08/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 36 84 80 -1 70 8 • PA L VK O 20 18 -0 3 6 41 48 83 68 48 08 17 00 8 Viipale mediat 08 /1 7 AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Hämeenkyrön Rallispecial NSU WANKEL SPIDER: Kiertomäntämoottorinen sportti TULEVA KLASSIKKO: Mercedes-Benz ML -kaupunkimaasturi VÄKEVÄN MAKEA FORD 20M RS TURBO MAY ’ 69 Fo rd 20 M RS Tu rb o M ay ’6 9 • La da 12 00 L ’79 • N SU Sp id er ’6 5 • Pa nh ard Dy na Z ’59 • Vo lvo 16 4 Au to m ati c ’70 TERVEISIÄ VENÄJÄLTÄ LADA 1200L ’79 “NAPPISILMÄ” AU TO IH M IS EN N OS TA LG IA PA KE TT I! MIKKOSEN VERSTAALLA HONDA MONKEY ROTHMANS HERRASVAUN U Huoliteltu VOLVO 164 AUTOMATIC ’70 Kurvaa osoitteeseen www.angloparts.com ja tilaa puuttuvat osat autoosi suoraan verkkokaupastamme tai tule poikkeamaan myymälässämme. Quality Parts & Service GRIPS GARAGE OY • LUHTAANMÄENTIE 21, 01750 VANTAA • MYYNTI @GRIPSGARAGE.COM • 010 292 7420 Austin Healey • Mini • Jaguar • MG • Triumph • Land Rover • Morris Minor Grips Garage www.gripsgarage.com. Jotta sinä voisit keskittyä nauttimaan autostasi. VARAOSIA VAILLA. Toimitamme laadukkaat varaosat nopeasti ja luotettavasti
Se edusti muun muassa vahvaa osaamista, innovointihalua, uskallusta sekä tahtoa olla ensimmäinen ja paras. Sireenejä ja sinivilkkuja, pelastusajoneuvoja Suomessa Hälytysajoneuvot ovat kiehtoneet ihmisiä niin kauan kuin niitä on ollut olemassa. Suuri Valmet-traktorikirja Suomen traktoriteollisuuden historia on pian jo satavuotias. Suuresta Valmet-traktorikirjasta nauttivat kaikki, joita kiinnostaa Suomen itsenäisyyden ajan teollisuusja maataloushistoria. Kadulla kiitävä paloauto saa tietenkin mielikuvituksen miettimään, minkälainen tehtävä mahtaa tällä kertaa olla kyseessä, mutta kyse on paljosta muustakin. Suurenmoinen perheauto Citroen ID 19 Familiale ’63 Mitä kyydin pehmeyteen tulee, perheenkuljetusvälineistä vain yksi on omaa luokkaansa. ’87 Krister Ekmanin Thema on tyyliltään alkuperäisyyttä kunnioittava, mutta yksityiskohdiltaan omistajan maun mukaan muovattu. Finnjet – itämeren superkulkija GTS Finnjet oli varsin monelta näkökannalta tarkasteltuna erittäin suomalainen hanke. Lähde mukaan menneiden aikojen traktorikatselmukseen perinteen ylläpitäjien kanssa. Samalla Finnjetin koko elinkaareen liittyi myös valtava määrä tarinoita, huhuja, epäilyksiä ja vastoinkäymisiäkin. Tämä on kirja, jonka tarkoituksena on kertoa ilmiöstä nimeltä Finnjet ja sen kautta samalla myös suomalaisuudesta. Joulu lähestyy! Osta kova lahja! Kaikkiin kirjatilauksiin kaupan päälle laadukas Suomen Historia -avaimenperä! Tilaa vuoden uutuuskirjat osoitteesta: www.supermarket.. Silti sen sivuilta löytyy vain yksi todellinen menestystarina, Valmet. 9 90 Avaimenperän arvo: 248 sivua! 200 sivua! 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Ykköslähdön lahjaidea! Seuraavassa numerossa: Klassikot 01/18 ilmestyy 18.1.2018 Datsun 160J ’73 Jorma Lahtinen kunnosti isänsä uutena hankkiman Datsunin kymmenisen vuotta sitten, minkä jälkeen nätti japanilainen on palvellut museoajoneuvoksi rekisteröitynä. Omalla teemalla Lancia Thema 2.0 i.e. Perheessä pidetty 91 08/17. Tuo nimi merkitsee monille meistä samaa kuin suomalainen traktori
Kun Häkkinen piti kärkipaikkansa, tuli aivan hiljaista. Menin Finnjetillä Saksaan ja seikkailin sieltä päämäärättömästi etelän suuntaan. COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. TILAAJAPALVELU Puh. Tuli viikonloppu. Perille päästyäni kannoin tavarat hotellihuoneeseen ja lähdin etsimään kuuluisaa testirataa. Pian koitti odotettu hetki ja Michael Schumacher suuntasi punaisella F1-Ferrarilla kuumalle asfaltille. Radan varrelle leiriytynyt väki hurrasi innoissaan, ja vastapäisen kerrostalon parvekkeilla mummot seurasivat ajoa hymyssä suin. Fioranon kylän laitoja tuli kierreltyä koko ilta niin, että pikkukylän jokainen syrjäinen tienpätkä oli varmsti koluttu. Ympärillä oli ihmisiä laidasta laitaan. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Väki valui surun saattelemana päät painuksissa ulos. Teki mieli tuulettaa, mutta siinä tilanteessa katsoin viisaammaksi pitää kädet taskussa ja naaman peruslukemilla. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Kylän väki kerääntyi keskustan elokuvateatteriin seuraamaan F1-kilpailuja. Tiskin takana palveleva herra kyseli, mistä olen tullut. Kun Schumacher pääsi tiukan väännön jälkeen Häkkisen rinnalle, elokuvateatterin väki villiintyi ja metakka oli aivan sanoinkuvaamaton. Ja se vapaastihengittävän F1-moottorin ääni – se oli paljon hienompi kuin osasin edes kuvitella. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Minäkin astuin varovasti sisään ja etsin istumapaikan. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Vapaastihengittävän F1-moottorin ääni oli paljon hienompi kuin osasin edes kuvitella. Kisa oli tiukka ja kärkitaistelua käytiin Michael Schumacherin ja Mika Häkkisen välillä. Ja olitte vieläpä täällä katsomassa! Upeaa! Ei oikein Schumilla tänään sujunut, mutta hienoa, että Häkkinen voitti juuri tänään kun te olitte täällä!” Muutaman päivän kuluttua alkoi radalla tapahtua. Seurasin perässä. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Antti Kautonen, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Tero Björklund, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Aikataulua matkalla ei ollut, mutta halusin nähdä F1-testit Fioranon radalla. Eipä tullut suomalaiselle mieleenkään, että moottorirata voisi sijaita lähes keskellä kylää. Pääkirjoitus Moottorin ääni R eissasin joskus 90-luvulla autolla Euroopassa. Sanoin hiljaa, että Suomesta. Vanhoja mummoja, pieniä lapsia ja kaikkea siltä väliltä. 3 08/17. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Tuokion kuluttua istuin kahvilassa. Kansaa vaelsi joka kadulta kylmälaukkuineen ja aurinkovarjoineen testiradan suuntaan. Tai oli matkalla yksi päämääräkin: Maranello. Kahvilanpitäjä innoistui silminnähden ja alkoi kädet viuhtoen huutaa muulle väelle, että täällä on kaveri Suomesta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Palasin Maranelloon, jätin auton parkkiin ja lähdin keskustaan kävelemään ja katselemaan paikkoja. Häkkinen voitti. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Se, mikä voi olla pohjoisen asukille pelkkää melusaastetta, on monelle italialaiselle huumaava elämys, nimittäin kilpamoottorin ääni. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. ”Varmasti hienoa, kun Häkkinen voitti. Tupa oli täynnä äsken elokuvateatterissa ollutta väkeä vieläkin silminnähden maansa myyneen oloisena. Ja siinä se rata sitten olikin aivan nurkan takana. Ihmisten reaktio oli hämmästyttävä, sillä äsken masentuneelta näyttäneet tyypit olivatkin yhtäkkiä innoissaan
36 Panhard Dyna Z ’59 Esko Riippi ja harvinainen ranskatar ovat erottamaton kaksikko. 14 Volvo 164 Automatic ’70 s. Omaan harrastepeliinkin Reino haki osat Ladan kotimaasta. Vasaran alle oli tuotu erikoisuuksia ympäri Eurooppaa. 70 Bonhams Padua Auction s.74 MP-rompetori, Forssa AJONEUVOT 14 Volvo 164 Automatic ’70 Hämeenlinnalaisen Juha Niskasen autotallista löytyy komea ja hienosti varusteltu herrasvaunu, joka tuli muuttoautona Suomeen 1970-luvun puolivälissä. s. 26 NSU Spider ’65 Veistoksellisen kauniin urheiluauton takaluukusta löytyy eksoottista tekniikkaa, sillä Spiderin voimanlähteenä pörpöttää wankelmoottori. 76 MP-rompetori, Lohja Moni vanhoista prätkistä ja mopoista kiinnostunut harrastaja suuntasi isänpäiväkahvit nautittuaan Lohjan rompetorille. Yhteistä taivalta ylämäkineen on kertynyt jo yli viiden vuosikymmenen ajalta. 20 Ford 20M RS Turbo May ’69 s. 36 Panhard Dyna Z ’59 s. 42 Lada 1200L ’79 s.66 Auto e Moto d’Epoca s. TAPAHTUMAT 66 Auto e Moto d’Epoca, Italia Pohjois-Italian Padovassa järjestettiin lokakuun lopulla pääosin italialaista kalustoa edustanut tapahtuma. 20 Ford 20M RS Turbo May ’69 Palasimme vuonna 2010 esittelemämme RS-Fordin äärelle, sillä jo valmiiksi vauhdikkaan auton pellin alle on asennettu mielenkiintoinen tekniikkapäivitys. s. 70 Bonhams Padua Auction, Italia Padovan autonäyttelyn yhteydessä järjestettiin huutokauppa. 42 Lada 1200L ’79 Reino Puurunen on ajanut, huoltanut, ostanut ja myynyt Ladoja 70-luvulta asti. 74 MP-rompetori, Forssa Alkutalven loskakelejä saattoi paeta myytäviä moottoripyöriä ja niiden osia tulvillaan olevaan parkkihalliin. 26 NSU Spider ’65 ”Neuvostoliiton aikaan ostin halvalla, kunnostin ja myin Venäjän puolelle.” Tässä numerossa 4 08/17
82 Marginaalista Yhdysvaltalaisen autoliikkeen vaihtoautoriviin putkahti kauppiaan rouvalla käytössä ollut Die Valkyrie. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harastuksen parista, meiltä ja muualta. s. 54 Ammattikatsoja muistelee s. 78 Fotoalbumi Itsenäisyyspäivän ja Suomen satavuotisjuhlien kynnyksellä luomme katsauksen sodanaikaiseen autoiluun. 58 Mikkosen verstas s. 54 Ammattikatsoja muistelee Armeijasta vapaapäivän kuitannut ammattikatsoja suuntasi Fiat Unonsa keulan kohti Hämeenkyröä vajaa filmirulla taskukamerassaan. Tutustumme myös Petrin entisöimään Honda Monkey’in. s. 82 Marginaalista s. 48 Takavuoden auto FOTOALBUMISSA kuvia sota-ajan talviautoilusta. 86 Tuleva Klassikko Mercedes-Benz ML ei ole vielä lähelläkään museoikää, mutta hyvät ja halvat yksilöt hupenevat hurjaa vauhtia. 84 Klassikkomarkkinat Autoja, projekteja ja varaosia kaupan. 64 Tiivistä tekniikkaa s. 5 08/17. 86 Tuleva Klassikko ARTIKKELIT 48 Takavuoden auto Artikkelisarja on edennyt tila-automallien esiinmarssin aikaan. 58 Mikkosen verstas Petri Mikkosen ulkoa pieni talli on sisältä suuri ja täynnä työn alla olevia projekteja. 64 Tiivistä tekniikkaa NSU-velho Pentti Pihlaja-Kuhna tutustuttaa wankelmoottorien saloihin ja niputtaa malliksi Ro 80:n moottorin. 76 MP-rompetori, Lohja s. Vuoden auto -äänestyksessä ne eivät kuitenkaan menestyneet
Tuolloin Otto Johan Albin Brandt perusti Helsinkiin pienen urheiluliikkeen, josta vuosikymmenien saatossa kasvoi nykyinen konserni. Polaris-moottorikelkat ja Araikypärät. Kaikkiaan vasaraa kopautetaan 90 keräilyauton kohdalla. Inventaarion tuloksena uuden hallin suojiin siirretään 65 historiallisesti arvokasta autoa ja loput 90 myydään uuteen kotiin. Erikoisimmasta päästä esiin nousee Sbarro Citroën -prototyypit. Kirjaa voi tilata osoitteesta www.huimatpaat.fi TALVELLA TAPAHTUU Perinteisesti luminen vuodenaika vietetään tallissa kalustoa hinkaten, mutta se ei tarkoita, etteikö välillä olisi tarvetta hengähdystauolle ja kanssaharrastajien tapaamiselle. Suuri Citroënhuutokauppa Ranskassa tullaan huutokauppaamaan suuri osa laajasta Citroën-kokoelmasta. Miljoonia ei tilillä tarvitse huutajalla olla. Tuttuun tapaan näytillä on tuliterien kaksipyöräisten ohella runsaasti museopyöriä ja rakenneltua kalustoa. Jos kiireet estävät matkustamisen paikan päälle Ranskaan, voi kauppaa käydä etänä www.drouotlive.com-sivuston välityksellä. Tarkemmat tiedot myytävistä autoista saa silmäiltäväksi lataamalla esittelylehtisen osoitteesta www.leclere-mdv.com. 6 08/17. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta ERILAINEN HISTORIIKKI Otto Brandt -konsernin historia yltää yli sadan vuoden taakse. Hondan ohella moottoriväelle tuttuja Brandt-edustuksia ovat mm. Myytävien joukossa on autoja moneen lähtöön. Helmikuun alussa järjestettävä MP 2018 tarjoaa prätkäväelle lisää valoa talven pimeyteen. Motoristeille oiva tilaisuus kaluston ihailulle ja sosiaaliselle toiminnalle tarjoutuu heti tamiikuun 6. P erinteisen ranskalaisvalmistajan keräämä autokokoelma on muuttamassa uuteen osoitteeseen. Menneiden vuosikymmenien kilpalaitteet muodostavat oman kiinnostavan kokonaisuutensa. päivänä, jolloin Jyväskylässä järjestetään Keski-Suomen Konepyöräseura ry:n rompetori. Kuten muuttojen yhteydessä yleensäkin, myös tämän osoitteenvaihdoksen kohdalla on mietitty tarkoin, mitä otetaan mukaan ja mikä taas joutaa kierrätykseen. päivänä, ja autoihin pääsee tutustumaan tapahtumaa edeltävänä päivänä. Kalleimmatkin laitteet arvioidaan 20 tuhannen hintaisiksi. Terho Puustisen Huimat päät -kirja esittelee omistajasuvun elämää ja yrityksen toimintaa kulissien takana avoimesti ja tehtyjä virheitä piilottelematta. Vanhin myyntiin tuleva kalusto on sotaa edeltävältä ajalta, ja aikahaitarin toisesta päästä löytyy moderneiksi klassikoiksi luokiteltavia autoja. Leclere-Maison De Ventes -yrityksen organisoima huutokauppa pidetään joulukuun 10. Teos sopiikin iltalukemiseksi niin moottoripyöräalan historiasta kuin perheyrityksen toiminnasta kiinnostuneille. Edullisimman pelin hinta-arvio on tuhat euroa. Moottoripyöräharrastajille etenkin Honda-merkkisten kaksipyöräisten pitkäaikaisena maahantuojana tutun yrityksen peruskivi muurattiin jo vuonna 1905
Kultakorvat kehittäneelle hifistille kasetin laatu oli parhaimmillaankin keskinkertaista. Jaakko Saransalmi 50-luvulla autonkuljettajat pukeutuivat univormuun ja suorittivat tärkeätä työtään ylpeydellä. Toimitus PALAU TETTA LUKIJO ILTA Tori ¯ kokous 7 08/17. Avokelanauhuri oli C-kasettiin verrattuna ominaisuuksiltaan päinvastainen, eli äänen laatu oli kohdallaan, mutta käyttöominaisuuksista ei juuri voinut puhua. Niinpä meillä saatiin nauttia laadukkaasta Elcaset-äänentoistosta vielä pitkään ja ennen kaikkea hurjan halvalla, sillä tuliteriä laitteita ja kasetteja myytiin merkittävästi totuttua edullisemmilla hinnoilla. Mutta minkä merkkinen on tuo etualalla oleva auto. Elcaset-dekkejä tarjosivat pian Technicsin ja JVC:n kaltaiset suuret tekijät. Sony pisti loppuvarastonsa huutokaupattavaksi, ja parhaan tarjouksen tehnyt yritys löytyi tietysti Suomesta. Kalliit laitteet ja suuret kasetit eivät kuitenkaan lyöneet läpi toivotulla tavalla. Mikäli ihmettelet, että mikä tuo tuollainen Marttinen Oy on, niin se oli vuonna 1938 perustettu suomalainen parturija kampaamoalan tukkuliike. Siinä yhdistyivät c-kasetin käytettävyys ja suojakuoret – joskin huomattavasti suuremmassa koossa – kelanauhurin ylivertaiseen äänentoistoon. Kun kuvaa tarkemmin katselee, huomiota herättää sen ajan jakeluautojen kuljettajien pukeutuminen, joka on siistiä: puku, kravatti, ammattiautoilijan lakki jne. Sony näki tässä markkinaraon uudelle tuotteelle ja kehitti Elcaset-järjestelmän. Onneksi suoraselkäisiä ja ryhdikkäästi pukeutuneita jakeluautonkuljettajia on sentään tänäkin päivänä, vaikka varmasti ammattikunnan edustajisto on kirjavampaa kuin 50-luvulla. Sen toiminta loppui joskus 80-luvun lopulla, kun suuri kansainvälinen kosmetiikkafirma osti sen. PS. Toimitus kiittää tiedosta. Ehkä syynä oli ajan työnantajan vaatimus autonkuljettajille tai sitten myös oman ammatin arvostus, eli pyrittiin siistiin olemukseen, kun nykyään jakeluauton kuljettajina voidaan mennä asiakkaiden luokse likaisissa ja revityissä farkuissa. Klassikot 6/17 Ammattikatsoja muistelee -palstalla oli kuva Datsun 1600 -ralliautosta, jonka kuljettaja oli jäänyt aikanaan merkkaamatta kirjoittajalta muistiin. Kleinbusissahan oli tuolloin kaksiosainen tuulilasi. C-kasettiin nähden parempi äänenlaatu syntyi käyttämällä kaksinkertaista nauhanopeutta ja avokelanauhurin 6 mm nauhanleveyttä. MUISTATKO ELCASETIN. Yksi kaverini sanoi, että WV-Kleinbus, mutta mielestäni ei, kun siinä on tuo säleikkö keulan alaosassa ja yksiosainen tuulilasi. Olen tutkaillut ja pähkäillyt ,ja ilmeisesti taaempi auto on joku 50-luvun jenkki. Sony sai taakseen useita tunnettuja valmistajia. Jo nauhan asettamisessa koneeseen oli sähläyksen makua, puhumattakaan siitä serpentiinistä, joka syntyi, kun kela lipesi käsistä. Marttinen Oy:n herrojen autot ovat olleet melko tuoreita kuvanottohetkellä. Etummainen pakettiauto on Tempo Matador kaiketi 50-luvun puolivälin jälipuoliskolta ja taaempi amerikkalainen hyötylaite on Fargon tuotantoa ja vuosimalli asettuu 1954–56 kieppeille. Elcaset siirtyi muutaman valmistusvuoden jälkeen samaan hautaan muiden epäonnistuneiden hifi-keksintöjen kanssa. * * * Hei Selailin vanhoja Marttinen Oy:n asiakaslehtiä, ja sieltä tupsahti silmiin tällainen kuva. Hyvin arvostettu ja suomen johtavia sen alan yrityksiä 40–70-luvuilla. C-kasetti oli kätevä, ja hyvän nauhurin omistaja saattoi saada sellaisella hyvää äänitysjälkeä aikaiseksi. Teksteistähän selviää, että kuva on otettu 1959, eli kyseessä ovat varmaankin jotkut 50-luvun puolenvälin aikaiset autot. yt. 1970-luvun hifistillä riitti pulmia hyvälaatuisen musiikkitallenteen tekemisessä. Mikko Valkeapää laittoi toimitukselle viestiä ja kertoi Datsunin puikoissa olleen mies nimeltä Jarmo Ikäheimonen. Tuotteiden ja kampaamokalusteiden valmistusta kotimaassa sekä tuontia. Osaako joku toimituksessa sanoa, minkä merkkisiä ovat kuvassa olevat kuljetus-/pakettiautot
Rata näkyi kokonaisuudessaan ruudulla, joten rattia piti osata pyörittää vinhasti auton kulkusuunnan mukaan. Autopelivuosi 1977 Ennen ei istuttu kaiket päivät kotona nenä kiinni pelikoneessa, vaan pelaamaan piti varta vasten lähteä bensikselle tai pelihalliin. Kiihdytysautoilun saloihin perustuva Atari Drag Race ja formuloiden rattia pääsi pyörittämään Laguna Racer-, Night Racertai Road Champion -pelien virtuaalisilla kilparadoilla. Tilannetta ei varmasti helpottanut se, että samaa rataa hurjasteli seitsemän muun pelaajan muutamasta pikselistä koostuvat kilpurit. Näissä koneissa hienoin grafiikka komeili peliautomaatin kyljissä, joihin oli maalattu näyttäviä kuvia kilpa-autoista ja niiden kuljettajista. joulukuuta oli Saturday Night Fever -elokuvan ensi-ilta. päivänä. joulukuuta The Album -pitkäsoiton. päivänä. ryhmästä jäähylle vuoden loppuun saakka. Rainan myötä siihen saakka harvojen tuntema John Travolta nousi suuren yleisön tietoisuuteen. Itse pelin grafiikka olikin aikakaudelle tyypilliseen tapaan kömpelöä, mutta moni peli onnistui siitä huolimatta olemaan kovin koukuttava. Eri moottoriurheilulajit olivat 40-vuotta sitten hyvin edustettuina. • Pitkään ja menestyksekkäästi NASCAR-sarjassa kilpaillut Ryan ”Rocket Man” Newman syntyi 8.12. • Eduskunnassa äänestettiin nk. Hienompiakin pelejä oli, nimittäin pelihallien kolikkopelit. yhtiön omistajien omaisuutta asetettiin hukkaamiskieltoon yli 20 miljoonan markan edestä. • Vermon raviradalla ravattiin ensimmäiset kisat 27. Neljä ohjauspyörää mahdollisti nelinpelin. 8 08/17. Erilaisten taistelupelien rinnalle oli tullut useita autopelejä. Vuonna 1977 tarjontaa oli sillä saralla runsaasti. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta N eljäkymmentä vuotta sitten monen kodin television kaveriksi oli jo kytketty videopeli, jossa suorakaiteen muotoisilla meloilla palloteltiin neliskanttista palloa. Vermon avaamisen myötä Käpylän raviradalla pistettiin lappu luukulle. • 14. Atari puolestaan kehitti rata-autopeli Sprintistä jopa kahdeksan pelaajan version. Exidyn valmistama Car Polo oli hupaisa peli, jossa nimensä mukaisesti pelattiin pallopeliä autoilla. vetokoukkuverosta. • Saloran sotkujen selvittely jatkuu. • Ruotsalainen pop-yhtye Abba julkaisi 12. Veikko pistettiin 8.12. Joulukuun 12. Kone räjäytettiin ilmassa, ja sata ihmistä menetti henkensä. Television liikenneohjelmista ja Keihäs-yhtiöiden pääjohtajan pestistä tunnetuksi tullut SDP:n kansanedustaja Veikko Pajunen äänesti esitystä vastaan SDP:n ryhmäpäätöksestä huolimatta. • Mykän elokuvan tunnetuin koomikko Charles Chaplin kuoli 25.12. JOULUKUU 1977 • Malaysia Airlinesin Boeing 737 -matkustajakone kaapattiin joulukuun 4. Myös kavereiden kanssa pääsi autopelejä veivaamaan, vaikka nykyaikaisesta verkkopelaamisesta ei osattu vielä edes haaveilla
Moni saattaa muistaa, kuinka Norton toi 30 vuotta sitten viivalle wankelmoottorisen GP-pyörän, jollaisella myös ajettiin kohtalaisella menestyksellä usean vuoden ajan. Suzuki nimittäin onnistui tekemään RE-5-wankelpyörästä monen muotoilullisen jipon avulla byvinkin kelvollisen näköisen. Ulkonäön ja jo 70-luvulla ansaitusti kertyneen laatuimagon myötä RE-5-mallille löytyi noin 6000 ostajaa. SUZUKI RE-5 oli ainoa wankelmoottorinen prätkä, joka menestyi markkinoilla. HERCULES ja DKW-tuotemerkkien alla myyty wankelpyörä oli perinyt Sachsmoottorin moottorikelkan kuomun alta. Hercules oli varsinainen kummajainen. Nortonin pajalla Sachs-moottorin ilmajäähdytystä paranneltiin ja koneen ulkonäköä viilattiin parempaan suuntaan. Teknisten ratkaisujen kehittyessä wankelmoottorit ilmaantuivat 60-luvulla autokansan saataville. Wankelprätkät Toisaalla tässä lehdessä perehdytään wankelmoottorisen NSU-urheiluauton tarinaan. Se näytti siltä kuin perinteisen katupyörän kehtoputket olisi taivuteltu uudelleen ja niiden alle ripustettu suuri pesukoneen moottori. Norton F1 oli puolestaan parhaan näköinen, sillä sen moottori jäi katteiden taakse piiloon. Commanderja F1-mallit näyttivät jo aivan moottoripyöriltä. Se varmasti sopikin paremmin muovisen konekopan alle piiloon. Koneen merkillinen ulkonäkö johtui osaltaan ilmajäähdytyksen mukanaan tuomista jäähdytysrivoista. Kiertomäntämoottoria soviteltiin myös moottoripyörien voimanlähteeksi. K uusikymmentä vuotta sitten valmistui ensimmäinen kiertomäntämoottorin prototyyppi. Nerokkaalta vaikuttanutta ideaa oli hahmoteltu monenmoisen kulkupelin voimanlähteeksi Jo pitkään ennen prototyypin valmistumista. Aivan marginaaliin ei Hercules kuitenkaan jäänyt, sillä niitä myyiin 1800 kappaletta. Wankelmoottorin käytös ja varsinkin äänimaalima on varsin urheilullinen. Vähemmän houkuttelevaa taas oli wankelmoottorin ulkonäkö. Japanista raikaa Jos tien päällä sattuu kohtaamaan niinkin merkillisen näyn kuin wankel-moottorisen prätkän, kyseessä on todennäköisesti japanilaisvalmiste. 9 08/17. Siltä kantilta katsottuna kompakti kiertomäntämoottori oli houkutteleva vaihtoehto myös moottoripyörään. Vähemmän herkullinen Hercules Ensimmäisenä kiertomäntämoottorisena sarjatuotantopyöränä yleisön eteen saateltiin Hercules W-2000 vuonna 1974. Herculeksesta Nortoniin Kun Hercules tuli tiensä päähän, pyörän valmistukseen liittyvät romppeet ajautuivat Nortonin haltuun. Tekniikan eturintamassa kulkeminen houkutti kuitenkin joitakin valmistajia, jotka päättivät yrittää wankelin sovittamista kahden pyörän väliin. Sachs-moottori oli suunniteltu alun perin moottorikelkan voimanlähteeksi. Otti rinnalle sitten kaksisylinterisen v-koneen Milwaukeesta, nelisylinterisen rivimoottorin Japanista tai kiihkeän kaksitahtisen Keski-Euroopasta, kiertomäntämoottorin estetiikka ei ollut edes vertailukelpoista. Suzukille määrä aiheutti varmasti pettymyksen, mutta malli jäi historiaan ylivoimaisesti eniten myytynä lajissaan. Norton kunnostautui wankelmoottorien saralla muutenkin
päivänä, ja se on tiettävästi ensimmäisiä Asturian teille saatuja yksilöitä. Etummaiset laikat ovat tuuletettua mallia. Teksti ja kuvat: Manolin Viejesglories Nissan Bluebird Turbo SGX ’86 L UK IJAN A UTO 10 08/17. Venttiileitä on kaksi per sylinteri. Peli on rekisteröity marraskuun 6. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Espanjan sinilintu Moni pohjoisen asukki kääntää räntäsateiden tullessa katseet kohti aurinkoista Espanjaa. Garrett T2 -turboahdin pumppaa imukanavistoon parhaimmillaan 0,7 baarin ylipainetta. Mutta tutkitaanpa ennen testilenkkiä, millaisesta autosta oikein on kyse. Tien päällä se on myös viihtynyt, sillä matkamittariin on kertynyt reilut 600 000 kilometriä. Korkeasta ajomäärästä huolimatta Bluebird on hyvässä iskussa ja valmis pienelle koeajokierrokselle. Auto on ensimmäistä turboahdettujen SGX-mallien 160 kappaleen erää. Polttoaineen ja ilman välistä seossuhdetta sekä sytytyskipinän täsmällistä ajoitusta ohjataan Nissanin ECCS -moottorinohjausjärjestelmällä. Niin teemme mekin, mutta rantakahviloiden sijasta tutustumme paikallisen japsiautoharrastajan Manolin Viejesgloriesin hienoon Nissaniin. Sen hyökyaallon harjalla maahan lipui myös tämä minun ’86 Nissan Bluebirdini. Paineistettuun imuilmaan polttoainetta ruiskutetaan Bosch L-Jectronic -ruiskujärjestelmän välityksellä. Turbomoottorin tuomaa suorituskykyä hillitsemään autoon on asennettu suurihalkaisijaiset jarrulevyt joka kulmaan. J apanilaisvalmisteiset autot rantautuivat Espanjan markkinoille voimallisesti 80-luvun puolivälin jälkeen. Modernia tekniikkaa Pitkän konepellin alla majaa pitää 1,8-litrainen nelisylinterinen rivimoottori
Takamatkustajien mukavuus korostuu entisestään, kun selkänojasta kääntää esiin muhkean kyynärtuen. Reippaampaa ajoa varten selkänojat on topattu reunoistaan tarjoamaan sivutukea etumatkustajille. Kuljettaja saa mittareiden ja valojen välityksellä tietoa moottorin Varsinainen mutkateiden valttikortti löytyy kojelaudan nappuloiden seasta: iskunvaimennusta voi säätää ajon aikana. MANUELIN Bluebird saapui Espanjaan ensimmäisen 160 yksilön tuontierässä. Kojelaudan näkymä on kuitenkin selkeä ja monipuolinen. Bluebird sopii monenlaiseen ajoon, sillä iskunvaimennuksen säätöjä voi operoida ohjaamosta käsin. Pieni yksityiskohta vihjaa ylelliseen varusteluun. Istuimetkin on totutusta poiketen muotoiltu varsin urheilullisesti. 11 08/17. Auto on tehty kuljettamaan viittä henkilöä, mutta takaistuin on selvästi muotoiltu kahdelle aikuiselle. Alumiinivanteet näyttävät erehdyttävästi pölykapseleilta, mikä on yksi saavutus muotoilun saralla sekin. Kun istuu tilavaan ohjaamoon, on helppo todeta vihjailussa olevan perää. Kuljettajan paikalla Etuistuimet ovat takapenkin tapaan mukavuuspainotteiset. Mukavuutta tuo myös tehokas ilmastointilaite. TURBOMALLI on varusteltu ruhtinaallisen hyvin. Japanilaisille ominaiseen tyyliin nippeleitä riittää. Lasinpyyhkijöille on kuusi asentoa, lukuvalot löytyy kahdelle, hansikaslokero ja tuhkakuppi ovat valaistuja ja niin edelleen. Ovenkahvaan tarttuminen sytyttää avaimenreikään valon
Maantieosuus alkaa olla käsitelty, joten käännän auton kohti mutkaista vuoristotietä. Nyt alusta tuntuu todella jämäkältä eikä auto kallistele mutkissa nimeksikään. Vauhtia kertyy reipasta tahtia, joten nostan jalan kaasulta. Keskimmäinen pykälä on hyvä kompromissi sekalaiseen ajoon. Mittarit heräävät eloon, moottori hyrähtää ja jää kehräämään tyhjäkäyntiä. Reipasta kaarreajoa tukemaan turbomallin alle on asennettu 60-sarjalaiset kumit. Niin, se hinta. 1980-LUVUN japanilaiset ovat kestäviä, mutta ne vastustavat kehnosti korroosiota. Annan koneen lämmetä rauhassa. Vuoristoteillä nautiskelua varten käännän nupin sport-asentoon. Edullisempi 2.0 SLX hinnoiteltiin 2 700 000 pesetan arvoiseksi, ja tyyriimmästä turbomallista piti pulittaa puoli miljoonaa lisää. SGX:n varustukseen lukeutuu keskuslukitus sekä säädettävä ohjauspyörä. Käännän virta-avainta. Kun kaupunki jää taakse ja eteen avautuu leveä ja tasainen väylä, kokeillaan turbomoottorin ominaisuuksia. Tuontimäärät pysyivät muutamissa sadoissa, ja varsinainen massamyynti käynnistyi vasta seuraavan korimallin kohdalla. Nissan Bluebirdin tuonti Espanjaan käynnistyi 1986. Sitä kautta Nissanhyötyajoneuvojen valmistus alkoi vuotta myöhemmin. Varsinainen mutkateiden valttikortti löytyy kojelaudan nappuloiden seasta: nupista kääntämällä voi säätää iskunvaimennuksen jämäkkyyttä. Liike oli uhmakas, sillä merkin maine maassa perustui pitkälti hyötyajokkeihin ja edullisempiin käyttöautoihin. Uutuus oli tuore myös muualla, sillä T12-korimalli oli juuri esitelty. Uuden asiakaskunnan vakuuttamisen katsottiin olevan osin mahdollista sen takia, että Bluebird oli muilla markkinoilla opittu tuntemaan kestävänä ja luotettavana autona jo usean mallisukupolven ajan. Bluebird etenee vuoristoteillä reipasta kyytiä. Siinä missä T12 oli kokonaan japanilaisvalmisteinen, T72 koottiin Englannissa ja pitkälti eurooppalaisista materiaaleista. Turbon vaikutus on selvä, mutta tiukan potkun sijasta ahtimen mukaantuloa voisi verrata nousukiidossa olevaan lentokoneeseen. NISSAN ESPANJASSA Japanilaismerkit aloittivat maihinnousun Espanjaan vuonna 1986. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta lämpötilasta, öljynpaineesta, ahtopaineesta ja kierrosluvusta. Nissan oli tosin vallannut nurkkia jo aikaisemmin ja hankkinut vuonna 1981 osake-enemmistön Motor Iberica -yhtiöstä. Samaa ei voi sanoa Cherryn eurooppalaisesta GTI-versiosta eli Alfa Romeon ja Nissanin yhteistyönä luomasta Arnasta. Merkki lisäsi nopeasti suosiotaan, ja varsinkin Patrol ja Vanette myivät hyvin. Takaluukku ja polttoainesäiliön kansi aukeavat autosta nousematta. Nelosvaihde silmään ja hetken kuluttua viitonen pesään. Kolmiportaisen jäykkyyssäädön pehmein asento tekee kyydistä mukavaa mutta keinuvaa. 195-milliset renkaat on asennettu 15” valkoisille vanteille, jotka näyttävät erehdyttävästi pölykapseleilta. On vaikea käsittää, että alla on 600 000 kilometriä ajettu mukava japanilainen perheauto. On aika lähteä liikkeelle. Vuonna 1986 Nissan hankki Motor Iberican kokonaan omistukseensa. Istuimen säädöt ovat monipuoliset, ja sopivan ajoasennon löytäminen vie oman aikansa. Satasen vauhdissa moottorissa on kierroksia kaksi ja puoli tuhatta ja kulutus pyörii seitsemän litran reilummalla puolella. Kaikenlaisille teille Moottori on lämmennyt, ja nippelit sekä viisarit on omaksuttu. Kuljettajan paikalta voi hallita neljää sähköikkunaa ja käännellä sähkösäätöisiä peilejä. Nissan Bluebird lanseerattiin Espanjaan kahden mallin turvin. Japanilaisen korin ja italialaisen tekniikan yhdistelmä saattoi olla liian kallis Espanjan markkinoille tai sitten yksinkertaisesti liian outo. Ahtopainemittarin lukema nousee seitsemään, ja turbo potkaisee vauhtia masiinaan. Pudotetaan kolmosvaihde pykälään ja painetaan hieman kaasua. Näin uutuus vältti korkeat tuontitullit ja hinta asettui kohtuullisemmille urille. 80-luvun mittaan sama yritys toi enenevästi maahan Nissanin henkilöautomallistoa ja valmisti Nissan-autoja Espanjassa. Turbiinimoottorimaista sitkeää vetoa riittää pitkään. 12 08/17. Espanjassa ruoste ei ole samanlainen ongelma, joten 600 000 kilometriä ajettu turbomoottori istuu vielä varsin siistissä konehuoneessa. 3,3 miljoonalla pesetalla sai kilpailevista liikkeistä sellaisia ajopelejä kuin Saab 900 ja BMW 320i, joten varsin kovaan seuraan Bluebird Espanjassa joutui tuoreeltaan
www.mahtituote.fi HUOPAkypärät PUHELINKUORET PARKKIKIEKOT Korttikotelo Valmistettu maansiirtokoneen sisärenkaasta Army kypärä huovasta 100% laillinen 3D kohokuvioilla Kovat paketit pukinkonttiin helposti yhdestä osoitteesta! TULOKSET PUHUVAT NYT: EVANS – vedetön jäähdytysneste, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa, myrkytön, kiehumispiste 180°C, jähmepiste -60°C PULSTAR – pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, tuhat kertaa tehokkaampi, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt MILLERS NANODRIVE – Nanopartikkelein tehostetut moottorija vaihteistoöljyt, pienempi kitka, parempi kestävyys RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostusaineet antavat uuden metallipinnan moottoria tai vaihteistoa purkamatta ITG PROFILTER – Öljytty vaahtoilmanpuhdistin kantaa 3–5 kertaa kauemmin kuin tavallinen, voidaan pestä ja käyttää uudestaan MC 1000 – metallia pinnoittava vaseliini korjaa voideltavien nivelten kuluneisuutta www.kaasutinexpertti.fi mod eltoy s.net Lada 2107 ja tuhansia muita keräilyautoja osoitteesta Puh. www.freetechnics.. 0400-911356 info@freetechnics.. Vakioja virityskaasuttimet sekä osat
Teksti: Harri Onnila, Kuvat: Jan-Erik Laine 14 08/17. Volvo 164 Automatic ’70 Huoliteltu HERRASVAUNU Kun suomalaismiehen työrupeama länsinaapuriin oli ohitse 70-luvun puolivälissä, paluukuormassa kotimaahan matkasi Ruotsista tuliteränä hankittu Volvo 164. Tästä hyvästä ostoksesta on viime vuodet nauttinut Juha Niskanen Hämeenlinnasta
Myynti jatkui mallivuoden 1970 osalta mallikkaasti, sillä valmistusmäärä kohosi yli kahdenkymmenen tuhannen, tarkalleen 20 200 yksilöön. Varustelu täydentyi useimmilla markkinoilla sumuvaloilla, etuistuimien niskatuilla, rullavöillä, 35:n sijaan 55 ampeerin laturilla sekä hätävilkuilla. Auton voimanlähteenä oli kahdella Zenith-Stromberg-kaasuttimella ruokittu kolmelitrainen suora kuutonen tyyppiä B30A. Tämä 130 DIN-hevosvoimaa tuottanut pata olikin tuossa vaiheessa 164:n ainoa moottorivaihtoehto; Boschin D-Jetronic-ruiskulla terävöitetty 160-hevosvoimainen B30E saapui edustus-Volvoon tarjolle 15 08/17. Mallinimeä ei tarvinnut nykäistä hatusta, sillä se tuli luonnostaan 140-sarjalaisissa käytetyllä logiikalla: sylinterija ovimäärä lisäämällä nimi oli valmis 164. Pitkää nenää ei näytetty turhan takia, vaan näin tehtiin tilaa 2 978-kuutioiselle suoralle kuutoselle, joka oli yksi edustavan kyydin lähtökohdista. Projektiin ei hassattu kruunuja tekemällä kaikki uusiksi alusta alkaen, vaan peliin lähdettiin kädessä olevilla valttikorteilla. Mallivuodelle -70 edustava 164 sai osakseen muutoksia hyvin maltillisesti. Hämeenlinna S yksyllä 1968 Volvo teki mallistolaajennuksen ylöspäin, minkä myötä pari vuotta aiemmin esitelty 140-sarja sai selkeästi herraskaisemman isosisaren. Suomessa uutuus maksoi tuolloin edullisimmillaankin 30 400 markkaa, kun 144 irtosi 23 100 markalla. Ensimmäisen kokonaisen mallivuoden eli vuoden 1969 aikana jyhkeää Volvo 164:ää valmistettiin 12 199 yksilöä, mikä oli ihan mukava määrä verrattaessa arkisemman 144:n hieman alle 49 000 yksilön tuotantomäärään vuonna -69. Valinnaisvarusteisiin listattiin muun muassa sävylasit. Eräs näistä vuosimallin -70 Volvo 164:sta luovutettiin ensimmäiselle omistajalleen syyskuun lopulla Uumajassa A/B Umeå Bilkompanin toimesta. Ajomukavuutta olennaisesti rakentaviin tekijöihin lukeutui myös ohjaustehostin. Mallin perustaksi otettiin 144, jonka 260 sentin akseliväliä kymmenen senttiä pidentämällä ja nokkailmettä uudentamalla paalutettiin perusta malliuutuudelle
Säntillistä ylläpitoa Tummansinisen Volvo 164:n ensiomistaja oli Suomesta Ruotsiin töiden myötä muuttanut agronomi, joka oli uljaaseen ruotsalaisratsuunsa ilmeisen tyytyväinen ensimmäisistä kilometreistä lähtien. Työnsä ja autonsa pieteetillä hoitanut agronomi perheineen asui Uumajan eteläpuolella sijaitsevassa Gullängetissä 70-luvun puoliväliin saakka. Agronomi sai työsuhdeautokseen uuden Volvo 144 GL:n, joten kuutoskoneen tasaisesta vääntövoimasta ja automaattivaihteiston mukavuudesta pääsi nauttimaan hänen vaimonsa. Varhaisvuodet Ruotsissa paljastuvat veroleimasta ja omistajan nimilaatasta. Samoihin aikoihin Volvoa kohtasi sen taipaleelle osunut pahin haaveri: kuorma-auto hipaisi 164:n perää sillä seurauksella, että peltikorjaamolle ja maalarille oli luvassa töitä. Manuaalivaihteistona isoon Volvoon tarjottiin neliportainen aski ylivaihteella tai ilman, mutta Uumajan kaduille suunnattiin syksyllä -70 kolmeportaisen, rattivalitsimella hallinnoidun Borg-Warner-automaatin tarjoamalla pehmeydellä. SISÄTILOISSA lähinnä maukkaasti patinoitunut nahkasisustus vihjaa, että Volvolla on takanaan useamman vuosikymmenen taival. Kysymyksessä oli 4,5-vuotiaan auton 14. Vaatimus AINA ryhdikkäässä kunnossa pidetty 164 sai nykyisen silauksen olemukseensa hämeenlinnalaisessa Volvo-liikkeessä pari kevättä sitten. Päivittäisenä käyttöautona tummanpuhuva Volvo palveli 70ja 80-luvun taitteeseen saakka. 16 08/17. Kilometrejä 164:lle kertyi opettajana työskennelleen rouvan käskemänä lähinnä arkisista työmatkoista ja kauppareissuista. Ei, vaan Volvo muutti perheen matkassa Itä-Suomeen. Siihen mennessä 164:lle oli kertynyt kilometrejä reipasta tahtia kuten ajettavaksi tehdylle isolle autolle saattoi olettaakin: huoltokirjaan huhtikuussa -75 päivätyn huoltomerkinnän mukaan autolla oli tuolloin ajettu 127 350 kilometriä, mistä voi laskea että vuosittainen kilometritehtailu oli ollut keskimäärin yli 28 000 kilometriä. huoltoleima, joten ensiomistaja ei selvästikään tinkinyt auton ylläpidosta. Tai jos tarkkoja ollaan, niin kantautuneen tiedon mukaan yksi pieni puute Volvossa oli, mutta asia paikattiin vielä matkalla kotiin autoliikkeestä: keskelle kojelautaa istutettiin Hitachi-radio, ja niin yhteinen matka saattoi alkaa. Suomen kamaralla Volvo jatkoi palveluaan tyylikkäästi, mutta omistajaperheen sisältä sille löytyi uusi ykköskuljettaja. Silloin häntä odottivat uudet haasteet joensuulaisen meijerin johtotehtävissä, mutta tämä ei tarkoittanut että oivallisesti palvelleelle 164:llä olisi pitänyt jättää hyvästit. Auton ensimmäisen omistajan tarkkaa suhtautumista ajokkiinsa kuvaa, että paikkamaalauksen sijaan hän vaati koko auton ylimaalauksen, jotta peräosaan ei jäisi muusta korista eroavia sävyjä tai peilauksia. Volvo 164 vuosimalliin 1972, jolloin niin 140kuin 160-sarjan Volvojen akselivälit myös pitenivät kahdella sentillä
Alkuperäistä tekniikkaa hän kohensi muun muassa kaasuttimien huollolla, kannen puhdistuksella ja alustan massauksella sekä pakoputken uusimisella. Puhutteleva Volvo-malli Hämeenlinnalainen Juha Niskanen kertoo ohjenuorakseen autoharrastamisessaan hyvien tunnelmien tavoittelemisen. Kolmannella omistajallaan 164 oli vuosikymmenen ajan, kunnes vuonna 2012 hän myi auton tuttavalleen Joensuun seudulle. Itäsuomalaistunut Volvo 164 siirtyi vuosien saatossa ensiomistajan pojalle pääkaupunkiseudulle, mutta katujen kiertämisen sijaan perheen luotettu ajopeli seisoi useimmiten lämpimässä tallissa. Kuluvan vuosikymmenen alussa omistuksessa oli 2000-luvun alun avoauto, mutta mielessä kuulsi ajatus vanhemmasta harrasteajokista, mieluusti Volvo 164:stä tai jenkkiautosta. ”Pikkuveljeni on vannoutunut Mersu-mies, mutta hän sanoi Volvosta että jos et sinä osta tätä niin hän ostaa”, Juha hymyilee. Nyt 164 tuli ensimmäistä kertaa tarjolle kaikelle kansalle, sillä välineeksi valikoitui sähköinen myyntiverkko. Auto vaikutti olevan siitä kerrotun perusteella juuri sellainen mitä olin hakemassa.” Juhan Joensuussa asuva veli kävi katsomassa kapineen ja hänen kommenttinsa vakuuttivat ostajakandidaatin Volvon upeasta kunnosta. 17 08/17. Hänen omistuksessa auto pysyi lopulta vuoteen 2002 saakka. Auto luovutettiin ensimmäiselle omistajalleen syyskuun lopulla 1970 uumajalaisen A/B Umeå Bilkompanin toimesta. Harrasteorientoitunut museo-Volvon omistaja jatkoi ensiomistajien viitoittamalla tiellä ja ylläpiti autoa huolellisesti. Mistään isoista puutteista ei ollut kyse, lähinnä puhdistamisista ja pienistä tyyliseikoista, joten jo viikon päästä Volvolla oli edessään hyväksytty tarkistus ja rekisteröinti museoajoneuvoksi. ”Kun näin tämän 164:n myynti-ilmoituksen, niin soitin siitä välittömästi. Ja erityisesti hyvässä alkuperäiskunnossa olevasta, sillä Juha kertoo keskittyvänsä ajoneuvoharrastuksessa mieluummin ylläpitoon kuin elvytykseen. Tällöin 164-mies toisessa polvessa myi auton hyvälle ystävälleen, joka otti asiakseen saattaa erinomaisessa alkuperäiskunnossa olleen ja vain hieman yli 190 tuhatta kilometriä ajetun Volvon museoajoneuvoksi. Ensimmäinen yritys suoritettiin elokuun lopulla 2002, ja palautteena saatiin muutamia kuntoon laitettavia kohteita. Hänen käsissään ryhdikäs museoauto viivähti noin vuoden päivät, kunnes veteraani-Volvo oli jälleen vailla uutta, järjestyksessään viidettä omistajaansa. meni läpi ja Volvo sai yhä edelleen sen yllä olevan maalipinnan
Moottorin osalta suurin toimi oli pakosarjan laipan koneistaminen suoraksi ja yhden katkenneen kiinnityspultin uusiminen. Kiitoksia vaan Hannulle loistavasta palvelusta ja opastuksesta vanhan auton saloihin!” Eheytystoimet kattoivat muun muassa uuden akun kiinnitysrautoineen, kaasuttimien säädön, roiskeläpän kiinnityksen korjauksen, kuljettajan oven ulkopeilinkiinnityksen sekä ikkunahissin korjaamisen, kuljettajan turvavyön puhdistuksen ja toiminnan korjauksen. Ja lisäksi kuusisylinterinen moottori ja sen äänimaailma olivat kiinnostuksen herättäjinä ratkaisevia tekijöitä”, nostalgisoi Volvon omistaja. Volvo 164 Kaupat syntyivät näin ollen nopealla tahdilla ja niin Juhasta tuli haikailemansa Volvo 164:n omistaja. 18 08/17. Seuraavana keväänäkin Juha malttoi vielä pysyä poissa Volvon patinoituneelta nahkaistuimelta ja valmisteli autolle kattavaa kuntotarkastusta ja tarvittavan remontin. Hänen rouvansa oli koulussamme opettajana, ja kävi Volvolla usein töissä, jolloin se erottui opettajien autorivistöstä. Hän kertoo mieltymyksensä kyseistä automallia kohtaan syntyneen jo kouluvuosina 70-luvulla. Myös ajomukavuus yllätti totaalisesti; täytyy arvostaa sen ajan autoteknistä osaamista.” Ylellistä kyytiä Volvon ostohetkellä kotitallissa oli vielä edellinen harrasteauto, joten Volvo odotteli vuoroaan paikallisen mobilistitallin nurkissa talven 2013–2014. Alustan osalta Volvo nousi edustuskuntoon uusilla iskunvaimentimilla, pakoputken kiinnityksen läpikäymisellä, takajarruputken uusimisella ja jarrujen herkistelyllä. ”Toki kun käytetyn auton hankkii, niin aina ensin vähän jännittää mitä tuleman pitää, mutta luotto tämän auton tekniseen toimivuuteen syntyi välittömästi. ”Olen Juankoskelta kotoisin ja siellä Stromsdalin tehtaan isännöitsijällä oli tällainen samanvärinen 164 käytössään. ”Nyt kun alusta on käyty läpi, niin se toimii upeasti auto on mukava ajaa ja hiljainen. Volvo 164:n korin mittasuhteet jäivät nuoren miehen mieleen, sillä ne erosivat mielestäni edukseen 140-sarjasta. Tällaisen listauksen jälkeen lie sanomattakin selvää, että kaikki nesteet vaihdettiin ja palaneet polttimot uusittiin. ”Keväällä -14 paikallisen Volvo-liikkeen huoltopuolella työskentelevä Hannu Rajamäki kartoitti kaikki huoltoa vaativat kohdat, ja sen perusteella syntynyt työlista myös käytiin tarkasti läpi kyseisessä merkkiliikkeessä. Kun on lisäksi automaattivaihteisto ja vääntävä moottori, niin tämä VOLVO 164:ssä käytetyn B30-koneen houkutusvoimana ei ollut polttoainetaloudellisuus, vaan suoran kuutosen pehmeä käynti ja nöyrä vääntövoima. Huoltotoimien jälkeen hyvästä tuli entistä parempi, ja tämä ei ole jäänyt havaitsematta ratin takanakaan. Aiempaa kokemusta vanhemmista Volvoista saati 164-mallista ei Juhalla ollut, mutta omistukseen siirtynyt yksilö vakuutti välittömästi
”Minulla on pienoismallikokoelma Volvoja, ja olen vaimoa kiusannut että vasta siinä vaiheessa olen tyytyväinen kun viisi kappaletta pienoismalleina olevista Volvoista löytyy myös oikeankokoisina tallista”, hän virnistää. 01 Merkki ja malli Volvo 164 Automatic 02 Vuosimalli 1970 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin, kaksi sivuimukaasutinta. 04 Voimansiirto Kolmenopeuksinen automaattivaihteisto, rattivalitsin. Paino 1340 kg. Ja sitten tulee vielä lisäksi kuljettajalle aukeava visuaalinen tunnelma kuten etulokasuojien pyöreät muodot ja nauhamallinen nopeusmittari”, Juha tunnelmoi. JUHA vaikuttui 164-mallista jo kouluvuosinaan 70-luvulla, joten autotyyppi oli hänelle yksi harvoista harrasteautokandidaateista. 19 08/17. Edessä ja takana levyjarrut. Sen rinnalle kelpaisi kyllä jokin vielä vanhempi vuosikertaVolvo, jos vaan arjen raamit antavat joskus myöden. Takaveto. Teho 130 hv /5000 rpm, vääntö 211 Nm /2500 rpm. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. 08 Suorituskyky Huippunopeus 170 km/h, 0-100 km/h 14,5 s 09 Valmistusmäärä 20200 kpl (vuosimalli 1970) ”Nyt kun alusta on käyty läpi, niin se toimii upeasti. Tilavuus 2978 cm3. Takana jäykkä akseli, eteenpäin suunnatut tukivarret ja reaktiotangot, kierrejouset, Panhard-tanko. Auto on mukava ajaa ja hiljainen, joten se antaa todellista herrasmieskyytiä.” antaa todellista herrasmieskyytiä. Moderniin käyttö-Volvooni verrattuna tämä tarjoaa oikeastaan mukavamman ja pehmeämmän kyydin, mitä osaltaan edesauttavat korkeaprofiiliset renkaat. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Läpi vuosikymmenten hellää huolenpitoa saanut, nykyään hieman alle 204 000 kilometriä ajettu Volvo 164 tulee jatkossakin olemaan Juhan silmäteränä. Poraus 88,9, isku 80 mm. Puristussuhde 9,2:1. Tämä Volvo-yksilö tosin kelpaisi todistetusti vaikka Mercedes-harrastajalle. 07 Mitat Pituus 471, leveys 174, korkeus 144, akseliväli 270 cm
Ahdettu aikamatka Kuluneet lähes viisikymmentä vuotta tuntuvat juurikin kuin poispyyhkäistyiltä, kun vuoden 1969 Ford 20M RS seisoo hohtavassa metallinvihreässä värissään ja kokonaistyylikkyyttä korostavissa kromipeltivanteissaan keskellä syksyä 2017. Vauhdin hurmaamien suomalaisten, useimmiten nuorehkojen miesten, keskinäisissä jutuniskennöissä kaikuivat kutsuhuudot Abartheista Cooperien kautta Gordineihin, Lotuksiin, Irmschereihin, Coswortheihin, Oettingereihin ja moniin muihin vauhdin jumalvoimiin. Tunnelmaa tiivistää Fordin rauhallisesti mutta terävästi tyhjää käyvä, tilavuudeltaan kolmatta litraa lähestyvä V6-moottori, jonka pakotuotteet poistuvat Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine 20 08/17. Esittelyn jälkeen auto on saanut osakseen sen verran mielenkiintoisen päivityksen, että paluu harvinaisen Metri-Fordin äärelle on perusteltua. Mutta joskus tähdet saattavat osua kohdalleen vuosikymmeniä myöhemmin, ja menneet odotuksen ajat poispyyhkivä kokemus palkitsee odottajansa kuin vuosikaudet maistajaansa viinikellarin hämärissä odottanut portviini väkevänä mutta samalla niin makeana. Sillä itätuulen kylmäävä tosi asia oli, että maailmalla huumanneet sporttimallit tai virityspaketit olivat Suomessa liki poikkeuksetta harvinaisia kuin kanan kultahampaat. Littoinen U lkomaiset autolehdet ja kotimaisien julkaisujen muilla mailla suoritetut maistiaiset olivat 60ja 70-luvulla käytännössä ainoa keino saada vihiä, mitä vapaa autoilu ja ajaminen oli todellisissa autoilumaissa parhaimmillaan. Mustaksi maalattu nokkapelti, keltasävyä hehkuvat ajovalot, maskissa istuvat RS-versiosta kertovat lisävalot. Ford 20M RS Turbo May ’69 VÄKEVÄN MAKEA Vuonna 2010 tutustuimme hienoon Ford 20M RS:ään. Mutta vaikka näitä tunnussanoja kuinka nuorisoseurantaloilla ja Gulf-asemien kuppiloissa hoettiin, eivät portit nopeampaan autoiluun auenneet. Lokakuun tuuli on keveydestään huolimatta kolea, mutta varsinaissuomalaisella seututiellä seisova nostalgiaraketti nostattaa verenkiertoa jo pelkällä olemassa olollaan
Kuvassa näkymättömissä, moottorin alla kulkee V6-koneen kuljettajanpuolen sylinterien pakokaasut KKK-ahtimelle tuova yhdysputki. ISOLLA Turbo May -tekstillä varustettu painekotelo vihjaa mistä on kysymys. 21 08/17
Eräs jo 60-luvun puolella tuotantohenkilöautoihin turbo-sarjoja tarjonneista valmistajista oli nimeltään Michael May. Asiamieslinjaa edustavat räminöittä sulkeutuva ovi, joka johdattaa tyylikkään tummanpuhuvaan ohjaamoon, jossa koneromantilliset arvot perustuvat enemmän metalliin kuin muoviin. Nopeiden moottoriteiden ja innovatiivisen insinöörityön luvatussa maassa Länsi-Saksassa oltiin hermoradat herkkinä aiheesta olihan maan autoteollisuus vahvassa kiidossa ja kansakunnalla kiire kohti parempaa huomista. Hänellä oli tiedossa General Motorsin turbo-Oldsmobilen saapuminen ja toisaalta myös nopea markkinoilta katoaminen. Hän otti opiksi GM:n virheistä, joita oli hänen mukaansa muun muassa imusarjan liiallinen pituus, mikä johti sekä kylmäettä kuumakäynnistysongelmiin. Kunnolla ideologia sai vauhtia 70-luvun puolella kun areenalle astuivat muun muassa BMW 2002 Turbo, Porsche 911 Turbo ja etenkin Saab 99 Turbo, joka taisi olla monelle se ensimmäinen omin silmin tavallisessa katuliikenteessä nähty turbo-malli. Ford 20M RS Turbo äänenvaimentimen kahden kiiltometallisen ulostulon kautta. Tölväisemme kaasupoljinta syvemmälle ja moottori vastaa kysyntään nöyrästi: alavääntöä on tomerasti kuten kuusipyttyiseltä saattaa odottaakin. Samaisena vuonna hän koki jotain mikä ennemmin tai myöhemmin odotti tuon ajan kilpakuskia: vakavan onnettomuuden. Pitkäliikkeinen kytkinpoljin pohjaan ja neliportaisesta laatikosta ykkönen tilaukseen. May selvisi Saksan GP:n harjoituksissa tapahtuneesta tärskystä hengissä, mutta mies uskoi kohtalon varoituskelloa kerrasta ja suuntasi jatkossa energiansa muun muassa kilpa-autojen aerodynamiikan sekä polttoaineensuihkutusjärjestelmien kehittelyyn. Mayn mukaan ahtokin alkoi turhan alhaalta, mikä aiheutti 22 08/17. Veekuutonen laittaa auton vaivatta liikkeelle, joten kakkosvaihde saa määräaikaisen työpestin jo hölkkänopeudessa. Fordin Euroopan-tuotannon yläkastiin asettunut 20M RS ottaa ohjastajansa vastaan kuin herrasmies asiallisesti mutta poikamaisen silmäniskun siivittämänä. Ikuisesta pikkupoikamaisuudesta 20M:n kabiinissa vihjaavat RS:n lisämittarien ohella autoon haalitut napakasti tukevat Recaron valinnaisvarusteistuimet ja etenkin ohjauspylväälle ilmestynyt ahtopainemittari, jonka yläreunassa seisoo sanapari ”Turbo May”. TURBO MAY Turboahtimien esiinmarssi tavallisen autoilijan tietoisuuteen alkoi 60-luvun alussa kun Oldsmobile pyöräytti ahdetun F85 Jetfire Turbo -mallinsa. Kahdeksankymmentäluvulla turbomalleja alkoi olla jo kaikkien tiedostavien autovalmistajien mallilistoilla, mutta jo hyvissä ajoin ennen turbojen ”tuotteistamista” sellaisia alettiin tarjota virityssarjoina lisäpontta kaipaavien autoilijoiden päänmenoksi. Tämän lisäksi hän päätti tutkia turboahtamisen mahdollisuuksia suorituskyvyn parantamisessa. Kuusikymmentäluvun lopulle tultaessa autolla ajamisen geometria oli saavuttanut nykytilansa siis sen jota automaattiajamisella ja robottiautoilla pyritään nyt saattamaan päiviltä joten 20M RS:n ajaminen ei perusolemukseltaan juuri eroa myöhempien maailmanaikojen tuotteista, mitä nyt visuaalisesti kaikki on piirun tyylikkäämpää ja tunnelma välittömämpää. Vuonna 1934 syntynyt May oli sveitsiläinen insinööri ja kilpa-autoilija, joka oli ottanut osaa jopa pariin F1-kilpailuun vuonna 1961. Ei kuitenkaan mitään uutta auringon alla kunnes kierrokset saavuttavat herra Mayn Michael May testasi turboa 2,3-litraisessa Caprissa, jonka tehot kohosivat ahtimen puhaltamana 180 hevosvoimaan. Turboahtamisen eduista oli kuitenkin tiedetty jo paljon pidempään, ja ahtamisen iloja oli sovellettu ihmisluonteelle ominaisesti sotakoneiden tehostamishankkeissa jo ensimmäisen maailmansodan aikoihin. On tullut hetki lähteä aikamatkalle
May itse testasi pakettiaan 2,3-litraisessa Caprissa, jonka alkuaan 108 hevosvoiman huipputeho kohosi turboahtimen puhaltamana 180 hevosvoimaan 5 750 r/min. Kokonaisuutena turbotetuilla Capreilla saavutetut testitulokset ja koeponnistukset olivat sen verran puhuttelevia, että Maylla epäilemättä välähti ajatus: näitähän täytyy laittaa kaupan. Vääntö nousi yli 240 newtonmetriin, käytännössä aina siihen asti kunnes 6 200 kierroksilla rajoitin pätkäisi voimailun. Ja sitähän oli. MASKIN kilpi on teetettyä tyyliin sopivaa tavaraa, mutta kojelaudan ahtopainemittari on vaikeasti tavoitettavaa alkuperäisvarustetta. Kuin kiusaksi GM:lle, hän päätyi sovittelemaan turbopakettiaan Saksan Fordin V6moottoreihin, ”kölniläisiin”, joita käytettiin niin 20M-malleissa ja Capreissa kuin myöhemmin muun muassa Granada-malleissa. Mainitun imupuolen lisäksi May panosti sanojensa mukaan tarkemmin turboahtimen säätyvyyteen kuin GM. Alemmille kierroksille May ei turbovoimaa toivonutkaan, sillä seurauksena olisi ollut mainittua liiallista kuormitusta laakereille. korkeammilla kierroksilla kuopan vääntökäyrään ja rasitti kampiakselia sekä laakerointeja. Tuosta ylöspäin kasvoivat niin ahtopaine kuin sitä myöten moottorin voimantuotto. Ja kauniiksi lopuksi polttoaineenkulutuksen osaltakin testivihkoon kirjattiin vain hienoinen kasvu normi-Capriin verrattaessa. Keitoksen tultua valmiiksi, oli aika maistella turbo-Caprin pippurisuutta. Tästä voi tehdä tulkintoja, että ahtamisella pyrittiin paitsi tehonlisäykseen, myös vastaamaan etenkin USA:n kiristyviin päästörajoihin. Nollasta sataan -kiihtyvyys parani vakiomallin 12 sekunnin tasosta reiluun kahdeksaan sekuntiin. Intoa lisäsi turbopaketin asentamisen nopeus. Myytävän turbosarjan merkittävimpiä osia olivat itse ahdin, V6-koneen vasemmanpuoleisten sylinterien pakokaasut turbon luokse tuova yhdysputki, kierroksenrajoitin, tehokkaampi polttoainepumppu sekä vakioversiosta poikkeavat ilmanpuhdistin sekä polttoaineen määräjakaja. Kuriositeettina vielä mainittakoon, että Fordin lisäksi May tarjosi ahtimia ainakin Opelin ja BMW:n malleihin. Mayn mukaan asentaminen sujui yhden päivän aikana. 23 08/17. Tiettävästi erään asiakkaan turbotettu BMW 2002 laitettiin merkille BMW:n päämajaa myöten tunnetuin seurauksin. Paketin ominaisuuksien kartoittamiseksi May vielä kurvaili kilometrejä vakiolohkoisella mutta 250-hevosvoimaiseksi kirratulla Caprillaan ainakin parissa ratakisassa. Mutta oletettavasti etenkin saksalaiset vauhdin ystävät tarttuivat tilaisuuteen, jota riitti pitkin 70-lukua ja vielä seuraavallakin vuosikymmenellä. Caprissa Mayn turbo kulki aina mallin loppumetreille asti, sillä vielä coupé-mallin kolmanteen sukupolveen esiteltiin vuonna 1981 Capri Turbo, jonka 2,8-litraisen V6:n tehoksi ilmoitettiin 188 hevosvoimaa. May asetti turbon ahtamaan 3 000 kierroksesta ylöspäin, siis vapaastihengittävän maksimiväännön kohdille. Näin ollen riippumatta siitä oliko turbotettuna ollut 2,3-litrainen tai 2,8-litrainen kaasari-V6, huipputehoksi näytettiin kirjaavan samaiset 180–188 hevosvoimaa. Turbo May -ahdinkitin valmistusmääriä ei silmiimme osunut, jos ei toki ole varmuutta onko niiden tarkkaa lukua edes kirjattu. Kaasutin säilyi pääosin vakiomuodossa, mutta alkuperäinen ilmanputsari korvattiin painekotelolla. Vastavuoroisesti vakiokoneen vääntökäyrä alkoi laskea 3 000 kierroksen jälkeen saavutettuaan sitä ennen noin 180 Nm:n tason
Projekti eteni rauhalliseen tahtiin mutta oikeaan suuntaan, joskin vielä viime metreillä sattui kylmää hikeä nostattanut tilanne. Kaupat syntyivät vuonna 2011, minkä jälkeen Jouko alkoi edistää asioita Fordinsa turbottamiseksi. Etsinnän ja verkkohuutokaupasta maksettujen suolaisten pyyntien jälkeen konehuoneeseen järjestyi kaivattu polttoainepumppu sekä määräjakaja ja ohjaamoon mittariston kruunaava Turbo May -ahtopainemittari. ”Tuttavani Osmo Myllymäki oli aikoinaan omistanut Saksasta tuodun ’75 Ford Caprin, jonka 2,3-litrainen V6 oli varustettu Mayn turbolla”, hän taustoittaa. ”Osmo sitten välillä kiusasi minua, että tämä sinun autosi kaipaisi sellaisen turbon, joten aloin lopulta selvittää Caprin tilannetta.” Jouko tavoitti auton omistajan ja hän oli valmis luopumaan seisomaan jääneestä autosta pelkkää turbo-pakettia hän ei halunnut irrallaan myydä. Parin viime kesän aikana Jouko onkin sitten voinut maistella yhä maukkaammaksi käyneen Fordinsa kyydistä. Paluu rikospaikalle oli kuitenkin hyvin motivoitu, sillä sitten viime näkemän auto oli varustettu Turbo May -ahdinpaketilla, johon Jouko itse asiassa viittasikin seitsemän vuoden takaisessa jutussa. Harvalla moinen mahdollisuus on. PARANEE VANHETESSAAN Pitkäaikaiset lukijamme muistanevat nähneensä kuvien Fordin lehtemme sivuilla aiemminkin. Suoralta kädeltä oli tiedossa, että Caprista oli napsittu jo aiemmin parempaan talteen muun muassa turbon yhteydessä käytetty tehokkaampi polttoainepumppu ja polttoaineen määräjakaja. ”Asiaa tutkiessa selvisi että kuormalavan päällä ollut moottori oli jossain vaiheessa liikahtanut, minkä seurauksena öljypumpun sihti oli noussut pari milliä. 24 08/17. Eri puolilla autoa olevia Turbo May -kilpiä Jouko teetti alkuperäisen tyylin mukaisesti, mutta ohjaamoon hän halusi metsästää aitoa tavaraa. Joukon autossa rajoitin on asetettu 5 100 r/min kohdalle, mutta kokemuksen perusteella vetovoimaa on näilläkin eväin riittämiin. Myös moottorilohkon alta kulkeva pakokaasujen yhdysputki ahtimelle oli teetettävä 20M-Fordiin sopivaksi. Ensikäynnistyksen jälkeen koneesta kuului pahaenteinen kalina. Ford 20M RS Turbo MAYN turbosarja toi lisätehoa yli 6 000 r/ min lukemiin asti. Artikkelin ilmestymisen jälkeen ei lopulta mennyt kovinkaan kauaa, kun RS-Fordin vuodesta 1979 omistanut Jouko alkoi edistää asiaa haaveillun ahtimen istuttamiseksi Fordin konehuoneeseen. Joukon tutulta Capri oli päätynyt muihin käsiin ja viimein seisomaan latoon Itä-Suomeen. KKK-ahtimen peruskunnostuksen teki turkulainen ahdinosaaja, ja turbon putkistoja sekä ahtoilman jäähdyttimen pinnoitteet valmisti ammattitaidolla Martelius. Mayn maalaileman ”asennus yhdessä päivässä” sijaan projektista tuli luonnollisesti pidempi ja mutkikkaampi. Se sitten osui kiertokangen pulttiin, mistä ylimääräinen ääni seurasi.” Tilanteesta selvittiin ilman sen kummempia vauriota, joten turbotusprojekti saatiin onnelliseen päätökseensä vuonna 2015. Lisäksi Jouko tilasi moottorin yhteyteen ulkoisen kierroksenrajoittimen. ”Tiedossani on tämän lisäksi kaksi muuta Mayn turbolla varustettua Fordia Suomessa: yksi Taunus GT ja yksi Granada”, Jouko juttelee. Asia on juuri niin, sillä tutustuimme Littoisissa asuvan Jouko Halmeen omistamaan ’69 Ford 20M RS:ään vuosia sitten, Klassikot-numerossa 3/2010
07 Mitat Pituus 472, leveys 176, korkeus 148, akseliväli 271 cm. Samalla ymmärrys on yhä suurempi miksi Ford 20M RS Turbo Mayn ja kaltaistensa perään haikailtiin 70-luvun alussa. Tällöin alkaa tapahtua. Enemmänkin varmasti löytyisi, jos Turbo-Fordin voimalinja olisi tuntenut viisiportaisen laatikon. 08 Suorituskyky Huippunopeus 190 km/h, 0-100 km/h 8,4 s.* (* Auto, motor und sport 9/1969 ja Popular Science May/1970) 25 08/17. Yleisesti 20M RS:n ajettavuutta leimaa tasapainoisuus ja auton ikä huomioon ottaen jopa yllättävä eleettömyys kitinät ja räminät pysyvät poissa ja äänimaisemaa hallitsee tuulen ja V6:n yhteenkietoutuva humina. Puristussuhde 9,0:1.* 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. M-Fordin viistettyä halkoa vastaava aerodynamiikka ei pysty estämään vauhdinkertymistä kolmosellakaan, mutta uskomme asian kerralla ja jätämme nopeuskokeilut alle 150 km/h lukemiin. vedenjakajaksi määrittämän noin 3 000 varvin lukeman. Edessä levyja takana rumpujarrut. Sellainen tuntuma kuitenkin jää, että insinööri Mayn lupailema 190 km/h huippunopeus on vähintään realistinen lukema. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset tukivarret, lehtijouset. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Annamme maiseman vaihtua yhä kiihtyvällä tahdilla, kunnes arviolta satasen korvilla tilaamme pitkän kolmosen tiskiin. ALKUJAANKIN 20 M RS kuului aikakautensa suorituskykyisiin neljän hengen GT-vaunuihin, mutta turbon sysäämänä moni niin sanottu urheiluautokin olisi ollut helisemässä jouhevasti polveilevilla pikiteillä. Koeajon jälkeen nousemme kuvaajan kanssa nöyrinä takaisin kylmään syksyyn ja vuoteen 2017. Taustapeilissä ei työntöapua näy, mutta jostain siunaantuva puhuri lykkää urheilu-Fordia eteenpäin kuin maailmanlopun aattona. Takaveto. Ja haikaillaan epäilemättä yhä. Paino 1145 kg. Vetoa olisi riittänyt epäilemättä kasvavasti noin 5 100 kierroksen kohdalle asetettuun rajoittimeen saakka, mutta annamme entiselle nuorelle armoa emmekä kiusaa sitä rajoille asti etenkin kun oikeastaan ainoa ikävuosista vihjaava tekijä on hermostuneesti viuhuva kierroslukumittarin viisari, mikä tekee tarkan kierrosluvun seurannan vaikeaksi. Tilavuus 2293 cm3. 05 Alusta Edessä MacPhersontyyppinen erillisjousitus, kallistuksenvaimennin. Mutkiin Ford taittuu tasaisen varmasti, sillä simpukkaohjaus sekä nykymittapuulla kapea rengastus tarjoavat riittävän tarkan mutta toisaalta miellyttävän ajettavuuden. 01 Merkki ja malli Ford 20M RS 2D Sedan 02 Vuosimalli 1969 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä pitkittäin, KKKpakokaasuahdin. Taustapeilissä ei työntöapua näy, mutta jostain siunaantuva puhuri lykkää urheilu-Fordia eteenpäin kuin maailmanlopun aattona. Poraus 90, isku 60,1 mm. Käyttötarkoitusta arvioitaessa 20M RS Turbo May ei ole mikään äkkijyrkkä ratamestari tai sorarännien vastaheittotähti, vaan ilmiselvästi nopeaan matka-ajoon tehty neljän, jopa viiden hengen GT-vaunu. Teho 188 hv / 5750 rpm, vääntö noin 240 Nm / 6200 rpm
NSU Spider ’65 Kiertomäntäinen KAUNOTAR 26 08/17
Sen takaluukusta löytyi autoissa ennennäkemätön wankelmoottori. Kadonneista automerkeistä NSU kuuluu niihin, joiden katoaminen ei johtunut ainakaan mallien tylsyydestä. Valmistajan ennakkoluulottomuudesta esimerkiksi käy veistoksellisen kaunis Spider. Alajärvi 27 08/17
Ainakin sen aikaa ovat männät saaneet sylintereissä seilata edestakaista liikettään. 28 08/17. 50-luvun puolivälissä NSU alkoi tutkia wankelmoottoria ja sen soveltuvuutta henkilöauton voimanlähteeksi. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine NSU Spiderin kangaskatto ei ole käden käänteessä piiloontaittuvaa mallia. Autojen koko historian ajan on vaihtoehtoisiakin ratkaisuja markkinoiden laitamille tuotu. Italialaisten rauhallinen työtahti tai suurpiirteinen työn jälki sai kuitenkin saksalaiset vetämään sporttiprinssin tuotannon äkkiä pois saapasmaasta. NSU Spider A utojen voimanlähteet ovat kehittyneet sanotaan nyt vaikkapa viimeisen 130 vuoden aikana surullisen vähän. Kun kehitystyön katsottiin olevan kyllin pitkällä sarjatuotannon aloittamiseksi, ajoneuvoissa ennennäkemätön ratkaisu lanseerattiin varmasti kauneimmissa kuorissa mitä kuvitella saattoi. Bertonen luoma Sport Prinz edusti muotoilullaan paremmin aikaa kestävää klassista kauneutta. Näyttää kuitenkin siltä, että lähitulevaisuudessa valtaosa autoista tulee edelleen liikkumaan pääosin perinteisten mäntämoottorien vauhdittamina. Heti kun kaksipyöräisten valikoima oli Prima-skootterin myötä kunnossa, hoputettiin insinöörit oman autoprojektin kimppuun. Auton pitkäaikaisen omistajan Benjam Salmenaution aikana katto ei ole montaa kertaa auki ollut. 60-luvulla pikku-Prinz sai uutta aikakautta henkivän saippualaatikkomuodon. Saksalaisen jämpti toteutus, kaunis italialainen muotoilu ja hempeä värimaailma oli pettämätön yhdistelmä. Kun skootterit alkoivat nousta muodikkaiksi, NSU oli yksi jonon ensimmäisistä, sillä se oli hankkinut italialaisen Innocentin lisenssin Lambretta-skootteriin. Kori oli mahdollista jalostaa avoautomarkkinoille, ja jälkeenpäin ajateltuna on jopa hivenen erikoista, ettei sellaista tehty jo Sportin kehittelyn aikoihin vuonna 1958 edes näyttelykäyttöön. Jokunen hatara autonkaltainen prototyyppi oli nähnyt päivänvalon jo aiemmin, mutta vuoden 1957 Frankfurtin autonäyttelyssä yleisön eteen marssi herttainen Prinzkääpiöauto, jonka myynti alkoi seuraavana vuonna. Spider-nimen saanut urheiluprinssin linjakas avokori ensiesiteltiin vuoden 1963 Frankfurtin autonäyttelyssä. Ennennäkemätön Länsi-Saksan Neckarsulmissa toiminut NSU nousi sodan jälkeen nopeasti jaloilleen tarjoamalla markkinoille ensin pieniä moottoripyöriä. Kaunotar oli ensimmäinen sarjatuotantoon päässyt henkilöauto, jossa oli kiertomäntämoottori. Mallisto kasvoi, kun tämän pikkuruisen rinnalle teetettiin Italian Bertonelta vielä linjakas coupe-kori
Tämä ajoneuvoissa ennennäkemätön ratkaisu lanseerattiin varmasti kauneimmissa kuorissa mitä kuvitella saattoi. Erikoisuus houkutti Esittelyautoksi tulleen Spiderin kaikista vaiheista 60-luvun jälkipuoliskolla ei ole perimätietoa säilynyt. Auto rekisteröitiin huhtikuussa -72 Matin vaimon Kaarinan nimiin, ja se sai YPD-35-tunnukset. Oliko tätä ensimmäistä yksilöä tarkoituskaan myydä asiakkaille. Kesäautona Spider olisi ollut mitä loistavin, ellei sen moottori olisi jo omistussuhteen alkumetreillä aiheuttanut päänvaivaa. Joka tapauksessa Spider hyväksyttiin ja rekisteröitiin liikenteeseen APJ-98-tunnuksin. NSU oli merkkinä tuttu, ja eri malleja on miehen omistuksessa ehtinyt olemaan useita. Spiderin 498-kuutioinen voimanlähde on merkitty suurpiirteisesti 1,5-litraiseksi. Uuden moottorin tilaaminen Saksasta olisi ollut tuolloin vielä mahdollista, mutta 4 000 markan hinta rauhoitti kummasti tilausintoa. Se on epäselvää, mutta vanhojen rekisteritietojen mukaan auto viihtyi ensimmäiset vuotensa Helkama Oy:n omistuksessa. Tuoreena maalattu Suomessa NSU kuului Helkaman yhtiöiden monipuoliseen tuontiohjelmaan, josta tuolloin teillämme tunnetuinta laitaa edustivat Škoda ja Jawa, vähemmän tunnettua puolestaan Alfa Romeo ja Tatra. Spiderin tiedetään maahantullessaan ja kilvet saadessaan olleen valkoinen, mutta se on välittömästi tämän jälkeen maalattu aivan joka puolelta punaiseksi. Sieltä sen nouti kesäautokseen kurikkalainen Matti Ania, jota autojen harvinaisuus ja erikoisuus ovat aina vetäneet puoleensa. Näin voidaan ainakin rekisteriotteen merkinnöistä päätellä. Ehkä esittelyautoksi sopivat punaiset olivat tehtaalta tilapäisesti loppu tai auton tilauksessa oli vain sattunut väärinymmärrys. Ensimmäisen kiertomäntämoottorisen NSU Spiderin tulo Suomeen ajoittuu vuoteen -65. Toinen hiukan oudoksuttava seikka otteessa on auton rekisteröinti 1+3-paikkaiseksi, sillä ohjaamossa ei ole tilaa kuin kahdelle hengelle. Matti muistaa remontointimielessä purkaneensa erikoisen moottorin ja saaneensa sen vielä kasaankin, mutta ihan toivotunlaista ei lopputuloksesta tullut. Hyvin menestyviin liiketoimiin kuului ihailtava ennakkoluulottomuus, sillä Helkama toi Suomeen jotakuinkin kaikkea mahdollista, ainakin näytekappaleen verran. Uuden auton erikoisesta värivaihdosta löytyy kuitenkin vanha valokuva todisteeksi. Tämä tavan mukaisesti tyyppikatsastukseen kiikutettu kaunotar on arvatenkin saattanut katsastajan harkintakykyä horjuttavaan hämmennykseen. 70-luvun alkupuolella yksilö päätyi Tampereen keskustassa toimineeseen autokauppaan. Tiedustellessaan asiaa maahantuojan kautta Matti sai tiedon, ettei auton valmistaja lähde puoltamaan moottorin korvaamista jonkin toisen valmistajan moottorilla. Eikä ollut mitenkään tavatonta, että kulkupelien kohdalla juuri erikoisimmat sattuivat jäämään enemmän tai vähemmän omaan käyttöön. Moni olisi saattanut jättää jo leikin sikseen, mutta Matti näki tilanteen haasteena ja päätti kapinoida saksalaisten ohjeistusta vastaan. Oma erikoisuus oli wankelin korkeajännitteinen Thyratron-sytytys, jonka osat eivät nekään kuuluneet jokaisen huoltsikan hyllytavaraan. 29 08/17
Matti nimittäin halusi, että moottorin päälle tuleva välikansi mahtuisi jatkossakin kiinni. ”Jos olisin tiennyt, mitä se auto tuo tullessaan, niin olisi jäänyt kyllä hankkimatta”, Matti tiivistää. Keväällä -73 muutoskatsastetun auton moottoritilavuudeksi merkittiin 0,84 litraa. Hiukan Saabin sporttimallia mukaillen moottoriin tuli tuoreöljyvoitelu ja korkeapuristeinen sylinterikansi. Tämä ei kaksitahtikoneelle ole teoriassa ongelma, mutta virranjakajan keskipakosäätimet oli mukautettava uuteen pyörimissuuntaan. Itse moottori tuli konehuoneeseen varsin kallelleen, ja se oli ensi töiksi opetettava käymään väärinpäin. Kuljettajan viereen saa ottaa yhden matkustajan. Saabin kaksitahtimoottorilla pärisevä NSU toimi rakentajansa ajossa hienosti. Talviajoon kaksitahtista Spideriä ei käytetty, mutta kesäautona se palveli Anian perhettä tuhansia kilometrejä aina 70-luvun loppuun. Matti muistaa, kuinka hänen vanhempi poikansa oli ajokortin saatuaan kerran lainannut Spideriä ja siltä matkalta auto palasikin yöllä kotiin hinausköyden jatkona. Vaihtokoneeksi ehdotettu Saabin kolmisylinterinen kaksitahtimoottori oli saman painoinen ja hevosvoimiltaan pienempi kuin alkuperäiskone. Mihinköhän ne kaksi muuta laitetaan. Silloin oli intoa ja aikaa rakentaa, ja nyt tiedän asiasta aika paljon.” AUTON sisustus on kauttaaltaan alkuperäinen ja häkellyttävän hienosti säilynyt. Matka jatkui vaihtamalla tilalle toinen samanlainen moottori. ”Mutta oppia ainakin tuli ja osittain taitoakin. Rekisteriotteen mukaan Spider soveltuu 1+3 henkilön kuljetukseen. Se oli myös yksi harvoista vaihtoehdoista, jotka ahtaaseen konehuoneeseen oli ylipäätään sovitettavissa. Silloin se löysi uuden kodin Alajärveltä. ”Kyllä oli ongelmia saada sinne vesipumput ja muut sopimaan, mutta lopulta kaikki onnistui. Anomuksen perustelut olivatkin kunnossa. Kaksitahti kallellaan Matin autorekisterikeskukselta anoma lupa wankelmoottorin korvaamiseen perinteisemmällä voimanlähteellä tuotti myönteisen päätöksen. NSU Spider 30 08/17. Pakoputkisto rakentui kolmesta erillisestä äänenvaimentajasta. Kotitekoinen yhden kaasuttimen imusarja tuotti huolia viileällä ja kostealla kelillä. Polttoaine-ilmaseoksen liian korkea virtausnopeus johti jäätymiseen, ja imuilmalle oli rakennettava esilämmitys. Yksi kiertokanki oli antautunut ja tullut moottorin kyljestä ulos. Rakensin siihen vielä vapaakytkimenkin”, Matti muistelee. Matti tunnustaa, ettei malttanut kehitellä luomustaan riittävän pitkälle
20 vuoden kuluttua sitä tullaan pitämään kiertomäntämoottorilla varustettujen autojen legendaarisena edeltäjänä”, vakuutti myyntiesite. 31 08/17. ”TÄMÄ on NSU Spider, jossa on tähänastisen autoteollisuuden edistyksellisin voimanlähde: NSU/Wankelkiertomäntämoottori. MUITA NSUmalleja rutkasti kalliimpi Spider jäi Suomessa tuontimäärältään arviolta vain 5–6 yksilöön
Takaveto 05 Alusta Edessä päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, hammastanko-ohjaus, levyjarrut. ”Eikä kangaskattoa ole montaa kertaa laskettu tuonne alas, pari kolme kertaa korkeintaan”, auton pitkäaikainen omistaja huomauttaa. Alaslaskettava kangaskatto 07 Mitat Pituus 3580, leveys 1520, korkeus 1260, akseliväli 2020 mm. Nyt sinne vaihdettiin auton mukana tullut alkuperäinen kiertomäntämoottori takaisin. Siellä tämä erityislaatuinen automalli nauttii erityisestä arvostuksesta. Takana taakse vinosti suunnatut kolmiotukivarret, kierrejouset, rumpujarrut 06 Kori Itsekantava kaksiovinen teräskori. Moottori tuli kyllä remontin tuloksena paremmaksi, mutta auton ajomäärä ei sen myötä juurikaan kasvanut. Saabin moottori Spiderissä oli täysin toimiva, mutta uuden omistajan myötä auton konehuoneessa alkoi jälleen tapahtua. 09 Valmistusmäärä Vuosina 1964-1967 yhteensä 2375 kpl SPIDERIN matalassa takapäässä on tavaratila, jonka pohjasta aukeaa luukku itse konehuoneeseen. Mobiilikokoelman vähentämisen myötä harvinainen auto laitettiin tarjolle kotimaiselle Nettiauto-myyntipalstalle. Vuonna 2012 NSU Spider tarkastettiin museoajoneuvoksi. Wankelmoottorin kokoa on vaikea uskoa näkemättä, sillä se on todella pieni. Lähes neljänkymmenen vuoden aikana ajelut jäivät yhteensä noin tuhanteen kilometriin. Osaksi kokoelmaa Suurimman osan historiastaan erikoinen NSU on viettänyt Benjam Salmenaution omistuksessa Alajärvellä. Vuosikymmenen loppupuolella siihen päätettiin teettää moottoriremontti, jonka toteutti Mazdan wankeltekniikkaan kilpa-autoilun myötä perehtynyt Jari Kämäräinen. Paino 720 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 155 km/h, kiihtyvyys 0-100 km/h 14,2 s. Kuten arvata saattaa, erikoisuus tuli huomatuksi laajemmaltikin, ja yksilö palasi hiljattain kotimaahansa Saksaan. Hänkin tunnustaa, että autossa kiinnosti erikoinen tekniikka ja kaunislinjainen muotoilu, ei niinkään ajoominaisuudet. Tilavuus 498 cm³, teho 50 hv/6000 rpm 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattiassa. 01 Merkki ja malli NSU Spider 02 Vuosimalli 1965 03 Moottori Yksikammioinen nestejäähdytteinen kiertomäntämoottori takana pitkittäin. Saabin koneen asennus oli toteutettu niin taidokkaasti, että konehuoneen saattoi jälkiä jättämättä palauttaa alkuperäiseksi. Benjam toi Spiderin Kurikasta uuteen kotiinsa ajamalla. ”Jos olisin tiennyt, mitä se auto tuo tullessaan, niin olisi jäänyt kyllä hankkimatta.” NSU Spider 32 08/17. Hiukan vajavaisesti alkuperäismoottorillaan toiminut Spider jäi 80-luvun alkupuolella seisomaan osana autokokoelmaa, eikä sillä ajeltu 5–6 vuoteen yhtään
Yksi kutsutuista oli päätoimittaja Pauli Myllymäki, joka uutisoi NSUn kehitystyöstä helmikuussa -63 APUlehdessä mm. Tutkimuslaitokseen Teksti: Jan-Erik Laine 33 08/17. Kun NSU oli päättänyt ottaa rohkean askeleen ja asentaa kiertomäntämoottori henkilöautoon, oli selvästi vaarana, että uudenlaisen voimanlähteen toiminnasta kirjoittavat toimittajat ymmärtäisivät joko puutteellisesti, väärinymmärtävät tai eivät ymmärrä yhtään mistä kirjoittavat. Paras keino saada haluamansa viesti haluamalleen kohderyhmälle oli kutsua toimittajia tutustumaan miten ihmeellisen keksinnön parissa NSU-insinöörit piehtaroivat. Haa, siinä on jotakin mätää, me tuumasimme. Mikäli ette tiedä ja olette asiasta kiinnostunut, niin teidän kannattaa lukea tämä juttu loppuun. Kyllä minä sen huomasinkin, mutta enemmän minua hämmästytti vallan uudenlainen moottori, mikä siellä näytettiin. N SU kehitteli pitkin 50-lukua kiertomäntämoottoria, ja helmikuussa 1957 teoria oli siirtynyt käytäntöön ensimmäisen käyvän testimoottorin muodossa. “Se pyörii sittenkin” Kiertomäntämoottori ei ole kovin monimutkainen, mutta se eroaa ratkaisevasti perinteisistä mäntämoottoreista. Enpä juuri moottoreiden päälle ymmärrä, mutta tässä huomasi tyhmempikin, että jotakin mullistavaa on tekeillä.” Viiden sivun kuvapainotteinen artikkeli ei perhelehdelle tyypilliseen tapaan syventynyt vain tekniseen analyysin wankelmoottorin ominaisuuksista, vaan oli yhtälailla matkakertomus jossa kuvailtiin niin tehdasvierailun etenemistä kuin ajokokemuksiakin. Oliko NSU Spider –mallista talvella 62-63 vielä edes prototyyppiä olemassa, jää epäselväksi, mutta lehdistöltä se ainakin pidettiin tuolloin vielä visusti piilossa. Tätä uhkakuvaa lieventääkseen saksalaistehdas katsoi viisaimmaksi tiedottaa etukäteen wankelmoottorin parissa jo vuosia tekemänsä kehitystyön etenemisestä. seuraavaan tapaan: ”Tiedättekö mikä on kiertomäntämoottori. Tässä menneellä viikolla matkusti muutama kymmenen automiestä Saksaan Neckarsulmin NSU:n tehtaille. Me emme oikein asiaa uskoneet, varsinkin kun isäntämme sanoivat, ettei meitä voitu päästää koeajelulle. ”Nyt on moottoria kyetty kehittämään jo niin pitkälle, että sitä on voitu kokeilla autossa. Minut pyydettiin mukaan, jotta kehuisin kuinka hyviä autoja siellä tehdään. Sen sijaan testipenkiksi ja toimittajien koeajoautoksi oli tarjolla wankelmoottorinen Sport Prinz. Suomesta joukko toimittajia ja automyyjiä vieraili Stuttgartin pohjoispuolella Neckarsulmissa alkuvuodesta -63 NSU-tehtaiden kutsumana. Tavoitteena oli varmasti luoda positiivisia ennakko-odotuksia mullistavan moottorin mahdollisuuksista. Periaatteessa hyvin yksinkertaiseen rakenteeseen liittyi monta teknistä ongelmaa, ja moottorin ohella oli kehitettävä myös koneita joilla moottorin osia saattoi valmistaa. Sen toimintaperiaatetta on vaikea sanallisesti kuvailla, niinpä NSU esitteli toimittajille Felix Wankelin patentoiman voimanlähteen nerokkuutta jo ennen sen lanseeraamista henkilöautoihin. Lähtökohtaisesti skeptisen toimittajalauman voittaminen puolelleen vaati koeajomahdollisuutta wankelmoottorisella autolla
Moottorin raaka-aine on aivan samaa kuin muissakin autonmoottoreissa, mutta pienemmästä koosta ja rakenteen yksinkertaisuudesta johtuen moottori tulee tavallista n. Joitakin työkoneita on pitänyt suunnitella vallan uudelleen, esimerkiksi sylinterin hiomakone. Mitään erikoista ei voinut havaita, ääni muistutti aivan täydelleen kaksitahtimoottorin ääntä. “Se pyörii sittenkin” Marginaalista me aluksi pääsimme tutustumaan ja siellä me kiertelimme kameroinemme niin vakoilijan näköisenä, että meidät oltiin heti pidättää. Omaa vaihdelaatikkoa ei tehdas ole vielä ehtinyt kehittää, joten vaunussa on Volkswagenin vaihdelaatikko. Tähän APU-LEHDEN päätoimittaja Pauli Myllymäki oli syystäkin ylpeä. ”Kun me olimme aikamme kerjänneet ja luvanneet pitää visusti kaiken omana tietonamme, niin saimmehan me lopulta nähdä sen koeajoautonkin. 1/3 halvemmaksi.” Kiinnostavaa artikkelissa oli lehdistön koeajettavaksi annettu Sport Prinz ja siihen sovitettu tekniikka. Meille selvisi, että se ei riitä, että koekappale saadaan toimimaan moitteettomasti; pitää keksiä koneet ja konstit, miten näitä voidaan valmistaa sarjatuotannossa. Se oli kuutiotilavuudeltaan 125 sm3 ja siitä lähti 29 hevosvoimaa. Eräässä huoneessa meille näytettiin käynnissä oleva Wankel-moottori, joka oli käynyt yhtä mittaa jo 995 tuntia 6 000 kierroksen nopeudella minuutissa. Tehtaalla ei tuolloin vielä ollut pitkittäin asennettavan moottorin vaihdelaatikkoa, sillä Prinssien moottorit olivat mallista riippumatta takaluukussa aina poikittain. 34 08/17. Ja hyvin kesti vielä. Ja kerrottuamme ihailevamme määrättömästi saksalaista insinööritaitoa me saimme jopa ajaakin sillä. Koeajaja sanoi että tässä autossa on vielä vanha moottori; uudessa on saatu vääntömomentti paremmaksi. Coupe-korinen Sport Prinz, johon Spider pohjautui esiteltiin syksyllä -58 ja sen muotoilijaksi kirjattiin koko 50-luvun Bertonella työskennellyt Franco Scaglione. Vaihteisto koeajoautoon olikin lainattu Volkkarilta. Tässä tutkimuslaitoksessa on hienoja koneita ja taitavia ammattimiehiä, jotka ovat yksin kappalein rakennelleet näitä Wankel-moottoreita. Muistattehan, että sylinteri ei ole sisältä pyöreä vaan lihavan kahdeksikon muotoinen ja sellaisen hiominen on perin vaikea juttu. Tässä vaiheessa on nyt jo ilmoitettava, että minä olen sitten ensimmäinen suomalainen, joka on ajanut tällaisella Wankel-moottorilla varustetulla autolla. Mutta kun vähensin kaasua ja hiljensin vauhtia, niin moottori veti perin laiskasti. Minulla on siitä todistus, jonka poikani saa periä, ja joka muuta väittää, hän valehtelee. Kun lykkäsin ykkösen päälle ja nostin kytkintä ja painoin kaasua, niin liikkeelle se auto lähti. Isäntämme kertoivat vielä, että polttoaineeksi sopii sellainenkin bensiini, jonka oktaaniluku on alhainen. Moottori on asennettu NSU-tehtaiden Sport Prinz autoon eikä se vie tilaa juuri nimeksikään. Paino on vain 11 kg joten ero tavalliseen vastaavantehoiseen mäntämoottoriin on huima. NSU Spider edusti tyyliltään puhtaasti 50-luvun klassista kauneutta, jonka luomisessa italialaiset olivat suunnannäyttäjiä
Japanilaisille on myös myönnetty Wankel-moottorin lisenssi. 35 08/17. On selvää että yksinkertainen moottori on toimintavarmempi. Kun me sitten jälkeenpäin keskustelimme tehtaan asiantuntijoiden kanssa, niin saimme tietää, että ensimmäinen Wankel-moottorilla varustettu auto esitellään jo ensi syyskuussa Frankfurtin autonäyttelyssä ja että autojen sarjatuotanto alkaa ensi vuoden alussa. saksalaiselle Daimler-Benzille on myyty lisenssi suurien moottorien valmistamiseen ja amerikkalaiselle Curtiss-Wright Corporationille lentokonemoottorien valmistamiseen. NSU:n tehtaat ovat varanneet itselleen autoon sopivien Wankel-moottorien kehittämisen ja valmistamisen. Kysymyksessä on 500 sm3:n moottori, ja auton suurin nopeus tulee olemaan 160 km tunnissa. Pieni koko ja keveys ovat tietysti suurimmat edut. me sitten uskoimme. Sitten siinä ei ole edestakaisin liikkuvia osia ja ylipäätään siinä on vain kaksi liikkuvaa osaa: mäntä ja akseli. Alkuvuodesta -63 autoon tutustumaan päässeelle lehdistölle ei hiiskuttu Spideristä, jossa moottori seuraavana syksynä lanseerattiin. Mutta yhtäkaikki, hauska sillä oli ajaa. Mutta moottori sopii muihinkin tarkoituksiin. Suuremmilla kierroksilla se oli oikein äkäinenkin. Niin, katsotaanhan nyt ensi vuonna, miten tuollainen Wankel-auto hyrrää meidän maanteillämme. Siksi esim. Itse puolestani uskon että siitä kehittyy vielä ihmekalu. Minkälaiseen autoon se asennetaan, sitä eivät isännät vielä halunneet ilmaista, mutta eipä heillä paljon valinnan varaa ole: joko NSU Prinz tai Sport Prinz tulevat kysymykseen; veikkaamme jälkimmäistä.” Toimittajajoukon veikkaus meni pieleen, mutta ainakin päätoimittaja Myllymäki oli Wankel-kokemuksistaan vakuuttunut ja maalaili sen valoisaa tulevaisuutta seuraavasti: ”Katsotaanpa vielä, minkälaisia etuja tällaisella moottorilla on tavalliseen mäntämoottoriin verrattuna. Sen varaosat ja korjauskulut tulevat hyvin halvoiksi ja koko moottorin vaihtaminen on hyvin yksinkertainen juttu. On siis uskominen että moottori on kehitetty jo riittävän pitkälle, koska se uskalletaan panna markkinoille. Ja kun minä en ole teknillinen asiantuntija, niin saan minä erehtyäkin.” NSU havainnollisti wankelmoottorin sopivuutta autoon Sport Prinzin avulla. Kuvan kaunis Sport Prinz esiteltiin 2/11 Klassikot-lehdessä
Nurmo 36 08/17
Panhard Dyna Z ’59 Elämys MATKAILUA Esko Riippi ja Panhard Dyna Z ovat varsin erottamaton kaksikko, sillä Esko hankki ajokin omistukseensa jo vuonna 1965. 37 08/17
Kevääseen -65 mennessä Dyna Z oli päätynyt ylistarolaiseen autoliikkeeseen odottelemaan kolmatta omistajaansa. ”Tuula on kotoisin Ylistarosta, joten sen vuoksi olimme siellä suunnalla ja satuin huomaamaan Panhardin paikallisessa autoliikkeessä, joka toimi huoltoaseman yhteydessä. Tämän ansiosta linjakas Panhard painoi vain reilut 700 kiloa vaikka autolla oli mittaa sentään lähes 4,6 metriä. 38 08/17. Hänen käytössään harvinaisella harmaa-sinisellä kaksivärimaalauksella koristettu ranskatar viivähti kolme vuotta, kunnes omistusvuoroon tuli vaasalaisessa vesipiirissä työnjohtajana työskennellyt mies, joka maisteli Panhard-kyytiä parin vuoden ajan. Syksyllä -55 Dyna Z:n kori vaihtui peltiin, mutta ovet, konepeitto ja takaluukku säilyivät vielä alumiinisina, kunnes pari vuotta myöhemmin alumiinia käytettiin enää vain puskureissa, koristelistoissa, ovenkahvoissa, polttoainetankissa sekä auton voimalinjassa. Panhard Dyna Z V iisikymmenluvun alkuun tultaessa ranskalaisella Panhardilla oli takanaan värikäs historia. Sotateollisuuden ylijäämän jäljiltä alumiinin kustannustaso oli aluksi huokea, mutta hinnan käännyttyä nousuun oli Panhardin siirryttävä vähin erin painavampaan ja korroosioherkempään teräkseen. Houkuttava harvinaisuus Eräs Suomessa vuonna -59 myydyistä Panhard Dyna Z16 -yksilöistä toimitettiin Lappajärvelle, missä se sai ensimmäiseksi omistajakseen tiettävästi paikallisen sähköyhtiön toimitusjohtajana työskennelleen miehen. Eskolla itsellään oli tuolloin alla ’55 IFA F9, joka oli hänen ensimmäinen oma autonsa kulkupelin Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Kesän -65 Kymenlaakson reissulla rengasrikkoja tuli kaksi jo menomatkalla, ja paluumatkan viimeiset pari sataa kilometriä tultiin yhden sylinterin turvin. Taival oli alkanut ajoneuvojen parissa jo 1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä ja jatkunut uudella vuosisadalla muun muassa ylellisiä Panhard et Levassor -autoja valmistaen. Tuolloin autoon iski silmänsä Lapualta kotoisin oleva Esko Riippi, joka oli muuttanut Vaasaan yhdessä vaimonsa kanssa. Tunnistin auton, sillä olin ollut töissä samalla vesipiirillä kuin Panhardin edellinen omistaja”, Esko kertoo. Etuvedon ohella modernia otetta ilmensivät myös materiaalivalinnat: Dyna Z:n kori luukkuineen oli valmistettu alumiinista. Muodoiltaan perinteisen joskin tarkoituksenmukaisen Dynan jälkeen Panhard harppasi kehityksen rattaille vuodelle -54 lanseeratulla Dyna Z -mallillaan. Etumaskin keskellä on ollut alkujaan sumuvalo, nyt lyhty palvelee parkkivalona. Levassor-nimi jäi toisen maailmansodan melskeisiin, ja raunioista noustiin liikenteeseen pienen ja taloudellisen Dyna-mallin voimin vuonna 1947. Edeltäjänsä tapaan moottorina oli ilmajäähdytteinen kaksisylinterinen 851-kuutioinen bokserikone, jonka voimavarat välittyivät etupyörille. Ajettavuutensa ja elegantin tyylinsä myötä Panhard Dyna Z saavutti suosiotaan myös Suomessa, ja länsiautoihin kohdistuneista tuontirajoituksista huolimatta maahamme saapui yhteensä satoja Panhard-yksilöitä ensin Oy Soffco Ab:n toimesta ja 50-luvun lopulta eteenpäin Kansanauto Oy:n myyntiponnistuksin. RANSKALAISTA muotoilueleganssia on ympäri autoa
Ongelmana on, että kiertokankien alavoitelu tapahtuu kampiakselin linkorenkailla, jotka sen aikaisilla öljyillä olivat nopeasti täynnä mustaa töhnää, minkä jälkeen se lakkasi voitelemasta kunnolla ja kiertokankien laakerit kärsivät.” Ongelmat välttääkseen omistajien olisi käytännössä pitänyt jopa vain 40 tuhannen kilometrin välein putsata nämä kiertokankien laakereiden voitelusta huolehtineet kampiakselin öljykourut. vaihduttua moottoripyöristä nelipyöräisiin. ”Panhardissa olivat alla Michelinin teräskuHIIRIEN nautiskeleman alkuperäisverhoilun tilalle syntyi korvaava kangasverhoilu Teuvon kurssikeskuksen verhoiluosaston toimesta 80-luvulla. ”Panhard oli harvinainen jo siihenkin aikaa mikä jotenkin viehätti, vaikka eihän harvinaisuuksiin saisi sekaantua”, Esko nauraa ja jatkaa, ”kauppa oli äkkiä tehty ja elämysmatkailua se on ollut siitä eteenpäin.” Metallialan koulutuksen saanut Esko pääsi heti tuoreeltaan kokemaan Panhardin suomia elämyksiä, joita osaltaan tuotti auton kaksisylinterinen bokserimoottori. Mitään ennakkosuunnitelmia saati Panhard-kokemuksia ei Eskolla ollut, mutta niin vain hän huomasi olevansa vääntämässä F9:stä vaihtokauppaa Dynaan. Matka oli pitkä kilometreissä, mutta vielä pidempi muilla kriteereillä mitattuna. Kymenlaaksoon – ja takaisin Nuoren perheen tekemä pisin ajoreissu suoritettiin pian auton hankinnan jälkeen Kymenlaaksoon sukuloimaan. ”Sehän oli sellainen ruikku se kone. 39 08/17
Panhard Dyna Z Päivänvaloon Latoon taltioitu Dyna Z ei ollut unohtunut länsinaapurissa vietettyjen vuosien aikana, vaan ajatus Panhardin patistamisesta pois pahnoiltaan heräsi ja konkretisoitui viimein vuonna 1979. Rengasrikkoja tulikin sitten kaksi jo menomatkasta, mutta onneksi siihen aikaa oli myös tiheässä paikkoja joissa renkaita saattoi korjauttaa.” Matka eteni pitkin senaikaisia hiekkateitä, ja vettä satoi tietenkin koko matkan. KOKONAAN aukeavan keulapalan ansiosta Dyna Z:n kaksipyttyinen bokseri on hyvin näkösällä, joskin näkymää hallitsee ilmajäähdytyksen kiiltävä kotelointi. PANHARDIN paluuta elävien kirjoihin oli juuri käynnistelty näiden kuvien aikoihin vuonna -83. ”Kun sain koneen auki, niin selvisi että toiseen mäntään oli sulanut reikä. Kuvat Esko Riipin albumista. dosrenkaat, joista metallilangat näkyivät jo ulkopinnasta. Perille kuitenkin päästiin ja kun sukulaissuhteista oli pidetty riittävästi huolta, käännettiin Panhardin keula takaisin noin 400 kilometrin päässä odottavaa kotia. Nopeasti ajatellen voisi tulkita Kymenlaakson-reissun antaneen suunnan Dyna Z:lle kohti heinäladon hämärää, mutta totuus oli sittenkin toinen: Eskolle tarjoutui mahdollisuus lähteä Ruotsiin kruunuja tienaamaan, missä kului lopulta kuusi vuotta töitä paiskiessa. Auton päälle oli varastoitu heiniä, joiden paino oli painanut kattoa ja muita peltejä lommoille.” Lisäksi kuivien heinien päälle heitetty suola oli edesauttanut ruostumista, ja kun vielä hiiret olivat napostelleet Panhardin muoviverhoilut suihinsa, niin työsarkaa oli vähintään riittävästi edessä. Koneeseen oli pitkien imuputkien heikentyneen tiiviyden myötä päässyt liikaa ilmaa, minkä seurauksena liian laihalla seoksella käyminen oli polttanut männän.” Esko sai hankittua uuden männän Vaasasta ja sitä myöten tuplattua moottorin toimintakuntoisten sylinterin määrän. Auto oli laitettu säilöön ajokunnossa, mutta puolitoista vuosikymmentä ladossa oli kohdellut Panhardia kaltoin. Vesijohtoalan yrityksessä hitsaajana toiminut Esko palasi perheineen Suomeen vasta 70-luvun alussa, jolloin perhe asettui Nurmoon. ”Autoon oli rikkoutuneen tuulilasin tilalle vaihdettu jossain vaiheessa pleksi, jota pyyhkimet olivat hieroneet aivan harmaaksi. ”Se oli kauheassa kunnossa. Apumiehen puolella ei tosin ollut pyyhintä lainkaan”, Esko kertaa. 40 08/17. Edessä olisi seuraavaksi ollut auton katsastus, mutta sen sijaan Panhard ajeltiinkin säilöön Tuulan kotitilalle Ylistaroon. ”Kotimatkalla puolenvälin tienoilla kone alkoi ontua ja savuttaa, mutta kulki kumminkin jotenkin eteenpäin.” Perhe sinnitteli viimeiset pari sataa kilometriä yksisylinteriseksi muuttuneen Panhardin voimin Vaasaan, jossa matkarasituksista toivuttuaan Esko avasi moottorin ongelmien kartoittamiseksi
Edessä ja takana rumpujarrut. Teho 42 hv /5300 rpm, vääntö 64 Nm /3500 rpm. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset lehtijouset. Paino 875 kg. 07 Mitat Pituus 458, leveys 160, korkeus 146, akseliväli 257 cm. Istuimien runkoihin teetin puolestaan uudet kangasverhoilut Teuvan kurssikeskuksen verhoiluosastolla.” Museoajoneuvoksi vuonna 1991 Vuosien aherruksen jälkeen Dyna Z valmistui 90-luvun alussa, ja suuren työmaan onnistumisen merkkinä auto myös hyväksyttiin museoajoneuvoksi vuonna -91. Eiköhän uusi voimanlähde anna taas ajointoa”, omistaja pohtii, sillä viime vuosina moottoripyöräharrastus on ottanut reilun siivun harrastuskalenterista. ”Ranskasta saa uutta osaa, minkä ansiosta on nyt tekopuolella uudet sylinteriputket ja männät. 41 08/17. Bloki on oikeastaan ainoa mikä pysyy kunnossa, on se sen verran ihmeellisesti tehty kone”, Esko päivittelee. Esko on kuitenkin saanut apua jälkikasvulta Panhardin pitämisessä vetreänä, sillä auto toimi hääautona Juha-pojan omissa häissä, ja viime vuosina nuorempi polvi on suorittanut Dynalla muun muassa jokakeväiset vappuajot. Viitisen vuotta sitten Panhard-harrastaja maalautti auton uudelleen ja seuraavaksi on vuorossa voimanlähteen vetreyttäminen. ”Kiven Jormalla Viialassa oli Panhard-raatoja ja häneltä sain konepellin. Parhaimmillaan minulla oli viisi moottoria – joskin kaikki yhtä huonoja. Lähinnä on tullut ajeltua lähiseudulla ja käytyä Ranskalainen visiitti -kokoontumisissa. 01 Merkki ja malli Panhard Dyna Z16 02 Vuosimalli 1959 03 Moottori Kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen bokserimoottori edessä pitkittäin. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Katto onnistuttiin pojan kanssa oikomaan siihen kuntoon, että siitä selvittiin pakkelilla. Tilavuus 851 cm 3 . Panhardeja oli 50-luvun lopulla onneksi tuotu maahan kohtuullinen määrä: vuosina 1955–1960 rekisteröityjä Panhardeja oli loppuvuoden 1960 autokantatilaston mukaan yhteensä 747, joista 212 vuonna 1959 kilvitettyjä. Harrasteajossa Panhard ei ole koskaan jättänyt välille”, viittaa Esko hymyillen 60-luvun käyttöautokokemuksiin ajokistaan. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, rattivalitsin. Osia oli turha haaveilla varaosaliikkeiden tiskeiltä, joten ainoa keino oli laittaa viestiä puskaradioon ja kartoittaa itse maan Panhardhylkyjä ja niiden kelpoisuutta varaosalähteeksi. Vaurioituneiden peltiosien suhteen apua löytyi harrastajatoverilta. Kun mr-vuosiakin on takana jo yli neljännesvuosisata, on autolle ehditty tehdä entrausta vuosien mittaan vaikka itse ajomäärä onkin jäänyt maltilliseksi. ”Olen ajanut autolla museoaikana kaikkiaan sellaiset viisi tuhatta kilometriä. Laitatan ne toiseen moottorilohkoon, mutta tästä nykyisestä otan mukaan hiotun kampiakselin. Näiden lukujen perustalta 50-luvun loppupuolen Panhard-autoja ja niiden aihioita oli vielä 80-luvulla sen verran kohtuullisesti, että raatoja tavoitettiin yksi toisensa jälkeen. 08 Suorituskyky Huippunopeus 130 km/h, 0-100 km/h 26 s. Puristussuhde 7,2:1. Poraus 85, isku 75 mm. Takana vääntösauvajousitus. ”Hommasin Turun puolelta yhden Panhardin ja Koskenkorvalta toisen. Etuveto. Ja mikä ettei, sillä ehtihän Juhakin aikanaan mukaan ”elämysmatkalle” Kymenlaaksoon vuonna -65
HUOMISPÄIVÄÄN Ajo Reino Puurunen on ajanut, huoltanut, ostanut ja myynyt Ladoja 70-luvulta asti. Omaan harrastepeliinkin Reino haki osat Ladan kotimaasta. Itänaapuri on tullut tutuksi tilausajokuljettajana. Lada 1200L 1979 42 08/17
Iisalmi 43 08/17
Lada 1200L I isalmelainen Reino Puurunen on työskennellyt koko ikänsä autojen parissa, niin ajoneuvojen huoltajana ja kuljettajana kuin kuljettajien kouluttajana. ”Ladoja tuli Postille ja Telelle muistaakseni vuonna 1978. Päätin opetella kielen: aloitin saman tien kansalaisopistossa ja jatkoin iltalukiossa.” Kielitaito on ollut korvaamaton apu yhteyksien luomisessa ja tuonut töitäkin. Eläkkeelläkään mies ei ole päässyt autoista eroon, sillä hän toimii tällä hetkellä museoajoneuvotarkastajana. ”Votkaturistimatkoja oli paljon, mutta se siistiytyi nopeasti. Suomalaisistuimissa oli parempi sivuttaistuki ja korotettu selkänoja. Reinon autokompassin neula on aina tahtonut kääntyä idän suuntaan. Paljon kuitenkin ajettiin 70-luvun lopulla ja 80-luvulla, eikä kuljettajalla ollut koskaan ongelmia.” Sitten Reino rupesi tekemään myös Lada-kauppaa rajan taa. ”Neuvostoliiton aikaan ostin halvalla, kunnostin ja myin Venäjän puolelle.” Kaupunkien silmäätekevätkin tulivat Reinolle tutuiksi matkoilla. Reinon Ladassa on alkuperäiset venäläispenkit. Kannatti ottaa kuski ja auto Iisalmesta saakka, sillä tulkkia ei tarvittu mukaan.” Alkuaikojen reissut Reino muistaa railakkaina. ”Vuonna 2004 hain Puna-armeijan lauluja tanssiyhtyeen Pietarista Suomeen ja kiersin kuukauden heidän kanssaan Suomea. Jo vähän ennen valtion hallinnon ladoittumista Reino oli saanut toisenlaistakin kokemusta Neuvostoliitosta. Ja niitä tuli sen jälkeen paljon.” Siitä lähti Reinon Lada-innostus. 44 08/17. Ladoja miehellä on ollut ainakin parikymmentä, ja harrastus on poikkeuksellisen syvää. Ensimmäisellä matkalla kaikki opasteet näyttivät aivan kummallisilta, kun en osannut venäjää. Reinon erikoisimman Lada-kaupan ostajapuolenakin oli Iisalmen ystävyyskaupungin Kirišin hallintojohtaja. Töiden ohella hän korjasi Ladoja vapaa-ajallakin – osti auton, laittoi kuntoon ja myi pois. Kuinka Reino Puurusesta tuli Lada-harrastaja ja kuinka itä alkoi vetää häntä puoleensa. ”Rupesin ajamaan bussia Venäjälle vuonna 1977, ja edelleen ajan sinne. Huoltoa, ajoa ja kauppaa Reino oli vuodesta 1972 postiautovarikolla töissä. Nykyinen harrasteauto on tuttu yli parinkymmenen vuoden ajalta, ja suurin osa sen varaosista on itse haettu auton kotimaasta. Johtajaporukoiden Ladat vaihtuivat Neuvostoliiton hajottua pian Bemareihin, mutta suuren ja mahtavan aikaan Žiguli oli kovaa valuuttaa isokenkäisillekin. Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Jan-Erik Laine LADOJA myytiin Suomessa sekä alkuperäisillä istuimilla että Suomessa muotoilluilla ja verhoilluilla penkeillä. Vuosikymmenen lopulla huoltoon alkoi saapua idän italialaissukuisia autoja
”Myöhemmin poliisit puhuivat minulle, että eivät ruvenneet sakottamaan, vaikka ei se ihan lailliselta ollut tuntunut. Niin ikään Neuvostoliiton aikaan muuan tuttu kiovalaispariskunta kävi Reinon luona ja halusi halvan Ladan. Johtaja löi dollarit pöytään ja lähti ajamaan Ladalla. Tuon nimen auto sai Volgan rannalla vastapäätä Toljattin kaupunkia sijaitsevalta vuoristolta. 45 08/17. Ladan kaikki alustaosat ovat Venäjältä haettua uutta tavaraa. Kun mallin arvostus ja arvo väheni, se sai pilkkanimen Kopejka eli Kopeekka. Sadalla markalla löytyi ruostevikainen, jossa oli kaikki osat tallella. Käyttöautona on vuoden 95 Samara, ja pyhäpirssinä palvelee museorekisteröity Lada 1200L vuodelta 1979. Kiovalaiset näyttivät papereita, ja liikkuvat tuumivat, että Reiskalta ostettu, antaa mennä vaan. Uudemmalla korilla varustettu 1,2-litrainen malli oli Neuvostoliitossa VAZ-21013 ja monissa vientimaissa Lada 1200S – mutta meillä Lada 1200L. Erikoisimpia muunnelmia lienevät kiertomäntämoottorilla varustetut mallit VAZ-21018 ja VAZ-21019. ”Elettiin aivan Neuvostoliiton loppuaikaa. Kuppimalliset matot ovat uutta venäläisvalmistetta. ”Heillä oli sellainen kolmiomainen hinauslaite, joka kytkettiin hinattavan auton puskurin paikalle ja joka tuli vetoauton koukkuun kiinni. Johtaja sanoi, että hänellä olisi dollareita ja auto pitäisi saada, mutta ei kaupungin herrojen kanssa pysty kauppoja tekemään. Aluksi se tunnettiin mallimerkinnän viimeisen numeron mukaan nimellä Jedinitška eli Ykkönen. Pyöreälamppuisella oli kotikansan suussa monia lempinimiä. Takalasin lämmittimen kytkin on erilainen kuin myöhemmissä malleissa. Kirišin delegaatio oli Iisalmessa vierailulla. Sanoin, että mennään meille, minulla on Lada. Auto on ostettu uutena Kajaanista. Niitä jäi vielä yhden auton verran ylikin. Lada on ollut uudesta asti Suomessa, mutta entisöinnin yhteydessä Reino haki autoon paljon osia Venäjältä. NAPPISILMÄN MATKAN VARRELTA 1960-luvun lopulla Toljattin kaupunkiin Lounais-Venäjälle rakennettiin Volgan autotehdas. KESKIKONSOLI radioineen on ajan henkeen sopiva rompparilöytö. Autolla ei ajeta paljon, ja on kätevämpi kääntää vipua kuin irrottaa akunkenkä. Perusmalliin perustuvia autoja valmistettiin vuoteen 1988 saakka. 70–80-luvulla Lada oli vientinimi. Myös mallinimet erosivat kotija ulkomailla. Se kelpasi. Vuonna 1970 siellä valmistui ensimmäinen Fiat 124:n pohjalle suunniteltu auto. Oli vierailun viimeinen ilta, istuttiin Seurahuoneella. PÄÄVIRTAKATKAISIN on Venäjältä hankittu lisävaruste. Reino epäilee, että lämmitin onkin Suomessa asennettu. Vuonna 1990 se on myyty autoliikkeelle Iisalmessa, ja sieltä Reino sen tuolloin osti. Eräs Lada-perheen autojen kutsumanimi on myös Klassika – siis Klassikot. Niitä tehtailtiin liki viisi miljoonaa kappaletta. Mutta sillä lailla se pariskunta veti Ladan Ukrainaan.” Uusista osista Tällä hetkellä Reinolla on kaksi autoa, molemmat VAZ-tehtaan tuotteita. Paperit tehtiin keittiön pöydän ääressä. Autojen merkki oli kotimaassaan Žiguli. ”Olin silloin Hämeenlinnassa opiskelemassa liikenneopettajaksi ja tarvitsin autoa.” Lada oli Reinon nimissä vuoden, ja sen jälkeen se täytti Reinon siskon autontarpeen. Hinattavasta autosta otettiin rattilukko pois päältä, ja se tuli ihan miehittämättä perässä.” Liikkuva poliisi pysäytti pariskunnan merkillisen hinaustavan takia. Se oli hienokuntoinen viininpunainen 1200, vuoden 72 mallia.” Mutta ei tämä ollut ainoa kerta, kun Ladaa tultiin varta vasten hakemaan. Ladan perusmalli oli Neuvostoliitossa nimeltään VAZ-2101, meillä Lada 1200
Juuri mitään erikoistyökaluja Erikoisimman Lada-kaupan ostajapuolena oli Iisalmen ystävyyskaupungin hallintojohtaja. ”Lada ei vie paljon tilaa. ”Nokkamerkkiä ei löydy enää punaisella taustalla. Muutoin ulkokuorta ei tarvinnut paikkailla. Lada 1200L Vuonna 2003 Reino sai viimein puhuttua siskonsa ympäri ja osti Ladan takaisin talliinsa kunnostettavaksi. 08 Suorituskyky Huippunopeus 137 kilometriä tunnissa. Rakensin sen kerrostalon pienessä autotallissa. Auton omalla työkalusarjalla pystyy käytännössä tekemään kaikki työt.” Venäjältä löytyy hyvin Lada-osia. Kannen yläpuolinen nokka-akseli. Moottori, vaihteisto ja perä olivat kuitenkin niin hyvässä kunnossa, että ne ehostettiin vain päällisin puolin. Paino 955 kg. Kun ajo päättyy Lappeenrantaan, auto viedään aina käymään myös kotimaansa puolella. 01 Merkki ja malli Lada 1200L 02 Vuosimalli 1979 03 Moottori Kaasutinkäyttöinen nelisylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin. 09 Valmistusmäärä 4 850 000 kappaletta (kaikki Toljattissa vuosina 1970– 88 valmistetut VAZ-2101-mallin muunnelmat) ei tarvita, vain venttiilinsäätömitta on omanlaisensa. 06 Kori Kantava umpimallinen, neliovinen ja kokometallinen kori 07 Mitat Pituus 407, leveys 161, korkeus 138, akseliväli 242, maavara 17 cm. Mies joutui pulittamaan siitä saman hinnan kuin myydessään. ”Ajon lähtöja paluupaikkana on vuorovuosina Lappeenranta tai Mikkeli. Ladalla ei ollut ajettu paljon, mutta se oli ollut ulkosäilytyksessä. REINO käy Ladalla vuosittain SuurSaimaan ympäriajossa. Niinpä pinta vaati uutta maalia. 0–100 km/h 23 s. Edessä levy-, takana rumpujarrut. Tilavuus 1198 cm³. Takana kierrejouset, hydrauliset teleskooppi-iskunvaimentimet, neljä pitkittäistä tukivartta ja yksi poikittainen tukivarsi. Hiekkapuhalluksen yhteydessä huomattiin, että toinen helmapelti pitää vaihtaa. Kun vuorossa on Lappeenranta, käytän Ladaa aina ympäriajon päälle sen kotimaassa Viipurissa.” 46 08/17. Reino purki auton käytännössä osiin. Takaveto 05 Alusta Edessä poikittaisheiluritukivarret, kierrejouset, teleskooppiiskunvaimentimet ja poikittainen kallistuksenvakaaja. Takavaloja myydään nykyään muovirungolla, mutta onnistuin saamaan vielä kromirunkoiset.” Pisin reissu, mitä Reino Ladallaan vuosittain tekee, on Suur-Saimaan ympäriajo. Puristussuhde 8,5:1 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Alustaosat ovat sen sijaan kaikki uutta tavaraa, ja niitä jäi vielä yhden auton verran ylikin. Vääntö 87,3 newtonmetriä 3400 kierroksella minuutissa. Lisäksi se on yksinkertainen. Ainoastaan puskureiden hankkimisessa oli vaikeuksia. Teho 64 hevosvoimaa 5600 kierroksella minuutissa. Samoin muutamat pisteosat ovat kiven alla
Ne löytyvät osoitteesta:. Klikkaa itsesi ostoksille! Viipale mediat A A UAZ 469B Huipp unope us 100 km/h Teho 72 hv Sylinte rit L-4 Moott orin tilavuu s 2445 cm 3 Paino 1730 kg Toyo ta Celic a Supra A A Huippu nopeus 210 km/h Teho 140 hv Sylinte rit L-6 Mootto rin tilavuu s 2759 cm 3 Paino 1300 kg A A Cadillac Allanté Huippunop eus 225 km/h Teho 300 hv Sylinterit V-8 Moottorin tilavuus 4565 cm 3 Paino 1690 kg A A BMW M1 Huippunopeus 262 km/h Teho 277 hv Sylinterit L-6 Moottorin tilavuus 3453 cm 3 Paino 1300 kg Haluatko tilata puuttuvan numeron, kirjan, pelikortit tai ehkä lippalakin. KLIKKAA OSTOKSILLE OSOITTEESSA WWW.SUPERMARKET.FI SUPERMARKET .
K ahdeksankymmentäluvun kääntyessä loppuaan kohden länsieurooppalaisilla automarkkinoilla erottui selvä trendi. KUUTIOITA JA pyöreitä muotoja Puolessavälissä 80-lukua tuoreissa automalleissa alkoi näkyä tila-automallien esiinmarssi, mutta Vuoden auto -äänestyksen kärkisijoille niillä ei kuitenkaan ylletty. Myöhemmin Thema-mallistoa täydennettiin muun muassa 2,8-litraisella V6:lla kuin myös farmikorilla. Sporttiversio sai nimen Kadett GSi, ja sen 1,8-litraisen ruiskukoneen 115 hummaa linkosivat munan jo yli kahdenmarkan lukemiin. Yhteensä 326 ääntä keränneen Kadettin jälkeen toiseksi sijoittui Renault 25, jonka äänisaalis oli 261. Uutta esille nousevaa automalliluokkaa edustivat tila-autot, mutta silti niitä ei arvotettu kärkisijoille asti. Lisää yllätyksellisyyttä antoivat saatavilla ollut Philipsin äänentoistolaitteisto konserttisalia jäljittelevine kaikuefekteineen sekä mittariston varoitusvalojen käskyvoimaa tehostanut puhesyntetisaattori. Kadettin ensimmäinen etuvetosukupolvi oli vuoden 1980 äänestyksessä sijoittunut toiseksi, samoin etuveto-Ascona vuonna 1982, mutta nyt tärppäsi pääpalkinto. Kyytiä etuvetoiselle premium-patongille antoivat alkuvaiheessa 103-hevosvoimainen kaksilitrainen nelonen ja 144 hevosvoimaa potkinut 2,7-litrainen ruisku-V6. Etenkin japanilaiset olivat ottaneet joukolla kopin aiheesta, mistä esimerkkeinä niin Nissan Prairie, Mitsubishi Spacewagon kuin Honda Civic Shuttle. Eurooppalaisen autoilijan valinta kohdistui edelleen usein oman mantereen valmisteeseen, mutta enenevästi aasialaisen autoteollisuuden ihmeisiin. Eväinä menestykseen olivat modernin aerodynaaminen muoto, jonka seurauksena tähän E-sukupolven Kadettiin viitattiin usein kotoisasti ”munamallina”. Kolmannen tilan nappasi Tipo4-katraasta vuoden -85 kilpaan ehtinyt malli, Lancia Thema. Eleettömän tyylikkään Theman ansioiksi laskettiin epäilemättä mukavuus ja ajettavuus. Liukkaan muodon lisäksi viistoperänä sekä farmarina ja pian porrasperänäkin tarjottu Kadett tarjosi asialliset tilat ja tasapainoisen ajettavuuden ohella taloudellista kulkua. Pienimpänä patana ehdotettiin vanhahtavaa 1,2-litraista työntötankomoottoria, mutta 1,3ja 1,6-litraiset OHC-koneet olivat paitsi pihejä, myös voimavaroiltaan kilpailukykyisiä. Yhdistävinä tekijöinä autoissa olivat etuveto, neloskoneet tilavuudeltaan 1,5 litran molemmin puolin sekä sanottaisiinko Teksti: Harri Onnila, Kuvat: autovalmistajat TAKAVUODE N Auto 48 08/17. 1985 Vuoden auto 1985 -kärkikolmikko on suomalaissilmin katsottuna kaksijakoinen: siinä missä toiselle ja kolmannelle tilalle yltäneet jäivät rekisteröinneissä marginaaliin, oli ykköseksi noussut malliuutuus monen suomalaisasiakkaankin mielestä ykkösvaihtoehto automarkkinoiden tarjonnasta. Hajaääniä ne kuitenkin keräsivät useammankin mallin toimesta. Malli osoitti että edustusluokkaan kurottavan auton ei tarvinnut välttämättä olla yllätyksetön porrasperä, vaan viiston perän ja ison takaluukun eduista saattoi nauttia sikariportaassakin. Pienempi puristi riittävät 75 hevosvoimaa, mutta isomman 90 hevosvoimaa kuljettivat Kadettia 180 km/h huippuihin. Tämä ensimmäiseksi rankattu ajopeli oli Opel Kadett, mikä tarkoitti samalla että kyseessä oli General Motorsin alaisuuteen kuuluvan länsisaksalaisyrityksen ensimmäinen voitto Vuoden auto -karkeloissa. Mutta olisihan sitä vuonna -84 esitellyissä henkilöautoissa ollut muutakin mitä ammentaa. Menoon Themaa siivitti perusmallin kaksilitrainen 120-hevosvoimainen ruiskukone, joka turboahtimen kera puhalsi käyttöön 165 hevosvoimaa
KUMPI oli ensin muna vai Kadett. Ibiza oli sen sijaan selvää Seatia, vaikkakin sen suunnittelussa oli hyödynnetty tahoja eri puolilta Eurooppaa. Ibizan selkeät muodot olivat Italdesignilta ja korirakenteiden 1980 1970 1990 2000 1985– 1987 49 08/17. Seatin valmistamia ajokkeja oli porhaltanut meidän routaisilla reiteillä aiemminkin, mutta ne myytiin meillä Fiateina, lähinnä 600-, 850ja 127-malleina. SUZUKI kasvatteli vesojaan: SA310-mallin perusta päivittyi Swiftiksi, jonka pellin alla pöristi kolmipyttyisen sijaan 1,3-litrainen neloskone. Japanilaisia uutuuksia olivat edellä mainitun Shuttle-version kanssa rakenteensa jakava perus-Civic sekä Mitsubishin Colt ja sen porrasperäpainos Lancer. Japanilaisten yhä vaan kiristyvä ote maailman automarkkinoista näkyi myös pienien autojen luokassa, sillä äänestykseen osallistuneista vain yksi oli vanhalta mantereelta. Niin tai, näin aerodynaamista Opelia tarjottiin 3ja 5-ovisen viistoperän lisäksi porrasperä-, farkkuja pakumallina. Eurooppalaisten äänestyslistojen ulkopuolelle jäi alan yhdysvaltalainen pioneeri Chrysler, jonka Chrysler Voyager ja Dodge Caravan määrittelivät tuleviksi vuosiksi amerikkalaisen perheenäidin kulkuneuvon kodin, koulun ja supermarketin pyhään kolminaisuuteen. vähemmän menevä korimuotoilu, joka tosin samalla oli myös avarien sisätilojen perusta. Se yksi eurooppalainen oli aurinkoinen Ibiza, jolla lähinnä lisenssimalleillaan kunnostautunut Seat teki konkreettisen maihinnousun myös Suomen markkinoille. Jos pärjäsi vielä pienemmillä tiloilla, oli tyrkyllä Suzuki Swift ja Hondan urbaanisti svengaava Jazz-tötterö. SEAT kanttasi toden teolla Suomenkin markkinoille vuonna -84 esitellyllä Ibiza-mallillaan, ja pirteä espanjalaismerkki on sen jälkeen vähä vähältä ottanut pysyvän sijan autoilumaisemastamme
Vuoden -81 pystin oli poiminut Ford Escort, mutta tällä kertaa tunnustus ojennettiin perinteisen Granada-mallin korvanneelle Scorpiolle. Perustaltaan Montego pohjautui kuitenkin pitkälti jo aiemmin esiteltyyn viistoperäiseen Maestroon, mutta rakensi omaa ilmettä erilaisella keulaja perämuotoilullaan. Volvo toi 760-edustusmallia kansanomaisemman 740-sarjan, Škodan 105/120-sarjasta sukeutui 1,3-litraisen moottorin myötä 130, kun puolestaan Alfa Romeon uusi 90-malli haki rakenneperustansa edeltäjästään Alfettasta ja voimanlähteensä Alfa 6:sta. Raati kiitteli Scorpiota virkistävästä ratkaisusta käyttää viistoperäkoria isossa automallissa, mutta myönteisesti huomioitiin myös reilut tilat, 2,9-litraisen V6-mallin suorituskyky sekä auton yleinen varustelu, josta erityiskiitosta sai vakiovarusteluun ympätty myöhempien aikojan standardi lukkiutumattomat jarrut. Kun pöly ja äänestysliput olivat laskeutuneet, kruunattiin voittajaksi sinistä ovaalia keulallaan kantava auto, toista kertaa eurooppalaisten autotoimittajien Vuoden auto -valintahistoriassa. Euroopan vauhtiperinteitä edusti Renault Alpinen uusi tuleminen A610-mallillaan. Eniten painokoneisiin taisi kuitenkin pistää vauhtia Ferrarin Testarossa, jota kuvaavista julisteista tuli tärkeä osa 80-luvun lopun lastenhuoneiden tapetointia. Siinä missä Toyota Carina II ja Mitsubishi Galant valloittivat suomalaisten sydämiä ja tieverkkoa, lyö useimmilla tyhjää jos kysytään tuon vuoden uutuuksia aiempina vuosikymmeninä niin suosittujen brittiautojen suunnalta. Vuoden -85 äänestyksen keskiluokkaan kurottavat uutuudet olivat nekin japanilaisten aikaansaannosta. Äänestykseen osallistuivat ja kaiketi muutamia ääniäkin keräsivät silti Rover 200 ja Austin Montego. JENKKIEN perinteisen reteille mainospuheille oli kerrankin katetta, sillä Chrysler-konsernin tila-autot avasivat uusia tuulia amerikkalaiseen ja miksei myös eurooppalaiseen autonvalmistukseen. 1986 Vuoden 1985 autosato ja muutama tarjokas myös vuoden 1984 loppuhetkiltä kisasivat Vuoden auto 1986 -tittelistä. Laadukas ja eleetön, toteutuksessa oli avittanut puolestaan Karmann. Sellainen saattoi olla ohjeistus suunnittelijoille ainakin Nissan Prairien lopputulosta katsellessa. Kolmannelle sijalle nousi länsisaksalaisen autoilun perusarvoja linjannut Mercedes-Benz W124. Austinin Montego edusti sen sijaan neutraalia kasarityyliä, jolla saattoi ajella eleettömästi kohti koko merkin auringonlaskua. Ja totta puhuen, etäämmältä katsoessa oli suuri vaara sekoittaa uusi Rover Honda Civiciin, johon se detaljitasoa lukuun ottamatta perustui. Uuteen sukupolveensa siirtyi ”Amerikan ainoa urheiluauto” Chevrolet Corvette, vanavedessään samalta mantereelta puikannut keskimoottorinen Pontiac Fiero. Brittiläiset eivät kuitenkaan olleet ainoita kenen tallista tuli vuonna 1984 jo olemassa olleesta perustalta muovattuja uutuuksia. Ensin mainittu korvasi Honda-klooni Triumph Acclaimin ja oli sekin British Leylandin ja Hondan yhteistyön tulosta. Austin Montego ei ollut brittiläisen autoteollisuuden suuruuden päiviä muistelevalle sen mieltä nostattavampi tapaus. Toiseksi ponnisti pieni mutta ahdettuna pippurinen Lanciana ja Autobianchina esitelty Y10, jonka etevyyksiin lukeutui kiva ajettavuus ja alle 3,4 metrin pituuden suoma ketteryys. Takavuoden auto 1985–1987 Marginaalista mieleenpainuva. Kyseessä oli Austin Ambassadorin ja Morris Marina -taikinasta leivotun Morris Italin korvaava malli. 50 08/17. Jollekin uusi iso Ford saattoi edustaa neutraalin pyöreän muotonsa ja runsaasti käytetyn muovin myötä autoteollisuuden persoonattomaksi haukuttua suuntausta, mutta 337 äänellä saavutettua voittoa ei olisi tullut ilman ansioita. Tämä kiidätti pystysuoralla perämuotoilulla toteutettua pikku-Lanciaa 180 km/h kiitoon. Perusmallien tehot olivat 45–55 hevosvoimaa, mutta turbon avulla litraisesta pannusta houkuteltiin 85 hevosvoimaa. Autossa huomiota herättäneet System Porsche -tekstit puolestaan kertoivat 1,2 ja 1,5 litran moottoreilla tarjotun Ibizan saaneen suunnitteluapua Porschelta paitsi moottorin ja vaihteiston osalta, myös sisustuksen toteutukseen. Eksoottisten automallien osalta mallivuosi 1984 oli TILAA on, tyylistä viis
Malli oli nimeltään Espace ja sellaisen hankkinut sai Matran kokoaman, viistettyä tiiliskiveä muistuttavan viisitai seitsemänpaikkaisen tilaihmeen, jonka näkökulmasta riippuen ominaisuuksiin tai erikoisuuksiin lukeutuivat muun muassa ”kapteenimalliset” kääntyvät etuistuimet sekä teräspellistä prässätyt alusta, ovet ja pilarit, mutta polyesterimuovista valmistetut koripaneelit. Vuoden antiin kuului niin ikään Saab 9000, mutta ilmeisesti edeltävän vuoden Lancia Theman kolmossijan katsottiin riittävän tältä erää Tipo4-porukalle. Alfa Romeo 164 oli vielä viimeistelyssä, mutta Alfalla oli sen sijaan esitellä Giuliettan korvaava takavetoinen 75, joka sai kunnian olla viimeinen Alfa Romeo -malli joka esiteltiin merkin ollessa vielä itsenäinen seuraavat lanseeraukset tapahtuivat jo Fiatin alaisuudessa. Pienempiä mallistopäivityksiä mutta silti huomioonotettavia malliuutuuksia olivat Seat Ibizaan konttiperä lisäämällä syntynyt Malaga, BMW:n 5-sarjaan ensimäistä kertaa liittynyt M5, jonka 3,5-litrainen suora kuutonen tuotti autobahnojen kovapanosammuntoihin 280 hevosvoimaa. Yhdysvaltaisista uutuuksista mainittaSUORAVIIVAISEMMIN veistettyä pystyperää saa hakea kuin mitä Lancia Y10:ssä saatiin kokea. Nelivetolähettiläs Subaru iski kolmella rintamalla: syömähampaana toimi uudistunut keskikokoinen Leone, pikkuluokkaan kirmasi Justy ja omintakeisen kulmikkaaksi veistetty XT oli urheilumielisille. Toyotan eväinä olivat merkin edullisin tuote, etuvetoinen ja vain 3,7 metriä pitkä Starlet sekä uusia markkinaosuuksia tavoitellut MR2, joka oli 124-hevosvoimaisella 1,6-litraisella keskimoottorilla varustettu ja sitä myöten takavetoinen urheilumalli, jonka olemukseen oli haettu brittiroadsterhenkistä keveyttä varsin onnistuneesti. Samoissa kapinoissa saattoi tavata aristokratiaa ravistelevan Bentley Turbo R:n. Suurempi huomio kohdistui kuitenkin Renaultin pelinavaukseen tilaautoissa. varman päälle muotoiltu keskiluokan Mercedes oli perusolemuksessaan karusti varusteltu ja suorituskyvyltään maltillinen, mutta löyhemmällä rahan käytöllä mukavuusvarusteita riitti ja kuutoskone toi kepeyttä kulkuun. Perinteitä markkinoiden kannalta vähemmän houkuttelevalla tavalla edusti uusi Nissan Laurel, joka edusti ”Japanin Amerikkaa” takavetoa ja jopa hardtop-mallisena saatavaa neliovista sedankoria myöten. Eurooppalaisen kärkikolmikon lisäksi vuonna -85 oli Euroopasta lykätty markkinoille paljon muutakin. Renault 5 sai jatkoaikaa uudella mallipolvella ajoltaan toivon mukaan leppoisampi kuin mainoskuvan ilmapiiri. Japanin lisäksi myös Etelä-Koreassa oli aktivoiduttu, mistä päästiin osalliseksi Hyundain alempaan keskiluokkaan tähtäämällä Sonatalla. Renault oli päivittänyt klassista 5-malliaan ja palautti sen markkinoille ulkonäköön mutta myös voimanlähteisiin ja alustaan tehtyjen uudistusten jälkeen. Moottori oli nokalla nyt poikittain ja alustarakenteitakin oli poimittu Renault 9:stä. 51 08/17. Rahanvastinetta nähtiin esimerkiksi ulkonäöltään maltillisesti päivittyneessä Mazda 323:ssa tai Honda Accordissa, joka tarjosi hintaluokassaan varusteita, suorituskykyä ja ajettavuutta etenkin kaksilitraisilla voimanlähteillään. Tämä ei ollut omiaan hälventämään ajatuksia eurooppalaisten kotiinpäinvedosta, etenkin kun Aasian suunnalta oli tullut liuta uutuuksia, joista monista muodostui myyntihittejä ympäri Eurooppaa. Kärkikolmikko tuli siis jälleen kerran kokonaisuudessaan Euroopasta. Tämä suomalaistenkin suosima kaksikko ei kuitenkaan ollut japanilaisten ainoa hyökkäysaalto vuodelle -85
1987 Vuosi 1986 oli ollut räjähdysherkkää aikaa niin yhdysvaltalaisille avaruussukkuloille kuin neuvostoliittolaisille ydinvoimaloille, mutta samaan aikaan myönteisempää kipinöintiä tapahtui autoteollisuuden saralla. Kun ajattelee Honda Legendiin perustuvan 800-sarjan Roverin teknisiä saavutuksia ja etenkin jälkiviisaana sen yleiseurooppalaista myyntimenestystä, niin jotenkin vaikuttaa että perinteistä brittiläistä automerkkiä edustanut kandidaatti keräsi ääniä myös jostain muusta kuin ansioistaan. koon Ford Taurus ja sen sisarmalli Mercury Sable, jotka tulivat suomalaisillekin tutuiksi ainakin amerikkalaisissa tv-sarjoissa arkisen harmaina kansankuljettimina. Uusi XJ kunnioitti ulkomuodoltaan ja sisustuksen materiaalivalinnoiltaan perinteitä, mutta teknologiansa osalta pyrki vastaamaan länsisaksalaisten NIIN vain sekä yhdysvaltalaisen että neuvostoliittolaisen perusauton ilme oli asettunut 80-luvun puoliväliin mennessä varsin samaan virneeseen. Malli korvasi perinteikkään Rekordin ja sai samassa tohinassa uuden mallinimen, Omega. Kolmannelle palkintosijalle kohosi pitkästä aikaa selkeästi edustusluokan ajopeli, BMW:n tuore 7-sarjalainen, jonka laatutaso ja suorituskyky saivat aikaan tervettä hermostuneisuutta myös Mercedes-Benzin suunnalla. Tyylinäytteinä Ford Taurus ja Lada Samara. Perusvoimanlähteenä oli polttoaineenruiskutuksella varustettu kaksilitrainen neloskone, joka tuotti kilpailukykyiset 122 hevosvoimaa. Voittoon nousi vain yhden välivuoden jälkeen Opel. Kulkua jos tosin kulutustakin isoon Opeliin sai aikaiseksi, jos nappasi alleen Omega 3000:n, jonka voimanlähteenä alkuvaiheessa palvellut 12-venttiilinen kolmelitrainen suora kuutonen tuotti versiosta riippuen 156 tai 177 hevosvoimaa. Tilat olivat kokoluokan kärkitasoa ja liukkaat linjat tarjosivat oivan polttoainetalouden; kuutosella alkaviin kulutuslukemiin ylti matka-ajossa ilman erityisiä toimenpiteitä. BMW 735i keräsi yhteensä 175 ääntä, mutta oli lähellä ettei se olisi jäänyt neljänneksi. Tällä kertaa uutuustuote ei ollut etuvetoinen viistoperä, vaan takavetoinen keskiluokan sedan. Opelin muodot herättivät risteäviä mielipiteitä, mutta käytännölliset ne olivat. Takavuoden auto 1985–1987 52 08/17. Siinä missä Rover 825 pyrki edustavuuteen, niin 145 ääntä kerännyt Jaguar XJ6 onnistui siinä eittämättä paremmin. Autotoimittajille kuskin olosuhteet merkitsivät epäilemättä eniten, sillä niukat takapenkkija tavaratilat eivät vieneet menestyksen avaimia. Toiselle sijalle kiipesi Audi 80, joka siis lähes onnistui toistamaan muutaman vuoden takaisen 100-mallin voiton. Kyseiselle sijalle sijoittui nimittäin 169 ääntä koonnut Rover 825i. Vuoden auto 1987 -äänestykseen nimittäin kirjattiin toistakymmentä kandidaattia, joiden joukosta kaivettiin myös kärkikolmikko. ”JA mihis suuntaan sitten?” Subaru XT eteni nelivetonsa turvin pidemmälle kuin useimpien kilpailevien merkkien sporttimallit kykenivät. Kiitosta 80 keräsi muun muassa viimeistelystä, matalasta melutasosta sekä jarruista
Rahan tekemisen sijaan sitä saatiin lähinnä kulumaan, sillä mallin tuotantolinja oli sananmukaisesti mannertenvälinen; ensin avo-Caddyn rakenteita ja osia lennätettiin Detroitista Torinoon, jossa Pininfarina laittoi kokoonpanon alulle. Sen jälkeen Allanté-raakile lennätettiin takaisin Detroitiin, jossa loppukokoonpano tapahtui. Sen verran tunnustusta toimittajaraatikin Samaralle osoitti, että 20 äänen myötä Vuoden auto 1987 -kisassa taakse jäivät kansansuosikit Nissan Sunny ja Bluebird. Toyota esitteli vuonna -86 sekä ison kuutoskoneisen takaveto-coupén Supran että kompaktimman etuvetosportin Celican, jonka autotoimittajat huomioivat äänestyksessä korkeammalle pistesaldoksi kertyi 27 ääntä. Tämän 205:n yläpuolelle asettuneen viistoperämallin ei alun perin pitänyt olla Pösö lainkaan, vaan Talbot Arizona, mutta PSA:n luopuessa käsiinsä kulkeutuneen Talbot-automerkin valmistuksesta, näki malli päivänvalon lopulta Peugeotina. Supran tavoin ilman suurempaa huomiota jäi Mazdan persoonallinen wankel-sportti RX-7, joka siirtyi mallivuodelle -86 toiseen sukupolveensa. Kuvaan kuuluivat 2,9-litrainen suora kuutosmoottori sekä automaattivaihteisto. Moskvitsh Aleko jäi meillä vieraaksi, mutta Lada Samarasta tuli jollei kaikissa tapauksissa rakas niin ainakin tunteella suhtauduttu. Volvo-erikoisuuden takana oli hieman tavanomaisempaa autouutuutta: ruotsalaisen kintereillä 111 äänellään oli Renaultin keskikokoinen porrasperämalli 21, jonka perässä seurasi jälleen yksi Tipo4-kerholainen, tällä kertaa Fiat Croma. 53 08/17. kilpailijoiden asettamaan vaatimustasoon. HONDA Legend tarjosi selkeälinjaisen ison etuvetoisen sedanin. Tähän dollarien turbulenssiin nähden on suorastaan kunnioitettavaa, että Allantén tuotanto jatkui seitsemän vuoden ja 21 430 yksilön verran. Pitkän hauduttelun jälkeen suuressa idässä oli saatu valmista aikaiseksi ja lännessäkin päästiin ihmettelemään Mossen ja Ladan etuvetoversioita. Ja pyöräytettiinhän USA:ssa niin jenkkien kuin eurooppalaisten suosiota kalastellut etuvetoinen Cadillac Allanté. Porsche 959:n 2,85-litrainen tuplaturbotettu kuutosbokseri puhalsi 450 hevosvoimaa, minkä innostamana nelivetoinen takamoottoriraaseri kipaisi sataseen alle neljässä sekunnissa ja kirmasi liki 320 km/h. Vuosi 1986 jätti jälkeensä myös muutaman muun automallin, joiden painoarvo Vuoden auto -kriteereillä ei ollut suuri, mutta autohistoriallisesti ne ovat saaneet ikonimaisen aseman. Ja kyllähän Samarakin ottajiaan löysi merkinperinteitä kunnioittaen laadunvarmistus oli osin jätetty käyttäjän huoleksi, mutta vastapainoksi Samara tarjosi edulliseen hankintahintaan nähden kelpo ajo-ominaisuudet ja nykyiset katumaasturit kateellisiksi saavan maavaran. (Ja samoin Roverin 800-sarjalainen, joka kuvassa itse asiassa on.) EI tullut B-ryhmän rallihirmua, mutta tuli yksi 80-luvun ikimuistoisimmista urheiluautoista. Huomioarvostaan Volvo 480 ES palkittiin 115 äänellä. Tämän hyvän autovuoden saldoon kun kuuluivat ensimmäinen BMW M3, perhe-Fordin raaseripainos Sierra RS Cosworth sekä kasariteknologian huippuihin lukeutunut Porsche 959, joka haastoi aiemmin mainittua Testarossaa seinäjulisteen aiheena. Saman vuoden Volvo-satoon kuului myös 780, mutta Bertonen kaksioviseksi muovaama ja samalla hinnan tuplannut muutosleikki ei noussut äänestyslistoille. Vuoden -86 automaailman isoihin tapauksiin kuului eräs pystyperäinen, luukkulamppuinen etuvetomalli, joka ei varmasti olisi aiheuttanut vastaavaa kohahdusta, jos keulassa ei olisi lukenut Volvo. Iso Fiat kokosi 76 ääntä, joilla se jätti jälkeensä 59 ääntä saaneen Peugeot 309:n
Inttiin tuli lähdettyä siviilikarkurina eli vapaaehtoisena. Tosin maantieteellisesti retkelle tuli laajuutta, sillä jouduin siirtymään Hämeen läänistä Turunja Porin lääniin ja Pirkanmaalta Satakuntaan. Nimike katosi kilpailukalentereista 1990-luvulla, mutta se on vuosien tauon jälkeen otettu uudestaan käyttöön kuluvalla vuosikymmenellä. Tämä sopi varusmiehelle mainiosti, koska aamulla sai nukkua pitkään eikä matka kotoa kilpailupaikkakunnalle ollut kuin 30 kilometriä. Lauantaipäivä kuluikin mukavasti sateisella erikoiskokeella Itä-Satakunnassa. K esäkuun 12. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee 54 08/17. Kolme erikoiskoetta Rallispecialit olivat kolmen erikoiskokeen mittaisia kilpailuja. Hämeenlinnan Poltinaholta matka jatkui Kirkkonummen Upinniemeen merivoimien autonkuljettajaksi. Tupakavereiden harmiksi pakkasin perjantai-iltana kamat kassiin ja lähdin akuankkapuku hulmuten ekstralomille. päivänä vuonna 1989 alkoi ammattikatsojalla mieheksikasvattamisvaihe, joka kesti 330 vuorokautta. Sotilaskotiin oli tilattu maakuntien sanomalehtiä, ja viikolla olin huomannut Aamulehden sivulla ilmoituksen Hämeenkyrön rallispecialista, joka sopi mainiosti vapaan viikonlopun aktiviteetiksi. Armeijassa lomat pyörivät tietyn rytmin mukaan ja säännöllisesti yritettiin myös kiinnioloviikonloppuja anoa auki. Samalla sotilasarvo vaihtui autosotamiehestä matruusiksi. Elokuun alkupuolella sattui lykästämään. Kerran kävi tuuri ja kiinnioloviikonloppu aukesi. Hämeenkyrön kilpailu ajettiin varsin myöhäiseen aikaan, sillä ykkönen starttasi reitille klo 16.01. HÄMEENKYRÖN RALLISPECIAL 1989 Ammattikatsojalle iski kansalaisvelvollisuus armeijan harmaissa kesällä 1989, ja se tietysti haittasi ralliretkeilyä. Tämän vuoksi autokomppania meni osittain hukkaan, sillä haikailemani rekkakortti jäi saamatta nuoren ikäni johdosta. Yleensä anomus tuli bumerangina takaisin. Kuitille sain merivoimissa ensin lähes tuliterän UAZ Cabrioletin, jonka jälkeen tuli ’84 Transit ja viimeiset kaksi kuukautta sain nauttia uusikoppaisesta vuoden 1986 Transitista
55 08/17. Tässä mennään miljoonaa kesantopellolle. Paikka oli vauhdikas ja kintaalla oli nelisatasen Mantankin lähtö maatakiertävälle radalle. Sade toisaalta laski kilpailijoiden nopeuksia, mutta myös liukasti savisen tienpinnan. Runkipaikan löytäminen oli näin täysin tuurista ja omasta fyysisestä kunnosta kiinni. Tilanteita oli monella kuljettajalla, osa selvisi paikasta taidolla tai hurjan hyvällä tuurilla. LAAKSO – H. Muutama kilpailija tuli paikkaan huimaa kyytiä, ja sellainen laukka loppui ilmavan voltin jälkeiseen murskaavaan pysähdykseen. J. Taivas antoi silloin tällöin reippaan rovauksen vettä. Lisäksi paikalle saapunut harvalukuinen yleisö jäi kilpailijoilta pimentoon tuon loivan mäen vuoksi. EURAN Ua:n Kuokkaset ajoivat ahkerasti rallia A-mallin Asconalla. Kilometrin verran kuljettuani oli peltoaukealla kaarre, jonne saavuttiin loivaa nousua myöten. Tai saattoi syynä olla sekin, että armeijassa opetettu kiire odottamaan ei toiminut vapaa-ajalla, ja lähtö kilpailupaikalle jäi viime tinkaan. SAARI Hämeenlinnan Ua:sta selättivät Asconan ”valppaan” valokuvaajan seuratessa pyörimistä. Paikkaan näytti saavan melkoisen mukavan vauhdin, ja nousu sekä aukea peltomaisema eivät kavaltaneet tien taittuvan melko jyrkästi oikealle. Erityisesti kaksi Ladaa, nappisilmä ja YKKÖSEN peltooikea tuli pienen nypyn jälkeen silmille. Ammattikatsojan Panasonic-pokkarissa oli automaattinen filminsiirto, joka mahdollisti alkeellisten kuvasarjojen tuottamisen. Reittikartta tuli ostettua, mutta en silti ajanut ainoatakaan kolmesta Ikaalisissa sijainneesta erikoiskokeesta läpi. Heidän suorituksiaan tallentui ammattikatsojan filmiruuduille 1990-luvullakin. Rallipakettien myyntiaika ja pätkien sulkuajat eivät mahdollistaneet perinteistä tahkoamista rallireitillä. Kaatoja, kaatoja Jätin roskapussin värisen – kuten kaverini isä vaaleansinisen metallisävyn ilmaisi – Fiat Unon ykkösen maalipäähän parkkiin ja lähdin odottavin tunnelmin talsimaan eekoota vastakarvaan. Rattimies malttoi pitää vedon päällä, ja nostajien selkä kastui ainoastaan sateesta
56 08/17. Ratin ja penkin välissä ovat istuneet muun muassa Timo Mäkinen, Lasse Lampi, Antero Laine ja Mika Arpiainen. Paikkaan sai mukavan vauhdin, ja nousu sekä aukea peltomaisema eivät kavaltaneet tien taittuvan melko jyrkästi oikealle. Ammattikatsoja muistelee SINISEN Escortin kaato ei harmikseni tallentunut filmille. AJJ-793 on tänä päivänäkin hengissä oleva kilpuri, jolla on upea ja pitkä kilpailuhistoria. TUNTEMATTOMAN kilpailijaparin Escort kaatui keskeytyskuntoon. Autolla on kilpailtu kotimaan lisäksi ainakin Britannian RACrallissa vuonna 1980
MIKA SALONMAA – Ari Siren Lada Racing Teamista tekivät erään toisen Ladan kanssa paikan huimimmat voltit. Näkee häntä vielä nykyisinkin erikoiskokeilla, historic-luokissa Warren ratissa, joten terveisiä vaan Ohrankämmenen Jarille sinne jonnekin. Erään kerran sain kyyditettäväkseni nuoren upseerin, jonka kanssa alkoi juttu luistaa sillä hän kiersi junnu-SM:ää kyseisenä vuonna Wartburgilla. Sunnuntai-iltana tuli aika palata takaisin kasarmille. VFTS, teki lähes identtisen suorituksen, jossa pyörittiin nokkaperää ojan vastapenkassa. 57 08/17. Näistä nappisilmän suoritus valottui kinofilmillekin. Onnistunut kisareissu ja hieman kyseenalaisella verukkeella ansaittu ylimääräinen viikonloppuvapaa tekivät tehtävänsä, eikä paluu laivastonsiniseen arkeen kyrsinyt läheskään yhtä paljon kuin yleensä. Ammattikatsoja löytää usein hengenheimolaisia paikasta kuin paikasta, eikä merivoimat ollut poikkeus. Tilanteita oli paljon, mutta kamerassa oli vain puoliksi kuvattu rulla, eikä ylimääräisiä ja kalliita filmipakkauksia Puolustusvoimien päivärahoilla hankittu. Kukaan ei loukannut itseään, ei edes ulkokurvissa päivystänyt katsoja. KILPAILUN ilmavimmat suoritukset nähtiin Ladojen toimesta. Huomaa melko identtiset vauriot ja ehjänä säilyneet katot, jotka eivät olleet maakosketuksessa pyörimisen aikana. Kaikki kuvat jotka kilpailussa otin, ovat nyt esillä. Tämä kuva oli pitkään ammattikatsojan ylpeydenaihe vielä melko ohuessa rallikuva-albumissa
Hondan kunnostaneen Petri Mikkosen tallissa syntyy paljon muutakin. 58 08/17. Mikkosen verstas Viime kevään American Car Show -tapahtumassa esillä ollut Rothmans-väreihin maalattu Honda Monkey keräsi paljon ihailijoita ympärilleen
Tällä hetkellä Petrin tallissa etenee samanaikaisesti useampi projekti. Leikkuria vastapäätä on pieni kaasuahjo ja sen vieressä suuri neuvostoliittolainen alasin, jonka päällä ahjossa kuumennettua rautaa voi pakottaa uuteen muotoon. Tuon sitten ostin Seinäjoelta näkemättä vuonna 2003. Heti ensivilkaisulla näkee, että Minin kohdalla ei ole kyse entisöintityöstä. Valmista piti tulla isän 60-vuotispäiville, mutta ne syntymäpäivät vietettiin vielä ilman Jawaa. Konepukissa seisovan moottorin yksityiskohdat kielivät niin ikään vakiomallia rouheammasta luonteesta. Alumiinisen venttiilikopan alta löytyy rullakeinuvivuilla Teksti ja kuvat: Kari Mattila PELTI taipuu tarvittaessa uusiin muotoihin Mikkosen verstaalla. Oven takana avautuva näky sen sijaan poikkeaa varmasti useimmista naapuruston talleista. 59 08/17. Sininen Mini on jo hyvässä vaiheessa: vaativimmat korityöt ovat takana päin. ”Sitä on pitkään saanut kuulla väittelyitä, että kumpi on parempi, Monkey vai PV. Yksi näistä on musta PV-Suzuki, jonka hankinnan ja kunnostuksen motiiviksi paljastuu takavuosien kilpailuasetelma. Pieneen tilaan on mahdutettu kokonainen metalliverstas, jonka työkaluja työstökonevalikoima on käytössä Petrin omissa ja vähän kavereidenkin projekteissa. Kaikki on kuitenkin sillä tavalla järjestyksessä, että mitään ei tarvitse etsiä kohtuuttoman pitkään ja lattialle jää riittävästi liikkumatilaa. Tuleva taskuraketti Kokojärjestystä seuraten siirrymme nelipyöräisten projektien pariin. Koekasattu pyörännapa näyttää kilpaosalta uritetun jarrulevyn ja nelimäntäisen satulan myötä. Ne kuuluvat vuosimallin -53 Jawaan. Kokojärjestyksessä seuraava projekti on takavuosien suosikkipyörä Honda CB 350. Kaksipyttyinen japsipyörä on siinä vaiheessa, että peli on purettu ja varaosia haalittu maailmalta jonkin verran. ”Oli se epätoivoisen näköinen. ”Isä sanoi joskus, että osta hänelle 250-kuutioinen Jawa 50-vuotislahjaksi. Ei ollut silloin digikameroita juuri kellään, joten kuviakaan en siitä ollut nähnyt.” Matkahuollon kyydissä saapui sitten Jawa, joka oli juuri siinä kunnossa kuin myyjä oli kuvaillutkin. Ensivaikutelmaa voisi kuvailla sokeeraavaksi”, Petri naurahtaa. Töitä on yhä jäljellä, vaikka paljon on jo osia valmiinakin. Eniten lattiapinta-alaa vie oudomman näköinen häkkyrä, joka paljastuu Petrin itse tekemäksi CNC-plasmaleikkuriksi. Kaksipyöräisiä projekteja Tällaisilla työkaluilla osaava mies saa aikaiseksi vaikka mitä. Siellä täällä verstaassa näkyy tummanpunaisia vanhan moottoripyörän osia. Ajattelin, että kun teen nämä kaksi uudenveroiseen kuntoon, pääsen itse testailemaan ja muodostamaan mielipiteeni sen perusteella”, Petri hymyilee. P etri Mikkosen omakotitalon pihalla sijaitseva tallirakennus näyttää ulkoa katsoen aivan tavalliselta kahden auton nykyaikaiselta autotallilta. Sillä saa ohutlevyä leikattua vaikka minkä malliseksi. Tavaraa ja työkaluja on paljon ja tilaa rajatusti. Sorvi, jyrsin ja pellintyöstökoneet ovat tutun näköistä tavaraa
KATONRAJASSA näkyy Jawa-projektin runko satuloineen. Mikkosen verstas Marginaalista 60 08/17. Alasimen takana näkyy ahjo, jolla raudan saa takomislämpöön. Etualalla on Minin työn alla oleva moottori, joka saa vielä kylkeensä mekaanisen ahtimen ja tietokoneohjatun ruiskun. Petrin kädessä on rautanaulan takomiseen käytettävä muotti
Valmetin rautaa Nämä kolme laitetta etenevät pienen metalliverstaan tiloissa, mutta neljäs ja samalla suurin projekti ei talliin mahdu. Muuttuvakurkkuisen kaasuttajan tilalle Petri suunnittelee asentavansa ohjelmoitavan ruiskun. Petrin takana näkyvä laitos on itse tehty CNCplasmaleikkuri. ”Varsinkin nuoria kuskeja jeesaa mielellään. Kirsikkana kakun päälle moottorin kylkeen asennetaan mekaaninen ahdin. 61 08/17. En edes ruvennut tinkimään, ja sain sitten koneen ostettua itselleni.” Tarinoinnin lomassa selviää pian, että Petri Mikkonen on tavallista aikaansaavampi mies. Kilpa-autojen ja -prätkien tekniikka kiehtoo erityisesti. ”Meillä oli pitkään suvussa uutena ostettu Valmet, joka sitten myytiin eteenpäin. Pienen agenttityön jälkeen koneen olinpaikka ja senhetkinen omistaja oli saatu selville. Sähköalan töitä päivisin puurtava kaveri ehtii vapaa ajalla ratkoa myös kavereiden teknisiä murheita. ”Soitin miehelle, kerroin, mistä on kyse, ja sanoin, että haluaisin ostaa Valmetin takaisin. Vähän aikaa sitten sain ajatuksen etsiä ja kunnostaa vastaavan traktorin itselleni.” Hieman myöhemmin Petrille tuli mieleen, että mitä jos jollakin konstilla löytäisi sen alkuperäisen yksilön. Esimerkiksi moottorissa oleva sylinterikansi portattiin sikäläisessä virityspajassa Petrin seuratessa työtä paikan päällä. Mini-projektin myötä mies on vieraillut englantilaisissa pajoissa hakemassa ideoita ja inspiraatiota omaan autoonsa. ryyditetty venttiilikoneisto. Välillä on keskellä yötäkin hitsailtu pajassa ratapyörän runkoa kuntoon, jotta pyörä on saatu aamuksi taas viivalle.” KONEEN ympärillä on täsmälleen sen verran tilaa että mies mahtuu sitä ruuvaamaan. Mini-projektin myötä mies on vieraillut muutamaan otteeseen englantilaisissa Mini-pajoissa hakemassa ideoita ja inspiraatiota omaan autoonsa. Kilpa-automainen jarrujärjestelmä ei selvästikään ole tulossa autoon ulkonäkösyistä. Yllättäen se sopi omistajalle, joka kertoi oman näkemyksen hinnasta. Muutama kunnostettu pisteosa lojuu työpöydällä, ja niistä voi päätellä, että kyseessä on Valmet-traktori
Mikkosen Monkey Kuinka aikuinen mies päätyy hankkimaan pikkupyöräisen mopon ja käyttämään hurjasti työtunteja sen entisöintiin. Aikaa kului, mutta lopulta sain sitten aikuisiällä ostettua vastaavan Monkeyn.” Aivan vastaavasta vehkeestä ei tosin ollut kyse, sillä siinä missä naapurin Honda oli pakasta vedetty, Petrin ostos oli muutamaan lihalaatikkoon pakattu osakasa. Ajatus oli, että kolmen Monkeyn osista saisi koottua yhden ehjän. Tarina on lyhykäisyydessään monille tuttu. Omasta Rothmansista haaveilu alkoi jo tuolloin, mutta todeksi haave muuttui vasta aikuisiällä. Mikkosen verstas 62 08/17. Tuliterä sellainen ilmestyi aikoinaan Petrin naapurustoon. Petrin ollessa juniori-ikäinen, samalla kadulla asuva nuorimies sai itselleen tuliterän Honda Monkeyn upeissa Rothmans-väreissä. ”Sitä tuli monesti ihailtua ja tietysti halusin sellaisen myös itselleni. Vaiherikkaan projektin lopputulos on ilo silmälle. HONDA Monkeyn Rothmans-versiota valmistettiin vuosina 1988-1989. Osakasassa oli kaikkiaan kolme purettua mopoa, joista yksi oli Petrin pitkään himoitsema Rothmans-versio
Toisaalta löytyi uusi tekijä, joka hoiti puhalluksen ja maalauksen mallikkaasti valmiiksi saakka. Koekasauksen ja tilannekatsauksen jälkeen mopo purettiin nippeleiksi ja alkoi puuttuvien palikoiden hankinta. Runko sekä takahaarukka lähti soodapuhallukseen. TYÖNJÄLKEÄ kelpaa tarkastella lähemminkin, sillä yksityiskohdat ovat joka puolella kunnossa. Maalari ei moiseen halunnut enää ryhtyä. Lisää vastoinkäymisiä Lihalaatikosta löytyi kunnostuskelpoinen polttoainetankki. Myös alkuperäinen Rothmanstankki osoittautui niin ruosteiseksi, ettei sitä pystynyt enää kunnostamaan. Maalari ehdotti että Petri hioo maalit pois korjattavista kohdista ja korjauksen jälkeen pintaan vedettäisiin uusi väri. Petri toimi ehdotuksen mukaan, mutta seuraavan värikerroksen jäljiltä pulverimaalattu kerros oli niin paksu että se haittasi jo osien sopivuutta. Tarkoitus oli kunnostaa kulunut takahaarukka puhalluksen jälkeen, mutta reipasotteinen tekijä olikin ehtinyt maalata osat ennen Petrin seuraavaa käyntiä. ”En ollut malttanut odottaa maalin kuivumista riittävän kauan. Ja kun teippi meni hieman ryppyyn ja aloin sitä varovasti irrottaa, niin tankin maalia siirtyikin tarrapintaan. Oikeansävyistä istuinpäällistä ei rakentelun aikaan kotimaasta löytynyt. Kokoa ja pura Koekasauksen yhteydessä kävi selville ettei alkuperäinen ajatus toteudu, vaan että osia pitää haalia vielä lisää jotta syntyisi yksi täydellinen Monkey. Tähän saakka kaikki sujui loistavasti, mutta teippausvaiheessa alkoi ärräpäät lennellä. Aina olen ajatellut niin, että kun johonkin projektiin ryhtyy, ei sitä hevillä keskeytä vaan tekee vaikka kahteen tai kolmeen kertaan kunnes tulee itselle kelvollista jälkeä.” Osakasassa oli kaikkiaan kolme purettua mopoa, joista yksi oli Petrin himoitsema Rothmans-versio. ”Noin parisataa tuntia siihen urakkaan lopulta meni. Yksi mahdollisuus olisi ollut hioa maalikerrosta ohuemmaksi tarvittavista kohdista, mutta Petri ei halunnut luistaa viimeistelyn laadusta ja päätyi aloittamaan alusta. Sitten vaan kaikki alusta saakka uusiksi.” Kun runko ja tankki olivat kahden maalauskerran jälkeen valmiita, saattoi runkoon ruuvata itse kunnostetun satulan sekä omin käsin remontoidun ja puunatun moottorin kiinni. Vastoinkäymisten aikana piti välillä mennä hammasta purren ja nyrkkiä puristaen, mutta kyllä se sitten siitä onnistui. Sen hopeanvärinen maalipinta puhallettiin pois soodalla, jonka jälkeen pohjaksi vedettiin epoksimaali ja pintaan Rothmansin sininen väri. 63 08/17. Vastoinkäymisten myötä sekä tankki että runko on maalattu kahdesti
Valtaosa näistä kalliista tuotekehittelyprojekteista saatiin kirjata tilinpäätöksiin oppirahoina, mutta NSU:n kassaan lisenssit toivat kivasti rahaa, jolla omaa kehitystyötä saattoi jatkaa vielä vuosikausia. MÄNTIEN sivuille puristetaan kolme eri rengasasetelmaa varta vasten tehdyillä puristimilla. Wankelmoottoria kokeiltiin ainakin ruohonleikkureissa, perämoottoreissa, moottorikelkoissa ja moottoripyörissä, joista Hercules ja Suzuki toivat mallinsa markkinoille. Vasta neljäs lisenssin hankkinut, japanilainen Toyo Kogyo Co. Heikosti myyneen Spiderin tuotanto lopetettiin vuonna -67 ja sen korvasi etumoottorinen Ro 80, joka oli monilta ominaisuuksiltaan auto suoraan tulevaisuudesta. Muita kiertomäntää kokeilleita autonvalmistajia oli mm. Ja niin NSU tekikin. Samasta syystä Chevrolet hautasi pienen kiertomäntäisen Vega-mallinsa, auton kun piti kilpailla taloudellisuudellaan keskellä energiakriisiä. Kasaus etenee keskeltä päätyihin. Etuvetoinen, muotokieleltään suunnannäyttäjäksi muodostunut malli valittiinkin Euroopassa vuoden autoksi -68. toimi henkilöautobisneksessä valmistaen Mazdaa, jonka mallistossa moottorityyppi säilyikin aina viime vuosiin asti. Ennen kasausta osat on voideltava. Valmistaja myönsi Ro 80:n kaksikammioisen wankelmoottorin olleen markkinoille tullessaan Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine VIITENÄ viipaleina kasattavan kiertomäntämoottorin väliseinä ja päädyt ovat valurautaa ja väliin tulevat kaksi sylinteriä alumiiniseosta. Citroen, jonka mallistoon putkahti syksyllä -73 kaksikammioinen, Birotor-nimellä myyty GS. 64 08/17. Tiivistä tekniikkaa Vaikka wankelmoottori on rakenteeltaan ja kaaviokuvissa esitettynä nerokkaan yksinkertainen, ei siitä tullut perinteisen ja monimutkaisemman mäntämoottorin syrjäyttäjää. pienten vesipumppumoottoreiden valmistaja Fichtel & Sachs ja kolmas oli venemoottoreiden ja työkoneiden parissa puuhastellut Yanmar Diesel Engine Co. KÄÄNTYVÄPÖYTÄINEN pylväsporakone on jalostettu moottorinkasaustelineeksi. Mersukin testaili ensin kolmija myöhemmin nelikammioista versiotaan C111-superauton prototyypissään, mutta hylkäsi projektin kohtuuttoman polttoaineenkulutuksen myötä. NSU sai moottorin toimimaan kuitenkin niin uskottavasti, että sen valmistuslisenssien myymisestä tuli osa liiketoimintaa. Tehdas kehitteli pitkään käyttötarkoitukseen sopivia metalliseoksia. K iertomäntämoottorin tulevaisuuteen uskottiin ja NSU sai myytyä lisenssin niiden valmistamiseen monelle toimialalle: ensimmäisenä jonossa oli lentokonemoottoreiden valmistaja, toisena mm
PENTTI Pihlaja-Kuhnalle on kertynyt pitkä kokemus NSU-autoista ja Ro 80 -malliin tuomat haasteet ovat vieneet harrasteen ihan uudelle tasolle. Ongelmia oli niin tiivistyksissä, öljynkierrossa, jäähdytyksessä kuin sytytyksessäkin. Kasaamiseen tarvittavat erikoistyökalut onkin ollut valmistettava mittatarkkojen piirustusten mukaan. Kiertomäntämoottorissa männän pyörähtäessä kierroksen, pyörii sen sisällä oleva kampiakseli kolme kierrosta. Rakennetta tutkiessa on helppo ymmärtää miksi moottoria kasatessa on hyvä pitää sen toisella puolella selkeästi työvaihe työvaiheelta kuvitettua korjauskirjaa ja toisella puolen räjäytyskuvia. Moottorin kasaaminen tapahtuu voileipätyyliin pystyasennossa, eikä osien suunnittelu anna kasausjärjestyksen tai -työkalujen suhteen mahdollisuuksia improvisointiin. Tämä kuvitelma ei voisi paljoa enempää todellisuudesta erota, sillä erinäistä suikaletta ja renkulaa moottoriin tarvitaan tavaton määrä. Kasaustelineeksi on jalostettu kääntyväpöytäinen pylväsporakone, sillä moottori on kasatessa pyöräytettävä välillä ylösalaisin. Keskelle puristuu koko joukko tiivisterenkaita. Näihin upotettavat tiivistesuikaleet ovat nekin vielä erillisillä jousilla kuormitetut, joten sivujen tiivistämiseen tarvitaan 24 paikoilleen aseteltavaa suikaletta. Tarkkaa puuhaa Orimattilalaiselle pitkän linjan NSU-harrastaja Pentti Pihlaja-Kuhnalle NSU Ro 80 on mallin entisöinnin myötä tullut tutuksi. Olisi helppo kuvitella, että hiukan keskeltä kavennetun ovaalin muotoisissa palotiloissa pyörivät pullean kolmion muotoiset männät tarvitsevat lähinnä niiden kärkien tiivistesuikaleet. keskeneräinen ja parannuksia moottoriin ryhdyttiin tekemään kiireesti. Monimutkainen totuus näennäisesti yksinkertaisesta viipalemoottorista valkenee vasta, kun kuuntelee aiheeseen perehtyneen harrastajan kokemuksia eteen tulleiden ongelmien ratkaisemisesta. Vaikka tehdas sitä mukaa ongelmia ratkoi kuin niitä ilmeni, auton maine maalattiin nopeasti turhankin mustaksi – pitkälti niiden toimesta jotka eivät välittäneet autonsa huolloista hiukkaakaan. Tämä on tiivistämisessä vasta alkua, sillä kun männän ja palotilan välinen tiiviys on kunnossa, on männän oltava tiivis myös sen sisällä pyörivään kampiakseliin nähden. Kassakriisiin ajautunut NSU siirtyi vuosikymmenen lopussa Volkkarin omistukseen, joka sulautti sen osaksi Auto Unionia, ja näistä muodostettiin nykyinen Audi. Tämä kolme eri rengasasetelmaa käsittävä koneistuksen taidonnäyte sisältää yhteensä 74 osaa ja näiden paikalleen jännittämiseen tarvitaan kolmet varta vasten tehdyt puristimet. Pelkästään männän yhden kärjen jousikuormitteiseen tiivistykseen tarvitaan kymmenen tarkalleen paikoilleen aseteltavaa osaa, joten näiltä osin selvitään kaksimäntäisessä moottorissa kuudellakymmenellä osalla. Moottoria kehittäessään NSU käytti myös tuplauraisia mäntiä, jolloin kahden männän kohdalla liikutaan tässä vaiheessa jo 108 tiivistysosan lukemissa. Kun paineistettua voiteluöljyä ohjataan kampiakselin liukulaakeripinnoille on mäntien sivut tiivistettävä kampiakselin kauloilta, jottei öljy vuotaisi hallitsemattomana palotiloihin. Harrastaja tunnustaakin, että ensimmäistä kertaa Ro 80 -moottoria avatessaan ei hän voinut edes aavistaa kuinka paljon erilaisia tiivisteliuskia ja -jousia sieltä variseekaan tallin lattialle. Mäntä on toki tiivistettävä myös sivupinnoiltaan, joissa on männänrenkaan virkaa hoitaville tiivisteille jyrsityt urat. 65 08/17. VARAOSIEN saatavuus Saksasta on kohtuullinen siihen nähden kuinka harvinaien NSU Ro 80 on liikenteessä. MÄNNÄN jokaiseen kärkeen tulee 10-osainen tiivistys ja laidoille joko 12 tai 24 suikaletta, riippuen männän mallista. Ro 80:n tuotantoa jatkettiin kuitenkin aina kevääseen -77, jolloin yhtiössä päätettiin siirtää NSU-tuotemerkki historiaan ja käyttää Neckarsulmin tuotantolinjat hyödyllisemmin Audin 100ja 200-sarjan kokoonpanoon. Kun viipaleiden välissä kulkee niin öljy kuin jäähdytysneste, kasausvaiheessa kerrosten väliin puristuu vielä viitisenkymmentä tiivisterengasta
66 08/17. Paikalla on myös mittava määrä merkkikerhojen osastoja ja alaa sivuavia toimijoita ajovaatekauppiaista entisöitipalvelujen tarjoajiin. Samalta Potomac Classic -firman osastolta löytyi myös toinen monikulttuuriajoneuvo, ’63 Goggomobil Dart, joka on puolestaan australialaisen Buckle Motorsin valmiste. Tämä isompien automerkkien Australian maahantuoja keksi jostain syystä kokeilla omaa valmistusta Goggomobiilin alustalle. Tämä rääpäle olisi myyty 21 500 euroon. Tapahtuma alkaa jo torstaina, joka tuplahintaisista pääsylipuista päätellen lienee varattu tosiostajille. M ikäli italialaiset autot herättävät hiukkaakaan mielenkiintoa, itseään Euroopan suurimmaksi klassikkoautotapahtumaksi mainostava Auto e Moto d’Epoca on ehdottomasti käymisen arvoinen. Torstai on varmasti paras päivä kokoelmien täydentämiseen, sillä perjantaiaamuna on monen auton tuulilasissa jo myyty-lappu. Upea 380-kiloinen urheiluauto olisi kustantanut 36 500 €. Näyttelyhalleja tapahtuman käytössä on kymmenkunta ja hallien väliset piha-alueet ovat nekin täynnä myytäville klassikkoautoille varattuja telttoja ja alueita. Joka vuosi lokakuun viimeisenä viikonloppuna pohjois-Italian Padovassa järjestettävä tapahtuma kerää järjestäjien ilmoituksen mukaan nykyisin jopa satatuhatta kävijää useita näyttelyhalleja käsittävään messukeskukseen. MOOTTORIPYÖRIEN ystäville tapahtuma tarjoaa niukasti, mutta jokunen kauppias oli pyöriään myyntiin tuonut. Nelipyöräskootterissa on jotain rättisitikkamaista ja yllätys, yllätys Voisin on itse asiassa ranskalaisen Gabriel Voisinin suunnittelema kevytajoneuvo, jonka valmistuslisenssi myytiin Espanjan valtiolliselle autotehtaalle. Ovetonta ja katotonta Dartia laminoitiin lasikuidusta kaikkiaan 700 autoa. Esillä on ensisijaisesti Euroopan merkittävimpien klassikkoautokauppiaiden valikoimaa ja suurin osa autoista on tuotu paikalle puhtaasti myyntitarkoituksessa. Kun meillä on aika pistää klassikkoautot talviteloille, on hyvä suunnata pohjois-Italian Padovaan, jossa Euroopan isoin autotapahtuma Auto e Moto d’Epoca tarjoaa ihmeteltävää erityisesti italoklassikoiden ystäville. Auto e Moto d’Epoca Padova Italia, 26-29. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine VOISIN Biscuter, tuo Espanjan Erkkola. Muinaisen Moto Guzzin housunlahjetta vasten kiillottuvalla isolla vauhtipyörällä saadaan tyhjäkäynti niin matalaksi, että jos ummistaisi silmänsä, voisi kuvitella kuuntelevansa maamoottoria. 10. Sellainen on jokaisen vakavasti otettavan kääpiöautokeräilijän kokoelmasta löydyttävä. Noin kuutisensataa varaosamyyjää on pääsääntöisesti rajattu omiin halleihinsa ja yksi halleista on varattu lauantaina pidettävän autohuutokaupan kohteille
Aidoista alkuperäisistä, noin 300 000 euron arvoisista Ferrari 250 GTE –autoista syntyy surutta historiallisesti arvotonta kulkupeliä. TÄMÄ on mielenkiintoinen ilmiö arvoautojen kohdalla. VENETSIAN lähellä toimivan G&T Auton osastolla oli Lamborghini Miura hiukan perusteellisemman huollon kohteena. VOI tätä Abarth-intoilun määrää! Nämä kypsän leikki-iän hopeaketut syynäsivät tämän kilpahistoriaa omaavan ’57 Fiat 750 Abarth Zagaton jokaisen ruuvin kannan ja alustan prikan. Jäljelle jää kivan näköinen mutta numeroton kori, kun tekniikka ja alkuperäinen valmistenumero uudelleenkoritetaan muistuttamaan viidentoista miljoonan euron arvoista 250 California Spideriä tai 30 miljoonan euron Ferrari 250 GTO-mallia. Vaikuttivat olevan erityisen tarkkoja alkuperäisosien tunnistajia. Tapahtumasta olisi voinut hankkia itselleen niin kaksikuin nelipaikkaisenkin version, kovakatolla tai ilman – ja vielä kaikissa kuntoluokissa. 67 08/17. Liekö välillä palanut kuten automerkillä on taipumusta. TAANNOIN kansikuvammekin esiintynyt Touringin korittama Lancia Flaminia Superleggera ei ole Italiassa hirvittävän harvinainen
Sekä Timo Mäkisen -65 Monte Carlo Mini sekä Juha Kankkusen kauden -92 väreissä oleva Lancia Delta vaikuttivat olevan siviiliautoja, jotka oli teippailtu tribuuttihengessä. puiset puskurit ja muuta puuveneistä tuttua. TSEKIN Prahassa toimiva GTO Tech valmistaa kaikkea tarpeellista kuten Lancian Stratoksen uusia koreja, tukivarsia ja mitä nyt rallatessa tahtoo rikkoontua. Agnelli jatkojalosti Marinellan ideaa ja teetti Fissorelta tällaisia akvaarioita isoine ikkunoineen ja pleksikattoineen Fiatin tehdaskierroksille erityisen tärkeitä vieraita varten. Yrityksen tuotevalikoimaan kuuluu nykyisin myös Lancia Fulvian uustuotantona valmistettavat moottorilohkot. Tämän Rooma-kilpisen yksilön oletetaan olevan yksi neljästä valmistetusta. OLISI voinut kuvitella että 50-luvun puolivälissä näin veretseisauttavan kaunista autoa olisi saanut myydyksi Amerikkaan laivalasti toisensa jälkeen. PERIMÄTIEDON mukaan koripaja Fissoren valmisti Fiat 600 Multiplasta Fiatin omistajan Gianni Agnellin perheen käyttöön muutaman Marinella-avoauton. Tuotantomääristä on risteilevää tietoa, mutta jossain runsaan sadan ja muutamien satojen välimaastossa liikutaan. VUONNA -53 esitelty Fiat 1100 vastasi ihanteellista perusautoa, joista muutama taivutettiin Turismo Veloce –erikoismalleiksi. Tätä ensimmäisen lähdön -54 ”prima serie” -mallia koristaa kiva TV-kuvio maskissa. Auto e Moto d’Epoca SUOMALAISET rattisankarit nauttivat arvostusta Italiassa. 68 08/17. Nimi viittasi mereen ja veneilyyn ja autossa oli mm. Lancia Aurelia B24 Spider – mallia valmistui kuitenkin vain muutama sata
LANCIAN vauhtimalleissa on sellainen jännä ominaisuus, että lähes kaikki ohikulkijat kiertävät niiden ympäri ennen kuin jatkavat matkaa. Takaikkunan tarra mainosti Helsingin Automuseota. 69 08/17. Porsche 356 Carrera 2 –mallin alkuperäisen työkalusarjan hintaa tiedustellessa hyvinpukeutunut elegantti herrasmies katsoi hetken silmiin, hymyili lempeästi ja esitti vastakysymyksen: ”Tarvitsetteko te juuri sellaista?” Ilmeisesti vain tositarvitsijat kutsutaan erikseen pöydän toiselle puolelle jatkoneuvotteluihin. Tämä arviolta 125 kappaleen valmistusmäärään jäänyt harvinaisuus olisi irronnut Parman lähellä toimivastra Max Car Auto Storiche –liikkeestä hintaan 30 000 €. Saman putiikin myyntirivistössä seisoi toinenkin Fiatiksi hämäävän linjakas ajoneuvo, joka on myös Vignalen käsialaa. Hivenen outoa näissä kahdessa saman pajan tekeleessä oli se että tummansininen, muotoilultaan selkeästi modernimpi oli vuosimalliltaan -62. MIKÄLI Adenauer-Mersu kiinnostaa, niin Padovassa toimiva Gmotors-liike tarjosi siistiä yksilöä 68 000 euroon. Mikä parasta, auto näyttäisikin olevan jo Suomen kilvissä. Ihmekös tuo, sillä alkuperäiskuntoinen 33 500 kilometriä ajettu ’82 Lancia 037 Stradale ja vain 27 500 kilometriä ajettu ’76 Statos olivat Euroopan parhaat yksilöt. VIGNALEN käsitys valoisasta nelipaikkaisesta coupesta, lähtökohtana ’63 Fiat 1500. 1300 Coupen valmistemääräksi tiedetään 200 kappaletta, joista tämä oli auto numero 163. Tai suunnilleen niin Modenassa toimiva vauhtiautokauppa Route Da Sogno tarjomiaan helmiä kuvaili. VARAOSAMYYNTIHALLEJA ei kuvaa sana romutori, sillä kaikki on puhdasta ja erittäin siististi esillä. Tämä ruiskukitinvärinen perheauto oli varustettu 1200-moottorilla ja 13 000 hintapyynnillä. LÖYTYISIKÖ Suomesta ehjä tällainen, siis ei Lada vaan Fiat 124 Familiare. Nollakolmeseiska myytiinkin heti
10. Tämän Milanossa toimineen koripajan tuotantomäärät jäivät rajallisiksi, eikä kellään ole käsitystä montako 1100 Fiatia pajalla avoksi sahattiin. Niin tai näin, uudelle omistajalle 20 tuhannen lähtöhinnasta startannut Boneshi Cabriolet maksoi palkkioineen vain 43 700 euroa. Bonhams Padua Auction Padova, Italia, 28. Tämä ’65 1600 GT Berlinetta on saanut korinsa Fissoren koripajalla, eikä vastaavia valmistunut kuin 21 kappaletta. Auton edellisten omistajien laajojen tutkimusten perusteella uskallettiin kuitenkin väittää että tämä olisi ainut meidän päiviin säästynyt yksilö, mahdollisesti jopa ainut koskaan valmistettu. Pitkälti yli 200 vuotta vanha, Lontoosta aloittanut kansainvälinen huutokauppatalo Bonhams järjesti Padovan autonäyttelyn yhteydessä kuudenkymmenen klassikkoauton huutokaupan, jonne erikoisuuksia oli tuotu vasaroitavaksi ympäri Eurooppaa. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 70 08/17. Yhteensä kaikkia malleja valmistui vain 128 autoa, joten aika pienimuotoista toiminta oli. OSCA tunnetaan parhaiten tuplaylänokkakoneistaan joita asenneltiin paljon Fiatin 1500-malleihin, mutta rakentelivat Maseratin veljekset myös omia OSCA-autojaan. Tästä esimerkkinä käy suorastaan sympaattinen ’47 Fiat 1100 A Cabriolet, jonka avomuunnoksen on toteuttanut unohduksiin painunut Boneschi. VOISI kuvitella, että äärimmäinen harvinaisuus tarkoittaisi korkeaa haluttavuutta ja sitä kautta pilviä hipovaa hintatasoa, vaan ei. Samaa autoa eri näköisenä korittivat myös Boneschi, Morelli ja Zagato
Huutamaan lähdettiin kymppitonnista ja tonnin korotuksilla saatiin 19 000 euron tarjous. Valistuneet oletukset liikkuvat kuitenkin 25 yksilön paikkeilla. Tarjoukset nousivat lähes neljäänsataantuhanteen euroon, mutta omistajan käsitys autonsa arvosta oli sitäkin korkeampi, eikä kauppaa syntynyt. Kyseessä oleva ’63 Fiat-Abarth 1000 Monomille GT Coupé on yksi neljästä jäljellä olevasta yksilöstä, joista kaksi on Amerikassa ja yksi Japanissa. Tämä katulaillinen ja puskurein varustettu yksilö oli rekisteröity Itävallan liikenteeseen. UMPIKYLKINEN ’57 Lancia Appia C80S Furgonata lienee kohtuullinen harvinaisuus Italiassakin. Kun hintaan lisättiin vielä 15 prosentin välityspalkkio, joka tässä tapauksessa oli vaatimattomat 117 000 euroa, niin uusi omistaja saattoi kurvailla Mersunsa kotiin kukkaro 897 000 euroa kevyempänä. Palkkioineen loppuhinnaksi jäi 103 500 euroa. Tämän Euroopan ainoan Monomillen historia kaikkine käänteineen tunnetaan tarkasti ja dokumenttia auton mukaan sai mappikaupalla. Ensisijaisesti ratakäyttöön suunnitellun geeteen olemus on milanolaisen kilpurikorittamo Sibona & Basanon tekeleitä, eikä valmistusmäärästä ole vedenpitävää varmuutta. Kyllä sininen sämpylä huutajia kiinnostikin. Monomillestä oli tehty 60 000 euron ennakkotarjous, josta kamppailu jatkui vielä 90 tuhanteen. Takana näkyvä, viimeiset 30 vuotta Norjassa kotiaan pitänyt 300 SL löysi uuden omistajansa jo 780 000 euron kohdalla. SUORASTAAN leikkikalumainen ’54 pre-A Speedster 1500 on uutena myyty Yhdysvaltoihin, josta nykyinen omistaja osti sen Italiaan vuonna 2011. Hinta-arvio keikkui 25 000 – 35 000 euron välimaastossa, eikä neljättä omistajaa kaappiautolle saatu. Täydellinen entisöinti Porscheen on teetetty arvostetussa firmassa, ja osien numerot täsmäsivät kauttaaltaan. 71 08/17. ITALIA ei olisi läheskään niin kiinnostava maa ilman Abarthin virittelemiä pikku-Fiiuja, niinpä huutokauppaakin oli yksi sellainenkin listattu. Uutena Milanon lähellä Legnanossa rautakaupan rahtiajossa olleella autolla on ollut vain kolme omistajaa. Viimeiset 30 vuotta samassa perheessä ollut kaappi on pääpiirteittäin alkuperäiskuntoinen, mutta nykyisen maalipinnan ja uuden kannentiivisteen se sai vuonna -90
Vignale koritti näitä avokkaita tiettävästi 242 kappaletta, joista tämän viime vuodet Englannissa majaillut yksilö vaihtoi omistajaa 638 250 eurolla. Mittarissa oli alkuperäiset 67 000 kilometriä eikä ainakaan ulkoisesta olemuksesta löytynyt minkään sortin virheitä. De Tomason kori on kuitenkin valmistettu Ghian pajalla, josta korissa kertoo pieni läpyskä. Jostain syystä moni italialainen arvoauto on saanut päällensä saman punaisen maalipinnan ja vaalean toffeenvärisen sisutuksen. HIUKAN nuhruinen olemus ja neljännesmiljoonaa hipova hinta-arvio eivät saaneet yleisöä syttymään. Bonhams huutokauppa NÄITÄ 80-luvun herkkupaloja ei huutajien keskuudessa arvostettu ihan niin korkealle kuin omistajat olisivat toivoneet. OTA näistä makaroneista nyt aina selvää, kun tämänkin huvittavan pienen Vallelunga Berlinettan piirtäjäksi mainitaan Giorgetto Giugiaro, joka tuolla hetkellä toimi Carrozzeria Fissoren palveluksessa. Huutamaan lähdettiin 15 tonnista ja korotukset loppuivat 20 tonnin kohdalla. Ison lasiperän alle on piilotettu niinkin eksoottista tekniikkaa kuin Ford Cortinan 1,6-litrainen Kent parilla vaakaimu-Weberillä maustettuna. Hinta-arvio oli asetettu 30 – 35 tuhannen välimaastoon, joten näiden kohdalla 80-luvun arvostus jäi odottamaan itseään. 90-luvulla tehdyssä kunnostuksessa autoon on vaihdettu moottorinlohko, johon on kuitenkin naputeltu alkuperäisen lohkon numero. Samoin kävi murtoluku-Fiatille, joka lienee unohtunut aikoinaan myymälän takahuoneeseen, sillä mittarissa oli uskomattomat 50 kilometriä. Käyttöä helpottamaan vaihteisto oli vaihdettu uudemman mallin viisiloviseen askiin ja jäähdytystä oli paranneltu vielä parilla sähköpuhaltimella. Meklari selvensi ennen huutojen alkua että murtsikkaa ei jostain paperisyistä pystytä rekisteröimään Italiaan, mutta muihin Euroopan maihin rekisteröinti kyllä onnistuisi. 72 08/17. Malli taisi olla merkille harha-askel, sillä vain 50 autoa tiedetään valmistetun. Avokkaan sisutus on ollut mustaa nahkaa. HUUTOKAUPPAKATALOOKIN kansikuvaksikin päässyt ’60 Maserati 3500 GT Spyder on kaunistanut uutena Los Angelesin katukuvaa vaaleansinisessä metallihohtopinnassaan. Hinta-arvio oli asetettu 17 000 – 22 000 euron välimaastoon, mutta myymättä jäi. Kreikkaan rekisteröity ’89 GTI 1.9 oli täysin ruosteeton, vuosi sitten ylimaalattu ja sisustukseltaan täysin ehjä
Junakeulasta tehty baariauto myi monta pulloa kuohuviiniä ja paukun tai pari tiukkaakin. Aina ennen huutamista kohteen esitteli italiaksi Milanossa Bonhamin taidehuutokauppoihin erikoistunut Luca Curradi. Punainen ’63 Fiat 750 Vignale Spyder kipusi 21 000 euroon, mutta jäi myymättä. HUUDETTAVANA olevan kohteen voimassa oleva korkein tarjous ei jää millään kielellä epäselväksi. HUUTOKAUPAN meklarina toimi kaikista Bonhamin autohuutokaupoista vastaava James Knight, jolla on vuosikymmenten kokemus klassikkoautojen vasaroinnista. Olettavasti autolla on ajettu 55 000 kilometriä ja hiljattain siihen oli vaihdettu rutkasti kulutusosia. Lähtöhinta tiputettiin kahteen tonniin jolloin alkoi tapahtua ja yksi huutaja salista ja toinen huutaja puhelimen välityksellä kamppailivat Hondasta niin että lopullinen kauppahinta nousi palkkioineen 10 925 euroon. AUTOILUUN ei toki alkoholin nauttiminen kuulu, mutta huutokauppaan näyttää kuuluvan. Hinta vilisee realiaikaisesti Euroopan, Englannin, Amerikan, Sveitsin, Hong Kongin sekä Australian valuutoissa. ERIKOISKORITETTUJA Pompannappeja Italiassa riittää. HUUTOKAUPAN sympaattisimman auton tittelistä kisasi tämä riemukas pikku-Honda Z 600, jota koristivat alkuperäiset Rooman kilvet, Melberin 10” aluvanteet sekä hienot Pirelli P3 Cinturato-valkosivurenkaat. Olet sitten myyjä tai ostaja, niin tylsää se on olla kauppoja juhlimatta. Vaikka tunnelman jäädyttäviä hiljaisia sekunteja ei kaksikolta pääse juuri syntymään, hidastaa kaksikielisyys vasarointitahtia ja aikaa kauppaan kului lähes kolme tuntia. Samoin kävi vaalensiniselle Coupélle. Erittäin selkeästi englanniksi hoidettua kaupankäyntiä maustetaan sopivasti huumorilla ilman että keskustelu yleisön kanssa karkaisi sivuraiteille. 73 08/17. Meklari ehdotti, että liikkeelle lähdettäisiin 6 000 eurosta, mutta yleisö istui hievahtamatta
ROMPPARIN hauskimman näköinen vehje oli tämä Hondatossumopo. Forssan prätkäromppari 74 08/17. Marraskuu on tapahtumien suhteen hiljaista aikaa, mutta jotain sentään tapahtuu silloinkin. Keltainen väri osuu hienosti muotoihin. Teksti ja kuvat: Jukka Vuorenmaa HONDA CB 100 on kiva ja taloudellinen puksutin ja kevytkäyttöinen kuin mopo. Vuoden -79 yksilöstä pyydettiin 1200 €, mikä kuulosti aivan kohtuulliselta. Kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna suuntasimme Forssaan, jossa järjestettiin perinteinen mp-rompetori. Forssa, 4.11. ENNEN muovitankkista Tunturi Trialia kallioilla kiipeiltiin tällaisella Super Sportin näköisellä Trial-mallilla. Mukavasti kävijöitä keräävän tapahtuman hyviin puoliin lukeutuu se, että myyntipöydät eivä tulvi joutavanpäiväistä rihkamaa
Yamaha TZ taitaa olla liukas peli radalla tänäkin päivänä. JOKU on nikkaroinut Dellorto-kaasuttimeen merkillisen putsarisysteemin. Komeata on ollut lymytä tuulelta suojassa näin leveän katteen takana, varsinkin, jos kuski ja matkustaja ovat istuneet omissa satulapoteroissaan. NIIN se luksuskin patinoituu. Tästäkin olisi lähtenyt täyskunnostettu MZ 250:n kone viidelläsadalla. Forssan prätkäromppari 75 08/17. Kilpivalinta herättänee taas keskustelua kahvipöydässä jos toisessakin. Kaipa ne oravat ja siitä suuremmat pysyvät loitolla moisen sihdin ja sirkkelinterän avulla. Veneestä vitriiniin ja kaikkea siltä väliltä. EIHÄN siitä ole kuin hetkinen, kun moottoripyörien alumiinipalkkirungot olivat uusin ja kovin juttu sarallaan – ja nyt ne ovat jo rompetorikamaa. Ei hätää, Forssassa senkin unohduksen saattoi paikata edullisesti. LIEKÖ joltakulta jäänyt Raisu-projekti vaiheeseen, kun myyntipöydälle oli tuotu viittä vaille maalattavaksi valmis polttoainetankki. HONDA CBX550 Four oli tuotannossa 1982–86. Sen ilmajäähdytteinen rivinelonen on varustettu kahdella yläpuolisella nokka-akselilla, ja venttiilejä on neljä per sylinteri. ITÄPYÖRIEN harrastus ei kurista kukkaroa. AJELITKO kääpiöautolla Nordkappiin vuonna 1999, mutta unohdit lunastaa merkin auton keulalle. Aikanaan Honda sattui edulliseen vakuutusluokkaan, mutta tämä peli on museoleimattuna vieläkin edullisempi kustannuksiltaan. Vain mielikuvitus on rajana, kun tämänkin Bernardin mahdollisia käyttökohteita pohtii. VANHA on kaunista, ainakin jos kyseessä on moottori. Tästä on jonkun hyvä jatkaa
Tonnilla olisi lähtenyt uuden omistajan matkaan. 76 08/17. Teksti ja kuvat: Jukka Vuorenmaa SIITÄ ryhdikkään oloinen kuntoilupyörä jollekulle. 125-kuutioinen Husse on vuosimallia 1978 ja kuulemma ajokuntoinen. Jahka isänpäivän kahvit oli nautittu ja lasten tekemät kortit kiinnitetty nastalla seinään, oli loppupäivä aikaa harrastuksille. MOTO-GUZZI tuskin herättää mielikuvia peltirunkoisesta mopedista, mutta sellaisiakin perinteikkään valmistajan valikoimissa on ollut. HARVINAISTA herkkua kaksin kappalein. Taaempi Bultaco vuodelta 1967 etsi vielä uutta kotia. Etummainen Bultaco Prusang oli jo löytänyt uuden omistajan. Klassikkoprätkistä kiinnostuneet suuntasivat Lohjalle Stadin Pärtsäreitten rompetorille löytöjä tekemään. Isänpäivän löytöjä Lohja, 12.11
SUZUKIN pikkumopoista PV:n omistajaa hemmotellaan runsaalla varaosatarjonnalla, oli kyse sitten uusista tai käytetyistä kilkkeistä. JA tästä vähän linjakkaampaa loimea Harleyn ylle. VANHA Yamahakilpamoottori. Tämän siistin CZ:n ilmajäähdytteisen kaksitahtisen räminöitä olisi päässyt kuuntelemaan 1100 euron korvausta vastaan – omalla pihalla tietysti. Kaksitahtinen nelipyttyinen on mahtanut olla raikuva kone aktiiviaikanaan. 77 08/17. PARIISI-DAKAR-KILPAILUJEN suosion myötä sarjatuotantoenduroiden sivuprofiilit paisuivat esikuviensa mukaiseen kuosiin. Vastahan tämä trendi tuli ja meni, mutta niin on jo museoleima lyöty jättitankkisen Gilerankin rekisteriotteeseen. AUTOMIESTEN on turha haaveilla reilun tonnin hintaisista tehdaskilpureista. Suzuki Solifer R:n omistaja puolestaan tuskin kovinkaan usein kohtaa rompetorilla näin herkullista pöytäkattausta. Ei pakoaukonsäätimiä eikä läppäventtiileitä imupuolella, eli on tainnut olla myös äkäinen käytökseltään. MAUKKAASTI väritetty ja hienosti toteutettuja yksityiskohtia vilisevä Norton-kilpapyörä pysäytti monta ohikulkijaa hetkeksi vierelleen
Sotavuosien aikana pyörät eivät lakanneet pyörimästä. Milloin auto lipesi liukkaalla tiellä ojaan tai pyöränripustus petti kuoppaisella tiellä. Talviautoilua kovissa oloissa M useoautolla talven tuiskuissa liikkuessa mieleen nousee arvostavia ajatuksia niitä kohtaan, joiden arkea oli aikanaan liikkua nykyautoihin verrattuna kömpelöllä kalustolla ja kehnoilla teillä kelillä kuin kelillä. RUOTSIN Punaisen Ristin ’39 Plymouthin tuulilasia raapataan jäästä. SOTAVALOKUVAAJIEN auto on jäänyt jumiin Suistamolla. Ja sodan raskas ja vaarallinen arki kaiken sen päälle. KUOSMAJÄRVEN ja Suurinivan välinen huoltotie on tukossa eikä autolla pääse eteenpäin. Usein huonokuntoisella kalustolla liikkuessa sattui ja tapahtui. Itsenäisyyspäivän kynnyksellä ja satavuotiaan Suomen kunniaksi keräsimme Puolustusvoimien kuva-arkistosta sotaajan autoilukuvia. SA-kuva-arkiston otoksien kautta pääsee jyvälle siitä, millaisella autokalustolla sota-aikana liikuttiin ja kuinka autoja varusteltiin talven koetuksia vastaan. Ei, vaikka tiet olisivat kuinka kurjassa kunnossa, polttoaineesta pulaa tai varaosat kortilla. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Fotoalbumi 78 08/17. Karjalan lumiset maisemat ovat taltioituneet upeaan värikuvaan Heikki Roivasen toimesta maaliskuussa 1942. LUMIKETJUT olivat tavallinen näky talvella. Tilanteen ikuisti tuntemattomaksi jäänyt kuvaaja. Huomaa siististi tehdyt viimasuojat. Taustalla Hangon dynamiittitehdas
RINTAMAN lähistöllä piti liikkua varoen ja mäen päälle ajaessa oli tärkeätä edetä sammutetuin lyhdyin. Kuvat: H. Ahon ottamassa kuvassa näkyy hyvin kuinka harvoja autoja hyödynnettiin. H. Vidal G 1200 Tempo oli myös kahdella kaksitahtikoneella ja kahdella vaihteistolla varustettu. Harrivirta ja Vuorela. 79 08/17. LIUKKAILLA teillä ei onnettomuuksilta vältytty. Moottorit piti pitää lämpimänä ja siihen tarpeeseen käytettiin peitteitä huovista turkkeihin. U.Kumpulainen sattui kameroineen kohdalle kun kenttäpostia kuljettanut auto oli suistunut ojaan. PUNAISEN ristin autoja. Volvo on kääntymässä Sairaalakadulta Kauppakadulle. JOENSUUN katukuvaa. Kuva: Martti Aaltonen NELIVETO on yliveto vaikeissa oloissa
Harrivirta ja E. H. Kuvat: H. Harju. Sitten vielä peitto päälle, ja johan lämpenee. Roivainen vangitsi filmille komean kokoisen moottorinlämmittäjän. MOOTTORINLÄMMITTÄJÄLLÄ saatiin pakkanen syrjäytettyä ja kone käymään. HEHKUVAT hiilet pannuun ja öljypohjan alle. Kuva: Vuorela. Roivainen POLTTOAINEEN jakeluverkosto liikkui siellä missä autotkin. Kuva: H. 80 08/17. AUTO lähdössä korsustaan Syvärillä
Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Miten Se Toimii Lehti, joka ruokkii aivoja! Miten Se Toimii tekee tieteistä hauskaa vastaamalla eri alojen kysymyksiin – avaruudesta, ympäristöstä, teknologiasta, liikenteestä ja historiasta. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Miten Se Toimii kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Miten Se Toimii määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.mitensetoimii.. Vastaukset esitetään mukaansatempaavien artikkelien muodossa. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. 03-2251 948 Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. • Puhelimitse: puh. Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa
Amerikkalaisen Brooks Stevensin tavoitteena oli kertaheitolla rynnistää arvostettujen eurooppalaisten muotoilijoiden rinnalle luodessaan oman näkemyksensä upeimmasta loistoautosta. Marginaalista 82 08/17. Alkuperäisestä sadan auton valmistussuunnitelmasta luovuttiin ja vain kuuden yksilön arvellaan koskaan valmistuneen. DIE Valkyrie -yksilöiden vuosimalleja on hiukan vaikea määritellä. Tämä -53 Cadillacin alustaan perustuva yksilö on kirjattu vuoden -55 autoksi ja hintapyyntiä sillä on 395 000 USD (340 000 €) verran. Kuvat: Hyman Ltd. Vaikka kummajaisen huomioarvo olikin kiistaton, ei tämä Brooksin taidonnäyte muodostunut suunnannäyttäjäksi saati poikinut tilauksien tulvaa. -liikeestä mahdollisuus hankkia yksilö, joka palveli Brooks Stevensin vaimon Alicen henkilökohtaisena ajokkina vuosikaudet. Näistä kahden tiedetään varmuudella säilyneen. Järkälemäinen puskuriin liittyvä V kyllä toimi tehokkaana katseenvangitsijana. Brooksin kantava idea Die Valkyrien muotoilussa oli toteuttaa amerikkalaisten suosimasta moottorityypistä kielivä V-symboli autonsa nokalle tavalla jollaista ei oltu aiemmin nähty. Die Valkyrie ensiesiteltiin Pariisissa. Tasapainottaakseen visuaalista kokonaisuutta Valkyrien takapää maalattiin mustaksi. Nyt olisi Yhdysvaltain Missourista, Hyman Ltd. Kertaalleen ylimaalattu, pääosin alkuperäiskuntoinen yksilö on huolettomassa käyttökunnossa, sillä varaosien suhteen 50-luvun Cadillac tuskin tulee tiensä päähän koskaan. Lähtökohdaksi hän valitsi upouuden ’53 Cadillacin, johon korin sai toteuttaa Hispano-Suizan ja Maybachin kaltaisten luksusautojen korittajana ennen sotia toiminut Saksalainen Spohn. Die Valkyrie A rvostus muotoilijana ansaitaan yleensä vasta pitkän uran myötä ja selkeästi tunnistettava tyyli vakiinnuttaa aseman legendojen joukossa. 300-Mercedeksen penkein sisustettu nelipaikkainen avoauto varustettiin irrotettavalla kovakatolla
Pito on märällä ja kuivalla asfaltilla keskitasoa. Haastajat alkavat vihdoin tulla rinnalle ja osa jo ohikin. Toimitamme laadukkaat varaosat nopeasti ja luotettavasti. Pito on märällä ja kuivalla asfaltilla keskitasoa. 8,4 Hankookin nastamelu kuuluu selvästi muun rengasmelun yli. Kuivalla pito on heikko ja jarrutusmatkat pitkiä. Helpon käytöksen ansiosta nopeat väistötkään eivät tuota Hankookille ongelmia. Nasta ei kuitenkaan yksin riitä. 34 TEKNIIKAN MAAILMA 17/2017 TA L O U S /M U K A V U U S A J O A S FA LT IL L A A J O L U M E L L A J A J Ä Ä L L Ä Nastarenkaat Continentalin melu on nastarenkaiden tyypillisellä tasolla, ja myös sen vierintävastus on keskitasoa. 34 TEKNIIKAN MAAILMA 17/2017 tekniik anmaailm a.f i VERTAILU Alf a Ro m eo Alf ett a ’76 • BM W 20 02 tii ’71 • Da tsu n 10 00 de Lu xe ’6 9 • Fo rd Es co rt 16 00 Sp or t ’78 • Sa ab 96 L ’77 08/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 36 84 80 -1 70 8 • PA L VK O 20 18 -0 3 6 41 48 83 68 48 08 17 00 8 Viipale mediat 08 /1 7 AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Hämeenkyrön Rallispecial NSU WANKEL SPIDER: Kiertomäntämoottorinen sportti TULEVA KLASSIKKO: Mercedes-Benz ML -kaupunkimaasturi VÄKEVÄN MAKEA FORD 20M RS TURBO MAY ’ 69 Fo rd 20 M RS Tu rb o M ay ’6 9 • La da 12 00 L ’79 • N SU Sp id er ’6 5 • Pa nh ard Dy na Z ’59 • Vo lvo 16 4 Au to m ati c ’70 TERVEISIÄ VENÄJÄLTÄ LADA 1200L ’79 “NAPPISILMÄ” AU TO IH M IS EN N OS TA LG IA PA KE TT I! MIKKOSEN VERSTAALLA HONDA MONKEY ROTHMANS HERRASVAUNU Huoliteltu VOLVO 164 AUTOMATIC ’70 Kurvaa osoitteeseen www.angloparts.com ja tilaa puuttuvat osat autoosi suoraan verkkokaupastamme tai tule poikkeamaan myymälässämme. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin kulumiskestävyys ja ajettavuus asfalttikeleillä, mikä näkyy myös tämän testin tuloksissa. TÄMÄNVUOTISE SSA RENGASTESTISS Ä nähtiin, että vanhojen tuttujen rengasvalmistajien ja -merkkien johtoasema ei enää ole kirkossa kuulutettu. Vierintävastus on nastarenkaille tyypillinen. Jotta sinä voisit keskittyä nauttimaan autostasi. Pidon maksimoimiseksi kumiseoksen on lähtökohtaisesti oltava mahdollisimman pehmeää. Pidon maksimoimiseksi kumiseoksen on lähtökohtaisesti oltava mahdollisimman pehmeää. Siitä huolimatta Hankook käyttäytyy kuivalla rauhallisesti eikä yllätä. Kuivalla pito on heikko ja jarrutusmatkat pitkiä. Myynti: kaikki hyvin varustetut rengasliikkeet kautta maan. Nokian kulkee kuin juna, ohjautuu täsmällisesti myös väistöissä, eikä menetä pitoaan totaalisesti missään tilanteessa. Niin sen pitääkin olla, ja tilanne pakottaa valmistajat jatkuvaa kehitystyöhön. Rengas on märällä looginen ajettava, vaikka pitoa hieman puuttuukin. Helpon käytöksen ansiosta nopeat väistötkään eivät tuota Hankookille ongelmia. Osa pohjoismaihin suunnitelluista kitkarenkaista on siedettävällä tasolla asfaltilla, mutta osa kelvottomuuden rajoilla. Hankookin pito jäällä on hieno, ja rengas ohjautuu ääritilanteissa varmasti ja loogisesti eikä yllätä terävillä takarenkaiden luistoilla. Jokaisella autolla on tarina. Nokian on kuivalla asfaltilla pehmeä ja se ohjautuu väistöissä hitaasti. Pito on huippuluokkaa mutta parasta renkaassa on silti sen erinomainen ajettavuus sekä jäällä että lumella. Sen on myös oltava tukevasti kiinni jossain riittävän paineen aikaansaamiseksi. Kitkarengas ei tosiaankaan ole kesärengas. Jotta nasta pysyy kiinni, on kumiseoksen oltava riittävän jäykkää. Renkaanvaihto on pakollinen osa testiprojektia. Myös jarrutuspito on lumella hieno. Vaihdon on sujuttava ripeästi, koska talvella kelit muuttuvat nopeasti, mikä aiheuttaa muutoksia pitoon ja tuloksiin. Continentalin jääpito on erinomainen. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin kulumiskestävyys ja ajettavuus asfalttikeleillä, mikä näkyy myös tämän testin tuloksissa. Jarrutuspito on märällä kohtalainen. Myös lumella pito on upea ja ajettavuus rauhallista. Vierintävastus on nastarenkaille tyypillinen. Sen on myös oltava tukevasti kiinni jossain riittävän paineen aikaansaamiseksi. Kuivalla Continental voisi ohjautua tarkemminkin, mutta se käyttäytyy kuitenkin rauhallisesti ja hallinta on helppo säilyttää. 8,8 Hakkapeliitta 9:n nastamelu on kuuluvaa ja vierintävastus on nastarenkaille tyypillinen. Nokian uutuus on jäällä erittäin hyvä rengas. tai puh. Toisaalta, kova kumi taas toimii huonosti liukkaalla pinnalla. 8,7 VERTAILU | Talvirenkaat rän, muotoilun ja materiaalin ansiosta ne saavat aikaan mahtavan jääpidon. Ainoastaan ajoturvallisuuden kannalta katsottuna olisi parasta, jos pehmeät kitkarenkaat kiellettäisiin kesäkäytöstä kokonaan. Lisäksi jarrutuspito on vaatimaton. sija ja edullisin hinta testimenestyjistä. Rengas on myös erittäin helppo ajettava ja ohjautuu loogisesti ääritilanteissa jäisillä teillä. Toisaalta, kova kumi taas toimii huonosti liukkaalla pinnalla. . Niin sen pitääkin olla, ja tilanne pakottaa valmistajat jatkuvaa kehitystyöhön. “...rengas ohjautuu ääritilanteissa varmasti ja loogisesti...” “...lumella pito on upea ja ajettavuus rauhallista...” Kuvassa kärkikolmikko. Continentalin jääpito on erinomainen. Kitkarengas ei tosiaankaan ole kesärengas. Rengas on ajokäytökseltään rauhallinen ja ohjautuu varmasti, tosin pienellä viiveellä. Siitä huolimatta Hankook käyttäytyy kuivalla rauhallisesti eikä yllätä. Nokian on kuivalla asfaltilla pehmeä ja se ohjautuu väistöissä hitaasti. . Kehittyneimmissä renkaissa pintakumi onkin erilaista nastareiän läheisyydessä ja muualla kulutuspinnassa. 8,7 VERTAILU | Talvirenkaat rän, muotoilun ja materiaalin ansiosta ne saavat aikaan mahtavan jääpidon. Tässä hyvä lahjavinkki: tilaa Klassikot lahjaksi! www.klassikot.. Hankookin pito jäällä on hieno, ja rengas ohjautuu ääritilanteissa varmasti ja loogisesti eikä yllätä terävillä takarenkaiden luistoilla. Continentalin ajettavuus on rauhallista myös lumisilla tienpinnoilla ja rengas ohjautuu varmasti kaikissa tilenteissa. Kehittyneimmissä renkaissa pintakumi onkin erilaista nastareiän läheisyydessä ja muualla kulutuspinnassa. VALMISTUSMAA EI KERRO KÄYTÄNNÖSSÄ MITÄÄN RENKAIDEN TEKNISESTÄ TASOSTA TAI VALMISTUKSEN LAADUSTA. Jotta nasta pysyy kiinni, on kumiseoksen oltava riittävän jäykkää. 8,8 Hakkapeliitta 9:n nastamelu on kuuluvaa ja vierintävastus on nastarenkaille tyypillinen. Myös jarrutuspito on lumella hieno. KAIKILLE TEILLE! Tunne renkaasi niin tie tuntee sinut. Lisäksi jarrutuspito on vaatimaton. Käytännössä nastarenkaat kannattaa valmistaa niin pehmeäksi kuin mahdollista, mutta samalla varmistettava nastojen kiinnipysyminen. Osa pohjoismaihin suunnitelluista kitkarenkaista on siedettävällä tasolla asfaltilla, mutta osa kelvottomuuden rajoilla. TÄMÄNVUOTISE SSA RENGASTESTISS Ä nähtiin, että vanhojen tuttujen rengasvalmistajien ja -merkkien johtoasema ei enää ole kirkossa kuulutettu. Lisätietoa: www.hankooktire.c om Hintaluokka: 500 € HANKOOK Winter I*Pike RS+ HYVÄÄ • pito jäällä ja lumella • ajettavuus talvikeleillä HUONOA • nastamelu • jarrutuspito kuivalla ???. Lisätietoa: www.nokianrenkaa t.fi Hintaluokka: 700 € NOKIAN Hakkapeliitta 9 HYVÄÄ • ajettavuus kaikissa talviolosuhteissa • pito jäällä HUONOA • ominaisuudet kuivalla asfaltilla ???. Kitkarenkailla tätä harmillista suunnittelijalle päänvaivaa aiheuttavaa haittatekijää – nastaa – ei ole ja jääpito on saatava aikaan kumiseoksen ja kulutuspinnan muotoilun avulla. Renkaanvaihto on pakollinen osa testiprojektia. Kuivalla Continental voisi ohjautua tarkemminkin, mutta se käyttäytyy kuitenkin rauhallisesti ja hallinta on helppo säilyttää. Nokian uutuus on jäällä erittäin hyvä rengas. MAAHANTUO NTI JA TUKKUMYYNTI: TA L O U S /M U K A V U U S A J O A S FA LT IL L A A J O L U M E L L A J A J Ä Ä L L Ä Nastarenkaat Continentalin melu on nastarenkaiden tyypillisellä tasolla, ja myös sen vierintävastus on keskitasoa. www.hankook.. Lisätietoa: www.continental.fi Hintaluokka: 650 € CONTINENTAL IceContact 2 HYVÄÄ • pito jäällä ja lumella • ajettavuus kaikissa talviolosuhteissa HUONOA • ????. Lisätietoa: www.continental.fi Hintaluokka: 650 € CONTINENTAL IceContact 2 HYVÄÄ • pito jäällä ja lumella • ajettavuus kaikissa talviolosuhteissa HUONOA • ????. Nasta ei kuitenkaan yksin riitä. . Ainoastaan ajoturvallisuuden kannalta katsottuna olisi parasta, jos pehmeät kitkarenkaat kiellettäisiin kesäkäytöstä kokonaan. VARAOSIA VAILLA. Vaihdon on sujuttava ripeästi, koska talvella kelit muuttuvat nopeasti, mikä aiheuttaa muutoksia pitoon ja tuloksiin. Kitkarenkailla tätä harmillista suunnittelijalle päänvaivaa aiheuttavaa haittatekijää – nastaa – ei ole ja jääpito on saatava aikaan kumiseoksen ja kulutuspinnan muotoilun avulla. Kuluttajan kannalta kehitys on pelkästään hyväksi. Rengas on myös erittäin helppo ajettava ja ohjautuu loogisesti ääritilanteissa jäisillä teillä. Pito on huippuluokkaa mutta parasta renkaassa on silti sen erinomainen ajettavuus sekä jäällä että lumella. Käytännössä nastarenkaat kannattaa valmistaa niin pehmeäksi kuin mahdollista, mutta samalla varmistettava nastojen kiinnipysyminen. Lisätietoa: www.hankooktire.c om Hintaluokka: 500 € HANKOOK Winter I*Pike RS+ HYVÄÄ • pito jäällä ja lumella • ajettavuus talvikeleillä HUONOA • nastamelu • jarrutuspito kuivalla ???. Myös lumella pito on upea ja ajettavuus rauhallista. Märällä asfaltilla tilanne on parempi, ja Nokian on looginen ajettava eikä yllätä äkillisillä luistoilla, vaikka pitotaso ei häikäisekään. Continentalin ajettavuus on rauhallista myös lumisilla tienpinnoilla ja rengas ohjautuu varmasti kaikissa tilenteissa. Nokian kulkee kuin juna, ohjautuu täsmällisesti myös väistöissä, eikä menetä pitoaan totaalisesti missään tilanteessa. Kuluttajan kannalta kehitys on pelkästään hyväksi. . Haastajat alkavat vihdoin tulla rinnalle ja osa jo ohikin. Rengas on ajokäytökseltään rauhallinen ja ohjautuu varmasti, tosin pienellä viiveellä. Jarrutuspito on märällä kohtalainen. Märällä asfaltilla tilanne on parempi, ja Nokian on looginen ajettava eikä yllätä äkillisillä luistoilla, vaikka pitotaso ei häikäisekään. Lisätietoa: www.nokianrenkaa t.fi Hintaluokka: 700 € NOKIAN Hakkapeliitta 9 HYVÄÄ • ajettavuus kaikissa talviolosuhteissa • pito jäällä HUONOA • ominaisuudet kuivalla asfaltilla ???. YLÖJÄRVIRALLI 1987 MAIJALAN VÄLIKOPPA 07/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi AMMATTIKATSOJA MUISTELEE FORD ESCORT 1600 SPORT 1978 36 84 80 -1 70 7 • PA L VK O 20 17 -4 8 6 41 48 83 68 48 08 17 00 7 Viipale mediat 07 /1 7 PIENI SUZUKI-TALLI: Poutiaisen moottoripyörät ROAD TRIP: Volvo 240 ja päivä Tukholmassa TAKAVUODEN AUTO: Tarkastelussa vuodet 1982-1984 ALFA ROMEO ALFETTA ’76 DATSUN 1000 DE LUXE ’69 SAAB 96 L ’77 KATSEET KÄÄNTÄV Ä ERIKOISU US LOIKKA NYKYAIKAAN TULEVA KLASSIKKO VOLVO 480 GT AU TO IH M IS EN N OS TA LG IA PA KE TT I! BMW 2002 tii TESTIMENESTYJÄ! Tekniikan Maailma 17/2017 2. 03-2251 948 JOULU TULOSSA!. Quality Parts & Service GRIPS GARAGE OY • LUHTAANMÄENTIE 21, 01750 VANTAA • MYYNTI @GRIPSGARAGE.COM • 010 292 7420 Austin Healey • Mini • Jaguar • MG • Triumph • Land Rover • Morris Minor Grips Garage www.gripsgarage.com Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.. VALMISTUSMAA EI KERRO KÄYTÄNNÖSSÄ MITÄÄN RENKAIDEN TEKNISESTÄ TASOSTA TAI VALMISTUKSEN LAADUSTA. Rengas on märällä looginen ajettava, vaikka pitoa hieman puuttuukin. 8,4 Hankookin nastamelu kuuluu selvästi muun rengasmelun yli
Mustasaari, Puh. VW 1200 alakerta + kannet, sylinterit ja männät puuttuu, 120 €. Mercedes-Benz ”barokkivanteet” 70-luvun S-sarjaan (?) renkaineen 240 € / srj. 200 €. 2 omistajaa. Toinen polttaa sulaketta. Webasto-bensalämmittimiä 2 kpl 90-luvulta. puh. 040-036 7666 Tallin tyhjennystä: Mercedes-Benz W124 (?) aluvanteet renkaineen 160 € /srj. 040-056 3928 Mercedes Benz W123 1981 300 TD. Toinen purettu tomimivana ja sisältää kauko-ohjaimen. yht. Vain nouto Tervakoskelta. Myyntihinta 480 € + postikulut. Matti Yli-Piipari, Kauhajoki. H. Ollut minulla 31 vuotta. Ajettu 316 690 km. 14 000 €. 80 €. Museorekisterissä. Uudella etulevyllä. Alfa Romeon aluvanteita 6 kpl renkaineen (kahdessa uudet renkaat) yht. Osta, myy tai vaihda klassikkosi Klassikkomarkkinat Myydään Blaupunkt Frankfurt -autoradio Ford Fairlane 500 1964 -malliin. Takuuhuollettu. 0400 483 722 /Jukka Vuorenmaa www.facebook.com/klassikot 84 08/17
1995 Maaliskuussa testiyksilöt lähtevät tien päälle. Tuleva klassikko Väliinputoaja Mercedes-Benz toi 20 vuotta sitten markkinoille modernin maastoauton. Kirjoitushetkellä edullisimman ML:n hintapyynti on alle 4000 euroa ja korkeintaan 6000 euron hintapyynnillä ajokuntoisia ja katsastettuja yksilöitä on tyrkyllä pari tusinaa. Ehjänä talteen Tämän vuosituhannen autoa on vaikea mieltää tulevaisuuden klassikkoautoksi. Viimeisten vuosikymmenien aikana maastoauton rooli on hivuttautunut kauas alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Se on ylivoimaisesti helpoin ja halvin tapa päästä alkuperäiskuntoisen museomaasturin omistajaksi. Maantiellä auto on tukeva ja hiljainen, enemmän farmariauton kuin maasturin kaltainen. Metsätielle siirryttäessä siitä kuoriutuu hauska ja rivakasti etenevä auto, joka on myös helppo ajettava. Niitä testataan erilaisissa olosuhteissa kuukausien ajan. 1995 Edellisenä vuonna alkaneet testaukset jatkuvat. Toki maastureita myydään vielä kovaan työkäyttöönkin, mutta ylivoimaisesti suurin osa hankitaan normaaliin päivittäiseen käyttöön. Mercedeksen laatu ei ole tietenkään vuosien ja ajettujen kilometrien myötä kohentunut, mutta vertailuasetelma muihin on keikahtanut aivan toisenlaiseksi arvostuksen puutteen tuoman hinnanalennuksen myötä. Ja kun nelikko viedään toistuvasti siihen ympäristöön, johon se on alun perin suunniteltukin, siitä tulee aikaa myöten entisöinnin kannalta kelvoton perunasäkki. Hintavertailua Mitäpä jos vaihtaisimme näkökulmaa ja asettaisimme Mercedes-maasturin hinnaltaan samanarvoisten joukkoon. Aikanaan uutena kalliin ja etenemiskykyisen auton hinta putoaa niin alhaiseksi, että se herättää kiinnostusta monissa harrastajaryhmissä kuten metsästäjissä ja metsäpolkujen rymyäjissä. Mercedes-Benz sai kokea edellä mainitun kohtalon 1997 esitellyn M-sarjan maasturin kanssa. Mercedes ML 86 08/17. Ja kun kaiken muun harmin päälle maastokäyttöön tarkoitettu ajoneuvo saa kritiikkiä juuri maasto-ominaisuuksistaan, alkaa kitkerä keitto poreilla siihen malliin, ettei mallin mainetta enää palauteta millään konstilla. Tuskin viidellätuhannella saa aivan yksiselitteisesti parempaa ja paremmin varusteltua muunmerkkistä 1990-luvun lopun tai 2000-luvun alun maasturia. Moni maasturi tuskin näkee ensimmäisen 15 vuoden aikana edes metsätietä kiviä ja kantoja vilisevästä maastosta puhumattakaan. Ensimmäisen korimallin M-Mercedes on tänä päivänäkin herkästi vikaantuvan maineessa. Muiden maasturien hintoja ja kuntoa M-sarjaan vertaillessa huomaa nopeasti, että uutena reilusti edullisemmat nelikot painivatkin nyt entisen luksustuotteen kanssa samassa sarjassa. Kaksikymmentävuotiaan Mercedeksen omistaja ei pääse nauttimaan edes laatumerkin tarjoamasta statuksesta, sillä korimalliltaan auto on auttamatta vanhahtavan näköinen ja klassikkoauton statuksen ansaitsemiseen kuluu vielä vuosikausia – ellei vuosikymmeniä. Aluksi uutuus keräsi kehuja monelta suunnalta, mutta lukuisten ongelmien myötä laatuauton maine alkoi nopeasti säröillä. Teksti: Kari Mattila, Kuvat: Jan-Erik Laine MERCEDES-BENZ ML taipuu monenlaiseen ajoon. Maasturi kannattaakin poimia talteen viimeiseltä arkikäyttäjältä ja vaalia sitä kunnes museoikä tulee täyteen. K un ikiliikkujistaan tunnetun saksalaisen autovalmistajan kallis ja teknisesti edistyksellinen tuote osoittautuu temppuilevaksi ja epävarmaksi laitteeksi, myyntija huolto-organisaatiolla on käsissään valtava ongelma. 1997 Ensimmäinen M-sarjan Mercedes-Benz-tuotantoyksilö valmistuu helmikuussa. Nyt käytössä on toimivat prototyypit, joiden avulla tehdään myös törmäystestejä. MALLIHISTORIA 1994 M-sarjaa varten perustettavan tehtaan rakennustyöt aloitetaan Yhdysvaltojen Alabamassa. Koska kaikki on suhteellista, kannattaa tätäkin seikkaa tarkastella eri näkökulmasta käsin, kun kyse on maastoajoneuvoista. Yleisölle uutuus esitellään vielä saman kuun aikana
2001) 1997 Uuden maastoauton myynti Yhdysvalloissa alkaa syyskuussa. 2005 ML-Mercedeksen viimeinen mallivuosi. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! 1999 5,4-litraisella voimamoottorilla varustettu AMG 55 -malli saapuu tyydyttämään vauhdinnälkäisten herrasmiesten maastoautotarpeita. Edesä vääntösauvajouset, takana kierrejouset 06 Kori viisiovinen erillisrungon päälle asennettu teräskori 07 Mitat pituus 464, leveys 184, korkeus 182 cm 08 Suorituskyky huippunopeus 185 km/h, kiihtyvyys 0-100 11,9 s 09 Hinta uutena 447 200 mk (v. 01 Auton merkki ja malli Mercedes-Benz ML 270 CDI 02 Vuosimalli 2004 03 Moottori Viisisylinterinen dieselkäyttöinen rivimoottori edessä pitkittäin (OM612). 1998 ML saapuu Euroopan markkinoille maaliskuussa. Päivityksen yhteydessä laatuongelmia saadaan jonkin verran kuriin. 2002 Mallivuosi tuo tullessaan kasvojenkohotuksen. Ensimmäinen mallivuosi on 1998. Samalla esitellään malliston pienin moottori, 2,3-litrainen rivinelonen. 87 08/17. Kun nelikko viedään toistuvasti siihen ympäristöön, johon se on alun perin suunniteltukin, siitä tulee aikaa myöten entisöinnin kannalta kelvoton perunasäkki. Alabaman tehtaaseen tehdään 600 000 000 dollarin päivitykset, jotta ML:n seuraaja ei kärsisi laatuvaikeuksista. Sylinteritilavuus 2,7 litraa (poraus 88, isku 88,3 mm). Teho 161 hevosvoimaa, vääntö 370 Nm 04 Voimansiirto viisiportainen automaattivaihteisto, jatkuva neliveto 05 Alusta Erillinen runkorakenne, edessä ja takana päällekkäiset kolmiotukivarret ja kallistuksenvakaajat
KAUAS on tultu niistä ajoista, kun maastoauto oli traktorin ja pikkukuormurin yhdistelmä. Lisäksi korkealta näkee hyvin niin muutaman auton päässä syttyvät jarruvalot kuin sivummalta eteen kiiruhtavat pyöräilijät. Kyyti on edelleen mukavan oloista. napsutella lukkoja päälle ja kytkeä nelivedon toimintaan klonksahtavasta vivusta. Ohjaus on kevyt ja tuntuu hyvältä. ML on varmasti kelpo käyttöauto, mutta maasturin soisi olevan rouheampi. ALUSTA Reilut kaksi tonnia painavan maastoauton alusta on kovilla. Ketteryyden vaikutelma lisääntyy, kun livumme Lahden keskustan läpi. KORI ML ei ole erityisen hyvä vastustamaan ruostetta. Muovisen avaimen kierto herättää dieselkäyttöisen viisisylinterisen rivimoottorin hyrisemään tasaisesti. Pian jo unohtaakin ajavansa maastoautoa. Auto ei huoju eikä nyöki. Pitoa riittää, ja ajaminen on hetkittäin oikein hauskaa. Edes alennusvaihteistoa ei saa kytkettyä äijämäisesti, vaan kojelaudasta löytyy sitä varten oma nappi. Sähköviat riivaavat varsinkin alkupään malleja, joten sisällä istuessa on hyvä kokeilla kaikki toiminnot perusteellisesti. Koeajoauto oli ensimmäisen korimallin edustaja mutta tuoreempaa kasvojenkohotuksen läpikäynyttä sarjaa toiseksi viimeiseltä mallivuodelta 2004. Systeemi on varmasti toimiva mutta hieman tylsä. Maastoon emme rohjenneet Mercedeksellä lähteä, mutta sorapinnalla ja kehnolla kärrypolulla auto tuntuu edelleen hyvältä ja hyvin tehdyltä. Kun sitä pitää hetken aikaa pohjassa, ryömintäpykälät kytkeytyvät käyttöön. Ehkä uudet tuulet puhaltavat alkuaikojen laatuongelmien muodostamat harmaat pilvet lopulta horisontin taakse ja aurinko paistaa viimeistään museoiän koittaessa ML-Mercedeksellekin. Hyvä puoli on se, että ML:n kohdalla ruoste on yleensä reilusti näkyvillä. SISUSTA Verhoilumateriaalit ovat kestäviä, ja piileviä vikoja on harvoin. Parin tonnin painoinen iso maasturi lähtee liikkeelle ketterämmän oloisesti kuin moni puoli tonnia kevyempi henkilöauto. Mercedes luotti M-sarjassa jatkuvaan nelivetoon, ja perinteisten tasauspyörästön lukkojen sijasta ajovakaudenhallintajärjestelmä jarruttelee luistavia pyöriä tarpeen mukaan. Ajamisessa korostuu helppous. Jos haaveilet ML-Mercedeksestä, kannattaa kuunnella käyttäjiä nettifoorumeiden selailun ohella – käsitys auton luotettavuudesta voi muuttua totuudenmukaisempaan suuntaan. Kuoppainen ja mutkainen tieosuus saattaa tuoda esiin ylimääräisiä ääniä, joita ei tasaisella kestopäällystetiellä kuulu. Koeajonkin on oltava huolellinen. Epä-äijämäinen Käännymme soratielle. Alustarakenne on syytä silmäillä perusteellisesti ja aikaa säästämättä kohta kohdalta. Mukavasti jämerä M-sarjalaisen koeajo Tuleva klassikko -palstalla on ollut mielessä moneen otteeseen. Saksalainen jämäkkyys ja eleettömyys yhdistyy ajamisen helppouteen ja äänimaiseman hiljaisuuteen. Kuljettajan ympäristö on samalla tavalla rauhallinen kuin merkin muissakin saman aikakauden malleissa. Automaatin valitsin D-asentoon ja hieman kaasua. Takalokarin kaaret, takaluukku ja maskin ympärys ovat alustan lisäksi kohtia, joista kannattaa etsiä niin ruostetta kuin kehnosti tehtyjä korjauksia. Harrastekäytössä kilometrejä kertyy vähän ja vaatimustaso kunnon suhteen on alhaisempi kuin päivittäsessä käytössä olevan ajopelin kanssa. Olisi miehekkäämpää, jos saisi Mercedes-Benz ML on herkästi vikaantuvan auton maineessa, mutta muutaman tuhannen hintaisen luksusmaasturin tai loistoauton korjauksiin on pakko varautua minkä tahansa merkin kohdalla. Tekisi mieli sanoa, että liian mukavaa. Näkyvimmät kulumat löytyvät yleensä kuljettajan istuimesta. Huonosti hoidettu kori voi vaatia reilusti peltitöitä. Automaatti vaihtaa huomaamattoman oloisesti. Sopiva tilaisuus tarjoutui kun Lahden Mercedes-merkkiliike Mega-Auton vaihtoautorivistöön ilmestyi ehjän näköinen yksilö. Ohjaamoon kiipeäminen ei tarjoa yllätystä. ML:n ohjaamo huokuu saksalaisittain hillittyä ylellisyyttä. Tuleva klassikko Mercedes ML HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! 88 08/17. Uutena autoa riivanneet ongelmat eivät ole välttämättä korjaantuneet, mutta näillä hinnoilla muutkin merkit alkavat vikaantua
Koeajoauton pellin alla raksuttaa 2,7-litrainen viisisylinterinen rivimoottori, joka tuottaa 161 hevosvoimaa tehoa ja 370 Nm vääntöä. 89 08/17. Isolla tiellä ohitellessa tehoa voisi olla enemmänkin, mutta kapeilla metsäteillä puhtia riittää ja reipas ajo nostaa suupieliä. VARUSTELU on tässä yksilössä runsasta, ja kaikki vimpaimet toimivat moitteetta. Takapenkkiläisetkään eivät jää herkuista paitsi. MERCEDES-BENZ hallitsee dieselmoottorit
TOINEN VAIHTOEHTO Mercedes ei ollut ensimmäinen eikä ainoa herrasmiesmaasturin valmistaja. 4,6-litrainen HSE-malli maksoi vuonna 1999 703 000 markkaa ja saman vuoden hinnastossa V8-koneinen ML 430 on merkitty 646 000 markan arvoiseksi. Hirviporukan kimppa-autoksi Range Roveria ei voi suositella: samalla rahalla saa järeän ja luotettavan työkalun muualta. Tekisi mieli sanoa, että liian mukavaa. Range ja ML ovat samanaikaisesti erilaisia ja kuitenkin hyvin samankaltaisia keskenään. Harvoin 700-sarjan BMW:n ostajakaan Corollan suuntaan vilkuilee. ML on varmasti kelpo käyttöauto, mutta maasturin soisi olevan rouheampi. Toisen sukupolven Range Rover terävöitti entisestään valmistajansa näkemystä siitä, että heidän maastoautonsa kilpailee samoilla markkinoilla saksalaisten edustusautojen kanssa. Ehjän Rangen kanssa ajo maistuu etuoikeutetulta niin moottoritiellä kuin maastossa, mutta maanantaikappaleen osuessa kohdalle voi ostohinta olla loppujen lopuksi vain pieni osa auton kustannuksista. Sen sijaan Range Rover on kulkenut tuon markkinaraon vaikeakulkuisia reittejä jo pitkään. RANGE ROVER Valmistusvuodet 1994–2001 Teho 181 hv (3,9 Vogue 1994) Suorituskyky 0–100 km/h 11,6 s Hinta uutena 456 000 mk Mercedes ML Tuleva klassikko 90 08/17. Soratiellä kyyti on mukavan oloista. Mutta alkuperäisen ajatuksen mukaisesti Range tai ML tarjoavat edelleen kelpo vaihtoehdon saman hintaluokan loistoautoille miinusja plusmerkkeineen. Hintavertailusta voi päätellä, että kummankin asiakkaat löytyivät firman kulmahuoneesta eikä tuotannon puolelta. Alle kymppitonnin luokkaan pudottuaan molemmat ovat samalla tavalla riskiostoksia
Lähde mukaan menneiden aikojen traktorikatselmukseen perinteen ylläpitäjien kanssa. Silti sen sivuilta löytyy vain yksi todellinen menestystarina, Valmet. Suuri Valmet-traktorikirja Suomen traktoriteollisuuden historia on pian jo satavuotias. Perheessä pidetty 91 08/17. ’87 Krister Ekmanin Thema on tyyliltään alkuperäisyyttä kunnioittava, mutta yksityiskohdiltaan omistajan maun mukaan muovattu. Omalla teemalla Lancia Thema 2.0 i.e. Suurenmoinen perheauto Citroen ID 19 Familiale ’63 Mitä kyydin pehmeyteen tulee, perheenkuljetusvälineistä vain yksi on omaa luokkaansa. Samalla Finnjetin koko elinkaareen liittyi myös valtava määrä tarinoita, huhuja, epäilyksiä ja vastoinkäymisiäkin. Kadulla kiitävä paloauto saa tietenkin mielikuvituksen miettimään, minkälainen tehtävä mahtaa tällä kertaa olla kyseessä, mutta kyse on paljosta muustakin. Tämä on kirja, jonka tarkoituksena on kertoa ilmiöstä nimeltä Finnjet ja sen kautta samalla myös suomalaisuudesta. Suuresta Valmet-traktorikirjasta nauttivat kaikki, joita kiinnostaa Suomen itsenäisyyden ajan teollisuusja maataloushistoria. Se edusti muun muassa vahvaa osaamista, innovointihalua, uskallusta sekä tahtoa olla ensimmäinen ja paras. 9 90 Avaimenperän arvo: 248 sivua! 200 sivua! 216 sivua! 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä 37 90 + kaupan päälle avaimenperä Ykköslähdön lahjaidea! Seuraavassa numerossa: Klassikot 01/18 ilmestyy 18.1.2018 Datsun 160J ’73 Jorma Lahtinen kunnosti isänsä uutena hankkiman Datsunin kymmenisen vuotta sitten, minkä jälkeen nätti japanilainen on palvellut museoajoneuvoksi rekisteröitynä. Joulu lähestyy! Osta kova lahja! Kaikkiin kirjatilauksiin kaupan päälle laadukas Suomen Historia -avaimenperä! Tilaa vuoden uutuuskirjat osoitteesta: www.supermarket.. Finnjet – itämeren superkulkija GTS Finnjet oli varsin monelta näkökannalta tarkasteltuna erittäin suomalainen hanke. Tuo nimi merkitsee monille meistä samaa kuin suomalainen traktori. Sireenejä ja sinivilkkuja, pelastusajoneuvoja Suomessa Hälytysajoneuvot ovat kiehtoneet ihmisiä niin kauan kuin niitä on ollut olemassa
Quality Parts & Service GRIPS GARAGE OY • LUHTAANMÄENTIE 21, 01750 VANTAA • MYYNTI @GRIPSGARAGE.COM • 010 292 7420 Austin Healey • Mini • Jaguar • MG • Triumph • Land Rover • Morris Minor Grips Garage www.gripsgarage.com. 08/2017 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 36 84 80 -1 70 8 • PA L VK O 20 18 -0 3 6 41 48 83 68 48 08 17 00 8 Viipale mediat 08 /1 7 AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Hämeenkyrön Rallispecial NSU WANKEL SPIDER: Kiertomäntämoottorinen sportti TULEVA KLASSIKKO: Mercedes-Benz ML -kaupunkimaasturi VÄKEVÄN MAKEA FORD 20M RS TURBO MAY ’ 69 Fo rd 20 M RS Tu rb o M ay ’6 9 • La da 12 00 L ’79 • N SU Sp id er ’6 5 • Pa nh ard Dy na Z ’59 • Vo lvo 16 4 Au to m ati c ’70 TERVEISIÄ VENÄJÄLTÄ LADA 1200L ’79 “NAPPISILMÄ” AU TO IH M IS EN N OS TA LG IA PA KE TT I! MIKKOSEN VERSTAALLA HONDA MONKEY ROTHMANS HERRASVAUN U Huoliteltu VOLVO 164 AUTOMATIC ’70 Kurvaa osoitteeseen www.angloparts.com ja tilaa puuttuvat osat autoosi suoraan verkkokaupastamme tai tule poikkeamaan myymälässämme. VARAOSIA VAILLA. Jotta sinä voisit keskittyä nauttimaan autostasi. Toimitamme laadukkaat varaosat nopeasti ja luotettavasti