MAGNUM & FIRENZA Vauxhall SYKSYN TAPAHTUMAT KUVARAPORTIT ROMPETOREILTA JA KOKOONTUMISAJOISTA AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: vuoden 1994 Nova-ralli TULEVA KLASSIKKO: pirteä ja ketterä Opel Corsa GSi RAADOSTA RAKENNETTU: sympaattinen Hansa 1100 ’59 TAKAISIN KOTIIN ISÄN VANHA PORSCHE 944 ’83 URHEILUAUTO RANSKASTA KAUNISLINJAINEN SIMCA PLEIN CIEL ’62 7/2021 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 07 /2 1 H an sa 11 00 ’59 • M erc ed es -B en z 23 E ’82 • Po rsc he 94 4 ’83 • Sim ca Ple in Cie l ’6 2 • To yo ta Cre ssi da ’80 • Va ux ha ll Fir en za & M ag nu m 6 41 48 83 68 48 08 21 00 7 36 84 80 -2 10 7 • PA L V K O 20 21 -4 6 Viipale mediat mediat
Vaihdettava neliskanttinen terä. Maks. alumiinipelti: 1,8mm Tuplakoneet helpottavat työskentelyä ja säästävät aikaa. 269€ tuotenro 69175 Sikkikone 150mm Työsyvyys: 150mm. Hiomapaperin mitta: 150 mm. Sisältää 6 rullaparia mm. Paino: 162 kg 1480€ tuotenro 74332 849€ tuotenro 520053 Kutistus/ venytyskone TWIN Heavy Duty Laadukas kutistus/ venytyskone ammattikäyttöön. teräspelti: 1,6mm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Oskillointi: 5 mm. Mitat (PxLxK): 1023x330x1202mm 849€ tuotenro 520055 Pakettiauton hylly, 6 laatikkoa Pakettiauton säilytysjärjestelmän osa jossa 6 laatikkoa, 3 pitkällä sivulla ja 3 päädyssä. Moottori: 230V / 370W. Maks. Terännopeus: 40 tai 80m/min. kanttausta ja kutistusta varten. Paino: 1kg. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. Paino: 86 kg 729€ tuotenro 74332 U U TU U S! Epäkeskohiomakone ROS090 Moottorin teho: 350W. Moottori: 400V / 0,75kW. Vauhdikkainta menoa tarjoaa Jari-Matti Latvala, joka poimi ammattikatsojamme Toyota Celica -kilpurin kartanlukijan paikalle ja näytti, kuinka ajohommat hoidetaan.. Maks. Työsyvyys: 120mm. pellin paksuus 2mm. 85€ tuotenro 493647 Kaikki hinnat sis. 189€ tuotenro 509658 U U TU U S! U U TU U S! Kylmävannesaha G5013W Yksi markkinoiden parhaista metallivannesahoista autotallille tai pienelle työpajalle. teräspelti: 1,0mm. Paino: 4,3 kg. 199€ tuotenro 511068 Tehoa ja tekniikkaa Klassikot 8/2021 ilmestyy 18.11.2021 Seuraavassa numerossa: Vuoden viimeisessä numerossa perehdymme Citroën XM:n mukavan matkanteon saloihin Heikki Talvenkorven museorekisteröidyn yksilön välityksellä. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. 2,5mm teräspelti. 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Maks. Lisäksi poikkeamme Renault-harrastaja Eero Ahon pakeilla ihailemassa miehen Alpineja Gordini-kalustoa. Maks. Kylmävannesaha G4017 Erittäin laadukas puoliautomaattinen vannesaha ammattikäyttöön. U U TU U S! www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Kitasyvyys: 700mm. Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. Terännopeus: 23 tai 54m/min. Työkorkeus: 1200mm. Teho 500W. 1399€ tuotenro 511034 199€ tuotenro 513137 Lisähylly, avonainen Avonainen lisähylly / jatko-osa kalusteeseen 520053. Mitat (PxLxK): 1280x430x1050mm Pakettiauton hylly, 4 laatikkoa Säilytysjärjestelmä pakettiautoon, joka pitää työkalut ja lisävarusteet paikallaan huoltoajossa. Mitat (PxLxK): 1280x330x1205mm U U TU U S! 1599€ tuotenro 511050 Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön
ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Sinnikäs arkistojen penkominen ja ajoneuvon historiaan liittyvien ihmisten jäljitys on palkitsevaa työtä, jonka tuloksena esine muuttuu päivä päivältä kiehtovammaksi kappaleeksi historiaa. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Rompetta ostaessaan moni kauppamies tapaa muistuttaa myyjää siitä, ettei tunnearvoa voi lisätä hintaan. Hiljattain keskustelin keräilijäluonteisen herrasmiehen kanssa sotaan liittyvien muistoesineiden kokoelman äärellä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Vyön kääntöpuolelle oli tehty paljon sodanaikaisia merkintöjä, joiden perusteella keräilijä onnistui selvittämään, kenelle vyö oli aikoinaan kuulunut. Poika oli ilman muuta tavaran oikea omistaja, ja hän sai isän peruja olevan sotamuiston korvauksetta itselleen. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Hieman samankaltainen onni osui tässä lehdessä esitellyn Porsche 944 -urheiluauton omistavan veljesparin kohdalle. Härskeimmillään tavaralle keksitään myynninedistämismielessä kiinnostava historia aivan tyhjästä. Porsche löytyi lopulta, mutta omistajalla ei vaikuttanut olevan pienintäkään halua punaisen urheiluauton myymiseen. Aiemmin kokoelmaan oli kuulunut sotamiehen nahkavyö. Sotaveteraanin pojan yhteystiedot kuitenkin löytyivät, ja keräilijä otti häneen yhteyttä. Esineestä aarteeksi V anhan raudan kaupankäynnin ahkerat harrastajat tietävät hyvin, että kiinnostava tarina lyhentää romppeen myyntiaikaa ja usein myös kohottaa hintaa. Alkuperäisestä omistajasta aika oli jo jättänyt. Christian ja Roni Klemetti lähtivät jäljittämään perheeseen aikoinaan uutena hankittua ja sittemmin hukattua autoa. COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Keräilijälle raha ei kuitenkaan kelvannut. Joskus tarina voi koitua ostajan onneksi. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Jan-Erik Laine, Harri Onnila AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Dace Grisle, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Tunnearvo kuitenkin syntyy juuri kiinnostavasta tarinasta, jota ilman vanha tavara on lopulta pelkkä esine. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Monille meistä vanhan ajopelin tarinan selvittäminen on harrastuksen suola. TILAAJAPALVELU Puh. Poika tarjoutui ostamaan vyön itselleen mihin hintaan tahansa. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. 3 Pääkirjoitus. Mies kuunteli kuitenkin auton tarinan – ja muutti sitten mieltään. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Mies kuunteli kuitenkin auton tarinan – ja muutti sitten mieltään
30 Hansa 1100 ’59 Martti Antinjuntti on viime vuosina entisöinyt useita Borgward-yhtiön tuotteita. 24 Porsche 944 ’83. 56 Kisarannan syysrompe, Kangasala Autoja Tiemuseo Mobilian alueella järjestetään vuosittain useita tapahtumia. Elokuun lopulla harrastajat kokoontuivat Tampereen Mobilistien järjestämälle rompetorille. Alueelle olivat tervetulleita kaikki harrastevehkeet valmistusmaahan katsomatta. TAPAHTUMAT 52 Swap & Meet, Kouvola FHRA:n Kouvolan-aluekerho järjesti paikallisella raviradalla rompetorin ja harrasteautokokoontumisen. 30 Hansa 1100 ’59 s. s. 18 Mercedes-Benz 230 E ’82 s. 59 Karmann Ghiat retkellä AJONEUVOT 12 Simca Aronde Plein Ciel ’62 Ranskalainen koripaja Facel loi neliovisen Simca Aronden pohjalle kauniin kaksiovisen urheiluauton. 36 Toyota Cressida ’80 Hollolan kulmilla vaikuttava Toyota-harrastaja poimi talteen harvinaiseksi käyneen Cressidan ja viimeisteli löydön aikakauteen sopivilla autohifilaitteilla. 52 Swap & Meet s. Yksi näistä harvinaisuuksista on bokserimoottorilla varustettu punainen Hansa 1100. Yksi sellainen harvinaisuus kulkeutui aikanaan Suomeen, ja löytyy nyt Taipalsaarelta. Sittemmin auto muutti Keski-Suomeen Union-huoltoaseman johtajalle. 59 Karmann Ghiat retkellä, Hki-Porvoo Suomen Volkkariyhdistys sai hiljattain Karmann Ghia -malleihin keskittyvän alajaoksen. Tässä numerossa 4 7/2021 s. 56 Kisarannan syysrompe s. 12 Simca Aronde Plein Ciel ’62 s. 18 Mercedes-Benz 230 E ’82 Helsingin katukuvassa liikkui 80-luvun alkuvuosina Intian suurlähetystön musta Mercedes. Pysyvän kodin Mersu on löytänyt Rovaniemltä. Syyskuussa Karmann-osaston väki kokoontui ajoretken merkeissä. 36 Toyota Cressida ’80 s. 24 Porsche 944 ’83 Lahtelaisveljekset onnistuivat löytämään harrasteautokseen parhaan mahdollisen vaihtoehdon – heidän isänsä uutena omistaman urheiluauton
86 Tuleva klassikko Koeajossa pieni ja kipakkaliikkeinen Opel Corsa GSi parin vuosikymmenen takaisesta mallistosta. ARTIKKELIT 42 Datsun kestää – entäs muut. 48 Vesivehmaan vainioilla s. 84 Fotoalbumi Muistatkos kuinka ennen vanhaan kioskilla kokoontui kylän väki. 70 VW Rompetori s. Museokin oli avoinna viimeisen kerran ennen ensi kevättä. 74 Harrastajan pakeilla s. Neljäs yritys vihdoin onnistui, ja ajot saatiin pidettyä. 70 VW Rompetori Espoon automuseolla pidettiin volkkariharrastajien tavaranvaihtopäivät. 74 Harrastajan pakeilla Vauxhall-harrastajan kokoelmista löytyy monen haaveilemat Firenzaja Magnum-mallit. 5 s. 48 Vesivehmaan vainioilla Pilkkihaalarit niskaan, kuukengät jalkaan, kamera kaulaan, ja Ammattikatsojamme on valmis ikuistamaan vuoden -94 Nova-Rallin tapahtumia penkalta käsin. 64 Fenno Retkeilyajo Jatkuvasti muuttuvat olosuhteet tuottivat päänvaivaa SAHK:n valtakunnallisen ajotapahtuman puuhaihmisille. 60 Jokimaan rompetori s. 86 Tuleva klassikko. Kaiken lisäksi mies tienaa leipänsä nostalgiaa huokuvalla huoltoasemalla. 68 Vaasan Automuseon rompetori Vaasan harrastajaväki paketoi ajokauden romustelun merkeissä. 68 Vaasan rompetori s. 72 Marginaalista Rapakon takana kaupattiin erikoista Bangert Manta Ray -urheiluautoa 45 500 dollarin pyyntihinnalla. Mainoksen imussa -artikkelisarjan toisessa osassa Harri Onnila tonkii menneen ajan kotimaista automainontaa kestävyysväittämien näkökulmasta. 72 Marginaalista 60 Jokimaan rompetori, Lahti Päijät-Hämeen Mobilistien rompetapahtuma järjestettiin totutusta poikkeavana päivämääränä ja yksipäiväiseksi lyhennettynä. Vaivannäkö kannatti, sillä paikalle tuli ennätysmäärä kalustoa. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Tuoreita uutisia ja takavuosien uutuuksia vanhan maailman malliin. 64 Fenno Retkeilyajo s. Irtokarkkeja sai pennillä kappale, mutta keskiolutta ei sitten mistään hinnasta. Epävakaasta kelistä huolimatta moni saapui ilmajäähyllään paikalle. s
Vappuviikonloppuna on luvassa harrastemeininkiä niin hallissa kuin tuttuun tapaan pihamaiden harrasteparkeissa. Tapahtuman teemaosaston aiheena on ”Työn sankarit – ajoneuvot töissä”, mikä piti alun perin toteuttaa jo vuonna 2020. Pariin otteeseen peruutettu Lahden Classic Motorshow on nimittäin määrä pitää 30.4.–1.5.2022. Tämä on erinomainen asia, eikä vähiten siksi että kyseessä on tiettävästi myös maamme vanhin moottorirata; Espoon Kellonummella sijaitseva Bembölen karting-rata on palvellut suomalaista moottoriurheilua jo vuodesta 1965. Espoo Motorsport Club ry kertoo 620 metriä pitkän radan omistetun nykyään erityisesti 3–12-vuotiaille lapsille ja nuorille. Syynä moiseen oli länsiautojen hintojen yleinen nousu yhdessä vilkkaasti kirmanneen inflaation kanssa, mutta suurimpana peikkona uusien autojen myyntiä kiusanneet autoverotuksen tiukennukset. Maksoi mitä maksoi 6 7/2021. Niinpä Audi 80:n ”edullinen edustushinta” 44 180 markkaa on kuin onkin todellisuudessa linjassa kilpaileviin malleihin; esimerkiksi kaksilitrainen Taunus kustansi vuoden -76 lopulla 41 430 markkaa, mutta Opel Commodore 2.8 GS tuolloin jo 79 100 markkaa. Harmi olisi ollut pieni, jollei hintavertailua olisi samassa rytäkässä ja empimättä tehty vuoden -73 autoihin, vaikka esillä olikin ilmiselvästi nuoremman 80-Audin mainos. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Viime numerossa aloitettu Mainoksen imussa -juttusarja imaisi vettä kaasariin heti ensimmäisessä kuvassa: Audi-mainoksessa ei suinkaan ollut vuoden -73 Audi 80, vaan tuoreempaa korimallia edustanut samaisen mallisarjan edustaja. T oimituksesta nousee käsi tehdyn virheen merkiksi ja selitykset heti perään: mainoskuvan yhteyteen oli näppäilyvirheen seurauksena tullut vuosi 1973 oikean vuoden 1976 sijaan. Ohessa myös vuoden -73 Audi 80 S -lehtimainos, joka kertoo auton hinnaksi tuolloin 19 950 markkaa. CLASSIC MOTORSHOW TULEE TAAS Viime aikoina on opittu olemaan varovaisia tapahtumien toteutumisen suhteen aivan viime metreille, mutta uskotaan ja toivotaan että vapaampi huominen on jälleen edessä. Ja kelpaahan siellä tulevien ratatähtien kurvailla, sillä samoissa mutkissa ovat apexin paikkaa aprikoineet muun muassa Keke Rosberg, Mikat Salo ja Häkkinen sekä Kimi Räikkönen. UUSI ASFALTTI KUTSUU BEMBÖLEEN Toimitukseen kantautuneet huhut kertovat, että Espoon vanha mikroautorata on saanut uuden asfaltin talkoohengen ja yhteisen varankeräyksen mahdollistamana. Nöyrät pahoittelut erheestä ja samalla kiitokset tarkkana oleville lukijoillemme, joista asiasta ystävällisesti huomauttivat Tommi Rovio, Vesa-Matti Peltola ja Petri Mäenpää. Jonkinlaisena myönteisenä elementtinä tästä tehdystä virheestä sentään nousee havainto uusien autojen hintojen todella napakasta noususta 70-luvulla
Autoharrastuksen kannalta tämän RomutusralliRomuta vanha auto Romuta vanha auto mutta älä söpöä mutta älä söpöä vanhaa autoa. 7. Mitä tästä siis saattoi tulkita: söpöt sulattavat sydämiä, ja vähemmän söpöt sulatetaan. Ja tuon kokoisen yhtä suuren tilan löytäminen olisi ollut tämän päivän Lontoon seudulta mahdoton tehtävä”, taustoittaa Wilson huutokaupan kohteeksi päätyneitä autoja. Autot saivat olla kaupungilta vuokratussa varastossa rauhassa, mutta nyt aluetta ollaan kehittämässä ja kaupunki haluaa yli 4 000 neliön kokoisen kiinteistön takaisin haltuunsa. ”Hän taisi aloittaa kokoelman keräämisen SL-Mercedeksistä havaittuaan Pagoda-mallien suosion ja niiden hintojen nousun. Tuolloin hän ajatteli niiden olevan mainio investointi ja vähitellen aiheesta muodostui intohimoinen projekti; hän keräsi autoja kunnes hallitilan rajat tulivat vastaan. Ja myötätunnot tässä yhteydessä myös pikkuautoharrastajien suuntaan. Kuva lienee 50-luvun puolivälistä. Ei nimittäin voi olla pohtimatta, millaista kalustoa noin 1 300 pikkuauton joukossa oli. MIESTÄ MÄKIAUTOSSA Edellisen numeron Fotoalbumi-palstalla laskettiin polkuja mäkiautoilla niin että hippulat vinkuivat. Asiasta voisi tietysti jaaritella vaikka kuinka, mutta yleistettäköön tässä yhteydessä sellaisella esimerkillä, että ikääntyviin ajopeleihin vastahankaisesti suhtautuva tuttava tuhahtelee toisen vaalimille vuosikertavaunuille aina siihen asti, kunnes hänellä tai hänen lähipiirissään koittaa tarve hääautolle, jolloin tuttu vanhoine autoineen pääseekin ihmeellisesti suosion valokeilaan. Kuvien perusteella kalusto koostuu 50–80-luvun autoista, etenkin Mercedeksistä. Sen sijaan suurempi kuva on. Eräs mukaan menoon intoutuneista oli Matti Herlevi, joka lähetti toimitukseen oheisen kivan kuvamuiston omasta lapsuudestaan ja korjasi samalla viime numerossa nähtyä. Ku va : Ku us ak os ki O y Maksoi mitä maksoi kiertueen vetonaula oli mielenkiintoinen: vanhojen pikkuautojen romuttamiseen kannustettiin nimittäin aidolla vanhalla pikkuautolla, Datsun 100A:lla. Jopa siten että eräitä tapauksia kerrotaan lavastetun latolöydöiksi, millä on epäilemättä haettu tarinalle imua ja ennen kaikkea ruosteiselle raudalle kovempaa kilohintaa. Konkreettisella tavalla tämä näkyi viime kesänä, kun autokierrätyksen pioneereihin lukeutuva Kuusakoski Oy järjesti lapsille suunnatun leluautojen romutuspalkkiokampanjan. Artikkeliaukeaman yläkulmassa olevan kuvan kerrotaan olleen Helsingin liikennekaupungista. Minulla oli seitsemän vuotta nuoremmat kaksoisveljet, joiden piti myös päästä kyytiin. ”Lisään kavalkadiin kuvan omasta tekeleestäni. Liikennekaupunkia hoiti poliisi vuodesta 1956 vuoteen 1979, jolloin hoitovastuu siirtyi Helsingin nuorisotoimelle, jolla se on edelleen.” ISON LUOKAN LATOLÖYTÖ Niin sanotuista latolöydöistä eli jopa vuosikymmeniä seisseistä ja sitten löydetyistä klassikkoautoista tuntuu tulleen maailmalla erään sortin ilmiö. Sama ristiriitainen suhtautuminen vanhoihin autoihin näyttäytyy ajoittain myös yritysmaailmassa. vanhaa autoa. Eräästä tällaisesta tapauksesta uutisoitiin Englannista Tottenhamim suunnilta, jos tosin ladon sijaan on parempi puhua hallilöydöstä, sillä moisen suojissa lepäili yli sata vanhaa autoa. Paikan ”löytänyt” ja tallennettujen autojen omistajan puhemies ja autojen huutokauppaa hoitava Freddie Wilson kertoo autoista ja niiden omistajasta seuraavaa. Näistä vilungeista huolimatta myös aitoja ihmeellisyyksiä tulee ilmi ajoittain. Siitä yhtiön tiedote kertoi että ”kiertueen maskotti Pikku-D tuntui sulattavan sydämiä”. Varmasti valtaosin viime vuosien ”kiinaneppistä”, mutta eivät kai myös mummilan vintin lelulaatikosta kaivetut 70-lukulaiset Matchboxit ja Hot Wheelsit menneet nekin murskaimeen niin että ropina vain kävi. S uuren yleisön suhtautuminen ”vanhoihin autoihin” tuntuu olevan vähintäänkin ristiriitainen. Sitä se ei ole. Siksi perävaunu
Syynä oli ETA-säännöksien harmonisointi silloisten EYtyyppihyväksyntöjen osalta. Myös ajovalojen pesulaitteesta tuli pakollinen, samoin takaikkunan huurteenpoistolaitteesta. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Neljä vuosikymmentä sitten uusia henkilöautoja alkoi koskea useampi turvallisuuteen liittyvä rekisteröintivaatimus. Olkoonkin, että moni näistä varusteista oli kuulunut jo pitkään vakiovarusteluun etenkin äveriäämpien automallien kohdalla. Jos suuntaus sivulle enemmän kuin 45 astetta, oli se oltava vähintään 45 astetta alaspäin. 8 7/2021. Tai tarkkaan ottaen etuja takapenkin turvavyövaatimuksilla oli pieni ero: 1.1.1981 alkaen edessä reunimmaisilla paikoilla tuli olla rullavyöt ja muilla reunimmaisilla paikoilla riittivät ylipäätään kolmipistevyöt. Yhtenevään Eurooppaan Moni näistä kovalla nokan tuhinalla ajetuista kansallisista vaatimuksista ei kuitenkaan elänyt pykäläviidakossa kuin runsaan vuosikymmenen. Uutta oli myös vaatimus pakoputken suuntaamisesta siten, että se oli turvallinen rakenteeltaan ja suojattu mahdollisen polttoainevuodon varalta. Osa niistä tosin siirtyi historiaan vain runsas vuosikymmen myöhemmin. Vuoden -93 alussa pakollisuus nimittäin poistui ajovalojen pesulaitteen, takalasin huurteenpoistolaitteen ja oikeanpuoleisen sivupeilin (jos takaikkunasta oli näkyvyys) osalta. Vahvasti pakoputkeen liittyi myös henkilöauton äänenvoimakkuuden enimmäismäärä, 82 dB (A). Säädöksiä Vuoden -81 alussa voimaantullut lista Vuoden -81 alusta pakollisia uusien henkilöautojen varusteita esittelevät tässä muutamat aiemmista numeroistamme tutut ’81-malliset: BMW 315 (Klassikot 8/19), Fiat 131 (4/10), Ford Fiesta (6/16), Honda Accord (1/09), Mitsubishi Sapporo (6/12), Toyota Starlet (5/12), Volvo 244 (5/16) ja VW Jetta (1/18). Samassa yhteydessä otimme esille, että takapenkille vastaava asennuspakko tuli vuosikymmen myöhemmin. Passiivista turvallisuutta pyrittiin kohentamaan siis tuntuvasti. Kuten esimerkiksi että ”pakoputken pään oli oltava suunnattu taaksepäin tai vasemmalle ja sen tuli ulottua korin reunaan saakka. Tulkinnanvaraiselta vaikuttanut vaatimus ei sitä käytännössä ollut, sillä lainkirjain antoi putken asettelulle varsin tarkat ohjeet. P ari numeroa takaperin muistelimme 50 vuotta sitten alkanutta turvavöiden asennuspakkoa uusien autojen etuistuimille. Aktiiviseen turvallisuuteen liittyi puolestaan esimerkiksi vaatimus kaksipiirijarruista. Putken pää, mikäli se oli suunnattu vasemmalle, tuli ulottua vähintään takapyörän aukkoon saakka”. Tuulilasinpyyhkijöihin vaadittiin kaksi pyyhintänopeutta ja pesulaitteen tuli olla koneellisesti toimiva. Näkyvyyteen liittyviä teknisiä parannuksia kirjattiin useampia. Vaatimuksia vuodelle -81 käsitti edellä mainittujen turvavyövaatimusten lisäksi etuistuimien pääntuet, istuimien kiinnitysja säätölaitteiden mitoitus niihin kohdistuvia rasituksia vastaaviksi, paloturvalliset verhoilumateriaalit sekä kerroslasista valmistetun tuulilasin. Niitä oli itse asiassa varsin runsaasti, joten automaahantuojat saivat olla tarkkana, että kaikkien uusien automallien varustelu vastasi viranomaisen asettamia tuoreita vaatimuksia. Uusissa henkilöautoissa matkaavien vartaloille kiristyneet turvavyöt eivät kuitenkaan olleet ainoa anti vuoden -81 varustevaatimuksiin. Sivupeili vaadittiin jatkossa molemmille puolille autoa ja ohjaamon sisälle taustapeili
verhoiluja tiivisteosia. www.kaasutinexpertti.fi RESURS NEXT RESURS TRANSMISSION RESURS-käsittely antaa uutta metallipintaa moottorin, vaihteiston ja vetopyörästön kuormituskohtiin. 0400-745 915 • bh@britti-helmet.fi Vestrantie 12 • 01750 Vantaa Brittipyörien osat Brittipyörien osat ilman tullihuolia ilman tullihuolia meiltä! meiltä! www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. 040 536 1544 puh. RESURS-käsittely on erittäin edullinen, hinta vain 6–70 euroa öljytilavuuden mukaan. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Korjauspellit saatavilla kattavasti klassikkoosi! Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. RESURS-käsittelyn ansiosta kitka pienenee ja mekaaninen kestävyys paranee merkittävästi. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. RESURS käsittely Varaosat klassikkomopoihin Puh. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. 2 viikon välein).. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla
Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Holden Hurricane -koneseptiauto esiteltiin 1960-luvun lopulla. Hurricane osaa hyödyntää tiehen upotettuja magneetteja, ja tietää niiden perusteella auton sijainnin ja opastaa tarvittaessa kuljettajan päämääräänsä nuolinäytön ja äänimerkkien avulla. Holden Hurricane -konseptiauton ovimekanismi on monimutkaisempi kuin ensinäkemältä luulisi. 10 7/2021. Ovielementin siirtyessä eteenpäin ohjauspyörä siirtyy pois tieltä ja istuimet nousevat ylöspäin kulun helpottamiseksi. Korvaavaksi välineeksi keskikonsoliin on asennettu pieni tv-ruutu, josta näkee takakameran välittämää kuvaa. Ilmastointilaite on tietysti automaattinen. Saranamekanismi nosti myös ohjauspyörän pois sisäänpyrkijän tieltä, ja jopa istuimet liukuivat eteenja ylöspäin kulun helpottamiseksi. Tuulitunnelin avulla erittäin sulavalinjaiseksi muotoiltu kori oli hyvin matala; auton korkeus jäi alle yhden metrin. Elektroniikkaa Sisätiloissa huomio kiinnittyy ensimmäiseksi keskikonsolin yläosaan upotettuun ruutuun, johon auton takaosaan asennettu kamera välittää mustavalkokuvaa peruutusta helpottamaan. Voima siirtyi takarenkaille neliportaisen manuaalivaihteiston välityksellä. Ovien sijasta Hurricaneen oli konstruoitu kuomurakenne, joka avatessa siirtyi hydrauliikkajärjestelmää hyödyntäen auton etuosan yläpuolelle. Perinteisistä ovista autoon olisi ollut varsin hankala laskeutua – etenkin kun kynnyskotelot olivat kookkaat korin jäykkyyden varmistamiseksi. Apumiehen puolella samassa kohdassa on niin ikään radiota muistuttava koje, joka itse asiassa on navigointijärjestelmän ohjausyksikkö. Keskimoottoriratkaisun sydämenä jyrisi nelikurkkuisella kaasuttimella terästetty 4,2-litrainen V8-moottori, josta oli puristettu tehoa yli 260 hevosvoimaa. Kuljettajan kynnyskotelosta löytyy radio, jonka erikoisuuksiin kuuluu automaattinen asemanhaku. Holden Hurricane oli viritetty kulkemaan nimensä ja ulkonäkönsä mukaisesti. Takaikkuna ja peilit on uhrattu sulavalinjaisuuden alttarille. Suunnistamisen helpottamiseksi autosta löytyy elektroninen suunnistusjärjestelmä. Linjakas urheiluauto kätkee sisäänsä tehokkaan voimalinjan ja nykyaikaisia teknisiä ratkaisuja. Nykyajan herkuilla A ustralialaisvalmistaja Holden kohautti automaailmaa esittelemällä historiansa ensimmäisen konseptiauton vuoden 1969 Melbournen autonäyttelyssä
• Fingerpori-sarjakuvistaan tunnettu Pertti Jarla syntyi 25.10. Muun muassa Panasonic tarjosi nauhuriosaa ja viritintä erillisinä yksiköinä. Vuonna 1980 sai hyvästä videonauhurista pulittaa helposti 6 000–7 000 markkaa. Siinä riitti tavoitesäästämistä parinkympin tuntipalkkaa ansaitsevalle työmiehelle. Ennen Fingerporia Jarla toimi muun muassa Pahkasika-lehden avustajana ja työskenteli Jari Sarasvuon Trainer’s Housessa luentovisualisoijana. 12 pulloa pöytäviinaa vai kauden kuumin seikkailuelokuva. Väkivaltaja seksivideot mainittiin kursailematta osaksi valikoimaa. Tuolloin videonauhuri oli arvokas laite, ja kaikki halusivat panostaa laitteeseen, jolla oli tulevaisuus edessään. Espoolainen Video Shop mainosti 40 vuotta sitten videonauhavalikoimaansa. Vielä saman kuukauden aikana julkaistiin saman bändin albumi Meddle. V iihdeteollisuuden näkökulmasta katsottuna 1980-luvun alun kuviot muistuttivat nykyajan murrosta, jossa elokuvien ja tv-sarjojen levityskanavia järjestetään uusiksi. Aivan pienellä sijoituksella ei suosikkisarjan nauhoitushommiin päässyt käsiksi. Sonyn kehittämä Beta oli kätevä ja tuotti hyvää kuvanlaatua, Philipsin ja Grundigin yhteistyön hedelmänä syntynyt V2000 oli etevä käännettävän kasettinsa ansiosta, mutta voittajaksi selviytyi lopulta JVC:n kehittämä VHS. Kasetti ladattiin laitteen päältä, etukautta lataaminen muodostui standardiksi myöhemmin. Kalliita rainoja Ja ne videokasettikokoelmat! Ostettuja elokuvia ja itse nauhoitettuja kasetteja ei turhaan koottu olohuoneen näkyvimmälle paikalle, sillä hyllymetrilliselle VHSkasetteja kertyi hurjasti hintaa. Nastolassa. Videoelokuvien kovat hinnat johtivat vuokratoiminnan nopeaan yleistymiseen. Siinä riitti pähkäilemistä aikansa nuorisolla. Suomessa videonauhureiden yleistyminen kangerteli aluksi kolmen eri järjestelmän kamppaillessa asiakkaista. Vanhojen elokuvien oikeuksia myytiin kasapäin videonauhoja levittäville yrityksille. Tänään muutos tapahtuu suoratoistopalveluiden ehdoilla, 40 vuotta sitten alaa mullisti nopeasti yleistyvä uutuus: videonauhuri. Kaupallisten elokuvakasettien hinnat liikkuivat 350–450 markan hujakoilla. • Yhdysvaltalainen rockmuusikko Eugene Vincent Craddock eli tutummin Gene Vincent kuoli 36-vuotiaana. LOKAKUU 1971 • Walt Disney World -teemapuisto avattiin Floridassa 1. • Englantilaisen progressiivista rockia soittavan Pink Floyd -yhtyeen keikkataltiointi Live at Pompeii taltioitiin lokakuussa -71. Elokuvateollisuus joutui muuttamaan toimintatapojaan nopeasti. Vuonna 1980 Panasonicin yhdistelmä maksoi 8 250 markkaa, Rahamuseon sivusto kertoo työmiehen tuntiansion olleen tuolloin hieman alle 23 markkaa. Uusien elokuvien teossa käytettiin videotekniikkaa hyödyksi ja lopputulosta suunnitellessa videolta katselumahdollisuus otettiin huomioon. 1980-luvun kynnyksellä VHS-nauhurit hakivat vielä muotoaan. VHS, Beta vai V2000. 40 vuotta sitten joutui tyhjästä nauhasta maksamaan noin 140 markkaa eli noin seitsemän työtunnin ansiot. lokakuuta. Videokuvioita 40 vuoden takaa 11. Mies ehti keikkailla suomessakin, vuonna 1964 hänet nähtiin Helsingin Työväentalolla ja Lahdessa Kansantalolla
Simca Plein Ciel ’62 Ranskalais kaunotar Ranskalainen Facel muovasi aikanaan neliovisesta Simca Arondesta pienen määrän kauniita kaksiovisia urheilumalleja. Taipalsaari 12. 80-luvulla alkaneen autojen uustuonnin myötä yksi Facelin korittama Plein Ciel on löytänyt kodin Taipalsaarelta
13
Aronde soveltui hyvin meidän olosuhteisiimme, olihan siinä isot 15-tuumaiset pyörät. Aprillipäivän Aronde 1. Markalleen samaan hintaan asettui myös Triumph Herald. Berner vihjaili mainoksessaan, että Arondesta olisi tarjolla myös 2-ovinen hardtop-malli Monaco sekä kahden hengen urheiluautot Oceane ja Plein Ciel. ”Autoasiantuntijoiden” kerrottiinkin pitävän tätä huomattavana etuna suomalaiset tieolot huomioiden. Chryslerin ja Simcan yhteistyö oli sinetöity jo kesällä -58 Chryslerin ostaessa huomattavan osuuden Simcan tehtaista. Samana kesänä myynti-ilmoitusten joukkoon ilmestyi myös avomalli Oceane. Bernerin edustuksiin kuului puolestaan Chryslerkonsernin valmistama DeSoto, jonka rinnalle saatu Simca toi laajalla valikoimallaan kivasti monipuolisuutta hinnaston edullisempaan laitaan. Perusmalli De Luxe lähti liikkeelle 665 000 markasta, hiukan koristeellisempi Élysée maksoi 760 000 markkaa, ja tehokkain Monthléry hinnoiteltiin puolestaan 790 000 markan arvoiseksi. Autolta vaadittiin teknillistä valmiutta ja laadultaan sen tuli vastata Chrysler-yhtymän oman tuotannon tasoa. Uuden Aronden kerrottiin olevan tyypillinen eurooppalaista ja nimenomaan myös suomalaista makusuuntaa edustava ihanteellinen perheauto. Näiden erikoismallien toimitusaikoja, saati hintoja ei katsottu heti maahantuonnin alkuun tarpeelliseksi ilmoittaa. Tarkoituksena oli löytää sopiva keskikokoinen auto, jota voitaisiin myydä myös Amerikassa. Palapeli Taipalsaarelta, Risto Ruutiaisen autotallista löytyy ’62 Simca Plein Ciel, joka on tiettävästi viimeisiä Facelin korittamia Arondeja. Berner tiedotti olevan luonnollista, että näin isot kaupat suuressa maailmassa heijastuisivat voimakkaasti myös Suomen autokauppaan. Lähipäivinä Suomeen saapuvan ensimmäisen Aronde-erän autoista osattiin kertoa jo hinnat. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Hyvää palapelissä kuitenkin oli, että osiltaan se oli suhteellisen täydellinen. Sen huippuluokkaa olevat ajo-ominaisuudet olikin huomioitu tarkoin, kun Chrysler-yhtymä oli valinnut Simcan eurooppalaiseksi kumppanikseen. Riston käsitys on, että 80-luvulla maahantuotu Simca ennätti ennen hänelle päätymistään olla ainakin parin suoma14 7/2021 Simca Plein Ciel. Avoautoilemaan olisi lyhyellä toimitusajalla päässyt valitsemalla 770 000 markan hintaisen Škoda Felician. Tähän viittaisi keväällä -68 Helsingin Sanomissa kaupattu 2-paikkainen Simca Plein Ciel vuodelta -59. Kuvauksellisen kaunis Plein Ciel oli jo lähdössä Ruutiaisen perheestä, mutta jatkaakin matkojaan nykyisin Krista Ruutiaisen ohjastamana. huhtikuuta -59 Bernerillä oli kerrottavanaan ilouutisia, sillä Simcamalliston pienin Aronde liittyi sekin täydentämään maahantuojan valikoimaa. Vuonna 1960 Apu-lehti lähti keräämään autoaiheiseen numeroonsa tietoja maahantuojien tarjonnasta hintoineen. Berner oli ilmoittanut Apu-lehdelle Aronde Oceane -avoauton hinnaksi 1 300 000 markkaa ja Plein Ciel -coupén hinnaksi 1 260 000 markkaa, joten ei ihme, ettei näitä käsityönä valmistettuja erikoismalleja maahamme juurikaan tilattu. Tutkimuksien lopputuloksena Chrysler-yhtymä valitsi Simcan.” Näin valistettiin Suomalaisia kuluttajia automaailman tapahtumista Berner Oy:n auto-osaston mainoksessa maaliskuussa 1959. Perimätieto ei kerro milloin ensimmäiset urheilu-Arondet Suomeen saapuivat, mutta 60-luvulla niitä lienee ainakin näytekappaleiden verran täällä olleen. ” Chrysler-yhtymä on suorittanut kaksi vuotta kestäneen tutkimuksen maailman automerkkien kesken. Bernerin neuvottelut Simcan maahantuonnista taisivat edetä kuitenkin vaiheittain, sillä liikkeelle lähdettiin aluksi Beaulieuja Ariane-malleilla sekä Marly-farmarilla. Sadat insinöörit testasivat äärimmäisen tarkasti toistakymmentä erimerkkistä autoa, hajoittivat ne viimeistä mutteria myöten ja kokosivat jälleen. Aronden useiden versioiden myötä koko mallisto kasvoi käsittämään kaikkiaan 11 erilaista Simcaa. Britteinsaarilta tuli myös Sunbeam Alpine, mutta sen hinta kipusi jo 1 080 000 markkaan. Suomessa Oy Laatuvaunu Ab:n edustuksiin olivat jo pitkin 50-lukua kuuluneet Fargo-kuormurit sekä Lloyd-, Singer-, Plymouthja Chrysler-henkilöautot
Istuimet olivat saaneet nekin uuden verhoilun, mutta muilta osin sisustus oli heikossa kunnossa. laisomistajan tallissa osittain purettuna entisöintiprojektina. Tyylitelty haarapääsky koristaa Simcan maskin lisäksi myös ohjauspyörän keskiötä. Hyvää palapelissä kuitenkin oli, että osiltaan se oli suhteellisen täydellinen. Kaasuttimen päälle kuuluva alkuperäinen ilmanputsarikotelo oli kuitenkin kadonnut, eikä sitä voinut Aronden kotelolla korvata, sillä Plein Cielin on keulaltaan matalampi. Risto ei ilmoitukseen heti reagoinut, vaan jäi puntaroimaan projektin hankintaa aina syksyyn asti. Heidän haastattelun perusteella Simca olisi tullut maahan ajokuntoisena, mutta moottoriltaan jo loppuun ajettuna. Huhtikuussa 2015 Simca ilmestyi Tori.fi-sivustolle myyntiin projektina, josta seuraavan olisi hyvä jatkaa entisöintiä. Toni Naskalilta löytyi taulultaan erittäin hyväkuntoinen mittaristo. Moottori käykin nykyisin erittäin kauniisti ja vetää sitkeästi kaikilla kierroksilla. Kun vanhat sylinterit tahtoivat seisotuksen jälkeen kuitenkin jumittaa, oli tilalle etsittävä kokonaan uudet. 15. Jarrukenkiä levittävät nyt 404-Peugeotin halkaisijaltaan tismalleen samat sylinterit, eikä pieni ero sylinterin pituudessa haittaa hidastimien toimintaa. Kymmenkunta vuotta sitten Klassikot-lehdessä esitellyn Simca Oceanen omistaja Juha Suomi otti autonsa putsarikotelosta mitat, joiden perusteella peltiseppä toteutti Riston Simcaan vastaavan ruostumattomasta teräksestä. Korin ruostevauriot oli hitsattu kuntoon ja puskurit olivat käyneet kromikylvyssä. Alkuperäinen Solex-kaasutin kieltäytyi säätelystä huolimatta yhteistyöstä, joten se sai vaihtua lisenssituotteeseen, johon vaihdettiin Solexin alkuperäinen kansi. Risto toteaa, ettei ole täysin selvillä mitä työvaiheita kukakin auton aikaisemmista omistajista oli suorittanut, mutta tekemistä jäi hänellekin ihan riittävästi. Voimanlähteeseen oli tehty kattavaa remonttia, josta muistoksi ovat jääneet naarmuiset männät. Kun harrastuksestaan luopunut Kalevi Tiusanen viilasi Simcan hinnan kohdilleen, oli Riston lähdettävä poimimaan Plein Ciel Tampereelta trailerikyydillä kotiinsa. Jarruletkut ja -putket vaihtuivat uusiin, ja ruosteesta puhdistetut sylinterit Risto kasasi uusilla kumiosilla
Uudella tekniikalla Kun Plein Cielin kaltaisen pienen tuotantomäärän klassikkoauton hankkii entisöintiprojektikseen, on varauduttava siihen, että tiedon ja osien etsiminen saattaa käydä ylivoimaiseksi. Simcan kojelauta sai sekin uuden maalipinnan, ja sisustukseen uusittiin sisäkatto sekä lattiamatot. Facelin korittamista Simcoista ei värikoodeja löytynyt, mutta auton oviaukosta löytyi alkuperäistä maalipintaa, jonka avulla oikeat sävyt etsittiin Sikkensin värikartoista. Plein Cielin museorekisteröinnille Risto ei ole nähnyt ainakaan vielä tarvetta, sillä autolla on ollut mukava ajella päiviä laskematta. Simca ehti olla jo hetken tarjolla ja se herättikin kiinnostusta, mutta kiinnostusta autoa kohtaan löytyi yllättäen lähempääkin. 01 Merkki ja malli Simca Plein Ciel 02 Vuosimalli 1962 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 4267, lev. Tilavuus 1290 cm3. Risto toteaa, että yhden Alfa Romeo 1750:n jo sähköiltään polttaneena tuntui aiheellista täydentää Simcan sähköjärjestelmä päävirtakatkaisijalla. 1570, kork. Sähköjohtojen kytkennässä oli jotain mennyt pieleen, joten kun nippu johtoja kuumeni sulaen toisiinsa kiinni, oli kaapelointi uusittava kauttaaltaan. Takaveto 05 Alusta Edessä päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Rumpujarrut 06 Kori Kaksiovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pit. Alkuperäinen lämpömittari oli kojelaudasta kadonnut, ja sen paikalle tilattiin Saksasta uusi. Auton mukana tullut korjauskirja räjäytyskuvineen oli avuksi, mutta Risto on soveltanut projektiin myös uutta tekniikkaa. Esimerkiksi sivulasien ohjaimet ovien sisällä toteutettiin tällä menetelmällä. Konepellin maalipintaan ilmestyi myöhemmin halkeama, joten se oli hiottava peltipuhtaaksi ja maalattava uudelleen. Toni Naskalilta löytyi kojelautaan erittäin hyvä mittaristo, sillä alkuperäisen numerot olivat Simcoille tyypilliseen tapaan lähteneet valumaan paikoiltaan. Niiden sijasta kivasti näyttävyyttä autoon tuovat pinnavannetta imitoivat jenkkikapselit, joiden keskiöt pääskysenkuvineen on tehty laserleikkaamalla. Voimaa Simcan Rush-moottorissa on aikakauden mittapuun mukaan reilusti. Hänen mielestään Itävallasta uustuodun harvinaisuuden olisi hyvin voinut myydä vaikka ulkomaille. Muutamia puuttuvia tai käyttökelvottomaksi rapistuneita osia hän piirsi tietokoneella kolmiulotteiseksi malliksi ja tulosti uudet osat korkeakoulun 3D-tulostimella. Paino 990 kg Auto oli maalattu Suomessa jo kertaalleen, mutta Risto päätti maalauttaa sen uudelleen. Poraus 74, isku 75 mm. Simcan rekisteröinnissä ei ilmennyt ongelmia, mutta oma vaivansa oli jäljittää vanhoja dokumentteja, jotka todistaisivat, että autosta oli maahantuotaessa maksettu autovero. Parhaimmillaan Simca on omistajansa mielestä mutkateillä, jossa huippunopeus on toissijainen. 1372, akseliväli 2443 mm. Puristussuhde 8,5:1 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin ohjausakselilla. Näillä näkymin harvinainen pariisilaiskaunotar ei ole tulossa myyntiin, vaan siirtynee aikanaan Riston tyttären, Krista Ruutiaisen haltuun. Auton mukana tulivat alkuperäiset kokopeittävät alumiinikapselit, mutta Ristoa ei niiden ulkonäkö miellyttänyt. ”Jos nyt jotain parannettavaa Simcasta haluaa esiin nostaa, niin äänierityksen lisääminen voisi parantaa ajonautintoa”, hän arvioi. Erityistä kiitosta auto saa tarkasta ohjaustuntumasta, jonka Risto toteaa olevan tallista löytyvää Volvo Amazonia parempi. Teho 62 hv /5200 rpm, vääntö 103 Nm /2600 rpm (SAE). Takana jäykkä akseli pitkittäiset lehtijouset. 16 7/2021 Simca Plein Ciel. Kojelaudan kromiosat siistiytyivät kiillotuksella ja lakkapinnalla. Tavallista Arondea matalamman Plein Cielin nokkapellin alle taiteiltiin litteä ilmanputsarikotelo ruostumattomasta pellistä. Risto täydensi mittarikattausta vielä öljynpainemittarilla seuratakseen voimanlähteen hyvinvointia. Auton tulevaisuutta ei Risto liiemmin pohtinut. Hän lisää, että tuttu museoajoneuvotarkastaja oli autoa silmäiltyään todennut, ettei auton kelpuuttamiselle museorekisteriin olisi esteitä. Vaikkapa Kulpavolkkarin ohittamiseksi ei tarvinnut liiemmin ponnistella
Tullaustodistuksen mukaan Günter Greinerin toimesta Suomeen tuotu Simca saapui Finnjetillä Helsinkiin 1. Virtasi autoja maahamme toki lähempääkin ja moni Euroopasta hankittu erikoisuus ylitti Itämeren selkää Finnjetin kyydissä kohti uutta pohjoista kotimaata. Ruoho oli totta vie vihreämpää aidan tuolla puolen, ja moni lähti toteuttamaan unelma-autonsa hankintaa ulkomailta. Varmaan kuitenkin on, että Itävallan pääkaupungin Wienin kadut ovat Simcalle tulleet tutuiksi. marraskuuta -88 ja samana päivänä autosta oli myös maksettu tullilasku. Vanhan rekisteriotteen perusteella W605.378-kilvet saanut Simca kirjattiin toukokuussa -78 rouva Hilde Dresslerin nimiin. Wienin keskustassa Stromstrassella asunut rouva Dressler iloitsi Plein Cielin kauneudesta kymmenen vuotta. Yksi harvinaisimmista 80-luvun tulokkaista oli ’62 Simca Plein Ciel. Tiedossa ei ole kenen nimiin kyseinen pariisilaiskaunotar oli 1. Mahdollista on, että autolle etsittiin uusi omistaja jo ennen kuin Finnjetin laskusilta ehti laituria tavoittaa, sillä Helsingin Sanomissa myytäväksi ilmoitettiin harvinainen ’62 Simca Plein Ciel tasan viikkoa aikaisemmin kuin tullaustodistuksen yhdeksän markan veromerkkiin päästiin lyömään leimat. Mallinimi Plein Ciel ei pienestä ruutulipustaan huolimatta viittaa moottoriurheiluun, vaan taivaan avaruuteen. Markalla oli ostovoimaa, ja varsinkin Amerikassa painettiin pitkää päivää, kun Suomeen laivattaviin merikontteihin pakattiin klassikkoauto jos toinenkin. 17. kesäkuuta -62 ensirekisteröity, sillä auton mukana kulkeutuneet omistajatiedot eivät niin pitkälle yllä. UUSTUONTINA ITÄVALLASTA Suomessa 80-luvulla tapahtunut muutos yli 25-vuotiaana maahantuotujen henkilöautojen verokohtelussa aiheutti ennennäkemättömän uustuonnin aallon. Tyylitellyt pääskyset löytyvät roiskeläppien ohella nykyisin myös koristekapselien keskiöistä
Mercedes-Benz 230 E ’82 POHJOISEN diplomaatti 18
Enää ei sen etulokarissa liehu Intian lippu, mutta matkanteko kesähelteellä on yhtä lämmintä kuin ennenkin. Se on makuasia, tuumii rovaniemeläinen Pekka Matilainen, jolle on kertynyt kokemusta molemmista. Helsingistä diplomaattiautona taipaleensa aloittanut Mercedes on päätynyt pysyvästi Rovaniemelle. Rovaniemi 45 vuotta sitten Geneven autonäyttelyssä ensiesitelty Mercedes-Benz W123 sai suuret saappaat täytettäväkseen. Sen pystylamppuinen edeltäjä, lähes kahden miljoonan auton valmistusmäärään kivunnut W115 oli ennättänyt vakiintua monen mersumiehen mielessä melkeinpä ylivertaiseksi maantien nielijäksi. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 19. W123 ohitti Pystylampun niin tuotantovuosiensa kuin valmistusmääränsäkin osalta, mutta voidaanko malli sen perusteella arvioida paremmaksi autoksi
80-luvun alussa nuoren miehen pelimerkit riittivät kuitenkin Sotkamossa taksina palvelleeseen 115-koriseen johtotähteen, jonka koriin raskaat työvuodet olivat jättäneet jälkensä korroosion muodossa. Sisustus on pääpiirteittäin alkuperäinen. ”Minua on tämä 123-Mersu aina viehättänyt, ja nuorena miehenä oikeastaan haaveilin tällaisesta, mutta siihen aikaan ne olivat sen verran arvokkaita, ettei riittänyt varat edes käytettyyn”, hän muistelee. Hän nappasi tyttöystävän kyytiin, asuntovaunun vetokoukkuun ja lähti kiertämään raksuttajalla Pohjois-Norjaa. Pitkään haaveiltu Pekka Matilainen muistaa hyvin W123-Mercedeksen tulon markkinoille. Beckerin radiokasettisoitin on tehtaan jäljiltä. Kuljettajan istuimeen löytyi kolariautosta purettu ehjä verhoilu ja ohjauspyöräksi vaihtui alkuperäistä koreampi jalopuujäljitelmäratti. Pekka lainasi kerran tuota 59 hevosvoiman turvin hitaasti kiiruhtavaa 220 Dieseliä. Siinä sitä kai oppi hitsaamaankin, vaikka olinhan minä jo metallikoulutuksen käynyt.” 90-luvun alussa Pekan veli, Marko Matilainen hankki käyttöautokseen 123-Mersun vuodelta -78. 20 7/2021 Mercedes-Benz 230 E. Tummanpuhuvan diplomaatin kokonaistaival lähentelee jo puolta miljoonaa, mutta kesähelteellä auringonpaisteeseen kyytiä odottamaan jätetty 230 E lämpenee sisätiloiltaan ihan kuin uutena. Tuolloin rippikouluikäisen teinipojan mieleen ei ole jäänyt kenellä Rovaniemellä ensimmäisenä sellainen oli, mutta myöhemmin taksitolpilla oli melkeinpä joka toinen auto satakakskolmonen. ”Se oli ruostunut oikeinkin hyvin ja muistan että joka katsastukseen joutui siihen puolen neliötä uutta peltiä pohjaan laittamaan. Narvikiin ja Tromssaan suunnanneella reissulla oli reilunpuoleisia ylämäkiä, mutta kertaakaan ei kakkosta pienempää vaihdetta tarvinnut niiden kiipeämiseen Mersun vaihdelaatikosta kaivaa
Korista löytyi vanhoja kolarikorjauksia ja pintapelleistä oikea etulokasuoja vaihdettiin kokonaan. Tätä varten korista purettiin muun muassa listat, merkit, puskurit, lamput ja maski. Vehon dokumenttien perusteella barokkivanteet ja takavalojen kromilistat viimeistelivät lähetystöauton ulkoisen olemuksen. Harrastemersuina Matilaisen veljeksiltä löytyvät nykyisin molemmat mallit, joista Amerikassa pyörähtäneen, kermanvalkoisen Pystylampun tarinaa esiteltiin Klassikot-lehden numerossa 1/20. Hänellä Mercedes oli ennättänyt palvella käyttöautona parisen vuotta, ja Marko oli auton nähtyään muutaman kerran kysynytkin sen ostomahdollisuuksia. Vuosimallin -82 Mercedes-Benz 230 E tarjoutui ostettavaksi syksyllä 2012 rovaniemeläiseltä Erkki Lehtorannalta. Tavallista on, että valtion rahakirstuista kustannetut edustusautot ovat tappiinsa varusteltuja, mutta Intia näyttäisi harjoittaneen asian suhteen maltillisempaa politiikkaa. Vinyylipinnan hyvänä puolena voi mainita helpon puhdistettavuuden. Muutamia Johtotähtiä hitsailleena Pekka toteaa, ettei mistään hirveästä projektista ollut kyse, vaan paikattavaa löytyi lähinnä lattioista. Diplomaattista koskemattomuutta musta edustusauto viesti uutena siihen ruuvattuine CD-3001-kilpineen. Autoa ryhdyttiin saman tien kunnostamaan museotarkastusta ajatellen, ja koska tarkoitus oli tehdä Mersu omaan käyttöön, suoritettiin työt perusteellisesti. Hitsarina työskentelevä Pekka muistaa, että tuona talvena hänen kohdalleen osuneet pakkolomat eivät kuluneet lomailuun, vaan silloin oli hyvin aikaa käyttää muutama kuukausi ykskakskolmosen koritöihin. ”Niin se on kesähelteellä kuin huonosti lämmitetty sauna, mutta ehkä ne on siellä Intiassa helteeseen tottuneet, kun eivät siihen ilmastointiakaan ole aikoinaan ottaneet.” Tumma vinyyliverhous vielä korostaa olosuhteita, sillä kesällä MB Tex -verhous on hiostavan kuuma, mutta talvella vastaavasti kylmä. Ruosteella kun on taipumus jäädä muhimaan kumitiivisteiden alle, ja vauriot saattavat olla edenneet pitkällekin ennen kuin mitään näkyvää on havaittavissa. Mersun diplomaattiura Helsingissä päättyi helmikuussa -85, jonka jälkeen se asettui Keski-Suomeen Union-huoltoaseman johtajalle. Pekka Matilainen arvioi, että jos kesähelteellä on puku päällä ja kravatti kaulassa joutunut mustassa autossa odottelemaan kyytiä, on kuljettajalla varmasti ollut lämmin. Auton huoltodokumentaatio lienee ollut poikkeuksellisen kiinnostava, sillä Rovaniemelle päätyessään autosta oli lyöty sivulasi rikki, ja alkuperäinen käyttöohjekirja sekä huoltovihko lähtivät varkaan matkaan. Erityisen mukavina hitsattavina ei hän molemmin puolin massattuja Mersun lattioita pidä. Pystylampun kaveriksi etsinnässä oli hyväkuntoinen 123, joka sai mieluiten olla musta tai tummansininen. Pekka suosittelee, että näin tehdään aina kun auto lähetetään maalarille. Korista irrotettiin myös tuulilasi sekä takaikkuna. Tässäkin tapauksessa takalasin alta löytyi korroosiota, joka olisi saattanut aloittaa kupruilun tiivisteen vierestä pian maalauksen jälkeen. Peltitöiden jälkeen auto päätettiin ylimaalauttaa kokonaan. VAIHTOLÄMPÖISTÄ DIPLOMATIAA Matilaisten veljesten -82 vuosimallin Mercedes-Benz 230 E toimitettiin 30.11.-81 Helsingissä toimineen Intian suurlähetystön käyttöön. Kuljettajan työssäviihtymistä edesauttoivat ohjaustehostin sekä Becker-radiokasettisoitin, josta saattoi työpäivän aikana kuunnella vaikkapa sääennusteita. Hiljattain istuimiin löytyi erään taksiautoilijan jäämistöstä Tammer-Suojan valmistamat plyyshipäälliset, jotka tekevät museoauton istuintuntumasta tasalämpöisemmän. 21. Kiiltävää viimeistelyä 230 E oli Matilaisille tullessaan ryhdikäs, mutta monin paikoin sen edustavuuteen oli jo pientä moitittavaa kertynyt
Alkuperäinen mittari putosi ja vaurioitui, jonka jälkeen sen tilalle vaihdettiin toinen mittari. Seuraava entisöintiprojekti on kuitenkin farmariauto pienemmästä kokoluokasta, sillä vuoroaan on jo odottelemassa kangaskattoinen Fiat 500 Giardinera. Yhdeksän omistusvuoden aikana kilometrejä ei ole ykskakskolmosella kertynyt edes viittä tuhatta. Lokasuojassa uutena ollut lipputanko palautettiin kunnostuksen yhteydessä paikoilleen. Mercedes-Benz museotarkastettiin kesäkuussa 2013 ja museoajoneuvovakuutuksen 30 ajopäivää ovat hyvin riittäneet molempien veljesten tarpeisiin. 22 7/2021 Mercedes-Benz 230 E. 230 E:n matkamittarissa seisoo runsaat 230 tuhatta kilometriä, mutta lukemalla ei ole mitään tekemistä auton ajomäärän kanssa, se kun todellisuudessa ylittää jo 450 000 kilometriä. Hitsattavien Mersujen lisähankinnoista ei Pekka Matilainen ole viime aikoina haaveillut, mutta ei hän kiistä, etteikö vaikkapa avomallinen W124 voisi olla kesäkäytössä mukava. Oulua etelämpänä ei autolla ole viime vuosina käyty, mutta auton luotettavuutta eivät omistajaveljekset lähde epäilemään. Pekka muistaa, että sivupeilit sekä muutamia listanpätkiä vaihdettiin uusiin ja kynnyksiin lisättiin Vehon aikanaan myymät teräslistat. Pekka Matilaista on satakakskolmosen tyylikkyys viehättänyt jo vuosikymmeniä. Kun Ville Virtamo oli ruiskuttanut autoon uuden maalin, lähes kaikki autosta puretut osat löysivät takaisin paikoilleen. Alkuperäisen moottorin taival katkesi, kun yhden kiertokangen kierrokset tulivat täyteen. Tilalle löytyi alkuperäistä vastaava vaihtomoottori. Ulkoasu viimeisteltiin tähdin koristelluin roiskeläpin ja lokasuojaan palautettiin lipputanko, autolla kun on diplomaattitaustaa. Matilaisten kuljetusliikkeen palveluksessa aikanaan palvelleen Diesel-farmarin mittari laskee ajomääriä jo toisella kierroksellaan. Kuljettajan istuimessa alkoi matkanteko hiukan jo näkyä, mutta siihen löytyi kolariautosta purettu ehjä vinyyliverhoilu, joka sointuu sisutuksen väriin täydellisesti
Kuvausten jälkeen Marko pääsi Pellosta kymmenkunta kilometriä Rovaniemen suuntaan, kun Mersun matkanteko katkesi kiertokangen tultua moottorilohkon kyljestä läpi. 1435, akseliväli 2792 mm. 23. Huippunopeus 180 km/h 09 Valmistusmäärä 230 E (1980-1985) 245 876 kpl AURORAN AUTO Matilaisten musta 123 on ennättänyt luoda uraa myös valkokankaalla, sillä autolla on rooli 2018 kuvatussa elokuvassa Aurora. Takana: erillisjousitus, apurunkoon kiinnitetyt leveäkantaiset kolmionmuotoiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Ulkoasu viimeisteltiin tähdin koristelluin roiskeläpin ja lokasuojaan palautettiin lipputanko, autolla kun on diplomaattitaustaa. Auroralle kävi puolestaan paremmin, sillä se voitti seuraavana vuonna kaikkiaan seitsemän Jussi-palkintoa. Puristus 9:1, teho 136 hv/5100 rpm 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 06 Kori Neliovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pit. Ketjukäyttöinen nokka-akseli kannessa, polttoaineen suorasuihkutus. Paino 1360 kg 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h 11,5 s. Helmikuiset pakkaspäivät kuluivat kuvauksissa pääasiassa Rovaniemellä, mutta viimeisiä kuvauksia tehtiin Ruotsin rajan tuntumassa Pellossa. Moottoria avatessa paljastui, että tukkeutuneen huohotinputken seurauksena moottori oli puhaltanut voiteluöljyt pihalle. Voitelun puutteessa kiertokangen laakeri hirtti kiinni tuhoisin seurauksin, eikä vaihtoehdoksi jäänyt kuin etsiä diplomaattiauton konepellin alle vastaava suorasuihkutusmoottori. Takaveto 05 Alusta Edessä: erillisjousitus, kolmionmuotoiset alatukivarret, poikittaiset ylätukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Alipainetehostetut levyjarrut. 1784, kork. Mersussa ei ole öljynpainevaloa, eikä kojelaudan öljynpainemittarin neula laske ennen kuin voiteluaine on jo kokonaan loppu. 01 Merkki ja malli Mercedes-Benz 230 E 02 Vuosimalli 1982 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Marko ennätti olla pari viikkoa kuvauksissa mukana ja sai opettaa elokuvan päätähtenä näyttelevää Mimosa Willamoa ajamaan Mersulla. Poraus 95, isku 80 mm, tilavuus 2 299 cm 3 . 4725, lev. Kun Willamo ei suostunut kuvauksissa peruuttamaan Mersua ahtaaseen talliin, jäi se Markon tehtäväksi
Lahti 24. Porsche 944 ’83 Takaisin kotiin Klemetin veljekset hankkivat harrasteautokseen sen parhaan mahdollisen vaihtoehdon heidän isänsä uutena omistaman Porsche 944:n
Isompi tekninen murhekin tuhansien kilometrien matkalle sattui. Tässä tapauksessa kyseessä oli lahtelaisen Osmo Klemetin työkomennus Partekin elementtitehtaalle Saudi-Arabiaan 70-luvun lopulta 80-luvun jälkipuoliskolle. 25. Vaikka alla oli urheiluauto, ei matkanteko ollut aina nopeaa. ”Jordanian ja Syyrian rajamuodollisuuksissa meni noin 14 tuntia”, kuvailee Christian tyhjentävästi. ”Muutaman vuoden Saudeissa olemisen jälkeen isä osti Porschen paikallisesta merkkiliikkeestä. Alakautta viisariaan kierrättävän käyntinopeusmittarin yhteydessä on silti hetkellisen kulutuksen mittarikin. Siinä missä Arabian niemimaalla autoilu oli kokonaisuutena seesteinen ajanjakso, niin suurempi seikkailu oli vuonna -85 koittanut kotimatka Suomeen. ”Takapenkkien selkänojat olivat taitettuna ja minä matkasin takatilassa kylmälaukun ja muiden tavaroiden joukossa. Käteisellä suoritettu hinta oli tuolloin noin 95 000 dollaria, joten Porschen eteen sai tehdä töitä, mutta toisaalta uuden urheiluauton hankkiminen oli edes käden ulottuvilla toisin kuin koti-Suomessa olisi ollut. Tuon ajan autoiluista ei Christianin mieleen olekaan jäänyt mitään erityisiä episodeja, jos lukuun ei oteta kohdalle sattuneita hiekkamyrskyjä. Kaikkiaan noin 9 000 kilometriä ennen kuin 944:n renkaat rullaisivat Suomen maaperällä. Edessä oli ajomatka Saudi-Arabian, Jordanian, Syyrian, Turkin, Kreikan, Jugoslavian, Itävallan, Länsi-Saksan, Tanskan ja Ruotsin halki. T arinamme Porsche 944:n tarina on siinä mielessä yllätyksetön, että sen Suomeen rantautumiseen liittyy ensiomistajansa työrupeama vieraassa maassa. Takaturvavöitä autossa ei tuolloin vielä ollutkaan”. Porsche päätyi Klemetin perheen käyttöautoksi, joskaan erityisen runsaasti kilometrejä ei etelänmailla kerätty. Mittaristo paljastaa, että ollaan paitsi 80-luvun autossa, myös urheilullisessa sellaisessa. Tulevien kesien ajoja on varmistettu teettämällä autolle kattava huolto. Varusteluun kuului tietenkin ilmastointilaite, muttei vastavuoroisesti lämmityslaitetta”, kertoo Saudi-Arabian-retkellä mukana ollut Osmon poika, Christian Klemetti. Alkujaan auto varustettiin kuumiin oloihin luontevasti vain ilmastointilaitteella. Turkissa Porschen 2,5-litraisesta nelosmoottorista katkesi jakohihna, jolloin matkan Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine ja Klemettien albumi Nelisylinterisen 2,5-litraisen moottorin käyntiä silottelee siinä oleva tasapainoitusakseli. Lämmityslaite lisättiin varusteluun Suomeen asettumisen myötä. Ajettavuutta tasapainottaa puolestaan taka-akselin yhteyteen sijoitettu vaihteisto. Normaalien nestevaihtojen lisäksi asiaan ovat kuuluneet muun muassa sähköja bensiinipuolen palikoiden uusimista
Edessä ja takana tuuletetut levyjarrut. Porsche 944 sai mennä ja Audi 80 tulla. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. Luonnollisesti Osmokin nautiskeli 163-hevosvoimaisen ja omapainoltaan alle 1 200-kiloisen Porschen kyydistä. 26 7/2021 Porsche 944. ”Porschen myyntihinta oli jotain 250 000 markkaa”, Christian muistelee. Ei kuitenkaan lopullisesti. Auto ei kuitenkaan säilynyt toisella suomalaisomistajalla kovinkaan pitkään, minkä jälkeen punainen 944 jätti Lahden alueen taakseen. Vauhtia oli motarilla pian kaksisataa – ja mummoni oli sillä kertaa kyydissä hyvin hiljainen.” Miellyttävistä maantieominaisuuksista huolimatta Porschen hankinta oli alkujaan suunniteltu sillä ajatuksella, että se myytäisiin kun muuttoautosta luopuminen olisi mahdollista ilman verottajan tuohtumista. Paino 1180 kg. Punainen Porsche herätti huomiota toki muutoinkin, mutta lisäkatseita keräsi auton takalasilla keikkunut 80-lätkä. Jossain kohtaa Saab 900 Turbo lähti kisaamaan, ja isällähän oli aina isot kengät jalassa kun ajoi. ”Joka paikkaan tunkeutuva hieno hiekka todennäköisesti aiheutti hihnan ennenaikaisen katkeamisen”, pohtii Christian. Ehostuksien jälkeen auto asettui Lahden katukuvaan, jossa se näkyi usein Osmon Sari-puolison kuljettamana. Poraus 100, isku 78,9 mm. Autoon asennettiin lämmityslaite, hankittiin talvipyörät ja suurimpana toimena se maalautettiin; Saudi-Arabian porottava aurinko ja ”hiekkapuhallukset” olivat ymmärrettävästi vieneet punaisesta väristä parhaan terän. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, kolmiotukivarret, kallistuksenvaimennin. Vuonna -88 Porsche sitten siirtyi uudelle omistajalle pysyen kuitenkin vielä tuolloin Lahden seudulla. ”Mieleen on jäänyt eräskin reissu Espooseen. Puristussuhde 10,6:1. taittumiseen tuli kahden viikon paussi, kun matkalaiset ensin kartoittivat osaavan korjaamon ja sen jälkeen odottelivat Osmon veljen järjestämien varaosien saapumista Länsi-Saksasta. 08 Suorituskyky Huippunopeus 220 km/h, 0-100 km/h 8,4 s. Takaveto. Sen myötä Porsche katosi myös Klemetin perheen näköpiiristä. 01 Merkki ja malli Porsche 944 02 Vuosimalli 1983 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Auton tulevaisuuden kannalta erittäin merkittävänä toimenpiteenä voidaan pitää alustalle suoritettua huolellista massausta. Takana erillisjousitus, poikittaiset vääntösauvajouset, vinosti taakse suunnatut tukivarret. Christian Klemetillä (vas.) on Porsche-muistoja jo 80-luvulta lähtien, mutta auton jäljittänyt Roni on päässyt tunnelmoimaan isän vanhan 944:n äärellä vasta nyt. Päätös oli sikälikin perusteltu, että Christianin pikkuveli Roni syntyi maailmaan, ja nelihenkiselle perheelle urheiluauto ei ollut käytännöllisin arkiauto. Manner-Euroopan puolella matka jälleen maittoi – viimeistään siinä vaiheessa kun Porsche pääsi kirmaamaan synnyinmaansa leveille laduille. Tilavuus 2479 cm3. Teho 163 hv /5800 rpm, vääntö 205 Nm /3000 rpm. 07 Mitat Pituus 420, leveys 174, korkeus 128, akseliväli 240 cm. ”Autobaanalla nopeusmittari saatiin osoittamaan valmistajan lupaamaa 220 km/h huippunopeutta.” Lahden liikenteeseen Suomessa auto rekisteröitiin NHNalkuisiin kilpiin, ja samalla auto sai muitakin uuteen kotimaahansa asettumista sopeuttavia toimia. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin
Neuvottelujen jatkuessa myös hintaa saatiin soviteltua kohdalleen, ja Ronin puolelta asian teki mukavaksi, että Christian innostui Porschen hankkimisesta veljeksien yhteiseksi harrasteautoksi. Korjauskohteita ei autossa muutenkaan suuremmin ollut, mutta tulevien kesäajojen varmistamiseksi Roni ja Christian teettivät autolle kattavan huollon ja varmuudeksi vaihdettiin runsaasti osia niin sähkökuin polttoainepuolelta. Tässä kohtaa arvonsa näytti autoon 80-luvulla tehty huolellinen massaus: ilman sitä 944:ssä ei olisi ollut välttämättä mitä harrastaa, ainakaan ennen mittavia peltitöitä. Ronin tiedustellessa mielenkiinnosta ostomahdollisuuksista, ei auton omistaja alkuun innostunut lainkaan auton myymisestä. Porschen takaisinhankkimiseen kannusti, että edellinen omistaja oli säilyttänyt sitä huolellisesti, joten korroosio ei ollut päässyt nakertamaan 944:n hohtoa. Isän auto Menneenä kesänä veljekset pääsivät nauttimaan perheen historiaan vahvasti liittyvällä ajokilla. Mutta kuunneltuaan Ronin kertomat tiedot auton historiasta ja uskottuaan ne nähtyään autosta 80-luvulla otettuja perhealbumikuvia, hänen mielensä heltyi. Soitin kuitenkin.” Ronin yllätys oli suuri, kun selvisi että kyseessä oli tosiaankin perheen Porschen nykyomistaja ja auto oli ollut hänellä koko omistusajan säilössä. Paitsi sinulle, sinulle se on”, kertoo Roni tilanteen kehittymisestä. Tämä auto oli hänelle virstanpylväs, valtavan hieno muisto ja ylpeyden aihe”, kuvailee Roni Porschen merkitystä ja päättää, ”Faija on kyllä tämän omistaja, ja minä Christianin kanssa ollaan vaan haltijoita.” 27. Iso tekijä auton visuaalisessa alkuperäisyydessä ovat 15-tuumaiset Teledial-kevytmetallivanteet. Sittenkin tallessa Syksyllä -20 Christianin pikkuveli Roni Klemetti sai päähänpiston selvittää, mitä perheessä aikoinaan olleelle Porschelle oikein kuului – mahtaisiko se olla enää edes olemassa. Viimeisin merkitä oli huolestuttava: auton omistajaksi oli merkitty mieshenkilö Pohjanmaalta, mutta auto oli ollut poissa rekisteristä jo yli 16 vuotta. Christianilla muistot Porschesta ovat varhaisesta lapsuudesta, Ronilla kosketus autoon on hänen nuoremmasta iästään johtuen vasta ensimmäinen. ”Herra ilmoitti, ettei auto ole kyllä edelleenkään kaupan. ”Isä harmitteli aina ääneen, miten Porschea ei olisi pitänyt koskaan myydä, vaikka siinä hyvän tilin tekikin. ”Numerohaun kautta löysin auton mahdollisen nykyisen omistajan, mutta ajattelin auton olevan jo varmaan menneen talven lumia. Onnellista kohtaamista on kuitenkin ollut varjostamassa eräs surumielinen seikka. Vanhoista valokuvista kaivetun rekisteritunnuksen perusteella löytyi vanhoja omistajatietoja, jotka kertoivat autolla olleen 80-luvun lopun jälkeen lukuisia omistajia, monet niistä eteläsuomalaisia yrityksiä. Klemetin veljeksille tärkeintä 944:n hankinnassa oli, että kyseessä on nimenomaan perheeseen aiemmin kuulunut yksilö, mutta myös auton säilyminen kokonaisuutena eheänä oli merkittävä seikka. Poikien isä ei enää ole kokemassa Porschen uutta elämää perhepiirissä, sillä Osmo Klemetti menehtyi syöpään vuonna 2004 vain 54-vuotiaana
Edellisestä huolimatta vuoden -85 lopussa maassamme oli liikennekäytössä 58 Porschea vuosilta 1980–1985, joten yksityinen ja mahdollinen kaupallinenkin jälkituonti oli toiminut kasinotalouteen kiihdyttävässä Suomessa ansiokkaasti. Vuosina 1980–1985 Porscheja ensirekisteröitiin maassamme yhteensä 30 autoa. Merkittävää kassavirtaa jalo urheiluautomerkki ei Suomessa 80-luvulla aiheuttanut, mikä käy nopeasti ilmi ensirekisteröintitilastoja vilkaisemalla. Kuten kuva osoittaa, ei Porschella väistetty Suomeen paluun jälkeen talvisiakaan olosuhteita. Ennen sitä Porschen maahantuonti oli ollut hajanaista: 50-luvun puolivälistä 60-luvun alkuun länsisaksalaismerkin edustus oli ollut luontevasti VW-Auto Oy:n käsissä ja pitkän tauon jälkeen vuosina 1977–1982 Crys-Auton kontolla. Porsche pian sen hankkimisen jälkeen, joten uuden auton äärellä kelpaa Christianin morjenstella ja Osmoisän poseerata. 28 7/2021 Porsche 944. Vuonna -82 kuusi, vuonna -84 kahdeksan ja seuraavana vuonna 14, mutta vuosina -80 ja -81 vain yksittäiset autot ja vuonna -83 ei ensimmäistäkään. Jos näki, niin kyseessä saattoi olla muualta meille kurvannut turisti tai parhaassa tapauksessa merkin tuoreen maahantuojan, Tuusulassa toimineen Oy Sportcarcenter Ab:n myymä yksilö. Mukana saattueessa oli toinenkin ulkomaalainen autokunta, joka näkyy suunnanneen kohti kotiaan W126-Mercedeksellä. Porsche Lahteen asettuneena, tässä Metsäkankaan kaupunginosassa vuonna -87. Pitkä kotimatka Suomeen oli osin pölyinen, hidas ja jännittäväkin, kun Syyrian läpi edettiin poliisisaattueessa. Apukuljettajan istuimella Ronin ja Christianin mummo ja auton ympärillä sukulaistyttöjä, omistajan myhäillessä vieressä. KOTIMAAN KAPEA KANTA Kahdeksankymmentäluvun puolivälissä uudehkon Porschen kohtaaminen vaati Suomessa tuuria. Vuoden -85 loppuun mennessä jälkituonti oli kasvattanut alkujaan olemattoman -83 Porschejen lukumäärän 12 autoon. Christian isänsä kanssa Jeddahissa eikä kotimaa ole kaikonnut mielestä paidoista päätellen. Saudi-Arabian rekisterikilpi jää äkkiseltään lausumatta. Eräs näistä yksityistä tietä Suomeen -85 saapuneista ’83 Porscheista oli punainen 944, joka asettui uudessa kotimaassaan NHN-57-rekisterikilpien väliin
Leppävirta Hansa 1100 ’59 30. Sen jälkeen niitä onkin valmistunut noin yksi vuodessa niiden joukossa meillä alkujaankin harvinainen porrasperäinen Hansa 1100. Borgwardperinnön jäljillä Muutama vuosi sitten Martti Antinjuntti innostui Borgward-yhtiön vähälukuisiksi käyneistä automalleista
Vuosimallin -61 Lloyd Alexander valmistui takaisin liikennekuntoon noin vuoden mittaisen kunnostusprojektin aikana. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Kari Mattila K uten hyvin tiedetään, vanhojen ajoneuvojen harrastajakunnassa on monenlaista aihepiirin parissa touhuavaa persoonaa. Omasta tallista Martin vanhojen autojen harrastus alkoi noin 30 vuotta sitten muun muassa Peugeotin 404ja 504-mallien sekä Isuzu Bellettin parissa, mutta runsas puolivuosikymmentä sitten hän ajautui Borgward-tuotteiden pariin oikeastaan sattumalta. Jollekin toiselle sytyttävä tekijä on nimenomaan harvinaisuus, vaikka se tarkoittaakin mahdollisesti hyvin haastavaa varaosien saatavuutta. ”Olin töissä Siilinjärvellä räjäytyshommissa, ja erään purkamon pihassa seisoi Lloyd Alexander. Seurakunta sekalaistuu vielä vahvasti, kun mukaan otetaan ajoneuvojen merkkikirjo: kenellä on maassamme yleistä ajoneuvomerkkiä edustava ajokki, jonka hyveisiin lukeutuu todennäköisesti kohtuullinen varaosasaatavuus ja suuri tarttumapinta laajan kansaosan tarinoihin ja muistoihin. Tähän viimeksi kuvailtuun harrastajajoukkoon voi lukea mukaan leppävirtalaisen Martti Antinjuntin, joka on innostunut harrastamaan jo 60 vuotta sitten pelikentiltä kadonneen länsisaksalaisen Borgwardyhtymän automerkkejä, joihin lukeutuvat Borgwardin rinnalla Lloyd, Goliath ja Hansa. Samalla ajoneuvoerikoisuus kuitenkin herättää kentällä kysymyksiä, joihin joutuu tai saa olla antamassa vastauksia kerta toisensa jälkeen. On heitä jotka tykkäävät rakentaa ja heitä jotka ostavat valmiin ajopelin nauttiakseen ennen kaikkea ajamisesta – sekä monia tältä väliltä. Kuten voi olettaa, Aleksanterin paluuseen Martti käytti liki kaiken liikenevän vapaa-ajan, sillä hän suoritti kaikki kunnostustoimenpiteet itse, jos toki harrastuksessa mukana olevan Pirkko-rouvansa kannustamana ja avustamana. Entisöintityön kunnioitettavuutta lisää, kun ottaa huomioon että Martti vei Alexanderin kunnostusta ja muita sen jälkeisiä projektiaan eteenpäin omakotitalonsa yhteydessä olevassa pienessä autotallissa. Sittemmin se oli laitettu halliin suojaan, josta sitten aikanaan hankin auton kunnostettavaksi.” Martti kertoo suurimpana innostuksen herättäjänä toimineen nimenomaan Lloyd-merkin harvinaisuuden, mikä on sittemmin ohjannut miehen autoharrastusta muutoinkin. Omilla käsillä tekeminen on Martille ykkösjuttu, mutta hän viihtyy myös valmistuneiden ajokkien ohjauspyörän takana. 31. Martti kiittelee Borgwardkerhoa hyvin toimivaksi esimerkiksi ulkomaan kontaktien kannalta
Myös sen hankinnan taustalla heijastelee vahva halu pelastaa harvinaiseksi käynyt automalli. 32 7/2021 Hansa 1100. Tästä syystä porrasperäiset 1100:t jäivät jo alkujaan vähemmistöön, Coupé-versioista puhumattakaan. Alkujaan Suomeen saapui maahantuoja Suomen Koneliike Oy:n toimesta enemmän Hansa 1100 -malleja farmarikorisina, joita sitten sen ajan säästöhengessä rekisteröitiin myöhemmin henkilöautoiksi ja kylkiin puhkottiin ikkunat, jos niitä ei tehtaan jäljiltä ollut. Jälkimmäinen perustuu siihen, että kromaus muodostaisi muutoin turhan tuhdin osan kunnostuskuluista. Martin entisöimien ajokkien tunnusmerkkinä voi pitää valkoista kattoa ja valkoisiksi maalattuja puskureita. Tosiasia joka tapauksessa on, että Subaru esitteli loppuvuodesta -65 ensimmäisen etuvetoisen tuotantomallinsa Subaru 1000:n, jonka voimanlähteenä oli 977-kuutioinen nestejäähdytteinen EA53-bokserinelonen. ”Tämä löytyi katto poljettuna sisään, suoraan sanottuna tämä oli ihan romu”, kuvailee Martti joskin käyttäen romu-termin sijasta p-kirjaimella alkavaa luonnehdintaa. Harvinaisuus puhuttelee Koolla pilaamattomissa tallitiloissaan Martti on vienyt kertomansa mukaan läpi jo kymmenkunta kunnostusprojektia – keskimäärin yhden vuodessa. Hansa 1100:n, jota vuosina 1957–1959 markkinoitiin ensin nimellä Goliath 1100, voimanlähteenä palveli 1,1-litrainen nelisylinterinen bokserimoottori. Martti kuitenkin kuittaa epäilyt tyhjentävästi. Kävi nimittäin niin, että Borgwardin lopun jälkeen Subaru kertoman mukaan osti yhtiön jäämistöstä Bremenistä bokserimoottorien valmistukseen käytettyjä koneita ja työkaluja. Moottoriaihion tarina olisi Borgward-yhtiön hiipumisen myötä muutoin todennäköisesti päättynyt vuoden -61 jälkeen, mutta näin ei lopulta käynyt. Tosin on olemassa myös toinen tarina, jonka mukaan Subarun EA-bokserimoottorisarjan taustalla olisivat olleet Subaruja valmistaneen Fuji Heavy Industries -yhtiön esitykset helikopterimoottoreiden saralla. Sen sijaan moottorityyppi sai jatkoaikaa valtamerten takana Japanissa. ”Räjäytysmiehellä hermo pitää”, hän naurahtaa ja lisää että pienien tilojen vuoksi paikat tulee pidettyä järjestyksessä ja projektit pysyvät muutoinkin hyvin organisoituna. ”Tallia jatkoin 130 senttiä, että mahtuu projektit paremmin sisään. Tämän matemaattisen kaavan perusteella voi nopeasti laskea, että viitisen vuotta sitten alkaneen Borgward-tuotteiden innostuksen myötä yhtiön autoja on valmistunut pienestä leppävirtalaistallista suunnilleen yhtä monta. Tai ”autosta” puhuminen vaati annoksen empimätöntä optimismia, sillä Martin tavoittama Hansa oli perin onnettomassa kuosissa. HANSASTA VAI HELIKOPTERISTA. Ahtaat tilat ja toisaalta kaluston siirtelyn sisään ja ulos keliolosuhteiden mukaan saattaa ulkopuolinen kokea varsin työlääksi ja stressaavaksi. Vuonna -59 Keski-Suomeen rekisteröidystä sedanista kantautui Martille kolmisen vuotta sitten vihje, että sellainen olisi ostettavissa Karttulan ja Tervon seudulla. Tehoa moottori tuotti perusversiossaan 40 hevosvoimaa ja Luxussekä Coupé-versioissa korkeamman puristuksen ja kahden kaasuttimen turvin 55 hevosvoimaa. Peltityöt ja hitsaukset olen tehnyt tässä pihalla, ja talveksi olen ottanut projektin sisään talliin varusteltavaksi.” Yhden projekteistaan, pari vuotta sitten valmistuneen Hansa 1100 -farmarin hän jopa maalasi itse tallissaan. Yksi Martin laittamista, vuonna -61 toimintansa päättäneen Borgward-yhtiön autoyksilöistä on kuvien punainen ’59 Hansa 1100
Etuveto. Tarkempaa tietoa auton varhaisvuosista ei ole kantautunut. Verhoilut tein pääasiallisesti itse, joskin erään ompelijattaren avustamana. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittainen lehtijousi. ”Pohjatyöt tein itse ja kaveri maalasi irto-osat. Tilavuus 1093 cm3. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset. Teho 40 hv /4250 rpm, vääntö 77,5 Nm /2500 rpm. ”Yhteisöllä on hyvä puheenjohtaja, Teivaalan Hannu, joka saksan kieltä taitavana on muun muassa tilannut osia suoraan Saksasta kerhon varastolle Mäntyharjulle.” Vaikka porrasperäisen Hansa 1100:n kunnostuksessa oli suuri työmaa, valmistui sekin Martille ominaisessa aikataulussa – vuodessa. 07 Mitat Pituus 406, leveys 163, korkeus 145, akseliväli 227 cm. Puristussuhde 7,3:1. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, rattivalitsin. Tekniikka Hansa 1100:ssa oli sentään paikallaan, ja työhön Martti kävi projektin hankittuaan empimättä. Rouvan kanssa niitä sitten kiinniteltiin.” Punaiseksi maalattu ja valkokattoinen Hansa palasi alkuperäisin XB-190-tunHansa 1100 saapui markkinoille vuonna -57 Goliath 1100 -nimisenä, mutta Borgward halusi tiettävästi ottaa pesäeroa merkin kaksitahtimaineeseen ja otti mallivuodelle -59 käyttöön Hansa-nimen. 08 Suorituskyky Huippunopeus 124 km/h, 0-100 km/h 29,8 s. 01 Merkki ja malli Hansa 1100 Limousine 02 Vuosimalli 1959 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen bokserimoottori edessä pitkittäin. ”Vein Hansan kotiin ja laitoin tallissa grilliin.” Haasteesta toiseen Projektin tueksi hän osti muita löytämiään Hansan raatoja ja purki niitä osiksi. 33. Poraus 74, isku 64 mm. ”Kerhon kautta on saanut muun muassa sopivuuskaavakkeen, josta näkee minkä auton osat käyvät Borgward-tuotteisiin. Paino 910 kg. Etuvetoista ja hammastanko-ohjauksella varustettua Hansa 1100:aa Martti luonnehtii suuntavakaaksi ajettavaksi. Hansaan kävi esimerkiksi Volvon jarruosia, Subarusta kytkinlevy ja Kuplan umpiot”, hän listaa. 06 K ori Keskusputkirunko, 2-ovinen teräskori. Varaosien hankinnassa on Hansan niin kuin muidenkin Borgward-projektien avittamisessa ollut Martin mukaan suurena tukena kotimaan aktiivinen merkkikerho, Borgward-Seura ry. Edessä ja takana rumpujarrut. Kaikkiaan Martti kiittelee kerhoa hyvin toimivaksi esimerkiksi ulkomaan kontaktien kannalta. Hansan taival on alkanut Keski-Suomesta kuten alkuperäinen rekisteritunnuskin vihjaa
Hänen tapansa kun ei ole hukata autoa sen valmistuttua, vaan hän ajaa harrasteautoillaan kesäisin ja säilyttää niitä talvisin kivinavetassa. nuksin liikenteeseen, minkä jälkeen Martti on ehtinyt myös jonkin verran sompailla Suomi-harvinaisuudellaan. Tallitilat eivät ole kookkaat, mutta säntillisyydellä ja viitseliäisyydellä ne ovat tarjonneet tilat jo useamman projektin läpivientiin. Tällä kertaa emomerkin Isabella vuodelta -61. Punaisen Hansan jälkeen Martti kunnosti farmarimallisen 1100:n. ”Isabellan jälkeen seuraava projekti onkin ehkä sitten Lloyd-pickup, joita tuotiin Suomeen uutena tiettävästi vain kaksi”, Suomen Borgward-kantaa tehokkaasti edistävä Martti vihjaa. ku va t: M ar tti An tin ju nt ti 34 7/2021 Hansa 1100. Lloyd-avolavan harsomaisen olemuksen perusteella Martin tulevat projektihaasteet eivät ole helpottumaan päin. Etuvedon ja hammastanko-ohjauksen ansiosta se meneekin kuin juna, ja sellainen 80–90 km/h nopeus on matka-ajossa kohdallaan.” Seuraava projektikin on työn alla ja valmistumassa kovaa vauhtia. ”Ajoltaan Hansa 1100 on ihan hyvä, Ruska-ajoissakin matkaa kertyi melkein 200 kilometriä. Tällä erää työn alla on ’61 Borgward Isabella. Tämän Jämsän seudulta paikantuneen yksilön kunnostus ei ollut projektina pahimmasta päästä, sillä riihisäilytys oli säästänyt autoa kohtuullisesti ruostumiselta. Kyseinen auto on tietenkin Borgward-yhtiön tuotoksia
Kiiruhda tilaamaan omasi! ODOTETTU ERIKOISJULKAISU ILMESTYY JOULUKUUSSA Tilaa ennakkoon verkkokaupasta supermarket.fi
36
Toyota Cressida ’80 Hollola 37. Ylellisempää arkiautoilua Toyota-harrastaja Tommi Kemppi poimi tarjolle tulleen automaattiCressidan talteen. Asiallisessa alkuperäiskunnossa oleva yksilö on osoittautunut mainioksi kumppaniksi kesäisessä matka-ajossa
Takaveto. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. 38 7/2021 Toyota Cressida. Myös isompaa Crownia myytiin paremmin muun muassa taksikäyttöön. Teho 89 hv /5000 rpm, vääntö 145 Nm /3600 rpm. Takana jäykkä akseli, Panhard-tanko, kierrejouset. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, poikittaiset joustintuet, reaktiotangot, kierrejouset. Edellinen tarkoitti tietenkin sitä, että harrasteikään asti näitä ensimmäisen lähdön Cressida-malleja selvisi vain kourallinen. 08 Suorituskyky Huippunopeus 155 km/h, 0-100 km/h 17,6 s. ”Kaupat tehtiin kevättalvella -20, lähes puolella siitä alkuperäisestä pyynnistä”, Tommi kuvailee. Ulvilassa kaupan olleesta yksilöstä ei vielä vuoden -19 puolella edetty kuitenkaan kauppoihin, sillä hinnasta ei päästy osapuolten välillä yksimielisyyteen. Vuoden -80 päätteeksi vuosien 1977–1980 Cressida-kanta oli maassamme kokonaisuudessaan 383 autoa, kun samoilta vuosilta Corollaa oli kilvissä yli 16 700 autoa, Carinaa noin 3 700 autoa ja Crowniakin liki 650 yksilöä. Tällä hetkellä hänen omistuksessaan on muun muassa’65 Crown sekä saman mallin pickup-versio, jos tosin kyseinen ’69-mallinen on vielä toistaiseksi projektikohteena. Harmillisesti auton varhaisvaiheista ei tarkempaa selontekoa ole käsillä, joskin viranomaistiedot Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine 01 Merkki ja malli Toyota Cressida Deluxe Automatic 02 Vuosimalli 1980 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Edessä levyja takana rumpujarrut. Kun se sitten kuitenkin meni pian haverin jälkeen lunastukseen, jouduin hetken aikaa ajelemaan Lada Samaralla”, muistelee muutoin poikkeuksetta Toyotaja Lexus-merkkiä niin harrastekuin käyttöautoissaan suosinut Tommi. Kuten tunnus vihjaakin, auto rekisteröitiin silloiseen Turun ja Porin lääniin, ja Satakunnassa auto siitä eteenpäin seuraavat vuosikymmenet vaikuttikin. Liukastetta saa lisätä silloin tällöin, joten moottorin remppaaminen kuuluu tulevien kalenterivuosien ohjelmaan. Kun kohde ei silti löytänyt omistajaa toisaaltakaan, kypsyi omistajanvaihto valmiiksi uuden vuoden puolella. Hollolaan siirtynyt Cressida oli siis vuosimallia 1980, mutta ensirekisteröinti oli sille suoritettu vasta seuraavan vuoden puolella; ruskea Toyota sai siinä edelleen olevat TPM-422-kilvet toukokuun lopulla -81. 04 Voimansiirto Kolmenopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. Paino 1110 kg. Ja edelleen: jos hyväkuntoinen yksilö sattuu näköpiiriin, kannattaa sellaista mielivän toimia turhia empimättä. Puristussuhde 8,5:1. ”Ensimmäinen autoni 90-luvun puolivälissä oli DX-Corolla. E nsimmäisen mallipolven Toyota Cressida ei koskaan ollut katukuvassamme lähelläkään yhtä tuttu kuin sen pikkuveli Carina, saati Corolla. Tilavuus 1968 cm3. Kun harrastajan tarkka silmä seuloi tarjokkaan esille, ei kyseessä suinkaan ollut ensimmäinen mieltä kutkuttanut Toyota-malli. Joka tapauksessa myyntiin ilmestyneelle Cressidalle riitti Tommin suunnalta välitöntä mielenkiintoa. 07 Mitat Pituus 453, leveys 167, korkeus 145, akseliväli 265 cm. Tommi kertoo taittaneensa Cressidalla jo toistakymmentä tuhatta huoletonta kilometriä. Satakunnan kasvatti Näin teki hollolalainen Tommi Kemppi havaitessaan alkuperäiseltä vaikuttavan ’80-mallisen automaatti-Cressidan ilmaantuneen myyntipalstoille syksyllä -19. Poraus 88,5, isku 80 mm
Kaahailuun on siis parempi valita toisenlaisia kelkkoja, mutta leppoisuus onkin eräällä tapaa Cressidalla sompailuun sopiva luonnehdinta. Tilaa riittää myös takapenkillä, etenkin kun pehmeä istuinosa rakentaa pään tilan riittäväksi vielä 185-senttisellekin – polvien tosin pehmusteen jouston tahdissa koukistuessa. Samaa 80-luvun arkista mielikuvituksettomuutta onkin sitten nähtävissä eri puolilla Cressidan ohjaamoa. TYYLIÄ JA TASAISTA KYYTIÄ Ensimmäisen mallipolven Toyota Cressida kutsuu kuljettajaa luokseen konstailemattomalla porrasperämuotoilulla, jota on kuitenkin verhottu amerikkalaisia makunystyröitä hierovin yksityiskohdin ja muotoiluelementein. Samalla pitää varoa kuitenkin katseen osumista keskikonsoliin, joka on valmistettu mistäpä muusta kuin arkisesta muovista. Ihmettelen nimittäin mittaristoa vilkaistessani, että miten kierroslukumittarissa lukee ensin ”Power Acceleration” ja vasta isommilla kierroksilla ”Cruising”. Kaasua enemmän runttaamalla virkeyttä löytyy lisää, mutta sittenkin ehkä enemmän melua kuin menevyyttä. Ajoasento on luonteva, pituussäädöt riittävät, istuimessa jopa säädettävä ristiseläntuki ja kiinteästi asemoitu ohjauspyöräkin oivalla sijainnilla. Sikäli materiaalivalinnat ovat kuitenkin osuneet kohdalleen, että väsymistä ei näy juuri muualla kuin hieman virttyneessä kuljettajanistuimen verhoilukankaassa. Omistaja perustelee asian lakonisesti ja lyhyesti: ”Ei se ole kierroslukumittari ensinkään.” Totta tosiaan, kyseessä onkin taloudellisuusmittari. Omistajan juttelu auton käytöstä kesäisillä työmatkoilla pääkaupungin suuntaan puoltavat auton sopivuutta maantieajoon. Mittaa autolla on kuitenkin 4,5 metriä, joten eroa samanikäiseen ”DX-Corollaan” kertyy peräti 40 senttiä eikä Crownin mitasta jäädä kuin viitisentoista senttiä. Vielä hienompi yksityiskohta on automaatin valitsinkeppi, joka metallia ja puuta henkivässä olemuksessaan vie ajatukset 60ja 70-luvun taitteen luxus-coupéjenkkeihin. Risteyksestä Cressida siirtyy osaksi taajaman liikennevirtaa empimättä. Tavanomaisesta poikkeavaksi asian tekee, että imusarjan alipaineen mukaan edestakaisin heiluvan viisarin sijaan asialle on omistettu oma mittarinsa tarkkoine lukumäärineen. Valmistaja lupasi moottorin luovuttavan 89 hevosvoimaa 5 000 r/min pyörintänopeudella, mutta voimavaroille piirtävät raaminsa 1,2 tonnin omapaino ja kolmiportaisen automaatin leppoisa luonne. Vauhdin kerääminen on tasaista mutta maltillista; jo puolenkaasun tuntuma vinkkaa että tämä on hyvä näin. Loppumatkalla nousee esille vielä Cressidan yksittäinen erikoisuus, joka ikään kuin korostaa sen sopivuutta rauhalliseen matkantekoon eikä sarvipäiseen kaasupolkimeen riivaamiseen. 39. Eri asia sitten on, kuinka paljon kuljettajaa on sivistänyt tieto, että onko imusarjan alipaine tietyllä hetkellä tarkalleen esimerkiksi 200 vai peräti 600 elohopeamillimetriä. Ehkäpä koristetavarasta ja ryhdikkäästä perusmuotoilusta johtuen Cressida näyttää suuremmalta kuin se mittanauhalla todennettuna käytännössä onkaan. Myös maski pyrkii näyttävyyteen, jos toki kiiltotavara on valettu muovisille perustuksille. Parkkipaikkanopeuksista lähtien kuulamutteriohjaus on riittävän keveä ilman että ohjaus olisi silti tolkuttoman hidas; aikalaiskoeajon mukaan kierroksia on laidasta laitaan hyväksyttävät viisi kierrosta. Keulaa koristaa kokonaista kolme paria valoelementtejä, sillä ajovaloille, parkeille ja kromattuun puskuriin asemoiduille vilkuille on omat yksikkönsä. Kahdeksankymmentäluvulle tultaessa japanilainen autoinsinööriarmeija oli hionut eri puolilla läntistä maailmaa laivattavat perusautot niin käyttäjäystävällisiksi, että yli 40-vuotiaalla Cressidalla sompailu ei vaadi ihmettelyjä tämän päivänkään kuljettajan vinkkelistä. Toyotan 1 968 kuutiosentin 18R-nelonen sipsuttaa jo valmiiksi tyhjää, joten lumpsautetaan keppi D-loveen ja livutaan liikkeelle. Seitsemänkymmentäluvun tunnelmia henkivät metallinväriset ja pyöreydessään suorastaan urheilulliset ilmasuuttimet. Käsillä olevassa Cressidassa säihkyvyyttä luovat aikakausikorrektit, pinnavanteita jäljittelevät Mangels-erikoisvanteet. Kuskin eteen aukeava kojelautatunnelma kertoo epäröimättä auton ikäkauden. Cressidan kokoa on hyödynnetty järjestelmällä ohjaamoon asiallisesti tilaa. Vaihteisto nimittäin vaihtaa pehmeästi, ohjaustunto on eleetön eikä melutaso alle 80 km/h nopeuksissa nouse millään muotoa puheenaiheeksi
”Takahiekkapellin putsasin ruosteista ja maalasin sen, etuhiekkapeltiä puolestaan oiottiin suoraksi, ja keulapalan maalautin kaverilla.” Uutta ryhtiä Cressidan nokalle toi myös siihen sattumalCressidan keulalla on valoja kolmessa parissa. Vetokoukku ja kuraläpät ohjaavat ajatuksia puolestaan kotimaan suuntaan. Toimenpiteitä vaativia kohteita löytyi lähinnä hiekkapelleistä. ”Jouduin pohtimaan että mihinkä vahvarin laittaa, koska en halunnut tehdä reikiä ehjiin pintoihin. JA STEREOT SOITTAA Cressidan alla rullaavien 80-luvun alun pinna-Mangelsien lisäksi auton aikakauteen sopivaa tyyliä luovat Tommin siihen asentamat autostereot. Tähän yksilöön löytynyt käyttämätön puskuri edustaa jenkkitavaraa, joten vilkkujen yhteydessä on myös parkkivaloelementti – tosin tässä tapauksessa toki käyttämättömänä. Cressidan perän runsaat takavalot jatkavat auton pikkunättiä jenkkityyliä. Se on kuitenkin pieni harmi, sillä nyt Cressidassa on paikallaan ehta 80-lukuinen Pioneerin autostereosetti. Vanhoihin autostereoihin keskittyvästä someryhmästä hän tavoitti väritykseltään sopivan Pioneer KEX-73 -kasettiradion. Yllätys tosin kohdattiin niitä paikalleen asentaessa: ämyrit olivat sen verran kookkaat, että ne asettuivat vain vaivoin Cressidan takalasille. Tomera yleiskunto ei saanut epäilemään miljoonamittarissa seisseen runsaan 161 000 kilometrin paikkansapitävyyttä. ”Paneelissa oli kiinni musta mankka, mutta lähdin hakemaan hopeanväristä koska keskikonsolin paneeli on sen värinen”, Tommi perustelee. Ajatuksissa siinsivät Pioneerin TS-X8tai TS-X10-kolmitiekaiuttimet, mutta Tommi päätyi kääntämään volume-nuppia yhteentoista, kun Ylöjärven suunnalla tulivat tyrkylle TSX-15-nelitiekaiuttimet. Mukaan kauppaan kuului saman valmistajan GM4-vahvistin, mikä aiheutti pienoisen ongelman. Omistajatiedot nimittäin kertovat heinäkuussa -84 alkaneesta ja heinäkuuhun -97 kestäneestä omistussuhteesta, joten olisiko kyseessä auton toinen, varsin pitkäaikainen omistaja. Päädyin sitten tekemään hansikaslokeron alapuolelle telineen.” Hattuhyllyllä oli vanhat kaiutinkotelot, joihin Tommi suunnitteli asentavansa uudet kaiutinelementit sisälle. Puskurointia Aiemmat omistajat olivat kohdellut Cressidaa armollisesti, sillä Tommi sai Toyota-rivistönsä uudeksi jäseneksi kokonaisuutena ehjän ja hitsaamattoman japanilaisvaunun. Ja vieläpä valmistajan taajuuskorjainta myöten. Kotelot osoittautuivat kuitenkin liian ahtaiksi ajatelluille moderneille ämyreille, minkä myötä hän päätyi hakemaan ikkunalle 80-lukuisia kovaäänisiä koteloineen. 40 7/2021 Toyota Cressida. ”Harmillisesti koteloiden etureunan valaistut Pioneer-logot eivät näy selkänojan toppauksien takaa”, Tommi juttelee. Äänentoisto-osaston kohentelu sai alkunsa autossa paikallaan olleesta soittimesta. Seuraavan parin vuoden aikana Cressida on puolestaan vieraillut ainakin Huittisten Laatuauton ja Kokemäen KS Automyynnin rivistöissä, kunnes loppukesästä -99 on siirtynyt jälleen pidempiaikaisen omistajan käsiin aina kesäkuulle -10 asti. Tämän jälkeen autolla oli vielä toinen lähes kymmenen vuotta kestänyt, lähinnä auton säilyttämiseen keskittynyt omistajuus ennen kuin siirtyi parin lyhyen omistusjakson jälkeen Tommi Kempin huomaan. ”Ekvalisaattorillekin järjestyi tilaa kojelaudan alapuolista vahvistintelinettä suurentamalla.” antavat jotain osviittaa Toyotan taipaleelta
Corona Mark II:n korvannut Cressida hinnoiteltiin 51 700 markan hintaiseksi, joten perusCorollaan nähden markkoja piti pulittaa runsaat 20 000 markkaa enemmän. Tämä koski nelipykäläisellä manuaalilaatikolla varustettua sedania, sillä mallistoon lukeutuneen farmarin huipuiksi ilmoitettiin 155 km/h. Takapäästä lehtijousitetun farkun kanssa saman huippunopeuden mutta ylellisemmän kyydin tarjosi kolmivaihteinen automaattiversio, joka lukeutui Korpivaaran maahantuontiohjelmaan porrasperäversiona. Talouskone laittoi liikettä niveliin 65 hevosvoimalla, tarvittaessa aina 135 km/h huippuihin asti. Päivitetty puskuri toi kuitenkin pienen taiston erään museoajoneuvotarkastajan kanssa. ta löytynyt käyttämätön puskuri. Sen sijaan Cressidan kuusisylinteriset bensakoneet eivät Suomen ohjelmaan löytäneet, saati mallista valmistettu kaksiovinen, varsin porrasperämäisellä takaosalla muotoiltu Coupé-versio. ”Kerran Hyvinkäällä ajaessani virrat katosivat kerta laakista, jonka jälkeen rullasin tiensivuun.” Syyksi paljastui akulta lähtevän päävirtakaapelin väsyminen ja katkeaminen. Ensimmäisen sukupolven Cressidan taival jatkui 80-luvun alkuun asti, jolloin mallista esiteltiin uusi sukupolvi. ”Onneksi pysähtymispaikasta oli vain sata metriä Motonetiin, josta sain ostettua tarvittavia varaosia – ja pian matka jatkui.” Pinnavanteita jäljittelevät 80-luvun alun Mangelsit sopivat Cressidaan niin aikakauden kuin tyylin osalta. Virheetön kiiltotavara oli siinäkin mielessä tervetullut, että alkuperäisen etupuskurin hienoinen v-muoto oli suoristunut jonkin kauan sitten tapahtuneen kevyen keulatöytäisyn myötä. Mutta oli Cressidassa ominaisuuksia, joista maksaa. CORONAN JÄLKEEN Toyota Cressida saapui tuotantoon aivan vuoden -76 lopulla, jos tosin Cressida oli uutuuden nimi vain vientimarkkinoilla; Japanissa uutta mallia myytiin nimellä Mark II. Hyvä ylläpito ja kohtuulliset ajokilometrit heijastuvat myönteisesti ohjaamossa. Seuraavana vuonna mallistoa täydentämään saapui dieselvaihtoehto, jonka voimanlähteenä oli 2 112-kuutioinen neloskone. 41. Tämä puolestaan olisi tarkoittanut, että neitseelliseen puskuriin olisi pitänyt kairata reiät vähemmän esteettisiä pesureita varten. ”Sanoin että olkoon kuinka hyvänsä, mutta reikiä en ala uuteen puskuriin tekemään”, Tommi kertaa ainakin toistaiseksi museorekisteröimättömän Cressidan tilanteesta. Cressida kun on ’80-mallisuudestaan huolimatta rekattu vuoden -81 puolella, mikä merkitsi että sitä koski vuonna -81 voimaan tulleet vaatimukset – kuten muun muassa vaatimus ajovalojen pesureista. Suomen markkinoilla Toyotan uusi keskikokoinen takavetomalli aloitti taipaleensa vuonna -77. Nokalla hyrisi kaksilitrainen 89 hevosvoiman nelonen, jonka turvin kirittiin parhaimmillaan 160 km/h nopeuteen. Parin kesän aikana Tommi on taittanut miellyttäväksi matkakumppaniksi osoittautuneella Cressidalla jo runsaan kymppitonnin. Ja erästä yksittäistä episodia lukuun ottamatta huoletta. Kuljettajalle ja matkustajille Cressida tarjoaa pätevät tilat
Datsun-maahantuoja, Aro-Yhtymän Autokeskus otti tilannetta haltuun 1963–1964 tempauksilla, jotka muistetaan piireissä vieläkin. 42 7/2021. ilmeisintä – hintaa. Nyt siirrytään ajokin luotettavuutta lupaavien mainoksiin piiriin ja katsotaan millä tavoin uusien autojen kestävyyttä on vakuuteltu kuluttajien suuntaan. Avasimme 1950–1980-lukujen kotimaisia automainoksia käsittelevän artikkelisarjan edellisessä numerossa tarkastelemalla myyntikeinoista Teksti: Harri Onnila Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat Uuden automerkin rantautuessa maahan ovat ennakkoluulot kestävyyteen ymmärrettävästi suurimmillaan. Datsun kestää – entäs muut
Vuoden -71 Fiat 128:n luotettavuuden takeeksi mainittiin viimeistelty työ. Kestävyys ja luotettavuus kulkevat termeinä käsi kädessä. ”Alusta loppuun, kuten Fiatilta voi odottaa.” 43. Tänne saapunut uusi Volga oli vuonna -71 auto, ”jossa perinteiseen lujuuteen ja toimintavarmuuteen yhdistyy moderni muotoilu ja erinomainen suorituskyky”. Jos ei vakavahenkisen lentokapteenin luonnehdintaan auton luotettavuudesta voi luottaa, niin mihin sitten. Hyvin myyneen 1000e:n kerrottiin kestävän ”kuormaa ja kulutusta”. Vuonna -87 Mazdan mainoskasvona ollut lentokapteeni kertoi 323:n käyttövarmuuden olevan käytännössä sitä, että ”ostan bensan ja hoidan huollot ja auto pelaa”. Vuonna -85 se nostettiin esille tutkimustiedolla: ”tavallisen henkilöauton” ajosuoritteeksi mainittiin 240 000 kilometriä, kun puolestaan Mercedes-Benzillä se kerrottiin olevan 660 000 kilometriä. Simca 1000:lla ajaneet joutuivat kuuntelemaan väsyneitä pilkkalauluja, mutta mainospuolella sävelet olivat vuonna -64 sangen iloiset. Viimeksi mainitusta otettiin esille 145 km/h huippunopeus. Mercedes-Benziin on liitetty kestävyys ikään kuin itsestäänselvyytenä, mutta kyllä Veho on korostanut asiaa erikseenkin
44 7/2021 Mainoksen imussa. Tekstissä kun luonnehditaan, että ”Volkswagenin moottorista on tullut kestävyyden esikuva”. Näin myös vuonna -78, kun markkinoille saapuneen Chrysler Horizonin kestävyyttä vakuuteltiin monilta kanteilta. Ladan luonnehdittiin vuonna -82 olevan paitsi käyttövarma, myös ”lämmin ja kestävä eturivin perheauto”. Erityisesti 70ja 80-lukujen taitteessa saatettiin kuvailla hyvin runsassanaisesti mainostettavaa autoa. Asia oli mahdollisuus varmistaa koeajamalla ”lujan laadun Lada”. ”Luotettavaan Lada-sarjaan” kuuluva Lada 1600 esittäytyi tähän tapaan vuonna -77. Taisivat Kuplan vaihtomoottorit olla aikoinaan kohtuullisen kysyttyä kauppatavaraa, mutta vuoden -64 VW-mainoksen perusteella muihin merkkeihin vaihtokoneita kaivattiin vielä useammin. Jos auto on ”viimeisteltyä laatua”, niin kestäähän se. Tiivistetysti käsillä kerrottiin olevan ”autouutuus, jonka valmistuksessa on tarkoin huomioitu autonkäyttäjien vaatimukset todella pitkäikäisen auton kehittämisestä”
”Aidon amerikanraudan” Rambler Americanin kestävyydestä nostettiin vuonna -64 esille muun muassa auton pakoputki: ”tehokas keraaminen suojaus takaa äänenvaimentimelle ja pakoputkelle erittäin pitkän iän”. Vuonna -84 Mazda 323:n laadusta antoi takeita, että ”Mazda sai jälleen voiton Ruotsin katsastusviranomaisten suorittamassa luotettavuustutkimuksessa”. Myöhempi historia on kirjoittanut aiheesta toisellakin tapaa, mutta vuonna -65 autouutuus Jaltan luvattiin olevan muun muassa ”kevyt, kestävä pikkuauto, joka oivallisesti täydentää suositun neuvostoliittolaisen autosarjan”. 45. Puntaroi asioista puolueettomasti muistaen, että auton todellinen taloudellisuus on monen tekijän summa.” Tutkittu asia luo luottamusta, näinhän se menee. Vankoista vaunuistaan tunnettu Volvo tiedotti vuonna -80, että sen tuotteiden kestävyyden saattoi mitata markoissakin: ”Selvitä takuun antama turva, arvioi autosi tuleva jälleenmyyntiarvo
Ford Fiestaan saattoi -89 mainoksen mukaan heti luottaa, ja lähemmän tarkastelun ja koeajon luvattiin vakuuttavan, ”ettei kyse ole ohimenevästä ihastuksesta”. Siinä yhdistyivät ”neuvostoautojen hyvät ominaisuudet: se on edullinen, kestävä ja käytännöllinen.” Isuzu Bellettin kestävyys ei piillyt vain vetopyörästössä, vaan mallin mainostettiin vuonna -66 olevan ”vankkaa tekoa kauttaaltaan”. C-sukupolven Opel Asconan kestävyyden kerrottiin ponnistavan saksalaisesta laadusta: ”Ascona on hyvin tehty, luotettava ja pitkäikäinen”. Nimenomaan kestävää käyttöautoa moni hakee ja sellaista Konela ehdotti vuonna -77 Elite 1500 S:stä. 46 7/2021 Mainoksen imussa
Jälkimmäiset ovat eittämättä tulleet koetelluiksi, sillä 43 993 kilometrin matkan keskinopeudeksi mainitaan huimat 84 km/h! Vuonna -64 paikalle tullut Hillman IMP oli ”kestävä tulos”, mikä kerrottiin saavutetun järkevällä suunnittelulla ja käytännöllisellä ajattelutavalla. Siinä Super Minx ”osoitti ainutlaatuista kestävyyttä ja urheilullisia ominaisuuksia”. Vuoden -66 Ford Taunus 12M TS:n V4-moottorin kestävyyden takeeksi oli esittää maailmanennätys, eikä vain yhtä: ”vuonna 1963 tavallinen Taunus 12M ajoi Miramasissa Ranskassa yhtämittaista ajoa 356.430 km ja saavutti kaikkiaan 145 maailmanennätystä! Kokeen jälkeen moottori kävi vielä moitteettomasti.” Hillman Super Minxin kestävyyttä osoitettiin tammi–helmikuussa -63 kolmen viikon yhtämittaisella ajolla Suomen talvisilla teillä. 47. Vuoden -66 Ford Anglia 1200:n kehaistiin olevan kestävyydeltään kuuluisa, jopa niin että se oli ”saavuttanut automiesten parissa niin vahvan maineen, että vain toinen Ford ikimuistoinen T-malli vetää sille vertoja”
Sisäkurvissa tilanteita metsästi muutama ammattikuvaaja ja Lancian suistuminen tallentui ainakin Rallizoomin kameralla. Päijät-Hämeeseen suunnisti myös naapurin isä ja poika F-ryhmän Ladallaan, ja heitä penkalla niin ikään jännitettiin. Pentillä oli vankka kilpailukokemus 1970-luvulta saakka, mutta edellisestä kilpailusta oli kulunut jo melkoisen pitkä aika. Sen verran otimme aikatauluun löysiä, että ehdimme kilpailukeskukseen morjestamaan kotikylän naapureita, Pentti ja JuhaPekka Järvistä, jotka olivat lähteneet viettämään isä ja poika -laatuaikaa Lada VFTS:n ohjaamossa. L änsirannikon ympäristö oli ja on edelleen aktiivista aluetta rallikilpailuiden järjestämisen suhteen. Kauan ei ehtinyt vuosi 1994 vanheta kun ammattikatsojan matka vei jälleen kohti talvisia pikataipaleita. Loppiaisen jälkeen lähdimme Pasin kanssa ensimmäistä kertaa Vääksyyn, joka oli alan lehdistön myötä tullut tietoisuuteemme Tallukka-ralli-nimisistä kilpailuista. Jätettyämme Järviset ja huoltomies Heikki Jutilan kisavalmisteluiden pariin, käänsimme Escort Expressin keulan rallireitille. Päijät-Hämeen rallitiestö oli meille tuttua lähinnä Lahden eteläja lounaispuolelta sekä Vesijärven länsipuolelta, jossa monesti ajettiin Lammin Ua:n järjestämiä kilpailuita. Varjoon ei jäänyt myöskään Lahden seutu, jossa ajettiin paljon kisoja paikallisten seurojen toimesta. Kartturina toimineelle Juha-Pekalle tämä oli muistaakseni ensimmäinen kilpailu, mutta ei suinkaan viimeinen sillä mies alkoi kilpailla kuljettajana varsin aktiivisesti aina nuorten SM-sarjaa myöten. Ykkönen oli melko pitkä rykäisy avauserikoiskokeeksi, 17,5 Pimeys ei ollut täysin laskeutunut maiseman ylle, kun kärkiautot porhalsivat paikalle. Sinne matkamme useamman kerran vuodessa suuntasi. Jenkkapitäjän maisemiin Reittikarttojen myynti alkoi puolilta päivin, joten reissuun ei tarvinnut lähteä kukonlaulun aikaan. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Vesivehmaan Vesivehmaan vainioilla vainioilla Nova-Ralli 1994 Nova-Ralli 1994 48 7/2021
Myöhemmin Kumpulainen niitti mainetta nopeana GT-Corolla-kuljettajana. Ajoimme paikan, kun oli vielä valoisaa, mutta kilpailijat joutuisivat ajamaan pätkän lisävaloilla, jolloin yllätysmomentti olisi vielä vahvempi. Jaakkolalle paikka tuli silmille. Starlet ei aivan taittunut mutta ei tainnut kaatuakaan. Räty taisi tällä kertaa päästä ulosajosta ilman suurempia kuluja, kiitos matalan ojan sekä lumisen pellon. Monet kilpailijoista ehtivät reagoida viisaasti ja laskivat kilpurin suoraan pellolle. Tässä tapauksessa tie kääntyi oikealle pellon reunaa myötäillen. Lähistölle tuli sopivasti välitie, jonne sai auton hyvin parkkiin. Nämä eivät meidän silmään antaneet varteenotettavaa katselupaikkaa, joten ajoimme vielä kolmospätkän, runsaan viiden kilometrin sekoituksen pientä ja hieman isompaa vesivehmaalaista tiestöä. Toyota Celica GT-4 oli 1990-luvun alkupuolella kallis kilpuri. Salpausselän tienoo oli tuolloin lumivarmaa aluetta marraskuusta lähtien, joten valkoinen puuteri pelasti monen autokunnan isommilta vaurioilta. Pellolle mentiin vauhdilla. Meillä oli kavereidemme myötä ylimääräinen jännitysmomentti Nova-rallin runkipaikalla: olisivatko Vaistomainen reaktio on yrittää kääntää kilpuri kaarteeseen. 49. Kadett GSi teki ensimmäisten joukossa ajouraa pellolle. Isakoff ja Perälä pyöräyttivät myös kunniakierroksen pellolla. Oli heitäkin, jotka ehtivät vaistomaisesti yrittää kääntää kilpurinsa mutkan suuntaan, joten kaatoja nähtiin. A. Noin 40–50 ulos Yllä oleva lukema on kopioitu suoraan reittikarttaan tekemistämme merkinnöistä. Se oli siinä, ei sitten muuta kuin kaikessa rauhassa eväiden kimppuun ja pellon laidalle valloittamaan sopivaa passipaikkaa. Kakkonen oli puolestaan lyhyt, vajaan neljän kilometrin taiteilu pikkutiellä. Kaatuiko vai ei, lähellä ainakin oli. Hyvin perinteinen tienkohta, jonka pitäisi kilpailijaakin herätellä yllätyksen vaarasta: loiva nousu, joka päättyy taivaanrantaan. Alkuosuuden pikkutieltä, mustalta karvalta kuten ainakin tuolloin näitä GT-karttaan kapealla viivalla piirrettyjä tieosuuksia kutsuttiin, löysimme hyvältä vaikuttavan paikan. Penkalla seistessä omaakin rahapussia kirpaisi myötätunnosta, kun joku suistui hintavalla ralliautolla kaseikon puolelle. kilometriä. Siitä huolimatta Escort livahti pellolle. Nousun takana tie voi jatkua miten tahansa. Petri Kumpulainen ja Reijo Koivisto edustivat jonkin sortin paikallistuntemusta. Tämä pitänee melko hyvin paikkansa, sillä tapahtumia pellolla oli yllin kyllin
Ajoimme ne kilpailun lopuksi vielä ennen kotiin lähtöä. Teki kuinka hyvänsä, selkäsauna olisi tullut kavereilta varoittamatta jättämisestä tai sitten paikalla olevalta yleisöltä, jos varoittelulla olisi pilannut hyvän runkipaikan. Suoraanajajia edustivat myös Lahti ja Anttila nätillä Escortilla. Liikaluoma ja KoskiLammi ehtivät hieman kääntää Golfia ennen poistumista, mutta auto pysyi pystyssä. Tuolloin emme tienneet, että vuoden 1994 Nova-ralli oli erään tulevaisuuden rallitähden debyyttikilpailu. Iloksemme ja kauhuksemme Lada saapui omalla paikallaan myös kolmosen peltoylläriin. Valtosen ja Papinsillan Lada VFTS oli saanut väritykseensä vaikutteita aidoista tehdaskilpureista. Perä tielle. Sininen VFTS taittui mutkaan siististi ja matka jatkui. ”Ek 7, ylämäen päältä vasuri alas, ulkona isoja kiviä. Skodassa se vain on raskaampi pääty. 50 7/2021 Ammattikatsoja muistelee. Ruponen ja Liukkonen laskettelivat suosiolla suoraan ulos. Tuolloin oli hieman kiusallista olla katsomassa kavereiden ulosajoa, sillä olisihan heitä pitänyt voida jollain tavoin varoittaa pahasta paikasta. Heleniuksen ja Rantalan ykköskoppainen Ritmo koki paikassa kovia. Rumia raatoja.” Suora lainaus reittikartan merkinnöistä. Tyytyväisinä uuden kilpailukauden avukseen ajelimme pimeässä talviyössä kotiinpäin. Loppupätkillä ohjelmaa Erikoiskokeet 4, 5, 6 ja 7 kulkivat Vesijärven länsipuolella, Viitailan ja Iso-Äiniön suunnalla. Auto on yllättävän työläs punnertaa takaisin radalle silloin kun se jää tähän asentoon ojan pientareelle. Oikeastaan löysin vasta tätä muistelmaa hahmotellessa tiedon, että Vääksyssä ajoi ensimmäistä ralliaan muuan Juuso Pykälistö. Jäljistä näimme, että tapahtumia oli ollut myös loppupätkillä. Järviset vielä kahden ajetun pätkän jälkeen mukana kilpailussa. Isä-Pentti oli sen verran kokenut kettu, että haistoi paikan – tai sitten viisaasti otti vauhtia pois epäselvään paikkaan. Varsinkin viitosella ja seiskalla oli rytissyt muutaman kilpailijaparin kohdalla oikein kunnolla. Näiden muun muassa Lammi-rallien tuoksinasta tuttujen maisemien kiertäminen jäi aikataulullisista syistä tekemättä ennen kilpailua
Ei kisaa ilman Kupla-Volkkaria. Hannu Koskinen ja Harry Vuorio osuivat ikävän näköisesti pellon pientareeseen. Kilpailuja on sivuikkunatarroista päätellen kierretty ahkerasti. Mikäli pelto olisi ollut syksyllä kynnetty, niin monen auton vauriot olisivat olleet eri luokkaa kuin nyt, samoin hikikarpaloiden määrä nostoporukan otsalla. Starlet ehti melkein taittua mutkasta mutta valahti hieman kauempana ojaan. 51. Heilman matkalla pellolle. Piristävä poikkeus Escortien, Ladojen ja Starletien joukossa oli vanha kunnon coupe-Corolla, jolla Tiainen ja Hatonen pöllyttivät lunta katsojien riemuksi. Sen verran pelto oli tietä alempana, että kunnon vastapenkkaa ei ojassa ollut. Matalastakin ojasta auton saa nurin, jos sinne ajaa kylki edellä. Jani Linna ja Aki Arvila roiskaisivat vauhdilla ulos. Vauhdilla pellolle painatti tämä Golf, jos olisi tässä asennossa tullut tieltä ojaan, olisi melkoinen karuselli alkanut pyöriä. Tämä säästi monen kilpurin isommilta vaurioilta. Taisi ikkuna säilyä ehjänä vaikka Escort kierähti rasvausasentoon
Kouvola 28.8. Rompetorin myyjille varattu alue oli saanut uuden päällysteen, jonne myyjiä olisi mahtunut enemmänkin. Swap & Meet Swap & Meet 52 7/2021. Tapahtuman päätteeksi startattiin letkassa noin 60 kilometrin cruising-ajelulle Kouvolan ympäristöjä kierrellen. F HRA:n paikallisen aluekerhon talkoilla järjestämä Swap & Meet -tapahtuma Kouvolan raviradalla ei ollut rajattu vain amerikkalaisille ajoneuvoille, vaan tervetulleita olivat kaikki harrasteajoneuvoiksi luokiteltavat kulkupelit. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Kaksitahtisen Saabin kuskinpenkkiin on löytynyt tyyliin sopiva ja aikakauden mukainen niskatuki. Kouvolan seudulla on tunnetusti vankat perinteet amerikanautoharrastuksen saralla, mutta raviradan tapahtumaan mahtuivat kaikki harrasteajoneuvot lähtömaasta riippumatta. Ohjelmassa oli ajoneuvojen arvostelua luokittain sekä parhaimpien palkintaa. Tapahtuma saikin kehuja raviradan väljistä tiloista, sujuvasti hoidetusta liikenteenohjauksesta, tarjoilupuolesta sekä yksityismyyjille ilmaisista rompetoripaikoista
53. Sivupeilien asennus lienee tarkoin harkittu. Automallilla oli taipumusta pölyyntyä ja likaantua perästään, ja tässäkin asiaa on pyritty korjaamaan tuulenohjaimilla. Kahdella viimeisellä penkkirivillä on näkyvyys kirjaimellisesti joka suuntaan – myös ylöspäin. Tätä Supraa kierrettiin ainakin monta kertaa ympäri – ja eiköhän Toyota ole tuplasti vanhempi kuin kiertäjät. Moottoripyörien voitelutaulukosta löytyivät kaikkien suosikkiprätkät kuten Clyde, Evans, Snob ja Sarolea. Kuin veitsellä leikattu lasiperä-Civic on käynyt harvinaiseksi. Palomiehet huolehtivat esimerkillisesti autoistaan, ja siksi tämäkin savonlinnalaislähtöinen Land Cruiser on säilynyt näin hienona. Suomalaisen Shell Osakeyhtiön ehkäpä 30-lukuinen voiteluainetaulukko oli päätynyt kehyksiin. Fiat on aina valmistanut pieniä määriä meneviä GT-autoja. Vai ei niitä nykynuoria vanhat autot kiinnosta. Tämä Ferrarin hevosen maskiinsa saanut Fiat Dino on puhdaslinjaisuudessaan aikakautensa tyylikkäimpiä. Asiallinen 50 euron hintapyynti ei liene ongelma, mikäli tallista löytyy vaikkapa Metallurgique, Delauney Belleville, Voisin, Bugatti, Lorraine Dietrich tai jokin muu luettelossa mainittu kulkupeli. Oldsmobilella on ajatusta lasiperästä Vista Cruiser -mallissaan
54 7/2021 Kouvola Swap & Meet. Mauri Huppusen reilusti lyhennetylle Kuplan alustalle rakennettu kirppu on saanut liekkimaalauksen. Luksusauton Amerikkaan laivatut versiot eivät saaneet sivuilleen vilkuilla. Mikäli kiehtova tekniikka on muodin mukaisesti myytävä muovipakkauksessa, kannattaa se tehdä tyylikkäästi. Euroopassa SM-Sitikoiden ajovalot kääntyivät etupyörien asentoa seuraten. Kojelaudan C-kasettitelineestä löytyvät edelleen ensimmäisen saksalaisomistajan humppakasetit. Tähän Riku Hakalan hienon yksilön esittelyyn palaamme tuonnempana. Suomalaisten kilpien väliin auto on muuttanut hiljattain Ruotsista. Teuvo Ritarin lähes ajamaton Volga on edelleen yhtä hieno kuin kymmenen vuotta sitten Klassikot-lehden esittelyssä. Itäautot löysivät seuraa toisistaan. Kerhon rivistössä komeili Pekka Koiviston vihreydessään suorastaan hämmästyttävän upea, alle 10 000 mailia ajettu ’72 Coupé de Ville. Italiassa tämäkin asia osattiin. Viitos-Rellun GT Turboa kelpaa ajella hymyssä suin. Kimmo Tiiran nuukalti ajeltu ’88 BMW 635 CSi on kunnoltaan kuin uusi. Cadillac Club of Finland oli ajoittanut kokoontumisensa Kouvolaan
”Onko se noin pieni se Viisatasen Fiiatin moottori. Sama pätee myös vain 55 000 kilometriä ajettuun Sprinter-Corollaan. Vaan eipä tuonne juuri isompi mahtuisikaan.” Kun ’59 Cadillac on oikein hieno, kelpaa se tuoda arvosteluraadin ihmeteltäväksi. 55. Juha Rautiaisen Cezetassa ei ole kipinä hukassa, sillä skootteri on muutettu kokonaan sähköiseksi. Turhaan eivät rompekauppiaat tavaroitaan myyntialueelle levittäneet, sillä moni löysi juuri omia tarpeita vastaavia aarteita
Harrasteparkki tarjosi paljon nähtävää niin ikään. Kangasalan Varaosaja Rompemarkkinat saatiin järjestettyä alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Mukavan lisän päivän ohjelmaan toi samana päivänä toteutetun Vehoniemiajon vierailu Rompemarkkina-alueella. Nyt käytössä oleva tasainen asfalttikenttä takaa kuitenkin tasavertaiset paikat markkinamyyjille sekä tasaisen alustan myyntipöytien pystytykseen. Kisarannan Kisarannan syysrompe syysrompe 56 7/2021. Rompemarkkinareissuun on nyt helppo yhdistää museovierailu Mobiliaan ja Vehoniemen Automuseoon. Tieliikennemuseo Mobilialle nykyisin kuuluva alue sopii vallan mainiosti rompetorin pitopaikaksi, vaikka moni haikaileekin vielä uusien rakennusten alle jäänyttä Kangasalan Pikkolan koulun vierestä puistikkomiljöötä. T ampereen Mobilistien järjestämän myyntitapahtuman paikaksi on vakiintunut entinen TVH:n tiemestarin tukikohta Kisaranta. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Keli suosi tapahtumaa ja ostajat saivat kierrellä myyntipöytiä loppukesän auringonpaisteesta nauttien. Vuodelle 2022 Tampereen Mobilistit ovat suunnitelleet kesärompetorin pitopaikaksi Teivon ravikeskusta, mutta syksyn tapahtumapaikkana pysynee Kisaranta. DDR-ajoneuvojen harrastajalle oli tarjolla asiaankuuluva päähine edulliseen hintaan. Pirkanmaan epidemiatilanne aiheutti järjestäjälle ylimääräistä jännitystä, mutta huolellisin tilanteeseen sovelletuin toimenpitein ulkoilmatapahtumalle saatiin luvat ja tapahtuma onnistui kaikin puolin mainiosti. Tapahtumaan oli mahdollista saapua myös julkisen liikenteen kyydissä, sillä Nysse 40B kuskasi väkeä koko tapahtuman ajan Tampereelta Kangasalan kautta Mobiliaan ja takaisin. Kangasala 28.8. Myyntiruudun ostaneita markkinamyyjiä oli toistasataa ja vierailijoita saapui noin 1 600 henkeä
Aikaa ei hukkaannu kuorman purkuun, kaikki on valmista kun kuomun aukaisee. Varaosia mopoihin oli tarjolla runsaasti. Keräilyautojen tarjontaa löytyi monelta myyntipöydältä. 57. Fiat 2300 Coupé ei tule vastaan ihan joka päivä. Tunturin osia oli varsin kattava valikoima. Nostalgisten radioiden ja soittimien myyntiosastolla parveili kiinnostuneita keräilijöitä. Hieman harvinaisempi skootteri IWL Berlin kaksipyöräisten parkkirivistössä. Peräkärry toimittaa mainiosti myyntipöydän virkaa. Homelite Mökkimini -moottorisaha odotti ostajaa 20 euron hintaan
Harrasteparkin kalusto vaihtui moneen kertaan päivän mittaan. 58 7/2021 Kangasalan rompemarkkinat. Tarjolla oli myös ilokaasulaitteisto nopeisiin lähtöihin. Hintaan 1 999 € olisi päässyt päristelemään kuvankauniilla ja persoonallisesti muotoillulla Tunturilla. Tamperelaisen autovarusteliikkeen käyttämättömien istuinsuojien varastoa 1970-luvulta oli tarjolla 50 euron hintaan per pakkaus. Varaosien ohella myyntipöydiltä saattoi bongata muun muassa partakoneen ja henkselit. Harvoin tarjolla: Pallo-Salama-akkuvaraaja alkuperäispakkauksessa
S uomen Volkkariyhdistys ry FVWA on jäsenmäärältään yksi Suomen suurimmista merkkikerhoista. Ajotapahtumiin pyritään aina sisällyttämään hyväntekeväisyystempaus. Helsinki-Porvoo 11.9. Matkan varrelle mahtui pysähdyksiä niin ruokailun kuin hyväntekeväisyyden merkeissä. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Tuoreen mallijaoksen järjestämän ajotapahtuman reitti kierteli Uudenmaan kumpuilevia mutkateitä. ”Jäseniä löytyy jo nyt ympäri Suomen, ja tarkoituksena on tavoittaa kaikki Suomen Karmann Ghian omistajat. Jäsenmäärä on tällä hetkellä 35 ja lisää tulee koko ajan”, Rista kertoo. Tämän lisäksi Karmann Ghia -harrastajat osallistuvat myös FVWA:n tapahtumiin. FVWA:n hiljattain perustettu Karmann Ghia -mallijaos järjesti jäsenilleen leppoisan ajotapahtuman pääkaupunkiseudun lähimaisemissa. Helsingistä ajeltiin pikkuteitä pujotellen ja maisemia ihaillen Porvooseen, josta matka jatkui Isnäsiin. Yhdistykseen kuuluu 24 paikallisjaosta, ja tätä nykyä myös yksi mallijaos. Kuluneena vuonna kruisailtiin kahdesti: kauden avauksena vappuajelu ja syyskuussa kauden päätöskruising. retkellä KARMANN GHIAT KARMANN GHIAT retkellä 59. FVWA Karmann Ghia on virallisesti hyväksytty FVWA:n jaokseksi maaliskuussa 2021. Tällä kertaa paluumatkalla poikettiin viemässä karkkia ja sipsiä Porvoon Nuorisokodin Alva-talolle nuorten leffailtaa varten. Jaoksen tavoitteena on järjestää ainakin yksi kokoontumisajo kesäkauden aikana. Talvikaudella järjestetään tapaamisia muun muassa teatteriretkien merkeissä. Oman jaoksen vuosina 1955–1974 valmistetulle coupé-mallille ideoivat jaosvetäjänä toimiva Juha Rista sekä varapuheenjohtaja Risto Koski . Ruokailun jälkeen Sea Golf Rönnäsissä kisattiin leikkimielinen puttauskilpailu. Hertsikasta maisemareitille Karmann Ghia -jaoksen syysajon lähtöön kokoonnuttiin lauantaina 11.9.2021 Herttoniemen VW Centerille, jossa nautittiin aamukahvit ja tutustuttiin uusimpiin VW-malleihin
Kävijöitä saapui paikalle arviolta 3 000 ja rompetorimyyjiä oli alueella noin 80”, kertoi kerhoaktiivi Pentti Pihlaja-Kuhna. ”Tapahtuma meni erinomaisen hyvin ja ylitti odotukset kaikilla tavoin. Olosuhteet muuttuivat odotuksia hitaammin, ja Orimattilan kerhotallilla saatiin jännittää viimeiseen saakka lupa-asioiden ratkeamista. Tapahtuman luonteen mukaan kiertoa tapahtui koko ajan, ja kaikkiaan noin tuhat harrasteajoneuvoa vieraili päivän mittaan Jokimaalla. Varmistuksen viipymisen takia tapahtuman markkinointia ei voitu toteuttaa toivotulla tavalla, mikä puolestaan sai järjestäjät jännittämään paikalle saapuvien harrastajien määrää. Raviradan Klassikot-harrasteparkissa oli aamupäivällä yhtäaikaisesti noin 800 ajokkia. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Lahti 4.9. 60 7/2021. Jokimaan taikaa Jokimaan taikaa P äijät-Hämeen Rompemarkkinat on perinteisesti ollut yksi kesäkauden avaustapahtumista. Harrasteautoja oli paikalla ennätysmäärä. Tänä vuonna Päijät-Hämeen mobilistien järjestämän rompetorija harrasteajoneuvotapahtuman ajankohta päätettiin rajoitusten takia siirtää syyskuulle. Olosuhteiden pakosta syyskuulle siirretty ja yksipäiväiseksi lyhentynyt rompetoritapahtuma kokosi Jokimaan raviradalle ennätysmäärän harrasteajoneuvoja. Huoli osoittautui turhaksi
Kyllä kiiltää! Ford Granada on kuin juuri maalaamosta tullut. Kolmannen sukupolven Daihatsu Charade on hiipinyt muutama vuosi sitten museoikään. Samalla tavalla kuin Marilyn Monroe näytti hyvältä pelkkä säkki asunaan, luiskaperä-Taunus kääntää katseita, vaikka maalipinta ei olisi aivan viimeisen päälle hinkattu. Vuosien varrella suoritetut päivityskierrokset hivuttivat mallin etäälle alkuperäisestä ideasta. Fox-korinen Ford Mustang saapui mallivuodelle 1979 ja ehti olla tuotannossa aina vuoteen 1993 saakka. Eipäs olekaan Honda vaan Triumph Acclaim. Hienoilla vanteilla varustettu ja museorekisteröity Autobianchi A112 (Klassikot 5/10) sai vierustoverikseen ’59 NSU Prinzin, jolla saksalaispariskunta on kiertänyt Suomen tapahtumia koko kesän. 61. Alkuperäiskuntoinen ’67 Saab 96 on hauskan oloinen ilmestys, katsekin kuin koiranpennulla. Valkoinen museorekisteröity Musse on varustettu 2,3-litraisella turbomoottorilla. 30 vuotta sitten 16-venttilinen voimanlähde oli tässä kokoluokassa kova juttu. Coupé-mallinen Ford Taunus on kaunislinjainen auto. Mitäs me pikkuiset. Kelpaa tällä varmasti muutenkin ajella kun on Ghia-tason varusteet ja pellin alla kehrää kolmen litran kuutoskone. Eipä ole aikoihin tullut tien päällä vastaan tämän korimallin Daihatsua. Viimeiseksi Triumph-merkkiseksi autoksi jäänyt Acclaim on koottu Englannissa, ja se sisältää jonkin verran eroavaisuuksia japanilaisvastineeseen verrattuna. Kolea syysaamu saattoi hiukan haitata kaksipyöräisten harrastajia. Kuvan yksilö on esitelty Klassikot 2/15 -lehdessä. Pappa-Tunturi on jo vuosia ollut varma näky jokaisessa vanhojen vehkeiden tapaamisessa, eikä ilman jääty Jokimaallakaan. Alkuperäiskuntoista ’79-mallia katsellessa kolmoskorisen Mustangin muotoilu vaikuttaa kevyeltä ja hyvin amerikkalaiselta. Jonkunmoinen joukko vanhoja mopoja ja prätkiä paikalle kuitenkin saapui
Sorateitä pitkin ajaville oli tarjolla merkkikohtaisia ajovalojen verkkosuojia. Pyöräprojektin hinta taisi olla kohdallaan sillä myyty-lappu oli kiinnitetty etuvaloon heti aamusta. Autonosien ja keräilyesineiden lisäksi Jokimaalla oli hyvin tarjontaa kaksipyöräisten harrastajille. Stellbergin Pekka on niitä toimittanut rompetoriasiakkaille ahkerasti jo vuosia. Moni harrastaja haluaa autonsa näköispainoksen takan reunaa komistamaan. Huomaa lennokkaasti muotoiltu ohjaustangon seutu. Avaimenperäkin on jo keräilykamaa – tai ainakaan sellaisia ei taida enää yksikään yritys jakaa asiakkailleen. Mopojen ja moottoripyörien kilkkeitä oli tyrkyllä monessa myyntipisteessä. Jokimaallakin näytti pienoismallit tekevän kauppansa. On autonpesu joskus ollut edullista, markalla on saanut jynssätä parikymmentä minuuttia. 62 7/2021 Jokimaan rompetori. Pahviin pakatut versiot sopisivat vaikka kirjahyllyn koristeeksi. Strip All -kojussa markkinoitiin kemikaalia, jolla raudasta irtoaa kaikki paitsi se rauta. Rompekauppiaiden joukossa oli muutama harrastajakenttää sivuava yrityskin
Mikäpä on moisella tapahtumia kierrellessä. Tölkkikorisen VW:n nelivetoversio on maastossa yhtä etevä kuin moni maasturi. Toivasen Heikin kaupittelema bussi on pistetty todella komeaan kuntoon. Tästä joku kerho tai muu porukka saisi tyylikkään reissupelin 32 matkustajalle. Vanha huvipuistoaparaatti sai ohikulkijoiden mielikuvituksen liikkeelle. Rompetorilla riittikin kuhinaa välillä ruuhkaksi saakka. 63. Järjestäjä arvioi yleisömäärän yltäneen noin 3 000 henkeen. Rompetorikentän suurin myyntikohde oli tässä. Pitää olla veekasi – vaikka sitten vähän eriparinen. Yksi tuumasi laitteen kaipaavan sähkömoottoria ja kääntyviä etupyöriä, toinen taas sovitteli sitä mielessään jo moponsa sivuvaunuksi
Sisukkaasti Sisukkaasti maaliin maaliin Pirkanmaa 21.8. Lähetettiin AVI:lle useita ehdotuksia päivämääristä milloin voitaisiin ajaa, ja saimme luvan yrittää toteutusta jälleen kerran”, kilpailun johtajana toiminut Parkanon Seudun Mobilistien puheenjohtaja Timo Tuomisto kertoo. Vanhemmille ajoneuvoille oli tarjolla lyhyempi reitti ja uudemmat saivat kurvailla pidemmän maisemareitin. Porukalla tehden Reitti oli viitoitettu selkeästi opastekyltein, joita oli pystytetty yli sata kappaletta. K un Parkanon Seudun Mobilistit ilmoittivat ottavansa vuoden 2020 Valtakunnallisen Retkeilyajon järjestettäväkseen, ei kenelläkään ollut pienintäkään aavistusta siitä mitä tuleman pitää. SAHK:n valtakunnallinen ajotapahtuma. Maskottiautona toimineen Ford Escortin teippauksia oli uusittava useaan otteeseen. Korona sekoitti pakan toden teolla ja aiheutti ajon järjestäjälle paljon lisätyötä sekä suuren määrän ylimääräisiä kuluja. Valtakunnallinen Fenno Retkeilyajo ajettiin elokuussa Ikaalisten, Hämeenkyrön ja Parkanon ympäristössä. Fenno Retkeilyajoon osallistui reilut sata ajoneuvoa. Päivämäärän ja vuoden vaihtuessa uusia esitteitä jouduttiin painamaan moneen kertaan. Kun vihdoin neljännellä yrittämällä saatiin tapahtuma toteutumaan, kaikki sujui varsin mallikkaasti. Kevyen liikenteen väyliä, alikulkuja ja yksityisteitä hyödyntäen reitti kulki sujuvasti ilman turhia poikkeamisia vilkasliikenteiselle E12-tielle. Teksti ja kuvat: Lea Lahti 64 7/2021. Epidemiatilanteesta johtuen tapahtuman ajankohtaa jouduttiin lykkäämään eteenpäin ja taas eteenpäin. ”Vaikka alkukesästä jouduttiin perumaan ajot kolmannen kerran, ei luovutettu vieläkään. Tapahtuma oli järjestyksessään 61. Pihanurmikko tarjosi riittävästi parkkitilaa ja paikalle saapunut yleisö pääsi ihailemaan vaihtuvaa autonäyttelyä. Lopulta neljäs yritys päivämäärällä 20.–21.8.2021 onnistui, ja pitkät perinteet omaava valtakunnallinen ajotapahtuma saatiin vihdoin toteutettua. Huomioliiveihin sonnustautuneita liikenteenohjaajia oli varattu riittävästi varmistamaan reitillä pysymistä. Ratamestari Antti Poussan johdolla suunniteltu reitti kulki Ikaalisten, Hämeenkyrön ja Parkanon seuduilla peltomaisemista mielenkiintoisiin kaupunkiympäristöihin ja Seitsemisen kansallispuiston vehreään metsätunnelmaan. RetPidemmän reitin ruokatauko pidettiin Luhalahden Nuorisoseurantalolla
Sisukkaasti Sisukkaasti maaliin maaliin Fenno Retkeilyajon lähtöpaikkana toimi Ikaalisten kylpylän piha-alue. Tuula ja Esko Lähdetniemi osallistuivat retkeilyajoon vuosimallin -66 Ford Cortinalla. Entistämisen laatukilpailussa ykkösluokan tason saavutti neljä ajoneuvoa: Markku Kuitusen Citroën B14 Torpedo ’28, Risto Harvian Mercedes-Benz 230 SL ’63, Janne ja Linda Markku Uotila tervehtii iloisesti ’89 Rolls-Royce Silver Spiritin ratin takaa. Yhteistyöllä paikallisten seurojen, Luhalahden nuorisoseuran, Parkanon VPK:n naisten ja Kovelahden Kyläyhdistyksen kanssa saatiin molempien reittien ruokailut ja kahvitukset järjestettyä sujuvasti. Kaikkiaan talkoisiin tarvittiin noin 100 henkilöä ajopäivän ajaksi”, kilpailupäällikkö kertoo. keilyajon kartat ja ajo-ohjeet olivat saatavana myös karttalinkkinä järjestävän yhdistyksen Facebook-sivulla. SAHK:n ajotapahtumaan vuosittain liittyvän entistämisen laatukilpailun arviointi suoritettiin perjantai-iltapäivän ja -illan aikana. ”Meitä oli viiden hengen ydintiimi, jolle oli jaettu eri vastuualueita. Iltajuhla ja palkintojen jako järjestettiin lähtöja maalipaikkana toimineen Ikaalisten kylpylän tiloissa. Pirkko Harvian ajoneuvokunta palkittiin onnistuneesta pukeutumisesta ajoneuvon aikakauteen ja tyyliin ennen vuotta 1950 valmistuneiden ajoneuvojen sarjassa. Ajoneuvona oli ’28 Ford A Sport Touring. 65
Perinteitä noudattaen palkittiin erikseen myös hyötyja erikoisajoneuvoluokka sekä ajoneuvokunnat joissa oli naiskuljettaja. Inkulan sillan kupeessa jaettiin leimatut siltapassit osallistujille. Vuollon Volvo Duett ’69 ja Folke Storen Citroën 2CV6 ’77. Ford Capri vuosimallia 1969 jäi entistämiskilpailussa hiuksenhienosti alle ykkösluokan tason. Harri Gröhnin MB 220 S 1963 sai vastaanottaa monet iloiset vilkutukset ja paljon peukkuja yleisöltä reitin varrella. 66 7/2021 Fenno Retkeilyajo. Ensi vuoden suunnitelmissa on perinteisen vappuajelun lisäksi normaalia juhlavampi kokoontuminen 50-vuotisjuhlaa viettävän Satahäme Soi -juhlaviikon tapahtumana. Parkanon Seudun Mobilistit ovat ajotapahtuman jälkeen ehtineet jo järjestää Rompemarkkinat Ikaalisissa ja Parkanossa sekä olla mukana Fenno-Rallin järjestelyissä. Marko Ylisen ajoneuvokunta osallistui ajoon tyylikkäästi pukeutuneena asuihin, jotka sopivat täydellisesti -74 Taunuksen aikakauteen. Lisäksi palkinnon pokkasivat parhaat asu-ajoneuvo-yhdistelmät kolmessa eri sarjassa. Ajotapahtumassa palkittiin rastitehtävistä saatujen pisteiden perusteella kolme parasta ajoneuvokuntaa viidessä valmistusvuoden perusteella määräytyvässä luokassa. Toivottavasti näemme auton pienten parannusten kera vuoden kuluttua uudelleen ykkösluokan tason saavuttaneena. ”Kaikkien ongelmien jälkeen ajo saatin vietyä hienosti läpi ja ollaan nyt hyvin positiivisin mielin”, Tuomisto totesi tyytyväisenä
Kakkosrastilla Ikaalisten torilla kyseltiin mihin automerkkeihin liittyvät lausahdukset kuten esimerkiksi ”Lujaa laatua”, ”Pitkän päälle” ja ”Das Auto”. Pakoputkitehtaan maskotti tarjoili käsidesiä. Ajoneuvokunnille annettiin vesipullot matkaevääksi. Matti ja Marja Eskola keskittyvät tehtävään. Rastitehtäviä ratkoo Pentti Sanevuoren ajoneuvokunta vuosimallin 1964 Sunbeam Rapierilla. Maalissa ratkottiin viimeinen rastitehtävä, jossa piti tunnistaa valokuvien perusteella kuuluisia henkilöitä, muun muassa autourheilijoita, valtionpäämiehiä ja autotehtailijoita. FennoSteel-pakoputkitehtaan pihalla ratkottiin rastitehtäviä, joissa piti muistaa laulujen sanoista puuttuvat ajoneuvomerkit ja -mallit. Rastilla Opel Kadett ’78, Volvo 1800S ’68 ja taaempana Ford Anglia 1200 ’66. 67. Ajoneuvona Toyota Corolla ’87 Parkanon torilla, kouluja kulttuurikeskus Kaarnan edustalla rastitehtävässä piti tunnistaa mopoautomerkkejä valokuvien perusteella
Ai mökillä ei ole sähköjä. Tihkusateinen sää ei säikäyttänyt sen enempää myyjiä kuin asiakkaitakaan. Ei hätää, tästä patterikäyttöinen autorata iltojen iloksi! Kauppoja Kauppoja sadesäällä sadesäällä Siitä mainio reppu monimerkkiharrastajalle! Parikymppisellä olisi lähtenyt matkaan. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Harri Ala-Ahon myyntipöydässä oli vanhojen vehkeiden varaosien ohella äänentoistolaitteita autoradiosta avokelanauhuriin. Aika moni nippeli lähti päivän mittaan uuden omistajan matkaan. 68 7/2021. Vaasa 11.9. Vaasan Automuseolla pistettiin kesäkausi pakettiin tuttuun tapaan rompetorin merkeissä
69. Tekemistä talvi-illoiksi. Projektikuntoinen PappaTunturi, kaasunaamari, mehustin ja mitä vielä. Pientä huolenpitoa kaipaava ’59 Mustangmopo oli hinnoiteltu viidensadan arvoiseksi. Ja jos ollaan ihan tarkkoja, niin auto on rakennetukin 80-luvun alkupuolella. Ei hassumpaa, sillä mopedin kerrottiin olevan ajokuntoinen. Farmarikorinen C-Kadett pysäytti ohimarssijat hetkeksi tutkimaan autoa lähemmin, ja pian katse jo siirtyi myytäviin tuotteisiin. Tästä pöydästä tarjottiin kaikenmoisia maapalloja kirjoituspöydän somisteeksi ja punaista palloa mopomiehen pään suojaksi. Usein rompekauppiaan kuljetuskalusto kiinnostaa ainakin yhtä paljon kuin kaupittelemansa tavarat. Myyntipöydillä riitti tutkittavaa pitkäksi aikaa. Riemastuttavaan Kuplavolkkariin on tehty kaikki 80-luvun rakentelujipot upotetuista takavaloista koriin hitsattuihin lokasuojiin ja vauhtiraitamaalauksesta laskettuun kattoon. Parkkipaikan helmiä
VW-harrastajat pistivät Espoon automuseolle pystyyn syksyisen rompetoritapahtuman. Hieman epävakaasta kelistä huolimatta museon pihamaalle kokoontui reilusti osamyyjiä ja alueen pysäköintipaikoilla vilisi näyttelykuntoista VW-kalustoa. Tölkkimallisesta VW-pakusta tulee reilusti madallettuna aika hauskan näköinen laite. Väriä syksyyn! Punainen urheilumalli on ’72 Karmann Ghia TC. Markku Salminen on leiponut ’72 Kuplan melko lailla uuteen uskoon. 70 7/2021. Takalasin seutu on naputeltu suorasta pellistä ja laastarikatto napattu Renault Twingosta. Konehuoneen puolella säksättää polttoaineen suihkutusjärjestelmällä terästetty moottori. Mallia valmistettiin Brasiliassa Etelä-Amerikan markkinoille reilut 18 000 yksilöä. ”Tosiaan, näitäkin oli silloin joskus”, tokaisee moni VW Derbyn nähdessään – eikä sellaista enää usein pääse tapahtumaan. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Syksyn volkkariromppeet Espoo 19.9
Siitä tuliterä sähkötoiminen pissapoikasysteemi kuuden voltin järjestelmään. Legendaarisia Auto-Meter-mittareita kaupan. Espoon rompparilta löytyi lääkkeet moottorin tukkoisuuteen, olivat hengenahdistuksen syyt sitten imutai pakopuolella. Harmi, sillä moni pikkupoika olisi varmasti halunnut päästä testaamaan jousituksen ja komealla valitsimella varustetut vaihteet kotipihallaan. Suuriläpimittainen Pro-Comp-sarjan mekaaninen mittari auttaa öljynpaineen tarkkailussa, kromikehäinen puolestaan juoruaa öljyn lämpötilan. Tavallisten sähköosien joukossa oli nostalgiakilpurin moottorin ulkonäköön hienosti istuva Scintilla-magneetto. Syksyn volkkariromppeet 71. Museon takapihalla lojunut fillari ei tainnut olla myynnissä. Osakauppa vaikutti käyvän mukavasti huolimatta aika ajoin kohdalle osuneesta tihkusateesta
Bangert Enteprises valmisti aluksi lujitemuovista avopyöräisen kilpurin koria. Myyjän väittämän mukaan vain neljän Manta Rayn tiedetään säilyneen, ja tämä auto olisi toinen kahdesta katulaillisesta yksilöstä. Hintapyynniksi lasikuituautolle oli keksitty 45 500 US-dollaria. Floridan Sarasotassa toimivasta klassikkoautokaupasta paikantui hiljattain kauttaaltaan kunnostettu Manta Ray, jonka aikanaan rakensi Elwood Cauffman. Bangert Manta Ray ’56 K aliforniassa 50-luvulla asunut Noel Bangert kuului niihin nuorukaisiin, jotka toteuttivat unelmansa omasta autosta. Uuden korin saattoi pultata sellaisenaan yleisempien brittisporttien rungolle. Kanta-autoakaan ei välttämättä tarvittu, sillä Bangert toimitti 195 dollarilla myös yksinkertaista teräsrunkoa, jonka ympärille asiakas saattoi itse askerrella mieleisensä urheiluauton valitsemistaan osista. Etupyöränaukon avoimuus Manta Rayn flippikeulassa mahdollisti sen, ettei kanta-auton akselivälin suhteen ollut niin tuuman tarkkaa. Tiedossa ei ole montako Manta Rayn koria muoteista aikanaan valmistettiin, arviot liikuvat kymmenien ja parin sadan välillä. Vuonna 1955 tuotantoon tuli Bangertin toinen malli, eriskummallisen näköinen Manta Ray. 72 Marginaalista 7/2021. Kuitupulkan voimalinjasta löytyvät Chevyn 350-kuutiotuumainen veekasi sekä Fordin 3-nopeuksinen manuaalivaihteisto. Malli muistutti kiistatta Buickin -54 esittelemää Wildcat II -konseptiautoa. Kuvat: Vintage Motors of Sarasota Inc. Ovia, puskureita saati minkäänlaista kattoa ei Manta Raysta löydy. Pieniä eroja koreissa oli, ja ajovalojen paikatkin vaihtelivat. Bangert oli jo -53 rakentamassa lasikuitukoreja Cambellin veljesten verstaalla, mutta kun heidän ainoa mallinsa myytiin isommalle toimijalle, päätti Bangert -54 perustaa Hollywoodiin oman koripajan
Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Toimitukset alkavat 9.12.2021 Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua!. Tilaa ennakkoon! Tilaa uutuuskirja verkkokaupasta supermarket.fi Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin
Osa nuorukaisista käytti kaiken tarmonsa sytyttävän aihepiirin tutkailuun, mutta muutama ymmärsi tarkastella verkon sisältöä myös muiden kiinnostavien elämänalojen kannalta. Ja löytyihän sieltä, jopa kotimaisen merkkikerhon varhaiset nettisivut keskusteluforumeineen. Luokan pojista useimmat koettivat kaivaa varhaisilta nettisivuilta miehenalkuja yleisesti kiinnostavaa sisältöä sen minkä opettajan tarkka katse antoi myöden. Nyt aikuisiässä elanto irtoaa samoista nurkista, mutta mukana arjessa on iso annos harrastustoimintaa Vauxhall-merkin ympärillä. Perheen ylläpitämän huoltoaseman myötä autoja huoltamokulttuuri muodostuivat luontaiseksi osaksi vihantilaisen Terje Tenhovuoren elämää varhaisvuosista lähtien. Asemaelämää Vihantilaisen Terje Tenhovuoren ajautumista autojen ja autoikulmilla kulmilla GULFIN GULFIN kulmilla 74 7/2021. Eräs heistä päätti katsoa mitä Internetillä oli annettavaa autoharrastuksen saralta, etenkin hänen mielenkiintonsa kohteeksi nousseen Vauxhall-merkin osalta. HA RRA STA J AN Teksti: Harri Onnila Kuvat: Kari Mattila Terje Tenhovuori V ihannin yläasteen ATKluokassa oli vuonna -97 tiheä tunnelma. Puhuttelevinta sisältöä oli jäsenien omia autoja esittelevä osio, ja siellä eräs LAU-984-kilpinen Vauxhall, jonka kutkuttavuus nivoutui jämerään mallinimeen Magnum. Vähähappisessa luokkahuoneessa tuoksui teiniys ja lämpiminä hurisevista tietokoneista viriävä elektroniikkalaitteen aromi. Nuoren miehen päätös oli nopea ja empimätön: tuollainen pitää vielä joskus saada. Se oli jotain aivan muuta kuin kotikulmien tutut karvalakki-Vivat, sillä pyöreillä tuplavaloilla katseleva Magnum piti sisällään ison 2,3-litraisen moottorin ja ylivaihdelaatikon
Siellä kävi nuoria miehiä laittamassa autojaan, joskus siellä jopa maalattiin niitä. Suomen-tuonti päättyi -76, mutta tämä auto saapui muuttoautona -84 ja muutetttiin sittemmin vasemmalta ohjattavaksi. Niiden vaikutuspiiriin Terje oli kulkeutunut isänsä ammattitaustan myötä, kuinkas muuten. ”Isä osti huoltamon vuonna -81. kulmilla kulmilla GULFIN GULFIN kulmilla lun maailmaan jo nuorella iällä ei tarvitse kummemmin ihmetellä, sillä hänen elämänsä kietoutuu vahvasti huoltoasemamiljööseen lapsuusvuosista lähtien. Alkuun oltiin E-Öljyn huoltamo ja sen jälkeen oli SEO:n värit pitkään ja sitten GT-ketjua siihen asti kunnes kyseinen ketju meni nurin”, hän taustoittaa. Lapsuuttaan 80-luvulla viettänyt Terje muistelee vanhempiensa Aarne ”Janne” ja Heljä Tenhovuoren sekä setänsä Arvo Lunkin vetämää huoltoasematoimintaa lämmöllä. Oli Kadettia, OHCja V6-koneista Taunusta. Siellähän esiintyivät aikoinaan Dingot ja muut”, Terje nostalgisoi. ”Muistan kun ala-asteikäisenä katselin mopoilla ja autoilla paikalle tullutta nuorisoa. Kotimme oli lähellä, mutta jos esimerkiksi äidille tuli jokin meno, niin asemalle me lapset mentiin värityskirjat mukana.” Paikallisen nuorison elämänmenoa tuli katseltua jännityksen sekaisella ihailulla. Varaosat myös vaihtavat omistajaa harrastajatoverien hyväksi. Väkeä tuli välillä naapurikylistä asti, etenkin silloin kun läheisellä Mäntylammen lavalla oli nimekkäitä esiintyjiä. Myös arkisempi autoja huoltoasemakulttuuri viehätti nuorta mieltä. Kun Estate-Vivan kunnostus valmistuu, on Terjellä koossa HC-mallia niin farkkuna, kaksija neliovisena sedanina kuin coupékorinakin. ”Huoltohallissa oli siihen aikaan iltaisin TI-halli, johon jo pienenä tutustuin ja keräsin automuistoja. 75. Vinyylikattoinen 1300 GLS edustaa Vivan viimeistä vuosikertaa ’77. Kahvion puolella oli vielä flipperit ja pajatsot, ja varaosamyynnistämme myytiin Springalex-ratit ja muut. Vuosien mittaan Terjelle on kertynyt runsas määrä erilaista Vauxhallosaa ja muutakin vanhaa autotarviketta. Ja oli siellä jollain Chevetteäkin, ja kylällä yksi Firenza.” Vauxhallien vaikutuspiiriin Niin, ne Vauxhallit. ”Siihen aikaan asemaa pidettiin auki kello 7–21, joten isä oli käytännössä aina huoltamolla. Jos halusi nähdä hänet, niin piti mennä asemalle
”Olin ollut huoltamolla töissä muun HC-sukupolven coupé-mallia valmistettiin Firenzana vuosina 1971–1973, minkä jälkeen maukkaat muodot palvelivat Magnum Coupé -nimen alla vielä parin vuoden ajan. ”Se oli sen verran hyvä, että sitä ei purettukaan vaan elvytettiin kuntoon, että pääsin opettelemaan ajamista.” Peltoautoksi Victor ei päätynyt, vaan ajan kohtuullisen yleisen tavan mukaan autolla välillä liikuttiin syrjäisiä pikkuteitäkin pitkin alaikäisyydestä huolimatta. Esimerkiksi 80-luvulla hänellä oli jossain vaiheessa 02-Bemari, samoin äidilläni. Ensimmäisen varsinaisen harrasteautonkin hankinta ajoittuu noihin aikoihin. Muistan kuitenkin kun tädilläni oli aikanaan punainen HC-Viva, niin minua kovasti harmitti ja ihmetytti kun hän aikanaan vaihtoi sen siniseen 1200-Ladaan.” Terjen Vauxhall-suuntautuneisuuden kannalta eräs ratkaiseva tekijä oli varaosa-aihioksi kaavailtu FE-sukupolven Victor. Sieltä hänelle tulivat Vauxhallit ja Opelit tutuksi, vaikka hän ei varsinaisesti merkkiorientoitunut olekaan. ”Niillä ajettiin mutta pidettiin myös kunnossa. Joskus vaihdettiin ihan konettakin kaverin Corollaan tai Kadettiin”, muistelee Terje teinimeininkejään. Tosin Firenza-nimi jäi sekin vielä käyttöön, harvinaisuudeksi jääneen viistokeulaisen HP-erikoisversion yhteyteen. 76 7/2021 Harrastajan pakeilla. ”Isä on kotoisin tältä seudulta, mutta oli 70-luvun puolivälissä Helsingissä GM-liike Auto-Bilissä varaosamyyjänä
Edessä levyja takana rumpujarrut. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 07 Mitat Pituus 414, leveys 164, korkeus 135, akseliväli 246 cm. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. 09 Valmistusmäärä 18 352 kpl (1971 1973) 77. Takaveto. Teho 80 hv /5500 rpm, vääntö 130 Nm /3200 rpm. Poraus 85,7, isku 69,2 mm. Paino 856 kg. 08 Suorituskyky Huippunopeus 146 km/h, 0-100 km/h 16,5 s. 05 Alusta Edessä poikittaiset kaksoistukivarret, kierrejouset. 01 Merkki ja malli Vauxhall Firenza 1600 SL 02 Vuosimalli 1971 03 Moottori (alkup.tekniikka) Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Firenzan ohjaamossa menemisen meininkiä tuovat Springalexin sporttiratti ja Magnumista lainattu seitsemännäyttöinen mittaristo. Puristussuhde 8,5:1. Tilavuus 1599 cm3. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset eteen suunnatut tukivarret, kierrejouset. Vauraammista Vauxhall-malleista tuttu Laycockin ylivaihde on Terjen toimesta löytänyt paikkansa Firenzan voimanlinjasta
Ulkoisen olemuksen kruunaavat Lucasin Fog Ranger -sumuvalot, pisarapeili sekä Ally Cat -replikavanteet. Koria hiekkapuhallettiin ja tein hitsauksia.” PUHTIA PELLIN ALLE Tekniikan Terje teki pitkälti uudelleen, mutta vanhan koulukunnan virityshengessä, minkä jäljiltä hän arvelee moottorin antavan nykyisellään 130–140 hevosvoimaa. Häneltä auto jäikin keskeneräiseksi projektiksi ja oli sittemmin päätymässä jo varaosiksi keminmaalaiselle Vauxhall-harrastajalle. Rekisteritunnukseksi valikoitui auton napakka alkuperäinen ZHG-3. Ohjaamon menohenkeä rakentavat Springalexin sporttiratti sekä Magnumista lainattu seitsemännäyttöinen mittaristo. ”Hän katsoi että auto oli liian hyvä varaosiksi, joten vinkkasi siitä minulle. 78 7/2021 Harrastajan pakeilla. Entisten nuorten toivekonsertissa ovat mukana musisoimassa muun muassa 40-milliset Weberit, Kent Cams VF1 -nokka ja RR-Exhaustin valmistama peltisarja. KIPAKOITUNUT KUPEE VAUXHALL FIRENZA ’71 Suomeen saapui yhdellä laivauksella vajaat satakunta Vauxhall Firenzaa vuodenvaihteessa 1971–1972. ALAKULOSTA UUTEEN NOUSUUN Riihimäeltä linjakas Vauxhall jatkoi naisomistajalle Hämeenlinnan kupeeseen, kunnes poistui rekisteristä vuonna -88. ”Konehuone oli maalattu huonosti mustaksi, joten raaputin kaiken maalin pois. Keltaisen ’71 Firenza 1600 SL:n vaiheet Suomessa ovat alkaneet samaan aikaan kuin tiettävästi kaikkien Suomeen uutena tulleiden noin 90 Firenzan. Kotiin saatu auto oli pitkälti hylyksi purettu, mutta tekniikka sentään paikallaan. Coupé-korinen Vauxhall oli jo tuossa vaiheessa saanut sisälleen 2,3-litraisen moottorin ja Magnum-mallin akselit. HC-malleihinkin sitä oli tarjolla, mutta en tiedä oliko sitä yhdessäkään Suomi-Magnumissa.” Kaikkinensa Firenzan kunnostus vei kuutisen vuotta. Ne kun saapuivat vuosien -71 ja -72 taitteessa kertoman mukaan samalla rahtilaivalla. Vuoden -72 mittaan se sitten lopullisesti myytiin. Sieltä auto päätyi harrastajalle, joka pelasti auton käytännössä vain estääkseen sen joutumisen paalattavaksi. ”Tein sen vuoden -14 aikana ajokuntoiseksi, ja loppuvuodesta toimitin ilman laseja maalattavaksi Muurameen. ”Tämän auton myi Auto-Himberg Hyvinkäältä. ”Moottorissa on 40-milliset Weberit, Kent Cams VF1 -nokkaakseli ja suomalaisen RR-Exhaustin tekemä peltisarja. Siellä kaveri kittasi ja maalasi auton sitten uudenvuodenyönä.” Väriksi tuli keltainen kuten autossa alkujaankin on ollut, mutta huomattavasti kirkkaamman sävyisenä kuin alkuperäissävy. Eräs näistä on Terjen käsissä jalostunut takavuosien nuorisoraaserihenkeä huokuvaksi harrastepeliksi. Ensin auto päätyi liikkeen omaan myyntivarastoon, josta se kulkeutui Porahuolto-yritykselle palautuakseen sieltä hyvin pian takaisin Himbergille. Pitkäaikaisin omistaja oli riihimäkeläinen maanviljelijä Termonen, jolla auto oli vuodet 1974–1986”, Terje kertoo ja taustoittaa, että Suomi-Firenzoja on Vauxhall-kerhon tiedossa tällä hetkellä olemassa noin 30 erikuntoista yksilöä. Sen jälkeen niitä rekisteröitiin sitä tahtia kun ostajia autoille löytyi. Tehtiin sitten sellainen diili, että hän ottaa autosta tarvitsemansa nelivalomaskin palkaksi vihjeestä.” Terjen omistukseen Firenza päätyi vuonna -09, jolloin sen ilmiasu oli ymmärrettävästi alakuloinen. Vaihteistona on ylivaihdelaatikko, joita oli muun muassa Venturassa ja VX4/90:ssä
Heljä-äiti touhuaa puolestaan kahviotoiminnan ylläpitäjänä ja hoitaa myyntiä. Kerhotoimintaa on leimannut niin kokoontumiset kuin vanhojen Kuten keulamerkki vinkkaa, Firenza on aloittanut taipaleensa 1 600-kuutioisen OHC-koneen voimin. Hetken päästä naapuri toi merkin sitten meille”, hymyilee Terje Nyt Gulf-mainos on palannut tutun rakennuksen seinälle. Tästä kertoo, että Terje on tällä hetkellä yhdistyksen puheenjohtaja ja Airiina puolestaan sihteeri. Hän asuu tuossa naapurustossa, ja myöhemmin isäni välillä katseli korjaamon ikkunasta naapurin tallin seinällä olevaa merkkiä ja mietti että tuo sopisi kyllä meidän seinälle. ”Se oli minulla lopulta johonkin 2012–2013 asti, ja oli ehtinyt toimia minun ja Airiinan hääautonakin vuonna 2006.” Pitkän omistajuuden päättymiseen oli kuitenkin hyvä syy, sillä omistukseen oli tuossa vaiheessa jo päätynyt sekä kaunislinjainen Firenza että Terjen vuosia himoitsema Magnumkin. Vaihdelaatikko otettiin Omegasta.” Tästä Terjen 14-vuotiaana hankkimasta Vivasta sukeutui pitkäaikainen harrastepeli, joka palveli omistajaansa ajokortin saamisen jälkeen vielä pitkään. Koko perheen voimin Aikuisiän saavuttaminen tarkoitti Terjelle paitsi parempia mahdollisuuksia autoharrastamiseen, myös perheen perustamista ja elannon hankkimista. Tosin siinä missä Janne-isä oli enemmän varaosapuolen toimija, ja hallissa työskenteli parhaimmillaan parikin palkattua asentajaa, hoitaa Terje tänä päivänä asennushommia. ”Siihen tuli sittemmin hankittua Magnum-mallin listoituksia ja muuta. Työura löytyi sen sijaan vieläkin lähempää, kun Terje soljui luontevasti jatkamaan isänsä työtä huoltoasemalla. Kotimaisen Vauxhall Bedford Club Finland ry:n toimintaan hän kertoo liittyneensä jo vuonna -99. Lucasin sumuvalot sopivat keulalle, sillä malliin tarjottiin aikanaan samoille sijoille sumareita valinnaisvarusteena. ”Isäni välillä katseli korjaamon ikkunasta naapurin tallin seinällä olevaa Gulf-merkkiä ja mietti että tuo sopisi kyllä meidän seinälle.” 79. Tiedustelin että onko hän koskaan edes kysynyt sitä merkin omistajalta. Ally Catin replikavanteet istuvat erinomaisesti Firenzan sopivasti lihaksiaan pullistelevaan tyyliin. Polttoainemyynti asemalla päättyi viime vuosikymmenen puolivälissä, mutta aseman takavuosikymmenistä on seinällä nykyään komea muistutus, iso pleksistä valmistettu Gulfmainos. muassa hallia siivoilemassa, joten tienasin rahat HC-mallin Vivaan, jota sitten laittelin hallilla.” Kyseisen vuoden -73 Viva 1300:n hän maalautti vaaleavihreäksi, ja varustelua sekä tekniikkaa paranneltiin sen minkä taloustilanne antoi myöden. ”Asema toimi Gulfina vuosina 1967–1973, minkä jälkeen asemaa pyöritti useita lyhytaikaisia yrittäjiä. Tenhovuorien yritystoiminnan kohdalla kyse ei kuitenkaan ole päälle liimatusta nostalgiasta, vaan se on aito osa 60-luvulla rakennetun kiinteistön historiaa. Oma Airiina-puoliso löytyi yhteiselle matkalle samalta seudulta. Aseman perustaneista veljeksistä nuorempi oli kuitenkin säästänyt Gulfmerkin. Se palvelee nostalgian rinnalla myös tätä päivää, sillä Terjen ja vanhempiensa vetämä huoltoja korjaamoyritys käyttää toiminnassaan juuri Gulfin öljyjä. Kertoi että ei, mutta kävelikin sitten naapuriin jutulle ja palasi jonkin ajan kuluttua takaisin. ”Aloin pyöriä kerhon tapahtumissa jo ennen ajokorttia, ja tuolloin syntyivät ensimmäiset tuttavuudet harrastuksen parissa.” Alkuun Terje oli kerhossa rivijäsenenä, mutta vähitellen toiminta muuttui yhä aktiivisemmaksi, suorastaan koko perheen harrastukseksi. Eläkeiästään huolimatta Janne on silti edelleen aktiivisessa työarjessa mukana pyörittäen yrityksen rengashotellitoimintaa. Harrastamista hyvässä hengessä Työuran rinnalla on luontevasti elänyt myös Terjen Vauxhall-harrastus. Moottoriksi vaihtui Opelin 1,3-litrainen OHCkone Irmscherin ruiskulla. Niistä kuitenkin lisää tuonnempana
”Minulla oli haussa neliovinen Magnum, ja sain sitten tiedon, että sellainen olisi Alavudella. ”Hän oli tuuminut asiaa ja ilmoitti, että voisi myydä, mutta samalla pitäisi ostaa häneltä kaikki autot ja varaosat.” Tämä tarkoitti että könttään lyötäisiin kaikkiaan viisi 80 7/2021 Harrastajan pakeilla. Komea peli, joten ei ihme että aikoinaan moni Opeltai Ford-nuori salaa ihaili isokoneista Magnum-Vauxhallia vaikkei sitä julkisesti ehkä myöntänytkään. ajoneuvojen harrastamiselle ominainen varaosien kierrätys. ”Vauxhallin HC-sarjalaisia on ollut minulla kaikkiaan kolmisenkymmentä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Terje on innokas hankkimaan vanhaa Vauxhall-osaa sekä muuta nostalgista ajoneuvovarustetta, mutta on myös tilanteen tullen valmis luopumaan niistä harrastajatoverin eduksi. Terjen harrastustoimintaa leimaakin molemminpuolinen avunanto, hyvän laittaminen kiertämään. Vauxhall-kerhon hengestä kertoo Terjen taannoin hankkiman Vauxhall-projektin taustatarina. Välillä olen ostanut parempiakin, pitkään seisseitä autoja, ja laittanut niitä kuntoon ja myynyt eteenpäin. Huonoimpia olen purkanut ja kerhon kautta tehnyt varaosakauppaa. Soitin omistajalle, joka kuitenkin sanoi että ei ollut ajatellut myyvänsä sitä.” Neliovisen 1,8-litraisen Magnumin omistaja lupasi kuitenkin vielä miettiä asiaa, joten Terje palasi asiaan muutaman päivän kuluttua
07 Mitat Pituus 414, leveys 164, korkeus 135, akseliväli 246 cm. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Teho 110 hv /5000 rpm, vääntö 190 Nm /3000 rpm. 05 Alusta Edessä poikittaiset kaksoistukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Edessä levyja takana rumpujarrut. 01 Merkki ja malli Vauxhall Magnum 2300 02 Vuosimalli 1974 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Poraus 97,54, isku 76,2 mm. 08 Suorituskyky Huippunopeus 167 km/h, 0-100 km/h 10,2 s. 09 Valmistusmäärä 19 921 kpl (Saloon-sedanit 1973 1977) 81. Persoonallisiin yksityiskohtiin lukeutuu merkkija varoitusvalojen tuonti kojelaudan keskelle omaan paneeliin tavanomaisempien mittaristovalojen sijaan. Tenhovuoren perheessä Airiina on mieltynyt matkaamaan harrastetapahtumiin Magnumin ohjaimissa, joten Terje on sompaillut useimmiten Firenzalla. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset eteen suunnatut tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Kovin urheilupainotteisiksi ei Magnumin uudelleenverhoiltuja vakioistuimia voi lukea, mutta nopean maantieajon mukavuutta ne eittämättä tarjoavat. Puristussuhde 8,5:1. Tilavuus 2279 cm3. Paino 980 kg. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Takaveto
Jarrujen uusimisen jälkeen vanteiksi kelpasikin ruuvata Minilite-replikat, jotka antavat Magnumin ulkoiseen olemukseen tuhdin ripauksen urheiluhenkeä. Otin sitten myös syylärin ja keulan alakuupan pois, jotta päästin tekemään moottorille tiivisteremppaa. Magnum 2300 oli 4,14 metriä pitkänä aikansa automarkkinoiden pienikokoisimpia näin suurella moottorilla varustettuja automalleja. Ja hihnakone kun on kyseessä, niin vaihdoin jakopäähän remmin. Tuplakaasuttimilla ruokitulle 2 279 -kuutioiselle neloskoneelle luvattiin 110 hevosvoiman teho. LAU-984-kilpinen auto on alkujaan Lapin läänin autoja kuten rekkarikin kertoo. 82 7/2021 Harrastajan pakeilla. Vuonna -11 hän kuitenkin sai tiedon, että hänelle erityinen Magnum olisi Torniossa ehkä ostettavissa. Ympyrä sulkeutui auton päädyttyä vuosikymmen sitten hänen omistukseensa. Vaaleanruskea ’74 Magnum 2300 on Terjelle pitkäaikainen tuttu, sillä kyseessä on juuri sama autoyksilö, joka ATK-luokassa roihautti hänen Vauxhall-liekkinsä täyteen mittaan. Periaatteessa kyllä mutta kuljettajana on useimmiten toinen Tenhovuori. Bill Blydensteinin vetämä, erityisesti sylinterikansiin erikoistunut vauhtiputka tarjosi 60ja 70-luvulla erilaisia virityspaketteja kirittämään Vauxhallien menoa entisestään. Ummehtunut ja kulunut istuinverhoilu uusittiin puolestaan jäppiläläisen huonekaluja ajoneuvoverhoomon toimesta. ”Airiina on tykästynyt ajamaan tällä, joten minä olen suunnannut Vauxhall-tapaamisiin useimmiten Firenzan ohjaimissa”, Terje hymyilee. Terjen mukaan auton oli kunnostanut silloin noin parikymppinen torniolaiskaveri, joka oli käynyt auton läpi ja maalannut sen. NUORUUDEN IHASTUS Vauxhall Magnum ’74 Lapin lääniin uutena myydyllä Magnum 2300:lla oli iso merkitys Terjen Vauxhall-innostuksen synnylle. Uuden vuosituhannen ensivuodet eivät kuitenkaan olleet Magnumin kannalta suotuisimmat mahdolliset. ”Ajoin Kuplalla 220 kilometriä Tornion Karunkiin pääsiäisenä -11 ja toivoin, että ajelisin 12 vuotta seisseellä Magnumilla siirtolapuin takaisin.” Kaupat saatiin tehtyä, mutta Terjen kuvailun mukaan Magnum ei toiminut paluumatkalla kuin se kuuluisa junanvessa. ”Auto on aikanaan myyty Kemin Auto ja Kumi Oy:stä vuoden -75 puolella ja mennyt ensiomistajalle Pelloon”, tietää Terje auton taustasta. Se oli nimittäin päätynyt vaihtokauppojen seurauksena VW-harrastajalle ja ulkosalle seisomaan. Moottori alkoi kuitenkin vääjäämättömän elpymisen Vauxhallharrastajan toimesta. Tuossa vaiheessa Terjellä ei ollut tietoa Magnumin tilanteesta. ”Purin kaasarit pois ja putsasin. Vaihdoin myös virranjakajaan kärjettömät kamppeet. Kun pitkä odotus unelma-Magnumista viimein täyttyi, on Terjelle mahtanut olla hienoa päästä viimein nauttimaan autosta kesäisissä harrasteajoissa. Auto kuitenkin kulki tasaisella kaasulla 80 km/h, mutta samalla piti toivoa ettei vauhtia tarvinnut hidastaa eikä lisätä”, hän nauraa. ”Tämä auto oli ollut minulle pimennossa enkä ollut koskaan nähnyt sitä luonnossa”, Terje korostaa. Kunnostusvaiheessa peltitöitä täytyi kuitenkin jo jonkin verran tehdä, lähinnä etujalkatiloihin. ”Soitin omistajalle, joka kertoi hinnan ja samalla että auto oli seissyt 12 vuotta, käyntikuntoisena mutta pääasiassa ajamattomana.” TASAKAASULLA KOTIIN Kaupanteossa päästiin eteenpäin, varsinkin kun Terje tarjosi hänellä silloin ollutta ’70 VW 1300:aa osana maksua. Kun hän näki auton Vauxhall-kerhon nettisivuilla, oli se ymmärrettävästi jo siirtynyt harrastekäyttöön. Oviverhoiluiksi Terje vaihtoi hänellä olleet ovipahvit, jotka olivat säästyneet ilman kaiuttimenreikiä. Auton tekniikka on käytännössä alkuperäinen, vain ylivaihdelaatikko on lisätty.” Muutoin tekniikan osalta työtä teetti lähinnä jarrut, joille pitkä seisonta ei ollut tehnyt hyvää. Pitkä ulkoseisotus näkyy korissa pieninä jälkinä, mutta ainakin toistaiseksi ne saavat olla osa auton ilmettä. ”Kaasarit olivat vanhentuneen bensan myötä tukossa
HCja kaksi FE-mallin Vauxhallia ja röykkiöittäin osia päälle. ”Kyllä se sama fiilis sieltä ATK-luokasta asti on kulkenut mukana”, hän kiteyttää tallissa työn alla olevan Viva Estate -projektin, Viva 1300 GLS:n sekä ennen kaikkea pihassa komeilevan keltaisen Firenzan ja vaaleanruskean Magnum 2.3:n äärellä. ”Kotona sitten juttelin asiasta, ja sain vaimolta luvan ja kehotuksen tehdä niistä kaupat.” Sen jälkeen olikin mietittävä, miten pieni vuori brittiläistä GM-rautaa saataisiin siirrettyä runsaan 250 kilometrin matka Alavudelta kotipihalle. 83. Vauxhallit ovat olleet Tenhuvuorille koko perheen harrastus, joten ei aikaakaan, kun myös Nikolas epäilemättä siirtyy moponsarvista jonkin HC-mallin ohjauspyörän taakse. Sovittiin että kahden viikon päästä tavattaisiin Alavudella lauantaiaamuna kello yhdeksän.” Kuljetusjärjestelyissä auttoi Airiinan koneurakoitsijana toimiva isä, jolla oli valjastaa kuljetukseen Sisu-lavettiyhdistelmä. Toinen pohdinnan paikka oli siinä, että kuormassa olisi paljon tavaraa mitä Terje itse ei tarvitsisi. Tässä kohden hätiin kutsuttiin harrastajatoverit. ”Ensimmäisellä reissulla vuokrapakulla ja kuomukärryllä vein pelkkiä osia, muun muussa 16 irtomoottoria. Sisulla tuotiin sitten kotiin vielä neljä HC-Vauxhallia ja läjäpäin osia.” Harrastetarinoita kuunnellessa voi väistämättä todeta, että Terjen yläastevuosista on tultu pitkä matka, mutta sama innokkuuden henki elää toiminnassa yhä. Kotona oltiin puolilta öin, purettiin kuorma, ja aamukuudelta lähdettiin jälleen liikkeelle. Minilite-replikat aarnikotkakeskiöin täydentävät näyttävän paketin. Tilastojen mukaan Magnum 2300 -mallia ensirekisteröitiin Suomeen vuonna -74 vain 13 ja vuonna -75 yhteensä 60 autoa. ”Soitin harrastajakavereita läpi, ja sainkin ennalta myytyä muun muassa minulle tarpeettoman Venturan ja VX4/90:n
Soratien varressa on kaikki mitä kyläläinen kaipaa: huoltamo, kauppa, baari ja tietysti kioski. Fotoalbumi Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa K ylän kioski oli vuosikymmenien ajan paitsi pikkuostosten hankintapaikka myös lähiseudun ihmisten kokoontumispaikka. Pikkutytöt ostoksilla Rautatiekirjakaupan kioskilla vuonna 1963. Kuva on Yläneeltä 60ja 70-luvun taitteesta. Ohessa valikoimasta poimittuja nostalgiaotoksia, olkaa hyvä! Jäätelö tekee kauppansa Mikkelin keskustassa vuonna 1954. Museoviraston kuva-arkistosta löytyy vino pino kioskikuvia sadan vuoden takaa nykyaikaan saakka. Etenkin pienemmissä pitäjissä kioski saattoi sijaita omistajan pihapiirissä tai asuintalon lisäosassa. Sivummalla suositumpia olivat sekatavarakioskit, jonka edustalla norkoiltiin tuttavia tapaamassa ja aikaa kuluttamassa. Irtokarkkeja vitosella sekaisin Ku va : Pe kk a Ky yti ne n Ku va : Te uv o Ka ne rv a Ku va : M att i Po ut av aa ra Kuva: Matti Poutavaara 84 7/2021. Kaivannon kioskilla pääsi vierailemaan, kun matkasi Hopealinjan laivareitillä Sääksmäeltä Aulangolle. Leppoisa ja varmasti monelle muistoja herättävä kylänäkymä. Kioskeja oli joka lähtöön, yhdessä myytiin kukkia, toisessa lihapiirakoita ja höyrymakkaraa, kolmannessa lehtiä ja niin edelleen. Valikoima on laaja ja ulottuu lehdistä ihonhoitotuotteisiin ja karamelleihin. Yhden tuotteen kioskeja oli lähinnä kaupunkien keskustoissa
Sa ari ne n Ku va : Ja lm ari Aa rn io Ku va : Au ku sti Tu hk a Ku va : V. H iet an en 85. Kioskin terassille kokoontuneita naurattaa, kun valokuvaaja on saapunut paikalle. Artjärven osuuskaupan edusta oli sorapäällysteinen vielä vuonna 1960. Tuhkakuppi on monessa paikassa historiaa, mutta salmiakkiaski pitää vielä pintansa. Sotkusta päätellen kioski voisi sijaita festarialueella, mutta tässä ollaan kuitenkin Paimiossa Jukolan viesti -urheilutapahtumassa. Popsin makkarapisteeltä irtosi lihapiirakka markalla vuonna 1972. K . A. Kiireisimmät saattoivat napata kioskilta savukeaskin ja jatkaa mopolla kotimatkaansa. Tunnelmallinen värikuva Esplanadin puiston kioskilta vuodelta 1954. Kaupan pihalta sai ostaa maatalouskoneita ja polttoainetta. Kioskikärry vaikuttaa nopeasti ja helposti liikuteltavalta. Kuvassa ollaan perinteisen kioskirakennuksen äärellä. Ku va : M att i Po ut av aa ra Ku va : U. Urheilupuiston kioski, vuosi on 1959 mutta mikä mahtaa olla kaupunki. Otsalauta näyttää turhan matalalle asennetulta, katsoi sitä sitten kummalta puolelta tiskiä hyvänsä. Tässä ollaan makkaraostoksilla pääkaupungin yössä vuonna 1956
Sylinteritilavuus on kasvanut kahdella desilitralla ja on noin 1 800 kuutiosenttiä. Takapyörä on jo niin nurkassa ettei takaylityksestä oikein voi enää puhua. Opel Corsa A GSi on hoikka, harteikas ja vaikuttaa äkäiseltä jo etäältä katsottuna. Kertyneen ylipainon kompensoimiseksi moottorista on puristettu yhdeksän hevosvoimaa enemmän, mutta TM:n testiporukalta kului sataseen riivaamisessa sekunnin kymmenysosa enemmän edeltäjään verrattuna. Tuleva klassikko Opel Corsa GSi 86 7/2021. Akseliväli on vedätetty jotakuinkin niin pitkäksi kuin korimuodot antavat myöden. Se kiihtyi Tekniikan Maailman testaajien käskyttämänä satahevosvoimaisen moottorinsa avulla satasen vauhtiin 9,2 sekunnissa. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Kolmannen eli C-sukupolven Opel Corsa on hauskannäköinen auto. Konehuoneen puolella pontta on kuitenkin enemmän. 1 980-luvulla pikkuautot olivat pieniä ja kevyitä, ja siksi niiden vauhtiversiot tuntuivat kiukkuisilta ja niillä ajaminen oli riemastuttava kokemus. B-sukupolven Corsa on jo selvästi pyöristynyt ja sen ulkonäössä on jotakin muumimaista. Sitten ne alkoivat kasvaa ja pyöristyä, painokin alkoi salakavalasti nousta lähelle tuhatta kiloa ja lopulta yli. Opel luotti GSi-Corsan kohdalla vanhaan ja hyväksi koettuun reseptiin, ja pisti pikkuauton nokalle isomman mallin vapaastihengittävän koneen. C-korimallin GSi ei juuri erotu ulkoisesti perusmallista. Venttiilien määrä on tuplattu kahdeksasta kuuteentoista. Taskuraketin rattia pyörittäessä kaupunkiajo oli hauskaa pöristelyä liikennevaloista seuraaviin, ja mutkaisia maanteitä sellaisella ajeli ihan vain huvikseen. Salaa pirteä Salaa pirteä 2000-luvun alkupuolella monen pienen vauhtihirmun pellin alla puhisi turbotekniikka. Seuraava Corsa-malli oli jälleen suurempi mutta sirommin muotoiltu
87
Edellä mainittu mittaristo ja istuin yhdessä nahkapäällysteisen ohjauspyörän, kilpa-autotyylisten poljinpintojen ja kaksivärisen vaihdekepin nupin kanssa tekevät selväksi minkä sortin autossa istutaan. Liikkeelle Corsa lähtee vaivattomasti. Moottorin käynnistys ja pienestä kaasunpainalluksesta seuraava murahdus viimeistelevät tunnelman. Mikä autossa sitten on niin hauskaa. Sähkömoottorilla tehostettu ohjaus on kevyt mutta ratti palautuu keskiasentoon keinotekoisen oloisesti. Hevosvoimien määrä on jo 125, mutta TM:n armoton sekuntikello ehti vilistä jo 9,5 sekuntiin ennen kuin mittarin neula osoitti satasen lukemaa. Alun perin mies kiinnitti huomiota auton ehjään olemukseen ja suorakylkiseen ja ruosteettomana pysyneeseen koriin. Kyytiin istahtaessa huomio kiinnittyy ensin tukevalta tuntuvaan istuimeen, joka on selvästi muotoiltu urheilullista menoa ajatellen. Pirteästi muristen Musta GSi on pitkän linjan Opel-harrastaja Janne Riipisen hiljattain taltioima. A-malli painoi 840 kiloa, B-korinen 970 kilogrammaa ja C-GSi:n alla vaaka litistyy jo 1 110 kilon taakan alle. C-Corsa näyttää ja tuntuu pieneltä huolimatta kasvusta edellisiin korimalleihin verrattuna. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen käsivalintainen vaihteisto, kuiva yksilevykytkin, etuveto 05 Alusta Edessä joustintuet, kolmiomalliset alatukivarret ja kallistuksenvaimennin. Ajan henkeen kuuluvat valkopohjaiset mittarit. GSi-resepti on simppeli: pikkuautoon on adoptoitu moottori isommasta mallista ja samalla alustaa on tukevoitu ja varustelistaa parannettu. Takana poikittaispalkilla yhdistetyt pitkittäistuet, kierrejouset ja kallistuksenvaimennin 06 K ori Kolmeovinen monikäyttömallinen teräskori 07 Mitat Pituus 3 817, leveys 1 646, korkeus 1 440, akseliväli 2 491 mm, omamassa 1 110 kg 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0–100 km/h: 9,0 s, huippunopeus: 202 km/h ominaisuuksiin ja on käyttänyt pirteää pikkuautoa muun muassa työmatkoilla. Teho 125 hevosvoimaa, vääntömomentti 165 Nm. Hypätään GSi:n istuimelle ja kokeillaan millaista kyytiä pikkusportti antaa. Janne ojentaa avaimet ja kehottaa ottamaan asiasta itse selvää. Valkopohjaista mittaristoa vilkaistessa silmiin osuu matkamittarin yli 250 000 kilometrin lukema, jonka nähtyään istuimen ja oikeastaan koko auton ryhti näyttäytyy uudessa valossa. Kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia, neliventtiilirakenne, tietokoneohjattu polttoaineen suihkutusjärjestelmä ja suorasytytys. Kone murisee mukavasti ja kiertää iloisesti. Iskutilavuus 1 798 kuutiosenttiä (poraus 80.5, iskun pituus 88,2 mm). Se on mitoiltaan hyvin lähellä saman aikakauden Renault Clioja Fiat Punto -pikkuautoja. Tovin ajeltuaan Janne tykästyi myös auton 01 Merkki ja malli Opel Corsa GSi 02 Vuosimalli 2003 03 Moottori Eteen poikittain sijoitettu nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori. Ilmastointilaite ja vakionopeudensäädin ovat luksusta 20 vuotta vanhassa pikkuautomallissa. Se numeroista. Kaasupoljin on välitetty siten, että ensimmäiset sentit Tuleva klassikko Opel Corsa GSi 88 7/2021
Monien muiden nykyaikaisten autojen tavoin C-Corsaa vaivaavat lukuisat sähköongelmat, mutta niiden taustalla on usein liittimien huonot kontaktit ja maadoitusviat. 89. Lopulta huonosti huollettu, kaikin puolin epäsiisti ja kolhuinen auto matkaa romukuorman kyydissä Kuusakoskelle. GTI-luokan pikkuauton selviäminen säällisessä kunnossa edes kahdenkymmenen vuoden ikään on saavutus jo itsessään. Maailmalta osia on kuitenkin suhteellisen helppo paikantaa ja tilata. Huonosti korjattujen kolhujen jäljiltä korroosio saattaa kuitenkin päästä rakenteisiin. GSi-merkinnälle tulee katetta, kun eteen aukeaa mutkainen pikkutie. Edeltäjäja seuraajamallissa valot löytyvät tavanomaisesta paikasta. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Harva pikkuauto selviää museoikäiseksi. Corsan kori on suojattu hyvin ruostumista vastaan. Halvat autot ostetaan usein kakkosautoksi, kauppakassiksi tai eläkeläisen vähentynyttä autoiluntarvetta tyydyttämään. GSi-mallin alusta on napakka ja ajettavuus ehjässä yksilössä kohdallaan. Osat ovat halpoja, mutta korjaus voi muodostua hintavaksi, jos työn joutuu teettämään korjaamolla. Autolla on hyvin helppo edetä ruuhkassa nykimättä. Laajat muovipinnat voivat kätkeä yllätyksiä alleen. Teknisesti Corsa ei ole eksoottinen peli, kulutusosat ovat edullisia ja helposti löydettäviä. Vetely ja asiaan kuulumattomat äänet paikantuvat yleensä pusliin, niveliin sekä etuiskunvaimentimien yläpään laakerointiin. Ilmastointilaitteen oikuista saattaa selvitä ohjaimen päivityksellä. Parhaiten pikkuautot pysyvät kunnossa eläkeläisillä, mutta niissä piireissä suositaan perusmalleja ja vain harvoin hyvin varusteltuja vauhtiversioita. Sukupolvien edetessä lisääntynyt koko ja paino eivät ole vieneet pilkettä GSi-Corsan silmäkulmasta. Kaasujalkaa nostaessa moottorin kierrokset laskevat korostetun rauhallisesti. Auto tuntuu hauskalta, pirteältä ja kevyeltä. 1,8-litrainen Ecotec-moottori vetää innokkaasti ja kuulostaa mukavalta. Sukupolvien edetessä lisääntynyt koko ja paino eivät ole vieneet pilkettä GSiCorsan silmäkulmasta. Alusta tuntuu yllättäen mukavalta ja nielee tien epätasaisuuksia oikein kelvollisesti. Äänija kulkupuolen kannalta raikkain alue osuu 4 500–6 500 kierroksen alueelle. Kakkosauton roolista matka vie usein juuri kortin saaneen käyttöautoksi, ja monesti sama yksilö myydään yhä uudelleen seuraavalle ensiautoilijalle. Mukava murina ja kiihkeä eteneminen alkaa, kun kierroslukumittarin viisari nousee kolmen tuhannen yläpuolelle. GSi-Corsan ostajan kannattaa metsästää mahdollisimman suorakylkistä, ruosteetonta ja sisätiloiltaan ehjää yksilöä. avaavat kaasuläppää vain vähän. C-Corsan erikoispiirre on takaikkunan sivuille nostetut takavalot. Joitakin osia kuten vakionopeudensäätimen katkaisijaa on vaikea löytää Suomesta, sillä näin hyvin varusteltuja Corsia ei juuri tuotu maahan
Jo myytyjen puolella niitä oli arkistoituna kaksi. Kakkoskorisen Punton tehomallin löytäminen on vaikea rasti. Artikkelin kirjoitushetkellä kotimaisen automyyntisivuston listoilla oli myynnissä ainoastaan yksi vastaava. Niillä, joiden makuhermoon C-GSi osuu, on edessään muuan hankintaan liittyvä ongelma. TOINEN VAIHTOEHTO FIAT PUNTO HGT Valmistusvuodet: 1999–2003 Teho: 130 hevosvoimaa Suorituskyky: kiihtyvyys 0–100 km/h 8,5 s, huippunopeus 205 km/h Hinta: uutena ei hinnoiteltu Suomessa Fiat teki toisen sukupolven Puntosta vauhtiversion samalla reseptillä kuin Opel C-Corsasta. Vierailu Saksan suurimmalla automyyntisivustolla tuottaa tulokseksi kuusi C-mallista GSiCorsaa. Pienen Punton konepellin alle sovitettiin isommista malleista tuttu vapaastihengittävä 1,8-litrainen 16-venttiilimoottori, joka tuottaa tehoa aavistuksen enemmän kuin Opelin vastaava. Auton hauskuutta ei voi kiistää, mutta se täytyy ensin itse käydä kokeilemassa. HGT-mallista on olemassa myös Abarth-versio. HGT:n pyynnit esimerkiksi Saksassa liikkuvat tonnin parin hujakoilla, eli Corsan tapaan tulevaan klassikkoon pääsee käsiksi hyvin edullisesti. Ruudulta autokuvia selatessa tähän malliin ei synny intohimoista suhdetta. Mikä mahtaa olla tarjonta kun malli saavuttaa kymmenen vuoden kuluttua museoiän. Punto HGT:n ohjaustehostin on toteutettu samalla sähkömoottoritekniikalla kuin saksalaisessa kilpailijassaan, mutta siinä missä Opelin tehostus muuttuu nopeuden mukaan, Fiatin tehostuksen määrän voi valita maantietai kaupunkiajoon sopivaksi katkaisijaa kääntämällä. Huonon saa satasilla ja ryhdikkäältä vaikuttavien yksilöiden hinnat liikkuvat kahden tuhannen kahta puolen. Hohdokkaasta nimestä huolimatta sen tekniikka on yhtenevä perus-HGT:n kanssa, mutta ulkonäkö on vauhdikkaampi. Rahaan se ei liity, sillä auton arvo ei ole edes Saksassa kohonnut suureksi. Useimmat GTI-luokan ajopelistä haaveilevat arvostavat varmasti näyttävää ja perusmallista selvästi eroavaa muotoilua, vaan on niitäkin, jotka mieluiten nauttivat erikoisversiolla ajelusta huomiota herättämättä. Mistä ja kenelle. Polkimien reikälevypinnat tuovat ohjaamoon ripauksen kilpa-automaisuutta. Vuosien saatossa Suomeen niitä on kulkeutunut vain kourallinen. Tuleva klassikko Opel Corsa GSi 90 7/2021. Ulkonäkökin on kaksipiippuinen juttu. Ruuhkaisessa kaupungissa paljon liikkuva antaa varmasti arvoa auton ohjaukselle sekä moottorin ja kaasupolkimen yhteispelille, mutta samat seikat tekevät säröä ominaisuuksiin mutkaisella maantiellä reippaasti edetessä. Keski-Euroopan markkinoilta HGT-mallin löytää, mutta valinta pitää tehdä vain muutaman yksilön väliltä. C-Corsan vauhtimalli jättää koeajajan mietteliääksi. Sisustuksen värimaailma on varman päälle valikoitu yhdistelmä mustaa ja harmaan sävyjä. Valioyksilöstä täytyy luonnollisesti pulittaa selvästi enemmän
1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. alumiinipelti: 1,8mm Tuplakoneet helpottavat työskentelyä ja säästävät aikaa. Maks. 85€ tuotenro 493647 Kaikki hinnat sis. U U TU U S! www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Paino: 86 kg 729€ tuotenro 74332 U U TU U S! Epäkeskohiomakone ROS090 Moottorin teho: 350W. Maks. Työkorkeus: 1200mm. pellin paksuus 2mm. Paino: 162 kg 1480€ tuotenro 74332 849€ tuotenro 520053 Kutistus/ venytyskone TWIN Heavy Duty Laadukas kutistus/ venytyskone ammattikäyttöön. Työsyvyys: 120mm. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. Terännopeus: 23 tai 54m/min. Vauhdikkainta menoa tarjoaa Jari-Matti Latvala, joka poimi ammattikatsojamme Toyota Celica -kilpurin kartanlukijan paikalle ja näytti, kuinka ajohommat hoidetaan.. Mitat (PxLxK): 1023x330x1202mm 849€ tuotenro 520055 Pakettiauton hylly, 6 laatikkoa Pakettiauton säilytysjärjestelmän osa jossa 6 laatikkoa, 3 pitkällä sivulla ja 3 päädyssä. Kylmävannesaha G4017 Erittäin laadukas puoliautomaattinen vannesaha ammattikäyttöön. 2,5mm teräspelti. teräspelti: 1,0mm. Kitasyvyys: 700mm. Oskillointi: 5 mm. Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. Moottori: 400V / 0,75kW. 269€ tuotenro 69175 Sikkikone 150mm Työsyvyys: 150mm. 189€ tuotenro 509658 U U TU U S! U U TU U S! Kylmävannesaha G5013W Yksi markkinoiden parhaista metallivannesahoista autotallille tai pienelle työpajalle. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. 1399€ tuotenro 511034 199€ tuotenro 513137 Lisähylly, avonainen Avonainen lisähylly / jatko-osa kalusteeseen 520053. Mitat (PxLxK): 1280x430x1050mm Pakettiauton hylly, 4 laatikkoa Säilytysjärjestelmä pakettiautoon, joka pitää työkalut ja lisävarusteet paikallaan huoltoajossa. kanttausta ja kutistusta varten. Lisäksi poikkeamme Renault-harrastaja Eero Ahon pakeilla ihailemassa miehen Alpineja Gordini-kalustoa. Maks. Terännopeus: 40 tai 80m/min. 199€ tuotenro 511068 Tehoa ja tekniikkaa Klassikot 8/2021 ilmestyy 18.11.2021 Seuraavassa numerossa: Vuoden viimeisessä numerossa perehdymme Citroën XM:n mukavan matkanteon saloihin Heikki Talvenkorven museorekisteröidyn yksilön välityksellä. teräspelti: 1,6mm. Paino: 4,3 kg. Mitat (PxLxK): 1280x330x1205mm U U TU U S! 1599€ tuotenro 511050 Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. Sisältää 6 rullaparia mm. Vaihdettava neliskanttinen terä. Maks. Teho 500W. Hiomapaperin mitta: 150 mm. Maks. Moottori: 230V / 370W. Paino: 1kg
MAGNUM & FIRENZA Vauxhall SYKSYN TAPAHTUMAT KUVARAPORTIT ROMPETOREILTA JA KOKOONTUMISAJOISTA AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: vuoden 1994 Nova-ralli TULEVA KLASSIKKO: pirteä ja ketterä Opel Corsa GSi RAADOSTA RAKENNETTU: sympaattinen Hansa 1100 ’59 TAKAISIN KOTIIN ISÄN VANHA PORSCHE 944 ’83 URHEILUAUTO RANSKASTA KAUNISLINJAINEN SIMCA PLEIN CIEL ’62 7/2021 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 07 /2 1 H an sa 11 00 ’59 • M erc ed es -B en z 23 E ’82 • Po rsc he 94 4 ’83 • Sim ca Ple in Cie l ’6 2 • To yo ta Cre ssi da ’80 • Va ux ha ll Fir en za & M ag nu m 6 41 48 83 68 48 08 21 00 7 36 84 80 -2 10 7 • PA L V K O 20 21 -4 6 Viipale mediat mediat