Klassikot 2/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Baijerilainen perusauto BMW 316 ´80 Cadillac Allanté ´93 Yksi hienoimmista autoilun ajankuvaa · www.klassikot.fi · 02/11 · Hinta 8,50 Lantikka Land Rover 109 ´69 Patinoitunut brittimaasturi on edelleen luotettava työjuhta VUonoJEn rEitillä Harrasteautolla Pohjois-Norjaan 11002 Dinky & Corgi 6 414883 684808 SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND 368480-1102 · PAL VKO 2011-17 Hiekkalaatikolta keräilyesineeksi Amiga 500 Legendaarinen pelikone 80-luvulta Suorituskykyä ja luksusta sopivassa suhteessa Tuleva klassikko Onni Suurosen pärinäperinne elää edelleen Surmanveljet
AUTOJA MOOTTORIPYÖRIÄ MOPOJA SKOOTTEREITA MOOTTORIKELKKOJA TRAKTOREITA PIENOISMALLEJA NÄYTÖSAJOJA OHEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA! Teemaosasto: amerikkalaiset ajoneuvot Suomessa Merkkivuosia: Jaguar E-Type 50 v · Renault 4 50 v Porsche Suomessa 60 v Näytösajoissa: 60-luvun rata-autot
Näin näyttää olevan myös käytännössä Land Rover tuo edelleen kuorman tiettömien taipaleiden takaa luotettavasti perille ja ylellinen Cadillac kääntää päät missä ikinä liikkuukin. Tulevaisuuden museoautoista suuri osa lieneekin niitä laitteita, jotka ovat tarinan Bluebirdin tavoin uudesta saakka hyvässä hoidossa. Jenkkiläisen pienpaja Factory Fiven valmistama AC Cobra -replika oli varustettu eurooppalaisittain valtavan kokoisella vinkkelikasilla. Pääkirjoitus TILAAJAPALVELU Puh. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Vähintään yhtä paljon fiilistä on tuossa pitkän työuran patinoimassa maasturivanhuksessakin. Caddy ja Lantikka ovat molemmat itsestään selviä klassikkoautoja, mutta tuttuun tapaan lehden sivuilta löytyy myös vähemmän arvostettua kalustoa. Mutta jos sillä ajaminen tuottaa omistajalleen samanlaiset fiilikset kuin minulle, niin älkää edes yrittäkö. Myös ne kaikkein älytttömimmät. ILMOITUKSET Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Vaikka autoilla alkaa olla jo reilusti ikää, Caddy näyttää edelleen viimeistä piirtoa myöten loistokkaan urheilulliselta ja Lantikka herättää katsojassa mielikuvan maastokelpoisesta työkalusta, jolla pärjää joka tilanteessa. MATERIAALI Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Vaikka autoa onkin kunnostettu monin puolin, on päätös sen ulkoasun jättämisestä nykyiseen kuosiinsa ehdottoman tyylikäs ratkaisu, joka samalla sallii auton käytön siihen tarkoitukseen mihin se on alun perin tehtykin. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Tätä numeroa varten kävin ajamassa viime kesän kuumimpiin kuuluvana päivänä niin rankkaa autoa, että hankinnan älykkyyden voisi helposti kyseenalaistaa. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Tilaajille PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Arttu Toivonen AVUSTAJAT Tomi Eronen, Markku Ikonen, Minna Mattila, Jape Tiitinen, Johanna Helin, Eero Kumanto, Tuukka Erkkilä, Vesa Rantasalo, Lea Lahti, Leif Rehn, Iikka Kekko, Sami Korhonen TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi KÄYNTIOSOITE Klassikot Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Olisi helppo tuomita tämä helvetinkone älyttömäksi ja turhaksi laitteeksi. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Vaikka autot ovat ulkoisesti kuin toistensa vastakohtia, kiehtovat ne ainakin allekirjoittanutta yhtä paljon. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Susanne Laine: 050-4147 553 Peppe Haapala: 050-4147 559 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Monta tapaa harrastaa T ässä numerossa esitellyistä autoista Land Rover ja Cadillac edustavat monellakin tavalla saman harrastuksen ääripäitä. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Ihanan älyvapaata Kuten päätoimittaja yllä esittää, on jokainen tapa harrastaa vanhoja autoja täsmälleen se oikea. Arttu Toivonen Toimittaja 02/11 3. Suuri osa näiden vehkeiden eroista syntyi jo suunnittelupöydällä huolimatta siitä, että molempien autojen kohdalla on pyritty täydelliseen lopputulokseen kompromisseja kaihtaen. Varsinkin 80-luvun loppupuolen ja sitä uudem- Tulevaisuuden museoautoista suuri osa lienee niitä, jotka ovat uudesta saakka hyvässä hoidossa. mat käyttöautot ovat varsin haastavia kunnostettavia, eikä niiden arvo tai haluttavuus todennäköisesti milloinkaan tule kohoamaan kovin korkealle. Näistä jokainen on ollut omana aikanaan suosittu käyttöauto, mutta nykyään hyviä yksilöitä ei aivan joka päivä näekään. Vanhoja autoja voi harrastaa monella tavalla ja niistä jokainen on juuri se oikea tapa. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Tekijältä: COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. Cobra - kutsutaan sitä nyt tässä sillä nimellä - jyrisi, paukkui ja räyhäsi niin että ajaminen vaati jo oikeasti sekä osaamista, kanttia että luonnetta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Esimerkiksi E21-korinen 316 BMW, Nissan Bluebird ja C-mallin Opel Rekord. Käsittämättömän vähän ajettu ja viimeistä yksityiskohtaa myöten uudenveroisessa alkuperäiskunnossa oleva, liki parikymmentä vuotta vanha keräilyauto herättää paljon tuntemuksia. Siihen yhdistettynä pitkä ja raskas kytkinpolkimen liike, murhaava alavääntö ja erikoisella liikeradalla varustettu vaihteensiirto tekivät tavallisen liikenteen seassa ajamisesta todellisen urheilusuorituksen
Jääradallakin kurvailtiin. s. 26 BMW 316 50 Cadillac Allante ´93 GM yritti kiilata urheilullisten loistoautojen kärkikastiin Allantellaan. 32 2x Ford Taunus 20M s. Projektista historiankirjoihin jäi ainakin maailman pisimmäksi rankattu tuotantolinja. nissan Bluebird ´90 Tuoreesta vuosimallista huolimatta Bluebird katoaa katukuvasta kovaa vauhtia. 18 NSU Sport Talviajot, Karstula-Saarijärvi Keski-Suomen talvimaisemiin aurattu retkeilyreitti kiemurteli Karstulan ja Saarijärven komeissa maisemissa. 6 Land Rover 109 26 BMW 316 ´80 E21-korimallisista Bemuista kuusisylinteriset voimaversiot ovat jo kohtuullisen haluttua tavaraa, mutta kyllä perusmallistakin on kelpo harrastepeliksi. 32 2x Ford Taunus 20M TS ´65 Pariesittelyssä kaksi Taunuksen urheilullisesti varustettua 20M TS -mallia: kuvankaunis kaksiovinen HT ja käytännöllinen neliovinen sedan. 38 s. Tässä numerossa "Karuissa erämaisissa oloissa, tiettömillä taipaleilla, lumessa, liejussa ja kelirikkoisilla syrjäteillä Land Rover on ylivoimainen." AjoneuvoT 6 Land Rover 109 ´69 Leppäkosken Sähkölle Ikaalisiin aikanaan uutena myyty avolavainen Lantikka on saanut pitää upeasti patinoituneen ulkoasunsa läpikäynnistä huolimatta. 12 opel Rekord C ´69 Markku Vitikainen sai ostettua takaisin isoisän vanhan Rekordin ja kunnosti siitä itselleen hienon ja ennen kaikkea muistorikkaan museoauton. 18 nSu Sport Prinz ´60 Pentti Pihlaja-Kuhnan kokoelmista löytyy harvinainen urheiluprinssi, joka on yksi alkupään Italiassa valmistetuista vauhtimalleista. s. Cadillac Allante s. 50 Nissan Bluebird 4 02/11. 12 Opel Rekord s. Tämä yksilö aikoo pysyä nipussa museoikäiseksi saakka huimasta mittarilukemasta huolimatta. TAPAhTuMAT 70 s
86 Tuleva klassikko 02/11 5. 70 Talwiajot s. Näiltä sivuilta löydät valmiin pelin kesäksi. Surmanveljet Surmanajoa puutynnyrissä Onni Suurosen perinteitä vaalien. 86 Tuleva klassikko Nissanin näkemys voiman ja luksuksen yhdistämisestä näyttää tältä. nokian pienemmät renkaat Kuka muistaa vielä rengastuhkakupit ja -avaimenperät? vAKioPALSTAT 58 Toivosen toiveauto Maisteissa raju Factory Five AC Cobra. ReisjäRven huimapäät kamppailevat G-voimia vastaan sivulla 62. s. 66 Fotoalbumi s. 56 Dinky & Corgi s. Tarjolla oli kaikkea mahdollista keräilyesineistä autoihin. 66 76 79 80 Fotoalbumi Uusi vakiopalsta alkaa! Sekalaisia kuvamuistoja lukijoilta sekä toimituksen väeltä. ARTiKKeLiT 44 56 60 62 64 vuonojen reitillä Ajoimme räyhäkällä brittisportilla halki Suomen ja Norjaa ristiin rastiin. vakionopeus Jensen Interceptorin paluu, Pyhimys-Volvon synttärit ja muita kuulumisia klassikoiden maailmasta. verkot vesillä Cadillacin ökymallit eBayn listoilla. Dinky & Corgi Metalliset pikkuautot ovat siirtyneet hiekkalaatikoiden neppisradoilta keräilijöiden vitriineihin. Klassikkoesine Harri Onnila kaivoi komeron perältä vanhan Amiga 500 -pelikoneensa. Smedsin purkamo Pitkään toimineen autopurkamon tontilta löytyy monta muistoa takavuosien käyttöautoista. 83 Klassikkomarkkinat Uhkaako projekti jäädä kesken. s. 44 vuonojen reitillä s. 80 Klassikkoesine s. 74 Talviheikki 74 Talviheikki, Turku Kahteen halliin jaettu talviromppari ihastutti monipuolisuudellaan
Hollola Kaiken maailman maastoihin Land Rover Series 2A Diesel 109 Long Pick up ´69 6 02/11
Kun toivuin pahimmasta, jatkoin projektia", Janne muistelee Lantikan tuloa taloon. Land Roverin työkäyttö on maailmanlaajuista ja isot harrastajayhteisötkin pyörivät merkin parissa. 02/11 7. Karuissa erämaisissa oloissa, tiettömillä taipaleilla, lumessa, liejussa ja kelirikkoisilla syrjäteillä Land Rover on ylivoimainen." Y lläolevin ylisanoin kehuttiin Land Roveria esitteessä 60-luvun lopulla. Käytännössä kaikki on uusittu ovista alaspäin, runkokin on kuumasinkitty sittemmin Teksti ja kuvat: Lea Lahti MAASTOSSA Lantikka on kuin kotonaan siihenhän se on tehtykin. Alkuperäisessä pickupissa katto on pyöreä kuplakatto." Uudessa kodissa Lantikka lähti helposti ylimääräisellä akulla käyntiin, vaikka oli seissyt yli 15 vuotta. Vuonna 1989 auto on poistettu rekisteristä ja se on jäänyt seisomaan Salmen tilan pajatalliin hiirien kotikoloksi. "Näin elokuun lopulla vuonna 2004 Land Roverin myynti-ilmoituksen Keltaisessa Pörssissä. "Silloin ei Land Rovereita ollut paljon tarjolla, nyt niitä jonkun verran liikkuu. "Land Roverilla on haettu hirvenruhot pois metsästä ja varmaan jahdattu salametsästäjiäkin", Laaksonen arvuuttelee auton käyttöä tilalla. Reilun 13 vuoden palveluksen jälkeen auto siirtyi Markku Salmenpohjan omistukseen uusimaalaisen Salmen Tilan käyttöön Nummi-Pusulaan, lähinnä metsästysharrastuksen ajoneuvoksi. "Purin ensin rautaisen turkkilevystä rakennetun, järkyttävän painavan vanhan lavakaukalon pois. Auton rakenteissa ja sisustassa oli melkoiset määrät hiirenpaskaa, ja en tiedä siitäkö sain keuhkokuumeen, mutta jouduin kesken urakan vähäksi aikaa petipotilaaksi. Auto todettiin käyttötarkoitukseen sopivaksi ja lupasin samantien ottaa sen", Janne kertoo. Pickuppeja tosin on vieläkin aika vähän tarjolla, ja useat niistä on tehty pehmytkattoisista malleista, joissa katon malli on luiskamainen. Pesin painepesurilla autoa sisältä ja päältä ja aloin kotipihalla teltassa purkaa sitä osiksi. "Poistin vanhat mustasta raudasta tehdyt kuormalistat ja rakensin tilalle alumiinisen turkkilevyn. Ihan siihen tarkoitukseen tämä on hankittu. Suomen Juha lähti mukaan ja kävimme katsomassa 15 vuotta seissyttä autoa. Ihan traktoria tämä vastaa maastossa: harkitsinkin ensin traktorin ostoa, mutta kun metsäpalstalle on matkaa ja tiesin, että maantiesiirtymääkin on pitkä pätkä, päätin hankkia maastoajoon hyvin soveltuvan auton", Janne kertoo. Sähkötöistä hirvenmetsästykseen Land Roverin ensirekisteröinti on tehty 1.8.1969 Ikaalisiin Leppäkosken Sähkölle. Metsäautotien kääntöpaikan jälkeen maastossa ei ole minkään näköistä tietä metsäpalstalle, mutta aina on kivien ja kantojen välistä sellainen paikka löytynyt, mistä on päässyt ajamaan. Tämän jutun ulkoasultaan rujon mutta tekniikaltaan täysin läpikäydyn Lantikan kohtaa varmimmin päijäthämäläisessä metsämaastossa, missä Janne ja Heli Laaksonen ovat ajaneet sillä kotiin ja mökille monen monta puukuormaa. Jannen alkuperäinen ajatus oli vain vähän korjailla olemassa olevaa runkoa. "Mettään mennään ja tullaan pois. Hän maksoi viipymättä autosta käsirahan ja nouti auton kärryn kanssa toisella reissulla. "Tundralla, hiekka-aavikolla, vuoristoissa, sademetsissä kaikkialla - saatat kohdata tämän suoraviivaisesti ja romuluisesti muotoillun voimakkaan nelivetoisen ajoneuvon
Vanhat penkit olivat täynnä hiirenpesiä ja niiden purkaminen ja uudelleenverhoilu ei houkutellut, joten ostin autoon kohtuuhintaiset uudet penkit. "Kuormanhan se haistaa aika helposti, mutta on se vielä sen kantanut, mitä on kyytiin lastattu. Myös ovien lukot on uusittu. Jarruissa on pelkät mekaaniset säädöt, mutta aina olen niiden kanssa pärjännyt, katsastuksessa ei ole ollut mitään hankaluuksia, olenkin nyt vannoutunut silikoninesteiden kannattaja", Laaksonen kertoo. Maastovaihteesta valitsin 8 02/11. "Omaa tyhmyyttäni katkaisin vetoakselin sillä tavoin, että alussa jarrut oli säädetty liian lähelle ja oli kuuma hellepäivä, jolloin jarrut turposivat kiinni. Vaikka auto on päällepäin hakuhetken kunnossa, ruma ja rupinen, silti jokainen osa, ruuvi ja pultti on ollut irti ja kaikki on käyty läpi. Tällä pääsee jopa metrin korkeasta ojastakin yli", omistaja hämmästelee ajokkinsa ominaisuuksia. Uusi alusta toimii pehmeämmin ja antaa enemmän joustovaraa epätasaisessa maastossa kaikki pyörät pysyvät paremmin maassa. Eihän tässä mahdottomia kantavuuksia luvatakaan, 950 kiloa virallisesti", omistaja hämmästelee. Takana on nyt kolme lehteä ja edessä kaksi, kun alkuperäisissä jousissa, jotka olivat ehdottomasti liian jäykät, oli "Vaikka auto on päällepäin hakuhetken kunnossa, ruma ja rupinen, silti jokainen osa on käyty läpi." takana 9 ja edessä 7. Land Rover Series 2A ja kestää nyt isältä pojalle", Laaksonen kehaisee. Uutta osaa, entinen ilme Autossa on uudet jarrut, akselistoissa uudet ristinivelet, laakeroinnit ja tiivistykset. Ehkä se johtuu siitä, että käytössä on silikoninesteet. "Haluan että sillä kärsii mennä metsään polttopuun keruuseen, sitä vartenhan se on hankittukin. Kun pysähdyin ylämäkeen, auto ei enää liikkunut mihinkään. Se johtuu varmaankin siitä, että tasauspyörästö on niin jäykkä, että se pyörittää kaikkia pyöriä, vaikkei lukkoja olekaan. Autossa on muutenkin paljon eri kohteita, joista pitää tarkistaa öljyt: navoissa, jakolaatikossa sekä etu- ja takaperässä. Autossa on veivinreikä ja veivikin löytyy. Penkit ovat samanlaiset kun autossa on uutena ollut." Vetoakseli poikki Autossa on tasavirtalaturi, ja Laaksonen kertoo, että öljyä pitää muistaa pudottaa silloin tällöin laturin akselille, sillä siinä on voitelua vaativa liukulaakeri. Lantikan ulkomuotoon ei ole koskettu ollenkaan. Uudet jouset parantavat maastoajo-ominaisuuksia entisestään. Autossa oli tappikoukku, mutta otin sen pois." "Eniten minua varoiteltiin, että jarrujen kanssa tulee ongelmia, mutta niitä ei ole kuitenkaan ollut. Lisäksi iskarit on vaihdettu uusiin liikevaraltaan pitempiin. "Näillä on usein vedetty erilaisia kärryjäkin. "Autolla pääsee aika korkean ojanpohjan yli vinottain ajamalla. "Veivistä kääntämällä saa kyllä moottorin pyörähtämään kerran, mutta niin jäykkä se on, että käyntiin sitä ei näin saa", Janne kommentoi
Riittihän se mutta vetoakseli katkesi. Vanhasta Lantikasta sanotaan että jos ei pääse vuoren yli, tämän voi purkaa osiksi ja kantaa toiselle puolelle ja jatkaa taas matkaa. Matoilla saisi ääntä vähän pois, mutta en ole laittanut niitä, koska auto on helpompi pitää puhtaana näin: letkulla voi laskea vettä päälle ja huuhtoa isommat porot pois." "Kahdeksaakymppiä auto kulkee ihan sovinnolla, mutta desibelit ovat maantieajossa sitä luokkaa, että kuulumisia ei ajon aikana vaihdeta. Muutoin moottori on päällepäin samannäköinen. Löysin sieltä Hyrylässä myynnissä olevan varaosamoottorin ja ostin sen varalle, kun vähän epäilin autossa olevan moottorin kuntoa. Hän on kyllä kokeillut, että mittarin mukaan Lantikka kulkee jopa satasta, mutta se ei liene tarkoituksenmukaista ajoa tällä kulkupelillä. 02/11 9. Bensamallista dieselöidyssä moottorissa kampiakseli on kolmella kaulalla ja värisee siksi kovasti. Päästiin kuitenkin etuvedolla kotiin asti, joten tien päälle ei jääty silloinkaan", Janne muistelee ainoata isompaa onnettomuutta jatkaa: "Yllätyin, miten halpa vetoakseli oli, se maksoi vain noin 50 euroa ja tuli seuraavana päivänä kotiin. Kaikki on pultilla kiinni. Liedossa sijaitsevan Offroad-pajan pitäjä varoitteli siitä, ja niinhän siinä kävi, että kampiakseli meni poikki vain kolme kuukautta sen jälkeen kun olin ostanut varaosamoottorin", Laaksonen kertoo. Semmoista tietoa ei saa mistään muualta", Janne kiittelee. Kuulosuojaimet vakiovarusteena "Maantieajossa tämä on ihan kuin heinäkärry, yhtä hyvä ajettava. Kovin monenlaisia työkaluja ei tarvitse, jakarilla ja isolla ruuvimeisselillä pääsee aika pitkälle", Janne Laaksonen kertoo. KUN Series 3 tuli markkinoille, Australiassa ei pidetty siitä ollenkaan, koska etusäleikkö muutettiin muoviseksi. Rautaista etusäleikköä käytettiin kengurunlihan grillaamiseen muovisella se ei onnistunut! OVESSA lukee koukeroisin kirjaimin Salmen Tila, Nummi. Alta kuultaa teksti: Leppäkosken Sähkö. pienempää kokeillakseni riittääkö voima. "Suuret kiitokset kuuluu Offroadpajan Antille varaosien toimituksista ja hyvistä neuvoista, sieltä olen saanut kaiken tarvitsemani avun. Kuulosuojaimet kuuluvatkin tämän auton vakiovarusteisiin", Janne naureskelee. "Edellinen omistaja kertoi, että kone on kunnostettu Nummi-Pusulan kurssikeskuksessa oppilastyönä. "POLTTOPUUKUORMAN kanssa on aina päästy kotiin. Dieselkone on tehty bensakoneen lohkoon, minkä vuoksi sen kestävyydessä on ollut ongelmia. Sain kaupanpäälle vilkunlaseja, jotka ovatkin metsäajossa tarpeen. Kampiakselia ei kuulemma saisi hioa se kun ei kestä alkuperäisessäkään mitassa kovin hyvin ja alimittaisena sitäkin vähemmän. Uudemmassa moottorissa on kampiakseli viidellä kaulalla ja siinä on kunnon stefa vauhtipyörän päässä, jotta öljytkin pysyvät sisällä. Tämä on viimeisiä malleja, joka tuli Roverin omalla akseleilla, seuraavat mallit tulivat vahvemmilla Salisbury-akseleilla." Moottori vaihtoon "Lueskelen aina silloin tällöin RoverYstävien nettisaittia, vaikken ole merkkikerhoon liittynytkään
Land Rover Series 2A UUSITTU jousitus parantaa auton maastoajoominaisuuksia huomattavasti; alusta myötäilee epätasaista maastoa ja pyörät pysy vät paremmin kiinni maassa. 10 02/11
voiman ulosottoon, mutta sen paikalle saa asennettua vaihtoehtoisesti myös viidennen vaihteen, jolla saisi välitystä noin kahdeksan prosenttia lisää. Teho 67 hv 04 Voimansiirto 4 vaihdetta eteen ja pakki, nopea ja hidas alue, nopeammalla alueella valittavissa taka- tai neliveto, hitaalla alueella aina neliveto 05 Alusta Teräspalkkirunko, pitkittäiset lehtijouset ja jäykät akselit 06 Kori Hyvä hankinta Land Roverin maantieajossa käytettävässä päävaihteistossa on neljä vaihdetta eteen ja yksi taakse. Tällöin viitosvaihteelle tulisi oma vaihdekeppi", Janne kertoo. Nokialaiset ovat hyvät jäällä, mutta lumessa ajoon ne ovat liian leveät", Laaksonen kommentoi rengasvalintoja. Kääntösäde 14,3 m, maavara 25 cm. "Kaiken kaikkiaan Lantikka on ollut hyvä hankinta, olen ollut siihen tyytyväinen. Selvä murikan jälki jäi lumeen, kun lähdettiin kotiinpäin. Ainoa mikä harmittaa on dieselvero, joka kolminkertaistui nyt kun se menee kilojen mukaan. "Pakkia käyttäessä vaihteisto tahtoo vähän rusahtaa, mikä saattaa johtua turvonneesta kytkinlevystä", Laaksonen arvelee. Vaihteiston käyttö vaatii pientä totuttelua. Istuimet ovat samaa mallia kuin alkuperäisetkin. KYTKINPOLJIN on kovassa käytössä maastoajossa karhennukset ovat vuosien ajossa kuluneet sileäksi. SMITHS- lämmitin pitää ohjaamon lämpöisenä ja ikkunat kirkkaana. "Tällä voi ajaa niin syvään lumeen että ovia ei saa auki, ja silti pois pääsee." "Joulukuusenhakureissukin tällä tehtiin metsään: auto ajettiin akselin napaa myöten lumeen. Tällä voi ajaa niin syvään lumeen, että ovia ei saa auki, ja silti pois pääsee, kun vähän ottaa taakse ja jatkaa taas. Useimmissa Land Rovereissa on myös voiman ulosotto erilaisten työkoneiden käyttöä varten. Omapaino 1650, kantavuus 950 kg 02/11 11. Vakuutus kannattaa katkaista talvella, jos ajoa ei ole. Monessa autossa on joko vinssi keulalla tai palokuntien autoissa pumppu nokassa. Kytkintä on käytetty niin paljon, että polkimen pinnan nastat ovat kuluneet pois ja kytkinpoljin on huomattavan paljon kuluneempi kuin kaasupoljin. KOJELAUDASSA on virran ulosotto ja siitä saa pistokkeesta virtaa esimerkiksi LApuhelimelle tai työvalolle. OHJAAMON uudet penkit lisäävät hieman matkustusmukavuutta. Kapeilla Defenderin Michelin 7.50/16 -renkailla, jotka kuvauksessakin ovat autossa alla, ehkä menisi lumessa vielä paremmin kuin Nokian Hakkapeliitta 235/85 16" LT -talvirenkailla. "Tässä yksilössäkin on valmius 2-ovinen alumiinikori, pitkä avolava, 3 hengen ohjaamo 07 Mitat Pituus 444, leveys 163, korkeus 206, akseliväli 277 cm. Lumisina talvina on käynyt mielessä, että josko hommaisi siihen lumiauran keulille voisi talvella tehdä sillä lumitöitä", Janne Laaksonen tuumailee lopuksi. 01 Merkki ja malli Land Rover Series 2A Diesel 109 Long Pick up 02 Vuosimalli 1969 03 Moottori 2286 cm3 4-sylinteterinen vesijäähdytteinen dieselkäyttöinen rivimoottori edessä pitkittäin. Alaspäin vaihto vaatii ehdottomasti tuplapolkaisun, ylöspäin vaihtaessa auton omistaja ole sitä käyttänyt. Tämä helpottaisi varmasti maantieajoa. Kun maastovaihteisto kytketään päälle erillisestä valitsimesta, saadaan hitaammat välitykset maastoajoa ja raskaan kuorman kuljetusta varten
Papan Opel omaksi Opel Rekord C 1900 S ´69 Markku Vitikainen sai ostettua takaisin pappansa silmäterän, kermanvalkoisen vuoden 1969 Opel Rekordin. Lahti 12 02/11
Vauhti oli hiljainen, eikä onneksi ollut autoa edessä, ei siis käynyt mitään. Katseltiin vähän konetta ja auton kuntoa muutenkin. "Pari viikkoa tuli ajeltua melkein joka päivä. Pappani ajoi Opelilla 199 000 kilometriä sinä kahdenkymmenen vuoden aikana, jonka hän omisti auton. Lähestyin Orimattilassa risteystä ja yhtäkkiä jarrupoljin painui pohjaan asti, kun pääjarrusylinteristä korkkasi kumit. Koska katsastusasema oli viereisellä tontilla, päätettiin kokeilla saada leima ihan kylmiltään. Auto siirtyi perheen pojan käyttöön, mutta jäi lopuksi ainakin vuodeksi seisomaan taivasalle käyttämättömänä. Vaihdettiin öljyt ja nesteet ja höräytettiin auto käymään. "Äitini isä eli pappani Artturi Jääsärö ajoi vielä vuonna 1968 Opel Rekord C Championilla, mutta mieli teki jo vaihtaa uudempaan ajopeliin. H eti juttutuokion aluksi käy ilmi, että Rekordin papereissa on ristiriita. Auto on siis valmistettu vuoden 1969 puolella, mutta rekisteröity vasta vuoden 1970 puolella. Ainoa yllätys tien päällä tuli, kun ajelin Opelilla ennen kuin aloin purkaa sitä. Vuonna 1989 siihen oli teetetty penkinpäälliset, jotka olivat suojanneet hyvin alkupe- Opel-hörhöksi "Kaupat tehtiin, ja muistaakseni 2.10.2002 Opel haettiin trailerilla Ahtialasta ja vietiin kaverin halliin Orimattilaan. Markku muistelee, että auton myynti vähän harmitti nuorta miestä, mutta kun opiskelijalla ei ollut varaa pitää autoa, ei ollut järkevää syytä olla myymättäkään. Kului vielä jonkin verran aikaa ennen kuin tammikuussa 1970 Lahden Auto otti sen vastaan, tarkalleen 28.1.1970. Yllätys oli suuri, kun katsastusmies kehaisi auton kuntoa ja antoi leiman", Vitikainen kertoo. Ensirekisteröinti autolle on tehty kuitenkin vasta 2.6.1970. Olenkin pohtinut, kumpaako vuosimallia auto oikeasti on", Opelin nykyinen omistaja Markku Vitikainen kertoo. Onko auto vuosimallia 1969 vai 1970. "Artturi piti autoa aikanaan niin hyvin, että aina jos oli pienikin vika tai huollon tarve, hän vei sen heti seuraavassa korttelissa sijaitsevaan Lahden Autoon. Hän kuoli 1989 kesällä, jolloin auto jäi perikunnalle eli äidilleni", Vitikainen muistelee. räistä verhoilua. Ensimmäisenä talvena Vitikainen vuokrasi Orimattilasta navetan alakerran, jota lämmitteli ahkerasKONEPELLIN alta löytyy perinteinen CIH-patarautamoottori, jonka sylinteritilavuus on 1,9 litraa. 02/11 13. Rekord C:n uudempaa versiota alettiin valmistaa syyskuussa 1969, ja kyseiseen sarjaan tämäkin auto kuuluu. Ajattelin, että saakohan siitä enää autoa." "Tutkin kuitenkin autoa tarkemmin ja huomasin, että se oli sisustaltaan aika hyvässä kunnossa. Erona vanhaan malliin oli muun muassa mittariston muutokset ja jotkut alustan osat. Kiurun perheen omistuksessa Rekordin matkamittariin kertyi 32 000 kilometriä 12 kesän aikana. Sen syksyn ajot loppuivat siihen", hän kertaa ensikokemuksia Opelista omassa ajossa. Tänä päivänäkään koria ei ole hitsattu kertaakaan!" Vitikainen ihmettelee. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Viivi Vähälä Myytiin pois ja ostettiin takaisin Kun autolle ei ollut käyttöä, se päätettiin myydä Vitikaisen isän kollegan perheeseen Hollolan Paimelaan kesäautoksi. Kävin sitten katsomassa sitä, ja voi että se oli kyllä surkea näky koivun alla navetan päädyssä Lahden Ahtialassa. Lahden Auton kautta tilattiinkin uusi Opel Rekord C 1900 S syksyllä 1969, ja auto saapui Turun satamaan marraskuun alussa 1969. Alkuaikoina autoa myös massattiin ahkerasti, mikä oli varmasti vaikuttanut siihen, että pellit ovat säilyneet varsin ehjänä. "Syksyllä 2002 isäni kuuli, että auto olisi myynnissä. Autoliike teki varmasti hyvän tilin, mutta toisaalta hänen tarkka autonpitonsa on mahdollistanut sen, että auto säilyi näin alkuperäisenä ja hyväkuntoisena
Autossa oli alkuperäinen, mutta rikkinäinen ja kupruillut vinyylilattia. Voikin sanoa, että siitä löytyy auton täydellinen historia siihen asti", omistaja kertoo. Konehuone käytiin kauttaaltaan läpi konetta irrottamatta, ainoastaan kannentiiviste vaihdettiin. Sain tietoa Opel 60&70-kerhosta, aloin kiinnostua rompetoreista ja rupesin oikein toden teolla Opel-hörhöksi", hän jatkaa hymyillen. Pientä ehostusta "Tein hanskalokerosta mielenkiintoisen löydön: täysin ehjän papan pitämän huoltokirjan. Opel purettiin siellä osiksi, ja katsottiin mitä aika oli syönyt. Murusia sai imuroida pois koko ajan. Siniseen ruutuvihkoon hän oli pitänyt kirjaa kaikista autolle tehdyistä huolloista ja siihen ostetuista osista aina vuoteen 1989 asti. Etusäleikön ja takavalojen kuoret hommasin uudet, kun auton maalauksen jälkeen alkuperäiset näyttivät niin rupisilta", Vitikainen kertoo. Valkosivurenkaat on hankittu vuonna 2007. "Opel 60&70 -kerhon kavereita täytyy kiittää, sitä kautta olen saanut paljon osia ja tietoa. "Papalla oli autossa aina huomiovalot ja sellaiset olen nytkin siihen laittanut: rungot ovat käytetyt, mutta lasit olen ostanut uudet. "Viimeisin isompi ehostus oli keväällä, kun laitoimme lattian uusiksi. Tämän auton värisävy, cream, on erittäin harvinainen Opelin väri: olen ohimennen nähnyt yhden tai kaksi haalistunutta käyttöautoa, mutta yhtään museorekisteröityä tämän väristä en ole nähnyt. Aluksi lattia oli vielä päällisin puolin ihan hyvännäköisessä kunnossa, mutta aina kun autoon astui sisälle, vinyyli rasahti rikki jalan alla. Maalaus teetettiin 2003 keväällä Orimattilan Pakaalla autopeltiseppämaalari Matti Sairolalla. Teetin Hoffrenin Pekalla Lahden Jalkarannassa autoon kangaslattian, joka kohensi auton sisustaa huomattavasti. Lähes kaikki kromiosat autossa ovat alkuperäisiä, muun muassa lampun kehät, listat, puskurit, ikkunoiden ja ovien listat sekä pölykapselit. Alustan ja moottoritilan kuluvia osia asennettiin ensimmäisen talven aikana. Vanhoissa renkaissa oli vielä 5 milliä pintaa jäljellä, mutta Vitikainen kertoo niiden olleen jo aivan kivikovat. 14 02/11. Mielestäni kermanvalkoinen väri sopii autoon tosi hyvin", ylpeä omistaja kertoo. Liityin jäseneksi 2006", hän muistelee. Opel Rekord C 1900 S ti talvipakkasilla. Lattian uusiminen oli monen vuoden aikana kypsynyt ajatus." Vitikainen kertoo, että joka vuosi tulee ostettua jotain pientä. Vannekehät ja peilit ovat uudet ja myös puskurien kävyt on hommattu jälkeenpäin. Muun muassa sähköjohdot käytiin läpi ja osa johdoista uusittiin, jotta tulipalon vaaraa ei jatkossa olisi. "Opel rekisteröitiin museoautoksi keväällä 2003 ja sen jälkeen olen tehnyt sille vain pientä ehostusta. Myös Siniseen ruutuvihkoon pappa oli pitänyt kirjaa kaikista huolloista ja ostetuista osista aina vuoteen 1989 asti. kaasari vaihdettiin tuoreempaan, mutta auton aikakauteen sopivaan alkuperäiseen Solex didta 32-4;een. "Pohjatöiden ja maalauksen laatuun olen ollut erittäin tyytyväinen
Kilometrejä kertyy kesässä parisen tuhatta. Alkuvuosina kävin aina akun kanssa joulunpyhinä tai vuodenvaihteen tienoilla käyttämässä autoa puolisen tuntia, mutta auton säilytyspaikka on nyt vähän hankien takana, ja esimerkiksi viime talvena lunta oli niin paljon, ettei ollut toivoakaan saada ovia auki ennen kevättä." "Hyvin Opel on silti käynnistynyt keväisin. Moni on kysynyt, paljonko maksoin siitä se jääköön kertomatta, mutta sen verran voin paljastaa, että ihan riittävästi", Markku Vitikainen juttelee. "Olen ehkä vähän liioitellut, mutta olen aina peitellyt syylärin ja huolehtinut, että talvisäilytyksen aikana autossa olevat nesteet kestävät 30 astetta pakkasta." "Öljynvaihto on halpaa huoltoa, siksi olen vaihtanut joka syksy öljyt sekä suodattimen. Mitään käynnistysongelmia ei ole tämän auton kanssa koskaan ollut", omistaja kehuu. MAALAUSTA lukuun ottamatta Rekord on lähes alkuperäiskuntoinen. Entiset puslat saattoivat olla alkuperäiset", Vitikainen arvelee. Sekin paransi ajo-ominaisuuksia vielä lisää. PÄIJÄNTEENKADUN ja Kulmakadun risteyksessä, Kirkkopuiston laidalla Lahdessa, Opel on ollut tuttu näky jo vuosikymmeniä sitten. Lehdessä oli ilmoitus, jossa radiokeräilijä Risto Yli-Piipari ilmoitti tehtaan paketissa olevasta käyttämättömästä Blaupunkt Karlsruhe DeLuxe -autoradiosta vuodelta 1969. Tuttavani testasi sitä minulle pari päivää liikkeessään ja totesi sen olevan moitteettomassa kunnossa, ja niin uskalsin ostaa sen. "Radio löytyi autoon vuonna 2007. Sattumalta menin tavallista aikaisemmin töistä kotiin, ja Mobilisti-lehti oli ilmestynyt. Nykyään olen vähän laiskasti käynyt käyttämässä autoa talviaikaan. Verhoilu on säilynyt hienossa kunnossa irrallisten istuinsuojien alla. Tapahtumasta toiseen Vitikainen laskeskelee osallistuvansa Opelilla 1012 tapahtumaan kesän mittaan. Ajo-ominaisuudet paranivat huimasti renkaanvaihdon myötä. Ajokausi alkaa yleensä Orimattilan rompetorilta, jonne kotoa Lahden Renkomäestä ei ole 02/11 Talvitallissa tuttavien luona Talvet Opel on saanut olla tuttavapariskunnan luona maatilalla Herralassa. 15. Markku Vitikaisen pappa Artturi Jääsärö asui taustalla näkyvässä kerrostalossa koko sen ajan kun omisti Rekordin. "Renkaat olivat varmaan yli 20 vuotta vanhat ja ne alkoivat olla jo vaaralliset liikenteessä. Nyt keväällä vaihdettiin alustan puslat, kun vihdoin löysin uudet erään klubin jäsenen avustuksella. Ensin ajelen vähän pihapiirissä ja tarkistan, etteivät jarrut puolla seisonnan jäljiltä
Kesällä 1988 aikamiehen mittoihin kasvanut Markku pesee papan autoa pyhäkuntoon. "Olen sanonut kaikille että ilman muuta saa istua. Ensimmäisinä vuosina ei tullut ajettua niin paljon, mutta kun tutustuin muihin harrastajiin, alkoi mielenkiintoisia tapahtumia löytyä", Vitikainen kertoo innostuneena. Hyvällä kelillä ajelen viikonloppuisin ihan oman mielen virkistykseksi. Se on tilava auto, joka sopii vaikka edustusautoksi. Rekord 1900-mallissa on tehokas 1,9 litran moottori, neliportainen lattiavaihde, laminoitu tuulilasi ja vaihtovirtalaturi vakiovarusteena." "Alkuperäinen "GM"-pakoputki on minulla varalla, mutta olen vielä vähän säästellyt sitä, kun entinenkään ei ole vielä puhki. "Ja juttuseuraahan tällä saa aina, kun menee nakkikioskille tai jäätelölle, yksin ei tarvi olla!" Juttusille tulee kaikenikäisiä ihmisiä, joilla on itsellä tai perheessä joskus ollut Opel Rekord. Opel Rekord C 1900 S "Juttuseuraahan tällä saa aina, kun menee nakki kioskille tai jäätelölle!" Juttusille tulee kaikenikäisiä ihmisiä, joilla on joskus ollut Opel Rekord. kuin 12 kilometriä. Ohjaustehostinta Opelissa ei ole ja penkki loppuu pitkälle miehelle puoleenväliin selkää ajomukavuus ei siis ole ihan huippuluokkaa, mutta omistaja kertoo silti nauttivansa tällä autolla ajamisesta. Opel-harrastajat kokoontuvat muun muassa kahdesti vuodessa Renkoon. Vääksyn Mobilisti-illassa olen käynyt vuodesta 2004 lähtien ja Paippisten Moottorikahvilan tapahtumat ovat olleet mukava uutuus, kävin siellä Klassikot-lehden lukijatapaamisessa ja Opel-kokoontumisessa tänä kesänä. "Rompetoreilla tulee käytyä puolison kanssa jonkin verran, ja Forssan Pick-nicissä olen käynyt vuodesta 2008. Joskus pitää vähän pidätellä, ettei aja jo heti alkukesästä 30 ajopäivää täyteen... Silti Rekord on urheilullinen erinomaisine ajo-ominaisuuksineen. Esitetekstissä sanotaan: "Opel Rekord on luokkansa tyylikkyyden ja suorituskyvyn mittapuu. 16 02/11. Vanhat papat kyselevät, saavatko istua hetkeksi ratin taakse. Ehkä senkin voisi jo vaihtaa alle, minun ajollani se koskaan tuskin menee puhki asti", Vitikainen pohtii. Koneremppa suunnitelmissa "Sellainen ajatus nyt on, että nyt kun autolla on kuitenkin ajettu jo lähes 250 000 kilometriä, tehtäisiin koneremontti. Hartolassa käydään myös joka kesä merkkitapaamisessa. Tarinoita ja Opelmuistoja on hauska kuunnella." kuuluvat nakuttavan, tällä remontilla saataisiin sekin ongelma pois", Vitikainen suunnittelee. Vähän venttiilit MARKKU Vitikainen löysi auton aikakauteen sopivan radion lehti-ilmoituksen perusteella. Jälleennäkeminen "Oli onni, että kilvet eivät menneet kenenkään muun käyttöön sillä aikaa ENSIMMÄISESSÄ kuvassa 11-vuotias Markku on kesällä 1975 isänsä apulaisena autonpesuhommissa. Viisi aikuista kyydissä ei vielä tunnu missään, moottori jaksaa hyvin viedä kuormaa. Opelissa on 1900-kuutioinen vahva moottori. Lahden seudun "hörhöt" kokoontuvat läpi vuoden kerran kuussa kahvien merkeissä. Siellä Vitikainen tapaa paljon tuttuja opelisteja ja muita harrastajia. Yhdeltä kaverilta löytyisi nokka- ja venttiilinnostimet, jotka on tarkoitus vaihtaa vanhojen tilalle ensi kevääseen mennessä. Puolisoni Anne oli viime kesänä mukana Forssassa ja tykkäsi kovasti
1970-luvulla televisiosta tulleessa Bonanzassa yksi kaveri oli nimeltään Hoss, ja jo lapsena ollessa muistin rekisterin kirjaimet juuri siitä", Vitikainen kertoo. Minä kerroin tietysti, että kyllä on. "Mobilisti-illassa Vääksyssä viime kesänä vanha mies tuli Opelin viereen, katseli sitä pitkään ja tuli sitten kysymään minulta, onko tämä Artturi Jääsärön entinen auto. Iskutilavuus 1897 cm3, Teho 90 DIN hv/5200 rpm 04 Voimansiirto 4 vaihdetta ja pakki, lattiavalitsin, takaveto 05 Alusta Edessä erillisjousitus kierrejousin, takana jäykkä akseli. Hän alkoi muistella, kuinka pelasimme korttia kolmistaan, pappani, hän ja minä. Omapaino 1060, kantavuus 400 kg 02/11 17. Silloin muistin miehen itsekin istuimme useasti mökillä pöydän ääressä ja sain osallistua miesten kanssa kortinpeluuseen. Sylinterin halkaisija 93, iskun pituus 69,8 mm. Edessä levy ja takana rumpujarrut, jarrutehostin 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2ovinen teräskori 07 Mitat Pituus 451, leveys 176, korkeus 142, akseliväli 267 cm. SIISTIÄ on, kyllä uskaltaa avata edestä ja takaa! Siniseen vihkoon on kirjattu huolellisesti muistiin luovutuksesta lähtien kaikki autoon liittyvä: ostetut osat, tehdyt huollot ja renkaanvaihdot. kun auto oli pois rekisteristä. Moni sukulainen ja tuttava on kertonut, että muistaa hyvin tämän auton kilven, HOS32. Kun selvisi, että olen Artturin tyttärenpoika, mies liikuttui ja kertoi, kuinka hän kävi monesti mökillämme silloin kun minä olin pikkupoika. Mies lähetti kovasti terveisiä äidilleni, ja vein ne tietenkin perille", Vitikainen kertaa mieleenpainuvaa tapaamista. 01 Merkki ja malli Opel Rekord C 1900 S 02 Vuosimalli 1969 03 Moottori Nelisylinterinen neste jäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Mies oli aikanaan ollut samassa firmassa töissä Artturin kanssa. Hän oli 30 40 vuotta sitten, noin nelikymppisenä, useasti istunut auton kyydissä ja alkoi muistella niitä reissuja." "Mies kysyi sitten minulta, kuka olen
Orimattila 18 02/11
Pian saksalaismerkki päätti siirtää sen tuotannon kotimaahansa ja vain pieni osa alkupään autoja ehdittiin tekemään Italiassa. Kulkuneuvopulaan oli koko 50-luvun alkupuolisko tarjottu vain moottoripyöriä, ja koska jälkimmäisellä 02/11 19. Yksi tällainen harvinaisuus löytyy Orimattilasta. puoliskolla putkahteli eurooppalaisille kääpiöautomarkkinoille kaikenmoisia kulkimia, lähti saksalaismerkkikin markkinoille pienimmästä kokoluokasta. Vallalla oli käsitys, että pienen perheen autontarpeen täyttää kolmemetrinen autonpoikanen, jonka mieluiten ilmajäähdytetty tekniikka on sijoitettu mahdollisimman taakse. Goggomobil oli jo pukannut markkinoille tällä reseptillä tehdyn, ihan autoa muistuttavan pienokaisensa, ja pian Fiatiltakin putkahti jättihitiksi muodostunut takamoottorinen 500. Yhtä lailla oli lehdistö usein myös kehumassa malliston keulakuvaksi muotoiltua coupea, jolla saatiin näkyvyyttä, palstatilaa sekä automessujen kauneimpien autojen titteleitä. Tällöin takapyöräkoteloiden väliin ja taka-akseliston päälle jäävään tilaan saadaan sijoitettua edes jonkinmoinen takapenkki, jonka verukkeella lopputulosta voidaan nimittää perheautoksi. Goggomobil esitteli vuonna 1957 tällä reseptillä muokatun linjakkaan coupen, jota paljoa pienempää autoa ei enää täysikokoisille olisi voinut myydä ainakaan henkilöautona. Yksi suhteellisen helppo tapa on sijoittaa auto kahden akselin leikkauspisteeseen. NSU:n kohdalla urheiluprinssiä pidemmät kilpailuvoittojen luettelot löytyvät merkin muilta malleita, mutta äärimmäisyyteen hiotun tyylikkyyden mukanaan tuoma epäkäytännöllisyys yhdistettynä käsintehtyyn italialialaiseen Bertone-koriin, eksoottisiin teknisiin ratkaisuihin sekä kokoluokassaan vähintäänkin kilpailukykyisiin suoritusarvoihin tekevät orimattilalaisen Pentti Pihlaja-Kuhnan NSU-kokoelmasta löytyvän Sport Prinz Coupen kiistatta urheiluautoksi. NSU Sport Prinz Coupe ´60 50-luvun coupemarkkinoille mukaan lähtenyt NSU teetti pikkuprinssiinsä kuvankauniin coupe-korin italialaisella Bertonella. Ajan, jolloin automalli esiteltiin, sekä kokoluokan, josta sille poimitaan vertailukohdat. On se. Fiatin kanssa samoihin aikoihin ja hyvin tarkalleen samaan kokoluokkaan esitteli myös NSU Prinziksi nimeämänsä pienen auton. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Aikanaan autolehdistö ihmetteli ja kritisoi kaiketi Karmann-Ghian käynnistämää coupevillitystä. Jo aikanaan autolehdistö ihmetteli vallallaan ollutta coupe-villitystä ja pyrki vaikuttamaan järkevältä kritisoidessaan sen tarpeettomuutta. Kaiketi Volkswagen Karmann-Ghian piikkiin menevä muoti-ilmiö toi yhä useamman ulottuville kuvankauniit coupet, jotka perusratkaisuiltaan olivat kaikkea muuta kuin urheilullisia. Kauniiden kuorien alta kun paljastui poikkeuksetta perusauton tekniikka ja useasti vielä alustakin ihan sellaisenaan. Lähestymistapoja aiheeseen on lukuisia ja niiden verrattavuus toisiinsa useasti varsin kyseenalaista. Mutta onko Prinssi sitten urheiluauto ensinkään, saattaa joku kyseenalaistaa. Tulosta voidaan vielä hinata suuntaan tai toiseen tuomalla perusteeksi saavutukset kilpahistoriassa, mutta tämä ei siinä mielessä ole reilua, sillä ei ole yksittäisen automallin vika että sitä valmistanut tehdas ei uhrannut kassaansa näyttävään kilpailuttamiseen tehdastallin voimin, tai jos kukkaro oli sillä mallilla että hyvä että autoja edes saatiin hihnalta ulos. Urheilu Prinssi U rheiluautot ovat harvoin taloudellisia mutta NSU Sport Prinz Coupe on urheiluauto joka on taloudellinen", kuvailee Helkaman julkaisema Meidän Prinz -aikakausjulkaisu- Näin varmasti on, sillä luvattiinhan pikkuprinssillä urheillessa kulutuksen jäävän jonnekin 56 litran paikkeille. Urheiluauton määrittely on taitolaji jossa itsensä saattaa naurunalaiseksi ehkä helpommin kuin missään muussa autoihin liittyvässä väittelytilanteessa. NSU lähti pikkuprinssillään coupeiluun mukaan, mutta Pienillä alkuun Kun sodanjälkeisen Euroopan elintaso kiipesi portaalle, jossa työtätekevä kansanosa hamusi autoja päästäkseen koko perhe liikkumaan kerralla ja kuivana, lähti myös Neckarsulmissa toiminut, jo pitkän teollisuushistorian omaava NSU leikkiin mukaan
Yksilön maahantulotarinasta ei sen omistaja Pentti Pihlaja-Kuhnalla ole tarkempaa tietoa, vaikka kaikki aiemmat omistajat auton dokumenteista löytyvätkin. Bertonella ei pelkästään veistelty uutta mallia perusprinssin pohjalevylle, vaan suunniteliin kauttaaltaan oma kori, johon Prinssin kilkkeistä suurin osa oli pultattavissa sellaisenaan. Auton kuudes omistaja, kovana klassikkoharrastajana tunnettu Kalervo "Kaaleppi" Hirvonen ehti omistaa auton 24 vuotta, mutta hänellä ei NSU ollut koskaan rekisterissä. Ensimmäiset kuusi vuotta silloin liljanvalkoisen auton omisti helsinkiläinen Raimo Puustinen, minkä jälkeen se oli pari vuotta automyyjä Torsten Lemstömin omistuksessa. Kaalepin aikoina linjakas Sport Prinz oli ajautunut jo peltoautokäyttöön, eikä kunnossa ollut enää paljoakaan hurraamista vuonna 1996 auton siirtyessä nykyiselle omistajalleen. 20 02/11. Kolmaskin omistaja autolle löytyi vielä Helsingistä, kunnes vuonna 1970 se kulkeutui Kärkölään ja saman vuoden lopussa poistettiin rekisteristä. Syksyllä 1958 esitelty Sport Prinz sai hyvän vastaanoton ja ihmekös tuo, olihan se toista maata kuin hiukan rimpulan oloinen lähtökohtansa. Auto on saattanut olla Helkaman käyttämä esittelykappale tai ainakin yksi ihan ensimmäisistä tänne saapuneista, sillä sen valmistenumerokin on vain hiukan päälle kahdensadan. NSU Sport Prinz Coupe VEISTOKSELLISEN kauniin korin linjoissa ei ole juuri parantamisen varaa, mutta italialainen käsityö ei tainnut ihan yltää saksalaisten laatukäsitykseen. sen sijaan että hihnalta putkahtaneeseen vakioprinssiin olisi vaihdettu linjakkaammat ulkopellit, annettiin koko projekti uskottavampiin käsiin. Ensimmäiset Italiasta Kunnia kuvankauniista Sport Prinzistä kirjataan tuolloin italialaisen Bertonen palveluksessa olleelle, urallaan pitkän liudan veistoksellisen kauniita autoja muotoilleelle Franco Scaglionelle. Ensimmäisen kahden tuotantovuoden aikana Bertonella valmistui vain noin 900 Sport Prinziä, ja liekö sitten italialaisen käsityötaidon suurpiirteisyys vaiko rajallinen tuotantovauhti ollut syynä siihen, että korituotanto vedettiin pois saapasmaasta paremmin saksalaista huolellisuustasoa vastaavaan Drauzin koripajaan Saksaan. Pienen ja arvostetun Bertonen työtahti oli hiukan toista kuin vaikkapa Fiatin, eikä 1959 tuotantoon saatu NSU coupe muodostunut volyymituotteeksi. Tuolloin 356 avo-Porschen korit valmistanut verstas lienee tehnyt koripelteihin uudet prässit ja tuotannon siirryttyä Saksaan tehtiin Sportin koriin joitain pieniä muutoksia. Peltoauton pelastus Orimattilasta löytyvä Sport Prinz on yksi näistä harvinaisista alkupään italiassa valmistetuista yksilöistä. Pari vuotta coupe ehti olemaan viidennellä omistajallaan Mommilassa rekisterissä, kunnes se jälleen poistui vuonna 1972 liikenteestä, tällä kertaa pidemmäksi aikaa
Vasta tarkistusmittauksissa ilmeni, että italialainen tapa tehdä osista sopivia on ollut työstää ne aina tapauskohtaisesti. Uusia, entistä sporttisempia ominaisuuksia korostamaan oli lokarinkaariin leivottu vielä lisälevikkeet. Vaikka kokemus ja tietämys saksalaismerkin tekeleistä oli ennestään vankka, ei Pentti suin päin projektiin ryhtynyt, vaan auto seisoi tallissa vuoden päivät miehen tehdessä taustatöitä. Joku omistajista on tosissaan halunnut pitää Prinzin liikenteessä, sillä koneenvaihto Fiat 600:sta on ollut kaikkea muuta kuin pulttaa kiinni -operaatio. häirinneet projektin etenemistä. Suomeen tuodut yksilöt rekattiin uutena jostain syystä neljälle ja takapenkit asennettiin täällä. Kaiken kukkuraksi kabiinin puolelta puuttui penkit ja sisäverhoilut tyystin, ihan kuin projektissa ei muuten olisi ollut haastetta riittämiin. Helsinkiläisen samaan merkkiin vihkiytyneen Kyösti Lyyräsen kautta löytyi osittain palanut ja hyvin puutteellinen sportti, joka oli aiemmin luovuttanut elimiään wankel-moottoriselle avoversiolle. JOS halkaisukuvan mittasuhteet pitäisivät paikkansa, kuskin pää olisi suunnilleen appelsiinin kokoinen, mutta yhtä kaikki, kuva havainnollistaakin auton rakennetta. Isot toleranssit Kun aika oli kypsä, alkoi myös tapahtua. Hylsyksi purettu ja pyöritettävään grilliin kiinnitetty kori alkoi peltitöiden edetessä palaamaan alkuperäiseen asuunsa, ja koska merkin varaosaa oli kertynyt Pentille vähintäänkin mittavasti, eivät tekniikkapuutoksetkaan 02/11 21. Ohjaamon ja konehuoneen väliseen tulipeltiin oli jouduttu tekemään "miehenmentävä" aukko, ja uuden tekniikan tiellä olleet tukivarretkin oli rälläkällä katkottu takapäästään ja jatkettu itse suunnitelluin ja kulmaraudasta toteutetuin viritelmin. Tosissaan on joku omistajista halunnut erikoisen auton liikenteessä pitää, sillä koneenvaihto on ollut kaikkea muuta kuin pulttaa kiinni -operaatio. Käsityönä tehdyn korin ominaispiirteet tulivat kuitenkin esiin, kun Pentti sai hommattua Saksan-versioon tarkoitetun uuden tuulilasin, joka ei sopinut alkuunkaan Italiassa valmistettuun prinssiin. Saksalaisten huumorintaju on ymmärrettävästi aikanaan ollut koetuksella, kun jämptiyteen tottunut luonne on sovittanut varaosia suurpiirteisyydellä toteutettuun autoon. Työläs kojelauta Sisustuksen entisöinnissä suurin ongelma oli se, että sitä ei ollut jäljellä enää nimeksikään. Etupään kotitekoinen jäähdytinpatentti katosi ja taka-akselisto palasi tehtaan suunnittelemaan kuosiin. Lasi ei mahtunut edes paljaaltaan ilman tiivistettä sille tarkoitettuun reikään. Liekö sitten tekemisen ilo ja tehonlisäyksen toivo ajanut operaatioon, jossa alunpitäen kaksisylinterinen, ilmajäähdytteinen ja poikittain konetilassa oleva moottori on vaihdettu nelisylinteriseen, vesijäähdytteiseen ja vieläpä pitkittäin olevaan vaihtoehtoon. PEHMUSTETTU ja aaltoileva kojelauta on tuplamittareineen sporttinen, mutta ohjauspyörä on muuhun kattaukseen nähden koomisen vaakatasossa. JOS joku on harvinainen niin urheiluprinssin takapenkki. Peltitöissä ei menty mistään kohtaa helpoimman kautta vaan kaikki piilossakin olevat pokkaukset valmistuivat sikkikoneella ja ratkaisut kestävät vertailun hitsaamattomaan koriin. Niissä oli maininta, että tekniikka oli joskus auton aktiivivuosina hyväksytysti vaihdettu kuussatasesta Fiatista. Ruostekin oli vuosien mittaan vaatinut veronsa, joten helmoihin, sisälokareihin ja lattiaan ilmaantui uutta peltiä antautuneen tilalle. Oli autolla menty aikanaan miten urheilullisesti hyvänsä, se oli korista päätellen säilynyt kolaroimattomana. Alkuperäisissä esitteissä ja tehdaskuvissa tätä järjestelyä ei näe. Paljon kokemaan joutunut ja heikkoon kuntoon päässyt italianihme oli kuitenkin vielä olemassa ja paperitkin löytyivät. Tälle moottorille välttämätön jäähdytysvesi oli viety kiertämään auton etupäähän loihditun jäähdytinkennon kautta. Turhan päiten siihen on tuskin ryhdytty, joten alkuperäinen kone lienee ajettu ensin rikki. Tuulilasikin oli Bertonella hiottu reikään sopivaksi, sillä A-pilareissa peltisepillä on ollut varsin isot toleranssit: korkeuseroa on toista senttiä
NSU Sport Prinz Coupe Tästä yksilöstä joutivat ovipahvit nyt tarpeeseen, ja myös puuttuviin penkinrunkoihin löytyi apua. Pentti muistelee, että verstaassa normaalisti prässillä avattavat akselit antautuvat 56 tonnin paineessa, mutta tämä tarvitsi parinkymmenen tonnin LÖYTÖKUNNOSSAAN Prinssi oli jo valtakuntansa myynyt. Koneistamo toisensa jälkeen kieltäytyi akselin purkamisesta vedoten sen monimutkaiseen rakenteeseen sekä omaan kokemattomuuteensa kyseisestä osasta. Auton ollessa jo loppusuoralla löytyi ostettavaksi asti kaksi varaosa-autoa, joissa molemmissa olisi ollut paljon paremmin lähtökohdiksi sopivat puskurit, mutta siinä vaiheessa oli huonoimmat mahdolliset jo ehditty kunnostaa. Kunnostuskelpoiset puskurit ovat kiven alla myös Saksassa, ja varaosa-autojen puskureita on tiedusteltu sieltä käsin mutta turhaan. Herkkä laite Puuttuvan moottorin korvikkeeksi löytyi omista varastoista hyvä aihio, joka kunnostettiin perusteellisesti. Pitäjänmäeltä löytyi kuitenkin verstas jossa luvattiin yrittää kaikkea, vaikka NSU:n akselit olivat heillekin vieraita purettavia. Korroosion avulla katoamisen aloittaneet puskurit vaativat myös osaltaan paljon töitä ennen kuin niitä kelpasi tarjota jatkojalostettavaksi Rauno Kalliokorvelle kromauksen pohjatöihin. Vaikein vaihe NSU:n kaksisylinterisissä pikkukoneissa on kampiakseli, joka periaatteessa ei ole edes tarkoitettu kunnostettavaksi, vaan korjaamokirjoissa ja räjäytyskuvissa kampiakseli alapäästään aukeamattomine kiertokankineen on sellaisenaan uuteen vaihdettavaksi tarkoitettu varaosa. Pahasti puutteellinen auto oli ruosteen runtelema ja koriin oli soviteltu niin lokasuojalevityksiä kuin vierasta tekniikkaakin. KOJELAUTA syntyi lasikuidusta, alkuperäistä vastaava tekniikka ja taka-akselisto omien varaosavarastojen tarpeista. 22 02/11. Kuvia toteutuksesta sekä lopputuloksesta oli ihmetelty Saksassa sillä seurauksella, että sieltä tiedusteltiin josko suomalaistallissa tyhjästäsyntyviä kojelautoja riittäisi myytäväksi sikäläisillekin harrastajille. Kojelaudan päällinen oli konstikas kunnostettava, ja jotta siitä tuli mieleinen, oli valmistettava ensin lasikuidusta runko joka verhoiltiin ja kiinnitettiin paikalleen. Pohjanmaalta löytyi etupäänsä joskus junaonnettomuudessa menettänyt kori, josta Pena sai tingittyä verhoilun lainaksi. Tehtaalta sekä Italian- että Saksanversiot ovat lähteneet ilman minkäänlaista takapenkkiä, mutta Suomessa autossa oli lähinnä matkalaukulle tarkoitettuun tilaan katsastettu istuin, jollaisen Pentti loihti myös omaan autoonsa. Jos perheautomaisuus alkaisi liiaksi häiritsemään, on takapenkki kätevästi irrotettavissa, ja sen alta paljastuvan tilan verhoilut ovat kuin esitekuvissa ikään. Mallin perusteella syntyi tarkalleen samanlainen. Puutteelliseen kojelautaan löytyi täytettä Saksassa toimivan merkkikerhon avustuksella. Kaikki verhoilutyöt lattiamattoja myöten ovat omistajan omaa ja ihailtavan taidokasta työtä. Kyösti Lyyräsen matkassa maailmalta saapui uusia ovitiivisteitä sekä vaikeasti löydettäviä koristelistoja. Uudet kampiakselit ovat kuitenkin poistuneet jo ajat sitten varaosatoimittajien valikoimista, joten koska koneesta oli tarkoitus tehdä kunnollinen, oli lähdettävä akselin paloitteluun. Ylänokka pyörii kahden kiertokangen voimalla, liukulaakeroitu vaihteisto on samassa öljykierrossa ja kaksipyttyinen säksätin käynnistyy dynastartilla. omaan tarpeeseen tehty sai riittää sillä erää. Laakereita oli Pentille kertynyt laatikkokaupalla, mutta ihan kotikonstein ei hän akselin pilkkomiseen lähtenyt. Pena toteaa kuitenkin kojelaudan olleen niin työläs, että vain VIIMEISTÄÄN erikoinen tekniikka vakuuttaa siitä, että kyseessä todellakin on urheiluauto
Kehyksettömät ovet ovat tyylikkään auton pakkovaruste, mutta konepellin saranointi takareunastaan tuskin sai merkkihuollossa kiitosta. NSU Sport Prinz Coupe 02 Vuosimalli 1960 03 Moottori 2-sylinterinen 4-tahtinen ilmajäähdytetty rivimoottori takana poikittain. "Se on hyvin herkkä laite tuo NSU:n kaksipyttyinen, sillä siinä on voitelun kannalta monta kohtaa joiden kaikkien tulee olla kunnossa", kuvailee Pentti ja jatkaa: "Myös vaihdelaatikon akselit on liukulaakeroitu ja samalla öljynpaineella voideltu kuin moottorikin." Hän kertoo, että jostain syystä merkillä on Suomessa hiukan heikon moottorivalmistajan maine, mutta Euroopassa näillä ajettiin pitkiä matkoja siinä missä muillakin. Sport Prinz rekisteröitiin museoautona keväällä 2001, ja sille on ehtinyt kertymään kesäajoa joitain tuhansia kilometrejä. Mieleenjäänyt riiuurassi Pentti Pihlaja-Kuhnalle NSU-autot ovat olleet aikanaan käyttöautoja, ja myöhemmin entisöintejä on valmistunut lukuisia. Paino 550 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 130 km/h. Sport Prinz jäi kuitenkin erityisesti mieleen jo ihan pikkupoikana Pohjanmaalla, kun eräs kurikkalainen nuorimies kävi sukulaistyttöä riiaamassa urheilullisella Prinssillään. Takana kolmiotukivarret. Museokilpiin on tämän yksilön lisäksi päässyt näillä tietämin yksi pari vuotta uudempi, ja eriasteisiksi aihioiksi luokiteltavia yksilöitä on pitkäaikaisvarastoituna ehkäpä kymmenkunta. Italiassa valmistettuja Bertone-versioita ei hänen tietämän mukaan olisi maassaamme toista, ja se taitanee olla jo harvinainen vähän kaikkialla noin 900 kappaleen tuotannollaan verrattuna 20 000 kappaleen paikkeilla valmistettuihin saksansisariinsa. ETULUUKUN alta löytyy takamoottoriautojen tapaan varapyörä ja bensatankki. Akseli tuli lopulta kuntoon kuten auton tekniikka muutenkin. Ennen rekisteröintiä selvitettiin yksilön valmistusajankohtaa saksalaisen merkkikerhon avustuksella, sillä jos auto olisi osoittautunut vuoden 1959 puolella valmistuneeksi, olisi sille saanut harvemman katsastusvälin nykyisellä museoautojen katsastuskäytännöllä. Kesken operaatiota verstaasta soitettiin vielä lisäohjeita ja purkamisjärjestystä varmisteltiin Pentiltä. Pentin aiempiakin projekteja maalannut Heikki Hilarto ruiskutti pintavärin peltivalmiiseen koriin, itse tehtyjen maalauspohjien päälle. Poraus 76, isku 66 mm, tilavuus 598 cm3. kuorman sekä omat erikoistyökalunsa ennen kuin antoi periksi. Samainen yksilö oli juuri se junan kanssa kolaroinut, josta vuosikymmeniä myöhemmin Pentti lainasi verhoilun omansa malliksi. NSU Sport Prinzin maahantuontimääristä ei taida kellään olla käsitystä, mutta Pentti arvelee sen olevan joissain kymmenissä. Entisöintiprojektin loppusuoralla löytyneistä varaosa-autoista ei lopulta ehtinyt juurikaan osia tähän urakkaan, ja ne saavat toistaiseksi odottaa myöhempää kohtaloaan. Putki-iskunvaimentimet, kierrejouset, rumpujarrut 06 Kori Italialaisen Bertonen valmistama 2-ovinen itsekantava teräskori. 07 Mitat Pituus 356, leveys 152, korkeus 124, akseliväli 200 cm. NSU:lla ajava saa vieläkin kuulla tien päällä vitsailuja siitä, että meinaatkos kotiinkin asti autollasi päästä. Pentti muistaa, kuinka autoa ihailevat pikkupojat päättelivät ulkomuodon perusteella sen olevan mahdottoman kova urheiluauto. Kiertokangin ohjattu nokka-akseli kannessa. Puristus 7,5:1. Dokumentit osoittivat auton kuitenkin lähteneen 01 Merkki ja malli maailmalle helmikuussa 1960, joten katsastusväliksi tuli joka toinen vuosi. Teho 30 hv/5500 rpm 04 Voimansiirto 4 vaihdetta ja pakki, täysin synkronoitu 05 Alusta Edessä päällekkäiset kolmiotukivarret, hammastankoohjaus, kallistuksenvakaaja. Kiihtyvyys 0-100 km/h 25,2 s 02/11 23
Esite nostaakin esille auton sopivuuden myös naiskuskeille: "NSU-Sport-Prinz on myös hentojen naiskäsien erinomaisesti hallittavissa. "On vain harvoja autoja joiden kauneus on ajatonta. "Ketteryys on tämänpäivän välttämättömyyttä. Varmasti monen sporttiprinssin hankintapäätökseen on vaikuttanut sen tyylikkyyden vetoaminen kauniimpaan sukupuoleen. Esite ei suotta pidättele kehusanoja ylistäessään auton kauneutta, mutta järkiseikat ovat yhta lailla esillä, sillä onhan ostajaehdokas valitsemassa itselleen kulkuneuvoa, joskin poikkeuksellisen kaunista sellaista. Ja nimenomaan NSU:lle ominaisten ajo-ominaisuuksiensa ansiosta sen ajaja sattaa reippain mielin ottaa sellaisetkin kaarteet ja käänteet, joita harvoilla autoilla voi suorittaa tuntematta samalla epävarmuutta ja vaaran läheisyyttä." Taloudellisuus on varmasti painanut vaakakupissa autoa ostettaessa, mutta tuskinpa paljoaakaan Prinzin kohdalla, joka on varmasti valittu 24 02/11. "KUVASTA jo huomaa ettei auton muotoilun kauneutta suinkaan tarvitse hankkia sisätilojen kustannuksella." Näin selventää esite Prinssin läpivalaisukuvaa. Luonteeltaan sävyisä, sydämeltään puhdas Tekstit: Jan-Erik Laine ja NSU Sport Prinz myyntiesite NSU Sport Prinz Coupe esitteensä ylistämänä P ienen urheiluprinssin esite huokuu 60-luvun iloista optimismia, ja on vaikea kuvitella että sellaisen autokseen valitseva joutuisi ikinä ajamaan maailmassa jossa kohdalle osuisi ongelmia. Käytännöllisenä pidetyn kokonsa ansiosta Sport-Prinz on ihanteellinen kaupunkivaunu, jonka voi helposti pysäköidä sellaiseenkin paikkaan, johon joku toinen auto mahtuu vain tiukkaan tunkemalla. Sen helppokäyttöinen vaihteisto, kaikkien hallintalaitteiden käytännöllinen ryhmittely, toimivipujen sopiva sijainti, esteetön näköala ja yleensäkin auton näppärä ketteryys ovat kaikki omiaan antamaan ohjauspyörän takana istuvalle naisajajalle turvallisen varmuuden tunteen." Esite nostaa Prinssistä esille kaksi seikkaa, joita pelkkää ulkonäköä tuijottamaan jäänyt ostajaehdokas ei välttämättä heti muuten keksi: ketteryyden ja taloudellisuuden. Autoja, jotka ovat yksinkertaisesti vain kauniita, kauniita ilman suurellisia koristeita, ilman hetkellisen makusuunnan mukaista muotoilua. Kuuluisa italialainen autojen muotoilija ja korisuunnittelija Bertone on onnistunut luodessaan NSU-Sport-Prinz-Coupeurheiluautossa klassillista loistoa edustavan automallin, joka ulkonaisten, tasapainoitettujen mittasuhteittensa ja sisätilojensa aistikkuuden ansiosta on jo tänään saavuttanut ja tulee myös säilyttämään huomispäivän automaailman keskuudessa sille kuuluvan asemansa." Esitteen autonhankintaa harkitseva nuoripari on jaettu selvästi teknisiin seikkoihin huomionsa kiinnittävään, tyylikkääseen pukuun puettuun isäntään sekä hänen autonvalintaa enemmänkin kauneuden ja herkkien värisävyjen perusteella tekevään kellohameiseen morsioonsa
Yksin tai kahdestaan matkalla ollessa voidaan takaistuinta käyttää etuosan matkatavaratilan lisäksi monenlaisten, tilaakin vievien tavaroitten kuljettamiseen." Värejä Sport Prinssin oli tarjolla kolme. Voimakas, lämmin alfanpunainen on puolestaan nuorten ja aina nuorekkaina pysyvien urheiluautoilijoiden lempiväri. Penkit ovat todella mukavat ja säätövaroja riittää jopa 190 senttimetrin pituisille matkaajille. Esitteessä on kuitenkin muistettu ihmetellä vain 56 litran paikkeille jäävää kulutusta, varsinkin kun kyseessä on ärhäkällä moottorilla varustettu loistoluokan coupe. 550 kiloa painava auto saavuttaa osin virtaviivaisen muotoilunsa turvin 130 km/h nopeuden ja nopeakulkuiseen autoon kuuluvat ilman muuta myös tehokkaat jarrut. Ajaminen on mukavaa ja tilaakin riittävästi: "Sport-Prinz-Coupe-Autossa ei ajaja pitkänkään ajon jälkeen tunne minkäänlaista väsymystä. Kaikki hallintalaitteet ja vivut ovat mukavasti käsillä. Avaraan kannella varustettuun hansikaskoteloon mahtuvat kaikki kuljettajan matkan aikana tarvitsemat pikkutarvikkeet. Takaistuimella on vielä tilaa 23:lle lapselle. Leveiden ovien vuoksi autoon noustessa ei tarvitse suorittaa minkäänlaisia taitovoimistelijan liikkeitä, vakuuttaa esite ja muistuttaa, että kyllä Sportilla kelpaa kesällä ajella kaikki ikkunat avattuina. Mittarit ja tarkkailulaitteet ovat sijoitetut niin, että niiden tarkkailu on vaivatonta ja yleissilmäys niihin on helppoa. Valkea ja hopeanharmaa ovat urheilullisen aistikkaat värit, jotka korostavat Sport-PrinzCoupe-auton siroa aistikkuutta, joka on erityisesti naisten mieleen. Kerrassaan mainio muistutus on kuitenkin se, että Prinz on luonteeltaan sävyisä ja sydämeltään puhdas. SAKSASTA suomennetun esitteen kannessa komeilee kirkkaansininen Prinssi, mutta esite ei kyllä mainitse mitään sellaisen värin saatavuudesta autoon. 02/11 25. HIENOSTUNEEN Sport Prinzin, kuten merkin muidenkin mallien maahantuojana toimi Helkama Oy. PRINSSIN ovi on kyllä mahtavan mittainen näin pieneen autoon, ja kuvasta selviää ohjauspyörän varsin vaaka asento. Eikä unohtaa pidä sitäkään seikkaa, että NSU-lakkapinta on loistavan kirkkautensa ja syvän värisävynsä ohella kestävä. Ratkaisu tuo kyllä kuljettajalle lisää polvitilaa, mutta ihmetyttää ensimmäistä kertaa autoon istuessa. muilla perusteilla
Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen BMW 316 ´80 02/11. PerusMetsäkylä 26 baijerilainen BMW:n sympaattinen E21-sarja alkaa vähitellen herättämään innostusta youngtimer-harrastajien keskuudessa. Tietysti letkaa vetää harvinainen, suorituskykyinen ja arvokas 323i, mutta miksei vähäväkisemmästäkin versiosta olisi harrasteautoksi
Malli jatkoi erilaisissa jalostuneissa muodoissa aina vuoteen 1977. Ennen muinoin niin ylväs baijerilaismerkki oli 50- ja 60-luvuilla notkahtanut pääosin kääpiöautojen valmistajaksi, jolla sattui olemaan 501:sen tyyppisiä muinaismuistoja vielä mallistossaan. Se tulisi olemaan ensimmäinen 300-sarjalaisena tunnettu BMW, ja merkitsi monella tavalla uuden, dynaamisemman ajan alkua Bemarille, vaikka pohjautuikin teknisesti melko vahvasti vanhaan E10-sarjaan. 02/11 27. Ikääntyvät E114- ja E10-sarjat vetelivät viimeisiään, ja BMW oli osittain osakkeenomistajiensa painostuksesta kehittänyt sille modernin seuraajan, E21-sarjan. Vuonna 1975 oli jo kuitenkin tapahtunut muuta. Ennen Uutta Luokkaa Bemarin valikoimasta oli puuttunut varsinainen syömähammas, keskikokoinen perheautomalli. Mallisto nykyaikaistettiin, virtaviivaistettiin ja ensimmäistä kertaa vuosiin siinä oli selkeä logiikka. Sitten koodilla E114 tunnettu 1600-sarjan kompakti-BMW esiteltiin vuonna 1966 ja kohotti merkin statusta erityisesti tärkeillä jenkkimarkkinoilla. Yhtiö oli kovissa taloudellisissa vaikeuksissa, kunnes Neue Klassena tunnettu uudistusaalto pyyhkäisi Münchenin olympiastadionin vierestä ja pompautti Bemarin kertalaakista takaisin kisaan Mercedes-Benzin kanssa. B MW:n etsikkoaika oli ohi viimeistään 1970-luvun puolivälissä
Ostajan rooli oli kuitenkin tiukasti mielessä, sillä Petri tyytyi toteamaan suurempaa innostusta paljastamatta että pakkohan auto on ottaa, kun tuli kerran luvattua. Petri soitti myyjälle, mutta autoihin perehtymätön omainen osasi kertoa vain että ruostetta ei ole kovin paksusti, ja että BMW:ssä olisi mittarissa 223 000 kilometriä. "Kilvet oli palautettu vain osittain, sillä etukilpi oli autossa vielä kiinni. Autossa oli ollut, mahdollisesti uudesta saakka, penkinpäälliset, joten istuimet näyttivät puhtailta ja liki virheettömiltä. Erityisen ihastunut hän oli kuitenkin sisustuksen kuntoon. Eikä tuosta hetkestä ollut enää kauaa siihen kun Petri tarkasteli autoa ristiinalaisen kesämökin pihalla loppusyksyn ensimmäisten lumihiutaleiden leijaillessa maahan. Hintavaraus oli 100 euroa, mutta sain tingittyä hinnan huutosummani mukaiseksi", Petri kertoo. BMW 316 Kovin monien käsien kautta auto ei siis ollut koskaan kulkenut, nuorison viihdekäytöstä nyt puhumattakaan. Edullinen aihio Lappilainen liikemies ehti ajamaan autolla liki kymmenen vuotta, vaikka jo vuonna 1983 "Lea" meinasikin jättää maallisen taivalluksensa kesken, kun tiehöylää ohittaessa takavetoinen auto lähti luisuun ja suistui liukkaalla savipohjalla tien sivuun rutaten oikeanpuoleisen etukulmansa ja vasemman takakulmansa pahasti. Kovin monien käsien kautta auto ei siis ollut koskaan kulkenut, eikä saksalaisille vanhoille takavetoautoille tyypillistä nuorison viihdekäyttöä ole koskaan sen osalle tullut tätä tuki myös kojelautaa koristanut auton aikakauden mukainen Blaupunktin kasettisoitinradio. 316 nostettiin trailerille ja kuljetettiin kotitalliin. "Bemari näytti ihan asialliselta ulospäin. Tuoreemmalla E30-sarjalaisella harrastemielessä ralli-, rata- ja sprinttikisoja kiertäneen miehen mielen sopukoihin oli pesiytynyt ajatus autoharrastuksen laajentamisesta kilpatouhujen ulkopuolelle, ehkä niin että koko muukin perhe voisi osallistua toimintaan. Auto oli ollut myynnissä jo useamman 14 vuorokauden myyntisyklin verran ilman että uutta omistajaa olisi ilmaantunut parista kovasti auton noutoa lupailleesta ostajakandidaatista huolimatta. Kermankeltaista Bemaria tarjottiin kesämökkiautoksi tai jäärataharjoitteluun, vaikka esimerkiksi sisustuksen kehuttiin olevan käyttämättömän näköinen. Roiskeläpät estävät tehokkaasti kivisuihkut, mutta sumuttavat renkaista roiskuvan veden takanatulevien silmille.. Aiemmin myyjän kanssa käydyissä puhelinkeskusteluissa oli kesärenkaiden hyvää kuntoa kehuttu, mutta kaupantekotilanteessa toisia renkaita BMW:n alkuperäiset aluvanteet löytyivät alle edullisesti ja ovat täsmälleen tyyliin sopivat. Lapin Lean historia Vaaleanruskeaksi rekisteriotteessa mainittu BMW on valmistunut Münchenissä keväällä 1980, ja ensirekisteröity Rovaniemellä saman vuoden syyskuussa paikallisen vaatetusalan yrittäjän nimiin. Vuonna 1990 Lea vaihtoi omistajaa, ja seuraavat reilut kymmenen vuotta sillä ajonsa hoiti niin ikään rovaniemeläisherra, joka luopui Bemarista vasta 2001. Tässä vaiheessa elettiin loppuvuotta 2003. Kohtalaisen tuore ja tuolloin melko kallis auto kuitenkin korjattiin kuntoon, Petrin arvion mukaan vieläpä erittäin hyvin. ei enää löytynyt. Muutaman viikon päästä Petri oli trailerin kanssa Ristiinassa, Mikkelin eteläpuolella noutamassa autoa. Muuten auto näytti kuitenkin hyvältä. Petri kertoo auton mukana seuranneen ison pinon kuitteja, papereita sekä dokumentteja ajoneuvon historiasta kaikkien omistajien osalta. 28 02/11 MUISTAAKO joku, että autoissa oli aikanaan tällaisiakin. Tekniikka tuntui olevan myös kuvatussa kunnossa ja moottori toimi todella nätisti", Petri kertoo. Ruostevaurioita löytyi, mutta ne olivat lähinnä pientä kukkimista ikkunatiivisteiden luona, samoin etuhelmapelti oli saanut muutaman kolhun jossain vaiheessa. Autoa myynyt nuori mies kertoi että Bemari oli ajettu perheen komealle hirsihuvilalle keula tielle päin, pelotteeksi mahdollisille pitkäkyntisille", Petri muistelee. Hintansa väärti Auton tarkempi tarkastelu ei tuottanut pettymystä luvatusta kauppasummasta, saati trailerin kanssa ajetusta matkasta. "Lattiassa oli tietysti hitsaamista, mutta ei ihan niin paljon kuin odotin. Ja siinä se tuijotti tietokoneen ruudulta Petriä, E21-sarjalainen BMW 316. "Lieneekö johtunut sitten siitä, ettei hintavaraus ylittynyt, mutta autossa oli kuitenkin alla talvirenkaat ostohetkellä", Petri pohtii. "Autosta oli tarjottu 60 euroa, ja päätin näyttää että nyt ei ole köyhät huutelemassa. Tarjosin 80 euroa, eikä uusia huutoja sen päälle enää tullut. Auto oli poistettu rekisteristä ja siinä oli myyjän mukaan ruostevaurioita, mutta tekniikan puolesta 316:n piti olla huippukunnossa. Sen sijaan ikkuna-aukkojen alaosat Metsäkyläläistä Petri Enbergiä oli jo viikkojen ajan vainonnut yksi ja tietty ilmoitus Huuto.net-verkkosivustolla. Ovipahveista ei löytynyt ylimääräisiä kaiuttimenreikiä, saati kojelaudasta perinteistä kännykkätelineen paikkaa. Auton purkaminen ei aiheuttanut erityisempiä yllätyksiä
OVEN avauskahva on piilotettu kyynärnojaan. Ensikertalaiselta ovi jää avaamatta. 02/11 29. SISÄLTÄ Petrin 316 on hienossa alkuperäiskunnossa. Ei ylimääräisiä kaiuttimenreikiä eikä moderneja ja vilkkuvia stereoasennuksia vaan silkkaa 198 0-lukua
Bemaria käytettiin harvakseltaan mutta säännöllisesti kesäajeluihin, ja lähtipä Petri autolla myös Muhokselle BMW Club Finlandin kesäkokoontumiseen. En ollut kuitenkaan huomannut että toinen etujousi oli poikki, vaikka olin mielestäni katsonut auton läpi sitä kunnostaessani", Petri nauraa. Pituutta reissulle Petri muistelee kertyneen ylimääräisine piipahteluineen 1 500 kilometriä, mutta vanha 316 toimi koko matkan ajan luotettavasti kuin kello. Vanhemmasta 316-mallista kotoi- SAFARIBEIGE BMW ei ole ylientisöity, vaan pikemminkin hienosti käyttöentisöity. Paino 1020 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 163 km/h, kiihtyvyys 0100 km/h 12,5 s 30 02/11. Muutamia sisustuksen detaljeja, kuten vaihdekepin nuppi, vaihdettiin takaisin alkuperäiseen, samoin polkimien yläpuolelle kuuluva suojaverhoilu asennettiin paikalleen ja toinen ovitasku vaihdettiin ehjään. Teho 90 hv, vääntömomentti 125 Nm 04 Voimansiirto Viisi vaihdetta, peruutusvaihde, valitsin lattiassa, takaveto 05 Alusta Edessä erillisjousitus, McPhersonjoustintuet, takana kierrejousiiskunvaimennin joustintuilla. "Olin käynyt näyttämässä autoa jo etukäteen mahdollisten puutteiden havaitsemiseksi ja korjaamiseksi, mutta silti museotarkastus jännitti hieman etukäteen. 13" alkuperäiset tarvikevanteet, alumiinia 06 Kori Kaksiovinen, itsekantava teräskori, sedanmalli 07 Mitat Pituus 436, leveys 161, korkeus 138, raideleveys 136, akseliväli 256, maavara 14,5 cm. Jossain vaiheessa löytyi alle alkuperäiset turbiinimalliset alumiinivanteet, koko tietysti aikakauden mukainen 13 tuumaa. "Olin aivan varma että auto on kunnossa. Viimeistelytyöt eivät nekään olleet kovin haastavia. Kannen yläpuolinen nokkaakseli, venttiilit kannessa, iskutilavuus 1573 cm3. Safaribeige BMW sai alkuperäiset LEA830-kilpensä uusintakatsastuksessa. Museoleimaa odotellessa Auto valmistui liikenteeseen keväällä 2004, mikä tarkoitti sen aikaisilla säännöksillä että museotarkastusta saisi odottaa vielä pari vuotta. BMW 316 jouduttiin tekemään uusiksi. Etulokasuojat uusittiin kokonaan, samoin kuljettajan puolen helmapelti", Petri kertoo. Kasassa! Peltitöiden jälkeen Petri hioi ja pohjusti korin itse, minkä jälkeen Bemari maalautettiin alkuperäisellä Safaribeige-sävyllä. Tosin havaitsin sen myöhemmin turhaksi, sillä varsinainen tarkastus sujui mukavissa merkeissä, eikä autostakaan löytynyt huomautettavaa niin että se olisi pitänyt museotodistukseen merkitä. Patinaa näkyy siellä täällä, mutta sekin lisää vain viehätystä. sin ollut mallimerkintä vaihdettiin tähän vuosimalliin kuuluvaksi ja sopiva konepellin BMW-merkki löytyi pitkän linjan bemariharrastajatoverin kätköistä. Ei huomauttamista", Petri päättää. 01 Merkki ja malli BMW 316 02 Vuosimalli 1980 03 Moottori Nelisylinterinen neste jäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Auton niputtaminen sujui nopeasti, ja yhden viikonlopun töinä 316:nen alkoi muistuttamaan taas tehtaan linjalta tullutta E21:stä. Tarkastaja suullisesti huomautti konehuoneen nuhjuisuudesta ja takakontin kannen sisäpinnan kolhuista, mutta museotarkastuspapereissa lukee siisti ja asiallinen, kunnostettu. Keväällä 2006 oli Lean valmistusvuoden päättymisestä kulunut sitten sääntöjen mukaiset 25 vuotta, ja omistaja päätti taluttaa saksalaisneidon museotarkastajien arvioitavaksi. Jarruille en ollut tehnyt mitään, sillä ne toimivat todella hienosti, samoin koko alusta tuntui olevan kunnossa. Leimalle kaiken piti olla kunnossa, mutta joko rouva Fortuna oli keksinyt kepposista katalimman, tai sitten Petri vain ei nähnyt liian lähellä olevaa ja liian ilmeistä vikaa
KOLME NÄYTTELYÄ YKSI LIPPU! Finnish Hot Rod Association "Ladies su 24.4 Day" . 22.-2 5.4.2011 HELSINGIN ME SSUKESKUS. Liput: pe, la, su 20 , ma 18 , kokoaikaranneke 30 . FHRAn ja FTCAn jäsenet ilmaiseksi - Liity nyt, www.fhra.fi Alle 12-vuotiaat ilmaiseksi aikuisen seurassa. klo 12-18, lauantai 23.4. Järjestäjä: FHRA, Finnish Hot Rod Association ry. Tsekkaa lisää netistä:. klo 10-18, maanantai 25.4. klo 10-16. ja sunnuntai 24.4. ENEMMÄN KUIN AUTONÄYTTELY. ma 25.4 . Avoinna: perjantai 22.4
Kaksikko kuusikymmenluvulta Ford Taunus 20M TS 2D HT ´65 Ford Taunus 20M TS 4D Sedan ´65 Alkuperäiset kaverukset Tyylikkyys ja varmatoimisuus tekevät näistä autoista todellisia klassikoita silmä lepää sulavalinjaisessa muotoilussa, ja tien päällä Taunus 20M:n voimakas V6 on kuin kotonaan. Hyvinkää ja Asikkala 32 02/11
Selkeän puhdaslinjainen ja sulava muotoilu sai tehtaanomistajankin valitsemaan tämän auton monien tarjolla olevien joukosta. Erikoistilauksesta malliin on ollut esitteen mukaan saatavilla Taunomatic-automaattivaihteisto, täydellinen keinonahkaverhoilu, tehostimella varustetut jarrut, liukuva teräksinen kattoluukku joko kampi- tai sähkökäyttöisenä, värillinen tuulilasi sekä kattoteline. "Taunus 20M edustaa todella sitä laatuluokan työtä, josta kertoo jo ovien ääni, kun suljette ne" kehutaan esitteessä. M-sarjalaisten ratissa on taittunut monta vuosikymmentä ja melkoinen määrä yhteistä matkaa. 02/11 33. Taunuksen murinassa on ainutlaatuinen sointi, jota ei löydy aikalaisilta eikä myöhemmin tulleiltakaan. Erilliset istuimet edessä, joiden välissä on pehmustettu kyynärnoja, mahdollistavat vaihdevalitsimen siirron ohjauspylväästä lattiaan. Uudempiin Fordeihin Reijo ei ole liiemmin ihastunut. "Minulla oli kerran tällainen ja se oli kyllä niin hyvä auto ajaa, parempaa ei ole sen jälkeen ollut" on usein kuultu lause. Tyyliä, tilaa ja voimaa "TS-malli upea, vauhdikas ja voimakas" kehuttiin 20M-esitteessä aikanaan. Ajoin sen REIJO Koponen ja Ford 20M ovat lähes erottamaton pari. Sopivasti tehostetut jarrut toimivat ja vastaavat moottorin suorituskykyä, ja levyjarrut yhdessä automaattisäätöisten rumpujarrujen kera pysäyttävät luotettavasti vuodesta toiseen ilman kummempia ongelmia. Jos autosta pitää sanoa jotakin negatiivista, niin kuuden voltin sähköjärjestelmä oli hieman vanhanaikainen ja sen johdosta ajovalot varsin tehottomat. "Jo silloin ajoneuvoja olisi tehnyt mieli ostaa useampiakin, mutta ongelmanani oli se, että kotona Hyvinkäällä ei ollut ylimääräistä tallitilaa. Myös joitakin koristelistoja, joista näkyvin on takaosan alumiinikoriste, on kuulunut TS-malliin vakiovarusteena. Uudemmissa malleissa, esimerkiksi Focuksissa ja Mondeoissa on ollut paljon laatu- Satoja tuhansia kilometrejä "Ajoin ajokortin vuonna 1970, silloin kun peekolmoset olivat uusia", Reijo Koponen muistelee. Tehokas ja hyvin vääntävä moottori tekee etenemisestä helppoa eikä ohittaminenkaan tuota ongelmaa. "Kun M-sarjan valmistus lopetettiin, Fordin tehtaan laatu laski huomattavan paljon. Käyntiinlähtö kyllä onnistui pakkasellakin ilman ongelmia, ja talviajossa Taunus on aikalaisiinsa verraten erittäin lämmin matkakumppani. käytännöllisesti katsoen loppuun, joten siitä autosta ei ole enää koria olemassa, mutta käyttökelpoiset osat ovat edelleen tallessa." Vuonna 1985 Koponen osti tilalle samanlaisen, vähän ajetun ja hyväkuntoisen yksilön lahtelaisesta autoliikkeestä. S e, joka on joskus omistanut kuutoskoneisen Taunuksen tai ollut paljon sen kyyditettävänä, tunnistaa näkemättä pelkän äänen perusteella koska 20M lähestyy. Sain sittemmin sijoitettua autoja talvisäilöön puolisoni Riitan kotipaikalle Kuopioon ja pystyin sillä tavoin hankkimaan useamman ajoneuvon." Teksti ja kuvat: Lea Lahti Kuutoskoneisen Taunuksen murinassa on ainutlaatuinen sointi, jonka Ford-harrastajat tunnistavat jo kaukaa. "Vuoteen 2001 asti minulla oli koko ajan käyttöautonakin M-sarjalainen, sitten ostimme uuden Toyota Corollan", Reijo kertoo yllättävästä valinnasta. TS eroaa tavallisesta 20M-mallista tehokkaammalla moottorilla; kun normaalissa 20M:ssä tehoa on 95 hevosvoimaa, TS-mallille sitä ilmoitetaan 100 hv. "Ensimmäinen autoni oli 1976 armeijasta päästyäni juuri tuo ihailemani P3-korinen Ford. Valoisat ja ylellisen väljät sisätilat korostavat varmaa, hiljaista ja pehmeää matkantekoa ja isommatkin matkatavarat kulkevat uskomattoman suuressa tavaratilassa. Ajotuntuma on kaikin puolin varma, mukava ja vaivaton sen muistavat kertoa kaikki juttusille tulevat entiset Taunuksen omistajatkin
Kun ostin auton alkuvuodesta 2006, sillä oli ajettu 95 000 kilometriä", Reijo muistelee. Tämä on lämmin auto; ajoin kerran 30 asteen pakkasella auton talvisäilytyspaikasta Kuopiosta kotiin Hyvinkäälle ja hyvin tarkeni silloinkin", omistaja kehuu ajokkiaan. Mitään isoa ongelmaa ei ole ainakaan toistaiseksi ollut. Päätin kuitenkin maalauttaa auton uudelleen alkuperäiseen väriinsä. "Nämä pidetään niin kauan, kun oma virranjakaja pyörii, mitään ei myydä pois. M-sarjan autot olivat viimeisiä oikeita autoja Fordilta, sen jälkeen on hihnalta tullut vain harmittavan kehnoja sarjavalmisteita." Reijon Taunus 20M TS 2D HT Vuonna 1966 paperitehtailija Haarla osti vaimolleen kauniin ja linjakkaan Taunuksen. Moottorin lisäksi hänellä on jonkin verran uutta osaa. Maalarin saatua työnsä valmiiksi vein auton massaukseen ja sitten sille tehtiinkin museotarkastus saman tien helmikuussa", Reijo kertoo. Myös Bullitt-elokuvasta tuttu 60-luvun lopun Charger olisi mieleinen lisä kalustoon. "Heräsin pikkuisen liian myöhään hankkimaan varaosia. Kesäviikonloppuisin on niin paljon tapahtumia, että ajamista kyllä riittää, aina ei tiedä minkä valitsisi. Tällä hetkellä on niin onnellinen tilanne, että lähes kaikkea pitäisi omiin autoihin löytyä varaosana.." Harrastekalustoa varten Reijo on hommannut "kesämökin", tilavan hallin, joka on täydellinen autoharrastajan unelma lomanviettoon; keittiön, majoitustilojen sekä saunan lisäksi sieltä löytyy reilunkokoinen olohuone: sohvakaluston ja kirjahyllyjen lisäksi mittava määrä säilytystilaa harrastekalustolle. Päinvastoin haussa on vielä ainakin yksi yksilö: alkuperäinen Fordit kesämökin olohuoneessa "Tämä on tekniikaltaan alkuperäinen, eikä muuta ole koskaan vaihdettu kuin 34 02/11 TYYLIKKÄÄSTI kuvitetussa ohjekirjassa on neuvottu tarkasti ja selkeästi auton käyttö ja kaikki tarvittavat huoltotoimenpiteet.. "Otin selvää turenkilaisesta omistajasta ja soitin hänelle kysellen, oletko ajatellut, että voisit joskus luopua kulutusosia: pakoputki, jarrukenkiä ja sellaista. Kesämökin Reijo on nimennyt harrastehenkisesti M-Ford Centeriksi. Ja kaikki silmäterät ihailtavana sohvalla istuen! Kesämökin kalustoon kuuluu myös kunnollinen autonosturi, joka helpottaa kaluston huoltoa huimasti. Taunuksen mittarissa on tällä hetkellä 118 000 kilometriä. Harrastekalustoa varten Reijo on hommannut "kesämökin", tilavan hallin, joka on varsinainen autoharrastajan unelma lomanviettoon. autosta", Reijo Koponen kertoo. "P3:seen verrattuna tässä on tilava kori ja kulkeehan tämä ihan eri tavalla. Kunhan vaan ei ole suolaa tiellä, voin ajaa tällä vaikka kuinka pitkälle", Reijo juttelee. Auto on valmistettu vuonna 1965, mutta ensirekisteröinti tehtiin vasta syyskuussa 1966. "Sillä hetkellä harrastekalustossani oli ennestään jo kolme Taunusta, tämä oli neljäs. Ford Taunus 20M ongelmia. Toisena yhteisenä harrastuksena pariskunnalla on veneily vanhalla keskimoottoriveneellä. Olen varautunut niin, että minulla on esimerkiksi kokonainen toimiva moottori varaosiksi, jos tulee ongelmia", Reijo kehuu. Tampereen harrastajat tiesivät auton kunnon sekä historian ja kävivät sitä vuoronperään ostomielessä kyselemässä, mutta omistajan vastaus oli aina sama: Taunus ei ollut myytävänä. Etsin koko ajan rompetoreilta hyväkuntoisia varaosia ja olen kiinnostunut, jos jollain löytyy sellaisia nurkista", Reijo kertoo toiveikkaana. "Mökillä" on luonnollisesti talvisäilytystila myös tälle harrastekulkineelle. Matka taittuu mukavasti "Tällä autolla on ajettu pitkiä reissuja, olen käynyt tällä muun muassa Kuopiossa useamman kerran. Myyntiaikeita kaluston suhteen ei ole. Äskettäin nopeusmittari pimeni, ja korjausta helpotti huomattavasti, kun hyllyssä oli vaihto-osa valmiina. "Taunuksessa oli pahoin haalistunut, mutta alkuperäinen maalipinta, ja pohdin jonkin aikaa, pitäisikö se säilyttää. Jossain kohtaa auto tuli harrastajien tietämättä myyntiin, ja se päätyi ensin Hauholle ja sieltä Turenkiin. P5-korisen uudet täydelliset etuvalot, vesipumppuja, kykinosia, pakoputkia ja HT-korisen uusi tuulilasikin on varalla. Ensimmäiset 11 vuotta kuljettaja ajoi aina autoa siitä yksiselitteisestä syystä, että tehtailijan rouvalla ei ollut ajokorttia laisinkaan. Jos ajossa olevaan autoon tulee jotakin vikaa, saan sen kuntoon lähes saman tien, kun varaosat löytyvät hyllystä kotitallilta. vähän ajettu M-sarjalainen Ford sellainen mahtuisi vielä kokoelmiin", Reijo vinkkaa. Aluksi autolla ajettiin, mutta vuosien kuluessa se jäi seisomaan. Vaikka varaosia on vuosien varrella kertynyt talteen kunnioitettava määrä, hän ei ole halukas myymään osia muille: "Tykkään siitä, että silloin kun ajokausi on meneillään, auto pitää olla hyvässä ajokunnossa. 1990-luvulla hankin osia kohtuu paljon, ja niistä onkin ollut hyötyä, mutta nyttemmin niitä ei enää helpolla löydy. Vuonna 1977, kun Taunuksen matkamittariin oli kertynyt 73 000 kilometriä, auton kuljettaja sai eläkkeelle jäämisen yhteydessä sen ikään kuin läksiäislahjaksi. Tällä kertaa tärppäsi ja omistaja lupasi, että voisi oikeastaan myydä auton pois, kun se kerran menee alan harrastajalle. Se kuitenkin katsastettiin vuosittain. "On mukavaa, että puoliso on ollut myötämielinen harrastukselle, muutenhan tämä ei olisi mahdollista", Reijo kertoilee
Meillä olikin pelkkiä Fordeja, muistaakseni ainakin Consul ja vanhemman mallinen kaksivärinen Taunus ennen tätä." "Fordin johtaja antoi siskolleni Kaijalle, jolla oli jo ajokortti, auton avaimet jo ennen kuin kaupat oli virallisesti tehty. Sikäläisen Ford-liikkeen johtaja asui melkein naapurissa ja niinpä perheistä tuli hyviä ystäviä keskenään. "Muistan, kuinka ihailimme naapurimme pihalla seisonutta upeaa kilpa-autoa, jolla hän osallistui Eläintarhan ajoihin", Taunon tytär Leena Halkonen kertoo ja lisää: "Uutta autoa oli vaikea saada ja sitä joutui jonottamaan, mutta naapurimme järjesti niin, että isän ei tarvinnut odotella loputtoman kauan uutta autoa. Tyylikkäitä molemmat. KAKSIOVINEN hardtop on saatu katon muotoilulla menevämmän näköiseksi. "Auto tilattiin vinyylipäällysteisillä penkeillä, mutta jostain syystä se tuli kuitenkin kangaspäällysteisillä penkeil- "NELINKERTAINEN kromaus pitää Taunuksenne uuden näköisenä vuodesta toiseen", kehutaan esitteessä. "V6-MOOTTORIN käynti on hiljainen, kuitenkin se kiidättää Teidät hetkessä minne haluattekin." TAUNO Halkonen tilasi autoonsa keinonahkaverhoilun, kun taas paperitehtailija Haarlan vaimo tyytyi vakioverhoiluun, jossa keskiosa penkistä on kankainen. Neliovisen sedanin Hellasumuvalot ovat autossa uudesta asti ollut alkuperäinen lisävaruste. 02/11 35. Siskoni sai jo vappuna ajaa uutta autoa, vaikka se oli vielä autoliikkeen nimissä", Leena ihmettelee. Rekisteriotteen mukaan Tauno Halkonen ensirekisteröi uuden autonsa 11.5.1965. Antin Taunus 20M 4D Sedan Tauno Halkonen perheineen muutti Jyväskylästä Mikkeliin saatuaan työpaikan Pauligin Mikkelin-konttorin johtajana
Ihmettelin silloin itsekin kuinka iso auto oikeastaan onkaan sisätiloiltaan. Kerrankin jouduimme käymään lääkärissä jo Ristiinassa, 20 kilometrin päässä Mikkelistä, kun isällä alkoi "ottaa pumpusta", niin kuin hän itse sanoi", Leena muistelee ja jatkaa: "Sanoin hänelle, että heti kun saan kortin, lupaan ajaa autoa aina kun voin, ja niin sitten ajoinkin. Äiti oli kätevä käsistään ja hän ompeli Taunukseen valkoiset karvakankaiset penkinpäälliset, joita pidettiin siinä talvisin", Leena muistelee. Tilava Taunus "Isä sai työajossa ajaa Pauligin autoja, ja kun minä pääsin Helsinkiin töihin vuonna 1967, vanhempani antoivat minun pitää Taunusta paljon mukanani siellä. Koska meillä oli koira, emme voineet ottaa kangaspenkkejä ja jouduimme odottamaan jonkin aikaa, että penkit saatiin vaihdettua", Leena kertoo. Puskurista löytyy tarkasti katsomalla pieni muisto tapahtumasta, toisesta autosta rikkoutui muun muassa etulyhdyt. "Vuonna 1987 kun muutin Helsingistä Espooseen, kuljetin melkein kaikki tavarani Taunuksella. Kenellekään ei käynyt onneksi kuinkaan, eikä autoonkaan tullut vaurioita, mutta tarvitsimme apua läheisestä maalaistalosta ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa. Muita haavereita autolle ei ole sattunut, mutta kerran Leenan työkaverin mies ajoi liikennevaloissa Taunuksen perään. "Vaikka isä ajoi paljon autoa jo ollessaan edustajana, hän jotenkin aina jännitti ajamista, etenkin pitempiä lomareissuja, joita teimme sukulaisten ja tuttavien luo Pohjanmaalle, Saarijärvelle ja Hyvinkäälle. Erityisesti on jäänyt mieleen tenniskilpailureissu Jyväskylään, jolloin äiti ajoi vasemman kaistan yli pitkälle loivaan rinteeseen ojan pohjalle katsottuaan takapenkillä huonosti voivaa serkkuani. Muistan, kun kerran hain isää kokouksesta Helsingistä ja Mikkelin ja Lahden välillä tietöiden kohdalla piti pysähtyä, niin työmiehetkin oikein katsoivat pitkään että onpa siinä nuorella likalla ajossa hieno iso upouusi auto! Taunus oli uutena arvokas ja näyttävä auto." "En muista ajoiko äiti koskaan tätä Taunusta, mutta kortti hänellä kyllä oli, ja muistan olleeni myös hänen kyydissään lapsena. Ford Taunus 20M MOOTTORITILAT ovat lähes identtiset, pienen eron tekee Reijon autoon tilapäisesti vaihdettu P7-mallin ilmanpuhdistin, johon on helpommin saatavilla suodattimia. lä. Aluksi jouduin pitämään autoa kadulla asuntoni edessä Pietarinkadulla, ja joskus kyllä aamuisin pelotti, että onkohan auto vielä tallessa ja ehjänä. Sain sitten autopaikan sisäpihalta, ja tuntui siltä, että auto oli paremmassa tallessa siellä", Leena Halkonen muistelee työuransa alkua. "Tiet olivat silloin aika huonokuntoisia ja ajoin usein kotiin Porvoon kautta, jotta pääsin ajamaan isompaa ja parempaa tietä pitkin. Kaikki huollot teetettiin aina auton ostopaikassa Mikkelin Fordilla. Uudella moottorilla kilometrejä kertyi noin 40 000. Muistan, että vein kyydissä kerran neljä nuorta kundia tennislaukkuineen helluntain tenniskilpailuihin Mikkeliin ja takaisin eikä ollut edes ahdasta!" Ensimmäisellä moottorilla ajettiin 200 000 kilometriä, minkä jälkeen autoon asennettiin Fordilla uusi voimanpesä. Työmatkani pidentyi ja hankin näppärämmän ja pienemmän auton itselleni, jolloin Taunus jäi pysyvästi Mikkeliin vanhempieni autotalliin." NOPEUSMITTARISSA on vihreä, keltainen ja punainen alue. TUHKAKUPPI ja sikarinsytytin löytyvät luukun alta. Suuressa tavaratilassa kulkevat väljästi isommatkin matkatavarat.. 36 02/11 AUTOSSA on tilaa paitsi sisällä myös peräkontissa
Mukaan ovat aina olleet tervetulleita myös muiden korimallien harrastajat. Omapaino 1060*, 1070** kg, kantavuus 450 kg. Mitään perushuoltoa kummempaa ei tälle autolle ole tarvinnut tehdä, kunhan ajaa vaan!" Antti kuvailee. TAKAOSAN pyykkilautamainen koriste kuten myös peruutusvalo olivat TS-malleissa vakiovarusteena. kesätapahtumaan kalustoonsa vieläkin kuuluvalla ´70 Ford 26M Automaticilla. Autolla on ajeltu kotikulmilla monen monta pientä reissua. Kerhoa ei ole lopetettu, mutta se on jonkinlaisella tyhjäkäynnillä, kun aktiivisia vetäjiä uupuu tällä hetkellä. Autolla on ajettu kahdesti valtakunnalliset retkeilyajot; Jyväskylässä ja Seinäjoella. Olin kerhossa mukana innokkaana jäsenenä. Antti Vähälä puolestaan muistelee osallistuneensa myös useaan kerhon 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin, kuiva 1-levykytkin, takaveto 05 Alusta Edessä McPherson-joustintuet, kallistuksenvakaaja, takana lehtijouset, jäykkä taka-akseli, simpukkaohjaus. Auto katsastettiin säännöllisesti, vaikka ajo olikin vähäistä. "Kirjoittelimme kerran jutunkin siitä autosta P7-kerhon lehteen", Antti muistelee. Tauno Halkonen museorekisteröi Taunuksen toukokuussa 1993, melkein päivälleen 28 vuotta ensirekisteröinnin jälkeen. Toisilta jäseniltä sai hyviä varaosavinkkejä, ja kun tapasi muita harrastajia, rohkaistui itsekin harrastuksessaan, kun huomasi, että on muitakin samanhenkisiä", Reijo Koponen kertoo. Toissasyksynä syysajelun kohteena olikin Hollola ja Asikkala; Reijon kesämökki M-Ford-Center Kukonkoivussa ja Antin kotona entisessä navettarakennuksessa toimiva Antin Automuseo Vesivehmaalla. 01 Merkki ja malli Ford Taunus 20M 4D Sedan * Ford Taunus 20M TS 2D HT ** 02 Vuosimalli 1965 03 Moottori 6-sylinterinen V-moottori edessä pitkittäin. On uskomatonta, miten niin paljon ajettu auto voi olla säilynyt niin hyvässä kunnossa", Antti kommentoi ajoneuvoaan. Taunus on päässyt ihailtavaksi useisiin ajotapahtumiin uusien omistajiensa mukana. Huippunopeus 165 km/h 02/11 37. Sylinterin halkaisija 84, iskun pituus 60.14 mm, iskutilavuus 1998 cm3. Autokauppoja valmisteltiin pitkään ennen kuin hinta saatiin molempia osapuolia tyydyttäviin lukemiin. "Mikkelissä aika moni tunnisti auton heti Tauno Halkosen Taunukseksi", Antti kertoo. "Tämä on kaikin puolin mukava auto, ajo-ominaisuuksiltaan loistava: pehmeä, hyväkulkuinen, mutta siitä huolimatta pieniruokainen. Kaunis ajoneuvo on ollut mukana myös Naisten Automobiiliajoissa ja onpa sitä käytetty kertaalleen kotikulmillakin Suur-Saimaan Ympäriajossa. Teho SAE 100 hv/5300 rpm 04 Voimansiirto Kerhotoimintaa "Finnish Ford P7 Club perustettiin 1991 vuonna ja olin silloin mukana perustamiskokouksessa Someron Pitkäjärvellä. Ohjauspyörän, kojelaudan ja ovien verhoilussa jatkuu sisustan tyylikäs ilme. pituus 463,5, leveys 171,5, korkeus 148,0* cm, 144,5** cm. Edessä levyjarrut ja takana rummut, jarrutehostin 06 Kori Itsekantava teräskori 07 Mitat LÄMMITYSLAITTEEN puhallus on portaattomasti säädettävissä ja lämmintä todella riittää. P7-kesäkokoontuminen on kuitenkin vuosittain pidetty ja samoin perinteinen syysajelu. Keväällä 2002 Taunus siirtyi Vesivehmaalle Antti Vähälän omistukseen. "Auto oli ja tietenkin on edelleen tosi hieno alkuperäiskuntoinen yksilö, maalipinta on alkuperäinen ja samoin sisusta. "Kyselijöitä oli kyllä paljon, mutta emme halunneet auton menevän sellaiselle omistajalle, joka ottaa sen vakituiseen arkiajoon vaan halusimme, että sen ostaa joku, joka pitää siitä huolta ja säilyttää sen alkuperäisessä kunnossa", Leena Halkonen kertoo. Viimeiset Mikkelin-vuodet auto huilasi pukkien päällä autotallissa. Uudelle omistajalle Kun taloyhtiön autotallipaikkaa tarvittiin ja Taunusta uhkasi häätö taivasalle, tuli aika luopua autosta
Lavasteina toimivat statussymbolit, joista Cadillac Allanté oli yksi korskeimmista. 38 02/11. Avustavissa rooleissa olivat meklarit, jotka heittivät setelitukkoja palamaan turhuuksien roviolle. Seitsemän vu Cadillac Allanté ´93 Reilut 20 vuotta sitten pörssipelaaminen esitti pääosaa maailmantalouden näytelmässä
oden herruus Helsinki 02/11 39
GM:n J-body-sarjalainen entisen loiston auto jakoi perusrakenteensa sellaisten haukotusten kuin Chevrolet Cavalierin ja Pontiac Sunbirdin kanssa. Cadillac lähetti ryhmän insinöörejä neuvottelemaan korinvalmistuksesta Pininfarinan tehtaille Torinoon. Häpeälista kasvaa entisestään, kun luetteloa laajennetaan GM:n kansainvälisille markkinoille sama perusrakenne löytyi nimittäin vaikkapa Opel Ascona C:stä. Etuliite "öky" sopi tuolloin hyvin monen Nuoren Urbaanin Ammattilaisen elämäntyyliin. Juppiaikakauden kliseet, kuten muskeliveneet, tiiliskiven kokoiset matkapuhelimet ja avoautot, naulittiin siitä osattomaksi jääneen kansakunnan kollektiiviseen muistiin, melkein kuin syyllisinä itse 90-luvun alun katastrofiin. Hyvin menestynyt mainostoimiston johtaja ei käyttänyt rahojaan hienoimmasta autosta oli tullut muovikromattu irvikuva itsestään. Mutta Cadillacilla ei aiottu tyytyä pelkäs- 40 02/11. Yhtiön edeltävän kymmenen vuoden portfolio sisälsi Jaguar XJ-S:n lisäksi Rolls-Royce Camarguen, ja piirrospöydällä odotti viimeistelyään toinen kasari-ikoni Ferrari Testarossa, joten puitteet olivat kunnossa. Cadillacin johtajana vuosina 19821984 toiminut Robert Burger yhdessä johtokuntansa kanssa näki ongelman. Alamäki alkoi huomaamatta ja hiipien, kunnes 80-luvun alussa esitelty Cimarron karautti Käkkylän kölin pohjaan. Koska pahimmat, tai ainoat, kilpailijat tulivat vielä tuolloin Euroopasta, käännettiin katseet myös samaan suuntaan. Hän muistelee itse, ettei ole varma kenen idea Allanté loppujen lopuksi oli, mutta auton suunnittelu aloitettiin kuitenkin vuonna 1982. Alusta asti oli selvää, ettei Callistonimellä kulkeneesta projektista tehtäisi taas yhtä surullista ja epäonnistunutta kitch-viritelmää. Mutta automaailmassa oli 80-luvun lopulla yksi, joka oli ökympi kuin muut. Ultraluksusta Cadillac oli vielä 50-luvun puolivälin tienoille käyttämänsä sloganin mukainen "Standard of the World", ja se nostettiin luontevasti maailman hienoimpien automerkkien, kuten Bentleyn ja Rolls-Roycen joukkoon. Sittemmin iltapäivälehtien myötä koko sana koki inflaation, kun kaikki tuulipukuelämäntavan ulkopuolinen tuomittiin ökyksi. Cadillac Allanté Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen 1 980-luvun loppupuolisko oli yltäkylläisyyden, hedonismin ja rahan palvonnan aikaa. Cadillac halusi mukaan samaan kilpaan, jossa ostajien sieluista taistelivat Mercedeksen SL sekä BMW:n 600-sarja nämä kaksi automallia nimettiin kohteiksi Allantéa piirrettäessä. Entisestä maailman Cadillac halusi mukaan kilpaan Mercedeksen SL:n ja BMW :n 600-sarjan kanssa. JUTTUMME Allantén kaikki manuaalit ovat tallessa, aina Cadillacin historiikkia myöden. usein kyse ollut niinkään persoonallisuuden kuin pelkän käyttövarallisuuden korostamisesta. Kalliit autot myivät paremmin kuin koskaan, eikä niiden ostamisessa vuorikiipeilyyn Himalajalla tai muuhun elämystoimintaan vaan upotti sen surutta mauttomuuksiin asti menneeseen ylellisyyteen
Auton pohjalevy, korin sisärakenteet sekä pääosat elektroniikasta, yhteensä noin 80 osaa, lennätettiin ensin Detroitista Torinoon, jossa Pininfarina rakensi osista eräänlaisen raakaversion autosta. Koska hurjat määrät elektroniikkaa sisältänyt auto tehtiin Italiassa vain puolivalmiiksi, ei kaikkien järjestelmien toiminnan testaaminen ollut mahdollista. Allanté tulisi olemaan monimutkaisin ja kehittynein GM:n koskaan valmistama auto siihen mennessä. Elektroniikan määrä tulisi olemaan huikea, ja Allanté olisi myös ensimmäinen GM-tuote, jonka sisällä viestejä kuljettaisi yksi dataväylä normaalin komponenttien hajasijoittelun sijasta. Vaikka ulkonäön perusteella olisi yhtälailla voinut kuvitella Allantén lainanneen piilossa olleet komponenttinsa vuonna 1986 esitellyltä Cadillac Eldoradolta, oli jälkimmäisellä kuitenkin huomattavasti enemmän yhteistä Reattan kanssa. Erikoisin veto, sekä aikalaisten mielestä että jälkikäteen ajateltuna, oli päätös julkaista Allanté etuvetoisena autona. Ehei, suunnitelmat olivat paljon hurjemmat. Maailman pisin tuotantolinja Se suunnitelma oli sekä piirrättää että rakennuttaa autot puolivalmiiksi Pininfarinalla Torinossa. 80-luvun puolivälissä maailma näytti kovasti erilaiselta kuin tänä päivänä. Teksasilaisen Caddy-keräilijän kokoelmista löytynyt auto on tuotu Suomeen 2008. OHJAAMO on hyvin ylellinen ja mukava. Recaron valmistamat tuolit vaihtuivat tuotannon loppuvaiheessa Learin tekemiin, mutta yhtä hyviin istuimiin. 02/11 41. tään piirrättämään autoa eurooppalaiseen makuun. Koko kilpailijakaarti oli ollut tiukasti aina takavetoinen ja pitkittäismoottorilla varustettu: jo mainitut BMW:n 600-sarja ja Mersun SL, mutta myös Jaguarin XJ-S, Porsche 928 sekä jopa näihin verrattuna ylähyllyltä löytynyt Aston Martin V8 olivat kaikki takavetoja, samoin muut KUVIEN vain 7 500 kilometriä ajettu huippukuntoinen Allanté-yksilö on myynnissä Porsche Center Helsingissä. Cadillacille ja muille GM:n merkeille tuolloin koreja räätälöinyt Fisher suhtautui ymmärrettävän skeptisesti suunnitelmaan, mutta Burger piti päänsä ja solmi yhteistyösopimuksen italialaisten kanssa. Ei taloudellisista syistä, eikä varsinkaan ympäristönäkökohdat huomioiden. Cadillac Allantén tuotantolinjan pituus oli yli 10 000 kilometriä, jos huomioidaan osien lennättäminen Italiaan. Sittenkin aikakautensa hienoin auto? GM:n edullisempien sisarmerkkien Buick Reatta coupé-korinen etuvetoauto perustui melko suoraan saman merkin Rivieran alustaan. Autonosien lennättäminen toiselle puolelle maailmaa, puoliksi kasaaminen ja lennättäminen takaisin viimeistelyä varten ovat jotain, mikä ei tämän päivän yritysmaailmassa olisi millään muotoa mahdollista. Yhteen koneeseen mahtui 56 autoa, joiden lisäksi rahtitilaa riitti vielä viimeistelyyn tarvittaville irto-osille. Luksus-luokan roadster oli tehty lähes pelkästään siihen suunnitelluista osista. Tulevaisuuden tekniikkaa edusti auto, mutta niin edusti kyllä kokoonpanokin. Tämän jälkeen autot lastattiin erikoisvarusteltuihin Boeing 747 -rahtikoneisiin, Alitalian ja Lufthansan väreissä, ja lennätettiin takaisin Hamtramckin tehtaalle Detroitiin loppukokoonpanoa varten. Suunnitteluun osallistunut Ed Anderson kertoi myöhemmin suurimman murheensa liittyneen juuri tähän. GM sai viimein sovittua, että Pininfarina hankkisi testilaitteet, jolla autoa voitaisiin operoida virtuaalisesti, ilman että siinä olisi esimerkiksi moottoria paikalla
Katon avaaminen vaati kolmen (!!) eri kytkimen käyttöä: yhdellä avattiin katon etusalvat, toisella takasalvat ja kolmannella vapautettiin muovista valmistettu ja takalaidastaan saranoitu suojakansi. Lisäksi katto ei siirtynyt konttiin sähköisesti, vaan käsin nostamalla. Lisävarustelista oli suppea: halutessaan Allantéen sai tilattua kiinteän autopuhelimen kaikki muu oli vakiovarusteena, myös joka suuntaan sähköllä säätyvät Recaron valmistamat istuimet. Niiden ajonaikaista operointia ei helpottanut yhtään, että lähes kaikki nappulat oli sijoiteltu keskikonsoliin, eivätkä ne poikenneet muodoiltaan tai väreiltään toisistaan millään tavalla, lämpötilan säätimet poislukien. AMERIKKALAINEN logiikka eroaa eurooppalaisesta. Allanté syntyi maailmaan, joka ei säästellyt missään. Vaikka etuveto oli tarkoitettu lähinnä perheenemäntien kauppakasseihin, oli Cadillac sentään siedet- Vakiovarustelista oli niin täydellinen, ettei sitä kannata lähteä edes listaamaan. Ensi kertalaiselta avaaminen ei onnistu ilman ohjekirjan huolellista tavaamista, eikä kokeneeltakaan jos mukana oli apuri, joka luuli tietävänsä mitä tekee. Se yksi puuttunut varuste oli sähköinen katto. Päätös, jota luonnehdittiin aikalaislehdistössä enemmän Pininfarinan kuin GM:n tekemäksi, sai osakseen kritiikkiä. Ultraluksusluokan road- ster oli ladattu kaikilla tunnetuilla herkuilla, joita automaailma tuolloin tunsi paitsi yhdellä. Allanté oli varustettu alun alkaen irrotettavalla hardtopilla, mutta kangaskaton mekanismi oli melkeinpä häpeällinen auton hintaluokka huomioiden. Vakiovarustevalikoima oli niin täydellinen, että sitä ei kannata lähteä edes listaamaan: ainoastaan aikakauden tuoreet erikoisuudet kuten Boschin ABS-jarrut ja elektroninen mittaristo kannattaa erikseen mainita. Hurja sähkölaitteiden määrä vaati tietysti hurjat määrät nappuloita niiden operoimiseen, ja lehti laskikin Allantén kojelaudasta löytyneen peräti 58 kytkintä. Perinteinen viisariversio tuli myöhemmin optiolistalle, ja riisuttuun Allantéen vakioksi. 42 02/11. Samasta kytkimestä valot saa sekä päälle että pois. Car & Driver -lehti ylisti Allantén muotoilua, muttei ollut erityisen ihastunut sisustuksen designiin. Poikkeuksellisen kehittynyt akselistorakenne ja erillisjousitus takana auttoivat paljon. Valtaosa napinasta oli kuitenkin luonteeltaan vain periaatteellista. Rahaa sai lisää pankista lainaksi mielin määrin, ja sen määrää kasvatettiin pörssissä päiväkaupalla. Lisäksi alkupään katot eivät olleet täysin säänkestäviä, mutta rakennetta parannettiin vähitellen. Vuodeksi 1994 Cadillacilla oli tuotantovalmis sähkökatto Allantéen, mutta valmistus ehti päättyä ennen sen lanseerausta. Ristiriitainen vastaanotto Aikalaislehdistö piti pääsääntöisesti näkemästään. Lisävarustelistalta löytyi vain autopuhelin. tävä ajaa vaikkakaan ei päässyt parhaiden eurokilpailijoiden tasolle. Ja lisäksi toisesta kytkimestä vielä pois. 4,6-LITRAINEN Northstar-moottori tarjoaa 300 hevosvoimaa, ja on kestävän koneen maineineen Allanté-sarjan halutuin versio. ELEKTRONINEN - ei siis digitaalinen - mittaristo oli vakiovaruste. Cadillac Allanté hyvin toimeentuleville herroille tarkoitetut pelit Ferrarien ja Maseratien johdolla
Pahasti sakannut kasinotalous oli vienyt uusrikkaat ostajat markkinoilta, ja GM:llä alettiin puntaroida reilut 60 000 dollaria maksaneen Allantén kohtaloa perspektiiviä antaa se, että Cadillac De Ville maksoi tuohon aikaan 21 000 dollaria ja huippuhieno Sixty Specialkin "vain" 35 000 taalaa. Allantéa ei tapettu hiljaisuudessa vaan sen keulalle nostettiin ensimmäistä kertaa Cadillacin uusi 4,6-litrainen ja 300-hevosvoimainen Northstar-moottori. Tässä reilut 6 000 taalaa halvemmassa mallissa alumiininen kovakatto sai väistyä, elektroninen mittaristo korvattiin viisariversiolla ja Pearl White-helmiäisvalkoinen tunnusväri löytyi vain lisävarustelistalta. Samoin SDD-iskunvaimennus korvattiin huomattavasti kehittyneemmalla Road Sensing Suspension -järjestelmällä. Allantén joutsenlaulu soi puhtaasti. Mutta Allanté oli yksi aikakautensa hienoimmista autoista. Vuosimalli 1992 jää väliinputoajaksi Allantén historiassa. Allantéa kehitettiin kuitenkin koko ajan. Tuona vuonna Allanté pysyi muuttumattomana. Iskutilavuus 4,6 litraa, neljä kannen yläpuolista nokka-akselia, 32 venttiiliä. Mallivuodelle 1989 alkuperäinen 4,1-litrainen ja 170-hevosvoimainen V8 kasvatettiin 4,5-litraiseksi 200-hevosvoimaiseksi. Vuoden 1991 Allantéa uudistettiin maltillisemmin, ja merkittävin parannus olikin Bosen valmistama stereojärjestelmä. Edelleen manuaalisena pysynyt kattomekanismi sai sentään sähköiset lukot. Vakiovarusteeksi tuli myös GM:n tuolloin tuore kolmiasentoinen SDDaktiivi-iskunvaimennus ja nopeuden mukaan säätyvä ohjaustehostin. Vuonna 1990 Cadillac päätti vauhdittaa ennakoitua hitaammin sujunutta Allanté-kauppaa, ja tarjosi peräti 58 000 dollarin hintaisen Allantén rinnalla hieman edullisempaa versiota. Sekavasti, mutta löytyvät kuitenkin. Allantén voimansiirtoa parannettiin muutenkin, sillä nelivaihteinen automaattiaski oli sähköisesti ohjattu, alusta rakennettiin uuteen uskoon ja sekä luistonesto että ohjaustehostin laitettiin vielä kerran uusiksi. Ja ainakin sen tuotantotapa oli ylväin mitä maa tai ilma päällään kantoi. 01 Merkki ja malli Cadillac Allanté 02 Vuosimalli 1993 03 Moottori Kahdeksansylinterinen nestejäähdytteinen V-moottori edessä poikittain. Toiselle mallivuodelleen, 1988, se sai imutoiminnon takaluukun kanteen sekä paremmat niskatuet, samoin elektronisen mittariston sai korvattua perinteisellä viisariversiolla ilman lisähintaa. PININFARINAN logoa ei piilotella, ulkokuoren lisäksi se löytyy keskikonsolista. 06 Kori Itsekantava kaksiovinen galvanoitu teräskori, taittuva kangaskatto, alumiininen irrotettava kovakatto 07 Mitat Pituus 454, leveys 186, korkeus 131, akseliväli 252 cm, paino 1690 kg 08 Suorituskyky 0-60 mph 6,4 s, huippunopeus 225 km/h 09 Valmistusmäärä 21 430 kpl ALLANTÉ ei koskaan saanut sähköistä kattoa, ja lukituksen irrotukseenkin se vaati kolme eri kytkintä. ERGONOMIASSAKIN amerikkalainen ja eurooppalainen eroavat toisistaan. Koke- mukset olivat ilmeisen positiiviset, sillä Northstaria pidetään edelleen yhtenä parhaimmista jenkkikoneista koskaan. Viimeinen mallivuosi, 1993 oli merkittävä. Sen sijaan Allanté sai vakiovarusteeksi CD-soittimen, kuljettajan turvatyynyn sekä vetoluistoneston, joka muuten oli markkinoiden ensimmäinen etuvetoiseen autoon saatavilla ollut. Allanté jäi 68 000 auton vuotuisesta myyntitavoitteestaan vain reilun 3 000 kappaleen vuosimyyntiin, valmistusmäärän noustessa 21 430 kappaleeseen. Vuosimalli 1993 julkaistiin niin ajoissa, että auto valittiin vielä vuoden 1992 Indy 500-ajojen Pace Cariksi legendaarisen Don Baileyn ohjastamana. Pesurit voisivat olla viiksessä. 02/11 43. 32-venttiilinen modernia aikaa huokunut kone päätettiin asentaa ensimmäisenä juuri lippulaivamalliin, sillä GM:n näkemyksen mukaan pieni, mutta vaativa asiakaskunta olisi paras kenttätestausporukka mitä täysin uudelle moottorille voitaisiin saada. Teho 300 hv AUTOMAATTISESTI himmenevä taustapeili on tietysti vakiovaruste. 04 Voimansiirto Nelivaihteinen automaattivaihteisto, valitsin lattialla, peruutusvaihde, vetoluistonesto, etuveto 05 Alusta Edessä ja takana erillisjousitus, RSS-aktiiviiskunvaimennus ILMASTOINNIN, ajotietokoneen ja radion kytkimet löytyvät keskikonsolista. Maailman hienoimman automerkin yritys nousta uudelleen huipulle kesti seitsemän vuotta
Parin viikon reissuun mahtui hiekkarantaa, vuoristoa ja tietenkin veekasin murinaa. 44 02/11. Perinteisellä reitillä Harrasteautolla Pohjois-Norjaan Kuuma kesä, alla juuri hankittu räyhäkkä brittisportti ja edessä kesäloma ilman aikatauluja tai ennalta päätettyä määränpäätä
MGB:n kohdalla suurin opiskelu liittyy hieman työlään katon ja sen suojuksen niksien opetteluun, jossa kokeneen käyttäjän yksityiskohtainen selvitys tulee todelliseen tarpeeseen. Mutta toisin kuin nykyautoilla, näillä vehkeillä ei kannata lähteä matkaan ennen edellisen omistajan lyhyttä perehdytystä auton saloihin. Kaiken lisäksi muutostyö kaikkine osineen osoittautui kustannuksiltaan varsin kohtuul- liseksi, mikä sai minut innostumaan entistäkin enemmän tästä vaihtoehdosta", Gerald kertoo. Noin parikymmentä vuotta sitten MG palasi Eurooppaan. Olemme juuri kirjoittaneet nimet papereihin ja mieli tekisi jo kääntää virta-avaimesta ja päästä nauttimaan uudesta harrastepelistä. Tuolloin peli oli vielä hyvässä alkuperäiskunnossa, mutta moottori tuntui olevan peruskorjauksen tarpeessa. Kattomekanismin opiskelun jälkeen siirrytään keskustelemaan tämän yksilön tekniikasta, sillä viaton ulkokuori kätkee sisäänsä lukuisia vakioautosta poikkeavia yksityiskohtia, joista uuden omistajan olisi hyvä olla perillä. Valkoisen MGB:n taival sai alkunsa vuonna 1979, kun se rullasi mustine kumipuskureineen ulos Abingdonin tehtaalta joka muuten suljettiin lopullisesti vuotta myöhemmin ja matkusti rahtilaivan uumenissa kohti Kaliforniaa. Veekasin asentaminen MGB:n koriin ei ole mahdottoman suuria muutostöitä vaativa operaatio, sillä vaikka tehdas ei milloinkaan markkinoinut kasikoneista avomallia, niin tarjolla oli kuitenkin kovakatolla ja takaistuimella varustettu GT-V8. Myös paljon myöhemmin valmistettu RV8 perustuu vanhaan MGB-malliin, ja sitä myöten myös sen osia voi halutessaan hyödyntää. Teksti: Kari Mattila Kuvat Johanna Helin ja Kari Mattila 02/11 45. Haaramoottorinen GT ja kumipuskurinen avomalli ovat konehuoneen puolesta lähes identtisiä, joten konversio onnistuu pitkälti alkuperäisosia hyödyntäen. Uusi koti löytyi Hollannista, Gerald Smidin tallista. "Alun perin minulla oli tarkoitus kunnostaa alkuperäinen moottori, mutta sitten kuulin mahdollisuudesta korvata vakiomoottori Roverin 3,5-litraisella kasikoneella. O n aurinkoinen ja kuuma kesäilta
Pienen kaasuttelun jälkeen käynti on lähes normaali ja pääsemme vihdoin huoltsikan pihaan. Mystinen vika löytyy kaasuttimesta, jonka taaemman kohokammion polttoainepinta on reilusti liian korkealla päästäen kaasuttimen tulvimaan kovassa jarrutuksessa. "Se on aina toiminut luotettavasti eikä minulla ole ollut minkäänlaisia murheita tekniikan kanssa, minä ainakin uskaltaisin ajaa sillä mihin tahansa", Gerald vastaa kun kysäisen, uskaltaisiko MG:llä lähteä hieman pidemmälle. Hienoa. Takaisin ratin taakse ja avaimenpuolikas virtalukkoon, ravistus, heilutus, lisää heiluttelua, raivokasta heiluttelua, mutta mikään ei auta. Lopulta moottori hörähtää päästäen ilmoille mustan savupilven. Turvaa toivat myös saman päivityksen yhteydessä ilmaantuneet kumipuskurit, jotka ovat saaneet tästä yksilöstä lähteä vanhemman vuosikerran kromiosien tieltä. Onneksi Holleyn nelikurkkuisessa kaasuttimessa säätö onnistuu ilman purkutoimenpiteitä. YKSI Tromssan pakollisista vierailukohteista on nostalgiaa huokuva köysirata jonka välityksellä aukeaa melko hulppeat näkymät kaupungille. 46 02/11. Alkujaanhan MGB:n asento on suhteellisen urheilullinen, mutta jenkkien uudistettua turvamääräyksiä tuli auton etujousiin puolitoista tuumaa lisää pituutta. Onneksi akussa riittää puhtia ja startti jaksaa pyörittää sitkeästi. Seuraava huoltoasemapysähdys tulee hieman yllättäen ja joudun jarruttamaan tavallista voimakkaammin. Seuraavana aamuna tarkistan öljyt sekä jäähdytysnesteet ja pakkaan kyytiin pienen valikoiman työkaluja sekä kuvausvehkeet. Aurinko alkaa jo laskea, kun työnnän virtalukkoon kärjestä katkenneen avaimen ja käännän sitä myötäpäivään heilutellen ja ravistellen äsken saatujen ohjeiden mukaisesti. Kun kaikki muutokset ja muut huomionarvoiset seikat on saatu käytyä läpi, päästään vihdoin itse asiaan. Ainoa intoani lannistava seikka on se, että heti seuraavana aamuna on suunnattava käyttöpirssin nokka kohti Kokkolaa, ja juuri saatu MG olisi ajettava talliin odottelemaan useamman päivän kuvausreissun päättymistä paitsi jos... Hieman hirvittää seistä keskellä tietä pienessä avoautossa, kun rekat pyyhkivät ohi vasemmalta ja oikealta. Samalla auto heilahtaa hieman kasikoneen murinan säestämänä. Avain ei suostu kääntymään vaikka tekisin mitä. Lähdemme liikkeelle katto alhaalla, vaikka ilma on vielä kostean viileä yön jäljiltä. No, muutaman päivän reissuun nyt ei kummoista tavaramäärää tarvitakaan. Joskus on ilmeisesti ollut toisin, sillä tämä Geraldin aikanaan muuttoautona maahantuoman yksilön lisäksi kotimaan teillä on liikkunut tiettävästi pari muutakin vastaavaa laitetta. Luotettava matkakumppani SD-1 Roverista lainatun moottorin ja viisilovisen manuaalivaihteiston lisäksi Gerald on jämäköittänyt auton alustaa järeämmällä vakaajalla ja korjannut samalla maavaraa hieman urheilullisempaan suuntaan. Moottori hyrähtää ja jää käymään hieman liian korkeata tyhjäkäyntiä, mutta rauhoittuu heti kun kosken hieman kaasu- polkimeen. Pieni takaluukku täyttyy ääriään myöten ja henkilökohtaisten matkatavaroiden on mahduttava istuinten takana olevaan tilaan. Jämsän kohdalla on pakko kurvata huoltoasemalle, sillä polttoainemittarin mukaan tankki kumisee jo tyhjyyttään. Moottori sammuu eikä tahdo enää käynnistyä. Vielä pikavisiitti huoltoasemalle ostamaan aseöljyä, jonka turvin virtalukko herkistyy hieman ja matka voi jatkua. Viidentoista litran kohdalla tankki on jälleen täynnä, joten uskomattoman suuresta polttoaineenkulutuksesta ei onneksi ole kysymys. vaakunat! Tunnista pussa) t jutun lo (vastaukse Nykyisin tämä tieto on tosin turhaa, sillä tällä tekniikalla varustettua avo-MGB:tä on nykypykälien mukaan turha yrittää tarjota leimakonttorille. Hieman ihmetyttää, sillä edellisestä tankkauksesta matkaa ei ole kertynyt kuin 150 kilometriä. Juuri kun olen henkisesti valmis työntämään auton pois pumppukentältä, avain liikahtaa kankeasti ja auto hyrähtää käyntiin
Niin tai näin, kymmenen tunnin siirtymä oudossa ajoasennossa alkaa MGB:n tuulilasi on erittäin matala, joten mäkisellä seudulla kuljettaja joutuu kurkkimaan vuoroin karmin ylä- ja alapuolelta nähdäkseen kunnolla eteen. väkisinkin rasittamaan niskan ja hartioiden seutua. Pienen jonotuksen jälkeen meille kerrotaan, että jokainen mökki on täynnä, mutta samassa vastaanoton puhelin soi ja langan toisesta päästä tulee viime hetken peruutus rantamökin kolmen yön mittaiselle varaukselle. Saapuessamme Tromssaan on jo myöhä, mutta onneksemme törmäämme heti hotelliin josta löytyy 02/11 47. MG:n maavara on niin pieni, että ajolinjoja oli varsinkin soraosuuksilla tarkkailtava aivan erityisesti, ja siitä huolimatta pakoputkisto raapii maata tämän tästä. Volkkari taisi olla ainoa vanha auto jonka näimme koko PohjoisNorjassa. Seuraavat päivät vietämme siis meren rannalla laiskotellen ja mietimme samalla jatkosuunnitelmia kesäloman suhteen. HEINÄKUUSSA ei tien päällä ollut suurempia ruuhkia ja autolautatkin joutuivat seilaamaan vain muutama auto kyydissään. Hiekkasärkiltä pohjoiseen Kun Kokkolan kuvaukset on saatu purkkiin ja Oulaisten Veteraanikonepäiviin on vielä jokunen päivä aikaa, päätämme suunnata MG:n nokan kohti Kalajoen Hiekkasärkkiä kesälomallahan tässä ollaan, vaikka töitä välillä tehdäänkin. Mäkisellä seudulla ajellessa kuljettaja joutuukin kurkkimaan vuoroin karmin ylä- ja alapuolelta nähdäkseen kunnolla eteen. Pohjois-Norjahan on perinteinen autolomakohde ja sinne mekin päätämme suunnistaa jahka konepäiviltä pääsemme. Päivän aikana mittariin kertyy reilusti yli 700 kilometriä keskinopeuden ollessa jotakin onnettoman ja surkean välimaastossa. Heti Ruotsin puolelle siirryttäessä teiden yleinen kunto muuttuu suorastaan kelvottomaksi, ja asiaa pahentavat entisestään pitkät, hyvin karkealla soralla päällystetyt tietyöosuudet. Norjan puolella tiet ovat hieman tasaisemmat, mutta ajaminen muuttuu hankalaksi toisesta syystä. Katto päällä ajaessa ajoasento muuttuu pysyväksi etukumaraksi tai sitten on ajettava pää hieman kallellaan. Ajankuluksi laskemme, montako koko keulan täyttävällä lisävalopatteristolla varustettua autoa tulee vastaan ennen ensimmäistä lisävalotonta, mutta kyllästyneinä luovutamme jo puolen tunnin kuluttua. Seuraava etappi onkin Ylitornio, josta matka jatkuu hyvin nukutun yön jälkeen laikka-avoistaan maailmanmaineeseen nousseen Kiirunaan välipalalle ja sieltä suunta Narvikin kautta Tromssaan. Aivan jumiin nikamat eivät kuitenkaan pääse jämähtämään, siitä pitää huolen urheiluauton jäykkä ja lyhytjoustoinen alusta aivan jokaiseen kuoppaan kun ei millään ehdi hiljentää riittävästi. Tuulilasin mataluus ei haittaa katto alhaalla ajettaessa. TUOREEMMISSA MGB-malleissa on kolme tuulilasinpyyhkijää. HARRASTEAUTOT loistivat poissaolollaan. MGB:n tuulilasi on erittäin matala ja käytännössä kuskin silmät ovat alumiinisen yläkarmin kohdalla
ONNEKSI luottokortti kävi maksuvälineenä joka paikassa matkaan kun ei sattunut ruotsin tai norjan valuuttaa. Liikenteen turvallisuuden eteen on Norjassa tehty hartiavoimin työtä. Toki malliin on 48 02/11. VAPAASTI laiduntavien eläimien kanssa tarvitaan hieman kärsivällisyyttä, sillä autoihin tottuneet porot eivät juuri liikenteen kulusta välitä. Hiljattain louhitut tiensivut ja tuoreen oloisten tunneleiden viereen jääneet vanhat tieosuudet viittaavat siihen, että liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden eteen on tehty hartiavoimin työtä, mutta samalla teiden luonne on muuttunut kesympään suuntaan. Parkkipaikan löytymisen eteen joutuukin sitten tekemään enemmän töitä. Muistikuvissa Pohjois-Norjan reiteillä oli tämän tästä paikkoja, joissa jyrkkä rotko oli heti valkoisen viivan vasemmalla puolella ja hyvin kapean tien toiselta puolelta nousi lähes pystysuora jyrkänne. Tromssa on viehättävä pikkukaupunki ja pari päivää kuluu mukavasti kaupungilla kävellen ja hyvästä ruoasta sekä leppoisasta meiningistä nauttien. Ratti saisi olla pari tuumaa pienempi, sillä se osuu jatkuvasti jalkoihin ja nopeampi pyörittely on hieman haastavaa. Luulisi, että näin suuri voimanlähde tekisi autosta etupainoisen, mutta Roverin alumiinimoottori ja MG:n alkuperäinen valurautapata ovat itse asiassa lähes saman painoisia. Itse asiassa tehtaalla kehiteltiin runsaasti muitakin päivityksiä, mutta johto ampui hyvät ideat alas milloin mistäkin syystä. Putki-iskareita ei löydy edestäkään. Hammastanko-ohjaus on pienillä nopeuksilla hieman kankean oloinen, mutta muuttuu heti vauhdin kasvaessa aivan kelvolliseksi. Paino sanalla suhteellinen, sillä vaikka auton vuosimalli onkin ´79, teknisesti se edustaa pikemminkin 60-luvun alkupuolta. Porojen lisäksi pohjoisen teillä liikkuu paljon lampaita. LIEKÖ Euroopan pohjoisin autokerho. Toisaalta, hyväkuntoisella mutkatiellä MGB on nautinnollinen ajettava, ja keulalla muriseva kasikone yhdistettynä kevyesti ja täsmällisesti toimivaan vaihteistoon tekee vauhdikkaastakin etenemisestä erittäin vaivatonta. Samalla teiden luonne on muuttunut kesymmäksi. pariksi yöksi vapaa huone. Harmi ettei talleilla ollut ketään paikalla. Tehtaalla kuulemma testasivat kyllä modernejakin iskareita, mutta tuotantoon ne eivät koskaan tulleet. Ilma on viileä, mutta onneksi MGB:n tuoreemmissa vuosimalleissa lämmityslaite on suhteellisen toimiva värkki. Liikkeelle lähdemme aikaisin aamulla, sillä Norjan teillä ei edetä kotimaassa totuttua tahtia, eikä meillä ollut huonetta varattuna myöskään Nordkappissa, joten oli syytä olla perillä ihmisten aikoihin. Jotenkin tuntuu että tiet olivat takavuosina nykyistä hurjempia. Matkamme varrelle sattuu pari Kohti pohjoista Seuraava siirtymä piti sisällään 550 kilometriä mutkaista tietä hengästyttävän upeissa maisemissa. tullut kosolti muutoksia ja päivityksiä vuosien varella, mutta esimerkiksi alustarakenteesta löytyy edelleen jäykkä taka-akseli sammakkoiskareilla ja lehtijousilla varustettuna. Liikaa ei sentään kannata innostua reippailemaan, siitä pitävät huolen Norjan ankara sakotuspolitiikka sekä täysin vapaasti laiduntavat lampaat ja porot
Alta 10. Varsinaisia kuppiloita kun on pohjoisessa melko harvakseltaan. Seuraavan kerran luottokorttia saa kaivella lähellä Nordkappia, jossa pitkien tunnelien teko- ja ylläpitokustannuksia katetaan osin tie- ja tunnelimaksujen muodossa. Rovaniemi 14. Pajala 6. 47 5. Kalajoki 4. 49 12. Saariselällä nautitun poronkäristyksen jälkeen kello lähestyy jo iltaseitsemää, joten aivan yhtä kyytiä ei kotiin Lammille enää pystyisi ajamaan. Tämän pohjoisemmaksi ei ajamalla pääse. MG osoittautui hyväksi ja helpoksi reissuautoksi jolla kuten edellinen omistaja lupasi voi tosiaan ajaa minne tahansa. TEKNIIKAN kanssa ei ollut suurempia murheita kiukuttelevan virtalukon ja omituisia näyttävän polttoainemittarin lisäksi. Harvoin sitä tosin pääsee ajelemaan liki seitsemän kilometrin pituista tunnelia pitkin, joten lopputulos lienee kuitenkin plussan puolella. Kertahöyläys ohentaa tiliä liki parisataa kruunua, eli aivan edulliseksi kyseisiä pätkiä ei voi kehua. Kiiruna 7. Onneksi molemmissa maksu onnistuu luottokortilla paikallista valuuttaa kun ei tullut hankittua lainkaan. Nordkapp 11. Jämsä (Jämsänkoski) 3. Norjan autolautat ovat mukavia huilipaikkoja pitkien ajorupeamien välillä, sillä niistä jokaisessa tuntuu olevan lämmin ja viihtyisä kahvila sekä asialliset sosiaalitilat. Etenemme edelleen kiireettömästi kohti etelää ja pysähdymme välillä ihailemaan muutaman kilometrin patikkamatkan S. Vaikka Norjan maisemat ja sapuskat olivat mitä erinomaisimpia, täytyy todeta että rajan yli Suomeen siirtyminen toi valtavan helpotuksen tunteen. 48 8. Lammi 2. Öljyäkin piti lisätä vain pariin otteeseen. Aivan kaikilla klassikkoautoilla ei voi hurautella rennosti 800 kilometrin päivämatkoja. lauttamatkaa. Lammi 49. Narvik S. Tromssa 9. Utsjoki S. Inari 13. Tasaisella kestopäällystetiellä matkustaminen tuntuu suorastaan luksukselta. 46 vasemmalta oikealle: 1. Takana oli ties kuinka pitkä rupeama kuoppia, tietöitä, uria ja muita epätasaisuuksia, joista jokaiselle MG tuntui olevan erittäin allerginen. Kolari S. päässä sijaitsevia maisemia. Rovaniemi tuntuu sopivalta yöpymispaikalta, josta muutaman tunnin unien jälkeen päästelemme maisemareittejä pitkin takaisin kotiin. Maailmalla MGB on arvostettu peli sen käyttöominaisuuksien sekä varaosien saatavuuden takia, enkä tämän kokemuksen jälkeen voi olla kuin samaa mieltä aivan kaikilla klassikkoautoilla ei voi hurautella 800 kilometrin päivämatkoja rennosti ja ilman suurempia huolia. 02/11 Kotona taas Nordkapp jää taakse seuraavana päivänä. Kuopio 15. NORDKAPP
Sitkeä Sinilintu Nissan Bluebird 2,0 LX ´90 Mieleisensä museoauton saa, kun menee kauppaan, ostaa auton ja odottaa. Näin teki Veikko Karjalainen, jonka uutena ostaman Nissan Bluebirdin mittariin ehtii nykyisellä vauhdilla kertyä toista miljoonaa kilometriä ennen kuin se saa museoauton statuksen joskus vuonna 2020. Kärkölä 50 02/11
Eikä muuten sortunut valheeseen siinä kohtaa, nyt kaksi vuosikymmentä myöhemmin etummainen osa pakoputkea katalysaattoreineen on edelleen alkuperäinen ja ilmeisen kunnossa, sillä pakokaasumittauksissa ei ole koskaan ollut huomautettavaa. 02/11 51. "Ensiasennusöljyinä oli Shell Helixit, mutta vaihdoin ne itse aika äkkiä Mobiliin, joilla on sen jälkeen ajanut", kertoo omistaja. Harjoituskappale Ennen hopeanharmaata Bluebirdiä Karjalainen hankki vuonna 1986 parin vuoden ikäisen Sinilinnun, jonka mittarissa oli tuolloin vasta 50 000 kilometriä. Vaikka liikeessä ei Sinilintuja enää ollut, oli maassamme vielä jäljellä joitakin myymättömiä yksilöitä, joista yritettiin löytää Veikolle mieleinen. Myyjä oli uskotellut, että kyllä se saattaisi kestää saman minkä pakoputken etummainen kappale muutenkin kestää, ehkä viitisen vuotta tai jopa enemmänkin. Käyttöautoina ne ovat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kadonneet katukuvasta ja tuskinpa niitä monikaan ikävöi. Ihan eivät kaikki toiveet päässeet täyttymään, sillä ainuttakaan vedenvihreää LX-varusteltua 2-litraisella koneella ei enää maassamme ollut. Mittarilukema osoittaa, että olkoonkin ehkä 80-luvun harmaavarpunen, niin ainakin tavattoman laadukas ja luotettava sellainen. Kun auto oli saatu liikkeeseen, jäi vaihdossa hyvitetty vanha sinilintu rivistöön, Veikon säästöt autoliikkeen kassaan ja hiukan jäi vielä maksettavaakin, kun hän starttasi 12 kilometriä ajetun Sinilinnun pidemmälle reissulle kuin arvasikaan. Niin myös yksi viimeisistä Suomessa myydyistä Bluebirdeistä tulee tallentumaan sen uutena ostaneen Veikko Karjalaisen toimesta, ja vielä hurjasti ajettuna yksilönä. Jokaisen kohdalle kun tahtoo osua ainakin yksi harrastaja, joka kokee tehtäväkseen tallentaa autonsa juuri henkilökohtaisista syistä. Pentti Sihvosen oli helppo myydä auto asiakkaalle, joka tietää tarkalleen mitä haluaa. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine N issanin viimeistä meillä Bluebirdinä myytyä automallia harvempi on valinnut harrastuskohteekseen, ja vielä harvempi mieltäisi sitä ikänsäkään puolesta klassikkojen kategoriaan. Olen mielelläni väärässä, mutta veikkaan että tulevaisuudessa Bluebirdejä ei entisöintiaihioina juuri nähdä, saati että kukaan sellaista lähtisi romusta kunnostamaan. Veikko muistaa pohtineensa tuolloin kalliilta tuntuneen vetoakseliremontin ja vielä kalliimman auton vaihdon välillä päätyen lopulta jälkimmäiseen. Veikko muistelee LX-Bluebirdin hintalapuissa lukeneen aiemmin 120 000 markkaa, ja jos sähköikkunat ja keskuslukon halusi lisävarusteiksi, olisi rahapussista pitänyt kaivaa vielä yhdeksän tonnia lisää. Auto palveli moitteetta arkikäytössä, mutta vuosikymmenen vaihteessa lähemmäs 200 000 ajetun auton vetonivelet alkoivat ääntelemään pahaa enteillen. Epäilen kuitenkin, että mitkään automallit eivät täysin katoa. Hän muistaa kuinka automyyjän kanssa oli yhdessä arvuuteltu, kuinkahan kauan tuolloin muotiin tulleet katalysaattorit oikein kestäisivät, ne kun ovat kuitenkin kalliita osia uusia. Onko mainoslauseessa yhtymäkohtia todellisuuteen, päätelkää itse Veikon Nissanista ei ainakaan hajonnut mitään, joka olisi keskeyttänyt matkan ensimmäisen puolen miljoonan kilometrin aikana. Veikon huomautettua maahantuontihuollon huolimattomuudesta kyseinen lätkä tilattiin ja luvattiin toimittaa myöhemmin, kuten tehtiinkin. Nissan kestää... Ainakin 80-luvun Nissaneihin lätkäistiin maahantulohuollon yhteydessä takalasiin "Nissan kestää" -tarra. Merkki, malli ja varustetaso olivat tarkalleen selvillä, kun ´84 Bluebird kurvasi rutisevin vetonivelin Lahden Autola Oy:n pihaan. Hän ennakoi juuri näiden varusteiden tuottavan pitkässä juoksussa ongelmia, ja niinpä halusi autonsa ilman sähköherkkuja. Paitsi että alkuvuodesta 1991 Bluebird ei enää varsinaisesti kuulunut Nissania maahantuoneen AroYhtymän valikoimiin, sen kun oli jo korvannut ensimmäisen lähdön Primera. Peräpeilissä kyllä luki Nissan, KAT, Injection ja olipa siihen ehditty liimata myyjäliikkeen tarrakin, mutta Bluebird-teksti puuttui. Oikeita vastauksia on juuri niin monta kuin on asiaa mielessään pohtiviakin. "Sitkeän moottorin lisäksi on laatua riittänyt muihinkin osiin, sillä esimerkiksi vetoakselit nivelineen ja katsastusmiehen vuosittain kehumat etuiskarit ovat edelleen alkuperäiset", luettelee Veikko itsekin hiukan ihmetellen. Aina sadantuhannen vaihtuessa on nokalle pyöräytetty tuore jakohihna, tulppia on vaihdeltu suunnilleen neljänkympin välein ja kulutusosaa aina tarpeen vaatiessa. Ja sekös sitten olisi isokin vahinko. Hopeinen kuitenkin kelpasi, joten sellainen tilattiin Lahden liikkeeseen. Vanhentunutta mallia dumpattiin tarjoushinnoin ulos Primeroiden tieltä, joten Veikko sai tingattua autolleen hinnaksi 101 000 markkaa. Kymppitonnin välein on käyty huollossa niin että Veikolla on aina ollut mukana oma öljykannu, jotta koneeseen menee varmasti mieleinen voiteluaine. Pari ensimmäistä öljynvaihtoa Veikko halusi tehdä autoonsa itse, mutta sen jälkeen on kymppitonnin välein käyty huollossa niin että Veikolla on aina ollut mukana oma öljykannu, jotta koneeseen menee varmasti mieleinen voiteluaine. Ihan ei auto luovutushetkellä ollut sellainen kuin piti
Pumppua odotellessa arkiajoissa tuurasi Veikon museorekisteröity ´64 Fiat. Pumppu ei ilmeisesti ollut normaalia kulutustavaraa, tai sitten muut eivät olleet vielä ennättäneet Bluebirdillään näin pitkälle, sillä se piti tilata ulkomailta. Tankin kupeessa oleva sähköinen bensapumppu oli alkanut oireilemaan elinaikansa päättymistä kuulostaen oudolta jo pidemmän aikaa, ja Veikko arveli että olisi viisainta toimia ennen kuin matkanteko loppuisi tielle. Sillä kertaa haettiin autoon uutta etupuskuria ja kartturinpuoleinen etulokari. Paljoa ei Veikko ehtinyt 52 02/11 nopeutta hidastamaan, kun Nissanin etupuskuri pyyhkäisi hirveltä jalat alta ja se rojahti konepellille särkien tuulilasinkin, mutta onneksi tulematta peremmälle ohjaamoon. Kerran Helsingissä edessä oleva taksi löi pakin päälle ja peruutti suoraan Bluebirdin keulaan. "Sen verran alkoi moottoritilassa kiehua, että kannentiivistekin tuli valmiiksi. Kun pumppu saapui maahamme ja Veikolle, Sinilinnun matka saattoi taas jatkua. NISSANIN peräpeilistä puuttui luovutushetkellä Bluebird-teksti. Koneenvaihdolla auto olikin nopeasti taas liikenteessä. "Alkuperäisellä moottorilla pääsi aina kymppitonnin ilman öljyn lisäämistä, tällä koneella noin 5 000 kilometrin kokemuksella voin sanoa että ei taida päästä", perustelee Veikko. Osumia eteen ja taakse "On tässä vahinkoakin matkalla tullut", aloittaa Veikko ja alkaa kertoa sattumuksistaan Bluebirdin ohjaimissa. Nissan Bluebird ....kunnes bensa loppuu Siitä ainokaisesta kerrasta kun Bluebird jätti Veikon tielle, ottaa hän syyn täysin omille harteilleen. Kuskin kohdalta pahasti säröilevään tuulilasiin Veikko liimasi sisäpuolelle kontakti- muovin, ettei siitä varissut sirpaleita naamalle ajon aikana auto kun oli koko korjausajan liikenteessä eikä tuulilasia saatu heti vaihdettua. Ajatus oli ostaa toinen kansi, remontoida, plaanata ja heittää pikaremontilla se vanhan tilalle." Suunnitelma kuitenkin muuttui, kun Veikko alkoi selata netistä tarjontaa. Nyt nokalla oleva kone on kuitenkin vain väliaikaisratkaisu, sillä alkuperäinen kone palaa takaisin työpaikalleen jahka kansiremontti valmistuu. Vakuutusyhtiön piikkiin haettiin purkamolta uusi konepelti ja vasen etulokari, johon hirven sorkka oli tehnyt mojovan lommon. On autoa rankaistu takapuoleenkin, kun kerran Lahdessa Veikko hiljensi risteykseen liikennevalojen vaihtuessa. Irrallinen kansi olisi löytynyt 250 euron hintaan, mutta Takuupurkaamoilta hän kävi tekemässä kaupat lähes samaan hintaan koko moottorista. Veikko myöntääkin, että jos hän olisi koko ajan katsonut eteensä, olisi hän joko ehtinyt väistämään tai pysähtymään täysin. Veikko huomautti asiasta myyjälle ja merkki toimitettiinkin autoon myöhemmin. Korvikemoottori Pitkän matkaa taas mentiinkin, kunnes moottorin vesiletkuista ensimmäinen menetti paineensietokykynsä ja alkoi laskea vesiä ulkopuolelle. Kun ongelman ratkaisu jäi arvelun tasolle, jäi myös ajaminen, kun paineet katosivat puoli miljoonaa ajetusta pumpusta viimein kokonaan. Tielle auto ei kuitenkaan jättänyt vaan tulin ajamalla kotiin", kertoo Veikko ja jatkaa: "Kilometrejä oli siinä kohtaa 794 905. "Piti kurkkia tuulilasista pelkääjän puolelta ulos, jotta näki ajaessa eteensä", hän naurahtaa. Kerran ajellessaan Helsingistä kotia kohti hieman ennen Mäntsälää kiinnittyi Veikon katse tien laidalla näkyvään koivukujaan, ja ajaessaan ohi tuli sitä tuijotettua hetki liian kauan. Kun hän käänsi katseensa takaisin ajosuuntaan, oli hirvi keskellä ajorataa
Tuplatulppia viriteltiin konetyypin viimeisiin versioihin hyvin laihan seoksen syttymisen varmistamiseksi. Nyt nokalla oleva kone on vain väliaikaisratkaisu. Veikon mittauksissa autolla pääsee helposti alle 7,5 litran kulutuksiin. 02/11 53. Alkuperäinen kone palaa takaisin työpaikalleen jahka kansiremontti valmistuu. "Se on ollut kuin syömään käskisi, aina lähtenyt heti käymään." CA20E on 16-venttiilinen ja 8-tulppainen vähäpäästösuihkukone
"Ei kylläkään hirveän hyvin tuloksin", arvioi Veikko, mutta ulospäin ei turmasta näy jälkeäkään. Laitonta kiskontaa Uutena autoon hommatulla vetokoukulla on ollut muutakin virkaa kuin ottaa vastaan kolareita. Veikko jatkoi että muun liikenteen vauhdissa, ettei vaan olisi tientukkona. Varsinkin näiden kokemusten jälkeen niin ehdottomasti", toteaa Veikko Karjalainen. KUVAUSHETKELLÄ mittarissa on vajaat 800 000 kilometriä ja miljoonan ennakoi omistaja rikkoontuvan ennen auton museoikää. keltaiseksi. Ensimmäisiä määräaikaishuoltoja siihen tehtiin myyjäliike. Penkin sisällä oleva poikittairauta antoi iskun alaselkään ja tuolloin vielä laillisesti kädessä oleva kännykkä lensi takapenkille, mutta muuten ei tälläkään kerralla käynyt kuskille kummemmin. Ylikuormasakon sijaan Veikko sai paperinsa takaisin ja pääsi jatkamaan matkaa. Tähän poliisit jatkamaan, että onkohan Veikko huomannut että on aika liukasta, johon vastaamaan että ei puoliakaan siitä mitä Lahdesta lähtiessä. Keli oli tosi liukas lähtiessä ja ajattelin, että tuleekohan koko reissusta mitään." Juuri ennen perille pääsyä virkavalta toppasi Veikon ja halusi nähdä yhdistelmän paperit, joista lainakärryn rekisteriote ei ollut matkassa. Veikko vakuutteli tarkistaneensa kaikkein valojen toimivuuden lähtiessä, johon poliisit kommentoivat, että ajoit sitten aika lujaa keskustassa Hannikaisenkadulla. Liekö virkavalta ajatellut, että kun olet tällä kelillä jo näin pitkälle junallasi päässyt, niin mene sitten perille asti. Odotellessa ajellaan Bluebirdistä on tallella kaikki asiapaperit ensimmäistä väliaikaisrekisteriotetta myöten. Kun kuulustelu jatkui määränpäästä, Veikko sanoi jo olevansa teoriassa jo perillä, sillä veli odotteli Bemariaan ihan viereisessä tallissa, jossa kärryn valotkin saataisiin kuntoon ihan hetkessä. Nissan Bluebird JOTAIN Bluebirdin laadusta kertoo myös tämän yksilön alkuperäinen sisustus, joka kuskin penkkiä myöten on varsin moitteettomassa kunnossa. "KOSKAAN ei ole Nissanin osto kaduttanut ja jos olisin samassa tilanteessa, tekisin samoin. Veikko ajoi peräpusun saaneen autonsa Länsiautoon, jossa sitä koukusta kiskottiin takaisin mallilleen ja naputeltiin takakautta oikeaan mittaansa. Olin viemässä Bemaria Lahdesta Jyväskylään veljelleni. Takana tuleva Volkkarin Caravellea ajanut kuski taasen tulkitsi valoja niin, että nyt pitää kaahata ehtiäkseen risteyksen yli. Rekisteriotteessa on jarrukärryn painoksi rajattu 1 200 kiloa mutta on se tainnut toisinaan ylittyäkin, kertoo Veikko: "Kerrankin tuli kiskottua 316 Bemaria joka itsessään painaa jo sen 1 200 kiloa ja rautanen telikärry kait 500 siihen päälle. Aikansa yhdistelmää mittailtuaan poliisit nuhtelivat kärryn toisesta takavalosta, joka oli vaarallisesti pimeänä. Bluebirdin vetokoukku otti iskun vastaan siten, että painui kiinni takapuskuriin vääntäen koko takapäätä mutkalle. Nissanilla on 54 02/11 monet kerrat kiskottu traileria, jolla kaveripiirin kanttiautoja on viety eri ajotapahtumiin
Huotoja on tehty myös merkkiä Riihimäellä edustaneella Auto Himbergillä, joka löi pillit pussiin viime vuonna. "En ole törmännyt toiseen näin paljon ajettuun vastaavaan, ja kilometrit vain lisääntyvät", toteaa omistaja ja jatkaa: "Kyllä sinne voi se miljoona tulla täyteen ennen kuin museoleimalle asti päästään." Tulevaisuudessa alkuperäinen moottori palautuu paikalleen ja toinen kahdesta alkujaan varaosiksi hankitusta Bluebirdistä saa jatkossa toimia talviautona. Polttoainesuihkutus ja katalysaattori 04 Kori 4-ovinen sedan 05 Alusta Edessä McPherson tuenta ja kallistuksenvakain, takana McPherson-joustintuet, poikittaistukivarsiparit, pitkittäinen tukitanko, kallistuksenvakain. Sieltä merkin edustus siirtyi AutoStarkille, ja sen lopettaessa on huoltoja tehty Nissania nykyisin myyvässä Länsiautossa. Edessä levy-, takana rumpujarrut 06 Mitat Pituus 441, leveys 169, korkeus 140, akseliväli 255 cm. Siinä sivussa hän veti Helsingin aluekerhoakin 12 vuotta. Aiemmin Suomen Automobiili-Historiallisen Klubin puheenjohtajana vuosikaudet toimineen Veikon on SA-HK:n asioita hoidellessaan tullut ajettua kilometri jos toinenkin. Tilavuus 1973 cm3, poraus 84, isku 88 mm, puristus 8,5:1. Aikaa toki vielä kuluu, sillä marraskuussa 1989 valmistettua autoa voi tarjota museotarkastukseen aikaisintaan vuonna 2020. Silloin pitäisi löytyä paremmin aikaa omille automobiileille, joista ´28 T Ford on tainnut odottaa vuoroaan pisimpään. 02/11 55. Nykyisin ajelut on vähentyneet, sillä puheenjohtajan pestit ovat siirtyneet seuraajille. Viimeisimmät merkinnät ovat Raskoneelta, jossa Veikon velipoika on hoitanut huoltotyöt. Lähempänä museoikää auton ulkoasua on aikomus ehostaa ainakin maalauksella, mutta sisustus tuskin silloinkaan vaatii vielä korjailuja. Runsaan vuoden päässä häämöttää vielä leipätyönkin jättö nuoremmille. "Parhaimmillaan vuodessa kertyi 60 000 kilometriä", kertoo Veikko. Teho 77 kW/5200 rpm, vääntö 156 Nm/4000 rpm. Paljon tietä nähneen Nissanin tulevaisuus on omistajalleen selvä, siitä tulee aikanaan museoauto. Nissanista on kertynyt varsinainen huoltokirjasarja, sillä ensimmäinen tuli täyteen 250:n, toinen 390:n ja kolmas 500:n tuhannen kilometrin kohdalla. Isännöintifirman toimarina työskentelevän Veikon Bluebirdiin on kilometrejä kertynyt myös harras- tuksen myötä. 01 Merkki ja malli Nissan Bluebird 2,0 LX 02 Vuosimalli 1990 03 Moottori (CA20E) 4-sylinterinen vähäpäästöinen rivimoottori edessä poikittain. Paino 1220 kg Lahden Autolassa, ja se kun vaihtui Laakkoseksi, muuttuivat leimat huotokirjassakin
Tietyn mallisen pikkuauton saaminen lapsena on ohjannut monta automiestä aikuisiällä hankkimaan esikuvan omistukseensa, ja onpa moni opetellut vaikeiden automerkkien kirjoitusasunkin pikkuautojen pohjia tavaillen. Dinky & Corgi pikkuautot Niin kauan kuin isommat pojat ovat leikkineet oikeilla autoilla, ovat pienemmät kontanneet housujensa polvet puhki miniatyyreja työnnellen. Ensimmäisillä autoilla oli tarkoitus tuoda toden tuntua yrityksen valmistamiin pienoisrautateihin ja mittakaava noudatteli suurinpiirtein junien maailmaa. Vuonna 1908 aloittanut liverpoolilaisvalmistaja oli jo kasvanut saarivaltakunnan isoimmaksi leluvalmistajaksi, kun se vuonna 1934 pukkasi ensimmäisen kuuden auton sarjan markkinoille. Sotaa edeltänyttä parempi metalliseos mahdollisti paremman valujäljen, värimaailma monipuolistui ja kaksiväriteemat yleistyivät esikuviensa tapaan. Esikuvia autoihin napattiin pääosin brittiautoista, mutta muitakin eurooppalaisia sekä jokusia Amerikan mahtiautoja mallistossa oli. Hieno yksityiskohta autossa on aukeavien ovien raollaan olevat sivuikkunat. 56 02/11. Keräilyvillitystä vauhdittamaan painettiin pikkuautokuvastoja vuosittain. Leikkiautojen todellisia klassikoita ovat 50-luvulla suosioon nousseet Dinky Toys -autot sekä alan lähemmäs pienoismalleja vieneet Corgi Toys -autot. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine D inkyn pikkuautojen historia yltää vuoteen 1934, jolloin tekniikkarakennussarjoistaan tunnettu Meccano Ltd. Ranskan Dinkyllä valikoimissa oli kattava tarjonta ranskanrautoja Rättäristä lähtien. Taukoa pikkuautovalmistukseen tuli toisenkin kovapanosammunnan ajaksi, kun metallivarantoja tarvittiin tärkeämpiin kohteisiin. 50-luku oli Dinky-autojen kultaaikaa niiden tullessa kaikkialla suosituiksi ja muodostuessa keräilyesineiksi. Vuodesta 1954 alkaen Dinky Toys -autot myytiin yksittäisissä ja värikkäissä pahvilaatikoissaan. Corgin mallia myytiin myös settinä, jossa oli peräkärry sekä kattoteline, josta löytyi kaksi muovista kanoottia. Ensimmäinen maailmansota rauhoitti hetkeksi Meccanon kasvua, kun sotateollisuus oli etusijalla materiaaleja jaettaessa. Alusta alkaen vientiin panostaneella yrityksellä oli leluvalmistusta myös Ranskassa ja muun muassa saksalainen Märklin valmisti lisenssillä sen Hornby-pienoisrautateitä. Tuotekehitykselle ratkaisevaa oli pahimmaksi kilpailijaksi muodostuneen Mettoyn Corgi-autojen markki- DINKYIHIN sai alun pitäen ostaa kumisia vararenkaita kadonneiden tilalle, mutta joihinkin malleihin niiden vanteille pyöräyttäminen olisi vaatinut pohjalevyn irrotuksen kuten tämän Austin Atlanticin kohdalla. RAMBLERIN fastback-malli Marlin oli kauniiden valuvanteiden lisäksi varustettu vetokoukulla. otti hyvin yksinkertaisella valutekniikalla valmistetut peltipohjaiset pikkuautot tuotantoon
Ensin metallihohtosinisenä myydyn mallin pyörät olivat autoon hiukan liian pienet, ja seuraavassa, oranssinakin myydyssä versiossa pyörät korjattiin isommiksi. noilletulo vuonna 1956. Porschen sai vaaleansinisenä, kuvan kermanvärisenä, punaisena sekä viininpunaisena. DINKY Toys ´55-´56 ovaalitakaikkunainen Kupla on hyvin tarkka malli esikuvastaan aina b-pilarissa olevia vinkkarivilkkuja myöten. Erinäisten kuvioiden jälkeen päätyi sekin Mattelin ostoslistalle vuonna 1997. DINKYN Commerista oli kippaavan roskisauton lisäksi ainakin tämä toimivalla nosturilla varustettu hinuri. Corgi-autojen hienot muovi-ikkunat, yksityiskohtaiset sisustukset ja myöhemmin tulleet aukeavat ovet ja luukut pakottivat Dinkynkin monipuolistamaan siihenasti hyvin yksinkertaisena pysyneen valmistuksen. Erikoisinta mallissa oli kuitenkin pohjassa olevat pienet vivut, joista kääntämällä autosta saattoi irrottaa pyörät ja jättää se omien "tunkkiensa" varaan. 02/11 57. Dinky Toys -tuotemerkki puolestaan vaihtoi omistajaa ilman varsinaista tuotantoa ja päätyi lopulta Matchbox Internationalin omistuksiin. Dinky sinnitteli pikkuautovalmistajana vuoteen 1964, jolloin Spot-On -pikkuautojakin valmistanut Tri-ang osti kassakriisiin ajautuneen yrityksen jatkaen alalla nimellä Meccano-Triang. Vuonna 1989 Corgin hotkaisi osakseen amerikkalainen maailman suurin leluvalmistaja, vuodesta 1945 toiminut Mattel, joka on pukannut markkinoille Hot Wheels -pikkuautojaan vuodesta 1968. Oliivinvihreänäkin tarjolla olleen Kuplan valetut vanteet vaihtuivat myöhemmin sorvattuihin. CORGIN Lancia Fulvia Sport Zagatoon toteutettiin esikuvansa mukaan sivulle aukeava konepelti. Ovet aukesivat ja nokkapellin alta löytyi kromattu moottori. VUOSINA 1958-65 tuotannossa ollut Porsche 356A oli sorvatuin vantein vielä vanhan liiton peltipohjainen Dinky, mutta kilpailu Corgia vastaan oli tuonut autoon jo muovi-ikkunat. Vuodesta 1936 lelumaailmassa hääränneen Mettoyn muistetuimmaksi autoksi muodostui sankoin joukoin Suomessakin myyty James Bond -elokuvasta ideoitu ja monenlaisia agenttitoimintoja omaava Aston Martin DB5. Sillä saattoi hinailla tienposkeen väsähtäneitä vanhoja Dinkejä kuten tämä Lincoln Zephyr Business Coupe. CORGIN perus-Minissä ei toimintoja ollut, mutta Mini Marcos GT 850:ssa niitä jo riittikin
Kun aitojen Cobrien hinnat ovat pikkuhiljaa hiipineet 550 000 euron tuntumaan pikkulohkoisten tusinamallien ja miljoonan pahemmalle puolelle isolohkoisten osalta, on hyvän jäljitelmän ostaminen ihan hyväksyttävää. Bristol päätti vuonna 1961 siirtyä käyttämään Chryslerin valmistamaa 331-kuutiotuumaista V8-konetta, mikä aiheutti tietysti päänvaivaa AC:lla, Acea kun ei oltu suunniteltu vinkkelikoneelle. Toivosen toiveauto Factory Five Roadster Factory Five Roadster Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen Jos viime lehdessä alkaneessa sarjassa päästiin koeajamaan pientä ja siroa urheiluauton prototyyppiä, päästään tällä kertaa tilanteeseen jossa rintakarvoitus tursuaa flanellipaidan kauluksesta ja hauslihas repii hihansuun. K oska omat tai tuttujen rahat eivät ole riittäneet aidon AC Cobran hankkimiseen, on tyydyttävä melkein yhtä hyvään laitteeseen. Itse moottori ei ollut brittisuunnittelua, vaan juonsi juurensa sotaa edeltävään Bemarin koneeseen, joka tietysti alkoi 60-luvun alussa vaikuttaa jo monin tavoin vanhanaikaiselta. Tilalle valittiin Fordin suuremmasta sedanmalli Zephyristä lainattu 2,6-litrainen rivikuutonen, jonka turvin Ässän matka jatkui. Teksasilainen. Tässä kohdassa yleensä historiankirjoitus menee metsään, sillä jenkkien sittemmin omittua koko Cobran itselleen on historiaa kirjoitettu uusiksi myös itse yrityksen kohdalta. Eikä tämä jäljitelmä ole sitten mikään Ford Taunus. Totuus Shelbystä AC Cobra syntyi mannertenvälisenä yhteistyönä 1960-luvun alussa. 58 02/11 Alunperin AC Ace -nimisenä kylmälle ja kostealle sumujen saarelle syntynyt pieni urheiluauto käytti alunperin Bristolin suoraa kuutosta voimanlähteenä monien muiden brittisporttien tapaan. Usein väitetään että Carroll Shelby päätti tarjota AC:lle amerikkalaista moottoria pelastaakseen yrityksen vararikolta. Tosiasia on, että Shelby kirjoitti syksyllä 1961 AC:lle ja kysyi näiltä V8-koneelle modifioitua autoa itselleen kilpurin aihioksi
Matalaresonanssinen jyly täyttää lähitienoon, sillä kuvaussessioiden jäljiltä Factory Five Roadsteria ei ole maltettu sammuttaa. Mustangista Factory Fivelle lainatut alustakomponentit eivät ole niitä kehittyneimpiä, mutta silti varmasti parempia kuin alkuperäisessä. Eikä tarvitsekaan olla. 351 Windsorin pohjalta rakennettu vinkkelikasi tarjoaa voimaa kevyelle AC Cobrareplikalle. Konehuoneessa pauhaa Fordin 351 Windsorin pohjalle tehty, stroukattu vinkkelikasi. Chevrolet kieltäytyi peläten talon sisäistä kilpailua Corvetten kanssa, mutta Ford halusi mukaan rähinään. Tämä on siis oikea putkirunkoinen AC Cobra -replika, ei Ford Taunuksen komponenteista tehty V4- tai V6-koneinen autotallituote. Tulos oli 299 km/h). Kasikoneelle modifioitu AC Ace lähetettiin Shelbylle, joka ruuvasi 260-kuutiotuumaisen koneen ensimmäiseen prototyyppiin yhdessä Dean Moonin kanssa. Factory Fiven Roadsteria tituleerataan usein Yhdysvaltain myydyimmäksi kit-cariksi, mikä ei kyllä ole mikään ihme. Cobra kaupunkiliikenteessä on kuin yrittäisi pidätellä raivostuneen kehonrakentajan kiukkukohtausta steroidiautomaatilla. Auto rekisteröitiin Suomeen alunperin merkinnällä "Ford AC Cobra", mutta jotain kautta katsastusviranomainen sai vihiä asiasta ja nyt papereissa lukee vähemmän seksikkäästi "omavalmiste". Vaihdekeppi on sijoitettu kuten aidossa Cobrassa: H-kaavio on ihan normaali, mutta keppi sojottaa noin 45 asteen kulmassa eteenpäin. Ensimmäisen päänahkansa Cobra metsästi Riversidella vuonna 1963 ja sijoittui seitsemänneksi saman vuoden Le Mansissa Peter Boltonin ja Ninian Sandersonin ajamana (kaksikon kerrotaan testanneen Cobraa M1-moottoritiellä ennen Le Mansia. Vaikka en ole koskaan päässyt ajamaan oikeaa Cobraa, voin kuvitella ettei tuntuma ole kovin kaukana tässä Vesa Punkarin omistamassa laitteessa. AC:ltä näytettiin vihreää valoa, ja Shelby kiersi kolmen suuren valmistajan verstaat sopivaa moottoria metsästäen. Ja sillä ajettiin melkein 300 km/h. Koneen lopullinen kokoonpano on Punkarille Voimaa on niin paljon, että Cobralla vetäisi aika-avaruuden mutkalle vielä kolmosellakin. toistaiseksi vieras, mutta voimaa on niin paljon, että sillä vetäisi tarvittaessa aika-avaruuden mutkalle vielä kolmosellakin. Pienellä kaasulla auto loikkaa valoista huikean kauas eteenpäin, ja kaasun lisääminen lähinnä aiheuttaisi harmaan savuverhon jättämisen takana tulevien ihmeteltäväksi. Kytkinpolkimen liike on yhtä aikaa sekä pisimpiä että raskaimpia ikinä kokeilemiani. Pienikin kosketus mihin tahansa pedaaliin aiheuttaa reaktion, jonka voimakkuus on monin kertainen tavallisiin autoihin nähden. HALIBRANDTIN knock-off -vannereplikat eivät ulkonäöstä huolimatta irtoa spinneria vasaroimalla, vaan perinteisesti pultit irrottamalla. 02/11 59. Vaikka Cobra menestyi kilparadoilla, koko projekti tuotti tappiota sen verran, että aidon Cobran valmistus päättyi vuonna 1967. Räjähdysherkkä replika Nyt istumme hellekesän 2010 kuumimpiin kuuluvana päivänä lahtelaisen urheiluhallin parkkipaikalla. Mutkatiellä FF Roadster olisi tässä asussaan varmasti vähintään pelottava laite. 600 Nm:n vääntö on murhaavaa, sillä Cobra nytkähtää liikkeelle ilman kaasunkäyttöä hyvä niin, sillä kaasu vaatii voimaa yhtä paljon kuin kytkinpoljinkin. Ei tässä järkeä ole. Loppu onkin kilpa-autoilun historiaa. Rullaamme pois parkkipaikalta ja liitymme liikenteen sekaan. oli hyvissä väleissä eurooppalaisten kilpatallien kanssa, olihan hän ajanut 50-luvun lopulla kilpaa Maseratilla ja Aston Martinilla. Sovitan ykkösen sisään ja nostan kytkintä varovasti. Kahtena seuraavanakin vuonna Shelby Cobralla ajettiin Le Mansissa hyviä sijoituksia, tosin kyseessä oli uudellen koritettu ja huomattavasti alkuperäistä Cobraa paremmalla aerodynamiikalla varustettu Daytona-versio
Ja JUH J: Jalta kerännyt pintaansa komean rusketuksen. M: Johtotähtiä näkee tällä laanilla harvakseltaan. Ratin alta MARKKU: "626 on kaikes n punttiin lisää vipinää." ee kipinää, taas saadaa puhdet ta. Kuuma kesäpäivä laanilla Kevättalven pakkasten paukkuessa on hyvä muistella hetki helteistä edelliskesää. Vietimme erään heinäkuisen iltapäivän Pohjanmaan lakeuksilla Veikkaalassa, jossa Smedsin autopurkaamo on toiminut jo puoli vuosisataa. Teksti ja kuvat: Markku Ikonen ja Juha Sumuranta saa. Mikä tuon Pari sekkaa, johdot isk erien ystäville pientä ilta i japanilaisten luiskap Siinä olis erkintä on. kuuskakskutosen mallim KE 12. Toivot tavast J: Vasemmalla 124-Mersu ja oikealla joku reilusti vanhempi, ehkäpä 115. M: Huipulla tuule e, ja näköjään my ös ruostuu. nista isoveljistä. M: Joku firman Audin mo i Unski ei näe tätä. oikealla Corolla Sprinter A: 626 Sport Saloon. revitään ja aletaan hit ta iisein ritsa. Onko vanhakorisetkin kaikki myyty Afrikkaan? 60 02/11
tässä vaiheessa voin paljastaa, että nämä kaikki on tsekattu jo aikaisemmilla käynneillä. M: Äkkiseltään ve ikkaisin tätä Alfak si... M: Väri ei tee oik eutta merkille. s"-tarra. Tuosta lisävarusteesta saa nykyisin pulittaa monta satasta. no ird SSS olisi ny t hie et tä Datsun Blueb alli jäi M: Voi hemmet ti äinen sedan, korim anaan samanik peli. J: Millä lie hipillä ollut. J: Veli Paloheimon van 02/11 61. Haynesia selates sa. Isällä oli aik sa. M: Fiat 127 peilit pysäköintiasennossa. Sitä oli kupojan mieleen pik keikäänsä Vaasas ennen elä J: Tää auto pyöri la! suur tehopuolal tuunat tu Accelin M: Ai niin, tähän samaan lehteen tulee elävä todiste siitä, että kaikille Bluebirdeille ei käynyt näin ohraisesti. J: Ruotsalaisvalmisteinen kasvihuo ne. M: Taunuksia, niitä on kaikkialla! Näiden takiahan sä houkuttelit mut mukaan. J: Alfasud. keulassakin on "Tenni urheilijapojan vanha, kun M: Paku sen sijaan on ha työsuhdeauto. (Juha on kovaksikeitetty Taunus-harrastaja) J: No joo..
Reisjärven Surmanveljet Kautta aikojen ovat nuoret miehet esittelleet ei vain hienoja kulkupelejään, vaan myöskin lähes yliluonnollisia ajotaitojaan. Moottoripyörätemppuilulla on pitkät perinteet ja sekä puisissa surmanajotynnyreissä että teräsverkkopalloissa kaahailevia huimapäisiä surmanajajia on sekä ihasteltu että kauhisteltu Suomessakin jo vuosikymmeniä. Ainoana tätä perinnettä ylläpitävä joukkio on nykyisin Reisjärveltä löytyvä Surmanveljet. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 62 02/11
"Ei meitä kukaan ehtinyt opettamaan, vaan katottiin videolta ja yritettiin tehdä perässä. Jokaiselle kertyi tuhannen seinälläajokilometrin myötä tuntuma, jonka turvin on ollut helpompi keväisin aloittaa treenaus. Reuha kertoo, että heti alkuun tuli harjoiteltua vähän liiankin vaikeita temppuja, ja kun yksi toisensa jälkeen alkoi onnistumaan, on nykyisin ongelmaksi muodostunut se, että temppukategoriaa on vaikea enää laajentaa. "Surmanveljien vahinkolistalla ei ole kuin yksi katkennut jalka ja käsi, mikä ei ole paljoa, sillä harjoituskilometrejä on valtavasti ja ajoittain seinällä kaahaa neljä motskaria samanaikaisesti", huomauttaa Reuha. SURMANAJOTYNNYRIN kasaus ajokuntoon vie kolmelta mieheltä viisi ja äänentoistolaitteita myöten näytöskuntoon seitsemän tuntia. S irkus Sariolan seppä Onni Suurosesta muodostui vuonna 1948 alkaneella surmanajo-urallaan elävä legenda, ja touhuun kasvoi mukaan myös oma poika Kalevi. Eikä pyörä edes nouse seinälle vain kaasukahvaa kääntämällä vaan tekniikan treenaus on välttämätöntä. Perinnetoiminta oli jo vaarassa katketa tyystin, jollei Hornanveljet-niminen poppoo olisi jatkanut sitä 90-luvun puolivälistä. Ensi kesän keikkakalenteria ei ole lyöty vielä lukkoon, mutta varmuudella tätä perinteikästä ja varsin näyttävää moottoriurheilua(?) näkee jälleen ainakin Veteraanikonepäivillä. Tuhansia seinäkilometrejä Ensimmäinen kesä oli veljillä erittäin rankkaa harjoittelua. Viime kesä oli Surmanveljillä rauhallisempaa, sillä keikkoja oli vain kaksi, toinen Veteraanikonepäivillä Oulaisissa ja toinen Lestijärvellä. Viisi kesää eri tapahtumissa tynnyrineen kiertäneet veljet käyttävät näytöksessään samanlaisia 150-kuutioisia CZ Jawoja jollaisilla ajettiin jo 50-luvulla surmanajoa. Viiden geen voimissa verenpaine pakkautuu aivoista jalkoihin ja vie näkökyvyn mennessään. Pienipyöräisten apinamopojen kanssa on sen sijaan ollut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, sillä pieni akseliväli haittaa mopon pysymistä linjassaan. "Tuohan se olisi hieno vehje", tuumasi Reuha, ja jo kohta tynnyri oli Reisjärvellä ja porukka innolla harjoittelemassa. "Ohjelmistossa on periaatteessa kaikki mitä tynnyrinseinällä voi motskarilla tehdä, mutta kehitteillä on entistä hurjempiakin", paljastaa Reuha ja painottaa: "Surmanajo ei ole hullujen eikä uhkarohkeiden hommaa, vaan tätä tehdessä täytyy pitää koko ajan järki päässä." Uhoavia rämäpäitä ei päästetä tynnyriin kokeilemaan kylmiltään, sillä vaikkapa kaatuminen seinällä on moninverroin vaarallisempaa kuin tasaisella alustalla. "Pikkusen trimmattu" Pappatunturikin on saatu seinällä pysymään, mutta vasta kovan harjoittelun jälkeen. Kehitteillä onkin kokonaan uusi tynnyri, jossa tavoitteena on aikojen puolittaminen. G-voimia uhmaten Surmanveljien keikkamiehityksessä on mukana kaksi oikeaakin velipoikaa, serkku sekä isä, joka pitäytyy ajamisen sijaan järjestelyissä sekä lipunmyynnissä. Nopeuden kasvaessa pyörä pysyy lujemmin seinässä, mutta homman huono puoli on se että ihmisen fysiikka kestää varsin heikosti G-voimia. Kalustona on myös hiukan uudempaa Suzukia sekä tähän tarkoitukseen rakennettu mikroauto. Mahdollinen sadekeli ei näytöksiä haittaa, sillä tynnyri sata henkeä vetävine katsomoineen on täysin katettu. Kaikilla jäsenillä on pitkä ja monipuolinen motskaritausta crossipyöriä myöten, ja mopoilla on kaahattu niin pienestä kuin mahdollista. KEIKKAPAIKOILLA 2030 minuutin surmanajonäytöksiä vedetään kovaan tahtiin ja katsojista varsinkin pienimmille näytös on aina mieleenpainuva kokemus. 02/11 63. Yleisön joukosta tapaa paljon vanhempaa väkeä, jotka ovat nähneet surmanajoa vuosikymmeniä aiemmin ja tuovat nyt lapsensa tai lapsenlapsensa touhua ihmettelemään. Kun harvakseltaan keikkailleilla Hornanveljillä tuli seinälläajokilometrit täyteen vuonna 2006, viisi metriä korkea ja kahdeksan metriä halkaisijaltaan oleva surmanajotynnyri siirtyi Pohjois-Pohjanmaalle Reisjärvelle, jossa touhua jatkoi Surmanveljiksi itsensä nimittänyt porukka. Reuha kuvailee tunnetta, aivan kuin silmät kääntyisivät kuopissaan nurinpäin ja alas seinältä ajetaankin sitten sokeana ulkomuistin varassa. Purkamisessa ollaan päästy viiteen tuntiin. Nokkamiehenä toimiva Teemu "Reuha" Kokkoniemi muistelee, ettei ollut koskaan nähnytkään surmanajoa, kun kaveri soitti ja arveli että kaupan oleva tynnyri saattaisi kiinnostaa häntä. Suuroset kiersivät Suomea ja pyörivät tynnyrissään aina 90-luvulle asti. Kolme päivää piti tahkota ympyrää tynnyrissä ennen kun pääsi seinälle ja alas ehjänä", kertoo Reuha ja toteaa, että alkuun sekä nopeus että tekniikka olivat aika hakusessa. SURMANAJONÄYTÖS monen hurjapään voimin on sekä äänekäs että näyttävä kokemus, eikä taideta muissa moottoriurheilulajissa katsojia päästää ihan näin lähelle ajajia. "Surmanajo ei ole hullujen eikä uhkarohkeiden hommaa, vaan järki täytyy pitää päässä." Tynnyrissäajon tärkeimpiä asioita on oikea nopeus, sillä touhu perustuu keskipakovoimaan, jonka avulla seinälle hivuttaudutaan
Uraauurtava Hakkapeliitta esiteltiin jo vuonna 1936. Ydinosaamista Promotuotteena minikokoinen, esikuvaansa lähes täydellisesti muistuttava rengas on nerokas tuote. Nykypäivänä nämäkin esineet ovat haluttua tavaraa keräilijöiden keskuudessa. haKKapELiittaa ja Super Stradaa mainostettiin iskulauseilla "Suosittu Suomen teillä" ja "talvisten teiden voittaja". 64 02/11. Nokia ei ollut liikkeellä ajatuksellaan aivan yksin: kilpailijat maailmalta, muun muassa Firestone, Dunlop ja BF Goodrich, promosivat tuotteitaan samantyyppisillä miniatyyrirenkailla. Teollisten letkujen, kaapeleiden ja hihnojen lisäksi tuotannossa on V ollut laaja kirjo muutakin tarpeellista, kuten pullonkorkkeja, pyyhekumeja sekä tietenkin "Nokian nuoriso-ohjaajia", eli poliisimiehen mustaa kättäpidempää. Muun muassa avaimenperinä ja tuhkakuppeina käytettyjä minirenkaita hyödynnettiin erityisesti Nokian Hakkapeliitta-renkaan markkinoinnissa. Tyypillisimmillään promotuote voi olla vaikka mainoskynä tai t-paita. Vuosien mittaan konserni on elänyt sekä nimensä että teollisuudenalojensa osalta. "Kahvi mustana ja Nortti pehmeänä", murahti mies Esson tiskillä ja istahti kantapöytäänsä pitkän ajomatkan uuvuttamana. Nokian promorenkaat Promootiotuotteen on tarkoitus mainostaa yritystä ja sen tuotetta tai palvelua. Kumituotteista varmasti tutuimpina tuotteina mieleen tulevat tietenkin erilaiset renkaat ja saappaat. Luonnollisesti Nokian renkaat on pystynyt hyödyntämään omaa ydinosaamistaan promotuotteen suunnittelussa sekä tietenkin itse tuotannossa. Nokian renkaita on promottu aikoinaan hiukan persoonallisemmalla tavalla. Teksti: Eero Kumanto Kuvat: Eero Kumanto ja Jan-Erik Laine uonna 1898 nimellä Suomen Gummitehdas Oy aloittanut kumialan jyrä on yli vuosisataisen taipaleensa aikana suoltanut maailmaan jos jonkinlaista tuotetta. Kännykkäbisnes on nostanut Nokia-brändin maailman tunnetuimpien joukkoon
rENgaStuotaNNoN ollessa pääpiirteissään mustaa markkinoinnissa irroteltiin railakkaammillakin väreillä. haKKapELiitaN markkinoinnissa on revitelty myös mainonnan osalta. Kannattaa kokeilla luoda mielikuva uusimman hakkapeliitan mainonnasta vastaavalla kuvituksella. proMotuottEESSa tärkeää on tuoda selkeästi esille mainostettavan tuotteen nimi. Mallinimi on edelleen käytössä, tuote luonnollisesti on kehittynyt valtavasti. MiNirENKaat ovat piirtyeet muistikuviin ehkä parhaiten juuri tuhkakuppeina huoltoasemien baareissa ja varaosapisteiden myyntitiskeillä. tällaista avaimenperää käsissä pyöritellessä jää nimi hakkapeliitta takaraivoon kuin varkain. täSSä yksilössä on yksityiskohdaksi lisätty kurkistus renkaan rakenteeseen kulutuspinnan alle. 02/11 65
autonsa. 00 Fourin vuoi vuonna 198 0 honda CB5 muassa antti vähälä: ant ti ost lea lahti ja arkiajon lisäksi muun sasivat kuvan prätkällä kesänä vielä kotimaan delta. seuraavalla sukupolve tOMi erOnen: ensimmäinen oma autoni, 16-vuotiaana hankkimani rambler Classic 770 Cross Country ´66. Palstalle lähetettyjen kuvien tekninen laatu on sivuseikka ja vaikkapa hauskasti väreiltään sekoilevat 70-luvun kymppikuvat ovat erittäin tervetulleita. Skannaa siis albumisi aarteet ja lähetä ne sähköpostilla meille. Fotoalbumi Fotoalbumi aukeaa Klassikot-lehden toimitukseen on viime aikoina saapunut lukuisia toiveita palstasta, jossa lukijoiden omat valokuvat pääsisivät esille. Voit lähettää myös paperikuvia, jotka luonnollisesti palautamme tarvittaessa kunhan liität yhteystietosi mukaan. Tekijöiden kuvat: leiF rehn: lyömättömän upea ajotakki päällä komeileva nuorimies on avustajamme leif rehn ensimmäisen autonsa kanssa vuonna 1971. Parhaiten harrasteauton tunnusmerkit täyttää tämä miedosti kustomoitu ´62 Ford thunderbird 390-kuutiotuumaisella kasikoneella. hän hankki muuten juuri 86. 66 02/11. tolvanen osti hondan ant ti vaihtoi pyörän iso vaselle htajana olleelle eero tol tössä jo usoppilaitoksen työnjo n heillä ja taitaa olla käy tävästi pyörä on edellee vaimolleen, ja tiet lla. Motoristin kevätpäivillä n ja rannikkoa pitkin tak maataloki-Suomen kautta Ouluu kierroksen Kes 1983 hondan Kujalan mpaan ja myi vuonna . Klassikot 05/2010). joskus 90-luvun alkuvaiheissa talliin ilmaantui hieno Mercury Comet. luovuttamisesta ei kuitenkaan ole kyse auto kuulemma liikkuu vielä omin voimin jonakin kesänä. Minna Mattilan vuonna 1993 uutena ostama Calibra matkalla ensimmäiseen talviseisontaansa viime syksynä. vanha taksi lohinivalta lienee edelleen hengissä jossain päin Suomea, mutta viimeksi sen nähdessäni pinnassa oli tutun vaaleanpunaisen sijaan musta-valkoinen lehmäväritys. eerO KuMantO tunnetaan parhaiten hienoista grafiikoistaan ja hätkähdyttävän tarkoista pienoismalleistaan, mutta on miehen historiaan mahtunut myös mittakaavan 1:1 autoja. ukkoslintua ei eerolta enää löydy, mutta hyllyssä on itse tehty pienoismalli kyseisestä yksilöstä (kts. Koppa kiiltää kuin uutena, vaikka mittariin on ehtinyt kertyä jo 365 000 kilometriä. juha-PeKKa lindFOrS: varsinkin lehden alkuaikoina tiiviisti taustajoukoissamme häärinyt juha-Pekka on pitkän linjan foordimiehiä. aikansa käyttöauton virkaa palvellut Comet siirtyi sittemmin työn alle ja tilanne onkin ollut siinä pisteessä jo pitkälti toistakymmentä vuotta. lea ja ant ti reis ena turussa 1982 ja samais aisin kotiin. Lukijoiden lähettämien kuvien lisäksi Fotoalbumi-sivuilla tullaan näkemään myös toimitusväen muistikorteille tallennettuja hienoja otoksia kuvausreissujen varrelta. Kuvien ei tarvitse esittää omaa autoa, kunhan ne vain liittyvät tavalla tai toisella ajoneuvoharrastukseen, mutta jonkinlaiset taustatiedot olisi mukava saada kuvan ohessa
laskettelijoita ei tällä vehkeellä kuitenkaan kiskota vaikka siihen hommaan olisikin omiaan vaan vempain vetää vesiliukumäkeen mielivät asiakkaat eräänlaisella kelkalla mäen päälle. Made in arlington, texas, uSa." (Petri joutsen) SyKSyn väreissä vesalaisen Mikan vuonna 1986 itselleen hankkima ´73 Citroën d-Super 5. 80-luvun alussa vast "iSKä on rakennellut autoja 32 vuotta. Kuva on otettu Brasiliassa ja toimitukseen sen lähetti Selmgrenin Seppo. 68 02/11 Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, Pl 350, 65101 vaasa. Kuva on otettu joskus 90-luvun lopulla ja sama auto on miehellä edelleen tallella: "uskon puheita, että ensimmäisen autonsa hävittänyt aina ennen pitkää kaipailee sitä takaisin." niinpä. KuPlan pohjalle on vuosien saatossa tehty vaikka mitä, mutta hiihtohissin koneistoksi valjastettua pahnapuhallinta ei ainakaan toimituksessa ole tätä ennen nähty. ´88. Fotoalbumi Lukijoiden kuvat: vuOden 1985 ur Quattro ja sen tuleva omistaja tomi raitoniemi noin neljän vuoden ikäisenä vuonna 1995. emalli pitäisi saada joskus esiteltyä tOyOta Corollan ensimmäinen coup eri väisänen hankki kuvan Sprinterin tämänkin lehden sivuilla. tällä vauhdilla ohitan hänet vuonna xxxx" (Seppo Selmgren) SePPO rautin museoleimattu ´58 Kupla ja tunnelmallinen auringonlasku kuvattuna jossakin lahden/hollolan seutuvilla. "MetalliMiehen jenkkirautaa, Chevrolet Caprice Classic Brougham vm. Pett us i se, että hänen enonsa kurvaili josk itselleen hiljattain ja motiivina toim aavilla värkeillä
Kysy lisää Tapiolan toimistosta. Näin korvaustilanteet sujuvat ilman käyvän arvon määrittelyongelmia. Saat kattavan kaskovakuutuksen myös museoajoneuvollesi tietysti Tapiolasta. Me olemme olleet johtava museoajoneuvojen vakuuttaja jo yli 30 vuoden ajan. Sovimme museo- ja harrasteajoneuvon arvon aina etukäteen vakuutusta tehtäessä. Tai soita asiakaspalveluumme 01019 5100 (mape 820). Keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiola Muistathan huolehtia hyvin kaikkien rakkaittesi vakuutusturvasta.
4.-5.2.2011, KarstulaSaarijärvi XXXVIII Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Talwiajo Kilpailijoilta tentittiin muun muassa norjalaisia automerkkejä, neuvostovalmisteisten autojen läntisiä esikuvia sekä T-Fordin, Kuplavolkkarin ja 92 Saabin valmistusmääriä. Tietoviisaimmat ja jäärata-ajon taitavimmat saatiin luokittain järjestykseen nyt jo 38. kerran. Kysymyksessä oli kompa, sillä kokoelmassa ei ole ainuttakaan sellaista. Hänen autokokoelmastaan piti löytää venäläisvalmisteisten autojen lukumäärä. Kakkosrasti löytyi Pylkönmäeltä, Klassikot-lehdessäkin esitellyltä Raimo Oikarin automuseolta. Maittavaa soppataukoa pidettiin Kalmarin kylällä, Nahjuksen kylätalolla, jonka pihalla Mersun renkaanvaihtoon mahdollisimman nopeasti oli mahdollisuus osallistua joukkuekilpailuna. Museolla oli myös ajojen ensimmäinen tehtävärasti, jossa hyötyä oli monipuolisesta autotietämyksestä. LÄHTÖPAIKALLA kilpanumeroita viriteltiin myös viime numeromme kansikuvaVolvoon. Jääradalla tarvittiin ajoneuvon tehojen sijaan kuljettajalta ajotaitoa ja renkailta pitoa, eikä tehtävärasteillakaan pelkillä arvailuksilla pärjännyt. Starttipaikkana oli Wanhat Wehkeet -automuseo Karstulassa, jossa oli mahdollisuus aamukahvitteluun sekä monipuoliseen kokoelmaan tutustumiseen. Saarijärvelle oli jälleen aurattu mutkitteleva jäärata, jossa klassikkoautoilla kisattiin yksitellen kelloa vastaan. MOSSESSA näyttäisi olevan lämpimät penkinpäälliset. 70 02/11. Neuvostoliittolaisia autoja löytyi sen sijaan 11 kappaletta, joka sekin hyväksyttiin oikeaksi vastaukseksi. Osallistujia oli jälleen kiitettävästi myös Ruotsista, mutta olipa lähtöpaikalle ennättänyt myös Ranskan kansallissankareista se tunnetuin, Michelin-ukko Bibendum. Talwiajojen maali- ja iltajuhlapaikkana oli kylpylähotelli Summasaari, jonne viimeiset ajelijat selviytyivät vasta hämärän koittaessa. Keskisuomalaiseen talvimaisemaan aurattu retkeilyreitti koetteli niin kaluston liukkaan kelin ominaisuuksia kuin autokuntien hoksottimiakin. K eski-Suomen Mobilistien Talwiajoreitti kiemurteli tällä kertaa Karstulan ja Saarijärven hienoissa maisemissa. Radalla vahvoilla olivat autot, joissa oli hyvät renkaat sekä painoa vetävillä pyörillä
Biltemasta 12-volttinen halpisakku ja käsisaha matkaan ja àvot! johan syntyi kaksi 6-volttista kätevästi kuin Strömsössä ikään. RANSKAN kansallissankari, Michelin-ukko Bibendum tepasteli myös lähtöpaikalla. Kaikkein painavimpia ajoneuvoja ei kuitenkaan jääradalle päästetä. 02/11 71. ´49 Oldsmobile, yksi aikakautensa kauneimpia vauhtiperiä hivenen patinoituneena, straipattuna ja museokilvissä. MERSUN renkaanvaihdossa paras joukkue pääsi alle minuutin aikaan. TALWIAJOJEN parasta antia on ajoneuvojen monipuolisuus, sillä reitille voi lähteä periaatteessa millä vaan. 6-VOLTTISET akut taitanevat olla Ruotsissakin nykyisin harvinaisia tahi kalliita, mutta haitanneeko tuo
Suomessa merkin arvostus lienee heikommalla. 72 02/11. AVOAUTOISTA taisivat useimmat ajaa rohkeasti katot auki. KUOPPALAN viitasta huolimatta reitti kiemusteli hyvin aurattuja pikkuteitä, jossa kelpasi Alfalla päästellä. OLAVI Kokkonen Iittalasta tuli ajoihin ´67 taksimersullaan. MAALIPAIKALLA kylpylähotelli Summasaaren pihalla lepäilivät ´54 Wolseley sekä Tukholmasta tullut ´52 MG, joka tuli ajoihin Haaparannan kautta ajamalla. ´33 Ford Fordorillaan jääradalle kaasuttelee Juha Nieminen. JYRKIMPIIN mäkiin oli viisainta kerätä reilusti vauhtia ainakin niiden, joilla on vaara jäädä sutimaan. RUOTSALAISISTA OSALLISTUJISTA ilahduttavan moni oli ajoissa hienoilla DKW-autoillaan
AINA kun taivaalta ei sada mitään, on avoautokeli, ja useampi ajelikin katot auki. LÄHTÖPAIKALLA kovasti kaasutellut Willys vaati vielä ennen starttia pientä huoltoa mutta pääsi taipaleelle. TÄHÄN Royal Enfieldiin tehtiin lähdössä vielä kaasutinrempaa. 129 osallistuneen ajoneuvon joukossa oli kaikkiaan 41 eri merkkiä! TAPAHTUMAN makeimmat talvirenkaat oli Helge Inkiläisen ´52 2CV Citikassa. 02/11 73. NAHJUKSEN soppatauolta takaisin reitille starttailee Hannu Rantasen ´64 Isar 700. Moottoripyörät ovat sen sijaan joka kelin kulkimia kuten tämäkin Kari Silvennoisen DKW NZ 500 vuodelta 1940. Tähän harvinaiseen pikkuautoon palaamme tuonnempana. PYLKÖNMÄEN automuseoisäntä Raimo Oikari kaivoi kokoelmistaan ajoon varsin pirteä värisen Warpusen. JÄÄRATAVUOROAAN odotteli varsin kirjava kalusto. Ilmeisen onnistuneesti, sillä nelipyöräisillä oli hommaa pysyä brittipyörän perässä
Tämä ulkoisella virtalähteellä toimiva putkiradio olisi lähtenyt matkaan 70 eurolla. 74 02/11. TalviHeikin tavarapaljous oli tänä vuonna jaettu kahteen halliin, ja koska kaikkea voi keräillä, oli kaikkea myös tarjolla. Kaksipyöräisten näyttelyn oli pystyttänyt Tunturi-painotteinen Auramaan Mopedi- ja Ajoneuvoharrastajat ry ja tapahtuman järjestävät Turun seudun mobilistit olivat tuoneet näytille kerhon Taunus Transitin sekä uniikkikappaleena valmistetun Ilveksensä. RAISION Ruosteenesto toi tänä vuonna näytille hiukan vanhemman Super-Ooppelin. HYVIN pieniksi saatiin putkiradiotkin ennen kuin transistoriradiot valtasivat markkinat. J. Omalla näyttelyosastollaan paikalla olivat Turun Urheiluautoilijat sekä RC-harrastajat ajoratoineen. Krouvilan hieno Steyr-kuorkki paistatteli päivää ulkosalla lavan toimiessa rompemyyntipöytänä sisällä hallissa. Heikkimarkkinat 2011 Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Turku, 6.3. Kaiken keskeltä löytyi vielä vanhojen kulkuneuvojen osia, lisävarusteita sekä alan kirjoja ja lehtiä, ja ajovalmiina tarjolla oli lukuisia kaksipyöräisiä
Pitkälle Citroen-tekniikkaan perustuva auto on nyt Turun seudun mobilistien omistuksessa ja suunnitelmissa on entisöidä heikkoon kuntoon vajonnut harvinaisuus jälleen ajoon. TURHA väittää ettei turbo-Ritmo ole koskaan ollut sarjatuotannossa. Työt on aikomus tehdä talkoilla ja toimintaa rahoitetaan Ilves-pinssimyynnillä. Klassikot-lehti pitää peukkuja projektille! HARVINAISEMPIA 50-luvun loppupään Tunturi Tuiskuja Auramaan Mopedi- ja Ajoneuvoharrastajien rivistössä. 02/11 75. Ainakin tässä mittakaavassa on ollut. KAMAZKUORMUREIDEN 25-vuotisjuhlan kunniaksi painettiin mallistosta julistesarja 80-luvulla? JOKAISEN kotona tai mummolassa on ollut vanha Salora, mutta harvan kotona taisi olla näin hienoa. NIIN on Saabeissa ollut lämmin että tämäkin toppatakki on jäänyt kokonaan käyttämättä. 40-LUVUN alussa Amerikasta sukulaispojalle Suomeen lähetty Hubley-valurautapaloauto ei päätynyt koskaan leikkiin vaan se säilytettiin vuosikymmenet alkuperäislaatikossaan! 350 euron hintapyynti ei ollut pielessä. NUMMELAN Autokoritehtaalla Kaarinassa 1952 koritettu Ilves-pakettiauto on elävä esimerkki todellisen autopulan aikakaudesta, jolloin kaikki autot pakutkin olivat kortilla. URHEILUAUTOILIJOIDEN osastolta löytyi Pekka Paaralan Historiciin rakennettu Austin Healey Sprite. MONISIVUINEN ohjevihkonen vanhempaan hybridiLetukkaan! TOINEN järjestävän kerhon näyttelyautoista oli jo esimerkilliseen kuntoon saatu ´65 Taunus Transit
Viime vuonna parhaimmistoa edusti kotimainen Mefisto-urheiluauto. Muotoilua Classic Motor Showssa Neljättä kertaa järjestettävä Classic Motor Show kurottaa mielenkiintoiselle alueelle. NAHANHOITOON Brittiläinen Autoglym on uudistanut nahanhoitoaineensa, ja nyt tuotteen pitäisi sopia myös tuoksunsa puolesta ainakin Aston Martinin, Jaguarin ja McLarenin autojen omistajille, joiden virallisesti hyväksymästä tuotteesta on kyse. 76 02/11 Parin vuoden tauko HMS:n järjestelyssä lienee johtunut automaahantuojien innottomuudesta satsata messuviikonloppuun samaan aikaan kun autokauppa on polkenut paikallaan. Nyt kolmen suuren tapahtuma kuitenkin järjestetään 24.27.11.2011, paikkana toimii Helsingin Messukeskus. JARI Uimosen ekakoppainen historic-Escort oli näytillä tammikuun näyttelyssä.. Nimittäin, siinä missä vanha Leather Care Cream muistutti tuoksultaan jotain saippuaista kemikaalia, tuoksuu uusi Leather Care Balm erehdyttävästi ylelliseltä nahkasisustukselta. Lisätietoja nettiosoitteesta www.classicmotorshow.fi. ISOT AUTONÄYTTELYT YHTEEN Tammikuun alussa Helsingin Messukeskuksessa järjestetyt autourheiluun keskittyvä VM Motorsport Show sekä kalliimpaan ja eksoottisempaan autokalustoon erikoistunut Autoexpo yhdistyvät uudelleen henkiin herätettävän Helsinki Motor Show:n kanssa. Lahti on tunnettu muotoilun osaamisestaan onhan kaupungissa kovatasoinen taiteilijoita ja muotoilijoita kouluttava Muotoiluinstituutti sekä Biennale-tapahtumistaan. Esille kootaan kyseisen suunnittelijan työnjälkeä omalle osastolleen, samoin yleisöllä on mahdollisuus päästä esittämään kysymyksiä. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta TUOTEUUTUUKSIA VAHAPESUUN Moderni nanotekniikka on pikkuhiljaa vakiinnuttanut paikkansa autotarvikkeiden ja -kemikaalien resepteissä. Pakkauskoko on 1,89 litraa, hintaa purkilla on kohtuulliset 35 euroa. CLASSIC Motor Shown teema tänä vuonna on automuotoilu. toukokuuta Lahden Messukeskuksessa. Pelkästään yhden kaupungin tai oppilaitoksen automuotoiluosaamiseen Classic Motor Shown näyttelyosuus ei nojaa: näyttelyyn on tulossa myös toistaiseksi nimeämätön, mutta nimekäs ulkomainen automuotoilun veteraani, joka yleisötilaisuuksissa kertoo miten hänen klassikkoluomustensa muodot ovat aikanaan syntyneet. Tuorein tulokas alalla on Prestan Nano Wax & Wash, joka lupaa yhdellä käsittelykerralla puhdistuksen, kiillon ja suojauksen. Lahti: Biennale on näyttelyiden, promootioiden ja tapaamisten tapahtumaketju, joka kahden vuoden välein järjestettävänä tapahtumana esittelee suomalaista ja kansainvälistä muotoilua. Kemiallisen koostumuksen painopiste on pintaa hoitavissa ja suojaavissa ominaisuuksissa, ja jos ei muuta, niin saahan tällä aineella toki uuden nahkaverhoilun tuoksua autoon! Myynti: autotarvikeliikkeet K lassikkoautoharrastuksen kauden päätapahtumaksi Suomessa jo laskettava Classic Motor Show on ottanut vuoden 2011 "teemakseen" automuotoilun. Näyttelyosastolla tulee myös toimimaan Suomessa jo mainetta niittäneen autotaiteilija Janne Kutjan vetämä autodesign-työpaja, jossa näyttelyvieraat saavat kokeilla automuotoilijan lahjojaan ammattilaisen opastuksella. Tänä vuonna VM Motorsport Show järjestettiin toista kertaa. Aine on runsasvaahtoinen ja melkoisen riittoisa, sillä sekoitussuhde ämpäriin kaadettuna on 1:128, vaikka pesuhanskaan suoraan annosteltuna se lieneekin tehokkaimmillaan. Aiempina vuosina kotimaan mittapuulla massiivisen näyttelyn teemoina ovat toimineet suomalainen ajoneuvohistoria, Suomessa valmistetut autot sekä SA-HK:n historia. Carnaubavahapohjainen aine luo pinnalle suojakalvon ja kiillon sekä pisaroittaa pesuveden auton pinnalta. Vastaanotto oli positiivinen, sillä Jäähallista Helsingin Messukeskukseen muuttaminen paransi olennaisesti puitteita. Classic Motor Show järjestetään 7.-8
päivänä. Myyntiä ei haitannut, vaikka ensimmäisissä autoissa ei ollut ulkopuolisia ovenkahvoja ja lämmityslaitteestakin sai maksaa ekstraa. JENSEN Interceptor R vuosimallia 2011 näyttää ihan samalta kuin joskus silloin ennen. Jensenin paluu 1960- ja -70-lukujen statussymboli, kansainvälisten playboyiden kulkupeli Jensen Interceptor on tehnyt paluun. Oxfordshiressä, sumujen saarella aloitti kesäkuussa 2010 toimintansa Jensen International Automotive, jonka tuotepaletista löytyy nyt klassinen Interceptor R. Tehdas julkaisi hiljattain 11 DVD-levyä kattavan kokoelman, joka sisältää kaiken saatavilla olevan huolto-, korjaamo- ja varaosakirjallisuuden mitä Volvo-malleille on saatavana vuosilta 1927 1999. Nelivetoinen versio saapui markkinoille noin vuoden kuluttua mallin ensiesittelystä. Sisustus uudistetaan ylellisillä materiaaleilla vanhaan tyyliin ja taakse vaihdetaan erillisjousitus. Kokonaisuuden voisi kuvitella olevan mielenkiintoinen lisä Volvo-harrastajien P1800 täyttää 50 vuotta, ja Volvo juhli tapausta Essenissä. 30 VUOTTA SITTEN · Ulf Grönholm ja hänen kartanlukijansa Bob Rehström menehtyivät treeniajossa törmättyään auraautoa päin. Volvo rummuttaa historiaansa myös muulla tavoin. päivänä. · MG Midget aloitti markkinoiden valloituksen. Suosikkilaulaja oli kuollessaan 47-vuotias. 02/11 77. Vaihdelaatikko sekä 6,2-litrainen moottori lainataan Chevrolet Corvettesta (siinä missä alkuperäinen Interceptor oli varustettu Chryslerin isolohkokasilla). Katso lisää hankkeesta osoitteesta www.jensen-sales.com. 40 VUOTTA SITTEN · Ensimmäisen sukupolven Subaru Leone esiteltiin. harvoista olemassaolevista USA:ssa valmistetuista avomalleista, sekä yhden merkin erikoisimmista laitteista, shooting break -mallisen P1800ES:n. Yhtiö toi Volvo Cars Heritage silmiin autotallin kirjahyllyssä yhtä kovalta -osastonsa toimesta näytille juhlan kunniaksi jutulta kuin alkuperäiset korjaamokäsikirjat. 50 VUOTTA SITTEN · Neliskanttiset ajovalot ilmestyivät perinteisten pyöreiden umpioiden haastajiksi. Perusmalli maksaa 105 000 puntaa, mutta onneksi jonotuslista on vain viiden kuukauden mittainen. Edullisemman mallimerkintä oli 15 ja samaan koriin pienin muutoksin tehty hieman tyyriimpi versio sai numeron 17. VOLVO P1800 50 VUOTTA Volvo juhlisti 50 vuotta täyttänyttä P1800kokoelmiin, vaikka kylmän kliininen digitaamallia Essenin TechnoClassica-näyttelyssä limuoto tietysti ei näytä kanssaharrastajien erikoisosastolla,. · Irwin Goodman menehtyi sydänkohtaukseen Haminassa tammikuun 14. Austin Metro sijoittui kolmanneksi sympaattisen Fiat Pandan kiilattua kakkospaikalle. 20 VUOTTA SITTEN · Suomen väkiluku ylitti viiden miljoonan rajapyykin helmikuun 25. · Ford Escort saalisti Vuoden Auto -tittelin. Pyhimys-Volvona tunnetusta mallista muun Volvo on siirtynyt kiinalaisomistukseen, muassa X1-koodilla tunnetun ensimmäisen mutta ainakaan tällä hetkellä merkin perinTorinossa valmistetun prototyyppiauton, teistä ei näyttäisi olevan tarvetta olla huolisvuosimallin ´66 1800S Volvovillen, joka on yksi saan. Ensimmäisinä kanttilamppuina markkinoille ehtivät persoonallinen Citroen Ami ja hieman konservatiivisempi Ford Taunus. · Renault lanseerasi Pariisin näyttelyssä kaksi Renault 12 -malliin pohjautuvaa coupea. Idea on yksinkertainen: vanha, hieman epäluotettavan auton maineessa oleva bensajuoppo Interceptor kunnostetaan ulkokuorta lukuun ottamatta moderniksi. LS3-moottori tuotttaa 429 hevosvoimaa, mikä riittää kiihdyttämään modernisoidun Interceptorin satasen vauhtiin 4,5 sekunnissa
Auton olisi saanut ostaa myös suoraan hintaan 28 900 dollaria. cadillac eldorado conv´76 27 TARJOUSTA, VOITTANUT 14 900 USD Miamista lähti uuteen kotiin yhden omista jan 23 000 ajettu virheetön yksilö. Näissä on kilohinta ja mukavuus kohdallaan. cadillac eldorado ´77 eldorado Brougham ´60 3 TARJOUSTA, 22 100 USD EI RIITTÄNYT Varsinainen erikoismallien erikoismalli oli Ita liassa, Pininfarinalla erikoiskoritettu Eldorado Brougham, joita valmistui vuonna 1959 vain 99 kappaletta ja seuraavana vuonna 2 enemmän. Varustelista on pitkä kuin nälkävuosi käsittäen muun mu assa ilmajousituksen. 79 02/11. Vuonna 1952 Cadillacin täyttäessä 50 vuotta koristeltiin autoja kullatuin merkein, ja seuraavana vuonna lanseerattiin kultaisen El Dorado -myytin mukaan nimetty tosikallis erikois-Caddy. Näin kehui michiganilaismyyjä omaa latolöytöään, jonka lupasi myös entisöidä huippukuntoon osta jan niin halutessa. 70luvun samankuntoisissa Eldoissa katottomuus usein triplaa hinnan Coupeen nähden. cadillac eldorado conv´64 2 TARJOUSTA, 25 000 USD EI RIITTÄNYT Kromipinnavantein ja etulevyjarruin päivitetty kultaEldo listattiin New Jerseyssa. Juuri ennen listausta autoon oli tehty kymppitonnin tek niikkaremonttia, mutta kauppoja ei syntynyt. cadillac eldorado ´78 20 TARJOUSTA, 6 050 EUR EI RIITTÄNYT Saksassa listattiin 64 000 mailia ajettu alkupe räismaalissaan oleva, juuri huollettu ja uusin renkain oleva Caddy. Myyjä kehui tehneensä ennekin vanhoista Eldoista palkintomag neetteja, mutta tämä saisi lähteä mieluiten tässä kunnossa. Hintavaraukseen ei yllet ty, vaikka myyjä kutsui huutajia koeajolle. Auton viisi vuotta omistanut toinen omistaja on käyttänyt Eldoaan vain harvoin viikon loppuajeluihin, jotta se lukuisine varusteineen pysyisi toimintakunnossa. 200 dollarin läh töhinnalla listattu moitteeton auto kiinnosti yhtätoista eri huutajaa ja asettui 70luvun kovakattoEldoille totuttuun tasoon. General Motorsin kärkimerkiksi profiloitu Caddy loi edelläkävijän sädekehänsä jo varhain, sillä siihen konsernilla oli tapana ympätä uusimmat keksintönsä aina ensimmäisenä. Verkot Vesillä Nettihuutokauppojen jyvät ja akanat Cadillacin lippulaivat T oisaalla tässä lehdessä esitellään Cadillacin lippulaiva Allante, mutta jo reilusti toista vuosisataansa porskuttavalla Cadillacilla on hinnaston kärkipaikka varattu omalle mallisarjalleen ennenkin. Täysin räpeltämättömälle, vuoskaudet ilman kilpiä lojuneelle yksilölle oli omistaja keksinyt tasan sadantonnin lähtö hinnan. alkupään vähemmän valmistettuja eldoja on tallentunut rutkasti, ja uudemmissa on mistä valita. cadillac eldorado ´53 LÄHTÖHINTA 100 000 USD, EI TARJOUKSIA Ensimmäisen vuosikerran Eldoradoista alka vat käymään vähiin ne, joita ei olisi vielä enti söity näyttelyvoittajakuntoon. Eldoradosta muodostui merkin ylihinnoiteltu, aina tappiinsa asti varusteltu ja usein erikoiskoritettu lippulaiva. Nykyään 50-luvun Eldoissa keräilijöiden suosio on nostanut hintapyynnit pilviin, mutta tuoreempia Eldoja on tarjolla paljon ja sopuhintaan. Starttimoottori oli varmasti rehvakas varuste muiden veivatessa kanttiautojaan käymään, ja juuri varusteilla, joskus naurettavillakin, rehentelyyn koko automerkin suosio on sittemmin perustunutkin. Huutajia ei ilmaantunut. 32 TARJOUSTA, VOITTANUT 3 425 USD Las Vegasissa kaupan oli vain 47 000 mailia ajettu, aina autotallissa varastoitu yksilö, josta myyjä ei keksinyt muuta huomautetta vaa kuin hivenen himmentyneen lakkapinnan. Tämä 73 000 mailia ajettu missourilaisyksilö oli teknisesti täysin kunnossa ja ajettavissa, mutta niille joille patina ja korissa paikoittain esiintyvä rupisuus eivät kelpaa, myyjä suosit teli auton täydellistä entisöintiä. Mainossloganin "Standard of the World" iskostamiseen amerikkalaiskuluttajien päähän on merkki käyttänyt rekkakaupalla dollareita ja varsin onnistuneesti, sillä Cadillacista saatiin luotua mielikuva pärjäämisen symbolista, joihin muita autoja verrattiin. Tässä muutamia poimintoina nettihuutokaupoissa uutta omistajaa etsineistä Cadillac Eldoradoista. cadillacin eldoradoista ei tule koskaan pulaa
Vuonna 1990 ilmestyi Amiga 3000, jossa oli ehostettu piirisarja sekä uusittu 2.0-käyttöjärjestelmä. Oli kuin pulavuosista olisi siirrytty suoraan kulutusjuhlaan. Erottamaton osa Amiga-pelaamista oli myös piratismi. matkan varrella. Vähitellen Amigan nostalgiavoima on alkanut viritä, ja viissatasia on alkanut näkyä esimerkiksi nettihuutokaupoissa. Suosikkina säilyi kuitenkin 500-malli, josta ilmestyi vuodeksi 1992 hienosäädetty malli 500+. Samaan yksikköön kuului myös 3,5-tuumaisia korppuja ahmiva levyasema. Klassikkoesine Commodore Amiga 500 Joka kodin pelikone C ommodoren syömähampaan, Commodoren 64:n (Klassikkoesine 03/2008) paras purentateho alkoi heiketä 1980-luvun edetessä. Toimivaa Amigaa eivät kuitenkaan kaikki hennonneet lähettää bittitaivaalle, joten Amigalle löytyi sija vintiltä, ehkäpä siitä Commodore 64:n vierestä. Tutuimmat lisukkeet olivat ulkoinen levyasema sekä lisämuisti, joka tuplasi muistin megaluokkaan, 1024 kiloon. Monen mielestä Amigan parhaaksi autopeliksi nousi Microprosen vuonna 1992 julkaisema Formula One Grand Prix. Tarjolla oli lenge, Test Drive, Stunts, Super Cars ja Stunt Car Racer. Suuren suosion myötä useat pelit saivat myös yhden tai useamman jatko-osan. Seuraajaksi kaavailtu C128 ei myynnillisesti päässyt lähellekään: kun kuusnelonen ylsi huimaan 30 miljoonan koneen myyntiin, jäi C128 noin neljään miljoonaan. Joskus graafikon taitoja kokeiltiin DeluxePaint-ohjelmalla tai kirjoitettiin muutama rivi WordWorth-tekstinkäsittelyohjelmalla, mutta pääosin Amiga hehkui siinä tarkoituksessa, johon se oli luotukin: pelien temmellyskenttänä. Alkuperäisiä pelejä murrettiin eli "kräkättiin" ja näitä piraattiversioita kopioitiin surutta edelleen. Nimensä mukaisesti Formula 1 -maailmaan sijoittunut peli teki aikanaan suuren vaikutuksen sujuvalla 3D-grafiikallaan ja aitoja rataprofiileja noudattavilla moottoriradoillaan. Samoihin aikoihin saapui myös 500-mallin riisuttu versio, joka sai hieman epäloogisesti nimen Amiga 600. Jos keskivertopelaajan hyllystä löytyi vaikkapa 200 peliä, niin ehkä 10 näistä oli alkuperäistä. Amigan suorituskyvyn tärkeimpiä tunnuslukuja olivat 512 kilon Chip-muisti, 16/32-bittinen prosessori ja digitoitu stereoääni. Voimavaroja alettiin vähitellen suunnata konsolilaitteisiin, joiden pelien kopiointi oli käytännössä mahdotonta. Commodoren odotettu uutuus saapui markkinoille vuonna 1985 ja oli nimeltään Amiga 1000. Ainakaan vielä ei säästössä olevalla Amigalla voi siis lyödä rahoiksi. Samalla koko yrityksen päivät alkoivat olla luetut, ja Commodore hakeutui konkurssiin vuonna 1994. Test Drive, Stunt Car Racer ja Formula One Grand Prix. Teksti ja kuva: Harri Onnila Pölyjä pyyhkimään Moni Amiga kulkeutui 90-luvun puolenvälin jälkeen romulavoille, kun tupaan kannettiin uusia pc-kiukaita tai television viereen tömäytettiin ensimmäisen lähdön PlayStation. Autopeleistä tunnetuimmiksi nousivat muun muassa Lotus Turbo Chal80 02/11. Alkuperäisiä pelejä kräkättiin ja kopioitiin surutta edelleen. myös hienostuneempia ilotikkuja autofiretoimintoineen, mutta ilo saattoi loppua mikrokytkimien antauduttua taistelun tuoksinassa. Amiga-pelien tekemiseen pakotti kuitenkin koneiden runsas lukumäärä. Ohittamattomia nimiä Amiga 500:n lämmössä aikaansa viettäneille. Kopiointi johti epäkiitolliseen kierteeseen: mitä enemmän pelejä kopioitiin, sitä vähemmän pelifirmoilla oli kiinnostusta satsata uusiin, kalliisiin Amiga-tuotantoihin. Toimivan paketin ryyditettynä tukulla pelejä saa tällä hetkellä muutamalla kympillä. Mutta mikä estää pyyhkimästä pölyjä koneen päältä ja kokeilemasta, vieläkö onnistuu haastajan karistaminen Ferrari F40:llä tai Porsche 959:llä Test Drive II:ssa? PC:t tulevat Vuodet vierivät ja Amiga myi maailmanlaajuisesti kovia lukemia, Euroopassa Jenkkilää paremmin. Vuonna 1992 esitellyt Amiga 1200- ja 4000-mallit eivät onnistuneet lyömään kapuloita pc-koneiden ja Pelihuumaa Suurinta osaa käyttäjistä ei Amigan sisäisen bittielämän tarkempi seulominen kiinnostanut, vaan se mihin Amiga pystyi. Vähitellen pelikonsolit kuitenkin yleistyivät ja pc-koneiden nopea kehitys ajoi väkeä pois Amigan luota. Tuotetta myös jalostettiin Piratismi muodostui erottamattomaksi osaksi Amiga-pelaamista. Amiga 500:n perustan muodosti näppäimistö, johon itse tietokone oli yhdistetty. Commodoren tuotteet jäivät vähitellen jälkeen tietotekniikka-alan kiihkeästä kehityksestä. Pari vuotta myöhemmin saapuneesta Amiga 500 -mallista nousi kuitenkin todellinen hitti, joka kilpaili pelikoneiden kuninkuudesta koko aina 90-luvun alkuvuosiin asti. konsolien vyöryyn, sillä Amiga 500 -mallin alkuvuosien hinta/laatusuhteeseen ei Commodoren tuotteilla enää ylletty. Uudelle hittituotteelle oli tarvetta ja isosti, etenkin kun Atarin julkaisemat ST-mallit nakersivat kuusnelosen myyntiä minkä ehtivät. Ja millaisia elämyksiä Amiga tarjosikaan! Äänimaailma oli huima, väripaletti laaja ja mikä parasta, peleissä riitti syvyyttä ja monipuolisuutta verrattuna kuusneloseen. Amigan laajennettavuus ei ollut sen vahva puoli. Vai väittääkö joku entinen Amiga-pelaaja muuta. Amigan kohdalla ei sovi unohtaa peliohjaimia, joista suosituimpiin kuului TAC-2
UUTUUSLEHTI! Tilaa rautaista luettavaa suoraan kotiisi! TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT S.60 11001 745000-1101 · PAL VKO 2011-12 SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND 6 414887 450003 5 1/2011 · Fordson super major manuel ´62 · Champion-maamoottori ´14 · Volvo FB88 ´68 · allis-Chalmers TL20D ´59 · international TD-14 ´40 · BmB president ´51 · satamajäänsärkijä Turso ´44 Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 01/2011 · Hinta 8,50 44 Kestotilaus 90 6 numeroa/vuosi Mallas scania Koeajossa lahtelaisen virvoitusjuomatehtaan maskotti TäpäräsTi pelasTunuT Isnäsin museon Bolinder-höyrykone Tilaajalahjaksi LippaLakki! 1490 ARVO Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 herra Presidentti Väsymätön sotakone jyhkeä kuormaaja Morriksen moottorilla varustettu brittitraktori International TD-14 telatraktori vuodelta 1940 Lumiahon hieno Allis-Chalmers ´59 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi www.vanhatkoneet.fi
4500 , 046-5746897, 041-7221723, Mercedes-Benz 200D 123 -79 Maalattu 2009, katsastettu 31.8.2010. Hyvä sisusta +kromit. 42000 km,käy ja kukkuu. Hyväkuntoinen! Kuvia saa sähköpostiin., h. Paperit on, kuvia saatavissa., h. MP tai 3-4 kw B aggrekaatti, miel Honda., 040-7006775, 119713 Turku Paloauto Ford 350 4wd -64 aj. 600 , 0405274170, Sievi N TUULILASIT SUORAAvanhTEHTAALTA! empiin autoihin. irti, uusi sisustus, aluvanteet, soitin ym. Ei vaihtoa, h. 02-7347 673 40 vuott 2010 KÄYTTÖENTISÖINNIT JA HUOLLOT Harraste- ja erikoisautoihin ERIKOISALANA: · Säädöt ja mittaukset tehodynolla · Autronic ja ViPEC moottorinohjauslaitteet · Moottoreiden tasapainotukset · Triumph ja MG varaosat Helalantie 11, 21800 KYRÖ · p. Pun. · Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit TUULILASEJA JO VUODESTA 1970. Kuttilan Autolasi Oy 82 02/11 Kuusjoki, Puh. Kaikki toimii, h. museorek. -70 Projekti/varaosiksi, käyntikunto, kaikki osat. 7800 , 0500-442120, Espoo 120351 Volvo 760 GLE autom. Myydään tarj. Klassikkomarkkinat Myydään ajoneuvot Osta, myy tai vaihda klassikkosi Ford Escort -79 aj. kats. 555 , 040-7099406, Vihti Myydään Mercedes-Benz W123 vm. Sisällä säilytetty., h. 3200 , 0400-499456, Nastola 120350 Mercedes-Benz 206D -72 paku, 2+6, koukku, lohkol., Mersu etoveto diesel = esi vito, ajokunto, ei rek., paperit ok., h. Vahattu, siisti, alkup.radio. 2500 , 0400120344 324409, Oldsmobile Cutlass Supreme -72 Soita ja kysy lisää, h. ott. Peltityöt tehty huolella, maalattu. perusteella tai vaihd. 19000 , 0400228087, Plymouth Valiant 4D 225cid -64 Projekti, toinen moottori mukaan. Kaikki toimii. -87 Edustusklassikko! Kats. Sisustuksen asennusta ja ruostesuojausta vailla, h. 76-85 osia Myös W115osia, W202 sivumuoveja ja puskureita. -04, varaosia+kirjallisuuttaa. 6000 , 0400-783603, Turku Morris Marina Coupe -76 alkup. com, h. pois. tekstiviestillä, 040-8389918, Vantaa Oldsmobile 88 Delta Royale Diesel -81 Alkuperäinen Suomi-auto kaikin varustein. Museotarkastettu kiitettävin arvosanoin. 1100 , 0400-586559, Raasepori 119702 Austin Mailer 2-ov. Helppo museoida. (02) 5332 686 Tilaa nettikaupasta: WWW.SPORTTIAUTO.FI. Ei rekst. Yht. Museoajoneuvotodistus 11.7.2007 jarmo.a.korhonen@gmail. Hieno ja täysin alkuperäinen, h. 2003, h. 1/11, sähköikkunat, sähköpeilit, keskuslukitus, automaatti-ilmastointi, sähköinen tasauspyörästön lukko, sähkö kattoluukku, alkuperäinen Volvo stereo, ym. Käy hyvin. harvinainen. s · Tuulilasit suoraan varastosta myö mallin mukaan. 151000 km, museorek., 2 om., ei rakennettu, auto vain ylimaalattu lasit ym. Rek. 2000 , 0400-978757, Säkylä Ford Transit -67 museorek., viim. Nykyisellä omistajalla 24 vuotta. 250 ,, Kotka BMW 528iA -82 Alkuperäinen, ajan- ja tilanpuutteen takia seisomaan jäänyt projekti
Ei mätä, ei tarvitse hitsailla. 03-514 2660 www.vammalanrengaspalvelu.fi · Kaikille Teille WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Pekka Nätkin · Puh. irto-osat ja vanteet. kaasuttimet. HINNAT ALK. 20,- ..JA MAALAUSKUNTOON! Raepuhalluksella eroon ruosteesta ja vanhasta maalista. 02-648 6677 (arkisin 9-17) Pori AUTOMAATTIVAIHTEISTOJEN KORJAUS, HUOLTO JA VARAOSAMYYNTI. · Kaikille teille · Ristikudosrenkaat · Valkosivurenkaat · Irtovalkosivut · Sisärenkaat · Irtovalkosivut · Sisärenkaat · Ristikudosrenkaat W W W. Esim. Hyvin toimii. (02) 243 2781 www.freetechnics.fi info@freetechnics.fi Jussinpellontie 2 20780 Kaarina Yli purettua VOLVO henkilöautoa S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat Nyt saatavilla Volvo PV, Duett, Amazon ja 140-sarjaan uusia osia!!!! 400 UUTTA! verkkokaupasta ANTIKVARIAATTI ARWO PAPERI / JUVEKIM OY Puutarhakatu 46 · TURKU Käytetyt autonosat: moottorit, peltiosat, vaihteistot, sisustusosat ackfältin autohuolto & autopurkaamo 68410 ALAVETELI · www.backfalt.fi Purkaamo: 040-7332 493 · Korjaamo: 06-8648 493 Automyynti: 040 8234 100 MOPO- JA MP-VARAOSIA www.tmi-janikaasalainen.com AMAZON DUETT PV 140-SARJA · TIIVISTEET · MOOTTORINOSIA · JARRUOSIA · SISUSTUSOSIA · AKSELINOSIA YM. T:mi Tommy Rönngård · 041-469 9090 · www.tommyronngard.fi OSAT PUHTAAKSI.. Ultraäänipesulla eroon vaikeasta liasta. (03) 5142660 38200 www.vammalanrengaspalvelu.fi Sastamala · puh. 4900 , 050-3825400, 120345 Mobiilirenkaat MOBIILIRENKAAT Hopunkatu 12 Vammala · puh. 71000 km, kats. Skoda 120i -78 aj. 1500 , 0400-850902, Volkswagen Kupla 1300 -74 aj. Esim. 050-5595061 · t.kettunen@kolumbus.fi 02/11 83. 100000 km, museorekisterissä oleva alkuperäinen auto. 20,Eroon Niittylänpolku 7 · 00620 Helsinki · Puh. HINNAT ALK. Vaihto mopoon, oltava originaali/MR kunnos120341 sa, h. F I KÄYTTÖOHJEKIRJOJA MYYNTIESITTEITÄ VA R A O S A L U E T T E L O I TA ym. J U V E K I M . 6/10, seuraava katsastus 8/11. Ei talviajoa sitten vuoden 1978!, h. harrasteeseen liittyvää materiaalia Puh
Penkkipaperit 138 hp ja 143 Nm, h. Vaihdossa kävisi takaistuimella varustettu avoauto tai jos kohdalle sattuu erikoisen kiinnostava yksilö, niin miksi ei umpimallikin. Suora MRrekisterivalmius, erittäin siisti, h. Akkua vaille ajokunt., h. Parin hinta, h. 2900 , 0400-837310, Rautjärvi 120342 Rekisterikilven kiinnityskehykset Autohaus-Wolfsburg. 80-86, Pick-up 620 vm. Alkuperäinen lukuun ottamata välijäähdytintä ja sliparia. 72-78, 120y vm. ok. 72-79, Pickup 720 vm. 3500 , 050-3637906, Siilinjärvi Pappa Tuntureita käsivaihteinen -74, jalkavaihteinen -76, jalkavaihteinen -75. alk. Ajettu alle 10tkm., Kuvia s-postiin. Kuvan sarja uusi 6,6" x 15 ET 35. Ei kaadettu. 78-86, Violet vm. Sin Vebin kirjat. Öljyn suodattimia vanhempiin eri merkkisiin henkilö, k-autot ja traktorit. 73-82. Myös IC typ. 65000 km,hyväkuntoinen harvinainen tehokas klassikko. Kari Mattila 044 546 5788 / kari.mattila@viipalemediat.fi Tunturi Pappa -76 Täydellinen entisöinti vuosimallin mukaan. 77-81, Bluebird vm. Simca 1000, pyöreälamppuinen korjaamokäsikirja/varaosakirja. hp. Cherry vm. MZ moottoripyörän 175 59-62 korjaamokäsikirja/varaosakirja/käyttöohjekirja. Ei ruost. Paljon pisteosia pappikseen. Soitot klo. 1000 , 046-5746897, 041-7221723, hymer -Vauxhall 2.3L Bensa Aut. Sopii MB, VW, Skoda, ym., 040-5784040, 120346 Italialaisiin erikoistunut varaosaliike! Tähti 125cc -52 kaikki osat tallessa. Soittele iltaisin., 050-5259138, Edsevö Projektipäivä Turun Mobiilimäessä 9.4.-11 Tervetuloa! Lisätiedot 84 www.heikka.fi 02/11. Ei vaihtoa., h. 17.00, 050-4623574, Ostetaan MB 180B -59 puskurit, ikkunan kehys (vase etu), 1 oven sisäavauskahva (oikea etu, tai vasen taka), 050-5172335, Oulu 040-575 9460 ricambi@heikka.fi Volvo PV 544 -64 Katsastettu 9/10, viininpunainen, lohkolämmitin, sisäpistoke, soitin. 71-77, 240Z vm. B-18 kone. 4500 , 050-5661212, Voikkaa 120348 Kawasaki GPZ 750 Turbo -84 aj. 49 osia. 80-85. Tuotu Saksasta -05, Kats. AB-kortti, hyväkunt. Alumiinivannesarjoja. kohtuu työllä. Myös jarruosat., 050-9189163, Ylihärmä Ostetaan Ostetaan Fiat 600 Hyväkuntoinen, 0400-952053, Turku Ostetaan Kuplavolkkarin ehyt vasen etulokasuoja! , 050-4018682, Jongunjoki Ostetaan Vanhoja Mopoja ja osia Myös mopon raadot! Kaikki kiinnostaa! Huom! Myös metsälöytökin kelpaa., 050-5610963, Ostetaan kirjallisuutta. 5. Harvinainen! Mahdollista mus.rek. Tiedustelut klo 17 jälkeen, h. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Vaihdetaan: 3,5 -litraisella veekasilla ja viisilovisella manuaaliaskilla varustettu MGB jäi pieneksi perheenlisäyksen myötä. 2500 , 040-7483467, Kotka Myydään Nissan/Datsun käyttämättömiä korjaus peltipaloja: ovipinta, kynnyspaloja, etu- ja takahelma, puskuri, kulmapaloja, esim. Hintapyynti autolla 14000 ja väliraha käy kumpaan suuntaan tahansa. 20 , 040-8309357, 120347 MB W 114 Coupe osia ovet ja tavaratilan kansi. -79 kaikki normi varust. 70-78, 160j vm. 100A vm. Myös Sunny ja Primera malleihin
Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Puhelin: 040 047 2321 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.fi UUTTA! Nyt myös viritysosia B18/20 sekä B19 - B230 -moottoreihin. Klassikot tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@klassikot.fi kerro myös meille. ROMPETORI 21.5.2011 klo. Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa. 9 -15 Suomen Volvokerhon ja V-Palvelun järjestämä rompetori pihassamme Ylöjärvellä. - Ilmainen myyntipaikka - Buffet www.vanhatkoneet.fi www.klassikot.fi www.varastopalvelu.fi Sähköpostitse: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@klassikot.fi Näin ilmoitat Klassikko Markkinoilla: Postitse: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia Postita ilmoituksesi osoitteeseen: Klassikot, PL 350, 65101 VAASA IlmoIta IlmaIseksI klassIkko markkInoIlla! Myydään Ostetaan Vaihdetaan Autot Moottoripyörät / Mopot Työkalut Varaosat Muut HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 15.4.2011 klo 12.00 julkaistaan 28.4.2011 ilmestyvässä Klassikot -lehdessä. Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Postimerkki VIIPalemeDIat oY Pl 350 65101 Vaasa Nimi: Puhelinnumero: Osoite: Postinumero ja paikkakunta: Klassikot pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta. Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. © Viipalemediat Oy 02/11 85. RAUTAISTA LUETTAVAA Lehtipisteissä kautta maan! Kun muutat, Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Pirkanmaan V-Palvelu Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 · 34110 Lakiala V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu
260Z oli nopeampi kuin viimeinen 240Z, vaikkakin hitaampi kuin ensimmäisen vuosikerran auto. "Mr. Yhdysvaltain-toiminnoista tuolloin vastannut Yutaka Katayama oli vakuuttunut, että yritys voisi myydä massiivisia määriä edullista urheiluautoa Pohjois-Amerikan markkinoilla. Aluksi tarjolla on vain vapaastihengittävä malli. 1989 Syyskuussa Nissan julkaisee 300ZX:n kahdella pakokaasuahtimella varustetun Twin Turbo-version. 1993 Nissan julkaisee tehdasversion avokorisesta 300ZX:stä. Vuonna 1974 esitelty 260Z oli varustettu 2,6-litraisella rivikuutosella, joka oli saatu aikaan iskunpituutta kasvattamalla. Lihotuskuuriin kuului tietysti myös uusien, möhkälerumien turvapuskureiden saapuminen. Loisteliaampaan suuntaan Turvotus jatkui edelleen. Pienet koripajat olivat tehneet avomuunnoksia jo ennenkin. Nissanilla tiedettiin, että japanilaisella osaamisella urheiluauto olisi helppo tehdä sekä luotettavaksi että suorituskykyiseksi. Vuosien mittaan Z:n koko ja paino kasvoivat luksuksen myötä, mutta yhdestä ominaisuudesta ei luovuttu koskaan. Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Tuukka Erkkilä N issan halusi 1960-luvun lopulla mukaan urheiluautomittelöön aiempaa vakavammin. Tuleva klassikko Nissan 300ZX Twin Turbo Z hän elää! Japanilaisten urheiluautojen esiinmarssi 1960-luvun lopulla synnytti yhden maan autohistorian tunnetuimmista saagoista, kun Nissan esitteli 240Z:n vuonna 1969. Fumio Yashidan johtama muotoilutiimi oli jo vuoden 1966 tienoilla piirtänyt pitkäkeulaisen, lyhytperäisen ja varsin aggressiivisen näköisen urheiluauton. Moottori kasvoi MALLIHISTORIA 1989 Uusi Z32-sarjan 300ZX esitellään huhtikuussa, vuoden 1990 mallina. Amerikkalaiset saastemääräykset kuitenkin pakottivat autovalmistajat lihotuskuurille. Moottorin maksimiteho oli nyt 139 hevosvoimaa, enemmän kuin edellisvuoden uuden mittaustavan 129 hevosvoimaa, mutta silti tosiasiassa vähemmän kuin esittelyvuonna. Nissanin versio on varustettu turvakaarella. 86 02/11. Kotimarkkinoiden Fairlady Z -nimellä tunnettu malli oli varustettu kaksilitraisella 130-hevosvoimaisella rivikuutosella, ja 240Z-niminen jenkkiversio 2,4-litraisella rivikuutosella, teholtaan 151 SAE-hevosvoimaa. K"-lempinimellä tunnettu Katayama oli vakuuttunut että Nissanin kannattaisi ottaa auto tuotantoon, ja hän nimenomaan vaati siitä tehtävän kaksipaikkaisen umpiauton. Kilpakumppaneita oli toki tarjolla, mutta saksalaiset ja italialaiset olivat joko kalliita tai epäluotettavia joskus molempia ja brittiläiset tarjokkaat puolestaan lähinnä epäluotettavia. Jo vuoden 1975 puolivälissä esiteltiin 280Z, joka säilyi ulkoisesti pieniä detaljimuutoksia lukuun ottamatta samanlaisena kuin vanha 260Z. Nissanilla kaavailtiin Zetoja kaupattavan 1 600 auton kuukausitahdilla, mutta suorituskykyinen ja varsin paljon muotoiluvaikutteita Jaguar E-Typeltä ja Ferrari GTO:lta poiminut tarjoussportti myi pelkästään Yhdysvalloissa 2 500 autoa kuukaudessa ja jos Nissan olisi pystynyt valmistamaan, olisi autoja mennyt arvioiden mukaan kaupaksi jopa 4 000 kappaletta kuussa. 240Z:n tuotanto käynnistyi lokakuussa 1969, ja jo saman kuun loppupuolella se esiteltiin Yhdysvalloissa
Muoto on kuitenkin ajaton, eikä asiaa yhtään tuntemattomampi osaa arvata auton ikää. Paino 1630 kg 08 Suorituskyky 0-100 km/h 6,0 s, huippunopeus 250 km/h 09 Hinta uutena 498 000 mk (1991) NISSAN 300ZX on muodoltaan tyypillinen japanilainen urheiluauto - se voisi olla miltä tahansa suurelta merkiltä kotoisin. 01 Auton merkki ja malli Nissan 300ZX Twin Turbo 02 Vuosimalli 1990 03 Moottori 300 hevosvoiman teholukemalla Nissan jätti helposti kilpailijat taakseen puolen miljoonan markan hintaluokassa. Kuusisylinterinen, nestejäähdytteinen v-moottori edessä pitkittäin, iskutilavuus 2960 cm3, neljä nokka-akselia kannessa, 24 venttiiliä, polttoaineen suihkutus, kaksi turboahdinta, välijäähdytys. Tämäkin korimalli esiteltiin kuitenkin jo 22 vuotta sitten! 1996 300ZX:n myynti Euroopassa ja Yhdysvalloissa päättyy, malli jatkaa vielä Japanissa. 1994 Turboversio saa uuden takaspoilerin sekä pieniä kasvonkohotuksia sinne-tänne. 1999 Z32-sukupolven 300ZX:n tuotanto päättyy. 02/11 87. Teho 300 hv. 04 Voimansiirto Nelivaihteinen automaattivaihteisto, peruutusvaihde, valitsin lattialla, takaveto 05 Alusta Edessä ja takana multilink-monivarsituenta 06 Kori Kaksiovinen, teräsrakenteinen coupé-kori, irrotettavat kattopalat 07 Mitat Akseliväli 257, pituus 452, leveys 180, korkeus 125 cm
Vuonna 1978 esiteltiin selvästi edeltäjiään suurempi 280ZX, jonka mallimerkinnässä X tarkoitti yhtä kuin "luxury". Tähän asti Z-mallisto oli pysynyt ulkoisesti samoissa raameissa, mitä nyt myöhemmin markkinoille tulleet nelipaikkaiset 2+2-versiot poikkesivat kaksipaikkaisista malleista katon takaosan profiilin ja koriin pituuden suhteen. Neloskoppainen Supra ei ollut aivan yhtä ikonimainen kuin Z-sarjalaiset, mutta tarjosi kovan luokan suorituskyvyn ja paljon hienoa tekniikkaa moderneissa kuorissa. 88 02/11. Edelleen 2,8-litrainen, mutta kiristyvien päästömääräysten 140-hevosvoimaiseksi ruunaama rivikuutonen sekä jo edellisessä mallissa ensi kertaa esitelty viisivaihteinen aski säilyivät ennallaan. Muuten uusi malli oli selvästi suurempi ja ylellisempi kuin edeltäjänsä. Tuleva klassikko Nissan 300ZX Twin Turbo mallinimen mukaisesti ja oli nyt siis 2,8-litrainen. Vuonna 1980 lisävarustelistalle tuli irrotettava lasinen targakatto, samoin vinyyli- tai kangassisustuksen ohella tarjottiin ihan oikeaa nahkaa. Samalla 280ZX:n myötä alkoi Z-mallisto hiipimään kohti ylellisempää ilmiasua. Corvette oli kuin toiselta mantereelta - valitettavan kirjaimellisesti myös laadun suhteen. JAGUAR XJS COUPE 4.0 (1975-1996) Jaguarin Grand Touring -luokan kissa ei varsinaisesti kinastellut 300ZX:n asiakkaista. Hinnaltaan XJS osui kuitenkin samaan hintahaarukkaan. PORSCHE 968 CS (1992-1995) Porschen vanhentuvan etumoottorimalliston erikoisperusmalli maksoi melko tarkasti saman kuin Nissan, mutta edusti täysin päinvastaista filosofiaa. Se oli 90-luvulla jo hyvin vanhanaikainen, mutta aristokraattisena valintana houkutteleva iäkkäämmälle ostajakunnalle. Clubsportversio oli karsittu, kevennetty, kova, vähän meluisa, eikä siinä ollut elektroniikkaa edes nimeksi asti. TOYOTA SUPRA MK IV (1993-2002) Z32-sukupolven pahin kilpailija tuli tietysti Japanista. E36-sukupolvi tarjosi rajun suorituskyvyn ohella perheauton sisätilat, mikä sopi yllättävän monelle ostajaehdokkaalle. Teho kasvoi 149 hevosvoimaan, josta kunnia kuului osaltaan Boschin polttoaineensuihkutukselle. Seuraavana vuonna 280ZX:n sai tilattua myös tuon vuosikymmenen KILPAILIJAT BMW M3 E36 (1992-1999) M3 on helppo vetää mukaan vaihtoehdoksi urheiluautoille. E36 oli ulkoisesti edeltäjäänsä diskreetimpi, ja oli saatavana myös sedanina ja cabriolettina. CHEVROLET CORVETTE (1984-1996) Nelossukupolven Corvette oli karvarintainen macho verrattuna teknisesti hienostuneeseen Nissaniin, vaikka pesikin sen suorakiihtyvyydessä hyvänä päivänä - paitsi tuplaturboversion. Lämmityslaite oli myös termostaattiohjattu. Nyt uusi, ja jälleen uusien turvapuskureiden myötä lihonut Z kuitenkin pääsi vihdoin samoihin suoritusarvoihin kuin alkuperäinen 2,4-litrainen malli
Kiristynyt kilpailu valutti 300ZX:n myyntimääriä alaspäin pitkin vuosikymmenen loppua, vaikka autoa uudistettiin ulkoisesti ensin vuonna 1986 ja sisäisesti 1987. Kuten edeltäjäkin, myös 300ZX oli saatavana sekä kaksi- että nelipaikkaisina versioina. Puukiilamainen muoto oli väistynyt pehmeämmän muotoilun edestä, ja vaikka konepelti oli edelleen pitkänomainen, oli ohjaamoa siirretty selvästi eteenpäin. Kliseisesti kahden hengen viikonlopun matkatavarat mahtuvat mukaan hienosti, ja viikonkin tavarat jos takapenkkiä ei käytetä. 02/11 89. statusvarusteella, turboahtimella, jolla huipputeho nousi yli 180 hevosvoiman. Uusi moottori oli varustettu kaksilla kannen yläpuolisilla nokka-akseleilla ja muuttuvalla venttiilinajoituksella. Aiemmin Skylineissä käytetty hydraulinen HICAS oli Super-sukupolvessa vaihtunut huomattavasti kevyempään ja yksinkertaisempaan sähköiseen systeemiin, jota ohjattiin tietokoneella. Hieman arkinen, hyvin japanilainen, mutta samalla kaikki on helposti hahmotettavissa. TAVARATILA on urheiluautomainen: matala, mutta laaja. Mutta teknologiailoittelu ei päättynyt tähän. Se tuotti vapaastihengittävänä 222 hevosvoimaa. Moottori oli edelleen kolmelitrainen V6, mutta sillä ei ollut enää mitään tekemistä edellisen sukupolven koneen kanssa. Vuonna 1984 Nissan esitteli kokonaan uuden 300ZX:n. Tekniikkapuolella mullistus oli vähintään yhtä suuri. Samaan aikaan Nissan esitteli myös odotetun tuplaturboversion, jolle ilmoitettiin tehoksi 300 hevosvoimaa. Vanha, 60-luvulta asti mukana kulkenut rivikuutonen vaihtui kolmelitraiseen V6:seen. Korin perusmuoto ja mittasuhteet säilyivät ennallaan, vaikka auto oli muutoin täysin uusi. Chevrolet Corvette ja Porsche 968 tuottivat kumpikin vain 240 hevosvoimaa, ja maagisen 300 hevosvoiman rajapyykin saavuttaminen vaati jo yli 800 000 markkaa Porsche 928:n muodossa. Tällä lukemalla japanilaisvalmistaja oli hyvin mukana aikakauden hevosvoimakilpailussa, ja itse asiassa puolen miljoonan markan hintaluokassa kilpailijat jäivät tehojen puolesta helposti sen taakse. Molempien järjestelmien tarkoitus oli parantaa auton ajovakautta suurissa nopeuksissa, ei niinkään tarjota pysäköintiapua ahtaissa ruuduissa takapyörien ISO V6-kone, kaksi ahdinta, kaksi välijäähdytintä ja paljon elektroniikkaa niinpä 300ZX:ssä ei mainittavasti jää enää tilaa huoltotoimenpiteille. OHJAAMO on hyvin samanlainen kuin edullisemmassa 200SX:ssä. Viimeinen vanha 300ZX näki päivänvalon vuonna 1989. Teknolelu Vanhan vuosituhannen viimeisen vuosikymmenen alkajaisiksi Nissan esitteli jälleen kokonaan uuden 300ZX:n. Vapaastihengittävänä sen tehot nousivat 168 hevosvoimaan, ja turboversiossa jo maagisen 200 hevosvoiman yli. Tehtaalla sisäisellä koodilla Z32 ja Japanissa Fairlady Z:ana tunnettu auto oli täysin uudistunut. Nissan osallistui samaan leikkiin Hondan ja Mitsubishin kanssa, ja esitteli 300ZX Twin Turbossa Super HICAS -nimisen nelipyöräohjausjärjestelmän
Ensiomistajan jälkeen auto oli siirtynyt suoraan peräti 14 vuodeksi kotimaisessa teollisuudessa varsin korkeassa asemassa olleen herran käyttöön. Muuten 300ZX:n ostossa kannattaa käyttää tervettä järkeä: vanha eksoottiseksi laskettava urheiluauto ei ole koskaan halpa omistaa tai korjata. Kaikki yleensä toimii, eikä täältä löydy erikoisempaa eksotiikkaa joku saattaisi kutsua sisustusta tylsäksi, mutta parempi sana lienee "tuttu". Nissanin ajovalot ovat muuten sitten täsmälleen samat kuin toisessa 90-luvun urheiluautossa, Lamborghini Diablossa - säästösyistä tietysti. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! Nissan 300ZX on monimutkainen auto, ja tuplaturboversio vielä selvästi monimutkaisempi. Kun ahtimia, välijäähdyttimiä ja kaikkia letkuliitäntöjä on V-koneessa tuplamäärä, on huoltokohteitakin vastaavasti enemmän kuin perusmoottorissa. Näiden vuosien vähäiset ajokilometrit selittyvät sillä, että perheen rouvalle varsinaisesti hankittu 300ZX oli ehkä aavistuksen turhan eksoottinen. Osia alkaa olla todella hankala saada, esimerkiksi sisustan osia ei enää saa mistään. Jossain 3040 000 kilometrin kohdalla autosta oli perimätiedon mukaan kadonnut tehot tyystin moottoritiellä, ja omistaja oli nilkuttanut sillä korjaamolle. ALUSTA 300ZX:n alusta on kohtalaisen monimutkainen, ja Twin Turbo-mallissa Super HICAS-nelipyöräohjaus saattaa rikkoutuessaan aiheuttaa miehekkään kokoiset laskut. 90-luvun alussa, ja tuplaturbo-Zetoja saatiin uutena maahamme vain 34 kappaletta. Vaikka hintaluokan puolesta se oli kohonnut jo eurooppalaisten kilpailijoiden tasolle, oli Nissanin urheiluautojen vanha valttikortti, luotettavuus, kuitenkin yksi tärkeimmistä myynninedistäjistä. SISUSTA 300ZX on matkustamon puolesta hyvää japanilaistasoa. Tuleva klassikko Nissan 300ZX Twin Turbo Lama leikkasi luksusautojen kauppaa 90-luvun alussa, ja tuplaturbo-Zetoja saatiin uutena maahamme vain 34 kappaletta. kääntökulma oli maksimissaan 1 astetta. Niinpä reilu vuosi sitten autoa tarjottiin kokkolalaisen Lerbackan veljesten autoliikkeeseen, mielessä vaihto tavallisempaan käyttöautoon. Ulkopuolelta tuunaamaton ja räpeltämätön yksilö on se paras vaihtoehto, ja ainakin säilyttää arvonsa parhaiten. Aikanaan kallis 300ZX ei ollut pahimmasta päästä, mutta silti huolellinen alustan ja pyöränripustusten seudun tarkastus kannattaa. Tuoreimmat euroversiot ovat 15 vuotta vanhoja ja vanhimmat jo yli 20-vuotiaita, joten hyvä huoltohistoria näyttelee erityisen merkittävää roolia. Vapaastihengittävässä mallissa vain etupyörät ohjasivat ylläpito on selvästi halvempaa. Punaisen 300ZX:n osti uutena itselleen helsinkiläinen lakimies ja innokas autoharrastaja, joka bongasi esittelyautona Autokeskuksen Konalan toimipisteessä seisseen Nissanin ja hieroi siitä kaupat. Uusi 300ZX oli hitti. Pitkään seissyt japanilaisurheiluauto huollettiin täysin, minkä jälkeen monimutkainen auto on toiminut moitteetta harrastekäytössä. Hyvät yksilöt tulevat varmasti olemaan arvossaan tulevaisuudessa", Tommi miettii. Omistajan mietteitä Kuviemme 300ZX on 2+2-paikkainen ja automaattivaihteinen Twin Turbo, joka on Suomi-autona harvinainen yksilö. MOOTTORI Nissanin V6-kone on hyvin tehty ja kestää hyvällä huollolla reilusti 90 02/11 kilometrejä. Kysyttäessä viasta tarkemmin ei maahantuojalta osattu kertoa mikä tehojen katoamisen oli aiheuttanut, mutta "Herra Nissan oli käskenyt asentamaan autoon uuden moottorin". Yleisesti auttaa kuitenkin, että 300ZX:llä on maine melkein markkinoiden varmimpana ja kestävimpänä urheiluautona. "Tämän ikäiset japanilaiset autot ovat vaikeita entisöidä. Koita myös välttää kolaroituja autoja: suorituskykyynsä nähden 300ZX on edullinen, joten jossain vaiheessa on mahdollisissa kolarikorjauksissa joku saattanut yrittää säästää. Tuplaturbomoottori puolestaan on varmasti houkuttanut jossain vaiheessa viritystouhuihin, mikä tunnetusti lyhentää huoltoväliä ratkaisevasti. Pahin lama oli leikannut luksusautojen kauppaa Suomessa LASISEN targa-katon palaset sujahtavat takakonttiin ja tarjoavat auringonpaisteista ajoa ilman vetoa. Kotimarkkinoilla 300ZX:ää myytiin vuoden 1999 loppuun asti. Sisustuksen osien löytäminen saattaa olla hankalaa, joten jostain syystä rikkoutuneiden tai rispaantuneiden kokonaisuuksien korjaaminen ja vaihtaminen ei ole välttämättä helppoa.. "Otin mielelläni tuollaisen erikoisemman auton vaihdossa, sillä se oli täysin alkuperäisessä kunnossa kasettisoittimia ja muuta myöden", Tommi Lerbacka kertoo. KORI Japanilaisautojen maine herkästi ruostuvina peleinä ei ole vieläkään tuulesta temmattu. Vuonna 1993 tehdas esitteli vielä täysavoversion (joita muutamat koripajat olivat siitä tehtailleet jo aiemmin), mutta jeniä vastaan heikentynyt dollari oli hilannut 300ZX:n hinnan niin korkealle, että tehdas päätti lopettaa ZX:n vientimarkkinat ensin Euroopassa 1995 ja Yhdysvalloissa 1996. Mökkimatka oli jatkunut sijaisautolla, ja kesälomareissun jälkeen oli korjaamolta kerrottu auton olevan kunnossa. Jos huoltohistoria on hämärän peitossa tai ahtimet pukkaavat sinistä suojaverhoa pakoputkista, on syytä miettiä onko valmis nostamaan koneen pois hintavaa remonttia varten
Seiska valittiin tuoreeltaan vuoden autoksi Euroopassa ja sama peli komeili myös myyntilistojen kärjessä useamman vuoden ajan. Tuleva klassikko Ford Escort RS 2000 Vanhemmat RS-mallit nauttivat harrastajien keskuudessa suurta arvostusta, mutta myöhemmissä etuvetomalleissa legendaarinen kirjainyhdistelmä ei tunnu herättävän suurempaa intohimoa. Porsche oli yksi alan pioneereista persoonallisella 914-mallillaan. 02/11 91. Nyt onkin hyvä hetki hankkia talliin aito RS Ford. Erikoinen katseenkääntäjä Porsche 914 Keskimoottoriratkaisu tuli laajamittaiseen tuotantoon varsin myöhään. Seuraavassa numerossa: Klassikot 03/11 ilmestyy 28.4.2011 Pirteä keski-ikäinen Fiat 127 Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Fiat toi markkinoille mainion 127-mallin
Valitse paras klassikko ja huippuvaraaja. EXIDE-akut ja varaajat harrasteajoneuvoihinkin!