Poistaa tilasta kosteuden tehokkaasti. 175 VARAOSIA VANHAAN MALLIIN RETRO-OSA 13,31/kg 50-00991 47,60/l 60-8071 11 90 Motul BENSIININ SÄILYTYSAINE 250 ml Takaa huolettoman ensikäynnistyksen. Autosta huolehtivan ihmisen tavaratalo 24 90 49,80/l 60-03199 Nopeasti ja helposti keraaminen suoja auton maalipinnalle. Stabilisaattori estää bensiinin vanhentumisen sekä hartsin muodostumisen. Autoglym Rapid Ceramic Spray KERAAMINEN PINNOITE 500 ml AJAJALLE TEHTY ALFA ROMEO 2000 BERLINA ’73 VOLVOT VAUHDISSA AMMATTIKATSOJA MUISTELEE 7/2022 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 7/ 20 22 Alf a Ro m eo 20 00 Be rlin a ’73 • Fo rd Es co rt RS 20 00 ’74 • La m bre tta T.V . 5 99 Absodry KOSTEUDENPOISTAJA MINI 450 g/35 m³ Pitää kosteustason sopivana ihmisille ja tavaroiden säilymiselle. Suojaa autosi maalipinta kestävällä pinnoitteella talven ajaksi. Sopii 2ja 4-tahtibensiinimoottoreihin katalysaattorilla tai ilman sekä kaikille bensiinilaaduille. RALLIPO LUILLE PALUU FORD ESCORT RS2000 ’74 HYVINKÄÄN SCRAMBLE: Vanhat krossit radalla POHJALAISEEN TYYLIIN: Westcoast Motor Show LUKSUSSKOOTTERI: 60-luvun Lambretta T.V. Vähentää homeen syntymisen riskiä ja pahaa hajua. 17 5 ’6 1 • M orr is 13 00 GT ’70 • Ro ve r 20 00 ’6 8 36 84 80 -2 20 7 • PA L V K O 20 22 -4 6 6 41 48 83 68 48 08 22 00 7. • Vaikutusalue 35 m³ • Kesto 1–3 kuukautta Autoon, mökille, asuntovaunuun, varastoon..
Kymmenisen vuotta myöhemmin kupee-Fiiu oli museorekisterissä ja jälleen valmiina piristämään kotimaista harrasteajoneuvomaisemaa. Sporttista menoa Fiat 128 Sport Coupé ’74 91 LAADUKKAAT VARAOSAT BRITTIKLASSIKOIHIN Quality Parts & Service Grips Garage Oy • Luhtaanmäentie 21, 01750 Vantaa Puh. Peugeot 505 GTI V6 Automatic ’87 Mukavaa Juha Istukaissaaren GTI-varusteinen ja V6-moottorinen Peugeot 505 tarjoaa tasapainoisen yhdistelmän suorituskykyä ja matkustusmukavuutta. Auto aloitti taipaleensa Länsi-Saksasta, mutta on viihtynyt Suomessa jo vuodesta 2006 lähtien. Esko Laaksonen hankki Fiat 128 Sport Coupén keskeneräisenä projektina kohta kaksi vuosikymmentä takaperin. +358 010 292 7420 • myynti@gripsgarage.com Myymälä avoinna arkisin: 8.00 16.00 www.angloparts.com / www.gripsgarage.com LAND ROVER MINI JAGUAR TRIUMPH MG AUSTIN HEALEY MORRIS MINOR ONLINET I L A U S ! Anglo Parts Finland. Kävimme tutustumassa kahden automiehen vetämään erikoisliikkeeseen. Otimme mukavan ranskiksen koeajoon, lue tunnelmat marraskuussa ilmestyvän numeron sivuilta! Klassikot 8/2022 ilmestyy 17.11.2022 Seuraavassa numerossa: Harrastajilta harrastajille Pirkanmaan V-Palvelu MATKANTEKOA Ylöjärveltä löytyy klassikkoikäisten Volvojen omistajia palveleva varaosapuoti
MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Esimerkiksi sellaisia varaosaliikkeitä, joissa tiskin takana oli hämmästyttävät tiedot omaava ja varaosanumerotkin suoraan ulkomuistista vetävä ammattimies. Isojen mainostaulujen ja viimeisen päälle hiottujen ketjukonseptien lomaan mahtuu paljon pientä ja kiinnostavaa, ja ne paikat löytyvät parhaiten mutkaisia ja kumpuilevia pikkuteitä pitkin. V anhalla ajopelillä tulee useimmiten kurvailtua vanhoja teitä pitkin. Matkalle tulee silloin lisää mittaa, ja alhaisempien nopeusrajoitusten myötä ajoaikakin pitenee. Tämän numeron sivuilla esitellään niistä yksi. Jämsässä sijaitseva Simo Sieväsen huoltamo pyörii nimittäin edelleen. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Päämäärän lisäksi matkakin voi olla tärkeä. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Kannattaa siis vinkata toimituksen suuntaan, jos tiedossa on menneen ajan palvelulla ja tunnelmalla varustettu tienvarsikuppila, vanha bensis tai muulla tavalla harrastusta sivuava autoihmisen poikkeamispaikka. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Jan-Erik Laine, Harri Onnila AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Tamas Vilagi, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Outi Mentula KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. TILAAJAPALVELU Puh. Pienten kuppiloiden tavoin tällaisia liikkeitäkin on vielä jäljellä. Klassikotlehden sivuilla on viime vuosina esitelty näitä uusia mutta vanhaa aikaa henkiviä pysähdyspaikkoja useampaan otteeseen. Simon aikaisiin aikoihin nähden vain polttoainepumppujen hiljentyminen eroaa tämän päivän meiningistä, muilta osin uusi yrittäjä Janne Huikuri pitää perinnettä ansiokkaasti yllä. Mutta miksi pitäisi kiiruhtaa, kun pisteestä toiseen voi matkata tunnelmasta ja maisemista nauttien. Pikkuteitä pitkin COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Klassikot-lehden sivuille mahtuu hyvän meiningin paikoista juttua tulevaisuudessakin. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Kohderyhmäkin on samanhenkistä väkeä. Suomen teiden varsilla on vielä lukuisia pieniä kahviloita ja huoltoasemia, joissa näkyy paikan omistajan persoonallinen ote. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Isojen mainostaulujen ja viimeisen päälle hiottujen ketjukonseptien lomaan mahtuu paljon pientä ja kiinnostavaa. Pitkään kaiholla kaivattu essonbaariaika tekee vihdoinkin paluuta. Viime vuosina on perustettu useita uusia kahviloita, joiden vetäjillä on vahva harrasteajoneuvotausta. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Parhaimmillaan vitriinistä voi poimia paikan päällä leivotut herkut kahvin kylkiäiseksi tai isompaan nälkään aitoa kotiruokaa. Pysähdyspaikatkin voivat olla elämyksiä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 3 Pääkirjoitus. Essonbaarikeskusteluissa muistellaan ikävöiden usein muitakin vanhan ajan malliin toimivia yrityksiä
16 Alfa Romeo 2000 Berlina ’73 Janne Welinin perhe ylläpiti aikoinaan muiden muassa Alfa Romeota edustanutta autoliikettä. 34 Lambretta T.V. Pistäydyimme syksyn viimeisessä kokoontumisessa. 72 Syysheikki, Turku s. Tällöin alkoi lähes 30 vuoden tauko, kunnes pari vuotta sitten auto nousi takaisin rallipoluille. Tässä numerossa 4 7/2022 s. 22 Morris 1300 GT ’70 Timo Niemisestä kuoriutui puolivahingossa Morrismies. 175 ’61 s. Otetaan hienosti entisöity suomiyksilö tarkempaan syyniin, ja katsotaan millaisesta vehkeestä oikein on kyse. 22 Morris 1300 GT ’70. Näin kävi tarinan autolle, jonka vuosittaiseksi ajomääräksi jäi vain tuhannen kilometriä. 68 Hyvinkää Scramble s. 72 Syysheikki, Turku Turun seudun mobilistien järjestämässä tapahtumassa tavattiin tuttuja, tingittiin hintoja ja tehtiin kauppaa. 68 Hyvinkään Scramble, Hyvinkää Takavuosien krossivehkeet, endurot ja trial-pyörät tositoimissa legendaarisella radalla. 16 Alfa Romeo 2000 Berlina ’73 s. 34 Lambretta T.V. 26 Rover 2000 ’68 Kun kerran tulee hankittua todella hieno auto, ei sitä raaski ottaa sateella ulos tallista eikä talvella ajaa laisinkaan. 10 Ford Escort RS2000 ’74 s. 78 Volvo Amazon -treffit AJONEUVOT 10 Ford Escort RS2000 ’74 Vuoden 1974 lopulla AEC-900-kilpiin valjastettu Escort RS2000 sai osakseen aktiivista kilvanajoa 90-luvun alkuun asti. 76 Ahveniston tapaaminen, Hämeenlinna Hämeen seudun viikottainen mobilistitapaaminen on paisunut suureksi tapahtumaksi. 2000 Berlinasta tuli varhain eräs hänen lempimalleistaan, ja yhden sellaisen omistajaksi hän hankkiutui pari vuotta sitten. 26 Rover 2000 ’68 s. s. TAPAHTUMAT 64 Westcoast Motor Show, Mustasaari Pohjanmaalla järjestetty harrasteajoneuvonäyttely tarjosi korkealuokkaisen kattauksen vanhaa rautaa. Kaunis GT 1300 on muisto sumujen saaren autonvalmistuksen paisteisimmilta päiviltä.. 175 ’61 Innocenti esitteli keväällä 1957 uuden Lambrettamalliston
Rallimenestyksestä päätellen sanonta ontuu, tai sitten traktorit sopivat erityisesti sorarännien koluamiseen. 82 Fotoalbumi Kuvia kääpiöautoharrastajien seikkailusta reilun parinkymmenen vuoden takaa. ARTIKKELIT 40 Eikä tässä vielä kaikki Mainoksen imussa -artikkelisarja etenee. 80 Marginaalista s. 60 Simon henki elää Simo Sievisen huoltamo Jämsässä toimii yhä uuden yrittäjän vetämänä. 50 Harrastajan pakeilla Ylöjärvellä asuvat Järviset ovat harrastaneet rallia kahden sukupolven voimin runsaat puoli vuosisataa. 50 Harrastajan pakeilla s.46 Ammattikatsoja muistelee Janne Huikuri pyörittää varaosaliikettä vanhaan malliin.. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä. 56 Båstnäs, autojen hautausmaa s. 56 Båstnäs, autojen hautausmaa Rune ja Tore Ivanssonin vuosikymmenten takaisen yritystoiminnan hiljalleen maatuvat muistot ovat nykyisin autoharrastajien pyhiinvaelluspaikkana. Sattumina sopassa menneen ajan erikoisuuksia. 40 Mainoksen imussa s. 46 Ammattikatsoja muistelee Volvoa haukutaan joskus traktoriksi. Tällä kertaa tutustumme takavuosien automarkkinoiden oheiskrääsään ja arpajaisiin. 82 Fotoalbumi s. 5 s. Paikalle ilmaantui mukavasti kalustoa. 86 Tuleva klassikko Viimeinen takavetoinen Volvo on nyt kypsä poimittavaksi harrastajan kokoelmiin. 80 Marginaalista Maailmalla kaupattuja erikoisuuksia. Tällä kertaa vasaran alle joutui Crosley Super Sports ’51. 79 Kolmen seudun tapaaminen, Huhtia Syyskuun ensimmäisenä päivänä vietettiin kauden päättäjäisiä kolmen seudun harrastajien kesken. Retro-osassa ei enää myydä bensiiniä, mutta varaosia saa vanhaan malliin. s.64 Westcoast Motor Show s. 86 Tuleva klassikko 78 Volvo Amazon -treffit, Pori Amazon-harrastajat kokoontuivat kahdeksannen kerran yhteen
Walesin prinsessan viimeiseksi jääneelle Escortille kopautettiin nimittäin summaksi 722 500 puntaa eli runsaat 832 000 euroa. Erityislaatuisella ensiomistajalla ollut Turbo-Escort on taustaltaan muutoinkin erityinen. Dianalle valmistettiin kevyesti tyylitelty yksilö, jossa Escort RS Turbon virallinen valkoinen väri korvattiin mustalla ja lisäksi auto sai keulalleen perusmallista poimitun maskin. Avajaisten aikoihin Saksi kertoi uuden kahvilan avaamisen taustoista, että Keski-Suomessa ei moottoriharrastajille ole juuri ollut harrastekahvilaa. Bonushinta Escortilla I so-Britanniassa huomio on ymmärrettävästi kohdistunut kuningatar Elisabet II:n poismenoon. Toki olisitte voinut mainita kilpailijaparin Alar Hermanson Pentti Tiainen.” Totta, joten korjautukoon puute tässä. Tuskin kuitenkaan nämä muutokset, eikä edes auton vähäinen, myyntihetkellä 24 961 mailin eli 40 162 kilometrin kokonaisajomäärät olleet varsinaisia vaikuttimia auton poskettomaksi nuijittuun myyntihintaan. Saksin aiemmin hankkimat tilat kannustivat nekin osaltaan nostalgisen moottorikahvilan perustamiseen, tiloissa kun on toiminut baari ensimmäisen kerran jo 60-luvulla. Matti Tanttu kirjoitti meille ja kiitteli GAZ M 24:n valikoitoitumisesta jutun avauskuvaksi: ”Kyseinen auto oli kilpailun ainoa todellinen harvinaisuus, ainakin Suomessa. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta SÄRKYNEEN JAWAN KUPPILA Toivakkaan, Jyväskylän lähelle on avattu retrohenkiseksi kuvailtu harrasteajoneuvokahvila, jonka asiakaskunnaksi toivotellaan ajoneuvoharrastajia laidasta – kaksipyöräisistä autojen kautta traktoreihin asti. VOLGAN LAUTTURIT Viime numeron Lahti Historic Rally -juttu toi palautetta kuvissa mukana olleen Volgan myötä. kuvat: Silverstone Auctions 6 7/2022. Särkyneen Jawan kuppila sijaitsee osoitteessa Toivakantie 42, mutta ennen paikan päällä päräyttämistä kannattaa vielä selvittää ajantasaiset aukioloajat. Tarina nimittäin kertoo Fordin PR-yksikön olleen tietoinen Dianan mieltymyksestä Escorteihin, joten autonvalmistajan suunnalta päätettiin huomioida Walesin prinsessan kiinnostus poikkeuksellisella tavalla. Aihe aiheutti värinää myös autopiireissä, varsinkin sinisen ovaalin vaikutuspiirissä olevilla, sillä muistopäivän tienoilla huutokaupattiin Dianalle kuulunut vuoden 1985 Ford Escort RS Turbo S1. Kahvilayrittäjänä on Markku ”Maxi” Saksi, itsekin motoristi ja vanhojen ajoneuvojen harrastaja. Moni tunteekin paikan ennalta nimellä Leenan Baari. Hieman aiemmin muisteltiin puolestaan prinsessa Dianaa, jonka kuolemasta tuli elokuun lopulla kuluneeksi 25 vuotta
Kerroimme Coca-Cola-tuotannon käynnistyneen varsinaisesti vasta -57 Keravalla, mutta nimimerkki ”LH – vuodesta 1957 cokisjuoja” oikoi kohteliaasti, että Coca-Colan valmistus alkoi kyseisenä vuonna Helsingissä: ”Ensimmäinen paikka oli aivan Helsingin keskustassa, Kampin alueella, samassa korttelissa missä Urho Kekkosen katu sijaitsee. Eväitä kouvolalaisten projektiin oli joka tapauksessa haettu cokiksen kotikunnailta asti, sillä oheisessa Kouvolan Sanomien mainoksessa syyskuulta -28 kerrotaan, että Kouvolan Vesitehtaalla oli Coca-Colan valmistuksessa ”Amerikassa opinkäynyt mestari”. ”Kesäinen ihana ilta. Virvoitusjuomat ovat toimituskuntamme vahvaa osaamisalaa, mutta vain niiden nauttimisen, ei näemmä niiden tuotantohistorian osalta. Coca-Colan kotimainen tuotanto käynnistyi Helsingissä 1957, mutta kolajuoman parissa touhuttiin Kouvolassa jo 1920-luvun lopulla. AUTOMIESTEN KYLILLÄ Polttoaineiden lisäksi kaunokirjallisuutta kuluttavilla oli tämän vuoden Kirjan päivien aikana 5.–11.9. Ja tuossa lehdessä seisoi näin: ”Uuden virvokejuoman on laskenut kauppaan Kouvolan Vesitehdas. Hetken kuluttua hän kiirehti takaisin bittitomua harteiltaan pyyhkien ja heiluttaen kädessään virtuaalista dokumenttia. Volvon vaaleat vinyylipenkit. Tyttö ja poika, jotka tykkäsivät toisistaan.” (M. Automiesten kylän kerrotaan nimittäin vievän ajelulle halki Suomen vuosikymmenten; vaikka auto saastuttaa ja kuluttaa luonnonvaroja, se myös tarjoaa vapauden tunteen ja tarpeellisen kyydin ilon ja surun hetkillä läpi elämän. Se on amerikkalaiseen tapaan valmistettu ja nimikin on amerikkalainen, Coca-Cola. Toimituksen käsiin opus ei tuoreeltaan etsiytynyt, mutta kirjasta julkaistut luonnehdinnat lupaavat tunnelmallista lukukokemusta. Seuraava valmistuspaikka oli Hartwallin tehdas Helsingin Konalassa.” Keravalla Coca-Cola-tuotanto alkoi Coca-Cola Finlandin mukaan vasta vuonna -99, jolloin Suomen Coca-Colan ja Sinebrychoffin yhteistyö alkoi. Hienonmakuinen, lähinnä limonadia muistuttava juoma, jota tehdas ystävällisesti on lähettänyt meille maisteltavaksi, kuuluu olevan Amerikassa hyvin suosittua.” Olisiko Kouvolassa lähdetty cokiksen valmistukseen omatoimisesti, omalla reseptillä, mutta nimetty tuote rohkeasti Coca-Colaksi, vaikka Coca-Cola Company oli rekisteröinyt nimen tavaramerkikseen Suomessakin jo vuonna -26. Tästä huolimatta yksi toimituksemme jäsenistä kulautti kolapullonsa tyhjäksi ja sukelsi digiarkiston uumeniin. Ja kertoo se minustakin, tai minun ja läheisteni kautta autoista osana elämää ja yhteiskuntaa. Monenlaista oli Kymenlaakson seudulla tarjolla alkukesästä 1928 kuten radioita ja kovapuhujia, mutta myös ”aitoa amerikkalaista kansallisjuomaa, jota valmisti Suomessa ainoastaan Kouvolan Vesitehdas”. Kirkkomäen rauha. Valmistaja oli Amri, joka oli Hartwallin tytäryhtiö. Kuka heitti ensimmäisen cokiksen. Toimituksemme muistihirviön mieleen oli juolahtanut katkelma Kouvolan Sanomista kesäkuulta -28. Monet jutuista olen itse kokenut, ja loput tällaisina kuullut. Rönkä) 7. Olen häpeämättömän nostalginen”, luonnehtii Rönkä itse. mahdollisuus poimia mukaan autoilua sivuava teos, kun kirjakaupoissa jaettiin vuoden nimikkokirjailijan erikoisteosta kaikille vähintään 15 eurolla kirjoja ostaneille. ”Tämä kirja kertoo autoista – ja samalla ihmisistä ja menneestä Suomesta, joka kurotti kohti paremmaksi uskomaansa. Jutun painopiste oli Helsingin olympialaisissa, jolloin kyseinen kolajuoma virallisesti lanseerattiin, joskin tuolloin vielä väliaikaisesti. N umerossa 5/22 käytiin palstallamme lyhyesti läpi Coca-Colan Suomeen rantautumisen vaiheita. Mainittuna kaupanpäällisenä oli kirjailija, uutisankkurinakin hyvin tunnetun Matti Röngän teos Automiesten kylä
Järkevien vanhempien vastarinnan nujertamiseksi 64:n ohjelmistovalikoimaan kuului useita hyötyohjelmia. Kaiken lisäksi Commodorella oltiin aivan vakavasti liikkeellä hyötykäytön suhteen. Kiovalaissyntyinen Sikorsky muutti Venäjän vallankumouksen aikoihin Ranskaan ja sieltä myöhemmin Yhdysvaltoihin, jossa hän perusti nimeään kantavan ilmailualan yrityksen. Se ei varsinaisesti edustanut tekniikan kärkeä, mutta kuluttajan kannalta tärkeämmissä seikoissa se oli lyömätön. Tuolloin markkinoille saapui muun muassa legendaarinen Commodore 64 ja pelihalleissa päästiin kaasuttelemaan Pole Position -pelillä. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Tietokonepelien maailmassa vuosi 1982 merkittiin historiankirjoihin aivan erityisenä. 8 7/2022. Legendapelit 40 vuotta K odin viihdekäyttöön suunniteltu tietokone ei ollut uusinta uutta Commodore 64:n esittelyn aikoihin vuonna 1982. ZX82, joka myöhemmin ristittiin Spectrumiksi, oli toista maata. Vuosi pöytämallin esittelyn jälkeen markkinoille lanseerattiin Commodore SX-64, markkinoiden ensimmäinen värinäytöllä varustettu kannettava tietokone. Oma merkittävä osansa oli markkinointija jakelukoneistolla. • Suomalaisesta mytologiasta vaikutteita ammentavan Amorphis-metalliyhtyeen keskeinen vaikuttajahahmo Esa Holopainen syntyi 1.10. päivänä. 64 käynnistyi kivuttomasti, toimi vakaasti ja ennen kaikkea sen käyttö oli niin helppoa, että kaikki perheenjäsenet osasivat pistää pelisession käyntiin tuosta vain. 64 oli silti käänteentekevä laite. Commodoren kilpailijoilla oli tarjolla hyviä koneita niin konsolikuin tietokonepuolellakin. päivänä. Sinclairin kaksi edellistä mikrotietokonetta (ZX80 ja ZX81) olivat ominaisuuksiltaan perin ankeita mutta erittäin edullisia, ja oikein säästäväinen harrastaja saattoi ostaa koneen myös rakennussarjana. Commodore 64 muistetaan ennen kaikkea peleistään kuten joystickin kuormansietoa rajusti koetelleet International Karate ja Summer Games. • Vasta viisi vuotta aiemmin perustettu yhtye Creedence Clearwater Revival hajosi lopullisesti. Koodaamisen alLOKAKUU 1972 • Raitiovaunuliikenne Turussa päättyi 50 vuotta sitten lokakuun 1. Commodore ja sen maahantuojat joka puolella maailmaa mainostivat uutuutta ponnekkaasti, eikä mainoksen innostaman asiakkaan tarvinnut erityisesti ponnistella laitteen löytämiseksi 64 oli erikoisliikkeiden lisäksi tarjolla myös marketeissa. Sen kompakti ja persoonallinen ulkonäkö kuminäppäimistöineen vetosi nuoriin atk-harrastajiin. Kuusnelosen hyötyohjelmia koodattiin Suomessakin, esimerkiksi Commodoren maahantuojan tytäryritys, vaasalainen Waasoft tarjosi meidän pykäläviidakkoa ajatellen räätälöityä kirjanpito-ohjelmaa. ZX81 oli myynnissä myös Suomessa, mutta myyntimäärät jäivät vaatimattomaksi. Pelikoneen hankintaa pystyi siis perustelemaan myös järjellä. 40 vuotta sitten esitelty Sinclair ZX mikrotietokoneuutuus mahdollisti värien käytön siitä lisänimi Spectrum. Yhtyeen keulahahmo John Fogerty oli ehtinyt häipyä kuvioista jo edellisenä vuonna. Kuminäppäinkone Commodorella riitti kilpailijoita. • Ilmailualan pioneeri ja muun muassa ensimmäisen sarjatuotantohelikopterin isä Igor Sikorsky kuoli Yhdysvalloissa lokakuun 26. Yksi haastajista oli brittiläinen Sinclair ZX Spectrum, joka saateltiin markkinoille niin ikään -82. Ja olihan Commodoren oma VIC-20-pelitietokone ehtinyt kaapata aimo siivun pelikonemarkkinoista
Plussamalli maksoi 19 950 markkaa porrasperäisenä ja 22 950 markkaa farmarimallina. MUISTATKO PLUSSAN. Eräs merkkipaalu oli Pole Position -autopelien ilmaantuminen pelihalleihin ja essonbaareihin pajatsojen ja flipperien kaveriksi. Samana vuonna ilmestyi muun muassa brittiläinen Sinclair ZX Spectrum ja klassikoksi muodostunut Commodore 64 sekä kilvanajoa simuloiva Pole Position -ajopeli. SYYSELOA LAPPEENRANNASSA Tapahtumakausi alkaa olla paketissa, mutta jotakin sentään vielä syksyn riemuksi järjestetään. Hallin edustalla on oma parkkialue harrastekalustolle. Farmarikorisen kohdalla summa oli 300 markkaa pienempi liekö ero juuri kattomaalin verran. 40 vuotta sitten tietokonepelimarkkinat kävivät kuumana. Mistä oikein oli kyse. Pole Position on tarjonnut monille ensimmäisen kokemuksen oikealla ratilla, polkimilla ja vaihdekepillä varustetun tietokonepelin parissa. Lauantaina 15.10. Erikois-Plussassa on lisäksi uusi ohjauspyörä, katon ja takapilarin mattamaalaus sekä sumuvalot. Seuraavan vuoden listauksesta Plussia ei enää löytynyt. etuspoileri, erikoiskapselit ja linjakkaat sivulistat. pidetään Lappeenrannassa Etelä-Karjalan rompetori. Peli koukutti virtuaalikaahareita myöhemmin myös kotikäyttäjien parissa, kun Pole Positionista julkaistiin versioita usealle eri konsolikoneelle. Japanilaisen Namcon kehittämä pelikone ei ollut ensimmäinen laatuaan, mutta huiman suosionsa myötä laitetta myytiin ja myös pelattiin valtavasti. Erikois-Plussaan päätynyt joutui maksamaan sedanista tuhatlappusen verran ekstraa. Pole Position on tarjonnut monille ensimmäisen kokemuksen oikealla ratilla, polkimilla ja vaihdekepillä varustetun tietokonepelin parissa. Edellisvuosien tapaan tarjolla on rompetta autoihin ja kaksipyöräisiin. Vuoden 1982 autohinnastossa Wartburgmallien perään ilmaantui Plussa-lisänimi. Hintaero perustason autoon jäi avoimeksi, sillä vain Plussat löytyivät hinnastosta. Esitteen väitteestä huolimatta mattamusta katto oli vain porrasperäisen Erikois-Plussan herkkuja, joka käy kyllä ilmi esitteen kuvituksesta. kuun Spectrumilla pääsi helposti, sillä laitteen monista omaperäisistä ratkaisuista yksi oli BASIC-pikakomennot: kokonaisen käskyn kirjoittaminen onnistui näppäintä painamalla. Maahantuojan laatimasta autoesitteestä käy ilmi vaatimattoman automallin pienet parantelut mallivuodelle -82: Kaikissa 1982 Warreissa on uutuutena mm. Virtuaalikaahausta 40 vuotta sitten tapahtui pelialalla paljon muutakin. 9. Tapahtumapaikka sijaitsee osoitteessa Terminaalinkatu 3
Ford Escort RS2000 ’74 Paluu pikataipaleille 10
Kansainvälistä tunnelmaa Perusväriltään vaaleansinisen ja raidoiltaan tummansinisen Escort RS2000:n ensirekisteröi loppuvuodesta -74 nimiinsä Matti Johansson, joka muistelee auton olleen yksi tuolloin saapuneesta kolmen RS2000:n erästä. Kyseinen BD-sarja eteni 1,7 litran BDBja BDC-versioiden ja 1,8 litran BDE:n kautta kaksilitraiseen BDG:hen asti, mutta silti termi BDA iskostui etenkin rallikansan sieluun niin tiukasti, että mainituista muista kirjainversioista kuulee paljon harvemmin. Uusi Escort oli rakennettu ykkösryhmäläiseksi, joskaan Johanssonin mukaan siihen ei ihmeellisiä toimenpiteitä tarvittu. Jonkun harvan kotimaisen kisan ehdin tällä autolla lopulta ajamaan.” Ensimmäinen kilpailu oli tammi–helmikuun taitteessa -75 ajettu Tunturi-ralli, johon Matti osallistui yhdessä kartturinsa Reijo Hagströmin kanssa. ”Laivalla kun olin töissä, niin harjoittelu jäi lopulta vähiin. Huhujen mukaan niitä olisi saapunut Ford-maahantuonnin myötä 1974– 1975 yhteensä noin 30 yksilöä. RS1600:n voimanlähteen perustana oli 1,6-litrainen Kent-nelonen, joka muovattiin Cosworthin toimesta kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla operoivaksi 16-venttiiliseksi padaksi. ”Putkosen Timo Fordilta sen minulle hommasi, apuna oli hänen sihteerinsä Arja, josta tuli sittemmin Hannu Mikkolan rouva.” Alun perin RS-Escortista piti tulle Johanssonille harjoitusauto, mutta kiireinen arki muutti suunnitelmat. Sen sijaan eksoottisen BDA:n rinnalla kaikuu huomattavan paljon useammin RS2000; vuoden -73 puolella esitelty malli, jonka voimanlähteenä pauhasi 1 993-kuutioinen Pinto-nelonen, vakiona 100 hevosvoimaa tuottava OHC-moottori. Tällöin alkoi lähes 30 vuoden huili, mutta pari vuotta sitten auto nousi kokonaisvaltaisen kunnostuksen myötä jälleen nuoruutensa iskuun, ja enemmänkin. 11. ”Auto oli aika keskeneräinen, kun ei ollut mitään luokiteltuja vahvistuksiakaan vielä. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jukka Vuorenmaa ja Kari Mattila E nsimmäisen sukupolven Ford Escortin legendaarisin ralliversio on eittämättä RS1600, joka lanseerattiin 70-luvun alussa Fordin Aveleyn-tehtaalla toimineen Advanced Vehicle Operation -osaston toimesta. Kuuluisan BDA-nimensä se sai nokka-akselien hihnakäyttöisyydestä, mistä kertoi englanninkielinen ilmaistu Belt Driven, series A. Vakiona 100-hevosvoimainen Ford Escort RS2000 oli OHC-moottorinsa osalta BDmalleja maanläheisempi tekninen ratkaisu, mutta millään muotoa yleiseksi ei maassamme yltänyt sekään. Sen sijaan paljon vähemmän spekulointia sisältyy siihen, että yksi maahamme uutena saapuneista ’74 Escort RS2000:sta palasi äskettäin takaisin ralliliikenteeseen ja vieläpä alkuperäisiin AEC-900-tunnuksiinsa puettuna. Loppi Vuoden 1974 lopulla AEC-900-kilpiin valjastettu Escort RS2000 sai osakseen aktiivista kilvanajoa 90-luvun alkuun asti
Vitsailimme, että ettekö voisi hommata kunnon autoa, kun tänne asti tulette. Tässä kohtaa saattaa ihmetyttää, että miksi ihmeessä brittiläinen ralliautoilija ja sittemmin tunnettu Fordin yksityistiimin vetäjä laitteli suomipojan Escortia kuntoon. 12 7/2022 Ford Escort RS2000. Ruuvattiin vaan lisävalot nokalle, panssari alle – ja menoksi”, hän naurahtaa. Maaliin kaksikko pääsi, vaikkakin pieniä ongelmia tuoreen ajokin kanssa kohdattiin laahaavien takajarrujen kanssa. Joonaksen kohdalla näin kuitenkin oli, joskin kyseinen auto myytiin perheestä eteenpäin jo 2000-luvun alussa. Oltiin Davidin kanssa hyvät kaverit aina hänen kuolemaansa saakka.” Ystävystymisen mahdollisti osaltaan Johanssonin kielitaito, jonka hän oli hankkinut maailman merillä ja satamissa. Koetimme välillä päästää paineet pois, mutta se auttoi vain väliaikaisesti ja lopulta jarrunesteet keittivät.” Sama ongelma vaivasi myöhemminkin, kunnes David Suttonin porukka onnistui selvittämään ongelman syyn: paineentasausventtiili oli jostain syystä asemoitu noin 30 senttiä väärään paikkaan, mikä aiheutti ongelmat takajarruissa. ”Paineentasausventtiili jumitti, minkä seurauksena takajarrut jäivät päälle. ”Tutustuin Suttoniin Jyväskylässä -74, kun hän oli täällä ajamassa Jill-vaimonsa kanssa Escortilla, minä olin Reijon kanssa puolestaan liikkeellä Saab 96 V4:llä. Liki 20 vuotta myöhemmin väylä RS2000-mallin rattiin avautui kuitenkin uudelleen. Lumisessa ja paikoin -30 asteen pakkasissa ajetussa Tunturissa jarruongelmat eivät vielä käyneet erityisen suuriksi, mutta helmikuun lopulla nollakeleissä ajetussa Hankirallissa ne johtivat keskeytykseen. Kisan jälkeen istuimme sitten iltaa ja ystävystyimme. ”Sairastuin merillä, minkä vuoksi jouduin jäämään pariksi kolmeksi kuukaudeksi satamaan Etelä-Afrikkaan olympiakesänä -52.” Mutta takaisin pikataipaleille. Asiaa kuvannee suoraan syvään päähän sukellettu kielikylpy, jonka hän sai 11-vuotiaana ollessaan mukana laivassa, jossa hänen setänsä oli konemestarina. Suttonit poukkoilivat pätkillä edessämme, ja välillä työnsimmekin heitä liikkeelle heidän kohtaamien latausongelmien vuoksi. Alkujaan RS2000:n OHC-moottori tuotti tasan sata hevosvoimaa, mutta muun muassa tukevamman bensatarjoilun, korkeamman puristuksen ja hengittävämmän pakopuolen myötä teho on tuplat alkuperäiseen nähden. Pitkän seisonnan jälkeen tiivisteet ja letkut olivat pitkälti entisiä, mutta nyt tilanne on toinen: polttoainelinjat ovat huolella toteutettuja ja sama koskee myös jäähdytysjärjestelmää. Ystävyys Suttonin pariskunnan kanssa johti muun muassa siihen, että maaliskuussa -76 lady Sutton ajoi tyttönimeään Jill Robinson taiteilijanimenään käyttäen Hankirallissa yhdessä Satu Valtaharjun kanssa Harvalla on teini-iässä ollut harjoitusautona alkuperäinen RS2000
Uudestisyntyminen AEC-900:n sen nykyiseen loistoonsa kunnostaneella loppilaisella Joonas Kolehmaisella on ralliautoharrastusta takanaan yli 20 vuotta. 01 Merkki ja malli Ford Escort RS2000 (historic rally) 02 Vuosimalli 1974 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Tästä kilpataival jatkui 90-luvun alkuun ja vastikään perustetun F-ryhmän puolelle. Kahdeksanpuolaiset Minilite-vanteet ovat nappivalinta ralli-Escortin alle. Tuossa vaiheessa auton olivat omistaneet Tero Heikkilä ja hänen kartturinsa Kauko Salonen yhdessä, mutta ajojen päättyessä Heikkilä myi osuutensa Saloselle. ”Kun RS2000 oli ollut treeniautona, Bensaa tankkiin ja pikikselle. Paino 890 kg. Autolla ajoi seuraavina vuosina muun muassa Pekka Linhola, Pertti Kärhä, Ari Meriläinen ja veljekset Raimo ja Jarmo Velin. Johanssonin RS2000:lla. 05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen erillisjousitus, kallistuksenvaimennin. AEC-900-tunnuksinen RS2000 oli Johanssonin omistuksessa vuoden -76 alkuun, jolloin hän myi sen mäntsäläläiselle liikennöitsijälle. Takaveto. Ralliautoilu ei Johanssonin kohdalla tuohon päättynyt, vaan ajokkeja järjestyi edellä kuvatulla tavalla Englannista. Matti Johanssonin luovuttaessa RS2000-Escortinsa avaimet eteenpäin, ei auton ralliura ollut suinkaan takana, vaan hädin tuskin vasta alkanut. Nuorukaisen pyöriteltävänä oli nimittäin yksi alkuperäisistä ykköskoppaisista Suomi-RS2000:sta. Iso Atlas-takaakseli, ZF-lukko. Vastavuoroisesti Johansson ajoi Suttonin BDA-Escorteilla Englannissa. Poraus 90,82, isku 76,95 mm. Suomi-RS2000:n kisaurakassa oli taukoa vuodesta -82 noin viiden vuoden ajan, minkä jälkeen se palasi UXT-kilpisenä takaisin kisapoluille. ”Tuolla UCH-850-kilpisellä Escortilla oli ollut kuljettajia Juha Kankkusta myöten. Edessä AP-Racingin nelimäntäiset ja takana kaksimäntäiset levyjarrut, käsijarrulla omat jarrusatulat. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen TranX-manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Alaikäisenä koetuista Escort-ajeluista jäi hänelle kuitenkin kytemään ajatus sellaisen hankkimisesta joskus myöhemmin. Takana jäykkä taka-akseli, pitkittäistuet, lehtijouset. Se ostettiin meille -99 ja myytiin -01, kun tarvittiin rahoitusta GTCorollan hankkimiseksi”, Joonas kertoo. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Vuonna -92 Escort kuitenkin sammutettiin ja työnnettiin loppilaiseen talliin odottamaan tulevia aikoja. ”Minä hankin hänen kilpatoiminnalleen asiakkaita Suomesta ja Ruotsistakin, ja sitten kun minulla oli aikaa lähteä kilpailemaan, niin hän hankki auton”, kertoo Johansson, joka tämän toiminnan puitteissa avitti aikoinaan muun muassa Ari Vatasta. Joonas ajeli Escortilla yhteensä seitsemän rallia ennen kuin auto siirtyi seuraavan ralliharrastajan käsiin. Puristussuhde 12,0:1. ”Hyppäsin sitten ryhmäpeleihin, ajoin muun muassa RS1800-Escortilla”, hän kertaa. Tilavuus 1993 cm3. 07 Mitat Pituus 400, leveys 165, korkeus 140, akseliväli 240 cm. 13. Suttonin laittamat Fordit olivat Johanssonin käytettävissä muulloinkin, ystävysten sopiman järjestelyn kautta. Teho 200 hv, vääntö 220 Nm. Kilvanajo alkoi Corolla GT:llä vuosituhannen alussa, mutta alaikäisenä Joonaksella käytössä ollut harjoitusauto oli varsin poikkeuksellinen
”Moottori on kokonaan uusi ja siihen tehtiin nykypäivän osilla tekniikka. ”Fiilis auton suhteen oli todella hyvä, mutta keskeytin heti ensimmäisen kisan, luokkajohdosta. niin minua kiinnosti kokeilla Escortilla myös kilvanajoa”, hän perustelee. Auton omistajalla oli ollut ajatus, että laittaisi sen kuntoon. tot ja takapenkit, mutta kakkosryhmässä sisustaa saa purkaa pois ja virittäminen on huomattavasti vapaampaa.” Näistä ”helpotuksista” huolimatta töitä piisasi omiksi tarpeiksi esimerkiksi peltien osalta. Mahdollisuus tällaiseen näytti aukeavan muutama vuosi sitten, kun Joonas alkoi suostutella naapurustossa asustavaa vanhempaa ralliharrastajaa myymään hänellä tallessa ollutta ’74 RS2000-Escortia. ”Minulla oli tietoa tällaisesta autosta ja kävinkin sitä jossain vaiheessa katsomassa. Sen jälkeen asensin turvakaaret, penkit ja vyöt.” Vauhtia ja vaikeuksia Valmiiksi Escort RS2000 tuli kesällä -20, ja rekisteröinnin kruunasivat vapaana olleet alkuperäiset AEC-900-tunnukset. Loppukesästä oli luvassa ensimmäinen kilpailu, Kaloppi-ralli, jossa Escort kuitenkin vastusteli paluuta erikoiskokeille. Kaikkiaan ajoin sillä RS2000-malli käsitti alkujaankin pienet lokasuojanlevitykset, mutta näin muhkeisiin siirryttiin useimmiten vasta ratatai rallivarustelun myötä. Historic-asuunsa RS2000 on kuitenkin toteutettu kakkosryhmän hengessä. ”Jarrut olivat jumissa ja kun laittoi vedet moottorin, niin ne tulivat suunnilleen joka tiivisteestä läpi. ”Auto oli toki kaadettukin vuosien saatossa, joten laitoin paljon uusia peltiosia, vaihdoin muun muassa lattiapellit. Kisoja nimittäin vaivasivat kohdatut tekniset ongelmat. Työtä oli paljon edessä, mikä oli tosin jo ennalta tiedossa. Auton ensiomistaja Matti Johansson muistelee ykkösryhmään laitetun Escortin varustelun ensimmäistä rallia varten koostuneen lähinnä lisävaloista ja pohjapanssarista. Mutta kun auto oli jo seissyt 30 vuotta, niin kiusasin häntä myymään auton minulle, jos auton kerta vielä pitäisi joskus liikkua.” Auto omistaja näki tilanteen lopulta samalla tavoin, ja niin RS2000 siirtyi vuonna -18 Joonaksen omistukseen. ”Ykkösryhmäläiseen pitäisi olla esimerkiksi nokka-akselit, venttiilin koot ja ilmanputsarit juuri tietyt sekä hankkia autoon alkuperäiset verhoilut, lattiama14 7/2022 Ford Escort RS2000 Ford Escort RS2000. Aluksi elvytin autoa sen verran, että avasin moottorin, laitoin jarrut kuntoon ja katsastin joulukuun -18 lopulla.” Seuraavan vuoden puolella käynnistyi varsinainen kunnostusprojekti. Yleisesti ottaenkin autoa tehtiin uusista osista, mutta vanhoja entrattiin niiltä osin, kun vielä pystyi.” Alkujaan auto oli ollut ykkösryhmäläinen, mutta nyt oli taloudellisesti luontevaa rakentaa Escort kakkosryhmäläisen mukaiseksi
”Hyvä vaihtoehto tämä kuitenkin oli, kun on tämänkaltaisella ajanut rallia 90-luvulla”, AEC-900:n uusi käskyttäjä juttelee. Oltiin koko rallissakin kuudenneksi nopein, viiden nuotista ajaneen jälkeen. ”Alkuperäistä ykköskoppaista RS2000:sta ei minulla ennen tätä ole ollut, joskin kaikki aiemmat Escortini ovat olleet kyllä kaksilitraisia”, hän taustoittaa. Kävi niin että voitettiin ja saatiin täydet sarjapisteet. ”Kaverit suostuttelivat alkuvuodesta Kuhmoisten hisse-kisaan, jossa ajoimme nuotittomien joukossa. Vaikka olin ajatellut, että kun on iso Atlas-perä, niin varmasti kestää”, Joonas hymyilee. TUOREISIIN, MUTTA KOKENEISIIN KÄSIIN Loppukesästä tarinamme tähti, AEC-900, siirtyi Hausjärvellä asuvan Arto Rekolan omistukseen. seitsemän rallia, joista vain kahdessa pääsin maaliin”, Joonas laskeskelee. Autoon valittu ulkonäkö on kumarrus 70-luvun tyylin suuntaan. Siellä sitten päästiin neljä kilometriä ykköspätkää, kunnes meni vetoakseli. Sittemmin löytyi virranjakajasta vikaa, ja kun tehtiin toinen virranjakaja, niin ongelmat jostain syystä väistyivät.” Sen jälkeen yllettiin myös maaliviivalle asti. ”Rakennettiin toisenlainen syylarikin, mutta se ei auttanut. Hänen kohdallaan Ford Escort ei ole automallina uusi tuttavuus, sillä Arto kertoo ajaneensa eri mk1ja mk2-Escorteilla. Tämän jälkeen kaverit kiusasivat lähtemään seuraavaan kisaan Savonlinnaan asti. ”Siitä olen kuitenkin tyytyväinen, että auto meni naapuripitäjään, kovalle Fordharrastajalle”, Joonas päättää. Sinällään aidon Suomi-RS2000:n hommaaminen ei ollut mikään tavoite tai haave, vaan sellaisen päätyminen omaan talliin oli sattumien summa. 15. Tunnetun tupakkamerkin sijaan tilalla on tervehenkisesti ja humoristisesti valittu Nörtti-teippaus. Keskeytyksien syynä olivat eritoten lämpöongelmista seuranneet moottorihuolet. Tuo jäikin samalla Joonaksen viimeiseksi kilpailuksi AEC-900:lla, sillä hän päätyi työja perhekiireiden vuoksi myymään hienon Suomi-RS2000:n eteenpäin hieman haikein mielin
Lahti 16. Alfa Romeo 2000 Berlina ’73 Kiireiseen arkeen Seitsemänkymmentäluvun alussa elettiin vielä aikakautta, jolloin uusi perheauto ei ollut välttämättä vain paikasta toiseen liikkumista, vaan vahvasti myös ajamista varten. Alfa Romeo 2000 Berlina kantaa sellaisen viitan empimättä
L ahtelaisen Janne Welinin viehtymys Alfa Romeoihin kietoutuu miehen lapsuuteen ja nuoruuteen, jolloin hänen perheensä ylläpiti kotikaupungissa Alfa Romeota edustanutta merkkiliikettä. Omin voimin ei moisia menijöitä vielä päässyt käskyttämään, mutta kyydistäkin saattoi nauttia täysin siemauksin. Varmempaa sen sijaan on, että kuvassa näkyy perheen käytössä ollut Alfasud ja sen keulilla Jannen vanhemmat muodikkaissa asuissaan. Näiden jälkeen tuli vuonna -75 vielä vihreä Alfasud ti”, Janne kertoo ja jatkaa ti-mallin myöhemmistä vaiheista, ”Auto myytiin meiltä loppuvuonna -76 Egmont Savtschenkolle, joka oli matkatoimistoyrittäjä Lahdessa. Hän piti Alfasudia muutaman vuoden ja vaihtoi uuteen. ”Alfasudien jälkeen oli noin kuuden vuoden väli ennen seuraavaa Alfaa. ”Kun olin pikkupoika, niin aamuisin ja iltaisin piti kiivetä liikkeessä olleen kaksilitraisen Berlinan puikkoihin pörisemään”, hän naurahtaa. Se kuitenkin korjattiin, mutta huonosti ilman osien vaihtamista.” Persoonallisista Alfasudeista huolimatta takavetoiset Alfa Romeot olivat Jannelle kuitenkin isoin juttu. Omaa 2000 Berlinaa ei perheeseen siunaantunut, vaikkakin mallin edustajia liikkuikin Lahdessa suhteellisen runsaasti juuri siitä syystä, että perheen autoliike oli lähimaakuntien ainoita Alfa Romeot osaavia merkkihuoltoja. Tämän jälkeen hankimme punaisen Alfasudin, jossa oli ruskeat kangaspenkit ja niskatuet. ”Muistan kun vuonna -75 Keimolassa oli Alfa Romeo -päivät. Ensimmäinen, valkoinen Alfasud tuli perheeseen keväällä -73. ”Meillä oli aikanaan käytössämme järjestyksessään kolme Alfasudia. 17. Maaliskuun lopulla -82 meille ostettiin ’74 2000 GT Veloce, Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Joulukuussa -73 Helsingissä rekisteröity 2000 Berlina siirtyi Janne Welinin omistukseen kolmisen vuotta sitten. Seuraavalla omistajalla auto kaatui ja meni pahaan kuntoon. Welinin perheen autoliikkeessä Lahdessa näpätty kuva on Jannen mukaan mahdollisesti hänen itsensä ottama loppuvuodesta -73. Se tosin myytiin melkein heti eteenpäin, eikä sitä ehditty edes rekisteröimään. Vaikka oman äidin ajaessa. Seitsemänkymmentäluvulla edustuksessa olivat myös Mazda ja Mitsubishi, mutta jalorotuinen italialaismerkki oli se, joka sai automiehenalun sydämen läpättämään. Seisoin keltaisessa 2000 Berlinassa takajalkatilassa, niskatuista kiinni pitäen ja sanoin kuljettajana toimineelle äidilleni, että ei ole kuin 140 km/h mittarissa – paina kaasua!” hän hymyilee. Egmont oli ajanut muun muassa Berlina 1750 -mallilla jäärataa. Kokonaisajomäärä on pian 50-vuotiaalle autolle maltillinen, edelleen alle 170 000 kilometriä. Se rekisteröitiin alkuvuonna -74
09 Valmistusmäärä 89 840 kpl (1971 1977) 18 7/2022 Alfa Romeo 2000 Berlina. Tyylissä sen sijaan piisaa. Alkujaan 1 570-kuutioisena esiteltyä mallia laajennettiin vuosien varrella moottorivaihtoehtojen osalta niin ylös kuin alaspäinkin. Vuonna -71 markkinoille saateltiin 2000 Berlina, jonka keulille oli nostettu 1 962-kuutioiseksi kasvatettu voimanlähde. Aikalaistoimittajat kommentoivat harmaataustaisten mittarien olevan vaikealukuisemmat kuin 1750 Berlinan tummat mittaripohjat. Hajayksilöinä saapuivat mallisarjansa ensimmäinen vuonna -71 ja häntänä kuusi autoa vuonna -75. Erityisen mieluinen 2000 Berlina vuodelta -73 tarttui haaviin kolmisen vuotta sitten. Rekisteröintimäärä oli vuosina 1971–1975 tarkalleen 114 yksilöä, joista valtaosa rekisteröitiin vuosina -72 (51 autoa) ja -73 (56). Ja tunnelma vain paranee, kun 130 hevosvoimaa päästää kirmaamaan sopivalla mutkapätkällä. joka minulla on edelleen. Teho 130 hv /5 500 rpm, vääntö 186 Nm /3 500 rpm. Paino 1 150 kg. Uutuuden nimi antoi osviittaa nokalla hyrräävästä, kahdella kaasuttimella ruokitusta 1 779-kuutioisesta DOHCnelosesta, joka luovutti 118 hevosvoimaa. 04 Voimansiirto Viisiportainen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Lisäksi malliperustaa hyödynnettiin kuusi senttiä pidemmällä akselivälillä toteutettuun 1750 Berlina -malliin, joka saapui vuodelle 1968. Edessä ja takana levyjarrut. 08 Suorituskyky Huippunopeus 190 km/h, 0-100 km/h 9,7 s. Suomessa moisiin lukemiin pääsi kiihdyttämään huomattavasti harvemmin kuin Länsi-Saksassa, mutta tästä huolimatta yli sata suomalaisautoilijaa lunasti alleen uuden 2000 Berlinan. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Puristussuhde 9,0:1. Alfa Romeon vastaus kysyntään oli hienostunut. Nälkä kuitenkin kasvoi syödessä, sillä etenkin Länsi-Saksan autobahnoilla perhesedaneilla pyyhittiin yhä tiuhempaan, joten Alfan piti nostaa panoksia jo parin vuoden päästä pysyäkseen kuutoskoneisten Bemareiden ja Mersujen tahdissa. Teholukema kasvoi 130 hevosvoimaan, minkä kannustama omapainoltaan noin 1 100-kiloinen Alfa kiiti pikatietä parhaimmillaan noin 190 km/h nopeudella. Tilavuus 1 962 cm3. Takaveto. Giuliasta kasvanut Alfa Romeon 2000 Berlina -mallin juuret ulottuvat 60 vuoden taakse vuoteen 1962, jolloin Alfa Romeo esitteli särmää sedan-muotoilua edustaneen Giulia TI:n. Tämä Bertone GT on nyt entisöinnissä ja tulee valmistumaan tulevaisuudessa.” Aikuisikään ehdittyään Jannella on toki Alfoja ollut useampiakin: ’72 Giulia 1300 Super, korinvaihtona tehty ’71 2000 Spider ja viimein myös 2000 Berlina ’72. 01 Merkki ja malli Alfa Romeo 2000 Berlina 02 Vuosimalli 1973 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Alfan tuplanokkakoneen estetiikkaa kelpaa ihastella. Poraus 84,0, isku 88,5 mm. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmiotukivarret, reaktiotangot, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 07 Mitat Pituus 439, leveys 157, korkeus 143, akseliväli 257 cm. Takana jäykkä akseli, tasauspyörästön lukko, pitkittäiset tukivarret, kolmiotuki, kierrejouset, kallistuksenvaimennin
Loppukesästä -76 alkoi Alfan tie kohti länttä, ensin Mellilän Autokeskuksen omistukseen marraskuulle -77 ja sitten hetkeksi turkulaisen Autorexin käsiin. Korjauksien jälkeen Berlina nimittäin kiiti mustassa värissään Dragsfjärdissä asustavan omistajan hallussa vuoden -86 lopulle. Tässä vaiheessa Alfalle koitti musta ajanjakso, mutta pienestä keulakolarista huolimatta sittenkin vain uuden maalipinnan muodossa. Lyhyen jokelalaisomistajuuden jälkeen Alfan keula suuntasi Vääksyyn, jossa se viihtyi vuodet 2010–2019 saaden myös takaisin alkuperäiset AAX-tunnuksensa autossa tuolloin olleiden KMI-496-tunnuksien sijaan. Ensimmäisen kahden vuoden ajan Alfan ohjauspyörää sompasi Martti Havulinna, ja autonhaltijana oli kotimainen tietotekniikka-alan yritys Telercas, joka tunnetaan muun muassa varhaisen Telmactietokoneen valmistajana. Etelä-Suomessa liikkunut Vilkkaimman myyntivuoden -73 edustajiin lukeutui keltainen 2000 Berlina, joka rekisteröitiin AAX744-kilpiin Helsingissä joulukuun 12. Nälkä kasvoi syödessä, sillä Länsi-Saksan autobahnoilla pyyhittiin perhesedaneilla yhä tiuhempaa tahtia. Tämän vuosituhannen puolella Alfa 2000 Berlina oli jo vankassa harrastestatuksessa kiinni, ja tästä nautiskeli espoolainen omistaja 2002–2009. Se oli omistajana vielä silloinkin, kun autolle löytyi neljän kuukauden seisonnan jälkeen toukokuussa -75 uusi haltija, helsinkiläinen Vuo-Maalaus. Sen jälkeen menevälle vaunulle löytyi hieman pidempi aikainen omistajuus: joulukuussa -77 se siirtyi Turun Chrys-Auton omistukseen, mutta käyttäjänä toimi tiettävästi Jukka Takala, jonka omistukseen Alfa siirtyi tammikuussa -79 ja viivähti hänellä tammikuuhun -82 saakka. 19. päivänä. Ilmeisesti alkupuolella omistajuutta Alfa sai automallin omasta värikartasta löytyvän vihreän sävynsä. Omistajana pysyi Alfa Romeo -maahantuoja, Helkamaan kuuluva Suomen Koneliike Oy. AAX-744-kilpisen Alfan kohdalla tuon ajankohdan omistajuus lankesi kuusjokelaisille isälle ja pojalle, jotka omistivat auton joulukuusta -86 aina kevääseen -02 asti. Autoyksiöiden säilymisen kannalta ratkaisevia hetkiä eletään usein ajokin keikkuessa noin 15–20 vuoden iässä, kun uutuus on karissut aikapäiviä sitten, mutta harrastearvotukseen on vielä matkaa
Alkuperäisiksi ne erottaa maalaamattomien osien himmeydestä, kun uustuotanto-osissa ne ovat Jannen mukaan kiillotetut. Alfan 2000 Berlina -malli astui tuotantoon 1971 ja viipyi siellä vuoteen 1977. Sen kunto oli vuosikymmenien ylläpidon tulos, sillä varsinaista isoa entisöintikunnostusta autolle ei ole tehty missään vaiheessa. ”Heikkolaatuinen villa-veluuriverhoilu on mallin suoranainen tyyppivika. ”Olen tehnyt uuden, entisen ykkösryhmän mukaisen kannen tähän. Yleisesti ottaen 2000 Berlina on Jannen mukaan huomattavasti haastavampi uustuotanto-osien suhteen kuin lyhyemmällä akselivälillä oleva Giulia. Myyjän suunnalta kaupantekoa eittämättä helpotti, että auto sai sitä arvostavan omistajan ja että kilometrejä oli autolle kertynyt edeltävän yhdeksän vuoden aikana erittäin niukasti, vain tuhatkunta. En hae sillä tehoa, vaan lähinnä kierrosherkkyyttä ylärekisteriin”, makustelee Janne, jonka 2000 Berlina on yksi tiettävästi vain kolmesta mallinsa liikennekäytössä olevasta edustajasta tällä hetkellä. Janne harmittelee sisustuksen villa-veluuriverhoilun kehnon laadun olevan mallin suoranainen tyyppivika: ”Ruskealla kuosilla näitä jo valmistetaan uustuotantona, mutta toivottavasti aikanaan tulee myös siniharmaata sävyä.” Hienot 14-tuumaiset Momo Vega -vanteet kruunaavat tyyliin. ”Aikanaan nämä olivat yleisiä, mutta jonnekin ovat kadonneet. Uustuotantona vanteita tehdään, mutta niissä maalaamattomat osat ovat kiillotetut, kun näissä alkuperäisissä ne ovat himmeät.” Hieman alle 170 000 kilometriä ajetun auton voimalinjalle ei tavanomaisia huoltoja isommille toimille ole ollut tarvetta, mutta Keimolassa puoli vuosisataa sitten 2000 Berlinan kyydistä nauttinut Janne suunnittelee moottorille pientä lisäsilausta. Suomessa mallia rekisteröitiin vuosina 1971–1975 tiettävästi 114 yksilöä. 20 7/2022 Alfa Romeo 2000 Berlina. Oman 2000 Berlinan suhteen osatarpeita ei onneksi ollut, joten Janne saattoi sen sijaan korostaa ajokin tyyliä 70-lukulaisilla erikoisvanteilla, 6x14-koon upeilla Momo Vega -vanteilla. Vuosien kuluminen näkyi ja näkyy tuntuvimmin verhoilussa, mutta tähänkin Janne odottelee ratkaisua saapuvaksi. Puhuttelevaa patinaa Janne Welin kertoo muutamien tunnustelujen jälkeen tehneensä kaupat lapsuutensa yhdestä unelma-Alfasta, 2000 Berlinasta vuonna 2019. Janne puolestaan sai haltuunsa hienon mutta mukavasti patinoituneen Alfan. ”Kun Giuliaan saa käytännössä kaikki koripeltejä, niin tähän ei mitään”, hän kiteyttää. Ruskealla kuosilla näitä jo valmistetaan uustuotantona, mutta toivon mukaan aikanaan tulee myös tässä olevaa siniharmaata sävyä”, hän juttelee
Ajatukset kuitenkin harhailevat pariinkin kertaan – liekö syynä auton urheilullisuutta henkivä ilmapiiri – ja vaihdekeppiä tulee käsiteltyä liian nopeasti. Satasen mittarinopeudessa kierroksia on taulussa noin 3 200 r/min, mikä merkitsee, että huippunopeuden tietämillä kierrokset huitelevat todennäköisesti kuudentuhannen kieppeillä. Vastavuoroisesti pienempien apumittarien nostaminen kojelautakorkeudelle keräsi kiitosta. Mutta otteen siitä saa, ja millaisesta ratista: käy kateeksi, että aikanaan uuden perheauton ostaja sai autoonsa vakiovarusteena moisen kolmipuolaisen puuratin. Polkimiin nähden istuin on kuitenkin piirun liian lähellä, mutta kun omistaja vinkkaa sen olevan jo taka-asemoinnissaan, niin säätötoimet saavat jäädä. Meno on ehkä nykypäivän näkökulmasta tavanomaista, mutta kun ottaa huomioon äänimaailman, niin Alfa tarjoilee jotain katoavaa liikenneihanuutta – metallisen hallittua sointia, voimantunnetta ja pakoputkisten soittelemaa anarkista rähinää. Kuljettajanistuin on leppoisan mukavaksi muotoiltu, joten siihen istahtaa mieluusti. Muutoin polkimien asemointi on luonteva, joten lähdetään pyytämään vaeltavan rummuttavaa tyhjää käyvältä voimanlähteeltä kyytiä. Simpukkaohjaus ei ole täsmällisyydessä hammastangon väärti, mutta ohjausta 2000 Berlina tottelee kuin Alfamerkin edustajalta voi odottaakin. AJAMISTA VARTEN Ryhdikkäästi muotoiltu 2000 Berlina osoittaa menevyyttään epäsuorasti jo siten, että kuljettajan paikalle selkeästi laskeudutaan sen sijaan että sinne kiivettäisiin. Emme lyhyellä koeajolla kierroksia suuremmin houkuttele – mutta parissa kohtaa on kahdella Dell’Ortolla ruokitun tuplanokkakoneen päästettävä kertomaan suurta tarinaansa edes parin luvun verran. Lämpimäksi ajettu moottori käynnistyy pienellä kaasupolkimen kutittelulla. Paras vääntö on numerotietojen kohdalla 3 500 r/min viivalla, mutta tässä kohdin meno on jo sangen reipasta. 21. Aikalaiskoeajat moittivat mittaritaulujen taustan muuttamista harmaaksi 1750 Berlinan selkeämmiksi koettuihin tummiin mittaripohjiin nähden. Samalla tulee kutiteltua myös jalkaterää, sillä kaasupolkimen paikka on niin kapea, että kaasutöppönen hipoo samalla sekä jalkatilan seinämää että jarrupoljinta. Tehostamaton ohjaus on odotuksenmukaisesti varsin raskas, mutta jo pienellä nopeudella 185-leveiden kumien kääntely sujuu ongelmitta. Viitonen ei Alfassa ole niinkään taloudellisuutta, vaan suorituskyvyn maksimointia varten. Kakkosella kaasua runtatessa 2000 Berlina säntää kuin nuoruusvuosinaan jonkun länsisaksalaisvaunun kannoille. Päätökseen kannustaa myös etäisyys ohjauspyörään, johon joutuu jo miltei kurkottelemaan. Vaihteiden löytymisessä ei sinänsä ole ongelmaa. Aivan alakierroksilla on hieman ohutta, mutta jo parin tuhannen kierroksen kohdalla veto on luontevaa ja miellyttävän tukevaa. Siinä on vapaan nopeuden aikoina pitänyt olla uskoa ja rakkautta koneenlaulua kohtaan, jos näin on soitellut kymmeniä kilometrejä putkeen. Puolenvuosisadan ikä tuntuu lähinnä siinä, että vaihdot on tehtävä rauhallisesti, muuten rasahtaa. Laatikosta löytyy siis viisi välitystä, mutta varsin läheltä toisiaan, ja sitä myöten viitonenkin jää aikakauden tyyliin melko lyhyeksi. Ratin takaa erottuu kaksi isoa mittaria, toinen nopeudelle ja toinen kierrosluvulle. Me emme kuitenkaan moisia teoksia tapaile, vaan ajelemme rauhallisesti takaisin lähtöpisteeseen ja luovutamme italialaissoittimen takaisin omistajansa käsiin. Kepittelyynkään ei rauhallisessa ajossa ole kuitenkaan tarvetta, sillä Alfan kaksilitrainen moottori osoittaa hienoa luonnettaan. Vaihteita on 70ja vielä 80-luvunkin näkökulmasta runsaasti, sillä eteenpäin vieviä välityksiä on kokonaista viisi
Morris 1300 GT ’70 Salo Brittiparhailun SILMÄNKARKKI 22. Timo Niemisestä kuoriutui puolivahingossa Morris-mies. Kaunis GT 1300 on muisto sumujen saaren autonvalmistuksen paisteisimmilta päiviltä
23. Fiat oli sellainen hyvä ensimuseoauto. HARRASTUS VIE MENNESSÄÄN Timo Nieminen on verrattain tuore museoautoharrastaja, ja tarinan auto on hänelle järjestyksessä toinen museopeli. Ensimmäinen oli vuoden 1962 Fiat 1100. Lisäksi pikku-Fiat oli helppo ylläpidettävä. Ei mikään mukava ajettava pompottavine taka-akseleineen, mutta pyöreiden muotojen tähden sillä sai sympaattista huomiota liikenteessä”, kertaa Timo torinolaisia muistojaan. Niemisen isä ja poika ovat saaneet oivallista apua ja vertaistukea touhukkaan Mini Club Flying Finnsin Team Länsi-Uusimaan väeltä. ”Badge-engineering during the last heydays”, sanottaisiin saarivaltakunnassa. Muistojen bilika oli varmaankin 1100 eikä välttämättä Morris vaan varmaankin vaaleanvihreä Austin, se kuuluisa Maileri. ”Auto oli oikeastaan pakko saada, kun tiesi, miten mukava se oli ja lisäksi järkevän hintainen”, Timo selittää. Jarrut olivat simppelit korjata ja esimerkiksi kaasuttimen säätö kävi leikiten. Kummatkin ovat asultaan ja kunnoltaan toisenkin katseen ansaitsevia, joskin aivan eri tarkoitusten kulkupelejä. Auto oli joka tapauksessa legendaarinen ADO16, korimalli, joka myi kuin häkä ja jota valmistettiin ympäri maailman sen seitsemällä tuotemerkillä aitobrittiläisen autonvalmistuksen komeassa loppukirissä. Nyt myöhäissuven salolaisessa pihapiirissä tapaa ryhdikkään kauniin, punaisen Morris 1300 GT:n vuodelta 1970. Ja pihalla on arkiautona myös nyky-Mini, perienglantilaisen legendan saksalainen seuraaja. Vaihdekepistä puuttuu nykylaatikoille tyypillinen pykälän ”imaisu”. Kukin vaihde saatetaan huolellisesti perille pesäänsä. Sen hankintaan johtanut päätös muhittui Timon päässä verkkaan. ”Koko museoautoharrastus oli ennen Morrista aika uutta. Teksti ja kuvat: Kauko Ollila K un Timo Niemisen Veikko-poika pudotteli anoppilansa mummolan tallinperältä kaivamallaan sinapinkeltaisella Morris 1300 GT:llä Niemisen pihaan, kävi Timo lapsuuttaan läpi pikakelauksena: ”Eikös meillä ollut tuommoinen 60-luvulla!” Saattoipa hyvinkin olla, sillä siihen aikaan isän autot vaihtuivat taajaan. Salosta lähdettiin heti bongausta seuranneena päivänä brittilegendan tyyssijaan Kauhajoelle, ja tultiin sen kyydissä kotiin. Fiiulla pääsi tapahtumiin ja sai harrastuksesta alkutuntumaa. Sitten museoautoja alkoi kertyä, ja italialaiskulkine jatkoi matkaansa toisiin käsiin. Timon Veikko-pojan käytössä oleva yksilö on otettu käyttöön 1970. Autoa katseltiin talvella ja se oli kiva, mutta ajankäyttö ja kukkaro eivät aivan. Kierroslukumittari ja ralliratti kohottavat mielialan kummasti arjen yläpuolelle. SILMÄNKARKKI Timo Niemistä miellytti Morriksen osakseen saama ilmiselvän laadukas entistys ja hyvä kohtelu sen jälkeenkin. Vaan kun koitti uusi kevät 2019, Morris roikkui verkossa edelleen noutajaa vailla. Ne muut Niemisen harrasteajoneuvot ovat tällä erää kaunis Jensen Healey vuodelta 1974 ja huolella pidetty vuoden 1989 Mitsubishi Pajero diesel. ”Pojan auto tuntui mukavalta ajaa, ja samassa heräsi ajatus, että Nettiautossa taisi olla tällainen myytävänä”, Timo Nieminen muistelee. Nyt ei enää tuumattu
”Aihio oli erittäin hyvä, siinä ei ollut ruostetta lainkaan ja pellit olivat ehjät. Vaihteiden käsittely on sen sijaan oikeata työtä varsinkin, jos kokemusta vanhemmista etuvetoisista ei ole. Pakoputken Passinen uusi niin ikään, samoin toisen puskurin. Etenkin kolmonen täytyy saattaa pitkälle jonnekin etuoikealle, vähän mutkan taakse. Tässä vuosimallissa ei ole jarrutehostinta, mutta sellainen löytyy myöhemmistä ADO16-vuosikerroista. Morris oli viettänyt viime aikojaan kauhajokisen perheen kakkosautona, mutta pudonnut siitäkin hommastaan oikeastaan kolmosauton rooliin. Timo Nieminen kävi heti kotiutuksen jälkeen läpi ostoksensa jarrut, vaihtoi letkut sekä kulutusosat, ja hankki myös etupäähän uudet pallonivelet ihan vaan varalta, kun niitä sai, sekä korjasi pakoputken. Nykyisen värinsä se on saanut huolellisen ammattilaisen ruiskusta. Tyhjäkäyntiäänessä on aavistus perheautomaisuudesta erottuvaa karheutta. Morris kulkeutui Passiselle takavuosien Minipart-osapalvelustaan tunnetulta Jouko Luhtasaarelta, jonka äidin käytössä se oli ollut, silloin keltaisessa alkuperäisvärissään. Myös tuulilasi on vaihdettu. Auton penkit, kojetaulu ja ratti ovat alkuperäiset. Saman puolen pyörät ovat yhteisessä painepiirissä. Merkkiharrastajan työnäyte Morriksen on vuonna 2002 entisöinyt ja museorekisteröinyt seinäjokelainen BMC-kulkureiden vaalija Jaakko Passinen. Nämä Mailereina tunnetut ADO16-koriset autot ovat usein päätyneet Mini-harrastajien varasosalähteiksi. Ei hatchback vaikka onkin viistoperä, eikä oikea sedan vaikka neljä oveakin löytyy. Suomalaisen soratien tärinöissä Hydrolastic-Morris on kuitenkin leppoisan ja mukavan tuntuinen ajettava. Kokonaistaipaleesta ei voi olla mekaanisen ”satatonnimittarin” kanssa varma, mutta kovin montaa mittarinkierrosta ei punakyljen taipaleelle sovi. Vain yksi asia piti tehdä heti kotiin päästyä: rupiset ristikudosrenkaat vaihtuivat välittömästi vyöpyöriksi. Puskurista saakka aukeavan takaluukun kätköstä löytyy täysin erillinen tavaratila. Hydrolastic-jousituksen kumielementin päältä lähtee letkuyhteys saman puolen toiselle elementille. GT-mallin moottori saa kakkunsa kahdelta SU-kaasuttimelta. Matkustamotilaa on oikein mukavasti. Tuoli ja pysty istunta eivät edusta parasta 70-luvun alun tarjontaa, mutta tilaa on kuskille muuten, koska kardaanitunneli puuttuu toisin kuin auton esittelyn aikaisissa takapotkuisissa kilpailijoissa. Ja autohan on neliovinen, vaikka sivukuvasta luulisi takalasinkin aukeavan luukun mukana. GT-mallin sivuimu-SU:t tuottavat auton läheisyyteen aavistuksen rouhean, työteliään äänimaiseman, mutta ohjaamossa moottorin tai voimansiirron äänet eivät erotu aikalaisverrokeistaan suuntaan tai toiseen. Ajontuntuma on letkeäntukeva. Nahkakatto tehtiin Teuvalla”, sanoo Jaakko GT:lle ominaisesta vinyylikatosta. Vaikka pyörien liikehdintää vaimennetaan systeemiin ympätyillä venttiileillä, isoissa töyssyissä etujouselta vauhtia saava takapyörä hyppää parhaimmillaan rodeomalliin. Kumitavaraa ja nesteletkua Omintakeisinta autossa on sen yhdistetty jousitus-iskunvaimennusjärjestelmä, nimeltään Hydrolastic. Mutta tottumuksesta tässäkin on kysymys. Hän muistaa autoyksilön hyvin. Hydrolasticilla varustettujen ralli-Minien väliletkut yleensä poistettiin, koska pelkkä kumijousielementti toimii sisältämänsä nesteen kanssa hyvin jousi-vaimentimena ilman että taka-akseli villiintyy. Hiekkapuhalsin korin kokonaan ja kävin kaiken tekniikan läpi. Museokatsastuksen jälkeen on Timo Niemisen autolle kertynyt vain 20 000 kilometriä. Lyhyen soratielenkin perusteella Hydrolastic nielee keskimääräiset maaseutupolun kuopat äänittä ja eleittä. 24 7/2022 Morris 1300 GT. Hyvä hetki siis liikehdintään molemmille kaupan osapuolille. Auto oli menossa kaatopaikalle. Tämän kuminestejousitukseksikin kutsutun järjestelmän keskeinen piirre ovat nesteellä täytetyt kumielementit. Auto oli tullessaan vailla kaasuttimia, joten Passinen hankki uudet SU:t. Morriksen etupyörissä on Lockheedin kiilamaisilla paloilla varustetut levyjarrut ja takana rummut. Auto maalattiin Jalasjärven Ammattikurssikeskuksessa. Myös pakosarja sai mennä uuden tieltä
Teho 70 hevosvoimaa. BMC:n 1100/1300-versioita eli ADO16mallistoa myytiin erinomaisesti suurimman osan aikaa sen markkinoilla olosta vuosina 1962–1974. Halvaksi perusautoksi suunnatusta kopasta väännettiin korealla maskilla ja muilla pikku herkuilla sellaisia perinteisiä paremman väen merkkimuunnoksia kuin Riley, Wolseley ja peräti Vanden Plas. Pakosta rakentui autohistoriaa: Issigonis ja kaverit loivat etuvetoiselle autolle massamarkkinat. Minin alustaa edelleen kehittelemällä, ja Citroënin DS:n ja toisaalta 2CV:n alustaratkaisuita yhdistelemällä Issigonis ja kumineste-pehmentimien varsinainen isä, jousitusguru Alex Moulton, loivat Hydrolasticin. Omamassa 840 kilogrammaa. Datsun 1300 vaati peräti 14 590 markkaa, kun Corolla 1200:n sai 10 550:llä ja Escort 1300:n 10 650 markalla. Iskutilavuus 1,275 litraa (poraus 71 mm, isku 81 mm). Ainakin se oli sitä BMC:n suunnittelija-kunkku Alec Issigonisin aikoihin, sillä BMC:n Mini syntyi syksyn 1956 Suezin kriisin paineissa. ADO16-Morristen valmistus loppui jo 1971 Traveller-farkkua lukuun ottamatta. 05 Alusta Hydrolastic-jousitus, hammastanko-ohjaus, edessä levyjarrut, takana rummut. Kaikki nuo samanlaiset autot kuitenkin olivat kansan suussa Mailereita. Tuossa vaiheessa kori alkoi jo olla elinkaarensa lopun alussa ja monet kilpailijat pieksivät sen niin polttoaineen kulutuksessa kuin suorituskyvyssä. Oli kerta kaikkiaan tehtävä jotain uutta pikkuautomarkkinoille, jonne ostavan brittiyleisön killingit valuivat polttoaineen hintojen noustessa. Austin-sisko jatkoi pidempään, aina Allegron vuoden 1973 esittelyyn saakka ja vähän ohikin. GT-versioita valmistettiin vuosina 1969–1974 yhteensä noin 71 000 kappaletta, joista Morriksia reilut 19 000. Sylinteriryhmä ja -kansi valurautaa, työntötangot, keinuvivut ja kansiventtiilit. 06 K ori Itsekantava neliovinen teräskori. Sama temppu piti tehtämän isommassa kokoluokassa. Tämä oli osa hiipuvan luokkayhteiskunnan sinnittelypörhistelyä uuden ajan nousussa ja peribrittiläisen autoteollisuuden laskussa. Silmin näkyvää eroa arkiautoon oli vinyylikaton, ralliratin, kierroslukumittarin, tuplakaasuttimien ja koreampien pölykapselien verran. Alustaa paranneltiin samassa rytäkässä. Suomessakin käytännössä identtiset Austinin ja Morriksen ADO16:t myytiin eri kanavissa niin, että ensin mainittua tuuppasi Veho itse keksimällään Maileri-sloganilla. Ja tehtiinkin, ADO16:lla. 07 Mitat Pituus 3 730, leveys 1 530, korkeus 1 370, akseliväli 2 370 mm. Tehoa sen koneesta otettiin perusversion 60 hevosen sijasta 70 SAE-hummaa. Morris 1300 GT:n hinta oli Suomessa vuonna 1969 13 490 markkaa, tavallisen 1300:n 10 980 markkaa. Tuona vuonna nähtiin Morris Marinan syntymä. Sitä markkinointinimeä ei saanut käyttää Morriksen ja MG:n tuoja Voimavaunu. 25. BRITTILEIPURIN MONET LEIVONNAISET Kuinka merkittävä innovaattori energiakriisi on vuonna 2022. Minin kumikartiojousitus oli äärimmäisen kompaktiuden yksi ilmentymä siinä kuin poikittaismoottorinen etuvetokin. 01 Merkki ja malli Morris 1300 GT 02 Vuosimalli 1970 03 Moottori Nestejäähdytteinen nelisylinterinen rivimoottori edessä poikittain. Kiitosta auto sai selvästi kohentuneesta viimeistelystään ja ajettavuudestaan normaalivauhdeilla sekä tietenkin tiloistaan. Samana vuonna 1969 esiteltiin ADO16:n GT-mallit. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella, kuiva yksilevykytkin, etuveto. Tekniikan Maailma koeajoi kaksiovisen perus-Morris 1300:n numerossa 9/1969. Kaikkinaiset valmistajan ja osin itse saarivaltakunnan rakenteelliskulttuuriset jäykkyydet hyydyttivät bisnespuolen, eikä vähiten siksi, että päällekkäisiä malleja ja uudelleen logotettuja ”rinnakkaismerkkejä” oli tolkuttomasti
Rover 2000 ’68 Hyvin hoidettuna ja nuukalti ajettuna autoilla on taipumus säilyä loistokunnossa vuosikymmeniä. Elimäki Hyvin HOIDETTU 26. Tästä esimerkkinä käy vaikkapa talousneuvos Aarno Roinin vuonna -68 hankkima Rover 2000, joka nykyisin löytyy Eero Tuomisen omistuksesta
Helsingin Lauttasaaressa toiminutta Salinin punomoa johtanut Roini asui itse aivan kivenheiton päässä työpaikastaan. 27. Sadepäivinä muutaman sadan metrin työmatkalle suojaksi riitti sateenvarjo, ja näin Rover vältti kastumisen. Tavallisesti asiakaskunta autoa vaihtaessaan vaihtoi vain mallin uudempaan, merkin pysyessä samana. Pyöritettävällä kiekolla saattoi laskea polttoainekulutuksen tarkoin. Sadekeleiltä säästynyt Perinteikkään nyörinpunomon Oy Wilhelm Salin Ab:n palveluksessa toiminut ja pitkään yritystä johtanut Aarno Afred Roini oli oman alansa erikoismies. Toimenpiteestä muistona takasivuikkunasta löytyy edelleen Ruoste-Esto Oy:n tarra. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Roverin käyttöohjekirja ja huoltodokumentit ovat tallella. Näin toimi myös helsinkiläinen talousneuvos Aarno Roini, joka elokuussa -68 vaihtoi Roverinsa uuteen 2000-malliin. Vuonna -26 firman palvelukseen astunut Roini opiskeli alaa Saksassa ja ainoana suomalaisena suoritti nyörinpunojamestarin tutkinnon vuonna -32. Auto varmasti olisi vettä sietänyt, sillä siihen omistaja oli teettänyt perusteelliset ruosteenestokäsittelyt. Aarnon pojanpoika Markku Roini muistaa isoisänsä tavallisesti kävelleen töihin, eikä Roveria haettu eri rakennuksessa olleesta tallista päivittäin ajoon. M onen mielestä 60-luku oli vuosikymmenistä viimeinen, jolloin brittiautot nauttivat vielä tuotteiden laatuun perustuvaa vankkaa arvostusta. Suomessa brittiautoista Rover sekä Jaguar herättivät ihailua, ja molempien asiakaskunnassa yhdistävänä tekijänä oli yleensä hyvä yhteiskunnallinen asema. Häntä pidettiin maamme nauhaja nyörinpunomoteollisuuden uranuurtajana
Roverin huoltovihkon perusteella ensimmäisen viiden vuoden aikana auton matkamittariin kertyi vain vajaat 16 tuhatta kilometriä. 01 Merkki ja malli Rover 2000 02 Vuosimalli 1968 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Ketjukäyttöinen nokka-akseli kannessa. 06 K ori Neliovinen itsekantava teräskori. Poraus 85,7, isku 85,7 mm. Takana De Dion -akseli kierrejousin, levyjarrut keskellä. Kilometrejä autoon kertyi lähinnä kesäisin, kun Roini kulki Espoossa sijaitsevalta kesämökiltään Roverilla töihin Lauttasaareen. Tunnelma Roverin sisällä on varsin punainen. Roverin varustetasoon tuli merkittävä parannus keväällä -70 kun sen kojelautaan asennettiin edelleen moitteettomasti toimiva Blaupunkt Frankfurt -radio. Paino 1 270 kg 28 7/2022 Rover 2000. 1 390, akseliväli 2 630 mm. Tarkkuus lienee ollut talousneuvokselle luonteenomaista. Roverin hansikaslokerosta löytyy edelleen pyöritettävä kiekko, jolla polttoainekulutuksen saattoi laskea tarkoin. 70-luvun alkupuoliskon jälkeen tahti rauhoittui vielä tästäkin. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsimella. Tilavuus 1 978 kuutiosenttiä. Takaveto. Muutamia kotimaan matkoja Markku muistaa isovanhempiensa Roverilla tehneen, mutta talvisin auton näkeminen liikenteessä oli hyvin harvinaista. Lattiamattoja myöten alkuperäinen verhoilu on säilynyt hienosti. Teho 90 hevosvoimaa. 4 530 , lev. 05 Alusta Edessä kierrejouset vaakatasossa, kallistuksenvakaaja, simpukkaohjaus, levyjarrut. Papereihin kirjattu merkintä 12,5 litran kulutuksesta paljastaa, ettei Roverilla taloudellisuusajojen palkintosijoille olisi välttämättä yltänyt. Konepelti ja tavaratilan kansi alumiinia 07 Mitat Pit. 1 680 kork. Markku muistelee pikkupoikana toisinaan päässeensä itsekin isoisän hienon auton kyytiin
Vanhat huoltomerkinnät paljastavat vuonna -93 Roverin mittariin kertyneen 56 000 kilometriä, kun se pitkäaikaissäilytyksen vuoksi pantiin seisontavakuutukseen. Muista poikkeava Se, että Rover päätyi Elimäelle Eero Tuomisen omistukseen, oli puhdasta sattumaa. Hän toteaa tulleensa lopulta siihen johtopäätökseen, että tallitilojen lisäksi myös oma aika on rajallista. Eero tunnustaa, ettei Rover ollut hänelle mikään varsinainen haaveauto, vaan ensimmäiseksi harrasteautokseen hän kiikaroi tarjolla olleita ponttooni-Mersuja. Mersu kiinnosti kahdestakin syystä, sillä hänen isällään, Tuomisen Konepajan perustaneella Paavo Tuomisella oli aikoinaan vanha Mersu, ja Eero muistaa aina ihailleensa kotikylillä taksikäytössä palvelleiden ponttooni-Mersujen muotoja. Markku lähti isoisänsä autoa katsomaan, ja hän muistaa todenneensa, ettei vain voinut päästää sitä käsistään, vaikka muutaman harrastekulkimen ennestään jo omistikin. Betonisten kaivonrenkaiden valmistuksen ja soranajon rinnalla alkoi vuonna -63 Eeron isän, Paavo Tuomisen itse kehittämän Dinosaurus-kaivinkoneen valmistus. Markun alkuperäinen ajatus oli tallentaa isoisän auto, mutta kun omat tallitilat olivat rajalliset, joutui Rover seisomaan talvet muiden tiloissa. Eerolle tekemistä riitti niin soranajossa, ojituksessa kuin konepajallakin. 29. Kotitekoisilla kaivureilla riitti metsäojien kaivuuta ja parhaimmillaan urakoita kaivettiin kuudella Dinosauruksella. Kun sitä ei vain tuntunut löytyvän Roverilla ajamiseen, päätyi hän vuonna 2007 laittamaan tarpeettoman auton myyntiin. Roverin kaksilitrainen rivinelonen suunniteltiin puhtaalta pöydältä 2000-mallia varten. Käyttöautona ovat myöhemmin palvelleet niin Saabit, Bemarit kuin Mersutkin. Yhden taksi-Mersun perässä hän suuntasi kuitenkin Mikkeliin, mutta koeajossa kovaääniseksi osoittautunut haaveauto ei vain ollutkaan mieleinen. KAIVUUKOKEMUKSELLA Vuonna -72 ajokortin saaneen Eero Tuomisen autoilu alkoi vuoden -63 Volvo PV 544:llä. Töitä ei tarvinnut koskaan vieraalta hakea, sillä tekemistä yrittäjäperheessä riitti. Perintöpeli Vuonna 1990 Rover siirtyi jo 80 ikävuoden ylittäneeltä talousneuvokselta hänen pojalleen Aarno Antero Roinille. Markku muistelee tarpeettomana varastoidun Roverin aiheuttaneen isälleen ainoastaan kuluja, ja järkiperusteisiin vedoten hän päätti lopulta luopua autosta. Isomman huollon yhteydessä auton jarrusylinterit kunnostettiin kauttaaltaan. Roverista jäi automallina Eeron mieleen muisto 70-luvulta, kun legendaarinen toimittaja Hannu Karpo kurvasi Tuomisen Konepajan pihaan samanlaisella Roverilla. Monet kerrat kurtattu ja oiottu Volvo periytyi Eerolle, kun kolme vanhempaa veljestä oli ensin ajanut sillä aikansa. ”Minusta se oli silloin pirun nätti ja pyöreä, ja ajattelin, että kyllä minä joskus hommaan tuollaisen.” Myynnissä olleissa Mersuissa vaikutti kuitenkin hinta ja kunto olevan usein kuin eri autoista. Punainen nahkaverhoilu vaati hiukan puhdistusta ja hoitoa, ja sitä korjautettiin tarvittavilta osilta. Markku muistelee, että tuolloin vasta 31 000 kilometriä ajettu Rover tuli hänen Herttoniemessä asununeelle isälleen ihan käyttöautoksi. Kolmannen sukupolven omistusaikana Roverin matkamittariin kertyi muutamia tuhansia kilometrejä. Tehtävä ei ollut kuitenkaan pitkäaikainen, sillä vuonna -92 Roverin syrjäytti käyttöauton paikalta uusi Opel. Kesäkuussa -95 Roverin vakuutusmaksuja saatiin järkeistettyä, kun alkuperäiskuntoisena säilynyt auto läpäisi hyväksytysti museoajoneuvotarkastuksen. Viimeinen, kahdeskymmenes Dinosaurus valmistui vuonna -85 ja tämä omaan käyttöön jäänyt kaivuri löytyy Tuomisilta edelleen. Iskupituus ja poraus olivat samat 85,7 mm ja ketjukäyttöinen nokka-akseli pyöri kannessa. Tuolloin Karpon asia koski konepajan valmistamia Dinosaurus-kaivinkoneita, joista tehtiin televisio dokumenttia kotimaisen pienteollisuuden tukemiseksi. 1968 tarjolle tuli myös 3,5-litran V8moottori
Alkuperäinen ohjauspyörä on saanut odotella vielä paluutaan. Roverin pinnanvanteilla varustettu rengastus otti täydellä kuormalla takalokareihin kiinni, joten Eero vaihtoi kapeammat alkuperäisvanteet alle. ”Minua viehätti tuo punainen nahkasisustus, se poikkeaa vähän muista.” Hyvä matka-auto Viitisen vuotta yhteiselämää Roverin kanssa on ollut varsin ongelmatonta. Roverin hinta oli tiukka ja tinkiminen turhaa. Roverin alla pyörivät pinnavanteet ja paikallaan oli puinen tarvikeratti. Nettiä selatessa silmiin oli aiemmin osunut myös Rover, jossa oli jotakin puoleensa vetävää. Kun museorekisteröity ja hiljattain katsastettu auto oli kaikin puolin ehjän oloinen ja ajoltaankin vielä moitteeton, kauppoihin päästiin varsin pian. Seuraavana huoltokohteena on tihkumaan alkanut jarrupääsylinteri, johon uudet kumit on jo tilattu Brittiosasta. Nahkaverhoilukin pysyy pehmeänä kun lisää nahanhoitoainetta aika ajoin. Kesäreissuja on tullut tehtyä muun muassa Hankoon, ja Suur-Saimaan ympäriajotkin on pariin kertaan Roverilla kierretty. ”Keväällä kun sen tuosta tallista ottaa talven seisonnan jälkeen, niin pääkatkaisijasta virrat ensin päälle, antaa vähän ryyppyä ja kääntää virta-avaimesta, niin se on siinä”, Eero toteaa tyytyväisenä. Alkuperäisvanteet talvirenkaineen sekä alkuperäinen ohjauspyörä olivat onneksi tallella. Hän päätti suunnata seuraavaksi sen perässä kohti Espoota. Korin paikkamaalauksetkin rajoittuivat muutaman pikkunaarmun korjailuun. Lisäksi yksilön historia oli hyvin selvillä. Roverista hän voisi periaatteessa luopuakin, sillä varsinkin vanhemmat Alfa Romeot ovat alkaneet vetää puoleensa. Ylellinen brittiauto tarjoaa omanlaisensa tunnelman, mutta Eero toteaa viime aikoina katselleensa Italian suuntaan. ”Minua viehätti tuo punainen nahkasisustus, se poikkeaa vähän muista.” 30 7/2022 Rover 2000 Rover 2000. Perushuolloista ei ole paljoa vaivaa ollut; öljynvaihdot ja tarkistukset moottorista sekä vaihdelaatikosta sujuvat kotikonstein. Maalipinnasta saattoi päätellä, ettei autoa ollut koskaan kolaroitu. Lähes kymmenen tuhannen kilometrin kokemuksella Eero toteaa Roverin olevan varsin hyvä matka-auto, vaikka kesähelteillä olisi joskus ilmastointia kaivannutkin. Upeassa alkuperäiskunnossaan oleva, tuolloin 56 700 kilometriä ajettu yksilö tekikin heti vaikutuksen, jonka seurauksena päästiin varsin pian kaupanhierontaan. Suuntaa haetaan toistaiseksi Personal-ruoria pyörittämällä. Eero toteaa, että hankintapäätös oli helppo tehdä pelkästään auton sisätiloja ihaillessa. ”Jarrut kyllä toimivat, mutta parempi nesteen olisi pysyä sisäpuolella”, omistaja toteaa ja lisää, että nelosvaihde on pari kertaa hypännyt ajossa paikoiltaan, joten vaihdelaatikkoon kurkkaaminen tulee sekin ajankohtaiseksi lähiaikoina. Kaikesta näki, että auto oli saanut poikkeuksellisen hyvää hoitoa. Rover on keväisin herännyt nöyrästi talvisäilytyksestään
UUUUTTUUUUDDEETT www.alfamer.fi p. 010 292 7423 Puh. 010 292 7424 Puh. 010 292 7423. 09-7742810 Tilaa verkkokaupastamme Mopoja ja Jopoja 32,50 € Auto 80-luvulla 34,90 € Ajoneuvojen verhoilutyöt ammattitaidolla. Kun lopputulos ratkaisee. Ajoneuvojen verhoilutyöt ammattitaidolla. Vantaa: Vantaa: Luhtaanmäentie 21 Luhtaanmäentie 21 01750 Vantaa 01750 Vantaa Puh. Kun lopputulos ratkaisee. 010 292 7424 WWW.GRIPSGARAGE.COM WWW.GRIPSGARAGE.COM Turku: Turku: Ravurinkatu 15 Ravurinkatu 15 20380 Turku 20380 Turku Puh
Kun varapyörä kuljetetaan pystyasennossa, on sen vierellä runsaasti tilaa, mutta jos varapyörän asettaa vaakatasoon tarjoutuu mahdollisuus myös pitkien esineiden kuljettamiseen. Mistä Rover 2000 -mallissa on kyse, kysyy esite ja vastaa siihen yksiselitteisin adjektiivein: taloudellisuudesta, suorituskyvystä sekä ylellisyydestä. Tavaratilan osalta on autossa huomioitu kaikki tarpeet. Istuimet tarjoavat poikkeuksellista mukavuutta ”M istä autossa viimekädessä on kysymys?” pohtii Rover 2000 -mallin myyntiesite ensiriveillään ja nostaa esille sen, että me arvotamme autojamme lopulta hyvinkin eri näkökulmista. Rover 2000 ARVOSTETTUA ylellisyyttä Jos et jo ensinäkemältä päättänyt hankkia seuraavaksi autoksesi uutta Rover 2000 -mallia, saattoi auton myyntiesite sinut siihen taivutella. Perusteita hankinnalle löytyi, katsottiin Roveria sitten järkevyyden, äärimmäisen turvallisuuden tai tyylikkyyden näkökulmasta. Kun tähän yhdistyy vielä äärimmilleen viety turvallisuus, on tavoitteiden saavutta32. Tilaa ja mukavutta Neliovinen Rover 2000 on tilava auto. Rover 2000 on todellakin ainutlaatuinen ja se osoittaa kuinka Rover Companyn hienojen autojen valmistuksen pitkillä perinteillä aikaan saadaan sekä parempia että turvallisempia autoja. Sisätiloiltaan Rover 2000 täyttää korkeimmatkin vaatimukset. Suorastaan ylellinen mukavuus noudattaa kuitenkin aitoja Rover-perinteitä. Lomamatkalle lähdettäessä voidaan varapyörä asettaa tavaratilan kannen päälle, jolloin tavaratila on kokonaisuudessaan käytettävissä. Kun toiset meistä painottavat ajoominaisuuksia, suorituskykyä sekä nopeutta, on autoilussa toisille kyse neljän ihmisen äärimmäisen mukavasta matkanteosta, turvallisuudesta nauttien. Teksti ja esitteen vapaa suomennos: Jan-Erik Laine miseksi Rover Companyn pitänyt luoda kokonaan uusi konsepti. Ei tule sulkea pois sitäkään, että monet meistä arvottavat auton merkitystä statussymbolina, jolla ilmentää sosiaalista asemaa tai menestystä liike-elämässä. Rover 2000 -mallin raikas puhdaslinjainen kori on aistikkuutensa ohella aerodynaaminen ja antaa kuljettajalle täydellisen näkyvyyden
Myyntiesite mainitsi Roverin sisutuksen suunnitellun kestämään seitsemän päivän työviikkoa. Roverin itsekantava teräskori oli vankkatekoinen ja suojasi matkustajia kolaritilanteessa. Sitä ei esite havainnollistanut, miten antiikkiliikkeestä tehdyt hankinnat saatiin Roverin takaluukkuun sopimaan. Turvallisuutta Rover 2000 -mallia on kuvailtu turvallisimmaksi autoksi maailmassa. Rover 2000 on kuitenkin osoittanut, että näkökulmista riippumatta miellyttää se autoilijoita varsin laajalti. Tavallista onkin, että kun puhe kääntyy autoilun turvallisuuteen, nousee Rover 2000 usein esille juuri malliesimerkkinä. 33. Toisena turvallisuuden peruspilarina on Rover 2000 -mallin erittäin vankkarakanteinen teräskori, joka kykenee suojaamaan matkustajia ja minimoimaan vammautumisriskiä onnettomuustilanteissa. Näiden lisäksi on se saavuttanut huomattavan arvostuksen puolueettomien ja kokeneimpien autotoimittajien keskuudessa. Lähes täydellistä Täydellistä, kaikkien vaatimukset sekä mieltymykset täyttävää autoa on mahdotonta valmistaa. Roverin erillisten etuistuimien säädöistä löytävät niin pitkät kuin lyhyetkin kuljettajat mukavan ajoasennon. Tiukemman puristuksen ja kahden kaasarin TC-version teholukemaksi kirjattiin 124. Takaistuin alaslaskettavalla kyynärtuella tarjoaa mukavuutta kahdelle ja tuki ylöskäännettynä tarjoaa istuin tilaa kolmelle. Korin kaikki pintapellit oli suunniteltu helposti vaihdettaviksi. 1978-kuutioinen rivinelonen tuotti yhdellä S.U.-kaasuttimella 99 hevosvoimaa. ja laadukas sekä kestävä nahkaverhoilu pitkäikäistä ylellisyyttä. Roverin turvallisuus perustuu kahteen tekijään. Eikä vain autoilijoita, sillä tähän mennessä on Rover-mallille myönnetty ensimmäisen Euroopassa jaetun Vuoden Auto -palkinnon lisäksi kultamitalit niin korivalmistuksesta kuin turvallisuudestakin. Auton ohjaus, levyjarrut sekä jousitus ovat suunniteltu äärimmäistä hallittavuutta sekä vakautta silmällä pitäen, niin jokapäiväisessä arkiajossa kuin ääritilanteissakin
Edeltäjämalleihin verrattuna siinä ei ollut juuri mitään samaa. L ambretta TV 175 Uuden ajan skootteri Skoottereistaan tunnettu Innocenti esitteli uutuusmallinsa Lambretta TV 175:n kotikaupungissaan Milanossa keväällä 1957. Otetaan suurennuslasin alle hienosti entisöity suomiyksilö. Helsinki 34. Pyörä oli kerrankin keksitty uudelleen
Vaikka skootterit kehitettiin alun perin kaupunkimaiseen siviiliajoon, olivat Piaggio ja Innocenti 50-luvulla vahvasti mukana myös moottoriurheilussa. Piaggion periaatteena oli valmistaa mahdollisimman yksinkertaisia ja funktionaalisia ajoneuvoja, kun taas Innocenti keskittyi teknisten yksityiskohtien kehittämiseen. Molemmat valmistivat pieninä sarjoina tehdasviritteisiä malleja kilpailemaan aina kansainvälisiä Six day -kisoja myöten. Piaggio onnistui markkinoinnissaan paremmin, ja Vespa on siksi tunnetumpi tuotemerkki. Ostaja sai skootteriinsa muun muassa neljä vaihdetta, tehokkaammat jarrut, kahdenistuttavan penkin sekä satasen päälle yltävän huippunopeuden. Innocentin laitteet olivat suorituskykyisempiä ja ominaisuuksiltaan lähempänä moottoripyörää. S odanjälkeisen ajan kaupunkiliikenne muuttui perin pohjin, kun moottoripyöräskootterit ilmestyivät aluksi Italian ja nopeasti myös muiden Euroopan maiden katukuvaan. Nyt ei kuitenkaan ollut tarkoituksena kohentaa pelkästään ulkonäköä tai suorituskykyä vaan pöytään päätettiin iskeä kunnon panokset. Tartaanikuvioitu pitkä satula on aikakauden mukainen lisävaruste. Se ei luonnollisesti tapahtunut hetkessä. Puhtaalta pöydältä Innocentin suunnitteluosastolla alettiin välittömästi hahmotella uutta Lambrettaa. Kesti syksyyn 1957 ennen kuin uutta mallia päästiin esittelemään. Markkinoille ilmaantui jos jonkinlaista yrittäjää, mutta todellisuudessa koko maailman skootterimarkkinoita hallitsi kaksi italialaista jättiläistä: Piaggio Vespalla ja Innocenti Lambrettalla. Skootteri tarjosi edullisen ja kätevän tavan liikkua niin kaupungissa kuin sen ulkopuolella. Vuonna 1955 Piaggio astui Innocentin varpaille, ja sen seurauksena asetelma keikahti kertaheitolla päälaelleen. Moottoroidun liikkumisen tarve oli kova, mutta sodan köyhdyttämällä Euroopalla ei ollut varaa massamuotoiseen autoiluun. Perusmalleihin verrattuna GS:n hinta oli kolmanneksen korkeampi, mutta nyt Vespan suorituskyky oli aivan uudella tasolla ja ajo-ominaisuudet reilusti urheilullisemmat. Skootterimerkkien kilpahommat ja sarjatuotanto olivat kuitenkin kaksi eri maailmaa, kunnes Piaggio yllätti vuonna 1954 esittelemällä siviilimarkkinoille suunnatun ja maineikkaan Sei Giorni -kilpurin ratkaisuihin nojaavan Vespa 150 GS -mallin. 35. Tämä oli ikävä yllätys asiaan varautumattomalle Innocentille, joka tarvitsi nyt kiireesti mallistoonsa oman premium-version. Teksti ja kuvat: Tamas Vilagi TV 175:n silhuetti on klassinen ja virtaviivainen. Valmistajien välillä oli perimätiedon mukaan herrasmiessopimus, että toisen varpaille ei astuta. Piaggio ja Innocenti valmistivat pieninä sarjoina tehdasviritteisiä malleja kilpailemaan aina kansainvälisiä Six day -kisoja myöten. Vespa GS oli teknisiltä periaatteiltaan täysin samanlainen kuin perusmallitkin, mutta Innocenti päätti nokittaa luomalla perinpohjaisesti uuden konstruktion. Jätit olivat kuitenkin valmistusmääriltään tasavahvoja 1960-luvulle saakka. Uusi se toden teolla olikin
Uiva monilevykytkin. Ratkaisu mahdollisti huomattavasti vakaammat ajo-ominaisuudet kuin mihin skoottereissa oli aiemmin totuttu. Lambrettan taival merkkinä päättyi jo vuonna 1972, mutta TV:tä kehitelleen insinööri Pier Luigi Torren kädenjälki näkyy vahvasti vielä nykypäivän skootterimalleissa. Rumpujarrut edessä ja takana. 07 Suorituskyky Huippunopeus 104 km/h. Koko moottoripaketti saatiin sijoitettua hyvin matalalle ja keskelle myötäilemään putkirunkoa. Aiemmissa Lambretoissa käytettiin kardaanivetoista moottoria, jossa sylinteri oli perinteisesti pystyasennossa. 01 Merkki ja malli Lambretta TV 175 02 Vuosimalli 1961 03 Moottori Puhallinjäähdytteinen yksisylinterinen kaksitahtimoottori. Dell´Orto MB21 BS5-kaasutin. Rengaskoko 3.50 x 10 tuumaa. Kantakorttiin kirjattu historia päättyy jo vuoteen 1965, mutta pyörän kunnon perusteella voisi olettaa, että se jäi melko uutena kokonaan pois tieliikenteestä. Tämä kokonaan uusi konstruktio otettiin käyttöön perusmalleissa LI 125 ja LI 150 sekä kaivatussa premium-mallissa, joka sai nimekseen TV 175 (Turismo Veloce). Eritoten perusversiot LI 125 ja LI 150 mutta myös TV 175 ylsivät samoihin myyntimääriin kuin kilpailijansa Piaggio. Kuivapaino 115 kg. TV:ssä myös käynnistinpoljin on ergonomisesti muotoiltu. Esimerkiksi vuonna 1963 TV-mallisto sai etupyörään levyjarrun, joka oli sangen harvinainen kaksipyöräisissä tuohon aikaan. 06 Mitat Pituus 1 830, leveys 710, korkeus 1 060, akseliväli 1 290 mm. Innocenti sinetöi valmistusmenetelmänsä LI/TV-sarjalla lopullisesti. Leijonanosa TV-malleista päätyi vientiin ja niin niitä tuli myös Suomeen. Huippumalli tarjosi suurimman italialaisskootterissa nähdyn moottorin, uuden retrofuturistisen muotoilun, ja parhaat tämän ajoneuvotyypin ajo-ominaisuudet. Ducati 6V -magneettosytytys. Sylinteritilavuus 175 kuutiosenttiä (62 x 58 mm), seosöljyvoitelu. Puristussuhde 1:7.6. Kokonaan uusi Lambretta oli menestys. Maksimiteho 8.6 hv/6000 rpm 04 Voimansiirto Vetotapa: koteloitu kaksoisketju. Lisäksi akseliväliä pidennettiin ja tietysti ulkoasu päivitettiin. Uuden LI/TV-mallisarjan tekniikka perustui koteloituun kaksoisketjuvetoon, ja sylinteri oli nyt vaakatasossa. Teknisiä yksityiskohtia toki hiottiin. Näin myös Lambrettaa oli vihdoin saatavilla kahtena eri mallisarjana. Kardaaniveto ja pystymallin sylinteri saivat väistyä modernin koteloidun ketjuvedon ja horisontaalisesti lepäävän sylinterin tieltä. (Scooters India Limited) -nimellä aina 2000-luvulle saakka. Intiassa Lambretta jatkoi elämäänsä S.I.L. 05 Runkorakenne Teräksinen putkirunko irroitettavilla paneeleilla. Neliportainen vaihteisto käsivalitsimella. Lyhyeksi jääneeseen käyttöön viittaa myös se, että pinnassa 36 7/2022 Lambretta TV 175. Kun Lambrettan entisöinti alkoi talvella 2006, sillä oli toimintakuntoisen nopeusmittarin mukaan ajettu vain reilut 10 000 kilometriä. Skootterin ensimmäiset omistajat olivat Kansallisarkiston kantakortin mukaan Maariankadulla asustelleet koulukaverit. Täysin entisöity suomiyksilö Artikkelin kuvissa esiintyvä yksilö päätyi uutena Turkuun. Innocentilla oli vihdoin aseet taisteluun skootterien premium-markkinoilla. Huomattavasti kalliimpaa TV:tä myytiin ymmärrettävästi vain murtoosa perusmalleihin nähden, sillä Italiassa skootteri oli pääosin kaupunkiajoneuvo. Viimeiseksi jääneessä DL-mallistossa kaikki peruspiirteet ovat edelleen tunnistettavissa ja saman hyväksi osoittautuneen konstruktion peruja. Pitkät välimatkat ja isompi on kauniimpi -ajattelu johti siihen, että Suomeen päätyneet Lambretat olivat enimmäkseen TV 175 -mallia
37. Tämä tosin osoittautui myöhemmin vääräksi luuloksi. Pyörän haluttiin usein näyttävän uudelta, ja skoottereita maalailtiin uusiksi sitä mukaa kuin mallipäivitykset toivat mukanaan uusia värivaihtoehtoja. Se johti monesti kaksitahtimoottorin kiinnileikkaamiseen. Lisäksi aihiossa oli edelleen alkuperäinen äänenvaimennin, ja siinä tuon ajan lainsäädännön mukainen desibelirajasta kertova fonikilpi tallella. Aihio oli ihanteellinen kunnostusta ajatellen. Tässä pellit ovat pohjustettuna odottamassa maalaria. Se piti kuitenkin pian asennuksen jälkeen irrottaa ja käydä uudelleen läpi. Kokoamisen alkuvaihetta. Lambretan peltiosat osoittautuivat hyväkuntoisiksi, eikä suuritöisiin hitsaustai oikomistöihin tarvinnut ryhtyä. Sama koskee maalipintaa. Ensin koko pyörä purettiin atomeiksi, sitten runko ja peltiosat puhallettiin ja maalattiin alkuperäisellä värisävyllä. Putkirungon rakenne on hyvin nähtävillä ennen pintapeltien asennusta. Lahden suunnalla vaikuttava Lambretta-asiantuntija Timo Maijala otti kunnostustehtävän vastaan, ja lopulta kaikki moottorin kuluvat osat vaihdettiin uusiin alkuperäisosiin. Moottori katsottiin sen verran hyväksi, että sille ei oikeastaan tehty mitään – pelkkä puhdistus ja tarkistus riittivät. Moottori otettiin uudelleen pöydälle. Ei ole lainkaan tavatonta, että koneen päätyessä entisöinnin kohteeksi sylinteri on porattu ylikokoon jo pariinkin kertaan. Lambretta oli löytöhetkellä nuhjuisessa kunnossa, mutta kaikki osat olivat tallella ja ruostekin oli vain pintapuolista. Koekäyttöä varten työpöydällä on oma kiinnityspukki. Eturengas ja ohjaustanko ovat jo löytäneet paikkansa. Moottori vaikutti aluksi hyväkuntoiselta. Ajossa kone aiheutti nykimistä, ja sen kunnolla lämmettyä sytytyskin oikutteli. Skoottereita käytettiin tuohon aikaan melko kovalla kädellä ja konetta säälimättä. Kokoamisvaiheessa pisteosat joko kunnostettiin ja pintakäsiteltiin uudenveroiseksi tai vaihdettiin uusiin alkuperäistä vastaaviin nykytuotanto-osiin. Harvinaista! Lambrettan entisöinti suoritettiin niin sanotusti perinteisellä kaavalla. Maijalalla oli sopivasti varasto pullollaan vanhan maahantuojan käyttämättä jääneitä osia. oli vielä tehtaan alkuperäinen maalipinta ja moottorissa hyväkuntoinen sylinteri vakiokoon männällä
Kylmäkäynnistystä varten avataan kuristin ja polkaistaan pitkää ja onnistuneesti muotoiltua käynnistinpoljinta. Yleensä jo ensimmäinen polkaisu herättää miehekkäästi röpöttävän kaksitahtimoottorin henkiin. Maantiellä Lambretta on mukavimmillaan 80–90 kilometrin tuntivauhdissa. Lambretta maantiellä Skoottereita kritisoidaan yleensä heikoista ajo-ominaisuuksista, ja syyttävä sormi osoittaa useimmiten pieniä pyöriä. Laitteen tasapaino ja etenkin moottorin määrittämä painopiste ovat kuitenkin yhtä lailla tärkeitä tekijöitä ajettavuuden kannalta. Satasella joutuu jo hiukan aistimaan tuulen vaikutuksen nurjan puolen, joten naru kireänä ei vuosikerta-skootterilla tee mieli kauaa päristellä. Lambrettassa molemmat ovat kohdillaan. Vauhdin hillitseminen onnistuu kevyesti sekin. 175-kuutioinen ja nelivaihteinen TV tarjoaa vääntönsä puolesta mahdollisuuden myös kaverin kyyditsemiseen. Moottoripyörämäinen eturipustus kahdella iskunvaimentimella sekä moottorin optimaalinen sijainti mahdollistavat yli satakiloiselle laitteelle erittäin vakaan ajettavuuden. Hyvien ajo-ominaisuuksien lisäksi TV on myös erittäin helppokäyttöinen. Kuristimen voi saman tien kytkeä pois päältä, ja tyhjäkäynti asettuu tasaiseen pörinään. 38 7/2022 Lambretta TV 175. Moottori on eristetty rungosta hyvin, eikä yli 150-kuutioisten skootterimoottorien usein aiheuttamaa runkovärinää tunne kovemmillakaan kierroksilla. Normaalit taajamanopeudet taittuvat kevyesti pintakaasulla. Kuopissakaan ei tarvitse pelätä kyydistä putoamista. TV on pullollaan kauniita yksityiskohtia. Pitkän ajolenkin jälkeen on pakko jälleen kehua pyörän tasapainoa. Aikakauden fonikilpi on yhä paikallaan äänenvaimentimessa. Keskimoottorinen Lambretta on sivumoottoriseen Vespaan verrattuna aivan eri maata etenkin oikealle kaarrettaessa, kone kun ei häiritse tasapainoilua toispuoleisella lisäpainollaan. Perinteinen käsivaihde vasemmanpuoleisen kahvan yhteydessä toimii tarkasti ja herkästi, ja kytkimen käyttöön riittää sen keveyden puolesta vaikka vain pari sormea. Kiihtyvyys riittää mainiosti kaupunkiliikenteessä. Jarrurummut on mitoitettu oikeassa suhteessa laitteen painoon ja suorituskykyyn nähden
Lambretta oli hyvin riisutun oloinen, mutta siinä oli 125-kuutioinen moottori, jolla se kiilasi 98-kuutioisen kilpailijansa Vespan ohi. LAMBRETTA PÄHKINÄNKUORESSA Lambretta esittelee lokakuussa 1947 ensimmäisen mallinsa 125m:n, joka myöhemmin ristitään A-malliksi. Pienempi mopoluokan Junior esitellään samana vuonna. Britannian markkinoille valmistetaan pienenä erikoissarjana TV 200 -mallia. 39. Kanuuna oli Suomen Puolustusvoimien käytössä vuodesta 1961 eteenpäin. Samalla Innocenti uudistaa koko mallistonsa, ja luopuu kardaanivetoisista moottoreista. Kolme vuotta myöhemmin Lambretta-merkki jää historiaan. Kolmossarjan malleissa lippulaiva TV saa etupyöräänsä levyjarrun vuonna 1962. LCja LD -mallisarjojen, kuten katettuja kutsutaan, valmistus päättyy vuonna 1957. Varsinaista iskunvaimennusta ei ollut, ja kuoppia vastaan taisteltiin tavallista alhaisemmilla ilmanpaineilla renkaissa. Täysin uudistunut, kokonaan katettu ketjuvetoinen LI/TV-sarja esitellään vuonna 1958. Nakumallin rinnalle esitellään täyskatettu, kalliimpi malliversio vuonna 1950. Kauttaaltaan virtaviivaisempi ”Slim Line”-mallisto nimeltään SX esitellään vuonna 1965, jossa 200-kuutioinen malliversio otetaan viralliseen sarjatuotantoon. Innocenti valjastaa muotoilustudio Bertonen suunnittelemaan uusimmat ja samalla viimeiseksi jääneet DLja Lui -mallisarjat vuonna 1969. Moottorivaihtoehdot ovat nyt 125-, 150ja 175-kuutioisia. Ensimmäinen Lambretta esiteltiin syksyllä 1947, ja se oli kutsumanimeltään tutusti A-malli. Etuvalon sijainti siirtyy lopullisesti ohjaustankoon kakkossarjan myötä vuonna 1959. Lambretta TV:n moottori voi olla joillekin lukijoille tuttu armeija-ajalta, sillä sellaista käytettiin hieman muuteltuna sveitsiläisen Hispano-Suizan valmistaman ilmatorjuntakanuunan suuntaajan voimanlähteenä. Pientä polvisuojakatetta lukuun ottamatta 125-kuutioinen nakumalli saa myöhemmin jatkoa B-, C-, D-, Eja F-mallinimikkeiden muodossa. D-mallissa vuonna 1954 on ensimmäisen kerran vaihtoehtona 150-kuutioinen moottori
40 7/2022. Lisäksi koeajokortin täyttäneet osallistuivat suureen juhlakilpailuun, jossa palkintona oli ”rutkasti arvokasta hopeaa: 150 tyylikästä mansettinappiparia ja 150 kaunista kaulariipusta”. Hankintaa puntaroitiin tarkkaan ja vaihtoehtoja koeajettiin, tarvittaessa useampaan kertaan. Jos junakyyti ei osunut kohdalle, omatoimireissussa lämmitti 5 000 ensimmäiselle koeajajalle jaettu kasetti ”Citroën-matkamusiikkia”. Eikä tässä vielä kaikki Nykyään uusia autoja ostellaan jopa kotiintoimituksella netin kautta, mutta ennen oli toisin. Menivätköhän kaikki kasetit aikanaan jakoon. Teksti: Harri Onnila Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat Vuonna -87 kannatti syöksyä CAD-Design-suunnitellun Citroën AX:n koeajolle, sillä onnekkainta odotti ”luxus-luokan matka 2 hengelle Orient Expressillä Pariisista Venetsiaan”. Sesongin ’85 Citroën-mallisto kannatti loppuvuodesta -84 koeponnistaa ihan siitä syystä, että mukaan lähti autoon tarkoitettu sisälämpömittari. Automaahantuojat myös houkuttelivat koeajoille, ja porkkanana käytettiin monesti arvontoja tai pieniä muistolahjoja
Kyseessä oli epäilemättä vapunpäivänä ajettu Imolan GP, jonka voittoon porhalsi Patrick Tambay Ferrarillaan. Palkinnon houkuttelevuutta lisää, kun mainitaan sen rahallinen arvo. Hyöty-Fordeja syksyllä -86 koeajanutta odotti mahdollisesti 6 000 markan arvoinen Madeiran-reissu kahdelle. Kevään -83 reissulla odotti muun muassa F1-luokan kilpailu. Vuonna -82 Fiat-malliston äärelle kosiskeltiin jälleen Italianmatkalla. Ketäpä ei olisi houkuttanut tutustua vuonna -77 tutustua uuteen 128-Fiatiin, kun samalla avautui mahdollisuus voittaa kahden hengen Rooman-matka. Auto-Novo jatkoi matkanjärjestäjänä vuonna -78, kun Mirafioria koettanut saattoi suunnata ystävänsä kanssa viikoksi Sisiliaan. 41. Keke jäi niukasti podiumilta ollen Williamsillaan neljäs
42 7/2022 Mainoksen imussa. Lisäksi kannustettiin vertaamaan sitä uuteen ’69 Elite 1300 ”Caviariin”, jossa oli viisi uudistusta. Nämä mitat lähinnä täyttävälle perheelle lahjoitamme 5 hengen kesälomamatkan Mallorcalle ja perheen löytäjälle 2 hengen lomamatkan.” Alkuvuonna -82 Hondan koeajaneilla oli tähtäimessä mojova palkinto, peräti vuoden bensat. Vuoden -66 Opel Kadettia mainostaessa oli koolla väliä. Tarkemmin sanottuna palkintona oli ”1 000 l./92 okt. eli noin 18 850 Accord-kilometriä”. Arvuuttelun aiheena oli käytetyn Eliten ajokilometrit. Ei epärehelliset arpajaiset, vaan ”reilut arvajaiset”. ”Tuokaa meille perhe, jonka 5 jäsenen pituus on 9 metriä ja paino 400 kg. Pääpalkintona oli väri-TV, mutta jokainen jälleenmyyjä palkitsi myös lähimmäksi oikeaa kilometrimäärää arvanneen 300 markan ostokortilla
Tekstiä Peugeot 305 -malliston mainoksessa riitti, mutta loppuun asti lukeneita koukutettiin kilpailulla. Ajat koeajon ja kerrot mielipiteesi.” Keväällä -88 houkuteltiin koeajamaan Mitsubishi Coltin ja Lancerin EXEja Mirage-erikoispainoksia, sillä ”200 onnekkainta lähtee timanttiristeilylle”. ”Tule ja tee elämäsi kannattavin ja mukavin koeajo. Vauhdikasta oli myös kuvailu: ”Voit voittaa matkan Hockenheimissa, Länsi-Saksassa 26.7. Tutustut Seatiin ja vastaat kysymyksiin. ajettavaan F1kisaan. Kaikkiaan arvottiin sata kappaletta kahden hengen risteilypalkintoja, joten ”mahdollisuutesi timanttiristeilylle Sally Albatrossille 28.4.88 ovat loistavat”. Osakilpailuvoitto oikeuttaa mukaasi myös yhden ajanottajan. Samalla voit voittaa matkan Geneven Autonäyttelyyn. 43. Jaossa 10 matkaa.” Vuonna -87 oli vauhti kova, kun Saab-liikkeissä pyörähti käyntiin Seat Grand Prix 87 -kilpailu. Täysihoito ja pääsyliput kuuluvan palkintoon, tottakai.” Seat Grand Prix 87 ei ollut mainoksen mukaan tavallinen ”autokilpailu”, vaan se oli ”tiedon ja taidon testi”: ”Saat oman kilpailulisenssin
Nykyisillä polttoaineenhinnoilla -81 vuoden Daihatsu-kilpailun palkinto olisi entistä arvokkaampi. Helkama oli aloittanut TV-valmistuksen -56, ja se kehitti 70-luvun alussa oman väritelevisionkin, mutta TV-toiminta lopetettiin Helkaman Hangon-tehtaan tulipalon jälkeen vuonna -71. Škoda 1000 MB:n koeajaneiden kesken arvottiin vuonna -66 kymmenen ”uusinta Helkama-televisiota”, joiden yhteisarvoksi mainittiin yli 10 000 markkaa. Suzuki SA310:n vuonna -84 koeajaneet poistuivat paikalta ääninäyte mukanaan: ”Tule koeajamaan itse hiljaisuus. Kisassa kun oli mahdollisuus kuitata ”Daihatsu bensoineen kuukaudeksi käyttöösi”. Hiljaisuudelta. Saat kasetin, jolta kuulet Suzuki SA310:n käyntiäänen.” Voisiko joku kasetin lunastaneista kertoa tarkemmin, mitä nauhoitus kuulosti. 44 7/2022 Mainoksen imussa. Voittajan voisi tarkistaa 15.12.-81 päivän Hesarista
45. Helkama-telkkarit olivat vuonna -83 jo historiaa, mutta kymppitonnin TV-palkinto oli edelleen poikaa – ja nyt kylkiäisenä sai videotkin. Ja tietysti ranskalaisen mukavia”. Mukaan arvontaan pääsi koeajamalla Škodan, esimerkiksi 120 Coupén. Alkuvuodesta -75 Renault 5:n reklaamissa mentiin suoraan asiaan: ”Koeajakaa itsenne Ranskaan.” Käytännössä tämä tarkoitti, että ”maalishuhtikuussa voitte voittaa kahden hengen Ranskan-matkan ja päästä katsomaan miten Renault kustannuksista tinkimättä tekee korkealaatuisia, turvallisia ja tilavia autoja
Tunnetuin kotimainen PV-Volvolla ajanut kuljettaja lienee Hannu Mikkola, joka uransa alkuvuosina teki itseään tunnetuksi sellaisen puikoissa. 46 7/2022. 1980-luvun puolivälissä Volvo menestyi hyvin ETCC (European Touring Car Championship) sarjassa, myös Saksassa ajetussa sarjassa merkki voitti tuolloin mestaruuden. Näitä ovat jatkojalostaneet kilpailukäyttöön niin tehtaiden tukemat tiimit, maahantuojat, yksityiset toimijat sekä tavalliset harrastajat. P-I voitti Volvolla rallicrossin Ruotsin mestaruuden vuonna 1979 ja Euroopan mestaruuden 1980. Markku Alén ja Timo Salonen muistetaan nopeina 142-kuljettajina, joiden saavutukset jatkuivat maailman huipputasolla 1990-luvulle saakka. Mutta kun perehtyy ruotsalaismerkin kilpailuhistoriaan, alkaa maatalouskonevertaus ontua. Hollannissa valmistettuja variaattoriVolvoja ei aina harrastajapiireissä tunnusteta oikeiksi Volvoiksi, mutta kilpailullisessa mielessä niitä ei voi sivuuttaa olankohautuksella. P1800/1800S eli tutummin PyhimysVolvo edustaa ulkonäöllisesti eniten urheiluautoa Volvon menneiden aikojen mallikirjossa. Olihan uusi tai vähän käytetty Volvo lähtökohtana varsin arvokas ostos, eikä laadukas vauhtipaketti moottoriin ja alustaan myöskään jokapojan hankittaKar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Rallitraktorit Rakkailla autoilla on lempinimensä. Vankasti rakennetut vanhat Volvot eivät kuuluneet massaltaan höyhensarjaan, ja joskus ajamiseenkin tarvittiin riuskoja otteita. Kotimaamme rallirintamilla Volvoa näkyi enää harvakseltaan. Seuraava vuosikymmen toi soraränneille Volvo 140-sarjan. Asfalttiradan erikoisvehkeet 200-sarjan myötä Volvon kilpailutoiminta siirtyi sorateiltä asfalttiradoille. Tuolloin tehdas oli rallicross-toiminnassa vahvasti mukana. Kilpaa Pyhimyksellä kuitenkin ajettiin aktiivisesti, ja ainakin yksi ilmava kaato sillä VHS-videokameroiden edessä suoritettiin. Kansallisella tasolla muun muassa Leo Kinnunen ajoi rallia Volvo 66:lla. 142-mallilla ajoi vauhdikkaasti myös Eeva Heinonen, aikanaan hyvin tunnettu ja arvostettu kuljettaja. Vilkaistaan ammattikatsojan filmirullille ikuistettua patarautaa. Tarjokkaita ralliauton aihioiksi oli, sillä 200-sarjan autoista valmistettiin erilaisia sporttiversioita niin kaksikuin neliovisinakin. PV, Amazon, 140-sarja ynnä hollannikkaat Kun palaamme ajassa 1960-luvun rallipoluille, sorateillä kiitivät sekä PV 544että Amazon-mallit. Kansainvälisesti Volvo 343 menestyi rallicrossissa etenkin ruotsalaisen Per-Inge Walfridssonin ajamana. Tuolloin penkalla arvuuteltiin kyseisen yksilön rahallista arvoa, sillä harvinaisen ja tuolloin hankalasti löydettävän mallin hintojen tiedettiin olevan varsin korkealla tasolla. Niinpä Volvo ristittiin irvileukojen toimesta traktoriksi. Maahantuojat tarjosivat virityssarjoja heille, joilla oli rivakampi kulku tavoitteena ja rahapussi kunnossa. L äntisen naapurimaamme autotehtaat Volvo ja Saab ovat syytäneet markkinoille laadukkaiden käyttöautojen ja edustustehtäviin kelpuutettujen mallien lisäksi urheilulliseen toimintaan soveltuvia ajokkeja. Volvot niittivät mainetta myös työkonemaisella kestävyydellään. Paljon muitakin nopeita Volvo-kuskeja maastamme tuolloin löytyi, samoin aktiivinen tiimi, joka ajatti Volvoja muiden muassa edellä mainittujen kilpailijoiden toimesta. Kotimaamme historic-rallisarjassa oli 1990-luvulla eräällä tiimillä käytössä tämä tv-sarjasta tuttu malli
Muistan, että etenkin Tampereen suunnalla ajetut SM-kilpailut olivat useana vuonna merkitty myös Ruotsin Volvo Original Cup -sarjan osakilpailuiksi. Vauhdin Maailman aikanaan maistelema yksilö on edelleen olemassa asiantuntevan harrastajan tallissa. Jäntti oli nopea Lada VFTS -kuljettaja eikä vauhti ainakaan hiipunut Volvon myötä. Jukka Raustola ja Volvo 66 vuoden 1990 Lempäälä-rallissa. Timo Bäck toi 343:a vauhdikkaasti A. Mäkelä ja Suominen ajoivat vuosituhannen vaihteen KeskiUusimaa rallissa Volvo 242:lla, joka yksityiskohtien perusteella edustaa mallisarjan varhaisempaa ikäpolvea. Suomessa ainakin yksi yksilö valmistui Kai Jäntin puuhaamana, mutta autoa ei tuolloin hyväksytty F-ryhmään. Uusi aalto rantautuu Ruotsista 1990-luvun puoliväliin saavuttaessa oli kotimaisessa F-ryhmässä alkanut selkeä sukupolvenvaihdos automerkkien suhteen. Rallipoluilla suuri ja vankka auto antaa ulosajossa suojaa ohjaamohenkilökunnalle eikä rallitraktori välttämättä ole moksiskaan pienistä peltotai metsävierailuista. 47. Tämä toi naapurimaan vauhdikkaan luokan yritteliäät kilpailijat ilahduttamaan rallikansaamme. Samalla yksilöllä on kilpaillut muiden muassa Leo Kinnunen. Ruotsissa ajettiin jo 1990-luvulla rallia myös edustusautolla, nimittäin Volvo 940 -mallilla. Nostoporukalla sen sijaan hikikarpalot helmeilevät otsalla, kun tukeva ruotsinrauta kuljettajineen kannetaan ryteiköstä tai lumihangesta takaisin ajouralle. Lindgren ajoivat Volvolla kuitenkin toimitsijatehtävissä ainakin yhdessä näkemässäni kilpailussa. Nurmossa 1990-luvun lopussa ajetussa Citymarket-rallissa nähtiin hieman harvinaisempi ralli-Volvo. Jäntti ja kartanlukija Matti O. Myös Volvo nosti jälleen päätään maamme rallirintamalla. Tilalle olivat tulleet muun muassa Toyota Starlet ja Corolla GT, Opel Kadett GSi ja VW Golf GTI. Ford Escortin, Sunbeam Avengerin, Opel Asconan ja Mantan pitkä valtakausi oli päättymässä. Turvallisuus on ollut eräs Volvon pääteemoista auton valmistuksessa. Kai Jäntti ja Matti O. Rallitraktorit vissa ollut. Vaikka Volvot olivat luokan nimen mukaisesti vakioautoja turvavarusteita lukuun ottamatta, etenivät ne ripeän näyttävästi ja yleisö tykkäsi. Lindgren Parkanossa 1990-luvun puolivälin tienoilla. Merkin suosiota alkoi varmasti ruokkia naapurimaan harrastajat, sillä 1990-luvun alkupuolella rallin SM-kilpailuihin ilmestyi ruotsalaisia kilpailijoita Volvoineen. Nykyisin Volvoja näkyy niin F-ryhmänkuin historic-kisoissa. Luoma-Ahon kanssa. Eräs mielenkiintoinen kokeilu maassamme oli 205-heppaisella vapaasti hengittävällä 16-venttiilisellä moottorilla varustettu Volvo 242 GTX
Avattavista takasivuikkunoista päätellen auto on viralliselta nimeltään PV 544 Sport. Kevättalvisen illan alkaessa hämärtää, lumiselle pellolle suistui vauhdilla moni kilpailija. 48 7/2022 Ammattikatsoja muistelee. Tunnettu runkipaikka Tuuloksen ja Kuohijoen välimaastossa Avuskulmassa ei tuolloin tuottanut runsaalle yleisölle nostohommia. Timo ja Martti Lappalainen spinnasivat onnekkaasti puihin osumatta Huittisten rallissa vuonna 1997. Vuoden 2000 Kangasniemi-rallin viimeisiltä erikoiskokeilta löytyi vauhdikas pelto-oikea. Volvon maskista löytyy merkintä GT. Linno-rallin yllättävän risteyksen selvittivät pienillä korjausliikkeillä Jyrki Myllyaho ja Juha Kovanen. Pitkän linjan autourheilija Leif Wiik selvitti Kangasniemi-rallin yllärin vuonna 2000. Mikkolan jalanjäljillä vuoden 2005 Linno-rallissa Valkeakoskella oli tämä kilpailijapari, joka tässä on sukeltamassa siimojen alle nyppylän takaisessa risteyksessä. Amazonilla ei tehty poikkeusta. Hannu Mikkola kilpaili uransa alkuvaiheessa 1960-luvulla Volvo PV 544:llä hyvällä menestyksellä. Sverre Norrgård ja Hasse Kallström Linnorallin viitospätkän kiristyvässä oikeassa Amazonillaan
1990-luvun lopulla Kalliomäki pyörähti runsaan yleisön edessä Parkanon rallisprintissä. 49. Etenkin ratakilpailuissa ja rallicrossissa merkki on saavuttanut kansainvälistä menestystä. Uudenkaupungin F-cupin kisassa vuonna 2011 nähtiin tässä nelospätkän paikassa monenlaisia suorituksia. Meillä nämä sikariportaan kiesit eivät ole vielä syrjäyttäneet 200-sarjan Volvoja. Nurin eivät Paananen ja Miettinen Volvoa saaneet vaikka yritystä oli. Kai Jäntin tavoin myös Tero Kalliomäki siirtyi Lada VFTS:stä Volvo 242:een. Volvo-museossa Göteborgissa on esillä tehtaan autourheilutoimintaa vuosikymmenten varrelta. Tämä ’72-yksilö kuvattiin JSH-rallisprintissä vuonna 2021. Volvo 940 on Ruotsissa varsin suosittu ralliauto. Tämänsyksyisessä Pohjois-Häme Rallissa nähtiin yksi 900-sarjalainen Jonni Ruottusen ja Mikko Niemelän toimesta. 140-sarjan Volvojen keulan ilme vaihteli vuosikertojen mukaan, kun maskit, ajovalot, vilkut ja puskurit kokivat muutoksia
K iinnostuminen autourheilusta voi olla pienestä kiinni. Kilpa-autoina heillä on nähty Fiatien lisäksi muitakin merkkejä, mutta harrasteajokkeina torinolaiset ovat pysyneet mukana tähän päivään saakka. Siellä oli töissä myös Hannu Ahonen. Hankkijan myymä tuote jäi tämän vuoksi pitkäaikaiseksi harrastekohteeksi. Tästä alkoi omien kilpureiden rakentaminen Fiat 600 -malleista. ”Se oli vuosi 1966, olin mennyt Hankkijalle töihin. Rallia Ralli muodostui Pentille omimmaksi lajiksi autourheilupuolella. HA RRA STA J AN Teksti: Kari Ruusunen Kuvat: Kari Ruusunen ja Järvisten albumi Fiateja ja rallia Pentti ja Juha-Pekka Järvinen 50 7/2022. Ylöjärvellä asuvat Järviset ovat harrastaneet rallia kahden sukupolven voimin runsaat puoli vuosisataa. Tilanne oli niin vaikuttava, että siitä hetkestä olin myyty autourheilun alttarille”, Pentti Järvinen muistelee. Siinä vieressä oli sellainen sorapohjainen tie ja Hannu otti Fiatilla lähdön. ”Päivärinnan Matti oli hyvä kaverini. Hän toi erään kerran korjaamon pihaan kuussatasen Fiatin, jossa oli takaluukku auki. Fiat oli luonnollinen valinta, koska työn puolesta oltiin italialaismerkin kanssa paljon tekemisissä. Autossa oli Abarth-osilla koottu hyvä moottori. Ensimmäinen kilpuri oli STP-tarroin varustettu Fiat 600. Hänen kanssaan Fiat maalattiin pölynimuriruiskulla niin että tallissa kaikki paikat olivat maalissa
Ladalla kisaamaan Järvisten vuosikymmenten mittaiseen ralliharrastukseen mahtuu Fiatien lisäksi monenlaista kalustoa. Rallin yleiseen luokkaan noustiin Fiat 850 Specialilla velipojan kanssa.” 1970-luvun alkupuolta Pentti muistelee ajaksi jolloin moni kilpuri oli käytännössä siviiliauto, jolla ajettiin myös arkiajot. 51. Näillä eväillä saatiin auton suorituskykyä jo melkoisesti parannettua. Pitkät seisontajaksot ovat olleet myrkkyä auton kaasuttimille. Siviilinastapyörät olivat autossa alla, pakkasta 30 astetta eikä huoltoporukkaa mukana. Tiukempaa nokka-akselia etsittiin, ja aina joltain valmistajalta sellainen löytyi. Tilaa sitaatille muutaman rivin verran. Fiateja ja rallia Porausta ja iskunpituutta kasvattamalla siitä saatiin 850-kuutioinen. Peltitöiden jälkeen Abarth sai uutta maalia ulkopelteihinsä. Järvisillä oli eräästä toisesta yksilöstä alkuperäiset nahkapenkit, mutta niissäkin olisi ollut runsaasti työtä. Moottori antoi tietyn kierrosluvun ylityttyä selkeän potkun samalla tavalla kuin alkuaikojen turbomoottorit. Se oli hauska auto, seurakilpailuja sillä ajettiin. Corem dolorpero dolor sequatu eraesecte faccum venisissi. Voimansiirto oli heikko kohta, milloin antautui kytkin, milloin vaihdelaatikko”, Pentti kertoo. Se oli sitä aikaa”, Pentti kertaa ajanjaksoa. ”Meillä oli suhteet Fiatin maahantuoja Autonovoon, joka oli voimakkaasti mukana kotimaisessa kilpailutoiminnassa. ”1974, siinä energiakriisin jälkimainingeissa menimme Riihimäki-ralliin. Auto tuotiin kotiin Ylöjärvelle ajamalla. FIAT RITMO 130 TC ABARTH 1986 Sininen Abarth-Ritmo oli uutena Tampereen Hankkijalla esittelyautona. Sieltä saatiin 128:n moottoreita ja niillä sitten ajettiin.” Moottoritekniikka on kiehtonut Penttiä aina. Tuolloin Ritmo ilmestyi myyntiin Kempeleessä, Oulun kupeessa. Vuosikymmenten takaiset ajat muistuvat mieleen mukavina ja helppoinakin virittäjän kannalta. Tämän jälkeen auton vaiheet ovat hämärän peitossa aina vuoteen 2004 saakka. Satakakskasit astuivat kuvaan, kun Pentillä oli veljensä kanssa autohuoltoyritys Tampereen Nekalassa, Vihiojantiellä. Moottorin puristuksia nostettiin ja kaasuttimia laiteltiin. Kilpailuihin mentiin toisinaan kuin kauppareissulle. Museotarkastamista autolle on harkittu, mutta vääränlaisella kankaalla olevat penkit ovat toistaiseksi jarruttaneet tätä ajatusta. Alkuperäistä, oikealla kuvioinnilla olevaa kangasta, kun ei löydy aivan jokaisesta verhoiluliikkeestä. Pentti Järvinen toteaa kunnostuksesta olevan jo sen verran aikaa, että auto kaipaisi jo hieman uutta fiksaamista. Mieleenpainuvin kilpuri on ollut Fiat 128 Rally. Vuonna 1994 alkoi Lada-kausi, kun isä ja poika hyppäsivät ensi kerran samaan ohjaamoon Vääksyn Nova-rallissa tammikuussa. Kuvauspäivänä Ritmo kuitenkin tuotiin ajamalla tallista ulos. ”Se meni kyllä hienosti mutta harvoin sillä maali nähtiin. Näin ollen Abarthin museointi on toistaiseksi jätetty tulevaisuuteen. Moottorit olivat jokamiehen viritettävissä
Rallipoluilla Ritmo ei ole tässä kuosissa vielä ollut. Pentti Järvinen kertoo, että hänen veljensä Matti on rakentanut Abarthiin kisamoottorin. 52 7/2022 Harrastajan pakeilla. Harmillista on, että mikäli autolla haluaisi lähteä jälleen kisoihin, pitäisi lähes käyttämättömät penkit ja turvavyöt vaihtaa uusiin. Autolla on ajettu yksi kilpailu. Äärimmilleen konetta ei sentään ole kiristetty sillä hevosvoimia löytyy 185 kappaletta. Bravossa on myös voimansiirtopuoli kisakunnossa vaihdelaatikkoa myöten. FIAT BRAVO HGT F-ryhmään rakennettu, viisisylinterinen voima-Bravo on suomalaisittain harvinainen ralliauto. Voimansiirtopuoli on autossa vielä hieman vajaa sillä perävälityksestä puuttuu tasauspyörästön lukko. Nykyisten, uutta vastaavien varusteiden päiväykset kun ovat vanhentuneet. Moottorissa on voimaa uhkuva soundi, kun auto herätetään henkiin. Pentti mainitsee veljensä olevan pätevä tekijä moottoririntamalla. FIAT RITMO 130 TC ”MARTINI RACING” Ylöjärveläisen Voitto Ahopellon tyylikäs teippaus vangitsee katseen täysverisen kilpa-Ritmon kohdalla. Hänen rakentamillaan moottoreilla on ajettu SM-tasolla muun muassa Matti Mäkisen ja Fiat X1/9:n toimesta
Nämä uusittaviksi joutuvat varusteet saattavat tuolloin olla vain muutaman kerran käytettyjä. FIAT RITMO 85 1985 Viisiovinen perhe-Ritmo on harvoin nykypäivänä nähty auto. VFTS-Ladalla Järviset kilpailivat usean vuoden ajan. Harrastusta haittaa myös harjoituspaikkojen puute. Tämä on rajoittanut Järvisten kuten monien muidenkin innokkuutta talkootöihin. Pentti ajoi ja Juha-Pekka oli kartturina. Voittamisen tahto Nykyisin kilpaileminen on yhä kalliimpaa. Pentti Järvinen kertoo, että hankittuaan auton hän ajoi sen tallissa nosturille ja tutki alustan. Mitsulla sai samassa paikassa latoa koko ajan isompaa vaihdetta silmään”, Juha-Pekka tarinoi. Harvinainen säilymä on ollut edellisellä omistajalla hyvällä pidolla. Järviset ovat olleet aktiivisia myös seuratoiminnassa ja tehneet talkoita erilaisissa toimitsijatehtävissä lajin parissa. Tarvittavien lupien saaminen on yhä hankalampaa ja tienvarsiasukkaat ovat toisinaan suivaantuneita, jos samaa tietä kysytään erikoiskokeeksi liian usein. Ritmon vaiheista tiedetään, että se on uudehkona joutunut kolariin ja vakuutusyhtiö on auton lunastanut. Nyt ne ovat vanhat, eivätkä enää kelpaa”, Juha-Pekka harmittelee. He mainitsevat, että Lada oli omalla tavallaan hieno kilpa-auto, mutta sen ohjausgeometria oli huono. Järvisten Polo oli ensimmäinen Suomeen tullut yksilö, kilpurit valmistettiin Ruotsissa. Vakuutusyhtiöltä Ritmo on päätynyt Antti Saaren talliin ja hän on kunnostanut auton Ritmon tuttavalleen Jussi Manniselle. Tähän viittaa myös rekisteritunnus, sillä HX-alkuisia kilpiä jaettiin Hämeen läänissä vasta vuonna 1987, jolloin auto uudelleen rekisteröity. Jouduin mäessä vaihtamaan kakkoselta takaisin ykköselle. Rallissa on toinenkin puoli: jonkun täytyy ne kilpailut järjestää. Kevättalvella 1997 Virroilla ajetussa Pohjois-Häme-rallissa tuli ensimmäinen b-junioreiden yleiskilpailuvoitto. Tämän jälkeen hän totesi, että vaikka Ritmolla on 37 vuotta ikää, ei heillä ole ainuttakaan yhtä hyväkuntoista autoa pihassa. Kustannuspuolesta Pentti mainitsee Mitsun ylläpidon olleen kallista, sillä huoltohommia teetettäessä ei tuhannella eurolla sanottu edes kunnolla päivää. Nyt jo edesmennyt Manninen otti erään kerran yhteyttä ystäväänsä Pentti Järviseen Ylöjärvelle. Pololla tuli runsaasti hyviä saavutuksia muun muassa kauden 1999 nuorten SM-sarjassa, huipentumana vuoden 2000 Neste-rallin luokkavoitto tiukan taistelun jälkeen. Nelivetoautollakin on kisaa harrastettu, kun talliin ilmestyi Mitsubishi Lancer. Mutta hetket ratin takana, kun erikoiskoetta ajetaan, korvaavat kaiken sen uurastuksen minkä laji vaatii. Ladan vaihtui myöhemmin Toyota Starletiin, ja siitä alkoi Juhan menestys kuljettajana. Tämä on tosiasia, joka saattaa joskus kilpailijalta unohtua. ”Tässä meilläkään ei olisi paljon muuta mahdollisuutta kuin laittaa kilpuri kilpiin ja vakuutuksiin ja lähteä öisin tuonne metsäteille ajamaan”, Pentti lisää. 53. Tämä on monelle ralliharrastajalle hyvin tuttu tilanne, kun harjoittelemaan pääsee vasta kilpailuissa. Starlet puolestaan vaihtui vuonna 1999 VW Poloon. Toisaalta, kun kypärät laitetaan päähän, niin jonkinlainen voitontahto astuu kuvioihin. Pentti lunasti hyväkuntoisen auton itselleen, ja noin 86 000 kilometriä ajettu yksilö jatkaa elämäänsä Pentin ja Juha-Pekan harrasteautona. Hän oli sairastunut vakavasti ja kysyi neuvoa mitä tekisi Ritmon suhteen. Tämä oli luokiteltu ryhmään Tn1, eli n-ryhmä alle 1,4 litraa. Pentti toteaa, että rallin järjestäminen on mennyt koko ajan vaikeammaksi. Muistan kun eräällä Neste-rallin pätkällä kiihdytimme Pololla risteyksestä ylämäkeen. ”Usein on kisapaikalla ja AT-jonoissa tullut katsottua kilpakumppaneita ja ajateltua, että kyllä minä ainakin tuon haluan voittaa”, Juha-Pekka kuittaa. Muutama viikko myöhemmin myös Juha pääsi aloittelemaan kuljettajauraansa Somero-rallissa, isä Pentti oli tuolloin huoltoporukassa jännittämässä poikansa debyyttiä. ”Esimerkiksi tuo meidän Bravo, sillä on ajettu yksi kilpailu, siihen ostettiin silloin uudet varusteet. TAUSTALLA HÄÄRIMISTÄ Kun otetaan huomioon kaikki muu rakentelu ja puuhailu kilpurin ympärillä, kilpailuissa ajaminen on varsin pieni osa autourheilua. ”Se oli mahtava auto kun voimaa oli. Myös osallistuminen etenkin vastuullisimpiin toimitsijatehtäviin vaatii erilaisia lisenssejä, jotka edellyttävät kursseilla ja koulutuksissa istumista. Pentti painottaa, että he ovat nimenomaan harrastaneet rallia, voittaminen ei ole ollut ykkösasia. Yksi vaihtoehto olisi ollut Ritmon luovuttaminen romumiehelle. Tämä johtuu osittain turvavarusteisiin tulleista parasta ennen -päiväyksistä. Alkuperäinen rekisteröintipaikkakunta ei ole Järvisten tiedossa. Varsinkin jos ajaa harvoin, tuntuu kypärien, turvavöiden ja penkkien uusimisen tulevan nopeasti vastaan
Fiatista ovat pätkäpuskurit vaihtuneet yksiosaiseksi ja lokasuojista ovat pisarapeilit kadonneet. Porausta ja iskunpituutta kasvattamalla saatiin iskutilavuutta reilusti lisää, sillä se kasvoi 850 kuutiosenttiin. 54 7/2022 Harrastajan pakeilla. Järvisten ensimmäinen kilpuri rakennettiin Fiat 600:sta. Kuvassa ajetaan Hyvinkään suunnalla, sillä ovinumeron alapuolella mainitaan Sveitsin ralli. Kilpuri oli ajanmukainen levikkeitä, pätkäpuskureita (128 Rally), hiekkapellissä olevia roiskeläppiä, lisävaloja sekä lokasuojien pisarapeilejä myöten. Värikuva paljastaa Fiatin olleen punainen. Jossain menneiden vuosikymmenten kilpailussa illan pimeydessä ajetaan. Hieno mustavalkoinen kuva Champion Nordic Rallysta, jossa Pentti oli mukana Fiat 128:lla. Kuussatasen moottori tehtiin Abarth-osilla. Kuvaaja löytänyt kuvauspaikaksi vauhdikkaan, keventävän oikean
Tässä taitetaan ysikymppiin Lahden Erikois -rallissa vuonna 1998. Juha-Pekka huoltaa auton jarruja. Vääksyssä isä-Pentti vielä toimi kuljettajana mutta jo samana talvena J-P siirtyi kuskin paikalle. Autolla tuli myös menestystä vuoden 1999 junioreiden SM-sarjassa sekä luokkavoitto seuraavan vuoden MM-Neste-rallissa. Takana on J-P:n serkku Kari Järvinen. Kartturina istui Eero Haarjärvi. Juha-Pekan ensimmäinen kilpailu oli Nova-Ralli Vääksyssä vuonna 1994. Rallin puolella on toisinaan ollut tapahtumiakin. Mikkelin suunnalla Pentti suistui Ritmolla pellolle. Tässä Harri Pöntinen saattelee J-P:n ja pitkäaikaisen kartturinsa Jussi Teppolan SM Autoluojus -rallin reitille. 55. VW Polo on ollut kilpureista kaikista helpoin, huolettomin ja edullisin ylläpidettävä. Starlet toi Juha-Pekalle ensimmäisen b-juniori-yleiskilpailuvoiton vuoden 1997 Pohjois-Häme-rallissa. Tästä alkoi myös Järvisten Lada-kausi. Ritmo 130 TC Abarthilla on ajettu myös ratakisoja
Pieni vinkki majoitusta kaipaavalle on STF Vandrarhem Töcksfors, jonka omistaja Jörgen Stomberg on aktiivinen autoharrastaja, jolta Båstnäsiin aikova saa vinkkejä. Båstnäsin entiselle purkamolle on vapaa pääsy, autoja saa katsella, tutkia ja kuvata, mutta mitään ei saa irrottaa eikä viedä mukanaan. Mukaan on hyvä ottaa evästä sillä alueeseen tutustuminen vie aikaa. Alue on yksityisomistuksessa ja tätä pitää vierailijoiden kunnioittaa. Myös Årjängin kunnan matkailuyrittäjät mainostavat paikkaa elämyskohteena. autojen hautausmaa 56 7/2022. Paikka on yhä yksityisomistuksessa, mutta alueelle on vapaa pääsy ja siitä on tullut eräänlainen pyhiinvaelluspaikka eurooppalaisten autoharrastajien keskuudessa. Samoin tukevat jalkineet ovat hyvä varuste, sillä askeleiden alla voi olla mitä tahansa. Båstnäs, Båstnäs, Länsi-Ruotsin Värmlannissa sijaitsee Rune ja Tore Ivanssonin vuosikymmenten takaisen yritystoiminnan hiljalleen maatuvat muistot. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Auto Union 1000 S Coupé panoraamatuulilasilla oli alueen kauneimpia autoja jonka hiljaista maatumista kävi sääli. Paras aika alueen tutkimiseen on toukokuu, jolloin kasvillisuus ei vielä ole vallannut aluetta ja luonnonvaloa riittää. Kahden hehtaarin alueella on noin tuhat ajoneuvoa 1930–1970-luvuilta. I vanssonin veljesten tilukset ovat matkailunähtävyys, jonne saapuu romuturisteja ympäri Eurooppaa. Ivanssonien elämäntyö Tore ja Rune Ivansson syntyivät 1930-luvulla Båstnäsin kylässä aivan Ruotsin ja Norjan rajalla. Vuosikymmenien aikana luonto on ottanut autoista selkeän niskalenkin, joskin tämä koivu on joutunut kasvamaan VW Typ3 Variantin ehdoilla
Jo alkuaikoina Rune kehitti yritystä eteenpäin yhdessä serkkunsa kanssa, joka oli yrityksen työntekijä. Tarkoitus oli, että kansalaiset käyttäisivät mahdollisimman paljon omaa teollisuutta ja kauppaa, jotta maan talous ja työllisyys saataisiin nousuun. Kotiseudullaan veljekset saivat mainetta korkeasta hintatasosta, jossa ei tinkivaraa juuri ollut. Norjalaiset matkasivat ostamaan sekä osia että kokonaisia autoja Ivanssoneilta. Kuplia, Junakeuloja sekä Typ3-malleja etenkin Varianteina Ivanssonien tontilla on paljon. Ford Escorteja ei näkynyt tämän mk1-farmarin lisäksi. Tämä ei veljeksiä surettanut sillä heidän markkinansa oli aivan muualla kuin kotikylässä tai Värmlannissa. 128 oli selkeästi jo antanut luonnonvoimille periksi. Tämä farmarimalli on aikanaan joutunut luovuttamaan tolppakattonsa kenties ympäriajetun sisarauton hyväksi. Usein rajan yli vietiin puretun auton osat monessa erässä ja ne koottiin myöhemmin rajan takana jälleen kokonaiseksi autoksi. Toinen keino oli salakuljetus, jolloin asiakkaalla oli norjalaiset rekisterikilvet kainalossa saapuessaan Ivanssonien purkamolle. Tulli ei norjankilpistä autoa yleensä pysäyttänyt, ja toisaalta auton identiteetin selvittäminen oli tuolloin 57. Asiakkaat Norjasta Rune Ivansson oli taitava asentaja, mutta myös todellinen liikemies, joka tiesi palveluidensa ja tuotteiden hinnan. Samoin BMW:tä oli tarjolla vain yksi ainoa yksilö. Tämä loi rajan pinnassa sijaitsevalle Ivanssonin purkamotoiminnalle loistavan mahdollisuuden menestyä. Nopeasti pieni verstas alkoi kasvaa suuremmaksi ja mukaan tuli purkamotoiminta. Kilvet kiinnitettiin ehjään autoon ja sillä ajettiin rajan yli. Veljesten isä kuoli nuorena, ja mielenkiintoinen yksityiskohta on, että tämän jälkeen veljesten sukunimi muodostui isänsä etunimen mukaan Ivanssoniksi. Fiatit olivat vähemmistönä Ivanssonien tuhannen maatuvan auton joukossa. Pojat kiinnostuivat jo varhain autoista ja niiden kunnostamisesta. Maa oli asettanut korkeat tuontitullit muun muassa autoille ja niiden osille. Volkswagenit ovat olleet Ruotsissa yleisiä autoja. Tore oli yhtiön osakas, mutta panosti kuitenkin enemmän toiseen työhönsä puutavara-auton kuljettajana. Veljeksistä vanhempi Tore kävi korjaamokoulun, mutta Rune opiskeli tekniikkaa omatoimisesti käytännön töissä. Veljekset aloittivat korjaamotoiminnan 1950-luvun alussa. Heidän äitinsä Ellen Olsson oli paikkakunnalta, isä Ivan Andersson puolestaan norjalaista sukua. Rajalla valvovien tulliviranomaisten vuoksi asiakkailta vaadittiin nokkeluutta. Opeleita, etenkin eri vuosimallin Rekordeja laanilla on paljon. Norja oli sotien jälkeen vielä köyhä maa, joka ei ollut löytänyt suuria öljyvarojaan. He eivät olleet paikkakuntansa ainoita alan yrittäjiä, mutta he olivat tunnollisia ja intohimoisia työnsä suhteen
Autoja haettiin laajalta alueelta. set alkoivat ostaa uusia autoja sen sijaan että olisivat alkaneet korjaamaan vanhoja kulkuneuvojaan katsastusta varten. 58 7/2022 Båstnäs. Sitikoita laanilta löytyi muutama. Ruotsissa 1960-luvun puolivälissä käyttöön otettu autokatsastus lisäsi veljesten autokauppaa, sillä ruotsalaiBrittiautot kuten Austin ja Morris ovat olleet naapurimaassamme yleisiä autoja. Standardeja oli tällä lohkolla useita. Veljekset ostivat autot yleensä autokauppiailta, joilla oli tarve päästä tietyistä yksilöistä eroon. 1980-luvulla veljesten kaupankäynti hiipui, ja he menettivät myös romutuslupansa. Kirjanpitoa veljeksillä ei autoista ollut, mutta he tiesivät tarkasti missä mikäkin auto tontilla sijaitsi. Niitä kerättiin ympäri Värmlantia, välillä Örebron alueelta ja toisinaan Tukholmasta. Veljeksillä oli apunaan kymmenkunta paikallista nuorta kaveria, jotka kuljettivat autot Båstnäsiin. Suuresta määrästä johtuen niitä oli pinottava jopa kolmeen kerrokseen. 1970-luvulla lopun alku 1950ja 1960-luku oli veljesten liiketoiminnalle parasta aikaa. niin aikaa vievä ja työläs urakka ettei sitä mielellään tehty. Purkamo kasvoi ja parhaimmillaan kahden hehtaarin tontilla oli kaksi tuhatta autoa. Ranskalaisista autoista yleisin oli Peugeot 404. Korjaamorakennuksen pihassa on paljon tutkittavaa. Myös 1970-luvun alkupuoli oli menestyksekäs. Luonto on hiljalleen tehnyt työtänsä ja Ivanssonien noin tuhat jäljelle jäänyttä ajoneuvoa, jotka ovat maasta tulleet, ovat myös maaksi jälleen muuttumassa. Vuosikymmenen loppupuolella alkoi asiakaskunta vähetä, kun Norjan talous oli alkanut kasvaa eikä tarvetta Ruotsista hankituille autoille ja osille enää ollut. Useimpiin voi kurkistella rikkoontuneista ikkunoista sisälle. Jäljelle jääneet autot jäivät niille sijoilleen metsään ja talousrakennusten pihamaalle. Ivanssonien tontilla kaikki rakennukset seisovat yhä varsin ryhdikkäinä jos toki rapistuneina. Standard Vanguard STW sekä oikealla Citroën DS. Samoin vakuutusyhtiöiden lunastamia autoja päätyi Båstnäsin purkamolle. Samoin Volvo ja Saab, joista jälkimmäisiä Båstnäsissä edusti useat kaksitahtiset versiot, joko pitkittäisellä tai poikittaisella voimanlähteellä varustettuna
Jenkkejä laanilla oli Plymouth Valiantista erilaisiin Fordeihin sekä GM-tuotteisiin, mutta kaikkiaan jenkit edustivat vähemmistöä. 59. Metsässä kolmeen kerrokseen pinotuista autoista alimmaiset ovat antautuneet korroosion ja yläpuolelta tulevan painon alla. He, jotka ovat alueella vierailleet useasti, kertovat löytävänsä joka kerralla jotain uutta. Båstnäsin autojen hautausmaa on laajuudessaan ainutlaatuinen säilymä Skandinaviassa, ehkä koko Euroopassakin. Toki luontokin muokkaa aluetta vuosi vuodelta. Itäsaksalaisia kaksitahtareita Ivanssonien laanilla on runsaasti, Wartburgeja lukuun ottamatta. Yksi yllättävimmistä löydöistä kahden hehtaarin alueella oli tämä Fiat 850 Coupé. Volvojen joukossa enemmistönä oli mallit PV 444 sekä Duettina tunnettu, sen vanhempi versio 445. Laanin vanhimmat autot ovat 1930ja 1940luvuilta. Kuvassa kaksi 1958 Chevyä, kolmas vuodelta 1961. Båstnäsissä korjaamoja purkamotoiminta alkoi jo varhaisella 1950-luvulla. Kaksitahtiöljyä on länsinaapurissammekin bensan joukkoon aikanaan paljon sekoiteltu
Jämsä 60. Uusi yrittäjä Janne Huikuri on lopettanut polttoaineen myynnin, mutta erikoislaatuinen tarvikekauppa on paikallisten riemuksi ennallaan. Retro-osa Simon henki elää Simo Sieväsen huoltamo Jämsässä oli korvaamaton varaosaliike
Laurin poika Simo Sievänen oli lapsesta asti mukana liiketoiminnassa. Retro-osa keskittyy siihen, mistä Sieväsen huoltamo ajan mittaan tuli tunnetuksi: vanhojen ja uusienkin ajoneuvojen ja koneiden monipuoliseen varaosamyyntiin. Ensin huoltamo jatkoi Essona, ja 80-luvun alussa siitä tuli Seo. Yrityksen varhaisin historia katoaa kuitenkin kauemmas, miesmuistin ulottumattomiin. Tämän nykyisin varaosaliikkeenä toimivan paikan tunnelma on kuin muutaman vuosikymmenen takaa. Yrittäjän saappaisiin Simo hyppäsi 1966. Tämänhetkisellä paikalla Kauhkialantiellä oli aluksi lautahökkeli, josta polttoainetta jaeltiin. Kun joku kysyi jotain osaa, Simo katseli ja tuumaili ja sitten sanoi, että kyllä niitä taitaa olla. Sadan vuoden takaa Kaiken alkupiste on 1920-luvulla, kun Lauri Sievänen aloitti yritystoiminnan Jämsän Keskuskadulla. Tietokone raksutti koko ajan.” Ja missä niitä osia sitten on. Tuore yrittäjä on pannut liikkeen nimeksi Retro-osa ja jättänyt bensapumput pihaan vain koristeiksi. A ivan liki Jämsän keskustaa sijaitsee huoltamorakennus, joka on jo päältä päinkin mutta eritoten sisältä aikamoinen aikakone. Jos liikkeen tiskipuoli jo on pieni aikamatka, varasto sitä vasta onkin. Aluksi toimenkuvaan kuului polkupyörähuolto, hieman myöhemmin kadunvarteen ilmestyi bensapumppu. Teksti ja kuvat: Mika Rassi Huoltamorakennus on vuodelta 1951. 61. Mistä tässä valtakunnan tasollakin hyvin erikoisessa joka osan liikkeessä oikein on kyse. Esson lukuun polttoainetta ruvettiin myymään 1939. Simo pyöritti liikettä vuoden 2020 loppuun, miltei kuolemaansa asti. Pimeyden pyhättö Janne Huikuri nojaa virnistäen liikkeensä tiskiin ja kertoilee: ”Tämä oli Simon vakioasento tiskillä. Huikuri marssii edellä ja luettelee niin sähkötarvikkeet, termostaatit, laakerit, kierrejouset, suojakumit, kytkinpaketit, pumput, letkut, tiivisteet, hihnat, laturit kuin vaijerit hengästyttävään tahtiin. Nyt tiskin taa on saatu uusi mies, Janne Huikuri. Nykyinen Esson piirustuksilla tehty funkkishuoltamo rakennettiin 1951. Tuhkatiheässä mutta timanttisessa järjestyksessä on kaikkea mitä kuvitella saattaa
”Simo piti varaston liukuoven aina kiinni ja päästi tänne vain harvoja ja valittuja asiakkaita. Pääasiallisia myyntiartikkeleita on hamstrattu siinä määrin, ettei Huikurilta tavara heti lopu. ”Tässä kävi eräs harrastajaporukka, joka oli teettänyt uusiin akkuihin Salaman tarroja. Iston mielestä on elintärkeää, että varaosaliike pysyy toiminnassa. Erinomainen liike, erinomaiset asiakkaat Aivan pystymetsästä ei Janne Huikuri hypännyt Jämsän varaosamaailmaan. ”Tämä on iankaiken ollut akkukauppa, ja akkuja menee vieläkin varmaan eniten.” Sieväsen vanhassa varastossa on vielä Salama-akkuja jostakin 80-luvun lopun vaiheilta. Ennen uudeksi Sieväseksi ryhtymistään Janne tienasi enimmän osan leipäänsä sora-auton ratissa. Jos olit käynyt viitisen kertaa liikkeessä, ei tänne ollut vielä mitään asiaa”, Janne kertoo. Kaikkiin osiin on edesmennyt inventoija merkinnyt siistillä käsialalla toimituspäivän ja kaikki tarvittavat tiedot. Varasto pidettiin paitsi visusti säpissä myös viileänä ja valaisemattomana. Jo Karin isoisä oli aikoinaan Sievästen asiakkaana. Varastossa on kuivaa tavaraa Vartaa edeltävältä ajalta. 62 7/2022 Retro-osa. Molempia löytyy varastosta edelleen satoja, putkia ehkä enemmänkin. Sanoin, että säälittävää, voidaanhan tästä uusi Salama hapottaa.” Muita Sieväsen syömähampaita olivat tuulilasit ja pakoputket. Korjaamopuolella vanhan ajan kraanat ovat edelleen käytössä. Viljo ja Jarno Kotiniemi tulivat hakemaan öljyä henkilöautoon, Kari Hakala taas rasvanippoja Hiekkapuhallusyhtymä Oy:lle. Huikuri antaa niille rohkeasti 18 kuukauden takuun, niin hyviä ne hänestä ovat. Alkaa olla selvää, ettei tätä osapyhättöä ole rakentanut kuka tahansa vaan suuri paikallinen persoona. Asiakkaina on yksityisiä ja yrityksiä. Sievänen suunnisti siellä kuin myyrä käytävissään taskulampun kanssa. Mekaaninen kassakone palveli Simon ajan loppuun asti vuoteen 2020. Sievänen oli aikoinaan ensi sijassa akkuliike, ja edelleen akut ovat Retro-osan ykkösartikkeli. Retroa jos mikä. Isto Vaheri kaipasi Mossen osia
Ovi käy tuhkatiheään, ja iso osa asiakkaista on perintöä edeltäjältä. Tässä tapauksessa kelpaa kehua omia, sillä jo Hakalan isoisä on putiikissa asioinut. Noina vuosina Simo Sievänen liikkeineen tuli enemmän kuin tutuksi. Sunnuntaiaamun ensimmäinen asiakas osti akun lossiin. Varaosamyyjän työkaluista tärkeimmät ovat varaosakirjat, työntömitta ja puhelin. Varastotiloissa ei aikoinaan pidetty tällä lailla valoja päällä vaan suunnistettiin taskulampun kanssa. Sieväsen pakoputkikellari oli legendaarinen. 63. Janne pitää yllä Sieväsen suorastaan piinallisen pedanttia osien merkintätapaa. ”Lauantai-illan päätteeksi tuli kaveri Tikkakoskelta ja haki lentokoneeseen virranjakajan kannen. Ja nämä olivat siis perättäiset kaupat”, Huikuri haastelee. Rasvanippavalikoimaa hakemaan tullut Kari Hakala kehaisee vaatimattomasti asiakkaita yhtä erinomaisiksi kuin liikettä. Reilut 15 vuotta hän on kuitenkin pyörittänyt autokorjaamoa sivuja joskus päätoimenaankin. Tämäkin osasto oli aina pimeänä. Kun kirjat eivät auta, on soitettava Pirkko Sieväselle, Simon leskelle. Retro-osan kassakone kilisee reippaaseen tahtiin. Joskus Simo saattoi päästää asiakkaan yksin roikan kanssa eksymään putkilabyrinttiin – tullakseen sitten kotvan päästä näyttämään, mistä oikeanlainen putki löytyy. Lauri (vas.) ja Simo Sievänen huoltamollaan 1960-luvulla. Retro-osasta ei tullut Jannelle pelkkä työpaikka vaan elämäntapa. ”Simon henki elää”, Vaheri maalailee. ”Ikinä ennen ei tästä talosta ole kahvikuppia saanut”, Hakala äimistelee sumpin äärellä. Tietoa löytyy paremmin kuin useammasta internetistä. Kaikki ei kuitenkaan ole aivan kuin markasta tarkan Simo Sieväsen aikana. Kuvaava oli eräskin viime kesäkuun viikonloppu. Osia löytyy lähinnä autoihin ja traktoreihin, mutta asiakaskunta on hyvin kirjavaa. Mossen pyörännavan laakereita ostamaan tullut Isto Vaheri pitää elintärkeänä, että liike säilyy Jämsässä vanhassa muodossaan. Viime talvena hän muutti perheineen järvenrantatalosta vanhan Esson yläkertaan, jossa Simo Sievänenkin oli asunut. Pirkko oli töissä huoltoasemalla 35 vuotta. Viimeksi mainitulla otetaan useimmiten yhteyttä Sieväsen leskeen Pirkkoon, joka oli hänkin vuosikymmenet mukana huoltamotoiminnassa
”Tämä tapahtuma on alun perinkin suunniteltu perhelähtöisesti, ja esimerkiksi lapsia ajatellen paikalle on järjestetty pomppulinna ja muita pikkuväkeä kiinnostavia juttuja. Edellisinä vuosina sellaisia ovat olleet esimerkiksi piirretyistä elokuvista teemansa ammentaneet rakennetut autot. Pauli Linnan ’80 Chrysler Sno Runner oli puolestaan amerikkalaisvalmistajan näkemys kevyestä ja ketterästä lumikiiturista. ”Ne kuuluvat kilpuriosastolle ilman muuta. 64 7/2022. Jokkisautojen ryhmäkin on koottu näkemisen arvoisista laitteista, joihin jokaiseen liittyy oma kiinnostava tarinansa”, Saarenmäki perustelee. Tänä vuonna saatiin Mobiliasta muutama polkuauto, joilla lapset pääsivät testaamaan ajotaitojaan”, taustoittaa kerhoa edustava Kai Saarenmäki. Isak Hjortmanin ’73 Lynx tarjosi esimerkin takavuosien kotimaisesta kelkkaosaamisesta. Kilpa-autoissakin riitti ihmeteltävää, sillä joukossa oli hiljattain valmistuneita kilpurireplikoita sekä vuosikymmenien ajan kilparatoja kolunneita veteraaneja. Järjestävä taho oli asettanut toiminnassa etusijalle näyttelyvieraiden sekä tapahtuman mahdollistaneiden harrastajien, eli autojen ja moottoripyörien omistaijen viihtyvyyden ja pistänyt asiat rullaamaan mahdollisimman sulavasti. Ajopelinsä näyttelyyn tuoneiden harrastajien kanssa tarinoidessa nousi toistuvasti esiin sama asia, nimittäin tyytyväisyys hienosti hoidettuja järjestelyjä kohtaan. Naapurimaa Ruotsista oli edellisvuosien tapaan saatu näytille mukavasti kalustoa, noin parikymmentä ajopeliä. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Vehkeitä jokaiseen makuun Tapahtumaviikonloppu sujui mukavan syyssään vallitessa, mutta talvi häämöttää jo kulman takana. V uonna 2015 ensimmäistä kertaa järjestetyn Westcoast Motor Show -tapahtuman taustalla häärii pieni mutta sitäkin aikaansaavampi Westcoast Street Cruisers -kerho. Rataja ralliautojen joukosta löytyi myös useamman jokamiesluokan auton rykelmä. Kokonaisuutena urheiluhallin anti tarjosi kävijälle kattavan katsauksen autoja moottoripyöräharrastuksesta, sillä yhden teeman sijasta tapahtumaan oli koottu eri tyylisuuntia edustavia rakennelmia sekä alkuperäiskuntoisia museovehkeitä valmistusmaahan katsomatta. Niinpä halliin oli koottu muutama hankiraketti muistuttamaan, ettei tallissa tarvitse lymytä kevättä odotellen, vaan päristelemään pääsee talvellakin. Mustasaari 3.–4.9. Ja mukavasti viikonloppu näyttelyssä sujuikin. Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestetty Westcoast Motor Show kokosi saman katon alle lähes 300 näyttelyajoneuvoa ja noin 5 000 vierailijaa. Perhelähtöisyys näkyy muissakin yksityiskohdissa kuten tuningja autohifiväen kanssa sovitusta maltista äänenpaineiden suhteen
Impin historia koostuu kilpaurheilusta, sillä peli tehtiin heti uutena Pekka Iivosen ralliautoksi maahantuojan toimesta. Kaj Svahnin Sunbeam Imp oli yksi tapahtuman hienoimmin viimeisteltyjä kilpa-autoja. Pienellä Rootes-osastolla pääsi toteamaan kuinka Rootesin sporttimallien keulailme on mataloitunut ja tuimistunut vuosien edetessä. Teijo-pakun lavalla komeileva Formula Vee on tuore löytö. Sillä saralla auto teki pitkän uran, ja se nähtiin viivalla esimerkiksi Oulun Iinatin radan avajaisissa sekä saman radan viimeiseksi jääneessä kilpailussa. 65. Jokamiesluokan kilpureiksi päätyy joskus entisiä ralliautoja. Ehkäpä tämäkin arvoitus lopulta ratkeaa. Joskus on aihetta pysähtyä pohtimaan mitä roolia mikäkin automaailmassa vetää. Niin lava-auto kuin Formulakin on Juha Mäenpään vehkeitä. Jos joku lukijoista tunnistaa auton ja tietää jotakin sen vaiheista, niin kannattaa pistää viestiä toimituksen suuntaan. Jokamiesluokkaan GT kulkeutui 1970-luvun lopulla. Antti Jaakkolan taltioima ’68 Isuzu Bellett 1600 GT on tullut Suomeen uutena ja sen kilpaura käynnistyi vielä samana vuonna. 30 vuotta myöhemmin mies osti Impin takaisin itselleen, ja on ajanut sillä harvakseltaan historic-luokan ratakilpailuja. Jari-Matti Latvalan kokoelmista halliin oli saatu näytille vuoden 1996 Toyota Celica ST 205. NSU Prima -skootteri vaikuttaa viattomalta, mutta patinoituneen kuoren alla piilottelee käsityönä valmistettu runko ja KTM SX 450:n voimamoottori. Auton nykyisellä omistajallakin on entisyyttä auton kanssa, sillä Kaj hankki auton jo 1973 ja kilpaili sillä jääja asfalttiradoilla vuoteen 1983 saakka. Toyota Team Europen rakentamalla kilpa-autolla on osallistuttu MM-kahinoihin muun muassa Armin Schwarzin ja Juha Kankkusen käskyttämänä. Pompannapin takalasitarrassa muistutetaan, että niin vaatimaton merkki kuin Fiat omistaa mahtavan Ferrarin. Sen historiasta ei tähän mennessä ole saatu selville oikeastaan mitään
Iloisimmat katsojamuistot syntyivät pikkupyöräisten kohdalla. Molemmat pikkumopot ovat museorekisterissä ja ovat Jan-Henrik Salmen omistuksessa. 66 7/2022 Westcoast Motor Show. Honda Monkey on automaattikytkimellä varustettu klassikkomalli vuodelta 1984. Malli jäi yksittäiskappaleeksi. Edellisenä vuonna pääväri oli niin ikään valkoinen mutta satula punainen. Kun ovaalirataa kiertää iso ryhmä rämäpäitä tällaisilla koneilla, voi yhden äkkijarrutuksen seurauksena syntyä valtavasti romua siksipä näissä vehkeissä ei ole lainkaan jarruja! Isojen moottoripyörien lomaan mahtui muutama mopokin. Kuvan replika on rakennettu käsityönä valokuvien ja mittatietojen pohjalta. Kaksipyöräisten osastolla pääosassa olivat Harleyt, mutta joukkoon mahtui pari Indian-moottoripyörääkin kuten Tom Dahlin Scout 101 vuodelta 1929. Laitteen esikuva on Bertonella rakennettu viitosryhmän ralliauto vuodelta 1975. Sivuvaunun ja peräkärryn aihiot ovat neuvostovalmisteisia. Valkoinen PV-Suzuki on vuosimallia 1988, Timo Hytönen (kuvassa keskellä) toteutti Trabantkilpa-auton ympärille nostalgisen somistuksen, jonka tuomaristo katsoi palkitsemisen arvoiseksi. Mara Mäki-Jouppila toi Botniahalliin henkeäsalpauttavan hienon asetelman, jonka päätähtenä poseerasi aito HarleyDavidson XR750 -tehdaskilpapyörä vuodelta 1972. Suikkarin kone ja voimansiirto on lainattu Volkkarista, takarunko Harleysta, takapyörä 2000-luvun Kawasakista ja sitä rataa. Reijo Vikmanin Fiat Abarth SE 031 -jäljitelmän hätkähdyttävä olemus pysäytti useimmat ohikulkijat tutkimaan laitetta tarkemmin. Kukapa osaisi arvata tämän vehkeen lähtökohdaksi ’81 Suzuki GSX 1100 E -prätkän. jolloin satula oli sininen. Kaikenlaisia kamppeita yhdistelemällä saa aikaan vaikka mitä
Auto on muun muassa valittu Ruotsin hienoimmaksi rodiksi pari vuotta sitten. Ruotsalaisedustus oli vahvaa ja kalusto korkeatasoista etenkin amerikanautojen parissa. Imp-guru Kai Saarenmäki on toiminut tapahtuman taustajoukoissa jo useamman vuoden ajan. Kesäloman parhaat kelit menivät kuulemma hyviä autoyksilöitä ja niiden omistajia jäljittäessä, mutta työ oli ehdottomasti tekemisen arvoista sen verran komeaa ja avarakatseista kalustoa mies oli kerhokavereidensa kanssa saanut näytille. Autojen rakentelussa vain mielikuvitus on rajana jos sekään enää. 67. Stefan Perssonin Willys Coupé rakennettu ilman lasikuituosia, pellin alla jyrisee mahtava GM:n V8 remmiahtimella varustettuna. Samalle kentälle mahtuivat niin museorekisteröidyt alkuperäisyksilöt kuin villit rakennelmat alkuperämaahan katsomatta. Marco Hämäläisen Saab 96 on toteutettu isän ja pojan yhteisprojektina 50–60-luvun avaruusaikatyyliä kunnioittaen. Urheiluhallin sisätiloissa oli komea kattaus kaikenlaisia harrasteajoneuvoja, ja pääsisäänkäynnin edustan harrasteparkissa välittyi sama meininki
Moni katsoja kurvaili paikalle omalla harrastevehkeellään, minkä ansiosta nähtävää riitti varikkoalueen ulkopuolellakin. Sunnuntaina vuorossa oli yleisöä eniten kiinnostanut motocross-osio. Sora 68. Vanhemmat ikäluokat ovat 1976 tai vanhempien A-ryhmä sekä 1977–1984 väliin osuva ryhmä B. lensi lukoilla V anhojen motocross-, enduroja trialpyörien harrastajat kokoontuvat syksyisin nostalgisen ajotapahtuman merkeissä Erkylän Lukoille. Yleisö pääsi tapahtumaan pääsymaksutta ja ajohommien seuraamisen lisäksi varikollekin pääsi vapaasti tutustumaan ajolaitteisiin ja niiden huoltoon. Erkylän kartanon maille jo 50-luvulla perustettu rata saattaa olla nykyharrastajille tuntematon, mutta varttuneemmalle prätkähemmolle paikka saattaa nostattaa pintaan nostalgisia tunteita. Ryhmistä tuorein on C, ja se kattaa pyörät vuodesta 1985 vuoteen 1990. Niinpä varikolla saattaa törmätä nestejäähdytteiseen ja levyjarrulla sekä monoperällä varustettuun krossipyörään. Teksti: Kari Mattila Kuvat: Jukka Vuorenmaa Scramble-lähdöt jaetaan ikäluokittain kolmeen ryhmään. Hyvinkää 27.–28.8. Rata tunnetaan maailmallakin, sillä Lukot olivat motocrossin MM-sarjan Suomen osakilpailun näyttämönä 1960-luvun puolivälistä vuoteen 1985 saakka. Paikka on vanha ja legendaksi muodostunut krossirata, joka sijaitsee kivenheiton päässä Hyvinkään Vauhtipuistosta. Monipuolisesti koettavaa Hyvinkää Scramble -tapahtuman ensimmäisenä päivänä metsiä kiertämään pääsi Classic-Trial-luokan kuljettajat, minkä jälkeen käynnistyi enduropyörien näytösajo. Elokuun viimeisenä viikonloppuna Hyvinkään konekerhon järjestämässä ajotapahtumassa kaksitahtikoneet karjuivat ja sora lensi kuin Heikki Mikkolan menestyksen päivinä konsanaan. Kalusto oli tuttuun tapaan värikästä ja meno hurjaa ja ihanan kovaäänistä. Samana vuonna Hyvinkäällä ruvettiin rakentamaan uutta krossirataa nykyisen Vauhtipuiston alueelle
Pienin muutoksin Raisusta saa uskottavan oloisen krossipelinkin. 69. Suzuki onnistui ensimmäisenä japanilaisvalmistajana saavuttamaan motocrossin maailmanmestaruuden. Timo Käyhkö kävi näyttämässä, että Yamaha DT 125 ’86 menee puiden välissä siinä missä kovakulkuiset mantsapyörät. Varikolla riitti ihasteltavaa kilpakoneiden ohella myös varikkokulkimissa ja kuljetuskalustossa. Helkama Raisu tehtiin alun perin mopotrialiin, missä se menestyikin erinomaisesti. Tauno Variksen varttilitrainen on vuodelta 1981. Kaikki krossivehkeet eivät sentään olleet kaksitahtikoneella kulkevia. PE-sarjaa valmistettiin vuodesta 1977 vuoteen 1984 saakka 175–400-kuutioisina. Siihen hommaan syntyi RM-krossipyörän perustalle toteutettu PE-malli. Kun kukkulan kuninkuus oli sillä saralla plakkarissa, Suzukilla alettiin haaveilla enduropolkujen valloituksesta. Enduropyörät on tavattu jakaa kilpaviritteisiin mantsavehkeisiin ja kiltimpikäytöksisiin katuenduroihin. Kirjaimet ovat lyhenne Pure Enduro -sanoista. Yksi kova paukkupyörä oli Veijo Mattilan 500-kuutioinen BSA vuodelta 1967
70-luvun puolivälin monttukoneella päästeli Timo Uusitalo. Historian havinaa. CZ 380 on moneen japsipyörään verrattuna karu äijälaite. Kari Virta Saarijärveltä järjesti paikalle ihailtavaksi Suzuki PE 250:n, jolla Mauno Suni voitti Päitsin vuonna -79. Vieressä patsasteleva, Gulf-värityksellä ehostettu ’63 Jawa 250 oli puolestaan Kai Uusitalon ajopeli. Scramble-tapahtuman itäpyöräosastoa. Vuotta myöhemmin Pentti ”Konsta” Kärhä päästeli samalla vehkeellä Päitsin veteraanisarjassa kolmannelle sijalle. Tarjolla oli niin vanhoja varaosia kuin tuliteriä muoviosia klassikkokrosseihin. Varikolla pyöritettiin pienimuotoista rompetoritoimintaa. 70 7/2022 Hyvinkää Scramble
Moni saapui katselemaan kisailua omalla harrastelaitteellaan. Veteraanimopojen joukossa Tunturi oli totutusti parhaiten edustettuna, mutta oli rivistössä muitakin merkkejä. Classic-trialissakin kiviä ja kantoja ylitetään pitkään maaliintulon jälkeen. 71. Urheilussa on aina jälkipelinsä, eikä moottoriurheilu tee poikkeusta. Lähtöön valmistautuvien ajokkeina oli Tunturin ja Soliferin 70–80-lukuisia ilmajäähyjä, mutta oli joukkoon livahtanut yksi nestejäähdytteinenkin. Radalle pääsi testaamaan taitoja ja ajokin ominaisuuksia myös mopolla. Ja mikä ettei, onhan Tunturi Tiger Aquan ensimmäiset vuosikerrat jo museoiässä
Joku niistä meni myös läpi, sillä kylttiä ei enää iltapäivällä näkynyt. Tänä vuonna hallissa juhlistettiin Austin-Healeyn 70-vuotissynttäreitä. Turku 4.9. Turun Seudun Mobilistien järjestämässä Syysheikki-tapahtumassa tavattiin tuttuja, tingittiin hintoja ja tehtiin hyviä kauppoja. Vuonna 1951 yhtiö sai nimekseen Valmet Oy. R unsaslukuisesti myyjiä houkutelleen rompetorin tarjonnan lisäksi ihmeteltävää riitti klassikkoajoneuvojen harrasteparkissa, jossa kalusto vaihtui pitkin päivää. Kaupat olisi syntynyt siitä kaksikymppiä korottamalla. Moni kävi pieniä vipuja pyörittelemässä ja paras tarjous nousi 260 euroon. Sodan jälkeen 1946 asetehtaista muodostettiin VMT eli Valtion metallitehtaat, joka näyttäisi valmistaneen tällaisia söpösen pieniä sorveja. Turun Runosmäessä sijaitseva Mobiilimäki halleineen tarjoaa tapahtuman järjestämiseen hyvät puitteet, sillä kahvion ja makkarakojun lisäksi tapana on ollut järjestää teemanäyttelyitä hallissa. SYYSHEIKKI Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 72 7/2022. Miltähän reissulta se tämäkin on matkamuistona mukaan tarttunut. Ruotsalaisen Kungliga Automobil Klubbenin alumiinista valettu kyltti on tukevaa tekoa ja ainakin meikäläisillä rompetoreilla harvinainen näky. Tarjouksia sai rohkeutensa ja maksuvalmiutensa mukaan esittää
Kyllä neljä silmää kahta paremmin näkee, katsotaan asiaa sitten peilistä tai sen tutun näköisestä varresta. Monark ei voisi olla enää kauniimmin patinoitunut. Valmetin valmistama Vire-venemoottori oli kokenut pakkasvaurion, joka oli huomioitu kympin hintapyynnissä. Ojasen mainiosta mopokirjasarjasta oli satunnaiskappaleita tarjolla vitosen kappalehintaan. Pyyntinä 850 euroa. Puolalainen taittopyörä sopisi vaikka Polski-Fiatin tavaratilaan. Käsi ulos avoautosta ja pääsylippuna toimiva ranneke ilmestyy ranteeseen. Mittarin runsaat 7 000 kilometriä pitänevät varmaankin paikkansa. Tämä on sitä paljon puhuttua asiakaspalvelua. Olli J. Koppalakki tuo ryhtiä olemukseen ja uskottavuutta liiketoimintaan. Ehjästä pyörästä pyydettiin vain 50 euroa. 73. Ei se ole rikki, se on taitettu kuljetusasentoon. Kyseessä oli alkuperäiset Lucas-tuotteet. Pyhimys-Volvon takavalon laseille keksittiin 30 euron parihinta. Kahdeksallakympillä sai yhteen ja sadallaviidelläkympillä kahteen virkaan sopivat päähineet. Renkaista voisi päätellä, että mopoilut on mopoiltu 60-luvulla
AC:n valmistama systytystulppien puhdistusja testauslaite. Automerkkejä kolme euroa kappale, joukossa monta jo edesmennyttä. Kun aikansa tinki, tippui lenkkiavainnippu kahdestakympistä viiteentoista euroon. Hinta vuoden 1983 toivotuimmalle joululahjalle oli varsin maltilliset 35 euroa. Austin-polkuauto suorastaan huokuu hyvää mieltä. Ruotsalaisen kodinkoneteollisuuden lahja lämpimien voileipien ystäville: Nilsjohan Snapphanen-grilli. Nikkon radioohjattava Mazda RX-7 oli kyllä varoen leikitty ja vain muutamassa tarrassa oli hiukan sanomista. Radiolähetin oli virheetön. Kahvion viereiseen näyttelytilaan oli tuotu muutamia Austin-Healey -urheiluautoja mallin 70-vuotisjuhlien kunniaksi. Kysyjiä päivän mittaan riitti, ja vastaus oli 1 850 €. Käyttämätön, alkuperäislaatikossaan ja tingittynä 30 euroon. Viimeisestä käyttökerrasta ei ole tietoa. 74 7/2022 Syysheikki
Kannen sisältä löytyy myös irrallinen Wave Magnet -antenni, jota kääntelemällä kanavat kuuluvat maailman merillä suhinoitta. Matkaradion kannen alta löytyy kortisto taajuuksista ja asemista kautta maailman. Radion sisään oli myyjäliikkeessä vielä kirjoitettu ostajan omistustiedot. Vaan eipä tuo suurikaan voi olla, kun auto pohjautuu samaan Chryslerin perusrakenteeseen, johon kasattin myös Talbot Horizon. Tallella oli ostokuitti radiosta sekä siihen hankitusta ulkoisesta anodiparistosta. Volvon siistiä konehuonetta kehuttiin kuorossa. Kiinnostus Saabin konehuoneen sisältöä kohtaan ylittää sukupolvirajat. Merikapteeni Helge Jarvan vuonna 1956 New Yorkin matkaltaan ostama Zenith Trans Oceanic -matkaradio. 75. Hiukan patinoitunut PV toimii magneetin lailla. Moottorin äärellä oppi uutta, kun paikalle saapunut vanhempi herrasmies muisteli esisarjan kasausvaiheita. Hankinnat kyytiin. Hinta upeudelle oli 30 euroa, joten ei ihme, että harvinaisuus matkasi välittömästi osaksi radiokokoelmaa. Eikä lainkaan ihme, sillä järjestyksessään 105:s Uudessakaupungissa valmistettu auto liikkuu Triumphin koneella. Höyrykoneissa on jotakin pikkupoikia lumoavaa. Kovin pieneksi kutistui Dodge Charger 80-luvun alkuvuosina
Hämeen seudun harrastajat kokoontuvat kesämaanantai-iltaisin Ahveniston moottoriradalle vapaamuotoiseen tapahtumaan. Teksti: Toimitus Kuvat: Jukka Vuorenmaa Moottoripyörärivistön komeinta antia oli Cagiva Elephant 900 ie. Onneksi harrasteväki alkaa pikkuhiljaa kiinnostua sympaattisesta ranskalaisautosta. Hämeenlinna, 26.9. Poikkesimme kameran kanssa varikkoalueella vuoden viimeisessä tapaamisessa. Tämä 11 TSE vuodelta 1985 saapui Ahvenistolle Hyvinkäältä. Paris– Dakar-kisapyörän henkeen toteutettu jättiläisenduro on tänään yhtä hätkähdyttävä näky kuin ensiesittelynsä aikaan yli 30 vuotta sitten. Auto on tulossa lehden sivuille tarkempaan syyniin lähitulevaisuudessa. Syyspäivä Ahvenistolla 76 7/2022. Renault 11 on kadonnut liikenteestä jo aikoja sitten
Toivottavasti meno jatkuu yhtä pirteänä ensi kesänäkin. Fiat 126 on saanut jo ennestään raikkaan olemuksensa piristykseksi erikoisvärin ja erikoisvanteet. Tapahtuman ideana onkin ollut alusta lähtien koota kaikki pyörillä kulkevien vehkeiden harrastajat samalle alueelle pyörien määrään tai ajokin tyylisuuntaan katsomatta. Syyskuun viimeisenä maanantaipäivänä keli suosi, mutta sen verran viileätä oli, että avoautolla liikkuesa karvahattu kannatti kaivaa hansikaslokerosta esiin. 77. Škoda Octavia asuntovaunu perässään ja matkalaukut katolla on vakiovieraita Ahvenistolla. Fiiun takana oleva Chevrolet on tuttu näky tapahtumissa. Ahveniston maanantaitapaamisten anti on varsin monipuolista. Hienon Cadillacin kojelaudassa komeili tapahtuman tyylikkäin aikarauta
T apaaminen on merkin ja mallin harrastajien tärkeä vuosittainen ajokohde, tällä kertaa Amazoneja oli paikalle saapunut 81 kappaletta. Volvo Amazon -TREFFIT 78 7/2022. Tapaaminen järjestettiin nyt kahdeksatta kertaa. 8. Pori 10.9. Nähtävää riitti myös paikalle tulleille porilaisille, ja väkeä olikin ajoittain lähes ruuhkaksi asti. Teksti ja kuvat: Vesa Pohjalainen Sami Kyttälän omistama, kaatuneen kuusen alta henkiin herätetty Amazon on ollut mukana useana vuonna ja patina vain lisääntyy. Amazon-harrastajat kokoontuivat Poriin kauppakeskus Puuvillan alueelle syyskuun alkupuoliskolla. Lars Holmin ’60-mallinen Amazon oli toinen tapaamisen ikänestoreista. Treffivastaavana toimi pomarkkulainen Jussi Heervä esikuntineen. Patrik Hannulan uskomattoman upea entisöinti herätti kiinnostusta. Päivä sujui leppoisissa merkeissä tuttuja tavaten, kuulumisia vaihtaen ja kalustoa tutkien
Paikalle kertyi kaikenkokoisia ja monenkuntoisia itäja länsiautoja laajalla ikähaitarilla. Hänen mukaansa on hyvä luoda kontakteja ja yhteistyömuotoja, kun ollaan samalla alueella ja kaikki kuitenkin pieniä yhteisöjä. Väkeä oli ainakin kuusikymmentä henkeä, tapaamisen tunnelma hyvä ja porukka samanhenkistä. Tällaisilla alueellisilla vapaamuotoisilla tapaamisilla näyttäisi ainakin Keuruun, Kuhmoisten ja Jämsän seudulla olevan kysyntää. Teksti ja kuvat: Vesa Pohjalainen Huhtia, 1.9. On hienoja entisöintejä, kuusen alta ajokuntoon saatettuja ja pitkälle rakennettuja ajokkeja, mutta kaikilla harrastajilla on yhteinen sävel, eikä kenenkään kalustoa ole karsastettu. Syyskuun ensimmäisenä päivänä kokoontui ajoneuvoharrastajia Keuruulta, Kuhmoisista ja Jämsästä viettämään yhteistä ajokauden päätöstä kauniissa syysillassa Virtasten tiluksilla Huhtialla Koskenpään suunnalla. Keuruulaisten näkemyksiä valotti Jukka Kulmala. Uusia tuttavuuksia syntyi ja porukka oli helposti lähestyttävää. Pekanpalon mukaan tunnelma oli mukava ja koko tapaaminen kaverillinen, kalustoa oli laidasta laitaan. Yhteiset kauden päättäjäiset 79. Virtasten idyllisellä rantapaikalla on jämsäläisten ajokauden päätöstä vietetty jo monen vuoden ajan. Uusien persoonien tapaaminen rikastuttaa toimintaa. Myös illan isännän kaksitahtikalusto ja tietämys kiinnostivat. Autoja oli paikalla nelisenkymmentä ja moottoripyöriäkin kymmenkunta. Sitä yritetään vaalia jatkossakin. Jouko Muhosen mukaan murinoita ei ole vierailta kuulunut, joten hommahan on silloin ollut onnistunut. Siellä vietettiin leppoisa ilta paikallisten harrastajien seurassa leppeässä elokuun illassa runsaista antimista nauttien. Tapahtumia, joissa ei tapahdu mitään, on paikkansa sosiaalisten suhteiden luomisessa ja niiden ylläpitämisessä. Ilta jatkui jämsäläisten tarjoamien grillimakkaroiden ja nokipannukahvien merkeissä sekä monimuotoista kalustoa tarkastellen ja kesän ajokokemuksia jakaen. Kuhmoisissa jämsäläiset olivat kesän aikana niin ikään. Jukan mukaan keuruulaiset ovat halukkaita osallistumaan jatkossakin yhteisiin tapaamisiin. Jämsäläisiä on osallistunut Keuruun talviajoon jo muutaman vuoden ajan. Tapaamisia on tarkoitus jatkaa tulevaisuudessa pelimannihengessä, ja pitää homma mutkattomana ja helposti lähestyttävänä. Hänellä on kaksitahtisten erikoisosaaminen hallussaan jo vuosikymmenten takaa. Harrastussuunnat saattavat olla erilaisia, mutta sehän on vain rikkautta. Tärkeintä onkin mukava harrastus ja yhteisöllisyys. Keuruun joukot tulivat suoraan paikalle. Yhteistapaamisessa nähty kalusto piristi monipuolisuudellaan. Mielikuva jäi positiiviseksi, kun sääkin oli parasta syyskuun alkua. Selkeä yhteisöllisyys on syntynyt harrastajien välille. Elokuussa jämsäläiset olivat vierailulla Keuruulla Jouko Muhosen kutsumana. Illan isäntä Seppo Virtanen tunnetaan myös nimellä Warre-Virtanen. Kuhmoisten tiedotusvastaavan Sami Pekanpalon mukaan yhteistapaaminen oli hyvä idea ja toteutus onnistunut. Kuhmoisissa ryhmä toimii nimellä Kuhmoisten harrasteajoneuvokset. Hänen mukaansa tapaaminen oli hyvin järjestetty, paikka upea ja hienoja autoja ja moottoripyöriä saapunut runsaasti. J ämsäläiset ja kuhmoislaiset kokoontuivat aluksi Jämsän torille, josta matka jatkui yhdessä Koskenpään suuntaan
Vuonna 1951 mallinimi muutettiin jo uhmakkaasti Super Sportsiksi. Yksi Iowaan päätynyt ja kymmenisen vuotta sitten entisöity ’51 Super Sports listattiin hiljattain nettihuutokauppaan. Hieman yli 700-kuutioinen nelisylinterinen kone oli varustettu kannen yläpuolisella nokka-akselilla. Miehen mediabisnes oli tuottoisaa, ja myöhemmin hänen radiovalmistuksensa kirjattiin omana aikanaan maailman suurimmaksi. Kuvat: Hemmings Paljoa vähemmistä tarveaineista ei klassisen urheiluauton reseptiä voi enää toteuttaa. Pienestä koostaan huolimatta autolla tekee liikenteessä kuulemma suuren vaikutuksen muihin. Crosley Super Sports ’51 A merikassa autot ovat suuria, paitsi Crosley. Tämä Powel Crosleyn päähänpisto valmistaa todella pieniä henkilöautoja ei kasvanut ihan odotetunkaltaiseksi menestystarinaksi, vaikka liikemies siihen itse monta vuotta uskoikin. Crosley loi omaisuuttaan 1920-luvulta alkaen autonosaja varustevalmistajana. Crosleyn pikkusportti vaihtoi omistajaa 12 863 US-dollarin huudolla. Sota-aika meni sotateollisuuden tarpeita palvellessa, mutta rauhan tultua Crosley jatkoi automallistonsa kehittelyä. Vuonna 1949 markkinoille saatu Hotshot muistutti kutistettua eurooppalaista sporttiautoa. Vuonna 1939 esitelty ensimmäinen Crosley-auto muistutti lähinnä hellyyttävää tivolilelua, eikä alle 500-kiloinen kääpiö aiheuttanut suurta ostajaryntäystä. Seuraavana vuonna malli sai ovet ja Super-lisänimen. Kaikki mittarit sekä lämmityslaite olivat kunnossa, mutta uudelleen laakeroidulla moottorilla on taipumus hiukan savuttaa kylmänä. Myyjä vakuutti yksilön korin olevan täysin ruosteeton ja uuden kangaskaton ehjä. Tehoa moottorista irtosi 26,5 hevosvoimaa. 80 Marginaalista 7/2022. Ajokokemusta kuvailtiin nautinnolliseksi
2 viiikon välein). verhoiluja tiivisteosia. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla 140/164 alkuperäisen mallin mukaisia kumi matto sarjoja ! Varaosat klassikkomopoihin Erikoisuutena Finmoposta myös omaa tuotantoa olevia laadukkaita varaosia Tunturi ja Solifer mopoihin. 050 523 89 51 JAGUAR • BRITTI FORD • MG • MINI MORRIS • TRIUMPH • AUSTIN • ROLLS-ROYCE Tmi Brittiosa Kankaantie 117, 48720 Kotka Puh. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Tee tilaus: www.kaasutinexpertti.fi Puh. MILLERS OILS, moottorija voimansiirtoöljyt. Puh. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Klassikot tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@klassikot.fi. 040 536 1544 puh. 0400-745 915 • bh@britti-helmet.fi Vestrantie 12 • 01750 Vantaa Brittipyörien osat Brittipyörien osat ilman tullihuolia ilman tullihuolia meiltä! meiltä! Kun muutat, kerro myös meille. 0500-606 371 myynti@brittiosa.com • www.brittiosa.com Varaosat brittiautoihin www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. PULSTAR -plasmapulssi-sytytystulpat, pienempi kulutus, puhtaammat päästöt, parempi teho ja vääntömomentti. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. TULOKSET PUHUVAT EVANS -vedetön jäähdytysneste, kiehumispiste 180oC, myrkytön, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa. Vintage, Classic, Premium ja Motorsport Nanodrive -mallistot. 050 523 89 51 Puh. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. ITG-ilmanpuhdistimet antavat enemmän puhdasta ilmaa, pestäviä ja kestäviä, nyt myös uudet kartiosuodattimet. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin
Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Nordkapp Rally 1999 I dea lähes tuhannen kilometrin ajolenkistä oli syntynyt jo paljon aikaisemmin ja matkaa valmisteltiin muutama vuosi. kaan Enontekiölle kääpiöauto trailerin päällä, mutta sitkeimmät olivat päristelleet kääpiöillään napapiirille jo päiväkausia. Tapahtuma ajoitettiin niin, että perillä Nordkappin huipulla oltiin vuosituhannen viimeisen vuoden pisimmän päivän iltana. Moni saapui lähtöpaikHeinkel Kabine on alkujaan saksalainen, mutta myös Briteissä Trojannimellä valmistettu kolmipyörä. Osanottajista suuri osa oli ulkomaalaisia, ja pohjoisen ajotapahtumaan moni saapui suomalaisharrastajien kutsusta. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Yli 23 vuotta sitten, kesällä -99 joukko kääpiöautoilijoita suuntasi vaatimattomat ajoneuvonsa kohti Euroopan pohjoisinta kolkkaa. Viimeisenä mallin tuotantoa jatkettiin Argentiinassa. Goggomobiilin takajarrurumpu ei juuri tonnikalapurkkia suurempi ole, mutta kyllä sen irrottamisessa ulosvetäjä ja kolme mekaanikkoa tarvitaan. Tähän Suomen kääpiöautoyhdistyksen järjestämään Nordkapp Rallyyn osallistui runsaat 80 ajoneuvoa ja 162 henkilöä. Osallistujia oli ainakin Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Saksasta, Itävallasta, Sveitsistä sekä Brittein saarilta, Walesista. Tulomatkalla rikki menneitä päristimiä oli korjailtu vaihtelevalla menestyksellä ja huoltoautoon pakatulle, kaikkien merkkien liikkuvalle 82 Fotoalbumi 7/2022
Viimeinen ajopäivä päristeltiin kohti Enontekiötä, jonne epäonnisimmat kääpiöautoista raahautuivat hinausköyden jatkona. Nordkapp Rallyn gaalailtaa palkinnonjakoineen vietettiin aamutunneille, vaikka monella oli seuraavana päivänä tiedossa vielä autoremonttia, ennen kuin kotimatkalle saattoi lähteä. Huoltoauton kätköistä löytyi työkalujen lisäksi lähes kaikkea aina rautalangasta täysin remontoituihin vaihtomoottoreihin asti. Trabanteja matkasi pohjoiseen muutamia. Useat autokunnat jäivät ajojen jälkeen vielä kiertämään Suomea, ja autotallivierailuja tehtiin suomalaisharrastajien kokoelmiin tutustuen. Ensimmäisen ajopäivän päämääränä oli Norjan puolella oleva Alta, jonne matkaa kertyi runsaat parisataa kilometriä. Tanskasta saapuneen yksilön takalampusta oli valo hetkittäin kadoksissa. BMW 700 Coupé on yksi linjakkaimmista kääpiöautoista. merkkikorjaamolle oli jatkuvaa tarvetta. Kuuluisan maapalloveistoksen äärelle ennätettiin aikataulun mukaisesti kohottamaan kuohujuomamaljat. Yksi avomalleista sai toimia kuvausautona Nordkapp Rally -videotallenteen toteuttamisessa. Paluumatkaa etelään taivallettiin vesisateessa. Saaren pohjoiskärkeen matkaa kertyi vielä runsaat 30 kilometriä. Kääpiöautoilu on yhteisöllinen harrastus ja jokaista moottorihuoltoon liittyvää suoritusta kannustetaan aktiivisesti. 83. Kolmannen ajopäivän päämääränä oli rajan pinnassa oleva Karigasniemi. Seuraavana päivänä taivallettiin selkeästi mäkisemmissä maisemissa kohti saaressa olevaa Honningsvågin kylää, jonne päästäkseen on ajettava meren alittava tunneli. Parin sadan ajokilometrin jälkeen päästiin järjestämään kääpiöautonäyttely kylän pääkadulle
Kapinetta arvioidaan valmistetun 50-luvun alussa noin 400 yksilöä. Moottorihuoltoa kananmunaan tehdään sisätai alakautta. 84 7/2022 Fotoalbumi. Kaksitahtisella Rotax-moottorilla eteenpäin pyrkivä itävaltalainen Felber Autoroller on kääpiöautona melkoinen harvinaisuus. Muutama tuotiin aikoinaan Suomeenkin, ja ainakin yhden tiedetään säilyneen. Goggomobil Transporter on suunnilleen arkkupakastimen kokoinen pakettiauto. Fuldamobil on alkujaan saksalainen kolmipyörä, mutta jostain syystä ruotsalaiset intoutuivat valmistamaan sitä Fram King -nimellä omille markkinoilleen. Nordkapp Rallyyn niitä osallistui kaksi. Liikenteeseen rekisteröity amerikkalaiskapine lienee alkujaan tarkoitettu lähinnä omalla takapihalla ajelemiseen. Ruotsista saapunut viininpunainen Vespa 400 on vain aavistuksen parempi kiipeämään mäkiä. Norjasta saapunut, osittain vaneriverhoiltu King Midget on surkeudessaan aivan ylivoimainen kulkupeli
Fiat 500 -sukuisia Steyr-Pucheja osallistui ajoon seitsemän, joista kolme autokuntaa saapui Itävallasta. BMW 600 eli niin sanottu iso Isetta on valmistajansa kummallisimpia autoja rakenteeltaan. Kolmipyöräinen Messerschmitt oli ajojen yleisin ajoneuvo, mutta muutama nelipyöräinenkin Messeri nähtiin pohjoisessa. Yöt pohjoisessa ovat niin valoisia, että moottoriremonttia voidaan suorittaa mihin vuorokauden aikaan hyvänsä. 85. Asennusapumiehiltä pikkutunneille jatkuvat remontit kysyvät jaksamista. Sveitsistä saapunut BMW Isetta on oikeasti nelipyöräinen ajoneuvo, takarenkaat ovat vain kiinni toisissaan
1992 Sekä 940 että 960 saavat ’93-mallistoonsa SIPS-sivutörmäyssuojarakenteen. 1994 940-malliston moottorivalikoima täydentyy 2,3-litraisella matalapaineturbolla (135 hv). Sukunsa viimeiset MALLIHISTORIA 1990 Volvo esittelee syksyllä 940ja 960-mallit korvaamaan 740ja 760-mallit. Tuleva klassikko Volvo 940 & 960 86 7/2022
Voimaa suora kuutonen tuotti 204 hevosvoimaa. Voimalinja täydentyy 2,5-litraisella suoralla kuutosella sekä viisiportaisella manuaalilla. Tänään näistä takavetoVolvoista ovat kiinnostuneita paitsi käyttöauton etsijät, kasvavissa määrin myös harrasteautoilijat. Volvon 900-sarja herätti jo tuoreeltaan vahvaa sitoutumista osassa asiakaskuntaansa, sillä malli oli jäävä valmistajansa viimeiseksi takavetoiseksi polttomoottorimallistoksi. Mutta oli 900-sarjan Volvojen uutuusarvon puolestapuhujillakin pätevät argumenttinsa. 1997 Mallinimi 960 jää pois ja korvautuu porrasperässä S90:llä ja kartanomallissa V90:llä. Jopa siinä määrin, että ensitestien yhteydessä makusteltiin, oliko kyseessä uusi malli lainkaan vai pikemminkin 700-malliston laaja, mallinumeroon asti yltävä päivitys. Mutta vain suoraviivaiseen 700-sarjaan nähden: pyöreälinjaiseksi uutta Volvoa ei tohtinut kuvailla, mitä osaltaan alleviivasivat 90-luvun alussa kilpailevien mallien yhä kaarevammaksi käyvät korilinjat. 1998 S90/V90:n ja 940 Classicin tuotanto päättyy helmikuussa. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Tuukka Erkkilä 1995 960 päivittyy ulkoisesti matalammalla keulailmeellä sekä muilla pienemmillä ulkoasumuutoksilla. Vanhaa ja luotettua oli alustan perusrakenne 277 sentin akseliväleineen sekä voimanlähdelinjasto bensanelosineen sekä dieselkuutosineen. Molemmille näkökannoille löytyi perusteensa. Näistä pontevimpia oli 960-mallin voimanlähde: väistyvään 760:een tarjotun 2,8-litraisen suoran kuutosen ja 2,3-litraisen turbonelosen tilalla oli kokonaan uusi kuusisylinterinen voimanlähde, jonka alumiinisessa lohkossa oli sylinteritilavuutta 2 922 kuutiosenttimetriä, ja kaksi kannenyläpuolista nokka-akselia huolehtivat 24 venttiilin toiminnasta. Teholukemat yltivät 111 hevosvoimasta 165 hevosvoimaan, 2,4-litraisen turbodieselin luovuttaessa puolestaan 108 hevosvoimaa. Taka-akselin monivarsituentaa kehitetään muun muassa alumiinisella apurungolla ja kierrejouset korvaavalla muovikomposiitista valmistetulla poikittaisella lehtijousella. Volvon ylellisimmäksi mallisarjaksi lanseerattu 960 sisälsi uuden moottorin ohella myös muita teknisiä irtiottoja arkisempaan 940-sarjaan nähden: taka-akselisto oli loppupään 760-malleista tuttu erillistuenta, kun 940-malleissa pärjättiin jäykällä taka-akselilla. Volvon 960-mallisto käsitti silti myös nelisylinterisiä vaihtoehtoja, joskin Suomessa myynti keskittyi kolmelitraiseen kuusipyttyiseen. Volvo 940:n bensavoimanlähteiden peruskoneena oli vapaasti hengittävä kaksilitrainen, jonka yläpuolella oli 2,3-litrainen, jota tarjottiin 8ja 16-venttiilisenä vaparina sekä 8-ventiilisenä turboversiona. Ison Volvon korimalleissa jatkettiin tutuilla poluilla: syömähampaina porrasperä ja farmari, mutta erikoisversiona toteutettiin sittemmin muun muassa ambulanssiversiota, pidennettyä kuusiovista 940-taksimallia ja 960-limusiinia. Keularakenne oli päivitetty, joskin ulkoisesti huomattavinta olivat suuremmat ajovalot. Perinteisiin luotettiin myös korimallien suhteen, sillä korin keskiosa oli käytännössä suoraa lainaa 700-sarjasta, joskin uutta turvallisuusajattelua edusti pian mukaan liitetty SIPS-sivutörmäyssuoja. A ivan 1990-luvun alussa lanseeratut isot Volvo-mallit 940 ja 960 olivat eittämättä Volvo-perheen uusia jäseniä, mutta yhtä kiistattomasti 740ja 760-Volvojen mallitien jatkajia. 87. Etupäässä oli molemmissa malleissa 700-sarjalaisista tuttu hyve, reippaasti kääntyvät etupyörät, joten kääntösäde oli 4,8-metriselle autolle erinomaisen pieni. Takaosa oli saanut osakseen näkyvämpiä visuaalisia muutoksia: viistompi takalasi ja sitä seurannut perämuotoilu toi 900-sarjaan hienoista pehmeyttä. 940:n mallinimen perään lisätään nimi Classic
Pinnan alla uutta oli takapään monivarsituennan edelleen kehitetty versio, joka käsitti muun muassa poikittaisen, komposiittimateriaalista valmistetun lehtijousen. Viisipykäläisen manuaalin ohella isoon Volvoon tarjottiin vaihtoehtona nelivaihteista automaattia. Kuviemme yksilö on kilometreiltään suorastaan vähän ajettu, sillä monien 900-sarjalaisten lukemat liikkuvat jo 500 000 kilometrin molemmin puolin. Tämä kohdistui kuitenkin vain 960-mallistoon, 940:n tyytyessä lähinnä uuteen moottorivaihtoehtoon, 2,3-litraiseen ”matalapaineturboon”, joka korvasi vapaasti hengittävän 2,3-litraisen. 01 Merkki ja malli Volvo 940 T Classic 02 Vuosimalli 1998 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Takana jäykkä taka-akseli, pitkittäiset tukivarret, kaksi pitkittäistukea, poikittaistuki, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 07 Mitat Pituus 487, leveys 175, korkeus 141, akseliväli 277 cm. Se löysi tiensä myös farmariversioon; tuohon asti 960:n kartanomallissa oli ollut 940:n tapaan jäykkä taka-akseli. Tuotannon viimehetkiltä on kaivettavissa symboliikkaa edessä olevaan murrokseen Volvon voimalinjaperinteiden suhteen, kun 960:n sedanja kartanomallit päivitettiin vuonna 1997 mallimerkinnöillä S90 ja V90 ennen kuin väistyi 940:n kanssa tuotannosta seuraavana vuonna. Kuusipyttyinen järjestyy dieselinä, mutta bensakuutosta kaipaavan valinta on 960. Puristussuhde 8,7:1. Tilavuus 2 316 cm3. Volvo 940:n pellin alta löytyy varsin todennäköisesti 2,3 litran nelonen vaparina, matalapaineturbona tai kuten tässä, ”täyspaineisena” 165-hevosvoimaisena. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, poikittaiset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Neliportaisen automaatin rinnalle tarjottiin niin ikään uutuutena 850-mallista lainattua viisiportaista manuaalia. Ulkoisesti uutta oli 960:n matalampi keulailme, mutta hienoista päivitystä sai myös peräosan muotoilu. Maltillisesti uutta Volvon 900-mallien keski-iän kasvojenkohotus suoritettiin 90-luvun puolivälissä. Kolmelitraisen moottorin rinnalle ja osin korvaajaksi saapui puolestaan 170-hevosvoimainen 2,5-litrainen kuutonen. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Jalopuuta jäljittelevät paneelit loivat arvokkuutta, selkeät katkaisimet sen sijaan konstailematonta käytännöllisyyttä. Poraus 96,0, isku 80,0 mm. Paino 1 525 kg. Teho 165 hv /4 800 rpm, vääntö 264 Nm /3 450 rpm. 08 Suorituskyky Huippunopeus 205 km/h, 0-100 km/h 9,2 s. Tuleva klassikko Volvo 940 & 960 88 7/2022. Takaveto. Edessä ja takana levyjarrut. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Etuvetoinen S80 saapui tuossa vaiheessa hoitamaan ison sedan-Volvon pestiä
Sama koskee tietysti mitä suuremmissa määrin myös 960-versioita. Toisen polven Scorpion mallivalikoima oli kohtuullinen. Paljon ja vielä enemmän ajettuja Suomeen rekisteröitiin vuosina 1990– 1998 yhteensä 439 Volvo 960 -mallia ja samaan aikaan 5 535 yksilöä 940-sarjan edustajaa. Huomiota herättävää on kuitenkin 940-Volvojen rekisteröintihuippu, joka saavutettiin vasta loppumetreillä, vuonna 1997. Reilut tilat, matala melutaso, oiva istuinmukavuus ja etenkin loppupään Classicmallien hyvä varustetaso tekevät 940:stä edelleen mainion matka-auton. Turbomoottoreita Scorpioon ei tarjottu eikä enää dieseltai nelivetomallejakaan. Harvinaisin on V90, joita lähti linjalta vain 9 067 autoa. Yhteensä 900-sarjan Volvoja valmistettiin 632 710 yksilöä vuosina 1990– 1997 ja jos mukaan lasketaan S90ja V90-mallit niin lukema nousee 668 046 autoon. Eniten valmistettiin odotuksenmukaisesti porrasperäisiä 940-malleja, kaikkiaan 246 704, mutta samaisen mallin kartanoversioiden määrä nousi varsin lähelle, peräti 231 677 yksilöön. Korivaihtoehtoina oli Volvon tavoin sekä porrasperää että farmaria, ja bensamoottoreita tarjottiin kaksilitraisista (8V 116 hv ja 16V 136 hv) neloskoneista 16-venttiilisen 2,3-litraisen (147 hv) nelosen kautta 24-venttiilisen 2,9-litraiseen Cosworthin V6moottoriin (207 hv). Scorpion persoonallisesti muotoiltu toinen mallipolvi jäi nimittäin viimeiseksi eikä se saanut mallistollista seuraajaa; ajanjakso oli tila-autojen etsikkoaikaa, joten listoilla ollutta Galaxya saattoi pitää ratkaisuna isoa ja edustavaa Fordia haeskelevalle. TOINEN VAIHTOEHTO FORD SCORPIO Valmistusvuodet: 1994–1998 Teho: 116–207 hevosvoimaa Hinta uutena: 212 000 markkaa (2.3i 16V lokakuussa -97) Takavetoisten ja mallistosta sittemmin väistyneiden automallien joukosta voi 900-sarjan Volvolle hakea vertailukohdetta Fordin suunnalta. 89. Vuonna 1998 rekisteriin vietiin lisäksi yhteensä 161 Volvon S90ja V90-sarjalaista. Etenkin 940-Volvojen komeissa rekisteröintiluvuissa näkyy epäilemättä ammattikäyttöön valjastettujen Volvojen määrä, sillä 940 oli yleinen tuttu taksitolpalla sekä porrasperänä että kartanomallina. Olisiko moni perinteinen Volvo-asiakas päättänyt uusia takavetoisen ruotsinrautansa – kun niitä kerran vielä oli uutena tarjolla
Kuvissamme esiintyvän vuoden -97 lopulla rekisteröidyn, mutta ’98-mallistoa edustavan 940 T:n (hinta 199 000 mk syksyllä -97) omistaja vahvistaa viimeisten takaveto-Volvojen luotettavuuden. Käytännön syy löytynee loppusuoran houkuttelevasta hinnoittelusta: maaliskuussa -96 perusmallin 940 2.3 maksoi 205 900 markkaa, mutta syyskuussa -97 hinnaksi kirjoitettiin vain 179 000 markkaa. Kokonaisuuteen lukeutuivat muun muassa kevytmetallivanteet, kauko-ohjattu keskuslukitus varashälyttimellä, vakionopeussäädin, puolinahkaverhoilu, manuaaliilmastointi, sähkölasit ja -peilit, peilien lämmitys, sähköantenni sekä tasauspyörästön liikkeellelähtölukko. Pienimmät pyynnit olivat 1 600 eurossa ja korkein puolestaan 9 000 euroa. Samalle seudulle sijoittuvat myös väljyydet taka-akseliston tuennassa. Vuosien ja kilometrien tulokseksi voitaneen tulkita niin ikään laturiviat ja laturinhihnaviat dieselmalleissa, samaa sarkaa edustavat sytytyspuolen vikaantumiset muun muassa elektroniikassa ja kaapeleissa. Käsijarru kannattaa koeajolla kokeille, sillä sen tehon hiipumisesta löytyy mainintoja. Prameampaa 960-mallia oli tyrkyllä tusinan yksilön verran hintahaitarin ollessa 1 500–6 500 euroa. Viime vuoden lopulla 900-sarjan ja S90/V90-Volvoja oli maassamme liikennekäytössä noin 4 000 autoa, joten mahdollisuudet hyvän yksilön löytämiseksi harrastekäyttöön ovat olemassa. Käytännössä vikaja ongelmakuvauksissa heijastuvat runsaan käytön ja tuhtien kilometrisuoritteiden mukana tulevat murheet, joista moni voidaan laskea tavanomaisesta joskin tässä tapauksessa varsin runsaasta käytöstä johtuviksi seuraamuksiksi. Esimerkiksi moottorin ja vaihteiston öljyvuodoista sekä sylinterikannen tiivistevuodoista kerrotaan, ja nimenomaan runsaasti ajetuissa yksilöissä. Nettiauto-sivusto listasi syyskuun puolivälissä noin 70 myytävää Volvo 940:ää, joiden ajokilometrit liikkuivat noin 150 tuhannesta jopa yli 800 tuhatta kilometriä ajettuihin dieselmalleihin. Loppusuoran Classic-mallien varustelu oli runsas. Hänellä on loppusuoran Classic-versiosta kokemusta yli 20 vuoden ja runsaan 200 000 ajokilometrin verran, sillä hän hankki auton vasta 30 000 kilometriä ajettuna vuonna -99. Tuleva klassikko Volvo 940 & 960 90 7/2022. Taannoin vuotamaan alkanut ja uusimisen vaatinut lämmityslaitteen kenno voidaan sen sijaan jossain määrin laskea mallisarjan tyyppivikojen varsin lyhyeen listaan. Sähköä liippaavat myös polttoainepumpun releongelmat. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Volvon 900-sarjalaiset näyttäytyvät käyttäjäkokemusten valossa varsin ongelmattomilta autoilta, ilman merkittäviä tyyppivikoja. Omistaja kertoo auton palvelleen käytössä ongelmitta tavanomaisilla huoltotoimilla, joihin on vuosien myötä luonnollisesti sisältynyt niin jarrujen ja iskunvaimentimien kuin pakoputken uusimista
+358 010 292 7420 • myynti@gripsgarage.com Myymälä avoinna arkisin: 8.00 16.00 www.angloparts.com / www.gripsgarage.com LAND ROVER MINI JAGUAR TRIUMPH MG AUSTIN HEALEY MORRIS MINOR ONLINET I L A U S ! Anglo Parts Finland. Sporttista menoa Fiat 128 Sport Coupé ’74 91 LAADUKKAAT VARAOSAT BRITTIKLASSIKOIHIN Quality Parts & Service Grips Garage Oy • Luhtaanmäentie 21, 01750 Vantaa Puh. Otimme mukavan ranskiksen koeajoon, lue tunnelmat marraskuussa ilmestyvän numeron sivuilta! Klassikot 8/2022 ilmestyy 17.11.2022 Seuraavassa numerossa: Harrastajilta harrastajille Pirkanmaan V-Palvelu MATKANTEKOA Ylöjärveltä löytyy klassikkoikäisten Volvojen omistajia palveleva varaosapuoti. Esko Laaksonen hankki Fiat 128 Sport Coupén keskeneräisenä projektina kohta kaksi vuosikymmentä takaperin. Kymmenisen vuotta myöhemmin kupee-Fiiu oli museorekisterissä ja jälleen valmiina piristämään kotimaista harrasteajoneuvomaisemaa. Kävimme tutustumassa kahden automiehen vetämään erikoisliikkeeseen. Auto aloitti taipaleensa Länsi-Saksasta, mutta on viihtynyt Suomessa jo vuodesta 2006 lähtien. Peugeot 505 GTI V6 Automatic ’87 Mukavaa Juha Istukaissaaren GTI-varusteinen ja V6-moottorinen Peugeot 505 tarjoaa tasapainoisen yhdistelmän suorituskykyä ja matkustusmukavuutta
Autoglym Rapid Ceramic Spray KERAAMINEN PINNOITE 500 ml AJAJALLE TEHTY ALFA ROMEO 2000 BERLINA ’73 VOLVOT VAUHDISSA AMMATTIKATSOJA MUISTELEE 7/2022 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 7/ 20 22 Alf a Ro m eo 20 00 Be rlin a ’73 • Fo rd Es co rt RS 20 00 ’74 • La m bre tta T.V . • Vaikutusalue 35 m³ • Kesto 1–3 kuukautta Autoon, mökille, asuntovaunuun, varastoon... Vähentää homeen syntymisen riskiä ja pahaa hajua. 5 99 Absodry KOSTEUDENPOISTAJA MINI 450 g/35 m³ Pitää kosteustason sopivana ihmisille ja tavaroiden säilymiselle. Stabilisaattori estää bensiinin vanhentumisen sekä hartsin muodostumisen. Sopii 2ja 4-tahtibensiinimoottoreihin katalysaattorilla tai ilman sekä kaikille bensiinilaaduille. RALLIPO LUILLE PALUU FORD ESCORT RS2000 ’74 HYVINKÄÄN SCRAMBLE: Vanhat krossit radalla POHJALAISEEN TYYLIIN: Westcoast Motor Show LUKSUSSKOOTTERI: 60-luvun Lambretta T.V. Autosta huolehtivan ihmisen tavaratalo 24 90 49,80/l 60-03199 Nopeasti ja helposti keraaminen suoja auton maalipinnalle. 175 VARAOSIA VANHAAN MALLIIN RETRO-OSA 13,31/kg 50-00991 47,60/l 60-8071 11 90 Motul BENSIININ SÄILYTYSAINE 250 ml Takaa huolettoman ensikäynnistyksen. Suojaa autosi maalipinta kestävällä pinnoitteella talven ajaksi. Poistaa tilasta kosteuden tehokkaasti. 17 5 ’6 1 • M orr is 13 00 GT ’70 • Ro ve r 20 00 ’6 8 36 84 80 -2 20 7 • PA L V K O 20 22 -4 6 6 41 48 83 68 48 08 22 00 7