PIENOISMALLI: Honda Monkey Benetton edition TULEVA KLASSIKKO: Omaperäinen Renault Avantime MP-ROMPETORIT: Lappeenranta & Forssa PERTTI SANEVUORI & SUNBEAM ALPINE GT HARRASTAJAN PAKEILLA AHDETTU PAINOS FERRARI GTS TURBO ’86 OPEL ON POP RALLIVÄKI SAPPEELLA Osoit a kame ralla ( V tilaa.viipalemediat.fi/vanhatkoneet UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! BELKUT PELLOLLA Maa musteni Belaruskerhon kyntöpäivässä MUSEOHINURI Ilkka Ala-Maakalan entisöity Scania L 111 NELOSTIETÄ TEHNYT Piilosen veljesten komea Kormikki 74 50 00 -2 40 8 • PA L VK O 20 25 -0 4 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 8/2024 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT KUMMA LLINEN KULTAM AHA 11 4 8 / 20 24 • Ch ev ro le t 36 09 • Fe rg us on 35 • In te rn at io na l M cC or m ic k T-6 • Ku lle rv o T.B . • M F 11 55 • Sc an ia L 11 1 • Te rm it 8/2024 • Hinta 11,90 € • www.klassikot.fi BMW 320 ’82 UUTEEN LOISTOON 8/ 20 24 BM W 32 ’82 • Ca dill ac Se rie s 62 Se da n ’52 • Fe rra ri GT S Tu rb o ’86 • M erc ed esBe nz SL 30 ’93 • Su nb ea m Alp ine GT ’70 • Ho nd a M on ke y Be ne tto n Ed itio n -p ien ois m alli 36 84 80 -2 40 8 • PA L VK O 20 25 -0 4
Tuoreempaa harrastekalustoa nähdään koeajojutussa, jossa ruoditaan Ford Scorpion ykkös ja kakkossukupolvien välisiä eroja. Ensi vuoden ykkösnumerossa tutustumme hämeenlinnalais harrastajan käsihallintalaitteilla varustettuun DAF 66 farmariin ja Urjalassa toimivan viinitilan persoonalliseen Bedfordkuljetusautoon. JENKKIAUTONÄYTTELY BANGKOK HOT ROD CUSTOM SHOW BUICK GRAND NATIONAL ’87 • CHEVROLET BROOKWOOD ’58 CHEVROLET CORVETTE 427 ’66 FORD ROADSTER ’32 • FORD GALAXIE 500 4D ’62 PONTIAC STAR CHIEF 4D HT ’64 HARLEY-DAVIDSON PANHEAD CHOPPER ’49 LISÄKSI ESITTELYSSÄ SEMA SEMA SHOW SHOW Las Vegas Las Vegas 2024 2024 70 02 45 -2 40 8 PAL VKO 2025-04 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi Rakkaudesta Rautaan • 8/2024 • 11,90 € vaparinorsu 700 hepan Ei Mercury vaan Monarch MONARCH KUSTOM COUPE ’49 DODGE CORONET R/T 528 HEMI ’67 i AM ER IK AN RA UT A 8/ 20 24 NR O 96 ”E LÄ M ÄN IE N SIM M ÄIN EN M UIS TIK UV A O N ,K UN O LIN KO LM EV UO TIA S, JA M EN IM M E O ST AM AA N ’66 EL O KU US SA M EID ÄN PE RH EE LL E UU TT A DA RT IA KO N AL AS TA .” tilaa.viipalemediat.fi/amerikanrauta AMERIKAN RAUTA NYT LEHTIPISTEISSÄ Seuraavassa numerossa: Takavuosien menopeleistä voi nautiskella monella tavalla. Tammikuussa tavataan! Klassikot 1/2025 ilmestyy 23.1.2025 Nostalgian Nostalgian pyörteessä pyörteessä 83
En tiedä, tuottavatko pilahintaiset tekstiviestitarjoukset ja töykeät tinkimisyritykset joskus tulosta. Hinnan perusteella olin varautunut näkemään pahoin ruostuneen projektin, mutta tallissa seisoikin hienokuntoinen yksilö. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Harri Onnila AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Virpi Miettinen, Kauko Ollila, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Tamas Vilagi, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Nyt taloyhtiössä oli päätetty, että autotallit olisivat jatkossa ainoastaan talon asukkaiden käytössä. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Perillä odotti keski-iän ylittänyt herrasmies, joka tervehdyksen jälkeen avasi autotallin pariovet. Auto oli kuitenkin ollut käytössä vain vähän aikaa. Niin kuulemma olisikin. Nuoripari oli retkeillyt autolla pohjoisessa, ja matkoista oli jäänyt monta mukavaa muistoa. Osa taas on varsinaisia aarteita, yksilöitä, joiden historia on tiedossa pitkältä ajalta ja pieniä yksityiskohtia myöten. Pariskunta oli perustanut yrityksen ja saanut jälkikasvua. 3. Ja tottahan se on, että vanhan ajopelin kohdalla hinta yleensä määrittyy yleisen hintatason ja ajokin kunnon mukaan. Tarinan myötä ajopeli veti entistä enemmän puoleensa. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Viisain taktiikka on lähestyä myyjää kunnioittavasti. Auto oli ehtinyt seistä tallissa lähes kaksikymmentä vuotta. Vuokrasopimus oli irtisanottu, ja sen myötä autolle oli päätetty etsiä uusi omistaja. Toisaalta totta on sekin, että vanhan tavaran kohdalla historialla ja tarinalla voi olla arvoa nostava ja vähintäänkin myyntiä helpottava vaikutus. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Omistaja kertoi hankkineensa auton niihin aikoihin, kun oli tavannut nykyisen vaimonsa. TILAAJAPALVELU Puh. Tapaus nousi mieleeni, kun sain lukijalta sähköpostin, jossa kuvailtiin harrasteauton myyntipäätöksen herättämiä ajatuksia ja ostajaehdokkaiden yhteydenottoja. Olin tietysti haltioissani ja mietin, voiko tällainen olla tottakaan. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Pahimmillaan myyjä kuitenkin kyllästyy mokomaan meininkiin, luopuu tykkänään myyntiaikeista, eikä aarre sen jälkeen ole enää kenenkään saatavilla mistään hinnasta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Otaksuin, että sillä hinnalla se olisi lähtenyt hetkessä uudelle omistajalle. Sovimme tapaamisen kaupungin keskustan liepeillä sijaitsevan kerrostalon takapihalle. Tässäkin tapauksessa autolle onneksi löytyi sellainen uusi omistaja, jolle tunnearvoa kartuttaneen ajopelin saattoi hyvillä mielin luovuttaa. Yhtä autoa koko elämänsä hellinyt ei useimmiten tunne eikä ainakaan arvosta jobbareiden tai harrastajienkaan mutkattomia kauppatapoja. Aarrekaupoilla K auan sitten näin ostoskeskuksen ilmoitustaululla myynti-ilmoituksen kiinnostavasta ja hyvin edulliseksi hinnoitellusta autosta. Retkeilyautolle ei ollut enää aikaa eikä tarvetta, mutta koska siihen oli ehtinyt muodostua voimakas tunneside, he päättivät pitää sen tallissaan. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Viimeisen hinnan kyselijät muistavat usein mainita, etteivät maksa tunnearvosta ekstraa. Näin on ainakin myyjän mielessä, ja siksi ostajan on syytä suhtautua siihen yhtä herkästi kuin mihin tahansa vakaumukseen. Myyntihinta oli käyvän sijasta muodollinen siksi, että myyjä halusi valita autolle sitä arvostavan ostajan. Osa myytävistä harrasteautoista on vain kauppatavaraa. Lukijan kirje löytyy tästä lehdestä sivulta 10. Aloin epäillä, että hintapyynnissä oli virhe – ehkä siitä oli unohtunut nolla perästä. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Vuosien kuluessa perhe oli muuttanut naapurikaupunkiin mutta pitänyt vanhan vuokratallin autonsa suojapaikkana. Jos tällaista aarretta toivoo omaan talliinsa, viisain taktiikka on lähestyä myyjää kunnioittavasti. Ei ollut. Se oli, vaikka pelkäsin edullisen hinnan houkutelleen ostajaehdokkaita jonoksi asti. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Parhaassa tapauksessa sellaista myyvä on omistanut auton pitkään, kenties uudesta lähtien, ja huoltanut ja ylläpitänyt sitä tunnollisesti. Tallissa oli ennen minua ehtinyt vierailla viitisentoista ostajaehdokasta, mutta heistä kukaan ei vaikuttanut olevan aidosti kiinnostunut autosta ja sen historiasta. Pääkirjoitus COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty . Repäisin puhelinnumeron ilmoituksesta, soitin omistajalle ja kysyin, olisiko ajopeli vielä kaupan. Seuraavaksi ihmettelin ääneen, kuinka auto oli vielä myymättä
20 Ferrari GTS Turbo ’86 Espoolainen Juha Partanen on koko ikänsä ihaillut Ferrareita. Tässä numerossa 4 s. Työmäärä oli valtava, ja lopputulos hämmästyttää tarkkuudellaan. 32 Mercedes-Benz SL 300 ’93 s. 12 BMW 320 ’82 s. 32 Mercedes-Benz SL 300 ’93 Leppälän Ari osti itselleen 70-vuotissyntymäpäivälahjaksi SL-Mercedeksen ja museorekisteröi auton pienen viimeistelyn jälkeen. 26 Cadillac Series 62 Sedan ’52. 46 Mainoksen imussa s. Hän myi loppuun ajetun autonsa Tomi Kokolle, joka entisöi sen huolellisesti ja vaivoja säästämättä. 20 Ferrari GTS Turbo ’86 s. 70 Lamborghini-museo Ferruccion poika Tonino Lamborghini on suunnitellut ja perustanut museon isänsä muistoa kunnioittaen. 74 Pienoismalli Eero Kumanto loihti pienoismallin nuoruusajan mopostaan. Presidenttipariskuntaa palvellut loistoauto löytyy nykyisin Woikosken museolta. 66 Rekisteriotteita AJONEUVOT 12 BMW 320 ’82 Ensimmäinen omistaja ajoi BMW 320:llä loppuvuoteen 2017 asti. ARTIKKELIT 46 Mainoksen imussa Automainoksissa on tehokkaasti hyödynnetty saavutettua menestystä erilaisissa vertailuissa, testeissä ja Vuoden auto -valinnoissa. 66 Rekisteriotteita Vuonna 1963 Suomen rekisteröidyimmäksi henkilöautoksi nousi Ford ja päätti Moskvitshin valtakauden. Lopulta mies päätti viedä intohimonsa uudelle tasolle ja hankki Italiasta itselleen liki virheettömän yksilön. 26 Cadillac Series 62 Sedan ’52 Olympiavuonna 1952 Suomeen saatiin runsaasti uusia ja ennen kaikkea upeita autoja. 30 Cadillac 1952 s. s
42 Harrastajan pakeilla s. 64 Forssan MP-rompetori Kanta-Hämeen syksyä piristi kaksipyöräisten moottorivehkeiden osille pyhitetty markkinatapahtuma. Komean kelin ansiosta harrasteparkkikin täyttyi heti aamutuimaan. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia vanhojen vehkeiden maailmasta. 56 Syysrompepäivät s. 60 Etelä-Karjalan rompetori Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna romusteltiin Lappeenrannassa. 60 Etelä-Karjalan rompetori s. 42 Harrastajan pakeilla Pertti Sanevuori sai rautaisannoksen britti ajoneuvoista nuoruudessaan, ja myöhemmällä iällä englantilaisia on kertynyt harrastekamppeiksi useampiakin. Kokonaisia ajopelejäkin oli runsaasti tarjolla. s. 78 Tuleva klassikko TAPAHTUMAT 50 Ralli-Opel on pop Aktiiviset Opel-harrastajat järjestivät tapahtuman, jossa tavattiin Opelilla kisanneita kuljettajia sekä autojen virittämiseen perehtyneitä henkilöitä. 70 Lamborghini-museo s. 50 Ralli-Opel on pop Kumannon Monkey pienoiskoossa. 64 Forssan MP-rompetori s. Poikkesimme kauppapaikalla ja katsastimme museon tarjonnan. 56 Syysrompepäivät Karstulassa sijaitsevan Wanhat Wehkeet -automuseon yhteydessä järjestettiin syysrompepäivät. 78 Tuleva klassikko Renault Avantime oli kaikkea muuta kuin myyntimenestys, mutta osittain juuri sen vuoksi autossa on aineksia moderniksi klassikoksi.. 5 s
Samalla parkkipaikoissa on tehnyt tiukkaa runsaslukuisen harrastekaluston sekä yleisön ajoneuvojen sovittamisessa alueelle. H ausjärven Mommila-Hietoisissa sijaitseva Mommilan Kyläpuoti on vakiinnuttanut asemansa monien kesätapahtumien kohteena. Kerhot ovat vapaita esittelemään perjantai-illoissa omaa toimintaansa tai tuomaan vaikka avoin mikrofoni -hengessä oman trubaduurinsa mukanaan ja mekin lupaamme järjestää joihinkin iltoihin musiikkia levyiltä tai livenä.” Edellä viitattu Vanhojen ajoneuvojen ilta järjestetään tutulla paikallaan juhannuksen jälkeen tiistaina 24.6. Tämä tulevaisuuden uskoa luovan osaston kerrotaan saavan jatkoa myös MP 25 -messuilla. VUOSI VAUHTIIN KAHDELLA PYÖRÄLLÄ Ajoneuvoharrastuksen messuvuosi on tavattu käynnistää kahdella pyörällä ajaen, eikä alkava vuosi näytä tekevän poikkeusta. Pöhinää puodilla Mommilan Kyläpuoti tuo ensi kesän tapahtuma-antiinsa perjantai-iltaisin järjestettävät kokoontumisajot. MP-messuilla on painopiste uusissa pärrissä ja varusteissa, mutta myös harrastepuoli saa vahvaa jalansijaa mopoista isoihin prätkiin, monessa ikäluokassa. Helsingin Messukeskus nimittäin järjestää MP 25 -moottoripyörämessut 31.1.– 2.2.2025 Teknisen Kaupan Liiton Moot tori pyöräjaoston toimeksiannosta. Kyläpuodilta kerrotaan, että tieyhteys Lahden ja Forssan välisten 54-tien suunnalta eli tie 2951 on saamassa uuden asfaltin. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 6. Jos Vanhojen ajoneuvojen ilta jää syystä tai toisesta väliin, on kesän mittaan luvassa monia muitakin tilaisuuksia. kello 15–21. Molempiin asioihin on seuraavalle sesongille luvassa kuitenkin helpotusta. Etenkin juhannuksen jälkeisenä tiistaina järjestettävä Vanhojen ajoneuvojen ilta on ollut erinomaisen suosittu, ja Kyläpuodin väen mukaan olikin viime kesän tapahtumista ylivoimaisesti suurin. kello 11. Tammi–helmikuun taitteen messuilla on niin ikään mukana myös Petrol Circus Custom Bike Show. Suuri kansansuosio on aiheuttanut myös haasteita, sillä liikenneyhteydet Mommilan perinteikkäisiin kartanomaisemiin eivät ymmärrettävästi palvele satojen ajoneuvojen samanaikaista liikehtimistä. Asiasta kerrotaan Mommilan Kyläpuodin suunnalta näin: ”Heti toukokuun alusta aloitetaan perjantai-iltaisin Mobiilit Mommilassa -kokoontumisajot, joihin ovat tervetulleita kaikki mobilistit tai vanhoista ajoneuvoista kiinnostuneet kansalaiset läheltä ja kaukaa. Ajosesonki avataan kuitenkin jo aiemmin, Vappuajelun merkeissä 1.5. Ja kun Kyläpuodille asti pääsee, on siellä uudelleenjärjestelyn myötä luvassa aiempaa enemmän parkkitilaa. Ikään liittyy myös viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty MP Jonnela, jonka myötä Messukeskukseen rullattiin koko joukko nuorten rakentamia kaksipyöräisiä
Yleensä auto kuitenkin paljastaa sporttisuutensa joko muotoilullaan tai suorituskyvyllään – usein molemmin keinoin. Jos haettiin – usein edettiin pakon edessä samoilla sileillä kuin kesällä, hyvään onneen luottaen. Ei se ihan niin sentään taida olla, mutta automuotoilun suhteen asiaa on puntaroitu viime aikoina tiukasti. Juhlapöytään asettumiselle olisi tässä tapauksessa osuvin hetki näin talven jälleen saapuessa, ja mieluusti sopivassa lumimyräkässä. Kuten oheiset kuvat osoittavat, on autojen muotoilussa mukavan nostalgista svengiä. Pikkusportit-näyttelyssä voi käydä elokuun lopulle asti arvioimassa miten valinnat puolustavat paikkaansa. Näkösällä kerrotaan olevan menokkaita Goggomobilista ja Opel Kadett Coupésta kasarikuumiin Volkswagen Golfiin ja Peugeot 205 GTI:hin. Mobilian Fenno Galleriaan suunniteltu pienoisnäyttely esittelee kymmenen erilaista näkemystä sporttisesta pikkuautosta. Tuoretta ja varmasti myös kiinnostavaa antia edustaa lokakuussa auennut uusi näyttely Pikkusportit. N O K IA N RE N K A AT RE N AU LT G RO U P 7. Ensimmäinen talvirengas eli Kelirengas oli suunniteltu lähinnä kuorma-autoihin, mutta jo kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1936, esiteltiin erityisesti henkilöautoihin tarkoitettu malli Lumi-Hakkapeliitta. RIPAUS PIPPURIA Auton ja tien museo Mobiliassa Kangas alla pitää tarjontaansa mielekkäänä toistuville vierailuille päivittämällä aika ajoin teemanäyttelyjään. Tuttua Estafette-nimeä kantanut ilopilleripaku oli vielä konsepti, mutta on vallan mahdollista, että tätäkin nostalgiakutkutusta rapsutetaan näkösälle modernissa muodossa lähitulevaisuudessa. Näin ainakin Renault’n suunnalla, sillä ranskalaisvalmistaja on ponnistanut useammistakin menneiden vuosikymmenten menestysmalleistaan uusintaversioita. Vuonna 1934 lanseerattuun talvirenkaaseen nokialaiset kuitenkin kehittivät voimakkaasti kuvioidun pinnan pidon takaamiseksi. Ennen Nokian Renkaiden innovaatiota ei erityisiä talviajoon tarkoitettuja renkaita ollut, vaan parempaa talvipitoa haettiin lumiketjuilla. Osa on jäänyt tutkielman asteelle, mutta klassisia linjoja on jalostettu myyntimalleiksi asti. Molempien mallinimissä on mukana E-Tech-termi, joka kertoo, että sähköautoilusta on tietenkin kysymys. Museon suunnalta myönnetään, että Pikkusportit on käsitteenä kohtuullisen ympäripyöreä, ja onkin vaikea tarkasti määritellä, mikä on pikkusportti ja mikä ei. Toimituksestamme satuttiin vierailemaan viime syksynä kansainvälisillä hyötyajoneuvomessuilla Saksassa ja siellä kameran eteen sattui puolestaan näyte Renault’n pakettiauto-osaston piirustuspöydän tuotoksista. Siinä pienillä imukupeilla pyrittiin estämään liukastelua teillä, jotka olivat nekin usein entistä liukkaampia lisääntyneen automäärän ja sinällään toivottavan aurauksen vuoksi. Muotoilullisesti mainioita retromalleja ovat jo tuotantolinjalle asti yltänyt Renault 5 sekä syksyisessä Pariisin autonäyttelyssä esitelty Renault 4. Samalla kuvio suunniteltiin myös riittävän avoimeksi, jotta se olisi puhdistunut itsestään lumesta ajon aikana. Yllättävää talvea vastaan Nokian Renkaat Oyj on vuoden mittaan julistanut merkkipaalua. On nimittäin kulunut 90 vuotta siitä, kun Nokian Renkaat kehitti ensimmäisen talvirenkaansa, joka on yhtiön käsityksen mukaan myös maailman ensimmäinen talvirengas ylipäätään. Nastat saapuivat talvirenkaisiin vasta 60-luvun alkupuolella. Retrosti Renulla Kaiken puhutaan olleen ennen paremmin
Karkkilassa kajahti MERCEDES-BENZ-VARAOSAHUUTOKAUPPA Karkkilan Ikkalassa järjestettiin lokakuun 19. päivä MB-harrastajan varaosajäämistön huutokauppa. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 8 8/2024. Satakunta innokasta ja uteliasta Mercedesharrastajaa oli paikalla ihmettelemässä espoolaisen Stigu Johanssonin vuosikymmenten aikana kertynyttä varaosakokoelmaa. Kuusikymmentä tarkoin lajiteltua varaosalavaa oli tarjolla huudettavaksi, ja jokainen nuijittiin myydyksi vajaan parin tunnin aikana, viimeistä mutteria myöden
Miten realisoida iso ja erittelemätön, useita eri vuosikymmeniä kattava kokoelma Mercedes-varaosia. Lopputuloksena olikin sitten ylisuureksi kasvanut varaosakokoelma, jota ei voinut enää hallita. Sen sijaan Mercedeksen varaosia kertyi senkin edestä. Porukkaa oli sekä lähitienoilta että kaukaa – aina Oulusta asti. He lupasivat käydä koko varaston läpi ja lajitella osat mallikohtaisesti järkeviin kokonaisuuksiin. Moni varaosa oli uutta vastaavassa kunnossa. Huutokaupan päätteeksi jokainen lava voitiin todeta huudetuksi. Miehen haaveena olivat aina olleet siipimalliset farmari-Mersut, joskaan sellaista hän ei koskaan ehtinyt itselleen hankkia. Kysyntä hiipui merkittävästi, mutta Johansson teki edelleen hankintoja vanhaan malliin. 2000-luvulla kaikki muuttui netin myötä. Maskeja moneen lähtöön. Osalavoja oli 60, ja jokaisessa riitti tutkittavaa. Kiinnostusta toki oli, niin sanottujen ”hyvien ystävien” pilkkahintaisista tarjouksista alkaen asiallisiin könttätarjouksiin aina Indonesiaa myöten! Mercedes-aktiivit Anssi Juutilainen ja Klaus Skogberg tarjosivat hommaan toisenlaista lähestymistapaa. Huutokauppameklarina toimi MB-aktiivi Anssi Juutilainen. Niitä Stigu hankki Suomesta, Ruotsista ja Saksasta. Lavoista neljäkymmentä oli tarkemmin eriteltyjä, loput 20 myytiin sekalaisena ”romuna”, joskin erittelemättömässä romuerässäkin oli aivan käyttökelpoista tavaraa. Järkeväksi yksiköksi muodostui lava, joita syntyikin kaiken kaikkiaan 60 kappaletta. Ja mikä parasta, kaikki varaosat jäivät Suomeen. Koko varasto kuljetettiin kuorma-autolla Espoosta Ikkalaan, Skogbergin varastohalliin, jossa lajittelutyöhön meni kahdelta herralta kokonainen viikko. Johanssonin poistuttua hiljattain joukostamme, kuolinpesällä oli käsissään ongelma. Ennen internet-aikaa kaupankäynti oli vilkasta ja osat tekivät myös kauppansa. Hintahaitari oli luonnollisesti laaja, kympistä tonniin per lava. Teksti ja kuvat: Tamas Vilagi S tigu Johansson oli yksi Suomen Mercedes-Benz Klubin perustajista. Varaosien lisäksi oli tarjolla myös keräilyesineitä. 9. Lauantaiaamuna noin satakunta innokasta oli kerääntynyt hyvissä ajoin tilaisuuteen, jossa tavarat nuijittiin lava kerrallaan uusille omistajille
Osa oli selvästi kiinnostuneita mahdollisuudesta museorekisteröidä auto. Vaikka kyseessä on kasa metallia, muovia ja lasia, on autoon tullut sellainen tunneside, että en halua luovuttaa sitä kelle tahansa, en ainakaan kyseisen tekstiviestin lähettäjälle. Kun kävin päästämässä heidät ulos parkkihallistamme ja otin viimeisen kuvan Mustistamme, oloni oli ihan hyvä. Auto pääsi uuteen hyvään kotiin. Sen tekniikkaa on korjattu, ja sillä ajettu vuosien aikana keskimäärin 2 000 kilometriä kesässä. Hän tuskin osaisi arvostaa autoa ja sen historiaa sen ansaitsemalla tavalla. P äätimme hiljattain laitaa myyntiin 15 vuotta omistuksessamme olleen ’68 Ford Mustangin. Olli Hakala Olli ja Terhi Hakalan 25-vuotishääpäiväautomatkasta kerrottiin Klassikot 1/11-numerossa. Siihen voi olla syntynyt sellainen tunneside, että ihan kelle tahansa sitä ei myydä ja pahimmassa tapauksessa annetaan mieluummin ruostua takapihalla kuin myydään edes vakavasti otettavalle harrastajalle. Edellä mainittujen seikkojen takia myyntipäätös oli pienen tuskan takana, mutta kun viime aikoina ajot ovat jääneet vähäisiksi ja suurempiin ylläpitotoimiin ei ole mahdollisuutta, päätimme laittaa auton myyntiin ja seuraavalle harrastajalle. Tällä tarinalla haluan sanoa, että auton ostajan olisi hyvä ymmärtää, että auto voi jollekulle olla melkein perheenjäsen. Rakkaan Rakkaan auton myynti, auton myynti, Lu ki ja po st ia eli tarina siitä, millaisia ostajakandidaatteja myyjä kohtaa ja kenelle auto päätyy Eräs ostajakandidaatti kysyi, onko autolla ajettu pitkiä matkoja, ja mietti, että pitäisi tulla Rovaniemeltä Helsinkiin yöjunalla ja ajaa sitten takaisin, jos kaupat syntyisivät. Auto päätyi päivän myyntiponnistelujen jälkeen pariskunnalle, jolla oli ennestään omistuksessa, jos ei nyt ääripäät sekä lännen että idän autoteollisuudesta, niin lähelle sitä. Selvisi myös, että auto on ollut 70-luvun alussa vaihdokkina turkulaisessa Valli-autossa, jossa hänen isänsä oli juuri silloin aloittanut töissä. Peltiin ei pitäisi rakastua, mutta joskus niin tuppaa käymään. Mutta sitten, tekstiviesti: Moro. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 10 8/2024. Kiinnostus oli siis ihan todellista. No millä rahalla lähtee Siinähän se on ilmoituksessa (16 900 €) mutta katsotaan sovitut koeajot ensin. Hänen puolisonsa liityttyä seuraamme kävimme koeajolla, vastailin kysymyksiin, ja kun palattiin takaisin, sovittiin että tehdään seuraavana päivänä kaupat pyytämääni hintaan. Sovin pari näyttöä ja kerroin kiinnostuneille mitä osasin, rehellisesti, mitään kaunistelematta. t. Kyseessä on Suomi-auto, jonka historian edellinen omistaja on dokumentoinut. Kerroin heille, että itse en ollut koskaan nähnyt tarpeelliseksi yrittää sitä. Lapsenlasta on joskus kuskattu maltilla ja vastaanotettu piirustuksia, joissa on ”Ukin Mustang”. Autosta ja sen kanssa tehdystä 25-vuotishääpäivämatkasta Baltiassa oli aikanaan juttu Klassikoissa 1/11. Ajot ovat olleet mökkireissuja, kulmilla pyörimistä ja joissain tapahtumissa pyörähtämistä. Mustangia on pidetty hyvässä käyttökunnossa ja säilytetty sateelta suojassa. Kyseltiin penkinpäällisistä, toimiiko mittarit ja muita yksityiskohtia ruosteen, maalipinnan kunnon ja perusasioiden lisäksi. Kiinnostus heräsi heti, viestejä ja puheluita tuli yllättävän paljon. Katsoin Nettiauton tarjontaa ja laitoin hinnan, joka mielestäni oli hyvä, vähän enemmän kuin mitä aikoinaan maksoimme, mutta ei yläkanttiin, ja sitten ilmoitus esille. Olisko tasaraha 15 Moi. Seuraavan päivänä tehtiin kaupat vaimoni läsnä ollessa (no, auto oli hänen nimissään, minä olin vain kuljettaja ja tekninen asiantuntija) ja kerrottiin tarinoita matkan varrelta ja otettiin valokuvia Klassikot-lehden jutusta. Mies tuli jumppapatjan kanssa sovittuna aikana, makoili parkkihallin lattialla ja tutki auton pohjaa, konehuoneen ja sisustuksen ja kyseli paljon, muun muassa auton tarinasta. Sen verran ollut kiinnostusta, että ei ainakaan tällä hetkellä. Mutta se ero, mikä oli yhteydenotoissa, yllätti satunnaisen myyjän. Päätin, että tälle tyypille en autoa myy vaikka maksaisi reilusti enemmän kuin oma pyyntini
Aiempina vuosina rompetorille on kuljettu Uno Savolankadulta. Tammikuun 18. UUSI TALVITAPAHTUMA Kymen Automobiilikerhon väki polkaisee käyntiin uuden talviajotapahtuman. ”Innokkaita lähtijöitä on ilmoittautunut jo kesällä, kun julkaisimme talviajotapahtuman Villen ajojen yhteydessä. M IS SM AR SH AD O W 11. tammikuuta. Kärpässarjassa kilpaillut Hämäläinen voitti kultamitalin Helsingin olympialaisissa vuonna 1952. Joulun välipäivinä hämmästeltiin neuvosto liittolaisten tunarointia. Hämäläinen on edelleen viimeisin nyrkkeilyn suomalainen olympiavoittaja. Toinen suomalainen nyrkkeilysankari Sten Suvio ylsi olympiakultaan Berliinin olympiakisoissa 1936. joulukuuta. Ensimmäinen suomalainen kilpauinnin maailmanmestaruuden voittanut nainen Hanna-Maria Hintsa (o.s. Hanoi Rocksin englantilainen rumpali Nicholas ”Razzle” Dingley kuoli auto-onnettomuudessa 9. joulukuuta 54 vuoden iässä. Seppälä) syntyi 13. Sikäläiset käyttivät vanhanaikaista risteilyohjusta lentävänä maalina sotaharjoituksissa, mutta ohjus lipesi hallinnasta, suhisi Suomen puolelle ja syöksyi Inarijärveen. joulukuuta Kalifornian Redondo Beachilla. Kultamitali lohkesi sadan metrin vapaauinnista Barcelonassa 2003. Kaakonkulman Talviajojen järjestelyihin osallistuu kerholaisten lisäksi väkeä Autoliiton sekä SPR:n Kotkan osastoista. Tapahtumapaikka on edellisvuosien tapaan Jyväskylän messukeskus Paviljonki, mutta tällä kertaa yleisön sisäänkäynti tapahtuu pääsisäänkäynnistä Lutakon aukiolta. Ovet aukeavat yleisölle lauantaina aamukahdeksalta, ja tapahtuma päättyy 15:00. Meidän kerhon alueelta on esimerkiksi Keski-Suomen talviajoihin aika pitkä matka, ja siksi Kymen seudulla on tarvetta omalle tapahtumalle”, taustoittaa Kymen Automobiilikerhon Jouko Peri. Lähtöpäivän aamuna kokoonnutaan aamiaisen merkeissä. Lisätietoja: Jouko Peri, 040 716 7659 Nyrkkeilijä Pentti Hämäläinen kuoli 11. Ajoreitistä nautiskellaan ilman tehtävärasteja, ja matkanteon jälkeen kokoonnutaan lounaalle. päivänä järjestettävän Kaakonkulman Talviajon noin 85 kilometrin reitti kiertelee kauniita maaseututeitä pitkin Harjun oppimiskeskuksen kartanomaisemista Suur-Miehikkälän, Onkamaan ja Nopalan kautta takaisin lähtöpisteeseen. Razzle oli kuollessaan vain 24-vuotias. JOULUKUU 1984 JOULUKUU 1984 Pääovista rompetorille Vuoden 2025 tapahtumakausi käynnistyy Jyväskylän rompepäivällä 11
BMW 320 ’82 UUTEEN AL KUUN Kangasala 12
”Sanoin vaimolleni, että mene sinä jo edeltä kauppaan, minä jään vartomaan auton omistajaa.” Kotvan kuluttua Bemaria kohti askelsikin vanhempi mies kauppakasseja kantaen, seuranaan puolisonsa. ”Kauppamiehenä Antti halusi BMW:stä vielä sen uudehkon akun ja vuonna -82 asennetut kajarit pois takaikkunalta.” 13. Kotiseudulla, Kangasalan keskustan liepeillä vastaan tullut 70ja 80-luvun taitteen 3-sarjan BMW. Sovimme että hän ottaisi yhteyttä, kun sopiva vaihtoauto on löytynyt.” Syksyn tullen miehet olivat uudelleen yhteyksissä aiheen tiimoilta. Sanoin lopuksi hienovaraisesti, että jos auton myynti tulisi ajankohtaiseksi, niin olisin kiinnostunut. ”En muista soitinko minä vai soittiko hän, mutta keskustelussa nousi esille, että hän kaipaisi apua auton hankinnassa. Tomi esitteli itsensä ja asiansa alkuun jäyhältä ja ymmärrettävästi epäluuloiselta vaikuttaneelle iäkkäälle E21-kuljettajalle, Antti-nimiselle herralle. Käytiinkin sitten yhdessä Pirkanmaan seudun autokauppoja kiertämässä.” Lopputuloksena Antille valikoitui uudeksi käyttöautoksi moderni korealainen, minkä seurauksena myös BMW:stä tehtiin viimein kaupat. Parhaat päivänsä nähnyt BMW tuli sittemmin vastaan pariinkin otteeseen, kunnes seuraavana keväänä kyseinen siniharmaa 320 sattui olemaan paikallisen automarketin parkkipaikalla. Hän totesi siihen, että olikin jo alkanut harkita vanhaksi käyneen autonsa vaihtoa.” Yhteystiedot vaihdettiin, vaikkei savuttavan ja ruostevaurioisen ’82 BMW 320:n hankkimisesta Tomi aikonut mitään missiota itselleen muodostaakaan. ”Kun selitin hänelle BMW-harrastuksestani, niin jäyhyys vähitellen katosi ja hän kertoi auton olleen uudesta lähtien hänellä. ”Mietin että onko auto rakennettu tarkoituksella tuollaiseksi, liikkeellä kun on monenlaisia harrastetyylejä”, Tomi muistelee. E21sukupolven Bemari herätti mielenkiintoa jo sinällään, mutta lisämillit kulmakarvojen nostoon aiheuttivat kulahtaneen auton yksityiskohdat: kesäajasta huolimatta katolla oli järeä suksiteline, ja auto jätti taakseen sinertäviä savumerkkejä. Näkymä innosti Tomin selvittämään auton taustoja tarkemmin. Kotikulmilla liikkunut E21-BMW jäi Tomin ajatuksiin sen verran kytemään, että seuraavana kesänä hän otti yhteyttä Anttiin. Historiaa riitti kerrottavaksi sen verran, että hänen rouvansa hieman jo hermostui odotteluun. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Mika Rassi ja Tomi Kokon albumi B MW:n harrasteikäiseen mallitarjontaan mieltynyt Tomi Kokko kiinnitti vuoden 2016 kesällä huomiota vastaan tulleeseen ajoneuvoon. Tomi Kokon hankittua auton loppu vuodesta 2017, käynnistyi huolellinen ja vaivoja säästelemätön entisöinti. ”Kyselin että mikä on tilanne, ja hän siunaili, kun ei ole löytynyt uutta autoa tilalle. UUTEEN AL KUUN Uuden BMW 320:n vuonna 1982 ostanut ensiomistaja piti mieleistä autoaan yli 35 vuotta, missä ajassa siniharmaa baijerilainen tuli ajetuksi loppuun koria ja moottoria myöten
Rupesin sitten purkamaan erilaisia virityksiä ja kartoittamaan osahankintoja saksalaiselta myyntisivustolta sekä BMWharrastajilta. Purkutöitä ja osajahtia Marraskuun viimeisenä päivänä 2017 Tomin omistukseen siirtyneen ja tuolloin noin 390 tuhatta ajetun BMW 320:n kunnostuksen hahmottelu alkoi välittömästi. Esimerkiksi kattoluukusta oli mekanismi mennyt rikki, minkä jälkeen luukku oli muurattu ulkopuolelta kiinni liimaamalla. Seuraavat neljä vuotta sitten keräsinkin intensiivisesti osia, mistä vaan niitä onnistuin löytämään.” Varsinaisen kunnostuksen aloittamiseen vaikutti kaksi seikkaa – eläköitymisen myötä Tomin lisääntynyt vapaa-aika, mutta myös tallin nurkkien ja kodin kaappien uhkaava täyttyminen paitsi hankituista varaosista, myös säilötyistä alkuperäisosista, kuluneistakin sellaisista. ”Kun myöhemmin piti selvittää esimerkiksi oikeat pintakäsittelytavat hankituille uusille pulteille, saatoin tarkistaa niitä auton omista osista.” Työläs alusta Sisustan ja voimalinjan purkamisen jälkeen BMW ripustettiin korigrilliin. Pienoiseksi yllätykseksi tilanne ei ollut niin paha kuin olisi voinut olettaa. Jälkimmäisten hilloamiseen kannusti eräs tärkeä seikka, josta Tomi sai BMWprojektissaan nauttia: kaikki oli ehkä kulunutta, mutta alkuperäistä. ”Paljaalle pinnalle kuitenkin päästiin muutaman teräspyörölaikan jälkeen.” Lopuksi kori hiekkapuhallettiin, minkä jälkeen alusta sekä korin pellit alkoivat tervehtyä pala palalta. Mutta kuinka paljon. 14 BMW 320 8/2024. Hitsaaminen sujui siis omassa tahdissa, mutta ripustuksien kanssa oli hankalampaa osien saatavuuden vuoksi. ”Antilla oli ollut loppuvaiheessa niukka ote korjauksiin. Homma oli haastavaa, mutta samalla myös mielenkiintoista ja palkitsevaa”, kertoo Tomi pääosin kesällä 2022 tehdyistä peltitöistä. ”Esimerkiksi alustan etunurkat olivat yllättävän hyvät. Sen arvioimisen Tomi aloitti auton omaan talliin ajettuaan. Pohjassa oli tehtaan jäljiltä suoja-aineet, mutta Suomessa oli vedetty vielä massoja päälle, todennäköisesti auton ollessa melko uusi.” Sinällään korroosion estämiseksi tehdyt toimet olivat myönteisiä havaita, mutta valmistajan aikoinaan käyttämä kumimainen suoja-aine oli Tomin havaintojen perusteella sangen hankalasti irrotettavaa tavaraa. Takapäässä 320:n tukivarret ovat puolestaan omanlaisensa, samoin jarrut, laakerit ja jousivahvuudet.” Osametsästys tuotti kuitenkin tulosta ja BMW:n alustaan järjestyi kuranttia tavaraa. ”Etupäähän piti vaihtaa MacPhersonit ja taakse uudet takakynkät”, Tomi kertoo ja jatkaa, ”Osien löytämistä hankaloitti, että joustintuet ovat 320:ssä vähän erilaiset kuin esimerkiksi 316:ssa. Samalla korroosiovaurioihin saattoi tutustua entistä tarkemmin. Sinällään en halua kritisoida korjauksia, sillä sellaiset ymmärtää vanhan käyttöauton kohdalla. ”En ole ammattihitsari, joten homma oli paikoin työlästä, kun jossain nurkassa saattoi olla päällekkäin neljäkin ruosteista peltiä ja niiden vahvuus kuin pierunkuorta. Joku saattaisi kuvitella, että ensimmäiseltä omistajalta ostettu 35 vuotta vanha auto olisi hyvässä kunnossa, mutta tässä tapauksessa savuttavan moottorin, ruosteisen ulkoasun ja kulahtaneen sisustuksen myötä työtä oli tiedossa paljon
”Antin puheiden mukaan konetta ei ollut koskaan avattu, ja se olikin loppuun ajettu kannen osalta. Kattoluukun herättäminen takaisin toimintaan ei ollut nopea homma sekään – varsinkin kun se oli liimattuna kiinni mekanismin rikkouduttua käyttövuosien aikana. ”Tämä oli ainoa M20-moottori, jossa oli käytössä kyseinen kaasutin. 15. Muut moottorihommat ja kannen kasauksen tein itse: kanteen tuli uusi keinuvipuakseli, keinuvivut sekä nokka-akseli. Voimalinjan vetreytystä Savuttaneen ja vain viidellä sylinterillä käyneen moottorin suhteen päästiin astetta helpommalla. ”Sylinterikannen koneistukset tehtiin Vammalan Moottorikoneistamolla, jossa vaihdettiin venttiilinohjurit, kansi plaanattiin ja venttiilit läpättiin. Lisäksi alumiiniseosta oleva perämurikan takakansi uusittiin. Muun muassa Jaguar, Mercedes-Benz ja Rolls-Roycekin hyödynsivät tätä Solex-mallia, joskin isommilla kurkuilla varustettuna”, Tomi taustoittaa ja jatkaa, ”Tähän ei juuri saa uusia osia ja kaasutin on lisäksi rakenteeltaan aika monimutkainen. Sylinteriryhmään tehtiin kevyt hoonaus, kampiakselin kiillottaminen sekä laakerien ja öljypumpun uusinta.” Vanhat männät Tomi kelpuutti, ja uudet renkaatkin olivat jo hankittuna, mutta eteen tullut tilaisuus muutti suunnitelmat. Keinuvipuakseli, keinuvivut ja nokka-akseli olivat niin kuluneet, että venttiilinvälyksiä ei olisi saanut enää kohdallaan. Läppäakselit pitäisi puslittaa, eikä luonne anna periksi hankkia tilalle korvauskaasaria.” Moottorin jatkeena oleva viisiportainen laatikko ei vaatinut kunnostusta, vaan sille riitti huolellinen puhdistus ja läpivientistefojen uusinta. Hitsaustyöt sujuivat omassa tahdissa, mutta alustan osien kanssa oli hankalampaa. ”Kävi sellainen onnenkantamoinen, että nettiin tuli myyntiin tähän sopivat 9,2:1-puristeiset uudet männät.” Harmaita hiuksia polttoaineensyötön osalta tuotti nelikurkkuinen Solex 4A1 -alaimukaasutin, joka ei vieläkään tarjoile tavoitellun tasaista käyntiä. Perän osalta pärjättiin poskilaakerien ja stefojen vaihdoilla. Perän ilmettä ovat läpi vuosien vauhdittaneet takalasin ritilä sekä Fohan spoileri – ilmanohjaimen valmistajasta kertovaa tarraa unohtamatta. Yksi venttiili oli vääntynytkin.” Alakerrassa näytti paremmalta sylinteriryhmän osalta, joten suurimmat toimet keskittyivät kanteen. Ehjän kuskinistuimen rungon hankkimisen ja verhoilutöiden jälkeen kabiinin tunnelma on jälleen kuin 80-luvun puolivälissä
Puristussuhde 9,2:1. Tulosta arvostaisi varmasti myös auton pitkäaikainen ensiomistaja. Takaveto. Siitä se sitten lähtee. 05 Alusta Edessä McPherson-joustintuet, poikittaiset alatukivarret, kallistuksenvaimennin, kierrejouset. Takana erillisjousitus, viistot kolmiotukivarret, joustintuet, kallistuksenvaimennin, kierrejouset. 08 Suorituskyky Huippunopeus 181 km/h, 0-100 km/h 10,7 s. BMW palasi liikenteeseen yli kuuden vuoden kunnostusvaiheen jälkeen. Päättäväisyydellä ja pitkäjänteisyydellä Tomi vei monivaiheisen E21-projektin läpi. Edessä levyja takana rumpujarrut. BMW Tomin kotipihassa marras–joulukuun taitteessa 2017. Teho 122 hv /6 000 rpm, vääntö 160 Nm /4 000 rpm. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. 16 8/2024 BMW 320. Paino 1 090 kg. Poraus 80,0, isku 66,0 mm. Tilavuus 1 990 cm 3 . 07 Mitat Pituus 436, leveys 161, korkeus 135, akseliväli 256 cm. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 01 Merkki ja malli BMW 320 02 Vuosimalli 1982 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin
Kokonaisuutena työtä ja kunnostettavaa riitti valtavasti, mutta tekemällä tämäkin urakka tuli lopulta valmiiksi. Harsoa on muttei niin paljon kuin Tomi oli pelännyt. Tomi kehuu työnjälkeä, ja nostaa paikallisista tekijöistä esille myös Pintakäsittely Nokia Oy:n, joka hoiti ammattitaitoisesti alustan ja moottoritilan komponenttien pintakäsittelyt kuten kelta-, kirkasja mustakromatoinnit. Uuden penkinrungon tein ehjästä apukuskinistuimesta, ja pehmusteosat olivat verhoilijalla kunnostettavana”, kertaa Tomi. Museoajoneuvoksi se rekisteröitiin elokuussa. Yksittäiseksi haasteeksi muodostui kuljettajan puolen ovipahvi, sillä avauskahvaa tavoitellessa käpälä hipaisee myös verhoilua, joka tietenkin aikojen saatossa kuluu. Ajouransa varrella lukuisia Bemareita E21-mallia myöten omistanut Tomi ehti näin ollen menneenä kesänä myös ajella viimeistellyllä 320:llään. Moottorin osalta työmaa keskittyi venttiilikoneiston kunnostamiseen, joskin sylintereihinkin asettuivat uudet männät iskemättömän sarjan tultua tarjolle. 17. Paikallisia osaajia Sisätilojen saralla eniten puhdetöitä vaati vuosikymmenien ja satojen tuhansien kilometrien lannistama kuskinistuin. Eikä kaadu mutkiin, vaikka kyydiltään leppoisampi onkin.” BMW:n omat erikoisvanteet ja BBS:n etuspoileri ovat koristaneet autoa alusta lähtien. Alustan ja voimansiirron kunnostus tehtiin tinkimättömästi – pulttien pintakäsittelyä myöten. ”Projektin aikana avustaneista haluan kiittää etenkin Räikän Aria, Onnilan Juhaa ja Virtasen Jaria sekä tietenkin perhettäni tämän mahdollistamisesta.” Pitkän kunnostusrupeaman maalissa oltiin kesäkuun alussa, jolloin Antin vanha BMW palasi liikenteeseen noin 6,5 vuoden tauon jälkeen. Verhoilukankaissa vauriot olivatkin lähinnä kuskinistuimen sivutoppauksessa sekä itse pehmusteessa. Ulkonäön kannalta tärkeän maalaustyön hoiti valkeakoskelainen Finlit Pro. Nelikurkkuisen Solex 4A1 -kaasuttimen kohennusta on vaikeuttanut osien niukka saatavuus. ”Minulla on herännyt ajatus, josko Eng lannista löytyisi tällä Pacific-ver hoilulla apparinpuolen vähemmän kulunut ovipahvi, jota voisin hyödyntää kuskinoveen”, Tomi miettii. ”Kyllä tämä sangen erilainen on kuin mitä muistelin 80-luvun lopun kokemuksia”, Tomi naurahtaa ja kuvailee, ”Sanoisin, että sikäli epätyypillinen BMW, että on aika pehmeäkäytöksinen, jos vertaa vaikka E30:een. Puhtaaksi puhalletusta pohjasta käy ilmi alustan kunto pitkän käyttörupeaman jälkeen. Kangasta metsästin pari vuotta, kunnes saksalaisesta verhoomosta tavoitin. ”Tässä oli uudesta asti ollut Vehon myymät penkinsuojat, joiden päälle edellinen omistaja oli heittänyt sitten vielä rievun. Kuskinistuimen kunto kertoi, että sille oli istahdettu vuosien aikana eräänkin kerran. Tämä on enempi mukava, mutta kyllä tämäkin aikalaisekseen kiihtyy ja tuntuu Bemarilta. Mutta rungoltaan istuin oli täysi romu
Huomioja lisävalot olivat niin ikään kuuluneet varhaisiin panostuksiin. Antti nimittäin oli kertonut Tomille olleensa aikanaan tyytyväinen BMW:n hankintaan, sillä osat tien päällä olivat vaihtuneet. Samanlainen 122-hevosvoimainen lähti sitten tilaukseen, tuhdisti varusteltuna. Viisivaihteinen laatikko oli puolestaan ollut kuusisylinterisissä 3-sarjalaisissa vakiovarusteena jo vuodesta -81 eteenpäin”, Tomi kuvailee. Painopiste oli etenkin BMW:n ulkonäössä, jota koristamaan asettuivat harmaan metallivärin, sävylasien ja erikoisvanteiden ohella BBS:n etuja Fohan takaspoileri. ”Olimme vuosittain yhteydessä ja juttelimme auton korjaustilanteesta. Kun sain auton valmiiksi, en kuitenkaan saanut enää Anttia kiinni.” Kohtalo näytti päättäneen, että yhteistä ajoreissua ei tehtäisi hyvistä aikeista huolimatta. Tomi oli luvannut kertoa Antille projektin etenemisestä ja samalla sen, että autolla mentäisiin sen valmistuttua koeajolle. Vaikka Tomin käsissä loistoonsa palannut siniharmaa BMW liikehtiikin harrasteajossa rauhallista tahtia, olisi ensiomistaja varmasti arvostanut sen paluuta varhaisvuosien jäntevyyteen. ”Harmikseni en kirjannut summaa ylös, kun Antti sen kertoi, mutta muistelisin sen olleen noin 120 000 markkaa.” Joka tapauksessa summa kertoo paitsi varusteiden määrästä, myös niiden tuntuvasta hintavaikutuksesta uuden auton verolliseen hintaan tuohon aikaan. 18 8/2024 BMW 320. Kuten artikkelitekstissä niin ikään kerrotaan, Antin ja BMW:n tiet erosivat lopulta joulun alla 2017, yli 35 vuoden yhteisen matkan jälkeen. Antti ja BMW vaikuttivat alkuvuosina Härmässä, mistä kertovat myös tiedot Seinä joella 80-luvun lopulle asti suoritetuista katsastuksista. ”Hän kertoi ajelleensa aiemmin lähinnä Fiateilla ja kuvaili, että aina hänestä menivät liikenteessä kaikki ohi.” Näin ollen liukasliikkeisempi ajoneuvo oli mieleen, ja sopivan sellaisen hän tavoitti BMW:n mallivalikoimasta, kun oli koeajanut uutta kuutoskoneista 320-Bemaria. BMW palveli vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen käyttöautona, mutta merkintöjä tuntuvammista teknisistä murheista ei ole. ”Jutellessa ja perhealbumista kuvia katsoessa kävi ilmi, että uutena ostettu auto oli ollut keskeisessä roolissa omistajansa arjessa.” BMW:n vanhan rekisteriotteen mukaan Antti oli ammatiltaan hitsaaja, mutta Tomille hän kertoi olleensa enempi musiikkimiehiä ja toimineensa keikkamuusikkonakin. Yhteydenpidossaan omistajan kanssa Tomille selvisi, että 80-luvun alussa Härmässä asunut Antti oli hankkinut BMW:n kesäkuussa 1982 Auto mela ky:stä Seinäjoelta. Varustelun innosta kertoi myös alkuperäinen BMW:n kattoteline, vaikka sen kummempaa käyttötarvetta sille ei ilmeisesti ennakoitukaan. PITKÄ YHTEINEN TIE Artikkelitekstissä viitattu yli 35 vuotta vanhojen tarvikekovaäänisten raapaisu pois hattuhyllyltä autoa myydessä kuulostaa ehkä erikoiselta, mutta asia saa perusteluvoimaa ensiomistajan ja BMW:n pitkästä yhteiselosta. ”Hän kertoi, että kun hankki tämän auton, niin kukaan ei enää sen jälkeen mennyt ohi.” Ylpeä omistaja kylläisesti varustellun uuden BMW:nsä äärellä kesällä 1982. Kojelautaan asennettua Alpine-radiota ja muita äänentoistolaitteita sekä lisävaloja ei tilattu silloisen BMW-tuojan Vehon kautta, mutta auton hinta muodostui lisävarustelun myötä tuhdiksi – huomattavaksi suuremmaksi kuin BMW 320:n kevään 1982 listahinta 85 900 markkaa. ”Hän raksi ilmastointia ja lukkoperää lukuun ottamatta liki kaikki varusteet. Ajomääristä antaa osviittaa heinäkuussa 2003 kirjoitettu muistilappu, jossa mainitaan jakopään hihnan ja tuulettimen hihnan tulleen vaihdetuksi 302 015 ajokilometrin kohdalla
Kokonaispaino 2700 kg, 35 cm alumiinilaidat. Takanurkissa tukijalat, nokkapyörä. Kuumasinkitty, hitsattu, vararengas ja teline. 3900 € alv % Alberni Tano 500 210 2700.2 Kippaava lavettivaunu 1,5 m rampeilla. Maksun viestikenttään merkitään ”1. Lähtöpaikkana toimii Harjun oppimis keskus Virolahden Ravijoella (harjunopk. Vaijeri vinssi ja sokka kiinnitteinen vinssipukki. 3990 € alv % Alberni IDEA 251 umpivaunu Vesija pölytiivis vaikka elintarvikekuljetuksiin. fi), josta osallistujat lähetetään noin 85 kilometrin talviselle reitille. Lavan mitat 210 x 400 cm, LED valot. 3 kpl 1350 kg akselia, renkaat 195/55 R13 C. LED ajovalot 12 V–24 V. 500/1000 kg automatic nokkapyörä. Lavan mitat 210 cm x 550 cm, lohr ajourat. Kuumasinkitty, hitsattu, vararengas ja teline. Vaijeri vinssi ja sokka kiinnitteinen vinssipukki. Kokonaispaino 3500 kg, kantavuus 2800 kg. Retkeilyajo yli 30-vuotiaille museoja harrasteajoneuvoille, ei kilpailutehtäviä. Kaakonkulman talviajo 18.1.2025 Alberni Scorpio 3500 kg 550 cm Autotraileri taivutetulla perällä. Kaakonkulman talviajo” ja kuljettaja. Lukittava ramppien kuljetustila vaunun alla. 4600 € alv % Alberni Tano 500 210 3000.2 Kippaava lavettivaunu 1,5 m rampeilla. Klikkaa verkkokauppaan supermarket.fi Viipale mediat mediat 8 90 Edelliset numerot hinnat alkaen. 2800 € alv % Jos joku tekee vahvemman . Kokonaispaino 2700 kg, umpipohjalla. Maksu 31.12.2024 mennessä Kymen Automobiilikerhon tilille FI19 5172 2040 0400 70. 4900 € alv % Supermarket.fi Puuttuuko kokoelmasta numero. Tervetuloa! Lisätietoja: kymenautomobiilikerho.fi, Jouko Peri, 040 716 7659 KYMEN AUTOMOBIILIKERHON 1. 050 300 2950, Kalle Alander puh. 050 300 2940 www.vahvimmat.fi www.alberni.fi Alberni Tano 400 210 2700.2 Kippaava lavettivaunu 1,5 m rampeilla. Osallistumismaksu on yli 15 vuotiailta 40 €/hlö ja 5–15-vuotiailta 25 €/hlö, sisältäen aamiaisen ja lounaan. Sisämitat 204 cm x 406 cm. alk. Ajon ohjelma ja aikataulu lähetetään ilmoittautuneille tammikuun alussa. Perässä pariovet tai lastaussilta. Sisämitat L134 cm x K142 cm x P251 cm. 4990 € alv % Saris PL 406 204 2700.2 Black 2800 kg kantavilla alumiinirampeilla. Kilvissä, takuu 36 kk Black Edition. Loiva lastauskulma, 200 cm rampit. Kokonaispaino 750 kg, ei e-luokan ajokorttia. Kokonaispaino 3000 kg umpipohjalla. Lavan mitat 210 x 500 cm, LED valot. Vaijeri vinssi ja sokka kiinnitteinen vinssipukki. Ilmoittautumiset 31.12.2024 mennessä nettilomakkeella osoitteessa kymenautomobiilikerho.fi. alk. Harjun oppimiskeskuksessa voi myös majoittua, mutta talviaikaan tilaa on rajoitetusti. alk. Kuumasinkitty, hitsattu, vararengas ja teline. Lavan mitat 210 x 500 cm, LED valot. Avattava lasikuitukatto, sidontakiskot. Tiedustelut ja varaukset merkillä ”Talviajo” suoraan Ravintola Aurasta numerosta 044 739 4040 tai sähköpostilla ravintola@harjunopk.fi. alk. Maaliin palataan takaisin Harjuun. me teemme vielä vahvemman! SARIS maahantuonti: Alberni Oy, Pyölinmetsäntie 2?4, 21500 KAARINA Martti Alander puh. Kokonaispaino 2700 kg umpipohjalla
Ferrari GTS Turbo ’86 KOKISPULLO KYLKINEN 20
Seitsemänkymmentäluvulla esiteltyä Pininfarinan suunnittelemaa 308-sarjaa voidaan hyvällä syyllä pitää sellaisena. Espoo 21. Verotussyistä esitelty 308:n 2-litrainen turboversio on harvinainen lintu, ja kun Klassikot sai tilaisuuden kyseisen mallin koeajoon, ei sellaisesta voinut kieltäytyä. Ajattoman linjakas muotoilu yhdistettynä väkivahvaan V8-tekniikkaan näytti suuntamerkit pitkälle tulevaisuuteen merkin historiassa. KOKISPULLO KYLKINEN Lienee perusteltua väittää, että kaikki vuosikerta-Ferrarit täyttävät klassikon kriteerit, mutta osa niistä on suorastaan ikonisia ilmestyksiä
Kyllä, auto tuotiin ajamalla Suomeen. Italian kotimarkkinoiden verotuskäytäntö pakotti Ferrarin lanseeraamaan myös 2-litraisen version samasta autosta, jolloin autoveroa saatiin pudotettua parisen kymmentä prosenttia. Vuonna 2012 mies päätti viedä intohimonsa uudelle tasolle ja hankkia Ferrarin ihan luonnollisessa koossa. Malli oli 365 GTC, ja se sekoitti miehen pään perusteellisesti. Suoritusarvot olivat jo 3-litraisen tasolla, mutta auton hinta oli edelleen merkittävästi houkuttelevampi. Yhdellä KKK:n ahtimella, Boschin K-Jetronic ruiskulla ja Marellin kärjettömällä sytytyksellä autosta saatiin ulos 220 hevosvoimaa. Ferrari 308 on yksi tasapainoisimmista ja kiehtovimmista malleista, joita Pininfarinan studiosta on maailmalle kantautunut. Kokonaisuus toimii yhtä hyvin umpi-, kuin avomallisenakin (GTS). Asian laita käy varsin selvästi ilmi, kun katselee miehen kirjahyllyt täyttävää pienoismallien kokoelmaa maranellolaisvalmistajan eri vuosikymmenten tuotteista. Jo vastaanoton perusteella saattoi aavistaa, että käsillä oli klassikko jo syntyessään. Näin syntyi vuonna 1980 esitelty 208 GTB -malli, joka sai turboahdetun jatkajan pari vuotta myöhemmin. Konsepti perustui pitkälle Ferrarin 80-luvun alun F1-sarjassa käyttämään 126C2-autoon, joka puolestaan oli ensimmäinen ahdettu Ferrari kilparadoilla. Kattava Ferrarin katumallin koeajo oli harvinaista herkkua, sillä Enzo Ferrari vierasti tunnetusti koeajoja, eikä suostunut antamaan tehtaan puolesta autoja moisiin hankkeisiin. Vuonna 1986 Lancia Stratoksen turbovastaavana toimineen Nicola Materazzin kehittämä uusi turboversio sai välijäähdyttimen, jonka turvin teholukemat kasvoivat 254 hevosvoimaan. Teksti ja kuvat: Tamas Vilagi F errari 308 GTB esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä vuonna 1975. Niin kuitenkin vaan kävi, että pitkällinen metsästys toi taloon kaksipaikkaisen GTS Turbon. Suorituskyky oli varsin vakuuttava 2-litraiselle autolle: kiihtyvyys 0–100 km/h 6.3 sekuntia ja huippunopeus hulppeat 253 km/h. Vaikka myyntimäärät olivat vaatimattomia – olihan malli ensisijaisesti Italian kotimarkkinoille tarkoitettu – ei se estänyt Ferraria kehittämästä pikku turboaan vielä yhden pykälän verran. Nimeämiskäytännön osalta numerosarja 208 pudotettiin pois, ja malli totteli tästä lähtien nimeä Ferrari GTS/ GTB Turbo. Homma sai kipinän, kun nuorimies sai käsiinsä brittiläisen Autocar-lehden numeron syksyllä 1969. Nelipaikkainen kiikarissa Espoolainen Juha Partanen on koko ikänsä ihaillut Ferrareita. Ulkoisesti turbo-208:n erottaa isoveljestään 308:sta takalokasuojien kiilamaisista ilmanottoaukoista. Auton tyylipuhtaat linjat ovat monista myöhemmistä ikonisista Ferrareista tutun Leonardo Fioravantin kädenjälkeä. Auto haettiin Italiasta asti, ja pieteetillä pidetyn yksilön ensimmäinen ja ainut omistaja Italiassa hyvästeli Fefen ja toivotti hyvää kotimatkaa. Se oli Ferrarin ensimmäinen ahtimella varustettu katumalli. Ajatuksessa oli kuitenkin sen verran käytännöllisyyttä matkassa, että tavoitteena oli 2+2-mallinen auto, jotta lapsenlapsetkin saisi tarvittaessa kyytiin. 22 8/2024 Ferrari GTS Turbo
Oikeastihan Spideria kuuluukin ajaa ilman kattoa, moni voisi sanoa. Huippuhieno yksilö Ennen kuin autoon ehtii edes istahtaa, kiinnittyy huomio liki virheettömään kuntoon. Vanhempia Ferrareita moititaan monesti heikosta kokoonpanolaadusta, mutta tämän Scagliettin kokoonpaneman auton kohdalla kaikki istuu ja millintarkasti ja toimii moitteettomasti. Tämä on avokattoisen ominaisuus, umpiversion ohjaamo on muutaman sentin korkeampi. Moottorin käyntiääni on mielenkiintoinen, syvä ja kumea, muttei kuitenkaan kova. Ja se vaihteisto – sitä ei voi kehua tarpeeksi! 23. Harva arvaisi äänen perusteella, että kyseessä on kaksilitrainen moottori. Käytön jälkiä saa Partasen GTS Turbosta kyllä hakemalla hakea, auto kun näyttää aivan uudenkarhealta. Turbon takavalot ovat pelkistetyt mutta niin tunnistettavat. Eikä pelkästään maalipinnan ja pisteosien suhteen, vaan myös oven avaus ja sulku on kuin uudessa autossa. Voitelukanavat Ferrarin moottorissa ovat ohuet ja öljy on syytä saada lämpimäksi ennen kuin koneelle antaa vähänkään enempää kierroksia. Monien mielestä urheiluauton vaihteenvalitsin kuuluu näyttää tältä. Mittaristo on selkeä, ja kaikki oleellinen on käden ulottuvilla. Tämän tyyppisissä autoissa lämmittelyajo on tärkeä suorittaa oikeaoppisesti. Toki kilometrimäärä on vaatimattomat 50 tuhatta, mutta tämän ikäisessä entisöimättömässä harrasteautossa näkyy kuitenkin monesti jo käytönjälkeä ja kulumaa. Ensimmäinen ongelma tulee vastaan kuitenkin heti: 180 senttiselle tuottaa vaikeuksia istua niin, ettei pää ota kattoon kiinni. Onneksi on aurinkoinen päivä, ja ongelmasta päästään irrottamalla kattopalat, jotka lähtevät paikoiltaan helposti. Mallinimike 208 on valmistuskaaren tässä vaiheessa pudotettu pois. Vaikka kyseessä onkin märkäsumppujärjestelmä ja moottoriöljyn määrä kuivasumppukoneeseen verrattuna paljon pienempi, koneen lämpimäksi saaminen kestää noin 15 minuuttia
24 8/2024 Ferrari GTS Turbo. Loppu onkin sitten sitä historiaa… Ei mikään perheauto, mutta takaluukku on riittävä muutamalle kassille ja pikkutavaroille. FERRARI 308 ”MAGNUM” 308-malli kaiversi itsensä populaarikulttuurin historiaan 1980-luvun TVsarjassa Magnum, jossa Tom Selleckin tähdittämä etsivä kurvaili punaisella 308:lla Havaijin saarella. Penkkien säätömahdollisuuksia olisi pitkälle miehelle pitänyt muokata, ja suurennettu kattoluukku oli myös toivelistalla. Tarina kertoo, että Selleck olisi halunnut alleen Porsche 928:n, mutta yhteydenotto tehtaaseen ei tuottanut toivottua tulosta. Sarjan elinaikana nähtiin kaiken kaikkiaan kolme erilaista Ferraria; vuoden 1979 308 GTS, 81-mallinen 308 GTSi, ja viimeisenä vuoden 1984 neliventtiilikansilla varustettu 308 GTSi Quattrovalvole. Porsche ei tuolloin nähnyt aiheelliseksi ryhtyä moisiin muutostoimenpiteisiin, joten tuotantotiimi kääntyi Ferrarin puoleen
08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h 6.3 s, huippunopeus 253 km/h. Kone itse asiassa muistuttaa käytökseltään enemmän mekaanisesti ahdettua. Vääntöalue alkaa jo 1 500 kierroksesta, ja ulottuu aina 8 000:aan asti. Alusta on jämäkkä ja tehostamaton ohjaus luonnollisesti millintarkka. 06 Kori Kaksiovinen teräskori. 07 Mitat Pituus 4 255 mm, leveys 1 730 mm, korkeus 1 128 mm, akseliväli 2 350 mm, kuivapaino 1 275 kg. Turbon erottaa vapaasti hengittävästä takapyörien edessä olevista ilmanottoaukoista. Mekanismissa on juuri oikeanlainen vastus, ja paremman termin puutteessa sitä voi kutsua täydellisen napakaksi. Iskutilavuus 1 991 cm 3 , puristussuhde 7.5:1. Auto herää kunnolla henkiin 140:n jälkeen, jolloin sekä moottorin optimaalinen vääntöalue että korin aerodynamiikka pääsevät oikeuksiinsa. Moottori tuntuu viihtyvän ja tottelevan aina, kierrosluvusta riippumatta. Kiihdyttelyjen ohessa myös tasaisella nopeudella ajaminen on erittäin hauskaa. min. Mitään yksittäistä jysäystä ei kierrosten noustessa tapahdu, vaan ahtimen vaikutus voimistuu progressiivisesti ja miellyttävästi. Partanen hankki vihdoin nelipaikkaisen Ferrarin, jollaisen alun alkaenkin halusi. Vaikka moottori on pieni ja korkeaviritteinen, se on hämmentävän käytännöllinen. Myös polttoaineen kulutus pysyy tuolloin hyvin aisoissa, tasavauhdilla 120 km/h auto vie noin kymmenen litraa satasella. Tämä kone rakastaa kierroksia, ja kierroslukumittarin viisari nousee 7 000:n lukemaan herkästi. Ajaminen on helppoa, kytkin on Ferrariksi kevyt, ja hallintalaitteet ovat järkevästi sijoitettuja. 04 Voimansiirto Täyssynkronoitu viisinopeuksinen vaihteisto dog-leg-valitsimella, takaveto. Jatkossa lapsenlapsetkin pääsevät nautiskelemaan italialaisen urheiluauton kyydistä 456-mallin takapenkillä. Partanen onkin käynyt Ferrari Nordic -tapaamisissa Kööpenhaminaa myöten ja kehuu matkan taittuvan autolla mukavasti. Autosta on ylipäätään vaikea keksiä mitään negatiivista, sen verran hauskaa Ferrarilla kurvailu on. Tilastoa polttoaineen kulutuksesta matkaajossa. Äkkiseltään luulisi, että tällaisesta autosta ei hevin luovuta, mutta koeajon aikana käy ilmi, että Ferrari on myyty. Kaikkein mieluisinta on kuitenkin vaihtotuntuma. Ja se vaihteisto – sitä ei voi kehua tarpeeksi. 05 Alusta Erillisjousitus kierrejousin, kallistuksenvaimentimet edessä ja takana, hammastanko-ohjaus, tehostetut levyjarrut. 25. Tällainen auto automaattivaihteistolla varustettuna menisi kyllä pyhäinhäväistyksen puolelle. 01 Merkki ja malli Ferrari GTS Turbo 02 Vuosimalli 1986 03 Moottori Taka-akselin yhteyteen poikittain sijoitettu nestejäähdytteinen V8. Ote biljardipallon malliseen vaihdekepin nuppiin on luonteva, ja lovikehikko auttaa poikkeuksetta löytämään juuri sen oikean vaihteen. Teho 254 hv 6 500 kierr. Ahtopainemittarin neula alkaa liikkua, kun kierrosluku saavuttaa noin 4 000:n rajan. Moottori sijaitsee keskellä, ja auton painojakauma on ideaali. Ongelmaksi voisi tietty mainita sen, että Suomen nopeusrajoitukset tulevat nopeasti vastaan… Ferrari on kuulu koneistaan, eikä maranellolainen petä tässäkään tapauksessa. Sylinteriryhmä ja kannet kevytmetallia, kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia per kansi, Bosch Jetronic polttoaineenruiskutus, IHIturboahdin varustettuna Behrin välijäähdyttimellä. Maantietä kohden Jo ensiminuuteilla auto tulee tutuksi. Koneen lämmettyä päästään kokeilemaan turbomoottorin ominaisuuksia
Ei ole tiedossa, paljonko tuolloin jo korkeaan ikään ehtinyt Paasikiven pariskunta Cadillacin kyydistä nautti. Varustelultaan Allin Cadillac ei ollut loisteliaammasta päästä. Auto ehti välillä livetä Suomesta Italiaan, mutta palautui sittemmin kotimaahan ja on nykyisin osa Woikosken Automuseon kokoelmaa. Juho Kustilta jäivät maalliset maantiet taakse joulukuussa -56, Allin seuratessa häntä neljä vuotta myöhemmin. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine O lympiavuosi 1952 oli Suo melle juhlallisuuksien vuosi, ja sitä se oli myös Amerikan hienoimpana autona pidetylle Cadillacille. 50-vuotista historiaansa juhlistaneen merkin mallistosta saatiin presidentti Juho Kusti Paasikiven virka-autoksi näyttävä Series 75 -limusiini sekä presidenttiparin epäviralliseen käyttöön Cadillac Series 62 Sedan -loistoauto. Lämmityslaite oli lisävarusteluettelosta sentään pohjoiseen lähetettävään autoon tehtaalla asennettu. Pienestä lisähinnasta lisävarustelistalta olisi voitu poimia ohjaustehostin, joka varmasti olisi tehnyt Cadillacin käsittelystä vaivattomampaa. 26. Jälkimmäinen rekisteröitiin Alli Paasikiven nimiin, mutta siihen järjestettiin viralliselta vaikuttava AA-40-tunnus – yleensähän AA-alkuisia tunnuksia käytettiin valtioneuvoston virka-autoissa. Rouva presiden tin auto Rouva presiden tin auto Presidenttipari sai vuonna 1952 käyttöönsä edustavan Cadillacin
Cadillac Series 62 Sedan ’52 Rouva presiden tin auto Rouva presiden tin auto Nurmaa 27
Voimakas V8-moottori tarjoaa edustusluokan ominaisuudet ja suorituskyvyn. Nykyisin Paasikiven Cadillac on osa Woikosken Automuseon kokoelmaa. Mahtoiko Alli Paasikivi itse pyöritellä Cadillacinsa ohjauspyörää. Leijonavaakuna on lisätty autoon jälkikäteen, Allin aikana sitä ei ollut. 28 8/2024 Alli Paasikiven Cadillac. Cadillacia onkin vuosien saatossa erehdytty luulemaan presidentin virka-autoksi. Vuoden 1952 Cadillac on loistoauto viimeistelyä ja yksityiskohtia myöten. Jostain syystä auton lisä varustelistalta ei ole ruksittu ohjaus tehostinta, joka helpottaisi kaupunkiajoa kummasti
29. Presidentinlinnan linnanvoutina toiminut Erkki Ahokas järjesti Cadillacin koristeeksi presidentin virka-auton käyttöön varatut leijonavaakunat. Kuusen alle Vanhan katsastuskortin perusteella auton seuraavaksi omistajaksi merkittiin Helsingin Lauttasaaressa asunut Raoul Furstenborg. Toukokuussa -94 Helsingin Sanomat uutisoi, että Cadillac on myyty Bukowskin huutokaupassa 223 000 markalla. Kun Aimo Astalan maallinen taival päättyi, ruvettiin automuseon mittavaa kokoelmaa realisoimaan. Vanhojen autojen parissa vuosikymmenet puuhaillut Jorma Viljanen muistaa von Rentelnin sekä hänen kuusenjuurelle hylkäämänsä Cadillacin 70-luvun alusta. Alli Paasikiven entiseen autoon on liitetty tarinaa autokauppias ja kilpa-ajaja Seppo Keinäsestä, ja osittain kertomuksista löytyy perääkin. Alli Paasikiven Cadillacista tuli osa Aimo Astalan perustaman Hel sin gin Automuseon kokoelmaa. Vierailu johti myöhemmin kauppoihin, ja Allin Cadillac siirtyi muutaman muun auton joukossa takaisin Suomeen. Presidentinlinnan linnanvoutina toiminut Erkki Ahokas kuului Astalan ystäväpiiriin, ja järjesti Cadillacin koristeeksi presidentin virka-auton käyttöön varatut leijonavaakunat. Ojakkalan kartanoa isännöinyt von Renteln piti Cadillacin liikenteessä tiettävästi vuoteen -68, jolloin se poistui rekisteristä. Woikosken Automuseota isännöivä Clas Palmberg sai kuulla autoista ja matkasi Ita li aan niitä katsomaan. Olympiavuonna 1952 Suomeen tuotiin runsaasti loistoautoja. Urheilumiehenä Furstenborg oli edustanut Suomea soutumaajoukkueessa vuoden -48 Lontoon olympialaisissa. Vuosi on myös Cadillacin juhlavuosi – legendaarinen merkki täytti tuolloin 50 vuotta. Marraskuussa 2012 Ilta-Sanomat uutisoi Paasikiven Cadillacin olevan myynnissä Keltainen Pörssi -nettisivustolla 32 000 euron hintapyynnillä. Auton entisöintiin kului viitisen vuotta, jonka jälkeen se palasi rekisteriin TRA-952-tunnuksin. Suomen lipuin ja leijonavaakunoin koristeltu Cadillac esiteltiin presidentti Juho Kusti Paasikiven virkaautona – Allista ei artikkelissa mainittu sanaakaan. Alli Paasikiven Cacillac on yksi niistä. Keinästen sotkuja selvitteli juuri asianajaja Furstenborg, joten on varsin mahdollista, että Keinänen on nähty liikkuvan asianajajansa tyylikkään auton kyydissä. Jorman arvion mukaan Cadillac olisi ehtinyt levätä Ojakkalassa kuusen alla nelisen vuotta. 50-luvulla Furstenborg loi menestyvää uraa asianajajana. Suomen historiaan liittyvien autojen myynti ulkomaille nosti kohua, jonka jälkimainingeissa Suo men viranomaiset lähettivät Michelille selvityspyynnön autojen maastaviennistä. Alli Paasikiven Cadil lacin sekä joukon muita museoautoja osti omaan yksityiseen kokoelmaansa Milanossa Lamborghinikauppiaana aiemmin toiminut Adriano De Micheli. Micheli katsoi viisaimmaksi etsiä autoille ostaja Suomesta. Hän ei upean auton nähdessään hinnasta tinkinyt. Seuraava koti Cadillacille järjestyi Vihdistä, kun sen rekisteröi nimiinsä diplomiekonomi Georg-Rochus von Renteln. Maailmalle ja takaisin Vuosien kuluttua Tauno Viljanen päätti luopua tilaa vievästä Cadillacista, jolloin sen osti Patricia-rintaliivitehtailijana tunnettu Nils Sjöblom. Jorman veli, Tauno Viljanen toteutti pääpiirteittäin Cadillacin mittavan entisöinnin ja automerkkiin perehtynyt Reino Krouvila toimi projektin johdossa. Keinänen oli 50-luvulla perin touhukas autokauppias, jonka kyseenalaisia toimintatapoja puitiin vuosikausia oikeusistuimissa
Tekniikkapuoli nojasi sekin jo nähtyihin ratkaisuihin, mutta edelleen kehitettynä. Vuonna 1952 Cadillac juhli 50-vuotista taivaltaan amerikkalaisen luksusauton symbolina. 331-kuutiotuumainen kansiventtiilimoottori esiteltiin 40-luvun lopulla, mutta juhlavuoden kunniaksi teholukemia kasvatettiin tuntuvasti. Neli nopeuksinen Hydra-Matic-automaattivaihteisto uudistui pehmeätoimisemmaksi ja kaksialueiseksi. Toinen alue oli tarkoitettu normaaliolosuhteisiin, jolloin vaihdot olivat pehmeitä ja huomaamattomia ja käytössä kaikki neljä nopeutta. MERKKIVUODEN SATOA 30. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: valmistaja C adillac markkinoi vuoden 1952 mallistoaan ”kultaisen merkkipäivän”-teemalla. Uutena toimintona oli kaupunkiajoon ja mäkisille seuduille soveltuva aluevalinta, joka mahdollisti rivakammat kiihdytykset ja jätti nelosvaihteen kytkemättä – seikka, joka epäilemättä teki vuoristoteillä liikkumisen entistä mukavammaksi. Juhlavuoden kunniaksi ja teeman mukaisesti autojen näyttävät Cadillac-merkit saivat kultauksen pintaansa. Muilta osin muutokset edellisen vuoden malleihin jäivät kevyen päivityksen tasolle. Juhlavuosi näkyi markkinointimateriaalin lisäksi mallistoon tuotuina uudistuksina
Sen yläpuolelle asettui ylellinen ja tilava neliovinen Series 60 Special. Series 62 oli tarjolla kaksiovisena coupéja avomallina sekä neliovisena sedanina. Kaikkein vauraimmille ostajaehdokkaille oli tarjolla pitkäakselivälinen Series 75, jonka asiakas saattoi valita väljät tilat takamatkustajille tarjoavana limusiinina tai vaihtoehtoisesti kahdeksalle henkilölle rekisteröitävänä mallina. Mahtava 75-sarja oli suunnattu sikariportaan väestä aina valtionpää miestasolle, esimerkiksi Suomen tasavallan presidentti J.K. 62-sarjan mallisto kattoi neliovisen sedanin lisäksi coupéja avomallit. Myös jarrujärjestelmä saateltiin vastaamaan parantuneen suorituskyvyn asettamia vaatimuksia. 31. Kun on tuliterä Caddy alla, niin muille käy selväksi kuka pärjää, oli mainoksen kiertelemätön sanoma. 1950-luvulla Cadillac oli eittämättä autojen eliittiä ja myös status symboli. Reilut 5,7 metriä pitkä ja kaksi tonnia painava 60 Special on upea ilmestys. Paasikiven virka-autona palveli vuoden 1952 Cadillac 75 Series. Vuoden 1952 Cadillac-mallistoon kuului kolme linjaa. Vaihteisto ei ollut ainoa päivitetty voimalinjan osa; vuonna 1949 esitellyn 331-kuutiotuumaisen kansiventtiilimoottorin teholukemat nousivat 160 hevosvoimasta 190 hevosvoimaan
Tarkennetaan tällä kertaa katse itse autoon ja sen keveään kunnostusprojektiin. 32. Mercedes-Benz SL 300 ’93 Synttärilahja itseltä itselle Viime numerossa kerroimme Ari Leppälän ja nuorempien rakentelijoiden kohtaamisesta Ruskeasannan Shellillä, jonne mies kurvaili hiljattain hankkimalla SL-Mercedeksellään
”Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen heräsikin jo kysymys, että pitääkö olla huolissaan, kun museoauto on helpompi, alustaltaan äänettömämpi ja mukavampi ajaa kuin nykyinen käyttöauto?” Ostohetkellä autossa oli 19" vanteet ja 35-sarjan matalaprofiili renkaat. Myös aerodynamiikka on onnistunutta, taajamassa on helppo unohtaa ajavansa avoautoa ja maantielläkin pitää kaahata jo aika kovaa ennen kuin saa kaipaamansa ”letti suorana” -tuntemuksen. Museotarkastusta ajatellen alle vaihdettiin alkuperäiset 16" pyörät. ”Voimaa on jo tässä 3-litraisen vihaisemmassa versiossa riittävästi kaikkiin normaaliliikkumisen tarpeisiin ja vähän hieman reippaampiinkin spurtteihin – ainakin näin papparaisen näkökulmasta.” Automaattivaihteisto on napakka, ja sen hieman urheiluhenkisesti tapahtuva vaihto ykköseltä kakkoselle on merkin harrastajille tuttua. Ohjaus on vakaa ja koko laitos tuntuu kulkevan yllättävän hienostuneesti jopa ostohetkellä alla olleilla 245/35R19-renkailla; mistään tärinästä tai värinästä ei Arin mukaan voi puhua. ”Pitääkö olla huolissaan, kun museo auto on helpompi, alustaltaan äänettömämpi ja mukavampi ajaa kuin nykyinen käyttöauto?” Ohjaamo on saksalaismerkille tyypilliseen tapaan asiallinen ja tunnelmaltaan rauhallinen. Piti vain hillityn budjetin rajoissa malttaa löytää koriltaan ja tekniikaltaan mahdollisimman hyvä ja mielellään alkuperäiskuntoisena säilynyt yksilö. Uudelle omistajalle siirtyneen SL:n kunto oli toivotunlainen, eli hyvä ja hyvin lähellä alkuperäistä. Tässä tapauksessa valinta osui Mercedes-Benz 300 SL:ään. Radioasia hoitui yllättävän helposti, kun pilkulleen oikea ja toimivaksi testattu Becker 2000 -radiokasettisoitin löytyi loimaalaisesta Raptec Oy:stä, joka on erikoistunut MB-purkuosiin. Näin synttärisankarille avautui mahdollisuus ajaa avourheiluautolla pitkin kesäistä tietä tukka hulmuten – tai mitä siitä vielä jäljellä on. SL:n hankintaprosessissa ei ollut mitään erityistä ja siltä osin kaikki sujui vaivattomasti. Ajossa R129 tuntuu omistajan mukaan huomattavan vankalta, olipa alla mukulakiveä tai hidastetöyssyjä. Jotakin pientä piti kuitenkin tehdä ennen museotarkastusta. Tavaratila on ylellisesti verhoiltu. Automaattivaihteisen auton vetovoimaa lisäsi sen Bornite Metallic -väri, joka ovelasti vaihtaa sävyään ympäristön valaistuksen ja katselukulman mukaan. Auton 31 vuoden taipaleella radio oli vaihtunut uudempaan ja sisustuksessa oli hieman käytön jälkiä tavanomaisissa paikoissa. Helsinki Teksti: Ari Leppälä ja Kari Mattila Kuvat: Ari Leppälä M itä tekee autoharrastaja, kun mittariin tulee pyöreät 70 vuotta. 33. Kohdalle osui jälkituontina Suomeen saapunut, uutena Münchenissä rekisteröity ja vain 148 000 kilometriä ajettu yksilö. Tietenkin hän menee ja ostaa itselleen lahjaksi yhden harrasteauton lisää, vaikka ajatuksena oli ollut pikemminkin vähentää kalustoa
Hoitoainetta käytetään hillittyinä annoksina, jonka materiaali kykenee helposti imemään. Mikk Vainik tilasi korjausta varten Mercedeksen käyttämää reiällistä nahkaa. SmartServicen spesialistit sävyttivät istuinosien uuden nahan mukaan värin, jolla selkänojat maalattiin. Muitakin ongelmakohtia firman haukansilmäinen spesialisti onnistui löytämään.” Mutta satsaus kannatti. SISUSTA SIISTIKSI 300 SL:n sisusta oli ikäisekseen avoautoksi säilynyt hyvin. Pesu sai välittömästi aikaan pieniä ihmeitä. Firman spesialistit aloittivat työn nahkapesulla. Korjaustöiden ja huolellisen pesuoperaation jäljiltä sisusta näyttää ja tuntuu siltä, millaiseksi tehtaan väki sen on aikoinaan suunnitellutkin. Hieman tikkauksistaan ratkennutta kuljettajan penkin istuinosaa sekä muutamia pieniä puusomisteiden lohkeamia lukuun ottamatta sisätilat olivat eheät ja ryhdikkäät. SmartServicen Mikk Vainikk käytti puhdistukseen juuri tähän tehtävään sopivaa harjaa sekä yhtiön omaa puhdistus ainesekoitusta. 34 8/2024 Mercedes-Benz SL 300. Yhtenäisyyden nimissä myös oikeanpuolen istuinosa päätettiin verhoilla samalla nahalla. Uusi pintanahka saatiin sovitettua istuinosiin napakasti ja kauniisti. Istuin osoittautui rakenteeltaan ehjäksi ja nahan alla olevat pehmustekerrokset kunnoltaan moitteettomaksi. Puhdistuksessa on tärkeää, ettei nahasta viedä väriä turhan vahvoilla aineilla. Verhoilun kunnostuksen pääkohde oli kuljettajan penkin istuinosa, jonka tikkaukset olivat auenneet nahan kuivumisen ja kutistumisen takia. Selkänojat olivat periaatteessa ehjät, mutta kuitenkin sen verran sivutoppauksista kuluneet, että nekin oli entisöitävä. Harja ei saa olla liian kova tai pehmeä. ”Vein auton Helsingissä toimivan alan yrityksen SmartService Oy:n ammattilaisten arvioitavaksi. Selvisi, ettei urakasta selviä istuinosan ompeleen korjauksella, vaan täydellistä lopputulosta tavoitellessa istuinosat kannattaisi verhoilla uudelleen. Sitä tulee käyttää vain puhdistettuun pintaan, muuten lika uppoaa syvemmälle. Pesun jälkeen ja nahan kuivuttua se on valmis ottamaan vastaan nahkaruokaa eli hoitoainetta. Oikein tehtynä tämä toimenpide nostaa nahasta lian ylös, joka sitten pyyhitään pois ennen kuin se ehtii kuivua. Pestyä pintaa katsellessa ei voi kuin hämmästellä, kuinka likainen sisusta alun perin on ollutkaan. Harjan liiallinen painaminen johtaa helposti nahan naarmuuntumiseen, eikä harja pääse ottamaan likaa syvemmältä; keveällä otteella harja tekee työnsä ja pinta puhdistuu
R129:n tekninen tai rakenteellinen laatu ei herättänyt ensiesittelyn aikoihin epäilyksiä, mutta Bruno Saccon piirtämät muodot kirvoittivat jonkin verran keskustelua. Niiden avulla SL:t muuttuivat superautoluokan laitteiksi. Uusia mukavuuteen sekä turvallisuuteen liittyviä ratkaisuja kehiteltiin vuosi vuodelta lisää. Verhoilun kunnostusprojekti onnistui täydellisesti – kokonaisuus on mahdollisimman lähellä sitä näkymää ja tuntumaa, kun auton rullatessa ulos Bremenin tehtaalta 8.4.1993. Esimerkiksi kynnyskoteloiden sekä tuulilasia ympäröivän teräsrakenteen lujuuteen kiinnitettiin erityistä huomiota. Jotakuinkin kaikki silloiset sähköherkut olivat vakiona. Ostajakunnan reaktiot puhuivat omaa kieltään – kaavailtu 20 000 auton vuosituotanto osoittautui alimitoitetuksi ja uutuuden jonotusaika venyi parhaimmillaan vuosien mittaiseksi. Onnettomuustilanteessa salamannopeasti esiin kääntyvä turvakaari mahdollisti turvallisuuden maksimoinnin ja linjakkaan ulkomuodon yhdistämisen. Istuinosien uusi nahka vastaa täysin alkuperäistä. Istuimen kestävyys onnettomuustilanteessa oli moninkertainen verrattuna mahdollisiin törmäysvoimiin. Penkin rungon ja selkänojan valmistuksessa käytettiin magnesiumseoksia. SL:n istuimet muodostivat osan turvallisuuskonseptista. Sittemmin AMG piristi menohaluja vielä 5,4ja jopa 7,3-litraiseksi kasvatetuilla muurinmurtajilla. Sen perusteella sekoitettiin täsmälleen oikeanlainen, satiinimaisen himmeäpintainen maali. MERCEDES-BENZ R129 SL-malliston neljäs sukupolvi esiteltiin vuonna 1989. Neljännen sukupolven SL sai ensimmäisen kasvojenkohotuksensa vuonna 1995 ja toisen 1998. Uusi SL oli perusvarustukseltaan huomattavan kattava, vastoin merkin eräitä perinteitä. Voimansiirtopuolella käytettiin viisilovisia manuaaleja sekä neljäja viisivaihteisia automaatteja. Se, missä asiakkaalla oli maun ja budjetin mukaan ratkaisevin vaikutusmahdollisuus, oli voimalinja. Vahvan korirakenteen lisäksi autoon kehitettiin automaattisesti esiin ponnahtava turvakaari. Aktiivinen turvakaari laukaistaan elektromagneettisesti, ja se ponnahtaa esipuristettujen jousien voimalla 0,3 sekunnissa ja lukittuu paikalleen. Alkuperäinen, voimakkaasti pehmustettu ohjauspyörä oli pinnaltaan ehjä, mutta tietenkin siinä näkyi 31 vuoden käytön jälkiä kuten kiillottumista. Vuosien varrella moottorivalikoima kattoi lukuisia vaihtoehtoja 2,8 litran kuutosesta 6,0 litran V12-jättiin. Koodinimellä R129 markkinoille saateltu malli herätti runsaasti huomiota, jota uutuuden korkea hinta vain korosti. Urheilumallin perustaksi valittiin W124:n pohjalevy, jota lyhennettiin sekä vahvistettiin merkittävästi. 35. Viimeinen R129 rullasi tehtaalta heinäkuussa 2001, johon mennessä ehti valmistua 204 940 yksilöä. Useat SL-mallissa esitellyt varusteet yleistyivät myöhemmin arkiautojen perusvarusteiksi. Kiristimillä varustetut turvavyöt integroitiin istuimiin, vöiden korkeussäätö yhdistettiin niskatuen säätöön ja sähköiset askelmoottorit mahdollistivat istuimen etäisyyden, korkeuden, kulman sekä istuintyynyn ja selkänojan säädöt. Jotta rakenne saatiin vastaamaan nopean ja turvallisen avoauton vaatimuksia, tarvittiin joukko perinteisiä ja hyväksi todettuja sekä joitakin uusia ratkaisuja. Pelkästään istuimien yksityiskohtiin liittyviä patentteja kertyi kaksikymmentä. Seuraavaksi etsittiin alkuperäisen mustan harmaan värisävy, joka löytyi keskiön uv-säteilyltä suojassa olevista reunakohdista. Mallin suunnittelu oli käynnistynyt viisi vuotta aiemmin. R129:n suunnittelussa panostettiin kolariturvallisuuteen. Ratin kunnostus aloitettiin huolellisella pesulla, jotta käsien jättämä rasva ja mahdolliset silikonijäämät saatiin pois
Näin puntaroitiin vuonna 1963 Voimavaunulla, joka lisäksi kertoi Morris 1100:n liikkuvan ”huippunopeudellakin kuin parketilla”. Sen sijaan kerrotaan, että ”joulukuussa 1965 antoi ’Teknikens Värld’ Renault 16:lle tunnustuksen ’Vuoden Auto’. Tämä ansaittiin muun muassa sillä, että ”yhdessä autossa on pystytty yhdistämään mitä moninaisimmat kuljetusmahdollisuudet ja hyvä liikenneturvallisuus”. Laajaa kansainvälisyyttä hehkuva lausahdus oli perusteltavissa, sillä 11 Euroopan maan lisäksi moottoritoimittajien raadissa kerrotaan olleen edustajia myös USA:sta. Myös eri tahojen myöntämät tunnustukset ja tittelit on mieluusti nostettu esille, jos vaan sellainen on oman merkin kohdalle osunut. Länsinaapuristamme on otettu mallia monessa asiassa, joten miksei myös Vuoden auto -valinta olisi huomioonotettava seikka. Renault oli historian kolmas Vuoden auto Euroopassa, mutta tässä vuoden 1966 mainoksessa ei siihen itse asiassa viitata. Voittava joukkue Teksti: Harri Onnila • Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat Automainonnassa on vuosikymmenten mittaan hyödynnetty saavutettua menestystä lehdistön suorittamissa vertailuissa ja testeissä. 36. Vuoden autoksi 1967 valittu Fiat 124 oli ”maailman moottoritoimittajien valitsema”
Mukana oli monta hyvää merkkiä. Fiat 128:aa ei suitsutettu yhdellä, vaan peräti seitsemällä tunnustuksella. Vuonna 1971 Citroën GS:n erinomaisuus ja valinta Vuoden autoksi kiedottiin kilpailijoiden kehumiseen: ”Kilpailu oli kova. Vuonna 1972 olivat ”kaikki ihanneominaisuudet samassa autossa.” Ja ”juuri siksi Fiat 127 valittiin Vuoden Autoksi”. Mainoksessa kerrottiin SE-lehdessä todetun, että ”Opel Rekord todettiin edelleen luokassaan autoksi, jossa on eniten parhaita ominaisuuksia”. Yhteenveto aiheesta oli noudettavissa Audi-myyjältä. 37. Voittamiseen tarvittiin paljon.” Oliko useimmiten siis päinvastoin, kun vuonna 1973 piti erikseen korostaa Audi 80:n olevan ”auto, jonka ajo-ominaisuuksia moottorilehdistö on kiittänyt”. Mukana oli myös ”hollantilaisen Autovisie-lehden kansainvälisen tuomariston” antama Vuoden auto -palkinto, käytännössä siis eurooppalainen Vuoden auto -titteli, jota AutoVisie-lehti oli uraauurtavasti kehitellyt. Ruotsalaisten havaintoihin luotettiin myös Suomen GM:llä vuonna 1968
Ison Kissan oivallisuutta kuvailtiin vuoden 1975 mainoksessa seikkaperäisesti, mutta lopuksi kehotettiin ”elämäsi koeajolle”, sillä se kertoisi CX:stä ”enemmän kuin tuhat sanaa”. Vakuudeksi huudeltiin erinäisiä Vuoden auto -voittoja. 38 8/2024 Mainoksen imussa. Ja mikä ettei, jos kerta ”Audi 100 on jo ennen Suomeen tuloaan saanut parhaat mahdolliset arvostelut parhailta mahdollisilta asiantuntijoilta”. TM valitsi aikanaan yhdessä ruotsalaisen Teknikens Världin ja norjalaisen Vi Mennin kanssa Vuoden auto Pohjolassa -voittajan. Huh-huh! Citroën CX nappasi Vuoden auto -palkinnon vain neljä vuotta GS:n jälkeen. Ensimmäinen palkittu taisi olla Alfa Romeo Alfasud vuonna 1974, ja vuonna 1977 oli Audi 100:n vuoro. Seuraavana vuonna Chrysler-Simca oli kerännyt titteleitä jo siihen malliin, että vaatimattomasti voitiin todeta sen olevan ”auto, joka on voittanut enemmän arvonimiä kuin yksikään muu autoilun historiassa vuoden aikana”. Vuonna 1976 Chrysler-Simcan 1307ja 1508-mallien kerrottiin olevan ”hyvien ominaisuuksien summa”
Vuoden auto -voittajat eivät jääneet epäselväksi 80-luvun alkupuolella. 39. Tässä vuosien 1981 ja 1982 palkitut. Kahdeksankymmentäluvulle tultaessa autolehdistön testaustoiminnan tuloksia nostettiin enenevästi esille, pistetaulukoita myöten – mutta vain jos tulos oli omalle merkille mieluinen. Nämä näytteet vuodelta 1980: Toyota Tercel vei TM:n testin ja Renault 14 Tuulilasin
Peugeot 205 oli valmistajalleen menestys niin rallipoluilla kuin myynnillisesti. Crys-Auton piirimyyjiltä oli jopa mahdollisuus noutaa Solara GLS:n vertailuvoittoon liittyen ”täydellinen TM:n 18/81 testin eripainosesite”. 40 8/2024 Mainoksen imussa. Isot Talbotit pyyhkivät testipöytiä vuonna 1982. Vuonna 1986 Ford Orionin kerrottiin voittaneen Tuulilasin 10 perheauton vertailun ja olevan TM:n mukaan ”lääke autokuumeeseen”. Vuonna 1986 kelpasi ottaa testimenestyksien ohella esille muun muassa, että 205 oli ”eniten myyty tuontiauto LänsiSaksassa” ja lisäksi ”Auto Motor und Sportin asiantunteva lukijakunta äänesti 205:n luokassaan ’Maailman parhaaksi autoksi’, ensimmäisenä eisaksalaisena autona kautta aikojen”. Kyseisestä numerosta selviää, että kysymyksessä ei ollutkaan vertailu, vaan Orion 1.4 CL:n koeajo. Sitä ihmeteltiin Citroën Visan äärellä vuonna 1983. Testimenestykset eivät aina heijastuneet myyntimenekkiin
Kadettia hehkutettiin vuonna 1989 nelinkertaiseksi testivoittajaksi. 41. Fiat Tipo sai lentävän lähdön Vuoden auto -valinnan myötä, mitä ei mainonnassa jätetty hyödyntämättä: ”Vain yksi tavoite on riittävä – se on olla paras. rekisteröidyin automalli, jos toki mukavalla 2 371 auton määrällä. ”Tuulilasi testasi 11/86 seitsemän halvinta länsiautoa ja idän Lada Samaran. Daihatsu tuli testissä länsiautojen voittajaksi.” Kai Samaran voitosta saattoi noinkin kertoa. Ja ”ellet usko Tuulilasia tai Tekniikan Maailmaa, varaa aika omakohtaiseen koeajoon”. Ja se valittiin Vuoden Autoksi 1989 ylivoimaisella tavalla.” Suomessa Tipon liito oli laskeva, sillä parhaaksi vuodeksi jäi juuri 1989, jolloin se oli vasta 26. Tipo tehtiin Euroopan ykköseksi. Syynä oli Saab 9000 CD Turbo 16:n nappaama voitto edustusluokan suurvertailussa. Kenties autolehdistön historiansivut oli selattu tarkoin, kun tohdittiin sanoa, että moiseen ”eivät muut autot ole pystyneet”. Scan-Auto osoitti vuonna 1989 pahoittelunsa niin Mercedeksen, BMW:n, Alfa Romeon, Roverin, Volvon kuin mallinimiä myöten mainittujen Opel Senatorin sekä Nissan Maximan suuntaan
Pertin ensim mäinen oma auto oli Mini, joka sai matkan varrella lukuisia kolhuja – joskus omasta syystä, mutta useimmin muiden aiheuttamana. Lähimpänä sydäntä ovat Rootes-tuotteet, mutta silmää riittää myös muille klassikoille. Rootes Rootes¯¯ musiikkia musiikkia Pertti Sanevuori 42 HA RRA STA J AN. Pertti Sanevuori sai rautaisannoksen brittiajoneuvoista nuoruudessaan, ja myöhemmällä iällä englantilaisia on kertynyt harrastekamppeiksi enemmänkin
Niinpä Eifel ylittää risteyksen rauhassa, mutta pysähtyy risteyksen toisella puolella odottaneeseen valopylvääseen. Kuvassa myös Pertillä edelleen oleva ’60 Hillman Minx Series III A. Turku laisen päiväkodin edustalla käy tasainen kuhina, kun vanhemmat hakevat tulevaisuuden toivojaan hoidosta. Sanoin että Englannista löytyy: tee lista niin tilataan mitä tarvitset.” Pertti olisi mielellään ostanut Rapierin itselleen, mutta myynnissä se ei tuohon aikaan ollut. Armeijan harmaisiin kaasu teltiin komeasti koomikko Eemelin entisellä Mersulla. Sillä sitten seuraavina kesinä ajelin lahkeet rasvassa.” Täysi-ikäiseksi yllettyään Pertti ajoi monen ikätoverinsa tavoin kuormaautokortin, josta ounasteltiin olevan hyötyä työelämässä. Monet vanhemmista kävellen, jotkut autollakin. Vuonna -70 minulla oli sen parissa kesän mittainen rakennustyö, sillä hankintavaiheessa rungossa oli lähinnä pyörät paikallaan ja moottori osina muoviämpäreissä.” Tähtäimessä niin Triumphin kunnostuksen kuin ajokortin suhteen oli lokakuu, jolloin Pertin syntymäpäivä oli. 43. Triumphilla liikkeelle Turun seudulla koko ikänsä asuneen Pertin mielenkiintoa moottoroituihin ajopeleihin ei päiväkoti-iässä suoritettu koeajo vienyt, sillä teini-ikään ehtiessä innostusta liikenteeseen lähtemiseen riitti. Sovittiin kuitenkin treffit Lahnajärvelle, ja kun näin auton siellä, järkytyin sen yleiskunnosta. ”Hankin 350-kuutioisen twin-koneisen Triumphin, se oli samannäköinen kuin 500-kuutioinen mutta pienemmillä pyörillä. ”Oltiin 80-luvun puolivälissä perustamassa Suomeen Rootes Car Clubia, ja keräsin Rootes-autojen omistajia ja heidän puhelinnumerojaan. Myös pyörä oli kunnossa, mutta oli jo sen verran hoijakka keli, että työnsin sen lähes saman tien kellariin odottamaan kevättä. ”Asuin tuolloin ulkomailla, mutta seurasin mitä kotimaassa on tarjolla ja huomasin, että nyt on tuttu Sumppi myynnissä. Tämä auto oli silloin ensiomistajallaan Helsingissä, ja kun olin yhteydessä niin hän valitteli tuolloin, ettei meinaa enää saada Sunbeamiin osia. Rapier oli kulahtanut joka suunnasta, kun vertasi siihen millaisena olin tottunut näkemään sen ensiomistajalla, joka kuivasi auton aina sateen jälkeen ennen talliin ajoa ja veivasi öljynpaineet ylös ennen käynnistystä.” Hintaneuvottelut kuitenkin käynnistyivät ja saatiin maaliin, vaikka summa jäikin Pertin näkökulmasta turhan korkeaksi. HARTAASTI HAETTU Artikkelin avauskuvan '65 Sunbeam Rapieria Pertti oli koettanut ostaa jo 80-luvulla, mutta kaupat Autolan uutena tuomasta Rapierista syntyivät vasta pari vuotta sitten. Juniori on keksinyt hyödyntää vartomisajan ”ajamalla” isänsä 30-lukuista Ford Eifeliä: pienet kädet heiluttavat rattia ja heristävät vaihdekeppiä, epäilemättä asiaankuuluvaa pärinääkin kantautuu huulien välistä. Suureksi onneksi risteyksessä ei satu juuri sillä hetkellä olemaan muita tielläliikkujia – ei raskasta eikä kevyttä liikennettä. ”Mopoa minulla ei kuitenkaan ollut, vaan siirryin 16-vuotiaana suoraan moottoripyörään.” Tai aivan suoraan prätkän sarviin Pertti ei kuitenkaan voinut kiivetä, sillä sitä ennen oli edessä rasvainen palapeli. Isä piti sitä hyvänä autona, ja minäkin aloin silloin allekirjoittamaan brittiautojen suuntaan.” Moottoroitu matka alkoi Triump hilla ja jatkui perheen ’62 Minxillä, joka näkyy taustalla. Kuljettajana itsevarmasti toiminut napero muuttuu matkustajaksi ja seuraa silmät lautasina matkaa kohti kadunpäässä olevaa T-risteystä. ”Ajattelin että nyt pitää tehdä kaupat, sillä seuraavaksi auton olisi saanut pelastaa varmaan paalista”, hän naurahtaa kuntoon laittamansa Suomi-Rapierin äärellä. Otin sitten yhteyttä ja kysyin, että onko auto myynnissä. Sitten tapahtuu kuitenkin jotain ennakoimatonta ja mielikuvituksellinen matkanteko muuttuu todelliseksi liikkeeksi: vaihde muljahtaa vapaalle ja seisontajarruton Ford alkaa hiljalleen rullata alaspäin viettävää katua. Omistaja sanoi, ettei oikein tiedä pitäisikö auton vai ei. Vapaalla hän suuntasi tien päälle kuitenkin perheen ’62 Hillman Minxillä – isänsä kun oli sen verran nopeasti leppyvää sorttia, että oli antanut anteeksi 15 vuotta aiemmin Eifelillä suoritetut mäkiajot. Ei mikään raketti, mutta luotettava. ”Minx oli mukava, leppoisa auto. ”Ei tarvinnut vähään aikaan matkustaa autossa etupenkillä”, muistelee Pertti Sanevuori noin 65 vuoden takaista episodia. Myynnissä hän havaitsi auton vuosituhannen alussa, ei kuitenkaan silloin enää ensiomistajaltaan. Morris 1300 GT oli taitekohta käyttö ja harrasteautoilun välillä. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Kari Mattila ja Pertti Sanevuoren albumi E letään 1950-luvun loppua. Pysäys on luokkaa äkki, mutta vauhtia on vähän, joten katua alas juossut huolestunut isä voi helpotuksekseen todeta pikkukuljettajan olevan kunnossa, mutta Eiffelin etupuskurissa tolpan jättämän vekin. Soitin numeroon, josta kerrottiin että myyty. Eräs autolla noudetuista, kolmen-neljän vanha poikalapsi, on jo kiivennyt perheen autoon odottelemaan juttelemaan jäänyttä isäänsä. Myöhästyin siis jälleen.” Kului vuosia, kunnes samainen Rapier ilmestyi jälleen verkon myyntisivustolle. ”Ajokortin sain suoritettu samana päivänä, kun täytin 16 vuotta. ”Se oli sellainen onoff-ilmoitus: välillä auto näkyi myynnissä, välillä ei
Auto oli ollut ensin Vehon esittelyautona ja sitten Esko ”Eemeli” Toivosella. ”Tarmo Rinteen tallissa vaihdettiin Minien moottorit. Häneltä auto siirtyi äitini serkulle, jonka kuolinpesästä ostin auton vuonna -75.” Hieno joskin jo vuosien kuluttama tähtikeula oli Pertillä vuosikymmenen vaihteeseen. ”Perheessämme oli käytössä aina vähän vanhempaa kalustoa, joten korjailemista ja kunnossapitoa riitti. Turussa oli silloin vielä ratikoita, ja Minin joutuessa kerran kiskoille luistelin työkaverin takakonttiin. Näihin lukeutuu vihreä ’65 Hillman Minx IV, jonka hän hankki jo vuonna -88. Eikä mennyt kovinkaan kauaa, kun koirankopista kuulosteltiin kovempia haukahduksia. Siitäkin meni vain pari viikkoa, kun taas oli Minin oikea kylki sisällä”, kertoo Pertti kovan onnen Ministä, jonka epäilee poistuneen rekisteristä jo 70-luvun puolivälissä. ”Löysin auton Luvialta purkamosta, jonne se oli tuotu kokonaisena. Palvelukseen Pertti kulki Miniä koppavammalla kamppeella. Sen jälkeen meni pitkään kolhimatta, kunnes toinen tömähdys ”Vuonna 52 Singer Roadstereita tuli maahamme uutena kaksi kappaletta autonäytte lyyn, ja toinen autoista on edelleen Suomessa. Lopulta 200 D oli myyty toisaalle ja kaveri tuli ostamaan bensaMersua rahalla. Tämä vaan tuli hankittua aikoi naan sellaisena ryjäkasana, että pieniä osapuutteita on edelleen paljon.” tuli samaan kulmaan, ja siinä oli vähän enemmän vauhtia: Turun verkatehtaan portille oli parkkeerattu Volkkari, eikä mahduttu siitä samaan aikaan. Isää ja hänen kavereitaan tuli siinä seurattua ja opittua, että mitä isot äijät autojen kanssa touhuaa.” Kovan onnen Mini Ennen pitkää Pertillä oli edessä luonteva linjaus liikkumiseen – oman auton hankinta. ”Minun ja Minin tiet erosivat armeijaiässä, kun silloinen työkaveri osti sen. Se oli vain yhden illan homma.” Kipakoituneen Minin kulkua Pertti tuli kokeilleeksi urheiluautoilijoiden jäsentenvälisissä kilpailuissa. Triumph meni vaihtoon ja tilalle tuli ’68 Mini 1000. Niissä piskuinen brittiläinen pysyi ehjänä, mutta yleisessä liikenteessä väylät kävivät paikoin liian ahtaiksi. ”Päivää ennen inttiä ostin ’63 Mercedes 220 S:n. Se oli juhlallinen auto mukavalla historialla. ”Työkavereissani oli Turun Urheiluautoilijoiden kilvanajajia, ja töissä tuli puhetta, että eräs kollega olisi vaihtamassa Miniään Saabiin. ”Myin sen kun öljykriisi oli pahimmillaan. 44 Harrastajan pakeilla 8/2024. En olisi vapaaehtoisesti myynyt, mutta kaverilla oli bändi ja hänen 200 D ei oikein jaksanut kiskoa bändikamoja perässään.” Kaveri tarjosi diesel-Mersuaan vaihdossa vähän väliä, mutta siihen kauppaan Pertti ei innostunut. PURKAMON PIHALTA Pertti pohtii vuosimallien -65 ja -70 olevan hänelle harrasteautoissa sattumalta erityisiä, sillä näiden vuosien autoja on kertynyt hänelle useampiakin. Minun Singerini on ollut nyt 40 vuotta työn alla, ja kaverit patistelevat kunnostamaan sitä. Ministä meni kulma sisään ja Volkkarista irtosi koko lokari.” Myöhemmin Pertin kaveri luisteli VW:llään Minin kylkeen, ja homman kruunasi kerran alamäessä perään tullut kuljetusfirman trukki. Hänellä oli tonninen Cooper, ja sovittiin että minä ostan siitä koneen ja annan vaihdossa oman Minini koneen.” Ja näin myös toimittiin. Tähän oli tehtävä vain minimaalliset peltityöt, mutta sisältä istuimet ja ovet piti verhoilla uudestaan, sillä keinonahka menee ajan oloon pakkasissa huonoksi ja murentuu sitten käytössä.” Ajamisen lisäksi tuli joka tapauksessa tutuksi myös auton laittaminen, mikä heijasteli Pertin harrastuneisuuteen seuraavina vuosikymmeninä. Silloin omistaja vaihtui, vaikka 220 S vastaan hangoittelikin. Purkamo myi hyviä autoja pois, ja minä ostin tämän. ”Minun aikanani siitä jäi vain oikeanpuoleinen takanurkka ja katto uusimatta”, Pertti hymähtää ja jatkaa, ”Yhden kolarin ajoin itse, kun talvi yllätti autoilijan
Jaguarin kohdalla laki ehti vaihtua sellaiseksi, että tienauksella ei ollut väliä, mutta auto piti olla omistuksessa vähintään kaksi vuotta, mistä vuoden ajan Suomessa. ”Kun kaveri kävi koeajolla, niin päästiin vain 200 metriä, kunnes auto sammui. Eikä suostunut enää käynnistymään, vaikka bensaa oli tankissa. 45. Maileri jäi harrasteeksi, kunnes luovuin siitä tallitilojen puutteen vuoksi.” Vuoden 60 Minxistä tuli entisöinnin myötä Pertin ensimmäinen museo rekisteröity auto vuonna 86. Työt ovat vieneet Perttiä ulkomaita myöten mistä on ollut niin etua kuin viitattua ajankäytöllistä haittaa harrastukselle. ”Ollessani Eritreassa voimalaitoksia tekemässä, niin hankin Englannista ’83 XJJaguarin, joka oli tuotu Jenkeistä. ”Eritrean-komennukseni aikana 90-luvun puolivälissä verovapaan auton tuontihomma muuttui: aiemmin vaadittiin, että auto oli vuoden omistuksessa ulkomailla ja tienasi rahat siihen siellä. Seuraava väliinputoaminen liittyi museorekisteröintiin, sillä auton tullessa 25-vuotiaaksi, nousi museoajoneuvojen ikä 30 vuoteen”, Pertti virnistää. VÄLIINPUTOAJA Vuoden -83 XJ-Jaguarista tuli varsinainen väliinputoaja hankinta-ajankohtansa ja ikänsä vuoksi. Purin auton täysin ja rakensin uusiksi – älytön projekti, mutta auto on nyt museorekisterissä. Kuvaushetkellä Hillman oli purettuna uudelleenmaalausta varten. Selvisi että kaasareihin oli mennyt roskaa, ja puhdistamisen jälkeen kone kävi taas. Vuoden -60 Minx Series III A kunnostettiin ja siitä tuli vuonna -86 ensimmäinen museoautoni. Aivan samanlaista ei löytynyt, mutta pari vuotta vanhempi. Pian oli kuitenkin edessä paluu englantilaisiin, ja samalla myös askellusta harrasteautoilun suuntaan. ”Hankin minulla edelleen olevan ’65 Minxin sekä jenkeistä 80-luvulla Suomeen tulleen ’52 Singer Roadsterin.” Singerin nousua ovat hidastaneet hankalan osasaatavuuden lisäksi harrastemaailman ulkopuoliset ilmiöt kuten työja perhe-elämä. Aloin sitten etsiä myös samanlaista Hillman Minxiä, joka perheessämme oli ollut. Nurkkien siivous ei kuitenkaan onnistunut pitkäaikaisesti, sillä harrasteautoja alkoi 80-luvun lopulla kertyä Pertille yksi toisensa jälkeen. Tykkään, että burgundinpunainen on yksi hienoimpia värejä mitä on tarjolla ollut”, juttelee harrastaja pinnavanteisesta kissapedostaan. Mutta ei auto näemmä sovinnolla ollut lähdössä minulta pois.” Töitä ja harrastamista Siipi-Mersun jälkeen Pertillä oli kertomansa mukaan autoissa suvantohetki, jos tosin omistuksessa ehti seuraavina vuosina olla muun muassa 250-mallin W114Mersua, Kieman-Kadettia ja sitten useampikin 127-Fiat niiden edullisuuden ja käytännöllisyyden kannustamana. ”Ajoautoksi ilmestyi Morris 1300 GT, joka oli oikeastaan käyttöharrasteauto. Mailerikin jatkoi silloin vielä ajossa, mutta kun se teki muutamia kriittisiä pihallejääntejä, niin käyttöautoksi tuli VW Polo
Tästä pitää huolen Scania LB80 Super vuodelta -74. ”Jos on sopivia kohteita, niin käyn kyllä pelastamassa. ”Maarianhaminassa huomioni kiinnitti paikallisen Opel-liikkeen pihalla ollut hyvännäköinen B-Kadett ja mietin että mikä lienee sen kohtalo.” Meni muutama päivä, ja työporukan kanssa lounaalle lompsiessaan Pertti huomasi, että hienokuntoinen Kadett oli edelleen pihassa. ”Suurin osa Hillmaneistani onkin 80-luvun hankintoja. Poikkeuksena ’57– ’58 Minx, joka on tuoreempi hankinta. ”Omistajahistoriasta kävi ilmi, että auto on ollut aikanaan Rauli ’Badding’ Somerjoen siskolla. KADETT LOUNAAKSI Pertti kertoo vuoden -70 Opel Kadett 1100:n olleen tilaisuus, johon hänen oli pakko tarttua ollessaan työtehtävissä Ahvenanmaalla 90-luvun lopulla. Pääpaino harrastamisessa on kuitenkin ollut Englannin autoteollisuuden aikaansaannoksissa. Ajattelin sen kohdalla, että jokaisella mobilistilla pitää olla yksi sikanauta-auto, vähän samaan tyyliin kuin jenkkipiireissä on mattamusta höntsäauto.” Lisääkin Rootes-perheen jäseniä saattaa tontille vielä ilmestyä. Södertäljeläisen hankintaan kannusti sen paikallishistoria. Samaa vuosikertaa edustaa Hillman Minx, joka on puolestaan tullut omistukseen jo vuonna 1988. Omistukseen on kulkeutunut muun muassa ’65 Sunbeam Rapier – Suomi-auto, josta Pertillä oli ensimmäiset havainnot jo 80-luvulta, ja tämän vuosikymmenen alussa hän viimein onnistui tekemään kaupat autosta. Siihen asennettiin 12 tonnin vaijerilaite, minkä jälkeen se palveli Multiliftillä vaihtolava-autona monet vuodet”, taustoittaa Pertti ja jatkaa, ”Scaniaa en ole museorekisteröinyt, vaan se on minulla pikemminkin hyötyajossa.” 46 Harrastajan pakeilla 8/2024. Ajoin sitten lounaspaikan pihaan Opelilla ja työkaverit olivat ihan 6–0, kun huikkasin että huomenaamulla mennään sitten autolla töihin.” Työkeikat Puolaan ovat kartuttaneet harrastelaivuetta FSO Polonezilla sekä tällä 126Fiatilla . ”Koeajon jälkeen alettiin veivata hintaa ja päästiinkin yhteisymmärrykseen. Sain kuulla sen olevan heidän vaihtoautojaan: asiakas oli hankkinut uuden Opelin ja antanut vaihdossa paitsi oman autonsa, myös äskettäin edesmenneen isänsä vanhan Kadettin.” Metallinsininen, alle 40 tuhatta ajettu Kadett jouti koeajoon ja Pertti heitti lenkin – varmuuden vuoksi Ålandsbankenin konttorin kautta käteisvarojen kohentamiseksi. Autoliikkeessä kyselin, että onko Kadett tulossa huoltoon vai mistä on kyse. ”Auto on uutena myyty Turun SaabScania-myyntipisteestä Multiliftille esittelyautoksi. Kunhan ei ole ihan niin raatoja, että akselit jää maahan paikoilleen, kun nykäisee auton mukaan.” Eräs mielenkiintoinen taannoin pelastettu kohde on ’62 Commer Cob. Kojelautaan on ollut liimattuna teddykarvaa ja autossa on hiirenpissaa joka paikassa, joten en ole vielä alkanut tehdä auton kanssa mitään, vaan pitänyt sen kokonaisena niin pysyy paremmin osat tallella ja on helpompi siirrellä.” Cob ei tule liikkumaan vielä hyvään aikaan, mutta paketit kyllä liikkuvat tarvittaessa Pertin harrastekalustolla. Sanoin, että eipä siinä, mennään katsomaan.” Perillä selvisi, että Cob oli perin huonossa jamassa, mutta sen historia suorastaan pakotti vähintään taltioimaan auton. ”Tuttu harrastaja kysyi, että kiinnostaisiko sellainen. Laajalla rintamalla Vuosituhannen lopulla Ahvenanmaalta tarttui matkaan hieno ’70 Kadett 1100 ja viime vuosien työreissut Puolaan ovat kasvattaneet harrastelaivuetta ’96 Fiat 126:lla ja vuoden 2000 FSO Polonezilla. Tai oikeastaan kyytiminen onnistuu tarvittaessa vaikka kokonaiselle pakettiautolle. ”Sanoin kavereille, että menkää syömään, minä menen käymään tuolla
”Suomeen tulleissa Rapiereissa oli etuistuimissa matalat selkänojat ja 1 725-kuu tioinen moottori yhdellä kaasuttimella. Amerikan Alpine Pertin monipuolisen Rootes-ryhmän vauhdikkainta muotoilua edustaa upeakuntoinen Sunbeam Alpine GT vuodelta -70. Vaihteistossa ei useimmiten ollut sähköistä loikkaria, vaan laatikoina oli kolmeportaisia automaatteja ja nelivaihteisia manuaaleja.” Autotuojien tilastojen mukaan Suo meen ensirekisteröitiin vuosina 1970– 1973 yhteensä 168 Sunbeam Alpinea. Arrow-poppoon arkisempia sedanja farmariversioita olivat tutuimmin Hillman ja Sunbeam Hunter ja Minx, Humber Sceptre, Singer Gazelle ja Vogue, jos tosin muitakin mallija nimivariaatioita oli. Esimerkiksi Suomessa Alpine GT vastasi varustelultaan pitkälti brittien Rapieria. Tämän yksityiskohdan ansiosta voi havaita, että Alpine GT:n ”jenkkisarjaa” on riittänyt meillä rekisteröitäväksi vuoden 1972 puolelle asti. ”Englannista oli laivamatkalla Yhdys valtoihin Rootes-autoja, joukossaan 50 Sunbeam Alpine GT:tä, kun Englannissa alkoi satamatyöntekijöiden lakko. Suomessa Rooteskauppiaat tekivät päätöksen, että ostetaan ne meille. Brittien Sunbeamtarjoilussa Alpine oli Rapierin maltillisemmin varustettu versio, mutta monessa vientimaassa tilanne oli toinen, sillä niissä halutiin hyödyntää hohdokkaammaksi koettua Alpine-nimeä. Rootes-harrastaja osaa kertoa asian taustoista. Laiva tuli Suomeen ja sieltä purettiin Alpine-mallien lisäksi muun muassa Huntereita, Rapiereita ja Humber Sceptrejä – monet autoista alkuperäisen markkina-alueen vuoksi automaattivaihteisina.” Pohjolaan rantautuneet Amerikanvientimallit on helppo erottaa liikenteessä kylkiin sijoitettujen suorakaiteen muotoisten etuja takavilkkujensa ansiosta. Liki kolmasosaa Alpineista ei olisi oikeastaan pitänyt saapua Suomeen lainkaan. Niinpä laiva lähti takaisin merelle ja Englannissa mietittiin, mihin lasti nyt myytäisiin. Mallitaustaltaan Alpine GT on Rootes-yhtiön silloisen Arrow-sarjan coupé-korinen muunnos. Moottorin oli sama 1 725, mutta kahdella kaasarilla. Oman vivahteensa kotimaan Alpinekannalle antaa, että liki kolmasosaa niistä ei olisi oikeastaan pitänyt saapua Suomeen alkujaankaan. Vaihteistona oli usein sähköisellä ylivaihteella varustettu neliportainen. Lojaaliudesta ammattikollegoitaan kohtaan jenkkien satamatyöntekijät eivät suostuneet purkamaan Englannista lähtenyttä rahtia. 47. Eikä itse Alpine GT:n taustakaan ole yksioikoinen. Pertin havaintojen mukaan Rapier–Alpinemallijako ei itse asiassa ole niinkään ylellisemmän ja arkisemman välinen, vaan pikemminkin ero on varustelun painotuksissa. Vastavuoroisesti Alpine GT:t olivat korkeilla etupenkeillä sekä osa vinyylija osa maalatulla katolla
Siellä auton historiasta kertyi sattumoisin paljon tietoa. Hän ehdotti tapaamista, niin voisi kertoa aiheesta tarkemmin.” Kohtaaminen sovittiin messukahvilaan, jossa Pertti sai tietää yhteydenottajan olevan Alpinen ensiomistajan poika. ”Huomasin vaimoni kanssa samaan aikaan myynti-ilmoituksen Alpinesta, joka on aina ollut silmissäni virtaviivainen malli. ”Auton ensimmäinen omistajataho oli oululainen Rootes-diileri, ja liikkeen kauppias oli hankkinut Alpinen vaimonsa autoksi. 48 Harrastajan pakeilla 8/2024. Alustaan tuli uutta tavaraa muun muassa jarrut, pyöränlaakerit, iskarit sekä eteen jouset.” Pertti kertoo Sunbeamin hienon korimuotoilun olleen projektin kantava voima, joten ulkoasuun oli halua panostaa alkuperäistä vihreää väriä ja vinyylikattoa myöten. ”Kun auto oli maalarilla, juttelin verhoilijamestarille, että kiinnostaisi laittaa vinyylikatto, mutta kuka sen laittaisi paikoilleen. ”Värin alkuperäistä koodia ei ollut tiedossa, mutta tämän päivän tekniikka on hienoa: puleerattiin takaluukun kansi, josta maaliliike skannasi värin ja sai koodin. ”Minulle tuli puhelu, jonka soittaja sanoi, että hänellä olisi tietoa näyttelyssä olevasta Alpinestani. Alkuperäisien verhoilujen kohdalla riitti ilahduttavasti pelkkä siistiminen eikä lupaavalta vaikuttanut voimalinjakaan tuottanut yllättäviä murheita. ”Vein auton trailerilla peltisepän pihalle ja kysyin, että tehdäänkö vai laitetaanko kiertoon?” Kysymys oli aiheellinen, sillä esimerkiksi molempien puolien takalokarit oli joskus kolaroitu ja hätäisesti korjattu. ”Otin tekniikan, sisustan ja lasit irti, minkä jälkeen peltisepälle lähti pelkkä kuori. Sen perusteella he tekivät pienen mallierän, josta saatoimme todeta, että kyllä, precis sama väri.” Vinyylikaton osalta Pertti tiesi mistä uuden voisi tilata, mutta asennus arvelutti. Hän teki hurjassa kunnossa olleet takalokarit uusiksi, samoin etulattian kuskin puolelta, mutta muuten ei ihmeempiä tarvinnut tehdä”. Soitin myyjälle ja jutellessa selvisi, että auto oli aiemmin ollut meiltä vain kymmenen kilometrin päässä Piikkiössä myytävänä.” Nyt auto oli kaupan Turussa, joten matka ei ollut mahdoton nytkään. Vinyylikattoinen muotovalio Mustalla vinyylikatolla varustetun lehmuksenvihreän ’70 Alpine GT:n ja Pertin yhteinen matka alkoi vuonna 2021. Yleensä autot kiersivät autokauppiasperheessä nopeasti, mutta tämä auto oli ollut heillä likemmäs kymmenen vuotta, ja minulle soittanut poikakin oli aikanaan ehtinyt ajaa autolla.” Pertin toimesta huolella alkuperäiskuntoon kohennettu Suomi-Alpine sai näin ollen lisää historiallisia merkitystasoja, vaikka viehätysvoimaa fastback-Sunbeamissa riittää toki muutoinkin. Verhoilija lupasi tuolloin, että hän tulee mukaan kinkereihin.” Pertin ja verhoilijan lisäksi talkoisiin lähti pari muutakin auttavaa käsiparia, sillä vinyylin pitää mennä liimatessa kerralla kohdalleen. ”Niin sitä sitten laitettiin pieni pätkä kerrallaan, liiman kuivumishetkinä kahvitaukoja pitäen.” Työ oli kaiken vaivan arvoinen, sillä vinyylikatto istuu hienosti Alpine GT:n fastback-muotoihin. ”Moottorille ja vaihteistolle ei tarvinnut tehdä juuri mitään. Pertti suuntasi paikan päälle, ja kaupat syntyivät, joskaan Rootes-harrastaja ei saman tien ollut aivan varma mitä Alpinen kanssa tekisi. Historian kerroksia Valmista autoa suuri yleisö pääsi ihastelemaan vuoden 2023 Lahden klassikkonäyttelyssä. Pertti kertoo Alpinen korimuotoilun olleen kunnostus työn kantavia voimia, mikä on helppo uskoa. ”Tutkittiin ja todettiin kuitenkin yhdessä, että laitetaan kuntoon.” Alpine GT:n paluu elämään alkoi purkamisella
Lattiavalitsin. Teho 94 hv /5200 rpm, vääntö 145 Nm /4000 rpm. Alpine GT:n 1 725kuutioisen nelos koneen ruokinnasta vastaa kaksi Zenith Stromberg 150 CDS kaasutinta. (SAE) 04 Voimansiirto Takaveto, 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto. Paino 1 050 kg. Edessä levyja takana rumpujarrut. Metallinhohtava keskikonsoli luo säihkettä vaalean verhoilun ja mustan muovin lomaan. 49. 01 Merkki ja malli Sunbeam Alpine GT 02 Vuosimalli 1970 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset. 05 Alusta Edessä McPhersontyyppiset joustintuet, poikittaiset alatukivarret, viistosti eteen suunnatut reaktiotangot, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 07 Mitat Pituus 443, leveys 165, korkeus 136, akseliväli 250 cm. Iskutilavuus 1725 cm 3 . Poraus 81,5, isku 82,55 mm. Puristussuhde 9,2:1. 08 Suorituskyky Huippunopeus 155 km/h, 0-100 km/h 12,6 s Alpine GT:n ensimmäinen omistajataho oli oululainen Rootes-jälleenmyyjä. Vinyylikaton uusiminen oli työläs ja tarkka homma, mutta lopputulos palkitsi vaivan. 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 2-ovinen teräskori
Aktiiviset Opel-harrastajat järjestivät merkin kilpailuhistoriaa Suomessa 60–80-luvuilla peilanneen seminaarityyppisen tapahtuman. Yleisön joukossa näkyi myös tuttuja rallikasvoja, muun muassa Simo Lampisen ja Hannu Palinin kartturina pitkään toiminut Jyrki Ahava. Idea syntyi alkukesällä”, kertoo Jori Pihl joka Ari Makkosen ja Sakari Vesasen kanssa otti tapahtumavieraita vastaan. Pälkäne 14.–15.9. Viisituntiseen keskustelutilaisuuteen oli saatu mukaan tunnettuja alan henkilöitä. Meitä on noin kymmenen hengen porukka tapahtumaa järjestämässä, ja myös useita yhteistyökumppaneita onneksi saatiin hommaan mukaan. Ralli¯Opelit Sappeessa 50. Opelin kilpailuhistoriaan liittyviä tarinoita olivat kertomassa Kalevi Aho, Raimo Anttonen, Timo Kangas, Jarmo Kytölehto, Tapio Martikkala, Esa Nuuttila, Hannu Palin, Tapio Rainio, Marko Uutela, Raimo Vanhatalo ja Sven-Olof Wikman. ”Tapahtuman taustalla on kaksikymmentä vuotta sitten toimintansa lopettaneen Rallye Kadett -clubin jälkeensä jättämät kaveruussuhteet. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen K aksipäiväisen tapahtuman ensimmäinen päivä vietettiin Pälkäneen Sappeella, sunnuntaina tapahtumaväki siirtyi autoja tieliikennemuseo Mobiliaan Kangasalle. Mukana oli Opelilla kisanneita kuljettajia sekä autojen virittämiseen perehtyneitä henkilöitä
Niihin on todennäköisesti kilpailukäyttöä varten kaivettu kilvet autoliikkeen pöytälaatikosta, jolloin esimerkiksi vanhojen valokuvien perusteella niitä on vaikea yksilöidä. TAPIO KOHTALA JA KADETT GT/E Opel Kadett GT/E:n sivuikkunoiden kisatarrat vuosilta 1980–83 herättivät uteliaisuuden kysyä paikalla olevilta mistä TML-507:n kohdalla on kysymys. Jori Pihl (vas.) ja Ari Makkonen ottivat vieraita vastaan. Tapio Kohtala ja uutena Seinäjoen VM-Koneen kilpailuissa ajattama Opel Kadett GT/E. Miehet kertoivat, että tapahtuma järjestettiin noin kymmenen hengen porukalla ja yhteistyökummpaneiden tuella. Kohtalalla on tieto, että molemmat Kadetit ovat olleet näyttelyauto-statuksella maassamme. ”Kadett on tullut vuonna 1975 Seinäjoelle maahantuojaliikkelle nimeltä VM-Kone. Jommallakummalla on ajanut esimerkiksi Ulf Grönholm. Tapahtumaviikonlopuksi näytille saatiin monta rallihistorian omaavaa Opelia. Rekisteritunnuksesta ei Kohtalan mukaan voi kaikkea päätellä, sillä kilvet ovat tulleet autoon myöhemmässä vaiheessa. 51. Molempien autojen identifiointi jälkeenpäin on hankalaa. Taru kertoo, että näitä autoja on tullut kaksi kappaletta ja VMKone on niillä ajattanut suomalasia rallikuljettajia. Toisesta yksilöstä ei liene kenelläkään tietoa missä se on”, Kohtala kertoo
Teemu Hörkön Kadettilla on kuitenkin takanaan pitkä kilpailuhistoria vuosilta 1972–83. Ari Makkosen Asconan rakensi uudesta aihiosta ykkösryhmään Pentti Airikkala. Kun Ari hankki auton itselleen, se oli jokamiesluokan kilpuri. Auto valmistui vuoden 1973 Jyväskylän Suurajoihin Airikkalan lankomiehelle Timo Jouhkille, joka sijoittui Juha Piirosen kanssa kilpailussa sijalle 20. Ari Aaltosella on kokoelma ralli-Opeleita joilla on kotimainen kilpahistoria. 52 8/2024 Opel-rallitapahtuma. JuttukaverinaArilla oli tapahtumaa dokumentoinut Juha Nikusaari Jent Oy:stä. Yhteiskuvaan asettuivat takarivissä seisseet Esa Nuuttila sekä Kalevi Aho puolisoineensekä eturivin Raimo Vanhatalo, Risto Pihl ja Tapio Rainio. Kaikki paikalla olleet Opelit eivät olleet kisavarusteissa
RAIMO VANHATALO JA YLLÄTYS Ralli-Opel tapahtumaan oli lyhyestä valmistautumisesta huolimatta selkeästi satsattu voimavaroja ja ajatuksia. Nuuttilalle itselleenkin oli yllätys, kuinka vähän kilpailussa oli lepoaikaa. Raimolle sekä hänen pojalleen Tomille oli melkoinen yllätys, kun auto oli esillä Sappeessa. Kaksi ensimmäistä kilpailua Kadetilla sujui hyvin Esan olltua yleiskilpailuissa kympin sakissa ja luokassa kakkonen. Timo Mäkelä oli Esalle jo tuolloin tuttu kaveri, jonka luona Järvenpäässä Kadettia viritettiin tuplakaasuttimilla ja kori varustettiin turvakaarella. ESA NUUTTILA Esa Nuuttila ja Ilkka Kivimäki sijoittuivat yleiskilpailun sijalle 20. Tein tämän salaa kaikessa hiljaisuudessa. vuoden 1972 Daily Mirror RAC-rallissa. Mutta ei siinä ollut kuin tunti, puolitoista aikaa hieman levähtää. Luokkavoiton nappasi molemmissa kilpailuissa Markku Alén Sunbeam Impillä. Valvomista lukuun ottamatta kilpailu oli Nuuttilan mukaan suhteellisen helppo, varsinkin kun auton suhteen ei ollut suurempia murheita. Neljänkymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen Kadett on jälleen Jorin toimesta palannut alkuperäiseen loistoonsa. Ensiesittely tapahtui Sappeessa. 53. Kilpurina heillä oli ykkösryhmän Opel Ascona. Tuolloin isä totesi, että pojassa on ainesta myös ratin takana. Auton historia on hyvin tiedossa. Jori Pihl kunnosti Raimo Vanhatalon rakentaman ykkösryhmän Kadettin uutuuden loistoonsa. Siksi kilpailu piti ajaa varovasti läpi. Nuuttila kertoo aikakauden kilpailuiden olleen hyvin pitkiä, kun useampi päivä ja yökin oltiin tien päällä. Vuonna 1983 Opel muutettiin a-ryhmään ja Vanhatalon jälkeen Kadettilla kilpaili Erkki Pahkinen vuoteen 1984 saakka. Esa Nuuttilan tarina autourheilun parissa alkoi kymmenvuotiaana, kun hän oli isänsä mukana Kymenlaaksossa ajetuissa jääratakisoissa. Kun Esa täytti kuusitoista, sai hän osallistua Inkeroisten UA:n järjestämälle harjoituserikoiskokeelle kuljettajana ja hävisi isälleen ainoastaan yhden sekunnin. Iloisesti yllätetty Vanhatalo signeerasi sekä auton että mukana olleen kypärän. ”Ajattelin että kyllähän siinä yöllä tulee pitkä tauko, että ehtii nukkumaan. Raimo signeerasi tapahtumassa sekä Kadetin että mukanani olleen kypärän”, Jori Pihl kertoo. Armeija-aikana Esalla oli käyttöautona a-mallin Opel Kadett. Tuon jälkeen Vanhatalo osti Opelin ja rakensi sen rallin ykkösryhmään aloittaen kilpailemisen tammikuussa 1979. ”Kasasin Raimo Vanhatalon kilpailuissa käyttämän NM-801-kilpisen GT/E Kadetin kahdessa kuukaudessa lähes ajokuntoon. Kaikki kilpailun aikana tulleet pienetkin luppohetket piti käyttää univelkojen maksuun”, Esa kertoo. Esa Nuuttila ja Opel Ascona, jolla hän ajoi vuoden 1972 Daily Mirror RAC-rallin Ilkka Kivimäen kanssa. Ykkösryhmäläinen Ascona oli teknisesti lähellä vakioautoa ja kuljettajakaksikon käytössä oli vain rajallinen huolto. Teini-ikäisenä Esa pääsi rallia ajavan isänsä huoltojoukkoihin. Kadett rekisteröitiin vuonna 1976 Oy Auto Bil Ab:n omistukseen ja Jyrki Ahava käytti sitä kaksi vuotta siviiliajoihinsa
Hannu Palin kertoi Opelin kilpailutoiminnasta 1960–1970-luvuilla. Ennen kuin viralliset tekniset säädökset ralliin laadittiin, tietyt osa-alueet auton rakentamisessa lienevät olleet omantunnon kysymyksiä. Tapio Martikkala on Opel-viritykset kantapään kautta oppinut tekniikkavelho, joka kertoi laajasti sylinterikansien rakentelusta. Raimo Vanhatalo kertoi, että kun siviiliautosta rakennettiin ykkösryhmäläistä, saatettiin turvakaaret tehdä jopa vesijohtoputkesta. Tapio Martikkala kertoi Opelien virittämisestä varsinkin sylinterikansien osalta. Tunnettu muoti-ilmiö 1980-luvulla, varsinkin B-mallisen Asconan kohdalla, oli korinvaihto. Se oli Palinin mukaan liian korkea viritysaste, joka johti sylinterikannen tiivisteen rikkoutumiseen. TEKNISTÄ TARINAA Hannu Palin kertoi A-Asconasta jonka moottorista oli penkitetty 170 sen aikaista hevosvoimaa. Vanhatalo muisteli, kuinka Saksasta tuotiin B-Mantan koreja, joihin Suomessa laitettiin kanta-autona käytetyn Asconan tekniikka. Oman ajajauransa lisäksi Anttonen toimi muun muassa Ulf Grönholmin kartanlukijana. Yleisön joukosta osattiin kertoa, että taustalla oli Mantan kilpailuluokitukset, jotka olivat voimassa pidemmälle kuin Asconassa. Martikkalan kertomissa tekniikkatarinoissa vilahtelivat nimet Irmscher, Enem, Pekka Sjöblom ja Markku Pölyvuori. Laajan vääntöalueen tuottava nokka-akseli sekä 155–160 hevosvoiman taso tekivät Palinin mukaan koneesta kestävän ja ominaisuuksiltaan ihanteellisen kilpamoottorin. Martikkala arvioi, että kilpailukäyttöön alimitoitetut jäähdyttimet olivat merkittäviä syyllisiä erilaisiin kansivaurioihin. Hän kertoi myös ratkaisuistaan Opelien kannentiivisteiden kestävyysongelmissa. Raimo Vanhatalo (vas), Raimo Anttonen ja Sven Olof Wikman muistelivat ajanjaksoa 1970–1980. 54 Opel-rallitapahtuma 8/2024
Raimo Vanhatalo kertoi Asconan vaihdelaatikosta, josta oli kilpailun aikana katkennut pieni siirtäjätanko. Aho sai työnantajaltaan rahoituksen Opel Kadett GT/E:n hankkimista varten. Kalevi Aho tarinoi ainoasta velaksi ostamastaan ralliautosta. Hannu Palin muisteli Pohjolarallia vuodelta 1968. Huoltomies hitsasi tangon kuntoon, mutta 180 astetta väärään asentoon, jolloin ykkösja kolmosvaihteet olivat alhaalla, kakkonen ja nelonen ylhäällä. Silloin hän hävisi 300 erikoiskoekilomeriä sisältäneen kilpailun Pekka Routtille kahdella sekunnilla. Kalevi Aho (vas) ja Timo Kangas olivat aktiivisesti mukana Opelin kilpailutoiminnassa 1980-luvulla. 55. Syy löytyi huollosta, joka oli unohtanut sulkea kunnolla auton konepellin, jota piti sitten pätkällä pysähtyä sulkemaan. Menneiden aikakausien kilpailut Jyväskylän Suurajoja lukuun ottamatta ajettiin nuotittamatta. Sopimus pa pe reissa luki, että kyseessä on työsuhdelaina ensiasunnon hankkimista varten. Jarmo Kytölehto (vas) menestyi kansainvälisesti monellakin merkillä. Homma selvisi vasta huollosta lähtiessä, jolloin oli myöhäistä palata takaisin. Sappeelle hän toi mukanaan tunnetun, XHX-400 tunnuksilla varustetun Opel Ascona 400:n. SATTUMUKSIA Kolmea eri kilpailuaikakautta käsitelleet osiot alkoivat videoesityksillä, joiden jälkeen kyseisillä ajanjaksoilla toimineet henkilöt pääsivät ääneen. Uran alkuja loppuvaiheissa Opel ja Vauxhall olivat vahvasti mukana. Kartturin tehtävänä oli tuolloin silmäillä tarkoin etenkin vasemmalle kääntyvät kaarteet, jotka hän näki kuljettajaa paremmin. Kun seuraavassa huollossa Vanhatalo valitti, että ei osaa nurinperäistä laatikkoa käyttää, kiersi huoltomies vaihdekepin nuppia puoli kierrosta ja tokaisi, että siinä on herralle päivitetty kaavio. Oman ajajauransa lisäksi Ulf Grönholmin kartanlukijana toiminut Raimo Anttonen kertoi äänen lisäksi käyttäneensä käsimerkkejä kertoakseen kuljettajalle tien luonteesta. Myös kakkoskuskien näkökulmia otettiin esille. Tarkan talouden miehenä hän myös kertoi käyttäneensä kuukausipalkkansa normaaliin elämiseen ja rahoittaneensa kilpailut ylityöansioilla. Marko Uutela on pitkän linjan ralliharrastaja. Palin tarinoi myös, että tuon aikaiset kilpa-autot löysivät hänen käyttönsä jälkeen aina ostajan – jos ei muualta niin vakuutusyhtiön suunnalta
Syyskuun loppupuolella asuntovaunualue muuttui viikonlopun ajaksi rompetoriksi. Syysromppeet Syysromppeet 56. Keski-Suomesta löytyy vanhaan perunajauhotehtaaseen pystytetty Wanhat Wehkeet -automuseo ja sen liepeiltä leirintäalue. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Jukka Vuorenmaa Karstula 20.–22.9. Rompetorilla oli autoja moottoripyörätarvikkeiden lisäksi paljon keräilyesineitä ja kirpputoritavaraa. Leirintäalueympäristössä järjestetty myyntitapahtuma sai väkeä mukavasti liikkeelle. Michelin-ukon kilpailijoita kaupan. Hauskan näköisiä Truck driver -ukkoja valmistettiin Suomessa 80-luvulla. Poikkesimme markkinoilla ja katsastimme samalla museon tarjonnan
Tunturin lähettiversio vaikutti kiinnostavan monia. Puulaatikot olisivat lähteneet matkaan parinkympin kappalehinnalla. 57. Museon kokoelmat pursuavat nostalgisia tunteita herättäviä esineitä. Saksalainen Geniatus-kirjoituskone 1920-luvulta. Komeita laukkuja ja laatikoita romppeen kuskaamiseen ja säilytykseen. Rompetorialueella oli useampi mopoprojekti. Näppäimistön naputtelun sijaan käyttäjä kiersi osoitinta kunnes haluttu merkki oli osoittimen kohdalla, painoi lyöntivipua, ja kirjasin löi merkin mustenauhan läpi paperille. Kone ei ymmärrettävästi saanut suosiota pitkien tekstien kirjoittajien keskuudessa
Volvo 444 ’56 haikailee takaisin tien päälle eli etsii uutta omistajaa. Kaksipyöräisiä erikoisuuksia. Huima päiden hommaa tällaisilla kisaaminen. Vanhan perunajauhotehtaan tiloihin on koottu reilut sata ajoneuvoa. 58 Syysromppeet 8/2024. Kunnianhimoinen ruotsalainen muovipyörähanke lässähti oikein kunnolla – lopputulos oli ruma mutta ajo-ominaisuuksiltaan kehno. Nähtävää ja tutkittavaa riittää moneen makuun. Harley-Davidson-kilpa moottori pyörä 1920-luvun jälkipuolis kolla. Museon lukuisten polkupyörien joukosta löytyy omaperäinen Itera. Punainen vekotin on Indian Scout vuosimallia 1925, ja vieressä komeilee 600-kuutioisella yksimukisella koneella varustettu ’56 Panther. Chrysler 300 ’65 on nyt huilaamassa, mutta kesäaikaan autoa voi ihastella kesä teatterissa Irwin Goodmanin ajopelin roolissa
2 viiikon välein). Edustamiimme merkkeihin lukeutuvat mm. Lisäksi kalustossamme on maantiivistykseen Ammannin maapohjajyriä, talvikunnossapitoon Mecalacin pyöräkuormaajia ja sähköistykseen peräkärryille asennetut Wille PowerSystemsin generaattorit. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Wihurin pitkä historia konekaupan parissa, kalustossa edustetut Premium-merkit ja henkilökuntamme asiakaspalvelulähtöisyys tekevät W Rentistä luotettavan ja ainutlaatuisen kumppanin konevuokrauksessa! Valikoimiimme kuuluu 200 vuokrakonetta kokoluokissa 1-50 tonnia ja palvelemme useita eri toimialoja. puh. DEVELONmaarakennuskoneet, Mecalac midikaivukoneet, John Deeretraktorit, Wille-ympäristönhoitokoneet, sekä McCloskeyn seulontatuotteet että ALLU Seulontaja murskakauhat. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Unohtamatta laajaa lisälaitevalikoimaa! TERO UUSINOKA Vuokrauspäällikkö Pirkanmaa ja Keski-Suomi 040 703 7487 NIKLAS TIMLIN Vuokraus / Maskinuthyrning Länsi-Suomi 050 309 2982 TUUKKA GRÖNLUND Vuokrauspäällikkö Itäja Pohjois-Suomi 0400 514 480 JARNO SALONIEMI Vuokraus, ALLU & McCloskey Koko Suomi 0400 188 354 W RENT TARJOAA ASIAKASLÄHTÖISTÄ KONEVUOKRAUSTA AMMATTILAISILLE! Europorssi-kansi.indd 1 Europorssi-kansi.indd 1 4.11.2024 9.18 4.11.2024 9.18 KONEVUOKRAUKSEN AMMATTILAINEN MYYNNIN YHTEYSTIEDOT W RENT ON Wihuri Teknisen Kaupan konevuokraamo. Lisäksi kalustossamme on maantiivistykseen Ammannin maapohjajyriä, talvikunnossapitoon Mecalacin pyöräkuormaajia ja sähköistykseen peräkärryille asennetut Wille PowerSystemsin generaattorit. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Edustamiimme merkkeihin lukeutuvat mm. DEVELONmaarakennuskoneet, Mecalac midikaivukoneet, John Deeretraktorit, Wille-ympäristönhoitokoneet, sekä McCloskeyn seulontatuotteet että ALLU Seulontaja murskakauhat. Edustamiimme merkkeihin lukeutuvat mm. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala UUTUUS! Lattiamattosarja Volvo 164 Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa KONEVUOKRAUKSEN AMMATTILAINEN MYYNNIN YHTEYSTIEDOT W RENT ON Wihuri Teknisen Kaupan konevuokraamo. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Unohtamatta laajaa lisälaitevalikoimaa! TERO UUSINOKA Vuokrauspäällikkö Pirkanmaa ja Keski-Suomi 040 703 7487 NIKLAS TIMLIN Vuokraus / Maskinuthyrning Länsi-Suomi 050 309 2982 TUUKKA GRÖNLUND Vuokrauspäällikkö Itäja Pohjois-Suomi 0400 514 480 JARNO SALONIEMI Vuokraus, ALLU & McCloskey Koko Suomi 0400 188 354 W RENT TARJOAA ASIAKASLÄHTÖISTÄ KONEVUOKRAUSTA AMMATTILAISILLE! Europorssi-kansi.indd 1 Europorssi-kansi.indd 1 4.11.2024 9.18 4.11.2024 9.18 SONKAJÄRVI SEULOO MAATALOUSKONEMESSUT MERCEDESBENZ G 580 DEUTZ-FAHR 6175 TTV JAMES 92 MPC KAIVOSALAN KUULUMISIA SIPOLAN METSÄKULJETUS SIPOLA OY:N UUSI LOGSET 8H GTE HYBRID. verhoiluja tiivisteosia. Lisäksi kalustossamme on maantiivistykseen Ammannin maapohjajyriä, talvikunnossapitoon Mecalacin pyöräkuormaajia ja sähköistykseen peräkärryille asennetut Wille PowerSystemsin generaattorit. DEVELONmaarakennuskoneet, Mecalac midikaivukoneet, John Deeretraktorit, Wille-ympäristönhoitokoneet, sekä McCloskeyn seulontatuotteet että ALLU Seulontaja murskakauhat. 0400-745 915 • bh@britti-helmet.fi Vestrantie 12 • 01750 Vantaa Brittipyörien osat Brittipyörien osat ilman tullihuolia ilman tullihuolia meiltä! meiltä! www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Wihurin pitkä historia konekaupan parissa, kalustossa edustetut Premium-merkit ja henkilökuntamme asiakaspalvelulähtöisyys tekevät W Rentistä luotettavan ja ainutlaatuisen kumppanin konevuokrauksessa! Valikoimiimme kuuluu 200 vuokrakonetta kokoluokissa 1-50 tonnia ja palvelemme useita eri toimialoja. Unohtamatta laajaa lisälaitevalikoimaa! TERO UUSINOKA Vuokrauspäällikkö Pirkanmaa ja Keski-Suomi 040 703 7487 NIKLAS TIMLIN Vuokraus / Maskinuthyrning Länsi-Suomi 050 309 2982 TUUKKA GRÖNLUND Vuokrauspäällikkö Itäja Pohjois-Suomi 0400 514 480 JARNO SALONIEMI Vuokraus, ALLU & McCloskey Koko Suomi 0400 188 354 W RENT TARJOAA ASIAKASLÄHTÖISTÄ KONEVUOKRAUSTA AMMATTILAISILLE! Europorssi-kansi.indd 1 Europorssi-kansi.indd 1 4.11.2024 9.18 4.11.2024 9.18 KONEVUOKRAUKSEN AMMATTILAINEN MYYNNIN YHTEYSTIEDOT W RENT ON Wihuri Teknisen Kaupan konevuokraamo. ISO ON ISO! TEHOKASTA ENERGIAA NILAKKA FOREST spesiaali 25-tonninen Hitachi ZX220W-7 72 00 11 -2 40 8 PAL VKO 2025-04 8/2024 • Hinta 11,90 € • www.koneurakointi.fi N U M ER O 88 K ON EU RA K OI N TI 8/ 20 24 • KO SU SE N H ITA CH I ZX 22 0W -7 • SIP O LA N LO GS ET 8H GT E H YB RID • JA M ES 92 M PC • DE U TZ -FA H R 61 75 TT V UUSIN NUMERO tilaa.viipalemediat.fi/koneurakointi nyt lehtipisteissä!. Wihurin pitkä historia konekaupan parissa, kalustossa edustetut Premium-merkit ja henkilökuntamme asiakaspalvelulähtöisyys tekevät W Rentistä luotettavan ja ainutlaatuisen kumppanin konevuokrauksessa! Valikoimiimme kuuluu 200 vuokrakonetta kokoluokissa 1-50 tonnia ja palvelemme useita eri toimialoja
60. Tänä vuonna kekkerit osuivat kelien kannalta nappiin, ja niinpä harrasteparkki täyttyi kalustosta heti aamutuimaan. Etelä-Karjalan rompetori Teksti ja kuvat: Kari Mattila Lappeenranta 5.10. Täyttä oli sisätiloissakin, mutta sään suosiessa kauppaa kelpasi tehdä myös taivasalla. Vuonna 2018 ensimmäistä kertaa järjestetty rompe tapahtuma on vakiinnuttanut paikkansa syksyn tapahtuma kalenterissa. Lappeenrannan tapahtuman harrasteparkki täyttyy heti aamusta. Hyvä ajokeli houkutteli paikalle kaksipyöräisillä liikkuvia. Kalustoa on näytillä rakennetuista amerikanautoista takavuosien työssä kolhiintuneisiin hyötyajokkeihin
Rompetta oli hyvin tarjolla. Vuonna 2010 veri veti jälleen kilpaympyröihin ja Classic TTja GP 250 -lähtöihin, ja lisää ratakokemusta kertyy taas ensi kesänä. Komu onkin oikea mies tietoa jakamaan, sillä mies kisasi eri TTja RR-luokissa vuosina 1973–1999 MM-lähtöjä myöten. Solifer GT on sellainen harvinaisuus, ettei moista kovin usein markkinoilla näe. Erikoisempien palikoiden alkuperässä ja sopivuudessa riitti välillä pohdittavaa. Vuosituhannen vaihteessa Komu siirtyi jäähdyttelemään Classic TT -näytösajoihin. Molemmat 500-kuutioisia pelejä. Helpolta projektilta näyttävä Zündapp olisi irronnut talviiltojen ratoksi alle viidelläsadalla. Rompetorihallin liepeillä kannatti kierrellä, sillä läheskään kaikki autovanhukset eivät päässeet harrasteparkkiin. Pieni Austin-farmari veti puoleensa väkeä ihmettelemään, että minkä merkkinen auto mahtaa olla kyseessä. Tämä yksilö vaikutti melko täydelliseltä ja siten houkuttelevalta entisöintiprojektilta. Musta peli on Norton vuosimallia 1937, punainen tärytin puolestaan ’61 Matchless G50. 61. Vanhojen brittipyörien erikoismies Vesa ”Magneettomies” Vuorela oli esittelemässä John Puhakan kilpapyöriä. Mika-Sakari Komu kertoi kävijöille classic-rata pyöräharrastuksesta
Pyöräkauppoja pääsi hieromaan heti sisääntuloaulassa. 3 200 € Vielä riittää Jawa-projekteja, vaikka näitä on viety urakalla Tšekkeihin jo vuosien ajan. ’30 A-Fordista rakenneltu rodi oli myytävien joukossa. Lappeenrannasta olisi saanut alkuperäiskuntoisen ’96 PV:n 3 000 eurolla. Keltatankkinen komeus oli hinnoiteltu 2 400 euroon. Ikkunaan oli kiinnitetty yhteystiedot ja 14 000 euron pyynti. 3 000 € 2 400 € 14 000 € 1 900 € 2 000 € 6 000 € PV-huuma ei osoita laantumisen merkkejä. Komean avolavan tuulilasissa ei ollut myytävänä-lappua, mutta lavan kaksipyöräiset olivat kaupan. Papan vieressä komeileva pitkäkeula on Suzuki Savage, 650-kuutioinen yksimukinen custompyörä. Amazonin amerikkalaishenkistä muotoilua on tässä yksilössä korostettu American Racing -klassikkovanteilla ja Grantin ratilla. Mittarilukemaksi kerrottiin noin 150 000 kilometriä, jotka ovat kertyneet lähinnä rauhallisista viikonloppuajeluista. Siistiltä vaikuttavan Amazonin olisi saanut omaan talliin kuudella tonnilla. Vanhaa hauturi-Volvoa kaupiteltiin 3 200 euron pyynnillä. Nostalgiaa huokuvan ’52 Royal Enfield -chopperin hintalapussa luki 2 800 €. ’84 Tunturilla olisi päässyt päristelemään 1 250 euron suoritusta vastaan – ja vaikka saman tien, kun näytti olevan rekisterissäkin. Tästä olisi irronnut kevyt työmaa alle tonnilla. Pappatunturista pyydettiin kahta tonnia, mikä kuulostaa kohtuulliselta museorekisteröidystä 60-luvun puolivälin yksilöstä. 1 250 € 2 800 € 62 8/2024 Etelä-Karjalan rompetori. Sen olisi saanut lunastettua itselleen 1 900 eurolla
Näinköhän häkkyrä löysi uuden omistajan. Numeron 69 sivuilta voi luntata sanoitukset muun muassa Ei tippa tapa -ralliin. Tällaiset kun saisi kasariauton varusteiksi, niin kyllä kelpaisi panna Mona Caritan kasetti soimaan. Kolmenkympin hinta oli kohdillaan – formula meni pyyntihinnalla nopeasti kaupaksi. Lystikäs peltiauto, jonka katto aukeaa törmäyksen voimasta ja esiin ponnahtaa hauska klovnihahmo. Tämän vuoden tapahtumassa osatarjonta painottui moottoripyörien lisäksi amerikanautoihin. Valoisat ja siistit tilat tarjoavat hienot puitteet rompetorille. Harvoin näkee myynnissä Pioneerin haluttuja TS-X9-hattuhyllykaiuttimia. Tapahtumapaikka oli tuttu edellisiltä vuosilta. Mainio leikkiauto aloittelevalle harrastajalle. Uusi omistaja löytyi heti aamusta. Vanhan tavaran keräilijälle passeli kuntopyörä näytti kiinnostavan useita. Tänä vuonna kävijöitä saapui tasaisesti koko aamupäivän ajan, eikä käytäville siksi muodostunut tavatonta ruuhkaa. Klassikkomateriaalia kuvakansien kera. Purkkia, purnukkaa ja kasikympin lätkä. Soliferharrastajalla oli tilaisuus hankkia vara osien lisäksi paperitavaraa ja mainostarroja. 63. Mokoman lätkän käyttöpakon poistumisesta on jo 28 vuotta – niin se aika kuluu! Toivelauluja-lehtiäkin oli tarjolla
Tarjolla oli niin projekteja talvi-iltojen ratoksi kuin valmiita päristimiä ensi kauden rientoihin. Yksimukisella nelitahtikoneella varustettu Maxi 175 OSB oli tuotannossa vuosina 1957–1963. Myynnissä oli varaosien lisäksi runsaasti kokonaisia ajopelejä projektiksi tai suoraan ajoon. Teksti: toimitus • Kuvat: Jukka Vuorenmaa Forssa 5.10. Mopoja moneen lähtöön. Forssan MPrompetorin tarjonta keskittyi nimensä mukaisesti kaksipyöräisten ympärille. Nätisti patinoitunut NSU-moottoripyörä löysi Forssan tapahtumassa uuden omistajan. Lokakuun ensimmäiseen viikonloppuun osui Lappeenrannan tapahtuman lisäksi toinenkin vanhan tavaran myyntitapahtuma. Saksan lisäksi NSU-moottoripyöriä valmistettiin Jugoslaviassa, josta kuvan yksilökin on aikoinaan maailmalle lähtenyt. Kaksipyöräisiä kaupan 64
Teollisuushallissa järjestetty rompetapahtuma oli varattu ainoastaan moottoripyörien ja mopojen sekä niiden varaosien kaupankäynnille. Muotoilunsa puolesta mopon perää voisi erehtyä luulemaan alkuperäisen sijasta jonkun kustomgurun tekeleeksi. Kojeen avulla havainnollistettiin kärjettömän Sparkrite-sytytys järjestelmän etevyyttä verrattuna katkojan kärjillä varustettuun systeemiin. Joskus oli varaosaliikkeen tiskillä tällaisiakin. Alan kampetta oli tarjolla oikein mukavasti. Komeita ajokelejä piisasi lokakuussakin. Pyrkijän takavaloratkaisu hakee vertaistaan. 65. Rompehallin hienoimpia vehkeitä oli Dunstall-katesarjalla ja viritysputkilla terästetty 500-kuutioinen kaksitahti-Kawasaki. Useampi kävijä saapuikin rompetorille harrasteautollaan
Vuonna 1963 autokauppa eteni myötätuulessa, ja suosituimmaksi merkiksi nousi Ford. Niistä valtaosa oli 12Mja 17M-Taunuksia, joukossaan tämä 17M Super, johon tutustuimme numerossa 2/2010. Fiat ponkaisi vuoden 1963 henkilöautokinkereissä komeasti sijalle kolme lähes 3 800 auton menekillä. Mukana lukemassa ei kuitenkaan ollut tämä elokuussa -63 Vaasan lääniin ensirekisteröity 1100 Van, jonka matka alkoi tarkan markan hengessä pakettiautona. Nykypäivänä tuon vuoden henkilöautoista yleisimpiä Suomessa ovat kuitenkin Volvo ja Volkswagen. 66 196 3 196 3. R e k is t e ri ot t ei t a 19 63 Länsirinta¯ malta uutta Autotuojien tilastojen mukaan maahamme ensirekisteröitiin vuonna 1963 yhteensä 993 länsisaksalaista Fordia. Taival henkilöautona käynnistyi kolme vuotta myöhemmin kuten voimme numerosta 7/13 lukea
Molempien valikoimassa oli Mini, ja merkkien yhteensä lähes 3 100 autosta koirankoppeja olikin sadoittain. Kärkikymmenikön ulkopuolelta voi nostaa esiin Mercedes-Benzin 14. Rekisteröidyimmät automerkit 1963 1. ja 13. Ford-mallien kintereillä oli Volks wagen lähes 7 600 rekisteröinnillä ja vahvana nousijana Fiat yli 3 700 autolla. Vuonna 1963 Austin ja Morris olivat 12. Fordeja eri ilmansuunnista Vapaampi automyynti ja kasvanut automenekki laittoivat myös kärkimerkit uusiksi. Peugeot 1 963 Rekisteröityjä uusia henkilöautoja vuonna 1963 yhteensä 52 225. Saman vuoden Volvo-henkilöautoja kun oli kilvissä lähes 350 autoa. Wartburg 2 248 8. sijan, jolle se ylti 1 443 rekisteröinnillä. sijan ja runsaan 500 rekkaroinnin jälkeen. Tai eihän merkki todellakaan mikään uusi ollut, mutta sotavuosien jälkeen sitä ei kotimaan eniten myytyjen automerkkien kuumimmassa kärjessä tavattu. Volvo 2 057 9. Joukoissa oli tämäkin, numerossa 4/13 esitelty Kadett, joka lähetettiin liikenteeseen 30.5.-63 lieksalaisesta Lukkarisen Autoliikkeestä. Edeltävänä vuonna esitelty Kadett A oli mukana siivittämässä Suomen Opel-rekisteröinnit vuonna 1963 lähes 2 000 autoon. Eräs näistä oli Hämeeseen uutena myyty 330, jonka tarinaa kävimme läpi numerossa 6/18. Ja kun 1900-luvun alkupuoliskolla menekistä olivat huolehtineet USA-Fordit, niin nyt siitä huolehti Eurooppa. Sinällään tämä lisäsi kansalaisten kiinnostusta auton hankintaa kohtaan ja piristi autokauppaa, mutta toisella puolella vaakaa autoverotukselle tehty kiristys hillitsi sitä. Rekisteröityjen mallikohtaisessa kärkikymmenikössä ovat Fordeista mukana Anglia, Galaxie ja Fairlane, joita tosin yhteensäkin oli kesällä 2023 rekisterissä sata vähemmän kuin Kupla volkkareita (225). Kyseisellä suorituksella italialaismerkki nousi sijalle kolme edeltävän vuoden 15. Tarkalleen ottaen uusia henkilöautoja kilvitettiin tilastojen mukaan vuonna 1963 yhteensä 52 225. Moskvitsh 3 289 6. Volkswagen 7 592 3. suosituimmat automerkit Suomessa rekisteröintimäärien ollessa 1 598 ja 1 476. Opel 1 989 10. Länsirinta¯ malta uutta Vuoden 1963 Dodgesato oli rekisteröinti tilastojen perusteella vain 30 autoa. 67. Ford 7 733 2. Näistä Auto tuojien listauksien perusteella jenkki-Fordeja (lähinnä Fairlane) oli runsaat puolitoista sataa, länsisaksalaisia alta tuhannen (Taunus) ja siten valtaosa siis Englannista (Anglia, Cortina ja Zephyr). Fiat 3 755 4. Vuoden Ford-saldoksi on kirjattu Auto alan Tiedotuskeskuksen kokoaman tilaston mukaan 7 733 Fordia. Yhteensä -63 Volkka reita oli rekisterissä lähes 300, millä jäätiin kuitenkin toiselle sijalle. Simca 3 587 5. Sen myötä länsisaksalaismerkki ylti varsin lähelle 1 476 kilvityksen Austinia. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: toimitus V uoden 1962 puolivälissä henkilöautojen tuontilisenssit oli vapautettu säännöstelyn piiristä. Niistä pieni määrä oli Cooper-malleja, kuten tämä Mäntyharjulle uutena myyty Morris (katso numero 1/17). Skoda 2 385 7. Volvoja ja Volkkareita Kun vuoden 1963 rekisteröintisaldoja vertaa nykypäivän tilanteeseen, pysyvimpiä merkkejä ovat olleet Ford ja VW. Kokonaisuutena uusien henkilöautojen menekki oli kuitenkin vahvassa kasvussa. Kun Moskvitsh oli ollut 50-luvun puolivälin jälkeen ykkösenä vuotta 1958 (Volkswagen) lukuun ottamatta, nousi kärkeen nyt uusi merkki – Ford. Vuoden 1962 noin 41 000 ensirekisteröinnistä harpattiin jo yli 50 000 lukemiin
Ford Fairlane 30 10. Ford Anglia 27 6. Volkswagen Kupla 225 2. Cadillac DeVille 38 4. Ford Galaxie 39 8. Chevrolet Impala 35 5. Volkswagen Kupla 117 2. Chevrolet Bel Air 30 9. Simca nautti vuonna 1963 historiallisen kovasta suosiosta Suomessa nousten neljänneksi rekisteröidyimmäksi merkiksi 3 587 autolla. Lincoln Continental 17 8. Vuonna 1963 rekisteröityjä henkilöautoja rekisterissä/liikennekäytössä kesällä 2023 143 72 68 8/2024. Vuonna 1963 rekisteröityjä automalleja liikennekäytössä kesällä 2023 1. Opel Rekord 19 8. Kesällä 2023 Simca-henkilöautoja vuodelta -63 oli rekisterissä viisi. Ford Anglia 55 7. Volgan hieman yli 900 auton menekkiin sisältyi tämä kahdeksan hengen M-22M Kombi-8, joka tosin saapui uutena maahamme ilman takapenkkejä. Tämä Tonni oli numeron 8/13 onni. Volvo PV544 165 3. Vuonna 1963 rekisteröityjä automalleja rekisterissä kesällä 2023 1. Opel Rekord 26 10. Ford Galaxie 17 8. Chevrolet Bel Air 17 R e k is t e ri ot t ei t a 19 63 Siinä missä Kupla lukeutui maamme yleisimpiin uusiin autoihin vuonna 1963, oli tämä takamoottorinen länsisaksalainen jotain aivan muuta. Volvo Amazon 26 7. Kajaanilaispirssin vaiheita selvittelimme numerossa 2/2018. Chevrolet Impala 63 6. Volvo PV544 92 3. Numerossa 5/14 hämmästelimme Porsche 365B Cabrioletia, joka todellakin asettui maahamme jo uutena. Volvo Volkswagen Ford Chevrolet Cadillac Mercedes-Benz Buick Plymouth Pontiac Opel 244 120 212 127 206 122 163 105 113 70 66 36 55 40 52 27 50 37 Vuonna 1963 rekisteröityjä henkilöautoja oli kesällä 2023 rekisterissä 2 260 ja niistä liikennekäytössä 1 306. Volvo Amazon 93 4. Cadillac DeVille 67 5. Plymouth Valiant 26 Vuonna -63 valtaosa Fordeista rantautui maahamme Englannista
SJ Ö BL O M IN FU LL SE N D -F M X • ER IH IN AU KS EN RE N AU LT TR U CK S K 52 8X 8 • KO LJ O ST EN M ER SU T • E. N O U SIA IN EN 70 VU O TT A 11 2 74 00 19 -2 40 8 PAL VKO 2025-04 Suomalaista työtä • www.raskaskalusto.fi 8/2024 • HINTA 11,90 € • WWW.RASKASKALUSTO.F I • ALAN JOHTAVA AMMATTILEHTI! R A SK A S K A LU ST O 8/ 20 24 Full send! Full send! NOUSIAINEN 70 VUOTTA KULJETUSL IIKE HINAUSAU TO ERITTÄIN ERILAINEN. tilaa.viipalemediat.fi/raskaskalusto TIEN PÄÄLLÄ • KOEAJOT • UUTISET • YRITYSESITTELYT • TAPAHTUMAT • HARRASTEET Uusin numero nyt lehtipisteissä! KENT BORG PERÄVAUNUT JA PÄÄLLIRAKENTEET + 358 (0)404 875 927 kent.borg@ntm.fi SIMO ISOHANNI PERÄVAUNUT JA PÄÄLLIRAKENTEET + 358 (0)400 378 855 simo.isohanni@ntm.fi SAMI WEGELIUS JÄTEAUTOT + 358 (0)503 484 038 sami.wegelius@ntm.fi KRISTER HINDERS VARAOSAT Perävaunut ja päällirakenteet + 358 (0)201 236 268 MATTIAS NORRHOLM VARAOSAT Jäteautot + 358 (0)201 236 248 KENT BORG PERÄVAUNUT JA PÄÄLLIRAKENTEET + 358 (0)404 875 927 kent.borg@ntm.fi SIMO ISOHANNI PERÄVAUNUT JA PÄÄLLIRAKENTEET + 358 (0)400 378 855 simo.isohanni@ntm.fi SAMI WEGELIUS JÄTEAUTOT + 358 (0)503 484 038 sami.wegelius@ntm.fi KRISTER HINDERS VARAOSAT Perävaunut ja päällirakenteet + 358 (0)201 236 268 MATTIAS NORRHOLM VARAOSAT Jäteautot + 358 (0)201 236 248 KENT BORG PERÄVAUNUT JA PÄÄLLIRAKENTEET + 358 (0)404 875 927 kent.borg@ntm.fi SIMO ISOHANNI PERÄVAUNUT JA PÄÄLLIRAKENTEET + 358 (0)400 378 855 simo.isohanni@ntm.fi SAMI WEGELIUS JÄTEAUTOT + 358 (0)503 484 038 sami.wegelius@ntm.fi KRISTER HINDERS VARAOSAT Perävaunut ja päällirakenteet + 358 (0)201 236 268 MATTIAS NORRHOLM VARAOSAT Jäteautot + 358 (0)201 236 248 Sjöbloms Tankservicen uusi Volvo FMX Tapahtumat: SYKSYN NÄYTTELYSATO Koeajo: RENAULT TRUCKS D 14 Tien päällä: TEKEMÄLLÄ OPPIMASSA Vetoa joka nurkassa Veljekset Koljonen Ay luottaa kuormaautokalustossa Mercedes-Benzeihin
Museo avattiin vuonna 2014 Ferrarassa, mutta siirrettiin myöhemmin Funo di Argelatoon Lamborghinin entiseen tehtaaseen. Ferruccion poika Tonino Lamborghini on suunnitellut ja perustanut museon isänsä muistoa kunnioittaen. Museossa esillä olevat ajoneuvot on rajattu Ferruccion omistusaikana valmistettuihin. Ferruccio Lamborghinin (28.4.1916– 20.2.1993) elämää ja saavutuksia esi tellään monipuolisesti. Seinille ripus tetut valokuvasuurennokset tarjoa vat nostalgisen näkymän menneisiin vuosikymmeniin. Autoja valmistava Auto mobili Lamborghini S.p.A ylläpitää tehtaansa yhteydessä myös automu seota Sant’Agata:ssa Bolognassa (katso Klassikot 8/23). Museossa pääsee tar kastelemaan myös useita mielenkiintoi sia prototyyppejä. perintö Ferruccio Lamborghinin 70. Italiassa, vajaa parikymmentä kilometriä Bolognan keskustasta pohjoisen suuntaan löytyy Ferruccio Lamborghinin elämäntyölle omistettu museo. Lamborghinimerkki elää edelleen ja voi hyvin. Kuvien avul la päästään tutustumaan myös tehtaisiin sekä niissä työsken televiin ihmisiin. Ferrucciosta toivottiin jatkajaa perheen viinitilalle, mutta nuoren miehen kyltymätön kiin nostus tekniikkaan ja halu tutkia kaik kia mekaanisia laitteita sekä niiden toi mintaa veti häntä vastustamattomasti toisenlaisen työuran pariin – tunnetuin seurauksin. Kun 1970luvun alkupuolella ener giakriisin ensimmäiset merkit hankaloit tivat markkinatilannetta, Ferruccio päätti väistyä ja luopui osakeenemmistöstään. Ferruccio Lamborghini syn tyi viisilapsisen perheen esikoi sena Italian Renazzossa. Tehtailija itse palasi juurilleen, hank ki maatilan ja ehti vielä tehdä parin kymmenen vuoden uran viininviljeli jänä. Lamborghinin valmistamista autos ta esillä ovat itseoikeutetusti 350GTV, Miura ja Espada. Suurimmat esillä olevat kulkineet ovat helikopterin prototyyp pi ja Lamborghinimoottoreilla varus tettu 13,5 metriä pitkä offshorevene. Teksti ja kuvat: Lea Lahti M onikäyttöinen 9 000 neliö metrin tila on täytetty Lam borg hinin yritysten valmis tamilla traktoreilla, autoil la ja laitteilla
Entiseen tehtaaseen sijoitettuun museoon on koottu autoja ja muita tuotteita Ferruccio Lamborghinin aikakaudelta. Esillä on myös toisinto Lamborghini Jotasta. 71. Vuonna 1970 valmistettu Miuran kilpa-autoversio Jota tuhoutui testiajossa vuonna 1972. Lamborghinin ensimmäinen auto, 350 GTV esiteltiin Torinon autonäyttelyssä lokakuussa 1963. Kilparadoille pyrkinyt nuori Ferruccio Lamborghini rakensi itse urheiluautonsa
Näyttelytiloista löytyy arkisempaakin kalustoa. 72 8/2024 Lamborghini-museo. Tuotantoon saakka kopteri ei päässyt. Vuonna 1955 Ferruccio valmisti traktoritehtaassaan seitsemääkymppiä kulkevan pienoisauton pojalleen Toninolle. Keväällä -65 Geneven autonäyttelyssä nähtiin Marcello Gandinin muotoilema Miura, jonka tuotanto käynnistyi vuoden 1966 lopulla ja jatkui vuoteen 1973 saakka. Vuonna 1965 Lamborghini valmisti viisi helikopterin prototyyppiä, joista näihin päiviin on säilynyt vain yksi. Tällaisilla ajopeleillä on liikkunut Lamborghinin perhe
Bertonen suunnittelu toimistossa työskennelleen Marcello Gandinin piirtämää Espadaa esitellään museossa monen yksilön kera. Espadan prototyyppi on vuodelta 1967. Lamborghinin tehtaat ovat valmistaneet myös kaasuja sähkötoimisia pienlaitteita, muun muassa lämmittimiä ja ilmastointilaitteita. Ferruccio Lamborghini museo Strada Provinciale 4 Galliera n. Museoon on pystytetty Ferruccio Lamborghinin työhuoneen toisinto. Vuonna 1968 esitelty malli oli tuotannossa kymmenen vuoden ajan. 319 Funo di Argelato (Bologna) Italia 73. Lamborghinin moottoreilla varustettu offshore-vene on vaikuttava näky
Siitä alkoi konservointiprojekti, jonka myötä mopo tuli kuvattua ja dokumentoitua joka kantilta. Eräänä sunnuntaina sitten tärppäsi, ja olinkin oikean Monkeyn omistaja. Honda Monkey Z50J, 1990. Artikkelin pienoismalli odotti tekijältään toimia useamman vuoden, kunnes odottamaton seikka sysäsi projektin liikkeelle. Tämä projekti sytytti aivan uuden kipinän myös pienoismallin rakentamiseen. Teksti ja kuvat: Eero Kumanto P ienoismallin rakentaminen omasta nuoruusiän moposta on ollut työlistallani jo vuosien ajan. Mittakaava 1/6 on nimittäin sen verran kookas, että siihen voisi yrittää rakentaa ihan jokaista mutteria ja yksityiskohtaa myöten kaikki, mitä oikeassa mopossakin on näkyvillä. Kunnianhimoinen tavoite hieman jarrutti koko projektin aloittamista. Tamiyan 1/6-mittakaavan rakennussarjakin on ollut hankittuna hyllyyn jo aikaa sitten. Pienoismalliprojektin aloittaminen saattaa joskus lykkääntyä, kun tiedossa oleva työmäärä on valtava. Olin alusta asti visioinut, että mallista tulisi yhtä tarkka kuin esikuvansa. Pienoismalli on mahdollisimman tarkka toisinto esikuvasta, eli omasta moposta. Olin jo jonkin aikaa tutkinut myös oikeiden Mankien tarjontaa, jos kohdalle sattuisi osumaan omaa entistä mopoa vastaava vuosimallin 1990 Tivoliksi värityksensä vuoksi kutsuttu yksilö. Vaativa projekti 74. Pienoismallin skaala on 1/6. Tällä Tivoli / Benetton Edition -värityksellä Mankia valmistettiin reilut 1 000 kpl vain Suomen markkinoille ja vain yhtenä tuotantovuonna
Uudet sarvet syntyivät alumiinitangosta vääntelemällä ja kiinnityspalat veistelin muovipaloista. Pienoismallin esikuvana toiminut oma mopo kuvattuna keväällä 1991. Vaijereihin on tehty esikuvan mukaisesti suojakuoret. Lisäksi yksityiskohdista ei tarvitsisi etsiä kuvia esimerkiksi netin syövereistä. Merkittävimpiä Suomi-mallin eroavaisuuksia rakentamisen kannalta olivat mopon ohjaustanko ja takavalon kiinnitysrauta. Saumat kuitenkin ovat tärkeä yksityiskohta, joten piti keksiä keino niiden toteuttamiseksi. Japanin Monkeyssa sarvet edustavat meillä vanhemman puoliautomaatin alas käännettävää mallia. Pienoismallin rakentaminen alkoi mopon rungosta, joka jo sekin koki lukuisia muutoksia. 3D-tulostusta tarvittiin vielä jarrukilpien osalta, nyt apuun saatiin kollega Kaj-Krister Lindeman, joka tulosti mallintamieni tiedostojen pohjalta oikeanmalliset kilvet. Rakennussarjassa tämä osasto on jätetty melko vaatimattomaksi. 75. Suomi-versio Suomessa myydyt Honda Monkeyt erosivat monilta yksityiskohdiltaan Japanin kotimarkkinoille valmistetuista. Muokkasin akun kiinnitystelineen vastaamaan oikeaa kiinnitysremmeineen ja lisäsin tarvittavat johdotukset. Esimerkkinä hitsaussaumat, jotka tuon ajan mopoissa olivat melko silmiinpistävät, loistivat pienoismallissa poissaolollaan. Oikean mopon konservoinnin yhteydessä muodostui melko tarkka tehtävälista pienoismalliprojektia varten. Ohjaustanko on väännelty alumiinitangosta. Takavalorauta puolestaan syntyi muovilevystä leikkaamalla ja liimaamalla. Seuraavaksi pääsin toteuttamaan yhtä herkullisimmista kohteista, eli sivuposken alle jäävää akkukokonaisuutta. Tamiyan sinällään tarkka pienoismalli luonnollisesti kuvaa Japanin markkinoiden mopoa, joten muokattavia yksityiskohtia tulisi olemaan projektissa lukuisia. Takavalo sekin on täysin erimuotoinen. Ennen maalausta runkoon sai vielä rakennella lukuisan määrän erilaisia vaijerien ja johtojen kannakkeita ja kiinnikkeitä. Massatuotantona valmistettavassa pienoismallissa on lisäksi väkisinkin jouduttu tekemään lukuisia kompromisseja, eikä Tamiya ole voinut pienoismalliin sisällyttää kaikkia yksityiskohtia ja detaljeja, jotta rakennussarjan hinta pysyisi edes jotenkin kurissa. Tässäkään ei karuja hitsisaumoja unohdettu. Muovailin kaksikomponenttisesta massasta ohutta nauhaa, josta muokkasin nuo karut saumat. Esimerkiksi takajarrun mekanismin osat ovat kaikki omaa tuotantoa. Sen osalta turvauduin 3D-tulostukseen: mallinsin valokuvusta tiedoston, jonka tulostutin hollantilaisessa Shapewayspalvelussa, joka muuten pian tämän jälkeen ajautui konkurssiin. Lukuisat yksityiskohdat on synnytetty metalli langoista, alumiini putkista ja rannekelloista puretuista ruuveista. Rakennussarja on sinällään tarkka ja hyvälaatuinen, mutta monia yksityiskohtia on muokattu realistisemmiksi
Moottori on rakennussarjassa yksityiskohtainen ja hyvälaatuinen, mutta hyvää voi aina parantaa. Kun viimeinen osa on lopulta kiinni ja vielä loppusiistiminen suoritettu, on tunne luonnollisesti euforinen. Tyypillisesti, kun tällainen projekti valmistuu ja sen julkaisee esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, saa vastata lukuisiin kysymyksiin, olisiko mahdollista valmistaa asiakastyönä vastaava jostain toisesta moposta. Rakennussarjan grafiikat ovat omaa mopoa ajatellen täysin väärät, koska ne on tehty Japanin mallia ajatellen. Kaasutinta ja bensiinihanaa on muun muassa detaljoitu syövytettyjen messinkiosien avulla. Tietokoneavusteinen suunnittelu esittää merkittävää roolia myös mopon tarrojen osalta. Yksityiskohtien puute Kaupallinen pienoismallin rakennussarja on tyypillisimmin valmistettu muovista ruiskupuristamalla. Vaikka tekniikka yltää kohtuulliseen tarkkuuteen, on se pienoismallinrakentajan silmissä usein riittämätön. Nekään eivät vielä tee täysin autuaaksi, jolloin otetaan käyttöön käsityötaidot. Rungon hitsaussaumat tulevat kuvassa hyvin esiin. Niklatut osat ovat tässä tapauksessa 0,2 mm vahvuisia ja tarkkuus riittää jo huomattavasti pidemmälle. Takavalo on 3D-tulostettu. On siis keksittävä muita keinoja ja tekniikoita tarkempien osien valmistamiseen. Tavoitteeni oli rakentaa omaan kokoelmaan pienoismalli, joka luo illuusion omasta Monkeysta, jolla aikoinaan päristelin reilut 20 tuhatta kilometriä. Monkeyn rattaat ja ketjut on syövytettyjä ja niklattuja messinkiosia. Kaikkia yksityiskohtia ei luonnollisesti voi ratkaista edellä mainitulla syövytystekniikalla tai 3D-tulosteilla. Nämä sitten liotetaan veden avulla irti pohjapaperista ja kiinnitetään maalattuun pintaan. Jos siihen laskee vaikka oman tuntipalkan, voidaan miettiä asiakastyön mielekkyyttä. Kaikki vaijerit, johdot ja letkut on pyritty vetämään esikuvan mukaisia linjoja pitkin. Jousissa, ruuveissa ja muissa detaljeissa on hyödynnetty sekä kaupallisia osia että puhdasta käsityötä ja metritavaraa. Tällä tekniikalla valmistettuja osia on Monkeyssa lukuisia, muun muassa ketjut koostuvat yli 70 syövytetystä osasta. Lukuisat yksityiskohdat Monkeyssa on synnytetty erilaisista ohuista metallilangoista, alumiiniputkista ja esimerkiksi rannekelloista puretuista ruuveista. 76 8/2024 Pienoismalli. Pitkä projekti on lopulta saatu valmiiksi. Olen vuosien mittaan useissa pienoismalleissani perehtynyt messingin syövytystekniikkaan. Käytännössä kaikki pienoismalliin tulevat tarrat oli piirrettävä uudelleen. Valmiiden tiedostojen perusteella tarrat on teetetty Espanjassa siirtokuviksi, eli ne on tulostettu ohuelle siirtokuvakalvolle. Skarpit yksityiskohdat luovat illuusion oikeasta moposta. Lopputulos Pienoismalliprojektin stressaavuus kohoaa huippuunsa projektin lähestyessä loppua, sillä kokonaisuutta on sitä vaikeampi käsitellä, mitä valmiimpi se on – ettei tule epähuomiossa rikottua mitään valmista. Pelkästään ketjut koostuvat yli 70 erillisestä palasta. Periaatteessa pienoismallissa on siis ihan kaikki yksityiskohdat paikoillaan, mutta toki eroavaisuuksia löytyy muun muassa materiaalien, esimerkiksi johtojen, vahvuuksissa. Jos projektiin kulunutta tuntimäärää arvioi edes karkeasti, niin tunteja voi ajatella kuluneen tähän henkilökohtaiseen harrastukseen Monkeyn osalta ehkä 200–300. Piirtämistä edeltää valtava mittausoperaatio, jotta jokaisesta tarrasta tulee kymmenesosamillin tarkkuudella oikean kokoinen. Projektissa on hyödynnetty lisäksi kaupallisia pikkuosia, kuten jousia, pultteja ja muttereita. Lyhyesti kuvattuna piirrän tietokoneen piirto-ohjelmalla osat ja sen jälkeen teetän syövytyksen muualla
Korvaavat putket valmistin litistämällä ja muokkaamalla ohutseinämäistä alumiiniputkea. Vakuutuskilpi on toteutettu pienoismalliin messingistä syövytetyin osin. 4. Jouset ja sokat on väännelty ohuista metallilangoista. Monkeyssa tärkeä työkaluputkilo on rakennettu muoviputkesta ja sen teline syntyi messinkilevyn paloista. Kaikki tarrat on tulostutettu siirtokuviksi. Iso osa johdotuksista on jo löytänyt rungossa paikkansa. 10. 8. 7. 2. Suomi-mallissa oli vaatimusten mukainen heijastin etuvalon alapuolella. 2. 9. Akku ja sen teline yksityiskohtineen vaati paljon huomiota osakseen. 5. 3. Sen teline ja itse heijastinosuus on syövytettyjä messinkiosia, kiinnitysruuvit ovat rannekellosta. Jalkatappirunkoa on muokattu muun muassa lisäämällä hitsaussaumat. 1. 9. 77. Takavalon kiinnitysrauta on valmistettu käsityönä muovilevyn paloista. 6. Piirsin ensin kaikki esikuvan tarrat ja kilvet tietokoneen grafiikkaohjelmalla tulostuskelpoiseksi tiedostoksi. 6. 10. 4. Moottori koesovituksessa. 3. Messingistä syövyttämällä on mahdollista toteuttaa mittatarkkoja ja yksityiskohtaisia osia. 7. 1. Akun kiinnitysremmi on muotoiltu messinkilevystä. 8. 5. Rakennussarjan etuteleskoopit ovat hieman vääränmuotoiset ja epärealistisiksi kromatut
Samalla tämä on merkinnyt, että putkeen lykättävät tuotteet ovat kaiken varman päälle pelaamisen jälkeen monesti kuin samasta muotista puristettuja. Pitkälti tuotantomallia ulkoisesti vastannut konseptimalli myös kantoi jo nimeä Avantime. Valmistaja itse käytti Avantimen luokittelussa ilmaisua coupéspace, ja ehkäpä tila-coupé olikin uutuutta parhaiten kuvaava termi. Lopputuloksena tilaa kaipaava autoilumaailma sai Renault Espacen. Varsinainen perhevaunu oli kuitenkin vuonna 1984 markkinoille saapunut pakettiautomainen henkilöauto – siis tilaauto. Laatikon Laatikon ulkopuolelle ulkopuolelle Tuleva klassikko Renault Avantime 78. Renault Avantime oli kaikkea muuta kuin myynti menestys, mutta osin juuri sen vuoksi tässä erikoisessa tilacoupéssa on aineksia moderniksi klassikoksi. Tämä on merkinnyt sitä, että markkinoille ei juuri saavu tuotetta, jonka vetovoimaa ja sitä kautta tulevaa menestystä ei olisi tarkoin varmisteltu erinäisillä laskelmilla, tutkimuksilla ja konseptimalleilla. Eivät kuitenkaan aina. Matra nimittäin lunasti osakkeensa PSA:lta ja löi hynttyitä yhteen Renault’n kanssa. Avantimeen johtaa suorastaan looginen kehityskulku. Avantimen muodot olivat ennakkoluulottomat ja poikkeukselliset, mutta tyhjästä niitä ei nykäisty. PSA:lla kuitenkin epäröitiin projektin suhteen, joten maailma ei nähnyt Peugeot-, Citroën-, Simcatai Talbotmerkkistä tila-autoa, vaan erään toisen ranskalaismerkin. Nimi oli siis tiedossa, mutta vastavuoroisesti tulevan mallin autoluokkaa oli paljon vaikeampi määritellä. Lähemmäs perheellisiä Matra siirtyi Simcan kanssa yhteistyössä syntyneellä Rancho-mallilla, joka avasi latua katumaasturien käsitteelle. Jälkimmäisten osalta Matra nousi autoväen tietoisuuteen etenkin urheiluautomalleillaan. Matran suunnitteleman perhevankkurin piti alun perin tulla markkinoille PSA:n koneiston kautta, sillä 80-luvun alkupuolella PSA omisti Matrasta 45 prosenttia. Sodan jälkeen yhtiö kunnostautui ilmailutekniikassa, mutta myös maaajoneuvoissa, lähinnä polkupyörissä ja autoissa. Kysymyksessä oli suuri, tila-automainen ilmestys, mutta ovia ohjaamoon oli vain kaksi ja korin takaosassa coupémaista muotoa. Renault Avantimen taustalla on ranskalaisyhtiö Matra eli Mécanique Aviation Traction, joka perustettiin 1941, ja alana oli ajankohdalle yllätyksettömästi aseteollisuus. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Kari Mattila A utojen valmistus on aikojen saatossa kehittynyt erittäin tarkoin laskelmoiduksi teollisuuden alaksi. Onko syynä sitten vallitsevien muotisuuntausten tarkoituksellinen sivuuttaminen vai tarkoituksellinen vastavirtaan polskiminen, niin jopa tällä vuosituhannella on markkinoille pukattu perin omintakeisia tuotteita, joita on silti vakavasti markkinoitu laajalle yleisölle. Matran opeilla Renault Avantime ei sekään saapunut markkinoille yllättäen, sillä jo pari vuotta ennen tuotannon alkua, vuonna 1999 suuri yleisö sai makustella millaista salmiakkia Ranskan suunnalta olisi tällä kertaa tulossa. Sellaisia kuten Renault Avantime, jota ranskalaismerkki valmisti vuosina 2001–2003
Poraus 87,0, isku 82,6 mm. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori, muoviset koripaneelit. 04 Voimansiirto Kuusinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Edessä tuuletetut levyjarrut ja takana levyjarrut. Paino 1 740 kg. Takana yhdystukiakselisto, Panhard-tanko, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Tilavuus 2 946 cm 3 . Laatikon Laatikon ulkopuolelle ulkopuolelle 79. 01 Merkki ja malli Renault Avantime 3.0 V6 24V 02 Vuosimalli 2002 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä poikittain. 08 Suorituskyky Huippunopeus 220 km/h, 0-100 km/h 8,6 s. Etuveto. 07 Mitat Pituus 464, leveys 183, korkeus 163, akseliväli 270 cm. Teho 210 hv /6 000 rpm, vääntö 285 Nm /3 750 rpm. Puristussuhde 10,9:1. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, joustintuet, kolmiomaiset poikittaiset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin
Tuttua tekniikkaa, persoonallisia ratkaisuja Ison tila-auton valmistus tapahtui Matran tuotantolaitoksessa kolmen ensimmäisen mallisukupolven ajan aina 2000-luvun alkuun saakka, kunnes Espacen neljännen sukupolven Renault ilmoitti hoitavansa omin nokkinensa. Tekniikka uutuuteen kaivettiin Renault-katalogista, minkä myötä etuvetoisen tila-coupén nokalle sijoitettiin Renaultja PSA-malleista tuttu 2,9-litrainen bensa-V6 (210 hv). Tuleva klassikko Renault Avantime 80 8/2024. Kori oli hardtop-hengessä B-pilariton, ja lähes puolitoistametriset ovet karmittomat. Automaatti-ilmastoinnin käyttöpaneeli on persoonallisesti, mutta varsin käytännöllisesti kojetaulun päädyssä. Myös Renault oli juonessa mukana, sillä se näki kaksiovisessa tilaihmeessä persoonallisen ratkaisun merkin malliston huipulle, ennen kuin väistyvä Safrane saisi korvaajan Vel Satis -mallista. Vaihteistona oli kuusipykäläinen käsivaihteisto ja sittemmin myös viisiportainen automaatti. Yleisön uskottiin kyllä tykkäävän, kunhan ensin tottuisi uuteen autoluokkaan. Myöhemmin saataville tulivat myös neloskoneet – kaksilitrainen bensaturbo (165 hv) ja 2,2-litrainen diesel (155 hv). Auton ytimenä oli Espacen pohjalevylle rakennettu teräksinen korihäkki, jonka ylärakenteissa käytettiin myös alumiinia painonhallinnan nimissä. Suuren tuulilasin ohella valoa matkustamoon antoi avattava kattoikkuna. Matran ampuma nuoli oli osunut maaliinsa tila-auton muodossa, joten miksei se osuisi tila-coupélla. Bensakäyttöinen 2,9 litran V6-moottori antaa riittävän kyydin. Ko ri pa nee lit olivat muovia, joskin lasipinta-alaakin riitti. Ilmastoinnin kaksialueisuuden myötä lämmönsäätösatelliitti löytyy myös apukuskinpuoleisesta päädystä kojelautaa. Edustuksellisempaa käyttöä karsi pääntilan niukkuus ja luonnollisesti kaksiovisuus. Takapenkillä voi istua kolme, mutta muotoilu ohjaa vain kahden kyytimiseen. Törmäys turvallisuuden vuoksi takaistuimen kohdalla oli korihäkissä vahvat palkit. Tässä autossa sen kaverina on kuusivaihteinen käsivaihteisto, mutta valikoimaan lisätty viisiportainen automaatti sopii auton luonteeseen paremmin. Voimalinjassa pelattiin näin ollen tutuilla korteilla, mutta rakenteessa heitettiin jokereita pöytään. Saranamekanismi siirtää ovea piirun ulospäin, jolloin riittävä kulkuväylä järjestyy pienemmälläkin avauskulmalla. Matran pakeille piti keksiä jotain muuta
Karmittomat ikkunat ja kattoluukun avaamalla Avantimen ohjaamosta sukeutuu liki avoautomainen kokemus. Tuo tan to linjaa alettiin sammutella jo seuraavana vuonna, jolloin valmistui runsaat 2 200 Avantimea, ja eräiden lähteiden mukaan vuoden 2004 puolella vielä puolensataa. Moottorivaihtoehtoina olivat bensiinin osalta kaksilitrainen turbonelonen ja va paasti hengittävä 3,5 litran V6 sekä turbo dieseleinä 2,0, 2,2 ja 3,0 litran padat. Rakenteeltaan Vel Satis erosi Avantimesta myös siten, että se tukeutui Lagunan poh jalevylle eikä Espacen. Alustasta kannattaa arvioida muun muassa takapyörän laakerien kunto, samoin käsijarrun toimivuus. Ensimmäisenä vajaana myyntivuonna 2001 valmistui alle 800 autoa, ja kokonainen mallivuosi 2002 kertoi karmean totuuden: vain hieman yli 5 000 valmistunutta autoa. Yksi tärkeimmistä tarkistettavista seikoista on nok kahihnan ikä ja ajokilometrit. Voimalinjan osalta Avantime on siinä mielessä turvallinen tapaus, että moottorit ja vaihteistot ovat samaa tavaraa kuin muun muassa Espacessa, joten varaosien suhteen ei olla tekemisissä uniikkien rat kaisujen kanssa. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Renault Avantimen hankkimista suunnitteleva ehtii todennäköisesti miettiä siirtoaan huolella, sillä kovin usein tilakupeeta ei myyntipals toilla näy. TOINEN VAIHTOEHTO RENAULT VEL SATIS Valmistusvuodet: 2001–2009 Teho: 115–245 hevosvoimaa Hinta uutena: ei Suomen maahantuontiohjelmassa Avantimen erikoisuudesta kertoo, että edes likimain samalle viivalle asettuvaa vaihtoehtoa on hankala keksiä. Joten poi mitaan ehdokas saman merkin valikoimas ta – Renault Vel Satis. Sisätiloissa on erilaisia varusteita ja sitä myöten katkaisimia runsaasti: tarkista siis paitsi aparaattien toiminta, samoin nappien ja vipujen fyysinen kunto. Kehnon myyntimenestyksen seurauksena Avantime on ollut harvinaisuus uudesta lähtien. Kuplintaa ilme nee yleisesti, joskaan kyse ei ole ruosteesta, vaan maalipinnan kemi allisesta reagoinnista muovisten koripaneelien kanssa. Samankaltaista perämuotoilua, mutta pienemmässä mittakaavassa, tavattiin toisen polven Meganessa. Harvojen valitsema Renault Avantimesta tuli ulkoisesti sitä mitä haluttiin ja konstailematon voimalinja huolehti liikkeestä. Erikoisen korimallinsa ja matalan tuotantomääränsä myötä se täyttää tulevan klassikon määritteen kirkkaasti. On gelmaksi muodostuukin mallin harvinaisuuden seurauksena sen saatavuus: Avantimeyksilöitä ei juuri kaupan ole. Vasemmalta ohjastettavia valmis tui noin 62 200 autoa ja oikealta ajettavia alle 1 300. Manuaalilaatikon kohdalla kannattaa kokeilla kytkimen asianmukainen toiminta, ja automaatissa värinä tön liikkeellelähtö sekä peruutusvaihteen kytkeytyminen. Autoa ei uutena rekisteröity Suomeen tilastojen perusteella ainuttakaan, mutta jälkeenpäin maahamme on asettunut sentään kymmenkunta ranskalaista tila-coupéa. 81. Kyseessä oli hieman Avantimen jälkeen esitelty samaa muoto kieltä noudattava malli, joka viisi ovisena soveltui paremmin merkin edustusmalliksi. Ulkoasussa maalipinta on syytä silmäillä tarkoin. Autoa valmistettiin vuosina 2001–2009, ja vuonna 2005 se sai osakseen mallistopäi vityksen. Tuotannon päätyttyä Renault’n kerrotaan ynnänneen Vel Satisin loppusal doksi liki 1,2 miljardia euroa – tappiota. Kun hintalapulla varustettu Avantime ponnahtaa esiin, kan nattaa huomiota suoda ainakin seuraaville seikoille. Koko naisuutta se ei kuitenkaan muuta: Avantime on ollut harvinaisuus uudesta lähtien. Erikoisuutta kyllä ihmeteltiin ja se huomioitiin laajalti autolehdistössä, mutta kassakone seisoi mykkänä. Mutta kansa ei ymmärtänyt. Joka tapauksessa Avantimen valmistusmäärä jäi suorastaan surkeaksi, vain runsaaseen 8 000 autoon, joskin jossain yhteyksissä puhutaan jopa alle 5 000 tuotannosta
Toimittajan reipas pyrkiminen muhkeaan kabiinin tökkää oven päätyyn, sillä ovi saavuttaa jo pienessä kulmassa stopparin sa. Lähinnä kummastuttaa alas sijoitettu pitkä vaihdekeppi: lyhyempi ja korkeammalle sijoitettu olisi ollut ehkä toimivampi ratkaisu niin visuaalisesti kuin käytön kannalta. LUKSUSRISTEILYLLÄ Meille tarjoutui kuvauksen yhteydessä mah dollisuus pieneen koeajoon Avantimella. Ei ihme, että nykyomista ja valitseekin puolisonsa kanssa Avantimen mieluusti alle, kun edessä on pidempiä ke säisiä siirtymiä. Sinällään kaksoissaranoitu, noin 1,4 metriä pitkä ja noin 55kiloiseksi mainittu ovi kyllä tarjoaa riittävän tilan sisäänkäyntiin, mutta hieman eri tavalla kuin tavanomaisilla sarana ratkaisuilla varustettu. Tämä on epäilemättä ollut eräs kompastuskivi Avantimen edustusauto haaveissa – jos omintakeinen ulkonäkö ja kak siovisuus eivät olisi onnistuneet romuttamaan niitä jo aiemmin. Koe ajoauto on vuodelta 2002 ja varustettu V6 moottorilla sekä keppivaihteistolla. Isoa autoa on kevyt ohjastaa kaupun gissa, mutta mieliympäristöönsä se pääsee maantiellä. Ja tosiaan, Avantime on ti laautomaisuudestaan huolimatta parhaim millaan kahden hengen tai pienen perheen autona. Sisäänpääsyn jälkeen kuitenkin helpottaa. Ensimmäisestä käy kiittäminen jossain kaukana edessä, kojelaudan takana sijaitsevaa suurta tuulilasia sekä muutoinkin laajoja lasi pintoja, avattava kattoikkuna mukaan lukien. Takapenkillä on nimittäin auton ko koon nähden yllättävän niukasti tilaa korkeus suunnassa: takapenkkiläisillä lattia on tuntu vasti korkeammalla kuin etupenkillä, joten yli 185senttisellä jalat ovat hienoisesti koukussa sekä pää katossa. Sitä rikkoo vain keskelle kojelautaa sijoitettu matala mittaristo ja sen alla aika kauden navigaattorin ruutu. Radion sijainnin vuoksi sen operoiminen tapahtuu kaukosäätimellä. TilaRelluun tutustuminen alkaa yhteen törmäyksellä. Persoonallisten kojelautaratkaisujen vas tapainoksi ajoon lähtö käy opiskelematta. Taajamaajossa tulee Avantimen ratissa olo kuin sompaisi venettä, mihin vaikuttaa sekä valoisuus että kaukana kuljettajasta sijaitseva tuulilasi. 82 8/2024 Renault Avantime Tuleva klassikko. Lyhyehkön Tampereenvisiitin jälkeen Avantime päätyi vuonna 2018 nykyiselle omistajalleen, mie luisaksi ajoautoksi harrastekäyttöön. Kojelauta kätkee sisäänsä runsaasti lokeroita ja itse asiassa radionkin. Uudessa kotimaassaan Avantime asettui Turun seudulle, jossa se palveli käyttöauton roolissa toistakymmentä vuotta. Ohjaamon tunnelmaa rakentavat kaukana edessä sijaitseva suuri tuulilasi ja muutoinkin laajat lasipinnat. Huomionarvoista on myös kojelaudan vähäinen katkaisinmää rä; valojen ja ilmastoinnin käyttöliittymät on sijoitettu kojelaudan päätyyn ja viiksiin. Edes radiota ei ole – tai siis näy: se on sijoitettu yhteen auton useista hansikaslokeroimaisista tiloista ja sen virittely sujuu kaukosäätimellä. Tummilla nahkaistuimilla on tilaa istua ja etu näkymä on huomattavan avara ja vähäelei nen. Vähäeleisyyttä luovat kojelaudan laajat sile ät pinnat. Sini harmaan Avantimen kohdalla voi puhua lähes Suomiautosta, sillä ensiomistajan ker rotaan olleen Renaultharrastaja, joka osti au ton müncheniläisestä Renaultliikkeestä noin 20 000 kilometriä ajettuna esittelyautona. Siitä pitävät huolen yli 200 hevos voimaa, leppoisa ajettavuus, avara ohjaamo ja mukavat istuimet. V6 hörähtää avaimesta käyntiin ja polkimien ope rointi sekä kepin käyttely sujuvat ilman ihmet telyä
Ensi vuoden ykkösnumerossa tutustumme hämeenlinnalais harrastajan käsihallintalaitteilla varustettuun DAF 66 farmariin ja Urjalassa toimivan viinitilan persoonalliseen Bedfordkuljetusautoon. Tuoreempaa harrastekalustoa nähdään koeajojutussa, jossa ruoditaan Ford Scorpion ykkös ja kakkossukupolvien välisiä eroja. Tammikuussa tavataan! Klassikot 1/2025 ilmestyy 23.1.2025 Nostalgian Nostalgian pyörteessä pyörteessä 83. JENKKIAUTONÄYTTELY BANGKOK HOT ROD CUSTOM SHOW BUICK GRAND NATIONAL ’87 • CHEVROLET BROOKWOOD ’58 CHEVROLET CORVETTE 427 ’66 FORD ROADSTER ’32 • FORD GALAXIE 500 4D ’62 PONTIAC STAR CHIEF 4D HT ’64 HARLEY-DAVIDSON PANHEAD CHOPPER ’49 LISÄKSI ESITTELYSSÄ SEMA SEMA SHOW SHOW Las Vegas Las Vegas 2024 2024 70 02 45 -2 40 8 PAL VKO 2025-04 Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi Rakkaudesta Rautaan • 8/2024 • 11,90 € vaparinorsu 700 hepan Ei Mercury vaan Monarch MONARCH KUSTOM COUPE ’49 DODGE CORONET R/T 528 HEMI ’67 i AM ER IK AN RA UT A 8/ 20 24 NR O 96 ”E LÄ M ÄN I EN SIM M ÄIN EN M UIS TIK UV A O N , KU N O LIN KO LM EV UO TIA S, JA M EN IM M E O ST AM AA N ’66 EL O KU US SA M EID ÄN PE RH EE LL E UU TT A DA RT IA KO N AL AS TA .” tilaa.viipalemediat.fi/amerikanrauta AMERIKAN RAUTA NYT LEHTIPISTEISSÄ Seuraavassa numerossa: Takavuosien menopeleistä voi nautiskella monella tavalla
• M F 11 55 • Sc an ia L 11 1 • Te rm it 8/2024 • Hinta 11,90 € • www.klassikot.fi BMW 320 ’82 UUTEEN LOISTOON 8/ 20 24 BM W 32 ’82 • Ca dill ac Se rie s 62 Se da n ’52 • Fe rra ri GT S Tu rb o ’86 • M erc ed esBe nz SL 30 ’93 • Su nb ea m Alp ine GT ’70 • Ho nd a M on ke y Be ne tto n Ed itio n -p ien ois m alli 36 84 80 -2 40 8 • PA L VK O 20 25 -0 4. PIENOISMALLI: Honda Monkey Benetton edition TULEVA KLASSIKKO: Omaperäinen Renault Avantime MP-ROMPETORIT: Lappeenranta & Forssa PERTTI SANEVUORI & SUNBEAM ALPINE GT HARRASTAJAN PAKEILLA AHDETTU PAINOS FERRARI GTS TURBO ’86 OPEL ON POP RALLIVÄKI SAPPEELLA Osoit a kame ralla ( V tilaa.viipalemediat.fi/vanhatkoneet UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! BELKUT PELLOLLA Maa musteni Belaruskerhon kyntöpäivässä MUSEOHINURI Ilkka Ala-Maakalan entisöity Scania L 111 NELOSTIETÄ TEHNYT Piilosen veljesten komea Kormikki 74 50 00 -2 40 8 • PA L VK O 20 25 -0 4 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 8/2024 • Hinta 11,90 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT KUMMA LLINEN KULTAM AHA 11 4 8 / 20 24 • Ch ev ro le t 36 09 • Fe rg us on 35 • In te rn at io na l M cC or m ic k T-6 • Ku lle rv o T.B