VALMISTUSMAA EI KERRO KÄYTÄNNÖSSÄ MITÄÄN RENKAIDEN TEKNISESTÄ TASOSTA TAI VALMISTUKSEN LAADUSTA. Kuluttajan kannalta kehitys on pelkästään hyväksi. Rengas on ajokäytökseltään rauhallinen ja ohjautuu varmasti, tosin pienellä viiveellä. Toisaalta, kova kumi taas toimii huonosti liukkaalla pinnalla. 34 TEKNIIKAN MAAILMA 17/2017 TA L O U S /M U K A V U U S A J O A S FA LT IL L A A J O L U M E L L A J A J Ä Ä L L Ä Nastarenkaat Continentalin melu on nastarenkaiden tyypillisellä tasolla, ja myös sen vierintävastus on keskitasoa. Nasta ei kuitenkaan yksin riitä. Ainoastaan ajoturvallisuuden kannalta katsottuna olisi parasta, jos pehmeät kitkarenkaat kiellettäisiin kesäkäytöstä kokonaan. 8,8 Hakkapeliitta 9:n nastamelu on kuuluvaa ja vierintävastus on nastarenkaille tyypillinen. Renkaanvaihto on pakollinen osa testiprojektia. Renkaanvaihto on pakollinen osa testiprojektia. Nokian kulkee kuin juna, ohjautuu täsmällisesti myös väistöissä, eikä menetä pitoaan totaalisesti missään tilanteessa. Osa pohjoismaihin suunnitelluista kitkarenkaista on siedettävällä tasolla asfaltilla, mutta osa kelvottomuuden rajoilla. 8,8 Hakkapeliitta 9:n nastamelu on kuuluvaa ja vierintävastus on nastarenkaille tyypillinen. “...rengas ohjautuu ääritilanteissa varmasti ja loogisesti...” “...lumella pito on upea ja ajettavuus rauhallista...” Kuvassa kärkikolmikko. Pito on märällä ja kuivalla asfaltilla keskitasoa. MAAHANTUONTI JA TUKKUMYYNTI: TA L O U S /M U K A V U U S A J O A S FA LT IL L A A J O L U M E L L A J A J Ä Ä L L Ä Nastarenkaat Continentalin melu on nastarenkaiden tyypillisellä tasolla, ja myös sen vierintävastus on keskitasoa. TÄMÄNVUOTISESSA RENGASTESTISSÄ nähtiin, että vanhojen tuttujen rengasvalmistajien ja -merkkien johtoasema ei enää ole kirkossa kuulutettu. YLÖJÄRVIRALLI 1987 MAIJALAN VÄLIKOPPA 07/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi AMMATTIKATSOJA MUISTELEE FORD ESCORT 1600 SPORT 1978 36 84 80 -1 70 7 • PA L VK O 20 17 -4 8 6 41 48 83 68 48 08 17 00 7 Viipale mediat 07 /1 7 PIENI SUZUKI-TALLI: Poutiaisen moottoripyörät ROAD TRIP: Volvo 240 ja päivä Tukholmassa TAKAVUODEN AUTO: Tarkastelussa vuodet 1982-1984 ALFA ROMEO ALFETTA ’76 DATSUN 1000 DE LUXE ’69 SAAB 96 L ’77 KATSEET KÄÄNTÄVÄ ERIKOISUUS LOIKKA NYKYAIKAAN TULEVA KLASSIKKO VOLVO 480 GT AU TO IH M IS EN N OS TA LG IA PA KE TT I! BMW 2002 tii TESTIMENESTYJÄ! Tekniikan Maailma 17/2017 2. Kuivalla pito on heikko ja jarrutusmatkat pitkiä. Continentalin ajettavuus on rauhallista myös lumisilla tienpinnoilla ja rengas ohjautuu varmasti kaikissa tilenteissa. Myynti: kaikki hyvin varustetut rengasliikkeet kautta maan. Ainoastaan ajoturvallisuuden kannalta katsottuna olisi parasta, jos pehmeät kitkarenkaat kiellettäisiin kesäkäytöstä kokonaan. Lisätietoa: www.hankooktire.com Hintaluokka: 500 € HANKOOK Winter I*Pike RS+ HYVÄÄ • pito jäällä ja lumella • ajettavuus talvikeleillä HUONOA • nastamelu • jarrutuspito kuivalla ???. Siitä huolimatta Hankook käyttäytyy kuivalla rauhallisesti eikä yllätä. Kuivalla pito on heikko ja jarrutusmatkat pitkiä. Pito on märällä ja kuivalla asfaltilla keskitasoa. Lisätietoa: www.continental.fi Hintaluokka: 650 € CONTINENTAL IceContact 2 HYVÄÄ • pito jäällä ja lumella • ajettavuus kaikissa talviolosuhteissa HUONOA • ????. Helpon käytöksen ansiosta nopeat väistötkään eivät tuota Hankookille ongelmia. Märällä asfaltilla tilanne on parempi, ja Nokian on looginen ajettava eikä yllätä äkillisillä luistoilla, vaikka pitotaso ei häikäisekään. Continentalin ajettavuus on rauhallista myös lumisilla tienpinnoilla ja rengas ohjautuu varmasti kaikissa tilenteissa. Jarrutuspito on märällä kohtalainen. Sen on myös oltava tukevasti kiinni jossain riittävän paineen aikaansaamiseksi. Lisätietoa: www.continental.fi Hintaluokka: 650 € CONTINENTAL IceContact 2 HYVÄÄ • pito jäällä ja lumella • ajettavuus kaikissa talviolosuhteissa HUONOA • ????. Pidon maksimoimiseksi kumiseoksen on lähtökohtaisesti oltava mahdollisimman pehmeää. Jarrutuspito on märällä kohtalainen. Sen on myös oltava tukevasti kiinni jossain riittävän paineen aikaansaamiseksi. Haastajat alkavat vihdoin tulla rinnalle ja osa jo ohikin. VALMISTUSMAA EI KERRO KÄYTÄNNÖSSÄ MITÄÄN RENKAIDEN TEKNISESTÄ TASOSTA TAI VALMISTUKSEN LAADUSTA. Nokian on kuivalla asfaltilla pehmeä ja se ohjautuu väistöissä hitaasti. Continentalin jääpito on erinomainen. Vaihdon on sujuttava ripeästi, koska talvella kelit muuttuvat nopeasti, mikä aiheuttaa muutoksia pitoon ja tuloksiin. Haastajat alkavat vihdoin tulla rinnalle ja osa jo ohikin. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin kulumiskestävyys ja ajettavuus asfalttikeleillä, mikä näkyy myös tämän testin tuloksissa. 8,7 VERTAILU | Talvirenkaat rän, muotoilun ja materiaalin ansiosta ne saavat aikaan mahtavan jääpidon. KAIKILLE TEILLE! Tunne renkaasi niin tie tuntee sinut. Hankookin pito jäällä on hieno, ja rengas ohjautuu ääritilanteissa varmasti ja loogisesti eikä yllätä terävillä takarenkaiden luistoilla. Hankookin pito jäällä on hieno, ja rengas ohjautuu ääritilanteissa varmasti ja loogisesti eikä yllätä terävillä takarenkaiden luistoilla. Rengas on märällä looginen ajettava, vaikka pitoa hieman puuttuukin. Lisätietoa: www.nokianrenkaat.fi Hintaluokka: 700 € NOKIAN Hakkapeliitta 9 HYVÄÄ • ajettavuus kaikissa talviolosuhteissa • pito jäällä HUONOA • ominaisuudet kuivalla asfaltilla ???. www.hankook.. Kuivalla Continental voisi ohjautua tarkemminkin, mutta se käyttäytyy kuitenkin rauhallisesti ja hallinta on helppo säilyttää. Nokian on kuivalla asfaltilla pehmeä ja se ohjautuu väistöissä hitaasti. Pito on huippuluokkaa mutta parasta renkaassa on silti sen erinomainen ajettavuus sekä jäällä että lumella. Rengas on myös erittäin helppo ajettava ja ohjautuu loogisesti ääritilanteissa jäisillä teillä. Käytännössä nastarenkaat kannattaa valmistaa niin pehmeäksi kuin mahdollista, mutta samalla varmistettava nastojen kiinnipysyminen. Kitkarengas ei tosiaankaan ole kesärengas. Rengas on myös erittäin helppo ajettava ja ohjautuu loogisesti ääritilanteissa jäisillä teillä. Kehittyneimmissä renkaissa pintakumi onkin erilaista nastareiän läheisyydessä ja muualla kulutuspinnassa. Lisätietoa: www.nokianrenkaat.fi Hintaluokka: 700 € NOKIAN Hakkapeliitta 9 HYVÄÄ • ajettavuus kaikissa talviolosuhteissa • pito jäällä HUONOA • ominaisuudet kuivalla asfaltilla ???. Continentalin jääpito on erinomainen. Pito on huippuluokkaa mutta parasta renkaassa on silti sen erinomainen ajettavuus sekä jäällä että lumella. Rengas on ajokäytökseltään rauhallinen ja ohjautuu varmasti, tosin pienellä viiveellä. Kuivalla Continental voisi ohjautua tarkemminkin, mutta se käyttäytyy kuitenkin rauhallisesti ja hallinta on helppo säilyttää. Jotta nasta pysyy kiinni, on kumiseoksen oltava riittävän jäykkää. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin kulumiskestävyys ja ajettavuus asfalttikeleillä, mikä näkyy myös tämän testin tuloksissa. 8,4 Hankookin nastamelu kuuluu selvästi muun rengasmelun yli. sija ja edullisin hinta testimenestyjistä. . Märällä asfaltilla tilanne on parempi, ja Nokian on looginen ajettava eikä yllätä äkillisillä luistoilla, vaikka pitotaso ei häikäisekään. Käytännössä nastarenkaat kannattaa valmistaa niin pehmeäksi kuin mahdollista, mutta samalla varmistettava nastojen kiinnipysyminen. Kehittyneimmissä renkaissa pintakumi onkin erilaista nastareiän läheisyydessä ja muualla kulutuspinnassa. Nokian uutuus on jäällä erittäin hyvä rengas. Nasta ei kuitenkaan yksin riitä. Jotta nasta pysyy kiinni, on kumiseoksen oltava riittävän jäykkää. Siitä huolimatta Hankook käyttäytyy kuivalla rauhallisesti eikä yllätä. Pidon maksimoimiseksi kumiseoksen on lähtökohtaisesti oltava mahdollisimman pehmeää. 8,4 Hankookin nastamelu kuuluu selvästi muun rengasmelun yli. . Myös jarrutuspito on lumella hieno. Kitkarenkailla tätä harmillista suunnittelijalle päänvaivaa aiheuttavaa haittatekijää – nastaa – ei ole ja jääpito on saatava aikaan kumiseoksen ja kulutuspinnan muotoilun avulla. Kitkarengas ei tosiaankaan ole kesärengas. Lisätietoa: www.hankooktire.com Hintaluokka: 500 € HANKOOK Winter I*Pike RS+ HYVÄÄ • pito jäällä ja lumella • ajettavuus talvikeleillä HUONOA • nastamelu • jarrutuspito kuivalla ???. Myös lumella pito on upea ja ajettavuus rauhallista. 8,7 VERTAILU | Talvirenkaat rän, muotoilun ja materiaalin ansiosta ne saavat aikaan mahtavan jääpidon. Helpon käytöksen ansiosta nopeat väistötkään eivät tuota Hankookille ongelmia. Niin sen pitääkin olla, ja tilanne pakottaa valmistajat jatkuvaa kehitystyöhön. Nokian uutuus on jäällä erittäin hyvä rengas. Lisäksi jarrutuspito on vaatimaton. . Myös lumella pito on upea ja ajettavuus rauhallista. Toisaalta, kova kumi taas toimii huonosti liukkaalla pinnalla. . Vierintävastus on nastarenkaille tyypillinen. 34 TEKNIIKAN MAAILMA 17/2017 tekn iikanmaailma .fi VERTAILU Alf a Ro m eo Alf ett a ’76 • BM W 20 02 tii ’71 • Da tsu n 10 00 de Lu xe ’6 9 • Fo rd Es co rt 16 00 Sp or t ’78 • Sa ab 96 L ’77. TÄMÄNVUOTISESSA RENGASTESTISSÄ nähtiin, että vanhojen tuttujen rengasvalmistajien ja -merkkien johtoasema ei enää ole kirkossa kuulutettu. Lisäksi jarrutuspito on vaatimaton. Niin sen pitääkin olla, ja tilanne pakottaa valmistajat jatkuvaa kehitystyöhön. Myös jarrutuspito on lumella hieno. Kitkarenkailla tätä harmillista suunnittelijalle päänvaivaa aiheuttavaa haittatekijää – nastaa – ei ole ja jääpito on saatava aikaan kumiseoksen ja kulutuspinnan muotoilun avulla. Nokian kulkee kuin juna, ohjautuu täsmällisesti myös väistöissä, eikä menetä pitoaan totaalisesti missään tilanteessa. Vierintävastus on nastarenkaille tyypillinen. Osa pohjoismaihin suunnitelluista kitkarenkaista on siedettävällä tasolla asfaltilla, mutta osa kelvottomuuden rajoilla. Kuluttajan kannalta kehitys on pelkästään hyväksi. Rengas on märällä looginen ajettava, vaikka pitoa hieman puuttuukin. Vaihdon on sujuttava ripeästi, koska talvella kelit muuttuvat nopeasti, mikä aiheuttaa muutoksia pitoon ja tuloksiin
Silti sen sivuilta löytyy vain yksi todellinen menestystarina, Valmet. Toimitamme laadukkaat varaosat nopeasti ja luotettavasti. Tämä on kirja, jonka tarkoituksena on kertoa ilmiöstä nimeltä Finnjet ja sen kautta samalla myös suomalaisuudesta. Sireenejä ja sinivilkkuja, pelastusajoneuvoja Suomessa Hälytysajoneuvot ovat kiehtoneet ihmisiä niin kauan kuin niitä on ollut olemassa. Samalla Finnjetin koko elinkaareen liittyi myös valtava määrä tarinoita, huhuja, epäilyksiä ja vastoinkäymisiäkin. Kirja on suunnattu kaikille pelastusajoneuvoista kiinnostuneille. 9 90 Avaimenperän arvo: 248 sivua! 200 sivua! 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Konemiehen pakkohankinta!. Lähde mukaan menneiden aikojen traktorikatselmukseen perinteen ylläpitäjien kanssa. Kurvaa osoitteeseen www.angloparts.com ja tilaa puuttuvat osat autoosi suoraan verkkokaupastamme tai tule poikkeamaan myymälässämme. VARAOSIA VAILLA. Kadulla kiitävä paloauto saa tietenkin mielikuvituksen miettimään, minkälainen tehtävä mahtaa tällä kertaa olla kyseessä, mutta kyse on paljosta muustakin. Finnjet – itämeren superkulkija GTS Finnjet oli varsin monelta näkökannalta tarkasteltuna erittäin suomalainen hanke. Se edusti muun muassa vahvaa osaamista, innovointihalua, uskallusta sekä tahtoa olla ensimmäinen ja paras. Suuri Valmet-traktorikirja Upea kuvakirja Valmetin vaiheista! Suomen traktoriteollisuuden historia on pian jo satavuotias. Jotta sinä voisit keskittyä nauttimaan autostasi. Quality Parts & Service GRIPS GARAGE OY • LUHTAANMÄENTIE 21, 01750 VANTAA • MYYNTI @GRIPSGARAGE.COM • 010 292 7420 Austin Healey • Mini • Jaguar • MG • Triumph • Land Rover • Morris Minor Grips Garage www.gripsgarage.com Isälle lukemisen iloa! Kaikkiin kirjatilauksiin kaupan päälle laadukas Suomen Historia -avaimenperä! Tilaa syksyn uutuuskirjat isäinpäiväksi osoitteesta: www.supermarket.
MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tuntuukohan ulkomaan harrastajasta samalta, kun hän saa ilmoituksensa perusteella yhteydenottoja kaukaa Suomesta. Historiallisesti ja rahallisesti arvokkaiden yksilöiden maastavienti nousee helposti otsikoihin, mutta lukumääräisesti mitattuna meidän vanhat arkiautot lienevät suositumpia ostokohteita ulkomaalaisille. Merta edempänä kalastellessa liikutaan tietysti riskialttiilla vesillä, mutta omat kiemuransa on kaupankäynnillä kotimaassakin. Miksi museoikäisten arkiautojen valuminen muihin maihin sitten vaivaa mieltäni. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Tavaroiden – myös harrasteautojen – vapaa kulku maasta toiseen on tietysti pelkästään hyvä asia, ja sitä etua olemme Suomessa käyttäneet autokantamme rikastuttamiseen varsin tehokkaasti. Paremman varustelutason ohella tuontipirssi saattaa olla tuntuvastikin tänne uutena myytyä edukkaampi ostos. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. TILAAJAPALVELU Puh. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Jopa naapurimaa Ruotsiin haetaan harrasteautoja Suomesta myös Volvoja. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Meidän harrasteikäisten arkiautojen edullisuus houkuttaa ostajia Keski-Euroopasta ja peräti Lähi-idästä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Antti Kautonen, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Thomas Backman, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. En oikein tiedä itsekään, mutta jotenkin se vain meinasi käydä tunteisiin, kun vanhalle japsille ei tahtonut löytyä uutta omistajaa kotimaasta, mutta kaukaiseen arabimaahan se olisi viety leikkikaluksi useammankin trokarin toimesta. Pääkirjoitus Kontteja kahteen suuntaan S uomessa kun ei oikein ole omia automerkkejä ollut, niin valtaosa vehkeistä on luonnollisesti tuontitavaraa. Vaan kuinka käy kun sama peli putkahtaa myyntipalstoille seuraavan kerran. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Hiljattain minulla myynnissä ollutta japsiautoa kohtaan osoitettiin kiinnostusta useasta eri maasta. Ja kun viime vuosikymmeninä autot ovat olleet raskaasti verotettuja, maahantuotujen joukko on koostunut pääosin hinnat alkaen -malleista. Vaan lähtee niitä vanhoja autoja toiseenkin suuntaan. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Niihin rivistöihin on mahtunut jopa sen sortin karvalakkeja, jotka varta vasten räätälöitiin meidän työsuhdeja veromöröt mielessä. Mallin edustus on käynyt hyvin ohueksi Suomessa, joten siinä mielessä kävi tuuri ja auto jäi tänne. COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 3 07/17. Jopa naapurimaa Ruotsiin viedään autoja – myös Volvoja. Ei siis ihme, että tänne on vuosikausia virrannut ulkomailta myös käytettyjä autoja
40 Saab 96 L ’77 Pitkään museoajoneuvoharrastuksen parissa puuhastellut Paavo Puheloinen suosii vanhoja tavallisia käyttöautoja. 72 Autot ja viihde, Lahti Lahden syksyinen Jenkkiautonäyttely piti tänä vuonna sisällään paljon nähtävää myös museokaluston ystäville. Saabin hän entisöi viitisen vuotta sitten. 76 Kauden päättäjäiset, Inkeroinen Kymenlaaksossa sijaitsevalla kerhotallilla kokoonnuttiin kesäkauden päättäjäisten merkeissä. 14 BMW 2002 tii ’71 s. 28 Alfa Romeo Alfetta ’76 Halikkolaisen kuusen alle 80-luvun lopulla päätynyt italialainen sedan nousi Mikko Hammarbergin ansiosta takaisin tien päälle. 28 Alfa Romeo Alfetta ’76 ”Kalevan Esson valoissa Escortin perään törmäsi Suzuki-maasturi ja Escort sitten törmäsi edellä olevan perään.” Tässä numerossa 4 07/17. 34 Datsun 1000 de Luxe ’69 Värikkäiden vaiheiden jälkeen 15 vuodeksi liiterin katoksen alle värjöttelemään jätetty pieni Datsun herätettiin unestaan ja kunnostettiin hienoon kuosiin. s. 40 Saab 96 L ’77 s. s. AJONEUVOT 14 BMW 2002 tii ’71 Vesa Makkosen punaisen 2002-BMW:n oikeanpuoleinen ohjaus herättää huomiota, mutta perän tii-merkintä kerää sitäkin enemmän katseita tapahtumissa ja tien päällä. 20 Ford Escort 1600 Sport ’78 30 vuotta samassa perheessä viihtyneen välikoppa-Escortin tarinaan mahtuu hyviä hetkiä, mutta myös dramatiikkaa. 20 Ford Escort 1600 Sport ’78 s. TAPAHTUMAT 70 Rauta ja Petrooli, Riihimäki Menneen ajan maatalouskoneita esittelevän tapahtuman kylkeen on kasvanut täysimittainen autotapahtuma. 44 Nykyautoja. 34 Datsun 1000 de Luxe ’69 s
s. s. Takavuoden auto -sarjassa käydään läpi vuosien 1981–1983 automalleja. 70 Rauta ja Petrooli s. 54 Pieni Suzuki-talli s. 82 Marginaalista Maailmanlaajuisen tietoverkon kätköistä löydetty, vasaran alle joutunut erikoisuus. 54 Pieni Suzuki-talli Poutiaisen Antin pihatallissa rupiseen kuntoon päässeet prätkät saavat takaisin uutuudenloisteensa. 60 Turvallisesti perille Joskus autoja varustevalmistajien tärkeä työ turvallisuuden edistämiseksi sai jopa koomisia piirteitä. 78 Fotoalbumi Poimintoja niistä kesän tapahtumista, joita ei saatu mahtumaan lehden sivuille. 72 Jenkkiautonäyttely S. 84 Tuleva Klassikko Volvo loikkasi rytinällä nykyaikaan esittelemällä pienen etuvetoisen ja luukkulampuilla varustetun sporttiauton. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Vanhoja uutisia ja tuoreita kuulumisia klassikkoautoharrastajien maailmasta. 83 Klassikkomarkkinat Markkinasivulta löydät ehkä tulevan harrasteautosi. 76 Kauden päättäjäiset s. 60 Turvallisesti perille s. 64 Päivä Tukholmassa 5 07/17. 84 Tuleva Klassikko ARTIKKELIT 44 Nykyautoja. Kiersimme Tukholman tutut lähiöt ja vierailimme upeassa moottoripyörämuseossa. 50 Ammattikatsoja muistelee Vuonna 1987 ammattikatsojamme huristeli Monkeyllään pitkin sorateitä ja näki sähkötolppaan nidotun tiedotteen, josta saattoi päätellä rallikilpailun olevan tulossa. 64 Päivä Tukholmassa Otimme alle vanhan Volvon ja lähdimme risteilylle. 50 Ammattikatsoja muistelee s. Niistä joitakin näkyi katukuvassa pitkään, jotkut taas olivat harvinaisuuksia heti uutena
Pikkuautoksi Vesta II:n tekniset ratkaisut olivat varsin edistyksellisiä. Alle 60 kilometrin tuntivauhdissa maavara oli korkeimmillaan ja satasen vauhdissa matalimmillaan ilmanvastuksen minimoimiseksi ja ajovakauden maksimoimiseksi. Ilmanvastuskerroin oli lyhytkoriseksi autoksi erinomainen 0,186. Vaan millä smirgelöitiin ennen kuin verstaaseen saatiin sähköt. TALOUDELLISEN pikkuauton esikuva kolmen vuosikymmenen takaa. Silloin nimittäin järjestetään Lohjan Citymarketin parkkihallissa Stadin Pärtsäreitten rompetori. Nyt auton ulkokuori oli jo selvästi konseptiautomainen ja moderni, joskin etupään ilme toi mieleen vuosikymmeniä vanhemman Panhardin. Syksyn prätkäromppari Marraskuu on perinteisesti köyhää tapahtuma-aikaa, mutta jotakin sentään tapahtuu silloinkin. Pisaralla pitkälle Renault Vesta II -konsepti esitteli ranskalaisvalmistajan osaamista taloudellisen autoilun saralla kolmekymmentä vuotta sitten. Kori ei ollut pelkästään aerodynaaminen vaan myös teknisesti kiinnostava yhdistelmä erilaisia materiaaleja ja erikoisohutta lasia, jotka oli kiinnitetty toisiinsa liimaamalla. Renault Vesta II yhdisti modernin tekniikan sulavaan korimuotoiluun. Esimerkiksi Divine Water Motor co. Jos liitti tilauksen yhteyteen vielä lehdestä leikatun mainoksen, hinta putosi 3,5 dollariin. Tehoa säästöpossu tuotti maltilliset 27 hevosvoimaa, mikä riitti lähes 140 kilometrin maksimituntinopeuteen. Yksi vaihtoehto oli vesivoima. Vanhoista moottoripyöristä kiinnostuneiden ja niiden osia metsästävien kannattaa merkitä kalenteriin 12.11. Kori oli myös suunniteltu läpäisemään törmäystestit. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta R enault’n ensimmäinen Vesta-konsepti esiteltiin 80-luvun alkupuoliskolla. Vesta II:n kaikki neljä pyörää olivat erillisripustettuja ja ilmajousitettuja. Kahden hengen kuormalla ja hieman yli satasen keskituntinopeudella kulutus jäi 1,94 litraan sadalla. tarjosi 1900-luvun alkuvuosina hiomaja kiillotuskonetta, joka sai käyttövoimansa vesijohtoverkon paineesta ja virtauksesta. Tehdas kertoi ratkaisujen tuottavan 25 % painonsäästön verrattuna perinteisesti valmistettuun yhtä jäykkään rakenteeseen. Neljällä taalalla sai tilata itselleen 1–8 hevosvoiman teholla hiomakiveä pyörittävän koneen varusteineen. Kesällä 1987 Vesta II näytti saiturinkykynsä ranskalaisella moottoritiellä. Ulkomuotonsa ja tekniikkansa puolesta Vesta olisi kelvannut pienin muutoksin vaikka sarjatuotantoon. 716-kuutioinen rivikolmonen oli optimoitu puristamaan polttoainepisarasta kaikki irti. Tietokoneohjattu järjestelmä laski maavaraa asteittain. Tulos pystyi alle kahden litran kulutukseen satasen matkavauhdissa. Vuonna 1987 oli Vesta II:n esittelyn vuoro. VEDESTÄ VOIMAA Sähköllä toimiva hiomakone on jokaisen pajan vakiovaruste ja yksi käytetyimmistä työkaluista. Vestan alhaisen kulutuksen taustalta löytyi aerodynaamisten seikkojen ohella matalakitkainen moottori, jonka palotapahtumaan oli kiinnitetty erityistä huomiota. 6 07/17
Kilpa-autoksi Volvon rakensivat Thomas ja Tage Lindström vuosina 1982–83, ja se myytiin Suomeen Wiikille yhden ajetun kauden jälkeen. Kuluvan vuoden aikana rekisteriin valitaan ajoneuvoja, jotka ovat olleet Suomessa ennen vuotta 1922. Kaupan sivuilta löytyy kustantajan tuotteita kuten Klassikot-, Vanhat Koneet ja Amerikan Rauta -lehtien vanhoja numeroita, kirjoja sekä oheismateriaalia. päivänä. Lisäksi valittiin 1920 Republic-kuormaauto ja Rudge Multi -moottoripyörä vuodelta 1914. Kilpavuosien jälkeen autosta hyödynnettiin paljon osia muihin kilpureihin ja lopulta siitä oli jäljellä vain luukuton korikehikko. VANHAT NUMEROT VERKKOKAUPASTA Viipalemediat Oy on avannut verkkokaupan osoitteessa www.supermarket.fi. Wiikin Volvo L eif Wiikin 1980-luvulla kilpa-autonaan käyttämä Volvo 240 Turbo on ilmaantunut myyntiin Brink Motorsport -liikkeeseen Ruotsin Eslöviin. Esimerkiksi usein kysyttyä Klassikoiden ensimmäistä numeroa löytyi varaston perukoilta verkkokaupan valikoimiin. ENSIMMÄISET AUTOT PERINNEAJONEUVOREKISTERIIN Perinneajoneuvorekisteriä kootaan tukemaan yksityisomisteisia ajoneuvoja, joiden museaalinen ja historiallinen arvo katsotaan merkittäväksi. 7 07/17. Ensi vuonna perinneajoneuvorekisteri avautuu myös vuosien 1922 ja 1944 välillä Suomessa käyttöönotetuille ajoneuvoille. Valitut ajoneuvot saivat pisteytyksen tärkeimmästä kohdasta täydet viisi pistettä, eli jokainen niistä katsotaan Suomessa ainutlaatuiseksi ajoneuvoksi, jonka säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää. Kyseessä täytyy olla tieliikenteessä, kilpakäytössä tai maatyökoneena ollut moottoriajoneuvo tai polkupyörä. Ajoneuvon käyttöhistorian tulee olla suomalainen. Tommy Brinkin omistukseen projekti ajautui vuonna 1999. Vuosien saatossa hän on saanut auton hienoon ja nopeaan kuosiin. Toimintaa koordinoi valtakunnallinen autoja tieliikenteen alan erikoismuseo Mobilia. Hinnaksi palalle kotimaista moottoriurheiluhistoriaa on asetettu 82 000 euroa. Asiantuntijalautakunta teki ensimmäiset valinnat rekisteriin elokuun 31. Valinnat tehtiin saapuneiden hakemusten kesken ennalta yhteisesti sovittujen kriteerien ja pisteytysjärjestelmän perusteella. Haku rekisteriin jatkuu myös vanhemmille ajoneuvoille. Alkuperäisistä kilpaosista on jäänyt kadoksiin alumiininen turvakehikko, keskimutterivanteet sekä taka-akseli ja muutama muu komponentti. Henkilöautoista valituiksi tulivat vuoden 1911 Opel Torpedo ja 1914 Ford Model T
Mutta minne ne matkatavarat sitten pistetään. Olemukseltaan Kit Kat on varsin pelkistetty. Kokoontaitettuna sen ulkomuoto todella muistuttaa matkalaukkua, joskin pohjassa pilkottava takarengas kavaltaa laatikon sisällön. Kit Katin kaksi mallia Italjet tunnetaan meidän kulmillamme lapsille suunnatuista motocrosspyöristä, mutta italialaisvalmistajan valikoimiin kuului paljon muutakin pientä. Japanin mini Hondalla oli 80-luvun taitteessa jo pitkä kokemus minimopoista Monkeyn muodossa – ja olihan Monkeyssä myös tilaasäästävät taitettavat sarvet. Tällä kertaa kokoontaitettavan mopedin ideaa oli jatkojalostettu teknisesti mutta ennen kaikkea visuaalisesti. Mainoksissa Motocompo esiintyi usein Honda Jazz -pikkuauton kanssa, ja sellaisen tavaratilaan mopo oli tiettävästi suunniteltukin. 8 07/17. Tässä kolme esimerkkiä. Eräs Valmobilen erikoisuuksista on lisävarustelistalta löytyvä sivuvaunu, jota voi mainosten mukaan käyttää tavaroiden tai lapsen kuljetukseen. Erikoisin Hondamatkamopo on kuitenkin vuosina 1981–83 markkinoilla ollut Honda Motocompo. Ilman tunnustusta malli ei kuitenkaan jäänyt, sillä se on yksi harvoista New Yorkin modernin taiteen museon kokoelmiin päätyneistä kaksipyöräisistä. Satula jää reilusti näkyviin ja Valmobilea voikin käyttää myös istuimena. 1960-luvulla markkinoille lanseerattu Italjet Kit Kat on 32 kiloa painava pikkupyöräinen kokoontaitettava mopedi, joka kulki mainoskuvissa kätevästi niin purjeveneilijän kuin lentokapteeninkin kainalossa ja sujahti noin vain kulkuneuvojen tavaratilaan. Motocompon muovikate oli auton tavaratilassa kuljetusta ajatellen hyvin suojaava, joten sen kanssa konttiin saattoi pakata muutkin tavarat. Matkalaukkumopot Takavuosina markkinamiehet olivat sitä mieltä, että auton kyydissä pitää olla taitettava polkupyörä tai minikokoinen mopedi, jolla matka jatkuu kevyesti pysäköintipaikalta eteenpäin. Matkalaukku pysyy pystyssä takarenkaan ja pohjan etuosassa sijaitsevan seisontatuen ansiosta. Koko taitto-operaatio on ohi muutamassa sekunnissa. Ohjaustanko kääntyy matka-asennossa tiiviisti kehikon päälle, ja satulan säätömekanismi sallii pudottaa istuinta niin, että sen pohja osuu tankkiin. Sen kaksitahtimoottori on asennettu yksinkertaisen putkikehikon alle. Italjetin matkalaukkumopojen mallisto kehkeytyi vuosien saatossa värikkään monipuoliseksi, ja nokkelia ratkaisuja nähtiin niistä jokaisessa. 1970-luvun lopulla Italjet esitteli Pack 2 -mallin. Pack 2:n muotoilu herätti huomiota ja jakoi jyrkästi mielipiteitä. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta K asaan meneviä kaksipyöräisiä on tehty ainakin Euroopassa ja Japanissa. Aito matkalaukkumalli Hieman kauempaa historiasta löytyy omalaatuinen ranskalaiskehitelmä Valmobile. AUTON tavaratilaan taittuva mopo on varmasti järkiostos
• Puolustusvoimien Fouga-Magister syöksyy maahan 2.11. • 15.11. Hepseistä tulee osa Anttila-tavarataloketjua. • Lufthansan lentokoneen kaappaus päättyy Mogadishun kentällä Somaliassa 18.10. Museon aktiivi Harri AlaAho kertoo, että arpoja oli myyty arvontahetkeen mennessä 643 kappaletta. Aikanaan kohtalon hetki koitti, ja virkavalta poimi arvonta-astiasta vuoden 1966 Vauxhall Vivan tulevan kotipaikan osoittavan arpalapun. Länsi-Saksan erikoisjoukot iskevät koneeseen yöllä ja surmaavat kolme neljästä kaappaajasta. Suomi yrittää karhuta Pohjois-Korealta velkoja mutta edes vekselin sakkokorkoja ei saada perittyä. Kaikkiaan seitsemän lentäjää sai surmansa Fouga-Magisteronnettomuuksissa vuonna 1977. päivänä. Samanaikaisesti Concordea vastustavat henkilöt kokosivat materiaalia estääkseen yliäänikoneen vierailut New Yorkiin. Koneella suoritettiin melutestejä seuraavana päivänä. • Concorde-yliäänikone laskeutui ensimmäistä kertaa New Yorkiin 19.10. Vaasan kausi pakettiin Vaasan auto-ja moottorimuseo niputti ajokauden päätökseen arpajaisten merkeissä 16.9. S ateinen lauantaipäivä merkitsi sitä, että myyntikojujen edustat eivät pursuilleet rompetoriväkeä, mutta sisällä tiilisessä makasiinirakennuksessa riitti vilskettä monessa kerroksessa. • Espoon Suomenojan lämpövoimalaitos vihittiin käyttöön marraskuun 18. Kaikki 91 panttivankia vapautettiin. 9 07/17. Kilpailun voittajaksi ajaa James Hunt, mutta kauden 1977 mestaruuden vie Niki Lauda. Vaasan museossa oli yleisön tarkasteltavana Ferrareita, Lotus ja DeLorean sekä ylemmän kerroksen kilpa-autokokoelma. Singlen A-puoli on studioyhtyeen soittama ja B-puolella musiikista vastaa uusi kokoonpano Juice Leskinen Slam. ja kaksi koneessa ollutta lentäjää menehtyy. Palkintona toiminut Vauxhall Viva jäi Vaasan alueelle. A-puolella on kappale ”Anne ja Jacques” ja B-puolella ”Pedro”. Velat olivat peräisin kolme vuotta aikaisemmin toimitetusta selluloosa-, kartonki-, ja paperitehtaasta. • Formula 1 -kausi huipentuu Fuji Speedway -radalla Japanissa lokakuun 23. Konetyyppi asetetaan lentokieltoon seuraavana päivänä. päivä. Seuraavana maanantaina ylpeät voittajat, Anttilan talon miehet tulivat noutamaan valkoisen, hyvää harrastepotentiaalia osoittaneen Vauxhallin museon aulasta. ONNETTAREN suosikit tyytyväisinä uuden harrasteautonsa vierellä. LOKA-MARRASKUU 1977 • Juice Leskiseltä ilmestyy singlelevy. • Heps-tavarataloketju siirtyy Saastamoinen Oy:ltä Tukon omistukseen
Varsinainen muutoskatsastus tehtiin syyskuun alussa. Kehujen kera rekisteriin Museotarkastus on tarkasti säädeltyä toimintaa. Auton ja omistajan 20 vuoden odottelu päättyi vihdoin, kun Kupla saatiin tänä vuonna museorekisteriin. Vihdoin museorekisteriin Klassikot-lehden numeron 2/2009 kannessa komeili Volkswagenin Pueblan tehtaalta Meksikosta 17.3.1986 lähtenyt Kupla. Uuden akun avulla seitsemän vuotta seisseen auton käynnistäminen onnistui toisella yrittämällä, kun ensin laskin auton perää, suihkautin käynnistysapua kaasuttimeen ja lisäsin tuoretta bensaa – 2008 tankatun polttoaineen jämät alkoivat olla pahasti vanhentuneet. Mutta matkaan tuli kuitenkin yksi ennakoimaton mutka: vakuutusyhtiö kieltäytyi yllättäen myöntämästä Kuplalleni museoajoneuvon liikennevakuutusta, kun auto oli otettu käyttöön vasta 30.12.1988. Asensin myös karvalakkimallin alkuperäiset peittomaalatut vanteet ja niiden harmaat pölykapselit paikoilleen. Elokuussa kaksi riippumatonta SAHK:n tarkastajaa Pentti Tuhkalainen ja Teemu Karonen tutkivat ajokin huolellisesti mikkeliläisen katsastuskonttorin tarkoitukseen antamissa tiloissa. Niiden rele oli kuitenkin kuoleentunut, ja sisävalo oli pimeänä. Kuitenkin jo Tunturi Super Sportiin mopovakuutusta 1980-luvulla hakiessa Lapinmäentien toimitalon muhkeat mustat nahkasohvat ja hulppean korkea aula olivat tehneet 15-vuotiaaseen asiakkaaseen vaikutuksen. Ei auttanut edes se, että Trafin tietokannassakin auto oli jo museoajoneuvoksi rekisteröity. Sen perinteikäs nuppimankkamainen ilme sopii mainiosti ohjaamon tunnelmaan. Matkan varrella hieman turhankin komeaksi vaihtuneen radion korvasin käyttämättömällä mutta takuukuitin mukaan vuonna 1986 Turusta ostetulla Blaupunkt Madrid -soittimella. Auton maahantuonnin yhteydessä vaadittiin aikanaan etuvalojen pesijät. Ensin mainittu ongelma ratkesi puhdistusyrityksistä huolimatta vain uudella releellä ja jälkimmäinen polttimon napojen hapettumien poistolla. Tällöin pitkä odotukseni oli vihdoin kokonaan ohi. Usean puhelun, museoajoneuvolausunnon jäljennöksen toimittamisen ja ihmettelyn jälkeen auto oli vihdoin vakuutettu museoajoneuvona tutussa vakuutusyhtiössä. Teksti ja kuvat: Jonas Malmberg Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta K upaln museoleima oli siintänyt horisontissa jo vuosia sitten. 10 07/17. §:n määritelmän mukaisesti valmistumisvuoden päättymisestä oli kulunut 30 vuotta. He hyväksyivät alkuperäisenä säilyneen ja 43 000 kilometriä ajetun Kuplan kiitoksien kera museorekisteriin siirrettäväksi. Vähällä työllä Kuivassa mutta kylmässä varastossa säilytetty alkuperäiskuntoinen auto ei hankalia toimenpiteitä tarvinnut. Hyvässä alkuperäiskunnossa museoajoneuvorekisteriin.” Tämä oli vuonna 1988 myydystä 25 valkoisen meksikolais-Kuplan erästä tiettävästi jo kolmas museotarkastettu yksilö. Vuonna 2003 odottavan pitkää aikaa jatkettiin vielä viidellä vuodella, kun museoajoneuvon ikäraja korotettiin 30 vuoteen. Usean vuoden liikennekäytöstäpoiston jälkeen oli jälleen aika ottaa auto liikkeelle. Mietin, pitäisikö vaihtaa vakuutusyhtiötä. luvun 24. Tulipa konepellin sisäpintakin tarkasti vahattua. Muutoin riitti huolellinen pesu, puhdistus ja vahaus. Herrat kirjoittivat museoajoneuvolausuntoon enempiä jaarittelematta: ”Hyvin pidetty yksilö. Nyt ajoneuvolain 3
Myös konepellin alaosa sai osansa huolellisesta käsittelystä. KUPLA odotteli museoiän saavuttamista kuivassa tallissa seitsemän vuotta. Kuluvan kesän loppupuolella oli vihdoin aika kiskaista suojapeite auton päältä ja ryhtyä toimeen. KUPLAN uusi kasettiradio täsmää auton tyyliin ja ikäkauteen. Käyttämättömänä säilynyt Blaupunkt Madrid on takuukuitin perusteella ostettu vuonna 1986 – samana vuonna valmistui auto, johon se asennettiin. SUURIA ponnisteluja ei Kuplan museokuntoon saattaminen vaatinut. KÄYNNISTÄMISTÄ hankaloitti hieman se, että auto oli tankattu viimeksi vuonna 2008. 11 07/17. Vuosikausia vanha polttoaine ei ollut enää kovin tulenarkaa tavaraa. Pesu ja vahaus riitti ulkokuoren osalta
Alkuperäiskuntoinen ja vähän ajettu Kupla läpäisi tarkistuksen kehujen saattelemana. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 12 07/17. TÄSSÄ vaiheessa pari pikkuvikaa on selätetty ja matka kohti museotarkastusta voi alkaa. Vuonna 1988 Suomessa myytiin 25 uutta Kuplaa, joista tiettävästi kaksi on ehtinyt museoleimalle ennen tätä yksilöä. Onni oli myötä myös kelin suhteen, kun juuri puunattua ajokkia ei tarvinnut ajaa kuraisia teitä myöten katsastuskonttorille. Marginaalista MUSEOTARKASTUS suoritettiin Mikkelissä Pentti Tuhkalaisen ja Teemu Karosen toimesta. Mittarin lukema on 30-vuotiaaksi maltilliset 43 000 kilometriä. 20 vuoden odottelu on takana ja auto museorekisterissä
NYT VOIT PINNOITTAA AUTOSI ITSE! Helppoa ja nopeaa SONAX PLUS -setti sisältää kaiken tarvittavan auton omatoimiseen pinnoittamiseen, pinnoiteaineen, levityssienen ja kiillotusliinan. sonax.fi ONKO VAHAAMINEN LIIAN TYÖLÄSTÄ. Myyjät pääsevät sisään lauantaina klo 21.00 jälkeen ja sunnuntaina klo 7.00 Ruutu on kooltaan 3 m x 5 m ja maksaa 20 € Parkkihalliin mahtuu alle 2,5 m korkea auto. ONKO VAHAAMINEN LIIAN TYÖLÄSTÄ. 0400 761 808 mod eltoy s.net Ford Escort MK2 ja tuhansia muita keräilyautoja osoitteesta Nankang NA-1 valkosivurengas 165/80-15 Amazoniin, P-1800 Volvoon ja Kuplaan 74,95 €. ONKO VAHAAMINEN LIIAN TYÖLÄSTÄ. NYT VOIT PINNOITTAA AUTOSI ITSE! Stadin Pärtsäreitten ROMPETORI Isänpäivänä sunnuntaina 12. Pysäköinti ilmainen, mutta sisäänpääsy maksaa 5 € Mobilismiin ja motorismiin liittyvän tavaran myyjät ovat tervetulleita. Lisätiedot: Lauri Lankinen puh. päivä marraskuuta 2017 Lohjalla Citymarketin parkkihallissa Ojamonharjuntie 61, 06200 Lohja klo 9.00–14.00 Opastus alueelle Valtatie 25:lta. Muun tavaran myynnistä on sovittava etukäteen. Pinnoitesetti riittää 2-4 käsittelykertaan, auton koosta riippuen
Hollola Pisteitä iin päälle Vesa Makkosen sähäkässä 2002-Bemarissa huomiota herättää oikeanpuoleinen ohjaus, mutta enemmän katseita kerää silti perän tii-merkintä. BMW 2002 tii ’71 14 07/17
15 07/17
Mallimerkinnän kakkosnumerolla viitattiin nimenomaan kompaktin automallin kaksiovisuuteen. pyöreät etuja takavalot sekä tietenkin BMW:n tunnusmerkki, ”munuaismaski”. Hermostunut myyntitykki tai levoton perheenisä poimi 1,6tai 1,8-litraisten vaihtoehtojen sijasta mieluusti kaksilitraiseksi kairatun M10-moottorin, jonka voimavarat olivat poikkeuksetta sadasta hevosesta ylöspäin. Ajaton kori pysyi tuotannossa aina kesään -77, jolloin perusmalliksi tarkoitettu 1502 poistui tuotannosta. BMW 2002:n edustama korimalli esiteltiin maaliskuussa -66, kun valmistaja lanseerasi 1600-2:n. Ruisku toi tullessaan 10 lisähevosta nostaen huipputehon tuhatkiloiselle autolle puhuttelevaan 130 hevosvoimaan. BMW 2002 tii -version valmistusmääriin verrattuna 170 hevosvoimaa tarjonnut Turbo jäi kuitenkin harvinaisuudeksi. Toukokuusta -71 heinäkuulle -75 valmistetun 2002 tii:n tuotanto nousi sen sijaan aivan toisenlaisiin lukemiin, vaikkei ruisku-Bemarikaan mikään joka pojan tai tytön auto-ostos ollut. Näin syntyi 2002 tii, joka vähitellen korvasi tuotannossa ti-version. Kun syöttöä lisättiin toisella Solex-kaasarilla, niin ruista pienessä baijerilaisranteessa oli jo 120 hevosvoimaa, ja isoja bensa-Mersuja kiusattiin autobahnoilla tosissaan 185 km/h huippujen turvin. Bemarin uutukainen oli noin 4,2 metriä pitkä takavetoinen auto, jolle ominaista olivat laajat ikkunapinnat, Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Ruisku toi tullessaan 10 lisähevosta ja nosti huipputehon tonnin painoiselle autolle puhuttelevaan 130 hevosvoiman lukemaan. Etenkin 1800ja 2000-versioista muodostui myyntimenestyksiä, sillä näitä malleja myytiin 70-luvun alkupuolelle mennessä yhteensä noin 290 000 yksilöä. Alkuvuodesta -68 lanseerattu 2002 tuotti tasan 100 hevosvoimaa ja kulkuja mojovat 180 km/h. Malli kehitettiin lähinnä ratakisojen vakioautoluokat mielessä, tavoitteena ainakin parin tuhannen yksilön tuotanto. Tähän oli oivat perusteet: ensinnäkin länsisaksalainen kansakunta halusi siirtyi yhä nopeammin paikasta toiseen ja toisekseen pikku-Bemu tarjosi tasapainoisena ja miellyttävänä ajettavana hyvän kodin pontevammille pannuille. Kugelfischerin teknisesti hienon mutta myös huoltajalta ammattitaitoa vaativan mekaanisen ruiskun käyttö ei tiettävästi perustunut vain viimeisten hevosten hätyyttämiseen tallista. Vuosikymmenen edetessä keskikokoisen Bemarin pellin alle soviteltiin isompia voimanlähteitä: 1800-mallin 1,8-litrainen tuotti 90 hevosvoimaa ja toisella Solex-kaasarilla höystetty 1800 Ti jo tuntuvat 110 hevosvoimaa. Taustalla olivat osaltaan BMW:lle tärkeiksi muodostuneet Yhdysvaltain markkinat, joiden kiristyviin päästörajoihin oli helpompi vastata ruiskutekniikalla kuin kaasareilla. Kotimaisen BMW-klubin kokoamien tietojen mukaan 2002 tii:n tuotanto oli 27 754 autoa, joiden lisäksi valmistui vielä 7 449 yksilöä 16 07/17. Tilanteeseen ei auttanut edes lisävarusteena tarjottu viisivaihteinen laatikko, sillä sekä siinä että vakiossa nelipykäläisessä suurimman vaihteen välitys oli sama. Tämä kahden tupla-Weberin riehauttamana 130 hevosvoimaa antanut erikoismalli keräsi huippuja jo yli 190 km/h. BMW 2002 tii V iisikymmentäluvun Barokkienkelien ja kääpiöluokan Isettan sekä sitä seuranneen 700-mallin jälkeen vuonna -61 esitelty niin sanottu Neue Klasse eli uusi BMW 1500 viitoitti merkin tietä pitkälle tulevaisuuteen ja edesauttoi että baijerilaisella autoverstaalla ylipäätään oli tulevaisuutta. M10-moottoriperheeseen lisättiin M15versio, mikä tarkoitti että 1 990-kuutioisen neloskoneen tarjoilusta alkoi huolehtia Kugelfischerin polttoaineensuihkutusjärjestelmä. Toki nopeaan ajamiseen viisiportainen laatikko toi sinällään omat avunsa. Moni saattaa muistaa tii-mallia paremmin 02-malliston kipakimman munuaiskiven, syksyllä -73 esitellyn 2002 Turbon. Pieni ja ketterä 02-sarja laajeni 60-luvun loppua kohti yhä joutuisammilla versioilla. Kierroksia koneeseen Toukokuussa -71 kermaa lisättiin 2002-kakkuun vielä yksi kerros. Pakokaasuahdettu 2002 osui ensi-iltansa suhteen kuitenkin pahaan saumaan, ensimmäisen öljykriisin aattoon, joten yleisen ilmapiirin muutos seisautti soinnikkaan alppitorvituotannon loppuvuodesta -74 vain 1 672:n valmistuneen 2002 Turbon jälkeen. Parille sadalle hätäisimmälle BMW valmisti 1800 TiSA:n. BMW ei jäänyt ihailemaan neliovisen Neue Klassen mukavaa menekkiä, vaan toi jo vuonna -64 sen alapuolelle pienemmän kaksiovisen automallin, 1600-2:n joka myöhemmin nimettiin 1602:ksi. Huippunopeutta oli luvassa noin 190 km/h, mutta pidemmillä välityksillä kulkua olisi voinut olla vieläkin enemmän, sillä noin 180 km/h nopeudessa taulussa oli 6 000 varvia
Tähän kysyntään 2002 tii vastaa oivallisesti. 17 07/17. VESA Makkosen into 02-Bemariin taustoittuu ajatukseen hankkia jokin nuoruusvuosilta tuttu automalli, jolla kerkeisi kiivaassa nykyliikenteessäkin
Edellä mainittujen lisäksi kokonaiskuvaan kuuluvat viistoperäisen Touring-mallin tii-versiot. Yksi tällainen myöhäissaapunut on hollolalaisen Vesa Makkosen omistuksessa oleva hienokuntoinen 2002 tii vuodelta 1971. Jollekin ”vääränpuoleinen” ohjaus olisi saattanut olla kiinnostuksen sammuttava tekijä, mutta ei Vesalle. ”Olen töissä huoltanut ja korjannut postiautoja, joten oikeanpuoleinen ohjaus on tullut siten tutuksi. ”Minusta näyttää, että tämä on hyvin säilynyt yksilö. Siksi mielessä oli hankkia harrasteautoksi jokin nuoruudesta tuttu laite kuten välikoppa-Escort.” Joka tapauksessa Vesa mieli sanojensa mukaan sellaista ajokkia, että sen kanssa ei nykyliikenteessäkään tarvitsisi jaloissa olla. Vesakin näki vuonna 2000 museorekisteröidyn auton muutaman kerran, mutta mitään Bemarin omistajanvaihdokseen viittaavia toimia ei tuolloin viritelty. Kauppaa hierottiin, sillä Bemarista luopumispäätöksen tehnyt omistaja tykkäsi ajatuksesta että auto säilyisi tuttavapiirissä, ja Vesaakin ehjä ja pirteä BMW kiinnosti enenevästi. Keväällä 2014 palikat alkoivat loksahdella kohdalleen BMW:n omistajanvaihdoksen kannalta. ”Auton toi Suomeen vuonna -99 sukulaiseni, joka osti auton Englannissa asuvalta siskonsa mieheltä.” Auton Suomeen tuottanut sukulaismies asui pääkaupunkiseudulla, jossa Bemari sen myötä pääosin liikkui vuosituhannen alkuvuosina. BMW 2002 tii:n valmistus päättyi syksyllä 1975, jolloin pienien vauhti-Bemareiden lipunkantajaksi valmistautui E21, ensimmäinen 3-sarjan edustaja. BMW 2002 tii 18 07/17. Mittaristo on BMW:lle ominaisesti selkeä ja konstailematon. Tai kauppaa hän kertaalleen sukulaismiehen kanssa kävi, mutta kohde oli hieman erityyppinen huimistelulaite. ”Vaihdekepistä puuttui heloja ja lisäksi kytkimen toiminnassa oli korjaamisen varaa.” Niiden lisäksi laitettavia kohtia ei perussiistissä Bemarissa ihmeemmin ollut. Auton varhaisvuosista ei Suomeen asti ole kulkeutunut perimätietoa, mutta tämän yksilön kohdalla on helppo olettaa auton aloittaneen matkansa Iso-Britanniasta. Tämä on tiettävästi ylimaalattu Englannissa, mutta konehuone ja tavaratilat ovat alkuperäisessä maalissa. Molempia osapuolia tyydyttävä euromäärä onnistuttiin asettamaan, ja niin 2002 tii siirtyi päijäthämäläismaisemiin. Vauhdikkaat vuodet ovat osaltaan nitistäneet kantaa, mutta vastavuoroisesti jälkituonti on paikannut menetyksiä. ”Ostin häneltä 2000-luvun alkupuolella mopon, Tunturi Sportin, joka on minulla edelleen.” Muutama vuosi sitten Vesa alkoi miettiä jotain nuoruudesta tuttua ajoneuvoa harrasteajoon, mutta ensimmäisenä BMW ei ollut asialistalla. Yhteensä siis 38 073 autoa, mikä oli yli kaksinkertaisesti verrattuna vuosina 1968–1971 valmistettuun 2002 ti -malliin nähden, sillä niitä karkasi liikenteeseen 16 450 yksilöä. Punainen BMW on nimittäin varustettu oikeanpuoleisella ohjauksella, minkä lisäksi Vesa tietää auton uineen Suomeen juurikin Britteinsaarilta. USA-markkinoille sekä 3 680 oikeanpuoleiselle ohjauksella varustettu tii-Bemua. Tässä kohtaa sukulaisen 2002 tii alkoi yhtäkkiä olla varsin kiinnostava vaihtoehto. Vesa uskoo ensimmäiseen vaihtoehtoon. ”Pieniä ruostevikoja piti laittaa, samoin jarruja ja ovien kohdistusta.” BMW:n historiasta ei ole tiedossa onko sen hyvä yleiskunto säilymää vai jossain vaiheessa tehdyn entisöinnin tulosta. Tuliaisia Briteistä Suomeen tii-tunnuksilla merkittyjä 2002-Bemareita rekisteröitiin uutena arvatenkin niukasti. Tosin manuaalivaihteiden käytössä vasemmalla kädellä oli aluksi omat kommervenkkinsa, samoin ratin oikealla puolella olevaa vilkkuviikseä joutui opettelemaan.” Vaihteensiirron sujuvuus ei tosin ollut alkuvaiheessa vain kuljettajasta kiinni. ”Kun 80-luvun alussa sain ajokortin, niin hankin autoksi 17M-Fordin. Kiinnostaisi jossain vaiheessa maalata konehuone ”Jännä juttu, että kovin monella jututtamaan tulleella tuntuu olleen nuoruudessaan ruiskukoneinen 02-Bemari.” LISÄVARUSTEENA tarjottu urheilumallinen ohjauspyörä täydentää upeasti tii-mallin sporttisuutta
Paino 1035 kg. Bemarin kaksilitrainen kone on kelpo kuosissa, ja aiemmista remonteista on tiedossa autoon Suomessa tehty kansiremontti, joka oli seurausta nokkaketjun hyppäämisestä. Tämän Vesakin on saanut huomata kesäisillä ajomatkoillaan, sillä huomiota herättää paitsi auton oikeanpuoleinen ohjaus, myös peräluukun tii-merkintä. 07 Mitat Pituus 423, leveys 159, korkeus 141, akseliväli 250 cm. 08 Suorituskyky Huippunopeus 190 km/h, 0-100 km/h 9,4 s uudelleen, mutta sitä varten pitäisi nostaa moottori pois”, omistajaa pohtii. ”Matkamittari on jämähtänyt jossain vaiheessa, ja se onkin auton ainoa toimimaton varuste.” Joka tapauksessa hyvästä ylläpidosta kielivät niin ehjät puskurit etupuskurin lisävalorautoineen ja auton perusmallia runsaamman listoituksen eheys. BMW 2002 tii:n luoman visuaalisen urheiluvireen rinnalla on tietenkin erinomaista, että käytäntö vastaa auton herättämää mielikuvaa. Takaveto. Lisäksi auto on yllättävän hiljainen satasen matkavauhtiin asti.” Monille 70ja 80-luvun nuorukaisille 02-mallin Bemarin linjat ovat tuttuja. 19 07/17. BRITEISSÄ uutena myydyn Bemarin alle jossain vaiheessa ilmestyneiden hunajakennovanteiden taustasta ei ole tarkkaa tietoa, mutta ne istuvat auton tyyliin joka tapauksessa saumattomasti. Myös hunajakennovanteet ovat hyvin samankaltaiset kuin lisävarusteena tarjotut erikoisvanteet, mutta täyttä varmuutta niiden taustasta ei ole. ”Paljon porukka tulee kyselemään autosta, ja jännä juttu että kovin monella tuntuu olleen ruiskukoneinen 02-Bemari nuoruudessa”, hymyilee omistaja entisten nuorukaisten ajan kultaamille muistoille. ”Hauska tällä on ajaa ohituskaistoilla ei tarvitse juuri vaihdekeppiin koskea. Takana viistosti eteen suunnatut tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Poraus 89, isku 80 mm. On epäilys että pari suutinta vuotaa, sillä parin tunnin seisomisen jälkeen saa välillä sahata kovasti koneen käynnistämiseksi.” Legendaariset ruisku-Bemarit Punaisen 2000 tii:n mittari näyttää 97 552 mailia, mutta sen perusteella päätelmiä auton kokonaisajomäärästä ei voi tehdä. Tilavuus 1990 cm3. 05 Alusta Edessä MacPhersontyyppinen erillisjousitus, kallistuksenvaimennin. 01 Merkki ja malli BMW 2002 tii 02 Vuosimalli 1971 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Edessä levyja takana rumpujarrut. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Teho 130 hv / 5800 rpm, vääntö 177 Nm / 4000-4700 rpm. Vesan jälkikasvun ei sen sijaan tarvitse luoda myyttistä tarinaa tii-BMW:stä, sillä sellainen on todistetusti kotitallissa ja tullee aikanaan siirtymään isältä pojalle. Sisustaan antaa urheilullista latinkia lisävarusteena tarjolla ollut sporttiratti. ”Tulevan talven aikana olisi tarkoitus ottaa suuttimet tarkistettavaksi. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Puristussuhde 10,0:1
20 07/17
Sastamala 21 07/17. Vuosien varrelle on mahtunut hyviä hetkiä ja dramatiikkaa. Ford Escort Sport Hyvän tuurin välikoppa Hopeanharmaa Ford Escort Sport on ollut autourheilua ja Fordeja harrastavan perheen silmäterä jo kolmekymmentä vuotta
1960-luvun lopulla ensiesittelynsä saanut Escort menestyi jo tuoreeltaan eri autourheilurintamilla, joka taas edesauttoi sporttiversioiden luonnollista poistumaa kattokerhon kautta uusiomateriaaliksi. Jonkilaisena poikkeuksena tuttuun sääntöön voi lukea takavetoiset Ford Escortit. 22 07/17. Tuolloin mies hankki vuosimallin 1968 1300 GT:n. Voittaja-autoksi osoittautunut malli ei saanut kulkea rauhalla muun liikenteen mukana vielä 1980-luvullakaan. Kilpailuissa autoja vaurioitui ja tuhoutui huomattavia määriä. Sen sijaan hieman erikoisemmilla tai urheilullisimmilla malliversioilla on ollut huomattavasti parempi onni säilyä tulevien sukupolvien ihmeteltäviksi. GT oli siis pellitettävänä ja töihin täytyi jollain päästä. Varsinkin ralliautoissa kori oli kulutustavaraa, ja uusia löytyi vain kun osti auton pois sellaisella liikkuvalta. Vaikka perheen harrastuksiin on aina kuulunut autourheilu, niin hieno Sport on saanut olla turvassa pikataipaleiden ja asvalttiratojen vaaroilta. Sastamalassa, Pekka Maijalan ja Minna Hakanen-Maijalan perheessä on ajeltu jo kolme vuosikymmentä Ford Escort Sportilla. Ford Escort Sport H arrasteajoneuvojen yhteydessä on usein todettu tavallisten karvalakkimallien kadonneen normaalin loppuunajamisen sekä korroosion syövyttäminä ahneiden metallipuristimien kitaan. Vanhakopasta kaikki alkoi Pekka Maijalan ensikosketus Escorteihin osuu 1970-luvun lopulle. Pekan autossa on todennäköisesti jo uudesta lähtien ollut lisävarustelistalta poimittu keskikonsoli. Stormin Essolla Erkki Kuusela piti Ekin Auto -nimistä autokauppaa, jossa oli myynnissä vuoden 1969 Escort Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen SPORT-VERSION vakiovarustukseen kuului kierroslukumittarilla varustettu mittaristo ja urheilullinen erikoisohjauspyörä. Kyseinen yksilö oli päässyt pahasti pehmenemään peltien osalta ja auto vietiinkin Tapio Iso-Ketolan korjaamolle pellitettäväksi. ”Isällä oli tuollon Lada, ja hän ilmaisi että ei enää antaisi autoa käyttööni. Olin juuri saanut työpaikan ja autontarve oli suuri
Osia siitä tosin hyödynnettiin, esimerkiksi levyjarrulliset etutolpat siirtyivät korvaamaan De Luxen rumpujarrulliset vastaavat. Sanoi vain, että tulet sitten maksamaan kun saat palkan.” 1300 De Luxe”, Pekka muistelee. DeLuxe jäi käyttöautoksi ja huonopeltinen GT hylättiin. ”Kun ajoin auton kotipihaan niin isä kysyi, että mikä auto tuo on. Auton edellinen omistaja oli Vammalan seurakunnan talouspäällikkö Aimo Matikainen. Ensimmäinen välikoppa Vanhakoppaisista ei Maijalassa heti siirrytty artikkelin yksilöön, vaan omistuksessa ehti ensin olla ’75 1300L. 23 07/17. Kun kerroin että hankin oman kulkuneuvon, niin taas olisi Ladankin saanut käyttöön”, Pekka naureskelee nuoruusajan tapahtumaa. ”Rahaa ei ollut taskussa penniäkään, mutta koska tuore työpaikka oli olemassa niin Erkki antoi auton heti ajoon. ”Ostin kuparinvärisen yksilön Levorannan Autoliikkeessä Aulis Ylöseltä muistaakseni vuonna 1984. Escort oli tuolloisen tyttöystäväni Minnan suosikkisauto.” Nykyisin vaimon vakanssia pitävä Minna muistaa auton olleen todella miellyttävä ja notkea SPORTIN ulkoisia eroavaisuuksia perus-Escortiin ovat raidoitus sekä lisävalot ja puolipuskurit sarvineen – kuten myyntiesite asian ilmaisee. Sanoi vain, että tulet sitten maksamaan kun saat palkan.” Iso-Ketolan pajalla käytiin heti tekemässä autoon pieni remontti, toisen puolen takajousi vaihdettiin ja jarrut ilmattiin. ”Rahaa ei ollut taskussa penniäkään, mutta koska tuore työpaikka oli olemassa niin Erkki antoi auton heti ajoon
ESCORTIN konehuoneessa asuu 1.6-litrainen työntötankomoottori. Neljässä vuosikymmenessä auton matkamittari on yhä pysynyt ensimmäisellä kierroksellaan. PEKKA Maijala on omistanut hienon Escortin jo kolmekymmentä vuotta. Palattuaan savuilta, leski sanoi että auton hinta on 24 000 markkaa ja siinä ei ole neuvotteluvaraa”, Pekka kertoo erikoisesta ostohetkestä ja varsin kovasta hintapyynnöstä. Henkilövahinkoja ei onneksi tullut, mutta Escortista vaurioitui maskipelti, etulokasuojat, takalamppujen välipelti ja suurimpana osana kuskin puolen takakylki”, kertoo Pekka kolarista. HUOLTOKIRJAN, omistajan käsikirjan, varusteluettelon ja esitteiden lisäksi Pekalla on tallessa harvinainen reikänauha joka sisältää tehtaalta lähteneen autoyksilön tiedot. Jälkikasvun ilmaannuttua tuoreet vanhemmat totesivat, että vanha auto on arkiliikenteessä liian turvaton koska takapenkkiläisille ei ole turvavöitä. Sportversioihin tehdas asenti korkeaviritteisen version. Jorma 24 07/17. ”Sain aikaan melkoisen selkkauksen kun eräänä päivänä kävelin Aamulehden toimitukseen, jossa siihen aikaan laadittiin lehteen tulevat myynti-ilmoitukset. Varsinaisia papereita ei omistajan vaihdoksesta ja ajankohdasta ole tallessa, mutta omistajan käsikirjan takakanteen on käsin kirjoitettu: ”Km:t ostettaessa 17 709 km, 11.7.1979”. Kaupat tehtiin ja auto pääsi uuteen kotiin. Leski kertoi, että auto ei ole varsinaisesti myynnissä, mutta saako hän käydä parvekkeella savukkeella harkitsemassa asiaa. Eero Maijala vietti viimeistä kesälomapäiväänsä ja kävi katsomassa mitä Fordin ympärillä puuhailllaan. Jutuntekohetkellä lukema näytti 99 746 kilometriä. Valosen leskeltä auto siirtyi mieleenpainuvan ostotapahtuman myötä nykyiselle omistajalle syyskuun 9. Minä toin Hiacella kilpuriamme ja Minna oli matkassa Escortilla. Nykyinen Sport on hänen mielestään paljon jäykempi käsitellä. Vakuutusyhtiö olisi halunnut lunastaa Escortin, mutta Pekka sai neuvoteltua kertakorvauksen ja auto jäi hänelle. Ford Escort Sport ajaa. Ja kävi vielä niin, että auto meni heti kaupaksi”, Pekka kertaa vaimon suosikkiautosta luopumista. Auto on koko elämänsä ollut Vammalassa. päivänä vuonna 1987. Lisäteho syntyy mm. Lunastuskunnosta kuntoon Pari vuotta hankinnan jälkeen Sportille kävi lähes sen kohtaloksi koitunut vahinko. Escort on korjattu Levorannan Autoliikkeessä alkuperäisillä Ford osilla. Leskirouvalta hankittu Kun kuparinvärinen 1300L oli myyty, Pekka sai kaveriltaan kuulla, että kaupungilla oli eräällä leskirouvalla saattaisi olla kaupan mielenkiintoinen Escort. kaksikurkkuisella Weberillä, kireämmällä nokka-akselilla ja peltipakosarjalla. Mieleeni jäi hetki kerrostalon rappukäytävässä lesken huoneiston ovensuulla. Sen voi päätellä huoltokirjaan 2.10.1987 tehdystä merkinnästä, jonka mukaan Pekka oli vaihtanut moottoriöljyt, suodattimen ja venttiilikopan tiivisteen kilometrilukemalla 59 421. Uutena sen osti Raimo Santala paikkakunnan Ford edustajalta päivämäärällä 22.3.1978. ”En tarkasti muista että kävinkö katsomassa autoa kerran vai kaksi. Santalallla auto ei kovin kauan ollut. Tampereella, Kalevan Esson liikennevaloissa Suzuki maasturi törmäsi Escortin perään ja osuman voimasta Sport törmäsi edellä olleeseen autoon. ”Kolaripaikalta kotiin jatkaessamme oli käydä toinenkin vahinko, sillä olin lastannut laatikkovikaisen kilpurimme poikkeuksellisesti takaperin trailerille. Ajomäärä autolla oli tuolloin noin 59 000 kilometriä. Nokialla Sarkolan mäessä alkoi yhdistelmä heijata vaarallisesti sivuttain”, hän muistelee tapahtumarikasta päivää. Hopeanharmaa Sport sai heti käyttöauton roolin, ja se toimi Pekan ja Minnan kakkosautona siihen saakka kunnes perhe alkoi kasvaa. Tämän merkinnän lienee kirjannut auton toinen omistaja Heikki Valonen. ”Olimme kesällä -89 tulossa Teiskon Kaanaasta Kardaanikunkku-kisoista. 1990-luvun puolivälin jälkeen Escort jäi kokonaan harrasteajoneuvoksi. Pekka on Sportin kolmas omistaja
(Kuvat: Pekka Maijala) 25 07/17. PEKAN ensimmäinen välikoppa-Escort oli oranssi 1300L vuosimallia 1975 (kuva ylh. Sport joutui vuonna 1989 kolariin, jossa se vaurioitui lunastuskuntoon. Auto oli aluksi ympärivuotisessa käytössä käyttöauto, mutta perheen kasvaessa se siirtyi harrasteajoneuvoksi. vas.)
Mieleen on jäänyt jokamiesluokan SM-kisat Anjalankoskella, jonne lähdimme yötä vasten ajamaan. Vettä satoi ja yö oli musta. 4083, lev. 0-400 m 18.1 sek /122 km/h ”Kyseinen ilmoitusosa on edelleen tallessa, mutta en halua sitä katsella, sillä niin kamalalta tuntuu se mitä olen ollut tekemässä.” Malkamäki teki peltityöt ja Aleksi Lahdenperä maalasi. Nuorempana elämä oli toisenlaista, saatettiin hetken mielijohteesta heittää teltta peräluukkuun ja lähteä matkaan. 1398, akseliväli 2407 mm. ”Olimme sopineet hinnasta ja kirjoitin nimen valmiiksi rekisteriotteen ilmoitusosaan koska olin lähdössä työreissuun. Kyseinen ilmoitusosa on edelleen tallessa, mutta en halua sitä katsella, sillä niin kamalalta tuntuu se mitä olen ollut tekemässä”, Pekka huokaa. Saman seikan vuoksi ostajaehdokkaista ei ole ollut riesaa, sillä monikaan ei ole tietoinen auton olemassaolosta. Sitten kamat mukaan ja menoksi. Takana jäykkä akseli, lehtijouset ja putkiiskunvaimentajat ja rumpujarrut. Kartasta katsottiin että missäpäin kyseinen paikka suurin piirtein sijaitsee. 01 Merkki ja malli Ford Escort Sport 02 Vuosimalli 1978 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen työntötankomoottori edessä pitkittäin. Vääntö 125 Nm /3500 rpm 04 Voimansiirto Neliportainen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella, kuiva yksilevykytkin, takaveto 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen pyöräntuenta ja levyjarrut. Teho 83 hv (DIN) /5500 rpm. 1596, kork. Iskutilavuus 1599 cm3, Weber 32/36 DGV kaasutin, peltipakosarja. Melkein myyty ”Autolla reissattiin paljon varsinkin jokamieskisoja katselemassa. Sylinteriryhmä ja -kansi valurautaa. Sport oli kerran lähellä omistajan vaihdosta, sillä Pekan kaverin kanssa seurustellut nainen halusi ostaa auton. Omapaino 890 kg Polttoainesäiliö 41 l 08 Suorituskyky Huippunopeus 162 km/h, 0-100 km/h 11,8 sek. Apu löytyi Timo Kollaselta, joka valmisti ja kiinnitti uudet teipit mallin mukaan. Vaikka auto ei ole ollut meillä uudesta saakka, niin sen kanssa on kolmessa vuosikymmenessä koettu niin paljon asioita, että se saa pysyä meillä seuraavallekin sukupolvelle.” Ford Escort Sport 26 07/17. ”Olemme miettineet sen museorekisteröintiä koska nykyisin käyttö on vähäistä. Rengaskoko 175/75-13 06 Kori Itsekantava kaksiovinen teräskori 07 Mitat Pit. Päivämäärää en onneksi merkinnyt. Escortia ei ole entisöity vaan auto on korjauksia lukuun ottamatta alkuperäiskuntoinen. Ostajaehdokas kuitenkin perui kaupat koska ei ollut saanut rahoitusta järjestettyä. Helsingistä löytyi teipit raidoitukselle, mutta ne olivat käyttökelvotonta sykkyrää. Tämä tapahtui ennen aikaisemmin kerrottua kolaria. Paluumatkalla alkoi latauksen merkkivalo palaa, mutta jollain huoltoasemalla saimme hiiliä sen verran elvytettyä että pääsimme kotiin”, pariskunta muistelee. Perille kuitenkin pääsimme ja leiripaikalta löytyi heti tuttuja kotipuolesta
AUTOSISUSTUS HOFFREN Aapakatu 4 15950 Lahti • Puh. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. verhoiluja tiivisteosia. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa www.vanhatkoneet.. Tilaa itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Viipalemediat tarjoaa nautinnolliset lukuhetket! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan www.amerikanrauta.. alan työt. 2 viikon välein). www.klpartner. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Teemme myös verhoilutöitä. Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti www.tuning.. • Puhelimitse: 03-2251 948 Uutuuslehti!. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Volvo 240 alkuperäinen jäähdytetty etujarrulevy (rajoitettu erä) 49 € V-Wheels Templarteräsvanne Amazoniin 15” Kapseli 59,95 € 19,95 € K&L Partner 30 vuoden kokemuk sella! Verhoomo Vanhojen autojen kankaita, nahkoja, vinyylejä, avoautojen kattoverhoilut. 0400 570 413 • 040 736 0005 Autojen, veneiden ja huonekalujen verhoilut ym. www.v-palvelu.. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Klassikot Autoilun ajankuvaa www.klassikot.. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti www.raskaskalusto.. 050 0716 960 autosisustus.hoffren@gmail.com WWW.HOFFREN.WEBSITES.FI Kun muutat, kerro myös meille. Klassikot tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@klassikot.. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. email: info@klpartner. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu www.koneurakointi.
Alfa Romeo Alfetta ’76 28 07/17. Halikko KIITOON Uuteen Halikkolaisen kuusen alle 80-luvun lopulla päätynyt Alfetta nousi Mikko Hammarbergin ansiosta takaisin tien päälle
Etumoottorisen takavetoauton lähtökohtaisesti haastavaa painojakaumaa tasoiteltiin lisäksi tuomalla viisiportainen vaihteisto sekä kytkin taakse, taka-akselin yhteyteen. Perusrakenteena olivat päällekkäiset kolmiotuet, mutta kierrejousien sijaan tien epätasaisuuksia siloteltiin vääntösauvajousilla. De Dion -rakenteessa takapyörien välillä oleva tanko pitää pyörien sivukallistuman vakiona, lisäksi jousittamatonta massaa vähentää vetopyörästön kiinnitys suoraan koriin. Nollasta ALFETTAN voimansiirtolinja ammensi kilpaautojen rakenteesta, minkä seurauksena ajo-ominaisuudet keräsivät autolehdistön kehut. Lisää menevyyttä mallistoon toi GT-korimalli. Tämän seurauksena myös käytännöllisemmällä korivaihtoehdolla varustetun Alfan ostaja on aikojen saatossa päässyt nauttimaan kuljettajaa palkitsevista teknisistä ratkaisuista. Moottori oli monien muiden autonvalmistajien vinkkelistä eksoottinen, mutta Alfa Romeon näkökulmasta tuttua juttua. (kuvat: Tekniikan Maailma ja FCA Froup) Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine 29 07/17. Hieman alle 4,3-metrisen porrasperä-Alfan paino jäi reiluun 1 100 kiloon, mikä tarkoitti kelpo suorituskykyä. A lfa Romeo on luonut hohdokkaan maineensa kilpaja urheiluautoillaan. Alfettan etupään tuennassa luotettiin tavanomaisempaan, mutta päteväksi todettuun konseptiin. Alfettan tapauksessa sukulaisuussuhde menneiden aikojen kilpuriin näkyi etenkin taka-akselilla, jossa hyödynnettiin niin sanottua De Dion -tuentaa, samalla tavoin kuin vuoden 1951 Alfa Romeo 159 -formulassa. Nimi Alfetta oli lähtöjään parinkymmenen vuoden takaa, jolloin kilvanajajat kuten Juan-Manuel Fangio ja Nino Farina käskyttivät laukkaan Alfa Romeon 158/159-formulaa, joka sittemmin sai lempinimen Alfetta, pikku-Alfa. Näitä De Dionin suomia mahdollisuuksia sivistyneeseen alustageometriaan käytettiin Alfettassa ansiokkaasti, ja jousittamaton paino saatiin minimoitua siirtämällä taka-akselin levyjarrut vetopyörästön välittömään läheisyyteen. Paketin täydensi kallistuksenvaimennin. Näin tapahtui myös Alfa Romeo Alfettan kohdalla, kun malli saapui vuonna -72 jatkamaan Alfa 1750:n ja 2000:n perinteitä temperamenttisten sedanien saralla. Etupellin alle oli kotiutettu 1750-mallista tuttu kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla elävöitetty ja kahdella kaksoiskaasuttimella ruokittu 1 779-kuutioinen neloskone, joka mainittujen eväiden innostamana tuotti 122 kiitolaukkaan valmista hevosta. Moottorin voima välitettiin näin ollen kampiakselilta kolmeniveliselle kardaaniakselille, jonka toinen pää kiinnittyi taakse sijoitettuun kytkimeen. Kadulle laskettu Berlinaeli sedan-mallinen Alfetta oli tietenkin jotain muuta kuin säälimättömään autodromojen kiertämiseen tarkoitettu konehevonen, mutta Alfa ei olisi Alfa, jos uutuus ei olisi pitänyt sisällään hieman arjen yläpuolelle asettuvia rakenneratkaisuja
Mallivuosia Alfettan sedan-versioille kertyi lopulta kunnioitettava määrä, sillä valmistus jatkui aina vuoteen 1984 ja esiteltyyn 90-malliin saakka. 30 07/17. Mutta eivät onneksi lopullisesti. Alfettan ainoana moottorivaihtoehtona ollut 1,8-litrainen sai mallivuodelle -75 alapuolelleen 1,6-litraisen 108-hevosvoimaisen perusversion, jonka tunnisti kahdesta pyöreästä etulyhdystä. Maininnan arvoinen Alfettan päivitys oli myös turbodieselin ottaminen tuotantoon vuonna 1979, käynnistyvän TDbuumin etujoukoissa. Automerkin rattiin olisi epäilemättä innokkaita riittänyt, mutta innostusta rajasivat usein ennakkoluulot temperamenttista tekniikkaa kohtaan, mutta vielä tehokkaampi rajoittava tekijä oli hinta. Tehoa siinä oli niin ikään 122 hevosvoimaa, mutta vääntöä hieman enemmän ja alempana kuin 1,8-litraisessa. sataseen riipaistiin alle 11 sekunnissa ja huippuja peli keräsi noin 180 km/h. Arvoja joihin 70-luvun alussa ei moni perheauto yltänyt. Italialaisvalmistaja ei unohtanut tietenkään heitä, jotka kaipaisivat maukkaan ajettavuuden kaveriksi perhekoria maistuvampaa muotoilua. Heidän huutoonsa vastattiin vuodelle -74 saapuneella coupé-versiolla, joka sai kyselyt vaientavan nimen Alfetta GT. Alfettan kohdalla se nousi entisestään monimutkaisen voimansiirtolinjan myötä, minkä seurauksena harva mieli Alfaa perhekäyttöön johon se epäilemättä MIKKO ja Soile Hammarbergin Alfetta aloitti retkensä vuonna -75 pääkaupunkiseudulta, mutta jo reilun vuosikymmenen kuluttua ruostevauriot lopettivat ajelut. Mallivuodelle -77 tuli tarjolle kaksilitrainen Alfetta 2000. Coupé-version mallinimet päivittyivät muotoon GT 1.6 ja 2.0 GTV, kun 1,8-litrainen jäi tarjonnasta pois. Suosituimmaksi yksittäiseksi versioksi nousi tuotannon aloittanut Alfetta, jota tehtailtiin 1972–1974 yhteensä 104 454 menevää porrasperää. Suomessa Alfa Romeoiden menekki oli perinteisesti vähäistä. Coupé-korin osalta taival jatkui vielä kolme vuotta pidempään, sillä urheilukorinen Alfettajaloste oli pidetty mehevänä etenkin kuusipyttyisillä GTV6-malleilla. Olemukseen toivat ylevyyttä neliskanttiset valot, ja kymmenen sentin lisäpituus oli puolestaan peräisin uusista puskureista. Alfa Romeo Alfetta Alfettan sedan-versioita valmistui lähes 450 000, coupé-korisia puolestaan vajaat 140 000 yksilöä. Kaikkiaan Alfettan sedan-versioita valmistui vuosina 1972–1984 yhteensä 448 417 ja GT-korisia vuosina 1974–1987 kaikkiaan 137 579 yksilöä. Hintavaa hupia Autolehdistössä Alfa Romeo Alfetta sai tuoreeltaan suitsutusta ajo-ominaisuuksistaan, jotka olivat hieman ristiriidassa auton kohtuullisen vaatimattomaan ulkonäköön
Halikkolaisen omistuksessa Alfetta palveli sielukkaana käyttöautona vuoteen -86, jolloin sen päivät vain noin kymmenen vuoden ikäisenä näyttivät olevan luetut. Mutta ei kuitenkaan kaikilta. Autotuojat ry:n autokantatilasto kertoo, että vuoden 1976 lopulla teillämme liikkui tai ainakin oli virallisesti rekisterissä 90 Alfettaa. Maisemaan sulautuminen ei kuitenkaan edennyt niin nopeasti etteikö harvinainen automalli olisi kiinnittänyt kenenkään huomiota. ALFETTAN ulkoasu on ehkä vaatimaton, mutta nokkapellin alla on merkille ominaista koneherkkua. 31 07/17. Jo nuorella iällä punainen Alfetta päätyi Salossa toimineen Oy Mekan-Nummi Ab:n omistukseen, ja noin neljän vuoden ikäisenä Alfa sai kolmannen varsinaisen omistajansa Halikossa asustaneesta mieshenkilöstä, joka muistitiedon mukaan maksoi autosta tuolloin 21 000 markkaa paikalliseen autoliikkeeseen. olisi sopinut. Pari tonnia edullisemmin irtosi esimerkiksi automaattivaihteinen Dodge Dart Special, jos se toki lähtökohtaisesti tavoittelikin kokonaan erityyppistä ostajakuntaa. Vuonna -76 rekisteröityjä Alfettoja tilasto tiesi vain viisi. Tuplat nokka-akselit ja kaasuttimet auttoivat 1,8-litraisen moottorin 122 hevosvoiman tehoihin. Hän tunsi auton silloisen omistajan, joten erään kerran hän tohti alkaa tutkia tarkemmin turmion tiellä olevaa punaista autoa. Pehmeää peltiä Alfetta odotti tuntematonta kohtaloaan halikkolaisen kuusen alla, mihin vaihtelua toi lähinnä vuodenaikojen kierto ja vähä vähältä rapistuva kunto. Eräs mitä ilmeisimmin vuoden -75 puolella ensirekisteröity ensimmäisen mallisukupolven 1,8-litrainen Alfetta aloitti retkensä AJV-840-rekisteritunnuksilla, joiden perusteella ensimmäinen omistaja vaikutti pääkaupunkiseudulla. ”Kävelin hyvin usein auton ohi ja katselin että mikä tuo tuollainen Ladan näköinen ajopeli oikein on”, kertoo halikkolainen Mikko Hammarberg. Korroosiosta kärsinyt Alfa nimittäin jäi ulos seisomaan, pääsyyllisenä katsastuksessa tökänneet heikkokuntoiset jarruputket. Asia käy ilmi hintoja katsellessa: kun reippaaksi kulkijaksi ja mukavaksi käskettäväksi tiedetystä 1,9-litraisesta Asconasta pyydettiin vajaat 26 700 markkaa, Taunus 2000 GXL:stä noin 31 000 markkaa ja italialaisen muotoilun lapsesta Lada 1500S:stä 16 800 markkaa, piti uudesta Alfettasta kuitata loppuvuodesta -73 huimat 45 900 markkaa. Joka tapauksessa oli ymmärrettävää että useimmilta Alfetta jäi ostamatta. Niistä 23 oli rekisteröity -73 ja vain 14 vuonna -74, kun taas eniten oli vuonna -75 kilvitettyjä, kaikkiaan 48 yksilöä
Mutta ne teräslevyt olivat niin ala-arvoista tavaraa, että autot ruostuivat suunnilleen jo vientisatamassa. ”Ostin auton lopulta vuonna -92, kun se oli seisonut jo kuusi vuotta ulkona. Jonkun verran osia ostin T. Vaihteistolle riitti sen sijaan öljynvaihto. Joten kyllähän tämä Alfettakin aika heikossa hapessa oli, sai hitsata tosi paljon.” Vuosikymmenen kestäneen käytön aikana kilometrejä ei sen sijaan ollut kerätty kuin reilut satatuhatta, joten koneen ja voimansiirron osalta urakka oli helpompi. Esimerkiksi kampiakselilta lähtevän kardaanin kaikki kolme nivelkumia olivat murtuneet, joten nekin piti vaihtaa.” Hiljalleen edenneen kunnostuksen mittaan tutuksi ehtivät tulla haasteet myös varaosien saannin suhteen. Alfa Romeo Alfetta 32 07/17. Tein projektia rauhalliseen tahtiin oman työn ohessa.” Ennakoidusti suurin savotta oli edessä peltitöissä ”kiitos” kuuluu Mikon mukaan pitkälti Alfa Romeon omistaneen Fiatin yhteistyökuvioihin Ladan kanssa. Kaverini oli vaan tyytyväinen, että joku viitsi ruveta korjaamaan autoa”, muistelee Mikko niin ostajan kuin myyjän tyytyväiseksi tehnyttä kauppaa. Jo ostohetkellä oli selvää, että projektista tulisi pitkä, mihin Mikko asennoitui asiaan sopivalla tyyneydellä. ”Siirrettiin Alfa tuttavan isoon halliin, jossa rupesin purkamaan autoa alkutekijöihinsä. Alustasta jarrut, puslat ja monet muut osat vaihdettiin uusiin. ”Menin maate katsomaan, että mikä tämä oikein on. Pikkukuvan punainen tatti on turvavyön kiinnityspiste. Innostus Alfettaa kohtaan syntyi. ”Autosta puuttuivat esimerkiksi ulkopeilit, ja työläimmäksi osoittautui hankkia kuskinoven lasi. Tekniikan ihmisenä kiinnosti niin moottori kuin alustarakenne ja voimansiirto.” Silloin selvisivät paitsi laajat ruostevauriot, myös auton erikoinen voimansiirtolinja. ”Togliattiin nousseen Lada-tehtaan vastaostoina italialaiset ostivat Neuvostoliitosta teräslevyä, josta prässäsivät niin Fiatin kuin Alfan peltiosia. Muukkoselta Pohjanmaalta, mutta jouduin hommaamaan osia myös Italiasta ja Saksasta.” Auton sisustakaan ei tietenkään ollut tykännyt hyvää auton kuudesta vuodesta KOLMIPUOLAINEN puuratti ja pyöreät mittarit vihjaavat auton kyvykkyydestä. ”Moottori oli suhteellisen hyvässä kunnossa, ja sille kunnostuksen teki asiantuntijaliike
Tilavuus 1779 cm3. ”Kun rupee tuota ikää olemaan ja auto melkein vain seisoo tallissa, niin on tullut mieleen että jollekin tosiharrastajalle voisin ajatella tästä luopuvanikin.” ”Täytyy sanoa, että ajo-ominaisuuksiltaan Alfa on aivan ylivoimainen”, kuvailee Mikko tunnelmiaan ohjauspyörän takaa. Poraus 80, isku 88,5 mm. ”Auto ei ole entisöity, se on vaan korjattu. Edessä ja takana levyjarrut. Pääosa reissuista on suoritettu lähikulmille, mutta on autolla ehditty käydä Lapissa asti. Kymmenen vuoden epäsäännöllisen säännöllisesti edistetyn kunnostusrupeaman jonka lomassa Mikko ehti entisöidä Valmet 33 -traktorinkin jälkeen auto oli jälleen valmiina nielemään suomalaista seututietä. 07 Mitat Pituus 428, leveys 162, korkeus 143, akseliväli 251 cm. Varsinkin ensimmäiset ajotunnelmat pitkän projektin jälkeen ovat jääneet elävästi mieleen. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Teho 122 hv / 5500 rpm, vääntö 168 Nm / 4400 rpm. En sitä ole laittanut museorekisteriin eikä se ole olemukseltaan uutta vastaava. Moottori on pitkäiskuinen, vähän samanlainen kuin diesel mutta sitten kun kierrättää yli 4 000 kierroksen, niin lähtee”, Mikko kuvailee. En esimerkiksi laittanut puskureihin käpyjä, koska ne ovat minusta rumat.” Makustelua mutkateillä Rekisterikilpien väliin Alfetta palasi kesäkuun viidentenä päivänä 2002, joten Mikko on Soile-puolisonsa kanssa ehtinyt herkutella Alfalla jo 15 vuoden ajan. Takaveto. Takana De Dion -tyyppinen erillisjousitus, takapyörät yhdistävä kolmionmuotoinen etukärjestään koriin nivelöity De Dion -kannatin, poikittainen Watt-tuki, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Puristussuhde 9,5:1. ”Kyllä se aikamoinen yllätys oli. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto taka-akselin yhteydessä, lattiavalitsin. 08 Suorituskyky Huippunopeus 180 km/h, 0-100 km/h 10,8 s ulkoruokinnassa, joten istuinverhoiluja joutui korjauttamaan. ”Ystäviä ollaan edelleen, ja monta kertaa hän on ollut kyydissäkin”, naurahtaa Mikko. ”Matka-autona Alfetta on toimiva, joskin täytyy sanoa että kaasupoljin on niin ihmeellisessä asennossa, että kun sata kilometriä ajaa niin täytyy pitää paussi, koska oikea jalka alkaa olla krampissa.” Myös auton edellinen omistaja on ollut tyytyväinen siitä, että Alfetta nousi uuteen kiitoon. Kilometreissä mitattuna matkaa ei ole kertynyt kummoisesti, suunnilleen bensatankillinen kesässä, mutta hetket Alfettan ohjaamossa ovat olleet sitäkin maukkaampia. 33 07/17. 01 Merkki ja malli Alfa Romeo Alfetta 02 Vuosimalli 1976 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Paino 1125 kg. Täytyy sanoa että ajo-ominaisuuksiltaan Alfa on aivan ylivoimainen, etenkin mutkaisella asfalttitien pätkällä hyvä ajettava. Mikko ei pidä mahdottomuutena, että Alfettan pistämättömistä ajo-ominaisuuksista pääsisi tulevaisuudessa nauttimaan joku muukin. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmiotukivarret, poikittaiset ylätukivarret joista eteensuunnatut reaktiotangot, pitkittäiset vääntösauvajouset, kallistuksenvaimennin. Ulkoasun viimeisteli alkuperäisen sävyinen sähäkkä punainen väri, mutta muutoin Mikko korostaa että kyseessä ei ollut varsinaisesti entistämisprojekti
’ 34 07/17
Suomeen ja monille muillekin vientimarkkinoille B10sarjan Sunny lanseerattiin yksinkertaisella 1000-mallinimellä. Datsun 1000 ’69 SONKAJÄRVEN Tonni Kari Rönkön Datsun on Sonkajärvellä kuin kotonaan, sillä auto on viihtynyt Itä-Suomessa uudesta asti. 35 07/17. Datsunin edustajaksi ryhtyi Autokeskus Oy, ja ensimmäiset reilut 700 Datsun Bluebirdia nosteltiin Pireus-rahtilaivan uumenista Suomen kamaralle lokakuun 10. päivänä 1962. Sonkajärvi Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine D atsun kuului japanilaisautojen ehdottomiin pioneereihin vanhalla mantereella, ja mikä suomalaisittain merkittävää, tämä olosuhteiltaan haastava pohjoinen valtio oli ensimmäinen Euroopan maa, jonka kanssa Nissan Motor Company solmi virallisen maahantuontisopimuksen. Niin teekkarien kestävyysajo kuin hyppyrimäestä ajelut tuoreella Bluebirdilla yhdessä Datsun kestää -sloganeineen olivat niin tehokasta markkinointia, että yhä moni aikalainen muistaa kyseiset touhut. Hommaa hoidettiin tempauksella Teekkarien Autokerhon kanssa: teekkarien oli määrä ajaa 50 000 kilometriä, mutta kun alkuun päästiin, niin annettiin mennä vaan, lopulta piirun yli 100 000 kilometriä. Suomalaisten ennakkoluulot uutta kohtaan olivat maahantuojalla tiedossa, joten niitä päätettiin nitistää näyttävästi ja vakuuttavasti. Ja mikä parasta, samalla Datsunin myyntikäyrä saatiin tuoreeltaan tehokkaaseen nousuun. Tämän vuosina 1963–1967 valmistetun ”Luupään” myönteisiin ominaisuuksiin laskettiin mukavan ulkonäön lisäksi pirteän taloudellinen voimanlähde, asiallinen ajettavuus sekä vankaksi osoittautunut rakenne. Muotoilultaan 50-lukua henkinyttä 310-sarjan Datsun Bluebirdia seurannut 410-sarjan Bluebird iski jo voimalla suomalaisten sydämiin. Bluebirdin raivattua elintilaa merkille, oli uuden Sunny-mallin jo helpompi liittyä mukaan talkoisiin vuonna 1966
Datsunin kuljettajana toimi aina Viljo, mutta hänen loukattua itseään metsätöissä, oli auto väliaikaisesti myös Pentin kuljetettavana. päivänä vuonna 1969. Tarkemmat autonoston taustat ovat jääneet unholaan, mutta kaupanteon kohde ei: Viljo päätyi hankkimaan tummansinisen Datsun 1000 de Luxen, joka aloitti hänen ajokkinaan huhtikuun 25. Isä ei minulle virkonnut kolarista sen kummemmin mitään, selitti vaan että Chrysler oli ollut hänelle käymätön auto ja pitäisi saada Datsun takaisin.” Kun Chrysler, ilmeisesti Chrysler-Simca 1307/1508, oli romuttunut lunastuskuntoon, päättikin Viljo kaikessa hiljaisuudessa hankkia jälleen Datsunin. Ja ehkäpä auton hankinnassa näytteli roolia myös kesämökki Polvijärvellä, jonne eläkepäivien koittaessa oli toki kätevämpi suunnata omalla autolla kuin linjurilla. Vankan perustekniikkansa käänteisenä seurauksena 1000-Datsuneja on säilynyt niukasti näihin päiviin, sillä useimmat ajettiin niin loppuun kuin vain suinkin. Ensimmäisen autonsa hankkinut Viljo Höytämö ehti suorittaa reissuja omalla autolla lopulta kohtuullisen vähän, mutta vielä loppuvaiheilla ehti tapahtua erikoislaatuinen episodi. Kenties, sillä hän puntaroinnin päätteeksi ratkaisi asian Datsun 1000:n eduksi. ”Kysymyksessä oli isän ensimmäinen auto, joten ei ollut vaihtoautoa ja itse asiassa hän oli vasta ajanut kortinkin”, muistaa Viljon poika Pentti Höytämö. Äiti sitten ahdisti isän vaihtamaan, ja niin hän vaihtoi Datsunin etuvetoiseen Chrysleriin. ”Äitini oli vähän kerrallaan harmistunut auton pienuuteen ja katseli ilmoituksia sillä ajatuksella, että auto pitäisi vaihtaa. ”Minulla itselläni oli silloin Škoda Octavia, ja oli Datsun siihen verrattuna joustava liikkeissään”, hän kuvailee. Datsun kestää -slogan ei selvästi ollut tuulesta tempaistu, sillä tämän Tonnin konehuoneessa palvelee edelleen alkuperäinen 988-kuutioinen voimanlähde. En muista ehdinkö minä tätä uutta autoa edes nähdä, sillä he paukauttivat sillä jymykolarin, jossa kuulemma auton akkukin löytyi monen kymmenen metrin päästä. Kansakoulunopettajana työskennellyt Viljo hankki auton aitoon tarpeeseen, sillä työmatkat hän oli siihen asti suorittanut mopedilla. 36 07/17. Datsun 1000 Mieluinen ensiauto Lienevätkö maahantuojan suorittamat markkinointitoimet saavuttaneet myös eläkeikää lähestyvän enonkoskelaisen Viljo Höytämön, joka suunnitteli oman auton ostoa 60-luvun lopulla
Ne laitettiin paikallisella maalaiskylän verstaalla, samoin kynnyskotelot piti uusia. ”Tuttu vanhoja autoja kunnostanut kaveri, nyt jo edesmennyt Matti Herola sai manipuloitua minut Datsunin kunnostukseen. ”Isä oli jonkun verran ehtinyt ajella kolhuja autoon, isoimpina painaumat takalokarissa ja konepellissä. Pitkälle seisonnalle tuli lopulta päätös ulkopuoliselta taholta siinä vaiheessa, kun Datsun 1000 oli värjötellyt samoilla renkaansijoillaan noin 15 vuotta. Sitten otti tähän omistajaan yhteyttä ja osti häneltä Datsunin takaisin. Kauppahinta jäi meille salaisuudeksi, mutta on vahva epäilys, että hän maksoi paljon enemmän kuin siitä oli itse aiemmin saanut”, Pentti naurahtaa. Datsun kestää vaikka pitkän odotuksen Viljo Höytämän ajoura Datsunin ohjaimissa tuli lopullisesti päätökseen 70-luvun puolivälin jälkeen, kun isännän piti terveyssyistä jättää ajohommat. Datsun osoitti, että kestävyyttä ei ollut turhaan mainostettu, sillä moottorille ja vaihteistolle ei tarvinnut tehdä varsinaisia kunnostustoimia lainkaan. Sen sijaan hidastimien suhteen riitti 37 07/17. Puolivälissä 70-lukua Datsun jäi lepäilemään liiterin katokseen, jossa kuluivatkin seuraavat 15 vuotta. Auton ensiomistajan siirryttyä ajasta ikuisuuteen, päätyi Datsun perinnönjaossa Pentin omistukseen. Samalla Datsun päätyi odottamaan Polvijärven kesämökin liiterin katoksen alle mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Oli asia pyörinyt itselläkin mielessä, mutta yhtenä iltapäivänä sitten Matin kanssa sovittiin, että haetaan Datsun Sonkajärvelle”, hymyilee Pentti. Hiomista ja paklausta tein minä, ja Matti oli siinä opastajana. Se ei kuitenkaan vaikuttanut pienen japanilaisauton olemiseen, vaan se jatkoi odotustaan mökillä katoksen alla. Auto oli jätetty ajokuntoisena seisomaan, joten edessä oli niin ajonaikaisten jälkien kuin seisonnasta koituneiden harmien selvittelyä. Ja niin Tonni nyppäistiin 90-luvun alussa pois loikoilemasta liiterin kupeesta. Täytyy erikseen kiittää häntä, sillä tuskin olisin muuten innostunut koko hommaan jollei hän olisi kannustanut.” Voimalinjan osalta Tonnin kanssa päästiin helpolla. ”Hän ei kertonut meille muille mitään, vaan meni samaan autoliikkeeseen ja selvitti sieltä kuka oli ostanut Datsunin
”Auto ylimaalattiin, mutta siinä tuli sellainen virhe, että maalaamo valitsi jostain syystä maalin, joka oli vähän tummempi kuin alkuperäinen. Pentti ei Datsunin aktiivivuosina juurikaan sen ratissa vieraillut kuten aiemmin kerrottiin, mutta nyt isän perintöä oleva auto tarjosi niin tunnelmaa kuin kepeitä kesäkilometrejä lähiseudun harrasteajoihin. Datsun 1000 38 07/17. Uuden vuosituhannen kierähtäessä kalenteriin Viljo Höytämän uutena hankkima Datsun 1000 palasi jälleen tien päälle ja siirtyi saman tien myös museoajoneuvoksi syyskuussa 2000. Yhteisiä kesiä liikenteeseen palanneen Datsunin kanssa Pentille kertyi tusinan verran, mutta vähitellen mieleen nousi ajatus että autosta voisi luopuakin jollekin sopivalle taholle. Kävi sitten kerran niin, että sanoin Herolan Matille että Datsun saisi vaikka lähteä jo muualle, niin Matti otti puhelimen ja soitti henkilölle, jonka tiesi kiinnostuneeksi ja niin myynti sovittiin siinä samassa.” Samalle seudulle Sonkajärvellä asustava Kari Rönkkö oli mieltynyt monen muun suomalaisautoilijan tavoin arkisen varmoihin ja edullisia kilometrejä tarjonneisiin japanilaisautoihin. Luotettavana palvelijana oli toiminut muun muassa Datsun 100A, joka oli kuluttanut Sonkajärven seudun tiestöä Karin omistuksessa yli vuosikymmenen ajan. Myöhemmin museokatsastusta varten piti sitten maalata vielä oviensaumatkin tällä sävyllä kun erosivat vanhasta.” Sisustuksen osalta pelastajana oli takavuosikymmeniltä tuttu tapa istuinsuojat. ”Pentti oli mielissään että auto säilyi samalla paikkakunnalla, ja siinä samassa vielä sovin hänen kanssaan, ALKUPERÄISEN verhoilun säilyminen juontaa peräti kaksien päällekäisten istuinsuojien käyttämisestä. ”Sellaista pientä keikkaa vanhojen autojen tapahtumissa ja muissa tilaisuuksissa, joissa oli jotain jo pitkään elänyttä. Ja kyllähän minä sillä muutenkin ajelin, vähän kylällä näyttelin kun oli aika sivakan näköinen”, Pentti naurahtaa. Ja kuin varmuudeksi Viljo oli näemmä sipaissut niitä jossain vaiheessa vielä toiset, joten kaksien suojien alta paljastui ehjä alkuperäinen kangas-keinonahkaverhoilu. ”Tarjolla oli ennalta tuntemani Höytämän Pentin Datsun 1000. ”Omat voimat alkoivat olla siinä mallissa ettei enää kumarruttu sinne jarrujen puoleen. Aktiivikäytön päätyttyä Kari ei kuitenkaan lykännyt Datsunia kiertoon, vaan oli tallentanut sen odottamaan joskus hamassa tulevaisuudessa odottavaa kunnostusta. ”Minulla ei kuitenkaan ollut silloin aikaa eikä soveltuvia tiloja 100A:n entisöintiin, joten olin jutellut paikallisissa mobilistipiireissä, että voisin ostaa jonkun sopuhintaisen valmiiksi entisöidyn auton. Kari sanoi että tietää auton historian ja että tässä teet hyvät kaupat.” Asiassa kun ei ollut epäselvyyksiä puolin tai toisin, niin kaupat solmittiin saman puhelun aikana. Kojelaudan liikennetai muuten vain poliittinen tarra on sekin ensiomistajan jäljiltä. töitä, mutta jumiutuneiden jarrujen uusimisen jälkeen Tonni alkoi tekniikan osalta olla valmis palaamaan elävien kirjoihin. Pentti kertoo sairastelleensa 90-luvun puolivälissä, mutta kunnon kohennuttua projektia vietiin jälleen kohtia maalia tässä tapauksessa tummansinistä sellaista. Katselin eri automerkkejä, joskin erityisesti olin japanilaisiin mieltynyt 100A:n myötä.” Tässä tilanteessa oltiin myös keväällä 2013, kun Kari sai tutulta autoharrastajalta, Herolan Matilta puhelinsoiton
Teho 62 hv / 6000 rpm, vääntö 83 Nm / 4000 rpm (SAE). 01 Merkki ja malli Datsun 1000 Deluxe 02 Vuosimalli 1969 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Puristussuhde 8,5:1. Tilavuus 988 cm3. Etenkin parina ensimmäisenä kesänä tuli käytyä tosi paljon lähiseudun ajotapahtumissa. 07 Mitat Pituus 382, leveys 145, korkeus 133, akseliväli 228 cm. 08 Suorituskyky Huippunopeus 130 km/h, 0-100 km/h 19,7 s että hänelle jää Datsunin käyttöoikeus jos vaan koska on halua ajaa autolla.” Tuoreelle omistajalle ei Tonnissa ollut muuta kunnostettavaa kuin tuttu vaiva jarrut. Hidastimien tarjoamista epätoivotuista hidasteista huolimatta Tonni on ollut Karille huoleton ja mieluisa harrasteväline. Edessä ja takana rumpujarrut. Kolme kertaa kävin jarrujen vuoksi konttorilla, kun aina olivat epätasapainossa. Onneksi Turun läheltä sain osia, ja kaverini Kauppisen Niilon kanssa alettiin laittaa niitä kuntoon. Sen jälkeenkin on ollut niiden kanssa ongelmaa, vaikka talvisin käyn käyttämässä autoa ja runttaamassa jarruja jumiutumisen estämiseksi”, kertoo Kari Datsuninsa huomiota vaativasta ominaisuudesta. Takaveto. Kuluneena kesänä ajot ovat sateiden vuoksi jääneet vähemmälle, mutta joskus kyllä kiinnostaisi lähteä ajamaan Saimaan ympäriajo”, tyytyväinen Datsun-kuski juttelee. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset alatukivarret ja kolmionmuotoiset ylätukivarret, viistosti eteen suunnattu reaktiotanko, poikittainen lehtijousi. ”Jo myyntitilanteessa Pentti sanoi että näinkö autosta on sinulle iloa, kun jarruja saa olla laittamassa. 39 07/17. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Paino 715 kg. ”On se mukava ajeltava. Poraus 73, isku 59 mm
Saab 96 L ’77 Sotkamo Monia eri merkkisiä ja -mallisia autoja entisöinyt sotkamolainen Paavo Puheloinen on suosinut erityisesti 60-70-lukuisia tavallisia käyttöautoja. Niitä jotka ovat olleet valmistusvuosinaan yleisiä jokamiehen käyttöön sopivia kulkuneuvoja. Paavon viitisen vuotta sitten entisöimä Saab 96 on juuri sellainen, omana aikanaan hyvin yleinen, mutta lopulta katosi teiltä ja turuilta. Paavon Puikula 40 07/17
41 07/17. Ikänsä urheillut ja kilpahiihtoakin harrastanut veteraani ei jäänyt milloinkaan pulaan. Osia joutui lopulta tilaamaan aina ulkomaita myöten. Varmasti joka paikasta vuotava ja laho, jarruja aina jumittava kitisevä rakkine”, harrastaja huokaa vuosia katsastusmiehenä toimineen kokemuksella. ”Vaikkakin sekasikiö joka suhteessa, ruotsalaista suunnittelua, suomalaista tekoa, saksalainen Kölnissä tehty moottori ja kaiken kruununa omintakeinen vaihteisto vapaakytkimineen.” Teksti: Lea Lahti, Kuvat: Jan-Erik Laine MOOTTORIREMONTTI osoittautui ennakoitua vaikeammaksi. Väinö toimi alueellaan teuraseläinten ostomiehenä Lihakunnalle. Hän sai uuden ’77-mallisen autonsa jo syksyllä -76. Väinön nyt jo edesmennyt Kyllikki-vaimo oli vinkannut Paavon puolisolle Annelille, että Saab joutaisi jo pois nurkista. Takakontin kannen avaaminen paljasti kuitenkin yllättäen ruosteettoman ja hitsaamattoman takapään. ”Nyt vain kaupantekoon, vaimoni patisti kotiin päästyään”, Paavo muistelee nauraen. Kun Kuplan kulta-aika alkoi olla ohi, kävi niin, että monet muutkin käyttäjäryhmät vaihtoivat Saabiin. Valinnassa painoi varmasti paljon myös Saabin valmistus Suomessa, ja olihan ysikuutonen ajo-ominaisuuksiltaankin varsin passeli, joskin raskas ohjaus ja rattivaihde eivät kaikkia miellyttäneet. Tokihan sellainen olisi saatava jäämään jälkipolville ihmeteltäväksi. Teiden talvikunnossapidon kulttuuri ei 1960-luvulla yltänyt päätieltä sivummalle, eikä tuolloin joka talossa ollut vielä kakkostraktoria, jossa olisi voinut pitää lumilinkoa valmiina tuiskukelin varalta. ”Eikös se miehesi näitä vanhoja rassaile”, Kyllikki tivasi Annelilta kun rouvat olivat palaamassa kesäkeskiviikkoisesta musiikkihetkestä Sotkamon kirkosta. Moottori vetävien pyörien päällä, isot 15-tuumaiset renkaat ja tasainen pohjalevy korissa, siinä ostopäätökseen vahvasti vaikuttaneet avainasiat. Väinön Saab Tämän artikkelin Saab-yksilön ensimmäinen ja ainoa omistaja ennen Puheloista oli nyt jo 96-vuotias Väinö Korhonen Sotkamosta. Voi vain kuvitella autoilua talvisin Kainuun sivukylillä talosta toiseen, kelirikkoajasta puhumattakaan. Kaupat tehtiin ja uuden omistajan hämmästykseksi jo yli vuoden kuivahtamaan päässyt katsastusleimakin tuli uusittua ilman isompia murheita. Sitten Saab alkoi kilpailla aivan samoilla hyveillä. ”Ihmettelin suuresti etteivät takajarrusylinteritkään takerrelleet.” Kyllä siitä peli tehdään Omistus oli näin siirtynyt, mutta Paavoa vielä mietitytti kannattaisiko entisöintityöhön ryhtyä ja löytyisikö osia. Olihan kyseessä suomalainen, Uudenkaupungin tehtaalla tehty auto. Ja jos ajokelpoinen tie loppui, nakkasi Väinö sukset alleen tai jatkoi jalkapatikassa, ja taas mentiin. Korhosen ysikuutosta lähdettiin kuitenkin katsomaan, ja päädyttiin toteamaan ettei se aivan ajamaton kukkanen ollut, mutta tallissa säilytetty ja käyttökunnossa jatkuvasti pidetty punainen Saab siellä odotti ostajaa. ”Päätin, että kyllä minä sen entisöin”, Paavo toteaa jämäkästi. Itse asiassa kaupanteko oli naisten kesken junailtu juttu. Fergut, Valmetit ja Majorit olivat tienestiä tekemässä, kenties puunajossa savotoilla. V uosikymmeniä sitten sivutiet eivät aina olleet lähellekään niin hyvässä kunnossa kuin nykyään. Metsätyönjohtajat ja monet muut ammattiryhmät, joiden piti päästä liikkumaan maaseudun pikkuteillä, ajelivat aika usein VW Kuplalla, sehän vei tunnetusti perille kelissä kuin kelissä. ”Sellaisia puputtajia ne vain ovat”, Paavo naurahtaa. ”Ensimmäinen ajatus oli, että enhän minä nyt ainakaan Saabia, kun entisetkin projektit ovat kesken. Saipa Saabin ostaja kaupantekijäisiksi vielä todella lämpimän auton. ”Ja vielä tuon näköinen muna”, omistaja huudahtaa autoaan osittaen. Kesällä 2009 lähestyessään 90 vuoden kunnioitettavaa ikää Väinö päätti myydä Saabin tarpeettomana. Kului vuosi ja toinenkin ennen kuin kun päätös tuli lyötyä lukkoon. Puheloinen laittoi moottorin käyntiin, ja ensikuulemalta V4-koneen ominainen röpötys tuntui tasaiselta, juuri sellaiselta josta ei tiedä, onko kyseessä ominaisuus vai venttiilivika
42 07/17. Moottorin sisäkaluja ja muita osia sai etsiskellä ulkomaita myöten, ja siinä hommassa kavereista oli paljon hyötyä. SISÄTILAT on siistitty, korjattu ja tarpeellisilta kohdin vaihdettu. ”Monet varaosa-autot kävin katsomassa palatakseni kotiin tyhjin käsin. ”Se täytyi tehdä alkuperäisen kaltaisesta materiaalista, mutta hyvä tuli siitäkin”, tekijä esittelee tyytyväisenä. Vaikka vain muutamaa vuotta aiemmin hyllyt olivat olleet notkollaan Saabin kulutusosia jopa tavallisilla huoltamoilla, tuntuivat ne sittemmin totaalisesti kadonneen. Saab 96 L 1977 Niin yleinen kuin Saab 96 aikanaan teillämme olikin, kanta harveni yllättävän nopeasti. Akselistot ja jarrut saivat uudet laakerit, kulutusosat ja pintakäsittelyt. Kaikki valaisimet Paavo onnistui sitkeän etsinnän tuloksena uusimaan. ”Aluksi tuntui siltä, että noita puikuloita oli vähän joka talon pihassa, sitten vähän joka talon takapihan rauniolla ja sitten niitä ei enää ollutkaan missään.” ”Mielenkiintoani tuon aikakauden autoihin on lisännyt tunne siitä, että niiden tekniikka on vielä kesytettävissä aikanaan saamallani koulutuksella ja työkokemuksella”, Paavo perustelee laihasti arvostetun auton työlästä kunnostustyötä. ”Kokonaisuudessaan tämän Saabin entisöinti oli työläämpi kuin arvasinkaan. Ysikuutosen moottori peruskorjattiin täysin. Tekijää kiittää nyt hyvin toimiva museoajoneuvo, jolla voi ajaa nykyliikenteen sykkeessäkin. ”Ajoneuvon ulkonäön kannalta on mielestäni merkityksellistä että valaisimet ja tuulilasi eivät ole kuin hiekkapuhalluksen jäljiltä”, Paavo toteaa. Myös lokasuojia uusittiin ja lopulta koko komeus maalattiin, niin sisäosat kuin ulkopintakin. SELKEÄPIIRTEISEN kojelaudan helmenä on hieno ASAautoradio. Saab 96 museorekisteröitiin keväällä 2013. Auto suorastaan vilisi vaikka minkälaisia ruuveja ja muttereita, oli tuumaisia ja millisiä, tiheitä ja harvoja kierteitä. Mutta todella mielenkiintoinen se oli tehdä aivan nippeleistä lähtien”, Puheloinen toteaa tyytväisenä lopputulokseen. Esitteessä kerrottiin sisustasta seuraavaa: Käytetyt materiaalit ovat samalla sekä miellyttäviä että kulutusta kestäviä; polyesteri-veluuria istuinpinnoissa ja kestävää vinyyliä sivuilla ja vahvikkeissa. ”Nippelit ja nappelit lähetettiin Nivalaan pintakäsittelyyn, samoin moottorin nesteputkihäkkyrät”, entisöijä kertoo. Työläämpi miltä näytti Haastetta Saabin entisöinnissä riitti. Sitten oli vaan vaan istuttava tuntikaupalla luuri kourassa ja korva punaisena.” Kaikkea ei löytynyt uutena tai edes siedettävänä uustuotantona, joten korjaushommia joutui pakosti tekemään. Työvälineet näiden autojen entisöintiin löytyvät omasta autotallista, joten homma hoituu maalausta ja moottorin koneistuksia lukuun ottamatta kotinurkissa. Sisustus on korjattu, vaihdettu ja puhdistettu alkuperäisyyttä kunnioittaen B-pilarin verhousta lukuun ottamatta. Kunhan saa haalittua tarvittavat osat kasaan ja on valmis uhraamaan aikaa, on mahdollisuus saattaa projekti maaliin. Kori tyhjennettiin hylsyksi ja sitä korjattiin sieltä täältä, varsinkin etuosan ruostevaurioita ja etuiskunvaimentimien yläpäiden irti repeilleitä kiinnityksiä
Takana jäykkä akseli pitkittäisin tukivarsin, kierrejouset ja rumpujarrut 06 Kori Kaksiovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pit. Talteen otettuna ja ajokuntoon laitettuna löytyy myös Warthburg 353 W vuodelta 1986, mutta sitä ei näillä näkymin ole tarkoitus museorekisteröidä. 420, lev. Piharakennusten suojista löytyy hienoon kuntoon entisöitynä muun muassa Peugeot 404 Berline 1965, Anglia 1200 1966, Cortina 1500 Deluxe 1965 sekä Lada 1200 L 1980. Näistä kumpikaan ei kuitenkaan päätynyt museorekisteriin ja Kuplalla Anneli ajaa edelleen kesäisin. 147, akseliväli 249 cm. Iskutilavuus 1498 kuutiosenttiä (poraus 90mm, iskunpituus 58,9), teho 65 hevosvoimaa 04 Voimansiirto Neliportainen manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin, vapaakytkin, etuveto 05 Alusta Edessä päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, hammastanko-ohjaus ja levyjarrut. Taitava ja tarkka tekijä toimi myös oman alueensa museoajoneuvotarkastajana vuoteen 2009 saakka. Entisöintityyppinen harrastus lienee alkanut 1980-luvulla, jolloin perheen ’69 Kupla sekä uudesta asti perheessä ollut Cortina kokivat perusteellisen kunnostuksen. Aluksi kunnostustyöt kohdistuivat käyttöautoihin. Viimeisen päälle entisöity kotitilan Ferguson TE 35 ”Kultamaha” on mainio apuri polttopuiden siirtelyssä ja pienissä pihatöissä. 01 Merkki ja malli Saab 96 L 02 Vuosimalli 1977 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen bensiinimoottori edessä pitkittäin. Paino 930 kg PITKÄN LINJAN HARRASTAJA Paavo Puheloisen autoharrastus alkoi vaivihkaa. Autoprojekteja ei tällä hetkellä ole työn alla, mutta kahden mopon kunnostus on suunnitteilla. 159, kork. 43 07/17. Työnkuvan vaihduttua korjaamotyöntekijästä virkamieheksi liikenneturvallisuuden saralle, iski innostus olla vapaa-ajalla työhaalareissa autotallilla. Harrastus pyörähti käyntiin täysillä kun Puheloinen jäi pois työelämästä. Sylinteriryhmä ja -kannet valurautaa, työntötangot ja kansiventtiilit
Mutta vuosien 1982–1984 Vuoden auto -tarjokkaiden repertuaaria tarkastellessa käy ilmi, etteivät aikakauden ajopelit enää aivan tämän päivän työmatkaliikenteen peruskuvastoa edusta. TAKAVUODE N Auto 44 07/17. Volkswagenilta osallistui Vuoden auto 1982 -finaaliin peräti kolme mallia. Toiseksi 304 äänellä nousi Opelin keskiluokan menijä Ascona, joka C-sukupolvensa myötä siirtyi edestä raapivien kasvavaan joukkoon. Ranskalaismerkillä oli ollut vuosien mittaan useampiakin podiumille yltäneitä malleja, mutta edellinen ykkössija oli yleiseurooppalaisen Vuoden auto -äänestyksen alkuajoilta vuodelta -66, jolloin ensimmäiseksi rankattiin monikäyttöinen Renault 16. 1982 Tomeralla 335 äänen saaliilla vuoden autoksi 1982 nousi Renault 9. Olemukseltaan Renault 9 ei herättänyt voimakkaita tunteita, mikä oli menestyksen kannalta lähtökohtaisesti hyvä asia: konstailematon porrasperätyyli kelpasi useimmille ilman mukinoita. Vuosina 1981–1983 esitellyistä automalleista monet kuuluivat vahvasti suomalaiseen katukuvaan vuosituhannen alkuvuosille asti, mutta vastavuoroisesti moni tuon ajan uutuus oli harvinaisuus jo 80-luvulla – saati tänään. Toiselle puolelle vaakaa asettuivat lähinnä askeettinen perusvarustelu sekä tavaratilan korkea nostokynnys. Nyt eväät ja ajat olivat toiset. Kiitosta uusi Ascona sai jämäkästä ajettavuudesta, suorituskyvystä suhteessa taloudellisuuteen ja isosta tavaratilasta. Moottorivalikoimansa perusteella Ysi ei titteliään poiminut, sillä pellin alla oli tuttua 1,1–1,4-litraista tavaraa: pienemmät koneet perustuivat Renault 5:ssä nähtyyn ja suuremmat puolestaan 18-mallissa koeteltuun. P uhuttaessa 80-luvun autouutuuksista, saattavat jotkut pitää niitä jo lähes tulkoon nykyautoina. Niistä selkeästi parhaiten menestyi kokonaisvaltaisesti uudistunut VW Polo, jonka tilankäyttö oli maksimoitu metkasti Teksti: Harri Onnila Kuvat: autovalmistajat Nykyautoja. Neutraalin korimuotoilun sisään oli sen sijaan loihdittu mukavasti tilaa ranskalaista pehmeyttä unohtamatta. Silmäilläänpä mitä autoteollisuus sysäsi autoilijan iloksi tai harmiksi vuosina 1981–1983
Isolle Talbotille liikettä nivelöivät bensakoneista 2,2-litrainen nelonen ja 2,7-litrainen V6, 45 07/17. Ne kaksi muuta vuoden -81 Volkkari-uutuutta olivat eleetön keskiluokan kulkija Passat sekä taloudellista urheiluhenkeä nostattanut toisen sukupolven Scirocco, jolla oli rakenteeltaan läheinen sukulaisuussuhde Golfiin ja Jettaan. Jos ison Bemarin äänisaalis oli jonkun mielestä alakanttiin, niin ison Talbotin saama huomio yläkanttiin ainakin mallin sittemmin saavuttaman vaatimattoman myyntimenestyksen suhteen viides sija ja 103 ääntä olivat paljon. Ensimmäisenä kärkikolmikon ulkopuolelle jäi uudistunut BMW:n 5-sarja. Onnettaren suosiman ei siten tarvinnut vetää ostohousuja jalkaan, vaan vaikkapa kuvan esimerkin tavoin jotain tyylikästä ja hillittyä. Linjakkaampaa muotoilua kaipaavalle tuotantoon saapui myöhemmin luiskaperäversiokin. RENAULT 9 nousi Vuoden auto 1982 -voittajaksi ja kelpasi myös naistenlehden päävoitoksi. Olemukseltaan tulokas oli lähelle edeltäjäänsä, mikä saattoi vaikuttaa siihen ettei baijerilaista noteerattu 153 ääntä suuremmalla potilla. RALLIVÄKI taisi pettyä, mutta arkiautoilijoille etuvetoinen Ascona oli vastaus tarpeeseen: tilava, taloudellinen ja kepeä kulkemaan. lähes pystysuoralla takalasilla, joten korimallinsa osalta Polo oli jotain hatchbackin ja farmarin väliltä. Puheena oleva malli on vain reilut 20 000 yksilöä mallin kahden tuotantovuoden aikana valmistettu Tagora, viivoittimen avulla piirretty yli 4,8-metrinen sedan. TALBOT lähti Tagorallaan tavoittelemaan suuria, mutta Peugeot 604:n rakenteita lainannut takavetosedan ei saavuttanut haettuja markkina-asemia
Maserati Biturbo tarjosi sekin kiivasta kulkua, mutta urheiluautoluokan sijaan se sijoittui pikemminkin GT-luokkaan ollen tarjolla niin kaksija neliovisina malleina kuin avoversionakin. Myös DeLorean DMC12 tuli nousemaan eurooppalaisten tietouteen mutta eri syistä kuin tätä linjakasta tiskipöytää automarkkinoille lykännyt John De Lorean oli visioinut. Taka-akselin luona lykkyä antoi 1,2-litrainen kaikkien 54 hevosensa voimin. 1983 Vuoden -82 uusissa autoissa oli useita merkittäviä keskikokoisia ja isoja automalleja, joten ei ollut yllätys että myös Vuoden auto 1983 -äänestyksen kärkikolmikko heilautti puntaria totuttua enemmän. Jos mieli sen sijaan pientä ja näppärää, saapui kulmia kiertämään Honda Jazz. Lamborghinin tarjokas oli Silhouettea seurannut Jalpa, jonka oli määrä olla edullisempi Lambo hurjan Countach-mallin alapuolelle. Valtamerten takaisiin uutuuksiin lukeutuivat asialliset Japanin sedanit Datsun Laurel sekä Toyota Cressida. Äänestyksessä kärkeen noussut kaksikko erottui selkeästi muista kandidaateista, ja molempien suurimpana valttina oli sama elementti modernin virtaviivaisen muotoilun suoma matala ilmanvastus. Sen erikoisuuksiin lukeutui komposiittikori, jonka sisälle kaikki kolme kyytiläistä asettuivat vierekkäin. 46 07/17 Takavuoden auto 1982–1984. Murenan lisäksi Manner-Euroopasta saapui kolme muuta kovaa rassia. Eurooppalaisesta näkökulmasta merkittävimmät USA-uutuudet olivat GM-serkukset Chevrolet Camaro ja Pontiac Firebird, jotka osoittivat selvinneensä 70-luvun niukkuudesta, vaikka voimia kieltämättä olikin jäänyt matkan varrelle. Jos ne olivat liian vähän, niin tarjolla oli myös tuore, nimeä myöten suuri Nissan Maxima. JAPANILAISTEN autovalmistajien isokokoiset sedanit tekivät kauppaansa Suomessakin. ŠKODAN 120-sarjasta veistetty coupé sai nimen Garde ja vastasi urheilumielisten kutsuun kaikkiaan 54 hevosvoiman tunnossa. Liekö pyynti ollut silti liikaa, sillä vain vähän yli 400 yksilöä valmistui vuoteen -88 mennessä, mutta epäilemättä Jalpan kuljettajat nauttivat selän takana esiintyneen 3,5-litraisen V8:n laulusta. Vuoden -81 urheiluvälineisiin lukeutui myös Škoda Garde, joka oli 120 GLS -sedanista viistetty coupé-malli. Tagoran ja voittaja Renault 9:n rinnalla äänestyksessä oli kolmaskin ranskalaisedustaja, tosin jo vuoden -80 puolella esitelty malli, kun Talbotin kainaloon ajautunut Matra esitteli Murena-urheilumallinsa. Aavistuksen parempaan aerodynamiikkaan ylti 1970 1960 1980 1990 1982– 1984 MUSTANPUHUVA GM:n kasari-coupé tuli televisiosta tutuksi Pontiacin versiona, mutta kyllä Chevrolet Camarokin olisi kelvannut yhtä lailla. Vauhdista vastasivat turboahdetut 2,0–2,8-litraiset V6-koneet. Takavuoden auto 1982–1984 lisäksi saatavilla oli 2,3-litrainen turbodiesel. Yllä Datsun Laurel ja alapuolella Toyota Cressida
Englantilaista urheilutraditiota piti yllä Lotus Excel. Kolmanneksi noussut isokokoinen autouutuus luotti sen sijaan suoraviivaiseen muotoiluun. Japanissa oli oltu ahkeria muutoinkin. Etupellin alla oleva moottori oli vähemmän eksoottisesti suora nelonen, joskin sentään 2,5-litrainen. Audi oli merkille ominaisesti etuvetoinen, mutta Ford ei vielä tässä kohtaa ollut kypsä niin suureen muutokseen. Audin menestys perustui aerodynamiikan suoman polttoainetalouden lisäksi muun muassa isoon sisäja tavaratilaan. Audi ansaitsi Vuoden auto -tunnustuksen 410 äänellä Sierra kerätessä 386 ääntä. Uutuuksien painopiste oli silti pienissä ja keskikokoisissa, ja niitähän riitti: Mitsubishin Trediaperheauto ja sen urheilupainos Cordia sekä Nissanilta saapuneet uutuudet Sunny, Stanza sekä viimeiseksi jäävä Cherry-sukupolvi. Ratkaisulle oli perustelunsa, sillä voimanlähde oli synnytetty hyödyntämällä 928-mallin V8-moottorin ”puolikasta”. LOTUS-MERKIN urheiluautoperinnettä jatkoi lasikuitukorinen Excel, jolla ajoi tyylillä vaikka tukkimetsälle. Porsche ei ollut ainoa urheilukapistus, sillä niin Japanista kuin Briteistä oli vuoden -82 aikana lykätty vauhtimallia. 47 07/17. Yhteensä 157 ääntä kerännyt Volvo 760 ei muotoilullisesti ollut uudisraivaaja, mutta ajomukavuutensa, reilujen ja miellyttävien sisätilojensa, törmäysturvallisuutensa ja muun muassa turboahdettujen bensaja dieselversioidensa myötä paikkansa ansainnut. Japanilaisista Mitsubishi Starion ja Toyota Celica Supra saivat takapyöränsä lyömään hutia Mitsussa nelisylinterisen turbokoneen ja Toyotassa muun muassa 2,8-litraisen suoran kuutosen voimin. AUDI 100:n avasi väylää aerodynamiikalle ja joidenkin mielestä persoonattomalle automuotoilulle. Audi 100 (Cd 0,30) kuin Ford Sierra (Cd 0,34), ja samaan järjestykseen uutuudet sijoittuivat myös äänestyslistalla. Merkittäviä malliuutuuksia olivat keskiluokkaan halajava viistoja porrasperänä valmistettu Honda Accord, kun taas iso takavetoinen Mazda 929 pyrki isompien seuraan. Taulukoiden sijaan tämä Excel laski kilometrejä, missä auttoi 2,2-litrainen 160-hevosvoimainen neloskone. Triumphin tie saavutti Acclaimin myötä vähemmän voitokkaan päätöksensä. Mukavaa perheautoilua tarjonneen kärkikolmikon takaa löytyi urheiluhenkeä, sillä neljäntenä oli Porschen hieman aiemmin esitellystä 924:stä jalostettu 944. Näin ollen Sierra oli edeltäneen Taunuksen tapaan takaa työntävä, joskin pyöreälinjainen Sierra oli saanut vetävälle taka-akselilleen erillisjousituksen. Brittien oman autoteollisuuden syöksystä kertoi ehkä osuvimmin Triumph Acclaim
Pellin alla oli joko 1,7tai 2,0-litrainen nelonen kun Princessiin oli ollut saatavilla 2,2-litrainen kuutonenkin. Ja mikä surullista, Acclaim jäi samalla Triumphmerkin viimeiseksi ”uudeksi automalliksi”. Ja mikä parasta, pellin alla rohmusi 5,2-litrainen V8. Kolmanneksi äänestyksessä kipusi 156 ääntä kerännyt Volkswagen Golf, joka Unon ja 205:n tyyliin edusti modernia hatchback-koria kolmeja viisiovisina sovelluksina. Se edusti lähes kaikkea muuta mitä perinteinen GM:n lippulaivamerkin asiakas oli arvostanut: Cimarron oli kooltaan pieni, nelisylinterisellä koneella onnettoman suorituskyvytön ja olemukseltaan vaatimaton pelkkä kosmeettinen muunnos konsernin halvempien merkkien edustajista. Sen sijaan, että kyseessä olisi ollut kunniakkaan merkin omaa tuotantoa, oli Acclaim lähinnä Triumph-tunnuksin somistettu Honda Ballade. äänen saaliilla. Ranskan suunnalta saapui viimeiseksi Talbot-uutuudeksi jäävä Samba, jonka juuret olivat vahvasti kiinni Peugeot 104:n rakenteessa. Brittien omaa käsialaa edusti vielä Austin Ambassador, mutta täysin uudesta automallista ei senkään kohdalla voinut puhua, sillä Ambassador oli pikemminkin voimallisesti päivitetty Princess. Yhdysvalloissa uusia malleja lanseerattiin etenkin General Motorsin suunnalta. Vuoden auto 1984 -äänestyksen osalta tuloslista oli kuitenkin pitkälti sama mitä myydyimpien automallien listat olivat seuraavien vuosien aikana. Ei brittiläiset olleet kuitenkaan ainoita joiden uutuudet eivät olleet läpikotaisin uusia. GM:n J-perusrakennetta hyödyntäneen sisarparven tavoin konsernin sisäistä ystävyyttä henki keskikokoinen Chevrolet Celebrity, joka sai rinnalleen samaa perustaa käyttäneet Oldsmobile Cutlass Cieran, Pontiac 6000:n ja Buick Centuryn. Tien päällä ilahdutti kiva ajettavuus kunhan leijonanpentua ei kiusattu aivan täydellä kuormalla. Toiseksi äänestyksessä ylti Peugeot 205, josta tuli valmistajalleen todellinen syömähammas vuosikausiksi. Ja jossittelun näkökulmasta voi todeta, että toisissa olosuhteissa Golf olisi voinut olla äänissä lähempänäkin Unoa ja 205:tä siis sellaisissa olosuhteissa, joissa italialaiset ja ranskalaiset autotoimittajat eivät Vuoden auto 1984 -äänestyksen osalta tuloslistan kärki oli pitkälti sama, mitä Euroopan myydyimmät automallit olivat seuraavien vuosien aikana. Mitään maata järisyttävää uutuutta vuosi 1982 ei kuitenkaan sisältänyt. Hieman lohtua vanhoille amerikkalaisten autojen ystäville taisikin antaa lähinnä Chrysler, jonka Fifth Avenue suoraviivaisine linjoineen ja pystyine kromimaskeineen näytti siltä miltä pitikin. Voiton nappasi Fiatin uutuus, jota hyvään sijoitukseen tuntui velvoittavan jo mallinimikin: Uno nousi ykköseksi muhkealla 346 ”JA tuon mokoman röttelön takia on rähjätty”, saattoi pitkäaikainen Cadillac-asiakas todeta Cimarronin nähdessään. FIAT sai kaipaamansa menestystuotteen Unosta, joka oli sitä niin Vuoden auto -kisassa kuin myynnillisesti. Asiakaskunta palkitsi Cadillacin sotkeutumisen badge engineeringin pauloihin jättämällä Cimarronit pitkälti happanemaan myyntihuoneisiin. Reipasta vauhtia mallin markkinointiin Peugeot antoi vuosina 1984–1986 nelivetoisella B-ryhmän rallihirmulla, mutta epäilemättä 205 olisi tehnyt kauppaansa ilman urheilullisia mielikuviakin. Keulan ja perän tyyliä oli uudistettu ja takakontin luukku vaihtunut kattoa myöten aukeavaan. 48 07/17 Takavuoden auto 1982–1984. Kärkikolmikon kun muodostivat pikkuauton perikuvat Italiasta, Ranskasta ja Länsi-Saksasta. Merkittävimpänä pienehkö etuvetoinen J-mallisarja, jota edustivat Chevrolet Cavalier, Buick Skyhawk, Oldsmobile Firenza, Pontiac J2000 sekä vielä muutama vuosi aiemmin mahdottomalta kuulostanut nimi Cadillac Cimarron. 1984 Vanhoja Vuoden auto -kärkikolmikoita silmäillessä paljastuu, että autotoimittajien näkemykset autouutuuksien parhaimmistosta eivät aina korreloineet siihen, mitä autoilijat sittemmin autokaupoista ostivat. Pieni Pösö tarjosi kelvokkaat tilat ajanmukaiseen viistoperäkoriin pakattuna. Fiatin 127:n saappaat napanneen Unon menestyselementteihin luettiin muun muassa kokoonsa nähden hyvät matkustusja tavaratilat sekä käytännöllisen taloudelliset 0,9-, 1,1ja 1,3-litraiset voimanlähteet. Italiasta rullasi Lancia Prisma, joka oli lyhyesti sanottuna Deltan porrasperäinen muunnos
Perusvarustelu oli niukkaa, mutta siitä huolimatta hintataso oli Volkkarissa hilattu Fiatia ja Peugeotia korkeammalle. Pieni etuvetoinen pyrki vastaamaan niin moderniin suuntaukseen kuin perinteisiin, sillä malli lanseerattiin sekä kolmiovisena hatchbackina että kaksiovisena porrasperänä. Daihatsulta liikenteeseen ponkaisi Charade ja Nissanilta puolestaan Micra, joka jäi äänestysraadeilta paitsioon mutta sittemmin moni edullista ja eleetöntä kulkupeliä kaivannut sai Micrasta hämmästyttävän uupumattoman taivaltajan. Suunnilleen samaan kokoluokkaan Alfan kanssa astui Fiatin Regata, joka korvasi 131:n ja oli vaihtoehto hänelle joka halusi Ritmon sijasta mieluummin porrasperäisen Fiatin. Italialaisten kanssa samoista asiakkaista kilvoitteli Austin Maestro, joka keräsi Vuoden auto -äänestyksessä peräti 70 ääntä, kun esimerkiksi aiemmin mainittu Nissan Micra vain neljä. Jollei edellä listattu trio olisi sattunut juuri samalle vuodelle, olisi neljänneksi sijoittunut Mercedes-Benz 190 löytänyt itsensä palkintopallilta. Samalta merkiltä isompaan tilantarpeeseen lanseerattiin Camry, joka täytti mallistossa Carinan ja Cressidan välissä olleen markkinaraon. Silti ajettavuudessa oli urheilullista otetta ja alkuun tarjotut 1,5ja 1,7-litraiset bokserit huolehtivat säädyllisestä vauhdista. Litraisen koneen ja vain 650 kilon omapainon seurauksena pieni Nissan siemaili bensiiniä erittäin nuukasti. Kokonaan uuden ajoneuvoluokan esitteleminen oli silloisen Daimlerin politiikassa aina uutinen eihän ennen pikku-Mersua ollut merkin hinnastossa sedan-versioita kuin kahta laatua, keskikokoista W123-sarjaa ja S-luokan W126-sarjaa. Ja jollei muulla, niin ainakin luukkulampuillaan se saavutti jakamattoman huomion. 49 07/17. Siitä huolimatta Maestro ei ollut myynnillisesti nimensä mukainen oikeastaan kuin kotikonnuillaan sumujen saarella. Näillä raameilla pienestä Alfasta muodostui merkin mittapuulla menestysmalli: MERCEDES-BENZ teki harkitun liikkeen ja laajensi vuonna 1983 mallistoaan alaspäin 190-mallillaan, joka sai Suomessa pian lempinimen Pikku-Mersu. Moottoreina oli alkuvaiheessa vaihtoehtoja kokoluokassa 1,0–1,4 litraa. Keskikokoinen 626 maistui eurooppalaiseen makuun Suomea myöten, ja mikä ettei, Mazda oli mukavannäköinen, riittävän tila ja voimanlähteet tarjosivat sopivassa suhteessa tehoa ja taloudellisuutta. Japanilaisten bravuurilajina tunnetut pikkuautot saivat jälleen uusi edustajia. Porrasja luiskaperänä tarjottua Camrya liikuttivat 1,8ja 2,0-litraiset koneet niin bensakuin turbodiesel-variaatioina. 90-luvun puoliväliin mennessä oli linja syöttänyt liki miljoona Alfa 33:sta. Maestroa kyllä pidettiin kokoluokassaan tilavana ja mukavana ajettavana, mutta British Leylandin aiemmat haparoinnit epäilemättä saivat potentiaalisen asiakaskunnan varautuneeksi ja kääntämään katseensa kilpailijoiden leireihin. olisi suosineet niin voimallisesti omiaan. Sinisen ovaalin lisä uusien pikkuautojen vyöryyn oli toiseen sukupolveen edennyt Ford Fiesta, joka jatkoi rakenteellisesti edeltäjänsä linjoilla, mutta vauhdinjanoisille saapui sporttinen XR2-versio. Opel hyppäsi Fiestan kanssa samaan junaan esittelemällä Corsan. Jos Toyotan tasaisen harmaa luotettavuus ei puhutellut, saattoi keskiluokan persoonallisuutta kaipaava poimia Bertonen muotoilutallin piirtämän ylistysvirren kulmikkuudelle, Citroën BX:n tai nautittavan tarkkaa ajettavuutta mutta varsin niukat tavaraja takatilat tarjonneen baijerilaisen, BMW:n päivitetyn 3-sarjalaisen. Jos korimallilta kaipasi luonnetta, mutta tekniikan osalta perusvarmoja ratkaisuja, saattoi uusi Honda Prelude olla vastaus haaveisiin. Ominaisuuksiltaan Golf tarjosi kilpasisariaan ehkä hieman jämerämmän toteutuksen, jonkun mielestä kenties ilottomammankin. Yhden, tiettävästi Britannian Suomen-suurlähetystön entisen näimme yli vuosikymmen sitten projektina Vierumäellä. MAZDAN vuonna -83 saapuneesta 626:sta muodostui yksi menestyneimmistä ja pidetyimmistä merkin edustajista Suomessa. Laajemminkin katsoen vuoden -83 henkilöautoanti käsitti monia pieniä ja keskiluokan malleja, jotka seuraavina vuosina muodostuivat suurelle yleisölle tutuksi. MAHTOIKOHAN Austin Maestroja tulla uutena Suomeen. Mercedes 190:n jälkeen tuloslistalla oli Mazda 626, joka oli jälleen yksi osoitus japanilaisten hyvin suoritetuista kotitehtävistä. Japanilaisista uuteen, kaikkiaan viidenteen ja ensimmäiseen etuvetoiseen mallisukupolveen siirtyi kansansuosikki Toyota Corolla. Alemman keskiluokan lanseerauksia oli Alfa Romeo 33, joka merkille epätyypillisesti korosti myös muita kuin urheilullisia arvoja. Kori oli ajanmukaisesti viisiovinen hatchback, mutta jopa farmari lisättiin myöhemmin ohjelmistoon. Kassakoneen kilinää tehosti kilpailukykyinen hinnoittelu
Kaadot olivat tässä ykköspätkän paikassa sen verran kevyitä että kaikki pääsivät jatkamaan kilpailua, osa pienen mietinnän jälkeen. Nuotitusjakson aikana päivystin pätkällä iltaisin ja viikonloppuisin. Tuolloin kotipaikkakuntani ympärillä oli aktiivista autourheilutoimintaa. Hetken kuluttua paikalle porhalsi myös punainen Lancia 037, jolla Markku Alén ja Ilkka Kivimäki olivat nuotittamassa reittiä. Alénin kiihdytys risteyksestä ja Lancian raaka parkuminen syöpyivät ikuisesti teinipojan mieleen. Se oli hieno päivä. Joka kesä oli polkupyörän kantaman päässä ainakin jokkista, maastoajot ja rallin erikoiskoe. Sitä vain ei tiennyt silloin kun kotikylän pätkälle finninaamaisena teininä taapersi, että tulevaisuudessa moni lauantai on pyhitetty ralliautoilun alttarille. MIKA Kelkkanen ajoi vuonna 1987 menestyksekkäästi myös juniorien SMsarjaa Opel Ascona 400:lla. Pitkän kilpailuhistorian omaava XHX-400-kilpinen Opel on edelleen voittaja-auto historic-ralleissa. 1970 -luvulla vähävaraiseen ja autottomaan perheeseen syntyneen maalaispojan elämässä moni asia eli unelmien kautta. 1980-luvun alussa koulukaverin isä vei meidät sinisellä Talbot Horizonilla katsomaan jokamiesluokan kisaa. En koskaan unohda sitä hetkeä kun Timo Salonen kartturinaan Seppo Harjanne pysähtyivät Peugeot 205 T16:lla savuille risteykseen missä nojailin polkupyörääni. Kirjastoautosta lainatuista autolehdistä ammennettiin pohjattomaan tekniikannälkään liennytystä. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Ylöjärvi-ralli 1987 Jostain kaikki on aloitettava, jopa ammattikatsojan ura. 1985 ja 1986 – siis viimeiset B-ryhmän vuodet – olivat kruununjalokivinä kun Jyväskylän Suurajoissa ajettiin Pentinmaan ek, jonka maali oli kilometrin päässä kotoa. ZAL-555 päätyi kattokerhoon. 50 07/17. Niistä löytyi myös autourheiluartikkeleita ja varsinkin rallijutut mustavalkoisine kuvineen alkoivat kiehtoa
Ykkösen ensimmäinen mutka Elokuussa 1987 kotipaikkakunnan seura Ylöjärven UA järjesti rallin, joka oli naisten SM-osakilpailu. Reittikartta ja lähtöluettelo jäivät siis hankkimatta ja ainoa dokumentti kilpailusta kuvien lisäksi on albumiin liimattu pääsylippu, joka maksoi huikeat 20 markkaa. Paikassa oli syvä notko ja terävä nyppy, jonka jälkeen tie taittoi oikealle. Frimodig suistuivat niin sanotusti omassa paikassa. Ajellessani lähistön sorateitä huomasin sähköpylvääseen nidotun ilmoituksen, jossa kuulutettiin tie nopeuskilpailun vuoksi suljettavaksi lääninhallituksen luvalla. Rallilauantai koitti ja koska ek oli kävelymatkan päässä kotoa, niin jalkaisin sinne paarustin. ALAN pitkäaikaiset harrastajat muistavat Lada Racing Teamin (LaRac). Nätissä Escortissa on aidot RS-peltivanteet. Rallipakettia ei tarvittu, oikeastaan sellaisesta en tuolloin vielä tiennytkään. Kuvan autosta julkaistiin aikoinaan alan lehdessä etsintäkuulutus, sillä se oli joutunut vorojen käsiin. Kuulutukseen merkitty päivä oli siis omistettu rallille, kaikki muu sai jäädä. Valkoinen Escort oli ojassa ALPO Kukkonen H. 51 07/17. Vertailun vuoksi mainittakoon että Monkeyn tankkiin sai 92-oktaanista noin kolmen markan litrahinnalla. Ruisku-Asconassa oli myös oma tunnistettava soundi. Tuolloin kulkuvälineenäni oli äidin vähillä varoillaan ostama crossipyöränpunainen Honda Monkey. Kävelin ek:n lähdöstä aluksi noin puolen kilometrin päähän. Äänen suuntaan piti lähteä kiireen vilkkaa katsomaan mitä tapahtui. OPEL Ascona i2000. Mitään erikoista ei tuossa paikassa tapahtunut, mutta juuri ennen notkelmaan laskua kuului numeron 55 tullessa rysäys ja moottorin ääni hiljeni
etukulma kasassa, keula höyryten. Minna Sillankorva keskeytti kakkospätkän jälkeen turborikkoon. Monta herkullista tilannetta jäi kuvaamatta, koska kallista filmiä piti säästää. Naisten kilpailu päättyi jämsäläisen Anne Vuorion voittoon, Irma Pekkarinen oli toinen ja Tiina Tikkinen kolmas. NELISATANEN Manta edusti huippukalustoa 1980-luvulla. Tästä pystyi näkemään pätkän ensimmäiseen mutkaan, joka oli tiukka ylämäkivasuri. Lähes kaikki tuossa kurvissa ainakin roikkuivat siitä huolimatta, että lähtölipun nousemista odotellut kuljettaja varmasti oli nähnyt edellä lähteneen erikoiset kuviot tai jopa kaadon. Olisitko tunnistanut. Mutta viimeistään tämä kilpailu ja mukana ollut Fujipokkari määrittivät tulevan aikuisikäni ensimmäisen vuosikymmenen suunnan harrastuksen suhteen. Välillä taas olin tohkeissani unohtanut pyörittää filminsiirtorullaa. Escort oli suistunut niin sanotusti omassa paikassa. Miesten puolella voiton vei Petteri Lindström ennen Matti Varista ja Oiva Mickelssonia. Ammattikatsoja muistelee 52 07/17. Teinipojan kamerassa oli vain 24 kuvan rulla, ja niistäkin ruuduista osa oli valotettu edellisessä katselupaikassa. Kaurapellossa näkyi suistumisjälkiä, joten en palannutkaan takaisin nyppyoikeaan. VAIHTELUA Escorteihin tuo tämä Datsun 1200 Finn. Ennakkosuosikeista Harri Toivonen keskeytti Mazdan keskitasauspyörästön rikkouduttua. Vuorio ja Lindström voittoon Omista arkistoista ei kilpailun reittikarttaa eikä lähtöluetteloa löydy, mutta yleiskilpailun tulokset 30 vuoden takaa ovat olemassa. Teinipojan kamerassa oli vain 24 kuvan rulla, ja niistäkin ruuduista osa oli valotettu jo edellisessä katselupaikassa. Tämä ykköspätkän ensimmäinen mutka oli monelle haastava ja sikäli erikoinen, että lähtöpaikalta oli siihen suora näköyhteys. Voimaa oli, ja sen kuuli myös auton pakoäänistä
Hän ajoi muun muassa Laihian osakilpailun kolmoseksi, häviten Kari Kiventeelle (Escort BDA) ja Ari Vihavaiselle (Ascona 400). LISÄÄ lasinsiruja kaurapeltoon saatiin tästä Escortista. ASKO Tuukkanen viistokeula RS:llä oli myös vuoden 1987 junnu SM -kiertäjiä. JUKKA Saikkonen ajoi vuonna -87 ahkerasti, myös junnu SM:ää. VANHAKORINEN nosti tassua jo ykköspätkän ensimmäisessä mutkassa. Yritystä oli Ylöjärvelläkin. 53 07/17. Samasta autosta julkaistiin mediassa kuva huomattavasti jyrkemmässä kallistuskulmassa jollain myöhemmällä ek:lla
Uurastus on myös tuottanut tulosta. Pieni SUZUKI-TALLI 54 07/17. Karttuvan kokoelman helmiä ovat hienosti entisöidyt Suzuki-moottoripyörät. Antti Poutiainen on viihtynyt tallissa pitkät illat ja viikonloput
55 07/17
Se oli teknisesti toimiva mutta ulkoisesti rupisessa kuosissa. Osia oli sen verran purettu koneen ympäriltä pois, ettei koekäyttö ollut mahdollista.” Koekasauksen ja sen jälkeisen testilenkin jälkeen oli mukava todeta, että myyjä oli puhunut totta – varsinkin kun aihio ei ollut sieltä edullisimmasta päästä. ”Ostaessa jouduin luottamaan myyjän sanaan siitä, että moottori on hyvässä kunnossa. ”Vihreä Suzuki tuli taloon, kun isä halusi täsmälleen samanlaisen pyörän, mikä hänellä oli silloin nuorena.” Selkeä työnjako Tismalleen oikea vuosimallin ja värityksen yhdistelmä löytyi, mutta pyörä oli toiselta harrastajalta kesken jäänyt projekti. Yhdeksänvuotiaana Antti pääsi käsiksi PV-Suzukiin. Pyörä on edelleen samassa upeassa alkuperäisasussa kuin ostohetkellä. Teknisesti Suzuki oli toimiva peli, mutta Antin kontolle jäi kaiken näkyvän kunnostaminen. Sen sijaan häneltä sujuu hyvin osien metsästys, joten minä olen saanut keskittyä kokonaan kunnostuspuoleen. Museorekisteriin T250 on merkitty jo vuonna 1998. Vuosien kuluttua nuorimies kiihdytteli ja kanttaili 125-kuutioisella Suzuki RG Gammalla kevarikortti takataskussa. Kaksitahtipyörien kohdalla Kaukon rooli on ollut koko ajan selkeä. Varsinaisia korjauksia ei Poutiaisten aikanakaan ole tarvinnut tehdä. Sitten myöhemmin isällä oli varmaan 30 vuoden mittainen tauko ilman moottoripyörää, kunnes hän näki myytävänä hienossa alkuperäiskunnossa säilyneen T250:n Seinäjoella. Seinäjoelta ostettu punainen Suzuki on vuosimallia -72. Ostohetkellä moottori oli puhdittoman oloinen, mutta piristyi uudet männät saatuaan. Miehen mieltymys Suzukin kaksipyöräisiin lienee saanut alkunsa noilta ajoilta, mutta fanaattisesti Antti ei Suzukin nimeen vanno. Pieni Suzuki-talli 56 07/17. GSX R:n entisöintityö vei nelisen vuotta, ja väliin Teksti ja kuvat: Kari Mattila VIHREÄ T250 on täsmälleen samanlainen pyörä kuin se, jonka Kauko osti aikanaan uutena. Kaksitahdit Museokaluston pariin Antin prätkätouhut liukuivat isä Kauko Poutiaisen nostalgiafiilisten saattelemana. Toinen T250 hankittiin niin ikään nostalgiasyistä. Lähitulevaisuudessa on tarkoitus uusia myös sytytyspuolen osia. Pikkukuvassa näkyvä pumppu on harvinainen alkuperäisvaruste. Löytyyhän tallista myös iso Yamaha. Tietysti isää kiinnostaa myös ajaminen, ja hän käykin silloin tällöin ajamassa lenkin jommallakummalla Suzukilla.” Ärräprojekti Pihan nopein museoikäinen pyörä, 750-kuutioinen Suzuki GSX-R, tuli Antille hieman vastaavassa kunnossa kuin vihreä T250. ”Isä oli aikanaan ostanut uutena vihreän -71 Suzuki T250:n. A ntti Poutiaisen tarina kaksipyöräisiin hurahtamisesta on monille tuttu. Sitähän piti sitten lähteä hakemaan melkein siltä istumalta”, Antti muistelee kymmenen vuoden takaisen hankinnan taustoja. ”Isää ei moottoripyörien kanssa ropaaminen oikeastaan kiinnosta lainkaan
On lähes ihme, jos jostakin löytyy sopiva katteen osa, joka ei ole halki ja ulkopinnastaan asfaltin hioma. Tällaisen katukilpurin kohtalo oli joutua kovakouraisiin käsiin jo uutena, eikä käytettyjen markkinoillakaan ärrä koskaan päätynyt leppoisan matkamotoristin huolelliseen huomaan. Motoristin tekee tämän tästä mieli päästä tien päälle, joten Antti pitää aina yhtä ajopyörää tallissa. Sen jälkeen kuitupinta on sitten hiottu kauttaaltaan tasaiseksi ennen maalausta”, Antti valottaa kunnostusprosessia. Mies ei kuitenkaan luonnehdi itseään erityisen kärsivälliseksi puurtajaksi, joskin hän on selvästi peräänantamatonta tyyppiä ja menettelee viisasti. POIKKEUKSELLISEN hienosti alkuperäiskunnossa säilynyt punainen T250 hankittiin perheeseen kymmenen vuotta sitten. 57 07/17. Lähtökohta ulkokuoren kunnostamisen näkökulmasta ei ollut paras mahdollinen. Ja toisin kuin äkkiä voisi ajatella, yli 30 vuotta vanhaan muovisukkulaan ei tarjota uusia tai ehjiä käytettyjä osia ihan joka verkkokaupassa. mahtui muutama motivaatiopaussi. Ärrän valmistusmäärät eivät olleet aivan vähäisiä, mutta katteiltaan täsmälleen vastaavia pyöriä tehtiin vain mallivuodelle -85. Taustalla häämöttää eräänlainen harjoitustyö: 650-kuutioinen Suzuki GS, jonka mies kunnosti kehnosta aihiosta loistavaan kuosiin. Jos hermo välillä meneekin, aikansa motivaatiota kerättyään mies palaa jatkamaan projektia. Poutiaisen ärrän katteet näyttävät ehjiltä alkuperäisosilta, mutta siisti lopputulos vaati paljon työtä ja aikaa tekijältään. Näin mies välttyy kiirehtimiseltä, ja työn alla oleva pyörä valmistuu alusta loppuun samalla huolellisuudella. Seuraavan vuoden peli näyttää samalta, osatkin ovat vaihtokelpoisia, mutta sivukatteen ilmanottoaukon paikka on eri. ”Kokoon kursitut osat on lopuksi pinnoitettu lasikuitukerroksella molemmin puolin. Rauhalliseen tahtiin ja huolella Poutiaisen kädenkälkeä on ilo katsella. Ajopyörän lisäksi tallissa odottelee projekti, joka nostattaa myös Antin nostalgiset tunteet pintaan. Seinän vieressä lepäävä osakasa on sama RG-Gamma, jolla mies päästeli 16-kesäisenä ympäri kyliä
Vuonna 1984 Suzuki käänsi uuden lehden katuraasereiden historiassa esittelemällä GSX 750 R -mallin. Öljynjäähdyttimessä on sähköpuhallin, jotta jäähdytysteho riittää myös silloin kun ajoviimasta ei ole apua. Hintaetu ei kuitenkaan ollut se tekijä, joka ohjasi asiakkaita muilta merkeiltä Suzuki-liikkeisiin. Kawasakilla oli GPZ 750 R ja Yamahalla FZ 750. KEVYT JA KETTERÄ Suzuki GSX 750 R:n hätkähdyttävin numerotieto on pyörän paino ajokunnossa: 176 kiloa. Kymmenien kilojen eroon ei löydy yksittäistä selittävää tekijää. Hyvin pian kilpamenestystä alettiin käyttää myös moottoripyörien markkinoinnin apuna, ja pian tuotantopyöriin lainattiin teknisiä ratkaisuja ja ulkonäöllisiä piirteitä kilpapyöristä. Kolmikosta Suzuki oli yllättäen edullisin 42 900 markan hinnallaan. Suzukin äärimmäisyyksiin viety ulkonäkö ja ajettavuus vetosivat sellaiseen motoristiin, joka halusi käyttöönsä tinkimättömän raaserin. Ehkä juuri tätä eroa kilpakumppaneihin valmistaja halusi korostaa uudella määrityksellä. Koko pyörä on suunniteltu ratapyörän tavoin kohta kohdalta mahdollisimman kevyeksi. Sitä ruiskutetaan mäntien alapuolelle sekä pumpataan sylinteriryhmän takana ulkopuolella kulkevia paksuja letkuja pitkin sylinterikanteen. Sen jäähdytysrivat ovat silmiinpistävän pienet mutta öljynjäähdytin taas reilusti totuttua suurempi. Moottori tukeutuukin jäähdytyksessä pitkälti moottoriöljyn lämpöä sitovaan vaikutukseen. Kawasaki maksoi 44 800 ja eksoottisella 20-venttiilisellä sylinterikannella varustettu Yamaha 45 400 markkaa. ÖLJYJÄÄHDYTTEINEN Ärrän moottori näyttää erikoiselta, mutta ratkaisuiltaan sitä voi pikemminkin luonnehtia perinteiseksi. Kulmikkaasta alumiiniprofiilista kokoon hitsattu runko ja takahaarukka tuntuvat kokeiltaessa aivan uskomattoman kevyiltä ollakseen 100-hevosvoimaisen kyykkypyörän osia. GSX-R oli käänteentekevä superpyörä esittelynsä aikoihin. Tyypllinen kovaan ajoon tarkoitettu 80-luvun puolivälin seiskapuolikas nostaa puntarin viisarin 210 kilon yläpuolelle. Suoravetoisten litteäluistikaasuttimien ansiosta kone reagoi herkästi kaasukahvan liikkeisiin. Erilaisia laihdutustekniikoita on käytetty joka puolella, ja ainevahvuuksissa ja materiaalivalinnoissa on tehty hyvin vähän kompromisseja. 750-kuutioiseksi rivineloseksi moottoriöljyä on kierrossa paljon, noin viisi litraa. Prätkäliikkeestä saattoi kuitata alleen pelin, jolla pienin muutoksin pärjäsi myös kisoissa. KILPAILUASETELMA Suzuki GSX 750 R:n ensimmäisenä mallivuotena sen vakavimmat haastajat löytyivät kahden muun japanilaisvalmistajan mallistosta. GSX-mallin koneeseen verrattuna R:n motti on ulkomitoiltaan pieni. Varsinaiseen kilpakäyttöön tehdas tarjosi virityssarjaa, jolla sai 30 lisähevosvoimaa ja kuivakytkimen sekä muita kisaosia. Niiden lasien läpi katsottuna Yamaha ja Kawasaki näyttivät kerta kaikkiaan liian kesyiltä ja raskailta, vaikka edellisenä vuonna kumpi hyvänsä olisi ollut ylivoimaisesti kylän kovin seiskapuolikas. EI SUPER VAAN HYPER! Moottoripyörillä on kisattu jotakuinkin yhtä kauan kuin niitä on valmistettu. 1980-luvulla katupyörät olivat nopeita ja kevyitä. Nyt kaupasta saattoi ostaa asfalttiradoille suunnitellun kilpapyörän katukäyttöön sovitettuna. Tehoa moottori tuottaa tasan sata hevosvoimaa, mikä on linjassa aikakauden pahimpiin kilpailijoihin nähden. Pieni Suzuki-talli 58 07/17. Alumiiniprofiilista kokoon hitsattu runko, kaksi ajovaloa ja röyhkeä olemus yhdistettynä lyömättömään teho-painosuhteeseen tekivät mallista legendan jo ennen kuin ensimmäistäkään pyörää oli toimitettu asiakkaalle. Kun muiden merkkien rajuimmat laitteet olivat supersportteja, uusi ärrä nostettiin jalustalle nimeämällä se hypersportiksi
59 07/17
Teksti: Kari Mattila, Kuvat: valmistajat 60 07/17. Valmistajat vastasivat huoleen kehittämällä autoihin tukun turvavarusteita. Vuosi vuodelta nopeutuvat ajokit katsottiin vaarallisiksi niin matkustajille kuin muille tiellä liikkujille. Turvallisesti perille Pian autoilun alkuvuosien jälkeen alettiin kiinnittää huomiota turvallisuuteen tai oikeammin sen puutteeseen
Yleisilmettä ei voi kutsua sopusuhtaiseksi eikä kauniiksi, mutta jonkun sarjakuvasankarin ajokiksi laite sopisi sellaisenaan. Yksi matkustajista siis kulkee mukana selkä menosuuntaan ja istuu siinä, mihin kuskille sopiva ajoasento hänet asettaa. Varsinainen kummajainen Liberty-Cornell näyttää aivan tuotantovalmiilta vehkeeltä verrattuna Sir Vival -konseptiin. Jostakin syystä kuljettajanistuimen kiskoihin kiinnitettiin toinenkin istuin selin kuljettajaan nähden. Jokainen yksityiskohta ja ratkaisu oli kuitenkin hyvin perusteltu. 61 07/17. Myös pehmusteisiin on kiinnitetty paljon huomiota. Lopputulokseen ei Fordista paljoa jäänyt ainakaan ulkonäön tai sisätilojen osalta. Ensinnäkin verrattain pieni sivutörmäys saattaisi vahingoittaa oven vieressä istuvaa kuljettajaa. Pyöreä muoto kasvatti lasin pinta-alaa niin, että kaksi tuulilasinpyyhintä ei riittänyt alkuunkaan. Ilmeistä päätellen vanhatkin ratkaisut toimivat mainiosti. Muiden turvavarusteiden lailla perheen pienemmille suunnitellut turvaistuimet ovat vuosikymmenien saatossa kehittyneet valtavasti. Toiseksi kukaan matkustajista ei vietä autossa sellaisia tuntimääriä kuin kuljettaja, joten jo tilastojen perusteella on kohteliainta varata turvallisin paikka juuri auton kuljettajalle. Muotoilun ajateltiin suojaavan matkustajaa törmäystilanteissa. Niinpä kattoon puhkaistiin reikä ja päälle pantiin tuulilasi sekä SISÄTILAT kuin tieteiselokuvasta. Ovet suunniteltiin optimaalisiksi kolariturvallisuuden kannalta. Siinäkin katsottiin viisaimmaksi, että kuljettaja istuu keskellä autoa – mutta nyt myös muita ylempänä. Ulkonäön suhteen Liberty-Cornell oli monen muun turvakonseptin tapaan hieman kummallisen näköinen. TAAPERON askelin kohti turvallisempia automatkoja. Turvallisen auton aihioksi valittiin huolellisen etukäteistyön perusteella neliovinen Ford vuodelta 1955. Kuljettajan ei ollut turvallista istua lähellä auton kylkiä, joten kuskinpenkki sijoitettiin keskelle autoa, mutta matkustajille ikkunapaikat saivat kelvata. Sir Vival oli häkellyttävän omituinen ratkaisuiltaan kuin myös ulkonäkönsä osalta. Y hdysvalloissa Liberty Mutual -vakuutusyhtiö ja Cornell Aeronautical Laboratories tarttuivat haasteeseen ja lähtivät yhdessä toteuttamaan Cornell Safety Automobile -projektia. Tuulilasi oli korkea, ja se kaartui jyrkästi. Kun kuljettaja loukkaantuu, hän menettää hallinnan ja ajoneuvo ajautuu suin päin suurempiin onnettomuuksiin. Lasi oli myös asetettu mahdollisimman kauas kuljettajasta, jotta pirstaleet eivät vahingoittaisi häntä törmäystilanteessa. Liberty-Cornell-autossa ohjaaja istuu keskellä, jolloin hänellä on parhaat mahdollisuudet selvitä sivutörmäyksestä. Ovenkahvojen upotus, itse ovet sekä massiiviset sivupuskurit pistävät silmään, samoin panoraamatuulilasi ja lasinpyyhkijät. Auton molemmilla sivuilla on vain yksi keskeltä saranoitu liukuovi, joka taittuu kasaan. Sisältä Liberty-Cornell-auto oli suorastaan futuristinen, sillä ohjaamo toi auton sijasta mieleen lentokoneen. Ohjauslaitteen kätevyydestä herää perusteltua epäilystä. Istuimet olivat voimakkaasti kuppimalliset. Eriskummallisen mittaiset ovet sekä sivupuskurit lisäävät omalaatuista vaikutelmaa entisestään. LIBERTY-CORNELL-KONSEPTIN sivukuvassa riittää tutkittavaa. Syyt olivat selvät. Kuppipenkeistä turvaa Liberty-Cornell-auton sisätilat pehmustettiin ja verhoiltiin kauttaaltaan, mikä tietysti paransi turvallisuutta sekin
Esimerkiksi yksi kiinteä ajovalo ja kaksi etupyörien mukaan kääntyvää ajovaloa helpottavat risteysajoa pimeässä. Briclinin erikoisuuksista voisi mainita TURVAVYÖN laajamittainen käyttöönotto lienee yksi merkittävimpiä liikennekuolemia vähentäneitä kehitysaskelia. Tuulilasi on täysympyrän mallinen ja puhdistuu sisältä sekä ulkoa pyöriessään. Aktiivista turvallisuutta kehitettiin myös. Kaksi muuta ajovaloa sijaitsivat erillisessä etuosassa, joka kääntyili etupyörien mukana kuin runko-ohjatussa työkoneessa konsanaan. Monet niistä ratkaisuista toivat ajoon nautinnollisuutta ja mukavuutta. Turvallista urheilua Mutta tapahtui sellaistakin, että valmistajat pyrkivät muokkaamaan yleisön mielikuvia urheiluautoista turvallisempaan suuntaan liittämällä niihin perheautokonsepteista tutuksi tulleita rumia elementtejä kuten silmiinpistävästi erottuvia turvapuskureita. Esimerkiksi levyjarrut, vyörenkaat ja kehittynyt pyöränripustus monen muun innovaation ohella mahdollistivat lisääntyneet kaarrenopeudet, lyhyemmät jarrutusmatkat ja vakaamman kulun suurilla nopeuksilla. Kovaan menoon Autojen kolariturvallisuuden keskeisiksi tekijöiksi muodostuivat hallitusti kokoonpainuvat rakenteet sekä turvavyöt. Volvo oli alan pioneereja ja markkinoi edistyksellistä kolmipistevyötään naiskauneutta hyödyntäen. Tietysti peliä pelattiin myös toiseen suuntaan, eli kun kilpa-autoilun puolella kehitettiin uusia ratkaisuja esimerkiksi pyöränripustuksiin ja jarruihin, tekniikkaa alettiin nopeasti käyttää myös perheautoissa. Urheiluautoissa usein esiintyvät luukkulamput ovat turvallisuuden sanelemia nekin – aerodynaamisesti muotoillun viistokeulan ajovalot jäisivät liian lähelle tien pintaa. Katsottiin viisaimmaksi, että kuljettaja istuu paitsi keskellä autoa myös muita ylempänä. Kaikki edellä mainitut ominaisuudet ovat hyödyksi silloin kun halutaan päästellä mahdollisimman lujaa, joten urheiluja kilpa-autoissa hyödynnettiin tehokkaasti monia alun perin turvallisuuteen liittyviä ratkaisuja. Joissakin ratkaisuissa on kieltämättä ideaa. Suunnilleen kuljettajan vatsan korkeudelle asennettiin kolmas ajovalo. Jeromen ideoima ja rakentama prototyyppi autosta, joka suojelee matkustajia ja kuljettajia tehokkaasti kolaritilanteissa. 62 07/17. Turvallisesti perille Marginaalista SIR VIVAL on Walter C. Voi tietysti ajatella niinkin, että autossa oli ohjauksen mukaan kääntyvät ajovalot Citroënin malliin, joskin hieman raskaammin toteutettuna. Kanadalainen Bricklin SV-1 lienee tunnetuin yritys luoda turvallinen urheiluauto. Linkkukonetta muistuttavan runkorakenteen pitäisi lisätä kolariturvallisuutta kaikissa olosuhteissa. Mallinimikin on lyhenne sanoista safety vehicle one. ilmanottoaukko
Elektroniikan kehittyminen mahdollisti paljon. Esimerkiksi levyjarrut patentoitiin jo viime vuosisadan alussa, mutta käyttöönotto venyi aina 50-luvulle saakka. TURVALLISUUTTA ja tulevaisuuden ratkaisuja ennakoivat konseptiautot ovat useimmiten merkillisen näköisiä. Lokinsiipiovinen urheiluauto piti sisällään myös vähemmän silmiinpistäviä turvavarusteita kuten sivutörmäyssuojat ja rakenteisiin integroidut turvakaaret. Lukkiintumattomat jarrut, jotka muuten kehitettiin alun perin 20-luvun lopulla lentokonekäyttöön, saatiin henkilöautomarkkinoille 70-luvun jälkipuoliskolla. Merkkipaaluja historiassa Monen turvallisuutta parantavan ominaisuuden tai varusteen keksimisen jälkeen on tarvittu vuosien kehitystyö ennen laajaa käyttöönottoa. Tupakansytytin ja tuhkakuppi puuttuivat varustelistalta liikenneturvallisuuden nimissä. Airbag kehitettiin jo 50-luvulla, mutta se yleistyi vasta 70-luvulla. 50-luvun lopulla kehitetyn kolmipisteturvavyön käyttöönotto tapahtui nopeammin, mutta kyseessä oli pikemminkin sovellus kuin monimutkainen tekninen ratkaisumalli. tupakansytyttimen ja tuhkakupin puuttumisen varustuksesta, savukkeiden kanssa näprääminen kun vie huomion sivuun liikenteestä. Joskus outo ulkonäkö on varmasti ollut tarkoituksellista, jotta katsojan huomio kiinnittyy valmistajan haluamiin kohtiin. Euroopassa Mercedes-Benz toi turvatyynyn yhdessä turvavyön kiristinjärjestelmän kanssa S-sarjaan vuonna 1981. Ihmisen sopeutuminen verrattoman keksinnön käyttäjäksi veikin sitten huomattavasti kauemmin. BRICKLIN ei yrittänyt piilottaa turvapuskuriaan muihin muotoihin sulauttamalla. Pininfarina PF Sigma näyttää siltä kuin se olisi valmis tuotantoon tai vaihtoehtoisesti muotoilualan tapahtuman vetonaulaksi. Italialainen muotoilustudio näytti, että kolariturvallisuutta korostava prototyyppi voi olla myös sopusuhtainen ja kaunis. Lopputulos ei klassiseen urheiluautomuotoiluun viehtyneitä asiakkaita miellyttänyt, mutta kauppa kävi siitä huolimatta: vajaat 3000 autoa myytiin ennen kuin valtio otti tehtaan haltuun laskurästien takia. 63 07/17. KULJETTAJAN turvallisuutta merkittävästi parantava turvatyyny yleistyi Yhdysvalloissa 70-luvulla
Asunto löytyi useimmiten betonilähiöistä, joiden kaduille lähdimme aistimaan takavuosien tunnelmia. Lisäksi alustasta kuuluu satunnaisesti ylimääräisiä 64 07/17. Tukholmassa L I I K EN T EES S Ä PÄIVÄ Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Johanna Helin P äivä Tukholmassa -risteily tarjoaa mukavan ja edullisen irtioton irtioton arjen melskeestä. Se on hankittu vain joitakin päiviä ennen reissuun lähtöä, eikä auton luotettavuudesta ole vielä kokemusta. Laivan maissaoloaika asettaa vierailun aikataululle joustamattomat puitteet, joiden rajoissa suunnittelimme oman reittimme. Volvon moottori ei käy aivan niin tasaisesti kuin pitäisi. Kaksi ensimmäistä etappia olisivat suomalaismuuttajille tutut lähiöt Rinkeby ja Tensta. Pienellä lisähinnalla minilomalle saa mukaan myös oman auton, jolloin Tukholman kiertämisen voi ulottaa ydinkeskustan ulkopuolelle. Pientä huoltoa Matka-auto on Volvo 240 GL vuodelta 1985. Muistatte varmasti sen ajan, jolloin moni muutti töiden ja paremman elintason perässä Ruotsiin. Lähiökierroksen jälkeen suuntaisimme Mc Collection -moottoripyörämuseoon Sollentunaan. Harrasteauton kanssa päivä muuttuu mieleenpainuvaksi elämykseksi. Jos aikaa prätkien tutkimiselta jää, pistäytyisimme vielä jossakin keskustan nähtävyyksistä. Alle otettiin tietysti vanha Volvo – sellainen joka Ruotsin tienesteillä usein hankittiin
Tämän päivän Pohjanlahden kyntäjät ovat valtavia aluksia verrattuna niihin, joilla matkaa tehtiin 1970-luvulla. Huolellinen läpikäynti ei tuonut esiin muuta välitöntä korjaustarvetta, joten matkaan saattoi lähteä hyvillä mielin. Ahtaampien harrasteautojen kanssa opittu tiiviin pakkauksen taktiikka on ruotsalaisen perheauton kohdalla tarpeeton taito. PÄIVÄSSÄ ehtii paljon. Ainakin osa oireiluista voi johtua siitä, että viime vuosina sillä on ajettu erittäin vähän. Moottoritien pinnan urat ja heitot Volvo selvittää eleettömästi. LÄHTÖSATAMASSA Helsingissä. Vielä kun olisi automaattivaihteisto ja kunnon moottori. Yleensä autokansi on ahdas, mutta nyt auton sivuilla on reilusti tilaa. ääniä, laturin hihna kitisee, ja välillä kuuluu pientä sirinää, joka lakkaa heti kun kytkinpoljinta painaa tai keventää kengänkärjellä. VOLVO 240 oli aikanaan suuri perheauto ja sellaiselta se näyttää itsekseen seistessään. Kapeus ja lyhyet ovet tekevät Volvosta vaivattoman risteilykaverin. Vanhoissa johdoissa löytyi selviä merkkejä läpilyönneistä, joten syy käyntiongelmiin selvisi helposti. Hain Motonetistä virranjakajan kannen, tulpanjohdot ja sytytystulpat. Tie Helsinkiin on lähes kokonaan tylsää moottoritietä. Muutoin auto on hienossa kunnossa. Näkyvyys on joka suuntaan hyvä, ja auton kulmat on helppo hahmottaa. Moni asia on muuttunut siitä, kun Suomesta lähdettiin töiden perässä Ruotsiin. Kaupunkiin tultaessa auto tuntuu edelleen hyvältä. Kantikkaan muotoilun edut tulevat esiin. Sitä pitkin ajaessa on helppo ymmärtää automallin suosiota kaupparatsujen, taksikuskien ja muiden paljon ajavien keskuudessa. Vielä sadankahdenkympin vauhdissa sisämelu pysyttelee kohtuuden rajoissa ja matkustajien kanssa voi keskustella vaivattomasti. Ennen laivan lähtöä ehdittiin vierailla kuuluisassa tv-tornissa ja pyörähtää keskustassa. Nelihenkisen perheen matkatavarat eivät täyttäneet tilavasta takakontista puoliakaan. Ohjaustehostin ja reilusti kääntyvät etupyörät tekevät ahtaissa paikoissa sukkuloinnista vaivatonta. Volvon kaksilitrainen kaasutinkone on alakierroksilla puhditon, ja vaihdekeppiin joutuu tarttumaan liian usein. Kahden lähiön koluamisen jälkeen matka jatkui Sollentunaan moottoripyörämuseoon. Tien päälle Matkaanlähtöpäivä valkeni aurinkoisena. Nykyautoihin verrattuna se ei olekaan niin iso. 1 RINKEBY TENSTA MC COLLECTION KAKNÄSTORNET SATAMA 65 07/17
Kaupungin vilinää Nykyaikaisiin ylemmän keskiluokan autoihin verrattuna Volvo 240 on kapea auto ja siinä on lyhyet ovet. Tukholman keskustan liikenneratkaisuja on uusittu viime vuosina. Rinkeby oli pahamaineinen jo silloin, mutta paikan päällä kuitenkin pääosin rauhallinen ja siisti. Auto: Volvo 240 Kuski: Kari Mattila Kartturi: Johanna Helin Kilometrit: 325 Kulut: Polttoainett a 32 litraa (9,9 l/100 km) Museoiden pääsyliput: Päivä Tukholmassa -risteily + autopaikka 150 € Mc Collection -liput 32 € Kaknästorne t-liput 20 € Ruuhkamaksu t 9,24 € Murheet: Kiukuttelev a öljynpainea nturi Liikenteessä 66 07/17. Tylsät lähiöt Kiertelemme Volvolla kerrostaloalueiden parkkialueita. Eri kaupunginosiin ja kaupungista pois pääsee nyt entistä sujuvammin. Seuraava pysähdyspaikka on Sollentunassa. Haaveena olleet valokuvat, joissa Volvo poseeraa synkässä urbaaniympäristössä, jäävät haaveeksi. Kaikkialla on nytkin siistiä ja rauhallista. Sama juttu naapurilähiö Tenstassa. Pitkien tunneleiden ja monimutkaisten betonisiltarakennelmien läpi ajellessa pohdin, miltä vanhat ja vuosikymmenien takaa tutut lähiöt mahtavat näyttää nykyisin. Toisella kadulla jalankulkija ilahtuu ja näyttää peukkua. Vaikka Volvon moottori on alhaisilla kierrosluvuilla laiska, löytyy voimaa sentään kohtuullisesti, kun kaasua ja kierroksia käyttää reilummin. Suomalaisia asui seudulla jonkin verran. Roska-auton kuljettaja unohtaa hetkeksi, mitä on tekemässä, ja jää tuijottamaan autoamme. Ulkomaalaistaustaiset eivät kiinnitä ajokkiimme huomiota. Kun maan tavat ja kieli oli hallussa, saattoi päästä parempiin hommiin käsiksi. Niitähän suomalaisille maahanmuuttajille lähinnä oli tarjolla. Talojen seinissä ei ole graffiteja, parkkialueilla ei ole romuautoja, eikä edes roskia näytä olevan missään. Kiivastahtisen liikennevirran mukana pysyminen ei tuota ongelmia. Tukholman kadut ovat vilkkaasti liikennöityjä, ja hieman keskustan ulkopuolella mennään ripeää kyytiä. Siellä asuneet tuttavat tienasivat leipänsä lentokenttää siivoamalla ja muissa hanttihommissa. Sinne on vartin ajomatka. Viking Linen terminaalista Rinkebyn lähiöön on vajaan puolen tunnin ajomatka. 240 nauttii Ruotsissa selvästi klassikkoauton asemasta toisin kuin meillä Suomessa. Omat mielikuvat ovat ajalta, jolloin alla hyrräävä Volvo ei ollut vielä maantietä nähnyt. Autolautan ahtaalla autokannella näistä seikoista oli pelkkää etua: sisään ja ulos pääsi ilman ylimääräistä voimistelua. Sillat ja tunnelit ovat kiinnostavaa ympäristöä niin kuskille kuin matkustajillekin. TUNNELEITA ja betonirakennelmia
Paikka on huiman hieno ja näyttävä. Triumph X-70 Hurricanen villi muotoilu on toista maata. Moottoripyörämuseo Mc Collection -niminen yksityinen moottoripyörämuseo sijaitsee puistomaisessa ympäristössä Edsvikin alueella Sollentunassa. Jo rakennus itsessään on ällistyttävän hienosti toteutettu, siisti ja kiinnostava. Täsmälleen samoilla laatusanoilla voi kehua myös itse kokoelmaa. Samalla piha-alueella on muitakin upeita rakennuksia, mutta niiden taidenäyttelyt saavat jäädä väliin. Vuonna 2009 valmistunut museorakennus on tuore, mutta istuu historialliseen ympäristöön hienosti. Kuittaamme kassalta pääsyliput, ja seuraavat pari tuntia kuluvat kuin siivillä toinen toistaan upeampia moottoripyöriä ihmetellessä. Wankelkoneista kummajaista myytiin noin 1800 yksilöä. HERCULES W-2000 ei lukeudu saksalaisen muotoiluhistorian helmiin. Kaarramme Volvolla mustan rakennuksen pihaan. Joukossa on myös arkisempia laitteita ja tuoreempia pyöriä, joiden tekniikassa tai muotoilussa on jotakin, mikä on saanut museoisännän kiinnostuksen syttymään. Marssimme suoraan Mc Collectionin ovesta sisään. SOLLENTUNASSA sijaitseva yksityinen moottoripyörämuseo Mc Collection on huiman hieno paikka. Suuri osa kalustosta on harvinaisia ja arvokkaita millä tahansa mittapuulla. 67 07/17. Tämä monelle tuntematon paikka on ehdottomasti suositeltava kohde, jonne ennättää hienosti Päivä Tukholmassa -risteilyn puitteissa
68 07/17. Laite oli silloin aivan liian kallis edes 200 kappaleen erän myymiseksi. BIMOTAN ensimmäinen katukäyttöön valmistama malli SB2 vuodelta 1979. CCM:n historiaan mahtuu käänteitä, mutta niin vain yritys valmistaa tänäkin päivänä hienoja moottoripyöriä käsityöperinteitä kunnioittaen. Vain 300 yksilöä valmistettiin. RAASERIT viime vuosisadan alkupuolelta. KOKOELMASTA löytyy myös arkisemman oloisia laitteita itäpyörät mukaan lukien. CCM (Clews Competition Motorcycles) nousi 1970-luvun alussa BSA:n kilpatallin raunioista. Huimapäitä olivat ne äijät, jotka näillä vehkeillä kisasivat. Taaempi peli on VFR 400R -90. TÄLLAISTA herkkua ei yleensä pääse luonnossa näkemään: ovaalimännillä varustettu Honda NR 750 vuodelta -92. Harley-Davidson, Indian, The Flying Merkel ja sitä rataa. Suzukin Italian-maahantuoja tilasi 200 tällaista, mutta tilaaja veti käsijarrua 140. Erikoinen moottoriratkaisu on suojattu yli kahdellasadalla patentilla. Liikenteessä SISÄLTÄ moderni museorakennus on ulkoapäin toteutettu sopimaan historialliseen kulttuuriympäristöön. yksilön kohdalla. HIENO CCM-crossi ripustettuna näytille
Virrat pois ja valo syttyy. Pitäisi olla jo laivassa. Arvaus osuu oikeaan. Ydin on ehjä, joten tämä vika korjaantuu onneksi teipillä. Olo on huvittunut. Johdin osui maihin ja sytytti varoitusvalon. TV-TORNISTA avautuu upeat näkymät, joita voi ihailla maittavan lounaan tai kahvikupposen äärellä. TUKHOLMAN keskustassa näkyi kanssaharrastajia. Turhan innokkaasti palaneen öljynpainevalon oikkuilun syy löytyi öljynpaineanturin johdosta. Parin kilometrin matkaan kuluu tunti. 69 07/17. Pelti kiinni ja takaisin tien päälle. Tornin porraskäytävään on koottu valokuvia rakennusajalta. Tämäkin vielä. Väärää reittiä kulkeneen johdon eriste oli kulunut puhki. Ajamme Kaknästornet-tv-tornille ihailemaan näköaloja. Kahvittelun ja rappukäytävälle ripustettujen vanhojen valokuvien tutkimisen jälkeen vilkaisen kelloa. Laivan lähtöön on vielä aikaa ja tuumimme, että vielä yksi kohde mahtuu aikatauluun. Hienokuntoisen Rättärin takaa pilkottaa avokattoinen Maserati. Avaan konepellin ja aloitan vianetsinnän öljynpaineanturin luota. Pahamaineiset lähiöt olivat siistejä ja leppoisia, vanha Volvo ei tuottanut ongelmia, ja matkan jännittävimmäksi osuudeksi muodostui Tukholman takkuava liikenne. Pinna alkaa kiristyä, mutta onneksi keli on edelleen upea ja tukholmalaiset kiljahtelevat ihastuksesta nostalgisen kansallisikonin nähdessään. Vapautan johdon pinteestä ja huomaan eristeen olevan puhki. Liikenne on aivan jumissa ja kello käy. Kuluu vielä puoli tuntia. REISSUN ainoa tekninen murhe ilmaantui moottoripyörämuseon pihalla. Navigaattorin mukaan matkaa on vielä puolitoista kilometriä, ja liikenne takkuaa pahemman kerran. Laivan lähtöön on enää pari tuntia, joten hissillä alas ja takaisin Volvoon. Kotia kohti Syömme viereisessä lounaspaikassa maittavat ateriat, ja sen jälkeen kävelemme autolle. Öljynpainevalo palaa ja sammuu, kun käännän virrat päälle. Laivalle ei ole pitkä matka, mutta reitti kulkee keskustan läpi. Anturin johto kulkee laturin pultin takaa ja on liian kireällä. Onneksi laivan henkilökunta on reilulla tuulella ja saamme ajaa autokannelle vaikka saavumme vain viisitoista minuuttia ennen laivan lähtöä
Te ks ti ja ku va t: Ka ri M at til a TRAKTORIT eivät vain seisseet näytillä vaan niillä myös ajettiin useampaan otteeseen viikonlopun mittaan. Keli oli kohdallaan myös sunnuntaina. ILMAPALLONKELTAINEN Kupla oli saanut ristiäisissä nimeksi Vappu ja koristeeksi muutaman kaakelikukkasen. Poikkeuksena ovat museorekisteröidyt ajokit, joiden kohdalla ikää ei kysellä. Konekentällä oli juhlavuoden mukaisesti maatalouskoneita sadan vuoden takaa. 70 07/17. Ja oli se Lokomo-laahakaivurilla suoritettu työnäytös aika huimaa seurattavaa. V ielä ensimmäisen tapahtumapäivän aattona Riihimäellä ripotteli vettä, mutta lauantaipäivänä pilvet olivat tiessään ja keli oli lämmin ja aurinkoinen. Klassikkoautoja konepäivillä Riihimäki, 2.–3.9. Harrasteparkin kaluston joukossa ei satavuotiaita ajopelejä ollut, mutta muuten anti oli edellisvuosien tapaan komeaa. Aivan lauantaipäivän kaltaista yleisötulvaa ei puistoalueella nähty, mutta harrasteparkissa riitti katseltavaa ja rompetorilla löytöjä. Rauta ja Petrooli -tapahtuman autokentälle ovat tervetulleita yli 40-vuotiaat ajoneuvot. Hienon sään myötä harrastajat olivat runsain määrin liikkeellä, ja harrasteparkkiin alkoi virrata autoja tasaisesti aamusta lähtien. Tässä Valmet-kerhoaktiivi Anne Ronkainen puksuttelee traktoriparaatissa harvinaisella teollisuusmallin Valmet 20 -traktorilla. Konekentällä kannatti myös poiketa, vaikka menneen ajan maatalouskoneet eivät olisi erityisesti kiinnostaneet. Rauta ja Petrooli järjestettiin tänä vuonna Suomi 100 -teeman merkeissä. Traktoreiden lomassa vilisi vanhoja mopoja ja moottoripyöriä sekä jokunen museoikäinen pakettiauto
71 07/17. MOPOJA oli joka lähtöön. WANKEL-MOOTTORINEN maantiennielijä NSU Ro80 sai vierelleen pienen mutta pippurisen NSU Prinz TTS:n. Harvinaisuuksissa riitti hämmästeltävää, mutta eniten yleisöä taisivat sittenkin puhuttaa ihan tavalliset Tunturit ja Soliferit. Traktoririvistöön oli saatu esille mm. vuoden 1920 Allwork-peltoveturi. Itsenäisyyden alkuaikoina valtaosa raskaista maataloustöistä suoritettiin hevosilla, mutta koneitakin oli. Hankkija tuotti useita tällaisia maahan vuonna 1917. PASTELLISÄVYINEN tippa-Rellu laastarikatolla ja alumiinivanteilla varustettuna. KUUSISYLINTERISELLÄ bensakoneella varustettu vaakalamppu-mersu oli uutena Rukka-vaatevalmistajan omistuksessa. NELIOVINEN Datsun 100A jaksaa ihastuttaa aina kun sellaisen näkee. Pirteä ilmestys kerta kaikkiaan! TRAILERIN päällä näytille tuotu pölyinen Ford Zhephyr Six vuodelta 1952 on kuulemma menossa entisöintiin. KONETAPAHTUMAN teemana oli Suomi 100
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine FORD-FREAK club of Finland oli asetellut yhden näyttelyhallin seinustalle pitkän rivin eri vuosikymmenten Lincolneja. Tämä Olli Tammilehdon smaragdinvihreä ’76 Town Coupe ei tainnut aikanaan olla se vaatimattomin kaupunkiauto. Lahti, 30.9-1.10. Autot ja Viihde -viikonlopputapahtuma on vakiinnuttanut paikkansa ainakin jenkkiautoharrastajien keskuudessa. Lahti, 30.9-1.10. Viimeistelyn korkea taso herätti kyllä luottamusta yli rajojen. CHRYSLER-KONSERNIN menopelikerho esittäytyi kahden työkalun voimin. Tapahtuma on muokattu sopimaan kaikille, sillä siinä missä lauantain pin-up tyttökisat ja illan rokkikekkerit sopivat vaikkapa perheettömille, niin sunnuntain ohjelma menee täydestä vaikka päiväkoti-ikäisille Hevisauruksineen. Samalla kertaa Lahden messukeskuksessa nähtiin autoharrastuksen muitakin tyylisuuntia. Alkuperäiskuntoiset ja entisöidyt helmet olivat näyttelyssä vähemmistönä, mutta kustomien ja rodien kohdalla näyttely on kivunnut maamme kärkeen, eikä ihme, sillä kalustoa paikalle haalitaan runsaasti ulkomaita myöden. TSHAIKAN mahtavuus ei vähene vaikka sen tiputtaisi ihan matalaksi, ehkä jopa päin vastoin. Vanhempi Dodgeista lienee palvellut niissä raskaammissa töissä, kun taas Hannu Kaasisen ’79 Lil red truck on arvatenkin vältellyt ihan kaikkia töitä, mittarissaankin vasta 37 500 mailia. Autot ja Viihde -viikonloppu 72 07/17
Yksi jos toinen pysähtyi auton kohdalla muistelemaan kuinka ihmeellisenä maana Ruotsi joskus näyttäytyi. TÄMÄN rantakirpun näyttävyys ei perustunut vain hileisiin ja maalausjippoihin vaan upeita yksityiskohtia löytyi kaikkialta minne silmä vain osui. Sari Siirolan ja Maija Tiilolan upean junakeulan tarinaan palaamme vielä tuonnempana. 73 07/17. VOLKKARIPIIREISSÄ on kaikki madaltamisen temput nähty jo moneen kertaan, mutta tämä palkintoja jo peräkärryllisen kerännyt Grossraum se vain seisoo ylpeänä koko korkeudessaan. AINAKIN 70-luvun alkupuoliskolla syntyneet, teini-ikäisenä V8-magazinensa tarkkaan lukeneet muistivat varmasti tämän ruotsalaisen ’23 Cee Kaapin. Show-rodi lienee ensimmäisen näyttelykiertueensa jälkeen hylätty kosteaan liiteriin sillä kaikki sen kromaukset kuoriutuivat kuin itsestään
Autot ja Viihde LAHDEN katukuvaa uudesta asti kaunistanut ’67 Dart GT on viihtynyt samassa perheessä nyt jo lähes puoli vuosisataa. Anders Nilssonion ’54 Pritschenwagenin saattaminen näin rähjäiseen kuntoon on vaatinut eräänkin talli-illan hitsauskoneen seuralaisena. Virpi Varjoksen upeaa Dodgea ei ole aiemmin näyttelyissä nähty. 74 07/17. HUDSON Hornet, urheiluväline sieltä linjakkaammasta päästä. Osaston takaseinä oli toteutettu latolöytöteemaan parilla juniksen naamalla ja osasto-palkinto hienosta toteutuksesta lohkesi kotiin viemisiksi. Kahden kaasarin Twin Hpower optiolla varustettu Hornet oli ihan oikea kilpuri Amerikan Stock Car -kisoissa aikana jolloin vakioautokisoissa kilpailtiin oikeasti vakioautoilla. GeeTeen vaiheisiin palaamme vielä tarkemmin. KAIKKI ei ole lähimainkaan sitä miltä näyttää. Pitkä rivi projektikuvia auton edustalla sai tarkastelemaan työn jälkeä ihailevasti
Kori oli kaaria lukuunottamatta ennallaan, mutta ajettavuuteen oli tehty parannuksia lukuisin muutoksin: sähköinen ohjaustehostin, ilmajousitus, kolmos-Golfin taka-akseli... HARRASTEPARKISSA nähtiin monipuolista kaulustoa. 75 07/17. HYVÄ siitä tulee kun maalaa, mutta paljon, paljon parempi kun vielä myllyttää huolella. Hiljattain maalattu ’57 avo-Lincoln hinkattiin viikonlopun aikana peilipinnalle. NIKLAS Friskin ’72 Audi 100 Coupe S on muuntautunut GT-malliksi, jollaisen tehtaan olisi jo aikanaan pitänyt tehdä. TOYOTA-KERHON osastoa kaunisti Janne Raassinan ’72 Kaarina. Twin-camia ruokitaan hyvällä imulla
SAUNAKÄRRYLLINEN aaltopelti-Sitikka on kohtuu harvinainen, mutta Renaultin Super Goelette se vasta harvinainen onkin. Tänä vuonna 50-vuotisjuhlavuottaan viettävällä Kymen Automobiilikerholla on jäsenistönsä harrasteautoille säilytystiloja varsin mukavasti ja aika ajoin tiloja ja kerhon toimintaa esitellään avoimien ovien merkeissä. 76 07/17. Pellin alta paljastuikin Roverin monikäyttöinen vinkkelikasi. Tuo vihreä on kaiken lisäksi vielä kangaskattoinen ja pitkällä Suomi-historialla. Avoimet ovet Inkeroisissa Inkeroinen, 32.9. 80-LUVUN autoista parhaiten säilyivät ne lujatekoiset jotka säilyttivät hintansa, vaikka kilometrejä olisi kertynyt yli takuumäärän. Anglia, 203 Pösö, Kupla ja Datsun. Adenauereita peräti kolmin kappalein, joista yksikään ei ole edes musta. Runsaan tuhannen neliön tila muistuttaa nykyisin varsin mielenkiintoista autoliikettä lähes sadan auton valikoimallaan. KÄYNTIÄÄNI paljasti, että metrifarkku kurvasi pihalle lainatulla voimanlähteellä. Avoimien ovien päivänä pihallakin pyörähti arvatenkin vielä toinen mokoma klassikoita. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine PIHALLE pyrähti parvi Triumpheja, joista harvinaisin taisi olla Veijo Dillströmin uutena Suomeen tullut ´59 Herald Coupe. Loppuvuodesta 2014 kerho sai hankittua Inkeroisten keskustata entisen K-kaupan myymäläkiinteistön, joka on talkoovoimin kunnostettu autojen säilytykseen paremmin sopivaksi. LÄMPIMÄSSÄ talvisäilössä majailee mm. TÄLLAISTA Mercedes-riviä ei joka päivä näekään
Ne löytyvät osoitteesta:. KLIKKAA OSTOKSILLE OSOITTEESSA WWW.SUPERMARKET.FI SUPERMARKET .fi Klikkaa itsesi ostoksille! Viipale mediat A A UAZ 469B Huipp unope us 100 km/h Teho 72 hv Sylinte rit L-4 Moott orin tilavuu s 2445 cm 3 Paino 1730 kg Toyo ta Celic a Supra A A Huippu nopeus 210 km/h Teho 140 hv Sylinte rit L-6 Mootto rin tilavuu s 2759 cm 3 Paino 1300 kg A A Cadillac Allanté Huippunop eus 225 km/h Teho 300 hv Sylinterit V-8 Moottorin tilavuus 4565 cm 3 Paino 1690 kg A A BMW M1 Huippunopeus 262 km/h Teho 277 hv Sylinterit L-6 Moottorin tilavuus 3453 cm 3 Paino 1300 kg Haluatko tilata puuttuvan numeron, kirjan, pelikortit tai ehkä lippalakin
Vaikka Klassikot-lehdessä on totuttu näkemään runsaasti tapahtumajuttuja, ei sivuille mahdu kuin murto-osa tarjonnasta. Mk 2 -sarjaa edustivat 1,3 super -78 ja joukon ainoa porrasperä 1,8 special automatic -77. Mk 1 -sarjaa edustivat 1,3 deluxe -73 ja 1,8 TC -74. Upeita loistoja urheiluautoja oli puisto tulvillaan. TC:n vuosimalli jäi askarruttamaan, koska sen sarjanumero oli huomattavasti pienempi kuin 1,3 deluxen. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla: toimitus@klassikot.fi tai kuoressa: Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Fotoalbumi 78 07/17. BRITIT kohtasivat Riihimäellä loppukesästä. Vilkas tapahtumakesä S uomen kesä on lyhyt ja täynnä tapahtumia. Näistäkin vain pieni osa mahtui mukaan. Töysän Sepänniemen lomakylään. Parhaiten mieleen jäivät kuitenkin nämä kaksi rakennelmaa, aivan hurjan hienosti viimeistelty Triumph Vitesse ja karun ulkokuoren ja nykyaikaisen tekniikan yhdistelmä Ford Perfectin muodossa. Vaikka autoja oli vain neljä, mallisarja oli kattava. MORRIS MARINA -harrastajat kokoontuivat 29.–30.7. Kokosimme kesäkauden päättymisen kunniaksi lukijoiden sekä toimituksen kuvista katsauksen niihin kekkereihin, joista ei varsinaista juttua saatu. Kuvan ja Marina-terveiset lähetti Olli Kuivamäki. Värit olivat yksipuolisesti punaista mutta kaikki eri sävyjä
Vanhan urheilukentän laidalle oli saatu näytille myös klassikkoautokalustoa Volgasta Cadillaciin ja kaikkea siltä väliltä. JANAKKALAN kirkonkylällä sijaitsevan Kahvila Laurinmäen pihamaalla kokoontui joukko kaksipyöräisiä elokuun puolivälissä RT 125 -kokoontumisajon merkeissä. 79 07/17. PÄLKÄNEEN Mälkilän kyläyhteisö pisti elokuun loppupuolella pystyyn paikallista maatalousja konehistoriaa esittelevän tapahtuman. Paikalla nähtiin hienoja itäpyöriä, ja mahtui joukkoon muualtakin tulleita prätkiä
Vuoden -53 EMW 340-2 erottui joukosta, kuten myös Lopen seppä Kari Salosen kilpa-Mini. Autorivi oli monipuolinen. Pieni ja pirteän värinen Fiat 600 ihastutti, kuten myös monenkirjavat kupla-Volkkarit. Yamahaenduro oli räyhä peli, ja vei ajatukset naapuripitäjässä Lopella asustelevaan Heikki Mikkolaan. HUHTIKUUSSA konepaja Mankisen pihamaalla Riihimäessä vieraillut saattoi törmätä joukkoon harrasteajokkeja. 80 07/17. NASTOLASSA cruisailtiin heinäkuun lopulla. Yksi ihmetystä herättänyt laite oli tässä numerossa tarkemmin esitelty oikealta ohjattava BMW 2002. Laajan parkkialueen autokalusto koostui tuttuun tapaan pääosin amerikkalaisesta kalustosta, mutta muutakin oli näytillä. Mies kun vaihtoi Husqvarnan sarvista Yamahaan pyöreät 40 vuotta sitten, tasan kymmenen vuotta sen jälkeen kun saalisti ensimmäisen MM-pisteensä
KESÄLAHTI Cruising oli leppoisa tapahtuma täynnä mielenkiintoisia ajovehkeitä. Vaaleansininen Buick Riviera on 90-luvun puolivälistä, mutta muotoilunsa ansiosta herättää huomiota siinä missä 30 vuotta täyttäneet autotkin. 81 07/17. Valtaosa paikalle tulleista kurvaili museoikäisellä kalustolla, mutta muutaman tulevaisuuden klassikkoauton vierellä vierähti hetki jos toinenkin. Mieleenpainuvin ajokki oli siisti punainen Toyota Timangi lavallaan uudenveroinen automaatti-Solifer. Valkoinen Lincoln-pohjainen loistomenijä on vanhahtavasta olemuksestaan huolimatta vasta tämän vuosituhannen puolella rekisteröity. PURUVEDEN ympäriajot kurvailtiin kesäkuun alkupuolella hienossa kelissä. Ford GT on harvinaista herkkua, mutta niin on myös Toyota Supra näin räpeltämättömässä kuosissa
Tästä esimerkkinä nähtiin hiljattain Lontoossa järjestetty noin seitsemänkymmenen klassikkoauton huutokauppa, jonka listoilta löytyi mielenkiintoinen Renault 5 Turbo. huhtikuuta 1981 mennessä. Myöhemmin kaveri kaahaili tosissaan B-ryhmälisillä saavuttaen vuonna -86 ensimmäisen voittonsa surullisen kuuluisasta Korsikan rallista, jossa Henri Toivonen menehtyi. Ralli-Rellu V anhoille kilpa-autoille käyvän markkina-arvon määrittäminen olisi monin verroin vaikeampaa ilman kansainvälisiä huutokauppoja. Oma taiteenlajinsa sitten onkin vanhojen kilpa-autojen määrittäminen, varsinkin jos yksilön historia on kilpailutouhujen tiimellyksissä jäänyt hiukan heikommalle dokumentoinnille. Marginaalista 82 07/17. Tehdaskilpurin väreissä koreileva auto on hiljattain nähty muutamissa mäkikilpailuissa ja pienemmissä ralleissa ja upeasti 80-lukua henkivän ja toimivan ajopelin vakuuteltiin tarjoavan edelleen muutakin kuin vain omistamisen iloa. Bruno Sabylle sen sijaan kirjattiin vuonna -81 Ranskan rallimestaruus juurikin Renault 5 Turbolla. Ainakaan heti Monte Carlon jälkeistä kilpailuhistoriaa ei kyseiselle autolle ole aikakirjoihin tallentunut. Osiltaan Renault 5 Turbo D0000020 vastaa nykyisin varsin tarkoin aikansa nelosryhmän tehdaskilpuria oikeine etuakseleineen ja tarkoin oikean aikakauden kojetauluineen. Lopullinen kauppahinta kipusi kuitenkin 166 750 puntaan. Kuvat: RM Sotheby´s ILMAN hintavarausta huutokauppaan listattu Renault 5 Turbo arvioitiin järjestäjän toimesta 120 000 140 000 Englannin punnan arvoiseksi. Yksilön valmistenumero D0000020 osoittaisi yksilön olevan yksi aivan ensimmäisistä siitä 400 auton erästä, jotka Renault ehti valmistamaan luokittelua varten 1. Kyseisen auton oletetaan olevan sama kilpuri jolla tehdaskuljettaja Bruno Saby osallistui -81 Monte Carlo-ralliin. Auton tiedetään romuttuneen aika pian Monten jälkeen, mutta myyntiteksteistä jää epäselväksi korjattiinko kyseinen kilpuri jo tuolloin, vai olisiko Renault 5 Turbo vasta viime aikoina katsottu riittävän arvokkaaksi palauttaa elävien kirjoihin
Yksikseen ei tarvinnut uutuuden hallissa poseerata, sillä uteliaita ihmisiä pyöri auton ympärillä viikosta toiseen. Kolme vuosikymmentä myöhemmin 480 jakaa mielipiteet edelleen yhtä jyrkästi. Teksti ja kuvat: Kari Mattila V olvo-piirimyyjän esittelyhallin tunnelma 1980-luvun jälkipuoliskolla oli varsin setämäinen. Volvo 480 GT 84 07/17. Uusi moottori ei mullista suorituskykyä: vapaastihengittävään verrattuna teho lisääntyy 10 hevosvoimaaa ja vääntöä on 35 Nm enemmän. Viirujen yläpuolelta löytyvät sähäkästi aukeavat luukkulamput ja puskurin alta sumuvalot. Koko tarjonta koostui takavetoisista ja hyvin vanhakantaisista automalleista. Yksi pienistä ja nokkelista yksityiskohdista löytyy heti, kun autoon pyrkii sisään: ovenkahvan kevyestä nostosta syttyvä lukkopesän valo ja erikoinen punainen lipare perinteisen lukkonupin tilalla. Tuleva klassikko Loikka nykyaikaan Volvon ensimmäinen etuvetoinen auto herätti ristiriitaisia tunteita heti ensiesittelynsä aikaan. Myynti käynnistyy saman vuoden kuluessa. 1988 Turboahdettu malli saapuu markkinoille. Näin pienen sportin takaosastolle kuvittelisi lähinnä lasten mitoille soveltuvat istuimet, mutta sieltä löytyvätkin ryhdikkäät nahkaverhoillut ja selkänojaltaan säädettävät erillisistuimet kummallekin takamatkustajalle. Sumuvalojen välissä on nokkelasti sijoitettu perinteinen kromikehäinen Volvo-maski, joka jää helposti huomaamatta. 1986 Suurelle yleisölle tarjoutuu ensimmäistä kertaa mahdollisuus nähdä 480 Geneven autonäyttelyssä maaliskuussa. Nahkaa, muovia ja elektroniikkaa Sisätiloja silmäillessä huomio kiinnittyy ensin takaistuimiin. Sporttifarkku Volvo 480 on persoonallisesti muotoiltu ja vaikeasti lokeroitava. Monikäyttöautosta saati farmarista ei ole kyse, mutta ei se oikein urheiluautokaan ole, vaikka siihen suuntaan löytyy eniten viitteitä. Keulan viirumaiset valoelementit pitävät sisällään vilkkujen ja parkkivalojen ohella päiväsaikaan käytettäviksi tarkoitetut ajovalot. Vanhemman automyyjän päässä löi tyhjää, kun hän kävi läpi mahdollisia ostajaehdokkaita. Talon sihteeri taas katseli uutuutta pää kallellaan ja ajatteli, että vihdoinkin saatiin myyntiriviin auto, jonka kyytiin hän mielellään nousisi. Tilaa on auton koko huomioiden mukavasti. Siinä on matala ja kiilamainen keula luukkuvaloineen, linjakas sivuprofiili, pitkät ovet ja lyhyt viisto perä. Lasinen takaluukku tuo mieleen P1800 ES -mallin, jonka seuraajaksi moni volvomies 480:n mieltääkin. Korjaamon väki pyöritteli päätään ja ennusti osuvasti ongelmia olevan tulossa. Ulkokuori on täynnä kiinnostavia yksityiskohtia. Sitten halliin tuotiin näytille kiilamaisesti muotoiltu etuvetoinen 480. Pienin ja samalla halvin malli oli DAFin sukuinen 340, rivin vanhahtavinta antia tarjoili vankka 240, ja hintahaitarin yläpäästä löytyivät 700-sarjan kulmikkaasti muotoillut loistovaunut. MALLIHISTORIA 1985 Volvo tiedottaa tulevan mallin suunnitelmista lehdistötilaisuudessa lokakuun 15. Välillä sellainen toimitettiin asiakkaallekin. päivänä
1995 Valmistus päättyy. Kasausrobotit ja maalausautomaatit pysähtyvät syyskuun 7. 85 07/17. Siitä huolimatta 480:n elinkaaresta tuli pitkä: sitä valmistettiin vuosina 1986–95 ulkonäön osalta suhteellisen muuttumattomana. päivänä. ENSIESITTELYNSÄ aikoihin Volvo 480 oli varsinainen outolintu verrattuna valmistajansa muihin malleihin. Kone on edelleen Renault’n peruja, mutta Volvo on osallistunut kehitystyöhön voimakkaasti. Sisätiloissa päivitys näkyy muun muassa takaistuimien niskatuissa. Uudemmat yksilöt erottaa kirkkaista vilkunlaseista. 1994 Viimeinen päivitys. Tuoreimman mallin erottaa helpoiten kirkkaista etuvilkuista. 1991 Moottoripaletti saa lisäystä kaksilitraisen vapaastihengittävän voimanlähteen muodossa. 1991 Kasvojenkohotus tuo uudelleen muotoillut sivupeilit ja muita kosmeettisia uudistuksia
Neliportainen vaihteisto reagoi napakasti, eikä sen käytös ole pahassa ristiriidassa sporttisen olemuksen kanssa. 480 oli rohkea mutta myös tarkkaan harkittu täsmäase, jonka myötä peli juppimarkkinoilla aukesi toivotulla tavalla. Osin materiaalivalintojen ansiosta auton paino saatiin pysymään alhaisena. Moottorin ääni muuttuu matalanuottiseksi murinaksi. Jotkut elektroniset avut ilmaantuvat vasta ajotilanteessa. Istuimet ovat juuri niin hyvät kuin miltä näyttävät. Volvo liikkuu kevyesti, mitä sopiikin odottaa, kun karvan yli tuhatkiloisessa autossa on kaksilitrainen moottori. Ohjaus ja alusta ovat urheilullista sorttia. Suunniteltu kohderyhmä oli kuitenkin kiinnostuneempi modernista teknologiasta ja kehittyneistä materiaaleista, joten Volvolla kiinnitettiin huomiota myös niihin seikkoihin. Niitä pyöritellessä penkin saa aivan hullunkuriseen asentoon. Hauskin varuste on vaihteenvalitsimen edestä löytyvä taajuuskorjain. Ovissa on valaistut lukkopesät. Moottori herää ja jää käymään vaimeaa tyhjäkäyntiä. Kuskin istuimen säädöt ovat monipuoliset. Istuimien pinta on nahkaa, muuten pääasiallinen pintamateriaali on muovi. Sisällä kaikki pinnat on siististi verhoiltu. Ohjauksen tehostus lisääntyy pienillä kierroksilla, mikä puolestaan helpottaa pysäköimistä. Vakionopeudensäädin ja ilmastointilaite olivat niistä merkittävimpiä. Valmistaja otti käyttöön myös aikakauden tarjoamat mahdollisuudet elektroniikan saralla. Perusmallin omapainoksi tehdas ilmoitti 998 kiloa. Yhtiön linjaa kunnioittaen 480 varustettiin lukuisilla turvallisuutta edistävillä yksityiskohdilla. Uutuuden myötä valmistaja halusi laajentaa markkinoita hyvin toimeentulevien ja koulutettujen alle keski-ikäisten markkinoille. Volvossa on monipuolinen ajotietokone, jonka näytölle kuljettaja voi valita haluamansa tiedon esimerkiksi polttoaineenkulutuksesta tai moottoriöljyn lämpötilasta. Volvo 480 GT 86 07/17. Lasinpyyhkijöiden nopeus kasvaa, kun kaasun painaa pohjaan. Suurlujuusterästä löytyy rakenteista lähes 40 kiloa. Toiminto on ajateltu turvatekijäksi ohitustilanteissa. Kiinnostavia yksityiskohtia on viljelty myös sisätiloissa. Automaattivaihteiston valitsin d-asentoon ja hieman kaasua. Etuistuimissakaan ei ole moitittavaa. Mutkaisella tiellä Volvoa käskiessä ei ajettavuuden TEKNIIKKAA JA TURVALLISUUTTA Volvo oli pyrkinyt profiloitumaan turvallisten autojen valmistajaksi jo kauan ennen 480-mallin esittelyä. Napakka ajettava Ennen käynnistystä avainnipussa olevaa ”lakua” pitää käyttää keskikonsoolista löytyvässä reiässä, jotta ajonestolaite kytkeytyy pois päältä. Kojelaudassa on paljon nappuloita, joista painelemalla löytyvät sopivat asetukset niin lämmitysja ilmastointilaitteen toiminnalle kuin ajotietokoneen näytöllekin. Muita mainittavia vakiovarusteita ovat varashälytin, sumuvalot, sähköikkunat, keskuslukitus ja automaattisesti tilanteen mukaan aktivoituva takalasin pyyhin. Esimerkiksi konepelti, polttoainetankki ja lukuisat pienemmät komponentit ovat komposiittimateriaalista muovattuja. Automaattivaihteistosta joutui kuitenkin pulittamaan lisähintaa. GT:n runsaaseen vakiovarustukuuluivat esimerkiksi nahkaverhoilu ja ilmastointilaite. Lisävarusteita oli melko vähän. Tuleva klassikko 480 GT piipahti tuotannossa lyhyen hetken ajan mallin lähestyessä elinkaarensa päätä. Jarrut tuntuvat erinomaisilta. 480:n korirakenteessa on käytetty sekä suurlujuusteräksiä että komposiittimateriaaleja. Ajovalot saa sammumaan viiveellä siltä varalta että pysäköintialue on huonosti valaistu
Se on varmasti helpompi jälleenmyytävä – näinkin vanha Honda on monelle nuorelle käyttöautoksi sopiva peli. Volvo liikkuu kevyesti, mitä sopiikin odottaa, kun karvan yli tuhatkiloisessa autossa on kaksilitrainen moottori. TOINEN VAIHTOEHTO HONDA ACCORD AERODECK Teho 122 hevosvoimaa Suorituskyky 0–100 km/h 9,0 s, huippunopeus 190 km/h Hinta uutena 125 000 mk (2,0 EXi -86) Honda Accord Aerodeck on häkellyttävän samankaltainen kuin Volvo 480. Korimuotoilun pääpiirteet ovat yhtenevät luukkulampuista pitkän tasakaton yli peräosan muotoihin. 87 07/17. Honda on Volvoa mukavampi pehmeämmän jousituksen ansiosta. Sisätiloista eroja sen sijaan löytyy. Tekniikan perusratkaisut ovat samankaltaisia, mutta ajossa eroja löytyy enemmän. Volvo on ylellinen ja Honda ratkaisuiltaan selkeämpi ja yksinkertainen. Volvolle ostajia löytyy vain harrastajien keskuudesta. Japanilaismerkki nauttii myös luotettavasta maineesta
88 07/17. Kaikkine lisälaitteineen konehuone on varsin sekavan oloinen, mutta huoltokohteet löytyvät siitä huolimatta helposti. Yksi kannen yläpuolinen nokkaakseli, polttoaineen ruiskutusjärjestelmä, kärjetön sytytysjärjestelmä. Omapaino 1020 kg 08 Suorituskyky 0-100 9,5 s, huippunopeus 195 km/h (2,0 manuaalivaihteistolla) 09 Hinta uutena 139 700 (480 ES 1,7 1986) VOLVON kaksilitrainen moottori on Renault’n peruja, joskin merkittäviltä osin muokattuna. Takana pitkittäisja poikittaistuet ja kallistusvakaaja. Tuleva klassikko Volvo 480 GT 01 Auton merkki ja malli Volvo 480 GT 02 Vuosimalli 1995 03 Moottori Kaksilitrainen nelisylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin. Teho 110 hevosvoimaa 04 Voimansiirto Neliportainen automaattivaihteisto, etuveto 05 Alusta Edessä erillinen apurunko, McPherson-tuenta, kallistuksenvakaaja, tehostettu hammastankoohjaus. Lukkiintumaton jarrujärjestelmä, levyjarrut joka pyörässä 06 Kori Kolmiovinen viistoperäinen teräskori 07 Mitat Pituus 426, leveys 171, korkeus 132, akseliväli 250 cm. Konstruktio on onnistunut, ja edeltävään 1,7-litraiseen verrattuna kone on hiljaisempi ja parempi käytökseltään
Jos et ole valmis lähtemään merta edemmäs kalaan, vaihtoehdoiksi jää valita paras myynnissä olevista tai virittää hakuagentti ja jäädä odottamaan uusia myyntiin ilmaantuvia autoja. He, joiden mielipide automallista on jyrkästi vastainen, tuskin ostavat sellaista millään hinnalla. Vertailu muiden valmistajien vastaaviin malleihin helpottaisi hintalaatusuhteen pohdiskelua. Pelkästään 480-malliin sopivien osien kanssa joutuu tekemään salapoliisityötä, mutta yleensä tarvittavat palikat löytyvät jostakin päin Eurooppaa. Mittaristo voi toimia puutteellisesti, ja vikaa on usein myös luukkulamppujen moottoreissa. Moottorit ovat vähäongelmaisia. Ei sillä, etteikö 110 hevosvoimaa riittäisi aivan mainiosti kaikissa liikennetilanteissa, mutta auton alusta ja ulkonäkö täsmäisivät paremmin viisikymmentä hevosvoimaa tehokkaamman voimanlähteen kanssa. Ruotsissa tarjontaa on runsaammin, mutta sinnekin hyviä yksilöitä haetaan Saksasta ja Alankomaista. Viimeisimmät kaksilitraisella moottorilla varustetut ovat maailmalla suosittuja, mikä näkyy myös hinnassa. Myynnissä näkee vielä yksilöitä, joilla on ajettu useita satoja tuhansia kilometrejä. Moottorissa saisi olla reilusti enemmän puhtia. Vastaus on tietysti yksinkertainen. Hienokuntoisen ja hyvin varustellun 480:n saa 4000–5000 euron sijoituksella. Esimerkiksi lasisen takaluukun tiivisteet rikkoontuvat ja lopulta sadevesi kerääntyy tavaratilaan ja sieltä rakenteisiin. Katsastetun 480-yksilön omistajaksi pääsee hyvällä tuurilla satasilla. 480 niitti kyseenalaista mainetta sähkölaitteidensa osalta jo uutena. Toisaalta numeroiden valossa moni saman aikakauden sportti kulkee ja kiihtyy samaa tahtia. Moottorissa saisi olla reilusti enemmän puhtia. Vuosien saatossa ongelmia on kuitenkin ilmennyt. Purkuosiakin löytyy, sillä mallia valmistettiin yli 76 000 ja niistä vain murto-osa on säilynyt ajokuntoisena näihin päiviin. Tehdas uskoi ruostesuojaukseen ja sinkittyihin koripelteihin niin, että myönsi automallille kahdeksan vuoden takuun ruostetta vastaan. 1,7-litraisella vapaastihengittävällä moottorilla varustettu versio on vähiten haluttu ja sitä kautta myös ylivoimaisesti edullisin ostos. Huippukuntoisten yksilöiden hinnat ovat kivunneet jo muutaman vuoden ajan, mutta edelleen puhutaan varsin maltillisista summista. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! Volvo 480 on Suomessa harvinainen malli, eikä kotimaisilla myyntisivustoilla ole yleensä kuin pari kolme yksilöä tarjolla. Mutta vielä 30 vuotta 480:n ensiesittelyn jälkeen sille on vaikeaa nimetä suoraa kilpailijaa. Halvalla hyviä Kenelle 480-Volvoa voi suositella. Jos taas lukeudut 480:n ihailijakaartiin, juuri nyt saattaa olla hyvä aika lähteä ostoksille. Kulutusosia on tarjolla runsaasti ja edullisesti, sillä esimerkiksi 440ja 460-Volvot käyttävät paljon samoja komponentteja. Mattojen alle kannattaa kurkistaa. 89 07/17. suhteen tule mieleen moitteita. Toisaalta numeroiden valossa moni saman aikakauden sportti kiihtyy ja kulkee samaa tahtia
Seuraavassa numerossa: Klassikot 08/17 ilmestyy 17.11.2017 LUJAA LAATUA Lada 1200 L ’79 Reino Puuruselle tuli itänaapuri tutuksi tilauslinja-auton kuljettajana. Noilla matkoilla omaan Lada-projektiin tuli haalittua moottoria lukuun ottamatta liki kaikki osat. 90 07/17. Tästä hyvästä ostoksesta on viime vuodet nauttinut Juha Niskanen Hämeenlinnasta. Huoliteltu herrasvaunu Volvo 164 ’70 Suomalaismiehen työrupeama länsinaapuriin kantoi hedelmää, sillä paluukuormassa vuonna -74 kotimaahan matkasi Ruotsista tuliteränä hankittu Volvo 164. Tutustumme mieheen ja hänen komeaan Žiguliinsa. Valmistajan mallistosta löytyi myös veistoksellisen kauniita urheiluautoja. Kiertomäntäsportti NSU Spider ’65 NSU oli pioneeri kiertomäntämoottorien saralla
Tämä on kirja, jonka tarkoituksena on kertoa ilmiöstä nimeltä Finnjet ja sen kautta samalla myös suomalaisuudesta. Kadulla kiitävä paloauto saa tietenkin mielikuvituksen miettimään, minkälainen tehtävä mahtaa tällä kertaa olla kyseessä, mutta kyse on paljosta muustakin. 9 90 Avaimenperän arvo: 248 sivua! 200 sivua! 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Konemiehen pakkohankinta!. Quality Parts & Service GRIPS GARAGE OY • LUHTAANMÄENTIE 21, 01750 VANTAA • MYYNTI @GRIPSGARAGE.COM • 010 292 7420 Austin Healey • Mini • Jaguar • MG • Triumph • Land Rover • Morris Minor Grips Garage www.gripsgarage.com Isälle lukemisen iloa! Kaikkiin kirjatilauksiin kaupan päälle laadukas Suomen Historia -avaimenperä! Tilaa syksyn uutuuskirjat isäinpäiväksi osoitteesta: www.supermarket.. Toimitamme laadukkaat varaosat nopeasti ja luotettavasti. Kirja on suunnattu kaikille pelastusajoneuvoista kiinnostuneille. Finnjet – itämeren superkulkija GTS Finnjet oli varsin monelta näkökannalta tarkasteltuna erittäin suomalainen hanke. Suuri Valmet-traktorikirja Upea kuvakirja Valmetin vaiheista! Suomen traktoriteollisuuden historia on pian jo satavuotias. Samalla Finnjetin koko elinkaareen liittyi myös valtava määrä tarinoita, huhuja, epäilyksiä ja vastoinkäymisiäkin. Kurvaa osoitteeseen www.angloparts.com ja tilaa puuttuvat osat autoosi suoraan verkkokaupastamme tai tule poikkeamaan myymälässämme. Sireenejä ja sinivilkkuja, pelastusajoneuvoja Suomessa Hälytysajoneuvot ovat kiehtoneet ihmisiä niin kauan kuin niitä on ollut olemassa. Jotta sinä voisit keskittyä nauttimaan autostasi. Lähde mukaan menneiden aikojen traktorikatselmukseen perinteen ylläpitäjien kanssa. Se edusti muun muassa vahvaa osaamista, innovointihalua, uskallusta sekä tahtoa olla ensimmäinen ja paras. Silti sen sivuilta löytyy vain yksi todellinen menestystarina, Valmet. VARAOSIA VAILLA
8,4 Hankookin nastamelu kuuluu selvästi muun rengasmelun yli. Continentalin jääpito on erinomainen. Vaihdon on sujuttava ripeästi, koska talvella kelit muuttuvat nopeasti, mikä aiheuttaa muutoksia pitoon ja tuloksiin. Lisätietoa: www.hankooktire.com Hintaluokka: 500 € HANKOOK Winter I*Pike RS+ HYVÄÄ • pito jäällä ja lumella • ajettavuus talvikeleillä HUONOA • nastamelu • jarrutuspito kuivalla ???. Pito on märällä ja kuivalla asfaltilla keskitasoa. sija ja edullisin hinta testimenestyjistä. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin kulumiskestävyys ja ajettavuus asfalttikeleillä, mikä näkyy myös tämän testin tuloksissa. VALMISTUSMAA EI KERRO KÄYTÄNNÖSSÄ MITÄÄN RENKAIDEN TEKNISESTÄ TASOSTA TAI VALMISTUKSEN LAADUSTA. Kehittyneimmissä renkaissa pintakumi onkin erilaista nastareiän läheisyydessä ja muualla kulutuspinnassa. Pito on huippuluokkaa mutta parasta renkaassa on silti sen erinomainen ajettavuus sekä jäällä että lumella. Lisätietoa: www.nokianrenkaat.fi Hintaluokka: 700 € NOKIAN Hakkapeliitta 9 HYVÄÄ • ajettavuus kaikissa talviolosuhteissa • pito jäällä HUONOA • ominaisuudet kuivalla asfaltilla ???. Siitä huolimatta Hankook käyttäytyy kuivalla rauhallisesti eikä yllätä. Hankookin pito jäällä on hieno, ja rengas ohjautuu ääritilanteissa varmasti ja loogisesti eikä yllätä terävillä takarenkaiden luistoilla. Siitä huolimatta Hankook käyttäytyy kuivalla rauhallisesti eikä yllätä. Myös lumella pito on upea ja ajettavuus rauhallista. Lisäksi jarrutuspito on vaatimaton. Rengas on märällä looginen ajettava, vaikka pitoa hieman puuttuukin. Rengas on myös erittäin helppo ajettava ja ohjautuu loogisesti ääritilanteissa jäisillä teillä. Pito on märällä ja kuivalla asfaltilla keskitasoa. Renkaanvaihto on pakollinen osa testiprojektia. . Rengas on myös erittäin helppo ajettava ja ohjautuu loogisesti ääritilanteissa jäisillä teillä. Niin sen pitääkin olla, ja tilanne pakottaa valmistajat jatkuvaa kehitystyöhön. 8,7 VERTAILU | Talvirenkaat rän, muotoilun ja materiaalin ansiosta ne saavat aikaan mahtavan jääpidon. 34 TEKNIIKAN MAAILMA 17/2017 tekn iikanmaailma .fi VERTAILU Alf a Ro m eo Alf ett a ’76 • BM W 20 02 tii ’71 • Da tsu n 10 00 de Lu xe ’6 9 • Fo rd Es co rt 16 00 Sp or t ’78 • Sa ab 96 L ’77. Nokian kulkee kuin juna, ohjautuu täsmällisesti myös väistöissä, eikä menetä pitoaan totaalisesti missään tilanteessa. Toisaalta, kova kumi taas toimii huonosti liukkaalla pinnalla. Hankookin pito jäällä on hieno, ja rengas ohjautuu ääritilanteissa varmasti ja loogisesti eikä yllätä terävillä takarenkaiden luistoilla. MAAHANTUONTI JA TUKKUMYYNTI: TA L O U S /M U K A V U U S A J O A S FA LT IL L A A J O L U M E L L A J A J Ä Ä L L Ä Nastarenkaat Continentalin melu on nastarenkaiden tyypillisellä tasolla, ja myös sen vierintävastus on keskitasoa. Jarrutuspito on märällä kohtalainen. Lisäksi jarrutuspito on vaatimaton. “...rengas ohjautuu ääritilanteissa varmasti ja loogisesti...” “...lumella pito on upea ja ajettavuus rauhallista...” Kuvassa kärkikolmikko. Haastajat alkavat vihdoin tulla rinnalle ja osa jo ohikin. Märällä asfaltilla tilanne on parempi, ja Nokian on looginen ajettava eikä yllätä äkillisillä luistoilla, vaikka pitotaso ei häikäisekään. Kitkarengas ei tosiaankaan ole kesärengas. Kehittyneimmissä renkaissa pintakumi onkin erilaista nastareiän läheisyydessä ja muualla kulutuspinnassa. Kuluttajan kannalta kehitys on pelkästään hyväksi. Ainoastaan ajoturvallisuuden kannalta katsottuna olisi parasta, jos pehmeät kitkarenkaat kiellettäisiin kesäkäytöstä kokonaan. Märällä asfaltilla tilanne on parempi, ja Nokian on looginen ajettava eikä yllätä äkillisillä luistoilla, vaikka pitotaso ei häikäisekään. Lisätietoa: www.nokianrenkaat.fi Hintaluokka: 700 € NOKIAN Hakkapeliitta 9 HYVÄÄ • ajettavuus kaikissa talviolosuhteissa • pito jäällä HUONOA • ominaisuudet kuivalla asfaltilla ???. Helpon käytöksen ansiosta nopeat väistötkään eivät tuota Hankookille ongelmia. Pidon maksimoimiseksi kumiseoksen on lähtökohtaisesti oltava mahdollisimman pehmeää. VALMISTUSMAA EI KERRO KÄYTÄNNÖSSÄ MITÄÄN RENKAIDEN TEKNISESTÄ TASOSTA TAI VALMISTUKSEN LAADUSTA. Kitkarengas ei tosiaankaan ole kesärengas. Continentalin ajettavuus on rauhallista myös lumisilla tienpinnoilla ja rengas ohjautuu varmasti kaikissa tilenteissa. Myynti: kaikki hyvin varustetut rengasliikkeet kautta maan. Rengas on märällä looginen ajettava, vaikka pitoa hieman puuttuukin. Kuivalla Continental voisi ohjautua tarkemminkin, mutta se käyttäytyy kuitenkin rauhallisesti ja hallinta on helppo säilyttää. Kuivalla pito on heikko ja jarrutusmatkat pitkiä. 8,7 VERTAILU | Talvirenkaat rän, muotoilun ja materiaalin ansiosta ne saavat aikaan mahtavan jääpidon. Käytännössä nastarenkaat kannattaa valmistaa niin pehmeäksi kuin mahdollista, mutta samalla varmistettava nastojen kiinnipysyminen. . Haastajat alkavat vihdoin tulla rinnalle ja osa jo ohikin. Rengas on ajokäytökseltään rauhallinen ja ohjautuu varmasti, tosin pienellä viiveellä. 8,8 Hakkapeliitta 9:n nastamelu on kuuluvaa ja vierintävastus on nastarenkaille tyypillinen. KAIKILLE TEILLE! Tunne renkaasi niin tie tuntee sinut. Vierintävastus on nastarenkaille tyypillinen. Sen on myös oltava tukevasti kiinni jossain riittävän paineen aikaansaamiseksi. Myös jarrutuspito on lumella hieno. Nokian uutuus on jäällä erittäin hyvä rengas. Lisätietoa: www.continental.fi Hintaluokka: 650 € CONTINENTAL IceContact 2 HYVÄÄ • pito jäällä ja lumella • ajettavuus kaikissa talviolosuhteissa HUONOA • ????. Vaihdon on sujuttava ripeästi, koska talvella kelit muuttuvat nopeasti, mikä aiheuttaa muutoksia pitoon ja tuloksiin. Pito on huippuluokkaa mutta parasta renkaassa on silti sen erinomainen ajettavuus sekä jäällä että lumella. Lisätietoa: www.hankooktire.com Hintaluokka: 500 € HANKOOK Winter I*Pike RS+ HYVÄÄ • pito jäällä ja lumella • ajettavuus talvikeleillä HUONOA • nastamelu • jarrutuspito kuivalla ???. Jotta nasta pysyy kiinni, on kumiseoksen oltava riittävän jäykkää. Osa pohjoismaihin suunnitelluista kitkarenkaista on siedettävällä tasolla asfaltilla, mutta osa kelvottomuuden rajoilla. YLÖJÄRVIRALLI 1987 MAIJALAN VÄLIKOPPA 07/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi AMMATTIKATSOJA MUISTELEE FORD ESCORT 1600 SPORT 1978 36 84 80 -1 70 7 • PA L VK O 20 17 -4 8 6 41 48 83 68 48 08 17 00 7 Viipale mediat 07 /1 7 PIENI SUZUKI-TALLI: Poutiaisen moottoripyörät ROAD TRIP: Volvo 240 ja päivä Tukholmassa TAKAVUODEN AUTO: Tarkastelussa vuodet 1982-1984 ALFA ROMEO ALFETTA ’76 DATSUN 1000 DE LUXE ’69 SAAB 96 L ’77 KATSEET KÄÄNTÄVÄ ERIKOISUUS LOIKKA NYKYAIKAAN TULEVA KLASSIKKO VOLVO 480 GT AU TO IH M IS EN N OS TA LG IA PA KE TT I! BMW 2002 tii TESTIMENESTYJÄ! Tekniikan Maailma 17/2017 2. Toisaalta, kova kumi taas toimii huonosti liukkaalla pinnalla. . Kitkarenkailla tätä harmillista suunnittelijalle päänvaivaa aiheuttavaa haittatekijää – nastaa – ei ole ja jääpito on saatava aikaan kumiseoksen ja kulutuspinnan muotoilun avulla. Myös lumella pito on upea ja ajettavuus rauhallista. www.hankook.. Continentalin jääpito on erinomainen. Niin sen pitääkin olla, ja tilanne pakottaa valmistajat jatkuvaa kehitystyöhön. Nokian uutuus on jäällä erittäin hyvä rengas. Kitkarenkailla tätä harmillista suunnittelijalle päänvaivaa aiheuttavaa haittatekijää – nastaa – ei ole ja jääpito on saatava aikaan kumiseoksen ja kulutuspinnan muotoilun avulla. 8,8 Hakkapeliitta 9:n nastamelu on kuuluvaa ja vierintävastus on nastarenkaille tyypillinen. Vierintävastus on nastarenkaille tyypillinen. Kuivalla Continental voisi ohjautua tarkemminkin, mutta se käyttäytyy kuitenkin rauhallisesti ja hallinta on helppo säilyttää. TÄMÄNVUOTISESSA RENGASTESTISSÄ nähtiin, että vanhojen tuttujen rengasvalmistajien ja -merkkien johtoasema ei enää ole kirkossa kuulutettu. Pidon maksimoimiseksi kumiseoksen on lähtökohtaisesti oltava mahdollisimman pehmeää. Rengas on ajokäytökseltään rauhallinen ja ohjautuu varmasti, tosin pienellä viiveellä. Nokian on kuivalla asfaltilla pehmeä ja se ohjautuu väistöissä hitaasti. 8,4 Hankookin nastamelu kuuluu selvästi muun rengasmelun yli. Lisätietoa: www.continental.fi Hintaluokka: 650 € CONTINENTAL IceContact 2 HYVÄÄ • pito jäällä ja lumella • ajettavuus kaikissa talviolosuhteissa HUONOA • ????. Osa pohjoismaihin suunnitelluista kitkarenkaista on siedettävällä tasolla asfaltilla, mutta osa kelvottomuuden rajoilla. Jarrutuspito on märällä kohtalainen. Renkaanvaihto on pakollinen osa testiprojektia. Myös jarrutuspito on lumella hieno. Kuluttajan kannalta kehitys on pelkästään hyväksi. Käytännössä nastarenkaat kannattaa valmistaa niin pehmeäksi kuin mahdollista, mutta samalla varmistettava nastojen kiinnipysyminen. Ainoastaan ajoturvallisuuden kannalta katsottuna olisi parasta, jos pehmeät kitkarenkaat kiellettäisiin kesäkäytöstä kokonaan. Kuivalla pito on heikko ja jarrutusmatkat pitkiä. Helpon käytöksen ansiosta nopeat väistötkään eivät tuota Hankookille ongelmia. Sen on myös oltava tukevasti kiinni jossain riittävän paineen aikaansaamiseksi. . Ongelmaksi muodostuu kuitenkin kulumiskestävyys ja ajettavuus asfalttikeleillä, mikä näkyy myös tämän testin tuloksissa. Nasta ei kuitenkaan yksin riitä. Continentalin ajettavuus on rauhallista myös lumisilla tienpinnoilla ja rengas ohjautuu varmasti kaikissa tilenteissa. Nasta ei kuitenkaan yksin riitä. 34 TEKNIIKAN MAAILMA 17/2017 TA L O U S /M U K A V U U S A J O A S FA LT IL L A A J O L U M E L L A J A J Ä Ä L L Ä Nastarenkaat Continentalin melu on nastarenkaiden tyypillisellä tasolla, ja myös sen vierintävastus on keskitasoa. TÄMÄNVUOTISESSA RENGASTESTISSÄ nähtiin, että vanhojen tuttujen rengasvalmistajien ja -merkkien johtoasema ei enää ole kirkossa kuulutettu. Nokian on kuivalla asfaltilla pehmeä ja se ohjautuu väistöissä hitaasti. Jotta nasta pysyy kiinni, on kumiseoksen oltava riittävän jäykkää. Nokian kulkee kuin juna, ohjautuu täsmällisesti myös väistöissä, eikä menetä pitoaan totaalisesti missään tilanteessa