supermarket.fi Erikoisnumero vanhojen mopojen ystäville ILMESTYY JOULUKUUSSA Varmista, että saat omasi Ennakkotilaa! 36 84 80 -2 00 7 • PA L VK O 20 20 -4 8 6 41 48 83 68 48 08 20 00 7 Viipale mediat HARRASTAJAN PAKEILLA Paavon VOLVO Duett ’67 EDUSTUSKELPOINEN OPEL SENATOR CD 3.0 E AUTOMATIC KAMERA KIERTAA 7/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 07 /2 Fia t 13 2 GL S 18 00 ’76 • H illm an Ca lifo rn ian ’56 • M org an Plu s 4 ’6 • Op el Se na to r ’84 • Vo lvo Du ett ’6 7 PAKU SYKSYN TAPAHTUMAT OSKU TEITTO & RIIKKA KIURU AMERIIKAN MALLIIN: Hillman Californian ’56 SE SUUREMPIKORINEN: Fiat 132 GLS ’76 NIPPONIN NOPEAT: Markkinointia japanilaisittain
Sähköliitäntä: 230V. U U TU U S! 1199€ tuotenro 86801 Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Korin maks. Nostokyky: 2500kg. Hiomanauhan koko: 20x520mm. Työpaine: 6,3bar. 159€ tuotenro 512798 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Kalevi Korven Volvo ja Jyri Korhosen Ford Granada ovat aikanaan rantautuneet Suomeen muuttoautoina. Harri Niemi järjesti aikoinaan itselleen uuden Mersun liittymällä rauhanturvajoukkoihin. Ulkomailla autoja sai huomattavasti edullisemmin, mutta yksityinen ei noin vain pystynyt kumipyöräisiä maailmalta tuomaan. 2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Kokonaiskorkeus: 2510mm. Pituus (ilman terää): 240mm. Pituus: 360mm. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. Autotallin sisustus (punainen/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513533 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Paineilmasaha Laadukas paineilmasaha kestävällä rungolla. Nostokorkeus: 1,8m. Korin maks. Käyttöpaine: 6,3bar. Ilmankulutus: 113l/min. Höyrypesuri 2000W Tehokas höyrypesuri, joka poistaa tehokkaasti pinttyneen lian vaikeistakin kohteista. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Joitakin konsteja verovapaan auton hankkimiseksi sentään oli. paino: 1800kg. Tehokas 750W:n induktiomoottori. Pyörintänopeus: 16000rpm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Työsyvyys: 25mm 420€ tuotenro 497361 39€ tuotenro 510976 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. Paino: 650g. Paineilmaliitäntä: 1/4”. Suurin vääntömomentti: 610Nm. Pyörintänopeus: 9000rpm. Paineilmaliitäntä: 1/4”. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Nostokorkeus: 400-1210mm. Klassikot 8/2020 ilmestyy 26.11.2020 Seuraavassa numerossa: 91. Ilmankulutus: 170l/min. pituus: 5,5m U U TU U S! Tuliaisia maailmalta Kovan verotuksen Suomessa kunnollisen auton hankinta oli monelle kohtuuttoman kovan ponnistelun takana. Paino: 1153g. 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm Nostokyky: 1350kg/pari Ramppien mitat: 590x340 mm Paino: 88kg Kutistus/ venytyskone TWIN Toinen kone kutistusta ja toinen venytystä varten kitoja ei siis tarvitse vaihtaa työn aikana
Tähän numeroon saimme koottua tuhdin kattauksen loppukesän ja alkusyksyn tapahtumista halki Suomen. Auto on ollut pitkään kovassa käytössä syrjäseuduilla. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Lehteä voi onneksi lueskella turvallisesti omissa oloissaan. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 06-2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Olisiko sinun autosta sellainen kerrottavaksi. Osa kokoontumisista pistettiin pystyyn ilman minkään sortin tiedottamista suurelle yleisölle. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Hauskoja sattumuksia voi osua kohdalle nykyisinkin. 3 Pääkirjoitus. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Osallistujille saatiin näin aikaiseksi mukavan tapahtuma ilman yleisöä – mutta myös ilman toimittajan vierailua. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Toisaalla tässä lehdessä esitellyn Opel Senatorin omistaja luki vanhasta autolehdestä esittelyä vastaavasta Opelista ja kiinnitti huomiota tutun oloiseen rekisteritunnukseen – mies katselikin vanhoja valokuvia omasta autostaan. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Esimerkiksi tammikuun alkuun aikataulutettu Jyväskylän rompetori on ollut mukava vuosittainen vierailukohde. Kahden hengen pakettiauton tavaratilassa on kuljetettu lapsia kouluun ja muikkuja myyntiin. Pidellään peukkuja sen puolesta, että talvella päästään tapahtumiin lajitovereita tapaamaan. Pistä postia toimitukseen, niin saattaa olla että jossakin lehdessä näet tarinaa tutusta ajopelistä! Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Vanhojen autojen tarinoita taltioidessa törmää toisinaan herkullisiin kertomuksiin. Mukavana yksityiskohtana autossa on paikallaan kolhuinen etupuskuri. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila, Thomas Backman KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Moottoripyöräharrastajat ovat perinteisesti järjestäneet talven mittaan useamman rompetapahtuman. Onko sinun autollasi hauska tarina kerrottavana. Kun senkin tarina oli tiedossa, puskuri hyväksyttiin lommoineen päivineen museotarkastuksessakin osana auton historiaa. Tämän numeron kannessa komeileva Volvo Duett on sellaisesta oiva esimerkki. Vanhojen autojen tarinoita talteen kootessa törmää toisinaan varsin herkullisiin kertomuksiin, joita on mukava jakaa lukijoiden kanssa. Onpa kyydissä ollut hiehojakin. TILAAJAPALVELU Puh. Klassikkoautoja viime vuosina mukavasti Lahteen tuonut amerikanautonäyttely ehdittiin jo perua, ja samoin on käynyt monelle syksyn pienemmälle tapahtumalle. Vuosikymmeniin on mahtunut kaikenlaista. Koska laite on edelleen hallussa samalla suvulla, johon se uutena myytiin, auton vaiheet on saatu talteen. Talvea odotellessa COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. T akana on tavallisesta poikkeava tapahtumakesä, eikä edessä olevasta talvesta tässä vaiheessa oikein osaa arvailla sen enempää. Aivan helppo tehtävä se ei ollut, sillä moni toimittajan kalenteriin merkitty tapahtuma peruuntui
18 Hillman Californian ’56 Vuosikymmeniä autoharrastuksen parissa touhunnut Aarre Häkkinen näki myynnissä projektin, jollaiseen hän ei ollut aiemmin törmännyt. Auto löytyy edelleen Suomesta. 24 Morgan Plus 4 ’60. Volvo on edelleen saman suvun omistuksessa mutta huomattavasti kevyemmässä käytössä. s. 58 Retroparaati, Parainen Varsinais-Suomen tapahtumakesän antiin lukeutui Paraisilla järjestetty vanhan kaluston näyttely ja kulkue. 18 Hillman Californian ’56 s. 38 Opel Senator ’84 s. Nyt outolintu on jo museoleimassa. 32 Fiat 132 GLS 1800 ’76 s. 24 Morgan Plus 4 ’60 Helsinkiläinen Heikki Kaija havitteli vanhaa Jaguaria, mutta kohdalle osuneen Morganin ajaton ja hauska muotokieli veivät mennessään. 58 Retroparaati, Parainen s. 62 Mobilian markkinapäivä AJONEUVOT 10 Volvo Duett ’67 Vanha pakettiauto sai aikoinaan kokea kuormatilassaan niin hiehojen sarvenpistot kuin muikkukuorman painon. Samaan aikaan paikalla oli Mersu-tapahtuma, muotinäytös ja Vehoniemiajon etappi. 32 Fiat 132 GLS 1800 ’76 Pienistä autoista kuuluisan italialaisvalmistajan valikoimista löytyy isompiakin malleja. 54 Rompepäivät, Kuopio s. Romppeiden penkomisen lomassa ehdimme katsastaa paikallisen automuseon tarjonnan. Yksi Fiat 132 myytiin uutena Yhdysvaltojen suurlähetystöön. Tässä numerossa 4 7/2020 s. 10 Volvo Duett ’67 s. TAPAHTUMAT 54 Rompepäivät, Kuopio Kuopion rompetapahtuma järjestettiin perinteiseen tapaan elokuun lopulla. 38 Opel Senator ’84 Suomen General Motorsilla oli 80-luvulla edustusautona kolmelitraisella myllyllä varustettu ja runsailla lisävarusteilla ryyditetty Opel Senator. 62 Mobilian markkinapäivä, Kangasala Tampereen Mobilistien järjestämä rompepäivä pidettiin Autoja tiemuseo Mobilian alueella
76 Harrastajan pakeilla Grips Garagen verhoomossa häärää monipuolinen pitkän linjan harrastaja. 44 Urheiluautomainontaa japanilaisittain.. 85 Tuleva klassikko s. 72 Finn-Jae, Keuruu Japanilaisautoharrastajien yhteistapahtuma kokosi runsaasti erimerkkistä ja eri-ikäistä japsikalustoa omistajineen viikonlopun viettoon. 72 Finn-Jae, Keuruu s. s. ARTIKKELIT 44 Nipponin nopeat Myydään urheiluauto -artikkelisarjassa perehdytään tällä kertaa Japanin autoteollisuuden innoittamaan mainosmateriaaliin. 70 Treffit tallikahvilassa s. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia, kuulumisia ja hauskoja vanhoja tarinoita harrastuksen parista. 66 Cruising, Luhanka s. 5 s. 70 Treffit tallikahvilassa, Sastamala Garage Cafen pihalla järjestettiin peräkkäisinä päivinä M-Fordien kokoontuminen ja amerikanautojen cruising. 84 Marginaalista 66 Cruising, Luhanka Ei niin pientä paikkaa, ettei sinne autotapahtuma sopisi. Sisä-Suomen pienimmässä kunnassa vietettiin mökkikauden päättäjäisiä harrasteautotapahtuman kera. 50 Lassilan Tiina Ammattikatsojamme otti kuva-albuminsa kainaloon ja poikkesi pitkään rallia harrastaneiden Tiina ja Mikko Lassilan luo kahvittelemaan. 50 Lassilan Tiina s. 84 Marginaalista Rimonin veljesten korittama Panhard Dyna X ’54 85 Klassikkomarkkinat Vanhoja vehkeitä ja niiden varaosia kaupan. 68 Autoja mp-rompetori s. 76 Harrastajan pakeilla s. 86 Tuleva klassikko Japanilainen tilaihme taipui niin taksiksi kuin maasto autoksi. 68 Autoja mp-rompetori, Lappeenranta Lappeenrannan syksyinen rompetori järjestettiin tällä kertaa uudessa osoitteessa, mutta meno oli yhtä leppoisaa kuin vanhassakin paikassa. 82 Fotoalbumi Lukijoiden lähettämiä ja toimituksen arkistoista kaiveltuja valokuvia
Tarjolla oli myös lisäosa, jolla pumpun sai kiinnitettyä Fordson-traktoriin. Lasersoittimien yleistymisen myötä kauppoihin alkoi ilmaantua useamman levyn vaihtajia, jotka sitten muovisesti ronksottaen pistivät uuden kiekon soimaan kun vanha loppui. Järeimmät Iskut olivat palonsammutushommiin suunnattuja. Niissä auton toinen vetävä pyörä ajettiin ramppia pitkin rullien päälle, ja rullista veto välittyi suoraan vesipumpulle. Kappaleiden satunnaissoittokin onnistui, joskin ronksotusta sai sitten kuunnella muutaman minuutin välein. Japanilaisvalmistajista muun muassa Aiwa, Panasonic, Pioneer ja Sony tekivät useamman kasetin soittimia. Lauri Holmstén teki 30-luvulla Porissa Isku-merkkisiä vesipumppuja. Euroopassa vaihtajia teki ainakin Philips. Kasettivaihtajien elinkaari oli yllättävän pitkä. Pyörä kytkettiin hihnalla vesipumpun pyörään, pistettiin letkut kiinni ja pyöräytettiin auton moottori käyntiin. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Ennen vanhaan moni kone käytti ulkopuolista voimanlähdettä kuten maamoottoria. Edullisen ostohinnan myötä asiakkaat eivät rajoittuneet sammutustehtävissä työskenteleviin: ”Verraton puutarhan kasteluväline. Pienimmän Isku-pumpun käyttö edellytti tunkin käyttöä, mutta itse pumppu kiinnittyi pyörän eteen kahdella ruuvilla. Ensimmäiset kotikäyttöön suunnatut monikasettisoittimet esiteltiin 60–70-luvun taitteessa. Pioneer esitteli uuden kuuden kasetin vaihtajan vielä 1992. Tanskassa kehitettiin nokkela vesipumppu, joka sai voimansa Fordin takarenkaasta. Traktorit pyörittivät hihnapyörillään kaikkea klapikoneista pärehöyliin. Pumpun runko sujautettiin takaakselin alle, ja kahvasta painamalla toinen takapyörä nousi irti maasta. Kaiken lisäksi Fordit olivat keskenään samanlaisia, mitä ei suinkaan voinut sanoa useimpien muiden autonvalmistajien tuotteista. Ellehammer-paloruisku oli nopeasti käyttövalmis. MUSIIKKIA KOKO PÄIVÄKSI Tauotonta musiikkia oli ennen suoratoistopalveluitakin. Edullisia Ford-autoja oli pian joka puolella. Kasettivaihtajasta moni ei ole kuullutkaan. Neljä vuotta tuoreempi Philips N 2408 on kasettivaihtajista villein tai ainakin teknisesti epäilyttävin laite. Takapyörävetoa H enry Fordin ideoiden ansiosta henkilöautojen sarjatuotanto pääsi kunnolla vauhtiin. Ellehammer-paloruiskuja myi Suomessa Korpivaara & Halla Oy. Baarien jukeboxeissa pääsi pyörittämään kappaleita peräjälkeen sen verran kuin markkoja taskussa piisasi. Tanskasta ryöpsähtää Autojen yleistyessä moni insinööri pohti, kuinka niiden voimaa voisi hyödyntää muuhunkin kuin liikkumiseen. Muotoilultaan kiehtovin laite on 1972 vuoden Panasonic RS-296US. Monet valmistajat kuitenkin rakensivat sellaisia. Henkilöautojen yleistyessä nekin valjastettiin koneenpyörityshommiin. Auton pesussa korvaamaton.” 6 7/2020. Kätevät Iskut Auton renkaasta voiman ottavia pumppuja valmistettiin Suomessakin. Vanhaa levysoitinta muistuttava karusellisoitin kruunaisi minkä tahansa museoäänentoistolaitteiston
Kaikkein kovin mainoskampanja oli vuoden 1954 Suurmessujen yhteydessä järjestetty haastetapahtuma. Saurion jälleenmyyjäverkoston piirissä järjestetty nimikilpailu ei tuottanut tulosta. huhtikuuta. Ulkomailla valmistettiin parempia. Oli kova paine saada markkinoille kotimaista suunnittelua oleva ja Suomessa valmistettu laatutuote. Urakat olivat osa niin sanottua idänkauppaa, joka perustui vaihtotalouteen: Suomen tuonnin ja viennin Neuvostoliittoon piti olla tasapainossa. Välimatkat olivat pitkiä ja varsinkin näin syksyllä pimeitä. KIRJA SUOMALAISISTA NEUVOSTOLIITON RAKENNUS TYÖMAILLA Neuvostoliiton valtavat rakennustyömaat työllistivät myös tuhansia suomalaisia. Tavallisesti käytetyn kiinteän kaksinapaisen magneetin sijasta uutuudessa oli pyörivä kahdeksannapainen magneetti. Saurio lupasi 50 000 markan palkinnon jokaiselle dynamolle, joka tuottaisi testissä Soliferia paremman tuloksen. Koulumies, Jyrki 2020: Itärakentajat – Työmailla Neuvostoliitossa. Nimikikkailua Matti Saurio Oy:n dynamoja oli aiemmin markkinoitu Loistoja MStuotemerkeillä. Vuoden 2021 tapahtuman teemoitus vastaa kuluvan vuoden peruuntuneen näyttelyn sisältöä ja keskittyy työssä käytettyihin ajoneuvoihin. Uutuuskirja Itärakentajat perustuu Rakennusliiton ja Rakennusteollisuus RT ry:n yhdessä käynnistämään muistokeräykseen. Dynamoista parhain S olifer on latinaa ja tarkoittaa vapaasti suomennettuna auringon kantajaa. Uutuudelle piti tietysti saada paremmin myyvä nimi. LAHDEN NÄYTTELYN UUSI AJANKOHTA Kevään suurimman klassikkoautonäyttelyn vierailijat ja näytteilleasettajat ovat harmitelleet tapahtuman osumista päällekkäin äitienpäivän kanssa. Mopoista ja asuntovaunuista useimmille tutuksi tullut tuotemerkki onkin keksitty alkujaan dynamon nimeksi. Suomi toi Neuvostoliitosta pääasiassa öljyä mutta vei sinne suomalaista työtä joko korkealle jalostettujen teollisuustuotteiden muodossa tai kirjaimellisesti suomalaisten rakentajien korkeatasoisena työnä paikan päällä. Teos ilmestyi 3.9.2020 presidentti Urho Kekkosen syntymän 120-vuotispäivänä. Moottorikaluston puutteessa matkaa taitettiin useimmiten polkupyörällä. Soliferin dynamo toi valoa väylille. Se parempi Saurio Matti Saurio Oy aloitti dynamovalmistuksen 1940-luvun jälkipuoliskolla. Nyt tilanne korjataan, sillä ensi kevään Classic Motorshow järjestetään totuttua aikaisemmin eli 24.–25. Haastajia löytyi kymmenittäin, mutta Solifer päihitti niistä jokaisen, eikä palkintosummaa tarvinnut jakaa. Sodanjälkeinen Suomi oli harvaan asuttu. Käyttäjiäkin kannustettiin kehuskelemaan Solifer-dynamoa ja esittelemään sen ylivoimaista tehoa kavereille. Tuotekehityksen tuloksena syntyi vankkarakenteinen ja sähköisiltä ominaisuuksiltaan erinomainen dynamo. Dynamoa markkinoitiin aktiivisesti. SKS. Ensimmäiset mallit eivät olleet erinomaisella tasolla sen enempää hyötysuhteen kuin viimeistelynsä osalta. 7. Toimitusjohtajan latinaa opiskeleva äiti ehdotti Solifer-nimeä, joka lopulta valittiin uudeksi tuotemerkiksi
Ympäristö on päässyt rapistumaan, sillä kaupunki on uusinut alueen vuokrasopimusta vain lyhyin väliajoin. Hiljattain allekirjoitettu sopimus mahdollistaa radan toimimisen seuraavien 15 vuoden ajan. Yksi heistä oli 27-vuotias laulaja Janis Joplin. Liikkeellä ollut voimakas heroiinierä koitui kahdeksan ihmisen kohtaloksi. Varikkoalueen menetimme uuden Kujalan rampin alle, mutta saimme korvaavan alueen radan itäpuolelle”, valottaa Lahden FK ry:n puheenjohtaja Risto Salonen. • Lokakuun ensimmäinen viikonloppu Los Angelesissa sujui huonoissa merkeissä. Mukaan mahtuu kaikenlaisia päristimiä pappamopoista 80-luvun sporttimalleihin. Samalla radalla ei ollut sattunut kuolemaan johtavaa onnettomuutta milloinkaan aiemmin. Esimerkiksi rakennukset ovat saaneet uutta maalia pintaan ja repsahtaneen aitarakennelman uusiminen on käynnissä. Mopolehti tulee! A jatus mopojulkaisun tekemisestä on noussut toimituksessa puheenaiheeksi tasaisin väliajoin. Sopimus edellyttää rata-alueen kunnostamista ja siistimistä sekä alueen kehittämistä. Suuremmat uudistukset edellyttävät rahoituksen järjestymistä. 40 vuotta vanha kartingrata on hyvässä iskussa ja profiililtaan kuljettajien kehuma. Molemmissa ylittyi tuhannen kilometrin tuntinopeuden haamuraja. Mopo-erikoisjulkaisu ilmestyy joulukuussa. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta LOKAKUU 1970 • Kilpa-autoilija Gary Gabelich ajoi Blue Flame -rakettiautolla ennätykset lentävälle kilometrille sekä lentävälle mailille. Klassikot-lehden tekijöistä moni harrastaa autojen ohella mopoja. Asialla oli liettualainen mieshenkilö ja hänen 13-vuotias poikansa. Radan liepeille nousevat rakennukset ja uusi ohitustie ovat tuoneet synkkiä pilviä radan ylle. Hiljattain käynnistynyt joukkorahoituskampanja mahdollistaa yksityisten ja yritysten osallistumisen projektiin. Kaksikon värikäs elämä jatkui myöhemmin Yhdysvalloissa, jossa poika lopulta ampui isänsä vuonna 2002. ”Tarkoitus on uudistaa alue palvelemaan paremmin Lahden ja Etelä-Suomen kartingharrastajia sekä tuomaan lisäarvoa Lahden matkailulle.” Töitä on jo aloiteltu. Oman kappaleen voi tilata ennakkoon kustantajan verkkokaupasta www.supermarket.fi. ”Pääsimme kovan väännön lopputuloksena Lahden kaupungin kanssa sopimukseen radan jatkosta. • California State Fairgrounds -kilparadalla sattuneessa onnettomuudessa menehtyi kolme kilpa-autoilijaa. Rata oli päätetty sulkea, ja onnettomuus tapahtui vanhan kilpa-areenan jäähyväisjuhlissa. Mukavaa on sekin, että entiset kilvanajajat voivat jatkossakin poiketa varikkokahvilassa muistelemassa vuosikymmenien takaisia kahinoita Pippon radalla. Lisätietoa löytyy osoitteesta http://valtteribottasracepark.fi. 8 7/2020. Alun perin hevoskilpailuja varten vuonna 1906 rakennetulla radalla oli järjestetty autokilpailuja vuodesta 1946 lähtien. Nyt mopoväki on käärinyt hihansa ja ryhtynyt kokoamaan mopoaiheista erikoisjulkaisua. Gary Gabelichin ennätys kyettiin rikkomaan vasta lokakuussa 1983, jolloin Richard Noble ylsi 1020 kilometrin tuntinopeuteen lentävällä kilometrillä Thrust2-rakettiauton ohjaimissa. Saman suuntaisia toiveita on tullut kosolti lukijoiden piiristä. • Tiettävästi ensimmäinen Neuvostoliitossa tehty onnistunut lentokonekaappaus tapahtui lokakuussa -70. • Nobelin kirjallisuuspalkinto myönnettiin neuvostoliittolaiselle Aleksandr Solženitsynille. Nyt sellainen on siis tulossa. Ja onhan se totta, että on vaikea löytää rennolla otteella tehtyä nostalgista ja suomenkielistä mopojulkaisua. Nyt tulevaisuus vaikuttaisi hyvältä. Kirjailija ei kuitenkaan matkustanut Ruotsiin noutamaan palkintoa. Uutinen radan säilymisestä on otettu ilolla vastaan nykyisten harrastajien keskuudessa. Lehden sivuilla tutustutaan mopoharrastajiin, esitellään harvinaisuuksia ja useimmille tuttuja malleja sekä käydään läpi kotimaisen mopohistorian vaiheita. PIPPON RADAN TULEVAISUUS TURVATTU Lahdessa sijaitsevalla Pippon kartingradalla ajetaan näillä näkymin tulevinakin vuosina
Vihreässä yksilössä konepellin alla lymysi hieman tuoreempi Zetecmoottori. Tunturiseudulle päätynyt harrasteajoneuvo saa maistella tietä toisinaan hyvin runsaina kerta-annoksina. Nämä sporttiset MK1-Escortit lienevät odottaneet Sallatunturille kiipeämistä innoissaan, sillä voimasta eteneminen ei jäisi kiinni. Siellähän Sallassa ollaan, jos kunnassa käytettyä mainiota mainoslausetta on uskominen. Lapin Mobilistit ruska-ajelulla P ohjoisten harrastajien matka oli alkanut aamulla Rovaniemeltä kohti Kemijärveä. Se ei matkalaisia kuitenkaan tuntunut masentavan, kun heidät iloisen puheensorinan kera Sallatunturilla tapasimme. Taivaan tulien kaupungista ajokit oli suunnattu Räisälän lossille, josta matka oli jatkunut Suomutunturin sivuitse Sallan Hautajärvelle ja edelleen Sallatunturille. 9. Tämä kyljelleen kaadettua ja hieman litistynyttä kahdeksikkoa muistuttanut reitti kertoo hyvin Pohjois-Suomen etäisyyksistä, sillä ajokkien mittareihin oli kertynyt koko reissun jälkeen noin 420 kilometriä. Paluumatkalla suunnattiin ensin Kemijärvelle, sieltä koukattiin etelään ja Luusuan kautta palattiin pohjoisen pääkaupunkiin. Tähän pitää vielä lisätä jokaisen kotimatkat. Lounastaukoa viettämään saapunut karavaani oli taivaltanut aamupäivän aikana suurin piirtein puolet reissustaan, parisataa kilometriä. Kaksitoista veteraani-ikäistä ajoneuvoa muodostivat näyttävän rivistön keskelle ei-mitään. Borgward Isabella ei kainostellut matkalle osuneita kuraisia soratieosuuksiakaan. hieman sateisissa olosuhteissa. Saimme ruskaretkeläiset houkuteltua yhteiskuvaan Sallatunturin kupeessa. Pieniä tarkastuksia kaunottareen piti kuitenkin taukopaikoilla suorittaa. Lapin Mobilistien kolmas ruskareissu ajettiin lauantaina 5.9. Sallassa oli tarkoitus poiketa myös Arto Jaakkolan (Klassikot 5/20 ja 8/14) luona katsomassa miehen ajoneuvokalustoa. Ennen tunturin juurella pitämäänsä ruokailutaukoa retkeläiset kertoivat saaneensa erikoisluvan ajaa tunturin huipulle maisemia katsomaan ja ajoneuvojaan kuvaamaan
Volvo Duett ’67 Vihtavuori PAKETTIVOLVO Paavon 10
Kyseessä oli peräti upouusi Ford Taunus, mutta edullisena ja maatalon tarpeisiin järkevästi vastaavana piilofarmarina. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine 11. Ei sillä että kovin usein omalta tilalta olisi joutanutkaan toisaalle, mutta silloin kun jonnekin piti asioimaan suunnata, niin matkat ottivat aikansa. Työteliäs arki käänsi päivän mailleen yksi toisensa jälkeen. Paavolle Duett-Volvon hienoinen vanhanaikaisuus ei ollut ongelma, todennäköisesti pitkä valmistushistoria ja sitä myöten koeteltu tekniikka antoi luvan odottaa luotettavia kilometrejä. Volvo on yhä saman suvun omistuksessa, mutta pääsee nykyään huomattavasti kevyemmällä. Matkaa Jyväskylään oli nimittäin runsaat 120 kilometriä ja Saarijärvikin oli yli 50 kilometrin päässä. Ahkeroinnista jäi sentään jotain kouraankin, mistä merkkinä Reijo ja Heimo ostivat yhdessä talouden ensimmäisen auton vuonna -64. Edulliselle mutta kestävälle ja riittävän tilavalle autollekin oli jälleen tarvetta, mihin Paavo lähti hakemaan ratkaisua vuonna -67. Niitä sitten vietiin junaraiteiden tykö, josta tukit jatkoivat matkaansa kotimaisen metsäteollisuuden äärettömältä vaikuttavaan kitaan. Seuraavien vuosien aikana Reijo muutti kotitilalta toisaalle asumaan, ja Paavo ja Heimo ottivat entistä suuremman vastuun maatilan pyörittämisestä. Kauppisen perhettä oli koeteltu joulukuussa -48, jolloin isä oli menehtynyt, ja maatilaa jäivät äidin apuna pyörittämään veljekset Paavo, Reijo ja Heimo sekä sisko Airi. Eläimiä pidettiin, järvellä käytiin kalassa ja etenkin talviaikaan metsätyöt kysyivät veljeksiltä selkärankaa, kun Nuffield-traktori sai kiskottavakseen toinen toistaan ankarampia kuormia. Keskisuomalaisen maatilan arjessa Duett sai aikoinaan kokea kuormatilassaan niin hiehojen sarvenpistot kuin muikkukuorman painon. Kivijärven kirkonkylä sijaitsi vain runsaan kymmenen kilometrin etäisyydellä, mutta välissä lainehti Kivijärven Petäjäselkä. Houkuttavimmaksi edellä mainitut ominaisuudet täyttäväksi vaihtoehdoksi nousi Volvon jo hieman vanhahtava Duett. Niinpä maanteitä pitkin sinnekin kertyi liki puolensataa kilometriä. Omalla väellä oli pärjättävä ja omalla porukalla elettiin pitkälti muutenkin, sillä Paavola sijaitsi, jos ei nyt ihan keskellä ei mitään, niin suunnilleen siinä vieressä. E lämä Kivijärven Paavolassa ei ollut helppoa, mutta ei sitä moni sellaiseksi tohtinut sodanjälkeisessä Suomessa vaatiakaan. PV oli poistunut markkinoilta jo edellisenä vuonna tehden tilaa 140-sarjalle, mutta erillisrunkoinen P210 Duett oli vielä saatavilla, ja pysyi markkinoilla lopulta vuoteen -69, jolloin Volvo 145:n korkeakattoinen Express-versio päästi Duettin eläkkeelle
Tilaussopimus allekirjoitettiin syyskuun lopulla -67, minkä jälkeen alkoi odottelu milloin tavara-Volvon voisi lähteä noutamaan; kauppakohteeksi päätynyt Duett kun oli jo valmiiksi maassa, Hankoon tullattuna. Hintansa väärti Yksi P210-Volvon suurista houkuttimista oli myös hinta. Jopa hiehot pääsivät joskus kyytiin, mistä jäi sarvenjälkiä muistoksi seinäja kattoverhoiluihin. Kun sallitusta kantavuudesta, kokonaisja akselipainosta kertovat luvut oli maalattu – hieman vinoon linjaan – auton kylkeen, oli Duett valmis työpäiväänsä. Kovin moni ei tosin itse halunnut ryhtyä Volvoaan pensselöimään, vaan tilasi pakunsa vähintäänkin pohjamaalattuna, jolloin hinta oli edelleen edulliset 7 950 markkaa. B18-merkintää ei Duettissa alkujaan ollut mutta sellainen lisättiin maskiin tyyliin sopivana. Jyväskyläläisissä työläisperheissä Duett tuli niin ikään tutuksi, kun nuotalla Kivijärvestä kalaa pyytänyt Paavo tavattiin usein Volvoineen Valmetin Rautpohjan-tehtaan pääportilla muikkukuorman kanssa. Tällöin aamuvuorolaiset saattoivat ostaa työvuoron päätteeksi tuoretta kalaa kotiinviemisiksi. Olisiko länsirannikolta saatu siis edullisin tarjous. Kotimatka sujuikin sitten komeasti uudella omalla Volvolla, joka rekisteröitiin 10. Syksyisin hän lämmitti tervaa ja pikeä, joilla hän suti auton pohjan, itse sadevaatteisiin suojautuen. Vuodet vierivät ja siinä ohessa Duettin kilometrimittarin kiekot rullasivat omaa rauhallista tahtiaan. Paavolla ei kuitenkaan ollut tarkoitus sukeltaa piilofarmareiden ja verojen väistelyn maailmaan, vaan tähtäimessä oli hankkia pakettiauto aitoon työkäyttöön, joten umpikyljet ja takapenkittömyys olivat silkkaa asiaa. Farmariautona Duett olisi maksanut 16 300 markkaa, mutta karuimmillaan, maalaamattomana pakettiautona sen hinta oli painettu 7 500 markkaan. Normaalin maalipinnan ja kylkilistojen hinnaksi muodostui 750 markkaa, mitä voi pitää huomattavana: olihan se siis lähes kymmenen prosenttia auton kokonaishinnasta. Ajalle varsin tavanomaiseen tyyliin Paavo lähti omatoimisesti noutamaan autoa kotiseudulleen. Liikaa uudesta Volvosta ei kuitenkaan tehnyt mieli maksaa, minkä uskaltaa tulkita siitä, että Volvo-kauppoja ei lopulta tehty Keski-Suomessa, vaan Oy Auto-Haro Ab:n Kokkolan-toimipisteessä. Normaali pintamaali teki hintaa lisää 300–600 markkaa, ja jos sivuikkunoita mieli, niin summa kasvoi 450 markalla. Kun puolestaan vaaleansinisellä maalipinnalla ja kylkilistoilla komistetun Volvo P210:n hinnaksi oli saatu 8 250 markkaa, tarkoitti se että maksettavaa jäi 5 250 markkaa. Vertailun vuoksi voi miettiä, että vuonna -67 Datsun 1000:n farmarimalli maksoi edullisimmillaan 8 590 markkaa. Siitä ei ole muistitietoa, miten manööveri hyödytti niin Paavoa kuin naapuria, mutta joka tapauksessa kauppakirja kertoo katsastetusta Fiat-pakusta annetuksi hyvitykseksi 3 000 markkaa. Pitkän linja-automatkailun sijaan hän otti siivet alleen ja lensi Tikkakosken lentokentältä komeasti Convairilla Malmin kentälle. Sen kyydissä kulki seuraavina vuosina milloin mitäkin maatilan tuotetta ja tarpeistoa. päivä marraskuuta XKE-58-tunnuksin. Aikanaan Paavo muutti kotitilalta perheineen omaan kotiin mutta aivan naapurustoon, joten Volvon ei tarvinnut juuri opetella uusia reittejä. Vaikka Duett joutui erilaisissa työajoissa koville, piti Paavo vastavuoroisesti siitä myös huolta. Sallitusta kantavuudesta, kokonaisja akselipainosta kertovat merkinnät laitettiin samalla tavoin vinoon kuin ne oli aikoinaan Paavon jäljiltä. Volvon hakureissulle Paavo otti siivet alleen ja lensi Tikkakosken lentokentältä komeasti Convairilla Malmille. Pakettimalliin sivuikkunat ja penkit sai noin 1 200 markan yhteishintaan. Kuormaa kyytiin, pikeä pohjaan Kuten aiemmin todettua, Paavolla ei ollut aikeita kikkailla Duett-Volvosta veroedullista piilofarmaria, vaan auto oli käypäinen siihen kaavailtuun tehtävään sellaisenaan – umpikylkisenä pakettiautona. Lisäkuviona sopassa oli naapurin Fiat-pakettiauto, jonka Paavo antoi vaihdossa Duett-kaupan yhteydessä. 12 7/2020 Volvo Duett. Sieltä mies jatkoi todennäköisesti pirssikyydillä Hernesaareen. Ja tehtäviä, niitä Duettille ei tarvinnut erikseen keksiä
Ainekset erittäin surulliseen tapaukseen olivat käsillä, mutta tällä kertaa oli onneakin matkassa. KYLMÄÄ KYYTIÄ Paavo Kauppisen Duett-Volvoa hyödynnettiin monipuolisissa ajoissa, joista keveimpiin lukeutuvat lasten viennit kouluun ja raskaimpiin muun muassa muikunkuljetusreissut Jyväskylään. Muistona tapahtuneesta on Volvossa edelleen paikoillaan oleva lommoutunut etupuskuri. Se haluttiin säilyttää auton historiaan kuuluvana elementtinä, mikä suotiin ongelmitta myös museoajoneuvotarkastuksen yhteydessä. Myös Volvo saatiin myöhemmin tapahtuman jälkeen propsin ja köyden avulla vinssattua ylös kylmästä kylvystä ja kuivattelun jälkeen aikanaan takaisin liikenteeseen. Mies oli ajellut Kivijärven kevätjäillä 600-Fiatillaan, mutta oli harhautunut reitiltä ja ajanut jään yläpuolisille kiville. 13. Duett-Volvo oli tuttuakin tutumpi näky turuilla ja toreilla 60ja 70-luvulla. Sinne ei kuitenkaan ehditty, sillä matkan varrella tuli vastaan vielä suurempia ongelmia: retkikunta sattui osumaan pahaksi onneksi railoon, jolloin Duett humpsahti hyiseen veteen. Erityisen kylmäksi kyyti äityi kuitenkin eräänä kevättalven päivänä 80-luvun alussa. Tuolloin Paavon kodinovelle tuli kolkuttelemaan kylänmies apua pyytäen. Pelastautuminen jääkylmästä vedestä ohjaamon ovien kautta olisi edelleen ollut mahdollisesti tekemätön paikka, mutta ilman takaseinää varustettu ohjaamo toi tässä kohtaa ratkaisevan avun, ja molemmat miehet onnistuivat pelastautumaan tavaratilaan ja Duettin takaovien kautta jään paremmalle puolelle. Avuliaana hahmona Paavo päätti auttaa ihmistä hädässä, joten pian Duett oli jo tulilla ja kaksikko viiletti kohti onnettomuuspaikkaa. Nyt tarvittiin siis apua, jotta Fiiu saataisiin pois keikkumasta kiven päältä. Railon kohdalla oli vettä nelisen metriä, joten pystyyn nousseesta paketti-Volvosta jäi puolisen metriä perää pinnan yläpuolelle
Renkaan puhkeaminen kesken kiireisen kuormanajon on sitä kehnompaa tuuria, mutta paketti-Volvossa varapyörän sai sentään esille lastia purkamatta. Kahdeksankymmentäluvun puolivälissä Paavo suoritti ajokin hyvin palvelleella B18-moottorille remontin, kun kone oli alkanut syödä öljyä ja pölläytellä savumerkkejä. Vaikka remontin myötä ykkössylinteri sai takaisin hukatut puristuksensa, alkoi Paavon ja Volvon pitkä yhteinen rupeama olla lähellä maaliaan. Päätösvihellys suoritettiin lopulta omasta perhepiiristä. Jarrut laitoin myös kuntoon saman syksyn aikana.” Pohjaa olivat suojanneet Paavon suorittamat tervaukset, minkä jäljiltä pikeä olikin ihan riittämiin. ”En edes ruvennut poistamaan kaikkea, mutta esimerkiksi kun sivuposkista takalattialta ja takavalojen yläpuolelta lämmitin kosaanilla, niin molemmilta puolilta tuli viitisen litraa pikeä ja tervaa”, Matti naurahtaa. Mattikin ehti nähdä Duettin vielä ennen sen latoon säilömistä, sillä hän alkoi seurustella Sadun kanssa 80-luvun puolivälissä, joten vierailuja Paavolaan tuli taajaan. Ladosta valoon Vihtavuorella asuvalle Satu ja Matti Ojaselle Paavo Kauppisen ’67 Volvo Duett on tuttu vuosikymmenien takaa. Jounilta hankin muun muassa uudet penkinverhoilut ja kattoverhoilun, ovija potkupahvit sekä lattiamatot”, Matti kiittelee. Toisaalla kerrotun, Kivijärven kevätjäihin molahtamisen lisäksi suurempaa dramatiikkaa ei ollut. Satu muistaa auton 70-luvulta asti, sillä hän asui lapsuutensa Paavolassa ja näki sitä myöten usein Paavo-setäänsä ja hänen ajokkiaan. ”Muistan kun Paavo ajoi Volvolla, ja olin jonkun kerran kyydissäkin”, Matti kertoo. Paavo arvosti perhesopua, osti uuden Ladan ja Duett siirrettiin vuonna -88 latoon lepäämään. Koneen ja laatikon nostin pois puhdistettavaksi. Suuntaviivoja entisöinnille, samoin kuin varaosia, saatiin projektia varten Volvo-eksperteiltä. ”Kun en tiennyt tarkkaan mitä puuttui ja kun en ollut nähnyt miten kuuluisi olla, niin ylöjärveläinen Volvo-tietäjä Ville Koskenniemi toimi monessa kohtaa teknisenä tukena. Paavon Sisko-vaimo oli tiettävästi tokaissut miehelleen, että jos sinä et hukkaa tuota traktoria, niin hän ei puolestaan lähde enää kyytiin. Ohjaamo ja tavaratila ovat samaa ilmatilaa, joten äänija epäilemättä myös tuoksumaailma vaihteli sen mukaan oliko kyydissä hiehoja vai muikkuja. 14 7/2020 Volvo Duett. ”Purin auton ja hitsasin mitä oli hitsattavaa. V-Palvelun Jouni Jokinen puolestaan järjesti varaosia. Näillä ehdoilla hän myisi auton nimellisellä hinnalla.” Ehdot olivat Matin ja Sadun näkökulmasta vallan hyväksyttävät, joten kaupat tehtiin ja Volvo järjestettiin Kivijärveltä Vihtavuorelle. Vanhemmista autoista kiinnostuneena Matti tosin alkoi sittemmin aika ajoin kysellä Paavolta, josko Volvo joutaisi uudelle omistajalle. Kunnostuksen yhteydessä alkuperäisyydestä tingittiin käytännöllisen tuulilasin yläreunan tummennuksen verran. ”Paavo ei ollut innokas ennen kuin vuonna 2011, jolloin hän lopulta sanoi että jos ihan oikeasti ostaisit Volvon, niin se ei saisi mennä myyntiin eikä peltoautoksi, vaan se pitäisi laitattaa museorekisteriin ja rekisteröidä Sadun nimiin. Duettin pelkistetty mutta tarkoituksenmukainen ohjaamo paljastaa sukulaisuuden PV-malliin ja Amazoniin
Mieleen ovat jääneet etenkin matkat paketti-Volvon takatilassa. RÄNKYLLÄ KOETTUA Satu Ojasen ensimuistot setänsä Paavo Kauppisen Duettista ajoittuivat 70-luvulle. 15. Hän ajoi usein töihin mopolla, mutta silloin kun Paavo vei hänet Volvolla, niin me lapset pääsimme samalla kyydillä.” Nykynuoren näkökulmasta kyyti umpikylkisen pakettiauton tavaratilassa voisi kuulostaa lähinnä rangaistukselta, mutta 70-luvun lopulla tilanne oli toinen. Ja siinä on vielä moneen muuhun harrasteautoomme verrattuna sellainen hyvä ominaisuus, että tämä lähtee aina käyntiin”, nauraa Volvon nykyinen omistaja. ”Mukavia reissuja ne olivat, kun pääsi autokyydillä kouluun”, Satu tiivistää. Peilit on, joo, mutta niidenkin antama näkyvyys varsin rajallinen. ”Paavon vaimo Sisko oli keittäjänä koulullamme. Ja tietysti kun auto tuollainen korkea törö ja raideleveyttä vain 1,3 metriä, niin ei voi tehdä nopeita liikkeitä – pitää ajaa pyöreästi eikä kulmikkaasti. Mannekiinina 70-lukulaisesta matkanteosta toimii tässä Sadun ja Matin lapsenlapsista Nanna. Aikanaan Paavo ehti laittaa Volvon latoon seisomaan jo ennen Sadun ajokortti-ikää, mutta ajotunnelmia on otettu takaisin viime kesästä lähtien. Näkyvyys on heikko kun auto on umpikylkinen. Vuoden -73 kuvassa Duett näkyy taustalla, kun serkukset Satu ja Timo ovat pysähtyneet hetkeksi poseeraamaan kesken kruisailun. Samoin se on herkkä sivutuulelle. Timon, Sadun ja Askon mukana porukassa Jari Muhonen (vas.). Mutta kaikkiaan tykkään siitä tosi paljon, samoin lapsenlapset. Nyt vuosikymmenien takaiset retket näyttäytyvät jo nostalgian kehystäminä, mutta olivat osaltaan innostamassa Satua hankkimaan Volvon kunnostettavaksi yhdessä miehensä Matin kanssa. ”Paavo teki meille kolmelle – minulle, veljelleni Askolle ja Timo-serkulle – puisen penkin, jolla me matkustimme mukana esimerkiksi Kannonkoskelle kaupalle.” Koulumatkakin tällä lempinimen ”ränkky” saaneella penkillä taittui. ”Ränkkykin” on edelleen ryhdissään. ”Ajoltaan Volvo on oikeinkin hyvä. Tässä ollaan jo vuodessa -81. Paavo Kauppinen puolestaan seuraa nuorison kujeita Volvon äärestä. Satu ei ajele Volvolla pelkästä velvollisuudentunnosta Paavo-sedän ajopeliä kohtaan, vaan siinä puhuttelevat leppoisa ajettavuus, varmatoimisuus ja ehdottoman sympaattinen olemus
Kun auton ostamisesta oli kulunut uhkaavasti jo kohta vuosikymmen ja lähipiirin vinoilua auton valmistumattomuudesta oli kuunneltu kiihtyvällä tahdilla, oli auto oikeastaan enää uutta maalipintaa vailla. 08 Valmistusmäärä 7 700 kpl (P210:n henkilö ja pakettiautoversiot, mallivuosi 1967) Merkkipäiväksi juhlakuntoon Duett-Volvon kunnostus eteni ilman sen suurempia vastoinkäymisiä, mutta vuosien projektiksi se muodostui lähinnä arjen muiden kiireiden vuoksi – aikaa oli viemässä niin kahden auton kuljetusyritys, omakotitalon laittaminen kuin toki perheellisen elämä muutoinkin. Teho 75 hv /4500 rpm, vääntö 137 Nm /2800 rpm (SAE). Ja olihan kaiken keskellä tullut kunnostettua pari muuta harrasteautoa, joten Volvon eheytyminen venyi. Syntymäpäiväjuhlat olivat sitten 18. ”Maalareilla tuntui olevan kiirettä, minkä takia homma venyi. ”Keväällä Volvo jäi muutamaksi viikoksi seisomaan, kun sen sähköt olivat sekaisin. Vuosi sitten Satu sanoi, että mitä noita maalareita kyselet, laitat letkun kiinni ruiskuun ja vedät värin pintaan. Poraus 84,14, isku 80 mm. Takana jäykkä akseli, lehtijouset. ”Auto rekisteröitiin liikenteeseen 14. Puristussuhde 8,5:1. 16 7/2020 Volvo Duett. Volvon urheiluversioiden kohdalla B18:sta irrotettiin parhaimmillaan liki sata hevosvoimaa, mutta hyötymallin kohdalla sitkeä luotettavuus oli tärkeämpää, joten 75 hevosta riitti hyvin. Niin maalasin sen sitten itse.” Ulkoasu viimeisteltiin laittamalla painonumerot samalla tavoin hienoisesti vinoon kuin ne olivat alkujaankin olleet. Yksi harrastaja kylältä, Risto Jakonen kysyikin, että miksei se valmistui. 01 Merkki ja malli Volvo P210 Duett 02 Vuosimalli 1967 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Risto sitten käytti asiaan yhden päivän, ja niin päästiin leimalle.” Tähtäimessä oli ollut tuoda entisöity Duett suvun eteen Paavon Timo-pojan 50-vuotisjuhlille, ja siihen ehdittiin – kevyesti. Edessä ja takana rumpujarrut. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Omamassa 1100 kg. Erillinen runkorakenne. päivänä.” Valitettavasti Paavo Kauppinen ei enää ollut syntymäpäiväseurueessa juhlistamassa poikansa merkkipäivää eikä entiseen loistoonsa palannutta Volvoa, sillä hänen elinpäivänsä ehtivät tulla täyteen pari vuotta aiemmin, päivää ennen kuin hän olisi täyttänyt 90 vuotta. 05 Alusta Edessä kaksi päällekkäistä kolmiotukivartta, kierrejouset, kallistuksen vaimennin. 07 Mitat Pituus 440, leveys 160, korkeus 175, akseliväli 260 cm. Kerroin että sähköt pitäisi saada järjestykseen. Iskutilavuus 1778 cm 3 . 06 K ori Umpimallinen kaksiovinen teräskori, takana pariovet. Viimeiseksi koetinkiveksi muodostui auton sähköjärjestelmä. Takaveto. heinäkuuta ja seuraavana päivänä se hyväksyttiin museoajoneuvoksi
Harrastajaystävällinen hintataso. Edullisempi ja helpompi vaihtaa. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. 09-896 709, 0400-745 915 bh@britti-helmet.fi • Vestrantie 12 • 01750 Vantaa www.britti-helmet.fi Kerää palikat verkkokaupasta! TULOKSET PUHUVAT NYT: PULSTAR – pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, tuhat kertaa tehokkaampi, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostusaineet antavat uuden metallipinnan moottoria tai vaihteistoa purkamatta www.kaasutinexpertti.fi Supermarket.. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. 8 90. P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA. Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2008 alkaen. Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. JAGUAR • BRITTI FORD • MG • MINI MORRIS • TRIUMPH • AUSTIN • ROLLS-ROYCE Tmi Brittiosa Kankaantie 117, 48720 Kotka Puh. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. 0500-606 371 myynti@brittiosa.com • www.brittiosa.com Varaosat brittiautoihin puh. www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. 2 viikon välein). Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. verhoiluja tiivisteosia. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla Amazon/PV jarrurumpuja ja -levyjä, jossa napa ja rumpu yhtä osaa
Sotaa edeltävältä ajalta muotoilunsa ammentavan Minxin tilalle astui voimakkaasti amerikkalaishenkinen uutuus. Minx-korin ympärille tehtiin myös Commer-merkillä myyty tavara-auto sekä myöhemmin markkinoille saateltu töpöperäinen Hillman Husky. Californian oli käytännössä kiinteällä kovakatolla varustettu avomalli. Erillisten lokasuojien, kapean pystymaskin ja takaa saranoitujen etuovien aika oli ohi. V iitisen vuotta sitten netin autonmyyntipalstalla etsittiin uutta omistajaa erikoiselle brittiautolle. Uuteen Minx-mallistoon kuului neliovisen porrasperän ohella avoauto ja farmarimalli. Arkinen Hillman Minx oli 50-luvun Suomessa tavallinen näky. Kaupat syntyivät, ja Hillman lähti uuden omistajan matkassa Mikkeliä kohti. Kovakatolla coupéksi Vuonna 1948 esitelty Hillman Minx Phase III oli edeltäjäänsä verraten moderni laite. ”Eniten autossa herätti kiinnostusta kolmeosainen, sivuille kiertävä takalasi ja sivuikkunoiden välitolpaton ratkaisu”, Aarre muistelee ensikohtaamistaan coupé-Hillmannin kanssa. Vastaavaa laitetta Häkkinen ei ollut aiemmin nähnyt, vaikka oli touhunnut autoharrastuksen parissa jo vuosikymmenet. Minxin erikoinen coupé-malli Californian jäi puolestaan harvinaisuudeksi. Ilmoitus osui Mikkelissä asuvan Aarre Häkkisen silmiin, ja kaverinsa yllyttämänä mies lopulta innostui ja lähti autoa katsomaan. Yksi uutena Suomeen myyty yksilö löytyy entisöitynä Mikkelistä. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Hillman Minx -mallisto käsitti perhekäyttöön suunnattujen sedanja farmarimallien lisäksi tyylikkäät avoja coupé-korit. Perillä odotti kiehtova näky: 15 vuotta samassa ladossa seissyt Hillman Minx -mallin coupé-versio Californian. 19
Samat elementit tekevät sisätiloistakin jännittävät. 20 7/2020 Hillman Californian. Pyrkimystä tukemaan tarvittiin olemassa olevan malliston jatkeeksi kaksiovinen coupé. Rootes-yhtymä, johon Hillman kuului, pyrki muiden brittivalmistajien tavoin saamaan tukevan jalansijan Yhdysvaltojen markkinoilla. Takaja sivuikkunat ovat päältä katsoen erikoisen näköiset. Aarre Häkkisen hankkima yksilö ilmestyi uutena Helsingin katukuvaan. Takasivuikkuna ei laskeudu aukaistaessa vaan ikään kuin kallistuu taaksepäin. Auton seuraavan omistajan Tauno löysi lähipiiristä, sillä dokumenttien mukaan Hillman rekisteröitiin syyskuussa 1974 rouva Koskenrannan sisarenpojan Jaakko Tähtisen nimiin Villähteelle. Aarre Häkkinen entisöi pitkään seisseen Hillmanin muutamassa vuodessa museokuntoon. Yksi harvoista Suomeen Californian-malleja tuli aikanaan vain kourallinen. Komeudelle annettiin vientipyrkimyksien kannalta toiveikkaasti hieno nimi Californian. Parhaiten kauppansa olisi tehnyt varta vasten urheilulliseksi piirretty coupé-kori. Ensimmäinen omistaja oli Töölössä asuva Tauno Koskenranta, joka piti autosta niin paljon, että piti sen itsellään liki 70-luvun puoliväliin saakka. Hillmanilla päätettiin sen sijaan ylittää aita matalimmasta kohdasta, ja tehdä erillinen kovakatto avomallin päälle liitettäväksi
Siinä on lattiassa sellainen tuplapohja, jonka ansiosta lattia näytti sisäpuolelta aivan ruosteettomalta. ”Vaihteiston kanssa oli tosin pientä murhetta. Kulunut kytkinlevy oli uusittava ja tiivisteitä piti tietysti autovanhuksen moottoriin vaihtaa, mutta varsinaista remonttia ei tarvinnut tehdä. Koska alustan ruostevauriot olivat edenneet pitkälle rakenteisiin, niiden korjaamiseksi piti avata etulokasuojia ja takakylkiä. Sisätilojenkin suhteen riitti verhoilujen uusiminen. Auton kunnostus lähti kuitenkin rullaamaan varsin nopeasti. Komeudelle annettiin vientipyrkimyksien kannalta toiveikkaasti hienolta kuulostava nimi Californian. Siitä eteenpäin seisontapäiviä kertyi liki neljäkymmentä vuotta, kunnes auto siirtyi Tähtisen perikunnalta Häkkisen omistukseen. ”Ainoa uusi asia tämän kanssa oli saumojen tinaus. Piiloruostetta piisaa ”Ostettaessa auto näytti päällisin puolin hyvältä. Mutta kyllä sekin työ sitten lopulta rupesi sujumaan, ja jokainen sauma tuli tinattua.” Ripeästi valmista Projektin ostettuaan Häkkinen varautui vuosikausia kestävään entisöintityöhön. Ryhmäpyörän neulalaakeri hajosi ensimmäisellä ajokerralla.” 21. Tuomo Haapiainen suoritti maalauksen, ja paikallinen yritys PH Verhoomo teki verhoilut.” Teknisesti Hillman vaikutti oikein hyvältä. Onneksi Häkkiselle oli kertynyt kokemusta peltitöistä aiempien projektien parissa. Alapuolelta katsoen pohja näytti siltä, että ruostetta olisi vain vähän. Lähtökohdan täydellisyys oli epäilemättä yksi syy etenemisen nopeuteen. Ne ruosteet kun kopisteli pois, palkithan olivat kuin pitsiä. Nippeleiden, nappuloiden ja pienten listanpätkien etsimiseen ei tarvinnut uhrata kallisarvoista aikaa, sillä Hillmannissa oli käytännöllisesti katsoen jokainen osa paikallaan. ”Maalauksen ohella verhoilutyö olikin ainoa ulkopuolisella teetetty homma. Auton taival ei jatkunut pitkään omistajanvaihdoksen jälkeen, sillä se poistui rekisteristä jo kahden vuoden kuluttua. Siinähän kävi aluksi niin kuin saattaa arvata: tinat valahtivat lattialle heti kun sai tangon sulamaan. Pohja ei ollutkaan niin hyvä kuin miltä aluksi vaikutti.” Aarre kääri hihat ja ryhtyi peltitöihin. Valmiita korjauspaloja ei ymmärrettävästi ollut tarjolla, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi naputella uudet peltiosat omin käsin
”Sen vaihteiston ryhmäpyörä ei sopinut suoraan, sillä se oli pituudeltaan muutaman kympin erilainen. Ykkösvaihde on kuitenkin synkronoimaton kuten kuuluukin. Kummasti sitä ihmiset alkavat hymyillä, kun tämän näkevät.” 22 7/2020 Hillman Californian. Onneksi on kellarissa sorvi. Vaihdelaatikkoremontin jälkeen Hillman oli valmis museotarkastajien syynättäväksi. Piti vähän kehitellä hiomavehkeitä ja työstämällä sitten passailla osat sopimaan.” Nykyinen vaihteisto on välityksiltään hieman erilainen kuin alkuperäinen. Ongelman ratkaisuksi Aarre etsi käsiinsä hieman tuoreemman vaihteiston sisuskalut, ja sovitti ne alkuperäisten kuorien sisään. ”Mukava tällä on ollut valmistumisen jälkeen ajella. Peukkuja nousee, kun kaupungilla liikkuu. Aarre Häkkisen vuosikymmenien mittainen historia harrasteautojen parissa auttoi projektin läpiviennissä. Ponnisteluista huolimatta sopivaa laakeria ei löytynyt mistään. Museorekisteriin auto kirjattiin syyskuussa 2019. Hillman oli osiltaan täydellinen projekti, mikä helpotti kunnostustoimia olennaisesti
Mallisto koostui pääosin isoista ja komeista autoista, mutta William Hillman näki tulevaisuuden menestysreseptin piilevän pienissä ja edullisissa sarjatuotantoautoissa. Autokilpailuista innostunut Hillman alkoi rakentaa omaa autoa vuonna 1905. Vaihteenvalitsin rattipylväässä. Humber oli tuolloin jo kokenut autonvalmistaja. Kummasti sitä ihmiset alkavat hymyillä, kun tämän näkevät.” 01 Merkki ja malli Hillman Californian 02 Vuosimalli 1956 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytetty rivimoottori edessä pitkittäin. 07 Mitat Akseliväli 2 362, pituus 4 000, leveys 1 575, korkeus 1 524 mm. 23. Takana jäykkä akseli, puolielliptiset lehtijouset, nestetoimiset putkiiskunvaimentimet, rumpujarrut. Takaveto. MINXILLÄ MENESTYKSEEN Hillman-merkin tarina alkoi viime vuosisadan alkupuolella, kun kuusikymmentävuotias miljonääri William Hillman päätti ryhtyä autonvalmistajaksi. Moottori oli hyvässä iskussa, eikä se kaivannut kuin siistimistä ja uusia tiivisteitä. Työntötangot ja kansiventtiilit. Hillman-Coatalen Car Co. Iskutilavuus 1 390 kuutiosenttiä (poraus 76,2 mm, isku 76,2 mm). Kurakelilläkin kelpaa rengasrikon jälkeen vaihtaa ehjä pyörä alle, sillä erillisen tilan ansiosta likaista rengasta ei tarvitse panna matkatavaroiden sekaan. 06 K ori Itsekantava kaksiovinen coupé-mallinen teräskori. Minx oli halpa, yksinkertainen, suhteellisen mukava ja erinomaisen luotettava. Ensimmäinen Humber-auto oli valmistunut vuonna 1898. Sylinteriryhmä ja -kansi valurautaa. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, jossa 2-4-vaihteet synkronoitu. Ltd oli autonvalmistajaksi pieni ja autoja valmistui vain vähän. Jälkimmäisen ominaisuuden korostamiseksi Minxillä suoritettiin vaativa kestävyysajo Lontoosta Kalkuttaan. ”Peukkuja nousee, kun kaupungilla liikkuu. Teho 50 hevosvoimaa. Ltd. Vuoden 1931 Olympia Motor Show -tapahtumassa Hilmanin osastolla esiteltiin uutta Minx-vaunua. 05 Alusta Edessä kolmiomalliset tukivarret, kierrejouset, nestetoimiset putki-iskunvaimentimet, simpukkaohjaus ja rumpujarrut. Hillman-merkkiset autot tulivat yleisölle vähitellen tutuiksi. Pian myytiin jo parikymmentätuhatta yksilöä vuodessa. Myynti käynnistyi vuonna 1932, ja kymmenentuhannen myydyn auton rajapyykki ylittyi jo ennen vuoden loppua. Pari vuotta yhteisyrityksen perustamisen jälkeen Coatalen tie vei Sunbeamille. Vuonna 1910 Coatalenin nimi jäi pois, ja yritys oli nyt Hillman Motor Car Co. Minx menestyi heti markkinoille tultuaan. Pienestä Minxistä kehkeytyi Hillmanin menestynein mallisarja. Omapaino 1 030 kg. Omaisuutensa William Hillman oli käärinyt muun muassa kuulalaakereita tehtailemalla ja polkupyöriä valmistamalla. Kaksi vuotta myöhemmin Hillman yhdisti voimansa Humber-tehtaan pääinsinööri Louis Coatalenin kanssa
24
Haaveissa siinteli merkin vanhempi XK 140, mutta kohdalle osuneen Morganin ajaton ja hauska muotokieli veivät mennessään. Morgan Plus 4 ’60 Aurinkopäivien AVOAUTO Helsinkiläisen Heikki Kaijan tie klassikkoautoharrastajaksi kulki uudempien Jaguarien kautta. Helsinki 25
26 7/2020 Morgan Plus 4. ”Pakko myöntää, että niin kivoja kuin XK 140 -Jaguarit olisivatkin, ei niiden hinnoissa ole enää mitään järkeä”, hän toteaa. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Morganin mahonkiseen kojelautaan on ripoteltu urheiluautoon sopiva kattaus Smithsmittareita. Eikä ihme, sillä pienen urheiluauton sympaattinen olemus saa jokaisen ohikulkijan kaivamaan matkapuhelimen esille kuvan ottamista varten. Jaguarit ovat ehtineet Heikillä muutamia kertoja vaihtumaan, eikä hän ole nähnyt erityistä tarvetta kiintyä niistä yhteenkään. Kierroskellon punaviiva löytyy viidentuhannen kohdilta. V ääksyn kanavan rantapuistossa päivää paistatteleva Morgan ei tahdo saada hetken rauhaa. Auto oli toki merkkinä Heikille tuttu ja muutamia valokuvia oli niistä tullut reissuilla otettua, mutta Tikkasen suora ehdotus sai autohankintaan vauhtia. Auton omistajaa, helsinkiläistä Heikki Kaijaa se ei häiritse. Brittein vetovoimaa Heikki Kaijalle Morgan ei ollut lapsuuden haave, vaan tie harvinaisen brittimerkin pariin kulki puolittain vahingossa. Hän tunnustaa olleensa aikanaan Mersu-mies ja mukana merkin kerhossakin, mutta brittiautot ja erityisesti Jaguar alkoivat vetää vastustamattomasti puoleensa. Omaksi 50-vuotislahjaksi ostettu Jaguar S-type on toistaiseksi ollut ainut hänen uutena ostamansa auto. Kevään 2018 Lahden Classic Motorshow -näyttelyssä esillä ollutta SS 100 -Jaguaria ihaillessa brittiautoja pitkään harrastanut Sami Tikkanen totesi Heikille että, mikset ostaisi häneltä Morgania, sehän on melkein saman näköinen. Kesäiseksi kakkosautoksi valikoitui kymmenkunta vuotta sitten hankittu, 90-luvun loppupuolen linjakkainta muotoilua edustava Jaguar XK8. Hän on ehtinyt auton saamaan huomioon jo tottua, vaikka yhteistä matkaa ei ole pitkälti vielä kertynytkään. Jaguarin 50-luvun puoliväliin ajoittuvan XK 140 -mallin hän tunnustaa muotokielellään puhutelleen jo pitkään, mutta niiden kuusinumeroiset hinnat vähänkään järkeväkuntoisista yksilöistä ovat rauhoittaneet ostointoa ratkaisevasti
Kun bensapumpun puhdistus ja uusi suodatin eivät ongelmaa ratkaisseet, epäily vian sijainnista kohdistui kaasuttimiin. Heikki keräsi rohkeutta kahden SUkaasuttimen purkamiseen ja kasaamisen Youtuben aihetta esitteleviin opetusvideoihin tutustumalla. Heikki tunnustaa, ettei ollut paljoakaan autoja ennen Morgania ropaillut, mutta sen yksinkertainen rakenne ja kaveripiirin kannustus rohkaisivat perehtymään harrastuksen tekniseen puoleen. Päättelyketju vaikutti loogiselta, sillä moottori ei tahtonut ottaa kierroksiakaan ihan toivotunlaisesti. Tarve ilmeni äänekkäästi, sillä osa polttoaineseoksesta alkoi paukahtelemaan pakoputkessa. Morganin moottori käynnistyi nöyrästi, mutta kaasuvaijeri napsahti poikki ennen kuin pääsi pihasta pois. Tuulettimelle sorvattiin uusi sovite alumiinista. Pumppu ei tosin sopinut paikoilleen ennen kuin työsti kiinnitysreiät milliä suuremmiksi. Koska vaikutusta ei tällä paukkumiseen ollut, syytä oireiluun pyrittiin seuraavaksi löytämään polttoainepuolelta. Samalla kun kärjet vaihtuivat uusiin, vaihdettiin myös sytytystulpat sekä jakajan kansi. Vaijerin vaihdon ja muutaman ajelulenkin jälkeen alkoi konehuoneen puolelta kuulumaan kova rallatus, jonka aiheuttajaksi paljastui vesipumpun akselivaurio. Kotkassa toimivasta Brittiosa-liikkeestä tuli moottoriin uusi vesipumppu. 27. ”Eihän kakkosautossa ole mitään järkeä, ellei se ole avoauto.” Käyntihäiriöitä Yhteiselo jo korkeaan ikään ehtineen Morganin kanssa on ollut varsin opettavaista. Heikki arvelee tuulettimen valurautaisen sovitekappaleen olleen epäkesko ja ravistaessaan väsyttäneen akselin poikki. Vaikka säätiedotus oli lupaillut moitteetonta avoautoilukeliä koko matkan Vääksyyn, alkoi jo Nummelan korkeudella kaatosade. Katon ja sivuikkunoiden taiteilu paikoilleen ei sateessa houkutellut, sillä nopeutta lisäämällä saa tuulilasin nostattaman ilmavirran mukana vesipisaratkin lentämään kuljettajan yli. Kun kaasuvaijeri ja vesipumppu oli saatu kuntoon, oli aika tutustua brittien maineikkaaseen sähköjärjestelmään. Morgan saapui sateesta huolimatta uuteen kotiinsa vastustelematta, mutta kun seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä sillä ajelulle, alkoikin tekninen perehdyttämisjakso. Virranjakajan kärjet olivat huollon tarpeessa. Niiden sekä auton mukana tulleen räjäytyskuvakirjan avulla kaasuttimet tulivat perin pohjin putsatuksi, mutta bensan paukkumiseen pakoputkessa ei tälläkään toimenpiteellä ollut vaikutusta. Jo auton noutaminen Snappertunasta kesäisenä iltana antoi esimakua mitä kaikkea avoautoilu pitää sisällään. Heikki tosin huomauttaa, että nopeusvalvontakamerat asettavat rajoitteensa tämän kuivanapysymiskeinon yhtäjaksoiselle käytölle. Morganin konehuoneesta alkoivat korjattavat apulaitteet käydä jo vähiin, ennen kuin mieleen juolahti sytytyspuolan mahdollinen hiipuminen. Tapahtumasta oli helposti löydettävissä sen positiivinen puoli, sillä olisihan vaijerin elinkaari voinut kohdata päätepisteensä jo edellisenä iltana vesisateessa, kun minkäänlaisia työkaluja ei tullut matkalle varattua
Morganiin löytyy kuitenkin ohjaamoa suojeleva peite, mikäli autoa joutuisi säilyttämään säiden armoilla. Muotoilultaan uusi Plus Four on kuitenkin säilyttänyt perinnemobiilin olemuksensa, vaikka vaihtokelpoisia osia ei vanhaan liiemmin ole. Amerikan kautta Tiedot mustan Morganin ensimmäisistä vuosista ovat hautautuneet historian hämärään. Arvailujen varaan jää missä päin Yhdysvaltoja auto ensimmäiset vuotensa vietti, mutta Fergus vastasi Morganien itärannikon markkinoista, kun taas Kaliforniassa kauppaa vauhditti Worldwide Import Inc. Pinnavanteet, saarnipuinen alumiiniohjaamon kehikko, puinen kojelauta sekä villakangasmatot pitävät huolen siitä, ettei kukaan voi syyttää noin 250 henkeä työllistävää autonvalmistajaa perinteidensä hylkäämisestä. Mikäli kevään -20 Geneven autonäyttelyä ei olisi peruttu, olisi messuyleisö nähnyt uuden, alumiinirunkoisen Plus Four -mallin. Klassisiin urheiluautoperinteisiin nojaavaa Morgania ei tämä muutospaine ole hetkauttanut, sillä valmistajalle tunnusomaista ovat jo vuosikymmeniä olleet sekä valmistusmenetelmien että lopputuotteiden muuttumattomuus. ”Eihän kakkosautossa ole mitään järkeä, ellei se ole avoauto”, omistaja perustelee. Uuteen Plus Fouriin ajamisen iloa tuo turboahdettu BMW-tekniikka. Paluumuutto Eurooppaan auton kohdalla ajoittuu 80-luvun loppupuolelle, jolloin sen rekisteröi Suomen kilpiin Jouko Korpivaara Vantaalta. Tarkoituksena on pitää auto teknisesti hyvässä ajokunnossa. Musta ’60 Plus 4 on tiettävästi maamme kolmanneksi vanhin yksilö, sillä kerhosta löytyy kaksikin kolme vuotta vanhempaa Morgania. Kun moottorista oli kaikkea mahdollista tullut kotikonstein säädeltyä, viisainta oli viedä Morgan lopulta ammattilaisen säädettäväksi. Poikkeusolojen vuoksi esittely hoidettiin virtuaalisesti. Hänen jälkeen seuraavaksi omistajaksi kirjattiin Markku Heino Pyhärannasta ja Snappertunaan, Sami Tikkasen kokoelmaan Morgan päätyi kymmenkunta vuotta sitten. Omia ajotapahtumia morganistit järjestävät vuosittain. Morgan käytti vuosina 1956– 1964 autojensa voimanlähteenä Triumphin TR3mallin moottoria. Ikuisuuden samalta näyttäneitä Morganeita on teknisesti jouduttu kuitenkin parantamaan, sillä esimerkiksi auton moottoritoimittajat ovat vuosikymmenten aikana vaihtunut useaan otteeseen. ”Motonetistä noudettu 14,90 euron hintainen puola poistikin välittömästi kaikki käyntihäiriöt”, Heikki toteaa jälkiviisaana. Pysyvää Morganille on kuitenkin ollut sen tunnistettava, lähes muuttumaton ulkomuoto sekä teräsrunko, johon puukehikon varaan rakentuva alumiinikori on pultattu kiinni jo 84 vuoden perinteellä. Ihan yksin ei harvinaisen automerkin kanssa tarvitse harrastaa, sillä Suomen Morganklubista löytyy kolmisenkymmentä jäsentä autoineen. Maalipinnan patinaa arvioidessa olisi helppo uskoa sen olevan 80-luvulta peräisin. Laitilassa 2010 museotarkastetun Morganin olemusta oli todistukseen kuvailtu alkuperäiskuntoiseksi, ja varsin todennäköistä on, ettei auto ole koskaan läpikäynyt suurempia entisöintitoimia. 28 7/2020 Morgan Plus 4. Auton konehuoneesta löytyy niistä ajoista muistona New Yorkin Broadwaylla pääkonttoriaan pitäneen Fergus Imported Cars -yrityksen metallinen kilpi. -niminen yritys. Asikkalassa toimiva Esatech hieroi sytytyksen sekä kaasuttimien säädöt kohdilleen, jonka jälkeen Morganin koneesta löytyi 92 penkitettyä hevosvoimaa. Fergusin valikoimiin kuului noihin aikoihin muitakin marginaaliin jääneitä eurooppalaisia automerkkejä kuten Turner, Daimler sekä Borgward. Morganin mukana tuli matkustajia suojaava telttarakennelma sekä sivuikkunat, mutta niille ei ole näköpiirissä käyttöä, koska ajelut tähdätään poutapäiviin. IKUISUUDEN LOPPU Kiivas tuotekehitys ja malliston uusiminen ovat autoteollisuudessa olleet hengissä säilymisen kannalta elintärkeitä toimintamalleja. Kesäkuussa 2020 tämä autoteollisuudessa ikuisuudeksi katsottava aikakausi tuli päätökseensä, kun vihonviimeinen teräsrunkoon pohjautuva Morgan luovutettiin tilaajalleen. Viimeksi rivi kerholaisten autoja oli nähtävillä Britit kohtaavat -tapahtumassa Lahdessa. Heikin näkemys on, että käyttövuosien kerryttämä patina saa Morganin pinnassa näkyä jatkossakin. Jutun yksilön maantiemailit alkoivat aikanaan Amerikan mantereelta
3 870, lev. Edessä: erillisjousitus kierrejousin, simpukkaohjaus, levyjarrut. 29. Heikki tunnustaa, ettei ollut paljoakaan autoja ennen Morgania ropaillut, mutta sen yksinkertainen rakenne ja kaveripiirin kannustus rohkaisivat perehtymään harrastuksen tekniseen puoleen. Jo tuolloin Morgan Plus Four määriteltiin viimeiseksi todellisista klassikoista. Kaksi SUsivuimukaasutinta. 1 230, akseliväli 2 470 mm. Poraus 83, isku 92 mm, tilavuus 1990 cm 3 . Kangaskatto 07 Mitat Pit. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattiassa. Teho 100 hv. Takaveto 05 Alusta Teräspalkkirunko. 1 450, kork. Takana: jäykkä akseli pitkittäisin lehtijousin, rumpujarrut 06 Kori Saarnipuukehikon ympärille rakennettu 2-ovinen alumiinikori. 01 Merkki ja malli Morgan Plus 4 02 Vuosimalli 1960 03 Moottori Triumph TR3:n nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Paino 910 kg ”Suunniteltu ja valmistettu niille jotka vaativat hienointa...” mainostettiin vuonna -60
Morganistien ostopäätökset kun perustuivat auton perinteisiin ratkaisuihin eikä kummallinen kuitukotelo puhutellut juuri uusiakaan asiakasryhmiä. Myyntiesite pyrki kuitenkin kaikin keinoin esille tuomaan tämän kokonaan uudenlaiseksi mainostetun urheiluauton hyviä ominaisuuksia: ”Ihailepa ensin Plus Four Plus -mallimme sulavia linjoja ja käy sen jälkeen sisälle sen tilavaan ohjaamoon. Morgan lähti jalostamaan sanonnasta käytännön esimerkkiä 60-luvun alkupuoliskolla, kun moni uskoi lasikuidussa olevan piensarja-autojen tulevaisuuden. Istuimet on tarkoituksenmukaisesti sijoitettu matalalle, ja näin on saavutettu erinomainen näkyvyys sekä tuulilasista että alasveivattavista sivulaseista. Uutuudessa on kyseisen mallin hallittavuus ja ajo-ominaisuudet, mutta niihin yhdistyvät mukavien sisätilojen myötä ympärivuotinen käytettävyys ja suoja. B. Vakioväreinä tarjolla olivat vihreä, sininen, punainen ja valkoinen. Miinukselle mennyt Morgan Plus Four Plus Lasikuitu tarjosi muovattavuudellaan monelle piensarjoina valmistettavalle urheiluautolle elinmahdollisuudet. Plus Four Plus tarjoaa tasaista ja hiljaista ajettavuutta vielä 110 mailin tuntinopeudessa. E nglannin kielestä löytyy sanonta, joka sopii tekniikan lisäksi lukemattomiin muihinkin elämän osa-alueisiin: ”If it ain’t broke, don’t fix it.” Suomeksi sanonta tarkoittaa, että ehjää ei kannata ryhtyä korjailemaan. Sen turvallisuuden takaavat 11 tuuman levyjarrut etupyörissä sekä rumpujarrut takapyörissä.” Triumph TR4 -mallin 105-hevosvoimaisella moottorilla varustetusta kuituautosta löytyi vakiona lämmityslaite sekä säädettävät mukavat istuimet, jotka tarjosivat väsyttämätöntä ajonautintoa pitkillekin matkoille korkeissakin nopeuksissa. Mittaristo on täydellinen, ja hallintalaitteet löytyvät helposti ja todellisen urheiluauton tyyliin. ja se on silti helppokäyttöinen pahoissakin ruuhkissa. Teksti: Jan-Erik Laine 30. Sisältä löydät enemmän kuin riittävät tilat kahdelle hengelle matkatavaroineen. Sisustus oli aina musta. Toki kaikenlaiset muutkin väriyhdistelmät tehdas pystyi tilauksesta asiakkaalle toteuttamaan. Morganin kokeilu tämän ihmemateriaalin kanssa ei kantanut hedelmää. Plastics Ltd. Neljän tuotantovuoden aikana valmistetut 26 autoa kertovat karua kieltä uutuuden suosiosta ja valmistajan virhearviosta. Tämä täysin umpinainen kahden istuttava urheiluauto on kehitetty menestyksekkäästä Morgan Plus Four -mallista. Sen umpikorin Morganille toimitti E. Morgan Plus 4-mallin teräspalkkirungolle lujitemuovista leivottu Plus 4 Plus näki päivänvalon 1963. Brittein saarilta oli esitteeseen kirjattu yhdeksän jälleenmyyjää, jolta tätä Grand Touring Sports Caria saattoi tiedustella
Matalan ja virtaviivaisen korin ansiosta Triumph TR4 -moottorin vauhdittama Plus Four Plus saavutti 185 kilometrin tuntinopeuden. Plus Four Plus -mallin myyntiesitteestä ei auton sisäkuvia löytynyt, mutta simppeli havainnekuva vakuutti, että säädettävistä, pehmeistä ja täysin ympäriverhoilluista istuimista löytyi leppoisat oltavat. ”Täysin umpinainen Morgan Plus Four Plus tarjoaa täydellisen sääsuojan. Neljän tuotantovuoden aikana valmistetut 26 autoa kertovat karua kieltä uutuuden suosiosta ja valmistajan virhearviosta. Ilmanvaihto on hallittavissa alasveivattavilla sivuikkunoilla, ja lämmityslaite kuuluu mallin vakiovarusteluun.” 31
Fiat 132 GLS 1800 ’76 Suurlähetystön EDUSTUSA UTO 32
Suurlähetystön EDUSTUSA UTO Vaajakoski 33
Löytö lehti-ilmoituksesta Tarinamme auton ostamiseen liittyy myös mukava kertomus, sillä tähän operaatioon lopulta uhrattiin työpäivän tärkein tauko. Vain Fiatin kotimaisen alamäen aikana 2000-luvulla merkki oli hetken meiltä poissa.” 132-malleja Aulis on omistanut aiemmin kolme kappaletta. Päämerkkeinä meillä Jyväskylässä olivat VAGkonsernin tuotteet, mutta Fiat kulki siinä mukana. ”Syy malliin tykästymiselle on siinä, että aikanaan löysin nykyisen vaimoni, kun menin ensitreffeille kaksilitraisella satakolmekakkosella. Meni pari kuukautta ja Fiat ilmestyi uudestaan myynti-ilmoitukseen. ”Menin Helsingissä vuonna 1974 töihin Hankkijalle, ensiksi traktoreiden pariin mutta melko pian siirryin Fiat-huoltoon mekaanikoksi. ”Fiat oli myynnissä Autopörssi-lehdessä. Heitin Fiatilla pienen lenkin ja sitten aloin puhelimessa neuvotella auton hinnasta.” Teksti: Kari Ruusunen Kuvat: Jan-Erik Laine Etupenkkiläisillä on väljät oltavat. Hetken hämmennyksen jälkeen Aulis esitti asiansa, ja nainen puolestaan kertoi auton olevan Suolahdessa hänen vanhemmillaan. Sitä työtä tein kolme, neljä vuotta, minkä jälkeen ylenin huoltopäälliköksi. Hinta oli laskenut, ja lisämainintana kerrottiin, että myös tarjouksia kuunnellaan.” Aulis otti saman tien puhelimen käteen ja soitti ilmoituksessa olevaan numeroon. Ohjaupyörän korkeussäädöllä voi aavistuksen muuttaa italialaisauton tyypillistä ajoasentoa, jossa ratti on kaukana ja polkimet lähellä. V aajakoskelainen Aulis Kainulainen tuntee italialaisen autovalmistajan tuotteet hyvin pitkältä ajalta, sillä työelämä on ollut sidoksissa muiden muassa Fiateihin. Osoitteesta löytyneen omakotitalon oven tuli avaamaan myyjättären äiti, joka antoi minulle auton avaimet koeajoa varten. ”Sain osoitteen ja lähdin ruokatunnilla ajamaan Jyväskylästä Suolahteen. Auto tuli myöhemmin myytyä pois ja vaihdettua muihin merkkeihin, mutta Fiatiin jäi jonkimoinen kaipuu”, Aulis tarinoi. Fiatien mukana työ vei mekaanikoksi Keski-Suomeen Jyväskylän Autotarvike Oy:hyn. Innostuin heti autosta, mutta mielestäni hintapyyntö oli kuitenkin huimasti yläkanttiin, joten annoin asian olla. 34 7/2020 Fiat 132 ’76. Valintaäänen jälkeen luurista kuului naisääni, ja Aulis käsitti puhelun yhdistyneen johonkin suurlähetystöön. Kojelaudan päissä olevat tuuletussuulakkeet saivat aikanaan kehuja toimivuudestaan. Muutaman vuoden päästä kouluttauduin huoltoneuvojaksi. USA:n suurlähetystön uutena hankkima iso italialainen päätyi muutaman virkavuoden jälkeen Keski-Suomeen, ensin pitkäaikaiseen mutta vähäiseen arkikäyttöön ja lopulta auton arvon ymmärtävän harrastajan huomaan
Uusi omistaja löytyi Suolahdesta. Auton varsinaista omistajaa Aulis ei tavannut lainkaan. Hyväkuntoisen entisen edustusauton löytyminen pitää italialaismerkin mukana vapaa-ajallakin. Kolmen vuoden ja 40 000 kilometrin jälkeen auto pääsi pois virkatehtävistä ja se myytiin yksityiskäyttöön. Sisältä auto oli ostohetkellä käytännöllisesti katsoen virheettömässä kunnossa, mikä olikin Aulikselle tärkeä tekijä ostopäätöksen kannalta. Tuoreella omistajalla oli yhteyksiä pääkaupunkiseudulle ja aikaisempaan omistajaan, sillä hänen tyttärensä työskenteli suurlähetystössä. ”Minulla oli autona kaksilitrainen Fiat 132, kun lähdin ensitreffeille nykyisen vaimoni kanssa.” Autossa uudesta saakka ollut Pioneerin 8-raitasoitin on hieno säilymä. Fiat 132:een liittyy mukavia muistoja myös arkiympyröistä. Takapuskurin olen vaihtanut parempaan, samoin jarruja piti herkistellä, ja moottorin jakopään huolsin.” Auton moottoria ei tiettävästi ole milloinkaan avattu. Kauttaaltaan verhoiltu ohjaamo antoi uutena ylellisen vaikutelman. Auto on Autonovo Oy:stä luovutettu 11.6.1976 USA:n suurlähetystön käyttöön. Aulis Kainulaiselle Fiatit ovat tulleet tutuiksi työelämän myötä. Aulikselle tullessa Fiat oli varsin hyväkuntoinen, sillä auto ei todennäköisesti koskaan ole joutunut viettämään seisonta-aikojaan taivasalla. Helppo projekti ”Korissa oli pieniä painaumia siellä täällä, minkä selittänee ikääntyneen omistajan hieman epävarma ajo. Uutena kallis varuste toimii yhä, ja Aulis sai auton mukana soittimeen aikanaan hankittuja äänitteitä. Suurlähetystön virkatehtävissä Palataan ajassa runsaat neljäkymmentä vuotta taaksepäin ja muistelllaan Fiatin ajautumista pääkaupungista Keski-Suomeen. Kun hinnasta oli päästy sopuun, vanha rouva haki sisällä pysytelleeltä mieheltään nimen luovutustodistukseen ja otti sovitun summan vastaan. Kun Aulis osti Fiatin, oli matkamittarissa 79 000 kilometrin lukema. Siistinä ja ehjänä säilynyt sisustus oli Aulikselle tärkeä asia, kun hän autoon ihastui ja päätti sen itselleen hankkia. Suolahdessa Fiat viihtyi vuoteen 2007 saakka. Jonkin verran peltitöitä oli muun muassa ovien alareunojen ja tunkin korvakkeiden kohdalla. 35. Tuona aikana Fiatin matkamittari oli pyörinyt varsin verkkaisesti, sillä lähes kolmekymmenen vuoden keskimääräinen ajomatka oli noin 1400 kilometriä vuotta kohti
Jäähdyttäjän säleikköä uudistettiin, jolloin ajovalojen ympärillä ollut umpinainen alue vaihtui samanlaiseen ritilään kuin maskin keskiosassa on. 4 376 mm, lev. 01 Merkki ja malli Fiat 132 GLS 1800 02 Vuosimalli 1976 03 Moottori Nestejäähdytteinen nelisylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin. Vajaa kaksi vuotta ensiesittelystään Fiat 132 sai teknisten parannusten lisäksi muutoksia myös ulkonäköön. Puristussuhde 8,9:1. 08 Hinta uutena 47 100 mk, automaattivaihteisto 3 950 mk (1976) ”Kaupan yhteydessä sain pahvilaatikollisen tuon ajan kasetteja, Tom Jonesia ja sellaista. 07 Mitat Pit. 1 430 mm, akseliväli 2 557 mm, raideväli edessä 1 322, takana 1 329 mm Omamassa 1 120 kg. Iskutilavuus 1 756 kuutiosenttiä (poraus 84 mm, isku 79,20 mm). Soitin kertoo myös omaa tarinaansa auton ensiomistajasta, sillä se on ollut hirvittävän kallis. Se saa myös säännöllistä liikuntaa, sillä Aulis yhtyy autolehtien koeajajien kehuihin Fiat 132:n yksilöllisestä ja mukavasta kyydistä varsinkin matkaajossa. Hyvin ne yhä soittimessa soivat, vaikka äänenlaatu ei ehkä nykypäivän tasolle yllä. Huolta ei kenenkään kannata autosta kantaa, sillä Fiat on mitä parhaimmissa käsissä Vaajakoskella. Ei sellaista ole tavallinen autoilija pystynyt silloin ostamaan.” Aulis mainitsee myös, että hän ei liene ollut ainoa 132:ta havitellut. Hypoidivetopyörästö, välitys 4,1:1, tasauspyörästön lukko. Jäykkä taka-akseli, kierrejouset, neljä pitkittäistä tukea. Hyvin ne yhä soivat.” ”Kunnostustyöt tein ensimmäisen talven aikana, ja vuonna 2008 Fiat museokatsastettiin. 05 Alusta Edessä erillisripustus, kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvakaaja. Vakiovarusteena ollut lukkoperä pääsi tuolloin oikeuksiinsa”, Aulis kertoo. Simpukkaohjaus, tehostetut levyjarrut kaikissa pyörissä. Renkaat 185/70-13. Eräänä vuonna hänen ollessaan Fiatilla Bella Italia -tapahtumassa oli puheille nimittäin poikennut mies, joka oli aavistuksen tuohtuneeseen äänensävyyn kysynyt, että sinullako tämä nyt on. 06 K ori Itsekantava neliovinen porrasperäinen teräskori. Sen jälkeen auto on ollut joka kesä ajossa, ja on sillä yhdet Jyväskylän Talviajotkin ajettu. 04 Voimansiirto 5-vaihteinen täysin synkronoitu vaihteisto, lattiavalitsin. ”Kaupan yhteydessä sain mukaan pahvilaatikollisen tuon ajan kasetteja, Tom Jonesia ja sellaista. Ovenkahvan muotoilussa sen sijaan on vahva saapasmaan maku. 1 640 mm, kork. Teho 107 hevosvoimaa, vääntömomentti 141 Nm. Hieno yksityiskohta löytyy kojelaudasta Pioneerin 8-raitasoittimen muodossa. Kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia, 2 venttiiliä / sylinteri. 36 7/2020 Fiat 132 ’76. Uudistetun koriversion C-pilari tuuletusritilöineen viittaa selkeästi länteen, Baijerin suuntaan. Polttoainesäiliön tilavuus 55 l
Fiat oli viidelle henkilölle suunniteltu. Kotimainen autolehti vertasi uuden Fiat 132:n korimuotoilua jopa Volga M-24:ään. Artikkelissamme esiteltävästä Fiat 132 GLS 1800 -mallista kerrottiin aikalaisarviossa, että se oli kallis auto, jossa rahalle sai kohtalaisen vastineen, jos arvosti yksilöllisyyttä ja mukavuutta. Fiat eteni suuremmissa nopeuksissa huojuen, ja kaarreajossa auto nojasi voimakkaasti ulkokurvin puoleiseen etupyörään. Fiat 132 koki kolmannen uudistuksensa vuonna 1977. Uudistuksessa etupään pyöräntuentaa parannettiin ja takajousitusta madallettiin, samoin raideleveyttä kasvatettiin aavistuksen verran. Viitosvaihteen välitystä lyhennettiin. Sen lisäksi Fiat kulutti kokoonsa nähden vähän polttoainetta. Näiden muutosten myötä auton käytettävyys koheni huomattavasti. Kojelaudan jalopuujäljitelmä, hallintalaitteiden mustat pinnat ja kromi saivat koeajoraporteissa vertauksia jopa englantilaisiin herrahtavan kansan kulkuneuvoihin. 1800-kuutioinen twincam on alle 100 000 kilmoteriä ajettuna yhä tehtaan jäljiltä, eikä normaaleja huoltoja suurempia toimenpiteitä ole tarvittu. Autotoimittajat ympäri markkina-alueen arvostelivat auton monelta osin selvää keskeneräisyyttä ja ongelmallisia ajo-ominaisuuksia. Takapenkki sen sijaan oli käypäinen käytännössä kahdelle matkustajalle, sillä kardaanitunneli ja takalokasuojien koteloiden vuoksi reunoilta kapenevaksi muotoiltu selkänoja söi tilan kolmannelta henkilöltä. Keventynyttä ilmettä korostettiin kyljen vaakalistalla. Kehnon ajettavuuden syyt löytyivät auton alustasta. Niinpä tehtaan oli pakko tehdä uudistuksia asioiden korjaamiseksi. Kauttaaltaan verhoiltu ohjaamo koettiin ylelliseksi. Vaikka ajoasennossa oli peri-italialaiseen tapaan ratti kaukana ja polkimet lähellä, sai tätä ominaisuutta lievennettyä ohjauspyörän korkeussäädön avulla. Fiatin koriinkin kajottiin ja sivuikkunalinjaa madallettiin. Kaupunkiajossa kakkosvaihde oli sopivin, mutta toisaalta moottori veti nikottelematta kolmosvaihteellakin jo 25 kilometrin tuntinopeudesta alkaen. Fiatin käytettävyys koheni toisen sukupolven muutosten myötä. Alusta oli saatu toimivaksi. Ohjaamo oli muuten miellyttävän hiljainen, mutta moottorin ääni kantautui auton hintaluokka huomioiden varsin voimakkaana matkustajien korviin. Ei Fiat 132:ssa sentään kaikki ollut huonosti. Vaakatasoon asennettu kylkilista vielä tehosti tätä ulkonäöllistä toimenpidettä. Myös jäähdyttäjän säleikköä hieman uudistettiin poistamalla ajovalojen ympärillä ollut umpinainen tausta. Mittaristo oli runsas. Tämä kevensi auton korkeaa ja raskasta sivuprofiilia ja lisäsi näkyvyyttä sisältä ulos. Konepeitto on saranoitu fiatmaiseen tyyliin etureunastaan. Artikkelimme autossakin olevaa 1800-kuutioista moottoriversiota viritettiin sylinterikannen hengitystä parantamalla, jolloin potkua saatiin kaksi hevosvoima lisää ja moottorin vääntökäyrä laajeni maksimimomentin kuitenkin pysyessä ennallaan. Etupenkkien säätö oli vaivatonta. Mallin valmistus päättyi 1981, jolloin esiteltiin Fiat Argenta. 37. Vaikka auton kori oli kulmikkaasti muotoiltu, oli pitkällä matkustajalla takapenkillä pääntilan puolesta ahdasta. Pituussuunnassa auto tarjosi väljyyttä ruhtinaallisesti ja myös etumatkustajien tilat olivat reilut. HANKALA ALKU Fiat 132:n taival vuoden 1972 ensiesittelyn jälkeen ei ollut ruusuinen. Toisessa kehitysversiossa auton korkeaa sivuprofiilia häivytettiin laskemalla sivuikkunalinjaa hieman alemmaksi. Viitosvaihde taas oli välitetty luontevaa käyttöä ajatellen liian pitkäksi. Vaihteiston välitykset olivat kohdallaan. Alle kaksi vuotta mallin syntymästä Fiat toi satakolmekakkosen ensimmäisen parannellun kehitysversion maailmalle. Samassa yhteydessä myös takajousitusta laskettiin, mikä kohensi omalta osaltaan auton ajo-ominaisuuksia. Ominaisteholtaan keskimääräistä tehokkaamman moottorin sai pidettyä vaivattomasti mahdollisimman edullisella kierrosalueella
Opel Senator CD 3.0E Automatic ’84 Edustuskelpoi nen Jyväskylä 38
”Se oli helkutin hyväkuntoinen, viimeisiä B-mallin Asconoita. Isossa Opelissa herättivät kiinnostusta Arin aiemmat kokemukset pykälää pienemmästä E-Rekordista. Kerta C-Ascona ei oikein tuntunut omalta, alkoi Ari tutkia Keltaista Pörssiä tavallistakin tarkemmalla silmällä myytävien Opelien palstan kohdalta. Edustuskelpoi nen Ensimmäisen mallisukupolven Opel Senator oli olemukseltaan hienoisen vaatimaton, mutta matkustusmukavuus oli laadukkaan toteutuksen ja runsaan varustelun myötä kunnossa. ”Kävikin sitten niin, että etuvetoAscona alkoi kiinnostaa häntä. Sillä oli ollut kiva ajella ja autosta oli muutoinkin jäänyt hyvä maku.” Myyntiin tullut Senator oli kolmelitraisella kuutosella ja CD-varustelulla, joten mukavuutta Rekordin isoveljessä olisi tiedossa riittämiin. Teknisesti kun auto oli toimiva.” Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine Senatorin vaihtaessa omistajaa marraskuussa -99 oli sen matkamittarissa runsaat 340 000 kilometriä. Yksi kaveri sitä yritti puoliväkisin ostaa, mutta en ollut innostunut. ”Päädyin ostamaan etuveto-Asconan vakuutusyhtiöltä. ”Minulla oli aiemmin ’81 Rekord Berlina, johon oli vaihdettu GSi-Mantan ruiskumoottori ja vaihteisto dieselin tilalle. Samalla runsas varustelu aiheutti Arille pientä ennakkoluuloisuutta. V uosimallin -81 Opel Ascona oli hienossa kunnossa, joten tuolloin 90-luvun lopulla Laukaassa asuneella Ari Makkosella ei ollut minkäänlaista tarkoitusta luopua siitä. Ne eivät kuitenkaan nuorta ja innokasta autopeltiseppää isommin järkyttäneet. Kiinnostavia vaihtoehtoja riitti, ja eräs niistä oli Ääneseudulla myyntiin ilmestynyt vuoden -84 Opel Senator. ”Vähän hirvitti kun siinä oli digimittaria ja muuta sähköhärpäkettä, että miten ne toimisivat ikääntyvässä autossa. Vaihdoimme autoja kokeeksi pariksi päiväksi, eikä se mieli siitä muuttunut puolin eikä toisin, joten kaupat tehtiin. Ari Makkosen omistamalla yksilöllä on erityistä taustaa edustamisesta auton varhaisvuosilta. Olihan Ari aloittanut kardaani-Opeleiden parissa jo 16-vuotiaana hankkimalla ensiautokseen kolaroidun ’69 Commodore Coupén, joka laitettiin isä ja poika -projektina kuntoon ja ajoon. Tehty matka näkyi olemuksessa, mutta kokonaisuutena auto oli ehjä, joten se oli saanut matkansa varrella pääsääntöisesti asiallista kohtelua. Kilometrejä takana – ja edessä Senatorin siirtyessä Arille marraskuussa -99 oli sen matkamittarissa jo runsaat 340 000 kilometriä. Senatoria kun kaavailin ihan käyttöautoksi.” Hän kuitenkin soitti Senatorin omistajalle ja sopi tapaamisesta. ”Päällisin puolin Senator oli tuolloin elähtänyt ja hieman rapistunut, esimerkiksi paikkamaalauksia oli tehty spraylla sinne tänne. Auto oli varkaiden jäljiltä – lukot rikottu ja pyörät puuttuivat alta, mutta muutoin rikkomaton ja aika siistikin.” Ari osti kyseisen ’84 Ascona 1.6 S:n ja laittoi sen kuntoon, mutta takavetoisiin Opeleihin tottuneelle miehelle C-Ascona ei kuitenkaan istunut toivotulla tavalla käteen. Välirahaa maksoin muistaakseni kymppitonnin verran”. Ja hän osti sen harmikseni pois.” Ilman rattaita arki ei rullannut, joten Ari alkoi saman tien katsella tilalle korvaavaa kulkuneuvoa. 39. Hän oli mieltynyt tuttuun merkkiin, joten seuraavankin ajokin keulalla saisi mielellään olla pallosalamatunnus. Kärtti kuitenkin hintaa, ja minä lopulta sellaisen sanoin
Kori purettiin tunnollisesti ylimaalausta varten, ikkunoita myöten oli kaikki irti. ”Tein autolle sellaisen käyttöentisöinnin. ”Olen vannoutunut öljyja vaseliinityyppisten tuotteiden käyttäjä ruosteelta suojaamisessa, joten laitoin muun muassa lokasuojien peltikanttauksiin vaseliinia paksun kerroksen, kotelorakenteisiin upposi useampi litra teräketjuöljyä”, kertoo Ari ja toteaa toimien myös auttaneen, kun kahden vuosikymmenen jälkeen pinnat eivät edelleenkään isommin kuki. Vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla oli lähellä etteikö Ari olisi jo luopunut edustus-Opelista seuraavan omistajan iloksi. Seuraavat parit vuodet kuluivatkin ajellessa Opelilla sellaisenaan, kunnes kulahtanut ulkoasu herätti laittamaan edustusmallia arvoiseensa ulkoiseen kuntoon. Varustelu on ylenpalttista, mutta kojetaulun olemus ei sen sijaan ihmeemmin eroa arkisemmista Opeleista – digitaalimittaristoa lukuun ottamatta. 40 7/2020 Opel Senator. Aria ennalta mietityttäneet sähkövarusteetkaan eivät käytön mittaan porsineet, joten autovalinta osoittautui onnistuneeksi. Vaihdoin muun muassa uudet helmapellit, ja samalla kun etulokasuojat olivat irti, vaihtuivat kätevästi myös väsyneet etuiskarit uusiin.” Loputtomassa taistossa ruostetta vastaan ja etenkin talvikäyttöä silmälläpitäen Ari teki Opeliin muoviset sisälokarit myös taakse – alkujaan kun sisälokarit olivat autossa vain edessä. Käyttöentisöinnin jälkeen Senator ei vielä siirtynyt pois vakinaisesta palveluksesta, vaan toimi läpivuotisena käyttöpelinä vielä parisen vuotta. Myös ruosteenestosta hän pyrki kantamaan huolta. Verhoilu on ylellistä plyysiä, joka on osoittautunut laadukkaaksi myös kestävyytensä osalta. ”Aihioina taisin käyttää etuveto-Asconan vastaavia”, ,oes muistelee. Seisonnasta juhla-ajoon Harrastekäyttöön siirrettäessä Senatorin kokonaisajomäärä lähenteli jo 400 000 kilometrin rajapyykkiä, mutta sen saavuttaminen otti lopulta aikaa, sillä kesäiset ajomäärät jäivät vähiin
Sieltä Opelin haki hetkeksi omistukseensa keskisuomalaismies, jolta Ari puolestaan osti auton loppuvuodesta -99. ”Olen syntynyt Savonlinnassa ja siellä on isäni kotipaikka, joka on nykyään kesäkäytössä. Kasettiradio ja -teline sen sijaan yleisempää. Kunnes sitten tajusin, että ei hitto, tässähän on itse asiassa sama rekisterikilpikin.” Lehtiartikkeli antoi viittauksen, että Opel olisi alkujaan toiminut osittain esittelykäytössä. HAVAINTO HISTORIAN SIVUILTA Vain kesäkäyttöön ja sitä myöten omistajan muun harrastekaluston jatkoksi Senator asettui vuoden -04 tietämillä. Edellä viitatulta heinolalaiselta Senator siirtyi lahtelaiseen autokauppaan vaihdossa Porscheen. Siellä vanhoja lehtiä taas kerran plärätessäni huomasin vuoden -84 Tuulilasissa olevan juttua Opel Senatorista. ”Lueskelin lehteä ja silmäilin että samanlainen Senator väriä myöten – kunnes tajusin että tässähän on itse asiassa sama rekisterikilpikin.” Digitaalimittaristo on ehtaa 80-lukua joskin suhteellisen harvinaista sellaista. Samoihin aikoihin Arille selvisi vahingossa mielenkiintoista taustaa autoyksilöön liittyen. ”Hän oli ollut itsekin Opelin palveluksessa ja tiesi kertoa, että Senator olisi ollut uutena Suomen General Motorsin silloisen toimitusjohtajan Stig Fagerholmin käytössä.” Toukokuussa -84 ensirekisteröidyn Senatorin mittariin oli 90-luvun puoliväliin mennessä kertynyt jo noin 300 000 kilometriä, joten voisi olettaa että alkuvaiheiden esittelykäytön ohella Senator olisi palvellut isona ja mukavana reissuautona Opeledustajien erilaisilla matkoilla ympäri Suomea, kunnes se aikanaan siirtyi yksityisomistukseen. 41. Matkamittari on toteutettu numerorullin, mutta sähkökäyttöisesti ja digitaalimaisella kirjasintyylillä. Asialle antoi lisävalaistusta Arin myöhemmin tavoittama, Senatorin ilmeisesti kolmas varsinainen omistaja, jolla auto oli ollut Heinolan seudulla 90-luvun puolivälissä. Tämä sopi siihen kokonaisuuteen, että huoltokirjan mukaan Senator oli ollut ensimmäiset vuotensa Suomen General Motorsin omistuksessa. Lueskelin sitä ja silmäilin että samanlainen auto väriä myöten kuin meillä
Olen esimerkiksi vaihtanut ajallaan vaihteistoon öljyt ja suodattimet, samoin peräöljyt sekä jarrunesteet ja niin edelleen.” ”Kerran pistin myyntiinkin, kun se oli niin vähällä käytöllä ja minulla oli muitakin harrastevehkeitä. Kun vielä otetaan huomioon, että tuolloin Senatorista oli tarjolla myös 185 900 markkaa maksanut 2.0E C -versio, on CD-versioiden kokonaismäärä jäänyt perin niukaksi. ”Opel seisoi sitten useamman vuoden, vuosina 2012–2017 sitä ei tullut edes katsastettua.” Katoksen alle pysähtyneisyyden tilaan asemoituneen edustusvaunun elävöittäjä tuli viimein yllättävältä taholta, tuttavasta joka näki pölyn alla ja vajain renkain seisovassa Senatorissa komean hääauton. Näillä toimin hän sai haettua jälleen leiman ja ajelikin sillä tyytyväisenä pari kuukautta.” Kun lainaaja sitten toi takaisin puhtaan Opelin, innostui Arikin jälleen autosta. Mutta sai ulkoiselta olemukseltaan hieman vaatimattomasta Opelista rahalle vastinettakin. Jos keulan osalta Senatorin ilme on lähellä Rekordia, niin takapään osalta ei erehtymisvaaraa ole. Epäilemättä sen kokivat CD-Senatorin uutena ostaneet, mutta asia saa tukea myös omistajalta automallin myöhemmiltä ikävuosilta. Lisähuomiona mallitarjonnasta kerrottakoon, että A-Senatorin viimeisinä myyntivuosina 1985–1986 oli Suomessa saatavilla versiot 3.0i CD, 2.2i C sekä 2.3TD C, jonka turbodiesel liikutti isoa Opelia 86 hevosvoimallaan. ”Tavallaan ihastuin Senatoriin uudestaan ja totesin siistitystä autosta, että on se vaan hienonnäköinen peli”, Ari hymyilee. Vuonna -84 CD-Senatorin hinta oli kohonnut jo 241 900 markkaan, jos tosin edullisin pitkä S-Mersukin maksoi tuolloin jo 338 000 markkaa ja esimerkiksi BMW 728i puolestaan 284 000 markkaa. Kaikkiaan Opel Senator 3.0 CD -mallia ensirekisteröitiin Suomessa vuonna -84 vain kourallinen. Siinä missä A-Senatorin vuosien 1978–1982 malli-ilme oli lähellä vielä tuotannossa ollutta Commodorea, jatkui ongelma vuosina 1982–1986, jolloin päivitetty Senator näytti edestäpäin erehdyttävän paljon senaikaiselta E-Rekordilta. ”Se on pelannut ihmeen hyvin, olen toki huoltanutkin sitä vuosien varrella. Kevättalvella -85 mainittujen mallien hinnat olivat 251 700, 189 900 ja 200 500 markkaa. Itse asiassa Senator oli Suomessa hulppeimpana 3.0E CD Automatic -versiona järkyttävän kallis. Rekisteröintitilaston mukaan Monzaja Senator-malleja kilvitettiin yhteensä 16 yksilöä. Arin mukaan Opel on palvellut kaikkiaan oivallisesti. Perspektiiviä antaa kun ajattelee, että vain 300 markkaa suuremmalla satsauksella olisi saanut pitkän SMersun, 280 SEL:n. Itse asiassa päinvastoin. Hän sitten laittoi linjat kokonaan uusiksi nailonputkesta. Etualalla, ilmanputsarikotelon ja etutolpan välissä näkyy takajousituksen korkeudensäädön kompressori. Mutta kun sain vain vaihtotarjouksia, niin ei sitten tullut kauppoja.” Auto jäi Arin nimiin, mutta käyttö ei mainittavasti lisääntynyt. Vuonna -79 sen hinnaksi ilmoitettiin 193 000 markkaa. Ensinnäkin perusvarmojen mutta samalla hieman tasaisen harmaiden automallien valmistajana Opelilla ei ollut samanlaista hohdetta kuin esimerkiksi Mercedes-Benzillä tai vielä tuolloin jenkkiautoilla. ”Kaveri herkisteli jarrut, ja jo aiemmin letkupaikkauksilla elvytetyt bensalinjat piti uusia. 42 7/2020 Opel Senator. Toisekseen Opel teki hienoisen karhunpalveluksen myös itse: Senator oli toki komea, mutta harmillisesti lähes samankaltaista muotoilua hyödynnettiin myös edullisemmissa malleissa. Alkuperäisten 14-tuumaisten sijaan alla pyörivät 15-tuumaiset BMW:n aluvanteet, jotka sopivat hyvin kokonaisuuteen. ”Sanoin että jos otat siitä itsellesi urakan ja laitat kuntoon, niin ilman muuta saat hääautoksi.” Varsinaisesti vikaa ei Opelissa ollut, mutta seisottaminen oli aiheuttanut nahkeutta niin polttoainepuolelle kuin jarruihin. Yli 400 000 ajokilometrin perusteella uskaltanee todeta Opelin kolmelitraisen ruiskukoneen olevan luotettava voimanlähde. Ulkonäöllisestä samankaltaisuudesta huolimatta Senator kohosi silti omaan luokkaansa, mikä selvisi hinnastoa silmäillessä. BMW 728A maksoi tuolloin 185 000, Chrysler New Yorker 169 800, Jaguar XJ6 4.2 puolestaan 176 000 ja Ford Granada 2.8i Ghia vain 151 910 markkaa. YLELLINEN PINTAA SYVEMMÄLTÄ A-mallipolven Opel Senatorin menestysmahdollisuuksia edustusautojen markkinoilla nakerrettiin tavallaan kahdelta suunnalta
08 Suorituskyky Huippunopeus 205 km/h, 0-100 km/h 11,0 s. Sen sijaan kojelauta kaikessa muovisuudessaan on hieman arkinen, vaikkakin autoon soveltuvaksi tummanruskeaksi sävytetty. 01 Merkki ja malli Opel Senator CD 3.0E Automatic 02 Vuosimalli 1984 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Ehkä ketjun laahaimet ovat jo sen verran kuluneet”, omistaja arvelee. 07 Mitat Pituus 484, leveys 172, korkeus 142, akseliväli 268 cm. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, kallistuksenvaimennin. Tilavuus 2968 cm 3 . Oma viehätys autossa kyllä on, mutta jos sopiva ostaja tulee ja se pääsisi hyvään kotiin, niin ehkä joutaisi eteenpäin?” pohtii Opelharrastaja, jonka hoteissa on tällä erää muun muassa aikoinaan Suurajoissakin esiintynyt A-Ascona, Kadett Rallye -replika sekä yhteisomistuksessa kaverin kanssa oleva historickilpurina palveleva A-Manta. Jos autoa hankkiessa digitaalimittaristo oli Arille yksi epäröintiä aiheuttava tekijä, on mieli muuttunut vuosien varrella. ”Viime vuosina jakopään suunnalta on alkanut kuulua pientä rapinaa, kun kierrokset laskevat. Suorituskyky ei enää päätä huimaa, kun nykyajan perusautotkin ovat vikkelämpiä, mutta silloin aikanaan oli kova juttu kun kulki yli 200 km/h.” Senatorille uutena kaavaillusta käyttötarkoituksesta kielii myös takapään korkeudensäätö: kun perä uhkaa painua alas, tekee takatukivarressa oleva tunnistin siitä havainnon, ja pian moottoritilassa oleva kompressori herää ja nostattaa takapään jälleen oikeaan korkeuteen. Moottori on tiettävästi yhä avaamaton vaikka matkaa sen voimin on taitettu jo reippaat 400 000 kilometriä. ”En oikein tiedä, kun on tullut uusiakin harrasteautoihastumisia, ja toisaalta vähän harmittaa kun tällä tulee niin vähän ajettua. Paino 1450 kg. 43. Takana erillisjousitus, vinoheiluriakselisto, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. ”Kun käyttöentisöinnin yhteydessä oli koko sisustus purettu pois, niin kiinnitin huomiota materiaalien laadukkuuteen. ”En siitä tykännyt silloin alkuun, mutta enää se ei haittaa, siihen on jo tottunut ja kuuluuhan se tähän automalliin sekä aikakauteen.” Tulevaisuuden osalta Senatorin pysyminen nykyomistuksessa on kaikesta huolimatta kysymysmerkki. Tosin onhan kojelaudassa se eräs aikakauden huomionkerääjä – digitaalimittaristo. ”Tämä on siitä mukava harrasteauto, että tällä ajaa mielellään pidempääkin matkaa. 04 Voimansiirto Kolminopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. Alkuperäinen plyysisisustus on kestänyt hyvin aikaa.” Tuplatiivisteillä varustettujen ovien sisäpuolen puiset ikkunalistat ovat eräs luku sisustan persoonallisia ja ylellisiä yksityiskohtia. Takaveto. Teho 180 hv/5800 rpm, vääntö 248 Nm/4200-4800 rpm. Ajomäärästä huolimatta myös kolmiportainen, jenkkiperua oleva automaattikin hoitaa tehtävänsä hienosti. Tai jos tarkkoja ollaan, niin ihan kokonaan ratkaisu ei ole digitoitu: matkamittari on toteutettu perinteisin numerorullin, mutta vaijerin sijaan niitä on pyörittämässä sähkömoottori. Matka-autona Senator onkin edelleen pistämätön valinta. Kun lainaaja hääajojen jälkeen toi takaisin siistityn auton, innostui Arikin uudelleen Senatorin tyylikkyydestä. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Poraus 95, isku 69,8 mm. Puristussuhde 9,4:1. Edessä ja takana levyjarrut. Äänieristyksen eteen tehdyssä työssä tulevat esille harkitut ratkaisut, jotka ovat osaltaan näkyneet myös auton hinnassa ja hiljaisuudessa
44 MYYDÄÄN Urheiluauto. Teksti: Harri Onnila Nipponin nopeat Myös Fairladyja 1500-mallinimillä tunnettu Datsun SPL310 oli vuoden -63 mainoksen perusteella ”urheiluauto harvinaisella yhdistelmällä tyylikkyyttä ja rohkeutta”. Asia koski myös urheiluautoja, joihin poimittiin ansiokkaasti vaikutteita perinteisempien automaiden sporttivaunuista. Japanin autoteollisuus harppoi 60-luvulle tultaessa länsimaiden tuotteita nopeasti kiinni ja meni monin paikoin ohikin. Näin ollen markkinointikoneistoillakin riitti urheilullisia ajopelejä joita kaupitella
Asiaa selittää osaltaan, että tämä mainos houkutteli asiakkaita aikoinaan Playboy-lehdessä. Homma laitettiin käyntiin aivan 60-luvun lopulla, ja kuin tulevaa energiakriisiä ennakoiden 240Z:aa markkinoitiin ”uudenlaisena talousautona”. No, otettiin tekstissä sentään esille myös auton kauneus, tehokkuus ja ajettavuus. Vuonna -74 Z-Datsunista juteltiin jo legendana eikä suotta, sillä vuonna -79 uuteen 280ZX:ään viitattiin ”maailman eniten myyneen urheiluauton, 260Z:n seuraajana”. Vuonna -69 Datsunin 1600ja 2000-avoja myytiin suorasukaisesti ”yläosattomina kultasina, jotka räjäyttävät tajunnan”. Z-Datsunit kelpasivat ympäri urheiluautoilevaa maailmaa, mutta erityisen taajaan kassa kilisi Yhdysvalloissa. 45
Vuonna -89 Sunny-kansan silmin katsottuna 200SX ei ehkä ollut ”tyypillinen uusi Nissan”, mutta perusteluksi kerrotaan, että se oli ”huipputuote autoilun vaativimmassa luokassa”. 46 7/2020 Myydään urheiluauto – Japani. Varmuudeksi ajoneuvoluokasta mainoksessa mainitaan myöhemmin, että ”200SX on oikeaoppisesti takavetoinen urheiluauto”. Ja se täyttää ulkonäön antamat lupaukset kiihtyvyyden, tehon, ajo-ominaisuuksien, ja varustelun suhteen – ja yllättää reiluilla sisätiloillaan”. Mainoksen mukaan aina silloin tällöin muutamalla onnekkaalla on ollut mahdollisuus uuden urheiluauton hankintaan, ja mielikuvien luomiseksi taustalla on ’47 MG TC Midget, ’53 Chevrolet Corvette ja ’70 Datsun 240Z. Ansioluetteloonkin oli jo kertynyt kanadalaisten autotoimittajien suorittama valinta ”parhaaksi uudeksi urheiluautoksi”. Vuoden -84 Silvian luvattiin olevan oikeastaan kaikkea sitä mitä asiakas saattoi toivoa: ”Urheiluauto, joka jo ulkonäöllään sävähdyttää. Datsun-merkki vaihtui Nissaniin, mutta valmistajan sporttitehtailuun se ei vaikuttanut. Vuonna -90 ei uuden 300ZX:n urheiluautostatuksesta tarvinnut varmasti vääntää: nelipyöräohjaus, monivarsituennat sekä tuplaturbotettu 24-venttiilinen kolmelitrainen V6 283 hevosvoiman tehoineen puhuivat puolestaan. Vuonna -78 oli Mazda RX-7:n ostajan vuoro
Perheauto sitä tarvitseville, urheiluauto siitä uneksiville.” NSX-malliin Honda latasi kaiken moottoriurheilussa keräämänsä osaamisen ja jälki oli sen mukaista. Pitäisi ehkä pikemminkin pohtia oliko kyseessä urheiluauto vai jo niin sanottu superauto. Mutta kenenköhän ehdoilla NSX-mainoksen kuvauspaikka oli valittu. Vuonna -81 Preluden kerrottiin muuttavan ”oikeastaan koko urheiluautokäsitteen” ja vuoden -86 Prelude-mainoksessa pohdittiin, että ”Honda on kauttaaltaan urheilullinen. Auton 100-hevosvoimaisen 1,5 litran moottorin luvattiin antavan 8,7 sekunnin kiihtyvyys ja 190 km/h huippunopeus. Honda CRX ei ollut perheellisen valinta, mutta oliko se urheiluauto. Kotimaisessa mainonnassa Honda Preludea myytiin empimättä urheiluautona sukupolvesta toiseen. 47. Alumiinikorista keskimoottorihirmua mainostettiin vuonna -90 ”ensimmäisenä täysverisenä urheiluautona, joka on tehty ajajan ehdoilla”. Vuoden -84 mainoksen mukaan ”CRX on puhdasverinen urheiluauto, jonka tekniikka vastaa sitä mitä upea ulkokuori antaa odottaa”. Luukkulamppuisen Mazda 323F:n saattoi nähdä molemmin puolin vuosituhannen vaihdetta sangen urheiluhenkisessä nuorisokäytössä, eikä tämä toiminta kauas vuoden -89 mainoksen luonnehdinnoista mennytkään. Ei sitä nyt ihan urheiluautoksi paalutettu, mutta ”urheilulliseksi coupéksi, trendinluojaksi” ja autoksi jossa on ”urheiluauton luonnetta”
Kyllä – mainoksessa on moottoripyörä. Moottoriurheilu myy, luotettiin vahvasti vuonna -73. 48 7/2020 Myydään urheiluauto – Japani. Celica-kilpuria ei sentään kaupattu, mutta asiakas saattoi ”ostaa sen mitä kilpaileminen on meille opettanut”. Vuonna -76 tilaukseen vastattiin Celica GT Liftbackilla, jota luonnehdittiin ”urheilulliseksi laatuautoksi”. Aikoinaan juteltiin muuta liikennevirtaa pyrkivämmin etenevistä Hiacepakuista maamme yleisimpinä urheiluautoina. Sitä saa mitä tilaa, niinhän se menee. Vuonna -71 suomalaiset pääsivät koettamaan Toyota Celican suitsimista, se kun nimittäin oli ”kesyttämätön urheiluauto”. Oliko samaa tautia liikkeellä muissakin kevyissä hyötyToyotissa, kun Amerikassa kaupiteltiin 80-luvun alussa Hilux-perustaista SR-5-pickupia ajoneuvoluokkansa urheiluautona. Mutta otettakoon mukaan, sillä ’78 Yamaha XS750:n rinnastaminen urheiluautoon on vahvaa, Porsche 911 Carreraan suoritettua vertailuasetelmaa myöten
Cressida 2000:n kaverina Celica Liftback 2000 ST, ”tilava viiden hengen urheiluauto”. Kahdeksankymmentäluvun lopulla Toyotamaahantuojalla oli heittää syötiksi kokonainen sarja sporttimalleja – MR2, Celica ja Supra. Tulos: kuvan Celica Turbo 4WD.” Eikä tämä vuoden -90 Celica-ilme ole unohtunutkaan, mistä käy osaltaan kiittäminen mallin rallihistoriaa. Ja nyt Toyota on tehnyt tästä elämäntavasta vieläkin houkuttelevamman.” Myöhemmin vielä vakuutetaan loputkin toteamalla, että ”ajo-ominaisuuksiltaan Celica on kuumaverinen urheiluauto”. Celica 80-luvun jälkipuoliskon ilmeessään antoi aihetta pienelle filosofiselle pohdiskelulle: ”Urheiluauto on elämäntapa. Nyt ei olla moottoriradalla, rantabulevardilla tai edes kallion päällä, vaan kotimaisissa urheiluautotunnelmissa. ”Tavoite: luoda urheiluauto, jossa yhdistyy uusin tekniikka ja unohtumaton muotoilu. 49
Naisten viimeinen SM-arvoinen rallivuosi oli -01 ja sijoituimme silloin yhteispisteissä toiseksi.” Kyseisestä kaudesta Mikko Lassila kertoo tarinan sääntömuutoksien osalta: Tiina ja Mikko Lassila ovat harrastaneet autourheilua kilpailijoina kolme vuosikymmentä. Tallilla kilpa-autoja rakennelleet kaverit houkuttelivat Tiinaa käymään rallitutkinnon, koska kartturin paikkoja oli vapaana. ”Aluksi olimme muutaman vuoden mukana Lada VFTS:llä, mutta nälkä kasvoi syödessä, ja hankimme 90-luvun lopulla Jyväskylästä valmiin B-Asconan. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee 50 7/2020. ”Ensimmäinen kisani oli tammikuussa -92 ajettu Vammala-ralli Marko Lehtelän kyydissä, ja siitä se sitten lähti. Koriltaan melko väsyneellä REH-601:llä ajoin siihen asti kunnes saimme tuolloisesta, melko tervekorisesta siviili-Asconastani rakennettua uuden kilpurin. Hänellä on ollut kaikenlaisia laitteita, mutta minulla ei ole ollut talliin mitään asiaa, kun siellä on ollut laitteet levällään. Vuodesta -94 lähtien olen ajanut sekä rallia että sprinttiä.” Rallia lähdettiin ajamaan tanakammalla otteella, kun Tiina ilmoittautui mukaan naisten SM-sarjaan. Eikä koneet ja autot lapsena minua mitenkään erityisesti kiinnostaneetkaan. Kavereiden kanssa olimme myös käyneet katsomassa Jyväskylän Suurajoja vuonna 1986, kun B-ryhmä viimeistä kertaa ajoi Suomessa”, Tiina muistelee. Kartturin paikalta kuskiksi Hopeatien tallilta lähti käyntiin tuolloin vielä tyttönimellä Sievinen tunnetun nuoren naisen pitkä kilpailu-ura. Syy valmiiksi tehdyn auton hankintaan oli tiukka aikataulu ja Asconassa ollut Toyotan suorakytkentälaatikko. M onesti alkusysäys moottoriurheiluharrastukseen saadaan jo lapsena, kun kotiväki puuhailee aktiivisesti asian parissa. Seuraavana vuonna tuli aika siirtyä myös kuljettajan paikalle, kun ilmottauduin Pinsiön sprinttiin. Sen sijaan nuoruusaikojen kaveriporukka johdatteli minut rallitouhujen pariin, kun eksyimme Ylöjärvellä Hopeatien tallille, jossa kilpa-autoja rakenteli useampikin heppu. ”Yhdeksän vuotta vanhempi veljeni on ollut bensalla rokotettu jo lapsesta saakka. Tiina Lassilan lapsuudenkodissa Ylöjärvellä ainoastaan velipoika touhusi moottorivehkeiden kanssa, mutta muuten ralli tai muukaan moottoriurheilu ei ollut perheessä erityisessä asemassa. Parikymmentä vuotta on puuhasteltu yhdessä ja nykyisin asfalttisprintejä ajetaan yhteisellä kilpurilla. Autotalli oli toisinaan pieneltä tytöltä jopa täysin kielletty alue. Tiina Lassila Ammattikatsoja kutsui itsensä hämeenkyröläisten Tiina ja Mikko Lassilan kahvipöytään, jossa yhdessä muisteltiin Tiinan pitkää, menestyksekästä ja yhä jatkuvaa kilpailijauraa rallissa sekä rallisprintissä
Kemin kevättalven kovettamia penkkoja oli käytetty vauhdin hillitsemiseen heti kilpailun alussa. Autosta tuli hieman surullisen näköinen. Kausi olikin täydellinen, sillä voitto napsahti parivaljakolle jokaisessa osakilpailussa ensimmäisessä Lahdessa ajetussa jopa neljän ja puolen minuutin marginaalilla. Tiinan kilpailuura alkoi kartturina vuonna -92 Vammala-rallista jossa hän oli mukana Marko Lehtelän kanssa. Tiina Lassila Tiinan ensimmäinen kaato tapahtui Laukaassa jossa Lada suistui pellolle, mutta kaatui vasta takaisin tielle pyrittäessä. Tämä vaati muutoksia moottorin osalta, samoin suorakytkentälaatikko vaihtui perinteisempään.” Vuonna -02 naisten SM-sarja muuttui Lady Cupiksi, jossa Tiina oli Sirpa Jokisen kanssa mukana. Ascona muutettiinkin äffäläisestä takaisin A-ryhmään. ”Tuona vuonna sarjaan sai osallistua vain Atai N-ryhmän autoilla. 51. Kuohujuoman suihkuttelu on tullut uran aikana tutuksi kuten vuonna -03 Heinolassa. Kyseiselle kaudelle Opelin sai muuttaa jälleen F-ryhmäläiseksi. Mukavan sattuman kautta Tiina sai kartanlukijaksi maailmallakin kuljettajana menestyneen Eija Jurvasen. Tässä kurvaillaan Jyväskylässä Opelilla, lähtönumero kertoo tuon hetkisen sijoituksen naisten SM-sarjassa. Tämä onnistui Suomessa, vaikka Asconan kansaiväliset luokitukset olivat vanhentuneet jo ajat sitten. Jossain vaiheessa Ladan väritys vaihtui valkoiseksi
Jos autourheilu tai moottorit eivät olleet Tiinan lapsuudessa erityisemmin läsnä, on näistä tullut omalle perheelle tärkeä ja mukava yhdessäolon muoto. ”Vuonna -07 myimme Asconan sekä Mikon sprintti-Renaultin pois, ja ostimme tilalle BMW M3:n, josta aloimme rakentaa kilpaautoa. Perheenlisäystä Kyseiselle vuosikymmenelle ajoittui pieni tauko kilpatouhuista. 52 7/2020 Ammattikatsoja muistelee. Auto -rallissa vuonna -04 tultiin oikeaan taittavalle nypylle turhia jarruttamatta. Kilpaileminen ei tyttären syntymään loppunut, mutta joitakin muutoksia harrastukseen ja kilpakalustoon tapahtuma sentään aiheutti. Lastenhoito-ongelmaa tämä ei aiheuttanut, sillä Venla oli mukana ja nukkui tallilla Peltorit päässä kun me teimme autoa.” Lähihistorian aikana Tiina on ajanut rallia ja sprinttiä, eivätkä kartanlukijan hommatkaan ole jääneet kokonaan sivuun. Meitä oli aina kilpurissa kolme, kun mukaan lasketaan maskottinallemme Voitto. ”Kesäkuussa -06 ajettiin Lady Cupin ensimmäinen kesäkilpailu. Kisan jälkeen sanoin Sirpalle, että meitä oli tuolla kilpurissa neljä, ja kausi oli nyt tässä.” Tiina odotti Lassiloiden esikoista Venlaa, joka syntyi seuraavan vuoden tammikuussa. Itä-Suomen kimurantit tiet koituivat monen kohtaloksi vuonna -98 Tuupovaaran SM-osakilpailussa. Syy oli mitä inhimillisin, sillä Tiinan ja Mikko odottivat esikoistaan joka syntyi seuravaan vuoden tammikuussa. Kouvolan O.K. ”Antaa tytön itse päättää harrastuksensa, autourheiluun emme häntä sen ihmeemmin ohjaa, saati pakota”, toteavat Lassilat viisasti tapaamisemme päätteeksi. Tämä laittoi kisakuviot uuteen muotoon. Tiina ja Eija keskeyttivät ulosajoon tässä ykköspätkän yllärissä. Kesäkuussa -06 ajetun osakilpailun jälkeen Tiina ilmoitti kartturilleen Sirpa Jokiselle että kausi päättyy tähän. Tytär Venla, joka tallin lisäksi kisapaikoilla nukkui vaunuissa kuulosuojaimet korvillaan ja herätessään kysyi palkinnoista, ei ole välttynyt autourheiluvaikutteilta
TAPAHTUMIA JA SATTUMIA Pitkän uran aikana on kertynyt monenmoisia sattumuksia. Melkoisen lumisatsin päällensä saanut porukka oli aivan haltioissaan. Vuonna -01 ajettiin Pirkanmaalla toinenkin NaSMosakilpailu kun Tampereella kisattiin vetisissä oloissa. Iso-Syötteen mäkikisa on muutamana vuonna ollut kisakalenterissa, kuvassa ajovuorossa on Mikko. Vuosi oli myös viimeinen kun naiset ajoivat SM-arvosta. Näimme kun he seisoivat eräässä pitkässä vasurissa ulkokurvin puolella, laitoimme kilpurin kopan vinoon ja ajolinjan hieman leveäksi. Kaikesta päätellen Tiinan mittava ura moottoriurheilun parissa jatkuu vielä pitkään mikä tietää kilpakumppaneille kovaa, mutta reilua vastusta. Myös ensimmäinen Tunturiralli oli ikimuistoinen, sillä Pohjoismaissa extremelajeja kuvaamassa ollut saksalainen ryhmä halusi tehdä naiskilpailijaparista ohjelman. 53. Tiina yhdessä Satu Tanskasen kanssa sijoittuivat yhteispisteissä hopealle. Lada loikkasi hyppyristä 19 metriä, joka oli kisan kolmanneksi pisin hyppy. Tyttären syntymän jälkeen Tiina ja Mikko rakensivat yhteisen kilpurin jolla on ajettu rallia ja viime vuosina asvalttisprinttejä. Nuotittaessa piti ehdottomasti pysyä omalla ajokaistalla paikoissa, joissa ei mahdollista vastaantulijaa voinut nähdä. Syksyllä Nokia-rallissa oli ajolinjat hiottu kohdalleen. ”Nuotitusjakson jälkeen menimme Vanttauskoskelle Koskiniemen Pentin tiluksille, jossa he kuvasivat ajoamme. Yksi iso hyppyri jäikin huomioimatta, ja Tiinan nuotissa luki vain että nyppy täysillä yli. Teimme sitten heille muutaman muunkin jäynän kuvausten aikana”, Tiina muistelee. Tämä hyppyri oli Veikkauksen vedonlyöntikohteena, ja siinä oli viralliset mittaajat. Ensimmäinen kaatoon johtanut ulosajo tapahtui vuonna -95 Laukaassa, kun Lada ajautui vauhdilla pellolle, ja takaisin tielle pyrkiessä auto kierähti multapaakusta ympäri. Mielenkiintoinen tapaus puolestaan sattui vuoden -97 Channel Four -rallissa Tampereella, Savon erikoiskokeella eräällä pätkän monista hyppyreistä. Nyppylöitä ei siis voinut nuotittaa niillä ajolinjoilla joita kisassa käytettiin. BMW on ollut teknisesti luotettava kilpa-auto, eikä sitä runsaan kymmenen kilpailuvuoden tiimellyksissä ole kuljettajatkaan isommilla ajovirheillä tärvelleet. Jos on Lada-kuvissa jo mukavaa nostalgiaa, niin kokemuksen tuomaa vauhdikasta osaamista huokuu tämä Kauhavalla viime vuonna napattu otos. Vuonna -01 kilpurina oli Tiinan omasta arkiautosta rakennettu Opel Ascona. Ainoastaan kaksi ruotsalaista Volvoa lensi hieman pitemmälle. Tunturiralli hankineen, erämaineen ja pakkasineen oli saksalaisille eksoottinen ympäristö, jonka kruunasi rallia ajanut naispari. Jopa Jyväskylää varten treenannut Carlos Sainz Escort WRC:llä jäi Tiinalle puolitoista metriä
Borgward Isabella Coupen kauneus toimii mittakaavsta riippumatta. SAHK Savon kerhon järjestämän kolmipäiväisen rompetorin yhteydessä ajeltiin klassikkoautojen Ruskaajot, joita on Kuopion seuduilla kurvailtu jo vuodesta -74. 54 7/2020. Tämä 60-luvun Dinky Toys -pikkuautosta 90-luvulla tehty leikkimätön uusintapainos olisi lähtenyt matkaan kympillä. Kuopion Rompepäivät Terveisiä viime vuosisadan ensimmäiseltä puoliskolta, lähettäjiä ainakin Italiasta, Saksasta, Englannista, Ruotsista, Amerikasta... Poikkeusolot pyyhkivät kesäkauden tapahtumakalenterista monta isoa tapahtumaa, mutta elokuun viimeiselle viikonlopulle ajoittuvat Kuopion Rompepäivät järjestettiin kuitenkin perinteiseen tapaan. Monet LeBaronit, SJ 410 Suikkarit ja Calibrat ovat matkanneet romurautana Kiinaan, mutta esitteitä niihin olisi vielä hyvin tarjolla. Kuopio 28.–30.8. Letkuohjattava Warre päätyi asiantuntevaan kokoelmaan. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Itäsaksalaisen Pikolelutehtaan 1:15-mittakaavainen Wartburg 353 oli tarjolla 120 euroon. Tapahtuman yhteydessä oli myös hyvä mahdollisuus käydä tutustumassa Kuopion Automuseon tarjontaan
Jos haaveiden siipiauto on vielä hankkimatta, upeat myyntiesitteet tekevät haaveilusta ainakin mukavampaa. Kun tulevat motoristit ajelevat joskus isoisiensä motskareilla, tämän perheen tapauksessa pyörä on ’72 Yamaha R5. Näinköhän sitä pikkuvasaralla paukuttelisi nauloja vitosen pyyntihinnan edestä. Suomen Taksiliitto eriytyi omaksi etujärjestökseen Ammattiautoilijoista 50-luvun puolivälissä. Näillä koppalakkikokardeilla isäntä erottui rengeistä. 21 tuuman nokialainen puupuolaisella lukkovanteella. Viirivalmistaja Hokkanen Oy:n pitkään uinunut varasto on päätynyt viimein markkinoille. Borgwardja Trabantnappeja löytyy varmasti enemmän kuin merkin autoja. Kilpi viittaisi tämän L300-yksilön toimineen lasiliikkeen palveluksessa. Vaikkapa pihakoristeeksi soveltuva pyörä oli tiettävästi Ttai TT-Fordista peräisin. Loppumaan ne eivät ole päässeet, ja tästä olisi automaattivaihteinen yksilö lähtenyt matkaan 1990 eurolla. Maailmanmestaruustason eukonkantajat eivät tiettävästi ole vielä järjestäytyneet. 55. Ehkä 60-luvulla kesken jääneistä, automerkein koristelluista rintanapeista voisi askerrella jotain merkkikerhojen jäsenistölle. Entisöityjen pappa-Tunturien tarjonta rompetoreilla on viime vuosina rauhoittunut. Jos ovat lava-Hiacet käyneet vähiin, näitä romusteluun näppäriä lava-Mitsuja ei edes ollut paljoa. Juvekim Oy:n pöydiltä löytyy aina ihmeteltävää
Museon mittavaa taksamittarikokoelmaa täydentää nykyisin kokoelma pysäköintimittareita. Kaupungin keskustan tuntumassa vanhassa kasarmirakennuksessa toimiva museo vetää puoleensa matkailijoita helpon saavutettavuuden ansiosta. Esillä ei ole pelkästään vanhoja autoja, vaan näytille on tuotu mopoja, moottoripyöriä sekä paikallisen ajoneuvokulttuurin esineistöä. S AHK Savon kerhon ylläpitämä Kuopion Automuseo ei automuseoksi ole suuri, mutta vastaavasti museossa näytillä olevaa kalustoa pyritään vaihtamaan säännöllisesti mielenkiinnon säilyttämiseksi. Hiljattain mittarikokoelma täydentyi vielä Kuopion kaupungin museolle lahjoittamilla pysäköintimittareilla. Museovieraita ja muita nälkäisiä kulkijoita palvelee museon yhteydessä toimiva kahvila Herkku Mobiili terasseineen. 56 7/2020 Kuopion Rompepäivät. Museon erikoisuuksiin kuuluu Seppo Rossin keräämä taksien taksamittarikokoelma, jonka veroista ei maastamme toista löydy. Pompannapin ohi kukaan ei kävele muistelematta omia kokemuksiaan tiivistunnelmaisen automallin ominaisuuksista
Keinäsen kehittelemän Monorator-kaasukärryn suosio ei räjähtänyt käsiin, vaikka ratkaisulla vältettiinkin auton omien muotojen pilaamista rumilla pöntöillä. Iloinen se on ollut itänaapurin konepyörien värikartta, kuten tämä ’73 Ural sivuvaunuineen osoittaa. Oranssinpunaista Jawaa olisi helppo pitää väärän värisenä, mikäli ei tunne mallin historiaa. Kardaanivetoon ja bokserivoimaan vuosikymmeniä luottanut BMW toimitti tämän pyörän liikkuvan poliisin käyttöön vuonna -69. Suomeen laivalasteittain 50 ja 60-luvulla tuoduista tšekkipyöristä valtaosa oli tutun viininpunaisia, mutta 40-luvulla Jawa Perak -mallin sai kaupasta tässä värissä, jos sai. 50-luvun taksitolpilta saattoi bongata nämä molemmat automallit, harmaan Pobedan tosin huomattavasti useammin kuin mustan Mercedeksen. Automuseon kahvilan puolelta löytyy kokoelma radioita 20-luvulta 60-luvulle. 57. Tällaisia perässähinattavia puukaasuttajia ei joka museossa näekään. Bensiinipulan aikoihin S. Siviiliin motskari vapautettiin -75. J. Kotimaisen mopoteollisuutemme maastokelpoisimpia edustajia aikanaan oli Tunturi Trial. P
Teksti: Toimitus • Kuvat: Jukka Vuorenmaa Ohikulkijoiden huomion voi yrittää kiinnittää hankkimalla laatumerkkiä edustavan kaupunkimaasturin. 58. Kalustoa oli tällä kertaa esillä laidasta laitaan T-Fordista alkaen. Kolmatta kertaa pidetty Retroparaati keräsi ennätysmäärän autoja. Kulkueeseen osallistui noin 130 ajokkia, ja kaikkiaan paikalla vieraili arviolta vajaat parisataa harrasteajokkia. Trabantin kuljettajalla ei ole juttuseurasta pulaa. O losuhteista johtuen tavallisesti kesäkuussa järjestettävä Retroparaati pidettiin nyt elokuun viimeisenä viikonloppuna. Retroparaati Paraisilla Parainen 29.8. Nils Erikssonin konepajalla Paraisten Lielahdessa valmistettiin kaunislinjaisia NE Amphibian -hydrokoptereita vuosina 1972–1992. Paraisten historiaan mahtuu ajoneuvotuotantoakin. Takuuvarman huomion saa sijoittamalla vähemmän rahaa viisaammin. Varsinais-Suomen tapahtumakesän antiin lukeutui Paraisilla järjestetty vanhan kaluston näyttely ja kulkue. Paraisten Retro Cars -yhdistyksen puheenjohtaja Staffan Sundström kertookin, että ajoneuvoja oli paikalla aiempia kesiä runsaammin
Vanhat maatalouskoneet, kuorma-autot ja bussit saivat monet kävijät muistelemaan vanhoja hyviä aikoja. Kolmepuolikas oli tuotannossa 1970-luvun alkupuoliskolla. Työmaiden luottojuhta käy myös matkailuauton alustaksi. Tämän valkoisen reissupelin matkailuosa on kotimaisen PuuRolle Oy:n valmistama. 59. Tapahtuma-alueen laitamille oli kipattu pari hiekkakasaa, joiden välissä vihreä kirppu oli kuin kotonaan. Kuinka paljon mahtuu retkivermeitä pieneen Hiaceen. Kurtin peli on vuosimallia -71, ja sen kaksipyttyinen 27-hevosvoimainen kone kykenee kiihdyttämään pyörän yli 150 kilometrin tuntivauhtiin. Rantakirppu on aina yhtä raikas näky. Paraisille saapunut samanlainen Bonito osoitti, että vanha keksintö toimii samalla tavalla myös harrasteautotapahtumassa. Henkilöautojen ja moottoripyörien ohella Paraisilla pääsi tutustumaan raskaampiin harrastevehkeisiin. Citroën-matkailuautolla liikkumisen mukavuus ei Hiacen tasolle yllä, mutta tyylissä ja tunnelmassa vanha ranskalainen vie voiton. Kurt Öhblom toi näytille kuumaverisen italialaisen MV Agusta 350 Sport -urheilupyörän. Matka-Matiksi ristityn retkeilyauton lämpöeristetty kori varustettiin nestekaasulämmityksellä ja kaksinkertaisilla ikkunoilla talvimatkailua silmällä pitäen. Pari vuotta sitten koeajoimme punaisen VW:n pohjalle rakennetun urheiluauton ja huomasimme kaupungilla liikkuessamme auton herättävän kosolti huomiota
Aiempina vuosina tapahtumassa on ollut enemmän pelastuskalustoa. Alkupään Dinot tulivat tehtaalta kaksilitraisella V6-koneella varustettuna. Itäautojen tekniikkaan pääsi tutustumaan lähietäisyydeltä. Vanhimmat paikalle saapuneet ajokit olivat aivan auton sarjavalmistuksen alkumetreiltä. 60 7/2020 Paraisten retroparaati. Menneen ajan henkilöautokalustoa oli näytillä laajasti. Fiat Dino oli muuten ensimmäinen automalli, jossa oli elektroninen sytytys vakiovarusteena. Vuosi oli 1968 ja järjestelmä Magneti Marellin valmistama Dinoplex C. Kaunislinjainen Fiat Dino Coupé oli yksi tapahtuman helmiä. Lielahden VPK:n jäsenet entisöivät Thamesin perusteellisesti vuosina 2013–2014. Näkymiä avattiin saksansukuisen piikkinokka-Mossen ja vanhan kunnon nappisilmäLadan tekniselle osastolle. Signaalinvihreä väri, reilu madallus, pari pientä muokkausta ulkonäköön, ja hapankaalihakkurista tulee petomaisen näköinen vauhtilaite. Tämä yksilö on jälkimmäistä versiota, ja pellin alla olevan vinkkelin tilavuus on karvan päälle 2,4 litraa. Muutama oli saatu nytkin paikalle. Se hankittiin Paraisten vapaapalokunnalle vuonna 1951. Mitsubishi Sapporo on persoonallinen ja muotoilultaan onnistunut japsisportti. Lada on alkuperäisessä kuosissaan komea peli. Komea Fordson Thames on paikkakunnan omia vehkeitä. Samoilla Fiatin kokoamilla koneilla varustettiin myös Ferrarin valmistamat keskimoottoriset Dinot. Kovin usein ei tällaiseen tapahtumissa törmää. Auto oli aktiivipalveluksessa lähes kaksi vuosikymmentä
Myyjiä saatiin paikalle parikymmentä. Rompetta löytyy ja tarinaa piisaa. Projektimotskari, Esa Pakarisen vinyylilevy, ranskalaisauton pyörät ja halpoja takavaloja. Rompetori järjestettiin Retroparaati-tapahtuman yhteydessä nyt ensimmäistä kertaa. 61. Myyntipyöytiä kolutessa vierähtää useampi tovi, vaikka ei tarpeita olisikaan
Arvostetun huomionosoituksen pokkasi Tuukka Perkola vuosia kestäneestä tarkasta ja huolellisesta entisöintityöstään vuosimallin 1952 Opel Kapitän 4D Sedanin parissa. K eli suosi loppukesän ulkoilmatapahtumaa. Ajotapahtuman osallistujamäärä rajoitettiin tällä kertaa 30 ajoneuvoon. Mobilian markkinapäivä 62 7/2020. Päivän aikana nähtiin kaksi Pin-Up Petrols -ryhmän järjestämää mainiota muotinäytöstä menneiden vuosikymmenten vaatetuksesta. Mobilian Kisarannassa oli tarjolla varaosia, rekvisiittaa, autotarvikkeita sekä keräilytavaraa. Markkinoiden kanssa samaan aikaan järjestetty Mersut-merkkikerhotapahtuma Mobilian pihalla täydensi kattausta entisestään. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Vehoniemiajoon osallistuneet autokunnat saapuivat markkina-alueella sijaitsevaan maaliin. Mobilian yläpihalla sijaitseva tiemestarin tukikohta mahdollisti myyjien väljän sijoittelun ja ryhmittelyn pieniin saarekkeisiin. Tampereen Mobilistien järjestämät Kangasalan Varaosaja Rompemarkkinat pidettiin Tieliikennemuseo Mobilian alueella elokuun viimeisenä lauantaina. Esiintymisareenan virkaa toimitti Ilmailuhallituksen käytössä aikanaan olleen Kontio-Sisun lava. Mukavana lisämausteena osa näytöksen esiintyjistä kurvasi Sisun edustalle klassikkoajoneuvon kyydissä. Tämän lisäksi rompemarkkina-alueelle saapui iltapäivällä 30 ajoneuvon letka Vehoniemi-ajon osallistujia. Kangasala 29.8. Vuosittain myönnettävä Olavi Sallinen -entisöintipalkinto jaettiin tapahtuman yhteydessä. Sankan aamusumun hälvettyä saatiin nauttia auringonpaisteisesta säästä. Monipuolinen ohjelma tarjosi vierailijoille paljon nähtävää
Pinnapyörin varustettu Fiat 850 Sport Coupe 1970 ei ole ihan jokapäiväinen näky. Markkinapäivän kanssa samaan aikaan järjestetty Mobilian Mersutapahtuma toi tieliikennemuseon pihanurmikolle johtotähtiä useamman vuosikymmenen ajalta. Sitikka saa sympatiapisteet, mutta Mercedes tuo useammille nostalgisia muistoja menneisyydestä. Vuonna 1971 esitelty Alfa Romeo Alfasud oli perinteikkään italialaisvalmistajan ensimmäinen etuvetoinen malli. Siistikuntoiseen yksilöön on aikanaan osattu ottaa nätti värisävy pintaan. Harrasteparkkiin kurvasi museorekisteröity iso kissa, Citroën D Super. Matkailuautoilu sujuu tyylikkäimmin museoikäisellä kalustolla. 63. Pari vuotta ensiesittelyn jälkeen mallistoon tuli urheilullinen kaksiovinen Alfasud TI
Alkuperäiskuntoisen oloinen Rigamopedi odotteli kuomukärryn kyydissä uutta innokasta mopoilijaa. 64 7/2020 Mobilian markkinapäivä. Marko haki autenttiseen 1960-luvun asuun pukeutuneen Cherry oh Loven treffeille 1966 Chevrolet Bel Airillaan. Markkinamyyjien pöydillä oli tarjolla monenmoista lisävarustetta klassikkoautoon taksikylteistä ja kasettinauhurista tuulilasiin kiinnitettävään Helphos-hakuvaloon alkuperäispakkauksessaan. Pin-Up Petrolsin tarinallisessa muotinäytöksessä ajoneuvot antoivat mukavan lisän esitykseen. Viivin Vintagen myyntiruudussa oli tarjolla valikoima vaatteita ja asusteita 1950–1980-luvuilta
Johnny Piston avusti laulaja Holly Phoenixia esiintymislavan jyrkissä portaissa. Huomoionosoitus myönnetään tavallisesti toukokuussa, mutta tänä vuonna julkistus lykkääntyi elokuun lopulle. KontioSisun konttilava tarjosi meininkiin mainiosti sopivan näyttämön. Hyväntuulisten Pin-Up Petrolsin leidien ja gentlemannien muotinäytökset rytmittivät mukavasti rompemarkkinapäivää. Johnny toi Nancy de Villen kahvittelemaan vuosimallin 1974 Jeans-Kuplalla. Taustalla näytöksen juontanut Laura Pehkonen alias Miss Ivy Diamond. Tuukka ja Pirjo Perkola vastaanottivat Olavi Sallinen -kiertopalkinnon. 65
Maisemien ja ajopelien ihailun lomassa saattoi kipaista kyläkaupassa ostoksilla tai nauttia huurteisen ravintolan terassilla. Elokuun viimeisenä viikonloppuna järjestettiin ajoneuvo tapahtumia ympäri maata. Tapahtuman kokoon nähden paikalle oli saatu laaja kirjo erilaisia harrastevehkeitä viritetyistä ja huimilla musiikkivehkeillä ladatuista tuning-autoista museokalustoon. Luhanka 29.8. Kyläläisille oli tarjolla pannukahvia, lettuja ja tietysti autonäyttely. Teksti ja kuvat: Kari Mattila 66 7/2020. Suuntasimme 690 asukkaan Luhankaan, jossa oli pantu pystyyn leppoisa kokoontuminen. Tapahtuma-alue sijaitsi hienolla nurmikentällä järven ja kylän keskustan välissä. Luhanka Cruising M ökkeilykauden päättymistä juhlittiin Manner-Suomen pienimmässä kunnassa venetsialaisten merkeissä
Brasilialainen Chevrolet Opala pysäytti kokeneemmatkin autotuntijat hetken tuumaustauolle. Koko aluetta jenkit eivät sentään vallanneet, vaan joukosta löytyi komeita eurooppalaisia ja japanilaisia harrastevehkeitä. Tämän yksilön alustanumeron moottorikoodiksi on tehtaalla naputeltu Q-kirjain, mikä tarkoittaa vahvaa 351 Cobra Jet -moottoria. Ja olihan Luhangassa raggariautokin! Amerikkalaisia autoja oli Luhangassa eniten. Tavallisesti niin rallihenkinen välikoppa-Escort on neliovisena ja vinyylikattoisena jännittävä näky. Kapakan ovellakin tulijaa tervehtii jyhkeä itäpyörä. Ford Mustang Mach 1:n ilme uhkuu voimaa. Museorekisteröity Opel Kadett Coupé oli kauniin värin ohella saanut tehtaalta tasokkaan Berlinetta-varustelun. Kovin on tutun mallinen auto, kunhan keksisi, mistä on kyse. Paikallisen ravintola Reetin väki on harrastajahenkistä porukkaa. 67. Takavuosien arki-Fordeja
Valtaosa harrastelaitteista oli amerikkalaisvalmisteisia, joiden sekaan mahtui sentään iso joukko euroja japsiautoja sekä moottoripyöriä idästä ja lännestä. Ajankohtaa oli jälleen hiukan aikaistettu, ja tapahtumapaikkakin oli vaihtunut uuteen. Vuodenaikaan nähden erityisen lämpimällä kelillä oli varmasti osuutta asiaan. Uudet kujeet Lappeenranta 26.9. Ulkoalueella oli toisin. Pienen Fiatin alustalle tehty Heku-retkeilyauto on sympaattisen oloinen ilmestys. L appeenrannan rompparin muoto oli muutosten myötä hieman toisenlainen kuin ennen. Kolmatta kertaa Lappeenrannassa järjestetty rompetapahtuma oli uusiutunut monella tavalla. Välillä tuntui, että Metrot ovat kadonneet sukupuuttoon. Aiemmin harrasteautoja piti etsiä arkikaluston seasta, mutta tällä kertaa piha-alueella oli vehkeitä kuin missä tahansa kokoontumisessa. Teksti: Toimitus Kuvat: Jukka Vuorenmaa Alueella oli toinen toistaan kiiltävämpiä harrasteautoja, mutta niin vain yleisön päät kääntyivät, kun nuorimies saapui Peltorit päässä patinoituneella Escortillaan tontille. Tällaisella on takuulla näppärämpi kierrellä Euroopan kaupunkeja kuin jättiläiskokoisilla matkailuautoilla. Nyt niitä kuitenkin alkaa löytyä tallien kätköistä. 68 7/2020. Etelä-Karjalan rompetori oli nyt lyhyesti Auto/Mp rompetori. Lappeenrannassa pyörähti MG-tuotemerkin alla aikoinaan myyty Metro. Sisätiloissa vaikutti aiempia vuosia hiljaisemmalta
Liekö syksyn mittaan kehnoutunut koronatilanne vaikuttanut tilanteeseen. Siitä räyhäkkä kone vaikka ensi vuoden Kaanaan kahinoihin! Brittipyörien hinnat vaikuttavat pudonneen viime vuosien aikana. 500-kuutioinen yksimukinen AJS mahtaa kuulostaa komealta maatiellä liikkuessaan. Sinisen saavin täytteenä oli käyttöohjekirjoja euron kappalehintaan. Etenkin amerikanautoväki oli ottanut rompetorin edustan kokoontumispaikakseen, ja jenkkirasseja olikin joka lähtöön. 69. Hauska johtotähti mersuharrastajaperheen pienimmälle. Kauppojen ei luulisi jäävän ainakaan hinnasta kiinni. Ulkona riitti vilinää. Tämän koneen pyynti oli edullisen kuuloinen 3900 €. Hienosti viimeisteltyyn kuppilakilpuriin oli ripustettu 7000 euron hintalappu. Seitsemälläkympillä olisi saanut Triumphiin tankin, jossa on tiikeri jo valmiiksi. Pariin edeltävään vuoteen verrattuna rompetorilla oli hiljaista
Laitoin Ford M-Clubin facebook-sivuille kuvan autostani kahvilan edessä, ja tästä lähti kokoontumisen järjestäminen liikkeelle Vesa Alhon ja Jarmo Karilaisen toimesta. Sastamala 20.–21.8. Sitten alkoivat pyörät ripeästi pyöriä. Peräkkäisinä päivinä olleista tapahtumista toinen järjestettiin melkoisen lyhyellä varoajalla. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Perjantai-illan cruising live-esiintyjineen keräsi Garage Cafén piha-alueen täyteen alan harrastajia ja aiheesta kiinnostunutta yleisöä. Kun lempääläinen Pasi Myllymäki oli elokuisena lauantaina kollegansa kanssa museoajoneuvotarkastuksia paikkakunnalla tekemässä, poikkesivat he Reijon kahvilassa. Mukaan kysyttiin vielä Volvo-harrastajia, ja heitäkin nopeasta aikataulusta huolimatta liittyi joukkoon useampi autokunta. Syyskesän kaksi viimeistä hellepäivää hellivät Ford Msekä Volvokerhojen iltakokoontumista ja jenkkiautoilijoiden cruising-iltaa. R eijo Pennan pyörittämä persoonallinen Garage Café Sastamalan Vammalassa on tuttu varsinkin moottoripyöräharrastajien keskuudessa. Tavattiin tallikahvilassa Metri-Fordien joukossa sopuisasti olivat niin oman konsernin Escort kuin vasemmalta pilkottava Vauxhall Firenza. ”Harrastan metri-Fordeja. Jo seuraavaksi torstai-illaksi saatiin väki liikkeelle.” Perjantai-iltana järjestettiin hieman kauemmin vireillä ollut tapahtuma, kun jenkkiautoilijat valloittivat Garagen piha-alueen Tyrwää cruisingin merkeissä. Tunnelmaan sopivasti elävää musiikkia kahvilan terassilla tarjoili Tinkerbella & Big Bad Bear. 70 7/2020
Tämän hienokuntoisen Volvo 121S:n omistaa sastamalalainen Esa Pohjola. Reijo Pennalla piti kiirettä kahtena peräkkäisenä iltana olleiden tapahtumien johdosta. Reijo Järvensivu ajeli Tyrväälle Opelillaan. Menneiden vuosikymmenten perusjenkki korimallin suhteen, Plymouth neljällä ovella ja kiinteällä välitolpalla. Volvoja oli mukana eri vuosikymmeniltä hyötyja perheversioina sekä urheilullisina malleina. Vaikka torstai-illan tapahtuma oli Ford M-klubin aikaansaannos, olivat myös muut merkit tervetulleita. Tokkopa 1959 Cadillac matkustusmukavuudessa kovin paljoa huonommaksi jää, jos yhtään. Tulinen italiaano kunnioitti jenkkikokoontumista ohimarssillaan. Lincoln Continental tarjoaa pääjohtajatai ministeritason kyytiä takapenkkiläisille. Volvon lisäksi Esan hoteista löytyy vähintäänkin yhtä hieno Mini Clubman. Hardtop-mallit ovat luonnollisesti haluttuja harrastajien keskuudessa, mutta tärkeä sijansa on näillä hieman arkisemmillakin koriversioilla. Mutta oli Reijo myös vilpittömän iloinen persoonallisen kahvilan saamasta suosiosta. Maranello lienee auton syntymäkoti, mutta onko merkki Ferrari vai Dino, se jäi hämärtyvän illan arvoitukseksi. 71
Tänä vuonna paikaksi valikoitu Keuruun Nyyssänniemi, jossa japsiautoilijat ovat kokoontuneet aiemminkin. Vuosittain järjestettävän FinnJAE-tapahtuman ideana onkin ollut tarjota kaikille japsimerkeille yhteinen kokoontuminen merkistä, mallista, vuosikymmenestä tai auton harrastustavasta riippumatta. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Nissanin lujatekoisesta Bluebirdistä on spoilerilla, kaksivärimaalauksella ja teippiraidoilla loihdittu ”4-20V erikoismalli”. Tuolloin ohjelmaksi oli järjestetty yhteinen ajelu lähiseuduilla tehtävärasteja kierrellen. Viime vuonna japsien viikonloppua vietettiin Tampereen Härmälän leirintäalueella. Näitä pirteännäköisiä pikku-Mazdoja oli ennen vähän joka parkkiksella, vaan eipä ole enää. Ohjelmaan kuuluu autojen ihailun lisäksi saunomista, yhteistä illanviettoa sekä saunomisen jälkeen jatkuvaa autojen ihailua. Se ei ole yksinomaan kokeilunhaluisten maahantojien ansiota, vaan erikoisia japseja on tänne kulkeutunut muun muassa ulkomaankomennuksilta sekä muuttoautoina. Kaikkien japanilaisautoharrastajien vuosittainen yhteistapahtuma FinnJAE keräsi monenkirjavaa japsiklassikkoa viikonlopunviettoon Keuruulle. Toteutus lienee maahantuojan ideoima. Ajoreitille startanneet osallistujat saadaan vaivatta paremmuusjärjestykseen hyvinkin vaihtelevissa kilpailulajeissa, kuten tänä vuonna muun muassa kampiakselin heitossa. 72 7/2020. Moni saapuu tapahtumaan viettämään vain lauantaipäivää. S uomi on varmasti ainutlaatuinen maa harrastaa japanilaisautoja, sillä meille niitä on vuosikymmenten saatossa tuotu Euroopan kirjavin valikoima. Finn JAE 2020 Nyyssänniemi, Keuruu 28.–30.8. Tapahtuman pitopaikkaa on vaihdeltu
Mutta kun selvisi, että kyseinen yksilö osallistui uutena Tekniikan Maailma -lehden autovertailuun, suunnitelmat muuttuivat ja 200L saikin jatkaa omaa päättymätöntä kestotestiään. Timo Naumasen iso Datsun hankittiin varaosiksi ja se oli jo purkutuomion saanut. 100A-Datsunista löytyi melkoinen määrä koottavia pienoismalleja ja esitteitä myytäväksi. Tutustumme tähän automalliin tarkemmin tuonnempana. Vesa Tuomiston vähän ajettu Carina II oli juuri päässyt museorekisteriin. Automallia valmistettiin Japanin lisäksi myös Amerikassa, ja se jakoi osansa pitkälti Fordin Probe-mallin kanssa. Takalasinritilät pysyvät aina muodissa, kuten kaikkien vuosien FinnJAE-tapahtumapaidatkin. Useampi niistä matkasikin uuteen kotiin. Mazda 626 Coupén aikanaan korvannut MX-6 on maassamme harvinaisuus. 73
Yksilö on pelastettu museosta. 74 7/2020 FinnJAE 2020. Toisella tehtävärastilla sulkapalloilutaidoista oli hyötyä. Lisäpisteitä oli tarjolla, mikäli onnistui lyömään pallon läpi takasivulasista. Tavoitteena rapsakalla farkulla oli rikkoa joskus miljoona. Pikku-Corolla ampaisi matkaan hajukuusi heiluen. Sulkapallojen lätkiminen auton sisään avoimesta ikkunasta ei ole läheskään niin helppoa kuin luulisi. Omaa vuoroaan odotteli runsaat 720 000 kilometriä tehtävärastejaan kiertänyt Toyota. Kolmen hengen Team Mäkiaho lähti ajoreitille Hiacella majakka vilkkuen. Corona-joukkue pääsi harkitun kopeloinnin seurauksena 2,68 kiloon. Tehtävärasteille lähdettiin kahden minuutin välein. Ensimmäisellä tehtävärastilla tutustuttiin sekalaisiin moottorinosiin, joita oli kerättävä ämpäriin mahdollisimman tarkoin kolmen ja puolen kilon verran
Viimeisellä tehtävärastilla tikat vaihtuivat punaiseen kampiakseliin, joka piti tempaista alakautta jalkojen välistä mahdollisimman kauas. Korkealaatuinen kampiakseli vastustaa hämmästyttävän tehokkaasti ilmojen halki matkaamista. Land Cruiserin takaluukulla tietävät pistettiin paremmuusjärjestykseen. 75. Keuruun Teboilin pihalla heiteltiin tikkoja maassa lojuvaan tauluun. Neljästä tikasta kaksi oli heitettävä oikealla ja toiset kaksi vasemmalla kädellä. Hyvää tikkatulosta kelpasi tuulettaa koko joukkueen voimin. Tunnistettavien osien joukossa oli muutama helpohko takavalo, mutta vaikeusaste kasvoi mitä pidemmälle osarivissä mentiin. Tunnelmaa taustamusiikin voimin tarjoili tämä soittorasiaksi jalostettu Yaris
HA RRA STA J AN Pitkällä linjalla Osku Teitto ja Riikka Kiuru 76 7/2020
Pihaa ja piharakennuksia kierrellessä törmää joka puolella vanhoista esineistä hauskasti ideoituihin asetelmiin. ”Aiemmassa työpaikassani Puolustusvoimissa halusin ajaa kaikkia mahdollisia ajoneuvoja. Nykyisessä työssä tulee ajeltua enimmäkseen trukilla”, Riikka kertoo. Tuvan puolella seuraan liittyy Oskun puoliso Riikka Kiuru. ”Minulla on ehdoton luotto Oskun hankintoihin, en koskaan arvostele tai vastusta niitä”, Riikka painottaa. Osku hommasi Buick Eight -auton Kaliforniasta viitisen vuotta sitten. Riikka on innokas kuljettaja ja heti valmis kokeilemaan uuden hankinnan ajo-ominaisuuksia. Kahvipöytäkeskustelu kulkee tietysti autoihin. P ienen soratien päässä on vanha maatalo piharakennuksineen. Ulko-ovi aukeaa. Hausjärveläinen pariskunta harrastaa vanhoja ajoneuvoja ja kunnostaa hankkimansa talouskeskuksen pihapiiriä yksissä tuumin. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Kari Mattila 77. Pihan laidalla seisoo kaksi hytitöntä Ford-traktoria ja talon edessä auringon patinoima 50-luvun amerikanauto. Vanhan kunnostamisen elämäntapa täydentyi, kun Riikka Kiuru toi yhteiseloon mukanaan vahvan kiinnostuksen vanhoihin huonekaluihin ja esineisiin. Leppoisan oloinen isäntä Osku Teitto tervehtii ja kutsuu kahville. Auringon paahtama amerikanauto ehti seistä käyttämättömänä 25 vuotta, kunnes Osku nikkaroi sen talven aikana ajokuntoon. Sumppia siemaillessa sitä tulee kysyneeksi, kuinka Riikka suhtautuu miehensä ostoksiin. Viimeksi hankittu rodi on jo koeajettu omalla pihatiellä. Osku Teiton ajoneuvoharrastus alkoi jo kouluikäisenä. ”Päinvastoin Riikka yllyttää ostamaan jos kysyn mielipidettä”, Osku naurahtaa
”Ensimmäisen oman auton, vuosimallin 1966 Opel Rekordin ostin hyvissä ajoin ennen ajokortti-ikää kaverini kanssa Kun Arne Åvall hinasi työpaikan pihalla entisöityä Ford traktoria, Osku huikkasi, onko se myytävänä. Thunderbird 1965 avo tuli vaihdossa Edsel Rangeriin. Olihan se. Sitä oltiin ottamassa työn alle pihatraktorin virkaan, mutta käynnistys ei ottanut onnistuakseen. ”Olin varmaankin 16, kun huomasin Keltaisessa Pörssissä ilmoituksen myytävänä olevasta sivukatteesta, jonka halusin omaan Kawasakiini. Siellä opin kilpamoottorin tarkkaa ja kliinistä rakentamista, katteiden tekemistä ja maalausta sekä kaikkea mahdollista tietoutta aerodynamiikasta”, Teitto toteaa tyytyväisenä. Mopoikäisestä ajokortin saantiin saakka nuori mies ajoi kaksipyöräisellä kesät talvet. Polkupyöristä rodeihin Oskulle kädentaidot ovat tulleet verenperintönä edellisiltä sukupolvilta. Kilvanajo jäi, kun Sakke ryhtyi tekemään sylinterinkansia ja moottoreita. Kun toinen veljeksistä kysyi, haluaisiko Osku tulla myöhemmin katsomaan kun he koekäyttävät pyörää, oli illan ohjelma sillä selvä. Auton tulevaisuus on vasta suunnitteluvaiheessa. Kun soitin myyjälle, kävi ilmi, että kate oli myytävänä ihan lähellä kotitaloani, joten lähdin hakemaan sitä”, Osku muistelee. ”Kun olin 13-vuotias, haimme isän kanssa purkamolta surkean moponromun, josta rakentelin juuri kaupasta ostetun näköisen”, Osku muistelee. ”Menin paikan päälle ja pääsin myös tekemään siellä kaikenlaista.” Siitä illasta eteenpäin Osku viihtyi Mattilan veljesten tallilla parin kolmen vuoden ajan. ”Seitsemäntoista vanhana olin kunnostanut jo parisenkymmentä kevaria”, Teitto toteaa. Jo alakouluikäisenä Teitto alkoi haalia rikkinäisiä polkupyöriä, purki niitä osiksi, korjasi, kasasi ja maalasi. ”Kun olin 13-vuotias, haimme isän kanssa purkamolta surkean moponromun, josta rakentelin juuri kaupasta ostetun näköisen.” 78 7/2020 Harrastajan pakeilla. Myöhemmin Osku näki asiakaskäynnillä toisen samanlaisen. Samaan aikaan Oskun omakin mielenkiinto siirtyi ajokortin saamisen myötä autoihin. Pian kotitallissa syntyi lisää mopoja. Mattilan veljesten, Saken ja Kapan tallilla rakenneltiin kilpapyörää kiihdytysajoon. ”Koulussa käsityö oli 10 ja kuvaamataito 8, mutta kaikki lukuaineet vitosta ja kuutosta”, mies naurahtaa. Oven avasi nuori mies, ja samalla avautui todella mielenkiintoinen näkymä harrastetilaan. Kun ikää karttui, kiinnostus siirtyi kevytmoottoripyöriin. ”Puolihuolimattomasti heitin, että jos se ei tule kuntoon, voin ostaa sen varaosiksi”, Osku naurahtaa. Kohta pihalla olikin sitten kaksi traktoria. ”Kiertelin mukana kisoissa ja olin tallilla rakentelemassa pyöriä, joskus tiiviimmin ja joskus harvemmin
Camarosta tuli viininpunainen, ja se sai uuden tehokkaan moottorin. ”On niin hienoa, kun pääsee ajamaan. Kohtalo puuttui peliin, kun vuonna 2014 eräässä tapahtumassa puolituttu kaveri kyseli, oliko rodi myynnissä. Niin rodi lähti uuteen kotiin.” Osasuorituksena maksusta tuli Ford Roadster Pick-up -projekti, joka on edelleen työn alla harrastetallilla. Paljon muutoksia sisältänyt projekti osoittautui aikaavieväksi, mutta eteni vaihe vaiheelta pikkuhiljaa. Melko pian auto myytiin pois, jotta saatiin seuraava työn alle”, Osku kertoo. Pihalla hymyilee myös vuonna 2015 Kaliforniasta hankittu Buick Eight. Työn alla oli muutama Streetfighterpyörä, tuhatkuutioinen Yamaha ja 1100 GSX-R Suzuki, juuri samaa mallia, jollaista aiemmin Mattilan veljesten kanssa oli rakenneltu. Siitä illasta lähtien on oltu yksissä. Ensimmäisen amerikkalaisen auton, pikkuvikaisen 1969 Dodge Dart Swingerin Osku osti 20-vuotiaana. Lopulta auto maalautettiin ja rekisteröitiin. Parin viikon kuluttua mies soitti ja kysyi, olenko edelleen myymässä. ”Olin juuri saanut ajokortin ja ajelin jonkin verran Rekordilla. Toisinaan Osku pitää etäpäivän ja tekee palkkatyön verhoilutöitä kotiverstaalla. Valmistuttuaan ajoneuvo oli omistajilleen mieleinen. ”Rodilla ajettiin paljon, joinakin vuosina maaliskuulta lokakuulle”, pariskunta muistelee. Tämän jälkeen Osku rakenteli usean vuoden ajan tyylikkäästi muokattuja euroautoja, tavallisen näköisiä mutta hieman madallettuja, näyttävillä vanteilla varustettuja ja toisinaan myös moottorin osalta paranneltuja. puoliksi”, Osku muistelee. Omien autoprojektien verhoilutyöt syntyvät täällä alusta loppuun. ”Satoi tai paistoi, ajoin sillä, muuta autoa minulla ei silloin ollut”, Osku toteaa. Rodit vaan ovat niin eri maailmasta kuin muut harrastekulkineet”, omistaja huokaa hymyillen. ”Auto oli hyvässä maalissa mutta mielestäni hirveän värinen, mintunvihreä. Opeleita tuli sittemmin kunnostettua enemmänkin, C-Kadettejakin useampi. Tapaaminen tallibileissä Pariskunta tapasi vuonna 2004, kun Riikka lähti ystävänsä seuraksi tallibileisiin. Yhdessä vuokrattiin myös oma talli, jossa autoa purettiin, kunnostettiin ja kasattiin lähes parin vuoden ajan. ”Osku rakenteli silloin moottoripyöriä”, Riikka muistelee. ”Ehdin ajaa sillä vain muutaman kerran, sillä pahan rodikuumeen vaivaamana myin Camaron pois polkuhintaan.” Tilalle tuli viisi-ikkunainen Coupe Ford vuosimallia 1931. Piharakennukseen on tehty eristetty lämmin tila harrastetöitä varten. Vuonna 2011 se oli vihdoin valmis rekisteröintikatsastukseen. Ajoin sen samantien talliin ja hioin maalausta varten”, harrastaja naurahtaa. 79. ”Ensin vastasin, ettei ole, mutta kun kaveri jatkoi inttämistä, heitin mielestäni kovan hinnan. Tänä vuonna meren takaa kotiutunut neloskoneinen 1927 Roadster antaa työrauhaa pick-up-projektille. ”Tykkäsin rakennella niitä, mutta ajamisesta en niin perustanut, joten myin ne pois”, harrastaja kertoo. Vuonna 2006 hinku amerikkalaiseen autoon yltyi ylitsepääsemättömäksi, ja hankinta kohdistui vuosimallin 1971 moottorivikaiseen Camaroon
Talven aikana elvytin jumittuneen auton katsastuskuntoon”, Osku kertoo. ”Vaativammat työt hoituvat täällä kotona. Kaivinkone mylläsi pihan uuteen uskoon. Siitä lähtien olinkin 20 vuotta myyntihommissa muun muassa US-Parts -varaosaliikkeessä. 80 7/2020 Harrastajan pakeilla. Täällä käytössäni on parempi ompelukone ja isompi valikoima pientyökaluja”, Osku esittelee. Talossa sisällä on tehty sen verran remonttia, että arkiaskareet sujuvat vaivattomasti. Talon ympäriltä poistettiin maata ja ryteiköstä kuorittiin esiin avarampi maisema pihapiiriin. ”Haastattelun jälkeen sain pestin. ”Kävin ammattikoulussa autoja kuljetustekniikan mekaanikon linjan”, harrastaja kertoo. Pariskunnan into vanhoja kamppeita kohtaan ei rajoitu ajopeleihin vaan ulottuu vaatteista valaisimiin ja käyttöesineistä koristeisiin. ”Paljon on tehty mutta paljon on vielä tekemättä”, pariskunta toteaa yhteen ääneen. Remontti alkoi alimmaisten lahovaurioisten hirsien vaihdolla, pintavuorauksen uusimisella ja kattoremontilla. Riihimäen Moto-Centerissä vierähti yhdeksän vuotta prätkiä ja mönkijöitä myydessä.” TILAT JA TALO Riikka ja Osku ostivat maaliskuussa 2006 huonokuntoisen talon Riihimäen kupeesta. Armeijan mies suoritti kuljetuspuolella, ja sen jälkeen leipä irtosi tsupparina Volvon kuorma-autokorjaamolla. Auto on mieleinen, ja ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei sitä tulla koskaan myymään pois. Yhdellä tavaranhakureissulla nuori mies kysäisi tutuksi tulleesta riihimäkeläisestä autotarvikeliikkeestä, olisiko siellä töitä tarjolla. Silloin tällöin Grips Garagen tilaustöitä tulee tehtyä omissa tiloissa. Ura urkeni aluksi bensaaseman kesätyöntekijänä. Piharakennukseen saunan edustalle on tehty terassi, ja keskelle rakennusta valmistui lämmin harrastekäyttöön tehty verhoilutila. Vuosien mittaan tontilla on tapahtunut paljon. ”Etsin itelleni harrasteautoa netistä, ja tämä 25 vuotta seissyt yksilö löytyi. Myyjästä verhoilijaksi Työurakin on löytynyt harrastuksen parista. Piharakennuksen ylisille tehtiin viihtyisä juhlatila, jossa on mukava kesäaikaan istua iltaa ystävien kesken
Pitäisi osata useammin pysähtyä nauttimaan enemmän nykyhetkestä, kun molemmilla on työ josta pitää, mieleisiä vapaa-ajan harrastuksia ja koti jossa viihtyy”, pariskunta toteaa yhteen ääneen. Projekteja voisi haalia vaikka kuinka paljon, mutta harrastelaitteita on juuri nyt sopiva määrä. Pääsääntöisesti työ on ajoneuvoverhoilua, mutta mikäli sitä ei ole tarjolla, Osku siirtyy sujuvasti tekemään autojen huoltoa. ”Alun perin oli tarkoitus perustaa oma firma, mutta kävikin niin, että Oskari Åvall tarjosi vakituista työpaikkaa Grips Garagelta. ”Rentoa, boheemia ja mukavaa yhdessäoloa samanhenkisessä seurassa”. Puuseppä ja verhoilija valikoituivat vaihtoehdoiksi. Sekä Osku että Riikka ovat yhtä mieltä siitä, että autoharrastuksessa parasta on paitsi vanhojen laitteiden parissa puuhastelu myös ystävien kanssa vietetty yhteinen aika. ”Ainahan voi haaveilla kaikesta mitä ei vielä ole. Verhoilijamestarin erikoisammattitutkinto on parhaillaan loppusuoralla. Kauaa ei Teitto kuitenkaan ehtinyt olla työttömänä, kun Grips Garagelta soitettiin katsomaan sinne tullutta tilausta. ”Vajaan kuukauden kuluttua olin ilman vakituista työtä”, mies toteaa. 81. Sillä tiellä ollaan”, Teitto toteaa tyytyväisenä. Tulevaisuudessa haaveena on löytää aikaa kodin remontointiin. ”Alun perin oli tarkoitus perustaa oma firma, mutta Grips Garagelta tarjottiin vakituista työpaikkaa, ja sillä tiellä ollaan.” Osku ja Riikka ovat kunnostaneet ladon vintille hienon juhlatilan baaritiskeineen. ”Voin kyllä olla pois tallilta vaikka puoli vuotta putkeen, mutta siitä huolimatta jokin keskeneräinen projekti on oltava, jota voi mielessä suunnitella”, Osku toteaa. Myymälän vastaavana oli raskasta olla, kun taantuma alkoi ja kaksipyöräisten kauppa hiljeni. Samoihin aikoihin entinen työpaikka ajettiin alas ja kutsu kävi työmaalle pakkaamaan tavaroita. ”Mietin, että jos käy niin, että oman alan työt loppuu, olisi hyvä olla takaportti, mistä jatkaa eteenpäin.” Kolmen viikon sairasloma selkäkipuisena tarjosi tauon, jonka aikana tuli tehtyä päätös uudesta ammatista. Opiskelut alkoivat vuonna 2016 opintovapaan ja aikuiskoulutustuen turvin. Eikä siinä ole itselleni mitään ongelmaa”, Osku kertoo. Koska puusepän koulutusta ei ollut lähistöllä tarjolla, Teitto haki ja pääsi verhoilijan koulutukseen. Joku ulkopuolinen saattaisi hämmästellä ajankäyttöä, mutta harrastajalle kaikki ajoneuvoharrastuksen parissa vietetty aika on mieleistä ajankulua. Parasta juuri nyt ”Teen töitä kahdeksasta neljään upeiden harrasteajoneuvojen parissa, tulen kotiin, syön, menen harrastetallille, tulen kahdeksan tai yhdeksän aikaan kotiin, katson sohvalla vielä Wheeler-Dealersin jakson. Mieleisessä työpaikassa harjoittelu venähti normaalia pidemmäksi, mutta lopputuloksena vuonna 2019 verhoilijan ammattitutkinto oli suoritettuna huippuarvosanoin. Opintojen aikana Teitto hakeutui työharjoitteluun brittiajoneuvojen kunnostukseen erikoistuneen Grips Garagen verhoomoon
Matti Voutilainen Varkaudesta lähetti vastapainoksi toimitukseen valokuvia omista Vauxhall-autoistaan, jotka ovat perin hienossa ja kiiltävässä kuosissa. Kuva Vihtorista on otettu Varkauden kaupungintalon takapihalla. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Säihkyvät Vauxhallit V iime numeron Fotoalbumi-palstalla esiteltiin hylkykuntoon ajautuneita Vauxhalleja. Kiitos kuvista Matti! 82 Fotoalbumi 7/2020. Kaksi kotkaa: aarnikotka Vauxhall ja joku muu kotka. Molemmat näyttävät komeilta tästä näkövinkkelistä katsottuna. Tämä yksilö on varustettu harvinaisella automaattivaihteistolla. Vauxhall Victor 2000 vuosimallia 1969. Takaviistokuva Victorista kuvattuna Huruslahden rannalla Varkaudessa
Tehtaalla Lutonissa PA Veloxit ja Crestat (1957–1962) koottiin kuulemma rock’n’rollin soidessa. Vauhallin siipikautta parhaimmillaan. Taustalla Varkauden tehtaat. Vauxhall Victor 1,5 Deluxe vuodelta 1960. 60-vuotiaan pikku-Vihtorin kromintäyteistä veistoksellista perän muotoilua. Huruslahden rannalla kuvattu museorekisteröity Victor täytti vastikään 60 vuotta, kuten rekkaristakin ilmenee. Kuvassa myös löytökissa Lilja parin kuukauden ikäisenä. Veloxin pellin alla hurisee 2,7-litrainen kuutoskone. 83. Tämä museorekisteröity siipiVelox katsastettiin kesäkuussa -20 neljän vuoden leimalla. Vauxhall Velox vuosimallia -62. Velox Huruslahden rannalla
Panhardin hinta-arvio on asetettu 250 000–400 000 euron välimaastoon. 850-kuutioisella kaksisylinterisellä bokserikoneella pörisevä etuvetoinen kilpuri on täysin katulaillinen. Sen myi uutena italialainen Ferrari-kauppias Gastone Crepaldi, joka vastasi myös Panhardin maahantuonnista Italiaan sekä merkin kilpatiimistä. Yksi sellainen listattiin lokakuun lopussa Italian Modenassa pidettävään huutokauppaan. Runkonumerolla 481821 tunnetun auton historia on aukoton. Modenassa Rimondin veljesten koripajassa totetetun Panhardin merkittävimmiksi kilpailuiksi lasketaan vuosien -54, -55, -56 ja -57 Mille Miglia -ajot. Siitä kiistaton todiste on sangen harvinainen Panhard Dyna X -kilpuri. Dyna X on nähty hänen toimestaan lukuisissa historic-ajoissa sekä maailman arvostetuimmisssa Concours d’Elegance -tapahtumissa. Ensimmäinen omistaja Adriano Zerbini kilpaili Panhardillaan innokkaasti myös pienemmissä ajoissa ja mäkikisoissa, kunnes vuonna -57 myi auton eteenpäin. 84 7/2020 Marginaalista. Panhardilla tiedetään olleen tämän jälkeen neljä omistajaa, joista viimeisin on pitänyt tätä harvinaisuutta kokoelmassaan vuodesta -82 saakka. Kuvat: Finarte Mikäli oma autokokoelma suorastaan huutaa ranskalais-italialaista kilpuria, ei muuta kuin ilmoittautumaan Modenassa järjetettävän huutokaupan huutajaksi. Panhard Dyna X ’54 K un ranskalaisille insinööreille annetaan vapaus suunnitella autoon tekniikka, joka sitten verhoillaan Italiassa käsin naputeltuun alumiinikoriin, ei homma voi mennä pieleen. Erikoisuutena tallella on yksilön alkuperäinen, vuoden -54 Italian rekisterikilpi
Mutta missä mahtavat lymytä nuo uutena Suomeen saapuneet yksilöt. Tähtivankkuri Mitsubishin mallistoon lukeutuvaa pientä Delica-tila-autoa tuotiin 90-luvulla Suomeenkin. Kolmannen sukupolven pikkubussi on maailmalla suosittu harrasteauto. Tuleva klassikko Mitsubishi L300 Delica 86 7/2020
04 Voimansiirto Viisiportainen manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin, takaveto. 06 K ori Itsekantava monikäyttökori. Ohjaamo saisi olla valoisa, kuljettajan istuin korkealla ja ryhdikkään ajoasennon mahdollistava, näkyvyyttä saisi olla reilusti joka suuntaan, ja peileistä pitäisi nähdä kunnolla taakse. Automerkin suhteen vain harva on ennakkokäsityksistä vapaa. Takapenkkiläiset pistävät rastin takatilan erillisiin lämmityssäätimiin ja toivovat muitakin vaikutusmahdollisuuksia takatilojen mukavuuteen liittyen. Otetaanpa matkustajat mukaan päätöksentekoon. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Tuukka Kaski Mitsun pikkubussi on mukavan näköinen kulkupeli. Teho 115 hevosvoimaa. 05 Alusta Edessä kolmiomalliset tukivarret, kierrejouset ja putki-iskunvaimentimet. Kätevyyden nimissä ulkomittojen olisi silti pysyttävä kohtuullisissa rajoissa. Omamassa 1 550 kg 08 Hinta uutena 279 000 mk (2,5 TD 1994) O li kyse käyttökiesistä tai harrastevehkeestä, sopivan laitteen pitää täyttää lukuisia vaatimuksia. 07 Mitat Pituus 4 290, leveys 1 700, korkeus 2 090 mm. Käytännön seikat ovat niistä vain osa. Takana jäykkä akseli, lehtijousitus ja putkiiskunvaimentimet. Lähes jokaisella valmistajalla näyttäisi olevan tuotantolaitoksia useammassa maassa, ja jokaiseen tuotantolaitokseen saapuu kokoonpanossa tarvittavia osia ympäri maapalloa. Jos liikkuminen ei rajoitu pelkästään kesäiseen vuodenaikaan, ajamista hankaloittavat lumipenkat ja jäätyneet tienpinnat ovat takuulla tulleet tutuiksi. Jokainen Suomessa ajanut tietää, kuinka kehnossa jamassa osa teistä on. 01 Merkki ja malli Mitsubishi L300 Delica 02 Vuosimalli 1994 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen ja bensiinikäyttöinen rivimoottori etuistuimien väliin sijoitettuna. Millaiseen ajokkiin oikein päätyisi, jos sivuuttaisi statukseen, tyyliin ja mieltymyksiin liittyvät kriteerit kokonaan. Käytännön seikat edellä Mitäpä jos tekisi niin, että katsoisi auton valintaa puhtaasti käytännön näkökulmasta. Valinta on ikään kuin vapaa, mutta katse rajoittuu hyvin kapeaan sektoriin. Käytännöllisessä unelmaautossa saisi siis olla kunnolla maavaraa ja jokapyöräveto. 87. Valmistusmaan kohdalla on vastaava tilanne, joskin nykyaikana on pakko tyytyä vaatimukseen tuotemerkin kotimaasta. Iskutilavuus 2 359 kuutiosenttiä. Lisävarustelistalta poimittu kattokorotus ikkunoineen tekee ulkokuoresta raikkaan ja sisätiloista valoisat. Jos ruksisi valikosta pelkästään hyviä ominaisuuksia ja tarpeellisia varusteita, minkä jälkeen poimisi listalta vielä nipun mukavuutta lisääviä herkkuja. Auton on sovittava omaan tyyliin ja usein myös käyttäjänsä asemaan. Istuimet pitäisi vieläpä saada käännettyä vastakkain, jotta keskustelu ja kortinpeluu onnistuisi mukavasti. Automallien monikansallisuudesta huolimatta japanilaisautoihin mieltynyt harvoin vilkuilee ranskalaisten suuntaan, eikä saksalaisista innostunut useinkaan selaile italialaisten menovehkeiden myynti-ilmoituksia. Tilaa nyt voisi ainakin olla reilusti ja useammalle matkustajalle
Vuonna 1993 julkaistu kokosivun mainos niputtaa hauskalla tavalla yhteen monta käyttömahdollisuutta: ”Mitsubishi Delica on erinomainen auto suurperheelle, edustusja taksikäyttöön, asuntovaunun veturiksi, eräja urheiluseuroille, hiihtokeskuksille... Toinen sukupolvi tuotiin myyntiin 1979. Kakkoskori viihtyi markkinoilla seitsemän vuoden ajan. Auto on sisältä mukava, suorastaan ylellinen. Pian esittelyn jälkeen Delican alustalle toteutettiin pikkubussi, ja nähtiinpä sympaattisen oloinen Delica-pohjainen matkailuautokin. Se on perin hauskasti muotoiltu – varsinkin korotetulla katolla ja runsaalla kattoikkunavarustuksella Delica on varsin harrasteautomainen kokonaisuus. Tilaa ja valoa piisaa. Pituudeltaan liki nelimetriseksi venähtänyt tilaihme oli muotoiltu ajanmukaisesti tölkkimäisen kulmikkaaksi. Kaikille, jotka tarvitsevat nykyaikaisen, hyvin varustellun tilamaasturin, jonka hinta/laatusuhde on kunnossa.” Delican juurilla Ensimmäisen kerran Delica-nimi ilmestyi Mitsubishin valikoimaan vuonna 1968 esitellyn pienen hyötyajokin muodossa. Ulkomittoihin nähden Delica tarjoaa mukavat oltavat. Keskimmäiset istuimet voi halutessaan pyöräyttää ympäri, jolloin takamatkustajat pääsevät istumaan kasvokkain. Delica vie pysäköintiruudusta saman tilan kuin Ford Sierra. Tuleva klassikko Mitsubishi L300 Delica 88 7/2020. Pituutta sillä oli 3,8 metriä ja leveyttä aavistuksen yli puolitoista metriä. Delica on lyhenne englanninkielisestä tavara-autoa tarkoittavasta termistä ”delivery car”. Istumapaikkoja riitti parhaimmillaan yhdeksälle hengelle. Maastokelpoinen monikäyttöauto Mitsubishi L300 Delica on seitsemälle rekisteröity tila-auto, jota tehtiin takavedon lisäksi jykevällä nelivetojärjestelmällä varustettuna. Ensimmäisen sukupolven Delica oli todellinen pikkupaku. Korkeakattoinen versio tuli myyntiin vuoden kuluttua ensiesittelystä, ja vuonna -82 mallisto kasvoi maastokelpoisella nelivetomallilla. Nelivetomallilla pääsee mukavasti vaikka hirvimetsälle
Autotuojien tilastojen perusteella nelivetoista kolmannen sukupolven L300mallia on liikkunut Suomen teillä noin 150 yksilöä henkilöautoksi rekisteröitynä. Tien päällä 870-kiloinen Domingo tarjoaa pomppuisaa ja huolestuttavan tuntuisesti kallistelevaa kyytiä. Maantiellä paljon liikkuvalle Mitsu on eittämättä Subarua parempi laite, mutta harrastekäytössä kuuden hengen neliveto-Domingo voi olla houkuttelevampi vaihtoehto. Kuvissa esiintyvän takavetomallin ohella Delicaa sai myös nelikkona, jolloin muutenkin runsaasti varusteltu ja moneen käyttöön taipuva auto muuttui maastokelpoiseksi. Lisäksi kilpien väliin on aikanaan saateltu joitakin kymmeniä takavetoisia seitsemän hengen matkamalleja. Konehuone löytyy etuistuimien välistä. Katto-osassa oli myös lämmityslaitteen ja ilmastoinnin suulakkeet mukavan matkanteon varmistamiseksi. Hallintalaitteiltaan Mitsubishi edustaa kikkailematonta japanilaismuotoilua. Edellisten sukupolvien tapaan auton moottori sijaitsi etuistuimien välissä, ja muutenkin auto muistutti edeltäjäänsä. Sen suuret kattoikkunat toivat valoa matkustamoon, ja varjoa kaipaava sai oman istuimen kohdalla sijaitsevan ikkunan eteen verhon vain nappia painamalla. Se edustaa siis 80-luvun jälkipuoliskolla esiteltyä kolmannen sukupolven korimallia. Valtaosa Domingoista myytiin pakettiautoina. Rahan vastineeksi sai hiukan yli 3,4 metriä lyhyen tavara-auton. Suomen hinnastoissa Mitsubishi Delica vilahtaakin ensimmäisen kerran vasta 1990-luvulla. Vuosien varrella Delicassa oli paljon moottorivaihtoehtoja alkaen 1,5-litraisesta bensiinimoottorista 2,5-litraiseen turbodieseliin. Monikohan on säästynyt näihin päiviin saakka. Komein lisämauste oli Chrystal Lite Roof -kattoratkaisu. Epämukavuuden vastapainoksi jokaisella pysähdyksellä löytyy mukavaa juttuseuraa. TOINEN VAIHTOEHTO SUBARU DOMINGO Valmistusvuodet 1983–1998 Teho 52 hevosvoimaa Suorituskyky riittävä Hinta uutena 90 000 mk (1,2 4WD 1988) Mitsubishin pikkubussi ei yhtäkkiä vaikutakaan pikkuruiselta, kun rinnalle ajetaan Subaru Domingo. Muotoilua oli päivitetty ja varustelua parannettu. Vuonna -88 sellainen irtosi liikkeestä 39 880 markalla. Komein lisävaruste oli Chrystal Lite Roof -kattoratkaisu. Vuoden -94 hinnastossa Delica on edelleen tarjolla ainoastaan nelivetoisena turbodieselinä, mutta henkilöautoksi rekisteröitynä sen hinta on kohonnut 279 000 markkaan. Vaihteiston sai myös automaattisena. Kuviemme monikäyttöauto on rekisteröity 1994. Kun tiskiin latoi 50 000 markkaa lisää, pääsi käsiksi vekkuliin kuuden hengen Domingo-bussiin – vieläpä nelivetoiseen sellaiseen. Aluksi nelivetoinen turbodiesel on saatu täyttämään maastohenkilöauton kriteerit, jolloin sen hinnaksi on muodostunut vajaat 150 000 markkaa. Kolmas Delica-sukupolvi astui palvelukseen vuonna 1986. 89
Suomen hinnastoissa Mitsubishi Delica vilahtaa ensimmäisen kerran vasta 1990-luvulla. Etenkin nelivetoiset mallit ovat haluttuja, ja niitä viedään Japanista muun muassa Yhdysvaltoihin ja Australiaan. Neljännesvuosisadan mittaisen suurperhekäytön jäljiltä niistä osa on takuulla hajalla. Osia on maailmalla hyvin tarjolla. Keski-Euroopasta autoja löytyy, mutta hintataso voi olla kotimaista kovempi. Delica on maailmalla suosiotaan nostava harrasteauto. Mitsubishi L300 Delica 90 7/2020 Tuleva klassikko. Täydellisesti varustettu yksilö saattaa tarvita niitä runsaasti. Käyttötarkoitukset vaihtelevat rakennelluista maastomöyrijöistä matkailuautoihin. Sama pätee sisustan muoviosiin, istuimiin ja verhoiluihin. Meidän leveyksillä ei myytäviä yksilöitä ole tarjolla kuin harvoin. Ohjaamo ja matkustamo on tulvillaan katkaisijoita ja säätimiä. Japanista saattaa löytyä hyviä yksilöitä, jos oikeanpuoleinen ohjaus ei haittaa. Koneen ja voimansiirron nestevuotoja saattaa esiintyä, ja joskus dieselmoottoreissa on tavattu haljennut kansi tai rikkoutunut kannentiiviste. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Mitsun pienestä tila-autosta haaveilevalla on edessään vaikea rasti. Koeajolla on kuunneltava ylimääräisiä ääniä herkällä korvalla. Myyntiin putkahtavaa yksilöä odotellessa kannattaa selvittää itselleen, kuinka paljon työtä on valmis tekemään auton kunnostamiseksi. Teknisesti Mitsu on erinomaisen kestävä, ja tekniikan syynäämiseen riittää autoihmisen maalaisjärki
Nostokorkeus: 1,8m. 159€ tuotenro 512798 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Pituus: 360mm. Korin maks. paino: 1800kg. U U TU U S! 1199€ tuotenro 86801 Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Paineilmaliitäntä: 1/4”. Ilmankulutus: 113l/min. Työsyvyys: 25mm 420€ tuotenro 497361 39€ tuotenro 510976 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. Pyörintänopeus: 16000rpm. Harri Niemi järjesti aikoinaan itselleen uuden Mersun liittymällä rauhanturvajoukkoihin. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. Paineilmaliitäntä: 1/4”. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. Hiomanauhan koko: 20x520mm. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. Pyörintänopeus: 9000rpm. Nostokorkeus: 400-1210mm. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Tehokas 750W:n induktiomoottori. Kokonaiskorkeus: 2510mm. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Kalevi Korven Volvo ja Jyri Korhosen Ford Granada ovat aikanaan rantautuneet Suomeen muuttoautoina. Höyrypesuri 2000W Tehokas höyrypesuri, joka poistaa tehokkaasti pinttyneen lian vaikeistakin kohteista. Käyttöpaine: 6,3bar. Korin maks. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Paineilmasaha Laadukas paineilmasaha kestävällä rungolla. Joitakin konsteja verovapaan auton hankkimiseksi sentään oli. Ulkomailla autoja sai huomattavasti edullisemmin, mutta yksityinen ei noin vain pystynyt kumipyöräisiä maailmalta tuomaan. Ilmankulutus: 170l/min. Autotallin sisustus (punainen/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513533 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Sähköliitäntä: 230V. Paino: 650g. 2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Pituus (ilman terää): 240mm. Nostokyky: 2500kg. Klassikot 8/2020 ilmestyy 26.11.2020 Seuraavassa numerossa: 91. Suurin vääntömomentti: 610Nm. Paino: 1153g. Työpaine: 6,3bar. pituus: 5,5m U U TU U S! Tuliaisia maailmalta Kovan verotuksen Suomessa kunnollisen auton hankinta oli monelle kohtuuttoman kovan ponnistelun takana. 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm Nostokyky: 1350kg/pari Ramppien mitat: 590x340 mm Paino: 88kg Kutistus/ venytyskone TWIN Toinen kone kutistusta ja toinen venytystä varten kitoja ei siis tarvitse vaihtaa työn aikana
supermarket.fi Erikoisnumero vanhojen mopojen ystäville ILMESTYY JOULUKUUSSA Varmista, että saat omasi Ennakkotilaa! 36 84 80 -2 00 7 • PA L VK O 20 20 -4 8 6 41 48 83 68 48 08 20 00 7 Viipale mediat HARRASTAJAN PAKEILLA Paavon VOLVO Duett ’67 EDUSTUSKELPOINEN OPEL SENATOR CD 3.0 E AUTOMATIC KAMERA KIERTAA 7/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 07 /2 Fia t 13 2 GL S 18 00 ’76 • H illm an Ca lifo rn ian ’56 • M org an Plu s 4 ’6 • Op el Se na to r ’84 • Vo lvo Du ett ’6 7 PAKU SYKSYN TAPAHTUMAT OSKU TEITTO & RIIKKA KIURU AMERIIKAN MALLIIN: Hillman Californian ’56 SE SUUREMPIKORINEN: Fiat 132 GLS ’76 NIPPONIN NOPEAT: Markkinointia japanilaisittain