7/2018 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 36 84 80 -1 80 7 • PA L VK O 20 18 -4 9 6 41 48 83 68 48 08 18 00 7 Viipale mediat TULEVA KLASSIKKO: Nissan Maxima ROAD TRIP: Salpalinja-Konnunsuo EUROOPPALAINEN: Fiat 125 Special ’72 Bedford HA ’68 JO VU OD ES TA 20 08 BRITTIKONSEPTIT ERIKOISET AMERIKKALAISET PELLINPIIRTOJA 07 /1 8 Be dfo rd HA ’68 • Bu ick Re atta ’91 • Ca dill ac Cim arr on ’88 • Ch rys ler TC by M as era ti ’91 • Fia t 12 5 Sp ec ial ’72 • Su nb ea m Alp ine ’64 kaappiauto BRITTISPORTTI SUNBEAM ALPINE ’64 HARRASTAJAN PAKEILLA KLAUKKALAN MINI-VELJEKSET Pieni BUICK REATTA CHRYSLER TC BY MASERATI CADILLAC CIMARRON Syksyn uutuuskirja! Tilaa itsellesi tai lahjaksi osoitteesta: www.supermarket.. Ne ovat paikkoja, joissa rasvanäpit pääsevät toteuttamaan unelmiaan – visioita, jotka poikkeavat melkoisesti perinteisestä kodinsisustuksesta. Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia mitä uskomattomimpine puitteineen ja esineistöineen. Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit Upea kirja kotimaan miesluolista! Autotallit ovat monesti paljon enemmän kuin autojen säilytyspaikkoja. Tervetuloa matkalle maamme omaperäisimpiin autotalleihin! Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi Mainio lahjaidea isäinpäiväksi 37 90 212 sivua laatuluettavaa!
Kuka tahansa voi ehdottaa palkinnon saajaksi omasta mielestään kriteerit täyttävää kuljetusalan ammattilaista. Seuraavan numeron sivuilla tutustumme avainlipun arvoiseen yhdistelmään: Fiskarsin Kotilo-vaunuun ja sen eteen valjastettuun 96-Saabiin. Ilmiantamalla oman sankarisi pääset mahdollisesti palkitsemaan hänet juhlallisesti tämän vuoden Ammattina Sankari-gaalassa. Auttoiko raskaan kaluston kuljettaja sinut kiipelistä tai pelasti peräti henkesi omalla toiminnallaan. Kaunis auto löytyy edelleen kunnostajansa tallista ja vieläpä upeassa kuosissa. Nyt on oikea aika ilmiantaa hänet! ILM IAN NA SA NK AR ISI NY T! ww w.a mm attin asa nka ri.fi KOHTASITKO TIELLÄ SANKARIN. Klassikot 8/2018 ilmestyy 7.12.2018 Seuraavassa numerossa: Edelleen kunnossa Ford Taunus ’59 Kemiläinen Juha Liukkonen entisöi toivottomaan kuntoon päässeen Taunuksen kauan sitten. Ammattina Sankari –kampanjan yhteistyökumppanit etsivät Suomessa ammattikuljettajien joukosta niitä poikkeuksellisia yksilöitä, jotka tavalla tai toisella ovat ylittäneet itsensä muiden teillä liikkujien auttamiseksi. Kurvaa sivustolle ja ilmianna sankarisi osoitteessa: www.ammattinasankari.fi Taatusti kotimaista! Suomessa on vuosien saatossa tehty monenlaista rompetta – kuten autoja ja asuntovaunuja. 91. Pääpalkintona jaetaan 5000 €, joista 2500 € lahjoitetaan voittajan valitsemalle hyväntekeväisyyskohteelle
On vain niin hienoa kierrellä vanhoja paikkoja kun alla on tyyliin sopiva kuljin. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Harrasteauton ratin takana tunnelma on täysin kiireetön ja sillä liikkuessa tuntuu luontevalta tehdä u-käännöksiä aina kun silmäkulmassa vilahtaa jotain kiinnostavaa. Syyt löytyvät tunnepuolelta. Nyt puhaltavat viileämmät tuulet tuoden sateet, yöpakkaset ja lopulta talven tullessaan. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Moni kirjoista tai elokuvista tuttu maisema muuttuu merkityksellisemmäksi kun on käynyt paikan päällä. Näin ajattelin itsekin tehdä. Sitä ennen kolusin sivuteitä polkupyörällä. Syrjäkylien ja unohdettujen paikkojen koluaminen harrastevempaimen ohjaimissa on ollut lempipuuhiani jo mopoikäisestä lähtien. Harrastehommiin ei myöskään sovi kiireen tuntu, ja sitä kiirettä tuntuu jollain tasolla latautuvan perheen käyttöautoon. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Sitten on hienoja reittejä. Usein harrasteautolla tai -prätkällä tulee tehtyä pieni lenkki kaupungilla tai vierailtua jossakin moottori-ihmisten suosimalla taukopaikalla, ja viikonloppuisin tulee tietysti suunnattua alan tapahtumiin. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 3 Pääkirjoitus. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Pysähdykset kiinnostusta herättäviin kohteisiin ovat miellyttävä osa harrasteajoneuvolla suoritettavaa matkantekoa. Reissun dokumentoinnin jälkeen materiaalista voi koota artikkeleita, jollaisia Klassikot-lehden sivuilla on toisinaan julkaistukin. Kun ei ole varsinaisesti matkalla mihinkään, niin ylimääräiset pysähdykset tulevat miellyttäväksi osaksi matkantekoa. Useimmat ovat jo siirtäneet oman harrastekamppeensa talliin seuraavaa ajokautta odottelemaan. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ja mitä kaikkea utelias mieli kotimaan kamaralta löytääkään. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Kimmo Janhunen, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Thomas Backman, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Uudet talvirenkaat vanhojen lisujen tilalle, notkeammat voiteluöljyt ja tuoreet pakkasnesteet moottoriin ja auto on valmis jäisille teille. Mukavia matkoja vailla määränpäätä COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Joskus reissuille tulee otettua valokuvauslaitteet mukaan, minkä jälkeen samaan suoritukseen mahtuu jo kolme erillistä harrastusta. TILAAJAPALVELU Puh. Saa nähdä ehtiikö seuraavalle seikkailulle ennen kuin pitää vaihtaa talvirenkaat alle. A ikoihin ei ole ollut niin pitkää ja kuumaa kesää kuin viimeksi koettu. Tämän numeron sivuilla liikutaan museoautolla Salpalinjan eteläistä osaa ja poiketaan Konnunsuon vanhalla vankilalla. On synkkiä jälkiä köyhyydestä ja rankkoja muistoja sotaajasta, kyläkauppoja ja kioskeja, autiotaloja, vanhoja huoltoasemia ja hylättyjä tehdasrakennuksia, kauniita maisemia ja koskematonta luontoa. Jyväskylän Suurajojen erikoiskokeita ja kansallisten rallien legendaarisia pätkiä, Raatteentien kaltaisia reittejä joita pitkin ajaessaan voi aistia historian läsnäolon. Mutta miksi juuri museoikäinen kulkupeli on se väline jota käytän toisen harrastuksen välineenä. Sivuteitäkin tuli koluttua. Jotkut puolestaan käyttävät syksyn sateisimmat vapaapäivät käydäkseen oman autovanhuksen läpi talven ajoreissuja varten. Joskus on seikkailun vuoro. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle
32 Unelmatehtailua Yhdysvalloissa valmistettiin pitkään unelmien autoja, mutta sitten suunta katosi ja ote lipesi. 18 Sunbeam Alpine ’64 Lauri Lehtinen ihastui Sunbeam Alpinen korimuotoihin jo lapsuuden päivinä 60-luvulla. 26 Fiat 125 Special ’72 Mainio italialaisauto on jäänyt hieman itänaapurissa valmistetun samannäköisen ajopelin varjoon, joten on hyvä kerrata Fiat 125:n ominaisuuksia. 60 Savolaiset perinnekonepäivät, Koljonvirta Vanhojen maatalouskoneiden ja työnäytösten pohjalta ponnistavan tapahtuman kävijät saivat tutustua myös klassikkoautoihin. Poikkesimme katsastamassa tarjontaa lokakuisen rompetorin yhteydessä. 10 Bedford HA ’68 s. Tässä numerossa 4 7/2018 s. 18 Sunbeam Alpine ’64 s. 42 Brittiprotoja s. 32 Unelmatehtailua s. 64 Amazon-treffit, Lempäälä Volvo Amazon -harrastajat kokoontuivat kauppakeskuksen parkkialueelle vapaan tarinoinnin ja kaluston esittelyn merkeissä. 66 Syysheikki AJONEUVOT 10 Bedford HA ’68 Vauxhall Vivan ensimmäinen korimalli jäi ilman farmarivaihtoehtoa. Malliksi käy mainiosti Oulusta löytyvä hieno yksilö. 62 Syysrompe, Karstula Myllyjoki-Camping on yhdistetty leirintäalue ja automuseo. Yritys oli kuitenkin kova, ja tästä esimerkkinä käy Cadillac Cimarron, Buick Reatta ja Chrysler TC by Maserati. Vanhoilla ajoneuvoillakin on nykyisin osansa markkinoilla. 80-luvun lopulla mies sai hankittua itselleen haaveidensa auton, ja sama punainen brittsportti palvelee kesäautona edelleen. s. 26 Fiat 125 Special ’72. TAPAHTUMAT 58 Pestuumarkkinat, Rautalampi Työvoimamarkkinoiden ympärille vuonna 1821 syntynyt tapahtuma on aikojen saatossa muokkautunut valtavaksi toritapahtumaksi. Bedford-tuotemerkin alla myytiin kuitenkin sellaisen pakettiversiota, joista taas muokattiin henkilökäyttöön sopivia tilaihmeitä
82 Marginaalista Kalifornialaisessa huutokaupassa myytiin hiljattain erikoinen Swallow Doretti -urheiluauto. 48 Suurajot 1991 s. ARTIKKELIT 42 Brittiprotoja Pellinpiirtoja-artikkelisarjassa luodaan katse urheiluja loistovaunuistaan tunnetun saarivaltion autoteollisuuden konseptiautoihin. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä. 72 Veskun ja Viskun Minit Automatkalla koluttiin pikkuteitä ristiin rastiin.. 62 Syysrompe s. 48 Suurajot 1991 Ammattikatsojamme seisoo tällä kertaa Jyväskylän Suurajojen erikoiskokeiden penkoilla järjestelmäkamera kourassa. Ensimmäinen osa vie klaukkalalaisten Mini-veljesten pakeille. 86 Tuleva klassikko Nissan Maxima on mukava ja voimakas mutta vaatimattoman oloinen ajopeli. 78 Fotoalbumi ”Kirjoita postikorttiin”, laulettiin iskelmässä aikanaan. Vilkaistaanpa nostalgisiin kortteihin menneiltä vuosikymmeniltä. s. 52 Road trip Kurvasimme vanhalla Opelilla kovien työmaiden äärelle Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maisemiin. 69 Land Rover 70 vuotta Turussa järjestetyn Syysheikki-tapahtuman yhteydessä pääsi tutustumaan 70-vuotisjuhlaa viettävään maastoautoikoniin useamman esimerkin voimin. 5 s. 86 Tuleva klassikko 66 Syysheikki, Turku Nimestään huolimatta Turun Seudun Mobilistien rompetorilla ei ollut syyskeleistä tietoakaan; kävijät ja myyjät saivat tehdä kauppaa hyvän sään vallitessa. 58 Pestuumarkkinat s. 72 Harrastajan pakeilla Uusi artikkelisarja kertoo alan ihmisistä harrastuksensa äärellä. 84 Klassikkomarkkinat Talven tullen on hyvä hankkia uusi projekti tai varaosia vanhaan. Tutustuimme viidennen sukupolven yksilöön
Sellainen maksoi uutena yli miljoona markkaa. Rakenne on onnistunut ja moottori painaa ainoastaan 215 kiloa. -96 Suonenjoen SM-rallicrossin yhteyteen järjestettyyn kokoontumiseen. Taka-akselilta löytyy Torsentasauspyörästö pitoa lisäämään. IMP-kerho vietti kesällä 20-vuotispäiviään. Kerholehti ilmestyy kerran vuodessa. Myös sylinterikannet ovat luonnollisesti alumiinia ja molemmista löytyy kaksi ketjukäyttöistä kannen yläpuolista nokka-akselia. Osanottajaennätys saavutettiin -16 Tampereen Kaanaassa järjestetyssä kesäkokoontumisessa, jonne saapui 27 Impiä. Quattro Hienoimmat yksityiskohdat löytyvät kuitenkin syvemmältä. Ratkaisun myötä jarrulevyjen halkaisijaa on saatu kasvatettua 300 millimetriin vaikka vanteet ovat 15-tuumaiset. SUOMEN IMP KERHO 20 VUOTTA IMP-kerhon perustaminen sai alkusysäyksen, kun kuopiolainen Matti Toivanen kutsui IMP:n omistajia 15.6. Tilava ohjaamokaan ei ollut prameileva, mutta tyylitietoinen asiakas osasi kyllä heti kiinnittää huomiota lukuisiin korkeata laatua viestiviin yksityiskohtiin. Audi V8 säilyi tuotannossa vuoteen 1993 saakka, kunnes sen korvasi A8-malli. -98 kokoonnuttiin Jämsään Kievari Rantapirtille, jossa pidettiin Suomen IMP Kerhon perustava kokous. Jäseniä kerhossa on nykyään noin 110, ja kerholaisten omistuksessa on Impejä noin 80 yksilöä. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Audi toi 30 vuotta sitten loistoautomarkkinoille silloista huipputeknologiaa täyteen pakatun V8-mallin. 6 7/2018. Voima kulkee neiliportaisen automaattivaihteiston ja elektronisesti ohjatun välitasauspyörästön läpi kaikille neljälle pyörälle. V8-Audi miehen ikään M erkille totuttuun tapaan V8 ei herättänyt muotoilunsa osalta suuria tunteita. Siitä eteenpäin on kerho on kokoontunut pääsääntöisesti kaksi kertaa vuodessa, mikäli jäätilanne on sallinut kokoontumisen talvella. Viimeistään varustelistaa vilkaistuaan muutkin ymmärsivät että kyseessä oli niin sanottu ylähyllyn laite. Tuolloin paikalle oli kutsuttu 80 Impin omistajaa. Venttiileitä on neljä per sylinteri. Eräs V8:n erikoisuuksista sijaitsee etujarruissa. Sähköherkkuja riitti lämmitettävistä pissapojan suuttimista ja kuljettajan oven lukkopesästä lähtien. Kevytmetallista valetun sylinteriryhmän iskutilavuus on 3,6 litraa. Varsin hillitty ja hienostunut ulkokuori muistutti ennestään tuotannossa olleita isoja Audeja. Suomen IMP Kerhon 20-vuotissynttäreitä juhlittiin 14.7. Keskimäärin kesäkokoontumisessa on ollut autoja tusinan verran. Tuttuun tapaan paikalla nähtiin niin entisöityä kuin kilpakäyttöön viritettyä kalustoa. Paikalla oli myös neljä viidestä rekisterissä olevasta Sunbeam Stiletosta. V8-Audiin voi tutustua tarkemmin Klassikot-lehden numerossa 3/15, jossa esitellään Nesteen käyttöön aikanaan hankittu pitkäakselivälinen versio. Mallinimen mukaisesti auto on varustettu kahdeksansylinterisellä voimanlähteellä. Nokialla 17 auton auton voimin; Impeistä seitsemän oli kilpa-autoja. IMPin omistajille on vertaistukea saatavilla vaikka suoraan puheenjohtaja Kai Saarenmäeltä numerosta 040 124 4388 – siinäkin tapauksessa että ei kerhoon kuuluisikaan. Kerhoasia hautui parisen vuotta, kunnes 10.1. Osalla jäsenistä ei ole autoa, mutta se ei ole esteenä kerhossa olemiselle. Porukkaa kerääntyi paikalle parisenkymmentä harrastajaa sekä toinen mokoma Impin kera. Tehoa pieni kahdeksikko tuottaa 250 hevosvoimaa kierroslukumittarin osoittaessa 5 800 r/min lukemaa. Jarrulevyt ovat ikään kuin käänteiset ja jarrusatula on asennettu puristamaan levyä sen sisäreunasta
KLASSIKKOAUTOT POSTIMERKKEIHIN Saksan postilaitos on julkaissut sarjan klassikkoautoaiheisia postimerkkejä. Neitsytlento kesti 37 minuuttia. Projektin johtoon valittiin maineikas konesuunnittelija Aleksei Tupolev. Hieman yllättäen oman postimerkkinsä on saanut myös nelitahtimoottorilla päivitetty Wartburg. Yliääni-Tupolev Z ukovskin lentokentän konehallissa elettiin kiireistä aikaa joulukuussa 1968. Joulukuussa tulee kuluneeksi puoli vuosisataa kun ääntä nopeammalla matkustajakoneella noustiin ilmaan ensimmäistä kertaa. 7. Neuvostoliitto halusi oman koneensa ilmaan ennen eurooppalaisia. Viimein kone lähti nousukiitoon NK-144-suihkuturbiinimoottorit jylisten. Paine saada kone pian lentovalmiiksi liittyi toisaalla työn alla olevaan Concorde-yliäänikoneeseen. Viime tipassa ilmaan Prototyyppi 044 oli valmis lentoon joulukuun viimeisenä päivänä. Näyttelykävijöille on siis tarjolla silmänruokaa veistoksellisen kauniiden kiitureiden muodossa, ja edellisten näyttelyiden tuoman kokemuksen perusteella on lupa odottaa hallista löytyvän myös kiistanalaista tavaraa jakaahan jo urheiluauto-termikin autoihmiset ties kuinka moneen leiriin. Sellaisia ei aiemmin oltu matkustajakoneissa tavattu. Joukossa on saksalaisvalmisteisia legendaksi nousseita malleja kuten Audi Quattro ja VW Golfin ensimmäinen korimalli. Kone alkoi hahmottuessaan muistuttaa hämmästyttävästi ranskalais-englantilaista Concorde-projektia. Tutusti Lahden tapahtuma kokoaa halleihin ja hallin edustalle huiman määrän värikästä kalustoa, monipuolisesti alan kauppiaita sekä kerhojen osastoja. Siellä oli jo vuoden päivät viimeistelty ääntä nopeamman matkustajakoneen prototyyppiä numero 044. Eikä kyseessä suinkaan ollut legendaarinen Concorde. Puhuttiin vakoilusta ja sen myötä syntyneistä yhteneväisyyksistä, joskin koneet erosivat toisistaan monen teknisen yksityiskohdan sekä myös muotoilun osalta merkittävästi. Koelentäjien asut muistuttivat hävittäjälentäjien vastaavia. URHEILUAUTOT LAHDESSA Talven tuloa odotellessa on mukava kurkistaa kevään tapahtumiin. Classic Motorshow järjestetään Lahdessa 4.–5.5. ja sen päätähdet ovat selvillä jo hyvissä ajoin. Laskeutumisen jälkeen miehistö kehui koneen ominaisuuksia vuolaasti, mikä saattoi tietysti kertoa yhtä lailla maan silloisesta tavasta kuin itse lentolaitteesta. Lahden messukeskuksen teemahalliin on tiedotteen mukaan tulossa upea kattaus urheiluautoja. Päätös neuvostoliittolaisen ääntä nopeamman matkustajakoneen valmistamisesta oli käynnistänyt työn viisi vuotta aiemmin. Aivan yltiöpäistä itseluottamusta koneen rakentajat eivät sentään pursunneet, sillä he olivat varuiksi asentaneet koneen ohjaamoon heittoistuimet. Äänivallin Tupolev rikkoi ensimmäistä kertaa kesäkuussa 1969, ja seuraavan vuoden marraskuussa kone kiiti jo kaksinkertaisella äänennopeudella. Päivänkin viivästys olisi ollut merkittävä tappio, sillä siinä tapauksessa Tupolevin ja Concorden ensilennot olisivat osuneet samalle vuodelle
Letka oli komea, kun liikkeellä oli 15 erilaista klassikkoa. lentänyt Wasawings-yhtiön matkustajakone syöksyi maahan Ilmajoen lentoaseman lähellä. Lähtöpaikaksi vaihtui Jämsän tori ja sen yhteydessä oleva torikahvila Akuliina. Kalusto koostuu hyvin erilaisista autoista. Idea lähti liikkeelle vuosi sitten Kari Bruunin ajatuksesta: tuolloin vastaavia reissuja tehtin moottoripyörillä – miksei siis samaa voisi tehdä autoillakin. Ajelut on tältä kesältä päätetty Seppo ”Warre” Virtasen tiluksilla vietettyyn iltaan makkaranuotion ja hyvien juttujen ääressä. Jos ongelmia on, kaveria ei jätetä tosin käytännössä kaikki ajelut on tehty ongelmitta. Vuosi sitten aloiteltiin autoharrastajien torstaiajot. Ryhmässä ei ylistetä minkään merkin ylivertaisuutta eikä etsitä virheitä kaverin autosta. Jämsän ajelut N iinpä, miksei voisi. Joukossa on aina 50-luvun Vedettestä 80-luvun loppupuolen autoihin ja kaikkea siltä väliltä. päivänä. Wasawings oli jo aiemmin menettänyt yhden koneen onnettomuudessa. Jämsän seudun harrastajat kokoontuvat kesätorstaisin yhdessä ajelun merkeissä. Myös tutustuminen Hallinportin Ilmailumuseoon oli hyvin antoisa. • Helsingistä Ilmajoelle 14.11. Teksti ja kuvat: Vesa Pohjalainen 8 7/2018. Steven Spielbergin ja George Lucasin yhdessä tuottama raina esitettiin Suomessa vasta reilun vuoden kuluttua Yhdysvaltojen ensi-illasta. Torstaisin on lähdetty ajelemaan johonkin kiinnostavaan kohteeseen. • Suosittu piirroselokuva Maa aikojen alussa sai ensi-iltansa 18.11. Turmassa menehtyi kuusi ihmistä. Pisin reissu on tainnut olla reilut 200 kilometriä, kun jämsäläiset ajelivat museoiden iltana Kangasalan Mobiliaan pikkuteitä pitkin poiketen mainioon kyläkahvila Pitkä-Seppään kahville ennen museovierailua. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta MARRASKUU 1988 • Suomen Kansallisoopperan uuden opperatalon rakennustyöt käynnistyivät. Kulunut kesä suosi säiden osalta ajoharrastusta, joten kaudesta jäi hyvä maku. Käytiinpä erään ajon aikana läpi paikallisen murhamiehen ja postiryöstäjä Hallin Jannen historiaakin, kun silloista postireittiä pitkin ajeltiin kahvittelemaan. Peruskiven muurauspäivätilaisuus järjestettiin marraskuun 1. Taustalla ei ole yhdistystä tai seuraa vaan harrastajien omaehtoista toimintaa. 1980-luvun lopulta lähtien Pohjanmaan Lento Oy -nimen alla operoineen yhtiön toimilupa peruutettiin lopullisesti vuonna 1992. Usein kohde on ollut sopiva museo tai vaikkapa kokeneen harrastajan tapaaminen. Lisäksi yrityksen toiminnasta oli sadellut valituksia eri suunnilta. Henki ryhmässä on erittäin hyvä ja leppoisa. Yhteisenä nimittäjänä ryhmälle on kiinnostus menneen ajan tekniikkaan, ajopeleihin ja historiaan. Torstaiajoissa liikutaan pääosin pikkuteitä pitkin
Tämä yhdessä hillityn mustavalkoisen värityksen kanssa tekee perinteitä kunnioittavan vaikutelman, mikä sopii harrasteauton omistajalle mainiosti. Sitten oli vahauksen vuoro. Pesuaineen tuoksu on syötävän hyvää ja nahanhoitoaineen aromit tuntuvat nenään oikein miellyttäviltä. Otimme kokeiluun Mirror bright -tuoteperheen kemikaalit. Kuin tilauksesta tallissa seisoo sateisten sorateiden sotkema Opel, johon pesuainetta ja vahaa pääsee heti kokeilemaan. Salkusta löytyvät kemikaalipakkaukset ovat muovia mutta jäljittelevät muodoltaan yli satavuotiaita lasipulloja. Pesuaineen seassa kerrotaan olevan carnauba-vahaa ja se saakin molemmat autot kiiltämään oikein mainiosti. Aineiden tuoksut tukevat ulkoista vaikutelmaa eikä korkin avaus tuo ilmoille keinotekoista hajupöläystä. KOKEILUSSA: 9. Kokeilusta jäi positiivisena puolena mieleen käytön mukavuus, jota mieto ja konstailematon tuoksu ehdottomasti tuki. Kaksi erilaista vahaa, reilunkokoisen pesuainepullon, vannepesun, nahanhoitoaineen ja kahden viimeistelyehosteen sarja on pakattu siistiin kangaslaukkuun. Meguiar’s Mirror bright -sarja on tervetullut lisä autonhoitotuotemarkkinoille. Mirror bright -tuoteperheen kemikaalit toimivat sikäli yllätyksettömästi että tuotteet vastaavat maineen ja hintaluokan asettamiin vaatimuksiin. Laadukkaita autonhoitotuotteita markkinoilla on runsaasti. Purnukoiden ulkonäkö on makuasia, mutta niille joihin karnevaaliväritykset ja kikkaileva muotoilu eivät vetoa, Mirror Bright -tuotelinja on tutustumisen arvoinen. Perinteitä kunnioittavat pakkaukset pitävät sisällään miellyttävän tuoksuisia ja hyvin laadukkaalta vaikuttavia pesuja hoitoaineita. Autojen yleistyessä Frank laajensi toimintaansa ripeästi autonhoitotuotteiden pariin. Perinteitä kunnioittava autonhoitotuotesarja F rank Meguiar Jr kehitti mainion huonekalujen kiillotusaineen ja ryhtyi pullottamaan ja myymään kiilloketta autotalliin perustamastaan yrityksestä käsin. Muovinja nahanhoitoon tarkoitetut kemikaalit osoittivat niin ikään toimivuutensa. Pari vuotta sitten Meguiar’s toi markkinoille vaativalle autoharrastajalle suunnatun tuotesarjan, joka on nyt rantautunut myös Suomen markkinoille. Pitää vain päättää laittaako purnukat esille hyllyyn salkussa vai ilman. Pitkään vahaamatta olleen pinnan kanssa työskentely sujui helposti ja valmista tuli kerralla, eikä paremmin hoidettu punainen maalipintakaan tuottanut yllätyksiä. Pitkän perinteen omaava Meguiar’s pystyy ilman muuta kilpailemaan kovassa seurassa. Vuonna 1901 perustettu Meguiar’s on nykyisin autoharrastajien tuntema ja arvostama tuotemerkki, jonka valikoima kattaa harrastajille sekä ammattilaisille suunnatut autonhoitotuotteet. Toinen kokeilun kohde on kuvausauton virkaa hoitanut nykypirssi, jonka edellinen vahapinta on hierottu pintaan auton ollessa edellisellä omistajalla
Yhteen tankilliseen, noin 50 litraan, riittää 250 ml VSPe pullollinen, jonka hinta on 15,00 €. QuickCoat levitetään auton pinnalle pesun jälkeen auton ollessa vielä märkä. Rompetori Tarpeellisista tavaraa harrastajalle ALL-IN-ONE-LISÄAINE Nykyinen bensiini ei ole kaikilta ominaisuuksiltaan parasta mahdollista vanhemmille moottoreille, joiden materiaalit ja rakenteet on suunniteltu toimimaan takavuosien polttoaineilla. www.kaasutinexpertti.fi PERINTEIKÄS TYÖKALURULLA Tienpäällä sattuvat pikkuviat korjaa usein vähilläkin työkaluilla, jos ne vain ovat matkassa mukana. www.freetechnics.fi 10 7/2018. Rullassa on viisi eri kokoista taskua, joista isoimpaan mahtuu pieni hylsysarja. Jatkuvaan käyttöön, noin 500 litraan, riittää VSPe-annostuspullo, jonka hinta on 45,00 €. Liituraidan valmistama työkalurulla on kooltaan 37x50 cm ja kauttaaltaan jämäkkää nahkaa. Rulla on kantattu kestävällä korkkikankaalla ja kiinnitys tapahtuu samasta materiaalista tehdyllä paksulla remmillä. Se on suunniteltu erityisesti vaahdotinkäyttöön, joten suoja-aineen levittäminen on vaivatonta. www.tonupstore.com BRITTEJÄ KOOSSA 1:76 Pienten pienoismallien harrastajille on saatavilla brittiherkkua mittasuhteessa 1/76. Hinta 9,90 €/kpl. Hinta 115,00 €. BradPenn, Mobil, Motorcraft, Kendall ja ACDelco. www.autodude.fi ERIKOISVANTEITA TAKAVUOSILTA Free Technicsillä on tarjolla aitoja käytettyjä 60-70-luvun erikoisvanteita. Valmistajien paletista löytyvät mm. Harrasteautostaan tai moottoripyörästään huolehtivalle on tarjolla Millers Oils Allin-one -lisäaine, johon on yhdistetty useiden tärkeiden ominaisuuksien tehopakkaus suojaamaan venttiileitä ja venttiilien istukoita, parantamaan polttonesteen oktaanilukua, suojaamaan etanolin aiheuttamalta korroosiolta ja pitämään polttonestejärjestelmä puhtaana. Modeltoysin valikoimaan hiljattain lisättyjen uutuusmallien valmistuttaja on englantilainen Oxford. Kuvassa Fordin Cosmic Mk1 -sarja. Hinta 34,90 €/ 750 ml. QuickCoat on parhaimmillaan vahan päälle laitettuna, mutta toimii myös mainiosti ainoana maalipinnan suojatuotteena. Lisäksi nykyinen etanolipitoinen bensiini saattaa aiheuttaa korroosiota polttonestejärjestelmän komponentteihin. Ja jos ei tässä vielä ollut brittihuumoria kylliksi, löytyy hyllystä samassa koossa mm. Käytettyjen vanteiden ajantasainen valikoima hintoineen löytyy nettisivuilta. Vauxhall Vivaa, Land Roveria sekä Austin Gambridgea. www.jarimaki.fi KAIKILLE ULKOPINNOILLE King Carthur QuickCoat on nopein ja helpoin tapa suojata auton ulkopinnan kaikki materiaalit ulkoisilta rasituksilta ja saasteilta. www.modeltoys.net AMERIKKALAISTEN ALKUPERÄISÖLJYT Jari Mäki on ottanut valikoimaansa kattavan valikoiman laadukkaita alkuperäisöljyjä ja muita nesteitä. Rulla on 100 % kotimaista käsityötä ja sitä on saatavilla mustana sekä viininpunaisena
Varaosat ja tarvikkkeet. Huollot ja entisöinnit. 040 180 11 11 AIRREX AH-200/300/800 Lähes hajuton diesel-infrapunalämmitin 100% hyötysuhteella. I Ei tarvitse pakoputkea ulos I Biodiesel, diesel tai polttoöljy I Ei puhallinta, ei nosta pölyä I Termostaattiohjattu (0–40°C) I Siirreltävä, ei asennusta I Hiljainen, vain 48 dB I Ei polttavan kuumia pintoja I 13kW, 15kW ja 22kW -mallit KULUTUSESIMERKKI Eristetty teollisuushalli, tilavuus: 500m³. Paradise Cars Vuodesta 1987 espaca63@gmail.com • Puh. 2,5L / vrk 3 VUODEN TAKUU 24h HUOLTOPALVELU VOITA RALLIPÄIV Ä ITSELLES I JA 5 KAVERILL ESI Osta Airrex diesel-läm mitin ja voita 10-kertais en Suomen mestarin Juha Salon rallipäivä! Lue lisää netistä. Uusikartano, Yläne www.verhoomorharinen.. HALLILÄMMITIN KOLMEN VUODEN TAKUULLA JA HUOLTOPALVELULLA Katso lähin jälleenmyyjäsi tai soita: www.rexnordic.com puh. Airrex_210x147_vanha_traktori.indd 1 17.7.2018 9.53 Ajoneuvoverhoilut 25 vuoden kokemuksella Verhoomo R Harinen 040 8255 625 • verhoomo@rharinen.. Lämpötila ulkona: -0ºc, sisällä: +15ºc: Polttoaineen kulutus n. 040-074 4587 www.paradisecars.com. w w w .f ac eb oo k. co m / kl as si ko t AUTOMYYNTI Myytävät autot näet nettisivuiltamme
Bedford HA ’68 Pieni kaappiauto Vauxhall Vivaan pohjautuva pieni Bedford-paku oli Isossa-Britanniassa suosittu hyötyajokki. Suomeenkin sellaisia eksyi, ja ainakin yksi niistä muokattiin maan tavan mukaisesti henkilömalliksi. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Riihimäki 12
Ensimmäiset Vauxhall Vivan koeajoraportit 60-luvun autolehdissä korostivat ajamisen keveyttä ja helppoutta. Malli menestyi siellä, missä rattia piti pyörittää jatkuvasti ja liikkeellelähtöjä ja pysähdyksiä toistettiin koko työvuoron ajan. Vakiona Vivassa oli rumpujarrut joka pyörässä. Toisaalta välityssuhteita moitittiin: kakkonen oli liian tiuha kolmosvaihteeseen nähden. Asiaan perehtymätön saattaa hymähtää myös isoista pakettiautoista ja kuormureista tutulle Bedford-merkille pikkufarmarin nokalla ikään kuin se olisi siihen piloillaan ruuvattu. Jotta kallisarvoista polttoainetta ei valuisi harakoille, Vivan kaasutin oli korvattu varsinaisella säästömallilla, jonka kurkun halkaisija oli 17 millimetriä, siis samaa luokkaa mopedin 13. Edellä mainitut ajamisen keveyteen liittyvät seikat olivat varmasti pakettiversion suosion kulmakiviä. Kääntöympyrä oli ennätyksellisen pieni, mutta ohjausta epäiltiin jo liiankin kevyeksi. Aikanaan se oli etenkin valmistusmaansa Ison-Britannian liikenteessä kovin tuttu näky. E nsinäkemältä Bedford-hyötyajoneuvomalliston pienin tavarankuljetin on huvittava laite, kuin HA-Vivan farmarimalli. Bedford HA olikin suosikkiauto niillä suoritealoilla, joilla kätevyys oli valttia. Höyhenenkevyt kytkin helpotti vaihtamisen sujuvuutta entisestään. Pienin muutoksin pakuksi Bedford oli teknisesti lähes identtinen Vauxhall Vivan kanssa, mutta eroavaisuuksiakin löytyi. Pikku-Petterillä kuljetettiin postia ja leipomotuotteita, sillä vietiin vuokra-tv:t asiakkaille, ja sähköasentajat ajoivat niillä työkohteisiinsa. Monikäyttöisyyttä ja käytön edullisuutta silmälläpitäen moottorin puristussuhdetta oli rukattu alhaisemmaksi niin, että tankkiin kelpasi lorottaa bensiiniä mittarin halvimmasta kahvasta. Vaihteiston toiminta sai kehuja täsmällisen vaihteensiirron ansiosta. Lisähinnasta etujarrut sai korvattua levyjarruilla, ja siihen kauppaan sisältyi myös jarrutehostin. Tuon kokoluokan pakettiautoilla ei pitkiä siirtymiä rahdattu, vaan ne oli tarkoitettu jakelukäyttöön ja ammattimiesten työkaluksi. Myös jarrujen vaatiman poljinvoiman alhaisuutta hämmästeltiin – tehostajiahan halvassa pikkuautossa ei ole sen enempää kääntämistä kuin hidastamista helpottamaan. Paku on kuitenkin kätevä ja mieltä piristävä harrasteauto
Malliversioita oli kaksi, pienemmän ja suuremman kantavuuden autot. Senkin historiaan osuu työkäyttöä, mutta kaikesta päätellen auto on ollut käyttäjälleen tärkeä kampe. Eikä monikäyttöisyys rajoittunut tähän. PikkuBedfordit katosivat yksi toisensa jälkeen teiltä ja toreilta. Kun ohikulkijat näkevät sen, heidän vakaville kasvoilleen piirtyy heti iloinen hymy. Turusta Hämeeseen Jouni Mäkinen kaartaa entisen Kujalan Shellin pihaan sinisellä pikkupakettiautolla. Mäkisen Jounin yksilö on yksi harvoista selviytyjistä. Viva saikin uudet sulavat muodot HB-mallin myötä. Jounikin muistaa, kuinka maaseudun väki saapui Bedfordeillaan Lopen torille perunoita myymään. Ensin mainitussa taka-akseli oli henkilöauton kanssa yhtenevä. Muoti ajoi kulmikkaan korin ohi 1960-luvun lopun lähestyessä. virityskaasuttimen kanssa. Papereista ei kuitenkaan selviä, milloin ja kenen toimesta Bedford on muuttunut henkilömalliksi. Listoille nousi vielä takaistuimilla ja takasivuikkunoilla varustettu Bedford Beagle -farmariauto ja saranoidulla katolla avarrettu retkeilyauto Bedford Roma, molemmat koripaja Dormobilen muokkaamia malleja. Takapenkin saa käännettyä hetkessä sivuun, jos tavaratilalle tulee tarvetta. Jouni olisikin kiinnostunut saamaan lisätietoa autonsa vaiheista. ”Uutena tämä on ollut erään 14 7/2018 Bedford HA. Oikeastaan tilanne on päinvastainen, sillä ulkomittoihin suhteutettuna eniten paketteja saa paketin muotoiseen autoon. Mutta vähäinen arvostus ja työkalumainen kohtelu harvensivat rivejä nopeasti. Lentävät linjat, kuten mainoslause aikanaan kuului, eivät kuitenkaan tuo työhön lisäarvoa. Pikku-Bedford huokuu hyväntuulisuutta. Pellin alla raksuttaa sitkeä ja luotettava työntötankomoottori. Ehkäpä hyvä mieli tulee auton hauskasta ulkoisesta olemuksesta. Lisävarustelistalta sai poimia taittuvaselkänojaisen kahden hengen takaistuimen, jonka kanssa pienyrittäjä saattoi jatkaa auton käyttöä työpäivän jälkeen perheautona. kulmineen päivineen vielä pitkään: vuonna 1963 markkinoille tulleen kaappiauton valmistus päättyi vasta vuonna 1983. Niinpä HA-Petterin matka jatkui Pikku-Bedford huokuu hyväntuulisuutta. Jälkimmäisessä oli takana järeämpi akseli ja jäykemmät lehtijouset sekä paremmin kuormaa sietävä rengastus. Jounin yksilö on muokattu jälkikäteen henkilömalliksi lisäämällä takaistuin ja takasivuikkunat. Jollekulle saattaa tulla mieleen aika, jolloin tällaisia saattoi vielä nähdä työkäytössä. Kun ohikulkijat näkevät sen, heidän vakaville kasvoilleen piirtyy heti iloinen hymy. Vauxhall Vivan voimanlähteeseen nähden pakettiautoversiossa on alhaisempi puristussuhde ja pienempi kaasutin. Tervakoskella sijaitsevan huoltamon tiskiltä ei ole enää vuosikausiin saanut auton varaosia, eikä lounasravintolaksi muuttuneen kahviotilan pöytiin enää keräänny automiehiä tarinoineen. Jotakin vanhasta tunnelmasta on vielä aistittavissa, ja lounasruokailijoissakin on sen verran automiestä jäljellä, että pöydissä puheenaiheet vaihtuvat hetkeksi vanhojen autojen pariin
Kevyt ajettavuus ja alhaiset kustannukset olivat houkutteleva yhtälö. 15. Bedford-hyötyajoneuvomalliston pienin auto oli suosittu pienyrittäjien ja liikkuvien asentajien keskuudessa, mutta myös esimerkiksi Ison Britannian postilaitos osti niitä suuria määriä
Ne ovat varmasti olleet tämän auton pelastus”, Jouni valottaa auton historiaa. Prätkä on Velocette 350 vuosimallia 1952. ”Lähdettiin reilu kymmenen vuotta sitten kaverin kanssa sinne hakemaan traktorin etukuormaajaa. Runsaalla kädellä ruostesuojattuna Bedfordin matka jatkui lähiseudulla vaikuttaneen tilitoimiston nimiin ja sieltä mutkan kautta koneharrastajalle Längesmäkeen. Siltä ajalta on huoltokirjassa hyvin merkintöjä ja ovenpielessä pitkä rivi ruostesuojauksesta kertovia tarroja. Osin samoja ratkaisuja hyödyntävä Opel Kadett A ilmestyi vuotta aiemmin. Verhoilumateriaaleihin ja äänieristeisiin ei ole tehtaalla törsätty, joten matkantekoa säestävät räminä ja resonanssiäänet. 16 7/2018 Bedford HA. 1970-luvun puolivälissä omistajaksi merkittiin Auran talouskauppa, jonka palveluksessa auto toimi pitkään. Bedford HA tuli markkinoille Vauxhall Viva HA -mallin kanssa samoihin aikoihin vuonna 1963. Siellähän oli isännän pihalla Sisältä Bedford on tarkoituksenmukainen laite. naisen käytössä Turun suunnalla
Leimakuntoon ja pitkään lepoon Sillä reissulla Bedfordia ei vielä saatu kyytiin. Uutena auto on ollut varmasti vieläkin kumisevampi kaappi, sillä lukuisat ruostesuojakerrokset vähentävät varmasti ainakin alustasta ja renkaista kantautuvaa meteliä. Kymmenen vuotta se ehti pölyyntyä tallin perällä, kunnes kaivoin sen nyt kesällä esiin ja laitoin taas leimakuntoon.” Pieni hyötyajokki on ajossa työkalumainen laite. ”Kun ajoin auton parkkiin Hyvinkäällä keskiviikkoiseen harrastetapahtumaan, heti tuli ukkoja siihen ympärille hämmästelemään, että eihän tällaisia ole enää missään jäljellä. Jo oven sulkeminen saa pellit rämisemään ja resonoimaan. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella, kuiva yksilevykytkin, takaveto. Sylinteriryhmä ja -kansi valurautaa, työntötangot ja kansiventtiilit, kolmella runkolaakerilla tuettu kampiakseli. Auto alkoi kiinnostaa ihan ostomielessä. Jälkikäteen lisätty takaistuin toimii niin ikään ääntä vaimentavana elementtinä, ehkä umpikyljen muokkaus ikkunamalliksi vaikuttaa osaltaan sekin. 06 K ori Itsekantava farmarimallinen teräskori. Viikon päästä koittaneella hakureissulla tilanne paikattiin nostamalla lavalle Bedfordin lisäksi pari vanhaa moottoripyörää kaverille. Leima oli ummessa, mutta pienellä laitolla sain sen katsastettua. Mädistä projekteista oli jo ehtinyt kertyä huonoja kokemuksia, eikä mies halunnut enää moiseen ryhtyä. Sen Jouni on huomannut kuluneen kesän mittaan useasti. ”Auto oli silloin oikeastaan samassa kunnossa kuin nyt. Naurahdin siihen vain, että onhan tässä ainakin yksi.” Riihimäkeläinen Jouni Mäkinen on harrastanut autoja koko ikänsä. Verhoilu on toteutettu yhtä kitsaasti kuin äänieristyskin. Nykyisin vapaa-ajan harrastuksiin kuuluu myös ralliautoilu kartturin penkiltä käsin. Ansiot mies on tienannut niin ikään ratin takana. 05 Alusta Edessä päällekkäiset kolmiomalliset tukivarret, putki-iskunvaimentimet ja poikittainen lehtijousi. Pienen kaupanhieronnan jälkeen kauhtuneen sininen kaappiauto sai sitten Jounista uuden omistajan. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset ja putki-iskunvaimentimet. ”Kymmenen vuotta se ehti pölyyntyä tallin perällä, kunnes kaivoin sen nyt kesällä esiin ja laitoin taas leimakuntoon.” kaikenlaista vehjettä kuten höyrykoneita, maamoottoreita, moottoripyöriä ja ladon kulmalla tämä Bedford.” Aikansa autoa tutkittuaan Jouni totesi sen peltien olevan mainiossa kunnossa. Iskutilavuus 1159 kuutiosenttiä (sylinterimitat 77,70 x 60,96 mm). 07 Mitat Leveys 1509, pituus 3815, korkeus 1511, akseliväli 2324 mm 17. 01 Merkki ja malli Bedford HA 02 Vuosimalli 1968 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Rämisevä kyyti voi arkiautossa olla häiriöksi, mutta harrasteajokkiin se tuo vain lisää persoonallisuutta. Sitten siitä meni kytkin, eikä minulla ollut oikein missään välissä aikaa sitä kunnostaa
18
Helsinki 19. Sunbeam Alpine ’64 Nuoruuden VALITTU Ukkoskuuron alta suojaan hakeutuminen voi joskus johtaa yllättäviin seurauksiin. Kuten esimerkiksi brittiläisen urheiluauton omistajaksi vuosikymmenien ajaksi
Erityisesti mieltä kutkutti urheilumalli Alpine, joka oli herättänyt hänen mielenkiintonsa jo kansakoulussa luokkakaverin annettua hänelle metallisen Alpine-pikkuauton. L auri Lehtisen autoilusydän oli sykkinyt Sunbeam-merkille jo 60-luvun lapsuuden päivistä lähtien. Eikä mies ole siitä sen koommin luopunutkaan. Auringonsäde sateen jälkeen Laurin päätyminen Alpinen omistajaksi 80-luvun lopulla oli pitkälti sattumasta kiinni kärjistetysti ilmaistuna yhdestä Helsingin Puistolan ylle osuneesta sadepilvestä. Lisää pisteitä vauhdikas roadster keräsi nuoren miehen silmissä TV-ruudulla, sillä Salainen agentti 86 -parodiasarjassa päähenkilö näkyi ajoittain Sunbeam Alpinen ärhäkämmän isoveljen, V8-moottorilla varustetun Sunbeam Tigerin puikoissa. Laurin vieressä koeajolla istui hänen tuleva vaimonsa. Nämä lapsuusmuistot välähtivät epäilemättä Laurin mielessä, kun hän kesäisessä Helsingissä -89 oli koeajamassa ’64-mallista Sunbeam Alpinea. Puuhelmi-istuinsuoja on kuumana kesäpäivänä ehdoton reissukaveri. Siirtymä brittipyörän sarvista brittiroadsterin rattiin ei ideologisesti ollut kohtuuttoman suuri, joten punaisesta Alpinesta tuli Laurin ensimmäinen harrasteauto pian 30 vuotta sitten. Sinällään molempien myötämielisyys vanhaa brittirautaa kohtaan ei ollut tavatonta, sillä Laurilla oli omistuksessa ’60-mallinen AJS-moottoripyörä, jolla pariskunta oli heittänyt parina aiempana kesänä onnistuneet Euroopan-reissut. menna pankista lainaa, että saadaan tämä”, Lauri muistelee. ”Tykkäsin Alpinesta ja olin juuri sanomassa viereeni, että onhan tämä kauhean kiva mutta samalla turha. ”Olin kävelemässä junalta kotiin, kun kohdalle iski 20 7/2018 Sunbeam Alpine. Onneksi en kuitenkaan ehtinyt sanoa mitään, sillä Raili ehti tokaista, että menetkö hakemaan huoTeksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Puuratti on seurannut auton matkassa pitkään, mutta uudelleenlakkaaminen on pitänyt sen iskussa
Autoon on olemassa myös kovakatto, mutta se ei harrastekäytössä ole kulunut, sillä eteenpäin on menty avona tai tarpeen vaatiessa rättikatolla. Ne kun kerran puhdisti ja on joskus katsonut seossäädöt kohdalleen, niin niiden kanssa on pärjännyt.” Lomamatkojen luottokaveri Kun Sunbeam Alpine oli siirtynyt Laurin ja Railin omistukseen, oli ajokilla pian edessä kesäretki Eurooppaan olihan sellaisia toimitettu brittiprätkälläkin niin miksei sitten saman saarivaltion avoautolla. Ja koska muita kilpiä autossa ei ole ollut, kertoo tämä yksityiskohta lisäksi että auto on pysynyt Helsingin alueella omistuksessa ainakin vuoteen -72 asti; ennen sitä tunnuksia olisi pitänyt vaihtaa, jos auto olisi myyty toiseen lääniin. Selvisi että Alpinea myi invalidisoitunut naishenkilö, joka oli suunnitellut käsihallintalaitteiden asentamista autoon, mutta Alpinen raskaan kytkimen ja synkronoimattoman vaihteiston vuoksi hanke oli ymmärrettävästi jäänyt toteuttamatta. Siihen sattui mies, joka kertoi olevansa Alpinen ensimmäinen omistaja. Vasta pysähtymisen jälkeen kuului kilahdus parikymmentä metriä auton takaa, kun tuulettimen siipi putosi kadulle. ”Työ tehtiin silloisessa Crys-Auto Oy:ssä. Hän antoi minulle yhteystietonsakin, mutta hän lähti sittemmin töiden perässä Ruotsiin eikä silloin ollut nettejä, joten kiinnisaaminen oli mahdotonta.” Se Sunbeamin vaiheista kuitenkin on tiedossa, että urheilullinen brittiavokas sai osakseen ansiokkaan entisöinnin 80-luvun puolivälissä. Tuolloin ja yhä edelleen autoa koristavat alkuperäisen mukaisest AFH-79-tunnukset, joka vihjaavat auton Suomi-taipaleen käynnistyneen nimenomaan Helsingistä. ”Auton mukana oli tullut kova katto, mutta sitä emme ole käyttäneet, sillä rätti on pitänyt veden ulkopuolella.” Autoiluloma suoritettiin Alpinella ilman dramatiikkaa, mutta jotain toki matkan varrella sattui ja tapahtui. Niillä ajoin viisi vuotta jollei enemmän kunnes hankin ’65 Alpinen imusarjan muuttuvakurkkuisilla Zenith-Stromberg-kaasuttimilla. ”Hän sanoikin yllättäen, että sellainen on myytävänä täälläpäin, mutta asia jäi sillä kertaa.” Helsingissä mahdollisesti myynnissä oleva Alpine nousi uudelleen esille jonkin ajan päästä, kun Lauri oli moottoripyöräosien hakureissulla. Siinä matkan varrella oli klassikkoautoihin keskittynyt korjaamo, jonka ovesta kävelin sisään sadetta pitämään.” Mitään ostoaikeita tai edes -haaveita ei hänellä ollut, mutta putiikin pitäjän kanssa jutellessa juttu kulkeutui luontevasti Laurin suosikkiin, 60-luvun alkupuolen Sunbeam Alpineen. Osia myynyt taho tiesi tapauksen ja osasi antaa puhelinnumeron. ukkoskuuro. Niinpä tuolloin Klaukkalassa ollut ’64 Sunbeam Alpine siirtyi Helsinkiin ja Lauri Lehtisen omistukseen. 21. ”Aivan 90-luvun alussa tulin työpaikaltani ja Sunbeam oli parkissa Suomen Pankin edessä. Rootes-perhettä sekin joten samanlainen sylinteriryhmä, mutta Alpineen nähden valurautakannella ja matalammilla puristuksilla.” Kunnostuksen yhteydessä autoon järjestyi Hillman Minxin sylinteriryhmä ja alumiinikansi. Moottorin oli Laurille kantautuneiden huhujen mukaan koonnut tunnettu kilpamekaanikko Keijo Ikäheimo. Alpine oli kuulemma ollut aikalailla huonossa kunnossa, moottoriksikin oli vaihtunut Commer Cobin moottori. Auton varhaisvaiheista Helsingissä ei ole juuri tietoa, vaikka eräällä tavoin läheltä on pitänyt. ”Minulle tullessa kaasuttimina olivat Zenithin kiinteäkurkkuiset putouskaasarit
22 7/2018 Sunbeam Alpine. Kotimaahan päästyä korvaava pakosarja lähti tilaukseen Englannista. Sitten niitä tuli muutaman päivän sisään myyntiin useampikin. Ensimmäiset menivät ohi 200–300 punnan hinnoilla, mutta kolmannen sain onnekkaasti noin 50 punnalla.” Hillmannista peräisin ollut ylivaihdelaatikko ei soveltunut paikalleen heittämällä, mutta kohtuullisin vaivoin kuitenkin. ”Jouduin hakemaan tilauksen tullipostista, ja osien kotiin saamiseen meni kaikkiaan 3–4 viikkoa. Työkalupakki toki mukana, mutta se kuuluu asiaan.” Vielä tämän vuosituhannen puolellakin Alpinen keula on suunnattu autolautalle ja vieraan maan tiestölle tosin yllätyksenä omistajallekin. Merkittävimpänä elementtinä autoon hommattu ylivaihdelaatikko. Sitten ulkomaille suuntautuneiden lomamatkojen, Alpinen automatkailuominaisuudet ovat kohentuneet entisestään. Sen jälkeen ylimääräistä ääntä tuli sitten entistä enemmän”, Lauri hymähtää. ”Kävi niin että syystä tai toisesta pakosarjan ja pakoputken välinen tiiviste vuoti. ”Muutama vuosi sitten seurasin laatikoita nettihuutokaupoista eikä niitä oikein ollut tarjolla. Pientä parantelua on tehty tarpeen ja innostuksen mukaan, mutta mihinkään sadan pisteen kuntoon Lauri ei autoa edes tahdo, vaan arvostaa elämän jälkiä. Eletty saa näkyä Nykyiseltä olemukseltaan Lehtisten Sunbeam Alpine on pitkälti siinä kuosissa, kun se perheeseen saapui 29 vuotta sitten. ”Olimme kymmenisen vuotta sitten lähdössä lomamatkalle isolla Sitikallamme, mutta siitä hajosi katsastuksessa hydrauliikkaputki eikä autoa sitten ehditty katsastaa ennen käsillä olevaa matkaa. Alkujaan vuosimallin ’64 Alpinessa oli vakiona 1592-kuutioinen neloskone yhdellä Solexkaasarilla, mutta tähän yksilöön on kotiutunut 1725-kuutioinen kahdella ZenithStrombergilla. Siirsimme sitten matkatavarat takaisin asuntoon, pakkasimme pienemmät matkalaukut, ja niin matkustimme Alpinella Saarenmaalle. Ja auto toimi kivasti”, Lauri hymyilee. ”Ostamassani vaihteistossa kytkinakseli ja -koppa olivat pidempiä, joten laatikkoa piti purkaa näiden osien vaihtamiseksi.” Vastapainoksi Alpinen ohjauspylväässä on jo alkujaan valmius ylivaihteen viiksikatkaisijalle, joten kolmosja nelosvaihteella käytettävän sähköisen ylivaihteen asennus ei siltä osin ollut suuritöinen. ”En oikeastaan kaipaa pilkuntarkkaa entisöintiä, vaan osa taisteluarvista saa jäädä näkyviin, esimerkiksi syylarin yläpuolella oleva palkeenkieli.” Taustalla on auton moottorityypille mahdollisen vaurion osuminen kohdalle: yksi tuulettimen propellin neljästä siivestä petti ja sinkoutui konepellin läpi yläilmoihin. Päätin sitten yrittää kiristää pultteja, ja kun jäähdytin pultteja kiristystoimia varten, niin vettä meni valurautapakosarjallekin, joka tietenkin halkesi. Kokonaisuutena Lauri kehuu Alpinen tarjoamia tunnelmia lähelle ja kauas suuntautuneilla reissuilla. Kun myöhemmin tilasin mainitut Zenith-Strombergkaasuttimet, niin Suomi oli jo EU:ssa ja osat tulivat kotiin viikossa”, brittiharrastaja kertaa ja pohtii palataanko Brexitin myötä jälleen aiempaan toimitusnopeuteen osatilauksien suhteen. ”On tämä ollut äärettömän helppo ja luotettava
Poraus 81,53, isku 76,2 mm. Kun 70ja 80-luvun taitteessa Commer Cobin moottorilla liikkuessaan oli puhtia vähemmän kun alkuperäisenä, jolloin Solexin syöttämä 1 592-kuutioinen tuotti 82 hevosvoimaa, niin nyt menohaluja sopivasti enemmän. Moottorista puheen ollen, myös sen olemus on käytännön sanelema eikä tarkan entisöinnin ohjaama. Onko sitten elämäni paras vai toiseksi paras ostos, sillä talokin jossa asumme on kovin mukava”, Lauri tunnelmoi. Teho 82 hv /5000 rpm, vääntö 127 Nm /3500 rpm. Tilavuus 1592 cm3. Kolmas yritys keskeytyi puolestaan pari kilometriä ennen konttoria, kun vesipumppu petti syöttäen ruosteista vettä moottoritilan täydeltä. 06 K ori Itsekantava avomallinen, 2-ovinen teräskori. 07 Mitat Pituus 395, leveys 154, korkeus 131, akseliväli 218 cm. (kuvat: Lauri Lehtinen) 23. Toisen kerran museoajoneuvotarkastukseen suuntaaminen tyssäsi kohdalle sattuneeseen ketjukolariin, jossa Alpinen keula otti kipeää ja ehjän etupuskurin löytäminen otti oman aikansa. Kansi on sama, mutta tässä on nyt 290-asteinen nokka, ihan sopiva vielä katukäyttöön. Edessä levyja takana rumpujarrut. 08 Suorituskyky Huippunopeus 160 km/h, 0-100 km/h n. ”Tähän vuosimallin kuuluisi kaksikurkkuinen Solex, mutta en ole kuullut että kenelläkään olisi siitä mitään hyvää sanottavaa”, Alpine-kuljettaja muotoilee. Ja onhan tämä ollut helppo ylläpidettävä tai toki riippuu siitä miten asiaan suhtautuu, sillä monihan ei siedä uusissakaan autoissa minkäänlaista vikaa.” Kesän -99 ajot vaihtuivat edellä mainitun kolarivaurion myötä suveksi peltikorjaajan pakeille, mutta muutoin Alpine on ollut ajokkina jokaisena kesänä vuodesta -89 lähtien. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. ”Autossa oli pitkään tuo 1,6-litrainen kone, mutta nyt on seuraavaan vuosimalliin tullut 1 725-kuutioinen, viidellä runkolaakerilla tehty moottori. Tehoa 105 hevosvoimaa”, Lauri listaa. Takaveto. Säännöllisestä käytöstä tykkää kokemuksen mukaan ajopelikin: ”Vanhaan auton hiipii pieniä vikoja, jotka lähtevät käyttämällä pois.” Reissukuvat Saarenmaalta kertovat, että Alpine on soveltunut matkaautoksi neljällekin hengelle. 01 Merkki ja malli Sunbeam Alpine Series IV 02 Vuosimalli 1964 03 Moottori Neljäsylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin, kaksikurkkuinen Solex-kaasutin. Paino 994 kg. Kolmas kerta ei kuitenkaan sanonut sitä kuulua totuutta, sillä tänä syksynä Alpine viimein suostui viralliseen museoesineeksi määrittelyyn. Takana jäykkä taka-akseli, pitkittäiset lehtijouset. 14 s Alpine on ollut Laurille mieluisa kapistus kohta 30 vuoden ajan. Eikä loppua näy, sillä auton tarjoamat tunnelmat ovat edelleen kaikin puolin hyvää mieltä nostattavia. Vasta silloin kuului kilahdus parikymmentä metriä auton takaa, kun siipi putosi kadulle”, viittaa Lauri miten korkealla katkennut siipi ehti käydä. ”Ajoin saman tien sivuun ja sammutin täristävän moottorin. ”On tämä vaan ollut kauhean hauska. Voimalinjan ylläpitoa ja päivittämistä on avittanut varaosien saatavuus, joka on harrastajan kokemuksen perusteella hyvällä tolalla kiitos brittiläisen tavan toteuttaa urheilullisten avomallien voimanlähteitä käyttäen pohjana arkisempien autojen moottoria. Museoinnin vastustelua Kerrottu propellin siiven pettäminen ei ole jäänyt ainoaksi kerraksi, kun luonteikas Sunbeam on vastustellut omistajansa sille kaavailemaa museoajoneuvotarkastusta. Puristussuhde 9,1:1. Sinällään mr-statuksella ei ole Laurille sen syvällisempää merkitystä, sillä Alpine on kolmen kuluneen vuosikymmenen aikana ottanut joka tapauksessa oman paikkansa perheessä. ”Myyntiaikeita ei ole ollut missään vaiheessa, ja tyttäretkin ovat sanoneet että Alpine on perheenjäsen. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin
Teksti: Harri Onnila 24 7/2018. Sen merkittävimpiä muutoksia olivat paranneltu taka-akselisto sekä 1 592-kuutioinen moottori, joskin 80 hevosvoimallaan lähes samantehoinen kuin aiempi voimanlähde. Aikaansaatua 78 hevosvoimaa välitettiin eteenpäin neliportaisella manuaalilaatikolla, jonka ensimmäinen pykälä oli synkronoimaton. Tonnin omapaino alle nelimetriselle roadsterille oli turhan tuhdisti. Itsekantavaan korirakenteeseen toteutetun Alpinen alustarakenne etupään levyjarruineen ja erillisjousituksineen sekä takapään jäykkine taka-akseleineen ja lehtijousineen oli asianmukainen ratkaisu, mutta kokonaisuutena autosta tuli siroon olemukseensa nähden raskas. Sunbeam Alpine & Tiger Toimivalla reseptillä Brittiläisen autoteollisuuden vuoden 1959 kirkkaimmassa valokeilassa paistatteli BMC:n edistyksellinen Mini, mutta lykkäsi UK-instituutti muitakin autouutuuksia. Rakettimuotoilun aika oli ohitse, joten Alpinelta leikattiin siivet huomattavasti seesteisempään kuosiin. Kun sellainen oli aiemmin valmistettu alumiinista, oli uudelleenmuotoillun hardtop-katon materiaalina teräs, minkä myötä katon käsittely muuttui raskaammaksi. Parin tuotantovuoden aikana Series I -sarjaa valmistui 11 904 yksilöä, minkä jälkeen tuotantoon saapui vuonna -60 Series II. Kakkosarjan tuotantoluvuksi kirjattiin vuoteen -63 mennessä 19 956 yksilöä. Series III:n tuotanto kesti vuoden verran ja maailmalle kirmasi 5 863 Alpinea. Series IV:n aika koitti -64 ja samalla viiden vuoden ikään ehtineen Alpinen ulkoasua ajanmukaistettiin. M uotoilultaan Sunbeam Alpine oli suorastaan amerikkalainen, sillä keulassa oli ’55– ’57 Ford Thunderbirdien ilmettä ja takana komeilleet siivet puolestaan toivat mieleen 50-luvun lopun Chryslerien ilmanhalkojat. Nokalla oli sentään konsernitavaraa: Hillman Minxin 1 492-kuutioinen moottori, jota ehostettiin alumiinisella kannella 9,2:1 puristuksin, kahdella kiinteäkurkkuisella Zenith-kaasuttimella ja peltipakosarjalla. Vuoden -63 puolella linjalle otetun Series III:n muutoksiin lukeutui näkyvimmin valinnaisvarusteena tarjottavan irrotettavan kovan katon rakenne. Rootes-yhtymän tarjokas peribrittiläiseen roadster-saagaan oli Sunbeam Alpine
Toimivalla reseptillä Keulaa puolestaan somistettiin maskin vaakalistalla, jossa komeili ”purjehtiva kruunupäinen leijona” jo 1900-luvun alun Clément-Talboteissa ja myöhemmin Sunbeam-Talboteissa käytetty logo. Series IV:n tuotannoksi muodostui 12 406 yksilöä. 25. tilastoon mallimerkkeineen). Tiikeri pellin alla Vuosina 1959–1968 valmistettua Alpinea ei kuitenkaan voi ohittaa ottamatta esille myös sen ilkeää isoveljeä jenkki-Fordin V8-moottorilla varustettua Sunbeam Tigeria. Vuosimalleissa 1959–1963 auton peräosaa koristivat suuret siivet, joten muotoilu oli ajanmukaisen iskevää etenkin amerikkalaiseen makuun. Etenkin kun ’61-mallistoa saattoi kehua isommalla moottorilla, vahvemmilla takajousilla ja ohjaamotilojen sekä varustelun parannuksilla. Mannereurooppalaisista menijöistä samaa hintatasoa edusti Fiat 1500 Cabriolet (13 920 mk), mutta moni urheiluvaunu selvästi enemmän: Porsche 356 B (23 000 mk), Alfa Romeo Giulia Sprint GT (24 980 mk) ja Mercedes-Benz 230 SL (40 650 mk). Hintansa puolesta Sunbeam Alpine asettui keskivaiheille kilpailijoihinsa nähden: vuonna -64 Alpine IV maksoi 13 300 markkaa, kun Triumphin Spitfire 10 850 ja TR4 puolestaan 15 720 markkaa. Tuotantomääräksi saatiin loppurynnistyksessä mukavat 19 122 yksilöä ennen kuin Sunbeamin Alpine-perinnettä jatkoi erilaiseen autoluokkaan vuonna -69 asemoitu uusi fastback-korinen Alpine. Viimeisiksi tuotantovuosiksi 1965–1968 saapui Series V, jonka suurin muutos oli 1 725-kuutioinen moottori, joka kahdella Zenith-Stromberg-kaasuttimella tuotti 93 tai 99 hevosvoimaa markkina-alueesta riippuen. Moottorina jatkoi 1,6-litrainen, joka tarjosi voimaa nyt 82 hevosen edestä. Vuosina 1964–1966 tarjolla oli 260-kuutiotuumaisella 4,3-litraisella koneella varustettu Tiger, jonka 164 hevosvoimaa houkuttivat tiikerin sataseen alle yhdeksässä sekunnissa ja 190 km/h huippuihin. Autotuojien rekisteröintitilastot eivät tuo asiaan lisävaloa, mutta jotain konkreettista tarjoaa autokantatilasto vuodelta 1976 (jolloin rekisterissä olevat autot olivat listattuna ensimmäistä kertaa ko. Tarkkoja tuontilukuja ei ole tiedossa, mutta harrastaja-arvion mukaan mallia olisi tullut uutena ehkä noin 20 ja toiset parikymmentä jälkituontina. Jos Alpine kelpasi F1-mestari Brabhamille, niin miksei muillekin. Manuaalilaatikon ykkönen sai puolestaan synkronoinnin. Alla ensimmäinen pienisiipinen, vuosimallin 1964 Alpine. Suomessa Sunbeamin avosportit jäivät harvinaisiksi, mutta eivät maahantuoja Wihuri Oy Autolan ansiosta sentään kokonaan tuntemattomiksi. Niiden lisäksi valmistui vuonna -67 vielä 633 rajumpaa Tigeriä, joiden nokalla ärisi Fordin 289-kuutiotuumainen eli 4,7-litrainen kasi. Alpinea edullisemmin brittisportin ohjaimiin pääsi Austin-Healey Spriten (9 450 mk) ja MG MGB:n (11 900 mk) kohdalla. Vaihteistopuolen uutuuksia oli lisävarusteeksi ympätty mutta vähälle suosiolle jäävä automaatti. Se kertoo, että joulukuun lopussa -76 rekisterissä olisi ollut viisi Sunbeam Alpinea vuosilta 1959–1968: kaksi vuodelta -63, kaksi vuodelta -64 ja yksi vuodelta -66. Näitä valmistui peräti 6 495 yksilöä. Uutena Tigeria ei rantautunut Suomeen ilmeisesti kuin kaksi, mutta Alpineita sentään hieman enemmän. Voimaa syntyi 200 hevosvoimaa, minkä myötä sataseen ehdittiin 7,5 sekunnissa ja huippunopeutta mitattiin lähes 200 km/h. Kokonaisuuden hienosäätöihin kuuluivat niin ikään pakosarjan toteuttaminen valurautaisena sekä jarrutehostimen lisääminen moottoritilaan
Oulu 26. Samalla keskiluokkaan asemoidun takaveto-Fiatin oma identiteetti on tahtonut jäädä taustalle. Fiat 125 Special ’72 Lännestä itään Fiat 125:n omistajat ovat vuosien mittaan saaneet kuulla kerta toisensa jälkeen vertailuja Polski-Fiatiin ja Ladaan
27
Tuskinpa juuri kukaan 50-luvun puolivälin autonostaja arvasi, että jonkin keskiluokan menopelin sijaan olisi kannattanut ostaa samalla rahalla 3–4 Messerschmittiä, laittaa talteen ja tehdä niillä hurja tili puoli vuosisataa myöhemmin. Näin voi ajatella aikojen kohdelleen Fiatin 60ja 70-lukujen taitteen keskikokoista mallia, 125:tä. Samalla tavoin junakeula-Volkkarin joskus 70-luvulla vajaan säilönyt teki paremman sijoituksen kuin naapuri, joka samoihin aikoihin laittoi talteen saman ikäluokan Ford Taunus Transitin. Toisaalta vaikkapa 60-luvun priimakuntoinen Toyota Corolla voi kerätä toisenlaista arvostusta: kesäillassa torinkulmalla vanha Corolla herättänee puheenpartta siitä yksinkertaisesta syystä, että kansan syvissä riveissä Toyotasta on kosolti enemmän omaan elämään liittyviä muistoja kuin urheiluautoista. Kansanauton tai urheiluauton uutena ostaneilla on useimmiten jonkinlainen ennakkokäsitys hankintansa myöhemmästä arvostuksesta, mutta joskus myöhemmät ajat määrittelevät ajoneuvojen merkitystä omalla ennakoimattomalla tavallaan. Asianharrastajat ovat asia erikseen, mutta satunnaisen katugallupin voi olettaa tuovan vääjäämättömän tuloksen: jos 125:n Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Pyöreät mittarit ovat urheilulliset, mutta istuimet huokuvat vastavuoroisesti matkustusmukavuutta. Eihän kukaan tavallinen ihminen voi uusia autoja seisomaan ostaa, mutta käyköön tämä ajatusleikistä. Joskus jopa muiden valmistajien tekemiset nakertavat joltain automallilta eväitä autokansan laajamittaiselle ihailulle. T ietyn automallin myöhempien aikojen arvostus ei aina ole suoraviivaisen kehityksen tulos. Kohtalon noppa sittemmin vain sattui kierähtämään Typ 2 -Volkkarin hyväksi, ja Fordin hyötyvankkuri jäi ilman omaa syytään pahasti varjoon kulttimaineen suhteen. Jonkin eksoottisen urheiluauton tulevasta arvostuksesta voi olla kohtuullisen varma, joten esimerkiksi Ferrarin omistaja pystyy halutessaan kotiuttamaan tämän arvostuksen euroina. 28 7/2018 Fiat 125. Ei välttämättä niin, että kilpailija tekisi samasta aiheesta kertaluokkaa paremman tuotteen, vaan jopa päinvastoin. Hankkijan symboli ja toisesta 125:stä peräisin oleva Sharpradio ovat Riston lisäämää tyylittelyä
Suunnitteluvaiheessa oli harkinnassa myös etuvetorakenne. Moottorina oli tuotannon alkaessa vuonna -66 aluksi 1197-kuutioinen nelonen. Vauhtia passasi puolestaan toppuutella joka nurkassa olevan levyjarrun ansiosta. Nokka-akseleihin, sylinterikanteen, imuja pakosarjoihin sekä polttoaineensyöttöön tehtyjen parannuksien myötä voimavarat kasvoivat 100 hevosvoimaan. Ja mikä miellyttävintä, kasvaneiden voimavarojen annostelua auttoi tuon ajan perheautoissa harvinainen viisiportainen vaihteisto. Fiat 125:n suoraviivainen tyylikieli on lukuisia Fiateja muotoilleen Dante Giacosan työtä. Kaksikurkkuisen Solexin tai vaihtoehtoisesti Weberin syöttämänä moottori tarjoili 90 hevosvoimaa, mikä antoi reilun tonnin omapainoiselle Fiatille aikalaisittain asiallisen suorituskyvyn noin 160 km/h huippunopeuksineen. Ensinnäkin 125 oli muotoilultaan niin samankaltainen kuin 124, että monelta jäi huomaamatta auton pituus: 125 oli 4,2 metriä pitkä, jopa 20 senttiä pidempi kuin 124. Samoihin aikoihin kuin 124 kirmasi Fiat-myyntihuoneisiin oli Moskovan liepeillä valmisteilla suuri tehdaskokonaisuus, joka sittemmin varmisti, että 124:n muodot tulivat Suomessa erittäinkin tutuiksi, mutta Fiatin sijaan Ladamerkin alla. Etuvedon eduiksi laskettiin muun muassa tilavat sisätilat sekä rakenteen keveys, mutta näistä hyveistä ja kilpailijoiden etuvetomallien lanseerauksista huolimatta vaaka kääntyi sittenkin takavedon puoleen. Siitä piti huolen etenkin voimanlähde, 1438:sta 1608-kuutioiseksi suurennettu nelonen, jonka hienoutena venttiileitä käytti kaksi nokka-akselia modernilla hammashihnalla ketjun sijaan. Jo ennen 125:n tuotannon alkua Fiat oli tehnyt Puolan hallinnon kanssa sopimuksen Fiat-lisenssituotteen Ensiomistajan ja 125 Specialin yhteinen taival tuli päätepisteeseensä vuonna -98, jolloin auto siirtyi Fiat-harrastajan hellään huomaan. suoraviivainen muotoilu tuo suomalaisille jotain mieleen, niin Ladan tai Polski-Fiatin. Valinta kohdistui siis 124-suunnitelmaan, joka perinteisestä takavetorakenteesta huolimatta sisälsi hienostuneita rakenneratkaisuja kuten kierrejouset taka-akselia myöten. Puntaroinnista kertoo, että pöydällä oli pitkään 123-koodia kantanut etuvetosuunnitelma sekä takavetoinen 124-suunnitelma. Asiasta ei käy syyttäminen tai kiittäminen kansalaista vaan Fiatin liiketoimintaa omien tuotteiden ilosanoman levittämisessä muille markkinoille valmistuslisenssien kauppaamisen muodossa. Siinä missä Fiat tylsytti 125:n kynsiä neutraalilla ja alempaan 124-malliin nojaavalla muotoilulla, hoiti lisenssivalmistus loput. Tuplanokkaiset twincam-versiot olivat 124-mallistoon liitettyjen Specialmallien heiniä. Sittemmin linjat tulivat suomalaisille tutuiksi eritoten PolskiFiatin ja Ladan korimuodoissa. Se sai pari vuotta myöhemmin rinnalleen 1438-kuutioisen koneen. Ulkoisissa avuissa huomiota keräsi eritoten nelivalomaski, mutta sisäiset hienoudet jäivät lähes kokonaan suhteellisen vaatimattoman ulkokuoren kätköihin. Lisää joustavaa suorituskykyä 125 sai vuoden -68 puolella esitellyn Special-version myötä. Vaan se, joka antoi 125:lle mahdollisuuden, yllättyi usein myönteisesti. 29. Menevän mallin polskiva perintö Fiat 125:n tausta yhdistyy vahvasti piirua pienempään 124-malliin, jolla Fiat pyrkii tuomaan korvaajia 50-luvun 1100-mallille ja 60-luvun alussa esitellyille 1300ja 1500-malleille. Vuonna -67 esitellyn Fiat 125:n kohdalla valmistaja suoritti mallin myöhempään väheksyntään johtavaa toimintaa hämmästyttävän aktiivisesti
Tarina tietää kertoa, että huolella auton ylläpitoon suhtautunut Brännbäck käytti Fiatia käyttöautona vuoteen -86, jolloin hän teki kaupat uudesta Opel Corsasta. Fiat 125 -yksilöiden rekisteröintivuodet jakautuivat vuosiin 1967–1973, mutta vuodet 1968–1971 korostuivat -76 lopussa noin 200 yksilön kannoillaan. Moottorin ohella esimerkiksi auton mittaristo oli suoraa lainaa Fiat 1500:sta. Vanhahtavampi tekniikka ja epäilemättä edullisemmat tuotantokustannukset tekivät puolalaisesta italialaista edullisemman, mutta ehkei sittenkään niin suurella hintaerolla kuin olisi voinut olettaa. Yksi näistä ’72-mallisista oli huhtikuussa -72 YUA70-kilvet saanut Fiat 125 Special, jonka ensimmäinen omistaja oli diplomi-insinööri Brännbäck Kaustarista, joka on nykyään osa Kokkolaa. Tekninen perusta nojasi 125:n sijaan markkinoilta väistyneeseen Fiat 1500:aan, mikä tarkoitti ensin 1295-kuutioista ja hieman myöhemmin myös 1481-kuutioista moottorivaihtoehtoa. Siinä samalla kärsi puolalaisen jalosukuisempi Italian-serkku, Fiat 125. Tämän voi todentaa Suomen vuoden -76 lopun autokantaa tutkailemalla. Poikkeuksina normaaliin huolto-ohjelmaan on merkitty vesipumpun vaihto 114 000 kilometrin kohdalla ja keväällä -95 noin 163 000 kilometrissä Suomessa Fiat 125:n lisenssiversioista tuli tunnetuksi PolskiFiat, mutta Puolan lisäksi mallia valmistettiin lisenssillä muun muassa Jugoslaviassa, Argentiinassa ja Egyptissä. 30 7/2018 Fiat 125. Fiat 125:n tuotanto jatkui vuosimalliin ’71 tehdyn kasvojenkohotuksen myötä vuoteen -72, kun PolskiFiat porskutti lopulta vuoteen -91 saakka. Tuotannon käynnistyttyä Polski-Fiateja näkyi pian Suomessakin. Kahdella ylänokalla varustettu läpihengittävä 1608-kuutioinen nelonen antoi perusmallissa 90 hevosvoimaa, Special-mallissa kohentelun myötä täydet sata. Teholukemiksi kerrottiin 60 ja 70 hevosvoimaa. Loppuvuodesta -70 Polski-Fiatin hinta oli 4000 markkaa vähemmän kuin 18 900 markkaa maksaneen Fiat 125:n. Kokonaisuutena Polski-Fiat oli ominaisuuksiltaan varsin hyvin ajan tasalla, mutta kokoonpanon ja eräiden rakenneosien laatupuutteet veivät imagoa alaspäin. valmistuksen aloittamisesta Puolassa. Vuoden -76 lopussa Fiatin 125-mallia oli rekisterissä alle tuhat, Pompannappeja sen sijaan yli 16 000. Kaikkiaankin 125 Special oli ikäisekseen niellyt tietä niukasti, sillä ajomäärä oli kesällä -87 vasta reippaat 125 000 kilometriä. Ryhdikäs 125 ei kuitenkaan joutanut haaskuuseen, vaan ensiomistaja jätti sen kesäautokseen, missä käytössä kilometrejä karttui muutama sata suvea kohden. Auton mukana näihin päiviin seurannut kirjanpito paljastaa, että isompia teknisiä ongelmia tai kolareita ei ole matkan varrelle osunut. Kaustarin Special Suomessa Fiat lukeutui 60ja 70-luvun taitteen suosituimpiin automerkkeihin, mutta hittituotteiden kuten 600ja 850-mallien menestyksestä 125 ei saanut kuin rippeitä. Näin ollen ensimmäiset puolalaiset 125:t, Polski-Fiat 125p:t valmistuivat jo -67, kunnes näiden esisarjayksilöiden jälkeen varsinainen tuotanto käynnistyi vuoden -68 mittaan eli pari vuotta ennen kuin Toljatin autotehdas ehti hätiin VAZ-2101:n eli Ladan 1200:n kanssa. Ulkoisesti auto oli kuin Fiat 125, mutta sisällä ja rakenteissa vientimarkkinoille tähdätyn puolalaistuotteen erot esikuvaansa korostuivat. Fiat 125 -nimen alta löytyi tuolloin yhteensä 991 rekisterissä olevaa yksilöä, kun 600-mallia yli 16 000, 850-mallia yli 7400 ja 124-malliakin yli 3500 autoa. Eloa ovat rytmittäneet tavanomaiset öljyjen, suodattimien ja hihnojen vaihdot. Vuoden -73 puolella rekisteröityjä oli jäljellä enää yhdeksän, ja viimeisen varsinaisen mallivuoden -72 aikana rekattuja 125-Fiateja oli vuoden -76 lopulla kirjoilla 122 yksilöä
Mukavana detaljina alkuperäiset YUA-tunnukset olivat vapaana. En ollut varsinaisesti ostamassa, mutta kerran Janne tuli tyrkyttämään sitä, kun tiesi, että harrastan Fiateja ja ajatteli että minulla autolle olisi tulevaisuutta”, kertaa Risto. Tämän armoitetun Fiat-harrastajan käsissä auto vietti pääosan ajasta seisonnassa, mikä kielii siitä, että hankinta tehtiin varmasti pyrkimyksestä taltioida hyvin säilynyt ja harvinainen Suomi-Fiat. Museorekisteriin Fiat vietiin toukokuussa -14, jolloin auton ajomäärä oli 184 900 kilometriä. Rekisteriin palautus tuli ajankohtaiseksi pari vuotta hankinnan jälkeen. Rekisteröinnin jälkeen auto on saanut muun muassa takapuskurin ja alkuperäistä parempikuntoisen käytetyn etupuskurin, joskin ihan käyttämätönkin on sittemmin odottamassa tulevan varalta. Auto on edelleen alkuperäisessä maalissa. Takaveto. 07 Mitat Pituus 423, leveys 161, korkeus 142, akseliväli 250 cm. ”Uusi pakoputki tuli Italiasta. 06 K ori Itsekantava umpimallinen, neliovinen teräskori. Ulkoasun kohentelun ohella hoivaa annettiin muun muassa kaasuttimen, polttoainelinjojen, jarruletkujen ja pakoputken uusimisella. ”Kyllä 125 kiinnosti mallina jonkin verran ennaltakin. Levyjarrut edessä ja takana. Puristussuhde 8,8:1. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. uusittu bensapumppu. Omamassa 1040 kg. 01 Merkki ja malli Fiat 125 Special 02 Vuosimalli 1972 03 Moottori Nelisylinterinen vesijäähd. Ja pysyy nykyautojen mukana, kun vain polkee kaasua riittävästi. rivimoottori edessä pitkittäin, kaksi kannen yläpuolista nokkaakselia. Niitä kun vähän kaavin tarkistaakseni, pohjasta tuli tehtaan maali vastaan. Ainoana himmentävänä seikkana on, että se muistuttaa Ladaa”, Risto hymyilee. Useita pienempiä Fiateja aikanaan käyttöautoina ja sittemmin harrastepeleinä omistanut Risto Mäkelä sai 125 Specialista haikailemansa ison Fiatin. Jossain jos näkyy pientä ruostekukkaa, sen kun vähän rapsuttaa ja laittaa maalia”, Risto juttelee. Kiinnostusta lisäsi auton hyvä peruskunto – ei tarvinnut alkaa koritöitä tehdä, ja ehjä sisusta oli alkuperäinen. 125:n pörisevän pakoäänen antaa varapyöräsyvennyksen ja jousen välistä kulkeva efektori, josta putki jatkaa s-mutkan kautta kromatulle putkenpäälle”, omistaja kuvailee. Brännbäckin ja 125 Specialin yhteinen taival tuli päätepisteeseensä vuonna -98, mutta pieteetillä pidelty Fiat sai arvoisensa toisen omistajan samalta paikkakunnalta, kokkolalaisesta Jan-Erik Hakalaxista. Tuolloin elettiin vuotta 2009, ja vaikkei ennakkoaikeita hankintaan ollut, innostui Mäkelä tapauksesta. Nyt mittarissa on nelisen tuhatta enemmän, joten jonkin verran Risto on ehtinyt Fiatillaan myös kurvailla. Ylläpitoa ja mukavaa matkantekoa Ouluun siirryttyään Fiat 125 Special pysyi rekisteristä poistettuna vielä pari vuotta. Ei käy sivutuuleen vaan kulkee sinne minne käsketään. Ne tilattiin ja auto rekisteröitiin pitkän tauon jälkeen kesäkuussa 2011. ”Hyvä ajettava tämä on, vaikkei ohjaus olekaan hammastanko vaan tyyppiä ruuvi ja kierukka. 31. Olihan se ollut aikanaan se iso Fiat, ja olin ajatellut että 125, 132 tai Argenta olisi joskus mukava harrasteauto minulla olevan 127:n kaveriksi. ”Ensimmäinen omistaja oli aikanaan ruostesuojannut hyvin, joten pohjassa oli edelleen paksut massat. Vaikka auto olikin poistettu rekisteristä vuosituhannen taitteessa, oli Kokkolan 125 Special myös oululaisen Fiatja Lancia-harrastaja Risto Mäkelän tiedossa, ”Olin joskus nähnyt auton, kun sitä säilytettiin Oulaisissa. 05 Alusta Edessä poikittaiset tukivarret, kierrejouset tuettu ylätukivarsiin, alatukivarsissa eteen suunnatut tukivarret, kallistuksenvaimennin. Hitsattavaa ei ollut kuin takana roiskeläppien kiinnityskohdassa. Iskutilavuus 1608 cm.Teho 100 hv / 6000 rpm, vääntö 130 Nm / 4000 rpm. Sinä aikana Risto laitteli muutamia kunnostusta vaativia paikkoja. Tämä 125 Special tuli sillä tavoin sopivasti. 08 Suorituskyky Huippunopeus 170 km/h, 0-100 km/h 11,7 s. Kulutus tosin nousee selkeästi, kun vauhti kasvaa toiselle sadalle”, hän kuvailee. Poraus 80, isku 80 mm. Kaikkiaan tyylikäs auto, jonka kromin määrä puhuttelee etenkin edestäpäin. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset, eteen suunnatut reaktiotangot
32
Matkamies ajoi paikallisen ajokortinkin rapakon takana, joten vuosien mittaan ehti tulla tutuksi monenlaiset jenkkipelit. ”Kun satamassa piti ajaa Kupla laivaan, alkoi pikkusisko itkeä niin kauheasti, että ei auttanut kuin kääntyä takaisin kotiin ja yrittää pari päivää myöhemmin uudelleen”, muistelee Erkki Salokangas nauraen. Näin voinee tulkita siitä, että aikuisiällä hän löysi matkailualalta ammatin, jossa viihtyy yhä; elämyksellisiä risteilyjä järjestyy matkalaisille maailman eri kolkkiin. Skylarkilla Erkki joutui pahaan kolariin 80-luvun alussa Tampere–Helsinkitiellä. ”USA:ssa ajoin paikallisilla vuokra-autoilla, ja jenkkiautoissa puhutteli niiden varustelun ja helppouden luoma matkustusmukavuus”, hän perustelee. Esimerkkeinä käyvät 70-luvun lopun Buick Skylark, harvinaisemmat amerikkalaiset tila-autot sekä 90-luvulla parikin Cadillac Allantéa. Kotona matkatavarat pakattiin perheen Volkkariin ja nokka suunnattiin kohti Korppoon Galtbytä. Uutta automatkailumahdollisuutta lähti heti tuoreeltaan kokeilemaan myös Salokankaan perhe Kangasalta. Viehtymys Detroitin tuotteisiin heijasteli myös kotimaan ajoneuvovalintoihin, joten omaan ajoon löytyi erilaisia USA-autoja eikä aina niistä meillä tutuimmista jenkkiraudoista. Kun laivamatka Ruotsiin päästiin alkuvaikeuksien jälkeen suorittamaan kunnialla, oli kokemus nuorelle Erkki-pojalle erittäin mieluisa ja vaikuttava. Moniin uusiin malleihin haettiin aineksia Euroopasta vaihtelevin tuloksin. Ensimmäiset matkansa Yhdysvaltoihin Erkki teki jo 70-luvulla, mistä syntyi hänen viehtymyksensä paikallisen autoteollisuuden tuotteisiin. Chrysler TC by Maserati ’91 & Buick Reatta Convertible ’91 & Cadillac Cimarron ’88 Unelmatehtailua Amerikkalaisen autoteollisuuden lihavien vuosien jälkeen valmistajat pyrkivät parhaansa mukaan reagoimaan muuttuneeseen markkinatilanteeseen. Kangasala Teksti: Harri Onnila, kuvat: Jan-Erik Laine V uonna 1959 Viking Line aloitti ensimmäisen autolauttaliikenteensä Suomen ja Ruotsin välille reitillä Korppoo–Maarianhamina–Gräddö. Mies kuitenkin selvisi onnettomuudesta vähin vaurioin, minkä myötä hän lisäsi kolariturvallisuuden jenkkiautojen myönteisten ominaisuuksien listaan. General Motorsin etuvetoista 33
”Kysyin Chrysler-Maseratiin liittyen että onko ihan hullua, jos ostaisi auton joka on syntynyt yhteistyönä italialaisten ja amerikkalaisten kanssa. Allantén rakenteita kuljetettiin ensin ilmasiltaa pitkin Detroitista Torinoon Pininfarinan verstaalle. Kaikki hyvin tähän asti, mutta kauppa vain ei käynyt toivotusti kummallakaan puolella Atlanttia: seitsemän vuoden aikana kauppoja käteltiin alle 21 500 kertaa. Haku päälle Cadillac Allantén hienostunut olemus mutta samalla kaupallisen menestyksen vaatimattomuus sai mallista omaa kokemusta keränneen Erkin pohtimaan amerikkalaista luksus-sporttia harrastenäkökulmasta 2000-luvun alkupuolella. Huomio ei kuitenkaan kohdistunut tähän Cadillacin avosporttiin, vaan samaa asiakaskohderyhmää tavoitelleisiin Amerikan ihmeisiin Allantén konsersisisareen Buick Reattaan ja Chryslerin 80-luvun Italian-seikkailuun, Chrysler TC by Maseratiin. X-alustaa edustanut Skylark korjattiin vielä ajokuntoon vakuutusyhtiön lukuun isolla rahalla, mutta ylellinen Allanté oli ehkäpä se suurimman vaikutuksen Erkkiin tehnyt automalli. Ongelmana tosin oli löytää hyvänä pidetyt yksilöt vähäisistä valmistusmääristä ja huonosta arvostuksesta johtuen tehtävä ei ollut helppo. Molemmat mallit olivat valmistajilleen kaupallisia pettymyksiä ja asiakaskunnan halveksunnan seurauksena käytettyjen markkinoilla tarjolla lähes polkuhinnoin. Poika vastasi että kyllä, on se hullua”, kertoo Erkki etsintäpäätöksen sinetöitymisestä alkuvuodesta 2008. Kokoonpano käynnistyi siellä, kunnes aihio liihotteli takaisin kotimaahansa lopullista kokoonpanoa varten. Voi hyvin ymmärtää että rahaa paloi, mutta asiaa kompensoitiin iskemällä Allantén tuulilasiin riittävän pitkä dollarisumma. Ennen kuin Erkki käynnisti jenkkierikoisuuksien haun, kertoi hän vielä suunnitelmistaan Ford Mustangeja harrastavalle Lauri-pojalleen. Asia on ymmärrettävä, sillä kyseisen etuveto-Caddyn kohdalla GM pyrki tekemään eurooppalaisia ylellisiä urheiluautoja kuten SL-Mercedeksiä, 600-sarjan Bemareita tai XJS-Jaguareja haastavan luomuksen. Maaliin lähdettiin tähtäämään isoilla panoksilla ja eurooppalaisten omin asein. 34 7/2018 Chrysler, Buick & Cadillac. Sopivien yksilöiden etsimisen Takavuosien mukavat käyttökokemukset amerikkalaisista autoista saivat Erkin hankkimaan harrastepeleiksi monien hyljeksimiä erikoisia USA-autoja 80ja 90-luvun taitteesta
Joten niin vain kävi, että marraskuussa 2011 se tuli Suomeen.” Suomennettuna ”Huonoin Cadillac” -kilvet olivat koristaneet piskuista Caddyä uudesta lähtien, joten hyvällä itsetunnolla varustettu ensimmäinen omistaja oli selvästikin tiennyt mitä oli tekemässä. 35. Parivaljakko oli eittämättä erikoinen ja komea, mutta vanha Cadillac-suola tuntui silti nostavan janon oireita. ”Kysyin onko ihan hullua, jos ostaisin auton joka on syntynyt yhteistyönä italialaisten ja amerikkalaisten kanssa.” Koristemerkkien toteuttaminen on perinteisesti amerikkalaisten vahvuuksia, mutta ChryslerMaseratin, Reattan ja Cimarronin tapauksissa yksityiskohdista ei saatu koottua asiakaskuntaa riittävästi vakuuttanutta kokonaisuutta. Suomen rekisteriin Cimarron saatiin vuoden -12 puolella, minkä jälkeen sininen ”Cadillacin puolikas” on palvellut Erkkiä hänen kesäisenä käyttöautonaan mukisematta. Punainen yksilö oli ehjä ja toimiva, ja esimerkiksi alkuperäinen kovakatto oli tallella sen säilömiseen ja liikuttamiseen tarkoitettuine kärryineen suojahuppua myöten. Vaikka kokoa onkin vähän, puhuttelee omistajaa autossa sen koosta huolimatta mukana olevat elementit kattava varustelu, automaattivaihteiston helppous ja kokonaisvaltainen mukavuus. ”Lauri havaitsi sattumalta Reattan myynti-ilmoituksen. Erkki on tyytyväinen kesäautokolmikkoonsa eikä suunnittele missään muotoa niiden hukkaamista. Kyseessä oli Maseratin ja Chryslerin tuhoon tuomitun yhteistyön tulos, joka oli myynnissä yksityisestä kokoelmasta. Mutta ei kuitenkaan Allantéa, vaan yhden historian parjatuimman Cadillac-mallin, Cimarronin. ”Täysin ehjä ja toimiva”, hän tiivistää. ”Sain vinkin ystävältäni, että nyt on harvinainen ja kaunis auto myynnissä. Cadillac-muistoja kunnioittaen Lyhyessä ajassa Erkin omistukseen oli järjestynyt kaksi harvinaista Amerikan ihmettä. Samoihin aikoihin kun Chrysler-Maserati rantautui Suomeen, nousi esille Kaliforniassa huutokauppaan listattu Buick Reatta. Halusivat siitä kuulemma siksi eroon, että sen arvo ei nouse, vaan pelkästään laskee.” Kysymyksessä oli vuosimallia ’91 edustava Chrysler TC by Maserati, jolla oli ajettu tuolloin alle 16 000 mailia. Näin ollen Erkki päätti, että punaisten avoautojen seuraksi hän metsästäisi vielä yhden, Cadillacin. Kyseessä oli uutena tehtaalta paikallisen teknillisen korkeakoulun museolle lahjoitettu harvinainen avoversio. Auto oli laitettu myyntiin kun kai kyllästyivät, kun hinta ei noussutkaan pilviin mallin harvinaisuudesta huolimatta, vaan laski kuin lehmän häntä.” Chrysler-Maseratin tavoin ’91-mallinen Buick osoittautui uudessa kotimaassaan niin ikään hyväksi ostokseksi kunnoltaan ja tarjoamilta ominaisuuksiltaan. mahdollisti Kaliforniassa asuva Erkin suomalaistuttava, joka alkoi kartoittaa tilannetta paikan päällä. Kesän -08 koittaessa saapui Erkin odottama viesti. ”Auto oli tiettävästi ollut alkuvuosina käytössä, mutta myöhemmin seisomassa osana autokokoelmaa.” Kaupat lyötiin kiinni ja auto sai uuden kotimaan. ”Sellainen ihan hullu voisi olla kiva kuin Fiat 500 tai samaan rakenteeseen perustuva Steyr-Puch”, leppoisa reissumies miettii. Auton saavuttua Suomeen uusi omistaja saattoi huokaista helpotuksesta: amerikkalais-italialaisen autonrakennustyön näyte oli toiveiden mukainen. ”Minulla oli ollut pieni Seville ’88, yksi viimeisimpiä Eldoradoja ja mainittuja Allantéja yksi ensimmäisestä sarjasta ja sitten toinen erikoisempi: Allanté-sarjan lopettamisen jälkeen tehtiin tilauksesta Japaniin muutama, ja yksi niistä oli eksynyt Suomeen takapihalle eikä kenellekään kelvannut yli vuoden siellä notkuttuaan. ”Kun olin ollut muutaman ajan ilman yhtään Caddyä, niin sitten ilmaantui huutokauppaan WRST CAD -rekisteritunnuksella varustettu alkuperäiskuntoinen Cimarron, sarjansa viimeisimpiä vuodelta -88. Yhteisten kesien aikana automallin erikoisuus ja täydellinen varustelu on ollut mieluinen kokonaisuus. Tiedustellessa mahdollisia tulevia autohaaveita nousee esille jenkkipeleihin nähden selvästi pienempi menijä. Toki myynnin esteenä oli ongelmat katsastuksessa suuren Japanin-osamäärän seurauksena”, Erkki taustoittaa. Vuosikymmenen mittaan maileja on taitettu muutamia tuhansia tällä hetkellä mittarissa on edelleen alle 22 000 mailin lukemat. Hankittaessa autolla oli ajettuna noin 45 000 kilometriä ja lukemaa on kotimaan kesien aikana kerrytetty tämänhetkiseen reippaaseen 52 000 kilometriin
Ja isojen näyteikkunoiden taakse ne harmillisen usein jäivätkin; kaiken tietävät moottoritoimittajat irvailivat TC:n suunnittelusta, että tuotteeseen oli valittu molemmilta valmistajilta niiden huonoimmat puolet: Chryslerin moottori ja Maseratin korivalmistus. Tuotannon alun venymisen kuitenkin ymmärtää kun ottaa huomioon logistiikkaketjun lenkkien määrän kuten edellä mainitusta moottorin kokoonpanosta kävi ilmi. MeneChrysler-Maseratin ohjaamon varustelutaso on kohdallaan, mutta jos Maseratin avulla toivottiin italialaista tyylikkyyttä, niin siinä ei täysin onnistuttu: muhkean nahan, puujäljitelmien ja muovin keitos maistuu 80-luvun Amerikalta. Yhdennäköisyys ei ollut sattumaa, sillä molempien mallien perustana käytettiin Chryslerin J-alustaa. Olemukseltaan ja tekniikaltaan TC muistutti huomattavasti Chryslerin samoihin aikoihin esiteltyä LeBaronia, joka tuotiin tarjolle niin coupékuin avoversiona. Urheilullisempaa otetta syötettiin 2,2-litraisen 16-venttiilisellä versiolla. Chrysler TC by Maserati -projektin taustalla oli Chryslerin Lee Iacoccan ja Maseratin Alejandro DeTomason ystävyys, joka oli näiden herrojen välille syntynyt DeTomaso Panteran tuotantoa viritellessä, kun Iacocca vaikutti vielä Fordin leivissä. Saapasmaasta TC:t matkasivat Länsi-Saksan kautta Amerikan myyntihuoneisiin. Vuosimallia ’90 valmistui 1 900 ja ’91-mallistoa 1 636. Merkittävä ero oli kuitenkin akselivälissä: TC:n Dodge Daytonaan perustuvan alustan akseliväliksi muodostui 236 senttiä. Esimerkiksi automaattivaihteisto, ohjauksen komponentit ja osa korija sähköosista sekä rättikaton kangas tulivat Yhdysvalloista, mutta manuaalilaatikko, ABS-jarrujärjestelmä ja vetoakselit Länsi-Saksasta. Chryslerin ja Maseratin yhteistyönä syntynyt urheiluavo edustaa syntyhistorialtaan vielä sitä maailman aikaa, kun pari riittävän kovilla kannuksilla varustettua kaverusta saattoi polkaista autoprojektin käyntiin ihan kahteen pekkaan. Renkaat keksittiin tilata Micheliniltä Ranskasta ja jonkin verran hilppeitä myös Espanjasta ja Sveitsistä. Myyntitavoitteeksi kerrottiin ensimmäisen vuoden osalle 4 000 autoa. CT:n voimalinja jatkoi Chryslerlinjoilla: peruspata oli 2,2-litrainen nelonen turbolla ja intercoolerilla täydennettynä. Moottori luovutti mukavasti 200 hevosvoimaa 5 500 r/min ja vääntöäkin 298 newtonmetriä 3 Amerikanitalialainen Ch ry sl er TC by M as er at i 400 r/min, ja mikä pyrkivän ajotyylin kannalta myönteistä, moottorin jatkeena oli Getragin viisipykäläinen manuaali. Autosta tehtiin kaksipaikkainen, kun taasen LeBaronissa akseliväli oli noin 20 senttiä enemmän ja siinä oli pieni takapenkki, jolla saattoi auttavasti kyyditä myös matkustajia. Ei oikein hyvä lähtökohta mallille, jonka ostajille uutuusarvo olisi epäilemättä ollut tärkeä elementti: tuotannon viimeisen alkaessa auto oli toki uusi, mutta silti ”jo nähty”. Siihen vielä melkein päästiin, sillä ’89 mallistoa valmistettiin 3 764 yksilöä, mutta sitten urheilullisia avoja mielivien huomio siirtyi muualle. Turbo II -moottori luovutti 5 200 r/min kohdalla 160 hevosvoimaa, jota välitettiin leppoisampaa menoa suosien kolmeportaiselle automaattivaihteistolle. Tämän niin sanotun Maserati-version moottori olikin varsinainen metropoliitti: Chryslerin lohkon yllä oli Maseratin viimeistelemät mutta Englannista Cosworthilta peräisin olleet neliventtiilikannet. Ensimmäisen kerran julkisuudessa Chrysler TC by Maserati esiteltiin vuonna -86 Los Angelesin autonäyttelyssä. Männät tilattiin puolestaan Mahlelta Länsi-Saksasta ja turboja sekä välijäähdytintä laitettiin tulemaan IHI:ltä Japanista. Vaikka komeus esiteltiin ensimmäisen kerran siis -86, saivat asiakkaat odottaa tuotannon alkamista vuoden -88 jälkipuoliskolle. Yhteiseen tulevaisuuteen päätettiin suunnata näyttävästi italialaisamerikkalaisella avoautolla, johon Chryslerilta tulisi peruspalikat ja Italiassa katsottaisiin päälle, että paketista tulisi riittävän tyylikäs. Tämä miedompi, niin sanottu Turbo II -versio oli 160-hevosvoimainen. Täysin Iacoccan ja DeTomason junailua uusi autoprojekti ei ollut, vaan taustalla oli 80-luvun tilanne, jolloin Chrysler omisti 15 prosenttia Maseratista ja osto-oikeutta riitti 51 prosenttiin ja sitä myöten suunnitelmia tulevasta oli monenmoisia. Auton varsinainen kokoonpano tapahtui useimpien alihankkijoiden kotimaassa Italiassa esimerkiksi koripaneelit olivat Innocentin valmistamia. Auton kokoonpanossa sovellettiin muutoinkin Cadillac Allantén kohdalla ”hyväksi havaittua” reseptiä: siirrellään osia USA:n ja Euroopan väliä kunnes tulee valmista. 36 7/2018 Chrysler, Buick & Cadillac
Pitkähkön seisomisen jäljiltä auton vuosikertarenkaat ovat kulmikkaat, joten jo taajamanopeuksilla ohjaus jumputtaa tuntuvasti. Samalla se tarkoittaa, että nokalla on neloskoneen sijaan kuusimukinen kone; mallivuoden -90 jälkeen perusversion 2,2-litrainen moottori korvattiin Mitsubishitaustaisella kolmelitraisella V6:lla, joka tuotti 141 hevosvoimaa. Edestä tulee äkkiseltään mieleen Chrysler LeBaron, mutta Maserati-maski kavaltaa että jostain muusta on kyse. Amerikanitalialainen kin nihkeys oli tosin havaittu nopeasti, sillä tiettävästi kaikki ’91-malliset ehdittiin valmistaa jo vuoden -90 puolella. Etuveto. 01 Merkki ja malli Chrysler TC by Maserati 02 Vuosimalli 1991 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä poikittain. Poraus 91,1, isku 76 mm. Yleisesti ottaen ilmapiiri on runsaan nahan, puujäljitelmien ja lukuisten nappuloiden luomaa jenkkihenkeä, jonka seassa on muutamia italialaisia pistoja. 06 K ori Itsekantava avomallinen 2-ovinen teräskori, kangaskatto ja irrotettava kovakatto 07 Mitat Pituus 447, leveys 174, korkeus 132, akseliväli 236 cm. Ohjaus on yllättävänkin tarkka ja kohtuullisen tunnokas, vaikka vahvasti tehostettu ja aiemmin mainittu ratti varsin ohutkehäinen. Etuviistosta auton suhteellisen lyhyt akseliväli ja pitkähköt etuja takaylitykset eivät korostu. Lähinnä amerikkalaisia varten kun autoa tehtiin, niin istuimet ovat liukkaanleppoisat nojatuolit, vaikka pientä yritystä sivuttaistuentaankin on. Tutustumamme yksilö edustaa nimeen omaan TC:n viimeistä vuosikertaa. 37. Teho 141 hv /5000 rpm, vääntö 232 Nm /2800 rpm. Kolmelitrainen voimanlähde kiskaisee maltilliset 1,5 tonnia painavan GT-avon ongelmitta liikkeelle. Ennen pientä koeajolenkkiä on hetki aikaa tutkia kuljettajan toimintaympäristöä. 05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen erillisjousitus, kallistuksenvaimennin. Edessä ja takana levyjarrut. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. Paino 1490 kg. Tilavuus 2972 cm3. Puristussuhde 8,9:1. Takana yhdystukiakselisto, kierrejouset. Sinällään ajotunnelmiakin leimaa uuden ja vanhan mantereen nokittelu. 08 Suorituskyky Huippunopeus 194 km/h, 0-100 km/h 11,5 s. Näistä käy esimerkkinä vaihdekepin Maseratisymboloitu nuppi ja istuimien takaisessa lokerossa oleva varusteluun kuuluva sateenvarjo. Chrysler TC by Maserati olisi epäilemättä omimmillaan leppoisasti polveilevilla kantateillä, mutta sellaisiin ei tällä kertaa ole syytä mennä. Mutta uudet kumikiekot alle ja Don Henleyn The Boys of Summer CD-soittimeen, niin Chrysler TC by Maserati kuljettaisi kaksi matkalaista kohti uutta kesäaamua urheilullisesti mutta ennen kaikkea mukavasti. Visuaalinen anti on ristiriitainen: persoonallisesti nahalla verhoiltu kojelauta luo eleganttia ilmapiiriä, jota vastavuoroisesti tavallisen tylsät mittaristo ja ratti ovat latistamassa. Ja onneksi V6:n ääniä ei ole vaimennettu kokonaan pois, joten avoautoillessa saa annoksen luvattua urheilullisuutta. V-moottori herää tallista tulille heti pyydettäessä ja jää käymään tasaista tyhjää
Cadillacin tavoin GM-talliin kuuluva Buick valmisti samaan kategoriaan kuuluvan Reattansa omin avuin, mutta eurooppalaista suunnittelua hyödynnettiin tässäkin tapauksessa. Esikuviensa tavoin Reatta oli kaksipaikkainen, joten 2,5 metrin akselivälillä auton kokonaismitaksi muodostui amerikkalaisittain kompaktit 4,64 metriä. Myös istuimet ovat ulkonäöltään urheiluhenkiset, mutta käytännössä kuitenkin miedosti muotoillut ja leveämmillekin istumalihaksille soveltuvat. Buickin sportin olisi pitänyt yltää 15 000–20 000 vuosimyyntiin taloudellisten tavoitteiden täyttämiseksi, mutta kun kolmen tuotantovuoden jälkeen myynti ei ollut vielä saavuttanut edes 18 000 yhteismäärää, vedettiin Reattan yli viiva Buickin ’92-mallistoa suunniteltaessa. Paitsi että jo mittaristo lietsoi digihuumaa, oli keskellä kojelautaa varsinainen ATK-kurssittaja: Buick Rivierassa ja Oldsmobile Toronadossa ensiesiintymisensä saanut aikansa kosketusnäyttö oli tarkoitettu muun muassa ajotietojen selailuun sekä ilmastoinnin ja laadukkaan äänentoiston säätämiseen. Puujäljitelmät loistavat poissaolollaan, mutta harmi kyllä myös edellä kuvattu hipaisuruutu Electronic Control Center, joka poistui mallivuoden ’89 jälkeen. Lisäksi ’91-mallisena sen voimalinja pitää sisällään TPI-ruiskun, jonka myötä puhtia on 170 hevosvoimaa. Lehdistön vastaanotto oli varsin myönteinen, sillä ajokin kerrottiin muun muassa tarjoavan moottoritiellä mukavuutta, mutta jopa eurooppalaisesta näkökulmasta hauskaa ajettavuutta mutkapolulla. Reattan perustaksi Buick poimi omista nurkista konsernin E-alustaa käyttäneen kaksiovisen Riviera-mallinsa, jolla silläkään ei ollut täysin omaa teknistä perustaansa, vaan oli samaa sukuhaaraa kaksija neliovisien LeSabreja Electramallien kanssa. Muotoilultaan Reatta edusti ajan henkeä: luukkulampuilla ja muovisilla lokasuojilla varustettu keula oli matala, mistä satoi hyötyä myös matalan ilmanvastuksen muodossa. Sellaista ei kuitenkaan ilmaannu, vaan asianmukainen kokonaisuus tarvittavia infonäyttöjä. Onneksi mittaristona on sentään 80-luvun digitaalinäyttö, jota katsellessa miettii mistä nurkasta ruudulle ilmestyy avaruusörkki, jota pitäisi lasertykittää atomeiksi. Reatta, jonka erityisyyttä valmistaja halusi korostaa Reatta by Buick Allantén pikkuserkku Bu ic k Re at ta -nimityksellä, saapui markkinoille vuoden -88 alussa. Joka tapauksessa lopputulos oli pitkälti sama kuin kilpasisarilla: eurooppalaista henkeä sisältävä kallis USA-avoauto, joka kävi heikosti kaupaksi. Tutut jenkkimukavuudet kuuluvat silti täysimittaisina varusteluun. Lopulliseksi tuotantomääräksi Michiganin Lansingissa sijainneessa Reatta Craft Centressä muodostui 21 751 yksilöä, joista 2 437 edusti vuosimalleissa ’90 ja ’91 tarjolla ollutta Convertiblea. 38 7/2018 Chrysler, Buick & Cadillac. Mutkia Reattan polku sisälsikin, mutta eri tavoin miten valmistaja oli kaavaillut. Reattassa kuljettajaa odottaa Chrysler-Maseratiin nähden selvästi eurooppalaisempi ohjaamotunnelma. Hauskana yksityiskohtana matkamittariin on vaihdettavissa mailitai kilometriReattan ohjaamossa on eurooppalaisempi tunnelma kuin ChryslerMaseratissa, mikä on pitkälti värimaailman ja istuimien muotoilun seurausta. Modernia amerikkalaista otetta edustivat ABS-jarrut ja levyjarrut joka nurkassa. Varsinainen kokoonpano suoritettiin silti Yhdysvalloissa. Tämän myötä Reattan voimalinjan peruspalikoiksi järjestyi GM:n 3,8-litrainen V6moottori, jonka 165 hevosvoimaa ja 285 newtonmetriä välittyivät etupyörille neliportaisen automaatin kautta. Nahkaverhoilut ja sähköisesti säätyvät istuimet, sähköikkunat ja -peilit olivat perusjenkkikauraa, mutta kojelautaan oli Buickilla keksitty kunnon kasarikikotin. Nahkaa toki riittää mutta ei niin liukasta ja rypytettyä, vaan napakampaa. Liekö Detroitissa oltu vakuuttuneita brittiläisen autoteollisuuden työnäytteistä 70ja 80-luvulla, sillä Reattan suunnittelu ja testaus ohjattiin pitkälti englantilaisten alihankkijoiden heiniksi. Kangasalle asettunut Reatta on lyhyeksi jääneen mallihistorian parhaimmistoa: kyseessä Coupé-versiota harvinaisempi ja muodoltaan harmonisempi avoversio. Coupé-korin takaosa ei ollut aivan yhtä onnistunut, vaan oli lyhyen takaylityksen sekä pyöreän porrasperämäisen takaosan seurauksena silmälle haastavampi. Cadillacin Allantén ja Chryslerin TC:n kohdalla amerikkalaiseen GT-avoon koetettiin saada italialaista sukujuurta tosissaan, joten aikaa, vaivaa ja dollareita ei juuri säästetty. Tilalla ovat epäilemättä selkeämmät radio ja ilmastointilaite
04 Voimansiirto Nelinopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. 07 Mitat Pituus 467, leveys 185, korkeus 130, akseliväli 250 cm. Etuveto. Ajotuntumaltaan Reatta vastaa ulkonäön asettamia odotuksia. Allantén pikkuserkku näyttö, mutta nopeusmittari on aina mailiyksikössä ”kiinteiden” mittarilukemien seurauksena. 05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen erillisjousitus, kallistuksenvaimennin. Mukavuus välittyy niin ohjauksesta kuin jousituksesta, mutta samalla tunnokkuutta ja topakkuutta riittää sen verran, että avo-Buickilla tekisi mieli sujutella mutkiin hieman reippaammin. Edessä ja takana levyjarrut. 06 K ori Itsekantava avomallinen 2-ovinen teräskori, kangaskatto. Ajoasennon saa sähköisesti kohdalleen, ja tavanomainen amerikkalaistiltti auttaa ratin kohdalleen. Ja epäilemättä sellainen ajotyyli on ollutkin Reattan Amerikan aurinkoon ostaneiden pääasiallinen etenemistyyli. Paino 1540 kg. Heti parkkipaikalla kääntyillessä käy selväksi Reattan vartalomalli: keula on pitkä ja jonnekin eteen katoava, kun taasen perä on lyhyt ja takapuskuri yllättävän lähellä kuljettajan selkärankaa. Alkupään malleissa käskettiin ilmastointia ja radiota peräti kosketusnäytöltä, mutta aika ei ollut vielä kypsä, joten perinteiseen käyttöliittymään palattiin vähin äänin. Teho 170 hv /4800 rpm, vääntö 298 Nm /3200 rpm. Chryslerin kilpailevan tuotteen tavoin Reatta hörähtää epäröimättä tyhjäkäyntiin. 08 Suorituskyky Huippunopeus 205 km/h, 0-100 km/h 10 s. 39. Tilavuus 3791 cm3. Puristussuhde 8,5:1. 01 Merkki ja malli Buick Reatta Convertible 02 Vuosimalli 1991 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä poikittain. Nyt ei silti tee, sillä Reattan vanhat renkaat jyskyttävät ja hakevat vielä Chrysler-Maseratiakin enemmän, joten ajamme tukka syysilmassa hulmuten, mutta rauhallisesti ja nautiskellen. Konehuoneessa on yllätyksetöntä GM-rautaa, mutta ohjaamossa huomion vie elektroniikkapelimäinen mittaristo. Takana erillisjousitus, poikittainen lehtijousi. Poraus 96,52, isku 86,36 mm
Harmi vain että nimenomaan menneessä aikamuodossa: määritteli vuosikymmenien ajan, mutta ei enää 80-luvun alussa. Tosin kyseenalaisesta kunniasta voisi tulla kiistaa, jos paikalle olisi saapunut myös Cadillac Catera. Näiden ilmiöiden seurauksena jossain riittävän etäällä katutasosta keksittiin, että pienellä Cadillacilla saataisiin nuoria ja muita uusia asiakkaita nauttimaan merkistä, joka määritteli laatuauton standardin. Jos Cadillac-kokoontumisissa jaettaisiin ”Kuka ei kuulu joukkoon?” -palkinto, niin Cimarronin omistajalla olisi oivat mahdollisuudet voittoon. Kolmeportaista automaattia tarjottiin valinnaisvarusteena, joten vakiolaatikkona oli nelipykäläinen manuaali, joka myöhemmin korvattiin viisiportaisella. Silmiemme alla oleva Kalifornian auringon paahtama mutta eheä ’88 Cadillac Cimarron kertoo jo ulkoasullaan että nyt ei olla jokapäiväisen autotuttavuuden äärellä. Auton alkuperäinen Kalifornia-kilpi vihjaa ensimmäinen omistajan ajatuksista autohankintaa tehdessään. Kaksikurkkuisen Rochesterkaasuttimen juottamana pieni neloskone tuotti vaatimattomat 85 hevosvoimaa. Yllättäen ja pyytämättä Cadillac-diilereille kaudelle -82 heitetty malli oli 4,5-metrinen neliovinen sedan, jonka etuvetoinen voimalinja toi merkin vanhoille asiakkaille mieleen lähinnä sateisen maanantaiaamun. Entisellä edustusautojen keihäänkärjellä oli taustalla sopeutumisvaikeuksia automarkkinoiden muutoksiin 70-luvulta lähtien, eivätkä ”8-6-4-lepuutusmoottori” tai Caddyn dieselöinti olleet tehneet brändille hyvää. Kylkiprofiilissa on samaa kuin CAsconassa, mutta Opeliin verratCimarronin ovien muotoilusta voi helpoiten löytää viitteitä sukulaisuuteen C-Asconan kanssa, mutta koristelu kertoo miltä mantereelta tullaan. Myynti jatkui lopulta vuoden -88 puolelle saakka, kunnes joku päätti että Cadillac-myyjien ja -asiakkaiden kiduttaminen saa tältä osin riittää, ja Cimarron siirtyi viihteellisten Maailman huonoin auto -listojen kestomenestyjäksi. Mieleen nousee kolme elementtiä: 70-luvun jälkipuoliskolla yllättävän hyvin myynyt perinteiseksi Cadillaciksi pieni Seville, Jalustan suunnitteluun GM:llä laitetut isot rahat ja siten halu hyödyntää perusrakennetta mahdollisimman laajalti. Nokalla oli 1,8-litrainen moottori, ja vieläpä ensimmäinen nelisylinterinen Cadillacissa sitten tuotantovuoden 1914. Itsetunnon rippeiden vaalimiseksi neloskoneet ymmärrettiin jättää pois ’87-malleista eteenpäin. Cimarron-esitteen mukaan kuutosenkin yhteyteen tarjottiin manuaalia, mutta on eri asia päätyikö juuri kukaan sellaista tilaamaan. Molempien DNA:ssa on vahvat todisteet Opel-sukulaisuudesta: vuosituhannen taitteen Catera oli häpeilemätön Omega-klooni, mutta Cimarron oli osa GM:n J-alustaprojektia, jossa suunnittelukustannuksia vähennettiin luomalla yksi alusta eri myyntialueiden tarpeisiin. Millainen tämä synkimpänä CaJuhlien jälkeen Ca di lla c Ci m ar ro n dillac-hetkenä pidetty Cimmaron sitten oikein oli. Mutta silti todellista jalkaan ampumista valmistaja osoitti pikkuruisen Cimarronin lanseeraamisella. Cimarronin toiselle mallivuodelle menoa saatiin teoriassa lisää, kun moottori vaihtui kaksilitraiseksi ruiskuksi, mutta operaatio palveli ilmeisesti päästöpykäliä sillä tehomäärä vastasi aiempaa. Amerikassa etuvetoisesta keskiluokan autosta otettiin mehut irti lukuisissa GM-tuotteissa aina vuoteen 2005 saakka. 40 7/2018 Chrysler, Buick & Cadillac. Merkkejä potilaan pulssista saatiin vasta mallivuodelle -85, jolloin tarjolle tuli 2,8-litrainen 125-hevosvoimainen V6. Sekä kolmantena paniikki hupenevista markkinaosuuksista, minkä taustalla oli eurooppalaisten laatumerkkien rantautuminen sekä Cadillacin perinteisen asiakaskunnan harmaantuminen. Cadillac Cimarronin lähin sukulainen oli Chevrolet Cavalier, jonka kanssa osien yhteensopivuutta pyrittiin hyödyntämään eniten. Näiden mallien asema muutamien Cadillac-hylkiöiden joukossa on vahva, mutta mielenkiintoisella tavalla niiden taustoissakin on jotain samaa. Mutta ennen kuin katsastetaan Cimarronin aineksia, koetetaan miettiä mitä ihmettä Cadillacin leirissä Cimarronin markkinoille tuomisella oikein aiottiin. Amerikan automarkkinoiden laajuudesta, maksavien asiakkaiden määrästä ja markkinoinnin aggressiivisuudesta kertonee, että kaikesta huolimatta Cimarronia valmistettiin lähes 132 500 yksilöä parhaimman myyntivuoden ollessa aloitusvuoden 25 968 ja ’86-mallivuoden 24 534 pikku-Caddya. Euroopassa J-alustan tuotteet olivat Opel Ascona ja Vauxhall Cavalier, Australiassa Holden Camira ja Japanissa Isuzu Aska
Ohjaamossa ei enää Ascona tule mieleen, vaan nyt ollaan sittenkin jenkkiautossa. tuna Cimarron on kuin joulukoristemyymälästä läpiajettu. Runsaalle koristelulle löytyy selityksensä: tämä Cimarron lukeutuu tiettävästi aivan tuotannon loppupään yksilöihin, joihin kaadettiin kiinni pian tarpeettomiksi käyvät Cimarron-krumeluurit. Edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut. Sisätilojen tyyli, verhoilumateriaalit sekä varustelu vastaavat 80-luvun Cadillacien tarjoilua, mutta kun merkille perinteistä pituutta, leveyttä ja moottoritilavuutta puuttuu, niin minkäs teet. Etuveto. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. Autossa on kaikkea sitä mitä jenkkiautossa on stereotyyppisesti oletettu olevan: 80-luvun eurooppalaisesta näkökulmasta tässäkin jopa liikaa, mutta amerikkalaiseen mielenmaisemaan epäilemättä liian vähän. 41. Vaikka GM:n Cadillac-jalokivi lähes mureni Cimarronin rutistuksessa, on siinäkin läsnä amerikkalaisen auton perusluonne. Ajoasennon muokkaaminen käy sähköllä, ja liikkeelle lähtemiseksi ei tarvitse kuin pullauttaa pykälä D:lle, painaa kaasua ja antaa maiseman vaihtua. Caddysta löytyy niin kullattua listaa, merkkiä kuin koristetta ja erikoisimpana tyylikeinona avoauton suflettia jäljittelevä ”rättikatto”. 01 Merkki ja malli Cadillac Cimarron 02 Vuosimalli 1988 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä poikittain. 07 Mitat Pituus 452, leveys 165, korkeus 132, akseliväli 257 cm. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset tukivarret, kierrejouset. Cimarronin jousitus on pehmeä, mutta ainakin kevyellä kuormalla riittävän kantavan oloinen. Paino 1270 kg. Teho 125 hv /4500 rpm, vääntö 217 Nm /3600 rpm. Kaasua reippaammin polkiessa V6-moottori väläyttää äänimaailmaansa, ja laittaa alavääntönsä turvin pikku-Caddyn liikkeelle. Tilaa on etupenkillä mukavasti, takana niukemmin mutta riittävästi sielläkin. Tai kuten kuvaaja asian tiiviisti sisätiloja puntaroidessamme: Cimarronissa on riittävästi tilaa mutta ei Cadillaciksi. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Palaillessamme pieneltä Cimarron-kierrokselta, tunnelma on ristiriitainen. Tilavuus 2838 cm3. 08 Suorituskyky Huippunopeus 183 km/h, 0-100 km/h 11,2 s. Kokoluokkansa ansiosta Cimarron istuu helppoudellaan hyvin kaupunkiin, jos tosin kääntösäde tuntuu tämän kokoluokan autolle varsin suurelta. Poraus 88,9, isku 76,2 mm. 05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen erillisjousitus, kallistuksenvaimennin. Puristussuhde 8,9:1. Emme sorru riivaamaan moottoria, mutta sellainen tuntuma jää, että peto ei pääsisi häkistään, vaikka kierroksia käyttäisi reippaammin. Tarjolla on muhkeaa nahkaa ja sähkövarusteita, joiden kiiltävien nappuloiden omaksumisessa menee ensikertalaiselta pienoinen tovi
Brittiprotoja Tässä numerossa esillä olevien brittiautojen inspiroimana päätimme rikkoa Pellinpiirtoja-sarjan kaavaa. Auton suunnitellut Walter Belgrove ei silti jäänyt tyhjän päälle, sillä tuotantoon -53 saapuneen TR2:n linjojen kerrotaan olleen hänen käsialaansa. Teksti: Harri Onnila, kuvat: autovalmistajat Lontoon autonäyttelyssä Triumph testasi yleisön tuntemuksia uudesta urheilumallihahmotelmastaan. TRX-konsepti keräsi katseita, mutta silti tämä kevyesti pidennetyn Standard Vanguardin alustalle toteutettu malli jäi kolmen valmistetun prototyypin asteelle. Yhden tietyn autosuunnittelijan piirtämien konseptiautojen sijaan katsastelemme näytteitä tuttujen brittimerkkien alla esitellyistä kokeilumalleista 50-luvulta 90-luvun alkupuolelle. Kiilakeulaisen Austin Healey 3000 Coupé Specialen takana oli nuori Pio Manzù, joka tovereineen osallistui ranskalaisen Année Automobile -lehden vuonna -63 järjestämään suunnittelukilpailuun. Nuorukaisten Austin Healey 3000:n pohjalle suunnittelema työ voitti, ja ajoneuvosta rakennettiin Pininfarinalla prototyyppi joka esittäytyi Torinon ja Lontoon autonäyttelyissä. 42 7/2018 Pellinpiirtoja
Vertailua haettiin Aston Martin DB5:tä myöten. Vuoden -64 konseptimalli Vauxhall GT yhdisti urheiluauton hyveitä pitkine keuloineen, joskin perämuotoilu ei ollut aivan yhtä harmoninen. Haaveeksi jäi, sillä tiedon mukaan vain kaksi valmistui. 43. Vauxhall investoi 60-luvun alussa pari miljoonaa puntaa uuteen suunnittelukeskukseen, jossa kelpasi piirtää vauhdikkaita linjoja. Kaksipaikkainen sporttihahmotelma XVR oli tiettävästi merkin ensimmäinen julkisesti esitelty konsepti esittely tapahtui Geneven autoshow’ssa keväällä -66. Geneven autonäyttelyn -66 satoon lukeutui Jaguar 3.8 FT, joka oli Bertonen piirtämä nelipaikkainen coupé. Tarkoituksena oli luoda Jaguar-myyntiverkoston kautta Italiaan ja muille sopiville markkinoille lykättävä ylellinen GT-vaunu. Vuonna -66 Vauxhallilla ei ollut vanhoillisuudesta tietoakaan, kun designerit laittoivat tuulemaan kuin merkin isäntämaassa Yhdysvalloissa
P6BS-koodilla merkityssä projektissa tämä alkujaan GM:n suunnittelema moottori sijoitettiin kunnianhimoisesti taka-akselin etupuolelle. Britti-Fordin vuoden -67 Comuta-visiossa hahmoteltiin millainen voisi olla paikallisesti päästötön kaupunkiajoneuvo. Taitavasta suunnittelusta osoituksena maski valoineen, jotka ovat suoraa lainaa Triumph P6:sta. Esimerkiksi Rover 2000 TCZ vuodelta 1967 on Zagatolla työskennelleen italialaisen autosuunnittelija Ercole Spadan työnäyte. Hyvä painojakauma todennäköisesti saavutettiin, mutta tuotantoon peli ei päässyt. Roverin 3,5-litraista V8-moottoria soviteltiin innolla myös urheilukoreihin. Austin nimeltä Zanda esiteltiin aivan 60-luvun lopulla, tässä kuvassa tosin vuoden -70 New Yorkin autonäyttelyssä. 44 7/2018 Pellinpiirtoja brittimerkkien konseptiautoja. Muotoilututkielman suunnitteli Harris Mann, jonka töistä pääsivät tuotantoon muun muassa Austinin Allegro ja Princess sekä Triumph TR7. Sähköajoneuvolle luvattiin toimintasädettä 60 kilometriä, kun malttoi pitää vauhdin 40 km/h lukemissa eikä kaahannut täyttä 60 km/h laukkaa. Linjakkaiden muotojen perässä britit suuntasivat autokauneuden lähteille Italiaan. Tiettyä muotokielen yhtenevyyttä kieltämättä nähtävissä. Kauneuden rinnalla konsepteissa kokeiltiin joskus silkkaa käytännöllisyyttä
Ascotin laukkakisan katsojia koskee tunnetusti tiukka pukeutumiskoodi. Yhteneväisyys Citroën BX:ään ja Volvo Tundraan ei ole sattumaa, sillä myös Ascot on Marcello Gandinin työtä. Aina 70-luvun alkuun asti autoilun sinitaivas oli lähes pilvetön, mikä näkyi konseptimallien hulvattomuutena. Tutkielmaan keskimoottoriksi sijoitettu 2,3-litrainen ruiskunelonen oli vain näytteeksi, sillä omin voimin tämä asfalttitaltta ei liikkunut. Voisi kuvitella että kartanossaan aamupalaansa nauttinut lordi saattoi yskäistä teensä päivälehdelle, jos katse sattui autosivuilla Vauxhallin SRV-prototyyppiin. 45. Mitenköhän ’77 Jaguar Ascot onnistui vakuuttamaan pehmeän linjakkaisiin merkin edustajiin tottuneen asiakaskunnan. Austin Triplex 10-20 Glassback poikkeaa porukasta siinä mielessä, että korimuotojen sijaan siinä esiteltiin enempi lasin käyttömahdollisuuksia. Takaosan vauhtiraidat olivat modernisti lasiin upotettuina. Ulkoisena tarttumapintana vanhaan maailmaan kun oli oikeastaan vain keulan loikkaava kissapeto ja pellin alla kehräävä Jaggen 5,3-litrainen V12 automaatilla. Triplex Safety Glassin näyteikkunana vuonna -78 toiminut Glassback käsitti Austin Princessiin toteutetun ”lasiperän” lisäksi muun muassa lämmitettävän ja radioantennilla varustetun tuulilasin, ohuesta lasista valmistetun, taipumalla tuuletusasentoon aukeavan kattoluukun sekä lämmitettävän kuskinpuolen taustapeilin. Ja tosiaan, olihan Styling Research Vehiclen muodoissa nieltävää. Sen aerodynaaminen lasikuituvahvisteinen kori oli neliovinen vaikka näyttääkin kaksioviselta
Vuoden -78 Birminghamin autonäyttelyn antiin lukeutui Vauxhallin modernia urheiluauton linjoja hahmotellut Equus. Lutuisesti Bulldogiksi nimetty superauto oli muodoiltaan lähes yhtä haastava kuin valmistajan Lagonda-sedan, mutta kauneuden sijaan tähtäin olikin nopeudessa. Giorgetto Giugiaron suunnittelutöihin lukeutui muun muassa Lotus Esprit, ja hienosti näytti kynä pysyneen vakaana myös Lotuksen Etna-konseptimalli kohdalla. Tiettävästi tuotantohaluja oli, mutta Lotuksen omistajaksi vuonna -86 tullut General Motors lopetti haaveilut. MG Midget lukeutuu rakastetuimpiin pikkuroadstereihin, mutta rakkaus ei tainnut riittää tähän 80-luvun puolivälin Midget-hahmotelmaan. Kasari-Midget oli itse asiassa avomalliksi laikattu Austin AR6, josta puolestaan piti tulla Metron korvaaja. Harmillisesti Etna purkautui vain yhden prototyypin verran, sillä 340-hevosvoimaisella nelilitraisella V8:lla ladatulle sportille olisi olettanut kysyntää. Pinnan alla oli retrohenkisen roadsterin, Panther Liman alusta ja siinä käytetty Vauxhallin 2,3-litrainen moottori voimansiirtoineen. 46 7/2018 Pellinpiirtoja brittimerkkien konseptiautoja. Samoin toteutumatta jäi noin parinkymmenen yksilön tuotantotavoite: vain yksi prototyyppi valmistui. Pitkin 70-lukua oli Englannin autoteollisuus ottanut lyöntejä vastaan, mutta Aston Martin päätti vuosikymmenen lopulla iskeä takaisin. Turboahdettu 5,3-litrainen V8 komensi Bulldogin testioloissa 309 km/h nopeuteen mikä tosin oli pieni pettymys, sillä haaveissa oli noin 380 km/h lukemat. Tavoitteena oli luoda maailman nopein tuotantoauto, jota varteen suunniteltiin lokinsiipiovinen, viidellä keskelle sijoitetulla ajovalolla koristettu luotijuna
Perustassa hyödynnettiin konsernin rallihirmua Metro 6R4:ää, joten alustalle istutettiin 24-venttiilinen kolmelitrainen V6, jolta pyydettiin 253 hevosvoimaa 7 000 r/min. Suorakaiteenmuotoinen 80-luku oli taakse jäänyttä aikaa vuoden 1990 Jaguar Kensingtonin perusteella. Auton alustana oli Aston Martinin Fordkonserniin kuulumisesta johtuen Lincoln Town Carin 4,6-litrainen vinkkelikasi, mutta tuotantohaaveita elätellessä voimalaksi kaavailtiin kuusilitraista V12:sta. Myyntiin se ei toki saapunut aivan tällaisena, vaan samaa muotoilutyyliä edustaneena Rover 800 -mallistona. Tekniikkana tässä ItalDesignin luomuksessa luotettiin Jaguarin 5,3-litraiseen V12-murikkaan. Tuotantoon brittikiituria ei kuitenkaan päästetty, mutta prototyyppi antoi sentään vaikutteita valmistajan yhteistyökumppanin Hondan myöhemmälle NSX-urheiluautolle. Tämä Fordin omistaman Ghian piirtämä vuoden -93 Lagonda Vignale lukeutuu jälkimmäisiin. Muovikoriselle urheiluvälineelle luvattiin huippuja yli 270 km/h, joten kaikki näytti sen suhteen hyvältä. Frankfurtin autonäyttelyssä -85 yleisöä seisautettiin Austin Roverin osastolle Roy Axen suunnitteleman MG EX-E:n kohdalle. 47. Toisin kuin MG:n EX-E:llä, Genevessä -86 näytetyllä Rover CCV:llä tunnusteltiin suoremmin palautetta tuotantonäkökulmasta. Järkälemäinen maantievalas ei päässyt tuotantoon ja ehkäpä hyvä niin. Aston Martinilla on ollut taitoa esittää niin automaailman muotoiluvalioita ja sitten hieman toisenlaista muotoilua. Jaguar tosin pitäytyi XJ:n 60-luvun lopulta periytyvissä muodoissa aina tämän vuosituhannen puolelle, mutta ajatustyötä muotojen päivittämiselle ilmiselvästi käytiin jo aikaisemmin
Nyt pysyteltiin hieman lähempänä kotonurkkia ja reissussa oltiin vain lauantaipäivä. Tommi Mäkinen ja Seppo Harjannne olivat mukana Mazda Rallyteam Europen ilmoittamalla 323 GTX:llä. Katselupaikka ei kuitenkaan mitään ihmeellistä antanut. Lieneekö hyvin lämmin keli enteillyt jo tulevaa säiden ääri-ilmiöiden aikakautta. Kuvia tuli napsittua kärkiajokeista, mutta suuremmilla numeroilla lähteneiden kohdalla kamera oli jo sullottu takaisin reppuun. Ensin Västilään Olimme suunnitelleet ohjelman, joka mahdollisti kahden pätkän katsomisen ilman suurempaa kiirettä siirtymillä. Sittemmin he olivat mukana Nissanilla ja Lancialla, ja 1994 Ford Escort Cosworthilla irtosi kilpailun voitto. Tämä tylsistyminen satoi makkaranmyyjien laariin, sillä seuraavalle pätkälle ei vielä kannattanut lähteä odottelemaan. Siitamassa tienviitta sai osumaa erään kilpailijan ahneesta oikaisusta, ja siivouspartio sai töitä. Loppu onkin historiaa. Edellisvuonna Tommi ja Seppo olivat voittaneet ison N-ryhmän Mitsubishi Galantilla. Suurajot 1991 Vuosi oli kulunut edellisestä suurajoturneesta, joka ulottui tuolloin kauas kotoa aina Laukaaseen saakka. Aurinkoisena lauantai-aamuna huruttelimme hiljakseen kohti Västilän pätkää Längelmäen ja Kuhmalahden välille. Penkalle raahustettiin tuulisessa kaatosateessa, ja lajitoverien näkemäalue soraränniin peitettiin suurella ja näyttävällä sateenvarjolla. Sijoitus oli viides. Vuosi 1991 oli mukava poikkeus tuosta säännöstä. Tämä tiesi sitä, että syksy oli lähempänä kuin nykyisin. Ilmastonmuutos oli tuolloin tuntematon käsite, ja säätilat olivat sen mukaiset eli normaalit. Siinä tulikuumaa rallimakkaraa kitalaki rakoilla mussutellessa oli häntäpään kuskien jonopyöräajelukin siedetToisinaan tuntuu, että postilaatikot ja liikennemerkit on sijoitettu ihanneajolinjalle. Olin käynyt ajamassa pätkän läpi ja huomannut sieltä nypyltä hieman oikealle taittavan paikan, jossa oli väljää tilaa myös katselijoille. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee 48 7/2018. S uurajot järjestettiin noihin aikoihin elokuun loppupuolella
Näin eräs huoltamoketju tuolloin mainosti, ja se piti penkallakin paikkansa. He olivat luokassaan viidensiä. Kylläinen masu ei matkalla mökötä. Opel Mantassa oli vuonna 1991 vielä kansainväliset luokitukset voimassa, ja Jyväskylässäkin niitä nähtiin useita. tävämmin katseltavissa. Risteysajo oli vauhdikasta. Sitten Siitamaan Siirtymä Västilästä Siitamaan ei ollut kovin pitkä. Olimme Siitamasta valinneet katselupaikaksi takaviistoristeyksen vasemmalle. Esa ja Hanna Vikman olivat ottaneet ikävännäköisen osuman Mantaansa. Timo Salonen tuli paikkaan ylikovaa, ja vauhtia piti tappaa pitkällä ja jyrkällä eli näyttävällä vastaheitolla. He kurvailivat yleiskilpailussa sijalle 37, ja luokassa sijoitus oli neljäs. A-ryhmäläisellä rauskulla ajoivat Markku Harju ja Pekka Leppälä yleiskilpailun sijalle 45. Auton saimme aivan risteyksen tuntumaan suureen maksulliseen peltoparkkiin. Italialaiset Sergio Rossi ja Stefano Albertazzi saivat pari päivää nauttia sorateiden Grand Prixia ennen kuin A-ryhmän Peugeot kyllästyi touhuun. N3 oli todellinen monimerkkiluokka. Se ei kuitenkaan menoa liiemmin tuntunut haittaavan, ja maalinkin he sunnuntaina saavuttivat. Paikka oli pätkän alkupuolella, jossa reitti tulee Säynäjärven pikkutielenkiltä takaisin isolle valtiontielle. 49. Traileria odoteltiin Siitaman leppeässä alkuillassa. Saman verran tämän luokan suurista lähtönumeroista kärsineitä ”vakioautoja” pääsi maaliin saakka. Taustalla näkyy tuon aikaisen yleisön käyttöautoja, jotka ovat nykyisin harrasteautoikäisiä ja todennäköisesti uusiomateriaaliksi jalostettuja. Kyseisen luokan voittajaksi ajoi Jarmo Kytölehto Opel Kadett GSi:llä. Kolmesta filmilleni tarttuneesta Mantasta korkeimmalle sijoittui Reijo Ailio ja Lauri Majasalo. Toni Jalovaara ja Ari Lehtonen olivat valinneet kilpuriksi Renault Clio 16 S:n. Kisaa olisi voinut seurata vaikka autosta käsin, mutta koska keli oli mitä mainioin, asetuimme aivan kilpabaanan tuntumaan
Luokkavoittoon ajoi Jouko Puhakka. Raimo Järvinen ja Jukka Malminen olivat liikkeellä isoon n-ryhmään viritetyllä Bemulla. Nissan Sunnyn taival tehdastiiminä päättyi myöhemmin kuin seinään. 50 7/2018 Ammattikatsoja muistelee. Maitoautoksi tituleerattu nelivetoinen Sierra Cosworth tuli maaliin seitsemäntenä, tasan viisi minuuttia Juha-parista jääneenä. Ison n-ryhmän sijoitus oli tämän myötä neljäs. BMW M3 liitetään usein vapaammin rakenneltavaan a-ryhmään. Tämän sai Nissanin kanssa sopimuksen tehnyt Tommi Mäkinen kokea karvaasti. Pikkuännäläisellä Pasi Rutanen ja Ossi Samanen ajoivat luokkavitosiksi ja yleiskisassakin sijalle 50. Stig Blomqvist ja Benny Melander ajoivat Nissan Sunny GTI-R:llä sijalle kahdeksan. Maali tavoitettiin luokkasijoituksella 15, joka oli nelivetoisten joukossa kelpo tulos. Jälkikäteen ajatellen se taisi olla Tommin uralle pelkästään positiivinen käänne. Ari Vatanen ja Bruno Berglund olivat mukana Vatasen itsensä ilmoittamina. Toyota Corolla GT oli hyvin suosittu kilpa-auto pienissä Aja N-ryhmissä. Huomattavaa on, että tässä luokassa kahdeksan kärkisijaa meni GT-Corolla-kuskeille. Jouni Ahvenlammi ja Teppo Leino joutuivat rengassulkeisiin kotiyleisön silmien edessä
Seuraavana vuonna Didi petrasi sijoitustaan pykälällä, joten eteläeuroopppalaisten karttaman kilpailun voittotaika alkoi vahvasti murtua. Koska Jyväskylän reitti suuntautui lauantaisin poikkeuksetta Tampereen seudulle, alkoivat pyynnöt järjestysmiestehtäviin olla peruskauraa. Timo Salonen ja Voitto Silander pääsivät Mitsullaan lähes maaliin saakka. Kilpailun maalissa Laajavuoressa kolmospallille kiipesi ruotsin Kenneth Eriksson, joka taisteli Staffan Parmanderin kanssa reitin läpi Mitsubishi Galant VR-4:llä. Juha-pari oli lopulta vahvempi lähes minuutin marginaalilla. Draamaakin oli tarjolla, kun ison N-ryhmän kärkipaikoista kamppaillut tamperelainen Jouni Ahvenlammi koki rengasrikon ja joutui kartturinsa kanssa rengassulkeisiin kotiyleisön silmien edessä. Nelosbokseri sai rääkistä tarpeekseen ek:lla 35. Sijoitus tippui vuoden takaisesta reilusti. Ykkössija tuli 113,6 km/h keskinopeudella. Hommia tiedossa Tulevina vuosina turistireissut MM-rallimme pariin jäivät vähemmälle. Nämä talkoohommat olivat mukavia, vaikka työviikon jälkeen lauantaiaamuna ennen neljää pärisemään pärähtänyt herätyskello ei aina Hangon keksi -ilmettä naamalle loihtinut. Didier Auriol ja Bernard Occelli taituroivat Jolly Clubin Lancialla kakkossijalle 56 sekuntia Kankkusta jäljessä. Subaru Legacy RS ei tuonut Markku Alenia ja Ilkka Kivimäkeä maaliin saakka. Lämpimässä elokuun alkuillassa oli mukava katsella tapahtumat loppuun asti. Varttuneemmat muistavat synkän vuoden 1989, jolloin Mikael Ericsson rikkoi suurajotaian voittamalla ensimmäisenä ei-suomalaisena tämän kilpailun. Purkuauton mentyäkään ei ollut vielä kiire minnekään. Risteysalueen tuntumaan keskeytti italialaispari A-ryhmän Peugeot 205 GTi:llä, ja pitihän tuotakin käydä ihmettelemässä. Carlos Sainz kohahdutti yleisöä roikkumalla ojassa risteyksen jättöpuolella. Takaisin kotiin Sunnuntaina kisaa seurattiin kotona Ylen kanavilta, joista tvlupamaksua vastaan sai pienen annoksen kisahuumaa jokaisena kilpailupäivänä. Homma keskeytyi ek:lla 42. Ensimmäisinä ei-skandinaaveina Jyväskylän edellisvuonna voittaneet Carlos Sainz ja Luis Moya vetelivät yleisöön menevillä linjoilla. 51. Risteyksessä ollut tiennimikyltti sai kyytiä erään kilpailijan ahneen ajolinjan seurauksena. Juhat Kankkunen ja Piironen kävivät MartiniLancialla kovaa kisaa Jolly Clubin Lanciaa kuljettanutta Didier Auriolia vastaan. Näin kahtena edellisvuonna ulkomaalaisille lipsunut suurajovaltikka saatiin taas kotimaahan. Liittyminen oman paikkakunnan auturheiluseuraan toi mukanaan myös talkoohommia. Espanjaan lähdettiin ilman pyttyä, sillä pari oli lopputuloksissa neljäs ja eroa kärkeen lähes kolme minuuttia. Eikä siinä vielä kaikki, sillä jo seuraavana vuonna Carlos Sainz teki historiaa ollessaan ensimmäinen Skandinavian ulkopuolelta Laajavuoren palkintopallin korkeimmalle tasanteelle noussut kilpailija. Kuvaushommat vähenivät, sillä järkkärinauha hihassa ei ollut sopivaa hillua kameran kanssa – varsinkin kun itse sai olla yleisöä rajaavan siiman paremmalla puolella. Juhat Kankkunen ja Piironen katkaisivat kaksi vuotta kestäneen ulkomaalaisvoittajien ketjun
Tehostin ei ole ollut autossa uudesta saakka, vaan se on edellisen omistajan asentama. Suomen historia tuntee monta raskasta työmaata. kierros L I I K EN T EES S Ä TYÖmaa K eväällä hankittu Opel Rekord on ollut kesän mittaan käytössä vain vähän. Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maisemia halkova reitti antaa mahdollisuuden tutustua molempiin. Reilusti alle tuhat ajokilometriä on kerääntynyt muutamasta kahvittelureissusta lähialueille ja parista hieman pidemmästä matkasta Opel-harrastajien kokoontumiseen Renkoon sekä Rauta ja Petrooli -tapahtumaan Riihimäelle. Tiellä ei ole tähän aikaan aamusta juurikaan liikennettä. Rekordin ulkonäköä on hieman kohennettu leveämmillä peltivanteilla, mutta auto kulkee muutoksesta huolimatta uraisillakin teillä mukavasti suoraan. Syyskuinen sunnuntaiaamu on pimeä ja sumuinen. Suurin niistä oli pakon edessä urakoitu Salpalinja. Moottoritievauhdissa koneen kierrosluku alkaa kivuta aavistuksen epämiellyttävälle tasolle mutta ei kuitenkaan sietämättömäksi. Salpalinjaa myötäillen Luumäen rautatieasema on perustettu jo 1800-luvun lopulla. Henkilöliikenteen junat ovat ajaneet siitä pysähtymättä ohi jo kolmenTeksti: Kari Mattila Kuvat: Kari Mattila ja Jukka Vuorenmaa 52. Rajoitus vaihtuu kahdeksastakympistä sataseen, mikä on vielä hyvä matkavauhti 70-luvun lopun perheautolle. Seuraavaa reissua auto on odotellut lämpimässä tallissa muutaman viikon ajan. Aamun askareiksi jää enää työkalupakin ja valokuvauslaitteiden nostaminen tavaratilaan. Matkaan pitää lähteä varhain, jotta valoisaa aikaa riittäisi varsinaisen kierroksen ajaksi. Syksyn sadekeleihin auto on valmisteltu uusimalla vanhat ja jäykistyneet sytytysjohdot ja muut kipinävehkeet. Kiireettömällä reissulla tulee kuitenkin pitäydyttyä satasen maksiminopeudessa. Risteyksissä Rekordin kolmeportainen automaattivaihteisto osoittaa toimivuutensa ja ohjaustehostaja tarpeellisuutensa. Osat on kuitenkin napattu samanlaisesta purkuautosta, joten kovin suurta säröä kevennetty ohjaus ei alkuperäisyyteen tee. Opelin valurautapata kehrää vaimeasti eikä ohjaamoon kantaudu muitakaan ääniä häiriöksi asti. Konnunsuon turvesoilla miehet ahkeroivat toisenlainen työsopimus kourassa. Lähtöpäivää edeltävänä iltana tarkistan, että akussa on virtaa ja koneessa riittävästi öljyä ja jäähdytinnestettä
Hanke kariutui osin rakennuksen kehnon kunnon ja osin rahan vähyyden takia. Silloinen vallanpitäjä ei katsonut käräjätoimintaa hyvällä vaan päätti vuonna 1914 toimittaa Svinhufvudin Siperiaan, jossa hän virui parin vuoden ajan. Silloin esiin paljastuu myös idyllisiä vanhoja maatiloja. 1930-luvulla käynnistyi hanke, jonka tarkoitus oli kunnioittaa tapahtumia kunnostamalla käräjätalo alkuperäiseen asuun. Puolikuntoisten puurakennusten vieressä kohoaa oikeustaistelun muistoksi graniitista veistetty paasi. E. P. Tietä ympäröi metsä, joka toisinaan väistyy peltojen tieltä. Reitti myötäilee Salpalinjaa noin viidenkymmenen kilometrin matkalta. Luumäen asemalta lähtee mutkainen ja mäkinen pikkutie kohti etelää. Kestopäällyste vaihtuu aikanaan sorapinnaksi, mutta tien pinta pysyy 5 4 2 3 6 7 8 BL-133 MUISTOMERKKI IHAKSELA SALPALINJA-MUSEO BUNKKERIMUSEO PYTERLAHDEN LOUHOS KORUPIRTTI KONNUNSUO 1 LUUMÄEN ASEMA 53. kymmenen vuoden ajan, mutta tavaraliikenteen toimintaa alueella on edelleen. Kivipaasi pystytettiin sen sijasta. Svinhufvud toimi Luumäellä kihlakunnan tuomarina viime vuosisadan alkupuoliskolla
Onneksi isoja kiviä tai kantoja ei piileksi heinän seassa. Reitin varrelle osuu laaja ja monipuolinen Miehikkälän Salpalinja-museo sekä linjan eteläpäässä sijaitseva Bunkkerimuseo Virolahdella. Seikkailemme sorateitä ristiin rastiin ja ajaudumme välillä umpikujiin, joista kääntöpaikan puuttuessa peruutamme pitkät matkat tulosuuntaan. Riskitöntä bunkkereiden tutkiminen ei ole. Muutaman kymmenen metrin päästä alkaa kapea polku, joka vie pienelle muistomerkille. Käännymme pienen ajomatkan jälkeen metsätielle. Salpalinjan eteen tehtiin paljon kovaa työtä, mutta tehtiin näillä kulmilla raskaita töitä sitä ennenkin. Bunkkereiden sisällä vallitsee kolkko tunnelma. Betonirakenteista sojottaa rautaa ja pudotukset ovat jyrkkiä. Välillä maastosta erottaa panssariesteiksi koottuja kiviä. Täällä kalliosta kaivettiin esiin Iisakinkirkon 17 metriä korkeat pylväät ja Aleksanteri I:n muistomerkin runkona pönöttävä 600 000 kiloa painava paasi. Lisäksi sammalpeitteiset kalliot ovat syksyn kosteudesta liukkaita. Rengasurien välissä rehottava kasvusto raaputtaa pohjaa. moitteettomassa kunnossa. Mutta nämä hylätyt ja luonnon valtaamat rakennelmat olisivat kiinnostavia ilman sotakytköksiäkin. Ajatukset alkavat kuin väkisin askarrella sotaajan olosuhteiden parissa. Toisaalla pysähdymme tutkimaan louhosta, josta näitä kiviä on aikanaan lohkottu. Pistäydymme Virolahden Pyterlahden graniittilouhoksella, jossa kiveä hakkasi aikoinaan parituhatta miestä. Kiven päälle on ankkuroitu kolme vaatimatonta ristiä, joiden juurelle kävijät ovat koonneet lähimaastosta löytyneitä pieniä metallipaloja. Seuraavien kilometrien varrella riittää tutkittavaa. Palat ovat mahdollisesti peräisin Bristol Blenheim -pommikoneesta, joka syöksyi tänne kolme päivää ennen talvisodan päättymistä. Salpalinjan bunkkereita on maastossa useita, ja useimpia niistä pääsee tutkimaan myös sisältä käsin. Auto: Opel Rekord 2,0S Berlina ’79 Kuski: Kari Mattila Kartturi: Jukka Vuorenmaa Kilometrit: 238 Kulut: Polttoainett a 27 litraa (11,3 l/100 km) Museoiden pääsyliput: Salpalinjamuseo 8 € Bunkkerimus eo 6 € Murheet: Kuumana oikutellut starttimoott ori 54 7/2018 Road trip
Juoksuhautoja ja bunkkereita kolutessa ajatukset kulkeutuvat sota-ajan ponnisteluihin. Vihdoin pääsemme pois moottoritieltä ja käännämme keulalla sojottavat suuret lisävalot kohti pohjoista. Rakennukset ovat ränsistyneitä, ja joka puolella törmää yksityisalueesta ja kielletystä pääsystä huutaviin kyltteihin. Onneksi isoja kiviä tai kantoja ei piileksi heinän seassa. Onneksi vanha kunnon Opel toimii moitteetta. Suureen osaan bunkkereista on mahdollista tutustua myös sisältä käsin. Konnunsuon vankila Reitin tylsä osuus alkaa, kun lähdemme Virolahdelta ja liitymme osaksi itään vievän moottoritien liikennevirtaa. Näissä maisemissa historia tulee lähelle aivan eri tavalla kuin elokuvien tai kirjallisuuden välityksellä. Kastumme matkalla autoon ja jäämme hetkeksi seuraamaan, kuinka rakeet pomppivat punaisella konepellillä. Osa sen liepeillä olevista puutaloista on kunnostettu, ja ne näyttävät viihtyisiltä asuinrakennuksilta. Muurikkalan jälkeen tien oikealla puolella näkyy merkillinen pihapiiri. Konnunsuon vankilan tiloisRengasurien välissä rehottava kasvusto raaputtaa pohjaa. Pari venäläiskilpistä nykyautoa seisoo tien vieressä nokkapelti pystyssä. Seutu vaikuttaa hieman uhkaavalta. Ennen Lappeenrantaa koluamme vielä pari pikkutietä ja pysähdymme Ylämaan kohdalla Korupirtin kahvilaan. Tykkirannaksi ristityn omakotitalon nurmikolla seisoo suurikokoinen tykki, jonka piippu osoittaa tietysti kohti itää. Päärakennus on uljas ja komeassa kunnossa. Kumisaappaat ja taskulamppu on syytä olla mukana retkellä, sillä bunkkerit ovat pimeitä ja sokkeloisia ja vettä voi olla lattialla reilustikin. 55. Tunnelma on kuin sarjamurhaajaelokuvasta. Vanhan ajan tunnelmaa pursuavan hirsirakennuksen edestä sai ennen polttoainettakin, mutta nyt kaikki kolme mittaria ovat pois käytöstä. Sade helpottaa ennen kuin saavumme Konnunsuon alueelle. Korukivien ja fossiilien ihmettelyn sekä välipalakahvien aikana ulkona on alkanut sataa kaatamalla. Kalvakkaassa suomaisemassa seisovat kuivattuun maahan aikoinaan istutetut puut viivasuorissa riveissä
Viimeinen vanki vaihtoi sieltä uuteen osoitteeseen toukokuussa 2011. Suurimmillaan Pyterlahden louhos työllisti kaksituhatta henkeä. Aluksi vangit kuivasivat suota ja siirtyivät sitten maataloustöiden pariin kuivaamilleen alueille. Käy tuuri ja saamme seurata kolhuisen venäLouhoksella on nyt hiljaista, mutta aikanaan täällä paukuteltiin kiveä irti peruskalliosta satojen miesten voimin. Konepelti auki ja pieni napautus käynnistysmoottorin solenoidiin. Reilut 17 kilometriä pitkä rata vedettiin soiden yli hirsikehikkojen varassa. Tiilirakenteinen vankila valmistui 1930-luvulla, jolloin Konnunsuo muuttui varavankilasta keskusvankilaksi. Museoalueille on koottu sotahistoriallista esineistöä. Muutaman kilometrin päässä päärakennuksesta sijaitsevalta kivisaarelta käsin operoi lentolaivue 12. Ampuma-aseiden ja sotilasajoneuvojen ohella on muutakin kiinnostavaa kuten oikealla näkyviä betonibunkkerin teossa käytettyjä valumuotteja. Matkalla pistäydymme vielä Saimaan kanavalle. Turpeen kuljetus Konnunsuolta Tuomojan satamapaikkaan hoidettiin kapearaiteisella rautatiellä liikennöivillä junilla. Vankilan alue on laaja ja se käsittää toistasataa rakennusta. 56 7/2018 Road trip. Sota-aika koskettaa Konnunsuotakin. Mutta Rekord haluaa jäädä. Ensimmäiset vangit saapuivat alueelle höyrylaivakyydillä sata vuotta sitten ja heidät saateltiin piikkilanka-aidalla reunustettujen latojen suojiin. Salpalinjan varrella näkee valtavia kivimuodostelmia, jotka on pystytetty estämään panssariajoneuvojen eteneminen maastossa. sa toimii nykyisin Joutsenon vastaanottokeskus. Taas mennään. Myöhemmin vangit askartelivat karjatalouden parissa ja valmistivat tarve-esineitä katiskoista hirsirakennuksiin. Moottori ei reagoi virta-avaimen kiertämiseen. Pysähdymme hetkeksi lentolaivueen muistomerkille ennen kuin poistumme vanhalta vankila-alueelta
Uusi moottoritie oli reitin tylsin osuus. Lähdöstä alkaa olla kulunut kymmenen tuntia. 57. Istuminen ei puuduta vielä alkuunkaan. Kyltissä kerrotaan, että rajan takana korjaustyöstä veloitetaan 17 euroa tunnilta. Vierustoveri yhtyy kehuihin ja kuittaa Rekordin olevan kelpo matkakaveri. läisen rahtialuksen matkantekoa lähietäisyydeltä. Ihmettelen ääneen, kuinka mukavalta penkit tuntuvat. Tunnelmallisen hirsirakennuksen sisätiloissa sai kahvitella ja ihmetellä kaiken maailman kiviä. Kilpailuasetelma tuntuu varmasti kohtuuttoman epäreilulta rajan tällä puolella. Futuro sekä Salpahotelli ovat molemmat jääneet sivuun pääväylältä uuden moottoritien myötä. Salpahotellin tuntumassa vanhenee hieno Futuro-asema. Pikkuteitä kierrellessä silmiin osui paljon kiinnostavaa vanhoista ajopeleistä hylättyihin taloihin ja kaikkea siltä väliltä. Ohi vilahtaa autokorjaamon mainoskyltti kuin muistutuksena siitä, että vieressä kulkeva valtionraja erottaa myös kaksi erilaista talousaluetta. Polttoainetäydennys ei sen sijaan enää onnistunut
Palvelusväen työmarkkinoiden pyöritykseen aluksi keskittynyt Pestuumarkkinat-tapahtuma järjestettiin sen sijaan ensi kertaa jo vuonna 1821. Keijo Liimataisen neliovinen Volvo Amazon on laivattu Ruotsista Suomeen vuonna 1990. Mallin elinkaari kesti kaikkiaan yhdeksän vuotta. Saarijärvellä majaileva kaksivärinen yksilö on tuttu näky monista tapahtumista. Ylempään keskiluokkaan tähdätty 132 koki aluksi melkoisen mahalaskun markkinoilla. Rautalampi 8.-9.9. Loistoauto 130:n poistuessa mallistosta 132 päivittyi ylemmän keskiluokan autosta luksusluokkaan. Esillä oli kiinnostavia vanhoja otoksia autoista vuosikymmenien varrelta. Ensimmäisen auton kylälle hankki lääkäri Hellsten noin sata vuotta sitten. Pestuumarkkinat Pestuumarkkinoilla kokoontuivat Pestuuajon reitille starttaavat ajokit. Sateisesta kelistä huolimatta Matti Lohen koulun alueelle kerääntyi lähtöä odottelemaan mukavasti monenkirjavaa kalustoa. Joukossa oli kaikkea puupyöräisistä vehkeistä loisteliaisiin amerikanautoihin ja tukkikuormalla lastattuihin hyötyautoihin. Murskaavaa kritiikkiä saanut malli päivitettiin nopeasti ja perusteellisesti mutta ennen kaikkea onnistuneesti. 58 7/2018. Vuonna 1974 lanseeratussa GL-/GLS -versiossa alkuperäisen mallin puutteet oli korjattu, ja malli sai hyvän vastaanoton. Koulun tiloissa järjestettiin valokuvanäyttely. Teksti: Toimitus, Kuvat: Jukka Vuorenmaa 1970-luvun Fiat-perheautoista 132-malli on harvimmin nähtyjä tapahtumavieraita. Nykyisin piikojen ja renkien ohella näytillä on myös museoautoja ja rompetori. Pohjois-Savossa sijaitsevalla Rautalammin pitäjällä on pitkät perinteet monessa asiassa
Synkkä ja sateinen keli saa harmaan näyttämään entistä harmaammalta, mutta tämän Vauxhallin värejä ei syyssää pysty himmentämään. Fordin pintaan vedetty karkkiväri, nostalgiaa huokuvat vanteet ja tanakka etukeno vievät takavuosien tunnelmaan. Tältä kojulta olisi saanut matkaansa Tunturitai Monark-mopoprojektin tai varaosia kaksipyöräiseen veteraaniin. Sekaan vaan vaikkei kiilläkään! 220S-Mercedes on kuin kuusen alta ajotapahtumaan herätelty. Peltiä kun hiukan raottaa niin pian on väkeä ympärillä. 59. Kuin silloin vanhaan hyvään aikaan. Häkäpönttövehkeet tuovat oman lisänsä tekniikan kiinnostavuuteen. Markkinoilla oli kaikkea kaupan. Erkki Linnan ja Harri Ventelän yhteisomistuksessa oleva Victor on vuosimallia -63
Konepäivät Savossa 60 7/2018. Tarjoukset voivat olla ohittamatonta laatua. Sillä Mauri Uusitalo kurvaili Nivalasta saakka, ja sisätilojen asetelmasta päätellen Jalta on tarjonnut matkamiehelle yösijankin. G-sarjan Mercedes sopisi yhtä lailla harrasteautoparkkiin kuin konekentällekin, niin sitkeä mönkijä se on. Iisalmelaisen Lauri Tikkasen ’18 T-Ford muistuttaa kuinka pitkälle sarjavalmisteinen auto on kulkenut. Hopan liki kolmelitrainen moottori tuottaa parikymmentä hevosvoimaa ja ajovalojen käyttövoima on sähkö + petroli. Ja jos perunat eivät maistuneet niin vaihtoehtona tarjottiin kauralyhteen sitomista. Tapahtuman vanhinta osastoa edusti tämä satavuotias puupyörä. Juhani Partasen ’54 Saab 92 taisi olla harrasteparkin hämmästellyin auto. Maatalousvehkeiden ja työnäytösten lomassa esiteltiin harrasteautojakin. Perunannoston ja kauralyhteen sidonnan ohella saattoi kisata luontotietämyksellään ja tutustua takavuosien metsätyömenetelmiin. Koljonvirta 8.-9.9. Vaan hämmästelyä sai aikaan myös vieressä pönöttävä Jalta. Savolaisilla perinnekonepäivillä vitosen pääsylipun lunastaminen oikeutti myös nostamaan ämpärillisen perunoita. Täällä niissä hehkuivat siisti Lada ja Elorannan ’75 Scania L86. Vihreä ja oranssi ovat jokasyksyisiä muotivärejä. Teksti: Toimitus Kuvat: Jukka Vuorenmaa Saabismin juurilla
Kaupan päälle avaimenperä. 37 90 Suuri Valmet -traktorikirja 216 sivua. • Kun työsi sisältää paljon kääntöliikettä, polttoaineen kulutus laskee jopa 25 – 40% • Komatsu HB215LC-1 on aito sähköhybridi japanilaista osaamista ja tekniikkaa • Hybridikomponenteille 4 v /10 000 h takuu – muut koneen osat 2 v /3000 h • Komatsu HB215LC-1 hybridikaivukoneita on toimitettu vuodesta 2008 lähtien jo tuhansia – Komatsu laatuun voi luottaa Kun haluat tehokkaan ja ympäristöystävällisen kaivinkoneen, soita meille METALLITIE 6, 33960 PIRKKALA PUH. Volvo 226 sivua. 14 90 Amerikan Rauta avaimenperä 14 90 14 90 14 90 8 00 Klassikot pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä.. komatsu_HB215_v2_297x210fi.indd 1 22.08.2013 08:50:54 KoLME DooSAnIA piKaKoKeilussa: UUTUUSLEHTI! 8 90 Vanhat Koneet lippalakki 4 90 Tarra-arkki Säänkestävät tarrat A5 arkilla. Viipale mediat Klikkaa ostoksille verkkokauppaan www.supermarket.fi Supermarket.fi Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot. Kaupan päälle avaimenperä. 37 90 Rasvanäppien olohuoneet 212 sivua. 020 775 8400, FAX 020 775 8492, www.sr-o.. IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. Kaupan päälle avaimenperä. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 CAT-HYBRIDIKAIVURI esittelyssä MAnIToU KURoTTAjAT Koeajossa ARMoTon VW AMARoK maanrakennus • metsäkoneurakointi • kiinteistöhuolto • maatalous n ro 1 • 1/ 20 13 • 7, 90 € 6 414887 200110 1 3 1 72 00 11 -1 30 1 PAL VKO 2013-44 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi HajateK oy jo 20 vuotta energiatuotantoa liikevoiman hyötykäyttäjä Metsäalan tekijät koolla TARPEESEEN TURVETTA n U M E R o 1 K o n E U R A K o In T I 1 /2 1 3 • tu rv et ta ta rp ee se en – H aj at eK oy • piK aK oK eil u ss a: Ko lM e do o sa n ia • el M ia W oo d ´1 3 • es it te ly ss ä: M an it ou -K u ro tt aj at tuoretta teKniiKKaa KoneMessuilla ELMIA WooD ´13 silvator 2000 EnERgInEn HAKKURI Miksi Komatsu. 37 90 8 90 8 90 8 90 8 90 Raskas Kalusto parkkikiekko Klassikot parkkikiekko Koneurakointi parkkikiekko Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Amerikan Rauta parkkikiekko Koneurakointi lippalakki Raskas Kalusto lippalakki 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä
Karstulassa pääsi tutkimaan Bentleytä lähietäisyydeltä – harmi kyllä rahakätkö oli jo putsattu. Harvoinpa sitä näkee samalla nurkalla matkapuhelimia, avokelanauhureita ja wankelmoottorin havainnemallin. Korpelan kujanjuoksu -tvsarjaa seuranneet muistavat kuinka kauppaneuvos Temosen leski toi vihreän Bentleyn Anssi Korpelan autokorjaamoon laitettavaksi. Karstulan kamppeet 7/2018 62. Teksti: Toimitus, Kuvat: Jukka Vuorenmaa Museon aarteita. Poikkesimme katsastamassa tiluksia lokakuisen rompetoritapahtuman yhteydessä. Karstula 5.-7.10. Talvi tulee, mutta Terhi-moottorikelkan omistajalle se tietää vain iloa ja vaudikkaita hetkiä. Keski-Suomen leirintäalueiden helmi – ainakin automiehen näkövinkkelistä katsottuna – on Myllyjoki-Camping Karstulassa
Pientä puleerausta ja ensi kesäksi alle! 63. Erikoisvanteita ja hienoja kapseleita sopivasti. Japanilaisia kevytmoottoripyöriä ajalta jolloin pienet kaksipyöräiset olivat enemmän työmatkakuin huviajovehkeitä. Tavaraa oli tarjolla moneen lähtöön pienistä pisteosista kokonaisiin ajokkeihin. Kawasaki on kaksitahtimyllyllä mutta Honda on sovitellut peltirunkoon nelarikoneen. Jos olet joskus pohtinut mihin se sähkökäyttöinen Ritmo oikein katosi aikanaan, niin täällähän se lymyää! Yhdistetty autoja matkaradio Sonylta. Keli suosi rompetorimyyjiä. Ennen digiaikaa varkaudenesto hoidettiin kunnon lukolla
Vuosittain eri kohteessa järjestettävän tapahtuman isäntänä toimi Eero ”Eetu” Lehtinen pormestarin ottein. Teksti ja kuvat: Vesa Pohjalainen Tapaamisen hienoimpia autoja oli tämä alkuperäinen ja vain 88 000 kilometriä ajettu yksilö. Paikalle oli saapunut hienoja alkuperäisenä säilyneitä, entisöityjä ja ajan patinoimia yksilöitä sekä mitä erilaisimpia huippuhienoja customeja. Mallin harrastajat ovat kokoontuneet nyt neljä kertaa tapahtumaan, jossa ei oikeastaan tapahdu mitään. Amazon-harrastajille kohdennettu tapaaminen oli neljäs ja sikäli poikkeuksellinen, ettei satanut koko päivänä. Uskomattoman upea rakennelma sai syksyllä muun muassa Billy Gibbonsin ja Jimmy Shinen tunnustuspalkinnon. V olvo Amazon on suosittu harrastuskohde hyvän osatarjonnan, kestävyyden ja helpon huollettavuuden ansiosta. Esa Hytösen Amazon ei ole enää aivan samanlainen kuin tehtaalta tullessaan. Volvo Amazon -harrastajat suuntasivat syyskuun alkupuolella nokat kohti Lempäälän Ideaparkia. Varatulle alueelle siis sopivat kaikki variaatiot, kunhan auto tai sen lähtökohta oli Amazon. Kaikille näille oli tilansa. Viimeisen päälle kiillotettujen näyttelyyksilöiden vastapainoksi parkkialueella oli kuvan farmarin kaltaisia patinavankkureita. Tullaan tapaamaan tuttuja, esittelemään aikaansaannoksia ja katselemaan mallin monipuolista harrastamista. Amazon-treffejä on jo totuttu viettämään sadekelillä, mutta tällä kertaa sää suosi Volvo-harrastajia. Näin oli tälläkin kertaa. Amazon-treffit Ideaparkissa 64 7/2018. Kaikkiaan päivän aikana paikalla oli 70 Amazonia, mikä oli uusi ennätys; sää ja keskeinen tapahtumapaikka lisäsivät mitä ilmeisimmin osallistumisintoa. Lempäälä 8.9. Tapaamisen sosiaalinen tilaus on kuitenkin ilmeinen
Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.fi Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. 03 2251 948 Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.fi Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.fi Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.fi Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.fi • Puhelimitse: puh. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.fi Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä
Moottorissa on totta kai tuplaylänokat, 16 venttiiliä ja öljynjäähdytin. Piha-alueen rompetorilla omistajaa vaihtoivat niin tarpeellinen kuin tarpeetonkin keräilytavara. Päivän mittaan kalusto ehti harrasteparkissa vaihtua ainakin kertaalleen. Vertailukohtana veteraaneille näyttelyssä toimi Defender-mallisarjan viimeisimpiin kuuluva yksilö. Jostain syystä Ducatin moottoriin pohjautunut sveitsiläinen Condor-sotilasmotskari vaikutti kaikessa yksinkertaisuudessaan viehättävän enemmän. Etuhaarukasta löytyy jarrupaineohjattu ja säädettävä vaimennuksen jäykennin, joka estää keulaa niiaamasta. Syysheikki 66 7/2018. 2500 euron pyynti näin hienosta museofillarista ei ollut kohtuuton. Mobiilimäen harrasteajoneuvoparkki tahtoi käydä jo heti alkuunsa pieneksi. Toisen romu on toisen aarre. Tämän vuoden tapahtumaan oli teemaksi nostettu Land Rover, jonka 70-vuotista taivalta on juhlistettu ympäri maailmaa. Mobiilihalliin näytille oli saatu yksi Suomen ensimmäisistä Land Rover -autoista sekä muutamia paloautona palvelleita Lantikoita 50-luvulta. Turun Seudun Mobilistien Syysheikki-tapahtumassa ei ainakaan ilmojen puolesta ollut syksystä tietoakaan. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Vuonna -82 esitellyssä Hondan CBX 550F -mallissa on kummalliset koteloidut levyjarrut. Rompetorilla keräilytavaroille etsittiin uusia omistajia vielä aivan kesäisissä tunnelmissa. K esäkauden viimeisiin tapahtumiin lukeutuva Syysheikki keräsi harrastajia Turun Seudun Mobilistien kerhotallille. Turku 2.9
Tampereen Teräskalusteen aikanaan valmistamat Tatekatyövalaisimet ovat kysyttyä tavaraa. Kuinkahan monta bussilastillista hot rod -missejä on tässäkin maassa jo ehditty raakata kauneusjärjestykseen. Elegantteja 50-luvun kattovalaisimia murto-osalla niistä hinnoista, joita antiikkimessuilla saisi pulittaa. Nyt niitä ei ole suunnilleen missään, joutilaat kun ovat päätyneet järjestään takaisin Saksaan. Bellin kypärä on ilmeisen uusi, mutta eikös vain sovi Cezetan avaruushenkiseen olemukseen. Oli Maire Alhon discotanssia, paljon kauniita autoja ja vieläpä miss hot rod -kisa. Varmasti oli hieno näyttely toukokuussa -85 Kupittaalla. Parilla tonnilla olisi saanut kurvailla kotiinsa tällä hienolla ’63 Cezetalla. Haitarivartiset lamput menevät niin nykysisustukseen kuin autotalleihinkin, kunhan hinta on kohdillaan. Harvassa ovat nykyisin näin hienot Kirsikatkin. 67. Tuohon kypärään voisi vielä integroida radion ihan vain sen takia, että antenni keskellä kupolia olisi aika hieno. Nostapas Olympia-Rekun pelti pystyyn, niin ei muuten mene hetkeäkään ettei joku muistele nähneensä tällaista tehtaan kuutoskoneella
Mikä ihmeen muovinen muurahaiskarhu tämä sitten on. Ensimmäisen lähdön Monkeyssa oli ajatus, että se mahtuisi vaikka auton takaluukkuun. Tämä 170DS taisi olla ensimmäinen diesel-Mersu, jota saatiin kourallinen olympiavuonna 1952 Suomeen taksitolpille urakoimaan. Muotoilussa on aika paljon Amerikkaa aina äärivaloja myöten. Ovi ja sisustus paljastavat luomuksen perustuvan C3-Corvetteen. Tämä yksilö onkin varhaisempi ’49, ja se on kulkeutunut maahan merimiestuontina. Ei tietenkään Kuplaan, mutta Variantiin mahtuisi varmaan helpostikin. On sieltä tullut ainakin tämä nätti Rambler, jota oikeasti kasattiin Belgiassa Euroopan-markkinoille. Väristä päätellen kilvellä on melko tukalat paikat. Täydet pisteet rohkeudesta erottua massasta. 68 7/2018 Syysheikki. Palannemme tämän yksilön esittelyyn joskus tulevaisuudessa. Mitä, eikö sieltä Brysselistä ole tullut mitään hyvää Suomeen. Joissain maissa mallistoa myytiin Renault-Ramblerina. Taitaa Jaguarin putkisto lämmetä aika lailla. Tätä 929-Mazdaa ei taidettu meillä ihan hurjasti myydä, tai sitten ne ovat täysin kadonneet. Pääpiirteittäin samanlainen Euran Lasikuidun Volkkari-Ferrari kuin toissa numerossa koeajeltiin, mutta tämän katosta lähteekin targa-palat irti
Alkupään autoissa ajovalot olivat maskiverkon takana suojassa ja vilkuttaminen hoitui vinkkareilla. Seuraavana vuonna tarjolle tuli myös kaksilitrainen dieselmoottori. Tässä vuoden -58 paloautossa matkaa ihan näppärästi seitsemän palomiestä. Tämä keskeltä ohjattava ajoneuvo vastasi ajettavuudeltaan traktoria, joskin nelivetoista sellaista. Land Roverin Jeep-vaikutteet olivat kuitenkin selkeästi tunnistettavissa, mutta tuotantoon päätynyt malli oli esikuvaansa hiukan lyhyempi, leveämpi ja nopeampi. Varsinaisen esisarjan autoissa keskeltä ohjattavuuden ideasta kuitenkin luovuttiin ja jokainen prototyypissä käytetty Willys-osa korvattiin omilla palikoilla. Vuonna -54 Land Roverin 80 tuuman akseliväliä kasvatettiin ensin 86 tuumaan ja vuonna -56 sitä jatkettiin vielä 88 tuumaan. Roverin 1,6-litraisen bensakoneen ja vaihteiston paketti oli prototyypissä kytketty Jeepin jakolaatikkoon. Svante Eskelinin 80 tuuman akselivälin Land Rover on tiettävästi yksi ensimmäisistä Suomeen tulleista yksilöistä. 69. Auton kehitystyötä johtanut Maurice Wilks ei lähtenyt keksimään pyörää uudelleen, sillä loppuvuodesta 1947 testikäyttöön valmistunut Land Roverin prototyyppi perustui runkoa ja akseleita myöten sodassa käyttökelpoisuutensa osoittaneeseen Willys Jeepiin. Siinä olikin potentiaalia omaksi automerkikseen ja jatkuvan, joskin verkkaisen tuotekehityksen myötä vuosikymmenten menestystarinaksi. Rakenteeltaan perin yksinkertaisen ja koriltaan alumiinisen, rujon työkalun oli perimätiedon mukaan tarkoitus olla Roverin tuotannossa vain muutaman vuoden, sillä automerkin suunnitelmissa oli orastavan nousukauden myötä palata vain paremman luokan henkilöautojen valmistajaksi. Vuonna 1950 valmistetun auton alkuvaiheet ovat hämärän peitossa, mutta vuodesta -63 se palveli Kirkkonummella Gesterbyn FBK:n paloautona. Nykyiselle omistajalleen se siirtyi jo -72. LAND ROVER – MAATALOUDEN MONIKÄYTTÖAUTOSTA MENESTYSTARINAKSI Land Roveria ei kehitetty ensisijaisesti sotilaskäyttöä silmällä pitäen toisin kuin monet muut nelivetoajoneuvot. Sodan jälkeen vuonna 1948 Rover Companyn esittelemä Land Rover oli nimensä mukaisesti maatalouskäyttöön suunniteltu, osittain traktorin tehtävistäkin suoriutuva ajoneuvo, jolla matkat kylille sujuivat etäisesti henkilöautoa muistuttavalla mukaavuudella. Toisin kuitenkin kävi, sillä Land Roverin kohderyhmä piti sitä juuri yksinkertaisuutensa vuoksi järkevänä, joskin hiukan kolkkona monikäyttöautona
Valikoima kattoi jo tehtaalla paloautoksi varustellun mallin, jossa istuimetkin olivat paloautoteemaan sävytetyt. Siitä tässä Ruotsista tulleessa Kolmosessa on esimerkkinä vinssi, jossa käytetään vaijerin sijaan irrallista köyttä. Tämä auto edustaa vuoden -53 paloautomallistoa. Pitkä malli vakiintui tuolloin akseliväliltään 109 tuumaan. Vinkkarit säilyivät kuitenkin vielä näkyvällä paikalla tuulilasin kehyksessä. Eteneminen parantui etuakselin napalukoilla. Seuraavana vuonna siitä taivutettiin viisiovinen kymmenen hengen Station Wagon. Dieselmoottori kasvoi ensin 2,25-litraiseksi, ja vuonna -67 pitkään malliin sai jo 2,6-litraisen kuutosdieselin. Maskin ritilä vaihtui muoviseen, mitä moitittiin halpamaisena ratkaisuna. Series IIA jatkoi kakkossarjaa vuodesta -61 eteenpäin. Vuonna -52 Land Rover sai tehokkaamman kaksilitraisen moottorin. Vuonna -71 kakkossarjan korvanneita Series III -Lantikoita ei voinut pimeällä enää sekoittaa vastaantuleviin traktoreihin, sillä ajovalot vietiin maskista lokareihin. 70 7/2018 Land Rover 70 vuotta. Vuonna -58 aloitetun kakkossarjan (Series II) Lantikat erottaa ykkössarjan autoista kyljen kaarevasta pokkauksesta. Kaksinkertainen safarikatto oli oikeasti toimiva keksintö kuumissa oloissa, ja se vakiintui Lantikoiden tavaramerkiksi. Vuonna -54 pätkä-Lantikan rinnalle esiteltiin lava-auto 107 tuuman akselivälillä. Evoluutio ohjasi suurentuneet ajovalot pois verkon takaa, ja lokareiden laidalle ilmestyivät parkit. Monin paikoin parannelluista Kolmosista tuli silti kaikkein suosituimpia, ja vuonna -76 rikottiin jo miljoonan Land Roverin rajapyykki. Lisävarustelumahdollisuudet olivat kattavat
Defenderin on kerrottu jo polkunsa kulkeneen, mutta ainakin vielä tämän vuoden tammikuussa niitä rullasi pieni erikoiserä tehtaalta ulos juhlistamaan Land Roverin 70-vuotista taivalta. Vuodesta -83 alkaen Land Roverin kohderyhmää kosiskeltiin monipuolisella Defender-mallistolla, joka onnistuneesti vakuutti niin jämerää työkalua arvostavat kuin omien polkujen kulkijatkin. Taiteltavaa astinlautaa näkyy tavallisesti takapuskuriin kiinnitettynä, mutta tähän aikanaan paloautona palvelleeseen yksilöön niitä on jo tehtaalla ripoteltu joka luukun kohdalle. Kolmosten tuotanto jatkui aina vuoteen -85. Imupuolen letkut nokalla ovat jäykkää tavaraa. 71. Maskun vapaapalokunnassa 25 vuotta palvellut ’54 Land Rover kiskoo perässään ilmeisen kotikutoista kalustokärryä. Alkuperäisvarusteluun kuuluvat Pegson Ltd:n valmistama palopumppu ja lavan alla oleva pieni vesisäiliö, jolla pumppuun saadaan virtaus pumppauksen alussa
Jossain vaiheessa touhu meni sellaiseksi, että aina kun edellisestä Ministä meni leima vanhaksi, niin ostettiin uusi tilalle. Lempeä jättiläinen mahtuu seisomaan melkein pää pystyssä sen tavaratilassa. Sittemmin hän myi tämän kyseisen auton nuoremmalle veljelleen Viskulle, jolloin siitä tuli hänen ensimmäinen Mininsä. Hallin pitkällä seinällä on jämerä varastohylly, jonka hyllyvälit on mitoitettu Minien mukaan. Kun vanhimpia hankintoja ei ole hävitetty uusien tieltä, on veljesten omistamien Minien lukumäärä päässyt kasvamaan 14 kappaleeseen. 1965 vuodelta olevan Mini-Travellerin kylkiä koristaa Englannista tilattu tarrasetti, jonka myötä sen ulkoasu muistuttaa kilpatallin huoltoautoa Britax-Traveller-teksteineen Vuoden 1962 farmari-mini toimii Veskun bernhardinkoiran, Andyn, kuljettimena ja reissukoirankoppina. ”Ostin sen vuonna 1989, hieman ennen ajokortti-ikää”, aloittaa Vesku, veljeksistä vanhempi. Koirankopeista huoltoautoihin Kuvaushetkellä veljeksillä oli ajossa neljä Miniä. Lähinnä hallin nosto-ovea on keskimmäisenä punainen Morris Mini 850 vuodelta 1967, koko harrastuksen alku ja juuri. Hyllyssä on yhteensä yhdeksän Miniä kolmessa eri tasossa. Vuosien varrella nämä brittiläiset kompaktiautot ovat muovautuneet heidän käsissään perinteisempien toteutusten ohella jopa off-road-maastureiksi. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Veskun ja Viskun Minit HA RRA STA J AN 72 7/2018. Vuoden 1962 vihreän farmarimallisen auton kylkiä koristavat komeat käsinmaalatut St Bernhard -tekstit tynnyriä kaulassaan kantavan bernhardinkoiran kuvineen. Koko harrastusaikana olemme myyneet ainoastaan kaksi autoa pois”, Vesku ynnää. Vanhoja ei kuitenkaan laitettu kiertoon. Klaukkalalaiset veljekset, Vesa ja Visa Tenhunen, ovat harrastaneet Minejä yhdessä koko aikuisikänsä. Syy-yhteys paljastuu saman tien, kun Vesku avaa auton takaovet. Ovien auettua tämä ystävällinen ja valpas vuoristokoira tekee kuvaajaan tuttavuutta lipaisemalla kameranlinssiä valtavankokoisella kielellään. Tavaratila toimii liikkuvana koirankoppina hänen Andykoiralleen, joka mahtuu seisomaan siellä melkein pää pystyssä. ”Näistä tuli jotenkin heti sellainen fiilis, että näitä on helppoa ja edullista harrastaa, ja pienen kokonsa vuoksi myös säilöä. Toinenkin ajossa olevista autoista on farmarimallinen. Aloitettuaan palveluksen armeijan harmaissa hän osti -74-vuosimallisen Minin, joka löytyy niin ikään samasta hyllystä. K un astuu sisään Tenhusten 240-neliöisen hallin ovesta, on näky melkoinen
Tällä hetkellä niitä löytyy tallista kolme kappaletta. Jossain vaiheessa touhu meni sellaiseksi, että aina kun edellisestä Ministä meni leima vanhaksi, niin ostettiin uusi tilalle. Veskun ja Viskun Minit ja ruutulippukuvioineen. Komea verhoilu on saanut rinnalleen jalopuuta, joka toistuu kojelaudassa, ohjauspyörässä ja oviin asennettujen kaiuttimien taustoissa. Auto olisi varsin erikoinen ilman kilpateemaakin, sillä kyseessä on Suomeen henkilöautoksi rekisteröity, pehmeillä penkeillä varustettu yksilö. Kaikkiaan Vesku tietää Travellermalleja löytyvän Suomesta vain viitisen kappaletta. Neljäs ajossa oleva auto on edellisen täydellinen vastakohta, Viskun alkuperäinen ja museorekisteröity sininen -77-vuosimallin Leyland. Viskun -77-vuosimallinen Leyland Mini on täysin alkuperäinen ja museorekisteröity. Kojelaudassa ei turhilla krumeluureilla herkutella. Minien lisäksi heiltä löytyy kiinnostusta myös off-road-maastoajoon, jota on harjoitettu brittiläisillä Land Rovereilla. 1970-vuosimallinen lilansävyinen Mini on ollut Viskun viime vuosien huomion kohde, joka on tullut käytyä läpi kauttaaltaan. Beigellä ja ruskealla toteutetun verhoilun tikkaili Verhoomo Varma Sauma, jonka takaa löytyvä Susanna Ignatius on Mini-harrastaja itsekin. 73. Hankintahetkellä sen pellit olivat sen verran hyväkuntoiset, että vain akkukotelo piti uusia, mutta muilta osin työnsarkaa on riittänyt melkoisesti. Näyttävin kokonaisuus autossa on sen kolme vuotta sitten valmistunut sisusta, jossa Visku päätti olla noudattamatta orjallisesti alkuperäistä mallia ja päästi sen sijaan luovuutensa valloilleen. Keskikonsolista löytyy suuri moderni kosketusnäytöllinen soitin ja takapenkiltä vanhan tynnyrin sisään rakennettu subwoofer-kaiutin muhkeaan bassotoistoon. Maalla, merellä ja ilmassa Perinteisempien projektien lisäksi veljekset ovat hullutelleet aiheen parissa välillä varsin vapaamielisesti
Kyseisestä toteutuksesta tuli kopyöränaukkoja jouduttiin hiukan säätämään. Akselistot adoptoitiin Toyotasta ja moottoriksi istutettiin Chevroletin 5,7-litrainen V8-moottori. ”Joku totesi, että tosiharrastaja menee Minillä maalla, merellä ja ilmassa, joten me ryhdyimme ihan tosissaan miettimään, olisiko se mahdollista. päätimme, että tuolloin veneemme pitää olla vesillä. Mini-vene rakennettiin istuttamalla Norppa-veneeseen Minin kori. Pian tämän jälkeen rakennettiin toisen päähänpiston seurauksena Mini-vene vuonna 2001. Toisella kerralla Minin kori istutettiin Lantikan rungolle. ”Se ei ollut lainkaan niin työläs projekti, kuin voisi kuvitella, mutta toisaalta, ei siitä näyttelyautoa tehtykään. Off-road-tuotekehittely huipentui vuonna 2006, jolloin veljekset rakensivat koriltaan levitetyn Minin Unimogin alustalle. Haasteita pelkäämättömät veljekset tarttuivat lennokkaaseen ideaan oitis ja istuttivat farmarimallisen Minin korin Suzukin alustalle. Aikaa oli kolme viikkoa”, Vesku muistelee. Kyseisenä vuonna pidettiin Mini-harrastajien Pohjoismainen kokous Ahvenanmaalla, ja Vuonna 2000 joku heitti kuningasajatuksen, että Ministä pitäisi rakentaa off-road-auto. Harvinaisen mallin luonnetta on kasvatettu Englannista tilatuilla kisatallin huoltoautoteippauksilla. Asia korjattiin hakemalla rautakaupasta uudet saranat.”, Visku kertaa toisen maasturi-Minin syntyä. Voimanlähteenä toimi 23-hevosvoimainen ulkolaitamoottori. Monien ikimuistoisten reissujen jälkeen vene upposi vuonna 2007, mutta nostettiin kuitenkin takaisin maalle, minkä jälkeen se on lepäillyt telakalla. -65 Mini-Traveller on Suomeen henkilöautoksi rekisteröity, pehmeillä penkeillä varustettu yksilö. Ensimmäinen off-road-kokeilu sen sijaan osoittautui niin onnistuneeksi, että asiaa haluttiin viedä pidemmälle. Minissä oli yllättäen 10 senttiä pidempi akseliväli kuin Suzukissa, joten 74 7/2018. Aihio oli vähän raakile kaikin puolin ja muistan esimerkiksi kuinka siitä putosi ovi, kun veimme koria maalaamoon
Pidemmillä reissuilla on normaalia, että autoihin joutuu tekeLilansävyisen -70 Minin kanssa Visku on päästänyt luovuutensa valloilleen. Kun tuli kotiin vedettyään kaksi viikkoa asuntovaunua, niin siinä oli Mini-ajelut hetkeksi ajeltu”, mies naurahtaa. ”Parhaimmillaan vedimme vaunun kanssa yhtenä kesänä 1700 kilometriä, tosin kahdella eri autolla. Tynnyriin on kätkettu subbari. Saksassa, Belgiassa, Ruotsissa ja Liettuassa. Lähinnä se oli hauskanpitoa”, veljekset huokaavat yhteen ääneen takavuosien tempauksilleen. 75. Pakko myöntää, että se oli jo hiukan raskas rupeama. Poksi perään ja baanalle Vesku ja Visku ovat olleet aktiivisia kotimaisista Mini-harrastajista koostuvan Flying Finnsin toiminnassa. rin ulkopuolisine turvakaarineen kaikkein härskein. Monsteriin piti tehdä hiukan pidempi ja leveämpi keula, jollaista varten tehtiin ensin muotit, joiden avulla osat leivottiin itse lasikuidusta. Pisimmillään Mineillä on matkattu Englannissa järjestettyihin International Mini Meetingeihin, joiden lisäksi on reissattu mm. ”Meitä on tällä hetkellä noin 700-800 jäsentä ja tapaamme muita harrastajia joka kuukauden ensimmäisinä tiistaina järjestettävissä miiteissä”, Vesku kertoo samanhenkisten harrastajien yhteydenpidosta. ”Laitteilla ajettiin säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta harrastusta ei otettu liian vakavasti, eikä lajissa näin ollen saavutettu mitään mainittavaa menestystäkään. Toisinaan Veskulla on ollut -65 Travellerinsa perässä vuoden 1985 Poksi-asuntovaunu. Ulkoasua on koristeltu kromiosin ja sisusta on tikkailtu uusiksi jalopuusomisteineen sekä hifiasennuksineen. Vuodesta 1995 lähtien veljekset ovat kiertäneet ahkerasti myös ulkomaisia tapahtumia. Joku totesi, että tosiharrastaja menee Minillä maalla, merellä ja ilmassa, joten me ryhdyimme ihan tosissaan miettimään, olisiko se mahdollista
76 7/2018. Neljästoista auto on uusi Mini, jonka Vesku osti kokeilumielessä käyttöautokseen. Yksi tulevista projekteista on Veskun tyttärelleen lupaama farmari, jonka aihio makaa jo tallilla hyllyn päällä. Korkea hallitila on hyödynnetty koko korkeudeltaan, jolloin autoja mahtuu kolmeen kerrokseen. Kuvaushetkellä Tenhusten tallissa oli yhteensä kymmenen Miniä, joiden lisäksi kolme autoa oli sijoitettu kotitalleihin. Minit hyllyllä. ”Vanhoissa vara parempi”, Vesku ja Visku päättävät yhteen ääneen. Kun kolme miestä pitelee autoa näin paikallaan, voi neljäs keskittyä ropaamiseen. Veljekset ovat todenneet, ettei Minien kanssa tarvitse autonosturia, mikäli porukasta löytyy neljä raavasta miestä. Auton jaksaa nostaa kyljelleen kahden renkaan varaan kolmen miehen voimin ja neljättä tarvitaan varmistamaan toiselta puolelta, ettei auto kiepsahda vahingossa ympäri. mään myös huoltotoimenpiteitä. Se ei kuitenkaan ole sytyttänyt samalla tavalla kuin alkuperäiset. Samoihin aikoihin täysi-ikäistyy myös Viskun poika, jolle on niin ikään luvattu oma Mini. Vesku ja Visku asettelevat Minit säilytykseen niitä varten mitoitetuille jämerille varastohyllyille tottuneesti trukin ja pumppukärryjen avulla. Vaikka touhukkaimmat vuodet Minien parissa alkavat kenties olla jo takanapäin, tapahtuu veljesten tallilla edelleen. ”Voisihan osia toki tilata itse ulkomailta ja ehkä säästää jonkun euron, mutta me arvostamme kotimaista osatoimittajaa, jonka kanssa saa tarvittaessa helposti hoidettua myös palautusja takuuasiat”, Vesku järkeilee. Veljekset totesivat jo harrastuksensa alkutaipaleella Minien olevan helppoja ja edullisia harrastaa. Sen kylkeen on kirjoitettu muistin tueksi ”oltava valmis 2021”, jottei tyttären 18-vuotissyntymäpäivä pääse isältä unohtumaan. Veljekset ovat todenneet, ettei Minien kanssa tarvitse autonosturia, mikäli porukasta löytyy neljä raavasta miestä. Osien hankinnassa Tenhuset ovat kääntyneet jo vuosikaudet Vantaalla toimivan Minitronin puoleen, sillä se sijaitsee vain parinkymmenen minuutin matkan päässä heidän halliltaan
77. 240-neliöisestä hallitilasta löytyy myös nelipilarinosturi huoltoja varten. Otanta Tenhusten kotialbumista osoittaa kuinka ennakkoluulottomasti veljekset suhtautuvat harrastukseensa. Kolmen off-road-auton lisäksi he ovat rakentaneet myös Mini-veneen
Ennen oli toisin ja postikortteja oli tarjolla joka kioskissa. Maisemaja eläinaiheiden ohella moni yritys mainosti omia palveluitaan korttien välityksellä. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Suomessa ei liene sellaista paikkakuntaa, joka ei jossakin historiansa vaiheessa olisi painattanut omaa mainospostikorttiaan. Automatkailijoille nämä mainoskortit tulivat tutuiksi leirintäalueiden ilmoittautumistiskeiltä, huoltoasemilta ja kaiken sortin myymälätiloista. 9.2 018 Kirjoita postikorttiin 7/2018 78 Fotoalbumi. Kaivoimme arkistolaatikoiden pohjalta nipun nostalgisia kuvaterveisiä. Kuhmon terveiset saattoi laatia vähällä kynäilyllä. P ostit ovat sähköistyneet, eikä tien päältä enää raapustella korttiterveisiä kotipuoleen. vaas a–vas a 12
Hyvinkään hyppyrimäen ja Spedelingon liepeillä yöpyi moni kaupparatsu. Postikortti käy hyvänä muistutuksena myös siitä, kuinka ruoka-annoksetkin laaditaan kunkin aikakauden muodin mukaisesti. Ei ole näissäkään kuvissa hilpeää lomatunnelmaa. Postikortti kuin mainoslehden kansi. Saariselällä ei uskottu ihmisten vetovoimaan vaan retkeilykeskuksen postikorttikuvat otettiin tyhjillään ammottavista tiloista. Terveisiä Ahvenlammin leirintäalueelta Saarijärveltä! Meillä on täällä hyvät kalastusmahdollisuudet, värikkäät soutuvehkeet lapsille ja kiva kannettava radiovastaanotin. Lämmintäkin on. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Keurusselän lomahotellin mainoskortti on Lomaliiton tuotantoa. 79. Yläkuvaan on sommiteltu pari autoakin väriä tuomaan
Ryhmä turisteja on siirtymässä laiturilta Korkeasaaren lauttaan. Monenmoista kulkupeliä sillalla. Ruotsin-reissulta lähetettiin kuva laivasta. Tämä postikortti on painettu niille reissulaisille, jotka haluavat lähettää kotipuoleen terveisiä Oulusta. Postikorttiin painetut ajo-ohjeet saattoivat auttaa turistin nähtävyyksien äärelle. Viking Saga seilasi vuosina 1980–90, viimeiset vuodet Viking Sally Albatross -nimisenä. 7/2018 Fotoalbumi 80. Ennen ei ollut navigaattoreita eikä kaikilla edes paperikarttaa hansikaslokerossa. Alus tuhoutui lähes kokonaan tulipalossa 1990. Helsingin maisemia postikorttiin painettuna
81. Näitä ne amerikanserkut ja -tädit sukulaisilleen pistelivät menemään entisen kotimaansa suuntaan. Kyllä tällaisia kelpasi lähettää sukulaisille ja naapureille. Dollarihymyjä on liikenteessä niin paljon, ettei sekaan meinaa mahtua! Nyt ollaan jo oikeasti ison veden tuolla puolen. Pariisilainen postikortti on kotimaisiin verrattuna eloisa ja värikäs. Kaupunkinäkymä Kööpenhaminasta. Las Palmasista lähti aikanaan säkkikaupalla kortteja kylmään pohjolaan. Terveisiä täältä kuumasta Istanbulista! Ruoka on halpaa ja ihmiset mukavia. Tunnelma kuin Atlantin takaa mutta autokalusto juoruaa muuta
Suunnilleen tällä ajatuksella syntyi harvinaisuudeksi jäänyt Swallow Doretti, peruspalikoista kasattu brittiauto joka imitoi onnistuneesti yksilöllisiä italosportteja. Tämän perusteella valmistui putkirunkoinen, alumiinikorinen sportti, johon tekniikka napattiin sellaisenaan TR2 Triumphista. Venttiilikoppaa vaihtamalla moottorista tuli melkein italomoottori ja Dorothy-nimi vääntyi kätevästi italialaiselta kuulostavaan Dorettiin. Kaliforniassa -54 esitelty Doretti oli menestys, ainakin pienelle englantilaiselle autotehtaalle, jonka kaikki 18 työntekijää väkersivät Doretteja sen minkä kerkesivät. Kun nokkamerkissä oli vielä keuliva hevonen, niin saattoi jo hämärtyä mistä päin Eurooppaa auto olikaan lähtöisin. Swallow Doretti ‘55 A siakkaille on myytävä mitä asiakkaat haluavat. Tuotannon vihon viimeinen, valmistenumeroltaan 1292 oleva Swallow Doretti istattiin hiljattain Kaliforniassa Bonhamin huutokauppaan ja sieltä tämä täydellisesti entisöity yksilö löysikin tiensä uuteen kokoelmaan. Dorettin takaa löytyi 50-luvulla viritysosakauppaa pyörittänyt Dorothy Dean, joka määritteli tarkoin mikä eurooppalaisissa urheiluautoissa amerikkalaisia oikein viehätti. Valmistumäärä jäi lopulta 276 autoon joista noin 80 uskotaan säilyneen näihin päiviin. Kuvat: Bonhams Tekniikaltaan täysin TR2 Triumphiin perustuva Doretti vaihtoi omistajaa 131 600 US Dollarilla (n.114 000 €). 82 7/2018 Marginaalista
228 sivua laatuluettavaa! Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi Mainio lahjaidea isäinpäiväksi 37 90. Uutuuskirja pureutuu tähän legendaariseen raskaan liikenteen ilmiöön, ja käsittelee kiinnostavalla tavalla Volvo-kuorma-autojen vuonna 1928 alkanutta historiaa nykypäivään saakka. Runsaasti kuvitetun sisällön pääpaino on suomalaisessa kalustossa ja käyttäjäkunnassa sekä Volvo-kuorma-autojen kiinnostavassa kehityshistoriassa. Volvo-uutuuskirja! Tilaa kirja osoitteesta: www.supermarket.fi Volvo – kuorma-autoja vuodesta 1928 Upea teos kaikille kuorma-autoista kiinnostuneille! Volvo on kuorma-automerkkinä maailman suosituimpia
Myydään tarjousten perusteella eihän tuo kallis ole. 0500-648826, Jyväskylä. Taksamittareita, taksivalolaitteita, paloaut. SACHS 502/1A 50cc moottori. Motograziella Italialainen kokoontaitettava mopo 70-luvulta. Alkuperäinen ruosteeton klassikko, sähköikkunat, kattoluukku, ilmastointi, ABS jarrut, vetokoukku, kahdetrenkaat, katsastettu 9/18. 040 593 3259, Espoo. Ford Escort -86, vetokoukku, kelpo soitin, 2 x ok renkaat, tervepeltinen, ajokunnossa. Ajettu 140 000 km. Loistokuntoinen hyvin pidetty vaarin silmäterä. 0400 664 914, Pietarsaari. VW Polo vm. aj. PlayStation 2 pelikonsoli, käsiohjain ja rallipelejä. Juha Joentausta, puh. Ajoneuvo on nähtävillä Järvenpäässä ja koeajettavissa hyvän sään aikana. 70-71: etulokasuojat, etuikkunan kromilista, ohjauspyörä. Alkuperäiset Alfa 15” -vanteet, 147 & 156 , 100 €. 151. Hinta 9500 €. Puh. 0500 970554, Riihimäki. Seppo Rossi, puh. Ford Kent 1,6 moottorin lohko. Peugeot 504 1970, kaikilta osin kunnostettu ja korjattu, museotarkastettu 2008. 0400 571 300, Kuopio. 0405822424, Järvenpää Mersu 300 CE -91 automatic 2D HT, ajettu 290tkm. Pete puh. std koko hp. Monia harvinaisiakin malleja jo vuosikymmenten takaa. 0405059565 tai vemu@pp.inet.fi, Jämsänkoski. Veijo Mustonen, puh. palokalu MB190D tankinkoh., MB200D tankinkoh., VW nopeusmittari 1954 -> Toyota 12 V al. tomppi.johnson@gmail.com. AutoArtin Audi ur quattron, Audi sport quattron ja BMW 635csi:n 1:18 metalliset pienoismallit. 040 722 7568, Nastola.. Toyota Crown osia jotka sopii vm. h. Vaihdossa käy Lambretta skootteri. Käynnistinmoottoreita ja latausgeneraattoreita 6/12/24 v autoihin, traktoreihin työkoneisiin. Menee nätisti nippuun ja painaa 34 kg. 84 7/2018 Osta, myy tai vaihda klassikkosi Klassikkomarkkinat Myydään Nintendo 8 bittinen pelikonsoli, ohjaimet ja pelejä. 4400 €. Rauli Kostiainen, puh. Vaatii kansipahvin vaihdon. Sposti: blomstrom106@msn.com tai puh. 050 4421151, Kouvola. 040 3753423, Kauhava. 800 €. 0400 664914 / tai blomstrom106@msn.com. Myös muita osia. Kunnossa olevia / täyskunnostettuja. Hinta 50 €. t. Puh. Puh. Museoajoneuvo Fiat 850 sport coupe vm.-71 hp. 1979, 900 kuusen alla seissyt. 7700 €. Tiedustelut ja lisäselvitykset Osmo Noso, Puh. Puh. starttimoottori kunnostettu. 140 €
Suhteellisen tuoreen auton matka museoikäiseksi harrasteautoksi on vielä pitkä, ja pieni markkinakatsaus kertoo pääosan myynnissä olevista autoista olevan jo sen verran käytetyn oloisia, ettei niiden säilymisennuste ole kovin hyvä. M oni tuskin hoksaa millainen peli on kyseessä, kun Nissan Maxima vilahtaa ohi muun liikenteen joukossa. Yksi niistä oli perinteikkään rivikuutosen korvaaminen V6-moottorilla. Kalevi on oikea mies kertomaan Maximan ominaisuuksista käyttäjän näkökulmasta käsin. Ulkoisesti auto muistutti edeltäjäänsä, mutta tekniikan puolella muutoksia oli enemmän. Vaatimaton ulkokuori on valmistajan tarkoin harkitsema ominaisuus. Vanha rivimoottori korvataan V6-koneella. Otamme suurennuslasin alle tuoreimman kotimaan markkinoilla tarjolla olleen viitoskorisen mallin. Farmarimalli jää pois valikoimasta. Suomen markkinoilla viimeiseksi Maxima-mallisarjaksi jäi sen viides sukupolvi, jonka ensiesittelystä tulee ensi vuonna kuluneeksi täydet kaksikymmentä vuotta. Tuleva klassikko Nissan Maxima 86 7/2018. Pilapiirtäjän pirssi Tapaamme nastolalaisen pilapiirtäjän Kalevi ”Kerberos” Laalon kanssa jo toimintansa lopettaneen vanhan Esson pihalla. Maximan juuret vievät 1980-luvun alkuun, jolloin silloinen tuore Bluebird sai rinnalleen ylellisemmän mallisisaren. Vaikka autoa ei enää tuoda Suomeen, tarina jatkuu Kiinan ja Yhdysvaltojen tuotantolaitoksissa, joissa kootaan tällä hetkellä jo kahdeksatta Maxima-malliversiota. 1985 Maxima siirtyy toisen sukupolven myötä etuvetoaikaan. Ensimmäisen sukupolven tuotanto jatkuu vuoteen 1984 saakka. Ostohetkellä muutama vuosi sitten auton mittarissa oli 80 000 kilometriä, jonka päälle mies on Teksti ja kuvat: Kari Mattila MALLIHISTORIA 1981 Datsun 810:n kuusisylinterinen malli saa uuden nimen Maxima. Hänen nykyinen autonsa on kuutosmoottorilla ja automaattivaihteistolla varustettu Maxima vuosimallia 2004. Tuolloin Maxima kantoi vielä Datsun-nimeä, joka pian vaihtui sittemmin vakiintuneeseen Nissaniin. Virtaviivaisempi korimuotoilu saapui kolmannen sukupolven myötä vuonna 1988 ja neljäs, pikaisella vilkaisulla Nissan Primeraa muistuttava sukupolvi ilmaantui asiakkaiden ulottuville vuonna 1994. Toisaalta hyviä yksilöitä on vielä kohtuuhintaan tarjolla, joten aika on kaukonäköiselle tallentajalle otollinen. Nissan Maximan omistaja saa nauttia kahdesta ensimmäisestä ilman kolmannen ominaisuuden mukanaan tuomaa pöyhkeyttä. Luksusta arkivaatteissa Huippuvarustelun ja hienon tekniikan paketoiminen loisteliaisiin kuoriin ei kaikkia miellytä. Toinen Maxima-sukupolvi saapui mallivuodelle 1985. 1989 Vuosikymmenen viimeinen mallivuosi vie Maximan kohti 90-lukua sulavalinjaisen korin avustamana. Auto on selvästi suunnattu ihmiselle, joka haluaa premium-luokan kulkupelin ilman pröystäilevää vaikutelmaa. Edeltäjän kaltaisesti tarjolla on myös farmarikori
Autolla saattaa huomiota herättämättä nauttia 200-hevosvoimaisen kuutosmyllyn tarjoamasta kyydistä mukavassa ja hiljaisessa matkustamossa. Nissan Maxima näyttää kokoistaan pienemmältä eikä sen ulkoasussa ole pröystäileviä piirteitä. 87 01 Merkki ja malli Nissan Maxima QX 02 Vuosimalli 2004 03 Moottori Kuusisylinterinen v-moottori edessä poikittain. korimallin Maximan kanssa. 1989 Koreassa aloitetaan Renault Samsung SM5:n valmistus ja myynti. Aiemmin ainoastaan Japanissa valmistettua automallia kootaan nyt myös Etelä-Afrikassa. Teho 200 hevosvoimaa, suurin vääntömomentti 271 Nm. Lukkiutumaton jarrujärjestelmä, joka pyörässä levyjarrut (edessä tuuletetut). 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen automaattivaihteisto lattiavalitsimella, etuveto. 05 Alusta Edessä joustintuet, poikittaiset alatukivarret ja kallistuksenvakaaja. Iskutilavuus 2 988 kuutiosenttiä (93 X 73,3 mm). 06 K ori Neliovinen porrasperäinen teräskori. Malli jää viimeiseksi Euroopan markkinoilla. Hammastanko-ohjaus. 1999 Maximan viidennen korimallin tuotanto alkaa huhtikuussa, ja mallivuosia kertyy 2000–2003. 08 Suorituskyky 0-100 km/h: 9,6 s, huippunopeus 212 km/h.. 07 Mitat Pituus 4,92 m, leveys 1,78 m, korkeus 1,44 m, akseliväli 2,75 m, paino 1530 kg. 1994 Neljäs sukupolvi. Kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia molemmissa sylinterikansissa, neliventtiilirakenne, muuttuvapituuksinen imusarja, polttoaineensuihkutus, suorasytytys. Takana pitkittäisja poikittaisvarsilla tuettu puolijäykkä akseli ja kallistuksenvaimennin. Auto on pitkälti yhtenevä 4
Kolmikosta erottuu korealainen Hyundai Sonata, jonka suunnittelun lähtökohdat näyttävät hyvin samankaltaiselta Maximaan verrattuna. Kolmannen Maximan moottori oli edelleen kuusisylinterinen mutta vaihteisto edellisistä poiketen käsikäyttöinen. kerännyt satatuhatta kilometriä lisää. ”Olen aina pitänyt autoista jotka ovat laadukkaita, hyvin varusteltuja ja erinomaisia ajettavia, mutta auton ei pitäisi räikeästi viestiä ominaisuuksistaan ulospäin. Sonata on isokokoinen ja sen kuusisylinterinen moottori muistuttaa käytökseltä Nissanin kiiteltyä voimanlähdettä. Usein on kuulemma käynyt niin, että kyytiin hypänneet ystävät ovat vasta liikkeelle lähdön jälkeen ruvenneet ihmettelemään millaiseen autoon ovat oikein astuneet. Kiihtyvyys on tietysti manuaalilla parempi, mutta sekin vain silloin kun kaikki onTOINEN VAIHTOEHTO HYUNDAI SONATA Valmistusvuodet: 1998–2005 Teho: 172 hevosvoimaa (2,7 V6) Suorituskyky: 0-100 km/h: 9,9 s, huippunopeus: 215 km/h Hinta uutena: 185 000 mk (2,7 GLS aut.) Elegance-varustetason kolmelitrainen automaattivaihteinen Maxima oli hinnoiteltu 36 150 euron arvoiseksi vuoden 2004 hinnastossa, mikä oli aika vähän tämän kokoluokan korkeatasoisesti varustellusta autosta. Sen hän vaihtoi saman valmistajan kevyempään malliin Primeraan, mutta palasi sen jälkeen uudelleen Maximan omistajaksi. Sen jälkeen hän hankki ensimmäisen Nissan Maximansa. Hinnan puolesta kilpailukykyisiä isoja V6-autoja olivat lähinnä Hyundai Sonata, Ford Mondeo ja Renault Laguna. ”Siinä en kyllä havainnut mitään etuja automaattivaihteiseen nähden. Ulkokuori ei anna vihiä sen enempää hiljaisesta ja mukavasta kyydistä kuin 200-hevosvoimaisen moottorin tarjoamasta vaivattomasta suorituskyvystä. Kolmelitrainen kone on ulkomitoiltaan suuri. Kalevin ensimmäinen Maxima oli neljännen sukupolven malli. Näihin vaatimuksiin Maxima vastasi hyvin”, kiteyttää Kalevi mieltymyksistään. Tuleva klassikko Nissan Maxima 88 7/2018. Esimerkiksi Citroën C5 vastaavalla tekniikalla rokotti rahapussia 6 000 euroa enemmän. Tuplanokka-kannet ja pitkäkanavainen imusarja vievät tilansa. Auto on suurikokoinen ja pienin varauksin myös mukava ajettava. Hienoimpana niistä hän pitää huippuvarusteltua Mitsubishi Sapporoa. Halvimman E-sarjan Mercedes-Benzin hinta kipusi jo yli 50 tuhannen. Autoa tarkastellessamme puhumme tietysti autoista. Resepti on purrut hyvin ja merkki alkaa olla yleinen, minkä ansiosta Hyundaita tullaan aikanaan näkemään harrasteautotapahtumissa. Konehuone näyttää sekaiselta, sillä kilpailijamerkeistä poiketen yksityiskohtia ei ole piilotettu laajojen muovipeitteiden alle. Niissä hiukan omituisesti muotoiltu Sonata saattaa olla huomiota herättävä auto – jos hyviä yksilöitä vielä silloin löytyy esiteltäväksi. Paluu ei jäänyt viimeiseksi, sillä ennen kolmannen Maximan hankintaa Kalevi ehti omistaa vielä automaattivaihteisen Daewoon. Kalevi kertoo ensimmäisen autonsa olleen pieni urheilullinen Toyota Corolla Sprinter, jonka jälkeen japanilaisautoja on ollut miehen omistuksessa useita. Hyundai on hiipinyt markkinoillemme kuin japanilaiset aikoinaan, eli myyntivalttina on toiminut edullisen hinnan ja kestävyyden yhdistelmä
Arkisemmasta japanilaisautosta Maximaan vaihtavalla tuskin tulee sopeutumisvaikeuksia. Aika näyttää, tuleeko Maximasta milloinkaan haluttua harrsteautoa, mutta sitä odotellessa ison Nissanin omistaja voi ajella mukavalla ja luotettavalla autolla, joka ei edes maksa maltaita. Hillitty linja jatkuu sisätiloissa. Varusteita on vähintään riittävästi ja pieniä puukuvioituja somisteita on asennettu luomaan vaurasta tunnelmaa. Aluksi tylsänharmaalta näyttänyt auto on tunnin tutustumisen jälkeen alkanut vetää puoleensa, ja Nissanin alkuperäinen ajatus tehdä ylempään keskiluokkaan hyvä mutta huomiotaherättämätön auto vaikuttaa hyvältä idealta. Ulkokuori ei anna vihiä sen enempää hiljaisesta ja mukavasta kyydistä kuin 200-hevosvoimaisen moottorin tarjoamasta suorituskyvystä. Harmaa muttei varpunen Ensinäkemältä vaisun näköinen ulkokuori alkaa pidemmän tutustumisen myötä näyttää miellyttävältä, mikä on mukavampaa kuin äkki-ihastusta seuraava kyllästyminen – sellaista tapahtuu joskus kun auto on oikein räikeästi muotoiltu ja väritetty. Automaatilla kiihdytys onnistuu aina, ja se onkin käytännössä yleensä ripeämpi lähtijä. Etusivuikkunoiden lisäksi myös takasivulasit ovat sähkötoimiset, ilmastointi on automaattinen, istuimessa monipuoliset säätömahdollisuudet ja niin edelleen. Yksityiskohtia katsellessa huomio kiinnittyy puukuvioisiin koristepaneeleihin, ohjauspyörän ja vaihteenvalitsimen siististi tikattuihin päällisiin ja muutamiin varusteisiin jotka juoruavat keskimääräistä paremmasta varustetasosta. Yksityiskohtia tarkastellessa valkenee kuitenkin nopeasti millaisesta autosta on kyse. nistuu lähdössä nappiin. Nissanin kokoluokka paljastuu viimeistään takaistuimelle istahtaessa: jalkatilaa on reilusti. BMW:n 5-sarja tai E-Mercedes ovat samaa kokoluokkaa Nissanin kanssa mutta näyttävät suuremmilta. Sisusta noudattelee ulkokuoren hillittyä linjaa. Manuaalivaihteistoinen kulkee kovempaa, mutta automaattivaihteisenkin huippunopeus on yli 200 kilometriä tunnissa, joten mitä väliä sillä sitten enää on.” Kalevin neljännessä eli nyt tarkastelun alla olevassa Maximassa on jälleen automaattivaihteisto. 89
Myös sytytyspuolat tuottavat joskus murheita. Kaasuun iso kone vastaa hyvin ja moottori on myös lähes värinätön – pienikin nykiminen tai epäröivä käynti viittaa vikaan sytytystai polttoainepuolella. Yleisimpiä syitä käyntihäiriöihin ovat nykyautojakin riivaavat happitunnistimet, ilmamassamittari ja tyhjäkäyntimoottori. Tästä on helppoa myös vetää sellainen johtopäätös, että reilun 200 000 kilometrin mittarilukemaa tuskin tarvitsee säikähtää, jos auto vaikuttaa muuten hyvin hoidetulta ja huolletulta. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Nissan Maxima kilpaili kovassa seurassa ylemmän keskiluokan automarkkinoista valttinaan edullinen hinta ja luotettavan merkin vankka maine. Moni korjausja huoltotoimenpide on työläämpi kuin tilavammassa konehuoneessa ja se näkyy tietenkin huoltohinnoissa. Maximaan päätynyt autonostaja hankki autonsa yleensä kovaan käyttöön. Tien päällä mies liikkuu mieluiten mukavalla Nissan Maximallaan. Tuleva klassikko Nissan Maxima 90 7/2018. Nastolalainen Kalevi Laalo on pitkän uran tehnyt pilapiirtäjä. Takalokasuojien kaaret ovat herkkiä ruostumaan ja myös etulokasuojan takaosan rakenteet sekä ovet ja luukut kannattaa käydä huolellisesti läpi. Jos auto on päällisin puolin ehjä, ruostevapaa ja ryhdikäs eikä ajaessakaan ilmene outouksia, niin todennäköisesti luvassa on huolettomia kilometrejä. Kerberos-taiteilijanimen takaa piirretyille kuville saa nauraa säännöllisesti muun muassa Etelä-Suomen Sanomien ja Satakunnan Kansan sivuilla. Myytävien joukossa neljääsataatuhatta lähentelevät mittarilukemat ovat aivan tavallisia, mikä kertoo omaa kieltään auton kestävyydestä. Vaikuttaa että Maxima on varsin vapaa tyyppivioista. Kolmelitrainen V6-moottori on ansaitusti hyvässä maineessa, mutta suurikokoinen ja sijaitsee moottoritilassa poikittain. Kannattaa joka tapauksessa varmistua ettei moottorista kuulu ylimääräisiä ääniä. Jakoketjuremontin hinta saattaa tuntua arvokkaalta auton ostohintaan nähden, mutta toisaalta alkuperäisellä ketjulla on ajettu huimia kilometrimääriä
Pääpalkintona jaetaan 5000 €, joista 2500 € lahjoitetaan voittajan valitsemalle hyväntekeväisyyskohteelle. Auttoiko raskaan kaluston kuljettaja sinut kiipelistä tai pelasti peräti henkesi omalla toiminnallaan. Kurvaa sivustolle ja ilmianna sankarisi osoitteessa: www.ammattinasankari.fi Taatusti kotimaista! Suomessa on vuosien saatossa tehty monenlaista rompetta – kuten autoja ja asuntovaunuja. 91. Klassikot 8/2018 ilmestyy 7.12.2018 Seuraavassa numerossa: Edelleen kunnossa Ford Taunus ’59 Kemiläinen Juha Liukkonen entisöi toivottomaan kuntoon päässeen Taunuksen kauan sitten. Kaunis auto löytyy edelleen kunnostajansa tallista ja vieläpä upeassa kuosissa. Nyt on oikea aika ilmiantaa hänet! ILM IAN NA SA NK AR ISI NY T! ww w.a mm attin asa nka ri.fi KOHTASITKO TIELLÄ SANKARIN. Ammattina Sankari –kampanjan yhteistyökumppanit etsivät Suomessa ammattikuljettajien joukosta niitä poikkeuksellisia yksilöitä, jotka tavalla tai toisella ovat ylittäneet itsensä muiden teillä liikkujien auttamiseksi. Kuka tahansa voi ehdottaa palkinnon saajaksi omasta mielestään kriteerit täyttävää kuljetusalan ammattilaista. Seuraavan numeron sivuilla tutustumme avainlipun arvoiseen yhdistelmään: Fiskarsin Kotilo-vaunuun ja sen eteen valjastettuun 96-Saabiin. Ilmiantamalla oman sankarisi pääset mahdollisesti palkitsemaan hänet juhlallisesti tämän vuoden Ammattina Sankari-gaalassa
7/2018 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 36 84 80 -1 80 7 • PA L VK O 20 18 -4 9 6 41 48 83 68 48 08 18 00 7 Viipale mediat TULEVA KLASSIKKO: Nissan Maxima ROAD TRIP: Salpalinja-Konnunsuo EUROOPPALAINEN: Fiat 125 Special ’72 Bedford HA ’68 JO VU OD ES TA 20 08 BRITTIKONSEPTIT ERIKOISET AMERIKKALAISET PELLINPIIRTOJA 07 /1 8 Be dfo rd HA ’68 • Bu ick Re atta ’91 • Ca dill ac Cim arr on ’88 • Ch rys ler TC by M as era ti ’91 • Fia t 12 5 Sp ec ial ’72 • Su nb ea m Alp ine ’64 kaappiauto BRITTISPORTTI SUNBEAM ALPINE ’64 HARRASTAJAN PAKEILLA KLAUKKALAN MINI-VELJEKSET Pieni BUICK REATTA CHRYSLER TC BY MASERATI CADILLAC CIMARRON Syksyn uutuuskirja! Tilaa itsellesi tai lahjaksi osoitteesta: www.supermarket.. Tervetuloa matkalle maamme omaperäisimpiin autotalleihin! Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi Mainio lahjaidea isäinpäiväksi 37 90 212 sivua laatuluettavaa!. Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista suomalaista yksityisihmisten omistamaa autotallia mitä uskomattomimpine puitteineen ja esineistöineen. Rasvanäppien olohuoneet – unelmien autotallit Upea kirja kotimaan miesluolista! Autotallit ovat monesti paljon enemmän kuin autojen säilytyspaikkoja. Ne ovat paikkoja, joissa rasvanäpit pääsevät toteuttamaan unelmiaan – visioita, jotka poikkeavat melkoisesti perinteisestä kodinsisustuksesta