Puhdaslinjainen
Tutun näköinen
Chevrolet Caprice Classic ´77
Simca Aronde Oceane ´60
autoilun ajankuvaa · www.klassikot.fi · 01/11 · Hinta 8,50
Tuliainen Ruotsista
Miten onnistuu museoauton tuonti länsinaapurista?
SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND
6 414883 684808
368480-1101 · PAL VKO 2011-11
Minikokoinen Maxi
Roadtrip
Via Balticaa ´68 Mustangilla Lukijoiden upeat tunnelmakuvat
Klassikkomopon käsintehty pienoismalli
11001
Nappiotoksia
Toivosen toiveauto
Toimittajan haaveena Caterham Super 7
UUTUUSLEHTI!
Nyt Lehtipisteissä kautta maan!
S.60
TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT
Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 01/2011 · Hinta 8,50
Mallas scania
Koeajossa lahtelaisen virvoitusjuomatehtaan maskotti
Koneita menneiltä vuosikymmeniltä. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, auraus- ja maaurakointikalustoa sekä muita vanhoja koneita.
11001
745000-1101 · PAL VKO 2011-12
SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND
6 414887 450003
5
1/2011 · Fordson super major manuel ´62 · Champion-maamoottori ´14 · Volvo FB88 ´68 · allis-Chalmers TL20D ´59 · international TD-14 ´40 · BmB president ´51 · satamajäänsärkijä Turso ´44
TäpäräsTi pelasTunuT
Isnäsin museon Bolinder-höyrykone
44
Kestotilaus
90
6 numeroa/vuosi
Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948S
herra Presidentti Väsymätön sotakone jyhkeä kuormaaja
Morriksen moottorilla varustettu brittitraktori International TD-14 telatraktori vuodelta 1940 Lumiahon hieno Allis-Chalmers ´59
m
Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi
www.vanhatkoneet.fi
Aloitamme sarjan Caterham Super 7 Sprintillä. Tulevaisuus näyttää, miten tässä kilpajuoksussa lopulta käy toivottavasti tarvittavat kilkkeet saa jatkossakin hankittua tutusta kivijalkamyymälästä.
Tulevaisuus näyttää, miten nettikauppojen ja kivijalkamyymälöiden kilpajuoksussa käy.
Tämän kaiken helppouden keskellä on tullut huomattua, että fiilispuolella on tapahtunut pientä inflaatiota. Osa kotimaan yrityksistä onkin panostanut palveluun ja tarkistanut hintojaan kilpailukykyisemmälle tasolle. Ahkeran nettisurffaajan on helppo myöntää todeksi tuleva vanha sanonta: "Jos jotakin on tehty kaksi kappaletta, niin toinen niistä on eBayssa." Vanhojen ajoneuvojen runsasta tarjontaa kuvaa hyvin se, että toimittajamme pystyvät kokoamaan Verkot Vesillä -palstaan joka kerta aivan eri näkökulmasta kootun kattauksen outoja ajopelejä. Jos se vuosikymmenten takainen urheiluauto tuntuu kiinnostavalta, mikset hankkisi sellaista. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalekustannus Oy:lle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Aarteita ei taida enää olla olemassa.
Kari Mattila kari.mattila@klassikot.fi
COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. Miksi pitäisi harrastaa niinkuin muut haluavat sinun harrastavan. Nyt, kun koko sarjan saisi hyllyyn parilla hiiren klikkauksella, niin mielenkiinto sen hankkimiseen onkin kadonnut. Uutta osaa saa netin kautta tilattua planeetan joka kolkalta. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Tilaajille PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJA Arttu Toivonen AVUSTAJAT Tomi Eronen, Markku Ikonen, Minna Mattila, Jape Tiitinen, Johanna Helin, Eero Kumanto, Tuukka Erkkilä, Vesa Rantasalo, Lea Lahti, Leif Rehn, Iikka Kekko, Sami Korhonen TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi KÄYNTIOSOITE Klassikot Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa KUSTANTAJA Viipalekustannus Oy Puh. Suosituimman huutokauppasivuston, eBayn, tarjonnasta löytyy kosolti palikkaa ja hyvin harvinaiseksi miellettyjä tuotteitakin putkahtaa myyntiin tämän tästä. Tämä on kieltämättä etu harrastajan kannalta katsottuna, mutta alan kotimaisen yritystoiminnan jatkumisen kannalta harrastajien rahojen enenevä suuntautuminen ulkomaisille osamyyjille ei ole niin toivottua. Myyntipalstojen ja huutokauppasivustojen kautta kokonaisten autojen sekä tietenkin osien, palveluiden ja oheiskrääsän hankinta onnistuu nopeasti, yksinkertaisesti ja helposti. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Viipalekustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalekustannus Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle.
Tekijältä:
Melkein saavuttamattomia unelmia
Klassikot-lehteä on vuosien varrella kiitelty sen linjasta lehteen valittujen autojen suhteen: olemme halunneet kirjoittaa juttuja pääasiassa tavallisista arkiautoista, niistä joita kadunvarret ja lähiöiden parkkipaikat pullistelivat muutama vuosikymmen sitten, mutta jotka ovat nyttemmin hävinneet katukuvasta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Suoraan hintakilpailuun ei liene tarvetta, sillä käsittääkseni useimmat asiakkaat ovat valmiita maksamaan hieman enemmän, mikäli vain saavat vastapainoksi tahdikasta palvelua ja täsmällistä toimintaa. Toisinaan piireissä taivastellaan intoa harrastaa eksoottista kalustoa niiden arkiautojen kustannuksella, vaan miksi. MATERIAALI Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. ILMOITUKSET Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. TT tulee keskittymään sellaisiin eksoottisiin tai eksoottisina pidettyihin harrasteautoihin, joita erehtyy helposti luulemaan tavallisen harrastajan ulottumattomissa oleviksi vaikka totuus olisi toinen. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Susanne Laine: 050-4147 553 Peppe Haapala: 050-4147 559 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä.
I
nternetin ansiosta autoharrastajan elämä on tänään helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Pääkirjoitus
Helppoja hankintoja
TILAAJAPALVELU Puh. Tästä syystä, ja uuden vuoden alkajaisiksi aloitamme Klassikoissa uuden juttusarjan, nimeltään "Toivosen Toiveauto". Aikoinaan lempiartistin jokaisen vinyylin hankkiminen omaan kokoelmaan saattoi viedä vuosikausia. Arttu Toivonen
01/11
3. Euroopan ja Yhdysvaltojen suuret netissä toimivat osakaupat osaavat hommansa, eikä potentiaalisten asiakkaiden pelottelu verkossa tehtyjen
kauppojen vaaroista taida tepsiä enää juuri kehenkään
6 volvo Pv
24
volkswagen 1500 ´68
Elina Hankiola sai valmistujaislahjaksi ja samalla ensimmäiseksi autokseen hienossa alkuperäis kunnossa säilyneen Kuplavolkkarin.
30
Autobianchi 500 ´62
Autovalmistajat ovat pitkään pyrkineet yhdistämään suuret sisätilat ja pienet ulkomitat. Autobianchin farmarimalli on yksi hienosti onnistunut esimerkki aiheesta.
38 s. Tarkastus prosessista Janilla on vain positiivista sanottavaa. 24 volkswagen 1500 44
vauxhall victor estate ´70
Farmarikorinen Victor edustaa jenkkihenkistä cokis pullomuotoilua parhaimmillaan, tämän hienompaa brittiläistä perheautoa on tuskin tehtykään.
Chevrolet Caprice ´77
Ei liene liioiteltua sanoa, että tämän korimallin Caprice on kaikkien mielestä varsin tutun näköinen peli. Vaan milloin viimeksi näit hienon alkuperäisyksilön?
TAPAhTumAT 56 s. s. 18 Simca Aronde s. 12 Lancia Beta s. 30 Autobianchi 500
historic-ralli, Riihimäki
Historicluokan ralliautot ottivat mittaa toisistaan tammikuun puolivälissä järjestetyssä Riihimäkiral lissa.
s. 38 Vauxhall Victor
4
01/11. Tässä numerossa
Ruotsista tuotu Volvo läpäisi museotarkastuksen sellaisenaan ensi yrittämällä. 6
AjoneuvoT 6 volvo Pv ´53
Kokkolasta kotoisin oleva Jani Nikula haki suoraan museorekisteriin kelpaavan auton Ruotsista. 44 Chevrolet Caprice
s. Miten operaatio sujui ja mitä lysti tuli kaikkineen kustantamaan?
12
Lancia Beta ´78
Tyyskän Jari löysi viittä vaille valmiiksi kunnostetun Lancian ja viimeisteli siitä itselleen persoonallisen museoauton.
18
Simca Aronde oceane ´60
Arkisen Simca Aronden katoton erikoismalli Oceane tuottaa haastetta autontunnistajille ja autoilun riemua omistajalleen.
s
72 Pappatunturi pienoiskoossa
s. s. Maistiaisissa Caterham Super 7.
58 60 61 80
vakionopeus
Uutisia ja kuulumisia klassikoiden maailmasta.
ARTikkeLiT 49 vihreä helvetti
Toimittajamme kaasutti pari nopeaa kierrosta legendaarisella moottoriradalla ja perehtyi myös radan historiaan sekä sen yllä leijuviin uhkakuviin.
verkot vesillä
Vähän ajettuja arkiautoja löytyy maailmalta kohtuuhintaan.
kolumni
Autojen kanssa puuhailu on mo nille myös sosiaalista toimintaa.
62 68
kuvakilpailu
Kymmenittäin upeita tunnelmakuvia lukijoiden autoista ja muista harrastepeleistä.
klassikkoesine
Yksi maailman tunnetuimmista tennarimalleista täytti hiljattain 40 vuotta.
mustangilla halki itäisen euroopan
Olli ja Terhi Hakala tekivät unelmista totta ja matkasivat hopeahääpäivän merkeissä vanhalla Mustangilla halki itäisen Euroopan.
82 86
klassikkomarkkinat
Nyt on sopiva aika hankkia kevyt projekti tulevaa ke sää silmälläpitäen.
72
Pappatunturi pienoiskoossa
Eero Kumannon pienoismallit ovat herättäneet ihastusta kerta toisensa jälkeen. 54 Toivosen toiveauto
s. 78 essen motor Show
Jyskälän prätkäromppari tarjosi vaihtelua talliilloille. 49 Vihreä Helvetti
s. 76 mP-rompetori
s. lisää tällaista sivulta 62 alkaen.
s. Tapahtumassa vaihdettiin kuulumisia ja osatkin näkyivät vaihtavan omistajaa.
78
essen motor Show, Saksa
Essenin näyttely ei keskity mihinkään yksittäiseen autoharrastuksen alalajiin, vaan tarjolla on kaikkea mahdollista nelipyöräisiin hurahtaneille.
Uusi vakiopalsta murtaa myyttejä saavuttamattomina pidetyistä harrasteautoista. 56 historic-ralli 76 mP-rompetori, jyväskylä vAkioPALSTAT 54 Toivosen toiveauto
s. Tällä kertaa esitel tävä malli on jos mahdollista entistäkin hämmas tyttävämpi!
Tuleva klassikko
Peugeotin taskurakettia ei löydy alkuperäiskunnossa enää kymmenen vuoden päästä, joten se kannattaa taltioida nyt!
Tunnelmallisia autokuvia peräänkuuluttanut lukijakilpailu oli menestys. 86 Tuleva klassikko
01/11
5
Kokkola
01/11
7
Muutos tähän kulttuuriin on tullut ihan parin viime vuoden aikana. Sille tuli hintaa 70 euroa, ja polttoainetta kului 200 euron edestä. Volvo läpäisi myös museotarkastuksen sellaisenaan ensi yrittämällä. Auto meni myös laakista läpi, eikä sille tarvinnut tehdä yhtään mitään. Kahden päivän noutoreissulle tuli hintaa siis 270 euroa", Jani laskeskelee. Aika nopeasti tarjosin autosta 40 000 kruunua, ja hetken mietittyään poika ilmoitti myyvänsä auton sillä hinnalla. oli saatu takaisinlaskennalla 21 euroa, mikä tarkoittaa että veroa olisi jäänyt perittäväksi 5 euroa. "Joskus alan entisöimään ja kunnostamaan autoa, ja käyn sillä sitten tapahtumissa. Kärryn kuljettaminen lautalla on kuitenkin niin kallista, että on halvempaa ajaa 630 kilometriä suuntaansa Tornion kautta hakemaan auto maateitse. Sen päivän kurssilla auto maksoi tarkasti 4 325 euroa", Jani kertoo. päivälle. Kunpa myyjäparka vain tietäisi, että siinä vaiheessa auto on käytännössä myyty", Jani naurahtaa. "En ole mikään Volvo-friikki ollut koskaan, vaikka tallissa oli ennestään kaksi harraste-Volvoa. heinäkuuta. Volvo näytettiin tullimiehelle heti rajalla, ja verotus käynnistettiin 14. Auto oli ilmoitusta vastaavassa kunnossa. "Täytin paperit niillä tiedoilla mitä tiesin. Samaan aikaan Volvon kanssa museotarkastettiin kaksi muutakin autoa, ja kaikki menivät läpi", Jani kertoo.
Volvo läpäisi museotarkastuksen sellaisenaan ensi yrittämällä. Yleiseksi jälleenmyyntiarvoksi
Museoleimaan
Volvoon ei otettu väliaikaisia tarrakilpiä ollenkaan, vaikka heittämällä läpi mennyt katsastus olisi sen mahdollistanutkin veropäätöstä odotellessa. Volvo katsastettiin Suomessa melkein heti sen saapumisen jälkeen. Verotuspäätöksen tulo kesti yllättävän kauan, sillä paperit saapuivat vasta syyskuun alussa. Skellefteåssa auto ajettiin kärrylle, ja Jani aloitti kotimatkan Tornion kautta. Täällä on katsastuskonttorilla joustoa niin, että vaikka auto odottaisi vasta oikeita rekisterikilpiään, ne saa tarvittaessa haettua museopapereiden kuvaa varten lainaan konttorilta. Tarkastusprosessista Janilla on vain positiivista sanottavaa.
että hänen isoisänsä oli auton ostanut aikanaan uutena. Tullimies katsoi auton, vaikka se tuskin tuossa tapauksessa olisi ollut edes tarpeellista. Tarkastuksesta Janilla on vain positiivista sanottavaa. Volvo PV444
Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Tuukka Erkkilä
K
okkolalainen Jani Nikula on aktiivinen autoharrastaja. "Puhelimeen vastasi perheen aikuinen poika. Liitteellinen rekisteröinti maksoi 32 euroa, joten yhteensä pulitin katsastuksesta 185 euroa", Jani laskeskelee.
Hakureissulle
Vaikka puhelinrumba käytiin Kokkolan ja Skånen välillä, oli auto kaupan Skellefteåssa, johon on Kokkolasta matkaa linnuntietä vain 80 kilometriä.
8
01/11. heinäkuuta, ja yövyin yhden yön Ruotsissa. Tein koosteen auton historiasta moottorin- ja laatikonnumeroineen valmiiksi kolmelle tarkastajalle", hän kertoo ja jatkaa: "Itse prosessi oli mielestäni hyvin asiallinen, ja aiemmin äärettömän tiukka seula on nyt täällä järkevällä tasolla. "Minulla on riski vetoauto ja oma tukeva traileri, joka täyttää lain kirjaimen isojenkin autojen kuljettamisessa. "En aina pysty itselleni perustelemaan kaikkia hankintoja. "Olin ottanut kuvat valmiiksi museopapereita varten. Tämä kaikki siis kahden kuukauden työstä!" Jani päivittelee. Tallista löytyy monenkirjavaa kalustoa juustohöyläkattoisista Mercuryista Jaguar XJS:ään. "Harrastaminen on kuitenkin pitkäjänteistä toimintaa, ja tiesin laittavani auton joka tapauksessa museokilpiin. Varasin museotarkastusajan heinäkuun 27. Homman oli ottanut hoitaakseen puhelimeen Etelä-Ruotsissa vastannut jälkikasvu." "Siinä kyseltiin ristiin ja rastiin autosta ja harrastuksesta. Hintapyyntö autossa oli ollut alun perin 50 000 kruunua, ja ilmoituksessa se oli laskettu 47 000 kruunuun", Jani kertoo. Volvo oli siirtynyt nykyiselle omistajalleen, jolle kuitenkin oli ikää kertynyt niin paljon että auto oli laitettu myyntiin. Aihio oli ollut hyväkuntoinen jo valmiiksi, mutta silti PV oli purettu osiksi ja kasattu uudelleen. Löysin PV:n Blocketista, ja ilmoituksen perusteella se vaikutti asialliselta autolta. "Rekisteröintikatsastus maksoi 153 euroa, eikä joustava katsastaja veloittanut maahantuontikatsastusta, sillä näin vanhasta autosta ei tarvitse mitata pakokaasuja eikä niistä kysellä mitään yhdenmukaisuustodistuksia. Kun kannettavan veron pienin määrä on 10 euroa, ei siitä tarvinnut maksaa yhtään mitään. Olin viime kesänä selaamassa (ruotsalaista myyntisivusto) Blocketia avoimin mielin, en etsinyt mitään erityistä vaan katselin vain erilaisia autoja sieltä. Volvoa kaupannut 77-vuotias Rolf Nilsson oli ostanut tai saanut auton isältään aikanaan, ja kunnostanut sen vuosien 19841986 välillä. Lähdin Kokkolasta matkaan 13. Tarkastus maksoi 70 euroa, eli hieman vähemmän kuin normaalit listahinnat", SA-HK:n jäsenkortin omaava Jani kertoo. Tämä kertoi auton olleen perheessä uudesta saakka, ja
Näennäisesti auto-ostos oli siis hyvin lähellä, mutta kustannussyistä mentiin pidemmän kaavan mukaan. Kalustoa tulee ja menee. Yleensä en pysty kyllä perustelemaan sinne sivuille menemistäkään, sillä tarvetta tällaisellekaan autolle ei ollut. Kannattaa muistaa, että museotarkastuksen voi suorittaa myös ennen veropäätöksen saapumista. Jos soitan myyjälle jostain vehkeestä, silloin on yleensä menty jo liian pitkälle. Sisustus oli koskematon ja alkuperäinen. Toisinaan autot taas jäävät talliin, ja sitten ne myydään jossain vaiheessa." Volvon tapauksessa lumipallo lähti pyörimään samalla tavalla
AMERIKKALAISHENKINEN nokkakoriste kuului myös ES-version varusteluun, halvemmista malleista sitä ei löytynyt.
VOLVO kokeili monenlaisia suuntaviittoja PV:ssä, jopa katolle asennettua "kattokäki"-mallia. Alkuperäinen varapyörä tosin nielaisee hieman tilaa. B4B-MOOTTORI oli jämäkkä, joskin matalavireinen voimanlähde. Nelisylinterinen pata tuotti 44 hevosvoiman tehot.
01/11
9. Aikanaan päädyttiin tavanomaisiin sivuvilkkuihin B-pilarissa.
PROTOTYYPPIMALLEISSA kapselia koristi 444-logo, mutta tuotannossa pillerit varustettiin Volvon logolla.
PV:N tavaratila on laaja ja helppokäyttöinen
Nilssonit kertoivat, ettei autolla ollut koskaan käyty edes Skellefteån keskustassa, ja autosta kauppaa hieroessa mietittiin sen ajokilometrimääriä. Monilla autonosta-
mitään järkeä en minä tiedä. Sylinterimitat 75 x 80 mm, iskutilavuus 1414 cm3. Kuvat: Jani Nikula
Nelisylinterinen, nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Luettavuus ei ollut parhaasta päästä, joten myöhemmin mittari siirtyi luontevalle paikalleen kuljettajan eteen.
NIKULAN PV:n sisustus on entisöimätön ja alkuperäinen. Mitään korjauksia autolle ei ole tarvinnut tähän asti tehdä, olen puhdistanut ja
MUSEOTARKASTUS (vas. Hyväkuntoinen auto oli tietysti kunnostettu aikanaan, mutta silti kaikki katsastuspaperit tukivat mittarilukemaa: 46 000 kilometriä. "Jos se siis kestää pakkasta. Volvo PV444
VARHAISEMMAN pään mallien kojetaulussa nopeusmittari oli keskellä. Teho 44 hv
04 Voimansiirto
3 vaihdetta ja peruutusvaihde, valitsin lattialla, takaveto.
05 Alusta
jilla tuntuu olevan ikävä jälkitinkimisen tapa. Kilometrejä ei ole vielä nimeksikään, mikä on helppo uskoa.
Toisaalta museotarkastuksen läpäisemiselle on hyvät perusteetkin. Ensin puhelimessa otetaan hinnasta löysät pois, minkä jälkeen matkataan autoa katsomaan paikan päälle. "Onko tällaisessa harrastamisessa
Edessä erillisjousitus poikittaisin tukivarsin, takana jäykkä taka-akseli pitkittäistuin, kierrejouset, 15" teräsvanteet
06 Kori
Itsekantava kaksiovinen teräskori, tavaratilan kansi saranoitu takalasin alapuolelta
07 Mitat
Pituus 436, leveys 158 cm, paino 995 kg
08 Suorituskyky
Huippunopeus 120 km/h
09 Valmistusmäärä
Yhteensä PV444: 196 004 kpl
10
01/11. Mitään muuta ei ole tarvinnut tehdä, enkä kyllä aiokaan", Jani sanoo.
Autonhankinnan filosofiaa
"Jos tarjoan autosta 40 000 kruunua, niin otan silloin tietoisen riskin asiasta jos olen tehnyt tarjouksen autoa näkemättä. ja kesk.) ja auton maahantuonti sekä tullimiehelle näyttö (oik.) sujuivat läpihuutojuttuna. Sen jälkeen aletaan huomauttelemaan vanhassa autossa olevista puutteista ja pientä korjausta kaipaavista vioista, ja yritetään saada hintaa vielä siitä alemmaksi", Jani pohtii kaupankäynnin ongelmia. Työyhteisössäkin ihmiset kysyvät, että mitä minä tuollaisella Volvolla teen. Vastasin rehellisesti, että en mitään", Jani sanoo.
01 Merkki ja malli
Volvo PV444 ES
02 Vuosimalli
1953
03 Moottori
"Monilla autonostajilla tuntuu olevan ikävä jälkitinkimisen tapa puhelimessa jo sovittua hintaa yritetään paikan päällä hilata vielä alemmaksi."
vähän autolla on käyttöä ollut", Jani sanoo. Venttiilit sylinterikannessa. "Rolf mietti ettei mittaristo voi olla toisella kierroksellaan, sen verran
vahannut sen huolellisesti sisältä ja ulkoa, samoin tietysti perushuollot kuten öljynvaihdot on tehty. Onko missään harrastuksessa toisaalta järkeä ei, ellei se tuota harrastajalleen mielihyvää. Kotimaassa Volvolla on käyty muutamassa tapahtumassa viime kesän lopulla, heti kilpien saamisen jälkeen. Ja näin minun mielestäni pitäisi toimiakin. Saarijärvellä ajetaan taas perinteiset Keski-Suomen Mobilistien talviajot, joihin Jani viime vuonna osallistui Volvo 144:llä, mutta tänä vuonna tähtäimessä on lähteä matkaan PV 444:llä. Volvonkin tapauksessa mies piti periaatteensa ja maksoi puhelimessa tinkimänsä hinnan
Volvoa ei oikein koskaan ole voinut tituleerata kovin rohkeaksi valmistajaksi, pikemminkin merkin imago on konservatiivisen turvallinen. Tuotekehitysosastolla tämä ei kuitenkaan näkynyt, sillä projektivaiheessa PV:n nokalle suunniteltiin jopa 8-sylinteristä kaksitahtimoottoria. Arvattavista syistä, ja kaikeksi onneksi päädyttiin tavanomaisempaan ratkaisuun. Kuvat: Volvo
Möykky-Volvon esihistoria
T
oisen maailmansodan aikaan Ruotsissa oli pullat kohtalaisen hyvin uunissa, välillä jopa kirjaimellisesti. Molemmat alkuperäiset jäivät konttorille, mutta lähetin Ruotsiin oikeaksi todistetut jäljennökset, joista selviää että auto on nyt täällä, samoin auton alkuperäiset rekisterikilvet. Ihan pystymetsästä miestä ei hommaan vedetty, sillä alun perin Volvolla työskennellyt Petterson oli hankkinut kannuksensa Excelsiorin moottoripyörätehtaalla Illinoisissa. Tuotanto alkoi viimein kunnolla helmikuussa 1947 vuoden 1944 aikana tehtyjen tilausten toimittamisella, eikä Volvo edes myynyt autoa pariin vuoteen, vaan yritti pärjätä vanhojenkin tilaussopimusten kanssa. Myyjä saattaa pelätä, että auto jää hänen nimiinsä ja papereihin kummittelemaan. Jani Nikula kertoo, että myyjälle kannattaa tehdä etukäteen selväksi, että paperi tarvitaan auton saamiseksi Suomen rekisteriin, ja myös sitten postittaa paperi takaisin Ruotsiin heti kun auto on saanut meillä uudet kilvet. Kuva: Jani Nikula
PV:N korien kuljetusta Göteborgissa avoimilla junavaunuilla, sekä Volvon vanha maalattu mainos pakettimalli 445:stä jostain 1950-luvun alusta. Uusien autojen tarve Euroopassa oli lakannut neljä vuotta aiemmin kuin seinään, eikä Yhdysvalloissakaan valmistunut henkilöautoja kovin suuria määriä, liikenevät metallivarat kun piti sijoittaa paksumpaan, panssariksi kutsuttuun peltiin. Tuohon aikaan Ruotsissa kuitenkin uumoiltiin sodan loppunäytöksen olevan lähellä. Myöhemmin Ruotsiin palattuaan hän oli ryhtynyt Fordin ja GM:n piirimyyjäksi. Tämä tosin piti tehdä pitkälti omin voimin, sikäli kun muun Euroopan kanssa ei kauppaa oikein voitu käydä. Suunnitteluryhmä oli erityisen ihastunut DKW:n vuonna 1931 esittelemään etuvetomallistoon, ja kaavaili hurjimmissa visioissaan moottorin sijoittamista jopa vaakatasoon huoltotöiden helpottamiseksi ikään kuin PV:n tilava ja avara konehuone nyt olisi tällaisia kummallisuuksia kaivannut.
Lopulta PV:n rakenteesta päätettiin tehdä hyvin tavanomainen: takavetoinen ja pystyyn asennetulla neloskoneella varustettu. Autoa ostettaessa myyjältä ei luonnollisestikaan - ole helppoa saada tingittyä mukaan myös ilmoitusosaa, joka kuitenkin vaaditaan, että auton saisi Suomessa rekisteriin. Jatkuvasti pienin askelin kehitettyä 444:sta valmistettiin vuoteen 1958 asti.
01/11
11. Konsultiksi projektia varten palkattiin Helmer Petterson. Vuonna 1943 göteborgilaistehdas Volvon ideapajassa alkoi kristallisoitua ajatus entisiä Volvon malleja pienemmän auton valmistamisesta. Jossain suhteessa PV oli kuitenkin merkille täysin uuden tyyppinen auto: sen kori oli nimittäin itsekantava. Kilvet ja paperit palautettiin sittemmin Ruotsiin, auton rekisteröintihistorian päättämisen helpottamiseksi. Sodan jälkeen perinteiset eurooppalaiset teollisuusmaat vielä korjailisivat tuhoja ja pystyttäisivät teollisuusinfrastruktuuria uudelleen, mikä tarkoitti että jos Volvolla olisi valmis automalli olemassa, se saisi vähintään 23 vuoden
etumatkan muihin nähden. Korin muoto lainasi erityisen paljon Pontiacin muotokielestä, mikä tietysti ei ole ihmeellistä Pettersonin Amerikan-historian tuntien samalla tavalla siipiautoaikakauden linjoja lainasi PV:n seuraaja Amazon. Länsinaapurin rekisteripaperit ovat kaksiosaiset: sininen osa on varsinainen tekninen osa, ja keltainen puolestaan vastaa meikäläistä luovaria eli ilmoitusosaa. "Täällä sekä Tulli että katsastaja leimaavat paperin sen merkiksi, että auto on tuotu Suomeen ja laitettu täällä asiallisesti rekisteriin. PV444 esiteltiin suurelle yleisölle prototyyppinä ensimmäistä kertaa syksyllä 1944. Seuraavan kevään metallityöläisten lakko hidasti tuotekehitystä, eikä päättyneen sodan jälkeisen alihankkijaverkoston uudelleenrakentaminen mainittavasti nopeuttanut auton markkinoille saamista. Ruotsalaisella rekisteröintijärjestelmällä homma on kuitenkin helppoa, kunhan myyjä ja ostaja ovat samalla aaltopituudella parista detaljista. Harva osaa käyttää tätä tekniikkaa hyväkseen, sillä paikalliselta Vägvärketiltä saa myös auton vientiä varten paperit, mutta se on käytäntönä paljon hankalampi", Jani Nikula toteaa.
PERILLÄ Suomessa, vielä alkuperäisissä kilvissä ja trailerilla. PV:stä piti tulla myös etuvetoinen. PAPERISOTAA
Vaikka käytettyjen autojen tuonti Suomeen on helpottunut takavuosien kekkoslovakialaisista ajoista, on niiden hakeminen ulkomailta edelleen vähän monimutkaisempaa kuin kotimaasta auton ostaminen. Kun muu Eurooppa kävi lävitse kansainvälisiä kovapanosammuntoja tuhoisin seurauksin, voitiin kansankodissa keskittyä oman hyvinvoinnin parantamiseen
Kuortti
Jari Tyyskä osti viime keväänä viittä vaille valmiin Lancia-projektin, josta hän sai pienellä työllä kasattua itselleen museorekisteröitävän yksilön. Ensimmäinen kesäkausi Betan omistajana kului ajo-ominaisuuksia tunnustellen, kulkupelin ominaisuuksiin tutustuen ja harrasteautotapahtumissa vieraillen.
01/11
13
Tehdas jopa romutti pari vuotta vanhoja autoja ja korvasi niitä uusilla, jotta huonosta maineesta päästäisiin. Fiathan osti Lancian vuonna 1969 ja Beta oli ensimmäinen Fiatin omistuksessa suunniteltu malli. Lisäksi auto kuuluu kakkossarjan yksilöihin, joissa alkuvuosien viat ja puutteet oli korjattu. Muut Beta-mallit jäivät pois
tuotannosta viimeistään 1984 Theman esittelyn myötä. Tästä huolimatta ainoastaan moottori oli Fiatin mallistosta. Samana vuonna Beta-sarja kasvoi vielä kolmiovisella monikäyttöversiolla HPE-monikäyttöversiolla. Hyväkuntoisen auton ymmärsi korjata talteen autoharrastaja Jan-Erik Hakalax, jolta auto siirtyi melko pian, vuonna 2004, köyliöläiselle Kauko
Laivaselle, joka on tunnettu Lanciaharrastajalle. Päätin soittaa Laivaselle ja kysyä, tietääkö hän jotakin tästä yksilöstä. Lisäksi vielä tuulilasi hajosi,
TEKNIIKAN maailma kehui koeajossaan (TM 1/78) kovasti Betan ajo-ominaisuuksia, mutta kalliin hinnan vuoksi Lancian sanottiin jäävän "ylen harvojen ulottuville". kakkossarjan autoissa ongelmat oli korjattu; käytettiin parempaa teräslaatua sekä ruostesuojausta ja korin rakennetta parannettiin. Myös Berlinaa uudistettiin sekä sisältä että päältä. Takana iskarikotelossa oli pari ruostepaikkaa, mutta pellit olivat täysin ehjät. Vitsailtiin, että sanat ruoste ja Lancia ovat synonyymejä. Lancia Beta Sedanin hinta oli 69 000 ja HPE:n 88 400 markkaa. Ensimmäinen maalaus epäonnistui ja kesti vuoden ennen kuin seuraava maalari otti auton työn alle. Vuodesta 1975 lähtien ns. Vuonna 1980 tehtiin viimeinen uudistus, ja Berlinan valmistus päättyi 80-luvun alkupuolella. "Laivaselle oli auton kanssa käynyt niin, että muutamaa ruostepaikkaa ja pientä paikkamaalausta suunnitellessa fiksaus lähti käsistä ja Timo Tillin sekä Jani Kivirannan avustuksella auto purettiinkin paljaaksi koko auton maalausta varten. Vuonna 1973 esiteltiin Beta Coupe ja sitä seuraavana vuonna puolestaan avoversio Spider sekä keskimoottorinen Beta Montecarlo, jonka pohjalta toteutettiin myös B-ryhmän ralliohjus Lancia Rally 037. Vuoden 2009 lopussa Suomessa oli rekisterissä 9 Betaa ja 1 Montecarlo, kun Lancioita oli rekisteröitynä kaikkiaan 615 kappaletta.
Projekti vaihtaa omistajaa
Tämän Lancian on uutena ostanut kokkolalainen Henrik Wentin, joka piti sitä kakkosautona aina vuoteen 2003 saakka. Teknisesti Beta oli monessa suhteessa aikaansa edellä. Berlinaa valmistettiin vajaat 200 000 kappaletta. Mittariin oli kertynyt 25 vuoden aikana ainoastaan 61 000 kilometriä. Laivanen kertoi, että hänelläkin olisi pois joutava projekti, jos kiinnostaisi." Auto ei ollut alkuperäiskuntoinen, mutta kylläkin hyvin säilynyt. Näitä "ykkössarjan" autoja vaivasivat pahat korroosio-ongelmat ja Lancia joutuikin pian ruostevikaisen auton maineeseen. Lancia Beta 2000 Berlina
Teksti ja kuvat: Lea Lahti
L
ancia Beta Berlina Sedan esiteltiin syksyllä 1972 Fulvian seuraajaksi. 14
01/11. Suomeen Betoja (Berlina, HPE, Spider, Coupe) tuotiin kaikkiaan noin 300 kappaletta. Vähäinen käyttö selittää osaltaan sen, että auto on säilynyt varsin hyvässä kunnossa. "Ostin tämän Laivaselta "melkein valmiina" projektina, kun hänelle iski uupumus auton laittoon ihan loppumetreillä usean harrasteajoneuvon ja päällekkäisen projektin takia", Jari Tyyskä kertoo. "Huomasin netissä myynnissä hyväkuntoisen alkuperäisen yksilön, mutta se oli poistunut myynnistä sillä aikaa kun pohdin, haluaisinko ostaa sellaisen
tain siitä syystä, että autossa istutaan aika korkealla. Kulmikas vaihdekepin nuppi ei istu käteen parhaalla mahdollisella tavalla tässä italialainen muotoilu on selvästi mennyt käytännöllisyyden edelle. Auto museotarkastettiin huhtikuussa 2010 maininnalla "harvinaisen hyvin säilynyt ja vähän ajettu Lancia". Edelleen tippui. Tyhjennän sen kuukauden välein", Tyyskä kertoo. Auto toimi kuitenkin kaikin puolin hyvin ja tuntui ihan tukevalta", Lancian nykyinen omistaja kertoo helpottuneena. Vaihdoin vielä paksummat öljyt ja aina vaan tippui, ei enempää kuin pari tippaa minuutissa, mutta kuitenkin. Pelkäsin, että jos vaikka kaikki puslat ovat menneet, niin mistähän niitä löytää. olin kaatanut mömmöt öljyn sekaan ja käynnistin moottorin, alkoi öljyä tippua. Pari viikkoa Tyyskä kasasi osia paikoilleen iltaisin, kunnes hän pääsi kokeilemaan ajamista. Tippoja tuli nähdäkseni kampiakselin stefasta, öljypohjan tiivisteestä ja kannen välistä. Kuvauspaikka on niin ikään laadukkaasti kunnostettu Kuortinkartano Etelä-Savossa.
01/11
15. Muotoillut etuistuimet antavat sivuttaistukea ja säädettävät niskatuet lisäävät matkustusmukavuutta entisestään. Heti, kun
Avara ja vakaa ajaa
Beta on sisätiloiltaan varsin avara ja näkyvyys autosta ulos on hyvä osit-
PELTIÄ kelpaa aukoa edestä ja takaa. Lasin mallin odottaminen vei vuoden ja valmistumisen odottaminen toisen vuoden. Siihen mennessä auto ei ollut tiputtanut mitään alle. Tavaratila on kauttaaltaan verhoiltu. Yhteenvetona voisi sanoa, että
Tippavikaa
"Koska auto oli seisonut niin pitkään, päätin tehdä pientä huoltoa ja Fortekäsittelyn. "Koeajo jännitti aika tavalla, sillä Kauko kertoi, ettei ole ajanut autolla muutamaa sataa metriä enempää ennen purkamista. Kääntösäde on yllättävän laaja ja auto on muutenkin hieman raskas käännellä: mutkaisen tien ajossa se ei ehkä ole ihan parhaimmillaan, mutta matkaajoon se sopii erittäin mainiosti hyvän suuntavakauden ansiosta. Kuvittelin sen kuuluvan asiaan: puhdistusaine tihkuu tiivisteen raosta pois", Jari kertoo moottorihuolista. Lancia on tukevan tuntuinen ajaa, mutta ohjaus on hammastanko-ohjaukseksi hieman epätarkka. ALKUPERÄISET Vaasan läänin kilvet ovat edelleen käytössä. Kierroslukumittari kuuluu kojelaudan varustukseen.
SISÄTILAT ovat avarat ja väljät. SÄÄDETTÄVÄN ohjauspyörän avulla kuljettajan ajoasento saadaan mahdollisimman mukavaksi. Kojelaudassa on paljon mittareita ja se vaikuttaa ensisilmäyksellä hieman sekavalta. Siististä konehuoneesta löytyy 20 astetta taaksepäin kallistettu nelisylinterinen Twin Cam, jossa on tehoa 119 hv. Vaihteisto on aika saman tuntuinen kuin esimerkiksi saman ikäisessä Talbotissa, vaihdekepin liikkeet ovat aika pitkät", kommentoi Antti Vähälä ratin takaa. "Vaihdoin uudet paksummat öljyt käytettyäni konetta puolisen tuntia. Rattia saa säädettyä korkeussuunnassa tämä ei varmaankaan ole ollut mahdollista monessa muussa samanikäisessä autossa. Laivasen into hyytyi, mutta se koitui minun onnekseni ja sain ostaa auton itselleni", Tyyskä kertoo. Panin vielä tiivisteiden elvytysaineen, joka auttoi ehkä vähän, mutta tippuminen ei loppunut kokonaan kuitenkaan. Takapenkkiläisille on omat raitisilmasuuttimet keskikonsolissa.
"Koeajo jännitti aika tavalla, sillä Kauko kertoi, ettei ole ajanut autolla muutamaa sataa metriä enempää ennen purkamista."
kun sitä irrotettiin maalausta varten. Kun rakenne on niin tyhmä, että pitäisi ottaa koko kone pois ennen kuin pystyisi edes öljypohjan tiivisteen vaihtamaan, tein auton alle ruuveilla kiinnitettävän kaukalon, johon tipat menevät. "Kytkin tuntuu nykyautomaiselta ja toimii pehmeästi
Tavaratila on kauttaaltaan verhoiltu ja äänieriste on myös konepellin sisäpuolella ja tulipellissä. Ovissa on kaksinkertaiset tiivisteet. Lancia Beta 2000 Berlina
TAKAA katsottuna pitkä loivasti taaksepäin madaltuva katto saa porrasperän näyttämään lähes coupelta. Tyyskä kuuluu muutamaan harrastekerhoon: Lancia Club Finlandiin, Club Alfa Romeo Finlandiin sekä Päijät-Hämeen Mobilisteihin. Olen mieltynyt niiden vuosien persoonallisiin käyttöautoihin, koska silloin tiettyjen autojen ajettavuus oli jo kehittynyt todella hyväksi. Ovien raot ja saumat ovat erittäin pieniä tämänkin päivän mittakaavan mukaan. Lancia on tuonut automaailmaan monia käänteentekeviä ratkaisuja, kuten
Suosikit 80- ja 90-luvulta
"Omat suosikkiautoni on tehty 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa. Betasta löytyy myös kaksoisajovalot ja lähivalojen automaattinen korkeussäätö. Sisältä löytyy etupenkkiläisille säädettävät niskatuet, takamatkustajille kyynärnoja ja säädettävät raitisilmasuuttimet." Tyyskä kertoo arvostavansa harrastamaansa merkkiä myös siksi, että. Beta-mallistoon kuului sedanin lisäksi Spider-malli sekä monikäyttömalli HPE.
ohjaus ja vaihteisto tuntuvat nykyautoon verraten tahmeilta, mutta aikakauttaan ajatellen Lanciassa on huippuhyvät ominaisuudet. Kun kysyn, onko suunnitelmia lisätä harrasteajoneuvokalustoa, hän vastaa: "Jos eteen tulisi oikein hyvä ja mahdollisimman alkuperäinen yksilö, eli esimerkiksi tehtaan maalissa oleva Lancia Gamma Coupe, viimeisten vuosimallien Alfa Romeo Alfetta GTV tai ensimmäisen sukupolven Fiat Croma, voisi nykyinen harrasteajoneuvo vaihtua johonkin näistä hieman tuoreemmista autoista. Rivakassa kiihdytyksessä huomaa kaksikurkkuiPIKKUFIKSAUKSEKSI aiottu projekti lähti käsistä ja Kauko Laivanen kunnosti ja maalautti Lancian vuosien 20042009 aikana. Ja kuitenkaan silloin sähköiset tehostajat ja elektroniset apuvälineet eivät vielä olleet laimentamassa ajofiiliksiä", Tyyskä hehkuttaa. Lancian lisäksi hänen kotitallistaan löytyy myös vuosimallin 1989 Alfa Romeo 164. (kuvat Kauko Laivanen)
sen kaasuttajan hieman epätäydellisen toiminnan: kiihdytyksessä tuntuu pieni viive ja nykäisy, kun toinen kurkku aukeaa.
itsekantavan korin, erillisjousituksen (Lambda 20-luvulla), V6-moottorin (Aurelia 50-luvulla) ja kaksoisahtamisen (Delta S4 80-luvulla).
Edistyksellisiä ratkaisuja
Vaikka Beta Berlina edusti Lancian tavallista perheautomallistoa, siitä löytyi edistyksellisiä, aikakaudelleen jopa ainutlaatuisia ratkaisuja. Samoin meluttomuus, koska 90-luvulla pyörät ja sitä mukaa rengasmeteli taas suurenivat. Betan omistaja luettelee hetkessä pitkän listan ajokkinsa edistyksellisestä tekniikasta: "Aikana jolloin auton keula oli tavallisesti muotoiltu pystysuoraksi tai "väärin päin", on Berlinassa keula käännetty nykytapaan viistoon, jotta ilmavirta painaa keulaa tiehen eikä nosta sitä. Loppumetreillä projektiuupumus iski ja auto siirtyi uudelle omistajalle viimeistelyyn ja ajoon Pertunmaan Kuorttiin. Autossa on tehokas Twim Cam -moottori yhdistettynä viisinopeuksiseen vaihteistoon ja etupyörävetoon, levyjarrut ovat jokaisessa pyörässä ja takaripustuksena monivarsituenta. Tietenkin sillä edellytyksellä, että Beta saa jatkossa jostakin hyvän kodin. Moottorin teho riittää hyvin normaaliajoon vielä nykypäivän liikenteessäkin, isossa moottorissa tuntuu olevan voimaa riittämiin. Uskoisin, että harrastekaluston lukumäärää en kasvata tulevaisuudessa."
16
01/11
Omapaino 1140 kg
08 Suorituskyky
Huippunopeus 175 km/h, 0-100 km/h 10,5 s
01/11
17. Suurin teho 119 hv/5500 rpm, vääntö 171 Nm/2800 rpm
04 Voimansiirto
Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin, kuiva yksilevykytkin, etuveto.
05 Alusta
Erillisjousitus kierrejousin, monivarsituettu taka-akseli, kallistuksenvakaajat edessä ja takana, levyjarrut jokaisessa pyörässä
06 Kori
Itsekantava neliovinen teräskori.
07 Mitat
Pituus 430, leveys 171, korkeus 140, akseliväli 254 cm. puristussuhde 8,9:1, sylinteritilavuus 1995cm3. Kahdella kannen yläpuolisella nokkaakselilla varustettu kevytmetallikansi, kaksi venttiiliä / sylinteri. 01 Merkki ja malli
Lancia Beta
02 Vuosimalli
1978
Beta Berlinasta löytyy pitkä lista edistyksellisiä, aikakaudelleen jopa ainutlaatuisia teknisiä ratkaisuja.
03 Moottori
Nelisylinterinen rivimoottori edessä poikittain (kallistettu 20 astetta taaksepäin)
Facelin pajalla muovattiin myös Simcan arkisesta Arondesta tyylikäs Oceane yksi sellainen löytyy nykyisin Lahdesta.
Lahti
18
01/11. Kesäpäivän
pääskynen
Simca Aronde Oceane ´60
Pariisilainen Facel tuli tunnetuksi erikoisista autokoriluomuksistaan, joista julkkisten suosioon noussut, Chrysler-tekniikkaan perustunut FacelVega lienee nykyisin tunnetuin
01/11
19
Simca Aronde Oceane
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
1
960-luvulle tultaessa Simca automerkkinä oli voimissaan ja sen hinnat alkaen -malli Aronde suomalaisliikenteessäkin kohtalaisen yleinen ajoneuvo. Hänen ensimmäinen
20
01/11
Joka kohdasta paranneltu
Vaaleankeltaista Oceanea katsoessa saattaa siitä olla tunnistavinaan joitain perus-Arondelle ominaisia piirteitä, vaikka korin pintapelleistä mikään ei olekaan lähtökohtansa kanssa vaihtokelpoinen. Niiden tarkoituksena oli varmasti myös nostattaa lopulta melko arkisen Aronden haluttavuutta. Niistä ei omistaja pystynyt luopumaan, koska katsoi niiden kuuluvan ehdottomasti laanilla makaavaan Oceaneen. Kun vuonna 1960 runsas 175 000 tavallista Arondea lähti tehtaalta maailmalle, vain 1 817 yksilöä toimitettiin Facelin peltisepille jatkojalostukseen. Kun koria. Innostus Simcoihin harrasteautoina lähti Juhalla vuonna 1987, kun kaupat syntyivät autohamsterina ja kait paremmin tangolaulajalegendana tunnetun Esko Rahkosen kanssa perin erikoisesta 1952 Simca 8 Sportista. Juhan hakiessa ensimmäistä
Simcaansa laanilta kyseli hän vannekasoissa olleita toisia Simcan pinnavanteita Sportiin. Mutta kuinkas ollakaan kun Juha tuli seuraavalla kerralla ostamaan peltivanteista Oceanea, eivät pinnavanteet yllättäen enää kuuluneetkaan siihen. "Jo silloin kun mentiin ostamaan sitä ensimmäistä, minä kiinnitin heti tähän huomion ja olisin halunnut sen", muistelee Arja ja jatkaa: "No sehän haettiin sitten seuraavalla kerralla." Vaikka tangolaulaja on jo siirtynyt kepeämmille laulumaille, monenkirjavat tarinat Esko Rahkosen autonhakumatkoista ja -kaupoista elävät vielä vahvasti. Vanhat rekisteritiedot juoruavat auton olleen ABM229-kilvin viimeistä kertaa Raimo Elglandin nimissä Helsingissä. Rahkonen tuskin ajeli sillä ja Juha muistelee, että se olisi ollut 80-luvulla kaupan Lahdessa Hirsimetsäntien autoliikkeessä, josta se olisi laanille päätynyt. suomiauto ja mikä ei, mutta kyllä tämä jo 70-luvulla oli täällä liikenteessä", päättelee omistaja historiasta.
Simca-kaupoilla Rahkosen laanilla
Lahden Ahtialassa asustavan Juha Suomen tallista löytyy yksi näistä vuonna 1960 Facelin pajalta avoautona maailmalle lähteneistä Aronde Oceaneista. "Paha sanoa mikä on ns. "Silloin minua ei tää avoauto oikeestaan kiinnostanut yhtään", muistaa Juha.
Vaikka tangolegenda on jo siirtynyt kepeämmille laulumaille, monenkirjavat tarinat Esko Rahkosen autokaupoista elävät vielä vahvasti.
Etu- ja takapäästään alumiinista ja keskiosaltaan teräspeltikorista 8 Sport Coupea hakiessa nyt jo myyttiseksi paikaksi nousseelta Rahkosen laanilta kiinnittyi ostoksilla mukanaolleen Arja-vaimon huomio alueella olleeseen Oceaneen. Pienet valmistusmäärät kielivät selvästi, että varsinaisista erikoismalleista oli kyse jo tuolloin. Kaikkiaan sadoin tuhansin valmistetusta perus-Arondesta pieni osa kiikutettiin vuosittain käsittelyyn Facel-koriverstaalle, jossa korisepät loihtivat neliovisista kovakattosedaneista kuvankauniita Plein Ciel -nimellä markkinoituja coupeja sekä Oceane-nimen saaneita avoautoja. Vakavissaan sellaisen hankintaa ei tavallisen perheauton tarvitsija edes harkinnut, sillä käsityönä valmistetut erikoisautot kiipesivät hintaluokaltaan useita pykäliä korkeammalle.
Simcansa se ei ole, vaikka parikymmentä vuotta on tämäkin jo miehen hallussa ollut. Avoautoyksilönsä vaiheita Juha ei ole selvitellyt kovinkaan kauas. Juha kehoitti Rahkosta muistelemaan sanomisiaan tarkemmin, ja lopulta pinnavanteet lähtivät avoauton matkassa uuteen kotiin
Muutoksella ratti on saatu tulemaan loivemmassa kulmassa perusmallia taaemmaksi istutetun kuskin hyppysiin. Hallintalaitteet ovat Aronden vakiotavaraa mutta panoramatuulilasi löytyy vain FacelSimcoista.
ryhdytään tarkastelemaan lähemmin, löytyy luukkujen alta muutostyön jälkiä. Perus-Aronden etupenkit on kiinnitetty Oceanessa taaemmas ja verhoiltu nahalla. Keinonahkaverhoillut ovipahvit olivat sen sijaan kestäneet aikaa paremmin ja ne ovat edelleen alkuperäiset.
Erikoista ergonomiaa
Hallintalaitteet ovat pitkälti Aronden kanssa yhteneväisiä, joskin ohjauspyörä on verhoiltu nahalla loisteliaamman tuntuman aikaansaamiseksi. "Kyllä tämä koriltaan on hiukan vetelä", toteaa Juha ratkaisusta. Ykkösvaihteen synkronoinnista Juha ei osaa sanoa muuta kuin että enää sitä ei ainakaan ole. Kaukovaloille vaihdetaan jalkakytkimellä. Myöhemmin sekin muuttui pelkäksi koristeeksi.
TAITAVAMPI autontunnistaja keksii mallin bensakorkin pääskysestä.
01/11
21. Etsiessään tietoa autostaan netistä on Juha törmännyt kuvaan, jossa Aronden korit odottavat Facelilla leikkelyvuoroaan. Veglian nauhamittarista voi seurata nopeutta ja bensan määrällekin on viisarinsa. Alkuperäinen ohjausakselin reikä tulipellistä on paikattu pellinpalalla ja uusi läpivienti on leikelty hiukan sen alapuolelle. Vilkkuviikseä ei ole vaan suuntamerkki annetaan rattiputken päällä olevasta pienestä nappulasta. Pikkuruinen lämpömittari kojelaudan oikeassa laidassa näyttää jälkiasennukselta mutta ei ole sitä. Auton kangaskatosta oli juuri sen verran jäljellä, että riepu riitti malliksi samaiselle verhoiljalle, joka ompeli myös uuden katon. Pari muuta nappulaa akselissa ohjaavat lämppärin puhallinta ja lasinpyyhkijöitä.
Vasemmalla on valojen vipu, josta pyörittämällä tulee vain toisen puolen parkkivalot, ja vetämällä vivusta voi palavien parkkivalojen puolta vaihtaa. Töötti on metka rautalankakiekura rattiputken alla, josta vetämällä voi kehoittaa muita väistämään. Alkuperäiset
nahat penkeissä oli menetetty, joten tuttu verhoilija ompeli uudet hieman alkuperäistä ohuemmasta huonekalunahasta. Facelilla korista on saksittu joutava pois ja lattian alle on hitsattu X-runkoa muistuttava vahvike, jonka tehtävänä on jäykistää reilusti muuteltua itsekantavaa koria. Radiona Simcassa oli aiemmin ASA, mutta kun se lakkasi soimasta, korvasi Juha sen 60-lukuisella ja soivalla Blaukkarilla. Myös takakontista löytyy korimuutosten selviä jälkiä. Seuraava pyöräytys saa molemmat puolet palamaan ja lisää vispaamalla saa jo ajovalojakin. Oikealle kädelle puuhaa tuovat rattivaihteet, joita on neljä. OCEANE on rehellinen 2-hengen avoauto ilman alimitoitettuja takapenkkiviritelmiä
Simca Aronde Oceane
Harrasteautotapahtumissa suhteellisen harvinainen auto herättää usein kysymyksiä, varsinkin kun korissa ei ole mallimerkintöjä.
22
01/11
Teho 57 hv/5200 rpm
04 Voimansiirto
4 vaihdetta ja pakki, valitsin ohjauspylväässä, takaveto
05 Alusta
Edessä kierre- ja takana lehtijouset, rumpujarrut
06 Kori
4-ovisesta sedanista muutettu 2-oviseksi avoautoksi. Neljäskin merkin edustaja, takamoottorinen 1000 Coupe ehti perheessä olemaan, mutta se tuli taannoin vaihdettua farmari-Pyhimykseen. Kansiventtiilit. Joka kesä Simca on kuitenkin liikuntaa saanut. "Mikään raketti se ei ole", kuvailee omistaja suorituskykyä.
Tullessaan Juhalle alkujaan kermanvärinen Simca oli ylimaalattu harmaaksi ja koriltaan suhteellisen ruosteeton. Harrasteautotapahtumissa suhteellisen harvinainen auto herättää usein
olla yksi niistä. Pyöräilypuolelta mahdollista vapaaaikaa tulee jatkossa nakertamaan ´74 125-kuutioinen Kawasaki, Englannista haettu 500-kuutioinen Matchless sekä viimeisimpänä nettihuutokauppaostoksena Saksasta hankittu uudempi Bemari.
01 Merkki ja malli
Simca Aronde Oceane
02 Vuosimalli
1960
03 Moottori
4-sylinterinen vesijäähd. Jaakkoisä pyöritti tuolloin omaa autopeltikorjaamoaan, mikä helpotti osaltaan harrasteen aloitusta. "Mikään raketti se ei ole", kuvailee omistaja autonsa suorituskykyä.
kysymyksiä, varsinkin kun korissa ei ole mallimerkintöjä. Kun kuvaamme autoa Alasenjärven rannalla, ohikulkeva pariskunta aloittaa keskustelun kehumalla hienokuntoista Triumph Heraldia, ja Juha korjaa tottuneesti merkin oikeaksi niin kuin on joutunut tekemään lukuisia kertoja aiemminkin.
Avoautolla alkuun
Autojen kanssa pelaamisen Juha aloitti jo ennen ajokortti-ikää. ERIKOINEN kori kätkee sisäänsä Simcan vakiotekniikkaa. Vähäisten hitsausten lisäksi korissa oli jonkin verran oikomistöitä. Visulahdessa suoritetun kannenkiristyskorjauksen jälkeen päästiin jälleen jatkamaan ja ajamalla tultiin kotiinkin. Italiaanoa seurasivat Escort Sport, Capri 3000, pari pikku-Fiatia ja GTJ-Alfa. Kerran reissulla Simca vuoti vesiään sillä seurauksella, että kansipahvi paloi. Paino 990 kg
08 Valmistusmäärä
(1960) Plein Ciel -coupet ja Oceane-avoautot yhteensä 1817 kpl
01/11
23. Pellin alla lymyää Aronden 1,3-litraista perustekniikkaa, jonka 60 hevosvoimalla tulee toimeen. Kun helmikuussa 1975 tuore ajokortti oli taskussa, kasikympin lätkä koristi ensiautoksi kohtuullisen harvinaisen ´64 Fiat 1500 Cabrioletin takalasia. Juha arvioi, että todellisella ostajalla pitäisi olla erityisiä syitä hankkiessaan Oceanen kaltaista autoa, erikoisuuden tavoittelu saattaisi
JUHA Suomen Simcoista Aronde Oceane on kuin tehty rannalle ajoon.
Haaste autontunnistajalle
Vuonna 1992 museorekisteröidyn Oceanen kilometreistä ei Juha Suomella ole aavistustakaan edes itse ajamiaan kilometrejä hän ei ole kirjannut ylös. Olisiko konepellissä lukenut alun pitäen Aronde vai Oceane, hän ei osaa varmaksi sanoa, mutta kirjainten reikiä ei nykyisellään enää ole. Pisimpiä reissuja ovat olleet Suur-Saimaan Ympäriajot, jotka Oceanella on kierretty monet kerrat. Joskus on hintaa häneltä udeltukin, mutta yläkanttiin heitetty vastaus on toistaiseksi katkaissut neuvotteluyhteyden. Kangaskatto
07 Mitat
Pituus 422, leveys 157, korkeus 133, akseliväli 244 cm. Itsekantavaa rakennetta vahvennettu lattiapellin jäykistein. Aronde Oceaneen ei ole niin voimakkaita tunnesiteitä syntynyt, etteikö Juha voisi kuvitella siitä joskus luopuvansa. 70-luvun lopussa Juha tuli hankkineeksi Alfa Romeo Spiderin, joka on ainoa auto, jonka hukkaaminen on jälkikäteen joskus harmittanut. Poraus 74, isku 75 mm, tilavuus 1290 cm3. rivimoottori edessä pitkittäin. Mikään maan ainut ei Oceane ole, ja Juhalla on tiedossa yksi joka on ollut työn alla Tampereen suunnalla, ja kaupan on ollut myös toinen, peräpäästään kolaroitu yksilö. Kaikki kiiltävä koristeosa korissa on edelleen samaa kuin hankintahetkellä, mutta joitakin tekstejä Juha epäilee korista puuttuvan. Juhan kokoelmaan kuuluu nykyisin 8 Sport Simcan ja Oceanen lisäksi sen coupekorinen sisarmalli ´58 Plein Ciel, niin ikään Rahkosen laanilta haettu ja toistaiseksi aloittamaton projekti
Valmistujaislahja
Volkswagen 1500 ´68
"Vähän käytetty Volkkari on monelle ihmiselle ensimmäinen auto. Elina Hankiolan valmistujaislahjakseen saama vuosimallin ´68 Kupla on hänen ensimmäinen autonsa ja vielä varsin vähän käytetty.
24
01/11. Muun muassa siksi, koska käytettyä Volkkaria ei kerta kaikkiaan voi valita väärin." Näin mainosti VW-Auto 60-luvulla
Nastola
01/11
25
Niissä tapauksissa kun perittävää on, mutta perikuntaa ei laisinkaan, jää maallinen mammona valtiolle. Volkswagen 1500
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
J
oillekin ihmisille omasta autosta luopuminen voi olla asia, jota ei tahtoisi mielellään kohdata. lienevät riittäneet, olihan vanhahtavaa Ensimmäistä rekisteriotetta lukuun perusratkaisua vielä päivitetty puoottamatta auton aukoton dokumentleentoista litraan kasvaneen moottorin tinivaska kertoon herra Karlssonin lisäksi pykälän moderneimmilla korajaneen puolessatoista vuodessa
26
01/11. Kupla oli noussut jo tuolloin monin paikoin esihistorial- muutamaa vuotta aiemmin Suomen lisia ratkaisuja, mutta jos sen tarjomyydyimmäksi automalliksi ja avajaisamat ominaisuudet riittivät asiakkaal- vuonna liike mainosti Keski-Uusimaale, oli se varmasti hintansa arvoinen lehdessä jo sadannentuhannennen hankinta. Vaikka tarve autolle olisi jo jäänyt ja ajotaidotkin päässeet pahemman kerran ruosteeseen, koska tahansa lähtövalmis, tuttu ja luotettava auto tallissa on itseisarvo sinänsä. Kupla edusti samana keväänä. Karlssonin kohdalla ne Kuplan saapuneen maahamme. Näin kävi myös juttumme upeassa alkuperäiskunnossa olevan ´68 Kuplalle, josta tuli realisointinsa
jälkeen nastolalaisen Elina Hankiolan valmistujaislahja.
keaselkäisillä etupenkeillä, kojelautaan liitetyllä ja turvallisuuden tuntua lisäävällä sporttikehyksellä, 12 voltin Uusi Kupla Lennosta sähköjärjestelmällä sekä etupyörien Kun Espoon Martinlaaksosta kotoisin levyjarruilla. Kun siihen kaikkien kohdalle joskus tulevaan viimeiseen lähtöpäivään ei tarvitse pakata mitään mukaan, jää perikuntien jaettavaksi se mitä elämänsä aikana on kukin saanut kokoon kasattua. ollut Ole Karlsson osti harmaan Tuolloin vielä VW-Auto Helsinkitonniviissatasen Kuplansa nykyisestä Lento -nimellä tunnettu uusi autoVolkswagen Center Airportista, oli kauppa oli aloittanut kuplakaupan maailma hiukan toinen
Elinalla taasen oli jäänyt omat lämpimät muistot Kuplista lapsuudestaan.
01/11
27. Merkki ja malli olivat tarkoitukseen sopivat, sillä Petrillä itsellään on pitkää volkkaritaustaa niin harrasteautoilu- kuin kiihdytyskisapuoleltakin. Tonniviissatasen varusteluun kuuluivat korkeaselkäiset penkit sekä kojelaudan musta sporttikehys. Leipätöinä päivät kuluvat Volkkaria edustavalla Laakkosella korjaamopäällikkönä. Tähän viittaa seuraava huoltomerkintäkin 57 000 kilometrin kohdalta, joka on päivätty oviaukon öljynvaihtotarraan vasta kesäkuussa 1996! Hylättynä auto ei kuitenkaan yli 20 vuoden jaksoa tallissa viettänyt vaan katkeamaton katsastusleimojen sarja lukuisissa rekisteriotteissa kertoo, että vaikka ei omistaja autoaan enää juuri tarvinnut, katsastutti hän sen säännöllisesti joko itse tai loppuvaiheessa tutun talonmiehen toimesta. Aiemmin erillinen bensamittari oli integroitu mittariin.
Juuri oikeaa merkkiä
Kuplan nykyisen omistajan mies, Petri Hankiola, sai kuulla autosta ensimmäistä kertaa pyöräilykaveriltaan, joka lakimiehenä sai hoitaakseen
PERUSRATKAISUT pysyivät samoina koko Kuplavolkkarin tuotannon ajan, mutta joka vuosi autoon tehtiin pieniä parannuksia. Paanasella kertyi kilometrejä vajaan kymppitonnin vuosivauhtia, kunnes viidenkympin huollon jälkeen vuonna 1975 se lienee suorittanut suurimmalta osaltaan omistajansa sille varatut tehtävät. Petrille tieto osui juuri sopivaan saumaan, sillä hän oli pohtinut päänsä puhki Elina-vaimolleen sopivaa ja jotain tavallisuudesta poikkeavaa val-
mistujaislahjaa. Kun perunkirjoituksessa todettiin ettei perillisiä ole, jäi hänen tehtäväkseen realisoida niin irtain- kuin kiinteäkin omaisuus, joten Kuplankin oli lähdettävä. Vuoden 1975 jälkeiset minimaaliset kilometrit ja lämmin ja turvallinen talli saivat Kuplan säilymään lähes muuttumattomana vuoteen 2008, jolloin sen omistajan kohdalla kilometrit tulivat täyteen.
RÄVÄKÄN punainen verhoilu on kunnoltaan virheetön. Siltä osin ajelu oli hänelle riittänytkin, sillä jo seuraavana päivänä on auton uusi ja pitkäaikaiseksi omistajaksi jäänyt Lauri Paananen hakenut Kuplalle vakuutuksen ja paria päivää myöhemmin, 8.5.1970, rekisteröinyt ja katsastanut auton ZOY20-kilvistä helsinkiläisiin AXP 52-kilpiin. Koneen kasvanut teho toi lisää vauhtia ja nopeusmittarin näyttökin oli nostettu 140 km/h saakka. Ensimmäisten ja viimeisten Kuplien osista ei ainutkaan taida olla enää vaihtokelpoinen keskenään.
omistajan perunkirjat. Katkeamaton katsastusleimojen sarja kertoo, että vaikka autolla ei 20 vuoteen juuri ajettu, siitä pidettiin säntillisesti huolta.
16 101 kilometriä tuodessaan autonsa viidentoistatonnin huoltoon myyjäliikkeeseen. Uudet rekisterikilvet kustansivat tuolloin seitsemän markan leimaveroineen yhteensä 23 markkaa, mutta eivät vuotta kohden ole tulleet kalliiksi, sillä ne ovat olleet autossa nyt jo 40 vuotta
Silti ostoksen hämmästyttävän hyvä kunto selvisi hänellekin vasta jälkikäteen. Niinpä järkevintä oli hyväksyttää se museorekisteriin. Ilman tarkastajan pätevyyttäkin on Elina Hankiolan Kuplasta helppo sanoa sen olevan jonkinlainen säilymisihme. Varmuuden vuoksi hän tarkisti vielä vaimoltaan, kelpaisiko tylsän värinen valmistujaislahja, jolloin asian todellinen juoni paljastui Elinallekin.
Positiivinen yllätys
Kuolinpesää hoitanut lakimies ei itse vanhalle Volkkarille paljoakaan arvoa laskenut, ainakaan verrattuna samasta pesästä realisoitavaksi jääneeseen asuntoon. Autosta tuli lopulta neljä tarjousta ja niistä korkeimman tehnyt Petri sai haluamansa. Mutta kaikkialta edelleen alkuperäismaalissaan olevan auton hienoutta se ei vähennä, jopa päinvastoin. Ulkokuoren pieni patina kertoo auton osuneen hiukan joka kulmaltaan johonkin jälkiä jättäneeseen. Petri kuitenkin halusi, että asia hoidetaan asianmukaisesti, jotta menettely kestäisi päivänvalon tulevaisuudessakin. Hän kuitenkin vihjaa, että tonneista puhuttiin, ei satasista. Petri tunnustaa, että autoa ostaessaan hän kokeneena harrastajana tunnisti heti, että muutamasta pikkukolhustaan huolimatta kyseessä on hyvä yksilö. Autoa noutaessa sen uudet omistajat saivat kuulla Kuplaa jo vuosia katsastuksessa käyttäneeltä talonmieheltä sen edesmenneen omistajan tarkasta autonpidosta.
KUN Kupla mallina ei enää edustanut tekniikan terävintä kärkeä, osattiin seikka kääntää mainonnassa vain eduksi. Ekman oli epäileväinen, sillä täysin moitteettomia autoja tarjotaan tarkastukseen aika harvakseltaan. Myös bensiinin olisi pysyttävä vähintään 91-oktaanisena. Ilmeisen uutena etupuskuriin ruuvattuihin lisävaloihin löytyy Hella Le Mans -suojapussukat, ja hansikaslokerossa on autoon hankittu lukollinen bensatankin korkki käyttämättömänä alkuperäispakkauksessaan. Auto oli öljyn- ja tulppien vaihdon sekä pesun jälkeen sellaisenaan tarkastuskunnossa, mutta pientä varustelua siihen lisättiin, kun paikalleen asennettiin samasta
tallista löydetyt vanteiden koristekehät sekä kattoteline. Kokeneena tarkastajana Autohistoriallisessa Seurassa toimiva Berndt W. Uutena kyytiin nostettu Fuldan 4-kankainen 5.60 15" -vararengas on paikoillaan aivan kuten puhtaassa työkalupussukassa olevat työkalutkin. Bensaluukun sisäpuolella virheettömänä säilynyt tarra opastaa rengaspaineissa eri mittayksiköin sekä muistuttaa lisäämään painetta, jos autolla ajetaan moottoritieajoa. Matkamuistoiksi luokiteltavien pikkukolhujen korjailuissa saattaisi autosta menettää jotain hyvin olennaista ja arvokasta. Eikä vararenkaan kupeessa oleva Bilstein-tunkkikaan vaikuta poistuneen koskaan paikoiltaan. Tallissaan pölykerroksen alla nukkuvaa Kuplaa syynätessä kyseli Petri vaimonsa mielipidettä näkemästään, johon Elina vastaamaan: "Ihan kiva mutta onpa tylsän värinen." Petri jatkoi utelua, haluaisiko vaimo Kuplan autokseen ylipäätään eikä ajatusta huononakaan pidetty. Kuplaa tarkastukseen tarjotessaan Petri kertoi puhelimessa, että autossa ei ole paljoakaan tarkastettavaa, niin hyvä se on. Kaikkialta henkii räpeltämättömyys ja autoon sisälle istuessa voisi virheettömästä vaikutelmasta päätellä sen tulleen työnnetyksi museoon heti valmistuttuaan. Renkaina alla ovat kauniit Continentalin ristikudosrenkaat, jotka Petri arvioi autoon asennetun ennen vuotta 1975, jolloin auto oli vielä aktiiviajossa.
28
01/11. Kun muiden merkkien oli alati uudistettava mallistojaan, Volkswagenin mainoksissa touhulle vain naureskeltiin.
Arvokasta patinaa
Kuplan hankinnan jälkeen oli itsestään selvää, ettei sen käyttö tulisi paljoakaan lisääntymään. Volkswagen 1500
Kun Petri pyysi Elinaa mukaansa vilkaisemaan erästä talliin unohtunutta Kuplaa, luuli tämä asian liittyvän Petrin töihin kuten tavallista.
Kun Petri pyysi Elinaa mukaansa vilkaisemaan erääseen talliin unohtunutta Kuplaa, luuli tämä autoasian liittyvän Petrin töihin kuten tavallista. Etuluukun alla vallitsee sama koskemattomuuden vaikutelma. Paikan päällä hän auton kierrettyään ja kerran sisälle kurkattuaan totesi kuitenkin Petrin olleen oikeassa
Pariskunta suunnittelee kuitenkin osallistuvansa ensi kesänä Ruotsissa pidettävään Bug Run -tapahtumaan ja asettavansa auton siellä Classic-luokkaan näytille. Huoltokohteiden tarkastusta markkinoitiin hienolta kuulostavana diagnosointina ja Kuplan sytytyskin säädettiin kohdalleen nyt uudenlaisella testauslaitteella. Isku 69, poraus 83 mm. Petri kertoo vuonna 1975 Volkkarilla lanseeratun kokonaan uudenlaisen huoltokäytännön, jossa kaikki huoltokohteet käytiin läpi nyt uudelleen laadittujen järjestemällisten ohjeiden mukaan. Takana rumpu- ja edessä levyjarrut
06 Kori
Kantavaan pohjalevyyn pultattu kaksiovinen kokoteräskori
07 Mitat
Pituus 407, leveys 155, korkeus 150 cm. Muuten ajelut ovat rajautuneet pääasiassa kotikulmille. Ajot ovat Hankioloilla jääneet Kuplallaan varsin vähiin. UUDEN Kuplan ostaja sai ajella ilman huolta yllättävistä korjauskustannuksista, sillä käyttöohjekirjan lisäksi mukaansa sai vielä korjaustöiden ohjehinnaston.
MOOTTORI on alakerraltaan yhtenevä rinnalla tarjotun 1,3-litraisen kanssa, mutta porausta oli kasvatettu 77 millistä 83 milliin. Lämmin suhde näihin koppakuoriaisiin on kuitenkin peruja jo lapsuudesta.
Kuplia valmistettiin Saksan lisäksi lukuisissa maissa ja maanosissa, myös Suomessa. On varsin todennäköistä, että Elinan Kuplan hienoa alkuperäiskuntoa
tullaan hämmästelemään vielä pitkään, sillä suurimman osan ajastaan se viettää volkkarikaupan maskottina, jossa sen ympärille kerääntyy usein asiakkaita kertaamaan omia kuplailumuistojaan. New Beetle ei Elinassa juuri tunteita herätä, vaikka se ensinäkemällä joskus haluttavalta vaikuttikin. Muista kaupan autoista poiketen siinä on hintalapun paikalla maininta, että yksilö ei ole myynnissä. Salossa järjestettyihin Elinan valmistujaisjuhliin se toki ajettiin vieraiden hämmästeltäväksi, ja kerran on pariskunta käynyt sillä Helsingin Kaivopuistossa kahvilla. 21 500 000 kpl
01/11
29. Tilavuus 1493 cm3, puristus 7,5:1. Paino 760 kg
08 Suorituskyky
Huippunopeus 125 km/h
09 Valmistusmäärä
ELINA Hankiolan valmistujaislahjakseen saamasta Kuplasta tuli hänen ensimmäinen autonsa. Kupla ei ole Hankiolan perheen ainoa harrasteajoneuvo vaan pari pappamopoakin tallista löytyy. Lisävalot lienee asennettu jo uutena.
Terveen paperit
Auton takasivulasissa oleva tarra vakuuttaa auton olevan kunnossa. Elinan ajatuksena onkin, että auto vaihtaa omistajaa seuraavankin kerran vasta perunkirjoitusten jälkeen.
01 Merkki ja malli
Volkswagen 1500
02 Vuosimalli
(Typ 1)
1968
03 Moottori
4-sylinterinen ilmajäähdytteinen bokserimoottori takana pitkittäin. Teho 44 hv/4000 rpm, vääntö 10,2 kpm/2000 rpm
04 Voimansiirto
4-vaihteinen pakkosynkronoitu vaihteisto
05 Alusta
Kantava pohjalevy, jossa vääntövarsin jousitetut heiluriakselit. Myös pari kymmenystä kovempi puristus nostivat tehon jo 44 hevosvoimaan.
ETULUUKUN alla on kaikki kuin mainoskuvissa: tunkki ja varapyörä paikoillaan ja työkalut pussissaan. Kokonaistuotanto (1938-2003) oli yhteensä n. Kerran koeajossa ollut retroauto on kuoriaan lukuun ottamatta kuitenkin tunnoton nykyauto
Pakettifarmari
Autobianchi 500 ´62
30
01/11
Pekka Saarnon tallista löytyy tällainen muuntautumiskykyinen Autobianchi.
Tuusula
01/11
31. Italialainen Autobianchi valmisti Fiat 500 -farmarin pohjalevylle hiukan loisteliaampia versioita pienestä farmariautosta. Suomeen tulleet yksilöt ovat suurimmaksi osaksi olleet umpikylkisiä pakettiversioita, jotka vasta täällä ikkunoitiin valoisammiksi
Vuonna 1985 auto rekisteröitiin kunnostettuna takaisin liikenteeseen, mutta kuten suutarin lapset tapaavat
juoksennella paljain jaloin, Kirsin auton kohdalla kävi jokseenkin samoin. Autobianchi 500
AUTOBIANCHIN hienostuneenpi muotoilu sai näyttämään sen hivenen sisarmalliaan Fiat Giardinieraa isommalta.
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
A
utobianchi ei automerkkinä ollut varsinaisesti Fiatin kilpailija, sillä Fiat oli itse yksi sen omistajista ja toimitti merkille tarveaineet pikkuautojen valmistukseen. Pekka Saarno vihjasi jo tuolloin, että jos omistajan innostus jatkaa Autobianchin kanssa on alamaissa, hän olisi kyllä kiinnostunut sen ostamisesta. Tästä huolimatta merkki valmisti myös erittäin ankeita umpikylkipakuja, joita halvemman veron turvin tilattiin Suomeen täällä myöhemmin ikkunoitaviksi ja takapenkitettäviksi.
Konevaivaisena rompetorilta
Tuusulalaisen Pekka Saarnon tallista löytyvän Autobianchin alkuvuosista ei ole juuri tietoa. Samalla innostuksella toteutetusta ulkokuoren kunnostuksesta juoruaa edelleen auton etukontin kannen alta löytyvä tarra, joka kertoo maalauksen tapahtuneen noihin aikoihin Spies Heckerin väreillä Tikkurilan Automaalaus Oy:ssä. Ylimittainen pultti oli estänyt termostaattiin liitettyä, jäähdytysilman virtausta annostelevaa ilmäläppää aukeamasta kunnolla, ja koneen lämmetessä olivat seuraukset olleet halvaannuttavat. Pekan veli Timo oli matkassa, kun kääpiöautoilua harrastaneen tuttavapariskunnan toinen puolisko, Kirsi Rauhanen, bongasi myytävänä olleen konevaivaisen Bianchin. Pienten viissatasten kohdalla ideana oli tarjota hiukan perus-Fiatia kalliimpia ja loisteliaampia versiota vaativille asiakkaille. Saabin plyyshistä, ja ilmeisesti materiaali miellytti omistajaa erityisen paljon, sillä samassa urakassa aikanaan lähes kaikkialle autorakentelupiireissä levinneellä materiaalilla oli verhoiltu sisäpuoleltaan myös Autobianchin koko katto. Moottorivaurio ei auton ostanutta Kirsiä pelottanut, sillä hän luotti moottoriremonteissa kunnostautuneen koneinsinööri-isäänä hoitavan puhisijan kyllä kuntoon. Vaikka konetta oli kunnostettu ilmeisen huolellisesti, moottorin ympärille kuuluvien jäähdytysilmaa ohjaavien peltien kiinniruuvailussa oli epähuomiossa valittu yksi liian pitkä pultti. Koska suunnittelijat tehtaalla tiesivät systeemin toimivan moitteetta, ei kojelautaan katsottu tarpeelliseksi asentaa lämpömittaria. Autobianchin ideana oli enemmänkin testata pienellä merkillä ja vähemmän tehdyillä malleilla ostajien mielipiteitä uusista ratkaisuista ja korimalleista. Siksipä kunnostetun moottorin ylikuumenemista ei voitu havaita ennen kuin oli liian myöhäistä.
Konevaivaisena tallin perukoille
Maalattu ja verhoiltu Autobianchi jäi uudelleen konevaivaisena talliin odottamaan remonttia, jota ei ihan heti ollut näköpiirissä. Sisustaltaan ei enää niin edustuskelpoinen muoviverhoilu sai uuden omistajansa toimesta päälliset sinertävästä ns. Auton jäljet päättyvät 80-luvun alkuvuosille, jolloin se oli ajautunut alakuloisena myyntiin Forssan rompetorille. Kaupathan siitä seurasivat, ja pian Autobianchi matkasi uuteen kotiin Timon El Caminon perässä trailerilla vaikka auto pieni olikin, Chevyn lavalle ei ostos sentään mahtunut. Tuolloin Kirsi ei kuitenkaan ollut vielä kypsä luopumisajatukselle, joten auto jäi tallin perukoille seisomaan.
Fiatin ideana oli testata Autobianchin pienillä valmistusmäärillä ostajien mielipiteitä uusista ratkaisuista ja korimalleista.
32
01/11. Hän oli ihastunut ikihyviksi ja
todennut näkemästään, että tuon hän vielä ostaa
Vaikka kääpiöt olisivat sinne johtavaa huoltotunnelia pitkin hyvin mahtuneet ajamaankin, matkattiin saarelle kuitenkin lautalla.
01/11
33. Muilta osin se vaikutti selvinneen vielä käyttökelpoisena, ja koneistamossa jälleen kuntoon askarreltu kansi asennettiin takaisin paikoilleen. Vaihdekepin juurelta oli alkuperäinen kumipalje alkanut jo rispaantumaan ja korvattiin hyvin alkuperäistä vastaavalla, alkujaan Valmet-traktoriin tarkoitetulla suojakumilla. Autolla tuli käytyä heti ensimmäisenä kesänä Kääpiöautoyhdistyksen Åland Rally -kokoontumisajoissa Ahvenanmaalla, ja koska reissu oli onnistunut, tuli siellä vierailtua myös kolmena seuraavanakin vuotena. Tapahtumatarrat auton takasivulasissa ovat edelleen tallessa matkamuistoina. Muita reissuja sillä on heitelty Tampereelle, Lappeenrantaan sekä mökille Kangasniemelle. Pekka purki lämpöhalvauksen saaneesta moottorista sylinterikannen, josta liiallinen kuumuus oli saanut venttiilien seetirenkaat irtoamaan paikoiltaan. Edellisen omistajan toteuttama plyyshisisustus ei Pekalle kelvannut, joten se lensi kattoverhoiluineen ensimmäisenä autosta. Kirjallisuus aina verhoilumateriaalien näytekarttoineen kaikkineen tuli kääpiöautojen parissa puuhailleelta Tapio Torvelalta, jolle se oli kulkeutunut joskus suoraan Autonovolta.
Välillä ajoon
Jälleen kerran, nyt vuonna 1994 ajoon valmistunut Autobianchi on teknisesti toiminut moitteetta. Aikanaan tehtyjä hitsauspaikkoja Pekka rapsutteli puhtaaksi ja suti niiden suojaksi Ferrexiä, joka kesäautossa on kestänyt hyvin muilta osin kymmenisen vuotta aiemmin ylimaalattu kori kelpasi sellaisenaan. Auton naamasta puuttuneet alumiiniset listat ja muovinen ritilä tilattiin Italiasta, ja samalta suunnalta tuli myös uusi täydellinen kumimattosarja. Niiden alla ollut alkuperäinen mutta kovettunut verhoilu kelpasi malliksi, kun Pekka ompeli itse kokonaan uuden puna-valkoisen sisustuksen käyttäen värien sommittelussa apuna Autobianchin esitekuvia. Maskin ritilä on sisäpuoleltaan kromattua kirkasta muovia, joka tahtoo aikaa myöten kellastua. Kaikenkattavat korjauskirjat lukuisine räjäytyskuvineen ja varaosanumeroineen ovat hyvänä apuna, vaikkei tämä auto kaikkein monimutkaisin korjattava ja ylläpidettävä olekaan. PALJOA vähemmistä osista ei autoa voi tehdä, mutta siitä huolimatta Autobianchin sisustus on varsin viihtyisä.
Alkuperäinen mutta kovettunut verhoilu kelpasi malliksi, kun Pekka ompeli itse uuden sisustuksen esitekuvien pohjalta.
Marraskuussa 1993 oli halvauksen saanutta Autobianchia säilytelty tarpeeksi, ja koska tallillekin oli ilmaantunut tärkeämpää käyttöä, pääsi Pekka tekemään viimein kaupat. Kuten aikaisemmin, taas oli uusi omistaja laittamassa hankintaansa innolla ajokuntoon. Ajatuksena oli lähteä Autobianchilla Nordkappiin vuonna 1999, mutta se reissu on ainakin toistaiseksi jäänyt toteuttamatta. Näitä oireita on alkanut näkymään jo uudessakin osassa. Vaikka Helsingin edustalla oleva Suomenlinna periaatteessa onkin autotonta aluetta, on Autobianchi käynyt kerran muutaman muun pikkuauton kanssa sielläkin
Näiden lisäksi tilaa jää vielä vaikkapa haalareille.
TAVARATILAN luukun alla on matalaan tilaan ahdettu oikealle kyljelleen kallistettu Fiatin moottori.
Kerran Jyväskylään matkatessa keskellä Lahtea napsahti autosta kaasuvaijeri poikki, ja Fiat Multiplallaan letkassa ollut kääpiöautoguru Janne Petersen kiepautti matkassaan olleesta pianolangasta huoltsikan pihalla tilalle uuden. Jos vertailukohdaksi otetaan tavallinen Fiat 500 Giardiniera, on Autobianchi hivenen loisteliaampi pikkufarkku. Pitkittäin makaavan, oikeallekallistetun 2-pyttyisen rivikoneen vasemmalle puolelle on sovitettu. "Vuoskaudet se on seissyt, mitä nyt pölyjä pyyhitty", laskeskelee Pekka ja jatkaa: "Auto on kyllä täysin katsastuskunnossa. Se toimii paikallaan edelleen.
Ja jälleen talliin
Viime vuosina Pekan ajot Autobianchillaan ovat jääneet vähemmälle, ja koska auto on normaalirekisterissä,
34
01/11
on se parhaillaankin liikennekäytöstä poistossa. Etuluukun alla tilaa on varapyörälle, akulle, bensatankille, tunkille ja haalareille. Mahdolliset matkatavarat voikin laittaa takaluukkuun. Myös konehuoneen sisustus on sama kuin Fiatissa. Koska sillä ei periaatteessa saisi ajella, siirrämme sen tallin edustalla olevaan puistoon. Siellä ei ainakaan ole liikennettä, jolle se voisi olla vaaraksi, josko nyt kolmemetrinen auto voi sitä muutenkaan olla. Pikku-Fiateille ominainen ratkaisu lienee vakionopeudensäätimen muinainen esiaste ja sen todellinen käyttötarkoitus on Pekallekin epäselvä. Moottoritiellä voi vivusta vetää kaasun täysille ja edelleen kaikki pyrkivät ohittamaan. Autobianchi 500
KÄYTÄNNÖN tasolla isoin ero Fiatiin on Autobianchin edestä saranoidut ovet.
ETULUUKUN alta löytyvät varapyörä, akku, työkalupussukka ja bensatankki. Mittari itsessään on maksimaalisen minimaalinen ja suoraa lainaa Fiatista. Töötin nupissa oleva kiiltävä Autobianchin logo muuttuu rattia käännettäessä erehdyttävästi kuin Simca Beaulieun V8-logoksi. Jos jotain huoltotarvetta on ilmennyt, on se yleensä ollut jarrujen
jumittamista, joka taasen johtuu pelkästään käyttämättömyydestä." Ajolenkkiä varten Autobianchi käynnistyy etupenkkien starttausvipua vetämällä, kunhan Pekka muistaa toisella yrittämällä kääntää myös avaimesta virrat päälle. Tavaratilan alla piileskelee Fiatin todella matalaan tilaa sovitettu moottori, jonka öljyt voi tarkistaa pienen luukun kautta avaamatta konetilan kantta. Pieni auto puksuttaa tyhjäkäyntiä tarmokkaasti ja Pekka esittelee kojelaudan alla olevaa pikkuvipua, josta vetämällä saa kaasupolkimen jäämään haluamaansa asentoon. Siitä voi seurata matkan nopeutta ja pituutta, ja kun on asiaa tankille, alkaa pieni varoitusvalo vilkkua
Paino 585 kg
01/11
35. Nyt alla oleva ´99 Cadillac STS on hänen kolmas perättäinen saman merkin käyttöautonsa ja kuulemma erittäin kiva peli. Varalla on muun muassa toinen täydellinen läpikäyty moottori sekä vaihdelaatikko vetoakseleineen. Pinnan pikkuvirheitä enemmän harmittelee hän värisävyä, jonka olisi saanut sekoittaa tarkemmin alkuperäistä vastaavaksi.
Hyvä näinkin
Autonsa tulevaisuuden suhteen Pekka on hiukan kahden vaiheilla. Pieniksi kauneusvirheiksi Pekka luettelee autossaan helmalistat, joiden tulisi olla alumiinia teräksisten sijaan, sekä 80-luvun alkupuolelta peräisin olevan maalipinnan pienet moitteet. Alkujaan umpikylkinen 2-paikkainen pakettiauto, muutettu ikkunalliseksi henkilöfarmariksi Suomessa
07 Mitat
Pituus 322, leveys 134, korkeus 133, akseliväli 194 cm. Mutta en ole tarvinnut, kun tuo pelaa aina vaan", toteaa Pekka. Ja katsastuksesta se on joka kerta mennyt laakista läpi." Moitittavaa hän ei keksi kuin jarruista, jotka seisonnan jälkeen joskus jumittavat. Tehdastekoisissa farmarimalleissa takana on avattavat liukuikkunat eivätkä esitteet tunne lainkaan yhtenäisellä takasivulasilla varustettua mallia. Pilarien sisälle on tehtaalla pursotettu uretaania vaimentamaan moottorin ääniä. Ilmajäähdytys. Pekka Saarno arvioi omankin autonsa takasivuikkunoita kotimaisiksi asennuksiksi. Ja tuskinpa tehtaan farmareissa takapenkkikään olisi puurunkoinen kuten tässä. Rumpujarrut
06 Kori
2-ovinen itsekantava kokoteräskori ylälaidastaan saranoidulla takaovella. "Isoja pääomia ei siinä ole kiinni, pitäminen ei paljoa maksa ja varaosiakin on ehtinyt kerääntymään
vaikka mitä siitä hajoaisi", hän toteaa ja jatkaa: "Mukava vehjehän tämä on, mutta kun ei näihin esineisiin saisi oikein rakastuakaan." Aikaa Autobianchilta on viime vuosina vienyt 80-lukuisten Hondamotskareiden harrastus, joita Samipojan kanssa on kunnostettu talliin jo useampia. Takaveto.
05 Alusta
Edessä poikittainen lehtijousi ja takana kierrejouset. Puutteita ei ole kuin alkuperäiset pölykapselit, jotka eivät rompetorilta hankituista Fiatin kapseleista eroa kuin juuri tekstin osalta, jota ei alkuperäisissä ole lainkaan.
Muita harrasteautoja ei ulosottomiehenä lähes 40 vuotta toiminut Pekka laske omistaneensa, ja arkiautonaan hän suosii Autobianchia rutkasti isompia kulkupelejä. Samallahan tulisi aiemmat hitsipaikkaukset siistittyä ja tyhjä kori maalautettua kauttaaltaan uusiksi, mutta Pekka toteaa: "Sanotaan että tämä on suhtkoht hyvässä kunnossa näinkin, eikä nykykäytöllä juuri huononekaan. Ratkaisu on ollut varmaankin edullinen ja kestänyt auton oletetun käyttöiän, mutta pitkällä juoksulla kosteutta keräävä ja huonosti kuivuva uretaani mädättää rakennetta sisältäpäin.
Avattu paketti
Suurin osa näistä pienistä farmariautoista lienee tullut umpikylkisinä ja arvatenkin takapenkittöminä pakettiautoina maahamme. "Mukava vehjehän tämä on, mutta ei näihin esineisiin saisi oikein rakastuakaan."
SISÄÄNAJO-OHJE ensimmäisille kilometreille on tallessa kojelaudassa.
HANKITTUAAN Autobianchin Pekka Saarno matkasi sillä useana kesänä Ahvenanmaalle.
laturi ja sen akselilla pyörivä jäähdytyspuhallin. Jäähdytysilmaa auto haukkoo C-pilarissa olevien ritilöiden kautta. "Aina olen ostellut kun on vastaan tullut, ja ennen tuli vielä käyttämätöntäkin osaa. "Nopeestihan tällasen räppänän purkaa, sen kun nostat pukeille ja kirvotat osat irti", visioi omistaja. Yhtenä ajatuksena on Autobiancin täydellinen läpikäyminen, sillä uutta ja käytettyä varaosaa on kertynyt vuosien mittaan runsaasti. Jos vauhdista joutuu voimakkaasti jarruttamaan, ei koskaan voi tietää mihin suuntaan auto päättää lähteä. Autonsa tulevaisuuden suhteen Pekka on kahden vaiheilla. Nyt kun työuraa on vielä vuoden verran edessäpäin, nähtäväksi jää, tuleeko vapaaaika kulumaan pelkästään Hondien parissa.
01 Merkki ja malli
Autobianchi 500
02 Vuosimalli
1962
03 Moottori
2-sylinterinen oikealle kallistettu rivimoottori takana pitkittäin. Poraus 67, isku 70 mm, tilavuus 499 cm3. Teho 21,5 hv
04 Voimansiirto
4 vaihdetta ja pakki, vaihteet 2, 3 ja 4 synkronoitu. Puristus 7,1:1. Uudemman kerran Autobianchin pariin hän on suunnitellut palaavansa, kun eläkepäivät koittavat
TUKEVATEKOINEN paku oli suunniteltu sopimaan kaikentyyppisiin kuljetuksiin ja parhaimmillaan se tulisi olemaan juuri nopeutta vaativissa jakelutehtävissä. Kaikkia umpikaappeja ei täällä kuitenkaan puhkottu ja onpa niitä museorekisteriinkin asti selvinnyt. Asiakkaiksi tavoiteltiin niin nuoria perheitä, näppärän kakkosauton tarvitsijoita kuin tavaraskootteria pykälää tukevampaa kuljetintakin kaipaavia.
Van
Mallistossa oli vuosien mittaan useita erilaisia korimalleja, mutta Suomeen tulleista Autobiancheista taisi valtaosa olla umpikylkisiä pakettiautoja, joita saatiin henkilöautojen tuontirajoitusten aikana helpommin ja pienemmällä verolla maahan. Pakettiversion esite lupasi, ei ainoastaan mukavaa ajoa vaan eleganttia käytännöllisyyttä. 36
01/11. BIANCHINA Vanissa jos missä yhdistyivät alhaiset huoltokustannukset, tyylikkyys ja erityisen leveän takaovensa ansiosta helppo kuormattavuus.
Autobianchin monet kasvot
Teksti: Jan-Erik Laine
Viissatasen pikku-Fiatin, niin henkilö- kuin kymmenen senttiä akseliväliltään pidemmän farmarimallinkin pohjalevyille syntyi Autobianchilla lähtökohtaansa loisteliaampia pikkuautoja. Täällä näitä tavaratakseja muutettiin lähemmäs tehtaan valikoimassa ollutta Bianchina Panoramica -farmaria, jota oli tarjolla myös puolen katon mittaisella kangaskattoluukulla
Tänä päivänä Cabriolet taitaa olla harrastajien keskuudessa pienien Autobianchien halutuin malli. Riepukattomallin kyljissä oli maalatut raidat, kromia oli lisätty ja Pirellin valkosivurenkaatkin vakiona. Niitä riittää halukkaille, valmistettiinhan pientä avokasta kaikkiaan lähes 10 000 kappaletta.
01/11
37. Jostain syystä Autobianchilla päätettiin änkeä Cabrioon ehkäpä maailman historian pienin takapenkki, ja mainoskuvissa takapenkillä istuvien on oltava oikeasti todella ahtaalla autohan on vain kolmisen metriä pitkä. Tanskaan niitä lienee sentään tuotu, sillä siellä jaossa on ollut 500 Belvederen esite.
Cabriolet
Pienten Autobianchien loistomallina tarjottiin tavallisen 500 Fiatin pohjalle tehtyä upeaa Cabrioletia. Cabrioletiin tarjottiin irroitettavaa kovakattoakin, mutta se lienee jäänyt lopulta huonosti myyväksi lisävarusteeksi. MYÖS Fiat tarjosi Giardiniera-farmaristaan umpikylkistä ja kokopitkällä kangaskatolla varustettua Belvedereversiota, mutta se lienee jäänyt lopulta varsin vähälle tuotannolle eikä Suomessa taidettu nähdä niitä ainoatakaan
Vantaa
38
01/11
Minttu sekä Ville
Vauxhall Victor 2000 Super Estate ´70
Moottoripyörä- ja Vauxhall-harrastukseen hurahtaneet Marko Savin ja Elina Raukko nautiskelevat Vauxhall Victorin antamasta ison auton ajotuntumasta ja mukavasta kyydistä. "Ville" vie pariskuntaa ajotapahtumiin ja mökkireissuille, tallissa valmistumista odottaa samanvuotinen sedan-projekti "Minttu".
01/11
39
Sitten tämä farkku tuli myyntiin. Kolmen vuoden kuluttua auto on siirtynyt Hauholle, toisen omistajan osoitteena on ollut Keskon omistama koetila Länsi-Hahkiala. "Vuonna 1968 Suomeen tuotiin 16 kappaletta FD-korimallin autoa,. Vauxhall Victor 2000 Super Estate
Teksti ja kuvat: Lea Lahti
V
auxhall Victor on myyty uutena Kesko Oy:lle Rovaniemelle ja ensirekisteröity 6. löytynyt. toukokuuta vuonna 1970 Lapin läänin kilvin LPN32. Palautin ne tummansiniseen alkuperäisväriin", Marko kertaa auton kunnostusvaiheita. Eräs kerholainen oli saanut sen vaihtokaupassa toiselta jäseneltä", Marko kertoo.
40
01/11
Amerikan tyyliä cokispullokorissa
"Cokispullo-" eli FD-korimallin Estateja valmistettiin Vauxhallin tehtailla vuosina 19681971. Vuoden kuluttua tästä auto on lähtenyt kiertoon Tampereelle, Kangasalle ja Lempäälään. "Listoja ja joitakin pieniä yksityiskohtia puuttuu vielä, kun niitä ei ole
Elina kannusti miestään kaupantekoon, kun pitkään etsitty farmarimalli tuli lopulta tarjolle.
malli on minulle erityisen mieleinen siksi, että harrastan radio-ohjattavia lennokkeja, ja ne mahtuvat vaivattomasti farkun kyytiin", Marko selittää hinkuaan korimallia kohtaan. Ovipahvit olivat sentään paikallaan, mutta nekin jouduin maalaamaan, kun joku oli päättänyt maalata ne mustaksi auton historian jossakin vaiheessa, en tiedä miksi. Vuodesta 2009 lähtien Vauxhall on ollut museorekisterissä.
Elina Raukko kannusti miestään kaupantekoon ja muistelee sanoneensa, että "jos et nyt osta sitä, kadut varmasti jälkeenpäin". Vuodet 19841985 se on ollut pois rekisteristä, rekisteröity sitten saman omistajan toimesta HTV943-kilvillä ja poistettu jälleen rekisteristä vuoden kuluttua. "Sain tehtyä vaihtokaupat. Ulkopintaan matkan varrella tarttunut metalliväri helmiäislakkoineen ei ole alkuperäinen, mutta vastaa suunnilleen alkuperäistä Wedgewood Blue -sävyä. Hän rekisteröi auton uudelleen 20 vuoden tauon jälkeen alkuperäisin kilvin heinäkuussa 2006. Annoin ajokuntoisen sedanin, jonka korin kunnostuksessa olisi kuitenkin ollut vielä paljon työtä, ja ostin tämän projektin pienellä välirahalla. Farmari-
Katon ja istuimien verhoilu on uusittu nykyisten omistajien aikana. Lopuksi auto teki vielä useamman omistajan kierroksen Vauxhall-kerhon jäsenten keskuudessa kunnes päätyi Marko Savinille Vantaalle. Mitään kympin autoa tästä ei ole tehty, vaan tämä on kunnostettu ajettavaksi, Tarkoituksenamme ei ole ollut tehdä mitään korua tai näyttelyesinettä", omistajat kertovat.
Farkku hakusessa
"Olin etsinyt jo pitkään farmarimallista Vauxhallia, mutta koska en löytänyt sopivaa, ehdin ostaa pari projektikuntoista sedania. Suomalaisissa esitteissä niitä kutsuttiin hienosti kartanoautoiksi. "Taka-akselia en ole uudestaan purkanut ja koonnut, kaiken muun olen käynyt läpi. Kaikkiaan autolla on ollut 18 omistajaa ennen nykyistä
Vuonna 1970 tuotiin tietääkseni seitsemän kappaletta 2-litraisella koneella ja yksi ainoa 1,6-litraisella. Viimeisinä vuosina ei tullut maahan enää yhtään, eli kaikkiaan FD-korista farkkua on tuotu Suomeen 68 kappaletta", Marko kertoo. Joitakin kokoja saa kylläkin Australiasta tilaamalla. Muistona auton alkuvuosista Keskon omistuksessa on koriin niitattu numerolaatta.
seuraavana vuonna 30 kappaletta 2-litraisia ja 14 kappaletta 1,6-litraisia. Ratin takana on ison auton tuntua.
VAUXHALLIN logo koristaa Victoria. Chevrolet Impalan farmarimalli on kuin Vauxhall Victor Estaten isoveli. Pyöräkotelo on muodoltaan sellainen, että se kerää kaiken kosteuden ja siksi etulokasuojat ovat kaikista ruostuFARKKU-VILLEN kyytiin mahtuu matkustajien lisäksi väljästi monenlaista kuljetettavaa. Osien saatavuuden suhteen tarjonta vaihtelee surkeasta erinomaiseen. Kummallinen juttu, mutta vesipumppuja on tarjolla yllin kyllin." "Etulokasuojista olisi pulaa, ja moni kerholainen ottaisi sellaisen jos vain joku valmistaisi niitä vielä. Moottorin laakereita ei tahdo löytyä millään ainakaan silloin kun etsii. Usein kyydissä onkin Markon harrastuksen myötä radioohjattavia lennokkeja.
01/11
41. "Näitä autoja on oikeasti vähän, mutta esimerkiksi puskureita löytyy vielä yllättävän paljon, niitä voi löytää vaikka rompetorilta, Orimattilassakin on bongattu useampi", pariskunta kertoo ja jatkaa:
"Ehjiä kojelautoja ei enää saa mistään, risoja kyllä piisaa. Alustan kumipuslia ei myöskään enää saa mistään. Suurin osa Suomessa olevista on niin kutsuttua ykkössarjaa, vuosien 19681969 mallia, jossa on muun muassa hieman erilainen kojelauta, toisenlainen kaasari ja yhtenäinen etupenkki", hän tietää.
Suunnittelullisesti FD-korisiin on otettu vaikutteita GM:n Amerikan mallistosta. KOJELAUDAN jykevästä muotoilusta huomaa GM:n Amerikan malliston vaikutteet. Iskareita on ihme kyllä myynnissä vielä eBayssa. Stefoja ei juurikaan enää löydy. "Tämä tuli todistettua kerran katsastusasemalla, kun Ville ja Impala sattuivat jonoon peräkkäin", omistajat toteavat. "Tämä on yksi seitsemästä Suomessa vuonna 1970 rekisteröidystä
Vauxhall Victor 2000 Super Estate
AJOMUKAVUUTTA, suorituskykyä ja sujuvaa muotoilua kehuttiin esitteessä aikanaan.
neet piloille. En ole aivan varma kuinka paljon sitä pitäisi olla", hän jatkaa. Tällä oli paljon vilpoisempi ajella kuin silloisella käyttöautollamme, vuosimallin ´85 neliveto-Tercelillä. Sitä ei koskaan toteutettu, vaan autoihin asennettiin 4-sylinteriset koneet. Säädimme lämppärin lämpöiselle alueelle, mutta puhallin pidettiin seis. "Autossa ei ole trippimittaria, merkitsemme tankkaukset ja ajomatkat vihkoon. Tässä on ison auton tuntua", Elina kuvailee. "Suur-Saimaan Ympäriajossa on oltu mukana monena vuonna. Mutta tosihan on, että Vaux-harrastaja ei voi olla ihan tosikko. Kaupunkiajoa emme juurikaan aja. Tällä konstilla vesi kiersi sen verran, että lämmöt eivät nousseet lähellekään punaista. Kulutus maantieajossa on yhdeksän litran tietämillä. Siellä on aika usein kasilla alkavia lukemia kulutuksessa, joten ei tämä mikään bensasyöppö ole. "Pisin ajoreissu tällä on tehty Pyhäjärvelle, vai olisikohan ollut pidempi se kun oltiin Joensuussa Vauxhallmiitissä", omistajat tuumailevat. Pitäisiköhän sanoa, että me ajetaan sen takia farmarilla, että kaikki Vauxhall-vitsit mahtuu kyytiin", Elina Raukko naureskelee. "Pieni syyläri tuottaa joskus ongelmia, ja veden määrä syylärissä on vieläkin vähän hakusessa. "Tuli vähän sellainen olo, että kiitos vaan arvostuksesta tätä harraste-
ajoneuvoa kohtaan... Nykyautojen vauhdissa tällä pysyy ihan hyvin", Marko Savin kertoo. Vuosien varrella parasta on kuitenkin ollut viime kesään osunut sattumus, kun autokunta odotteli lähtövuoroaan perinteisen Suur-Saimaan ympäriajon toisen päivän startissa. Käyttöauto Tercel on vaihtunut hiljakkoin 2000-luvun menopeliin,
NELJÄ sulaketta suojaa sähköjärjestelmää.
KONEHUONEESSA on riittävästi tilaa, koska Vauxhall Victoriin suunniteltiin alun perin 8-kone. "Menneenä hellekesänä pärjäsimme kuitenkin hyvin. Kuuluttaja totesi yleisölle Villeä ja Vauxhalleja yleensä esitellessään, että: "nää oli jonkun verran kysyttyjä autoja silloin kun muita ei saanu". Ei saa olettaa, että muut varauksetta ihailevat ajoneuvoa ja että kaikilla polvet notkahtaa kun tällä ajaa pihaan. 42
01/11
BRITTIAUTOISSA tyypillinen lasikupilla varustettu bensapumppu on Victorissa ylösalaisin.. "Tykkään ajaa tällä! Vaihdekeppiä täytyy tosin vähän kurkotella, kun se on niin edessä, mutta muuten tätä on kiva ajella vähän niin kuin cruisailumeiningillä. Monen osan kohdalla joutuukin varautumaan siihen, että on tehtävä itse", he luettelevat.
Ville vie ja väki viihtyy
Hammastanko-ohjaus tekee Victorista tarkan ja helposti ajettavan. Mökilläkin tulee käytyä: tässä on maavaraa ihan mukavasti ja läskit renkaat alla
pehmentävät matkantekoa, joten pienet mökkitien töyssyt eivät tunnu missään." Elina ja Marko kertovat, että Vauxhallilla ajavat ovat pakostakin huumorintajuista väkeä niin paljon saa brittiautoille yhteisten Lucas- ja reviirinmerkkausvitsien lisäksi kuulla vanhoja, usein kuitenkin Vivaan liittyviä lausahduksia. Ainoa haittapuoli on vinyylipenkit, joiden päällä joutuu vähän pitämään "eristeitä" pahimpaan helleaikaan", Elina kertoo nauraen
Itse olen utelias tietämään, mitä mikäkin osa tekee moottorissa ja mitä siitä seuraa. "Se on meillä olohuoneessa, se on sellainen 122-kuutioinen pikkuvimpula jolla pääsee varmaan ehkä seitsemääkymppiä, kunhan vaan saan sen kasaan. Iskutilavuus 1975 cc. Seuraa hetken hiljaisuus, kun kerron, että se on minun ja olen sen ihan itse tuonut olohuoneeseen", Elina kertoo. Elinalla on lisäksi ´56 Vauxhall E Velox -projekti, "rullaava ruosteinen kori" hänen omien sanojensa mukaan. olohuoneessa. Markolla on tonninen SV-Suzuki sekä ´85 Suzuki DR -enduropyörä. Ostopaikan emäntä katsoi vuoroin minua ja vuoroin Elinaa ja mietti kuumeisesti, että kuka tässä nyt sanoi ja mitä", Marko kertoo hymyillen. Teho 111 hv
04 Voimansiirto
Kuiva 1-levykytkin, nelinopeuksinen manuaalivaihteisto
05 Alusta
Kierrejousitus, edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut, hammastanko-ohjaus
06 Kori
Itsekantava umpimallinen 5-ovinen teräskori
07 Mitat
Pituus 448, leveys 170, korkeus 133, akseliväli 137 cm. Vanteet pitäisi vielä pinnata, muutama vaijeri puuttuu ja pari holkkia pitäisi saada etuhaarukkaan." "Oudommat vieraat katsovat sitä pitkään ja kysyvät minulta, miten ihmeessä annat Maken pitää tuota
"VILLEN" mittariin kertyy vuosittain mukava määrä kilometrejä, kun Elina Raukko ja Marko Savin vierailevat ahkerasti monissa eri harrastetapahtumissa.
01 Merkki ja malli
Vauxhall Victor 2000 Super Estate
02 Vuosimalli
1970
03 Moottori
Nelisylinterinen OHC, sylinterin halkaisija 95,25, iskun pituus 69,24 mm. Seuraa hetken hiljaisuus, kun kerron, että se on minun."
mutta uutta omistajaa on varoitettu antamasta sitä peltoautoksi. Omamassa 1160, kantavuus 450 kg
01/11
43. Onkin mahdollista, että se vielä palautuu takaisin, kun uudella omistajalla ei enää ole tarvetta sille... Projektipuolelta häneltä löytyy ´52 James Cadet -brittipyörä. Kiitos ja kumarrus miehelleni siitä, että hän ei koko ajan kyylää vieressä neuvomassa mitä teen, vaan tulee vasta sitten apuun kun pyydän. Elinalla on ajossa samanvuotinen 350-kuutioinen Yamaha RD. Itselläni on kylläkin hankaluuksia olla neuvomatta Makea kesken projektin esimerkiksi miten kaikki kannattaisi tehdä kääretortun leipomisessa", Elina kertoo nauraen.
Brittipyörä olohuoneessa ja kampiakselit keittiössä
Harrastajapariskunnalla on monta projektia meneillään. Oma kiinnostus asiaan pitää tietysti olla, muuten se ei onnistu. Kaikki puretut osat on jo kunnostettu, mutta kasaus odottaa vielä sopivaa aikaa. "Jos puoliso harrastaa jotakin, on parempi mennä jollakin lailla mukaan harrastukseen, koska muuten lopputilanne on se, että pyörittelet peukaloita yksikseen kotona hänen ollessa joko autotallissa tai tapahtumissa. "Yhtenä sunnuntaiaamuna meillä oli keittiön pöydällä kaksi Veloxin kampiakselia temperoitumassa, kun minun piti mitata niistä, mitkä laakerit niihin pistettäisiin, ja löytyisikö kokoelmasta sopivia" "Veloxia ostaessa sattui myös hauska tilanne, kun sitä lastattiin kyytiin. Se valmistuu sitten joooooskus." Moottoripyöräharrastuksen puoleltakin kalustoa löytyy. Kalustoon kuuluu farkku-Villen lisäksi "Minttu", samanvuotinen vaaleanvihreä porrasperäinen Victor, joka on tällä hetkellä "suolistettuna" pukeilla. Huutelin Elinalle leikilläni, että tätä ruosteista romukasaa ei sitten ainakaan omalla pihalla säilytellä, se on varma. "Vieraat kysyvät minulta, miten ihmeessä annat Maken pitää moottoripyörää olohuoneessa. "Osia on kerätty eBaysta ja sieltä sun täältä
Tutun näk
Chevrolet Caprice Classic ´77
Aki Lötjösen 65 000 kilometriä ajettu suositun Caprice-mallipolven ensimmäisen vuosikerran yksilö on uskomaton Suomi-säilymä.
Kuopio
Teksti: Tomi Eronen, kuvat: Jape Tiitinen
44
01/11
Meillä porrasperäisiä selvästi yleisempiä ovat kuitenkin Capricen farmarit, jotka todellisuudessa ovat koko maailmassa huomattavasti sedaneita harvinaisempia. 14 vuotta tuotannossa ollut korimalli on nähty niin poliisiautona kuin taksinakin lukemattomissa elokuvissa ja tv-sarjoissa 70-luvulta tähän päivään, ja näkyipä niitä takavuosina tolpilla Suomessakin. Siinä, missä aiempaa pienemmän ´77-vuosikerran Caprice Classiceja valmistettiin neliovisina porrasperinä yli 212 000 yksilöä, jäi farmarien kokonaistuotanto kyseisenä vuonna reiluun 56 000 kappaleeseen.
Caprice Classic kutistui mallivuodelle 1977. Onnistuneesta toteutuksesta kertoo myös mallin pitkäikäisyys. Chevyn uusi täysikokoinen sedan-sukupolvi olikin 10,6 tuumaa aiempaa lyhyempi ja 4 tuumaa kapeampi, mutta 2,5 tuumaa korkeampi. Motor Trend -lehti valitsi uuden, pienemmän Capricen Vuoden autoksi mainiten, että siinä sai eniten autoa suhteessa hintaan. Vaikka ´76 olikin myynyt huomattavasti edeltäjäänsä paremmin, oli paine taloudellisempien ja pienempien mallien suunnitteluun melkoinen. Vaikka yli 6-litraiset isolohkomoottorit pudotettiinkin pois Caprice-mallivalikoimasta, eivät moottorit silti ihan pieniksi käyneet. Perusvoimanlähteinä olivat 250-kuutiotuumainen rivikutonen ja 305-kuutiotuumainen veekasi, lisähinnasta sai 350-kuutiotuumaisen kasin.
Uudistukset olivat kuitenkin selvästi onnistuneita millä tahansa mittarilla punnittuna. Saman totesivat ilmeisesti myös autonostajat, sillä Caprice vei pitkästä aikaa Oldsmobile Cutlassilta Yhdysvaltain myydyimmän henkilöauton tittelin. Painokin putosi yli 300 kilolla. öinen auto
E
i liene tippaakaan liioiteltua väittää, että jutun Caprice on korimalliltaan meille kaikille tutun näköinen auto. Peruskori säilyi päämuodoiltaan ennallaan aina vuoteen 1990 asti, ja käytännössä samaa alustakonstruktiota käytettiin peräti vuoteen 1996 saakka, vaikka kori oli muodoiltaan tuolloin jo pyöreämpi sämpylä.
01/11
45
Mustan auton oli hankkinut uutena edustusautokseen kuopiolainen Savon Sähkö -niminen yritys. Siihen aikaan pienemmilläkin firmoilla piti olla oma edustusauto."
aiempaa harrastustaustaa ei ole. Ei tosin ole varmuutta, käytettiinkö Kanadan puolella valmistetuissa yksilöissä kokonaan eri numerointia. "Impaloista olen pikkupojasta asti tykännyt, mutta ne ovat aina jostain syystä jääneet hankkimatta", Aki tunnustaa. Hän lähtikin vilkaisemaan autoa tarkemmin koiraa lenkittäessään. Kun konekin kuulosti käyvän ajomäärään sopivan nätisti, alkoi laite kiinnostaa Akia toden teolla, vaikkei pyydetty hinta mikään halpa
VAIKKA auto tilattiin uutena edustuskäyttöön, siihen ei valittu mitään ylimääräisiä ylellisyysvarusteita, kuten sähkölaseja tai -penkkiä. Silti moinen päätyi Akin ensimmäiseksi käyttöautoksi. Vaikka pinnasta löytyi jo käytön jälkiä, olivat kromiosat hyvässä kunnossa ihan kuten sisustuskin, joka totta puhuen ei paljoa uutta hävennyt. MUSTAKYLKISINE renkaineen Caprice tuo vahvasti mieleen amerikkalaiset siviilipoliisiautot.
46
01/11. Sama vanha rakkaus se taisi kuitenkin kutitella mieltä, kun Aki lähti
lähellä olleeseen liikkeeseen sedania katsomaan. "Siihen aikaanhan oli tapana, että pienemmilläkin firmoilla piti olla oma edustusauto", Aki selventää. Chevroletien valmistenumerointi alkoi yleensä numerosta 100 001, joten siitä päätellen 107 938 olisi 8 000 ensimmäisen valmistuneen yksilön joukossa. Akin Caprice kun on valmistettu Ontario-järven pohjoispuolella Oshawassa. "Sitä oli jo joku toinen katselemassa, mutta silmäilin sitä kuitenkin lähemmin. Jokin amerikanautoissa siis häntä viehätti, ja niin vain samalla tiellä ollaan edelleen. "En minä ollut autoa missään nimessä etsimässä enkä ostamassa. Aki hankki Caprice Classicinsa hyvin pitkälti heräteostoksena vuonna 2007. Paikallisen autoliikkeen ohi kulkiessaan Aki huomasi, että pihassa näkyi seisovan musta Caprice. Jo hieman haalistuneessa maalissa ollut auto oli sisältä kuin uusi ja matkamittarissa oli vain 47 000 kilometriä." Tarkemmin kyseltäessä kävi ilmi, että mittari todellakin oli vasta ensimmäisellä kierroksella, eikä kysessä siis ollut mikä tahansa Caprice. Syynä myöhäiseen ajokortin hankkimiseen oli se, että 15-vuotiaana olin mukana pahassa autokolarissa, jonka jälkeen autoiluinnot lähtivät pitkäksi aikaa." Iso puukylkifarmari ei ole ihan tavallisimmasta päästä hankittaessa nimenomaan arkiseen perheensiirtoon sopivaa ensiautoa, varsinkin jos
"Mustan Capricen oli uutena hankkinut Savon Sähkö. Minulla oli ollut piilofarmari-Caprice jo melkein 14 vuotta, ihan työkoneen ja päivittäisen käyttöauton roolissa."
"Ajoin ajokortin tosiaan vasta 30-vuotiaana, ja tuo piilofarkku oli ensimmäinen oma autoni. Chevrolet Caprice Classic
Alkusarjan Suomi-auto
Aki Lötjösen ´77 Caprice rekisteröitiin Suomen kilpiin jo vuoden 1976 puolella, joten se on todella alkusarjan yksilöitä
Suomeen uutena tuotujen amerikanautojen varustus muistuttikin monesti kotimarkkinoiden poliisiversioita, joiden varustelu oli karun asiallista. Mielenkiintoista kyllä, tämä porrasperä oli talvikeleillä paljon liukkaamman tuntuinen kuin se aiempi farmari, eikä se ajaminen mitään herkkua ollut." Niin Caprice jätettiinkin puhtaasti harrasteautoksi, minkä aseman se toki harvinaisena säilymänä ansaitseekin. "Ymmärtääkseni auto on ollut vuoteen 2004 saakka Savon Sähköllä sunnuntaikäytössä. "Kun toinen autoa katsellut kaveri jäi miettimään vielä kaupantekoa ja lupasi päättää asian seuraavana päivänä, minä totesin myyjälle, että otan auton saman tien, jos saan käyttää sitä kaverin pajalla tarkastettavana." Sisätiloissa tarkastelukaan ei tuonut mitään uutta hälyttävää esille, pikemminkin päinvastoin. Ulkoasukin päätettiin saattaa mahdollisimman pitkälle uutta vastaavaksi, kun kerran takaovessa ollut lommo piti joka tapauksessa oikaista ja ovi maalata.
350-KUUTIOTUUMAISTA pikkulohkokasia ei ole tarvinnut remontoida eikä sitä ole edes maalailtu missään vaiheessa. Sen jälkeen se siirtyi yrityksen omistaneen Yrjö Marjokiven pojalle, joka myi auton varsin pian eteenpäin." Liikkeeseen, josta Aki Capricen osti, se oli tullut vaihdossa helpommin realisoitavaan autoon.
Harvinainen säilymä
Vaikka Caprice oli hankittu uutena edustusautoksi, mistä arvokkaan tumma värikin kieli, ei siihen oltu ruksattu sähkölaseja tai -penkkiä,
ilmastoinnista puhumattakaan. Vii-
meksi mainitusta Aki ei kuitenkaan todennut olevan paljoa apua kevytperäiseltä tuntuvan auton talvikäytössä. Vähän ajettua autoa oli pidetty huolella, eikä se ollut päässyt ruostumaan seistessäänkään, vaikka aikanaan tehty alustan massaus ei enää moitteettomassa kuosissa ollutkaan. Myös tavaratila on koskemattomassa alkuperäiskunnossa. Vuodesta 1976 lähtienhän Chevroletin poliisipaketti on tunnettu varustelistalla koodilla 9C1, ja siviiliväriset poliisimallit erottaa helpoiten amerikkalaisesta katukuvasta juuri mustakylkisistä renkaistaan. "Ennen maalausta ehdin ajaa autolla kokeilumielessä yhden talven ja kaikkiaan 18 000 kilometriä. YLIMAALAUKSEN yhteydessä sisusta purettiin kokonaan pois autosta ja myös ovet käytettiin irrallaan.
VAIKKA mallivuodelle 1977 uudistunut Caprice tuntuukin tämän päivän mittapuulla valtavan kokoiselta, oli se edeltäjäänsä verrattuna suorastaan siro.
01/11
47. Poliisimallia muistutti myös yksilön tekniikka, joka taas edustaa varustelistan kovinta päätä. Akin autosta löytyy nelikurkkuisella kaasuttimella ruokittu 350-kuutiotuumainen bensakasi, jatkonaan kolmipykäläinen THM200-automaattivaihteisto ja lukkoperä. ollutkaan sillä olisi saanut uuden samanmerkkisen pikkuauton. Mitä ilmeisimmin autossa ei ole koskaan ollut edes valkosivurenkaita
Värikin sattui netistä vertaamalla varsin hyvin kohdalleen. Vielä suurempana yllätyksenä tuli se, kuinka harvat niistä vielä liikenteessä olevista Capriceista ovat kohtuullisin
vaivoin saatettavissa MR-kelpoiseen alkuperäiskuntoon. Uusia ei tuntunut saavan mistään." Samaten oli ulkokuoren kanssa. "Tekniika kaipasi ainoastaan pientä säätöä." Aki kertoo.
Minne ne katosivat?
Huolellisen ehostuksen jälkeen Caprice museokatsastettiin, eikä sillä siis ajeta yli 30 päivänä vuodessa. Maalaamatta jäivät vain konehuone ja takaluukun kannen sisäpuoli", Jukka kertoo. Lokasuojankaarien listat oltaisiin
haluttu uusia maalauksen yhteydessä, muttei niitä ollut saatavilla, joten vanhat saivat kelvata. Ainoastaan lattiamatto uusittiin maalauksen yhteydessä.
Kolhut oiottiin ja kori läpikäytiin JP Autotuningilla Siilinjärvellä, missä Putkosen Jukka ruiskutti autoon myös uuden, kiiltävänmustan maalipinnan. Niin, Caprice on mallina kovin tutun oloinen, ja asialla on myös kääntöpuolensa. Rengaskoko 205 R15"
08 Suorituskyky
Huippunopeus 188 km/h, kiihtyvyys 0-96 km/h 10,8 s
09 Valmistusmäärä
212 840 kpl
HAUSKA yksityiskohta kojelaudassa on taloudellisuusmittari. Niin on edelleen normaalien kulutusosien suhteen, muttei enää harvinaisempien pisteosien, eikä ehkä enää kauan peltienkään. Nehän olivat lujia, erillisrungollisia autoja, joihin sai mitä vain osia helposti ja halvalla. Akseliväli 294,6 cm. Vastaus siihen kaikkia jenkkiautoissa kiinnostavaan kysymykseen kuuluu kaupungissa noin 20 litraa, matka-ajossa vähimmillään 12 litraa sataselle. "Myös ovenvälit hiekkapuhallettiin ja maalattiin uudelleen. "Olisimme halunneet uusia autoon kokoamisen yhteydessä myös kaikki tiivisteet, mutta senkaltaisia osia oli saatavana tähän malliin todella huonosti", Putkonen hämmästelee. Sisätiloista saatiin käytännössä uudenveroiset vaihtamalla lattiamatto uuteen. Ja vaikka Akin Caprice nauttiikin eläkepäivistään sunnuntaiajokkina, hoitaa Lötjösten arkiajot edelleen saman suvun tuote, Chevrolet Alero.
01 Merkki ja malli
Chevrolet Caprice Classic
02 Vuosimalli
1977
03 Moottori
5,7-litrainen (350 CID) bensiinikäyttöinen V8, teho 170 hv
04 Voimansiirto
3-vaihteinen Turbo Hydra-matic THM200-automaatti, lukkoperä, takaveto
05 Alusta
Kierrejouset ja kolmiotukivarret edessä, jäykkä taka-akseli ja kierrejouset, levyjarrut edessä ja takana
06 Kori
Neliovinen sedan, erillisrunko
07 Mitat
Pituus 539, leveys 191,8, korkeus 142,2 cm. "Ovitiivisteet saatiin tilattua uutena, mutta ehjemmät ikkunoiden tiivisteet löytyivät yksi sieltä, toinen täältä käytettynä. Meille, jotka vielä muistamme kyseisen korimallin uusien autojen myyntihalleissa, oli pitkään vaikeaa huomata kuinka nopeasti aikanaan yleinen malli harvinaistuu. 48
01/11. Onkin mahtavaa nähdä, että ainakin joku vaalii upeassa alkuperäiskunnossa olevaa yksilöään. Omapaino 1680 kg. Tällä hetkellä mittarissa on karvan verran yli 65 000 kilometriä, ja kunnoltaan auto on niin lähellä uutta kuin täysin läpikäymätön tämänikäinen ajokki voi olla ikäähän on jo yli 33 vuotta. Chevrolet Caprice Classic
SISÄTILAT ovat säilyneet lähes uudenveroisessa kunnossa
Niinpä tarkoitusta varten päätettiin rakentaa ihan oikea kilparata. Preussilaismaanteitä käytettiin yhtälailla kilpatantereina, ja vielä 1920-luvun alussa paikallisia vuoristoseudun maanteitä tahkottiin veren maku suussa ADAC:n Eifelrennenkisan merkeissä. Ihan ensin radalla kylläkin ajettiin kaikkien aikojen ensimmäiset ammattipyöräilyn maailmanmestaruuskilpailut päivämäärällä 19. Nyt ilmassa on tosin katastrofin aineksia.
A
utoilun alkuvuosikymmenillä kilpailutoiminta ei ollut vielä kovin järjestäytynyttä, ja varsinkin suorituspaikkojen suhteen vajausta oli runsaasti. Nopeus- ja kestävyyskisat käytiin viime vuosisadan alussa yleisillä teillä, mikä ei sen ajan mittapuulla ollut kovin erikoinen käytäntö, kas kun valtaosa autokalustosta osallistui juuri niihin kisoihin, eikä sille "muulle liikenteelle" tarvinnut jättää paljoa tilaa. Värikkäät vuosikymmenet tai kriisit eivät ole himmentäneet paikan loistoa. Klassikot Nürburgringillä
Vihreä Helvetti Klassikko vai kriisipesäke?
Kaikkien moottoriratojen äiti, vuonna 1927 avattu Nürburgringin Nordschleiffe lepää läntisessä Saksassa Eifel-vuoriston kainalossa. Tosin siinä vaiheessa liikennemäärät ja nopeudet alkoivat
kasvaa jo sen verran suuriksi, että touhu alkoi luisua vaarallisen puolelle. kesäkuuta, mutta jo kuukautta myöhemmin siellä päristeltiin GP-autoilla.
Alun alkaen ratakokonaisuutta oli huikeat 28,2 kilometriä, joka jakautui 22,8-kilometriseen Pohjoislenkkiin, Nordschleiffeen, sekä reilun 7,7 kilometrin Etelälenkkiin, Südschleiffeen. Myöhemmin 30-luvulla, kun Saksassa tervehdittiin suoralta kädeltä ja vainottiin muita kansoja, sai Nürburgring myös osallistua natsipuolueen propagandakoneiston osana olemiseen, semminkin kun kolmannen valtakunnan johto ymmärsi voiman ja tehokkuuden ihannoinnin merkityksen oman maailmankatsomuksensa markkinoinnissa. Koska saksalaisilla talleilla oli käy-
Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen
ALFA pakeni sellaista vauhtia seurueemme kokeneemmiltakin rataketuilta, että Milanon nelilehtiselle apilalle lienee annettu muutakin ravinnetta kuin tavallista kanankakkaa.
01/11
49. Samaa baanaa oli tarkoitus käyttää myös saksalaisen autoteollisuuden näyttämönä, joten normaalimittainen rata ei tullut kyseeseen.
Alkuvaiheet
Nürburgringin radan peruskivi muurattiin vuonna 1925, ja se vihittiin käyttöön vuonna 1927. Radat menivät osittain päällekkäin, mistä syystä matematiikka ei täysin täsmää
Jos ennen sotia oli Vihreän Helvetin varrella kisoja seurannut 300 000 katsojaa, eivät
Mike Hawthorn ja Juan Fangio taistelleet ainakaan pienemmän yleisömäärän edessä. Hänen tallikaverin-
sa Hermann Lang ajoi vuoden 1939 Eifel-kisassa myös kierrosennätyksen 9.52, joka oli voimassa vuoteen 1956 asti.
Vaaran vuodet
Sodan jälkeen kilpailutoiminta käynnistyi uudelleen vuonna 1947 Etelälenkillä ajetuilla moottoripyöräkisoilla, kun sodassa vaurioitunut rata fasiliteetteineen oli saatu kunnostettua. Klassikot Nürburgringillä
E30-KORINEN BMW M3 aikakaudelle sopivissa Warsteinerin väreissä. 60-luvun lopulla Ford GT:t, Ferrari 512:t ja Porsche 917:t päästelivät 24 tunnin kisoissa parhaimmillaan yli tuhannen hevosvoiman aika-ajotehoilla, mikä sen aikaisten turvajärjestelmien kanssa on ollut todellista urheilua.
CATERHAM Super 7 ihanteellinen pienillä radoilla, kiusallinen sateisella Nûrrellä.
600-SARJAN Bemari tahkosi rataa sumusta huolimatta. Tämäkin Junior näytti olevan varsin vakavissaan, ja piti roisia ääntä.
tännössä rajattomat budjetit, tekivät muun muassa Mercedeksen kuljettajat varsin selvää jälkeä 30-luvun kilpapiireissä. Sulavasta ja kontrolloidusta ajotyylistään tunnettu Rudolf Caracciola hallitsi melko suvereenisti Grand Prix -kisoja Euroopassa, jopa siinä määrin että häntä pidettiin kaikkien aikojen kovimpana kilpa-autoilijana ennen 90-luvulla kuvioihin astunutta Michael Schumacheria. Autot palasivat Nürburgringille vuonna 1950, jonka jälkeen alkoi uusi kukoistuskausi. Seuraavalla vuosikymmenellä vauhdit kasvoivat entisestään, kun prototyyppikilpurit marssivat Nürburgringille. Takakyljen teksti kertoo auton olevan rakennettu vain ajamista, ei näyttelyitä varten.
50
01/11. Caracciola keksi ryhtyä ajamaan kaarretta sen sisäpinnalla, ja kuittasi tällä tavoin helposti ohi kilpakumppaneistaan. Joku vielä raaskii näitäkin radalla rääkätä, vaikka toisaalta ajettavaksihan ne on tehty.
VANHAT Alfat ovat suosittua kalustoa Ringillä. Caracciola jätti jälkensä myös Nordschleiffelle, sillä tämän mukaan nimettiin ensimmäinen lenkin loppupäässä olevista voimakkaasti kallistetuista betonikurveista
Turistiajojaan kellottavat aloittavat laskun tästä siitä syytä aikoja kutsutaan nimellä BTG, Bridge To Gantry. Betonilla päällystetty, jopa 30 astetta kallistettu kurvi kannattaa ajaa sisään ensimmäisen betonilaatan kulmalta ja pysyä doseerauksella vaikka kuinka pelottaa. Tämän jälkeen, jälleen tehoista ja kuljettaja henkisen kantin koosta riippuen voidaan avata kaasu kokonaan. Adenausta lähdettäessä edessä jyrkkä nousu, joka vaatii jo reilusti yli 200 hevosvoimaa että kiihtyvyys vastaisi vauhdintarvetta mäen päällä. Rata putoaa alas kohti Hohenrainia, joka yleensä paljastaa jo ensikertalaiselle mistä Ringillä on kyse: ahtaista kurveista, huonosta näkyvyydestä ja vaihtuvasäteisistä mutkista. Tästä selvittyään kuskille avautuu yli kilometrin mittainen loiva vasen, jossa melkein autolla kuin autolla voi vetää lappu lattiassa kohti Schwedenkreutzia. Vajaan kilometrin päästä löytyy Pflanzgarten 1, jossa jarrupaikan valinta on elintärkeää. Poistuminen suoritetaan myös viimeisen betonilaatan kulman kautta.
Matka jatkuu kohti radan korkeinta kohtaa Hohe-Achtia, josta kaasutetaan kohti sarjaa kiristyviä kurveja mitään tavanomaisesta poikkeavaa ei täältä löydy. Loivien shikaanien sarja päättyy Veedoliin ja sitä seuraavaan Hocheicheniin, joka on siinä mielessä petollinen, että se on tehty kahdesta erilaatuisesta asfaltista. Osa ajokouluttajista neuvoo ajamaan tehottomilla autoilla suoraan kohti ensimmäisen vasurin päätykaidetta, ja kääntämään sisään myöhään ja jyrkästi. Seuraava kurvisarja voidaan ajaa kohtalaisen suoraan, vaikka muutama mutkista on korkeuserojen vuoksi lähes sokeita kaikki riippuu liikenteestä. Tämä jättää paljon aikaa kerätä vauhtia seuraavaan loivempaan oikeaan, mutta ainakin tehokkaimmilla autoilla kannattaa linjaksi valita normaali sisäkaarre. Ulompi materiaali on selvästi sisäkaarteen linjaa liukkaampaa, mikä heittää äkkinäisen oikealle kaiteeseen juuri kun tie alas vasemmalle avautuisi. Kohtalaisen nopea osuus päättyy Schwalbenschwanzin "pikku-Karuselliin", joka on loivempi ja armeliaampi kuin jyrkkä ja pompottava isoveljensä. Tiergartenin mutkaan taittaessa tuskin kaasua tarvitsee nostaa, mutta linja kannattaa valita hieman sillan keskikohdan oikealta puolelta. Tämän jälkeen lähdetään sukeltamaan radan pohjalle kohti Fuchsröhreä, joka lienee yksi radan pelottavimpia kohtia. Nordschleiffe lainaa tämän jälkeen hetken F1-rataa ja kaartaa sen katsomon edestä, pudotakseen jälleen vasemmalle ja alas, tällä kertaa yli 90 astetta. Adenauer-Forst on seuraava, paljon ilmiasuaan vaikeampi pätkä. Pian saavutaan Brunncheniin, joka muuten on erinomainen katselupaikka pysäköintitilaa löytyy, ja korkeisiin verkkoaitoihin on tehty aukkoja kuvaajia varten. Viimeinen näistä on yksi Ringin hitaimpia paikkoja, ja ennätysautoillakin ajettuna vauhti putoaa jopa alle 80km/h. Tämän jälkeen alkaa parin reilun parin kilometrin nopea mutta röykkyinen osuus Berkwerk-Klostertal, joka päättyy jyrkkään oikeaan, ylämäkeen ja matkaan kohti Caracciola-Karusellia. Liikennemääristä riippuen vauhtia ei kannata tappaa kokonaan, sillä vasurin jälkeen on lyhyt suoranpätkä ennen kuin käännytään uudelleen oikealle yhtä loivasti, mutta paljon pidemmän kurvin kautta. Jäljellä on kaksi nopeaa oikealle viettävää mutkaa, joiden jälkeen pääsuora avautuu uudelleen. Vauhtia kerätään hetki pääsuoralla, jonka jälkeen sukelletaan sillan jälkeen alta alas ja vasemmalle. Suoran jälkeen edessä on Quiddelbacher Höhe, jossa jarrutus kannattaa ajoittaa vähän auton tehoista riippuen joko ylämäkeen tai sen jälkeen väärin ajoitettu jarrutus lienee antanut seuraavalle kurville nimen Flugplatz. Keskinopeaan oikeaan päättyvällä siivulla on muuten melkein parhaat ulosajovarat mitä koko radalta löytyy, eikä sitä silti ole paljon. Kaksi seuraavaa kurviakin ovat vain hieman pienemmällä säteellä varustettuja, joten itsevarmuutta puhkuva kerää helposti liikaa vauhtia Hatzenbachissa. Liian kovalla vauhdilla ajautuu hyppyriksi muodostuvaan paikkaan, joka siirtää jarrutusmahdollisuutta kymmeniä metrejä edemmäs, ja mahdollistaa tehokkaasti auton rikkomisen ilman ulosajoa. VIHREÄSSÄ TAIVAASSA
Normaali ratakierros turistipäivinä alkaa maksuportilta, hieman pääsuoran puolivälin jälkeen. Jarrutuspaikka osuu jälleen kerran ylämäkeen, jota seuraa sokea, mutta silti suhteellisen nopea vasen. Ratapäivästä riippuen pääsuora on joko auki, tai ei. A-F:n jälkeinen suoran, Metzgerfeldin vasuri sekä sitä seuraavat Kallenhardin jyrkkä vasen ja oikea sekä Wehrseifen eivät ole kovin erikoisia, vaan ne voi ajaa normaalien rata-ajo-oppien mukaisesti. Kun vain loivasti oikealle kaartava rataosuus aukenee, houkuttelee se yleensä helposti nostamaan vauhtia. Kilometrin mittainen loivien mutkien sarja kun on maustettu jyrkällä alamäellä, mikä tarkoittaa 1100-kiloisella ja 200-hevosvoimaisella Renault Clio Sport Cup:illa yli 200 km/h vauhtia. Polte uudesta kierroksesta ei kuitenkaan häviä heti, eikä monen kertomuksen perusteella enää koskaan.
01/11
53. Näennäisen hidas osuus päättyy Adenaun kylän liepeillä olevaan Exmühleen, jonka vasurikurvin mainoskylteissä voi nähdä kalliita maalijälkiä ahneilta ajolinjoilta
Istutan 189-senttisen ja muutenkin aikuisen kokoisen vartaloni oikealla sijaitsevalle kuskinpenkille. Vaihteensiirto on uskomaton: kepin liike ei ole montaa senttiä mihinkään suuntaan, mutta liike ei ole silti jäykkä. Kaupunkinopeudesta huomattu kaivonkansi, joka ajaessa häviää näkyvistä konepellin taakse, voidaan vielä väistää. Teho/painosuhde on 186 hevosvoimaa per 1000 kg, mikä tarkoittaa että 0100km/h pitäisi taittua reilun kuuden sekunnin pintaan. Käynnistän 1,6-litraisen kenttiläisen Ford-koneen, ja rullaamme maantielle. Ovia Caterhamissa kun ei ole. Samasta syystä myös Seiskan jälkeläisten mallikirjo on laaja. Ajamme 80 km/h tietä ja lähestymme 90-asteista risteystä, kun kuulen Kullbergin huutavan tuulen
Kuin rakettiämpärissä istuisi
Jari Kullberg omistaa useampia harrasteautoja, mutta kesän kunniaksi kaivamme tallista esiin Caterhamin. Sikarikotelon muotoinen ja kokoinen auto kerää iloisia ilmeitä ja hymyjä kaupungilla. Kullbergin sanoin: "jos joskus joudun työttömäksi, alan keräämään pulloja ajellen tällä. Tila on pienempi kuin minä, joten istun oikeasti kuin ämpärissä. Jo tällaisenaan Caterham pitää pilkkanaan nopeitakin moottoripyöriä niin kauan kun tie vain on tarpeeksi mutkainen. Onko kaikki eksotiikka niin kallista kuin luulisi. Toivosen toiveauto Caterham Super 7 Sprint
Caterham Super 7 Sprint
Uudessa juttusarjassa erikoisauto-orientoitunut toimittaja pääsee toteuttamaan itseään vapaasti. Kuljettajan paikalla, turvavöissä istuessa voi liikenneva54
01/11
yli, ettei tässä kohdassa ole tavannut yleensä nostaa kaasua ja se pitää paikkansa. Kit-careja eivät koske lainkaan samat säännöt kuin sarjavalmisteisia autoja, joten vauhtia kaipaava on voinut varsin pienellä vaivalla ja rahalla rakentaa itselleen poskilihaksia venyttävän leikkikalun. Ei tarvitse nousta ohjaamosta mihinkään". Ja jos tehon puute vaivaa suorilla, voi tilit tasoittaa voimamoottorilla, vaikkapa 260-hevosvoimaisella Cosworth-Duratecilla. Huippunopeutta auto kerää valmistajan ilmoituksen mukaan 177 km/h, mikä riittää aivan taatusti mihin tahansa, sikäli kun tuulen pyörteily ja humina ohjaamossa kasvavat jo kaupunkinopeuksien yläpuolella sellaisiksi, että korkeakauluksinen takki ja ajolasit ovat tarpeellisia varusteita jopa hellepäivänä. Kääntyvätkö ruuvit erikoisautoissa tosiaan toiseen suuntaan kuin arkiautoissa?
Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen
C
aterham Super 7 ja muut Lotus Sevenin (Klassikot 1/2010) reinkarnaatiot kuuluvat sellaisiin autoihin, joita olen fanittanut aivan pikkupojasta alkaen, vaikka en ollut koskaan nähnyt sellaista omin silmin ennenkuin vuosia myöhemmin jossain kehätiellä. "Tässä on auto, joka antaa paljon kuljettajan virheitä anteeksi", Kullberg sanoo, eikä taatusti tarkoita ajotaitojani.
Parhaimmillaan mutkateillä
Caterhamin juttu on kuitenkin kaarrenopeudet. Seiska kuuluu todennäköisesti maailman entinen replikoituihin automalleihin, ehkä Ford GT40:n ja AC Cobran ohella. Autossa istutaan todella alhaalla, paljon alempana kuin missään muussa mitä olen ajanut. Kenttiläisen 110 hevosvoimaa ei paperilla kuulosta kovin ihmeelliseltä, mutta 590-kiloisessa autossa se on paljon. Tuskin.. Autopelikorteista ja luetteloista huolellisesti tavatut, tuolloin aivan kosmisilta vaikuttaneet suoritusarvot jyskyttivät pikkujätkän takaraivossa, oli kyse sitten perusmalleista tai niistä kaikkein hurjimmista peleistä joiden valmistajana toimi joko mainittu Caterham tai hollantilainen Donkervoort. Ohjauksen nopeus, välittömyys ja vaste ovat jotain sellaista mitä ei missään tavallisessa umpiautossa kertakaikkiaan pääse kokemaan. Tavallisella perheauton koneella ja tekniikalla varustettu hyvä Caterham maksaa maailmalla noin 15 000 euroa. Kun kokoonpanotehtaana on toiminut oma autotalli, on konehuoneeseen vuosien varrella istutettu aivan kaikkia mahdollisia moottoreita, 1,3-litraisista työntötankonelosista aina kahdella ahtimella varustettuihin V8-koneisiin asti.
loissa koskettaa kämmenellä auton vieressä olevaa asfalttia erityisemmin kurottelematta. Eksoottisen kallistako. Olen ajanut Ferrareita ja todella tehokkaita Porscheja, mutta mikään ei valmista Caterhamin kaarreominaisuuksiin. Brittien järkevä lainsäädäntö on mahdollistanut jo vuosikymmenten ajan erilaisten rakennussarjojen myynnin. 3,1 sekuntia kertonee kaiken. Caterhamilla ajaminen on kokemus, joka saa autotoimittajan lopettamaan GTI-luokan umpiautojen kutsumisen "mikroautomaisiksi", se kun osoittaa lähinnä huonoa mielikuvitusta. Vihreä Super 7 taittaa risteyksen sellaisella nopeudella, että järki yksinkertaisesti loppuu päästä sitä miettiessä
Huoltokohteet ovat hyvin esillä kaikkialla autossa.
CATERHAMIN ohjaamossa kaikki on väkisinkin käden ulottuvilla, vaikka ergonomiaa ei vain ole. Kullberg huutaa tuulen yli, ettei tässä kohdassa ole tavannut yleensä nostaa kaasua.
KONEHUONEESSA majailee Fordin 1.6-litrainen rivinelonen. Ajamme 80 km/h ja lähestymme 90-asteista risteystä. 110 hevosvoimaa riittää mukavasti höyhenenkevyen auton lennättämiseen. Kuppipenkit eivät ole tarpeen, sillä kardaanitunneli ja auton kyljet toimivat istuimien sivutukina.
01/11
55
SEKÄ kilpailukeskuksena että katsastuspaikkana toimi Hyria-koulutuskeskus, jossa autot kelpuutettiin taipaleelle. Kuuden erikoiskokeen avauskilpailuun starttasikin toistasataa Historic-autoa.
E
nsimmäinen pätkä ajettiin yleisöerikoiskokeena Riihimäen raviradalla, ja aurinkoisessa pakkassääs sä oli ravikatsomo täynnä rallikansaa. Talvirallia Riihimäellä
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
Riihimäki, 15.1.2011 Ensimmäistä kertaa vuonna 1960 ajettu Riihimäki-Ralli oli hyvä paikka
aloittaa tämänvuotinen Historic-rallisarja. Siinä missä kakkospätkän jälkeisessä huollossa saattoi vielä kahvitella rauhassa, nelospätkän jälkeisessä Hausjärven huollossa asenneltiin jo kiireellä huoltoautojen kätköistä kaivettuja lisävalopatteristoja kilpureiden keulille, sillä kaksi viimeis tä eekoota ajeltiin pimeässä. Historic Rally Trophy rallisarjan avauskilpailun nopein kuski oli Ford Escortillaan myös viime vuonna Riihimäkirallin Historicit voittanut RiiUA:n Arto Rekola. Tarkemmat tulosluettelot löydät osoitteesta www.mutpalvelu.fi
KIRPEÄSSÄ pakkasaamussa yksi jos toinenkin kilpuri tarvitsi apuvirtaa herätäkseen. Viimeisellä erikoiskokeella oli jo ajettavaakin, sillä pätkällä oli mittaa runsaat 23 kilo metriä.
Yhtä jos toistakin Historicautoa autettiin lumipen kasta yleisön voimin takaisin ajouralle, mutta kaikista ei ollut enää jatkajiksi. Osa 57 EKkilometristä oli 37. 56
01/11. kertaa ajettavassa Riihimäkirallissa kokonaan uusia, rallissa ajamattomia, ja reitti meni paikoittain tosi kapeita ja sy heröisiä metsätaipaleita
KATSASTUKSEN jälkeen vaihdettiin piikkirenkaat alle, tässä rengasvaihdossa Ilkka Hännisen Hillman Imp. Ruttuja enemmän harmitti keskeytys.
TUOMO Hannonen ajoi 2000 RS Escortillaan luokan 6 voittoon.
HETI startista kerättiin täysi vauhti hyppyriin, josta tässä lentonäytösta antaa Heikki Kaskinen Porschellaan.
01/11
57. TOISEN erikoiskokeen jälkeen, Riihimäen huollossa Tero Grönforsin Miniin tarvittiin uutta virranjakajaa.
MARKKU Mäkisen 1500 Volkkari kiepsahti vitospätkällä kumoon. ILKKA Koskelan 1300 GT puski yleisöpätkällä penkkaan ja meno keskeytyi toisen erikoiskokeen jälkeen tekniseen vikaan
Suuri yleisö muistaa Simon huimat suoritukset Saab 96:n ratin takana, mutta Saabin ohella miehelle on kertynyt kokemusta myös Lancia Fulvian ja Triumph TR7:n ohjaimissa mo-
nen muun merkin ja mallin ohella. Hänet tunnetaan menestyksekkään ralliuran lisäksi myös kotimaisen ralliurheilun tärkeänä vaikuttajana sekä Jyväskylän MM-rallin pitkäaikaisena puuhamiehenä. Edellisen kerran Alvari-tunnustus myönnettiin ralliautoilijalle tasan kymmenen vuotta sitten, jolloin palkinnon sai Tommi Mäkinen.
HELSiNgiN AuTOMuSEO iN MEMOriAM
Eräs autohistoriallinen aikakausi tuli jouluna päätökseensä, kun Helsingin automuseo sulki ovensa lopullisesti. Palkinnolla myöntäjä tahtoo huomioida Lampisen pitkän uran rallin parissa sekä Neste Oil Rallin 60 vuotta pitkän taipaleen Jyväskylän seudulla.
SiMO Lampinen ja Hannu Mikkola Lahden Classic Motorshowssa ajetun näytöslähdön jälkitunnelmissa.
Kolminkertainen voittaja
Suksitehtailijan sukuun vuonna 1943 syntyneen Simo Lampisen kilpahistoria Jyväskylän maisemissa alkoi jo puoli vuosisataa sitten, kun hän vuonna 1961 osallistui ensimmäiseen kisaan äitinsä omistamalla Jaguarilla. Museon näyttelyyn ehti vuosittain tutustua joitakin satoja kävijöitä. Seuraavien vuosien aikana Simo nousi Suurajojen voittajaksi kolmesti ja viiden sakkiin mies ylti kaikkiaan viisitoista kertaa. Suurajojen eli nykyisen Neste Oil Rallin kilpailunjohtajana Simo toimi vuosina 19912006. Osa museon tuotoista muodostui autojen vuokrauspalvelusta juhlakäyttöön ja muihin tilaisuuksiin, ja tämä toiminta on ilahduttavasti jatkumassa museon sulkemisesta huolimatta.
HELSiNgiN automuseo on sulkenut ovensa 15 toimintavuoden jälkeen. Alvari-tunnustuksia on jaettu 90-luvun alusta lähtien, mutta aivan jokaiselle vuodelle Jyväskylän Nuorkauppakamari ei ole löytänyt sopivaa palkittavaa. Tunnustus luovutettiin torstaina, joulukuun 16. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta
Jyväskylä muisti Simoa
Vuoden 2010 Alvari-tunnustus jaettiin rallilegenda Simo Lampiselle, joka on pitkän uransa aikana vienyt Jyväskylän kaupunkia menestyksellä maailmankartalle.
J
yväskylän Nuorkauppakamari myöntää yhdessä Jyväskylän kaupungin kanssa vuosittain Alvari-tunnustuksen Jyväskylää maailmankartalle menestyksekkäästi vieneelle sekä kaupungin vetovoimaa lisänneelle taholle. Aktiiviuran jälkeen Lampinen on toiminut moottoriurheilun parissa muun muassa Saabin kilpaosaston apuna sekä lukuisissa muissa tehtävissä. Näyttelytilassa on järjestettiin näyttelyn lisäksi useita yksityistilaisuuksia ja joitakin kertoja juhlittiin muun muassa Taiteiden yötä. Vuoden 2010 Alvari-tunnustuksen sai rallin parissa pitkän elämäntyön tehnyt Simo Lampinen. "Yksinkertaisesti taloudelliset resurssit museotilojen ylläpitämiseen Munkkisaaressa loppuivat kesken kiinteistön ylläpitokulujen kasvamisen takia." Autojen kohtalona ei ole kuitenkaan taivasalle joutuminen, sillä Astala on onnistunut löytämään museon noin 40 ajoneuvolle säilytystiloja. Sulkemisen syyksi Aimo Astala -säätiön puheenjohtaja Mikko Astala ilmoittaa taloudelliset tekijät. Palkintoa olivat ojentamassa Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Andersson sekä Nuorkauppakamaria edustaneet puheenjohtaja Jaakko Selin sekä tuleva puheenjohtaja Mikko Oksanen. Edesmenneen Aimo Astalan perustama museo ehti toimia Munkkisaaressa sijainneissa näyttelytiloissa aprillipäivästä vuodesta 1995. Osa autoista sijoitetaan muun muassa Mobilian Classicshalliin. päivänä Jyväskylän yrittäjäjuhlien iltatilaisuudes-
sa kaupunginteatterilla. Simo Lampinen ei päässyt henkilökohtaisesti paikalle palkintoa vastaanottamaan, mutta hänen puolestaan paikalla oli Simon läheiset ystävät Esko ja Seija Huuska. Aimo Astala -säätiö jatkaa kuitenkin ajoneuvojen vuokraamista juhlatilaisuuksiin.
58
01/11
päivä Porin Mäntyluodossa valmistui maailman suurin öljynetsintälautta Dyvi Delta. Sympaattisen ranskiksen valmistus päättyi vasta 1993 ja kaikkiaan tipparelluja saatiin kaupaksi kahdeksan miljoonaa kappaletta. Suuren yleisön tietouteen Walkinshaw tuli kuitenkin vuonna 1991, kun hän siirtyi Benettonin F1-tallin leipiin. Väliin pääsi kiilaamaan VW:n K70. kesäkuuta Salossa. Perinteistäkin perinteisemmän brittivalmistaja Morganin uutuudet kun tahtovat muistuttaa useiden vuosikymmenien takaisia urheiluautomalleja, ja malliston tuoreinkin tulokas on kaikin puolin selvää klassikkoainesta. Jäseneksi voi liittyä kerhon nettisivuilla osoitteessa www.classicmx.fi tai pirauttamalla jäsenvastaava Jarmo Jaloselle 040 595 2144. Kerhon tarkoituksena on toimia Classic Motocrossin edunvalvojana, järjestää kilpailuja sekä tukea harrastajia pyörien kunnostustöissä. Vuonna 2002 parhaimmillaan 1 500 henkeä työllistänyt TWR sekä Arrows kaatuivat suuriin talousvaikeuksiin. Vanhoilla prätkillä krossaamisesta kiinnostuneen kannattaa vierailla kerhon saitilla muutenkin, sillä sieltä löytyy kerhotietojen ja ajankohtaisten uutisten ohella myös lajin säännöt sekä keskustelupalsta. · Subaru toi markkinoille teknisesti sekä muotoilultaan erikoisen SVXurheilumallin.
01/11
59. 50 vuOTTA SiTTEN
· Tipparellu, eli virallisemmin Renault 4 aloitti maailmanvalloituksen. Benettonilta Walkinshaw siirtyi hetkeksi Ligier F1-tallin leipiin, mutta hankki pian sen jälkeen omistukseensa Arrows-tallin. Suorituskykykin on riittävä, sillä pienikokoisen sukkulan ennakoidaan kipittävän nollasta sataan noin viidessä sekunnissa.
40 vuOTTA SiTTEN
· Vuoden autoksi valittiin Citroenin ilmajäähdytteisellä bokserimoottorilla varustettu GS. TWR:n parhaimpiin saavutuksiin lukeutuu mm. · George Lucas ja Steven Spielberg tekivät seikkailuelokuvien historiaa. Lisätietoja voi kysellä Teppo Hovattalalta numerosta 040 207 106 tai sähköpostitse teppo.hovattala@kotikone.fi
30 vuOTTA SiTTEN
ASfALTTirATOjEN MONiTOiMiMiES ON KuOLLuT
Menestyksekäs kisakuski, tallipäällikkö ja moottoriurheilun värikäs monitoimimies Tom Walkinshaw menehtyi vakavan sairauden murtamana joulukuun 12. European Touring Car -mestaruussarjan voitto vuonna 1984 sekä Jaguarilla ajetut Le Mans -voitot vuosina 1988 ja 1990. Morganin viimeisin uutuus, joka tyypitetään itse asiassa moottoripyöräksi, hakee voimakkaasti vaikutteita yhtiön alkuaikojen menestystarinasta, vuodesta 1909 aina vuoteen 1953 saakka valmistetusta Morgan Threewheeleristä. Seuraavaksi päräytellään Heinolassa 23.7. Pieni ja kevyt Morgan on jo luonnosten perusteella ladattu täyteen vanhan ajan fiilistä, eikä sitä varmastikaan vähennä moottoriksi valittu Harley Davidsonin sataheppainen V-Twin. Tallin rakentamilla autoilla kisattiin eri puolilla maapalloa ja tulostakin syntyi. ja kesän viimeinen rähinä ajetaan Auttoisilla 20. Citroenit sijoittuivat muutenkin hyvin, sillä äänestyksen kolmas sija meni saman merkin SM-mallille. · Turvallisuuteen alettiin kiinnittämään entistä enemmän huomiota ja sen edistämiseksi kaikkien suomessa myytävien autojen etuistuimilla piti tammikuun alusta lähtien olla turvavyöt.
KErHO vANHOjEN CrOSSiEN YSTäviLLE
Marraskuun loppupuolella perustettu Classic Motocross Finland Ry kokoaa yhteen vanhoista crossipyöristä ja niillä kisaamisesta kiinnostuneet prätkäjätkät sekä -ladyt. Tavoitteisiin lukeutuu myös alan perinnetiedon tallentaminen. elokuuta. Mukanaan Benettonille hän toi miehen nimeltä Ross Brawn, jonka lisäksi hänellä oli sormensa pelissä myös silloisen tuoreen lupauksen, Michael Schumacherin, palkkaamisessa Benettonin leiriin. päivänä. Vuoden 2011 Classic Motocross Cup sisältää kolme kilpailua, joista ensimmäinen ajetaan 2. Nopeana ratakettuna tunnettu Walkinshaw perusti kilpa-autoja suunnittelevan ja rakentavan Tom Walkinshaw Racingin vuonna 1975. Alkujaan iskelmän ystäville suunnattu julkaisu muuttui sittemmin rokkaavampaan suuntaan ja tie menestykseen aukesi.
KOLMipYöräN pALuu
Uusien autojen esittelyille ei Klassikot-lehden sivuilla juuri palstatilaa uhrata, mutta poikkeuksiakin tehdään. Pyörät ovat vanhaa kunnon pinnamallia ja myös monet muut yksityiskohdat kunnioittavat perinteitä niin muotoilun kuin materiaalivalintojen suhteen. Alumiinikori kätkee sisäänsä tukevan putkirungon, johon on yhdistetty myös tukeva turvakaari. Takaiskuista huolimatta Tom Walkinshaw jatkoi moottoriurheilukuvioissa, mutta ymmärrettävästi merkittävästi pienemmässä mittakaavassa.
· Tammikuun 26. · Ensimmäinen Suosikki-lehden numero ilmestyi. Harrison Fordin tähdittämä Kadonneen aarteen metsästäjät oli suurmenestys ja se palkittiinkin neljällä Oscarilla.
20 vuOTTA SiTTEN
· Kummelista saatiin esimakua kolmen jakson verran. Edeltäjänsä kaltaisesti maaliskuussa ensiesittelynsä saava kolmipyörä on yhdistelmä taloudellisuutta, urheilullisuutta sekä tietenkin klassista näyttävyyttä
Virheetön Ford ei ollut, sillä kuskinpuolen takalokarissa oli lommo ja etulokareita myyjä harkitsi vaihdettavan, mutta muualta hän ei ollut ruostetta löytänyt.
4 TARJOUSTA, VOITTANUT 615 EUR Saksassa listattiin 40 000 ajettu Ibiza, jonka uutena ostanut, silloin jo vanhempi herrasmies ei autoa paljoakaan tarvinnut, mutta siitä huolimatta tahtoi pitää sen vuodesta toiseen. Voittaja pääsi nyt jo kiistattoman klassikon ohjaimiin varsin edullisesti.
WARTBURG 353 ´87
22 TARJOUSTA, VOITTANUT 1 360 EUR Unkarin Budapestissa jouten oli vain 25 000 ajettu virheetön Warpunen, joka kiilteli alkuperäismaalissaan. Hyvin vähän ajettuja, uutenakin erikoisia autoja on maailmalla kaupan ruuhkaksi asti ja kauppoja tehdään hurjiin hintoihin, mutta edullisimmin harrasteeseen pääsee kiinni aikansa arkisella autoyksilöllä, joka syystä tai toisesta vain jäi vähälle käytölle. Kun auto on normaalin käyttöikänsä jälkeen kertaalleen kunnostettu sille tasolle, että voidaan puhua jonkinasteisesta entisöinnistä, ei entisöidyssä kunnossa ole mitään erityistä säilyttämisen arvoa, sillä kertaalleen entisöity auto voidaan tulevina vuosikymmeninä entisöidä yhä uudelleen ja uudelleen. Ykkösomistajansa kakkosautona ollut auto on aina pidetty hyvässä ajokunnossa.
01/11. Verkot vesillä
Nettihuutokauppojen jyvät ja akanat
Vähillä kilometreillä
H
arrasteautoa hankittaessa matkamittarissa olevat kilometrit eivät ole niin merkityksellisiä kuin uudemman käyttöauton valinnassa. Kaiken muun ajan sitä on varastoitu tallissa ja viimeiset kuusi vuotta käytännössä ajamattomana. Alla olivat uudet ajamattomat kesärenkaat ja kaiketi uutena ostetut talvirenkaatkin sai mukaan, mutta ne olivat käyttämättömyyttään hapertuneet. Jarrut oli nyt kauttaaltaan puhdistettu, jotta koeajolle uskalsi lähteä ennen tarjouksen jättämistä. Myyjä vakuutteli vain 76 000 kilometriä ajetun auton olevan takuuvarmasti ruosteeton ja olleen aina tavallista paremmalla hoidolla. Paljon ajetun harrasteauton hankinnassa olennaisempaa on hinnan ja sen hetkisen kunnon tasapaino. Vanhemmat ja kauan ajossa olleet klassikot ovat useimmiten ehtineet kokemaan jo useamman peruskunnostuksen ja niihin on jouduttu pakostakin vaihtamaan kulutusosat moneen kertaan. 60
FORD CAPRI L GT4 ´80
31 TARJOUSTA, VOITTANUT 3 000 GBP 33 500 mailin Ford oli ensimmäistä talveaan ilman tallia. Ajoltaan kunnossa olevan Porsche-system Seatin huoltohistoria oli aukoton ja sisusta lähes uutta vastaava. 13 eri huutajan toimesta hinta kehittyi yhden euron lähtöhinnasta aika kivasti, mutta myyjän hintavaraukseen asti se ei noussut, joten auto jäi myymättä.
FORD FIESTA L ´80
SEAT IBIZA 1,2S ´85
19 TARJOUSTA, VOITTANUT 779 GBP Englannin Birminghamissa listatulla, yhden naisomistajan hallussa olleella Fiestalla ei oltu ajettu kuin 24 000 mailia. 10 huutajaa osallistuikin kaupantekoon. Myös pakoputkisto oli juuri uusittu. Omassa arvossaan ovat alkuperäiset, entisöimättömät yksilöt, joiden kilometritkin ovat vielä vasta aluillaan. Ostokuittiaan myöten dokumentoidulle Caprille sen uutena ostanut englantilaisomistaja toivoi ainoastaan hyvää uutta kotia.
FORD GRANADA TURNIER ´83
25 TARJOUSTA, VOITTANUT 2 701 EUR Saksan Rehlingissä tarjottiin alkuperäismaalissaan olevaa 47 tuhatta kilometriä ajettua farkku-Granadaa. Vähän ajettu ei automaattisesti tarkoita hyvää yksilöä, jos säilytys ja hoito ovat olleet heikoissa kantimissa. Maalattu auto hiljattain oli ja paljon tiivisteitä kertoi myyjä sen jälkeen vaihtaneensa. Tässä poimintoja eBayn vähän ajettuina listatuista klassikoista.
1360
AIKAKAUTENSA karvalakkimalleista saattaa löytää kelpo yksilöitä harrastekäyttöön, jos auto on syystä tai toisesta jäänyt vähälle käytölle.
779
£
BMW 320 ´77
37 TARJOUSTA, 6 938 EUR EI RIITTÄNYT Hannoverin länsipuolella, Kirchlengernin kaupungissa tarjolla oli ilmeisen hyvä kutoskoneinen Bemari. Lukuisia Warpusia omistanut myyjä kertoi tämän olevan joka euron arvoinen
Joskus on suunnattu rompetorille ja keksitty jokin toinen kohde samalta suunnalta. On ollut mukavaa huomata, että vierailumme takia on nähty jo etukäteen paljon vaivaa. Yksinäisyys ei pääse yllättämään, kun viestiä, puhelua ja postia pukkaa tulemaan aina silloin tällöin.
K
lassikkoajoneuvon ratissa tai kyydissä on ihan sama, oletko iso pomo vai ihan tavallinen duunari, kaikki ovat samalla viivalla ja samanarvoisia. Tämän harrastuksen parissa ei kokemukseni mukaan tarvitse kehuskella työelämän saavutuksilla, eikä näissä ympyröissä marista työpaikan kiireistä. Joskus voi vähän irrotella, vaikka osallistumalla hullunhauskalla tarinalla Suur-Saimaa-ajojen asu-ajoneuvokisaan, kuten allekirjoittanut ystävineen. Olemme nähneet kotitalleja ja keräilijöiden kokoelmia, joihin emme olisi muutoin milloinkaan päässeet tutustumaan. Useasti on käyty tutkimassa yhden kaupungin kirpputorit perinpohjin. Tapahtumaa järjestäessä tai muuten harrastehenkistä talkooapua tarvittaessa on mukavaa, kun on monta numeroa, mistä kysyä, joutaisiko joku jelppimään. Lukuisia ja taas lukuisia ikimuistoisia reissuja on tehty klassikkoajoneuvolla tosiys-
tävien kesken, osallistuttu erilaisiin ajotapahtumiin tai ajeltu ihan vaan huviksemme. Meren rannalla ihanan kotoisalla mökillä saimme viettää yön Juthbackan markkinoille suuntautuneella reissullamme. Jos joskus joutuu reissullaan pulaan jossakin päin Suomea, on mukava tietää, että avun saattaa saada tutulta autoharrastajalta. Harrasteajoneuvotapahtumiin osallistuessaan kaikki ovat varanneet päivän tai illan tähän tarkoitukseen ja vallalla on kiireetön, rento ja mukava meininki. Kolumni
Hyvää ystävänpäivää!
Monesti olen miettinyt, kuinka monta hyvää ystävää meiltä olisikaan jäänyt puuttumaan, jos emme olisi ryhtyneet vanhojen ajoneuvojen harrastajiksi. Olemme saaneet yöpyä pohjanmaalaisessa kodissa kerran jos toisenkin. Evästaukoja on pidetty aina kun on vähänkin ollut nälkä ja usein vielä vähän useamminkin.
Teksti: Lea Lahti
Ystävien kesken klassikko ajoneuvojen parissa voi hetkeksi unohtaa arjen kiireet, harmit ja surut ja sukeltaa mukaan harrastukseen.
Ystävien kesken klassikkoajoneuvojen parissa voi hetkeksi unohtaa arjen kiireet, harmit ja surut, sukeltaa mukaan harrastukseen, jossa ei tarvitse antaa järkeviä selityksiä tunteen ohjaamana tehdylle ajoneuvo- ja rekvisiittahankinnoille. Tuttuja tervehditään ja tuntemattomienkin kanssa jutustellaan, kysellään mistäpäin olette tulleet ja tiedustellaan ajoneuvon historiaa näin taas saadaan uusia tuttavia ja ystäviä. Hyviksi ystäviksi tulleiden klassikkoajoneuvoharrastajien luona on juotu monet makoisat kahvit ja jutusteltu mukavia: autoista, harrastuksesta ja kaikesta muustakin. Talvella voi sitten katsella yhdessä järjestäjien lähettämää tallennetta tarinan esittämisestä tuomareille niin noloa, että puna nousee poskille jo pelkästä ajatuksesta, mutta samalla niin hauskaa, että naurun pyrskähdyksiä kuuluu vielä pitkään katselun jälkeen. Pitkään vanhojen autojen parissa ammatikseen ja harrastuksekseen toiminut uusmaalainen pariskunta on paitsi kutsunut kotiinsa myös kierrättänyt meitä lähiseudun kohteissa ja toisten harrastajien luona. Hyvää ystävänpäivää kaikki klassikkoajoneuvoihin hurahtaneet!
01/11
61. Monen autoharrastajan luona olemme jo kyläilleet ja aika monen luona viipyneet yön tai useammankin. Pitempään reissuun lähtiessä majapaikka löytyy tarvittaessa monelta paikkakunnalta, kutsuja on voimassa moneen ilmansuuntaan. Kylmälaukut evästä pullollaan ja termospullot kahvia ja teetä täynnä on suunnattu klassikkoajoneuvon keula esimerkiksi Tuusulan rantatien kulttuurikohteisiin, ja toisinaan on taas reitti suunniteltu sitä mukaa kun päivä on kulunut. Ikää, sukupuolta tai asemaa tärkeämpää on hyväntuulinen leppoisa "vanhanajan meininki" ja kiinnostus menneiden aikojen vempeleisiin, vaatetukseen ja tapoihin. Puhelinnumeroita ja yhteystietoja kirjoitellaan ylös, varaosia ja vinkkejä hyvistä hankintapaikoista vaihdetaan. Vastavuoroisesti jos harrastajatuttava on avun tarpeessa, käydään hinaamassa, lainataan autoa tai tarjotaan yösijaa. Harrastehenkiset reissut ulkomaantapahtumiin sujuvat ensikertalaiselta
leppoisasti konkareiden seurassa. Ystävällinen tutuksi tullut perhe on avannut kotinsa oven meille, ja olemme saaneet nauttia yösijasta ja kyläreissuista hienossa uudessa kodissa, jossa meitä on pidetty kuin perheenjäseniä konsanaan. Iloksemme moni on poikennut myös meidän kodissamme. Meitä on passattu luksusluokan täysihoidolla, ja vielä evästäkin on pakattu mukaan! Toisaalla samalla suunnalla taas oli tehty remonttia varta vasten tuloamme varten, ja ruokatarjottavat oli mietitty viimeisen päälle tunsimme olomme kuin kuninkaallisiksi. Lämmöllä muistelemme huikean kaunista mökkirantaa ja tuttavallista yhteisöllisyyttä naapurimökkiläisten kesken. Yhdistävänä tekijänä toimii yhteinen harrastus. Monia hienoja hetkiä on koettu yhdessä, käyty vanhanajan iltamissa sekä tutkimassa toisten harrastajien ajoneuvoja ja tiloja. Mukava perhe pääkaupunkiseudulta on kutsunut meitä luokseen sekä kotiinsa että kesäasunnolleen useampaan kertaan
" Raimo Hy in sauna. Nappiotoksia
T
ämänkertaiseen kuvakilpailuumme saapui ennätysmäärä upeita otoksia, mistä suuri kiitos jokaiselle osallistuneelle. Arvokkaimmat ja usein myös hienoimmat kuvat on napattu itselle tärkeällä hetkellä tai silloin, kun olosuhteet ovat luoneet suorastaan ikuistamista vaativan näkymän.
ToP
5
Palkitut: Raimo Hyttinen, Risto Rantanen, Petra Pöyliö, Pentti Danbom ja Jukka Kuhalainen. Palkittavien kuvien nostaminen esiin osoittautui siis poikkeuksellisen hankalaksi tehtäväksi, mutta lopulta toimitus pääsi yksimielisyyteen viiden parhaan foton ryhmästä. Kuvassa Maarit Hannulan ´75 ford Taunus.
Heinää seipäillä, siisti brittiauto ja kaunis kesäpäivä Hämeen perinnemaisemissa. (Tero Hintsala)
01/11
PRäTKäilyn syvin olemus on selvillä näillä serkuksilla. Mutta ei hätää: lukijoiden kuvat saavat jatkossa oman vakiopalstansa, joten kilpailuun lähetettyjen kuvien esittelyä jatketaan vielä maaliskuun numerossa. (Jukka Kinnunen) "Tallin puutteesta johtuen joutui sateen sattuessa hieman säveltämään." (Mika Kaján) HienOn skootteri kuvan kruunaa sattumalta taustalla nousuun kiitävä vesi taso. Joskin kuudes hieno kuva oli suorastaan pakko nostaa kunniamaininnan kera palkittujen joukkoon, kun tuomaristo ei osannut päättää onko polkupyörä säännöissä mainittu oma harrasteajokki vai ei.
yHTeisTyössä:
Parhaiden valokuvien salaisuus ei piile kuvauskalustossa. toman Onneksi olkoon !
TuORe fOTO mutta mukavan nostalginen fiilis. Teltan vetskari au myötä pääpal ki ja ttinen voitti tä kintona olleen män uskomat digikameran. Kuva on otettu loppukesästä 2005 lahden Ruoriniemen päässä olevalla taukopaikalla ja kohde on Vespa 200 Rally. Kolme aukeamaakaan ei riittänyt kaikkien kuvien julkaisuun, vaan jouduimme suorittamaan karsintaa: useampia kuvia lähettäneiltä julkaistaan tässä yhteydessä vain raadin mielestä paras otos, ja osa ei saanut ensimmäistäkään kuvaansa lehden sivuille. Kunniamaininta: Pauli Salo.
"K aunis ja lä mmin kesäaa mu Hangossa mikä se sieltä ja teltta kuum kurkistelee iti a ku kkaverhon ta hienon kuvan kaa. Kisan parhaat ilmeet lähetti Perttu soppi.
62
Oivaltava kuvakulma toi Ristolle palkintosijan.
näin jumiin ei etuvetoa saisikaan! Jarkko Minni lähetti useam man loistavan kuvan, joiden joukosta poimimme tämän jokaisen tuoreen nelivetokuskin tunnelmia loistavasti kuvaavan otoksen.
01/11
63. tin vuoden 1933 austin "KeVä äll ä 1972 kunnos hanslankarikseni eeleita, kun Olin asentamassa ovipan evansa juuri ias Peter huomasi tar vits ilmoittautunut 3vuot stua ja alkoi löy töineen poi siinsa, tätä osaa omiin tarpei paikalta." (Jyrki Mero)
escORT KaRVian suomijärven kivisillalla. (Jani Hytönen)
ToP
5
RanTasen Risto osallistui kisaan useammalla kuvalla, joiden joukosta esiin nousi amin luonteen velmun puolen esiin tuova foto. ROMPPaisen Teemun hieman paranneltu ´77 sM solifer poseeraa näyttävästi ja tankin siloitetut kyljet pääsevät oikeuksiinsa.
MiKäs on heittää lomavaihde pääl le, kunhan on ensin päässyt 16Rellul la lusin metsiin ja saanut teltan viriteltyä kokoon. 10 autoani. (Harri Kyyrö)
BascOna on ryhdikkäässä kunn ossa, mut ta kuvauspaikaksi valit tu maantie on hyvää matkaa kasvamassa umpeen. Pikkukuva oli pakko liittää mukaan, jotta lukijat näkevät kuinka siististä pelistä tässä on kyse! (Joni Kaunisto)
Kaunis alfetta huilaa kauniissa ympäristössä reippaan pikkutielenkin jälkeen. Vuosi on 1979. (ilkka Manni nen)
PiRJO forsström Järvenpäästä lähetti kisaan useammankin kesäistä piknikkitunnelmaa henkivän otoksen
Toivottavasti toimitukseen putkahtaa kuva projekt autosta myös silloin, kun se on taas tien päällä!
"Meidän Taunus 20M juhannuk sena Helsingin Punavuoressa vuonna 2004 tai 2005. Käytiin kaverin luona juhannussaunas sa ja lähtiessä hän otti meistä kuvan kertakäyttökame ralla. Hieno oli eran takana Kam öyliö. Kuvasta päätellen tulostakin syntyy. Petra P
5
näyTTely TunnelMaa. Kuvan lähetti Max Rapanen.
ai KiiHKeä taskuraketti ei niin tavanom enpa sessa ympäristössä. RaMBleR classic custom ´62 kuvattuna ahveniston harjulla 80luvun alussa. (untamo salonen)
bil 156 PROJeKTi. Kehityksen jälkeen kävi ilmi, että jotenkin kummasti oli juhannuskokko ilmaantunut kuvaan mukaan." (Jukka Kuhalainen)
ToP
5
saaRisen TuOMO hankki avoauton reippaasti tammikuussa ja ikuisti sen heti tuoreeltaan. Rellu omaa hyvän maavaran ja on luotettava kyydin antaja metsäteillä. en Täydellin nelma kesälomatun ToP at ti dist yy amm yh kuvausjäl tason kuva! keen. Kuva ei esitä metsäautoa, vaan Virtasen Tomin fuldamo ia löytöpaikassaan. Meksikossa val mistettu ja jenkki markkinoille tehty kakkoskorinen Golf vuosimallia ´92. Mart ti niem ä lo ja kaikkien aikojen ensimmäisess eot Klassikotlehdessä esitelty Peug 205 GTi.
RuOHOsen Hannun datsun 160 J sss kuvattuna muutama viikko ennen kisoja!
MeTsäsTys yhdistää 41vuo tiasta Tipparellua, 65 v."Vaaria" ja 8 v. Kaunissävyisen kuvan lähetti Petri Karonen.
"MaailManKuulu kilparatsastaja käy tallissa katsomassa heppaansa, eli kuva autostani fiskarsissa vuonna 1990." (Guy Mock) Mukavan sävyinen otos ja loistava kuvauspaikka. Tupukoiraa. Hyytävän hieno kuva! 64
01/11
(Kari Heikka)
yKsinKeRTaisuudessaan lumoavan kaunis kuva. auton hän on hankkinut jo 1986 ja se on kuulemma ajokuntoisena hänen tallissaan edelleen!
iKäTOVeRiT saa kateelliseksi, kun pakottaa isän hitsaa maan naapurilta saadun anglian ratin fillarin ohjaustangon tilalle. danbomin Pentille matkaa Top 5 sijoituksen myötä fotomanin lahjakortti.
Jaana Hildén osallistui kisaan piristävän erilaisella retkeilykuvalla sugga Volvolla makkaranpaistopaikan voi valita suht vapaasti. ylimmän kuvan (Pasi Rahkonen) kohdalla kannattaa kiinnittää huo mio vasemman etupyörän viereen. Pauli salon lähettämä kuva oli niin mainio, että toimituksen nurkista oli pakko kaivaa ylimääräinen palkinto!
01/11
PROJeKTiKuViaKin saatiin mukaan. Tunnelma syntyy rypsipellon ja yamaha Xs2 650 streetin lisäksi pehmeästä kesäillan luonnonvalosta. Tämän kuvan tunnelma syntyi siitä ilosta, joka syntyy kun onnistuu hank kimaan pitkään haaveissa olleen automallin. Keskimmäisessä Marko anttila hioo Mazdaa ja alakuvan Hyttisen er kille kuuluva Morris lienee sama yksilö, joka esiteltiin jokunen numero sitten.
65. (Kari Mikkonen)
ca chambord MaunO luomalan sim henkisessä vahvasti amerikkalais ´61 kuvassa.
KesKiKesän auringossa kiiltelee Jussi Riihiahon tuore projekti, ripeästi harvinaistuva Volvo 740 Turbo.
esa Kaplas hitsailee Maxinsa kone huonetta vuonna 1994. ToP
5
Klassinen japsispor tti kiiltelee komean tammen alla ja tausta lla pari herrasmies brit tiä tuo omaa lisävär iä kuvaan. Takakumin puute lisäsi kuulemma automaista fiilistä entisestään, kun pyörä pysyi pystyssä ilman tukea
sivusen Tommin Whitespoke Mangelseilla tyylikkäästi varustettu skoda (vas.) on kuvattu kauniissa rantamai semassa, kun Tarvosen Matin räyhäkkä consul (oik. lumihan keen unohtunut Rolls on Jani nikulan ja saman kohtalon kokenut firenza on kuvattu Petteri Juvosen toimesta.
66
01/11. VanHaT autot kiinnostavat myös perheen pienimpiä. luisKaPeRäisiä urheiluversi oita on kehitelty perheautoista vaihtelevalla menestyksellä niin idässä kuin lännessä. ylh.), johon on saatu oival tavalla kuvakulmalla sopivasti lisää asennetta.
PiRTeän oranssi väri pukee tyylikästä escort Mexicoa ja kirkas päivänvalo lisää huomioarvoa entisestään. uudempia vauhtimalleja ja tuoreempaa rakentelusuuntaa edustaa Terhi Mikkolan silvia (oik. farkkutau nuksen kyydissä anne snellmanin ja Juha Kampurin pojat (oik.). alh.) on kuvauksen ajaksi pysäköity pullomurskaamon pihamaalle. itse auto on parin litran kutosella varustettu 17M ´76. Petteri saarenpään Opel kuvattuna perheen kesä asunnon pihamaalla.
TOisinaan käy niin, että laitteet jäävät ilman suoja paikkaa talveksi. (Petteri särkioja) "TäMä on sitä nykyaikaa". Rytkösen Tommin viikarit puolestaan löysivät leikkipaikan ´67 144s Volvon ruumasta, kun isä oli vienyt kontin kannen maalattavaksi (ylh.)
(Tuula Välimäki)
syKsyisen foton museokatsastetusta ´67 coronasta lähetti sen neljäs omistaja santeri ampuja.
KilPailu RaTKesi, MuTTa KuVaKaRKelOT JaTKuVaT!
Lukijoiden kuvat ovat jatkossakin tervetulleita, sillä seuraavan numeron myötä lehden sivuille ilmestyy paljon toivottu kuvapalsta! Kaikenlaisia harrastukseen liittyviä otoksia kommenttien ja taustatietojen kera voi lähettää toimitukseen joko perinteisen postin välityksellä osoitteeseen: Klassikot / Kuvapalsta PL 350, 65101 Vaasa tai sähköisesti osoitteeseen: toimitus@klassikot.fi Ensimmäisen kuvapalstan kunniaksi toimituksen väki on luvannut kaivella omia pöytälaatikoitaan, joten luvassa on mielenkiintoisia fotoja toimittajien takavuosien menopeleistä!
01/11
67. säänkestävän Kaiserin on kuvannut Timo Roiha (oik.).
"KuVa on otet tu joskus 80 luvun puol esta välistä heinäkuun tie noilla. sadeKeli ja persoonalliset muodot saattavat olla lumoavan kaunis yhdistelmä. Tästä pisteestä on ainakin vielä 90luvulla saanut bensaa, koska Terratarrat on mittareissa." (Olavi Jäppinen)
VäKeVäsTi pohjanmaalainen tunnelma: iso jenkki ja sen ylpeä omistaja, tasainen maisema ja heinät seipäällä. Tämä yksilö on tuotu Ruotsista Matti Piittisjär ven toimesta.
"KauRisMäKinen kuva ker too mielestäni hyvin meidän harrastekenttään läheisesti kuuluvasta asiasta eli huolto ja jakeluasemien keskittymisestä aina vaan isompiin yksiköihin. Velipoi ka tässä harjoitt elee autolla aj oa." Mainion fiilisku van lähetti Ja nne Kivioja.
MyynTiesiTeMäinen kuva on kaunis ja onnistunut kaikessa yksinkertaisuudessaan. Todella onnistunut kuva kaikin puolin. Veikeästi muotoil tu ajovalon ympäristö kuuluu Matti Kiven ´62 Panhard Pl 17 Tigreen (vas.). (Heli yläjoki)
isOJa Vauxhalleja ei juuri arvostet tu, eikä niitä paljoa jäänyt jäljellekään. (Markku Vitikainen)
VileniuKsen Juhan yGs1 yamaha syksyisessä maisemassa.
PulKKasen Jonin ´71 Toyotat viileän kosteassa säässä.
KaKsi klassikkoa kohtaavat parkkipaikalla
Vaaratilanteita ei sattunut, mutta tarkkana sai olla.
BALTIAN helteistä heinäkuuta katseltiin vuosimallin 1968 Ford Mustangin tuulilasin läpi. Päivällä kuumuus vei innon rantaelämään, mutta illalla kelpasi ihastella auringonlaskua.
Olli ja Terhi tekivät ennalta muutamia hotellivarauksia, mutta jättivät pelivaraa fiiliksien mukaan etenemisellekin.
01/11
69. Kulkupuolesta huolehti 302 ja automaatti.
PUOLASSA ohittanut rekka toi matkalaisille mieleen Kauhun kilometrit -elokuvan.
LÄMPÖ helli koko reissun ajan - vain yksi ukkoskuuro sattui kohdalle matkan loppupuolella. KAUNASISSA Puolassa hotelli osoittautui mainioksi, joten kaksikko yöpyi kaupungissa kolme yötä. OLLIA ja Terhiä peloteltiin Itä-Euroopan liikenteestä jo matkamessuilla. Hotellin terassi tarjosi mahdollisuuden minigolfiin.
Baltian
vaihdettiin tarpeen mukaan ja verhoilua paikattiin. Lisäksi Musseen teetettiin turvavyöt matkalaisten turvallisuuden parantamiseksi. Ajankohdaksi asettui heinäkuun pari ensimmäistä viikkoa ja matkakohteeksi Baltian maat sekä Puola. Olli ja Terhi tekivät ennalta muutamia hotellivarauksia, mutta jättivät pelivaraa fiiliksien mukaan etenemisellekin.
SAULKRASTISSA Latviassa oli upea hiekkaranta. Ennen matkaan lähtöä vaihdettiin vielä tuulettimen propelli, asennettiin tuulitunneli ja eristettiin pakosarjaa, jottei startilla olisi liian kuumat oltavat. Kesän lähestyessä myös matkasuunnitelmat tarkentuivat
Yllättävän samankaltaisten ongelmien kanssa painivat myös pienoismallien rakentajat.
YKSINKERTAISELLA lavastuksella saa daan pienoismallin kuvaamiseen aivan uusia ulottuvuuksia. Pääraaka-aineiksi muodostuivat tuttu polystyreenimuovi eri muodoissaan sekä uretaanilevy, jota on helppo työs-
MOOTTORI, kuten kaikki muukin, syntyi muovin paloista.
TUULISUOJAN materiaa lina keksin hyötykäyttää kiiltäväpintaista tuoteluet telon sivua, jonka laminoin pikaliimalla rypyille.
TAKAVALO on veistelty läpinäkyvästä punaisesta muovitangosta.
YKSI vanne koostuu neljästä kiekosta, joista jokaisessa kahdeksan 0,15 mm vahvaa pinnaa.
VALMIISSA vanteessa kiekot on liimattu hiukan ristiin toisiinsa nähden. MAXI
Minikokoinen
Joskus yksi ainokainen uupuva osa tai osaavan tekijän puute saattavat seisottaa harrasteprojektia tallissa tyhjän panttina. Totesin etsauksen sopivan muun muassa Tunturi-teksteihin, joita on melko hankala siististi toteuttaa muilla menetelmillä. Erityisen tärkeää on tiedostaa ne hankalimmat paikat, joita ei ehkä pysty kotikonstein tekemään. Myös siirtokuvien
tulostuspalvelua tarjoava kotimainen alan harrastaja antoi kipinän viedä projektia eteenpäin.
Etsivä löytää
Fotoetsitekniikan hyödyntäminen nousi esiin erityisesti pyörien pinnoitusta miettiessä, mutta menetelmää hyödynnettiin myös muutamissa pikkuosissa. Väliin on sullottu keskiö.
72
01/11. Tsekkeihin suuntautuneen sähköpostikeskustelun jälkeen aloitin osien suunnittelun. Koko projekti nytkähti monta askelta eteenpäin.
Palapeli
Vaikka projektissa kaupallista apua käytettiinkin, tehtiin lähes kaikki muut osat tyhjästä perinteisiä pienoismallimenetelmiä hyödyntäen. Malliprojektin aloittaminen ei ole kovinkaan mielekästä, jos horisontissa on nähtävissä jokin ylitsepääsemätön ongelma. Tällaisessa tilanteessa lupaavasti alkanut rakentelu on vaarassa muuttua ikuisuusprojektiksi. Taustassa ei sinällään ole mitään mielen kiintoista, mutta se antaa kokonaisuudelle realistista vaikutelmaa.
Teksti ja kuvat: Eero Kumanto
P
ienoismallin rakentaminen kokonaan tyhjästä vaatii tarkkaa pohdintaa. Kuukauden sisällä posti toi muutaman 0,15 millimetriä paksun metalliarkin. Työn laatu oli aivan ällistyttävää. Saatujen ohjeiden ja
neuvojen perusteella valmistelin tiedostot ja laitoin osat tilaukseen. Tämän Pappatunturin kohdalla merkittävin eteenpäin potkaissut tekijä oli kontaktin saaminen tsekkiläiseen metallin syövytystä tekevään yritykseen
Jopa lopullisen maalikerroksen vahvuus tulee ottaa huomioon osia rakennellessa ja sovitellessa.
Syytön
Mallin aihevalinnalle tai vuosimallille ei rakentajalla ole mitään erityistä syytä. Jokaista osaa ei ole mieltä mitoittaa täydellisesti, vaan projektia pitää enemmänkin viedä eteenpäin kokonaisuutena. Osia on sovitettava koko rakentelun ajan toisiinsa.
OSAT vaativat lukuisia kittaus ja hiontamaali kerroksia ennen pintamaa lausta.
TANKIN muodot on kaiveltu esiin kirurginveitsellä.
TESTIKOKOONPANO, joka karusta ulkoasusta huolimatta vie rakennus vaiheessa kummasti projektia eteenpäin.
OSAT maalausvalmiina loputtomilta tuntuneiden pohjatöiden jälkeen.
01/11
73. Kuukauden sisällä posti toi muutaman 0,15 millimetriä paksun metalliarkin. Referenssimateriaalina käytin internetistä löytynyttä kuva-aineistoa sekä muutamaa päämittaa, jotka sain vähän vanhemman yksilön entisöineeltä tutulta harrastajalta. Kun pienoismalli alkaa mennä näin pieneksi, ovat toleranssit olemattomia. Tosin näinhän se 1:1-mittakaavan harrastuksessakin usein menee, merkkivalinnalle ei välttämättä ole osoitettavissa mitään syytä. Työn laatu oli aivan ällistyttävää.
LÄHTÖKOHTANA toimi muutama päämitta ja pari apukuvaa.
SUOMESSA suunniteltu ja Tsekeissä etsattu metalliliuska.
VAUHDINTAPPAJAKSIKIN kutsuttu tuulisuoja oli tunnistettavuutensa vuoksi ihan ehdoton yksityiskohta, jonka halusin malliin rakentaa.
HAASTAVA hetki rakentelussa: ennalta toisiinsa sovitetut osat odottavat lopullista kokoamista.
KUVASARJA joka selventää moottorin suojamuovien rakentamista 1:24 skaalaan.
tää ominaisuuksiensa vuoksi. Internet kyllä tarjoaa reilusti sitä kuvamateriaalia, mutta usein jää käyttäjän vastuulle niissä esiintyvien tietojen todenperäisyys. Toisaalta nyt työpöydältä on valmistunut jo toinen pienoismalli kaksipyöräisestä suomalaisesta klassikosta aiemmin rakennetun Jopon lisäksi. Jälkikäteen ajateltuna olisi tietenkin helpottanut suunnattomasti, jos olisin päässyt dokumentoimaan tismalleen oikean vuosimallin edustajan huolellisesti. Olisko tässä riittävästi syytä seuraavan mallin aihevalintaan?
ETULOKARI ja valokotelo karkeasti hahmottumassa. Omalta osalta juuri vuosimallien erot ja muutokset aiheuttivat eniten päänvaivaa.
Näiden lähtökohtatietojen perusteella piirsin yksinkertaisen päämittakuvan, jonka perusteella pystyin päättelemään loput mitat melko tarkkaan. Osia on sovitettava jatkuvasti toisiinsa, jotta täydellinen istuvuus voidaan varmistaa. Tallista tai historiasta ei löydy esikuvaa, eikä aihe itsessään ole mitenkään erityisellä tavalla kiinnostava tai läheinen
Monelle ei välttämättä edes sano mitään mallinimet Maxi, Automat, Start saati sitten Classic. Mopedi täytti kysynnän niin arkisena työvälineenä kuin nuorison menopelinäkin. Kohderyhmää ei haluttu rajata turhan kapeaksi, maine koko kansan kulkineena kelpasi paremmin kuin hyvin. Urheilullinen vanhus
Usean vuosikymmenen ajan nuorisonkin kovassa suosiossa ollut sporttinen ja edistyksellinen mopedi tunnetaan nykyään kansankielessä mallista riippumatta erilaisista pappa-johdannaisista kutsumanimistään.
Teksti: Eero Kumanto
P
appis, Papiska, Paadre, Pappatuna tai ihan kiertelemättä Pappatunturi. Ajokorttipakko alle 50-kuutioisille oli poistunut pari vuotta aiemmin ja autoistuminen ei ollut vielä päässyt vauhtiin. Jossain vaiheessa Tunturipyörä mainostikin tuotettaan "täyden kympin" mopedina. Pelkkänä sanana Pappatunturi on oikeastaan jo niin tuttu ja tavallinen, että periaatteessa se kävisi jo sinällään tuotemerkistä. Jälkimarkkinointiin todella panostettiin. Mainonnan kulmakivinä käytettiin ehkä hieman ristiriitaisesti sekä turvallisuutta että nopeutta. Tunturi nimittäin tunnettiin kilpailijoitaan kovakulkuisempana laitteena,
joten selkeä valttikortti oli olemassa. Toki suomalaisuuttakin muistettiin korostaa ihan Avainlipun
Mainonnan kulmakivinä käytettiin ehkä hieman ristiriitaisesti sekä turvallisuutta että nopeutta.
TUNTURIPYÖRÄN 50vuo tisjuhlavuonna ei mainoksissa ylisano ja säästelty.
uhkaava ylikuu mäkisissä maastoissa oinkin, "PITKILLÄ matkoilla ja oot torissa eliminoitu sill hm menemisen vaara on Puc det ta." Luotet tavaa a mäkivaih mainos kun käy tetään väkivahva iin melko mahtipontisin altalaismoottoria kehutt itäv lausein vuonna 1961.
74
01/11. Mopokulttuuri nosti selkeästi päätään. Mainonnassa on vuosien varrella hyödynnetty luonnollisesti myös polttoainetaloutta, tuota myynnin edistämisen kestosuosikkia. Tunturipyörällä oivallettiin hyödyntää tilanne näkyvästi markkinoinnissa. Asiaa ei pitkään katseltu vierestä toimettomana, joten Tunturipyörä joutui teettämään moottoriinsa muutoksia leikatakseen huippunopeutta.
Täyden kympin suomalainen
Tunturin vuodesta toiseen hallinnoimaa markkinajohtajan titteliä selittävät vahvan mainonnan lisäksi aktiivisesti järjestetyt esittely- ja huoltotilaisuudet. Mallimerkintään tuijottamatta Tunturin vuosikymmeniä valmistuksessa ollut peltirunkoinen klassikko on saanut tämänkaltaisista nimistä lähtemättömän leiman. Sana ei välttämättä nykyään edes luo mielikuvaa iäkkäästä mieshenkilöstä.
Pyörät alkavat pyöriä
Kun Tunturipyörä Oy vuonna 1959 aloitti uudentyyppisen mopedinsa myynnin, kaupalliset näkymät olivat
suotuisat. Mainostukseen panostettiin näkyvästi ja jo 60-luvun alussa yritys esitti ensimmäisen televisiomainoksensa
Vaikka nykyään lähes joka tapahtumassa on esillä hienosti entisöityjä Tuntureita, näkee aina silloin tällöin vielä niitä arkipäiväisiä entisöimättömiä tapauksia, jollaisia kuskaavat vielä ne ihan aidot papat.
MITEN mahtoi punavihersokeilta onnistua osallistuminen juhlakilpailuun?
VUODEN 1962 maalauksellisissa mainoskuvissa painotettiin monikäyt töisyyttä.
01/11
75. Vuosien kuluessa ja kokonaisvalmistusmäärän kasvaessa muistettiin hyödyntää tietenkin näyttäviä myyntilukuja: vuonna 1967 meni puhki merkittävä 100 000 kappaleen raja. Vuosimallimuutosten yhteydessä mainonnassa keskityttiin uusiin innovaatioihin ja moderniin muotoiluun, esimerkkeinä vaikka 60-luvun loppupuolella esitelty Mikrostat-ilmansuodatin sekä avaruusaikaiseksi kehuttu uusi mittarinkehys. Pappatunturit ovat saavuttaneet merkittävän arvostuksen, mistä kertoo räjähdysmäisesti kasvanut huonokuntoistenkin yksilöiden kysyntä ja muutenkin vireä harrastuneisuus aiheen ympärillä. Muutamaa vuotta myöhemmin juhlittiin Tunturipyörän 50-vuotista taivalta. Tätä korostaa sekin seikka, ettei luotettavaksi mainostetun itävaltalaismoottorin alkuperämaata ainakaan aktiivisesti tuotu mainonnassa esiin. Pappatunturien kysyntä jatkui tasaisena vielä 80-luvun puoliväliin asti, kunnes vuonna 1987 valmistettiin viimeinen yksilö yli 400 000 valmistuneen kappaleen jälkeen. ne". Juuri tästä syystä legendaarisen mopedin uskotaan saaneen vakiintuneet pappa-johdannaiset kutsumanimensä. Suosio kuitenkin jatkui nuorison ja erityisesti iäkkäämpien miesten piireissä, joilla ei syystä tai toisesta ehkä ollut ajokorttia. Nokkelaa sanailua aikojen taka
MAINOSKUVA malleineen ja väre ineen niin 60lukua kuin olla ja voi.
kera, onhan kotimaisuus aina ollut meille ylpeydenaihe numero yksi. Vaikka tuotteissa itsessään ei merkittäviä uudistuksia nähtykään, otettiin mainonnassa kaikki irti juhlavuoden tarroin koristelluista mopedeista.
TUULI ja polvisuojusmainoksen kuvituksessa on käytetty jo hieman iälle ehtinyttä herrasmiestä.
TUNTURIN kohderyhmään kuului nuoriso vahvasti vielä 60luvun lopulla.
Legenda elää
Suomen autoistumisen myötä mopedit eivät enää säilyttäneet asemaansa tyypillisimpänä kulkuvälineenä. at asian PAKETTIMOPEDI hoitaa "juoksev a
Jyskälän prätkäromppari tarjosi mukavat puitteet harrastajien tapaamiselle, ja taisipa siinä samalla yksi jos toinenkin varaosa löytää uuden omistajan.
KAASUNAAMARIN havaintomalli, joka kiertävän naamarikouluttajan iloksi taipuu kätevästi kantolaukuksi.
LUMITALVIIN sopivaan ´62 Army-Jawaan tulee sukset kaupan päälle.
´57 Lambretta 150D oli maalattu uudestaan, mutta moni pikkuosa oli vielä vahvasti patinassa. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
Mp-rompetta Jyväskylästä
Jyväskylä, 8.1.2011 Talven
pitkää hiljaiseloa ei ole piristämässä montaakaan tapahtumaa, vaikka harrastajat kerta toisensa jälkeen sellaisia toivovat. Toteutus jakoi mielipiteitä.
76
01/11
JOS jollekin on jäänyt nurkkiin vanhoja vitosen kolikoita, nämä taitavat olla ainoita jotka niitä vielä huolivat. Hondan törmäilytraikista olisi ensin pitänyt pulittaa 500 euroa.
Nyt löytyi tekijä: Jarkko Jussila, puh. AUTORADALLA isoa kilpaa ajavat Datsun Z ja Skyline. MÖHKÖNPILKKEET keräävät aina ihmettelijöitä.
TOISEKSI viimeisten Eläintarhanajojen ohjelma maksoi uutena satasen, nyt enää kolmekymppiä.
01/11
77. Hänet saa kiinni numerosta 050-932 4250. TIMO Maijala esitteli monipuolista metallinkaiverrusta, jolla tusinatuotteeseen saa persoonallisuutta. Malli oli vain 3 vuotta tuotannossa.
NEUVOSTOSKOOTTERI Vjatka on säilynyt vain 300 kilometriä ajettuna. 040-581 9651. AINA erikoista tavaraa tarjoavan Kimmo Lampisen pöydältä keräilijän matkaan lähti nippu harvinaisia moottorisahaesitteitä.
HARVINAISEMPAA moottoritarjontaa: Tuplaputki-Villiers.
30-LUKUISTA ajolasityyliä edustivat kankaiset ajolasit sivuille tulevine hyttysverkkoineen.
HARVINAISEMPI paperillinen ´48 Indian Scout olisi lähtenyt matkaan 3200 euroon. Tätä ei tarvi pahemmin edes konservoida, senkun pesee ja ajelee. KUN taannoin lehdessämme oli kuva Pappatunturin uustuotantolokareista ja -ketjusuojista, tuli aiheesta kyselyjä toimitukseen
Yksi halli oli varattu hauskan näköiseen, kylki edellä tapahtuneeseen kyyditykseen ratakäyttöön autoja vuokraavan firman järjestämänä, ja parista hallista löytyi röykkiöittäin rompetoritavaraa, aina aidoista vanhoista korjaamokylteistä Volkswagenin mikrofilmikoneisiin ja käyttöohjekirjoihin asti. Valikoimaa olisi ollut jokaiselle kukkarolle, aina Mersun W123korisesta, hyvin säilyneestä yksilöstä Opel-pohjaiseen ja Chevrolet-tekniikkaiseen Bitter CD:hen sekä useam-
man satatuhatta euroa maksaneisiin Lamborghini Miuroihin. Ja kaikkea on paljon.
Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen
Ä
kkiä ei muistu mieleen tapahtumaa, jossa olisi vastaan tullut 1950-lukuisia Mersun 300 SL Gullwing -superautoja niin paljon, että niitä näki mielestään jo tarpeeksi Essen oli sellainen. Essen Motor Show kannattaa lisätä kalenteriin kaudella 2011, jos moottoriharrastus kiinnostaa enemmän kuin vain vanhojen autojen verran.
ESSEN tarjoaa klassikkoharrastajille aivan kaikkea: Corvetesta junakeula-Volkkariin ja DKW:n Schnelllasteriin saakka.
78
01/11. Näyttelyn lisäksi Essen on paljon muutakin. Esillä oli myös kilpa-autoja aina Alfa Romeon 30-luvun GP-kilpureista 70-luvun Le Mans -klassikoiden kautta nykypäivän rata-autoihin. Pelkkään klassikkokalustoon ei Essenissä keskitytty: näytillä oli myös uudempia rakenneltuja katurasseja, street rod -kalustoa, keskieurooppalaisten autonvirityspajojen tuotantoa sekä muutaman autotehtaan omat osastot, jotka tosin tapahtuman luonteesta johtuen keskittyvät enemmän "personoituihin" vakioautoihin ja tulevaisuuden konsepteihin kuin arkisten
kauppakassien myymiseen. Peräti 115 000 neliömetrin messukeskus oli täpötäynnä kaikkea mitä automies voi koskaan kuvitella olemassakaan: halleittain upeita klassikkoautoja laidasta laitaan joko näytillä tai myynnissä. Kuvassa C111-proto, jota testattiin wankeleilla ja dieseleillä.
Essen Motor Show
Essen, Saksa 27.11.5.12.2010
Essen Motor Show on talvikauden massiivisimpia autoalan tapahtumia Euroopassa. Tarjolla on aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä: uutta ja vanhaa, eksotiikkaa ja arkiautoa. MERCEDES-BENZ toi näytille superautohistoriansa aina 1920-luvulta nykyajan lokinsiipikauteen
Ja hyvät ihmiset, kyse ei tuolloin ollut roikkuvista lökäpöksyistä. Run-D.M.C vastasi julkaisemalla hitiksi nousseen kappaleen "My Adidas", joka oli ylistyslaulu jo kulttiesineeksi nousseelle tennarimallille. Superstar kuuluu tänä päivänä Adidaksen Originals-sarjaan, ja sen myynti painottuu nimenomaan konsernin retro-osastolle. Tavanomainen nahkainen kärki oli korvattu kumista valetulla palalla, joka hyvin nopeasti antoikin englanninkielisissä maissa kengälle lempinimen "shell toe" tai "shell top". Huikean kokoinen, 218-senttinen Abdul-Jabbar oli oman aikansa "Superstar", mikä avitti kengän suosion räjähdysmäistä kasvua. Ilmiö sai bändin kotinurkilla arvostetussa asemassa olleen Dr. Run-D.M.C oli muuten ensimmäinen rap-ryhmä, joka teki sponsorisopimuksen suuren kansainvälisen yrityksen juurikin Adidaksen kanssa. Klassikkoesine Adidas Superstar
Tsiigaa mutsi, ei kengännauhoja!
Maailman tunnetuimpien tennarimallien kärkikastiin kuuluva Adidas Superstar täytti hiljattain 40 vuotta. Urheilujalkineiden kehitys ajoi teknisesti Superstarin ohi vuosikymmenen loppuun mennessä, mutta uusi nousu oli vain nurkan takana, kun New Yorkin Hollisista alkoi kuulua rytmikästä bassokomppia.
sen. Red Hot Chili Peppers, KoRn ja Roc-A-Fella on ainakin nähty kumikärkitossuissa, samoin näyttelijä Jack Black on esiintynyt puvussa ja hohtavanvalkoisissa Superstareissa punaisella matolla saakka. Säännöllisin väliajoin renessanssin kokeva jalkine on kulkenut pitkän matkan koriskentiltä muoti-ikoniksi.
Teksti ja kuva: Arttu Toivonen
M
aailman ensimmäisen nahasta valmistetun matalavartisen koripallokengän titteliä kantanut Adidas Superstar esiteltiin vuonna 1969, korkeavartisen Pro Model -kengän rinnakkaismallina. Mutta vuodesta toiseen valmistetaan myös sitä legendaarisinta kuosia: valkoista Superstaria mustilla raidoilla ja mustalla kantaosalla.
Design-ikoniksi
Vuonna 1983 musiikkimaailman tietoisuuteen nousi rap-ryhmä Run-D.M.C, joka mullisti hiphop-kulttuuriin pukeutumi-
80
01/11. Vuosikymmenen alun hiphop-tähdet kuten Afrika Bambaataa pukeutuivat todella huomiota herättäviin riikinkukkomaisiin asuihin, mutta RunD.M.C teki kaiken omalla tyylillään: hyvin istuvat Lee-farkut ja farkku- tai nahkatakit yhdistettiin kultaketjuihin ja Adidas Superstar -tennareihin, joista kolmikko oli poistanut kengännauhat. Uusia kuoseja ja värejä julkaistaan vuosittain lisää, ja niitä löytyy tälläkin hetkellä Adidaksen mallistosta kymmeniä. Huomattavin juttu Superstarissa oli kengän kärki. Sen pohjakumi oli jälkiä jättämätön, eikä kenkä teknisesti muuten eronnut aikalaisistaan, designia lukuun ottamatta. Deesin (siis ihan oikea tohtori) kirjoittamaan sanomalehtikolumnissaan vuonna 1986, että kaikki Lee-farkkuihin, kultaketjuihin ja Superstareihin pukeutuvat ovat oletusarvoisesti rikollisia. Superstar on myös
perinteisesti ollut hiphopin yhden elementin, breakdancereiden jalkinevalinta. Superstarista tuli välitön menestys koripallokentillä, ja vain pari vuotta ensiesittelyn jälkeen ilmoitettiin NBA-palloilijoista peräti 75 prosentin käyttävän kyseisiä tossuja. Tähdistä tärkeimmäksi Superstar-lähettilääksi nousi koripallolegenda Kareem Abdul-Jabbar, jonka kanssa Adidas solmi sponsorisopimuksen vuonna 1976. Ja varmaan jo arvaattekin, mitkä tennarit herättivät Linnan juhlissa huomiota Palefacen jalassa. Superstar oli yksinkertainen ja konstailematon, ja se on mainittu vanhan Adi Dasslerin viimeisiin suunnittelutöihin kuuluvaksi. Tämänkin jälkeen Adidas Superstar on ollut tähtien "se" tennarivalinta säännöllisin väliajoin
Sooda tehoaa myös muoviosiin poistaen maalin. Moottorin osista tulee kuin uusia soodapuhaltamalla. Puhallamme puhtaaksi metalleja, kiveä, tiiliä, betonia, muovia, kumia, lasia ja puuta. Mahdollisuus vesisumutukseen pölyämisen minimoimiseksi, jos kohteessa tarjolla vesipiste. Kromi eikä muukaan sähköisen pintakäsittely ei irtoa soodapuhalatamalla. 03-616 1460, 050-582 3726
T II R
IÖ N
T IE. Soodapuhallus on erinomainen vaihtoehto kun entisöit ajoneuvoa. Vanha maali ja alustamassat saa helposti pois tällä menetelmällä, eikä toimenpide vahingoita ajoneuvoa millään tavalla. Soodapuhallus poistaa lian, maalin, alustamassan kaikilta pinnoilta hellävaraisesti materiaalia vahingoittamatta. Soodapuhallusauto siirtyy tarvittaessa kohteeseen ja toimii ilman ulkopuolista tukea. Soodapuhallus on tehokkuuteensa ja nopeuteensa nähden varsin edullista.
SOODAPUHALLUS
Kysy lisää: 045-2318 390 Tero tai 045-2318 380 Mikko
Saunatie 9, 05200 Rajamäki www.yleiskorjaus.fi nurmijarven@yleiskorjaus.fi
Tuliko ryppy rakkauteen?
Se r
ku
ta
t i f i oitu
umaalaam
Teemme ammattitaidolla:
· Vahinkotarkastukset (kaikki vakuutusyhtiöt) · Kolarikorjaukset ja peltityöt · Maalaustyöt · Smart repair -maalaukset PA RO · Tuning -työt LA NT IE · Kaikki merkit ja mallit
o
Soita meille, niin sovitaan aika! Automaalaamo ja -peltikorjaamo
K.Niemi Oy
Sähkömestarintie 12, 13100 Hämeenlinna puh. Sylinterikannen voi puhaltaa venttiilit paikoillaan, näin säästyt turhalta purkamiselta Soodapuhallus ei ole tehokas ruosteenpoistomenetelmä. Muodonmuutoksia ei tapahdu kuten hiekkapuhalluksessa. Ei lämpenemistä eikä kipinöintiä. Kumitiivisteitä ja ikkunoita sooda ei myöskään vahingoita. Sooda (E500) eli nartiunbikarbonaatti on tavallista ruokasoodaa ja näin ollen täysin vaaratonta ympäristölle
paperit kunnossa, ollut lämpimässä tallissa. moottorin osia, laseja, umpioita, pakoputki, etupäänosia, jne. 48000 km, poistettu rekisteristä 1967. Myös kokonaiset vanteet kiinnostavat, 040118349 5203273, Helsinki
Puh. 2900 , 0443545510, 118337
Tunturi Sport 50 cc -62 rekisterissä oleva hieno mopo, h. Kaikki osat löytyy, uusi avaraosia todella paljon mukaan, esim. (02) 243 2781 www.freetechnics.fi info@freetechnics.fi Jussinpellontie 2 20780 Kaarina
PORSCHE VARAOSAT - TARVIKKEET - HUOLTO
045 325 4933 · 044 291 6933 WWW.AARNIORACING.FI · aarnio.racing@aarnioracing.fi 01/11 82
AARNIO RACING OY Vuolteenmäentie 8, Mäntsälä. 2900 , 044-3545510, 118339
Ostetaan Peugeot 304/305 14" Amil tai Melber aluvanteiden hyväkuntoinen keskiö ja mutterit. 62000 km, viimeksi liiknteessä -72. iskareita. Klassikko Markkinat
Myydään ajoneuvot
Osta, myy tai vaihda klassikkosi
Donau 2D -59 aj. Ajokunnossa, tule katsomaan ja tee tarjous, 044-2923850, 118350
Opel Manta 1.9S -73 Museorekisteröity 1998, katsastettu kesällä 2010, 040-4809500, Rauha 118346
Jawa 11 perak 250 cc -53 alkuperäiskuntoinen., h. Alkuperäinen putkiradio. Paperit OK, moottori pyörii, varaosia mukaan. Vsaihto vanha mopo, MP, traktori, maamoottori, 0400-519025, Uusikaupunki
118342
Fiat 1100 Familiare -62 aj
Kaikki kiinnostaa! Soitot klo. 0400-375570
Wanhan ajan peltileluja
Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Pirkanmaan
V-Palvelu
V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. klo 8-16
Turun Messukeskus B ja C -hallit
Mukana
Puhelin: 040 047 2321 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.fi
Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 · 34110 Lakiala
UUTTA!
Nyt myös viritysosia B18/20 sekä B19 - B230 -moottoreihin.
Turun Urheiluautoilijat
www.morrise.fi fi.esirrom.www MORRISE SHOP
Mannilantie 45, 04400 Järvenpää Ti-pe 10-18, la 10-14 Puh. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. korjaamo käsikirjat, varaosakirja, käyttö-ohjekirjat. 17.00 Jälkeen, 050-4623574, Tuusula Ostetaan Museorekisteröity moottoripyörä 80-1000cc max 200km. Huom! Myös metsälöytökin kelpaa. Puh. Korjaamokäsikirja, varaosakirja, käyttö ja huolto-ohjekirja, mielellään alkuperäiset. verhoilu- ja tiivisteosia. Kaikki huomioidaan! Tarjoa! Max. 90 , 040-5255190, Tuusula Takra traktorin etupyörälevyt, etuakseli ja taidetanko, h. Ei kopioita! Soitot klo. Tehtaalta valmistunut 16.4.1971. 040 839 8138
Messukeskus kerää 5 parkkimaksua/ajopeli
Liput 5
Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. 2 viikon välein).
www.varastopalvelu.fi
01/11
83. 70-luvun autoihin, h. Siisti vanhus, 040-7099406, Vihti Museorekisteröity sivuvaunumoottoripyörä , 050-5965200, Salo Pappa Tunturi VM. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. 128000 km,museorekisteri. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin.
Su 6.3. Mit-
Ostetaan moottoripyörä entisöintiin MZ ES 300 63-67. 4000, 050-5965200, Mathildedal. Mahdollisuus vuokrata talli!, h. 1700 , 050-5965200, Salo Tunturi Mopo alkuperäiskuntoinen. Entisöity. Raatoja! Myös Dodge-Lancer osia ja auto 61-62, 050-5610963, Ostetaan Volvo Amazon -62 osia Maski "vanhempi malli" ja ulospäin levittävät umpinaiset peltivanteet, 040-8273046,
Myydään muut
Nokia NRT 165/80 R13 kesärenkaat 4 kappaletta. tarilukema 9236km., 0500-707669, Helsinki
Ostetaan ajoneuvot
Ostetaan Dodge-Lancer 61-62 Farmari osia. Jawa CZ 175 osia 57hv. 300 , 050-4018682, Lieksa
Volvo 240 Kartano -87 aj. Saa olla moottorikin jumissa. Erittäin hyväkuntoiset, esim. 18500 , 0400-663426, Ford Taunus Transit 57 - 66 (FK 1000 ja FK 1250) uusi tuulilasi, h. 306000 km,Valkoinen, vetokoukku, lohkolämmitin, radio, seuraava, katsastus 1.4.2012. 17.00 jälkeen., 0504623574, Tuusula Ostetaan Trippimittari Halda Twinmaster tai Tripmaster 1960 1970 luvulta, 040-7581630, Kerava Ostetaan Vespa Commerciale/Ape tuulilasi tai kokonainen skootteri varaosiksi. Tarjoa!, h. Ostetaan Simca Beaulieu mieluimmin vuosimalli -60, 050-3093130, Pori Rolls Royce Silver Shadow II -79 LHD, h. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. 250 , 040-5604056, Espoo Mercedes-Benz 230 Coupe W 123 -81 aj. 70. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Vanhoja mopoja, kaikenkuntoiset myös mopon osia ja mopon raatoja., 050-5610963, Ostetaan Fiat 600 Hyväkuntoinen, 0400-952053, Turku Ostetaan Museorekisterissä oleva auto. MZ 300 ES 63-67, Vebin tekemät sinikantiset ja alkup. 9000 , 0400-868500, Espoo Myydään museoajoneuvoja Citroen Sport -55, MB 250 SL automatic -67, Packard Coupe -39, Porsche 912 -66, Zündapp K-500 -39, 0500-470799,
118353
Kaikkikuntoiset huomioidaan. Turusta, 050-5965200, Paimio Ostetaan Museorekisteröity mopo Kaikki huomioidaan! Tarjoa!, 0505965200, Ostetaan Vanhoja Mopoja ja osia
Ostetaan muut
Ostetaan kirjallisuutta Simca 1000, Simca Aronde, Simca Vedette, yms
0400 396 232
84
01/11. kirjallisuutta Korkealaatuisia EMS-peltiosia 30-50-lukuisiin Fordeihin ja Chevroleteihin.
Yli purettua VOLVO henkilöautoa
S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat
Nyt saatavilla Volvo PV, Duett, Amazon ja 140-sarjaan uusia osia!!!!
400
UUTTA!
T:mi Tommy Rönngård · 041-469 9090 · www.tommyronngard.fi
WWW.AUTOTRANSMISSION.FI
Pekka Nätkin · Puh. 100 , 050-5471151,
118340
AMAZON DUETT PV 140-SARJA
WWW.LASPEK.COM / 050-556 0202
· TIIVISTEET · MOOTTORINOSIA · JARRUOSIA · SISUSTUSOSIA · AKSELINOSIA YM.
KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN
Myös korjaamo-, käyttöohje ja varaosakirjoja, myyntiesitteitä ym. 0500-848879 · www.samilassila.com
Idea Mode Oy · tauno.halonen@gmail.com · puh. Täydentää hienon museoautosi kokonaisuutta esim. vararenkaana. Vanha kunnon britti, h. 02-648 6677 (arkisin 9-17) Pori AUTOMAATTIVAIHTEISTOJEN KORJAUS, HUOLTO JA VARAOSAMYYNTI.
Valkosivuisina ja mustina
Käytetyt autonosat: moottorit, peltiosat, vaihteistot, sisustusosat ackfältin autohuolto & autopurkaamo
68410 ALAVETELI · www.backfalt.fi Purkaamo: 040-7332 493 · Korjaamo: 06-8648 493 Automyynti: 040 8234 100
Alennettuun hintaan! Vain 35 +postituskulut, jv maksu
Tästä saat oppia automaalaukseen ja myös teolliseen maalaukseen.
AUTOMAALAUS-KIRJA
T:MI SAMI LASSILA
Ruotsinkyläntie 5-9 · 07990 Ruotsinkylä puh. Tarjoa, h. mittarivaijereita ja 6v / 12v / 24v polttimoita, 0400-519025, Uusikaupunki 118344
PUHDISTUSAINEET, KEMIKAALIT, TYÖKALUT, KANGASJOHDOT, SUOJASUKAT, TULPANJOHDOT, LIITTIMET JA PIUHAT.
Volvo Ensiasennus Firestone vanteella. Varaosia + ohjekirja, myös vaihto, 0400-519025, Uusikaupunki
118343
Triumph Tiger 100 ss 500 cc -66 Museorekisterissä. 4900 , 044-3545510,
118338
Virranjakajan uusia kärkiä 1950-1970 luvun autoihin uusia virrajakajan kärkiä, kansia, ym. Klassikko Markkinat
Osta, myy tai vaihda klassikkosi
Simca Ariane -62 Ajokuntoinen poistettu rekisteristä 1985
Yleensä tämä sitten tarkoitti urheiluautosta luopumista, sillä jostain syystä vakiokartturin kanssa perustettiin perhe, joka vaati enemmän tilaa tai ainakin takapenkin itselleen. Hyvissä varoissa ollut nuorimies saattoi ostaa sellaisen, ja naurattaa tyttöjä sen verran että joku kartturiehdokas jäikin vakituiseksi matkaan. Sen jälkeen mukavuudenhalu iski, ja pienistä, eloisista GTI-autoista tuli painavia ja tunnottomia. Alfa Romeon Alfasud ti mainitaan joissain lähteissä ensimmäiseksi todelliseksi GTI-autoksi, mutta sen ilmiasusta puuttui jotain boy racer -tyyppisten autojen uhmakkaasta räyhähengestä ja se takaspoilerikin näytti tarvikekaupan osalta. Se erosi tavallisista 205:sta paitsi moottoriltaan myös muuten: eturipustus oli toteutettu jämäkämmällä kol-
1986 205 GTI 1.9 esitellään.
MALLIHISTORIA
1984 Peugeot esittelee 205 GTI 1.6:sen. Vuonna 1983 tehdas laittoi kaiken toivonsa uuteen kompaktiluokan hatchbackiin, kun se esitteli Peugeot 205:n. Toinen vaihtoehtoinen totuus on, että Renault esitteli 5 Alpinen vain pari kuukautta ennen kuin Volkswagen räjäytti pankin esittelemällä Audi 80 GT:n moottorin konehuoneeseensa saaneen Golf GTI:n. Varsinaisesta ensimmäisestä GTIautosta käydään edelleen debattia. Vuonna 1984 esiteltiin ensin 105-hevosvoimainen 1,6-litrainen versio. Paitsi jos osasit valita oikein.
Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen
A
ikaisempina vuosikymmeninä reippaasti kulkevat autot olivat poikkeuksetta niitä urheiluautoja: kaksipaikkaisia, pieniä ja äärettömän epäkäytännöllisiä. 205 oli välitön menestys aivan kaikilla mittareilla arvioituna. Tuleva klassikko Peugeot 106 Rallye
Kauppakassin känkkäränkkäpäivä
GTI-luokka syntyi 1970-luvulla ja eli kukoistuskauttaan seuraavalla vuosikymmenellä. PSA-konserni oli ottanut Simcan ja Euroopan-Chryslerin haltuunsa viittä vuotta aiemmin, mikä tietysti oli varsin aiheellista tehdas nimittäin kaipasi tietotaitoa pikkuautojen valmistamisesta. Yksi versio kuitenkin naulasi sen kuolemattomien automallien joukkoon: 205 GTI. Se toi kottikärrykaupalla käteistä Peugeotin kassaan ja käytännössä yksinään käänsi yrityksen voitolliseksi kahdessa vuodessa. 1991 Peugeot esittelee 205:sen alapuolelle sijoittuvan 106:sen, joka kuitenkin on mitoiltaan liki yhtä suuri.
1994 Maaliskuussa Peugeot julkaisee 106 Rallyen ensimmäisen sukupolven painoksen, ja viimeinen 205 GTI rullaa tuotantolinjan päästä.
86
01/11. Golf GTI:stä tuli tietysti legenda, mutta siitä huolimatta kaikkien aikojen GTI-auto on Peugeot 205 GTI, joka käsiteltiin kaikkien aikojen
ensimmäisessä Klassikot-lehdessä tulevana klassikkona.
Pelastusrengas leijonalle
Peugeot oli rikkonaisen, vanhanaikaisen ja pääosin suuriin takavetoisiin sedaneihin keskittyneen mallistonsa kanssa korviaan myöten nesteessä, ja vuodesta 1980 alkaen yrityksen kassa vuoti kuin se kuuluisa perälauta. Mallistosta löytyi kyllä pieni ja kohtalaisen moderni 104, mutta dynaamisella 80-luvulla se näytti etuvetorakenteestaan huolimatta jo auttamattoman vanhanaikaiselta. Kunnes joku autotehtaalla keksi kuroa umpeen pienen perheauton ja avonaisen urheiluauton välisen raon sovittamalla ensiksimainittuun vihaisen voimanlähteen
DETALJIT erottavat Rallyen vähemmän urheilullisista kanssasisarista: sininen vaihdekepin nupin kaavio, Peugeot Talbot Sportin värit verhoilussa sekä Rallye-logo kojetaulussa.
01 Auton merkki ja malli
Peugeot 106 Rallye
02 Vuosimalli
1998
03 Moottori
Nelisylinterinen, nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain, iskutilavuus 1587 cm3, nokka-akseli kannessa, 8 venttiiliä, polttoaineensuihkutus. Sisarmalli Citroën Saxo markkinoille.
2004 Peugeot 106:n tuotanto päättyy.
1995 Luokittelukilpuri Rallyeta huomattavasti sivistyneempi sporttimalli XSi esitellään.
2000 8-venttiilisen Rallyen tuotanto päättyy, tilalle tulee hetkeksi 16-venttiilisellä kannella varustettu versio.
01/11
87. Teho 105 hv
04 Voimansiirto
Viisivaihteinen manuaalivaihteisto, peruutusvaihde, etuveto
05 Alusta
Edessä erillisjousitus, joustintuet ja kolmiotukivarret, takana erillisjousitus, pikittäistukivarret, poikittaiset vääntösauvat
06 Kori
Itsekantava, kolmiovinen teräskori, monikäyttömalli. Takaluukku saranoitu yläreunasta
07 Mitat
Akseliväli 238, pituus 368, leveys 159, korkeus 138 cm, Paino 825 kg
08 Suorituskyky
0-100km/h 8,7s, huippunopeus 195 km/h
09 Hinta uutena
91 900 mk (1996)
1996 106:nen saa faceliftin ja Rallye 1.6-litraisen, mutta edelleen 105-hevosvoimaisen moottorin
Saxo VTS saapui markkinoille hieman Rallyen jälkeen ja oli hieman sivistyneempi, mutta laukkasi 205 km/h ja kiihtyi sataseen 7,8 sekunnissa peräti 120-hevosvoimaisen moottorinsa turvin.
miotukivarsiratkaisulla kuin laiskemmissa malleissa, alusta oli matalampi ja lokasuojan kaaria koristivat mustat muoviset levikkeet. Williamsin hinnalla sai kaksi 106 Rallyeta.
VOLKSWAGEN POLO GTI 6N (1994-2000)
6N-sukupolven Polo GTI ei koskaan kuulunut Suomen tuontiohjelmaan, mutta taisteli Euroopassa samoista ostajista kuin Rallye. Pysäyttävän tyylikäs Williams oli tarkoitettu ensin rajoitetuksi sarjaksi, mutta Renault jatkoi tuotantoa 500 kappaleen jälkeenkin. Polo oli kilpailijoitaan hinnakkaampi, mutta tarjosi 120 hevosvoimaa ja GTI-luokan keksijän maineen.
88
01/11. Lisävoimasta johtuen GTI oli Rallyeta nopeampi tärkeässä 0100 km/h vedossa, mutta maksoi myös melkein 30 000 markkaa enemmän.
Tarpeeseen kehitetty
Kun 205:sta pidetään tänä päivänä modernina klassikkoautona, on sitä seurannut Peugeot 206 selvästi eri kastia: liian moderni, liian kliini ja ennen kaikkea tylsä. Tuleva klassikko Peugeot 106 Rallye
KILPAILIJAT
CITROËN SAXO VTS 16V (1997-2003)
Peugeotin kova kilpailija kuului samaan konserniin. Suorituskyvyn puolesta Corsa ei aivan pärjännyt ripeimmille ranskalaisille, vaan satasen spurtti otti aikaa 9,5 sekuntia.
PEUGEOT 106 XSI JA GTI (1995-2004)
Yllättäen kovimmat kilpailijat löytyivät talon sisältä. Kaksi vuotta myöhemmin Peugeot esitteli vielä GTI 1,9:n, joka tuotti 130 hevosvoimaa ja oli varustettu myös taka-akselin levyjarruilla. Pieni ja kompakti 106 lainasi paljon PSA-konsernin menestysmalli Citroën AX:ltä. Pienikoneinen GTI mainitaan usein yhdeksi historian parhaista luokkansa edustajista, ja on vielä yli 20 vuotta esittelynsä jälkeenkin se mittapuu, johon tämän päivän tuoreita tulokkaita verrataan. XSi oli varsin
RENAULT CLIO WILLIAMS (1993-1996)
Porukan tehokkain oli peräti 150-hevosvoimaisella koneella (2,0 16V) varustettu bodari-Clio. Car Magazine valitsi muuten sen Vuosikymmenen Autoksi vuonna 1990.
OPEL CORSA GSI (1993-2000)
B-korimallin Corsa löytyi Suomen tuontiohjelmasta, ja oli yksi tämän porukan myydyimpiä hot-hatchejä. GTI ja aiempi sporttimalli XSi olivat selvästi sivistyneempiä ja enemmän arkikäyttöön tehtyjä. GTI sai vuolaasti kehuja heti esittelynsä jälkeen, ja useat kansainväliset autotoimittajat nostivat sen ajettavuuden samaan kastiin hyvien takavetoautojen kanssa. Sittemmin katalysaattorin kuristamana 122-hevosvoimaiseksi ruunatun 1,9-litraisen GTI:n valmistus päättyi vuonna 1993, ja pikkulohkoisen mallin vuotta myöhemmin. Paremmin 205:sen luonnetta henkii liki samankokoinen 106, joka esiteltiin jo vuonna 1991. Peugeot 205:n elinkaari kesti aina vuoteen 1998 asti, minä aikana sitä valmistettiin 5,3 miljoonaa kappaletta. Peugeot 106:n virallinen voimistelumalli esiteltiin vuonna 1995, kun 1,4-litraisella ja 105-hevosvoimaisella ruiskumoottorilla varustettu XSi tuli markkinoille
Aikalaisten vastaanotto oli jälleen hyvä: uudistettua Rallyeta kiiteltiin vuolaasti sen reippaan käsiteltävyyden ja sähäkän suorituskyvyn puolesta. Voimistelumalleista XSi hävisi mallistosta tehden tilaa 1.6-litraiselle ja 16-venttiiliselle GTI:lle. Istuimet olivat edelleen sporttiset, ja niihin oli kirjailtu Peugeot Talbot Sportin värit. Vakiovarusteena löytyi 5,5 tuumaa leveät ja 14 tuumaa halkaisijaltaan olevat Michelin Sport -vanteet, ahnaampi etuspoileri sekä auton tyyliin sopiva, mutta vain Rallyesta löytyvä korisarja. Moottori on vain Rallyessa käytetty, mutta pohjautuu onneksi tavanomaisempiin ratkaisuihin.
MUISTATKO koskaan nähneesi 90-luvun autossa näin paljon paljasta peltipintaa?
OHJAAMO on sporttinen. Eturipustuksen kiinnikkeitä vahvistettiin ja Rallye sai normaalia paljon napakamman alustan, joka lainattiin 106 XSi:stä, paitsi paksummilla kallistuksenvakaajilla varustettuna. Moottori kasvoi 1.6-litraiseksi, ja oli itse asiassa lainaa vanhasta 106 XSi:stä, vaikkakin hieman pirteämpänä versiona niin ettei täsmälleen samaa kokoonpanoa löydy muista Peugeotin malleista. Peugeot Talbot Sportin tunnusomaisia puna-sini-keltaisia värejä kantava teippaus kulki edestä taakse. XSi:tä oli kuitenkin edeltänyt eräänlainen luokittelupeli, nimeltään Rallye. Siinä missä ykkösvaiheen 106 näytti kovasti vielä 80-lukulaiselta, oli uusittu painos selvästi modernimpi. Rallye oli tarkoitettu kilpa-autoksi jo tehtaalta lähtien, joten mukavuusvarusteet karsittiin minimiin. Kaikki mukavuusvarusteet loistivat edelleen poissaolollaan ja ohjaustehostin ja ABS-jarrut olivat edelleen vain lisävaruste, vaikka faceliftin yhteydessä taakse tulikin levyjarrut entisten rumpujen sijaan. Matto vaihtui siniseen, samoin mittareiden taustat. Kohtalaisen tukevat penkit ja sininen matto alleviivaavat tunnelmaa.
Toisen sukupolven Rallye pysytteli uskollisena alkuperäiselle idealleen. Ensimmäisen sukupolven Rallye otetettiin hyvin vastaan: tässä oli viimein todellinen korvaaja vanhalle 205 GTI:lle.
KONEHUONE on täynnä, tosin tällä kertaa ei johtuen ylettömästä elektroniikan määrästä. Ensimmäisen sukupolven Rallye oli saatavana vain kolmessa värissä: valkoisena, punaisena ja mustana. Kaikki mukavuusvarusteet loistivat edelleen poissaolollaan.
Kakkosvaihe
Vuonna 1996 PSA:n pikkuautopaletti laajeni. Vaikka Rallye II:sta sai sinisenä, valkoisena, mustana, punaisena, hopeana sekä keltaisena, oli sisustus aina sini-musta.
helpommaksi ja sivistyneemmäksi, eikä uusi Rallye jäänyt vanhan jalkoihin. Itseasiassa huippunopeus nousi 195 km/h lukemiin ja sataseen pyrähdys sujui 8,7 sekunnissa joka muuten saavutettiin kakkosvaihteella! Mitä tulee varusteisiin, Rallye pysytteli
89. Vaikka tuoreempi kone ei kiertänyt yhtä korkealle kuin vanha 1,3-litrainen, kiitteli aikakauden lehdistö moottoria uskollisena alkuperäiselle idealleen. Citroën esitteli 106:n kanssa liki identtisen sisarmalli Saxon, ja 106:kin sai kasvojenkohotuksen jossa yleistä ilmettä modernisoitiin. Näillä eväillä pieni, räyhäkkäästi 7 200 kierrosta minuutissa rääkynyt ja riemukkaasti mutkiin hyökkännyt ranskanterrieri painoi vaivaiset 825 kiloa. Tehoa se tuotti edelleen 105 hevosvoimaa, mutta tällä kertaa vain 6200 rpm käyntinopeudella. Kevennyksen nimissä sähköikkunat, ohjaustehostin ja valtaosa äänieristeistä jätettiin pölyttymään hyllyyn, ja ensimmäisen sukupolven Rallyeen oli tarjolla vain kaksi lisävarustetta: kattoluukku sekä ABS-jarrut. 106:sen tuotanto päättyi vuonna 2004.
01/11
SININEN väriteema jatkuu myös mittarinpohjissa. kiivasluonteinen pikkuautoksi, ja saavutti varmasti ajo-ominaisuudet haastaneen 193 km/h huippunopeuden. Moottori oli 1,3-litrainen, mutta tuotti silti mojovan 100 hevosvoiman tehon. Paljaiden peltiosien peittämiseen tarkoitettuja muoveja siivottiin osalistalta pois, ja niinpä esimerkiksi takakontti on liki kokonaan maalattua peltipintaa samoin kuin suuri osa matkustamon pilareista. Maaliskuussa 1996 Aulnayn tehtaalta rullasi myös ulos toisen sukupolven Rallye.Teknisesti Rallye lainasi jälleen peruskomponenttinsa GTI:ltä. Vuotta aikaisemmin esitelty Rallye oli suunnattu suoraan 1400-kuutioisiin N- ja A-luokkiin ja sen huomasi. Kahdeksanventtiilinen Rallye jatkoi tuotannossa vuoteen 2000 saakka, tehdäkseen tilaa hetkeksi 16-venttiilisellä koneella varustetulle Rallye 16V:lle. Sisustus oli edelleen askeettinen
Kulttiauton maine on nousussa", Teemu tähdentää. "Naurettavan halpoja nämä autot nykyään on, mikä tarkoittaa että tällaiset pitäisi nyt kerätä kaikki talteen. Isompi ongelma lienee, että näitä on käytetty nuotitusautoina
rallissa, ja kaikilla näillähän on räpätty kovaa ainakin jonkin verran. Se ei ole missään tapauksessa mukava matka-auto, vaan hieman turhan jämäkkä ja kovaääninen pitkien matkojen taittamiseen. "Kone nyt on vain Rallyessa käytetty, mutta saahan noihin vielä osia. Erikoinen tekniikka ei eksoottisempien pelien kanssa tekemisissä ollutta miestä pelota. Alkuperäiset valkoiset peltivanteet ovat haluttua tavaraa, joten niiden korvaaminen moderneilla aluvanteilla ei nosta auton arvoa. KORI Näin tuoreet Rallyen korit eivät ole sen herkempiä ruosteelle kuin 90
01/11
muutkaan ranskalaiset autot. Kangaspenkit ovat tukevaa tekoa, eikä ohjaamossa ole juuri rikkoutuvia osia, sillä peltiä on pinnoilla keskimäärin paljon enemmän kuin perheenemännän siviilikäyttöön tehdyissä pikkuautoissa. Teemun Rallye ei ole täysin alkuperäinen. Nyt lienee viimeinen järkevän hintainen mahdollisuus hankkia itselleen se seuraava tuleva klassikko Peugeotin boy racer -mallistosta.
HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA!
106 Rallye tehtiin alunperin luokittelukilpuriksi. Myös kulkupuoleen on satsattu, sillä koneen jatkona on Peugeot Sportin alkuperäinen peltipakosarja ja sporttiputkisto, joilla tehoa tulee muutama hevosvoima enemmän vakioon nähden. Ajotuntuma on "nykyautoksi" poskettoman hauska.
Omistajan mietteitä
Nurmijärveläinen Teemu Svanberg ei varsinaisesti ole Peugeot-harrastaja, vaikka tallista on aiemmin löytynyt muun muassa 205 GTI. Keski-Euroopassa Rallyet ovat vielä halpoja, kohtalaisia saa 1500 eurolla, mutta Ranskassa ja Iso-Britanniassa hinnat ovat jo varmaan yläviistossa. Rallye siirtyi heräteostona hänen omistukseensa syksyllä 2010. MOOTTORI Peugeotin helmasynti on kohtalaisen suuri öljynkulutus, mutta se harvoin johtaa totaalisiin tuhoihin. Jos haluaa radalle sopivaa edullista leikkikalua, sopivat 106 Rallyet siihen hyvin. ALUSTA Sekä ensimmäisen että toisen sukupolven Rallyeiden alustat
perustuivat pitkälti 106:sen muihin voimailumalleihin, joten isoja ongelmia osien saatavuuden suhteen ei pitäisi olla. Jos ei ole koskaan ajanut tämän luokan autoilla, on vaikea kuvitella millaista se on. "Ei tänä päivänä kukaan enää uskaltaisi tuoda noin äkkipikaisesti ajettavaa autoa markkinoille", Teemu virnistää. Synnyinhistorian valossa ei myöskään ole ihme, että valtaosa Rallyeista on joskus ollut nuotitusautona, jolloin niillä on ajettu varmasti tarpeeksi kovaa ja tarpeeksi huonoilla teillä. Mutkiin taittaminen on hauskaa, sillä 1400-kiloisellakin GTI-autolla tulee joskus tunne, ettei fysiikan lakeja ole huijaaminen reilut puolet tästä painava Rallye on tuntumaltaan aivan toiselta planeetalta. Tarkasta silti huolellisesti pyöränkoteloiden ympäristö, ja jos mahdollista, kurkkaa mattojen alle etsiäksesi jälkiä vanhan nuottiauton oikaisuista. SISUSTA Sisustus on kestävä. Eikä näitä tarvitse kummoisestikaan rakentaa, että käsissä on todella nopea laite", Teemu miettii. Rallyen moottori on vain tässä automallissa käytetty, mutta osien saatavuus on sankan fanijoukon ansioista kohtalaista, eikä mikään ole erityisen kallista. Viritys- ja tarvikeosia löytyy helposti, juuri johtuen autojen suuresta määrästä rallikäytössä.. Tuleva klassikko Peugeot 106 Rallye
"Ei tänä päivänä kukaan uskaltaisi tuoda näin äkkipikaista autoa markkinoille!"
RALLYE kääntyy Nukaringin radan kurveihin uskomattoman hanakasti, ja aitoon GTI-henkeen nostaa myös takapyöräänsä varsin pienellä vaivalla. Mikroautomainen ei ole oikea termi mistään umpiautosta puhuttaessa, mutta erittäin
kevyenä, kierrosherkällä koneella ja hyvin toimivalla alustalla Rallye on aidosti pikkupoikamaisia fiiliksiä herättävä laite. Kuvaushetkellä kiinni oli Enkein tarvikevanteet onneksi valkoisina kuten alkuperäiset peltivanteetkin. Jos ajolinja näyttää menevän pitkäksi, löytyy ajonvakauttaja ratin ja penkin välistä: kaasun nosto, ja Rallyen kevyt perä kiertää hienoisesti sivulle. Airbageja tai rik-
koutuvia sähköosia ei juuri löydy
Seuraavassa numerossa:
Klassikot 02/11 ilmestyy 17.3.2011
Urheiluprinssi
NSU Sport Prinz
Porrasperäisen NSU Prinzin saippuarasiaa muistuttavasta muotoilusta voidaan olla montaa mieltä, mutta malliston urheiluversio hätkähdyttää kauniilla linjoillaan. Urheilullisuus ei tosin jatku tekniikkapuolella, mutta Sport Prinzin omistajaa se seikka ei liiemmin liikauta.
Perinteinen autoloma
Aikoinaan Norja oli erittäin suosittu autolomakohde, mutta nykyään komeissa vuoristomaisemissa näkyy huomattavasti vähemmän henkilöautolla retkeileviä suomalaisturisteja. Kiersimme nostalgisen lomareitin räyhäkällä brittisportilla ja totesimme, että matkaan kannattaa edelleen lähteä.
Kutoskoneinen kaksikko
Ford 20M TS ´66 + ´65
Pariesittelyssä kaksi hienoa yksilöä: perinteinen neliovinen tolppamalli ja harvemmin nähty kaksiovinen hardtop.
01/11
91
Moderni soitin Klassikkoosi
USB-liitin, SD-kortinlukija ja AUX-sisääntulo sekä kaapelilla että etulevyssä. RDS-viritin 30 muistipaikalla. Radion maski valittavissa kromi tai musta.
12 erinlaista metallinuppimallia.
Saatavilla ajoneuvokohtaisia etulevyjä 120 eri ajoneuvoon.
www.audioimport.fi if.tropmioidua.www
Maahantuoja: