdettiin sopivat, ja öljynkulutus laski merkittävästi. Kisakaupungin kaunistus Myrkynvihreän Borgwardin alkuvaiheet Suomessa ajoittuvat olympiakesän 1952 heinäkuulle, jolta auton varhaisimmat dokumentit ovat peräisin. ”Matilla oli ajamisen kyky niin huono, että se oli oikein kuuluisa siitä. K. Hansan liikennevakuutus on kuitenkin astunut voimaan jo heinäkuussa
Hän oli kuitenkin kuullut huhuja, että perikunta olisi varastoinut Hansan jonnekin Matin kuoltua 70-luvun lopulla. K. Hän antoi kuitenkin valokopion vanhasta rekisteriotteesta. Vastaus kuului, ettei mitään niin suurta vaan vanha henkilöauto. ”Pertti sanoi minulle, että sinulla olisi sukulaisuuteen perustuva velvoite tuohon autoon. Joulukuussa 2012 Lauri oli suunnittelemassa kuljettajakoulutusta Seinäjoella A. kaikki olivat siirtäneet autonsa turvalliselle etäisyydelle pihalta, tulivat Sofia ja Matti tällä myrkynvihreällä Borgwardilla ja minä menin 6-vuotiaana katsomaan sen maskia ja siinä ollutta salmiakkia. Hän oli ajatellut, että jos sen pohjasta löytyisi nyrkin mentäviä reikiä, koko ajatuksen auton kunnostuksesta voisi perustellusti unohtaa. Auton poikkeuksellisen hyvää säilymistä oli edesauttanut vielä ilmeisen Pertti sanoi minulle, että sinulla olisi sukulaisuuteen perustuva velvoite tuohon autoon. Minä totesin siihen, että ei, ei ja ei. Lauri tiedusteli, oliko tallissa vanha bussi, betoniauto vai säiliöauto, sillä kaikkia edesmenneellä Aarre Sarpolla oli ajossa ollut. Ajattelin, että siinä on nyt merkki minulle.” Parin viikon päästä Lauri oli jälleen samoilla talleilla aikomuksenaan tutustua Hansaan hiukan paremmin. Hän kysyi, saisiko auton vielä kerran nähdä ennen kuin sekin realisoidaan. Minä totesin siihen, että ei, ei ja ei. Siellä eräs ajomestari kertoi Laurille Pertti Sarpon ongelmasta. Sarpon entisissä varikkotiloissa. En oikein muuta tästä autosta muistakaan, mutta nokka jäi mieleen. En muista, että olisin ikinä sen jälkeen nähnyt tätä autoa enkä kai valokuviakaan siitä.” Velvoitteen tunne Borgwardin myöhempi kohtalo ei jäänyt erityisemmin Lauria vaivaamaan. Auto oli viimeksi leimattu vuonna 1974. Kiinteistöt oli myyty, ja viimeinenkin linja-autotalli olisi tyhjennettävä. Lähdin ajamaan sieltä poispäin ja katselin ajellessani sitä paperia. Lauri arvasi, että kyseessä oli varmasti Borgward. Raskaiden muovien alla varastoitu, kaamean pölyn peitossa ja renkaat lytyssä ollut Borgward oli surullinen näky ja Laurin mielestä vieläpä ruman näköinen auto. Lauri ryömi auton alle tutkimaan taskulampulla sen alustaa ja totesi, että aikanaan huolellisesti suoritetut ruosteenestokäsittelyt ja vuosien tallivarastointi olivat pitäneet Hansan varsin hyvässä kunnossa. 35 07/16. Järkyttävää oli huomata auton valmistenumero, jonka alku oli sama kuin minun syntymäpäiväni
36 07/16. Borgwardin mittariin on sen sijaan karttunut vasta ensimmäiset 64 000. Borgward Hansa 1500 LAURI Rinta-Kannolle on työuran varrella kertynyt parisen miljoonaa kilometeriä
Museorekisteriin kelpuuttamisen suurimpana esteenä olivat ruosteiset puskurit, joista varsinkin takapuskuri oli perin heikossa kunnossa. vähäinen talviajo, josta todistivat dokumentit seisontavakuutuksista. Lauri muistaa kerran auton nähtyään säikähtäneensä, että nyt on Hansa menty maalaamaan, vaikka se oli nimenomaan ankarasti kielletty. LÖYTÖHETKELLÄ paksun pölyn peitossa ollut Borgward oli surullinen näky. Lämminhenkinen ja aktiivinen Borgward-seura saa Laurilta kiitosta. Täysin kommelluksitta vanhan auton kunnostus kuitenkin harvoin sujuu. Maaliskuussa 2014 sen saattoi ajaa siirtokilvin takaisin Suomeen, ja rekisteriin se palasi vielä samana kesänä. Jumiin ruostunut moottori notkistui liottamalla, ja männärenkaiden uusiminen katsottiin riittäväksi remontiksi. Totuus osoittautui myönteiseksi yllätykseksi, sillä alkuperäinen mattaantunut maalipinta oli onnistuttu myllyttämään yllättävän kiiltäväksi. Virosta ja Vietnamista Kun paperiasiat oli saatu kuntoon, siirrettiin Hansa ensin Seinäjoelta Laurin omalle tallille Kurikkaan. Vietnamiin malliksi lähetetyn takapuskurin ja piirustusten mukaan ruostumattomasta teräksestä teetetyt uudet puskurit yllättivät sekä hinnan että laadun puolesta. Takaveto 05 Alusta Edessä erillistuenta, poikittainen lehtijousi, simpukkaohjaus. Jarrusylinterit oli vaihdettava uusiin. Kauniiksi ei sekään automallia ole omistajansa silmissä muuttanut mutta somaksi sentään: ”Auto on minun mielestäni edelleen aika ruman näköinen muodoltansa, mutta olen nimennyt sen Somaksi. Sieltä auto kulki asiantuntijoiden arvioitavaksi Forssaan ja lopulta Virossa toimivaan linjurikorjaamoon, joka otti Borgwardin kunnostamisen projektikseen. Teho 52 hv/4400 rpm. Pieni ongelma auton omistusoikeuden siirtämisessä oli se, että ilmeisen arvottomaksi katsottu Borgward oli jäänyt aikanaan merkkaamatta niin Matti Vallivaaran kuin myöhemmin hänen poikansakin perunkirjoihin. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin ohjausakselissa. Sieltä luvattiin, että Hansa voidaan merkitä takaisin rekisteriin, kunhan vanhan rekisteriotteen lisäksi auton historiasta toimitetaan riittävän luotettava selvitys. Ohjeet projektiin olivat selkeät, sillä tavoitteena oli säilyttää auton alkuperäinen arvokkaasti patinoitunut olemus mahdollisimman tarkoin. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset tukivarret, poikittainen lehtijousi. Myös verhoilu oli kuin ihmeen kaupalla pysynyt lähes virheettömänä. 01 Merkki ja malli Borgward Hansa 1500 02 Vuosimalli 1952 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Tommi teki moottoriin lisäremonttia, jonka jälkeen voimanlähde käy kauniisti ja kuluttaa huomattavasti vähemmän öljyä. Lauri toteaa, että projektin toteuttamisessa on selvitty lopulta varsin vähäisellä osien vaihdolla. Nimi juontuu siitä, että aikanaan sillä ajoivat Sofia ja Matti.” 37 07/16. Virossa moottoriin vaihdetut männänrenkaat osoittautuivat käytännössä vääränlaisiksi, mutta oikuttelemaan ryhtynyt auto päätti onneksi hyytyä Nummelaan Tommi Hamarin pitämän epävirallisen Borgward-merkkikorjaamon lähelle. Lauri muistaa, kuinka hieno tunne oli ensimmäistä kertaa ajella käyntikuntoisella Borgwardilla muutaman kilometrin päähän tankkaamaan. HANSAN sisustus on kauttaaltaan alkuperäinen. Lauri tiedusteli asiaa katsastuskonttorilta. Borgward Hansan uusien puskureiden tarjonta on meillä varsin niukkaa. Kansiventtiilit. Vanteet täytyi hiekkapuhaltaa ja maalata ennen kuin niille saattoi pyöräyttää uudet renkaat. Erityisesti hän mainitsee Risto Koivumäen, jolla on pitkä merkkikokemus ja jonka neuvot ovat useasti tulleet tarpeeseen. Poraus 72, isku 92 mm, tilavuus 1498 cm3. Laurin oli todettava, ettei hän ikinä antaisi itselleen anteeksi, jos ei edes yrittäisi kunnostaa sitä. Syyskuussa 2015 Borgward Hansa hyväksyttiin viimein museorekisteriin, ja niiltä osin kunnostusprojekti voidaan katsoa onnistuneeksi. Läheltä apua ei siis löytynyt mutta kaukaapa löytyi. Paino 1150 kg. Kori oli hyvin säilynyt, joten peltityöt jäivät vähälle. Projektin etenemistä käytiin seuraamassa. Ajatus Hansan palauttamisesta liikenteeseen alkoi saada ilmaa siipiensä alle. Kun vanha rekisteritunnuskin oli sattumoisin vielä vapaana, Hansan tulevaisuus näytti jo paljon valoisammalta. Rumpujarrut 06 Kori Neliovinen teräskori 07 Mitat Pituus 4450, leveys 1620, korkeus 1600, akseliväli 2600 mm. Villakangasverhoilu on säilynyt hämmästyttävän hyvin
Selkeän päätöksen auto Teksti ja esitteen vapaa suomennos: Jan-Erik Laine 38 07/16. Sen sijaan se luotti asialinjaan ja houkutteli tutustumaan nykyaikaisen auton vaatimuksiin, modernin virtaviivaiseen muotoiluun sekä erinomaiseen suorituskykyyn. Borgward Hansa 1500 -malliston myyntiesite luotti kauniisiin piirroskuviin mutta ei maalaillut autoja romanttisten pitsihuviloiden pihoille tai Rivieran rantamaisemiin
Periaatteiden mukaan Tärkeimmät perusperiaatteet kattavat koko malliston, josta ensimmäisenä ihasteltavana on kaksiovinen Limousine. Tämän olemme tehneet siksi, että Teidän olisi helppoa päättää, mikä on teidän tämän päivän ajoneuvonne.” Tähän tapaan Borgward Hansa 1500 -malliston alkuperäiskielinen myyntiesite kuvailee yleisesti neljää Hansa 1500 -mallia. Sen ehdottoman säänkestävä kangaskatto on helppo avata ja sulkea käden käänteessä. 39 07/16. Cabrioletin poikkeuksellisen tilavasta ja laadukkaalla nahalla verhoillusta ohjaamosta löytyy tilaa viidelle, ja takapenkille käynti on vaivatonta etuistuimen taittuvien selkänojien ansiosta. ”T inkimättömän laadukasta saksalaista suunnitteluperinnettä noudattaen Borgwardin insinöörit määrittelivät tärkeimmät perusperiaatteet, joiden mukaan tämän päivän ajoneuvo tulee suunnitella. Yhtenä perusperiaatteena Hansan suunnittelussa onkin ollut juuri virtaviivaisuus, jolla osaltaan saavutetaan nykyaikaiselta autolta vaadittava nopeus ja taloudellisuus. Astuminen sisään ja ulos auton takaistuimelta on helppoa ja tapahtuu etuistuimen matkustajia häiritsemättä. HANSA 1500 Cabrioletin luvattiin täyttävän korkeimmatkin avoautoille asetettavat vaatimukset. Toisena suunnittelijoiden päätöksiä ohjaavana vaatimuksena ovat uudenaikaiselta autolta vaadittavat suuret sisätilat, jotka Hansa 1500-malliston neliovisessa Limousinessa ovat kokoluokassaan ennennäkemättömät. Huomiota on syytä kiinnittää myös auton takaosan suureen ja tasapohjaiseen tavaratilaan, jonne varmasti mahtuvat kaikki matkatavarat. Vaatimus näiden perusperiaatteiden noudattamisesta on ohjannut päätöksiämme, ja niiden tuloksena olemme kyenneet luomaan tämän päivän ajoneuvon. Avoautojen ystäville Borgwardilla on tarjota korkeimmatkin avoautolle asetettavat vaatimukset täyttävä Hansa 1500 Cabriolet. Sisustaa hallitsi laadukas nahkaverhoilu. Huomioitavaa on, että kaikki neljä leveää ovea on moderniin tapaan saranoitu etureunastaan. Eikä vaatimuksia tilavuudesta tule rajoittaa vain laadukkailla materiaaleilla verhoiltuihin ylellisiin sisätiloihin. Tämä tyylikäs ja suorastaan houkutteleva automalli ilmentää Borgwardin edistyksellisyyttä. BORGWARDIN insinöörejä ohjanneiden perusperiaatteiden mukaisesti nykyaikain auton oli oltava virtaviivainen ja tilava. Modernin yhtenäisen korirakenteen muotoilu on ilmeikäs ja ehdottoman virtaviivainen aina jäähdyttäjän säleikköä myöten. Katon ohella laadukkaan sisäja ulkoverhouksen välinen eristys tekee avoautosta myös talvikäyttöön sopivan. Niinpä sisätiloiltaan tilava neliovinen Borgward Hansa on mitä ihanteellisin ajoneuvo myös uudenaikaista taksiliikennettä ajatellen
”66 hevosvoimaa, 150 kilometrin tuntinopeus sekä yhdeksän litran polttoaineenkulutus. Esitteessä mallista puhuttiin reilusti kaksipaikkaisena urheiluautona. Säädettävien nahkaverhoiltujen istuimien takaa löytyy tilaa matkatavaroille, eikä urheilumallin suorituskykykään jätä toivomisen varaa. Luotettavan moottorin täydellisen tasaisen käynnin salaisuutena on sen vastapainoitettu kolmella runkolaakerilla tuettu kampiakseli. Kokoluokkansa ensimmäisenä eurooppalaisena valmistajana Borgwardilla on tarjota Hansaan myös automaattivaihteisto. Urheilullisin vaihtoehto Hansa 1500-mallistossa on Sport Cabriolet, jonka huomattavan matalalinjaisen kaksipaikkaisen korin akseliväli on muita malleja lyhyempi. Mitä emme näe, on sen parempi suorituskyky ja hyvät ajo-ominaisuudet.” Borgward Hansa 1500 HANSA 1500 Sport Cabriolet -mallin lyhennetty akseliväli näkyi käytännössä takaistuimen olemattomana jalkatilana. ”Sport Cabrioletissa näemme ennen kaikkea elegantin urheiluauton. Voimaa nykyaikaisuudella Uudenaikaiselta autolta vaaditaan myös suorituskykyä. 40 07/16. Nämä 1,5-litraisen kansiventtiilisen urheilumoottorimme huomattavat suoritusarvot on saavutettu korkealla puristussuhteella sekä kahdella pystyimukaasuttimella.” Urheilumallia ylistettäessä ei jätetä mainitsematta sen tusinaa mitä vaikeimmissa olosuhteissa saavutettua luokkaennätystä, joiden erittelyä ei kuitenkaan katsota tarpeelliseksi. Urheilullinen se on kautta linjan ja varustelultaan äärimmäisen mukava. Siihen vastaa Borgward Hansan nykyaikainen ja taloudellinen 52-hevosvoimainen kansiventtiilimoottori. BORGWARDILLA oli tarjota Hansa 1500-mallistoon aikanaan vielä varsin harvinainen automaattivaihteisto
Luotettavan moottorin tasaisen käynnin kerrottiin perustuvan vastapainotettuun kampiakseliin. KANSIVENTTIILISEN urheilumoottorin huomattavat suoritusarvot saavutettiin korkealla puristussuhteella ja kahdella kaasuttimella. Mitä emme näe, on sen parempi suorituskyky ja hyvät ajoominaisuudet.” HANSAN rakenne käsiteltiin myyntiesitteessä varsin kattavasti. 41 07/16. ”Sport Cabrioletissa näemme ennen kaikkea elegantin urheiluauton
Ylitornio 42 07/16
Sen verran kriteereisKAPITÄNIN tapauksessa takaluukun renkaanmuotoinen prässäys ei ole koriste, vaan sen alta löytyy varapyörä kapseleineen. Vuonna -51 taipaleensa aloittanut ryhdikäs Kapitän on viimeiset kymmenkunta vuotta ollut Opeleihin mieltyneen Kari Heikkisen omistuksessa. 43 07/16. Kuusitai seitsemänkymmentälukuisen Opelin sijaan Kari asetti tähtäimeen selvästi vanhemman yksilön, mieluusti vuosimallin ’51 edustajan. ”On pidetty Opelia hyvänä saksalaisena autona”, hän tiivistää. Opel-veteraanin kulusta vastaa sitkeäluontoinen 2,5-litrainen suora kuutonen. Kapteeni evp Opel Kapitän ’50 Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine L ähisuvun ja tuttavien suosimasta automerkistä saattaa kuin varkain tulla edustaja omaksi harrasteautoksi. Verkkoon uinut vuosikertavehje Sopivaa ’51 Opelia aloitettiin pyydystämään verkkoa apuna käyttäen kuten nykypäivän autonmetsästäjillä on tapana. Karin oma ajoura alkoi kuitenkin ’65 Triumph Heraldilla, mutta alla ehti myöhemmin olla muun muassa ’64 Rekord. Aiheen pariin oli tuolloin kannustamassa Karin vävy Miki Cervera-Sintes, jolla oli muutamia harrasteikäisiä Opeleita kuten farmari-Rekordia ja Commodorea. Fiatin siirryttyä seuraavalle omistajalle tuli autoharrastukseen noin vuosikymmenen tauko, mutta asian tullessa jälleen ajankohtaiseksi oli merkkivalintakin kirkastunut sen olisi määrä olla Opel. Äidilläni oli Kadetteja ja velipojalla jossain vaiheessa Opel GT:kin”, Kari listaa. Runsaan Opelmäärän takana ei ollut mikään sen syvällisempi merkkihurmoksellisuus, vaan arkiset järkisyihin nojaavat perustelut. Näin voi sanoa tapahtuneen ylitorniolaisen Kari Heikkisen kohdalla, sillä ’50-mallinen Opel Kapitän tuskin olisi hänen omistuksessaan ilman että hän olisi kasvanut pallosalamanokkaisten ajopelien vaikutuspiirissä nuoruusvuosinaan. Viime vuosituhannen loppupuolella Kari hankki ensimmäisen harrasteautoksi tituloitavan ajokin, mutta se oli vielä poikkeus suvun Opel-sääntöön. ”Suvussa on ollut paljon Opeleita. Isällä oli aikanaan taksinajossa ’67 Rekord 1700 ja sittemmin Rekord ’77. Vuoden 2007 keväällä ruudulle piirtyi mielenkiintoa herättävä yksilö Opel Kapitän. ”Olen itse syntynyt vuonna -51, joten ajatuksiin nousi hankkia samanikäinen auto”, hän perustelee. ”Kyseessä oli Fiat 850 Coupe, joskin vähän huonokuntoinen yksilö”, hän taustoittaa pelinavausta harrasteautoiluun
Näytöllä hehkunut iso Opel edusti valmistajansa komeinta antia 40ja 50-lukujen taitteesta. sä piti antaa löysiä, että auto oli tosiasiassa vuosikerran 1950 edustaja, mutta rekisteröity vuonna -51, joten siinä mielessä auto oli tässä tapauksessa sananmukaisesti miehen iässä. Juuri tällainen tuotannon loppupään rattivaihteella varustettu Kapitän oli kiinnittänyt Karin huomion. Ja mitä ylellisyyteen tulee, merkittävä osa uusista Kapitäneistä meni palvelemaan Länsi-Saksassa olleiden liittoutuneiden miehitysjoukkojen liikkumistarpeita. Mallin toinen, joskin vahvasti sotaa edeltävään sukupolveen perustunut uutukainen pääsi tuotantoon lokakuussa 1948. Viimeisin rekisterinumero ennen museorekisteröintiä oli Kapteenilla IG-613, joten ainakin lähihistoria viittaa Hämeen suuntaan. AJATTOMAN tyylikkäitä yksityiskohtia jopa siinä määrin että kojelaudan kello on pysähtynyt, mutta eläkeikäinen Opel onkin kaikin puolin kiireettömän kulkupeli. Samana kesänä kun Kari hankki Kapitänin, hankki vävypoika Miki vielä vanhemman mallisarjan edustajan, ’39-mallisen Kapitänin raadon, mutta vielä toisValkoinen Kapitän on viime vuodet kerännyt kilometrejä harvakseltaan, mutta ollut tuttu näky Oulun vappuajoissa. Valitettavasti auton varhaisvaiheista ei nykyomistajalle asti ole kantautunut mitään tarkempaa tietoa, joten vuoden -51 puolella rekisteröidyn alkutaival on ainakin toistaiseksi historian hämärissä. Näin myös Kapitänin kohdalla, mutta tyyliä riittää vaikka jaettavaksi. Toisaalta kuusisylinterisyys ei käytännössä ollut tarjous sodasta elpyvien saksalaisten ylellisyyden kaipuuseen, vaan lähinnä merkki siitä että mallin tekninen kivijalka siis tukeutui ennen sotaa tuotannossa olleeseen Kapitäniin. Tuossa vaiheessa mallin tuotanto oli kääntynyt jo loppusuoralle, sillä toisen sukupolven Kapitänin tuotanto päättyi helmikuussa 1951 hieman yli 30 000 valmistetun yksilön jälkeen. Kun suursodan kauhut olivat viimein tauonneet ja kahteen osaan jaetun Saksan länsiosan teollisuus nousi vähitellen jaloilleen, oli myös uuden Kapitänin aika. Raidallinen sisustuskuosi on pirteä elementti. ”Mielenkiinto heräsi kun katselin netistä hienoja kuvia kiiltelevästä valkoisesta Kapitänistä.” Pian Kari oli vävynsä kanssa jo matkalla katsomaan autoa Tampereelle, eikä matkalta palattu tyhjin käsin. VIELÄ 50-luvun alussa monen eurooppalaisen automallin olemus noudatteli ennen sotia piirrettyjä linjoja. Opelin nopeasta palautumisesta ja paremmista lähtökohdista moneen muuhun saksalaiseen autovalmistajaan nähden kertoi, että Kapitän oli ensimmäinen sodanjälkeinen uusi kuusisylinterinen henkilöautomalli. Ensimmäistä Kapitän-sukupolvea valmistettiin 1938–1940, mutta sen jälkeen kapteeneja liikkui ympäri Eurooppaa muissa tarkoitusperissä, joten tuotanto meni tauolle vuosikausiksi. Kauppoihin kannusti auton ryhdikäs yleisolemus ja ilmeisen ammattitaitoisesti tehty entisöinti ennen museorekisteröintiä, joka oli tapahtunut jo vuonna -91. Opel Kapitän 44 07/16. Ennen museorekisteröintiä auto on liikkunut Hämeessä, joten on Tampereen seutu on saattanut olla Opelille tuttu 50-luvulta lähtien. Tätä toista Kapitän sukupolvea valmistettiin vain sedan-mallina eikä parin tuotantovuoden aikana tapahtunut juuri päivityksiä merkittävimpänä muutoksena vaihdekepin siirto lattialta ohjausakselille keväällä -50
”Eihän tuon ajan auto miellyttävä ole ajaa, kun ohjauksessa on löysää eikä kulku ole tasaista, mutta oma mukava tunnelmansa siinä on”, hän kuvailee. HIEMAN tuoreemmilla Opeleilla nuoruusvuosinaan liikkunut Kari Heikkinen halusi harrasteajokiksi syntymävuotensa Opelin. Takaveto. Autosta nautiskelua on auttanut että tekniikka on pelannut moitteetta, mistä käy kiittäminen ilmeisen ammattitaidolla tehtyä museorekisteröintiin johtanutta kunnostusta neljännesvuosisata sitten. Teho 54 hv /3500 rpm, vääntö 142 Nm /1700 rpm. Ennen omaa Kapitäniä ei Karilla ollut kokemusta vastaavan ikäluokan ajoneuvosta, mutta sen hän tiesi ennalta, että ajokin miellyttävyys syntyisi jostain muualta kuin ajo-ominaisuuksien täsmällisyyden vuoksi. 45 07/16. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori apurungolla. 04 Voimansiirto Kolminopeuksinen manuaalivaihteisto, rattivalitsin. 01 Merkki ja malli Opel Kapitän 4D 02 Vuosimalli 1950 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Kari sen sijaan saattoi alkaa tunnelmoida Opelinsa ohjaimissa saman tien, sillä auto oli perushyvässä kunnossa, valmiina aurinkoisille seututeille. Ainoa mainittavampi juttu oli auton vilkkujen toimimattomuus, mutta vinkkarit saatiin kuntoon Raution Nesteellä täällä Ylitorniossa. taiseksi se odottaa takaisin tien päälle johtavaa kunnostusrupeamaa. Tasaisen varmasti Ajoja vajaan kymmenen vuoden aikana on kertynyt muutamia satoja kilometrejä. ”Minun ei ole tarvinnut tehdä autolle mitään isompaa remonttia. Poraus 80, isku 82 mm. Puristussuhde 6,0:1. Tulevaisuudessa pitää jossain vaiheessa tehdä kytkinremontti, sillä tietyillä kierroksilla kytkin tahtoo luistaa.” Komea Kapitän tulee näillä näkymin pysymään Opel-suvun omistuksessa jatkossakin, sillä Kari uskoo ajoneuvon siirtyvän häneltä jossain vaiheessa Mikin omistukseen. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, kierrejouset. Paino 1250 kg. Tilavuus 2473 cm3. Edessä ja takana rumpujarrut. 07 Mitat Pituus 462, leveys 166, korkeus 164, akseliväli 270 cm. Joka tapauksessa auto on ollut ajossa joka kesä, ja ajokausi on aloitettu perinteisesti osallistumalla vappuajoihin Oulussa. Toki myös sen jälkeinen ylläpito on ollut auton omistajien suunnalta kaiken aikaa huolellista, mikä on mahdollistanut Kapitänin säilymisen hyvässä tikissä
03 Paino Akkuineen noin 480 kg. Vuonna 1987 otettiin Helsingin ja Espoon postinjakelussa käyttöön ensimmäinen Finnvan-sähköauto. Kotimaisten sähköautojen pioneeri Finnvan Työnimellä Finnvan kulkeneen kotimaisen sähköauton prototyyppi teki ensiesiintymisensä Helsingin Messukeskuksessa joulukuussa 1987. Kyseinen mies oli aiemmin kunnostautunut muun muassa erilaisten nokkamallien suunnittelussa niin autoihin kuin myös moottorikelkkoihin. Nesteellä ja IVO:lla oli jo entuudestaan kokemusta sähköautojen kehittämistyöstä, sillä yhtiöt olivat muutamaa vuotta aiemmin käynnistäneet Elcat-sähköajoneuvoprojektin. 04 Huippunopeus 60 km/h. Teksti: Mari Immonen Kuvat: Simo Säde, Juvedes Oy / Muoto-lehti 01 Merkki ja malli Finnvan 02 Moottori Tasavirtasähkömoottori. Varsinaisen prototyypin suunnittelun ja rakentamisen hoiti Juvedes Oy. Kotimaisten Finnvanien valmistuksesta lopulta luovuttiin, sillä korien tekeminen Suomessa osoittautui liian kalliiksi. Sähköautoprojektissa käännettiin katseet maailmalle ja sähköauton kehitystyötä jatkettiin Subarun pienen pakettiautomallin pohjalta. Elcatin Cityvan sai kunnian jatkaa Finnvanin aloittamaa pioneerityötä. 46 07/16. V uoden 1988 Muoto-lehdessä Simo Säde esitteli kyseistä sähköautoprojektia, jonka suunnitteluun ja rakentamiseen hän myös itse osallistui. Kovin pitkälle kierrokselle ei kyseisellä autolla kuitenkaan ollut asiaa, sillä yhdellä latauksella saattoi ajaa 50–60 kilometriä. Kyseessä oli Nesteen, Imatran Voiman sekä Leo Laineen Lokari-yhtiöiden yhteishanke, jonka myötä pyrittiin kehittämään kevyt jakeluauto kaupunkikäyttöön. Sähköauton hauskan muotoilun takana oli teollinen muotoilija Juhani Venetjoki. Yhteistyökumppanit toivat kukin oman osaamisensa projektiin: akut tulivat Nesteen Pakkasakulta, sähkösuunnittelusta vastasi Imatran Voima Oy ja muovikorien valmistuksesta vastasi Lokari. Venetjoki oli suunnitellut myös Lokari Horse-traktorin ulkomuodon. Pienen ja ketterän sähköauton eduiksi lueteltiin saasteettomuus, pienet matkaja huoltokustannukset, pitkä käyttöikä sekä korkea kotimaisuusaste
Jokaisella autolla on tarina. Lämmintä sisäsäilytystilaa! VARAA OMA PAIKKASI HETI! Au to , v en e tai m a tk ai l ua uto • A u to , v e n e t a i ma t k ai lua ut o • 620€ 12 kk, sis alv. co m / kl as si ko t FINMOPO OY Varaosat klassikkomopoihin. +358 44 434 3862 Lisätietoja: www.forssagarage.. w w w .f ac eb oo k. Hae lähimmästä Lehtipisteestä tai tilaa kotiisi: www.klassikot.fi. Finmopo Oy Puurtajankatu 8 04440 Järvenpää www.finmopo.fi 040-536 1544 Anglo Parts Suomi Valtuutettu jälleenmyyjä: Grips Garage Oy Luhtaanmäentie 21, 01750 Vantaa +358 10 292 7420 myynti@gripsgarage.com Saksa Belgia Hollanti Ranska Italia Espanja Ruotsi Luxemburg Unkari Puola Tsekki & Slovakia www.angloparts.com Quality Parts & Service ONLINE TILAUS Varaosat Brittiklassikoille Laaja valikoima osia suoraan varastosta AUSTIN HEALEY TRIUMPH MG JAGUAR MINI LAND ROVER MORRIS MINOR Forssa Garage sijaitsee Forssan Finlaysonin alueella ja tarjoaa asiakkailleen 15 000 m 2 lämmitetyn sisäsäilytystilan, joka on vartioitu ja sisältää sprinklauksen. Tuo vaivattomasti talvisäilytykseen vene, asuntoauto/-vaunu, harrasteauto, henkilöauto, moottoripyörä, mopo tai mönkijä. Meiltä myös huollot, moottorit ja pinnaukset. FORSSA GARAGE ON TURVALLINEN VENEIDEN JA MOOTTORIAJONEUVOJEN SÄILYTYSTILA! Puh
Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, etteikö Mercedes-Benzmerkkisillä autoilla olisi kilpailtu ja etteikö saksalaisvalmistajan leivissä olisi ollut vauhdinjanoista henkilökuntaa. Moisen Teksti: Harri Onnila Kuvat: Daimler AG lentoon 48 07/16. He olivat toimineet muun muassa Mersun 300 SE -kilpamoottorin kehitystyössä, kun työnantaja oli päättänyt lopettaa siltä erää koko moottoriurheiluun liittyvän kehitystyönsä. Työ kantoi hedelmää, sillä insinöörikaksikon kollega Daimlerilta, Manfred Schiek meni ja otti Aufrechtin ja Melcherin virittämän koneen siivittämänä kymmenen voittoa Saksan Touring Car Championship -sarjassa 1965. T änään AMG on kiinteä osa Mercedes-Benzin urheilullisimpien mallien tuotantoa sekä merkin moottoriurheilutoimintaa. Kaksi tällaista velikultaa olivat insinööreinä työskennelleet Hans Werner Aufrecht ja Erhard Melcher. Tähdet Nimet Aufrecht, Melcher ja Grossaspach eivät välttämättä yksinään herätä sen kummempia tuntoja, mutta kun niiden etukirjaimet liitetään yhteen, Mercedesharrastajien pulssi kiihtyy välittömästi. Siinä mielessä on nurinkurista, että koko paja sai alkunsa oikeastaan siitä, että Mercedes-Benz oli 60-luvulle tultaessa vähentänyt panostustaan moottoriurheilussa suurimpana syynä tähän vuoden -55 Le Mansin 24 tunnin ajojen 84 ihmisen hengen vaatinut tragedia. Aufrecht ja Erhard Melcher eivät antaneet tällaisen pikkuseikan häiritä, vaan jatkoivat moottorin kehitystyötä omalla ajallaan Aufrechtin kotipitäjässä Grossaspachissa
Ei alkuun virallisesti, mutta kaikessa hiljaisuudessa Erich Waxenberger oli napannut Mercedeksen diktaattorivaunusta 600:sta siinä käytetyn 6,3-litraisen V8-koneen ja sovitellut sitä W109-korisen 300 SE:n pellin alle. Kuvien yksilö on Mercedes-AMG:n vuonna 2006 rakentama replika, sillä alkuperäisen yksilön AMG myi 70-luvulla Matralle. Esimerkkiä hän näytti rakennuttamallaan 300 SEL 6.3:lla Macaon kuuden tunnin Guia 101 -kilpailussa toukokuussa -69 ottamalla voiton yhdessä Albert Poonin kanssa. Usko oli niin vahva, että vuonna -66 hän teki ratkaisevan päätöksen ja irtisanoutui Mercedes-Benzin palkkalistoilta. saavutuksen antama maine toki lämmitti riuskan kisakoneen luoneita insinöörejä, mutta etenkin Aufrechtillä oli nälkää johonkin paljon suurempaan: hänellä oli haaveena rakentaa kilpailumenestyksen siivittämänä paranneltuja ajoneuvoja maantiekäyttöön joskus tulevaisuudessa. Näin kävi Waxenbergerin projektin kohdalla, sillä kasikoneen jykevä laulu kantautui eräänä perjantai-iltana VUODEN 1971 Span 24 tunnin kisassa saavutettu toinen sija nosti AMG:n ensimmäistä kertaa laajemmin julkisuuteen. 49 07/16. Isoa lohkoa isoon sedaniin Samoihin aikoihin kun AMG-paja otti ensiaskeleitaan, tapahtui myös Mercedes-Benzin suunnalla kilpamoottorien kehitystoimintaa. Ja niin he seuraavana vuonna perustivat Aufrecht Melcher Grossaspach Ingenieurbüro, Konstruktion und Versuch zur Entwicklung von Rennmotoren kompakti nimi oli vapaasti suomennettuna Aufrecht, Melcher, Grossaspach -insinööritoimisto kilpamoottorien suunnitteluun ja testaukseen. MERCEDESBENZILLÄ työskennellyt Erich Waxenberger antoi taustatukea vastaperustetulle AMG:lle 60-luvun lopulla. Toki osansa oli myös valitulla kilpa-autolla, sillä edustusautotyyppinen W109-Mercedes poikkesi tavanomaisesta kilpa-autosta. Hän onnistui vakuuttamaan suunnitelmillaan myös Melcherin, joka seurasi kollegansa esimerkkiä. Ranskalaiset muokkasivat autosta nopeustestipenkin lentokonerenkaille eikä sen myöhemmästä kohtalosta ole tietoa. Jos suunnittelu ja rakentelu ehkä onnistuikin hiljaa, niin siinä vaiheessa kun yli kuusilitraisen vinkkelikasin säestyksellä alettiin syöttää pitkin testirataa, niin ihme kyllä, puolisalassa eteenpäin viety projekti muuttui kuin käden käänteessä vähemmän salaiseksi. Ensimmäiset 6,3-litraiset W109-Mercedekset oli varustettu oikeanpuoleisella ohjauksella kuten kuvakin kertoo. Vanhaan myllyyn Burgstalliin pystytetty kisamoottorien kehityspaja opittiin tuntemaan kolmikirjaimisella lyhenteellä AMG
Voimaa ja varustelua Kilparadoilla saavutettua nimeä alettiin 70-luvun mittaan hyödyntää alettaessa toteuttaa alkuperäistä suunnitelmaa paranneltuja tuotantoautojen valmistamisesta. Muun muassa nokka-akselimuutoksien, kevyempien kiertokankien, kiillotettujen imuja pakokanavien sekä avarampien pakosarjojen ansiosta V8voimaa oli tarjolla 428 hevosvoimaa. Autolla osallistuttiin vuoteen -72 mennessä muutaman kestävyyskilpailuun, kunnes kisailu päättyi FIA:n rajatessa Touring Car -kilpureiden moottoritilavuuden maksimissaan viiteen litraan. AMG:n kannalta Waxenbergerin projektin eteneminen oli onnenpotku, sillä Waxenberger näki Aufrechtin ja Melcherin hankkeessa ainesta ja auttoi AMG:tä sen ponnistuksissa eri tavoin. AMG:n nimi kiiri ympäri autourheilevaa Eurooppaa. Niiden turvin Span radan suoria saattoi painella parhaimmillaan 265 km/h nopeudella AMG-KILPURINA 70ja 80-lukujen taitteessa käytettiin muun muassa 450 SLC:tä, jolla merkittävimpiin saavutuksiin ratapuolella kuului European Touring Car Championship -osakilpailuvoitto Nürburgingillä heinäkuussa 1980. MB:N 6 330-kuutioinen ruiskukone antoi 300 SEL 6.3:ssa 250 hevosvoimaa, mutta AMG kasvatti tilavuuden 6 835 kuutioon. Ajettavuutta mutta myös ulkonäköä palvelivat leveämmät renkaat ATS:n AMG-alumiinivanteilla. AMG:n Mercedes 300 SEL 6.8:n esiintyminen oli siellä eräänlainen sensaatio: kilpaauto, jolla menestykseen yllettiin kevyiden ja sirolinjaisten ”oikeiden kilpaautojen” seassa, oli järkälemäinen, 1 635 kiloa painava edustus-Mersu, joka raateli pienempiään yksi kerrallaan 6,8-litraisen kasikoneen lyödessä tunti toisensa jälkeen tahtia teurastukselle. Suurempiin tehoihin vastattiin parantamalla alustaa ja jarruja. Onneksi Rudolf Uhlenhaut oli moottorikärpäsen puraisema hänkin, joten projekti sai vihreän valon ja Mercedes otti vuosiksi 1968–1972 tuotantoon suorituskykyisen 300 SEL 6.3 -mallin. Oma lukunsa olivat kilpakäyttöön rakennetut ”Waxenberger-Mercedekset”, joita valmistettiin tiettävästi viisi yksilöä kestävyysajoihin. Töitä paiskottiin tuolloin Affalterbachissa, jonne yritys oli siirtynyt vuonna -76, tuolloin kymmenkunta henkeä työl50 07/16 Kisoissa ja kadulla AMG. Ja kyllähän AMG:n pojat tarttuivatkin tilaisuuteen ja tekivät töitä kaksin käsin. Kun vuorokausi oli takana ja ruutulippu heilahti, oli Clemens Schickentanzin ja Hans Heyerin käskemä AMG-Mercedes kokonaiskilpailussa huikeasti toinen voittoon kiitäneen Ford Capri RS 2600:n jälkeen. hänen pomonsa korviin. Vuosikymmenen puolivälin tienoilla AMG tarjosi eri tavoin paranneltuja Mercedes-malleja. Homma otettiin tosissaan koneen kokoa myöten sen sijaan että he olisivat tyytyneet 6,3-litran tilavuuteen porasivat he koneen 6,8-litraiseksi, jolla saavutettiin noin 420 hevosvoiman taisteluvalmis kone ratakoitoksiin. Moottoriurheilumaailman otsikoihin AMG nousi viimeistään vuoden -71 Span 24 tunnin ajoissa. Voimanlähteitä ruuvattiin muun muassa sylinteritilavuutta suurentamalla, nokka-akselija venttiilikoneistomuutoksilla sekä koneen ilmansaantia parantamalla
Ainakin maahan saapui helmasarjoilla ja spoilereilla stilisoitu W124-Mercedes, jonka voimanlähteenä oli kuitenkin vakiokuntoinen 2,3-litrainen nelonen. Suomalaisista tällaisilla kurvailivat F1-kuljettaja Keke Rosberg ja ralliautoilija Pentti Airikkala. Suomessa MB-maahantuoja Veho Oy Ab otti AMG-edustuksen hoiviinsa jo 80-luvulla, mutta vuosikymmenen puolivälissä Terästuonti-Teknoma Oy Ab toi sekin Suomeen jonkin verran näytettä AMG:n osaamisesta. Jos rahaa oli, niin AMG-tarjonnassa oli mistä valita. 51 07/16 Kasikone löi Spassa tunti toisensa jälkeen tahtia teurastukselle.. Selvästi rankemmin liikkui samana vuonna lanseerattu 280 CE 5.0 AMG, jonka V8 reippaili arvot 276 hevosvoimaa ja 408 newtonmetriä. Näihin aikoihin perustajakaksikosta Melcher luopui yrityksen osakkuudesta, mutta jatkoi yrityksen palkkalistoilla. Yrityksen tähtäimessä eivät olleet vain Saksan markkinat, ja esimerkiksi tuotekatalogiin kuuluneista pidennetyistä S-Mersuista merkittävä osa meni japanilaisasiakkaille. Suomessakin arkipäiviä riitti, mutta AMG-tuotteet jäivät meillä poikkeustapauksiksi. KOLMISENKYMMENTÄ vuotta sitten tyypillinen AMG-Mersu näytti usein kutakuinkin tältä viisipuolaiset AMG-vanteet, hillitty levikesarja ja pellin alla tuhdisti puhtia tässä tapauksessa todennäköisesti 276 hevosta. Kyseessä Mercedes-Benz 500 SEL AMG vuodelta -84. listävänä. Esimerkiksi 80-luvulla saattoi AMG:n toimesta valmistua öljyprinssin tarpeisiin vaikkapa Range Rover Mercedes-moottorilla. Esimerkiksi tuoreesta PikkuMersusta tuli jo vuodelle -83 mukavat 160 hevosvoimaa tuottava 190 E 2.3 AMG. Rahavirtoja haettiin siis sieltä missä vain oli ylimääräistä rahaa ja erikoisuudentavoittelu oli arkipäivää. Tässä kohdin on hyvä muistaa, että vaikka Stuttgartin tähtikeulat olivatkin eittämättä AMG:n ominta aluetta, teki putiikki tilauksesta parannuksia myös muiden valmistajien tuotteisiin. Seuraavana vuonna AMG sai rahakkaalta autoväeltä huomiota, kun tarjolle tuli 500 SEC AMG, jossa käytettiin Melcherin kehittämiä neliventtiilikansia. Suomessa epäilemättä osattiin arvostaa räntäsateen läpi puskiessa esimerkiksi elektronisesti nopeuden mukaan säätyvää etuspoileria, joka apukaukovaloineen kustansi 5 750 markkaa. Niiden turvin voimaa saatiin 340 hevosvoimaa ja baanalla saattoi höyrytä 260 km/h huippunoW123-COUPÉSTA kuoriutui urheiluautomainen suorituskyky, kun konehuoneeseen asennettiin viisilitrainen V8. Kyseessä 280 CE 5.0 AMG
Voittoon kiiti Bastos Racing Teamin Ford Sierra RS 500 Cosworth. Kyseinen malli opittiin kuitenkin tuntemaan vieläkin suorituskykyisempinä muunnoksina tietenkin AMG:n ruuvaamina ratakilpureina. Emoyhtiön siipien suojiin Kahdeksankymmentäluvun lopulla Mercedeksellä innostuttiin jälleen innokkaammin rata-autoilusta ja tähtäimeen asetettiin Keski-Euroopassa suuresta suosiosta nauttineet vakioautosarjat. Samoin kisan toinen 500 SEC jäi radan varteen syynä taka-akselin pettäminen. Takaspoileri istuu korinlinjoihin upeasti, pakoputkien ulostulo hieman sivistymättömämmin. MERCEDES-BENZ 300 E AMG nousi etenkin jenkeissä kulttimaineeseen 5,5-litraisen kasin kiskomana. Saksalaisesta insinöörityöstä kävi näytteenä samaisena vuonna tarjolle tullut täysautomaattinen, elektronisesti säätyvä iskunvaimennus. Tällä MB 500 SEC AMG:llä osallistuttiin suurin toivein vuoden -89 Span 24 tunnin kisaan, mutta olisiko V8:ssa ollut puhtia liiankin kanssa, sillä kisa päättyi aamunkoitteessa vaihteiston poikimiseen. Samaa vinkkeliä hyödynnettiin 300 E 5.0 AMG:ssä, joka pystyi jopa 280 km/h huippuihin. SEC-MERSUKIN taipui AMG:n käsissä ratakilpuriksi. Voisi olettaa Hammerin menestyksen vaikuttaneen merkittävästi siihen, että Mercedes-Benz lisäsi W124-mallistoonsa 90-luvun alussa 500 E:n Jos liikkumistarpeet onnistui jostain syystä ilman sen suurempaa moukarointia, niin saatavilla oli hieman maltillisempaakin mallistoa kuten vuodelle -87 saapuneet 300 E AMG sekä 190 E AMG, joiden voimanlähteenä oli 245-hevosvoimainen 3,2-litrainen kuutonen. Varsinkin sedanina tällainen hyökkäysvaunu keräsi mainetta Atlantin takana Yhdysvalloissa, jossa se sai lempinimen Hammer, ’moukari’. Vuonna -85 AMG avasi toisen tuotantolaitoksensa ja samalla työntekijöiden määräkin oli kohonnut sataan henkeen. peudella. Kilpa-auton toteuttamiseksi piirrettiin paperille selvät nuotit: kilpuri tehtäisiin 190-sarjan Mersusta ja idean kristallisointi kohti menestystä annettaisiin pitkälti AMG:lle, joka nostettiin Mercedes-Benzin viralliseksi yhteistyökumppaniksi moottoriurheilussa. Mallinimi oli loogisesti 300 E 6.0 AMG. Hammerlempinimelle tuli lisää iskuvoimaa, kun tämä 300 E 6.0 esiteltiin. Seuraavana vuonna AMG nousi yhä laajemmin voima-autoilijoiden tietouteen, kun mainitut neliventtiilikannet löysivät paikkansa Mercedeksen 560 SEC -mallissa käytetystä 5,5-litraisesta V8koneesta. Eikä Stuttgartin toimistotorneissa tarvinnut kumppanuutta juuri katua, sillä Mercedes-Benzin ja AMG:n DTM-tiimi kirjautti vuosikymmenen aikana aina kauden 1995 ja silloisen Deutsche Tourenwagen Meisterschaft -sarjamuodon päättymiseen mennessä kymmenittäin osakilpailuvoittoja. 52 07/16 Kisoissa ja kadulla AMG. Sen seurauksena päivänvalon näki vuonna -89 Mercedes-Benz 190 E 2.5-16 Evolution AMG, jonka voimanlähde antoi 225 hevosvoimaa. Pari vuotta myöhemmin voimavaroja kasvatettiin 385 hevosvoimaan ja 566 newtonmetriin, kun lohko kairattiin 6,0-litraiseksi. Kun 360-hevosvoimaseksi ja 510 Nm:ä vääntäväksi kannustettu motti heijattiin 124-korisen coupétai sedan-Mersun nokalle, niin kyytiä riitti AMG:n mukaan yli 300 km/h. Neliventtiilitekniikkaa sovellettiin myös neloskoneeseen
Yhteistyön tiivistymisen konkreettisena hedelmänä esiteltiin yleisölle vuonna -93 ensimmäinen MercedesBenzin ja AMG yhdessä suunnittelema tuote osaksi MB-mallistoa. Vuosituhannen taitteessa luotu 7,3-litrainen V12-kone syntyi iltapuhteina Paganille, kun italialaisverstas kaipasi Zonda-superautoonsa riuskaa mottia. Autoa myös myytiin erikoismalliksi runsaasti vuoteen -97 mennessä tuotanto ylti yli 5 000 yksilöön. VIELÄ Mercedes-yhteistyön tiivistymisen jälkeenkin AMG on ajoittain tehnyt töitä muiden urheiluautovalmistajien kanssa. Keskellä DTM-kisatoimintaa syntyi myös AMG:n nykyiseen asemaan merkittävästi vaikuttanut tapahtuma, sillä vuonna 1990 Daimler-Benz ja AMG solmivat yhteistyösopimuksen, jonka myötä AMG:n tuotteita alettiin myydä ja huoltaa Mercedes-Benzin maailmanlaajuisen verkoston kautta. AMG itse hyödynsi tilaisuuden laskemalla kiukaan SL:n keulille tuloksena 525 hevosvoiman ja 750 Nm:n avopirssi, SL 73 AMG. Erottamattomaksi osaksi emokonserniaan AMG siirtyi 2005, jolloin tuolloin menossa ollut saksalais-amerikkalainen avioliitto DaimlerChrysler osti koko AMG:n osakekannan. Joku saattaa kokea laajan AMGkirjon tuovan mukanaan jonkin sortin inflaatiota kuululle kirjainyhdistelmälle, mutta epäilemättä AMG:n nimi on nykyään sillä paikalla, missä AMG:n perustajakaksikko sen toivoi olevankin perustaessaan yritystä puoli vuosisataa aiemmin. Tämän päänavauksena jälkeen uusia AMG-malleja liittyi yhä enenevästi osaksi Mercedeksen mallistoa. Kunnian sai 280-hevosvoimaisen kuutoskoneen kyyditsemä MercedesBenz C 36 AMG. Syyskuussa -90 Klaus Ludwig lennätti AMG-Mercedes 190 E 2.5.-16 Evolution II:sta Nürburgringilla. ENSIMMÄINEN virallinen MercedesBenzin jälleenmyyntiverkoston alaisuudessa myyty AMG-malli oli vuonna 1993 markkinoille esitelty C 36 AMG. MERCEDES-BENZIN ja AMG:n liitto kilparadoilla on tuottanut erinomaista eri aikakausina, näin myös 90-luvun alussa. Sopimuksen myötä AMG avasi jo kolmannen tuotantolaitoksensa työntekijämäärän ollessa noin 400 henkilöä. Sittemmin käytännössä jokaisesta Mercedes-Benzin henkilöja maastoautomallista on malliston huipulla saatavilla suorituskykyinen AMGversio, jonka valmistajana on nykyään yli 1 100 henkeä Affalterbachissa työllistävä Daimler AG:n alaisuuteen kuuluva Mercedes-AMG GmbH. Kruunuina Klaus Ludwigin mestaruudet kausilta 1992 ja 1993 sekä Bernd Schneiderin titteli 1995. 53 07/16. Kolme vuotta myöhemmin Roland Asch taittoi kahteen ADAC Avus Race -lähtövoittoon sateisessa Berliinissä
54 07/16
”Nuorempien harrastajien mukaantulo tällaisen pappamerkin pariin on erityisen ilahduttavaa”, Kukkonen kertoo hymyillen. Kun ajokortti oli taskussa, nuori mies ajeli kesät ponttooni-Mersulla ja osti aina talveksi Wartburgin. Warreilla tuli sittemmin ajettua autosuunnistusta ja rallia. Siilinjärven Pöljän kylästä löytyy laaja varasto Warreja IFA–osia sekä nykyisin myös jonkin verran takamoottorisen Skodan palikoita. Uustuotanto-osat lisääntyvät valikoimassa sitä mukaa kun alkuperäisvaraosat loppuvat. W artburgin ja Ifan harrastaminen on nousussa Suomessa. ”Jos politiikan haluaa mukaan harrasteautoiluun, niin DDR antaa siihen kyllä huimia tarinoita mausteeksi. ”Kiinnostus merkkiä kohtaan syttyi kun oltiin isovanhempien mökillä Konnevedellä katsomassa Jyväskylän Suurajoja. Riku Kukkonen tietää, että viime vuonna liki 10 pyöreän korimallin Warrea palasi rekisteriin ja tälläkin hetkellä ainakin 15 IFA F9-mallia on jonkinasteisen kunnostuksen alla. Ihmettelin mitä nämä autot ovat mitkä pitää outoa ääntä ja mille ihmiset aina hurraa ja taputtaa vaikka ne tulevat viimeisenä”, Riku muistelee. Monelle kiinnostumisen syynä on muistot lapsuudesta, mutta 2-tahtinen rungollinen auto antaa myös mahdollisuuden erottua joukosta. Pöljän Varaosakeskus 55 07/16. Warren ympärille löytyy aina jututtajia, eikä se aiheuta milloinkaan negatiivista kateutta”, Kukkonen naurahtaa. Harrastuksesta sivutoimeksi Riku Kukkosen itäautoharrastus on pikkuhiljaa kasvanut pieneksi sivutoimeksi. Myöhemmin Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine KUKKOSEN piharakennus on mielenkiintoinen yhdistelmä harrastetallia ja sivutoimisen yrityksen varastoa. Valikoimasta löytyy alkuperäisja uustuotanto-osien lisäksi myös purkuosia. Katsojasta kuskiksi Kukkonen on itse harrastanut Wartburgeja ja 1980-luvulta lähtien
Vuonna 1968 traktorilla metsään puskettu aihio ei ole ollut ihan helpoin mahdollinen työstettävä, mutta harvinaisuutensa takia ehdottomasti vaivan arvoinen entisöintikohde. Erikoinen, mieleenpainuva nimi tulee pohjoissavolaisesta kylästä jossa sivutoiminen yritys toimii. Varaosia autotallista Wartburgin maahantuonnin loputtua varaosien saanti vaikeutui ja Kukkonen alkoi selvittää varaosien tilaamista ulkomailta. Uustuotanto lisääntyy jatkuvasti, mutta alkuperäisien osien löytyminen vastaavasti vaikeutuu. Varaosakeskuksen valikoima on yllättävän laaja. Kukkonen harrastaa edelleen ralliautoilua ja käytössä on Warren replica-kilpuri, tarroja myöten samanlainen kuin tehdaspeli on aikanaan ollut. Pöljältä löytyy myös Wartburgin maahantuojan Haka-Auton ja monen merkkiliikkeen jäämistöt. Trabantejakin tuli hankittua samaan tarkoitukseen. ”Nykyisiä pankin maksamia korkoja katsellessa tulee mieleen, että ehkä on parempi sijoittaa rahat näihin”, Riku naurahtaa. Myytävää Kukkoselle tulee muun muassa Unkarista, Saksasta ja Tsekeistä. Kukkonen osallistuu yleensä 5-7 Historic-luokan kilpailuun vuosittain. Ulkomailta tilaamisessa on omat haasteensa ja kerralla kannattaakin ottaa aina isompi määrä, tosin silloin osiin jää paljon rahaa kiinni. Kaikista meRIKU Kukkosella on tallissaan tekeillä 1950-luvun lopun Wartburg Sport Coupe 313. Samalla vaivalla sai tilattua useammankin osan, ja kun osatarvetta tuntui jatkuvasti olevan toisillakin harrastajilla, päätti Kukkonen rekisteröidä yrityksensä vuonna 2013 Pöljän Varaosakeskus –nimellä. Mainittakoon, että hyllystä löytyy muun muassa uustuotanto-osana kaikki Ifan ja Warren korin kumitiivisteet, pölykapselit, listat, merkit ja kysytyimmät pisteosat. Toisinaan varaosia löytyy myös perikuntien varastoista. Riku Kukkonen on leipätyössä kaivosajoneuvoyhtiö Normetilla Iisalmessa ja hoitelee pienimuotoista varaosamyyntiä vapaa-ajallaan kodin yhteydessä olevasta autotallirakennuksesta käsin. Tarjouksia ja vihjeitä merkkiliikkeiden ja harrastajien jäämistöistä kuunnellaan Pöljällä mielellään. 56 07/16 Pöljän Varaosakeskus
”Jäsenmaksuja ei kerätä eikä ketään rasiteta kirjallisilla töillä”, Kukkonen kertoo. UUSTUOTANTONA tehdyt Warren emaloidut keulamerkit ovat Unkarilaista käsityötä parhaimmillaan. Toimitukset postitetaan tilaajille viikossa ja pyynnöstä nopeamminkin. ”Joskus osia tullaan hakemaan yli 300 kilometrin päästäkin”, Riku hämmästelee. Aktiivinen esilläolo tapahtumien ja foorumin myötä on antanut vauhtia monelle pitkään projektiaan tallissa hautoneelle harrastajalle. JOSKUS Kukkonen suunnistaa myyntireissulle ja silloin kulkupelinä toimii vuosimallin 1979 Barkas. Tarvittaessa Kukkonen tuo tilatut osat tapahtumiin jolloin rahtikulut jäävät pois – ja toki paikan päältäkin osia voi etukäteen sopimalla noutaa. WARTBURGIN vanhan mallin pakoputkille löytyi äskettäin tekijä. ”Keskustelufoorumilla on helppo kysellä neuvoja, ja usein sieltä löytyy vastaus pulmaan johon ei itse keksi ratkaisua”, Kukkonen toteaa tyytyväisenä. ”Painavan putken sisällä on nyt oikeanlaiset sisäkalut”, Riku esittelee. Lahden Classic Motorshow –tapahtumassa kerholla on ollut osasto vuosittain ja lisäksi Warre-Teamilla on kesäisin kokoontuminen Visulahdessa. ”Autot tykkää, kun niillä ajetaan”, Kukkonen toteaa tarinatuokiomme päätteeksi ja käynnistää Warrensa. 57 07/16 ”Pankin maksamia korkoja katsellessa tulee mieleen, että ehkä on parempi sijoittaa rahat näihin.”. Warre-Team Wartburg-harrastajilla on myös epävirallinen kerho, Warre-Team, joka on oikeastaan vain nettisivusto Pöljän varaosakeskuksen sivujen yhteydessä. Alempi kuuluu laatikkomallin keulaan ja ylempi ja värikkäämpi taas 50-luvun pyöreämpiin malleihin. Kukkosen omaan kalustoon kuuluu Trabant 1987, Wartburg 1985, Historic-kilpuri-Warre 353 1975 sekä Barkas -paloauto 1979. Pihatallista löytyy myös ponttooni-Mersu 1960, tuplalamppu-Lada 1500 S vuodelta 1973 sekä vuosimallin 1928 Erskine, joka saatiin jokunen vuosi sitten ostettua takaisin sukuun. Sivustolta löytyy tietoa tapahtumista sekä kuvia ja tarinoita jäsenten autoista. PÖLJÄN varaosakeskuksen valikoimasta löytyy sekä purkuosia että uustuotanto-osia. nevin artikkeli tällä hetkellä tuntuu olevan laatikkomallisen 353-Warren kulutusosat
SITÄ voi toveria auttaessa hyräillä vaikka Katjusha-kappaleen melodiaa, eikös ainakin yhdessä sen lukuisista sanoituksista annettu apuvirtaa Volgaan. HETKINEN hei, kuka tunnistaa automallin. Mitenkähän suuri se on sen lipputanko ollut. Kokemusten ja vinkkien jakaminen ovat varaosakaupan ohella tapahtumaohjelman runkona, ja lauantaina osa käy pyörähtämässä yhteisellä ajolenkillä. Viimeisen päälle entisöidyt ajoneuvot ovat häviävä vähemmistö tapahtumassa, jossa jokaisen tapa harrastaa, vaikka erikoinenkin, saa vahvaa kannatusta. Tulli huutokauppasi auton, mutta nähtäväksi jää saisiko sen joskus täkäläisiin kilpiin. EI ole olemassa huonoja retkeilymaastoja jos välineet on valittu oikein. Ihmeitä idästä Ikaalinen, 12.-14. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine YKSI hienoimmista motskarin peräkärryistä pitkään aikaan. SUOMEEN yritettiin 60-luvun alussa myydä neuvostoliittolaista Vjatka-skootteria, sellaista pyöreämuotoista Vespan kopiota, mutta tätä kantikkampaa seuraajaa ei taidettu tänne uutena tuoda. Helposti irroitettava kotelointi ja tankki tekevät ainakin huoltoystävällisyydestä ylivoimaista. Ikaalisten Manso Camping -leirintäalue oli sateesta huolimatta jälleen täynnä mitä kummallisinta itämaan ihmettä, kun vuotuinen Idän Ihmeet -tapahtuma keräsi harrastajia ympäri Suomen ja hiukan myös Suomen ympäriltäkin. 8. TUOLLA oikealla lipulla olisi peitellyt parikin telttaa. Ideointi ei välttämättä ole vienyt kauaa, mutta toteutukseen on mennyt väkisinkin muutama tunti. 58 07/16. Jokaisella autolla on tarina, toisilla vähän karumpi. Tämän ´93 Alekon ostivat Muurmanskista seitsemän Irakin pakolaista ja ajoivat sen tammikuussa 2016 Sallan raja-aseman kautta Suomeen. Moskvitsh 2141 S Aleko jäi tehtaan viimeisenä mallina ainakin meillä täysin pimentoon
IÄNIKUISTEN hajukuusien sijaan kattavien myyntipöytien valikoima kattoi haju-Mishakarhun, haju-AKneljäseiskan, sekä nyt myös haju-Juri Gagarinin. SINISET farkut on aina muotia, mutta myytiinkö Suomessa joskus tällaisia 125 Polski-farkkuja. NAPPISILMÄT ovat käyneet vähiin, mutta harvinainen se on tuo vieressä oleva farkkukin. Valitse näistä nyt mitä mieluiten haistelisi. Nyt matkamittari lähentelee jo 360 tuhatta ja luottokäyttiksen matka se vaan jatkuu. 59 07/16. Kaikki kolme autoa rahdattiin ensin Vladivostokkiin ja sinne perässä matkannut kahdeksan hengen suomalaisseurue ajeli Ladoillaan takaisin Suomeen vähän toistakymmentä tuhatta kilometriä. TÄMÄ bemarimalli muuttui itävehkeeksi ilmansuuntien asemoituessa uudelleen joskus 40-50-lukujen vaihteessa. TÄMÄ LADA 110 oli yksi kolmesta suomalaisautosta jotka matkasivat kesän aikana Venäjän halki. LINJAKKAAN 135 Skodan perässä ollut 5 speed -lätkä on napattu Saabista tai Talbotista, mutta alkuperäiseltä vaikuttava GLi-merkintä viittaisi ruiskutekniikkaan. Upean ´54 EMW:n toi näytille Mauno Rossi Konnevedeltä. Näitä Ladan 2171 Priora-farkkuja on Suomessa tasan tämä yksi, mutta löytyy maastamme kilvitettynä myös Prioran sedan ja hatchback-mallit
Heikki Brandtin Sceptren tarinaan tutustuimme 5/15 Klassikoissa. Brittien kohtaaminen Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine MEIDÄN leveysasteilla harvinaisen ja suorastaan järkälemäisen Rolls Roycen kurvaaminen paikalle ei jää huomaamatta. JAGUARIN XJ-kuutonen on neliovisena varsin linjakas auto, eikä tämä monin verroin harvinaisempi coupe-versio ainakaan huonommalta näytä. Paikka sai osallistujilta kiitosta ja pik-nikkorien tyhjentäminen, autojen ihailu ja tuttujen tapaaminen sujui entiseen malliin. 8. Riihimäki, 14. Varsin moni löysikin uuteen paikkaan, ja vaikka puistosta vielä keräiltiinkin edellisen tapahtuman festarirakenteita, järjestätyivät ajoneuvot merkeittäin ilman suurempaa sekaannusta. HUMBERIN YLELLISEEN varusteluun kuuluu peruutusvalojakin kaksin kappalein. Brittiajoneuvoharrastajien kohtaaminen on viime vuosina pidetty Fiskarsissa, mutta tänä vuonna uudeksi paikaksi valikoitui Suomen Lasimuseon puistikko Riihimäellä. Moottorin käynnin tasaisuudesta oltiin ehdottoman yksimielisiä. 60 07/16
´99 TVR Chimaeran 5-litrainen, neljättä sataa hevosvoimaa omaava veekasi vie tonnin painoista kuitupulkkaa varsin kilpailukykyisiin suoritusarvoihin. Vehkeestä löytyy tarkempi esittely 7/09 numerosta. 61 07/16. Vanhaa soralinkoa ei ole entisöity koristeeksi, vaan vakuuttavan kilpahistorian omaava Ford palannee rallin pariin lähiaikoina. JAGUAR XK8 kuului varmasti 90-luvun tyylikkäimpiin brittiautoihin, siinä missä Miniin perustuneet Midas ja taaempi Marcos tekivät sitä omina vuosikymmeninään. BRITTIKOHTAAMISEN parhaat tarjoilut löytyvät omasta kylmälaukusta. LOTUS-CORTINOITA on aitoja ja replikoita, mutta onko jaottelu aina aivan niin mustavalkoista. VAUXHALLRIVISTÖN kiinnostavin tapaus oli Reijo Järvensivun automaattiViva. Tämä AIN-3 kilpinen, Olle Helanderin aikanaan ralleissa luotsaama auto rakennettiin jo uutena GT Cortinasta Lotus-palikoin alumiiniluukkuineen kaikkineen. Jopa nykymittapuunkin mukaan
62 07/16. Ankara ilmasto ottaa osuutensa ja näiden kohdalla kanta on harventunut reilusti, mutta nykyisin parhaimmat saavat viettää talvensa säiltä suojissa. Japsiautoharrastajien yhteistapaaminen FinnJAE järjestettiin tänä vuonna Keski-Suomen Toyotaaktiivien toimesta. Rentoon ohjelmaan kuului autojen ihastelun lisäksi lauantaina ajeltu muutaman kymmenen kilometrin rastiajo, jonka rasteilla ulkoa opittu autotietämys oli hyödytöntä, sillä paremmuutta mitattiin kansalaisen perustaidoilla. Paikaksi valikoitui Nyyssänniemen leirintäalue Keuruulla. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine F innJAE tapahtuma keräsi kymmenittäin innokkaimpia japsiautoharrastajia Keuruun Nyyssäniemen leirintäalueelle. NISSANIN Cedricit olivat lujatekoisia ja tykättyjä loistoautoja, joiden mittareihin ehti kertyä usein hurjiakin kilometrimääriä. Osa viihtyi koko viikonlopun toisten vain vierailessa paikan päällä. Tapahtuman hienous piilee siinä, että kaikki japsiautot ovat tervetulleita vuosikymmenestä ja rakentelutyylistä riippumatta, ja tämän seurauksena kalusto leirintäalueella olikin varsin monipuolista. FinnJAE 2016 Keuruu, 19.-21.8. Hyvien majoitusmahdollisuuksien, saunojen ja iltaohjelman tapahtumapaikka sekä rastiajon järjestely tehtävineen saivat osallistujilta kiitosta, ja paikalla liikkui jo epävarmaa tietoa, että myös ensi vuonna FinnJAE pidettäisiin Nyyssänniemessä. Tarrakilvin paikalle saapunut farkku-Corolla oli saanut alleen leveänpuoleisen rengastuksen ja nepparilevitykset. MAZDAN ensimmäinen 929 Coupe on kaunislinjainen ja musta perälauta vaan lisää sporttisuutta. FINNJAE-TAPAHTUMAAN ovat tervetulleita kaikki japsiautot kunnosta riippumatta
63 07/16. MENESTYSTÄ ankarassa kilpailussa on syytäkin juhlia näyttävästi. AUTOSTA tulee osa perhettä tärkeiden hetkien myötä. ZETOJA vilisee kyllä kesäliikenteessä, mutta koska viimeksi näit tällaisen 240K GT Datsunin. Liekö neitoperhonen 2000 GT:n maskissa vaikuttanut suosioon. Tällä Coronalla on haettu aikanaan tytär synnytyssairaalasta, ja myöhemmin viety hääkirkkoon. COUPE Sunnyn GTI-painoksen konehuonetta kelpasi ihastella. Ensin oli ajettava laudan mitan eteenpäin ja siitä peruutettava takaisin tasan laudan puoliväliin lautaa näkemättä. VIIDENNELLÄ rastilla pääsi näyttämään todelliset ajotaitonsa. KAUNIS ensimmäisen korimallin Celica menestyi yleisöäänestyksessä. TEHTÄVÄRASTEILLA mitattiin kansalaisten perustaitoja, joista ensimmäisellä ollut löylynheitto ei voinut olla kenellekkään vierasta. Paksut kumihanskat tekivät tästäkin paljon vaikeampaa kuin arvaisi. NELOSRASTILLA mitattiin tikanheittotarkkuutta maassa olleeseen tauluun. Palaamme yksilön esittelyyn tuonnempana. Carinakuskilta homma onnistui. Ei siis ihme, että paikalle saapunut yksilö herätti kummastusta. OMAN aikakautensa erikoisuuksiin kuuluva Subaru XT turboineen ja ilmajousineen on äärimmäisen uhanalainen. Kolmen kauhan yhteistulos punnittiin ja pisteitä ropisi painon mukaan
Tänä vuonna paikalla oli varsin runsaasti kalustoa rodeista kääpiöautoihin. Vaikutti kovasti siltä, että tänä vuonna harrasteautoja olisi ollut paikalla ennätysmäärä. Tästä kärrystä käsin tarjottiin moottoriurheiluaiheista rekvisiittaa tallin seinälle. Mopoja, moottoripyöriä ja tietysti polkupyöriä. Oikeastaan näin hienoja kylttejä kelpaisi ripustella vaikka olohuoneeseen. Pet rolin tuoksua ROMPPARITARJONNASTA löytyi vaikka mitä. KLASSIKKOAUTOT rivissä. Tämä tandemi pysäytti monta ohikulkijaa. Jokasyksyinen Rauta ja Petrooli on varsinaisesti koneväelle suunnattu tapahtuma, mutta vuosi vuodelta laajeneva harrasteparkki alkaa olla jo oma juttunsa. Teksti ja kuvat: Kari Mattila SYMPAATTINEN pieni avolavapaku oli kunnostettu kaikin puolin siistiin asuun. KAIKENLAISIA kaksipyöräisiä oli tyrkyllä ja näytillä. 64 07/16. Riihimäki, 10.-11.9
Tavarankuljetusversioon on aina yhtä vaikea suhtautua kovin vakavasti. KONKURSSIN myötä Anttilan kylttikin siirtyi aivan eri sarjaan keräilijöiden piirissä. Pet rolin tuoksua PIENI on kaunista, mutta kyllä isotkin voivat olla aika mukavan näköisiä. MINIT ilahduttavat kaikissa olomuodoissaan. Alakuvan pikkumaasturi oli kaupan, mutta hintaa oli sen verran, ettei siihen aivan pienillä viikkorahoilla yllä. Hauska yhdistelmä taisi tallentua aika monen kuvaajan muistikortille. OIKEIN mukavaan kuosiin värkkäilty Kupla veti perässään muotoihinsa passaavaa vaunua. 65 07/16. SUUREMPI KENTTÄ oli varattu vanhoille työkoneille. Traktoriparaati keräsi valtavasti yleisöä. KLASSIKKO ja tuleva sellainen nauttimassa sunnuntain upeasta kelistä. Vaan komea on tuo tankkikin
Urheiluautopäivä 66 07/16. 80-90 -lukuiset Biturbot olivat muotoilultaan onnistuneita ja teknisesti sopivan eksoottisia. Teksti ja kuvat: Jukka Vuorenmaa MASERATI on kautta aikojen tehnyt kiinnostavia automalleja. Hämeenlinna, 27.8. Hämeenlinna, 27.8. Vanajanlinnan komeat rakennukset ja puistomaisemat tarjosivat arvokkaat puitteet viidettä kertaa järjestetylle loppukesän urheiluautotapahtumalle. SPORTTIVEHKEIDEN vastapainoksi rivistössä oli muutama arkipäivän klassikko
AMERIKANAUTOJA pyörähti paikalla mukavasti. MUSEOIKÄISEN urheiluauton muuttaminen sähköllä käyväksi puhuttaa harrastepiireissä varmasti vielä pitkään. Tarjolla oli kaikkea kevyistä ja ketteristä mutkatien kulkijoista hurjiin veekasivehkeisiin ja kartanonomistajien loistovaunuihin. Toisaalta, nykytekniikka tarjoaa omat kiehtovat mahdollisuutensa. ALFA Romeo Giulia GT 1300 Junior näyttää ärhentelevän isommilleen nurmikolla seistessäänkin. BRITEISSÄ osattiin valmistaa urheiluauto joka kohderyhmälle. JOS Vanajanlinna olisi yksityiskäytössä, omistaja kurvailisi varmasti juuri tällaisella ajopelillä. VANHAN itäblokin tuotteissa on ainesta on vaikka mihin. SP2-VOLKKARI ei ole ehkä tämän kentän kovin kulkija, mutta näillä leveyksillä Brasiliassa koottu sportti on takuulla harvinainen näky. Monille bensiinimoottorin äänet ja tuoksut tuottavat sanoinkuvaamatonta mielihyvää ja mekaanisen voimansiirron aikaansaama hallinnan tunne on erottamaton osa ajokokemusta. PORSCHE 911 on merkillinen laite. Tässä ympäristössä Mustangin olemuksessa korostuu eräänlainen röyhkeys. Näitä näkee kauden mittaan runsaasti, mutta kohtaaminen säväyttää joka kerta. 67 07/16. Hurjan hiljaa tämä Triumph ainakin yleisön seassa hiipi. Siitä esimerkkinä vaikka tämä Harri Välimäen huima FSO Polonez -ralliauto
VOLVO 6 V U O T T A Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 68 07/16. Merkkikerhon puuhamiesten optimistisena tavoitteena oli kuudenkymmenen Amazonin paikalle saaminen, ja tuohon tavoitteeseen päästiin päivän aikana reippaasti. Lahti Yksi rakastetuimmista klassikkoautoista, Volvo Amazon, täytti 60 vuotta ja merkkipäivää juhlistettiin Amazon-treffeillä Lahdessa. Paikalla nähtiin niin entisöinnin taidonnäytteitä, arkisen käyttöauton virkaa edelleen hoitavia ja menneiden aikojen rakentelutyylejä edustavia yksilöitä. TÄMÄN ladonraikkaan yksilön katolle on tainnut joskus kaatua jotain painavaa. Tämä nuoren perheen käytössä oleva yksilö on varsin autenttinen kromi-Mangelsseineen ja plyyshisisustuksineen. Liekö siksi siirretty pois arkiajosta ilmestyäkseen tarrakilvin vain tärkeisiin juhliin. 10.9. Oli, jos alla oli ristikudosrenkaat, kuten tässä Juha Viertorinnan ´62 sedanissa. KUN entisöinnistä on tullut harrastamisen valtavirtaa, tällaiset 80-luvun rakennelmat erottuvat nykyisin usein edukseen. OLIKO ne oikeasti näin korkeita autoja uutena
Mukava ja taloudellinen matka-ajossa totesi omistaja. Aito GT-malli on kulkeutunut Suomeen vuonna -69. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 69 07/16. NIIN on kuin olisi kuoppaan pudonnut, mutta todellisuudessa Anssi Pirisen Volvon ilmajousitus mahdollistaa lukemattomia asentoja. Tässä Vesa ja Eija Lallin ´61 Sportti ylivaihteella varustettuna. KAIKKI Amazonin harrastajat tyylisuunnasta riippumaatta toivotettin tervetulleiksi. PEKKA Utusen ´67 Amazonin konehuoneen yksityiskohtia syynättiin tarkkaan. KUORIEN alta löytyi 940-volvon 5-vaihteinen automaatti ja 140-sarjalaisesta napattu jarrutehostin. Tästä mustasta paholaisesta löytyi katon madalluksen lisäksi muitakin aikansa kustom-jippoja. AMAZON on aina ollut kiitollinen ja tykätty automalli rakenteluun. HARRI Engstrandin ´67 Volvolla on lasketeltu jo reilusti yli puoli miljoonaa kilometriä. Omistajan isän uutena ostama yksilö kulkeutui Ruotsista vuonna -70 perheen muuttaessa tuolloin Suomeen. Tämän turbotetun vauhtimoottorin asentaminen oli vaatinut hiukan tilan raivaamista sisälokareihin. ENTISÖINNIN taidonnäytteitä paikalla oli lukuisia
Teksti ja kuvat: Antti Kautonen OLDTIMER GRAND PRIX Viime vuosisadan näyttävimmät kilpa-autot kokoontuivat Nürburgringin radalle Saksaan ottamaan mittaa toisistaan. Pääsylipun ostava saa takuulla jännittävää vastinetta rahalleen, sillä kilvanajon seuraamisen lisäksi myös varikkoaluetta kiertäessä menee tunteja ja taas tunteja. Tapahtuma on täynnä moottoreiden jylinää, sillä autot eivät ole vain näytillä: näytösluonteisissa, joskin melko kilpailuhenkisissä ajoissa autoluokat kurvaavat formularadalle aivan kuin loistonsa päivinä. 70 07/16. Kiinnostavien laitteiden rykelmät eivät tunnu koskaan päättyvän. Sykki sydän sitten 20-30-lukuisille ajokeille tai 1980-luvun DTM-legendoille, nähtävää on yllin kyllin. Ei ole aivan ennenkuulumatonta, jos näissä karkeloissa pelteihin ja katteisiin syntyy uusia taisteluarpia, tai että radalta varikolle palataan hinurin kyydissä. A utomobilclub von Deutschlandin järjestämä viikonloppu kokoaa vuosittain yhteen yli 500 erilaista kilpa-autoa aina autoilun aamunkoitosta 1900-luvun loppupuolelle asti
Aika monen ovessa luki ”Walter Röhrl”. KELTAISIA Opeleita oli runsaasti. F1-tekniikkaa löytyy myös konehuoneesta, sillä 245-hevosvoimainen nelonen on käytännössä aikakauden F1-moottorin puolikas. Kojelauta oli yllättävän tehdastekoisen näköinen. VUODEN 1970 Lola T210 Cosworth kätkee lasikuitukuorensa alle formuloista tutun alumiinisen monokokkirungon. PERIN merkillinen kokeilumalli: keskeltä ohjattava Ford Fiesta. MIKÄPÄ istuisi tyyliltään paremmin ratavarikon kahvilaksi kuin Gulf-väreihin maalattu vanha Transit. ROVER Vitessen mieltää helposti sopivan paremmin brittiautotapahtumiin, mutta aikanaan näillä vedettiin lujaa maailman radoilla. KIPAKKAA DTM-historiaa: MercedesBenz 190E DTM Evoja, Keken lisäksi muutamalla muullakin nimikirjoituksella varustettuna. PIENET MG:t suhailivat ympäri varikkoaluetta. RÄYHÄKKÄ De Tomaso Pantera on näissä ympyröissä kuin kotonaan. 71 07/16
72 07/16 Oldtimer Grand Prix. VOLVON osastolla komeili 240 Turbo ja jonkun matkan päässä siitä ratakuosiin rukattu kartanomalli – klassikon ainesta siinäkin. MAZDAN Wankel-kilpurit ovat nopeita vehkeitä ja kiertomäntämoottorin parkuminen kuulostaa upealta. KILPA-SKODIA oli esillä yllättävän paljon. PORSCHEN kunnostama kilpa-924 Carrera GT. Audin saundit olivat erityisen raa’at. Vihaisia laitteita kaikin puolin. BMW M1 ja Audi 80 Coupe lähdössä radalle
KAUNIIT Alfa Romeo Spiderit harrasteparkin rivissä. ALFA Romeo SZ on harvoin nähty. Keli suosi avomalleja.. Mielipiteitä jakava muotoilu kääntää katseita, kutsumanimeltään ”Il Mostro”, hirviö. PORSCHE juhlisti etumoottoristen malliensa 40-vuotista historiaa. SKODAT esillä. Paikalla oli huikea määrä 924/944/928/968-kalustoa. 73 07/16 Ei ole ennenkuulumatonta, että pelteihin ja katteisiin syntyy uusia taisteluarpia. AUTOBAANALLA konnat saa kiikkiin Targa-Porschella. CITROËN SM kuuluu sekä Citroënin että Maseratin merkkiparkkiin
Skotlannista on pitkä matka kotiin. Reissusta on tulossa ikimuistoinen, sillä alla on netistä ostettu tuhannen punnan englantilainen edustusauto. valtias Saaren 74 07/16
Yksikaistaisilla teillä oli vain pieniä levennyksiä, joille saattoi vetäytyä päästämään vastaantuleva auto ohi. Maksimin kommentit alkumatkasta olivat rohkaisevia, sillä keskikulutus oli asettunut maltilliseen 11 litraan satasella. Sieltä jatkoimme kohti Durnessin kylää. Pienillä poukkoilevilla teillä ajamiseen tuli pian tietty rutiini: hiljennä tiellä olevien lampaiden kohdalla, pysähdy kokonaan matkailuauton häämöttäessä. Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Antti Kautonen, Anu Salo, Lauri Ahtiainen, Maksim Shpak 75 07/16. Edinburghiin päästyämme oli viimein aika tarkastella autoa Queensferryn vanhan sillan kupeessa. Reitti vei meidät ensin John O’Groatsiin, joka on saarivaltion kaukaisin piste Englannin lounaiskulmasta Land’s Endistä. Alhaalla parkkialueella odottaa luotettavaksi osoittautunut sotaratsumme, 22 vuotta sitten valmistettu Daimler Six. valtias S pa-Francorchampsin radalla satelee. Tuleva turnee kertoisi, mikä näistä piirteistä tulisi olemaan oleellisimmassa roolissa. Journeyman Pääsimme seuraavana päivänä aloittamaan oman osuutemme Skotlannin ylämaiden North Coast 500 -kierroksesta. Nelilitrainen kuutonen ei tikahtunut mäkiä noustessa ja kyyti oli sen verran tasaista, ettei takapenkin mukavuus häiriintynyt mutkaisellakaan tiellä. Varsinainen ajopäivä koitti vasta seuraavaksi, sillä kiersimme Cairngormsin hienon kansallispuiston palaten Fort Augustusin kautta Loch Nessiä hipoen takaisin pohjoiseen. Siirrymme pian sisätiloihin radan kahvilaan, ja siellä on hetki aikaa ihailla belgialaista ratakompleksia yläilmoista. Aiemmalla siirtymällä olin pysytellyt matkustajana, mutta kansallispuiston kapeilla teillä oli aika hypätä ratin taakse ja testata ennakkoluulojeni paikkaansapitävyyttä oikeanpuoleisen ohjauksen suhteen. Automaattivaihteisto toki auttoi osaltaan, mutta en kokenut ’vääränpuoleista’ ohjausta mitenkään hankalaksi. Brothers in Arms Oma osuuteni alkoi lennolla Skotlannin Edinburghiin ja nelihenkisen tiimimme jäsen Maksim ajoi auton pohjoiseen Birminghamin eteläpuolelta. Vaalea sisusta oli suorastaan loistavassa kuosissa, tekniikka kovassa iskussa, mutta vihreässä maalipinnassa hieman enemmän sanomista kuin kuvat antoivat ymmärtää. Takana on kaksi viikkoa Skotlannin, Englannin ja Walesin kiertämistä, ja matka on suoritettu eBay-sivuston välityksellä ostetulla tuhannen punnan autolla. Tuntui hämmästyttävältä, kuinka asiallisesti iso Daimler hoiti kulkemisen keskinkertaisillakin teillä, sillä se tuntui tekevän parhaansa kutistuakseen juuri kuljettajan toiveiden kokoiseksi. Kaupanteon jälkeen seurasi viikon verran jännitystä siitä, millainen auto meitä perillä odottaisi. Edinburghista ajoimme Invernessin tuntumaan ja majoituimme Black Isle -saaren pieneen Toren kylään. Tihkusateessa seistessäkin ohi jyrisevien kilpa-autojen jyly on hienoa kuultavaa. Edellisessä numerossamme autokandidaattien ruotimista selvitettiin tarkemmin, joten ´95-mallisen Daimlerin hankintaan johtaneita peliliikkeitä ei tässä kannata sen enempää kertailla. Takimmaiset äänenvaimentimet olivat hävinneet jossakin vaiheessa, joten AJ16-moottorin äänimaailma pääsi ilmoille tavallista mehukkaammin. Oikeastaan siitä tuli nopeasti aivan luonnollinen, kunhan liikkeelle lähtiessä suhtautui brittiläiseen järjestykseen kuin ainoaan mahdolliseen
VAALEA nahkasisusta puulistoineen ja -pöytineen on edelleen erittäin edustavassa kunnossa ja kattoluukkukin toimii. Alkuperäinen soitin lakkasi tottelemasta painikkeita, joten matkamusiikista vastasi eBaystä tilattu, yhden punnan maksanut Sony-radiokasettisoitin. Portreessä sijainnut rengasliike ei tarjonnut tarvittavaa 225/60R16-kokoa, joten hissuttelimme 300 kilometrin matkan seuraavaan majapaikkaan alkuperäisen vararenkaan turvin. Skyellä pääsimme kokemaan rengasrikon, jonka syyksi osoittautui joskus aikaisemmin tehdyn paikkauksen pettäminen. Rengastöiden takia menetimme yhden ajopäivän. Mikäli takimmaisia äänenvaimentimia ei olisi poistettu, kuuluvin ääni matkavauhdissa olisi varmasti kuulunut Sony-radiokasettisoittimen mekanismista. Obanin Kwik-Fitissä vaihdatimme alle kaksi uutta eturengasta, joista toinen osoittautui myöhemmin hieman runkovikaiseksi. Tiimin neljäs jäsen, Lauri liittyi mukaan vasta Skotlannin Obanissa. Durnessista suuntasimme pitkän pätkän verran kohti Isle of Skyen saarta, ja epätavallisen hyvänä pysytellyt sää vaihtui odotetun sateiseksi. Suunnitelmissa oli ollut kiertää Obanin lähiseutuKaksi viikkoa Skotlannin, Englannin ja Walesin kiertämistä tuhannen punnan hintaisella autolla. 76 07/16. Matkan varrelta lähettämämme kuvat rengasrikosta sekä Durnessissa särkyneestä etuvilkusta lisäsivät osaltaan jännitystä siitä, missä kunnossa Daimler odottaisi. Tonnin Daimlerilla Skotlannissa ”MITEN ne nyt tulee tähän?” Satamarannassa englantilaismallisiin valoumpioihin piti liimata valokeilaa peittävät tarrat jotta vastaantulijat eivät häikäistyisi. Jotakin kertoo auton ominaisuuksista, että renkaan tyhjentymistä ei kuljettajan paikalta heti havainnut, eikä rattituntuma oleellisesti huonontunut myöskään kapean vararenkaankaan kanssa ajellessa. Ratissa toisinaan tuntuvan juputuksen lisäksi ajettavuuteen liittyi pari muutakin piirrettä: jarrut täristivät hieman ja tasaisella nopeudella voimalinjasta välittyi epämääräinen jurina, jonka sai kaikkoamaan kaasupolkimen käytöllä. Nyt 2000–2500 kierroksen tuntumassa moottorin murinat kantautuivat sisätiloihin turhan kuuluvasti
Daimler oli aikanaan ruostesuojattu asiallisesti, mutta putkenpidikkeen alle massa ei ollut päässyt, ja siellä ruoste on saanut muhia rauhassa. Ne saatiin kiinnitettyä tukevasti paikalleen. jen vuoristoteitä, ja nyt sen sijaan pääsimme tutustumaan rauhassa kaupunkiin; pieni tauko reissaamisesta tuntui tekevän hyvää. Murenneen putken DOVER HELSINKI TUKHOLMA TRELLEBORG ROSTOCK DÜSSELDORF ALTENAHR SPA-FRANCORCHAMPS GHENT DUNKERQUE ROYAL LEAMINGTON SPA ANGLESEY MANCHESTER KESWICK OBAN DURNESS JOHN O’GROATS PORTREE INVERNESS PUSKURIN alla olevat ilmanohjaimet koettivat karata kyydistä pikkutiellä. EDINBURGH 77 07/16. Tarkempi tutkiminen paljasti ruostuneen jarruputken oikean takapyörän edessä, ja ennen pitkää sen tihkumisesta kehkeytyi kunnon vuoto. Seuraavaksi pitkä moottoritiesiirtymä vei meidät Englannin puolelle, Lake Districtin kansallispuiston maisemiin Keswickin lähettyville, ja mahtavat maisemat peribrittiläisine maalaiskylineen tekivät koko autokuntaan lähtemättömän vaikutuksen. Mike & The Mechanics Manchesterin pohjoispuolella koitti reissun ainoa varsinainen tekninen ongelma. Aamulla, välittömästi tankkauksen jälkeen huomasin ajotietokoneessa jarrunestevaroituksen, joka häipyi ja palasi vähän väliä. Skotlanti oli ollut hienoa nähtävää, mutta järviseutu ei jäänyt sen rinnalla toiseksi
Saimme toisen kaupunkipäivän, tällä kertaa Manchesterissa. Yli 6500 kilometrin aikana iso kuutonen ei temppuillut kertaakaan ja tyköistuvassa nahkasisustuksessa pienten puupöytien äärellä oli suorastaan arvokkaan oloista reissata. Selling England by the Pound Nykyisellään Daimler on Suomessa ja löytänee tulevaisuudessa tiensä suomalaisten rekisterikilpien väliin. Tonnin Daimlerilla Skotlannissa myötä suuntasimme viikonloppuisinkin palvelevalle Halfords-korjaamolle Oldhamiin, jonne auto oli jätettävä yöksi. Seudulla vietetyn viikonlopun myötä tiimimme jakautui: toinen puolisko matkusti lentäen kotiin ja toinen jatkoi Ruotsin kautta autolautan kyydissä Suomeen. Doverista lähtenyt lautta kuskasi meidät mantereelle, Ranskan Dunkerquehen, josta pääsimme mukavasti Belgiaan. 78 07/16. Varovaisella ajamisella emme kuitenkaan kolautelleet täyteen kuormatun auton jousitusta pohjaan mahdottoman montaa kertaa. Näillä eväillä Daimler selvitti Laurin ajamana yhden varovaisen Nürburgring Nordschleife -kierroksen ajassa 11:15. Jätimme tietämättämme toisen pohjaanlyöntikumin matkan varrelle muistoksi siitä, että olimme selvinneet Walesiin asti. hamin seudulle, pyrimme etsimään sopivan kumin auton kotikonnuilta Coventrystä, mutta aikataulu ei ollut puolellamme. Pienemmillä reiteillä, joita pitkin palasimme Angleseyn moottoriradalta, väsynyt takajousitus kuitenkin ilmoitteli itsestään. Betws-Y-Coedin seudulla on mainitsemisen arvoisia mutkateitä, joille iso auto soveltui hienosti. Kun alla oli taas ehjä auto, suuntasimme Walesin maisemiin, Angleseyn Holyheadiin asti. Skotlannissa vaihdettujen eturenkaiden kavereiksi hankimme Saksasta kaksi vastaavanlaista takarengasta hieman edullisempaan hintaan. Uusi pohjaanlyöntikumikin järjestyi Jaguarliikkeestä, ja yhtä lailla kärsineen oloinen toisen puolen kumi saatiin vahvistettua. Auto on todiste siitä, että tuhannella punnalla voi löytää klassikkohenkisen loistoauton luotettavalla tekniikalla, ja että sen voi ajaa kotiin pitkääkin reittiä. TUUMAILUTUOKIO Manchesterin pohjoispuolella: missä jarruputken korjaus onnistuisi viikonlioppuna. Daimleria saattoi taas ajaa sen voimavaroista ja käsiteltävyydestä nauttien. Asentajan liotettua varsin ruosteisia ilmausruuveja yli yön, ne aukesivat särkymättä ja korjaus onnistui ilman suurempia murheita. Hintakin jäi varsin kohtuulliseksi. Tien vietyä meidät takaisin BirmingDaimler tuntui tekevän parhaansa kutistuakseen juuri kuljettajan toiveiden kokoiseksi. Laskelmiemme mukaan Daimler oli nykyrahassa menettänyt 99 prosenttia alkuperäisestä arvostaan, mutta tämän turneen se hoiti kuin vuodet tai punnat eivät olisi merkinneet mitään
Miltei ruosteettomaksi osoittautuneen Roverin maalipinta oli varsin kauhtunut, mutta muutoin auto oli täydessä iskussa: 32 000 mailia ajettu Hondan sukuinen viistoperä soveltui erinomaisesti Skotlannin kapeiden teiden kiertämiseen. 1.4-litraisesta K-sarjalaisesta Rover-moottorista saatiin uutena irti 75 hevosvoimaa, joista varmasti leijonanosa oli vielä tallella liikuttamassa kevyttä, joskin matkatavaroilla lastattua autoa. Reissumme suhteen Peterin Rover heitti lusikan nurkkaan Skotlannin osuuden loppupuolella Obanissa, sillä ilmenneitä jarruongelmia ei saatu ratkottua tien sivussa. Siihen asti ajokki kuitenkin palveli hintaansa nähden varsin mainiosti. 79 07/16. Tuttavamme Peter osti Gumtree-ilmoituspalstalta 1995-mallisen Rover 214i:n hämmästyttävän edulliseen 250 punnan hintaan, eli alle 300 eurolla. REISSUN käännekohtia: Englannin kanaalin ylitys Doverissa ja joukkueen jakautuminen Düsseldorfin lentokentällä. SIVUJUONI: ROVER 214 Daimler ei ollut ainoa reissua varten tehty hankinta. Coupe-versio, joka tunnettiin myös koodinimellä ”Tomcat”, säilyi tuotannossa vuoteen -98. PARINSADAN punnan Rover oli terhakka kulkemaan. Suomeen tätä mallistoa ei tuotu uutena, mutta muun muassa avomalleista on sittemmin jokunen päätynyt maahamme käytettynä. TAKAJOUSITUKSEN pohjaanlyöntikumi vaihdettuna. Tuotannon loppupäätä edustanut facelift-versio oli R8-korin viimeistä vuosimallia, sillä pyöreämpi ja pienempi R3 astui tuotantoon -95
Esimerkiksi 1950-luvun 502-mallista on olemassa Baurin rakentamia avoversioita. Myöhemmät 300-sarjan E21-koriset Baur TC1-versiot olivat tilattavissa suoraan merkkiliikkeestä ja ne kuuluivat tehdastakuun piiriin. Targastelua Baurin tavaramerkiksi tullut kattorakenne kehitettiin turvallisuushenkisellä 70-luvulla. 02-korisista autoista tehtiin avoversioita hieman vähemmän, sillä yhteensä 1602-2002-malleja avattiin alle 2000 kappaletta. Vuonna 1910 perustettu Baur oli ollut taittuvien kattojen uranuurtaja jo ennen hippiaikojakin, ja myös BMW päätyi valitsemaan Baurin hovihankkijakseen aikaisessa vaiheessa 30-luvulla. Ennakkoluuloton saksalainen koriräätäli Baur on kuitenkin tarjonnut tätä herkkua menneinä vuosikymmeninä lukuisten muiden erikoisuuksien ohella. Kakkossivun kaksi alempaa Opel-kuvaa saa korvata Bitter-kuvilla, ja nelossivun toisen Mersukuvan tilalle levitetty BMW Z1. Tämän johdosta humppasin tekstiä uusiksi, ja se aiheuttaa parit kuvanvaihdot. Niille kyytiä antoi 40 hevosvoimainen kaksisylinterinen bokserimoottori. Avomallia tehdessä PELINAVAUS Viikonloppuna tuli vielä paneuduttua aiheeseen tarkemmin, ja kaivelin lisää faktatietoa. -Antti 80 07/16. Sitä paitsi alkuperäinenkin Baur-avo on saattanut liikkua aluksi umpimallina, sillä paja toteutti muutostyön asiakkaan niin halutessa myös käytettyyn autoon. Moni Suomessa jälkikäteen tehty korinvaihto-Bemarikin sai ylleen Baur-kattomuunnoksen: kenties sellaiseen päätyminen onkin erityisen perusteltua, onhan BaurBemarin pohjana joka tapauksessa alun perin kovakattoinen auto. BMW ei tarjonnut 1960-70 luvulla oman tehtaan valmistamia avomalleja pikkuluokan autoistaan, vaan takamoottorisen 700:n ja isompien 02sekä E21-korimallisten autojen avoversiot teetettiin stuttgartilaisella Karosserie Baurilla. 700-sarjalaisia valmistettiin vuodet 1959-1965, ja reilusta 188 000 valmistuneesta autosta kaksi ja puoli tuhatta oli Baurin aukaisemaa Sport-versiota. PELINAVAUS Stuttgartista ponnistava Karosserie Baur on astunut kuvioihin silloin, kun autonvalmistaja ei ole tarjonnut avokattoversiota muuten niin kiinnostavasta autosta – tai kun erikoismallille on täytynyt löytää osaava valmistaja. BMW:n tuotantolinjalta putkahtanut 300-sarjan E30-korimallin avoversio oli Baurin Bemarille suunnittelema, joten pajaa ei varmasti haitannut, mikäli ostaja päätyi TC2:n sijaan alkuperäiseen avoon. Teksti: Antti Kautonen Kuvat: valmistaja N elioviset avoautot ovat olleet varsin harvinaisia sitten Lincoln Continentalin loiston päivien
”OPEL Air Festival”, veisteli Baur Kadettia leikellessään. Maantiekilpailu Targa Florion mukaan nimetty kattopalaratkaisu oli alun 81 07/16 Opel Kadett Aeron hinta tuplaantui tavalliseen kaksioviseen sedanmalliin nähden.. B-pilarin poistaminen vaikuttaa auton korin jäykkyyteen huomattavasti, ja tämän johdosta Baur päätyi toteuttamaan targamaisen muutoksen: takasivuikkunat jätettiin paikalleen, pieni osa kattoa säilytettiin mutta kattopelti korvattiin irrotettavalla palalla ja takaikkunan saattoi taittaa alas. BITTERIN Opel-pohjaiset coupet yhdistivät Diplomattai Senator-tekniikan eksoottisen näköisiin Baurin valmistamiin koreihin
E36-korin 300-sarjalainen leikattiin C-pilarit säilyttäen auki TC4-versiota varten, . NELJÄ ovea, ei kattoa. 82 07/16 Karosserie Baur. BAUR TC1:n saattoi tilata suoraan BMW:ltä tehdastakuun kera. 117 autoa tehtiin nelivetoisesta 325iX:stä. KATTORATKAISU tarjosi monta eri käyttövaihtoehtoa fiiliksen ja sään mukaan. BMW 300-sarjan E30-korisia TC2 malleja valmistui noin 10 000 autoa, joiden lisäksi Etelä-Afrikassa muunnettiin kolmisentuhatta ajokkia lisenssillä
Kun Lamborghinin ei ollut suunnitelmista huolimatta mahdollista valmistaa kaavailtua määrää BMW M1 –urheiluauton koreja, työ siirtyi Baurille. Muutostyöt eivät olleet edullisia, sillä mainitun Opelin hinta tuplaantui tavalliseen kaksioviseen verrattuna. Neliovisesta E36-korimallin 300-sarjalaisesta räätälöity avomalli TC4 jäi Baurin viimeiseksi tunnetuksi muunnokseksi ennen pitkän historian omaavan perheyrityksen konkurssia vuonna 1998. Vielä vuonna 2002 Geneven näyttelyssä pukkasi uutta Baur-cabrioletia GMercedeksen muodossa. Myös Porschen 959-superautot kasattiin Baurilla Porschen valvovan silmän alla. Bauhaus Avomallien lisäksi Bauriin luotettiin muissa koritöissä. 83 07/16. perin lanseerattu Porsche 911-mallin yhteydessä, ja kun nimikin oli siinä vaiheessa rekisteröity, ei Baur päässyt targakatto-nimitystä hyödyntämään. Ferrari-henkisten, Opelpohjaisten Bitter CD:n ja SC:n tuotantomallit olivat niin ikään Baurin kädenjälkeä. Baur-nimi pääsi jo keulamerkkiin asti. CD perustui Diplomatiin ja SC Senatoriin. BMW:n lisäksi Baur tarjosi Top Cabrioletiksi nimeämäänsä muunnosta myös Opeliin. GM:n brittisiipi Vauxhall kaavaili Chevettestä Kadett Aeroon perustuvaa avomallia, mutta kustannusarvion jälkeen niiden lukumäärä jäi kahteen kappaleeseen, joista toinen on säilynyt jälkipolville. Stuttgartin linjalta rullasi suurin osa 450:sta valmistuneesta M1:stä, minkä lisäksi Z1-avomallin suunnittelussa ja valmistuksessa Baurilla oli merkittävä rooli. Baur-avojen tarina ei kuitenkaan päättynyt siihen, sillä toiminta jatkui erilaisten järjestelyjen myötä. IVM Automotive -nimen alla toteutettu G-sarjan XL Cabrio hyödynsi Bemareista tuttua palakattoa. Harvinaisimpia C-mallin Kadetteja on ehdottomasti vuoden 1976 Geneven autonäyttelyssä esitelty Opel Kadett Aero
Poistetut 60–80-lukujen unohdetut ajoneuvot MORRIS –pakettiauto toimi elinvuosinaan Keskon huoltoautona. Ja kaikille hamstereille tiedoksi: tottakai kaikki säästämisen arvoinen laitettiin sivuun. Ovia koristaa jo haalistuneet, mutta suuret ja mahtavat Keskon logot ja kyljistä erottaa auringon polttamat kolme kovaa merkkiä, Nuffield, AllisCalmers ja Fahr. Pellervoista autoesitteisiin ja Tekniikan Maailmoista Maa ja Metalli -lehtiin. Parikymmentä vuotta sitten mies päätti myydä tilansa innokkaammille maajusseille. Olipa kerran kirpputorikauppias ja romutorikauppias samoissa haalareissa. YKSI heinäladon siipi oli täynnä vanhoja lehtiä. Maallinen jäännös 84 07/16. Mies siirtyi ajasta iäisyyteen ja perikunta tyhjensi suurimmat, mutta seuraavalle omistajalle jäi myös joitain tähteitä. NURKAN taakse on jäänyt kyyhöttämään vanha Keskon huoltoauto. Paikka jäi toisin sanoen varastoksi. Tällä herralla oli pieni tila Suomen lounaisella maatalousalueella. Hyvä ystäväni otti vastuulleen paikan viimeisen siivouksen ja sattumalta myös allekirjoittanut pääsi vierailemaan kameran kanssa ennen suurta hävitystä. Kauppakirjaan oli merkitty, että kyseisellä herrasmiehellä on tilaan ja rakennuksiin käyttöoikeus loppuelämänsä ajaksi
RATTI jäi tunnistamatta, mutta maskin ripojen epäillään olevan piikkinokka-Skodasta. TÄMÄ vasaralakattu peltimööpeli on 12 voltin moottorilla varustettu auton sisälämmitin. Vuosimalliveikkaus siintää jossain 1940-luvun taitteessa. LADON romujen seasta kaivoin esille varapyörän peltisen kotelon. PÖYDÄLLÄ oli kasa jakamattomia Iltalehtiä vuodelta 1991. HYLLYILLE ja orsille oli jäänyt monenlaista pientä autotarvikketta ja koneosaa. Likaiset oli ja talteen tuli. Niissä mainostettiin isolla kädellä Chevrolet Astro Vania ja ylistettiin sen mahtavuutta. 85 07/16. Olisi hauska varuste matkailuvaunuharrastajalle. LADON seinällä roikku vanerista tehty tuuliohjain auton katolle. Vanerilevyt oli kiinnitetty kahteen kattotelineeseen, millä oli taattu vankka pysyminen kattokouruissa. FOMOCO:N turvavyöt 60-luvulta
ERIKOISEMPIIN tavaroihin lukeutui tämä Motori-voimayksikkö. 86 07/16. Valmistajaksi ilmoittautui Peltosalmen konepaja, joka oli tunnettu mm. Eletroniikkaosastoon kuului myös Becmanin Zeromatic II pHmittari. Alaspäin vajoneen perälaudan ongelma oli ratkaistu tekemällä lautavuoraus kontin sisäpuolelle jotta vesi pysyisi kontin ulkopuolella. SAUNARAKENNUKSEN viereen oli pahvilaatikkovarastoksi jäänyt MAN:in pieni jakeluauto. VAJAN uumenista löytyi putkirunkoista kattotelinettä, läjäpäin vanhoja sytytystulppia sekä auton valoja. Tässä Toyotan vanha kunnon K-moottori, joka on tuttu mm. 60 -ja 70-luvun Corollista. Moottorin alkuperäksi veikattiin kovasti Mossea, mutta varma tieto jäi puuttumaan. metsäkonetuotannostaan. HIFIPAHVILAATIKKO sisälsi tuoreimmat trendisoittimet kuten Alpine, Blaupunkt, Berlin ja Ferrari. Poistetut 60–80-lukujen unohdetut ajoneuvot PERIMMÄISESSÄ pikkuvajassa oli eniten mielenkiintoista pikkutavaraa. Pientä ramppia hyväksikäyttäen rullille on voitu ajaa auton rengas, ja näin on voitu siirtää auton voimaa jonkin muun koneen pyörittämiseen. Näppärä karavaanari pyörittää tällä vaikka pesukonetta reissun päällä. MOOTTOREITA bongasin useamman. Hyllyn alle oli säilötty pieni sivuventtiilinelonen, minkä jatkeena oli vaihdelaatikko
ROMUJEN alta löytyi myös pari SU-kaasutinta ilmanputsareineen. WINDOWSCOPE ja Anti-Fog Shield eli jonkinlainen kalvo, joka liimattiin auton takalasiin huurtumisen eston ja paremman näkemisen toivossa. SIVUUN SIIRRETTYIHIN valoihin lukeutui mm. Kuinkahan moni käytti tällaista, saatikka toimiko se niinkuin luvattiin. UUSIA osiakin saattoi löytää. peräkärryihin asennettavaksi. TALTEEN otettiin myös niin vanhoja mittareita kuin myös oranssit sivuvinkkaritkin. 87 07/16. Tässä on Scania-Vabis kuormaautoon uudet sylinteriputket, mutta pinta oli saanut jo pahan ruosteen ajan saatossa. KURALÄPPÄOSASTOLLA oli edustettuna vain brittiläiset. useampi ehjä Anglian takavalo ja ZWK:n ”hampurilaisvalo”, jota myytiin tarvikkeena mm
Suomalaisnäkökulmasta huutokauppaluettelon kiinnostavimpiin autoihin kuului ehdottomasti Henri Toivosen käyttöön 1984 rakennettu Porsche 911 SC/RS. Seuraavan kerran kilpuri nähtiin lokakuussa -84 Manx-rallin lähtöviivalla Englannissa, jolloin sen puikoissa istui muuan Juha Kankkunen. Nollanollakasilla kisaili loppuvuodesta -84 eteenpäin Qatarista lähtöisin oleva Saeed Al Hajri, tuoden sille rallimenestystä lähinnä Kuwaitin, Dubain ja Jordanian maaperällä. Toivosen työkalu E lokuun loppupuolella Kalifornian Pebble Beachissa pidetyssä autohuutokaupassa toinen toistaan hienommat klassikkoautot vaihtoivat omistajaa, useat miljoonien, muutamat jopa yli kymmenen miljoonan dollarin hinnalla. Kesäkuussa Belgian rallissa Toivonen toikin auton jo voittajana maaliin. Kilpuri-Porscheja ajoittain vaivannut vaihdelaatikon porsiminen kirjattiin tuolla kertaa keskeytyksen syyksi. Tämän piensarjan auto 008 on neljäs ainoastaan kuudesta David Richards Autosportin Euroopan rallisarjaan rakentamasta Rothmans Porsche -kilpurista. Kuvat: Classic Driver Marginaalista 88 07/16. Näistä kolme, tämä yksilö mukaan lukien, rekisteröitiin Englannin liikenteeseen prototyyppinä, jollaiselle ei erikseen tyyppihyväksyntää tarvittu. Tämä tunnettujen Porsche-keräilijöiden hallussa sittemmin ollut, edelleen hyvin tarkkaan vuoden -87 asussa oleva 008 ei löytänyt huutokaupassa riittävän maksuhalukasta ostajaa. Tämä valmistenumerolla WP0ZZZ91ZES110008 tunnettu puhdasverinen ralliauto on järjestyksessään kahdeksas tuolloisten Bryhmäläisten evo-versioiden minimin täyttäneestä kahdenkymmenen auton valmistusmäärästä. 13 kansainvälisestä rallista, joissa tiimi kyseistä autoa ajatti, kirjattiin sille kaikkiaan viisi voittoa. Ja kun vauhtiin oli päästy, elokuussa ajetun Portugalin rallin voittajaksi kirjattiin tuolloin sama mies samaisella autolla. Huhtikuussa -84 tämä 008 nähtiin Toivosen kuskaamana Irlannin rallissa, mutta maaliin ei kilpuri debyytissään selvinnyt. Muutama päivä huutokaupan jälkeen se ilmestyikin kansainvälisille Classic Driver -myyntisivuille, josta sen voisi halukas käydä nyt itselleen kuittaamassa 1 350 000 US dollarin maksua vastaan. Vuonna -87 Rothmans siirtyi Subarun sponsoriksi ja tiimi myi vanhan kilpakalustonsa pois nurkista
Vakioja virityskaasuttimet sekä osat www.varastopalvelu.. Klassikottilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ klassikot.fi. Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Puh. UUTUUS! Edullisempi hinta Ei ruostu Saatavilla myös USA-mallisia AMAZON DUETT PV 140-SARJA • TIIVISTEET • MOOTTORINOSIA • JARRUOSIA • SISUSTUSOSIA • AKSELINOSIA YM. TULOKSET PUHUVAT NYT: EVANS – vedetön jäähdytysneste, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa, myrkytön, kiehumispiste 180°C, jähmepiste -60°C PULSTAR – pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, tuhat kertaa tehokkaampi, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt MILLERS NANODRIVE – Nanopartikkelein tehostetut moottorija vaihteistoöljyt, pienempi kitka, parempi kestävyys RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostusaineet antavat uuden metallipinnan moottoria tai vaihteistoa purkamatta ITG PROFILTER – Öljytty vaahtoilmanpuhdistin kantaa 3–5 kertaa kauemmin kuin tavallinen, voidaan pestä ja käyttää uudestaan MC 1000 – metallia pinnoittava vaseliini korjaa voideltavien nivelten kuluneisuutta www.kaasutinexpertti.fi Kun muutat, kerro myös meille. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. 0400-911356 info@freetechnics.. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. 2 viikon välein). T:mi Tommy Rönngård • 041-469 9090 • www.tommyronngard.. verhoiluja tiivisteosia. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala NYT MYÖS RUOSTUMATTOMASTA TERÄKSESTÄ TEHTYJÄ PUSKUREITA KLASSIKKOVOLVOIHIN. MYÖS JENSEN P1800. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme
Kylmän sodan aikana Raketanimeä ei aina katsottu vientimaissa hyvällä, ja niinpä suomalaisittain hupaisan kuuloinen Sekonda-nimi liitettiin joihinkin kelloihin viennin helpottamiseksi. Klassikkoesine 90 07/16 Gorbatshov osoitti rannettaan: ”Meillä aloitetaan nyt nollasta.”. 1970-luvulla tehdas valmisti vuosittain viitisen miljoonaa rannekelloa. Kellotaulun väritys ja koristelu on vaihdellut eri sarjojen mukaan, mutta kuvassa näkyvä malli on olemukseltaan yksinkertaisin. Tietty avaruusajan tuntu säilyi Raketa-kelloissa vielä vuosikymmeniä. NOLLAPELI Yksi parhaiten aikaa kestäneistä itänaapurin rannekellovalmistajista on Raketa, jonka erikoisen näköisestä Big Zero -mallista on tullut designklassikko. Rong ISOT numerot, lyhyet viisarit. Petrodvoretsin kellotehtaan Raketa-mallisto sai alkunsa avaruuslentojen huumassa 1960-luvun alussa, Juri Gagarinin suoritettua ensimmäisen miehitetyn avaruuslennon Vostok 1 -aluksella huhtikuussa 1961. Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Blake Z. Itse kellotehdas on suunnattoman vanha, sillä sen perusti itse Pietari Suuri vuonna 1721. R aketan klassiseen Petrodvorets Classic -malliin, eli niin kutsuttuun ”Big Zeroon” liittyy eräs maailmanpoliittinen anekdootti. Tuotannon jatkumista ei pysäyttänyt edes se, että Neuvostoliiton aika pysähtyi: isonollaista ja isonumeroista rannekelloa saa yhä kahdessa koossa. Sekonda-mallisto irtautui Petrodvoretsin kellotehtaan tuotannosta vuonna 1993 ja nykyisin se on oma Kaukoidässä valmistettu kellomerkkinsä. Kertoman mukaan 1980-luvulla Italiassa vieraillessaan Neuvostoliiton tuolloinen päämies Mihail Gorbatshov piti vastaavanlaista Raketaa ranteessaan. Kun Gorbatshovilta kysyttiin, kuinka paljon idän ja lännen keskinäisiä suhteita parantava perestroikauudistusprosessi oikein merkitsisi, hän näytti ranteeseensa: ”Meillä aloitetaan nyt nollasta.” Kello kahdentoista kohdalla kun komeili iso nolla, joka on sittemmin antanut tälle rannekellomallille oman kutsumanimensä. Sen myötä kellotehtaan valmistamat uudet aikaraudat saivat Raketa-nimen
pussiin, kiitos!. Pussitus aloitetaan tästä numerosta alkaen. Toivomme tämän uudistuksen takaavan sinulle jatkossakin nautinnolliset lukuhetket lehtemme parissa! Terveisin, Klassikot -lehden toimitus Meneekö näin vai pistetäänkö pussiin. Näin haluamme varmistaa, että lehti saapuu perille moitteettomassa kunnossa. Etkö ole vielä tilaaja. Tutustu ja tilaa: www.klassikot.fi Tiedoksi Klassikot-lehden tilaajille: Ehjänä perille! Klassikot kulkee nyt pussitettuna! Viipalemediat Oy pussittaa jatkossa kaikkien tilaajiensa Klassikot-lehdet
Rakkaudesta Rautaan. PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.. TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90€ Kestotilaus 66,90 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa tilaus.viipalemediat.. YLI 25 SIVUA TAPAHTUMIA! DO-DADS REUNION • POWER BIG MEET VÄSTERÅS FORSSAN PICK-NICK • PISTONS RUMBLE & MONTA MUUTA CHEVROLET APACHE ‘58 Dodge Charger ‘69 Ford Econoline Van ‘72 Chevy Impala 4D HT ’59 Cadillac Coupe DeVille ‘69 H-D Road King ‘99 LISÄKSI ESITTELYSSÄ FORD A CABRIOLET ‘31 Rakkau desta Rautaan • 6/2016 • 8,90 € 6 414887 002455 1 6 6 70 02 45 -1 60 6 PAL VKO 2016-40 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA U TA 06 /2 016 N RO 30 ”T YY LIS U U N TA OL I M IN U LL A M IE LE SS Ä H ET I AL U ST A AL KA EN . N YT KU N AU TO ON VA LM IS, VO IN TO DE TA SE N OL EV AN H YV IN LÄ H EL LÄ SIT Ä, M ILL AIS EK SI SE N KU VIT TE LIN KIN .” MATTA & MATALA OSA 2 SIX-5 AMERIKASSA KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Eldorod SIX-5 -AMERIKANSEIKKAILU JATKUU CRUISINGEJA: HÄMEENLINNA, JYVÄSKYLÄ, KARSTULA, VANTAA FORD MUSTANG FASTBACK ‘68 CHEVROLET BEL AIR ‘57 Dodge Opera Coupe ’39 Ford Roadster Pick-Up ‘30 Chevrolet Corvette Sting Ray ‘64 Chevrolet Styleline ‘51 • H-D Night Rod ‘04 LISÄKSI ESITTELYSSÄ Rakkaudesta Rautaan • 7/2016 • 8,90 € 6 414887 002455 1 2 1 70 02 45 -1 20 1 PAL VKO 2012-46 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi AM ER IK AN RA U TA 07 /2 016 N RO 31 ”7 0LU V U N PL YY SH IS IS U ST A N PO IS TO O LI EN SIM M Ä IS IÄ TÖ IT Ä , KU N FR A N K TU LI M EIL LE . YL I 30 V U O D EN PÖ LY T V ER H O IL U IS SA H A IS IV AT A IK A TU N KK A IS EL LE .” KAHDEKSAN ERIKOISNUMEROA VUODESSA Lyhennetty ja jatkettu Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa
Porrasperämalli ”Classic” tulee tarjolle syyskuussa, kuten myös avomalli Cabriolet. Toki Renaultin historiassa aikaisemminkin oli tarjolla ollut mallinimellä ristittyjä autoja, mutta tästä tuli nyt merkille uusi linjaus. Ensimmäisenä vuorossa oli ViitosRellun korvannut Clio. 1996 Myynti Suomessa alkaa maaliskuussa. 19:n urheilullinen versio oli kuitenkin tavanomaisen oloinen kolmiovinen hatchback kun taas Méganesta suunniteltiin näpsäkän näköinen ja erittäin lyhytperäinen kaksiovinen coupé. Scénic esitellään lokakuussa. Mégane Scénic on Vuoden Auto 1997. Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Jan-Erik Laine Coupé ovista riippumatta. MALLIHISTORIA 1995 Mégane esitellään Frankfurtin autonäyttelyssä. Klassinen halpismalli 4 sai viralliseksi seuraajakseen Twingon, keskiluokan sedan 21 korvautui Lagunalla, isompi edustusmalli 25 paikattiin Safranella ja niin edelleen. 9ja 11 –malleja seuranneen 19:n sedanversio tunnettiin jo nimellä 19 Chamade, sillä 19 esiteltiin niinkin myöhään kuin 1988. Tämä aiheutti esittelyn aikaan hämmennystä, mutta vain Suomessa – muissa maissa ei tiettävästi moista markkinointitemppua lähdetty toteuttamaan. Toisin kuin tässä autoluokassa oli totuttu, takalasi ei noussut takaluukun mukana – siispä kontin avausaukko oli käytännössä KELTAINEN OHJUS 94 07/16. Kaksiovinen malli oli tietysti lähempänä yleisesti ymmärrettyä coupéversiota. 1997 ABS-jarrut vakiovarusteeksi loppuvuodesta. Se taas on parhaimmillaan kaksilitraisella 16-venttiilisellä moottorilla. 1990 -luvun alussa Renault uudisti nimeämiskäytäntöään ja numeeriset mallinimet hyllytettiin asteittain. Tuleva klassikko Renault Mégane Coupé 2.0 16v Renaultin Mégane-malliston ilopilkku on kaksiovinen coupé. Sen tekniikka oli 1990-luvun puolivälissä vielä sen verran uutta, että 19:n seuraaja Mégane pohjautui pitkälti samaan rakenteeseen. Coupé-nimitys on Méganen kohdalla hieman hankala tapaus, sillä myös viisiovista hatchbackia kutsuttiin Coupéksi
2000 Nelivetoinen, korotettu ja suojapaneloitu RX4-katumaasturi liittyy valikoimaan. MÉGANE on muodoiltaan erinomaisen onnistunut, varsinkin ennen vuoden -99 faceliftiä. 01 Auton merkki ja malli Renault Mégane Coupé 2.0 16v 02 Vuosimalli 1996 03 Moottori Eteen poikittain sijoitettu, kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu nelisylinterinen bensiinimoottori, teho 147 hv/6000 rpm, vääntö 185 Nm/4500 rpm 04 Voimansiirto Viisivaihteinen manuaalivaihteisto, etuveto 05 Alusta Edessä MacPherson-tuenta, takana monivarsituenta 06 Kori Kaksiovinen itsekantava teräksinen coupé-kori 07 Mitat Pituus 3931, leveys 1900, korkeus 1366, akseliväli 2468 mm, paino 1045 kg 08 Suorituskyky 0-100 km/h 8 sekuntia, huippunopeus 210 km/h KELTAINEN OHJUS 95 07/16. 2002 Ensimmäisen Mégane-sukupolven valmistus päättyy. Se perustuu Scéniciin. 1999 Facelift muokkaa keulaa, ilmanottoaukot siirtyvät konepeltiin. Ruostesuojausta parannetaan ja taka-akselisto on nyt varustettu neljällä vääntösauvalla kaikissa malleissa
Joka tapauksessa, 1990-luvun taitteessa Renault latasi 19-mallin näyttävän korisarjan, muhkeiden kuppipenkkien ja Speedline-vanteiden lisäksi kerkeäkulkuisella F7P-moottorilla, josta revittiin irti miltei 140 hevosvoimaa. Hyvän ja edullisen Williamsin löytäminen voi nykypäivänä olla mahdotonta, joten coupé-Mégane voi olla kokonaistaloudellisempi keino päästä F7R:ään käsiksi. Markkinoinnin myötä auringonkeltainen tuntuu istuvan sportti-Méganeen kaikkein parhaiten. Hot hatch -harrastajien keskuudessa Clio Williams -nimi herättää ihailua, ja sitä kautta tähänkin ulottuu pientä teknistä vetovoimaa: sama moottori löytyi myös tummansinisen, kultavanteisen ja numeroidun legenda-Clion keulalta. Työpaikan parkkipaikalle ilmestyttyään Mégane TOINEN VAIHTOEHTO RENAULT 19 16V Valmistusvuodet 1988-1994 Teho 137 hv Suorituskyky 0-100 km/h 8.2 sekuntia Méganen löytäminen käytettynä ei ole vielä mahdotonta, mutta 19:n rivit ovat harvenneet. Muita korimalleja olivat perinteinen farmari ja neliovinen porrasperä. Moottoriversioilla ei ole suurta vaikutusta hintaan, joten tämän kaltaista pikkusporttia haeskelevan kannattaa suunntata katseensa tehokkaimmalla F7R-moottorilla varustettuun yksilöön. VALKOISET mittarintaustat täydentävät urheilullista vaikutelmaa puhtaaseen 90-luvun tyyliin. Sumuvalojen lisäksi autot voi erottaa konepeltiin muokatusta toispuoleisesta ilmanottoaukosta. Mallisarjan tarkastelu nykypäivänä saattaa kertoa jotakin ykkös-Méganeiden tilanteesta muutaman vuoden päästä. Värillä on väliä Keltainen väri liittyy tähän Méganen korimalliin vahvasti, sillä 1990-luvulla se oli yksi Renaultin moottoriurheilujaoksen käyttämistä tunnusväreistä. Avoversion suunnitteli saksalainen Karmann, kuten myös sitä edeltäneen 19 Cabrioletin. Tarjolla oli sekä kolmiovinen ”hot hatch”, että neliovisesta Chamadesta loihdittu sporttisedan. Alkuperäinen soitin on tässä yksilössä vaihtunut Blaupunktiin. Tilaa tarvitseville Mégane-koriversioista löytyi kyllä sopiva malli, sillä palettiin kuului vuodesta 1996 lähtien tila-auto Scénic. 96 07/16. Kaksilitrainen 16-venttiilinen F7R-nelosmoottori tarjoaa miltei 150 hevosvoiman tehot. Etenkin 16-venttiilisten 19-mallien paikantaminen tuottaa vaikeuksia – ellei sitten etsiskele avoversiota. Nimi Mégane muuten periytyy 1980-lukuisesta konseptiautosta, kuten moni muukin Renaultin sittemmin käyttöön ottama mallinimi. Renault-harrastepiireistä monelle tutun Jarmo Kankareen omistama yksilö elää kenties jonkinlaista renessanssikauttaan, sillä ennen Jarmolle tuloa auto ehti olla jo hieman nuupahtanut. Luonnollisesti coupeMéganen julkistuksen yhteydessä keltaiset autot olivat näkyvimmin esillä, ja sama sävy koristi myös samalla 16-venttiilisellä moottorilla varustettua rata-autoaihiota, Sport Spideriä. Tuleva klassikko Renault Mégane Coupé 2.0 16v avomallin takaluukkua vastaava. Kyseinen kaksilitrainen 16-venttiilinen nelosmoottori tarjoaa miltei 150 hevosvoiman tehot, ja hieman päälle tuhannen kilon painoista autoa se kiidättää varsin asiallisesti. 16 valveilla Näinä päivinä kaksioviset Méganet ovat ostohinnaltaan todella edullisia, ja autot vaihtavat omistajaa satasilla. Muita moottorivaihtoehtoja olivat useammin viisiovisissa malleissa nähty kahdeksanventtiilinen kaksilitrainen kone ja 1.4sekä 1.6-litraiset hinnat alkaen -versiot. Ranskassa 16S (16 Soupapes) -nimellä myyty auto oli virallinen tehoversio, ja särmikkään oloista versiota myytiin myös Suomessa
RENAULTIN F-sarjalainen nelosmoottori oli äreässä iskussa 1990-luvun puolivälissä. Sama motti liikutti myös Clion huippumalli Williamsia. 97 07/16
kiinnitti Jarmon huomion, ja aikanaan mies sai vakuutettua nuoremman omistajan luopumaan autoyksilöstä. SISUSTA Kojelaudan sähköviat ja komponenttiviat ovat mahdollisia, joten kaikkien kytkimien ja toimintojen tarkistus kannattaa suorittaa. 98 07/16 Tuleva klassikko Renault Mégane Coupé 2.0 16v. KESKIÖKAPSELEIDEN Renault-logot peittävät alleen Alpina-vanteiden BMW-alkuperän. Ruostekorjauksia ja siistimisurakkaa oli edessä, ja nykyisellään auto onkin komeassa iskussa. Arkisten nelija viisiovisten yksilöiden väistämättä harvetessa tulevina vuosina niiden suoritettua päivätyönsä, saattavat kaksioviset Méganet löytää oman harrastajakenttänsä. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! KORI Mégane ei ole happamin 90-luvun autoista, mutta varsinkin faceliftiä edeltävistä yksilöistä ruostetta saattaa löytyä. 1.6-litrainen moottori on muita herkempi kannentiivistevaurioille. ALUSTA Takajarruissa ilmenee laahausta ja jarruvoiman säätöventtiili on usein jumissa. Aiempiin etuvetoisiin sportti-Relluihin nähden ne säilynevät tulevaisuudessakin yleisempänä katubongauksena: koska olet viimeksi nähnyt vaikkapa Fuegon huristelevan maantiellä. Takakaaret on yksi ruostepaikka, sillä ne keräävät mutaa ja korroosio puskee sisältä ulos näkyvin seurauksin. Kytkinpaketin vaihto edellyttää koneen nostamista keulilta. Mikäli epätavallinen näköinen vannevalinta kiinnittää esimerkiksi BMW-harrastajien huomion, sille on syynsä: kyseessä ovat E30-mallista kotiutetut Alpinavanteet, jotka istuvat alle erinomaisesti. Avomallia myytiin Suomessa uutena, ja bulevardisporteista kiinnostuneelle se saattaa olla asiallinen ympärivuotinen ratkaisu. Niiden toiminnasta on syytä olla perillä. Mégane myi Suomessa uutena kohtalaisen hyvin, ja käytettyjen autojen markkinoilla sopivan hintaisia autoja on riittämiin. Auringonkeltainen tuntuu istuvan sporttiMéganeen kaikkein parhaiten. Méganen 4x100-pulttijako antaa tietyn vapauden vanteita hankkiessa. TEKNIIKKA Pelaahan kytkin kuten pitää
Opel Rekord 1900 L Coupé ’71 Kuluneessa ajokunnossa hankittaessa ollut Rekord nousi Satu ja Matti Ojasen toimesta uuteen loistoon, joten omistajattaren kelpaa kiertää coupé-Opelillaan kesätapahtumia. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Puhelimitse: puh. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Tuning.. Tuning.. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Tuleva klassikko Rover 820 ti Vitesse ’95 Roverin iso sedan jakaa rakenteitaan Honda Legendin kanssa, mutta tämä yksilö liikkuu nelosturbomoottorilla Honda-kuutosen sijaan. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Sadun kaunis coupé 99 Klassikot 08/16 ilmestyy 24.11.2016 Seuraavassa numerossa: Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Vähällä ajolla, hyvällä hoidolla Simca Aronde Montlhery ’60 Tuomo Keskinen on omistanut tyylikkään Simcansa pian 30 vuoden ajan, mutta suvussa se on ollut uudesta asti. Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.?. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. on lehti tuningharrastajille. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. Kilometrejä autoon on 56 vuodessa kertynyt vain hiukan päälle kolmekymmentätuhatta. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.
SEIKKAILU 6500 kilometrin road trip tonnin Daimlerilla FORD Mukavaksi muovattu harrasteauto AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 07/16 • Hinta 8,90€ XR4i Tähdet lentoon Virityspaja ja kilpatalli AMG:n vaiheet Tuleva klassikko Edullinen erikoisuus Ranskanmaalta Pala historiaa Väinö Linnan Mercedes-Benz 220 SE ’62 07 /1 6 36 84 80 -1 60 7 • PA L VK O 20 16 -4 7 6 41 48 83 68 48 08 16 00 7 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D Bo rgw ard Ha ns a 15 00 ’52 • Fo rd Sie rra XR 4i ’83 • M erc ed esBe nz 22 SE ’62 • Op el Ka pitä n ’50 • Ta lbo t So lara GL S ’86