Ainutlaatuinen kahdeksanvaiheinen lataus sekä kunnostustoiminto. • Lataa kaikki 12 V lyijyakkutyypit (myös GEL ja AGM) • Viiden vuoden takuu CTEK YLLÄPITOLATURI MXS 5.0 12 V/5 A Pikkusportti FIAT 128 SPORT COUPÉ ’74 I taliasta MATTI J. TARVAINEN: Satojen kisojen mies TULEVA KLASSIKKO: Pirteä Chrysler Crossfire KERHOESITTELY: Kuhmoisten Harrasteajoneuvokset KETTERÄ KATUENDURO KAWASAKI F6 ’72 MUKAVUUS EDELLÄ PEUGEOT 505 GTI V6 ’87 METSIEN KÄTKEMÄT VALOKUVIA HYLKYAUTOISTA 8/2022• Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 8/ 20 22 Fe rra ri Din o 20 8 GT 4 ’79 • Fia t 12 8 Sp ort Co up é ’74 • Ka w as ak i F6 ’72 • Pe ug eo t 50 5 GT I V6 ’87 • Re na ult 11 TS E ’85 • VW Je tta Sy nc ro ’88 36 84 80 -2 20 8 • PA L V K O 20 23 -0 2 6 41 48 83 68 48 08 22 00 8. Autosta huolehtivan ihmisen tavaratalo 89 90 64 90 45-5589 90-01422 Mitat 242 x 175 x 190 mm Maksimipaino noin 13,5 kg Takuuaika 2 vuotta Sisältää lyijyä MTX Energy KÄYNNISTYSAKKU 56 Ah/480 A Monikäyttöinen ja täysin automaattinen ylläpitolaturi
Nostokyky: 2500 kg Suurin nostokorkeus: 490mm. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla. Ilmatarve: 300-750 l/min. 99€ tuotenro 506551 Ruuvipenkki, pyöreä 100mm Laadukas ruuvipenkki karkaistuilla pyälletyillä leuoilla, suljettu rakenne (ruuvi työntyy sylinterin sisältä ulospäin). Mitat (leuan leveys x leukojen väli): 103x80mm, paino 11kg. Musta vasaralakka. Korkeus alas laskettuna: 80mm. Autotallin sisustus / työpiste (harmaa/musta) 1kpl työkalukaappi / korkea. 3kpl työkalutaulutTyötason korkeus: 946mm. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. Yksi näistä ranskalaisvalmistajan silloisista uutuusmalleista nousi 90-luvun alussa lohduttomasta aihiosta alkuperäiskuntoon Mikko Lisisen toimesta. Mitat (LxPxK) / yksi ramppi: 230x1790x80-440. Sisämitat: 94x59x56,5cm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Vaihdettavilla kärjillä. Kiinteään kiinnitykseen työpöytään. Ruuvipenkki 150mm Laadukas ruuvipenkki karkaistuilla pyälletyillä leuoilla. 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. Työtaso: 890x670mm. Säkin halkaisija 45cm. 1449€ tuotenro 532070 Hiekkapuhalluskaappi imurilla SBC350 Kahdella puhalluspistoolilla, 1 kpl kiinteästi asennettu jalkapolkimella ohjattava sekä ja 1 kpl käsikäyttöinen puhalluspistooli liipaisimella. Yksi säännön vahvistava poikkeus löytyy Vääksyn suunnalta. 91. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi TERVETULOA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME TERVETULOA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME www.TORAFORS.com www.TORAFORS.com Peltisepän setti Sisältää nahkasäkin ja kolme erikokoista pöykkistä puunuijaa. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. Mitat (leuan leveys x leukojen väli x syvyys): 155x152x88mm, paino 11kg. Mitat (ovi avattuna): 95x90x182cm. Kaikki hinnat sis. 259€ tuotenro 513137 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Citroën Ami 6 ’61 Erikoinen ilmestys Suomeen saapui neljän Citroën Ami 6 -auton ensierä lokakuussa 1961. Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. Puhalluskaapin etuseinässä suuri kaasujousitettu ovi. Paino: 125kg. Musta vasaralakka. 1349€ tuotenro 513949 139€ tuotenro 506554 Ruuvipenkki, PRO 150mm Laadukas ruuvipenkki karkaistuilla pyälletyillä leuoilla. Työpaine: 4-8 bar. Kiinteään kiinnitykseen työpöytään. 2249€ tuotenro 513523 79€ tuotenro 506549 Siirrettävä saksinostin 2500kg Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. 100€ tuotenro 2649 Pistehitsauspihdit 230V Kannettava pistehitsauslaite erinomainen koritöihin, maks. Mitat (leuan leveys x leukojen väli x syvyys): 156x162x102mm, paino 17kg. Ensi numerossa tutustutaan FIA-passitettuun yksilöön Kämmäkän kylän sorateillä. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm. Klassikot 1/2023 ilmestyy 12.1.2023 Seuraavassa numerossa: Ratapottikilpuri Fiat 127 mk1 Kotimainen Fiat Historic Ratapotti -sarja on edullinen moottoriurheilulaji, jossa ajetaan tasaväkisillä, teknisesti vakiokuntoisilla autoilla tiukkoja kisoja. levypaksuus 1,5x1,5 mm. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. Jämäkkä takaveto Opel Omega 2.0 GL ’88 Opelin ensimmäisen sukupolven perus-Omegat lukeutuvat jokin aika sitten vielä kovin yleisiin käyttöautoihin, joista ei enää tahdo löytää esimerkkiä hakemallakaan. Kiinteään kiinnitykseen työpöytään. Musta vasaralakka. Paino: 105kg
Näin kuvio menee varmasti useimmilla muillakin harrastajilla, vaikka toki on paljon heitäkin, jotka toteuttavat projektinsa aina totutun kaavansa mukaan. Sen olen purkanut, kunnostanut teknisesti ja kohta myös koonnut takaisin löytöhetken patinoituneeseen asuun. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Sellaisessa kerhotalossa vierailtuaan muistaa taas, kuinka monipuolista ja värikästä sekä ennen kaikkea mukavaa vanhan raudan kanssa värkkääminen onkaan. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Jos vain laitteet on edellisen talven kuluessa saatu nippuun, pääsee omalla harrasteajokilla kiertelemään tapahtumia keväästä syksyyn. N äillä leveyksillä vuodenaikojen kierto pitää huolen harrastehommien jaksottamisesta. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Jan-Erik Laine, Harri Onnila AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Tamas Vilagi, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Outi Mentula KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Pienempää askarreltavaa sen sijaan on luvassa monen laitteen kohdalla. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Omassa tallissa ei tänä syksynä odottele isompia projekteja. Joskus taas mielessä kypsyy ensin projektin koko kaari alusta loppuun ja mielikuvaan sopiva aihio tulee hankittua vasta sen jälkeen. Kerhojen ja yhdistysten verstastiloissa tyylien kirjoa on yleensä vähemmän. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Museoauto kaipaa huomiota ainoastaan tavallisten huoltotoimien muodossa. Tämän numeron sivuille saimme esiteltäväksi toisenlaisen kerhon, jonka päämajassa askarrellaan iltaisin ja viikonloppuisin perin ennakkoluulottomasti vaikka millaisten projektien parissa. Sitten on muutama vanha mopo. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Joskus mielessä kypsyy ensin projektin koko kaari alusta loppuun ja mielikuvaan sopiva aihio tulee hankittua vasta sen jälkeen. TILAAJAPALVELU Puh. Välissä porukka ehtii pitää hauskaa, harrastaa hyväntekeväisyyttä ja pistää pystyyn useamman tapahtuman kesän mittaan. Tallihommia talvipäivien iloksi COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty . Kun uusi laite saapuu talliin, sen parissa tehtäviä jatkotoimia suunnitellessa pitää ottaa huomioon monia seikkoja lähtökohdan kunnosta historiallisiin näkökohtiin ja niin edelleen. Kadonneiden ja rikkinäisten osien tilalle olen ajan kanssa metsästänyt mahdollisimman tarkkaan saman verran kuluneita korvikkeita. 3 Pääkirjoitus. Sitten koittaa taas pitkä ja pimeä talviaika, jolloin moottoriväki usein vetäytyy talleihinsa jatkamaan edellistä tai aloittamaan seuraavaa projektia. Kuhmoisten Harrasteajoneuvosten porukka pistää hylkykuntoisen mutta pitkällä kilpailuhistorialla varustetun jokkisauton takaisin radalle, kunnostaa vanhan pikkuauton museokilpiin ja loihtii romusta huomiota herättävän rakennelman. Nämä autot ovat vuosikymmeniä sitten rakennettuja, ja alkuperäisasuun palauttamisen sijaan molempien kohdalla on tarkoitus vaalia menneen ajan autoharrastuskulttuuria. Ja nyt ne talliillat alkavat jälleen olla ajankohtaisia. Yksi niistä on seissyt 30 vuotta kylmässä vajassa. Kahden autovanhuksen kanssa pitää vielä ennen toimeen ryhtymistä suunnitella ja sitten lyödä lukkoon ne tavat ja menetelmät, joita kunnostuksessa käyttää. Syykin on ymmärrettävä, sillä samalla tavalla harrastavat ajautuvat helpommin saman katon alle puuhastelemaan. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta
20 Peugeot 505 GTI V6 ’87 Peugeot 505:n tehtäväkenttä oli 80-luvulla laaja, ja se taipuikin sujuvasti niin perheen kuin ammattiautoilijan tarpeisiin. s. 50 Sekametelisoppaa s. 34 Ferrari Dino 208 GT4 ’79 Maranellossa valmistettiin kaksilitraisella V8moottorilla varustettua keskimoottorista urheiluautoa, josta löytyi tilaa myös takana matkustaville. 30 Kawasaki 125 F6 ’72 Ari-Pekka Saarela pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan moottoripyörällä ajoa 70-luvun jälkipuoliskolla. Niko Roivainen iski silmänsä naapuriin uutena myytyyn yksilöön huomattuaan, että kyseessä on harvinaisempi Syncro-nelivetomalli. 38 Volkswagen Jetta Syncro ’88 Toisen sukupolven Jetta alkaa olla liikenteen seasta jo kadonnut. Otimme kiilamuotoilun klassikon koeajoon. 44 Mainoksen imussa AJONEUVOT 14 Fiat 128 Sport Coupé ’74 Esko Laaksonen hankki muutama vuosi sitten projektikuntoisen Fiat 128 Sport Coupén, automallin josta hänellä on kokemuksia jo 70-luvulta. 30 Kawasaki 125 F6 ’72 s. Tässä numerossa 4 8/2022 s. s. Uusi kohtaaminen on ollut mieluinen, sillä kivan ulkonäön rinnalla pieni kupee-Fiat tarjoilee myös maukasta ajettavuutta. Kun iso 604 väistyi rivistä, otti 505 hoitaakseen myös edustustehtävät V6-moottorinsa voimin. 34 Ferrari Dino 208 GT4 ’79 s. Huolella pidetyn 11 TSE:n omistavan Peter Markénin mukaan luonnehdinnat pitävät edelleen hienosti kutinsa. 6 Vakionopeus s. 26 Renault 11 TSE ’85 Syncro-Jettaa eivät pienet nietokset pysäytä.. 20 Peugeot 505 GTI V6 ’87 s. Alla oli silloin oranssinvärinen Kawasaki – sama peli, jolla mies ajelee tänäkin päivänä. 14 Fiat 128 Sport Coupé ’74 s. 26 Renault 11 TSE ’85 Renault 11 keräsi aikanaan kehuja sen tarjoamasta matkustusmukavuudesta kokoluokassaan
Ammattikatsojamme keräsi rallipuuron kiisseliin sattumia vuosien varrelta. 86 Tuleva klassikko TAPAHTUMAT 70 Auto e Moto d’Epoca, Italia Padovan jättiläistapahtuman 115 000 neliömetrin messualueella oli esillä noin 5 000 ajoneuvoa ja 1 600 näytteilleasettajaa. 5 s. 50 Sekametelisoppaa Talvi tulee ja joulu on kohta ovella. 66 Pirkanmaan V-Palvelu Jokisen veljekset pyörittävät Volvo-harrastajille suunnattua varaosaputiikkia. 86 Tuleva klassikko Otetaan amerikkalaisia mausteita ja saksalaisia raaka-aineita, paistetaan nopeasti ja nautitaan. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Ponton-Mersulla maailmaa kiertämässä ja muuta ajankohtaista asiaa harrastekentältä. 54 Harrastajan pakeilla Orimattilalainen Matti J. Maahantuojien markkinointikoneistoja tämä ei ole jarruttanut. 84 Marginaalista Englannissa myytiin ladossa lojunut Porsche-kilpuri yli kahden miljoonan punnan hinnalla. 76 Etelä-Karjalan rompetori, Lappeenranta Harrastetalli Asentamon ja moottoripyöräkerho Jerusalem MC:n järjestämä rompetapahtuma sai liikkeelle niin myyjät kuin ostajat. Maisteltavana Chrysler Crossfire. 54 Harrastajan pakeilla s. ARTIKKELIT 44 Kun maas’ on hanki Ajoneuvosuunnittelua on usein parjattu pohjoisten olojen huomiotta jättämisestä, kun autonvalmistajien katseet ovat olleet etelän suuremmilla markkina-alueilla. 66 Pirkanmaan V-Palvelu s.70 Auto e Moto d’Epoca s. 84 Marginaalista s. 80 Fotoalbumi Pawel Maciejecin Suomen-vierailunsa aikana ottamia ruosteromanttisia valokuvia hylkyautoista. 60 Kuhmoisten Harrasteajoneuvokset Pienestä pitäjästä löytyy pieni mutta ennakkoluuloton ja aktiivinen autoharrastajapoppoo. 76 Etelä-Karjalan rompetori s. s. 80 Fotoalbumi s.60 Harrasteajoneuvokset Takapihan aarteita löytyy Kuhmoisten Harrasteajoneuvos -artikkelista.. Tarvainen on ajanut kilpaa seitsemällä vuosikymmenellä
Tuossa vaiheessa Saab oli normaalissa ajokunnossa, mutta tiettävästi korissa oli jo kasvavaa korroosiovauriota, samoin maalipinta oli näkyvästi kulunut. Tukka tuulessa -näyttely on tutustuttavissa Mobilian Fenno Galleriassa ensi vuoden elokuun loppuun asti. Tuolloin autolle tehtiin kunnostussuunnitelma, joka myös toteutettiin, Varkauden Automaalaamon toimesta. Keskustelua puoleen ja toiseen herättämässä on myös ’59 MGA Roadster, jonka voimanlinjassa palvelee moderni sähköauton tekniikka. Turvallista matkaa! TV -sarjan kuvausten jälkeen auto siirtyi Peteliuksen yrityksen Pee Pee Vision omistuksesta Jope Ruonansuun käsiin, ja jo vuonna 2009 jyväskyläläisen Pro-Car Servicen omistukseen. Varkauden Automaalaamo ja Pro-Car Service ovat luvanneet huolehtia auton kunnosta myös tulevaisuudessa, minkä onkin erityisen hienoa juuri nyt, sillä ”Jarskin” ja ”Apin” Saabille tuli lokakuun alussa täyteen pyöreät 50 vuotta, sillä sen käyttöönotto tapahtui lokakuun toisena päivänä vuonna 1972. Saabin koria korjattiin ja auto maalattiin samaiseen Team-Ahma-väriin. Tulevia aikoja silmällä pitäen alusta ja kori myös ruostesuojattiin, ja auton teknistä kuntoa kerrotaan muutoinkin kohennetun. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Vuosina 1997–2008 kuvattu televisiosarja Team Ahma jäi autokansakunnan mieliin kulmikkaan soljuvaa dialogia tarjonneiden tiepalvelumiesten Alpo Kurkisen (Taneli Mäkelä) ja Jarmo Ahman (Pirkka-Pekka Petelius) edesottamuksista, mutta tietysti myös kaksikon ajoneuvosta, tiepalvelutehtäviin sonnustetusta ’72 Saab 95:stä. Rauno Ylönen Mobilia 6 8/2022. Farmari-Saabin alamäki ei onneksi tuosta jyrkentynyt, mistä käy kiittäminen Autoliiton Varkauden-osastoa, jonka käyttöön auto siirtyi vuonna 2015. TUULTA PÄIN Auton ja tien museo Mobilian parhaillaan käynnissä olevassa Tukka tuulessa -avoautonäyttelyssä esitellään Mobilian mukaan kymmenen hyvinkin erilaista näkemystä avoautosta. Nähtävillä on perhekäyttöön sopivia avokkaita kuten Triumph Herald tai Saab 900 Turbo, mutta toki myös urheilullisia kaksipaikkaisia hilseenpoistajia Chevrolet Corvetten tai Alfa Romeo Spiderin tapaan. Viime vuosina auto Team-Ahman Saab on ollut mukana Autoliiton Varkaudenosaston liikenneturvallisuustapahtumissa ja myös muissa yleisötapahtumissa, suosion ollessa taattu niin TV-sarjan fanien kuin muun muassa lapsiperheiden suunnalta
Kirjassa on näkemiemme näytekuvien perusteella runsaasti myös autoja. Timo Leppänen viesti toimituksen suuntaan ja täsmensi BMC:n ADO16:n (Amalgamated Drawing Office, projektinumero 16) taustaa: ”ADO16 ei ole varsinaisesti korimallin tyyppi, vaan suunnittelussa käytetty koodinimi. 7. ”Syksyyn 1989 asti autojen kilvet piti hakea aina paikalliselta läänin katsastusasemalta ennen rekisteröintiä, ja arvelen että tässä tapauksessa auton uutena myynyt myyjä, tai toimistosihteeri, on kirjannut auton tiedot huoltovihkoon valmiiksi mutta jättänyt rekisterikilven kohdan merkkaamatta sen vuoksi koska ei ole tiennyt autoon tulevaa tunnusta. Useimmiten tietenkin taustalla, mutta joskus lähes pääroolissa, mikä tekee 159-sivuisesta teoksesta kiinnostavan opuksen myös ajoneuvoharrastajien näkökulmasta. Liekö kamerankäyttäjä ollut opelisteja, sillä uudenkarhea Manta S näyttäisi olevan lähtövalmiina kahlaamaan pääkaupungin märkiä ja pimeitä katuja. Mantan valokeilassa Peugeot 204, ja toisella puolella katua ensimmäisinä farmarimallinen A-Rekord ja coupékorinen Fiat 850. Tuntemattoman valokuvaajan otos Töölönkadun ja Runeberginkadun kulmasta on vuodelta 1970. Merkittävä osa kokoelman kuvista on mustavalkoisia, sillä ammattimaisessa dokumentoinnissa suosittiin mustavalkokuvia niin pidemmäksi oletetun säilyvyyden vuoksi 70-luvun puolelle asti. Helsinki väreissä – värivalokuvia 1950–1970-luvuilta on hankittavissa Helsingin kaupunginmuseon museokaupasta. Helsinki väreissä – värivalokuvia 1950– 1970-luvuilta -nimisen teoksen otoksissa voi museon mukaan nähdä monia ilmiöitä, jotka elävät enää muistoissa. Jossakin vaiheessa seuraava omistaja on luultavasti huomannut huoltovihkoa selatessaan tuon kentän olevan tyhjillään, ja täyttänyt siihen sitten autossa jo olleiden seuraavien rekisteritunnuksen tiedot.” Kiitämme Teemua ounasteluista, joiden suhteen emme keksi asettua poikkiteloin. Huoltovihko papereineen on luultavasti laitettu hansikaslokeroon muiden papereiden kanssa, ja sitten kun tunnukset on saatu, on tuo rekisterikilven kohta unohtunut täyttää saatujen tunnusten mukaiseksi. Näihin listataan muun muassa suurten ikäluokkien nuoruuden toimet, työelämään siirtyminen, lisääntynyt vapaa-aika ja kaupungin rakennuskannan aikakerrostumat. KOODINPURKUA Edellisessä numerossa saimme tutustua muun muassa pirteään Morris 1300 GT:hen. SIERRAN KILVET Teemu Kakko lähestyi meitä viestillä, jossa hän antoi näkemyksensä numerossa 4/22 esitellyn XR4x4-Sierran rekisterikilpimysteeriin, jossa rekisterinumero oli jätetty uutena merkitsemättä huoltovihkoon, mutta lisätty siihen myöhemmin. Esimerkiksi Mini oli ADO15, mutta samaa koria käyttävä Cooper oli ADO50.” Värikkäitä kaupunkiautoja L ehtemmekin sivuilla on nähty autoja liikennehistoriaa liippaavia näytteitä Helsingin kaupunginmuseon ylläpitämästä, lähes miljoonan mustavalkoja värikuvan kokoelmasta. Mutta värikuviakin otettiin, ja niistä on koostettu museon ensimmäinen valokuvakirja, jonka kuvasto on koottu siis kokonaan värikuvista
Ferrarin haastaja F1-radoilla ryhtyi sapelinkalistukseen kadullakin kun McLaren toi markkinoille F1-urheiluauton. Joka ainoa Suomessa koottu Calibra on siis museoikäinen. Andrews esiintyi uransa aikana lukuisissa kokoillan elokuvissa vuodesta 1940 aina 80-luvun alkuun saakka. Maranellossa aloitettiin Ferrari 456:n valmistus. Evo-saagan ensimmäisen version tuotanto alkoi lokakuussa 1992. Mainion Renault Twingon suosio on ollut nousussa pitkään, ja hyviä yksilöitä on poimittu talteen myös museoautoväen toimesta. Superautorintamallakin tapahtui 30 vuotta sitten. Autoharrastajille mies on tuttu Hot Rods seikkailijat (Hot Rods to Hell)elokuvasta vuodelta 1967. 83 vuoden ikäisenä. Suomalaisille Imprezaakin tutumpi ralliohjus on Mitsubishi Lancer, tai oikeammin sen nopeat nelivetoiset Evolution-versiot. Eksoottisempaa urheiluautoa museokilpien väliin suunnittelevan kannattaa vilkaista myös Panther Kallistan, Panoz Roadsterin tai Schuppan 962CR:n suuntaan. Subaru Imprezan malliversioihin tutustuimme Klassikot 2/20:n Tuleva klassikko -palstalla. Näihin aikoihin museorekisteriin alkaa saada aivan uudenlaista kalustoa. JOULUKUU 1992 • Juorulehdistö villiintyi kun prinssi Charlesin ja prinsessa Dianan asumusero julkistettiin 9.12. Erityisesti turboahdetut vauhtimallit ovat olleet jo kauan keräilijöiden ja rakentelijoiden sekä tietysti ralliharrastajien ostoslistalla. • Opel Calibran valmistus Uudessakaupungissa lopetettiin joulukuun loppupuolella. 8 8/2022. Hymyävä Renault Twingo liittyy museoikään yltäneiden automallien joukkoon. Nyt Imprezan saa myös museoautojen rivistöä komistamaan, sillä malli saapui markkinoille jo vuonna 1992. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Tallikauden alkaessa on hyvä aika suunnitella seuraavan projektin hankintaa. Vinkkinä vielä, että jos sympaattisen kirpun huomioarvo ei sinällään riitä, niin nappaa konttorilta museokatsastuksen yhteydessä mustapohjaiset kilvet ja huomio on taattu. • Yhdysvaltalainen näyttelijä Dana Andrews kuoli 17.12. Museoikään hiipivät S ubaru Imprezan loistava kilpailumenestys ja tavanomaisuudesta poikkeava tekniikka on siivittänyt mallin harrastekäyttöön melkein tuoreeltaan. Twingoa syynättiin Tuleva klassikko -palstalla numerossa 5/2016. Vuoden -93 alkupuolella myyntiin tulleen mallin valmistus alkoi jo 1992 puolella, joten pian saatamme nähdä tapahtumissa jo ensimmäiset MR-Twingot. Hyvä niin, sillä kolhimattomat ja runsaasti varustellut valioyksilöt alkavat olla kiven alla
Jyväskylän Rompepäivä järjestetään lauantaina 14.1. Kansien välistä löytyy monta nostalgisia tunteita nostattavia mopoesittelyjä kansikuvan Suzuki PV -pikkupyörästä Tunturiin ja KTM Camping -kevytmopoon ja muuta mukavaa. 9. Erikoisjulkaisun voi tilata jo ennakkoon kustantajan verkkokaupasta supermarket.fi . Lehtipisteiden hyllyille Mopo ilmestyy 8.12. TAMMIKUUN MOOTTORIPYÖRÄRIENNOT Alkutalven hiljaiseloa piristää Jyväskylässä järjestettävä moottoripyöräteemainen rompetapahtuma. Järjestyksessä kolmannen mopolehden sivuilla pöristellään harrastukselle ominaisella tyylillä eli rennosti ja raikkaasti kaksitahtikoneen säestyksellä. Mopotarinaa jouluksi! P ikkupyöräisten erikoisjulkaisu MOPO ilmestyy jälleen joulukuussa. Mikäli edellisvuosien tahti jatkuu totuttuun malliin, paikan päällä kaupitellaan runsaasti rompetta ja myös kokonaisia veteraanipyöriä oheisrekvisiittaa unohtamatta. ja tapahtumapaikkana toimii tuttuun tapaan Jyväskylän Paviljonki
Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Lokakuun alussa Suomessa piipahti todellinen reissupariskunta, eri puolilla maailmaa viimeisen kahdeksan vuoden aikana ’57 Mercedes-Benzillään matkanneet Elisabeth ja Fred Smits. Abel-lempinimellä kutsutun Mercedeksen he hankkivat jo vuonna 2003 nykyisestä kotimaastaan Uudesta-Seelannista, jossa ehtivät ajaa sillä noin 30 000 kilometriä ennen kuin seuraavan vuosikymmenen alussa pariskuntaa alkoi kiehtoa maailman eri kolkkien kiertäminen autovanhuksellaan. Pontonilla palloa ympäri S eitsemänkymmenen ikävuoden ylittäneet hollantilaiset Elisabeth ja Fred Smits ovat matkanneet ’57 MB 220 S:llään kahdeksan vuoden aikana yhteensä yli 235 000 kilometriä. Kannustimena toimivat heidän lukemansa reportaasit muun muassa juuri Ponton-Mersuilla suoritetuista retkistä, esimerkiksi Kevin Clemens ajoi 220S:llään 80 päivän aikana Lontoosta Turkin, Mongolian, Kiinan, Amerikan mantereen ja Pohjois-Afrikan kautta takaisin Lontooseen. 10 8/2022. Cordillera Blancan vuorijonoa Perussa ylittäessä maisemat ovat olleet vähintäänkin huikeat. Smitsit panivat merkille myös Thomas Hannan suoritukset vuoden 2010 La Carrera Panamericanassa. Korkeimmalla on kuitenkin ajettu Andeilla Boliviassa, peräti 4 832 metrissä
Matkaan Smitsit lähtivät vuonna 2012 helmikuusta toukokuuhun 2014 kestäneiden valmistelujen jälkeen. Las Vegasissa Elisabeth ja Fred kävivät uusimassa vihkivalansa 40 vuoden avioliiton kunniaksi, kun Elviskin sattui olemaan sopivasti paikalla hoitamaan homman. Toisesta syystä oli silti hyötyä – Englannista nimittäin sai maahan rekisteröidylle autolle asiallisen vakuutuksen suunnitellulle reissulle. Tässä ollaan kuitenkin lossilla guatemalalaisittain toukokuussa 2016. Auto myös rekisteröitiin Britanniaan, sillä tarkoituksena oli tehdä autosta soveltuva pidempään, yli puolen vuoden liikkumiseen EU-alueella, joskin Brexit sittemmin vei terän tältä käytännöltä. 11. Pariskunnan liikkuvassa motellissa, 750-kiloisessa Zambesitelttakärryssä, matkalaiset ovat yöpyneet yli tuhat yötä. Leiriytymistä Colorado Springsissä syyskuussa 2014. Mersun Abellempinimi tulee paitsi AB-rekisteritunnuksesta, myös hollantilaisesta tutkimusmatkailijasta Abel Tasmanista, joka vuosina 1642–1643 ”löysi” Tasmanian, Uuden-Seelannin sekä Fidžija Tongasaaret. Salakuljetettua bensaa tankkiin ja taival jatkui Venezualassa elokuussa 2016. Niihin sisältyivät tärkeänä osana ajoneuvon tekniikan läpikäynti, täydellinen sähköjen uusinta sekä alustan ja korin maalaus
Oregonissa heinäkuussa 2015 Abel vaatii tavanomaisia huoltotoimia isompaa huomiota, kun tasauspyörästö antautui kesken leikin. Tämän jälkeen Smitsit ovat kiertäneet uskomattoman reissun maailman eri kolkilla. 12 8/2022. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Smitsien tehdyt ja tulevat seikkailut näyttivät tältä helmikuussa 2020, jolloin koronapandemia laittoi pelit seis kevättalveen 2022 asti. Mercedeksen renkaiden alla on vilistänyt niin USA:n, Kanadan, Meksikon, Belizen, Guatemalan, El Salvadorin, Kuuban, Kolumbian, Ecuadorin, Antarktiksen, Perun, Chilen, Argentiinan, Paraguayn, Brasilian, Uruguayn, Bolivian, Iso-Britannian, Alankomaiden, Belgian, Ranskan, Saksan, Itävallan, Italian, Tšekin, Tanskan, Norjan, Ruotsin ja myös Suomen maaperä. Mikäpä olisi parempi paikka pajoitukselle kuin Pajaritoksen MB-merkkihuolto. Maisema alkoi vaihtua Abelin pyörien alla syksyllä 2014 maailmankiertueen ensimmäisellä etapilla Yhdysvalloissa, kunhan Mercedes oli ensin rantautunut merikontissa Uuden-Seelannin Wellingtonista Los Angelesiin. Taka-akseli oli toiseen kertaan irti tasauspyörästön vuoksi Chilessä maaliskuussa 2018. Reissun alku taitettiin Yhdysvalloissa. Tässä ollaan lokakuussa 2014 kuulun Route 66 -matkamuistomyymälän edustalla Seligmanissa Arizonassa
Koronapandemia pakotti Smitsit maaliskuussa 2020 takaisin kotikulmille Uuteen-Seelantiin – jos tosin veri veti sielläkin tien päälle. EteläSuomeen saavuttiin pohjoisesta Norjan ja Ruotsin kautta. Retkeilyhenkinen reissaaminen jatkui ’29 Willys-Overlandilla ja ’89 Mitsubishi-pakettiautolla. Kolme uskollista matkalaista – Fred, Elisabeth ja Abel. 13. Suunnitelmissa on Aasia, Afrikka ja Australia ennen kuin olisi aika viimein palata takaisin kotiin vuonna 2025. Tämän vuoden helmikuussa pandemia oli helpottanut sen verran, että Ponton-Mersulla päästiin jälleen jatkamaan matkaa. Kun matkan aikana on tullut aika levätä, on yöpuulle voinut vetäytyä Mersun kiskomaan Zambezi-telttakärryyn. Öitä Zambezissa onkin sittemmin kertynyt jo yli tuhat, mikä vastaa lähes puolta kaikista matkayöpymisestä retken aikana. He palasivat syntymämaahansa Hollantiin ja jatkoivat matkaansa nyt Euroopassa, mutta suuntana ovat ensi vuoden puolella jälleen kaukomaat. Marko Mäkinen Marko Mäkinen Elokuussa Abel oli vaatinut toimia kannentiivisteen mentyä Norjassa, mutta sen jälkeen matka jälleen taittui aina Nordkappiin asti ennen kääntymistä kohti etelää. Tässä eletään lokakuuta 2017 ja ollaan Brasiliassa, São Paulon pitäjässä. Tällaisia virtoja ylittäessä saattaisi monella tämän päivän katumaasturilla tulla kotia ikävä, mutta ei Ponton-Mercedeksellä. Näitä ylityksiä La Riojan maakunnassa Länsi-Argentiinassa riitti keväällä 2018 kuulemma runsaasti. Vantaalla Veho Airportissa riittivät tarkistukset sekä huolellinen pesu ennen kuin reissu saattoi jatkua kohti Baltiaa ja Puolaa ennen Hollannissa odottavaa ”huoltotaukoa”. Ja renkaista puheen olleen, niitä on reissussa rähjääntynyt toistaiseksi 51 kappaletta. Lokakuun ensimmäisellä viikolla Fred ja Elisabeth vierailivat Suomessa kertomassa kokemuksistaan ympäri maailmaa. ”Hyvältä näyttää, anna tulla vaan!” Luottamusta herättävää lauttaan kipuamista koettiin Bolivian Copacabanassa elokuussa 2018
Okrankeltainen KUPEE Esko Laaksonen hankki muutama vuosi sitten projektikuntoisen Fiat 128 Sport Coupén, automallin josta hänellä on kokemuksia jo 70-luvulta. Uusi kohtaaminen on ollut mieluinen, sillä kivan ulkonäön rinnalla pieni kupee-Fiat tarjoilee myös maukasta ajettavuutta. Fiat 128 Sport Coupé 1300 SL ’74 14
Riihimäki 15
Seuraavan talvena Kasipuolikkaan ohjaimiin kiipesi Pertti-veli, ja Esko puolestaan ajoi pari talvea rallia ykkösryhmän 127:lla ennen kuin ralliharrastus jäi taka-alalle. Oli ainakin pari 128:aa ja yksi 127”, hän kertaa. Yhteiset Fiat-hankkeet Pertin kanssa sen sijaan saivat jatkoa. ”Aloin muistella vanhoja ja hankin vuonna 2013 Fiat 850 Sport Coupén vuodelta -71.” Linjakas Kasipuolikas oli sympaattinen laite, mutta mielessä kangasteli kuitenkin Fiatin pykälää tuoreempi pikkukupee. Fiatin laittelu sujui siinä mielessä kuin luonnostaan, sillä autonasentajaksi kouluttautunut Esko oli vuonna -80 aloittanut hommissa Riihimäen Hankkijalla. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine ja Esko Laaksosen albumi Eskon varhaiset kokemukset 128 Sport Coupésta ovat 70-luvun lopulta, jolloin hänellä oli puolentoista vuoden ajan tämä vuoden -73 yksilö. Alkujaankin varsin harvalukuinen kotimaan 128 Sport Coupé -yksilöiden joukko oli vuosikymmenien aikana kutistunut entisestään, mutta vuonna 2015 Eskon tutkaan ilmestyi houkutteleva tarjokas, Salossa myytäväksi ilmoitettu 128 Sport Coupé 1300 SL ’74. ”128 Sport Coupéta ihannoin. Seuraavalla vuosikymmenellä siirryin sitten kokonaan muihin hommiin.” Vanhoja muistelemaan Eläkevuosien koittaessa aikaa harrastuksille oli jälleen eri tavalla, ja Eskon mieleen nousivat coupé-Fiatien parissa aikoinaan koetut mukavat hetket. Eskon liikkuessa kupee-Fiatillaan on kanssaliikkujilta tullut sen verran kyselyitä autosta, että hän on lisännyt etulokasuojiin vihjettä auton mallista ja valmistusmaasta. Aivan ensimmäinen oma auto ei kuitenkaan ollut saapasmaasta, vaan kaukaa nousevan auringon suunnalta. ”Velipojan kanssa harrastettiin 80-luvulla kolariautojen laittoa kuntoon. ”Fiat-merkki tuli silloin tutuksi. Talvella -80 Esko mittasi vauhtiaan rallin junnu-cupissa Fiat 850 Sport Coupélla. Tätä jatkui vuoteen -86 asti, jolloin Riihimäen Hankkija lopetti ja siirryin toisen autoliikkeen palvelukseen. Autona oli ’70 Fiat 850 Sport Coupé, vaikka joku silloin vinoilikin että vieläkö noillakin ajetaan rallia”, hän hymähtää. ”Ajoin vuonna -80 junnu-cuppia, jota ajettiin silloin talviralleina. Auto oli 70-luvun alun tuotteeksi teknisesti moderni ja muistelin pitäneeni sitä myös oikein hyvänä ajettavana”, Esko juttelee. ”Eka autoni oli kääpiöluokan Honda 600, sen jälkeen tuli pari kappaletta Kuplia”, Esko muistelee ja kertoo ensimmäisen Fiatin tulleen hänelle vuonna -76, ”Hommasin tuolloin ’71-mallisen 128:n ja heti seuraavana vuonna 128 Coupén vuodelta -73.” Kupee-Fiat ei kuitenkaan ehtinyt viivähtää Eskon käsissä kovinkaan pitkään, ainoastaan puolitoista vuotta, mutta Fiat-henki ei miehestä sen koommin haihtunut. R iihimäkeläiselle Esko Laaksoselle Fiat on eittämättä luontevin automerkki harrasteajoneuvoksi, sillä italialaisvalmistajan tuotteet ehtivät tulla hänelle nuoruusvuosina tutuksi niin arkisen käyttöautoilun, moottoriurheiluharrastuksen kuin palkkatyönkin vinkkelistä. 16 8/2022 Fiat 128 Sport Coupé
Eskon näkökulmasta myyntiin tullut 128 oli houkutteleva tarjokas, pienistä puutteistaan huolimatta. Isomman 75 hevosvoimaa merkitsivät yli 35 prosentin teholisäystä tavalliseen Fiat 128:aan nähden. ”Ajokunnossakin auto oli, mutta hain sen kotiin varmuuden vuoksi trailerilla.” Laitettavaa oli tiedossa lähinnä tiettyjen osapuutteiden ja muutamien keskeneräisten kunnostuskohteiden osalta. Saloon päädyttyään Fiatia oli silloisen omistajan toimesta kunnostettu hiljalleen ulkopuolisella taholla, jonka voimin Fiat oli saanut uutta peltiä ja tuoreen, lähellä alkuperäistä sävyä olevan keltaisen maalinpinnan. Kunnostettavaa oli myös kuluneessa kytkimessä ja temppuilevassa kaasarissa. Auton perään lisättiin sieltä puuttunut koristeteippi. ”Itsellä kun ei ole mahdollisuuksia suuriin peltitai maalaustöihin, niin tämä jo näiltä osin kunnostettu auto kiinnosti.” Niinpä pirteän värinen Fiat sai uuden kodin Riihimäen suunnalta. Kompaktissa ohjaamossa istuimet, vaihdekeppi ja aikalaisekseen pieni ja paksukehäinen ratti rakentavat lupausta urheilullisuudesta. Myöhemmin hankin siihen vielä hienon takavaimentimen Englannista.” Yleisesti ottaen coupé-koriseen 128:aan saa Eskon mukaan vielä hyvin varaosia – etenkin kun pitää hakualueen kansainvälisenä. Kulutusosat ovat monilta osin samoja kuin muissa aikakauden Fiateissa, joten esimerkiksi öljynsuodattimia tai bensapumppuja löytyy.” Auton ulkoasun viimeisteli alkuperäisten koristeellisten peltivanteiden alle vaihdetut, tyyliin sopivat Momon kevytmetallivanteet. Sloveniasta tuli puolestaan takatukivarret, joita tosin en ole vielä asentanut. Tämä salolainen omistaja oli sittemmin tehnyt Fiatista vaihtokaupat Ford Eifeliin toisen salolaisharrastajan kanssa, joka sittemmin päätyi laittamaan Suomi-Fiatin tarjolle hakemaan jälleen uutta omistajaa. ”Uuden hammastangon hankin Italiasta ja pyyhkijänsulkia Egyptistä. 17. Sport Coupéta tarjottiin sekä 1,1 että 1,3 litran moottorilla. Auto oli alkujaan myyty uutena lohjalaisesta Autotalo Serestä ja saanut UBKalkuiset kilvet. ”Esimerkiksi perän listat puuttuivat ja penkin selkänojien lukitukset eivät toimineet. Okrankeltainen CoupéFiat oli sittemmin reissannut Pohjanmaan kautta aina Rovaniemen korkeudelle asti, mistä se oli palaillut etelään ja asettunut toviksi Hämeenlinnan seudulle. Momon nätit erikoisvanteet istahtavat autoon tyyliin mukisematta. Aiempi omistaja hommasi ystävällisesti täydellisen pakoputkiston, sillä vanha putosi maahan, kun autoa ajettiin kauppojen jälkeen trailerille
Eikä 128 Sport Coupé pettänyt ajoominaisuuksillakaan, sillä ne ovat niin maukkaat kuin omistaja muisteli 70-luvun kokemuksiensa pohjalta. Jakohihnankin vaihdoin; tässä OHC-koneessa selviää hihnan katketessa usein vääntyneillä venttiileillä, kun puolestaan twincammoottorissa menee helposti puolipallomuotoillut männätkin.” Tallitoimien vastapainoksi Esko on päässyt nauttimaan kupee-Fiatistaan täysin siemauksin, sillä kilometrejä on kertynyt joka kesä yli tuhat kilometriä, kaikkiaan jo noin kymppitonnin verran. Tällä ei tarvitse mutkiin ajaessa pelätä, että ajo-ominaisuudet loppuvat kesken. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. 18 8/2022 Fiat 128 Sport Coupé. Fiat 128 Sport Coupé kuului Autonovon maahantuontiohjelmaan, mutta tarkat tuontimäärät ovat hämärän peitossa, sillä rekisteröinnit listattiin samaan sarakkeeseen muiden 128-mallien kanssa. 08 Suorituskyky Huippunopeus 160?km/h, 0-100 km h?12,9?s. Ei sellainen tietenkään ole museoautolta tarpeen, mutta kuuluu parhaimmistoon mitä ajettavuuteen tulee. Etuveto. ”Laitoin uudet vetoakselien stefat, sillä ne ovat sellainen Fiatien Akilleen kantapää. 07 Mitat Pituus 381, leveys?156, korkeus 131, akseliväli 222?cm. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. ”Kun 127 on luonteeltaan kaupunkiauto, niin tämä on enempi maantieauto vuoristoteillä parhaimmillaan kuten lehdissäkin aikanaan kirjoitettiin. Paino 820?kg. Tämän jälkeen kunto on kohentunut entisestään, sillä Esko on tehnyt vähitellen pieniä teknisiä ja kosmeettisia parannustoimia eripuolille autoa. Puristussuhde 8,9:1. Samoin on uusittu vetoniveltä ja pyöränlaakeria, ja kannentiiviste, kun vanha vähän tihkui. Kunto oli saman tien sen verran jämpti, että Fiat rekisteröitiin museoajoneuvoksi tarkastajien vaatimien putsauksien ja pienten kohennusten jälkeen. ”Lussoon kuuluu tuollainen, joten kopion sellaisen auton esitteestä mittoja ottaen ja teetin uuden itselle ja Ikaalisissa asuvalla kaverille, jolla on samanlainen auto.” Ajon upeutta Ajokuntoon Fiat valmistui ajokaudelle 2016. Teho 75 hv /6600 rpm, vääntö 92 Nm?/3600 rpm. Tässä auttavat muiden muassa hammastanko-ohjaus ja jarrutehostin, sillä auto on varsin moderni aikalaisekseen”, Esko arvioi. Poraus 86,0 mm, isku 55,5 mm. Takana erillisjousitus, kolmiotukivarret, poikittainen lehtijousi, joka toimii myös kallistuksenvaimentimena. ”Lussoon kuuluu perän koristeteippi, joten kopion sellaisen auton esitteestä mittoja ottaen ja teetin uuden.” 01 Merkki ja malli Fiat 128 Sport Coupé 1300 SL 02 Vuosimalli §1974 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Iskutilavuus 1290 cm 3 . Edessä levyja takana rumpujarrut. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, pitkittäiset ja poikittaiset tukivarret, kierrejouset
Pykälää paremmassa Sport Lussossa menoa mukavoittivat pehmustettu ratti ja kojelauta, kierroslukuja vedenlämpömittari, etupenkkien välinen säilytyslokero sekä etuistuimien selkänojien säädettävyys, ovien kyynärnojat sekä kangasmatot. Panostamalla 1300-versioihin, sai keulille niin ikään tupla-Weberin ruokkiman, mutta 1 290-kuutioisena 75-hevosvoimaisen voimanlähteen. Keväällä -75 kupeeFiatin hinta oli säilynyt samalla tasolla, mutta ero oli tuntuva tavalliseen 128:aan, jollainen kustansi noin 17 500 markkaa. Tuotanto nimittäin jatkui Espanjassa Seatin toimesta, joten kun espanjalaismerkin tilalle vaihdettiin Fiatmerkki, niin taas oli Pompannappia Fiatkansalle tarjolla. Jälkimmäinen oli toteutettu perus-128:aa 23 senttiä lyhyemmälle akselivälille. SL-varustellun 128 Sport Coupén erottaa S-perusversiosta helposti etäältäkin. Tarjolle tullut 128 3P oli muovattu kolmioviseksi, ja ison takaluukun ymppäämisen ohella peräilmettä muovattiin muutoinkin näkyvästi. Tarjolla nelipaikkainen 128 Sport Coupé kuitenkin Suomessakin oli, ja suomenkielisen esitteen perusteella kaikkina neljänä malliversionaan. Etenkin 1300 SL:n hinta nousi auton kokoluokka huomioiden varsin korkeaksi. Ulkoisesti SL:n tunnisti kapselittomista ”erikoispeltivanteista”, kahden suorakaiteenmuotoisen etu-umpion sijaan neljästä pyöreästä valosta ja muun muassa erilaisesta maskista ja listoituksesta. Fiatien ystävät saivat tutustuttavakseen uudenaikaisen, poikittaismoottorilla ja sen jatkoksi asennetun vaihteiston seurauksena eripituisilla vetoakseleilla toteutetun voimansiirtokokonaisuuden. Toukokuussa -73 sellainen maksoi Suomessa 24 960 markkaa, kun esimerkiksi Ford Cortina 2000 GXL kustansi vain vajaan tonnin enemmän, 25 890 markkaa. Viranomaistiedoissa kun kupeeversiot laskettiin samaan sarakkeeseen kuin perusmallin 128:t – ainoastaan Familiare-farmarit kirjattiin erikseen. Eräässä pohjoisessa maassa takatuuppari-Fiateja tarvittiin kasvavien perhekuntien kuljettimiksi jopa niin, että tahtia ei haitannut Fiat 600:n valmistuksen päättyminen Italiassa vuonna -69. Näitä olivat ennen muuta 850 Sport Coupé, kardaanivetoinen 124 Sport Coupé sekä 128:n vuonna -71 esitellyt menomallit: porrasperäinen Rally-versio sekä tyylikäs 128 Sport Coupé. Perusversiona oli 1100 Sport, jonka voimanlähteenä oli samainen 1 116-kuutioinen kuin perus-128:ssa mutta 64-hevosvoimaisena, jolloin huippunopeutta järjestyi noin 150 km/h. 19. Tämän 128 Rallyn voimanlähteestä edelleen tiukennetun motin innostamana huippukyyti parani 160 km/h lukemiin. Takamoottoriset 500-, 600ja 850-mallit viipottivat varsinkin eteläisen Euroopan kaduilla ja kujilla, eivätkä piskuiset ja etenkin Abarth-versioina pippuriset Fiatit olleet vieraita kapistuksia Keskija Pohjois-Euroopassakaan. Suomessa myynti keskittyi tiettävästi ääripään versioihin 1100 S ja 1300 SL. Pian 128 sai seuraa toisesta etuveto-Fiatista, 127:stä joka esiteltiin vuonna -71. NELJÄNÄ MALLIVERSIONA Seitsemänkymmentäluvun alussa Fiatilla oli kannuksia pienien ja ketterien kaupunkiautojen valmistuksesta vaikka muille jaettavaksi. Samaisena vuonna 128 Sport Coupén taival tavallaan päättyi, kun Fiat päivitti mallia voimakkaasti. Siinä voimanlähteenä oli 903-kuutioinen 47 hevosvoiman nelonen, kun 128:n nokalla työskenteli 55-hevosvoimainen 1 116-kuutioinen. Mutta kuuluivat ketterien kansanautojen rinnalla Fiatin 70-luvun alun ajatusmaailmaan erottamattomasti myös urheilullisemmat pikkuautot, vaikka ne eivät liikennemaiseman yleisintä kuvastoa olleetkaan. Muistettavimpana hetkenä tapaus vuodelta -71, jolloin yhdellä ainoalla rahtilaivalastilla saapui pohjoiseen yli 3 500 Seatia maan Fiat 600 -kantaa rikastuttamaan. Varustetasot olivat 1300-versioissa samaiset Sport ja Sport Lusso. Suomessa Fiat 128 Sport Coupé jäi suhteellisen harvinaiseksi, mutta valitettavasti tarkkoja rekisteröintimääriä ei ole käytettävissä. Vuonna -75 Sport Coupén korvaajaksi saapunut 3P toi tullessaan ison takaluukun suoman monikäyttöisyyden, mutta vei monen mielestä samalla urheilullisista tyylikkyyttä pois. Moderniin pikkuautoaikaan astuttiin Fiatin toimesta vuonna -69 valmistajan ensimmäisen sarjatuotantoon otetun etuvetomallin 128:n myötä. Moottorivalikoima säilyi samana, joskin 1,3-litrainen oli menettänyt kaksi hevosvoimaa saaden vastalahjaksi kuitenkin lisää sitkeyttä
Kun iso Peugeot 604 väistyi rivistä, otti 505 hoitaakseen myös edustustehtävät V6-moottorinsa voimin. Peugeot 505 GTI V6 ’87 Peugeot 505:n tehtäväkenttä oli 80-luvulla laaja, ja se taipuikin sujuvasti niin perheen kuin ammattiautoilijan tarpeisiin. Nastola LEIJONAKUNINKAALLISIA 20
Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine Miellyttävät istuimet, asiallinen äänieristys ja automaattivaihteisto ovat tuntuvimmin rakentamassa ison Peugeotin ajomukavuutta pontevan voimanlähteen ohella. Ensimmäisenä huomiota kerää kuljettajan lempeän napakasti huomaansa ottava istuin, jonka verhoiluun on käytetty ulkonäöltään ja tuntumaltaan miellyttävää veluurikangasta. 21. Nelipykäläisen automaatin valitseminen vääntävän kuutoskoneen yhteyteen on kuitenkin ollut mainio ratkaisu, sillä sen verran leppoisasti V6:n ja automaatin vuoropuhelu sujuu. Aikakautta ja sen varustelua ilmentävät osaltaan tupakansytytin sekä erillinen tuhkakuppi ja parkkikolikkolokero. Paremman luokan matkustamosta piirtävät kuvaavat esimerkiksi sähkökäyttöinen kattoluukku ja etuovien sähköikkunat. Tämän jälkeen suurimmat ponnistelut matkateon kannalta ovat takana, sillä elämää ovat helpottamassa niin ohjaustehostin kuin automaattivaihteisto. Vastavuoroisesti kojelaudan ja keskikonsolin runsas muovinkäyttö alleviivaa, että käsillä on 80-luvun tuote. Jälkimmäinen näistä on aikanaan mukaan ruksittu lisävaruste, sillä vakiona GTI-varustetason 505 V6:n yhteydessä oli viisiportainen manuaali. Mittaristosta löytyy nopeusja matkamittarien rinnalla myös omat lämpömittarit niin jäähdytysnesteelle kuin moottoriöljylle. P eugeot 505 GTI V6:n ohjaamo viestii sinne asettuvalle, että kyseessä on mukavaan matkantekoon hienosäädetty ajoneuvo. Tämä kulmienkurtistus kuitenkin oikenee virta-avaimesta kääntämällä: lyhyen starttauksen innoittamana 2,8-litrainen V6-moottori hyrähtää käyntiin ja alkaa vastaanottaa tarjoilua Boschin LH-Jetronic-suihkutusjärjestelmältä. Ajoasennon rakentaminen käy mutkattomasti, sillä tavanomaisten etäisyysja kallistussäätöjen ohella mukana on ristiseläntuensäätö. Tyyristä ilmastointia ei autoon ole tilattu, vaikkakin termostaattiohjatun lämmityslaitteen painikkeet ja lämpötila-asteikko sellaista mielikuvaa maalaavatkin. Reippaassa maantieajossa kuutoskoneinen 505 on maukkaimmillaan. Myös kangasmatot ja oviin yltävä kangasverhoilu kertovat paitsi tyylikkyydestä, myös äänenvaimennuksen eteen tehdystä työstä. Kaipaamaan jää ainoastaan ohjauspyörän etäisyyden säätöä, sillä yli 185-senttisen säätäessä etäisyyden sopivaksi, jää ratin suhteen aavistus kurkottelun makua
Miksi se kuitenkin rekisteröitiin vasta 1989, ei ole selvinnyt.” Auton oikea valmistusvuosi oli merkityksellinen museorekisteröinnin kannalta, ja niinpä Juha huolehti auton museoajoneuvoksi jo vuoden 2019 puolella. Juhan omistukseen 505 GTI V6 siirtyi vuonna 2015. Näin ollen Juhalle jäi Peugeotin tullaaminen, verojen maksu ja rekisteröiminen. Auton ensimmäisen kerran kohdatessaan Juha oli pannut merkille vuodon haurastuneissa bensaletkuissa ja polttoainepumpussa. Myynti-ilmoituksen auto ei kuitenkaan jättänyt rauhaan, joten jo seuraavalla viikolla menin katsomaan sitä Tampereelle.” Vuosia seisseellä autolla oli odotettavia vaivoja, kun esimerkiksi jarrut jumittuvat. Sinällään se ei ensikohtaamisella menoa jarruttanut, koska Peugeotin V6-moottori ei tahtonut käynnistyä. Viehätys Peugeoteja kohtaan oli jo tuolloin olemassa, sillä käyttöautoina hänellä oli ollut muun muassa 309-, 405ja 406-malleja ja parhaillaan perheellä oleva 508. Muutoin auto vaikutti ehjältä tapaukselta, minkä seurauksena Juha ja auton silloinen omistaja kävivät muutaman viikon päästä omistajanvaihdokseen johtaneet kauppaneuvottelut. Kulkua tarvittaessa riittää, mikä tuli todettua kerran kesäyössä 150–160 km/h nopeudella matkaa taittaessa. Maaperä oli siis otollinen, kun hän vuonna -15 eräässä ranskalaisautojen harrastetapahtumassa havaitsi kiinnostavan myynti-ilmoituksen kuvineen. ”Mielestäni 505 on yksi parhaista Peugeoteista ajaa. ”Etulokasuojat oli jossain vaiheessa maalattu, mutta värisävy ei ollut osunut ihan alkuperäisen mukaiseksi. Tuulen humina vain lisääntyi – ei muuta”, Peugeot-harrastaja tunnelmoi. Vuonna 1987 valmistetun auton ensirekisteröinti on tapahtunut Länsi-Saksassa, mutta on arvoitus, miksi vasta vuoden 1989 aikana. 22 8/2022 Peugeot 505 GTI V6. Sen jälkeen auto oli seissyt, mutta nyt sille haettiin uutta omistajaa, ja Juha tunsi sydänalassaan, että hän voisi olla tuo henkilö. ”Olisin enemmän halunnut ykköslähdön 505-mallin, jossa oli vielä vanha kojelauta, joka jotenkin hivelee silmääni enemmän. ”Halusin tietää onko auto käyntikuntoinen, joten uusin bensaletkuja sen verran että auto saatiin käymään ja ajettua trailerin kyytiin laahaavista jarruista huolimatta.” Jarrujen herkistelyn sekä polttoainepumpun, bensalinjojen ja pakoputken uusimisen jälkeen isompia teknisiä murheita ei runsaat 230 000 kilometriä ajetussa 505:ssä ollutkaan. Myytävänä oli Länsi-Saksassa vuonna -89 käyttöönotettu Peugeot 505 GTI V6, jonka suomalaisharrastaja oli tuonut maahamme vuonna -06. Tässä tehostimet ja automaatti mukavoittavat, ja V6-moottori antaa autolle luonnetta. Ulkoiselta olemukseltaan Peugeot kaipasi Juhan silmään kuitenkin kohennusta. SAKSASTA SAAPUNUT Nastolalainen Juha Istukaissaari asteli vanhemman polven Peugeot-mallien maailmaan runsas vuosikymmen sitten hankittuaan ’62 404:n, joka on hänellä edelleen. Näiden asioiden hoitamisen yhteydessä Juhaa alkoi mietityttää hankkimansa 505:n ikä. Muutamien yhteisten kesien jälkeen 505:n hankkimiseksi syntynyt intuitio tuntuu olleen oikea, sillä sen verran mukavan matkantekovälineen Juha on V6-moottorisesta 505 GTI:stä saanut. Niille ja helmoille järjestyi ammattimaalarin toimesta sitten uusi pinta ja oikea sävy.” Auto oli ennen Juhalle päätymistään seissyt vuosikausia kuten edellä mainittiin. Club Peugeot ry:n avustuksella sain Ranskasta L’Aventure Peugeot Citroen DS -järjestöltä todistuksen, josta kävi ilmi että autoni olikin valmistunut tehtaalta jo elokuussa 1987. Mielenkiinnon kohdistuminen alkujaan juuri leijonamerkin suuntaan on hänelle itselleen pienimuotoinen mysteeri, sillä miehen oman autohistorian varhaisvuosilta ei ranskalaismerkkiä löydy. ”Isällä oli aikoinaan Volvoja, ja ensimmäinen oma autoni oli puolestaan Datsun”, hän taustoittaa. Esimerkiksi ehjälle sisustalle riittivät puhdistustoimet. ”Auton piti olla vuosimallia 1989, ja ensirekisteröinti olikin tehty silloin, mutta valmistenumero vaivasi mieltäni – se kun ei osunut kyseiselle vuodelle
Aerodynaamiset ominaisuudet sietävät puolestaan edellä mainitun kattoluukun avaamisen matkavauhdissakin. 23. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, joustintuet, poikittaistuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Tilavuus 2849 cm 3 . Etenkin melutaso on runsaan satasen nopeudessa edelleen myönteisesti huomioitava seikka: toki tuulenhumina lisääntyy, mutta häiritseväksi se ei suomalaisilla maanteillä muodostu. Automaatti hakee moottoriliikennetien ramppiin kaartaessa pienempää ja veekuutonen hoitaa loput. Ympäristön hyväksi uhratuista hevosista huolimatta voimavarat riittävät viskaamaan omapainoltaan alle 1 400-kiloisen leijonakuninkaallisen vaivatta vauhtiin. Nopeutta lisäämällä viisari rauhoittuu, joten tarjotaan lisää samaa lääkettä. Puristussuhde 9,5:1. Poraus 91,0, isku 73,0 mm. Sen sijaan tarjolla on kevyttä käsiteltävyyttä ja hiljaista äänimaailmaa yhdistettynä hyvään näkyvyyteen sekä jousituksen ja istuimen yhdessä luomaan pehmeään jämäkkyyteen. 07 Mitat Pituus 458, leveys 174, korkeus 143, akseliväli 274 cm. Teho 143 hv /5000 rpm, vääntö 235?Nm /4250 rpm. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Tilavuudeltaan 2 849-kuutioinen V6 tuottaa 143 hevosvoimaa katalysaattoriversiona. Mukavuus edellä Taajamaolosuhteissa tuntuu kuin autosuunnittelussa olisi otettu tämän vuosituhannen puolella askelia taaksepäin, sillä poissa ovat monen nykyauton jäykän jousituksen, matalien rengasprofiilien sekä suuriksi karanneiden omamassojen aiheuttama hermostuneisuus, jyminä sekä raskassoutuisuus. Nopeus-, kierroslukuja polttoainemittaria sekä jäähdytysnesteen lämpömittaria täydentävät öljynmäärän ja -lämmön mittari sekä laaja merkkivalojen patteristo. Jonkin verran vuodet ovat tuoneet voimalinjan käytökseen vihaisuutta, sillä isompi pykälä vaihtuu reippaassa kiihdytyksessä oletettavasti hieman napakamman nykäyksen saattelemana kuin 80-luvun lopulla, mutta yhtä kaikki – meno on suunnitellun sivistynyttä yhä tänäänkin. Kun viimein tulee aika vauhdin himmaamiseen, homman hoitavat jarrut, joiden tehokkuutta ei tule epäilleeksi. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. Myös v-moottorin murinaa pääsee kuulemaan, mutta vain maistiaisiksi kuten auton edustavalta luonteelta saattaa odottaakin. Levyjarrut löytyvät joka nurkasta, edessä vieläpä tuulettuvat sellaiset. Vuosien kulumisesta kertovat vain ajoittain kuuluvat muovien natinat sekä hieman kinnaavan nopeusmittarinvaijerin aiheuttama viisarin vipatus. 01 Merkki ja malli Peugeot 505 GTI V6 Automatic (kat.) 02 Vuosimalli 1987 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä pitkittäin. Takaveto. Takana erillisjousitus, pitkittäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Katalysaattorin kanssa huipputehoa on 143 hevosvoimaa, kun ilman sitä lukemiksi kerrottiin 170 hevosvoimaa. Paino 1360 kg. Edessä tuuletetut levyjarrut ja takana levyjarrut. 08 Suorituskyky Huippunopeus 193 km/h, 0-100 km h?10 s. Vaikka ajamallamme 505 GTI V6:lla on ikää jo 35 vuotta, niin ylellisen matkanteon resepti on säilyttänyt tuoreutensa: sopivasti yhteen sekoitettuna suorituskykyä, varustelua ja mukavuutta. Valinnaisvarusteena tarjotut kevytmetallivanteet tekivät pesäeroa kapselien tyyliin varsin hienovaraisesti. Ilman kattia voimavaroiksi ilmoitettiin 170 hevosvoimaa. Kaasua syvemmälle painaessa voimalinja ottaa toiveesta kopin hienostuneesti, mutta väkevästi
EDUSTUSTEHTÄVISSÄ Peugeot 505:n tuotantotaival oli ranskalaisvalmistajan tuotteelle ominaisesti kohtuullisen pitkä. Venymiskykyä edustavuuden suuntaan 505 sai osoittaa seuraavana vuonna, kun ranskalaisvalmistaja valjasti sen kompensoimaan 604-malliston jättämää aukkoa. Sinällään sävelet olivat selvät, sillä 505:n konehuoneeseen nostettiin samankokoinen 2 849-kuutioinen PVR-kuutonen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana 505 Turbo Injection maksoi tuolloin markalleen saman verran kuin V6, mutta asiakaskohderyhmä oli silti jokseenkin eri: 180-hevosvoimaisella Turbolla kosiskeltiin urheiluhenkisiä ja V6:lla puolestaan edustavuutta hakevia. Hieman miedompaa suorituskykyä, mutta reilumpaa mukavuutta tarjosi valinnaisena myyty ZF:n neliportainen automaatti, jonka kylkiäisenä auto varustettiin myös vakionopeudensäätimellä. V6-mallin vakiovarustukseen ympättiin muun muassa lämmitettävät ja sähkösäätöiset taustapeilit, kevytmetallivanteet, kauko-ohjattava keskuslukitus, sähkölasit, kuljettajanistuimen korkeudensäätö ja sellaisia pikkumausteita kuten meikkipeilin valo ja sisävalojen viivekatkaisin. Vuonna -87 Peugeot 505 V6:n pyynniksi kirjattiin 227 900 markkaa, kun tavallinen 505 GR maksoi tuolloin 129 900 markkaa. Vauhdintappo hoidettiin V6-mallissa ABS-jarruilla. Tosin muualla maailmassa 505:n vetovoimaa venytettiin hieman pidempään, sillä tiettävästi mallin lisenssiversiota valmistettiin Argentiinassa 90-luvun puoliväliin ja Kiinassa vielä pari vuotta pidempään. Kun 505:n tuotannon alussa sen rinnalla oli vielä edeltäjämalli 504 ja yläpuolella Peugeot-malliston kärki, edustava 604, niin 90-luvun alussa 505:n kirittäjänä oli jo tovin ollut sen seuraajamalli 405 ja toisella puolella iso ja edustava 605. Huippunopeudeksi viisiportaisella manuaalivaihteistolla ilmoitettiin 205 km/h ja 0–100 km/h arvoksi 9,2 sekuntia. Samalla oli tehty keski-ikään yltäneeseen malliin ulkonäöllisiä kohennustoimia, kun etuja takapuskurit päivitettiin ja takavaloja suurennettiin. Peugeot 604 -tuotannon loppupään V6-versioissa moottori oli tuottanut 155 hevosvoimaa, mutta 505:n nokalla kuutonen kirnusi 170 hevosvoimaa. Vuosina 1979–1992 valmistetun 505:n muodot osuivat kohdalleen, sillä malli on kestänyt hienosti aikaa ja sen linjat puhuttelevat selkeydessään kansaa myös muiden merkkien piiristä. Kuutoskoneen ja varustelun vanavedessä nousi tietenkin myös hinta. Peugeot 505:n ajanmukaistamista tapahtui merkittävimmin mallivuodelle -86, kun esimerkiksi perusvoimanlähteen, kaksilitraisen bensiininelosen tehoa oli nostettu 100:sta 108:aan, etujousituksen rakennetta oli muutettu ja takajousitusta sekä iskunvaimennusta parannettu 505 Turbo -mallista saatujen kokemuksien perustalta. 24 8/2022 Peugeot 505 GTI V6. Joka tapauksessa tuotantoaika oli 505:n kotimaassakin sen verran pitkä, että mallin tehtäväkenttäkin ehti vuosien mittaan päivittyä tarpeen mukaan. Sisällä tehdyt toimet näkyivät uudelleenmuotoillussa kojelaudassa ja katkaisimissa sekä tuntuivat puolestaan uusien istuimien ansiosta. Lisävarustelistalle jäivät käytännössä vain nahkaverhoilu sekä metalliväri tai lakattu musta väri. Keskiluokan leijonavaunun valmistus alkoi vuonna 1979 ja jatkui Ranskassa aina vuoteen 1992, jolloin päättyi myös Peugeot’n takavetoisten henkilöautojen sarjatuotanto. Voimavarojen kasvun siivittämänä myös varustetaso kohennettiin vastaamaan edustusmalliin kohdistuvia odotuksia
Vuoden -86 esite kertoo 505:een saatavilla olleista varustetasoista moottoreineen. Niinpä 505 GTI V6 tarjosi piirun vähemmän varusteita kuin varsinainen 505 V6, joskin silti varsin tuntuvasti. Peugeot 505:n GTI-varustelu toi tullessaan muun muassa erikoismuotoillut istuimet ja kuljettajanistuimeen ristiseläntuen säädön, takaniskatuet, veluuriverhoilun, sähkölasit eteen, keskuslukituksen, tummennetut lasit, sähkökattoluukun, karttavalon kattokonsoliin sekä takaspoilerin. 25. Suomessa 505 GTI opittiin tuntemaan kaksilitraisen 120 hevosvoiman ruiskumoottorin liikuttamana. GTI ei nimittäin sitonut voimanlähteeksi edellä mainittua kaksilitraista, vaan se kertoi ennen muuta GTI-varustetasosta, joka sijoittui SRE-varustelun yläpuolelle, mutta Turbo Injectionin ja V6:n alapuolelle. Lisävarustelistalle jäivät esimerkiksi automaattivaihteisto, kevytmetallivanteet, nahkasisustus sekä metalliväri tai lakattu musta. V6 ei ehtinyt vielä mukaan. Olihan Suomessa maahantuojan kautta omana versionaan 505 GTI, jossa voimanlähteenä oli 120 hevosvoimaa tuottava kaksilitrainen ruiskukone, ja 505 V6:ssa siis 2,8-litrainen vinkkelikuutonen. Selitys löytyy moottorien ohessa varusteluokista. GTI V6 Mallimerkintä GTI V6 saattaa herättää oudoksuntaa Peugeot 505 -malliston edustajana
Hyvinkää Mukavimmasta päästä 26. Huolella pidetyn 11 TSE:n omistavan Peter Markénin mukaan luonnehdinnat pitävät edelleen hienosti kutinsa. Renault 11 TSE ’85 Renault 11 keräsi aikanaan kehuja sen tarjoamasta matkustusmukavuudesta kokoluokassaan
Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Renault-merkkiä suosineessa ensiomistajaperheessä liki 35 vuotta ollut 11 TSE siirtyi Peterin omistukseen vuonna 2019. Ohjaamo näyttää tasapainoiselta kokonaisuudelta. ”Kun sain ajokortin, niin silloin meillä oli vasta pari viikkoa vanha vuoden -70 Renault 8”, hän kertaa. Erityisen jäljen jätti ajokortin saamisen hetkellä ollut yksilö. 27. Tästä huolimatta eläkevuosien kynnyksellä alkanut vanhojen autojen harrastus kierteli ensin muiden kuin ranskalaisten piirissä. Sen jälkeen on ollut Kadett, Fiesta ja 100A, joka olisi minulla varmaan vieläkin, jos Datsun olisi vaan suurempi sisätiloiltaan. Ulkonäön herättämät odotukset täyttyivät tien päällä, sillä Renault 11 arvotettiin ajettavuudeltaan kokoluokkansa miellyttävimpiin. Sittemmin ranskalaisvalmisteiset autot tulivat muidenkin merkkien osalta tutuksi, sillä Peterin työelämä oli kosketuspinnassa suuren ranskalaisen ajoneuvojen varaosatoimittajan Valeon kanssa. Nyt omistuksessa on Fiat 128 Sport Coupé, joka tosin on myynnissä.” Fiatin myyntiponnistusten taustalla on säilytystilojen motivoima periaate, että on järkevää pitää vain yhtä harrastepeliä kerrallaan. Mukavimmasta päästä P eter Markénin Renault-yhteyden synty ajoittuu 60-luvun lopulle, jolloin perheen käyttöautona palveli Renault 8 pariinkin otteeseen. ”Ensimmäinen oli Amazon, jonka toin Ruotsista lomareissulla 2009. Tästä voi jo tulkitakin, että Fiatin kanssa tallipaikasta kilvoittelemassa on toinenkin harrasteauto, toukokuussa -19 Peterin omistukseen siirtynyt Renault 11 TSE ’85
Renault 11:n ajettavuutta luokassaan kiiteltiin autolehdistön aikalaiskoeajoissa, ja Peterin mukaan kehut osuvat edelleen maaliinsa. Auto oli alkuun muutaman kuukauden Renault-maahantuoja Oy Autorex Ab:n työntekijän käytössä, ja ensimmäinen varsinainen omistajataho aloitti Renaultin ohjaimissa marraskuussa -85. Etuveto. Pitkien säilytyksessä vietettyjen hetkien kielteinen seuraus oli polttoainepuolen ongelmat, joiden selvittelyyn Peter sai keskittyä auton hankittuaan. ”Renault 11:n korimalli ja muotoilu ovat viehättäneet minua aina, ja lisäksi tässä yksilössä kiinnosti hyvä varustetaso.” TSE toi tullessaan muun muassa monipuolisen mittariston kierroslukunäyttöineen sekä etuoviin sähköikkunat, jotka eivät 80-luvun puolessa välissä todellakaan olleet itsestäänselvyys edes pykälää isommissa autoissa. 28 8/2022 Renault 11. Hänellä auto oli hyvin vähällä ajolla, mutta pysyi omistuksessa aina viime vuosikymmenen lopulle saakka. Sen kanssa auto ei kuitenkaan toiminut oikein hyvin. Kyseessä oli Renaulteihin mieltynyt espoolaisperhe, jonka hellässä huomassa hyvin varusteltu 11 TSE pysyi tämän vuosituhannen puolelle. Hankin sitten Free Technicsiltä alkuperäiseen kaasariin korjaussarjan, jonka asentamisen myötä käyntiongelmat helpottivat.” Muutoinkin Peter kertoo hiljalleen parannelleen ja kohennelleen auton yleiskuntoa muutoinkin entistä paremmalle tolalle. Miellyttävää menoa Ennen Peterille päätymistä Renault 11:n ajot olivat käyneet vähiin, ja museorekisteriin se oli järjestynyt helmikuussa -16. Peterille siirtyessä auto oli seissyt pitkiä toveja, minkä seurauksena käyntiongelmat työtä teettivät. Samoin ajettavuutta parantavat uudet kaasuiskarit ja tulevana keväänä tyyliä tulevat luomaan aikanaan valinnaisvarusteena tarjotut hunajakennovanteet. 01 Merkki ja malli Renault 11 TSE 02 Vuosimalli 1985 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. 07 Mitat Pituus 397, leveys 163, korkeus 141, akseliväli 248 cm. Tilavuus 1397 cm 3 . Ja kun penkitkin ovat mukavat, niin mikäs tällä on ajellessa.” Ajettavuudesta Peter on huolehtinut myös uusimalla rengastuksen. 08 Suorituskyky Huippunopeus 165 km/h, 0-100 km/h 13,0 s. Teho 72 hv /5750 rpm, vääntö 106 Nm /3500 rpm. Kattava korjaussarja palautti kuitenkin kaasuttimen yhteistyökyvyn. Paitsi että Peter tiesi auton ja sen ylläpidon taustat, innosti häntä yleisestikin automallin edustama tyyli. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, McPherson-tyyppiset joustintuet, kolmiomalliset poikittaiset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Takana erillisjousitus, pitkittäiset tukivarret, poikittaiset vääntösauvajouset, kallistuksenvaimennin. Puristussuhde 9,2:1. Paino 890 kg. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 5-ovinen teräskori. Poraus 76,0, isku 77,0 mm. Monipuolisen mittariston ohella TSE:n varustetasosta kertoo etuikkunoiden sähkökäyttö. Hyvään perheeseen Maaliskuun lopulla -85 ensirekisteröity kullanruskea Renault 11 aloitti taipaleensa Uudellamaalla, mistä kertovat myös auton alkuperäiset UTO-kilvet. Edessä levyja takana rumpujarrut. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. ”Ajoltaan tämä on erittäin mukava, 80–90 km/h nopeudessa menee todella hienosti ja viisilovisen askin ansiosta pienellä kulutuksella. Autosta luopuminen ei tällöinkään ollut itsestään selvää, sillä Peterin kuultua Renault-harrastaja Seppo Robertssonilta autosta, meni tästä vielä vuoden päivät ennen kuin hienosti pidetty ja vain noin 119 000 kilometriä ajettu 11 TSE siirtyi hänen omistukseensa. ”Alkuperäinen kaksikurkkuinen Weber oli seisonnan seurauksena kärsinyt, joten laitoin tilalle kaverilla jouten olleen Renault 9:n kaksikurkkuisen kaasuttimen. Suurin osa auton kokonaisajokilometreistä kerättiin vuoteen 2003 mennessä, jolloin auto siirtyi sen ensiomistajan siskolle
Seuraavan vuoden mainoskuvassa mukana edustava 25, ja 11 puolestaan esillä kolmiovisena Turbo-versiona. Vaikka 9:n ja 11:n tuotanto päättyi Ranskassa 80-luvun loppuun, jatkui mallien taival 90-luvulla vielä Argentiinassa, Kolumbiassa, Taiwanissa ja viimeisimpänä Turkissa vielä vuoden 2000 puolelle. Bensavoimanlähteinä 11:ssä olivat alkuvuosina TC-version 48 hevosvoiman 1,1-litrainen ja kaksi versiota 1,4-litraisesta: TL:ssä ja GTL:ssä 60-hevosvoimainen ja TSE:ssä 72-hevosvoimainen. Mallivuodelle -86 Renault 11:n 1,4-litrainen päivitettiin 68-hevosvoimaiseksi (GTL ja TLE) ja niiden yläpuolella TXE liikkui 82 hevosvoiman 1,7-litraisella moottorilla. Kullanruskea 11 TSE oli alkuun Renault-maahantuoja Oy Autorex Ab:n työntekijän käytössä, ja ensimmäinen varsinainen omistajataho aloitti Renaultin ohjaimissa marraskuussa -85. Renault 11:llä oli tärkeä rooli osana valmistajan alemman keskiluokan mallistoa. YSIN VIISTOPERÄINEN SISAR Kahdeksankymmentäluvulla Renaultin alemman keskiluokan mallitarjonnasta vastasi kaksikko 9 ja 11. 29. Keulasta 11:n tunnisti neljästä suorakaiteen mallisesta valosta, kun 9:ssä oli kaksi valaisinta, joskin vuonna -85 Ysin prameampien malliversioiden keulailme päivittyi vastaavaksi kuin 11:ssä. Mallivalikoima oli maailmalla laajempi, mistä nostoina digitaalimittaristolla ja puhesyntetisaattorilla varustettu 11 TSE Electronic sekä kolmiovisena tarjottu Renault 11 Turbo (105–115 hv), joka kolusi pikataipaleitakin Renault Sportin toimesta A-ryhmän rallipeliksi rakennettuna. Vuosina 1981–1989 valmistetut mallisisaret olivat tekniikaltaan identtisiä, mutta erottavana tekijänä oli korimalli: 9 oli porrasperä, 11 puolestaan isolla takaluukulla varustettu hatchback. Vuoden -84 mainoksessa mallin seurana 5, 9 ja 18
30. Kawasaki F6 ’72 Katuenduro 50 vuoden takaa Ari-Pekka Saarela pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan moottoripyörällä ajoa 70-luvun jälkipuoliskolla. Alla oli silloin oranssinvärinen Kawasaki – sama peli, jolla mies ajelee tänäkin päivänä
Ulkonäkökin oli hierottu amerikkalaiseen makuun, mikä vaikutti miellyttävän myös suomalaisia prätkäjätkiä ja motukkamimmejä. Varhaisemmista mäntäohjatuista ja sittemmin yleistyneistä läppäventtiiliratkaisuista poiketen Kawasakin imuajoitusta ohjataan levyluistin avulla. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Katuenduro taipuu monenlaiseen hauskanpitoon ja on kaupungissakin kuin kotonaan. Vuoden aikana tapahtui pientä kehitystä, jonka seurauksena ensimmäisen erän laitteet eroavat monilta osin seuraavista. Vuotta tuoreemmat olivat punaisia ja kone mustanpuhuva. Hesasta Hollolaan F6:n kaksitahtikone on ärhäkkä ja sen vetoalue on laaja. Hollola E lintason nousun myötä moottoriajoneuvojen markkinat muuttuivat. 50 vuoden takaisissa näyttelyissä ja lehdissä alkoi näkyä lajityypin japanilaisia edustajia, jotka vaikuttivat etenkin eurooppalaisiin kilpailijoihinsa verrattuna järkeviltä ja monikäyttöisiltä. Vuonna -72 Suomeen laivattiin Japanista kourallinen oranssinvärisiä Kawasaki F6 -enduropyöriä, joita käytettiin näyttelyissä ja tarjottiin lehdistölle koeajettaviksi sekä tietysti viranomaisille tyyppikatsastusta varten. Sikäläisellä perheellä oli täällä sukulaisia, ja perheen poika oli tuonut Kawasakin tänne”, Ari-Pekka taustoittaa. F6:n varsinainen maahantuonti alkoi seuraavana vuonna. Siksi sen kaasutin on sivuposken alla piilossa. Yleiskäyttöä ajatellen F6:n vakiovarustukseen lukeutuu monipuolinen mittaristo sekä tavarateline. Osa tehtaista kaatui, jotkut taas muokkasivat mallistonsa vapaa-ajan viettoon sopivaksi. 1970-luvulle tultaessa katuendurot alkoivat houkutella suomalaisiakin enenevissä määrin. ’72-mallissa tankki, sivukopat ja takalokasuoja ovat oranssin väriset ja moottori hopeansävyinen. Kokonaisuus oli mukava ja moneen taipuva, mutta jotkut saattoivat pitää katuenduroa liian kesyn oloisena eurooppalaisten mantsavehkeiden kuten KTM:n tai Zündapp GS 125:n rinnalla. Yksi harvoista uutena maahan saaduista ’72-malleista löytyy Ari-Pekka Saarelalta, jolla sama pyörä on viihtynyt jo yli 40 vuotta. Metsäpolkujen koluaminen epämukavalla ja äänekkäällä kilpavehkeellä oli mukavaa mielikuvissa, mutta ei käytännössä. Yhä useampi pystyi hankkimaan moottoripyörän sijasta henkilöauton, mikä luonnollisesti ajoi prätkävalmistajat ahtaalle. Silmiinpistävin seikka on väritys. Tankkiin sopii lorotella bensiiniä suoraan huoltamon pumpusta, sillä moottori on varustettu tuoreöljyvoitelulla. Etenkin Yhdysvalloissa huvikäyttöön tehdyt moottoripyörät tekivät kauppansa, ja sieltä ilmiö levisi pian muuallekin. Monikäyttöisyyttä korostettiin myös Sumekon mainoksissa. 31. ”Tämä yksilö oli kulkeutunut meidän kulmille Hollolaan Helsingistä. Katuenduro, eli maastokelpoinen mutta nöyrästi kaupunkiajoon taipuva malli kiinnosti monia
Yhteistä taivalta on takana jo yli 40 vuotta. Maalatun oranssin etulokasuojan tilalla oli korkealle asennettu muovilokari ja iso takavaloasetelma oli korvattu kevyellä ja joustavasti kumikiinnitteisellä lampulla. ”Helsinkiläinen kaveri myi pyörän naapuriin, naapuri myi sen myöhemmin minun velipojalle, ja häneltä Kawa sitten siirtyi minulle. Siitä alkoi seikkailujen sarja. Paikasta toiseen mies liikkui Solifer SM 77 A:n sarvissa. Kawalla pysyi kyllä niiden matkassa hienosti.” Hollolan kevarijengi kokoontui vanhan kioskin luona kirkolla. Maahantuoja ratkaisi ongelman tökkäämällä Kuplan ”huilun” pakoputken jatkoksi. Pienet kulumat tuovat luonnetta pyörän olemukseen. Kiskalta sai limua ja jäätelöä, ja jos taskussa pyöri ylimääräisiä lantteja, niitä sai lyödä 50 vuoden takainen maalipinta on edelleen siistissä kunnossa. Pyörästä puretut osat eivät onneksi ollut hukassa, vaan helsinkiläinen löysi ja antoi ne minulle myöhemmin, ja minä sitten palautin pyörän alkuperäiseen asuunsa.” Kevarikorttia Ari-Pekalla ei F6:n oston aikoihin vielä ollut. Ja ne leveät sarvet tuntuivat myös aika erikoiselta.” Kevarijengin matkassa Kevytmoottoripyörän kuljettamiseen oikeuttavan ajokortin Ari-Pekka sai kouraansa täytettyään 16 vuotta vuonna -80. Mittaristo oli riisuttu kokonaan pois, samoin tarakka. Ari-Pekka Saarelan teinivuosinaan hankkima Kawasaki on edelleen miehen käytössä. Jätkillä oli GTja X4-Suzukia, Honda CB 125 Twin ja muita sen ajan vehkeitä. Helsinkiläisomistaja oli muokannut Kawasakia alkuperäistä ärhäkämmän oloiseksi. Pari tyttöäkin oli, toinen ajoi Honda CB 125:llä ja toisella oli Lepakko-Suzuki. 32 8/2022 Kawasaki F6 ’72. Tyyppikatsastuksessa alkuperäinen pakoäänenvaimennin todettiin alitehoiseksi. ”Meitä oli siinä kylällä kasassa hyvä porukka ja kaikilla kevarit. ”Kawasakilla meno oli kyllä Soliferin jälkeen hurjaa kyytiä
Käytön helppoutta lisää myös tuoreöljyvoitelu. ”Kerran vedin kunnolla lepikkoon. Kaasutin on kopan alla piilossa. Magneettosytytys, poljinkäynnistys. Sitten myöhemmin otin Kawan taas ajoon. Teho 17,5 hevosvoimaa/7 500 rp/m, suurin vääntömomentti 1,74?kpm/7 000 rp/m. Autoilun lomassa Kawasakilla oli mukava kurvailla. ”Vein siitä kilven pois kun lapset olivat ihan pieniä. 70-luvun alun maastokelpoiseksi moottoripyöräksi F6:n mittaristo on runsas. 05 Runkorakenne Alakehtotyyppinen teräsputkirunko, nestetoimiset iskunvaimentimet, edessä teleskooppihaarukka, takana keinuhaarukka ja putki-iskunvaimentimet, kierrejouset. Aikoinaan Kawan ohjaustangon leveys herätti huomiota. 33. Sekin ongelma poistui kun oppi säätämään vehkeet kohdilleen.” Kulkua Kawassa piisasi mukavasti, välillä ehkä hiukan liikaakin. Sänkipellolla oli toisinaan tosi mukava vedellä. Välillä F6 oli pois rekisteristäkin, mutta silloinkaan se ei jäänyt aivan unohduksiin. Viehättävästi patinoituneen Kawasakin mittariin karttuu kilometrejä aina muutaman tuhannen verran joka kesä. Se oli aika kylmää kyytiä.” Ari-Pekka kehuu Kawasakin luotettavuutta. Onneksi selvisin siitä ilman suurempia kolhuja”, mies naurahtaa. Kaasuja ryyppyvaijerit kulkevat sivukopan sisään. Oli mutkassa aika pehmeä sorapinta ja vauhtia jonkin verran liikaa. 06 Mitat Pituus 2 000 mm, korkeus 1 075 mm, leveys 850 mm, maavara 245 mm, kuivapaino 105?kg. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto jalkavalitsimella, uiva monilevykytkin, ketjuveto. pajatson tai flipperin sisuksiin kioskin naapurissa Hollituvalla. ”Oli se kyllä aika kova kuumenemaan ja mäntä lämpöleikkasi usein kiinni, mutta matkaa pääsi aina jatkamaan kun ensin hetken jäähdytteli. 01 Merkki ja malli Kawasaki F6 02 Vuosimalli 1972 03 Moottori Yksisylinterinen levyluistiohjattu ja tuoreöljyvoitelulla varustettu ajoviimajäähdytteinen kaksitahtimoottori. Iskutilavuus 124 kuutiosenttiä (poraus 58,8 mm, isku 52.0 mm). Tai kävin mä sillä välillä vähän ajelemassa. Välillä letka päristeli pikkuteitä pitkin Lahteen. Vuosien jälkeen Ari-Pekan mielessä ei missään vaiheessa käynyt ajatus pyörän myymisestä eteenpäin, eikä 18 vuotta täytettyään hankkinut isompaa pyörää. ”Talvellakin seikkailtiin, mutta silloin mukana oli tietysti vähemmän porukkaa. Pyörä jäi varastoon seisomaan silloin pidemmäksi aikaa. Reissujakin tehtiin, yleensä lähiseudulle kuten Pyhäniemeen, Viitailaan ja Lahdenpohjaan. Sytytystulpan oikutellessa hattu siirretään viereiseen ja taas mennään. Vanha rekisteritunnuskin oli vapaana, ja sain saman tutun rekkarin siihen sitten.” Ja matka jatkuu aina vain. Pyörä ei jättänyt milloinkaan tien sivuun. Tyyppikatsastustodistuksessa sitä kuvattiin ylileveäksi
Tavallaan näin joskus kävikin. Ferrari Dino 208 GT4 ’79 VASTARANNAN KIISKI Seitsemänkymmentäluvulle tultaessa urheiluautomuotoilussa otettiin uusia ja villejä suuntia. 34. Näytti siltä kuin konseptiautot olisi viety suoraan sarjatuotantoon. Menneiden vuosikymmenten kauniin pyöreät linjat heitettiin roskakoriin, ja suunnittelupöydän perustyökaluksi valittiin viivoitin
Tarina ei kerro, eikö Ferrarin luottokorittaja Pininfarinalla ollut mielenkiintoa tai resursseja nelipaikkaisen auton suunnitteluun, mutta joka tapauksessa Ferrari kääntyi asiassa Bertonen puoleen, ja tätä voidaan mahtimerkin historia huomioiden pitää pienenä ihmeenä. 70-luvulle tultaessa Gandinin luomisvoima sen kuin kasvoi. Ferrari otti Bertonen tarjouksen vastaan, ja näin syntyi Ferrari Dino 308 GT4. Bertonella ja urheiluautovalmistaja Lamborghinilla oli pitkä tiivis suhde takanaan, olihan Bertone suunnitellut korit jokaiseen Lamborghiniin ensimmäisestä 350 GT -mallista lähtien. Ja olihan Bertonella pöytälaatikossa mitä tarjota – nimittäin Lamborghinin hylkäämä Urraco-ehdotelma. Tällä kertaa päästiin maaliin asti, ja uutukaisesta tuli Lamborghini Urraco. Gandini teki työtä käskettyä, ja uusi versio valmistuikin pikaisesti. T orinolainen muotoilustudio Bertone toimi muotoilun uudistamisen keihäänkärkenä, ja kiistaton kuningas siellä oli Marcello Gandini. Ferrari ja Lamborghini eivät olleet koskaan aiemmin malliensa suhteen näin lähellä toisiaan, eivätkä myöskään myöhemmin. Ferruccio Lamborghini tilasi Bertonelta 2+2-paikkaisen auton, mutta Gandinin ehdotelma ei mennyt läpi. Mies kaiversi nimensä automuotoilun historiaan viimeistään Lamborghini Miuralla, joka näyttää vielä nykyäänkin kuin toisella planeetalla suunnitellulta. Enzo Ferrari katseli touhua sivusta ja ymmärsi, että 2+2-malliselle autolle on kysyntää, eikä sellaista löytynyt Ferrarin valikoimasta. Teksti ja kuvat: Tamas Vilagi 35. Luonnos palautettiin takaisin Bertonelle muutostoiveiden kera
Kaupunkiajossa ei ole tarvetta kajota kaavion etummaisiin vaihteisiin ollenkaan, 1-3-5 riittää. Dinon ainoita sähkötoimisia komponentteja on bensapumppu, jonka annetaan ensiksi täyttää rauhassa kaksikurkkuisten Weberien kohokammiot. Superjäykkä kytkin pohjaan, vaihde pykälään ja menoksi siis. 36 8/2022 Ferrari Dino 208 GT4. Dinolla voi ajella sujuvasti kaupunkiliikenteessä, mutta se on omimmillaan pikatiellä, ennen kaikkea mutkaisilla sellaisilla. Autoa ei suotta kutsuta yhdeksi käytännöllisimmistä Ferrareista. Puhumattakaan nimestä, joka ristimähetkellä oli pelkkä Dino, ilman Ferrari-tuotemerkkiä. Nimittäin koskaan aiemmin ei sarjatuotanto-Ferrarissa ollut nähty kahdeksansylinteristä moottoria, ja vieläpä auton keskiosaan sijoitettuna. Äänentoistolaitteille ei ole tarvetta, sillä tässä laitteessa pauhaa aito maranellolainen soittopeli. Vastaavaa settiä on runnottu kilparadoilla vuosikymmenet, ja millä menestyksellä! 70-lukuinen Ferrari on vielä puhdasta mekaniikan juhlaa. Dino-mallinimellä on pitkät perinteet Ferrari-saagassa. Iskutilavuus on Italian verokäytäntöjen takia pieni, mutta äänimaailma ja luonne ovat aitoa Ferraria. Tien päällä auto tuntuu jämäkältä ja istuu magneetin tavoin asfaltin pinnassa. Kotimaassaan Italiassa Ferrari on luultua harvinaisempi näky, sillä autot ovat perinteisesti päätyneet vientimarkkinoille. KASIKONEEN RAJUT SÄVELET Rakenteeltaan Dino edustaa perinteistä Ferraria. Yleinen laatuvaikutelma on tasokas; minkäänlaista nitinää tai natinaa ei kuulu mistään. Jarrut ovat tehokkaat ja tuntuma hyvä eikä Ferrarilta vähempää voi odottaakaan. Konetta on hauska kepittää, sillä vaihteisto on tiheästi porrastettu. Hammastanko-ohjaus on millintarkka, ja Momon valmistama ratti natsaa käteen hienosti. Kuitukomposiittiakin löytyy alustan puolella. Vastasyntyneessä oli muutakin Ferrarille poikkeuksellista kuin ulkonäkö ja sisätilat. FERRARIN PUIKOISSA Se menee suoraan tunteisiin kun istahtaa Ferrarin ratin taakse, sen verran mytologiaa kyseisen merkin historia kantaa harteillaan. Kone suorastaan kerjää korkeita kierroksia. Manuaalinen ryyppy on välttämätön kylmäkäynnistyksessä, mutta vain hetkeksi, sillä jo kymmenen sekunnin kuluttua moottori asettuu käymään tasaista tyhjäkäyntiään. Auto soljuu eteenpäin ketterästi ja vakaasti. GT4-mallin kohdalla ajatuksena oli kuitenkin markkinoida autoa eräänlaisena alabrändinä Ferrari-tuotemerkin sijaan. Nimi viittaa Enzo Ferrarin traagisesti nuorena menehtyneeseen poikaan, Alfredinoon. Takaistuimien selkänojan takana pauhaa kaksilitrainen V8-moottori. Avainta kiertäessä kone herää heti eloon. Todellinen vetoalue alkaa 4 000 kierroksen kohdalla, mikä tarkoittaa viitosvaihteella vähintään 130 kilometrin tuntivauhtia. 208-mallissa on yksi pakoputkiston ulostulo, 308-mallissa niitä on neljä. Runko on taivutettua putkea, kori terästä ja luukut alumiinia. Italiassa kuutiotilavuus vaikutti auton verokohteluun. V-moottorille tyypillistä lotinaa ei kuulu, pikemminkin ääni on kuin kaksi rinnan kytkettyä korkeaviritteistä nelosmoottoria laulaisi duettoa. Yli kaksilitraisia autoja verotettiin ankaralla kädellä, ja tämä jätti Lentokonemainen mittaristo on esimerkillisen selkeä ja hallintalaitteet konstailemattomia. Punaviiva on 8 000 kierroksen kohdalla. Kaksilitrainen versio tuottaa 170 hevosvoimaa, eli huomattavasti 308:n myllyä vähemmän, mutta on kierrosherkkyydeltään sitäkin kiukkuisempi. Kilparadoilla Dino-malleja oli jo 50-luvulla, ja siviilimallistoonkin se esiteltiin Dino 206 -nimisenä vuonna 1967. Ennen kuin pääsee nautiskelemaan moottorin äänimaailmasta, on pakko antaa silmien levätä hetki ohjaamon yksityiskohdissa, etenkin biljardipallopäisessä vaihdekepissä ja ikonisessa lovikehikossa sen ympärillä. Ollako Ferrari vai eikö olla. Suomen teillä ei saa siis olla mukavuusalueella kovin pitkään. Ajatus ei kuitenkaan lyönyt leiville, ja Dinoa alettiin pian markkinoida perinteisesti Ferrarina. Sen kotelo on valettu kevytmetallista, tahtia lyö kahdeksanmukinen rytmikone ja säestyksestä huolehtivat tuplanokat ja tuplaWeberit
Iskutilavus 2,0 litraa (poraus 66,80 mm, isku 71,00 mm). Moottorina V8 on vajavainen, jos ajatellaan Enzo Ferrarin periaatetta, jonka mukaan Ferrarissa pitää olla aina 12 sylinteriä. 07 Mitat Pituus 4 300, leveys 1 800, korkeus 1 180, akseliväli 2 550 mm. Käytännön harrastamisen kannalta mallissa on takaistuimien lisäksi muitakin etuja. Kallistuksenvaimentimet edessä sekä takana, levyjarrut molemmilla akseleilla, hammastanko-ohjaus. Erilainen maranellolainen GT4 ei näytä perinteiseltä Ferrarilta. Harrasteikäisenä Dino GT4 jakaa ihmisten mielipiteet kahteen kasaan samalla tavalla kuin uutena, mikä tuskin vaikuttaa Dinosta haaveilevan autovalintaan. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0–100 km/h 8,2 s, huippunopeus 215 km/h. Liki 4 000 kappaleen myyntimäärä oli Ferrarin kaltaiselle valmistajalle huikea. Veroetumalli oli ymmärrettävästi kallis sekin, mutta Ferrariksi edukas. automaattisesti kaikki Ferrarit veroedun ulkopuolelle. Kaiken kukkuraksi GT4:n voimanlähde sijaitsee takaistuimien selkänojan takana eikä keulalla kuten Ferrarin malleissa aiemmin. 06 K ori Kaksiovinen teräskori, luukut kevytmetallia. 05 Alusta Erillisjousitus kierrejousin. Tämä sävy tottelee kutsumanimeä ”illan sininen”. Eikä sovi unohtaa kahta pääasiaa, jotka tekevät autosta aidon Ferrarin: rähisevät äänet ja huiman hieno ajettavuus. 01 Merkki ja malli Ferrari Dino 208 GT4 02 Vuosimalli 1979 03 Moottori Taka-akselin yhteyteen poikittain sijoitettu nestejäähdytteinen V8. Esimerkiksi teknisesti Dino on monen vanhan polven Ferrarimekaanikon mukaan yksi tehtaan parhaita konstruktioita. Puristussuhde 9:1. 37. Sylinteriryhmä ja kannet kevytmetallia, kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia kantta kohden, neljä kaksikurkkuista Weber 34 DCNF -kaasutinta. Ferrarin ei tarvitse aina olla punainen. Kiilamainen ulkonäkö on Bertonen käsialaa. GT4 oli nimittäin kaupallinen menestys. 04 Voimansiirto Täyssynkronoitu viisinopeuksinen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella (doglegtyyppiä), kuiva yksilevykytkin, takaveto. Teho 170 hevosvoimaa. Pininfarinan tyypillinen cokispullomuotoilu loistaa poissaolollaan, ja tilalla on terävälinjaisia kulmia. Kuten autoympyröissä on usein nähty, kriitikot ovat eri porukkaa kuin ostava yleisö. Ferrari-teksti koristaa Cromodoran magnesiumvanteita muualta valmistajan nimeä pitää hakemalla hakea. Ensiesittelyn aikaan mallia kritisoitiinkin merkkifanaatikkojen toimesta joskus kovasanaisestikin. Kirouksen murtamiseksi tehdas lanseerasi 208 GT4 -mallin, joka oli kaksilitraista moottoria lukuun ottamatta identtinen 308 GT4:n kanssa. Jännittäviä yksityiskohtia ja taitavasti muotoiltuja taitekohtia löytyy lisää aina kun kuvakulma vaihtuu. Takapenkkien mahduttaminen hieman yli nelimetriseen koriin edellyttää pitkää akseliväliä, joka saattaa olla pienoinen sulattelun paikka perinteistä urheiluautoprofiilia kaipaavalle. Kaksilitrainen versio kasvatti Italian Ferrarikantaa 840 yksilöllä vuosina 1974–1980
Niko Roivainen iski silmänsä naapuriin uutena myytyyn yksilöön huomattuaan, että kyseessä on harvinaisempi Syncronelivetomalli. Volkswagen Jetta Syncro ’88 Huomaamatonta Toisen sukupolven Volkswagen Jetta alkaa olla liikenteen seasta jo kadonnut. vetovoimaa 38
Voi hyvinkin olla, että Anttolan isäntää viehätti ajatus nelivedon tuomasta etenemisvarmuudesta, josta ei maaseudulla haittaa varsinkaan talvisaikaan ollut. Tuulos Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine K ysymykseen, mikä tekee harrasteautosta kiinnostavan, ovat kaikki vastaukset oikeita. Niko Roivainen löysi selvät perusteet vuoden 1988 Volkswagen Jetan tallentamiseen. Erikoista siinä on se, että neliveto on jatkuvasti käytettävissä. Uudentyyppinen neliveto Elettiin toukokuun alkua 1988, kun Ensio Anttola Tuuloksen Teuron kylästä kätteli kaupat uudesta nelivetoisesta Volkswagen Jetasta. MOPOISTA MERSUIHIN W124-Mersuja varmoina käyttöautoina suosivan Niko Roivaisen ajoneuvoharrastusta eivät tarpeettomat raja-aidat rajoita. Ensio ja Helvi Anttolaa oli siihen asti palvellut lujaa tekoa oleva neliovinen Volvo Amazon. Maaseudulla asumisen mahdollisuuksiin on lukeutunut alaikäisenä aloitettu peltoautoilu, jossa tuntumaa on haettu muun muassa 900-Saabista sekä Volvoista. Lisäksi Jetta Syncrossa vetovoima jakautuu etuja takapyörille automaattisesti tarpeen mukaan. Auto on uutena myyty naapuritilan vanhalle isännälle, kilometrejä on sen matkamittariin kertynyt varsin niukalti, ja kyseessä on maassamme erittäin harvinainen Syncro-nelivetomalli. Kun Niko täytti 18 vuotta, harrasteautokokoelma täydentyi enolta saadulta ’57 Oldsmobilella. Enää ei ole ketään kertomassa, miksi tuolloin jo 67-vuotias eläkepäivistään nauttiva maanviljelijä päätyi hankinnassaan Volkkarin. Talleista löytyy näiden lisäksi Opel Asconaa, pallokeulaista lava-Volkkaria ja äidin isoisän uutena ostama KE-35 Toyota Corolla, joka kaipaisi elvytystä liikenteeseen. Haaveautonaan Niko pitää 80-luvun ikonista W126-korin SEC Mersua, johon tuntumaa tuli ensin haettua korinvaihtoyksilöllä. Kun laaja-alaisen kiinnostuksen lisäksi on vielä hyvät säilytystilat, tekemisen pulaa ei ole näköpiirissä. Yhdelle se on silmää miellyttävä muotoilu, toiselle mieltä kiinnostava tekniikka, kolmannelle muistojen kyllästämä tunnearvo. Se sai sittemmin purkautua varaosiksi, kun kohdalle osui ’86 380 SEC, jonka kunnostus alkaa olla viimeistelyä vailla. Tätä seikkaa korosti myös Jetan käyttöohjekirjan Syncroa varten painettu liitevihkonen, joka kuvaili mallin jokapyörä vetoisuutta seuraavin sanakääntein: ”Jetta Syncro on varustettu uudentyyppisellä nelivedolla. Harrastus on jatkanut luontevaa laajentumistaan vanhojen bensamittareiden keräilyyn ja entisöintiin. Ajokorttia odotellessa kunnostettavaksi tuli hankittua ’82 Ford Taunus, joka pian luovutti käyttöauton tehtävät Mersun W190-turbodieselille. Vanhoja, käyttökuntoon entisöityjä mopoja on niitäkin kertynyt jo kymmenkunta. ”Kyllä autoja on, kun vaan kerkeisi laittaa ja ajella.” 39
Erikoisen rakenneratkaisunsa ansiosta Jetta Syncro on monikäyttöinen ja suuritehoinen maantieauto, jonka ajo-ominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa yhtä lailla lumija jääkeleillä kuin poikettaessa tavallisilta teiltä maastoon. Ainoastaan etuja takapyörille välittyvän voiman määrä muuttuu tarpeen mukaan. Autolla uskaltaa puskea paikkoihin, jonne pelkällä etuvedolla lähtöä harkitsisi tovin. Ohjauspyörän takaa katsottuna ei silmiin osu 4x4-merkkejä tai nelivedon saati lukkojen merkkivaloja. Varsinainen maastoauto Jetta Syncro ei kuitenkaan ole – sen maavara on sama kuin tavallisen Jetan.” Mitään 80-luvun maasturiin viittaavaa Syncrosta onkin turha hakea. Ilmiselvää kuitenkin oli, että Volkswagenin tuotekehitysosastolla nähtiin tulevaisuus, jossa Volkkarikaupan ovesta sisään asteli aina vain vaativampaa mutta mutta vähemmän teknisesti etevää autoilijasukupolvea: ”Perinteisistä nelivetoisista malleista poiketen Jetta Syncron kuljettajan ei tarvitse erikseen kytkeä nelivetoa toimintaan eikä pois toiminnasta. Tämä lisää pyörien pitoa ajorataan ja siten kiihtyvyyttä liukkaalla tienpinnalla.” Syncron valinneen kuluttajan oli hyvä ymmärtää autonsa voimansiirron toimintaperiaate, joka tiivistettiin vihkoseen seuraavasti: ”Jetta Syncron neliveto on jatkuvasti käytettävissä. Yhtä turhaan käsi hapuilee nelivedon, tai alennusvaihteen kytkeviä vipuja. Tämän huomaa etenkin lumessa ja liukkaalla, liikkeellelähdössä sekä jyrkissä nousuissa. Näin voimansiirtohävikki pysyy mahdollisimman vähäisenä ja tarvittaessa on käytettävissä paras mahdollinen vetovoima.” ”Varsinainen maastoauto Jetta Syncro ei kuitenkaan ole – sen maavara on sama kuin tavallisen Jetan.” 40 8/2022 Volkswagen Jetta Syncro. Näissä olosuhteissa ajettaessa Jetta Syncro on myös turvallisempi: kiinni juuttumisen pelkoa ei ole, eikä ole tarpeen ajaa vauhdilla esteiden yli. Kun vetävät voimat välittyvät kahden sijasta neljälle pyörälle, vähenee pyörien lipsuminen huomattavasti. Virhetoimintojen mahdollisuutta ei ole ja kuljettaja voi täysin keskittyä seuraamaan liikennetilanteita.” Syncron edut kävivät selväksi tarkalleen siinä kohdin kun etuvetoisella Jetalla paikalleen jäänyt autoilija jäi kytkintä nostettuaan kuuntelemaan tyhjää lyövien etupyörien ujellusta: ”Jatkuva neliveto lisää vetovoimaa huomattavasti. Voitte ajaa hitaasti, pysähtyä ja jatkaa ajoa. Vetovoiman automaattinen jakautuminen etuja takapyörille saavutaan etuakselistoon sijoitetun nestekytkimen (viskokytkimen) avulla. Vetovoiman jakautuminen etuja taka-akselille tapahtuu automaattisesti tieolosuhteiden mukaan. Jetta Syncro etenee yhtä vaivattomasti pitkin ajouria, kuin umpihangessa
Poraus 81 mm, isku 86 mm. Tapahtumien kulku on jäänyt epäselväksi, mutta jokin pienehkö vahinko Jetan konepeltiin Anttolan aikoina kohdistui. Auton koko käyttöiän. Kolarikorjauksia auton keulilta ei löydy, mutta Niko Roivainen arvelee, että tallissa säilytetyn auton päälle saattoi pudota jotain, minkä seurauksena hiukan kuhmuiseksi jäänyt konepelti maalattiin uudelleen. Viskokytkin toimi molempiin suuntiin, joten jos sitkeästi puski aina vain syvempään lumihankeen, saattoi lopulta paikalle jäätyään peruuttaa nelivedolla omia jälkiään lähtöruutuun. Viskokytkimellä automaattisesti kytkeytyvä neliveto 05 Alusta Edessä McPherson-joustintuet, hammastanko-ohjaus. 08 Suorituskyky Huippunopeus 176 km/h Kiihtyvyys 0-100 km/h 11,6 s. Teho 89 hv / 5200 rpm. Rumpujarrut 06 Kori Neliovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pituus 4 315 mm, leveys 1 665 mm, korkeus 1 415 mm, akseliväli 2 470 mm. Jetan voimanlähteenä palvelee 1 781-kuutioinen kaasutinmoottori. Tilavuus 1,78 litraa. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaiheisto, valitsin lattiassa. Huoltokirjamerkintöjen mukaan yhdeksän vuoden täytyttyä oli Volkkarin mittariin kertynyt vasta 25 000 kilometriä. 10/87 painettu suomenkielinen ohjekirja tuntee Jetta syncrosta myös suihkutusmoottorimallin, jonka suoritusarvot ovat hiukan heikommat ja omapaino 35 kiloa isompi. Viimeinen huoltomerkintä kirjassa ajoittuu keväälle 2005, jolloin mittarilukemaksi kirjattiin 44 000 kilometriä. Samoihin aikoihin loppuvat myös Ensio Anttolan syncroilut, kun hänen oli aika siirtyä vanhainkotiin. 01 Merkki ja malli Volkswagen Jetta Syncro 02 Vuosimalli 1988 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. 41. Nautittavia, turvallisia ja huolettomia ajokilometrejä on luvassa vuodesta toiseen. Ensimmäiseen takuuhuoltoon Syncro palasi puolentoista vuoden ikäisenä vajaat 7 000 kilometriä mittarissaan. Anttolan ajelut rauhoittuivat 90-luvulle tultaessa. Hinhakäyttöinen nokka-akseli sylinterikannessa. Eli heti kun takapyörien pyörimisnopeus jäi sutivien etupyörien nopeudesta jälkeen, hirtti kardaanin jatkeena ollut viskokytkin kiinni ja nappasi taka-akselin mukaan töihin. Vasta 94 000 ajetun syncron huollot on asianmukaisesti hoidettu. Paino 1 080 kg. Levyjarrut. Viimeisellä hetkellä Hämeenlinnassa toimineen Vaukon autoliikkeestä ostettu Jetta palveli Ensio Anttolaa viikoittaisilla kauppareissuilla, joilta kilometrejä kertyi harvakseltaan. Jarrutettaessa vapaakytkin vapautti taka-akselin. Takana erillistuenta kierrejousin
Kojelautaan ei koskaan upotettu edes radiota. ”Ajattelin, että nyt on viimeinen hetki, kun olin sitä kyttäillyt monet kerrat ja tiesin, että se ei ole mikään tavallinen Jetta.” Niko sai Leväseltä Volkkarin koeajoon. Jetan alkuperäisvanteet muurautuvat lumesta umpeen välittömästi. Kilometrejä mittariin kertyi Veikon aikana vajaat 50 000. Lapsettomalta parilta Anttolan tila sekä sen autotallissa säilytetty Jetta periytyivät Helvi Anttolan veljenpojan Veikko Leväsen käyttöön. Tarvittavat huollot ja öljynvaihdot autoon tehtiin kotikonstein ja uuden nokkahihnan moottori sai vuonna 2012. Volkkari on yksityiskohtiaan myöten täysin alkuperäinen. Jetan edetessä ei sen nelivetoisuuteen kiinnitä mitään huomiota. 42 8/2022 Volkswagen Jetta Syncro. Auto lähtee eleettömästi paikoiltaan sutimatta. Kunnostaessaan perintötilansa päärakennusta Levänen lasketteli Jetalla Lopen ja Teuron väliä. Niko Roivainen oli seurannut naapuritilan Jetan vaiheita jo kouluajoiltaan, mutta ei tarkoin muista milloin hänen huomionsa kiinnittyi Volkkarin nelivetoisuuteen. Vanteet ovat saamassa hiekkapuhalluksen ja uuden maalipinnan ennen museoajoneuvotarkastusta. Auton kohtalosta päästiin heti sopuun, ja viikkoa myöhemmin Niko sai noutaa auton Lopelta. Todettuaan sen olevan kaikin puolin kunnossa hän ehdotti sille mielestään sopivaa kauppahintaa. 2008 edesmenneen Ension auto jäi hänen Helvi-leskelleen. Kun 2018 Leväsen oli aika luopua perintötilastaan, Niko näki tutun Syncron pihalla ja kävi kysymässä kiinnostavan auton kohtaloa
Ajokuntoa pidetään yllä ajamalla. Huolellinen ruosteenestosuojaus on pitänyt alustan hyvänä. Hän toteaa arvostavansa Syncrossa harvinaisuuden lisäksi sen täysin tiedossa olevaa historiaa. Paikoittainen hiekkapuhallus ja uusi maalipinta sekä yleisilmeen siistiminen ovat lähiaikojen tavoitteena. Katsastuksessa vaihtokehotuksen saivat toinen etuiskari sekä alapallonivel, mutta niiden uusiminen ei ollut ongelma, varsinkaan autonasentajan koulutuksella. Toistaiseksi pisimmät reissut ovat suuntautuneet Lahteen ja katsastukseen Hämeenlinnaan. Vielä ei kukaan ole tullut nelikko-Jettaa ostomielessä kyselemään, eikä Niko näe tarpeelliseksi myyntihintaa keksiäkään, sillä kokoelmaan hankittu erikoisuus tulee aikanaan jäämään seuraavan sukupolven riemuksi. Alkuperäinen ja täysin virheetön sisustus ei kaipaa kuin kevyttä puhdistusta. Selvät sävelet Niko Roivainen toteaa, että jos Jetta olisi ollut loppuun ajettu tai pohjastaan ruosteessa, olisi se saanut lähteä kiertoon, mutta hyväkuntoisen harvinaisuuden kohdalla suunnitelmat olivat kuitenkin heti selvillä. Tuo pientä lisäarvoa sekin seikka, että auto tulee pysymään samalla kylällä, jonne se uutena myytiin. Takaoviin takertunut korroosio tulee poistumaan, kun tilalle vaihtuvat ruosteettomat ovet. 43. Nyt nelisentuhatta kilometriä Jetallaan ajellut Niko toteaa, että kilometrejä Syncron mittariin tulee jatkossakin kertymään maltillisesti. Niiden jälkeen Syncroa sopiikin jo esitellä museoajoneuvotarkastajille
Citroënilla kaasutettiin pystyssä päin kohti lumimyräkkää vuonna -83, kun maahantuoja lupasi Visan tarjoavan Volvo ja Saabin talviominaisuudet puoleen hintaan. Ajoneuvosuunnittelua on usein parjattu pohjoisten olojen huomiotta jättämisestä, kun autonvalmistajien katseet ovat olleet etelän suuremmilla markkina-alueilla. Teksti: Harri Onnila Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat Jos pitäisi valita talviautoksi se yksi ja ainoa, olisiko se Isokissa. 44 8/2022. Maahantuojien markkinointikoneistoja tämä ei ole jarruttanut, sillä Suomen talvessa pärjääviä automalleja on keksitty eri aikoina liki jokaisen merkin valikoimasta. Ainakin Korpivaaran mukaan, sillä vuonna -66 perusteiksi Citroën DS:n ja ID:n kohdalla lueteltiin kuusi turvallisuustekijää, joita muista autoista ei löytynyt: etupainoisuus, ilmanestejousitus, korkeuden säädettävyys, painenestetoimiset laikkajarrut sekä aerodynaaminen sukkulakori. Mutta perustelutkin olivat pätevät, sillä Visa oli ollut TM:n vuoden -82 talvivertailussa kolmas ja jäänyt vain kaksi pistettä voittoon yltäneestä Volvo 240:stä. Vuosi oli 1970. Kun maas’ on hanki Sen pidempiä selittelemättä. Yksi rohkeimmista mainostamisen tavoista on suora vertaaminen toisiin, vahvoiksi tiedettyihin tuotemerkkeihin
Tekstin mukaan pieni Fiat suorastaan janosi kehnoja olosuhteita, sillä ”mitä mutkaisempi tie, mitä liukkaampi tien pinta, sitä paremmin tulevat esiin Unon talviajoominaisuudet”. Pohjoiseen asti Fiat 127 Stellalla ei vuonna -83 ollut lähdetty reuhaamaan, vaan tyydyttiin asettamaan Lapin lumista maisemaa taustakuvaksi. Perusteluiksi listataan muun muassa turvallisuus, hyvä käynnistyvyys pakkasaamuina sekä ”Stellan etuveto ja tunnetusti hyvä ajettavuus tekevät siitä erittäin varmakäytöksisen kelillä kuin kelillä – oikean ”lumivedon”.” Fiatin ollessa Vehon tallissa otettiin Unon ajettavuudesta ilo irti vuonna -88. Pandoja talvehtii nykyään Ähtärin korkeudella asti, mutta vuonna -83 sellainen oli harvinaisempi vieras. 45. Tästä huolimatta Fiatilla luvattiin ajavan ”hyvin läpi talven”. Fiat-mainoksessa kuitenkin vakuuteltiin, että ”Panda käynnistyy hyvin kipakassakin pakkasessa, kiihtyy italialaisella luonteenlaadulleen tyypillisellä tavalla 0–100 km/h alle 19 sekunnissa (toisin kuin musta-valkoinen kaimansa!) ja imeytyy turvallisesti tiehen kelillä kuin kelillä”. Ja miksei, olihan Uno ”alustaratkaisuiltaan täysiverinen eurooppalainen auto”
Lämpö on varmasti yksi ominaisuus, jota talvella autoileva kaipaa. Takeina luokkansa voitto TM:n lämmityslaitekokeessa sekä 12 voltin sähköjärjestelmä. ”Mitä enemmän räntää, lunta ja pakkasta, sitä paremmin jylläävät jämäkän Escortin ja Orionin ylivoimaiset ominaisuudet.” Näin vaatimattomasti sanailtiin vuonna -85. Ulos näkyy, mutta näky saattaa kauhistuttaa tottumatonta; ihan kuin Sinisorsa avaisi latua pyrkivällä ajotyylillä raivaten samalla Pompannapin pois tieltään. Sitä -63 Cortinan kerrottiin tarjoavan ollen peräti ”kesälämmin kovallakin pakkasella”. 46 8/2022 Mainoksen imussa. Ainakin takamus tarkeni, sillä lämmitettävä kuljettajan istuin oli ympätty vakiovarusteluun. Ford-talviautoilua vuodelta -73. Kävikö -83 GX-Fiestan kuljettaja sitten kuumana
TM:n lämmityslaitevertailussa Mazda 323 oli napannut toisen sijan ja Tuulilasin julkaiseman Bilen svaga punkter -77 -turvallisuustestissä Mazda-mallit olivat menestyneet ”katsastustilanteessa ilmenneiden turvallisuuteen välittömästi vaikuttavien vikojen perusteella”. Vuonna -67 Moskvitsh Eliten talviominaisuuksien pääteemat olivat varmuus, lämpimyys ja tilavuus. Sen nelivetoisuus, reilu maavara, alennusvaihteisto ja leveä raideväli sopivat maastoon.” Vuoden -78 Mazda-mainoksen otsikon viesti on ytimekäs, ja perustelut löytyvät tekstistä. Konela julisti -79 Lada Nivan talven voittajaksi, ja kuoroon yhtyivät mainoksen mukaan myös journalistit: ”Lehdistö totesi sen yksimielisesti menijäksi, jota eivät maasto ja lumikinokset pelottele. Vuonna -84 talven tähti oli selvillä, sillä ”Mazda 626 on osoittanut Suomen vaativissa oloissa talviajo-ominaisuuksiensa ylivoiman. Noh, ehkä keväällä sulava maaperä hellitti otteestaan. Mazda on lujasti kiinni Suomen kamarassa”. 47. Lisäksi nostettiin esille muun muassa maavara ja vankka jousitus, mutta jotain jätettiin arvailujenkin varaan, sillä ”Elitessä on lisäksi monia muita erikoisuuksia, joiden arvon huomaa juuri talviolosuhteissa”
Se on lämpimyyttä kylmällä. Eväinä ennen muuta varustelu, ajettavuus ja kestävyys, minkä myötä ”Peugeot ei säikähdä suolaa, ei kurakelejä, ei pakkasta”. Se on ajansäästöä, vaivansäästöä ja kustannusten säästöä. Jos käytössä on eniten hyviä ominaisuuksia, niin mikäs siinä on lasketellessa, on alla sitten sukset tai Peugeot 404. 48 8/2022 Mainoksen imussa. Vuoden -65 mainoksessa asiaa avataan sangen kohteliaasti: ”Miellyttävä päivä talvisen urheilun merkeissä. Se on turvallisuutta. Vuoden -87 mainoksessa kerrottiin, että ”Micra kestää kovatkin talviolosuhteet – runsaasti käytetyn sinkin, kromatun syvyyslujuusteräksen, ruostetta estävän vahan, nelikerroksisen pintamaalauksen ja mahdollisimman monitahoisen ruosteenestojärjestelmän ansiosta”. Se on kestävyyttä todella kuluttavissa oloissa”. Saabin tunnettujen talviominaisuuksien kuvaajaksi Scan-Auto nosti käsitteen talvivarmuus. Siksi Te voitte rentoutua. Nyt Te ajatte Peugeotia. Onhan Peugeot 404 kuuluisa ajo-ominaisuuksistaan.” Vuonna -85 Peugeot-perhettä mainostettiin täydelliseksi talviautoksi. Se on näkyvyyttä pimeässä. Lumi oli antanut Nissanille eväitä Micran talviominaisuuksien toteuttamiseen. Se on varmaa ja vaivatonta matkantekoa kaikilla säillä ja keleillä. Vuoden -78 mainoksen mukaan ”Se on enemmän kuin ylellistä mukavuutta. Onnellinen päivä
Syy tähän on samalla kylmä totuus: Herra Pakkanen laatii omat pelisääntönsä.” Siinä missä Scan-Auton edustaman Saabin kohdalla talviominaisuudet olivat suorastaan itsestäänselvyys, täytyi Seatin kohdalla rakentaa autoilijoiden luottamusta espanjalaisen talvitaitoihin. Volkswagenin mainokset olivat muutamia vuosikymmeniä sitten oma taiteenlajinsa, josta saatiin nauttia myös Suomessa. Korin yhdeksänvaiheiseksi kerrotun korin pintakäsittelyn lisäksi Ibiza sai Suomessa ”sisälokasuojat eteen sekä alustan suojaöljykäsittelyn”. Jos pitäisi arvottaa 70tai 80-luvun talviautoja, niin listan kärkipäähän nousisi varmasti 240-sarjan Volvo. Mutta todella hyviä talviautoja on vähän. Tässä näyte vuodelta 1970. Vuoden -83 mainoksessa asiaa lähestyttiin näin: ”Hyviä autoja löytyy useita kun puhutaan ajamisesta kuivilla teillä ja kesäkeleillä. Vuonna -85 asiaa vakuuteltiin kertomalla, että ”Ibizan talviominaisuudet testattiin jo suunnitteluvaiheessa ääriolosuhteissa, Lapin talvessa sekä kylmäkammiotesteissä”. 49
Parhaat ja kiinnostavimmat otokset löytyvät albumeihin tallennettuna, ja loput ovat jääneet kuvapakkauksiinsa autotalliin pölyttymään. Joitakin satoja kuvia on lisäksi irtonaisina kodin kaapeissa ja laatikoissa. Otokset ovat nostalgisia minulle jo senkin vuoksi, että kuvien ottohetkestä saattaa olla kulunut aikaa jopa neljä vuosikymmentä; olen tuolloin ollut ikävuosiltani hieman toisella kymmenellä. Vaikka nuo irtokuvat ovat periaatteessa jääneet hylkiöiksi, tulee niitä aika ajoin katseltua. Innostus päästä näkemään jokkiskisoja tai maastoajoa oli kuiPorsche oli 80-luvulla melko yleinen merkki menestyvillä kuljettajilla rallicrossja maastoajorintamilla. Ne eivät välttämättä ole teknisesti huipputasoa, mutta niistä nousee aina mukavia muistoja mieleen. Usein kuvien kanssa vierähtää tunti ja toinenkin. Joissain maakunnissa riisipuuron päälle kauhotaan sekametelisopaksi kutsuttua kiisseliä, ja samanlainen sekametelisoppa syntyi myös tämänkertaisesta Ammattikatsojan muistelupalstasta. Sinne oli kaukana asuneen autottoman perheen juniorin hankala saapua julkisilla kulkuneuvoilla tai polkupyörällä. Ohessa annos kiisselin sattumiksi kaivettuja sekalaisia irtokuvia, olkaa hyvä! A rtikkelisarjan osat koostuvat yleensä ennakkoon valitun aiheen ympärille. Taitavimmat rakentajat laittoivat myös takatuuppariauton etupyörät vetohommiin kuten tässäkin yksilössä näkyisi olevan. Viimeistä B-ryhmän aikakauden kisaa seurasin siirtymätaipaleella Ylöjärven Sorvajärvellä. Lohjan soramonttu Ylöjärven Julkujärvellä sijaitsi aikoinaan soranottoalue, jossa kesäaikana ajettiin paljon autokilpailuja. Tiedän että kuvat ovat yhä tallessa, mutta missä se pitäisi vielä saada selville. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Sekametelisoppa 50 8/2022. Joulun jälleen lähestyessä riisipuuro alkaa olla ajankohtainen herkku. Samoin monia muita aikakauden kotija ulkomaisia kilpailijoita autoineen. Vaihtelun vuoksi on toisinaan mukava irtaantua rutiineista ja koota palstan sisältö hieman rennommin. Kuvissa esiintyivät Peugeot 205 T16 Evo2, Lancia Delta S4 ja MG Metro 6R4 kuljettajinaan muun muassa Alén, Salonen, Kankkunen, Blomqvist, Ericsson, Eklund, Wilson ja niin edelleen. Kuvien penkomiseen on eräänä syynä vuoden 1986 Jyväskylän Suurajojen hukassa olevat kuvat
Roudasta sulanut kylätie pehmeni risteyksen kohdalta, ja paksuun irtohiekkaan jäi moni kilpuri kiinni. Heikki Salmén ja Pekka Rantanen vuoden -89 Jyväskylän Suurajoissa. Maastoajoja eli nykyisiä rallisprinttejä ajettiin maaseudun pikkuteillä. Vuonna -88 ei erikoiskokeiden starttiviivoilla valokennoja eikä lähtövaloja tunnettu. Samoin kilpureista ja niiden kisahistoriasta sekä kuljettajista löytyy kattavat tilastot, joita olen näissä jutuissa usein hyödyntänyt. Autojen työntely on yleisölle aina ollut mukavaa puuhaa. Aikalaiset muistavat vielä ulkokurvissa olleen suuren maakiven, johon moni kilpailija vuosien varrella rikkoi autonsa. 51. Nykyisin alue on pyhitetty kuntoilijoille ja frisbeegolfin pelaajille. Nykyään tuo menneen ajan autourheilupyhättö on omistettu kuntoliikkujille, ja siellä risteilee kaupungin hoitamat reitit ja latuverkostot. Salmén sijoittui luokkassaan kuudenneksi. Suurajoista sekä myöhemmästä Neste-rallista otetut kuvat ovat kiehtovia, sillä näistä kansainvälisistä kilpailuista on nykypäivänä hyvin saatavilla tietoa. Kuviini on tallentunut eräs keväinen maastoajokilpailu Viljakkalasta, vuosi lienee ollut 1989, sillä sinne olen mennyt jo omalla autolla. Savon ek ja sen alussa sijainnut niin kutsuttu alikessumutka oli 80ja 90-luvun taitteessa vakiopaikka lauantain kisapäivänä. Frisbeegolfin pelaajat ovat hekin saaneet alueelle oman radan. Suurajot, Neste-ralli ja SM-kisat Jyväskylän Suurajot oli syksyinen päätapahtuma myös nuorelle ammattikatsojalle. Jos palaamme rallin SMsarjassa ajassa taaksepäin, huomaamme että kärkikuljettajien sekä vakavasti otettavien harrastajien kalusto on kokenut erään muutoksen. Rahapussi sen sijaan oli rajoittava tekijä, sillä taskuista ei yleensä löytynyt kolikoita, paperirahasta puhumattakaan. Lähettäjän lipun heilautuksesta nostettiin kytkintä, kuten tässä tekevät Ilpo Tyyskä ja Hannu Aasla. Lipunmyyjiä ja järjestysmiehiä piti harhauttaa, ja siihen juonitteluun avara soramonttualue antoi rajalliset mahdollisuudet. Lienee ollut kevät -89, kun Viljakkalassa ajettiin tämä maastoajokilpailu. Toisinaan liputta livahtaminen onnistui, mutta se saattoi vaatia useamman yrityksen valppaiden järjestysmiesten vuoksi. Kilpailusta ei ole sen suurempia muistikuvia kuin että reitti sijaitsi todennäköisesti lähellä Toivolan tanssilavaa. Pieni Imppikin painaa melkoisesti silloin kun se pitäisi saada tuupittua takaisin kovalle alustalle. Jokkiskisojen lähtölaatta on hyvin maisemoituneelta sorakuopalta yhä löydettävissä. Lähtö tapahtui Union-rallissa, joka oli junioreiden SM-osakilpailu. Voiton vei uruguaylainen Gustavo Trelles Lancia Delta Integralella. Vielä 80-luvun puolivälissä Ylöjärvellä ajettiin autokilpailuja niin kutsutulla Lohjan soramontulla. Paikka on Savon eekoon kuuluisa alikessumutka, jossa usein oli tapahtumia ja sen myötä runsaasti yleisöä. Lähes neljäkymmentä vuotta sitten päättyneestä moottoriurheilukaudesta on edelleen muistona jokkiskisojen lähtölaatta, osin soraan hautautuneena tosin. tenkin niin suuri, että vaikeudet eivät estäneet paikalle pääsyä
Monet vehkeet ovat vieläkin kuvioissa mukana harrastetai keräilykohteina. 1990-luvulla puolestaan voittoja haettiin A-ryhmän tehdaskalustolla, ja saman vuosikymmenen loppupuolella kuvioon astuivat WRC-autot, joita nähtiin uuden vuosituhannen puolellakin runsas vuosikymmen. Kyseisessä luokassa oli muitakin nopeita kuskeja, ja heidän taistelunsa oli yleisön mieleen sillä riskinottoa ei taidettu paljoa kaihtaa. Kytölehtoa ennen Escortia ovat käskyttäneet Carlos Sainz ja Juha Kankkunen. Tuolloin muutamilla junnuilla oli käytössään upeita ja kalliita kilpureita. Pääsarjamme huippuautot ovat nykyisin R-vitosia vai olisiko oikea termi Rally 2 -autot, joiksi niitä MM-sarjassa kuluvana vuonna alettiin kutsua. 1980-luvulla SM-sarjassa ajettiin tehdastason nelosryhmäläisillä ja myös samaa alkuperää olleilla B-ryhmäläisillä. Autosta löytyy kisahistoriaa lokakuulle 2021 saakka, jolloin sillä on ajanut Stig Blomqvist. Kotimaisten kuljettajien SM-sarjassa ajamat A-ryhmän tai WRC-luokan kilpurit ovat mielenkiintoisia tutkittavia juuri niiden menneisyyden vuoksi, sillä ne ovat usein aloittaneet kilpailu-uransa MM-sarjassa jonkun huippukuljettajan käskemänä. Renault 5 Turbo on meillä ollut varsin outo ilmestys tuolloin ja on sitä tänäänkin. Lohjan soramontulla tämäkin kisa ajettiin. Mikkelin Ari Mökkönen toi vuoden 1988 junnuSM:ssä 1 300-kuutioista Escortia huimaa kyytiä. Juniori SM Union -ralli 1988, Äkönmaan erikoiskoe. Kilpa-auto on myös saattanut tuhoutua ulosajossa jo muutaman kilpailun jälkeen, jolloin auton jäljet päättyvät siihen. Tuolloin oli tapana, että eräät kilpailut olivat kaksipäiväisiä jolloin toisena päivänä ajettiin maastoajo ja toisena kisailtiin jokkiksessa. Kuvan taakse olen kirjoittanut: 1. Samat kilpurit ovat voineet jatkaa aktiiviuraansa jopa parikymmentä vuotta. 52 8/2022 Ammattikatsoja muistelee. Nokia JM 1986. Urjalalainen PV-Volvo oli kilpailemassa vuonna 1986 Ylöjärven maastoajoissa. Nykyisin ei WRC-autoja yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta ole kotimaisissa SMralleissa tavattu. Jarmo Kytölehto ja Arto Kapanen ajoivat Blue Rose Teamin ilmoittamalla Ford Escort WRC:llä vuoden 1997 Neste-rallin kolmossijalle Tommi Mäkisen ja Juha Kankkusen jälkeen
Korinumeroltaan 58 oleva Renault on ollut vain Sperrerin käytössä ja sen julkinen historia päättyy vuoteen 1999. Rallin MM-sarjassa autolla ovat ajaneet Marcus Grönholm, François Delecour, Harri Rovanperä ja Gilles Panizzi. Harri Rovanperä ja Voitto Silander ajoivat Neste-rallin -97 luokkavoittoon etuvetoisella Seat Ibiza Kit Car Evo2:lla. 53. Ennen R5-kilpureiden kansallista vallankumousta SM-sarjan voitoista ajettiin entisillä tehdas-WRC-kilpureilla. sijalla. Yleiskilpailussa he nappasivat 10. Peugeot 206 WRC on alkupään tehdaskalustoa, korinumeroltaan 9. sijan. Viimeisin kilpailutieto yksilöstä löytyy Englannista vuodelta 2019. Itävaltalainen Raphael Sperrer ja ruotsalainen Per Carlsson ajoivat vuoden -97 Neste-rallissa kilpaa samassa luokassa kuin Harri Rovanperä. Vuoden 2002 mallia oleva WRC Focus on palvellut vuosien varrella Carlos Sainzia, Markko Märtinia, Janne Tuohinoa, Timo Hulkkosta ja Matthew Wilsonia. SM Uusikaupunki-rallin voittajiksi vuonna 2005 ajoivat Kosti Katajamäki ja Timo Alanne. Kenneth Eriksson Staffan Parmander eivät päässet vuoden -97 Neste rallissa ek 12:a pitemmälle. Ibizan puikoissa ovat myöhemmin olleet muun muassa Marc Duez, Oriol Gòmez ja Gwyndaf Evans. Renault Megane Maxilla ajanut pari sijoittui luokassa neljänneksi. Vuonna 2005 Uudenkaupungin SM-rallissa räväköistä otteistaan tunnettu Jarmo Mikkonen ja Hannu Ervasto melkein poistuivat tässä yllärioikeassa. Maalissa he olivat 5. Korinumeroltaan 19 oleva kilpuri menestyi myöhemmin Colin McRaen ajamana, skotti voitti autolla Portugalin ja Kiinan rallit vuonna -98
Mies voi lähteä Škodasta, mutta Škoda ei lähde miehestä. ”Se oli yksinkertainen ja vahva. Ensimmäisen kilpakosketuksen moottoriurheiluun Tarvainen sai vuonna 1962 osallistuessaan Suur-Helsinki-ajon luotettavuuskisaan edellisvuoden Pappa-Tunturilla. Nuorta miestä nähtiin jo ennen pärinöitä polkupyöräkisoissa. Tarvainen 54 8/2022. Sen voi aistia Matti J. ”Talvella ajettiin jäärataa ja kesällä TT-kisoja (nykyisiä RR-kisoja). Toimin siihen aikaan kartturina. Matti oli ostanut BMW:n Juhani ”Windy” Lindelliltä. ”Vuodelta 1962 löytyy lehtileike ja tulokset, mutta en ole aivan varma, oliko se ihan ensimmäinen kisani. Tarvainen on ajanut kilpaa valtavalla lajikirjolla seitsemällä vuosikymmenellä. Matin ensimmäinen auto oli Škoda 440. Seuraavana vieressä roikkui Kalevi ”Kalle” Leppänen. Autona oli Škoda Octavia Touring Sport, kartturina Markku Lehtinen ja lopputulemana pikku harhaan ajo sekä bensapiippu. HA RRA STA J AN Teksti: Kauko Ollila • Kuvat: Kauko Ollila, Klassikot-lehden ja Matti Tarvaisen arkisto Satojen kisojen mies Matti J. Škodahan oli tuolloin huippuluokan ralliauto.” Siitä harrastus jatkui, ensin ST-ajoissa kartturina. Ensikisa hutiin Ensimmäinen rallikisa ohjaajan paikalla oli Lahti-ralli elokuussa 1967. Kuljettajina olivat muiden muassa Ari Pekkarinen, Reijo Kivistö ja Pentti Leppänen. ”K iinnostus moottoriurheiluun alkoi jo pikkupoikana. Tarvaisen kotimäen koppagalleriasta. Asuimme kivenheiton päässä Eläintarhan radasta, ja kisoja piti käydä katsomassa joka vuosi, heti kun kynnelle kykeni”, ynnäilee tämä kahdeksaakymmentä lähestyvä moottoriurheilun ilmestys, jonka kisakalustossa Škoda on yli muiden. Sillä aloiteltiin autourheilun alkeita vuonna -62 sen aikaisissa STeli suunnistusja tarkkuuskisoissa. Matin ensimmäinen purkkiorja oli Juhani ”Pikku Jussi” Rantanen. Minne katse osuukin, änkeää silmälliseen aina pari tšekkoslovakialaista metalliosaamisen näytettä. Takana on noin 700 erilaista koitosta. Autokuntien alla taas oli sellaisia rautoja kuin Simca Beaulieu, Škoda 440, Austin Mini ja Sunbeam Imp. Kisa-ahkeruudellaan käsityskyvyn ylittävä orimattilalainen moottoriurheilija Matti J. Meno alkoi vuonna 1962 ja jatkuu edelleen. Mutta vuonna 1968 käynnistyivät Tarvaisen moottoripyöräkisat sivuvaunuluokassa BMW:llä purkin puolella. Osanottajia taisi kisassa olla 16 ja minä olin kahdeksas”, Tarvainen summaa. Pyörällä oli ajettu aiemmin luotettavuuskilpailuja sivuvaunuluokassa. Kuljettajina olivat ainakin Paul Pohjanlehto sekä Jorma Saarikivi. Korjaukset oli mahdollista tehdä suurin piirtein niittokoneen työkaluilla
Matti ja kotivarikon tärkeä hengetär Kaisu Stark ylpeinä esittelevät Matin rakentaman Škoda 120 S Replican takamoottorityyliä tšekkiläisessä moottoriurheilukalenterissa. John Hanslinin huolto, jossa olivat Kim Hanslin ja Markku Alén, pelastivat meidät sieltä pääkaupunkiseudulle. Pyörän oli alun perin hankkinut Suomen Koneliike, käsittääkseni Konsta Kärhän käyttöön. Upi työskenteli siihen aikaan maahantuojan korjaamolla ja oli ostanut sieltä auton. Ensimmäinen TT-kisa oli Ruissalonajot. Octavian taru päättyi siihen.” Saabilla Lifen sivuille 1970-luvulla Matti ajeli BMW:llä jäärata-, jääspeedwayja asfalttiratakisoja purkkiorjinaan muiden muassa Kalevi Leppänen, Seppo ”Jali” Miettinen, Jussi Saksa, Markku Koponen ja Leo Sorsa. Maaliinkin päästiin pienistä teknisistä ongelmista huolimatta. ”Olin siihen aikaan viimeinen kuljettaja, joka kilpaili Octavia-Škodilla. 55. ”Haka-Auto toi näitä autoja maahan viitisen kappaletta joskus 1962. Matti itse oli purkkiorjana Jaakko Palomäellä ja Paavo Kukkosella. ”Kokeilin Artukaisissa Auno Hakalan 250-kuutioista soolopyörää, entistä tehdas-Jawaa. Sitten tuli Ahvenistoa ja Keimolaa, Väinölänniemeä ja Jyväskylän Harjun ajoja.” Vuonna 1968 Matti osallistui myös Teekkariralliin Urpo ”Upi” Pihlmanin ajaessa ostamallaan BMW 700 Coupé Sportilla, joka oli saksalaisen Auto Martin -virityspajan valmiste. Edellinen omistaja taisi olla Christer Schalin, joka työskenteli myös Haka-Autossa ja kilpaili ainakin myöhemmässä vaiheessa myös BMW:llä” Vuonna 1969 Matti osallistui Christer ”Ryssä” Lindgrenin kanssa Hankirallin 15-vuotisjuhlakilpailuun Škoda TS:llä. Ostin sittemmin Eero Aroselta sivuvaunu-motocrosspyörän, Ratisen Tanen rakentaman Rasp-Kawasaki 750:n, jolla ajoin paitsi motocross-, myös jääratakisoja, purkkiorjina ainakin Timo Tuominen, Pentti Laaksonen ja Nils Carlsson.” Kun on mistä ottaa: Vasemmalla kaksi Matin Škoda Favorit -työjuhtaa, Mitsubishi Galant VR 4, Citroën AX GTi ja äärimmäisenä oikealla Škoda 130 L. Siihen aikaan ei autokunnilla ollut mitään huoltoa perässään. Valitettavasti matka päättyi isoon maakiveen Somerniemellä. Huhun mukaan pyörällä olisi aiemmin ajanut itse František Š?astný, tšekkiläinen TT-legenda.” ”Kokeilin myös Jaakko Kojon Norton 650 SS:ää sekä Matti Ollilaisen Kawasaki 750 -sivuvaunupyöriä
Tehtaan ilmoituksen mukaan 60 näistä autoista jäi Tšekkoslovakian poliisille. Lipun heilahdettua Honda tuntui kiihtyvän aivan mahdottomasti. Pääasiassa sora lensi Škodalla, mutta Volvo ja Pahnakin saivat tuta, kuka käskee. Auton moottori oli perus-Škodista poikkeava, kahdella vaakaimu-Weberillä varustettu. Autoilun osalta 1970-luku aloitettiin jääratakisoista. Reilun 15 vuoden aikana Matti osallistui yli 200 jokkiskisaan. Sen kisa oli Keimolassa raspatuilla renkailla ja hyvin mieleenpainuva. Samoin yksi piskuinen Honda N600. ”Vasen mutka lähestyi eikä himmaaminen onnistunut. Tarvainen Rauno Hurskainen Škoda Favorit 136 L -autollaan matkalla vuoden 2018 Lahti Historic Rallyn EMosakilvan luokkavoittoon. Tämä vuoden 1980 koitos saattoi olla viimeinen Keimolassa järjestetty moottoriurheilukisa. ”Jyväskylässä järjestettiin vuonna 1990 ’The 1000 Lakes Veteran Rally’. Ajoi kisan, ruuvasi kilvet takaisin ja ajoi kotiin. Rallia Tarvainen ajoi 1970-luvulla myös NSU 110 SC -autolla, joka oli itse muunneltu rallikäyttöön, sekä nätillä Škoda S 100:lla, jolla tuupattiin myös jäärataa. Yllätyksekseni maaliskuun numerossa oli keskiaukeamalla kuva, jossa Tarvainen tuo Saabia näyttävästi. Suomeen tuli ilmeisesti kolme tällaista yksilöä. Vasen mutka lähestyi eikä himmaaminen onnistunut. ”Mutta ensimmäisessä lähdössä olin sisäradalla, vasemmalla. ”Tapiolan jäällä oli juttua tekemässä amerikkalainen Life-lehti. Vieressä olleen Kuplavolkkarin takapuskuri oli lähdössä mennyt Hondan etulokasuojan sisälle.” Škoda Favorit 136 L saa happea EM Lahti Historic Rallyssa 2019. Harvinaisuudella 80-luvulle Rallipuolen 1980-luku aloitettiin erikoisemmin. Matti ajoi Keimolaan ja poisti kilvet. Matti J. Mies ajoi sillä talven 1970 jääratoja. Tuloksena luokkavoitto kartturi Rauno Hurskaisen kanssa. Lehti on vielä jossain tallella, eihän sellaisia voi hävittää.” Jokkista joukkoon Jokamiesluokan kisoissa Mattia näki vuosien 1978–93 välillä. 56 8/2022 Harrastajan pakeilla. Parhaimpana vuonna mies ehti 32 kilpailuun vuodessa. Mallia oli tehty lisäluokituksen mukaisesti 100 kappaletta. Loput menivät kilpailukäyttöön, osin myös ulkomaille. Auto oli Škoda 120 S Rallye, jonka Matti osti 1982. Matti oli hankkinut etuvetoisen Saab 96 Sportin, joka oli Ralph Lindyn ja Juhani Länsikorven entinen auto. Vieressä lähteneen Kuplavolkkarin takapuskuri oli lähdössä mennyt Hondan etulokasuojan sisälle.” Autojen liitto purkautui ja samalla Hondaa vietiin jo nietokseen
Trophy oli alun perin tarkoitettu etuvetoisille Favorit-malleille, mutta myöhemmin sitä laajennettiin koskemaan myös takamoottorimalleja. Tällä kertaa töihin joutui Tarvaisen raasereiden rivistä valkea kuusipykäläinen Favorit. Kuvausta seuraavana viikonloppuna oli taas kisameininki. ”Minulla on paha vika. Sarjaa ajettiin 2000-luvun taitteeseen. Karttureina silloin Viljo Suojama ja Egil Eriksson. Top Building Rallisprintissä Lahden Villähteellä 14.1.2018 istui kartturina Ismo Juottonen. Matti aikoo jatkaa ainakin vuoteen 2025, jonne saakka kisoja on nyt aikataulutettu. Hän osallistui myös Virossa 2012–2016 järjestettyihin historic-EM-mittelöihin. Jaakko Rautiaisen kanssa ajettu koitos oli ensimmäinen Suomessa järjestetty varsinainen veteraaniautoille tarkoitettu erikoiskoeralli. ”Ja niin osallistuin Škoda Trophy -sarjaan takamoottorisella Škodalla. ”Škoda 1000 MB:llä ajoin vuodesta 1991 vuoteen 2005. Olen ajanut myös kaikki Lahdessa ajetut historic-kisat ja olen ainoa, joka on osallistunut kaikkiin järjestettyihin euroopanmestaruustason historic-erikoiskoeralleihin Suomessa vuoteen 2022 mennessä”, Tarvainen sanoo. Ostin Nurmijärveltä elokuvaohjaaja Erik Blombergin entisen Simca Aronde Sport Coupé Plein Ciel -auton ja ajattelin tehdä siitä veteraanikilpurin. Mietin, mistä sinne auto. Valitettavasti työmaa näytti sillä hetkellä liian suurelta ja auto on vasta nyt valmistumassa”, Matti nauraa. Kalustoa on kertynyt pitkin matkaa, ja varsinkin Škodan takamoottoriautoja. Ostan autoja mutta en raaski niitä myydä.” Jyskälässä luokkakakkoseksi Vuosikymmenen alussa oli Škodan maahantuoja perustanut Škoda Trophy -sarjan, jota veti Kalevi ”Kilu” Aho. 57. Soitto, ja kärryn kanssa liikkeelle. Kakkoskuljettajina autossa toimivat Jaakko Rautiaisen lisäksi muiden muassa Viljo Suojama, Ari Siitonen, Rauno Hurskainen, Markku Juntunen, Marko Näremaa, Jarkko Paajanen, Reijo Koivisto, Reino Metsälä sekä Esko Savolainen. Hän alkoikin etsiä Škodia, ja Mobilistia selatessa osui silmiin Hattulassa myynnissä ollut 1000 MB. Mitsubishi Galant VR 4 lensi luokkakakkoseksi. Hän hankki myöhemmin vastaavanlaisen Favoritin, jolla ylsi vuoden 2000 Suomen MM-rallissa luokkansa toiseksi yhdessä Egil Erikssonin kanssa. Trophy-kisoista kerrytettiin pisteitä ja vuoden lopuilla järjestettiin palkintomatkat.” Takamoottorisen Škoda 130 L:n lisäksi Tarvainen osti Jori Hakkaraiselta alkuperäisen Škoda Motorsportin valmistaman N-ryhmän Škoda Favorit 136 L -kilpurin ja ajoi sillä kaksi MM-osakilpailua, vuosien 1995 ja 1998 Neste-rallit. ”Jyväskylän jälkeen kilpailupaikka muuttui Lahteen, ja samalla muuttui myös kilpailun nimi. Vuoden 2010 Lahti Historic Rally: Tarvainen ja Petri Lehtinen sekä kivan näköinen Škoda 120 S Replica. Elettiin talvea 1990-91, ja auto valmistui sopivasti elokuussa 1991 ajettuun Tuhannen järven veteraanikisaan. Edellisenä vuonna ajettu muistutti lähinnä nykyisiä Regularity-ralleja eli tasanopeuskisoja. Matti ajoi tällä 1000 MB:llä kaikki Jyväskylässä järjestetyt kansainväliset kisat ja lisäksi muita kansallisia historic-kisoja
Tarvainen hankki muutama vuosi sitten Citroën AX GTi:n, joka oli tullut Suomeen Itävallasta. Vähintään on kummallista, että mies ei ole muutamaa katkennutta kylkiluuta lukuun ottamatta saanut juurikaan kipeitä valtavan pitkällä kilpaurallaan. Vuosina 2000–2010 sekä 2020-luvulla kilpailukalustoon on kuulunut aikaisemmin mainittujen Škodien lisäksi useita Mitsubishi Galant VR 4 -yksilöitä. Vuonna 2021 hän voitti tällä autolla Historic-ratakilpailuissa sarjan RoadSport 2 C. Škoda 120 LS:n kyvyt ulosmittauksessa elokuussa 2012 Lahti Historic Rallyssa. Väreiltään ja nappisilmäolemukseltaan muutenkin viehkeä Škoda 120 S Replica on Matin itse rakentama ja vastaa täysin tehtaan omia yksilöitä, joita se pukkasi maailmaan sata kappaletta. Kun Matilta kysyy, mikä ihme tämä elämänmittainen pöristelyjuttu on, hän vastaa: ”Se on se kilvanajo.” Siksi tässä jutussakin puhutaan lähinnä siitä, ei sijoittumisista tai palkinnoista. Niiden sekä Škoda Fabia 1.4 16 Valven ja Škoda 120 S Rallyen ja 130 L:n vauhtia on saanut nauttia valtava joukko karttureita. 58 8/2022 Harrastajan pakeilla. Vuoden 2009 Lammi Historic Rallyssa vieressä istui Tuomo Tulppo. Tarvaiselle on myönnetty AKK:n pronssinen, hopeinen sekä kultainen kilpailijamerkki. Nuoteissa Petri Lehtinen. Joita niitäkin on vaikka kuinka
Autossa kaasuttimet ovat pystysuorassa mutta moottoripyörässä vaakatasossa. BMW 700 CS:n kansi on erilainen kuin perusversiossa. Rakennelma oli sisäänajamatta ja muutenkin testaamatta. ja kevennettiin muun muassa jyrsimällä.” ”Viimeistellessäni mäntiä huomasin, että niistä oli tullut väärin päin soikeita – liian paksuja tapin kohdalta. Tämä luukku poistettiin, ja kannen sisäosaan, imuventtiilin juureen, koneistettiin pohja, johon asennettiin uusi imusarja, joka samalla sulki ylhäältä tulleen aukon. Päätimme tehdä sen itse. Matti hommasi HakaAutosta uudet BMW 700 CS:n kannet, ja sylintereitä taas löytyi siihen aikaan käytettyinä edullisesti. Saksalainen Kauser valmisti BMW:n moottoreihin virityssarjaa, jolla tilavuutta voitiin nostaa lähelle 750 kuutiota. Toinen mäntä jäi räjähdyksessä ehjäksi ja on minulla vieläkin.” ”Viimeistellessäni mäntiä huomasin, että niistä oli tullut väärin päin soikeita – liian paksuja tapin kohdalta.” 59. Kehittelimme ideaa Wihurin rallitallissa työskennelleen Keijo Ikäheimon kanssa ja aloimme töihin.” Myös Matin purkkiorja ”Jali” työskenteli yrityksessä, jossa oli käytännössä kaikki tarvittavat koneistusvälineet vaadittavien töiden tekemiseen. Raaseri muuttui sekunnissa soihduksi. Mäntien päälle hitsattiin lisää tavaraa noin 30 milliä. Kampiakselimuutokset teki Haka-Auton sorvari Jokinen. ”Onneksi palovauriot olivat pienet. VOIMAA JA TULTA BMW:n 600-kuutioiset moottoripyörät alkoivat kärsiä 1960-luvulla alivoimaa japanilaisten rinnalla. Juttu onnistui!” Hommassa piti kuitenkin edetä varovasti ja koko ajan mitaten. Ei auttanut muu, kuin panna mäntä ruuvipuristimen väliin, lämmittää sitä ja puristaa se oikeaan soikeuteen. Sen jälkeen se pysyi kasassa. Lohko aarporattiin siten, että auton sylinterit mahtuivat sinne. Matti hiljensi, tietysti, ja hyppäsi orjineen etäämmäs. Hitsauksen jälkeen männät koneistettiin mallin mukaan. ”Itse asiassa kannenpulttien jakokin oli vastaava. ”Auton sylinterit porattiin suuremmiksi ja männät tehtiin muistaakseni Toyotan männistä. Palomiehet hoitivat lopun. Kun sylinteri lähti, jäi siihen kuitenkin jäljelle tulpanjohto ja polttoaineletku.” Tulpanjohto antoi kipinää ja letku polttoainetta. ”Poks! Oikeanpuoleinen sylinteri katkesi juuresta. Moottori korjattiin ja käytettiin muutamaa milliä matalampia mäntiä. SUURI SOVITUSURAKKA ”Olin hankkinut moottoripyörääni varaosia purkupyöristä ja oli olemassa myös yksi lohko ja muita osia, joista voitiin aloittaa. Ilmeisesti maailman ainoa BMWmoottoripyörän moottori, jonka sydämenä ovat auton pytyt, kannet ja kiertokanget. Olihan BMW 700 -auton moottori hyvin paljon moottoripyörän moottorin näköinen.” Matti oli ollut tällaisen voimalaitoksen kanssa tekemisissä Urpo Pihlmanin Bemun mukana temutessaan. Siinä ajeltiin muutama kierros hiljalleen. Usko sen toimintaan oli kuitenkin vankkumaton. Kannetkin jouduttiin muuttamaan kaasuttimien vuoksi. Sitten Matti päätti antaa hanaa... Sylinterit olivat isompia ja niiden kiinnityspulttien jako suurempi. Myös venttiilit suurennettiin.” PALOMIEHILLE TÖITÄ Pakoputket jouduttiin tekemään uusiksi, koska auton pakoputket olivat kannessa kiinni kolmella pultilla moottoripyörän kierrekiinnityksen sijaan. Koska olimme rakentaneet myös uuden rungon, jossa polttoainetankki oli sivuvaunun pyöränkotelossa, oli siihen pitänyt rakentaa tietysti sähköinen polttoainepumppu. Pyttyjen kiinnityspulttien reikiä muutettiin niin, että ne kävivät vanhoihin pultteihin.” Koska sylinterit olivat lyhyempiä, piti kampiakselille vaihtaa myös lyhyemmät kiertokanget ja asentaa silti vielä sylinterien ja lohkon väliin alumiiniset viiden millin välipalat. ”Virityspaketti oli kallis, eikä meillä ollut mahdollisuutta sellaisen hankintaan. ”Siinä oli eräänlainen luukku vaakatasossa. ”Kaasuttimina käytettiin vanhoja 40 millin Dell’Ortoja, moottoripyörän kaasuttimia. Aikaisemmin olimme kokeilleet myös Wall Phillipsin suihkutusjärjestelmää, mutta säätäminen oli meille liian vaikeaa.” Moottori kasattiin ja pojat painelivat Turun Artukaisiin kisoihin
Sitähän piti lähteä paikan päälle katsomaan. Esimerkiksi ruostehommia.” Kerhon aktiivinen puuhamies Sami Pekanpalo tietää tämän omasta kokemuksestaan: ”Muutin Kuhmoisiin 2017 alkuvuodesta. ”Kyllä me täällä ihan tavallisiakin autoja korjaillaan”, Lehtonen naurahtaa ja jatkaa, ”Vanhempaa ja erikoisempaa kalustoa tulee nykyisin pidemmältäkin, kun meillä vielä tehdään paljon sellaista remonttia mistä muut kieltäytyvät. Tarina kertoo epävirallisesta, epämuodollisesta ja itsestään ilman rakenteita toimivasta kerhosta, jonka toiminnan keskiössä on hyvä ja reilu meininki sekä harrasteautot ilman rajoituksia. Sisäpuolella tunnelma on erikoisempi. Osa projekteja, korjauskelvottomista on tehty varaosa-autoja. Öljymontulla on jonossa Marina, Duett ja keltainen Wartburg, nosturilla Lada Niva. Korjaamohalli näyttää ulkoa katsottuna aivan tavalliselta. Kuhmoisissa kerrotaan olevan toisenlaista harrastetoimintaa. On Simcaa, Sumppia, Mossea, Jaltaa ja niin edelleen. Kerhotoiminnan lähtökohtana on yleensä koota yhteen jollakin tavalla rajatun aihepiirin harrastajia. V anhan romppeen harrastajat ovat vuosikymmenien saatossa pistäneet pystyyn monenlaisia kerhoja ja järjestöjä. Rakennuksen sivulla ja takana museoikäistä kalustoa on vielä paljon lisää. Kuhmoisten Harrasteajoneuvokset Pirkanmaan maakunnan pohjoisosassa, aivan KeskiSuomen rajalla sijaitsee pieni Kuhmoisten pitäjä, ja sieltä puolestaan löytyy pieni mutta vireä harrastepoppoo. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Ei aivan tavallinen autokorjaamo Kuhmoisten Harrasteajoneuvokset -kerho kokoontuu iltaisin ja viikonloppuisin Ari Lehtosen vetämän autokorjaamon tiloihin. Tavallisten korjaamovarusteiden lisäksi joka puolella on keräilytavaraa ja kilpa-autojen osia. Poiketaan tarinatuokiolle kerhon päämajaan. On merkkikerhoja, tietynmaalaisten ajoneuvojen harrastajien yhteenliittymiä, ja usein yhdistävä tekijä löytyy tyylisuunnasta tai rajatun aikakauden laitteiden harrastamisesta. Kerholaisten kokoontumispaikkakin on kuulemma aivan oma lukunsa. Huhut erikoisesta korjaamotontista muuttuvat todeksi heti pihamaalle kaartaessa. Laajalla etupihalla lojuu kymmenittäin autoja, joiden ikäja merkkijakauma on tavallista kiehtovampi. Tavanomaiset ajokit ovat vähemmistönä. Tähän paikkaan ja näihin porukoihin törmäsin kun tämä oli ainoa korjaamo, joka suostui tekemään mun autoon jakopääremontin.” 60
Henri Lehtonen (vas.), Sami Pekanpalo ja Ari Lehtonen ovat Kuhmoisten Harrasteajoneuvokset -kerhon keskeisiä puuhamiehiä. Korjaamorakennus vaikuttaa tavanomaiselta, mutta pihalla tavallisten arkiautojen lomassa seisova harrasteikäinen kalusto juoruaa astetta erikoisemmasta toiminnasta. 61
Korjaamohallissa tehdään päivisin tavallisten autojen huoltoja korjaustoimia. Illan edetessä käydään sitten kilpa-autojen ja muiden harrastekulkimien kimppuun. Verstaspuolen tapaan konttorissakaan ei mikään noudata nykyajan trendejä. Korjaamo päivisin, kerhotila iltaisin Astumme korjaamon toimistotilaan, ja Ari panee kahvipannun tulille. Etusijalla meidän toivelistalla ovat projektikuntoiset harvinaisuudet, ja tietysti mielellään hinnaltaan edulliset, ei niinkään valmiiksi kunnostetut museoautot”, Sami Pekanpalo tiivistää. Aihiot ovat hankintahetkellä usein kehnossa kuosissa. 62 8/2022 Kuhmoisten harrasteajoneuvokset. ”Autoja kerätään talteen ja sitten kunnostetaan. Sami Pekanpalo tuntee laanilla lojuvien autoyksilöiden taustat ja tarinat. ”Ei meistä kai kellään ole hinkua mihinkään valmiisiin. Mies on myös kova jokkiskuski. Henri Lehtonen on porukan peltimestari ja jatkaa korjaamon toimintaa kolmannessa polvessa. Korjaamotilojen seinustoille on koottu kaikenlaista keräilykampetta ja tallirekvisiittaa. Jäseniä Kuhmoisten Harrasteajoneuvoksissa on tällä hetkellä reilut parikymmentä. Jossakin kohtaa muutama vuosi sitten ryhdyttiin miettimään että kerhomuotoinen toiminta toisi jotakin lisää, ja kolmisen vuotta sitten ruvettiin sellaista sitten pyörittämään”, Ari tarinoi. Arin ja Samin lisäksi toimintaa on esittelemässä Arin poika Henri Lehtonen. Omien projektien ohella mies pistelee kuntoon kerholle hankittuja vehkeitä. Talli-iltoja ja tapahtumia Työpäivän jälkeen kerhotilaksi muuttuvassa hallissa pistellään kuntoon vanhoja vehkeitä, ja välillä niitä myös viritetään ja rakennellaan. Tämähän on kuin vanhaan hyvään aikaan! Kahvimuki kourassa on mukava istahtaa kuuntelemaan kerhotoiminnan taustoja. Tyylisuunnalla, valmistusmaalla tai ikäkaudella ei ole mitään väliä”, Ari pyörittelee. Eikä meillä ole mitään rajoituksia kaluston suhteen saa rakennella, entisöidä tai pitää vain ajokunnossa. Pyritään pitämään vanha kalusto liikenteessä ja välillä pelastaa uusia vanhoja autoja liikenteeseen. ”Ei meillä ollut sen suurempaa suunnitelmaa tai suuntaa, eikä ole vieläkään, kunhan tehdään kimpassa kaikkea kiinnostavaa. Paikat tulvivat tavaraa, kahvinkeitin on tiskaamatta, pöydällä lojuu tuhkakuppi, seinälle on ripustettu julisteita ja tyttökalenteri. ”Ainahan täällä on työnteon ohella kaikenlaista väsäilty, ja korjaamotoiminta on yhdessä moottoriurheilun ja harrasteautohomman kanssa muodostunut vähän kuin elämäntavaksi. Henri on etevä peltiseppä ja kisaa aktiivisesti jokamiesluokassa. Se on paljon mielekkäämpää pistää porukalla joku raato ajokuntoon kuin hakea jonkun toisen valmiiksi tekemä auto alle”, Ari kuittaa perään
Työurakin alkoi siellä suunnalla, ensin Villähteellä huonekalutehtaalla ja sitten Okeroisissa Rajalan liikenteen talleilla.” Arin isällä oli takanaan pitkä ura Rajalan liikenteellä, mutta kun liikennefirma päätti siirtää toimintansa etelämmäksi, Lehtosen perhe pakkasi omat tavaransa ja lähti vastakkaiseen suuntaan. LAHDEN YÖSSÄ Aluksi Arin kaveriporukka oli lahtelaista, ja sinne Arikin kurvaili vapaailtoinaan. Se oli palveluasema eli tankattiin autot ja katottiin ilmanpaineet ja niin edelleen. Sen takana oli koviin ponnisteluihin valmis ja yhteen hiileen puhaltava perhe. ”Uusiin autoihin mulla ei ole ollut koskaan mitään mielenkiintoa.” 63. Tehdään jotain mukavaa, grillataan ja puhutaan paskaa. ISÄNTÄ ITSE Ari Lehtonen on monelle autoihmiselle tuttu mies. Korjaamo porskuttaa aina vaan. Ja talvisin täällä hallilla on iltaisin usein enemmän väkeä kuin kylillä. ”Teboil haki kauppiasta Kuhmoisten asemalle, ja me tehtiin viiden vuoden sopimus. Rompetoreja ollaan pidetty samassa sijainnissa 5–6 kertaa kesässä. Sen jälkeen perheyritys muutti omiin tiloihin pyörittämään korjaamoa ja autohinausta. Tapahtumareissut ja huviajelut organsoidaan kerhon Whatsapp-ryhmässä, eikä silloinkaan sorruta turhiin kaavamaisuuksiin. ”Varmaan kolmenasatana päivänä vuodessa tässä hallissa palaa valot vielä pitkään korjaamon sulkemisajan jälkeen, ja vielä pidempään kuin yhdessäkään kaupassa tuolla kylällä. Kiveriössä ja Myllypohjassa koulut ja ammattikoulu. Tultiin pitämään sitä. Verkostoituminen oman porukan sekä muiden harrastekerhojen kanssa on helpottanut osien hankintaa ja tapaamisten järjestelyä. Hauska meininki saa porukat viihtymään. Lopulta koko toiminta lakkasi ja asema jäi kylmilleen. Torin edessä oli aina parissa kolmessa rivissä autoja viikonloppuisin ja keskiviikkoiltaisin. Toisinaan Harrasteajoneuvokset pistävät pystyyn aikataulutusta ja organisointia vaativia tapahtumia. Muun touhuamisen ohella kerholaiset ehtivät auttamaan kyläyhteisöä tarpeen niin vaatiessa. ”Tänä kesänä järjestettiin toisen kerran harrasteautotapahtuma Kuhmoisten aseja varusmuseolla, ja siitä olisi tarkoitus tehdä pysyvä jokavuotinen tapahtuma. Niiden viiden vuoden aikana rakennettiin nämä nykyiset hallit ylitöinä.” Teboil koki Lehtosten aikana hyvän nousukiidon. Sellaista yhteisöllistä hommaa”, Sami kiteyttää toiminnan ytimen. Faija teki peltitöitä ja maalasikin, mä hoidin bensanmyynnin ja mutsi pyöritti baaria.” Teboilista tuli nopeasti suosittu. Alun perin Lahdesta kotoisin oleva moottorialan monitoimimies kulkeutui Kuhmoisiin vuonna 1982, kun perhe otti hoitaakseen Kuhmoisten Teboilin. ”Aina joskus joku laittaa viestiä, että on menossa johonkin tapahtumaan tai muuten vain ajelulle, ja sieltä sitten lähtee helposti muita kerholaisia mukaan reissuun”, Ari juttelee. ”Faija on eläkkeellä ja mun poika Henri on tässä nyt mukana, eli kolmannessa polvessa touhutaan.” Museovehkeiden rassaaminen on Arilla suorastaan verissä. ”Ajeltiin rinkiä kaupungilla. Esimerkiksi korona-ajan alkuvaiheessa kerholaiset kuskasivat paikallisten kauppatavaroita harrasteautoillaan täysin veloituksetta. Ei nää nykyajan nuoret osaa edes omenavarkaissa käydä”, Ari virnistää. Huoltopuolellakin tehtiin kaikkea, maitoautot huollettiin ja henkilöautot rasvattiin. ”Lahdessa tuli koulut ja armeijat käytyä. Kerhomuotoinen toiminta on helpottanut harrastetoimintaa monella tavalla. Arkiajotkin mies on aina suorittanut vanhan ajan vehkeillä. Takkulan Kesoil oli kans yhteen aikaan hyvä paikka. ”Teboililla tehtiin omalla porukalla kaikkea. Rekkakuskitkin ottivat paikan pian omakseen. Korjaamoja hinausautotoiminta on tehnyt Arin kasvot tutuksi Kuhmoisten seudulla asuvalle, ja muu moottoriväki on saattanut törmätä Ariin jokamiesluokan kilpailuissa tai rallivarikolla. Välillä pyörähdettiin Viikarin Kesoililla tai Hennalan Shellillä, joskus lähdettiin kahville Hennan Ruusuun vanhan Helsingin tien varressa. Ari pyörittää myös paikallista aseja varusmuseota. Romppareiden osalta ollaan vähemmistönä tämän päivän tapahtumakentällä, sillä meillä ei myyjiltä kerätä lainkaan paikkamaksuja”, Sami kertoo. Teboil-aikaa kesti sopimuksen mukaiset viisi vuotta. Teboilille tuli uusi pitäjä, ja aseman vilkas kuhina hiljeni nopeasti. Silloin oli kova meininki. Lisäansioita perhe sai hinausautotoimintaa harjoittamalla
Vanha jokamiesluokan PV on palannut kotiin jo kolmatta kertaa. Harvinainen ’66 Simca 1500 -farmari odottaa kunnostusvuoroaan. Rekisteristä Jalta poistettiin vuonna -72, ja nyt se on jälleen kilvissä. Kadetin ja porukan muiden projektien etenemistä voi seurata Kuhmoisten Harrasteajoneuvosten Facebook-sivuilla. Nyt auto on taas työn alla. Polttoainetankki vielä puuttuu, joten vihjeet sen suhteen ovat tervetulleita. Ari ja Henri hakivat City-Kadetin vuosia sitten Valkeakoskelta ja kunnostivat sen Arin tyttären käyttöön. 64 8/2022 Kuhmoisten harrasteajoneuvokset. Farmarikorinen Bluebird vuodelta 1965 on pelastettu paalaamiselta Iitin seudulta. 966 Jalta vuodelta -69 löytyi Mobilian varastosta. ’79 Volvo ja ’77 Saab 96 ovat viime kesän löytöjä. Autossa on vielä ensiasennusrenkaat alla ja polttoainelämmitin paikoillaan tosin sen toimivuutta ei olla testattu. Autolla on kilpailuhistoriaa 80-luvun alkupuolelta lähtien, ja kilparadalle se vielä tästä kuulemma palautetaan
Sami Pekanpalo osti 316:n vuonna 2014 melkein 400 tuhatta ajettuna. Ari on pitänyt visusti kiinni hankinnoistaan, mutta ainakin kerran mies heltyi vaihtokauppaan: eräs Arin kaveri oli huomannut ostaneensa pahasti viallisen PV-Volvon, eikä sitten päässyt sillä tien päälle. Katsastuksesta oli tullut hylky ruostevaurioiden takia, eikä edellisellä omistajalla ollut kunnostusmahdollisuutta. Nyt kori on käyty täysin läpi ja varustettu korisarjalla. Räyhäkkä kokonaisuus on toteutettu pitkälti nurkissa lojuneita romuja yhdistelemällä. Ari Lehtosen käyttöauto kuvausten aikoihin oli kauniilla väriyhdistelmällä varustettu Duett-monikäyttöauto. Taaempi Fiat 133 on menossa keväällä museotarkastukseen. Talvella kuntoon ja leima kesäksi, on tämän auton kohdalla suunitelmissa. Hurjan huonoon kuntoon mädäntynyt avolavaDatsun sai uuden elämän viime talvena. Tekniikka on päivitetty 318i:n ruiskukoneeseen tuplakaasareilla. 65. Datsun 120 Y löytyi Hyvinkäältä viime syksynä. PV on sekin nyttemmin kunnossa. Arilla oli antaa vaihdossa ehjä Volvo, ja ongelma saatiin pois päiväjärjestyksestä
”Meillä oli tässä hieman erilaista liiketoimintaa aikaisemmin. Samalla yritystoiminta laitteineen siirtyi toiselle paikkakunnalle. Y löjärven Sorvajärvellä, soratien varressa keskellä maalaismaisemaa sijaitsee teollisuuskiinteistöltä näyttävä rakennus. Ruotsalaismerkkiin keskittynyttä toimintaa pyörittävät veljekset Timo ja Jouni Jokinen, joiden lapsuudenmaisemissa nyt olemme juttua tekemässä. Harrastajilta harrastajille Pirkanmaan V-Palvelu Harrasteauto saa osakseen usein parempaa huolenpitoa kuin arkinen käyttöauto. Varaosia ja toisinaan myös hyviä neuvoja tarvitaan. Pirkanmaan V-Palvelu aloitti toimintansa täällä maaseudun rauhassa sekä käytännön sanelemana että rakkaudesta lajiin. Täältä on moni Volvo-harrastaja saanut apua uusien tai käytettyjen osien ja tarvikkeiden muodossa. Pirkanmaan V-Palvelu on Volvo-harrastajan asialla. Kalastusala ei kuitenkaan tuntunut omalta, ja parin vuoden päästä liiketoiminnan myyminen uudelle toimijalle tuli ajankohtaiseksi. Korvaamattomana apuna voi silloin olla yritys, joka toimittaa puuttuvat osat ja pystyy asiantuntemuksellaan auttamaan. Kotipihassa sijaitsevasta teollisuusrakennuksesta oli tyhjänäkin kustannuksia, joten veljekset alkoivat Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Jouni (vas.) ja Timo Jokinen palvelevat Volvoharrastajia ja heidän osatarpeitaan Ylöjärvellä. 66 8/2022. Jokiset kertovat, että tuoreille tiivisteille ja kumiosille on kysyntää, kun harrasteajoneuvo herätellään talviunilta tai pidemmästä seisonnasta takaisin liikenteeseen. Perheyrityksemme Jotekno Ky valmisti kalastustarvikkeita. Vuonna 2005 isämme menehtyi, ja firman pyöritys jäi minun ja perheeni tehtäväksi”, kertoo Jouni Jokinen
Näistä irrotetaan käyttökelpoiset osat, ja hyötykäyttöön kelpaamattomat osat toimitetaan valtuutetulle toimijalle lopulliseen hävitykseen. Hyvänä mittarina veljekset kertovat saapuvien lähetyksien määrän ruotsalaisilta ja saksalaisilta yhteistyökumppaneilta. Kesällä ihmiset lomailevat ja kysyntä selkeästi vähenee, samoin käy loppusyksystä jouluun saakka. Volvo PV on tiettyjä peltiosia lukuun ottamatta varsin kattavan osatarjonnan piirissä. Hiljalleen se on myös kasvanut. Valoja, vilkkuja, sähkötarvikkeita sekä verhoiluosia. 67. 200-sarja sen sijaan on hieman jäänyt harrasteautona muiden mallien jalkoihin. Näen, että jos harrastuksesta tulee työ, niin se alkaa syödä sitä harrastuspuolta, eikä harrastus enää tunnu harrastukselta vaan arkiselta työltä”, Jouni jatkaa. Tästä konttorista lähtee osapaketteja ympäri maata harrastajien tarpeisiin. Tästä uusi yritystoiminta lähti jalostumaan ja kehittymään. Hankintakanavat maailmalla Timo ja Jouni muistelevat, että V-Palvelun toiminta pyörähti käyntiin toden teolla vuonna 2009. Alkuvaiheessa paketteja tuli noin kahden–kolmen viikon välein, nykyisin pari kertaa viikossa. Tammi–helmikuussa talleissa jälleen alkaa tapahtua, kun harrasteautot pitää saada kevääksi tai kesäksi kuntoon, jolloin myös kaupankäynti meillä piristyy.” V-Palvelun tehtävänä on hankkia ja välittää Volvo-osia maailmalta kotimaisille harrastajille. V-Palvelun varastoista löytyy monenlaista osaa käyttämättömänä, hyväkuntoisena käytettynä sekä kunnostettuna. Kuitenkin koko ajan punaisena lankana on ollut, että tämä on vain täydentävää toimintaa eikä päätyö. Osien kysyntä on suurinta PV-, Duettja Amazon-malleihin. Varsinaista purkamotoimintaa ei ole, eikä sitä ole raskaan lupaprosessin takia edes harkittu. Kojelaudan katkaisijat ja mittariston osat ovat niitä harvoja kilkkeitä, joita ei uusina vielä saa. Nousevana mallina Jokiset mainitsevat 140-sarjan autot. 700-sarjan osatarpeet ovat niin ikään kasvussa. ”Meillä oli oma Volvo-harrastus ollut käynnissä jo pitkään. Olimme tuoneet Ruotsista omiin tarpeisiimme osia. miettiä tiloille käyttöä, jolla kulut saadaan katettua. Tiettyihin 60-luvun Volvo-malleihin saa V-Palvelun kautta lähes kaikkea tarvittavaa myös uustuotantona. Seinällä oleva kuva Duett-pickupista trailereineen kertoo Jokisten aiemmasta yritystoiminnasta kalastustarvikkeiden parissa. Osia hyvin saatavana Amazoniin löytyy lähes kaikkia osia uustuotantona. Jouni toteaa, että viivottimella piirretty korimalli on saanut jonkinlaisen kulttimaineen nuorten miesten parissa ja sen myötä 700-sarjalaisia harrastetaan aktiivisesti. Pyhimykseen löytyy hyvin uusia osia, puutetta on lähinnä eräistä vanhimpien mallien koristeosista, joita ei vielä uustuotantona tehdä. ”Tämä on hieman vuodenaikoihin sidottua toimintaa. Timo kertoo, että tämän lisäksi he ostavat jonkin verran kokonaisia autoja purettavaksi. Yllättävästi myös P1800eli Pyhimys-Volvon osille on paljon tarvetta
Täältä löytyy näin ollen Volvo 780:n osia. Kun autojen valmistus aikanaan Hollannissa päättyi, myös osavarastot jäivät sinne. Jouni kertoo, että 300-sarjan suosio on kuitenkin alkanut nostaa päätään ja niihin kysytään osia. Korkeintaan tuplakaasuttimia ja hieman kireämpää nokka-akselia joskus kysytään mietoa katuviritystä varten. Näin ollen tarvikemetsästys pitää tehdä Hollannin ja Belgian suunnalla. Pääasiassa harrastajat tarvitsevat moottoriin alkuperäisiä tai alkuperäistä vastaavia osia. Tämä nurkka on pyhitetty tavaroille joiden pakkauksissa on merkintä made in Italy. Luonnollisesti V-Palvelu toimittaa tarvikkeita myös Volvon erikoismalleihin. Jokinen mainitsee, että myöskään ruotsalaiset eivät ole olleet näistä puukenkämaan malleista erityisen kiinnostuneita. V-Palvelulla on alueella yhteistyökumppaneita, joten harrastajan huutoon pyritään tälläkin 68 8/2022 Pirkanmaan V-Palvelu. Jokiset toteavat, että aivan VW Kuplan ja Ford Mustangin laajuista osavalikoimaa Volvo-harrastajalle ei maailmassa ole tarjolla, mutta kovin kauas siitä ei kuitenkaan ole jääty. Meillä on asiakkaina Ford Mustang -harrastajia, joille olemme toimittaneet osia. Osien saatavuus tosin alkaa näihin olla hankalaa. Moottorin viritysosille V-Palvelulla on toimittajat, mutta niiden kysyntä on vähäistä. Painotamme kuitenkin, että meiltä puuttuu Volvoa vastaava asiantuntemus Mustangeista, joten asiakkaan oma tietämys korostuu, kun hän kertoo osatarpeistaan.” Alkuperäisiä kunnostettuja alumiinivanteita sekä sähkötarvikkeita, katkaisijoita ja johtosarjoja. Hollannissa valmistettuja malleja vannoutuneet ruotsalaismerkin harrastajat eivät aina pidä aitoina Volvoina. saralla vastaamaan. ”Ruotsalaisella yhteistyökumppanillamme on tarjontaa myös amerikkalaisiin autoihin. Tarinatuokiomme lopuksi Jokiset paljastivat pienen yllätyksen edellä mainittuun Ford-malliin liittyen. Tämä laatikko sisältää kunnostettuja ja pintakäsiteltyjä venttiilikoppia sekä hihnapyöriä. 400-sarjasta ainoastaan 480 on erilaisuutensa vuoksi potentiaalinen harraste-Volvo. Volvoissa käytetyn PRV-yhteistyömoottorin osien suhteen Jokiset sen sijaan kehottavat kääntymään Peugeotja Renault-harrastajien ja heidän osatoimittajiensa puoleen, koska heillä on asiassa paras tietämys ja hankintakanavat. Lisäksi valikoima kasvaa jatkuvasti kysynnän myötä
Tee tilaus: www.kaasutinexpertti.fi Puh. 050 523 89 51 Puh. Varaosat ja tarvikkkeet. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. PULSTAR -plasmapulssi-sytytystulpat, pienempi kulutus, puhtaammat päästöt, parempi teho ja vääntömomentti. 2 viiikon välein). 040 074 4587 www.paradisecars.com VARAOSAT BRITTIAUTOIHIN 35 VUODEN KOKEMUKSELLA! AUTOMYYNTI: Myytävät autot näet nettisivuiltamme. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. MILLERS OILS, moottorija voimansiirtoöljyt. verhoiluja tiivisteosia. 03 2251948 ma–pe 8.30–16.00 tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi. TULOKSET PUHUVAT EVANS -vedetön jäähdytysneste, kiehumispiste 180oC, myrkytön, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa. Paradise Cars Vuodesta 1987 www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. ITG-ilmanpuhdistimet antavat enemmän puhdasta ilmaa, pestäviä ja kestäviä, nyt myös uudet kartiosuodattimet. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. 050 523 89 51 Kiitos kuluneesta vuodesta ja oikein Hyvää Joulua ja Onnellista tulevaa vuotta 2023 espaca63@gmail.com • Puh. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Huollot ja entisöinnit. Klassikot tilaajapalvelu: puh. Vintage, Classic, Premium ja Motorsport Nanodrive -mallistot. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla 140/164 alkuperäisen mallin mukaisia kumi matto sarjoja ! Kun muutat , kerro myös meille . Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin
Järjestäjän kertoman mukaan kansainväliseen tapahtumaan saapuu vuosittain noin 130 000 vierailijaa 46 eri maasta. Klassikkoautojen ja -moottoripyörien erikoistapahtumaa on järjestetty Padovassa vuodesta 1983 lähtien. Laaja messukeskus halleineen ja piha-alueineen on ollut varsin passeli paikka tapahtumalle. Junalla ja bussilla on päässyt lähietäisyydelle ja tarpeeksi aikaisin saapuen on autonkin saanut pysäköityä messualueen parkkiin. T apahtumassa riitti tuttuun tapaan nähtävää jokaiselle. Jatkossa Euroopan suurinta klassikkoajoneuvotapahtumaa ei ilmeisesti enää nähdä Padovassa, sillä ensi vuonna Auto e Moto d’Epoca järjestetään Bolognassa. Laajennetulla 115 000 neliömetrin messualueella oli esillä viitisentuhatta ajoneuvoa ja noin 1 600 näytteilleasettajaa. Esillä oli klassikkokalustoa laidasta laitaan: satojentuhansien arvoisista harvinaisuuksista muutamien tuhansien eurojen hintaisiin, huomattavasti tavanomaisempiin autoihin ja kaksipyöräisiin. 70 8/2022. Padova, Italia 20.–23.10. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Kiitos ja näkemiin Kiitos ja näkemiin Padova! Padova! Alkuperäiskuntoinen Alfasud Giardinetta vuodelta 1978 oli myynnissä piha-alueella. Ajoneuvojen kunnostukseen ja entisöintiin liittyvät yritykset esittelivät toimintaansa, ja varaosia sekä harrastukseen liittyvää rekvisiittaa myytiin niin ikään
On toki hienoa päästä näkemään lähietäisyydeltä kalliita, laadukkaita ja harvinaisia autoja, mutta oma mielenkiinto kohdistuu enimmäkseen 1960–1980-luvuilla valmistettuihin tavallisiin autoihin ja kyllähän niitäkin oli Padovassa jälleen esillä runsain mitoin. Omien ohella muitakin Italialaiset ajoneuvomerkit kuten Fiat, Lancia, Alfa Romeo, Ferrari, Maserati, Lamborghini ja Vespa olivat vahvasti esillä, mutta itselle jäi sellainen tuntuma että tällä kertaa näytillä oli yllättävän paljon muidenkin merkkien edustajia. Kaksivärisen ruskean ’74 avoKuplan pyynti oli 19 900 euroa. Telttakatoksen suojassa olevan ’65 Kuplan hinta oli 24 500 euroa. Nelivetoinen Rayton Fissore Magnum 2,4 Turbo Diesel oli tarjolla 9 900 eurolla. 71. Sininen Stanguellini 1100 Sport vuodelta 1947 ei ole koolla pilattu. Hintakupla Hintakupla Ranskanpastillinvihreä ’65 Kupla myytiin ensimmäisenä päivänä 15 500 eurolla. Yksi mielenkiinnon kohde tapahtumassa onkin kieltämättä ajoneuvojen myyntihinta. Suurimmassa osassa ajoneuvoista hinta oli esillä, mutta joidenkin kohdalla sitä piti erikseen tiedustella. Messujen halvin, kunnostusta kaipaava hopeanharmaa Kupla oli tarjolla 5000 euron hintaan. Jo torstaina, ensimmäisen messupäivän iltana usean ajoneuvon ikkunassa oli ”Venduto”-lappuja merkkinä siitä, että ajoneuvo oli jo vaihtanut omistajaa. Enemmistö esillä olevista ajoneuvoista oli myynnissä ja kauppa tuntui käyvän entiseen malliin
Grazie e arrivederci Padova! Kauttaaltaan kunnostettu Toyota BJ40 vuodelta 1980 odotteli ostajaa 35 000 euron hintaan. Bolognan messukeskus näyttäisi olevan Padovaa suurempi, joten jatkossa Auto e Moto d’Epoca lienee entistäkin laajempi. Itselle vierailu Padovan tapahtumaan oli neljäs, joten etukäteen oli jo jonkinlainen käsitys tapahtuman laajuudesta. 4 400 kilometriä ajetun Maserati Boran V8 kiinnosti kovasti messuvieraita. Bertonen koripajan tuotos vuodelta 1984, panoraamaikkunoin varustettu Fiat 180T -bussi on virkavuosinaan kierrättänyt vierailijoita Fiat Mirafiorin tehtaalla. Aina jotain näkemättä jää Isossa tapahtumassa käy aina niin, että juuri kun luulee kiertäneensä kaikki messuhallit, huomaa että yksi onkin jäänyt katsomatta. Tällä kertaa huomasimme, että eri päivinä saattoikin olla esillä eri ajoneuvoja ainakin ulkoalueilla myyjät olivat vieneet ensimmäisenä päivänä myytyjä autoja pois ja tuoneet uusia tilalle. Lancia Delta Integrale on kunnostettu uudenveroiseksi. Auto oli hienossa alkuperäiskunnossa. Varasimme vierailuun kaksi kokonaista päivää; kokemuksesta jo tiesimme että yksi päivä on aivan liian vähän 11 messuhallin ja niiden väliin jäävien pihaalueiden tutkimiseen. Moottoritila lienee jopa parempi kuin alkuperäinen. Ja kun jälkeenpäin juttelee messuilla vierailleiden tuttavien kanssa, saa kuulla kuinka joku mielenkiintoinen ajoneuvo on jäänyt itseltä näkemättä. Lokinsiipimersun täydellisesti entisöity alusta ja kori olivat esillä erillään. Hyvien kenkien ja säännöllisten levähdystaukojen tekniikasta huolimatta oli ensimmäisenä päivänä pakko poistua alueelta jo ennen sulkemisaikaa, jotta jalat jaksoivat vielä toisenkin messupäivän. 72 8/2022 Padova Auto e moto d’epoca 2022
Toinen FIVA Heritage Hall of Fame -tunnustus myönnettiin Cesare Fioriolle, joka on tehnyt elämäntyönsä kilpaurheilun parissa muun muassa Lancian ja Ferrarin leivissä. Paolo Pininfarina vastaanotti Battista Pininfarinan FIVA (maailmanlaajuinen museoajoneuvoalan yhteistyöja edunvalvontajärjestö) Heritage Hall of Fame -elämäntyöpalkinnon. Kuvassa linjakas Lancia Flaminia Coupé. Frederico Fellinin ohjaamassa La Dolce Vita -elokuvassa (1960) Marcello Mastroianni kurvailee Roomassa Triumph TR3A:lla. Käsikirjoittaja, ohjaaja ja näyttelijä Pier Paolo Pasolini oli intohimoinen Alfa Romeo -autojen harrastaja. Battista Pininfarinan pojanpoika Paolo esitteli isoisänsä suunnittelemia autoja runsaslukuiselle yleisölle. Hallin keskellä olevalla ohjelmalavalla oli päivittäin erilaisia keskustelu-, tiedotusja palkitsemistilaisuuksia. Vuonna 1953 valmistunut elokuva nostatti huikean Vespa-huuman Yhdysvalloissa. TEEMAOSASTOJA JA TUNNUSTUKSIA ASI, Automotoclub Storico Italiano on Italian klassikkoajoneuvokerhojen kattojärjestö, Suomen SAHK:ia vastaava organisaatio. Pasolinin ura ja elämä päättyivät murhaan oman Alfa Romeo 2000 GT Velocen ratissa 1975. Kolmeosainen halli muodosti ”ASI-kylän”, jonka lattia oli päällystetty kokonaan ASI:n logoilla varustetulla sinisellä matolla. 73. National Prize for Historic Motoring 2022 -palkinto myönnettiin Giacomo Agostinille. Loma Roomassa -elokuvassa Audrey Hepburn ja Gregory Peck kurvailevat 125 cc Vespalla. ASI:n jäsenyhdistykset esittäytyivät omilla osastoillaan yhteisellä autot ja elokuvat -teemalla. Kiitospuheensa yhteydessä Paolo esitteli isoisänsä suunnittelemia ajoneuvoja
Matkaajokit Matkaajokit VW-matkailuauton sisätilan korkeutta on aikojen saatossa lisätty monin erilaisin ratkaisuin. Pressukatolla varustettu 50-lukuinen avolava-Fiat tarjoaa käytännöllistä sääsuojaa matkailijalle. 74 8/2022 Padova Auto e moto d’epoca 2022. Tässä sivulle taipuva brittivalmisteinen Dormobile Pop Top Roof -haitarikatto. Nelivetoisella Jeep CJ6 Camperilla pääsee leiriytymään tiettömille taipaleille. Typistetty VW-bussi herätti hämmästystä matkailuvaunun veturina. Citroën Dyane Laverda Paguro Camper ’81 odotteli ostajaa pihaparkissa vierellään VW Caddy 1.6D Camper Bishofberger ’88
Takana olevan ’63:n hinta oli pari tuhatta halvempi, 26 550 euroa. Fiat 600 D Multipla ’66:n ikkunassa komeili 28 550 euron hintalappu. Siata-koripajan liukuoviratkaisu lienee varsin käytännöllinen. Punavalkoisen parisivuovilla varustetun, kauttaaltaan kunnostetun ’64 Fiat 600 Multiplan hintalapussa luki 45 000 euroa. Monipuoliset Monipuoliset Tapahtuman toinen Fissore Sabrina Multipla oli löydetty tässä ulkoasussa vanhasta korjaamosta Abruzzon alueelta. Vuosimallia -63 olevasta yksilöstä pyydettiin 28 500 euroa. 75. Harvinainen Fissoren Sabrina-mallinen Multipla vuodelta 1960 hämmästyttää takapään muotoilullaan
Tapahtuma sujui totuttuun malliin rennosti ja varsin leppoisassa tunnelmassa. Harrastetalli Asentamon ja moottoripyöräkerho Jerusalem MC:n järjestämä rompetapahtuma sai liikkeelle niin myyjät kuin ostajat. Tällä kertaa puitteet olivat suorastaan erinomaiset, sillä harvoin romppeita pääsee penkomaan yhtä valoisissa ja lämpimissä tiloissa, marmorilattioista nyt puhumattakaan. 600-kuutioisella JAP-sivuventtiilimyllyllä varustettu kilpahirmu sen sijaan oli vielä myymättä alhaisesta 950 euron pyynnistä huolimatta. Aamulla ostajia riitti pieneksi tungokseksi saakka, ja harrasteparkkikin täyttyi heti tapahtuman aukeamisen jälkeen. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Vanha Norton oli merkitty myydyksi jo aamulla. T änä syksynä Etelä-Karjalan rompetori pidettiin Lappeenrannan Mustolassa sijaitsevassa kiinteistössä, joka oli järjestyksessä kolmas sijainti tapahtumalle. Lappeenranta 15.10. Kaakonkulman kamppe et 76 8/2022. Ei ole lainkaan huono idea kierrättää rompetoria kulloinkin sopivasti tyhjillään olevia tiloja hyödyntäen, sillä näin kulut pysyvät kurissa ja kiinteistöjen omistajat saavat samalla osin peitettyä tiloista aiheutuvia kustannuksia. Nettisivustojen ja navigaattorien avulla löytää kyllä perille toisinaan vaihtuvasta osoitteesta huolimatta
Punaisesta klassikosta pyydettiin 900 euroa. 77. Harvoin on itäpyörää tarjottu ostettavaksi oikein marmorilattialta. Vanhan auton takaistuimelle koristeeksi tai tallirekvisiitaksi olisi saanut kauniin Telefunken Bajazzo TS -matkaradion neljälläkympillä. Kauempaa rompetorille matkannut saattoi lunastaa itselleen nostalgisia Lappeenranta-merkkejä ja -lippuja aivan kuin ennen vanhaan. VHS-nauhurin omistajalle oli tyrkyllä useampi videokooste 80ja 90-luvun taitteen rallikisoista. Honda CB 125 Twin on sopivan polttoainepihi ajopeli tarkan markan moottoripyöräilijälle. Hurmaavasti ikääntynyt MZ 250 vuosimallia 1960 etsi uutta kuskia parintuhannen euron hintapyynnillä. Mallin valmistusaika osuu 60-luvun puolivälin tietämille. No nyt on halpaa! Iskareita, tai ainakin iskarin aihioita, vitosella kipale
Taunuksen takapenkillä viihtyy kun on kunnon popit. Jos Monkeyn rakentajalla on vaikeuksia maalausaiheen keksimisessä, niin tästä olisi irronnut valmiiksi erikoismaalattu tankki mukavalla pääkallo-liekkiteemalla. Lasten Antonellikosketinsoitin tuo monien mieleen mukavia lapsuusmuistoja. Sun-merkkinen voltti-ampeeritesteri oli kuin suoraan vanhan korjaamon palveluksesta rompetoripöydälle napattu. Tämä pari vaatisi jonkin verran työtä, mutta vaivannäön palkaksi saisi 70-luvun autoon tyyliinsopivat sportti-istuimet. 70-luvun puolivälin japsienduroa kaipaavalle oli tarjolla piikkiset Yamaha Trailja Suzuki TS -projektit. Suzukin takana pilkottaa tuoreempi TS 125 ER -malli. Lappeenrannasta olisi saanut niin pallokaiuttimia, mustia muoviämyreitä pahvikartioin ja komeat Inko-kotelokaiuttumet hunajakennoelementein. Parillakympillä olisi saanut ehjän soittimen jalustoineen. Pitihän sitä kokeilla, ja kivasti vaikutti soivan. Hintaa neljäkymppiä. Kyllä kaikuisi Fredi komeasti näillä vehkeillä! Huntmaster-kuppipenkkejä ei kovin usein rompetoreilla näe. 78 8/2022 Kaakonkulman kamppeet
Tälläkin ehtii paikasta toiseen, sillä pellin alla on kaksilitrainen mylly ja sen perässä viisilovinen vaihteisto. Renault Trafic ja Ford Transit ovat molemmat omaperäisesti muotoiltuja hyötyajokkeja, joilla kelpaa kierrellä rompetoriostoksilla. On se pienikin Datsuni äkäisen näköinen, eikä ujostele lainkaan vaikka sellaisen iskisi amerikanautojen joukkoon parkkiin. Fiat 131 Panorama Super oli pysäköity hieman etäämmälle harrasteparkista. Takalasitarrassa muistutetaan 131:n MM-rallimenestyksestä. Amerikanautot olivat selvänä enemmistönä. Liekö epävakaalta vaikuttanut keli vaikuttanut siihen, ettei moottoripyöriä tai mopoja juurikaan näkynyt. Ennen vanhaan pakettiautonkin tunnisti ensinäkemällä. A-mallin Opel Asconan perässä oli tapahtuman räleimmät pakoputkenpäät. Harrasteparkki täyttyi heti aamutuimaan. 79. Liekit ja Mangelsin vanteet kruunaavat mattamustan ulkoasun
Autoja on tuotu maahan joka puolelta maailmaa: läntisestä Euroopasta, Yhdysvalloista, Japanista ja Neuvostoliitosta. Teksti: Toimitus • Kuvat: Pawel Maciejec Simca Arianen tyylikkäät muodot katoavat luonnon syleilyyn. Mies asui Suomessa reilun vuoden ajan, ja käytti tilaisuutta hyväkseen kartuttaakseen ainutlaatuista valokuvakokoelmaansa. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Metsään hylätyt P awel Maciejec on vuodesta 2008 lähtien kiertänyt kameransa kanssa valokuvaamassa hylättyjä ajoneuvoja mitä erikoisemmissa ympäristöissä. ”Suomeen saapumisen jälkeen huomasin olevani erikoisella maaperällä erityisesti hylättyjen autojen monipuolisuuden suhteen. 80 Fotoalbumi 8/2022. Tempo Matador -pakettiauto unelmoi pelastajastaan. Ja tätä kirjavaa kalustoa on hylätty mitä yllättävimpiin paikkoihin”, Pawel tarinoi valokuvien oheen kirjoittamassaan sähköpostissa. Ford Taunus P6 15m Coupé
Pitkät työpäivät ovat jo mennyttä aikaa. Citroën DS nukkuu talviunta koivujen katveessa. Liekö olleet aikanaan saman kuljettajan ajopelejä. Kaksi vanhaa Mossea saman pusikon kätköissä. 81. VR:n komea bussi on Ajokin Vanajan rungolle rakentama. Goliath Hansa 1100 Combi näyttää upealta vielä tukevasti sammaloituneenakin. Harvinainen metsälöytö: Prince Super Clipper. Pahasti siipeensä saanut Peugeot 403 odottelee viimeistä reissuaan
Aika ja olosuhteet ovat muokanneet Willys Aeron vaikeasti tunnistettavaan kuosiin. Glas Goggomobil Coupé vaikuttaa kokoistaan suuremmalta urheiluautolta puoliksi lumeen hautautuneena. Kotimainen Teijo-paku on säilyttänyt ryhtinsä ulkomaisia kilpailijoitaan paremmin. 82 8/2022 Fotoalbumi. Commer PB -pakun matka on kulkenut hyötyajokista varastokopiksi ja lopulta hylyksi
Jossain vaiheessa auton nokalle vaihdettiin uudemman RS60-mallin terävämpi keulapala, jossa matalammalla sijaitsevat ajovalot ovat pleksien suojissa. Tämä valmistenumero 0079 lähti Wendlerin koripajalta helmikuussa 1956 punaisena, valkoisin raidoin ja beigellä sisutuksella. Hän pyöritti Genevessä Porsche-huoltoa ja myöhemmin myös Porsche-myymälää. Ladonraikas Porsche 550 Spyder ’56 K esällä julkisuuteen levisi kuvia Porschen legendaarisesta 550 Spyder -mallista, jota työnnettiin ulos sveitsiläisestä ladosta. Tämä projekti myytiin Lontoossa nyt 2 025 000 punnan hinnalla. Venttiilikopat, kaasuttimet ja polttoainesäiliö ovat sittemmin kadonneet. Auto oli nähtävänä eräässä tapahtumassa 80-luvulla, minkä jälkeen se tuupattiin säilöön. Valtaosin yksilö kuitenkin koostuu vielä alkuperäisosista. Auton tiedetään myös osallistuneen kilpailuihin ensikerran Monzassa etuluukun kansi valkoiseksi maalattuna. 550 Spydereistä maksettiin taannoin jo viidettä miljoonaa US taalaa. Yksilölle kertyi reilusti kilpahistoriaa Italiasta, Sveitsistä sekä Saksasta. Yksilön tiedetään esiintyneen uutena promokuvissa ennen sen myyntiä sveitsiläiselle Heinz Schillerille. 84 Marginaalista 8/2022. Sen tilalle on jossain vaiheessa vaihdettu 1 680-kuutioinen moottori, jonka tiedetään pyörineen vuonna 1961 Le Mansin 24 tunnin ajoissa tehdaskilpuria vauhdittaen. Margairaz kilpaili autolla sveitsiläisten suosimissa mäkikisoissa. Herra Schiller ajoi ja ajatti useita eri luokkiin sopivia Porscheja. Vuonna 1958 Schiller myi auton Edouard Margairaz -nimiselle kaverilleen Geneveen. Kuvat: Gooding & Company Epävarmat ajat vaikeuttavat kaiken myyntiä, tai sitten ei. Uuden omistajan pähkäiltäväksi jää, entisöidäkö vanha kilpuri uutta vastaavaksi vai jatkaako parin miljoonan hintaisen raadon varastointia tuollaisenaan. Alkuperäinen nelinokkakone lienee antautunut kaikkensa antaneena
Pula-aikoina oli autoja tuotu maahamme niukalti, mutta Helsingin olympialaisten kunniaksi haluttiin maailmalle näyttää kuinka talous ja kansainväliset kauppasuhteet kukoistivat. Tilaa kätevästi verkkokaupasta supermarket.fi 37 90 212 sivua! Mainio lahjaidea !. Uutuuskirja! Nyt tilattavissa verkkokaupastamme supermarket.fi sekä myynnissä hyvin varustelluissa kirjakaupoissa Olympiavuoden klassikot Upea kirja 1952 automalleista! Olympiavuosi 1952 oli Suomen autoistumisen osalta poikkeuksellisen hieno. Tuolloin tuotuja, uusia automalleja ihailtiin ja ihmeteltiin ja tämä kirja esittelee niistä tarinoiltaan mielenkiintoisimmat aina Bentleystä Rättisitikkaan ja Cadillacista Kansanautoon, Volkswageniin
Teksti: Harri Onnila Kuvat: Kari Mattila MALLIHISTORIA 2003 Chrysler Crossfire saapuu tuotantoon. Crossfiren tapauksessa tämä lähisukulainen on saman aikakauden SLK, mikä laajemmassa asiayhteydessä liittyy Mercedeksen ja Chryslerin yhteiseen DaimlerChrysler AG -aikakauteen 1998–2007. Voimalinja osoittautuu myös käytännössä toisiinsa sopivien elementtien liitoksi. Ja kiirettä tuntuu pitävän, sillä 218 hevosvoimaa ja 310 newtonmetriä tempaisevat alle 1 400-kiloisen amerikansaksalaisen jämerästi liikkeelle. Manuaalilaatikko tuntuu istuvan kuvaan erinomaisen hyvin, sillä Crossfiren olemus on enemmän aktiiviseen ajamiseen kuin mukavuuteen kallellaan. Yleisesti ottaen ohjaamossa on palikat kohdallaan, joten käyttökatkaisijat löytyvät sieltä mistä olettaa saattaa. Mutta ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun tyylin vuoksi joutuu hitusen kärsimään, joten sopeudutaan. Isompaa vaihdetta saa laitella laatikkoon taajaan, vaikka huipputeho löytyykin vasta 5 700 r/min kohdalla. Auton lainauspaikalta, Paimelan Paronin tiluksilta isommalle tiellä kääntyessämme kysymme vapaasti hengittävän kuutosen kuulumisia. Ohjauspyörä asemoituu onneksi varsin mallikkaasti, vaikka sen säädössä ei olekaan etäisyyssäätöä, ainoastaan niukahko korkeuden rukkausmahdollisuus. Tämä koskee myös pyyhinkatkaisijaa, joka on sijoitettu samaan viikseen kuin vilkkukatkaisin. E nsimmäinen aistituntemus Chrysler Crossfiren ohjaamossa on suorastaan hätkähdyttävä – onko tämä oikeasti näin ahdas. Istuimen korkeussäädön ropaamisen jälkeen on pakko todeta, että kyllä, pääntilaa on Crossfiressä niin niukalti, että yli 185-senttinen kiillottaa kaljuaan tai sähköistää jakaustaan kattoverhoiluun. Viimeistään tämä alleviivaa, että vahvasti Mercedes-Benz-sukuisessa sporttipulkassa ollaan. Tuotannon keskivaiheilta oleva vuoden 2005 Crossfire on varustettu kuusiportaisella manuaalivaihteistolla, jonka vaihtoehtona oli saatavilla viisiportainen automaatti. Tuleva klassikko Chrysler Crossfire 86 8/2022. 2005 Mallivuodelle lisätään avomallinen Roadster. Pyyntöä vastaa hillitty mutta itsevarma murahdus, kun Mercedeksen 3,2-litrainen kolmiventtiilikantinen ja kaksoissytytyksellä toteutettu V6-moottori ilmoittautuu palvelukseen. Meneväksi tehty Laitamme Chrysler-logoilla varustetun mutta hyvin Mercedes-henkisen avaimen virtalukkoon ja laitamme pelit tulille. Maisteltavana Chrysler Crossfire. Lisäksi autossa istutaan lähellä taka-akselia, jonka kohdalla kattolinja taipuu jo voimakkaasti alaspäin. Autot valmistetaan Saksassa Karmannin toimesta. Ristitulessa Otetaan amerikkalaisia mausteita ja saksalaisia raaka-aineita, paistetaan nopeasti ja nautitaan. Ja itse asiassa tinkimällä hieman jalkatiloista järjestyy selkänojalle lisää tilaa kallistua ja sitä myöten matkaa ei tarvitse jatkaa pää kallellaan kuin lylyn lykkijä. 2004 Malliston keihäänkärjeksi lanseerataan mekaanisesti ahdettu, automaattivaihteinen SRT-6. Vuosina 2003–2008 valmistettua coupé-Chrysleriä ulkoapäin katsellessa asian toki ymmärtää, sillä korkeutta autolla on vain 1,3 metriä
2007 SRT-6 poistuu tuotannosta. 2006 SRT-6-malli vain erikoistilauksesta. 87. 2008 Crossfiren valmistus päättyy eikä se saa seuraajakseen toista mallisukupolvea. Kokonaistuotannoksi jää runsaat 76 000 autoa, joista yli 61 000 edustaa mallivuosien 2004 ja 2005 tuotantoa
Yhteneväisyyksiä löytyy sen sijaan voimanlähteistä, sillä nokalle löytyi vuosien mittaan 2,2, 2,5 ja 3,0 litran kuutoskoneita (170–265 hv), mutta BMW:n hengessä toki suoria sellaisia. Hallintalaitteiden logiikka noudattaa nöyrästi Mercedes-Benzin valitsemaa linjaa. Haemme kuitenkin kaksipaikkaista haastajaa toisesta saksalaisesta, vuonna 2002 esitellystä ensimmäisen lähdön BMW Z4:stä. Stuttgartin tähtitallista lainattu 3,2-litrainen V6 kuljettaa kerkeästi omapainoltaan 1 400-kiloista Crossfireä. Kyseisen Bemarin mallihistoria oli Crossfireen nähden sikäli päinvastainen, että saksalaismallin valmistus tapahtui Yhdysvalloissa. Pilotin paikalla tunnelma on tiivis etenkin korkeussuunnassa. Crossfirelle luvattiin vaihteistosta riippumatta 6,5 sekunnin suoritustasoa nollasta sataan, eikä ajetun yksilön runsaat 300 000 kilometriä ole tuntuman perusteella taltuttaneet menohaluja. Toisaalta Crossfire onkin ainoastaan suunniteltu ja kehitetty USA:ssa, mutta koottu Saksassa Karmannin toimesta. Vaihteistoina tarjottiin kuusipykäläistä keppiä ja SMG-robottia sekä viisiportaista automaattia. Myös avona ja voimaversiona Paronin pakeille palaillessa pääntilan niukkuus nousee ehkä suurimmaksi rajoitteeksi autosta pidempään nauttimisen suhteen, mutta samalla herää mielessä myös ratkaisu. Ensimmäisen sukupolven SLK:n katalogia hyödynnettiin myös kaikkein kipakimmasta päästä, sillä Crossfiren nokalle sujautettiin SLK:n AMG-versioissa käytetty voimanlähde, samainen Tuleva klassikko Chrysler Crossfire 88 8/2022. Ja toki pitää ottaa esille takaluukkuun integroitu spoileri: kun nopeus nousee 90 km/h lukemaan, nousee se esille takaluukun kannesta. Lisäksi tarjolla ehti olla kaksilitrainen nelonen (150 hv) sekä 3,2-litrainen kuutonen, 343 hevosvoiman M-versiona. Crossfiren luonteelle erityisen hyvin soveltuvaa mutkapätkää ei tällä kertaa alle satu, mutta muutamat tiukemmin taitetut mutkat maalaavat kuvaa varsin hienosti tiehen istuvasta ja tutisemattomasta urheiluvaunusta. Jos tuulta haluaa ohjata pysyvämmin, niin lipan voi nostaa halutessaan esille myös kojelaudan painikkeesta. Lisäksi tuotanto alkoi E85-avoversiolla ja kovakattoinen E86-coupé saapui vasta mallivuodelle 2006. Runsaasti muovia sisältävästä ohjaamotunnelmasta huolimatta äänimaailma on myös yllättävän kitisemätön, varsinkin kun ottaa huomioon aikakauden amerikkalaistuotteisiin kohdistuvat ennakkoluulot. TOINEN VAIHTOEHTO BMW Z4 Valmistusvuodet: 2002–2008 Teho: 150–343 hevosvoimaa Hinta uutena: 56 300 euroa (2.5i lokakuussa -05) Ilmeisin verrokki Crossfirelle olisi tietenkin saman teknisen perustan jakava, ensimmäisen sukupolven MB SLK, mallikoodiltaan R170. Ei giljotiini, vaan Crossfire-mallistoon pian ensiesittelyn jälkeen liitetty avomalli Roadster. Jos sen sijaan coupé-koko riittää omalle kropalle, mutta vetoja kaipaisi lisää, niin tähänkin löytyy Crossfiren suunnalta ratkaisu
Ainoa kaupan ollut SRT6 edusti sekin vuotta 2005; alle 120 000 kilometriä ajetusta ja 400-hevosvoimaseksi kiristetystä menokkaasta olisi haluttu hieman alle 24 000 euroa. Takaveto. Poraus 89,9, isku 84,0 mm. Sen ja viisivaihteisen automaatin linkoamana sataseen ehdittiin jo 5,1 sekunnissa ja huiput rajattiin arvoon 255 km/h. Hieman tyyriimpi vaihtoehto oli vuoden 2005 Roadster, josta 247 000 kilometriä ajettuna pyydettiin 11 500 euroa. Viime vuoden lopulla maassamme oli liikennekäytössä puolestaan 35 yksilöä. Paino?1388 kg. Uutena vuoden 2005 Crossfire 3.2 V6 muuten kustansi manuaalivaihteisena coupéna 56 000 euroa. Hintahaitari ylti 5 900 eurosta 7 990 euroon ja ajomäärät olivat 200 000 kilometrin molemmin puolin. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Tilavuus 3199 cm 3 . Takana erillisjousitus, monivarsituenta, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Niistä osa edustaa arvatenkin jälkituotantoa, kuten myös kokeilemamme vuoden 2005 tummanpuhuva Black Line -yksilö, joka on rekisteröity Suomeen keväällä 2009. 07 Mitat Pituus 406, leveys 177, korkeus 131, akseliväli 240 cm. 3 199-kuutioinen V6, mutta mekaanisen ahtimen suututtamana 335-hevosvoimaiseksi ja 420 Nm vääntäväksi äitynyt tehopakkaus. Lokakuun alun syyssateissa Nettiauto listasi vain viisi yksilöä, joista kolme edusti perusmallia vuodelta 2004. Teho 218 hv /5700 rpm, vääntö 310 Nm /3000 rpm. 01 Merkki ja malli Chrysler Crossfire 3.2 V6 M6 Black Line 02 Vuosimalli 2005 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen V-moottori edessä pitkittäin. 89. Edessä jäähdytetyt levyjarrut ja takana levyjarrut. Hopeamuovinen keskikonsolin tyyli ja käyttöliittymä paljastavat sisarsuhteen SLKMercedekseen. Huippuvuosi oli 2006, jolloin kilpiin solahti 24 sporttista Chrysleriä. Mallivaihtoehtoja Crossfiren suhteen on siis umpikorin ja avon sekä vaparin ja ahdetun V6:n välillä, mutta kotimaisia käytettyjen autojen listauksia selaamalla vaihtoehtojen määrä paljastuu odotustenmukaisestikin varsin rajalliseksi. Vuosina 2003–2007 Suomessa ensirekisteröitiin kaikkiaan 63 Crossfireä. 04 Voimansiirto Kuusinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 08 Suorituskyky Huippunopeus 250?km/h, 0-100 km/h 6,5?s. Ilmastointi on puoliautomaattinen. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. Puristussuhde 10,0:1. Tätä kiinteän takaspoilerin koristamaa SRT-6-versiota oli saatavilla niin ikään Roadsterina
Crossfiren takaosan huoliin lukeutuu usein myös sähköllä liikkuva takaspoileri, joten sen toiminta on syytä tarkistaa. Ja vielä lopuksi auton ulkopuolinen, artikkelitekstissäkin esille nostettu seikka: varmista rauhassa että ylipäätään mahdut matalakattoisen Crossfiren ohjauspyörän taakse mukavasti. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Chrysler Crossfiren vahvuudeksi voi laskea Mercedeksen 3,2-litraisen V6-moottorin, jota pidetään varsin luotettavana voimanlähteenä etenkin saksalaisvalmistajan joihinkin saman aikakauden nelisylinterisiin bensakoneisiin nähden. Vain 2,4 metrin akselivälinsä myötä Crossfire on ketterä käänneltävä. Tuleva klassikko Chrysler Crossfire 90 8/2022. Myös virtalukko voi ikääntyessään ja kuluessaan aiheuttaa avaimen takeltelua ja lopulta virtalukon toimimattomuutta. Sisätiloissa kannattaa tarkistaa tuulilasia ympäröivät muovipaneelit, joiden muovikiinnikkeiden kerrotaan olevaan herkkiä rikkoutumaan. Crossfiren perästä löytyy selkeästi muhkeampia muotoja kuin keulasta. Tiettyjä kipukohtia Crossfiren tekniikasta silti listataan etenkin Yhdysvalloista, joka olikin mallin tärkeä markkina-alue. Yksittäisten apulaitteiden tai varusteiden osalta nousee esille keskuslukituksen alipainepumppu, jonka vikaantumista edesauttaa sen sijainti tavaratilan pohjalla, joten takakontin kastumista on syytä välttää. Alkuperäisien seitsenpuolaisten vanteiden rengastuksessa on huomioitava kokoluokka: etuvalssit ovat 18-tuumaiset, mutta takana 19-tuumaiset. Niin ikään starttausaikeet voi tehdä tyhjäksi vikaantumiset releyksikössä. Ärhäkkyyttä luo keskeltä kurkkiva tuplaputkisto. Tämä pisti erityisesti silmään koeajoyksilössämme, sillä spoileri kyllä toimi, mutta saranoinnit olivat korroosion kourissa ja spoilerin alapelti liki puhkiruostunut. Voimalinjan osalta nostetaan esille 2003–2004 vuosimalleissa havaitut ongelmat kampiakselin anturissa, mikä voi aiheuttaa moottorin sammumisen yllättäen tai käynnistysongelmia
Musta vasaralakka. Työpaine: 4-8 bar. 1449€ tuotenro 532070 Hiekkapuhalluskaappi imurilla SBC350 Kahdella puhalluspistoolilla, 1 kpl kiinteästi asennettu jalkapolkimella ohjattava sekä ja 1 kpl käsikäyttöinen puhalluspistooli liipaisimella. 1349€ tuotenro 513949 139€ tuotenro 506554 Ruuvipenkki, PRO 150mm Laadukas ruuvipenkki karkaistuilla pyälletyillä leuoilla. Nostokyky: 2500 kg Suurin nostokorkeus: 490mm. Täydellinen renkaiden vaihtoon, kiillotukseen ja huoltotöihin. Mitat (leuan leveys x leukojen väli x syvyys): 155x152x88mm, paino 11kg. Korkeus alas laskettuna: 80mm. Paino: 105kg. 259€ tuotenro 513137 U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! Citroën Ami 6 ’61 Erikoinen ilmestys Suomeen saapui neljän Citroën Ami 6 -auton ensierä lokakuussa 1961. Jämäkkä takaveto Opel Omega 2.0 GL ’88 Opelin ensimmäisen sukupolven perus-Omegat lukeutuvat jokin aika sitten vielä kovin yleisiin käyttöautoihin, joista ei enää tahdo löytää esimerkkiä hakemallakaan. levypaksuus 1,5x1,5 mm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi TERVETULOA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME TERVETULOA UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME www.TORAFORS.com www.TORAFORS.com Peltisepän setti Sisältää nahkasäkin ja kolme erikokoista pöykkistä puunuijaa. 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut. Mitat (LxPxK) / yksi ramppi: 230x1790x80-440. Klassikot 1/2023 ilmestyy 12.1.2023 Seuraavassa numerossa: Ratapottikilpuri Fiat 127 mk1 Kotimainen Fiat Historic Ratapotti -sarja on edullinen moottoriurheilulaji, jossa ajetaan tasaväkisillä, teknisesti vakiokuntoisilla autoilla tiukkoja kisoja. 91. Autotallin sisustus / työpiste (harmaa/musta) 1kpl työkalukaappi / korkea. 99€ tuotenro 506551 Ruuvipenkki, pyöreä 100mm Laadukas ruuvipenkki karkaistuilla pyälletyillä leuoilla, suljettu rakenne (ruuvi työntyy sylinterin sisältä ulospäin). 3kpl alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm. Kaikki hinnat sis. Sisämitat: 94x59x56,5cm. 100€ tuotenro 2649 Pistehitsauspihdit 230V Kannettava pistehitsauslaite erinomainen koritöihin, maks. Musta vasaralakka. Kiinteään kiinnitykseen työpöytään. Kiinteään kiinnitykseen työpöytään. Mitat (ovi avattuna): 95x90x182cm. Säkin halkaisija 45cm. Kokonaismitat: 2955x2000x460mm. Auton kynnyskoteloiden alle asetetaan kaksi ramppia, jotka nostetaan normaaliin 230V seinäpistorasiaan kytketyn sähköhydrauliikkayksikön avulla. Mitat (leuan leveys x leukojen väli): 103x80mm, paino 11kg. Tarkista ajantasaiset hinnat verkkokaupastamme. Ruuvipenkki 150mm Laadukas ruuvipenkki karkaistuilla pyälletyillä leuoilla. Varustettu mekaanisella turvalukolla (kuusi eri lukitus korkeutta) ja pyörillä, jotka helpottavat nostimen siirtämistä pois, kun sitä ei käytetä. 2249€ tuotenro 513523 79€ tuotenro 506549 Siirrettävä saksinostin 2500kg Siirrettävä autonostin, joka sopii hyvin sekä varikkolle että autotalliin. Puhalluskaapin etuseinässä suuri kaasujousitettu ovi. Yksi säännön vahvistava poikkeus löytyy Vääksyn suunnalta. Mitat (leuan leveys x leukojen väli x syvyys): 156x162x102mm, paino 17kg. Vaihdettavilla kärjillä. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. 3kpl työkalutaulutTyötason korkeus: 946mm. Työtaso: 890x670mm. Paino: 125kg. Ilmatarve: 300-750 l/min. Ensi numerossa tutustutaan FIA-passitettuun yksilöön Kämmäkän kylän sorateillä. Yksi näistä ranskalaisvalmistajan silloisista uutuusmalleista nousi 90-luvun alussa lohduttomasta aihiosta alkuperäiskuntoon Mikko Lisisen toimesta. Musta vasaralakka. Kiinteään kiinnitykseen työpöytään
TARVAINEN: Satojen kisojen mies TULEVA KLASSIKKO: Pirteä Chrysler Crossfire KERHOESITTELY: Kuhmoisten Harrasteajoneuvokset KETTERÄ KATUENDURO KAWASAKI F6 ’72 MUKAVUUS EDELLÄ PEUGEOT 505 GTI V6 ’87 METSIEN KÄTKEMÄT VALOKUVIA HYLKYAUTOISTA 8/2022• Hinta 10,90 € • www.klassikot.fi 8/ 20 22 Fe rra ri Din o 20 8 GT 4 ’79 • Fia t 12 8 Sp ort Co up é ’74 • Ka w as ak i F6 ’72 • Pe ug eo t 50 5 GT I V6 ’87 • Re na ult 11 TS E ’85 • VW Je tta Sy nc ro ’88 36 84 80 -2 20 8 • PA L V K O 20 23 -0 2 6 41 48 83 68 48 08 22 00 8. • Lataa kaikki 12 V lyijyakkutyypit (myös GEL ja AGM) • Viiden vuoden takuu CTEK YLLÄPITOLATURI MXS 5.0 12 V/5 A Pikkusportti FIAT 128 SPORT COUPÉ ’74 I taliasta MATTI J. Autosta huolehtivan ihmisen tavaratalo 89 90 64 90 45-5589 90-01422 Mitat 242 x 175 x 190 mm Maksimipaino noin 13,5 kg Takuuaika 2 vuotta Sisältää lyijyä MTX Energy KÄYNNISTYSAKKU 56 Ah/480 A Monikäyttöinen ja täysin automaattinen ylläpitolaturi. Ainutlaatuinen kahdeksanvaiheinen lataus sekä kunnostustoiminto