AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 08/16 • Hinta 8,90€ Road trip: huoltoa semakierros Tuleva klassik ko: Rover 820 ti Kisoiss a ja kadulla : Irmsch erin historia MUSEOTONNARI Sa ab 90 00 Tu rb o ‘85 Honda MTX 125R ‘83 Mökkipyörästä museorekisteriin entisöity satapiikki Ruostetta Ruotsista Naapurimaan tuotteet kotimaan metsissä Räätälöityä tilaa Koripajojen komeat farmarimuunnokset Sadun sininen Opel Rekord Coupé ‘71 08 /1 6 36 84 80 -1 60 8 • PA L VK O 20 17 -0 2 6 41 48 83 68 48 08 16 00 8 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D Ho nd a M TX 12 5R ’83 • Op el Re ko rd 19 00 L Co up é ’71 • Sa ab 90 00 Tu rb o ’85 • Sim ca Aro nd e M on tlh éry ’62 • Vo lvo 14 2 ’72
Tallivierailu Anders Smedsin tallilla valmistuu mielenkiintoisia projekteja. Runsaan kahden vuosikymmenen jälkeen Seppo Mikkola palautti käytännössä pahvilaatikollisiksi osia muuttuneen brittiauton takaisin eloon. Oman ensimmäisen peltoauton kunnostuksesta lähtenyt autoentisöinti-innostus on vienyt miehen mennessään. 2017 BOTNIARINGILLÄ SISU CLASSIC RACE PM -KISOISSA KIITOKSET: • Päämekaanikko • Työkalut • Kuljetuskalusto • Varusteet • Teippaukset • Ruokahuolto ERITYISKIITOKSET: kiittävät yhteistyökumppaneitaan Volkswagen 1200 ´58 & Cabriolet ´64 Kuplavolkkarin muotoilu teki Heikki Eskolaan vaikutuksen jo 80-luvun alkupuolella. Kun tuolloin hankittu projekti valmistui myöhemmin museoautoksi, sopi sen kaveriksi jäljittää aikanaan mieleenpainunut Cabriolet-yksilö. TUPLASTI KUPLIA TUPLASTI KUPLIA 91 08/16 Seuraavassa numerossa: Klassikot 01/17 ilmestyy 12.1.2017. HANNU KAUNISMÄKI [556] & CRC BRÄKLEEN TEAM voitokkaasta vuodesta 2016! SAAVUTUKSET CLASS 1: • SVKMK Cup 2016 kultaa • NORDIC CHAMPIONCHIP 2016 pronssia TERVETULOA TAAS KANNUSTAMAAN! RIKON RATAENNÄTYKSIÄ JÄLLEEN 20.–21.5. Turun Hunter Singer Hunter ’55 Uudesta alkaen Turun seudulla vaikuttaneen Singer Hunterin ensimmäinen elinkaari päättyi rekisteristä putoamiseen -72
MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Pääkirjoitus Mustavalkoinen juttu E räänä kuumana kesäpäivänä seisoimme ostoskeskuksen parkkialueen laidalla niitä näitä jutellen ja jäätelöä nauttien. Ajattelin heti, että tuon täytyy olla juuri se museoleimattu yksilö, josta olin kuullut aikaisemmin puhuttavan. Tekijältä: Autoharrastaja ulkomailla Lomamatkoilla aina kiinnostaa löytyykö lähistöltä automuseota tai harrastajien kerhotilaa. Pujahdimme sisään ja huomasimme olevamme restaurointipajassa. Auton omistajan valinta asentaa mustapohjaiset kilvet autoonsa saa varmasti keskustelua aikaiseksi, mikä on tietysti aina paikallaan. Tunti aukeamisajan jälkeen museon eteen parkkeerasi Antonioksi esittäytynyt herrasmies, joka toivotti meidät tervetulleeksi, esitteli museon sekä kerhotilat. Mustapohjaiset tunnukset valitsemalla pääsee siis viestimään muille harrastajille ajoneuvolle myönnetystä mr-statuksesta, mikä esimerkiksi tuon harmaan Saabin kohdalla jäisi muuten toteutumatta. Minusta sekin on erinomainen peruste turha kai sitä on tinkiä ulkonäöstä jos komeampi vaihtoeto on kerran tarjolla. Hetken päästä pysäköintialueelle kaartoi hopeanhohtoinen Saab 9000, joka kiinnitti huomiota paitsi erittäin siistillä olemuksellaan, myös mustapohjaisten rekisterilaattojensa ansiosta. TILAAJAPALVELU Puh. Ja kun kyseessä on vielä käytettynä ulkomailta tuotu yksilö, ei sen alkuperäisten kilpien käyttöä voi edes harkita. Vaikka turisti-infossa vakuutellaan ettei sellaista ole, ja 15 vuotta saarella asunut suomalainen on samaa mieltä, ei kannata luovuttaa. Eräs kollega käytti museorekisteröinnin yhteydessä tarjottua tilaisuutta hyväkseen ja valitsi mustaan autoonsa samanväriset tunnukset ihan vain ulkonäkösyistä. 3 08/16. Kun tuoreemmasta kalustosta on kyse, saa mustat kilvet ainoastaan museoajoneuvoon. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Harrastus on yhdistävä tekijä – ei se kuinka harrastaa. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Meniina Wik, Tero Björklund, Thomas Backman, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Poistuessamme näimme vastapäisellä kadulla raollaan olevan autotallin oven. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Varsinkin kun on kyse harrastuksesta, tärkeintä on se, että kukin meistä seuraa uskollisesti omia mieltymyksiään. Uteliaat turistit otettiin ystävällisesti vastaan ja tilat esiteltiin perin pohjin. Itse olisin varmasti valinnut 80-luvun autoon toisenlaiset kilvet, mutta Saabin omistajan valintaperusteissakin on järkeä. Viimetalvisella vierailulla onnisti paremmin. Sama auto komeilee tämän numeron kannessa. Harrastus ja aito mielenkiinto vanhoja vekottimia kohtaan yhdistää vaikkei yhteistä kieltä olisikaan: kyllä harrastaja aina toisen tosiharrastajan tunnistaa! Lea Lahti COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Joskus on niin, että kilvet pistävät rumasti silmään muuten kauniisti muotoillussa autossa. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Harrastus on yhdistävä tekijä, ei se kuinka harrastaa. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA Arkmedia Oy, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Vierailu Club de Automóviles Antiquos de Las Palmasin tiloissa ei ensimmäisellä kerralla onnistunut ihan täydellisesti. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Ovet olivat lukossa ja korttelista oli sähköt poikki. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Itse en koe olevani kovinkaan tarkka yksityiskohtien suhteen sellaisissa tapauksissa, joissa valinnan mahdollisuus ei ole omissa käsissäni. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Kun klubille saapui väkeä, saimme kielimuurista huolimatta esittelykierroksen pimeässä museohallissa. Todisteena tästä, sitkeän salapoliisityön tuloksena Las Palmasin liepeiltä löytyi mielenkiintoinen kohde. Pääsymaksua meiltä ei huolittu eikä tarjotuista kahveista otettu rahaa. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em
Vähän ajetusta Volvosta kuoriutui kunnostuksen myötä varsinainen valioyksilö. 24 Volvo 142 ’72 Jouni Salosensaari hankki projektiautokseen vanhan 142-Volvon. 64 Mannheim s. Tässä numerossa s. 42 Honda MTX 125R ’83 s. Autokuume ei sillä hellittänyt, ja mies hankki kaveriksi vielä toisen samanlaisen. 42 Honda MTX 125R ’83 Harri Konttila ei tahtonut uskoa silmiään kun näki myynti-ilmoituksessa vanhan kevarinsa. 30 Opel Rekord 1900 L Coupé ’71 ”Hyvä peli se on ja sillähän on aivan huikea ajella.” 4 08/16. 36 Simca Aronde Montlhéry ’62 Huikean hienokuntoisen ranskattaren salaisuus piilee hyvässä hoidossa, ja sen on mahdollistanut osaltaan pitkä historia saman perheen piirissä. Tutustumme upeasti säilyneeseen yksilöön ja luomme katsauksen valmistajan mainospuheisiin. 24 Volvo 142 ’72 s. 14 Saab 9000 Turbo ’85 s. s. TAPAHTUMAT 64 Mannheimin rompetori, Saksa Harrastajia täynnä oleva bussi kuskasi toimittajamme keskelle valtavaa rompetoria Keski-Euroopassa. 68 Suuri snadi, Vantaa Keräilytavaroista ja nostalgisista pienoismalleista pitäville löytyi vaikka mitä kivaa alan suurtapahtumasta. Jotenkin näin voisi ajatella, kun Saab 9000:n puskureihin ruuvaillaan museokilpiä. 68 Suuri snadi AJONEUVOT 14 Saab 9000 Turbo ’85 Yhä nuoremmat autot täyttävät nykyään 30 vuotta. Nyt prätkä on jälleen Harrin tallissa, tällä kertaa siististi entisöitynä ja museorekisteröitynä. 36 Simca Aronde Montlhéry ’62 s. Kaunislinjainen auto on noussut loistoona tyttöenergialla kuten omistaja Satu Ojanen asian ilmaisee. 30 Opel Rekord 1900 L Coupé ’71 Sähkönsininen Coupé-Rekord edustaa C-mallisarjan viimeistä vuosikertaa
83 Klassikkoesine Polaroid sai Kodakista haastajan pikakameramarkkinoille. 54 Tankki täyteen s. 82 Marginaalista Ison maailman markkinapaikoille ilmaantuu mitä erikoisempaa kalustoa. 48 Pallosalamointia BORIS Koreneffin kääpiöautokokoelman helmiä. 5 08/16. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä. s. 86 Tuleva Klassikko 90-luvun ylemmän keskiluokan haastaja syntyi brittija japsivalmistajan yhteistyönä. 72 Käytännöllisempi suunta s. 76 Uniikki syntymäpäivälahja Eero Kumannon verstaassa kaksiovinen Chevroletrakennussarja muokkaantui neliovisen museoauton pienoismalliksi. 76 Pienoismalli s. s. 84 Klassikkomarkkinat Vanhojen kunnon autojen ostoja myyntipalsta. 80 Poistetut Joona Hammin valokuvia metsälöydöistä ja hylätystä kalustosta. 60 Tshaika ja 70 kääpiötä Boris Koreneffin autokokoelma käsittää harvinaislaatuisen kattauksen kääpiöautoja. 86 Tuleva klassikko ARTIKKELIT 48 Pallosalamointia Irmscher on tuttu vauhtiverstas jokaiselle Opelharrastajalle, mutta on saksalaispaja ehtinyt vuosien saatossa puuhailla muidenkin merkkien parissa. 80 Poistetut s. 70 Las Palmasin automuseo Talvella moni pakenee etelään nauttimaan lämpimistä keleistä. 70 Las Palmasin museo s. 54 Tankki täyteen! Lähdimme harrasteautolla tien päälle. Haeskelimme vanhoja automiesten kohtauspaikkoja ja vierailimme kahdessa tapahtumassa Lahden seudulla. 82 Marginaalista s. 72 Käytännöllisempi suunta Aivan jokaisesta automallista ei saanut monikäyttöistä farkkuversiota, mutta pienet koripajat täyttivät markkinarakoa. Poikkesimme suosikkilomakohteen automuseossa
Lancia ECV:n lisäksi tunnettuja Group S -prototyyppejä olivat ainakin Toyotan AW11-koriseen MR2:een pohjautunut 222D, Lada Samaran EVAproto, jonka huhuttiin hyödyntäneen Porsche 959:n osia, sekä ryhmään sopivaksi muokattu Ford RS200. Joulukuu 1986: ECV Lancia ECV oli Lancian viimeinen yritys kehittää B-ryhmän Delta S4:ää pidemmälle. Myös Audi kaavaili 002-nimistä, huomattavasti tuttua quattroa solakampaa prototyyppiä tähän ryhmään, mutta sattuneesta syystä 002 jäi mysteeriksi. Osa Audin prototyypeistä tuhottiin välittömästi paparazzien päästyä kuvaamaan testausta. FIA kuitenkin päätti B-ryhmän lopettamisen ohella hyllyttää myös S-ryhmän, jonka jälkeen Lancia keskittyi A-ryhmän Deltan kehitystyöhön. 6 08/16. S-ryhmän luokittelukäytännöt olisivat poikenneet totutusta, sillä kokeellisten ratkaisujen kehittämistä olisi kannustettu vaatimalla vain kymmenen auton valmistamista totutun 200 yksilön sijaan. Rallin Sryhmää kaavailtiin B-ryhmän korvaajaksi, ja Lancia toisi siihen tarjolle 300-hevosvoimaiseksi rajoitetun, kaksoisahdetulla ”Triflux”turbomoottorilla varustetun ECV:n. Nimi oli lyhenne Experimental Composite Vehiclestä, sillä prototyyppi hyödynsi kokeellisia komposiittimateriaaleja. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta T raaginen vuoden 1986 rallikausi huipentui Bolognan autonäyttelyyn, jossa Lancia samalla kertaa esitteli uuden, S-ryhmään suunnitellun ECV-kilpa-auton ja muisteli Korsikan rallissa menehtyneitä rallisankareita Henri Toivosta ja Attilio Bettegaa. Lancialla tiedettiin, että B-ryhmä ei jatkuisi sellaisenaan, ja että jotakin uutta olisi kehitettävä tuleville vuosille. Samalle pohjalle Lancia toteutti vielä kaksi muuta ECV-sarjan konseptiautoa. Säädösmuutosten myötä autolla ei milloinkaan kilpailtu. Alkuperäinen Lancia ECV1-prototyyppi on sittemmin restauroitu näyttelykuntoon
Näyttely pidetään 6-7.5.2017. Tämän mittakaavan huutokauppoja ei kovin usein järjestetä, ja lisäksi tavaraa on tarjolla niin laidasta laitaan, että vasaran alle menee niin sanotusti jokaiselle jotakin. Oma projektinsa on kuljettaa myytävät autot Venetsian liepeiltä liki kolmensadan kilometrin päähän Milanoon myytäväksi. CLASSIC MOTORSHOW 2017 Ensi vuoden Classic Motorshown teemaksi on valittu 1970-luku – muutosten vuosikymmen. Mestaruuden vei kauniilla Toyota Celicalla kurvaillut Raimo Linden. Jälkimmäisistä esimerkkinä vaikkapa kuvan Bugatti EB110. Italian valtion muutama vuosi sitten takavarikoimassa ja nyt myytävässä kokoelmassa on 430 autoa, 150 moottoripyörää, 60 venettä ja 140 polkupyörää. RETKEILYAJOT 2017 Seuraavat SAHK:n retkeilyajot pidetään Kotkan suunnalla, ja ne ottaa vastuulleen Kymen Automobiilikerho. V ararikkoon joutuneen italialaisen liikemiehen kartuttamassa huikeassa kokoelmassa on todellakin mistä valita. Kokonaisten ajokkien lisäksi joukossa on keskeneräisiä projekteja sekä varaosapaketteja. Ferrareita on kaikkiaan 45. Viimeinen Historic Rally Trophyn ralli oli Mynämäen Rantaralli, jonka yleiskilpailun voiton vei Janne Kanerva Volvo 142:lla. Huutokaupan nimi ”Duemila Ruote” muuten tarkoittaa kahta tuhatta pyörää, mikä pitää varmastikin tämän autopaljouden kohdalla paikkansa. Mittava kauppa Italialaisessa ”Duemila Ruote” -nimeä kantavassa huutokaupassa vasaraa paukutellaan noin 750 ajoneuvon kohdalla. Kerholla on pitkä kokemus ajojen järjestämisestä, sillä edelliset ajot se on pitänyt vuosina 1971, 1987, 1997, 2001 ja 2007. Mikä onkaan mielenkiintoisempaa kuin koota kattava kirjo 1970-luvun autoja saman katon alle Lahteen. 7 08/16. Toiseksi kaasutteli Ilpo Hietanen 142-Volvollaan ja kolmanneksi päästeli Hannu Roiha Ford Escort GT:llä. Autot ovat olleet säilytyksessä takavarikoinnista asti, joten kevyttä kunnostusta varmaankin vaaditaan monen kohdalla. päivänä. HISTORIC RALLY TROPHY-TULOKSIA Tämänvuotinen Historic Rally Trophy -kilpasarja ajettiin maaliin lokakuun 22. Kaikki nämä tekijät näkyivät 1970-luvun autokannassa. Huutokaupan pitää kuulu kauppatalo RM Sothebys, jolla on kokemusta hankalienkin kohteiden myynnistä. Tuo ajanjakso oli Suomessakin muutoksia täynnä, sillä sille mahtui jatkuvaa vaurastumista, energiakriisiä, liikenneturvallisuustyötä ja outoja verosäädöksiä. Vuoden 2017 ajot ovatkin kerhon 50-vuotisjuhlallisuudet samalla kertaa. Autojen kirjo ulottuu pikku-Fiateista ja Autobiancheista isoihin loistoautoihin ja superautoihin
Pitkää akseliväliä seurasi kunnollinen suljettu ohjaamo. Unimog 70 vuotta 8 08/16. David Brownit tuotannossa Aston Martinia muistuttavia retrohenkisiä käsityön taidonnäytteitä rullaa maailmalle yksi kerrallaan. Erhard & Söhnellä ei riittänyt tuotantokapasiteetti prototyyppejä pidemmälle. 1950-luvulla Unimogin myynti lähti kunnolla vetämään ja eri kehitysversioita esiteltiin perusmallin ohelle. Maailman suurin Ford-museo sulkee ovensa. Alihankkijan käyttö oli tarpeen, sillä Daimler-Benziä oli kielletty valmistamasta nelivetoisia ajoneuvoja välittömästi sodan jälkeen. Museota pitäneessä suvussa ei ole enää ketään jäljellä huolehtimaan museon ylläpidosta, joten Nykyisen johtajan jäädessä eläkkeelle joulukuun alussa kokoelma mennee myyntiin. Avomallin Jaguar XKR:n pohjalle uudelleenkoritetaan 1960-lukuiselta Aston Martinilta näyttävä alumiininen coupekori, joka viimeistellään asiakkaan toiveiden mukaan. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta K irjoitimme taannoin David Brown Automotiven esittelemästä Speedback -konseptiautosta, joka pohjautuu Jaguar-tekniikkaan. Pian yritys halkaisikin Unimogin malliston kahtia: toinen puolisko maanviljelykseen ja kuntatekniikkaan ja toinen tiettömien taipaleiden ylittämiseen karuilla seuduilla. Yksi syy museon kannattamattomuuteen on ollut se, että näytillä on ollut pääosin sotaa edeltäviä autoja, ja vaikka ne ovat upeita laitteita, niihin tuntee vetoa pienempi osa harrastajakenttää kuin sodanjälkeisiin Fordeihin. Tarkoituksena oli kehittää ajoneuvo, joka pystyisi sekä maanviljelykseen että viemään tuotokset kylän torille. Jatkosuunnitelmissa yrityksellä on valmistaa kuudesta kymmeneen autoa vuodessa ja myös uusia malleja on luvassa. Alankomaissa sijaitsevan Den Hartogh -museon ei ole onnistunut löytää vierailijoita eikä uutta johtoporrasta. FORD-MUSEO LOPETTAA D aimler-Benzin jokapaikanhöylä Universal-Motor-Gerät, tutummin Unimog, syntyi syksyllä 1946. Guinnessin ennätystenkirjassakin mainittu Den Hartogh kattaa 5000 neliömetrin hallin ja siellä on parhaimmillaan ollut yli 200 autoa. On mielenkiintoista odotella millaisia versiointeja on luvassa ja minkä tekniikan päälle ne rakentuvat. Raideleveyden piti ylittää kaksi penkkiä perunoita, ajokilla piti päästä vähintään viittäkymppiä ja etuja takarenkaiden oli oltava samaa kokoa. Kaksi vuotta sitten niistä myytiin 47 kappaletta ja tarkoituksena oli tuoda tilalle hieman uudempia esiteltäviä. Tuotannon alkaessa määräys oli yhä voimassa, joten vuonna 1947 rakennetut ensimmäiset Unimogit teetettiin myös alihankintana. Moni tällainen erikoisempi laite jää usein vain yksittäiskappaleeksi tai piirustuspöydälle, mutta Speedbackeja on valmistunut jo viisi. Speedbackissa on mekaanisesti ahdettu viisilitrainen ja 510 hevosvoimainen V8-moottori ja auto saavuttaa satasen vauhdin alle viidessä sekunnissa. Vuoteen 1954 mennessä Unimogiin saattoi kiinnittää 66 erilaista maatalouteen liittyvää lisälaitetta. Vuoteen 1966 mennessä Unimogeja oli valmistettu 100 000 kappaletta ja nykyisin määrä on kivunnut jo yli 400 000 yksilöön. Tuolloin autot niputti Böhringerniminen paja. Brittilipusta väriteeman lainannut kolmikko kantaa valmistusnumeroita 003, 004 ja 005. Tuotannon kasvu on mahdollista uusien tuotantotilojen myötä. Prototyypit rakennutettiin Erhard & Söhnellä
Hieman enemmän tuolloista Toyota Corollaa kuin pyöreämpää eurooppalais-Sunnyä muistuttava Tsuru ei läpäise enää vuonna 2019 voimaan astuvia turvallisuusmääräyksiä: turvatyynyt ja ABS-jarrut ovat olleet jo yli parinkymmenen vuoden ajan tuttua tavaraa tämänkin luokan autoissa, mutta Tsurusta ne ovat puuttuneet. Kantikas ulkomuoto sopiikin palikkaauton lähtökohdaksi hienosti. Tsuru puseroon Nissan Tsuru on yksi pitkään valmistetuista arkiautoista. Sama tarina on mahdollistanut myös arkisille japanilaisautoille alkuperäistä pidemmät valmistusvuodet. joulukuuta: erikoispikajuna Lapponia suistuu raiteilta Lapuan asemalla. Turvavarusteiden päivitystä ei valmistaja lähde toteuttamaan, joten uudet lakipykälät panevat Tsurun myynnille pisteen. joulukuuta: suomalaiset markkasetelit uudistuivat, uudet 50, 100 ja 1000 markkaa liikkeelle. JOULUKUU 1986 • 1. joulukuuta: Kolmoskanavan lähetykset alkavat. • 6. 9 08/16. Nissan Meksikon johtaja Airton Cousseau kertoo harkinneensa Tsurun hyllyttämistä jo kauan, mutta karulla ja luotettavalla autolla on ollut sen verran vahva menekki esimerkiksi taksikäytössä, että myyntiä ei ole tohdittu lopettaa. • 22. Kuva: rutan_voyager LEGO-GTI Legon suosittu harrasteautomallisto saattaa saada lisäystä. Nyt vanhaan Sunnyyn pohjautuva automalli siirtyy historian hyllylle. Esimerkkinä voisi mainita Fiat Unon, jonka taival jatkui vielä pitkään niillä seuduilla. joulukuuta: Helsingin uusi pääkirjasto avataan Pasilassa. Esimerkiksi 1990-luvun alussa esitellyn Nissan Sunnyn mallisisar Sentra on ollut Meksikossa tuotannossa kaikki nämä vuodet. Myös kantikas kojelauta on kääntynyt hyvin Lego-muotokieleen. Tällä kertaa tanskassa mittaillaan asiakkaiden ostohaluja taskuraketti-ikoniin, ensimmäisen lähdön GTI-Golfiin. • 23. V älija Etelä-Amerikan autovalmistuskuviot ovat mielenkiintoiset. 1278 osaa kattava rakennussarja ei ole vielä tuotantovalmis, mutta ideas.lego. Monen eurooppalaisen automallin elinkaari on saanut jatkua lämpimissä oloissa sen jälkeen, kun varsinainen tuotanto on alkuperämaassa loppunut. com -sivustolla saadun suosion perusteella tulevaisuus näyttää hyvältä GTI-sarjan suhteen. Lento kesti yhdeksän päivää. joulukuuta: Maailman ensimmäinen välilaskuton ja välitankkaukseton maailmanympärilento päättyy koelentokone Rutan Voyagerin laskeuduttua turvallisesti maan pinnalle. • 1
BMW päätti maalata auton uudelleen siihen sävyyn, jossa se alun perin valmistui. 10 08/16. Osin siitä syystä kauan sitten klassikoiksi muuttuneiden mallien osatarjonta on syytä pitää kunnossa. Korinumeroa 70079 kantava auto luovutettiin Elvikselle joulukuun lopulla 1958, jonka jälkeen se maalautettiin hehkeänpunaiseksi. Aikoinaan tällä samalla autolla kilpaili myös itse Hans Stuck. Tässäkin tapauksessa paljon osia jouduttiin valmistamaan tyhjästä, sillä 507:n varaosia ei ymmärrettävästi hyllystä juuri löytynyt. Lamborghini on liittynyt perinteitä vaalivien valmistajien joukkoon ja on perustanut Polo Storico -jaoksen klassikkomalliensa ylläpitoa helpottamaan. Bentley puolestaan esittelee kisälliohjelmaansa. Työpajamestari Colin Jacksonin ohjauksessa oppilaat käyvät läpi koko ajokin tekniikasta sisustuksen kunnostamiseen. Asiakas voi tuoda vanhan Lambonsa takaisin tehtaalle, jossa se kunnostetaan toiveiden mukaan. Nyt kiiltelevä lopputulos on esitteillä. Arvoautot arvoiseens a kuntoon Lamborghinin Polo Storico -jaos tekee tarkkaa jälkeä elvyttääkseen merkin menneitä suuruuksia ja BMW on saanut valmiiksi Elviksen entisen 507:n restaurointityön. Klassikkoihin keskittyvä BMW Group Classic purki legendan entisen Bemarin osiin ja aloitti tinkimättömän kunnostamisen. Lamborghinin asiantuntijat myös arvottavat kunkin auton, ja ehdottavat tapauskohtaisesti mahdollisimman sopivaa restaurointia jotta yksilön alkuperäisyys säilyisi. Bentley ottaa nuoria autotekniikasta kiinnostuneita mukaan oppisopimusohjelmaansa. 19 ohjelmaan valittua onnekasta pääsevät kunnostamaan vuoden 1965 mallista Bentley T-sarjalaista, joka siirtyy aikanaan merkin museoon. Joihinkin asioihin edes Elviksellä ei ole lopullista päätösvaltaa. Laajasta restauroinnista huolimatta pieniä patinan jälkiä on onnistuttu jättämään sinne tänne, jotta omistaja tuntisi olonsa kotoisaksi. Kirjoitimme aiemmin latolöytökuntoisena paikannetusta, punaiseksi maalatusta BMW 507 -urheiluautosta, jonka aiemmaksi omistajaksi osoittautui itse Elvis Presley. Lamborghinin tarina alkoi 350GTmallista, ja yritys on nyt kunnostanut yhden ensimmäisistä 350GT-malleista vuodelta 1964. Vuoden kestänyt projekti vaati miltei 2000 työtuntia, joista kori ja sisusta kattoi 1150 tuntia ja tekniikka 780. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta KUVAT: kaikki unimog A utonvalmistajan kannattaa pitää vanhoista asiakkaistaan kiinni. Erityisen merkittävää on se, että tarvittaessa tehdas tekee osia vaikka tyhjästä
TEKNOLOGIA Hämmästyttäviä ideoita ja mielenkiintoismpia keksintöjä! LIIKENNE Näin meitä palveleva liikenne todella toimii. Upeat läpileikkausgrafiikat esittelevät, miten asiat toimivat ja ensiluokkaiset valokuvat puolestaan tuovat nähtäväksi mitä uskomattomampia yksityiskohtia. HISTORIA Menneisyys ei ole todellakaan kuivaa kanssamme! AVARUUS Mitä ympäröivään äärettömyyteen kuuluu. Se on lehti täynnä hyödyllistä ja mielenkiintoista lukemista koko perheelle vastaten kysymyksiin, joita ette ole tulleet aiemmin edes ajatelleeksi! Miten Se Toimii tekee tieteistä hauskaa kertomalla eri alojen faktoja – avaruudesta, ympäristöstä, teknologiasta, liikenteestä ja historiasta. Miten Se Toimii tekee faktasta hauskaa aivan jokaiselle. Luvassa on syväluotaavia ja laajoja artikkelikokonaisuuksia, tiedeuutisia eri puolilta maailmaa sekä ajankohtaisia haastatteluja. LEHTIPISTE ISSÄ KAUTTA MAAN 8.12.2016. Uutuuslehti, joka ruokkii aivojasi! Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi TIEDE Tieteen uutuudet ja salaisuudet paljastuvat! YMPÄRISTÖ Maailma avautuu nyt aivan uusin silmin
”Kompakti Honda N360 on hyvin miellyttävä ajaa ja se oli mielestäni varsin varma ja turvallinen valinta pitkälle matkalle”, Ito kehuu. Suomi tuli ajeltua tarkkaan pohjoisesta etelään, mutta lopulta oli suunnattava kotia kohti. A lkukesästä 1968 laiva toi Iton uutuuttaan kiiltävän valkoisen Honda N360:n Strait of Doverin salmen kautta Calaisin satamaan Ranskan rannikolle. Rovaniemellä hän tapasi suomalaisen naisen, johon oli tutustunut opiskeluaikoinaan Yhdysvalloissa. Eteläisen Länsi-Saksan kauniit maisemat ja alkukesän vehreä luonto tekivät suuren vaikutuksen matkailijaan. Töitä ei kuitenkaan löytynyt ja lopulta miehen oli lähdettävä takaisin Japaniin. Ito jatkoi määrätietoisesti pikkuhiljaa pohjoista kohti ja partiotapahtuman jälkeen päristeli Hondallan Nordkappiin. Pikkuruinen auto toimi täysin ongelmitta koko kolmen kuukauden matkan ajan, eikä omistajalle jäänyt kuin positiivista muisteltavaa ajokistaan. Tokio-Nordkapp Vuonna 1968 japanilainen nuorimies Tomio Ito oli päättänyt toteuttaa haaveensa automatkasta, jonka pääkohteena tulisi olemaan Norjan Lillehammerissa järjestetty partiolaisten jamboree. Paluu pohjolaan Ito palasi Suomeen varsin pian ja tutustui maahan perin pohjin, sillä hän asui 1970-luvulla pidemmän aikaa Jyväskylän seudulla. Auttava englanninkielen taito ei Teksti: Lea Lahti 1968 12 08/16 Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta. Tutustuttuaan parin päivän ajan Pariisiin Tomio käänsi Hondan keulan Saksaa kohti. Tuleva puolisokin löytyi täältä. Suuri seikkailu pienellä autolla alkoi. Vuosien kuluttua Tomio jäi leskeksi. Kolmen kuukauden aikana Hondan matkamittariin pyörähti 23 000 kilometrin lukema. Laivasta löytyi muuan ystävällinen henkilö, joka toimitti Hondan Pariisin laitakaupungille. Monta maata nähtyään Tomio saapui Suomeen. Suomiikävä ei ottanut laantuakseen, ja niin mies hankki vuonna 2011 vaatimattoman kesäasunnon Pohjois-Savosta Suonenjoen läheltä. Auto jäi Suomeen erään maatilan latoon, mutta ei ole teidossa liekö siitä jäänyt mitään jäljelle näihin päiviin. Sama nainen oli aikanaan kehunut Suomen vapaata keskusteluilmapiiriä ja upeaa luontoa. Siellä autoa oli vastassa 25-vuotias Tomio, joka oli itse saapunut maahan lentäen. Ja niin kävi, että maastamme tuli erityisen rakas paikka japanilaiselle. Belgian ja Hollannin kautta matka jatkui kiireettömästi pieniä teitä pitkin mutkitellen Saksan pohjoisrannikkoa pitkin Tanskaan, josta edelleen lautalla Helsingborgin kautta Ruotsiin
HAMMERFESTISSA Tomio tapasi Nordkappista paluumatkalla olevan Hämeenlinnalaisen pyöräilijän. Rekisteröinnissä aiheutti pientä lisähaastetta se, että huonoa onnea tuottavaa numeroa neljä ei saanut missään tapauksessa esiintyä rekisterikilvessä. ”Siellä ajaisin tietenkin amerikkalaisvalmisteisella autolla”, Tomio toteaa. 13 08/16. Yhteystietoja ei tuolloin vaihdettu, mutta nyt Ito toivoo hartaasti, että saisi yhteyden pyöräilijään lähes 50 vuoden jälkeen. riittänyt Suomen virastoissa asioimiseen, mutta ystävällinen suonenjokelainen perhe avusti kesänaapuriaan, ja heidän myötävaikutuksellaan Tomio sai hoidettua asioitaan sekä onnistui tuomaan Tokiosta Suomeen vähän ajetun Mercedes Benzin kesäautokseen ja rekisteröimään sen Suomen kilpiin. Toteutumaton haave ajaa USA:n Route 66 päästä päähän kangastelee myös tulevaisuuden suunnitelmissa
MUSEOTONNARI Saab 9000 Turbo ’85 14 08/16
Hämeenlinna 15 08/16. Nykyauton viittaa edelleen vahvasti kantava Saab 9000 on kuin varkain yltänyt museoajoneuvoikään. Harvempi mallisarjan varhainen edustaja on kuitenkaan niin hienossa kunnossa kuin Mika Viita-ahon 9000 Turbo
16 08/16. Tämä tietysti tilojen ja harrastukseen käytettävissä olevien varojen mukaisesti, mutta jos harrastus on pitkäjännitteistä ja hankinnat jakautuvat laajalle aikavälille, niin useamman harrastekiesin omistaminen on usein mahdollista. Ja onnistuakseen homma toki vaatii, että sopivissa määrin antaa tunteelle tilaa liialta järkeilyltä. ”Ilmeisesti autolla oli ajeltu enimmäkseen kaupunkiajoa, joka olisi Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Saab 9000 Turbo MIKAN 9000 Turbo hohtaa kuin 80-luvun Saab-esitteessä konsanaan vaikutusta tukee auton vaaleansininen metalliväri, jota usein käytettiin 9000:n mainonnassa. ”Tilanne lähti siitä, kun viime keväänä yksi Saab-harrastaja vihjaili, että kyllä jokaisella kunnon saabistilla pitää olla avo-Saab”, hän kertaa. T iettyyn ajoneuvomerkkiin mieltynyt on usein valmis laajentamaan kokemuspiiriään hankkimalla useammankin lempimerkkiä edustavan harrastekohteen. Sen jälkeen auto oli ollut viitisen vuotta hollantilaisella Saab-klubilaisella, ja nyt autoa myynyt kolmas omistaja oli hankkinut auton oikeastaan vain myydäkseen sen eteenpäin. Muilta osin auton kunto kuitenkin vastasi alle 130 000 kilometrin suoritetta, joten Mika näytti tutulleen vihreää valoa kauppojen suorittamiseksi. Mika tilasi autosta viranomaistahon taustatiedot, ikään kuin paikallisen ”Trafi-historian”, jonka perusteella varmistui, että auto oli ollut ensimmäisellä omistajallaan aina vuoteen 2010 saakka. ”Mieleen iski pikkupiru, joten selvitin oliko Suomessa vielä yhtään 9000-Saabia museorekisterissä.” Tietojen mukaan ei ollut, joten hän ajatteli että Hollannin yksilöstä voisi tulla laatuaan ensimmäinen sellainen. Hämeenlinnassa asustava Mika ei tietenkään ihan niin yllytyshullu ollut, mutta kun avomallinen 900 tuntui omastakin mielestä sangen kiinnostavalta harrastepeliltä jo omistuksessa olevien museorekisteröityjen 99 EMS:n ja 99 LEA:n rinnalle, niin hän terävöitti ajoneuvojen myyntipalstojen seuraamista 80-luvun puolivälin jälkeisten Saabien kohdalta. Saabien parissa kasvaneen ja sittemmin niitä aktiivisesti harrastaneen Mika Viita-ahon kohdalla voi katsoa käyneen pitkälti edellä kuvatulla tavalla. ”Ensimmäinen omistaja oli historiatiedon mukaan Amsterdamissa asustanut nainen, joka oli ajanut autolla keskimäärin viitisentuhatta kilometriä vuodessa.” Ostamisvaiheessa Mikan kollega tutki autoa tarkasti, sillä yllättävän kuluneet polkimien kumit herättivät epäilyksiä oliko auto sittenkään niin vähän ajettu kuin mainostettiin. Vain yksi kohta takanurkassa, niin sanottu hainevä takanurkassa kaipasi ruostekorjausta”, Mika kertoo ja taustoittaa hainevän tarkoittavan tässä yhteydessä ensimmäisen sukupolven 9000-Saabeissa takalokasuojan takana, ennen takapuskuria olevaa tuplapeltiä, joka tuppaa ruostumaan helposti. Joskus voi käydä niinkin, että alun perin tavoitteeksi asetettu ajoneuvomalli jää hankkimatta, kun tilaisuus herättää tarttumaan toiseen, mutta yhtä lailla mielekkääseen lempimerkin edustajaan. ”Yleensä myynnissä olevat 9000:t alkavat olla jo aika lahoja, mutta tutulta tuli paikanpäältä viestiä, että auto oli kahteen kertaan ruostesuojattu Hollannissa, mikä oli edesauttanut säilymistä. Autossa mielenkiintoa lisäsi sen matala 129 000 kilometrin ajomäärä, mutta myös sen valmistusvuosi -85, josta oli juuri tullut kuluneeksi yli 30 vuotta. Ennen kuin ensimmäistäkään Uudessakaupungissa valmistettua avokasta tuli harkittua sen vakavammin, osui netin myyntipalstoilta silmään Hollannissa myynnissä ollut ’85-mallinen 9000 Turbo, joka käänsi suunnitelmat päälaelleen. ”Sen jälkeen soittelin hollantilaiselle tutulle, että ehtisikö hän paikan päälle katsomaan kohdetta.” Museorekisteröintiajatus oli vain sivujuonne, sillä suurin innostus myynnissä olevaa Ysitonnaria kohtaan nousi sen oivalliselta vaikuttavan olemuksen ansiosta
Menestyksellä suoritettujen toimenpiteiden jälkeen jäätiin odottelemaan veropäätöstä. 17 08/16. ”Esimerkiksi sisältä auto oli kuin uusi. Suomeen syynättäväksi Saab kipusi tulppaanimaassa autonkuljetusyhdistelmään ja aloitti matkansa kohti pohjoista. SAAB 9000 oli markkinoille tullessaan eräs automaailman isoista puheenaiheista. Ei kuitenkaan aivan kotikonnuilleen, sillä autoyksilöä ei ollut valmistettu Suomessa, vaan Saabin kotikonnuilla länsinaapurissa. Edellä mainitussa maalipinnassa oli hieman lakkavikaa ja toinen etulokari vaihdettu joskus uuteen, mutta yleisolemukseltaan muutoin eheää autoa ei olisi helposti uskonut kolmen vuosikymmenen ikäiseksi entisöimättömäksi yksilöksi. kuluttanut polkimiakin yllättävän reilusti”, hän aprikoi. Kun Saab 9000:n useissa mainoskuvissakin nähdyn sävyinen, vaaleansinisellä metallivärillä maalattu auto saapui juuri ennen vappua Suomeen, ei ensikohtaaminen Vuosaaren satamassa tuottanut ikäviä yllätyksiä, sillä Saab oli kerrotunmukaisessa kunnossa. Vuonna -84 esitellyn 9000:n asiakastoimitukset käynnistyivät Trollhättanin Saab-tehtaalta vuoden -85 puolella, kun taas Uudessakaupungissa 9000-mallin tuotanto alkoi vuonna -86 ja jatkui neljän vuoden ja 8 267 yksilön verran. Vähäisestä käytöstä kertoi, että alla olleet hyväpintaiset renkaat olivat vuodelta 2000, joten hankin heti seuraavalla viikolla uudet.” Kun tuoreet kumit olivat alla ja paikkaus takanurkan pieneen pehmeään kohtaan oli suoritettu, oli auto jo reilun parin viikon kuluttua valmis sekä museoajoneuvotarkastukseen että katsastettavaksi. ”Mielestäni tuonikäisen tavanomaisen henkilöauton veropäätös voisi olla valmiiksi päätetty 200–300 euron summa, sillä ei tunnu tullin resurssien järkevältä käytöltä, että aikaa kuluu kaksi kuukautta ja sitten tulee päätös parin sadan euron maksusta”, Mika pohtii. Saab siirtyi uudella mallillaan paitsi isojen autojen luokkaan, 175-hevosvoimaisen turbokoneen ansiosta myös sen suorituskykyisimpään joukkoon
”Siihen on oikeastaan kaksi syytä. MBB-kilvet ovat huomiota herättävästi mustat, vaikka tiedossa oli että joillain harrastajilla huomio saattaa hienon auton sijaan kiinnittyä ”väärän värisiin” kilpiin. ”Mutkassa jos painaa reilummin kaasua niin saa olla tarkkana, sillä voima tulee vähän viiveellä ja etupää saattaa yrittää karata alta”, omistaja kuvailee. 18 08/16. Jos olisi ollut olemassa varhaiset Suomi-kilvet, niin niihin olisi varmasti päädytty. Vaikka ysiysissäkin on olevinaan aikoinaan hyviksi mainitut istuimet, niin jos sillä lähtee pidemmälle reissulle, niin herran pieksut mikä ero siinä on 9000:n eduksi istuinmukavuudessa.” Aikanaan 9000 sai runsaasti huomiota sen tehokkaasta kaksilitraisesta turbokoneesta, joka tuottaa räväkät 175 hevosvoimaa ja vääntöä riuskat 273 newtonmetriä 3 000 kierroksella. Matkaajossa 9000 on hiljaisempi kuin moni nykyauto ja mukavuus muutoinkin kohdallaan. Saab 9000 Turbo Museoleimaan Kuluneen vuoden heinäkuussa koitti päivä, jolloin tiettävästi Suomen ensimmäiseen museorekisteröityyn Saab 9000:een päästiin ruuvaamaan kiinni museoajoneuvokilvet. Mikalla on kuitenkin asialliset perusteet värivalintaan. Eikä vain kilpien värin suhteen, vaan eritoten auton AUTON uutena ostanut amsterdamilainen ei poiminut varustelistalta ilmastointilaitetta, mutta uuden aikakauden ilmiöitä oli esimerkiksi nopeusmittarin alla ollut ajotietokone, jonka näyttämää vaihdettiin kellon alapuolella olevista painikkeista. Ja kyllä sillä matka miellyttävästi taittuukin. Ensinnäkin kun auto on Hollannintuontia, niin autolla ei ole aiempia kotimaisia kilpiä. ”Meillä oli aikoinaan perheessä Ysiysejä ja Ysisatasia, mutta Ysitonnista ei, enkä sellaista ollut omistanut myöhemminkään ennen tätä. Toinen asia oli, että halusin mustilla kilvillä osoittaa Ysitonnisenkin olevan jo museoautoiässä.” Veroasioiden tultua kuitatuksi Mikalla oli loppukesä aikaa nautiskella Saab-tallinsa uudesta tulokkaasta. Katoavaa Saabkansanperinnettä Saab-harrastajien jos tosin muidenkin autoista kiinnostuneiden silmissä mustakilpinen 9000 Turbo on herättänyt mielenkiintoa. Puhti puhuttelee edelleen, etenkin kun voima tulee tarjolle isommalla lapiolla kuin nykypäivän ahdetuilla autoilla ajeleville. Ja jos verrataan vaikka 99-malleihin joita minulla on, niin onhan tämä pirun nykyaikainen
Toiveita herättävänä tekijänä on, että Ysitonnista valmistettiin kaikkiaan yli puoli miljoonaa yksilöä, joten massaa on edelleen mistä ammentaa. Edessä ja takana levyjarrut. 05 Alusta Edessä McPhersontyyppiset joustintuet, kallistuksenvaimennin. 07 Mitat Pituus 462, leveys 176, korkeus 143, akseliväli 267 cm. Paino 1340 kg. 08 Suorituskyky Huippunopeus 220 km/h, 0-100 km/h 8,3 s tyylikkään yleisolemuksen vuoksi. Mikan mukaan asia ei tällä erää ole ajankohtainen, mutta mielenkiintoa avomallista harrasteauto kohtaan kyllä on. Siitä syystä, että paljon ajavien suosimalla 9000-Saabeilla on usein kilometritehtailtu sellaisia ajomääriä, että työrupeama voi olla melkoinen ennen kuin ne taipuvat siistiksi harrasteajokiksi. Teho 175 hv /5300 rpm, vääntö 273 Nm /3000 rpm. Etuveto. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 5-ovinen teräskori. ”Sellainen Pagoda-kattoinen SLMersu olisi kyllä hieno. Poraus 90, isku 78 mm. Mutta miten kävi alkuperäisen suunnitelman, siis avomallisen 900:n hankinnan kanssa. Joka tapauksessa tuoreimmatkin Ysitonnarit ovat siis pian parikymppisiä. Ehjässä alkuperäiskunnossa olevan ja vähän ajetun 9000-säilymän löytäminen vaatinee tuuriakin, mutta toki niitäkin silloin tällöin tarjolla käy. 01 Merkki ja malli Saab 9000 Turbo 02 Vuosimalli 1985 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen pakokaasuahdettu ja välijäähdytetty rivimoottori edessä poikittain. Porrasperäinen CD-malli viipyi tuotannossa puolestaan vuodet 1988–1997. Ensimmäiset 9000:t ovat yli 30-vuotiaita, mutta alkuperäisen viisiovisen CC-korimallin vuonna -91 korvanneen 9000 CS:n valmistus loppui sekin jo 1998. Takana jäykkä akseli, eteen ja taakse suunnatut tukivarret, poikittaistuki, kallistuksenvaimennin, kierrejouset. Saab 9000 kuuluu niihin luotettaviin isoihin perheautoihin, joilla on ajettu runsaasti vuodesta ja kelistä toiseen. Mutta taitavat niiden hinnat olla jo karanneet”, hän naurahtaa. Tilavuus 1985 cm3. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Saab 9000 kun tuntuu kuuluvan siihen isojen autojen ryhmään, jonka edustajat ovat ikään kuin ajattomia käyttöautoja. 19 08/16. Asiaa ennakoimme lehtemme numerossa 1/14, jonka Tuleva klassikko -artikkelissa kävimme läpi 9000:n mallihistoriaa ja harrastamisnäkökulmaa. Kuvien 9000 ei myyntipalstoille tule lähitulevaisuudessa ilmestymään, sillä sen verran mieluisaksi auto on ensimmäisen kesän perusteella osoittautunut. Luottopelejä joilla näkee ajettavan mahdottomia ajomääriä vuodesta ja kelistä toiseen, kunnes yhtäkkiä huomaa että mallin edustajat alkavatkin olla perin vähissä. Puristussuhde 9,0:1. Saab 9000 on näin ollen eittämättä klassikkoiässä, vaikka automalli mielletäänkin yhä varsin helposti ”nykyautojen” subjektiiviseen joukkoon. Jos 9000:sta mielii harrasteajokkia, saattaa ikkuna olla sulkeutumassa ennen kuin se kunnolla aukenikaan
Mitään ponnistuksia ei oltu myöskään säästetty hyvien ajo-ominaisuuksien yhdistämiseksi korkealuokkaiseen ajoja matkustusmukavuuteen. Tämä on saavutettu taka-akselin sivuttaisvoimien myötäilykyvyllä. Alusta on suunniteltu selviämään vieläkin suuremmista nopeuksista, joihin Saabin suorituskykyinen moottori saattaa sen kiidättää. Hienoa tekniikkaa oli valmistajan uuteen lippulaivaan pakattu rutkasti, ja tekniikan ylistykseen myyntiesite aukeama toisensa jälkeen turvautuikin. Kuljettaja tuntee ajaessaan taka-akselin poikkeamat ja tulee näin varoitetuksi luisurajan hitaasta lähestymisestä.” Näin kuvaillaan Turbotonnarin poikkeuksellisen johdonmukaista ajettavuutta, joka perustuu erittäin pitkälle kehitettyyn alustaan. Nopeaan ajoon Tämä yksilöllinen, dynaaminen ja rohkeiden ratkaisujen auto kiitää myyntiesitteessään monet kerrat yli 220 kilometrin tuntinopeutta ja kaiken keskipisteenä oleva kuljettaja on aina tietoinen tapahtumista: ”Saab 9000 lähestyy ns. E nsimmäisen Turbotonnarin tekniikkaa tulviva myyntiesite viehätti varmasti insinöörejä. luisurajaa (jossa renkaat menettävät otteensa tienpinnasta) hitaasti ja yllätyksettömästi. Esite selventää, että Saab 9000 Turbo kilpailee sisätiloillaan amerikkalaisen EPA-normin mukaan ”Large Car” –luokassa, joten sitä tulee verrata ainakin niiltä osin markkinoiden suurimpiin autoihin. Suuret sisätilat ovat täynnä mukavuutta lisääviä yksityiskohtia, mutta huomio sopii Tuoreeltaan markkinoille tulleen Saab 9000 Turbo 16:n kuittaaminen kaupasta vuonna -85 vaati karvan alle parinsadantuhannen markan maksuvalmiutta, joten perusteita moinen investointi kaipasi. Large-luokkaan Jos Turbotonnarin hinta kipusi reilusti samoihin aikoihin markkinoille tulleen W124-Mersun perusmallin yläpuolelle, löytyi hinnalle selkeät perusteet. Vaikka kyseessä olikin avaruustekniikkaa ja robotteja tuottavan Saab-Scania-monialayhtiön henkilöautotuotannon lippulaiva, oli Saab 9000 Turbo mukava auto, jossa kaiken suunnittelun perustana oli ollut kuljettaja. – usein spontaanisti.” Taka-akselin merkitys auton ajettavuudessa ei jää epäselväksi, sillä niin monisanaisesti tämän värinätöntä ja huojumatonta rakennetta kuvaillaan. Saabin käyttäytyminen säilyy esitteen mukaan johdonmukaisena tienpinnasta ja kelistä huolimatta, on kuljettaja autossaan sitten yksin tai ajetaan täydellä kuormalla. Teksti: Jan-Erik Laine LAADUKASTA TEKNIIKKAA 20 08/16. Nopeassa kaarreajossa taka-akseli joustaa jonkin verran auton pituussuunnassa, minkä ansiosta renkaan liukuminen sivusuunnassa on mahdollisimman vähäinen. ”Alusta välittää signaalinsa kuljettajalle nopeasti ja tarkasti, niin että tämä voi suorittaa oikeat toimenpiteet välittömästi
kiinnittää myös kaikkien sisustukseen käytettyjen materiaalien erittäin korkeaan laatuun. ”SAAB 9000 Turbo 16 on laatutuote. Niin henkilöautoihin kuin SaabScania-yhtymään kuuluviin muihin tuotteisiin liittyvä koko tietotaito on käytetty 9000 Turbon mahdollisimman hyvän laadun takaamiseen.” Yhtymän tuoteohjelma käsitti tuolloin henkilö-, kuorma-, ja linja-autoja, siviilija sotilaslentokoneita, satelliitteja ja robotteja. Ne on suunniteltu vahvistamaan puheääntä ja musiikkia, mutta samalla vaimentamaan kaikki häiritseviä ääniä.” Mukavuus ja ajo-ominaisuudet ovat varmasti Saabissa kohdallaan, mutta kiireisen elämänmenon tuoma väsymys ja epämiellyttävä levottomuuden tunne sisimmässä taisi olla 80-luvun menestyjien keskuudessa huolestuttavasti yleistyvä ongelma, jota ei auton suunnittelussa voinut jättää enää huomiotta: ”Kuljettajan on pystyttävä liikkumaan yli 220 kilometrin tuntinopeudella väsymättä ja tuntematta sisimmässään epämiellyttävää levottomuutta. ”Sekä tekstiililaadut että vaihtoehtona olevat nahkalaadut on valittu hyvin huolella miellyttävän istumisen varmistamiseksi pitkillä matkoilla.” Aikana jolloin menestystään saattoi ilmentää turbokiesin lisäksi NMT-puhelimella, oli Tonnarin mukavuus oli viety sananmukaisesti ennenkuulumattomalle tasolle: ”Auton äänieristys on toteutettu erittäin perusteellisesti, minkä ansiosta sisätilat on saatu myös akustisesti miellyttäviksi. Siksi on hyvin tärkeää, ettei kuljettajan paikka ole pelkästään mukava ja turvallinen, vaan sen on oltava myös toimiva kokonaisjärjestelmän osa.” 21 08/16
Auton valmistuksessa valvontayksiköt tarkkailivat toimitusten laatua keskeytyksettä ja varsinaista käyttölaatua valvottiin järjestelmällä, joka perustuu ”SAAB 9000 Turbo 16:n alusta on erittäin pitkälle kehitetty ja takaa hyvän suuntavakavuuden kaikissa olosuhteissa.” 22 08/16 Saab 9000 Turbo 16. Korin ja tasaisen pohjalevyn laadukkaat ja paksut pellit on sinkitty tai kuumasinkitty, eikä pohjasta löydy likaa tai kosteutta kerääviä rakenteita. Pintamaalikerroksen ruiskutuksesta vastasivat robotit ja pinta vieläpä kuumakarkaistiin uunissa. Esimerkiksi sähköjohtojen toimintavarmuus on saavutettu käyttämällä mahdollisimman vähän liitoksia ja tekemällä niistä täysin vedenpitäviä. Erikoismenetelmänä esite mainitsee korin kallistamisen sen alapuolisia osia asennettaessa. Näin estetään syöpyminen ja jännitehäviöt. Kokonaan fosfatoidun korin ulkopinnat on käsitelty epoksipohjamaalilla ja varsinainen maalaus on suoritettu hienolta kuulostavalla sähkökastomenetelmällä. Saabin laadun kerrotaan muodostuvan harkituista ratkaisuista, jotka käsittävät niin komponentit kuin valmistuksen. Esikootut yksiköt mahdollistavat testauksen ennen paikoilleen asentamista, mutta myös hyvän huollettavuuden, mikä käytännössä näkyy huoltoaikojen lyhentymisenä. Toinen tärkeä seikka on korroosiosuojaus, joka suunniteltiin kestämään maailman ehdottomasti pahinta ilmastoa – omaa pohjoismaista ilmastoamme. Valvottua laatua Oli itsestään selvää että Saab oli laadukas tuote, mutta huomioitavaa oli että laatu ei tarkoita Saabin kohdalla vain materiaaleja, vaan suunnittelu, rakenne, tuotanto, toimitukset ja huolto olivat yhtä lailla sen osatekijöitä. Rakenteen laadukkuus tulee esiin Tonnarin kohdalla esikoottujen yksiköiden määrässä
Ja mitä sen mahtaviin voimavaroihin tulee, lupaa esite huippunopeuden yli 220 km/h ja 8,3 sekunnin kiihtyvyyden 0-100 km/h. Edelläkävijän kokemuksella Turbotonnarin voimanlähteen esittelyssä luonnollista on jo heti alkuun muistuttaa valmistajan asemasta turbotekniikan edelläkävijänä kun kyse on sen sovittamisesta jokapäiväiseen autoiluun: ”Esiteltyämme jo 70-luvun puolivälissä ensimmäisenä autonvalmistajana jokapäiväiseen autoiluun tarkoitetun turbomoottorin vastaanotto oli haltioitunut. Vähempään ei olisikaan ollut tyytyminen, kun esite tiivistää suunnittelun lähtökohdan: ”Kaikilta ominaisuuksiltaan mahdollisimman tehokas auto – siinä lähtökohta koko Saab 9000 Turbo 16 suunnittelulle.” KAKSILITRAISESTA moottorista löytyy 16 venttiiliä, kaksi yläpuolista nokka-akselia, turboahdin, APC-järjestelmä, ahtoilman välijäähdytin sekä LH-polttoaineen suihkutusjärjestelmä. Voittokulku jatkui pari vuotta myöhemmin esiteltyämme toisen polven turbomoottorin patentoituineen APC-järjestelmineen, joka sovittaa moottorin automaattisesti erilaisille oktaaniarvoille.” Nyt kun esiteltävänä on jo kolmannen sukupolven turbokone, suunnittelun edistyksellisyyttä todistaa 125 000 maailmalle lähtenyttä turbo-Saabia. LAAJA vääntöalue tuo sitkeyttä ja voimavarat riittävät turvallisiin ohituksiin. 23 08/16 ”Kaikilta ominaisuuksiltaan mahdollisimman tehokas auto – siinä lähtökohta koko Saab 9000 Turbo 16 suunnittelulle.”. takuuja määräaikaishuoltoihin aina 100 000 kilometriin saakka. Nelisylinteristä, kaksilitraista perusrakennetta on tässä ”tulevaisuuden moottorissa” jalostettu soveltamalla siihen ahtoilman välijäähdytin ja 16 venttiiliä. ”Tuloksena moottorista saatiin 175 hevosvoimaa ja huomattavasti suurempien ja useampisylinteristen moottorien tasoa oleva vääntömomentti – kokonaista 273 Nm jo käyntinopeudella 3000 r/min.” Sitkeä kolmannen sukupolven turbomoottori saavuttaa normaalin suihkutusmoottorin taloudellisuuden ja mahdollisimman suuren toimintavarmuuden mahdollisimman pienellä huollontarpeella
Kun nuorena saatu Volvo-kuume iskee uudestaan iäkkäämpänä, on tauti paha ja lääkkeet sen mukaisia. Jouni Salosensaarella se tiesi kahden 70-luvun Volvon hankkimista vuoden sisään. 25 08/16
Perikunnan kertoman mukaan autolla ei juurikaan ollut ajettu 26 08/16. Etsintäprosessikin otti oman aikansa. Volvon mukana oli jopa yksi Stereo 8 -kasetti, mutta se ei ole suostunut soittimessa pyörimään. Vaikka tallissa seisoi jo yksi Volvo-projekti, oli tätä Viitasaarella majailevaa Volvoa lähdettävä tarkastamaan kaverin kanssa ajatuksella, että jos yksilö on sitä miltä ilmoituksessa Teksti: Harri Mustonen Kuvat: Jan-Erik Laine VÄHÄN ajetun yksilön konepellin alle ei tarvinnut suuremmin kajota kunnostustoimien yhteydessä. Alkuperäinen B20-moottori on osoittautunut luotettavaksi sekä suhteellisen taloudelliseksi voimanlähteeksi. ”Olin 13–14-ikäinen ja tykkäsin jostain syystä että tuo on niin hieno auto en tiedä mikä siinä kolahti”, Salosensaari muistelee. Myöhemmin nuorta miestä kiehtoi ralli ja hän seurasi kuinka sorateiden virtuoosit Markku Alén ja Hannu Mikkola kaahasivat Volvoillaan. Nauhamallisen nopeusmittarin alla olevassa matkamittarissa oli kilometrilukema 84 000. Auto oli ollut uudesta lähtien samassa perheessä ja sitä myi nyt perikunta. Hyvä aihio Mutta oli tässä vuoden -72 Volvossa paljon muutakin kiinnostavaa. Kaksin kauniimpi Jouni kertoo etsineensä usean vuoden ajan sopivan kuntoista 140-sarjan Volvoa sekä Ruotsista että Suomesta. ”En tiedä onko vika kasetissa vai soittimessa”, Salosensaari harmittelee. Keväällä 2013 tärppäsi sitten ensimmäisen kerran, ja mies sai hankittua teknisesti hyväkuntoisen Volvo 142:n vuosimallia -71. Suomessa Stereo 8 -formaattia ei juuri käytössä näkynyt liekö nekin vähät mitkä autojen mukana tulivat, vaihdettu 70-luvulla C-kasettisoittimiin. Jouni muistaa vielä hyvin sen hetken, kun Alén pyyhälsi ohi ’73 mallin Volvolla Pohjanmaan rallissa. Salosensaari oli siis tyytyväinen Volvon omistaja, kun saman vuoden syksyllä ilmaantui myyntiin vuoden -72 Volvo 142. Sillä ei kuitenkaan kelata C-kasetteja, vaan kyseessä on kasiraitasoitin. Nuori poika noteerasi oitis komean valkoisen auton. ”Alén tuli sillä niin lujaa ja siinä oli niin mahtavat äänet – se on jäänyt mieleen.” Volvo-kuume jäi siis itämään, mutta meni pari-kolmekymmentä vuotta ennen kuin mies ryhtyi tosissaan etsimään haluamaansa autoa. J ouni Salosensaaren ollessa nuori muutti samaan taloyhtiöön 60ja 70-luvun taitteessa mies, jolla oli valkoinen Volvo 142. Huolimatta siitä, että tämä Volvo 142 ei lisävarusteilla pröystäillytkään, oli siinä yksi erikoisuus: harvinainen Volvo-merkkinen kasettisoitin. Tämän formaatin autokasettisoittimet olivat melko yleisiä 60ja 70-luvun jenkkiautoissa. Se oli perusmalli ilman mausteita, mutta Salosensaaren kiinnostus heräsi, koska siihen oli ilmoituksen mukaan kertynyt todella vähän kilometrejä. Järjestelmän muuten kehitti alkujaan yhdysvaltalainen lentokoneiden valmistaja Lear Jet, mutta amerikkalainen autoteollisuus omi keksinnön pian käyttöönsä. Volvo 142 vaikuttaa, niin Volvo otetaan mukaan
Tarkempi tutkiskelu paljasti kuitenkin terveen, ruosteettoman korin sekä hyvässä kunnossa olevan tekniikan. Salosensaari pitää tärkeänä, että hänen projektinsa ovat lähtökohdiltaan riittävän hyviä. ”Ajattelin aluksi, että kun autoja on kaksi, niistä saisi jotain synergiaa. talvisin. Sisusta oli auringossa kärsinyt pahimmat vahingot niin, että ne verhoilun vinyyliosat, jotka olivat eniten olleet auringolle alttiina, murenivat käsissä. ”Yksi kriteeri oli, että mitään lahoja vehkeitä en hanki. Tästä kesäsäilytyksestä aiheutuikin vähän ajettuun Volvoon suurimmat vauriot. Viimeisenä viitenätoista vuotena autolla oli ajettu vain reilut tuhat kilometriä kesässä. Auton maalipinta oli laikukas ja toinen puoli haaleampi kuin toinen. Mutta molemmat kun olivat valmiiksi museokilvissä, niin ajattelin, että ei kummastakaan kannata tehdä varaosa-autoa”, Salosensaari taustoittaa. Volvo oli museorekisteröity vuonna 1998 tuolloin sillä oli ollut mittarissa vajaat 65 000 kilometriä. ”Siihen aikaan nastat oli nastoja eikä mitään nuppineulanpäitä niin kuin tänä päivänä.” JOUNIN ei tarvinut lähteä rengaskaupoille, sillä jo ostohetkellä alla pyörivät hyvät Gislavedit ja mukaan sai vielä vanhat mutta kunnolliset Hakkapeliitat. 27 08/16. ”Se oli auringossa paahtunut – voi sanoa, että pilalle”, Salosensaari muistelee alkuvaikutelmaansa Volvosta. Pidän sitä vähän lopun alkuna, jos auto on päässyt pahasti ruostumaan.” Koska tästä yksilöstä näytti saavan maalaamalla ja sisustan uusimalla erinomaisen, päätti Salosensaari tehdä autosta kaupat ja niin 142 lähti miehen mukana uuteen kotiin. Talvet sitä pidettiin kuivassa tallissa, kesät ulkona
Ne ovat kohtalaisen helppoja kunnostaa ja tämän päivän mittapuun mukaan ajo-ominaisuuksiltaankin kohtalaisia. Pyytäessäni häntä vertaamaan Volvo 142:n ajo-ominaisuuksia nykyautoihin, hän kieltäytyy aluksi, mutta hetken harkittuaan toteaa, että sen ajan kulkupeleiksi se on kelpo ajettava. KOJETAULUSSA komeilee Volvon omalta varustelistalta poimittu kasiraitasoitin. Alusta oli ehjä ja suojattu aikoinaan perusteellisesti, joten sille ei tarvinnut tehdä mitään. Ajettava peli Salosensaari on nyt kurvaillut Volvollaan reilut parituhatta kilometriä ja ilman ongelmia. Eli ne korvaa vähän sitä ikää”, mies tuumaa. Sisustan osat ja verhoilut löytyivät Ruotsista alkuperäisinä varaosina, samoin ovien ja ikkunoiden tiivisteet. 28 08/16. Itse asiassa tervehtyminen on edennyt jo siihen pisteeseen, että kuvien auto on saanut uuden kodin Kuopion suunnalta. Suhtkoht mukavia ajaa, mutta kovaäänisiä.” Vaikka Volvot eivät ole koskaan olleet pihejä polttoainekulutuksen suhteen, selviää Volvo 142 Salosensaaren mukaan alle kymmenellä litralla satasella. ”Ne eivät ole pelkästään säilöttäviä autoja ja niihin saa suhtkoht hyvin osia, varsinkin Ruotsista”, hän summaa. Maalaamisen ja siihen vaadittavat pohjatyöt Salosensaari antoi suosiolla ammattimiehelle. Kori oli kuitenkin ruosteeton ja tekniikka täysin kunnossa. Volvo-lääkitys osoitti toimivuutensa ja miehen kuume on alkanut parantua. ”Onhan ne tietysti kovettuneet, mutta siihen aikaan nastat oli nastoja eikä mitään tällaisia nuppineulanpäitä niin kuin tänä päivänä. ”Siinä oli alla erittäin hyvät Gislavedit. Mies on kokeillut Volvoaan myös talviajossa auton mukana tulleilla Nokian Hakkapeliitoilla. Vain penkkien istuinverhoiluja ei enää saanut, joten Salosensaari tilasi selkänojan verhoiluja niin paljon, että verhoilija sai niistä materiaalit myös istuinosiin. Eikä rengaskaupassakaan ole ollut vielä tarvetta käydä. ”Nämä on lämpimiä ajaa, näissä on hyvät penkit ja ajoasennot. Mies toteaakin, ettei hänellä itsellään ole kovinkaan suurta hinkua värkkäämiseen, vaan teettää mieluummin työn ammattilaisilla ja nauttii sitten valmiista tuotteesta. Auto purettiin osiin maalaamista varten mutta moottori ja tekniikka jäivät paikoilleen, sillä ne olivat niin hyvässä kunnossa, ettei konehuoneeseen tarvinnut kajota. Niin kuin Volvossa kuuluu ollakin: Gislavedit tai Trelleborgit.” Volvo valmistui kesällä 2014, ja loppukesästä Salosensaari pääsi viimein ajamaan autolla, jollaisesta hän oli haaveillut jo nuoresta saakka. Volvo 142 Ammattilaiset asialle Aiemmin keväällä hankitun yksilön kunnostusta siirrettiin ja karvalakkimalli otettiin työn alle. Maalaus sovittiin tehtäväksi täytetyönä, jotta kustannukset saatiin pysymään matalalla. Hän muistuttaa, että tämä malli on jo astetta modernimpi kuin Amazonit. ”Sanoin maalarille, että siitä pitää tulla semmonen, että me molemmat kehdataan sanoa kuka sen on tehnyt”, Salosensaari naurahtaa. Kaiken kaikkiaan Salosensaari pitää tämänikäisiä Volvoja hyvinä harrasteja museoautoina. AUTO oli ostohetkellä museorekisterissä, mutta maalipinta sekä osa sisustaa auringon pilalle polttamia. Salosensaaren tallista löytyy kuitenkin vielä se ensin hankittu yksilö – samalla värityksellä ja samalla sisustuksella, kuin oli hänen nuorena 70-luvulla näkemässään Volvo 142:ssa ”Kyllä näillä on oma hohtonsa kurvailla”, mies kiteyttää
Vuoden -73 mallissa sitä ei enää ollut. 08 Suorituskyky Huippunopeus noin 150 km/h 29 08/16. Sylinteritilavuus 1986 cm3 (poraus 89 mm, isku 80 mm). SALOSENSAARI halusi nimenomaan nostalgisella ”nauhamittarilla” varustetun 140-sarjan Volvon. Teho 89 hevosvoimaa 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin, takaveto 05 Alusta Edessä päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset ja putki-iskunvaimentimet sekä levyjarrut. 01 Merkki ja malli Volvo 142 02 Vuosimalli 1972 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori (B20) edessä pitkittäin. Lohko ja kansi valurautaa, työntötangot ja kansiventtiilit sekä yksi muuttuvakurkkuinen kaasutin. Paino 1170 kg. Sisustan verhoilu ja osat on hankittu Ruotsista alkuperäisosina. Takana neljällä pitkittäistuella ja Panhard-tangolla tuettu jäykkä akseli, kierrejouset ja putkiiskunvaimentimet sekä levyjarrut 06 Kori Kaksiovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pituus 464, leveys 173, korkeus 144 ja akseliväli 262 cm
Vihtavuori 30 08/16
Ojasilla edelleen olevalla vihreällä ’77 280 SE:llä oli oma tärkeä sivuroolinsa taivaansinisen Rekord Coupén kulkeutumisessa perheen omistukseen kesällä 2011. Sen jälkeen hän onkin taittanut lisää kilometrejä noin 2,5 miljoonaa, sillä työuraa on tehty kuormaautojen parissa. Siinä kiireessä ei uutta starttia Mersuun ehtinyt hankkia ja asentaa, mutta uuden harrasteauton kyllä jos toimi ripeästi. Olin perjantaina vielä töissä, joten vaimo ja tytär tulivat hakemaan minua suoraan sieltä autonostoreissulle.” Suunnaksi otettiin Keuruu, jossa oli ilmoitettu olevan myynnissä vuoden 1971 Opel Rekord 1900 L Coupé. Automaattiautoa ei voinut työntääkään käyntiin eikä auttanut vaikka kolkutin rautakangella solenoidia”, kertaa Matti Ojanen muutaman vuoden takaisia hetkiä. ”Katsottiin että mikä sopiva harrasteauto olisi lähimailla myytävänä. Satu suhtautui epäröiden ajatukseen harrastekaluston määrän lisäämisestä ja muistelee olleensa matkalla pikemminkin auton hankinTeksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine 31 08/16. Ajotapahtumaan oli kuitenkin päätetty lähteä keinolla millä hyvänsä. Matti on jopa aloittanut autolla ajonsa setänsä neliovisella sedan-Rekordilla pojannassikkana. C-mallisarjan viimeistä vuosikertaa edustava Rekord Coupé on noussut nykyloistoonsa tyttöenergialla kuten auton omistaja Satu Ojanen asian ilmaisee. Opel-merkkiin ei Ojasilla ollut sen suurempaa sidettä, joskin molempien sedillä oli aikoinaan ollut C-Rekord. ”Suunnitelmissa oli lähteä eräänä lauantaina ajotapahtumaan, mutta perjantaina auto ei tehnyt elettäkään lähteäkseen käyntiin. sininen Opel Rekord 1900 L Coupé ’71 Hurmaava V ihtavuorella asustavaan Ojasen perheeseen autoharrastus saapui noin kymmenkunta vuotta sitten W116-korisen Mercedeksen muodossa, jos tosin vanhojen ajoneuvon parissa oli aloitettu jo hieman aiemmin 750-kuutioisella Honda-prätkällä
Auto oli ikäisekseen ryhdikkäässä kunnossa. Porilainen ensiomistaja piti auton itsellään aina 90-luvun alkuun saakka. ”Kun saavuttiin sovittuun tapaamispaikkaan, Satu kysyi heti parkkipaikalle käännyttäessä että onko se toi sininen se lähtee mukaan!” Matti virnistää. Autosta muodostui kuitenkin välittömästi Sadun lempilapsi. Ja kyllä vaan viikonloppureissu harrastetapahtumaan päästiin siis sittenkin suorittamaan. ”Maalipinnaltaan auto oli hieman kulunut ja korroosiotakin oli”, Matti listaa. Edes apukuljettajan puolella kyljessä ollut omituinen reikä ei vähentänyt ostohaluja, joten Opel lähti kotimatkalle Ojasten kanssa. Se toi mukanaan ulkoista koristelua ikkunapuitteiden ja lokasuojan kaarien kromikoristeiden muodossa ja sisälle muhkeammat istuimet sekä enemmän säilytyslokeroita. Kotimaisten Opel-harrastajien keräämien tietojen mukaan vuonna -71 saapui maahamme 27 coupékorista Rekordia: kaksi Sprint-versiota sekä 25 tutumpaa 1900 Coupéa, joista yksi automaattivaihteisena. Haluttaessa valittavissa oli myös musta vinyylikatto. Noh, joka tapauksessa coupé-Opelin hankintaan hänelle oli rahkeita, ja tuolloin olikin viimeisiä hetkiä tarttua uuden C-mallisen Rekord Coupén ohjaimiin, sillä vuonna -67 Opel-mallistoon saapunut Rekord C oli jo malli-ikänsä loppusuoralla tullakseen korvatuksi vuonna -72 Rekordin D-mallipolvella. Linjakkaan korin lisäksi nimenomaan auton väri nousi sydämen sulattavaan asemaan. Rekordin tilanneen valinta kohdistui paitsi coupé-koriin ja 1,9-litraiseen koneeseen, myös Leli Deluxe-varusteluun. Katsastettu ja teknisesti ok, mutta laitettavaakin oli tiedossa. Vetoavaa tyyliä Sadun silmäteräksi päätynyt Rekord aloitti taipaleensa Porin seudulta toukokuussa 1971. Myyn32 08/16. Opelin uutena ostaneen ammatiksi on varhaisessa rekisteriotteessa merkitty prokuristi, joten kysymyksessä lienee ollut henkilö, jolla on ainakin ollut oikeutus tehdä liiketoimia edustamansa yrityksen nimissä. ”Auton sininen väri, Monza Blau on aivan upea”, Satu jatkaa. Opel Rekord Coupé taa vastaan. Mutta ihmisen mieli on muuttuvainen
Hardtop-koristen Coupé-mallien menekki oli mukavaa, mutta kalpenee tietenkin arkisempien korimallien määriin verrattaessa, sillä kaikki koriversiot mukaan laskettuna maahamme rekisteröitiin yli 4 700 C-Rekordia. nillisesti vauhdikkain Coupé-vuosi oli meillä heti pelinavausvuosi 1967, jolloin rekisteriin merkittiin peräti 247 luiskaperäistä Rekordia. Opelin ensimmäinen omistaja mieltyi ajokkiinsa suuresti ainakin siitä tulkiten, että piti ajoneuvon hallinnassaan aina 90-luvun alkuun saakka. Tämä oli sinällään ymmärrettävää, sillä vauhtimuotoiltu Rekord oli edelleen nohevassa käyttökunnossa: patinoitunut mutta kokonaisilmeeltään eheä. C-REKORDIN muodot etenkin coupé-mallisena ovat puhutelleet puolen vuosisadan ajan eikä estetiikan tenho ole hälvenemässä. Hän ei pehmennyt edes mahdollisille autoilevan porilaisnuorison tiedusteluille, joita hyvinkin saattoi 80-luvulla tulla olihan HT-mallinen Rekord osoittautunut muotoilunsa ansiosta monelle nuorelle oivalliseksi ”jenkkiauton korvikkeeksi”. Käytännössä kaikkia malliversioita kolmiovisista farmariversioista 2,2-litraisella kuutosella varustettuun kupeeseen tuli maahan ainoastaan koripaja Karl Deutschin toteuttamaa harvinaista avomallia ei maahan Suomen General Motorsin kautta sentään saapunut. Kun Rekordin myynnin aika viimein koitti, pysyi EDN-25-kilpinen Opel edelleen Porissa. Yhteinen taival kesti aina kevääseen 2010 asti, jolloin Rekordilla oli takana jo lähes neljän vuosikymmenen kokemus porilaiskaduista. Oli miten hyvänsä, myös toinen porilaismies sai Rekordista pitkäaikaisen ajoneuvon itselleen. Kolmas omistaja hankki auton jo vahvasti harrastekäyttöä silmällä pitäen, mutta museoajoneuvoksi rekisteröiminen ei kuitenkaan tullut vielä ajankohtaiseksi tai ainakaan toimet eivät konkretisoituneet saman tien. Keuruulainen autoharREKORDIA kuljettaa monesta Opel-mallista tuttu 1,9-litrainen CIH-nelonen. Tuolloin Satakunnan maisemat jäivät taakse ja sinisen Opelin keula käännettiin kohti Keski-Suomea, tarkemmin sanottuna Keuruuta. 33 08/16. Itse asiassa Rekord pysyi lähestulkoon kotikortteleissaan, sillä ensimmäisen ja toisen omistajan kodeilla oli välimatkaa vain nelisen kilometriä. Herääkin ajatus, että sininen coupé-komeus oli varmasti toiselle omistajalle jo ennalta tuttu, ties vaikka olisi aikoinaan ilmoittanut ensimmäiselle omistajalle ostohalukkuudestaan hyvissä ajoin varaten autosta etuosto-oikeuden. Seuraavana vuonna lukema putosi 64:ään, vuonna -69 nousi 98:aan ja vuonna -70 Rekord Coupén menekiksi tilastoitiin 63 yksilöä
Ja ”kohtalokkain seurauksin” kuten edellä kuvattiin. Tuolloin elettiin jo kesää 2014, ja samalla Satu ja Matti päättivät kohentaa auton kuntoa kerralla kohti alkuperäistä hohdokkuutta. 34 08/16. Hän on maalannut paljon harrasteautoja, mutta Opel oli oikeastaan ensimmäinen, jonka maalasi liuotinpohjaisella maalilla. HARDTOPRATKAISU oli lainaa GM:n kotimantereelta ja istui hienosti eurooppalaiseenkin malliin. ”Sisälokareissa oli kumireunukset, jotka olivat syöneet kohdiltaan massaa pois. Avukseen hän sai Sadun, jolle opetti pohjien tekoa.” Naisellisten käsien jälkeä on myös auton puhutteleva maalaus, kun mahdollisimman lähellä alkuperäistä oleva Monza Blau -sävy oli poimittu vaihtoehtojen joukosta. Istuimien verhoilumateriaalia voisi olla vaikea tavoittaa, joten onneksi verhoilija mahdollisti alkuperäisen säilyttämisen. Ruostuneet lokasuojien kaaret olivat kuitenkin ainoat kohdat, joita piti hitsata”, kehuu Matti auton ryhdikästä peruskuntoa. Tyttöenergiaa Ojasilla Rekord palveli Sadun harrasteajokkina kesän -11 ja seuraavaakin suvea, kunnes auton viiksikatkaisimella tuli tunnit täyteen eikä katsastuksen läpäiseminen ennen toimivaa osaa ollut tietenkään mahdollista. Satu itse kertoo kunnostustoimien sujuneen tyttöenergiaa, ja Matti-puoliso antaa kunnostukseen osallistuneille reilun tunnustuksen. Sannan työn jälkeä kelpaa kyllä katsoa”, Matti kehuu. Edessä oli kyljen reikäkohdan paikkauksen lisäksi hieman muitakin peltitöitä ja niiden myötä edessä oli auton uudelleenmaalaus. ”Auton maalasi jyväskyläläinen automaalari Sanna Ojanen, joka ei nimestään huolimatta ole sukua. Auto jäi tuolloin pariksi vuodeksi seisomaan, kunnes korvaava osaa paikallistettiin. ”Pitkien valojen viikseä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, kunnes salolaiselta harrastajalta viimein löytyi toimiva osa”, Matti kertoo. ”Miniän sisko Jenniina Sironen oli juuri valmistunut autokorisepäksi, joten kysyimme häneltä olisiko hänellä intoa tehdä autoa. Opel Rekord Coupé rastaja piteli Opelia vain vuoden, kunnes seuraavana keväänä laittoi auton myyntiin
06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. ”Hyvä peli se on ja sillähän on aivan huikeaa ajella”, Satu kehaisee. Hyvän reissuseuran ja reilujen kanssaharrastajien ohella tien päälle on kannustanut mieluisa ajoneuvo. Edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut. 07 Mitat Pituus 457, leveys 175, korkeus 147, akseliväli 267 cm. Pariinkin kertaan Opelin nokka on käännetty Virroille veteraaniautotapahtumaan meriitteinä kuluneen vuoden tapahtumasta naisten sarjan voitto. Tilavuus 1897 cm3. Poraus 93, isku 69,8 mm. Puristussuhde 9,0:1. 01 Merkki ja malli Opel Rekord 1900 L Coupé 02 Vuosimalli 1971 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. ”Häämme olivat vuonna -89 Kivijärvellä, ja iltajuhlaa menimme viettämään Ruuponsaareen, jossa sattui olemaan Froikkarit esiintymässä ja bändi soitti meille sitten häävalssinkin. Asiaan löydettiin kuitenkin ratkaisu sävyttämällä katto uudelleen kohteeseen soveltuvalla spraylla. Näyttää siltä että Sadun seuraavaan projektiin, hänen sedän uutena hankkimaan umpikylkiseen ’67 Volvo Duettiin, ei voi hakea motivaatiota ainakaan Rekordiin kyllästymisellä. Ensireissua ei suoritettu minkään lähimmän jäätelökioskin luo, vaan suunnaksi otettiin Linna Cruising Hämeenlinnassa, jonne Vihtavuoresta kertyy matkaa yli 200 kilometriä. Lokakuussa -14 suoritetun museoajoneuvorekisteröinnin jälkeen Satu on kiertänyt ystävänsä Paula Lyhdyn kanssa useita ajotapahtumia. Teho 90 hv /5100 rpm, vääntö 146 Nm /2500-3100 rpm. Istuimen lisäksi kattoverhoilukin vaati huomiota, sillä verhoilun kiinnityksessä aikanaan käytetty liima oli alkanut kuultaa läpi. Tämä oli luonnikasta Sadun autoon eteen tekemän kunnostustyön vuoksi, mutta myös siksi, että Linna Cruising -viikonlopulle osui Matin ja Sadun hopeahääpäiväkin. SATU Ojanen oli aluksi hieman Rekordin hankkimista vastaan, mutta auton nähdessään sydän alkoi välittömästi sykkiä sen linjoille ja siniselle Monza Blau -värille. Takana jäykkä akseli, kaksi pitkittäistä tukivarsiparia, kierrejouset, Panhard-tanko. Tähdet tuntuivat olevan muutoinkin suosiollisesti kohdallaan. Useaan otteeseen Matti korostaa, että Rekord on ”tyttöjen tekemä”, ja teema täydentyi siltäkin osin, että auton alkuperäinen mutta kuljettajan istuimesta ratkennut verhoilu saatettiin kuntoon naispuolisen verhoilijan ammattitaidolla. 04 Voimansiirto Neliportainen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Paino 1100 kg. Matti oli ajatellut Opelia alun perin Sini-tyttären ajokiksi, mutta kävi kuitenkin niin että siitä muodostui 25-vuotishääpäivälahja Sadulle. Kesäkelien lisäksi Rekord on ajoittain otettu talviteloilta ajoon ja sillä on Sadun ja Paulan toimesta osallistuttu Keuruulle Talwiajo-tapahtumaan. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset yläja alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Kun sitten olimme Linna Cruisingissa Hämeenlinnassa, niin samainen bändihän oli siellä illalla esiintymässä”, Matti fiilistelee. Häämuistoja ja uusia elämyksiä Rekordin ehostus valmistui kesän 2014 mittaan, joten elokuun alussa Ojaset pääsivät starttaamaan sillä tapahtumarientoihin. Takaveto. 08 Suorituskyky Huippunopeus 160 km/h, 0-100 km/h 14 s 35 08/16
”Isäni isä Toivo Keskinen omisti ja veti autokoulua sekä autokorjaamoa 1930-luvulla Viipurissa. Seutukunnan vireys ja elintason yleinen nousu heijastuivat näkyvästi myös liikenteeseen. ”Sen kulkua käytiin kuulemma kokeilemassa Utin suoralla, kun missään muualla ei pystynyt ajamaan niin kovaa. 37 08/16. Kyseessä oli Koivulan ensimmäinen uutena ostama auto. Toivon ja hänen Aili-vaimonsa uuden auton hankintaan ja omistamiseen kietoutuu myös muuta ajankuvaa kuin vain kulkuneuvon ostaminen. Tähän samaan päijäthämäläisen ja ylipäätään suomalaisen autoilun kasvun ajankohtaan sattui siis myös Koivulan perhe uuden auton haaveineen. Tuohon aikaan autoilu eli Suomessa vahvaa murtautumistaan tavallisten ihmisten talouksiin, mutta vaati silti kovia ponnistuksia ennen kuin uutuuttaan kiiltelevän auton hankinta oli mahdollista. Lisäksi hän opiskeli Helsingissä 30-luvulla raitiovaununkuljettajaksi, Viipurissahan oli tuolloin raitiovaunut.” Vapaa-aikakin käytettiin tehokkaasti, sillä hän rakensi tuolloin oman avomallisen kilpa-autonkin. Hän oli tottunut tavanomaisiin maanviljelyskoneisiin, mutta auton ajokortin hän hankki vasta noin viisikymmentävuotiaana.” Tuolloin elettiin 50-lukua. Ajoneuvojen lukumäärä oli vuonna 1950 noin 1 600 autoa, mutta vuosikymmenen lopulla niitä oli liki nelinkertainen määrä noin 6 000 ajoneuvoa. Jos Lahdesta 1910-luvulta lähtien käytetty nimitys Suomen Chicago oli kuvannut pitäjää, ei uusi Pikku-Viipuri-nimikään ollut tuulesta temmattu. ”Alkuun päästyään papan autoinnostus kasvoi ja heräsi toive ostaa ihan uusi auto.” Auton hankinnassa Toivoa alkoi avustaa Vapun puoliso Kyösti Keskinen, joka puolestaan oli jo pikkupoikana tutustunut autoalaan oman isänsä yrityksessä Viipurissa. TOIVO Koivula kesällä 1961, kuvassa taustalla mitä ilmeisimmin hänen Chevrolet Fleetmaster Sport Sedan ’47. Tuomo Keskisen isoisän uutena hankkima Simca on varmasti maailman mittakaavassakin harvinainen tapaus. Asiaa taustoittaa Toivon tytär Vappu Keskinen. Ajokortin vanavedessä hän hankki myös ensimmäisen oman autonsa, käytetyn Chevroletin. Vuodesta -62 rekisterissä olleella autolla on ajettu vasta runsaat 30 000 kilometriä eikä ruostepeikko ole tätä ranskalaista päässyt puraisemaan missään vaiheessa. ”Toivo Koivula oli ammatiltaan maanviljelijä Lahden lähellä. Samoin sillä on matkattu Helsinkiin asti ja muun muassa menty Kappelin ravintolaan nauttimaan ruokaa ja juomaa tällainen autoilu kun oli siihen aikaan iso juttu”, kertoo Tuomo isänpuoleisen sukunsa autoilutaustasta. Toivon kohdalla kiinnostus koneisiin oli muodostunut jo varhaisessa iässä, mutta vallinneelle elämänmenolle käytännöllisesti se kohdistui tieliikenneajoneuvoja enemmän maataloustöitä helpottaviin ja tehostaviin kapineisiin. E spoolaisen Tuomo Keskisen pian 30 vuoden ajan huolehtima ’62 Simca Aronde Montlhery on kuulunut hänen elämäänsä 60-luvulta asti, sillä auton ensimmäinen omistaja oli Tuomon isoisä Toivo Koivula, joka hankki auton vuoden -62 alussa. Autoistuvaan Lahteen Lahdesta oli tullut kaupunki 1905 ja se säilyi Suomen nuorimpana kaupunkina aina 60-luvun alkuun asti. Sen eteen jaksettiin kuitenkin tehdä töitä, sillä oma auto toi konkreettisesti liikkumisen vapautta, mutta oli myös symbolisella tasolla yksi osoitus nuoren hyvinvointivaltion tarjoamista mahdollisuuksista nostaa elintasoa. Eikä kasvun nähty pysähtyvän siihen, sillä Lahdessa ennusteltiin 60-luvun alussa, että kaupungin ajoneuvomäärä saavuttaisi täydet 10 000 vuoden 1965 tienoilla. Kun ahkerointi tarjosi menneitä aikoja suoremman tien oman arjen parantamiseen, tähän mahdollisuuteen oltiin valmiita tarttumaan. Lahti oli teollistunut ja kasvanut elinvoimaisemmaksi sotavuosien jälkeen, mihin osaltaan vaikutti myös monien seudulle pakon edessä muuttaneiden karjalaisten panos. Vapulle ei ole jäänyt muistikuvia, Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine SUPER-TEKSTI kertoo, että kyseessä on väkevin Aronden 1,3-litraisista Rush-moottoreista. Asia liikahti sanoista kohti tekoja eräänä tammikuisena päivänä 1962, kun Toivo Koivula asteli Kyöstivävynsä kanssa lahtelaiseen Starckjohannin automyymälään, alkuperäiseltä taustaltaan viipurilaislähtöinen yritys sekin
Toivo ja Kyösti olivat kuitenkin autonostoreissulla, joten moisten pienien vastuksien ei annettu häiritä johtoajatusta. Ostajaehdokkaat saivat kuitenkin kuulla, että se olisi varattu Lahden kaupunginjohtajalle”, kertaa Vappu autokaupparetkestä kuulemaansa tarinaa ja jatkaa. Jälkikäteen voi vain aprikoida, miten tuontilisenssien aikana moinen kauppa oli mahdolSimca Aronde TOIVO-PAPAN uutena hankkima Simca on kuulunut Tuomon elinpiiriin oikeastaan aina, jos tosin autosta huolehtiminenkin on alkanut hänen osaltaan jo vuonna -87. 38 08/16. ”Pappa ei vastauksesta häkeltynyt, vaan sanoi vakuuttavasti, että hän ostaa sen nyt käteisellä, sillä rahat olivat tosiaan hänellä mukana.” Ja niin vain autokauppa syntyi samaisella käynnillä. Itäauton hankinta olisi ehkä käynytkin sutjakkaasti, mutta länsiautohaaveiden täyttymistä pidättelivät tuontilisenssit aina heinäkuuhun -62 saakka. Uutta autoa kuitenkin tiedusteltiin, mutta saman tien selvisi että uutta autoa ei niin vain ostettukaan. ”Pappa totesi, että tuossahan on auto, eikö se ole myytävänä kun on näytteille tuotu. mikä automalli hänen isällään tuolloin oli mahdollisesti toiveissa. Varsinkin kun myymälässä näytti olevan näytteillä uusi auto, hohtavan kaunis vaaleanharmaa Simca Aronde Montlhéry Spéciale, jossa oli tyylikkäästi verhoiltu sisätila
”Muistan tarinan, kun isäni kerran ajoi Simcalla ja joutui jarruttamaan liikennevaloihin. Lisäksi pappa sairasteli aika paljon”, tietää Tuomo kertoa. Oman mausteensa spekulointiin antaa auton rekisteritunnus NA-927. Samoin Simcan huollot suoritettiin tällä omalla Shellillä, jos tosin välillä myös auton myyneen Starckjohannin pakeilla. Tällöin Topi äkkiä komensi vierestä: älä hyvä mies jarruta, jarrut kuluu!” hymyilee Tuomo, joka kertoo pappansa pitäneen liikennevaloja muutoinkin turhanaikaisina. Sellaiset kilvet siinä joka tapauksessa oli, kun Aronde siirtyi helmikuussa -62 Lahden Anttilanmäelle Toivo ja Aili Koivulan pihatalliin. Siinä kun joutuu vasemmalle käännyttäessä pysähtymäänkin jos on vastaantulijoita, ja kerran sitten joku ajoi perään.” Auton takaosa vaurioitui, mutta tuolloin suoritettu kolarikorjaus UPEA metalliväri ja valkosivurenkaat nostavat Aronden jo sinällään puhuttelevan eleganssin kertaluokkaa korkeammaksi. 39 08/16. Tie paimenpojasta maanviljelijäksi ja oman kodin omistajaksi oli vaatinut melkoista järkeilyä ja matematiikkaa.” Vähällä ajolla, hyvällä hoidolla Koivuloiden uuden auton hankinta oli siis tarkoin harkittua, mutta työmatkaliikenteeseen tai muuhun kilometrejä runsaina kulauksina nautittuun ajoon metalliväristä Simcaa ei hankittu. ”Pappa ja mummi joutuivat peräänajokolariin kääntyessään Huhdanojantielle Helsingintieltä. Ajo-ohjetta tuli siitäkin huolimatta, että itse asiassa Kyösti oli ollut se, joka opetti Toivo-appensa ajamaan, Tuomon muistikuvien mukaan isällään silloin olleella Kuplalla. Hämeen läänissä N-alkuisia tunnuksia kun jaettiin käyttöön tiettävästi vain vuonna 1960, erään tiedon mukaan alle parin kuukauden ajan. Niiden suorittaminen sujui häneltä rutiinilla oman yritystoiminnan myötä, sillä tuolloin hän veti Lahden linja-autoaseman läheisyydessä ollutta Shell-huoltoasemaa. linen, varsinkin jos auto oli tosiaan ollut varattuna Lahden silloiselle kaupunginjohtajalle Olavi Kajalalle. Tarkanmarkan miehenä Toivo piti hyvää huolta autostaan ja katsoi samalla että muutkin toimivat sen mukaisesti. Ranskalaisten parjattu rapeuskaan ei Koivuloiden Simcaan päässyt iskemään, sillä ajoja suoritettiin vain kesäisin ja ruostepeikkoa pitivät etäällä myös Kyöstin suorittamat ruostesuojaukset. Vaikka autokauppa oli tapahtunut näennäisen spontaanisti, korostaa Vappu että autonosto oli kuitenkin huolellisesti punnittu teko. Olisiko Aronden kohdalla käynyt niin, että se olisi saanut vuonna -60 tehdyt, mutta jostain hyllyyn jääneet Ntunnukset. ”Toivon rahankäyttö oli aina ollut äärimmäisen kontrolloitua. Kilometrit taittuivat tyylikkäällä Arondella nuukaan tahtiin, joten Simcakin säilyi moitteettomassa kunnossa. ”Isoisä ajoi vain kesällä, useimmiten kävivät mummin kanssa Huhdanojalla kesämökillä, noin 30 kilometrin päässä Lahdesta. Pieteetillä suoritetusta ylläpidosta ja vähäisistä ajokilometreistä huolimatta Simcalle jouduttiin tekemään 80-luvulla eräs suurempi remontti. Syystä tai toisesta autoliike päätti kuitenkin myydä auton, kun kauppasummalla varustettu ostajaehdokas asteli paikalle
Nopeusmittarissa on sen sijaan vuosikymmenien jälkeen dalimaista otetta, kun numerot ovat alkaneet ”valua”. Vaille omistajaa Aronde jäi, kun Toivo Koivulan elon taival tuli päätökseensä vuonna -87. Tuomo päätti jatkaa Simcan ylläpitoa isoisänsä viitoittamalla tiellä. Ruostekorjauksiin ei ollut tarvetta, mistä kävi varmasti kiittäminen autolle aiemmin tehdyistä ruostesuojauksista. ”Päätettiin satsata, ja Heinolan Kolarityön Pertti Hyväkkä teki hommaa koko kesän 2004 ja jälki oli aivan loistavaa työtä. Autossa on siten ehdottomasti hänenkin kädenjälkensä. Tehtävässä auttoi, että autossa ei ollut juuri ruostetta ja hitsaustöitä ei kai tarvinnut tehdä lainkaan”, kehuu Tuomo hyvään aihioon tehdystä hyvästä työstä. Suurempia vaurioita taisi sen sijaan tulla henkiselle puolelle. KUTSUVA keinonahkasisusta kielii ajoneuvon vähäisistä ajokilometreistä ja tallisäilytyksestä. Ryhdikäs Aronde nousi kohtuullisen pienellä vaivalla jälleen kesäiseksi ajopeliksi, mutta nyt uuden sukupolven käsissä selkeästi vain harrasteajotyyppiseen käyttöön. ”Simca oli käytön puutteesta hieman huonossa hapessa. Ennen kuin uusi maali voitiin vetää päälle, piti ottaa selvää mistä saisi alkuperäistä metallinharmaata sävyä. Tämä oli 90-luvun alkupuolella, ja sen jälkeen ei ole tarvinnut suojaukseen koskea.” Auton edellä mainitut vähäisestä käytöstä johtuneen ongelmatkin taittuivat yksi kerrallaan, kiitos Kyöstin ammattitaidon. ”Penkit oli vuorattu itsekudotuilla matoilla, jotteivät istuimet olisi kuluneet, ja ovissa oli vielä alkuperäisiä tehtaan suojamuoveja.” Tuomo otti tehtäväkseen Aronden elvytyksen ja tässä tehtävässä hänen isänsä oli omiaan viemään ehostusta eteenpäin. Simca Aronde onnistui onneksi hyvin. Puoli vuosisataa, 30 000 kilometriä Viime vuosituhannen viimeisinä vuosina Aronde hienosävyinen metalliväri antoi yhä merkkejä että se oli tulossa tiensä päähän, mikä näkyi hilseilynä ja paikoin alta pilkistävänä pohjamaalina. Tosin autossa riitti myös laiteltavaa, sillä vuodet maapohjaisessa ”pahvitallissa” oli jättänyt siihen jälkensä. Jotta paikkuisiin ei olisi tarvetta heti tulevaisuudessakaan, otettiin työ jälleen asialistalle. ”Selvitin Hollannin Simca-klubin kautta, että autossa on Dupontin 40 08/16. Asialle tahdottiin Keskisen perhepiirissä tehdä jotain. Ja lisäksi hommia tehdessä tuli Endeltä kuultua monenmoista mielenkiintoista tarinaa autourheilusta ja yleensä autoista”, Tuomo kiittelee. ”Mummini sai tästä tapahtumasta aika shokin ja sen jälkeen aina pelkäsi autossa oloa.” Seuraaville sukupolville Kahdeksankymmentäluvulla Simcan ensimmäinen omistaja ulkoilutti autoaan harvakseltaan, kunnes ei enää lainkaan, ja auto jäi odottamaan tulevaa Lahden Kerintiellä sijainneeseen talliinsa, joka oli toiminut sen suojana 60-luvun alkupuolelta saakka. ”Isäni osasi korjata suurin piirtein kaikki autoista ja muistakin laitteista, mutta apuna oli nyt jo edesmennyt espoolainen Ende Levander, joka teki huoltohommia vielä 2000-luvulla. Tälle antoi suuntansa helmikuussa -88 suoritettu museoajoneuvorekisteröintikin. Auto ei kuitenkaan joutunut vieraisiin käsiin, sillä Tuomo sai sen perinnöksi, vaikka omistajaksi tuossa vaiheessa kirjattiinkin Kyösti-isä. Jarrut olivat jumissa, laturi ei ladannut ja lisäksi oli muita sähkövikoja.” Mutta vastapainoksi autolla oli tuolloin ajettu vasta noin 15 000 kilometriä ja monelta kohdin se oli yhä kuin uusi, kiitos Toivon tarkkuuden. ”Kun minä sain auton, niin isä teki ruostesuojauksen uudestaan tehokkailla ja varmasti tänä päivänä kielletyillä aineilla
05 Alusta Edessä erillisjousitus, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Pari kesää sitten Simcan ratissa tosin aikataulut iskivät yllättäen näpeille. ”Joskus olisi kiva ajaa Ranskaan johonkin Simca-tapahtumaan, sillä luulisi että näitä ei sielläkään juuri ole näin vähillä kilometreillä. Kun ajoin hakemaan hääparia hotellista Pohjoisesplanadilta, niin tietenkin rengas puhkesi Erottajalla. Takana jäykkä akseli, puolielliptiset lehtijouset. 01 Merkki ja malli Simca Aronde Montlhéry Spéciale 02 Vuosimalli 1962 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Edessä ja takana rumpujarrut. Takaveto. Paino 960 kg. 07 Mitat Pituus 415, leveys 157, korkeus 147, akseliväli 245 cm. ”Joskus ajan sillä töihin, ja aina autolla liikkuessa näkyy iloisia ilmeitä, peukuttamista ja myös suu auki olevia ihmisiä. Samalla tosin muistuu mieleen mitä vuosimallia tässä itsekin on, eli vielä vähän vanhempi kuin auto”, Tuomo naureskelee. Konehuoneen visuaalisuuden viimeisteli venttiilikoppaan maalattu Rush Super -teksti, joka kertoi Montlhéryversiossa käytetystä Aronde-malliston tehokkaimmasta 1,3-litraisesta Rushkoneesta. Tilavuus 1290 cm3. Kohta 30 vuoden omistajuutensa aikana Tuomo on ajanut tähän mennessä Simcalla melko tarkkaan saman verran kuin mitä hänen isoisänsä ehti sillä ajella noin 25 vuoden aikana. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Teho 62 hv /5200 rpm, vääntö 103 Nm /2600 rpm (SAE). Poispäin hääjuhlasta tuoreen avioparin kyyti kyllä onnistui.” Tulevaisuuden ajoretkistä Tuomoa kiinnostaisi matka Simcan synnyinsijoille. Koodin perusteella väriä ei kuitenkaan löytynyt, joten Hyväkkä teki itse sekoituksen, jonka reseptiin kuului yhdeksän eri komponenttia.” Huolellisten pohjatöiden ja korin maalauksen lisäksi Arondea kohennettiin Heinolassa myös muilta tarvittavilta osin. Jää nähtäväksi josko lapseni innostuvat ylläpitämään autoa ja tällä tavalla jatkamaan perinnettä.” Oman auton hankinta oli yksi osoitus nuoren hyvinvointivaltion avaamista mahdollisuuksista elintason nostoon. Näihin lukeutuivat muun muassa korin sisäosien ja vanteiden maalaus sekä takapuskurin kromautus. ”Olen ajanut Arondella vuosina 1987–2016 noin 16 500 kilometriä. 41 08/16. 08 Suorituskyky Huippunopeus 145 km/h Siinä sitten aloin vaihtamaan tummassa puvussa takarengasta käyttäen auton omaa tunkkia sekä alkuperäistä vararengasta. Kun 2005 ostimme Espoosta omakotitalon, jossa on lämmin talli, on Simca ollut koko ajan tallissa ja käyttöautot ulkona ja autokatoksessa.” Kesäisinä päivinä on Simcan kunnostamisen ja ylläpidon eteen tehty työ kuitenkin palkinnut tekijäänsä. Simcan seisoessa työpaikan tallissa puolestaan huomaa, että nykyautot ovat hieman erilaisia. Kun Aronde palasi seuraavaksi kesäksi jälleen tien päälle, saattoi Tuomo suorittaa luottavaisesti Simcan toisen museoajoneuvotarkastuksen, joka ajoittui kesäkuulle -05. Alkuvuosina säilytin autoa Lahdessa ja Hollolassa, mutta oli vaikeuksia löytää sopivaa säilytyspaikkaa. värien mukaan gris métallisé -maali eli metalliväri. Liikenne oli vilkasta, ja siinä minua ja autoa sitten kuvattiin japanilaisten turistien toimesta. ”Olin menossa hoitamaan autolla tyttären kaverin hääkeikkaa Helsingissä. Muuten en tulevaisuuteen liittyen tiedä kuinka kauan Simcaa pystyy pitämään, jos jossain vaiheessa tulee muutettua kerrostaloon. Puristussuhde 8,5:1. Poraus 74, isku 75 mm. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, rattivalitsin. Hänen mukaansa Arondella liikkuessa tulee hyvälle tuulelle ja muistot tulevat mieleen eikä ole kiire mihinkään. Myöhästyin häistä ratkaisevasti, joten hääpari joutui menemään taksilla
Nyt alla on taas enduropiikki – ja vieläpä juuri se sama nuorena hankittu yksilö. Harri Konttilan kilometrit kevarin puikoissa jäivät aikanaan vähiin, kun mies joutui kesällä 1990 hankkimallaan prätkällä pahaan onnettomuuteen jo saman vuoden syksynä. TUTTU PELI Lahti Honda MTX 125R ’83 42 08/16
43 08/16
Ajoasento on ryhdikäs. Enduroissa tunnistaminen onnistui parhaiten väristä, sillä niin muotoilu kuin tekniset ratkaisut olivat kilpailijoissa varsin lähellä toisiaan. 44 08/16. Honda seurasi vuotta myöhemmin Jammun kanssa suoraan kilpailevilla MBXja MTX 125R -malleillaan. Vaikka ulkonäkö viittaa vahvasti maastoajon suuntaan, on MTX parhaimmillaan pikkuteillä ja urbaanissa ympäristössä. Katupyörien kohdalla kilpailevat merkit erosivat toisistaan ulkoisesti paljon. Pyörä oli ensiesittelynsä aikoihin viimeistelty ja tasapainoinen kokonaisuus, eikä se harrasteikään ehtineenäkään ansaitse erityisiä nuhteita. Sekä Hondan että Yamahan muotoilu ja väritys olivat hyvin persoonallisia, ja mallin saattoikin tunnistaa jo kaukaa. Juuri sen enempää ei katuendurolla ja varsinaisella kilpalaitteella kuitenkaan ole yhteistä. Pitkäliikkeinen pehmeä jousitus ja ketteryys tekevät ajamisesta miellyttävää. Katuenduron omistajaa sen sijaan hemmotellaan ajamisen helppoudella ja pitkillä huoltoväleillä. Yamaha ehti ensimmäisenä suurena valmistajana esitellä uutta ajattelua edustavat RDja DT 125 LC -mallinsa vuodelle 1982. Ulkoisesti MTX:n piirteet ja väritys ovat kuin suoraan 80-luvun alkupuolen motocross-areenoilta. 1980 -luvulle siirryttäessä kevytmoottoripyörien markkinoilla elettiin suurten muutosten aikaa. Korkeammilla kierrosluvuilla myös tehoa on hyvin tarjolla. Moitteeton MTX Unohdetaan kilpailijat ja keskitytään Hondaan. Se ei ole terävästi käyttäytyvä raaka kisapeli vaan sivistynyt ja oikeastaan aika mukavakin. Kuvien oton välissä on ehtinyt vierähtää yli neljännesvuosisata. Japanilaisvalmisteille tuttuun tapaan varsinaisia moitteita on muutoinkin vaikea löytää. Japanista nimittäin laivattiin markkinoille teknisesti edistyksellisiä ja ulkoisesti varsin katu-uskottavia prätkiä muotitietoisille 16-vuotiaille. Jokaista yksityiskohtaa myöten sekuntitaisteluun viritetty kilpaenduro tai krossipyörä vaatii omistajaltaan vankkaa ajotaitoa, teknistä osaamista ja valmiutta säännöllisiin ruuvaustuokioihin. Käytännössä ero on valtava, ja sen huomaa heti, kun lähtee MTX:llä liikenteeseen. Ilmajäähdytteiset moottorit, stereoperät ja kromiosat muuttuivat hetkessä menneen ajan ratkaisuiksi. Moottori vetää sitkeästi, ja se on kaksitahtiseksi hiljainen ja värinätön. Pyörä toimii siis erinomaisesti siellä missä valtaosa kilometreistä todennäköisesti kertyy. Oikeastaan ainoa ärsytystä herättävä piirre liittyy kyyditettävän matkustusmuTeksti: Kari Mattila Kuvat: Jan-Erik Laine, Harri Konttilan kokoelma Honda MTX 125R ‘83 SAMA mies, sama prätkä ja sama kuvauspaikka. Tätä ei suinkaan pidä ymmärtää moitteena, sillä varmasti valtaosa pyörän ostajistakin on ajatellut käyttöalueeksi juuri arkiympäristöään. Tietysti lähempi tarkastelu osoitti lukuisia eri tavalla toteutettuja yksityiskohtia. Ero varhaisempiin ilmajäähdytteisiin on huomattava. Metsäpolkujakin sillä kelpaa koluta, mutta vauhdikkaammassa menossa ja vaativammassa maastossa jousituksen ja puolikarkean rengastuksen asettamat rajat tulevat nopeasti vastaan
Kolme kuukautta kevarilla Lahtelaisen Harri Konttilan taival kaksipyöräisten parissa alkoi isän ostaman Helkama Raisun puikoissa. QR on edelleen suosittu aloittelupyörä lapsille. Vaikka QR ulkoisesti isompia krossipelejä kovasti muistuttaakin, likempi tarkastelu osoittaa sen olevan lähempää sukua skootterille. Sittemmin Raisun tilalle vaihtui pienipyöräinen Honda Monkey. Moottori ja voimansiirto ovatkin skootterista kotoisin. Niitä myös entisöidään uudenveroiseen kuntoon niin Suomessa kuin maailmallakin. 45 08/16. Oikealla puolella takahaarukan tilalla on vain muotoon prässätty pelti, ja takapyörä on kiinnitetty yhtenäiseen moottori-voimansiirtopakettiin. Kuten arvata saattaa, uutuus ei jäänyt kauppojen varastoihin pölyttymään. Vaikka Harri ei itseään kovin kummoiseksi kauppamieheksi mielläkään, prätkän hän sai alleen oikein sopivasti. Muutama kilometri soratietä ja jalat ovat varmasti tärisseet tunnottomiksi. Pieniä turvallisuuteen liittyviä yksityiskohtia olivat myös kokonaan koteloitu voimansiirto ja takajarrukahvaan liitetty kytkin, joka salli moottorin käynnistämisen ainoastaan jarrua painettaessa. Jammuja ei varmaan ollut silloin oikein tarjolla sopivasti”, Harri pähkäilee. En oikein muista, miksi lopulta tuli hankittua juuri MTX. ”Oikeastaan kaikilla kavereilla oli silloin DT-Yamaha, ja sellaisen olisin itsekin halunnut. Kahden ja puolen hevosvoiman teho liikutti kevyesti hieman kookkaampaakin kuskia, mutta yksinkertaista kaasunrajoittajaa säätämällä vauhdin sai pudotettua taitoja vastaavalle tasolle. Hinnaltaan varaosat ovat samaa luokkaa tavallisten mopojen osien kanssa. QR:n muotoilu ja väritys muistuttivat kovasti tuon ajan motocrosspyöriä, ja se oli omiaan herättämään ostohalut niin kohderyhmän edustajissa kuin heidän vanhemmissaan. Taaemmat jalkatapit ovat rungon sijasta kiinni takahaarukassa, joten kyydissä istuva on harmittavan tietoinen jokaisesta tienpinnan epätasaisuudesta. Prätkä ja sen ajamiseen oikeuttava kt-kortti oli nuorenmiehen taksussa hieman ennen juhannusta 1990. Vaikka Manki varmasti hyvä peli olikin, se ei kuitenkaan määritellyt seuraavan kaksipyöräisen merkkiä. Punainen väri on ongelmallinen, sillä hyvästä hoidosta huolimatta tuore etulokasuoja on jo ehtinyt menettää kirkasta sävyään. Loppukesä menikin sitten kavereiden PIENELLE PRÄTKÄJÄTKÄLLE Samoihin aikoihin MTX 125R:n kanssa markkinoille lanseerattiin uudelle kohderyhmälle eli alle kouluikäisille kuskinaluille tarkoitettu minikrossi Honda QR 50. Ajokuntoinen projekti irtoaa muutamalla satasella. Niinpä takajousta kuormitettaessa myös sylinteri liikkuu runkokehdon sisällä, mikä saattaa aluksi näyttää varsin oudolta. MATKA mökkipyörästä museorekisteröityyn yksilöön teetti töitä. Osia piti hankkia aina Thaimaasta saakka. Raisu oli vaihtunut Mankiin päittäin, ja sen myymisestä saadut rahat riittivät puolestaan MTX:n hankintaan. Alkuperäisosien tarjonta on runsasta, ja vaikeimpien palikoiden kohdalla markkinoilla on jo uustuotantoosia. Kaupankäyntiä edesauttoivat myös pyörän helppokäyttöisyys sekä monet edistykselliset yksityiskohdat. Projektina QR on varsin kiitollinen. Kaksitahtimoottorissa oli tuorevoitelu, kärjetön sytytysjärjestelmä, keskipakokytkin eikä lainkaan vaihteita. kavuuteen. 35-kiloinen pyörä on helppo käsitellä, ja hieman Monkeytä pienempi peli ei paljoa tilaa vaadi
Sattuman kauppaa Vuonna 2003 alkoi miehen ulkovaatteisiin jälleen tarttua kaksitahtimoottorin jäljittelemätöntä tuoksua. Osalla oli kevari, toisilla mopo ja joillakin polkupyörä. Pyörästä meni etupää solmuun ja etuvanne kieroksi.” Ilmalennosta ei kuskille tullut kuin ruhjeita, mutta pahempaa oli tulossa. ”Muistan kuinka lähdin ohittamaan yhtä polkupyörällä ajavaa kaveria. Sinne oli sitten ilmeisesti maanomistaja kaivanut ison ojan polun poikki. Sieltä tulikin auto hemmetin lujaa vastaan. Mielessä kävi, että ehtisin väistää pellolle, mutta en sitten ehtinyt.” Honda MTX 125R ‘83 46 08/16. Autoilijakin tietysti säikähti siinä ja yritti väistää mutta ajoi jarrut lukossa suoraan kohti. Samaan aikaan Harrin isä oli pikkuhiljaa kunnostanut kolarissa vaurioitunutta prätkää. KOKONAISUUS alkaa hahmottua. Heti seuraavan vapaapäivän koittaessa Harri lähti tyttärensä kanssa pyörää katsomaan. Seuraavaan kymmeneen vuoteen Harri ei moottoripyöriin koskenut. Puhelun päätteeksi myyjä lupasi, ettei myy Hondaa muille. Katselin erästä pyörää ja ajattelin, että sehän on ihan saman värinen kuin omani oli. Tie kaartui siinä kohdassa hieman vasemmalle. Seuraavat kuukaudet kuluivat lähes kokonaan sairaalassa maaten ja välillä kotona useista jalkaleikkauksista toipuen. Onneksi Harrin kiinnostus ilmoitusten seuraamiseen ei hiipunut. päivänä Harri oli kavereineen kuluttamassa aikaa paikallisen kyläbaarin kulmilla. ”Heinäkuussa 2013 taas vilkaisin ilmoituksista, olisiko yhtään Mätäksiä myynnissä. Kaikki täsmäsi: Honda todella oli Harrin vanha pyörä. ”Siinä sitten rupesin miettimään, että olisi mukava omistaa taas niitä nuoruuden ajopelejäkin. Harri oli ostanut itselleen häälahjaksi Pappa-Tunturin, ja nautiskeli sillä ajamisesta vapaailtoina. Numerosarja on painunut mieleen pysyvästi, se kun on myös osa vakuutusyhtiön vahinkonumeroa, jota on vuosien saatossa tarvinnut jatkuvasti.” Hämmästyksestä toivuttuaan mies otti puhelimen kouraan, soitti myyjälle, kertoi tarinansa ja sai kaipaamiaan lisätietoja pyörän yksityiskohdista. Sieltä ryhmän oli tarkoitus siirtyä koulun pihalle lorvimaan, ja sinne lähdettiin ajelemaan kapeaa soratietä pitkin. Ei siinä ehtinyt kuin yrittää keulia yli. Harrin vasen jalka murskaantui auton ja prätkän väliin, ja törmäyksen voimasta mies lensi vielä noin 15 metrin päähän pellolle. ”Kerran lähdin soramontulta ajamaan aika lujaa tuttua metsäpolkua pitkin. Etuvanne on edelleen alkuperäinen, ja se on vielä hieman kiero syksyllä 1990 tapahtuneen kolarin jäljiltä. Etupyörä menikin hyvin, mutta takapyörä osui ojan reunaan niin, että lensin sarvien yli. Merkilliseltä tuntui myös istua 23 vuoden jälkeen sen satulaan.” ”Sieltä tulikin auto hemmetin lujaa vastaan. Tuli myös ajatus, että haluaisin sellaisen Hondan, joka silloin aikanaan muutti oikeastaan koko loppuelämän suunnan.” Harri viritteli verkot internetin käytettyjä ajopelejä viliseviin vesiin heti ajatuksen saatuaan: MTX-markkinoita seuratessa vierähti kymmenen vuotta, mutta yksikään pyörä ei saanut miehen ostohaluja heräämään. ”Oli se uskomaton tunne, kun paikan päällä tunnistin MTX:n varmuudella omaksi pyöräkseni. Syyskuun 19. Seuraavana keväänä kokoon parsittu pyörä sai lähteä seuraavalle omistajalle. Hän muun muassa oikoi ja hitsasi katkenneen rungon ja jalkatapit ja niittasi revenneen sivumuovin yhtenäiseksi. Aina ei ilman vahinkojakaan selvitty. ENSIMMÄISEN talven aikana MTX käyttöentisöitiin. Mielessä kävi, että ehtisin väistää heinäpellolle, mutta en sitten ehtinyt.” Humalaisen kuljettajan ohjaama auto ajoi päälle. kanssa yötä päivää ympäri kyliä ajaessa ja välillä soramontuilla kaasuvaijeri kireänä päästellessä. Sitten huomasin ilmoituksessa näkyvän rekisterinumeron, joka oli vanhan pyöräni tunnus. Pian myös työmatkat alkoivat taittua mopedin ohjaimissa. Moni olisi varmaan ehtinyt jo haudata koko ajatuksen. Seuraavana talvena loputkin yksityiskohdat tulivat valmiiksi, ja keväällä pyörä hyväksyttiin museorekisteriin
Päällisin puolin sen kunto oli hieno mutta ei aivan täydellinen. Seuraavana kesänä MTX pääsi pitkästä aikaa takaisin tien päälle. Seuraavat kuukaudet pyörä sai olla sellaisenaan eli ajokunnossa mutta mökkipyörän asussa. 06 Runko teräksinen kaksoiskehtoputkirunko 07 Mitat pituus 2100, akseliväli 1350, korkeus 1175 mm 08 Suorituskyky huippunopeus 115 km/h 09 Hinta uutena 11 245 mk Kohti kukoistusta Ostohetkellä MTX ei ollut kaksisessa kunnossa. 04 Voimansiirto Kuusiportainen manuaalivaihteisto, uiva monilevykytkin, ketjuveto, poljinkäynnistys. Ulkomailta sen sijaan näytti olevan tarjolla vaikka mitä. Kuluvan vuoden keväällä MTX sai ansaitusti museoajoneuvon statuksen. Heti kärkeen Harri totesi, ettei kotimaasta löydy juuri lainkaan kunnostuksessa tarvittavia varaosia. Kärjetön sytytys, tuorevoitelu. Lähes joka ilta Harri istui tuttuun satulaan tunnelmoimaan. ”On sillä hauska ajaa, vaikkei se ihan oikea moottoripyörä olekaan”, Harri tuumii. Ehjä polttoainetankki löytyi kotimaasta ja oikeanväriset tarrat saatiin mainostoimistossa teettämällä. Sylinteritilavuus 124 kuutiosenttiä (poraus 56, isku 50,6 mm). Avuliaisuus oli sitä luokkaa, että ensimmäinen osalähetyskin hoidettiin hänen Ebay-tilinsä välityksellä. Pienen puuhastelun jälkeen moottori käynnistyi, ja pian se vei omistajaansa saman riemuntunteen saattelemana kuin silloin aikanaan. 01 Merkki ja malli Honda MTX 125R 02 Vuosimalli 1983 03 Moottori Yksisylinterinen nestejäähdytteinen mäntäohjattu kaksitahtimoottori. ”Kyllä arjen stressit satulassa unohtuvat. Miltä nyt tuntuu omistaa 80-luvun enduropyörä. Ajamisen sijaan ensimmäiset päivät kuluivatkin pyörää pestessä, tankkia sekä kaasutinta putsatessa ja hapertuneita letkuja uusiessa. Talven aikana kunnostettuun ja pulverimaalattuun runkoon kelpasi ruuvailla kiinni niin uusia kuin kunnostettuja alkuperäisosiakin. Ihan siinä nuoreksi muuttuu vieläkin joka kerta kun ajamaan lähtee!” 47 08/16. Pari kesää ajeltuaan Harrin ajatukset kääntyivät museorekisteröinnin suuntaan. Vuosiin sitä ei ollut edes käynnistetty. Samalla mieli tasapainoili kahden vaihtoehdon välillä: jättäisikö MTX:n siihen kuosiin vai kunnostaisiko sen. Teho 20,4 hv. 05 Alusta Edessä nestevaimennettu teleskooppihaarukka, takana ProLink -monojousitus, rumpujarrut. Polttoainetankki oli paikkamaalattu ja hieman lommolla. Imuaukossa läppäventtiilit, ATACpakoaukonsäädin. Nettikaupankäynnin suhteen Harri oli täysin kokematon, mutta Hondan edellinen omistaja Juha saatteli miehen kansainvälisen kaupanteon alkuun. Sivukatteiden alun perin valkoisten tarrojen tilalla oli mustat versiot. Vaaka kallistui jälkimmäisen puolelle, ja talven tullen pyörä oli jo palasina tallissa. Paketteja alkoi saapua ympäri maailmaa: muoviosia Thaimaasta, mäntä ja kaasuttimen kumikurkku Englannista, ketjunohjain Ranskasta ja alkuperäisiä pikkunippeleitä Hollannista. Kovin suuresta operaatiosta ei lopulta ollut kyse
Nimeään kantavan yrityksen perusti Günther Irmscher, joka löi alkutahdit firmalle vaatimattomasti kahden Teksti: Harri Onnila Kuvat: Irmscher ja Opel B-MALLIN Kadett varsinkin 1,9-litraisella koneella osoittautui kilpailukykyiseksi kilpuriksi niin rallissa kuin radoilla. Pohjaa suunnitelmille antoi vuonna -37 syntyneen Günther Irmscherin tausta niin kilpa-autoilijana muun muassa NSU Prinz TT:n puikoissa kuin myös osaavana mekaanikkona ja virittäjänä. Tämä maine, 48 08/16. Röhrl. PALLOSALAM OINTIA Irmscher on rakentanut maineensa Opelien virittäjänä niin katukuin kilpakäyttöön, mutta on saksalaisputiikki ehtinyt puuhata muutakin. Varsinaisten autonvalmistajien vanavedessä syntyi alan elinvoimaisuudesta ponnistavia yrityksiä. Tiloja tärkeämpää oli kuitenkin omistautuminen asialle ja eteenpäin suuntautunut asenne tuolloin nimellä Irmscher-Tuning esiintyneen yrityksen kehittämiseksi. Näppejä rasvattiin tietenkin 1,9-litraisen version kanssa, joka oli esitelty vuodelle -67 ja löytänyt tunnetusti tiensä Kadett Rallyen konehuoneeseen. auton tallissa. E teläisen Länsi-Saksan alue oli 1960-luvulle tultaessa vakiinnuttanut asemansa vahvana autoteollisuuden keskittymänä. Lisävauhtia uudelle mallille keksi tuore vauhtifirma nimeltä IrmscherTuning. Tässä kohdin on mainittava, että Irmscherin filosofiaan ei alun alkaen kuulunut keskittyä vain ja ainoastaan Opeleiden rakenteluun, mutta autonvalmistajan kanssa suotuisasti sujunut yhteistyö teki liitosta tiiviin, joten Irmscher tuli tunnetuksi nimenomaan Opel-virittäjänä. Opelilla on tarkka replika autosta, jolla Walter Röhrl ja Rauno Aaltonen osallistuivat Span 24 tunnin ajoon vuonna -75, joskin koneongelmiin keskeyttäen. Moni kadotakseen vähin äänin bisneksien sakatessa, kun taas toiset loivat pienestä liiketoimesta kestävän pohjan, jolle toimintaa vähitellen kasvatettiin ja laajennettiin. Kuljettajan paikalla tämän vuoden Oldtimer Grand Prix’ssä oli joka tapauksessa aito W. IRMSCHER kunnostautui tuoreeltaan Mantan rakentamisessa rata-autoksi. Ensimmäisenä Irmscherin rakentelukohteena tulivat tunnetuksi Opelin vuonna -65 esitellyn Kadett B -malliston parantelu. Irmscherin härnäämät Kadettit tulivat 60-luvun lopulla tunnetuiksi muun muassa sellaisten saksalaisten rallikuljettajien kuin Sepp Haider, Achim Warmbold, Jochi Kleint ja Walter Röhrl käskeminä. Tähän jälkimmäiseen joukkoon kuuluu vuonna 1968 Stuttgartin lähistölle Winnendeniin perustettu Irmscher Automobilbau
Irmscher City Kadett -painoksessa keskityttiin ulkoasun sähäköittämiseen, mutta Manta i2800 oli sähäkämpi myös kulkupuolen osalta. Pajan rakentamien rallija rata-Opeleiden mallikirjoon liittyivät suomalaisenkin moottoriurheiluväen suosioon nousseet uudet Opel-mallit: Manta ja Ascona. Kaudella -74 irtosi jo Euroopan mestaruus, mutta tuon vuoden Ascona oli Opel Euro Händler -tiimin nimissä. joka on kantanut näihin päiviin saakka, kasvoi kohinalla 70-luvun alussa. PALLOSALAM OINTIA IRMSCHERIN parantelemien tuotanto-Opelien sarjan voi katsoa käynnistyneen vuonna -77. Näköä ja kokoa Irmscherin ja Opelin vuonna -70 käynnistynyt yhteistyö rallissa ja radalla tuotti useita kansallisia kilpailuvoittoja ja mestaruuksia etenkin valmistajan kotikulmilla Keski-Euroopassa. Pallosalamakeulaisilla liikkuvia heräteltiin Kadett C:n luiskaperäisellä City-mallilla, jonka olemusta oli tehostettu ulkoisesti. Edellä mainituista kuljettajista etenkin Walter Röhrl nousi vauhdilla maineeseen Saksan ulkopuolella eikä vähiten siksi että pisti sittemmin rajusti kampoihin suomalaisillekin vaikkei Jyväskylän sorasirkukseen jostain syystä koskaan osallistunutkaan. Tavallisia tai pikemminkin tavallisuudesta hieman eroon pyrkiviä Opelautoilijoita alettiin kosiskella tosissaan vuonna -77. Merkittävimmät muutokset olivat mustaa koria koris49 08/16. Kyseessä oli Opelin vahvasti tukema, mutta ei virallinen tehdastiimi, sillä General Motors ei tiettävästi sallinut saksalaisvalmistajan toimivan tuolloin niin sanottuna tehdastallina. ASCONA i2000 oli luokittelumalli rallin A-ryhmään. Puhtia oli vakiomallia parikymmentä heppaa enemmän ja vauhtia toppuuteltiin tuuletetuin etulevyin. Irmscherillä oltiin kuitenkin valmiina avaamaan peliä yhä vahvemmin siviililiikenteen suuntaan. MANTAAN mieltyneille oli vuodesta -82 tarjolla useampikin versio, jonka mallikoodissa esiintyi Irmscherin tunnusmerkiksi noussut i-kirjain. Ensimmäisen laajemman rallikautensa Röhrl ajoi -72 Ford Capri 2600:lla, mutta seuraavana vuonna yhtenä avaimena menestykseen oli Irmscher-Tuningin rakentama Ascona 1.9 SR
KUN C-mallin kulkevimpia Ascona-versioita jykevöitettiin varsin tomeralla helmasarjalla, oli käsissä Sprint. Autosta sukeutui mieluinen ralliauto, mitä ei tarvinnut ihmetellä sillä peruspalikat olivat hyvin kohdallaan vauhtia ja tasapainoista ajettavuutta ajatellen. Uuteen B-mallin Mantaan perustunut i2800 syntyi, kun Opelin tuttu 2,8-litrainen kuutonen nostettiin pellin alle ruiskulla ryyditettynä. Ulkoasua rytmittivät spoilerit, kaksivärimaalaus sekä 13-tuumaiset aluvanteet. Manta-faneja ruokittiin vielä M400versiolla vuonna -78, mutta seuraavana vuonna kohentelun kohteeksi pääsi myös B-mallin Ascona. Voimaa oli 150 hevosvoimaa ja sitä myöten kulkupuoltakin raikkaasti 212 km/h. 50 08/16 Kisoissa ja kadulla Irmscher. Rantabulevardille tai metsäretkelle Ralliautoilun suuntautuessa 80-luvun mittaan kohti nelivetojen ylivoimaa, painotti Irmscher Opel-mallistossaan enenevästi ulkoasuun ja varusteluun liittyvää malliparantelua. Vakiokunnossa i2000 tuotti 121 hevosvoimaa eli parikymmentä enemmän kuin kaksilitrainen kone perusmuodossaan. Luomistyön tulos oli Manta i2800, jossa samalla avattiin lukuisia Irmschermalleja sittemmin koristanut i-kirjain mallikoodissa. Sitä sai mitä tilattiin, kun Irmscher talutti tallista vielä saman vuoden aikana kiihkeän coupé-Opelin. Eikä se hullumpi projekti ollutkaan, sillä eräs Walter R. Huippuja luvattiin jälkimmäiselle 202 km/h ja nollasta sataan mentiin alle yhdeksän sekunnin. Myös i200-nimeä käytettiin, kun taas Vauxhall Cavalierissa vastaavan Irmscherversion nimi oli Calibre. Koneena palveli vakiota noudatteleva kolmelitrainen ruiskukuutonen. kuittasi autolla vuoden 1982 maailmanmestaruuden ja samalla ylipäätään viimeisen rallin MM-tittelin kaksivetoisella autolla. Sitä ei yleisesti listata puhtaiden Irmscher-mallien joukkoon, mutta kyllä Irmscher oli mukana tässäkin projektissa, yhteistyössä Opelin ja Cosworthin kanssa. tava sähäkkä teippaus, etuspoileri sekä katon takareunan ilmanohjain. Vauhtia haettiin ja hidastettiin muun muassa kahdella Solex-kaasarilla sekä tuuletetuilla etulevyillä. Jos alkuperäinen yksilö sattuu silti kohdalle, niin pohjaväriltään mustan i2800:n tunnistaa helposti ”sateenkaarimaisesta” teippauksestaan. Toteutuksesta tuli kuitenkin hinnaltaan liian suolainen ja tiettävästi autoa valmistui alle 30 yksilöä. Esimakua antoi vuoden -82 Corsa Spider, joka oli avomalliksi muokattu ja ajanmukaisilla koripaneeleilla koristeltu näyttäytymisvaunu. Ylellisempää Irmscher-kyytiä tarjosi Monzasta hienosäädetty Noble-painos vuodelta -80, mutta jälleen parin vuoden kuluttua taivaalta satoi Mantaa. Manta i2800 tavallaan täytti sitä aukkoa, joka oli jäänyt Opel-virittäjä Steinmetzin lopetettua A-Mantaan perustuneen TE2800:n valmistuksen vuoden -75 jälkeen. Corsa Sprint -nimellä valmistettuun malliin haettiin lisää kerkeävyyttä paitsi korin visuaalisilla elementeillä kuten lokasuojien levennyksillä, myös 1,3-litraiseen koneeseen asennetulla ruiskulla, joka nosti pikku-Opelin puhdin 83 hevosMONZA Noblen tyylittelyyn kuuluivat muun muassa spoilerit sekä urheilullisempi jousitus. Malli i240 C oli teknisesti i240:n kaltainen, mutta auto oli varustettu leveällä korisarjalla ja muhkeammilla viisipuolaisilla vanteilla. Tämä tapahtui i2000-mallilla, joka oli Irmscherin kokoama luokitusmalli rallin A-ryhmään, sillä tuotannosta väistyvä CKadett kaipasi korvaajaa rallipoluille. Vieläkin tulisempaa kyytiä tarjosi vuonna -79 saapunut B-ryhmän ralliauton luokittelumalli Ascona 400. Manta GT/E:n perustalle toteutettiin niin i200 jonka kaksilitraisesta ruiskunelosesta otettiin 125 hevosvoimaa kuin i240, jossa käytetty 2,4-litrainen luovutti 136 hevosvoimaa. Pellin alla ahkeroivat 52ja 75-hevosvoimaiset 1,2ja 1,6-litraiset voimanlähteet, vaikka asiakaskunnasta aistittiin kiinnostusta 90-hevosvoimaista 1.9-konettakin kohtaan
Aivan jotain muuta toteutettiin Kadett D:n perustalta vuonna -84. Jälkimmäinen oli Opelin ja Irmscherin yhteistyössä toteuttama luokittelumalli, jolla avattiin tietä DTM-sarjaan. Tiiviit General Motors -suhteet näkyvät tuotannossa, sillä konsernin merkeistä Irmscher on työstänyt Opelin ohella etenkin Isuzuja, mutta tuning-palikoita on valmistettu Cadillacia, Chevroletia ja Saabia myöten. Etuvetoisella ja 1,3-litraisella Corsa Sprintillä ei kuitenkaan rallipolkuja koluttu, joten suurimmaksi julkisuudeksi taisi jäädä Frankfurtin autonäyttelyssä -83 saatu huomio. Kohtuullisen massiivisilla helmasarjoilla muokattua autoa vauhditti aluksi 1,8-litrainen ja sittemmin kaksilitrainen neloskone. Tämän jälkeenkin Irmscher on ollut tiiviisti mukana Opelin kilpa-autoprojekteissa. Irmscherin monipuoliset näytöt eivät jääneet Opelillakaan huomiotta, sillä vuonna -85 yhteistyötä osapuolien välillä tiivistettiin ja seuraavana vuonna Irmscherin tuotantokapasiteetiksi kerrottiin 35 000 autoa. Kysymyksessä oli kolmitai viisioviseen farmari-Kadettiin toteutettu eräänlainen retkeilijän auto hakuvaloineen, vinsseineen ja pohjapanssareineen. TUNNUKSEN i120 takaa ei paljastunut hampaat irvessä kisailua, vaan aurinkoisten päivien avokas, Corsa Spider. Isuzussa Irmscher-tyylittelyjä on nähty muun muassa sporttisessa coupé-mallissa Piazzassa, jota valmistettiin 80-luvun mittaan Australiaan Holden-merkkisenä ja Amerikan markkinoille Isuzu Impulse -nimellä. Samoin suomalaismarkkinat kaukaa kiertäneistä Isuzu-malleista ainakin 51 08/16. Eikä tässä vielä kaikki Opel-vyörytyksen vastapainoksi helposti unohtuu, että 80-luvulta eteenpäin Irmscher on ehtinyt touhuta myös muiden merkkien kanssa. voimaan. Jopa vararengas oli tässä Trampmalliversiossa ripustettu telineeseen takaluukulle kuin maastureissa konsanaan. CORSA Sprint tarkoitti siviilimallisena ruiskulla piristettyä 1,3-litraista Corsaa, mutta sama nimi esiintyi myös Irmscherin hahmotelmissa B-ryhmän Corsaksi. Huomioarvo oli kuitenkin taattu, kun suunnitelmat muuttuivat kokretiaksi ja päivänvaloon tuupattiin tuotteita kuten Senator 4.0i 24V ja Omega Evolution 500. Vuosikymmenen taitteessa vauhdinnälkäistä Opel-autoilijaa hemmoteltiin jälleen tai pikemminkin kiusattiin, sillä hulppeimpiin Irmscher-painoksiin oli harvalla varaa. Eivät Irmscherin kaverit kuitenkaan malttaneet pysyä ihan rallitunnelmistakaan erossa, mistä kertoo niin ikään Sprint-nimisenä tunnettu ralliauton prototyyppi, jota toteutettiin B-ryhmän sääntöjä noudattaen. Tuon aikakauden muuta satoa olivat muun muassa C-mallin Asconasta jalostettu Sprint/i200
IRMSCHER on pyrkinyt olemaan ajanhermolla läpi vuosikymmenien. Jännän äärellä on oltu sen jälkeenkin, sillä Irmscherin käsien kautta on syntynyt muun muassa yksi luku lisää maailman Lotus Seven -variointien joukkoon: vuonna -93 saapunut Irmscher Seventy Seven, jonka nimi lyheni myöhemmin muotoon 7. 52 08/16 Kisoissa ja kadulla Irmscher. Mutta kyllä suomalaisten tuntema Trooper-maasturikin pääsi operoitavaksi. Siellä ihmeteltiin nimittäin pajan omaa automallia, Irmscher GT:tä. OPEL-YHTEISTYÖSTÄ ei ollut pitkä matka muihin ei-amerikkalaisiin GMtuotteisiin. Isuzun Aska ja Gemini saivat Irmscher-ilmeensä. Tuttujen GM-tuotteiden lisäksi auton olemusta parantavia palikoita on tarjolla nykyään Peugeotia ja Kiaa myöten. Irmscherin Lotus Seven -replikointien myyntimallit ovat kuitenkin olleet toistaiseksi Opelin bensakoneilla. Ferrarimaisen keulailmeen ohella huomiota kerää lennokas taustapeilien asemointi. Kaikkiaan Irmscherillä menee ilmeisen hyvin, sillä viime vuosina valikoima on kasvanut yhä laajemmalle. WARTBURG kääntyi merkkinä loppusuoralle samaa tahtia ItäSaksan kanssa Irmscherin vuonna -88 antamasta New Line -muodista huolimatta. Auton 3,6-litrainen mutta katalysaattorin kanssa vain 200 hevosvoimaa tuottava kone antoi linjakkaan korin ansiosta kyytiä jopa 245 km/h. Oikeastaan aika tyylikäskin kokonaisuus kätki sisäänsä muun muassa urheilullisen ohjauspyörän ja Recaron istuimet. Perustana oli tosin luotettua Opeltekniikkaa, sillä mallin perusta oli B-Senatoria. Asiaa hieman latistaa, että ajoneuvo oli toteutettu Bitter-autonvalmistajan hyväksi havaitsemassa hengessä: urheiluautokomeuden perusta oli lainaa Opel Senatorista. Konehuoneessa on työskennellyt vuosien mittaan vapaastihengittäviä ja ahdettuja Opel-koneita 115-hevosvoimaisista yli 280-heppaisiin. Homma jäi kuitenkin lähtötelineisiin ja prototyyppiastetta pidemmälle ei edetty. Laajasta osatarjonnasta olisi vuonna 1996 taivaallisiin viritysjoukkoihin siirtynyt Günther Irmscherkin varmasti tyytyväinen. Ehkäpä kunnianhimoisin Irmscher-toteutus nähtiin silti Geneven autonäyttelyssä vuonna -88. Irmscher 7 Selectra -konsepti tunnusteli sähkön mahdollisuuksia urheiluautossa muutama vuosi sitten. KUNNIANHIMOA riitti, kun Irmscher esitteli Genevessä -88 omaa automalliaan. Näin ollen sipistelyä saivat osakseen suomalaisille vähemmän tutut Isuzu-henkilöautot kuten Aska ja alla oleva Gemini Turbo. Kunnianhimoksi on pakko lukea pajan samana vuonna parantelema Wartburg 1.3:kin, joskaan edes Irmscheristä ei ollut Wartburg-tuotannon pelastajaksi. Irmscher kurotti aiheella myös tulevaan, sillä roadsterista julkistettiin myös sähköversio Selectra
Tilaa uutuuslehti kotiisi! Tutustu ja tilaa lehti kotiovellesi: www.mitensetoimii.fi 66 90 8 NUMEROA VUODESSA KESTOTILAUS
Peruutan auton ulos, ja syyskuun aamuaurinko paljastaa kuparinhohtoisen maalipinnan pölyn peittämäksi. Pienen voimistelun jälkeen pääsen kuitenkin kuljettajanistuimelle. En tiedä, kuinka pitkä on ´79 Camaron ovi, mutta kovin paljoa se ei mahdu tallissaan aukeamaan. Lastaamme kuvausvälineet kyytiin. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Kari Mattila ja Jukka Vuorenmaa 1970 -luvulla autot olivat nykyajan kulkupeleihin verrattuna ulkomitoiltaan vaatimattoman kokoisia. Onneksi jokunen vanha kunnon bensis on vielä toiminnassa joko alkuperäisessä käytössä tai uuteen käyttötarkoitukseen muokattuna. Perinteiset huoltoasemat väistyivät nopeasti nykyaikaisten liikenneasemien tieltä. Amerikassa kaikki on suurta, ja sikäläisittäin kompaktin kokoinen sporttiautokin on aika iso. Koska tarkoitus on poiketa matkan varrella kahteen autotapahtumaan, pesemme Jukan kanssa Camaron huolellisesti ennen liikkeelle lähtöä. Saman aikakauden autotallit ovat tietysti sellaisille mitoitettuja. Veekasin hörähdys saa hyvälle tuulelle. Kauttaaltaan vaaleanruskealla vinyylillä verhoiltu ohjaamo ei voi olla kotoisin kuin Amerikasta. Ryyppyä ei ole, mutta pari kaasupolkimen polkaisua ennen virtaavaimen kääntämistä ajaa saman asian. Ison auton tavaratila on kooltaan vaatimaton, ja kun siellä on jo ennestään vararengas ja sen vaihtoon tarvittavat välineet, kameralaukut ja -jalustat vaativat hieman Tankki täyteen L I I K EN T EES S Ä 6 KAUKALAMPI 54 08/16. Syksyinen road trip Camaron ratissa sujui vanhoja asemia etsien
Soraharjun Finnoil Päivän ensimmäinen tapahtuma sijaitsee Lahden Villähteellä. Kuinkahan monta Finnoil-tiskin takaa ostettua Car Parts -vaihtomoottoria onkaan sen tee-itsehallissa vuosien saatossa asennettu. Aivan lähellä sijaitsee samasta syystä suljettu hieman nykyaikaisempi asema, jonka pihalle kurvaamme seuraavaksi. Nastolan kirkonkylän risteyksestä kaarramme Eurenin Esson autiolle pihamaalle. KOUVOLAAN vievän tien vanhalta osuudelta Lahden Nastolasta löytyy kaksi uuden käyttötarkoituksen saanutta vanhaa huoltamoa. Chevy lähtee matkaan niin kevyesti ja hiljaa, ettei millään uskoisi sen painavan reilut 1600 kiloa. Olemme aikaisin liikkeellä, joten ehdimme hyvin kierrellä katsastamassa, mitä kuuluu seudun vanhoille huoltoasemille. Villähteen Shellin paikalla ei ole vuosikymmeniin ollut kuin pieni varastoparakki, mutta vanhaa tietä Kouvolaan päin reitin varrelle pitäisi osua useampi olemassa oleva asemarakennuskin. Aikanaan tunnelmallinen hirsirakennus taitaa olla jo korjauskelvottomassa kunnossa. Rakennus ei ole hylätty, vaikka se siltä kauempaa katsoen näyttääkin. Vaikka lounaskahvila on sulkenut ovensa, työpajatoiminta verstaan puolella jatkuu. Yläkuvan 60-luvun rakennus toimii lounaskahvilana, ja Eurenin Esso pysyy lämpimänä työpajatoiminnan avulla. Varsinainen huoltoasematoiminta tontilla pyöri vielä muutama vuosi sitten, mutta pohjavesialueella sijaitsevan aseman ovet jouduttiin sulkemaan ympäristösyistä. Sijainnin puolesta tässä voisi menestyä nostalginen lounaskahvila. Nastonharjun Neste oli koko elinkaarensa ajan automiesten suosima asema. Vaihteenvalitsin D-asentoon ja hieman kaasua. Rakennuksen nopeasti rapistuvaa olemusta katsellessa ihmetyttää, miksi tila on tyhjillään. 4 140 140 1 6 2 4 5 6 KAURAKOSKI ORIMATTILA KAUKALAMPI 3 5 1 NASTOLA 55 08/16. Vielä vuosi sitten sen kahviosta saattoi ostaa kunnan työllistämien pitkäaikaistyöttömien kokkaaman maistuvan lounaan. 1 2 3 NASTOLA LAHTI BUS BURGER sovittelua mahtuakseen mukaan. LAHDESTA vanhaa tietä Heinolaan ajaessamme pysähdyimme hetkeksi vanhan taukopaikan raunioille
Aikanaan pikkupojat polkivat tänne pyörillään matkojen päästä, sillä seudun toinen pelihalli sijaitsi näiden ikkunoiden takana. Ensimmäisenä kaupungille tultaessa reitin varrelle osuu Möysän Esso, mutta musaklubin ja ravintolan yhdistelmää ei lukuisten laajennusten jälkeen enää bensikseksi tunnista. Lounasravintolan ja huoltohallien yhdistelmä näyttää sellaiseksi alun perin suunnitellulta tilalta. Vanhan ajan huoltamoita ei tahdo löytyä, mutta kulttuuriravintola Tirra ja legendaarinen rokkimesta Torvi ovat sentään paikoillaan. Tehtävä osoittautuu konstikkaaksi. HERKULLISET purilaiset vanhalta bensikseltä, matkaevästä kyläkaupasta ja polttoainetta tunnelmalliselta pikkuasemalta. Automatkailua parhaimmillaan. Toinen flippereiden pesä löytyi lähettyviltä. Kaupungin kautta Ennen ruoka-aikaa ehdimme hyvin kruisailla Lahden keskustassa, josta pitäisi löytyä parikin uuden elämän saanutta vanhaa huoltsikkaa. Koukkaus on turha, sillä asemarakennuksen tilalla on vain kylmäasema ja marketin parkkialuetta. Einari Tillosen 60-luvulla rakentamaa kokonaisuutta ei helposti tunnista vanhaksi huoltoasemaksi. Pelihallin sijainti on muistissa, mutta Lahti–Kouvola-tien vanha ja uusi osuus risteävät hieman ennen Uuttakylää, joka näyttää jääneen kummallisesti mottiin. Tapahtuman harrasteparkissa auto saa levätä samalla kun kiertelemme ihailemassa muiden kulkupelejä. Koska alla on amerikanauto, suuntaamme jenkkiautoilijoiden vanhalle tapaamispaikalle Hennalan Shellille. Päivän teeman mukaisesti olemme valinneet lounaspaikaksi Bus Burgerin, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Lahden keskustasta. Puurakennus on jo pahoin ränsistynyt, mutta vanhat mainosteipit ovat vielä ikkunoissa näkyvillä. Vaikuttaa siltä, että rakennus on yhä käytössä, emmekä koe sopivaksi mennä tutkimaan sitä lähempää. Kun 2 LAHTI 56 08/16 Liikenteessä Kulttuuriravintola Tirra ja legendaarinen rokkimesta Torvi ovat sentään paikoillaan.. Rautatieaseman liepeillä ihastelemme pientä funkkisrakennusta, jossa toimii amerikkalaistyylinen purilaispaikka. Vanhoja muistellen käännämme Camaron keulan kohti Lahden Autokorin vanhaa tehdashallia. Lopulta löydämme kylälle menevän reitin, ja pelihallikin on paikallaan. Kaksi vanhaa pelihallia Harjulta laskeudumme takaisin Kouvolan-tien vanhalle osuudelle ja sitä pitkin suuren tiilirakennuksen pihaan. Aikaa on reilusti, joten päätämme etsiä senkin rakennuksen
REISSUFAKTAT AUTO: CHEVROLET CAMARO 1979 KUSKI: KARI MATTILA KARTTURI: JUKKA VUORENMAA KILOMETRIT: 292 KULUT: POLTTOAINETTA 41 LITRAA (14 L/100 KM) MURHEET: 3 BUS BURGER 4 KAURAKOSKI 57 08/16
Tällä kertaa Vanhaa Helsingintietä, jonka varrella kahvitellaan päivän päätteeksi lähes kaurismäkeläisissä tunnelmissa Mäntsälän Kaukalammilla. Iltapäivän tapahtuma alkaa olla käsillä. Sitten seuraa varsinainen nautiskelupätkä, sillä ajamme Heinolasta Iittiin melko mutkaisia reittejä. Kausalassa hiljennämme harmaan peltihallin kohdalla. Suuntaamme siis jälleen kohti Lahtea. Ohutkehäiseen rattiin ei amerikkalaiseen tyyliin juuri välity tietoa tien pinnasta, eikä hurjasti tehostettu ohjaus kerro etupyörien asennosta mitään. Mutkateistä nautiskellen Heinolasta löytyy varsin vireässä tilassa oleva Teboil, johon pysähdymme kahvittelemaan. purilaiset on syöty, jatkamme Heinolaan. Tapahtumavapaat tunnit kuluivat mukavasti nostalgisia paikkoja etsien. Palaamme Lahti–Kouvola-tielle ja huomaamme, ettei kaikki entinen ole enää paikallaan. YKSI vanhan nelostien monista toimintansa lopettaneista asemista on Hennan Ruusu -Kesoil, joka aloitti 60-luvulla Gulfin väreissä. Vastoin ennakko-odotuksia Camaroa kelpaa ohjailla tiukemmissakin mutkissa. Yksi jos toinenkin asema on hiljattain purettu pois. Kello käy. Pientä ränsistyvää hallia katsellessa tuntuu hullulta, että sen puolikkaassa riitti aikanaan tilaa autoliikkeelle sekä korjaamolle. Tällä kertaa pysymme isolla tiellä. Sinne ajellessamme silmiin osuu vielä vanhaa linja-autoasemaa vastapäätä sijainneen Shellin purkutyömaa. Satasen matkavauhti tuntuu Chevylle passelilta. 5 ORIMATTILA 58 08/16 Liikenteessä. Pari tuntia vierähtää autotapahtumassa ja rompetorilla mukavasti, mutta koska yksi erityisen nostalginen huoltoasema on vielä kokematta, lähdemme taas matkaan. Auton tamperelainen ensiomistaja on varmasti tuntenut olonsa ylen loistokkaaksi tässä kyydissä. Kori ei kuitenkaan paljoa kallistele, ja alustan käytös on johdonmukaista. Välillä tien pinta vaihtuu sorapäällysteeksi, jolloin vauhtia on pakko pudottaa reilusti. AAMULLA Autokorin harrasteparkin ihailua ja illalla motskarikahvilan tapahtumaan
425,100 kpl (alv 0%) personoitavat KERHOMATSKUT Palvelemme Ma 7.30 16.00 Ti, Ke, To 7.30 17.00 Pe 7.30 16.00 Muina aikoina sopimuksen mukaan. Tekstiilipainatukset . Mikäli varastosta ei löydy tarvitsemaasi osaa, saamme sen nopeasti tilauksesta. Muukkonen Oy PISTÄYDY IHMEESSÄ VERKKOKAUPPAAMME. TULOKSET PUHUVAT NYT: EVANS – vedetön jäähdytysneste, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa, myrkytön, kiehumispiste 180°C, jähmepiste -60°C PULSTAR – pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, tuhat kertaa tehokkaampi, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt MILLERS NANODRIVE – Nanopartikkelein tehostetut moottorija vaihteistoöljyt, pienempi kitka, parempi kestävyys RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostusaineet antavat uuden metallipinnan moottoria tai vaihteistoa purkamatta ITG PROFILTER – Öljytty vaahtoilmanpuhdistin kantaa 3–5 kertaa kauemmin kuin tavallinen, voidaan pestä ja käyttää uudestaan MC 1000 – metallia pinnoittava vaseliini korjaa voideltavien nivelten kuluneisuutta www.kaasutinexpertti.fi. Pinssit . Sulantie 11, 04300 Tuusula 010 396 2990 myynti@tpesonen.fi www.tpesonen.fi ALFA ROMEO -OSAAMISTA JO YLI 25 VUOTTA! Puh. Kiillon kasvu hyvällä maalipinnalla: Kiillon kasvu huonolla maalipinnalla: Levittäminen: Kiillottaminen: *Vahatesti, Auto Bild Suomi 5/2015 Huom! Keväällä 2016 aukeaa uusi verkkokauppa . Tarrat . • www.tmuukkonen.. Brodeeraukset vuoden 2017 kalenteri omilla kuvillasi alk. Teippaukset . 06-7662 462 • Fax 06-7662 021 E-mail alfa@tmuukkonen.. VALIKOIMAMME KASVAA PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ. AB T. Paljon osia suoraan varastosta
Ajat jolloin mies taittoi ajomatkansa Messerschmittillä jäivät nopeasti taakse, mutta viehätys pieniä ja sympaattisia autonpuolikkaita kohtaan jäi, joten jossain vaiheessa 80-luvulla kääpiöautoharrastus käynnistyi kuin varkain. Vastaus tulee tyylikkäältä liikemieheltä herrasmiehen ottein, ystävällisesti mutta jämäkästi: ”Miksi ei?” Vastaus osoittaa samalla toisen ihmisen mieltymyksien penäämisen tyhjyyden: onko harrastuksilla oltava jokin muille tai edes itselle perusteltavissa oleva syy. Kääpiöautoja on Boris Koreneffin ajoneuvokokoelmassa kymmenittäin. Ajatus ei vanhoja ajoneuvoja harrastavalle ole vieras, sillä kyseessä ovat tietenkin omat nuoruuden kokemukset. Kohteita Koreneff hankki lähinnä Suomesta sekä Ruotsista ja joskus Saksasta. Siksi ensimmäisen autoni oli Messerschmitt, sillä esimerkiksi BWW Isetta oli liian painava”, hän muistelee ja lisää että Isettan nelipyöräisen version kohdalla myös pyörien määrä esti kääpiöauton rekisteröinnin moottoripyöräksi. Jos ajoneuvo painoi yli 300 kiloa, tulkittiin se henkilöautoksi. Kun niitä ihailee Helsingin Konalassa sijaitsevissa näyttelytiloissa, herää läsnäolijalla herkästi kysymys miksi ihmeessä moinen kokoelma. Liikemiehen vainulla varustetulle piilee kääpiöautoissa ymmärrettävästi myös mahdollisen arvonnousun tiedostaminen, mutta ajoneuvoja silmäillessä ja niistä omistajan kanssa keskustellessa nousee esille myös tunnepuolen taustavaikutin, joka on ohjannut nimenomaan kääpiöautojen pariin. Kokoelman pääpaino on kuitenkin kiistattomasti erilaisissa pienissä autoissa: lukuisissa eurooppalaisissa pikkuautoissa, mutta etenkin kääpiöautoissa, joiden kulta-aika elettiin Euroopassa 50-luvun puolivälistä vuosikymmenen verran eteenpäin. Moottoriliikenteeseen nuori Koreneff ponnisti muun muassa Lambretta-skootterilla, mutta pian kiinnostus kohdistui useammalla pyörällä varustettuun moottoriajoneuvoon. Boris Koreneffin autokokoelma käsittää harvinaislaatuisen kattauksen kääpiöautoja. Tärkeintähän lienee mielekäs ja sitä kautta omaa hyvää oloa ruokkiva tekeminen ja hetkien merkityksellistäminen. Tshaika ja Y li 30 vuotta sitten autojen keräilyharrastuksen aloittanut liikemies Boris Koreneff on vuosien vieriessä ehtinyt hankkia ja entisöittää huiman määrän vanhoja ajoneuvoja aina 20-lukuisesta A-Fordista 70-lukulaiseen AMC Paceriin asti. Niiden Teksti ja kuvat: Harri Onnila 70 kääpiötä 60 08/16. ”Kääpiöauto tuli hankittua siksi, että prätkäkortilla ei saanut ajaa muuta
61 08/16. kunnostamisessa on ollut tärkeä rooli Jaakko Hiltusella ja Juha Paavilaisella. Molemmat Koreneffien uutena ostamia yksilöitä. TS-mallin tuotanto jatkui peräti kesään 1969, ja samaista vuosimallia edustaa myös tämä TS 250 Coupé. Etsivä löytää ja osaava tekee Alkuvaiheessa autoja säilytettiin Helsingin keskustassa parkkihallin asiakaskäyttöön soveltumattomassa kerroksessa, mutta kun kyseiset tilat piti jättää, samoihin aikoihin avautui nykyisen tilojen käyttömahdollisuus. Runsaille tiloille onkin tarvetta, sillä aikojen saatossa ajoneuvojen nauhaan on lisätty helmi toisensa jälkeen. Tosin identtisiä eivät nämäkään Steyr-Puchit ole: etummaisena ’61 500 DL ja sen takana 643-kuutioinen, mutta niin ikään 20 hevosvoimaa tuottava 650 T ’64. Nykyisellään tulee oltua tallilla ehkä kolmena päivänä viikossa”, viittaa Hiltunen näyttelytilarakennuksen alakertaan, jossa pari kääpiöautoa kerrallaan nielevä tallitila sijaitsee. TIETTYJÄ malleja kokoelmassa on useampiakin. GOGGOMOBIL oli yksi pisimpään sinnitelleistä kääpiöautojen valmistajista. Muutama on ollut oivallisessa kunnossa jo MESSERSCHMITTKÄÄPIÖAUTOT tulivat Boris Koreneffille tutuksi nuoruudessa, mikä oli yksi tärkeä taustatekijä koko autokeräilyharrastuksen aloittamiselle. ”Aluksi tein entisöintitöitä iltaisin ja viikonloppuisin, mutta jäätyäni eläkkeelle aikaa on ollut enemmän. EIVÄT varsinaisia pikkuautoja, mutta muutamaa vuotta vanhempiin fullsizejenkkifarmareihin verrattaessa tavallaan kääpiöautoja nämäkin: ’75 Pontiac Astre SJ Safari Wagon ja ’76 AMC Pacer Wagon
LAVA-MINI antaa mittakaavaa tälle autoerikoisuudelle, jota ei liikenteessä hevin kohtaa. Kokoelman ’57-mallinen yksilö on hienossa alkuperäiskunnossaan. Vuosina 1957–1958 valmistetun Zündapp Januksen ratkaisut ovat omintakeiset: isoilla ovilla varustetut nokka ja takaosa ovat liki identtisiä, ja keskelle autoa on asennettu moottoripyöristään tunnetun valmistajan 245-kuutioinen yksipyttyinen kaksitahtikamiina. YHTYNEET Paperitehtaat Oy:tä edustusajossa uutena palvellut Tshaika etsii tällä hetkellä jälleen uutta omistajaa. SAKSASSA eräillä moottoripyöräkorteilla sai ajaa alle 250-kuutioisella koneella varustettua autoa siinä yksi Goggomobil TS:n pitkän malli-iän salaisuuksista, sillä kaksitahtisen kaksisylinterisen koneen tilavuus oli 247 kuutiota. Boris Koreneffin ajoneuvokokoelma HARVINAISUUKSISTA puhuttaessa ei parane ohittaa tätä kylpylelumaista avounelmaa. Kolmipyöräisestä Brütsch 200 Spatz -kääpiöavosta jatkokehiteltiin vuosina 1956– 1958 alle 1 600 yksilöä valmistettu Victoria Spatz, joka teknisesti tukeutui KR200Messerschmittiin. Gogon taustalla yksi Koreneffin autoharvinaisuuksista: avomallinen ’49 Skoda 1201, jonka suuritöinen entistäminen ahmaisi puoli vuosikymmentä. 62 08/16. R129-mallin tuotannon alkupäähän kuuluva ’90 Mercedes-Benz 300 SL-24 on sekin klassikoitumassa kovaa vauhtia
Nykyään Tshaika GAZ 13 on myynnissä, mutta ei liiketoimillaan varallisuutensa luonut autoharrastaja siinäkään ole lyömässä kirvestään kiveen, sillä neuvostonostalgian vanavedessä Tshaikojen hinnat ovat hilautumassa ylöspäin. lähtötilanteessa, mutta suurimman osan kohdalla työ on pitänyt aloittaa enemmän tai vähemmän harsomaisesta lähtökohdasta. 63 08/16. KAIKKIA kokoelman autoja ei ole entisöity alkuperäiseen olemukseensa. JOTTEI tämän auton kuvailu menisi ihan ympäripyöreäksi, niin kerrottakoon että kyseessä on Fuldamobil, jota valmistettiin vuosina 1950–1969. Vuosija autokymmenien äärellä miehelle on myös muodostunut käsitys tulossa olevien projektien luonteesta. Tässä tallissa on valmistunut autoentisöintejä keskimäärin pari vuodessa. Kun ei muu auttanut, niin kaupat syntyivät samalla sekä Fiatin varhaisesta tila-autosta että vuorineuvos Juuso Waldenia varhaisvuosina kuljettaneesta neuvostoliittolaisesta edustusvaunusta. ”Projekteja olisi tällä tietoa jonossa 2060-luvulle asti”, hän hymyilee. Ja italialaiset luoja paratkoon”, itse Jaguar Mark 2:lla harrasteautoileva Hiltunen nauraa. Työt eivät Hiltusen mukaan tulekaan loppumaan ainakaan siihen, että tehtävät autot ehtyisivät. FIAT 500:n kone piti olla käypää tavaraa, mutta niin vain starttimoottori ei istunut kehälle, joten pientä ylimääräistä puhdetta on edessä. Koreneff oli nimittäin ostamassa armoitetulta Fiat-harrastajalta Rainer Mäkipäältä Multiplaa, mutta sen saadakseen piti ostaa samassa paketissa myös Tshaika GAZ 13. ”Kun toinen projekti alkaa hatuttaa, niin voi siirtyä toisen pariin”, hän virnuilee. Aihioiden ja osien hintoja kohottaa etenkin Keski-Euroopassa virinnyt kääpiöautobuumi, mutta toisaalta mallin suosio voi tarkoittaa varaosasaannin parantumista. ”Nämä 30 vuotta on opettanut, että se mistä maasta auto on peräisin, kertoo minkälainen työ on edessä. Multiplan saadakseen piti samassa kaupassa ostaa myös Tshaika. Vieressä kolmipyöräinen ’59 Fram-King-Fulda saksalaisen Fuldamobilin ruotsalainen lisenssivalmiste. Kahden auton taktiikalle on Hiltusen mukaan käytännöllinen perustelunsa. Tänä syksynä työn alla oli valittuun linjaan istuva kaksikko Messerschimitt KR200 sekä Fiat 500. Aina ei ole syytä lähteä kovalla työllä entistämään vanhaa, jos tarjolla on hyvää varaosaa. Hän arvioi että yhden kääpiöauton entisöintiin kuluu keskimäärin 1 000 tuntia käytännössä puolesta vuodesta vuoteen ahkeruudesta sekä aihion kunnosta ja osien saatavuudesta riippuen. ”Minä teen listaa tarvittavista osista ja Boris googlaa ja hankkii niitä”, Hiltunen tiivistää. Esimerkiksi Messerchmittiin saa autoharrastajien mukaan monipuolisesti uusituotantoosaa. Mitä osien hankintaan tulee, hoituu homma yhteistyössä autot omistavan Koreneffin kanssa. Alun perin auto oli kolmipyöräinen, mutta esimerkiksi tämä vuoden ’58 yksilö kiitää jo neljällä renkaalla, jos tosin taka-akselin pyörät sijaitsevat hyvin lähellä toisiaan. ”Esimerkiksi tällaiseen Fiatiin saa uusia ovia, joten ei välttämättä kannata alkaa vanhoista rakentamaan”, Hiltunen arvioi kaappariovisen 500:n äärellä. Kun vierailuhetkellä ”kokoonpanovaiheessa” ollut Messerschmitt valmistuu, tulee Fiatin rinnalle uusi projekti suunnitelmien mukaan DKW Junior F11. JAAKKO Hiltunen eläkepäivien työpaikalla. Työvaiheet sujuvat tiloissa huolellisen rauhalliseen tahtiin ja käytännössä vain verhoilu-, maalausja suurimmat peltityöt joudutaan teettämään ulkopuolella. Vuorineuvoksen jalanjäljillä Mutta mitä otsikossa mainittu Tshaika tekee kirppumaisten ajokkien joukossa. Järkälemäisyydestään huolimatta sekin liittyy kokoluokkaa ketterämmän ajopelin hankintaan. Brittiläisissä on sen sijaan ihmeellisiä ratkaisuja esimerkiksi vaihteistojen vivustoissa. Tämä Neuvosto-Virossa käyttöautona pitkän päivän palvellut ’54 Fiat 500 Topolino on jätetty muistomerkiksi näppäryydestä, jolla auto on kyetty pitämään liikenteessä niukasta varaosasaatavuudesta huolimatta. Saksalaisessa jos johto lähtee punaisena, on se myös toisessa päässä punainen
10. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine TÄMÄN myyjän veturiin oli pakattu pari sivuvaunupyörää ja kärryssä kulki nämä vaunuttomat fillarit. 64 08/16. Järjestäjän ilmoituksen mukaan pelkästään näytteilleasettajia ja myyjiä paikalle saapuu ympäri Eurooppaa yhteensä yli 4500. Euroopan suurin Mannheim, Saksa, 7.-9. Pysähtyy siinä paikallisetkin kuuntelemaan kun italiaano kauppaa ranskalaiselle saksalaista autoradiota, ilman sanaakaan yhteistä kieltä. Kielimuuri ei tuota ongelmia ainakaan silloin kun kaikilla osapuolilla on kiinnostus saada kauppa syntymään. Runsaan neljänkymmenen vuoden aikana Veterama on kasvanut tapahtumaksi jossa katsottavaa riittää. HUOLTSIKKAKERÄILIJÄLLE tapahtumasta tarttuu varmasti jotain matkaan. M annheimin Veterama-romutori on maineensa veroinen matkakohde. Saksalaistapahtumien valtavirrasta poiketen Veterama ei halua profiloitua hienostelutapahtumana, vaan reilu osa myytävästä lokeroituu jonnekkin metallijätteiden ja haastavien projektien välimaastoon. Esimerkiksi Matka Mäkelä on räätälöinyt bussimatkoja tapahtumaan harrastajien tarpeet huomioiden niin, ettei kenelläkään ole kiire. Osa aarteista kun löytää ottajansa heti porttien auettua, kun taas sunnuntaina myymättä jääneistä tavaroista saattaa taitava tinkijä tehdä hyviä hankintoja. Jos tapahtuma kiinnostaa, mutta omatoimimatkailu jännittää, tai mieluiten matkaa taittaisi samanhenkisen harrastajaporukan matkassa, valmismatka on enemmän kuin perusteltu vaihtoehto. Vaikka omaan projektiin olisi osat jo löytynyt, kannattaa matkaan lähteä avoimin mielin, sillä uusien aihioiden tarjonta Mannheimissa on laajempi kuin missään muualla Euroopassa. Veterama-aluetta saikin rauhassa kiertää tapahtuman kaikki kolme päivää heti aukeamisesta asti. Tämä akryylinen BPkupu tulee saamaan vielä valot sisäänsä, kertoi sen hetkeä aiemmin itselleen tinkinyt suomalaisharrastaja. Valtaosa tavarasta on joko suoraan tai etäisesti kaksipyöräisiin liittyvää. Kun meillä alkaa tapahtumarintamalla hiljentyä, on hyvä hypätä bussin kyytiin ja matkata romutoreista suurimpaan, Saksan Mannheimissa järjestettävään Veteramaan . Ahdasta ei puolentoista hehtaarin sisähalleissa ja 26 hehtaarin ulkoalueella ole, sillä 43 000 hengen kävijämäärä jakautuu kolmelle päivälle. Valmiiksi entisöityjä kulkimia on tarjolla muutenkin kuin vain näytillä, sillä maksuvalmiit keräilijät saapuvat tapahtumaan täydentämään kokoelmiaan
OSAKAUPPIAILLA on aikaa tutkia varaosaluetteloita vaikkapa oikean virranjakajan kannen löytömiseksi. HOD Rod -kulttuuri mielletään helposti Amerikkaan, kiitos televisioviihteen ja t-paitakauppiaiden. Mutta mitä tuulilasin ja lokareiden heivaamiseen tulee, on sitä osattu Euroopassakin. TALLIN koristeita ja keräilyesineitä on tarjolla runsaasti. KUINKA hemmetisti niitä erilaisia kääpiöautoja oikein oli. Kaksi taaempaa ovat Sitikoita, viininpunainen Renault ja eiköhän etummainen ole ilmiselvä Talbot-Lago. Ei olisi, ellei sitä myös ostettaisi. VANHOISSA leikkiautoissa virheetön pahvilaatikko on vähintään yhtä arvokas kuin itse lelu. VAJAAN metrin mittaisella lokomobiililla pyörittäisi kevyesti vaikka tahkoa. Bussin perässä kulkevaan vaunuun sopi varsin monta mopoa ja vielä enemmän polkupyöriä. MATKA Mäkelän täyskokoisen linja-auton tavaratilaan voi välillä käydä viemässä ostoksensa. NIUKKASANAINEN ”KOMPLEET 1934” -myyntilappu viittaisi täydellisyyteen, hmm… Juuri niin täydellinen Inkkari mitä nyt 14 000 eurolla markkinoilta irtoaa. Tämäkin -59 painettu moottorikataloogi esitteli jo sata mallia. 65 08/16
KESKENJÄÄNEITÄ projektejakin oli kaupan. Reissua olisi päässyt jatkamaan 14 500 eurolla. Ainakaan Saksassa. Keltainen Kupla keltaisella(!) alkuperäissisustuksella meni heti. Topolinoa olisi päässyt jatkamaan 2 400 eurolla, Opel Olympia-projektia puolestaan 16 500 euron korvausta vastaan. MYYTÄVIEN autojen kenttä on aivan romutorin tuntumassa ja oikein hinnoiteltu kalusto vaihtaa omistajaa ilmeisen tehokkaasti. Mannheimin romppari 66 08/16. Yhden omistajan ja 51 000 kilometrin AK 400 oli oikeasti varusteltu uutena matkailukäyttöön. Virheetön olemus, sisustus, automaatti ja matkaa takana 71 200 kilometriä. A110 saa aina kaikki intoilemaan, mutta ilmeisesti ranskalainen auto ei saa maksaa paljoa. MAAILMANMATKAAJA-RÄTTÄRIN reissu oli vasta alkutaipaleella. Alpinen 51 500 euron pyyntiä pidettiin kalliina, kun taas Junakeula-volkkarin kohdalla vaikkapa 65 000 euron pyyntiä pidetään ihan perusteltuna. KAUNIIN vihreä ´82 GLS Solara olisi irronnut 4 200 euroon. Auton saa tuoda alueelle 60 euron hinnalla, jolla saa myös pääsylipun tapahtumaan
ONKOHAN hiukan Mankia korkeampi´54 Achilles AV175 nyt skootteri vaiko moottoripyörä. Rekisterissä oleva täysin ehjä skootteri oli hinnoiteltu tarkasti 2 599 euroon, ja kaupathan siitä syntyi. KOITAPPAS löytää tällainen 90 000 ajettu, virheettömällä verhoilulla oleva kasari-Patrol Suomesta. MITEN hieno voi Datsuni olla kun mittarissakin vasta 30 300 mailia! Amerikasta tuotu, aina tallissa ollut ´74 260Z oli tarjolla 29 800 euroon. Upea 420 SEL oli vasta 41 500 mailia ajettu, siksi 19 500 euron pyynti. MAALAUSTA myöten alkuperäiskunnossa olevalla ´58 Maicolettalla oli ajeltu vasta 10 000 kilometriä. 404 Coupen ikkunalla oli hetken 5 500 euron lappu. SAKSALAISET tykkäävät saksalaisista. Tällainen nähtiin joskus Suomen rekisterissäkin. Hintaa oli Sacsh-tekniikkaiselle erikoisuudelle keksitty 4350 euroa ja paperit olivat kunnossa. Taisi syntyä kaupat. OSI 20M TS Coupe on kirjattu Ghian palveluksessa olleen Sergio Sartorellin muotoilemaksi. PORTUGALISSA Espanjan konsulia palvellut ´74 Daimler oli 14 500 euron hintainen, taaempi Jaguar neljä tonnia kalliimpi. MYYJIEN jonosta saattoi bongata todellisia erikoisuuksia. Tuskinpa D-tyyppi ihan aito oli, mutta ei replika esikuvastaan ainakaan toteutukseltaan jäänyt. FORD-KERHON osastoa koristi harvinainen, italialaiskuoret saanut Metri-Taunus. 67 08/16. Taaempi W124 farmari meni heti. Hiukan pikaentisöity Pritschenwagen oli tuotu Perusta kun taas Mersut oli laivattu Kaliforiniasta
Lattialla olevia edullisten lelujen löytölaatikoita sai penkoa penkomisen ilosta. 68 08/16. Suuri Snadi Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Työpajoissa saattoi seurata kokeneiden rakentajien puuhastelua. Tässä on alkamaisillaan neuvostoliittolaisen JSU-152 rynnäkkötykin 1/35-mittakaavainen malli. Nyt kolmatta kertaa Areenalla pidetyssä tapahtumassa alan kauppiailla ja maahantuojilla oli mahdollisuus esitellä valikoimiaan ja alan yhdistykset opastivat harrastuksessa alkuun, kiinnosti sitten panssarivaunumallien kokoaminen tai nukkekotien viimeisimmät sisustustrendit. HERKULLISEN väriyhdistelmän omaavasta Pagoda Mersusta oli tarjottu 190 euroa, mutta Gaman valmistamalla mallilla oli tiukka kahdensadan hinta. Samaan tapahtumaan on yhdistetty leikkikalumarkkinoiden lisäksi pienoisrautateitä, nukkekotiharrastusta sekä mallirakennusta monipuolisine työnäytöksineen ja kilpailuineen. 22.-23.10. Vantaa Pienoismalliharrastuksen eri alalajit yhteen kokoava suurtapahtuma Suuri Snadi keräsi Vantaan Energia Areenan täyteen niin keräilijöitä kuin rakentelijoitakin. Hankintapäätökset tehdään hinnasta huolimatta harkiten
AIKANSA keräilyvillitys tämäkin. OSANA tapahtumaa oli Nordic Challenge -pienoismallikilpailu, jossa kilpailuluokkia oli vaikka ja kuinka. NSU Prinzin konehuoneen arviointi se on tarkkaa puuhaa. Fepa Matchsticks-autotarroja myytiin 70-luvun loppupuoliskolla kioskeissa. Kirjan ensimmäiselle sivulle sai täyttää bongaustiedot jos oli onnistunut näkemään kyseisen automallin vielä oikeasti liikenteessä. Pienoisrautatieharrastajia on moneen junaan. VIHDOIN markkinoille ilmestyneestä harmaa-Fergusonin rakennussarjasta on hyvä aloittaa traktoriharrastus. Nukkumatti-leluja ei kuitenkaan 70tai 80-luvuilla vielä suomalaisissa lelukaupoissa näkynyt, ja nämäkin vanhat Matti-nuket ovat matkanneet maahamme animaation synnyinsijoilta myöhemmin. Itä-Saksan hiekoitusveteraani Nukkumatti urakoi Pikku Kakkosessa yhtäjaksoisesti huimat 32 vuotta. Mitenkäs mieleen tuleekin eräs toinen, nyt olemassaolostaan taisteleva alue pääkaupunkiseudulla. Sai siinä varmaan tovin istuskella kioskin rappusilla jos tosissaan odotti kirjaavansa ylös ohi vilahtavan De Tomaso Panteran tai Ferrari Dinon rekisteritunnuksen. 69 08/16. Tarkoitus oli liimata värikkäät tarrat kirjaan peittämään kunkin automallin läpileikkauskuva. Keimolan moottorirata on osa autourheiluperinnettämme, vaikka aikanaan metsään rakennettu rata hautautuikin vääjämättä levittäytyvän sivilisaation alle. Nyt sen vaiheista muistuttavat lähinnä uustuotantotarrat. Tarjolla oli katselulaitteita aina 40-luvun varhaisimmista malleista pattereilla valaiseviin. WIEW Masterin hienoutta on vaikea selittää nykyiselle virtuaalilasien sukupolvelle. HARHAKÄSITYS ´59 Cadillacin asemasta siipiautojen kuninkaana elää vahvasti, mutta mikään ei vedä vertoja Batmobilen lumovoimalle mittakaavasta riippumatta. Tässä rakentelunäyte Espoon alppirautatieharrastajilta, joiden kuvitteellinen maailma sijoittuu 60-70-luvuille Sveitsin ja Saksan rajamaille. Neljälläsadalla eurolla myynnissä ollut malli ei noudattele aivan tarkasti esikuvaansa, sillä Fleetwood-mallisarjan näyttävä kylkilistoitus on napattu edeltäneestä vuosimallista. Kolmekymppiä maksavaa mallia voi kysellä Seinäjoelta PeKriPemyynnistä. Kiekkosarjojen hienoimpia oli kahdella kympillä irtoava, kilpa-ajaja Jacky Ickxin uraa valottava kiekkosarja suomenkielisine teksteineen. JAPANILAISEN Ichikon valmistama puolimetrinen ´60 Cadillac on patinoitunut leikeissä maltillisesti
Teksti ja kuvat: Lea Lahti ENTISEN kahvipaahtimon tilat on muutettu automuseoksi. Karnevaaliaikaan helmikuussa CAALP:in autoja on esillä Las Palmasin keskustan tuntumassa olevan kauppakeskus Las Arenas:in toisen kerroksen käytävällä. Las Palmasin kupeessa sijaitsevasta museohallista löytyy mielenkiintoinen autokokoelma. Museon kalusto koostuu pääosin henkilöautoista, joista vanhimmat ovat 1900-luvun alkupuolelta ja tuoreimmat 1980-luvulta. automuseo Gran Canarian saarelle matkaillessa kannattaa kokeilla avautuisiko automuseon ovet aurinkolomalaiselle. Rakennuksen toisesta kerroksesta löytyy kokous-, kirjastoja arkistotilaa sekä reilun kokoinen ja hyvin varustettu oma ravintolatila Klubilaisten käyttöön. Y li 150 000 Suomalaista matkustaa vuosittain Gran Canarialle nauttimaan etelän auringosta ja lämmöstä. Jokainen pylväänväli on hyödynnetty tarkasti. Vaikka saaren pohjoisosassa sijaitseva pilvisempi ja sateisempi pääkaupunki Las Palmas onkin monelle tuttu, ei siellä sijaitsevaan automuseoon ole monikaan matkoillaan eksynyt. 1960-1970-lukujen vaihteessa valmistettu Excalibur Roadster on replika 1920-luvun Mercedes Benzistä. Las Palmasin 70 08/16. Kanarian talvi on kuin Suomen kesä parhaimmillaan: saaren eteläosissa lämpö kipuaa päiväaikaan parinkymmenen paremmalle puolelle, ja harvoin öisinkään mitataan alle 15 asteen lämpötiloja. Nettisivut sekä Fb-sivut löytyvät kyllä, ja niissä olevan tiedon mukaan Klubi ja museo ovat avoinna arki-iltaisin klo 17-21. Kyseessä ei ole mainostettu matkailunähtävyys, vaan harrastajien vapaa-ajallaan pyörittämä kerhotoiminta. Las Palmasin automuseo on myös klubin jäsenten ajoneuvojen säilytystila: vuokraa vastaan omalle autolle saa tallipaikan museoksi muutetussa entisessä kahvipaahtimossa. Club de Automóviles Antiquos de Las Palmas ei isommin mainostele itseään. Muutamia kuormaautoja löytyy myöskin, ja museon erikoisuutena ovat Klubille lahjoitetut koristeelliset hautausautot. Portaikko ja aula on somistettu muutamilla kaksipyöräisillä ja aulan seinillä on kehystettyjen valokuvien näyttely jäsenten autoista. Menneenä talvena karnevaalien teemaan liittyen käytäviä somisti seitsemän erilaista 1920-luvun ajoneuvoa. On myöskin erittäin todennäköistä, että paikalla on ainoastaan espanjankielen taitoisia esittelijöitä. Siksipä espanjalaiseen tapaan klubi-illan kellonaika tarkoittanee sitä, että paikalla saattaa olla joku tuohon aikaan – eli koskaan ei voi olla aivan varma pääseekö ajoneuvoja katsomaan. HOPEANHARMAAT raidat somistavat pienen Sunbeam Tigerin konepeltiä, jonka alla murisee Fordin V8. Englantia puhuvia klubin jäseniä on harvassa
KLUBITILAN aulaan on ripustettu kehystettyjen valokuvien näyttely jäsenten ajoneuvoista. ANTIIKKISET moottoripyörät somistavat toisen kerroksen kerhotilaa. 71 08/16. 1930-LUKUISEN Chryslerin ja 1960-lukuisen Jaguarin väliin päässyt Alfa Spider on rekisterikilvestä päätellen tullut museoon naapurisaarelta Teneriffalta. AUSTIN Cambridge A55 Mark 2 on saanut kunnostuksen myötä kaksivärisen maalipinnan. LAS Palmasin Automobiiliklubi löytyy osoitteesta Calle Agaete 10, Las Palmas. Ikähaitarikin on laaja ja yltää sotaa edeltävästä ajasta aina 1980-luvulle saakka. PALOKUNTA PEESAA pinnavantein varustettua MGB:tä. METRI-FORDEJAKIN museosta löytyi kaksin kappalein. MUSEON kokoelmaan kuuluu monenmerkkisiä ja -ikäisiä menopelejä. MAICO-SKOOTTERIN kömpelönkaunista muotoilua ei voi olla hämmästelemättä
Teksti: Antti Kautonen Kuvat: valmistajat, Ronan Glon, Jay Ramey ALFA Romeo 75:n muotoihin tuli ripaus järkiperäisyyttä farmarimuunnoksen myötä. Käytännöllisempi suunta Farmarikonversiot ovat mielenkiintoisia tapauksia, oli kyseessä sitten konseptiauto tai pienvalmistajan tuotantomallista räätälöimä muunnelma. Vasemmalla 164 SW -luonnos. Auto on voitu myös käyttää jälkikäteen koriräätälillä pitkän katon asennuksessa. Koripaja Fissore toteutti kaksi konseptimallia takavetoisesta 75:stä, jonka peräosa muuttuikin varsin mukavan näköiseksi. Tuo parikymmentä vuotta sitten esitelty auto oli ensimmäinen farkku-Alfa aikoihin, mutta aiemmista malleista sellaisia oli 33 Sportwagonin lisäksi harkinnassa. Aina autonvalmistajat eivät ole tarjonneet sopivaa ratkaisua tilaa tarvitseville, sillä farmarikoria ei ole lähdetty toteuttamaan läheskään jokaisesta automallista. E ri korimallien välillä aprikoidessaan moni päätyy ostamaan farmarimallisen auton. Edustusluokan 164-mallistakin farmaria suunniteltiin, olihan sisarmalli Lancia Themasta saatavilla vastaava. Yritystä on kuitenkin ollut, kuten konseptimalleista voi nähdä. Farmarikorin ulkonäkö, jos jokin, on makuasia. Ratkaisu käy järkeen, sillä vastineeksi saa usein monikäyttöisemmän ajokin ja huimasti enemmän kuljetuskapasiteettia verrattuna muihin, samat ulkomitat täyttäviin korimalleihin. On 72 08/16. Joissakin tapauksissa monikäyttömalli ei ole varsinaisesti muotoilijansa uran kohokohta, mutta on niitäkin malleja joissa juuri farmarikori on se linjakkain vaihtoehto. Pitkät esineet mahtuvat kyytiin kuin itsestään, takapenkin selkänoja kaatuu ja takatilan voi lastata kattoon asti. Urheilullista Alfa Romeon farmarimallit eivät ole tilantarjonnaltaan pakettiautomaisia, kuten vaikkapa 156-mallin Sportwagon-versio osoittaa
Siitä kielivät esimerkiksi Crayfordin muuntamat 450SEL-farmarit W116-korin pohjalle. Tämä avasi markkinaraon esimerkiksi Schulz-nimiselle firmalle, joka veisti E28-koriseen viitossarjalaiseen kauniin farmariperän. MERCEDES-BENZ teetti W110-korista ”Universal”-versioita belgialaisella IMA Malinesilla. Ylellistä Mercedes-Benz-mallisto ei ollut farkkujen osalta täydellinen sekään. 2002:n takavalot. Euler muuten lainasi kattokaiteet autoihinsa Mercedes-Benz W123:sta, mikä lienee nostattanut kilpailijan kulmakarvoja. BMW:n touring-kori tarkoitti vielä 1960-1970-luvuilla käytännössä kolmiovista hatchbackia, vasta 1980-luvulla farmarimallit täydensivät kolmosja viitossarjaa. ”Satanelikymppisen” muotoihin muunnos ei vain istu yhtä nätisti kuin edeltäjiinsä. USEAMPI paja muunsi Bentley-loistoautoja farmarikorisiksi. Seuraajamalli W126:sta puolestaan tehtiin tilamuunnoksia esimerkiksi Zenderillä. Tämän seuraajasta W140:sta muokattiin farmari itävaltalaisella Binzillä, joka tunnetaan muun muassa ambulanssikorisista tähtikeuloista. Nämä kaksi isoa farmarimuunnosta eroaa toisistaan siten, että jäljemmän takapilareissa ei enää ole BMW:n tavaramerkkinä pidettyä ”Hofmeister”vekkiä alakulmassa. Esimerkkinä tästä on vaikkapa Coway’sin kokoama Bentley Mulsanne Estate, josta on olemassa erikoisella sinapinkeltaisen 73 08/16. Kalliiden merkkien, kuten Bentleyn kohdalla autoja on usein pidennetty, mutta on niistä konstruoitu tilaversioitakin. ASTON Martin Virage Shooting Brake oli metsästysharrastukseen sopiva muunnos. E23-korimallin seiskasarjalaisesta muunnettiin kaksi touringia Euler GmbH:lla Frankfurtin autonäyttelyä varten. Luonnollisesti Yhdysvalloissa. Tässä Robert Jankelin Val d’Isere -niminen näkemys XJ-S -coupesta muokattiin monikäyttöisempi Lynx Eventer. Alakuvassa kaksivärinen Paolo Gucci -erikoispainos. Takavalot napattiin Renaultin katalogista. Loistoautoluokassa koreja on aina räätälöity asiakkaan tarpeiden mukaan. Näissä 733imalleissa oli mm. olemassa ainakin yksi jälkikäteen Mercury Sablen peräpäällä farmariksi muunnettu ”164 SW”. Kasarihenkinen, W126-korimallista räätälöity laite on puolestaan Zenderiltä
Paksu lompakko ei aina takaa hyvää tyylitajua. KUMPAAN Peugeot-koppaan farkkuperä sopii paremmin. Kaksivärinen Xantia Buffalo vetää kaikilla pyörillä ja BX Dyana on kolmiovinen. Toinen erikoisuus on samantapaisella keltaisella viimeistelty Robert Jankel –tekoa oleva Turbo R Val d’Isere. Niiden yhteydessä Viragen Sciroccosta lainatut takavalot vaihtuivat Renault 21 Nevadan valoihin. FERRARIINKIN saa takaovet ja lisätilaa jos suhteet Pininfarinaan ovat mallillaan. Erikoisuuksia hakiessa mieleen tulee väistämättä Pininfarinan toteuttama Ferrari 456:sta rakennettu viisiovinen Venice. HEULIEZ valmisti ihan tavallisiakin farmareita BX:stä ja Xantiasta, mutta toisinaan hulluttelu sai vallan. Malttamattomat asiakkaat tietysti teettivät niin kutsuttuja shooting brake –muunnoksia XJS-coupesta. ja viininpunaisen väriyhdistelmällä toteutettu yksilö. Yläkuvan 309 näyttää saksalaisvalmisteelta, alakuvan 205 on säilyttänyt ranskalaiset piirteensä paremmin. Näitä autoja valmistettiin neljä kappaletta Brunein sulttaanille, joka tunnetaan perin merkillisten autojen keräilystä halleihinsa. Myös Aston Martinin Virage –coupesta rakennettiin vastaavat tilaihmeet. Ohessa 456 GT Venice. Lynx Eventer –nimellä myyty pitkäperäinen, olemukseltaan Volvo 1800ES:n kaltainen versio sopii mallipalettiin oikeastaan aika hienosti. Jaguarin XJ40-mallistakin valmistettiin pari farmariperäistä kokeiluversiota erilaisilla takaikkunamalleilla, mutta tuotantoon niiden kanssa ei lähdetty, joten farmari-Jaguarin virallista esittelyä saatiin odottaa X-typeen asti. 74 08/16 Farmarimuunnokset
Peugeot 205ja 309-malleista ei saatu useita koriversioita, mutta mainitut pajat tarjosivat Peugeotille kummastakin mielenkiintoisia konsepteja. 75 08/16 Volvot eivät olleet ainoita ruotsalaisia farmareita. Myöhemmästä Xantiasta Heuliez teki nelivetoisen Buffalo-konseptin, jonka kaksiväriset kyljet olivat vakiomallia tuhdimman oloiset. 205:n ”Verve” ja ”Nepala” –farmarit olivat 309-kokeilua onnistuneempia, ja Heuliezin kolmiovinen, erikoisella ikkunalinjalla toteutettu Citroën BX Dyana oli kotimaista BX Vania sulavalinjaisempi. Tutusta 900:sta rakennettiin yhteistyössä teollisuuden alihankkija Setrabin kanssa kaksi Safari-nimistä farkkuversiota. SAAB 9000 jakoi pohjalevynsä Lancia Theman kanssa, joten farmarikonversioprototyypin toteuttaminen oli ysisatasta helpompaa. Ruotsalaisvalmistaja Saab ei sekään jättänyt farmarimallejaan vain 95:n tai 9-5:n harteille. Vuonna 1981 valmistuneista autoista sininen pystykeulainen yksilö lepäilee Saabin museossa Trollhättanissa ja punainen, viistokeulaiseksi jälkikäteen muokattu Safari puolestaan muutti Hollantiin tällä vuosikymmenellä. Myös 9000:sta on sittemmin tehty jokunen farmari käsityönä, kiitos aiemmin mainitun pohjalevysisar Lancia Theman tarjoamien koriosien. Kuva: Wikimedia/Lukasz 900 Safari löytyy merkin museosta Trollhättanista. Saabin 900/9000-kokeilut jäivät tosin prototyyppitasolle.. Käytännöllistä Mitä ranskalaisiin käyttöautoihin tulee, niistä valmistajia avustaneet muotoilutalot Pininfarina ja Heuliez etunenässä tekivät mielenkiintoisen oloisia kehitelmiä
Näin ollen erityisesti nelioviset mallit esittävät selkeää vähemmistöä pienoismallien maailmassa. Tässä vaiheessa voidaan ottaa avuksi piensarjatuotteiden valmistajat, jotka tyypillisesti valmistavat muunnossarjoja ja jopa kokonaisia rakennussarjoja malleista, joista isot kaupalliset pienoismallivalmistajat eivät ole julkaisseet rakennussarjaa. Teksti ja kuvat: Eero Kumanto PROJEKTIN lopputuloksena on uniikki pienoismalli, joka samalla toimii kolmiulotteisena dokumenttina esikuvastaan. syntymäpäivälahja 76 08/16. Autopienoismallien kuvia somesta katseltuaan herää ajatus, voisiko miehen pieteetillä entisöimästä harrasteautosta saada aikaan tarkan pienoismallin. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että rakennussarjan osat, kuten konepelti, eivät siihen enää kunnolla sovi. Usein tällainen piensarjatuote koostuu hartsista käsityönä valetuista osista. Valmistajasta riippuen mukana saattaa olla myös muilla tekniikoilla toteutettuja osia. Havaitsin, että koko hartsista valettu kori oli kutistunut joka puolelta aavistuksen. Askel eteen, kaksi taakse Amerikkalainen R&R Resin Kits myy muunnossarjaa jolla 2-ovinen ´56 Chevy saadaan muutettua kätevästi nelioviseksi. Toista ei ole koko maailmassa. Käytännössä homma toimii edellä mainitulla tavalla, mutta tällä kerralla paketin avaaminen tuotti pienen pettymyksen. Uniikki Miehen syntymäpäivien lähestyessä vaimo törmää tuttuun ongelmaan: mitä hänelle voisi hankkia lahjaksi, kun ihan kaikkea tuntuu jo olevan. T ämänkertainen projekti on siinä mielessä erittäin kiitollinen, että klassikko-Chevyistä löytyy varsin kattavasti pienoismallien rakennussarjoja kattaen useita vuosimalleja ja varustetasoja. Käytännössä rakennussarjan kori korvataan hartsista valetulla uudella korilla, johon on siis tehty ovimäärän tuplaantumisen aiheuttamat muutokset. Pienoismallitehtaille on kuitenkin tyypillistä keskittyä 1:1-maailmassa halutuimpien ja ihailluimpien kohteiden julkaisemiseen
On tärkeää saada pienoismalliin OMISTAJAN baseball-henkinen takki, joka haluttiin malliin jollakin tavalla mukaan. Valittu sävy löytyi tällä kerralla uudehkon ranskattaren värikartasta. Yksi tärkeimmistä asioista pienoismalleissa on renkaat ja vanteet. Asiaa hankaloittaa vielä seikka, että kyseinen Dawn Grey on ilmeisesti ollut hyvinkin paljon erisävyinen riippuen vuosimallista ja auton merkistä. Tämän oppitunnin jälkeen jouduin ottamaan askeleen taaksepäin ja palaamaan piirustuspöydälle. Personointia Rakennettaessa esikuvan mukaista mallia, kiinnittyy huomio detaljeihin. Ihmissilmä on erikoinen kapistus. 77 08/16. Käytännössä korimuutos tarkoittaa vanhojen ovirajojen peittämistä, uusien linjojen kaiverrusta ja ovenkarmien korjaamista. Savottaa siis riittää. LÄHTÖKOHTANA toiminutta rakennussarjaa on muokattu huomattavasti muun muassa listoitusten, puskurien ja logojen osalta. Melkein Sitikan värinen Oikean auton värikoodi osoittautui hieman kinkkiseksi. MALLISSA on mukana moottori, joten konepelti on luonnollisesti avattavissa ja nostettavissa kokonaan pois paikaltaan. Nykyisten maalivalmistajien ohjelmat eivät kuitenkaan moista ihan herkästi tunnistaneet. Turvauduin alkuperäiseen ja näin ollen ainoaan käyttökelpoiseen suunnitelmaan, eli teen ovimuunnoksen itse koria muokkaamalla. Tämä puolestaan johtuu siitä, ettei täsmälleen sama sävy näytä enää samalta pienemmässä skaalassa. Buickin Dawn Grey saattoi siis olla erilainen kuin Chevroletin. REKISTERI on tärkeä yksityiskohta esikuvanmukaisessa pienoismallissa, sillä se yleensä ensimmäisenä luo ajatuksen, mistä on kyse. Täsmälleen oikean värisävyn löytäminen pienoismallia rakennettaessa on kuitenkin lähinnä kuriositeetti, sillä mallia harvoin on syytä maalata täsmälleen samalla sävyllä kuin esikuva. Ne kun luovat oikeaankin autoon hurjasti luonnetta. Mallien rakentaminen on osin illuusioiden luomista, joten tavoitteena onkin löytää sävy, joka näyttää mahdollisimman paljon oikealta. Rekisterin toistamisessa malliin on tärkeää kiinnittää huomiota mittasuhteisiin ja oikeanlaiseen kirjasintyyppiin. 1956 Chevroletin värikartasta löytyy värille nimi Dawn Grey
OVIMUUNNOS käynnissä. OMISTAJAN takki päätettiin sijoittaa malliin, kuin se olisi heitetty kuskin penkin selkänojalle. MOOTTORIN detaljoinnissa tärkeimmät materiaalit ovat erikokoiset metallilangat ja muoviletkut. Valujälki oli sinällään melko hyvä, mutta harmillisen kutistuman vuoksi tästä korista ei juuri hyötyä projektille ollut. TÄLLAISESTA Revellin sarjasta lähti projekti liikkeelle. VALMIS pienoismalli esikuvasta 1997 julkaistun artikkelin kaverina. Muutos käsittää vanhojen ovilinjojen häivyttämisen, uusien kaivertamisen sekä uusien pilarien rakentelun. PIENSARJANA tuotettu hartsinen muunnossarja. KONEHUONE on pyritty rakentamaan mahdollisimman esikuvan mukaiseksi. Takin muodot syntyivät käsityönä muovailtavasta massasta. Konehuoneen detaljointiin tuo realistisuutta myös eri kiiltoasteiden käyttäminen maalatuissa pinnoissa. Tärkeintä on luoda sopiva illuusio realismista. 78 08/16 Pienoismalli. Pienoismalliin ei tarvitse, eikä välttämättä ole syytäkään lisätä ihan oikeasti kaikkia johtoja ja letkuja. Detaljit on maalattu käsin
Mallia haluttiin personoida vielä niin, että lahjan saaja tunnistaa sen viimeistä piirtoa myöten pienoismalliksi omasta autostaan. MUUTOS nelioviseksi aiheuttaa jumppaa luonnollisesti myös auton sisäpuolella. Hyvänä esimerkkinä Chevyn kohdalla toimivat pölykapselit, joita etsittiin juuri edellä mainituin keinoin. Auto on ansaitusti haalinut pokaalin jos toisenkin kiitoksena korkeatasoisesta entisöinnistä. Korrektit rekisterikilvet ovat näin ollen ehdoton detalji. oikeantyyppiset yksityiskohdat, sillä niistä kokonaisuus syntyy. Chevylle kuuluu hyvää. Se on säilynyt koko tämän ajan samassa omistuksessa ja keräilee kesäisin hiljakseen maileja mittariin. Korrektien osien metsästäminen muistuttaa ehkä aavistuksen oikeiden autojen osienmetsästystä. MAALATTUNA ja detaljoituna valmiit oviverhoilut näyttävät tältä. Esikuva on aikoinaan entisöity kuosiin, jollaisena se 1956 rullaili tehtaan tuotantolinjalta. Kriittinen silmä kostuu Lahjan sai tämän tarinan päätteeksi pitkän linjan harrastaja Janne Jämsen, joka entisöi esikuvana toimineen Chevroletin jo 90-luvun puolivälin tuntumassa. Tämän jälkeen osaa voidaan tiedustella kollegoilta tai etsiä alan rompetoreilta. Niinpä mallin konehuoneeseen ja kojetauluun lisättiin muutamia tehtaan jäljiltä roikkuvia ohjeja tarkistuslappuja. Hyödynnän malleissani usein myös fotoetsitekniikkaa, joka mahdollistaa tarkkojen pienten metalliosien valmistamisen. Takki on muovailtu kaksikomponenttisesta massasta. Istuinten oikeanlainen verhoilu olisi sekin löytynyt toisesta Chevyn rakennussarjasta, mutta oli harmillisesti hivenen väärää skaalaa. Janne kertoo, että oli lahjan saatuaan aika ällikällä ja taisi kokeneen harrastajan silmäkulmakin vähän kostua. Tässä mallissa tekniikka mahdollisti muun muassa logot ja kromitekstit sekä sisustan yksityiskohtia. Logojen ja tekstien maalaus hoitui terävillä siveltimillä. Kaikki lähtee siitä, että on olemassa tieto olemassa olevasta osasta. Ovipahvien uudet muodot syntyvät uritetusta muovilevystä ja polyuretaanista veistelemällä. NÄYTTELYKIERROKSELLA vuonna 1997. Kahvat ja ritilät on valmistettu fotoetsitekniikalla. Verhoilu on siis rakenneltu itse alkuperäisiä osia muokaten. Valmistuttuaan auto kiersi menestyksekkäästi näyttelyitä. Hieman rennompaa otetta malliin tuotiin lisäämällä penkin selkänojalle omistajan merkkiä kunnioittava baseball-henkinen takki. Pienoismallin rakentajaa lämmittää palaute, ettei esikuvan entisöijä keksi mallista huomautettavaa, vaikka silmää säätää hieman kriittisempäänkin asentoon. 79 08/16
Vakavaraiset merkit tekivät syrjähyppyjä tai joutuivat muuten ahdinkoon ja tehtaiden omistussuhteet muuttuivat. Laatu oli alusta asti kovaa kärkikastia muiden maailmanmerkkien joukossa. Vaurautta ja vakautta edusti kartano-Volvo ja juppiaikakautta Saab 9000 Turbo. Poistetut 60–80-lukujen unohdetut ajoneuvot Tre kronor PARI sinistä Amazonia risukossa. Muistot elävät yhä ja moni yksilö on säästynyt jälkipolville ihmeteltäväksi. SAAB surkeana. SCANIA-MERKIN alta rullasi raskasta kalustoa. Onneksi. Muotoilusta voidaan olla montaa mieltä, mutta moni ruotsalainen automalli on jättänyt itsestään historian sivuille klassikon leiman. Kaikki muistavat ennakkoluulottoman Saab 96:n tai ajattoman Volvo Amazonin. 80 08/16. Rakkaasta naapurimaastamme on jo vuosikymmeniä laskettu markkinoille kovaa ja innovatiivistä autokalustoa – oli suunnittelun lähtökohta turvallisuus tai funkitionaalisuus. Kaikista ei ollut klassikoiksi
Tämä kumihihnavariaattori on jo aika päivää sitten jäänyt unholaan. VOLVON legendaarinen B20-moottori ei taida tästä enää virota. Tässä normaalia pidempi hautausautomalli. SAAB 95 oli 96:n farmarimalli. KOVASTA jäärata-Volvosta on ajan myötä tullut melko pehmeä ja myötäilevä. HYVIN suoraviivaista ja konstailematonta muotoilua edusti Volvon 200 –sarja. Sitä valmistettiin vain 2-ovisena niin kuin 96-malliakin. DAF 66 tunnettiin myös Volvon malliston alla. ROMUKASAAN oli hyljätty kakstahtisen Saabin voimanpesä. PAIKALLISEN graffititaiteilijan spraysumun alle jäänyt 900-sarjan Saab. 81 08/16. SAAB 96 edusti omaleimaista muotoilua hyvinkin kanttikkaiden Volvojen rinnalla. DUETTEJA siellä, Duetteja täällä
Kusiaisista kiukkuisin K aikille tutun 600 Fiatin viriteltyjä Abarth-painoksia nähtiin meidänkin kilparadoilla, mutta Pompannapin hurjimmat versiot, Abarth 1000 GT Bialberot menivät tärkeämmille markkinoille. Suurin osa näistä viriteltiin läheisesti tehtaan kanssa yhteistyötä tehneen Abarthin vauhtipalikoilla. Vuonna 1958 esiteltiin 750-kuutioisten kilpaluokkiin kehitetty 750 GT Bialbero, jossa kokonaan uusi sylinterilohko sai kanteensa vielä ketjuvetoiset tuplanokat. Olettamus on, että 750-malleja muutettiin myös valmistajan toimesta isompaan luokkaan sopiviksi. Litraluokkaan vuonna -60 esitelty 1000 GT Bialbero on valmistusmääriltään vielä enemmän arvailujen varassa. Noin 20 hevosvoiman lähtötehot ensin tuplattiin ja jo kohta triplattiin Abarthin keinoin. Kun työntötankokoneiset Abarthit olivat katuautoja joilla saattoi osallistua kilpailuihin, olivat Bialberot puhtaasti kilpureita joiden käyttökelpoisuus liikenteessä oli kyseenalainen. Italialaiseen tapaan kirjanpito on ollut suurpiirteistä, mutta oletettavaa on, että luokitukseen vaadittavat 100 Bialberoa olisi saatettu valmistaa. Paikalla oleva Bialbero-moottori oli kasattu alkuperäistä vastaavaan lohkoon ja kirjahyllyynsä sai myös numeroiltaan täsmäävän, ammoin kilpauralla vaurioituneen moottorilohkon. Auton myöhempi kilpaura, vaiheet sekä omistajat ovat tarkasti tiedossa. Eri viritysasteita alkujaan 633-kuutioiseen työntötankoiseen nuhapumppuun tehtiin lukemattomia. Marginaalista 82 08/16. Kuvat: RM Auctions VIIMEISEN päälle entisöity Fiat Abarth 1000 GT Bialbero asetettiin huutokauppaan ilman hintavarausta ja uusi omistaja sille löytyi 308 000 US dollarilla. Vuonna -55 esitellyn takamoottorisen 600-Fiatin pohjalevyä ja tekniikkaa hyödyntäen syntyi vauhtimalleja useiden koripajojen toimesta. Elokuussa Montereyn klassikkoautohuutokaupassa tarjolle asetettiin tiettävästi ensimmäinen valmistunut 1000 GT, jonka ura alkoi tehdaskilpurina Nürburgringin 500 kilometrin kisassa 1961. Abarth valmisti myös itse alumiinikoreja, mutta suosituin korittajista oli Zagato, joka valmisti sekä teetti omilla alihankkijoillaan sadoittain Kusiaiseen perustuneita erikoiskoreja. Ostajalle luvattiinkin rutkasti dokumentteja auton vaiheista
Kodakin tuotteet eivät tulleet tyhjästä, sillä yritys oli kerännyt kokemusta mm. Summa vastaa nykyrahassa miljardeja, ja se on myös suurin koskaan maksettu patenttirikesakko. Hävittyään jutun, Kodak joutui maksamaan Polaroidille 925 miljoonaa dollaria. Alkuperäisen mallista Handlea valmistettiin vuoteen 1979 asti, ja Kodakin pikakamera-ura kääntyi laskuun jo vuonna 1981 Polaroidin haastettua yrityksen oikeuteen seitsemän patentin rikkomisesta. The Handlen ja muiden Kodakin pikakameramallien valmistus päättyi tuomion myötä. valmistamalla pikafilmiä Polaroidille vuosien 1963 ja 1969 välillä. Filmin saatavuusongelmien takia kamerat vaihtavat nettihuutokaupoissa omistajaa muutamalla kympillä, ja avaamattomana säilyneet pikafilmipaketit ovat suunnilleen saman hintaisia. Ote markkinoista Kodak tahtoi haastaa pikakameroistaan tunnetun Polaroidin 1970-luvulla. Kameran muotoilu viestii rakenteen kestävän kolhuja ja roiskeita. Kovin arvokkaita Handlet eivät nykyään ole. Fujin filmi on alkuperäistä herkempää, joten linssin päälle pitää sovittaa sopiva suodin. Kodak nimittäin kehitti 1970-luvulla Polaroidille kilpailijamallin, Kodamaticin. Valotusta voi säätää objektiivin juuresta, ja mekaaninen filminsiirto suoritetaan taittuvan kahvan avulla. Filmit eivät yleensä näin monen vuoden jälkeen ole käyttökelpoisia, mutta kuvaamaan Handlella silti pääsee: pienellä askartelulla Fujifilmin FI800GTfilmin saa sopimaan sen koneistoon. Handle on rentoon käyttöön suunniteltu tuote ja sitä markkinoitiin surffareille ja muille ulkoilmahenkisille kuluttajille. Tunnetuin Kodak-pikakamera on ”The Handle”–nimellä tunnettu 1977 esitelty laite, joka on nimensä mukaisesti muotoiltu hyvin kädessä pysyväksi. Pari namikkaakin simppeliin kameraan on asennettu. Kouriintuntuva ”The Handle” ei ollut kuluttajien jälkikäteen keksimä lempinimi, vaan tuttavallisen kuuloinen nimitys on painettu kameran kylkeen jo tehtaalla. Myös muita markkinanimiä käytettiin, esimerkkinä ”The Pleaser” ja teknisemmän kuuloiset EK1 ja EK2 -mallimerkinnät. 83 08/16. Yritys päätyi raastupaan, mutta ennen sitä maailmalle lähti monenmoista pikakameraa, esimerkkinä erikoisen näköinen The Handle. Teksti: Antti Kautonen • Kuvat: Kodak Klassikkoesine P olaroid ei ollut ainoa valmistaja, jonka kameroista sai valmiin otoksen nähtäväksi heti laukaisunapin painalluksen jälkeen. Kännykamerakuvauksen haastajaksi The Handlesta ei tietenkään ole, mutta kuriositeettinä se on ansainnut paikkansa keräilijän vitriinissä
Kysy lisää numerosta 0400480325 Toyota Corolla 1.3 4D -87, Ajettu 217 000 km, 5-vaihteinen, 2 x renkaat, kesärenkaat melkein uudet. Ajettu vain 63300 km. Jakaja, vesipumppu ja laturi myös uusittu. Ei ruostevikoja, sisältä kuin uusi. Elokuussa katsastettu. Peruskorjattu Tammerdieselissä, koko polttoaineverkosto uusittu. korjauksen jälkeen. Hieno, ruosteeton, sisältä upea, nahkaverhoilu, huollettu, erinomainen auto ajaa. H. Säännöllisesti huollettu (kirja mukana), saa museorekisteriin v. Puh: 0458582006 ramihapponen@gmail.com Tuusniemellä. 3000 km. Täysin ruosteeton, hieno maalipinta, sisältäkin hieno, kulkee hyvin moottoritienopeuksia. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. 0405365820, Hyvinkää www.varastopalvelu.. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. 2 viikon välein). Jaguar XJS vm -85. Volvo 240 -83 b19e moottori, 117 hv 6000r. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Ohjekirja on. Autosta on kirjoitus ja kuvia Klassikot 7/16 lehdessä. Puh. Hp 11950 €/tarjous/vaihto. Paljon muita volvon osia kaupan päälle mukaan. 80 € macke.rapanen@gmail.com VW Beta kasetti/radio. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Myydään Autourheilurekvisiittaa ST-ajoista. verhoiluja tiivisteosia. Ajettu n. Luotettava ja toimiva auto. H. 35 €. 800 €. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.. Puh.0400-837 310 Jukka. UUTUUS! Edullisempi hinta Ei ruostu Saatavilla myös USA-mallisia Fiat 128 sport coupe 1300, museorekisterissä, vm-76. Ajettu 106503 ml, ilmastointi, sähkölasit, jenkkivalot, valkosivu-nastarenkaat ym. Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. 50 € macke. Vantaa p.050.3002564 VW Golf 2 & Jetta 2 USA-mallin rosterikapselit, 4 hyvää + 1 varakapseli. Katsastettu, ajettu 143,000 km. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Automaatti, V12 5,3 l, 300 hv. Hp 5900 €/tarjous/vaihto. Museoitavissa. Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala NYT MYÖS RUOSTUMATTOMASTA TERÄKSESTÄ TEHTYJÄ PUSKUREITA KLASSIKKOVOLVOIHIN. hintaan 100 €. Alkuperäinen Hyvinkään Urheiluautoilijat logolla oleva kiekko, merkki Piko . Toimiva, 2x20W, koodi löytyy. MYÖS JENSEN P1800. 2017. Paljon uusittu osia. 0415066013, Hämeenkyrö Talbot Solara GLS 1,5 l vm.1986. Kaikista töistä ja osista paperit tallessa. Puh: 0458582006 ramihapponen@gmail.com Outokummussa 84 08/16. 2008 iso huolto tehty, mistä paperit. rapanen@gmail.com Renault 12:sta hyvät peltivanteet 4 kpl. H. H
1988 V6-moottori kasvaa 2,5-litraisesta 2,7-litraiseksi ja mallimerkintä 825 muuttuu näin 827:ksi. Teksti: Kari Mattila ja Antti Kautonen Kuvat: Jan-Erik Laine Tuleva klassikko 86 08/16 Rover 820 ti. Erikoisuutta tavoittelevalle voi tuttujen vaihtoehtojen sijaan suositella vaikkapa Roverin 800-sarjalaista. MALLIHISTORIA 1986 Rover 800-sarja esitellään heinäkuussa 1986. Sen moottori on peräisin italialaiselta VM Motorilta. Laatuluokan outolintu Tarjonta ei ole ongelma sille, joka aikoo hankkia harrastepelikseen ylemmän keskiluokan auton 90-luvun puolivälistä. 1990 825-diesel liittyy mallipalettiin. Myynnissä ovat ensin ylellisemmät versiot, nelisylinterinen malli seuraa loppuvuodesta. Alfa Romeolla ja Chryslerillä sekä Ford Scorpiossa. Sama työntötankomoottori on käytössä mm. Rover Group siirtyy British Aerospace -yhtymän haltuun
avaa auton oven. Luultavasti samassa seurassa oltaisiin painittu myös kuvien tuoreemman painoksen kanssa. 07 Mitat Pituus 4882, leveys 1730, korkeus 1393, akseliväli 2766 mm, paino 1395 kg. 1992 800 Coupé tulee tarjolle ja CCVkonseptimallin muodot päivittyvät vastaamaan R17-faceliftin ulkonäköä. Penkeistä välittyvä viesti on oikean suuntainen, sillä tämän yksilön liikuttamisesta vastaa tehokas turbomoottori. 1996 Sarjan viimeinen päivitys muuttaa muun muassa etusäleikköä ja varustelu paranee. Silloin lähtötasoltaan noin 200 000 markan arvoinen auto kilpaili asiakkaista muun muassa Saab 9000, Volvo 900, Ford Scorpio ja BMW 500 -sarjan mallien kanssa. Puoliksi nahkalla verhoillut Recaron istuimet tuntuvat urheilulliseen ajoon sopivilta. Mallin hinta ei Euroopan markkinoilla ole este hankinnalle. Millaisesta autosta 800-sarjan Roverissa on kyse. Maahantuonnin loppumisen vuoksi kasvojenkohotuksen saanutta malliversiota ei kotimaan hinnastoista löydy. Teho 200 hv. 05 Alusta Edessä monivarsituenta, levyjarrut, takana monivarsituenta. Hyvin varusteltu automalli sai osakseen hieman kritiikkiä persoonattomasta ulkoasustaan. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun 01 Auton merkki ja malli Rover 820 ti 02 Vuosimalli 1995 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytetty bensiinimoottori edessä poikittain. Hondakuutonen korvataan Roverin omalla KV6:lla. Niinpä isosta Roverista haaveilevan kannattanee lähteä merta edemmäksi kalaan. Sporttiversio houkuttaa urheilullisia kuskeja, mutta mallisto tarjoaa vaihtoehtoja mukavuutta ja pientä loistokkuutta arvostavallekin. 800-sarjan käänteet Takavetoisen Rover SD1:n seuraajamalliksi suunniteltu 800-sarja tuli markkinoille kolmekymmentä vuotta sitten. 08 Suorituskyky 0-100 km/h 8 sekuntia, huippunopeus 230 km/h. Lukkiutumaton jarrujärjestelmä, levyjarrut. B rittiautoharrastaja Erkki Lehmuskallion tiloista löytyy runsaasti kiinnostavaa kalustoa. 06 Kori Neliovinen itsekantava sedankori. Samaan aikaan Rover vetäytyy Yhdysvaltain markkinoilta. Suurin vääntömomentti 240 Nm. Lähempi tarkastelu osoittaa, että autossa on runsaasti harrastepotentiaalia. Menneiden vuosikymmenien aikana saarivaltion tuotteet yhdistänyttä omaleimaisuutta linjoissa ei ole. Eri-ikäisten Roverien joukosta erottuu harvoin suomalaisilla teillä tavattu 820 ti vuodelta 1995. Tiivistetysti voi todeta, että pärjätäkseen tuossa porukassa, auton pitää olla viimeistellyn oloinen, ulkokuoreltaan sopivan hillitty, hyvä ja hiljainen ajettava sekä teknisesti edistyksellinen. Joissain yhteyksissä 800-sarjan todettiin olevan 87 08/16. 1998 Valmistus päättyy seuraajamalli 75:n astuessa tilalle. Sylinteritilavuus 1995 cm3 (poraus 84,50, isku 89 mm). Kaksi yläpuolista nokka-akselia, 16 venttiiliä, nelipisteruiskutus ja turboahdin. 1998 valmistuu vain 6500 autoa – huippuvuonna 1987 määrä oli 54 500 autoa. Tilaa, tyyliä ja turbovoimaa Vaikka yksityiskohdat kavaltavat auton merkin ja valmistusmaan hetkessä, voisi Rover muotojensa puolesta olla kotoisin aivan yhtä hyvin Keski-Euroopasta tai vaikka Japanista. 04 Voimansiirto Viisivaihteinen manuaalivaihteisto, etuveto. Täytyy tosin todeta, että ostohaluisen kannattaa varautua pidempikestoiseen etsimiseen, sillä myyntisivuistoille 800-sarjalaisia putkahtelee harvoin. Englantilaisten autojen kulta-ajan takkahuonemaista tunnelmaa ei sisätiloistakaan löydy, mutta jalopuukoristeet ja keskikonsolin viisarikello luovat ohjaamoon brittiautoille ominaisen vaikutelman. 1991 800-malli käy läpi mittavan faceliftin ja muodot pyöristyvät. Tyylikkäästi muotoiltua autoa ei kuitenkaan uutena Suomeen tullut, ja jälkituontikin on ollut varsin maltillista. Hieman kulmikkaammin muotoiltu edeltäjä on kuitenkin hinnoiteltu 90-luvun alun katalookeihin
Arkisemmin varustelluissa malleissa istuimet tarjoavat vähemmän sivutukea, mutta enemmän mukavuutta. RECARON puolinahkapenkit tarjoavat tukea vauhdikkaammassakin menossa. 200-hevosvoimaisen moottorin huipputehot saavutetaan 6000 kierroksessa, ja vääntöä piisaa laajalla alueella. 1 2 3 4 88 08/16. ERKKI Lehmuskallio on Rover-mies lippistä myöten. 2. 4. ILMASTOINNIN säätimet on tuotu mittaristokoppaan lähelle kuljettajan sormia. Tuleva klassikko Rover 820 ti 1. Rover-tyyliin puuta on kaikkialla huolimatta siitä, että kysessä on urheilullinen turbomalli. MITTARISTOSSA näkyy vielä Hondan vaikutus. Kokoelmista löytyy 820 ti:n lisäksi muitakin turbo-Rovereita, esimerkiksi Tomcat-nimellä tunnettu coupé ja 600-sarjan sedan. 3
Hetken kuunneltuaan Erkki tiesi mitä parhaimTOINEN VAIHTOEHTO SAAB 9000 CDE Valmistusvuodet 1994-1998 Teho 200 hv (2.0 turbo), 210 hv (3.0 GM V6) Passeliksi vaihtoehdoksi Roverin 800-sarjalaisen kanssa käy loppupään tuotantoa oleva Saab 9000. Mittakaavaltaan uudistus ei yltänyt lähellekään edellistä, mutta pieniä yksityiskohtia oli viilattu sieltä täältä. Uusi keulailme kunnioitti merkin perinteitä ja toi auton olemukseen samalla sopivasti loistokkuutta. Hintakehityksen osalta 9000 saattaa olla meilläkin hieman nousussa, ja Keski-Euroopassa loppupään huippumallista joutuu maksamaan jo sievoisia summia. Varsinainen kukoistuskausi osui kuitenkin kulmikkaamman korin kohdalle, sillä toisena valmistusvuonna markkinoille saatiin reilut 54 000 isoa Roveria. Sytytyskasetteja suorasuihkutteinen turbomoottori kuitenkin kuluttaa, ja mikäli jakoketju rallattaa, sen vaihtoon on syytä varautua. Korin kulmikkuus oli tiessään, ja tilalla oli ajan hengen mukaisesti tuulitunnelissa pyöristetyt sulavat muodot. Se ei varmasti ollut huono asia tässä hintaluokassa. 89 08/16. ”Kolmisen vuotta sitten eräs herra soitti ja kyseli, mahtaisiko hänen autolleen löytyä hyvää uutta kotia esimerkiksi kerhon lehden tai nettisivujen välityksellä”, Erkki muistelee. Autojen kehityskulut vastaavat toisiaan. Facelift-mallin Rover muistuttaa joistakin kulmista hieman Saabia. Seuraavana vuonna tiedossa oli lisää sulavuutta, sillä silloin markkinoille laskettiin linjakas 800 Coupe. 800-sarjan tuotantoa jatkettiin vuoteen 1998 saakka. Mallisarjan viimeinen kasvojenkohotus ajoitettiin vuoteen 1996. Ensimmäinen kehitysversio molemmista malleista tuli tarjolle 1980-luvun puolivälissä. olemukseltaan ja ajettavuudeltaan turhankin paljon japanilaisen oloinen. Viimeisenä vuonna tehtaan ovesta rullasi enää 6500 yksilöä, kun parhaimmillaan uudempaa mallia valmistui yli 28 000 vuosivauhtia. Suomessa asiallisen kuntoinen ja verrattain vähän ajettu 94–98-vuosimallin 9000 maksaa 4000–5000 euroa. Kumpaakaan merkkiä ei enää valmisteta. Parhaiten jutun 820ti-mallia vastaa neliovinen 9000 CDE tutulla kahden litran 16-venttiilisellä turbomoottorilla. Samalla moni varuste hyppäsi lisävarustelistalta vakiovarusteisiin. Auto oli toteutettu yhteistyössä Hondan kanssa, ja sen seurauksena myös osa tekniikan komponenteista oli napattu japanilaismerkiltä. Uudistus onnistui hienosti. Se ei jälkikäteen ajateltuna osoittautunut luotettavuutta parantavaksi ratkaisuksi, sillä Roverin moottori kärsi kannentiivisteongelmista. Saab 9000 on suomalaiselle autoharrastajalle selvä tuleva klassikko, sillä Uudenkaupungin tuotannon ansiosta Saab koetaan usein kotimaiseksi automerkiksi. Tässä vaiheessa Hondan V6-moottori väistyi Roverin oman kuutoskoneen tieltä. Mikäli onnistuu saamaan vaikkapa Sveitsistä tuodun vähäruosteisen yksilön, ei lokarinkaaria ja ovenpohjia tarvitse ryhtyä ensimmäiseksi restauroimaan. Omistajan mietteitä Erkki Lehmuskallio on hankkinut kokoelmaansa monta kiinnostavaa Rover-yksilöä, mutta tämä auto tuli taloon silti hiukan yllättäen. Kummankin pohjalevy on yhteinen jonkin muun valmistajan automallin kanssa. Kuvien auton kaltaiseksi malli päivittyi vuonna 1991. Molempien konehuoneessa on vieraillut eri tekoa oleva veekuutonen: Roverilla Hondan moottori ja Saabissa General Motorsin kolmilitrainen V6. Moottorivaihtoehtoina tarjottiin muutamaa erilaista nelisylinteristä bensakonetta, Hondan V6-moottoria sekä italialaisen VM Motorin dieseliä
200-hevosvoimainen moottori on voimakas tämän kokoisessa autossa. Silti saumat ja erityisesti kattoluukun reunat on tarkistettava, samoin tuulilasin ympäristö. Soittaja näet kertoi olevansa uutta vastaavana säilyneen ja vähän ajetun auton alkuperäinen omistaja. Laajan Rover-kokemuksensa ansiosta Erkiltä kannattaa kysyä, kuinka 820 ti vertautuu muihin tallista löytyviin malleihin. Hän oli hankkinut auton uutena Gibraltarilta ja rekisteröinyt sen tuoreeltaan silloiseen asuinpaikkaansa Espanjaan. Sieltä auto oli tullut muuttotavaroiden mukana sittemmin Suomeen. V6-mallisten autojen Honda-vaihteistot ovat kestävämpiä kuin KV6-moottoristen JATCOlaatikot. Auton uutena ostanut herrasmies oli ilmeisen tyytyväinen ajopeliinsä, sillä vasta yli 80 vuoden ikä sai hänet luopumaan autoilusta ja sitä kautta myös Roverista. Mikäli autoon on tehty kansiremontti, vanhojen tiivisteiden tilalle on todennäköisesti vaihdettu päivitetyt versiot. ROVER 800:n muut ulkoasut: alkuperäinen, 1986 esitelty korimalli ja faceliftistä tarjottu coupé. Nelisylinteristen mallien automaattivaihteistoissa on ollut vetolevyongelmia. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! TEKNIIKKA Roverin KV6-moottoria vaivasivat aikoinaan kannentiivisteongelmat. Sähkölaitteista ikkunannostimet ovat vikaherkimpiä. M16/T16-moottorit sekä Hondan V6 ovat kestävämpiä vaihtoehtoja. KORI 1991-mallista eteenpäin ruostesuojaus on parempi, eikä korroosio ole ensimmäisiin autoihin verrattuna yhtä merkittävä ongelma. Erityisiä heikkouksia pyöräntuennassa tai jarruissa ei ole, mutta koeajo kannattaa silti suorittaa huolellisesti ja tarkistaa alusta myös silmämääräisesti. 1995–1998-malleissa on nelinumeroinen käynnistyksenestokoodi, jonka kadotessa seuraa hankaluuksia. SISUSTA Vanhan sisustan nupit, katkaisimet ja kahvat ovat myöhempiä malleja herkempiä särkymään. Mikäli huoltotoimia ei ole laiminlyöty, vain öljyvuodot tai ECU-ongelmat saattavat aiheuttaa päänvaivaa. man kodin autolle – oman tallinsa. ”Kaikki Roverit ovat hyviä ajettavia, eikä tämä ole mikään poikkeus. Vaikka voimaa ei liikenteessä käytäkään, kyllä se kaasupolkimessa koko ajan tuntuu, että tehoa on tarjolla.” Tuleva klassikko 90 08/16 Rover 820 ti. ALUSTA Honda-moottorin autoissa on nopeuden mukaan säätyvä ohjaustehostin, jonka toiminta saattaa aluksi tuntua oudolta
Tallivierailu Anders Smedsin tallilla valmistuu mielenkiintoisia projekteja. 2017 BOTNIARINGILLÄ SISU CLASSIC RACE PM -KISOISSA KIITOKSET: • Päämekaanikko • Työkalut • Kuljetuskalusto • Varusteet • Teippaukset • Ruokahuolto ERITYISKIITOKSET: kiittävät yhteistyökumppaneitaan Volkswagen 1200 ´58 & Cabriolet ´64 Kuplavolkkarin muotoilu teki Heikki Eskolaan vaikutuksen jo 80-luvun alkupuolella. TUPLASTI KUPLIA TUPLASTI KUPLIA 91 08/16 Seuraavassa numerossa: Klassikot 01/17 ilmestyy 12.1.2017. Oman ensimmäisen peltoauton kunnostuksesta lähtenyt autoentisöinti-innostus on vienyt miehen mennessään. Kun tuolloin hankittu projekti valmistui myöhemmin museoautoksi, sopi sen kaveriksi jäljittää aikanaan mieleenpainunut Cabriolet-yksilö. HANNU KAUNISMÄKI [556] & CRC BRÄKLEEN TEAM voitokkaasta vuodesta 2016! SAAVUTUKSET CLASS 1: • SVKMK Cup 2016 kultaa • NORDIC CHAMPIONCHIP 2016 pronssia TERVETULOA TAAS KANNUSTAMAAN! RIKON RATAENNÄTYKSIÄ JÄLLEEN 20.–21.5. Turun Hunter Singer Hunter ’55 Uudesta alkaen Turun seudulla vaikuttaneen Singer Hunterin ensimmäinen elinkaari päättyi rekisteristä putoamiseen -72. Runsaan kahden vuosikymmenen jälkeen Seppo Mikkola palautti käytännössä pahvilaatikollisiksi osia muuttuneen brittiauton takaisin eloon
AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 08/16 • Hinta 8,90€ Road trip: huoltoa semakierros Tuleva klassik ko: Rover 820 ti Kisoiss a ja kadulla : Irmsch erin historia MUSEOTONNARI Sa ab 90 00 Tu rb o ‘85 Honda MTX 125R ‘83 Mökkipyörästä museorekisteriin entisöity satapiikki Ruostetta Ruotsista Naapurimaan tuotteet kotimaan metsissä Räätälöityä tilaa Koripajojen komeat farmarimuunnokset Sadun sininen Opel Rekord Coupé ‘71 08 /1 6 36 84 80 -1 60 8 • PA L VK O 20 17 -0 2 6 41 48 83 68 48 08 16 00 8 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D Ho nd a M TX 12 5R ’83 • Op el Re ko rd 19 00 L Co up é ’71 • Sa ab 90 00 Tu rb o ’85 • Sim ca Aro nd e M on tlh éry ’62 • Vo lvo 14 2 ’72