Viipale mediat mediat Ennakkotilaa nyt! ODOTETTU ERIKOISJULKAISU ILMESTYY JOULUKUUSSA Tilaa omasi verkkokaupastamme supermarket.fi Osoita kamerall a —> Coupé ST ’84 TULEVA KLASSIKKO: Pieni ja kätevä Fiat Panda HIENOSTI SÄILYNYT ESPANJALAINEN: Seat Ibiza ’88 SUKKULA TŠEKKOSLOVAKIASTA: Tatraplan T600 ’52 AUTOINNOSTUS YHDISTÄÄ HARRASTAJAPERHE PIKKARAISET TINKIMÄTÖN HANKINTA MERCEDES-BENZ 220 SEB COUPÉ ’65 VARUSTELTU REILUSTI FORD ANGLIA 1200 ’66 7/2023 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 7/ 20 23 Fo rd An glia 12 00 ’66 • Fo rd Tra nsi t 10 ’81 • M erc ed esBe nz 22 SE b Co up é ’65 • Pe ug eo t 60 5 SV 3.0 ’90 • Se at Ibiz a 1.2 L ’88 • Ta tra Ta tra pla n T6 00 ’52 • To yo ta Ce lica Co up é ST ’84 36 84 80 -2 30 7 • PA L VK O 20 23 -4 6
työpaine (bar): 8. 1190€ tuotenro 513925 59€ tuotenro 531933 Maaliruisku R-500 HVLP (High Volume Low Pressure) maaliruisku yläpuolisella muovisäiliöllä, 600 ml. Oskillointi: 5mm. Mukana 1,5 mm suutin. Kaksi ylintä laatikkoa ovat normaaleja ja ne voidaan avata ja käyttää kuten mitä tahansa muuta laatikkoa, loput alla ovat vain visuaalista tarkoitusta varten ne piilottavat jääkaapin oven. Teho (hv): 5,5. 1/4” liitoskierre. Tehokas kaksoisvasaramekanismi tarjoaa paremman tasapainon, enemmän tehoa ja vähemmän tärinää. Ergonomisesti muotoiltu ja varustettu harjattomalla moottorilla, joka ylläpitää nopeuden tasaisena myös suurissa kuormituksissa. Kun palteennostin on täytetty 8 baariin, se on valmis asetettavaksi vanteen reunaa vasten ja napin painalluksella kaikki säiliöstä tuleva ilma työntyy nopeasti ulos, laajentaen ja tiivistäen renkaan vanteen reunaa vasten rengas on siten valmis täytettäväksi loppuun normaalilla renkaantäyttöpistoolilla. Maks. 5390€ tuotenro 513556 Säilytysnostin 4:lle autolle / 4200kg Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. Selvä lisävaruste autotalliin, joka tekee vaikutuksen myös naapuriisi. Mukana 10 kpl 1/2” hylsyjä ja 125 mm:n jatke. Kompressori 5,5hv 200litraa Laadukas kompressori, joka sopii korjaamolle, autotalliin jne. Kompressorilohko valurautaisilla sylintereillä takaa hiljaisen toiminnan ja pitkän käyttöajan. Klassikot 8/2023 ilmestyy 16.11.2023 Seuraavassa numerossa: salmiakkia Hylystä loistokuntoon Ford Taunus Cabriolet ’51 Saksalaismatkailijoilta 50-luvulla jäänyt kolariauto kunnostettiin, mutta 60-luvulla se jäi ruosteen syömänä seisomaan. Jännite: 230 V Paino: 1355 kg Nostokapasiteetti: 4200 kg Nostokorkeus (mm): 1880 Sulake (A): C16 Mitat (PxLxK): 5400(4430)x4920x2190mm www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Palteennostin 6 litraa ”Bazooka” Bazooka -mallinen kustannustehokas palteennostin renkaan reunan nostoon vannetta vasten korkealla ilmanpaineella. Nostokorkeus 70-600mm Epäkeskohiomakone ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella tehokasta hiontaa varten kaikentyyppisille pinnoille. Paino: 1kg 249€ tuotenro 511068 Mutterinväännin 1/2” hylsysarjalla Tehokas 1200Nm mutterinväännin ergonomisella kahvalla ja komposiittimateriaalista valmistetulla rungolla. Maks. Hiomapaperin mitta: 150mm. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Jännite (V): 400. Tilavuus (l): >70 U U TU U S! 269€ tuotenro 502992 Hallitunkki 1500kg Erityismatala hallitunkki korjaamo& harrastuskäyttöön vähimmäiskorkeus vain 70 mm, mikä tekee siitä täydellisen urheiluautoille. Jääkaapissa on kahvat ja pyörät, joista kaksi on lukittavia, aivan kuten tavallisessa työkaluvaunussa joten sitä on helppo siirtää. Huoltovapaa alumiinisähkömoottori, säädettävä painekytkin kahdella ulostulolla, 200 litran säiliö. Pyörintänopeus: 400010000rpm. 91 Kaikki hinnat sis. Moottorin teho: 350W. Ilmantuotto (l/min): 495. Paino: (kg): 122. nostokyky 1500kg. Tippakaukalot ramppien väliin sisältyvät toimitukseen. Nettopaino: 1280 kg. Rähinää ja kruisailua Datsun 1600 SSS & DeLuxe Kouvolassa poikkeamme Esa Mentulan juttusilla ja tutustumme miehen tallista löytyvään Datsun-kaksikkoon, josta toinen soveltuu nopeaan ajoon ja toinen rauhallisempaan menoon. Mittavan entisöintityön jälkeen auto on jälleen iskussa. Tilavuus (l): 200. Renault’n menomallien tarjontaan lukeutui muun muassa 11 Turbo, jollainen otetaan kokeiluun seuraavan numeron sivuilla. 119€ tuotenro 541128 U U TU U S! 499€ tuotenro 541745 Työkaluvaunu jääkaapilla Jääkaappi, joka näyttää työkaluvaunulta. Vapaa korkeus rampin alla 1760mm. 119€ tuotenro 505183 U U TU U S! U U TU U S! TA RJ O U S!. Palteennostin on kädessä pidettävä laite, jossa on pistoolin kahva ja 6 litran säiliö, joka täytetään 8 baarin paineeseen. Renault 11 Turbo ’88 Väkevää Kahdeksankymmentäluvulla taisto GTI-mallien välillä roihusi isolla liekillä. Lisää suuttimia on saatavana lisävarusteena. Jääkaappi sulautuu loistavasi autotalliin pitäen juomasi aina kylmänä ja käden ulottuvilla. Täydellinen korkeamman profiilin renkaiden asennukseen sekä renkaiden asennukseen leveille vanteille. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Vaatii noin 10-12 litraa hydrauliöljyä. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme
Kuljetuskaluston puutteessa pyörä sidotaan pienen porrasperäisen auton tavaratilaan roikkumaan matkan ajaksi. 3 Pääkirjoitus. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Jos termi perinneyhdistys vaikutti aluksi hiukan kaukaa haetulta, pidemmän tuumailun perästä se on aivan paikallaan. Kilpailuihin osallistuminen ja niissä pärjääminen oli palkansaajalle mahdollista moottoripyörällä mutta tuskin koskaan autolla. 1950-luvulla kisoihin virtasi yleisöä tuhatmäärin. Vanhojen partojen muisteluissa kuljetaan seikkailusta toiseen. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Kekseliäisyys ja periksiantamattomuus ovat arkisia selviytymiskeinoja, kun rahat ovat aina lopussa ja seuraava kilpailu pian käsillä. Nykyajassa elävän on vaikea käsittää sitä intohimon paloa ja määrätietoisuuden voimaa, joka sai nuoret silloin harjoittelemaan ja tavoittelemaan tulevaa kilpauraa. Eivätkä nämä pyörät ole niitä tavallisesti classic-kisoissa nähtäviä 70–80-lukulaisia, vaan vanhempia, isompia ja painavampia nelitahtisia paukkurautoja. Pian joka kylän sorakuopilla rossattiin porukalla. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Ja kun kukkaro on niin sanotusti kunnossa, kisareissut ovat usein pelkästään luotettavalla kalustolla suoritettuja matkoja hotelliöineen. Yöt kuluvat autossa tai teltassa nukkuen ja sapuska lämmitetään retkikeittimellä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ja kannattaa muuten jututtaa niitä äijiä varikolla. TILAAJAPALVELU Puh. Paukkupyörien perintö COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty . Mikä hienointa, ensi kesänä on jälleen mahdollisuus nähdä näitä kuskeja ja koneita montulla tositoimissa. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Syykin on selvä: kustannuksissa on merkittävä ero. Ilmiö alkoi tuntua kiehtovalta, joten palasimme Hyvinkäälle tutustumaan toiminnan ytimeksi muodostetun epävirallisen Classic Cross -perinneyhdistyksen toimintaan ja tarinoimaan kokeneiden veteraanikuskien kanssa. Useimmilla tilanne oli taloudellisesti melko huono. Autourheilun saralla samanlaisia seikkailukertomuksia kuulee harvemmin. Kovia kuskeja ihailtiin. Ja kun maailman isot radat vetävät puoleensa, pyöriä kuskataan puolikuntoisella pakettiautolla Ruotsiin ja joskus pidemmälle Eurooppaan. T utustuimme taannoin Harrastajan pakeilla -palstalla Tapio Hartikaiseen, intohimoiseen moottoripyöräharrastajaan, joka oman ajouran jälkeen jatkaa harrastusta eräänlaisena tallipäällikkönä. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Vanhan kaluston vaaliminen on tärkeätä sekin, mutta yhden moottoriurheilulajin alkuaikojen tarinoiden taltioiminen sekä vanhojen motocrosspyörien pitäminen radalla on jo merkittävämpi kokonaisuus. Paikan päällä valot ja rekisterikilpi irti, ja sitten kisaamaan. Korjattavaa piisaa kilpakoneiden lisäksi kuljetusvälineissä. Lajin alkuaikoina motocross oli suosittu harrastus. Välillä Suomea kierretään kiskoja pitkin. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Harri Onnila AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Virpi Miettinen, Kauko Ollila, Mika Rassi, Anne Ronkainen, Kari Ruusunen, Tamas Vilagi, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Outi Mentula KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Vehkeet olivat usein perin kehnoja, ja näin yhä useampi oppi ajoharjoittelun ohessa mekaanikoksi. Hartikaisen motocrosspyörillä ajaa moni classic-sarjan kuljettaja nytkin. Moottoripyörä ajamalla rautatieasemalle, määränpäässä pyörä vaunusta pihalle ja ajamalla radalle. Tarinat ovat takuulla kuulemisen arvoisia! Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Nykyajassa elävän on vaikea käsittää sitä intohimon paloa ja määrätietoisuuden voimaa, joka silloin sai nuoret harjoittelemaan ja tavoittelemaan tulevaa kilpauraa
s. 20 Ford Anglia 1200 ’66 Kimmo Luotosen harrasteajokkina on vanha juustohöylä-Anglia, ja vieläpä erityisen näyttävässä kuosissa. 44 Ford Transit 100 ’81 s. 14 Toyota Celica 1.6 Coupé ST ’84 s. Nyt unelma on muuttunut todeksi. 44 Ford Transit 100 ’81 Harjavallan kulmilla aikoinaan liikkunut taksi on säilynyt hämmästyttävän alkuperäisenä ja vähän ajettuna. 26 Seat Ibiza 1.2 L ’88. Miljoonien sijaan autolla on edelleen ajettuna alle sata tuhatta kilometriä. 38 Mercedes-Benz 220 SEb Coupé ’65 s. 50 Tatra Tatraplan T600 ’52 Tšekkoslovakiassa valmistettiin aikoinaan persoonallisia henkilöautoja, jotka hämmästyttivät teknisillä ratkaisuillaan ja virtaviivaisella muotoilullaan. 32 Peugeot 605 SV 3.0 ’90 Kun miellyttävään matkantekoon valmis, tilava ja tehokas henkilöauto on yli 30 vuodessa taivaltanut selvästi alle sata tuhatta kilometriä, herää ounastelu auton säntillisestä ylläpidosta ja pitkistä omistajuuksista. 50 Tatra Tatraplan T600 ’52 s. 38 Mercedes-Benz 220 SEb Coupé ’65 Anssi Juutilaisen unelmana oli saada alleen täsmälleen samanlainen Mercedes, jonka mies oli nuorena nähnyt Vehon esitteessä. Tässä numerossa 4 7/2023 s. 20 Ford Anglia 1200 ’66 s. Nyt ajokki on kunnostettu alkuperäiskuntoon, ja sitä säväyttää aikakauden ralli-Celican suuntaan kumartava väritys. Pinnavanteiden ja varapyörätelineen ohella isossa roolissa ovat Super-malliversion varusteet. 54 Mainoksen imussa AJONEUVOT 14 Toyota Celica 1.6 Coupé ST ’84 Jorma Lindgren osti kolme vuotta sitten nettihuutokaupasta pahoin ruostuneen Toyota Celican. 32 Peugeot 605 SV 3.0 ’90 s. 26 Seat Ibiza 1.2 L ’88 Reijo Löytty päätti poimia vain noin 40 tuhatta ajetun espanjalaisauton talteen, minkä ansiosta maamme harrastekenttää virkistää lähes uudenveroisessa kunnossa oleva ensimmäisen lähdön Ibiza
60 Harrastajan pakeilla Koko Pikkaraisten perhe on hurahtanut vanhojen ajopelien maailmaan. 86 Tuleva klassikko Toisen sukupolven Fiat Panda hurmaa persoonallisuudella ja viettelee kätevyydellä. 80 Kaukon kynästä s. 72 Töllinmäen syystreffit s. ARTIKKELIT 54 Sattuvasti sanottu Erilaiset iskulauseet, sloganit ja mainosvärssyt kuuluvat tuotemainonnan peruspilareihin. 76 Kumannon koottava Maailmallakin mainetta niittänyt pienoismallinikkari esittelee tuotantoaan. 82 Ammattikatsoja muistelee TAPAHTUMAT 70 Rallin ystävien Suurajot, Kangasala Mobilian ympäristö täyttyi vanhoista ralliautoista ja ralliväestä. 76 Kumannon koottava s. 72 Töllinmäen syystreffit, Hämeenkyrö Rainer ”Rane” Mäkipää kutsui kanssaharrastajat perinteiseen italialaisten autojen kokoontumiseen omalle pihamaalleen. Tällä kertaa tutustumme hiukan tuunattuun Civiciin. 86 Onko Pandasta uudeksi pikkufiiuklassikoksi?. 80 Kaukon kynästä Kumipyörien maailma on koettavissa kaikilla aisteilla. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Harrastekentän tuoreet kuulumiset vanhoilla erikoisuuksilla höystettynä. 74 Rauta ja petrooli s. 60 Harrastajan pakeilla s. Pakinoitsijamme selvittää asian perin juurin. 64 Kerhoesittelyssä CCPY s. 82 Ammattikatsoja muistelee Takaripustukset olivat lujilla vuoden 2004 Pirkanhovirallissa. 5 s. 74 Rauta ja petrooli, Hämeenlinna Masinistit ry:n tapahtuma on laajentunut klassikkoautojen suuntaan jo vuosia, ja nytkin vehkeitä oli mukavasti paikalla. 64 Kerhoesittelyssä CCPY Vanhoja nelitahtisia motocross-pyöriä harrastava poppoo pitää monttukoneet kunnossa ja myös liikkeellä. s. On aika käsitellä aihetta Mainoksen imussa -sarjassa. Paikalla vieraili myös takavuosien tähtikuljettajia. 70 Rallin ystävien Suurajot s
6 7/2023. Kruisailua hyvästä syystä T apahtumaan saapuneiden harrasteajoneuvojen joukossa oli alkuperäiskuntoisia veteraaniautoja, mutta myös tuning-henkistä kalustoa. Tämä tarkoittaa, että meillä oli paikan päällä hieman erilainen moottoriporukka, kun mukana oli viritettyjä eurooppalaisia ja japanilaisia autoja”, kertoo Michael Åbonde, Jakobstadsnejdenin veteraaniautoyhdistyksestä. Kaikkiaan kruisailuun kerrotaan osallistuneen noin 170 autoa ja päälle vielä kymmenkunta prätkää. ”Jotkut tulivat vielä Karlebystä ja Vaasasta. Pietarsaaren Maria Malm -kentälle kokoontui noin 170 harrasteajoneuvoa alkuperäiskuntoisista museoautoista rakenneltuihin jenkki-, japsija europeleihin. Suomen museoliitto 100 vuotta -postimerkkiarkissa on kaikkiaan kymmenen erilaista kotimaan ikimerkkiä. Auton ja tien museo Mobilian postimerkissä komeilee Kupla-Volkkari ja Poliisimuseon merkissä lakia ja järjestystä ylläpitävä Saab 99. ”Osallistujamäärä oli hyvä ja saimme erittäin positiivisen vastaanoton. Project Liv Cruising 3.0 -nimeä kantanut hyväntekeväisyystapahtuma keräsi järjestäjien mukaan noin tuhat kävijää kaupungin keskustan Maria Malm -kentälle. Tapahtuman varsinaisia kunniavieraita olivat 15 pitkäaikaissairasta lasta, jotka saivat valita minkä ajoneuvon kyydissä matkustivat tapahtumassa. Tällä kertaa järjestimme tapahtuman yhdessä Persauki Motorsportin kanssa. ”Alueella oli monia mielenkiintoisia ajoneuvoja, eivätkä kaikki esimerkiksi ole liukuneet ympäri kaupunkia amerikkalaisella avoautolla.” Hienossa säässä järjestetyn ja hyvän jälkimaun jättäneen tapahtuman kaikki tuotot menivät Project Liv -yhdistykselle, jonka tavoitteena tuoda iloa pitkäaikaissairaiden lasten ja heidän perheidensä arkeen sekä lapsille, joiden vanhemmilla on pitkäaikaissairaus. Paikalle saapuneista monet olivat 20–30-vuotiaita nuoria, mikä oli positiivista”, hän kuvailee. Näiden postimerkkien joukossa on sellaisia, jotka sopivat erityisen hyvin autoharrastajan kirjepostiliikenteeseen. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Syyskuun alussa Pietarsaaressa järjestettiin kokoontumisajo hyvän asian puolesta. MERKKITAPAUS Posti julkaisi Suomen museoliiton 100-vuotispäivän juhlistamiseksi postimerkkejä, joissa on esillä kymmenen eri museota ja näytteitä niiden kokoelmista
Huutokauppa sulkeutui juuri tämän numeron mennessä painoon, joten nuijahinta tälle ajokuntoiselle mutta kuluneelle perusvarusteiselle W116:lle jäi näkemättä, mutta summa löytyy varmasti huutokaupan verkkosivuilta. Nuorella ja menevällä Kaarle Kustaalla oli autoja joihin hypäpä joko takapenkille tai ratin taakse. PIDEMPÄÄ MR-AJOA. Näin ei välttämättä enää ole, sillä nopean katselmuksen perusteella vakuutusyhtiöillä on saatavilla museoajoneuvovakuutuksia 90 tai jopa 120 ajopäivällä. Asia ole aiemminkaan perustunut viranomaisvaatimukseen, vaan käytännössä vakuutusyhtiöiden myöntämään huokeampaan museoajoneuvovakuutukseen, joka on määritellyt vuotuisen käyttöajan mainittuun 30 vuorokauteen. Museorekisteröidyn ajoneuvon vuotuinen käyttöaika ei välttämättä ole yleisesti tunnettu 30 vuorokautta. Pitäisi varmaan kysyäkin Kallelta itseltään, että muistaako hän juuri tämän mustan S-Mersun varhaisilta kuninkuusvuosiltaan ja löytyisikö kuninkaanlinnan talliin unohtuneena ehkäpä auton talvipyörät tai viimasuoja. Perikunnan toive on, että sille löytyisi muunlaista tulevaisuutta kuin romuraudaksi päätyminen. K U VA T: BI LW EB AU CT IO N S AB 7. PURKAMON PURKU Kouvolan Utissa sijaitseva Ossi Ketosen ylläpitämä purkamomuseo on tullut tiensä päähän. Kysymyksessä on länsinaapurin hovia maaliskuusta -73 kesäkuulle -79 palvellut Mercedes-Benz 280 S. Kunkun kaara kaupan R uotsin kuninkaalle eivät eläkepäivät ilmeisesti häämötä, kun alkusyksystäkin vain juhlittiin 50 vuotta virkavuotta sen sijaan, että olisi päästetty Kaarle XVI Kustaa oloneuvokseksi. Suljetun museon irtaimistoa on edelleen tiluksilla, mutta aluetta on vaadittu tyhjennettäväksi ensivuoden syksyyn mennessä. Kalustosta ostomielessä kiinnostuneet voivat olla yhteydessä Risto Ketoseen (040 591 3687). Sopivasti mainitun merkkipäivän aikoihin ruotsalainen Bilweb Auctions -autohuutokauppa nosti listoille Ruotsin kuningashuonetta tai paremminkin kuninkaallista autotallia liippaavan myyntikohteen. Jos asia herättää omalta kohdalta kiinnostusta, kannattaa penkoa vakuutusyhtiöiden palvelutarjontaa. Huutokauppayhtiöllä ei ollut tarkempia tietoja auton hovikäytöstä – kummankaan kuninkaan osalta. Ajoneuvot ovat luonnollisesti pääosin traktoreita, mutta joukossa on myös maastureita ja pakettiautoja. Nyt tämä museotoiminta on kuitenkin päättynyt, sillä paikan isähahmo kuoli vuodenvaihteessa eikä museolupa jatkunut perillisille. W116-Mercedeksiä näyttää olleen hoviajossa useampiakin, ja joukossa myös pystylyhty, todennäköisesti W114-mallinen. Auto kun saapui Kaarle Kustaan isukin Kustaa VI Aadolfin ollessa vielä hengissä ja vallassa. Erityisesti traktoripurkamona tunnetun paikan historia yltää vuonna -69 perustettuun purkamoon, josta muovattiin museo 2000-luvun alussa
Prototyypin teknisistä ratkaisuista patentoitiin kaikkiaan 11 kappaletta. Jälkimmäisen vaatimuksen lunastaminen edellytti alhaista painopistettä, jota taas oli vaikea saavuttaa perinteisin järjestelyin. Taustalla näkyy toinen 408 4RM -proto, joka koottiin perinteisemmän kehikon ympärille. 8 7/2023. Suunnittelun lähtökohdat eivät olleet helppoja. Molemmat ratkaisut tulivat tuotantoon vuosia myöhemmin. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Ferrarin ensimmäinen nelivetomalli saapui markkinoille vuonna 2011. Maranellon nelikko Valmistajan julkaisemassa valokuvassa korikehikko on aseteltu näkyvästi esille. Ferrari 408 4RM on esillä tehtaan museossa osana Game changers -näyttelyä. Autosta piti tulla keskimoottorinen ja kevyt, ja ajettavuuden piti yltää maranellolaisten nauttiman arvostuksen tasalle. Myös Ferrari kiinnostui aiheesta, ja tehtaalla päätettiin testata nelivetojärjestelmää uuden prototyyppiauton avulla. Onneksi Ferrarin palkkalistoilla oli kekseliästä väkeä. Mallissa testattiin nelivedon lisäksi muun muassa liimaamalla koottua kevytmetallirunkoa. M oni urheiluautovalmistaja tutki nelivedon mahdollisuuksia 1980-luvulla. Prototyypin kehittelyssä vetovastuu annettiin lahjakkaalle ja kilpa-autopuolella kokemusta keränneelle Mauro Forghierille. Prototyyppitasolla jokapyörävetoa testattiin Ferrarilla kuitenkin jo 80-luvun jälkipuoliskolla
Ensimmäinen neliveto valmistui vuonna 1987. Ratkaisu kiinnittää huomion heti kun vilkaisee moottoritilaan. Kaksi valmistunutta yksilöä herättivät kiinnostusta ja saivat jonkin verran julkisuutta, mutta tehdas päätti lopulta pitäytyä perinteisissä takavetomalleissa. 9. Muodot ja voimalinja olivat pysyneet pitkälti ennallaan. Nelivetotekniikan saralla kokeilut jäivät Maranellossa prototyyppiasteelle. Kantavan korikehikon rakenteet päättyvät tulipeltiin ja eturipustusksen komponentit kiinnittyvät erilliseen apurunkoon. Kone on varustettu kuivasumppuvoitelujärjestelmällä ja neliventtiilikansilla. Vuoden kuluttua Ferrari julkaisi toisen 4RM-prototyypin. Sarjatuotantoon joka kulmasta vetävää Ferraria saatiin odottaa vuoteen 2011 ja FF-mallin esittelyyn saakka. Hitsaamalla kootun teräskehikon tilalla oli alumiinilevyistä liimaamalla kasattu rakenne, jonka avulla Ferrari pääsi testaamaan uuden tekniikan soveltuvuutta käytännön olosuhteissa. Runkorakenne oli täysin uusi. Sen rakentamisessa tukeuduttiin jossain määrin 308-tuotantoauton osiin, esimerkiksi moottori ja osa runkorakenteesta lainattiin siitä. 408 4RM:n V8-moottorin iskutilavuus on neljä litraa. Kojelaudan ja pohjalevyn väliset verhoilut on jätetty pois, jonka myötä näkyviin paljastuu kevytmetallipaneleista kokoon liimattua runkorakennetta. Edellisen kori oli värjätty merkin perinteitä kunnioittaen punaiseksi, mutta uusi painos oli väriltään kirkkaan keltainen. 408 4RM -protoista toinen koottiin hitsatun teräsrungon ympärille. Voimalinjan komponentteja järjestellessä pitkittäin asennettu moottori on siirretty muiden osien tieltä konehuoneen toiseen laitaan. Tehoa vapaastihengittävästä myllystä irtoaa tasan 300 hevosvoimaa. Etuvedon vaihteisto saa käyttövoimansa hydrauliikan välityksellä, ja se sijaitsee moottorin etupuolella. Prototyyppi on sisätiloiltaan varsin askeettinen. Kierteytetyt jousijalat tekevät maavarasta säädettävän. Omaperäisen nelivetojärjestelmän komponenttien sijoittelun johdosta moottori on asennettu selvästi sivuun auton keskilinjasta. Auton ulkonäkö muistutti Hondan edistyksellistä NSXurheiluautoa, joskin vanteet ja etumaski olivat tuttuja Ferrari-elementtejä. Lasikuituisen kuoren alle kätkeytyi omaperäinen nelivetojärjestelmä, jossa voima välittyy etuakselille erillisen vaihteiston kautta
Numerolla 42 kisaan startanneiden Hugo Hartmannin ja Adolf Brudesin kilpailu päättyi 29 kierroksen jälkeen polttoaineen loppumiseen. Auto numero 41 pääsi niukasti kilpailun viimeiselle tunnille, mutta sitten matka katksesi moottorin ylikuumenemisen seurauksena. Myös Borgward halusi omat autonsa mukaan kilpailuun. Yksi kolmesta prototyypistä sai pellin alle väliaikaisesti 1,8-litraisen myllyn, minkä jälkeen auton suorituskyky pantiin testiin. Sillä saavutettiin yli 5 000 kilometrin matkalla 130,7 kilometrin keskituntinopeus. Matti Ahteesta tulee ensimmäinen ympäristöministeri. • Lokakuun jälkipuoliskolla elokuvateattereihin saapuu Huhtikuu on kuukausista julmin -elokuva. Esitysvuonna katsojamäärä jäi kolmeentuhanteen, ja pian koko leffa painui suurelta yleisöltä unohduksiin. Le Mans -kilpailuun Borgward-autot saivat numerot 41, 42 ja 43. Könönen voitti Suomen harmonikkamestaruuden kolmesti ja sijoittui maailmanmestaruuskilpailuissa viidenneksi. Loppusyksystä 1983 videot löytyivät jo joka kymmenennestä suomalaistaloudesta. 50-luvun alkupuolella Borgward oli saavuttanut menestystä avokorisella kilpurillaan, mutta sen soveltuminen 24 tunnin ajoon nähtiin ongelmallisena juuri korirakenteen vuoksi. Harmonikansoitosta järjestettiin myös Suomi–Ruotsi-maajoukkuekilpailuja. • Videonauhurit yleistyvät. Arvioissa raina sai kiitosta ja sitä pidettiin tärkeänä. 10 7/2023. Sen vuoksi kilpailuosasto kehitti vuodeksi 1953 coupé-korisen Borgward Hansa RS:n. Rooleissa näkyi värikkäitä persoonia kuten Antti Litja, Aki Kaurismäki ja Matti Pellonpää. Borgward varusti RS:n pyöreälinjaisella ja aerodynaamisesti muotoillulla kevytmetallikorilla ja 95-hevosvoimaiseksi viritetyllä 1,5-litraisella neloskoneella. Kolmesta koskaan valmistetusta RSkilpurista on tiettävästi jäljellä ainoastaan kuvien ruotsalaisomistuksessa oleva yksilö. Tätä mallia valmistettiin vain kolme kappaletta. Borgward valmisti Le Mans -kilpailu tähtäimessään kolme coupékorista Hansa RS -kilpa-autoa. Le Mans -kilpailuun tämäkin yksilö palautettiin 1,5-litraiseksi. Kilpailunumerolla 43 osallistuneen kuljettajapari Karl-Heinz Schäufelen ja Max Nathann kisamatka katksesi onnettomuuteen jo harjoituksissa. Yleisö ei innostunut. Borgward ja Le Mans K uuluisa Le Mans’n 24 tunnin kilpailu on vetänyt kilpa-autoilijoita sekä valmistajia puoleensa jo sadan vuoden ajan. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 70 vuotta sitten Le Mans -kilpailussa nähtiin jotakin ainutlaatuista: varikolle tuotiin kolme Borgward-kilpa-autoa. Könönen oli mukana kun Suomi rökitti Ruotsin vuonna 1961. Kisa jäi merkin ainoaksi Le Mans -esiintymiseksi. Sade kun on tuttu sääilmiö Le Mans’n 24 tunnin kilpailuissa. Pisimmälle pääsivät ranskalaiset Jacques Poch ja Edmond Mouche. Videovuokraamojen kaseteista kysytyimpiä olivat jännityselokuvat. • Kuuluisa harmonikkataituri Esko Könönen kuoli 52-vuotiaana 5.10. Niistä vain yhden tiedetään säilyneen. Ruotsalaisomistuksessa oleva yksilö on vieraillut tapahtumissa ja näyttelyissä viime vuosina. LOKAKUU 1983 • Suomen ympäristöministeriön toiminta käynnistyy
Aluksi A110:ssa oli vain 51-hevosvoimainen moottori, mikä oli toki riittävä 620 kiloa painavaan autoon. kerran. Neljänkymmenen vuoden takaiset sanauutuudet etenkin ne unohtuneet saattavat tuoda mieleen hilpeitä muistoja 80-luvulta. Kevään teemaksi on valikoitunut ”Pieni on kaunista”, mikä lupaa teemahallin täytteeksi runsaan kattauksen pieniä ja sympaattisia menopelejä kääpiöautoista kaupunkilaisten kauppakasseihin. Lahden urheiluja messukeskuksessa. Joku politiikkaa kasarilla seurannut muistaa aseveliakselin, eli SDP:n ja Kokoomuksen yhteistyötä kunnallispolitiikassa tarkoittaneen termin. Vuonna 1973 Alpine A110 voitti myös valmistajien maailmanmestaruuden rallissa. Osa uussanoista on vain käymässä, osa jää kieleen pidemmäksi ajaksi. Museoautoväen vuosittainen päätapahtuma kootaan totutusti monipuolisella otteella. Sen myötä näyttelyn teemaosasto täyttyy toinen toistaan sympaattisemmista kääpiöautoista ja kauppakasseista. Otsikon akunasta ei varmasti kuulosta tutulta juuri kenenkään korvaan. Meksikossa 110A:ta valmistettiin lisenssillä DINAnimellä, Bulgariassa Bulgaralpine-nimellä ja Espanjassa FASA:n tehtaalla. Usean sadan näyttelyauton joukkoon mahtuu paljon muutakin nähtävää kerho-osastoista alan kauppiaiden kojuihin. Viimeiset A110:t valmistuivat Espanjan tehtaalla vuonna 1978. 11. Hirvipillin nyt ainakin autoväki muistaa täysin hyödytön joskin hyvin kaupaksi käynyt puijausvekotin. Vieläkin käytössä olevia sanoja löytyy 80-luvun alkupuolen uutuuksien joukosta. A110 otti kolmoisvoiton vuoden 1971 sekä 1973 Monte Carlo -rallissa. Ei hevillä uskoisi, että mallina Alpine A110 on jo kuusikymppinen! A110-urheiluauto näki päivänvalon vuonna 1963. Monia Renault-osia hyödyntänyt malli saavutti mainetta erityisesti 70-luvun alussa menestyksekkäänä ralliautona, ja sillä voitettiin kilpailuja ympäri Eurooppaa. KUUSIKYMPPINEN VAUHTILAITE Ranskalaisvalmistajan pienessä coupé-mallissa tiivisty urheiluauton koko idea: erittäin kevyt kori ja menohaluja huokuva ulkonäkö yhdistyvät mikroautomaiseen ajettavuuteen. Classic Motorshow 2024 järjestetään 4.–5.5. Hyppymatto-sana ei kätke arvoitusta sisäänsä, vaan siitä piti tulla käyttösana kuvaamaan pientä, sisäkäyttöön tarkoitettua trampoliinia. Tehokkaimman tuotantoversion takaosassa mourusi 140-hevosvoimainen pata, ja kilpavireessä potkua oli tietysti reilusti sitäkin enemmän. Tulevan kevään Classic Motorshow -tapahtuman teemaksi on valittu ”Pieni on kaunista”. Esimerkiksi nikotiinipurukumi, poreallas, sokerihumala, tila-auto ja turboruuvi ovat rehtiä kasarisanastoa. Ei tullut. CLASSIC MOTORSHOW 2024 Ensi keväänä Lahdessa järjestetään Classic Motorshow -tapahtuma jo 15. Aluksi Alpine A110 -mallit valmistettiin Ranskassa, mutta tuotanto laajeni muuallekin. Sellaistakin oli aikoinaan. AKUNASTA JA HYPPYMATTO Suomen kieleen tarttuu jatkuvasti uusia sanoja. Kisamenestystä kertyi. Kuuloelintä sana kuitenkin sivuaa, sillä akunasta oli korvaan kiinnitettävä akupunktionasta, jonka väitettiin olevan etevä laihdutuskonsti. A110 koki merkittäviä muutoksia tehon suhteen tuotantovuosien aikana
Mopolukemisto tulossa! 12 7/2023. Lappeenrannan tapahtumaa seuraavalla viikolla rompetoreillaan Humppilassa, jonne muuttaa aiemmin Forssassa järjestetty MP-Rompetori. Tapahtuma-aika on lauantai 21.10. Ennakkoon tilanneet saavat oman lukupakettinsa reilusti ennen lehden ilmestymistä lähikaupan valikoimiin. fi. Julkaisu on ennakkotilattavissa kustantajan verkkopuodissa www.supermarket. Tähtinä loistavat kotimaisten valmistajien legendaariset korttelinkiertäjät Tunturi DX sekä Solifer GT, ja erikoisuuksien joukosta löytyvät muun muassa kyläsepän nikkaroimalla sääsuojalla varustettu klassikko ja itäsaksalaisilta aikoinaan unohtunut skootteri. Ainakin Lappeenrannassa muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa pidetty Etelä-Karjalan rompetori on merkitty kalenteriin lokakuun 14. Jotain sentään järjestetään silloinkin. ja osoite Humppilantie 43. Klassikot-väen mopoukot ja -ladyt tavoittaa helposti sähköpostilla toimitus@klassikot.fi-osoitteesta. Tapahtumapaikka on sama kuin viime syksynä, eli osoitteesta Terminaalinkatu 3 löytyvä lämmin ja siisti liiketila. Joulukuussa ilmestyvän lehden sivuilla nähdään pirteitä päristimiä 50-luvun poljinvehkeistä 80-luvun nahkatakkijätkien suosimiin sporttilaitteisiin. On viritettyjä ja vakiokuntoisia, entisöityjä ja patinoituneita säilymiä, skootteria ja pappavehkeitä ynnä ties mitä muuta. päivän kohdalle. Kaikenlaiset kuulumiset, juttuvinkit ja lukijoiden päristimien esittelyt ovat aina tervetullutta postia! VIELÄ TAPAHTUU Rompetorija kokoontumisrintamalla eletään talven kynnyksellä hiljaiseloa. Tällä kertaa työn alla on jo neljäs kaksitahdintuoksuinen erikoisjulkaisu. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta K lassikot-lehden mopoista intoileva osasto on jälleen uuden numeron kimpussa. Rompelöytöjen lisäksi paikan päältä voi ostaa mahan täydeltä kahvia ja purtavaa, ja pihan harrasteparkkiin voi tuoda näytille oman laitteen tai ihailla muiden kulkupelejä
050 300 2950, Kalle Alander puh. 040 8291783 Ajankohtaisia kuulumisia voi seurata Instagramista AJONEUVOJEN PELTITYÖT · Laajat korikorjaukset · Ruostekorjaukset · Korin muutostyöt (isot ja pienet) · Vauriokorjaukset · Korityöt pellistä ja alumiinista P E T O R I O Y Jos joku tekee vahvemman . www.petori.fi Puh. 044 987 9972 www.vahvimmat.fi www.alberni.fi Albeni Tano Gravity SE kippaava lavetti • kokonaispaino 3000 kg, kantavuus 2300 kg • sisämitat 210 cm x 500 cm • kaikki valot LED + takavaloissa suojaraudat • vararengas + vararengasteline + vinssi ja vinssipukki • 150 cm pitkät rampit, nousukulma 9 astetta • kilvissä, takuu 36 kk 5300 € alv % Alberni Tano Gravity WR 3000 lavetti • kokonaispaino 3000 kg, kantavuus 2300 kg • sisämitat 210 cm x 530 cm • kaikki valot LED + sivuille taittuvat takavalot • vararengas + vararengasteline + vinssi ja vinssipukki • rampiton versio, ei enää ramppien nostelua • kilvissä, takuu 36 kk 5300 € alv % Saris McAlu Pro 255 153 2000.2 alu laidoilla • Kokonaispaino 2000 kg, kantavuus 1700 kg • Sisämitat 153 cm x 255 cm • 30 + 12 cm tyylikkäät alumiinilaidat • avattava etuja takalaita • kilvissä, takuu 36 kk 2490 € alv % Alberni IDEA 251 750 kg pariovilla • kokonaispaino 750 kg, kantavuus 500 kg • sisämitat L134 cm x K142 cm x P251 cm • hyvin vesija pölytiivis sekä hyvin lukittavissa • tukijalat ja nokkapyörä • avattava lasikuitukatto, kevennetty kaasujousilla • kilvissä, takuu 24 kk 2800 € alv % Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. TUTUSTU JA TILAA KOTIIN: TILAA.VIIPALEMEDIAT.FI Rakkaudesta Rautaan. me teemme vielä vahvemman! SARIS maahantuonti: Alberni Oy, Pyölinmetsäntie 2?4, 21500 KAARINA Martti Alander puh
Toyota Celica 1.6 Coupé ST ’84 RALLIRALLIJorma Lindgren osti kolme vuotta sitten nettihuutokaupasta pahoin ruostuneen Toyota Celican. Nyt ajokki on kunnostettu alkuperäiskuntoon, ja sitä säväyttää aikakauden ralli-Celican suuntaan kumartava väritys. Orimattila 14
”Kolme vuotta sitten eräs kaverini ilmoitti nettihuutokaupasta kello kuudelta aamulla – ja illalla kuudelta projekti oli ostettu”, Jorma kuvailee. Hankinta ei tosiaankaan ollut suuresta lännestä 60-luvulta, vaan Kaukoidästä 80-luvulta: vuosimallin -84 Toyota Celica. ”Hinausautoyrittäjä onnistui kuitenkin hoitamaan auton perille.” Silmien alle saadusta autosta selvisi nopeasti sen varsin lohduton yleistila. Tuolloin ja paljon myöhemminkin mielessä välkehti ’64½ tai ’65 Ford Mustang, mutta sattuma heitti lopulta eteen jotain aivan muuta. Aika järkyttävässä kunnossa kaikkiaan”, Jorma hymähtää. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Kari Mattila ja Jorma Lindgrenin albumi Nopeasti hankittu Celica osoittautui vaativaksi projektiksi niin kunnon kuin varaosien saatavuuden suhteen, mutta periksiantamattomalla asenteella Jorma vei työn päättäväisesti loppuun. Tällöin yli 350 tuhatta ajetulle ja edeltävän kerran vuonna -06 katsastetulle Celicalle päädyttiin hakemaan uutta omistajaa nettihuutokaupan kautta. Auto on viranomaistietojen perusteella käyttöönotettu vuoden -85 puolella, mutta ensirekisteröinti on tapahtunut vasta heinäkuussa -86 Hämeessä, minkä Celican HVP-kilvet paljastavat. Huutokauppakuvista välittyi Celican väsynyt kunto, mutta antoi silti todellisuutta ruusuisemman vaikutelman. Tai kenties Subaruun, Chrysleriin, Dodgeen tai Jeepiin, sillä Celica jatkoi tammikuusta elokuulle -91 Aro-Yhtymä Oy:n omistuksessa. Tämän jälkeen näyttävä Toyota sai osakseen useampia, lyhyitä omistajuuksia kunnes asettui kesällä -01 Uudellemaalle yksityisomistukseen, jossa säilyi kevääseen -20. O rimattilassa asuva Jorma Lindgren kertoo ajatuksen omasta harrasteautosta eläneen oikeastaan lapsuusvuosista lähtien. Ensiomistajan käsissä luukkulamppuinen japanilainen viihtyi alkuvuoteen -91, jolloin hämäläinen päätti vaihtaa Toyotansa Nissaniin. Jotain samaa varhaisen Mustangin ja haaviin tarttuneen Celican välillä voi kuitenkin nähdä: molempien konttiperäversiot tunnetaan Coupé-mallinimellä, ja urheiluautohenkisyydestä huolimatta perusmallien suorituskyky oli ulkoasuun nähden rauhallista sorttia. Huutokauppakuvissa auto oli näyttänyt kohtuullisen ehjältä, joskin viimeiset, ulkona vietetyt vuodet antoivat vihiä tulevasta työmaasta. 15. ”Toyotaa ei minulla ollut aiemmin ollut muita kuin ’89 Carina perheautona 90-luvulla. Ikään kuin esimakua edessä olevista haasteista antoi jo Celican järjestäminen Jorma kotinurkkiin. Keväällä -20 tiukat koronatoimet olivat johtaneet Uudenmaan sulkuun, joten Toyotan nyppääminen Loviisasta Orimattilaan ei ollut aivan yksinkertaisin manööveri. Celican hankintaankin minua yllytti rallikaveri, joka kehotti ottamaan, kyseessä kun oli niin harvinainen malli.” Läpi koronasulun Jorman käsiin keväällä -20 siirtynyt ’84 Celica Coupé ST ei ralliteitä ollut kolunnut, mutta kuluneet kolme ja puoli vuosikymmentä olivat jättäneet siihen jälkensä. ”Valokuvissa se oli näyttänyt kokonaiselta autolta, mutta eihän siinä ollut peltiä juurikaan. Ostopäätöksen takana ei kuitenkaan ollut tämä ajatuksellinen yhteys Mustangiin, vaan tuttavan kannustus
Maalipinta ruiskutettiin lähiseudun automaalaamon toimesta ja kokonaisuus viimeisteltiin teippaamalla kylkiin Toyota-teksti. ”Takakontti ja pohja olivat mätiä, takapyöränkaaret sisäja ulkopuolelta, helmakotelot osittain ja lisäksi etuja takalasien nurkat. Kone oli koneistettavana ja kasasin sen jo talvella -21, mutta kun tuolloin ei ollut vielä autoa mihin laittaa, niin se jäi odottamaan. 16 7/2023 Toyota Celica. Jakopään ketjukin on siksi edelleen vanha, ja toisaalta yhden varaosamoottorin ostin, jotta sain paremman nokka-akselin. Alle valitut valkoiset Speedlinet istuvat Celicaankin niin hyvin, ettei välttämättä heti tule ajatelleeksi niiden Lanciakytköstä. Ensimmäisen puolen tein tammi–maaliskuussa 2021 ja toisen kyljen seuraavana kevättalvena.” Jonkin verran helpotusta Jorma sai Kempeleen seudulta hankkimastaan varaosa-autosta, mutta kovin helpoksi sekään ei asiaa tehnyt. ”Varaosa-auto oli Liftback, jossa kylki on täysin erinäköinen, ja pyöränkaaret olivat siinäkin mädät”, hän huokaa. ”Otin auton sisälle ja koko lailla tarkkaan purin sen – penkit, moottori ja kaikki irti, vain lasit jätin tuolloin paikalleen.” Seuraavana talvena alkoi peltisavotta, jota riitti lopulta seuraavaksikin kaamoskaudeksi. Mainitut peltityöt olivat eittämättä raskain ja työläin vaihde, muttei voimalinjakaan päästänyt helpolla. Työsarkaa talviksi Kesäisin Jormalla ei ollut työkiireiden vuoksi aikaa edistää projektia, mutta purkutöitä hän suoritti jo keväällä -20 kokonaiskuvan hahmottamiseksi. ”Mäntymäen Olli, joka on tehnyt varmaan kymmeniä autoja, kävi vähän vinkkaamassa, että silloin kun homma alkaa maistua puulle, niin se on sysättävä sivuun. Ilmeisesti laakeripesä oli liian iso, ja laakeri oli lähtenyt pyörimään siellä mukana.” Punavalkoista pintaa Jo projektia aloittaessa oli Toyotan tuleva väri selvä: viininpunaisena Jormalle päätynyt Celica saisi jatkaa valmistuttuaan matkaa Toyota Team Europen ikonisessa punavalkoisessa värityksessä. Osien etsimisestä menee kiitos Henri-pojalleni, joka onnistui niitä maailmalta tavoittamaan.” Celican vaihdelaatikko oli sentään ehjä ja sen kanssa pärjättiin öljynvaihdolla, mutta moottorin kanssa vastuksia riitti loppuun asti. Iso kiusa oli se epämukava huomio, että Celican 1 588-kuutioiseen 2T-B-moottorin ei saanut käytännössä mitään osia hyllytavarana. Yksi asia oli selvä jo projektin alkaessa: Celica saisi jatkaa matkaan Toyota Team Europen ikonisessa punavalkoisessa värityksessä. Toisen kyljen vaihdoin lopulta kokonaan ja toisen osittain. Syksyllä -22 laitoin sitten moottorin paikalleen, mutta se kävi vain viisi minuuttia, minkä jälkeen nokka-akselin laakeri leikkasi kiinni. ”Moottori on nyt peruskorjattu kokonaan, osittain kahteen kertaan. ”Se oli aika uskomaton ongelma, että tähän ei tuntunut saavan minkäänlaista osaa mistään, vaikka tällaisia moottoreita on valmistettu varmaan miljoonia. Auton sisätilojen alkujaan rusehtavat sävyt saivat väistyä uuteen ulkoväritykseen paremmin sopivilla harmaalla ja mustalla. Muuten laakerit löytyivät sentään kotimaasta, mutta nokka-akselin laakerit hankin Arabiemiraateista ja männät Amerikasta – Japanista ei sen sijaan saanut mitään. Toisaalta hän myös vinkkasi, että jos projektin äärelle ei ehdi kerralla vähintään kahdeksaksi tunniksi, niin ei välttämättä kannata mennä lainkaan.” Ystävien tuella ja ennen muuta omalla ahkeroinnilla projekti kuitenkin eteni vääjäämättömästi eteenpäin, jos tosin Sinikka-vaimo jo ihmetteli, miksi kaikki liikenevä aikaa piti viettää verstaalla. Hetkittäin toivottomalta tuntuneen urakan äärellä kokeneen harrastajakaverin kannustavat ja ohjaavat sanat auttoivat eteenpäin
Jakoa eri malliversioiden välillä viranomaistilastot eivät kerro, mutta vain 52 vuosina 1983–1985 ensirekisteröityä Celicaa ja Celica Supraa maalaavat lähtötilannetta Suomi-yksilöiden niukkuudesta. ”Helsinki-rallissa se tuli nähtyä Kankkusen ajamana ensimmäistä kertaa, sillä erikoiskoe kulki aivan postilaatikkomme ohitse”, muistelee Jorma Lindgren kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna -83 ajettua rallia. Tässä Celica-debyytissään Kankkunen ajoikin kartturinsa Staffan Petterssonin kanssa hienosti toiseksi, heti Talbot Sunbeam Lotusta kiidättäneen Timo Mäkelän jälkeen. Juha Kankkusen ja Björn Waldegårdin kuljettamina takavetoiset Celica TwinCam Turbot jäivät suomalaisten mieliin vuosina 1983–1985 erityisesti Jyväskylän Suurajoista. TUTTU MUTTA HARVEMMIN TAVATTU Näppituntumalla vaikuttaisi, että 80-luvun puolivälin kuutoskoneisia Celica Supria kohtaa harrastekentällä helpommin kuin samanikäisiä neloskoneisia Celica Coupé -porrasperiä tai Celica Liftback -viistoperiä. Nelivetohirmujen seassa menestys jäi Jyskälässä keskinkertaiseksi, mutta Toyota näytti voimansa ja sitkeytensä kestävyysralleissa: Safari-rallista korjattiin voitto kolme kertaa (1984– 1986), samoin Norsunluurannikko-rallista (1983, 1985 ja 1986). KUVA: TOYOTA 17. Kuviemme auton omistajankin kohdalla muisto ralli-Celicasta on vahva, joskaan se ei liity mainittuihin 2 090-kuutioisiin ja noin 370–380-hevosvoimaisiin B-ryhmäläisiin, vaan niitä ennakoineeseen nelosryhmäläiseen, 1 998-kuutioiseen ja 230–260-hevosvoimaiseen Celica 2000 GT Rallyyn. Visuaalinen mielikuva 80-luvun alkupuolen Celica Coupésta on silti monella suomalaisella vahva, mistä voi kiittää Toyota Team Europen rallitoimintaa. Voittoon ajoi samanlaisella Toyotalla Juha Kankkunen. Toyota Celica Twin-Cam Turbo menestyi erinomaisesti MMsarjan kaikkein rankimmissa ralleissa vuosina 1983–1986. Ärhäkkä peräilme oli vain Celica Coupéssa hyödynnetty tyylielementti, sillä viistoperäisessä Celica Liftbackissa takamus oli samankaltainen kuin Celica Suprassa. Kuva on kuitenkin vuodelta 2009 Goodwoodin Festival of Speed -tapahtumasta, jossa vauhdissa oli vuoden -85 Norsunluurannikko-rallissa Björn Waldegårdin toimesta toiselle sijalle käskyttämä Celica
”Kaikki ruskeat muoviosat maalattiin mustaksi. Toivottavasti auto säilyykin pojanpojalleni, tällä hetkellä seitsemänvuotiaalle Jarelle.” Hieman yllättäen osien heikko saatavuus koski myös Celican voimanlähdettä, 1,6-litraista, kahdella Aisankaasarilla ravittua 2T-B-nelosta. 07 Mitat Pituus 443, leveys 167, korkeus 131, akseliväli 250 cm. ”Moottoria ei millään saanut käymään kunnolla, vaikka alkuperäiset Aisanit oli moneen kertaan pesty ultraäänellä. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, McPherson-tyyppiset joustintuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Muuttunut ulkoasu huomioitiin myös ohjaamossa. En myöskään laittanut mitään ylimääräisiä eristeitä, kun ajattelin että kuuluu tällaisen auton henkeen, että vähän metelöi, mutta nyt olen miettinyt, että pitäisikö sittenkin – vaikka ei tämä mikään ryynijyrä olekaan”, omistaja kuvailee. Edessä ja takana levyjarrut. 08 Suorituskyky Huippunopeus 170 km/h Alle pyöräytettiin ralli-ilmeeseen erinomaisesti istuvat vanteet, Lancioissa tavatut Speedline Montecarlot. 01 Merkki ja malli Toyota Celica 1.6 Coupé ST 02 Vuosimalli 1984 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 18 7/2023 Toyota Celica. ”En usko, että tulen kovin äkkiä hukkaamaan, kun tähän on mennyt niin paljon rahaa ja aikaa. Poraus 85,0, isku 70,0 mm. Lopulta kun tyhjäkäynnin ja ykköskurkkujen suuttimet vaihdettiin hieman alkuperäisiä suurempiin, niin lähti pelaamaan.” Vielä ratkottavaksi on jäänyt kardaanin, ilmeisesti rättinivelen kumeista johtuva hienoisesti ravistava ”naksutus”, mutta joka tapauksessa menneenä kesänä oli viimein aika viettää Celica-aikaa auringon alla tallin kattovalon sijaan. Tilavuus 1588 cm 3 . Takana jäykkä akseli, neljä tukivartta, Panhard-tanko, kierrejouset. ”Kyllähän nykyiset pikkuautot menee kovempaa, vaikka tämä on olevinaan urheiluauto. Paino 1060 kg. Useimmiten luukkulamppujen käyttö ”pilaa” auton ulkonäköä, mutta Celican ralliversion kiinteiden umpioiden myötä Celican kasvonpiirteet ovat oikeastaan tutummat valot ylhäällä. Myös penkit verhoiltiin harmaiksi, millä korvattiin aiempi rusehtava kangasverhoilu.” Projekti valmistui viime keväänä, mutta vielä ennen kesäkuista katsastusta Celica epäröi paluutansa liikenteeseen. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Takaveto. Tarvittavia hienosäätöjä voi epäilemättä tehdä tulevina talvikausina, sillä liikenteeseen pitkän tauon jälkeen palannut Celica tulee pysymään Jorman omistuksessa. Teho 86 hv /5400 rpm, vääntö 123 Nm /4000 rpm. Puristussuhde 9,4:1
Vuoden -21 alussa auto oli purettuna, ja kevättalven urakointiin kuului muun muassa vasemman takanurkan teko pyöränkaarineen. Keväällä -21 moottori kasattuna – ensimmäisen kerran… Helmi–maaliskuussa -22 talliaikaa upposi oikean takalokarin sisäkaaren sekä helmakotelon tekoon, minkä jälkeen Jorma pääsi perehtymään koritinaamisen saloihin. 19. Huhtikuussa -22 näytti jo valoisammalta: peltityöt takana ja kori lähdössä kohti pohjien tekoa ja maalausta
Pinnavanteiden ja varapyörätelineen ohella isossa roolissa ovat Anglian Super-malliversion varusteet. Sellainen hänen omistuksestaan myös löytyy, ja erityisen näyttävässä kuosissa. Turku 20. Ford Anglia 1200 ”Super” ’66 Superhieno Jo nuoruudessaan Ford Anglioihin mieltyneen Kimmo Luotosen suosikkivuosikerta on ’66 ja mieluusti punaisena
”Minua kiinnostavat kaikki autot. Teksti: Harri Onnila ja Kimmo Luotonen Kuvat: Tuukka Erkkilä Super-tunnelmaa rakentavat muun muassa pehmustettu kojelauta ja koristeelliset oviverhoilut. ”Olen pikkupojasta asti ollut autohullu, ja suorastaan sairaalloisesti kerännyt tietoa autoista. Myöhemmin tilasin ulkomaisia, muun muassa Auto Motor Und Sport-, Colorodja Wheels-lehtiä. Vuonna -78 taivas sitten aukeni, kun Rautakirjaan tuli V8-Magazine.” Lukemiensa ja tallentamiensa autolehtien monipuolinen sisältö muovasi samalla Kimmon oman kiinnostuksena autoihin varsin avaraksi, mutta suosikkimerkkejä on silti täsmentynyt kuluneiden vuosikymmenten aikana. Myös tuhdimmat etuistuimet sekä takasivuverhoilut kyynärnojineen ja tuhkakuppeineen odottavat Super-Anglian kyytiläisiä. Ensin Tekniikan Maailmasta, sitten Turun Sanomien autojen myynti-ilmoituksista ja niin edelleen. Myös Volvot ovat miellyttäneet häntä, samoin 60-lukuiset Opelit, mutta ehdoton suosikkimerkki löytyy sinisen ovaalin suunnalta. 21. Jenkkiä ei ole koskaan ollut, vaikka aina olen sellaisesta haaveillut. Kynnys sellaiseen on lisäksi kasvanut, kun sopivat vaihtoehdot ovat kasvaneet budjettini ohi.” Eurooppalaisista merkeistä Mercedes-Benzit ovat olleet lähellä Kimmon sydäntä, ja omistuksessa onkin tätä nykyä museorekisteröity 240 D ’82. T urkulaisen Kimmo Luotosen autoinnostus on monen muun harrastajan tavoin saanut siemenensä jo lapsuusiässä, ja mielenkiinto ajolaitteisiin on sen kuin syventynyt vuosien ja vuosikymmenten mittaan
”Ford-mies olen henkeen ja vereen”, hän alleviivaa ja jatkaa, ”Ostin ensimmäisen katsastamattoman Anglian vanhemmilta salaa 14-vuotiaana. Joka tapauksessa Oulun läänistä, mistä viestivät myös Fordin ilmeisesti sattumalta saamat persoonalliset OOP-1-rekisteritunnukset. Ja tokihan rivissä on tarinamme tähti – punainen Ford Anglia vuodelta -66. Näin tapahtui aktiivivuosistaan hyväkuntoisena säilyneen Anglian kohdalla, sillä se siirtyi jo vuonna -83 harrastekäyttöön Ouluun. Ostohousuja oli pakko penkoa esille, vaikka aktiivista harrasteauton etsintää ei tuolloin ollutkaan vireillä. Tällä tavoin meno jatkui seuraavan vuosituhannen puolelle, aina vuoteen 2010 asti. Takavuosikymmeninä autot paitsi kuluivat rankoissa ajo-olosuhteissa suhteellisen nopeasti, myös automuoti eteni pitkin harppauksin, joten moni automalli siirtyi harrastekohteeksi suhteellisesti nopeammin kuin nykyään tuntuu olevan asian laita. Toki 105Emallipolven Anglia edusti 50-luvun lopun automuotoilua, mutta autoyksilönä se oli vasta 17 vuotta vanha. 22 7/2023 Ford Anglia 1200 Ford Anglia 1200. Se on maalattu Gulfin väreihin ja on loppusuoralla sydämensiirrossa; konehuoneeseen istutetaan Civic Type R:n moottori.” Sujuvammin siviililiikenteeseen soveltuvia Fordeja on Kimmolla kaksikin: Norjasta muuttoautona tullut ja käyttöentisöity toisen mallipolven Fiesta XR2, jollaista ei Kimmon käsityksen mukaan tuotu uutena Suomeen maahantuojan kautta. Haaveenani on entisöidä kasari-ilmeeseen, jollaisena se minulla oli – Iso-Britannian lippu tankissa, valkoista napitettua keinonahkaa ovissa ja niin edelleen.” Ford-harrastus ei ole kuitenkaan rajautunut vain Angliaan. Asiaa voi peilata vaikkapa miettimällä tavallisen ’06 Ford Fiestan harrasteautostatusta tämän päivän vinkkelistä. ”En saanut 16-vuotiaana ostaa kevaria, mutta auton sain hankkia. Aiemmin ajoin sillä ralleja ja rallisprintiä, mutta nyt auto on jälleen uudessa nousussa. Ilmoitus kiinnitti välittömästi huomiota turkulaisen Anglia-fanin suunnalla. ”Omistuksessani on aikanaan Marjo Berglundilla ollut ykkösryhmäläinen välikoppa-Escort, joka oli sittemmin muutettu kakkosryhmään ja myöhemmin vielä F-ryhmään soveltuvaksi. Sen päätyminen autoon on ilmeisesti ollut puhdas sattuma. Sitten 16-vuotiaana en saanut ostaa kevaria, mutta auton sain hankkia. Ostin jälleen Anglian.” Varapyörätelineen ohella huomiota kerää Anglian persoonallinen rekisteritunnus. Tuolloin hyvin palvellut Ford päätyi myyntiin. Ostin jälleen Anglian, ja tuo auto tallella minulla edelleen. Päätöksen myötä särmässä alkuperäiskunnossa säilynyt Ford sai jatkossa osakseen vain kesäistä käyttöä. ”Auto kiinnosti kovasti, sillä mielestäni juuri punainen ’66-mallinen on nätein Anglia.” Ja niinpä hienokuntoinen pikku-Ford matkasi kevättalvisessa säässä trailerin päällä Oulusta Turkuun. Joka tapauksessa oululaiset isä ja poika ymmärsivät tasan 40 vuotta sitten ’66 Anglian arvon ja ostivat sellaisen yhteiseksi harrasteajokikseen. Oulun suunnalta Kimmo kertoo Anglia 1200:n ensiomistajan olleen linja-autonkuljettaja Pohjois-Pohjanmaalta, tiettävästi Muhokselta
Kimmo oli pistänyt Angliassa merkille hyvän alkuperäiskunnon ohella sen varustelun, muun muassa tuplalistoituksen kyljissä; Standard-perusmallissa kylkilistaa ei ollut lainkaan, Deluxessa puolestaan vain kylkiraidan yläpuolella, kun taasen korkeimmassa Super-mallissa molemmin puolin kylkiraitaa. Alkujaan varapyörä on seissyt takalokarien välissä poikittain, syvennyksessä peitelevyn kohdalla, joten se haukkaama konttitila on ollut tuntuva. ”Hankin Vannetukusta adapterin, joka on Fordin pulttijaolla. Kimmon tietojen mukaan Ford-maahantuoja varusti vuonna -66 jostain syystä osan Anglia 1200 -malleista Super-version kaksoislistoilla. Katsastajat pitivät jonkun kokouksen ja päätyivät hyväksymään museotarkastuksen vastaa mallia Super -maininnalla.” Pari vuotta sitten auto sai uuden, kaksivärisen maalipinnan – epäonnekkaan sattuman sävyttämänä. Kimmolla riittää sydäntä monenlaisille vanhoille autoille, mutta Fordit ovat listalla kärkipäässä ja ykkösenä punainen Anglia. Huolella viimeistelty ja runsaasti varusteltu Anglia on saanut osakseen tunnustusta ajoneuvotapahtumissa myös muiden Fordharrastajien suunnalta. Pääasiassa Englannista, joka oli ollut E123-koodilla tunnetun Anglia Superin kotimarkkina. ”Jostain syystä maahantuoja on varustanut vuonna -66 osan 1200-Anglioista Superin listoilla”, tietää Kimmo kertoa. ”Otin pyynnöstä kuvia Super-malliin kuuluvista osista vanhasta Motorlehdestä ja toisaalta vastaavista kohdista omasta autosta. 23. Tämä koristeellinen erikoisuus oli hänelle kuin kipinä seokselle, mikä innoitti hänet metsästämään Angliaan muitakin Superin osia. Alle on pyöräytetty SL-Mercedeksen 14-tuumaiset pinnavanteet, jotka merimaskulainen Vannepaja kavensi sisäpuolelta saman levyisiksi kuin Anglian omat vanteet, joten levityspaloja ei tarvittu. ”Auto oli talvella Kauko Salmisen suorittaman maalauksen jälkeen odottamassa kokoamista telttatallissa, kun talli romahti lumen painosta auton päälle. Katto ja oikean etulokasuojan päälliosa piti maalata uudestaan.” Kiitoksen auton kokoamisesta Kimmo ohjaa ystävälleen ja niin ikään Angliaharrastukselle pikkusormensa antaneelle Juha Alkiolle. Sen päälle vanne ja siihen spinnerimutteri, joka lyödään lyijyvasaralla kiinni”, Kimmo kertoo. Tavanomaista Anglia 1200:aa runsaampi varustelu aiheutti vuonna 2010 pientä nikottelua museoajoneuvotarkastuksessa, mutta Kimmon tekemät taustaselvitykset auttoivat viemään asian myönteisellä tavalla maaliin
05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus. Viimeistelytaso jatkuu kuulaana pannuhuoneessa. Tilavuus 1198 cm 3 . 07 Mitat Pituus 390, leveys 146, korkeus 140, akseliväli 230 cm. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. ”Silloin tällainen tuntui ihan normaalikokoiselta autolta, mutta nyt kun lähtee liikkeelle, niin apukuskin kanssa ajetaan olkapäät yhdessä”, hän naurahtaa. Edessä ja takana rumpujarrut. Asiaa avaa tuokiokuva Kimmon kouluvuosilta 70-luvulta. Paino 770 kg. Teho 48?hv /5000 rpm, vääntö 89 Nm /2700 rpm. Takana jäykkä taka-akseli, lehtijouset. ”Silloin kun auto tuli minulle, oli mittarissa 80 tuhatta, nyt 98 tuhatta. En tiedä mitä tällä on kaikkiaan ajettu, mutta voisi olla vain tuo mittarissa oleva lukema, sillä sen verran tämä on hyvä ajoltaan. Koska olin jo silloin hurahtanut Anglioihin, piirsin aiheesta riippumatta kuvaan johonkin kohtaan aina sellaisen. 24 7/2023 Ford Anglia 1200. Mietin hetken ja sitten piirsin lokin ja sen silmään pienen Anglian, ikään kuin lokki olisi katsonut sellaista.” 01 Merkki ja malli Ford Anglia 1200 02 Vuosimalli 1966 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Takaveto. Opettaja sanoi kerran, että minun vuokseni piirretään nyt sellainen aihe, mihin en saa Angliaa sovitettua ja laittoi piirrettäväksi täytetyn lokin. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Vuonna -66 Anglian 1,2-litraisen teho oli 54 SAEhevosvoimaa, 997-kuutioisen puolestaan 41 hevosta. ”Kävin keskikoulua Kupittaan yhteiskoulussa Turussa ja piirustuksen opettajana oli mukava Ilkka Kulo, jolla sattui olemaan silloin Anglia. Jotain on kuitenkin muuttunut, jos vertaa niihin hetkiin, kun Kimmo teini-iässä hankki ensimmäisen oman Angliansa. Puristussuhde 9,1:1. Angliaa silmäkulmassa Maalausurakan ja täydennetyn lisävarustelun jälkeen Kimmo on voinut keskittyä jälleen kesäisten kilometrien kartuttamiseen, joita on runsaan vuosikymmenen omistajuuden aikana kertynyt yhteensä vajaat 20 tuhatta. Minulla on Anglioita ollut monenlaisia, ja paljon ajetuissa on usein ohjausiskari lopussa, minkä huomaa ajossa ohjauksen pienenä vatkaamisena”, hän pohtii. Hauskan ja hienon näköinen SuperAnglia on saanut Kimmon hoteista hyvän kodin, ja miestä kuunnellessa epäilemättä sen oikean. Anglia kun ei tosiaan ole mallina hänelle hetkellinen mielijohde, vaan pikemminkin vuosikymmenien vakaumus. 08 Suorituskyky Huippunopeus 130 km/h, 0-100 km/h 18,4 s. Poraus 80,96, isku 58,17 mm
”Joskus 80-luvulla sain vihjeen, että muistaakseni Sauvon metsässä on romu Anglia, jossa on varapyöräteline. Ulkoista lisävarustelua on sen sijaan nähtävissä artikkelin kuvituksessa. Sisätiloissa ylevyyttä rakensivat perusmalleja paksummat etuistuimet, pehmustettu kojelauta sekä vakiona ollut lämmityslaite. Super-varusteiden ohella Kimmo on täydentänyt Angliansa hehkua muutamilla muilla lisävarusteilla kuten aikakauden Ford-radiolla, joka sekin odotti kuvaushetkellä vielä asentamista tuhkakupin alapuolelle asianmukaisella kiinnitysraudalla. Samalla on käynyt selville myös Superien harvinaisuus moneen muuhun maahan verrattaessa. ”Suomeen on perinteisesti tuotu perusmalleja, esimerkiksi vuoden -63 Anglia Standardin hinta saatiin alas, kun ohjehintaan ei sisällytetty lämmityslaitetta – jos toki todennäköisesti kaikki ostivat sen mukaan lisävarusteena.” Kuten lämmityslaitteen uupuminen antaa osviittaa, oli perus-Standard muutoinkin perin karu. Varustukseen kuului myös Sportsman-merkki takaluukussa, kromattu pakoputken jatke ja valkosivurenkaat.” Varapyörätelineellä varustetun Anglian Kimmo oli nähnyt ensimmäisen kerran jo 60-luvulla, joten sellainen oli haaveena jo nuoruusvuosinaan rakentamaan ja edelleen omistuksessa olevaan yksilöön. Löysimme Anglian ja irrotimme telineen, joka sitten kunnostettiin ja asennettiin paikalleen.” Punaisessa Super-Angliassa oleva teline on puolestaan kopio alkuperäisestä. Tänä päivänä mitat ovat nähtävissä englantilaisella Anglia-sivustollakin.” 25. Ulkoisen varapyörätelineen mahdollistavaa suurta tavaratilaa kehutaan vuolaasti. URHEILUMIES BELGIASTA Vuonna 1959 esitelty 105E-sukupolven Ford Anglia täydentyi vuodelle -62 Super-malliversiolla, jonka voimalinja koostui 1 198-kuutioisesta Kent-moottorista ja ykkösvaihdetta myöten synkronoidusta neliportaisesta vaihteistosta. ”Jokaiseen Anglia-malliin oli mahdollista saada puskurien pystykoristeet, yleisimmin kokonaan kromatut, mutta olemassa on myös törmäyskumilla varustettuja.” Kaikkiin Anglioihin on niin ikään saanut lisävarusteena varapyörän kontin ulkopuolelle. Super-Angliat sisälsivät näiden ohella myös monia muita pienempiä varusteita, joihin Kimmo Luotonen on Angliaa ”superioidessaan” perehtynyt. ”Olen lainannut telinettä myös muutamalle Anglia-harrastajalle, jotka ovat kopioineet sen. Sportsman-varustelu kehiteltiin Belgian suunnalla, mistä tämäkin 60-luvun alkupuoliskon mainos näyttää olevan peräisin. Suomen myyntilistoilla olleet Anglia-mallit 1000 ja 1200 edustivat molemmat Standardperusvarustelua, joskin Anglia 1200 hienoisesti täydennettynä esimerkiksi kannellisella hansikaslokerolla ja kromireunaisella mittaristolla. ”Siinä ei ollut hanskalokeron kantta eikä mittariston ympärillä kromikehystä, ja puskurit olivat harmaaksi maalatut.” Anglia-mallistoon kärkeen asettunut Super oli huomattavasti koristeellisempi. ”GT-Cortinan tyyliset oviverhoilut, takasivuverhoiluissa kyynärnojat ja tuhkakupit, B-pilareissa tarttumislenkit sekä lattialla karvalankamatto.” Mainittu matto puuttui Kimmon autosta vielä kuvaushetkellä, mutta on sittemmin asennettu paikoilleen. Vuoden -66 mainoksessa pääosassa on Anglia 1200:n 54 hevosen voimavarat sekä täyssynkronoitu vaihteisto. ”Supereissa on muun muassa erilainen keulamerkki, samoin C-pilarien merkit ja takaluukun kannessa on listat sekä keskellä merkki.” Edellä viitatun pehmustetun kojelaudan päällisen lisäksi sisällä oli tukku tyylittelyjä. ”Kyseessä on alun perin Belgiassa kehitelty Sportsman-varustus, jolla saatiin tavaratilaa suuremmaksi. Ulkoista hohtoa loi kaksivärimaalaus, jolle antoivat rytmiä päällekkäiset kylkilistat
Hirvensalmi Seat Ibiza 1.2 L ’88 26. Ibizan matka Käyttöautoa tyttärelleen etsiessään Reijo Löytyn huomion vei myynnissä ollut vuoden -88 Seat Ibiza. Harrastaja päätti poimia vain noin 40 tuhatta ajetun espanjalaisen talteen, minkä ansiosta maamme harrastekenttää virkistää lähes uudenveroisessa kunnossa oleva ensimmäisen lähdön Ibiza
27
Mitä ilmeisemmin Ibiza säästyi näin joutumiselta käyttöautoksi, johon tarkoitukseen isä ja poika vaikuttivat autoa etsineen. Nappisilmä on laajojen ruostetöiden jälkeen kunnostuksen loppusuoralla ja valmistumassa näillä näkymin ensi kesän rientoihin. Autoa myi kokenut mobilisti ja kilpamoottoripyörien virittämiseen perehtynyt vantaalainen kaveri.” Kaupat syntyivät harrastajien kesken hyvässä hengessä, mitä kuvastaa, että myyjä lupasi pitää Ibizan odottamassa talvenselän yli, kunnes kelit olisivat kuivemmat auton noutoon. Käyttöautojen sijaan huomion vei pian museorekisteröity espanjalainen, alle 40 000 kilometriä ajettu Seat Ibiza vuodelta -88. 28 7/2023 Seat Ibiza. Olivat käyneet katsomassakin, ja tarjonneet jopa enemmän, mutta sopimus piti”, Reijo juttelee. ”Tiesin lähistöllä olevan mökkiläisen pihassa 17 vuotta seisseestä Ladasta. Ibiza poikkeaa edellä mainituista harrastepeleistä merkittävästi siinä suhteessa, että aihion sijaan Reijo sai käsiinsä erinomaisessa alkuperäiskunnossa säilyneen ajoneuvon. Kun naapurini sitten ilmoitti mökkiläisen tilaamasta metallinkeräysautosta, niin otin kiireesti yhteyttä sanoakseni, että peruuta romuauto, minä otan sen Ladan”, hän kertoo ja jatkaa samankaltaisista motiiveista Ibizan suhteen, ”Katsoin että tässä on nyt sellainen harvinaisuus, joka pitää pelastaa, ettei mene käyttöautona nopeasti loppuun.” Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Kari Mattila Kojelauta on muovinen ja pelkistetty. Molemmat vaativat tuntuvia kunnostustoimia, samoin kuin Saabin myymisen jälkeen projektiksi hankittu, alle 64 tuhatta ajettu ’87 Lada 1200 L. Isä oli poikansa kanssa soitellut, että voiko tulla katsomaan autoa. H irvensalmelainen Reijo Löytty selaili viime vuoden syksyllä käytettyjen autojen myynti-ilmoituksia, tarkoituksenaan löytää nuoremmalle tyttärelleen sopiva menopeli. Useimpien projektiensa, kuten työn alla olleen Ladan kanssa entrausta ja ruuvausta on ollut riittämiin, mutta Ibizan suhteen Reijo on päässyt kevyillä ylläpitotoimilla. ”Myöhemmin myyjä kertoi, että Ibizaa oli ennen ilmoituksen poistoa ehditty kysyä toisaaltakin. Tuoreeltaan jupinaa herättivät omintakeinen vilkkukonsoli sekä heppoinen hansikaslokeron kansi. Hänelle Ibiza ei suinkaan ollut ensimmäinen harrasteajoneuvo, sillä vuosien aikana entisöinnin on saanut osakseen niin ’83 Pappa-Tunturi kuin ’75 Saab 96:n. Reijolle päätyminen puolestaan merkitsi vähän ajetun ja museorekisteröidyn Ibizan säilymistä kesäisessä harrastekäytössä. Hankintapäätöksen taustoista löytyy kuitenkin paljon yhteistä. Oli sanonut, että voi tulla, mutta se on kyllä myyty. ”Nukuin ensin yön yli ja sitten soitin myyjälle kysyäkseni onko Seat vielä tallella
Fiatien lisenssivalmistus jäi 80-luvun alussa taakse, mutta uutta rautaa liukuhihnoille järjestyi aluksi VW Polon ja Passatin valmistuksella. ”Katsoin että tässä on nyt sellainen harvinaisuus, joka pitää pelastaa.” Heijastinpaneeli, vetokoukku ja takaspoileri lukeutuvat kaikki alkuperäiseen lisävarusteluun, mutta koukun kiinnitti paikoilleen vasta edellinen omistaja ja spoilerin puolestaan Reijo. Samalla tavoin esimerkiksi 124-, 127ja 128malleja valmistettiin myös Espanjan suunnalla. Tämän pikkuauton kohdalla tilanne olikin aiempaan nähden päinvastainen: 133 oli omaa sukuaan Seat, mutta sitä myytiin tietyillä markkinaalueilla, Suomi mukaan luettuna, asiakaskunnalle tutumman Fiat-merkin alla. Alkuun kolmiovisen ja myöhemmin myös viisiovisena tarjotun pikkuluokan auton muodot oli toteutettu Italdesignilla Giorgetto Giugiaron johdolla. Kahdeksankymmentäluku toi kolmen vuosikymmenen ajan jatkuneeseen käytäntöön tuntuvan muutoksen. Tämä näkyikin ikimuistettavasti autoon ympätyistä System Porsche -merkinnöistä. Fiatin ja vuonna 1950 perustetun SEATin eli Sociedad Española de Automóviles de Turismon tiivis yhteistyö oli käynnistynyt Fiat 1400:n lisenssiversiolla ja jatkunut aiemmin mainittujen Fiat-mallien espanjalaisversioilla. Sen sijaan hieman vähemmälle huomiolle on jäänyt, että Porschen vaikutus heijastui myös sisustuksen toteutuksessa. Esittelypaikka olikin mitä sopivin, sillä uutuus kantoi nimeä Seat Ibiza. Espanjalais-länsisaksalaisen aivoriiheilyn ensimmäinen tulos ajettiin kansainvälisen autokansan nähtäväksi Pariisin autonäyttelyssä syksyllä -84, joskin auto oli esitelty lehdistölle Ibizan saarella jo aiemmin. Länsi-Saksan suunnalta tuli osaamista myös moottoripuolelle, sillä moottorin ja vaihteiston suunnittelussa ja niiden mekaanisen rakenteen toteuttamisessa oli avittanut Porsche. Seatkyytiä oli tiedossa myös 850:n seuraajaksi kehitetyn 133:n puikoissa, sillä tätä mallia ei Italiassa valmistettu lainkaan. Tämä tapahtui heti 80-luvun käynnistyttyä, ja Seat siirtyi kokonaisuudessaan Espanjan valtion omistukseen, mutta Fiatien lisenssivalmistus kuitenkin jatkui. Aivan omilleen espanjalaiset eivät halunneet jäädä, ja uudeksi kumppaniksi neuvoteltiin vuonna 1982 länsisaksalainen Volkswagen, joka tulevien vuosien talousvaikeuksien myötä päätyi sittemmin Seatin omistajaksi. Ajanmukaisen suoraviivaisen ja vähäeleisen 3,6-metrisen auton länsisaksalaiskytkös näkyi korirakenteesta vastanneessa Karmannissa, jonka palveluita VW:kin oli tunnetusti hyödyntänyt tuotannossaan. Tosiasiassa tuhannet suomalaiset olivat ajelleet espanjalaisvalmistajan tuotteella jo 70-luvun alusta eteenpäin – automallin nokalla tosin luki tuolloin Fiat eikä Seat. FIATEISTA VOLKKAREIHIN Seat esiteltiin Suomeen uutena automerkkinä vuodelle 1985. Taustalla oli suomalaisten suosimien Fiat-mallien 600:n ja 850:n lopputuotantojen syntyminen Espanjassa, niiden Italian-tuotannon päätyttyä. 29. Lisenssimalleillaan isoksi autoteollisuuden toimijaksi kasvanut Seat sai pian pärjätä ilman italialaisen pääyhteistyökumppaninsa ja osaomistajansa ohjausta, sillä Fiatin suunnalla päädyttiin luopumaan pitkään kestäneestä omistajuudesta yhtiön saneeraustoimien yhteydessä
Tuossa vaiheessa tarkoituksena on arvatenkin ollut herätellä Ibiza liikkeelle myyntiä varten. Kuvaushetkellä Ibizan mittari oli juuri pyörähtänyt 41 000 kilometriin, ja monelta osin se on pitkälti uudenveroinen. Tämän jälkeen auto on ollut seisonnassa useamman vuoden ajan, ennen kuin katsastuskonttorilta on haettu jälleen leima vuoden -17 jälkipuoliskolla. Ajettavuuden osalta Reijo vahvistaa autolehdistön huomiot Ibizasta 80-luvun puolivälistä. Poraus 75 mm, isku 67,5 mm. Takana erillisjousitus, joustintuet, poikittaiset kolmiotukivarret poikittainen lehtijousi. 07 Mitat Pituus 364, leveys 161, korkeus 139, akseliväli 244 cm. 08 Suorituskyky Huippunopeus 155 km/h, 0-100 km/h 16,0 s. Auton on ostanut tammisaarelainen mieshenkilö, mutta tiettävästi Seat on tullut käyttöön hänen rouvalleen, joka on hyödyntänyt sitä lähinnä ajokkina kesämökkireissuillaan. Siellä kyseistä tiivistettä oli vielä hyllyssä – yksi kappale. Sitä varten autoon on hankittuna toinen kierros GLX:n erikoisvanteita uusilla talvirenkailla varustettuna. Auto oli toimi ensiomistajaperheen käytössä aina vuoteen -12 asti, mihin viittaa marraskuussa -11 suoritettu viimeinen määräaikaiskatsastus. Maantiellä melutaso on myös aika korkea.” Uutta venttiilikopan tiivistettä ei tahtonut järjestyä sitten mistään, kunnes Reijo keksi kysäistä lehdessämme taannoin esitellystä Jämsän Retro-osasta. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. ”Minulle auton myyneellä harrastajalla oli neljä harrasteautoa, joista hänen oli tarkoitus myydä kaksi pois. Paino 890 kg. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. ”Tämä kulkee hienosti suoraan ja ohjaus on maantiellä hyvä. Puristussuhde 9,5:1. Auto on tarkoitus säilyttää toistaiseksi itsellä ja osallistua sillä sopiviin harrasteajoihin. Edessä levyja takana rumpujarrut. 30 7/2023 Seat Ibiza. Ibizaa koristamaan on valittu muun muassa lisävalomaski, takavalojen välinen heijastinpaneeli, kylkilistat sekä GLX-versioissa vakiona olleet 14-tuumaiset erikoisvanteet. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, McPherson-tyyppiset joustintuet, kierrejouset, vinosti taaksepäin suunnatut tukivarret, reaktiotangot eteenpäin. Minä ostin Ibizan, mutta muut kolmekin kuulemma menivät kaupaksi”, tietää Reijo kertoa. Oletettavasti ZCV-610-kilpisen Ibizan hinta on ollut perushintaa enemmän, sillä autoon on poimittu tuoreeltaan näkyvä määrä valinnaisvarusteita. Menneen kesäsesongin aikana tapahtumia on kierrettyä muun muassa Mikkelissä, Lahdessa ja Kouvolassa, mutta talviseen harrasteajoonkin innostaisi lähteä. Kesän ja tarvittaessa talven harrasteajoihin Helmikuussa -18 Seat siirtyi ensiomistajan pojalta vantaalaiselle harrastajalle, jonka toimesta auto myös museorekisteröitiin seuraavan vuoden maaliskuussa, tuolloin 38 880 kilometriä ajettuna. Teho 63 hv /5800 rpm, vääntö 88 Nm /3500 rpm. Hiljaisessa vauhdissa rattia saa kuitenkin kääntää ihan kunnolla, sillä se on pienikokoinen eikä ohjaustehostinta ole. Varustelua on kohennettu heti uutena muun muassa lisävalomaskilla ja GLX-mallin erikoisvanteilla. Iskutilavuus 1193 cm 3 . Näiden lisäksi mukana ovat tulleet irrotettava vetokoukku sekä takaspoileri; peräkoukun asensi paikalleen Reijoa edeltänyt omistaja ja alkuperäispakkauksessa olleen spoilerin vasta Reijo. Varusteltu perusmalli Reijon hoiviin päätynyt Blanco Alpino -valkoinen Seat Ibiza 1.2 L on ensirekisteröity marraskuussa -88, ja takalasitarran perusteella se on lähtenyt ensiomistajansa mukaan Porvoon Scan-Autosta. Marraskuun alussa -88 Ibizan 1,2-litraisen perusmallin listahinta on ollut 59 800 markkaa, kun seuraavana hinnastossa ollut kolmiovinen 1.5 GL on kustantanut 68 800 markkaa. Herääkin kysymys olisiko varusteita paketoitu sittenkin mukaan erittäin sopivaan hintaan, kun kaikille niistä ei ilmiselvästi ole ollut suoranaista tarvettakaan. 01 Merkki ja malli Seat Ibiza 1.2 L 02 Vuosimalli 1988 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Etuveto
31. Eniten kuraa sai kova melutaso maantienopeuksissa, samoin lämmityslaitteen äänekkyys. Puutteet oli tiedostettu Scan-Autonkin suunnalla, ja maahantuonnin alkuvaiheilla asioihin luvattiin parannuksia, joihin valmistajankin kerrottiin lupautuneen. Ajo-ominaisuudet vastasivat suorituskykyä etenkin suuntavakautensa ja miellyttävän tasapainoisen ohjattavuutensa ansiosta. Kuten mallinimet vinkkasivat, etuvetoisen espanjalaisen voimanlähteet olivat 1 193ja 1 461-kuutioiset bensaneloset, voimavaroiltaan 63 ja 85 hevosvoimaa. Kokonaisuutena espanjalaissaksalaisen suunnittelukokonaisuuden kerrottiin olevan onnistunut, mutta hieman keskeneräiseksi jäänyt. Menevimmäksi malliksi valjastettiin puolestaan Ibiza SXi, joka 100-hevosvoimaisella ruiskumoottorilla kolkutteli GTI-luokan portteja. Vuoden -90 yhteensä 974 rekisteröinnistä romahdettiin ensin 218:aan vuodelle -91 tehdystä kasvojenkohennuksesta huolimatta, ja vuosina -92 ja -93 vain 70 ja 67 yksilöön. Tekniikan ja muodon yhdisti Karmann. Ensimmäisen mallipolven runsaasta 6 800 Suomi-Ibizasta ei ole jäljellä enää kovin monta, sillä viime kesänä ensilähdön Ibizoja oli viranomaistilastojen mukaan rekisterissä noin 800 yksilöä. Ibizassa koettiin alkuvaiheessa olevan puutteita suomalaisesta näkökulmasta, ja vuonna -88 maahantuoja Scan-Auto mainostikin auton ”sopeuttamisesta Suomeen.” Toimiin sisältyi muun muassa ”21, lähinnä moottorin käynnistyvyyteen vaikuttavaa parannusta”. Edellä listattuja puutteita kompensoi Ibizan hinta. Kritiikkiä keräsivät myös koruttomat sisätilat, erityisesti hansikaslokeron kansi, jota esitti heppoisesti saranoitu muovinkaistale. Talvikelien myötä havaittiin myös kaasutinvaijerin taipumus jäätyä. Suoritukseen auttoivat myös Ibizaan viimein tehdyt parannukset, joista osaa oli lupauksista huolimatta odotettu Ibizan esittelystä lähtien. Spekulaatioissa nousi esille rautakauppaja rakennusalalla toimiva Starckjohann-Telko Oy, mutta Seat-lipun kantajaksi nousi sittenkin autoalalla meritoitunut tekijä, Oy Scan-Auto Ab. Jousitusta soimattiin kovuudesta, mutta samalla kiiteltiin kantavuudesta. Varsinkin GLX-mallin 12,2 sekunnin kiihtyvyys nollasta sataan ja 175 km/h huiput olivat kuranttia tavaraa, mutta myös pienempimoottorisen 16 sekuntia ja 155 km/h edustivat kokoluokkansa parempaa päätä. Seatin hinta ja sillä saadut ominaisuudet koettiin olevan tasapainossa, sillä vuoden -85 aikana kilpiin meni 748 Ibizaa ja sen porrasperäistä sisarmallia Malagaa 195 yksilöä. Jälkikäteen voi spekuloida oliko Scan-Auton suunnalla jo tieto Talbotin taipaleen edessä olevasta päätöksestä, joten uusi pikkuautomalli oli enemmän kuin tarpeen eikä Ibizan ja Horizonin hetkellinen päällekkäisyys mallistossa ollut siten mikään ongelma. Lamanjälkeiseen uuteen nousuun Ibizaa avitti vuonna -93 esitelty toisen sukupolven Ibiza. Kun Ibizan omapaino oli vain 900–925 kiloa, tarkoittivat edellä mainitut hevoslaumat mukiinmenevää suorituskykyä. Korin muotoili Giugiaro. GL-Ibiza maksoi tasan 50 000 markkaa ja GLX-versio 55 500 markkaa. Vuonna -88 pudottiin 979:ään, mutta Suomen automyynnin huippuvuonna -89 kilpiin meni peräti 1 497 Ibizaa. Suomi-Ibizaa ei nähty, mutta sen sijaan aitoja espanjalaisia. Sitä liikutti 44-hevosvoimainen, Fiat 127:n moottoriperintöä kunnioittava 903-kuutioinen voimanlähde. Vuoden -85 alussa Seat Ibizan arvioitiin soveltuvan mainiosti ScanAuton pikkuauton puutteeseen, sillä Talbot Horizon koettiin hieman isommaksi ja jo hieman vanhentuneeksi automalliksi. marraskuuta -85. Vuonna -85 korostettiin espanjalaisuuden sijaan eurooppalaisuutta: ”Moottorin ja tekniikan suunnitteli Porsche. L-versiossa vaihteita oli alkuvaiheessa vain neljä, muissa viisi. ESPANJALAISEN TIE POHJOISEEN Projektinimeä S-1 kantaneen Seatin oman automallin saapuminen myös Suomeen näytti jo ennen mallin esittelyä todennäköiseltä, mutta puolivälissä vuotta -84 ei maahantuojasta ollut vielä varmuutta. Mallivuoden -89 tärkeimpiin uudistuksiin lukeutuivat tavanomainen vilkkuviiksi, parannettu lämmityslaite sekä uudet etuistuimet. Alkuvuodesta -85 kotimainen Seat-mallisto käsitti kolme mallivaihtoehtoa: Ibiza L 1.2, GL 1.2 ja GLX 1.5. Vuoden -89 jälkeen alkoi kuitenkin jyrkentyvä alamäki Ibizan menekissä. Korjauslistalla olivat muun muassa mainittu hanskalokero, tehokkaampi lämmityslaite, ajovalojen pyyhkimet, moottoria alta suojaava levy sekä laadukkaampi ruosteenesto, joka päädyttiin hoitamaan kotimaassa. Seuraavina vuosina Ibizan menekki vain kasvoi vuosi vuodelta, kun vuonna -86 yllettiin 1 104:ään ja vuonna -87 jo 1 163 rekisteröintiin. Asiakkaiden vakuuttamiseksi kerrottiin myös maahantuojan myöntämästä kolmen vuoden Kestoturvasta. Ibizan taakse jäivät muun muassa Citroën Visa (698 rekisteröintiä) ja Daihatsu Charade (680). Idean kehitti ja toteutti Seat.” Ibizaa seurasi sen porrasperäversio Malaga, jonka ensiesittelyä vietettiin Suomessa 9.–11. Vuoden jälkipuoliskolla 1.2 L -malli maksoi vain 46 400 markkaa, kun esimerkiksi kolmiovinen, 58-hevosvoimainen Fiat Uno 60 Super 49 800 markkaa. Ibizasta kaavailtiin korvaajaa Horizonille jopa siinä määrin, että Tekniikan Maailma kirjoitti alkuvuodesta -85, että Ibizaa valmistettaisiin tulevaisuudessa Uudenkaupungin Saab-Valmetin tehtaalla. Päivityksien ohella mallistoon liittyi myös uusi avausversio, Ibiza 0.9 Special. Menevintä Ibizaa viisi hevosvoimaa miedompi, 80-hevosvoimainen Peugeot 205 XT kustansi tuolloin 67 300 markkaa
Peugeot 605 SV 3.0 ’90 PaikallisPaikallisKun miellyttävään matkantekoon valmis, tilava ja tehokas henkilöauto on yli 30 vuodessa taivaltanut selvästi alle sata tuhatta kilometriä, herää ounastelu auton säntillisestä ylläpidosta ja pitkistä omistajuuksista. Peugeot 605 SV 3.0:n kohdalla nämä oletukset osuvat myös kohdalleen. Forssa kulttuuria 32
Tässä yhteydessä jää hämärän peittoon, oliko malli 505 vai peräti 604, mutta hankinnasta on sen sijaan hauska anekdootti. M etallinsinisen, vuoden 1990 Peugeot 605:n ensimmäinen omistaja oli forssalainen teollisuusneuvos Matti Aaltonen (1926– 2007). Teksti: Harri Onnila Kuvat: Kari Mattila 33. Hänet tunnettiin Forssan seudulla erityisesti Aaltosten perheyrityksen Forssan Kirjapainon toimitusjohtajana kuin myös Forssan Lehden päätoimittajana ja toimitusjohtajana. Sen jälkeen isot amerikanvaunut vetivät puoleensa, sillä Aaltosella kerrotaan olleen parikin Dodgea. Rakkaus ranskalaisiin oli kuitenkin voimakkaampi, sillä alle palasi iso Peugeot. Seuraavan, ja viimeiseksi jääneen Peugeot’nsa hän osti myös paikalliselta yrittäjältä, tällä kertaa kuitenkin varsinaisesta autoliikkeestä. Hänen sydämensä sykki erityisesti leijonamerkille, ja ajokkina oli 50ja 60-luvuilla Peugeot’n 203ja 403-malleja. Kustannusalalla suoritetun leipätyön ohella hänen tiedetään olleen vahva alueellinen vaikuttaja myös kulttuurin ja urheilun parissa. Teollisuus-, kulttuurija urheilumiehen lisäksi Aaltonen oli tiettävästi myös automies. Aaltonen oli esimerkiksi omalla taustatyöllään nostamassa Forssan Palloseuraa 70-luvun puolivälissä jääkiekon SM-liigaan asti. Forssan autokeskittymässä, valtatie 2:n ja 10:n risteysalueelta noin kilometrin päässä sijainneesta Hämeen Autokeskus Oy:stä lähti tilaukseen 80ja 90-luvun taitteen leijonalauman uljaimpia edustajia, V6-moottorilla varustettu 605 SV 3.0. Aaltosen nimittäin mainitaan tilanneen uuden autonsa pienestä osuuskaupasta, lähinnä halustaan tukea paikallista toimijaa, vaikka kyseessä ei ollut lainkaan autokauppaan keskittynyt liike
Sellaisen kanssa samassa hintaluokassa painivat esimerkiksi BMW 525iA (343 300 mk), Ford Scorpio 2.9i Ghia 4x4 (347 600 mk) ja Mercedes-Benz 260 E (360 800 mk). Jonkinlaisesta perinteisen automiehen otteesta kertoi myös viisiportainen manuaalivaihteisto valinnaisvarusteisen automaattilaatikon sijaan. Takapenkillä on johtotason tunnelmat, joissa viihtyy pidemmälläkin matkalla etenkin silloin, jos matkustajan pituus ei ole venynyt kovin paljoa päälle 180 sentin. Peugeot-hinnaston viimeisille riveille asettunut 605 SV 3.0 oli joka tapauksessa tuntuva hankinta, sillä kesäkuussa -90 auton perushinta oli 272 900 markkaa. Katkaisimien määrä kertoo varustetasosta, jos tosin ilmastointi ja automaattivaihteisto eivät lukeudu kokonaisuuteen. Tyylikkäästä ja varsin tyyriistä investoinnista huolimatta Aaltonen ei autolleen kovin suuria määriä kilometrejä kerännyt. Olihan omistajallakin ikää lähes 80 vuotta, joten ajotehtävien jättämisen nuoremmille ymmärtää. Aluksi matka taittui vilkkaammin, sillä ensimmäisen vuoden aikana mittariin tuli kymppitonni, sen jälkeen tasaisesti vähemmän. Esimerkiksi 50 000 kilometrin huolto suoritettiin joulukuussa -97 ja 80 000 kilometrin huolto vasta syyskuussa -02, jos tosin mittarissa oli silloin alle 75 000 kilometriä. 34 7/2023 Peugeot 605. Ohjaamossa on aikakaudelle ominaisesti muovia, mutta tumman sininen värimaailma ja puuviilutukset ylevöittävät ilmapiiriä. Suomen Peugeot 605 -malliston hintahaitarissa se edusti kuitenkin keskilinjaa, sillä kaksilitraiset SLija SRi-versiot maksoivat 184 900 ja 199 500 markkaa, kun taasen kärkimalli, neliventtiilikantinen SV 24 3.0 tömäkät 350 000 markkaa. Hinnaston yläpäästä Kookkaan Peugeot-mallin vakiovarustelu oli yltäkylläinen nopeuden mukaan tehostuvaa ohjausta sekä elektronisesti säätyvää iskunvaimennusta myöten, mutta valinnaisvarusteiden suhteen oli toimittu varovaisemmin, esimerkiksi ilmastointilaite oli jätetty investoinnin ulkopuolelle. Toukokuussa -04 tehtiin yhdeksänkympin huolto 81 502 kilometrin kohdalla, minkä jälkeen kilometrin virta rauhoittui lähes tyystin
Tosin 505:n farmariversiot jäivät tuotantoon aina vuoteen -92 asti, ja 605:stä ei puolestaan Breaktai Familiale-farkkuja koskaan esiteltykään. Peugeot 605:n kymmenvuotinen, vuoteen -99 jatkunut mallitaival eteni bensiinimoottorien osalta muutamien päivityksien saattelemana. SRi-versio jätettiin tosin tuontiohjelmasta pian sivuun kahdeksanventtiilisen matalapaineturbon, 150-hevosvoimaisen SRTi:n myötä. Metallinsininen V6-Peugeot on viettänyt koko ikänsä Forssan seudulla. Peugeot 605:n mallijakauma oli tiivis. Tyylikkäästä ja varsin tyyriistä investoinnista huolimatta Aaltonen ei autolleen kovin suuria ajomääriä kerännyt. Mukaan liittyi myös dieselvaihtoehto, 83 hevosvoiman 2 136-kuutioinen, mutta vanhojen autotietotaulukoiden perusteella tuonti Suomeen käynnistettiin vasta 2 088-kuutoisella, 110 hevosvoiman turbodieselillä ja jatkui vuonna -94 lanseeratulla 2 446-kuutioisella 130-hevosvoimaisella TD:llä. Vuonna -94 kaksilitraisen moottorin teho kasvoi 16-venttiiliseksi muuttuneen rakenteen myötä SRi/SLiversioissa 133 hevoseen. 35. Iso leijona saapui Suomen markkinoille 1 998-kuutioisen 130-hevosvoimaisen neloskoneen kuljettamina SRija SLi-varusteisina, sekä ennalta tutun PRV-kuutosen tuoreimmalla laitoksella, 2 975-kuutioisen moottorin 170ja 200-hevosvoimaisilla SV 3.0ja SV 24 3.0 -versioilla. Takavetomallien aikakausi päättyi etuvetoisen uutuuden korvatessa vuodesta -79 valmistetun 505:n. Runsaassa 33 vuodessa ajokilometrejä on kertynyt rapiat 93 tuhatta. NELOSIA JA VEEKUUTOSIA Peugeot 605 toi tullessaan vuonna 1989 merkittävän rakenteellisen muutoksen ranskalaismerkin isojen mallien osalta
Molempiin oli saatavilla lisäksi 24-venttiilinen 200-hevosvoimainen versio. Jarmon harrasteautotallissa Peugeot on ollut nyt siis jo 11 vuotta, mutta hän on omalla tavallaan jatkanut samalla linjalla, josta 605 on nauttinut heti ensivuosiensa jälkeen. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Runsaan vuosikymmenen aikana autoon on kertynyt vain runsaat 2 300 kilometriä lisää. 08 Suorituskyky Huippunopeus 222 km/h, 0-100 km/h 9,7 s. 07 Mitat Pituus 473, leveys 180, korkeus 142, akseliväli 280 cm. Siemens-Bendixin Fenix 3B -suihkutusja sytytysjärjestelmällä evästetty kolmelitrainen tuottaa 170 hevosta. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, joustintuet, kolmiomaiset poikittaiset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Puristussuhde 9,5:1. 36 7/2023 Peugeot 605. Iso Peugeot noudatti merkki-ilmettä jopa turhan tarkkaan, sillä 605:n olemus oli lähellä jo aiemmin esiteltyä ja mallistossa alempana olevaa 405:ä. Huoltokuitti kertoo toimien kohdistuneen sytytyspuolelle, ja vaihdettavina osina olleen muun muassa johtosarjan. Etuveto. Poraus 93,0, isku 73,0?mm. Tilavuus 2975 cm 3 . Vanteet tekevät autoa tässäkin tapauksessa. 01 Merkki ja malli Peugeot 605 SV 3.0 02 Vuosimalli 1990 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä poikittain. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Myyntikanava oli harkittu, sillä isokoneista ja vähän ajettua 605 SV 3.0:aa tarjottiin seuraavalle omistajalle Club Peugeot de Finlanden kautta. Samanlaisen PRV-kuutosen voi löytää myös Citroën XM:n keulalta. Teho 170 hv /5600 rpm, vääntö 235 Nm /4600 rpm. Edessä tuuletetut levyjarrut ja takana levyjarrut. Vähäeleisen tyylikkäät. Mielenkiinnon kohteisiin lukeutuivat erityisesti ranskalaismerkit, ja Forssassa asustavana hän oli valmiiksi lähellä myyntiin tullutta 605:tä. Takana erillisjousitus, päällekkäiset poikittaiset kolmiotukivarret, poikittainen tukitanko, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Nykyään museorekisteröity auto on omistajalleen mieluinen, ja kesäisien kilometrien kertymistä onkin rajannut lähinnä Jarmon muut harrasteautot, joita pitää tai pikemminkin saa ulkoiluttaa vuorollaan. Samaiselta vuodelta 2007 on tieto myös kohdatusta teknisestä ongelmasta, sillä syyskuussa Peugeot oli viety huoltoon; murhe oli kiteytetty muotoon ”ei käynnisty”. Autoon kiinnitti huomiota 80ja 90-luvun hyvin varusteltuja sekä vähän ajettuja autoja taltioimaan innostunut Jarmo Suontausta. Autoharrastajan huomaan Matti Aaltosen siirryttyä ajasta ikuisuuteen Peugeot siirtyi hänen pojanpoikansa, Tuukka Aaltosen haltuun. Ja niin sitten kävikin, että tummansininen leijonavaunu sai uuden kodin. Kaikki vuodet Forssan seudulla vaikuttaneessa Peugeot 605:ssä riittää harrasteautoa hamaan tulevaan, missä osaltaan auttaa Jarmon autolle teettämä ruosteenestokäsittely pian hankkimisen jälkeen, vuonna -12. Paino 1500 kg. Auto nimittäin ilmestyi vuonna -11 myyntiin vain rapiat 91 tuhatta ajettuna. Peugeot laitettiin kuntoon, mutta ei enää päivittäiskäytön vuoksi
Ajoasentoa monipuolisista mekaanisista säädöistä sopivaksi niin istuimen kuin ratin osalta rukatessa pistää merkille myös ylevyyttä kohottavat kojelaudan puuviilutukset – jos tosin sellaiset oli myös alemman mallitason 605-versioissa. Omistaja vakuuttaa bensaa kuitenkin olevan, joten lähdetäänpä liikkeelle. Moottorin 170 hevosvoimaa tuntuvat riittävän erinomaisesti, joten 24-venttiilisen version 30 ylimääräistä hevosta ei ole tässä mielessä ikävä. Tämä viiden tunnistimen perusteella elektronisesti säätyvä iskunvaimennus on kuitenkin vetäytynyt lomailemaan polttoainemittarin kanssa samalle seudulle, sillä mukavan ja urheilullisen ajotilan valitsinpainikkeesta ei seuraa tapahtumia. Peugeot on heti juonessa mukana ja tempoo jämerästi mutta tempoilematta ranskalaisvaunun kohti marssivauhtia, parin isommalle pykällyksen kautta. Koeajon päätteeksi pitää kokeilla takapenkkikin, kerta edustavan automallin kanssa nyt ollaan tekemisissä. Istuimien verhoilumateriaalina on käytetty veluuria, joka tarjoaa ylellisen ja käytännöllisen mukavuuden. Hellekelin seurauksena puhallin käy isolla tohinalla, kun elektronisesti säätyvä lämmityslaite yrittää ilman kylmäkonetta pudottaa matkustamon lämpötilaa inhimillisemmälle tasolle. Yli 180-senttiseltä pääntila loppuu kuitenkin yllättäen kesken. Tai sitten johtohenkilöiden on ajateltu olevan hieman lyhyempää väkeä – ja olisihan siellä selkä suorassa matkustanut vaikkapa Peugeot 605:n lanseerauksen aikoihin Ranskaa johtanut, noin 170 senttiä pitkäksi mainittu presidentti François Mitterrand. KULJETTAJAA KUNNIOITTAVA Katsellessa Peugeot 605:tä etäältä käy ilmi sen muotoilun vahvuus ja heikkous esittelyajankohtana. Mieliala kuitenkin kohenee, sillä kuutosen mukava murina kantautuu nyt hienoisesti sisälle asti. Muoto on linjakas, helposti silmää miellyttävä ja ajaton porrasperäkori. Istuin on sohvamaisen leppoisa ja jalkatilaa on runsaasti. Kytkin pohjaan, ykkönen sujuvaliikkeisellä kepillä silmään, ja menoksi. Seikka ei ole kuvitelmaa, sillä ohjauksessa on nopeuden mukaan säätyvä tehostus. Ohjauksen lisäksi V6-moottorisessa 605:ssä on myös toinen ajotilanteeseen mukaantuva ominaisuus, nimittäin iskunvaimennuksen jäykkyys. Nykypäivän näkökulmasta asia ei ole ongelma, mutta asian ymmärtää, kun ajattelee, että 350 000 markkaa 605:n huippuversiosta vuonna -90 maksanut on saanut pihaansa kärjistetysti sanottuna lähes identtisen ajokin kuin naapuri runsaalla 100 000 markalla malliston edullisimmasta Peugeot 405:stä. Autoa pihalla kääntäessä varsin kevyeltä tuntunut ohjauskin on muuntunut jämäkän tunnokkaaksi. Ehkäpä 605 on sittenkin suunniteltu erityisesti kuljettajalle kuten lyhytkin koeajo juuri kertoi. Mittaristonäkymä on monipuolinen: suurikokoisia nopeusja kierroslukumittareita ympäröivät öljynja jäähdytysnesteen mittarit. Penkit eivät oletuksenvastaisesti olekaan niin upottavan pehmeät kuin ranskalaiselta olisi voinut odottaa, vaan tuntuma on jämäkkyydessään saksalaisia lähestyvä, silti ehdottoman miellyttävä. Vastavuoroisesti linjat seuraavat varsin tarkoin aiemmin esitellyn pikkusisarensa, 405:n tyyliä. 37. Annamme sille armoa, ja pudotamme puhallusnopeutta hikinorojen vuolaantumisen uhallakin. Maantienopeudella 605 kertoo suorasanaisesti luonteestaan kuljettajalle: auto on valmis viemään eteenpäin rauhallisen mukavasti ja tarvittaessa myös nopeasti – mutta ennen kaikkea tasapainoisen lempeästi. Käännämme kuutosPesosen risteyksestä maantielle ja tarjoamme kesäkenkää oikeanpuoleiselle polkimelle. Tässä kohtaa vuodet ovat ottaneet elektroniikasta niskalenkin, sillä kierroslukumittarin alla pitäisi loistaa digitaalinen tieto bensamäärästä, mutta tilalla on pelkkää tummaa. Peugeot’n kuusisylinterinen voimanlähde käy lempeästi tyhjää, liikettä jo odotellen. Joka tapauksessa auton iskunvaimennus toimii, ja samaa mieltä on oltu myös katsastuskonttorilla. Mutta missä on polttoainemittari. Jousitus on kuitenkin seututietä ajellessa mukavan napakka, joten voisiko asetus olla jäänyt siihen sporttisempaan asemointiin. Sisällä käy kuitenkin välittömästi selväksi, että nyt ei istuta 1,6-litraisen 405 GL:n kuljettajanpukilla, vaan Peugeot’n yläportaan mallin kapteenin paikalla
Mercedes-Benz 220 SEb Coupé ’65 KAIKKI TAI EI MITÄÄN 38
Pitkän odotusajan syynä ei suinkaan ollut jahkailu, vaan se, että auton piti olla tismalleen samanlainen kuin esitteen auto: saman tuotantovuoden malli, papyryksenvalkea ja tummansinisellä katolla, kattoluukulla, sivulistalla ja vieläpä eurooppalaisilla tuplavaloilla varustettu yksilö. Pitkä odotus palkittiin, kuten juttumme todistaa. Nuorena poikana nähty Vehon esitteessä komeileva Mercedes-Benz Coupé jätti mieheen lähtemättömän vaikutuksen. Siitä hetkestä alkoi miehen ja auton yhteinen taival, joka vuosikymmenten ajan pysyi sitkeästi ideatasolla, mutta joka vuonna 2017 muuttui konkretiaksi. Espoolaisella Anssi Juutilaisella oli unelma. Espoo 39
Elegantti kokonaisuus tarjoaa tutkiville silmille lukuisia yksityiskohtia ihasteltavaksi. Nuoren miehen viiteryhmän autojen osalta muodostivat nimittäin 12 valkoista Mercedes-Benziä. Vaikka 220 Coupé -Mersu ei sinänsä ollut autona harvinaisemmasta päästä, ne kiveen hakatut speksit sen sijaan olivat. Ongelmana olivat kuitenkin ne tiukat kriteerit. Ensimmäinen kesä meni autolla ajellessa, mutta päätös kokonaisvaltaisesta entisöinnistä ehti kypsyä jo tuona aikana.Koska rima oli asetettu korkealle auton speksien suhteen, miksi asettaa sitä yhtään alemmaksi kunnostuksen osalta. 1980-luvun Länsi-Berliinin luulisi olleen lukioikäiselle, vasta orastavalle autoentusiastille näköalapaikka, ja vastaus kysymykseen, että minkälaista oli palata Suomeen kolmen tuolla vietetyn vuoden jälkeen, onkin odotettu: ”Todella masentavaa.” Suomeen palattuaan Juutilaisen mielenliikkeet pyörivät edelleen tiiviisti autojen parissa, ja Vehon myyntiesitteessä bongattu valkoinen auto yhdistettynä muistoihin Berliinin suurlähetystön Mersuista on varsin looginen ponnahduslauta ajatukselle siitä, minkälainen harrasteauto pitäisi saada. päivänä vuonna 2017 sellainen seisoi kuin seisoikin kotipihassa. Auto oli myyty uutena Saksassa, ja tuotu Suomeen joskus 1990-luvun alussa. Odottavan aika kuitenkin palkitaan, ja toukokuun 20. 40 7/2023 Mercedes-Benz 220 SEb Coupé. Vuosimalli ja alkuperäinen kaksivärimaalaus vielä menisi, mutta kun autossa piti olla myös kattoluukku, optiona asennettu krominen kylkilista ja harvinaiset pyöreät tuplavalot eurooppalaisilla umpioilla, niin yhtälö alkoi olla jo melko vaikeasti ratkaistava. Diplomaattiisänsä myötä hän pääsi viettämään kolme nuoruusvuottaan Itä-Berliinissä. Auto oli ajokuntoinen, mutta ajan hammas oli päässyt nakertamaan johtotähteä. Vaikka Itä-Saksan kadut täyttyivät tuohon aikaan lähinnä Trabanteista ja Wartburgeista, suurlähetystön autokalusto oli luonnollisesti ihan muuta. Keskeneräinen unelma Vaikka auto oli juuri se, mitä oli etsitty pitkään, se ei kunnoltaan vastannut aikanaan Vehon toimitusjohtajan omistuksessa ollutta ja esitteeseen kuvattua Mercedestä. Ja vaikka majapaikka oli itäisessä Berliinissä, länsipuolella käytiin kurkkimassa autoja kuulemma lähes päivittäin. Vielä kun autoon saadaan aikanaan Vehon esitteessä olleen auton CB-tunnukset, niin hymy levenee vielä asteen, pari. Sillä ehti olla Suomessa kolme omistajaa, kunnes Juutilainen kävi ostamassa sen Lahdesta. Mercedes-Benzin 1960-luvun muotokieli on jännittävällä tavalla samanaikaisesti vähäeleistä ja muotorikasta. A nssi Juutilaisella oli poikkeuksellinen nuoruus. Teksti ja kuvat: Tamas Vilagi Valmiin auton äärellä on helppo hymyillä
Nimen omaan kunnosti, sillä vain yksi pieni A-pilarin kohdalla ollut puulista piti uusia kosteusvaurion vuoksi. Tekijäksi valikoitui lopulta Golden Silverin etsinnän tuloksena tuolloin Porissa toiminut Antti Selivaara, joka otti haasteen ilomielin vastaan. Nopeusja kierroslukutieto välittyy pyöreistä mittareista ja loput tiedot näkyvät niiden välistä. Koska maalipinnasta haluttiin täydellinen, mikä tahansa automaalaamo ei tullut kyseeseen. Vaakakupissa painoi heidän pitkä osaamisensa Mercedes-Benzien parissa. Pienen selvityksen jälkeen korin kunnostustyöt päätettiin antaa Naantalissa majapaikkaansa pitäneelle Golden Silver -yhtiölle. Sisustan uusimisen kohdalla ei myöskään haluttu tinkiä laadusta. Kaksioviseksi coupé-malliksi Mercedes tarjoaa takamatkustajille tilavat ja ylelliset oltavat. Mittaristo nousee urheiluautomaisesti kuljettajan näkökenttään. 41. Kojelauta on pramea mutta samalla selkeä. Kaikki muut osat ovat alkuperäisiä. Sekä materiaalit että viimeistely ovat hämmästyttävän uskollisia alkuperäisyydelle. Tekniikaltaan auto oli sen verran hyvässä kunnossa, että puhdistus ja tarkistus riitti, mutta edelleen oli kaksi isoa vaihetta edessä: maalaus ja sisustan uusiminen. Grips Garage’n suosittelemana verhoilutyön hoiti Erkki Hakala, ja puuosat kunnosti aikoinaan Saloran tehtaalla työskennellyt puuseppä. Paksu jalopuu on lähes kokonaisuudessaan säästynyt kosteusvaurioilta. Auto ei pelleiltään ollut lainkaan toivoton tapaus, mutta esimerkiksi takakyljet uusittiin kokonaan, samoin lokasuojan sisäpuolella olevat vahvikkeet, jotka ovat W111-mallille tyypillisesti ongelmakohta
Tätä käytäntöä ei Suomessa tietenkään ollut, joten kortti jäi Anssille. Ja jos ministeriö ei tiedä vastausta, niin ei sellaista saa myöskään poliisilta. Kurssin osanottajalista oli lyhyt, Anssin lisäksi paikalla oli vain Kuuban suurlähettilään vaimo. Ministeriöstä soitettiin ja kerrottiin että heillä ei yksinkertaisesti ole vastausta tähän kysymykseen. Vuonna 1983 Suomeen palattuaan Anssi törmäsi kuitenkin ongelmaan, kun piti selvittää, että kelpaako DDR-läpyskä Suomen ajokortin vastineeksi. 42 7/2023 Mercedes-Benz SEB Coupé ’65. Kun jokaiseen osa-alueeseen ja yksityiskohtaan panostaa pieteetillä, on lopputulos sen mukainen. KORTTI IDÄSTÄ Ajokortin voi hankkia monella tavalla, ja taatusti yksi omaperäisimmistä on ollut ajaa se entisessä DDR:ssä, ja vieläpä diplomaattikoulussa. Koko kurssi lienee ollut lähinnä muodollisuus, sillä autokoulun Trabantin sijaan ajonäytekin suoritettiin suurlähetystön Mercedeksellä. Sittemmin Saksojen yhdistymisen jälkeen DDRkortti piti siellä luovuttaa aina pois, jotta sai länsimaisen ajokortin tilalle. Lopputulema oli, että pelkkä ajokoe sai riittää. Tähän päivään mennessä ei ole tullut vastaan toista DDR:n myöntämää ja edelleen suomalaisen hallussa olevaa ajokorttia
Tarkkaavainen asiantuntija huomaa, että autossa on 14 tuuman vanteet alla. Iskutilavuus 2195 cm 3 , kaksi venttiiliä per sylinteri, yksi nokka-akseli. Lopputulos on suorastaan hämmentävä. Takana keinuvarret. Laukut olivat päätyneet Suomeen vuonna 1959 nelioviseen Mersuun, mutta niille ei kuitenkaan ollut käyttöä ja ne nostettiin vaatehuoneen hyllylle, jossa vuosikymmenet olivat laukkujen osalta vierähtäneet. Vinkin asiasta saatuaan Anssi suuntasi kohti Lauttasaarta, jossa vanhempi herrasmies laukkusarjaa kauppasi. Ratkaisu on nykyään yleinen, sillä alkuperäisiä 13 tuuman vanteita, saati kapseleita on erittäin vaikea löytää. Esimerkillisen siististä konehuoneesta löytyy auton valmistusajankohtaan nähden edistyksellistä tekniikkaa kuten polttoaineen suihkutusjärjestelmä. Teho 120 hv / 4800 kierr. 04 Voimansiirto Takaveto, neliportainen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella. Iso matkalaukku on löytänyt majapaikan Mersun takaluukussa ja on aina ajossa mukana siihen kun saa kuulemma pakattua kätevästi vaimon mekon niin ettei tule ryppyjä. Auto pitää sisällään mielenkiintoisen yksityiskohdan, joka ei kuitenkaan näy ulospäin. 05 Alusta Edessä kahdella tukivarrella varustettu erillisjousitus kallistuksenvakaajalla. Taannoin Juutilainen sai puhelinsoiton Vehoniemen automuseosta, koskien museolle tarjottua käyttämätöntä Mercedes-Benziin aikanaan optiona saatavissa ollutta kahden laukun matkalaukkusarjaa, jolle museolla ei kuitenkaan ollut käyttöä. Seurasi mielenkiintoinen kaupantekoprosessi: molemmat herrat kirjasivat oman näkemyksensä laukkujen arvosta paperille, ja kas – hinnasta ei tarvinnut sen enempää neuvotella. Loppusilausta vaille Auto valmistui vuoden 2019 kesällä. Puristussuhde 8.7:1. Edessä levyja takana rumpujarrut. 06 K ori Kaksiovinen coupé-mallinen teräskori. Kiihtyvyys 0-100 km/h 12,8 sek. 43. Mekaaninen polttoaineen suihkutus. Kuivapaino 1410 kg. 01 Merkki ja malli Mercedes-Benz 220 SEb Coupé 02 Vuosimalli 1965 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 08 Suorituskyky Huippunopeus 170 km/h. Kun jokaiseen osa-alueeseen ja yksityiskohtaan panostaa pieteetillä, on jälki sen mukaista. 07 Mitat Pituus 4880, leveys 1845, korkeus 1445 ja akseliväli 2750 mm
Kilometrejä miljoona. Nyt Transit on merkkiuskollisen harrastajan lämpimässä tallissa. Ford Transit 100 ’81 Me Men nnään nään Vanha taksi. Ei suinkaan, reilusti alle sata tuhatta. Harjavaltalainen Armas Virta hankki 1980-luvulla henkilöautotaksin rinnalle tilavamman auton isomman porukan kyytitarpeisiin. Ajoa kertyi hyvin maltillisesti. Harjavalta taksilla taksilla 44
Transitin mittarilukemaksi oli ilmoitettu 74 000 kilometriä. Kori ja sisustus vaativat siten täydellisen uudelleenrakentamisen kotimaisen koriverstaan toimesta. Transit pääsi keikoille myös silloin, kun henkilötaksi oli huollossa tai korjauksessa. Kun selvisi, että matkamittari on vasta ensimmäisellä lenkillään, niin siitä innostuin”, Erkki kertoo. Myöhemmin Virta hankki henkilöautotaksiksi tilaauton, jolloin Transitin käyttö jäi yhä vähemmälle. Harjavaltalainen Armas Virta päätti vuonna 1982 hankkia henkilöautopirssin kaveriksi tilavamman mittariauton, koska toisinaan kyytitarvetta oli kerralla hieman suuremmallekin porukalle. Tätä mahdollisuutta hyödynnettiin Harjavallassa, ja siitä lähtien Transit on ollut museokilvissä. Mikäli lukijoillamme on asiasta valistunutta tietoa, se täydentäisi Transitin muuten hyvin tiedossa olevaa historiaa. Muutostyön tehnyt yritys on vuosikymmenten saatossa jäänyt alkuperäisen omistajan perheeltä unohduksiin. Mitään vakioajoreittiä, kuten koululaiskyytejä, Transitilla ei liene ollut, joten tallista tien päälle sininen pikkubussi lähti tienaamaan ainoastaan tarpeen vaatiessa. Säännöllisenä jatkokäyttönä olivat lähinnä kyläilyreissut sekä muut pienet sunnuntaipyrähdykset. Pikkubussi sai kuitenkin jäädä talouteen, sillä auto oli ajomäärältään lähes uudenkarhea. F ord Transit on viettänyt suurimman osan elämästään Satakunnassa. Tallipäiviä lisäsi vielä Transitin tehostamaton ohjaus sekä manuaalivaihteet, jotka alkoivat olla ammattiautoilijalle raskaita ja vanhanaikaisia käyttöominaisuuksiltaan. Museoajoneuvoksi rekisteröimisen ikäraja oli vuonna 2007 vielä 25 vuotta. Erkki kertoo, että auton siisti yleisilme houkutteli avaamaan ilmoituksen. Harrasteautonakin hänellä on ollut umpipaketti-Transit vuodelta 1978. Tuttuja vehkeitä Erkki Vormisto kertoo, että hänellä on melkein koko aikuisikänsä ollut pakettiauto käyttöautona, merkkinä Ford Transit. ”Otin puhelimen käteeni ja näppäilin ilmoittajan numeron, ajattelin että kysyminen ei maksa mitään. Vuonna 2018 ilmestyi Nettikoneessa puolestaan myyntiin tarinamme Transit. Taksitausta sai miettimään monesko kierros Fordin mittarissa oli menossa. Transitin valmistusvuosi on 1981, ja se otettiin käyttöön helmikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1982. Armas Virran poika Jouko muisteli nykyiselle omistajalle, ylöjärveläiselle Erkki Vormistolle, että Transit vietiin jonnekin Turun suunnalle muutostöihin. Transit ei ole tehdasvalmisteinen pikkubussi vaan se ostettiin Virralle ikkunallisena pakettiautona. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen 45
Tarkasta pidosta kertoo se, että Transitille rakennettiin oma erillinen ja lämmin säilytyspaikka, kun kaluston lisääntyessä tallitila alkoi loppua. Transitia lähdettiin paikan päälle katsomaan. Matkaan lähdettiin Erkin vaihtolava-Scanialla. Jouko Virta epäili, että tokkopa vielä kertaakaan. Käykäähän peremmälle, olkaa hyvä! Erkki Vormistolla on ollut käyttöautoina Ford Transiteja siitä asti kun ajokortti lompakkoon sujahti. Käyntiin se kuitenkin tallissa hetkeksi laitettiin. Taksi-Transitin keulalta löytyy apukaukovalot ja keltaiset huomiovalot. Erkki oli lunastanut Transitin itselleen, mutta virallisia papereita omistajan vaihdoksesta ei vielä ollut tehty. Vähän ajettu, alkuperäinen ja ehjä taksi-Transit oli löytö, jota ei voinut olla hankkimatta harrastetalliin museorekisteröidyn vaihtolava-Scanian kaveriksi. Kun olet laittanut puumerkin kauppakirjaan, Transit on sinun, ja sitten on sama, kuinka se täältä lähtee”, Erkki muistelee periaatteen miehen sanoja. Myyntiin pitkäaikainen perheenjäsen oli päätynyt todennäköisesti ajanja tilanpuutteen vuoksi, sillä Transit ei ollut ainoa vähän ajettu harrasteauto Virran tallissa. Kaupanteon aikana oli talvi ja lunta sen verran, että autoa ei saatu tallista ulos. Tämä muutti hakuoperaation suunnitelmaa. ”Kun laskin vaihtolavan maahan, Jouko pyysi minut sisälle tekemään paperityöt ennen kuin Transit ajetaan lavalle. Itse kaupanteko jäi hieman myöhempään ajankohtaan, ja hinta sekä muut asiat sovittiin puhelimessa. Tämän jälkeen auton keula oli yhdennäköinen riippumatta siitä oliko konepellin alla bensiinitai dieselmoottori. Kuormurin lavalla kotiin Kun kaupat Transitista oli sovittu, Erkki huomasi kysyä, milloin Transitin jakohihna oli viimeksi vaihdettu. Tämä johti hauskaan tilanteeseen myyjän pihalla. Siitä huolimatta säilytyspaikka oli edelleen lämpimässä tallissa. Transitilla oli myös ajettu pihatiellä säännöllisesti. Vuonna 1978 Transit koki kasvojenkohotuksen. 46 7/2023 Ford Transit 100 Ford Transit 100. Auton käyttö oli jäänyt entistä vähemmälle, sillä se oli ollut katsastamattomana useamman vuoden. Hän sanoi, että heidän pihastaan ei ole omat autot koskaan lähteneet kuin oman moottorin voimin, eikä lähde nytkään
Vararenkaita autossa oli kaksi, toinen alustassa ja toinen matkustamossa penkin alla. Talvirenkaat jätettiin talteen hauskana yksityiskohtana. Hihna oli pitkästä iästään huolimatta yllättävän hyväkuntoisen näköinen. 47. Auton alla olivat yhä kesäpintaiset ensiasennusrenkaat, jotka vaihdettiin. Talvipyörät tulivat mukana, mutta niillä ei Erkin mukaan voi olla montaa reissua heitetty, sillä ne eivät ole kulumisen merkkejä osoittaneet. Kotiin päästyä Transit siirrettiin talliin, ja seuraavana päivänä Erkki alkoi Jyrki Kivimäen kanssa purkaa auton nokkaa aukaistakseen jakohihnan vaihtoa varten. Kajaani Oy:n valmistama taksamittari on edelleen toimintakuntoinen. 1+8 henkilön matkustamo on viihtyisä verhoineen ja bussiplyysiverhoiluineen. Kaikille kyyditettäville löytyy turvavyöt. Erkki on lisännyt mukaan täysinäisen Koskenkorvapullon, koska kuuli vanhalta taksimieheltä, että se kuuluu ilman muuta olla taksin varusteena. Matkustajat voivat kuunnella musiikkia ja jopa säätää äänensävyjä Aciko ASP 3507 -nelitiekaiuttimista. Taksimiehillä oli kuuleman mukaan aina yöllisille janosta kärsiville myydä kurkunkostuketta. Virran jäljiltä kyydissä on vieläkin tarvikelaatikko, josta löytyy niin trasselia kuin tuulettajanhihnakin
Erkki irroitti pumpun ja vei sen Tampereelle Dieselpojatfirman kavereiden tutkittavaksi. Syynä oli polttoaineen joukossa ollut ruoste, joka todennäköisesti syntyi pitkien seisontajaksojen aiheuttamasta kondenssivedestä naftan joukossa. Erkki Vormiston omistama yksilö on valmistettu vuonna 1981, jolloin Transiteja lähti yhdeksässä maassa sijainneilta valmistuslinjoilta maailmalle yhteensä 101 960 kappaletta. Ensimmäisen kaksikymmenvuotistaipaleen aikana suurin muutos koski auton etuosaa, kun vuonna 1978 Transit koki kasvojenkohotuksen. Vuonna 1967 mukaan liittyi myös Turkki. ”Ainoa kohta, jonka kaverini Jussi Härkönen korjasi, oli matkustamon ovi. Vuonna 1971 tuotanto laajeni huomattavasti, kun valmistusmaihin liittyivät Australia, Uusi-Seelanti, EteläAfrikka, Ghana, Irlanti, Pakistan, Malesia, Filippiinit, Singapore, Thaimaa ja Trinidad. Autoon on asennettu vetokoukku, joten tarkka ammattiautoilija sijoitti rekisterikilven takaluukkuun. Tämä jatkos oli hieman alkanut kupruilemaan, ja Jussi hitsasi sen kuntoon.” Ford on saanut uuden omistajan myötä liikuntaa säännöllisesti, mutta edelleen maltilla. Alusta asti, eli vuodesta 1965 lähtien, Transiteja valmistettiin myös Belgiassa. Transitin takaluukku on ylösnostettava versio pariovien sijaan. Dieselvaihtoehtona oli vuonna 1972 esitelty 2 360 cm 3 York, joka korvattiin vuonna 1984 polttoainetaloudellisemmalla, 2 496 cm 3 suorasuihkutusdieselillä. 48 7/2023 Ford Transit 100. Uudistuksesta johtuen ei enää voinut ulkonäön perusteella päätellä, oliko konepellin alla bensiinivai dieselmoottori. Seuraavana vuonna listalle liittyi Israel, vuonna 1978 Hollanti ja vuonna 1981 Portugali. Tuolloin koko etuosa sai uuden ilmeen. Alun perin Transitin sivuovi on matala, koska tavaratilan lattia on korkealla. Kakkos-Transitin vaihteistoina oli tarjolla nelivaihteinen manuaali ylivaihteella tai ilman sekä kolmeportainen automaatti. UUSIA TUULIA Vuonna 1965 markkinoille saapunut Ford Transit säilytti saman peruskorin yli 20 vuotta, aina vuoteen 1986 saakka, jolloin malli uudistui täysin. Samalla myös ohjaamo modernisoitiin, ja se oli nyt varsin henkilöautomainen. Vain pientä laittoa Ensimmäisen talven jälkeen auton dieselsyöttöpumppu alkoi hieman tihkua polttoainetta. Bussikäyttöä varten lattiaan tehtiin askelsyvennys, ja sivuovea jouduttiin tämän vuoksi koriverstaalla jatkamaan helmaan päin. Voimanlähteinä MkII-Transitissa oli nelisylinteriset 1,6ja kaksilitraiset OHC-bensiinimoottorit, joista isompaa sai kolmena eri tehoversioina: 58, 75 ja 78 hevosvoimaa. Kakkosmallin Transitien kokoonpanotehdas sijaitsi Southamptonissa Englannissa, jonne tuotanto oli siirretty vuosina 1970–1973 Langleysta. Bensakonevalikoimaan kuului myös kaksi V-moottoria: 75 hevosvoiman 1 996 cm 3 V4 sekä 138 hevosvoiman 2 994 cm 3 V6. Ulkopinnoilta kosteus oli sumentanut yhden sivuikkunan, mutta siihen löytyi apu Aki-lasilta, jossa Transitin kylkeen tehtiin uusi lasi. V-moottoreita käytettiin enää A-sarjan ajoneuvoissa, jotka sijoittuivat pakettiautomallin ja isomman Dsarjan kuorma-automalliston väliin. Kilvelle löytyi jostain tyylikäs valaisin. Vuosien varrella mukana olleiden valmistusmaiden osallisuus vaihteli, ja vuonna 1986 Transit-valmistuksessa olivat enää mukana Englannin Southampton, Belgia, Portugali ja Turkki. Vanha taksi on vuosikymmenten aikana myös ruostesuojattu varmasti usein ja huolella, joten auto on yhä kovapeltinen. Koska kyse on Fordista, Iso-Britannia ei suinkaan ollut ainoa paikka, jossa suosittua hyötyajoneuvoa valmistettiin
Puristussuhde 22:1, Teho 62 hv. Raideleveys ed/tak 1650/1590 mm. 04 Voimansiirto Kuiva 1-levykytkin, synkronoitu 4 1 manuaalivaihteisto. 49. Tuulettajan siivet saa kojelaudan katkaisijasta pyörimään molempiin suuntiin joten kattoventtiili toimii joko tulotai poistoilmapuhaltimena. Iskutilavuus 2360 cm 3 . Kun kyydissä on matkustaja jokaisella penkillä, matkanteko on rauhallista, sillä konepellin alla raksutteleva York-diesel tarjoaa voimaa varsin rajallisesti tunnelmaa sitten senkin edestä. 2120 mm. Melutaso ohjaamossa nousee nopeuden myötä. 06 Mitat Pit. ”Sillä on käyty ystävien kanssa kesäkahviloissa ja muutamissa harrasteajotapahtumissa, viimeksi Näsijärviajossa Tampereella. Sylinterimitat 93,67 x 85,58 mm. Rengaskoko 195 R 14. Lyhyen konepellin alle piiloutuu vuonna 1972 esitelty 2,4-litrainen York-dieselmoottori. Polttoainesäiliön tilavuus 42 l. Auton katolla näkyy kattoikkunan kohouma sekä tuulettajan kirkas kupu. Akseliväli 2690 mm. Tyttären polttarikyyditykset sillä ajettiin, samoin se oli hänen hääautonaan. 4550 mm, lev. Se on kyllä säilyttämisen arvoinen yksilö.” Ajoltaan Transit vaati hieman totuttelua. 01 Merkki ja malli Ford Transit 100 02 Vuosimalli 1981 03 Moottori Nestejäähdytteinen nelisylinterinen ”York” diesel-moottori. Alipainetehostetut nestejarrut, edessä levyt, takana rummut. Melutason sävyyn positiivisesti vaikuttaa se, että Transitin kuuluisa perän jollotus loistaa poissaolollaan. Lattiavalitsin. Ford on saanut uuden omistajan myötä liikuntaa säännöllisesti, mutta edelleen maltilla. Taksiautoilija Virta oli maalauttanut Transitin kylkiin raitoja piristääkseen muuten hieman yksitoikkoista värimaailmaa. 1960 mm, kork. Itseäni Transitissa kiehtoo sen alkuperäisyys ja että kaikki on ehjää ja rikkomatonta. Erkki kertoo, että aluksi kuudenkympin nopeudessa teki mieli vaihtaa isompaa vaihdetta, mutta ei pystynyt, koska suurin vaihde eli nelonen oli jo käytössä. Takaveto 05 Alusta Palkkirunko, edessä ja takana jäykkä akseli lehtijousin. Omamassa 1780 kg, kok. massa 2500 kg, kantavuus 720 kg
Tatralla ponnistelut jatkuivat kaikesta huolimatta sitkeästi. Vuonna 1850 perustettu firma ryhtyi kulkupelien valmistajaksi niinkin varhain kuin 1897, ja tuotanto jatkuu edelleen raskaiden ajoneuvojen saralla. Esimerkiksi vuoden 1931 mallistosta löytyy kuuden litran V12-moottori, jonka nokkaakselit sijaitsevat sylinterikansien yläpuolella. Näistä erityispiirteistä jokainen korostuu omalla tavallaan sulavalinjaisessa Tatraplanissa. Tatraplan T600 ’52 SUKKULA Tatraplan oli tšekkoslovakialaisen Tatra-merkin automalli, joka oli tuotannossa vuosina 1948–1952. Viime vuosisadan alkupuolella Tatra kasvatti mainetta valmistamalla ylellisiä loistoautoja sekä edistyksellisiä voimanlähteitä. Aerodynamiikan parissa Tatralla työskenneltiin varhain. TŠEKKOSLOVA KIASTA T atra on monille aivan outo automerkki, mikä on ymmärrettävää, sillä harvoin moisiin törmää enää tapahtumissa saatikka liikenteessä. Firma on selviytynyt kahdesta maailmansodasta ja Neuvostoliiton rautakouran puristuksesta sekä joukosta pienempiä vastoinkäymisiä. Valmistajan tarina on merkittävä siksi, että Tatra on maailman pisimpään yhtäjaksoisesti ajoneuvoja valmistanut yhtiö. 1930-luvun jälkipuoliskolla Natsi-Saksa miehitti Tšekkoslovakian, ja sodan jälkeen koitti toisenlainen kurjuus sosialistihallinnon vallassa. Vuonna 1934 esiteltyä Tatra 77 -mallia pidetään maailman ensimmäisenä aerodynamiikan ehdoilla luotuna automallina. Teksti: Toimitus • Kuvat: Jan-Erik Laine 50. Tatra oli tunnettu erityisesti takamoottorisista autoistaan, kekseliäistä teknisistä ratkaisuista sekä omaperäisestä muotoilusta
TŠEKKOSLOVA KIASTA 51
Perusmallin lisäksi Tatra valmisti useita erikoisversioita, esimerkiksi kolme dieselmoottorista prototyyppiä, kaksi urheilumallia ja kaksi kilpa-autoa. Tehoa koneesta irtoaa viitisenkymmentä hevosvoimaa, joka mahdollistaa noin 130 kilometrin tuntinopeuden. Auton muotoilu on ilmiselvästi tehty kiitämään maantietä sulavasti ilmaa halkoen. Valmistajan linjan mukaisesti Tatraplanin voimanlähde on sijoitettu taakse ratkaisu, jonka ansiosta myös pohjalevystä on saatu tasainen eli aerodynamiikan kannalta otollinen. Esimerkiksi Seximo Oy:n lehtimainoksessa tarinoidaan Tatraplanin eduiksi seuraavaa: ”Suomen ilmastoon sopiva ilmajäähdytetty takamoottori maanteillemme sopiva luja rakenne moottorin sijoitus taakse, joka poistaa kardaaniakselista johtuvan voimanhäviön ja aikaansaa kiihtyvyyden ja nopeuden lisäyksen.” Lisäksi ilmoitus kertoo Tatraplanin olevan ”ensimmäinen ilmajäähdytysmoottorilla varustettu auto, joka on hyväksytty vuokra-autoksi.” 52 7/2023 Tatraplan T600. Myllyn iskutilavuus on kaksi litraa. Pellin alla säksättää nelisylinterinen bokserimoottori, iskutilavuudeltaan kaksilitrainen. Tatraplanin nelisylinterinen bokserimoottori on ilmajäähdytteinen ja sijaitsee taka-akselin takapuolella. Pelkästään hyviä ominaisuuksia Tatraplanin teknisien ratkaisujen ansiosta autoon markkinointi oli helppoa tarvitsi vain luetella auton lukuisia eteviä ominaisuuksia. Sen sarjatuotanto käynnistyi 1948 Kop?ivnicen tehtaalla. Sen ulkopinnan jokainen yksityiskohta on tarkoin suunniteltu mahdollisimman alhaisen ilmanvastuksen saavuttamiseksi. Muotoilun edut ovat kiistattomat: pienempi polttoaineenkulutus, alhaisempi sisämelu, korkeampi huippunopeus sekä paremmat ajo-ominaisuudet. Sulavalinjaiset muodot Tatra 600, sittemmin Tatraplanina tunnettu ajokki oli tehtaan ensimmäinen sodanjälkeinen uusi automalli
Sama yritys toimi laajemminkin tšekkiläisten kulkupelien saralla ja toi maahan esimerkiksi Škoda-henkilöautoja sekä Jawaja ?Zmoottoripyöriä. Seximo Oy oli yksi verkoston osista. 53. Sen maahantuontiartikkelit koostuivat muun muassa väkirehusta ja elintarvikkeista, mutta myös koneet ja ajoneuvot olivat Seximon heiniä. Tatraplanin valmistus päättyi niin ikään vuonna 1952, ja Suomen Koneliikkeen vastuulle jäi etsiä ostajat viimeisille Tatraplan-yksilöille. Toisessa Seximon ilmoituksessa maalaillaan jo isommalla pensselillä: ”Karpaattien vuoriston huippu, kuuluisat Tatravuoret ovat antaneet nimet tshekkoslovakialaiselle TATRAPLAN-autoille, jotka ovat valmistetut juuri vaikeakulkuista vuoristomaastoa varten, kestämään nousut jyrkille rinteille ja joustamaan pehmeästi laskuissa. Vuonna 1952 Tatraplanin maahantuonti siirtyi Helkama-suvun omistaman Suomen Koneliikkeen harteille. Suomalaiset pahimmatkin mäet ja töyryt Tatraplan nielaisee leikiten.” Vuonna 1951 Kop?ivnicen tuotantolaitosta tarvittiin raskaamman kaluston valmistukseen, ja Tatraplanin tehtailu siirrettiin Škodan tiloihin Mladá Boleslaviin. ”Suomalaiset pahimmatkin mäet ja töyryt Tatraplan nielaisee leikiten.” Stefan Engelholm on kunnostanut kuvien auton lohduttomasta aihiosta loistokuntoon. Mallin valmistus jatkui uudessa osoitteessa vain vuoden ajan. Mallin seuraajaksi esiteltiin vieläkin omaperäisemmin muotoiltu Tatra 603. Kaikkiaan Tatraplania tehtiin 6 342 kappaletta, joista noin 2 100 yksilöä Mladá Boleslavin tehtaalla. Sen tytäryhtiö Intrans Oy oli puolestaan merkitty Tatraplan-autojen maahantuojaksi, ja merkin päämyyjän roolissa touhusi Konela. TATRAPLANIN MAAHANTUONTIKUVIOT Toisen maailmasodan jälkeen Suomeen perustettiin itäblokin maiden teollisuustuotteiden maahantuontia ja myyntiä varten useita useita yhtiöitä. Näiden yhtiöiden omistuspohjaa tarkastellessa huomaa, että niistä muodostuu verkosto, jonka eri yksiköt ovat omistussuhteessa toisiinsa. Viimeistelyn taso herättää ihailua riippumatta siitä, tutkiiko autoa sisältä vai päältä
Parhaimmillaan sutkaukset pönkittävät mainetta mukavasti – ja pahimmillaan antavat nappisyötön suoraan vääräleukojen lapaan. Erilaiset iskulauseet, sloganit ja mainosvärssyt kuuluvat tuotemainonnan peruspilareihin. Vuonna -85 Citroënin logoa päivitettiin punavalkoiseksi ja samalla Suomessa otettiin käyttöön Kärkimerkkiteema. Teksti: Harri Onnila Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat Mielestä on saattanut haihtua, että ”Austinit tulevat tarkkojen miesten maasta”, mutta Mini on monelle ”päivän nimi” yhä edelleen. Sattuvasti sanottu 54 7/2023. Automyynti ei ole tehnyt asiassa poikkeusta, ja eri automerkkejä ja -malleja on myyty usein osuvin, mutta joskus myös ontuvin sanankääntein. Mainos on vuodelta -86, ja samana vuonna myös vanhempien Sitikoiden omistajille lähetettiin Kärkimerkki-takalasitarroja, mikä lisäsi aiheen näkyvyyttä tien päällä tuntuvasti
Ensin Datsun osoitti, että se kestää, ja energiakriisin jälkimainingeissa otettiin esille, että se myös säästää. Mutta että myös ”ilometrinnielijä”. Näytteet vuosilta 1965 ja 1976. Sattuvasti sanottu Petojen sukua -sutkaus elää Fiateista puhuessa yhä edelleen, ja ilkeät lisäävät perään susiviittauksia kyllästymiseen asti. 55
Luottamus oli vuonna -86 ilmeisesti jo rakennettu, sillä neljä kirjainta olivat nyt ”kehityksen kärjessä”. Vuonna -77 saattoi ”Skodalla menee hyvin!” saada osakseen ylenkatseita ja naureskelua, mutta vuosituhannen loppua kohden ääni vaimeni pilkkakellossa tšekkimerkin uuden tulemisen myötä. ”Neljä kirjainta joihin voi luottaa” palveli Fordia, mutta aikanaan myös MAD-huumorilehden markkinointia. 56 7/2023 Mainoksen imussa
57. Pirteän ja suorastaan hipahtavan mainossanailun klassikko oli mukana vuoden -69 Kadett-mainoksessa, josta saattoi silmätä myös Opelin tuoreimmat rallimenestykset. Mukavat suomenkieliset värssyt vaihtuivat vähitellen kansainvälisiin, käytännössä englanninkielisiin mainoslauseisiin, joskin vuonna -89 jaksettiin vielä suomentaa mainoslause Look at Opel now! muotoon ”Katso Opelia nyt”. Ja monen mielessä saattaa pyörähtää mielessä käyntiin myös tv-mainos, jossa 760-Volvon törmäysturvallisuutta osoitettiin syöksyttämällä ruotsinrauta rakennuksen katolta nokalleen yli 10 metriä alempana olevalle asfalttikentälle. Pohjolan oloihin rakennettu -mainoslause oli mukana Volvomainonnassa 60ja 70-lukujen taitteessa. Huudahdus antoi tosin eväät myös naljailuun, jos Opelia kohtasi vastoinkäyminen. Volvo kehotti vuonna -86 ajattelemaan millä ajaa muun muassa pysäyttävillä törmäyskuvilla. Vuonna -71 innostuttiin erikseen pohtimaan lupausta, mutta samassa yhteydessä se myös perusteltiin paikkansapitäväksi ja todettiin: ”On luonnollista, että Pohjolan karuihin oloihin rakennettu Volvo on myös todella talvivarma”
Tipparellu nieli lastenvaunuja vuoden 1965 reklaamissa. Autoileva maailma tarvitsee esikuvia -lausahdus taipui sekin takalasitarroihin ja sitä kautta takana ajavien ajatuksiin. Jos mainoslause nousee koko automallin lempinimen muodostajaksi, voinee sitä pitää ikimuistoisena. Renault 8 osoitti olevansa ”kova rauta” rallija ratamenestyksellään, ja kovaa raudoittelua jatkettiin sittemmin ainakin 12ja 18-mallien mainonnassa. 58 7/2023 Mainoksen imussa. Mielipideseikka, mutta C124:n ajattomasta kattolinjasta on coupé-muotojen esikuvaksi edelleen
Eikä pehmeitä puhuttukaan, jos katselee priimakuntoisten 205 GTI 1.9 -rassien hintoja tänään. 59. Regon vuonna -67 käyttämä slogan ei sen sijaan tainnut jäädä elämään, mutta tämän päivän ilmapiirissä ”Miehen auto, jota nainenkin ajaa mielellään” saattaisi saada huomiota myös autolehtien ulkopuolella. ”Voittajan arvo säilyy” sanailtiin Peugeot-maahantuoja Maan Auton toimesta vuonna -88. Oy Rego Ab:n 60-luvun alun ”Wartburg on aina kaksi tahtia edellä” -sanailu on osoitus näppärästä ja ytimekkäästä sanankäytöstä mainonnassa. Heikkoudet on käännettävä vahvuudeksi, vai miten sitä sanotaan
Vanhan raudan kimpussa on helppo pakertaa silloin, kun kaikki perheenjäsenet ovat harrastukselle suopeita. Pesti on verottanut aikaa autojen laitolta, mutta samalla lujittanut perheen klassikkoautoharrastusta. Neljä vuotta sitten Matti valittiinkin PäijätHämeen Mobilistien puheenjohtajaksi. ”Nuorena miehenä 1960–1970-luvulla tein kovasti kauppaa, ostin ja myin kesäautoja.” Ammattikouluun sähköasentajalinjan jälkeen työtä löytyi aluksi Enso-Gutzeitin tehtaalta. Ajokorttia ei yksikätiselle myönnetty, mutta isä hankki veljensä avustuksella kuormaajalla varustetun Fordsontraktorin. Orimattilassa asustelee perhe, jonka jäseniä on hurahtanut klassikkokalustoon oikein porukalla. Onni houkutteli miehen mukaan Päijät-Hämeen mobilistien kerhotoimintaan kun huomasi, että autojen kunnostaminen kiinnostaa. Molemmat enot olivat kuorma-autoilijoita. Ajoneuvot kuuluivat olennaisena osana lapsuusja nuoruusvuosiin. Matti ja Onni hankkivat yhtä aikaa kunnostuskelpoiset Renault Fregate -aihiot, ja kunnostivat autoja samaan tahtiin yhdessä osia metsästäen. Matti kasvoi isovanhempiensa luona. Ison omakotitalon alakerran autotalleihin mahtui kahdeksan henkilöautoa. Autoleikkejä hiekkalaatikolla Autot ovat kuuluneet lapsuudesta saakka myös Matin puolison Seijan elämään. Orimattilaan asetuttuaan Matti palasi ajoneuvoharrastuksen pariin. O rimattilassa asuva Matti Pikkarainen on lähes koko elämänsä ajan puuhaillut vanhojen autojen parissa. Hän muokkautti siitä niin sanotun käännetyn version, jotta sai sillä siirreltyä painavampia kuormia. Kerhotoiminnassa mies touhusi aktiivisesti. Aluksi mies rassasi ajopelejä pakon sanelemana, jotta alla olisi aina toimiva auto, mutta myöhemmin Matti viihtyi tallissa silkasta mielenkiinnosta. ”Isäni Eino Rauhala oli kova automies, mutta hän menetti sodassa toisen kätensä. Autokeskuksessa työskennellyt asentaja teki tallissa viraabelihommia, ja häneltä Matti sai perusteellisen opin auton korjaamiseen. Hallintalaitteet muokattiin sellaisiksi, että niitä pystyi käyttämään yhdellä kädellä”, Seija muistelee kovan konemiehen vaiheita. Varaosa-autoksi hankittiin vähän ajettu ruumisauto, jonka tekniikan avulla Matti saattoi Pösön ajokuntoon. Sittemmin autoja tuli ja meni. Matin isä pyöritti Lieksassa liikettä, jossa myytiin autoja, moottoripyöriä, televisioita ja radioita. Autot valmistuivat, mutta jonkin aikaa ajeltuaan Matti myi omansa pois. Pesti Kone Oy:llä hissien parissa vei maailmalle, ja autojen laitto jäi joksikin aikaa. Autojen kanssa puuhaillessaan hän tutustui 1990-luvun alussa samalla paikkakunnalla asuvaan Onni Hakuliseen. Seijan toinen setä oli taksikuski ja toinen kuorma-autoilija, joten autot ja autoilu kuuluivat olennaisena osana arkeen. Ensimmäiseksi autokseen Matti sai perheen vanhan käyttöauton, vuosia seisseen ’57 Peugeot 403:n ”Isäni sanoi, että autoa ei sinulle osteta, mutta tuossa on aihio, sen saat”, hän muistelee. HA RRA STA J AN Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Virpi Miettinen Pikkaraisten Pikkaraisten perhe perhe 60 7/2023
Matti ei saanut ostettua Mustangia, mutta Seijaa onnisti hieman myöhemmin. ”Ja nyt näyttää siltä, että poikani Mikko Pikkarainen on perinyt samat geenit, ja pojanpoikakin täysin.” Kun Seijan ja Matin lapsien leikin teemana oli autonäyttely, se oli aina vanhojen autojen näyttely. 61. Mikon Buick on kertaalleen palkittu Viron Haapsalussa American Beauty -tapahtumassa parhaana klassikkoautona. ”Vanhan ihailu on siirtynyt meille huomaamatta”, Mikko myötäilee. ”Isovanhemmilla Hyrylässä vieraillessa kaksivuotias Mikko halusi vain jäädä Mersuun eikä suostunut tulemaan sisään ollenkaan. Pienenä hän leikki serkkunsa, Rauhalan Jukan kanssa hiekkalaatikolla autoleikkejä, ja serkkujen kanssa hän myös opetteli ajamaan mopolla. Rattia, vaihteita, ja vilkkua voi renkata vaikka puoli tuntia yhteen menoon”, Mikko naurahtaa. ”Nyt kun katsoo autotalleja, joissa niitä säilytettiin, huomaa etteivät ne niin suuria olleetkaan”, Seija naurahtaa. Rauhalan Martin Vanaja-kuormuri tuntui pienestä tytöstä aivan valtavalta. ”Mustang on täyttänyt omat autohaaveet täydellisesti, mutta ehkä joskus haluaisin vielä pienen, ruosteen patinoiman jenkki-pickupin, jolla hiljaa puksuttelisin menemään kylillä”, Seija haaveilee. Jouduin pariin otteeseen vaihtamaan autoon uuden vilkkuviiksen, kun se vaurioitui pikkupojan käsittelyssä”, Matti muistelee ”Poikani Eliel on ihan samanlainen. Nukeilla Seija ei muista leikkineensä koskaan. Vilkkuviiksien suurkuluttaja Mikko muistaa hyvin varhaislapsuudestaan perheessä silloin olleet autot: Saab 96 ja vaaleansininen 115-korinen pystylamppu-Mersu mustalla vinyylikatolla. Jokunen vuosi sitten Seija hankki itselleen harrasteautoksi Ford Mustangin. Iltahämärissä pimeällä pihalla tehty autokauppa on osoittautunut varsin onnistuneeksi
”Taisin olla silloin Japanissa töissä ja kotiin tullessa huomasin, että poika oli purkanut auton kokonaan. Matti onnistui saamaan taksin muulle seurueelle ja lähti yksin yrittämään satamaa kohti. Matti hankki pikaisesti reissuautoksi farmari-Ladan. ”Pääsin varovasti nilkuttaen satamaan. Seija innostui moottorivehkeistä ja vanhoista ajopeleistä jo lapsena. Matkaseuraksi lähti Seijan siskon perhe Saab 96:lla. Reissun pääkohteena oli vierailu Kolmårdenin eläintarhassa. ”Pääsin varovasti nilkuttaen satamaan. Hiljaa ja varovasti ajaen päästiin kotiin saakka. Seurueet treffasivat Lahnajärven huoltoasemalla. Veekasin vauhtivarat tulivat turvallisella tavalla tutuiksi. Sittemmin Mikolla on ehtinyt isänsä tapaan olla useita kymmeniä käyttöautoja: Mersuja, Audeja, Saabeja ja Volvoja. Unohtumaton reissu Automuistoja kysellessä Pikkaraiset kertovat Ruotsin-reissusta, joka ei sujunut ihan alkuperäisen suunnitelman mukaan. Auton alle kurkistaessa selvisi, että takatukivarsi oli katkennut. Jokunen vuosi sitten hän osallistui Mustangillaan varttimailin kiihdyttelyyn Vesivehmaan lentokentällä. Laivan lähtöön ei ollut enää kauaa. Mikon ensimmäinen oma auto oli ’86 Mazda 626, johon nuorimies hitsasi monta neliötä peltiä. Mikon vielä toistaiseksi saavuttamaton haave on Konna ja koukku -elokuvan myötä ikoniseksi nousut ’77–’78 musta Pontiac Trans Am. Yksi Mikon suosikkiautoista oli pieni Fiat 127, jonka kyydissä poika usein matkasi hoitopaikkaan. Lada nousi laivaan juuri ja juuri, eikä kardaani pudonnut.” Turussa Ladaan tehtiin pikakorjaus kulmaraudoilla ja klemmareilla. Kun Mikko oli kolmevuotias, Matti osti pari vuotta vanhan konevikaisen 343-Volvon ja kunnosti sen arkiajoon. ”Sitten vaan takaisin huoltoasemalle ja kaikki kuusi matkatavaroineen Ladan kyytiin.” Siitä eteenpäin menomatka sujui kommelluksitta, mutta Ladan rekisterikilven apinaa tarkoittavat kirjaimet APA herättivät hilpeyttä Kolmårdenissa. Mikko oli kolmevuotias, ja oli tarkoitus mennä kahdella autolla Ruotsiin. Lada nousi laivaan juuri ja juuri, eikä kardaani pudonnut.” 62 7/2023 Harrastajan pakeilla. Sieltä lähtiessä Saab hyytyi heti ensimmäiseen ylämäkeen, ja syyksi paljastui kytkinvika. ”Kun vihdoin uskalsimme kertoa, Mikko ei puhunut meille pitkään aikaan mitään”, Seija muistelee. Perheen nuorimmainen, Mikon poika Eliel istuu jo innolla ratin takana. Lähtöaamuna satamaa kohti ajettaessa Matti ihmetteli, kun auto kulki oudosti vinottain. Parin viikon kuluttua auto oli taas kasassa”, Matti naurahtaa. Pahaksi onneksi Audi, jolla Pikkaraisten piti lähteä, hajosi juuri ennen reissua. Mikko piti autosta kovasti, ja kun tuli aika luopua siitä, vanhemmat eivät raskineet viikkoon kertoa, että auto on myyty
Autotallina toimiva pressuteltta oli painunut kasaan, ja näytti siltä, että auto jää käyttämättömänä ruostumaan niille sijoilleen. ”Olin jo nukkumassa, kun mies tuli puoli yhdentoista aikaan soittamaan ovikelloa. Seijan Mustang on ensimmäisiä vuonna 1964 valmistettuja Mustangeja eli niin sanottu ’64½-malli. Mitsu on ainoa perheen autoista, jolle Pikkaraiset eivät ole tehneet kerta kaikkiaan mitään. Mies sanoi, että tässä on avaimet ja auto on sinun, takaisin en sitä enää aja”, Seija tarinoi. Molemmat ehdot ovat toteutuneet, armeija on käytynä eikä myyntiaikeita ole tullut. Hyvin säilynyt yksilö löytyi Mäntsälästä kymmenisen vuotta sitten. Jackson kurvailevat ja kaahailevat samanlaisella Mersulla. 63. Vahva kiinnostus automalliin syntyi, kun Mikko aikoinaan näki elokuvan Kaikkien kidnappausten kingi, jossa Nicolas Cage ja Samuel L. Vaalea jenkkirauta on ’60 Buick LeSabre, ja se on aikoinaan uitettu Suomeen Yhdysvalloista Onni Hakulisen toimesta. Seija meni kylpytakki päällä ja aamutossut jalassa katsomaan autoa pimeälle pihalle. Lopulta takkuamisen syy selvisi: omistajapariskunta luuli Suomen olevan osa Neuvostoliittoa, eivätkä siihen valtioon autoaan luovuttaisi. Eräänä syksyisenä iltana omistaja oli ennalta ilmoittamatta ajanut auton Pikkaraisen naapurissa sijaitsevan sähköyhtiön pihaan. AUTOT PERHEKUVASSA Rivistöin vasemmassa laidassa komeilee nelikon tuorein ajopeli, Mitsubishi Galant vuosimallia 1986. Lahjoituksessa oli kaksi ehtoa: autoa ei myydä koskaan pois ja Mikon pitää suorittaa varusmiespalvelus. Kun MS-tauti heikensi Eeron kuntoa niin ettei autolla ajo enää onnistunut, lahjoitti hän sen Mikolle. Matti oli aikanaan yrittänyt ostaa Mustangia omistajalta, jolla oli mökki meren rannalla Loviisan lähettyvillä. Auton osto ei tuolloin ollut aivan läpihuutojuttu. Museorekisterissä oleva Mercedes on kiitollinen harrasteauto. Pikkaraisen perheeseen Buick tuli reilut parikymmentä vuotta sitten. Se lähtee joka kevät kakistelematta avaimesta käyntiin, eikä omistajan kokemusten perusteella häpeä lainkaan uuden auton rinnalla. Galant on museorekisterissä ja se on palvellut nurkkaajossa ja sillä on osallistuttu muutamaan tapahtumaan. Hakulinen hieroi kauppoja pitkään ja sitkeästi. Pienen maantiedon kertausopiskelun jälkeen asian todellinen laita selvisi, ja kaupat saatiin sovittua. ”Katselin autoa hetken ja sanoin, että ostan sen.” Rivin oikeassa laidassa komeilee Mikon tähtikeula, Mercedes-Benz 420 SE ’88. ”Veljeni Eero osti auton Uutun Jaskalta, joka oli ehtinyt pitää autoa muutaman vuoden”, Matti muistelee
Perinteiseen tapahtumaan haluttiin tavallista juhlavampi osanotto, ja niissä merkeissä syntyi vanhojen koneiden nelariteemainen näyttely. Niistä ajoista on hyvinkin yli 60 vuotta. Isossa teltassa oli jopa 30 vanhaa pyörää ja hyörinä aiheen ympärillä sen mukainen. Montuille ajeltiin lähes joka päivä polkupyörillä, ja montulla piti ajaa vielä fillarilenkkiä. Siinä lähellä oli Vantaan Ruskeasannan motocross-rata, joka tietenkin koltiaisia kiinnosti. Pappojen kohelluksen yhteinen nimittäjä CCPY CCPY S uomessa ajettiin motocrossin virallista 500-kuutioisten luokkaa vuodesta 1954 vuoteen 1964 vain nelitahtisilla pyörillä. Sellainen instituutio on CCPY, Classic cross -perinneyhdistys. Sen jälkeen luokassa sallittiin myös yli 352-kuutioiset kaksitahtiset. Keskeinen syy niin sanotulle virallistamiselle oli sekä kilpailijoiden että yleisön parempi vakuutusturva. Perinteiden säilymisen nimissä lähdimme kokoamaan juttua hienon perinneputiikin ydinkokoonpanosta. Poikien peruskunto nousi kohisten. Krossiryh Krossiryhm mä ä Kuvitelkaa useita satoja vuosia motocross-kokemusta yhden kahvipöydän äärellä. Mukaan ja mainituksi kuuluisi moni muukin, mutta se ei ole inhimillisesti katsoen edes mahdollista – niin usea ihminen on asian hyväksi korsia kekoon kantanut. Paikalle koottiinkin useiden harrastajien komeita perinnekilpureita. Veljesten perhe asui ensin Torpparinmäessä Pohjois-Helsingissä, josta muutettiin Malmille. Classic Motocross Cupin ensimmäinen Suomen Moottoriliiton alainen osakilpailu ajettiin 2.5.1998 Vantaalla, mutta toki vanhoilla motocrossmoottoripyörillä oli ajettu kaikenlaista sitä ennenkin. CCPY:tä ei olisi ilman kahta veljestä, Tapio ja Kyösti Hartikaista. Ja nelitahtisempi. Ja kokeneempi. Ei kovin virallinen perinnepulju, mutta sitäkin värikkäämpi. CCPY:n ensiaskel taas oli Hyvinkään Scramblen 20-vuotisjuhlassa Erkylän Lukoilla elokuussa 2019. Teksti: Kauko Ollila • Kuvat: Virpi Miettinen 64
Ja tämä yksilö oli Bengt-Arne Bonnin vanha kappale, jolla tämä oli niittänyt melkoista crossin ruotsalaiskansallista menestystä 1960-luvun puolivälissä. Sitten mies koki classic crossin, ja se oli siinä. Tapio Hartikainen etsiskeli lajista innostuttuaan ajopeliä, ja silmiin osui ruotsalaisella Blocket-sivustolla Hussen näköinen peli, joka ei ollut kuitenkaan Husse. Viimemainitut kaksi kulkevat nekin Husqvarnan nelareilla. Tapion kokoelmassa on myös vihreätankkinen LITO, tässä hahmossaan Husse-moottorinen 500-kuutioinen, vuoden 1962 replikaversio ruotsalaisen kilpacrossari Kaj Bornebuschin perustaman lyhytaikaisen kilpapyörätehtaan (1958–1965) tuotannosta. ”Ei helvata, täytyy olla fiksumpi tapa harrastaa kuin tämä, tuumasin. Päätin, että vaihdan siihen”, Hartikainen selittää. OWA, LITO JA ESO Nostetaan esiin jokunen kiintoisa kisalaite. Hänen mahtava klassikkopyöräkokoelmansa muodostaa CCPY:n rautaisen ytimen. ”Se oli Hussen koneella, väriltään punavalkoinen ja ostin sen puhelimessa, päättäen rakentaa siitä crossin. Tapio Hartikaisen pyöräkokoelmaa Hyvinkää Scramblessa vuonna 2021. Tehdas omi työn hedelmät varsin kylmästi itselleen. Husqvarnan crossikilpureiden kehitys tapahtui ylipäänsä ruotsalaisissa pikkupajoissa. Tapio Hartikainen kerhoaktiivi ”Kuntosalillakin nähdään, mutta lähinnä me siellä leukalihaksia harjoitetaan. ”Pyörä oli OWA, nimi tulee sen kehittäjästä Olle W. Tapion veli Kyösti on rakentanut useimmat veljensä pyöristä. Hetken päästä myyjä soitti ja antoi puhelinnumeron. Tapio, 82, ajoi ensimmäistä Päitsiään jo vuonna 1963. ”Sattui sitten niin, että Hyvinkäällä oli classic cross -kisat, ja siellä oli kovin tutun näköisiä pyöriä. 250-, 350ja 500-kuutioisia nelitahtipyöriä valmistui pääosin cross-, speedwayja jääratakilpureiksi vuosina 1949–1964, jolloin ESO liukeni osaksi Jawaa. Vasemmalla nelija kaksitahtiset Husset, sitten Monark ja seuraavana Lito. Pyörässä oli jotain erikoista. Miehen harrastuksesta ja vaiheista voi lukea laajemmin numeron 5/23 Harrastajan pakeilla -artikkelista. Pertti Kasper oli uransa vetävimmässä vaiheessa Suomen rankingin kolmonen, ja lähdössä Frans Nymanin kanssa kiertämään pääjutussa mainittuja Itä-Euroopan kisoja. Onneksi Pepe sai mukaansa laina-ESO:n. Viidenkympin paalultaan lähtien mies ajoi kuntoluokassa pitkään, mutta sitten päälle kuudenkympin alkoi kisan lauantaipäivä tuntua kovin painavalta. 65. CCPY:n Tapio kiteyttää näin: ”Saatiinhan tässä pappojen kohellukselle sellainen yhteinen nimittäjä.” Päitsiltä montulle. Osalle porukkaa tosin jo kävelykuntokin on ajoittaista”, nauraa Tapio Hartikainen, ja parantelee kompastuksessa murtunutta lonkkaansa Hyvinkään kodissaan. Vähän kieli poskessa se nimikin on syntynyt, taustalla kummittelee jotenkin se vanha Neuvostoliiton lyhenne CCCP, tai jotain sellaista”, kuuluu Tapsan selitys. Andreassonista”, Tapio kertoo. Niihin piti lähteä ESO:lla, mutta tuontilupaa ei herunut. Numeroon pirauttaessa kuului Skånen murretta. ESO oli tšekkiläisen kilpa-ajaja Jaroslav Simandlin luomus, jonka pohjana oli miehen kokemus JAP-moottoreista. Monen monen Päijännekierron jälkeen touhun toinen päivä alkoi olla Tapio Hartikaisen tunnoissa turhan raastava. Classic cross -pyöriäkin alkoi sitten kertyä
Tuire Aho – mantsaa ja classicia Mantsaa jo kauan ajanut Tuire Aho päätyi Tapsan 125-kuutioisen crossi-Hussen, tosin siis kaksitahtisen, tankoon useiksi vuosiksi. Monttupuoli on tällä erää jäähyllä. Paha törmäys Ruotsin Linköpingin kisan hypyssä vei sen puolen innostuksen pitkäksi aikaa”, Tuire sanoo. Classic cross tuli Kyöstin reppuun Tapion vanavedessä. Tuire on endurokansalle tuttu nimi, jolla on takanaan muun muassa viisi täyttä Päijänne-ajoa ja kisan ykkösja kakkostilat Päitsin hiukan kevennetyn Trophy-luokan naisten sarjassa. Kun ikä riitti moottoripyöräkorttiin, Kyöstin ykköslajiksi muodostui enduro. Hän teki kaksipyöräisiin liittyvää mainontaa ja markkinointia yhdessä mp-alan legenda Alan Bridgerin kanssa. Classic crossin Aja B-luokan lähtöjen pyöristä kolmasosa saattoi olla Kyöstin rakentamia. Hannu Ihatsu (vas.), Kyösti Hartikainen ja Pertti Kasper Hyvinkää Scramblessa vuonna 2021. Takana on myös huikeat 17 Päijänteen ympäriajoa viidellä eri vuosikymmenellä, ja mukana on kisoja, joissa kokoontumistauot olivat ainoita hengähdyskohtia – olettaen, että kilpailija ei tullut tauolle aikataulustaan myöhässä. 66 7/2023 Krossiryhmä CCPY Krossiryhmä CCPY. Yhden ESO:n vaihteiden käytön on Kyösti muuttanut kuorien sisältä niin, että ykkönen on alhaalla ja isommat pykälät siitä ylös, kun alkuperäinen järjestely oli päinvastainen. Rungot on suunniteltu ihan omassa päässä ja perstuntumalta.” Kyösti on myös muuttanut joidenkin vanhojen crossien vaihde-jarrupoljinjärjestyksen nykymallille. Myöhemmissä vaiheissa mies oli varsin korkealla suomalaisen luotettavuusajon rankingissa. Tuire Aho tuo Hussea vuoden 2021 Hyvinkää Scramblessa pitkin ilmojen teitä. ”Tein pyöriä oikeastaan varaosakasoista. Ajokuvassa Kyösti Hartikainen komentaa Husseaan (nro 17) noukkimaan edellä ajavaa Nelareiden juhla-ajoissa Hyvinkäällä. ”Ensimmäinen oma classic-kisa oli Salossa ja pyöränä Tapsan vanha OWA, jonka sähköt temppuilivat eikä ajamisesta tullut mitään. Kaikkiaan kokonaisia tai osittaisia runkoja on valmistunut noin tusinan verran. Hartikaisen sylttytehtaalle Tuire päätyi aiemmalla graafisen alan yrittäjän urallaan. ”Crossia olen ajanut vain tämän CCPY:n puitteissa. Ilmiö kertoo myös hienosta yhteishengestä – auttamishaluissa löytyy”, muistelee Kyösti. Mäntsäläläisnainen on korjannut menestystä niin endurossa kuin classic-montuilla, joilla hän on ajanut pääasiassa Tapio Hartikaisen tallin kaksitahti-Husqvarnoilla. Automaalarina, autopeltiseppänä ja rakennuksillakin työskennellyt Kyösti on rakentanut suuren osan CCPY:n ajokeista, moneen niistä myös rungon suorasta kromimolybdeeniputkesta. Kisaa ajettiin siis käytännössä yötä päivää ja tilanteen niin vaatiessa käytännössä tauotta, jos miehestä vain siihen oli. Mutta toisaalta neuvojia oli varikolla niin paljon, että ajoittain jo oman pyörän luokse pääseminen oli lähes mahdotonta. Ulkoisilla nivelja tankosovituksilla on vaihdepoljin tuotu vasemmalle ja jarru viety oikealle, kun asetelma oli ennen vanhaan päinvastoin. Kyösti Hartikainen – tähtimekaanikko Tapion nuorempi veli, Kyösti Hartikainen on yhdistyksen rakentajaguru
ja 6. Löysäsin siitä hommasta, mutta ajelin kansallista crossia ja Päitsejä”, hän summaa. Kaarlo Salonen – moniottelija ”Taisin työntää ensimmäistä pyörääni enemmän kuin ajaa”, hörähtää Kaarlo Salonen, 77, Kellokoskelta. Montaa hommaa elämässään tehnyt Pertti Kasper eläköityi talopakettikauppiaana. Pertin oma ensimmäinen siviilija kisapyörä oli CZ-150, ja vuonna 1956 sai hän ostaa Suomen Koneliikkeen Jawa-kilpatallista Jawa 250 -enduropyörän. Sillä mies saavutti Päijänneajossa 250-luokassa 5. Se seikkailu ei mennyt helpolla”, Pepe tuumii. Kasper ajoi ensin Esko Aholan pyörällä ja sitten, monien muiden klubilaisten lailla, Tapio Hartikaisen laitteilla. Alkupään crossina Kaarlolla oli muun muassa brittipyörä Greeves. Mielenkiinnon jakoivat myös kaikki Kaarlon kolme veljeä. Ilmoittauduimme Frank Nymanin kanssa kahteen MMkilpailuun Tšekkoslovakiassa ja Neuvostoliitossa. Hän oli vuonna 2014 Twin Shock 50 -luokan 10. 67. Pertti Kasper – kisailua vuodesta 1955 Mutta kuulkaas tätä: niin ikään hyvinkääläinen Pertti Kasper, 86, ajoi ensimmäiset motocross-kisansa jo vuonna 1955. Maaja jääratasekä TT-spesse Kaarlo Salonen näyttää, että motocross sujuu tasamaan tavoin. ”Pyörä oli 1952-mallinen 150-kuutioinen CZ ja minä olin 14-vuotias.” Vikaa riitti, ja ensin oli sormi suussa, mutta pikkuhiljaa nuorimies oppi ymmärtämään moottoripyörien sielunelämää. Kiinnostus prätkiin saattoi osin johtua kodin läheltä kulkeneesta Päijänteen ympäriajon reitistä. Sittemmin Kaarlo on ajanut paljon Tapio Hartikaisen lukuisilla pyörillä. Kaarlon kiinnostus moottoripyöriin heräsi – niin monen muun lailla – kotia sivunneen Päitsin reitin tapahtumista. Viimeksi Kaarlo oli crossin selässä alkusyksyn Hyvinkään Scramblessa, näytösluontoisesti. Tie ristesi Husqvarna-klubin kanssa ja siitä erkani klassikkoajaminen. Hän oli myös ainoa nainen luokassaan ja ainoa koko sarjan kiertänyt, soolopyörällä ajava nainen. Mies on ajanut myös klassikko-TT:n EM-sarjaa. ”Taidot eivät oikein riittäneet, eivätkä kunto ja kisahenkisyyskään. sijalla ja seuraavana vuonna 11:s. Varsinaisia leipälajeja halki vuosikymmenten ovat siltikin olleet TT, jäärata ja myös maarata, jolta Kallella on muutama SM-pronssikin. ”Eihän se nyt ihan totisinta kilvanajoa ole, mutta FIM:n alainen sarja kuitenkin.” Kaarlolla on moottoriansarissaan parinkymmenen perinneprätkän lennosto, mukana kaikkien niiden lukuisten lajien edustajia, joiden parissa mies itse on kilpaa joskus ajanut. sijan. Pertti pääsi osallistumaan myös motocrossin MM-sarjan muutamaan kisaan 1960-luvun alussa, silloin alla oli tšekkipyörä ESO. Pertti Kasper, nyt 86, Hussen sarvissa Hyvinkäällä vuonna 2021. ”Sain tallista tarpeellista opastusta ja ajelin kansallisia kilpailuja muun muassa Jawa 250 -motocrosspyörillä. Ensimmäisen motocross-kisansa mies ajoi vuonna 1955 CZ:lla. Hän on kaksinkertainen Euroopan mestari, moninkertainen mitalisti, ja myös Pohjoismaiden mestari. ”Ostin Suomen Koneliikkeestä ESO500 -motocrosspyörän. Suunnittelin logon ja ajopaidan myös CCPY:lle.” Mutta meriittejä Tuirella piisaa Classic Motocrossin EM-sarjassakin. Suomen Cupin D1-luokassa Tuirella on 4. Kaarlo, työelämänsä puolelta vesieristyksen ammattilainen, on Pertti Kasperin tavoin ollut Suomen Moottoriliiton hallituksen jäsen ja molemmat ovat olleet liiton lajiryhmissä mukana – Kaarlo jääradan ja Pertti motocrossin. sijat viime vuosikymmeneltä ja muun muassa parhaan piikkikuskin titteli. ”Hänen kauttaan linkityin Husqvarna-klubiin, joka aiemmin pyöritti classic cross -touhua. Vuodesta 1963 ovat montturadat tulleet tutuiksi, aluksi Hussella ja Greevesillä. Sitten siirryin nelitahtisiin ostamalla viisisatasen Matchlessin.” Pertti oli vuonna 1963 noussut SML:n ranking-listan kolmanneksi ja pääsi yrittämään MM-sarjaan
Mutta itse kisaaminen moottoripyörällä sai odottaa eläkeikää. Kari osui myös ajamaan moninkertaisen myöhemmän motocrossin maailmanmestarin Heikki Mikkolan kanssa junnukisassa aivan Heikin kilpauran alkuvaiheilla. Ensimmäinen koitos oli sitten 68-vuotiaana ja tietenkin classic crossin parissa. Hannulla on ollut tähän mennessä yli sata erilaista moottoripyörää, joista suuren osan hän on entistänyt romukasoista. Heikki meni suorilla ohi kun Hussessa ei ollut kuin kolme pykälää. Kari Ruohonen – puuhamies Kari Ruohonen aloitteli monttutouhuja jo 1950-luvun puolella Hyvinkäällä kotitarvesorakuopalla, jota laajennettiin lapiopelissä metsän puolelle. Vauhdikkaampaa vaihetta edustikin sitten vuonna 1961 hankittu käytetty Husqvarna 175 Silverpilen, jolla ajettiin junnukisoja. Kisaan mies osallistui ensi kertaa 68-vuotiaana ja tietenkin classic crossissa, vaikka koko ikänsä onkin prätkien parissa temunnut. Tulevia tuumaillessa Nelareiden kultakausi montuilla kesti kymmenen vuotta, se ulottui Arieleista Husqvarnoihin. Hannu Ihatsu siron Jawan parina vuoden 2021 Scramblessa. Paljon on myyty ja paljon on erilaisia edelleen omassa tallissa. ”Faija kylläkin osti minulle ja veljelleni yhteisen Jawan kun olin vasta 13-vuotias, mutta ei antanut lupaa kisailla, joten ajeltiin sitten muuten vaan erilaisilla pyörillä.” Lisäksi Hannun mielenkiinto suuntautui isän esimerkistä hiihtoon, suunnistukseen ja muuhun fyysiseen urheiluun. Kurveissa Kari kuittasi ja saattoipa olla maalissa pykälän verran Hessua ennen. Toinen pyörä vasemmalta on Husse-pohjainen Lito, muut H:lla alkavia ja niistä keskimmäinen sekä äärioikea kaksitahtareita. ”Oltiin Erkylän Lukoilla harva se ilta ja kaduilla pärtsättiin sitten muuten. Perinne jää elämään, ja vaikka classic-lähdöissä isot yksikannuiset ovat juuri nyt hiukan aliarvostettuja, niiden aika tulee uudelleen. Sitä odotellessa CCPY:n aktiivinen poppoo pitää moottorikulttuuria sinnikkäästi yllä ja jykevät nelitahtikilpurit iskussa. Kari ei ole ajanut itse classicia, mutta on ollut paljon tukijoukoissa mukana ja pyörittänyt 2000-luvun alussa yhdessä kaverinsa kanssa kahden kuskin classic-tallia. Moottoripyöriäkin hän harrasti kaiken aikaa, vaikkei niillä kilpaillutkaan. Pyörä saattoi olla koko ajan ajossa, kuski vaan vaihtui”, Kari kertoo. Moottoripyöriä läpi elämänsä harrastaneen miehen ryhtyminen kilpasille sai odottaa varsin pitkään. Hannu Ihatsu – eläkkeellä crossaamaan Pyörien rakentamisessa, niin omien kuin muiden, on merkittävä CCPY:n voima ja jäsen ollut tuusulalainen Hannu Ihatsu, 75, joka työskenteli Finnairin moottorihuollon parissa 34 vuoden ajan. Karilla oli Hyvinkään radalla jo sanottu Hussensa ja Heikillä 250-kuutioinen Greeves, joka Karin mukaan oli ”vielä Husseakin kauheampi ajettava”. Mies ajaa edelleen enduroa silloin tällöin kuntoluokassa. Lähes parin sadan vuoden motocross-kokemus perhepotretissa. Vasemmalta Pertti Kasper, Kaarlo Salonen, Tuire Aho, Tapio Hartikainen ja Hannu Ihatsu. ”Sitten myöhemmin tulivat muut nuoren miehen hommat kuten autot, ja rahatkin loppuivat ja se homma jäi pitkäksi aikaa”, sanoo autoilijana Hausjärvellä työuransa tehnyt mies. Teknisesti vaativan toimialan korjaamolla on muun muassa erikoismateriaalien hitsaamiseen tarvittavaa välineistöä ja korkeaa työstöosaamista, josta CCPY:n väkikin on päässyt osille. Kisadebyytissä juhtana oli kombinaatio nimeltä MZ-Greeves. Aloituksessa alla oli MZ-Greeves. 68 7/2023 Krossiryhmä CCPY
212 sivua. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla 140/164 alkuperäisen mallin mukaisia kumi matto sarjoja ! Supermarket.fi Rasvanäppien olohuoneet Kirjassa esitellään yli 30 persoonallista yksityis ihmisten omistamaa suomalaista autotallia. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. verhoiluja tiivisteosia. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. 37 90 Mopo-Klassikot Erikoisjulkaisu mopojen ystäville. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. 37 90 Olympiavuoden klassikot Tarinoita 1952 automalleista. Runsas kuvitus. Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. 84 sivua. 212 sivua. Upea kirja Suomen autoistumisesta olympiavuonna. 13 50 Viipale mediat mediat. 2 viiikon välein). 8 90 Edelliset numerot alkaen Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2008 lähtien. Runsas kuvitus. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin
Auton omistaa Pekka Paarala. Kaksi aiempaa tapahtumaa toteutettiin viime vuonna toukoja elokuussa. Markku Alénin entistä Volvo 142:ta ajoi näytösajossa omistajan, Jari Jaskarin siskon poika Teemu Alho ja kyydissä istui Eero Soutulahti. Ohjelmaosuus aloitettiin kunniajäsenten nimeämisellä. koolla koolla Rallimuseon ystävät ry:n ensimmäisiksi kunniajäseniksi nimettiin Rauno Aaltonen ja Simo Lampinen sekä postuumisti Hannu Mikkola. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Scuderia Paaralan Austin A35 on vuodelta 1958. S uomalaista rallihistoriaa kunnioittava kokoontuminen järjestettiin nyt kolmatta kertaa. Tapahtuman taustalla on vuonna 2020 perustettu Rallimuseon ystävät ry. Ralliväki 70 7/2023. Ajankohta elokuun viimeisenä viikonloppuna on valittu Jyväskylän Suurajojen alkuperäistä, pitkäaikaista tapahtuma-ajankohtaa myötäillen. Sateisesta säästä huolimatta yleisöä saapui paikalle runsain mitoin. Rallimuseon ystävät ry:n ensimmäisiksi kunniajäseniksi nimettiin Simo Lampinen ja Rauno Aaltonen sekä postuumisti Hannu Mikkola. Kangasala 23.8. Rallin ystävien Suurajot -tapahtuma täytti Tieliikennemuseo Mobilian piha-alueet nostalgisella kilpakalustolla elokuun viimeisenä sunnuntaina. Alun perin ensimmäinen Rallin ystävien Suurajot -tapahtuma oli suunniteltu vuoden 2021 elokuulle, mutta uudelleen vaikeutunut pandemiatilanne aiheutti siirron seuraavan vuoden kevääseen. Rallin ystävien Suurajoissa nähtiin tunnettujen suomalaisten huippukuljettajien ja heidän alkuperäisten kilpaautojensa näytösajo. Nähtävää riitti aiempiinkin tapahtumiin osallistuneelle yleisölle, sillä näytösajoon oli valittu eri ajoneuvot kuin ensimmäisellä ja toisella kerralla. Näytösajo toteutettiin tuttuun tapaan kaksi kertaa päivän aikana. Raine Lepoahon keltamusta Opel Ascona edusti nostalgisesti 70-luvun alun rallikalustoa. Paikalle olivat saapuneet mainittujen Aaltosen ja Lampisen lisäksi muun muassa Niclas Grönholm, Lasse Lampi, Timo Mäkelä ja Eero Soutulahti
Ensimmäistä kertaa parkkialueella nähtiin myös historiallisten ralliautojen pienimuotoinen myyntinäyttely. Nykyaikaista huipputekniikkaa oli esillä Porsche 911 Dakar -mallin muodossa. Historic Rally Trophy Finlandin osastolla esiteltiin Tommi Hannukselan Ford Escort 1979 ja Transit-huoltoauto vuodelta 1984 molemmat tyylikkäällä Rothmans-värityksellä. Timo Pulkkinen haastatteli rallilegendoja, ja yleisö sai kuulla sekä ajankohtaisia kuulumisia että lukuisia muistoja vuosien varrelta. Näistä muodostui museon piha-alueen parkkipaikoille mielenkiintoinen ja monipuolinen autonäyttely. Ralliväki 71. Takuuvarman tulevaisuuden keräilyauton omistaa Secto Automotiven Matias Henkola. Ville Koskenniemi Ylöjärveltä toi näytille rallihistoriaa omaavan Saab 96 -projektin. Rauno Aaltonen ikuisti nimikirjoituksensa Esa Laineen Cooperin konepeltiin. Auto on palautettu vuoden 1980 Jyväskylän Suurajoissa käytettyyn ulkoasuun. Peter Geitelin ja Rolf Mestertonin käytössä ollut Datsun Violet 160J oli ensimmäistä kertaa esillä täydellisen entisöinnin jälkeen. Yhteistyöllä merkkikerhojen ja ralliharrastajien kanssa Mobiliaan oli tapahtumapäiväksi kutsuttu myös muita rallihistorian omaavia ajoneuvoja. Tapahtumassa koettiin useita iloisia jälleenäkemisiä entisten rallikuskien ja kartanlukijoiden kesken. Tällä tiedolla neljännet Rallin ystävien Suurajot järjestetään elokuussa 2024. Saab 96:n omistaja Hannu Lukkarinen ajoi näytösajossa kyydissään Simo Lampinen
Projektin tarkoituksena on tallentaa Mäkipään ajoneuvot ja niiden historia eräänlaiseksi digimuseoksi. italialaisia 72 7/2023. Rainer ”Rane” Mäkipään pihanurmikot täyttyivät tuttuun tapaan italialaisista autoista syyskuun ensimmäisenä lauantaina. Hämeenkyrössä on vuosien saatossa kokoonnuttu kerran jos toisenkin. Jo pelkästään Ranen omista autoista ja mittavasta varaosavarastosta riittäisi nähtävää ja tutkittavaa, mutta tapahtumapäivänä Ranen pihapiiristä tulee vieläkin kiinnostavampi tutustumiskohde. Kokoontumisessa kuvattiin myös aineistoa mittavaan Mäkipään museoja klassikkoautoharrastusta esittelevään projektiin. Kyläyhdistys pyörittää myyntipistettä, josta saa ostaa sekä suolaista että makeaa, joten hyöty on molemminpuolinen. Niinpä jo pitkään on tehty yhteistyötä paikallisen kyläyhdistyksen kanssa, ja sen myötä saatu käyttöön myös tien toisella puolella olevan koulun piha. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Pihalla nähtiin sulassa sovussa museoajoneuvoja sekä virittettyjä, tuunattuja ja rakennettuja italialaisia. Kokoontuminen oli nyt järjestyksessään 36. Tapahtuman taustalta löytyy kolmen yhdistyksen tiimi: Gruppo Fiat Finlandia, Lancia Club Finlandia sekä Heinijärven kyläyhdistys. Mäki täynnä P arin vuoden tauon jälkeen järjestetty Töllinmäen treffit -kokoontuminen toi Hämeenkyrön Töllinmäkeen monipuolisen kattauksen eri ikäisiä saapasmaassa valmistettuja klassikoita. Työn valmistuttua kaikilla halukkailla tulee olemaan mahdollisuus tutustua kokeneen harrastajan kalustoon ja tarinoihin niiden takana. Keväällä käynnistynyt Projekti Mäkipää on autoja liikennetoimittaja Kari Pitkäsen ja videotuottaja Marita Salosen vetämä pilottihanke. Tämän lisäksi noin kymmenen myyjää oli tuonut tarjolle uutta ja käytettyä varaosaa. Hämeenkyrö 2.9. Ensimmäisinä vuosina kokoonnuttiin pelkästään Rainer Mäkipään pihaan, mutta melko pian tilan ahtaus alkoi vaivata
Samin yritys on erikoistunut vuosimallien 1953–1989 Fiatja Lancia-osiin. 73. Etualalla 1500 Coupé ja taaempana 850 Sport Coupé. Keulamerkit kertovat ’39 Fiat 500 Topolinon osallistuneen ahkerasti tapahtumiin. Pitkävartiset Fiat-villasukat tietysti! Sami Järvinen Rengosta oli tuonut tarjolle monipuolisen valikoiman varaosia. Huomiovaloilla varustettu Spider on tuttu Klassikot 5/23:n sivuilta. Mitähän sitä keksisi lahjaksi Fiat-miehelle, jolla on jo kaikkea merkkiin liittyvää. Korotettu katto kruunaa sympaattisen olemuksen. Rainer Mäkipään kokoelma kattaa erikoisuuksia laajalla ikähaitarilla. Peräkonttikirpputoria parhaimmillaan: tavaratila tulvillaan edulliseksi hinnoiteltuja osia ja paperitavaraa. Fiat 850T -pakettiauto vuodelta 1972 näyttää pieneltä jopa pikkufiiu-rivistössä. Tummat Fiat-urheilumallit 60-luvulta rinnakkain
Rauta ja Petrooli on vuosien saatossa alkanut kiinnostaa museoautoväkeä, ja Hämeenlinnassakin harrasteparkki vetää mukavasti kaikensorttisia harrasteautoja valmistusmaasta riippumatta. Klassikot Klassikot Hämeenlinna 2.–3.9. Näky ilahdutti mieltä kummasti. Sunnuntaina keli kirkastui, ja tavarat alkoivat osua tarvitsijoiden kouriin. Hämeenlinnassa tapahtuma järjestettiin nyt toista kertaa. konetapaht konetapahtu umassa massa A lkujaan Hyvinkäällä ja sittemmin vuosikaudet Riihimäellä järjestetty tapahtuma muutti viime vuonna Hämeenlinnaan. Sunnuntaina sää sen sijaan helli, ja yleisöä oli hyvin liikkeellä. 74 7/2023. Sade piinasi lauantaina, eikä kaupanteosta tullut oikein mitään. Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna Masinistit ry:n järjestämä Rauta ja Petrooli -tapahtuma houkutteli runsaasti klassikkoajoneuvoja ja -harrastajia Hämeenlinnassa sijaitsevaan Kantolan tapahtumapuistoon. Sateen vuoksi myös rompekauppiaiden täytyi peitellä jo esille asettamia tavaroitaan, mikä tietysti haittasi kaupantekoa pahemman kerran. Teksti ja kuvat: Anne Ronkainen Farmari-Warressa sosialistisen realismin koruttomuutta oli häivytetty kauniita ruusuasetelmia maalaamalla. Sääolosuhteet piinasivat kaksipäiväisen tapahtuman alkupuolta, eikä lauantai-iltapäivän yleisö välttynyt kastumiselta välillä vettä satoi kuin saavista kaatamalla
Siistikuntoisella Toyota Corona Mark II:lla kurvailevalla riittää juttukavereita joka pysähdyksellä. Nykyisin hankinta on useimmille kiinni vain makuseikoista. Teknisesti autoissa ei juuri yhteneväisyyttä löydy, eikä näitä uutena kaupiteltu samoille asiakkaille. Museorekisteröity Renault 18 ja mahtava S-Mersu. Kuvassa esiintyvä korimalli edustaa vuosina 1968–1972 valmistettua ensimmäistä sukupolvea. Molemmat saman aikakauden neliovisia, mutta siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. Iso Mersu on varsinainen monikäyttöauto tuulilasikin käy markkinapaikasta. Urheiluautot näyttävät pikkuväen silmiin aina kiehtovilta ei väliä onko auto moderni vai klassikkomalli vuosikymmenien takaa. Toisessa näkyy ajan tuomaa patinaa ja jousitus on ruuvattu matalaksi, toisen pinta kiiltää hienosti ja ryhti on moitteeton. 75. Taunuksessa taitaa olla muutakin pirteätä kuin väri ainakin näin voisi olettaa maskiin kiinnitetyn V8-lätkän perusteella. Korvaajaksi ei tullut Mark III vaan toisen sukupolven Mark II, jollainen tuli tunnetuksi Kummeli-sketsisarjassa esitetyn musiikkivideon myötä. 50-vuotias Ford Escort Sport 1300 on museorekisterissä ja nauttii museopäivistään Marja-Leena Virranranta-Salon, eli ensimmäisen omistajansa luona Lammilla Kaksi Kuplaa, melkein kuin kaksi marjaa
Varsin hyvä syy siis rakentaa kohteesta pienoismalli omaan kokoelmaan. Projektin lähtökohtana toimii Beemaxin hyvälaatuinen rakennussarja Civicin kilpaversiosta. 76. Teksti: Eero Kumanto Kuvat: Petri Hiltunen ja Eero Kumanto K ummelista tuttu siisti Civikki edustaa mallin toista sukupolvea, kun taas juttumme aihe on 1987 markkinoille tullut neljäs sukupolvi. Pienoismalliprojektin lopputuloksena on Aryhmän rata-autosta muokattu siviiliversio. sukupolven Civic, mutta nyt pyritään kiiltävään ja kaikin puolin virheettömään lopputulokseen. V Siisti Civikki Aiemmin tänä vuonna pienoismallipalstalla esiteltiin ratamallin Volvosta rakennettu patinoitunut siviilimalli. Sain 90-luvun lopulla ajokortin, ja muistan hyvin, miten suosittu silloin jo yli kymmenen vuoden iän saavuttanut Civic oli nuorten keskuudessa. Tällä kerralla siviilimalliksi muutetaan Hondan 4. Pidän tätä korimallia yhtenä aikakautensa onnistuneimmista ja tasapainoisimmista muotoilukokonaisuuksista. Edeltäjäänsä eli lasiperään verrattuna virtaviivaistuneessa korimallissa oli edelleen kiilamaisen matala keula ja valtavat ikkunapinnat
Rata-auton rakennussarja oli varustettu oikeanpuoleisella ohjauksella, ja siitä puuttui kokonaan keskikonsoli. Yksityiskohdissa on käytetty joitakin kaupallisia osia, kuten erilaisia korkkeja ja liittimiä, mutta yllättävän suuri osuus detaljoinnista syntyy erilaisten letkujen, johtojen ja lankojen metritavarasta. Lukuisten työtuntien jälkeen konehuone näyttää hieman täydemmältä ja uskottavammalta. Mutta sehän voisi toimia siviilimallin lähtökohtana. Lisäksi muun muassa ratti ja vaihdekeppi olivat kisamallisia. V Pienoismallisarjan moottorin puute ratkaistiin ottamalla lähtökohdaksi hartsista valettu Hondan kone. Hämmennys ei kuitenkaan lopu tähän, sillä konehuoneen peltiosat ikään kuin loppuvat kesken. Olisi mielenkiintoista tietää, miten tällaiseen ratkaisuun on pienoismallitehtaalla päädytty. Projektin alussa piti huolellisesti perehtyä myyntipakkauksen sisältöön, jotta hahmottui, millaisia muutostöitä oli edessä. Ehkä asia on ajateltu niin, että jälkimarkkinoilla on sitten mahdollisuus tarjota juuri tähän malliin moottori apulaitteineen. Poikittainen pelti, johon jäähdytin kiinnittyy, puuttuu kokonaan. Nämä seikat vaativat muutostöitä sisustassa. Toki aina mahtuu yllätyksiä ja pieniä erikoisuuksia matkaan. Korissa sen sijaan oli yllättävän vähän töitä tiedossa. Uhka vai mahdollisuus. Hondan eri malleista on pienoismallirakentajan silmin ilahduttavan monipuolista tarjontaa markkinoilla. Rakennussarjassa ei kuitenkaan ole mukana minkäänlaista täytettä konehuoneeseen, eli moottori puuttuu. Myös Civicin kori on ilahduttavan siisti, eikä muodoissa ole moitittavaa. Se oli A-ryhmän rata-auto. 77. Osat ovat skarppeja ja aina niin tärkeät mittasuhteet kohdillaan. Punainen kiila Pienoismallivalmistaja Beemaxin tuotteet ovat huolellisesti viimeisteltyjä. Selvisi, että kilpa-auton askeettinen sisusta vaatisi eniten huomiota. Jutun aiheena oleva neljännen sukupolven Civic kuitenkin loisti poissaolollaan pienoismallihyllyiltä melko pitkään, kunnes asia korjaantui Beemaxin tuotua markkinoille oikean rakennussarjan. Konepelti on irrallinen, ja sen alta luonnollisesti paljastuu konehuone. Kilpa-auton sileät renkaat joutivat välittömästi vaihdettavien osien listalle. Melkein jokaisesta Civicin eri sukupolvesta löytyy rakennussarjoja eri valmistajilta. Hämmennys ei kuitenkaan lopu tähän, sillä konehuoneen peltiosat ikään kuin loppuvat kesken
Kilpamallin vaihteenvalitsin ja käsijarru on nekin korvattu enemmän siviilihenkisillä komponenteilla. V Rata-auton pakoputki oli hyvin suoraviivaista kyljestä ulos pilkistävää mallia. Kojetaulusta istuinten väliin jatkuva keskikonsoli sen sijaan piti rakennella muovilevystä. 78 7/2023 Honda-pienoismalli. Kuppi-istuimen ja turvakaarien lisäksi kabiinista ei oikein muuta löytynyt. Pienoismalliin valitut istuimet eivät ole Hondan omia, vaan ne on poimittu omista sekalaisista osavarastoista. Pienoismallin yksityiskohdissa on tavoiteltu tiettyä skarppiutta. Nyhjätään tyhjästä Sisusta oli siis kilpa-automaisen askeettinen. Rakentelin siviilimallin putkiston erilaisista metalliputkista ja langoista. Puuttuva pelti kuitenkin lopulta syntyi melko helposti pienistä muovinpaloista rakentelemalla. Osien huolellinen valmistelu ja sovitus toisiinsa luovat viimeistellyn lopputuloksen. Lopputulos ei välttämättä ole ihan tarkkaan Civicin pakoputken kaltainen, mutta katsastuksesta tuo ehkä menisi läpi. Muutama kilpa-auton korissa ollut ylimääräinen reikä piti vielä tukkia ennen maalausoperaatiota. Kojetaulu sentään oli kilpamallissa alkuperäisen kaltainen, mutta ratti oli oikealla. Halusin pienoismalliin tuninghenkisen rengastuksen. Siviilimallia tavoitellessa piti ratkaista useampi ongelma, lähinnä osapuutteita. Rengas-vannekokonaisuus on yhdistelmä kaupallisia tarvikeosia ja omavalmisteisia osia. Koska tavoitteena ei ollut rakentaa ihan museorekisteröityä yksilöä, valitsin maltilliseen tuning-henkeen sopivasti metallihohtoisen sävyn pienoismallivalmistaja Tamiyan värikartasta. En ole laittanut muistiin, mistä ne ovat kotoisin, mutta ne sopivat kokonaisuuteen hyvin. Mielestäni punainen väri tuo hienoimmin Civicin muotoilun luonteen esille. Jokainen rinkeli koostuu yli kymmenestä osasta. Huolellisen veistelyja kittausoperaation seurauksena sain muokattua osasta vasemmanpuoleisella ohjauksella varustetun mallin
Sisustan väritys pysyy pääosin hillittynä mustana, mutta verhoiluihin on tuotu piristykseksi beigeä väritystä. Tässä vaiheessa on meneillään aina projektin laboratoriomaisin vaihe, kun yrittää välttää sormenjälkien jättämistä lähes valmiiseen malliin. Yksilöä oli ehkä madallettu, ja varsin todennäköisesti siitä löytyi uskottavat hifi-laitteet. 79. Lopputuloksen voi katsoa jopa edustavan saksalaista tyylisuuntaa, jossa auton muotoilua korostetaan ja nostetaan paremmin esiin hienovaraisilla muutoksilla, kuten siivoamalla osa mallimerkinnöistä pois. Pienoismallissa on hienoinen alustan madallussarja ja matala profiiliset renkaat BBS:n vanteilla. Ulkoisia muutoksia rataversioon verrattuna ei lopulta ole paljoa. Kilpaauton teippausten jättäminen pois on luonnollisesti suurin tekijä. Autoon oli ehkä vaihdettu suuremmat alumiinivanteet hiukan normaalia leveämmin kumein. Tuning-henkeä Parikymmentä vuotta sitten moni neljännen sukupolven Civic oli saanut tuningin alkusysäyksiä. Mittariston muuttaminen lähelle tuotantoversiota ja cd-soittimen lisääminen viimeistelivät kojetaulun ilmeen. Pienoismalli viittä vaille valmiina projektipöydällä. Näyttävät teippaukset alkoivat tuolloin tehdä tuloaan nuorison autoihin. V Neljännen sukupolven Civicin muotoilu on tasapainoinen. Halusin tässä projektissa kunnioittaa Civicin ja tuningin kohtaamista mutta pitää lopputuloksen maltillisena ja siistinä, ainakin omaan silmään. Muutenkin koriin oli ehkä tehty hienoisia muutoksia
Me yläkoululaiset istuimme miehissä sen sohvilla, ja välitön puheenaihe oli, että kuka pieraisi. Merkissä pysyäkseni – varsin leimaava tallenne on sekin haisu, jonka aikanaan omistamani Fiat 850:n tuon tuosta kiehahtava moottori lehautti. W110-korisen Mersun pystynuolinen, väriään vauhdin mukaan vaihtava goottilaisen katedraalin näköinen möhkäle. Maaseudun kakaroita kuljetettiin ja kauan sitten taksilla kouluun. Muistoa moniaistillisesta peruutuskohtauksesta ylämäkeen hallitsevat rungon kitinä, lavan nitinä, ZF:n nurina ja Leylandin jolkottava murina. Haistien valtakunta A utolehden estetiikka perustuu tietenkin visuaaliseen vaikutelmaan, koska autot ovat ensi sijassa visuaalisia pläjäyksiä. Silti vahvimmat ajoneuvomuistot saattavat olla hajuaistin tallentamia. Parivuotiaan Anglian keinonahkasisustuksen viileä tuoksu sen seistessä hämärässä tallissaan, se tupsahti jostakin aivolokerosta taas tähän, yli puolen vuosisadan takaa. Monet moottoriajoneuvot toki vaikuttavat suunnitellun äänimaailma edellä, toisinaan valitettavin tuloksin. Ja niin olikin, sillä paljon myöhemmin jostakin lehtijutusta minulle selvisi, että alkupään Ladoissa tuolien polstereiden materiaali siellä haisi. Tupakan ja märkien koululaisten aromiyhdistelmä röykkyisellä mutkasorapolulla pusersi mehut viimeisenä kyydistä jäävästä pikkumiehestä, kerran aivan jopa pitkän syljen. Mikään ralliauton ääni ei ole sen jälkeen kuulostanut miltään. Döfän tunto puistattaa vieläkin, sillä se tiesi vuorenvarmasti kansiremonttia, ja niitä oli siinä lullassa piisalle asti. Muiston kruunaa Sisun majesteettinen huojunta yli kuoppaisen pihatyömaan. Kuulopuolen tarttuma yli muiden on Fiat 131 Mirafiori Abarthin imukurnutus, joka alkoi kumeana kaikuna kolmen kilometrin päässä, nousi kotini kohdalla täyteen raivoon leppyäkseen vähitellen sen toisen loittonevan kolmekilometrisen ajan. En halua tietää, millä tavaralla divaanit oli tärvätty. 2. Paikallinen E-osuusliike oli jollakin käsittämättömällä konstilla luiskauttanut uutuusautomerkki Ladan viheriäisen näytekappaleen alakertaansa. Huiminta, mitä nopeusmittarien alalla on aikaansaatu. Kuulomuistin varjoon jäi soran lento ja tehtaan keltamustat värit, joihin Markku Alénin testipulkka oli teipattu. Mutta nekin ilmensivät venäläisen teollisuuden pysyvää kilpailuvalttia: saada kaikki uusi tuntumaan käytetyltä. Kaksi aistillista huomiota noilta päiviltä: 1. Teksti: Kauko Ollila Kuvitus: Outi Mentula 80. Muuan kuorma-autoilija, Yötäpäivää Laaksonen, toimitti pihaan Sisullaan soraa. Kun leija ei ottanut haihtuakseen, tulimme siihen tulokseen, että syyllinen omituiseen aistimukseen on näyttelykappale itse
Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. CLMalumiinirampit. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. Sähkoposti: antti.siikala@trailerikeskus.fi Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Sähköposti info@trailerikeskus.fi . 0400 972 413. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. CLMalumiinirampit. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. CLMalumiinirampit. 0400 972 413. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. 0400 972 413. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6, 16300 Orimattila. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . 0400 972 413. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. CLMalumiinirampit. CLMalumiinirampit. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. Puh. 0400 972 413. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. 0400 972 413. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. CLMalumiinirampit. Sähköposti info@trailerikeskus.fi . Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. Maan kuuluisin muuttoauto Ford AA ’31 Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. 0400 972 413. 0400 972 413. CLMalumiinirampit. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. Fax (03) 752 4825 Myynti: Orimattila Trailerikeskus, 0400 972 413 Turku Finnsiirto 02 438 2900 Kotka Neste Karhula 0400 552 416 Kouvola Kaakon Maatalous 05 535 6000 Lappeenranta Kaakon Maatalous 05 544 2600 Pieksämäki Metsä-Säämänen 0500 373 420 Isojoki Rautakortes 0400 721 527 Kauhajoki Botnia Caravan 050 431 1100 Pedersöre Bröderna Granqvists Bilservice 0500 366 849, 0500 366 848 Joensuu Maxlift 050 305 4143 Kaavi Rautia 0400 792 268 Oulu Jorma Niemi 040 688 420 Agados perävaunut 2,5 3,0 3,5 tonnin kokonaismassoin. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI KIERRETTIIN KONEKINKEREILLÄ 26 värikästä tapahtumasivua 74 50 00 -2 30 6 • PA L VK O 20 23 -4 3 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 6/2023 • Hinta 10,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT RITSCHER 528 ’52 10 4 6 / 2 2 3 • Fo rd A A • M as se y Fe r g us on 20 X P • N uf fi eld 3D L & Fo rd so n M a j or • O liv er H ar t-P ar r 18 -2 8 • R its ch er 52 8 klik kaa neti ssä —> RAUTAISTA LUETTAVAA! Osoita kameralla Nyt lehtip isteiss ä kautta maan —> tilaa.viipalemediat.fi /vanhatkoneet. Leveydet 170 200 210 220 247, pituudet 380 417 502 610 660 740 860 960. Kantavuudet 300 kg 28 000 kg TRAILERIKESKUS.FI Katso lisää ja jälleenmyyjät Kuljeta ja lastaa mitä vain! Maahantuonti: Trailerikeskus Siikala Oy, Orivillentie 6 16300 Orimattila. Perän maahan kippaavia ja jäykkiä
Lempäälän Pirkanhovi-rallissa ajettiin vuoden 2004 F-cupin viimeinen osakilpailu. F-cupin kilpailu tarkoitti aina katsojille vauhdikkaita esityksiä sekä rohkeita yrityksiä. Tunnelma oli kuitenkin korkealla, kun tapasimme Koivulan Kain Teboil Pirkanhovin kahvilassa. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Akselit paukkuivat Pirkanhovi-ralli 2004 82 7/2023. S yyskuun puolivälin lauantai oli sateinen ja harmaa päivä. Metsätien ojassa piileskellyt iso kivenmurikka vaurioitti usean kilpurin taka-akselia. Lempäälässä ajettiin seitsemän erikoiskoetta, jotka ulottuivat Viialan, Vesilahden, Vammalan ja Urjalan seuduille. Kakkospätkällä ammattikatsoja ystävineen löysi kaksi peräkkäistä kiristyvää oikeaa, joista toisessa riitti tapahtumia. Tärskyt sovimme yleensä sellaiseen huoltoaseman kahvilaan, jossa myytiin kilpailun rallipaketteja. Todellinen tapahtumapaikka oli pienen matkan päässä. Olimme aluksi katsomassa kakkospätkällä oikeaan kaartuvassa, kiristyvässä ja hieman sumppuun menevässä kohdassa. Pirkanhovi toimi Lempäälän Urheiluautoilijoiden järjestämän F-cupin päätösosakilpailun kilpailukeskuksena. Kilpailuun oli ilmoittautunut 198 kilpailijaparia. Nolla-auto jo hieman liiraili leveästi, ja numerolla yhdeksän ajaneet Mika Rautiainen ja Esa-Tapani Leinonen niittivät heinikkoa kunnolla. Loput kuvat ovatkin sieltä, hyvin samannäköisestä tiukasta oikeasta. Koko sarjassa mestaruudet olivat vielä auki yleisessä luokassa sekä A-junioreissa. B-junioreissa Kari Urrila oli varmistanut mestaruuden jo aiemmin, samoin oli käynyt naisten luokassa, jossa Satu Tanskanen ajoi Jaana Sarènin kanssa rauhassa kohti sarjavoittoa. Olimme kumpikin vaihtaneet asuinpaikkakuntaa muutama vuosi aiemmin, joten meidän täytyi ajella omia reittejämme kilpailupaikoille
83. Tästä kisasta oli muistelu muutama numero sitten. Tämä puolestaan on usein edellytys sille, että vaarallinen tienkohta tulee yllätyksenä kilpailijoille. Keskeytysilmoitukseen kirjattu syy oli: Opel on edelleen pop. Heidän kohdalla kilpailu päättyi jo heti alkuunsa, kun Starlet kierähti nurin. Kolmoselta ajoimme suoraan kuutospätkälle, jonne tiesimme ehtivämme, kun kakkoserikoiskoe olisi ajettu. Kakkospätkä oli meille uusi tuttavuus. Viitospätkällä Opel sitten lipsahti tien oheen ja kisa jäi siihen. Myöhemmin huomasimme, että toinen niistä niin sanotusti toimi. Toyotan pellin alle on hiljattain vaihtunut kahdeksanpyttyinen V-moottori. Usein liika väkimäärä pilaa otollisen katselupaikan, sillä suurta ihmismassaa ei ole helppo saada kilpailijoiden silmistä näkymättömiin. Harri Laihon ja Kari Huhkion nelisatanen Ascona oli värjätty 1980-luvun tehdas-Opelin väritystä myötäillen. Sellaisella Marko Häyrynen ja Jouni Närhi tulivat tien täydeltä. Liekö syynä ollut paikalle kertynyt runsas yleisömäärä jo ennen erikoiskokeen sulkuaikaa. Kutonen oli jo entuudestaan tuttu, sillä olimme siellä olleet vuonna 1998 Lempäälä-rallin hurjia kaatoja katsomassa. Katajan ja Starletin yhteinen kilpaura jatkuu tänä päivänä saksalaisilla asfalttiradoilla. Kolmosena oli Vammalan tuttu Rautaniemen pätkä, jota on ajettu usein ja molempiin suuntiin. Sieltä bongasimme kaksi paikkaa, joissa oli ollut ulosajoja, kun kisan jälkeen ajoimme pätkän uudestaan läpi. Pari kilometriä ennen erikoiskokeen maalia oli kiristyvä oikea, jonka merkitsimme reittikarttaan. Kutoselta valitsimme maalipään vauhdikkaat S-mutkat loppuiltaamme ilahduttamaan, sillä tuo aiemmin mainitsemani romutuspaikka oli nyt merkitty varoitusmerkillä. Ykköseltä löytyi jotakin, mutta sitä paikkaa emme valinneet. Kaiken lisäksi näitä mutkia oli kaksi kappaletta lähes perätysten. Allekirjoittaneelle tuntemattomaksi jäänyt kilpailijapari otti osumaa penkkaan. Lepikön suojaan Kahvin hörpättyämme ja tärkeimmät kuulumiset vaihdettuamme lähdimme tutustumaan reittiin. Nelisatanen Ascona on ulkonäöltään sekä moottorin soundiltaan varsin uskottava ralliauto. Kunnon sladissa edennyt kilpailijapari keskeytti kolmannen erikoiskokeen jälkeen. F-cupin niin kutsuttuun rahasarjaan osallistuneita A-junnuja edustivat Oulun suunnalta Lempäälään saapuneet Mikko Kataja Heidi Tuohino
Nimittäin B-junioreiden kärkikuski Kari Urrila teloi Starletin takaakselin kiveen ja joutui keskeyttämään. Vahva kisarauta ei tästä ollut moksiskaan, ja pojat ajoivat kilpailussa maaliin saakka. Onneksi paikka oli lähellä, joten kilpureiden äänistä kuulimme tilanteet ja vaihdoimme rivakasti paikkaa. Muistikuvien mukaan jokunen ulosajo tässäkin tapahtui, kuten myös vauhdikkaita ojanpenkalla roikkumisia. Mukavasti siinä oli nähtävää ja jonkinlaista dramatiikkaakin. Asetuimme aluksi kakkospätkälle. Mika Kangasaho Antti-Juhani Antila välttivät nippa nappa takapyörän osuman takana näkyvään kivenmurikkaan. Mutta varsinainen toiminta alkoi siinä toisessa kirraavassa oikeassa. 84 7/2023 Ammattikatsoja muistelee. A-junnuissa F-cupia kiertäneet Mikko Lauhasmaa ja Juha Anttila laittoivat Escortin ikävän näköisesti kyljelleen. Yleiskilpailussa sijoitus oli 16. Sama kivi rikkoi muutamasta kilpurista akselin tai pyöränripustuksen. Nelisatasten Opelien kanssa sopii taistelemaan tietysti Ford Escort RS2000. ja luokassa hienosti 4. Kuvaaminen ei enää syysillan pimeydessä onnistunut. Mestaruus oli onnekseen jo kuitenkin varmistunut. Toisaalta sopivat kuvauspaikat olivat jo valloitettu, joten sen puolesta peli oli menetetty. Kirraava oikea lepikön keskellä vaikutti lupaavalta, sillä jo nolla-auto hieman roikotti perää heinikossa, samoin kilpailija numero 9. Kakkoselta lähdimme suunnitelmamme mukaisesti kutosen maalipäähän, jossa metsän siimeksessä oli paljon yleisöä
Juha Nätkin Riitta Jokela olivat tämän paikan viimeiset kaatajat. Hyvä niin, sillä Starletin taka-akseli vaurioitui keskeytyskuntoon kakkospätkän kivenlohkare-osumassa. A-junioreissa Pirkanhovi-rallin kärkikolmikon muodostivat seuraavat parit: 1. SJÖBERGIN KOMENNOSSA Vaativalla reitillä yleiskilpailun voittoon ajoivat Micael Sjöberg ja Boje Andersson. Kirraava oikea lepikön keskellä vaikutti lupaavalta, sillä jo nolla-auto hieman roikotti perää heinikossa. B-juniorit voittivat Petri Pyymäki ja Tuukka Seppä, hopealle ajoivat Jussi Ihalainen ja Juha Ihalainen, ja himmeimmän palkintopystin nappasivat Matti Kauppila ja Jarno Ottman. Kimmo Juhannusvuori ja Janne Juhannusvuori sekä 3. Seuraavat sijat Lempäälässä menivät pareille Mika Rantasalo ja Markus Rantala sekä Petri Kaura ja Jyrki Saarto. Samalla he varmistivat koko sarjan voiton. 85. Naisten sarjan voittivat Satu Tanskanen ja Jaana Sarèn. Kari Urrila Jussi Kouvalainen olivat varmistaneet b-junioreiden cupmestaruuden jo ennen Pirkanhovi-rallia. Ville Pippuri ja Tarmo Latvanen, 2. Vauhtia oli miljoona liikaa, eikä filmin herkkyys enää hämärässä iltapäivässä riittänyt kunnolliseen valotukseen. Juha-Pekka Yrttiaho ja Petri Majava
Malli saa suosiota seikkailuhenkisten lisäksi vuoristossa asuvien kakkosautona. Korimallin valmistus keskitettiin Puolan tehtaaseen koko sen elinkaaren ajaksi. Kätevän koko inen ilopilleri Tuleva klassikko Fiat Panda II 86. MALLIHISTORIA 2003 Fiat Panda II:n tuotanto alkaa toukokuussa. NCAP:n kolaritestin tulos on kehno: kuljettajalle kolme tähteä, lapsimatkustajalle kaksi, jalankulkijalle yksi. 2004 4X4 Climbing esitellään joulukuussa. 2004 Panda valitaan Euroopan Vuoden autoksi
Kaksikymmentä vuotta sitten myyntiin saapunut toisen sukupolven Panda saattaa olla listalla seuraavana. A jatus pienestä tila-autosta kuulostaa samanaikaisesti sekä koomiselta että ristiriitaiselta. Viskokytkimellä varustettu jatkuva nelivetojärjestelmä ohjaa normaaliolosuhteissa vedon etupyörille. Autossa istutaan tavallista korkeammalla, mitä etenkin paljon kaupungissa liikkuvat arvostavat. Parkkihalleissa sukkulointi ja kadunvarsipysäköinti sujuu kevyesti, kompaktin korin pesee tuosta vain, ja pieni polttoaineenkulutus ja halvat huollot pitävät kulut aisoissa. Pienuuskin tuo etuja mukanaan. Persoonallisempaa Pandaa etsivälle riittää tarjontaa. Runsaasti varusteltu Dynamic-malli markkinoille. Ulkonäkömuutokset ovat verraten hillittyjä, eikä auton käyttöön liity erikoispiirteitä. Teksti ja kuvat: Kari Mattila • Mainoskuvat: valmistaja 2005 Teknisiä sekä turvallisuuteen liittyviä parannuksia. Climbing erottuu perus-Pandasta maasturimaisten lisukkeiden, rengastuksen ja korkeamman maavaran ansiosta. Väriä, fiilistä ja erikoismalleja Pienten Fiatien historiaa tutkimalla pääsee nopeasti jyvälle eri mallien suosion syistä. Voiko pieni edes olla tilava. Tila-automaisia piirteitä kuitenkin riittää. Fiatin pikkuautoista moni on vuosikymenien saatossa noussut kulttimaineeseen. Sen sijaan Fiatien vetovoima löytyy sympaattisesta olemuksesta, nokkelista yksityiskohdista ja piristävästä yleisilmeestä. Entäpä se harrastevinkkeli sitten. 2006 Cross-neliveto esitellään tammikuussa. Toisen sukupolven Fiat Pandassa ei tilaa ole sen enempää kuin pienen kuoren sisään mahtuu, eli ei kovinkaan paljon. Vaativiin olosuhteisiin tarkoitettu nelivetomallin Climbing-versio on eittämättä yksi halutuimmista, ja siitä on helppo povata tulevaa keräilymallia. Ainakin sen lukuisista erikoisversioista löytyy useita houkuttelevia vaihtoehtoja. Tutustutaan värikkääseen kaupunkiautoon ja tutkitaan, millaista harrastepotentiaalia pikkuisessa piilee. Eturenkaiden sutiessa momenttia siirtyy taka-akselille aina 30/70-suhteeseen saakka. Listalle ei juuri nouse suorituskykyyn tai ajo-ominaisuuksiin liittyviä seikkoja sen enempää kuin omistajan statusarvoa kohottavia piirteitä. Etumatkustajan turvatyyny sekä lukkutumaton jarrujärjestelmä vakiovarusteeksi. 2005 Puolen miljoonan valmistetun auton rajapyykki saavutetaan. Fiat on todella onnistunut yhdistämään Pandassa tila-auton käytännölliset piirteet ja pikkuauton edut. Korkeiden ovien ansiosta takaistuimille on helppo istahtaa, mikä on näin lyhyen viisiovisen mallin kohdalla selkeä etu. Panda-malliston tehokkain 1,4-litrainen ja sata hevos voimainen bensiinimoottori tuodaan markkinoille. Kätevän koko inen ilopilleri 87. Pandan halvimmissakin versioissa näkee raikkaita värityksiä ja hätkähdyttäviä väriyhdistelmiä. Tavaratila on helposti laajennettavissa takaistuimia taittelemalla, ja pystyn perän sekä korkealle nostetun katon ansiosta kyytiin saa yllättävän suurikokoisia tavaroita
Sen sijaan kojelaudan keskiosa on muotoiltu ja vaihteenvalitsin sijoitettu persoonallisesti. Cross 4X4 -malli on seikkailuhenkisille suunnattu erikoisuus, jonka lukuisat maasturimaiset yksityiskohdat tekevät siitä hyvin persoonallisen ja myös mielipiteitä jyrkästi jakavan. Edullisempien etuvetomallien joukosta löytyy vaihtoehtoja moneen makuun arjen harmaasta räiskyvän värikkäisiin ja askeettisesta runsaasti varustelluihin. Ohjaamon korkeus mahdollistaa ryhdikkään ajoasennon ja hyvän näkyvyyden ulos. 2007 Tehdas rakentaa kaksi PanDakarversiota Dakar-kilpailuun Miki Biasionin ja Bruno Sabyn käyttöön. Kojelauta on sopivan simppeli, eikä Pandan käyttöä varten tarvitse kaivaa ohjekirjaa esiin. 2007 Kevyttä päivitystä mallistoon. Panda-valikoimista löytyy useita pirteitä värivaihtoehtoja niin pintamaaliin kuin verhoiluun. Tasauspyörästön lukitusjärjestelmä tekee Cross-versiosta etevän mudassa ja kivikossa etenijän. Suorituskyky riittää perus-bensiinimallissa liikennevirran mukana kulkemiseen, mutta nelivetoisessa sama moottori on jo puhdittoman oloinen. Sellainen löytyy Pandastakin. Panda oli erikoisverstaille ja myös valmistajalleen mainio aihio näyttelykappaleiden tekemiseen, ja niissä tekeleissä riittää ideoita autoja rakentelevalle harrastajakunnalle. Tuleva klassikko Fiat Panda II 88 7/2023. Auto käyttäytyy juuri sillä tavalla kuin siltä odottaakin: kaupungissa kiva ja kätevä, moottoritiellä välttävä. 20 vuoden takaisissa pikkuautoissa tavaratilan laajentamismahdollisuus takaistuimen selkänojaa kääntämällä oli jo tavanomainen ratkaisu. Nappulat, säätimet, soittimet ja vaihteenvalitsin on sijoitettu keskitetysti. Korkea ohjaamo tuo tilantuntua ja valoa verrattuna samankokoiseen mutta perinteiseen pikkuautoon. Ajettavuus ei tarjoa yllätyksiä. Ohjausta voi keventää painamalla kojelaudassa sijaitsevaa city-nappulaa – sähköisen ohjaustehostimen etuja. 2009 Moottorivalikoima kasvaa kahdella pienikulutuksisella Eco-versiolla. Erilaiset vertailutestit ja hankalan maaston selvittämisistä tehdyt Youtube-videopätkät antavat osviittaa etenemiskyvystä. Mallistoon tulee bensiini-kaasukäyttöinen vaihtoehto. Sijoituksessa on toinenkin etu: ohjaamo vaikuttaa tilavammalta, kun keppi on nostettu lattialta ylös. Tasauspyörästön lukon puute rajoittaa vaikeammassa maastossa etenemistä. Miljoonas Panda, punainen 4X4 Climbing, valmistuu tehtaalta. Molempien matka katkeaa keskeytykseen neljännellä osuudella. Tämän auton kuljettajan ei käyttöohjekirjaa tarvitse plärätä. Liukkaalla kelillä kuljettaja oivaltaa nopeasti, kuinka Pandalla voi hauskuttaa itseään pitkillä sivuluisuilla. Dieselvaihtoehto olisi luontevampi, mutta sellaisia ei Suomessa juurikaan liiku. Ketterä kauppakassi Pandan ratin taakse istahtaessa olo piristyy kummasti. Vaihteenvalitsin on sijoitettu kojelautaan aivan ohjauspyörän viereen, jolloin vaihtaminen sujuu helposti
Iskutilavuus 1 242 kuutiosenttiä, teho 60 hevosvoimaa. 09 Valmistusmäärä Kaikki mallit yhteensä 2 168 491 kpl. 2009 Jälleen pientä päivitystä ulkonäköön. Panda II:n kanssa Euroopan Vuoden auto -tittelistä kamppaili toinen omaperäinen pikkuauto Lancia Ypsilon. Etenkin italialaiset ottivat mallin omakseen, sillä kaikista valmistetuista yli puolet jäivät kotimarkkinoille. 2012 Toisen sukupolven mallisto saavuttaa matkansa pään, ja se korvataan uudella Panda III -korimallilla. Maailmalla se oli menestys. 05 Alusta Edessä joustintuet, kolmiomalliset alatukivarret ja kallistuksenvakaaja. 06 K ori Itsekantava teräksinen ja viisiovinen monikäyttökori. Perusmallin etsijälle kotimaassa riittää tarjontaa. Ypsilon on sitä paitsi kokoluokkaa suurempi, ja sen takamatkustajien on käytettävä samoja ovia etumatkustajien kanssa. 2011 Kahden miljoonan valmistuneen auton haamurajan rikkojaksi osuu dieselkäyttöinen Cross-nelivetomalli. Suomessa Pandan myynti ei aikoinaan lähtenyt nousukiitoon. Pandalla ajettiin (ja ajetaan tietysti yhä) pizzoja, sähkötarvikkeita, putkimiehen työvälineitä, postia ja pysäköintisakkovihkoja paikasta toiseen. Erikoismallia hakevan kannattaa suunnata katse Keskija EteläEuroopan runsaille markkinoille. 89. Joka tapauksessa Pandan suunnittelu osui maaliinsa. Toisen sukupolven Pandasta ei löydy paljoakaan yhteistä verrattuna edelliseen sukupolveen. 04 Voimansiirto Viisiportainen manuaalivaihteisto, valitsin kojelaudassa. Tänään on toisin. 08 Suorituskyky Huippunopeus 145 km/h, kiihtyvyys 0-100 20,0 s. Suunnitellusta nimestä luovuttiin, sillä sen katsottiin muistuttavan liikaa Renault Twingon mallinimeä. 01 Merkki ja malli Fiat Panda 4X4 Climbing 02 Vuosimalli 2005 03 Moottori Nestejäähdytteinen nelisylinterinen rivimoottori edessä poikittain. Yksi kannen yläpuolinen nokka-akseli, kaksi venttiiliä palotilaa kohden. TOINEN VAIHTOEHTO LANCIA YPSILON 2003–2011 Teho: 70 hevosvoimaa (1,3 diesel vm. Yksityiskäytön ohella pikkuauto oli suosittu yritysja viranomaiskäytössä. Takana erillisjousitus, pitkittäiset tukivarret, kierrejouset ja kallistuksenvaimennin. Halpahallin parkkialueelta muista erottuvaa kakkos autoa hakevalle harrastajalle molemmat saattavat vaikuttaa kiehtovilta ja tutustumisen arvoisilta laitteilta. Puolassa Pandan kätevyyttä hyödynsivät poliisivoimat ja Italiassa puolustusvoimat. Kuten Pandan, myös Ypsilonin mallistosta löytyy mitä näyttävämpiä väriyhdistelmiä, joskin auto herättää huomiota muotoilunsa ansiosta tylsän valkoisenakin. Jatkuva neliveto. Ypsilon on suunniteltu vaativammalle asiakaskunnalle, ja se näkyy kaikessa ulkokuoren omalaatuisesta ylellisyysvaikutelmasta varusteisiin ja materiaalivalintoihin. Hinta uutena: Ei hinnoiteltu Suomeen Persoonalliselle italialaiselle löytyy vaihtoehto läheltä eli Italiasta. Parikymmentä vuotta sitten samat asiakkaat tuskin harkitsivat Pandaa ja Ypsilonia toistensa vaihtoehtoina. 07 Mitat Pituus 3 574 mm, leveys 1 605 mm, korkeus 1 632 mm, akseliväli 2 305 mm, omapaino 980 kg. Itse asiassa sen ei pitänyt edes olla Panda vaan Gringo. Auto ansaitsi muun muassa teollisen suunnittelun Compasso d’Oro -palkinnon, ja se valittiin Euroopan Vuoden autoksi 2004. 2003) Suorituskyky: huippunopeus 160 km/h, kiihtyvyys 0–100 14,2 s. Nyt Pandoja on jo 1,5 miljoonaa. Vuosina 2003–2012 niitä valmistettiin runsaat kaksi miljoonaa. Sen enempää yhteistä näillä kahdella ei olekaan
Toinen joukko koostuu vähän ajetuista ja pieteetillä ylläpidetyistä autoista. Suurempaan joukkoon mahtuvat kolhuiset, kauhtuneet ja huolettomassa käytössä kuluneet ropposet. 4X4 Climbing -mallin tunnistaa puskureiden lisäosista, suuremmista vanteista ja korkeammasta maavarasta. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Panda-mallistosta löytyy versio joka lähtöön edullisesta karvalakkimallista maastokelpoiseen nelivetoon ja satahevosvoimaiseen kiituriin. Sellaisten kohdalla hinta määräytyy lähes yksinomaan seuraavan katsastusajankohdan ja niin sanotun käyttöarvon perusteella. Yli kahden miljoonan valmistuneen joukosta ei kannata poimia kunnostusta vaativaa yksilöä, sillä jo pelkän maalauksen tai verhoilutyön teettäminen tulee helposti maksamaan saman verran kuin hyväkuntoinen Panda. Neliveto tuo varmuutta talvikeleihin mutta verottaa suorituskykyä. Sellaisessa tapauksessa Panda on saattanut yöpyä aina tallin suojassa, kilometrejä on kertynyt vain vähän ja nekin aina hyvän sään vallitessa, huollot on suoritettu tunnollisesti ja usein myös suosituksia useammin. Tulevaisuuden harrasteautoksi sellaisesta ei ole. Halpojen pikkuautojen kohdalla voi tarjonnan jakaa karkeasti kahteen osaan. Tuleva klassikko Fiat Panda II 90 7/2023. Tarkempi perehtyminen aiheeseen ennen ostoksille ryntäämistä onkin hyvä idea, etenkin kun erikoisempien perässä pitää seilata merta edemmäksi kalaan. Mikä parasta, niitä on hyvin tarjolla, sillä lukuisten hyvien ominaisuuksien ansiosta pieni mutta tila-automainen malli on ollut monen iäkkäämmän valinta. Kun valinnanvaraa löytyy eivätkä hinnat päätä huimaa, kannattaa metsästää uudenveroinen yksilö ja pitää siitä jatkossakin hyvää huolta
Oskillointi: 5mm. Vapaa korkeus rampin alla 1760mm. Tilavuus (l): 200. Klassikot 8/2023 ilmestyy 16.11.2023 Seuraavassa numerossa: salmiakkia Hylystä loistokuntoon Ford Taunus Cabriolet ’51 Saksalaismatkailijoilta 50-luvulla jäänyt kolariauto kunnostettiin, mutta 60-luvulla se jäi ruosteen syömänä seisomaan. Jääkaapissa on kahvat ja pyörät, joista kaksi on lukittavia, aivan kuten tavallisessa työkaluvaunussa joten sitä on helppo siirtää. nostokyky 1500kg. Renault’n menomallien tarjontaan lukeutui muun muassa 11 Turbo, jollainen otetaan kokeiluun seuraavan numeron sivuilla. Teho (hv): 5,5. 119€ tuotenro 541128 U U TU U S! 499€ tuotenro 541745 Työkaluvaunu jääkaapilla Jääkaappi, joka näyttää työkaluvaunulta. 5390€ tuotenro 513556 Säilytysnostin 4:lle autolle / 4200kg Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. Hiomapaperin mitta: 150mm. Tehokas kaksoisvasaramekanismi tarjoaa paremman tasapainon, enemmän tehoa ja vähemmän tärinää. Paino: 1kg 249€ tuotenro 511068 Mutterinväännin 1/2” hylsysarjalla Tehokas 1200Nm mutterinväännin ergonomisella kahvalla ja komposiittimateriaalista valmistetulla rungolla. Täydellinen korkeamman profiilin renkaiden asennukseen sekä renkaiden asennukseen leveille vanteille. Renault 11 Turbo ’88 Väkevää Kahdeksankymmentäluvulla taisto GTI-mallien välillä roihusi isolla liekillä. Mittavan entisöintityön jälkeen auto on jälleen iskussa. Pyörintänopeus: 400010000rpm. Lisää suuttimia on saatavana lisävarusteena. Kompressorilohko valurautaisilla sylintereillä takaa hiljaisen toiminnan ja pitkän käyttöajan. 1/4” liitoskierre. Nostokorkeus 70-600mm Epäkeskohiomakone ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella tehokasta hiontaa varten kaikentyyppisille pinnoille. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Palteennostin on kädessä pidettävä laite, jossa on pistoolin kahva ja 6 litran säiliö, joka täytetään 8 baarin paineeseen. Ilmantuotto (l/min): 495. 119€ tuotenro 505183 U U TU U S! U U TU U S! TA RJ O U S!. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Vaatii noin 10-12 litraa hydrauliöljyä. Kaksi ylintä laatikkoa ovat normaaleja ja ne voidaan avata ja käyttää kuten mitä tahansa muuta laatikkoa, loput alla ovat vain visuaalista tarkoitusta varten ne piilottavat jääkaapin oven. Maks. Rähinää ja kruisailua Datsun 1600 SSS & DeLuxe Kouvolassa poikkeamme Esa Mentulan juttusilla ja tutustumme miehen tallista löytyvään Datsun-kaksikkoon, josta toinen soveltuu nopeaan ajoon ja toinen rauhallisempaan menoon. Jääkaappi sulautuu loistavasi autotalliin pitäen juomasi aina kylmänä ja käden ulottuvilla. Paino: (kg): 122. Moottorin teho: 350W. Jännite: 230 V Paino: 1355 kg Nostokapasiteetti: 4200 kg Nostokorkeus (mm): 1880 Sulake (A): C16 Mitat (PxLxK): 5400(4430)x4920x2190mm www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Palteennostin 6 litraa ”Bazooka” Bazooka -mallinen kustannustehokas palteennostin renkaan reunan nostoon vannetta vasten korkealla ilmanpaineella. Selvä lisävaruste autotalliin, joka tekee vaikutuksen myös naapuriisi. Jännite (V): 400. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. 1190€ tuotenro 513925 59€ tuotenro 531933 Maaliruisku R-500 HVLP (High Volume Low Pressure) maaliruisku yläpuolisella muovisäiliöllä, 600 ml. Nettopaino: 1280 kg. Mukana 1,5 mm suutin. Ergonomisesti muotoiltu ja varustettu harjattomalla moottorilla, joka ylläpitää nopeuden tasaisena myös suurissa kuormituksissa. Tilavuus (l): >70 U U TU U S! 269€ tuotenro 502992 Hallitunkki 1500kg Erityismatala hallitunkki korjaamo& harrastuskäyttöön vähimmäiskorkeus vain 70 mm, mikä tekee siitä täydellisen urheiluautoille. työpaine (bar): 8. Kun palteennostin on täytetty 8 baariin, se on valmis asetettavaksi vanteen reunaa vasten ja napin painalluksella kaikki säiliöstä tuleva ilma työntyy nopeasti ulos, laajentaen ja tiivistäen renkaan vanteen reunaa vasten rengas on siten valmis täytettäväksi loppuun normaalilla renkaantäyttöpistoolilla. 91 Kaikki hinnat sis. Kompressori 5,5hv 200litraa Laadukas kompressori, joka sopii korjaamolle, autotalliin jne. Huoltovapaa alumiinisähkömoottori, säädettävä painekytkin kahdella ulostulolla, 200 litran säiliö. Mukana 10 kpl 1/2” hylsyjä ja 125 mm:n jatke. Maks. Tippakaukalot ramppien väliin sisältyvät toimitukseen
Viipale mediat mediat Ennakkotilaa nyt! ODOTETTU ERIKOISJULKAISU ILMESTYY JOULUKUUSSA Tilaa omasi verkkokaupastamme supermarket.fi Osoita kamerall a —> Coupé ST ’84 TULEVA KLASSIKKO: Pieni ja kätevä Fiat Panda HIENOSTI SÄILYNYT ESPANJALAINEN: Seat Ibiza ’88 SUKKULA TŠEKKOSLOVAKIASTA: Tatraplan T600 ’52 AUTOINNOSTUS YHDISTÄÄ HARRASTAJAPERHE PIKKARAISET TINKIMÄTÖN HANKINTA MERCEDES-BENZ 220 SEB COUPÉ ’65 VARUSTELTU REILUSTI FORD ANGLIA 1200 ’66 7/2023 • Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 7/ 20 23 Fo rd An glia 12 00 ’66 • Fo rd Tra nsi t 10 ’81 • M erc ed esBe nz 22 SE b Co up é ’65 • Pe ug eo t 60 5 SV 3.0 ’90 • Se at Ibiz a 1.2 L ’88 • Ta tra Ta tra pla n T6 00 ’52 • To yo ta Ce lica Co up é ST ’84 36 84 80 -2 30 7 • PA L VK O 20 23 -4 6