ENSIAUTON HUUMASSA FORD ESCORT XR3I ’84 TULEVA KLASSIKKO: Chrysler PT Cruiser MAINOKSEN IMUSSA: Moottorit esillä MUSEOESITTELY: Kokoelma vähän ajettuja Sitikoita MUKAVASTI PIRTEÄÄ AUSTIN ALLEGRO 1300 SUPER ’78 PIETEETILLÄ ENTISÖÖITY BMW 1800 ’65 7/2024 • Hinta 11,90 € • www.klassikot.fi RENAULT DAUPHINE GORDINI ’62 SPORTTISÄMPYLÄ SÄMPYLÄ 7/ 20 24 Au stin All eg ro 13 00 Su pe r ’78 • BM W 18 00 ’65 • Fo rd Es co rt XR 3i ’84 • Fo rd Tra ns it 2,0 ’66 • Re na ult Da up hin e Go rd in i ’62 • Ro ve r 75 ’52 36 84 80 -2 40 7 • PA L VK O 20 24 -4 8
Pora-/jyrsinpää on kallistettavissa ±90°, nostetaan & lasketaan käsikammella. Tarkkuus/väli 1,0 Nm. Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. #513556 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. ALV sis. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. Sisältää muun muassa hylsyt, räikät, jatkovarret, kiintoavaimet, ruuvimeisselit, bits, torxit, pihdit, jakoavaimen ym. Nostokapasiteetti: 4200 kg. ALV € 59 sis. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. ALV € 699 sis. ALV € 89 sis. ALV € 75 sis. #546045 CLECO / PELTINIITTISARJA 3,2MM 20kpl Cleco -niitti 3,2mm, 4kpl Cleco sivupuristin 0-19mm, 1kpl Cleco -pihdit. #543485 MOMENTTIAVAIN 1/2” 40-220NM Momenttiavain 1/2”-karalla. ALV € 1190 sis. Pulverimaalattu rakenne. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. Mattamusta viimeistely. #498003 HUOLTONOSTIN 3000KG Laadukas huoltonostin esim. € 2490 € 2290 sis. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. Vaunun mitat: 700x455x975mm. Mukana lattiajalusta. Sähkömekaaniset lukot, jotka vapautuvat ohjauspaneelin kautta. #543483 MOMENTTIAVAIN 3/8” 6-30NM Momenttiavain 3/8” -karalla. Mattamusta pinta. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla. Nostokorkeus (mm): 1880. Tarkkuus/väli 0,1 Nm. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Kompakti ja tarkka, säädettävällä nopeudella. Nostokorkeus 1000mm. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. Mattamusta pinta. Paino: 1355 kg. #513949 SIIRRETTÄVÄ SAKSINOSTIN 2500KG Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. #512776 TYÖKALUVAUNU TYÖKALUILLA 145-OSAA Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. Nostoaika alhaalta maksimikorkeuteen vain 30 sekuntia. ALV € 5090 sis. Mekaaninen vaihteisto antaa hyvän voiman myös pienillä kierroksilla. ALV Teksti tähän! Sepällä kylässä Paavo Kinnari HOMELITE XL-12 Kevyt suosikkisaha 1960-luvulta RAAKA PELI Maastokuorma-auto DAF YA 328 TRAKTORIHISTORIAA Fortschritt ZT Itä-Saksasta 74 50 00 -2 40 7 • PA L VK O 20 24 -4 8 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 7/2024 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT REO SPEED WAGO N 11 3 7 / 20 24 • BM -V olv o T 80 0• DA F YA 32 8• D av id Br ow n 12 10 • H om eli te XL -1 2• Pa rc a 12 54 • Pe lto sa lm en ko ne pa ja • R EO Sp ee d W ag on UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! tilaa.viipalemediat.fi/vanhatkoneet Osoit a kame ralla ( V. Mattamusta viimeistely. Tarkkuus/väli 1 ,0Nm. #74350 PORA& JYRSINKONE BF20V Yhdistetty pora-/jyrsinkone. #75506 HIEKKAPUHALLUSKAAPPI IMURILLA Varustettu kahdella hiekkapuhalluspistoolilla käsi & kiinteä jalkaohjattu, 2 sivuovella, valaistuksella ja pölynimurilla. Tarkkuus/väli 0,2 Nm. ALV € 59 sis. ALV € 99 sis. ALV € 1290 sis. renkaiden vaihtoon ja työskentelyyn auton sivuilla. Digitaalinen syvyysilmaisin. ALV € 279 sis. #543484 MOMENTTIAVAIN 1/4” 3-15NM Momenttiavain 1/4”-karalla. kotimekaanikolle. #543482 MOMENTTIAVAIN 3/8” 20-100NM Momenttiavain 3/8” -karalla. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. Kalibroitu ISO6789:n mukaan
Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Parhaimmillaan – tai pahimmillaan – tekeleiden muotoilu toi mieleen huvipuistojen kieputtimet, alla oli valtavat kromivanteet, konehuoneessa viisisataahevosvoimainen turbomylly ja kontissa äänentoistolaitteita kuin pienen kylän diskossa. Ralliautollahan pääsee kisaamaan, mutta vain kuljettajapari: me mekaanikot ja muu talkooväki katsellaan menoa penkalta käsin. Eri vehkeet, samat kuviot T aas on se aika vuodesta, kun ajokausi vaihtuu talli-iltoihin. Ei mitään järkeä! Eihän siihen voinut muuta kuin hihitellen kuitata, että kuvaushan sopii aika tarkkaan miehen omaan harrastukseen. Pääkirjoitus COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty . Jonkin sortin tekniikan sekatyömiehenä on vuosikymmenien varrella tullut vietettyä aikaa kaikenlaisissa talleissa ja häärättyä monenlaisten projektien parissa. Samassa veneessähän me kaikki moottorivehkeiden kanssa pelaavat kuitenkin lopulta olemme – ja sen paatin kyyti paranee harrastajien keskinäisen verkoston kasvaessa ja lujittuessa. Kerran kaverin F-ryhmän ralliauton kokoamistalkoissa tarinointi ajautui tuning-harrastuksen ruotimiseen. Vaikka jonkun porukan tekemisen kohde ei omaa silmää miellyttäisi, koneen kimpussa häärivät varmasti samalla innolla ajopeleihin ja tekniikkaan suhtautuvat kaverit. Meinasi, että mitä mieltä on ostaa kallis auto, pistää se palasiksi ja upottaa hirmuinen määrä rahaa ja työtunteja rakenteluun ja moottorin virittämiseen. Samalla tavalla keskenään yhteneväisiä ovat muutkin moottoriajoneuvoharrastuksen muodot. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ja kun auto on lopulta valmis, sillä ei juuri edes ajeta – viedään vaan trailerikyydillä johonkin näyttelyyn, jossa tyypit sitten päivystävät tekeleensä vierellä ja juttelevat niitä näitä kaikkien kanssa. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Rallikaveri ei voinut käsittää koko touhua. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. TILAAJAPALVELU Puh. Tapahtumasta palatessa rallimiehen trailerin päällä saattaa matkata kasa romua, eikä tallilla päästä jatkokehittelyn pariin ennen kuin pitkän korjausurakan perästä. 3. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Harri Onnila AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Virpi Miettinen, Kauko Ollila, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Tamas Vilagi, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Näissä ympyröissä virittäjävelholta saattaa saada korvaamattoman vinkin vakiomoottorin tekniikkamurheisiin, traktoriharrastajalta käytännön tietoa valuraudan hitsaamisesta ja nuori rakentelija voi loihtia tietokoneen ja 3D-tulostimen avulla korvaavan varaosan sen mahdottomaksi hankittavaksi osoittautuneen tilalle. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Ja jos harrastuksen kohde on vuosikymmenien takaista mallia, yhdistäviä tekijöitä löytyy vielä lisää. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Historic-rallin tai Classic-motocrossin parissa aikansa kuluttavalle on kertynyt historiatietoutta ja käsityötaitoja siinä missä museoautoharrastajalle ja masinistille. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Vaikka jonkun porukan tekemisen kohde ei omaa silmää miellyttäisi, koneen kimpussa häärivät varmasti samalla innolla ajopeleihin ja tekniikkaan suhtautuvat kaverit. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Siihen aikaan euroja japsiautojen rakentelu oli kova juttu, ja rakennelmat huimia ja mielikuvituksellisia. Tapahtuman jälkeen työntävät auton taas trailerille, vievät talliin ja jatkavat ruuvaamista. Touhussa ja tekemisessä ei lopulta ole erona kuin ajohommat
18 Ford Escort XR3i ’84 s. Sehän piti saada itselle. 38 Rover 75 ’52 s. 24 BMW 1800 ’65 Raimo Pesosen isän uutena hankkima BMW 1800 jäi pois liikenteestä 90-luvun puolivälissä ruostevaurioiden vuoksi. ARTIKKELIT 46 Mainoksen imussa Auton liikkeellepaneva voima syntyy moottorissa, ja niinpä siihen liittyvä teknologia on liikuttanut myös mainoskynää. 38 Rover 75 ’52 Olympiavuoden höllemmän tuontilisenssien myöntämisen myötä Suomeen saatiin ennätysmäärä Rovereita. 42 Ford Transit 2,0 ’66 Avolavapaku poistettiin rekisteristä kolaroituna ja moottorivikaisena vain muutaman palvelusvuoden jälkeen. 46 Mainoksen imussa s. 80 Citroën-museo AJONEUVOT 12 Renault Dauphine Gordini ’62 Jukka Virta hankki Renault Dauphine Gordinin itselleen vuonna 1984 ja kunnosti sen heti perään mieleisekseen. 32 Austin Allegro 1300 Super ’78 Allegro on yksi parjatuimmista brittiautoista. Myöhemmin se kunnostettiin mistään tinkimättä. Tutustutaan hienolla historialla varustettuun 75-malliin. 18 Ford Escort XR3i ’84 Etuveto-Escort oli Eero Kumannon ensiauto. Auto on yhä samalla omistajalla ja vieläpä samassa kuosissa. 42 Ford Transit 2,0 ’66 s. Hiljattain mies näki automuseossa samanvärisen ja -mallisen auton sporttiversion. 24 BMW 1800 ’65. 12 Renault Dauphine Gordini ’62 s. s. Tarkempi tutustuminen osoittaa auton olevan mainettaan parempi ja etenkin harrastekäytössä mitä mainioin ajopeli. 32 Austin Allegro 1300 Super ’78 s. Seisonta-aika venähti puolen vuosisadan mittaiseksi. Tässä numerossa 4 s
62 Paraisten Retroparaati s. 76 Rekisteriotteita Vuonna 1962 ensirekisteröidyistä autoista yleisin on tätä nykyä VW Kupla, jolla on seuranaan joukko Volvoja ja amerikanrautoja. Vanhoilla prätkillä on reissattu Englantiin saakka. 70 Levoranta classics s. 5 s. 62 Paraisten Retroparaati Suomen saaristopääkaupungissa kokoonnuttiin, romusteltiin ja ajeltiin. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä. 84 Tuleva klassikko 72 Brittipyöräharrastajat Kärkisen pariskunta viihtyy tien päällä. 58 Lahti Historic Rally Historic EM -osakilpailussa riitti tilanteita niin pätkillä kuin ruutulipun jälkeen. 66 Hyvinkään Scramble s. 66 Hyvinkään Scramble Lukoilla päästeltiin maastopärrillä kuin ennen vanhaan. s.52 Harrastajan pakeilla s. 84 Tuleva klassikko Retrohenkinen Chrysler PT Cruiser alkaa itsekin olla harrasteiässä. 68 Mäntsälän pörinät s. 72 Brittipyöräharrastajat Teboil-huoltamoketju täyttää 90 vuotta.. 70 Levoranta classics Vanha kalusto valtasi Ford-merkkiliikkeen myyntihallin. 58 Lahti Historic Rall s. 52 Harrastajan pakeilla Juha Tolin on puuhaillut aktiivisesti Triumph-autojen parissa pian neljännesvuosisadan. TAPAHTUMAT 56 Volvo Amazon treffit Volvo Amazon -harrastajien ajokauden päätöstapahtumaan saapui yli 90 Amazonia. 68 Mäntsälän pörinät Vapaamuotoinen harrastajakokoontuminen Juustoportilla. 80 Citroën-museo Henri Fradetin nelikymmenvuotisen keräilyn tuloksena Castellanen kylästä Ranskasta löytyy hämmästyttävä määrä vähän ajettuja Citroën-klassikkoja
Kaiken myytävän polttoaineen kerrotaan tulevan ”kotimaiselta kumppanilta Porvoosta”, joten Nesteen jalosteista on kyse. Tänä päivänä Teboil kertoo palveluverkostoonsa kuuluvan maassamme noin 430 liikepaikkaa, käsittäen huoltoasemia sekä automaattija ammattiliikenteen D-asemia. Vuonna 1966 Trustivapaa Bensiinin nimeksi vaihdettiin nimikilpailun perusteella Oy Teboil Ab, ja vuosikymmenen lopulla yhtiön huoltamoverkostoon kuului yli 400 asemaa. Kouvolan Kauppalankatu 37:n TB:lle on kurvannut Fordeja juustohöylä-Angliasta, tähtiperä-Cortinan kautta farmarimalliseen BadewanneTaunukseen, seuranaan pari Mossea ja W115/W114-Mersu. Seuraavana vuonna Lukoil ja amerikkalainen ConocoPhillips sopivat kaupasta, jolla ConocoPhillipsin huoltoasemat siirtyivät Lukoilin omistukseen. Autourheilu avitti myös tuotekehitystä, ja markkinoille tuotiin esimerkiksi Silver-moottoriöljyt. Vuonna 2008 Suomen Petrooli, Suomen Tähtihovit ja Suomen Tähtiautomaatit fuusioitiin Teboiliin. Seuraava vuosikymmen alkoi vauhdikkaasti, kun Teboilin oma rallitalli perustettiin 1970 ja jatkui kaikkiaan kolmen vuosikymmenen ajan. Vuonna 1948 TB:n omistaja Göran Ehrnrooth ja toimitusjohtaja Rafael Rahikainen päättivät ratkaista rahoitustarpeen pyytämällä kansainvälisesti myyntitarjouksia. Teboil osti ConocoPhillips Finlandin, ja sen nimi muutettiin Suomen Tähtiautomaatit Oy:ksi. Ysikymppinen TB Kuvanottohetkellä vuonna 1970 Teboililla taisi olla edullisempaa polttoainetta kuin naapurissa Essolla. Seuraavalla vuosikymmenellä Trustivapaa Bensiini (TB) kasvoi, mikä samalla vaati lisää pääomaa. Sopimukseen kuuluivat myös JET-asemat Euroopassa. Vuonna 2005 venäläinen PAO LUKOIL osti Teboilin ja Suomen Petroolin koko osakekannan Nafta Moskvalta (entinen Sojuznefteexport). T asan 90 vuotta sitten suomalainen merikapteeni Mauritz Skogström perusti Helsingissä kahden liikekumppanin kanssa Trustivapaa Bensiini Oy Trustfri Bensin Ab -yhtiön. Jet-automaattiasemat muutettiin tässä yhteydessä Teboil Express -automaattiasemiksi. Teboil Racing Teamin väreissä ajoivat muun muassa Markku Alén, Ari Vatanen, Timo Salonen, Jarmo Kytölehto, Harri Rovanperä ja Jouko Puhakka. Vuonna 1981 Teboil toi luottokorttiautomaatit huoltamoille, ja vuonna 1992 Teboil toi ilmoituksensa mukaan ensimmäisenä markkinoille kaikkiin autoihin sopivan lyijyttömän bensiinin, Teboil Terran. Mutta ihan kuin Esson pihan ainoana seisoisi Mustang. Vuonna 1962 yhtiö rakensi Helsingin Herttoniemeen voiteluainesekoittamon ja öljylaboratorion, ja tuotanto alkoi seuraavana vuonna. Teboilin juuret ovat kuitenkin Suomessa ja vuodessa 1934. EE RO SU IK K I, PO IK IL O -M U SE O T Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 6. Parhaan tarjouksen kerrotaan tulleen neuvostoliittolaiselta V/O Sojuznefteexportilta, jolle jo kaksi vuotta aiemmin oli Pariisin rauhansopimuksen perusteella siirtynyt Viipurissa 1932 perustettu öljyyhtiö Suomen Petrooli Oy. Huoltoasemia operoivat paikalliset kauppiasyrittäjät. Näin TB:stä ja SP:stä tuli sisaryrityksiä, joilla oli yhteinen pääkonttori ja johto Helsingissä. Seuraavana vuonna Heinolassa avattiin aivan uudentyyppinen liikenteen palvelukeskus Teboil Tähtihovi, ja Teboil Pirkanhovi Lempäälässä avattiin vuonna 2000. Vuonna 1959 yhtiö aloitti kevyen polttoöljyn tuonnin ja markkinoinnin Suomessa, ja 1960-luvulla alkoi raskaan polttoöljyn tuonti. Öljytuotteistaan ja huolto asematoiminnoistaan tunnettu Teboil on, varsin ymmärrettävästi, saanut osakseen kielteisiä mielle yhtymiä viimeisen parin vuoden aikana venäläisen omistajatahonsa vuoksi
Kehnoin vuosi 1958, vain 14 460 uutta autoa johtuu siitä, että sinä vuonna astui voimaan uusi TILAPÄINEN autotuontiverotus. Nyt käytössä oleva laki myöntää verovapautta vain hautaus-, diplomaattisekä Suomen valtion autoille. Tämä kertoo miksi, meillä on paljon jenkkiautoja, vaikka niitä oli aikaisemmin tuotu yksittäiskappaleita. Me puolestaan olemme tuoneet niitä Suomeen kahdeksan kappaletta tässä vuosikymmenten saatossa.” Emme voi kuin nöyränä nyökytellä Erikin kertoessa tietojaan – varsinkin kun hän vielä vakuudeksi lähetti kuvat sievästä Triumph-tietokirjastostaan. Tämä laki olikin hyvin tilapäinen: se korvattiin 1995, kun Suomesta tuli EU-jäsen, eli se oli käytössä ainoastaan 37 vuotta. toimitus TULIHAN NIITÄ, USEAMPIAKIN Edellisen numeron Triumph GT6 -artikkelin yhteydessä kirjoitimme Autotuojien rekisteröintitilastoihin tukeutuen, että GT6-mallia ei olisi asettunut maahamme uutena ensimmäistäkään. Maahantuojan kantakortteja löytyy 17 yksilöstä, jotka on Suomeen uutena myyty. Leif Heikkinen Espoo Mossesta Caddyyn -juttu numerossa 5/2024 Kiitokset taustoittavasta kommentoinnista. Nyt ostokuitti oli verotuksen perustana, ja jos tuontivero oli alle 100 Suomen markkaa, antoi Tulli 0-laskun, jolla auton sai Suomen rekisteriin. Vuonna 1958 ostajat olivat varovaisia hankkiessaan uusi autoja, koska uudet pykälät olivat outoja. 7. Ja mikä sen parempaa, jos ja kun tausta-analyysiä tulee asian ääressä työuraansa tehneiltä. Ilah dut ta vasti olimme väärässä. Mainittu vuoden 1958 matala rekisteröintimäärä henkilöautoissa tuli mainittua artikkelissa vähän sivumennen, ilman viittausta taajaan esillä olevaan, vuonna 1958 saapuneeseen tilapäiseen veroon. Sepäs onkin väärää tietoa. Tehtäviin kuului myös autojen verotus. Asiassa meidät ohjasi ruotuun Suomen Triumph-kerhon perustaja ja jäsen numero 1 Erik Stenström. Tässä lyhyesti Suomen värikkäistä tuontiverotuksen koukeroista. Tähän saakka vanhat romut oli verotettu uuden vastaavan hinnan mukaisesti. päivään saakka. Ne olivat mk1ja mk2-malleja, joskin jutussa olleen kaltaisia mk3-malleja ei tuotu uutena Suomeen virallisia teitä. Britti klassikoihin erikoistunutta Paradise Carsia luotsaava Erik kertoi meille seuraavaa. Vapautettuja tuontiverosta olivat Suomen valtion autot, diplomaatti-, taksi-, muutto-, merimies-, autokouluja hautausautot sekä keinosiementäjien autot. Suomessa on kehittynyt edelläkävijöitä, jotka ovat luoneet alalle jopa kokonaan uusia käytäntöjä. Toimin Helsingissä Tullin valvontaryhmässä vuosina 1967– 2001. Huomiosi sen tilapäisyydestä ja ”ainoastaan 37 vuoden kestosta" tuntuu sen sijaan useimmiten unohtuvan: ikään kuin se olisi voimassa edelleen, vaikka vuonna 1995 tuli tosiaan voimaan uusi autoverolaki EU-jäsenyyden myötä. Tähän taustaan peilautuu Mobiliassa esillä oleva SKAALA-kutsunäyttely, joka on saanut yleisön pyynnöstä jatkoaikaa joulukuun 15. Tämän lain aikana tapahtui 1980-luvulla vallankumous autokeräilijöille. Autojen tuontiverotus vaikuttaa minkälaisia autoja kansa ostaa. Halpojen autojen hinnat eivät juuri muuttuneet, mutta kalliit autot saattoivat maksaa jopa kolme kertaa enemmän kuin aikaisemmin. Vielä siis ehtii käydä Kangasalla ihailemassa seitsemän pitkän linjan suomalaisen autopienoismallirakentajan – Juha Airion, Petri Hiltusen, Eero Kumannon, Niko Niemen, Tapani Rauramon, Tuomas Seppälän ja Jarkko Syrjäsen – tuotannosta koottua hienoa näyttelyä. Ja vielä itse tilastojuttusarjasta. Alkoi tuhansien autojen uitto rapakon yli USA:sta, Jenkeissähän suurin osa tuoduista oli myös valmistettu. Sen kärkenä tulevat olemaan tietyn vuoden autojen rekisteröintimäärät ennen ja vastavuoroisesti nykyaikana mielenkiinnon ja mietiskelyn herättämiseksi – mutta lukumäärien rinnalle tulee ajoittain spekulaatiota määrien pienuuteen tai suuruuteen vaikuttaneista syistä. SKAALA-JATKOT Kuten sivuillammekin on nähty, autopienoismallien rakentaminen on Suomessa kansainvälisestikin mitattuna todella korkealla tasolla. ”Artikkelissa kerrotaan, ettei Suomeen tullut ensimmäistäkään GT6autoa
Osalle paikka oli ennestään tuttu, mutta ensikertalaisiakin oli paikalla. Tapaamisessa ei ollut järjestettyä ohjelmaa museoon tutustumisen lisäksi, mutta osallistujille oli tiedotettu mahdollisuudesta ottaa itselle tarpeettomia osia mukaan myytäväksi, ja joitakin kauppoja syntyikin. Koollekutsujan, Antti Vähälän kiinnostus Escorteihin juontaa siitä, että miehen ensimmäinen oma auto oli aikanaan ’69 Ford Escort GT. Auto esiteltiin Klassikoiden numerossa 3/08. P ihalle kurvasi vajaat parikymmentä Escortia. Antin kokoelmasta löytyy toinenkin ykköskorinen GT-Escort. Tarkoitus oli pitää kokoontuminen vain Escort-harrastajien tilaisuutena. ”Katsotaan josko saataisiin uusi tapaaminen toteutettua nyt hieman nopeammin. Antti hankki auton vuonna 1992, ja entisöi sen perusteellisesti alkuperäistä vastaavaan kuntoon. Takaveto-Escortien harrastajat kokoontuivat loppukesästä Antin Automuseon pihamaalle. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 8 7/2024. Lopputulos palkittiin SAHK:n entisöinnin laatukilpailussa vuonna 2001. Tuo ensimmäinen oma Escort on tallessa edelleen, mutta odottelee vielä kunnostusvuoroa päästäkseen jälleen tien päälle. ”Kokoontumisesta ilmoiteltiin museon omalla sivulla sekä Facebookin Escort-ryhmissä. Jonkin verran laitettiin myös sanaa kiertämään, mutta laajempaan tiedotukseen ei ruvettu. Tavallisiin avoimien ovien päiviin kun tahtoo aina tulla väkeä ja nykyautoja pihan täydeltä”, museoisäntä Antti Vähälä kertoo. Samanlainen Escort-kokoontuminen on järjestetty museolla kertaalleen aiemminkin vuonna 2018, ja uusintaa oli ehditty toivoa jo pitkään. Escortit Vesivehmaalla Takaveto-Escortien omistajat tapasivat Antin Automuseolla Asikkalassa elokuun puolivälissä. Tuplanokkakone pellin alla saa kokeneemmatkin harrastajat innostumaan. Toki olisi hienoa, jos paikkakunta sekä järjestäjä vaihtelisi ja kokoontuminen onnistuisi vuosittain tai vaikka joka toinen vuosi”, Antti pohtii
Takajousitus ja -pyöräntuenta on suoraa lainaa viitosesta, eli myös R7-mallissa toinen takapyörä on toista edempänä – kuljettajanpuoleinen akseliväli on siis eri mittainen kuin apumiehen puolella. Puuttuva numero Renault’n takavuosien mallisto merkittiin numeroin. 9. Nykyiseen tunneliin tähdännyt kaivuutyö aloitettiin joulukuussa 1987. Renault 7 on R5:n porras peräinen versio. Rakentamisen alkuun päästiin ensimmäistä kertaa 1971, mutta silloin hanke kaatui talousvaikeuksiin. Mutta mihin jäi numero seitsemän. marraskuuta. Malli on teknisesti yhtenevä R5:n kanssa. Loistavan alkukauden jälkeen mies sai kahden GP:n mittaisen kilpailukiellon, ja mestaruuskin ratkesi kyseenalaiseen kolarointiin Damon Hillin kanssa. Porrasperämuutoksen lisäksi auton akseliväliä on jatkettu noin kuusi senttimetriä viistoperään verrattuna. Seiskaa valmistettiin vuosina 1974– 1984 vajaat 160 000 kappaletta Espanjassa, FASA-Renault-tehtaassa. Ruotsissa 52,2 % äänestäneistä kannatti jäsenyyttä, Norjalaisista enemmistö vastusti liittymistä, ahvenanmaalaisista taas ylivoimainen enemmistö oli liittymisen puolella. R7:n akseliväliä on pidennetty noin kuusi senttimetriä. Norjassa, Ruotsissa ja Ahvenanmaalla järjestettiin kansanäänestys Euroopan unioniin liittymisestä. Seiska on pieni neliovinen porrasperä, jonka tunnistaa ensisilmäyksellä R5mallista väännetyksi kehitelmäksi. Ranskasta Englantiin kulkevaa tunnelia suunniteltiin jo varhain; tiettävästi ensimmäinen vakavasti otettava suunnitelma esitettiin vuonna 1802 Napoleonille. Suomen liikenteessä Renault 7:ää ei ole näkynyt, mutta etelänmatkaaja on saattanut hyvinkin kohdata reissuillaan omalaatuisen pikkuauton. Tipparellu oli 4, sitten oli viitonen, kuutonen, kasi, ysi ja niin edelleen. Kuljettajalegenda Michael Schumacher voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa F1-sarjassa. Mallit eroavat toisistaan myös monilta yksityiskohdiltaan, esimerkiksi puskurit ovat porrasperässä terästä viistoperäisen muovipuskurien sijaan. Mestarille kausi oli poikkeuksellisen värikäs. MARRASKUU 1994 MARRASKUU 1994 Englannin kanaalin alittava Eurotunneli avattiin matkustajaliikenteelle 14. Suomen neuvoa antava kansanäänestys pidettiin jo aiemmin, mutta marraskuussa järjestettiin lopullinen ja liittymiseen johtanut äänestys vielä eduskunnassa. S eiskaakin tehtiin – peräti kymmenen vuoden ajan
Kuin silloin ennen Hiljattain ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi ’93 Mercedes-Benz SL 300:n ja sain kunnostettua sen museorekisteriin. Nykykielessä autojen muokkaaminen ja rakentaminen on tuunausta ja pimppausta. Auton omistajahistorian selvityksen jälkeen on ongittava tietoon, mistä kaivoksesta moottorilohkon malmi on louhittu ja onko varapyörän ilma varmasti peräisin tehtaalta, näin hieman asioita keventäen. Oma mopokausi päättyi siihen, kun laadin odotuksiani tehokkaamman ilmoituksen paikallislehteen: ”Myydään viritetty mopo”. Auton alkuperäinen olemus ja kunto on projektieni ainoa tavoite. Lopuksi mies murahti: ”Tämä on Tikkurilan poliisista, saavumme kohta!” Nyt virittelijästä on kuoriutunut 70vuotias mobilisti – kuitenkin ilman pussihousuja. Sellaisesta touhuilusta monen mobilistin harrastus on lähtenyt liikkeelle. Voisiko sillä mennä Ruskeasannan Shellille moikkaamaan siellä nykyisin pyörivää harrastajaporukkaa. Annetaan Arin kertoa, millaisia ajatuksia aiheen tiimoilta heräsi. N uorista autoharrastajista voi tulla tulevaisuuden mobilisteja. Sain parin kaverin yhteystiedot ja esitin ajatukseni heille. Eilen, tänään ja huomenna Vuosikymmenet autoharrastuksen parissa aktiivisesti touhunneen Ari Leppälän missiona on lapioida umpeen kuilua mobilistiväen ja nuoremman polven rakentelijoiden välillä. Heti ensimmäinen soittaja oli todella kiinnostunut, ja varmisti aluksi, että kaikki viritykset on tosiaankin tehty. Jani Lyly ja Henkka Nieminen ottivat ideasta kopin, ja lupasivat tulla muutaman kaverinsa kanssa paikalle. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 10 7/2024. Kehittelin ideaa hieman eteenpäin, ja päätin spontaanin Ruskeasannalle ilmaantumisen sijaan koota alan kavereita yhteiseen tapaamiseen. Niin minunkin. Kaivoin esiin vanhan, risaisen farkkutakin, jonka kanssa kahlasin aikoinaan läpi kaikki Citroën 2CV -tapahtumat ja kävin Ruisrockissa jammailemassa vuonna 1971. Loppukesästä mies järjesti tapaamisen, jonka ideana oli tutustua harrastevehkeisiin puolin ja toisin. Päätin valmistautua aikakapselimatkaani perusteellisesti. Autoa tallissa tarkastellessa tuli mieleen, että voisiko Mersusta tehdä aikakoneen, jolla saisi vuosikymmeniä omistajan mittarista pois. Ensin rakenteluintoni kohdistui polkupyöriin, seuraavaksi mopojen virittelyyn. Millainen olisi nuorten vastaanotto, kun pappa saapuu museokilpisellä avo-Mersulla jonon jatkoksi
Miehet ja autot vasemmalta oikealle: Henri Nieminen ja Nissan R32 GT-R , Jani Lyly ja Mercedes-Benz C43 AMG, Ari Leppälä ja Mercedes-Benz 300SL, Juho Svenn ja BMW 318, Kristian Nuutila ja BMW E36 32 sekä Miika Lyly ja Mercedes-Benz C43 AMG. Korin huomaamattomat levitykset Jani on tehnyt itse. Rakentelijat ovat joutuneet käyttämään luovuutta ja opiskelemaan niin teoriapuolta kuin käsityötaitoja luodakseen visuaalisesti näyttäviä ja teknisesti toimivia laitteita. Henri Nieminen on rakennellut hylsynä hankkimansa GT-R:n näyttelykuntoiseksi. Yritin tehdä sen mahdollisimman ketterästi ja nuorekkaasti, mutta vilkaisu taustapeiliin palautti takaisin nykypäivään. Tapaaminen oli mielenkiintoinen ja jo parin tunnin keskustelu nuorten rakentamista autoista oli silmiä ja mieltä avaava. Nelivetoisen GT-R:n 2,6-litrainen turbomoottori tuottaa nykykunnossa noin viisisataa hevosvoimaa. Ruskeasannan remmi koolla. Juhon käsittelyssä alun perin dieselkäyttöinen BMW 318 on saanut kylkiinsä peltiset M3-levikkeet ja pellin alle 700-hevosvoimaiseksi viritetyn Volvo T6 -padan. 11. Entäpä miltä näytti museorekisteröity SL-Mersu tuning-harrastajien silmissä. Jani Lylyn Mercedes-Benz C43 AMG on matala ja nopea. Juho Svenn saapui paikalle mustalla farkku-Bemarilla. Viimeistely ja muutosten tekninen taso oli kaikissa huippuluokkaa. Omistaja kertoo hankkineensa auton pelkkänä hylsynä, johon hän teki itse peltityöt. BMW ei valmistanut aikanaan M3:a farmariversiona, mutta Juhon yksilö on kuin tehdastekoinen, vaikka moottorina onkin naapurimaan tuote. Voi olla, että ulkonäkö kohentuisi madalluksen myötä, mutta pidän jatkossakin auton museohengen mukaisesti tehtaan alkuperäisillä jousilla – ja onhan alkuperäisen korkuiseen autoon laskeutuminen näin ikämiehelle helpompaa. Henkka Niemisen ’89 Nissan GT-R vaikuttaa nopealta laitteelta. Hyvältä kuulemma, tosin auto pitäisi saada enemmän tonttiin, joka suomennettuna tarkoittaa matalampaa maavaraa. Sen turboahdettu kolmelitrainen kuutoskone tuottaa tarvittaessa hurjat 740 hevosvoimaa ja 930 newtonmetrin väännön. Kavereiden autot tekivät vaikutuksen. Matka ”aikakapselilla” toimi erinomaisesti, ja vuosikymmenet putosivat repusta pois – ainakin muutamaksi tunniksi. Aikamatkan lopuksi hyppäsin Shellin pihalla oman avovaununi ohjaimiin. Jani Lylyn Mercedes-Benz C36 AMG ’94 on sitäkin ripeämpi peli. Autot syynissä Treffit Ruskeasannan Shellille saatiin onnistumaan lyhyellä varoitusajalla
Neljäkymmentä vuotta samalla omistajalla viihtynyt auto on aikoinaan kunnostettu erityisen huolellisesti, sillä nykyinen ulkoasu on vuonna 1985 tehdyn kunnostuksen jäljiltä. Renault Dauphine Gordini ’62 Someron kauniisti mutkittelevilla maanteillä saattaa vastaan pöristellä häikäisevän hieno Renault Dauphine. Sportti Sportti-sämpylä sämpylä 12
”Kaveri tiesi Kalliosta jobbarin, jolla oli myynnissä rekisteristä poistettu Gordini. Ja jos ostaja latoi hiukan enemmän markkoja tiskiin, hän sai alleen tehokkaammalla moottorilla ja neliportaisella vaihteistolla varustetun Gordini-version. Isä ja isän veli auttoivat hakemisessa. Jukan velipoika hankki itselleen Dauphine Gordinin vuonna 1982, ja siitä autosta Jukkakin innostui. Suosituksi sen teki edullinen hinta – etenkin auton ominaisuuksiin nähden. Ensimmäisen ajoauton, Simca Aronden hän hankki samoihin aikoihin, kun sai ajokortin. Autoista Jukka innostui jo varhain. Kauppa kävi, mutta niin kävi katokin, sillä ruostepeikko pesiytyi mielellään Dauphinen rakenteisiin. Ehjäpeltisenä ja ruosteelta suojattuna Renault oli mainio ajopeli. ”Broidi lupasi myydä sen minulle, mutta ei pitänyt lupaustaan.” Ei auttanut kuin etsiä oma auto jostakin muualta. Pienen ranskalaisen vitsailtiin ruostuvan sellaista tahtia, että prosessin etenemisen saattoi nähdä, kun jäi hetkeksi viereen katselemaan. Veikkola Teksti ja kuvat: Kari Mattila E letään vuotta 1962 Somerolla. Kaupanteon jälkeen jobbari vielä hinasi Gordinin meille Kannelmäkeen.” 13. Gordinin imu Renault Dauphine oli aikoinaan todella suosittu auto. Rauli ”Badding” Somerjoen vanhemmat pystyttävät Paratiisikioskin turvaamaan perheensä toimeentuloa. Sain vaihdettua sen Morris Marinaan. Äidin kautta tuli tietoa, että jossain on myynnissä ’63 Škoda Octavia viidelläkymmenellä markalla. ”Ensimmäinen auto mulla oli jo kymmenvuotiaana. Amerikassa puolestaan leukailivat, kuinka Dauphinen ruostumisen voi oikein kuulla. Samoihin aikoihin Someron lapsiluku vahvistuu yhdellä, kun Jukka Virta päästää synnytyslaitoksella ensiparkaisunsa. Ja tapahtui vuonna -62 muutakin; Ranskassakin kokosivat Jukan autoa, vaikka tuskin osasivat arvailla Dauphinen päätyvän aikoinaan Someron maisemiin. Sama peli on miehellä jemmassa vielä tänä päivänäkin. Lähdettiin sitä katsomaan, ja päästiin kauppoihin. Luupää-Datsunilla hinasivat sen kotiin sadan kilometrin päästä.” Jukka hääri Octavian kimpussa, mutta kymmenvuotiaan remonttitaidot eivät vielä olleet sillä tasolla, että auton olisi saanut ajokuntoon. Kilpailijoilla oli tarjota samaan hintaluokkaan kaksiovisia pikkuautoja, jotka eivät tarjonneet samanlaisia tiloja saatikka ajomukavuutta kuin Dauphine
Sturenkadulla oli silloin rekisterikeskus. Vähän aliohjautuvahan se on, mutta hyvä käsijarru auttoi, että sai luisuun.” 14 7/2024 Renault Dauphine Gordini. Pohjatyöt autoon tein kesälomalla mökillä Somerolla, ja vein sen ajamalla sitten Helsinkiin. Broidi tunnisti sen heti ja sanoi, ettei kone ole kunnossa. Otettiin moottori auki, ja sinne oli tosiaan vaihdettu uudet männät, putket ja laakeriliuskat, mutta kiertokankien alapäät olivat väärissä kohdissa. Oli siinä likka ihmeissään, kun löin sille sen paalin käteen.” Pientä laittoa Eräs Renault’n myyntivaltteja oli moottoriremontin helppous. Mutta hyvin se lähti pakkasellakin käyntiin, ja oli se hauska ajettava liukkaalla kelillä. Jukan hankkimaan Gordiniin oli joku aiempi omistaja tehnyt koneremontin, mutta operaatio ei ollut aivan onnistunut. Irrotettavien sylinteriputkien ansiosta väljäksi käyneen koneen pystyi kunnostamaan asentamalla uudet männät ja putket, eikä konetta näin ollen tarvinnut rehata koneistamolle porautettavaksi. Pilkkihaalarit piti olla, kun sillä talvella liikkui. ”Siinä oli joku omituinen ääni. Ei ollut aivan ehjä se lämmitysputkisto. Ne kun laitettiin oikein, niin kone tuli sillä kuntoon, eikä siihen ole sen jälkeen tarvinnut tehdä mitään.” Vuoden ajeltuaan Jukka päätti ottaa auton uudelleen työn alle ja tehdä valkoisesta Gordinista omaan silmään mieluisamman – punaisen. ”Siinä tuli mukana iso pinkka luovareita. ”Auton tarina on sellainen, että vanhempi mies oli sitä säästänyt pojalleen, mutta kun poika sitten sai ajokortin, niin auto ei hänelle kelvannut.” Aivan ilman välikäsiä ei Renault vanhemmalta herralta jobbarille tainnut kulkea. Pikkasen tuuli pyöri ohjaamossa, kun ei ollut ikkunoista kuin tuulilasi paikallaan.” Dauphine palveli Jukan käyttöautona nelisen vuotta. ”Kaupanteon jälkeen jobbari vielä hinasi Gordinin meille Kannelmäkeen.” Auto, auton omistaja ja kioski – kaikki vuosimallia 1962. Arkisin ajelut keskittyivät pääkaupungin kaduille, viikonloppuisin matka suuntautui useimmiten kotipuoleen Somerolle. ”Niistä vuosista jäi kylmiä muistoja. Tämä Dauphine oli säilynyt pelleiltään moitteettomassa kunnossa eikä sitä ollut hitsattu lainkaan. ”Olin silloin töissä automaalarina Lautta saaren Konela-Autossa, ja sain sen siellä maalata
Edullisten pikkuautojen joukossa edistyksellistä ajattelua edusti myös Gordini-versioon vuonna 1964 ilmaantuneet levyjarrut molemmilla akseleilla. Jousitus on pienen ja kevyen auton ongelmakohta. Jukka Virta teki huolellista työtä kunnostaessaan Gordinin 80-luvun puolivälissä. Seuraavaksi miehen on tarkoitus ottaa takajousitus työn alle. Yhden hengen kuormalla mukava jousitus ei kanna neljän matkustajan kuormaa, mutta täydelle lastille viritetty jousitus on puolestaan liian kova yksin ajavalle. Muutenkin mukavan pikkuauton lisävarustelistalle ilmaantui vuonna 1956 käyttöä helpottava Ferlec-kytkin. Perinteisen valitsimen sijaan robottiautomaattivaihteistoa ohjattiin kojelaudan painonapeista. Sellaisia olivat muun muassa virtalukon ja ohjauspyörän lukon yhdistelmä, läpinäkyvä jarrunestesäiliö, ovikatkaisijoilla varustetut sisävalot ja automaattiryyppy. Jukka on pudottanut auton etupäätä hiukan lähemmäksi ajoradan pintaan. Renault ratkaisi asian tuomalla Dauphineen vuonna 1960 Aerostable-jousituksen, joka perustuu pehmeän pääjousen ja eräänlaisen kumielementin yhdistelmään. Auto on edelleen samassa kuosissa sisältä ja päältä. LUKSUSRATKAISUJA HALPISVAUNUSSA Markkinoille tullessaan vuonna 1956 Renault Dauphine oli edistyksellinen ja monilta yksityiskohdiltaan fiksusti suunniteltu auto – etenkin hintaluokka huomioiden. Dauphinen konepelti ja tavaratilan kansi pysyivät auki itsestään, ja kaiken lisäksi luukkujen avaaminen sytytti valon helpottamaan tavaroiden penkomista tai moottorin syynäämistä. Kevyellä kuormalla matkataan rautajousien varassa, kumielementit antavat tukea syvemmissä niiauksissa. 15. Elektromagneettinen kytkin toimi automaattisesti ja mahdollisti liikkeelle lähdön ja vaihteiden vaihtamisen ilman kytkinpoljinta. Renault’n ostaja pääsi kenties ensimmäistä kertaa käsiksi sellaisiin hienouksiin, joista tuli pian arkipäiväisiä ratkaisuja. Vuonna 1963 Ferlec-kytkin sai parikseen robottivaihtajan
Nokkapellin alta paljastuu moitteetto massa kunnossa säilynyt tavaratila. Vauhtimallin vaihteisto on nelilovinen perusmallin kolmenopeuksisen sijaan. 01 Merkki ja malli Renault Dauphine Gordini 02 Vuosimalli 1962 03 Moottori Taakse pitkittäin asennettu nelisylinterinen rivimoottori, nestejäähdytys, sylinteriryhmä valurautaa, kansi kevytmetallia, kaksi työntötangoilla ja keinuvivuilla ohjattua venttiiliä palotilaa kohden, iskutilavuus 845 kuutiosenttiä (poraus 58, isku 80 mm), teho 40 hevosvoimaa 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella, kuiva yksilevykytkin, takaveto 05 Alusta Edessä poikittaiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin ja Aerostable-kumikartiot, takana heiluriakseli, kierrejouset ja ilmalla täytetyt Aerostable-kumielementit 06 Kori Neliovinen porrasperäinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pituus 3 490, leveys 1 520, korkeus 1 445 mm, paino ajokunnossa 715 kg 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h 27,5 s, huippunopeus 126 km/h 09 Valmistusmäärä 2 150 738 kpl Takaluukun alla ahkeroi Gordinin trimmaama moottori. Muun muassa pinta väri ja verhoilu uusittiin 80-luvulla. 16 7/2024 Renault Dauphine Gordini. Autoa on hieman muokattu omistajalle mieleiseen suuntaan. Työn jälki on tälläkin osastolla erittäin siistiä – kuin juuri tehtyä, vaikka kunnostuksesta on aikaa jo vuosikymmeniä. Nämä kolmiosaiset vanteet Jukka onnistui hankkimaan Varkaudessa sijaitsevan yrityksen välityksellä Espanjasta, jossa vanteet räätälöitiin mittojen mukaan autoon sopivaksi. Sisätiloissa vilisee ranskalaisen kauniita yksityiskohtia tyylikkäästä tavara lokerosta omaperäiseen viikseen. Dauphinen pulttijaolle on vaikea löytää erikoisvanteita
Kolmen vuosikymmenen lepo Vuonna 1988 Jukka teki kaupat KE20-korisesta Corollasta, mutta ei antanut Dauphinea vaihdossa vaan vei sen Somerolle ja katon alle suojaan. Olkatappeihin tein uudet puslat, vähän jarruja herkistelin ja laitoin uudet nesteet joka paikkaan, eikä siinä muuta sitten tarvinnut tehdä.” Seuraavana vuonna mies vieraili konttorilla saman asian tiimoilta jo toistamiseen – Renault kun oli pudonnut vuosikymmenien varrella pois rekisteristä. Ja sitä murenaa sitten oli joka paikassa. ”Viime kesänä ajeltiin mökille päin. Autoa kiertäessä Jari kiinnitti huomiota takarekisterikilven kieppeillä leijuvaan käryyn. Siinä oli vielä karkaistu tuulilasi, ja sehän on sellainen, että hajoaa pieniksi palasiksi. Niistä vuosista jäi kylmiä muistoja. Operaatio sujui mutkattomasti, joskin käteen paiskattiin vanhaan vekottimeen huonosti istuvat pitkät kilvet. ”Viime kesänä mittariin tuli pari tuhatta kilometriä. Paria vastoinkäymistä lukuun ottamatta Renault on tarjonnut omistajalleen runsaasti nostalgisia hetkiä tien päällä. Vian aiheuttajaksi paljastui oikosulkuun mennyt rekisterikilven valon johto. Viikon päivät meni ennen kuin oli kaikki siivottu.” Eräällä ajokerralla auton sisätiloihin alkoi tulvia pahaenteistä savua. Yhtäkkiä näin sivusilmällä, että jotain lennähti tukkirekan kyydistä, ja saman tien se jokin lävähti tuulilasiin. ”Oli se kuitenkin sisätiloissa koko ajan, ja kävin aina välillä sitä käyttelemässä.” Jukan automaalariura oli vuosien vieriessä vaihtunut automaalauksen opettajan työhön Haagan ammattikoulussa. Matkan varrelle on osunut nautinnollisia hetkiä, mutta myös vaaran paikkoja. Töissä sanoin kavereille, että huviajoa, mutta ne meinasivat, että ei se mitään huviajoa tuollaisella ole, että kyllä se työstä käy.” 17. Käryäminen taukosi, kun kytki valot pois päältä. Lasi meni kuskin edestä hajalle ja loppumatka piti ajaa toiselta puolelta kurkistellen. Seisonta-aika venähti pitkäksi. Ne Jukka sai onneksi vaihdettua lyhyempiin ja vanhalla tunnuksella varustettuihin kilpiin. Rupesin sitä siellä käymään läpi, mutta ei siinä loppujen lopuksi ollut paljoakaan hommaa. ”Otin auton trailerille vuonna 2020 ja vein sen koululle. Viime vuodet Renault on palvellut kesäautona. Pilkkihaalarit piti olla, kun sillä talvella liikkui. Sitäkin työpaikkaa mies pääsi hyödyntämään Dauphinen kunnostukseen. Auto ei onneksi syttynyt tuleen, mutta piuhojen korjaus edellytti kojelaudan irrotuksen, mikä oli kuulemma kaikkea muuta kuin helppo homma
Ford Escort XR3i ’84 ENSIMMÄISEN AUTON HUUMAA Sastamala 18
1990-luvun lopulla elettiin jonkinlaista tuningin alkuaikaa, joten Escortia luonnollisesti tuli nuoruuden innolla jalostettua ulkoasun ja äänentoiston suhteen. Escortilla huristelin armeija-ajan, opiskelut ja vielä hetken työelämään siirtyessäni. 19. Teksti: Eero Kumanto • Kuvat: Tuukka Erkkilä V uoden 1998 ylioppilaskirjoituksista oli jäljellä enää ruotsin kielen koe. Kolmannen korimallin Escort esiteltiin vuonna 1980. Sen ratin takana on opittu ajamisen ja liikenteen rutiinit ja varmasti tehty ikimuistoisia reissuja. Kaupat syntyivät, ja punaisesta Escortista tuli oma ensimmäinen autoni, ja se palveli pitkään. Kytkinvaijeri muun muassa katkesi kerran Kehä kolmosella. Etuvetoisista Escorteista oli perheessämme jo kokemusta, sillä isosisko oli jo ajellut jokusen vuoden vastaavalla yksilöllä. Vaikka se oma auto luonnollisesti sillä hetkellä on parasta mahdollista mitä on saatavilla, niin kesätyöpaikan pihassa tuli toki ihasteltua vähän pirteämpää XR3-mallia. Kesätyörahat sijoitin viisaasti uuteen hienoon Sonyn CD-soittimeen, subbariin, vahvistimeen ja kilometriin kaapeleita. Auto oli juuri ylimaalattu ja keulaa koristivat valtavat pyöreät lisävalot. Sisätiloja ehostettiin tiukalla budjetilla penkinpäällisillä ja punaisiksi maalatuilla yksityiskohdilla. Palveltuaan useamman vuoden, oli aika päivittää Escort uudempaan yksilöön, joka oli vuosimallin 1997 GT, 1,8-litraisella Zetec-moottorilla varustettu farmarimalli. Oma ensimmäinen auto saattaa myöhemmällä iällä alkaa kutkutella. Seuraavana vuonna se ansaitsi Vuoden Auto-tittelin Euroopassa. Myynti-ilmoituksen auto oli ikäisekseen asiallisessa kunnossa ja kilometrimääräksi ilmoitetut 150 000 vaikuttivat uskottavalta lukemalta. Oma ensimmäinen auto jää meistä useimmille lähtemättömästi mieleen. Auto saatiin siitä jotenkin rullailtua Mäkkärin parkkipaikalle, joka sattumalta oli ihan Bilteman vieressä. Kilometrejä kertyi reilusti yli satatuhatta. Koeajon perusteella 1,3-litraisen voimanpesän 69 hevosvoimasta suurin osa oli tallella. Tässä artikkelissa yhdistyy kaksi tarinaa tällä teemalla. Edeltävä ilta olisi luonnollisesti kannattanut hyödyntää vielä viimeisiin kertailuihin, mutta paikallislehdestä bongattu myynti-ilmoitus kuitenkin houkutteli enemmän. Sieltä löytyi uusi vaijeri, joka pienessä tihkusateessa saatiin rystyset verillä paikoilleen. Saavuimme isäni kanssa ilmoituksessa mainittuun osoitteeseen, jossa meitä odotteli upea punainen Escort vuosimallia 1984. XR3i oli saatavilla vuodesta 1983 eteenpäin. Oma punainen Esco palveli vielä hetken pikkuveljen käytössä, ennen kuin päätyi kaikkensa antaneena metallinkierrätykseen. Vuosien ja kilometrien varrelle mahtui luonnollisesti nautinnollisia kilometrejä ja tuskallisia remonttihetkiä. Oma ensimmäinen auto, vuoden 1984 1,3-litrainen Escort sai kokea jonkinlaisia ennakkoluulottomia tuningin ensiaskelia. Rakentelin kaiuttimia varten vaihdekepin ympärille keskikonsolin vanerista, joka punaisella sametilla verhoiltuna oli suorastaan upea! Alumiinivanteet olivat tuohon aikaan vielä melko arvokkaita, mutta jostain lehti-ilmoituksesta bongasin hienot kolmioreikäiset kromiset Mangelsit juuri oikealla 4x108-jaolla! Ne viettivätkin Escortin alla useamman kesän
XR3i-mallin kojetaulu on muodoiltaan samanlainen, kuin perus-Escorteissa. Museorekisteröinti suoritettiin vuonna 2015, minkä jälkeen Escortilla on rullailtu maltillisesti muutama tuhat kilometriä Juhan toimesta. Tummansininen väri korvattiin nyt punaisella, koska se Juhan ensimmäinen XR3 oli juuri punainen. Harrastekohteeksi löytyikin avoBMW, joka edusti samaa e30-korimallia, kuin Juhan toinen auto. Siirrytään seuraavaksi pikakelauksena Juhan ruuhkavuosien yli vuoteen 2009. Juha käytti aikaa auton viimeistelyyn ja esimerkiksi konehuone on entistetty käytännössä uutta vastaavan tasolle. Ensimmäinen auto piti saada alle, ja myynti-ilmoituksista olikin bongattu hieno Celica, joka kuitenkin meni sivu suun. Fordin kori on purettu hylsyksi asti, minkä jälkeen muutamat ruostevauriot on korjattu. Juha teki Escortille täydellisen entisöinnin, tässä kori tulossa maalauksesta. Juha vietti projektin aikana paljon aikaa myös autopurkamolla, josta löytyikin autoon paljon sopivia parempikuntoisia pisteosia. Juuri 18 vuotta täyttänyt Juha Lamberg oli samankaltaisessa tilanteessa kuin artikkelin kirjoittaja jutun alussa. Nämä kun olivat jossain vaiheessa päätetty värjätä korin kanssa samaan sävyyn. Escort oli Juhaa edeltäneellä omistajalla vuodesta 1988, ja auto oli laitettu seisontaan vuonna 2008. XR3i-mallissa takaluukku ja sivulasien ympäristö oli maalattu mustaksi. Juha Lamberg, Imatra Siirrytään tarinassa vuoteen 1986 ja Imatran seudulle. Ehjää alkuperäistä on kuitenkin lähes mahdoton löytää. Seuraavaksi kohdalle osui hieman sattumalta punainen, vuosimallin -81 Ford Escort XR3, eli vielä kaasuttimella varustettu yksilö ilman i-merkintää. XR3:sta hierottiin nopeasti osamaksukaupat. Artikkelin XR3i kuvattuna vuonna 2014, kun Juha Lamberg sen osti. Valmistusmateriaali on kuitenkin kovan muovin sijaan jonkinlaista pehmeää uretaania, jolla on taipumuksena ajan mittaan halkeilla, ja tästä museotarkistuksessa tuli pieni huomautus. Moottorille suoritettiin perusteellinen kunnostus, ja kytkin sekä hammastanko uusittiin. Istuinten verhoilut ovat alkuperäiset, mutta niiden toppauksia on ryhdistetty. Pieni yksityiskohta, mutta ilme muuttuu perusmalliin verrattuna yllättävän paljon. Projektissa suurin osa töistä on tehty itse, mutta omat pojat ja kaveri olivat suurena apuna. Juha nautti Escortin kyydeistä kolmen vuoden ajan, jonka jälkeen tilalle tuli BMW. Sisustan osalta on pyritty vaalimaan paljon alkuperäistä. 20 Ford Escort XR3i 7/2024. Lattiamatto on sekin alkuperäinen, joka nyt pestiin huolellisesti. Alustan osalta uusia osia ovat muun muassa jarrut, iskarit ja jouset, myös vetoakselit on uusittu. Juha tavoittikin viimeisen rekisteriin merkityn omistajan, mutta auto oli jo valitettavasti poistunut maailmasta. Samalla sinistä väriä on poistettu soodapuhaltamalla muoviosista, kuten takaspoilerista, levikkeistä ja puskureiden päätypaloista. Juha päätti tutkia, olisiko se oma punainen Escort XR3 vielä olemassa. Hänellä olisi nyt aikaa harrasteautoprojektille ja se oma ensimmäinen auto oli alkanut kutkutella mieltä. Mennään taas muutama vuosi eteenpäin, ja nyt eletään syksyä 2014, kun Juha bongaa tori.fi:stä Ford Escort XR3i:n myynti-ilmoituksen. Nopeasti Juha tekee päätöksen, että Escortille suoritettaisiin täydellinen entisöinti. Tummansininen Escort on ilmoituksen perusteella hyväkorinen, mutta moottorissa ilmoitetaan olevan nokka-akselissa kulumaa. AUM-435 on luovutettu 30.7.1984 ensimmäiselle omistajalle, joka toimi myyjänä helsinkiläisessä Ford-liikkeessä. Auto poikkeaa väriltään ja vuosimalliltaan Juhan ensimmäisestä autosta, ja on varustettu ruiskukoneella, mutta hän kuitenkin hakee edullisen auton Hirvensalmelta omaan talliinsa
21 Juha käytti aikaa auton viimeistelyyn ja esimerkiksi konehuone on entistetty käytännössä uutta vastaavan tasolle.. Tehdasasenteisille Boschin lisäkaukovaloille löytyy oma kytkin. Sporttiannoksen sisätiloihin viimeistelee paksukehäinen kolmipuolainen ratti. Se on kuitenkin tismalleen samanlainen malli, jollaisen omaan Escortiin aikoinaan uutena ostin. XR3i:n vakiovarusteisiin kuului Boschin lisäkaukovalot. Sonyn CD-soitin edustaa 90-luvun loppupuolta ollen hieman moderni -84 Escortiin. Sisäkatosta löytyy kattoikkunan avausmekanismi, sekä niin tärkeällä ajanottotoiminnolla varustettu digitaalikello. Oviverhoilut ovat hinnat alkaen-mallia aavistuksen pöyhkeämmät ja niihin on sijoitettu korkeata varustetasoa edustaneet sähköikkunoiden kytkimet. Nämä tismalleen alkuperäisen kaltaiset valot Juha Lamberg onnistui löytämään tutusta varaosaliikkeestä. Kojelauta on muodoiltaan samanlainen kuin perusmallissa, mutta valmistettu pinnaltaan pehmeästä materiaalista ollen iän myötä erittäin herkkä halkeamille
Lukuisat automerkit kehittelivät omista lyhytperäisistä perheautoistaan sporttimallit, jotka hieman pirteämmän tekniikan ja lisävarusteiden osalta saivat peräänsä eksoottiset kirjainyhdistelmät. Oli GT, GTI, GSI ja niin edelleen, Fordilla oli käytössä XR-tunnisteet. Ensimmäiset sadat kilometrit kohti kotia meni suu hymyssä, nyt alla oli jälleen punainen 1984 vuosimallin Escort, mutta jo nuorena himoitsemani XR3imalli! SPORTTIMALLIN ERIKOISUUDET Kaasuttimella varustettu Ford Escort XR3 ja myöhemmin hieman tehokkaampaan ruiskutekniikkaan päivitetty XR3i edustivat niin sanottua ”hot hatch”-ajattelua. Loppu on historiaa, vaikka auto ei kuulemma ollutkaan myytävänä. Sattumankauppaa Artikkelin kirjoittaja pohdiskeli kesän 2022 lomasuunnitelmia, ja lopulta päätettiin suunnata roadtrip itäiseen Suomeen. XR3imallin mukana on seurannut erillinen lisävihkonen. Ne toki saattavat nykyään hieman hymyilyttää: perus-Escortiin verrattuna XR3i:ssä on nimittäin erillinen pyyhkijöiden tihkunopeussäädin, sähköiset lasinnostimet, sisältä säädettävät sivupeilit, sekä digitaalinen kello ajanotto-ominaisuudella! Hienouksiin lukeutuu vielä pronssinväriset sävylasit ja tehdasasenteiset Boschin lisävalot. Auton mukana seurasi alkuperäiset oppaat ja huoltokirja. Päätin ottaa puhelun museoon tiedustellakseni Escortin omistajan yhteystietoja. Matkalla luonnollisesti tutustuttiin kohteisiin sitä mukaa, kun niitä tien varrelta bongailtiin. Seuraavana kesänä Escort sitten palasi mieleen, ja harrastekaluston lisääminen oli kypsynyt sopivalle tasolle. Jossain Lappeenrannan ja Imatran välillä huomasimme opasteet Etelä-Karjalan Automuseoon. 22 7/2024 Ford Escort XR3i Nostalgiaryöppy oli aivan valtava, juuri tällaisen olisin silloin aikoinaan halunnut!. Kesäloman 2023 roadtrip suuntautui siten jälleen kohti Imatraa. Juha ei varsinaisesti ollut autoa myymässä, mutta koki että voisi siitä luopua, sillä se ei edustanut ihan tarkkaan sitä omaa kaasuttimella varustettua XR3-mallia. Tässä vaiheessa artikkelin kirjoittajan osalta ei vielä tehty mitään toimenpiteitä, sillä harrasteauton hankinta ei tuolla hetkellä ollut ajankohtaista. Pieniä toimintaan liittyviä herkkuja myös luonnollisesti löytyy. XR3 ja XR3i-mallien erikoisuus oli omat spesiaalit nelilehtisen apilan muotoiset Cloverleafalumiinivanteet. Juha Lamberg kertoi pitkän puhelun päätteeksi, että autoa saa silti tulla katsomaan ja vaikka koeajamaankin. Pirteämmän tekniikan ja jäykemmän alustan lisäksi lisävarusteisiin oli panostettu. Nostalgiaryöppy oli aivan valtava, juuri tällaisen olisin silloin aikoinaan halunnut! Auto oli juuri Juha Lambergin entisöimä yksilö, joka hieman sattumalta oli päätynyt vain tuon kesän ajaksi museoon näytille. Koeajon tuoman euforisen fiiliksen ja syvällisten keskustelujen jälkeen päädyimme omistajanvaihdokseen. XR3i kuitenkin tallentui kameran lisäksi selkärankaan. Museon ovista sisään astuessa silmiini osui melkein heti punainen Escort XR3i. Myös erilliset kaiuttimet jalkatilassa omissa koteloissaan edustivat lisävarustuksen hienouksia. Ulkoisia eroavaisuuksia perus-Escortiin verrattuna olivat muun muassa pienet muovilevikkeet, etuja takaspoileri ja kattoluukku, sekä tietenkin alumiinivanteet ja leveät ja matalaprofiiliset 185/60-renkaat! Sisustuksessa oli panostettu aavistuksen sporttisimpiin istuimiin sekä paksukehäiseen rattiin. Juha Lamberg on tehnyt konehuoneen viimeistelyn kanssa tinkimätöntä työtä
23. 01 Merkki ja malli Ford Escort XR3i 02 Vuosimalli 1984 03 Moottori Eteen poikittain asennettu nelisylinterinen rivimoottori, iskutilavuus 1 597 cm 3 , (poraus 80 mm, isku 79 mm), polttoaineen suihkutusjärjestelmä, kannen yläpuolinen nokka-akseli, puristussuhde 9,5:1, teho 105 hv 04 Voimansiirto Etuveto, 5-nopeuksinen synkronoitu vaihteisto 05 Alusta Edessä MacPherson-tuenta, poikittaiset alatukivarret ja kallistuksenvaimennin, takana poikittaiset tukivarret, pitkittäistuet ja kierrejouset, kaasuiskunvaimentimet 06 Kori 3-ovinen umpikori 07 Mitat Pituus 405 cm, leveys 164 cm, korkeus 137 cm, paino 925 kg 08 Suorituskyky Suorituskyky: 0-100 km/h 9,7 s, huippunopeus 186 km/h Korin kanssa samaan sävyyn maalatut puskurien teräsosat ja osa sivupeileistä ovat nekin pieniä muutoksia, joilla pesäeroa perusmalliin on saatu aikaiseksi. Syksyinen ajankohta, kartanon pihapiiri ja räikeänpunainen pikkusportti luovat jopa brittiläistä tunnelmaa, fiilisteli kameran takana häärinyt Tuukka Erkkilä. Kartanon isännälle kiitokset kuvausmahdollisuudesta. XR3i on kuvattu Sastamalan Kiikassa Ruotsilan kartanon pihapiirissä
BMW 1800 ’65 Viimeisen päälle 24
Ensin käytettynä hankitulla Isabellalla, kunnes Tauno onnistui länsiautojen säännöstelyn hellittäessä 1960-luvun alussa hankkimaan aivan uuden Borgwardin, Isabella TS:n. Pitkä työ palkitsi, sillä lopputulos on häikäisevä. Tälle Touring Sport -versiolle kyytiä antoi perusmallin 60:n sijaan 75 hevosvoimaa. Auto oli ilmeisen sopiva perheen tarpeisiin, ja muutamat seuraavat vuodet se täytti tehtävänsä mukisematta. Ja mitä laadulliseen puoleen tulee, niin uskallamme sanoa, että kyseessä on maamme hienoin 1800-yksilö pitkäjänteisesti ja pieteetillä tehdyn entisöinnin ansiosta. Borg wardin suuntaan ei enää kannattanut tähyillä, sillä merkin valmistus oli päättynyt vuonna 1962. Länsisaksalaista laatua Helsinkiläisessä Pesosten perheessä oli 50-luvulta lähtien totuttu hoitamaan arkiset autoilut Borgwardilla. Raimo Pesosen isä osti vuonna 1967 uuden BMW 1800:n, joka palveli perhepiirissä 90-luvun puoliväliin – alkuun ensiomistajan käyttöautona ja sen jälkeen seuraavalla sukupolvella harrastekäytössä. Kesällä 2023 kyseisiä Neue Klasse -perheen edustajia oli liikenteessä Traficomin mukaan vain kolme autoa vuosilta 1967–1970 ja niiden päälle pari 1800 TI -versiota 60-luvun puolivälistä. Vuosituhannen taitteessa käynnistyi auton perinpohjainen entisöinti, joka ulottui lopulta kolmelle vuosikymmenelle. Määrän ja laadun lisäksi on nostettava esille myös henkilökohtaiset merkitykset: Bemari on samainen yksilö, jonka Raimon isä Tauno Pesonen osti uutena ja jolla Raimo itse aloitti autoilunsa 60-luvun lopulla. 25. Vuosikymmenen puolivälin jälkeen Tauno alkoi tunnustella mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja auton vaihtoon. Viittaamamme lisäys kantaan on sen sijaan selkeä tapaus: vantaalaisen Raimo Pesosen BMW 1800 vuodelta 1965. Rekisterissä 1800-malleja oli yli 20, mutta kokonaisuutena tämän joukon liikkeestä tai liikkumattomuudesta on vaikea sanoa tarkemmin. Vantaa Teksti: Harri Onnila Kuvat: Tuukka Erkkilä ja Pesosten albumi V iime vuoden syksyllä kotimaassamme liikehtivien BMW 1800 -autojen suppea joukko sai merkittävän lisäyksen sekä määrällisesti että laadullisesti. Automerkki oli kuitenkin jättänyt sen verran hyvän vaikutelman, että Taunon mielestä seuraavakin ajopeli saisi kernaasti olla länsisaksalainen
”Isä katseli sitten erilaisia automerkkejä, lähinnä saksalaisia, ja kävi koeajamassa niin Opelia kuin Mersuakin”, Raimo muistelee. Valinta kohdistui perheautokäytössä sopivimpaan, jos myös hankintahinnaltaan varsin tyyriiseen malliin, BMW 1800:aan. ”BMW tuli perheen tavalliseksi käyttöautoksi, ja se sai osakseen aikakauden hengessä paljon suolaa ja hiekkateitä. ”Kun vuonna -69 sain kortin, niin Bemari alkoi saada enemmän liikettä myös viikonloppuisin. Isä kulki sillä työmatkat, mutta tietysti autolla mentiin myös lomamatkat, sukuloinnit ja sellaiset”, kuvailee Raimo. Kaupanteon yksityiskohdat ovat painuneet historian hämäriin, mutta lopputulema on tiedossa. Perhealbumin kuva on Raimon mukaan otettu ennen vuotta 1971, koska lokasuojapeilit eivät ole vielä löytäneet paikoilleen. ”Kun vuonna 1969 sain ajokortin, niin Bemari alkoi saada enemmän liikettä myös viikonloppuisin.” Sama mies ja sama auto, välissä vain on muutama vuosi. Kaverien kanssa ajeltiin, ja vuoron perään aina jonkun faijan autolla oltiin liikkeellä. Käyttöautovuosinaan 1800 pelasi Raimon mukaan asiallisesti, aikakauden tekniset ratkaisut ja vaatimukset huomioiden. Mutta hyvin sitä huollettiin ja ylläpidettiin huoltoasemilla, joita oli silloin pilvin pimein.” 26 7/2024 BMW 1800. Toukokuussa 1967 ensiomistajansa nimiin rekisteröity auto siirtyi näin arjen liikkumisen toteuttajaksi ja mahdollistajaksi. ”Ei siinä ollut mitään ihmeempiä, vaan palveli suht hyvin. Isäni usein kysyikin viikon alussa, että ainako tässä on ensimmäiseksi käytävä bensa-asemalla”, Raimo hymyilee. Edustihan 1800 autona tietysti vielä sitä aikaa, että oli kuuden voltin sähköt, öljyt vaihdettiin 5 000 kilometrin välein ja alustassa oli metsä rasvanippoja. Bemaria kuljetti alkuun vain ja ainoastaan Tauno-isä, mutta tilanne muuttui, kun jälkikasvu varttui ajokortti-ikään. Epäilemättä tarkoin puntaroitu autonhankinta suuntautui kuitenkin uutta nousua 60-luvun mittaan tehneeseen länsisaksalaismerkkiin – BMW:hen. Borgward liittyi HakaAuton vaihtoautolaivastoon ja Tauno kurvasi kotiinsa uutuuttaan hohtavalla valkoisella BMW 1800:lla
BMW 1800 liittyi mallistoon syksyllä 1963. Ensimmäisen Neue Klasse -mallin, BMW 1500:n esittely tapahtui Frankfurtin autonäyttelyssä 1961. Kovin montaa vuotta ei BMW 1800 ehtinyt kuitenkaan harrastetapahtumia kiertää. Osan ajasta 1800 vietti pysäköintitalossa, kun taloyhtiön tallipaikka oli varattu käyttöautolle. Toiseksi suosituimmaksi Neue Klasse -malliksi valmistaja ilmoittaa hieman alle 120 000 yksilöä vuosina 1965–1972 valmistetun 2000-mallin. Tulevina vuosina vauhti mallistossa kasvoi, kun 1500 jäi pois ja korvattiin 1600-mallilla (83 hv), joka oli tuotannossa 1964–1966. Pienen mutta silti perheautonakin markkinoidun 700-mallin taival oli päättymässä ja vetovastuu siirtymässä 1600–2:lle ja pian muillekin E114-korisille 02-malleille. UUDELLE LUOKALLE Puolivälissä 60-lukua BMW:n mallisto oli murroksessa. BMW GROUP Loppuun asti Vuonna 1973 BMW palasi jälleen täysimääräisesti Taunon ajokiksi, kun Raimo hankki ensimmäisen oman autonsa, Kup la-Volkkarin. Mallinimen mukaisella 1,5-litraisella 80 hevosvoiman nelosmoottorilla liikkunut malli sai seuraavana vuonna seuraa 1,8-litraisesta (90 hv) 1800-mallista. Kun lisäksi kakkosen synkronointi oli loppu ja öljykin harmaan puoleista, en siinä kohtaa lähtenyt vikoja nopeasti korjauttamaan, vaan jätin auton seisomaan.” 27. Valmistusmäärä 1800-mallin osalta nousi BMW Groupin Classic-arkistosivujen mukaan 141 471 yksilöön, kun mukaan lasketaan vientimarkkinoilla koottujen lähes 4 000 SKD/ CKD-auton määrä. Mallivuodelle 1969 esiteltiin myös kaksipiirinen jarrujärjestelmä. Mallin merkittävimpiä teknisiä päivityksiä oli 12 voltin sähköjärjestelmän sekä läpivirtaustuuletuksen saapuminen syksyllä 1966 sekä aluksi käytössä olleen 1 773-kuutioisen M118-moottorin vaihtuminen loppukesästä 1968 uuteen 1 766-kuutioiseen versioon. Muutoksen taustalla oli tuotantokulujen viilaus moottorien koneistuksissa: uudessa 1 766-kuutioisessa käytettiin kaksilitraisen moottorin 89 millin porausta ja 1,6-litraisen moottorin 71 millin iskunpituutta, mikä mahdollisti saman kokoluokan männät ja kiertokanget. ”Suhteellisen pienillä korjauksilla oli selvitty vuoteen -95 asti, jolloin siis saavutettiin 30 ikävuoden vuoden rajapyykki. Neue Klasse -malliston tarina oli alkanut vuonna 1961 esitellyn BMW 1500:n muodossa. Siihen aikaan BMWharrastetoimintaa oli ollut lähinnä 501ja 502-mallisilla Barokkienkeleillä, mutta 90-luvun alussa tulivat mukaan myös Neue Klasseja 02-mallit.” Heti ensimmäiseen tapahtumaan osallistumisen myötä Raimosta tuli myös kerhon jäsen, eli hän on ollut mukana alusta saakka vaikkei varsinaisiin perustajajäseniin lukeudukaan. Omat menevät lukunsa olivat 1800 TI (110 hv) ja 1800 TISA (130 hv) sekä 2000 TI/TI-Lux (120) ja 2000 tii (130 hv). Koko Neue Klassen kantava voima oli kuitenkin 1800-malli, jota myös valmistettiin pisimpään, syksystä 1963 kesään 1972. Ajotehtäviä BMW:lle kuitenkin riitti kesärengaskuukausina. Silloin katsuri kuitenkin sanoi, että iskarien ympäristössä alkaa olla vähän pehmeää. ”Olin 1800:lla mukana BMW-kerhon ensimmäisessä kokoontumisajossa Lohjalla vuonna 1991. Sen kaltaiseen toimintaan Raimo suuntasikin sillä seuraavan vuosikymmenen alussa. ”Eläköitymisen jälkeen ajoa tuli isälle tietysti vähemmän, pääosin matkat suuntautuivat lähellä sijainneelle kesämökille”, kertoo Raimo ja jatkaa, ”BMW oli isällä ajoautona elämänsä loppuun, 80-luvun alkuun asti.” BMW:n ensimmäisen ja pitkäaikaisen omistajan poismentyä Raimo ei päätynyt hukkaamaan autoa, vaan piti sen rekisterissä. Varsinainen perheautomalli oli kuitenkin neliovinen ja 4,5 metriä pitkä BMW, joka opittiin tuntemaan mallivariaatioineen nimellä Neue Klasse. Mallista muodostui Neue Klasse -perheen suosituin malliversio ja sitä valmistettiin kesään 1972 saakka. ”Puolivälissä 80-lukua BMW joutui kuitenkin melkoiseen rääkkiin, kun rakennettiin omakotitaloa ja talonrakennusprojektin aikana sillä kuljetettiin yhtä ja toista rakennustyöhön liittyvää tarviketta.” Ponnistelusta oli Bemarille kuitenkin se hyöty, että talon valmistuttua sen kahden auton tallista toinen tallipaikka osoitettiin sille. Tuossa vaiheessa 1800:lla alkoi olla ikää jo hieman yli 20 vuotta, joten se alkoi olla harrasteautoiässä
Ohjaamon monet pisteosat ovat vaikeasti tavoitettavia, joten tallella säilyneet ja siistimiskelpoiset auton alkuperäisosat olivat arvossaan. Hän tuntee BMW:t ja EMW:t erittäin hyvin ja on myös kilpaillut BMW-kalustolla. Johtoajatus alkavaan urakkaan oli BMW-kerholaisten ja alan ammattilaisten kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen kirkas – tehdään perinpohjaisesti ja hyvin. 28 7/2024 BMW 1800. BMWkerholaiset kannustivat Raimoa pitämään auton ja laittamaan sen kuntoon, mutta lopullinen päätös oli tietenkin tehtävä itse. Hän sanoi, että keväällä 2023 olisi hommissa sopiva rako – ja siitä autoni lähti kasaantumaan.” Tämän kontin avaamista ei tarvitse arastella epäsiisteyden vuoksi. Sitten alettiin tehdä toiseen suuntaan.” Kunnostuksesta BMW oli siis purettuna, ja talteen laitetut auton omat sekä maailmalta hankitut osat odottamassa. BMW-merkkiin erikoistunut Hupiauto Oy sitten vastasikin pitkälti peltitöistä, ja siellä tehtiin uusiksi esimerkiksi kaikki etuosan kotelot, kynnyskotelot ja osittain lattia sekä matkatavarasäiliön pohja.” Huolella tehtyjen peltitöiden ja ovien sovitusten jälkeen BMW eteni maalattavaksi vuonna 2021, ja pian sen jälkeen se palasi Raimon kotitalliin. Saman käsittelyn saivat ovet, konepelti ja takaluukun kansi.” Pehmeistä kohdistaan vapautuneet kori ja luukut hakivat sen jälkeen kunnostajaa, ja sellainen nousi esille kerholaisten keskuudesta. Entistämisprojektia tehtäisiin aina mahdollisuuksien mukaan. Linjanvetoja Seuraavat päätökset tulivat olemaan kriittisiä sittemmin rekisteristä pudonneen 1800:n tulevaisuuden kannalta. Noihin aikoihin kuviin astui myös Tuomas Vaaranta, BMWkerholainen ja ammattientistäjä, joka on entistänyt ja kunnostanut autoja laajalla skaalalla 1930-luvun malleista 2000-luvun alkupuolen malleihin saakka. ”Omassa tallissa purin, mutta kerhossa oli paljon auttavia tahoja. ”Ainoastaan vaihteistoa ja perää en purkanut. Silloin kun ei esimerkiksi ollut tätä ihmeellistä atkmaailmaa, niin kerholaiset vinkkasivat mistä varaosia kannatti tiedustella.” Purkaminen eteni rauhallisesti, ja kaiken aikaa huomionkohteena oli myös osien haaliminen jossain hamassa tulevaisuudessa odottavaa kokoamisvaihetta silmällä pitäen. ”Purkaminen tapahtui hitaasti, koska ajan käyttö oli silloin muutenkin tiukkaa. Johan Rännäri sanoi, että otetaan auto hänen firmansa töiksi siten, ettei tarkkoja aikatauluja työn etenemiselle ole. Linjanvetona oli näin ollen, että työ on pakko tehdä kokonaisvaltaisesti eikä vain yksittäisiä isompia ongelmakohtia ratkoen. ”Jossain kohtaa 2000-luvun alussa syntyi päätös, että aletaan kunnostamaan.” Ruostevaurioita oli melkoisesti ja muutakin vikaa oli vuosikymmenten mittaan kertynyt runsaasti. ”Edessä oli monenlaista osakokoonpanoa ja toisaalta osien vientiä eri yrityksiin ehostettaviksi. ”Toimitin korin ensin firmaan, joka korkeapainepesulla puhalsi sen metallille. Irrotetut osat säilöin tarkkaan, koska esimerkiksi sisustuksen osia on vaikea saada, mutta tässä sisusta oli perhekäytön jäljiltä suhteellisen hyvässä kunnossa.” Purkuvaihe kesti lopulta vuoteen 2015, jolloin BMW:n kori viimein seisoi kokonaan riisuttuna pukkien päällä. Hieno verhoilu viimeistelee matkustamon – Raimo kiitteleekin verhoomon tekemää työtä 60-luvun tunnelman palauttamisessa
Vuoden 1966 juhannusviikolla tullattujen joukossa oli myös Pesosten tuleva auto, mutta myyntiään ja varsinaiselle ensiomistajalleen siirtymistä se sai odotella vielä vuodenpäivät, toukokuulle 1967. Ensimmäinen ja yksittäinen näyte saapui vuonna 1963, mutta seuraavana vuonna jo 50 autoa. Kauppakirja marraskuulta 1965 kertoo, että Haka-Auton tilaamana Suomea kohti on lähdössä kolme Caribe-siniharmaata ja seitsemän Chamonix-valkoista BMW 1800. Suomessa autot olivat 23. Tuontimäärien rinnalla Haka-Auton arkistoista on voitu selvittää myös yksittäisten tuontierien ja sitä kautta tiettyjen autoyksilöiden tuontitaustoja. päivälle merkityllä laskulla Haka-Auto Oy:lle. Parhaimmaksi tuontivuodeksi jäi 1967, jolloin saatiin 71 BMW 1800 -autoa. Niiden ansiosta on muun muassa voitu selvittää virallisen maahantuonnin kautta saapuneiden 1800-mallien määrä. Tyylikäs VDO:n kierroslukumittari istahti kojelaudalle samaan aikaan lokasuojapeilien kanssa 70-luvun alussa. huhtikuuta, minkä jälkeen ne toimitettiin tullivarastoon. Tässä kohtaa huomiota kannattaakin kiinnittää siihen, että tuohon aikaan ei ollut tavatonta, että auton rantautumisesta Suomeen saattoi kulua pitkäänkin ennen kuin auto lähti liikenteeseen ensiomistajansa kuljettamana. Kaikkiaan maahantuonnin kautta lasketaan tuodun 705 Neue Klasse -Bemaria, joihin sisältyvät 16 tax free -yksilöä. Pesosten tulevan auton matka Suomeen tapahtui kuitenkin vasta seuraavana keväänä. Krumeluureihin ei sorruttu, sillä autot olivat perusvarusteisia kangasverhoilluin istuimin. Erikoisempiakin Neue Klasse -sedaneita saatiin: 2000 A:ta ja 2000 TI:tä kumpaistakin viisi, 2000 TI-Lux -mallia seitsemän ja 1800 TISA -versiota kuusi. Saapuneesta 30 auton joukosta 15 tullattiin 22. Joukossa keväällä 1967 Tauno Pesosen omistukseen päätyvä yksilö, korija moottorinumeroltaan 1 263 508. Länsisaksalaisen huolitsijan 19.4.1966 päivätyn asiakirjan mukaan se laivattiin M/S Inari -aluksella Hampurista Helsinkiin yhdessä 29 muun BMW 1800:n kanssa. Chamonix-valkoinen BMW 1800 valmistui 2. Viimeiset kaksi autoa tuli 1971, minkä myötä 1800-mallin kokonaissaldoksi muodostui 372 autoa. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että 1500-mallia tuotiin 1963–1965 yhteensä 185, vuosina 1964–1965 puolestaan 1800 TI -mallia yhteensä 44 ja 2000-mallia vuosina 1966– 1971 yhteensä 81 autoa. Niinpä myös Raimo Pesosen BMW:n valmistusja tuontihistoria on hienosti tiedossa. kesäkuuta. Näiden lisäksi muuttoautoina saapui BMWkerhon selvitysten mukaan automallin varhaisvuosina yli 20 Neue Klassea. Samaisella laskulla oli kaikkiaan kymmenen 1800-mallia – seitsemän valkoista ja kolme Caribe-siniharmaata. 29. LAIVA ON LASTATTU Suomen BMW-kerho ry:llä on käytössään vuosina 1953– 1974 BMW-maahantuojana toimineen Haka-Auto Oy:n arkistoja. marraskuuta 1965 BMW:n Münchenin tehtaalta ja myytiin saman kuun 25. Sitä myöten autoyksilön edustaman mallivuoden ja ensirekisteröintivuoden välillä saattoi olla eroa parikin vuotta
Vaikka moni osa voi olla harmaa ja haalea, niin ammattitaidolla niistä saadaan usein kuin uusia.” Sisustuksen osalta auttoi sen säilyminen pääpiirteissään ehjänä läpi vuosikymmenten, mutta joka tapauksessa jälleen oli alan ammattilaiselle kysyntää. Moottoritilan viimeistely kunnioittaa alkuperäistä tyyliä johdotuksia myöten. Kokoonpanoon Vaaranta kunnosti moottorin, kasasi alustan ja rakensi auton korikehikosta valmiiksi menopeliksi. Hän esimerkiksi purki johtosarjan viimeistä piirtoa myöten ja teki uuden alkuperäisen mukaisesti”, Raimo kehuu ja jatkaa, ”Ammattientistäjien tekemisestä on todettava, että heillä on mahtava erilaisten materiaalien käsittelyja elvytystaito. Entisöinnin loppusuoralla otetut alustakuvat paljastavat huolellisuuden yltämisen pintaa syvemmälle. Uusia pisteosia tuli lähinnä korin ulkopuolelle. Istuimet olin purkanut viimeistä tilkkua myöten, ja vein nekin TiCaBolle uudelleenpäällystettäväksi heidän hommaamillaan materiaaleilla.” Myös alkuperäisiä osia esimerkiksi ohjaamon detaljien suhteen pystyttiin hyödyntämään merkittävästi. ”Olin ostanut aikanaan katon verhoilukankaat varastoon ja tuusulalainen ajoneuvoverhoomo TiCaBo Oy leikkasi ja laittoi sen paikoilleen. Ainoa mitä en onnistunut hankkimaan, oli takakontin poikittainen koristelista. Siellä olevista pienistä naarmuista sitten aikanaan huomautettiinkin entisöinnin laatukilpailussa”, Raimo naurahtaa. ”Kromija koristelistoja oviin ja kylkiin onnistuin löytämään Saksasta useammastakin firmasta. Sähköistä vastasi puolestaan Harri Korpela. H AR RI KO RP EL A 30 BMW 1800 7/2024. Uusiksi menivät myös kiertokanget ja laakerit. ”Kaikkiaan autolla oli ajettu vain 140 tuhatta kilometriä, joten moottorin osalta vanhat männät kelpasivat uusilla renkailla
04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Teho 90 hv /5 250 rpm, vääntö 143 Nm /3 000 rpm. Suuri yleisö pääsi tutustumaan upeuteen viime keväänä ensin Lahden Classic Motorshow’ssa ja sitten kesäkuun alussa SAHK:n Retkeilyajoissa Pirkanmaalla. Tuon jälkeen Raimolle avautui viimein mahdollisuus kunnolla ajella autollaan – lähes 30 vuoden tauon jälkeen. Vuosikymmenien tauon jälkeen Pesosten BMW on jälleen liikkeellä. Ajelulle Raimo voi lähteä vaikka samalla kaveriporukalla kuin 60ja 70-luvun taitteessa. Mainittua perälistan naarmua lukuun ottamatta huomautettavaa ei juurikaan ollut, ja BMW valittiin neljän muun ajoneuvon kanssa laatukilpailun palkinnonsaajaksi. 08 Suorituskyky Huippunopeus 163 km/h, 0-100 km/h 12,6 s. Mutta 60-luvun tunnelma autossa on fantastinen. Ja vaatii ajaminenkin vähän totuttelua, kun on tottunut tehostettuihin ja vaivattomiin nykyautoihin. Puristussuhde 8,6:1. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, poikittaiset alatukivarret, kierrejouset. Edessä levyja takana rumpujarrut. Takaveto. Esimerkiksi vaihteiden kanssa pitää olla tarkkana, kun vaihteensiirron liikkeet ovat pitkän puoleisia. Raimon perhepiirissä BMW:n palaaminen uutuusaikojen loistoon on huomioitu ja ne sukulaiset, jotka olivat nähneet auton sen varhaisvuosina ovat todenneet entisöinnin onnistuneen hyvin. Omamassa 1 070 kg. 01 Merkki ja malli BMW 1800 02 Vuosimalli 1965 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Auto rekisteröitiin alkuperäisillä vuoden 1967 tunnuksilla elokuussa ja seuraavan kuun puolella suoritettiin museoajoneuvotarkastus ja -rekisteröinti. Viikonlopun jälkeen pitäisi tosin bensapumpulla kaivaa kuvetta itse. 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 4-ovinen teräskori. Molempiin tapahtumiin auto matkasi trailerikyydillä, mihin oli pätevä syy: osallistuminen SAHK:n tapahtumassa entisöinnin laatukilpailuun. 31. Siitä pitää kiittää osaltaan TiCaBon ihmisiä”, Raimo juttelee ja ohjaa samalla kiitoksensa myös kaikille muille projektissa auttaneille, erityisesti jutussa mainituille tahoille. Turhaan ei tomua ja likaa väistelty, sillä näin tuomaristo pääsi tutkimaan pohjaa myöten siistiä autoa. Ensimmäisen kesän pisin reissu suuntautui itseoikeutetusti BMW-kokoontumiseen. Ja siisti, suorastaan virheetön kokonaisuus olikin. Ja mikäpä estäisi Raimoa kokoamasta kyytiin samaa kaveriporukkaa, jonka kanssa BMW:llä kurvailtiin 60ja 70-lukujen taitteessa. Iskutilavuus 1 773 cm 3 . Viimeistelty kokonaisuus Pikkutarkasta entistämisestä voisi kertoa paljon enemmänkin kuin edellä, mutta valmista alkoi kaiken uurastamisen ja monen tahon avun sekä palveluiden jälkeen tulla kesällä 2023. Takana apurunkoon kiinnitetty erillisjousitus, kierrejouset. Poraus 84,0, isku 80,0 mm. ”Silloin aikoinaan oli talvisin kontissa hiekkasäkkiä, kenttälapiota, käynnistyskaapelia, hinausköyttä ja lämpöisiä vaatteita, joten on tämä nyt vähän erilaista. Tuntumat 1800:n ratissa ovat hieman erilaiset kuin nuoruusvuosina, mutta tunnelmaa on sitäkin enemmän. 07 Mitat Pituus 450, leveys 171, korkeus 145, akseliväli 255 cm. Ensimmäisen kesän osalta pisin reissu suuntautui oikeutetusti BMWkokoontumiseen Imatralle
Austin Allegro 1300 Super ’78 Syytettyjen penkiltä 32
Pelastajaksi siitä ei ollut, kuten saimme myöhemmin nähdä, mutta tylsäksi Allegron uraa ei voi kutsua – etenkin vastoinkäymisiä on riittänyt. Hiljattain 50 vuotta täyttänyt autoteollisuuden antisankari elää tänään kuitenkin kenties elämänsä leppoisinta aikaa. Oli lukemattomia automerkkejä perusmallin käyttöautoista urheilullisiin ja ylellisiin luksusvaunuihin, pitkät ja vankat valmistusperinteet sekä globaali ostajakunta. Myllerryksen keskiössä oli keväällä 1973 esitelty, ja pelastajaksikin kaavailtu, keskiluokan uutuusmalli Austin Allegro. Helsinki 33. Sitten tuo kaikki miltei luhistui yhdessä vuosikymmenessä. Olipa kerran suuri ja mahtava Britannian autoteollisuus ja sen isäntänä British Leyland
Ongelmia aiheuttivat kuitenkin konsernin isommat mallit, kuten Austin 1800 ja Maxi, jotka veivät kokonaistuloksen miinuksen puolelle. Kakkossarjan Allegro sai kynnystensä ympärille muoviset listat. Lisäksi Allegrosta haluttiin paljon enemmän kuin pelkästään 1100-sarjan jatkaja, joka tarkoitti sitä, että BL:n uusi 1500/1750-kuutioinen E-sarjan moottori piti mahduttaa konepellin alle perinteisen A-sarjan 1100/ 1300-kuutioisen lisäksi. Näillä eväin Allegro oli totisesti erilainen uutuus, mutta ei aivan sillä tavoin kuin toivottiin. Itse suunnittelijalle pulskahko bulldoggimainen lopputulos oli pettymys. Muotoilustudion näkemyksiä kiiteltiin, mutta tekniset ”pakkoratkaisut” astuivat pian peliin. Asiaa ei myöskään helpottanut liian suureksi paisunut henkilöstö, sekä automatisoinnin osalta perässä laahaava tuotantojärjestelmä. Kuin pisteeksi i:n päälle, insinööripuoli päätti asentaa autoon neliskulmaisen ohjauspyörän, osin korostamaan mallin futuristisuutta, mutta myös kuljettajan polvitilan maksimoimista silmällä pitäen. Korjausliikkeenä kokeiltiin useampaakin yritysfuusiota, vailla kuitenkaan toivottua tehokkuuden parannusta. 34 7/2024 Austin Allegro ’78 Teksti ja kuvat: Tamas Vilagi N uoremman ikäpolven edustajien on vaikea käsittää, mikä automahti Iso-Britannia aikanaan oli. Juuri poistuva malli oli tehtaan rahasampo, joten sen korvaajalta edellytettiin vähintään samaa. Toisin kuin edellisen mallin kohdalla, tällä kertaa Pininfarinan sijasta suunnittelijaksi valittiin Fordilta tullut britti Harris Mann. Ja olihan briteillä uuttakin tarjolla, kuten 50-luvun lopulla esitelty Mini, joka oli suorastaan vallankumouksellinen tuote. Tällainen ratkaisu oli esimerkiksi Allegron kaasunestejousitus, joka kulki Hydragas-nimellä. Futurismia ja kompromisseja Mailerinakin meilläpäin tunnettu 1100/ 1300-sarja oli tulossa elinkaarensa päähän 1970-luvulle tultaessa, ja tässä vaiheessa British Leyland -nimeä kantava konserni oli jo aloittanut suunnittelutyön sen seuraajasta. Harris Mannin alkuperäinen luonnos on lopputulokseen nähden huomattavasti sulavampi linjoiltaan. Morris Marinaan suurella rahalla kehitetty lämmitysjärjestelmä piti sovittaa kehityskulujen kurissa pitämiseksi myös Allegroon. Muuten auto on hyvin pitkälle saman näköinen kuin ensiesittelyssään. ADO-67-työnimeä totteleva luonnos oli virtaviivainen ja erittäin modernin oloinen edeltäjäänsä verrattuna, mutta Allegroksi ristityn mallin kirous alkoi jo ennen kuin se ehti edes tuotantovaiheeseen. Idea oli paljolti. BL:n johto ei ollut huolissaan auton suorastaan eriskummallisesta ulkonäöstä, olivathan esimerkiksi Renault ja Citroën tuoneet markkinoille varsin epäortodoksisen näköisiä malleja, jotka olivat kuitenkin tulvillaan kekseliäitä ratkaisuja. Niin ikään vuonna 1962 esitelty Morris 1100 – ja myöhemmin 1300 – myi kuin häkä, ollen useita vuosia maan myydyin henkilöauto. Tällä komennolla Harris joutui laittamaan uusiksi koko auton keulan, jonka myötä auton virtaviivaisuus kärsi pahoin. Vaikka britit olivat laiskoja uudistamaan autojaan – moni 1950-luvullakin vielä tuotannossa ollut auto näytti olevan peräisin sotia edeltävältä ajalta – myynti oli kiitettävällä tasolla niin saarivaltakunnassa kuin sen kaukaisissa siirtomaissa. Sotien jälkeinen autonvalmistus ei kärsinyt maan tasalle pommitetuista tehtaista, tuhotusta infrastruktuurista tai vaikkapa tuotantoa rajoittavista sääntelyistä, kuten manner-Eurooppa, joka kärvisteli edellä mainittujen seikkojen kourissa
KERHOTOIMINTAA Mainio esimerkki kautta aikain Allegroa kohtaan kohdistetusta naljailusta löytyy 1980-luvun lopulta, vuosia tuotannon loppumisen jälkeen. Valikoimaa laajennettiin farmarimallilla, ja myös se surullisen kuuluisa neliskanttinen ratti vaihtui perinteiseen pyöreään, kun johto lopulta taipui kuuntelemaan asiakaskuntaa. Edeltäjä 1100/1300 oli myynyt yli kaksi miljoonaa kappaletta, ja valtaviin investointeihin nähden Allegron olisi pitänyt pystyä vähintään samaan. 35 Citroenin jousituksen kaltainen, mutta huomattavasti yksinkertaisempi, sillä manuaalista säätömahdollisuutta ei ollut, ja toisin kuin ranskalaisella kilpailijalla, järjestelmä ei ulottunut ohjaukseen tai jarruihin. Työntekijälakot olivat jatkuvia, ja tämä heijastui laadunvalvontaan. Myös suorituskyky jätti toivomisen varaa, sillä edes suurimman 1750-version huippunopeus ei yltänyt 100 mailin (160 km/h) tuntinopeuteen. Kovassa seurassa Allegro esiteltiin poikkeuksellisen laajalla, 12 malliversion kavalkadilla keväällä 1973. Kokonaan oma lukunsa oli Volkswagen Golf, josta oli hyvää vauhtia tulossa maailman suosituin auto kokoluokassaan. Onko se paljon vai vähän. Kritiikin kohteeksi joutuivat mm. Vastaanotto oli ristiriitainen, ja luonnollisesti ne kriittisimmät äänet kantautuivat voimakkaimmin. Idea oli tarkoitettu käytännön pilaksi, sillä kuka nyt haluaisi harrastaa tuota brittiläisen autoteollisuuden edesmennyttä häpeäpilkkua. Allegron toinen tuotantoversio ilmestyi syksyllä 1975. Vielä viisi vuotta ensiesittelynsä jälkeen se oli viidenneksi myydyin henkilöauto Isossa-Britanniassa. BL:n tavoitteet taisivat sittenkin olla enemmän pielessä kuin itse tuote.. Voisi sanoa, että Euroopan valloittajaksi kaavailtu Allegro sai karmeimman mahdollisen startin. Euroopan valloittajaksi kaavailtu Allegro sai karmeimman mahdollisen startin. Kuten tiedetään, median valtaa ei pidä aliarvioida, myöskään autolehdistön osalta. Austin Allegrosta ei tullut Euroopan valloittajaa, eikä edes Britannian, mutta myyntimäärät olivat etenkin kotimaassaan vähintään kohtuullisia. Kieltämättä pehmeän mukava ja huoltovapaa jousitus oli ainutlaatuista tämän hintaluokan autossa, mutta riittääkö se myyntivaltiksi. Laatuongelmat saatiin alkukankeuksien jälkeen selätettyä. Toisaalta, jos tilannetta verrataan vaikkapa sen italialaiseen kilpailijaan, Alfa Romeo Alfasudiin, vajaa 900 000:n kappaleen myynti yhdentoista vuoden aikana on samaa luokkaa, ja se oli Alfalle suuri menestys. Auto oli päällepäin hyvin samannäköinen kuin alkujaankin, mutta takana matkustavien viihtyvyyttä oli parannettu, ja turhan korkeasta moottorivärinästäkin oli päästy eroon. Vaikka laatuasiat olivat nyt kohdillaan, perusasiat eivät edelleenkään olleet. British Leylandin odotuksiin nähden aivan liian vähän. Kävi ilmi, että merkin ympärillä oli jo tuolloin yllättävän iso, ja ennen kaikkea innokas porukka, joka oli aivan tohkeissaan klubi-ideasta. Homma ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan, sillä idea sai yllättävän positiivisen vastaanoton. Euroo pan markkinoille oli ilmestynyt lukuisia kilpailijoita, jotka tarjosivat viisiovisia viistoperämalleja moninaisine muuntelumahdollisuuksineen tai huomattavasti ripeämpää suorituskykyä. Siinä vaiheessa Allegrot olivat jo hyvää vauhtia katoamassa katukuvasta, ja ne jotka eivät vielä olleet, vaihtoivat omistajaa taskurahalla. Moottorikokoja oli peräti neljä, ja 2ja 4-ovisiin versoihin sai kaiken kaikkiaan viittä eriasteista varustepakettia. BL esitteli vielä kolmannen mallipäivityksen Allegroon vuonna 1979, jonka myötä auton keulaa, kojetaulua ja puskureita modernisoitiin. Runsas mustan muovin käyttö kieli yrityksestä päivittää autoa 80-luvulle, mutta aika oli auttamatta ajanut Allegron ohi. Ulkoiset seikatkaan eivät avittaneet uutta tulokasta, sillä vuosista 1973/74 tuli Britannian työvoimapolitiikan hullu vuosi. Pillit pantiin pussiin maaliskuussa vuonna -82. Sisätilat ovat väljät ja mukavat. Eräs britti otti tuolloin yhteyttä useampaan klassikkoautolehteen, toiveenaan perustaa harrasteklubi Allegron ympärille. Alle vuoden kuluttua Allegro Club International oli perustettu, ja todisteena sen elinvoimaisuudesta on kerholehden hiljattain ilmestynyt numero, joka on peräti 140:s lajiaan! Kannessa komeilee Allegron farmariversio, joka sekään ei ihan noudata totuttuja farmariauton piireteitä. Kaiken kaikkiaan 667 192 Allegroa ehti nähdä päivänvalon vajaan yhdeksän vuoden aikana. neliskulmainen ratti, sekä E-sarjan moottorin (1500 ja 1750) paino keulalla, joka teki autosta aliohjattavan
Tuona vuonna Allegro oli kivunnut myyntilukujen valossa parhaaseen kukoistukseensa, ja perimätiedon mukaan Belgiassa koottujen yksilöiden laatutaso ylitti selvästi Britanniassa valmistettujen tason. Onneksi briteissä toimiva Hydragas & Hydrolastic Service Ltd. Allegro on italiaa, ja tarkoittaa suomeksi iloista. tekee elementtien täyskunnostuksia noin 500 punnan korvausta vastaan. Vuonna 2023 Suomeen tuotu Allegro on tunnollisesti suojattu ruosteelta, eikä käytönjälkiä näy juuri missään. Sisätilojen muunneltavuuden puute oli Allegron heikko kohta. 1300 Super -versio on malliston keskivaiheilta, mutta vastaavassa brittiserkussaan ei löydy esimerkiksi niskatukia, matkustajan puoleista peiliä, tai vaikkapa lukollista bensatankin korkkia. Austin Allegron valmistusja kokoonpanomäärät eri valmistusmaissa. Hammastankoohjaus on tarkka ja kevyt, moottori on riittävän sitkeä 880 kiloisen auton liikuttamiseen, ja kaasunestejousituksen myötä teiden kuopat jäävät lähinnä koristeeksi näkökenttään.. Siksi jokainen 45-vuotias elementti vaatii joko kunnostuksen tai uusimisen. Hieman kulahtaneet ja jo uutena helposti rypistyvät nailonpäälliset vaihdettiin mukavampiin kankaisiin Tapiolan autoverhoomossa, ja kansiremontin myötä myös moottorin savuttaminen loppui. A-sarjan 1,3-litrainen työntötankokone neliportaisella vaihteistolla on malliston tasapainoisin voimapaketti, jos ajatellaan tehon ja ajo-ominaisuuksien suhdetta. Tämänkin yksilön jousielementit otettiin irti ja lähetettiin paineistettavaksi Birminghamin kupeessa toimivalle spesialistille. Uutena Tanskassa myyty auto on säästynyt suuremmilta omistajien vaihdoilta, joka myös näkyy ja tuntuu poikkeuksellisen hyvin säilyneessä yksilössä. Tänä päivänä Allegrolla kurvaillessa on vaikea ymmärtää ”maailman huonoimman auton” leimaa, sillä ajo on erittäin mukavaa ja vaivatonta. Jokaisen Allegron Akilleen kantapää on jousitus, joka koostuu neljästä kaasuneste-elementistä. Uusiminen on hankalaa, koska elementtejä ei löydy mistään, ja vaikka löytyisikin, nekin vaativat kunnostuksen. Tämä käy ilmi ovien ja luukkujen istuvuudessa, kaikenlaisen natinan puutteesta, ja myös paremmasta varustelutasosta. 36 7/2024 Austin Allegro ’78 Maantiesuolan selättänyt Kuvien sinapinkeltainen yksilö on valmistunut, kuten suuri osa vasemmanpuoleisella ohjauksella olevista Alle groista, Belgian Seneffen kokoonpanotehtaalla vuonna 1978. Isommat E-sarjan moottorit olivat huomattavasti painavampia, ja niihin asennettu 5-lovinen aski jätti käytön jouhevuuden suhteen toivomisen varaa. Valimistenro Maa Tehdas Yhteensä Kokoonpano 7 numeroa + A Iso-Britannia British Leyland 667 000 492 000 7 numeroa + B Belgia Seneffe 150 000 7 numeroa + N Australia NZMC 3 000–12 000 ei tietoa Italia Innocenti ei tietoa ei tietoa Portugali ei tietoa ei tietoa ei tietoa Malta Car Assembly Ltd ei tietoa ei tietoa Singapore/Malesia/Thaimaa ei tietoa ei tietoa Vaikka auto näyttääkin hatchback-malliselta, se ei sitä ole. Näiden käyttöikä on uutena arvioitu noin 15 vuodeksi, jonka aikana paineistettu typpikaasu ehtii haihtua elementtien ylemmästä pallotilasta, vaikka ajorasitusta ei tulisi koko aikana metriäkään. Niistä tuli uuden veroiset, ja mikä parasta, elementteihin asennettiin nyt venttiilit, joten paineistus on mahdollista tehdä uudestaan myös tulevaisuudessa
Lehdistö sen sijaan lyttäsi ratkaisun täysin. TOTTA VAI TARUA. Allegrot käsiteltiin tehtaalla tehokkaalla ruosteenestomenetelmällä, ja 70-luvun autoksi kori vastustaa korroosiota hyvin. Hydragasjousitus puolestaan on huoltovapaa ja oikein käytettynä pitkäikäinen. Allegron harteille langetettiin liikaa odotuksia, ja tuotekehitysvirheiden pohjalta myös epärealistisia. Hydragas kaasunesteelementti on saanut täyttöventtiilin myös kaasuosioonsa. Paineistettu typpikaasu riittää noin 15 vuodeksi, jonka jälkeen elementti on täytettävä uudelleen. Alemman keskiluokan perheautoissa kuuminta uutta tuohon aikaan olivat viisioviset viistoperämallit kuten VW Golf, Simca 1100 ja Renault 16. Allegro oli pitkään renkaanpotkijoiden suosiossa, mutta ei ole sitä enää. Auto korvasi aiemman 1100/1300-sarjan, joka oli myyntimenestys yli 2 miljoonan yksilön turvin. Allegron myynti oli floppi lähinnä ylimitoitettuihin odotuksiin nähden, ja ennen kaikkea Britannian ulkopuolella. Vaihteiston ujellus kuuluu ominaisuuksiin. Allegron oviluku pysyi parillisena, mikä rajasi sen käyttömahdollisuuksia kilpailijoiden monikäyttöisyyteen nähden, ja sen myötä suunnaton määrä potentiaalista asiakaskuntaa menetettiin. Kun työntekijöistä oli jatkuva pula, se heijastui luonnollisesti myös laadunvalvontaan. – Ostajat vieroksuivat neliskanttista ohjauspyörää. – Allegro on ruosteherkkä ja siinä on kestävyydeltään kyseenalainen jousitus. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, etuveto 05 Alusta Hydragas-kaasunestevaimennus, erillisjousitus edessä ja takana, edessä päällekkäiset tukivarret, takana pitkittäiset, kaksipiiriset tehostetut nestejarrut, edessä levyt, takana rummut, hammastanko-ohjaus, rengaskoko 145 x 13. Allegroa ehdittiin valmistaa vajaat 700 000 kappaletta. Vaikka Allegrossa oli päädytty verrattain poikkeuksellisiin muotoilullisiin ratkaisuihin, sen varsinainen kompastuskivi ei ollut sen ulkonäkö. Lastentauteja voi esiintyä uuden mallin kohdalla valmistajasta rippumatta, eikä Allegro ollut poikkeus tässä asiassa. Talousvaikeudet johtuivat massiivisesta organisaatiosta, päällekkäisistä rooleista ja työtehtävistä sekä huonosti organisoidusta kahdeksan automerkin yhtäaikaisesta valmistuksesta. Allegrosta tulikin hyvin nopeasti tarkoituksellinen pilkan kohde brittiläisessä autolehdistössä. Italialaista kilpailijaa Alfasud´ia myytiin sama määrä vuositasolla, ja sitä pidettiin myyntimenestyksenä. On kuitenkin muistettava, että Harris Mannin alkuperäinen luonnos eroaa merkittävästi Allegron lopullisesta tuotantoversiosta. – Allegro oli myynnillisesti floppi. – Allegro oli laadullisesti epäonnistunut konstruktio. BL:n ongelmat juonsivat juurensa pitkälle aikaa ennen Allegroa. 01 Merkki ja malli Austin Allegro 1300 Super 02 Vuosimalli 1978 03 Moottori Eteen poikittain asennettu nelisylinterinen rivimoottori, sylinteriryhmä ja -kansi valurautaa, iskutilavuus 1 275-kuutiosenttiä (poraus 70,6 mm, isku 81,3 mm), puristussuhde 8,8:1, kannen yläpuoliset venttiilit ja työntötangot, yksikurkkuinen SU HS4 -kaasutin, teho 54 hv. Asiaa ei auttanut se, että BL:n johtajan vastine kritiikkiin oli suorastaan aggressiivinen, mikä puolestaan oli kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin. Toisaalta kotimaassaan se myi hyvin, ja oli vielä 70-luvun lopullakin viidenneksi myydyin auto Britanniassa. FAKTAT PÖYTÄÄN ALLEGROSTA – Allegrosta kaavailtiin British Leylandin pelastajaa, jonka sijasta se ajoi konsernin konkurssiin. Yksi malli ei olisi voinut mitenkään pelastaa koko valtavaa konglomeraattia. Ministäkin tuttu voimapaketti on sitkeä ja luotettava. Asiakaskunnalla ei ollut sen kummempaa valittamista tämän erikoisuuden suhteen. – Allegro on muotoilultaan epäonnistunut. Perimätiedon mukaan se helpotti penkille sujahtamista, ja etuna oli myös mittariston selkeä näkyvyys. Tämä on luonnollisesti makuasia. Koriin tehtävät muutokset tulivat käskynä ylemmiltä tahoilta ihan loppumetreillä ja pakon edessä, koska perinteisen A-sarjan lisäksi myös uusi ja kookas E-sarjan moottori piti saada mahtumaan konepellin alle. – Allegron kompastuskivi kilpailijoihin nähden oli sen erikoinen ulkonäkö. Sen sijaan monikäyttöisyyden puute oli. 37. Nestepuolella ei vaihtoja tarvita, joskin on huolehdittava, että järjestelmässä on ainoastaan siihen tarkoitettua alkoholia eikä esimerkiksi öljypitoista nestettä, joka tuhoaa nesteen ja kaasun toisistaan erottavat kalvot. Esiin tulleet seikat laitettiin kuntoon kuitenkin jo ensimmäisen tuotantovuoden aikana, jonka jälkeen laatutaso oli tasaista. Etenkin Belgiassa koottujen autojen laatua kehuttiin vuolaasti. Näiden myötä Allegron korin alkuperäinen ja siro virtaviivaisuus oli tiessään. Samoin oli löydyttävä tilaa konsernin juuri kehittämälle, erittäin kalliiksi tulleelle ylisuurelle lämmityslaitteistolle. Monet alkuvaiheen viat johtuivat vuoden 1973 kuuluisista lakoista Britanniassa. 06 Kori Neliovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pituus 3 852 mm, akseliväli 2 442 mm, korkeus 1 397 mm, leveys 1 613 mm, paino 840 kg
Rover 75 ’52 Akateeminen Säkylä aristokraatti 38
Kauppakorkean kulmilla Suurin osa vuonna 1952 saapuneista Rover-autoista sai ottajansa vakavaraisista yrityksistä tai hyvin toimeentulevista yksityisistä. Samaisia tuontimääriä vientija tuontilisensseistä huolehtinut Lisenssivirasto antoi Suomen General Motors Oy:lle sekä Oy Ford Ab:lle. 39. Ranisen kaltaiselle akateemiselle taholle aristokraattinen Rover olikin empimättömän osuva valinta. Olympiavuoden höllemmän tuontilisenssien myöntämisen myötä maahamme saapui himpun yli 800 Roveria. R over-kannan kasvu oli Suomessa 50-luvun alussa nopea, mutta lyhyelle ajanjaksolle keskittynyt. Tuonti oli alkanut Sisukuorma-autojen valmistajana tunnetun Suomen Autoteollisuus Oy:n toimesta vuonna 1948, ja vuosille 1949–1951 yhtiö sai tuontilisenssejä sekä Roverettä Land Rover -autoille yhteensä noin 250. heinäkuuta, joten välisatamia lienee laivamatkan varrella ollut. Helsingin olympialaisten tunnelmiin Raninen on uudella Roverillaan saattanut ehtiä niukasti, sillä maailman urheilevan nuorison kekkerit järjestettiin pääkaupungissamme 19.7.–3.8. Osuutensa menekistä rakensi avokätiseen tuontilisenssiin sisältynyt ehto: osa autoista piti myydä ammattikäyttöön, lähinnä siis takseiksi. Niitä olisi virkavuosien perusteella ainakin piisannut, sillä professorin virastaan Raninen jäi eläkkeelle vasta 1967. Olympiavuosi 1952 kuitenkin räjäytti potin. Suomen Autoteollisuus haki ja sai tuontilisenssejä muhkeasti, peräti tuhannelle autolle. Määrä oli suuri ja jäi myös Roverin parhaaksi myyntivuodeksi Suomessa kautta aikojen. Auton alkuvaiheista on toistaiseksi mysteerinä oikeassa etulokasuojassa seisova lipputanko. Suomen Autoteollisuus tarttui annettuun mahdollisuuteen kaksin käsin, ja vuoden 1952 aikana maahamme saapui peräti 801 Rover-henkilöautoa, käytännössä P4-mallisarjan 75-mallia. Eräs niistä sai pitkäaikaiseksi omistajakseen helsinkiläisen professorin. Olisiko autolla suoritettu tuoreeltaan jotain edustuksellista toimintaa. Mainitun kapean aikaikkunan vuoksi olympialaisiin se tuskin liittyi, mutta johonkin muuhun, kenties viran puolesta kauppakorkeakoulun edustuksiin. Tiettävästi Helsingin taksilaivastossa olikin suurimmillaan noin 30 Rover-pirssiä. Verhoilu on edelleen alkuperäinen, joskin nahat vaativat huolellisen pesun ja käsittelyn. Teksti: Harri Onnia • Kuvat: Tuukka Erkkilä Rover-tuonnin vilkkain vuosi kautta aikojen oli 1952. Syntymäkaupungissaan Savonlinnassa vuonna 1919 ylioppilaaksi kirjoittanut Raninen oli väitellyt lakitieteen tohtoriksi 1934 ja aloittanut mainitussa kauppakorkeakoulun professuurissaan vuonna 1939. Helsinkiin Rover saapui vasta 27. Samoin jalopuuosien ehostamisessa riitti aherrettavaa. Hän ehti toimia 60-luvulla virkaatekevänä professorina myös Turun kauppakorkeakoulussa, joten sukkuloinnissa Helsingin ja Turun välillä Roveria on varmasti myös tavattu. Eräs jälkimmäiseen ryhmään kuuluneista oli Helsingin kauppakorkeakoulun liiketaloustieteen professori Huugo Raninen (1899–1987). Dokumentit kertovat Ranisen tulevan Rover 75:n lähteneen kesäkuun viimeisenä päivänä Rover Companyn tehtailta Solihullista, joka sijaitsi keskellä Etelä-Englantia, lähellä Birminghamia
Roverin uutta elämänvaihetta kesti vuosikymmenen, kunnes kesäkuussa 1993 se matkasi Lahteen. Auto siirtyi tällöin kolmen vantaalaisen nimiin. Huolta autosta oli silti pidetty noihin päiviin saakka. P4-Rover esiteltiin vuonna 1949 kolmen etuvalon ilmeellä, mutta ”kykloopin” katseesta luovuttiin vuodelle 1952. Roverin paluu liikenteeseen jäi lyhyeksi, sillä seuraavaksi se poistettiin liikenteestä vuoden 1976 lopussa. Lahti jäi taakse elokuussa 2011, ja Rover siirtyi Säkylään, jossa myös auton nykyinen omistaja asustaa. Vuoden 1968 Vanajalla veteraanikuorma-autoilevan Veli-Matti Virran käsiin Rover hakeutui vuonna 2020. Säilyttävää toimintaa Professori Ranisen omistuksessa Rover oli lopulta kokonaista 31 vuotta. Lahdenvuosinakaan Rover ei palannut rekisteriin, mutta auton osakseen saamat kunnostustoimet muun muassa moottorin, tankin ja pakoputken uusimisen osalta kertovat hyvistä aikeista. Lokasuojaan jo varhain kiinnitetyn lipputangon tarina on sen sijaan arvoitus. Hänellä oli viimeistelyä vaille oleva Austin A40, josta kysyin, että möisikö. P4-Roverin 75-, 90-, 95-, 100-, 105 ja 110-malliversiot liikkuivat 2,1-, 2,2ja 2,6-litraisten kuutoskoneiden voimin, 60ja 80-mallit sen sijaan 2,0ja 2,3-litraisten nelosten turvin. Siitä kertoi esimerkiksi ovenpieleen jäänyt, vuodelle 1976 päivätty BP-aseman öljynvaihtotarra. Samoin kuntoon oli laitettu käsijarru, jonka toimimattomuudesta oli saatu huomautus poliisin liikennevalvonnan yhteydessä samaisena vuonna. Puuttuva viikinkimerkki tavoitettiin varaosa-autosta. ”Naapurissa asuvalta Hallikkaan Jukalta tämän ostin. Seuraavalle omistajalleen, tai tarkemmin sanottuna omistajilleen Rover siirtyi syyskuun lopulla 1983. Ei ole tiedossa oliko Rover uusien omistajien toimesta käytössä lainkaan, vaan pelkästään säilytyksessä. Rekisteristä poiston hetkeä auton mukana säilyneet dokumentit eivät kerro, mutta sen sijaan sen, että Rover on otettu uudelleen käyttöön kesäkuussa 1974. Kiiltävän musta brittivaunu säilyi Ranisella yhtäjaksoisesti ajossa noin kaksi vuosikymmentä. Siitä Jukka ei halunnut luopua, mutta sanoi että Roverin voisi myydä.” Hallikkaan käsissä Roverin kuntoa oli kohenneltu etenkin peltien osalta: ruosteelle oli annettu kyytiä muun muassa helmapeltien osalta. Arvailun varaan jää olivatko ostajat Ranisen tuttavapiiristä, vaikkapa silloisia oppilaita. Joka tapauksessa ounastelemme, että jonkinlainen lupaus Roverin säilyttämisestä kolmikolta on saatu. Sen verran huilia on tullut, että mustapohjaiset kilvet oli pitänyt palauttaa, joten kesällä 1974 matka jatkui valkopohjaisilla ACR-586-tunnuksilla. 40 7/2024 Rover 75
Hän on harrastemaalari, mutta taidoiltaan ammattimies”, kehuu hän paikallista osaajaa. Sellaiset valikoituivat Kontiorenkaiden valikoimasta. 08 Suorituskyky Huippunopeus 135 km/h, 0-96 km/h 22 s. 41. Puristussuhde 7,25:1. ”Verhoilut pesin ja käsittelin nahanhoitoaineella. Teho 76 hv /4 200 rpm, vääntö 149 Nm /2 500 rpm. Kojelaudan ja ikkunakehykset otin irti, hioin ja sen jälkeen petsasin, vedin puuöljyn päälle ja kiillotin kovasti. Takaveto. ”Moottori oli kunnossa, joten suurimpana toimena sille oikeastaan tulppien vaihto. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset, Panhard-tanko. Unohtaa ei sovi myöskään uusien valkosivurenkaiden roolia. Maskin kiillottelin itse.” Maskin yläpuolelle Hallikas oli jo onnistunut hankkimaan autosta kadonneen viikinkimerkin. Vuoden 1952 ”suurtuonnin” merkitys näkyy kannassa, sillä noin puolet autoista on tuolta vuodelta. Lattiamatotkin käytin pois, pesin ja liimasin takaisin. ”Etupäähän vaihdoin olkatapin, raidetangot ja pyöränlaakereita. ”Ajattelin että kun minulla on jo Vanaja, niin tämä voisi olla vaimon auto”, suuren suomalaisen Rover-vuoden hedelmän liikenteeseen palauttanut harrastaja juttelee. Edessä ja takana rumpujarrut. Iskutilavuus 2 103 cm 3 . Maalauksen ohella iso osa Roverin viimeistellystä ulkonäöstä tukeutuu kiilto-osiin. Takaisin rekisteriin ja samalla museoajoneuvoksi auton alkuperäisillä AV716-tunnuksilla palasi kesän 2023 alussa. Omistajaksi merkittiin Veli-Matin puoliso, Marianne Virta. 06 Kori Kantava teräspalkkirunko, 4-ovinen teräskori. Sisustan osalta auton alkuperäiset pisteosat olivat tallessa, mutta ajan kuluttamina. ”Kun peltien reiät olivat ummessa ja lommot oiottu, Peltosen Jari maalasi auton. Kojelaudan paneelin maalasin uusiksi, ja miniäni kirjaili katkaisimien viereiset tekstit takaisin valokuvan perusteella.” Ulkoasun kohennus viimeisteltiin Kuttilan Autolasin uudella tuulilasilla sekä Englannista tilatuilla ikkunantiivisteillä ja astinlautojen kumeilla. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, rattivalitsin. ”Loimaan Kromissa kromautin puskurit, pölykapselit ja ovenkahvat. Sitä varten oli pitänyt hankkia kokonainen P4-aihio, jos tosin siitä pystyttiin hyödyntämään muutamia muitakin osia kuten jarrusylinteri. Suomessa on liikennekäytössä kolmisenkymmentä 75-Roveria vuosilta 1949–1957. 07 Mitat Pituus 458, leveys 167, korkeus 161, akseliväli 282 cm. Kuluneessa alkuperäiskunnossa oleva Rover innosti Veli-Mattia, ja niinpä käyntikuntoinen britti siirtyi ajamalla naapurustossa tallista toiseen. Jarrut piti tietysti katsoa läpi.” Ulkoasun ehostusta Suurimman huomion Veli-Matti sai osoittaa auton sisustalle ja ulkoasulle niiden kohentamiseksi takaisin olympiavuoden hohtoon. Alkuperäisen mallisia öljynsuodattimia ei saa mistään, mutta onneksi saatavilla on adapteri, johon voi kiinnittää tavanomaisemman suodattimen.” Alustan osalta tekemistä oli hieman enemmän, muttei mahdottomia. Omamassa 1 420 kg. Kuluneessa alkuperäiskunnossa oleva Rover innosti Veli-Mattia, ja niinpä käyntikuntoinen britti siirtyi ajamalla naapurustossa tallista toiseen. 01 Merkki ja malli Rover 75 02 Vuosimalli 1952 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Poraus 65,2, isku 105,0 mm. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin
Seisonta-aika ehti venyä lähes puolen vuosisadan mittaiseksi, kunnes köyliöläisharrastaja tarttui haasteeseen ja pani ajopelin kuntoon. Köyliö 42. Erään avolavapakun kohdalla se oli vain kivinen, sillä työura katkesi jo kuuden vuoden palveluksen jälkeen. Ford Transit ’66 Tauon jälkeen Tauon jälkeen Pienen hyötyajokin matka on usein pitkä mutta kivinen
Oikeastaan kaikki alkoi jo varhain. Lapsesta saakka Kuinka Markku oikein päätyi hankkimaan sympaattisen kuormajuhdan projektikseen. Kuuden vuoden käytön jäljiltä Transitin kori oli rutattu ja kone hajalla. ”Muistan hyvin vuosimallin 1939 Ford Pilotin, joka oli kovapeltinen mutta sen veekasimoottori janoinen. Pilotista myytiin etuakseli, ja ajomme loppuivat siihen.” Nykyään Markun harrastetallista löytyy museorekisteröity 1960-luvun Mercedes-Benz-kuormaauto, Zetor 25 -traktori, Toyota Corona vuodelta 1968 sekä tuoreimpana tulokkaana kuvien avolava-Transit. Vastaus löytyy miehen työurasta, johon kuorma-autot ja työkoneet liittyvät vahvasti. päivänä vuonna 1966 ruuvattiin punaiseen avolava-Transitiin mustapohjaiset ELY-74 tunnukset, jonka jälkeen ajokki oli valmiina palvelukseen. “Isällä oli tässä pihapiirissämme 1960-luvulla sellainen romunkeräyspaikka, johon kertyi monenlaisia autoja sekä traktoreita”, Markku kertoo. Lähes puoli vuosisataa kestänyt laakereiden lepuuttaminen päättyi nelisen vuotta sitten, kun köyliöläinen Markku Lähteenoja kiinnostui autosta ja sai ostettua sen itselleen. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen H einäkuun 5. Auton ruokahalun vuoksi isä ei ollut saanut sitä myytyä eteenpäin. Markun auto on lyhyemmällä akselivälillä. Ehkäpä silloinen omistaja kaavaili jossakin vaiheessa kunnostavansa auton, sillä romutuksen sijaan Transit taltioitiin katon alle parempia aikoja odottelemaan. Ulkoisesti versiot erottaa parhaiten takapyöristä, sillä pidempi versio varustettiin aina paripyörillä. Hyvää ja huonoa Transit-projekti alkoi tavalliseen tapaan eli purkutyöllä ja vaurioiden ja puutteiden kartoituksella. 43. Tai ainakin niin voi päätellä siitä, että auton kilvet palautettiin konttorille jo joulukuussa 1972. Sillä me pojat sitten ajelimme pihaa ympäri, kunnes joku kylällä tarvitsi hevosrattaisiinsa akselin. Esimerkiksi runkoa ei tarvinnut hitsailla lainkaan, sen kunnostamiseksi riitti hiekkapuhallus ja maalaus. Transit oli saatavana 2,7 ja 3 metrin akselivälillä. Tarina ei kerro minkä sortin hommiin ajopeli oli alun perin hankittu, mutta ilmeisen kovaan käyttöön se kuitenkin joutui. Kuljettajanpuoleinen lokasuoja oli sen verran kurtussa ettei sitä saanut pakottamalla oikoiseksi, joten tilalle piti etsiä uusi peltiosa. Pitkä seisonta-aika oli tehnyt hallaa joillekin osille, mutta toisaalta auto oli ensimmäisiä vuosia lukuun ottamatta säästynyt kelien ja tiesuolan kuritukselta
Markun uurastuksen ansiosta vanha ja kauan sitten sivuun siirretty työjuhta on jälleen valmiina palvelukseen. Markun uurastuksen ansiosta vanha ja kauan sitten sivuun siirretty työjuhta on jälleen valmiina palvelukseen. 44 7/2024 Ford Transit. Alakerta kunnostettiin uusilla laakereilla, männänrenkailla ja tiivisteillä, ja sylinterikansiin asennettiin uudet venttiilit. Lava taas oli päässyt happanemaan siihen pisteeseen, että ainoa järkevä ratkaisu oli tehdä kokonaan uusi. Markku Lähteenoja kunnosti lähiseudulla uudesta saakka olleen varhaisen lava-Transitin uuden veroiseksi. Vanha kävi sentään malliksi. Valmista tuli kuluvan vuoden keväällä. Pelkistetyn kaunis on Transitin ohjaamo. Vaihteisto ei tarvinnut kuin huoltoa, mutta taka-akseli piti napata varaosa-autosta. Pyöreä nopeusmittari pitää sisällään matkamittarin lisäksi osoittimet myös polttoainemäärälle sekä moottorin lämpötilalle. Voimansiirrossa oli hyvää ja huonoa. Ovet saatiin kunnostettua alkuperäisistä, ainoastaan ikkunat ja niiden nostajat täytyi korvata parempikuntoisilla. Kulunut se kuitenkin oli, ja sylinterikannesta löytyi palaneita venttiileitä. Pitkästä seisonnastaan huolimatta Fordin V4moottori ei ollut jumissa. Viimeisen silauksen Transitin kunnostetulle ohjaamolle ja rungolle teki paikallinen Raskasmaalaus Juha Tuomola Ay. Harrastekäytössä Transitilla on takuulla enemmän kilometrejä ja käyttövuosia edessään kuin takanaan
Koodinimellä Hummer tunnettu moottori esiteltiin jo vuonna 1962. Moottorit poikkeavat monilta osin toisistaan. Auton moottori haluttiin pois ohjaamon alta tilaa viemästä ja meluamasta. Englantilaiset saivat oman Essex V4 -moottorinsa valmiiksi syksyllä 1965, samanaikaisesti uuden Transitin kanssa. Mahtikäsky ei kuitenkaan koskenut V4-bensiinimoottoreita, joita saksalaiset ja englantilaiset saivat edelleen suunnitella itsenäisesti. Fordin 1960-luvunhyötyajoneuvoissaan käyttämät takavalot ovat tyylikkäät. Sen suunnittelussa panos tettiin ajo-ominaisuuksiin ja etenkin kuljettajan työolosuhteisiin. Ford Transitin ensimmäisen sukupolven valmistusta on käsitelty laajasti Klassikotlehden numerossa 1/2022. 45. Lyhyessä moottoritilassa majailee alkuperäinen mutta monilta osiltaan kunnostusta vaatinut Essex V4 -moottori. Malli uudistuksen jälkeen ei brittiä enää erottanut sakemannista. Tarinan mukaan kahden erilaisen vinkkelinelosen käyttö juontaa Fordin päämajan ohjeistukseen. Transit luotiin 1960-luvun moderniksi hyötyajoneuvoksi. Amerikasta käsin määrättiin, että Eng lannin ja Saksan Fordit eivät saa enää valmistaa kahta erilaista ajoneuvoa kevyiden kuljetusten saralle kilpailemaan toistensa kanssa. Toisaalta keulaa ei haluttu venyttää liian pitkäksi, joten voimanlähteen piti olla lyhyt. V4-bensamyllyt ovat ainoa merkittävä eroavaisuus, sillä englantilaiset pulttasivat konehuoneeseen oman Essexmyllynsä, joka poikkesi merkittävästi saksalaisten käyttämästä kattilasta. Juttumme yksilö edustaa englantilaista alkuperää ja on siis koottu Fordin Langleyn tehtaalla. Jarrutehostinta Markun yksilössä ei ole, vaikka sellainen olisi ollut valittavissa lisävarustelistalta. VINKKELINELOSET Vuoden 1965 syyspuolella kevyiden hyötyajoneuvojen markkinoita saapui hämmentämään uusi Ford Transit. Sen edeltäjiä olivat saksalainen Taunus Transit sekä englantilainen Thames 400 E. 04 Voimansiirto Neliportainen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella, takaveto 05 Alusta Edessä ja takana jäykkä akseli, lehtijouset ja putki-iskunvaimentimet, nestekäyttöiset tehostamattomat rumpujarrut, kiertokuulaohjausvaihde 06 Kori Kaksiovinen teräspeltinen ohjaamo, tikapuurunko, avolavarakenne 07 Mitat Pituus 480 cm, leveys 205 cm, akseliväli 269 cm, omapaino 1 250 kg, kantavuus 1 150 kg, rengaskoko 7,50-14 08 Valmistusmäärä Vuonna 1966 Englannin Langleyssä 38 600 autoa ja Belgian Genkin tehtaalla noin 42 600 yksilöä. Karkeasti ottaen yhteistä on vain sylinterien lukumäärä ja niiden välinen kulma, 60 astetta. 01 Merkki ja malli Ford Transit 2.0 02 Vuosimalli 1966 03 Moottori Eteen pitkittäin asennettu bensiinikäyttöinen V4, iskutilavuus 1 996 cm (poraus 93,66 mm, isku 72,42 mm), teho 63 hv/4 500 rpm. Saksalaiset olivat toimissaan hieman edellä. Lava on tehty alkuperäisen mallin mukaan täysin uusiksi
Vuonna 1966 Saab-mainoksien tahti alkoi vaihtua, kun 96:n nokalle istutettiin Fordin suunnalta hankittu V4-moottori. Murrosvaiheessa kaksitahtimoottorikin jäi vielä tuotantoon, joten nelitahtimoottoria ei nostettu mitenkään ylivertaiseksi vaihtoehdoksi. On se kone Teksti: Harri Onnila • Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat Auton liikkeellepaneva voima syntyy moottorissa, joten siihen liittyvä teknologia on ymmärrettävästi liikuttanut myös mainoskynää läpi automarkkinoinnin historian. Sen sijaan ”tehokas ja hyvin kiihtyvä” V4-moottori kerrottiin olevan nyt koeajettavana, mutta samalla muistutettiin, että ”luotettavaa kaksitahtimoottoria on edelleen saatavana rinnakkaismallina”. Aikakaudesta ja tekniikan kehitys kaaresta on ollut kiinni, mille tekniselle ominaisuudelle huomioarvoa on suotu. 46
Lopuksi asia vedettiin yhteen: ”Nuorille nämä kaikki ovat tärkeitä asioita, sillä heidän mielestään on selvää, että auton tänään täytyy olla myös ’kova kone’.” Vuonna 1973 Lada 1500 S:n lupailtiin avaavan kokonaan uuden autoluokan. Eväinä oli moderniksi kehaistu moottori, jossa oli esimerkiksi ”suljettu jäähdytysjärjestelmä, sylinterin kanteen sijoitettu nokka-akseli, kaksikurkkuinen putouskaasutin, joutokäyntipiirin sulkeva sähkömagneettiventtiili ja esilämmitys”. 47. Siitä sanottiin muun muassa, että ”sylinteriryhmä ja sylinterikansi on valettu uudesta lujasta alumiiniseoksesta ja ’märät’ sylinteriputket ovat erikoisvalurautaa” ja lisäksi että ”männät ovat puristussuhteen lisäämiseksi kupumalliset ja itsepuristussuhde 8,8:1”. Nuoriso on menevää sorttia. Galantin koneen värinättömyyden salaisuutena oli, että ”moottorin osien värinää aiheuttavat voimat on kumottu vastakkaisiin suuntiin vaikuttavin tasapainotusakselein”. Tottahan ’66 Opel Rekordin hevoset oli syytä päästää irti, koska kyseessä oli auto, ”jossa on sarjavalmisteinen urheiluauton moottori – nokka-akseli sylinterin kannessa, 5 runkolaakeria, lyhyt iskunpituus, alhainen männännopeus ja pieni polttoaineenkulutus”. Mitsubishi Galantin värinävapaata moottoria havainnollistettiin kuvilla ”tavallisesta 4-sylinterisestä moottorista” ja Mitsubishin voimanlähteestä, kun kansien päällä oli vesilasit mottien kiekuessa 6 000 r/min. Tähän luotettiin Konelalla vuonna 1969, kun Moskvitsh Elite 1500 Cavalierin voimanlähteestä kerrottiin antaumuksella
Sillä tehoa on nostettu 89 DIN hv:aan. Fire-teemaa taustoitettiin kertomalla, että ”kun Fiat kehittää uutta, se raapaisee aina pintaa syvemmältä eikä tyydy näennäisiin uudistuksiin”. Tämän ansiosta puristussuhdetta on voitu suurentaa. Tulta!” hihkaistiin vuonna 1985. Avaintekijäksi mainittiin, että ”305 S:n moderni, kevyt alumiininen voimanlähde on saanut kylkeensä uuden kaksikurkkuisen kaasuttimen. Näin on saatu oleellisesti suurempi vääntömomentti, joka tuo lisää sitkeyttä ja parantaa kiihtyvyyttä.” ”Fiat Uno Fire. Vuonna 1981 Peugeot 305 S -mainoksessa kumottiin väite, ”ettei rivakasti voi ajaa polttonestettä tuhlaamatta”. kierteiset imukanavat ja erikoismuotoillut palotilat”. 48 7/2024 Mainoksen imussa. Moottorin ”kaksi imuventtiiliä sylinteri kohti parantaa koneen hengitystä ja lisää tehoa”, ja ”jopa Toyota Starletin 12-venttiilisessä 1,0 litran moottorissa on sellaisia polttoainetta säästäviä hienouksia kuin esim. Tällä kertaa uutuus oli Fire (Fully Integrated Robotized Engine), jonka hehkutettiin olevan ”ensimmäinen robottien rakentama moottori maailmassa”. Puolivälissä 80-lukua Toyota kertoi ”uuden sukupolven moniventtiilimoottorin” olevan ”jokaisen ulottuvilla. Otsikossa listattiin ’81 BMW 316:n uuden moottorin hyveitä, ja tekstissä kerrottiin miten niihin oli ylletty: ”316:ssa on nyt 1,8 litran moottori, jonka palotilatekniikka on uudistettu. Noteeraus 0–100 km/t on nyt 12,1 sekuntia”. Vääntöä on lisätty 122 Nm:iin
Vuoden 1986 Mazda 626 -mainoksessa kaksilitrainen suihkutusmoottori oli reilusti esillä. Kysymyksessä oli Toyota Variable Induction System, joka ”säännöstelee moottoriin tulevan ilman määrää kierrosnopeuden mukaan”. Tekstissä saivat tilaa ”luotettavat bensiinimoottorit 1,6 ja 2,0” sekä ”ärhäkkä diesel 2,0”, mutta tärkein oli kuitenkin ”uusi sporttivoima, 2,0 GTi -suihkutusmoottori”. Perusteluiksi kerrottiin Mazda 323:n 1,3ja 1,5-litraisten moottorien olevan muun muassa läpihengittäviä ja kannen yläpuolisella nokkaakselilla varustettuja, mutta olennaisinta taisi sittenkin olla, että ”Mazda Motor Corporation on ainoa moottorivalmistaja maailmassa, jolla on sarjatuotannossa bensiini-, dieselja wankel-moottori”. Uutta suorituskyvyn aikakautta availtiin myös T-VIS:n muodossa. Se tarjosi 120 hevosvoimallaan ”urheiluautoluokan suorituskyvyn”, mutta myös ”huippuluokan polttoainetalouden”. 49. Mainoksen mukaan ”tämä parantaa ratkaisevasti twin cam -moottorin sitkeyttä ja polttoainetaloutta matalilla kierroksilla”. Ja moni muistaa, että Ibizoissa ja Malagoissa oli erityisesti Porschevoimaa. Toyota-mainonnan keskiössä ei 80-luvun puolivälissä ollut moottoriteknologian osalta vain venttiilien määrä. Vuoden -86 mainoksessa taustaa avattiin: ”1,2ja 1,5-litraiset moottorit, tarkkatoimiset vaihteistot ja voimansiirtojärjestelmät suunnitteli Porsche.” Ja asiaa vielä tarkennettiin kuvaamalla, että ”Seat System Porsche -moottoreissa on palotilat männissä, mäntien jäähdytys öljyllä, kärjetön elektroninen sytytysjärjestelmä, kannen yläpuolinen hammashihnakäyttöinen nokka-akseli, nokat käsitelty Elotherm-menetelmällä sekä säätövapaat, hydrauliset venttiilinpainimet”. Lisäksi ”tuloksena on mahtava vääntö koko kierroslukualueella”. Jos moottori on ”yksi maailman parhaista”, niin se ei ole vähän se
Vuonna 1988 sai huomiota 75 Twin Spark -malli ja sen KAKSOISSYTYTYS! Taustalla oli ”kipinöivän häikäisevä ajatusmalli: kaksi sytytystulppaa jokaista sylinteriä kohti ja elektronisesti ohjattu sytytys optimitehon saavuttamiseksi”. Ja niistä vain Toyota tarjoaa monipuolisen malliston moniventtiilisiä autoja.” 50 7/2024 Mainoksen imussa. Toyota avasi vuonna 1987 multi-valve-moottoriensa auvoisuutta varsin perinpohjaisesti. Kunnes syntyi edistyksellinen moniventtiilitekniikka: kaksi imuventtiiliä – yksi tai kaksi pakoventtiiliä sylinteriä kohden.” Lukuisista eduista huolimatta ”vain muutama maailman eturivin autovalmistaja on pystynyt soveltamaan moniventtiilitekniikkaa myös perheautoihin. Se oli ”varustettu yhteistyössä Boschin kanssa kehitetyllä Motronic-järjestelmällä, jossa tietokone ohjaa, valvoo ja tallentaa muistiin moottorin toimintoja”. Alfa Romeo jos mikä on hurmannut asiakaskuntaansa moottoreilla. ”Kun arkiautoilu ja turboviive kyllästyttää on Accord oikea vaihtoehto.” Vuoden 1988 mainoksessa aiheena oli ”vapaasti hengittävä 16-valve Accord”, johon paitsi ”heijastuu Hondan murskaava menestys Formula 1 -maailmanmestaruuskilpailuissa”, myös ”huipentuu Hondan koko osaaminen”. ”Yksi imuventtiili – yksi pakoventtiili on ollut perinteinen sylinterikannen rakenne aina bensiinimoottorin keksimisestä asti. Entistä paremmassa Asconassa kaikkein parasta olivat ”tehokkaammat ja taloudellisemmat moottorit”, etenkin ”aivan uutta huipputekniikkaa edustava 2.0i-moottori”
Huippuelektroniikka valvomassa, että kaikki toimii niin kuin Nissan on sen ajatellut. Mazda 323 F herätti huomiota luukkulampuillaan, ja vuoden 1989 mainonnan mukaan se myös ”pitää sen, minkä ulkonäkö lupaa”, sillä ”16-venttiiliset moottorit uhkuvat tehoa ja äkäistä suorituskykyä”. Potkua antoivat kaksilitraiset DOHC-moottorit, ”joiden ansiosta vääntöominaisuudet ovat parantuneet entistä laajemmalle käyntialueelle”. Vuonna 1989 Ford Sierra oli saanut ”lisää poweria”. ”Neljä venttiiliä sylinteriä kohden (16 Valve). NICS-järjestelmä (Nissan Induction Control System) ohjaa elektronisesti imuilman syöttöä ja sytytystä.” Muun muassa näillä sanoin julistettiin Nissan Sunny GTi:n teknistä erinomaisuutta vuonna 1988. Hondan F1menestyksestä pääsi nauttimaan myös ’88 Civicin ohjaimissa: ”Hondan Formula 1 -radoilla kehitetty huipputekniikka on alansa johtavaa; kaikissa Civiceissä on 16-venttiilinen, suorituskykyinen moottori, jonka tehokkaampi hengitys tuo lisää tehoa ja parempaa polttoainetaloutta”. Kaksi yläpuolista nokka-akselia (Twin Cam). Ajaessa tuplanokkamoottorit olivat edukseen ”entistä herkempänä reagointina kaasujalkaan lähtökiihdytyksessä ja turvallisena voimareservinä maantieohituksissa”. 51
”Mopoikäisenä minulla oli kromitankkinen Tunturi Sport, ja sillä tuli ajettua pitkiäkin reissuja, esimerkiksi Helsingistä kaverin mökille Virolahdelle. Nukarilla sijaitsevan entisen maalaamon tilat on nykyisin pyhitetty brittiautoharrastukselle. Siitä käynnistyi Juhan monipuoliseksi ja antoisaksi muodostunut taival brittimerkin parissa. Enemmän kuin autoharrastus Juha Tolin Teksti: Kari Mattila • Kuvat: VIrpi Miettinen V uosituhannen vaihteessa Juha Tolin alkoi katsella itselleen harrasteautoa. Astutaan valoisaan halliin tarinoimaan tekijämiehen kanssa ja vilkaistaan samalla, millaista kalustoa harrastajalle on vuosien saatossa kertynyt. Vaihto ehtoja riitti, mutta valinta osui Triumph Spitfireen. Siinä joutui rengastöitäkin tekemään välillä. ”Historia näiden kanssa menee 1970-luvulle. Niihin aikoihin kavereilla oli sellaisia autoja kuin Austin Healey ja Datsun Fairlady, ja kiinnostus erikoisia autoja kohtaan alkoi oikeastaan niistä”, Juha Tolin muistelee. Tekniikan parissa touhuamisellakin on pitkä historia. Käyttöautoina minulla oli 70-luvulla Impiä, Kuplaa ja Miniä, ja niiden kanssa piti aika paljon tehdä töitä, että sai ne pidettyä liikenteessä.” 52 HA RRA STA J AN. Erikoisautoista mies kiinnostui jo vuosikymmeniä aiemmin
”Tästä putosi venttiili männän päälle, kun oltiin tulossa kesäajoista kotiin päin. Ensiomistaja oli tarkka autostaan, ei antanut poikansakaan ajaa. Useimmille Triumph Herald on tuttu avokorisena. Toiveissa on, että runkojen päälle saadaan jossakin vaiheessa Herald Coupén korit. ”Näitä on kaksikin samassa vaiheessa. ”Tämä on minun autoistani vanhin, vuosimallia 1960. Tallin perällä seisoo vaaleansininen yksilö, jolla on poikkeuksellinen historia. Eihän semmoista tilaisuutta voinut päästää käsistä.” Sittemmin kasvanutta tilantarvetta paikkaamaan hankittiin lähialueelta hallinpuolikas varastoksi. Tutulleen kuitenkin lainasi, ja silloin auto hieman kolhiintui. Rupesin sitten etsimään sopivaa harrasteautoa. Molemmat coupét ovat alkuperäisiä suomiautoja, projekteja, jotka on joskus purettu ja jotka ovat jääneet sitten kesken.” Työn alla on myös keltainen farmari-Herald. 200 neliön hallin lisäksi kiinteistöön kului tiilirakennus, jonka alakerrassa oli täysmittainen autotalli. Avoimin mielin kaupoille ”Vuosituhannen vaihteessa alkoi tuntua siltä, että voisi aloittaa taas omaa harrastusta. Remontti on loppusuoralla, enää tarvitsee ruuvata sytytystulpat paikoilleen ja kokeilla käyntiin.” Heraldeja löytyy vielä lisää. Autojen kanssa pelaaminen jäi tauolle pitkäksi aikaa. Vaimo löysi netistä myynti-ilmoituksen entisestä automaalaamosta Nukarissa. Sitten omistaja ajoi Heraldin pitkän tallin perälle ja pani verhon eteen. Alkuperäisiltä avomalleilta näyttävätkin ovat usein kovakattoisesta aihiosta avomallin osia käyttäen muokattuja. Ensimmäisenä katse kiinnittyy pukkien päällä lepäävään runkoon. Remontin yhteydessä auton ohjaus oli vaih”Vuosituhannen vaihteessa alkoi tuntua siltä, että voisi taas aloittaa omaa harrastusta.” 53. Enemmän kuin autoharrastus Juha Tolin dettu oikealta vasemmalle puolelle. Juha Tolin on kerännyt ahkerasti pienoismalleja. Juhan tallissa komeileva punainen yksilö on lähtenyt tehtaalta kangaskattoisena. Vuodet vierivät ja elämään tuli kaikenlaista kiirettä. Siinä vaiheessa ei ollut erityisesti brittiauto haussa, vaan kävin ajelemassa kaikenlaisia sportimpia autoja.” Sitten kohdalle osui Triumph Spitfire, joka vaikutti innostavalta. Se on Korpivaaran tuoma yksilö, joka myytiin uutena Lohjalle. Valtaosa on saloon-malleja, joista ruuvikiinnitteinen katto on irrotettu. Harrastajaverkoston kautta tieto autosta kantautui Juhan korviin, ja hän hankki Heraldin talliinsa. Ruvettiin etsimään parempaa paikkaa. Sen Juha osti vuosia sitten Ruotsista. Auton mittariin on kertynyt vasta vajaat 12 000 kilometriä. ”Siellä ei autojen kanssa pelaamisesta tullut mitään. ”Sen sitten hankin, ja siitä se lähti.” Niihin aikoihin Tolineilla oli omakotitalo Helsingin Vartiokylässä. Triumphien lisäksi kokoelmasta löytyy omasta lapsuudesta tuttuja autoja sekä kotimaisten rallikuskien käskyttämistä kilpa-autoista tehtyjä pienoismalleja. Siistin näköinen yksilö oli ilmeisesti tuotu aikoinaan huonokuntoisena Englannista ja sitten Suomessa kunnostettu ja maalattu. Herald-mallisto Astutaan Juhan harrastetalliin ihmettelemään vuosien saatossa kertyneitä Triumpheja. Auto jäi sinne seisomaan.” Kun aika lopulta jätti ensiomistajan, poika laittoi auton ajokuntoon. Tehtaan valmistamia avomalleja ei kuitenkaan Suomesta juuri löydy
Ari Leppälä on aikoinaan entisöinyt sen huolellisesti moitteettomaan kuntoon. Minulla oli siihen aikaan valkoinen, jenkeistä tuotu TR3, ja päädyttiin sitten Arin kanssa vaihtamaan autoja välirahan kanssa.” Kuvituksessa esiintyvien ajopelien lisäksi hallien kätköistä löytyy muitakin Triumpheja. ”Onneksi opin silloin vuonna 2000, että kannattaa ottaa rompetoreilla talteen kaikki missä lukee Triumph.” 54 Harrastajan pakeilla 7/2024. ”Joensuussa oli sellainen firma kuin Hemin Kone Oy, joka toi jenkkiautoja Amerikasta. Vääksystä Herald myytiin Lahteen, ja sieltä se tuli lopulta minulle.” Urheiluauto-osastoa Tummanvihreän Triumph TR4:n Juha hankki vuosia sitten projektikuntoisena Triangle Motorista. Projektikuntoisia on lisäksi kymmenkunta. Herald13/60 Estate löytyi Ruotsista. Huippukuntoinen TR3 on yksi harvoista suomiautoista. Triangle motorissa se kunnostettiin kunnolla, ja samalla sitä hiukan modernisoitiin. Kesän tapahtumareissulla rikkoutunut moottori on kunnostettu syksyn mittaan. Taaimmainen Triumph on hiukan keskeneräinen konservointiprojekti. Vihreä TR4 on palvellut Juhaa pitkillä reissuilla Italiaan ja Englantiin. ”Auto on jenkkituonti, ja siitä löytyi paljon enemmän korjattavaa kuin päälle päin näkyi. Kun Ari lopulta päätti laittaa auton myyntiin, Suomesta ei vaikuttanut löytyvän hienokuntoiselle suomiyksilölle ostajaa. Moottorin iskutilavuutta kasvatettiin ja sähköpuolelle asennettiin nykyaikaiset komponentit ja niin edelleen.” Juha kuvailee TR4:n olevan mukava ja leppoisa ajoauto, jolla ajelee mielellään pitkiäkin reissuja. Vuosien varrella Juha on vaimonsa kanssa kiertänyt sillä Eurooppaa ja matkannut Englannin Triumph-tapahtumiin. Siihen aikaan Juhalla oli kiireitä töiden puolesta, joten mies katsoi viisaimmaksi jättää auto samaan yritykseen kunnostettavaksi. Tolinin kokoelmassa on kaikkiaan viisi museorekisteröityä autoa ja niiden päälle kuusi ajokuntoista yksilöä. He toivat tämän Suomeen joskus 80–90-luvulla. ”Ari manasi, että TR3 pitää varmaan myydä ulkomaille. Vanhempi urheiluvaunu, punainen TR3 on yksi seitsemästä Korpivaaran tuomasta yksilöstä. Myöhemmin auto kulkeutui Vääksyyn, jossa tehtiin lisää entisöintihommia. Auto päätyi huutokauppaan, ja paikallinen harrastaja hankki sen sieltä ja entisöi. Vuonna 1960 liikenteeseen saateltu yksilö on maistellut maantietä vasta reilut 11 000 kilometriä
Juhan kirjahyllyissä on koottuna Triumph-varaosakirjoja, korjaamokirjoja ja muita aiheeseen liittyviä niteitä. Rungon päälle on tulossa Herald Coupén kori. Remontin etenemisen kannalta on hyvä, että on osia hyllyssä. Keräämistä on helpottanut se, että harrastus on keskittynyt yhteen merkkiin. ”Sosiaalinen puoli on autoharrastuksessakin tärkeätä. Nykyisin myytävät uustuotanto-osat eivät ole niin hyviä.” Eikä Juha suinkaan hamstraa osiaan. Kokoaminen on mukavaa, kun puitteet ovat kunnossa ja kohde mukavasti työskentelykorkeudella. ”Onneksi opin silloin vuonna 2000, että kannattaa ottaa rompetoreilla talteen kaikki missä lukee Triumph. Muutenkin on hyvä, että voi käyttää vanhoja kunnon osia. Kun vuonna 2000 hankin Spitfiren, hakeuduin sen kanssa kaikenlaisiin ryhmiin. Usein siinä autotkin unohtuvat, kun tavataan.” 55. Moni Triumph-harrastaja on saanut Tolinin varastosta tarvitsemiaan osia asevelihintaan. Kolme kytkinremonttiakin olen tehnyt niin että kaikki tarvittava on löytynyt varastosta. Triumph-harrastajat ovat olleet mukavaa porukkaa. Tietoa löytyy. Varaosat omasta takaa Vanhojen vehkeiden kunnostus ja ylläpito vaatii varaosia, ja joskus autot ja projektit seisovat pitkiäkin aikoja, kun puuttuvia palikoita pitää metsästää milloin mistäkin. Juha on koonnut ympärilleen autoja ja autoihin liittyvää rekvisiittaa, varaosia, kirjallisuutta ja pienoismalleja, mutta hän kokee, että harrastus tarjoaa paljon muutakin. Juha on viisaasti koonnut pitkän ajan kuluessa laajan varaston osia
Paikalle kertyi noin 35 autoa. Tilaisuuden henki oli hyvä, joten päätimme jatkaa hanketta, mutta kuitenkin niin, että saataisiin alueellista kattavuutta ja treffit vietäisiin eri puolille Suomea. Osa harrastajista on järjestäytyneitä, osa kerhojen ulkopuolella. ”Vettä satoi kuin saavista kaataen, kun Vesan kanssa ajelimme Hyvinkäälle peräkkäin. Mieleeni tuli ajatus ”Amazontreffeistä”; tapaamisesta, jossa ei tapahdu mitään, mutta jolla on kuitenkin tärkeä sosiaalinen merkitys mallin harrastajien keskuudessa. Samalta pohjalta lähdettiin vuoden 2015 ensimmäisiä treffejä rakentamaan. Onneksi vettä ei suuremmin satanut enää tapaamisen aikana. Vääksy. Hän innostui aiheesta, koska oli ollut perustamassa vastaavaa tapaamista vanhojen Saabien harrastajien keskuudessa. Ilahduttavaa onkin ollut huomata nuorten harrastajien määrä treffeillä. Pelätty ukkoutuminen on näin vähentynyt.” Vääksyssä järjestettyyn tapahtumaan saapui 93 Volvo Amazonia. Tästä oli hyvä jatkaa, ja kun vapaaehtoisia treffijärjestäjiä ilmoittautui, saatiin myös kaivattua maantieteellistä kattavuutta Turusta Hämeenlinnaan, Porista Imatralle, Espoosta Jämsään ja niin edelleen. Ilo oli suuri, kun aloitusajan kynnyksellä alkoi Amazoneja kurvata museon parkkipaikalle. Teksti: Vesa Pohjalainen • Kuvat: Paavo Pohjalainen S yyskuun alkupuolella järjestetty Volvo Amazon treffit -tapahtuma kokosi Vääksyn kanavan maisemiin yli 90 Amazon-autokuntaa. Mietimme, ollaanko kahdestaan kuin Kummelin Lada-kokoontumisessa. Amazon Amazon TTrereffffitit 10 VUOTTA 56. Juteltuani harrastajakavereiden kanssa, ajatus sai osakseen myönteisyyttä, muttei edennyt sen enempää. 7.9. Ajatus jalostui, kuten niin moni muukin loistoidea, saunassa. Tämän vuoden treffit järjestettiin Vääksyssä. Juhlavuoden kunniaksi Timo Pessala muistelee ensimmäiseen kokoontumiseen johtaneita askelia: ”Ajatuksissani pyöri monen vuoden ajan, kuinka saataisiin Amazon-har rastajia kokoon yhteiseen tapahtumaan. Mietin, kuinka joukko saataisiin kokoon. Konsepti oli koeteltu ja hyväksi havaittu. ”Toive toteutui ja paikalle lipui yli 60 autoa. Paikalle haaveiltiin saapuvan 60 Amazonia, koska oli kulunut 60 vuotta mallin esittelystä. Saabistit kokoontuvat helatorstaisin Hyvinkään Rautatiemuseolle, joten se oli treffeille hyväksi koettu paikka.” Onnistunut startti Ensimmäisen tapahtumapäivän aamuna tunnelma oli kaikkea muuta kuin toiveikas. Näin saataisiin idealle laajempaa näkyvyyttä.” Seuraavan vuoden tapahtumaa ruvettiin puuhaamaan Lahteen. Vuonna 2014 juttelin asiasta Vesa Pohjalaisen kanssa. Volvo Amazon -harrastajien ajokauden päätöstapahtuma on muodostunut jo perinteeksi. Alueellinen kattavuus ja myös uusien harrastajien aktivoiminen mukaan on ollut tavoitteena
Ari Lehtola Lahdesta on mukana jo toista kertaa. Elisabeth Myyry osallistui treffeille ensimmäistä kertaa. Kotkalainen Elisabeth Myyry osallistui treffeille ensimmäistä kertaa. nuorisojuhlissa, ja aikoo ehdottomasti vierailla tapaamisissa myös jatkossa. Mauri Ekosen kovakattoinen avo Amazon. Ehkä treffit voisivat kehittyä pikinik-tyylisiksi, kuten monella eväskori olikin mukana. Arin kokee, että treffit eivät kaipaa lisää sisältöä. Ajokkina Myyryllä oli Amazon Favorit 1967. Elisabeth kertoo mieluummin käyvänsä tällaisessa tapahtumassa kuin ns. ”Kiireettömyys ja leppoisa tunnelma ovat mieleisiä vieraille. Amazon Amazon TTrereffffitit M AR I SA LM EN H A AR A Ari Lehtolan hieno Amazon Favorit 1967. Mukana treffeillä Nyt ollaan siis Vääksyssä, ja paikalla on 93 Amazonia. Pieniä korjausehdotuksia mieheltä kuitenkin löytyy: Esimerkiksi pisimmältä saapunutta autokuntaa voitaisiin jollakin tavalla huomioida ja tiedotusta tapahtuman kulusta ja yksityiskohdista voisi terävöittää. Kyllä kiiltää, kun koko perhe puunaa. Yritämme pitää suhteet kunnossa siihenkin suuntaan. Ajopelinä hänelläkin Ama zon Favorit 1967. Hän saapui paikalle hienolla ’67 Volvo Amazon Favoritilla. Säänhaltijat ovat olleet meille suosiollisia kaikkina vuosina. 57. Löytyisikö halukkaita treffijärjestäjiä ensi syksylle johonkin päin Suomea?”, Timo Pessala pohtii lopuksi
Keihäänkärkenä oli lähes 50 osanottajaa kerännyt Historic EM -ralli, mutta laajuutta vanhemmalle ajokalustolle antoivat kaksi kansallista kisaa: Historic Rally Trophy -rallisarja, VW Aircooled -ralli sekä Historic Rally Regularity Trophy -tasanopeussarja. 58. Ennakkoajatuksissa pelin piti olla selvä: Jari-Matti Latvala piirtää kartturina toimineen Janni Hussin kanssa soraränniin jäljet, joista muut voivat ottaa mallia. Haaveet jälleen yhdestä Lahden historic-rallin voitoista kariutuivat alkuunsa, mutta onneksi uusi jakohihnan tavoitettiin perjantain aikana, joten rallikansa pääsi lauantainakin näkemään Latvalan ja Hussin nopeaa etenemistä. Toisella ek:lla Latvalan Celican meno hyytyi. Vauhtia ja tilanteita Tuttuun tapaan Lahden EM-ralli oli kaksipäiväinen. Latvalan keskeytyksen myötä kakkoserikoiskokeen nopein oli Todeschini, jota varjostivat muutaman sekunnin päässä Tibor Érdi Jr. nelivetoisella Sierra RS Cosworthillaan sekä Silvasti. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Virpi Miettinen ja Harri Onnila L ahti Historic Rally on koonnut ralliautoilun ystäviä päijäthämäläismaisemiin vuodesta 2002 lähtien, ja tapahtumasta onkin muodostunut monelle rallikesän toinen huipennus heti Jyväskylän MM-rallin jälkeen. DRAAMAN KAARIA Lahden seutu 23.–24.8. Tämän vuoden Lahti Historic Rally tarjosi katsojia puhuttaneita tilanteita kilpailun alusta aina kilpailun jälkeisiin tapahtumiin asti. Seuraavat erikoiskokeet muuttivat kuitenkin peliä dramaattisesti. Samaan kokonaisuuteen voitiin laskea Kalle Rovanperän kartturina tavallisemmin ralleissa tavattu Jonne Halttunen GT-Corollansa kanssa. Aluksi veikkailtiin turbovikaa, mutta varikolla asiaa tutkiessa kävi ilmi, että jakohihna oli hypännyt parin hampaan verran. Ensimmäisen erikoiskokeen jälkeen näyttikin vahvasti tältä, kun Latvalan Celica ST165 jätti alle 11 kilometrin pätkällä runsaat 20 sekuntia toiseksi sijoittunutta Ranskan Florent Todeschinin RS 2000 -Escortia ja kolmanneksi yltänyttä Ville Silvastin Audi Quattro A2:ta. Vetovoimasta puheen ollen ei voida sivuuttaa tämänvuotista kutsuvierasluokkaa, jossa klassikkoikäisillä, mutta teknisesti modernisoiduilla kardaanikamppeilla kansaa viihdyttivät Sami Pajarin johdolla huumorimies Ismo Leikola ja stuntkuski Mauri ”Crazy Mike” Uuskoski. Nähtävää penkalle kiivenneille tarjottiin kokonaisuutena tuplasti, sillä historiallista kalustoa seurasi SM-ralli tämän päivän kilpureineen ja kärkikuskeineen. Nähtävää rallissa riitti tälläkin kertaa, sillä viimevuotiseen tapaan Lahden ralliviikonloppu muodostui useammasta tapahtumasta
Se ei kuitenkaan vie mitään pois ranskalaiskaksikon esittämästä vauhdista. Florent Todeschini ehti kartturinsa Florian Barralin kanssa jo julhia kilpailun voittoa, mutta jälkitarkastuksessa Escortissa havaitut luokituksenvastaisuudet johtivat hylkyyn. Katon kautta Audi ei kiepsahtanut, ja mikä tärkeintä, sekä Silvasti että kartturi Risto Pietiläinen selvisivät ilman suurempia fyysisiä kolhuja. MM-sarjan porttejakin kolkutelleelle Huttuselle kärkipaikka varmasti maistui, varsinkin kun koko ralliuran jatkuminen on avoinna. Palkintona ajosta kokonaiskilpailun toinen sija. Tästä eteenpäin EM-rallin yleiskilpailu eteni pääosin samalla kaavalla: Ranskan Todeschini pisteli pohjia. Grahamin perhe on ollut tuttu vieras Lahdessa. Vaiheikkaan kilpailun voittajaksi nousi Jari Huttunen. Tällä kertaa Ernie-isän ja Anna-tyttären saaliina oli yleiskisan seitsemäs sija, mutta he olivat EM-sarjaan osallistuneista nopeimpia, joten sitä myöten RS-Escolla haettiin mukaan korkeimmat EM-pisteet. 59. Kolmos-EK toi keikautti kuitenkin jälleen asetelmat kärjessä, turhankin kovalla kädellä. Aiemminkin olemme ihastelleet Marko Uutelan käskemän Ascona 400:n pitkiä luisuja, eikä ilman malta olla nytkään. Takana hanttiin laittoivat parhaansa mukaan kaksikko Jari Huttunen – Topi Luhtinen Escort RS 1800:lla ja Ascona 400:aa lennättänyt kilpailijapari Marko Uutela – Ville Mäkelä, mutta eroa ranskalaiseen oli perjantain päätteeksi Huttusella jo reilu minuutti ja Uutelalla liki puolitoista. Hienon Rothmans-väritetyn Escortin kartturinpaikalla istui Jukka Vihtalahti. Todeschinin hylkäyksen myötä podiumille nousi Tommi Hannuksela. Ylänteen erikoiskokeen alkupäässä ollut tuore hakkuu koitui Silvastin kohtaloksi, kun vauhdikas vasuri meni leveäksi, ja pitkä Quattro poistui rajusti vaakatasossa tehdyllä ”perä-nokalla”
Kilpailun hurjin hetki koettiin jo kolmannella erikoiskokeella, kun Ville Silvastin Audi lipesi kovassa vauhdissa penkkaan. Toiseksi viimeisen pätkän jälkeen unkarilainen ja kroatialainen siirtyivätkin Grahamien ohi, mutta Sierran laatikko petti viimeisellä ek:lla ja voitto karkasi käsistä. Yleiskilpailun kärjessä voimasuhteet pysyivät ennallaan, minkä seurauksena maalissa juhlittiin voittajana Todeschiniä ja hänen kartturiaan Frédéric Vauclarea. Nelivetoisen Sierra RS Cosworthin kabiinissa aloitettiin kuitenkin tiukka kiri EM-pisteiden tavoittamiseksi. Miehistö selvisi säikähdyksellä, mutta pajoittamista riittää. Näin ollen korkeimmat EM-pisteet matkasivat Britanniaan ennen Escort RS 2000:lla mukana ollutta belgialaisparia Christophe Jacob – Isabelle Regnier ja pitkää Quattroa tuonutta Jukka Jalosta, kartturinaan Arto Tolvanen. Yleiskilpailun tuloslistalla ensimmäinen FIA European Historic Rally Championship -sarjaan osallistunut oli yleiskisan seitsemänneksi lähes kuuden minuutin erolla kärjestä sijoittunut Ernie Graham yhdessä Annatyttärensä kanssa. 60 7/2024 Lahti Historic Rally 2024. Tibor Érdi Jr. Osia ei saa ihan K-kaupan hyllystä, mutta uskotaan että Quattro saadaan ehjättyä. Samoin Escortin taka-akselin Watttuennassa todettiin sääntöjen vastaista. ja István Kerék pitivät yllä kovaa vauhtia, mutta onni ei ollut heidän puolellaan. Voittaja vaihtuu Lauantaina Latvala palasi ladulle ja latoikin odotetusti pohjat päivän kaikille kuudelle pätkälle. Tämän myötä kisan voittajaksi nousi Huttunen, hopealle Uutela ja lisäksi podiumille kiipesi RS-Escortilla kilpaillut kaksikko Tommi Hannuksela – Jukka Vihtalahti. Lahden EM-rallin draaman kaari ei kuitenkaan ollut vielä aivan valmis. Pätkillä annetaan aina kenkää ja huollossa joskus lekaa. Kisan ensimmäisellä ek:lla hukkui ongelmien myötä liki kuusi minuuttia, joten yleiskisan osalta peli oli selvä. Kisan jälkeisessä teknisessä tarkastuksessa havaittiin, että ranskalaisparin Escort ei ollut luokitustodistuksen mukainen: autossa ei olisi saanut olla ohjaustehostinta, eikä asiassa auttanut, vaikka kyseinen sähköinen tehostin ei ollut kilpailun aikana aktivoituna. Toiseksi yltäneeseen Huttuseen kertyi kaulaa lähes puolitoista minuuttia ja Uutelaan muutamaa sekuntia vaille kaksi minuuttia
Palaamme mäntsäläläisen pitkän linjan Kuplamiehen vaiheisiin lajin parissa tulevaisuudessa. Tuloksena oli kotimaisen HRTsarjan voitto lähes minuutin marginaalilla. Markku Hietamäki ja Mikko Korhonen toivat tiukkailmeistä Triumph Vitesseä. 61. Tauoilla ehti viettää hetken leppoisaakin, mutta pätkillä Fiat 850 Specialilla mentiin lujaa. Tšekistä saapui odotettuja rallivieraita, kun vuoden 1989 Hanki rallissa ja 1992 Jyskälässä Škodan tehdastiimin Favoritia kuljettanut, nyt 67-vuotias Vladimir Berger osallistui kilpailuun. VW Aircooled -sarjan kärkipaikan poimi Erkki Eerola yhdessä Mikko Kittelän kanssa. Tiia Mäenpää kartturoi Lahdessa Antti Heinästä. Heti ekalla pätkällä Favorit hangoitteli vastaan ilmeisesti bensansyötön suhteen. Ongelmista huolimatta maaliin kuitenkin sinniteltiin. Tässä ykkös-ek:lla yksi pytyistä oli äänen perusteella pimeänä, mutta myöhemmin mentiin taas kuuden mukin voimin. Janne Kanerva toi Harri Kanervan kanssa 242-Volvoa tutulla tyylillä: tien täydeltä ja nopeasti. Erityistä historian havinaa oli Toni Sinkkosen punaisen Datsunin kohdalla. Kuljettaja nimittäin kertoi kisan olleen jäähyväisralli 20 vuotta kilpakäytössä palvelleelle 100A:lle, pitkälti mallin vaikean varaosasaatavuuden takia
Yhdistys on onnistunut hankkimaan myös kaksi Paraisilla aikoinaan valmistettua Idealtraktoria, jotka oli tuotu tapahtumaan kävijöiden hämmästeltäväksi. Aamulla vallinnut kostea keli kirkastui päivän mittaan, ja sen myötä tapahtumaalueelle lipui värikästä kalustoa kentän täydeltä. ”Tänä vuonna osa porukasta on kokoontunut pari kertaa viikossa entisöimään yli 50 vuotta vanhaa hydrokopteriamme”, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Staffan Sundström. Jäsenistöllä on menopelejä autoista traktoreihin ja raskaampiin kumipyöriin – ja muutakin. 62. Rompetorilta sai hankkia tarpeellista tai tarpeetonta tavaraa ja eväskojulta kahvia ja makkaraa. Rento meininki ja monipuolinen ote harrastamiseen näkyi Retroparaatin annissa. Pargas retro cars -yhdistys on onnistunut hankkimaan kaksi Paraisilla valmistettua Ideal-traktoria. Noin 125 jäsenen poppoo on nuori ja virkeä, ja sen toiminta kattaa vanhojen vehkeiden harrastuksen osa-alueet varsin laajasti. Vanhan Vanhan raudan juhlaa raudan juhlaa Kaksitahtikoneinen Saab 96 vuodelta 1964 oli myynnissä 13 900 euron pyynnillä. Lisäksi kävijöitä hemmoteltiin elävällä musiikilla, arpajaisilla ja pikkuväelle järjestetyllä onginnalla. Kokoontumisen päätteeksi suuri osa kalustosta kruisaili keskustan halki kulkevaan Retroparaatiajotapahtumaan. Parainen 31.8. Hydrokopterin entisöinti on tärkeätä paikallisen konehistorian kannalta; Paraisilla valmistettiin vuosina 1972– 1992 noin 130 hydrokopteria. Teksti: toimitus • Kuvat: Jukka Vuorenmaa P argas Retro Cars on tuore, vuonna 2017 perustettu yhdistys. Samalle tapahtuma-alueelle mahtuivat sopuisasti museoautot, veteraanikuormurit, vanhat paloautot, rakennellut jenkkiautot sekä muut paukkuvat ja pärisevät nostalgiavehkeet. Varsinais-Suomen saaristopääkaupungissa kokoonnuttiin elokuun viimeisenä päivänä Retroparaatin merkeissä. Kiertopalkinnoksi autoa ei voi moittia, sillä ilmoituksen mukaan omistajia on ollut vain yksi. Esillä oli kuvan entisöidyn yksilön lisäksi toinen, vahvasti patinoitunut Ideal
Hienosti entisöity ’49 Dodge Coronet on laivattu Suomeen vuonna 2006 ja museorekisteröity laajan kunnostusurakan jälkeen 2012. Bengt Funck toi näytille hienokuntoisen ja avolavalla varustetun ’83 Toyota Land Cruiserin. Retroparaati-tapahtumaan toivotettiin tervetulleeksi kaikenlaiset harrastevehkeet Mersusta Massikkaan. 63. Jo alkuperäiskuosissaan hilpeän hauska Fiat 600 on läpikäynyt useamman kauneusleikkauksen. Väkeä oli runsaasti jo aamutuimaan, mutta sään kirkastuessa autoja lipui alueelle vielä iltapäivän puolella. Beigen ja harmaan yhdistelmä kuulostaa tylsältä mutta voi näyttää mitä mainioimmalta. Kirjavaa kalustoa
64 7/2024 Paraisten retroparaati. Myynnissä oli rompetta keräilyesineistä varaosiin ja kokonaisiin ajokkeihin. Yön sateiden jäljiltä tapahtuma-alue oli paikoin kurainen ja vetinen. Äänentoistolaitteita oli tarjolla moneen makuun, oli oikeasti vanhaa ja tuoreempaa mutta vanhan näköistä. Jawoja riittää vielä rompetoreille, vaikka niitä noudetaan urakalla Tšekkeihin ja muuallekin Eurooppaan. Hurmaavan hieno polkutraktori peräkärryineen etsi uutta omistajaa 500 eurolla. Tarkkaan sai reittinsä valita, jos mieli pitää autonsa puhtaana. Rompetorille saapui mukavasti myyjiä aamun märästä kelistä huolimatta. Maapallolipas on kaikille tuttu, mutta kuka muistaa Yhdyspankin perhossarja -keräilykansion
Leppoisa tapahtuma kokosi Paraisten keskuspuistoon reilut kuusikymmentä veteraaniautoa. Turkulaiset toivat mukanaan kotimaisen Ilves-auton, joka herätti ansaittua huomiota. Ilman eväskoria piknikkiin saapuneita varten yhdistys oli pystyttänyt alueelle makkarakojun. Turun mobilisteja vieraili tapahtumassa. Valtaosa osallistujista oli oman kerhon väkeä, mutta vierailijoita saapui muun muassa Turun seudun mobilisteista. RETRO PIKNIK Pargas Retro Cars -yhdistyksen kesätapahtuma Retro Piknik järjestettiin heinäkuussa. 65. Piknik-henkisesti harrastajia saapui paikalle eväskoreineen, ja sapuskatta tulleet saattoivat lounastaa kerhon kioskin antimilla eli grillimakkaralla ja virkistysjuomalla. Puistoalue on otollinen tapahtumapaikka, sillä harrastajien lisäksi satunnaiset ohikulkijat pääsevät ihastelemaan harrastekalustoa. Edellisenä vuonna vettä satoi kaatamalla, minkä vuoksi mukana oli vain kourallinen osallistujia”, kertoo Staffan Sundström. Kaunis kesäpäivä ja leppoisa piknikmeininki tarjoaa mukavat puitteet harrastajien kohtaamiselle. ”Sää oli hieno ja tilaisuus onnistui hyvin
Vanhaan malliin Scramble-näytöslähdöissä krossipyörät on jaettu kolmeen ryhmään ikäluokittain, joten samassa lähdössä voi nähdä nuoren kuskin päästelevän 80-kuutioisella Kawasakilla nelisatasen Kotarin imussa. 66. Elokuun lopulla järjestetty Hyvinkään Scramble & Trial -tapahtuma kokosi Erkylän Lukoille toistasataa vanhaa moottoripyörää kuskeineen. Tänä vuonna mentiin totutun kaavan mukaan: lauantaina ajettiin enduroja trial-osuudet, sunnuntaina motocross-lähdöt ja mopottelu. Samalla nuoremman polven classicharrastajat saisivat kokea, millaista on päästellä satojen tarinoiden radalla. Teksti ja kuvat: Kari Mattila H yvinkään seudun klassikkoikäisten motocross-, enduroja trial-pyörien harrastajat kunnostivat vuonna 2010 legendaarisen ja kauan sitten käytöstä poistetun radan. Yleisö pääsi seuraamaan ajoja nytkin ilmaiseksi, ja kun kelikin oli suotuisa, väkeä saapui paikalle runsaasti. Talkoiden ideana oli järjestää alueella tapahtuma, jossa Lukoilla aikoinaan kisanneet pääsisivät verestämään vanhoja ajomuistoja. Kotimaisten legendojen lisäksi paikalla nähtiin ulkomaalaisvieraita kuten hollantilainen tähtikuljettaja Marc Velkeneers, jonka 70-luvulla alkanut ammattilaisura jatkui 90-luvulle saakka. Kuvassa Yamahaa numerolla kaksi käskyttävä Velkeneers pyrkimässä belgialaiskuljettaja Jos Claessensin rinnalle ja ohi. Nyt Erkylän Lukoilla järjestettävä tapahtuma alkaa muodostua perinteeksi. Hyvinkää 24.–25.8
Valtaosa osallistujista oli paikallisen MoKa-kerhon väkeä. Mopottelurata jakautui puoliksi nopeaan soraosuuteen ja kimurantimpaan enduropolkuun. Maico-motocrosspyörät ovat legendan maineessa eikä aiheetta, sillä pieni saksalaismerkki pystyi vuosikausien ajan taistelemaan menestyksekkäästi suuria japanilaisvalmistajia vastaan. Mopot show eli mopottelu ajettiin krossilähtöjen välisellä tauolla. Rentohenkisessä mopolähdössä nähtiin viritettyjen vehkeiden kiivasta kisailua, mutta myös rauhallisempaa päristelyä aivan vakiokuntoisilla menopeleillä. Molemmat pyörät ovat 80-luvun alkupuolen laitteita. Tapio Mattila päästeli Lukoilla vuoden 1981 490-kuutioisella Maicolla. Marko Paju (vas.) venytteli ranteitaan Yamaha YZ 490:llä ja Jarmo Ventoniemi 80-luvun alkupuolen 465 YZ -Jammulla. Antti Mäki-Paavola karkasi suurteho-Tunturillaan kärkeen, mutta matka hyytyi tekniikkamurheisiin. Ajopeleistä suurin osa oli takavuosien kotimaisia suosikkimerkkejä. 67. Yksitoistavuotias Valtteri osallistui mopotteluun vanhalla Solifer Automaatilla. Isot kaksitahtikrossit ovat tapahtuman hurjimpia vehkeitä
68. Eipä näitäkään ole aikoihin näkynyt sen enempää tapahtumissa kuin liikenteessäkään. Väkeä saapui paikalle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet luontevasti samalle alueelle. AC:n muodot ja tehokkaan kasikoneen pauhu kääntävät päät missä tahansa tapahtumassa. Upea keli houkutteli paikalle satoja harrasteajoneuvoja. Seuraava miitti järjestettiin tien toisella puolella sijaitsevan Juustoportin pysäköintialueella, jonne porukka on kokoontunut siitä lähtien aina kuukauden viimeisenä perjantaina huhtikuusta syyskuuhun. Näin se pitää ollakin, kaikki moottorivempeleiden harrastajat ovat lopulta samanhenkistä sakkia. Teksti ja kuvat: Kari Mattila K ymmenen vuotta sitten Mänt sälän Shellillä pidettiin vapaamuotoinen harrasteajoneuvojen kokoontuminen. 427-kuutiotuumainen vinkkelikasi pienen brittisportin kuorissa on huiman suorituskykyinen paketti. Mäntsälän pörinät Uutta, vanhaa, pakua, bussia, prätkää, rodia ja ties mitä muuta. Tapahtumapaikkana Nelostien varrella, suunnilleen Helsingin ja Lahden puolivälissä sijaitseva Mäntsälän Juustoportti on otollinen, sillä kohtuullisen ajomatkan säteelle osuu edellä mainittujen kaupunkien lisäksi Hyvinkää, Riihimäki ja Porvoo – lukuisien muiden paikkakuntien ohella. Juustoportin pihaalueella kokoonnuttiin elokuun lopulla Mäntsälän pörinöiden merkeissä. Huiman siisti Honda CRX. Mäntsälä 30.8
Moottorivalikoimasta löytyi tehoversioita Shelby-brändätystä turbokattilasta Mitsubishin V6-moottoriin. Mukavaa, että Suomeenkin on laivattu ainakin yksi mallikappale. Perinteisten jenkkirassien lisäksi Juustoportilla pyörähti kiinnostavaa amerikkalaista etuvetokalustoa. Vuonna 1973 markkinoille tullut A70korimalli sai korvaajan vielä 70-luvun lopulla – mutta koska uutuudesta ei painettu farmarikoria, ensimmäisen lähdön farkku viipyi mallistossa aina 80-luvun puoliväliin saakka. Illan mittaan tapahtuma-alueella vieraili satoja harrasteajokkeja. Vuosina 1995–2018 valmistettua mallia myytiin Japanin lisäksi muun muassa Hong Kongissa ja Singaporessa. Toyota Comfort lukeutuu niihin autoihin, joihin ei meidän leveyksillä juuri koskaan törmää. 69. 1950-luvun kynnyksellä amerikkalainen automuotoilu jätti erilliset lokasuojat historiaan ja siirtyi sulavalinjaiseen suuntaan. Juustoportilla pyörähtänyt yksilö on vuodelta 1950. Toyotan 70-luvun klassikkomallit Carina ja Corolla herättelivät entisten nuorten muistoja kortteliralleista ja lumisten talvien luisutteluista. Eipä näy ensimmäisen sukupolven Mitsubishi Lanceriakaan kovin usein. Chrysler markkinoi vuosina 1984–1993 valmistettua sporttia usealla eri tuotemerkillä kuten Dodge Daytona ja Chrysler GS. Uusi aika toi markkinoille useita tyylikkäitä ja vaurautta huokuvia malleja, joista Lincoln Cosmopolitan on eräs onnistuneimmista
Kerran vuodessa autokaupan sisätilat sekä pysäköintialue muuttuvat autotapahtuman areenaksi, ja päätähtinä ovat tietenkin sinisellä ovaalimerkillä leimatut harrasteikäiset kulkupelit. Säpinää riitti parkkialueellakin, jonne lähiseudun harrastajat toivat laitteitaan näytille. Avoin konepeitto autotapahtumassa pysäyttää väen hetkeksi, mutta kun väki alkaa viihtyä näyn äärellä pidempään, voi arvata pellin alla majailevan jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Vanha rauta valloitti Ford-liikkeen myyntihallin elokuisen lauantai päivän ajaksi. Tämän vuoden tapahtumassa Levo ranta oli viritellyt yhteistyötä Suomen Britti-Ford-kerhon kanssa, ja sen seurauksena kävijät saivat nähtäväksi laajan ja korkeatasoisen kattauksen saarivaltakunnassa valmistettuja Fordeja. Teksti ja kuvat: Kari Mattila L evorannan autoliikkeen väki tiedetään vanhojen Fordien ystäviksi. Sastamala 17.8. Talo täynnä Fordeja Levoranta Classic 70. EtuvetoEscortissa kiinnosti turboahdettu pata, Caprin vetovoima perustui siististi rakennettuun kuutoskoneeseen. Osa näyttelyautoista on levorantalaisten omia pelejä, osa kanssaharrastajien avustuksella koottuja erikoisuuksia. Pihamaan harrasteparkki oli avoin kaikille harrasteajokeille, ja sen myötä pihamaalla sai tutkailla kirjavaa kalustoa drifting-kilpurista museoautoihin
1980-luvun puolivälissä Ford Granadan korvaajaksi saapunut Scorpio sai kasvojenkohotuksen vuodelle 1992. Suomen Britti-Ford-kerho sai houkuteltua jäsenistöään tuomaan paikalle useita hienoja näyttelyautoja. 71. Juustohöylä-Angliat ihastuttivat kaikenikäisiä kävijöitä. Hienokuntoinen yksilö on Levorannan autoliikkeen autoja. Kaikista tapahtuman hienoista Fordeista Leila Ylösen museorekisteröity Sierra Cosworth taisi kerätä eniten ihailijoita ympärilleen. Ford Taunus 15M ’67:n mittarissa on vasta 53 000 kilometrin lukema. Ari Salosen Consul Capri esiteltiin 3/24-numerossa. Taunus Transit vuosimallia 1964 on samanlainen ajokki kuin se, jolla Levorannan autoliikkeen traktoriasentaja Asko Höylänen kulki huoltotöiden merkeissä maakunnan tilalta toiselle. Kuutoskoneinen kaksikko tarjosi mahdollisuuden tutkia alkuperäisen (vas.) ja raikastetun mallin eroavaisuuksia
Ne on ajettavaksi tehty 72. Kilometrejä kertyy niin kotinurkilla Lahden liepeillä kuin pidemmistä matkoista alan tapahtumiin. Pisimmät vanhoilla prätkillä tehdyt reissut yltävät Englantiin saakka. Harrastajapariskunta Anne ja Jouni Kärkinen Brittipyöriä harrastava Kärkisten pariskunta viihtyy tien päällä
73. Veli ja veljen puoliso harhauttivat Annea sillä aikaa, kun Jokke työnsi pyörän piharakennukseen piiloon. Ensimmäinen kahdella pyörällä heitetty reissu suuntautui syksyllä 1999 Veteraaniralliin Sauvoon. ”Erään nyt jo edesmenneen brittipyöräharrastajan sanoja lainatakseni: eihän tälle tarvi tehdä mitään, kun tämä on kerran tehty kunnolla Englannissa”, Jokke naurahtaa ja jatkaa, ”Mutta nyt koneesta on alkanut kuulua pientä naputusta ja täytyy varmaan kohta ottaa ainakin kansi siitä auki.” Pyöräyllätys Annen reissupeli, vuosimallin 1962 mustaharmaa Triumph T100 SS, tuli rouvalle yllätyksenä. Se tulisi tietysti olemaan brittipyörä. Puuttuvia osia haalittiin yhdessä.” Kun remontti oli valmis keväällä 1999, Jokke otti kuusipuolikkaan Tiikerin ajoon. ”En ollut koskaan ajanut edes mopolla, joten minkäänlaista ajokokemusta ei entuudestaan ollut”, Anne toteaa. Salaa tehty hankinta vaati monenmoista juonimista. Omistaja laskeskelee, että ajokilometrejä on 25 kesänä kertynyt noin 70 000 – eikä suurempia ongelmia ole osunut kohdalle. Ne on ajettavaksi tehty Pariskunnan leiri vuoden 2003 Veteraanirallissa Oulussa. Myyjä lähetti minulle jopa valokuvia kirjepostina, mutta satuin onneksi itse tyhjentämään postilaatikon sinä päivänä”, mies naurahtaa. Annelle oli kerrottu, että ollaan menossa pääkaupunkiseudulle hakemaan varaosia. Pariskunta ajeli aluksi vuorotellen pidempiä reissuja: toinen oli kotona kolmen lapsen kanssa ja toinen ajelemassa. Vuonna 1996 Kärkinen osallistui ensimmäistä kertaa Brittiralliin Tiger Cubillaan. Aamulla syntymäpäiväsankarin käskettiin mennä pihalle katsomaan lahjaansa – yllätys oli täydellinen. Se oli ostohetkellä pahasti puutteellinen. ”Oltiin jo takaisinpäin tulossa Tuulok sessa ja olin huoltoaseman kassalla, kun Anne soitti. Aluksi Triumphilla ajeli vain Jokke, mutta eräänä päivänä siihen tuli muutos. Pikkuhiljaa ajoreitti laajeni kauemmas ja kauemmas. Jokke kävi hakemassa pyörän veljensä kanssa Hämeenlinnasta. Yhden kesän ajeltuaan Jokke päätyi lunastamaan pyörän omakseen. Miehen ensimmäinen pyörä, Triumph Tiger Cub tuli aluksi lainaan Rasse-veljeltä. Kassahenkilö pyöritteli silmiään, kun sanoin puhelimeen, että ollaan just tässä Järvenpään Nesteellä kahvilla.” Synttäreitä edeltävänä päivänä mies onnistui tuomaan Triumphin kotiin. Jo kymmenenvanhana käytössä oli äidin vanha mopedi. Ajamista oli kuitenkin helppo harjoitella hiljaisella kylätiellä kodin lähellä. ”Kyydittelin lapsia tässä kylätiellä, ja ihan vitsinä ojensin kypärän Annelle ja sanoin, että kokeile nyt sinäkin”, Jokke muistelee. ”Jouduin valehtelemaan kaikenlaista ennen kuin pyörä oli kotona. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Virpi Miettinen ja Kärkisten albumi J ouni ”Jokke” Kärkinen ajeli kaksipyöräisillä heti kun jalat ylettivät jotenkuten maahan. Omaa moottoripyörää ei Jounilla ollut nuoruusvuosina mahdollista hankkia, mutta asia on paikattu aikuisiällä. Siitä uupui muun muassa äänenvaimentimet ja takalokasuoja, moottorista oli toinen sylinteri ja mäntä hajalla. Punainen tuli taloon Joken ’71 Triumph TR6 R oli niin ikään aluksi velipojan pyörä. ”Veljeni osti tämän vuonna 1998, ja minä rahoitin koneremontin siihen. Kun lapset kasvoivat ja perheeseen onnistuttiin hankkimaan toinen pyörä, päästiin yhteisille reissuille. Päivämäärän lähestyessä Hämeenlinnasta löytyi sopivalta vaikuttanut ehdokas. Jokke alkoi jo hyvissä ajoin salaa puolisoltaan säästämään rahaa Annen 40-vuotissyntymäpäivälahjaa varten. Jouni Kärkinen lähdössä ensimmäiseen Brittiralliinsa 1996
Kilometrejä kertyy Vuodesta 2000 lähtien pariskunta on osallistunut jokaiseen järjestettyyn Brittiralliin. Vete raani ralliinkin pariskunta on osallistunut monesti, samoin Imatran ajoihin. 74 7/2024 Anne ja Jouni Kärkinen. ”Hiljattain minulla oli 50-vuotisjuhlavuosi Imat ralla, sillä kävin ensimmäistä kertaa naapurin poikien kanssa katsomassa ajoja vuonna 1973”, Jokke kertoo. Pisimmät reissut ovat suuntautuneet Englantiiin saakka. Matkalaiset odotelemassa pääsyä Mansaaren lautalle Liverpoolissa kymmenen vuotta sitten. Tauko jossakin Jaalan ja Mäntyharjun välillä matkalla Brittiralliin 2000-luvun alkupuolella. Kymmenen vuotta sitten Kärkiset toteuttivat pitkäaikaisen haaveensa ja tekivät moottoripyörämatkan Englantiin. Vaikka kesiin on osunut perhejuhlia, ristiäisiä, rippijuhlia ja häitä, asiat on aina onnistuttu järjestämään niin, että on päästy sekä perhejuhliin että moottoripyöräkokoontumiseen. Jouni ja Anne Kärkinen viihtyvät vanhoilla brittipyörillään tien päällä. Mansaarella päiväajelulla kohti saaren eteläkärkeä. Jatkoa seurasi menneenä kesänä, kun Anne ja Jouni tekivät moottoripyörillä kolmen viikon matkan Mansaaren TT-ajoihin. Reissun pääkohteena oli Mansaaren loppukesän ajotapahtuma Manx GP, jonka yhteydessä ajetaan klassikkopyörien kilpailu Classic TT
Niitä riitti vielä paluulautallakin ruuhkaksi asti. ”En ole koskaan uudella pyörällä ajanut, joten on vaikea vertailla”, Anne huomauttaa. ”Se on kyllä jotenkin leppoisa ajettava, kulkee laheasti”, Jokke kiittelee. ”TR6 on uusin ja se on rungostaan kaikista jämäkimmän oloinen”, Jokke kuvailee, ”Ei näillä mitenkään kaahailla, mutta jos esimerkiksi mutkassa on pientä heittoa, ovat meidän muut pyörät siinä tilanteessa hieman vetelämmän tuntuisia kuin tämä.” Viissatanen T100 SS on kevyt ja näppärän oloinen. Siitä sitten ajettiin vielä Ruovedelle Britti ralliin viikonlopuksi telttailemaan – eihän 50-vuotisjuhlarallista voinut jäädä pois”, Jouni naurahtaa. Pariskunta myöntää, että jokaisella yksilöllä on toki omat kommervenkkinsa, mutta kun niihin on vuosien saatossa tutustunut, tietää miten niiden kanssa toimii. 75. Tapahtuma on eräänlainen pyhiin vaelluskohde moottoripyöräilijöille, ja tälläkin kertaa kaksipyöräisiä oli liikkeellä ruuhkaksi asti. ”Laivasta mentiin ensin Vuosaaren ABC:lle tarkistamaan öljyt. Harrastajat myöntävät sen olevan totta, mutta toteavat ettei tärinä ole ajaessa mitenkään häiritsevää. Heyshamista matka eteni lautalla Mansaarelle. ”On toki hienoa nähdä, kun pyöriä laitellaan uudenveroiseen kuntoon, arvostan sitä. ”Kävimme myös ajelemassa ja katsomassa saaren kyliä ja kaupunkeja sekä upeita näkymiä vuorilta.” Pyöriä oli saarella kaikki paikat täynnä. Englannissa reissu jatkui pikkuteitä pitkin upeissa nummimaisemissa, välillä pikku hotelleissa yöpyen. Usein mainitaan, että kaksisylinteriset brittipyörät ovat kovia tärisemään. Päästiin kokemaan ainutlaatuista kisatunnelmaa ja näkemään hämmästyttävän vauhdikasta ajamista.” Epävakaisen sään vuoksi lähtöjä jouduttiin usein siirtämään, joten yleisöltä vaadittiin sitkeyttä ja lämpimiä vaatteita. Paluu matkalla oli tiukempi aikataulu. Ominaisuuksia, ei vikoja ”Moni epäilee vanhojen brittipyörien toimivuutta, mutta hyvin on oltu liikkeellä joka kesä. Reissu alkoi laivamatkalla Helsingistä Tra ve mündeen, ja sieltä ajamalla Saksan läpi Hollantiin Rotterdamiin, josta laivalla Eng lantiin Hulliin. Liverpoolissa yöpymisen jälkeen oli kiirehdittävä Hulliin laivaan ja seuraavan päivän aikana Rotterdamista Travemündeen laivalle. Mutta omien pyörien vanhojen ja naarmuuntuneiden osien vaihtaminen uustuotanto-osiin veisi mielestäni jotain pois pyörän historiasta”, mies pohtii sekä summaa lopuksi, ”Ja on se helppoa reissata, kun matkaan lähtiessä voi köyttää kuorman kiinni niin, ettei tarvitse koko ajan pelätä tuleeko pyörään joku naarmu tai jälki. Viime kesänä matka kohdistui jälleen Mansaarille, tällä kertaa seuraamaan legendaarista Mansaaren TTkilpailua. ”Siellä yövyttiin teltassa yhdeksän yötä, ja seurattiin tiiviisti kisoja eri paikoissa. Kärkiset tuumaavat, että pyörät ovat ajettavaksi tehtyjä, ei näyttelyvehkeitä. Ennen käyttöönottoa pyörä piti kunnostaa läpikotaisin. Tärkeintä on se, että pyörät toimivat ja että niillä uskaltaa ajaa.” ”Moni epäilee vanhojen brittipyörien toimivuutta, mutta hyvin on oltu liikkeellä joka kesä.” Jokke on ajanut ’71 Triumph Tigerillään jo 70 tuhatta kilometriä. Mutta on kyllä hyvä, että on varapyöriä, kun ajokausi on niin lyhyt”, Anne pohdiskelee
Tuona vuonna ensirekisteröidyistä autoista yleisin on tätä nykyä VW Kupla, jolla on seuranaan joukko Volvoja ja amerikanrautoja. Kaikkiaan vuoden 1962 henkilöautoja oli kotimai sessa rekisterissä kesällä 2023 hieman alle 2 100 ja niistä liikennekäytössä runsaat 1 200 autoa. R e k is t e ri ot t ei t a 19 62 Kuplia pintaan Siirrymme rekisteröintejä käsittelevässä sarjassamme vuoden 1962 autoantiin. Veroprosentti määräytyi siten, että korkeinta veroa maksettiin kalleimmista autoista. Mutta oli toisella puolella puntariakin painoa: tuonti vapau tui, mutta samaan aikaan valtiovalta korotti vuonna 1958 ”yksivuotisena” saapunutta autoveroa 40–90 pro senttiin. Samalla länsimerkit al koivat hivuttautua kohti kärkeä. 76 196 2 196 2. Muutos tapahtui heinäkuussa, joten se ei ehtinyt vaikuttaa painoarvollaan koko kalenterivuoteen. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: toimitus V uosi 1962 muistetaan Suo messa automyynnin osalta vuotena, jolloin henkilöautojen tuon tilisenssit hellitettiin säännöstelystä. Länsiautojen vyöry Nykyistä tilannetta katsoessa vuoden 1962 perintö on pysynyt siltä osin ennallaan, että VW Kupla on ylei simpiä tuon vuosikerran autoja. Käy tän nössä tämä merkitsi länsiautojen tuon nin vapautumista. Moskvitsh jatkoi ykkösenä, mutta Volkswagen nousi Škodan ohi toi seksi. Esimerkiksi vuonna 1961 rekisteröintilistalla 11. Volkkarin seuralaisina on kuitenkin itäautojen sijaan vauraita länsivaunuja, sillä kymmenen rekisteröidyimmän automerkin jouk koon mahtuvat niin Cadillac, Chevrolet, Chrysler ja Buick kuin MercedesBenz ja Jaguar. Autoveron korotus laimensi uusien autojen menek kiä, mutta tästä huolimatta henkilöautojen ensire kisteröinnit nousivat edeltävän vuoden noin 27 800 autosta noin 41 000 autoon. sijalla ollut Trabant putosi 15 kärjen ulkopuolelle, mutta toisaalta Volga nosti osakkeitaan yhdellä py kälällä yhdeksänneksi
Moskvitsh 6 062 2. Kyllä vuonna 1962 ostettiin amerikkalaisia, muttei juurikaan niitä loisteliaimpia. Ford 4 083 5. Moskvitsh kurvasi 407-mallinsa johdolla maamme suosituimmaksi automalliksi vuonna 1962. Renault 1 297 Rekisteröityjä uusia henkilöautoja vuonna 1962 yhteensä 41 002. Auton osti uutena Turun Muna Oy. Škoda 4 748 4. Volkswagen 5 049 3. Chrysler oli viime vuoden kesänä seitsemänneksi yleisin vuoden 1962 automerkki maassamme. Opel 1 648 8. Peugeot 1 725 7. Numerossa 6/2012 seurattiin Keuruulla tämän ’62 Mossen menoa. Rekisteröidyimmät automerkit 1962 1. Simca 1 477 9. Niistä tuntuva osa on jälkituontia, mutta ei tämä numerossa 6/2015 kohdattu alkuperäiskuntoinen Newport. Sen sijaan sellaiset kotimaassaan arkiset automallit kuten Studebaker Lark saivat Suomessa sijaa. Volga 1 329 10. Aiheeseen tutustuttiin tarkemmin numerossa 6/2012. Wartburg 2 072 6. Numerossa 2/2019 esitellyn Larkin vastaanotti syksyllä -62 loimaalainen vaatekauppias. Vuonna 1962 ensirekisteröidyn lähes 4 100 Ford-henkilöauton joukkoon lukeutui niin Yhdysvalloissa ja Länsi-Saksassa kuin etenkin Englannissa valmistettuja Fordeja. 77. Jälkimmäisiin lukeutui tämä hieman kysyvällä rekisteritunnuksella varustettu Zephyr 6
Lähes kaikki aloittivat taipaleensa pakettiautona, joten siinäkään mielessä niitä ei henkilöautojen ensirekisteröinneissä näkynyt. Mutta onneksi vuoden -62 Pesosiakin vielä liikehtii – kuten numerossa 4/2010 saimme tämän hienon 403 Commercial Breakin myötä kokea. Ford Anglia 27 10. Volkswagen Kupla 185 2. yleisin henkilöauto 529 rekisteröinnillään. Länsisaksalainen Lloyd-merkki ei lukeutunut maamme yleisimpiin automerkkeihin vuonna 1962, eikä kuulu usein tavattuihin harrastepeleihin tänäänkään. Škoda Octavia 41 8. Chevrolet Impala 34 6. Ford Thunderbird 56 7. Vahva Suomi-historia maahamme tuoduilla noin 1 200 yksilöllä kuitenkin on, sillä noin tuhat niistä myös koottiin Suomessa. Škoda Octavia 21 8. Volvo Amazon 22 7. Volvo PV544 41 5. Moskvitsh 407 17 9. Cadillac DeVille 52 3. Chevrolet Impala 61 4. Vuonna 1962 rekisteröityjä henkilöautoja rekisterissä/liikennekäytössä kesällä 2023 78 7/2024. Tämä samalla muistutuksena tilastojen suuntaa antavuudesta tietyn vuoden automallin lukumäärien suhteen. Volvo Amazon 60 6. Vuonna 1962 rekisteröityjä automalleja rekisterissä kesällä 2023 1. Ford Thunderbird 41 3. Chevrolet Bel Air 28 9. Lincoln Continental 15 Volkswagen Ford Volvo Cadillac Chevrolet M-B Chrysler Buick Opel Jaguar Austin 244 212 206 163 143 113 66 55 52 50 50 120 127 122 105 72 70 36 40 27 37 30 Vuonna 1962 rekisteröityjä henkilöautoja oli kesällä 2023 rekisterissä 2 075 ja niistä liikennekäytössä 1 230. Volkswagen Kupla 93 2. Volvo PV544 60 4. Ford Galaxie 26 R e k is t e ri ot t ei t a 19 62 Peugeot edusti vuonna 1962 Suomen kuudenneksi suosituinta automerkkiä, mutta harrasteiässä moni muu merkki on pyyhältänyt ohi. Niiden joukossa ei ollut tämä numerossa 4/2009 ihasteltu ’62 Fiat 500 D, sillä auto otettiin käyttöön ylivuotisena vasta 1964. Ford Anglia 16 10. Vuonna 1962 rekisteröityjä automalleja liikennekäytössä kesällä 2023 1. Vuonna 1962 Fiat oli 15. Cadillac DeVille 87 3. Myöhemmin autot vallinneen käytännön mukaan muovattiin henkilöautoiksi – niin myös tämä kerrassaan upea ’62 Lloyd Alexander Kombi, johon saimme tutustua numerossa 7/2010
verhoiluja tiivisteosia. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Täällä on tilaa touhuta ja temmeltää, ruuvata ja rassata! Katso lisätiedot: etuovi.com/kohde/20776910 Varaosat Brittiautoihin Paradise cars jo vuodesta 1987 paradisecars . Klikkaa ostoksille supermarket.fi Puuttuuko kokoelmasta numero. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala UUTUUS! Lattiamattosarja Volvo 164 Supermarket.fi 8 90 Edelliset numerot alkaen Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2008 lähtien. 0400 744 587 0400 657 728 /Juhani Jyränkö •AUTOT •OSAT •PALVELUT www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. com · puh . Viipale mediat mediat. 2 viiikon välein)
Ranskan Provencessa on tutustumisen arvoinen Citroënkokoelma. Museon tilat, noin 2 500 neliötä koos tuu tällä hetkellä kolmesta hallista, mut ta laajennus on jo rakenteilla. Fradet on etsinyt ja löytänyt autoja paitsi Rans kasta myös muualta Euroo pasta. Teksti ja kuvat: Lea Lahti H enri Fradetin noin 120 Cit ro ënin valmistamaa autoa kä sittävä kokoelma on karttunut 40 vuoden aikana. Museo sijaitsee Ranskan eteläosassa Provencen alueella, sadan kilometrin ja noin parin tunnin ajomatkan päässä Nizzasta. Uusin osio esittelee nuorempaa kalustoa, joihin lue taan muun muassa CX ja GSmallit, Xantiat ja Visat Jokaisen ajoneuvon luona on sel keä kyltti, jossa kerrotaan ranskan ja englannin kielellä tietoja mallista sekä myös kyseisen ajoneuvon historiasta: mis tä auto on alun perin hankittu, kenen omistuksessa se on ollut, missä sitä on säilytetty ja kuinka paljon kilometrejä mittarissa on tällä hetkellä. Yhdessä osassa esitellään Rättäreitä ja niistä ke hiteltyjä malleja. Museo on avoinna maa liskuun puolivälistä lokakuun puolivä liin. Tiivis yhteydenpito eri maiden merkkikerhoihin ja harrastajiin sekä hyvä kielitaito on ollut suureksi avuksi autoja hankkiessa. Englantia mies puhuu myös hyvin. Henri Fradetin nelikymmenvuotisen keräilyn tuloksena Castellanen kylästä löytyy hämmästyttävä määrä vähän ajettuja Citroën-klassikkoja. SaintTropezista pohjoiseen päin ajellessa vuoristotie on kapeampaa ja mutkaisempaa, joten samaan määrään kilometrejä kuluu puoli tuntia enem män ajoaikaa. Toinen osio on omistet tu DS ja Tractionmalleille. Luettavana on myös ovat kaikki ajoneuvoon liittyvät asiakirjat ja mahdolliset lehdissä julkais tut artikkelit. Citromuseum Sitikat pienillä Sitikat pienillä metreillä metreillä Castellane, Ranska. Museoon ei ole hankittu mitä tahansa yksilöitä, vaan johtoajatuksena on ollut löytää alkupe räiskuntoisia ja mahdollisimman vähän ajettuja yksilöitä. 80. Henri Fradet häm mästytti puhumalla suomea ja kysymäl lä, haluammeko kenties mieluummin keskustella ruotsiksi – sekin olisi onnis tunut
Ensiesittelyssä Pariisin autonäyttelyssä Citroën DS mallia myytiin 80 000 kappaletta. Nelivetoisen 2CV Saharan kori on nostettu pois tieltä, jotta auton tekniikkaa pääsee tukimaan läheltä. ”Kun innostuneet autoharrastajat tapaavat toisensa, se on aina molemminpuolista vuorovaikutusta. Erikois tilauksesta Henri Chapronin kori pajalla vuonna 1972 valmistettu violetti cabriolet kiinnostaa museo vieraita. Museon yksilö on vuodel ta 1974. Museoisäntä Henri Fradet esittelee mielellään kokoelmaansa. Italialainen suunnittelija Flaminio Bertoni ja ranskalainen lentokone insinööri André Lefèbvre suunnittelivat vuonna 1955 Citroënille futuristisen auton, johon Paul Magès kehitti nerokkaan kaasujousituksen. Pienoislippu kertoo vain hiukan yli 60 tuhatta kilometriä ajetun yksilön löytyneen Norjasta. Museon helmi, DS 19 kantaa korinumeroa 32. Vain 136 kilometriä ajettu Turboahdettu CX 25 Prestige 1988 hankittiin muse oon Ruotsista. NSU:n ja Citroënin yhteis työnä valmistui wankelmootto rilla varustettu Citroën GS Birotor. Olen onnekas koska voin joka päivä oppia lisää”, Fradet toteaa. 81
123 834 kilometriä ajettu yksilö on kunnostettu läpikotaisin ennen esillepanoa. DS 19 vuodelta 1961. Harvinainen DS 21 cabriolet 1968 on yksi museon kokoelman eniten ajetuista autoista. Fradet hankki DS:n omistukseensa vuonna 2003. Citroenille luvattiin aikanaan kolmen kukauden ja 6 000 kilometrin täystakuu. Effiatin kylän paloaseman käytössä ollut punainen Mehari vuodelta 1972. Injection 1974 liikkuu Maseratin 6sylinterisen moottorin voimin. 82 7/2024 Citroën-museo. Takuuta mainostettiin tohtorinuken avulla. Auton osti tehtailija Pariisin kupeesta, ja vaimo sai valita auton värin. Vain 41 kilometriä ajettu GSA Spécial 1984 löytyi Madridista. Tätä kirkkaan keltaista Ambre Doré väriä oli tarjolla vain yhden vuoden ajan. Kokoelmasta löytyy myös vähän ajettuja Ami 6 malleja. Kolmannelta omistajalta ostetun auton matkamittari näyttää lukemaa 25 213. Mies oli saada shokin, kun kirkkaan keltainen DS tuotiin kotiin. Autolla ajeltiin vain parin vuoden ajan hieman reilu 37 000 kilometriä, jonka jälkeen se säilöttiin lämpöiseen ja kuivaan autotalliin. BXmallien rivistön ensimmäisenä komeilee uuden veroinen kermanvalkoinen BX 14TGE 1989
83. Henri Fradet päästi meidät kurkistamaan myös samassa rakennuksessa sijaitsevaan entisöintipajaan. Etummaisena 1 580 kilometriä ajettu Xantia Activa V6 vuodelta 1997. MUSÉE DES CITROËN Citromuseum Route de la Palud 04120 Castellane, Ranska citromuseum@orange.fr Tuoreempien mallien osastolta löytyy komea rivistö Xantioita. Vuonna 1978 valmistettiin rajoitettu erä Citroën Basalte mallia vauhdittamaan GSmallin myyntiä. HZ (22 597 km) vuodelta 1949 ja 2CV Camionnette (15 568 km) sekä 2CV Fourgonnette, (11 794 km) vuodelta 1960 edustavat harvinaisen vähän ajettuja hyötyajoneuvoja. Vajaat 14 000 kilometriä ajettu CX Break Reflex 1982 löy tyi Lorrainen Idéale DSclubin vinkistä. Kokoelmasta löytyy myös 726 kilometriä ajettu 2CV Charleston vuosimallia 1990. Iäkäs rouva lahjoitti vajaat 9 000 kilometriä ajetun 1995 AX Miamin lapsenlapselleen, joka puolestaan pelkäsi turmelevansa uudenveroisessa kunnossa olevan auton ja päätti mieluummin myydä sen keräilijälle. Erikoisvarusteltu ja näyttävin raitateipein somistettu Basalte on nykyisin haluttu keräilyharvinaisuus. Ranskalainen vinkki: viinipullon korkit pyyhkijän varren alle varmistamaan ettei sulan kumi painu lyttyyn
2002 Mallisto täydentyy Euroopassa tärkeällä dieselmallilla, 2.2 CRD Touringilla, jonka moottorina on 2 148-kuutioinen turbodiesel. Yhdysvalloissa noustiin puolestaan ratsaille 60-luvun muskeliautoestetiikalla, ensin vuonna 2004 uuden Ford Mustangin ja vuosikymmenen lopulla Dodge Challengerin sekä Chevrolet Camaron merkeissä. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Stellantis N.V. Mukana muotoilumuisteloissa oli Chrysler PT Cruiser, joka kohosi esittelynsä jälkeen suoranaiseksi muoti-ilmiöksi. 2000 Mallin maahantuonti alkaa Aro-Yhtymä Oy:n toimesta. 1999 PT Cruiser julkistetaan tammikuussa 1999 ja tuotanto käynnistyy Meksikon Tolucassa. Tuleva klassikko Chrysler PT Cruiser Muodin huipulle Neljännesvuosisata sitten retromallit nousivat aikaansa, vai pitäisikö sanoa menneisyyttään seuraavien autonvalmistajien asialistalle. Edullisin Classic-versio maksaa 169 500 markkaa. Cabrio-version tuotanto alkaa vuoden jälkipuoliskolla. PT:n kerrottiin tarkoittavan Personal Transportation tai Personal Transport. Puhumme tietenkin 30-ja 40-luvun taitteen muotokieltä lainanneesta Chrysler PT Cruiserista, joka saapui retroaallonharjalle juuri ennen vuosituhannen vaihdetta. Selvästi laajempaa käyttäjäkuntaa tavoiteltiin Chryslerin retromallilla, jonka muotoilulliset elementit eivät ammentaneet tietystä yksittäisestä automallista, vaan aikakaudesta. MALLIHISTORIA 2003 Mallivuodelle saapuu turboahdetulla 2 429-kuutioisella nelosmoottorilla liikkuva GT. K aksi vuosikymmentä sitten retromallien buumi hehkui kuumimmillaan. Vanhalla mantereella tunnetuimpia ja samalla menestyneimpiä oli VW New Beetle ja BMW:n alaisuudessa henkiin herätetty Mini. 84
CRD-dieselversion teho nousee 150 hevosvoimaan. Vakiovoimanlähteeksi 143 hevosvoiman vapaasti hengittävä 2,4-litrainen. Puristussuhde 9,6:1. Etuveto. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 5-ovinen teräskori. Paino 1 440 kg. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, joustintuet, kolmiomaiset poikittaiset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Teho 141 hv /5 700 rpm, vääntö 188 Nm /4 150 rpm. heinäkuuta eikä malli saa suoranaista seuraajaa. 01 Merkki ja malli Chrysler PT Cruiser 02 Vuosimalli 2000 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. 2010 PT Cruiserin tuotanto päättyy 9. 08 Suorituskyky Huippunopeus 190 km/h, 0-100 km/h 11,3 s. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Tilavuus 1 996 cm 3 . Takana yhdystukiakselisto, poikittainen akselipalkki, eteen suunnatut pitkittäistuet, Wattspoikittaistuki, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Poraus 87,5, isku 83,0 mm. 85. 07 Mitat Pituus 429, leveys 170, korkeus 160, akseliväli 262 cm. Edessä tuuletetut levyjarrut ja takana levyjarrut. 2006 Pieniä ulkoisia ja sisäisiä päivityksiä sisältävä facelift-malli esitellään
Ja itse asiassa PT Cruiserin piti olla alun perin Plymouth, mutta kun vuodesta 1928 toimineen automerkin alasajosta oli jo päätetty, näki PT Cruiser päivänvalon Chrysler-merkin alla Detroitin autonäyttelyssä vuoden 1999 alussa. Muotoilu jakoi mielipiteitä heti tuoreeltaan, mutta kokonaisuudessaan viisari heilahti DaimlerChryslerin kannalta positiiviseen suutaan. Auton huomiota herättäviä elementtejä olivat menneiden aikojen tunnelmaa tavoitteleva maskimuotoilu, eteenpäin kapeneva nokkapeitto sekä lokasuojapullistukset. Ei sittenkään Plymouth Vuoden 1998 lopulla yhdysvaltalainen Chrysler Corporation ja saksalainen Daimler-Benz liittyivät yritysfuusiossa yhteen, ja DaimlerChrysler AG:n alle vuosikymmenen kestänyt historia sai alkunsa. Huomio oli alkuvaiheessa niin suurta, että saattoi puhua 86 7/2024. Kuvasta käy ilmi PT Cruiserin konttorin tyyli, ja samalla se, että Britanniakin lukeutui vienti markkinoihin. Tuleva klassikko Chrysler PT Cruiser Alustarakenne ja voimalinja olivat yllätyksettömiä, mutta koko juju olikin rohkeassa muotoilussa. Vaihteistona oli viisiportainen manuaali ja neliportainen automaatti. Sisällä nostalgista ilmettä antoivat muutamat harkitut elementit kuten valkopohjaiset pyöreät mittarit, ohutpuolainen ratti sekä pallopäinen vaihdekeppi. Yhtiön ensimmäisiä Chryslertuotteita oli tila-autoluokkaan solahtanut PT Cruiser, joten saksalaisvaikutteita sen suunnitteluun ja toteutukseen ei juuri ehtinyt. Kysyntäpiikki Siinä missä PT Cruiserin alustarakenne ja voimalinja olivat yllätyksettömiä, niin koko mallin vahvin juju oli sen rohkeassa muotoilussa. Ja kun vuoden 2000 kotimaista Chryslerhinnastoa vilkaisee, niin käy ilmi että varustetasoja oli kolme: Classic, Touring ja Limited. Tuotanto käynnistyi Meksikon Tolucassa ja noin vuotta myöhemmin Itävallan Grazissa. Näiden hinnat liikkuivat 174 600–219 500 markassa. Tekniikkansa osalta PT Cruiser pelasi tutuilla korteilla, sillä se lainasi osan rakenteistaan ja voimanlähteensä Chrysler Neonilta. 2,0ja 2,4-litraiset neloskoneet, joista vain pienempi, 141 hevosvoimaa tuottava 16-venttiilinen 1 996-kuutioinen sai alkuvaiheessa palvella Euroopan markkinoita. Näin ollen moottoreina olivat Kasvojenkohotuksen tunnistaa esimerkiksi krominkiiltoisesta maskista ja aallonharjan saaneista etuvaloista
Auton kotimarkkinoilla ei ollut tuolloin tavatonta, että ajamatonta tai vähän käytettyä saatettiin kaupitella jopa uuden retroChryslerin myyntihintaa suuremmalla pyynnillä. jopa muoti-ilmiöstä. Eikä liioin vuonna 2003 saapunut urheiluversio, manuaalivaihteinen RetroChryslerin nokalla tapaa muun muassa kaksilitraista vaparia, ahdettua 2,4litraista sekä 2,2litraista turbodieseliä. Muun muassa kromimaski, uusittu kojelauta ja epäilemättä myös noin 3 000 euron hinnanpudotus alle 27 000 euroon käänsivät PR Cruiserin menekin nousuun, mutta vain hetkeksi. Euroopan markkinoille tämä etäisesti 40-luvun lopun Chevrolet Suburbania muistuttanut tila-auto saapui vieläkin myöhemmin, vuonna 2007. Chevrolet halusi saada osansa PT Cruiserin retromenestyksestä, mutta sai HHR:n kotimarkkinoilleen vasta 2005. Samana vuonna tuotantoon oli saapunut myös Suomen markkinoiden kannalta kuriositeetti, PT Cruiser Cabrio. Meikäläisittäin kokonaan vieraaksi jää eräissä Euroopan maissa myyty 1,6-litrainen malliversio. Seuraavana vuonna yllettiin 310 yksilöön, mutta seuraavana vuonna erikoisen Chryslerin kirkkain loisto muoti-ilmiönä oli jo ohitse: vuoden 2002 saldo oli 197 rekisteröintiä ja vuonna 2003 enää 108 autoa. TOINEN VAIHTOEHTO Chevrolet HHR Valmistusvuodet: 2005–2011 Teho: 143–260 hevosvoimaa Hinta uutena: ei Suomen maahantuontiohjelmassa Chevrolet HHR eli Heritage High Roof on suora, joskin tuntemattomampi kilpailija PT Cruiserille. Jonkin verran kuitenkin saatiin, minkä seurauksena vuoden 2000 aikana maahamme ensirekisteröintiin tasan 300 PT Cruiseria. Markkinat jäähtyvät Alkaneessa alamäessä eivät auttaneet vuodelle 2002 saapunut dieselversio, Mercedeksen 2,2-litraisella turboahdetulla 121 hevosvoiman suoraruiskutusdieselillä varustettu PT Cruiser 2.2 CRD Touring. Mallivuodelle 2006 auto sai kevyen kasvojenkohotuksen. Suomeen tätä 2,2ja 2,4-litraisilla ahtamattomilla ja SS-version ahdetulla kaksilitraisella bensamoottorilla varustettua ja vuonna 2011 tuotannosta poistunutta muistelumallia ei lanseerattu, mutta jälkituonti on korjannut tilannetta parilla kymmenellä autolla. Harvinaisuuteen on syynsä. 87. Vuonna 2006 kilvitettiin 140 autoa, mutta seuraavana vuonna enää 71 ja viimeisenä varsinaisena tuontivuonna 2008 vain 21 autoa. Suomessa GT-mallin rinnalle ainoaksi tarjotuksi voimalinjaksi tuli vapaasti hengittävä 143-hevosvoimanen 2,4-litrainen moottori ja automaattivaihteisto. Kova kansainvälinen kiinnostus johti siihen, että alkuvaiheessa Suomeenkaan ei saatu autoja niin paljon kuin olisi mennyt kaupaksi. PT Cruiser 2.4 GT, jonka nokalla korskui 223-hevosvoimainen kone. PT Cruiser herätti mielenkiintoa tavallisesti autoista innostumattomienkin riveissä, ja auton kysyntä ylitti hetkellisesti tarjonnan
Muodot suorastaan pyytivät umpikylkistä pakettiautoversiota, mutta konsepti malleja lukuun ottamatta sellaista ei saatu. Viime vuoden lopulla niistä oli Suo messa liikennekäytössä 667 yksilöä, joista 66 dieselmoottorilla. Takana ollessa on syytä tarkistaa myös takavalojen moitteeton toimivuus. Retro-Chryslerin taipaleen voi joka tapauksessa nähdä varsin menestyksekkäänä, sillä kokonaistuotanto kohosi vuosikymmenen aikana noin 1,35 miljoonaan. Halvimmalla PT Cruiseriin pääsi kiinni 1 300 eurolla. Voimalinjan osalta tyyppivikalistauksissa nousevat esille 2,4 litran moottorin öljynkulutus, vauhtipyöräja kannentiivistevauriot, nokka-akselien asentotunnistinongelmat, sähköhäiriöt etenkin moottorinohjauselektroniikassa sekä polttoainejärjestelmän vuodot etenkin polttoainepumpussa. kotimaan PT Cruisereista oli kesän kynnyksellä Nettiautossa kaupan 25 yksilöä. Harrasteautokseen PT Cruiseria mielivän onkin syytä käydä auton tekninen toimivuus ja toisaalta huoltohistoria huolella lävitse. Vuosikymmen sitten saksalaisissa katsastustilastoissa PT Cruiser sai kyseenalaisen kunnian olla 6–7-vuotiaissa henkilöautoissa vähävikaisimpien listalla toisella sadalla, mikä merkitsi ikäluokkansa häntäpäätä. Näistä mainitaan muun muassa vuoden 2002 Woodie ja Flame paketit (kuvassa) sekä Walter P. Kymppiä vaille kymppitonnia tahdottiin puolestaan niin ikään automaatilla varustetusta vuoden 2005 autosta, jolla oli takanaan vain 23 000 ensiomistajan ajamaa kilometriä. Avomalli jäi näillä main tietenkin harvinaisuudeksi, mutta maahantuonti o hjelmaan tämä kantokahvalla varustettu kesäpirssi kuului. Summaa pyydettiin automaattivaihteisesta ja 175 tuhatta ajetusta vuoden 2001 autosta. Jarruista mainintoja saavat jarruputkien korroosio sekä käsijarruongelmat. 88 7/2024 Tuleva klassikko Chrysler PT Cruiser. Alustan ja ripustuksien osalta PT Cruiserin mainitaan syövän turhan innokkaasti tukivarsien kumiheloja niin edestä kuin takaa. Vaihteistoista ei erityisiä ongelmia nouse, mutta manuaalivaihteisissa kytkimen vikaantumiset eivät ole poikkeuksellisia. Tarjolla tosin olikin turbomoottorilla ja avokorilla tukkaa hulmuttava Cabrio, joka 77 000 ajomailistaan päätellen oli saapunut jälkituontina valtamerten takaa. Chrysler Signature Series (2005–2008), Street Cruiser Route 66 Edition (2006), Street Cruiser Pacific Coast Highway Edition (2007), Street Cruiser Sunset Boulevard Edition (2008), Couture Edition (2010) ja kokonaista viisi Dream Cruiser Editionia (2001–2008). Valinnanvaraa Tuotannossa PT Cruiser jatkoi kesään 2010, jolloin sen aika tuli päätökseensä myös kotimarkkinoilla Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa PT Cruiserin myyntiin haettiin nostetta useilla erikoisver sioilla. Kovin pyyntö, 14 900 euroa oli vuoden 2006 PT Cruiserista. Vuonna 2004 Cabrio 2.4 GT maksoi 39 950 euroa, kun edullisin umpimalli, 2.4 Touring kustansi 28 300 euroa. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Chrysler PT Cruiser keräsi automallina tuoreeltaan ihastusta, mutta muutaman vuoden päästä palaute oli paikoin kitkerämpää
Valtuutettuna Dodge ja Ram -huoltona pidämme autosi kunnossa vuoden ympäri. DODGE Challenger 2023 SRT Hellcat Jailbreak Redeye 807HP, ajonvak. DODGE Ram 2022 1500 TRX Crew Cab 6.2 V8 Supercharged 4x4, 711 hv, Suomi-auto, 44 000 km, Level 2, Rambar, Retrax-lavarulo, lisäpitkä, ajonvak. Lisäksi taidamme muidenkin amerikkalaisten autojen huollot ja korjaukset! Voit myös jättää renkaasi säilytykseen rengashotelliimme. järj., adapt. 149 900 € sis.alv. säädin. LINCOLN Navigator 2019 L Reserve 4WD 3.5, 8-hengen, 66 000 km, Adaptiiviset ajovalot, Head-Up-näyttö, hätäjarruavustin, sumuv., alut, älypuh.integr., sadetun., kaadettavat takaist., ym. 113 900 € sis.alv. järj., katveavustin., ledit, p-kamera, avaimeton käyn., rengaspainevalv. muistilla. muistilla., ajonvak. adapt. järj., katveavustin, led-valot, p-avustin., avaimeton käyn., nahkaverh., sähkös. 114 900 € sis.alv. ajovalot, kaarrevalot, törmäysvar., ym. ” tilaa.viipalemediat.fi/amerikanrauta AMERIKAN RAUTA NYT LEHTIPISTEISSÄ. 265 526 € sis.alv. DODGE Ram 2024 1500 Longhorn Crew Cab 5.7 Hemi 4X4 A, ajonvak. DODGE Ram 2024 1500 Crew Cab Longhorn 5.7 Hemi 4x4, ajonvak. muistilla., äänentoistojärj., ym. järj., p-tutka, mukautuva vakionop. ist. ajovalot, avaimeton käyn., nahkaverh., p-tutka, sähkös. Avoinna Ma-Pe 9–17 • Mustikkatie 2B, Lohja • Soita 044 551 2411 • janne.noukkala@carvista.fi FHRA MALMI PRE-PARTY RIDE-IN OULU MOTOR MEET YLI 20 SIVUA TAPAHTUMIA! CADILLAC SERIES 62 COUPE ’60 CHEVROLET BUSINESS COUPE ’38 DODGE CHALLENGER SE ’70 FORD COUNTRY SEDAN ’59 FORD GALAXIE 500 CONVERTIBLE ’66 HARLEY-DAVIDSON FL ’50 LISÄKSI ESITTELYSSÄ HAYRIDE JAMBOREE JA SORA L ENSI 70 02 45 -2 40 7 PAL VKO 2024-48 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi Rakkaudesta Rautaan • 7/2024 • 11,90 € KASARIMUSKEL I 590 HV CHEVROLET CAMARO IROC-Z 5.3 TURBO ’88 FORD MUSTANG FASTBACK 5.0 COYOTE ’67 AM ER IK AN RA UT A 7/ 20 24 NR O 95 ”S E TE KE M IN EN O N M U KA VA A, M U TT A SIT TE N , KU N SE O N VA LM IS , N IIN SIT TE N H ÄN SE O N N ÄH TY ”, PIE TU TU N N U ST AA . DODGE Charger 2024 SRT 6.4 Scat Pack, aut., avaimeton käyn., katveavustin, navig., sähkös. ist. 158 527 € sis.alv. DODGE Ram 2022 1500 Classic Warlock Crew Cab 5.7 Hemi 4X4, 124L-polttoainetankki, Suomi-auto, Level 2, Rambar, Retrax-lavarulo, lisäpitkä, ajonvak. järj., katveavustin., avaimeton käyn.,nahkaverh., nopeusraj. 66 900 € sis.alv. DODGE Ram 2024 1500 Regular Cab 5.7 SLT Hemi 4x4, mäkilähtöavustin, airbag, per.kamera, vanteet, vetokoukku, ajonvak. 179 900 € sis.alv. järj., rengaspainevalv., 3-hengen ohjaamo, ym. 77 900 € sis.alv. tunnistin, rengaspainevalv., ym. järj., katveavustin., avaimeton käyn., nahkaverh., nopeusraj. CARVISTA.FI OSTO • MYYNTI • VAIHTO • RAHOITUS CADILLAC Escalade 2024 ESV Sport Platinum 6.2 V8, 10 000 km, 24-tuumaiset Dub-vanteet, nahkaverh., rengaspainevalv. tunnistin, rengaspainevalv., ym. 96 900 € sis.alv. ist
Klassikot 8/24 ilmestyy 28.11.2024 Syksyn säveliä 90. Luvassa on huolella entisöityjä vehkeitä kuten Tomi Kokon ’82 BMW 320, jonka mies kunnosti kehnosta aihiosta näyttelykuntoon. Pertti Sanevuoren Sunbeam Alpine GT ja Tuleva klassikko -sarjassa esiintyvä outolintu Renault Avantime. Harvinaisempaa kalustoa edustavat mm. Seuraavassa numerossa: Vuoden viimeinen Klassikot-lehti kolahtaa postilaatikkoon marraskuun lopulla
Sähkömekaaniset lukot, jotka vapautuvat ohjauspaneelin kautta. ALV € 59 sis. Mukana lattiajalusta. Mattamusta pinta. #543482 MOMENTTIAVAIN 3/8” 20-100NM Momenttiavain 3/8” -karalla. Tarkkuus/väli 0,2 Nm. Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. #543483 MOMENTTIAVAIN 3/8” 6-30NM Momenttiavain 3/8” -karalla. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. Mattamusta viimeistely. Nostokapasiteetti: 4200 kg. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. ALV € 1290 sis. Mekaaninen vaihteisto antaa hyvän voiman myös pienillä kierroksilla. ALV € 59 sis. € 2490 € 2290 sis. Digitaalinen syvyysilmaisin. Pulverimaalattu rakenne. Nostokorkeus (mm): 1880. Pora-/jyrsinpää on kallistettavissa ±90°, nostetaan & lasketaan käsikammella. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. Mattamusta pinta. #513949 SIIRRETTÄVÄ SAKSINOSTIN 2500KG Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. Tarkkuus/väli 1 ,0Nm. Paino: 1355 kg. ALV € 99 sis. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Sisältää muun muassa hylsyt, räikät, jatkovarret, kiintoavaimet, ruuvimeisselit, bits, torxit, pihdit, jakoavaimen ym. kotimekaanikolle. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. #543485 MOMENTTIAVAIN 1/2” 40-220NM Momenttiavain 1/2”-karalla. Nostoaika alhaalta maksimikorkeuteen vain 30 sekuntia. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. #498003 HUOLTONOSTIN 3000KG Laadukas huoltonostin esim. #74350 PORA& JYRSINKONE BF20V Yhdistetty pora-/jyrsinkone. #546045 CLECO / PELTINIITTISARJA 3,2MM 20kpl Cleco -niitti 3,2mm, 4kpl Cleco sivupuristin 0-19mm, 1kpl Cleco -pihdit. ALV € 5090 sis. #75506 HIEKKAPUHALLUSKAAPPI IMURILLA Varustettu kahdella hiekkapuhalluspistoolilla käsi & kiinteä jalkaohjattu, 2 sivuovella, valaistuksella ja pölynimurilla. ALV € 699 sis. #513556 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. Mattamusta viimeistely. ALV Teksti tähän! Sepällä kylässä Paavo Kinnari HOMELITE XL-12 Kevyt suosikkisaha 1960-luvulta RAAKA PELI Maastokuorma-auto DAF YA 328 TRAKTORIHISTORIAA Fortschritt ZT Itä-Saksasta 74 50 00 -2 40 7 • PA L VK O 20 24 -4 8 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 7/2024 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT REO SPEED WAGO N 11 3 7 / 20 24 • BM -V olv o T 80 0• DA F YA 32 8• D av id Br ow n 12 10 • H om eli te XL -1 2• Pa rc a 12 54 • Pe lto sa lm en ko ne pa ja • R EO Sp ee d W ag on UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! tilaa.viipalemediat.fi/vanhatkoneet Osoit a kame ralla ( V. Kompakti ja tarkka, säädettävällä nopeudella. Tarkkuus/väli 0,1 Nm. ALV € 1190 sis. ALV € 279 sis. ALV € 75 sis. #512776 TYÖKALUVAUNU TYÖKALUILLA 145-OSAA Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. renkaiden vaihtoon ja työskentelyyn auton sivuilla. Nostokorkeus 1000mm. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. ALV € 89 sis. Vaunun mitat: 700x455x975mm. Kalibroitu ISO6789:n mukaan. #543484 MOMENTTIAVAIN 1/4” 3-15NM Momenttiavain 1/4”-karalla. ALV sis. Tarkkuus/väli 1,0 Nm. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla
ENSIAUTON HUUMASSA FORD ESCORT XR3I ’84 TULEVA KLASSIKKO: Chrysler PT Cruiser MAINOKSEN IMUSSA: Moottorit esillä MUSEOESITTELY: Kokoelma vähän ajettuja Sitikoita MUKAVASTI PIRTEÄÄ AUSTIN ALLEGRO 1300 SUPER ’78 PIETEETILLÄ ENTISÖÖITY BMW 1800 ’65 7/2024 • Hinta 11,90 € • www.klassikot.fi RENAULT DAUPHINE GORDINI ’62 SPORTTISÄMPYLÄ SÄMPYLÄ 7/ 20 24 Au stin All eg ro 13 00 Su pe r ’78 • BM W 18 00 ’65 • Fo rd Es co rt XR 3i ’84 • Fo rd Tra ns it 2,0 ’66 • Re na ult Da up hin e Go rd in i ’62 • Ro ve r 75 ’52 36 84 80 -2 40 7 • PA L VK O 20 24 -4 8