Höyrypesuri 2000W Tehokas höyrypesuri, joka poistaa tehokkaasti pinttyneen lian vaikeistakin kohteista. paino: 1800kg. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. Pyörintänopeus: 9000rpm. 159€ tuotenro 512798 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Ilmankulutus: 170l/min. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Paineilmasaha Laadukas paineilmasaha kestävällä rungolla. Pituus: 360mm. Työpaine: 6,3bar. Kokonaiskorkeus: 2510mm. Tehokas 750W:n induktiomoottori. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. U U TU U S! 1199€ tuotenro 86801 Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Nostokorkeus: 400-1210mm. Pituus (ilman terää): 240mm. Paineilmaliitäntä: 1/4”. Ilmankulutus: 113l/min. Käyttöpaine: 6,3bar. Pyörintänopeus: 16000rpm. Autotallin sisustus (punainen/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513533 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Paineilmaliitäntä: 1/4”. Korin maks. Nostokyky: 2500kg. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. 2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Paino: 650g. 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm Nostokyky: 1350kg/pari Ramppien mitat: 590x340 mm Paino: 88kg Kutistus/ venytyskone TWIN Toinen kone kutistusta ja toinen venytystä varten kitoja ei siis tarvitse vaihtaa työn aikana. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. pituus: 5,5m U U TU U S! 36 84 80 -2 00 8 • PA L VK O 20 21 -0 3 6 41 48 83 68 48 08 20 00 8 Viipale mediat MASERATI-MUSEO: Umberto Paninin kokoelma AMERIKANSERKKU: Ford Granada 250 ?75 VARUSTEITA PIISAA: Volvo 244 DL ?78 MIRAFIORI FIAT 131 ?83 matkamuisto KAIKILLA MAUSTEILLA VW 1200 DE LUXE SEDAN ?65 HARRASTAJAN PAKEILLA KARI JA RIINA SUNDSTRÖM 8/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 08 /2 Ca dil lac Fle etw oo d 75 Lim ou sin e ?58 • Fia t Su pe rm ira fio ri 20 00 TC ?8 3 • Fo rd Gr an ad a ?75 • M erc ed es -B en z 22 D ?75 • Vo lvo 24 4 DL ?78 • VW 12 00 De Lu xe Se da n ?6 5 Mieluinen SUPERmatkamuisto MERCEDES-BENZ 220 D ?75. Suurin vääntömomentti: 610Nm. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Nostokorkeus: 1,8m. Sähköliitäntä: 230V. Työsyvyys: 25mm 420€ tuotenro 497361 39€ tuotenro 510976 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. Paino: 1153g. Hiomanauhan koko: 20x520mm. Korin maks
Autoesittelyjen määrä lähentelee kahdeksaasataa. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Ne ovat usein kotimaan teillä aikanaan liikkuneita ja useimmille harrastajille tuttuja pelejä. Tarinoiden taltioiminen on syy ja myös motivaatio vuodesta toiseen jatkuvalle Suomen kiertämiselle. Aina toisinaan onkin tehty pieni artikkeli jostakin hauskasta kaksipyöräisestä. Paljon on sellaistakin, mikä ei autolehden sivuille mahdu mutta kiinnostaa moottoriväkeä siinä missä vanhat autotkin. Laitteita on kuvattu kirjaimellisesti joka puolella maata. Jos vanhat mopot kiinnostavat, pian ilmestyvä Mopo on oivaa nautittavaa siihen nälkään. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Sadas numero! COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Tien päällä nähdään! Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Sadan numeron kansien väliin on koottu lähes 800 autoesittelyä. Kovan kannustuksen yllyttäminä päätimme nyt tehdä oman teemalehden tästäkin aiheesta. Jokaisella autolla on tarinansa, ja juuri kunkin autoyksilön historian selvittäminen ja tarinoiden taltioiminen on yksi toimitustyömme kulmakivistä. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Lukijat toivoivat aikanaan kovasti traktorija kuorma-autojuttuja lehden sivuille, mutta koska ne eivät alkuperäiseen linjaukseen sopineet, syntyi mainio Vanhat Koneet -lehti. Useimmiten juhlan humussa muistellaan siihen saakka kuljettua polkua, kunnes mieli suuntaa jälleen tulevaisuutta kohti. TILAAJAPALVELU Puh. Klassikot jatkaa kuitenkin tutulla linjalla kohti tulevaisuutta. Näihin lehtiin on vuosien saatossa koottu paljon aineistoa. Klassikot on alusta saakka kertonut vanhojen autojen harrastuksesta nykyisyydestä käsin. Käsissäsi on Klassikot-lehden sadas numero. T uotteiden kohdalle osuu merkkipaaluja siinä kuin ihmistenkin. Samoin on tapahtumien laita: tekijät ovat kiertäneet kameroineen rompetoreja ja ajotapahtumia etälästä pohjoiseen ja lännestä itään. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila, Thomas Backman KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Lisäksi jonkin verran on tehty juttuja kaksipyöräisistä arkipäivän kulkuneuvoista. Viime vuosina harrastajat ovat toivoneet Klassikoihin mopojuttuja. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Sen päämäärän puolesta ponnistelemme tulevinakin vuosina. Klassikot onkin poikinut vuosia sitten toisen menestyvän julkaisun. Vaikka sivuilla on ollut paljon harvinaisuuksiakin, esitellyt ajoneuvot antavat pitkällä aikavälillä hyvän kuvan siitä, millaista kalustoa harrastajien tallista yleisimmin löytyy. Merkkipaalun saavuttaminen antaa aihetta juhlaan. 3 Pääkirjoitus. Ajoneuvojen tekniset tiedot ja valmistajaan liittyvä historiatieto on katoamisvaarassa vain harvoin, mutta kotimaisen ajoneuvokulttuurin kannalta arvokkain tieto jää talteen vain henkilöhaastattelujen ja niistä tehtyjen muistiinpanojen myötä
Nyt auto on palvellut omistajaansa moitteetta jo vuosikymmenen. 50 Ford Granada ?75 s. Tarkempi tutkiminen paljastaa Kalevin muokanneen autostaan alkuperäistä varustellumman ja taloudellisemman. Pitkään seissyt Cadillac palautui liikenteeseen 40 vuoden tauon jälkeen Toni Hallikaisen toimesta. 42 Cadillac Fleetwood 75 Limousine ?58 Suurikokoinen ja näyttävä musta loistoauto saapui uutena Rettig & Co:n rivistöön. 34 Volvo 244 DL ?78 Kalevi Korven sinisen Volvon USA-vientimallin keula vie katsojan huomion. s. Oulunsalossa asuva Mikko Kaakinen teki urotyön kun toi huonoon kuntoon pääseen neliovisen Superin takaisin tien päälle. 20 Fiat Supermirafiori 2000TC ?83 Kaksiovisia Mirafioreja on säilynyt jälkipolvien iloksi kohtuullisen paljon. Sama mies liikkuu edelleen samalla autolla Nastolan harjumaisemissa. 26 VW 1200 De Luxe Sedan ?65 Kuplaan on saanut vuosien saatossa vaikka minkälaisia lisävarusteita. 42 Cadillac Fleetwood 75 Limousine ?58 AJONEUVOT 14 Mercedes-Benz 220 D ?75 Harri Niemi hankki 70-luvun puolivälin YK-reissun mahdollistamana itselleen verovapaan dieselMercedeksen. 50 Ford Granada ?75 Varaosa-autoksi kaavailtu jenkki-Granada osoittautui sen verran ehjäksi, että Jyri Kohonen kunnosti siitä itselleen ajokin. 26 VW 1200 De Luxe Sedan ?65. 14 Mercedes-Benz 220 D ?75 s. 20 Fiat Supermirafiori 2000TC ?83 s. Tässä numerossa 4 8/2020 s. 34 Volvo 244 DL ?78 s. Mikko Virta on ladannut oman Kuplansa täyteen harvinaisia alkuperäisvarusteita
Amerikkalaisvalmistajat luokittelivat kuitenkin urheiluautoksi tukun muitakin vehkeitä. 82 Marginaalista Saksalaisliikkeen myyntirivistöstä löytyy kirkkaanvihreä ’94 Lancia Hyena Zagato. 62 Ammattikatsoja muistelee Teemu Selänne nähtiin ralliauton ratissa ensimmäistä kertaa 1993 Aapiskukko-rallissa. 74 Harrastajan pakeilla s. Pariskuntaan tutustumisen lomassa vilkaisemme tallista löytyviin brittiautoihin. 74 Harrastajan pakeilla Kari ja Riina Sundström viihtyvät tien päällä. 66 Linnasta linnaan Autoharrastajien kesäretki kierteli upeasta kohteesta toiseen. 86 Tuleva klassikko s. 84 Klassikkomarkkinat Klassikot-lehden sadas ja samalla viimeinen ostoja myyntipalsta. Läksimme mukaan letkaan punaisella KE20-Corollalla. 70 Umberto Paninin Maserati-museo Modenan liepeillä sijaitsee yhä toiminnassa oleva karjatila, jonka piharakennuksesta löytyy mykistävä Maserati-kokoelma. 70 Umberto Paninin Maserati-museo s. 86 Tuleva klassikko Arkisen Nissan Sunnyn pohjalle tehtiin symppiksen oloista 100NX-sporttia. Tämä jäi ammattikatsojalta ikuistamatta, muita vauhtiveikkoja filmille kuitenkin tarttui. 55 Myydään urheiluauto ARTIKKELIT 55 Myydään urheiluauto Corvettea mainostetaan USA:n ainoaksi oikeaksi urheiluautoksi. 66 Linnasta linnaan s. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Katsaus sadan Klassikot-lehden autoesittelyihin ja muita uutisia vanhojen menovehkeiden maailmasta. 62 Ammattikatsoja muistelee Katsaus sadan Klassikot-lehden autoesittelyihin löytyy sivulta 6. 82 Marginaalista s. IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonä yttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. 80 Fotoalbumi Kuvamuistoja ruotsalaisesta VW-tapahtumasta 1990-luvulta. 5 s. s. 80 Fotoalbumi s. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8
Huomionkohteeksi valikoituivat erityisesti lehtemme autoesittelyt; paljon muutakin kansien väliin on mahtunut ja tulee mahtumaan, mutta yksittäisten autojen tarinat ovat kuitenkin Klassikoteväsrepun ravinnepitoisinta antia ja luovat samalla puitteet muulle harrastekenttää luotaavalle sisällölle. Tämän marssinopeuden seurauksena käsissäsi olevan numero on järjestyksessään sadas Klassikot-lehti. Teksti: Harri Onnila Kuvat: toimitus IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. Tai kyllä jokainen tehty artikkeli on tallessa ja löydettävissä nopeastikin tietokannastamme, mutta sieltä ei voi puristaa ulos listauksia ja siten kaipaamiamme lukuja valmiiksi pureksitussa muodossa. Nostatetaanpa sekä maantien että arkiston tomua ja tehdään yhteenvetoa tähänastisesta. No ei kovin äkkiä. Sata lasissa E nsimmäinen Klassikot-lehti ilmestyi vuoden 2008 alkupuolella ja samaisena vuonna ilmestyi vielä kolme numeroa lisää. Epähuomiossa allekirjoittanut sattui valitsemaan vaihtoehdoista jälkimmäisen: eihän Klassikot-lehtiä ole vielä kuin puhutut sata julkaisua, mikä tarkoittaisi ennalta arvioiden noin 600 autoesittelyä. Mutta työ tuli tehtyä, minkä jäljiltä taulukossa oli 783 riviä autoartikkeleita. Autoesittelyistä oli ajatuksenamme kartoittaa erityisesti eri automerkkien ja vuosimallien esiintymistä tehdyissä sadassa lehdessä. Vaihtoehtoja oli tämän myötä kaksi – unohtaa koko homma tai tehdä lista käsityönä. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 6 8/2020 Kuulumisia klassikkojen maailmasta Vakionopeus. Tämä hieno Ford 20M RS on poikkeuksellisesti ollut esittelyartikkelin kohteena kahteen kertaan. Sadan Klassikot-numeron ja lähes 800 autoesittelyn myötä on tavattu mitä moninaisempia menopelejä. Hyvän alun jälkeen tahtia lisättiin, ja toimituksen vakionopeussäätimeen asetettiin matkavauhdiksi kahdeksan numeroa vuodessa. Idea tuntui vielä pienen makustelunkin jälkeen hyvältä, mutta matkassa oli vastassa yksi pieni mutka – valmista listaa tehdyistä artikkeleista ei ollut olemassa. Lista olisi vielä huomattavasti pidempi, jos mukaan olisi poimittu monet lyhyet, noin sivunmittaiset nostot jostain automallista tai -yksilöstä, mutta päätimme pärjätä edellä mainituilla. Ensimmäisen kerran numerossa 3/10 ja toistamiseen 8/17, jolloin jutun kärkenä oli autoon lisätty aikakauden erikoisvaruste, Turbo May -ahdinpaketti. Käytännössä mukaan poimittiin varsinaiset autoesittelyt, Tuleva klassikko -artikkelit sekä eräät yksittäiset automallihistoriikit, joissa oli mukana tietty autoyksilö esimerkkinä käsittelyssä olevasta automallista. Äkkiäkös ne kirjoittaisi taulukkotietokantaan analysointia varten. Onnistuttuamme toimituksen piirissä laskemaan painoon saatettujen lehtien lukumäärän, innostuimme myös selvittämään sadan numeron aikana luotua sisältöä
Mahdollisuus nähdä maassamme näitä hyvin harvinaisia autoja on ollut jokseenkin olematon, mutta kulunut kesä teki poikkeuksen, kun José kiersi Cabrioletillaan Suomea aina pohjoista myöten. Ja jotta peli olisi vieläkin tiukempaa, on Klassikot-esittelyissä tavattu kaikkiaan 44 eri Opel-yksilöä. Edeltävät, niin ikään harvinaiset mallit omaavat vastaavan tankin, mutta niiden runko on täysin erilainen. Eroja löytyy myös tekniikan osalta: ´64 mallin M-35 moottorin sivuposket olivat kiillotetut edellisen vuoden mattapinnan sijasta ja vaihteisto oli urheilullisesti kolmiportainen. ”Mökillä oli seissyt Solifer Exportin runko vuosikaudet, ja siskon mies uhkasi viedä sen, ellen tee sille mitään”, muistelee Timo. Arvokkain tunnustus ensimmäisestä entisöintityöstä tuli suoraan mallin alkuperäiseltä suunnittelijalta, Richard Lindhiltä, jolle Timo oli lähettänyt valokuvan juuri valmistuneesta projektistaan. Kaikkiaan näitä Länsi-Saksassa, Englannissa, USA:ssa ja muutamassa muussakin maassa valmistettuja sinisellä ovaalilla koristettuja autoja on tähän mennessä esitelty yhteensä 64 yksilöä. Tämä meilläpäin merkin tunnetuin malli oli juuri PL 17. Kaikkialla harvinaiseksi jääneiden Cabriolet-Panhardien maahantuonti ei olisi varmaankaan niukempaa voinut olla, sillä PL 17 -mallia edeltänyttä Dyna Junioria taisi maahamme tulla yksi, myöhemmin kilvanajossa rättikattonsa kautta ympäripyörähtänyt, PL 17 -avoja ei tiettävästi ainuttakaan. Maalattu tankki on helpoin keino erottaa ´64 seuraajistaan. Säännöllisessä käytössä Pariisista 80 kilometriä pohjoiseen sijaitsevassa Verderonnen pikkukylässä asustelevalle José Cuypersille Panhard on tuttuakin tutumpi ajopeli, sillä jo parikymppisenä ehti hänellä olla niitä käyttöautoina kaikkiaan kolme kappaletta. Mopoillakin on päristelty lehtemme sivuilla kuten numerossa 3/08 vuoden -64 Solifer Speedillä, mutta tekemässämme tilastokatsauksessa mopedit kuten eivät muutkaan kohtaamamme kaksipyöräiset ole mukana. Renault on puolestaan ollut esillä tasan 20 yksilön verran. Vain arviolta 1 100 yksilöä päätyi katukuvaamme kaunistamaan. Täydellisesti hurahtanut Vaikka ensimmäisen mopoprojektin aloittamisesta on kulunut ainoastaan kolme ja puoli vuotta, voi Timoa luonnehtia jo täysin hurahtaneeksi mopomieheksi. Yli 20 kertaa mukana olleita merkkejä ovat myös BMW (23), Peugeot (23) ja Saab (21). Keväällä 2005 sattui kuitenkin tapaus, joka vapautti Timon ajansekä rahankäytöön liittyvistä ongelmista vuosiksi eteenpäin. Kaverin asunnon sisustuksesta käy selkeästi ilmi, että ajatuksissa pyörii lähinnä Solifer-merkkiset kulkimet. Jos joku olisi tuohon aikaan ennustanut Timolle intohimoista suhdetta näihin pieniin päristimiin, olisi hän saanut osakseen ehkäpä ymmärtäväisen hymyn, jolla puheenaihe kätevästi vaihdetaan johonkin uskottavampaan. Laajemmin merkki tuli tunnetuksi vasta seuraavan vuosikymmenen alkuvuosina, kun autojen tuonti helpottui. Seuraavaksi eniten juttukohteina on ollut Volvoja, yhteensä 32 yksilöä, ja Mercedes-Benzejä tähän mennessä 29 kertaa. Sen jälkeen onkin hämmentävän tasaista, sillä toinen sija jakautuu peräti kolmen automerkin kesken: Fiatin, Toyotan ja Volkswagenin! Laskujemme mukaan jokainen näistä automerkeistä on esiintynyt tietyn autoyksilön tarinalla kaikkiaan 45 kertaa. Tulevissa malleissa ajoviimajäähdytys korvattiin Export-mallista tutulla puhallinjäähdytyksellä. Kirjeessään Lindh ihasteli kunnostettua mopoa ja oli selvästi otettu siitä, että hänen työtään arvostetaan vielä näinkin pitkän ajan jälkeen. Merkkikirjo on kuitenkin ehtinyt yllättävänkin laajaksi, sillä lehtemme sivuilta on voinut vuosien mittaan lukea tarinaa peräti 113 eri automerkin edustajista. Timo Palmu tahtoi itselleen sellaisen ja joutui lähtemään liikkeelle pelkästä rungosta. Teksti: Kari Mattila Kuvat: Timo Palmu, Kari Mattila 69 03/08 7 Vaikka Klassikot-lehti ensisijaisesti esitteleekin suomalaisten harrastajien klassikkoautoja, teemme poikkeuksen ranskalaisen José Cuypersin Panhardin kohdalla. Mahdollisuus alkuperäisen PL 17 Cabrioletin hankintaan avautui kuitenkin vasta vuonna 1999 jolloin kyseisen yksilön ensimmäinen, silloin jo iäkkäämpi omistaja tarjosi Josélle mahdollisuuden ostaa autonsa. Pientä varaslähtöä Panhard kuitenkin otti, kun autoja tuotiin rajan yli osiksi purettuina silloiset tuontilisenssivaatimukset kiertäen. Kymmenestä tai sitä useammasta autoyksilöstä on ollut esittely yhteensä 21 automerkistä. Uudemmissa muodoiltaan muuten identtinen polttoainesäiliö on käynyt kromikylvyssä. Viime kesänä sellaisen näkeminen Suomen teillä oli kuitenkin mahdollista, kun ranskalainen José Cuypers osallistui upealla PL 17 Tigre Cabrioletillaan maassamme pidettyyn kansainväliseen Panhard-kokoontumiseen. Mopoja Timolla on tällä hetkellä parisenkymmentä kappaletta. Liikkuvista laitteista tarinan arvoisia olisi useampikin laite, mutta yksi kiinnostavimmista lienee vuosimallin ´64 Solifer Speed. Pian punavalkoinen kaunotar olikin taas elämänsä kunnossa, joskin ensikertalaisena tuli luonnollisesti tehtyä pieniä virheitä. Kolmisensataa osiksi purettua Panhardia kasattiin jälleen kokonaisiksi autoiksi Autokeskus Oy:n toimesta Hangossa ja myytiin länsiautoja hamuaville ostajille. Kaiken lisäksi hän palautti Exportista otetun valokuvan taiteilijan nimikirjoituksella varustettuna. Harvinainen tapaus Solifer Speed ´64 K un Timo Palmu muutti työn perässä Pattijoelta Lahteen reilut kymmenen vuotta sitten, ei hänellä ollut pienintäkään aavistusta tulevasta mopoharrastuksestaan. ”Välillä tuntuu, että mopojutut pyörivät päässä aivan jatkuvasti. Panhardin ensimmäiset Dyna X:t tulivat Suomeen sodan jälkeen jo vuonna 1948. Vaikka mopo tuli otettua talteen ilman sen suurempaa harkintaa, alkoi sen kunnostustyö viedä nopeasti mukanaan. Lehtien, kirjojen ja julisteiden ohella huomiota herättää esimerkiksi Solifer Speedin kromatusta polttoainetankista konstruoitu seinäkello. Oli kevät 2005. Klassikot-esittelyjen kohteena olevat harrasteautot ovat säännönmukaisesti olleet jutuntekohetkellä kotimaisessa omistuksessa. Vaikka ensimmäisen mopoprojektin aloittamisesta on kulunut ainoastaan kolme ja puoli vuotta, voi Timoa luonnehtia jo täysin hurahtaneeksi mopomieheksi. Säännön vahvistava poikkeus on kohdattu ainakin numerossa 8/10, jolloin äimistelyn aiheena oli ranskalaisvieraan ’62 Panhard PL17 Tigre Cabriolet. Sekä Josén kokemus automerkistä että vankka käsitys ranskalaisten autojen hienoudesta lienee osaltaan vaikuttanut siihen, että alkuperäisen omistaja tarjosi autoaan juuri hänelle – yksilö Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine PANHARDIN muotoilu on joko henkeäsalpaavan kaunis tai varsin omintakeinen – riippuu katsojasta. Kunnolla mopoilun makuun pääsee kuitenkin Klassikoiden tuoreessa sisarjulkaisussa Mopo, joka on tilattavissa osoitteessa supermarket.fi Lahti 68 03/08 Vuoden ´64 Solifer Speed on harvinainen laite jo senkin takia, että juuri tämännäköistä sporttia valmistettiin vain yhden mallivuoden ajan. 31 08/10. Panhard jäi lopulta, jos ei nyt harvinaisuudeksi, niin ainakin marginaalimerkiksi Suomessa. Toisaalta, kun harrastuksesta nauttii, niin ei kai se ketään haittaa”, naurahtaa Timo. 50-luvun puolivälissä, tarkemmin sanottuna 1954 tuli meillä myyntiin X-mallin pohjalle rakennettu, Ranskassa kuudelle rekisteröity ”Grande voiture” Dyna Z. Vieras Verderonnesta Panhard PL 17 Tigre Cabriolet ´62 30 08/10 Y ksi sympaattisimmista kadonneiden automerkkien pitkällä listalla on ranskalainen Panhard, jonka historia on pitkä ja kunniakas. Timo pakkasi serkkupojan vanhan mopedin jäänteet peräkärryyn ja toi ne mukanaan Lahteen. Suoritetun laskelman perusteella eniten esittelyjä on ollut – jännitys tiivistyy ja fanfaarit soivat – Fordeista. Kyseessä on eräänlainen välimalli, tai oikeastaan vain vähän aikaa tuotannossa ollut siirtymäkauden Speed. Merkkikirjoa Yksitoikkoisen kirjaustyön jälkeen oli vuorossa työn mielenkiintoisin vaihe, esiintymisprosenttien laskeminen eri merkeistä ja vuosimalleista. Karkeasti määrän voi jakaa puoliksi liikkuviin sekä ajokunnottomiin projekteihin
Ministä Saabin kautta Lancian ohjaimiin siirtynyt Andersson saavutti ensimmäisen merkittävän voittonsa vuonna -67 Espanjan rallista ja vuonna -71 ropisi voittoja A110 Alpinella Monte Carlosta, San Remosta, Alppi-rallista ja vielä Kreikan Akropolis-rallistakin. Kun VW-jonossa koitti oma vuoro, sai Kupla 1200:n 575 000 markalla. Saman tien on kuitenkin korostettava, että tällainen jaottelu on osittain häilyväinen käsite. Tämä Toyotan ensimmäinen Euroopassa toiminut rallitalli siirrettiin kuitenkin pian Belgiaan ja se jatkoi myöhemmin nimellä TTE, Toyota Team Europe. Tiimin Corollat taisivat tämän jälkeen väistyä Celica-mallien tieltä. Japsiautojen taisto Itse ralli oli tapahtumarikas, romua hyppyjen laskeutumisalueille syntyi ja jännitys pysyi yllä, sillä useat kärkikuljettajat pysyivät pitkään muutaman sekunnin sisällä. SUOMESSA Toyotan vauhtiraidat muokattiin sponsorille sopiviksi. Eräs näistä on numerossa 7/16 esitelty Mercedes-Benz 220 SE, jonka ensiomistaja oli kirjailija Väinö Linna. Maahantuojalta järjestyi harjoituksiin sopiva Corolla kiireesti käyttöön, sekä kolme mekaanikkoa itse kilpailuun. Näiden esiintymien lisäksi taulukosta oli puristettavissa muutakin mielenkiintoista triviaa kuten valmistusmaajakaumaa. Mercedes-Benz 220:n hankkimiseksi sai kuitenkin kaivaa kupeesta vielä miljoonaan lisää, sillä hinnaksi listattiin 1 466 000 markkaa. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkiksi Fordia on valmistettu jo vuosikymmeniä monessa eri maassa. Kirkkaimpana mielenkiinnon nostattajana saksalaiskuljettajien saavuttama kolmoisvoitto vuoden -60 Monte Carlo -rallissa, heittotähtinään Mercedes-Benz 220 SE:t. W111-sarjan 220 SE:ssä epäsuoraan polttoaineen suihkutukseen perustunut tekniikka antoi aikalaisittain rotevat voimavarat: 2 195-kuutioisesta kuutosesta houkuteltiin ruiskun kanssa 120 hevosvoimaa. Tämän vasemmalta ohjattavan Corollan puikoissa istui Andersson vierellään Arne Hertz. Tallin toisena autona tuohon kisaan lähti myöskin valkoinen, ACM55 RO 7013 –tunnuksin kulkenut, oikealta ohjattava Corolla. Valmistusmaa muuttuu ylipäätään häilyvämmäksi mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan, sillä 90-luvulla kävi yhä yleisemmäksi henkilöautojen valmistus muualla kuin automerkin alkuperäisessä kotimaassa. Niiden joukossa tämä maukas replika Hannu Mikkolan voittoautosta vuoden -75 Suurajoista. 19 08/15 Mercedes-Benz 220 SE W111-SARJAN Mercedeksistä puhuttaessa lisätään mallimerkinnän perään usein pieni b-kirjain, jolloin sekoittamisen vaaraa samoja mallimerkintöjä käyttäneisiin PonttoniMersuihin ei tule. Maaliskuussa -74 ilmestyi Portugalin TAP-rallin lähtöviivalle Toyota Team Europen kipailuun ilmoittama, Corollan koriin perustunut keltainen ACM55 RA 8354 –tunnuksin varustettu kilpuri. Kyseessä oli samalla myös Linnan ensimmäinen oma henkilöauto, sillä edellisenä ajopelinä oli ollut Austinpakettiauto. Niin sanotut itäautot ovat nekin tulleet esille muun muassa 22 neuvostoliittolaisen ja kymmenen tšekkoslovakialaisen ajopelin myötä. Voisi siis kuvitella, Kuusikymmentäluvun alussa 220 SE asettui paitsi suorituskyvyltään, myös hinnaltaan lähelle urheiluautoja. Hintansa väärti Edistyksellinen tekniikka maksaa, ja kun Mercedes ei muutoinkaan juuri viihtynyt hintakuopissa, niin Linna sai varautua tuntuvaan laskuun kunhan viimein koittaisi se aika että hän saisi lunastaa auton omistukseensa. salainen Ove Andersson jonka oma ralliura oli alkanut Minillä jo vuonna -63. Se tarkoitti kymmentä hevosvoimaa enemmän kuin tupla-Solexeilla ruokitussa 220 S:ssä ja 25 hevosta enemmän kuin 220-mallissa. Kenties raskaan kirjoitustyön vastapainoksi ja ’52 Mercedeksestä saadun myönteisen laatuvaikutelman myötä Linna alkoi vuonna -60 kallistua tuoreen Mercedes-mallin suuntaan, edeltävänä vuonna esiteltyyn siivekkääseen W111-malliin. Tuohon aikaan ruiskutekniikka oli kaikkea muuta kuin arkipäiväistä, sillä vasta puolenkymmentä vuotta aiemmin Mercedes-Benz oli avannut pelin ottamalla tuotantoon maailman ensimmäisen sarjatuotantona valmistetun polttoaineen suoraruiskutuksen nelitahtikoneessa. Sen taival tosin päättyi Kerttu-vaimon sisarenpojan ajoreissulla eteen eksyneeseen puuhun. Isoista sarjoista ei ollut kyse, sillä tekniikka sai paikkansa 300 SL -urheiluauton moottorista, mutta kuitenkin. Jo ennakkotuntuma vei ajatuksia Saksan suuntaan, ja tämän todisti yhteenlaskutoimitus: länsisaksalaisiksi identifioimme 194 esittelemäämme autoyksilöä. Mikkolan omana sponsorina toimi Suomen Tupakka, ja kun Anderssonin Portugalin rallissa käyttämä ACM55 RA 8354 -tunnuksin liikkunut kilpuri saatiin maahan, sai se täällä Colt-teippaukset kylkiinsä. MARRASKUUSSA -74 yksilö palveli RAC rallissa kuljettajaparia Björn Waldegård Hans Thorszelius. Minkämaalaisia autoja olemme sadan numeron aikana sitten esitelleet eniten. Teknisen edistyksellisyyden ja laadun ystävänä kirjailijalta eivät varmasti olleet jääneet huomaamatta siivekkäällä Stuttgartin tuotteella saavutettu kilpailumenestys. VOITTOISA Corolla nähtiin alkuvuodesta -76 Mikkolan jääratakilpurinakin. Tämä kertoo osaltaan suomalaisten autoharrastajien mieltymyksestä, mutta toisaalta myös saksalaistuotteiden runsaasta valikoimasta – kirjanpitomme kun kertoo sivuillamme kaasutelleen yhteensä 24 eri saksalaismerkkiä. Johtopaikka ehti vaihtua milloin Alénille, milloin Saabilla ajaneelle Stig Blomqvistille. Levin-Corollan tarinaa tunnelmoimme numerossa 8/15. Andersson ajoi kilpailussa heti neljänneksi Celican hyytyessä sähkövikaan. Austin 850 eli Mini maksoi 540 000, Rättisitikka 480 000 ja Fiat 600 puolestaan 525 000 markkaa. Kuinka ollakaan, rahattomuudesta oli hyötyä – ei tosin Mikkolan vaan Toyota Team Europen Ove Anderssonin, joka Portugalin rallissa oli sijoittunut Toyota Levin-Corollallaan kolmanneksi, heti Alénin ja Mikkolan jälkeen. Laatua ja varmaa perillepääsyä hän kaipasi kiertäessään erilaisia tapahtumia, joihin häntä menestyseepoksien kirjoittajana velvoitettiin kiertämään. 8 8/2020. 21 07/16 Mikä maa, mikä valmistaja. Kahden heijastinpinnan Cibie Biode oli aikansa kuuminta tavaraa umpiomarkkinoilla. Tehoiltaan kovimpia vastustajiaan heikompaa Toyotaa ei Mikkola muutaman kokeilukerran jälkeen nähnyt ihan kärkikahinoissa, mutta uskoi sen mahdollisuudet yltävän parhaimmillaan ehkä viiden joukkoon. Corolla on yksi eniten esittelyjä saaneista automalleista, sillä olemme vuosien varrella tutustuneet kaikkiaan 13:een yksilöön. Mielihyvä tosin hieman haihtui, kun Linna kääntyi paikallisen piirimyyjän puoleen W111-mallisen Mercedes-Benzin tilausaikeissa. Kun Mikkola oli Anderssonille valitellut ettei hänellä olisi ajopeliä seuraavana ajettavaan kotikisaan, oli Andersson puolestaan valitellut rahattomuuttaan osallistua Toyotallaan kyseiseen kilpailuun. Kun Vehoa ei Bemarin ajattaminen Jyväskylässä kiinnostanut, eikä Fordiltakaan Mikkolalle joutilasta autoa enää siinä vaiheessa löytynyt, alkoivat vaihtoehdot käydä vähiin. Mikkolan kartturina toiminut Atso Aho otti Mikkolan pyynnöstä heti yhteyttä Toyotaa maahantuoneeseen Korpivaaraan. Muutaman pienemmän rallin jälkeen nähtiin sama Corolla marraskuussa Brittein RAC-rallin lähtöviivalla valkoisena, mutta nyt sen ohjaimissa istuikin Björn Waldegord kartturinaan Hans Thorszelius. Rekisterikilpi siirtyi myöhemmin konepeltiin. Seitsemännellä erikoiskokeella tuli Mikkolan ajamalle Toyotalle ja Alénin ajamalle Datsunille jaettu pohja-aika ja seuraavalla pätkällä veti Mikkola jo viisi sekuntia kovempaa. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta toimineen Vehon tukea. Vuonna -76 Mikkola starttasi Suurajoihin uuden Celican ohjaimissa, mutta se on kokonaan toinen tarina. Kirjailija oli kuitenkin asiastaan varma, joten tilaukseen lähti W111-sarjan kirkkain tähti, 220 SE. Vaikka Linna laittoi tilaukseen suomalaisittain huippukalliin ja -harvinaisen Mercedes-Benz 220 SE:n, ei kyse tiettävästi ollut näyttämisenhalusta, leveilystä tai mistään muustakaan vastaavasta ilmiöstä, johon nykyiltapäivälehdistö liittäisi empimättä öky-etuliitteen. Kun katsotaan lähempänä tavallista kalossinkuluttajaa olevien ajopelien hintoja syksyllä -60, niin päästään asiasta jyvälle. Vuonna -60 oli Linnan suurteos, Täällä pohjan tähden alla -trilogia ehtinyt jo kirjakauppoihin toisella osallaan ja herättänyt paitsi suomalaisten lukijoiden kiinnostuksen, myös yhteiskunnallista keskustelua kansalaissodan vaiheista. Tämä ACM55 RA 8354 –kilvin kulkenut voittaja-Toyota nähtiin myös vuoden -76 Suurajoissa ruotsalaisen Leif Asterhagin kilpailuvälineenä, mutta hänen luotsaamanaan ei sillä ollut enää asiaa kärkipaikoille. Mahdottoman kauas eivät jää japanilaisetkaan, sillä esittelyyn on tähän mennessä päätynyt 125 japanilaisautoa. Ei, kyse oli pikemminkin mahdollisimman mukavan ja suorituskykyisen sekä ennen kaikkea laadukkaan ison auton hankkiminen. Samaan tapaan toimimme Suomi-Saabienkin kanssa eli kirjasimme ne Ruotsiin valmistajan kotimaan perusteella. Ranskalaisia on ihailtu 79 kertaa ja lähes kintereillä ovat italialaiset 74 autollaan. Ja mitä Mersun suorituskykyyn tuli, niin toki matka taittui vapaiden nopeuksien vallitessa reippaasti, kun pellinalaisen hevoslauman annettiin vastata käskyyn. Mutta yhtä kaikki, lasketut valmistusmaamäärät ovat vähintäänkin oikean mittasuhteen antavia, vaikkeivät välttämättä aivan täsmällisiä. Tuolla summalla siipi-Mersu paini samassa hintaluokassa kuin Chevrolet Impala (1 571 000 mk) tai Porsche 356 (1 700 000 mk). ACM55 RO 7013 –tunnuksin liikkunutta Levin-Corollaa ei tiettävästi Suomessa koskaan nähty, mutta se toinen tänne onneksi vierailemaan järjestyi. 20 07/16 sella ruiskulla varustettuun moottorivaihtoehtoon. Tällaiseen Linnalla oli toki paremmin varaa kuin valtaosalla suomalaisista, mutta yhtä kaikki hän katsoi tarvitsevansa moista autoa. 17 08/15 VUODEN -76 Suurajoissa sama auto nähtiin hivenen levitettynä Leif Asterhagin kilpailuvälineenä. Waldegord onnistui tuomaan Toyotansa maaliin neljäntenä, mutta tallipäällikön uuden kilpurin meno keskeytyi tekniseen vikaan. Alénin Datsunin hajonneen renkaan vaihtamiseen tuhraantui kallisarvoista aikaa, Simo Lampisen Automerkkiä maahantuonut Korpivaara Oy näki Mikkolan ajattamisen Suurajoissa Toyotalla satsauksen arvoiseksi. Kuljettajana oli Andersson itse ja Arne Hertz toimi kartturina. Näiden lisäksi yksittäisiä esimerkkejä on ollut muutamasta muusta pienemmästäkin automaasta. Siellä rallitähden ajattaminen Jyväskylässä juurikin Toyotalla nähtiin mainosarvoltaan satsauksen arvoiseksi. Kun Japanista kilpureiden ajattaminen tuotti tehtaalle päänvaivaa, oli Andersson ratkonut ongelman perustamalla Uppsalaan vuonna -73 oman haarakonttorinsa joka tunnettiin nimellä Andersson Motorsport. Myös englantilaiset vaunut ovat saaneet laajalti palstatilaa 110 autoesittelyn myötä. Hyvin aloittanut Vatanen pyyhkäisi ulos kuudennella erikoiskokeella ja rikkoi autonsa, kun taas Hannu Mikkola alkoi löytää Corollasta vauhtia parantaen koko ajan sijoituksiaan. Sinivalkoista kynää pidellyt Linna pisti epäilemättä mielihyvällä merkille myös Rauno Aaltosen ja Onni Vilkkaan otteet kyseisen automallin ohjaimissa. Ja jos mukaan lasketaan vielä 12 itäsaksalaista ja vuonna -91 tapahtuneen Saksojen yhdistymisen jälkeistä aikaa edustavat 24 saksalaisautoa, niin kokonaismäärä kohoaa peräti 230:een. Tuolloin nimittäin varmistui, että autoa joutuisi odottamaan useamman vuoden ajan. Kirjasimme esimerkiksi Talbotit ranskalaisiksi, vaikka esittelemämme yksilöt olikin laitettu kokoon poikkeuksetta Suomessa. Linnan tapauksessa auto tuli maksamaan vieläkin enemmän, olihan kyseessä mainittu ruiskumalli; 220 SE:n hinnaksi kerrottiin Tekniikan Maailman koeajossa vuoden -61 puolivälissä noin 1 876 000 markkaa. Mallitunnuksen E-kirjain kertoi, että valinta kohdistui Boschin mekaaniTAKAKONTISSA matkaa kirjallista materiaalia näin oli varmasti myös 60ja 70-luvulla auton ollessa ensiomistajallaan. Toyotalla kiinnostuttiin ruotsalaisesta ja kun hänelle tarjottiin tehtaan Celicaa RAC-ralliin ajettavaksi, toi Andersson sen yhdeksäntenä maaliin voittaen kilpailun kaikki Datsunit. Vuoden -62 autoja on esitelty lehdessämme yhteensä 30 auton verran. Jenkkirautoja on esitelty 68 otteeseen ja ruotsalaisvalmisteisia ajokkeja 54 kertaa. VIELÄ loppuvuodesta -76 Ove Andersson (oik.) ja Martin Holmes ajoivat auton RAC rallin kokonaiskilpailun viidenneksi. Mukavuus ei tällaisilla reissuilla ollut lainkaan pahitteeksi, etenkin kun Pohjantähti-trilogian ankaraa kirjoitustyötä tehtiin osin oman terveyden ja voimavarojen kustannuksella. Saman tiimin ilmoittamana kisaan lähti keltaisella GT-Celicalla Björn Waldegord kartturinaan Hans Thorszelius. Vaan toisin kävi. Timo Mäkinen oli sen sijaan alkanut tippumaan yhä kauemmaksi kärkipaikasta, uusi Escort kun ei tahtonut kulkea ihan toivotulla tavalla
Porsche 356B Cabriolet Porschestaan jos Norton tulisi vaihtokaupassa osasuorituksena. Tässä tapauksessa tilasto ei kokonaan edes valehtele, sillä sellaisiin olemme tutustuneet pariinkin otteeseen: Escort 1300:aan numerossa 6/16 ja 17M RS:ään numerossa 3/19. Vaikka henkilöautot ovat muodostaneet autoesittelyiden perustan, eivät maasto-, pakettitai retkeilyautotkaan ole sivuiltamme vieraita. Takaveto 05 Alusta Edessä päällekkäiset tukivarret vääntövarsijousin, kallistuksenvakain. Voisiko kaiken edellisen perusteella näin ollen tulkita, että Klassikot-lehdessä ”esitellään keskimäärin” vuoden -70 länsisaksalainen Ford. 40 05/14 VAIKKA Porsche urheilulliseksi autoksi mielletäänkin, Kolmeviiskutonen on parhaimmillaan rantabulevardilla. Esiteltyjen autojen ikäjakauma on Klassikoissa yltänyt 50-luvun alusta uuden vuosituhannen puolelle. Leppälät halusivat autosta ehdottomasti kangaskattoisen mutta Häkkisen vintille jääneestä rättikatosta ei tuossa vaiheessa ollut heillä hajuakaan. 01 Merkki ja malli Porsche 356B 90S Cabriolet 02 Vuosimalli 1963 03 Moottori 4-sylinterinen puhallinjäähdyttei nen bokserimoottori takana pitkittäin. Kun jo 90–luvulla teetetyt verhoilut löysivät lopulta paikoilleen, viimeisteltiin kojeluta vielä 60–lukulaisella Blaupunkt– radiolla. Molempien ammattilaisten työnlaatu vastasi odotuksia ja vaihtokaupassa mukana tulleet ylimääräiset osat menivät kaikki tarpeeseen Karin muihin 356–projekteihin. Jälkimmäiselle antaa kuitenkin selityksensä, että kyseessä oli tutustuminen Brasiliassa valmistettuun pallokeulaiseen Type 2 -Volkkariin (KL 8/15). Selvittelyn myötä löysi hajoamispisteessä ollut puulaatikko viimein Suomeen ja oli siinä Tullissa selittelemistä paljonko järkeä on tilata ruosteisia putkenpätkiä Englannista Intian kautta Suomeen, muistelee Ari. Hänellä oli koritöihin tarvittavat jigit niin korista saatiin suora.” Myöhemmin selvisi, että rankat korinleikkaukset olivat hävittäneet mittoja ja vaadittiin uudelleen ”Samalla kun sitä haettiin näin sen ensimmäisen kerran – ja olihan se silloin vähän lohduttoman näköinen. Niille ei katsottu vähään aikaan olevan tarvetta, sillä auto purettiin täydellistä entisöintiä varten atomeiksi. Autoharrastajan oma syntymävuosi kun lähes poikkeuksetta ohjaa käsitystä siitä minkä ikäinen ajopeli on sopivan vanha harrasteajoneuvoksi – tai mikä ylipäätään on ”vanha auto”. Ari muistaa vielä pettymyksen kun kori useiden maalikerrosten alta paljastui lopulta todella surkeaksi. Varsin pitkällä ollut projekti kuitenkin hiipui, eikä koria sillä kertaa saatu vielä maalauskuntoon ja se päätettiin varastoida odottelemaan parempia päiviä. Loppuvuodesta -88 Porschen silloiset UHP-698 –kilvet palautettiin konttorille. ”Samalla kun sitä haettiin, näin sen ensimmäisen kerran ja olihan se silloin vähän lohduttoman näköinen”, Matti Korpela muistelee ja lisää, ettei tuolloin ollut kovinkaan vihkiytynyt 356 Porschen maailmaan. Esimerkkinä vaikkapa numeron 4/18 kerrassaan hurmaava ’62 VW Grossraum-Kastenwagen. AUKKOJA SIVISTYKSESSÄ. Kun kurvailemme Kuplavolkkarin lailla säksättävällä Porschella naurahtaa Matti autonsa suorituskyvystä jäätävän rehellisesti: ”Sen S –kirjaimen pitäisi tarkoittaa Superia. Mutta näiden hienojen Fordien lisäksi Klassikot-tarinan aiheena on siis ollut lähes 800 muuta hienoa autoa. Oli sekin ihme juttu kun asun Järvenpäässä ja kaveri toimi Kellokoskella, enkä tiennyt mitään sen touhuista.” Ensivierailu yrityksessä vakuutti Matin saman tien: ”Sehän oli ihan kuin olisi astunut taivaaseen ja se oli heti ihan selvää että sinnehän tämä viedään laitettavaksi. Klassikot on alusta alkaen keskittynyt kotimaan vanhojen autoyksilöiden ”elämäntarinoihin”, minkä myötä kohteiksi ovat päätyneet suomalaisille tutut takavuosikymmenien arkiautot. Tähän mennessä 50-luvun tuotteita on tavattu 51 kertaa, 80-lukuisia 157 ja 90-luvunkin ajokkeja jo 87:ään otteeseen. Penkkien ja ovipahvien ollessa verhoiltavana, tilattiin Saksasta projektiin osia ja uusi kattokangas. Korjaa tilanne verkkokaupassamme osoitteessa supermarket.fi 9. 4010, lev. Puristus 9:1, Teho 90 hp/5500rpm. Peltitöiden jälkeen Porsche siirtyi naapurissa toimineen OverPaintin maalattavaksi. Takana pitkittäiset tukivarret vääntövarsijousin. Korin kiiltävistä osista valtaosa on auton alkuperäisiä ja monia pikkuosia Matti kunnosteli itse. Lähelle yltävät 70-lukulaiset, jollaisia on ihmetelty 222 auton verran. Peltikaton asennus autoon ei kiinnostanut Korpelaakaan mutta kadonneen alkuperäisen rättikaton kohtalo kyllä onneksi kiinnosti: ”No minä soitin Häkkiselle että olisko autosta jäänyt mitään valokuvia josta näkisi millainen katto siinä on aikanaan ollut, Häkä totesi että ei ole valokuvia säilynyt, mutta sen auton katto on sattumoisin vielä tallessa. Ei tässä autossa minun mielestä ole kyllä mitään superia.” 41 05/14 Klassikoita eri vuosikymmeniltä Merkkijakauman ohella eräs kiinnostava ja harrastajakuntaa jakavakin elementti on auton ikä. Useimmin esittelemämme auto on ollut 60-luvulta, sillä kyseisen vuosikymmenen ajokkeja on nähty tähän mennessä 235 kertaa. Eniten kohtaamamme vuosimalli tai rekisteröintivuosi jutunteon kohteina olleissa autoissa on ollut vuosi -70 yhteensä 38 esiintymällä. Tällaisesta on saatu makua muun muassa upean, maahamme uutena vuonna -63 myydyn avomallisen Porsche 356:n myötä numerossa 5/14. Sovittiin, että Kari tekee tarvittavat peltityöt. On hienoa että alkuperäinen Suomi-yksilö palasi viimein elävien kirjoihin ja vaikka auto kerääkin ihailua, Matti Korpela tunnustaa olevansa enemmän mieltynyt 50–luvun ja 60– luvun alun amerikanautoihin. 1315, akseliväli 2100 mm. Rumpujarrut 06 Kori 2-ovinen itsekantava kokoteräskori 07 Mitat Pit. Ja matkaa jatkuu, pysy kyydissä. Toiseksi yltää automyynnin vapautumisen vuosi -62 kaikkiaan 32 autolla ja kolmanneksi vuosi -69 yhteensä 30 edustajalla. Osaaviin käsiin Paremmat päivät Porschelle koittivat vasta uudella vuosituhannella 2010 käytyjen kahvipöytäkeskustelujen tuloksena, jolloin vuosia varastossa säilytetty projekti päätyi Matti Korpelalle harrasteautojen vaihtokaupan yhteydessä. Auton alustaan tilattiin roppakaupalla uusia peltiosia ja Ruotsista haettiin vielä kokonainen kori pintapeltien varaosiksi. Peltityöt menivät kuitenkin sillä kertaa pieleen, sillä rankasti leikelty kori oli karannut mitoistaan ja pintapeltien sovitukset jäivät puolitiehen. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattiassa. Se ei projektin uutta aloitusta haitannut, oli vain etsittävä joku joka ottaisi kesken jääneet korityöt tehtäväkseen, ja se joku löytyi sattumalta Mäntsälässä toimivan Elferklassikin kautta: ”Siellä oli säilytyksessä vanhempi Porsche, jonka sisällä näin Kari Kuusharjun vetämän Kari´s Garagen huoltokuitin, josta nappasin puhelinnumeron. Puuttuuko arkistostasi jokin aiempi Klassikot-numero. Poraus 82, isku 74 mm, tilavuus 1582 cm2. Erikoisimmillekaan ajokeille ei ole kuitenkaan käännetty selkää vahvan Suomi-historian ollessa läsnä. Paino 935 kg 08 Valmistusmäärä 1950-1965 yhteensä 77 895 kpl, joista Reutter -koritehtaan avomalleja 14 098 kpl laajoja peltitöitä ja tarkkaa tietoa, jotta kori pystyttiin palauttamaan oikeisiin mittoihinsa. Kari askarteli autoon kokonaan uuden johtosarjan ja Saksasta matkasi projektiin kumitiivisteitä, vaijereita ja alustaan kaikki mahdolliset kulutusosat. Sanoin että jos kerran Porschen katto on olemassa, lähden siltä istumalta ajamaan Hankasalmelle sitä hakemaan.” Tapiolan Autoverhoilu otti hoitaakseen kangaskaton lopullisen asennustyön, joka Porschen kohdalla on tavallista vaativampi projekti. Tähän mennessä vanhin esitelty autoyksilö on ollut vuoden -49 Moskvitsh (KL 6/09) ja tuorein kohahduttavasti vuoden 2012 VW Kombi Standard. Ensimmäinen peltiseppä vei projektia eteenpäin ja 90–luvun alussa saattoi koriraakileen nähdä Forssan Pick-Nickissä. 1670, kork. Kaaria ei kuitenkaan ollut kankaaseen tarjolla, mutta Englannista löytyi purkukuntoinen auto josta omistaja suostui kattomekanismin myymään. Kun maksettua kattoa ei alkanut kuulumaan oli kyseltävä sen perään ja kuinkas ollakaan, selvisi että myyjä oli lähettänyt sen vahingossa hivenen väärään osoitteeseen, sillä laatikko oli matkannut Englannista Intiaan. Niinpä vuonna -87 356 siirtyi trailerikyydillä Espoon automuseosta uuteen kotiinsa Vantaalle. Puskureista jätettiin auton pyöreää muotoa häiritsevät pystykävyt pois ja vaikka alkuvaiheessa Matin ajatuksena oli tehdä autostaan hopean värinen, muuttui mieli matkan varrella ja Porschen pintaan ruiskutettiin alkuperäistä vastaava keltainen
2. 3. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Kulunut vuosi on ollut kaikenlaisten harrasteiden kannalta hyvin erikoinen. Molemmat olivat puoltavalla kannalla sillä edellytyksellä, että ihmisten turvaetäisyyksistä huolehditaan. Koska epidemiatilanne loi epävarmuutta, ajon järjestämistä mietittiin huolellisesti. Yrittäjien mukaan tämä ennakkotiedotus on ollut heille tärkeää. Ryhmä toimii harrastajien omaehtoisena kokoontumisena. Edellisvuoden lopussa mukaan liittyivät myös motoristit, ja niinpä porukkamme nimikin muutettiin muotoon Jämsän klassikkoajoneuvot. Jämsän seudun harrastajat avasivat onnistuneen tapahtumakesän taustoja. 4. Jämsäläisten ajoneuvoklassikoiden ajokausi 2020 P erinteisesti ajokausi on alkanut vappuna paikallisella cruisingilla. Enpä muista koskaan nähneeni niin kuuliaisesti autoissaan istunutta harrastajaporukkaa, kun kalustoa kasattiin lähtövalmiiksi entisen Hotelli Jämsän parkkipaikalle. Saatiinpa pientä mielen virkistystä muuten niin ikävään kevääseen. Klassikkoajoneuvojamme oli runsaasti mukana sulassa sovussa jenkkiharrastajien kanssa. Harrastajat olivat ymmärtäneet tilanteen ja toimivat sen mukaisesti. 10 8/2020. Tämän ajokauden uudistus oli se, että ryhmästä löytyi joka viikolle vapaaehtoinen järjestelijä, joka suunnitteli kohteen ja reitin ja informoi kohteen kahvilaa, jotta kahvia ja pullaa oli riittävästi. Kokoontuminen tapahtui torilla kuten ennenkin. Ensimmäinen ajo keräsi kolmisenkymmentä autoa ja moottoripyörää mukaan. Ajokautta lykättiin Varsinaista ajokautta lykättiin kunnes saatiin uudet kokontumisohjeet. Pienen kahvilan yrittäjä on pulassa, jos kahvilaan ilman ennakkoilmoitusta tulee yllättäen kolmisenkymmentä kahvittelijaa. Pyysimme niin poliisin kuin Trafin asiantuntijan näkemykset ajon järjestämiseksi. Teksti ja kuvat: Vesa Pohjalainen 1. Niitä noudattaen kesäkuun puolivälissä lähdettiin perinteisille torstaireissuille. Joukko suunnisti Koskenpäälle Rantapirtille. Hyvin huomasi, että ajoja oli todella odotettu
4. Kuluneen kesän retket olivat onnistuneita. Aloitus Rantapirtillä. Facebook-ryhmä on pidetty suljettuna, jotta siellä ovat mukana vain ne, joita asia oikeasti kiinnostaa. Onpa jo kaavailtu jotain yhteistä ajokauden ulkopuolellekin, mutta se jää nähtäväksi ja riippuu epidemiatilanteesta. Hyvää henkeä osoittaa myös se, ettei joukko käy keskustelua minkään merkin ylivertaisuudesta vaan kaikki kalusto saa ansaitsemaansa huomiota. Loistava ryhmä Ryhmähenki on ollut koko ajan erinomainen. Kävimme vierailulla Sahanrannassa Kuhmoisissa ja vastaavasti tapasimme Jämsän torilla samoissa merkeissä. Kesäilta Paavo Ojalan rantasaunalla. Joulukuun 15. Jaetulla vastuulla on saatu uutta ilmettä toimintaan. Puolen kilon voipakkaus maksoi tuolloin reilut neljä markkaa. Lähtö Jämsän Äijän aukiolta. Kohteet vaihtelivat, ja päämäärässä tarjolla oli vaikkapa lettukestit, makkaran paistoa tai kahvittelua. • Joulukuun puolivälissä Venuksen pinnalle laskeutui ensimmäistä kertaa ihmisen tekemä laite. Keskustelu on säilynyt asiallisena. 1. Neuvostoliiton lähettämä Venera 7 -luotain kesti Venuksen kuumuutta ja painetta reilut 20 minuuttia, jonka jälkeen se tuhoutui. Syyscruisingissa kaksi ryhmän jäsentä sai pokaalin. Yksityisen Maamiehen Museon antia 5. Analysoimalla tarkasti onnettomuuden eri vaiheita tiimi tarjoaa elintärkeää tietoa autojen kehitystyötä varten”, sanoo Volvon turvallisuuskeskuksen johtaja Malin Ekholm. • Tupo-ratkaisuja tehtiin 50 vuotta sitten presidentti Urho Kekkosen sovintoehdotuksen pohjalta. Uutta kalustoa on liittynyt joukkoon monen ajoneuvon voimin. Aina kun Göteborgin ympäristössä tapahtuu onnettomuus, jossa on osallisena Volvo-auto, ryhmä lähtee paikan päälle tutkimaan tilannetta. Samalla vältytään tyypilliseltä toiminnan hiipumiselta, kun vetovastuu on useammalla aktiivilla. Esimerkiksi kolmipisteturvavyöt tulivat markkinoille Amazon-mallin myötä jo 1950-luvun lopulla. 11. päivänä voimaan astunut UKK-sopimus toi 42 pennin korotukset tuntiansioihin. Torstaiajot ovat olleet tärkeitä yhteisen harrastuksen ja toiminnan ylläpitämiseksi. Ehkä syynä on se, ettei meillä ole hallintoa eikä näin ollen myöskään raha-asioita, joista riidellä. ”Onnettomuustutkimustyöryhmän uurastus auttaa Volvoa ymmärtämään, että traaginen liikenneonnettomuus voi johtaa johonkin hyvään: entistä turvallisempiin autoihin. 5. Jaettu vetovastuu toimi, ja jo nyt on tiedossa ensi kautta ajatellen valmiiksi kohteita ja järjestelijöitä. Ajokauden päätös Seppo Virtasen tiluksilla 6. Yhteisiä tapaamisia on toivottavasti jatkossakin. Volvon historiaan mahtuu paljon turvallisuuteen liittyviä edistysaskelia. Mitä ilmeisemmin porukan näkyminen on saanut aikaan innostusta hankkia oma harrasteklassikko. Voi sanoa, että meillä näitä aktiiveja on ollut kiitettävästi, eikä kukaan ole kokenut yhden illan järjestelyjä kohtuuttomaksi vaivaksi. Erityisen maininnan ansaitsevat jäsenten järjestämät tutustumiset muun muassa Jykin perävaunutehtaaseen Längelmäellä, Maamiehen Museon antiin Jämsässä ja erilaisiin yksityiskokoelmiin tutustuminen. 18 vuotta täyttäneiden vähimmäistuntipalkaksi määriteltiin kolme markkaa. VOLVON ONNETTOMUUSTUTKIMUSTYÖRYHMÄ 50 VUOTTA Turvallisuuden edelläkävijänä pidetyn Volvon onnettomuustutkimustyöryhmä on perustettu vuonna 1970. Elokuvan ohjasi Edvin Laine. Jämsäläiset ajoneuvoklassikot elävät ja voivat hyvin. Jokainen maksaa kulunsa itse. JOULUKUU 1970 • Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian kolmanteen osaan pohjautuva elokuva Akseli ja Elina sai ensi-iltansa joulukuussa 1970. 2. 3. Loppukesästä heräteltiin yhteyksiä Kuhmoisten Harrasteajoneuvoksiin. Tällä hetkellä aktiivijäseniä alkaa olla reilut viitisenkymmentä
Seuraavaksi vuodeksi tapahtuma muutettiin talviralliksi, jonka perillinen Ruotsin nykyinen MM-rallikin on. Näyttelyä täydentävät Hannu Pekkarisen kokoelmasta pienoismallivitriiniin valitut urheilulliset peltiautot. Menevästi nimetty Menevää menoa -pienoisnäyttely esittelee museon mukaan kymmenen erilaista ja harvoin nähtyä urheilullista autoa 1960–1980-luvuilta. Historicrallina kilpailu on järjestetty vuodesta 2006 lähtien. Ruotsalaisten mukaan Gellerasenilla olikin 60-luvun alussa sama kaiku kuin jopa Silverstonen tai Monzan vauhtipyhätöillä. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Keskiyön auringon ralli palaa juurilleen URHEILULLISTA MENOA MOBILIASSA Tieliikenteen erikoismuseossa Mobiliassa on lokakuun alussa avautunut uusi teemanäyttely. Mobilian Autoglym Galleryyn kootussa kattauksessa on mukana sekä elegantteja 60-luvun avosportteja Italiasta ja Englannista että ruotsalaisen lentokonetehtaan Saabin näkemys normaalia menevämmästä automallista. Aiempien vuosien tapaan kilpailu järjestetään keskiviikosta lauantaihin kestävänä, ensi vuoden päivämäärien ollessa 7.–10. Ruotsin kuulu historic-ralli Midnattssolsrallyt eli suomalaisittain Keskiyön auringon ralli saa ensi vuoden kilpailun osalta historiallisen keskuspaikan, kun lähtöja maalialue tulee sijoittumaan Gellerasenin moottoriradalle Karlskogan pohjoispuolelle. Kisassa vierailtiin puheena olevalla radalla lähes joka vuosi, sillä alkuperäinen Keskiyön auringon ralli ajettiin vuosina 1960–1964. Menevää menoa -näyttely on koolla elokuun loppuun asti. 12 8/2020. Perinteikkäällä Keskiyön auringon rallilla on silläkin aiempia kiinnityspisteitä Gelleraseniin, sillä vuosina 1955–1964 yksi rallin erikoiskokeista sijoittui moottoriradalle. Myös erikoiskokeiden lennokas menevyys näyttäytyy Lancia Delta HF Integralen ja Audi Quattron siviiliversioiden muodossa. Kilpailussa nähdään ennen vuotta 1990 valmistettuja rallikilpureita, joiden enimmäismääräksi noin 20 erikoiskokeen ralliin on rajattu 200 osallistujaa. Amerikkalaista näkemystä menevämmistä menopeleistä näyttelyyn tuovat kaksi näkemystä eri aikakausilta: alun perin Nascar-kilpailuihin muotoiltu Plymouth Roadrunner Superbird ja urheilullinen pick-up Dodge Dakota Shelby. R uotsin rataväelle Gellerasen on jotain samaa kuin suomalaisille Ahvenisto, joskin Gellerasenin perinteet tosin yltävät vieläkin pidemmälle. heinäkuuta. ”Vuonna 2021 jatkamme rallin Gellerasen-perinnettä, sillä järjestämme kaksi erikoiskoetta rata-alueella yhden keskiviikkona ja toisen perjantaina”, kertoo rallin organisaatioon lukeutuva Per Carlsson
Suomennoksen 381-sivuiseen teokseen on tehnyt Petri Ukskoski. Kirjan kirjoittanut Maurice Hamilton on englantilainen urheilutoimittaja ja kirjailija, joka on yli 40 vuotta raportoinut moottoriurheilusta The Guardian-, The Independentja The Observer -lehtiin sekä BBC:lle. 13. laventurepeugeotcitroends.fr. Peugeot 205 GTI 1.9:n entisöinti kunnioittaa leijonamerkin juhlavuotta Peugeot’n 210-vuotisjuhlavuoden kunniaksi merkin historiaa vaalivan ranskalaisen l’Aventure Peugeot -seuran kerrotaan laajentaneen toimintaansa klassikkoautojen restaurointiiin ja myyntiin. NIKI LAUDAN TARINA KANSIEN VÄLIIN Toukokuussa 2019 kuolleen F1-legenda Niki Laudan elämästä on ilmestynyt kirja, jonka on kirjoittanut Laudan yli 40 vuotta tuntenut Maurice Hamilton. ”Nikissä oli vähän kaikkea: hän oli huippuluokan ammattilainen, vakava mutta hauska, rento mutta kova. Entistettyjen autojen saatua kunnostustyön jälkeen laatuleiman, tulevat ne myyntiin tälle samalle verkkosivulle osoitteeseen www. Kun häneen tutustui kunnolla, ymmärsi että hän oli erilainen, hyvin poikkeuksellinen ihminen”, kuvailee toinen F1legenda Alain Prost. Uudenkaupungin automuseon kävijöilleen jakamien suojamaskien ensimmäisinä kokeilijoina olivat Emma Huttunen ja hänet automuseovierailulle tuonut Helena Vartiainen. Entisöinnin toteuttamisessa auttaa varaosien kattava saatavuus, mihin on päästy toisaalta Aventure Peugeot’n vuosien ajan suorittamalla varaosien tallentamisella, mutta myös puuttuvien osien hankkimisella alihankkijoilta ja nykyaikaisesti myös 3D-tulostamisella. Teoksessa pääsevät ääneen myös Niki Laudan perheenjäsenet, ystävät, kilpakumppanit ja työtoverit, joiden kertomukset ja anekdootit valottavat erikoislaatuista ja vaikuttavaa persoonaa. Kirjan luvataan olevan kertomus päättäväisyydestä, sitkeydestä sekä elämästä ja kuolemasta. UKIIN TURVALLISESTI Uudenkaupungin Automuseo kertoo ryhtyneensä koronaviruksen vuoksi toimiin niin vierailijoiden kuin henkilökunnan turvallisuuden takaamiseksi. Ensimmäiseksi kunnostettavaksi malliksi on valikoitunut leijonamerkin modernin ajan klassikko, musta Peugeot 205 GTI 1.9. Itävaltalainen Lauda muistetaan muun muassa 70-luvun ankarista kamppailuista James Huntin kanssa, mutta erityisesti rajusta onnettomuudesta Nürburgringin osakilpailussa elokuussa -76. Museo tiedottaa tehneensä tilojen käytäviin tarvittavia levityksiä sekä nostaneensa hygieniatasoa entisestään. Ensi vuoden alussa on avautumassa Par l’Aventure Peugeot -nimeä kantava sivusto, jonka ilmoitetaan olevan omistettu laadukkaalle ajoneuvojen restaurointityölle. Autojen kunnostuspaikkana toimii Sochaux’ssa sijaitseva l’Aventure Peugeot’n museo, jossa seuran kunnostamat yksilöt saavat laadustaan aitoustodistuksen ennen niiden siirtymistä aikanaan myyntiin. Lokakuun alusta alkaen on lisäksi ryhdytty jakamaan kaikille museovieraille ilmaiseksi kotimaista valmistetta oleva suu–nenäsuojus. F1-maailma oli luontaisesti iso osa Laudan elämää ja siten myös nyt julkaistun kirjan antia. Turmassa Lauda sai niin vakavia paloja hengitystievammoja ettei sairaalassa ei enää uskottu hänen selviytymiseensä. Lauda kuitenkin palasi ällistyttävästi Monzan osakilpailuun vain 42 päivää onnettomuutensa jälkeen
Mercedes-Benz 220 D ?75 Mieluinen matkamuisto Nastola 14
Ajoa kertyi Kyprosvuoden aikana lopulta kohtuullinen määrä, noin 5 000 kilometriä. Kotimaan ajoneuvorekisteriin Mercedes siirtyi alkuvuodesta -77, jolloin se sai aina tammikuussa -01 suoritettuun museorekisteröintiin asti autossa olleet HHP220-tunnukset. Harri ei suinkaan ollut saaren ainoa uuden pystylyhty-Mercedeksen hankkinut suomalainen. Oikeastaan liiankin nopeasti, jotta arjen järjestelyt olisi saanut vietyä huolellisesti maaliinsa. Lopulta komppanianpäälliköltä sain tietoa ja samalla selvisi että hänelläkin oli tarkoitus palata reissulta muuttoauto mukanaan.” Vähitellen tietoa kertyi, ja niin Harri anoi ja saikin ostoluvan autolle. Samoin auton ostoa varten järjestyi valuuttalupa Suomen Pankilta. Samainen W115-Mercedes on hänellä edelleen. Vielä jokin aika sitten nastolalainen Harri Niemi oli ollut Yhdysvalloissa tuttavaperheen luona ja suunnitelmissa oli kotimaassa alkaneen poliisin uran laittaminen tauolle ja siirtyminen amerikkalaiseen lentokouluun. Virkavapaata Harri hakikin, mutta toisesta syystä: varusmiespalveluksesta Lapin Jääkäripataljoonasta edellisen vuoden alussa reserviin siirtynyt nuori mies oli päättänyt lähteä YK-joukkoihin Kyprokselle. 15. Kun luvat olivat kunnossa, oli reissuun lähtö jo käsillä, mutta vielä piti suorittaa itse auton tilaus. Uudelle autolle järjestyi tallipaikka, joten tuoretta englanninpunaista maalipintaa ei joutunut haalistamaan määräänsä enempää porottavan auringon alla. Edessä oli ollut kielikoe sekä kolmen viikon koulutus Niinisalossa, mutta ennen lähtöä etelään oli ajatuksissa hoitaa myös henkilökohtaisia intressejä. Tarkoituksena oli ostaa uusi auto, käyttää sitä vuoden päivät ulkomailla ja saada se aikanaan Suomeen ilman kotimaan raskasta autoverokohtelua. A siat etenivät kesällä -75 nopeaa tahtia. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Kari Mattila ja Harri Niemen albumi Harrin uusi Mercedes sisarineen saapui Limassoliin Peltinimisen aluksen kansirahtina. ”Mutkia matkaan toi, että kukaan ei oikein tuntunut tietävän auton tuontiin liittyvistä käytännöistä kuten valuuttaluvan hankkimisesta. Nastolalainen Harri Niemi hankki 70-luvun puolivälin YK-reissun mahdollistamana itselleen verovapaan auton, mutta myyntivoiton tavoittelun sijaan hän otti auton kotimaahan palattuaan tavalliseen arkikäyttöön
Seuraavan W123-sukupolven tilauskirjat olivat nimittäin pian aukeamassa ja mallin 16 8/2020 Mercedes-Benz 220 D. Valinta kohdistui 17 700 markkaa maksavaan 220 D -malliin, johon piti vain puolessa tunnissa ehtiä valikoimaan varusteet. Kun hehkutus on suoritettu, vedetään nupista vielä pidemmälle käynnistyksen suorittamiseksi. Sitä myöten runsaan vuoden ikäisen auton kotimaassa myymällä saattoi tehdä hyvän tilin. ”Ei sitä siinä ajassa ehtinyt perehtyä, joten mukaan ei tullut juuri mitään varusteita. Tuolloin virallisella Suomella nosti stressitasoa ETYK-kokouksen järjestäminen Helsingissä, mutta Nastolassa piti kiirettä jotta autotilaus saataisiin hoidettua hyvissä ajoin ennen lähtöä. Mutta takaisin hektiseen heinäkuuhun -75. Siten auto olisi ajoissa Kyproksella ja vaadittava vuoden käyttöaika kohdemaassa täyttyisi ennen kotiinpaluuta. Harrin pystylyhtyMercedes lukeutuu aivan viimeisiin Vehon tilaamiin W115yksilöihin, vaikka toimitusosoitteena olikin Suomen sijasta Kypros. Harri ensimmäinen oma auto oli ollut ’71 Volvo 145 -piilofarmari, mutta muun muassa isän Mercedeksistä saatujen kokemuksien perusteella valinta kohdistui länsisaksalaiseen tähtikeulaan. Vaikka nopeaan toimitukseen tarjolla olevien Mercedes-mallien valikoima oli suppea, sai värin sentään valita itse. Harmillisesti en ottanut 230 markan ohjaustehostinta, kun ajattelin että ilman sitä autossa olisi yksi paikka vähemmän mikä voisi myöhemmin rikkoutua”, hymähtää Harri. Harri kertoo, että hän ei rajallisen aikataulun vuoksi voinut poimia Mercedes-mallistosta mitä tahansa vaunua, vaan valikoiman rajasi Suomen kiintiöstä tuolla hetkellä tarjolla olevat mallit. Virran kytkemisen jälkeen vedetään Starter-nupista päälle hehku, jonka tilaa silmätään ”suolasirottimen” läpi. Merkkivalinta ei sikäli ollut poikkeuksellinen, että moni muukin kansainvälisiin YK-tehtäviin suunnannut päätyi valitsemaan kohtuullisen kalliin ja siten suuren verohyödyn tarjoavan auton. Lehti Oy:stä tuntemaansa automyyjään, joka hoiti yhteydenpitoa merkin maahantuojan Vehon suuntaan. Oikeastaan vain sävylasit, lattiavaihdekeppi rattivalitsimen sijaan sekä moottoriin öljykylpyilmansuodatin. ”Mietin valkoista, mutta saivat myytyä minulle ajatuksen englanninpunaisen värin hienoudesta.” Myöhemmin kävi ilmi, että Harrin tilaama 220 D lukeutui aivan viimeisiin Suomen Mercedes-maahantuonnin kautta tilattuihin W115-malleihin. Kyprokselta hankittu Blaupunkt ei ole mikä tahansa autoradio, vaan oikein radionauhuri. ”Minua olisi kiinnostanut 240 D tai uusi 240 D 3.0, mutta tarjolla oli 200 D, 220 D tai 280 S”, muistelee Harri. Harri otti yhteyttä lahtelaisesta Mercedes-liikkeestä K.Y. Harrin ajatukset tosin olivat toiset – hänen oli tarkoitus pitää auto itsellään kotimaassa käyttöautona, kun se aika koittaisi. Nopeita päätöksiä Auton valinnan kohdalla askelmerkit olivat siinä mielessä kohdallaan, että valinta oli selvä
Verollisen dieselöljyn piiriin Mercedes siirtyi heti alkuvuodesta -77, kun auto rekisteröitiin toisena päivänä tammikuuta saaden samassa yhteydessä mallimerkintään sointuvat HHP-220-tunnukset. Autolautoilla ja Euroopan läpi ajaen suoritettu matka Suomeen tapahtui marraskuussa, ja kotimaan kamaralla englanninpunainen W115 oli ensimmäistä kertaa 22. Harri ei ollut autoasiansa kanssa yksin, sillä moni suomalaisista YK-tovereistaan oli tilannut ennen lähtöä uuden Mercedeksen ja oli joukossa jokunen Peugeot 504:kin. Moni suomalainen YK-sotilas tilasi itselleen Mercedeksen, mutta oli joukossa jokunen Peugeot 504:kin. Koko vuoden ajan autossa olivat länsisaksalaiset tullikilvet, mikä oli käytännön ohjaama seikka. Harri muistelee erään ostaneen Mercedeksensä vasta Kyproksella paikallisesta autoliikkeestä, mutta kaupanteon mutkikkuuden seurauksena häntä ei harmittanut lainkaan että oma asia tuli hoidettua jo Suomessa vaikkakin kiireen kanssa. 17. Siellä se lastattiin Pelti-nimiseen rahtilaivaan, jonka kannella punainen 220 D matkasi parin muun uuden Mercedeksen kanssa Egyptin Aleksandrian kautta Kyprokselle. Autoon asennettiin kaiuttimet sekä Blaupunktin radionauhuri ja tässä tapauksessa tosiaankin nauhuri, sillä aparaatilla oli mahdollisuus tallentaa mikrofonin avulla tarinaa C-kasetille. Päätös piti kesällä -75 tehdä kuitenkin nopeasti, joten jossittelulle ei siten kannattanut antaa sen enempää sijaa. Punainen Mercedes oli saman tien valmis ajoon, joskin Harri täydensi autonsa varustelua tuoreeltaan paikallisessa radioja tv-liikkeessä. Auto oli saanut länsisaksalaiset tullikilvet ja rekisteröity hänen nimiinsä 20. marraskuuta -76. Vielä hetken aikaa matka jatkui tullikilvillä, minkä myötä Harri muistelee hymyillen säästäneensä muutaman markan tankattuaan autoon lain sallimissa puitteissa moottoripolttoöljyä eli kansan kielellä löpöä. Se hieman harmitti, samoin myöhemmin Harrilla kävi mielessä että olisiko sittenkin pitänyt valita tarjolla ollut W116-sarjan 280 S, joka olisi maksanut ilman veroja vain 3 000 markkaa enemmän kuin 220 D. Kyproksen rauhallisen tilanteen myötä ajokilometrejä kertyi vuoden mittaan viitisen tuhatta, mikä kuvaa ajon säännöllisyyttä. Auto ei päätynyt vain seisomaan autolle järjestyneessä tallissa, vaan se toimi vapaa-ajalla Harrin kulkupelinä saarella. Ja joka tapauksessa Harri oli tilannut itselleen mieluisen auton, jonka oli määrä saapua saman syksyn aikana tehtaalta toimitettuna Kyprokselle. Harri hankki myöhemmin auton alle 80-luvun alun barokkivanteet kun sellaisia tutun kautta tarjottiin, mutta alkuperäiset peltivanteet ja -kapselit ovat nekin hyvässä tallessa. marraskuuta -75. tuotanto käynnistymässä heti vuoden -76 alussa. Perillä Limassolin satamassa Pelti oli marraskuun puolivälin jälkeen, minkä myötä Harri pääsi vastaanottamaan uuden auton käyttöönsä 20. Pellin kannelta Kyproksen kaduille Kyproksen pääkaupungissa Nikosiassa joukkueensa johtajana muutaman viikon toimittuaan Harri sai tiedon uuden Mercedeksensä saapumisesta. ”Paikallisiin kilpiin rekisteröinti olisi maksanut ulkomaiselle muistaakseni noin 8 000 dollaria.” Eräänlaisena hyvityksenä tullikilvillä ajamisesta piti kotimatkalle suunnatessa myötäillä poliittisia oloja ja suunnata kotimatkalle Kreikan kautta eikä Turkin läpi. lokakuuta -75, minkä jälkeen se toimitettiin maateitse Italian Triesteen
Teho 60 hv/4200 rpm, vääntö 126 Nm/2400 rpm. ”Vuonna -96 opetin vanhemman poikani Jessen ajamaan Mersulla ja pari vuotta myöhemmin samalla tavoin nuoremman pojan Jussin.” Maltilliset ajomäärät ja etenkin auton alustalle suoritetut jäteöljysuojaukset olivat säästäneet autoa suuremmalta korroosiolta, josta muodostui monelle W114/W115-Mersulle ajot lopulta keskeyttävä syy. Ylläpitoa ja ajo-oppia Eleettömän tyylikäs W115-Mercedes pääsi uudessa kotimaassaan säännölliseen mutta kohtuullisen kevyesti kuormittavaan käyttöön. Auton tekniikka pelasi läpi vuosien moitteetta tavanomaisten huoltojen varmistamana. 08 Suorituskyky Huippunopeus 135 km/h 09 Valmistusmäärä 67 453 kpl (220 D -mallit 1973-1976) Menneen kesän jäljiltä Mercedeksen kokonaisajomäärä on edelleen matala, alle 150 000 kilometriä. Takaveto. Puristussuhde 21,0:1. Paino 1385 kg. Ikikestävälle Daimlerin dieselille ei ole tehty nokkaketjun ja hehkutulppien vaihtojen lisäksi mitään sen kummempaa normaalien huoltotoimien ulkopuolista toimenpidettä. Tilavuus 2197 cm 3 . Kerran kanssa-autoilija täräytti hiljaisella nopeudella perään, mutta vetokoukku säästi vaurioilta. Niistä tehtävistä Harri siirtyi alkuvuodesta -98 liikkeenharjoittajaksi, mutta edelleen omistuksessa oli yli 20 vuotta aiemmin hankittu W115-Mercedes. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 07 Mitat Pituus 468, leveys 177, korkeus 144, akseliväli 275 cm. Edessä ja takana levyjarrut. Välillä dieselmoottorista saatiin tosin houkutella kaikki 60 hevosta vetotehtäviin, kun kotimaassa autoon kiinnitettyyn vetokoukkuun laitettiin kiskottavaa. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmiotukivarret, kallistuksenvaimennin, kierrejouset. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Isompia vastoinkäymisiä ei matkan varrella kohdattu. Erityisemmistä toimenpiteistä ovat Harrin mieleen jääneet lähinnä hehkutulppien vaihto sekä kertaalleen suoritettu iskunvaimentimien uusiminen. Muiden muistojen ohella Kyproksen keikasta viestittää paikallisen autoliiton keulamerkki. Jopa letkujen klemmarit ovat kokoonpanolinjan jäljiltä. Poraus 87, isku 92,4 mm. Parina talvena Mersu oli ollut tallinvintillä seisonnassa, mutta pääasiallisesti auto toimi ympärivuotisessa käytössä 90-luvun lopulle saakka. Takana erillisjousitus, yksiniveliset heiluriakselit, pitkittäiset eteen suunnatut reaktiotangot, kierrejouset. Yöllä oli auton luona vierailtu pahat mielessä, 01 Merkki ja malli Mercedes-Benz 220 Diesel 02 Vuosimalli 1975 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 18 8/2020 Mercedes-Benz 220 D. Mercedeksen arjen tehtäviin kuului palvella työmatka-ajokkina omistajaansa, joka palasi takaisin poliisitehtäviin erikoistuen pian moottoripyöräpoliisiksi. Erään kerran aamulla töihin lähtiessään Harri puolestaan havaitsi keulalla jotain poikkeavaa ja meni katsomaan
Kevyellä kaasulla moottori tuntuu tarjoavan lähes pontevaa alavääntöä, mutta syöttöpoljinta syvemmälle painaessa käy selväksi, että kolmosvaihde on syytä pitää runsaan 50 km/h vauhdissa silmässä ennen kuin hienoinen ylämäki on takana. Kiihtyvyys on auton tanakkaan olemukseen ja luontevaan ajettavuuteen nähden viipyilevää kuin laadukkaan ruokajuoman makuvivahteet. Kabiinin tyylissä heijastuu syksyllä -73 päivitetyn W115:n sijoittuminen tuotannon loppusuoralle: esimerkiksi mittaristossa on 60-luvulta ponnistavaa estetiikkaa, mutta vastavuoroisesti vaihdekepin tyyli vie ajatukset muovin kasvavaan valtaan sisustan tyylissä ja rakenteissa. Siinä missä 220 D:n käyntiin laitto on jonkinlaista pientä puuhaa vaativa toimenpide, on kaikki sen jälkeen selkeää ja valmiiksi mietittyä. Tällä hetkellä englanninpunainen 220D on Harrilla edelleen jokakesäisessä ajossa, joskin ajoa ei suvea kohti kerry kuin enimmillään tankillisen verran. Ohjaus on tasapainoinen ja riittävän välitön, joskaan mihinkään pujotteluihin emme näe syytä ryhtyä etenkin kun alla pyörivät ikääntymisen kovettamat kumit. Auton laadukkuudesta ja toisaalta sen käyttöhistoriasta kertovat ensimmäisenä ovet, jotka avautuvat notkumatta ja sulkeutuvat jämäkästi mutta ilman voimankäyttöä. Viittä vaille 50 vuotta Uuden vuosituhannen puolella Mercedeksellä alkoi häämöttää silloinen 25 vuoden museoajoneuvoikä. Samoin kytkin vaatii hieman voimaa, mutta kun keulan kolmisakarainen tähtäin on oikeaan suuntaan, ei auto yritä kampittaa käyttäjäänsä. Kuluneen kesän lopulla ’75-mallisen 220 D:n kokonaisajomäärä oli edelleen matala, vain niukasti yli 149 000 kilometriä. Ja kas, OM615-diesel herää raksuttamaan äänellä, joka lupaa viedä matkalaiset maailman ääriin ja tarpeen mukaan myös takaisin. Onneksi työ oli tehty sikäli taiten, että mitään ei ollut rikottu, joten uusien lasien jälkeen matka saattoi jälleen jatkua. Ja kun oikeanpuoleisen polkimen antaa sinnikkäästi halata lattiaverhoilua, niin nopeusmittarin neula kiertyy omaan rauhalliseen tahtiinsa yli 90 km/h lukemiin. Suurimpina toimina suoritettiin etulokasuojien kunnostus sekä auton maalipinnan uusiminen. Auton olemuksen herättämä luottamus saa kuitenkin uskomaan, että tarpeen vaatiessa W115 taittaisi edelleen tarvittaessa vaikka koko päivän täydellä nopeudellaan pitkin valtatietä – ja veisi perille. Ohjaamossa odottavat ryhtinsä säilyttäneet kangasverhoillut istuimet sekä sileiksi hiomattomat hallintalaitteet. Sen sijaan käännämme rohkeasti isolle tielle ja annamme Mersun maistaa leveää latua. Sen myötä Harri innostui laitattamaan runsaat 140 000 kilometriä ajettua autoa kyseisen statuksen edellyttämään kuntoon. minkä seurauksena molemmat ajovaloumpion lasit olivat kadonneet varkaan matkaan. Suurehkosta ratista ja hitaasta ohjauksesta huolimatta W115 on syytä pitää liikkeellä vekslauksen helpottamiseksi. Vuonna -75 Mercedes oli jo osin siirtynyt dieselhenkilöautoissa avaimella tapahtuvaan hehkutukseen, mutta 220 D viritellään tulille vielä perinteisin keinoin: virta päälle avaimesta, kojelaudan vetonupista hehkutus päälle ja kelistä riippuen sekuntien tai minuuttien jälkeen samasta nupista vielä pidemmälle vetäen starttaus. 19. Pidempään polkiessa ylletään kolminumeroiseenkin lukemaan, mutta äänimaailma ja koeajon luonne eivät siihen kuitenkaan pidemmäksi aikaa kannusta. Tasamaalla ja pisin pykälä pesässä on sopiva hetki arvioida ajoja matkustusmukavuutta. Nyt emme kuitenkaan ole viinikellarissa, vaan pyrkimässä pois takaa uhkaavasti lähestyvän raskaan yhdistelmän jaloista. Kytkimen tunto on täsmällinen ja neliportaisen laatikon vaihteet lopsahtelevat pykäliinsä – eivät napakasti mutta aina eksymättä. Äänimaailmaa hallitsee edelleen puristussytytteisen voimanlähteen arjen etenemisestä kertova sointi, mutta minkään sortin nitinät ja natinat eivät kuulu tämän matkustamon esityslistalle. HITAASTI MUTTA VARMASTI Siistissä ja ehjässä, käytännöllisesti katsoen kuin tehtaan jäljiltä olevassa olemuksessa esiintyvä 45 vuotta vanha diesel-Mersu on poikkeustapaus, etenkin kun ottaa huomioon että kyseessä on malli jolla mieluusti ajettiin muutama satatuhatta kilometriä minkä jälkeen tahtoi jo unohtua kuinka paljon matkaa oli kaikkiaan taivallettukaan. Näiden toimien avittamana autoon saatettiin tammikuussa -01 ruuvata mustapohjaiset MAJ-13-kilvet hyväksytyn museoajoneuvotarkastuksen vanavedessä
Oulunsalo Fiat 131 Supermirafiori ?83 20. Super-Mira Kaksiovisia Fiat 131:n Racing-versioita ja Abarth-jäljitelmiä on säilynyt tulevia sukupolvia varten, mutta nelioviset Supermirafiorit ovat jääneet harrastajien keskuudessa vähälukuisemmiksi
Näin Fiatin matka uuteen kotiin alkoi. Kun villakoiran kanssa olin viikon illat katsellut sohvalla saippuasarjoja vaimon ollessa töissä, ajattelin että eikö tervekätiselle miehelle ole parempaa tekemistä. Seuraavana päivänä kumminkin ajattelin että ei helkutissa, siinä on valtava työ. Mutta huomasin jo tuolloin, että Mirafiori on parempi auto kuin vaikkapa välimallin Escort; Fiatin sai jopa talvella käymään”, Mikko muistelee. Hirveä homma! Vuonna 2011 Mikon silmiin osui Hankasalmella myynnissä ollut ’83 Supermirafiori. Auto alkoi kiehtoa mieltä, mutta aiheutti myös epävarmuutta hankinnan järkevyydestä. Myöhemmin autoa ja osakasaa tutkiessa tuli positiivinen yllätys. Tosin tämä ei tummansinisestä autosta ensisilmäyksellä erotu. Kaksilitrainen Supermirafiori poikkeaa pienempimoottorisista sisaruksistaan leveän muovisen helmalistoituksen osalta. ”Paljastui, että kyseessä ei ollut nuorison pilaama ja rälläämä kappale, ja vaikka osat olivat irtonaisina, niin ne olivat melko täydelliset. ”Tuolloin kaverit vinoilivat, että kun olet noita kolme kappaletta omistanut, ilmoitat vain aikuiskoulutuskeskukseen niin saat samantien autopeltisepän ja autosähköasentajan paperit kouraan. Asiaa vatvoessa meni aikansa. Soitin auton myyjälle että minä tulen huomenna hakemaan Fiatin pois”, Mikko lupsakasti kertoo. Fiat oli purettuna osiin, tekniikka oli kokonaan irti, mutta akselit olivat vielä paikoillaan. 21. Sehän yleensä jossain vaiheessa irrotetaan ja heitetään menemään.” Teksti: Kari Ruusunen · Kuvat: Jan-Erik Laine ”Seuraavana päivänä kumminkin ajattelin että ei helkutissa, siinä on valtava työ.” Fiat 131:n kantikas korimuotoilu on peräisin vuodelta 1974. Mirafiorien kanssa sattui ja tapahtui, kuitenkin ilmeisen positiivisessa mielessä koska ajatus kaksilitraisen TCmallin hankkimisesta vuosia myöhemmin alkoi itää miehen ajatuksissa. Mikko löysi Serbiasta ajanmukaiset Abarth-alumiinivanteet Supermirafiorin alle. ”Kun näin auton, niin ajattelin että minäpä ostan sen. Super-Mira O ulunsalossa asuvan Mikko Kaakisen ensimmäinen auto oli 1,6-litraisella tuplanokkakoneella varustettu Fiat 131. Irto-osat pakattiin pakettiautoon ja rullaava kori työnnettiin trailerille. Jopa moottorin alle kuuluva suojapelti oli tallessa, en ole missään muussa yksilössä nähnyt että se olisi säilynyt
22 8/2020 Fiat 131 Supermirafiori 2000 TC. Mirafiorin peltiosat alkavat olla kiven alla, joten Mikko joutui niiden osalta turvautumaan suoraan plootuun, omiin kädentaitoihin sekä ulkomaisiin hankintakanaviin. Kori riisuttiin alkutekijöihinsä. Näistä suuri osa jäi valmiin auton uumeniin katseilta suojaan, mutta kuten Mikko sanoo, ovatpa kunnostettu niin kuin kuuluukin. Vaihteisto oli ainoa tekniikan osa jolle ei tarvinnut tehdä mitään. Keltapassivoidut osat odottavat asennusta. Osien puolesta projekti osoittautui lohdulliseksi, korin osalta ei voinut sanoa samaa. Kesät otettiin hieman rennommin, tosin silloinkin kunnosteltiin Fiatin pienempiä osia. Mirafiori on saapunut kotitalliin. Kolme talvea Mikko puursi projektin kimpussa, sillä korroosiovaurioitunut kori teetti mittavan työn. Edessä oli valtava urakka. Peltitöitä varten Fiat kiinnitettiin korigrilliin. Moottori läpikäytiin perusteellisesti, minkä jälkeen se jäi moottoripukkiin odottamaan asennusta. Edellisen omistajan aloittama, kesken jäänyt kunnostusoperaatio sai Mikon hoivissa uuden lähtölaukauksen
Matkustamossa on ripaus urheilullisuutta ja ylellisyyden tuntua. Tämä oli yli kaksi kertaa pelkän peltivanteen hinta. Vaikka auto on osiltaan täydellinen ja valmis, niin silti aina tulee katseltua mitä ajanmukaisia lisävarusteita siihen voisi löytyä. ”Keräsin yhteen myös kaikki osat joiden kuuluu olla keltapassivoituja ja vein ne Nivalaan pintakäsiteltäviksi. Tämä kertoo ehkä siitä, että myös Saksassa osataan kikkailla verojen kanssa. Italialaiset etsivät tilalle oikeankokoiset, ja lopulta Oulunsaloon saatiin alkuperäisissä FiatLancia-pakkauksissa saapuneet koristekehät. Sieltä löytyy kattavasti osia Mirafioriin, jossa sitä valmistettiin lisenssillä Tofas Murat 131 -nimisenä. Supermirafiori oli aikanaan hyvin varusteltu auto. ”Serbiasta vanteet tilasin, mutta Saksasta ne tulivat. Vaikeimmin valmistettavia sai hankittua Turkista. Kolme talvea auton kimpussa vierähti, kesäisin pääasiassa vain hiekkapuhaltelin ja maalailin pienempiä osia”, Mikko jatkaa. Etuovien ikkunat liikkuvat sähköllä, samoin keskuslukitus kuuluu vakiovarustukseen. Nämä harvinaiset varusteet eivät olleet halpoja, mutta kalliit ne olivat olleet uutenakin, sillä vuonna 1983 näistä koristerenkaista sai pulittaa 279 markkaa kappaleelta. Fiatin mittaristo on pienikokoinen mutta varsin selkeä. Peltejä pitikin kanttailla itse. ”Peltityöt olivat valtavat. Myös nämä ovat ulkomailta hankittu. Kori riisuttiin lopuistakin kiinni olleista osista, soodapuhallettiin ja kiinnitettiin korigrilliin. Suomestakin osia vielä löytyi, muun muassa yksi ovi ja aivan uusi lokasuoja maahantuojan varastosta. Fiatit taidettiin tuolloin valmistaa itsestään lahoavasta pellistä. Jos olivat osat kiitettävän hyvin tallessa, niin korissa oli työtä senkin edestä. Iskarit, nivelet, pyöränlaakerit ja jarruosat ovat uusia. Osia ympäri Eurooppaa Peltiosien saatavuuden suhteen Fiat osoittautui vaikeaksi projektiksi. Fiatin koko keulakappale uusittiin, tämä osa löytyi myös kotimaasta, mutta Mikko epäilee, että sekin on tullut tänne Turkista. Ensi talven puuhailuksi hankin juuri Italiasta tehdaskunnostetun täydellisen ohjausvaihteen, sillä nykyinen on alkanut tuntua hieman väljältä”, omistaa jatkaa. Tekniikka kunnostettiin perusteellisesti, ainoastaan vaihdelaatikkoa ei ole tarvinnut avata. 23. Vanhoilla osilla auton alustaa ei koottu. Tällä erää Mikko on kuitenkin sovitellut Fiatin alle ajanmukaiset Abarth-alumiinivanteet. Uusia etujousia ei löytynyt mistään, joten ne Mikko teetti lahtelaisessa Jousivesa Oy:ssä. Turkista löytyy kattavasti osia Mirafioriin, jossa sitä valmistettiin lisenssillä Tofas Murat 131 -merkkisenä. Suurin osa näistä jäi kyllä näkymättömiin valmiin auton uumeniin, mutta ovatpa tehty niin kuin kuuluukin.” Auton alkuperäiset peltivanteet kromikehillä ovat tallessa, ja Mikko kertoo että kiiltävien kehien etsimisessä oli kova työ. Italiasta ne lopulta löytyivät, mutta aluksi väärän kokoisina
Samalla istunnolla auton haltijaksi kirjattiin seinäjokinen mieshenkilö. Auton selkeän sileät peltipinnat ja muovipuskurit saivat aikanaan kiitosta helposta puhdistettavuudestaan. LAKEUKSIEN AUTO Mikko on selvittänyt autonsa menneisyyden tarkasti. helmikuuta 1995 Fiat siirtyi haistelemaan merituulia Luotoon, Pietarsaaren ja Kokkolan välimaastoon. Fiat jäi onneksi säältä suojaan vanhaan navettaan. Fiatin moottoritila on kuin uudesta autosta. Hänen omistusaikana autoon asennettiin vetokoukku Seinäjoen Hankkijalla, ja tämä muutos kirjattiin rekisteriotteeseen 24.11.1986. Syyskuun kolmantena päivänä vuonna 1999 Lasse poisti Fiatin rekisteristä ja purki autoa kunnostustarkoituksessa. Kaksilitrainen twin cam tuottaa 113 hevosvoimaa, mikä antaa isohkolle autolle kohtuullisen suorituskyvyn. päivänä vuonna 1988 Fiat jatkoi matkaansa seuraavalle omistajalle Töysään. Runsaat neljä vuotta myöhemmin sama mies siirtyi Fiatin omistajaksi. A-alkuiset rekisterikilvet Fiatiin kiinnitettiin 8. Muiden kiireiden vuoksi auton kunnostus jäi kuitenkin tekemättä. 24 8/2020 Fiat 131 Supermirafiori 2000 TC. Auto rekisteröitiin uudelleen alkuperäisin tunnuksin 29.8.2014, ja museotarkastus suoritettiin kiitettävin arvosanoin 20.4.2015. helmikuuta vuonna 1983, jolloin italiaanon omistajaksi merkittiin Keskusosuusliike Hankkija Helsingistä. Marraskuussa 2011 kuvioon astui Mikko, joka suoritti kunnostuksen loppuun. Mallihistorian aikana 131:n takavalot kokivat muutaman kerran uudistuksen. Häneltä auto lähti nopeasti eteenpäin Lasse Salmen omistukseen Keski-Suomen Hankasalmelle. Tämä viimeinen versio on kokonsa puolesta melko suuri ja sisälsi takasumuvalon. Vajaat kaksi vuotta myöhemmin Fiat muutti pietarsaarelaismiehen hoiviin. Toukokuun 10. Fiatin alkuperäinen rekisteritunnus viittaa Uudenmaan seudulle, mutta neljäntoista ensimmäisen vuoden osalta auton vaiheet sijoittuvat eri puolille Pohjanmaata. Myös tämä mieshenkilö piti autoa kohtuullisen pitkään, lähes seitsemän vuotta, kunnes 17
04 Voimansiirto Kuiva yksilevykytkin 5-vaihteinen synkronoitu vaihteisto, vetopyörävälitys 3,583. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h 10,9 s, 0-400 m 17,1 s, huippunopeus 176 km/h Supermirafiori on aikalaisekseen hyvin varusteltu aina keskuslukkoa ja etuovien sähköikkunoita myöten. ”Olen katsellut eBaysta osien hinnoittelua, ja voin sanoa että ne ovat alkaneet nousta tämän vajaan kymmenen vuoden aikana kun olen auton kanssa puuhaillut.” Aikanaan niin epämuodikkaan Fiatin kunnostusurakka on selvästi ajoittunut hyvään saumaan, sillä kustannukset ja osahankintojen vaikeusaste olisivat myöhemmin käynnistyneen projektin kohdalla olleet selvästi korkeammalla tasolla. Paino 1080 kg, polttoainesäiliö 50 l. Takana jäykkä akseli, kierrejouset, neljä pitkittäistukea ja yksi poikittaistuki. 06 K ori Neliovinen porrasperäinen itsekantava teräskori. Nämä olivat myös niitä varusteita jotka aikaa myöten lakkasivat toimimasta. Akseliväli 2490 mm, raidelev. 07 Mitat Pit. Tehostettu hammastanko-ohjaus. 1405 mm. 1646 mm, kork. Teho 113 hv/5600 rpm, vääntö 166,8 Nm/3600 rpm. Tehostetut kaksipiiriset nestejarrut, edessä levyt, takana rummut, mekaaninen takapyöriin vaikuttava käsijarru. ”Ainakin neljän auton ovista piti ottaa sisuskalut jotta sain kasattua omaan autoon toimivat ikkunat ja lukot.” 25. 01 Merkki ja malli Fiat 131 Supermirafiori 2000 TC 02 Vuosimalli 1983 03 Moottori Edessä pitkittäin sijaitseva nelisylinterinen rivimoottori, kaksi kannen yläpuolista nokkaakselia, kaksikurkkuinen alaimukaasutin, automaattirikastin. 4230 mm, lev. ed/tak 1386/1327 mm, maavara 120 mm. ”Ainakin neljän auton ovista piti ottaa sisuskalut jotta sain kasattua omaan autooni toimivat ikkunat ja lukot.” Samalla Mikko mainitsee havainneensa, että mikäli jotain voi hintapolitiikasta päätellä, 131:n suosio on maailmallakin alkanut saada nostetta. Puristussuhde 9,0:1. Takaveto 05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen jousitus, poikittaiset tukivarret, kallistuksenvaimennin. Iskutilavuus 1995 cm 3 (poraus 84 mm, isku 90 mm)
VW 1200 De Luxe Sedan ?65 Kaikilla MAUSTEILLA Kuplavolkkari on todennäköisesti automalli, johon on tarjottu kautta aikojen enemmän jälkimarkkina osia kuin mihinkään muuhun. Mikko Virta on kyllästänyt oman yksilönsä harvinaisilla alkuperäisvarusteilla. Koski TL 26
Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Hazetin valmistama työkalurasia on hyvä esimerkki nokkelasta tilankäytöstä. ”Ostin sitä varten toisen punaisen ’65 Kuplan, tarkemmin sanottuna paperittoman ja huomattavasti lohduttomammassa kunnossa olleen yksilön, jossa kuitenkin sattui olemaan käyttökelpoinen sisusta oikeanlaisella verhoilulla. Lopulta hän hankki nostalgiset levein valkosivuin varustetut Firestonen ristikudosrenkaat. Mikon sarjasta löytyy kaikki alkuperäiset työkalut. Mikon Kupla on kuitenkin sikäli harvinaislaatuinen tapaus, että hän osti sen vuonna 2010 ensimmäisen omistajan perikunnalta. Erottautumista alkuperäisyydellä Moottorin Mikko on käyttänyt auki ja sille on tehty peruskunnostus venttiilien säätöineen. Renkaisiin hän hankki aluksi irtovalkosivut, mutta totesi lopulta, että ne oli mahdotonta saada pysymään puhtaina, eivätkä ne oikein tahtoneet pysyä paikoillaankaan vaan irtoilivat reunoistaan. K uplavolkkari on niin yleinen automalli, ettei se esittelyjä kaipaa. Takalasin sälekaihtimet löytyivät hollantilaisharrastajalta käytettyinä. Sisustaltaan auto oli siisti lukuun ottamatta puhki kulunutta kuskin penkkiä, joka vaihdettiin lopulta kokonaan. Pohja oli näet suojattu todella runsaalla määrällä teräketjuöljyä”, Mikko arvuuttelee ja jatkaa, ”Kun sain auton nosturille, niin putsasin ja raaputtelin pohjasta irti kaikkiaan neljä lumilapiollista vanhaa öljytöhnää, mutta kiitos sen suojaavien ominaisuuksien, pohjasta ei löytynyt yhden yhtä reikää eikä siellä ollut myöskään vanhoja korjauksia.” Takalokasuojat on jossain vaiheessa maalattu uusiksi, mutta syytä tarina ei kerro. Kattoteline oli Mikon Kuplassa jo ostohetkellä. Nykyinen kuskin penkki on ollut alkujaan sen hantin penkki, josta käännettiin akseli ja tehtiin kuskin penkki. 27. Sen runko suoristettiin ja siihen tehtiin uudet puurimat, minkä jälkeen lopputulos kruunattiin nahkurilla vanhojen mallien mukaan teetetyillä kiinnityshihnoilla. Ulkoisesti konehuoneessa säilytettiin alkuperäinen linja, alumiiniosia sieltä on turha hakea. Se näet kiinnittyy vararenkaan keskelle näyttäen äkkivilkaisulla pölykapselilta. Peltiset kaihtimet kiinnittyvät metallisiin pystytankoihin, jotka on asennettu ikkunatiivisteiden väliin. Kyseistä työkalusarjaa valmistettiin vuodesta 1952 vuoteen 1965, minkä jälkeen vanne muuttui erilaiseksi, eikä enää sallinut vastaavanlaista kiinnittämistä. Vammalan seudulta löytynyt yksilö oli myös poikkeuksellisen hyvin pidetty, sillä se on pääosin edelleen alkuperäisessä maalissaan, eikä sitä ollut hitsailtu lainkaan. ”Syy saattaa löytyä siitä, että omistajan poika oli työskennellyt pienkonefirmassa. Helpompi tie olisi tietysti ollut hankkia uudet vinyylipenkinpäälliset, mutta halusin säilyttää mahdollisimman paljon alkuperäistä”, Mikko perustelee. Pieni länsisaksalainen kansanauto oli ehtinyt palvella ilmeisen tyytyväistä ensiomistajaansa kokonaiset 45 vuotta. Myös etulokasuojasta löytyi tarkemmalla tutkailulla pieni paikkamaalaus, mutta silti kyse on melkoisesta selviytyjästä
Mikkoa kyllä ilahdutti myös mukana tullut setti aikakaudelle ominaisia oheistarvikkeita kuten lisälämmitin, työkalupussi, paikkamaalikynä sekä huoltokirjat. Jotta ajellessa voi kuunnella musiikkia, piti hommata myös soitin, mutta ei mitään uutta, vaan aito Blaupunkt Frankfurt ja vieläpä oikean vuosimallin nappuloilla ja väreillä. Varustelun voi sanoa lähteneen liikkeelle sillä, että hankin autoon sellaiset”, Mikko pohjustaa. Annoin pikkusormen… Mitä varusteisiin tulee, niin ostohetkellä autossa oli jo alkuperäinen Volkkarin jälleenmyyjältä hankittu kattoteline, mutta muuten se ei merkittävämmin pröystäillyt varustetasollaan. Hantin puolen ikkunassa keikkuva swamp cooler on ilmastointilaite, joka ohjaa ajoviiman tuottaman ilmavirran matkustajille. Seuraavaksi kunnostettiin mukana tullut kattoteline. 28 8/2020 VW 1200 Deluxe Sedan. Matti YliPiipari Pohjanmaalta kunnosti sen Mikolle. Lähettipä entinen omistaja perässä vielä aikoinaan hankkimansa uudet lasinpyyhkijänsulatkin, jotka olivat edelleen avaamattomina paketeissaan. Kuumalla ilmalla säiliön voi täyttää kylmällä vedellä, jolloin se vielä viilentää ohjaamoon suuntaamansa ilman. ”Syntymätodistus kertoi auton olleen alkujaan De Luxe -malli, jossa oli ollut niin sanotut jenkkimallin puskurit, mutta ne oli vaihdettu jossain vaiheessa pois. Sen runko suoristettiin ja Mikon isä nikkaroi siihen uuden rimoituksen. Sen perään löytyy ’71-vuosimallinen Combi Camp -peräkärryteltta. Pian auton mukana tullut työkalupussikaan ei enää riittänyt, vaan se sai rinnalleen Hazetin Vetokoukku on Mikon omavalmiste, aivan kuten koukut ovat aikoinaan pääsääntöisesti olleet
Sellaiset kun vielä löytäisin.” 29. Yhden erikoisimmista esitelöydöistään Mikko on tehnyt espanjalaisten VW-harrastajien nettipalstalla, josta hän löysi yllätyksekseen suomenkielisen Volkkareiden lisätarvike-esitteen päivättynä elokuulle 1963. ”Viimeisin löytöni on kuljettajan penkin käsituki, joka on ollut niin ikään lisävaruste. Takaa löytyy Hellan valmistama lisävarusteperuutusvalo ja kojelaudalta vielä imukuppikiinnitteinen hakuvalo, joka saa virtansa tupakansytyttimestä. Se antaa osviittaa siitä, että kotimaisiltakin VW-jälleenmyyjiltä on ollut saatavilla melkoinen valikoima lisävarusteita oman auton personoimiseksi aina käytännöllisistä polttimosarjoista varaosien matkapakkauksiin ja tyyliä korostavista puskureiden kannatinsarjoista vanteiden koristerenkaisiin. Keulalla ajovalot ovat saaneet kavereikseen Boschin alkuperäiset sumuvalot keltaisilla polttimoilla. valmistaman pyöreän työkalurasian, joka menee tavaratilan kannen alle vararenkaan sisälle. ESITE ESPANJASTA Mikko on perehtynyt lisävarusteiden lisäksi myös Kuplan lisävaruste-esitteisiin, jotka paitsi auttavat varusteiden etsimisessä, käyttämisessä ja kunnostamisessa, myös helpottavat havainnollistamaan, kuinka massiivista jälkimarkkinaosien tarjonta on ollut. Toinen silmiinpistävä erikoisuus ovat takalasin sälekaihtimet, jotka löytyivät käytettynä Hollannista. Ne tarjoavat mainiota ajankuvaa vuosikymmeniltä, jolloin laatu ja tyyli olivat ilahduttavia, mutta käytännöllisyydessä ja turvallisuudessa oli vielä paikoitellen toivomisen varaa. Esitteet kertovat myös, missä varustelubuumi on käynyt kuumimmillaan. Varustelukierre Nykyään autossa on niin paljon eri varusteita, ettei Mikkokaan osaa enää kertoa niiden tarkkaa lukumäärää. Sisällä näkyvimmät yksittäiset varusteet ovat amerikkalaisvalmisteiset bambumatot ja -hylly, joka sijaitsee kojelaudan alla. After market -osien valmistajamaiden kärjessä on luonnollisesti Länsi-Saksa, mutta myös Yhdysvalloissa ja Meksikossa on valmistettu runsaasti erilaisia varusteita ja tarvikkeita tähän niilläkin leveyspiireillä varsin suosituksi nousseeseen kansanautoon. Yhden artikkelin puitteissa kaikkia ei mahdu esittelemäänkään, mutta kevyelläkin läpiluotauksella saa jo hyvän käsityksen siitä, kuinka syvälle mies on aikakaudelle ominaisten lisävarusteiden maailmaan paneutunut. Näitä alkuperäisinä VW-lisävarusteina myytyjä työkalusarjoja valmistettiin vuodesta 1952 vuoteen 1965, minkä jälkeen vanne muuttui erilaiseksi, eikä sitä saanut enää kiinnitettyä varapyörään. Saatavilla on ollut kaikkea mahdollista ajovaloluomista ja aurinkolipoista etupenkin selkänojaan roikkumaan laitettaviin lastenistuimiin. Tämän auton etupenkeissä on joskus ollut lisävarusteena hankitut niskatuet, mutta myyjä ei onnistunut paikallistamaan niitä mistään. Pienempiä nyansseja edustavat vaihdelukko, posliininen kukkavaasi, ratin keskiön kello sekä lämmityslaitteen ilmavirran ohjaimet
Vaihdelukko on harvinainen lisävaruste, jolla keppi saadaan nimesä mukaisesti lukittua siten, ettei vaihdetta saa päälle. Aurinkolippa oli paikallaan hetken, mutta minun mielestäni se ei vaan sovi Kuplan ulkonäköön”, mies listaa. 30 8/2020 VW 1200 Deluxe Sedan. Ihan kaikkea löytämäänsä Mikko ei ole ruuvannut autoonsa kiinni. Vetokoukku on Mikon omavalmiste, aivan kuten koukut ovat aikoinaan pääsääntöisesti olleet. ”Haluaisin taakse fenderskirtit eli takalokasuojien aukot peittävät koristelevyt, ja niiden pitäisi olla ehdottomasti aidot peltiset, eikä uustuotantoiset lasikuituiset. Sen perään löytyy Combi Camp -peräkärryteltta vuodelta 1971. Astinlautoihin olisi niin sanotut liistimet eli kahdella ruuvilla kiinnitettävät raudat, joihin saa vetäistyä kenkien pohjat puhtaiksi ennen sisään astumista. Mikko ja hänen Kuplansa ovat taittaneet yhteistä matkaa jo reilut kymmenen vuotta. Ovenkahvojen alle asennetut kynsikupit suojaavat maalipintaa naarmuuntumiselta ja kulumiselta. Sisälle täytyisi löytää myös kattoverkko. Kojelaudan keskelle on sijoitettu kunniamerkki, jollaisen tehdas luovutti kuljettajille, jotka olivat onnistuneet ajamaan alkuperäisellä moottorilla 100 000 kilometriä. Bambusta valmistetut matot ja kojelaudan alla oleva hylly ovat löytöjä Amerikan maalta. ”Esimerkiksi vanteiden koristeritilöitä minulta löytyisi parikin kierrosta, mutten ole raaskinut kiinnittää niitä, koska ne pääsevät liikkumaan hiukan ja naarmuttavat vanteita. Sinä aikana autosta on sukeutunut yksi maamme varustelluimmista Volkkareista. Yksi kiinnostavimpia lisäyksiä on hantin ikkunan yläreunaan kiinnitetty swamp cooler eli viilennin, joka toimii ilmanvaihtolaitteena ohjaten ajoviiman tuottaman ilmavirran ohjaamoon. Radio on Blaupunktin legendaarinen Frankfurt. Entä onko jotain erityistä vielä haussa. Kuumalla kelillä laitteen säiliön voi täyttää kylmällä vedellä, jolloin se vielä viilentää matkustajille ohjaamansa ilman. Sivuikkunoiden aurinkolipat saatettiin nimetä kotimaisissa varuste-esitteissä kursailemattomasti räystäiksi. Näin kerran sellaisen myynnissä Jenkeissä, mutta hintaa oli 400 taalaa, niin iski piheys”, Mikko päättää
Ulkoisesti Mikko on halunnut pitää ilmajäähdytteisen voimanlähteen mahdollisimman alkuperäisenä. 01 Merkki ja malli VW 1200 De Luxe Sedan 02 Vuosimalli 1965 03 Moottori Puhallinjäähdytteinen nelisylinterinen bokserimoottori, 1192 cc Teho 34 hv, vääntö 82 Nm 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen täyssynkronoitu manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin, takaveto 05 Alusta Erillisjousitus vääntösauvoin, edessä ja takana rumpujarrut 06 Kori 2-ovinen sedan, erillinen pohjalevy 07 Mitat Pituus 407 cm, leveys 154 cm, korkeus 150 cm, akseliväli 240 cm, paino 760 kg 08 Suorituskyky 0-100 km/h: 29,6 sek. Se on ollut alun perin hantinpuoleinen, mutta kääntämällä akseli siitä saatiin tehtyä kuskin penkki. De Luxe -mallin takapuskuria koristaa Hellan valmistama lisäperuutusvalo. huippunopeus: 115 km/h 31. Verhoilut ovat alkuperäiset, tosin kuskin penkin Mikko on poiminut toisesta autosta. Tuulilasin alakulmissa on läpinäkyvät ilmanohjaimet. 1200 cc moottori on käytetty auki ja sille on tehty peruskunnostukset venttiilinsäätöineen. Kojelaudalta puolestaan löytyy imukuppikiinnityksellä varustettu hakuvalo, joka saa virtansa tupakansytyttimestä
Alkuperäiset Foxcraftin valmistamat peltiset tuotteet ovat nykyään varsin arvokkaita, mutta markkinoilla on myös lasikuituisia uustuotantoversioita. Peka-koukkuja tarjosi Kuplaan esimerkiksi Isossa-Britanniassa toiminut Schofield & Brown Ltd. Nimen suora suomennos olisi ”lokasuojan hame”. 32 8/2020. Kansanauto muuntui tarpeen tullen tyylikkääksi vapaa-ajan autoksi tai käteväksi koko perheen työjuhdaksi. Teksti: Kimmo Janhunen Yhdysvaltalainen Foxcraft valmisti Kuplavolkkareihin tyylikkäitä takalokasuojan aukon peittäneitä fender skirtejä. Vetokoukkuja valmistettiin aikoinaan itse, mutta tehdasvalmisteisiakin oli saatavilla. VW Kuplan lisävarusteet Kaikki irti KUPLASTA Lisävaruste-esitteiden maailmassa Kupla saatiin valjastettua moniin eri käyttötarkoituksiin
Dawos Autozubehör mainostaa, kuinka helppoa autoa on varustella mieleisekseen tekemällä päivitykset heidän lisävarusteillaan ihan itse. Nykyään nämä soittimet ovat arvossaan. Kyseisiä sarjoja valmistettiin vuodesta 1952 vuoteen 1965, minkä jälkeen vanne muuttui erilaiseksi, eikä rasian kiinnittäminen vararenkaan keskelle enää onnistunut. Kojelaudan alle asennettava verkkohylly tarjosi kaivattua säilytystilaa pienesineille, vieläpä helposti käden ulottuvilla. 33. Blaupunkt suunnitteli jälkiasennusradion nimenomaan Kuplan kojelautaan. Matkustusmukavuutta tarjottiin aikoinaan lisävarusteilla, jotka ovat nykyään itsestäänselvyyksiä kaikissa autoissa. Kuvassa oleva hylly on valmistettu helposti puhtaanapidettävästä muovista, mutta vastaavia on ollut saatavilla myös bambusta valmistettuina. Tyylikkään pelkistettyä esitegrafiikkaa 60-luvun puolivälistä Saksanmaalta. Siinäkin mielessä maailma on muuttunut. Jotkin takavuosien lisävarusteet tuntuvat nykyään hieman kyseenalaisilta. Yksi sellainen on tämä saksalaisessa kuvastossa mainostettu lastenistuin, joka ripustetaan etupenkin selkänojaan. Yksi nykypäivän halutuimpia Kuplan lisävarusteita on Hazetin valmistama pyöreä työkalurasia, joka pannaan vararenkaan keskelle. Tällaisia olivat esimerkiksi turvavyöt, niskatuet, kääntyvät penkkien selkänojat, ilmastointilaite ja radio. Kukkavaasien kirjoa! Pieniä kojelautaan kiinnitettäviä vaaseja on ollut saatavilla moneen makuun. Nykyauton tekniikkaan ei niin vain kajota
Volvo 244 DL ?78 KOLMEN PERI AATTEEN HARRASTUSA UTO 34
Kokonaisuus vastaa omistajan asettamaa kolmea tavoitetta: tehdä autosta alkuperäistä taloudellisempi, varustellumpi ja hyödyntää tämän toteuttamiseen käytettyjä alkuperäisosia. KOLMEN PERI AATTEEN HARRASTUSA UTO USA-vientimallin keula kiinnittää huomion Kalevi Korven 244-Volvossa, mutta lähempi tarkastelu paljastaa auton poikkeuksellisuuden. Jyväskylä 35
Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine ja Kalevi Korven albumi Alkujaan autossa on ollut kolmeportainen automaatti, mutta nykyinen neliplus ylivaihteinen manuaali tuo taloudellisuutta, samoin kuin harvemmaksi vaihdettu perävälitys. Kartano-Volvo jäi kuitenkin ajatuksiin sillä mielellä, että jos Kalevi hankkisi harrastepelin, se saisi luvan olla USAvientiin valmistettu 240-sarjan Volvo. Tämän tausta-ajatuksen siivittämänä Kalevi alkoi 2000-luvun alkuvuosina haravoida lisävarusteita vanhoihin Volvoihin, vaikka itse auto vielä puuttuikin. Näin ei ollut sattumaa, että Kalevin oma autovalintakin kohdistui Volvoon iän karttuessa ajokortti-ikään. Kokonaisuuteen kuului muun muassa ohjaustehostin, kierroslukumittari sekä sävylasit. Tämä vuoden -76 jenkki-Volvo oli ollut uutena Göteborgissa Volvon tehtaan omassa käytössä tiettävästi muun muassa vierailijoiden kuljetustehtävissä. Mätä kartano Uuden vuosituhannen puolella Kalevi nosti mielessä kyteneen kunnostusprojektin asialistan kärkeen, mutta joutui harmikseen vetämään sittenkin viivan hankkeen ylitse. Toiminta oli parillakin tavalla kannattavaa. Perhekäytössä autoon kertyi seuraavan vuosikymmenen aikana komea ajomäärä, 205 000 mailia eli 330 000 kilometriä. Auton osti sittemmin ”tehtaanmyymälästä” henkilökuntahintaan suomalaismies, joka palasi kotimaahansa vuonna -80. 36 8/2020 Volvo 244. Ensinnäkin Volvolla oli takavuosikymmeninä vahva jälkivarustelun kulttuuri, joten perusmalliin saattoi innon ja lompakon mukaan ruksia varusteita omien mieltymysten mukaan. Käytössä palveli ensin 242-mallinen ruotsinrauta, mutta erityiseksi malliksi myöhemmän elämän kannalta nousi hänen 80-luvun puolivälissä hankkimansa USA-version Volvo 245. Moni muistaa esimerkiksi 140-sarjan GT-version, jota ei mallina käytännössä ollut olemassa, vaan GT oli Volvon kaupittelema varustekokonaisuus, josta Volvo-kuski saattoi hankkia ajokkiinsa kiinnostavia varusteita ja viritysosia. Tämä vihreän 245 kori on yhä minulla ja kyllä siitä edelleen auton tekisi, mutta pitäisi olla nuorempi tekijä, jolla olisi enemmän intoa ja taitoa”, Kalevi pohtii. ”Vaihdoin tämän kartano-Volvon Sisu-Autosta Jyväskylässä syksyllä -85 kun perheen kuopus oli tulossa ja vaihdossa meni 242 L -77. Mittarissa oli vain 130 000 kilometriä, ja jos lapsiperheen tavarat eivät kyytiin mahtuneet, niin niitä oli sitten liikaa.” Kolmiportaisella automaatilla ja tiheähköllä 4,10:1-perävälityksellä varustettuna 245 oli sangen perso bensiinille, mutta vastavuoroisesti lyhyillä välityksillä ja 2,1-litraisella ruiskukoneella varustettu kartanovaunu oli varsin pirteä liikkeissään. J yväskyläläisen Kalevi Korven sielunmaisemaan kurvasi Volvo lähtemättömästi jo 60-luvulla. Pitkälle edenneen korroosion vuoksi kartanovaunun ajot päättyivät vuonna -95, mutta myönteisen käyttökokemuksien ja suomalaisittain mallin harvinaisuuden vuoksi USA-Volvo jätettiin talteen ja odottamaan myöhempää kunnostusta harrastuskäyttöön. Perheessä oli ajokkina muun muassa Duett ja 145, jollaisilla Kalevikin pikkupoikana opetteli ajamaan niin että perisuomalainen ajoharjoittelurata eli heinäpelto vain pölisi. Vaivattomasti ulosmitattavan kulkupuolen ohella autossa puhutteli sen jenkkivarustelu, joka oli Suomi-Volvoihin nähden runsas. ”Purkaessa selvisi, että auto oli niin mätä tapaus, että luovuin kunnostussuunnitelmista
Toisaalta haltuun oli saatu vihreää 245:tä huomattavasti ryhdikkäämpi jenkki-Volvo ja vielä vaivattomasti kotikaupungista kotiin ajettuna. ”Auto oli ruosteinen ja korin takaosaan oli laitettu peltiä pellin päälle. Jarruja kelpasi loppukesästä -11 koota sekä uusista että vanhoista puhdistetuista ja kunnostetuista osista. Projektin alkuvaiheita hallitsivat peltityöt, joita piti suorittaa etenkin korin takaosaan. Kotikulmien jenkki Volvojen varusteita kertyi hyllyyn, mutta sopiva auto puuttui vielä vuodenvaihteessa 2007–2008. Myyjä kannusti kokeilemaan hangessa seissyttä Volvoa käyntiin – ja sehän lähti. Pakkasta oli kymmenisen astetta, mutta myyjä sanoi että kokeile käyntiin. Avarakatseisuus kannatti, sillä netin myyntipalstoja selailemalla kiinnostavalta vaikuttava USA-Volvo paikantui ruudulle. Meni ehkä tunti siitä kun olin ilmoituksen huomannut, kun olin jo lapioimassa lumia pois myytävän Volvon luota että sain ovet auki. Maalaus oli huono ja pisteosia rikki.” Kalevin silmään kokonaisuus näytti kuitenkin lupaavalta pinnan resuisuudesta huolimatta, joten hän hieroi empimättä myyjän kanssa hinnan kohdalleen USAmallin Volvosta. Toinen osien hankkimiseen kannustanut tekijä oli ajankohta. Sehän lähti ja kuuntelin että kone on kunnossa ja käy tasaisesti.” Mistään helmikuntoisesta yksilöstä ei hangessa tyhjäkäynnillä lämmitelleessä 244 DL:ssä ollut silti kysymys. Myöhemmin sitten ajattelin, että jos auto on jo 30 vuotta, niin ehkä on viimein varaa hankkia niitä lisävarusteita. Työja kesälomareissuilla kiersin purkamoja ja hankin Volvon pisteosia jemmaan”, kertaa Kalevi vuosituhannen taitteen touhuja. Kalevi asetti yhden kantavan ajatuksen, joka nivoutui kolmeen alateemaan. ”Silloin kun olin nuori perheellinen mies, niin ei ollut varaa ostaa lisävarusteita, jotka olivat varsin suolaisia hinnoiltaan. Kotona tunnelmat olivat ensialkuun ristiriitaiset. Sijaintikaan ei ollut mahdoton – auto kun oli jyväskyläläisen autojobbarin tontilla. Kunnostettu alusta sai osakseen asianmukaisen ruostesuojauksen. 37. Riitti ruostesavottaa toki auton etuosassakin ennen kuin päästiin viimein maalaustöihin vuoden 2012 jälkipuoliskolla. ”Tuolloin olin vielä yrittämässä 245:n kunnostamista, mutta se ei edennyt, joten myyntiin tullut ’78-mallinen 244 kiinnosti. ”Auto oli katsastettuna ja alla varmaan 15 vuotta vanhat nastarenkaat, joten tuli nuoruus mieleen kun toin Volvoa mutkissa poikittain kotia kohti”, Kalevi naurahtaa. Oli toki tiedossa, että jenkki-Volvoja ei kotimaan teillä liikkunut häiriöksi asti, joten Kalevi osasi valmistautua siihen että sopivan yksilön löytämiseksi etsintäaluetta saisi laajentaa määrittelemättömän laajaksi. Kaksi vuosikymmentä sitten 70-luvun Volvojen virta purkamoille oli vielä vuolas mutta jo ehtymässä, joten elettiin laitimmaisia hetkiä metsästää lisävarusteita viimeiselle matkalleen suuntaavista Volvoista. Moottotilan maalaus suoritettuna ja kansiremontti työn alla. Samaan aikaan auto näytti pesun jälkeen kovin murheelliselta, joten paljon laittamista oli edessä ennen kuin Volvo tulisi olemaan uuden omistajansa kaavailemassa kunnossa. Parantelun pariin Volvon kunnostus alkoi vähitellen, ja samalla piirtyivät suuntaviivat projektin suhteen paikoilleen
”Isäni on eläkkeellä oleva metallialan ammattilainen. Alustasta muun muassa puslat, jarruputket ja polttoainelinjat uusittiin sekä istuinten verhoilut korjattiin.” Kohti 50-vuotisjuhlia Päätökseensä pojan ja isän yhteisvoimin uurastama Volvo-projekti saatiin syksyllä -12, jos tosin viimeistelyä riitti vielä seuraavina kesinäkin. Kun aiemmin matka-ajon kulutus oli noin 12 litraa, niin nyt se oli 8–9 litraa.” Ensimmäisiin työvaiheisiin lukeutuivat myös pisteosien vaihtamiset ehjiin sekä moottorin ja apulaitteiden huoltotoimet. Kesän alussa asennettiin ilmastointilaite. ”Perusidea oli, että tekisin harrastusauton, en museoautoa. Purin nämä vehkeet käyttökelpoisten osien hyödyntämiseksi. Isäni taidot tulivat käyttöön osien kunnostuksessa, ja vaimoni Tuula osallistui myös talkoisiin. Sittemmin asiaa täydensi vielä tiheän 4,10-perän tilalle vaihdettu 3,73:1-välitteinen. Volvon kolmeportainen automaatti sai väistyä ja tilalle tuli aiemmin hankittu nelipykäläinen ja sähköisellä ylivaihteella täydennetty M46-manuaalivaihteisto. Lisäksi halusin Volvoon hyvät varusteet, taloudellisuutta sekä tehdä sen hankkimillani kierrätysosilla niin pitkälle kuin mahdollista.” Taloudellisuuteen tähtäävä muutos suoritettiin heti alkuvuodesta -08, sillä kyseisenä vuonna Volvo sai palvella Kalevin pojan kulkupelinä armeijavuonna. Volvolle antaa kyytiä 80-luvun alussa moottoritilaan kotiutunut 123-hevosvoimainen B21E-moottori. Hän oli purkamassa ja kokoamassa autoa viimeistä mutteria myöten. ”Kaverit kyselivät vuosien aikana, että mitäs meinaat tehdä tällä sitten kun saat valmiiksi, niin sanoin että ajan tietysti.” Kalevi on pitänyt myös lupauksestaan kiinni, sillä kuluneiden kesien aikana Volvolla on ajettu tähän mennessä noin 45 000 kilometriä arkiajoa sekä osallistuttu Suomen Volvo-kerhon kokoontumisajoihin ja muihin harrasteautotapahtumiin. Moottoriin vaihdettiin muun muassa jakopään hihna, vesipumppu sekä jäähdytin, ja korjattiin koneen imupuolella olleet vuodot.” Sinällään moottori osoittautui perusterveeksi, joten sen kohdalla tyydyttiin myöhemmin venttiilien hiomiseen eikä koneen alakertaa avattu. Toden teolla kunnostus pääsi vauhtiin jälkikasvun inttivuoden jälkeen, jolloin päästiin toteuttamaan Kalevin teemaa kierrätysosien hyödyntämisestä. ”Autosta kunnostettiin tai vaihdettiin rikkonaisia osia kuten sisustuksen muoviosia ja kahvoja. ”Sain muun muassa kaksi Volvoa lahjoituksena ja yhdestä maksoin satasen. 38 8/2020 Volvo 244. ”Viitosvaihteella kierrokset putosivat lähes 1 000 r/min satasen vauhdissa ja meteli varmaan 20 desibeliä. Tosin automalleista kuluvat järjestään samat osat, joten jotain osia on vaikea tavoittaa hyväkuntoisina.” Purkuautojen osat eivät pelastaneet etenkään peltitöiltä, joissa isona apuna oli isä Aarne Korpi
Paino noin 1350 kg. ”Oikeastaan oli neljäs ajatus, että kun auto täyttää 50 vuotta, niin sitä voisi ajatella rekisteröitäväksi museoajoneuvoksi. Puristussuhde 8,5:1 (9,3:1) Tilavuus 2127 cm 3 . Seuraavana keväänä koitti paluumatka, ja Volvo lähti mukaan Suomeen ja sai toukokuussa -79 keskisuomalaiset XCU-kilpensä. Toinen omistaja piti Volvoa vain lyhyen ajan eikä kolmannenkaan omistajuus ollut kuin pari vuotta 1982–1984. ”Se on ollut luotettava peli, joten ei ole tarvinnut pelätä sen kanssa liikkuessa. Poraus 92, isku 80 mm. Kun auto täyttää pyöreät 50 vuotta, pitää Kalevi mahdollisena museorekisteröintiäkin. Osien hankinnassa oli matkan varrella onneakin, sillä moni Volvo-harrastaja on kysellyt jostain lisävarusteesta, että mistä ihmeestä tämän olet saanut”, kertoo omistaja jenkki-Volvostaan. Takaveto. 01 Merkki ja malli Volvo 244 DL ”USA-vientimalli” 02 Vuosimalli 1978 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen B21F (B21E) rivimoottori edessä pitkittäin. Tulevaisuuden suunnitelmina on pitää Volvoa kesäisenä harrastusautona nykyisellä tyylillä ainakin tämän vuosikymmenen loppupuolelle. Moottorin osalta matkaa oli takana oli sitäkin vähemmän. Verovapauden täyttymiseksi Volvo pysyi ensiomistajallaan vuoteen -81, kunnes vaadittu aika oli täynnä ja auton saattoi myydä ilman veroseuraamuksia. Edessä ja takana levyjarrut. Lisäksi odottamassa ovat myös toiset ovet ja lokasuojat maalattuina. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset tukivarret, poikittaistuki, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. NEW YORKISTA JYVÄSKYLÄÄN Kalevi Korven USA-mallin 244 DL on viihtynyt läpi kotimaan vuosien Jyväskylän seudulla, mutta nuoruutensa se vietti Yhdysvalloissa. Volvon taival alkoi New Yorkissa, jossa siellä työkomennuksella ollut Valmetin suomalainen työntekijä osti auton juhannuksen alla -78. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Sillä silmällä minulla on olemassa rypytön ja venymätön plyysiverhoilu. Kunnostaessa tätä ei vielä tarkoituksella viimeistelty täysin suorapeltiseksi, vaan tehtiin käyttöpeliksi”, linjaa omistaja. Kalevin hankittua Volvon alkuvuodesta -08 oli sillä ajettuna noin 108 000 mailia eli 172 000 kilometriä, joten ajomäärällisesti Volvoa oli käytelty varsin säästeliäästi. 07 Mitat Pituus 488, leveys 171, korkeus 143, akseliväli 264 cm. 39. Sen sijaan neljäs omistaja, jyväskyläläinen kuormaautoilija teki jenkki-244:stä pitkäaikaisen ajokkinsa, sillä hänellä Volvo oli lähes neljännesvuosisadan ajan. 05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen erillisjousitus, kolmiomaiset tukivarret, kallistuksenvaimennin. Mahdollista museo rekisteröintiä varten odottamassa on muun muassa priimakuntoinen plyysiverhoilu. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, sähköinen ylivaihde, lattiavalitsin. Teho 104 hv/5200 rpm (123 hv/5500 rpm), vääntö 163 Nm/2500 rpm (170 Nm/3500 rpm) (SAE). ”Vuonna -83 oli käynyt jonkin tapaturma öljyvaihdon yhteydessä minkä seurauksena autoon vaihdettiin Volvon tehtaan kunnostama B21E-vaihtomoottori tilalle”, tietää Kalevi autonsa varhaisvuosista
Tarkoituksena on estää polttoainetankin painuminen kasaan.” Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine ja Volvo Ohjaamonäkymä antaa vihjeitä alkuperäisistä lisävarusteista runsain mitoin. Alustasta löytyy eräs kolariturvallisuuteen liittyvä eroavaisuus. Pakokaasujen jälkikäsittelyyn kuului niitä kierrättävä EGR-venttiili. Mukana ovat muun muassa sähkölasit ja -peilit, plyysiverhoilu, kojelaudan tarvikehylly ja apukuskin kahva sekä sivulokero. Nelivaloratkaisun lisäksi nokkailmettä jykevöitti jenkkien 244-malleissakin vuodesta -77 lähtien niin sanottu voimakeula – siis Euroopassa kuusisylinteristen 260-sarjalaisten yhteydessä käytetty maski ja pidempi nokkapelti. ”Vuosimallin ’78 Volvo 244 DL:ssä oli neljä pyöreää valoa, kun GL:ssä oli neljä neliskulmaista, joita käytettiin vuosimallin -79 myötä myös DL-mallin yhteydessä. Runsailla kuorrutteilla S ilmiinpistävimmän ulkoisen eron Volvon 240-sarjalaisten USAja Euro-versioiden välillä havaitsevat muidenkin merkkien harrastajat. 40 8/2020 Volvo 244. ”Erikoista on, että jarrutehostimeen ja lämmityslaitteen käyttöön alipainetta tuotettiin vuosimalleissa 1975–1977 imusarjan alipaineen lisäksi erillisellä nokka-akselista käyttövoimansa saavalla alipainepumpulla. Sen sijaan 244:ssä oli jo tehostimen pumppuun integroitu öljysäiliö.” Myös katalysaattorit kuuluivat USA:ssa myytyjen bensiiniautojen todellisuuteen jo 70-luvulla. Kartanomallissa jarrut olivat taatusti ylitehostetut kuten myös ohjaus, sillä tehostuksesta huolehti 245:ssä ZF:n pumppu erillisellä öljysäiliöllä. Myöskään polttoainetankista ei päästetty hiilivetyjä höyrystymään ilmaan, vaan niitä kerättiin niin sanottuun aktiivihiilikanisteriin talteen ja johdettiin letkulla moottorin poltettavaksi. Vähemmän huomiota herättävät erot liittyvät esimerkiksi puskureihin. Puskurien takana ovat Sachsin nesteiskareilla toteutetut joustovyöhykkeet.” Tekniikkaeroja Perusvarustetaso oli Yhdysvalloissa DL, mutta se vastasi pikemminkin meikäläistä GL:ää, sillä USA:ssa pellin alla oli aina B21F-suihkutusmoottori. Volvo-projektinsa myötä Kalevi Korpi on selvittänyt tarkoin Euroopassa ja Yhdysvalloissa 70-luvun lopulla myytyjen 240-sarjan Volvojen eroja tekniikan ja varustelujen suhteen. ”Taka-akselin päälle on pultattu kolmiomaiset vahvikelevyt, mitkä ottavat peräkolarissa kiinni jarrusatuloiden ulokkeisiin. Yksittäisten pyöreiden tai kantikkaiden umpioiden sijaan jenkkimalleja koristivat useimmiten tuplavalot, jotka olivat sealed beam -umpioita, joissa polttimo ei ole erikseen vaihdettavissa. ”Ne ovat ilmeisesti kolme milliä vahvemmat kuin Pohjoismaissa käytetyt, kaikkiaan noin 11-millistä alumiiniprofiilia. Pumppu on mielestäni sama kuin myöhemmin Volvon D24-dieselmoottoreissa käytetty. ”Autossani on ollut alkujaan katalysaattori, mutta erikoista ettei vuonna -78 tässä autossa vielä ollut lambda-anturia”, pohtii Kalevi katalysaattorilla varustettujen USA-vientimallien tarjontaa happitunnistimella ja ilman. Jenkkimalleissa oli takanurkissa ja etuvilkkujen umpiossa myös äärivalot, jotka tuolloin piti Suomessa poistaa”, tietää Kalevi kertoa
Vuoden -76 täydennyksiin lukeutuivat niin ikään takapenkin keskikyynärnoja sekä ovitaskut, jotka seuraavalla vuodelle korvattiin ovilokeroilla. Valinnaisvarustelun ja jälkivarustelun mahdollisuudet olivat vuonna -78 varsin monipuoliset. Vuonna -78 Yhdysvalloissa Volvoa mainostettiin edullisena ostoksena. Siellä olivat tyrkyllä muun muassa ilmastointi, sähköikkunat eteen, sähköpeilit, kattoluukku, alumiinivanteet sekä kartanomalliin kattokaiteet, takajousituksen korkeudensäätö ja jopa kolmas penkkirivi. Vuosimallien ’77 ja ’78 DL-versiot 244ja 245-jenkkimalleissa vastaavat Kalevin mukaan melko suoraan sitä, mitä meillä oli GL-malli – lukuun ottamatta nahkapenkkejä ja metalliväriä. Kaikki paitsi kattoluukku Volvojen varustelu oli vähemmän yllättävästi suuressa lännessä kaikkiaan runsaampaa kuin Suomessa myytävissä mallitasoissa. ”Mahdollista museointia varten ovat DL-merkitkin jo olemassa, vaikka näillä varusteilla tämä on oikeastaan kuorrutettu GLE”, Volvo-harrastaja luonnehtii. Kuvanäytteet brittimarkkinoiden 240-sarjan esitteestä. Vaikka perusvarustelu oli eurooppalaisesta näkökulmasta runsas, jäi yhdysvaltalaisille Volvon ostajille ruksittavaa optiolistaltakin. Kalevin alkujaan 244 DL:ssä ovat mukana kaikki 244:ään USA:ssa vuonna -78 tarjotut varusteet paitsi kattoluukku. Suomeen uutena myydyistä Volvoista löytyi 70-luvun lopulla ilmastointilaite ani harvoin. Kalevin selvitysten mukaan vuosimallissa ’76 istuimet oli verhoiltu vinyylillä korvautuakseen seuraavalle vuodelle kankaalla. Mainoskuva kertoo myös sen, että nelivalomaski ei kuulunut automaattisesti kaikkiin 240-sarjan jenkki-Volvoihin. Auton mallimerkeissä lukee tällä hetkellä GL, vaikka alkuperäiseltä mallitasoltaan se onkin siis USA-markkinoiden mukainen DL. 41. USA-viennin DL-mallien perusvarusteisiin kuului mainitun ruiskukoneen ohella automaattivaihteisto, ohjaustehostin, kierroslukumittari, sävylasit, ilmastoinnin esivalmiuden vuoksi nappilämmityslaite, radioantenni tuulilasissa sekä tekstiilimatot. Tosin dollareille sai nopeasti käyttöä optiolistaa silmäilemällä. Vuoden -78 ATS-alumiinivanteiden taustalla on pari valinnaisvarustetta lisää – jäähdytetyt levyjarrut, kaasuiskarit sekä vakiota tuhdimpi kallistuksenvaimennin. Näin ollen hänen 244 DL:ää on täydennetty seuraavilla käytettävyyttä ja mukavuutta parantavilla alkuperäislisävarusteilla: • jäähdytetyt etujarrulevyt ja -satulat • kaasuiskunvaimentajat eteen ja taakse • vahvennetut kallistuksenvaimentimet Turbomallista (edessä 21 mm ja takana 25 mm) • etupuskurin tuuliohjain • Volvon ATS-alumiinivanteet • ilmastointilaite termostaatilla • sähkölasit eteen ja taakse • sähköpeilit alumiinirungolla • keskuslukitus (lisävarusteeksi ’79-mallistoon) • penkkien ja ovipaneelien plyysiverhoilu • GT-ohjauspyörä (ei tällä hetkellä paikoillaan) • tarvikehylly kojelautaan • sivulokero ja ”kauhukahva” matkustajalle • takaniskatuet • takaikkunan verho ja lisäjarruvalo • A-pilarin radioantenni ”Takajousituksen tasosäätö sekä vakionopeudensäädin kaipaavat vielä lisää osia ennen asennusta”, täydentää Kalevi
Yksi näistä amerikkalaisista loistoristeilijöistä saapui uutena Turkuun osaksi Rettig & Co:n laivastoa. Cadillac Fleetwood 75 Limousine ?58 Rettigin loisto risteilijä Mikäli menestyvän perheyhtiön ostoslistalle oli vuonna 1958 kirjattu näyttävä edustusauto, tarjosi Cadillac 75-sarjan limusiinillaan varteenotettavan vaihtoehdon. Riihimäki 43
Enää ei tämä Rettigin loistoristelijä ole hukassa, vaan Toni Hallikaisen toimesta se palasi liikenteeseen yli 40 vuoden tauon jälkeen. Syyskuussa -65 edustusauto oli kuitenkin tehtävänsä suorittanut ja sen korvasi uusi Cadillac Fleetwood. Nukkamatot eivät olleet enää pelastettavissa, joten verhoilija toteutti uudet. Tuota uustuonnin myötä Suomeen rantautunutta mustaa loistoautoa ihaillessamme kääntyi puhe Suomi-yksilöön, joka legendan mukaan uinui purettuna jossain Keski-Suomessa. Vanhan kantakortin mukaan ’58 siirtyi noihin aikoihin Turun Sirkkalankadulla toimineen vaihtoautoliikkeen omistukseen. Kukaan ei tuolloin tuntunut tietävän missä myyttinen loistoauto majaili tai ne jotka tiesivät, pitivät tiedon omanaan. Tilaajana oli P.C. Tuskin jäi turkulaisille epäselväksi ketä autojen tuontisäännöstely ei häirinnyt, kun tunnettu vuorineuvos ja mesenaatti lipui Cadillacin kyydissä pitkin Aurajoen rantakatuja. Pitkästä autosta taisi pätkä jäädä rahoitukselle, sillä alkuun sen omistus jäi vielä Turkuun, mutta omistuksen vaihduttua siihen ruuvattiin HVR11-kilvet. Rettig & Co, jonka virallinen toimipiste sijaitsi Rettingin perheen kotina toimivaa palatsia vastapäätä Nunnakadulla. ...kun taas salokipuolella kyydistä nautitaan hillitynharmaan villakankaan pehmeässä syleilyssä. 44 8/2020 Cadillac 75 Limousine. Katsastuskunnossa Cadillac oli roiskeläppineen paria päivää myöhemmin, ja kesäkuun alkupäivinä siihen ruuvattiin TA-19-tunnukset. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Limusiinissa luokkajako on selkeä. Ohjaamossa tunnelma on täysin musta jämäkkää nahkasohvaa myöten... A llekirjoittaneella oli 90-luvun alusta alkaen ilo ja mahdollisuus tutustua maamme Cadillac-harrastajiin sen merkkikerhon tapahtumien yhteydessä. Vaihtomoottori Seuraavana loistoauto suuntasi kromihohtoisen keulansa kohti Pirkanmaata, kun se merkittiin Tampereen Kuninkaankadulla toimineen YH:n Auto ja Pyörän haltuun. Palatsin talliin Toukokuun ensimmäisellä viikolla -58 oli Turun Autohallin myyntiluetteloon kirjattu Cadillacin hinnaksi huikeat 4 534 768 markkaa. YH:n Auto ja Pyörän takaa löytyi kilvanajaja Yrjö Heikkilä, joka 50-luvun alkuvuosina saavutti moottoripyörällä maaradan suomenmestaruuksia. Muistan varsin hyvin eräässä kesätapahtumassa istuneeni vuoden -58 Cadillac-limusiinin takapenkillä silloisen Cadillac Clubin puheenjohtajan seurana, autoista rupatellen ja virvokkeita nauttien
Ihan heittämällä hirmumoottori ei alkuperäiseen Hydra-Matic-vaihteistoon sopinut, joten väliin oli koneistettava sovitelaippa, jolla pultit saatiin passattua kohdilleen. Moottorissa oli kuulopuheiden mukaan kansivaurio, mutta sellaista ei avatessa löytynyt. 45. Jostain oli tarpeeseen kulkeutunut vuoden -71 Cadillacin 500-kuutiotuumainen moottori, jolla matkantekoa jatkettiin. Puolivälissä 70-lukua autoa purettiin kunnostusaikein ja se sai pintaansa upean mustan maalipinnan. Auton jäljittämiseen ei kulunut kauaakaan, ja kaupat tehtyään oli Toni elokuussa 2018 noutamassa kesken jääneen projektin Jyväskylästä. Rekisteristä poistunut auto tuupattiin myöhemmin autotalliin odottelemaan parempia aikoja, joita ei muiden kiireiden vuoksi ihan äkkiä tullutkaan. Kyseltyään Cadillac Clubia vetäneeltä Tomi Friskiltä tarinan todenperäisyyttä, alkoi tapahtua. Seuraavana autoon iski kyntensä Tampereella opiskellut jyväskyläläisharrastaja, jonka omistuksessa auto viipyikin vuosikymmeniä. Kuplat maalissa Tamperelaiseen vaihtoautoliikkeeseen päätynyt Cadillac myytiin ainakin kertaalleen eteenpäin, mutta se palasi pian samaan riviin. Toni osti lyhyen neliovisen ’58 Cadillacin, josta sai limusiiniin ehjät takavalot. Marraskuussa 2018 Cadillac kurvasi jo katsastuskonttorille palaten liikenteeseen vanhoin TA-19 tunnuksin. Amerikka varaosineen oli 70-luvun Suomessa kuutakin kauempana, joten ongelma ratkaistiin pula-ajan tyyliin. Tämän kokonaispainoltaan 3 300 kilon 1+7-paikkaisen loistoristeilijän myöhemmät vaiheet ovat osittain hämärän peitossa, mutta 70-luvulle tultaessa oli Cadillacilla reissua jo sen verran takanapäin, että auton alkuperäinen voimanlähde antautui kampiakselivaurioon. Kuinkas ollakaan oli Lohjalla toimiva automaalaamo ajautunut sillä välin konkurssiin ja tilanne puretun ja kuplivan Cadillacin kohdalla näytti aavistuksen lohduttomalta. Pääministerin käytössä oli AA-1-kilpinen ’57 Limousine ja Kekkonen maakuntamatkaili leijonavaakunaisella ’52 limusiinillaan. Kadonneita listoja varten oli hankittava kaksiovisen ’58 Caddyn listat, joista sai muokattua limusiiniin sopivat. 50-luvun pula-Suomessa ’58 limusiini-Cadillac oli suorastaan hävyttömän hieno kulkupeli. Maailma oli sitten 70-luvun muuttunut ratkaisevasti. Loistoautoa oli 70-luvulla kohdannut onnettomuus, jossa sen takavalot kehyksineen olivat vaurioituneet. Alkuperäisyyttä kohden Monenlaisia vanhoja autoja harrastellut Toni Hallikainen sai kuulla legendaarisesta limusiinista vuonna 2017. Liekö pohjatöissä sitten oikaistu vai olivatko materiaalit toisiaan hylkiviä, mutta jonkin aikaa myöhemmin mustaan maalipintaan alkoi ilmestyä pieniä kuplia. Auton nykyinen omistaja ei tiedä oliko joku peruuttanut autoa tuhoisin seurauksin vai oliko joku ajanut sen perään. Toukokuun ensimmäisellä viikolla 1958 Turun Autohallin myyntiluetteloon oli Rettigin loistoauton hinnaksi kirjattu huikeat 4 534 768 markkaa. Yhtä kaikki, ehjääminen ilman oikeita osia oli vaikeaa, muttei mahdotonta ja Cadillacin takapäästä paikkansa löysivät kantikkaat valot, jotka toivat mieleen lähinnä peräkärryn valaisimet
Harvinainen Cadillac Fleetwood 75 Limousine on löytänyt pysyvän kodin ja sen Suomi-historia tekee tästä loistoristelijä ainutlaatuisen. Cadillac palasi liikenteeseen 70-luvun 500-kuutiotuumaisella moottorilla, mutta konehuoneeseen vaihtuu tänä talvena oikean vuoden 365-kuutiotuuman veekasi. Toni tosin huomauttaa, että täysin alkuperäistä vastaava 365 kuutiotuuman moottori vuodelta -58 on jo hankittu ja saanee osakseen täysremontin ennen kuin se löytää paikkansa limusiinin keulilta. Tonin ajatuksena oli palauttaa vuosikymmenet seissyt loistoristeilijä ensitöiksi liikenteeseen, sillä tekniset viat ilmenevät parhaiten ajellessa. Omistajan aikeet limusiinin kohdalla ovat muutenkin pääpiirteittäin selvillä. Sisustuksen ilme parani huomattavasti. Alkuperäinen rekisteritunnus ja Suomi-autolle pakolliset roiskeläpät viimeistelevät jyhkeän kokonaisuuden. Kiirettä toteutukselle ei ole ja entisöinnin askelmerkkejä on harkittava tarkoin. 46 8/2020 Cadillac 75 Limousine. Suunnitelmissa on palauttaa auto vaiheittain lähemmäs alkuperäiskuntoa. Alipaineella toimivat tuulilasinpyyhkijät eivät useista korjausyrityksistä huolimatta ryhtyneet toimimaan toivotusti ja tilalle vaihtui sähkömoottori. Samalla kertaa konehuone tullaan entistämään mahdollisimman tarkoin tehtaan asuun. HJE-kirjainkoodi konehuoneen lätkässä paljastaa lisävarusteiksi lämmityslaitteen, takapenkiltä säädettävän radion sekä sävylasit. Oikean merkkinen, joskin väärän kokoinen moottori kelpasi tarkastajille, sillä sen vaihdostakin oli kulunut jo liki 50 vuotta. Tekniikan osalta Toni pitää autoaan kiitollisena, sillä Cadillac edustaa aikakautta jolloin viat olivat nykyautoihin verraten vielä korjattavissa. Cadillac kävi puuhastelun jälkeen museoajoneuvotarkastajien hyväksyttävänä. Istuinten villakangasverhoilut ovat ehjiä ja vain yhden kerran alkuperäiset, joten niiden uusiminen värivirheiden vuoksi aiheuttaa vielä puntarointia. Vaikka varaosa-autoksi hankittu lyhyempi ’58 Cadillac jatkaa nykyisin matkaansa uuden omistajan kesäautona, tunnustaa Toni Hallikainen mieltyneensä automerkkiin niin, että viime aikoina vuoden -59 Cadillac on alkanut houkuttelemaan hankintamielessä yhä vahvemmin. Verhoilija sai tehtäväkseen uusia Cadillacin lattiamatot sekä oviverhoilujen alaosat, joissa on käytetty samaa harmaata nukkamattoa. Toni Hallikainen purki limusiiniin takavalot lyhyestä sedanista, kylkilistat taiteiltiin puolestaan kaksiovisen Cadillacin listoista
Vuorineuvoksen autonkuljettajana toimi aina hänen kuolemaansa vuoteen -79 asti Alvar Karlsson. Teho 310 hv. 6 022, lev. Takana: jäykkä akseli, pitkittäiset tukivarret, kierrejouset. 01 Merkki ja malli Cadillac Fleetwood 75 Limousine 02 Vuosimalli 1958 03 Moottori 8-sylinterinen nestejäähdytteinen V-moottori edessä pitkittäin. Tehostetut rumpujarrut 06 Kori Teräspalkkirunkoon pultattu neliovinen teräskori 07 Mitat Pit. Saksasta lähteneen ja Ruotsin kautta Suomeen saapuneen tehtailijasuvun liiketoimet onnistuivat alasta ja vuosisadasta riippumatta, eikä menestyksen peittelylle ollut erityistä tarvetta. 2 029, kork. Vuorineuvos von Rettigin johtaessa yhtiötä, toimi hulppea palatsi hänen perheensä yksityiskotina. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen Hydra-Maticautomaattivaihteisto, valitsin ohjausakselilla. 1 565, akseliväli 3 802 mm. Puristussuhde 10,25:1. Paino 2 580 kg PALATSIN AARTEITA Tupakkatehtailustaan ja myöhemmin Bore-risteilyja rahtialuksistaan tunnetun Rettigin perheyhtiöiden historia kuuluu maamme hienoimpiin menestystarinoihin. Tästä esimerkkinä Turussa, Aurajoen rannalla seisoo Hans von Rettigin 1928 rakennuttama Rettigin palatsi, joka nykyisin toimii historian ja nykytaiteen museona. 47. Palatsin autotalliin hankittiin vuosikymmenten kuluessa toinen toistaan hienompia autoja, kuten muun muassa olympiavuoden -52 Mercedes-Benz 300 sekä muutamaa vuotta myöhemmin esitelty 300d. Poraus 101, isku 92 mm, tilavuus 5 972 cm 3 (365cid). Takaveto 05 Alusta Edessä: kolmiotukivarret, kierrejouset, tehostettu simpukkaohjaus. ”Cadillac on ainutlaatuinen juuri sen Suomi-historiansa ansiosta”, tuumii loistoristeilijän liikenteeseen palauttanut Toni Hallikainen
75-sarjalaisten kohdalla verhoilumateriaali oli aina villakangas, asiallisen värimaailman rajautuessa harmaan ja ruskean sävyihin. Vuodelle -58 esitelty uusi moottori kävi entistä tasaisemmin ja tehoa 365 kuutiotuuman veekasista puristui 310 hevosvoiman verran. Välilasillisen Limousinen kuljettaja nautti tehtävästään mustalla nahkasohvalla istuen. Vuotta kauempaa ei -58 Cadillacin ajattomuus kuitenkaan kestänyt, kun huomiota oli haettava vieläkin suuremmilla siivillä. Lisähinnasta tarjolla oli Eldorado-mallin kolmen kaasuttimen ratkaisu, jolla teholukemat nousivat 335 hevosvoimaan. M yyntiesitteissä ja mainonnassa autojen loisteliaisuuden kehuminen oli vahvasti irtaantunut arkitodellisuudesta, eikä Cadillac edes yrittänyt nostaa esiin suoranaisia järkisyitä moisen siivekkään hankintaperusteiksi. Vuoden 1958 Cadillac edustaa amerikkalaisen autoteollisuuden hulluinta aikakautta, jolloin hienoinkin korimalli vanheni myyntikelvottomaksi vuodessa. Verhoilumateriaaleille ja -väreille oli keksitty toinen toistaan hienompia nimiä, ja lisävarusteilla saattoi edullisimmankin Cadillac-mallin varustella mieleisekseen. Valinnan varaa Malleja ja lisävarusteita merkillä oli tarjota runsaasti Hydra-Matic-automaattivaihteiston, ohjaussekä jarrutehostimen kuuluessa kaikkien Cadillac-mallien vakiovarusteisiin. Teksti: Jan-Erik Laine CADILLAC 1958 – AUTOMAAILMAN MESTARITEOS 48. Pitkään 75-sarjan Cadillaciin mieltyneelle tarjolla oli yhdeksän hengen sedan sekä välilasillinen Limousine. Mikäli Cadillacin ajotuntuman koki liian rautaiseksi, saattoi alustan vieterit korvata äärimmäisen pehmeällä ja aina oikeaan ajokorkeuteen säätyvällä ilmajousituksella. General Motorsin lippulaiva Cadillac oli pidettävä mielenkiintoisena, sillä kilpailu Lincoln Continentalin sekä Chrysler Imperialin kanssa Amerikan hienoimman auton asemasta oli armotonta. Kyseessä oli, kuten myyntiesite hyvin kuvaa ”parhaimpien suunnittelijoiden aikaansaama teräksinen taideteos, johon kromattuja yksityiskohtia lisäämällä on kyetty saavuttamaan kestävä ja ajaton lopputulos”
Vaativammalle ja mukavasti maksuvalmiimmalle asiakaskunnalle Cadillacilla oli tarjota yltäkylläisesti varustellun Eldorado-mallistonsa Biarritz-avoauto sekä Coupé. Erityisen kannattavaa käsityönä valmistettujen Broughamien valmistus ei Cadillacille ollut. Pitkät 75-sarjan mallit pidättäytyivät verhoilumateriaalien osalta hillityissä villakankaissa. Välilasillisen Limousien kuljettaja hoiti tehtävänsä mustalta nahkasohvalta. Hulppein avokas kulki nimellä Eldorado Biarritz, neliovisen Eldorado Broughamin takaovet olivat puolestaan kaapparimallia. Äärimmäistä yksilöllisyyttä edellyttävää ja hintalapuista piittaamatonta kohderyhmää Cadillac kosiskeli erikoiskoritetulla Eldorado Brougham -mallillaan. Lempiväri tähän erikoismalliin löytyi varmasti 15 erilaisen vaihtoehdon joukosta ja pelkästään sisustusvaihtoehtoja oli tarjolla jo 44 erilaista. Broughamin 13 000 dollarin hinnalla olisi GM-diileriltä mukaan lähtenyt vaikka kymmenkunta Chevrolet-merkkistä autoa, mutta siitä huolimatta kaupat päästiin kättelemmään kolmensadan Eldorado Brougham -mallin osalta. Seuraavana vuonna sen korien valmistus siirrettiin Italian Torinoon. Tukevaan X-runkoon sai lisähinnasta pehmeän ilmajousituksen. Cadillac ei edes yrittänyt nostaa esiin suoranaisia järkisyitä moisen siivekkään hankinta perusteiksi. Cadillacin myynti vuonna 1958 ylitti 124 000 autoa ja kaikki mallit olivat luonnollisesti varsin hienoja. Kumpaakin valmistettiin tuona vuonna vain runsaat 800 autoa. Eldorado-mallit tunnettiin tuplasti perusmalleja kalliimpina. Hieno, hienompi, hienoin Kilpailu hienoudella on taitolaji, kun valmistajan perimmäinen tarkoitus on tehdä mahdollisimman paljon voittoa myymällä mahdollisimman paljon autoja. 49
Ford Granada 250 ?75 VARMAA KYYTIÄ 50
”Muutamia hitsauskohtia oli, mutta ne tulivat yhden talven puuhastelulla kuntoon. Näin myös päätettiin tehdä. Peltityöt keskittyivät lokasuojiin ja helmoihin. Ainoaksi soveltuvaksi ratkaisuksi hahmottui sopivan varaosa-auton löytäminen. Uutta bensaa tankkiin Jo ennalta oli tiedossa, että omiin nurkkiin siirretty hopeanharmaa Granada vaati toimenpiteitä ruostevaurioiden sekä moottoriongelmien vuoksi. ”Apukuskin puoli oli joskus kolaroitu sen perusteella, että etulokari oli koottu viidestä palasta yhteen hitsaamalla. ”Syksyllä -08 olikin Tammisaaressa myynnissä Granada, jota lähdimme katsomaan”, kertoo Martin poika Jyri Kohonen. Itse asiassa paketti vaikutti sen verran lupaavalta, että osien hyödyntämisen sijaan Kohosia alkoi houkuttaa auton kunnostaminen takaisin ajokuntoon. Sisusta oli yleisesti ottaen ehjä, joten siistiminen riitti jopa mustuneeseen kuljettajan istumakohtaan. Jostain syystä takaistuimen keinonahkaverhoilu oli kuitenkin pettänyt tikkauksien vierestä, ja vaati siksi huomiota. Mukaan kohti Päijät-Hämettä ja Kohosten kotikulmia lähti projektikuntoinen, mutta kaikkiaan sittenkin varsin ehjä ja osiltaan täydellinen jenkki-Ford. ”Takapenkki kävi Lahdessa verhoilijalla, joka onnistui löytämään alkuperäiseen sointuvaa vinyyliä.” Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine 51. Samoin hän hitsasi kuntoon takakaarien ja pohjan ruostekohdat.” Hitsauslaitteen hiljennyttyä Granada sai uutta maalipintaa lokasuojien lisäksi helmaan pokkauksen alapuolelle, mutta pääosin pintaan saatettiin jättää alkuperäinen, nykyään jo 45 vuotta vanha maalipinta. Varaosa-autoksi kaavailtu Granada osoittautui sen verran eheäksi kokonaisuudeksi, että Jyri Kohonen kunnosti siitä itselleen ajokin, joka on palvellut moitteetta jo yli kymmenenä suvena. Perillä oli ennakkotietojen mukainen ’75-mallinen Granada 250-kuutiotuumaisella kuutosella, ja kun tuote oli luvatun kaltainen, ostettiin osittain purettu auto talteen. Hänen vuosituhannen taitteessa muusikko Tuomari Nurmiolta hankkimansa jenkkimallin Ford Granada oli saanut keulaansa harmillisia kolarivauriota, ja ennalta oli selvää että varaosaliikkeiden hyllyiltä sopivia osia vuosimallin -79 ajokkiin oli turha uneksia. Lähes kaikki osat olivat tallessa, ainoastaan keulasta puuttui kirjaimia Ford-tekstistä”, Jyri kertaa. Saumat olivat kukkineet, mutta isä hoiti osaavana niiden hitsauksen. Hevonoja R unsas vuosikymmen sitten Martti Kohosella oli visainen varaosien metsästys edessä
Matkamusiikkia leppoisaan kyytiin antaa aikakauteen sopiva Philips-kasettisoitin. Martille ahkeroitavaa tuottaneiden peltitöiden vastapainoksi moottorin ongelmien ratkomisessa isä ja poika pääsivät helpommalla. Lisäksi mailimittari vihjaa, että Granada ei olisi saapunut uutena Eurooppaan, vaan aloittanut matkansa suuressa lännessä saapuakseen kuitenkin nuorella iällä Suomeen todennäköisesti muuttoautona. Alle laitettiin vielä kierros uusia iskareita ja renkaita, minkä myötä Granada oli valmis palaamaan kesäisille maanteille. Rauhallisen varmaa menoa Runsaan kymmenen vuoden aikana leppoisia Granada-retkiä onkin riittänyt, sillä matkat ovat sujuneet ilman teknisiä vastoinkäymisiä. ”Ei tässä ole ollut juuri mitään ongelmia. Mailimittari ja loppuvuodesta -76 suoritettu ensirekisteröinti Suomeen viittaavat siihen, että Granadan ensimailit on kerätty mahdollisesti Atlantin toisella puolen. Menossa on jo toinen sarja uusia renkaita, kun ensimmäinen tuli kulutettua loppuun. Vastavuoroisesti Jyrin isän ’79-mallinen, 302-kuutiotuumaisella V8:lla varustettu ’79 Granada saattaa hyvinkin olla alkuperäinen Suomi-auto, mihin viittaavat niin kilometrimittaristo kuin Stockmann Auto -tarrat. ”Silloin kun hankin, niin pakosarja oli moottorista puoliksi irti. Tätä tukevat myös rekisteröintitiedot, jotka kertovat että Granada on ensirekisteröity Suomeen marraskuussa -76. Kohtuullisen eheä yleiskunto antoi luvan tulkita, että matkamittari olisi vasta toisella kierroksellaan, mikä tarkoittaisi tällä hetkellä 146 000 mailin eli noin 235 000 kilometrin kokonaisajomäärää. Eihän tämä raketti ole noilla tehoilla, mutta sellaisen 60–65 mailia tunnissa kun pitää maksimina, niin on mukava taittaa matkaa. Edellinen omistaja ei ollut saanut konetta lainkaan käyntiin, mutta selvisi että hän oli koettanut tankissa olleella iänikuisella bensalla.” Tuoreella menovedellä motti heräsi eloon, ja kun Jyri oli käyttänyt pakosarjan höylättävänä, oli 4,1-litrainen kuutonen jälleen valmiudessa tuottamaan voimaa kolmipykäläisen automaatin välitettäväksi. Kaikkiaan noin 26 000 mailia olen tällä ajellut.” Granadassa Jyriä puhuttelee varmatoimisuuden ohella auton erikoisuus suomalaisesta näkökulmasta. 52 8/2020 Ford Granada
06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. 04 Voimansiirto Kolminopeuksinen automaattivaihteisto, rattivalitsin. 07 Mitat Pituus 502, leveys 181, korkeus 136, akseliväli 279 cm. ”Sen ajan kun tämä on minulla ollut, niin venttiilinnostajat ovat pitäneet pientä naputusta. Takana jäykkä akseli, lehtijouset. ”Hankittiin silloin Hollolasta kaksiovisen Granadan raadosta tarvittavat keulan osat isän autoon”, Jyri täydentää. 08 Suorituskyky Huippunopeus 140 km/h, 0-100 km/h 23,6 s. Tulevaisuuden suunnitelmina on pitää Granada jatkossakin omissa nimissä, mitä tukee myös alkavalle talvikaudelle käynnistetty moottoriremontti. Edessä levyja takana rumpujarrut. Hevosia ei 4,1-litraisessa tallissa ole kuin alun kahdeksattakymmentä, mutta ne ovat osoittautuneet luonteeltaan hyvätapaisiksi. Aika paljonhan näitä tehtiin, vuonna -75 yli 300 000 autoa, mutta Suomessa en ole nähnyt kuin muutaman tällaisen”, kuvailee Jyri, jonka omistuksessa on myös ’55 DeSoto Firedome, Martti-isän aiemmin omistama ’70 AMC Hornet. Nyt kansi on pajalla laitettavana ja lisäksi on tarkoitus vaihtaa uusi nokka-akseli ja nostajat sekä uusi pakosarja.” Ja kyllä: myös Martti-isän Granada saatiin aikoinaan kolarivaurion jäljiltä kuntoon, vaikka varaosalähteeksi suunnitellusta aihiosta tulikin pojan luottopeli. Lisäksi haljennutta pakosarjaa on ehostettu pikapaikkausaineella. Paino 1570 kg. Vastahankitun Grana dan käynnistymis haluttomuuden syy paikantui bensiinitankin sisältöön. Takaveto. Puristussuhde 8,0:1. Teho 73 hv/2900 rpm, vääntö 244 Nm/1400 rpm. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, päällekkäiset tukivarret, kallistuksenvaimennin. 01 Merkki ja malli Ford Granada 4D Sedan 250 Automatic 02 Vuosimalli 1975 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Poraus 93,47, isku 99,31 mm. ”Olen aina tykännyt semmoisista autoista, joita ei ole kaikilla muilla. 53. Tilavuus 4089 cm 3 . Jyri kertoo tykästyneensä runsaan vuosikymmenen ja yli 40 000 kilometrin mittaan Granadan toimintavarmuuteen ja matkustusmukavuuteen
Teksti: Harri Onnila Jenkki-Granada Fordin esitellessä kotimarkkinoilleen Yhdysvaltoihin Granada-mallin vuodelle -75, oli muutama vuosi aiemmin laantunut hevosvoimasota pelkkä loittoneva muisto. Mutta jotain oli kuitenkin tehty oikein, sillä tuotanto ylti puolessa vuosikymmenessä yli 1,6 miljoonaan autoon. Granadalla tavoiteltiin siis tavallisia amerikkalaisia autonostajia, epäilemättä enemmän kuitenkin kaupunkilaisia kuin maaseudun väkeä, sillä puuvillaja maissipeltojen lomaan valintana olisi eittämättä ollut ehta pick-up. G ranada nostaa suomalaiselle autoilijalle välittömästi mieleen 70-luvun pyöreälinjaisen kantikkaat Länsi-Saksassa ja Englanissa valmistetut isot Fordit ja vuosikymmenen lopulla saapuneet särmikkään suoraviivaiset toisen mallisukupolven Granadat, joita valmistettiin aina 80-luvun puoliväliin asti. Uutta oli kuitenkin se, että tämä kaikki pakattiin huomattavasti pienempään tilaan kuin vielä pari vuotta aiemmin. Myös korimallitarjonta oli yllätyksetön: tarjolla oli neliovinen sedan ja kaksiovinen coupé. Toki etupuskurista takapuskuriin kertyi pari senttiä yli viisi metriä eli muutaman sentin enemmän kuin esimerkiksi perusmittaisessa W116-mallin S-Mercedeksessä, mutta samalla kannatti muistaa että tuolloin 70-luvun puolivälissä amerikkalaisittain tavallisen Chevrolet Caprice Classicin pituus hätyytteli 5,7 metriä. 54. Varsinkin suuremman kuusisylinterisen Granadan tarjoama hevosvoimamäärä oli litratilavuuteen nähden jopa amerikkalaisesta perspektiivistä vaatimaton. USA-Granadan valmistus alkoi mallivuodelle -75, jolloin sen oli tarkoitus korvata valmistajan kompaktimallistoon aivan 60-luvun lopulla saapunut Ford Maverick. Ford-malliston vinkkelistä Granada asettui kuitenkin hieman Mavericikin yläpuolelle ja toisaalta alemmaksi kuin Torino-mallisto. Granadan kohderyhmä oli silti sekin enemmän konservatiivisien kuluttajien suunnalla, sillä mallin muotoilu edusti konstailematonta jenkkityyliä näyttävine maskeineen sekä kromipuskureineen ja -koristeineen. Ford päätyi kuitenkin antamaan lisäaikaa neliovisena sedanina ja nättinä kupeena valmistetulle Maverickille, joten se säilyi Granadan rinnalla vielä parin vuoden ajan. Harvempi kuitenkin muistaa, että samoihin aikoihin Pohjois-Amerikassa Ford valmisti niin ikään Ford Granadaa ja sen sisarmallia Mercury Monarchia
Viimeiselle, vuoden ’80-mallistolle ilmoitetaan noin 90 000 auton tuotanto. Euro-Fordeja edustaneen Oy Ford Ab:n toimesta jenkki-Fordit tuskin saapuivat, joten arvauksemme kohdistuu Stockmann Auton suuntaan. Granada 200 Six -lähtöversiota liikutti 3,3-litrainen suora kuutonen, josta irrotettiin perin nuukasti tehoa – vain 76 hevosvoimaa. Yli 1,6 miljoonasta puolenkymmentä Suomeen Kaikkiaan Ford Granada oli valmistajalleen, jos ei jättihitti, niin vähintään myyntimenestys kuitenkin. Suomeen vuosien 1975–1980 jenkkiGranadaa saapui Autotuojien rekisteröintitilastojen perusteella viisi: neljä vuonna -79 ja vielä yksi vuonna -80. 55. Sen kanssa kolmiportainen Cruise-OMatic-automaattivaihteisto oli vakiona, kun taasen 250-kuutoseen ja 302-kasiin sen sai lisävarusteena. Voimiltaan vähäväkinen Nokkapellin alla Granada jatkoi sielläkin perinteisissä merkeissä – kuutiotuumia ei ollut ihan entiseen malliin mutta eurooppalaisiin kansanmalleihin nähden sylinteritilavuutta oli kaksintai jollei kolminkertaisesti. Granadan mallitarjontaan kuului neliovinen sedan ja kaksiovinen coupé eri varusteversioineen. Vuoden -76 puolella saapui nelipykäläinen manuaalilaatikko, joka oli kolmiportainen ylivaihteella täydennetty keppiaski. Samaan aikaan mallistoon saapui ESS-mallitaso, jonka myötä jäi pois edellisen vuoden mittaan kaksiovisena tarjottu Sports Coupé -versio. Jos matalapuristeisen kuutoskoneen leppoisuus oli liikaa, tarjolla oli alusta alkaen myös V8-vaihtoehto. Vuosina 1981–1982 Ford-mallistossa oli edelleen Granada, mutta lyhytikäinen toinen sukupolvi perustui Ford Fairmontin lyhyemmälle, akseliväliltään 268-senttiselle alustalle. Perusmallissa pärjättiin aina kolmivaihteisella rattitai valinnaisella lattiamanuaalilla. Esimerkiksi 4,1-litraisen hevosvoimamääräksi ilmoitettiin vuodelle -76 jo 82 hevosvoimaa ja seuraavalle mallivuodelle 99 hevosta. Menestys oli etupainotteista, sillä mallivuoden -75 tuotannoksi kerrotaan 303 000 autoa ja parhaimmaksi jääneelle vuodelle -76 kaikkiaan 449 000 autoa. Hieman menevämpää tapausta saattoi odottaa 250-kuutiotuumaisella eli 4,1-litraisella kuutosella varustetusta 250 Six -versiosta, mutta yllättäen sen voimavaroiksi ilmoitettiin vain 73 hevosvoimaa. Tilavuudeltaan 302-kuutiotuumainen eli 4,9-litrainen kasi tuotti tehoa 132 hevosvoimaa ja Ghia-malliversion yhteyteen optiona tarjottu 351-kuutiotuumainen tuotti ensimmäisenä mallivuonna 145 hevosvoimaa. Tämä kaikki näkyi myös suorituskyvyssä: Popular Science -lehti mittasi tammikuun -75 numeroonsa 0–60 mph (96,54 km/h) kiihtyvyydeksi kolmiportaisella automaatilla varustetulle Granada 250:lle 23,15 sekuntia. Etuvalot vaihtuivat kulmikkaiksi mallivuodelle -78. Näiden tunnusmerkkejä olivat etumatkustajien erillisistuimet, jäykempi jousitus ja suuremmat etujarrut. Suurimpia mallipäivityksiä oli keulan pyöreiden valojen päivittämien suorakaiteen muotoisiksi mallivuodelle -78. Väännössä suurempi litratilavuus sentään oli valttia, sillä 250-versio väänsi 244 newtonmetriä vain 1 400 r/min pyörintänopeudella, kun pienempi moottori tuotti 197 Nm (2 000 r/min). Matalaviritteisyydestä seurasi joka tapauksessa se, että 4,1-litraisella työntötankokoneella uusi Granada tarjosi hämmästyttävän vähän litratehoa: alle 18 hevosvoimaa. Ylelliseksi tarkoitetun Ghian ulkoisiin tunnusmerkkeihin kuului vinyylikatto. Vuosimallien myötä kuutosmoottorien voimavarojakin hieman petrattiin. Mallia nimittäin valmistettiin viiden tuotantovuoden mittaan 1 666 000 yksilöä. Jotkut irvileuat kommentoivatkin uuden Granadan olevan 60-luvun alun Ford Falconiin verrattuna 50 prosenttia painavampi ja 25 prosenttia tehottomampi. Suuremman moottorin luonteesta kertoo, että huipputeho saavutettiin kuorma-automaisen matalilla kierroksilla, 2 900 r/ min, jos tosin pienemmänkin moottorin huipputehoalue oli vain 3 200 r/min kohdalla. Samalla se sai kyseenalaisen kunnian olla yksi henkilöautomarkkinoiden heikoimmalla teho-painosuhteella varustettu uusi auto, sillä painoa Granadalle kertyi runsaat 1,5 tonnia. Jenkki-Granadan ensimmäisen mallipolven taival kesti aina vuoteen -80 samoin kuin sen Monarch-sisarenkin tuotanto
VETTE JA KAVERIT Chevrolet Corvettesta puhuttiin aikoinaan USA:n ainoana aitona urheiluautona. Teksti: Harri Onnila General Motorsilla on varmasti huokaistu helpotuksesta, kun Crosley Hotshot väistyi markkinoilta kolmen vuoden jälkeen vuonna -52 ja teki tilaa Corvettelle. 56 8/2020 MYYDÄÄN Urheiluauto. Noin 500 kilon painoisen sukkulan linkosi matkaan 26,5-hevosvoimainen 0,7 litran neloskone. Asiaa pönkitettiin mainonnan keinoin, mutta kyllähän nuo mainiot mainosmiehet lentävissä lauseissaan keksivät urheilullisuutta monesta muustakin jenkkipelistä. Avauskuvan Cobra ei sen sijaan vaatinut sepityksiä statuksensa todisteluun. Hotshot oli kuitenkin ”Amerikan oma urheiluauto” koko 3,5 metrin pituudeltaan
Vuonna -61 Studabaker Hawkista listattiin ominaisuuksista muun muassa nelipykäläinen laatikko, erillisistuimet ja uurretut rumpujarrut. Kokonaisuutena autoa luonnehdittiin ”ensimmäiseksi amerikkalaisautoksi mannermaisessa Gran Turismo -perinteessä”. Buick Skylark vuodelta 1953. Myös ajokin kansallisuudesta voi vääntää peistä, sillä yhdysvaltainen Arnolt hankki alustat ja moottorit brittiläiseltä Bristolilta ja korityö oli italialaisen Bertonen heiniä. 57. Tähän vuoden -56 Studebakerin mainokseen kiteytyy oikeastaan aika paljon myöhempienkin aikojen amerikkalaisten sporttimallien filosofiaa: ”Nyt voit saada sellaisen tosi urheiluauton, josta olet aina haaveillut – ja jakaa hauskuuden perheesi ja ystäviesi kanssa”. Louisin Kiel Auditoriumissa riitti vuonna -54 nähtävää, kun näyttelyn tähtenä oli ”eleganssin viimeisin sana, urheiluautojen uusi nimi” Kaiser Darrin. Liukuovien ja matalan lasikuitukorin tenho ei kuitenkaan riittänyt kuin yhden vuoden ja 435 tuotantoyksilön valmistamiseen. St. Joku näkee tässä loisteliaan ylellisen avoauton, mutta markkinointikoneisto näki ”kuusipaikkaisen urheiluauton”. Jos ei osaa päättää onko Arnolta-Bristol kilpa-auto vai katuauto, niin olisiko se urheiluauto. Vuosina 1953–1959 valmistui huhun mukaan 142 Arnolt-Bristolia. Golden Hawk kun tarjosi paitsi 275 hevosvoimaa, myös tilat viidelle hengelle
Mainostekstissä annettiin perusteita: ”väristyksiä urheiluauton jännittävyydestä” ja ”isokokoisen perheauton mukavuutta”. Uudella Chargerilla ”Dodge todistaa että urheiluautot voivat olla myös ylellisiä”. Kesän -62 mainoksessa Buick linjasi uuden Wildcat-mallinsa luksus-urheiluautoksi. Vuodelle -66 saapui Dodge Charger, häijyimmillään 425-hevosvoimaisella Hemi-veekasilla. 58 8/2020 Myydään urheiluauto – USA. Kokoahan Buickissa piisasi liki 5,5 metriä ja kulkupuolesta vastasi 325-heppainen 6,6-litrainen V8. Pakokaasuahdetulla 215-hevosvoimaisella Turbo-Rocket V8:lla liikahtavan ’63 Oldsmobile Jetfiren kerrottiin olevan muun muassa ”rempseän ulkonäkönsä ja tievarman ajettavuutensa leimaamana aito urheiluauto keulasta takavaloihin”
Vuoden -66 Oldsmobile 442 ”svengasi uudenlaista urheiluautojännitystä”. Mercuryn mukaan sen uusi Cougar-malli oli vuodelle -67 parhaiten varustettu luksus-urheiluauto. En itse käytä, mutta onko tämä nyt sitä huumoria. Ainoaksi muutokseksi kerrottiin öljypohjaa suojaava pohjapanssari. 59. Kaikeksi harmiksi George meni vielä voittamaan kerhon ajotapahtuman. Pikkupräntillä kerrotaan, että auto oli suoraan diilerin myyntihuoneesta vakiojousituksella ja -renkailla sekä lisävarusteena tarjottavilla HD-iskareilla. Vuoden -69 Plymouth Roadrunnerin mainostettiin laittaneen ”Mipswich Valley Sports Car & Goodfellows Clubin” harmonian sekaisin, kun kerho sihteeri, George, osti amerikkalaisen auton, Plymouth Road Runnerin, ja kehtasi ostaa sen 426 Hemi -moottorilla. Eväinään 350 hevosvoimaa tuottava 6,5-litrainen V8, nelikurkkuinen kaasutin ja tuplaputket. Vakuudeksi listattiin vakiovarustelua: luukkulamput, ”vaeltavat” takavilkut, 4,7-litrainen V8-moottori, erillisistuimet, pähkinäpuinen ratti, lattiavaihdekeppi ja ennen kaikkea – täysleveä takapenkki. Vuoden -67 Ford Customin mainoksessa ei kerrota mallin mahdollisesta urheiluautomaisuudesta mitään, mutta mielestämme kuva todistaa urheilullisuuden kiistattomasti
Seuraavana vuonna hinta oli pysynyt lähes samana, joten siihen vedottiin edelleen. Vuonna -70 se oli vieläpä luokkansa ”pelottavimman näköinen”. Kaksipaikkaisesta AMX:stä leivottiin kovasti tekijää urheiluautoluokkaan. Vuoden -71 Camaro oli ”urheiluauto neljälle”. AMC luki Javelinmallinsa ”urheilullisten autojen” kastiin. Valttina oli muiden muassa hinta, joka oli vuonna -69 alle 3 500 dollaria. Mainostekstissä asiaa perusteltiin että ”voisit ostaa Corvetten, mutta niin hyvä kuin se onkin, tilaa on vain kahdelle”. 60 8/2020 Myydään urheiluauto – USA. Vaikka Chevrolet korosti Corvettea ainoana amerikkalaisena urheiluautona, niin ei se näköjään niin tarkkaa ollut, kun omista tuotteista oli puhe. Sellaisiksi mainoksessa luokiteltiin Camaro ja Mustang. Samalla korostui veteenpiirtely autoluokkakäsitteillä: AMX-urheiluauton kerrottiin irtoavan ”urheilullisen auton” hinnalla
Ford Mustang ponnisti alkavalle 80-luvulle tämännäköisenä. Kun Chevrolet oli tarttunut Corvettellaan ”USA:n ainoan todellisen urheiluauton” käsitteeseen, se vaali sitä läpi vuosikymmenten. Tai kuten myyntimies sen sanoi: ”Uusi dramaattinen urheiluautomuotoilu antaa Mustangille yhden vaikuttavimmista aerodynaamisista tyyleistä, mitä Amerikassa valmistetuissa autoissa tällä hetkellä on.” Jo mallinimi velvoitti, joten Pontiac linjasi 70-luvun puolivälin LeMans Sport Coupen urheilulliseksi keskikokoiseksi automalliksi. Etenkin ’69-mallista juttelu on itsetunnoltaan vahvaa: ”Tätä kaunista poikkeusta lukuun ottamatta, ei ole sellaista käsitettä kuin aito amerikkalainen urheiluauto”. Tässä näytteet vuosimallien 1961, 1969 ja 1979 mainonnasta. 61
Valitsimme näistä kolmesta hyvästä paikasta ensimmäisen, heti lähdön jälkeen olleen oikean. Tosin emme ajaneet kuin kaksi ensimmäistä erikoiskoetta, sillä kilpailun aikataulu ei sallinut koko reittiin tutustumista. Paikka vaikuttikin lupaavalta kun jo ensimmäiset yleisen luokan kilpailijat roikkuivat ojan reunalla. Kahdelle tai useammalle erikoiskokeelle ei ehtisi kisaa seuraamaan, jos haluaisi nähdä muutakin kuin muutaman kärkiauton. Tämä tiesi, että katselupaikka olisi valittava hyvin. Kilpailun myöhäisestä alkamisajankohdasta johtuen riitti kun paikkakunnalla oli puolenpäivän aikoihin, jolloin reittikarttojen myynti alkoi. Noin 31 erikoiskoekilometriä tulisi siirtymäosuuksineen viemään kilpailijapareilta vain kolmisen tuntia. Kakkosella sen sijaan olikin tarjontaa. Siitä noin kilometrin päässä oli tiukka vasuri metsän siimeksessä. Mutta oli näissä kahdessakin pätkässä arpomista. Vauhdikkaita roikkumisia näimme, mutta ulosajot antoivat odottaa itseään. Kakkosella paikasta toiseen Pasi oli jälleen repsikkana kun lähdimme reittiä kartoittamaan. Ja tuossa kinkaman päällä ulkokurvissa oli puinen TVH:n hiekkalaatikko. Muutaman kymmenen auton jälkeen alkoi harvassa yleisössä kuulua vihjeitä että siinä kiristyvässä vasurissa olisi ollut toimintaa. Kangasalan UA:n järjestämä ja pälkäneläisen huoltoasemaviihdekeitaan sponsoroima kilpailu muistetaan Teemu Selänteen ensimmäisenä rallikisana. P älkäneellä ajettu Aapiskukko-ralli oli yksi niitä kilpailuja, johon ei tarvinnut lähteä kukonlaulun aikaan. Pari kilometriä myöhemmin tuli vastaan jyrkkään alamäkeen päättyvä pitkä kiristyvä vasuri. Kakkoserikoiskokeella oli niin runsaasti tapahtumia eri paikoissa että ammattikatsojalta meinasi pyörityksessä seota täysin pasmat. Matka kotoa katottoman kirkon maisemiin ei ollut pitkä. Tai oikeastaan jälkimmäisessä, sillä ykköseltä emme mitään ihmeellistä paikkaa havainneet. Paikalla ei ollut kovin paljoa yleisöä, mutta jo ensimmäiset kilpailijat näyttivät mitä mahdollisesti tuleman pitäisi. Heti erikoiskokeen lähdön jälkeen oli todella tiukka oikea, jossa takana ollut pelto toimi hämäävästi mutkan loiventajana. Laitoimme reput selkään ja lähdimme rivakasti kiiruhtamaan parin kilometrin taivalta. K ari Ruu sun en AMMATT IKATSOJA muistelee Aapiskukkoralli 1993 62 8/2020. Kangasalan UA oli rakentanut melko suppealla alueella kiertäneen, viiden erikoiskokeen mittaisen kilpailun. Kakkospätkällä ensimmäinen katselupaikkamme löytyi heti erikoiskokeen lähdön tuntumasta
hiekkalaatikkomutka. Hyviä katselupaikkoja on useita, ajettiin tie kumpaan suuntaan tahansa. Kakkoserikoiskokeen kuuluisimmaksi paikaksi tuli tämä ns. Tänne mekin Pasin kanssa riensimme juoksujalkaa kun kuulimme tapahtumien paikassa alkaneen. GT-Corolla selvisi myös ilman osumaa valtion puiseen omaisuuteen. 63. Aapiskukon kakkospätkä on tämän päivän rallikansallekin melko tuttu erikoiskoe, onhan se monesti ohjelmassa kun näillä seuduilla kilpailuja ajetaan. Audi Quattro oli ralliautoksi kookas. Kostaja-Sunbeam sujahti perä edellä hiekkalaatikon ohi. Ascona poistui monen muun tavoin sorapenkkaan juuri ennen hiekkalaatikkoa. Vielä kookkaampi oli Audi 200 Quattro jollaisella Tapani Hulkkonen roiski menemään leveällä linjalla
Toiveikkaana jäimme sisäkurviin väijymään ulosajoja. Aapiskukko-rallin lähtöluettelo on aikojen saatossa kadonnut joten kuljettajista ei ole jäänyt itselleni eikä albumiin mitään merkintöjä tai muistikuvia. Ykköskorinen Golf oli rivakka peli taitavissa käsissä. UEX-681 sen sijaan oli ollut kilpa-autona jo varsin pitkään, sillä sen kilpailuhistoriasta löytyy jälkiä ainakin vuodelta 1985 Jyväskylän Talvirallista. Sisäkurviin ei mahtunut tapahtumia katsomaan, vaan oli jatkettava eteenpäin. Siellä oli kansaa kuin meren mutaa. Vasta jyrkän alamäen notkossa oli vapaa paikka kisan seuraamiseen. Kaiken lisäksi jälkeenpäin kuulimme että ykköselläkin oli ollut paikka: erikoiskokeen ensimmäinen mutka. Teemukin oli tainnut hieman hälppäistä puista hiekkalaatikkoa monen muun tavoin. Seppo oli jo saatu nostettua takaisin tielle kun saavuimme paikalle. Aapiskukossa tässä ex-Kytölehto Mantassa esiintyi selkeä taipumus aliohjautuvuuteen, mutta kuljettaja paikkasi ongelman hanskalla eikä tilanteesta suurempaa draamaa syntynyt. Sen sijaan edellinen hiekkalaatikkomutka alkoi suistaa kalustoa tieltä oikein urakalla. Jonkin verran niitä tässäkin näimme, mutta jälleen toiminta jäi laimeaksi. Paikalla alettiin puhua että Lada olisi kaatunut siinä metsävasurissa jonka olimme huomioineet pätkää ajaessamme. Hieman myöhemmin Ladan ääni katkesi kuin veitsellä leikaten. Seppo selvitti paikan hienosti, mutta roiskaisi Pasia kivellä päähän. Me emme tästä tienneet. Sitten paikalle porhalsi idolimme Seppo Hannukainen Ladoineen. Hannukaisen Lada-kuviot Saavuimme hiekkalaatikkovasuriin hikisinä ja hengästyneinä. Ei muuta kuin reput selkään ja juoksuksi. 1990-luvun alussa lähes jokaisessa kisassa näki jonkun urhoollisen Škodaparin. Lähes kolmen vuosikymmenen jälkeen se harmittaa vieläkin. 64 8/2020 Ammattikatsoja muistelee. Eikä siinä mitään, varsin vauhdikkaita ja näyttäviä suorituksia myös Skodillacilla sai tarvittaessa aikaan. Kaiken tohinan keskellä jäi Teukka Salaman, joka oli Teemu Selänteen salanimi, suoritus ikuistamatta. Vaikka näimmekin kolmessa paikassa jonkin verran tapahtumia, oli tuo hiekkalaatikkomutkasta poistuminen kuitenkin karmea virheliike. Ulkokurvin penkasta näki että leveää linjaa oli vedelty. Kotiin lähdimme päivän valintoja harmitellen. XLN-200 tuli monelle ralliharrastajalle tutuksi vuonna 1989 kun Jarmo Kytölehto ajoi sillä hopeamitalin arvoisesti junioreiden SM-sarjaa. Leveitä linjoja ja lieviä suistumisia näimme, mutta muuten toiminta jäi vaisuksi. Kuva Selänteen ensimmäisestä rallikisasta olisi ollut mukava muisto kisaalbumiin. Sen oli korkannut 000-auto
tangentin suuntaan. Kun ei kaadu, niin ei kaadu. Tähän kakkospätkän kolmanteen runkipaikkaan kirmasimme sen jälkeen kun kuulimme että Seppo Hannukainen oli selättänyt siinä Ladansa. Kilpailun seuratuin kilpailijapari, Teukka Salama Kai Eklund, Ford Escort RS 2000, sijoittui B-junioreissa seitsemänneksi, häviten voittajalle 52 sekuntia, mikä oli melkoisen kova suoritus ensimmäistä ralliaan ajaneelta NHL-kiekkoilijalta. Yllättävän kipeää nämä varsin harmittoman näköiset sukellukset saattavat kilpurille tehdä, monesti pyöränripustukset vaurioituvat ja saattaa moottoristakin oleelliset nesteet lirahtaa maastoon. VFTS kulki aina näyttävästi ja lujaa, ja joskus mutkista poistuttiin ns. Yleisen luokan voittoon ajoi Teemu Tahko Juha Repo, Audi Coupe S2. A-mallin Asconalla Ari Vatanenkin uransa alussa ajeli. 65. A-junioreiden kolmen kärki oli: Jarkko Latva-Kurikka Henna Teräväinen, Opel Ascona i2000, Tapio Laukkanen Hannu Mäkelä, Mitsubishi Galant VR4 ja Jari Heinänen Arto Ilonen, Opel Manta GTE. SELÄNNE SEITSEMÄS B-JUNNUISSA Aapiskukko-rallin kaksi ensimmäistä erikoiskoetta huimisteltiin melko yllätyksellisesti, sillä nelivetoisilla kilpureilla ajaneita kuljettajia piti pilkkanaan Hannu Siukola 1600-kuutioisella Escortilla. Vatasmainen etenemistyyli oli myös näillä Opelisteilla, parikymmentä vuotta Arin nuoruusvuosien jälkeen. Hartialukolla puskaan. B-junnujen palkinnot rohmusivat Ari Kilpi Jukka Eteläniemi, Toyota Starlet, Marko Kavander Simo Haali, Ford Escort RS 2000, Saul Sulo Petri Rantanen, Lada VFTS. Kolmoseksi kiiruhtivat Teppo ja Pirjo Leino, Toyota Celica 4WD Turbo. Siukola joutui kuitenkin taipumaan kisan vanhetessa ja loppusijoitus oli seitsemäs. Kaatoja emme tässäkään nähneet, vaikka tämä Escort aika lailla katkolla olikin. Jyrki Sorjasaari on aikaisemminkin esiintynyt Ammattikatsojan palstalla eikä Aapiskukossakaan miehen esityksiin tarvinnut pettyä. Kakkonen oli Micael Sjöberg Susanna Saarnisto, Ford Sierra Cosworth 4x4
Olavi ja Ann Mattssonin uniikki koti, Kalliolaakson linna Perniössä sai puheliaan seurueen suorastaan sanattomaksi. Kaarteen pariskunnan sukujuuret ovat Karjalassa. E lokuisena tiistaiaamuna Lohjalla sijaitsevan huoltoaseman pihalle kokoontui seitsemän museoikäistä autoa seurueineen. Aamukahvituokion jälkeen joukko lähti ajelemaan letkassa kohti Kaarteen sotamuseota. Ikioma linna Sotatantereelta siirryimme hämmästelemään toisenlaista kohdetta. Aiemmin harrastekokoelmana toiminut sota-ajan esineiden näyttely avattiin yleisölle vuonna 2017. Museovierailun aikana tulee ilmahälytys, ja vierailijat viedään hämärään pommisuojaan, jossa kuullaan lentokoneiden ylilennon ja pommituksen ääniä. Asuintalon yhteyteen rakennetussa museossa esineet ovat hyvässä järjestyksessä, ja sodista kerrotaan myös kuvien ja pienosmalliasetelmien välityksellä. Kalervo ja Teija Kaarteen ilotulitteita maahantuova yritys on saanut väistyä ja antaa tilaa pariskunnan ylläpitämälle matkailukohteelle. Oman lisänsä vierailuun tuo näyttelytilaan toteutettu äänimaailma. Luonnolliseen kokoon rakennetut osiot, muun muassa korsu, juoksuhauta, lottakanttiini ja kenttäsairaala antavat osviittaa sodanaikaisista olosuhteista. L I I K EN T EES S Ä Linnasta linnaan 66. Seurueemme autot lipuvat alueelle jyhkeän portin läpi. Kesäretki kuljetti autoharrastajat moneen mielenkiintoiseen kohteeseen Lohjan, Turun, Naantalin ja Urjalan suunnalla. Samalla Teijan mosaiikkityöt pääsivät laajemmin esille. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Ensimmäinen retkikohde oli Kaarteen sotamuseo. Kolmen päivän aikana ehdittiin tutustua koteihin ja linnoihin – isompiin ja pienempiin. Suomen sotien vaiheet ja kaikki niihin liittyvä esineistö on aina kiinnostanut heitä
Liedon Vanhalinna loksautti leuat auki. Molotovin cocktail koostui tulenarasta aineesta lasipullossa sekä siihen kiinnitetystä sytykkeestä. Taidokkaasti rakennetut asetelmat luonnollisen kokoisine ihmishahmoineen avaavat kävijälle näkymiä sodanaikaisista oloista rintamalla. 67. Polttopulloa kutsuttiin myös köyhän miehen kranaatiksi. Kalervo ja Teija Kaarteen mittava kokoelma sota-ajan esineistä on aseteltu näyttävästi esille Kaarteen sotamuseoon. Olavi ja Ann Mattssonin ainutlaatuisessa kodissa ja kesäravintolassa riitti hämmästeltävää
Kaksi yötä samassa paikassa nopeutti aamun lähtöä ja mahdollisti väljemmän iltapäiväaikataulun toiselle retkipäivälle. Oppaan johdolla kiertelimme eri kerroksissa ja saimme kattavan tietopaketin kartanolinnan historiasta sekä siellä asuneiden henkilöiden vaiheista. Vuonna 1655 valmistunut Louhisaaren linna oli Mannerheim-suvun omistuksessa vuodesta 1795 vuoteen 1903. Perniöstä matka jatkui Turkua kohti. 1 2 4 5 6 7 3 8 9 Kaarteen Sotamuseo Kalliolaakson linna Park Hotel Louhisaaren Linna Turun Linna Liedon Vanhalinna Nuutajärven Lasikylä Hämeenlinna Turun taidemuseo Päärakennuksen eteen tehty muuri jyhkeine vartiotorneineen toimii kesäaikaan lounaskahvilana ja käsityömyymälänä. Leveälle muurille sijoitetuissa pöydissä voi nauttia sesongin mukaan vaihtuvia ruoka-annoksia, kahvia ja leivonnaisia. Mika ja Rita Saloniuksen pyörittämän puodin valikoima on runsaudessaan näkemisen arvoinen. Louhisaari on marsalkka Carl Gustaf Mannerheimin syntymäkoti. Pienen ja idyllisen hotellin henkilökunta sai olomme kotoisan viihtyisäksi. Keskiviikkoillan harrasteautokokoontuminen toi paikallista kalustoa Forum Marinumin parkkialueelle. Park Hotelin piha tarjosi suojaisan parkkipaikan kesäretkiseurueemme autoille. Ennen iltaruokailua ehdimme piipahtaa keskiviikkoillan harrasteautokokoontumisessa Forum Marinumin pysäköintialueella ja vaihtaa muutaman sanan paikal68 8/2020 Liikenteessä. 1655 rakennettu Mannerheimin synnyinkoti Louhisaaren linna Askaisissa edusti varsin toisenlaisen perheen kotia eri aikakaudelta. Vuonna 1902 yksityiskodiksi rakennetun jugendhuvilan sisäpiha tarjosi suojaisan pysäköintipaikan reissuautoille. Kun kerran Turussa olimme, kävimme myös 1200-luvun lopulla rakennetussa Turun linnassa. Legendaarinen yöpymispaikka Park Hotel oli nappivalinta seurueemme yöpymispaikaksi. Mikäli Olavi-isäntä kokkailulta ehtii, saavat vieraat kuulla värikkäitä tarinoita linnamaisen kodin ja muurin rakentamisvaiheista. Reitin varrella poikkesimme keräilytavaraa ja vanhoja asusteita myyvän Alles Gute Vintage -liikkeen tiloissa. Ajoimme omat automme rivin jatkoksi
Aina kun Mäntyniemi tuli kotiin, hän pesi auton, oli se likainen tai ei. Saman merkin valitsivat monet muutkin: vuonna 1973 Corolla saavutti rekisteröintitilaston ykkössijan Suomessa. Autoon oli hankittu talvirenkaat, mutta ajokilometrit niillä näyttäisivät jääneen varsin vähäisiksi. Vähälä kävi hakemassa auton kotiin syksyllä 2015. Vuonna 2014 Corolla on siirtynyt perikunnan omistukseen. Corollaan oli asennettu lohkolämmitin, ja takalasiin oli liimattu 1970-luvulla lisävarusteena myyty lämmitin. Vähälän omistuksessa kilometrilukema on lisääntynyt varsin maltillisesti. Corolla on kevyt käyttää ja helppo ajella. Vuonna 2015 tuttu autoharrastaja vinkkasi Antti Vähälälle kaupan olevasta alkuperäiskuntoisesta autosta, jota perikunnan edunvalvoja myi tarjousten perusteella. 69. Illan hämärtyessä suuntasimme kotiin monta mieleenpainuvaa retkimuistoa rikkaampina. Muiden kiinnostuneiden nimiä hän ei kuitenkaan ollut halukas kertomaan. Muuta ei autolle oikeastaan tarvinnut tehdä. Alla olleet muhkuraiset ristikudosrenkaat vaihtuivat uusiin. Corollalla on ajettu noin tuhannen kilometrin verran. Opastetulle kierrokselle emme tällä kertaa ennättäneet, mutta Hämeenlinnan Keskiaikafestivaalin ennakkopäivän anti linnanpuistossa ehdittiin tutkia tarkoin. Kaksi seurueen Turun ja Porin läänin T-alkuisilla rekisteritunnuksilla varustettua autoa kuvattiin Suomen Joutsenen edustalla. Kovin paljon tietoa auton käyttövuosilta ei siis ole. Ajaminen on vaivatonta ja kevyttä. Vähälän omistuksessa Corolla siirtyi museorekisteriin heinäkuussa 2017 kilometrilukemalla 25 443. Omalle kotimatkallemme osui vielä yksi linna. Akku vaihdettiin uuteen. Corolla oli vuosina 2019–2020 Vehoniemen Automuseon japanilaisten autojen teemanäytelyssä. Retkiauto TOYOTA COROLLA 1978 Varastomies Heimo Mäntyniemi osti itselleen uuden auton vuonna 1978. Porissa asuva Mäntyniemi oli tarkka mies. Mäntyniemen naapuri tuli katsomaan Corollan lähtöä ja kertoi, että Heimo ajeli autollaan varsin säästellen. Valinta kohdistui edulliseen perusautoon, Toyota Corollaan. Hämeen Härkätien varrella sijaitsevan tilan viimeiset yksityiset omistajat Ester ja Mauno Wanhalinna lahjoittivat vuonna 1930 rakennetun, museoksi sisustetun kotinsa Turun Yliopistolle vuonna 1956. Vaihteet, jarrut ja ohjaus toimivat täsmällisesti. Nuutajärven lasikylässä tutustuimme suomalaiseen lasimuotoiluun ja nautimme lounaan ennen kuin hajaannuimme kotimatkalle kukin eri suuntiin. Alkuperäiset vanteet ja kukkakapselit ovat tallessa, mutta nyt alla on auton aikakauteen sopivat Cosmicin alumiinivanteet. Kallioisen mäen laelta on löytynyt merkkejä kivikautisesta asutuksesta, ja Vanhalinna onkin kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde. Vähälä ajoi Poriin katsomaan autoa ja totesi sen olevan harvinaisen hyvin säilynyt yksilö. Huutokaupan ansiosta perikunta sai Heimon Corollasta varsin pätevän hinnan. listen harrastajien kanssa. Kilometrejä kertyi säästeliäästi, ja autolla ajettiin luultavasti ainoastaan kesäisin. Kaksi linnaa lisää Kolmannen retkipäivän ensimmäisenä kohteena oli Liedon Vanhalinna. Pisimmät reissut sillä ajeltiin lähistöllä sijaitsevalle kesämökille. Corollaa säilytettiin aina autotallissa kun sillä ei ajettu. Toyota-harrastaja Matti Toukoselta löytyi uusi pakoputki. Samalla kuvattiin seurueemme kaksi Turun läänin rekisterissä olevaa autoa Suomen Joutsenen edessä. Aikanaan hyvin suositun, edullisen perusauton ajotuntuma lienee jotakuinkin sama kuin se oli vuonna 1978. Talviajoon oli kyllä selvästi varauduttu. Muitakin halukkaita ottajia oli, ja tuomari lähetti säännöllisesti sähköpostia sitä mukaa kuin tarjousta korotettiin. Työpaikalleen kaupungille Mäntyniemi kulki kävellen, eikä auto ollut milloinkaan jokapäiväisessä ajossa. Toyota katsastettiin säännöllisesti kevääseen 2008 saakka, mutta siitä eteenpäin se ilmeisesti jäi seisomaan
Museorakennus sijaitsee karjatilan pihapiirissä – eikä sitä voi olla huomaamatta. UMBERTON MASERATI-MUSEO CUP – Collection Umberto Panini Modena, Italia 70 8/2020. Reilun kymmenen kilometrin päässä Modenan keskustasta löytyy vierailun arvoinen museo, jossa on esillä mykistävä Maserati-kokoelma maustettuna muilla mielenkiintoisilla ajoneuvoilla. Modenan liepeillä varttuneena Maseratit kiinnostivat erityisesti. Umberto oli vapaa-ajallaan kiinnostunut museoikäisistä autoista, ja hänelle kertyi pikkuhiljaa kokoelma keräilyautoja. Consortium Parmigiano-Reggiano -juusto valmistetaan vanhalla, 1200-luvulta peräisin olevalla menetelmällä. Suljetussa omavaraisessa systeemissä saadaan tuotettua tasalaatuista, juuston valmistukseen erityisen hyvin sopivaa maitoa. Aluksi keräilykortteja ja -tarroja tehtiin jalkapalloilijoista ja pian siirryttiin muihinkin urheilulajeihin, ja lopulta aiheena olivat myös Disney-satuhahmot ja sarjakuvasankarit. Vuosien saatossa tila kasvoi, ja huolellinen, suunnitelmallinen työ palkittiin. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Paninin museosta löytyy upeita kilpa-autoilun helmiä menneiltä vuosikymmeniltä kuten esimerkiksi Tazio Nuvolarin ja Juan Manuel Fangion Maseratit. Paninin tilan juusto valmistuu myyntikuntoon minimissään 24 kuukauden kypsytyksen jälkeen. Paninin suku tunnetaan Edizioni Panini -yrityksestä, joka pyörittää varsin menestyksekästä keräilykorttibisnestä. Umberto osti Modenan kupeesta pienehkön maatilan vuonna 1972 ja alkoi järjestelmällisesti kehittää sitä. U mberto Paninini (3.2.1930–29.11.2013) palasi vuonna 1964 työkomennukselta Venezuelasta perheyrityksen pariin Italiaan. Paninin biodynaaminen maatila tuottaa joka päivä 6 000 litraa maitoa, josta jalostetaan arvostettua parmesan-juustoa
Tehtaan museokokoelma, 19 upeaa Maserati kilpa-autoa lähetettiin Englantiin huutokaupattavaksi. Ovesta sisään astuessa on vastassa mykistävä näky, kymmenittäin arvokkaita menneiden vuosikymmenten kilpa-autoja. Pihalla kulkiessa on syytä olla tarkkana ettei kengänpohjaan tartu ei-toivottuja tukevasti tuoksuvia tuliaisia. Maserati A6GCS Berlinetta on vuodelta 1954. Museorakennuksen seinustalla esitellään pitkä rivistö menneiden vuosikymmenten traktoreita, ja pihaa somistaa jykevän kokoinen Marshall-höyryjyrä. Suurehko halli on keskiosastaan avoin ylös asti, mutta reunoja kiertää toinen kerros, jonne on sijoitettu pääasiassa kaksipyöräistä kalustoa. Kiitos Umberto Paninin ja hänen kotiseuturakkautensa, huutokauppa ei milloinkaan toteutunut, ja Maseratit palautuivat Modenaan. Esillä on muun muassa Nuvolarin Maserati 6C 34 ja Fangion Maserati 250 F maustettuna muutamalla tuoreemmalla yksilöllä. Paninin keräilykohteena ovat olleet myös työkoneet. Mikäli haluaa museokäynnille opastuksen, mahdollisuutta siihen tulee tiedustella etukäteen. Kilpakäyttöön suunnitellun A6GCS/53mallin pohjalle toteutetun ja Aldo Brovaronen muotoileman kaunottaren valmistusmäärä jäi muutamaan yksilöön. CUP Collection Umberto Panini esittelee paitsi nämä 19 Maseratia, myös paljon muuta. Museo on nykyisin Umberton pojan Giovannin vastuulla. Punatiilinen museorakennus sijaitsee maatilan yhteydessä, ja museokäynnin lisäksi voi poiketa maistiaisilla ja ostoksilla juustolan myymälässä. Suuri palanen Modenan ja Maseratin historiaa uhkasi hajota eri puolille maailmaa. Modenan kaupungin ylpeys, Maseratin tehdas siirtyi yrityskaupan myötä uudelle omistajalle vuonna 1996. 71. Museovierailulla ei voi olla huomaamatta, että ollaan karjatilalla, sen verran voimakkaana pihattonavetoiden asukkien ominaistuoksu leijuu pihapiirissä. Vuosimallin 2003 Maserati Coupe V8 on varustettu sinisillä vauhtiraidoilla. Museosta löytyy myös uudempaa kalustoa. Kaksipyöräisten kokoelmasta mainittakoon vaikka Ducati, Lambretta, Laverda, BMW, Norton ja BSA. Maserateja löytyy aina 1930-lukuisista 2000-luvulla valmistettuihin yksilöihin saakka. Autokokoelma sisältää myös muita merkkejä kuten Mercedes, Fiat ja Lancia. Intohimoinen autoharrastaja ehti kerätä elinaikanaan hienon ajoneuvokokoelman ja rakennutti niille reilun kokoisen säilytysja esittelytilan maatilalleen. Vierellä oleva vihreä Maserati Ghibli V6 on vuodelta 1996. Kokoelmaa pääsee katsomaan arkisin mutta vierailusta tulee sopia sähköpostilla
Stanguellini oli yksi Modenan legendaarisista urheiluautovalmistajista. Takavalojen väliin jäävä paneeli on siis läpinäkyvä. Maserati Khamsin vuodelta 1975. Legendaarinen kilpakuljettaja Tazio Nuvolari osallistui uransa aikana 277 kilpailuun ja voitti niistä 107. 158-kuutioisesta moottorista irtoaa 7,5 hevosvoimaa. Omaperäisiä Rumi-moottoripyöriä valmistettiin Italian Bergamossa 1949–1969. Tämän mallin erikoisuuksiin lukeutuu varsinaisen takaikkunan alla oleva toinen ikkuna. Maserati C6/34 -kilpurilla mies päästeli kaudella 1934. Kaksipaikkainen Stanguellini tuottaa tunnistamisvaikeuksia kokeneellekin. 65-hevosvoimaiselle pyörälle luvattiin 210 km/h huippunopeus. 72 8/2020 Maserati-museo. Hihnavetoinen Favormoottoripyörä tuotannon alkuajoilta. Ei ainoastaan Maserateja, eikä edes pelkkiä italialaisia. Laverda 750 SFC 1971. Panininin kokoelmasta löytyy muun muassa Mercedes 300 SL 1957. Moto Maserati 160 T4 vuodelta 1954. Modena tunnetaan monen urheiluautoja kilpuriverstaan kotikaupunkina
Kaksi kaksipaikkaista: avomallinen Köhler&Escoffiertrike ja umpimallinen Mivalino. CUP – COLLEZIONE UMBERTO PANINI Via Corletto Sud, 320 41126 Modena ITALY www.paninimotormuseum.it 73. Elokuun 8. Yksi museon harvinaisimmista kaksipyöräisistä on Lambrettan nopeusennätyssukkula Siluro. Kahteen kerrokseen rakennettu näyttelytila tarjoaa portaikosta näkymän komeaan arvoautorivistöön. MI-VAL Mivalino kasattiin Italiassa muutoin Messerschmittin komponenteista, mutta moottori oli italialaisvalmisteinen. päivänä vuonna 1951 Romolo Ferri kiihdytti 125-kuutioisen Siluron 201 km/h nopeuteen
Olihan ainakin rehellinen myyjä”, Kari naurahtaa. K ari Sundström oli haaveillut museoikäisen harrastevehkeen hankinnasta jo pitkään. Nokkelana miehenä Kari keksi hankkia auton lahjaksi vaimolleen. Kouvolan Ummeljoella asuvan pariskunnan yhteinen vapaa-aika kuluu tien päällä. ”Viereisen autokorjaamon pitäjä painotti moneen kertaan, että tehkää sitten varmasti tarpeeksi iso. Kari ei kuitenkaan antanut periksi. Menneenä ajokautena Heraldin matkamittariin pyörähti yli 10 000 lisäkilometriä. Kun rakentaminen alkoi, harrasteautoja oli vain yksi. Tilanne on tuttu varmasti monessa perheessä. Vaikka Triumph oli hankittu, jatkettiin silti Anglian etsintää. Montaa eri HA RRA STA J AN Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Kari Mattila, Kari ja Riina Sundström Kari ja Riina Sundström Ajaminen etusijalla 74 8/2020. Autossa oli leimaa jäljellä, ja Kari oletti, että se saadaan ajamalla kotiin. Kerran on ajeltu Ruotsiin asti. ”Kun kysyin, että kestääkö auto ajaa Kouvolaan, myyjä vastasi heti, että ei, ei kestä. Autotapahtumien lisäksi vapaapäivien toiveohjelmaa on omatoiminen reissailu harrasteautolla. Harrasteauto, toinen ja kolmaskin Autotallia rakennettaessa rajanaapureilta piti pyytää nimet paperiin rakentamista varten. Myös erilaisiin päiväja iltakokoontumisiin on ehditty usein. Riinavaimo puolestaan vastusti ajatusta. Uudenkaupungin läheltä Vehmaalta löytyi sopiva yksilö. Sundströmit liittyivät saman tien Triumph-merkkikerhoon, jossa he ovat touhunneet mukana varsin aktiivisesti. Autoja ja automatkoja Autovalinta osui lopulta Heraldiin. Riina ja Kari ovat osallistuneet Triumphilla useisiin ajotapahtumiin, mun muassa Suur-Saimaan ympäriajoon, Kymen Automobiilikerhon järjestämiin ajoihin sekä Naisten Automobiiliajoon. Lukuisista vaihtoehdoista Riina lämpeni vain kahdelle, Triumph Heraldille ja Ford Anglialle. ”Kari huudahti epätoivoisena, että eiii, ne on englantilaisia autoja ja niissä on paljon vikoja”, Riina nauraa. Taisivat olla oikeassa, nyt on talli täynnä”, Riina tuumaa. Siitä on todisteena vuoden kerholainen -palkinto vuodelta 2018 – ensimmäinen pariskunnalle annettu
Jos aikataulut eivät pitkää reissua mahdollista, kaksikko retkeilee vaikka naapuripitäjään kahville. Eikä touhukas mies malta pitää näppejään erossa muistakaan harrastelaitteista. Samanmoinen oli Karilla nuorena, joten sellainen piti saada nytkin pihaan. Kokoontumisajoihin osallistuminen on Sundströmin pariskunnan lempipuuhaa. Onneksi saa harjoitella tällaisella yksinkertaisella projektilla”, Kari tuumailee. Riina vaihteeksi saksalaisauton ratissa. Triumph merkkitoveriensa seurassa Tyrväänkylän vanhalla Teboililla. Kaksilitrainen ja automaattivaihteistolla varustettu Ford Taunus on pariskunnan tuorein harrasteautohankinta. Kaksi autoa piti olla riittävä määrä harrastekulkupelejä Sundströmin pariskunnalle. Nyt autotallissa on työn alla pikkuserkun Nuffield-traktori. Isoon kunnostusprojektiin ei ollut halukkuutta, ja kerta toisensa jälkeen ostopäätös oli kielteinen. Nostalgiaa huokuvasta harrastajien tapaamispaikasta oli juttua Klassikoiden numerossa 6/17. Samanmoinen Taunus oli Karilla nuorena, joten sellainen piti saada nytkin pihaan. ”Oltiin jo luovuttu toivosta löytää sopiva”, Riina kertoo. Kohtuullisen kuntoinen kaksivärinen auto haettiin ajamalla kotiin Petäjävedeltä. Pääasia että tie vilisee vanhan auton alla. ”Diesel-vehkeisiin en ole tätä ennen kajonnut. yksilöä käytiin katsomassa. Puolisentoista vuotta sitten lopulta tärppäsi, kun netissä oli ilmoitus vuosimallia 1960 olevasta Angliasta. Suunnitelma kuitenkin muuttui yllättäen, kun Kari loppukesästä näki myynti-ilmoituksen ehjäpeltisestä hitsaamattomasta Ford Taunuksesta. 75
Iskunvaimennuksen tehoa ja etupään korkeutta voi säätää. Punainen brittiauto on Kari Sundströmin käsissä muuttunut ripeämmäksi ja ajettavuudeltaan paremmaksi. Nokka-akselin valinta meni aluksi hieman pieleen, ja moottorin ajettavuus pienillä kierroksilla kärsi liikaa. Seoksien seuraamista ajatellen autoon on asennettu mittausjärjestelmä näkymättömiin. Joitakin kromiosia on pinnoitettu uudelleen, ja lisähohtoa on hankittu komeilla vanteilla. Moottorin ohella Kari on puuhaillut voimansiirron ja alustan hyvään iskuun. Elektroniikka on piilossa ja matkapuhelin toimii näyttönä. Sisätiloja on entrattu teettämällä istuimiin uudet verhoilut. Maalipinta oli hyvä jo ostaessa, eikä sen kanssa ole vaadittu kuin pesua ja kiillotusta. T alvisten talli-iltojen lomassa Kari Sundström on pistellyt Heraldin tekniikkaa uuteen uskoon. Kannen kanavat on muotoiltu uudelleen virtauspenkkiä hyödyntäen. Moottori on käyty läpi osa osalta. Kakun pitää olla tietysti päältäkin kaunis. Kaasuttimeksi on asennettu kaksikurkkuinen Weber. Alkuperäisen pakosarjan tilalla on paremmin hengittävä peltisarja. Nyt tilalla on maantieajoon sopivampi nokka-akseli. Kunnostetun alakerran päälle on ruuvattu Englannista Moss-osaliikkeestä tilattu sylinterikansi. Kutiteltu reissuvehje Triumph Herald ?66 Heraldin konehuonessa osat ovat siistejä ja hyvässä ojennuksessa. Vaihteisto on kunnostettu ja taka-akseli napattu Triumph Spitfirestä. 76 8/2020 Harrastajan pakeilla. Kevytmetallista valettu venttiilikoppa tuo urheilullisen vivahduksen kokonaisuuteen. Lisääntyneiden vauhtivarojen vastapainoksi eteen on pultattu kunnolliset levyjarrut
Tarkempi tutkimus paljastaa lukuisia teknisiä parannuksia. Heraldista löytyy kaksikurkkuinen Weber ja peltisarjat. Jousitus on säädettävä, jarrut on muutettu, jäähdytystä on parannettu, ja öljynsuodatin on sijoitettu uudelleen. Lisää tehoa on loihdittu perinteisiä virityskonsteja käyttäen. Ulkokuoren suhteen Kari ei ole joutunut juurikaan askartelemaan, mutta jotakuinkin kaikkea muuta mies onkin pistellyt parempaan iskuun. 77. Alun perin kovakattoinen auto on useimpien muiden Heraldien lailla muutettu kangaskattoiseksi. Vuosikymmenien saatossa laitumelle karanneet hevosvoimat on haettu takaisin. Virityskannesta saa parhaan hyödyn, kun pistää muun hengityksen kuntoon. Moottori on täysin läpikäyty
Sairaskohtaus muutti suunnitelmat ja haave jäi toteuttamatta. Sinivalkoisen Anglian edellisen omistajapariskunnan piti juhlistaa 50-vuotishääpäiväänsä ajamalla uudelleen nuoruuden automatka Hammerfestiin. Kohti Hammerfestia Ford Anglia ?60 78 8/2020 Harrastajan pakeilla. Hiljattain rakennetussa autotallissa kelpaa kiillottaa autot reissukuntoon
Ruuvimeisseliä kummempaa työkalua ei ollut mukana. Ei auttanut kuin ottaa kärjet irti jakajasta ja hangata niitä kiveä vasten. Toivoa oli pidetty yllä viimeiset kymmenen vuotta. Paljon muuta autolle ei ole tarvinnut tehdäkään”, Kari Sundström muistelee. ”Jämsästä löysin ehjemmän tankin, jonka puhdistin ja pinnoitin uudelleen. Alle on vaihdettu jo talvirenkaat siltä varalta että jossakin järjestettäisiin talviajot. Anglia on kaikin puolin nätissä kunnossa. Autosta luopuminen tarkoitti luopumista myös Hammerfestin matkasta. Kansallisarkistosta löytyi tiedot alkuperäisestä tunnuksesta, ja pienen paperityön jälkeen autoa koristavat nyt samanlaiset kilvet kuin uutena. Moitittavaa ei löydy sisätiloistakaan. Ensi kesänä Kari ja Riina aikovat ajaa Anglialla edelliseltä pariskunnalta väliin jääneen reissun Hammerfestiin ja juhlistaa näin myös omaa 25-vuotishääpäiväänsä. Maantietä Anglia on maistanut aiemminkin, sillä ikkunassa on matkamuistotarroja Haaparannasta, Sodankylästä ja Karesuvannolta. ”Oltiin kerran menossa jäätelölle Iitin kirkonkylän kioskille, kun ylämäessä paukahti kärjet kiinni ja Anglia jämähti siihen. 79. Ostohetkellä Anglian alla oli vanhat ristikudosrenkaat, pakoputki vuoti ja lasikuidulla paikattu polttoainetankki oli välittömän uusimisen tarpeessa. K un Kari ja Riina Sundström ostivat Angliansa, myyjillä oli haikeat tunnelmat. Sillä konstilla saatiin auto käymään ja liikkumaan omin voimin takaisin kotiin. Putkiston vaihdoin ruostumattomaan. Silloin vaihtui Angliaan kärjetön sytytys”, Kari kuittaa. Ehkä ensi kesänä riviin liitetään tarra Hammerfestista. Teknisesti auto on alkuperäisen kaltainen pientä yksityiskohtaa lukuun ottamatta. Alkuperäistä ilmettä autoon on saatu uusilla kilvillä
Kuplavolkkareista osa oli oman aikakauden mukaiseen kuosiin tuunattuja, jotkut taas päältä alkuperäisiä ja piristysruiskeet oli suunnattu moottoritilan puolelle. Suosituimman Kuplan haastajien joukossa nähtiin sulavalinjaisia urheilumalleja sekä käytännöllisiä perhefarkkuja. Volkkarit varttimaililla 80 Fotoalbumi 8/2020. Varikolla ja parkkialueella pääsi tutustumaan monenlaisiin rakennelmiin. Kiihdytyskilpailussa viivalla oli värikästä kalustoa. Kuplavolkkareita virittelevät ja rakentelevat harrastajat saattoivat toisinaan vierailla naapurimaa Ruotsissa hakemassa ideoita ja osia projekteihinsa. Tauolla sai ihailla hienoja laitteita varikolla ja parkkialueella. Toimituksen pöytälaatikosta löytyi nostalgisia otoksia ruotsalaisesta VW-tapahtumasta, jossa huippuunsa viritetyt ilmajäähyt ottivat kiihdytysradalla mittaa toisistaan. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa VW -harrastus oli 1990-luvulla suosittua Suomessa
Liekkimaalaus on aina muotia. Moni reissulainen oli liikkeellä teltan kanssa. Musta Kupla oli reilusti madallettu, levitetty ja litistetty. Joskus rakentelun tuloksena syntyy tyylikäs ja puhutteleva lopputulos. Varikkoalueellakin oli hauska perävaunuyhdistelmä. Samasta liikkeestä taisi Suomeenkin tulla paljon tavaraa. Hillitty värija vannevalinta kruunasivat kokonaisuuden. 81. Kameraa ei tapahtuman jälkeen pistetty hansikaslokeroon. 25 vuotta tapahtuman jälkeen on kiinnostavaa nähdä kuinka osa rakentelutyyleistä on vieläkin toimivia ja toiset vaikuttavat nykyaikana jo hiukan kiusalliselta katsottavalta. Liekö ollut vain näytillä vai jonkun kilpatiimin jäsenen yösija. Teollisuusalueita ja parkkipaikkoja kierrellessä filmille tarttui lisää kiinnostavia Volkkareita. Porrasperän takasiiven alla pilkottava jarruvarjo vihjaa vauhtia kertyvän huimasti jo neljänsadan metrin matkalla. Vaaleankeltaisen VW:n pienet muokkaukset eivät ole kestäneet aikaa yhtä hyvin. Matalalla kulkevan Kuplan omistaja oli värkännyt itselleen mukavamman yösijan perävaunusta. Ripeän Volkkarin kyljessä oli tutun VWosakaupan sponsoritarra
Lennokkaat suunnitelmat liitelivät 75 tai jopa 500 Hyenan valmistusmäärissä, mutta ne ammuttiin alas Fiatin toimesta. Lancia Hyena Zagato ’94 S uurin osa autoharrastajista tunnistaa rallin Bryhmän jälkeisistä kilpureista Lancia Deltan. Jo 24 auton kohdalla sai haaveen toteuttaminen riittää, mutta jäipähän jälkipolville ihmeteltävää. Juha Kankkusen ja Markku Alénin lisäksi Martini Racing -värityksestään tuttua Delta Integaralea käskyttivät voitokkaasti muun muassa Didier Auriol sekä Miki Biasion. Herra Koot ei kuitenkaan luopunut haaveestaan, vaan hankki Integralet jälleenmyyjiltä, purki yksilöt omalla pajallaan Hollannissa ja lähetti ne Zagatolle Milanoon uudelleenkoritettavaksi. Zagaton muotoilijoista Marco Pedracini otti haasteen vastaan vuonna -90, ja paria vuotta myöhemmin Brysselin autonäyttelyssä oli prototyyppi esiteltävänä. Pintaa koristavat Elio ja Gianni Zagaton signeeraukset, ja matkaa huippukuntoisen auton mittariin on kertynyt vasta 8 925 kilometriä. Kuvat: Hallier Classic Cars Pirteänvihreä Hyena löytyisi Saksan Ahrensburgista. Hinnaksi harvinaisuudelle on Hallier Classic Cars -liikkeessä keksitty 195 000 euroa. 82 Marginaalista 8/2020. Harvassa ovat sen sijaan ne jotka tunnistavat Deltan kaksioviseksi coupéksi Zagaton toimesta muovatusta Hyenasta, eikä ihme sillä automallia valmistettiin vain kourallinen. Hyena numero 15 myytiin uutena Saksaan ja yksilön tiedetään olevan ainut kyseisellä vihreällä värillä toimitettu auto. Kootin haaveesta taivuttaa menestyksekäs ralliauto sulavalinjaiseksi coupeksi. Lopputulos oli kaunis ja suorituskykyinen pikku-sportti, mutta sen tuotantotapa kallis ja vaivalloinen. Alumiinista ja hiilikuidusta leivottu, noin 200 kiloa lähtökohtaa kevyempi Hyena kipitti parilitraisella turbokoneella satasen vauhtiin 5,4 sekunnissa. Idea malliin ei lähtenyt Italiasta, vaan hollantilaisen Paul V.J
2 viikon välein). Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Varaosat ja tarvikkkeet. Huollot ja entisöinnit. verhoiluja tiivisteosia. Kirja kertoo moottoroitujen kulkupelien kehityksen niiden ensimetreistä tähän päivään. Upea teos autojen ystäville ARTTU TOIVONEN – VEIKKO LAUTSI – KIMMO TASKINEN AUTOMUOTOILUN HELMET Miltä autojen muotoilu on näyttänyt eri aikakausina. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Edullisempi ja helpompi vaihtaa. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Paradise Cars Vuodesta 1987 espaca63@gmail.com • Puh. Tämä upea kirja tuo esiin sen, mitä me jokainen näemme päivittäin mutta jäämme harvoin pohtimaan. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. 040-074 4587 www.paradisecars.com www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla Amazon/PV jarrurumpuja ja -levyjä, jossa napa ja rumpu yhtä osaa. 29,90 TULOKSET PUHUVAT NYT: PULSTAR – pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, tuhat kertaa tehokkaampi, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostusaineet antavat uuden metallipinnan moottoria tai vaihteistoa purkamatta www.kaasutinexpertti.fi w w w .f ac eb oo k. co m / kl as si ko t w w w .in st ag ra m .c om / kl as si ko t. AUTOMYYNTI Myytävät autot näet nettisivuiltamme
Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi www.vanhatkoneet.fi RAUTAISTA LUETTAVAA MENNEIDEN VUOSIKYMMENIEN TYÖKONEISTA Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.. H. Osa on ollut Old Cars& Parts Shop luettelossa 1997. Hieno katuenduro, museorekisterissä, hp. Varaosa numero 25414320.Olisiko kellään jäänyt kyseisiä osia varastoon. Osan pituus noin 28–35 cm, osan korkeus moottoritilan seinämään minimi 6 cm. 0400 481 837. Vanhan raudan ystävien perinteinen kauppapaikka löytyy Vanhat Koneet -lehdestä. Suzuki T 125-2 Stinger -72. 2200 €. Klassikot-lehden markkinapalsta päättyy. 74 90 8 numeroa/vuosi Kestotilaus Myydään Ostetaan MB W124 -87 2,0 Bensa, Aj. Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03 2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.. NSU Maxi 175 vm. Rep.Blech Federbeindom innen rechts (oikea). Osien Saksankieliset nimet ja varaosa numerot: Rep.Blech Federbeindom innen links (vasen). Mahdollisimman alkuperäinen tai Mrrekisterissä. 1962. 0400 699 741, Tampere. Varaosa numero 25414310. 2100 €. Puh. Puh. Helpolla museorekisteriin, hp. 1977. 0500 997 037/ Vesa. 548 tkm, huoltokirja lähes täydellinen, katsastus voimassa 6/21, kahdet renkaat, pienellä fixillä museoon. 0400 837 310.. Puh. Suzuki TS 125 vm. 1600,Puh. Ford Taunus 17-20M 1965–1967 korimalli P5 osia: moottoritilan sivuseinän peltikorjauspalat vasen/oikea kierrejousen yläpään kiinnityskohdan (3 pulttia) ympärille
Tilaa heti osoitteesta: supermarket.fi Teemanumero Lehtipisteessä 15.12
Listoilla oli esimerkiksi edelleen suoraan 60-luvun sporttiperinteestä ammentava Alfa Romea Spider ja toisaalta saman ajattelumallin moderni ilmentymä – Mazda MX-5. Suomalaisille oli tarjolla muun muassa keskimoottorinen Toyota MR2 ja Mazdalla puolestaan mainitun MX-5-roadsterin rinnalla markkinoitu 323:n perustaan nojannut MX-3, joka muistetaan erityisesti sen kaksilitraisesta V6-moottorista. Nissan 100NX:n pelisuunnitelma oli selvä: puhutteleva design yhdistettynä arkisempaan voimalinjaan. Nissan 200SX:n hinta oli 90-luvun alussa runsaat 200 000 markkaa, mikä oli merkittävästi vähemmän kuin toisen sukupolven 300ZX:n yli puoleen miljoonaan markkaan kohonnut pyynti. Lainaksi Sunnytekniikkaa Nissanin vastaus uuden vuosikymmenen pikkunätiksi coupé-malliksi saatiin Nissan 100NX:n muodossa heti vuoden -90 alussa. Mallinimensä osalta tulokas asettui jatkumoksi isommilleen, mikä samalla sai ehkä unohtamaan että olihan pientä kupeeta tarjottu Nissanmerkin alla aiemminkin. Nissanilla oli sporttiperinteitä vuosikymmenien ajalta, ja 90-luvun alun 300ZX voitiinkin nähdä jatkumona klassisille ZDatsuneille. Sen kohdalla räjähtävä suorituskyky ei ollut ykkösasia, vaan maukas muotoilu, joko puhuttelisi nuorekkaita sieluja sukupuolesta riippumatta. Suomen uusien henkilöautojen markkinoilla oli 90-luvun alkupuoliskolla pieniä urheiluhenkisiä vaunuja useilta japanilaisilta autovalmistajilta. Y hdeksänkymmentäluvun alussa pientä ja urheilullista uutta autoa halajavalla oli varaa mistä valita. Etenkin kun pienien japanilaisten coupé-mallien kohdalla hinta ei karannut taivaisiin ja lisäksi näyttävien muotojen rinnalla oli lupaus teknisestä käyttövarmuudesta. Kokonaan toinen asia on, onnistuuko vielä löytämään hyvän edustajan 100NX:n kapeaksi käyneestä joukosta. Japanilaiset olivatkin tukkineet markkinaraon yksi kerrallaan, minkä myötä arkisten mallien ohella Itä-Aasiasta laivattiin runsaasti myös turhamaisempaan makuun soveltuvia vaihtoehtoja. Silti 200SX:ään tarvittava rahasumma oli tuntuva, joten Nissan näki tilausta myös sen alapuoliselle coupé-mallille. Urheiluautojen luokkaan niin ominaisuuksiltaan kuin hinnaltaan sijoittuneen 300ZX:n alapuolelle oli 80-luvun lopulla esitelty bulevardisportti 200SX, joka 1,8-litraisine turbokoneineen ja takavetoineen vastasi hienosti urheilullisen coupé-korin asettamiin odotuksiin. Kauhallisen lisää persoonallisuutta sai valitsemalla mallistosta T-bar-version, jossa katossa komeilivat irrotettavat targalasit. Muotoiluosasta teki työtä käskettyä, ja tuloksena oli perusnätti coupé-perinteitä noudatteleva kori, jonka muotoilulliseksi erityispiirteeksi nousivat lähinnä ajovaloumpiot – matalat ja pyöreälinjaiset viirusilmät. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Tuleva klassikko Nissan 100NX 86 8/2020. Eikä Kaukoidästä tuodut autot olleet enää yksin Japanista, sillä Etelä-Korea alkoi kunnostautua nopealla tahdilla tuotteillaan, joista meillä tuli 90-luvun alussa tutuksi Hyundai ja pikkusporteista puhuttaessa sen Scoupe-malli. Sunnystä oli ollut Coupé-versionsa, ja maailmalla tunnettiin myös Nissanin EXAja Pulsar NX -nimillä markkinoitu malli, jonka seuraajana 100NX:n saattoi yhtä hyvin nähdä. Sirompi Sunny Pientä ja tekniikaltaan luotettavaa coupé-korista harrasteautoa mielivälle yksi vaihtoehto on Nissan 100NX, jonka vanhimmat yksilöt kolkuttelevat jo museorekisteröinnin ikärajaa
Puristussuhde 9,8:1. 87. Poraus 76, isku 88 mm. Etuveto. Teho 90 hv/6000 rpm, vääntö 133 Nm/4000 rpm. 01 Merkki ja malli Nissan 100NX 1.6 Coupé T-bar 02 Vuosimalli 1991 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Takana erillisjousitus, joustintuet, kaksi poikittaista alatukivartta ja yksi eteen suunnattu tukivarsi, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. 07 Mitat Pituus 414, leveys 168, korkeus 131, akseliväli 243 cm. Paino 1070 kg. Edessä jäähdytetyt levyjarrut ja takana rumpujarrut. Tilavuus 1597 cm 3 . Korimuodoiltaan 100NX on merkin isompien coupé-mallien linjoilla, mutta veikeä keulailme vihjaa ettei liikkeellä olla ryppyotsaisesti. 08 Suorituskyky Huippunopeus 180 km/h, 0-100 km/h 10,8 s. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, kolmiomaiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin
Mutta kyllä 100NX:äänkin sai kulkupuolta valitsemalla hinnastosta 2.0 GTI -version, jonka voimanlähde oli 143-hevosvoimainen kaksilitrainen. Tyyliä käytännöllisyyden kustannuksella tarjonneen korimuotoilun vastapainoksi 100NX:n teknisessä rakenteessa luotettiin koeteltuihin ratkaisuihin. Kun mainitun Sunnyn 0–100 km/h kiihtyvyydeksi kerrottiin 10,7 sekuntia ja huippunopeudeksi 180 km/h, olivat 100NX:n vastaavat arvot, niin… tuota: 10,8 sekuntia ja 180 km/h. Sen innostamana kupee kipitti sataseen 8,2 sekunnissa ja huippuja saavutettiin 210 km/h. Viistosta perästä aukesi suuri takaluukku, jonka alta paljastui pienehkö ja isolla nostokorkeudella oleva kapsäkkiosasto. Muotojen alttarille uhrattiin tietoisesti myös sisätilat. Automaatin kanssa hinta kohosi 106 800 markkaan ja T-bar-version pyynti oli vielä hieman enemmän, 109 700 markkaa. Samoihin aikoihin kyseinen 1 998-kuutioinen moottori hakeutui myös kolmiovisen Sunny GTI:n pellin alle, mutta tässä yhteydessä malleille ilmoitettiin yhtenevät suoritusarvot. Moottori ja voimansiirto olivat lainaa Sunnystä, mikä tarkoitti että meillä 100NX:n konepellin alta paljastui 1,6-litrainen 90-hevosvoimainen bensanelonen, jonka jatkeena oli viisipykäläinen manuaalivaihteisto. Tuleva klassikko Nissan 100NX 88 8/2020. Kun kupee-Nissanin omapaino oli muutaman kilon vähemmän kuin 1,6-litraisessa sedan-Sunnyssä ja muodot liukkaammat, niin suorituskyky erosi perhe-Nissanin tarjoamasta. Ja eiköhän sitä silti taivutellut mieluummin 100NX:ää pienen pikitien mutkiin kuin Sunnyä, sillä 100NX:n kuljettajan ilona oli tanakoitettu alusta. Heille joille 100NX oli ennen kaikkea tyylivalinta, oli valikoimassa vielä neliportainen automaattivaihteisto, jota tarjottiin 1,6-litraisen yhteyteen. Etumatkustajille olot olivat mukavat, takapenkkiläisille lähes olemattomat, minkä myötä paikkamääräksikin linjattiin 2+2. Paperilla suoritusarvot olivat siis liki identtiset ja kallellaan jopa perhemallin suuntaan, mutta osaltaan tämä kertoi 100NX:n painotuksestaan tyyliin kylmien suoritusarvojen sijaan. Niin ikään targapaSuoritusarvoiltaan 100NX on yhtenevä vastaavilla voimalinjoilla varustettujen Sunny-mallien kanssa. Ohjaamossa ei juuri kohtaa irrottelua, vaan tyylissä luotetaan Sunny-malliston viitoittamaan linjaan. Suomen markkinoilla Lokakuussa -91 mallin 1,6-litrainen 100NX maksoi Suomessa 99 700 markkaa. Sunnyä rivakampaa menoa olivat kuitenkin rakentamassa tiheämmät välitykset. Kolmipuolainen ratti on lähes yksinään vastaamassa sporttisuudesta
Nissanin tavoin Hyundain kepeä kupee vastasi enemmän visuaaliseen menevyyteen kuin varsinaiseen suorituskykyyn. Vastavuoroisesti on todettava, että vuosina 1991–1995 ruuvattiin rekisterilaatat lähes 89. Tullessaan markkinoille NX100:n 1,6-litrainen moottori oli varustettu edelleen kaasuttimella, vaikkakin mukana kokonaisuudessa oli jo katalysaattori ja kaasuttimen ohjauskin sähköinen. Puolen vuosikymmenen aikana Nissan 100NX -malleja rekisteröitiin maahamme virallisen maahantuonnin kautta noin 400 yksilöä. Scoupesta tarjottiin meillä kahta mallitasoa: i-perusversiota ja paremmin varusteltua LSi:tä. Excel tosin esiteltiin meille Pony-mallinimellä Hyundain rantautuessa Suomen markkinoille Helkaman perustaman Kor-Motors Oy:n alla vuonna -90. Samoihin aikoihin kaksilitrainen GTI-versio poistui myös maahantuojan virallisesta myyntiohjelmasta. Suomessa 90-luvun alkuvuosina markkinoitu Scoupe perustui Hyundain arkiseen Excel-malliin. Hyundai Scoupen kohdalla kotimainen saatavuus on tällä erää coupé-Nissaniakin niukempaa, sillä viranomaistietojen mukaan viime vuoden lopulla oli liikennekäytössä vain 11 vuosina 1991–1996 rekisteröityä Scoupea. Parhaaksi myyntivuodeksi osoittautui heti ensimmäinen, sillä vuoden -91 mittaan kilpiin juoksutettiin 191 autoa. Seuraavaksi vuodeksi pudottiin jo alle sadan, 89 autoon ja vuonna -93 vain 48 rekisteröintiin. Nissanin 1,6-litrainen tarjoaa 90 hevosvoimallaan reilun tonnin painoiselle kupeelle kelvollisen kyydin, mutta kovempaa kulkua kaipaaville mallistossa oli 143-hevosvoimainen kaksilitrainen. Voima välitettiin viisiportaiselle vaihteistolle ja edelleen etupyörille. TOINEN VAIHTOEHTO HYUNDAI SCOUPE Valmistusvuodet: 1989–1995 Teho: 84–116 hevosvoimaa Hinta uutena: 89 900 markkaa (Scoupe i 1.5 vuonna -91) Nissanin pienelle coupé-mallille löytää haastajia niin vanhalta mantereelta kuin Nissanin kotimaasta. Huippunopeudeksi 100NX:n tavoin 2+2-paikkaiselle ajokille ilmoitettiin 165 km/h ja 0–100 km/h kiihtyvyydeksi 12,5 sekuntia. Vuonna -94 rekisteröintiin hieman lohdullisemmat 67 yksilöä, kunnes vuoden -95 seitsemän 100NX:n myötä laitettiin mallin maahantuonti pakettiin. Huippunopeudeksi ilmoitettiin tämän voimanlähteen kanssa 191 km/h, mutta kiihtyvyydeksi aiempaa miedompi lukema, 11,2 sekuntia nollasta sataseen. Lähes Nissanin GTI-mallin veroista kulkua antoi mallistoon faceliftin yhteydessä -93 lisätty GT Turbo -versio: Hyundain omaa tuotantoa ollut 1 495-kuutioinen intoutui antamaan ahdettuna 116 hevosvoimaa. loilla hinnoitellun GTI-version hinta oli tuntuvasti suurempi, 177 000 markkaa, joskin edelleen noin 15 000 markkaa vähemmän kuin Nissan 200 SX 1.8 Turbon. Porrasperäinen Nissan Sunny 1.6 LX maksoi tuolloin 86 600 markkaa. Pony-taustansa myötä Scoupelle antoi vauhtia Mitsubishi-taustainen 1 468-kuutioinen nelosmoottori, josta irrotettiin tehoa ja taloudellisuutta polttoaineensuihkutuksen tukemana 84 hevosvoimaa. Suomen uusien henkilöautojen myyntilistoilla Nissan 100NX pysyi vuoteen -95 eli lähes tuotannon päättymiseen asti. Rekisteröintimäärät kuvannevat tällaisen automallin myyntiä, jossa alkuinnostus näyttelee merkittävää roolia, mutta toisaalta heijastuu ajankohtakin: pieni coupé-Nissan joutui taistelemaan elintilastaan lama-Suomessa. Suihkutusaikakauteen siirryttiin keväällä -93, jonka jälkeen 1,6-litraisesta voimanlähteestä tarjoiltiin 102 hevosvoimaa. Eräs samoihin aikoihin 100NX:n kanssa esitelty kilpailija löytyy Etelä-Korean suunnalta – Hyundai Scoupe. Alkuvuodesta -95 Nissan-maahantuoja AroYhtymä Oy oli listannut 100NX 1.6i Coupén hinnaksi 119 600 markkaa ja Sunny 1.6 XE Sedanin puolestaan 99 800 markkaa
Suomen 100NX-kanta ei ole koskaan ollut kovin suuri, mutta ulkomaisilla Nissan-sivustoilla on olemassa listauksia mallin eräistä ongelmakohdista ja myös ratkaisuja näihin pulmiin. Kannattaa tarkistaa myös lämmityslaitteen puhaltimen eri nopeudet, sillä paloturvallisuuden vuoksi puhaltimeen alkujaan asennetut sulakkeet voivat pettää ikääntyessään omia aikojaan, minkä seurauksena kaikki puhallusnopeudet eivät toimi. Jos kone ei käynnisty lainkaan, on ongelma kuitenkin polttoainejärjestelmää todennäköisimmin sytytyksessä – tulpissa, puolassa tai sytytyksenohjausyksikössä. 20 700 uuteen Nissan Sunnyyn, jos tosin senkin kohdalla vuoden -91 menekki korostuu yli 6 100 rekisteröinnin myötä. Viime vuoden lopulla liikenteessä oli 60 yksilöä. Sähköikkunoiden ja keskuslukituksen ongelmat paikantuvat puolestaan todennäköisesti kuljettajan oven katkaisinpaneeliin, jonka yhteydessä sijaitsee sähkölasien ja keskuslukituksen ohjausyksikkö. Jos pieni ja nätti ysäri-Nissan puhuttelee, niin kannattaakin toimia nopeasti hyvän yksilön osuessa kohdalle. Yleisesti ottaen 100NX:stä kannattaa tarkistaa huolella korroosiotilanne samoin kuin aina vanhojen autojen ollessa kyseessä. Kupee-Nissanin erityisiksi ruostekohdiksi mainitaan lokasuojien kaaret sekä alustasta etenkin takapään ripustuksien alue. Kierroslukumittarin hidastoimisuus tai viisarin osoittaminen 8 000 r/min lukemaa johtuu todennäköisesti huonosta kosketuksesta tai GTI-mallin kohdalla häiriöstä kampiakselin asentoanturissa. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Tekniikkansa osalta Nissan NX100 perustuu vahvasti saman ikäkauden Nissan Sunnyyn, mikä paitsi luo uskottavuutta auton tekniikan peruskestävyyteen, parantaa myös varaosien saatavuutta. Hyvän Nissan 100NX:n omistajaksi ei olekaan erityisen helppo päästä, sillä jutunkirjoitushetkellä lokakuussa ei esimerkiksi Nettiauto-sivustoon listautunut yhtään myytävää 100NX:ää. Tuleva klassikko Nissan 100NX 90 8/2020. Alkupään kaasutinversioissa kannattaa tarkistaa alipaineletkujen kunto, sillä vuodot aiheuttavat käynnistysvaikeuksia, nykimistä ja korkeaa polttoaineenkulutusta. Tosin romahdus on voinut olla siinä mielessä suurempikin, että alkuperäisten Suomi-autojen kantaa saatettu täydentää muutamalla jälkituontiyksilöllä. Viime vuoden lopussa Suomessa liikennekäytössä olevien 100NX-Nissanien määrä oli tasan 60 autoa, joten kanta on hiipunut 15 prosenttiin alkuperäisestä. Harrasteja sitä myöten lähinnä kesäkäyttöä ajatellen targaversio T-bar lisää 100NX:n persoonallisuutta ja lämpimien päivien ajotunnelmaa. Voimansiirron osalta suurimmaksi huomionkohteeksi nostetaan viidennen vaihteen toiminta, sillä liian alhaisilla kierroksilla ajaminen heikentää viitosvaihteen rattaiden voitelua, minkä seurauksena viitonen alkaa putoilla päältä. Suomeen myytiin uutena noin 400 Nissan 100NX:ää. Tämä kuitenkin koskee luonnollisesti vain yhteneviä osia esimerkiksi voimalinjan osalta, joten esimerkiksi koristetai pisteosia voi olla hyvinkin vaikea tavoittaa
Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. Työsyvyys: 25mm 420€ tuotenro 497361 39€ tuotenro 510976 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. Ilmankulutus: 170l/min. 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm Nostokyky: 1350kg/pari Ramppien mitat: 590x340 mm Paino: 88kg Kutistus/ venytyskone TWIN Toinen kone kutistusta ja toinen venytystä varten kitoja ei siis tarvitse vaihtaa työn aikana. 2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Korin maks. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. Sähköliitäntä: 230V. Pyörintänopeus: 9000rpm. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Nostokorkeus: 1,8m. Paino: 650g. Käyttöpaine: 6,3bar. Suurin vääntömomentti: 610Nm. Hiomanauhan koko: 20x520mm. paino: 1800kg. Pituus: 360mm. Pituus (ilman terää): 240mm. Korin maks. Nostokorkeus: 400-1210mm. Autotallin sisustus (punainen/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513533 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Pyörintänopeus: 16000rpm. Tehokas 750W:n induktiomoottori. pituus: 5,5m U U TU U S! 36 84 80 -2 00 8 • PA L VK O 20 21 -0 3 6 41 48 83 68 48 08 20 00 8 Viipale mediat MASERATI-MUSEO: Umberto Paninin kokoelma AMERIKANSERKKU: Ford Granada 250 ?75 VARUSTEITA PIISAA: Volvo 244 DL ?78 MIRAFIORI FIAT 131 ?83 matkamuisto KAIKILLA MAUSTEILLA VW 1200 DE LUXE SEDAN ?65 HARRASTAJAN PAKEILLA KARI JA RIINA SUNDSTRÖM 8/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 08 /2 Ca dil lac Fle etw oo d 75 Lim ou sin e ?58 • Fia t Su pe rm ira fio ri 20 00 TC ?8 3 • Fo rd Gr an ad a ?75 • M erc ed es -B en z 22 D ?75 • Vo lvo 24 4 DL ?78 • VW 12 00 De Lu xe Se da n ?6 5 Mieluinen SUPERmatkamuisto MERCEDES-BENZ 220 D ?75. U U TU U S! 1199€ tuotenro 86801 Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. 159€ tuotenro 512798 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Ilmankulutus: 113l/min. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Nostokyky: 2500kg. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. Kokonaiskorkeus: 2510mm. Paino: 1153g. Työpaine: 6,3bar. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Paineilmasaha Laadukas paineilmasaha kestävällä rungolla. Höyrypesuri 2000W Tehokas höyrypesuri, joka poistaa tehokkaasti pinttyneen lian vaikeistakin kohteista. Paineilmaliitäntä: 1/4”. Paineilmaliitäntä: 1/4”