Klassikot 2/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

www.klassikot.fi . Ladojen kokoontumisajot Ammattina entisöinti Tuleva klassikko Kuin uusi Peltiseppä Osmo Patana Rivakka nelivetoinen Audi S2 9400 kilometriä ajettu Saab 900. GT-luokassa Sunbeam Hunter & Toyota Celica 02/13 o t i A autoilun ajankuvaa . Hinta 8,50 ? Fiat Abarth 1000 TC Corsa ? saman perheen tallissa jo 40 vuotta! 368480-1302 . VW Polo Harlekin ´96 Skorpioni Kuplakaupan ?Tapahtumat Talviajot Jyväskylässä . Kaiser-Frazer Henry J ´51 . 02/13 . VW Golf ´83 . Jalta 965AE ´65 . Toyota Celica GT ´86 . Saab 900c ´89 . Sunbeam Hunter GT ´73 . MADE IN FINLAND Fiat Abarth 1000 TC Corsa ´67 . Retromobile 2013 kiemurat Kulkupelin hankinta autopulan aikaan . PAL VKO 2013-18 6 414883 684808 13002 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ
toimituskuluineen. SVH-hinta 500C 21.905,00 ?, autovero 7.487,15 ?, kokonaishinta 29.392,15 ?, toimituskulut 600 ?, hinta yhteensä 29.992,15 . Klassikot 3/13 ilmestyy 2.5.2013 Seuraavassa numerossa: READY TO PERFORM Tuulen muotoilema Ahdettu Manhattan Tehtaan markkinointiväki piti ison Opelin muotoja varsin sulavina, ainakin esitteestä lainatun otsikon perusteella. Ensi numerossa esiteltävän yksilön erikoispiirteenä voidaan pitää sen mittarilukemaa, joka kuvaushetkellä oli 6 222 kilometriä! Amerikkalaisista autokonserneista se tuntemattomin tuotti 1950-luvun puolivälissä sekä ulkonäkönsä että tekniikkansa puolesta hyvin omalaatuista kokonaisuutta. Jami Määttälän Manhattan on nimittäin mekaanisesti ahdettu jo tehtaalta alkaen. Opel Rekord 2.0S ´79 Kaiser Manhattan ?54 Ajokelejä odotellessa Renault Floride ?61 Kevät tulee kohisten ja monessa tallissa odotellaan malttamattomana lumien sulamista ja ajokauden alkamista. Uuden auton ostajille sekä määräaikaishuollon teettäjille HUOLLON TIEPALVELU VUODEKSI VELOITUKSETTA. toimituskuluineen. Kun tallista löytyy kuvankaunis punainen urheiluauto, voi odottelu olla astetta kuumeisempaa. 1,4?l Turbo MultiAir 165 hv Maksimivääntö 250 Nm / 2500 kierr/min 0?100 km/h 7,9 sek 1,4?l Turbo T-Jet 135 hv Maksimivääntö 206 Nm / 3000 kierr/min 0?100 km/h 7,9 sek 1,4?l Turbo T-Jet 135 hv Maksimivääntö 206 Nm / 3000 kierr/min 0?100 km/h 7,9 sek CO2-päästöt 142 g/km Kulutus 6 l/100 km (yhdistetty) CO2-päästöt 155 g/km Kulutus 6,5 l/100 km (yhdistetty) CO2-päästöt 155 g/km Kulutus 6,5 l/100 km (yhdistetty) 27.393 ? 26.390 ? 29.392 ? SVH-hinta Punto 21.105 ?, autovero 6.287,53 ?, kokonaishinta 27.392,53 ?, toimituskulut 600 ?, hinta yhteensä 27.992,53 . Kuvien autoissa erikoisvarustelu. Liity Facebook?ryhmään! facebook.com/abarthfinland ABARTHFINLAND.FI 02/13 91. toimituskuluineen. SVH-hinta 500 19.675,00 ?, autovero 6.715,37 ?, kokonaishinta 26.390,37 ?, toimituskulut 600 ?, hinta yhteensä 26.990,37
Tässä lehdessä kerrotut Sunbeam Hunterin ja VW Golfin tarinat ovat mielestäni oivia esimerkkejä. Harri Onnila Toimittaja 02/13 3. saab 900c ´89 . VW Polo Harlekin ´96 Skorpioni KuplaKaupan ?TApAhTumAT Talviajot Jyväskylässä . Ladojen kokoontumisajot Ammattina entisöinti Tuleva klassikko Kuin uusi peltiseppä Osmo patana Rivakka nelivetoinen Audi S2 9400 kilometriä ajettu Saab 900 TILAAJAPALVELU Puh. Retromobile 2013 Kiemurat Kulkupelin hankinta autopulan aikaan . Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Jalta 965AE ´65 . Aivan arkisia eivät ole nykyjenkitkään, ja kyllä Kaukoidässä ja Keski-Euroopassakin osataan vielä erikoisuuksien valmistus. Eksoottinen ulkomuoto, oudot väriyhdistelmät ja hieman kyseenalaisena pidetty valmistusmaa vaan tahtoo olla kehnoa valuuttaa siinä vaiheessa, kun autoa aletaan myydä eteenpäin, ja ehkä juuri sen takia moni päätyykin viisaasti arkiseen, mutta jälleenmyyntiarvoltaan hyvänä pidettyyn tuotteeseen. Harlekinilla on museoikään vielä matkaa, mutta tarina on ansainnut siitä huolimatta paikkansa Klassikot-lehden sivuilla. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Tekijältä: Rekordin muistoa kunnioittaen Minua on aina viehättänyt auton kohtelu muuna kuin pelkästään mekaanisena liikkumavälineenä. Hinta 8,50 ? Fiat Abarth 1000 TC Corsa ? saman perheen tallissa jo 40 vuotta! 6 414883 684808 13002 368480-1302 . Ranskalaiset pukkaavat aina vaan markkinoille mitä kummallisemman näköisiä laitteita ja Italiassa valmistetaan edelleen kohtuuhintaisia ja varsin kuumaverisen oloisia ajopelejä. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Arttu Toivonen, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Tomi Eronen, Johanna Helin, Markku Ikonen, Iikka Kekko, Sami Korhonen, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Vesa Rantasalo, Paula Tavasti, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi KÄYNTIOSOITE Klassikot Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Nykyinen uusien ja vähän käytettyjen valtava tarjonta on mitä mainioin asia, eikä hassumpaa ole sekään, että itselleen sopimattomat vaihtoehdot voi karsia pois ostoslistalta jo kotisohvalla. Suuressa ja valoisassa myyntitilassa voi sitten vertailla finalisteja kaikessa rauhassa. Nykyautojen valikoimaa moni moittii tylsäksi, mutta siinä rohkenen olla eri mieltä. Pääkirjoitus GT-luoKAssA Sunbeam Hunter & Toyota Celica 02/13 Aito autoilun ajankuvaa . Uskoakseni lukijoidemme on helppo yhtyä ajatukseen: auto on kuin perheenjäsen. Takavuosikymmeninä tällainen epäterve ajattelutapa oli yleisesti hyväksyttävämpää. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. MADE IN FINLAND Fiat Abarth 1000 TC Corsa ´67 . Toyota Celica GT ´86 . sunbeam Hunter GT ´73 . Mies näki hieman vastaavan laitteen reissullansa, ihastui ideaan ja päätti hankkia sellaisen itselleen välittämättä muiden mielipiteistä tai jälleenmyyntiarvosta. 02/13 . Tästä numerosta löytyvä artikkeli 50-luvun kaupankäynnistä Kuplavolkkareilla on hauska kertomus niistä kiemuroista, joita uutta autoa hankkiva saattoi kohdata tuontisäännöstelyn aikaan. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. ILMOITUKSET Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Edellä kuvailtu ostokäyttäytyminen ei ole tietenkään uusi asia, ja se heijastuu myös klassikkoautojen tarjontaan. Niinpä museoikäisen Suomi-auton etsijälle ei oudompia laitteita ole kovin hyvin tarjolla. Tässä valossa oli poikkeuksellisen mukava lukea tarina ainoasta uutena maahan tulleesta VW Polo Harlekinista. Kun autoja ei ollut vielä virtuaaliverkot ja autotarhat pullollaan, niin siitä omasta, usein pitkän säästämisen ja odotuksen jälkeen hankitusta ajoneuvosta pidettiin mahdollisimman hyvää huolta. Nykyään yhteiskunta kannustaa vanhojen autojen kierrättämiseen (ja samaan aikaan ei kuitenkaan luo toimivia kannustimia uusien hankkimiseen) ja itse autonvalmistajatkin pyrkivät epäsuorasti luomaan tuotteistaan enemmän kulutus- kuin kestohyödykkeitä. Minulla oli 15 vuotta sitten halu säästää ensimmäinen oma autoni, katsastusmiehen kuolemaan tuomitsema E-Rekord, mutta arjen rajat tulivat vastaan. Niinpä taputin Rekordin peltihartioita kiitokseksi yhteisestä matkasta ja käänsin sille jaloista ajatuksistani huolimatta selkäni viimeisen kerran. Onneksi kaikki eivät ole hylänneet merkityksellisiä ajoneuvojaan. Ei siis ihme, että seuraavakin omistaja on ikään kuin läsnä kun kauppoja lyödään lukkoon. Harrasteautoa hankkiessa ihminen pääsee toteuttamaan haaveitaan huomattavasti vapautuneemmin. Museoikäisten ajopelien hinta on yleensä jo kohdannut aallonpohjansa, ja niinpä sellaisesta saa muutaman vuoden kuluttua yleensä omansa pois, joskus hiukan enemmänkin. VW Golf ´83 . materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Värikäs valinta T akavuosina auton ostaminen ei ollut lainkaan niin tylsää puuhaa kuin nykyisin. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. MATERIAALI Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Kaiser-Frazer Henry J ´51 . Pitkäaikaista tallipaikkaa autolle ei ollut ja katsastamattomasta Opelista saadut muutama sata markkaa olivat opiskelijabudjetille elintärkeä lisä. PAL VKO 2013-18 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ . www.klassikot.fi . Kivaahan se olisi irrotella tuliterää autoa hankkies- sa, mutta taloudelliset realiteetit ovat tässä hommassa varsin voimakkaasti mukana
38 Kaiser-Frazer s. Auto osoittautui niin mainioksi käyttöpeliksi, ettei rouva ole luopunut siitä vieläkään. 26 Toyota Celica GT ´86 1980-lukulaisen sporttiauton löytyminen liki täydellisessä alkuperäiskunnossa on melkoista tuuria. 50 Saab 900 s. 22 Volkswagen Golf 4 02/13 s. Molemmat pelasivat hienosti, ja niinpä kakkos-Saabin mittariin kertyi kilometrejä tavallista vähemmän. 54 Jalta 965AE ´65 Aikanaan moni tuomitsi Jaltan kaikkien aikojen kehnoimmaksi autoksi. sama yksilö on nyt ollut Finnilän omistuksessa yli 40 vuotta. 44 Volkswagen Polo Harlekin ´96 Otetaan linjalta muutama kirkkaan värinen pikkuauto ja sekoitellaan niiden koripaneelit ennalta määriteltyyn epäjärjestykseen. s. Artikkelin GT-Hunter on yksi harvoista, jotka säästyivät liekeiltä. 38 Kaiser-Frazer Henry J ´51 Jorma Finnilä ihastui Henry J:n linjoihin jo kouluikäisenä. Kipinä vain vahvistui, kun mies näki vastaavan pelin 60-luvulla . 32 Sunbeam Hunter s. Esittelyssä olevan yksilön erikoisuutta lisää se, että auto on viihtynyt saman perheen tallissa jo neljä vuosikymmentä. 22 Volkswagen Golf ´83 Marjatta Laasanen vaihtoi Golfinsa uuteen samanlaiseen vuonna 1983. 12 AJONEUVOT 12 Fiat Abarth 1000 TC Corsa ´67 Alkuperäiset, Fiat 600 -pohjaiset Abarthit ovat harvinaista herkkua. Tässä numerossa 60-lukuisten Abarth-kilpaautojen syntyhistoriaa ei yksilötasolla ole jälkeenpäin helppoa selvittää. Tarina vain paranee, kun omistajahistoriasta löytyy mielenkiintoinen persoona. 32 Sunbeam Hunter GT ´73 s. 26 Toyota Celica 50 Saab 900c ´89 Kannuslainen Unto Ylitalo hankki käyttöauton rinnalle vara-auton. 44 Volkswagen Polo s. 12 Fiat Abarth Tulipalo katkaisi Rootes-tuotteita Kanadaan kuljettaneen aluksen matkan 70-luvulla. Onko väitteessä perää vai ei? Oikeastaan sillä ei ole väliä nyt, kun malli on mitä hauskin harrasteauto. s. 54 Jalta. Lopputuloksena syntyy omaperäistä Harlekin-sarjaa. s
58 Ladat koolla s. s. 86 Tuleva klassikko 02/13 5. 60 Rétromobilé s. 69 Klassikkoesine s. 74 Metallinmuovaaja s. 82 Verkot vesillä s. s. 78 TAPAHTUMAT VAKIOPALSTAT 58 Ladojen kokoontumisajot, Kangasala 6 Talven rennoin autotapahtuma kokosi Mobilian pihaalueelle lukuisia Ladoja. 78 Talwiajot Paljon on klassikkoautorintamalla tapahtunut sen jälkeen, kun vuonna 1974 joukko kanttiautoharrastajia kokoontui ensimmäisiin Talwiajoihin. Kokoontumisajon ohella Ladoilla kiihdyteltiin kilpaa ja varaosilla käytiin kauppaa. 60 Rétromobile, Pariisi Ranskalainen klassikkoautonäyttely tunnetaan kalliista ja erikoisesta kalustosta, mutta paikalla nähtiin myös arkisempia autoja. 78 40. 6 Vakionopeus s. Talwiajot Uutisia ja kuulumisia klassikkoautojen maailmasta. 69 Klassikkoesine Kolikko sisään ja jamit voi alkaa! 70 Fotoalbumi Kuuban kaduilla risteilee mielenkiintoista kalustoa. 82 Keski-Suomen Mobilistien järjestämiin talviajoihin starttasi yli kaksisataa autokuntaa. ARTIKKELIT Vakionopeus Verkot vesillä Poimintoja suuresta kääpiöautohuutokaupasta. 83 Klassikkomarkkinat Autoja, projekteja ja osia kaupan. 64 Kuplakaupan kiemurat 50-luvulla autojen maahantuontia säännösteltiin voimakkaasti, mikä loi omat vivahteensa kaupankäyntiin. 74 Metallinmuovaaja 86 Tuleva klassikko Auto jonka ratin takana voi aistia alkuperäisen quattron henkeä. KUPLAKAUPAN 50-luvun kiemuroita sivulla 64. Osmo Patanan käsissä pelti taipuu ammattimiehen ottein. s
löytyy kourallinen mainos- ja esittelyvideoita. Vuoden 1986 Mazda RX-7 FC:tä mainostetaan lauseella ?New Adult Sports?, Z31-mallin 300ZX puolestaan on ?Soul Synchro Machine?. Valkoinen japsipyöräklassikko oli RD-sarjan viimeistä vuosikertaa, ja tämä pyörä on viettänyt 33-vuotisen elämänsä tehtaalta lähtien kartongin sisälle suljettuna. Esimerkiksi Eddie Murphy käytti kallisarvoista aikaansa Toyota Celican konepellillä lekotteluun ja hekotteluun, ja Sean Connery antaa hyväksyntänsä Mazda Sentialle. Suojalakattu ja 50 mm Mikunikaasuttimilla ja imusarjalla myytävä Nismon valmistama venttiilikansi on hinnoiteltu noin 15?000 dollarin arvoiseksi. DATSUNIN kisakannesta sentään esitettiin kuvia huutajille. 6 02/13 Y ouTubesta löytyy takaa-ajokohtauksien lisäksi myös melkoinen määrä vanhempaa markkinointimateriaalia. Erityistä nannaa tämä on japanilaisautojen harrastajille, sillä käytännössä jokaisen merkin jokaisesta mallista . Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta HARVINAISUUKSIA eBAYSSÄ Yhdysvaltalainen ostaja on huutanut 21 000 dollaria vieläkin pahvilaatikossa osina olevasta, koskaan kasaamattomasta vuoden 1979 Yamaha RD400F Daytona Specialista. Jossain päin Yhdysvaltoja jännitetään juuri nyt kuumeisesti. Toinen hintava eBay-ostos puolestaan on käyttämätön, tehtaan rasvoissa oleva Datsun L20-moottorin kilpakäyttöön rakennettu kansi. Näitä tehtiin kaikkiaan vain kourallinen. tai sen japanilaismarkkinavastineesta . Z20-korimallin Toyota Soarer?kin syntyy tulivuoritemppelin höyryistä. Uutta aikuisurheilua? Myös sloganit ovat omintakeisia, sillä niissä on selkeästi haettu komealta kalskahtavia englanninkielisiä sanoja, ilman että lopullinen mainoslause välttämättä kävisi länsimaiseen järkeen. eBay-ilmoituksessa komeilee kuvia ainoastaan tästä sidotusta laatikosta, ja tekstissä todetaan: ?Kuvia pyörästä lähetetään huutokaupan voittaneelle.. Lopuksi vielä tulee merkin oma mainosjingle, joka Nissanilla on ?Feel the Beat. YouTubeen voi unohtua vaikka tunneiksi selailemaan vanhoja japanilaisia automainoksia, tyyliltään vertaansa vailla. PALJASTUUKO huutokauppapaketista kokoamaton japsiklassikko vai kasa kiviä. Mikäli olet aina halunnut seurata, kuinka 80-luvun puolivälin Mazda 929/Cosmo/Lucen vakionopeudensäätimen käyttöä neuvotaan japaniksi, se käy kyllä päinsä. Tuttuja filmitähtikasvoja Lopuksi kannattaa vielä seurata, kuinka länsimaiset näyttelijät hoitivat aikoinaan taskurahaa itselleen esiintymällä japanilaismainoksissa, joihin Yhdysvalloissa solmitut sopimukset eivät kouriansa ulottaneet. Elokuvamusiikkia on lainattu myös useasti, ja RX-7:n mainoksen taustalla soi Vangeliksen Blade Runner -teema. Myös suunnattoman kaunista Eunos Cosmo -coupéa esitellään Vangeliksen musiikilla minuuttitolkulla, auton ajellessa pitkin utuista ranskalaista rannikkoseutua. Muutamankymmenen sekunnin pituisten mainosten lisäksi tarjolla on jopa puolituntisia ohjeistusvideoita, jotka on tehty myyjäliikkeitä varten. Sika säkissä, siis. Nousevan auringon mainokset Kaikki televisiomainokset eivät ole väistämätöntä pakkopullaa. ja Fairlady Z:stä tulee jotakin ?Ferdy Zetton. ja Toyotalla ?Fun to Drive?, toki äännettynä japanilaisittain. Ääntämykselle naureskelu ei rallienglannin kotimaasta Suomesta käsin ole kovin oikeutettua, mutta Legend ääntyy mainoksissa komeasti ?Regent. -kaltaista. Mainokset jakautuvat taustamusiikin suhteen käytännössä muutamaan kastiin. Ylellisiä, sisustaltaan pitsikoristeisia autoja myydään unenomaisen naislaulajattaren henkimin sointuvin säkein, ja mainosten autotkin kulkevat kuin päiväunen halki antamatta maantien kuoppien ja poikit- taissaumojen häiritä. Urheiluautoja taas kaupataan aggressiivisella syntikkarockilla, jonka tahtiin esimerkiksi 300ZX:ää paiskotaan pitkin yhdysvaltalaisia vuoristoteitä. Sitten ovat länsimaiset pophitit, joista esimerkkinä S13-korimallin Silviaa (sloganiltaan Art Force!) myy Procol Harumin A Whiter Shade of Pale. 70ja 80-lukuisten autojen mainokset on tehty pistämättömän laadukkaasti, ja kuitenkin sillä silmiinpistävän japanilaisella outoudella. Bruce Willis puolestaan kauppasi Subaru Legacya vuosikaudet, niinkin menestyksekkäästi että merkki toi myyntiin oman Touring Bruce -erikoispainoksen.
Toukotaiwal 2013-ajo, Kemi 18.5. Old Toy Swap, Turun messuja kongressikeskus, Turku 23.3. Avointen ovien päivä Etelä-Karjalan Automuseolla 12.5. Rompetori ja harrasteajoneuvokokoontuminen, Zoolandian parkkipaikka, Lieto 4.-5.5. Rompetori, Wanhan ajan markkinat, kirpputori. Museotarkastuspäivä, Indola, Kokkola 29.3.-1.4. Vaasan veteraaniautoseuran Roinamarkkinat 18.5. Harrasteajoneuvojen kokoontuminen Ylistarossa 25.5. B1-mallin Passatia valmistettiin vuoteen 1981 asti, ja Brasiliassa vuoteen 1988. Passat oli melkoinen loikka eteenpäin 60-luvun Volkkareista, jotka takamoottorisina olivat vielä hyvinkin vanhaa perua. Äitienpäivä Rompetori Espoon Automuseolla 18.5. Classic Motor Show, Messukeskus, Lahti 9.5. Vanhojen autojen näyttely, Storen Värin piha-alue, Kokkola 26.5. Rompetori Lc Forssan perinteinen auto-, mopedi-, mp- ja antiikkirompetori Pilvenmäen ravirata 09-15. Forssa 18.5. Ensimmäinen, viistoperäinen malli oli Giorgetto Giugiaron kädenjälkeä, ja tuli markkinoille keväällä 1973. Sportscar Breakfast Club 25.5-26.5 Mama?s Classics 2013, Pirkanmaa 25.-26.5. Korian Mobiilihallin avointen ovien ilta ja ajokauden avaus 27.-28.4. Niinpä se sopii sellaisenaan vaikkapa Märklinin H0-pienoisrautatien tavara-asemalle paketteja noutamaan. Omakseen pienoismallin voi ostaa Postin verkkokaupasta tai Vehoniemen ja Mobilian automuseoista niin kauan kuin 3000 kappaleen rajoitetusta erästä riittää. 02/13 7. Winter Swap Meet, Teivon ravirata, Tampere 23.3. Hiukanpiha, Oulu. 26.5. Päijät-Hämeen Rompemarkkinat, Jokimaan ravirata, Lahti 25.-26.5. Vaasan Veteraaniautoseuran Talviajot, Vaasa 10.3. Auranmaan mopedi- ja ajoneuvoharrastajien rompetori Auran Nuortentalolla. Pienoismalli postimiehille Itellan julkaisema sarja Postin käytössä olleista kulkuneuvoista on venähtänyt jo yhdeksän ajopelin kokoiseksi. Vanhojen Saabien tapahtuma, Rautatiemuseo, Hyvinkää 12.5. Mm. 1981 esitelty B2 muistutti paljonkin vuoden 1973 B1:tä; 1988 tullutta aerodynaamisen junakeulaista B3:a seurasi vuoden 1993 B4, jonka nopeimmiten erottaa aiemmasta vain säleiköstä. Sama päti myös 1997 esiteltyyn B5:een, ja sitä seuranneeseen B5.5:een. PASSATIN tuotantolinjaa elokuussa 1973. Kuva: Lothar Schaack 1.5. American Car Show, Messukeskus, Helsinki HUHTIKUU 22.4. TAPAHTUMAKALENTERI VW Passat 40 vuotta MAALISKUU 10.3. Ei siis pitäne vähätellä 1970 esitellyn NSU-peräisen K70:n vaikutusta jonkinlaisena sillanrakentajana 70-luvun VW:ihin; K70 oli jo etumoottorinen ja etuvetoinen, ja muistuttikin Passatia. Wolfsburgin tehtaan tuotantokapasiteettia oli vapautettu Passatia varten hyvissä ajoin, lopettamalla Type 3:n valmistaminen vuoteen 1973 mennessä ja käyttäen tuotantolinjoja Passatin kanssa teknisesti samankaltaisen Audi 80:n kokoonpanoon. 80 oli tuotu markkinoille vuotta aiemmin ja erosi siten, että sitä sai vain porrasperäisenä; Passat puolestaan oli ovien lukumäärästä riippumatta viistoperäinen. Hot Rod & Rock Show, Pirkkahalli, Tampere TOUKOKUU S uomalaiset ovat päässeet ajelemaan Passatilla jo 40 vuoden ajan. Yhdysvalloissa mallin nimi oli Dasher. Onkin mielenkiintoista, että Passatin malliversiot ovat aina menneet ikäänkuin pareittain; kaksi peräkkäistä on aina muistuttanut toisiaan paljon, niin että jäljempi malliversio on tavallaan erästä fraasia lainatakseni ?välimallin Passatti?, siinä missä edempi malli on aina ollut melkoinen loikka eteenpäin monella tapaa. Nalle-Sisu, Vanajapostibussi ja Volvo Duett -paku saivat kaverikseen Volvo FH -ajoneuvoyhdistelmän, joka on maalattu vuoden 1993 Keltainen Kuljetus -väreihin. Sarjan aikaisemmat pienoismallit on valmistettu suhteessa 1:76, mutta uutukainen Volvo on 1:87-mittakaavaa. Wanhat Wehkeet ja rompetori Lempyyn Seurantalolla 25.5. Maalissaalis-prätkäromppari, Tuulonen, Tuulos 16.-17.3. XV Kuninkaantieajo, Koria 18.5
Maestrolle ja Montegolle ei 1990-luvulla esitelty enää Austinmerkkistä seuraajaa, vaan auton korvasivat jatkossa Roverin mallit, niissäkin enemmälti Hondan tekniikkaa. Suomeen Maestroa ja Montegoa ei tuotu silloisista neuvotteluista huolimatta; Oy Suomen Autoteollisuus Ab toi maahan rajalliseksi jääneen sarjan pienempää Metroa ja isompaa 800:ta, mutta Maestro ja Montego jäivät Suomessa tuntemattomiksi.. Tuolloin tarjolla ollut R-sarjan 1,6-litrainen, Weber-kaasuttimilla varustettu moottori pohjautui Austin Maxin vanhaan moottoriin, ja oli varsin karkeakäyntinen 80-luvun uuden auton voimanlähteeksi. Käynnistymisongelmiakin riitti. Samaan aikaan Maestron ja Montegon kanssa tuotannossa ollut Honda-pohjainen Rover 200 -mallisto kävi kaupaksi huomattavasti paremmin kuin sen oli edes ajateltu myyvän: siinä missä Maestro ja Montego olivat markkinoille tullessaan ?todellisia englantilaisen autoteollisuuden saavutuksia?, olivat Roverit vain varsin vaivattomasti Honda Balladeja/Civicejä erilaisella verhoilulla ja Roverin lätkillä, ja suunniteltu houkuttelemaan aiempaan Balladeen pohjautunutta Triumph Acclaimia ostaneita asiakkaita. Asiat parantuivat vuoden 1984 aikana, jolloin tarjolle tuli kaksilitrainen EFI-moottori . Uusi Maestro pyrittiinkin saamaan tuotantoon mahdollisimman pian, ja tämä väistämättä näkyi auton laadussa ensimmäisinä vuosina. Sitä edelsivät Austin Allegro ja Maxi, jotka olivat 1980-luvulle tultaessa jo auttamattoman vanhanaikaisen oloisia. tällä päästiin kunnolla Golfin ja Escort XR3:n kintereille. Maestron erikoisuuksia oli mm. huippumallien digitaalinen kojelauta, jonka yhteydessä oli ilmoituksia jakeleva puhesyntetisaattori. Vuoden 1984 puolella esiteltiin myös porrasperäinen Montego-malli, jolla tähdät- DIGITAALISEN kojelaudan erikoisuus oli puhe syntetisaattori, jolle äänensä antoi uusseelan tilainen näyttelijätär Nicolette MacKenzie. TÄLTÄ puolestaan näytti Maestron porras peräversio, Montego. 8 02/13 tiin selvemmin yritysautojen markkinoille. Maestro ja Montego olivat tuotannossa vuosiin 1994?95 asti, jonka jälkeen autoja on valmistettu sillon tällöin lisenssillä esimerkiksi Kiinassa ja Bulgariassa. Allegro erityisesti ei ollut koskaan saavuttanut ostajien varauksetonta suosiota hieman bulldogmaisen ulkonakönsä takia. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Maestro täyttää 30 vuotta Englantilaisen autoteollisuuden toiveikas yritys haastaa Volkswagen Golf, viisiovinen suoraviivainen hatchback Maestro esiteltiin maaliskuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1983. V arustetasosta ja ajanjaksosta riippuen sekä Austinin, MG:n että pelkän Maestron merkkisenä myyty perheauto suunniteltiin käänteentekeväksi, todellisen 80-lukuiseksi autoksi
Myyntipalstoilla pyörii jatkuvasti kourallinen Talboteja odottamassa seuraavaa omistajaa. Ihan näin eivät ole asiat muualla Euroopassa, sillä euromallin Chrysler Horizoneja on myyntimääristä ja Vuoden auto 1978 -tittelistä huolimatta säilynyt Englannissa viime vuoteen mennessä kokonaiset kolme. Auton mittarissa oli ainoastaan 59?000 mailia, eikä se päällisin puolin näyttänyt juuri muulta kuin virheettömältä. Siinä missä kotimaiset Horizonit ovat olleet jalostamisesta varsin kaukana, on Brannanin Horizon madallettu ja kevyesti piristetty retrovirittelytyyliin. Challenger tuhoutuu myöhemmin traagisesti laukaisussa vuonna 1986, teknisen vian takia. . Vihreä Horizon sai luovuttaa osansa eteenpäin. K iitos uusikaupunkilaisen kokoonpanotyön, Suomesta löytyy vielä reipas määrä Talbot Horizoneja. Takaiskaritorneista olisi voinut heittää karvahatulla läpi. Brannanin oma oranssi Horizon on muuten näkemisen arvoinen auto. Avaruussukkula Challenger suorittaa ensilentonsa huhtikuun 4. Kuvan autossa on muotoja mukavasti täydentävä Zenderin korisarja. 02/13 9. päivänä. Sääli sinänsä. No, asioilla on tälläkin kohtaa puolensa. Brannan pääsi kavereidensa kanssa purkamaan paaliinmenevästä Horizonista kaiken mahdollisen tarvittavan talteen, ja purkaessa paljastui ettei Horizonin kori ollut enää pohjasta käsin parhaassa iskussa. Järjestelmää kutsutaan mediassa ?Star Warsiksi?. . Vihreä Horisontti oli ollut pitkäaikaisella omistajalla ja piipahtanut sikäläisissä klassikkonäyttelyissäkin, mutta tultuaan myydyksi parille lyhytaikaisemmalle pitäjälle, se myytiin kierrätysyritykselle vaivaisen 140 punnan romurahan saamiseksi. Aikanaan niiden arvostus on vaihdellut, mutta jotenkuten kohtuullisen ruostesuojauksen ansiosta varsin moni on säilynyt jälkipolville ja koputtelemaan museoikäisyyden portteja. Auto ei periaatteessa häpeä isommallakaan rahalla laitettujen ykköskorimallin Golfienkaan vieressä, ja on piristävän näköinen poikkeus niihin Horizoneihin, mitä täälläpäin näkee täydellisessä vakioasussa. Syvät vanteet ja kivirekimäisen näköinen jousitus eivät välttämättä ole kaikkien makuun, mutta kromipuskureiden kanssa ne tekevät vaikutuksen. 30 VUOTTA SITTEN . Mallit voittavat Vuoden Auto 1982 -maininnan. Näytetystä jaksosta tulee Yhdysvaltain siihen asti katsotuin televisiosarjan jakso, kun telkun äärellä viihtyy 125 miljoonaa katsojaa. . päivänä 1983. Räväkin malli oli Turbo, jossa oli sama 1,4-litrainen 115-hevosvoimainen moottori kuin R5 Turbossa. Renault 11 esitellään. Talbotien hinnat pyörivät myös siinä tonnin alapuolella, joten kovinkaan kalliita harrastettavia ne tuskin lienevät . Näis- täkin yksi, vihreä yksilö, päätyi vielä vuoden lopulla paalaukseen vähäisen romutuspalkkion toivossa. Valokuvaaja Adrian Brannan, joka omistaa näistä kolmesta yhden oranssin, avautui asianlaidasta RetroRidesissä. 11:tä ja 9:ää valmistetaan myös Yhdysvalloissa vuoteen 1987 asti, American Motorsin Encore- ja Alliance -malleina, ja Etelä-Amerikassa vuoteen 1999 asti. 11 on sedanmalli 9:n hatchback-versio, ja kummankin suunnittelija on kuuluisa Robert Opron. Maaliskuun 25.päivänä 1983 Yhdysvaltain silloinen presidentti, Ronald Reagan, esittelee ehdotuksensa avaruuteen sijoitettavasta vihollisohjusten tuhoamisjärjestelmästä, Strategic Defense Initiativesta. VALOKUVAAJA Adrian Brannanin oma kevyesti muuteltu Horizon Retro Rides -kokoontumises sa Prescott Hillissä, jossa se pokkasi Dare to be Different -palkinnon. Event Horizon Klassikko-näyttelyautosta romuksi: yksi Brittein saarten viimeisestä kolmesta Chrysler Horizonista kohtasi loppunsa. mikäli varaosakontaktit ovat kunnossa. Korean sotaan sijoittuneen M*A*S*H-komediasarjan viimeinen osa näytetään helmikuun 28
JDM-autot, joihin herkästi tarjotaan takakilveksi kaksikerroksista, moottoripyörän kilpeä muistuttavaa kilpeä. Tapahtuma pidetään Vip-Katsastuksella Kokkolan Indolassa, ja tarkoitus on järjestävän tahon mukaan hälventää museokatsastamiseen liittyviä myyttejä ja ?turhaa jännittämistä?. Näytillä on museokatsastettuja autoja sekä moottoripyöriä, ja vanhojen autojen omistajia rohkaistaan tulemaan tapahtumaan käymään ja tarinoimaan museotarkastajien kanssa. Tarkastuksia ei suoriteta tapahtumapäivän yhteydessä, vaan kyseessä on leppoisa infotilaisuus. 10 02/13 Autopaitoja N etistä tulee useastikin tilailtua kaikenlaista sälää. Lukkojen määrästä ja tekstiyhteydestä varmasti useimmille lukijoille selvisi, että kyseessä oli tasauspyörästöjen lukot eikä napalukot, joista artikkelissa virheellisesti kerrottiin. KYMI RING OY PERUSTETTIIN Kymenlaakson Iittiin rakennettavaa kansainvälistä kilparataa suunnittelevan Kymi Ring Oy:n perustamissopimus allekirjoitettiin maanantaina 11.2. Uudet pienet rekisterikilvet valmis- tetaan ilman kiinnitysreikiä, eikä niissä ole EU-tunnusta . Aikaisempi kolmen kirjaimen ja kahden numeron sarja on Trafin mukaan käytetty loppuun, mutta käytännössä katsastuskonttoreilla lyhyitä, C-alkuisia kilpiä on vielä kaapit täynnä, eikä uusia pieniä kolminumeroisia kilpiä tilata ennen kuin vanhanmalliset on käytetty loppuun. Uutta rekisterikilpeä voidaan myöntää sellaisille autoille, joiden kilpitilaan ei mahdu muita rekisterikilpiä: esimerkkinä vaikkapa amerikkalaisvalmisteiset autot, joiden takarekkarisyvennys takavalojen välissä on tunnetusti varsin nafti, taikka Japanista tuodut nk. Kilpi on siis reippaasti pienempi kuin aikaisempi lyhyt valkopohjainen kilpityyppi (118 x 338 mm). päivänä erityisen museotarkastuspäivän. Sen lisäksi, että Autographicsilta saa tarroja ja julisteita, voi omaa merkkiä ja mallia julistaa todella tyylikkään t-paidan avulla; valikoimassa on esimerkiksi Audia, Citroënia, Golf GTI:tä, BMW:tä, Saabia ja jopa Rover SD1 Vitesseä. Suomessa otetaan käyttöön uusi rekisterikilpityyppi: pieni valkopohjainen rekisterikilpi, jonka korkeus on 113 ja leveys 301 millimetriä. tämäkin monelle klassikkoharrastajalle huomionarvoinen seikka. Uusi kilpityyppi tuli virallisesti käyttöön helmikuun 15. Kehitysyhtiön osakkaat ovat maanomistaja A. ?Kuva on otettu Tampereen Hakametsän jäähallissa vuonna 1985, missä silloin vielä järjestettiin Hot Rod & Rock Show ennen sen siirtymistä Tampereen Messu- ja Urheilukeskus Pirkkahalliin?, kertoo Kari. Suunnitelmissa on päästä aloittamaan toiminta vuonna 2016. Rata tulee sijaitsemaan kivenheiton päässä valtatie 12:lta, ja Kouvolasta matkaa on vain 15 kilometriä. MUSEOTARKASTUSPÄIVÄ KOKKOLASSA Keski-Pohjanmaan Automobiilikerho järjestää maaliskuun 23. päivänä. Vaikkakin esimerkiksi kirjoittajan mieleen ovat tähänastiset lyhyet, KYR? 12-formaattia noudattaneet kilvet olleetkin, antavat uudet pikkukilvet kieltämättä tiettyä uutuusarvoa esimerkiksi klassikkoautoille. Oma lukunsa ovat t-paidat, joita satelee postissa aina silloin tällöin. Viimeisimpänä huomion kohteena ovat Redbubble-tavarasivuston englantilaistekoiset Autographics-tuotteet, jotka ovat hienosti vektorigrafiikalla laadittuja autoaiheisia vermeitä. Ahlström Osakeyhtiö, Iitin kunta, AKK Sport Oy ja Suomen moottoriurheiluliitto SML ry. Tavoitteena on rakentaa moottoriurheilu-, ajokoulutus- ja elämyskeskus Iitin kuntaan, ja radan on tarkoitus täyttää vaaditut kriteerit kaikkien muiden paitsi F1-kisojen järjestämiselle. Kiitokset korjauksesta! Tuleva Klassikko -sarjassa esitellyn Mercedes-maasturin tekstiin oli lipsahtanut väärä termi liittyen lukkoihin. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta OIKAISUJA Edellistä Klassikoiden numeroa lueskellut Kari Salomaa huomioi seuraavaa: Fotoalbumin sivulla 72 kuvattu Pink Lady -kupla on kuvattu Hakametsän hallissa, eikä Lahdessa kuten kuvateksti kertoo. Citroën-tuotteista löytyy puolestaan jopa Xantia Activa -paita! Autographicsin paitojen hinnat pyörivät parinkymmenen euron tietämillä, ja siihen hiukan postituksia päälle. Sivuston osoite on www.redbubble. com/people/autographics OLIT sitten BX- tai Lotus Elan -kuski, makusi mukainen paita kyllä löytyy. Uudet pikkurekkarit M ikäli lyhyenmalliset, yksi- tai kaksinumeroiset rekisterikilvet ovat mieleesi, kannattaa toimia nopeasti mikäli sellaisen tahdot rekisteröitävään autoosi. Pieniä etukilpiä on tähän asti ollut käytössä esimerkiksi Italiassa, ja tällaisia kilpiä käyttämällä saisi esimerkiksi italiantuonti-autoon häivähdyksen omalaatuisuutta. Erityisesti Vitesse-paita on ehdottomasti tilaamisen arvoisen näköinen, sillä en turhan usein ole Rover-paitoja nähnyt missään. Mutta kuten todettua, kilpiasiat ovat monesti makuasioita ja kummallekin kilpimallille on suosijansa.
Pauli, Henri ja Harri Toivosen kilpauriin keskittyvä 300-sivuinen teos vyöryttää lukijansa eteen huikean määrän osin ennennäkemätöntä kuvamateriaalia aina tehtaan promootiokuvista Toivosten kotialbumien helmiin, kisoista muistoksi jääneisiin lähtölistoihin ja kilpailijakortteihin asti. Kirja käy erityisen huolella läpi sekä isä-Paulin että vain 29-vuotiaana kuolleen Henri Toivosen kilpahistorian, ja lähinnä sivuaa Harrin uraa. Kansainvälisesti tunnetuimman suomalaisen moottoriurheiluperheen kolmikon kisahistoriaa ei ole ennen niputettu yksien kansien väliin, mikä on toki sääli. Tämä näkyy myös Toivonen -kirjassa. Kolmikon fanitus taitaa olla vielä suurempaa Keski-Euroopassa kuin meillä. 28.04.2013 Perhealbumi Freelance-toimittaja, kirjailija Esa Illoinen on tehnyt merkittävän suomalaisen moottorikulttuuriteon. Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen A utourheiluun ja monenlaiseen moottorikulttuuriin perehtynyt Esa Illoinen julkaisi McKlein Publishingin kustantamana kirjan ?Toivonen . Se on julkaistu samoissa kansissa saksaksi ja englanniksi, mutta suomenkielistä versiota ei ole saatavilla. . viime vuoden lopulla. Ehdottoman suositeltava ostos legendaarisen perheen historiasta kiinnostuneille. Omistatko näyttelykuntoisen Klassikon, Rodin, Customin, Muskelin, Harrikan tai Tuningin? Ota yhteyttä ja tuo helmesi näytteille! Ilmoittautumiset 4.4.2013 mennessä FHRA Tampereen seutu ry ( 03 ) 214 2599 | office @ fhra-tre.net 02/13 11. Finland?s Fastest Family. TAMPEREEN MESSU -JA URHEILUKESKUS PIRKKAHALLISSA 27
Aito Skorpioni Fiat Abarth 1000 TC Corsa ´67 12 02/13
Fiat 600 suunniteltiin edulliseksi perheautoksi, jonka rajalliset ajo-ominaisuudet ja vaatimaton suorituskyky riittivät pienen perheen tarpeisiin. Abarthin kilpuripajalla tiedettiin konstit, kun tarve muuttui asfalttiradan kiertämiseen muita nopeammin. Yksi näistä harvinaisista Abarthkilpureista kulkeutui aikanaan Ruotsin kautta Suomeen ja on viihtynyt Järvenpää järvenpääläisen Pesosen perheen tallissa jo 40 vuotta. 02/13 13
Kukaan aiheeseen todella perehtynyt ei lähde kysyttäessä arvioimaan kunkin kilpurimallin tuotantomääriä tai valmistusvuosia, ja perin vaikea sitä on meidän päiviimme säilyneistä autoista enää päätellä. Jouni Pesonen painottaa, että hänen vuosien mittaan keräämänsä Abarthtietämys aiheesta ei sekään ole absoluuttinen totuus, vaan ennemminkin asioita yhteen niputtavia johtopäätöksiä yksittäisistä tiedonjyväsistä. Pesosten yksilön valmistumisajankohdaksi voidaan määritellä vuosi 1967. Päällim14 02/13 mäisenä ongelmana on se, että kilpaautoverstaassa osaaminen ja voimavarat suunnattiin nopeiden autojen sekä myyttisellä Abarth-nimellä koristeltujen viritysosien valmistukseen ja markkinointiin, tuotteiden dokumentoinnin sekä arkistoinnin jäädessä joko varsin suurpiirteiseksi tai täysin olemattomaksi. Fiat Abarth 1000 TC Corsa Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine K uussatasen Fiatin muuttaminen suorituskykyiseksi rata-autoksi ei onnistu pelkällä moottorivirityksellä ja konepellin raottamisella, vaikka niillä konsteilla alkuun päästäänkin. Tästä numerosta päätellen auto olisi yksi kymmenistätuhansista vuoden 1966 Fiat 600 -koreista, jotka kokoamisen jälkeen jatkoivat kohti maalaamoa saaden siellä valkoisen pintamaalin yllensä. Tämän jälkeen muutamien, ilmeisen satunnaisesti valittujen korien tuotantohistoria poikkeaa kanssasisaristaan. Niistä harvoista aidoista Abarthin valmistamista kilpa-autosta, jotka Suomeen päätyivät, osa katosi ja osa on myyty ulkomaille, mutta järvenpääläisen Jouni Pesosen tallista löytyvä ´67 Fiat Abarth 1000 TC Corsa on viihtynyt Pesosilla jo 40 vuotta. Hihnalta sivuun 60-lukuisten Abarth-kilpa-autojen syntyhistoriaa ei yksilötasolla ole jälkeenpäin helppoa selvittää. Italialaisen Abarthin Kusiaisista valmistamat kilpurit tehtiin tinkimättömästi rataluokkien voittaja-autoiksi ja merkin ympärilleen luomalla myyttisellä maineella kaupiteltiin viritysosia, joista läheskään kaikki eivät vaikuttaneet perus-Fiatin suorituskykyyn. Ne napataan liukuhihnalta sivuun ja olettamus on, että ne saavat akseliston ja pyörät allensa, jotta kohti kilpuriverstasta suuntaavia autoja on rullaavana helpompi käsitellä. Näiden yksilöiden valmistenumerot pyyhitään samalla pois Fiatin kirjanpidosta, sillä niiden ei enää laskettu kuuluvan valmistuneiden tusinatuotteiden joukkoon. Abarth-pajalle saavuttuaan rullaaviin koreihin lyötiin konetilan kuskinpuoleiseen sivuseinään Abarthin oma. Valmiisiin, vielä peltikirkkaisiin koreihin meistettiin loogisesti juokseva valmistusnumero konehuoneen tulipeltiin. Auton kori, kuten kaikki Fiat Kuussatasen korit, rullasivat tuotantohihnalla pistehitsareiden liittäessä peltiosia toisiinsa
Kuljettajan paikka oli välillä oikealla, mutta vaihdemissit saivat Pesoset vaihtamaan järjestyksen alkuperäiseen. TURVAKAARIA ei Abarthin pajalla koppiautoihin vielä 60-luvulla asenneltu. Nykyinen kaarimalli on jalostunut pääkaaresta, jota myöhemmin tukevoitettiin kahdella takakaarella sekä poikittaisella vinotuella. SISÄTILAT ovat jotakuinkin niiltä jäljiltä kuin ne viimeisestä kilpailusta 70-luvulla jäivät. valmistenumero, josta myöhemmin on jokseenkin mahdoton päätellä yhtään mitään. Koreja ei kevennelty, vahvistehitsattu tai jäykistetty millään keinoin, eikä turvakaarille katsottu sen aikaisessa kilpa-autoilussa olevan vielä perusteita. Normaalin 600 Fiatin etuakselistossa ei katsottu olevan juuri mitään käyttökelpoista nopean rata-auton rakentamista ajatellen. Uuden etuakseliston kruunasivat kierrejouset, erillinen kallistuksenvakaaja sekä nopeavälitteinen ohjaussimpukka. Ylempien varsien kiinnityskohtia ei muutettu, mutta niihin kiinnitettiin paremmin käyttöön soveltuvat kolmiotuet ja itse pyörännavat vaihtuivat Abarthin valmistamiin. Etulokasuojien sisäpuolella olevat iskunvaimentimien kiinnityskohdat muutettiin myös kokonaan toisenlaisen etuakseliston vuoksi, luettelee Jouni korin muutoksia. Kusiaisen takapäässä olevat vinot kolmiotukivarret kelpasivat sellaisenaan, mutta kierrejouset ja iskunvaimentimet 02/13 15. Kahdesta kohtaa poikittain kiinnitetty, alatukivarsien sekä hiukan myös kallistuksenvakaajan virkaa hoitanut lehtijousipakka sai väistyä poikittaiselta teräspalkilta, jonka päihin sävellettiin alapuoliset kolmiotukivarret. KILPURIN sisustukseen on tallentunut auton värikkäitä vaiheita. Se on hankala kysymys, toteaa Jouni Pesonen, joka asettaisi oman veikkauksensa mieluummin kymmenien kuin satojen yksilöiden kohdalle. Ajettavuus kuntoon Kun aihiota on lähdetty jalostamaan kilpa-autoksi, on koria leikelty tarvittavista kohdin: vaihdelaatikon yläpuolelle leikattiin reikä, jotta normaalia nelivaihteista laatikkoa pidempi viisivaihteinen mahtuisi paremmin paikoilleen, ja olisi tarvittaessa operoitavissa sisältä käsin. Etupäähän siirretyille jäähdyttimille asennettiin putkistot lattian alapuolelle, ja normaalisti konehuoneessa olevan jäähdyttimen kohtaan leikattiin lisää tilaa korkealle öljynsuodattimelle. Oliko numeroituja koreja Abarthin verstaalla varastoituna odottelemassa täysin satunnaisessa järjestyksessä tapahtuvaa kasaamista kilpuriksi. Ehkä niin, sillä Pesosen eteen on tullut esimerkki, joka hänen autoaan pienemmällä Fiatin korinumerolla on Abarth-pajasta valmistunut kilpa-autoksi neljä vuotta Pesosen autoa myöhemmin. Mikä sitten oli puhtaasti kilpailukäyttöön suunnatun Abarth 1000 TC Corsan tuotantovauhti vuositasolla
Alkujaankin heikosti 8-millisillä pulteilla kiinnitetyt keinuvipuakselin pukit perustettiin reilusti järeämpiin pinnapultteihin, sillä jyrkempi nokkaakseli sekä venttiileihin lisätyt tuplajouset lisäsivät korkkaamisvaaraa. Järeämmille kannen- ETULOKAREIHIN on aikanaan Ruotsissa askarreltu kakkosryhmän sääntöjen mukaiset levitykset, jotka mahdollistivat leveämmät renkaat asfalttikisoissa. Kristenssenin välittämät autot olivat olleet Abarthin omistuksessa ja usein jo jonkin verran kisoissa käytettyjä autoja, joita kaupiteltiin huollettuna mutta ylivuotisina Pohjolaan. Jäähdytytysjärjestelmästä ei konehuoneeseen jäänyt kuin paisuntasäiliö, sillä jäähdytysneste ja öljy virtasivat vilvoittelemaan auton etupään jäähdyttimiin. Edessä hidastimina ovat nelimäntäiset jarrusatulat ja takapäässä vastaavasti kolmemäntäiset, sekä erillinen satula käsijarrulle. Fiatin 767-kuutioinen voimanpesä koki kuitenkin monia muutoksia soveltuakseen kilvanajoon. Laajempaa kehää pyörivä kampiakseli oli Abarthin omaa valmistetta, kuten tukevatekoiset kiertokangetkin, joiden kasvaneen liikeradan vuoksi sylinteriputkien alareunasta jouduttiin nakertamaan palanen pois. Sytytysvirtaa on varmisteltu tuplakärkisellä virranjakajalla ja sähkön riittävyyttä vaihtovirtalaturilla. Pääsylinteristä päätellen hidastimet ovat kauttaaltaan Girlingin valmistamia, arvioi Jouni. Kokonaan Abarthin omaa valmistetta oleva vauhtipyörä ja kytkin erosivat vakiomalleista ja vaihdelaatikon akselit, rattaat, kitkalukollinen perä ja jopa laakerit tehtiin kilpakäyttöön sopiviksi. Porauksella ja iskunpituuden muutoksilla moottorit soviteltiin silloisiin 850- ja 1?000-kuutioisten kilpaluokkiin sopiviksi. Pesosen yksilön kohdalla tehtiin poikkeus, sillä se myytiin tiettävästi Ruotsiin täysin uutena. Abartheja kaupitelleen Kristenssenin kilpurihuoltajana toimi Lotuksen formula 1 -tiimin mekaanikkonakin toiminut Jerry Davis ja hänen tiedetään saaneen tehtäväkseen muuttaa kaikkiaan kuusi Ruotsiin välitettävää autoa oikealta ohjattavaksi, sillä vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tuolloin luottaneessa Ruotsissa kierrettiin kilparatojakin vielä vastapäivään. Kuppipenkin ja polkimiston vaihto puolelta toiselle lienee ollut helpohko suorittaa, mittariston siirto ja tuulilasin pyyhkijöiden toimintasuunnan vaihto on vaatinutkin jo hiukan askartelua. Kenen ohjastamana auto ehti. Magnesium-Campagnolat saivat väistyä talvisin, kun jääratamittelöihin alle vaihtuivat peltivanteiset piikkipyörät. 16 02/13 Ratin kääntöä Vaikka kuvien auto on Pesosten perheessä nyt jo 40 vuotta ollutkin, niin sen varhaisempia vaiheita on alkanut selviämään vasta viime aikoina. Haasteellisin vaihe muutoksessa lienee ollut Abarthin valmistaman nopeavälitteisen ohjaussimpukan kopiointi peilikuvaksi, sillä se ei ole ollut sellaisenaan vaihtokelpoinen kartturin puolelle, arvioi Jouni. Auton hankkineen Boo Johanssonin ei tiedetä autollaan koskaan ajaneen kilpaa. Tässä apuna ovat olleet ruotsalaistahot, jotka ovat kyselleet ruotsalaistaustaisen Abarthin perään. Fiat Abarth 1000 TC Corsa vaihtuivat jäykempiin ja nekin saivat kaverikseen vakaajan. Yksipiiriset rumpujarrut korvattiin levyjarruilla ympäriinsä. Näkyvintä alustamuutoksissa ovat kuitenkin Campagnolan 13-tuumaiset magnesiumvanteet. pulteille kairattiin isommat reiät jenkoineen, ja kannen läpi menevät pinnapultit korkeaa imusarjaa varten asennettiin kiinteäksi. Valurautaisen lohkon öljynkiertokanaviin tehtiin muutoksia, venttiilinostimien voitelua parannettiin rihlauksin ja karheaa valujälkeä kiillotettiin sisäpuolelta sileämmäksi. Alumiinisessa sylinterinkannessa imu- ja pakokanavia avarrettiin ja venttiilit vaihdettiin isompiin. Alkuperäinen, samalla akselilla jäähdyttimen tuuletinta kiilahihnalla pyörittävä vesipumppu vaihdettiin Abarthin valmistamaan pumppuun, johon voima siirtyi hammashihnan välityksellä. Auton, kuten muidenkin Pohjoismaihin myytyjen Abarthien, tiedetään kulkeutuneen tanskalaisen Borg Kristenssenin kautta ruotsalaisen Boo Johanssonin omistukseen. Keinuvipuihin kohdistuvaa rasitusta kevennettiin vielä neulalaakeroinnilla. Apulaitteiden erot ovat myös kilpakäytöllä perusteltuja. Myös vaihdelaatikon kuoria jatkettiin, jotta pitkillä suorilla tarvittava viides vaihdekin saatiin mahtumaan kyytiin. Kun Ruotsi uskoi vielä 1967 vasemman puoleiseen liikenteeseen, muutettiin maahan tulleita kilpureitakin oikealta ohjattavaksi. Voimakeinot Moottorit Abarthin valmistamiin ratakilpureihin syntyivät samoista lähtökohdista kuin tavallisen 600 Fiatinkin, sillä sääntöjen mukaan lohko ja sylinterikansi oli muokattava tuotantoauton osista
Hän oli tiedustellut Autonovon kilpailutoimintaa luotsanneelta Pekka Tuomikoskelta autoa allensa ja osittain purettu, moottoriton Abarth luvattiin hänen käyttöönsä, jos vain itse kasaisi sen jälleen kuntoon. Hivenen epäselvissä moottorirulettikuvioissa Rantanurmi nosti Abarthin takaluukkuun jääradoilla suomenmestaruuksia voittaneen Harri Juvosen autosta peräisin olevan kiukkuisen 850 TC -moottorin, ja auto oli jälleen pelikunnossa Keimolan ajoissa vuonna 1973. Keimolan kisasta tuli ratkaiseva käänne Abarthin omistussuhteisiin, sillä siellä autoon ihastui aiemmin kotitekoisella Abarthillaan asfaltti- ja jääratoja kiertänyt Veijo Pesonen. Pitkään Fiat-edustusta Järvenpäässä pitäneillä Pesosilla oli hyvät neuvotteluasemat kaupantekoon ja auto vaihtoi jälleen omistajaa. 02/13 17. Väittämän mukaan auton moottoria olisi tarvittu menestyksekkäästi Abartheilla kilpaa ajaneen Heikki Liedeksen autoon. Oliko autossa siihen Abarthilla vuonna 1967 asennettu ?tavallinen. 1000 TC -moottori vielä paikoillaan vai jotain vielä tehokkaampaa, sitä ei tarina ker- ro, mutta moottorinluovuttajaksi auto maahantuojalla päätyi. Satavarmuutta moottorista tai sen määränpäästä ei ole, mutta moottorittomallekin rata-autolle löytyi ottaja, kun noihin aikoihin kotitekoisella Abarthilla kilpaillut Pentti Rantanurmi oli pyöräyttänyt oman kilpurinsa romuksi. joitain vuosia ruotsalaisratoja kiertämään, siitä ei Pesosilla ole aavistustakaan. ?Joku taitaa länsinaapurissa olla auton kilpahistoriasta kuitenkin tarkemmin selvillä, sillä yksilöä yritettiin takavuosina kiivaasti ostaa takaisin Ruotsiin?, Jouni kertoo. Moottorirulettia Viisivuotiaana kilpurin vaiheisiin tuli maastamuutto, kun suomalainen Orvo Marjamäki osti ja toi sen Suomeen huhtikuussa 1972. Hänet nähtiin samana vuonna punaiseksi maalatun ja sen aikaisen kakkosryhmän sääntöihin lokarinlevikkein ja pääkaarella varustellun kilpurinsa ohjaimissa Keimola 500 -ajoissa, joissa pienen auton pippurinen tekniikka kiinnosti Fiatia jälleenmyyneen Autonovo Oy:n väkeä niin että auto siirtyi maahantuojan omistukseen
On vankkoja mielipiteitä siitä että auto olisi rakennettava juuri sellaiseksi 18 02/13. Kyselyitä tuli myös totisempaan kilvanajoon historic-luokissa, mutta sen tuomiin riskeihin ei autoa tahdottu enää altistaa. Toinen seikka joka puolsi päätöstä oli se, että auto tahdottiin jättää sisustastaan siihen asuun kuin se aktiiviaikoinaan oli. Kuvissa lähtötunnelmia Ahvenistolta vuonna 1976. Liekkiä pintaan Pesosille auto tuli jäädäkseen. Tuolloin auton harvinaisuutta tai keräilyarvoa ei monikaan pohtinut, joten hyvin palvellut, joskin jo vähän väsähtänyt kilpuri jäi lojumaan tarpeettomana Pesosten talliin. Vuonna 1992 se nähtiin Alastaron moottoriradan avajaisissa, jossa Leo Kinnusen piti ajaa sillä näytöskierros, mutta Kinnunen ei paikalle jostain syystä saapunut. Ei ole poissuljettua sekään, etteikö autoa tultaisi vielä moottoriradoilla näkemään. 90-luvulla harvinainen auto alkoi kiinnostamaan harrastajia ja kun kyselyjä erilaisiin näyttelyihin tuli, päätettiin liekkimaalaukseltaan rapistumaan päässyt kilpuri maalauttaa ruutukattoiseen Abarth-teemaan, jollainen sitä oli uutena koristanut. Jouni painottaa kuitenkin, että vain näytöluonteisissa tapahtumissa, ilman kilpailun tuomia riskejä. Arvokasko? Vanhojen kilpa-autojen kohdalla tulee erityisesti pohdittua sitä mikä kulloisessakin yksilössä on oikesti arvokasta, joka tulee osata jättää entisöimättä pilalle. Pääkaaren lisäksi yksi tukikaari hattuhyllylle ei enää riittänyt ja turvakaaria parannettiin sääntöjen määräämällä toisella takakaarella sekä vinotuella. Liekitetty Abarth nähtiin niin asfalttiradoilla kuin lähes kaikissa SM-tason jääratakisoissa vuosina 1973?76 ja Jouni arvioi isänsä ajaneen sillä viitisenkymmentä kilpailua ennen lopettamistaan vuonna 1977. Punainen väri tahdottiin muuttaa persoonallisemmaksi ja Jouni muistaa kuinka pikkupoikana seurasi mainostaulumaalarina toimineen Olli Hovilahden ideoiman ja toteuttaman musta-keltaiseen pohjaan käsin siveltimellä taiteillun liekkimaalauksen syntyä. Viimeiset kilpailuvuotensa auto tultiinkin tuntemaan juuri liekeistään ja sellaisena sen edelleen moni muistaa radoilta. Oikealta ohjattavuus olisi muuten sujunut, mutta parissa jääratakisassa harmittamaan jääneet vasemman käden vaihdemissit johtivat päätökseen, että ratin paikka katsottiin aiheelliseksi palauttaa takaisin vasemmalle. Auto on edelleen Abarthin kuppipenkkiä myöten niin alkuperäinen kuin se ratinvaihtokuvioiltaan voi olla, mutta sekin vaihe on erikoiseen yksilöön tallentunutta historiaa ja arvokasta sinänsä. RUOTSIIN uutena matkannut yksilö on toiminut kansikuvaautona ennenkin. KOKO Veijo Pesosen kilpauran ajan konehuoneessa peuhasi Harri Juvosen 850 TC Abarthista peräisin oleva moottori. Nyt huollettavana olevalla tekniikalla Juvonen nappasi suomenmestaruuden jäärata-ajoista. MONI vanhempi harrastaja muistaa Pesosten Abarthin vieläkin näyttävästä liekkimaalauksestaan
Kilpahistorian säilymisen kannalta ideaali tilanne olisi, jos kilpaauto olisi viimeisen kilpailunsa jälkeen ajettu sellaisenaan säilöttäväksi, mutta harvoinpa näin on tehty. KONEHUONETTA täyttää nykyisin tilapäismoottori, mutta siinä nyt kiinni olevat apulaitteet ovat Abarthin omia. Selkein ero Kusiaiseen on konehuoneesta auton etupäähän siirretty jäähdyttäjä, jonka paikalta Abartheista löytyy korkea öljynputsari. NYKYINEN ruutukattoteemainen väritys on peräisin 90-luvulta, jolloin vanhaa kilpuria alettiin kyselemään useisiin klassikkoautonäyttelyihin. 200 km/h 02/13 19. Tuulilasinpyyhkijöiden liikeradan kääntö peilikuvaksi on peruja yksilön Ruotsin-vuosilta. ASI VANHOJA LÖYT YYKÖ ARKIS TOIST ? TA VALOKUVIA ABAR THEIS viriin vauhdikkaammiksi Tai ihan vain kotikonste on, skannaa näin Jos ? ista iais Kus tetyistä kilpurisaamme kuvakavalkadia ja lähetä ne meille niin , ös lähettää paperikuvia my t Voi . een leht n tulevaa een. jälk en uks nna ska e jotka palautamm I TOIMITUS@KLASSIKOT.F PL 350, 65101 VAASA ? 01 Merkki ja malli Fiat Abarth 1000 TC Corsa ?Ei ole poissuljettua etteikö autoa tultaisi vielä radoilla näkemään, mutta vain näytösajoissa, ilman kilpailun tuomia riskejä.? 02 Vuosimalli 1967 03 Moottori 4-sylinterinen neste jäähdytteinen rivimoottori takana pitkittäin. Pesosen Abarth käy hyvästä esimerkistä ettei se ei voi olla ainut oikea mielipide, sillä historiaa on hiekkapuhallettu takavuosina taivaan tuuliin hiukan liiankin innokkaasti. Jouni Pesonen on puntaroinut Abarthinsa tulevaisuuden vaihtoehtoja ja lähiaikojen suunnitelmissa on toistaiseksi saattaa sen moottori jälleen vireeseen. Jos auton alkuperäisestä 1?000-kuutioisesta TC-moottorista kuuluisi vihiä, tulisi se toki jäljittää takaisin autoon, mutta oma erikoisarvonsa on myös autossa nyt jo 40 vuotta olleella 850 TC -koneella, joka tiedetään Formula 1 -tiimi Osellan virittämäksi. ?Ja vaikka autolla ei ole suuria mestaruuksia voitettu, niin on moottorilla sentään suomenmestaruus Harri Juvosen ajamana?, toteaa omistaja. Abarthin valmistama 5-nopeuksinen manuaali vaihteisto, valitsin lattialla. Takaveto 05 Alusta Edessä päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, levyjarrut, simpukkaohjaus, kallistuksenvakaaja. Teho 85 hv/7600 rpm 04 Voimansiirto kuin se oli vaikkapa tehtaan kilpatallilta ulos tullessaan. Lohko valurautaa, kansi alumiininia. Takana kolmiotukivarret, kierrejouset, levyjarrut, kallistuksenvakaaja 06 Kori 2 -ovinen itsekantava kokoteräskori 07 Mitat Pituus 353, leveys 139, korkeus 140, akseliväli 200 cm. Paino 585 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus n. Poraus 65, isku 74 mm, tilavuus 982 cm3, puristus 13:1
Tärkeintä kaikessa Abarth-mainonnassa oli kuitenkin se, että kaikille tuli selväksi: Fiat on automerkki jolla kisoja voitetaan. Kun autoilu levisi etuoikeutetun kansanosan parista koko kansan puuhaksi, kasvoi kaikenlainen kilpailutoiminta. Autourheilussa kilpailu toisensa jälkeen menestystä keränneet kuljettajat muodostuivat koko kansan tuntemiksi hahmoiksi ja tulivat nostetuiksi asemiin, joista käsin esitetyt mielipiteet autojen paremmuudesta nieltiin useimmiten kuin ylhäältä tipahtaneina totuuksina. Tuskinpa olisi läheskään sellaisia määriä tavallisia Minejä maassamme , tai koko Euroopassa myyty, elleivät Timo Mäkinen ja Rauno Aaltonen olisi tehneet kaikille selväksi, millä autolla Euroopan pisimmät ja raskaimmat rallit voitetaan. Aitojen Abarth-kilpureiden myynti oli jokseenkin olematonta, vauhdinnälkäisille suunnattu Abarthviritysosien kauppa taisi sen sijaan olla jonkinmoista liiketoimintaa, ja myös muihin kuin Fiateihin markkinoidut Abarth-pakoputkistot lienevät olleen skorpioni-tuotemerkin suurin myyntiartikkeli. Isoimmista autokilpailuista tuli tärkeitä tapahtumia, joiden etenemistä ja lopputuloksia uutisoitiin näyttävin kuvituksin sanomaja aikakauslehdissä. Ostamalla Fiatin, ihan perus Pompannapin tahi Kasipuolikkaan, saa jokaista yksityiskohtaa myöten hyvin suunnitellun auton, jonka ominaisuuksilla pärjää hienosti niin kesäisellä asfalttipinnalla kuin jäisen liukkaalla talvitaipaleella. MIKÄS on Auto-Liedeksen myyntipisteen avajaiskahveja ollut hörppiessä kun samalla on voinut tutustua maailmankuuluihin vauhtihirmuihin. AINA ei Abartheista mainittu sanaakaan sillä kyllä tavallisenkin Pompannapin pytyssä vakuutettiin pontta piisaavan. 20 02/13. Fiat Abarth 1000 TC Corsa Piikkihäntä myynninedistäjänä Kun Ässä-Coopperit vauhdittivat rallimenestyksellään 60-luvun Minikauppaa, puristettiin Abarthien asfaltti- ja jääratamenestyksestä kaikki mehut Fiatin 600ja 850-mallien markkinointiin. J Teksti: Jan-Erik Laine os menestys autokilpailussa vaatii, ei ainoastaan suorituskykyisen ajoneuvon vaan myös muita taitavamman kuljettajan, pärjääminen 60-luvun autokaupassa tarvitsi menestystä autokilpailuissa. 1960-luku oli suomalaisen autoistumisen kannalta läpimurron vuosikymmen. Aina kun Cooper pärjäsi, sai se näkyvyyttä joka kivasti vauhditti perus-Minien myyntiä. Kaikki menestys käy Voittaja-auton näkyvyyttä lehdissä myös ostettiin maahantuojien toimesta usein sangen reippaasti. Ne automaahantuojat, joiden edustamat kulkupelit eivät kaikkein merkittävimmissä autokilpailuissa pärjänneet, uutisoivat tuotteidensa usein ylivoimaisista menestyksistä hiukan pienemmissä mittelöissä. Hienosti pikkuautoluokan myyntitilastojen kärkikahinoissa Minin ohella keikkui Fiat, jonka jälleenmyy- jänä 60-luvulla toiminut Autonovo Oy puristi kaiken mehun Abarthien voitoista pikku-Fiiujen myynnin edistämiseen
Painetta kesäkuussa 1966 avatulla radalla ajamiseen oli, sillä pääkaupunkiseudulla ei autolla oltu rata-ajossa kisailtu sitten vuoden 1963 Eläintarhanajojen. 02/13 21. Autourheilussa menestyneiden kuljettajien mielipiteitä automerkkien paremmuudesta kuunneltiin kansan joukossa erittäin tarkasti. FIAT-KAUPPIAANA toiminut Heikki Liedes kiersi Fiateillaan ratoja 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa varsin menestykseekkäästi. MYÖS Leo Kinnunen tahkosi Fiatille niin arvokkaita voittoja uransa alkuvaiheissa, että rattisankarin taidoista kiinnostuttiin aina tehtaalla asti. RUNSAASTI tapahtumillaan lehdistä palstatilaa saanut Keimolan moottorirata synnytti sekin ison joukon voittajia
Veteli 22 02/13
Kupla oli kyllä pidetty malli, mutta hiljalleen sen tekniset ratkaisut alkoivat jäädä jälkeen vauhdilla kehittyvän eurooppalaisen autoilun vaatimuksista. Olkoonkin, että Kuplaa päivitettiin käytännössä vuosittain varusteita tai teknisiä yksityiskohtia hiomalla, tosiasia oli että 30-luvulle juurtunut perusrakenne alkoi olla aikansa elänyt. Kun tiedot modernin suorapiirteisellä Giorgetto Giugiaron muotoilemalla korilla varustetun Golfin saapumisesta yltivät suomalaisiin Volkswagen-myyntipisteisiin, kiinnostui uudesta etuveto-Volkkarista muiden mukana Vetelissä Heikkilän kylässä asustava Marjatta Laasanen. Hän totesi tulokkaan ennakkotietojen perusteella päteväksi peliksi, joten pisti tilauksen 1,1-litraisesta Golfista vetämään kokkolalaiseen merkkiliikkeeseen. ?Auton saavuttua se oli tietääksemme ensimmäinen Kokkolan seudulle tullut Golf?, kertoo Jussi Laasanen nelisenkymmentä vuotta myöhemmin tätinsä vihreästä ?74 Golfista. Ajokilometrien kertyessä uuden sukupolven kansanautolla, kävi selville että Marjatta oli tehnyt oikean valinnan. Tuolloin oli varmasti saatavilla jo tietoa, että Golfin ensimmäinen sukupolvi olisi pian päivittymässä uudella, mikä toisi mukaan kauttaaltaan uudistetun mallin. Pienikokoisena ihmisenä Marjatan oli helppo pyörittää ketterää Golfia työ- ja kauppamatkoillaan, joten hän oli autoonsa tyytyväinen. 1970-luku rullasi Golfilla autoillen ilman teknisiä huolia, joten autonvaihdon tullessa ajankohtaiseksi 80-luvun alussa, ei Marjatan tarvinnut pitkään miettiä seuraajaa vihreälle ajokilleen . Marjatta oli kuitenkin niin mieltynyt Golfiinsa, että valitsi uuden auton mieluummin viimeisten ykkös-Golfien joukosta kuin päätyi syksyllä 1983 esiteltyyn toisen sukupolven Golfiin. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Paula Tavasti VALMISTAJA lupasi Volkkarin arvon säilyvän ja totta puhui: 30 vuotta myöhemmin olisi Marjatan virheettömällä Golfilla ottajia VW-harrastajissa jonoksi asti. 02/13 23. Hyväksi havaittu Volkswagen Golf C ?83 Marjatta Laasasen vaihtaessa ensimmäisen Golfinsa uuteen vuonna 1983, ei hän tainnut itsekään arvata, että siinä olisi käyttöauto tuleville vuosikymmenille. V olkswagenin esitellessä keväällä 1974 ensimmäisen Golf-mallinsa, täyttyi monessa VW-taloudessa pitkä odotus. seuraajakin saisi olla Golf
Alkuvuosina kilometrejä kasaantui suhteessa enemmän, mutta yhtä kaikki Marjatan Golfin upean kunnon takana on nimenomaan tasainen käyttö. Monelle sinällään vähän ajetulle, mutta pitkään seisonnassa olleelle autolle ominaisia ongelmia ei tämä Golf tunne. ja siitä huolehditaan. Marjatta ei autoa ole vaihtamassa jatkossakaan, vaan ajelee Golfillaan sen minkä arkiset asioinnit vaativat. Siinä vaiheessa kun hän laskee Golfin avaimet piirongin päälle ja siirtyy apukuljettajan paikalle, Golfille ei tarvitse ottajaa hakea kaukaa. ?Kyllä tämä perhepiirissä tulee varmasti pysymään ja jatkaa siten historiaansa omassa suvussa?, kommentoi Jussi ja rauhoittelee samalla auton mahdollisten ostajakandidaattien suuntaan.. Joku startti on taidettu kerran uusia, ei sen kummempaa.? Aivan viime vuosina Golfista halkesi virranjakajan kansi. Huolenpidosta ei silti tingitä yhtään. ?Marjatta pitää autoaan tarkkaan. Aina jos on likaantunut, niin pesettää ennen kuin ajaa talliin?, Jussi kuvailee. Vaikka ajomatkat ovatkin lyhyitä, ulkoilutus on säännöllistä. Ongelmia ei perusvarmassa Golfissa ole juurikaan tullut vastaan. ?Se on ollut ihan toimiva auto koko ajan, perushuoltoja on vain tehty ja 24 Hellää huolenpitoa Kun Golfin sukupolvet ehtivät 80- ja 90-luvun mittaan uusiutua useampaan kertaan, Marjatta ei kokenut tarvetta lähteä vaihtamaan tutuksi, suorastaan rakkaaksi käynyttä punaista Golfiaan. Viimeistään tälle vuosituhannelle tultaessa virheetön ja alkuperäisessä asussaan maalipintaa myöten oleva Golf C alkoi kiinnostaa myös Volkkari-harrastajia. Alkuvuosina kilometrejä kertyi Marjatan työmatkaliikenteestä, mutta hänen jäätyä eläkkeelle 80-luvun päätteeksi, näki Golf sitäkin niukemmin maantietä, mutta tasaista tahtia kumminkin. Marjatan kauppareissu oli tuolloin ja on edelleen mitaltaan 3?4 kilometriä, joten Golf sai viettää enemmän aikaa tallissa kuin tien päällä. jakohihna vaihdettu ajallaan. Tuttu hovikorjaaja liimasi sen kokoon, koska uutta osaa ei tahtonut löytyä mistään. ?Viime syksynä se petti uudelleen, mutta nyt jostain kumman syystä uusi osa löytyikin hyllystä, joten se uusittiin.? 02/13 Parin tuhannen kilometrin vuosivauhtia Tänä päivänä Marjatan ja Golfin taival jatkuu samaan malliin, koostuen lähinnä kauppareissuista ja muista satunnaisista, mutta lyhyistä ajomatkoista. Volkswagen Golf GOLF ?83 lukeutuu loppusuoran ykköskoppaisiin, sillä seuraava sukupolvi esiteltiin jo saman vuoden aikana. Kyselijöille oli silloin ja on edelleen tarjolla vain vesiperä, sillä eihän Marjatta nyt hyvää ja tarpeellista käyttöautoaan hukkaisi. Nyt yhdeksänkymppinen Marjatta ajaa Golfillaan arkiajonsa edelleen ? kesät talvet. Mittarissa on noin 60?000 kilometriä, mikä tarkoittaisi tasaisesti jaettuna vain noin parin tuhannen kilometrin vuositahtia. Punainen Volkkari onkin siinä mielessä mitä parhain esimerkki, että auto tykkää kun sillä ajetaan . Vihiä Marjatan auton iästä antavat leveät takavalot, jotka olivat käytössä ykköskopan kolmena viimeisenä mallivuotena. Marjatan uusi, vuosimallin ?83 Golf C aloitti palveluksessa siitä mihin edellinen auto jäi
Poraus 69,5, isku 72 mm. Kesän ja syksyn aikana se kiinnitti ohikulkijoiden huomiota ja moni sitä oli ostamassakin, mutta en myynyt. Käyttö on ollut säännöllistä, mutta maltillista matkaa on taitettu vain 60 tuhatta kilometriä. 01 Merkki ja malli Volkswagen Golf C 02 Vuosimalli 1983 03 Moottori Nelisylinterinen vesijäähdyt teinen rivimoottori edessä poikittain. Omamassa 780 kg. Iskutilavuus 1093 cm3. Puristussuhde 8,0:1. Teho 50 hv /6000 rpm, vääntö 77 Nm /3000 rpm 04 Voimansiirto UUDENKARHEAAN autoon hankitut istuinsuojat ovat antaneet jo hieman periksi, mutta niiden alla oleva alkuperäinen verhoilu on sen ansiosta säilynyt ehjänä. Se harmitti, sillä auto oli muuten tosi hyvässä kunnossa.? Autoa ei hävitetty heti, vaan Jussi jäi pohtimaan sen tulevaisuutta. Muutama vuosi kului, kunnes ulkoinen tekijä pakotti ratkaisuihin. ?Tila, johon lato kuului, sai uuden omistajan, joka tarvitsi tilaa omaan käyttöönsä. Ajattelin kunnostaa sitä itsekin, mutta sopivaa tilaa ei ollut eikä autonrakentelu oikein ole minun juttu.? Ratkaisu tuli vastaan lopulta autoliikkeen käytävillä. ?Isäni oli Kokkolassa käymässä ja autokaupassa jutuille sattui kokkolalainen Volkkari-harrastaja Ari Huhta.? Laasaset päätyivät myymään Golfin laajan oppimäärän VW-harrastajalle, joten on erittäin todennäköistä, että Kokkolan seudun ensimmäinen Golf nousee vielä takaisin tien päälle. KUVA: KULLERVO LAASANEN SE KOKKOLAN ENSIMMÄINEN JUSSI Laasanen Volkkarin äärellä vähän ennen kuin tämä Marjatan ensimmäinen Golf myytiin eteenpäin. 02/13 25. Takapenkillä on istuttu tuskin koskaan. ONKO korotettu Golf Plus sittenkin jo takavuosikymmenien keksintö? Näin voisi kuvan perusteella erehtyä luulemaan, mutta varreltaan vain puolitoistametrinen Marjatta saa kompaktin Golfinkin näyttämään kokoistaan suuremmalta. Etuveto, 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto. Lattiavalitsin 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppiset joustintuet, kierrejouset. Takana pitkittäiset tukivarret, jotka liitetty toisiinsa T-profiilipalkilla, joustintuet, kierrejouset. Levyjarrut edessä, takana rumpujarrut 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 3-ovinen teräskori 07 Mitat Pituus 381, leveys 161, korkeus 141, akseliväli 240 cm. Auto oli rekisterissä, mutta välillä poissa ajosta pitkiä aikoja?, Jussi kertoo. Seisotus oli myös muodostua Golfin kohtaloksi. ?Se vietiin talvisuojaan latoon pressun alle, mutta ladon lattioilla oleva apulanta vei autosta pellit. 1,1-LITRAINEN moottori on palvellut kuuliaisesti vuodesta toiseen. kesät talvet. Marjatan vihreän ?74 Golfin tie jatkui veljenpojan käyttöautona, sillä Jussi osti auton tädiltään vuonna 1983. ?Ajoin sillä aika pitkään, ja lopuksi se oli käytössä metsästysreissuilla isäni kanssa. Golf joutui pari vuotta sitten pihalle seisomaan. Renkaat 145SR13 (alkuperäiskoko) 08 Suorituskyky Huippunopeus 138 km/h, 0-100 km/h 17 s Yhdeksänkymppinen Marjatta ajaa Golfilla arkiajonsa edelleen
26 02/13
Maustetaan valkoisen japsisportin tarinaa vielä vajaalla kourallisella omistajia sekä Suomen rikkaimmaksi mainitulla naisella. Alahärmä 02/13 27. Toyota Celica GT ?86 Kahdeksankymmenlukulaisen Toyota Celican löytäminen vain reilut satatonnia ajettuna on osoitus melkoisesta tuurista
Lexus oli sitä paitsi haastattelun aikaan todennäköisesti jo reilusti yli kymmenen vuotta vanha. Jutussa Anja mainitsee, että hänellä on myös oma auto, Toyota Celica, mutta hän käyttää usein yrityksen autonkuljettajaa sillä ei halua ajaa pimeällä eikä talvella. Anja tapasi myöhemmin Erik J. Apu-lehden haastattelussa reilusti 2000-luvun puolella esiintyi- vät sekä Anja, tämän autonkuljettaja Krister Niemimaa sekä kiinanpalatsikoira Toby. Alfred kuitenkin näki liiketoimintamahdollisuuksien kehittymisen ja kasvun, sillä seuraavalla vuosikymmenellä toimintaa laajennettiin jo LV-alan tukkukauppaan. Pikkutytöstä asti hän seurasi isoisänsä Alfredin perustaman vesijohto- ja putkitukun nousua, ja tämän kerrotaankin leikkineen usein putkivaraston nurkissa. Tämä ei ollut mikään pieni projekti, sillä Toivasen aloittamien kampanjoiden avulla Tullille on hankittu nelisenkymmentä huumekoiraa. Järkinainen Anja Toivanen mainitaan hulvattomaksi ja ilmeisen positiiviseksi, iloiseksi ihmiseksi. suurikokoinen japanilaisvalmisteinen edustusauto, joka mainitaan usein yhdeksi maailman laadukkaimmista lajinsa edustajista. Silti siitä puuttui täysin pröystäilevyys ja ylettömyys. Toivanen, joka oli Martti Aurialan vävy . Suuren yrityssuvun jäsen mainitaan usein Suomen rikkaimmaksi naiseksi, mutta myös sydämelliseksi hyväntekeväisyysihmiseksi joka oli mukana monessa kampanjassa. Toivanen esimerkiksi organisoi 1990-luvulla massiivisen keräyksen Tullin huumekoirien määrän lisäämiseksi. 1930-luvulla kasvu oli merkittävää nimenomaan tukkupuolella, sillä sen liikevaihto ohitti jo asennustoiminnan liikevaihdon. Vuonna 1956 toimitusjohtajaksi nousi Erik J. Malliksi valittiin kaksilitraisella moottorilla varustettu GT, vaihteistoksi viisilovinen manuaali. Ulkovärissä päädyttiin valkoiseen ja sisustus oli nimeltään Deep Blue, syvänsininen ja verhoilumateriaalina 90-luvun japanilaisautojen paremmasta päästä tuttu velourtyyppinen. Lexus LS400 on huomaamaton mutta arvokas, ja valintana osoittaa omistajansa ymmärtävän rahankäytön päälle. Rouva lienee ollut myös käytännöllisyyden ja järjenkäytön ystävä, sillä ajopelien suhteen ei kerskailtu vaan hankittiin hillittyä laatua. Toivasen, jonka kanssa avioitui. Yritteliäästä suvusta kotoisin ollut Anja nousi vuosikymmenten saatossa Onnisen hallituksen jäseneksi, ja näki aitiopai- kalta läpi yrityksen kasvun, yritysostot ja yhdistymiset muun muassa Aren kanssa, Onnisen ja Aren eriyttämisen Onvest-konsernin tytäyhtiöiksi sekä panostuksen teollisuusmyyntiin ja kansainvälistymisen 1990-luvulla. Onvestin hallituksen puheenjohtajaksi Anja Toivanen nousi miehensä kuoltua vuonna 2000. Toyota Celica GT Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Tuukka Erkkilä 28 02/13 A lfred Onninen perusti putkiasennusliikkeen Turussa vuonna 1913. Auriala oli itse puolestaan Alfred Onnisen vävypoika. Vuonna 1927 lokakuun kolmantena Helsingissä syntynyt Anja Auriala oli hieno daami. Ajankohta on niin varhainen, että vesijohdot ja viemärit lienevät olleet entisen pääkaupungin kaltaisessakin paikassa vielä kohtalaisen harvinaisia tuohon aikaan. Autona alla oli musta Lexus LS400 . Ja tarinamme käynnistyy tästä. Kuin karamelli Anja Toivanen osti Celicansa uutena Auto-Jaloselta
Celica siirtyi perikunnan omistukseen, ja lepäili perinnönjakoluettelossa melko tarkkaan vuoden verran ennen siirtymistään seuraavalle omistajalle. Hän piti autoa parin vuoden ajan. GT-mallista löytyi myös sähköllä säädettävä ristiseläntuki, istuinten sivutuet ja alkuperäinen radiokasettisoitin. Anja sanoi, että olisi ?urheiluauto, joku virtaviivainen, pieni, kaunis karamelli?. Vähän kuten Celica, siis. Koska alkuperäinen omistaja käytti autoaan varsin harvakseltaan, valoisaan aikaan ja todennäköisesti vain kesäisin, kertyi Celican mittariin kilometrejä myös maltilliseen tahtiin. Tuhannen kilometrin huolto tehtiin heinäkuussa 1986, ja tästä eteenpäin Celica keräsi hyvin tarkasti 10?000 kilometriä vuodessa aina pitkälle 90-luvun alkuvuosille. Alla tuolloin oli tosin Lexus LS400. 02/13 29. ei vakinainen, vaan tuuraajana tuolloin toiminut Pekka Hillner. Samaisessa Apulehden haastattelussa Anja Toivaselta kysyttiin, mikä auto tämä olisi. HIEMAN päälle 100 000 kilometriä eivät vielä näy Celicassa mitenkään. Kaksinokkaisesta koneesta ilmoitetaan myös ratin keskiössä. ISTUIMET ovat erehtymättömän 80-lukulaiset. Muoto ei ole mitenkään nykyaikainen, vaikka sivutukea löytyy erittäin hyvin. Huoltokirjan merkinnät kertovat huolellisesta autonpidosta. Jos määrä aikaishuoltoa ei ole suoritettu merkkiliikkeessä, on leimat lyöty vihkoon Onnisen omassa korjaamossa. kangas. Tuosta käyttö harveni vähitellen ja esimerkiksi kesästä 2000 kevääseen 2002 Celica kulki yhteensä vain 6?000 kilometriä. Huoltokirjan leimat kertovat huolellisesta autonpidosta, sillä jos määräaikaishuoltoa ei ole suoritettu AutoJalosella, on leimat löyty vihkoon Onnisen omassa autohuollossa, joskus myös Länsiautossa tai edesmenneellä Salomaa Oy:llä. Aika jätti Anja Toivasesta elokuun 15. Kevättalvella tuli aika luopua hienokuntoisesta Toyotasta, ja Pekka oli laatinut myynti-ilmoitukseen mediaan jossa arveli auton löytävän oikean omistajan. Onnellinen väärinkäsitys Tuona keväänä Klassikot-lehteä selaili jo jonkin aikaa varsinkin vanhoja Toyotia harrastanut Vihtori Syynimaa. ?Lehdessä oli ilmoitus, että myy- ANJA Toivanen autonkuljettajansa kanssa lehden sivuilla joskus 1990-luvulla. päivänä 2007, tämän olleessa 79-vuotias. Sekin tarina on kuin elokuvista: Celican osti itselleen Toivasen autonkuljettaja
Iskunvaimentimet on vielä alkuperäiset, mutta ne alkavat olla kyllä lopussa. Ensimmäisenä omistuskesänä käytiin pojan kanssa Kuopiossa Kari Väänäsen Celicoja katsomassa. Ostointo lopahti selvästi kun kuulin että kyseessä onkin tämä uudempi etuvetomalli. Maakunnan Auton perinteikkäässä nostalgiatapahtumassa oli näytteilleasettajille varaosatarjous, jossa maahantuoja tuli varaosien hinnassa vastaan. Vähän ajettu, kahdella omistajalla ollut 80-luvun modifioimaton japsisportti on harvinaisuus nykyään. Kauppoja ei tehty kuitenkaan siltä istumalta. Ajattelin että autolla pitää ajaa kuitenkin säännöllisesti ettei se pääse jumiutumaan?, Vihtori miettii. Ongelmatonta on ollut taival siltikin. ?Ei siinä ole ollut yhden ainutta vikaa. Soitin myyjälle ja kyselin autosta lisätietoja. Kylkilistat on yksi sellainen. Poika nukahti matkalla, ja perillä aloin tökkimään pikkumiestä hereille. Toyota Celica GT TOYOTAN luotettava kaksilitrainen tuplanokkakone peuhaa konehuoneessa. Poika hymyili leveästi ja sanoi että ?nautin kesästä?. Jakohihna on vaihdettu 35?000 kilometriä sitten, mutta se oli vuonna 2000, joten siinä tulee jo vuodet täyteen.? ?Kuusivuotias poikani sanoo ettei Celicaa saa myydä ikinä. Celica oli kyllä todellinen saalis. Olisihan ne jo metrin päästä näyttäneet ihan hyvältä, mutta kun tuli tilaisuus hankkia uudet selvästi halvemmalla kuin 400 euron listahintaan, niin päätin ostaa ne. Samaan aikaan joku etsi samanlaisia listoja omaan Celicaansa, joten minulle tuli kiire ruuvata vanhat irti ja myydä eteenpäin?, Vihtori nauraa. Celica oli todellinen saalis. Ehkä sen aika voisi olla taas tulevana kesänä?, Vihtori miettii.. Tosin, ensimmäisenä kesänä taisin ajaa yksillä öljyillä kymppitonnin, mutta siitä tuli kyllä selvästi paha mieli. Kahdella omistajalla ollut, vain 108?000 kilometriä ajettu ja täysin modifioimaton 80-luvun japsisportti on todellinen harvinaisuus tänä päivänä. ?Kypsyttelin asiaa varmaan neljä tai viisi kuukautta, jona aikana myyjäkin oli jo välillä miettinyt että myykö autoa ollenkaan pois. Ihmettelin että miksei toinen herää, ja kysyin että mitä hän touhuaa. Öljyt on vaihdettu 5?000 kilometrin välein, joten huoletonta ajoa lienee luvassa vielä pitkään. KAKSILITRAINEN GT oli aikanaan Celica-malliston myydyimpiä. dään Celica 2000 GT, mutta siinä ei lukenut vuosimallia. Kotiin päästiin siis tulemaan ihan oikealla autolla?, Vihtori virnistää. ?Mitään entisöintiä sille ei ole tarvinnut tehdä, eikä mitään korjailla. Kaveri selitti että kyseessä on tosi hienokuntoinen auto, ja että sillä on ajettu todella vähän?, Vihtori kertoo. mennä katsomaan autoa. Jotain pieniä pisteosia olen sinne tänne vaihtanut jos on eteen tullut parempikuntoisia. Joka kesä sen jälkeen hän kysyykin että koska lähdetään taas Celicalla Kuopioon. Samalla reissulla vein myymäni Fordin Lohjalle. Celica vaikutti omin silmin nähtynä vielä paljon paremmalta kuin olin kuvitellut. Kylkilistat olivat muuten hyvät, mutta ne ovat ruuvikiinnitteiset, ja yhden ruuvin kohdalta ne olivat hiukan turvonneet. Kuvittelin että myynnissä on se 1970-luvun lopun malli, joka muistutti Ford Mustangia. Otin kuitenkin uudelleen yhteyttä häneen ja päätin 30 02/13 Edelleen hyvällä hoidolla ?Autolla on nyt ajettu 119?000 kilometriä, ja öljyt siihen on vaihdettu 5?000 kilometrin välein. En epäröinyt enää, vaan löin kaupat lukkoon
Se entisöitiin huolella. ?Se löytyy edelleen talosta ja on kyllä viimeinen auto mikä täältä pois lähtee?, Vihtori toteaa painokkaasti. Seuraava projektikin on jo hankittuna . Ensimmäinen entisöintiprojekti oli Corona Mk. Iskutilavuus 1998 cm3, kaksi hihnakäyttöistä nokkaakselia, 16 venttiiliä. Se oli erityisen työläs osien kanssa, niitä oli vaikea löytää. Että jos jollain löytyy, niin voisin olla kiinnostunut sellaisista?, Vihtori pohtii. 02/13 31. Huoltokirja ylttää nykyhetkeen saakka, ja papereista voi lukea myös alkuperäisen omistajan nimen sekä värit ja varusteet joilla auto on tilattu. Edessä McPherson-tuenta, kolmiotukivarret, kallistuksen vaimennin, takana moni varsituenta, kierrejouset, kallistuksenvakaaja 06 Kori Kaksiovinen coupé-kori, taka luukku saranoitu ylälaidastaan 07 Mitat Pituus 436, leveys 171, korkeus 129, akseliväli 252 cm, paino 1160 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 210 km/h, 0-100 km/h 8,7 s 09 Hinta uutena 170 000 mk Vihtorin autoharrastushistoria on hyvin japanilaispainotteinen. Pieniä osapuutteita tosin vielä on. ?Ostomatkalla haettiin Huittisista tähän neliveto-Celican alumiinivanteet alle, mutta olisihan se hyvä löytää myös kaksivetoisen alkuperäiset alumiinivanteet. II, joka omistajansa mukaan oli aika haasteellinen projekti. ?No autohan oli vanhempi kuin minä. Teho 150 hv, vääntömomentti 180 Nm 04 Voimansiirto Viisivaihteinen, käsivalintainen vaihteisto, peruutusvaihde, etuveto 05 Alusta ALKUPERÄISET dokumentit ovat mukana. Koitin vielä tehdä sen suhteellisen nopealla aikataululla, ja näin jälkikäteen voin sanoa ettei siinä ollut mitään järkeä.? Myös ensimmäisen korimallin Celica oli kiinnostanut aina, joten Vihtori hommasi sellaisen syksyllä 2006. ja sillä on paljon yhteistä valkoisen Celican kanssa. ?Ostin ´83 Toyota Tercelin viitisen kuukautta sitten. Silläkin oli ostohetkellä ajettu 108?000 km, ja olin yllätys yllätys siinäkin kolmas omistaja. Se on muuten todella hyvä, mutta takakaarta on tökätty johonkin ja takahelma pitäisi laittaa uusiksi. Muuten se olisi valmis museorekisteriin?, Vihtori sanoo. Valkoinen Celicakin on melkein valmis. 01 Merkki ja malli Toyota Celica GT 02 Vuosimalli 1986 03 Moottori Nelisylinterinen, neste jäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain
Renko 32 02/13
Jopa vanha tuttu Minxmallinimi oli käytössä Sunbeamilla ja Hillmanilla. Neliovisen peruskorin rinnalla oli osalla Rootes-merkeistä tarjolla viisiovista farmaria. Niiden lisäksi Rootesin urheilullissävytteinen merkki Sunbeam hyödynsi Arrowin perustaa Alpine- ja Rapier-nimisissä coupé-malleissaan. Jos Arrow-pakka on vielä jossain määrin järjestyksessä, sitä sekoittavat vuonna 1967 Rootesin omistukseensa hankkineen Chryslerkonsernin Chrysler Hunter ja lava-auto Dodge Husky. Suomessa tilanne oli autonostajan kannalta hieman selvempi. Sivujuonteena mainittakoon, että samaa muotoilullista linjaa edusti myös Ford Cortina mk II, ja tunnetun menestyksekkäästi. Hunterin pellin alle sijoitettiin jo Super Minxissä käytetty 1,7-litrainen nelikko, joka tuotti käyttövoimaa versioista ja vuosimalleista riippuen 60?80 hevosvoimaa. Maahantuojalle saapuneiden yksilöiden tausta oli poikkeuksellinen, sillä GT-Hunterien ei pitänyt tulla maahamme alun perin laisinkaan. 02/13 33. Auringonsäteen metsästäjä Sunbeam Hunter GT ?73 Tulipalo katkaisi Rootes-tuotteita Kanadaan kuljettaneen autolaivan matkan 1973. Suomessa ?Sumpilla. Niinpä vävy sai Laurin kääntymään kohti Rootes-perheen urheilullisinta jäsentä. Sunbeamia silloin maahantuoneelta WihuriYhtymä Oy:n Autolalta tuli loppuvuodesta 1974 tarjolle Lauria mahdollisesta kiinnostava Sunbeam-malli, Hunter GT. oli kilvanajossa punnittujen Imp-mallien myötä myyvän vauhdikas kaiku, joten sen hyödyntäminen oli meillä sikäli luonnikasta. Merkkikäytännön kirjavuudesta antaa joka tapauksessa kuvaa suomenkielisenäkin painettu mainos, jossa julistetaan Arrow-ilosanomaa ilman viittausta automerkkiin: ?Kansainväliset Hunterit . Automallin kantikkaat muodot olivat vuosien 1966?1979 aikana tunnistettavissa kaikissa näissä: Humber Sceptre, Singer Gazelle ja Vogue sekä Sunbeam Hunter, Arrow, Sceptre ja Vogue. Toinen Arrow-perheen voimanlähde oli 1967 esitelty 1,5-litrainen nelonen, joka pinnisti 54 hevosen edestä Hillman Minxin ja Singer Gazellen nokkapeltien alla. Kuten aiemmasta voi päätellä, ehtaan Rootestyyliin Arrow-mallisarjaa oli tarjolla usean eri merkin alaisuudessa. Autot, joihin luotetaan.? Teksti: Harri Onnila Kuvat: Tuukka Erkkilä Suositeltu Sunbeam Hunteriin päätti luottaa myös hämeenlinnalainen Lauri Anttila, kun hän 70-luvun puolivälissä alkoi miettiä korvaajaa Fiat 124:lleen. Ajatuksissa oli ollut lähinnä Ford Escort, mutta Laurin vävyllä oli siihen aikaan Sunbeam Alpine GT, jota omistaja kehui hyväksi ja erityisesti lämpimäksi autoksi. Näyttelyssä pelin avasi Hillman, jonka Arrow-tuote kantoi nimeä Hunter. Monta nimeä, yksi perusta Hunter-mallinimen Rootes poimi Singerin nimilistalta, mutta muutoin auto oli ulkonäöllisesti kaukana 50-luvun puolivälin Singer Hunterista. Uutuus vastasi muotoilullisesti ajan saippualaatikkohenkeen, ehkä liiankin, sillä joku saattoi pitää viivottimella vedettyjä korilinjoja jopa tylsinä. Poikkeuksia varmasti oli, mutta yleisesti ottaen vuoteen 1971 asti Suomessa Arrow-sarjaa myytiin sekä Hillmanina että Sunbeamina. Siitä eteenpäin Hillman väistyi meillä merkkinä. Yksi harvoista liekeiltä säästyneistä oli Sunbeam Hunter GT, joka päätyi Hämeenlinnaan. Hillman-, Humber-, Singer- ja Sunbeam-merkkejä valmistaneella Rootes-yhtymällä sellainen jo oli, mutta Hillman Super Minx alkoi vuosikymmenen puolivälissä olla muotoilukieleltään vanhahtava, sillä suoraviivaiset korit olivat päivän sana. Vastaus muotivirtauksiin tuli suhteellisen nopeasti, sillä Rootes Group esitteli vuoden 1966 Pariisin autonäyttelyssä uuden tuotteen, Arrowsarjaksi nimetyn automallin. Jos tuotetta kyseiseen luokkaan ei vielä ollut, sitä todennäköisesti suunniteltiin. Ja sillä tiellä auton on edelleen, uutta häpeämättömässä kunnossa. K uusikymmenluvulle tultaessa eurooppalaisen keskikokoisen perusauton tunnusmerkiksi asettui noin puolitoistalitrainen nelosmoottori, jonka voima välitettiin lehtijousitteiseen jäykkään taka-akseliin. Sinällään muutos oli looginen, sillä Sunbeam-merkki oli Rootesilla enemmän vientimarkkinoilla käytössä kuin Hillman
Ajokortti tuolloin 93 vuotta täyttäneellä Laurilla oli edelleen, mutta hän itse päätti jättää ajohommat nuoremmilleen. Noin 76 tuhatta kilometriä ajettua Hunteria ei kuitenkaan laitettu lihoiksi, vaan se jäi edelleen talteen. Laurin siirryttyä rauhallisemmille ajoväylille 80- ja 90-luvun taitteessa, auto jäi hänen tyttärensä haltuun. Hunter oli Markun äidillä jonkin aikaa, mutta perhe päätyi pian myymään sen tuttavalle, jolla oli auton tarve. ?Sovimme ostajan kanssa, että hän tarjoaisi sitä ensin meille sitten joskus, kun olisi myymässä.? Rakkaaksi muodostunut Hunter GT ei kuitenkaan ehtinyt olla uudella omistajallaan kovinkaan pitkään, kun Laurin jälkipolvi alkoi haikailla Hunteria takaisin. Hurjasta laivamatkasta muistutti alkuaikoina vain tuulilasin yläreunan tiiviste . Hän saikin Hunterista sen verran pätevän ajopelin, ettei enää kokenut tarpeelliseksi vaihtaa autoa toiseen. Lauri Anttila ajeli Hunterillaan aina vuoteen 1988 asti, jolloin hän päätti lopettaa ajamisen kokonaan. Tosin myyntiin asti kovan onnen Huntereista pääsi vain kolme, sillä neljännen GT:n kohdalla huono tuuri jatkui Suomessa. ?Maahantuonnin johtoportaasta oli joku ottanut Hunter GT:n koeajoon, mutta lipsauttanut sen ulos?, Markku kertaa Autolan silloiselta varaosapäälliköltä myöhemmin kuulemiaan tietoja. Loput kullanväriset GT-Hunterit saivat sentään uudet omistajat, vaikka malli-iältään Hunter oli jo kymmenisen vuotta vanha ja Suomeen tulleet yksilöt olivat myyntihetkellä siis jo toissa vuoden mallia. ?Jäljellejääneet kolme Hunter GT:tä menivät Kuopioon, Seinäjoelle ja siis Hämeenlinnaan?, tietää Markku kertoa. Kolmikon ainoa edustaja Suomeen myydyn Hunter GT -kolmikon ainoa nykyään rekisterissä oleva on Hämeenlinnaan Lauri Anttilalle myyty yksilö. Sunbeam Hunter GT Suomeen rantautuneiden yksilöiden taustaa tietää kertoa kuvien Hunter GT:n nykyinen omistaja, Lauri Anttilan tyttärenpoika Markku Innala. ?Tehtaalta vuonna 1973 valmistuneita Rootes-tuotteita oli menossa laivalastillinen Kanadaan, mutta laiva paloi sisäosiltaan pahoin.? Suurin osa autoista tuhoutui, mutta ainakin neljä Hunter GT:tä säästyi, sillä maahantuoja päätti ottaa kyseiset autot Suomeen. ?Kaikissa neljässä olivat katot saaneet maalivikaa palosta, joten katot maalattiin uudelleen.? Auto tulivat myyntiin vasta vuodenvaihteessa 1974?1975. Asiaan vaikutti Ainakin neljä GT-Hunteria säästyi laivapalossa, sillä maahantuoja päätti tuottaa kyseiset autot Suomeen. 34 02/13. Se aloitti taipaleensa 17. tammikuuta 1975, mikä selviää auton edelleen tallessa olevasta omistajan käsikirjasta. Dramaattisten alkuvuosien jälkeen Hunter GT pääsi Laurin omistuksessa viettämään rauhallisempaa elämää vuosikausiksi. se oli saanut kuumuutta palon aikana osakseen, minkä seurauksena kuivahti ennen aikojaan ja alkoi vuotaa vettä sisälle. Tiivisteen vaihto oli kuitenkin pikkujuttu, joten säästeliäästi ajellut Lauri pääsi nautiskelemaan ongelmat- tomasta kyydistä aina kun piti päästä liikkeelle
Ainoastaan ratin GT-keskiö on uusittu toisesta Suomi-autosta, Seinäjoelle uutena menneestä yksilöstä. 02/13 35. kiintymyksen lisäksi havainto, että Hunter alkoi olla harvinainen meidän leveysasteillamme. ?Otin yhteyttä auton ostaneeseen salolaiseen tuttavaan. Suurimpana työnä oli auton uudelleen maalaaminen, mutta pohjatöihin meni energiaa harvinaisen vähän. ?Maalari ihmetteli, että onpa ihme auto kun ei ole missään ruostetta?, Markku kertoo ja selittää, että vähän ajettua Hunteria oli aina säilytetty lämpimässä tallissa. Uuden kultasävyisen maalipinnan vedon jälkeen Markku kohensi muutamia yksityiskohtia, joihin vuodet olivat nakertaneet puumerkkinsä. ISTUIMET eivät tue GT-filosofiaa muotoilullaan. Erikoisena piirteenä Hunter GT:n etuistuimien selkänojia ei voi kallistaa, toisin kuin alempana mallistossa olevassa GL:ssä voi tehdä. AIKOINAAN ehkä persoonatonkin korimuotoilu on nykynäkökulmasta näyttävän suoraviivainen. GT-Hunterissa sähäkkyyttä lisäävät kylkiraidat ja vanteiden punaiset keskiökupit. MARKUN Hunterissa sisusta on säilynyt kokonaisuudessaan alkuperäisenä mittaristoja myöten. Hän ymmärsi asian ja suostui myymään auton meille takaisin samaan hintaan, jolla sen oli ostanutkin.? Takaisin Hämeenlinnan seudulle Renkoon palannut Hunter GT oli edelleen mainiossa kunnossa, mutta Trabanteista Ferrareihin autoja harrastanut Markku päätti ehostaa Hunterin mahdollisimman lähelle alkuperäistä loistoaan
kuvaa Markku mukavaa kohtaamista aikoinaan Sunbeam Hunterilla, vapaasti suomentaen Auringonsäteen Metsästäjällä autoilleen kanssa.. Samoin olen uusinut pissapoikaa.? Seinäjoelle uutena mennyt sisarauto tuli myös Markulle tutuiksi. ?Pohjanmaan-autosta hankin ratin GT-keskiön. Sunbeam Hunter GT MOOTTORI TILASSA huomio kiinnittyy 1,7-litraisen nelosen tuplakaasareihin ja alumiiniseen venttiilikoppaan. ?Etsin korvaavaa maskia kuluneen tilalle, kunnes löysin kohtuullisen aihion, jonka kanssa tein silti pitkään töitä saadakseni siitä hyvän. Kotona katsoin kannen alle, ja siellähän oli neljä venttiilinjousta mennyt poikki samalla reissulla. Auto oli seissyt yhdessä vaiheessa 3?4 vuotta, joten materiaali oli vain tullut tiensä päähän. Tällä hetkellä mittarissa on noin 83 tuhatta kilometriä. Matka on taittunut mutkattomasti lukuun ottamatta muutaman vuoden takaista katsastusreissua. ?Paluumatkalla alkoi kuulua ko- neesta kolinaa, joka lisääntyi vähitellen. Harvalla Hunterin joskus omistaneella perheellä on oma yksilö enää tallella, mutta mukavia muistoja voi olla sitäkin enemmän. ?Kerran ollessani Hunterilla liikkeellä eräs vanhempi nainen tuli auton luo ja huudahti, että herranjestas, ihana auto! Minulla oli tällainen samanlainen, mutta automaatti,. Lisäksi tämä on pieniruokainen, vaikka maantieajossa kaipaisi kyllä yhtä vaihdetta lisää?, Markku kertoo tuplakaasarisesta GTautostaan ja viittaa samalla ylivaihteeseen, jota GT-Huntereiden vaihteistoihin oli saatavilla. Vaikuttaa vahvasti siltä, että hetken aikaa vieraassa perheessä majaillut Hunter GT jatkaa alkuperäisomistajien suvussa pitkään. Nykyään Hunterin mittariin kertyy kilometrejä samaan tyyliin kuin sen ollessa Laurin omistuksessa . Mitään muuta ei ollut hajonnut, joten teetin Hämeen Dieselissä uudet jouset, jotka muokattiin Escortin venttiilinjousien pohjalta?, Markku kertaa ainoaa suurempaa vastoinkäymistä. Nykyisellään omistaja nautiskelee isoisänsä aikoinaan hankkimasta autosta muutaman kerran kesässä. ?Älyttömän hyvä tämä on ajaa, suuntavakaa. maltillisesti. Syyläri oli huonossa kunnossa, joten sen olen vaihtanut. Lisäksi olen hankkinut Englannista yhden kokonaisen ?73 Hunter GT:n varaosa-autoksi.? Sisustaan riitti pelkkä puhdistus, sillä Lauri oli pitänyt autossa istuinsuojia, joiden alta Markku saattoi paljastaa ehjän alkuperäiskuosin. Perusvaraosia Hunteriin saa Markun mukaan edelleen mukavasti. Asiassa auttaa varmasti Hunterin 36 02/13 sukulaissuhde muihin Rootes-tuotteisiin. ?Ainakin ilmanputsaria ja öljynsuodatinta Hunteriin saa edelleen hyllystä?, Markku kuvailee. Hunter-muistoja Nuoruudessaan Markku lainasi autoa vaariltaan ja heitti Hunterilla puolentoista viikon Norjan-reissunkin 80-luvun alussa
Poraus 81,5, isku 82,5 mm. Takana jäykkä akseli, lehtijouset. Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 4-ovinen teräskori 07 Mitat Pituus 427, leveys 159, korkeus 142, akseliväli 250 cm. Omamassa 955 kg. Renkaat (alkuperäiskoko) 155SR13. 08 Suorituskyky Huippunopeus noin 160 km/h, 0-100 km/h 12,5 s 02/13 37. Iskutilavuus 1724 cm3. Puristussuhde 9,2:1. Teho 79 hv /5100 rpm, vääntö 127 Nm /3300 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto. Lattiavalitsin 05 Alusta ARROW-KORIA saattoi koristaa niin Hillmanin, Humberin kuin Singerinkin merkki, mutta Suomessa Sunbeam oli yleisin näky. Rekisterinumero on alkuperäinen, mutta kilvet vaihdettiin mr-tarkastuksen jälkeen mustapohjaisiksi. Edessä McPherson-tyyppiset joustintuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 01 Merkki ja malli Sunbeam Hunter GT 02 Vuosimalli 1973 03 Moottori Nelisylinterinen vesijäähdyt teinen rivimoottori edessä pitkittäin
Kaiser-Frazer Henry J ?51 Kylätuttu Jorma Finnilän lapsuusvuosien Henry J -ihastus otti tuulta alleen kun hän kyläreissuillaan 60-luvulla kohtasi pariinkin kertaan erään Suomi-yksilön. Nyt samainen Henry J on ollut Jorman omistuksessa yli 40 vuoden ajan. Kokkola 38 02/13
02/13 39
Kaiser-Frazer Henry J Teksti: Harri Onnila Kuvat: Tuukka Erkkilä 40 02/13 O mistaja valitsee ajoneuvonsa, mutta joskus tuntuu siltä, että jokin automalli vangitsee viattoman autoilijan huomion niin voimallisesti, että voi oikeastaan sanoa auton valitsevan kuljettajansa. Tämäntyyppisiä ajatuksia herää kuunnellessa yli 30 vuotta KaiserFrazer Henry J:nsä omistaneen Jorma Finnilän tarinaa. Mistä minä sellaista olisin tiennyt, joten menimme tarkistamaan. Sen sijaan 2,2-litrainen nelonen sopi paikalleen mukisematta, samoin kuin malliin tarjolla ollut 2,6-litrainen kuutonen.. pään 50-luvun alussa Kaustisilla. ?Olin kansakoulussa kun näin Henry J:n ensimmäisen kerran. Paikkakuntalainen metsätyömies oli hankkinut auton uutena omistukseensa, kerrottiin että ostohinta oli maksettu kerralla repullisella rahaa?, Jorma kertoo. Jorma tykästyi Kaiser-Frazer Henry J:n omintakeisiin, mutta sympaattisiin linjoihin niin, että automalli tallentui miehen mieleen tuleviksi vuosiksi. Kaustisille uutena ilmestynyt Henry J näkyi paikkakunnan liikenteessä oman aikansa, mutta seuraavan kerran Kaiser-Frazerin kompakti tuote ilmestyi Jorman eteen hänen ollessa armeijan harmaissa. ?Olin vuonna 1960 armeijasta lomilla kotona Kaustisilla, ja menin kavereita tapaamaan. Persoonallinen Henry J käänsi miehen . tai silloin vielä koulupojan . Kun ovet avattiin, niin tunnistin heti auton perän, että siellähän on Henry J.? Pian selvisi, että kyseessä oli nimenomaan sama yksilö, joka oli ollut jo kerran Jorman ostoyritysten kohteena. Siinä sitten juteltiin ja ykskaks kaverit sanoivat, että tulepa katsomaan mikä meillä tallissa on.? Ja mikäpä muukaan tallista paljastui kuin Kaiser-Frazer Henry J, vuosimalliltaan 1951. ?Kysyin heti veljeksiltä, että myyttekö, mutta he vastasivat että ei, he vanhentavat auton?, Jorma muistelee. Kovin pitkään ?vanhentamissuunnitelma. Ja jälleen kyläilyreissun seurauksena. ?Menin käymään siskonmiehellä Kaustisilla, ja oltiin siinä kahvipöydässä, kun hän kysyi että tiedätkö mikä minulla on tallissa. ei liene kuitenkaan kestänyt, sillä jonkin ajan päästä Henry J oli jälleen liikenteessä. ?Veljeksistä nuorempi kävi autolla riiuulla Kokkolassa, ja myöhemmin auto ehtii kiertää useammalla omistajalla.? Henry J ei kuitenkaan ajautunut lopullisesti Jorman silmien kantamattomiin, vaan yllättävä kohtaaminen oli edessä 60-luvun lopulla. Autolla oli ajettu pieni kolarikin HENRY J:n yksityiskohdissa on ehtaa Amerikkaa, joskin koristelu on pidetty kohtuullisemmalla tasolla kuin monissa aikalaisjenkeissä. MOOTTORITILA on suhteellisen lyhyt, joten kovin isoa voimanlähdettä pellin alle ei mahtuisikaan
Lukumäärä tuskin on ainakaan alakanttiin, sillä vuoden 1956 autokantatilastossa oli listattuna 183 Henry J:tä. Ruostekohtia oli kuin olisi haulikolla ammuttu reikiä. Uutta peltiä ei kuitenkaan lopulta tarvittu paljoa. Kyselin että kun olisi hitsaamista, niin onnistuisiko homma. Hän sanoi, että tulepas käymään niin katsotaan.? Tutkittuaan autoa Folke lupasi ottaa hitsaustyöt hoitaakseen, ja hinnastakin päästiin sopuun ilman kitkaa. ?Kun kysyin taksaa, niin Folke sa- noi, että sinähän osaat metsähommia. Ja minulta kun loppui polttopuut...? Niinpä Jorma meni hakkuutöihin ja Folke hitsasi Henry J:n koria ja alustaa. Jos Jormalla oli hommansa metsätöissä, riitti Folkellakin savottaa ruostevaurioiden parissa. ?Korista otettiin kaikki osat irti ja se hiekkapuhallettiin. Tiedustelin mitä maksaa, ja sain vastaukseksi että 200 markkaa. Vuosimallia 1951 oli 63, viiskakkosia 57, viiskolmosia 55 ja vuosimalliksi 1954 oli merkitty vielä neljä autoa. Jorma onnistui neljännesvuosisata tuotannon päättymisen jälkeen tavoittamaan näistä pari luovuttamaan osia, jotta yksi Henry J nousisi jälleen jaloilleen. Sysäys kunnostamiseen lähti Keski-Pohjanmaan Automobiilikerhon voimahahmon Folke Storen kannustamana. ?Folkella oli pieni paja missä kunnosti autoja. Uusia osia ei paljoa saatu, mutta ne käytettiin mitä löydettiin.? HENRY J:n sympaattisen muotoilun takana on American Metal Productsin prototyyppi vuodelta 1948. Kysyin että missä avaimet on ja ajoin kaupanteon jälkeen auton kotiin.? Hiljalleen takaisin ajokuntoon Jormalla oli viimein hallussa hänen liki parin vuosikymmenen ajan ihailemansa Henry J, mutta auton eheytyssuunnitelmat saivat muhia käytännössä koko 70-luvun ajan. ?Kun tallin ovet avattiin, niin tunnistin heti auton perän. Siellähän on Henry J!? sittemmin, mutta nyt se oli ollut pois rekisteristä jo pari?kolme vuotta. ?Se oli ajokunnossa, mutta toiminut viime ajat kalakärrynä. Auto oli kuitenkin hyvässä tallessa, ladossa heinien alla. Hankin osia myös siitä samasta yksilöstä, jonka näin silloin kansakouluaikaan?, Jorma kertoo Henry J -ihastuksen herättäneen yksilön hyödyntämisestä entisöinnin edistämiseksi. Auton Willys-lähtöisen 2,2-litraisen neloskoneen kohentaminen oli työlästä, sillä varaosia oli saatavilla erittäin rajallisesti. ?Minulla oli tuttu korjaamovastaava, jolta kysyin mielipidettä koneesta. Hän otti työn vastaan ja teki vuoden hommia moottorin kanssa kun muilta töiltään ehti. Kompaktia autoa haikaillut Kaiser-Frazer osti oikeudet itselleen, ja suunnittelija Howard Darrin päivitti linjoja. Darrinin kynänjälki on näkyvimmillään kylkilinjan notkelmassa b-pilarin jälkeen sekä takalokasuojien orastavissa siiventyngissä. 02/13 41. Harvinaisen Henry J:n aihioita ei lojunut ihan jokaisella takapihalla, mutta tilanne ei ollut aivan mahdoton, sillä Oy Veho Ab toi Henry J:n tuotantovuosina 1951?1953 erään tiedon mukaan maahamme 162 Israelissa valmistettua Kaiser-Frazer Henry J -autoa. Nämä varaosa-autot eivät olleet uppo-outoja, vaan tuttuja tapauksia Jormalle. ?Puuttuvia pisteosia sain Perhosta samasta yksilöstä, josta tämän auton kolarikorjaukseen oli vuosia aiemmin haettu osia. Hitsausjälkiä sitten hioin silloin 10- ja 16-vuotiaiden poikieni kanssa.? Ammoisella 80-luvulla ei varaosia pyydetty tietoverkoilla ympäri maailmaa, vaan pääasiallisena osalähteenä toimivat varaosa-autot
Ensimmäisiin ajokertoihin liittyi paljon tunnelatausta, olihan tällä automallilla ollut Jorman mielessä tuolloin paikka jo yli 30 vuoden ajan. ?Kyllä se oli mahtavaa, Henry J:llä ajo oli aina eräänlainen H-hetki. Ymmärrettävästi into Henry J.:n entisöintiin lopahti pitkäksi aikaa, mutta auto kuitenkin säilyi, ja kuten edellä kerrottiin, lopulta entisöinti valmistui. Jorman nykyinen vaimokin oli alkuun sillä kannalla, että auto saa mennä. ?Hän kysyi että onko tuo auto sinun. Nykyään on kyllä muuttanut mielensä ja on auton säilyttämisen kannalla?, Jorma hymyilee. HENRY J ei ole Jorman ainoa klassikkoajoneuvo. Istuimien verhoilu on sen sijaan alkuperäinen?, Jorma kuvailee. Sähkötöiden kanssa oli hieman ylimääräistä painia. ?Valojen kanssa oli ongelmia. Monta sulaketta meni, mutta saatiin kanssa lopulta pelaamaan. Onneksi löysin verhoilijan, joka uusi muun muassa kattoverhoilun ja ovipahvit. Sellaista 60?70 km/h:n nopeutta oli hyvä ajella ja nauttia sohvamaisen mukavasta istuimesta?, kertaa Jorma ajotunnelmia. Ihan kaikki eivät Henry J:n omintakeisesta olemuksesta viehättyneet. ?Vaimo sanoi, että mikset hävitä sitä.? Entisöinnin aikana, 70-luvun puolivälissä kävi niin surullisella tavalla, että vaimo menehtyi sairauskohtaukseen. Kaiser-Frazer Henry J Ensimmäisiin ajokertoihin liittyi paljon tunnelatausta, olihan Henry J:llä ollut paikka Jorman mielessä jo yli 30 vuoden ajan. Varaosatilanne oli heikko myös vaihdelaatikon kanssa, joten kyse oli oikeastaan enemmän huoltamisesta mahdollisuuksien mukaan kuin kattavasta peruskorjauksesta. ?Muutamia uusia puslia vaihdettiin, ja laatikko saatiin vähän tarkemmaksi. Täysin tyytyväinen en vaihteiston toimintaan ole, joten pitäisi ottaa joskus se uudelleen työn alle.? Pitkän käytön jäljiltä myös Henry J:n sisätilat olivat kohennuksen tarpeessa. ?Verhoilu meni kokonaan uusiin puihin. Rekisteröintiin liittyen Jorma haluaa osoittaa kiitoksensa helsinkiläiselle Erkki Laitilalle, jolla on tallessa kaksikin vuosimallin ?53 Henry J:tä. ?Minulla ei ollut teknisiä tietoja autosta, mutta sain Erkiltä hyödyllistä Henry J -tietoutta, mikä auttoi katsastamisessa.? Auton saattaminen kilpiin onnistui ilman yllätyksiä, joten viimein Jorma saattoi lipua suviliikenteeseen omalla Henry J:llä. Vieraitakin kun tuli käymään, niin pyysivät usein, että eiköhän mennä ajelulle. Tuli silloin muutamat hääajotkin ajettua. ?Minulla on tallessa vanhoja mopoja sekä velivainaalta hankittu ?53 Mosse. ?Kerätään vanhoja tavaroita, joita tulevat polvet voivat sitten ihailla.? 42 02/13 H-hetki koittaa Muutaman vuoden kunnostusrupeaman jälkeen Suomeen uutena saapunut Kaiser-Frazer Henry J ?51 oli valmiina kurvaamaan katsastuskonttorille. Se pitää hävittää. Se ei minulla ole ollut rekisterissä, vaan seisoo alkuperäisessä asussaan käytön jäljiltä.?. Siinä oli juuri sähköpuolella ammattikoulussa aloittaneelle pojalleni käytännön töitä heti alkuun.? LADOSSA on tavaraa tallessa menneiltä ajoilta
Edessä ja takana rumpujarrut 06 Kori Kolmiovinen teräskori, erillinen runkorakenne 07 Mitat Pituus 444, leveys 180, korkeus 157, akseliväli 254 cm. Omamassa 1160 kg. Renkaat 5.90 x 15 08 Valmistusmäärä Noin 38 500 (4-sylinteriset ?51-mallit) 02/13 43. Poraus 79, isku 111 mm. Takana jäykkä akseli, lehtijousitus. Iskutilavuus 2199 cm3. Puristussuhde 7,0:1. Teho 68 hv /4000 rpm, vääntö 147 Nm /1800 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 3-nopeuksinen manuaalivaihteisto. Rattivalitsin 05 Alusta Edessä poikittaiset kolmion muotoiset ylä- ja alatukivarret, kierrejouset. JORMAN mukaan muhkeat istuimet ovat merkittävä osa Henry J:n leppoisaa ajomukavuutta. 01 Merkki ja malli Kaiser-Frazer Henry J 2d Standard Sedan 02 Vuosimalli 1951 03 Moottori Nelisylinterinen vesijäähdyt teinen nelitahtinen rivimoottori edessä pitkittäin
Toisinaan taas ajatus on selvästi parempi kuin saatu lopputulos. Volkswagenin Harlekin-sarja kuulunee näihin. Ja ehkä juuri siksi siitä tuli kulttiauto. 44 02/13. Volkswagen Polo Harlekin ?96 Klovnin kyynel Joskus autotehtaiden markkinointiosaston syövereissä syntyy loistoideoita myynnin vauhdittamiseksi
Helsinki 02/13 45
Volkswagenilla valmistettin Poloa neljässä eri värisävyssä: Pistacio Green -vihreänä, Ginster Yellow -keltaisena, perinteisenä Tornado Red -punaisena sekä Chagall Blue -sinisenä, joka oikeastaan on enemmän violettiin vivahtava. se oli verhoiltu sinisellä nahalla. Valtaosa niistä kaupattiin Eurooppaan, Polo ei edustanut kovin merkittävää osaa muun maailman volkkarimyynnistä tuolloinkaan. Sen sijaan isoille jenkkimarkkinoille tehtiin oma mallinsa. Se oli saatavana samoilla moottorivaihtoehdoilla kuin tavanomainenkin Polo, eikä teknisesti poikennut siitä muutenkaan . Ja sitten se pakka laitettiin sekaisin todenteolla. Neljän valmiin ja sinänsä aivan selväpäisen näköisen auton koripaneelit irrotettiin yksi kerrallaan puskureita myöden ja sekoitettiin täysin ristiin, ennalta sovitun kaavan mukaisesti tosin. jotka siis valmistettiin Meksikossa . vierekkäiset koripellit eivät olleet samanvärisiä, mutta olivat aina samalla kaavalla toteutettuja. Sulkeudun suosioonne Markkina-alueesta riippuen malli tunnettiin nimellä Harlekin tai Harlequin. Nykyään, sähköisen ja sosiaalisen median aikakaudella sykli on tietysti nopeampi kuin vaikkapa 15 vuotta sitten, mutta kisan säännöt eivät ole muuttuneet. Ohjauspyörä oli erikoinen . Lopputulos oli riemunkirjava kokoelma neljää eri värikaavaa . Neljän auton . Tunteisiin vetoava, keskustelua herättävä tai muuten huomionarvoinen panos näkyy ensin julkisuutena, ja mahdollisesti myöhemmin kassavirtana. Entä jos pakkaa sekoitettaisiin vielä huolellisesti lisää? Ajatus on taatusti aiheuttanut keskustelua tehtaalla. Volkswagen Polo Harlekin Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen A utotehtaat kilpailevat kuumeisesti näkyvyydestä mediassa . Autot varustettiin normaalia tukevammilla istuimilla ja pirteällä, joskin sinänsä Neljän valmiin ja sinänsä selväpäisen näköisen auton koripaneelit irrotettiin yksi kerrallaan ja sekoitettiin täysin ristiin, ennalta sovitun kaavan mukaisesti. Se, kenen idea Wolfsburgin tuotekehitysosastolla alun perin koko Harlekin-mallisto oli, on jäänyt historian hämärään, osin ehkä syystä. Joka tapauksessa joskus vuoden 1995 aikana Volkswagenilla keksittiin tarjota asiakkaille jotain, mitä kukaan muu ei taatusti ollut tarjonnut. Malliston pienempää päästä edustava, saksalaisen asiallinen ja arkisen persoonaton Polo oli saatavana sinänsä jo ihan reippailla värisävyillä, kuten pienillä kaupunkikäyttöön suunnitelluilla autoilla on tapana. 46 02/13 ihan tavanomaisella verhoilulla. Sillä oli tarkoitus valmistaa Harlekiini-Poloja tuhannen kappaleen rajoitettu erä, mutta osittain yllättävänä tietona, peräti 3?800 Pelle-Volkkaria näki päivänvalon vuosimallien 1996 ja 1998 välillä. olipahan tuiki tavallinen pikkuauto, joskin äärettömän näkyvällä värityksellä varustettuna. Volkswagen esitteli kirjavan pikkuautonsa Lontoon kansainvälisessä autonäyttelyssä vuonna 1995. värikartat lainattiin Polosta, ja pikkuveljen tapaan kaikki olivat viisiovisia versioita. kuvista, palstamillimetreistä ja otsikoista. Yleisön reaktio oli amerikkalaishenkisen kannustava,. Samainen maahantuoja päätti kokeilla kepillä jäätä, ja teetti vuoden 1995 aikana neljä kappaletta silloista kolmoskorimallin Golfia autonäyttelyiden vetonaulaksi. Perusauto Golf oli Yhdysvaltain maahantuojan pienin malli tuolloin
Berliiniä pidän jonkinlaisena kiintopisteenä, ja sieltä olen sitten kiertänyt entistä Itä-Saksaa, Itävaltaa ja Sveitsiäkin. olen varmistanut asian maahantuojalta asti?, JussiMikko kertoo. Muiden ohikulkijoiden reaktiot ovat nekin moninaisia. ?Yleisimpiä kysymyksiä on, että olenko itse keksinyt värityksen, tai että onko tämä jonkun mainostoimiston auto. Nämä vietiin jälleenmyyjille vetonauloiksi, ja vaikka suosio ei ollut edes samaa luokkaa kuin Euroopassa, valmistettiin Golf Harlequineja vielä 200 kappaletta lisää . siis yhteensä 264 kappaletta. Ilmeisesti Uuden Mantereen asukkaiden huumorintaju ei kuitenkaan ollut aivan samalla aaltopituudella saksalaisen kanssa, sillä häviävän pieni määrä Golfeja sai lopulta iloisenkirjavan värikartan päälleen. Kaikeksi huipuksi Golf Harlequin -harrastajien tiedossa on lukuisia yksilöitä, jotka olisi maalattu jo jälleenmyyjien toimesta yksivärisiksi ennen kuin ne löysivät uuden omistajan. Idea oli hauska . Moni myös sanoo talviaikaan että on nähnyt auton aiemmin, mutta silloin siinä oli hienommat vanteet alla?, Jussi-Mikko viittaa kesävanteisiinsa. Ronalin valmistamat, sittemmin tietynlaisiksi kulttiklassikoiksi nousseet Teddy Bear -vanteet tilattiin Poloon vain muutama viikko sen jälkeen kun auto oli saapunut Suomeen. Otin tehtaan lasikattoluukun ja Blaupunkt Madrid CD-soittimen. Vetokoukku asennettiin vielä Suomessa. Lupasin myös että auto saa olla ensimmäisen viikonlopun autohallissa vetonaulana ja näytteillä.? Huumorintajuinen ja itsevarman oloinen tuoreen auton omistaja lähetti myös viestin asiasta työkavereilleen. Ruotsista tilatut vanteet eivät voisi oikeastaan enää yhtään paremmin sopia huumorintajuisen oloisen auton alle. ?Ulkomaillakin sillä on käyty. Konehuoneen keltainen väri kertoo, minkä värisestä kanta-autosta tämä Harlekin-yksilö on rakennettu. SISUSTUS on huomattavasti ulkokuorta tavanomaisempi, jopa arkisen näköinen, ehkä sinistä nahkaverhoiltua ohjauspyörää lukuun ottamatta. 02/13 47. loput tulivat tietysti lisävarusteista. ?Keskuslukitusta en raaskinut ostaa, sillä sen aikaiset keskuslukitukset olivat vähän epäluotettavia. Lisäksi se ei olisi lukinnut edes bensatankin läppää eikä takaluukkua, vain ovet. Siinä kehotettiin menemään Käyttöautoon katsomaan Jussi-Mikon uutta autoa, mutta olemaan ihmettelemättä värivalintaa. Olin toivonut kuitenkin keltakattoista autoa?, JussiMikko kertoo. Kahden kuukauden odotusaika päättyi viimein, kun Käyttöautosta ilmoitettiin tilatun auton olevan noutovalmiina hintaan 124?000 markkaa lisävarusteineen. Pyysin väriversiota 4, mutta sieltä tuli väriversio 1. Lopuksi Jussi-Mikko totesi lakonisesti että luuli omaavansa värisilmää ja olevansa taiteellinen, mutta että tosipaikan tullen näin ei kuitenkaan ollut, ja että oli tyytyminen kompromissiin. Reaktiot Kun kirjava Volkkari saapui, ei sen näkeminen ollut enää omistajalle shokki. ?Pikemminkin sellainen että ?oi, tuossako se nyt on?, ja että sitä teki mieli ihan halata. Puoli päivää meni, mutta sitten liikkeestä soitettiin että Harlekiinilla on kahdeksan viikon toimitusaika, tule ruksaamaan varusteet mitä haluat siihen. Tavallinen viisiovinen Polo samalla moottorilla olisi maksanut hieman reilut 92?000 markkaa, ja Harlekinin perushinnaksi Suomessa laskettiin 103?400 markkaa . Vaikka Harlekiniä mainostettiin ihan lehdissä saakka, ei kukaan muu sellaista heltynyt enää tilaamaan . Värin suhteen ei ollut väliä. Vaikka Harlekiniä mainostettiin lehdissäkin, ei Jussi-Mikon lisäksi kukaan muu suomalainen sellaista heltynyt enää tilaamaan. joten Volkswagen päätti tilata aluksi 60 auton sarjan iloisenräikeää Golfia vuosimallia 1996. JussiMikko oli maininnut automyyjälle antaneensa autolleen lempinimen ?Nalle?, josta innostuneena automyyjä oli kertonut tietävänsä autoon juuri sopivan vannemallin. Kun saavuin KONEHUONEESTA löytyy 75-hevosvoimainen ja 1,6-litrainen voimalaite. Työkaveri oli juuri ostanut sinisen auton, pomolla oli puolestaan vihreä, punaisia Volkkareita oli ollut jo kaksi, ja keltaiseen kyllästyisi kuulemma turhan nopeasti. Näin ikkunassa tällaisen ja marssin suoraan sisään tutkimaan autoa?, Suomen ainoan Polo Harlekinin omistava Jussi-Mikko Kesti kertoo. Hän nappasi auton esitteen mukaan, ja joululoman päätyttyä jatkoi matkaansa Seinäjoen Käyttöautoon tutun automyyjän puheille. ?No ei siellä kauppias kuitenkaan tiennyt Harlekiinista yhtään mitään, ja näytin itse sitä Saksasta tuomaani esitettä että haluaisin tällaisen. Pololla pystyy Autobahnilla pitämään sellaista 170 km/h mittarivauhdtia, kunhan tarkistaa että nesteet on kohdallaan.? ?Olin autolla kerran Saksassa ja pysähtynyt lounaalle. toteutettuna vitsi oli kuitenkin vähintään erikoinen. Suomen ainoa ?Vuonna 1995 olin joululomalla Berliinissä, kun kävelin paikallisen Volkswagen-myymälän ohi
Ja kun pari vuotta sitten ostin käytetyn 550-kuutioisen Yamahan, sitten siitä ei tullut mitään, aina oli kauhea hiki nahkavaatteiden alla kun pysähtyi johonkin, vaikka edes ensimmäisiin liikennevaloihin. Auton lempinimi ?Nalle? on syntyisin tietysti vanteista. yhdysheiluriakselisto, joustintuet 01 Merkki ja malli Volkswagen Polo Harlekin 02 Vuosimalli 1996 06 Kori Viisiovinen, itsekantava teräskori 03 Moottori 1,6-litrainen, nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Volkswagen Polo Harlekin RONALIN nallevanteet eivät sovi vakavahenkiselle autoilijalle. Tai ehkä automaailman klovnin kirjavien vaatteiden alla voi asua ihan oikea sielukin?. Tallista löytyy myös kolme Kuplaa, vuosimallit peräjälkeen ?71, ?72 ja ?73. 3800 kpl 05 Alusta Edessä McPherson-joustintuet, kolmiotukivarret, takana VOLKSWAGEN Polo Harlekin ei varmasti jää huomaamatta keneltäkään. Reaktiot ovat epäuskoisen hölmistyneitä, myös kuvauspaikallamme. Teho 75 hv, vääntö 116 Nm 04 Voimansiirto Etuveto, viisivaihteinen manuaalivaihteisto 07 Mitat Pituus 371, leveys 165, korkeus 142, raideleveys 135-138, akseliväli 240 cm, paino 985 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 170 km/h, 0-100 km/ 13,3 s 09 Valmistusmäärä N. Nyt sillä menee veri päähän, ja kun lähdette ajamaan autollanne, niin kuuluu vain ?lumpsis lumpsis lumpsis?, Jussi-Mikko nauraa. ?Myös Volkswagenin asiakaslehden toimituksessa innostuttiin, kun siellä kuultiin että Pohjanmaalla on tällainen auto. Arkiajoja hoidetaan tavallisemmalla kalustolla, ja kauniita kesäpäiviä kummitytön kanssa vietetään nyt reilun vuoden verran omistuksessa olleessa Porsche Boxsterissa. Harlekin ei ole edes joka talvi ollut ajossa, mikä selittänee maltillisen 160?000 kilometrin ajomäärän. ?Hyvä auto se kuitenkin on. Siitä tehtiin myös juttu Autoliiton Moottori-lehteen otsikolla Tämän värisiä autoja suomalaiset ostavat?, Jussi-Mikko kertoo. Käyttöä ja maltillisia kilometrejä ?Aikanaan 1990-luvun lopulla Autoliitto järjesti vielä taitoajoja, ja olin kaksi viikkoa auton hankkimisen jälkeen osallistumassa tällä. Pohjanmaan piirimestaruuskisoissa olin kolmen parhaan joukossa, ja minut nimittiin myös Suomenmestaruuskisoihin, mutta en itse päässyt paikalle vaan sinne meni varamies. Peräkoukku autossa on siksi, että harrastin myös moottoripyöriä, ja välillä halusin vielä Apriliani mökille erikoisvalmisteisessa peräkärryssä. Sillä moottoripyörällä tuli valitettavasti kuitenkin enemmän kilometrejä peräkärryssä kuin ajamalla. Säikähdin että olen parkkeerannut auton väärin ja että saisin sakot, mutta herra valistikin aivan muusta asiasta?, Jussi-Mikko kertoo. ?Ettekö huomaa, että olette pysäköineet autonne niin, että yhden vanteen nallekarhulla on pää alaspäin. Totesin että tämä ei ole minun harrastukseni?, JussiMikko päivittelee. Aivan ainoa auto Harlekin ei JussiMikolla ole. Kummitytöllekin lainaan mieluummin Boxsteria sitten kun se aika tulee, enkä tätä.? Melkoista omistautumista, tavallisen pikkuauton omistajalta. Istuimet ovat hyvät, tukevat, ja säilyneet sitä paitsi ehjänä. Laatikko on hyvin välitetty viisilovinen, ja auto kiihtyy tosi hyvin. Suurkiitos Sirkus Finlandialle avusta! 48 02/13 autolle takaisin, sen vieressä seisoskeli paikallinen herrasmies, joka kysyi että onko auto minun. Yksi hihnakäyttöinen kannen yläpuolinen nokka-akseli, 8 venttiiliä. Totesin että on, jolloin herra totesi että hänellä olisi hiukan moitittavaa pysäköinnistäni. Nämä ovat pyörineet Jussi-Mikon Polon alla lähes uudesta saakka. Eikä tätä autoa ole koskaan tarkoitus myydä, enkä sitä lainaa edes kenellekään
09-274 4260 Avoinna: ma-pe 8-18, ja la 10-14 www.tuusulanlukko.fi KLASSIKOT ILMESTYY NYT MYÖS IPADISSA. VARAUDU KESÄÄN JO TALVELLA Anna Exiden huippuvaraajan huolehtia akun kunnosta talviaikaan*. Heti keväällä jyräytät harrastuskauden käyntiin täyteen varatuilla akuilla! AINUTLAATUINEN EXIDE-VARAAJA Useimmat varaajat on suunniteltu toimimaan huonelämpötilassa, noin +20 °C:ssa. Myös ajonestoavaimet. Lukitus- ja heloitustuotteet, hälytys- ja kulunvalvontajärjestelmät, avainpalvelu, kiinteistötarvikkeet ja kaikki alan työt. Asiantunteva suunnitelupalvelu. Exiden akkuvaraaja antaa oikean varauskäyrän akun koosta, tekniikasta tai ulkoilman lämpötilasta huolimatta. * Talviaikaan akuille on suoritettava ylläpitovaraus lämpötilakompensoidulla varaajalla kerran kahdessa kuukaudessa. ® MARINE & MULTIFIT By Exide Technologies www.exide.fi. Tuote- ja asennustakuu. Hyrylänkatu 6, Tuusula | Puh. Jokaisella autolla on tarina. ONKO SINULLA ONGELMA LÖYTÄÄ AVAIMIA AUTOOSI. Autamme mielellämme! Valikoimassamme on avainaihioita useimpiin ajoneuvoihin
Kannus 50 02/13
Saab 900c ?89 VÄHÄLLE käytölle jäänyt Kannuslaisen Unto Ylitalon tallista löytyvä Saab on malli esimerkki siitä, mitä pilkuntarkka huolehtiminen ajopelistä merkitsee. Tuotantoon se tuli vuonna 1978, ja väistyi kovakattoisena versiona vuonna 1993. 1980-luku oli Saabille melkoista kulta-aikaa myös Suomessa. Minulla oli pitkä työmatka, kun siirryin UPM:lle töihin. Ennen General Motorsin kainaloon joutumista Saab oli kehittänyt kiistatta omintakeista, mutta loppujen lopuksi erittäin valmiiksi hiottua isoa perheautoaan yllättävän kauan. Alun perin vuonna 1968 esitelty porrasperäinen Saab 99 muovautui ensin pitkäperäiseksi mutta lyhytkeulaiseksi malliksi 99 Combi Coupé, josta Saab edelleen kehitteli jo tasapainoisemman näköisen 900:n. Merkki oli kaikkien huulilla muodikkaan turboahtamisen aallonharjalla ratsastaessaan, ja suomalaista kansallisylpeyttä kiillotettiin myös linjakkaalla, Uudenkaupun- gin Autotehtaalla kehitetyllä ja valmistetulla avomallilla. Saab 900 myi erittäin hyvin ? osasyynä tosin tähän saattoi olla myös valtion subventoima hinta, jonka avulla suuri, tehokas ja turvallinen perheauto maksoi vähemmän kuin kilpailijansa. Ennen GM:n kainaloon joutumista Saab oli kehittänyt 900:sta omintakeisen, mutta erittäin valmiiksi tuotteeksi hiotun ison perheauton. Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Tuukka Erkkilä Varalla Ylitalon Unto oli ostanut ensimmäiset Saabinsa 1980-luvun alussa, ja vaihtanut välillä niitä suurempiin ja tuoreempiin malleihin . nimenomaan monikkomuodossa. ?Olen ajanut Saabeilla yli 30 vuotta. Kannuksesta Pietarsaareen kertyi matkaa 80 kilometriä suuntaansa, joten päivässä kilometrejä tuli sellainen 160. Aikanaan ostin 96-malleja kaksi kappaletta, niin OHJAAMO ERGONOMIASSA Saab oli reilusti aikaansa edellä, kuljettajaa kohti käännettyine ko jetauluineen. Vara-autoksi uutena hankittu Ysisatanen nimittäin joutui sen verran harvoin tehtäväänsä, ettei sen mittarissa ole kuin 9?400 kilometriä. V anhan sukupolven Saab 900 on monen saabistin mielestä se viimeinen oikea merkkinsä edustaja. Kolmatta kertaa kun tulivat houkuttelemaan, niin päätin lähteä sinne, vaikka ajamista tulikin. Alle 10 000 kilometriä ei laadukkaasti tehdyssä autossa näy, kuten ei kuulukaan. 02/13 51
Myyjänä toimi silloin nykyinen Pörhön autotalon johtaja Håkan Skrabb. Koskaan ei ole tarvinnut sitten korjata autoja, ja aina on voinut lähteä huoletta pitkillekin matkoille?, Unto kertoo. ?Ihmiset sitä päivittelivät, että mitä minä nyt turhaan merkkihuoltoon vien ja vaihdatan osia, siinä palaa rahaa turhaan. Jos olisi tullut ongelmaa auton kanssa, olisi toisella päässyt kuitenkin töihin. Ysikuutonen oli aivan erinomainen talviauto. minulla ei käynyt ikinä niin?, Unto kertoo. Turvallisuus ja muita perusteita Yhdeksi syyksi Saab-rakkauteen Unto mainitsee sen turvallisuuden, sekä aktiivisen että passiivisen. ?Ysisatanen on todella hyvä auto ajaa maantiellä. Se oli kuitenkin liian vähän, ja jouduin henkilökohtaisesti soittamaan Helsinkiin Scan-Autolle ja tekemään tarjouksen. Itse auton lisävarustelu on ollut siinä uudesta saakka takaspoileria ja alumiinivanteita myöden. Puhelimesta kuului tuskainen toteamus: ?No menkää sinne Scan-Autoon hakemaan se auto...? että toinen oli aina vara-autona. Talvipyörät oli varustettu peltivantein ja Saabin tavaramerkiksi muodostunein rosterikapselein. Uusi Ysisatanen toimi siis Unton Saab 90:n rinnalla vara-autona. ?Ja se jäi ajamattomaksi oikeastaan ihan vahingossa. Se jättää ostajalle hyvän neuvotteluaseman kaupoissa. ?Olin ostamassa uutta Ysisatasta Kokkolan Scan-Autosta. Ostin kesäksi uudet kesärenkaat ja talveksi uudet talvirenkaat. Monet saabistit valittelivat kuinka vetoakselin suojakumit on taas rikki ja nivelet sitä myöden . Myymälässä oli viininpunainen, neliovinen 900c josta olin kiinnostunut, ja tein siitä käteistarjouksen. Puhelimen toisesta päästä kuului tuskainen totea52 02/13 mus, että ?no menkää sinne Kokkolan Scan-Autolle hakemaan se auto??, Unto myhäilee 24 vuotta myöhemmin. Unton ehdottama alennus oli 8?500 markkaa . Samoin ajovalopolttimot. Kilometrejä tuli minulle sen verran paljon, että pidin aina kausi ja renkaat -tahtia. Isojen pyörien ansiosta se kulki huonosti auratuilla teillä, sellaisilla missä olisi päässyt muuten vain traktorilla eteenpäin?, Unto tarinoi. Kahden auton taktiikka jäi käyttöön myös vaihdettaessa 96:sta isompiin Saabeihin. Ajoin samaan aikaan toisella Saabilla 700?000 kilometriä. Niissä ei kuitenkaan koskaan ollut mitään vikoja. uusi 900c maksoi 119?900 markkaa, mutta esittelyautosta löytyi takaspoileri, vetokoukku, lohkolämmitin sekä alumiinivanteet kesärenkailla. Se on iso ja painava auto, eikä lumikeleillä tielle muodostuvat harjanteet ole mikään ongelma, sen kun roiskaisee niistä yli ohitustilanteessa. JUURI ja juuri sisäänajetun Saabin säilynyt paperidokumentaatio on tietysti täydellinen. Samat ihmiset vievät sitten auton korjattavaksi kun niihin tulee vikoja. Käytin autot aina ohjelman mukaisesti merkkihuollossa ja sanoin, että kaikki missä on vähänkään vikaa, saa laittaa uutta. Ruostesuojautin autot myös säännöllisesti. Konttorilta vastattiin että ?ei autoa siihen hintaan voi myydä?, jolloin vastasin että noh, ei sitten tehdä kauppoja. Kaikki autot Unto osti aina käteisellä, ilman vaihtoautoa
Auto on kuitenkin katsastettu joka vuosi, mutta ei siinä koskaan mitään huomauttamista ollut. Sellaisella voisi kulkea sitten noita maratonhiihtokisojen matkoja. Autoa käytetään kyllä säännöllisesti myös talvisin, sillä niitä pitäisi välillä myös käyttää. Minulla on kompressori jolla puhaltelen konehuoneesta pölyt pois, ja huiska jolla pöly pidetään poissa auton päältä tallissa. Se talli myös siivotaan ja imuroidaan säännöllisesti. Jäykkä taka-akseli, pitkittäistukivarret, Panhard-tanko 06 Kori Neliovinen, itsekantava teräskori 07 Mitat Pituus 468, leveys 169, korkeus 142, akseliväli 251, maavara 13 cm. Omapaino 1150 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 165 km/h, 0-100 km/h 14.0 s 09 Valmistusmäärä 908 817 kpl (kaikki 1. Kaikki osat vaihdettiin takuutöinä uusiin, joten hyvin homma hoidettiin?, Unto kertoilee. Pois aktiivipalveluksesta Viininpunainen kaasari-Saab ei ole Unton ainoa vähemmille kilometreille jäänyt auto . Tyytyväisiä olivat kuitenkin olleet että olivat ajaneet Saabilla, sillä jälki oli sen verran pahaa että muilla autoilla olisi voinut käydä huonostikin?, Unto miettii. Kokkolan Scan-Auton asiakaspalvelu ja asiantuntemus saa myös paljon autoa käyttäneeltä mieheltä kiitoksia. ?Huoltopuoli siellä on hoitanut aina hommansa niin hyvin ettei ongelmia Saabien kanssa ole koskaan ollut. Aina kun olen auton sinne vienyt, niin viimeisen päälle se on laitettu. Kerran kävi niin että yhdessä 900:ssa oli yksi jarrulevy vähän kulunut, siinä oli uria. Ajoa tulee tässä lähialueilla puhtailla teillä ja vain pakkaskelillä. monin verroin enemmän kuin 9400 kilometriä, kuten Unton tallissa odottavalla aikakoneella. 02/13 53. ja niiden muidenkin tarinaa on värittänyt eräänlainen vahingossa ajamatta jääminen. ?Vuonna 2003 ostin uuden Volkswagen Polo dieselin työmatkojen ajamista varten, joten se jätti viimeistään tämän Saabin vähille kilometreille. Ajoin toisella Saabilla samaan aikaan vielä sen verran paljon, että ei sillä Polollakaan ole nyt ajettu kuin 35?000 kilometriä tähän mennessä?, Unto toteaa. Yksi syy yhden Saabin politiikkaan siirtymisessä oli merkin epävarmaksi vähitellen kehittynyt tulevaisuus. ?Mietin että miten pääsen autoista tarvittaessa eroon, jos minulla on kaksi Saabia eikä merkkiä valmisteta enää. Varaosapuoli on eriytetty omaksi firmakseen, ja korjaamoilta vakuutetaan että osia autoihin saa hyvin. Mutta niilläkin on kuitenkin ajettu kaikilla aika paljon?, Unto miettii. Niin . Lähdin sitten Tampereelle soutukilpailuihin, ja sinne ajaessa siinä rautatieaseman alikulussa alkoi kuulua hirvittävää vinkumista ja kitinää jarruista. 01 Merkki ja malli Saab 900c 02 Vuosimalli 1989 03 Moottori Nelisylinterinen, nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Katsastusmiehetkin tuntevat sen sen verran hyvin jo?, Unto myhäilee. Saabilla on museoajoneuvon 30 vuoden maagiseen ikärajaan vielä aikaa, mutta silti Unton silmissä siintää jo museoajoneuvon status. ?Kyllä sitä on tarkoitus pitää siihen saakka ja museorekisteröidä, se kuitenkin kiiltää joka paikasta kuin uusi.? Saabin tulevaisuus mietityttää. Merkki on virallisesti kuollut Ruotsista, mutta huhuja jatkosta kiinalaisomistuksessa liikkuu. ?Saa nähdä millaisia Saabeja sieltä alkaa sitten joskus tulemaan. Itse olen kyllä katsellut tässä vielä itselleni 9-5-mallin farmari-Saabia. En silti raaskinut ajaa enää tällä Saabilla?, Unto kertoo. Nykyään viininpunaisen Saabin matkamittarissa seisoo 9?400 kilometrin lukemat, ja autoistaan huipputarkasti huolta pitävän miehenkin mukaan 900c on hyvässä ja siistissä kunnossa. ?Ei se uudesta eroa. Sanoin että vaihdetaan kaikki levyt ja palat, ja näin tapahtui. Siellä todettiin että Saab oli juuri vaihtanut jarrutoimittajaa, ja ääni johtui uudesta materiaalista. Yksi nokkaakseli kannessa, 8 venttiiliä, Pierburg 175 CDUS-kaasutin. Teho 100 hv 04 Voimansiirto Viisivaihteinen, manuaali vaihteisto, valitsin lattiassa, etuveto 05 Alusta Edessä erillisjousitus kierrejousin ja poikittaisin tukivarsin. Arvasin että se johtui uusista jarruista ja vein viikonlopun jälkeen auton takaisin Kokkolaan Scan-Autolle. sukupolven autot) PERÄKOUKKU on aito tehdasasenteinen lisävaruste. vaihdoin säännöllisesti uusiin, sillä niidenkin teho heikkenee vaikka ne palaisivat vielä?, Unto neuvoo. ?Yksi puutavara-autoilija kertoi, että oli menossa viemään Pyhäsalmelle kuormaa, kun tien poskessa oli pariskunta ollut huitomassa apua, Saab ojassa ja keula lytyssä. Jos jostain löytäisi tarkalla pidolla olleen, alle satatuhatta kilometriä ajetun auton vielä, niin sellaisen voisi ostaa
Kuhmo 54 02/13
Polttoainekäyttöinen lämmitin oli tässä mallissa ratkaisu, jonka toimivuudesta oltiin enimmäkseen epäilevällä kannalla. Historiallisen Klubin tapahtumassa, että kyseessä on Konela Oy:n maahantuoma auto, joka on koko lyhyehköksi jääneen aktiiviuransa ajan ollut rekisteröity Kainuun alueelle. Erityisesti itäautoille omistautuneeksi tiedetty harrastaja oli vienyt muassaan vain tämän yhden yksilön pois, sillä toiset kaksi olivat osoittautuneet turhan puutteellisiksi ja huonoiksi aihioiksi. Autosta tehtiin kaupat siinä samalla. Alkuperäinen luovutustodistus oli kirjoitettu ravintolalaskun taakse, joka joutui sittemmin hukkaan. Auton saattaminen kuntoon ja takaisin liikenteeseen jäi kuitenkin Kanervalta tekemättä muiden projektien takia. Silloin kun se toimi kunnolla, autoon saatiin lämpöä vähintäänkin riittävästi. 02/13 55. Lopulta Jalta oli päätynyt Jari Tanskaselle, kuitenkin ilman luovutuspapereita, jotka Kanerva sittemmin kirjoitti suoraan kuhmolaiselle Antero Kyllöselle todeten saatesanoiksi tämän tekevän kulttuurityön, jos entisöi auton alkuperäiseen loistoonsa. Teksti ja kuvat: Sami Korhonen Kori sangen vahvaa tekoa Anterolle saapuessaan tämä viralliselta nimeltään ZAZ 965AE vuodelta 1966 oli jo purettu osiin, moottori irrotettu ja koriakin oli hitsailtu jonkin verran Tanskasen toimesta. Kyllönen kävi hakemassa Puolangalta pari projekti-Jaltaa lisää. Kolmas löytyi puu päälleen kaatuneena Pohjois-Karjalan puolelta, josta se oli tullut näkyville savotoinnin yhteydessä. Näinköhän väitteessä on perää? K ansanedustajana 1999?2003 toimineen joensuulaisen Erkki Kanervan allekirjoittamasta luovutustodistuksesta vuodelta 2001 käy ilmi artikkelin aiheena olevan Jaltan suomalainen historia melko hyvin. Hauska harrasteauto Jalta 965AE ´65 Antero Kyllösen tallista löytyy kalustoa niin sanotusti laidasta laitaan. Kajaanilainen katsastusmies Veli Reijonen oli tiennyt vakuutella Kanervalle jo aiemmin, miesten tavatessa eräässä Suomen Automobiili . Kaikki kolme purettiin osiksi. Tämä rikosylikomisariona uraa luonut mies oli ostanut auton 80-luvun alkupuolella Kajaanista yhdessä parin muun samanlaisen projektikuntoisen kulkineen kanssa. Jäähdytysilman puhallin imee ensin moottorista syntyvän lämpimän ilman ja puhaltaa sen sitten ulos harakoille. Poimimme lähemmän tarkastelun kohteeksi auton, jota haukuttiin aikoinaan maailman huonoimmaksi. Mittareista kävi ilmi, ettei ILMAJÄÄHDYTETTY, lyhytiskuinen V4 on erikoinen ratkaisu jopa maailmanmitassa
Huolellinen paneutuminen entisöintityöhön on palkinnut omistajansa sittemmin muiden ihmisten aidolla ilolla ja ihailulla. 56 02/13 yhdelläkään yksilöllä oltu ylitetty 50?000 kilometrin lukemaa aikanaan. Sama päti restauroinnin pääkohteena olevaan yksilöön, jossa ei sitten lopulta ollutkaan kovin paljoa hitsattavaa. Läpi se toki käytiin tyystin ja huolella, niinkuin toisetkin Anteron aloittamat projektit: ?Minä oon sen puhtaalla pellillä käyttännä ja purkanu kaiken pois mikä vain avaimella lähti. Jalta 965AE HARVEMMIN nähdyssä itäautossa on monia yksityiskohtia, jotka pitävät katsojan mielenkiintoa yllä. Hitsausjälkiä ei ole katsottu tarpeelliseksi siistiä. Sen sijaan korirakenne koteloineen on vähintään yhtä tukeva ellei tukevampi kuin Fiat 600:ssa tai Neckar Jagstissa, jotka molemmat ovat Anterolle perin tuttuja malleja. Mielenkiintoinen moottorikonstruktio Voimanlähteeksi Antero valitsi kaikista varalla olevista vähiten savuttavimman moottorin, joka taisi olla työn alla olevaan autoon alun perin kuulunutkin. Hän myös kommentoi myös venäläisen työnjäljen olleen rouheaa ja suurpiirteistä niin kuin se on kautta aikain ollut, esimerkiksi luukkujen ja ovien sovittelun suhteen. Jaltan tekninen puoli onkin erikoinen ja harvinainen toteutus. Tuskin on toista auton ilmajäähdytteistä V4-moottoria toteutettu näin pienellä kuutiotilavuudella. Esitteissä ja myyntimainoksissa Jaltan kehuttiin olevan mainio peli Suomen olosuhteisiin. ?Tätini miehellä oli aikoinaan tällainen Jalta. Se oli hänen kertomansa mukaan kaikkein halvin auto, maksanut pikkuista vaille 4?000 markkaa mikäli muistan oikein?, Antero muistelee ja kertoo heti perään kuulleensa muilta Jaltaa aikanaan käyttäneiltä auton moottoripuolen olleen suhteellisen heikko esitys. ?Jotkut olivat kuulemma sovittaneet Fiat 600:n moottoria Jaltaan, mutta en tiedä miten he ovat siinä onnistuneet. Autohan tuppasi olemaan myös kylmä kun se oli bensalämmittimen varassa.. Antero olisi asentanut myös uudet öljyrenkaat, mutta niitä ei ollut silloin saatavilla. Kummatkin saatiin lopulta vastaamaan aikalailla venäläistyyppisiä sävyjä kangasta myöten. Ammattiverhoomo hoiti tämän puolen kiitettävästi.? Mies toteaa vielä monia itäautoja läpikäyneenä Jaltan kromilaadun olevan heikompaa kuin esimerkiksi Volgassa. Moottorin hän purki muttereiksi, kunnosti sylinterikannen ja tarkisti öljynkierron toimivuuden. Kaikki jakopään osat olivat kunnossa, samoin laakerit olivat hyvät. Uusia renkaita, jotka ovat tosin talvisellaisia ja niissä on hieman erikoisempi 13 tuuman kapea koko, sain kaverilta viisi kappaletta sopivasti varapyörää myöten?, Antero tarinoi. ?Sisästä, niin kuin ulkoakin Jalta on maalattu alkuperäiseen väriin. Sisusta on täysin uusittu ja verhoilussa käytettiin niin lähelle alkuperäisiä materiaaleja kuin mahdollista. Siitä ei ollut mitään irrotettavissa enää. Verhoilumateriaali oli aluksi ongelma, sen väri ei niinkään. Ihan mutterihommiksi meni. Kyllähän se sillä ajjoo törryytteli kun ei ollut muutakaan. Puskurit on uusittu. Niinpä öljynkulutus jäi melko korkeaksi ja moottori savuttaa edelleen, mutta muuten tekniikka pelaa hienosti. Alumiiniosat, joita on tässä autossa aika paljon kapseleita myöten, kiillotettiin ja kromijuttujakin joutui tekemään, tosin ei paljoa
Taitaapa käydä jopa nätimmin kuin Kuplavolkkarin kone. Käyntiääni on miellyttävän tenhoava ja selvästi muista erottuva. ?Meikäläisen mielestä kaikki pyöreäkoriset vanhat autot ovat hyvännäköisiä. Teho 27 hv. Ykköstä pitää työntämällä työntää ja vetämällä vetää pois päältä. Tämä on tahmea.? Sympaattinen kulkine kaiken kaikkiaan Vaikka Antero Kyllönen toteutti entiselle omistajalle antamansa lupauksen ja entisöi Jaltan hienoon kuntoon, sitä ei ole kuitenkaan varsinaisesti saateltu museoajoneuvostatuksen alle, sillä sitä varten se pitäisi myös rekisteröidä ja katsastaa. Tinkimätön entisöintityö on ulotettu myös tälle osastolle. 02/13 57. Katsastustilanteeseen 01 Merkki ja malli Jalta ZAZ 965AE 02 Vuosimalli 1965 03 Moottori Nelitahtinen ja nelisylin terinen ilmajäähdytteinen V-moottori. Ykkösvaihde synkronoimaton. Sanotaan näin, että Jalta on huumoriauto tänä päivänä. lähtee käyntiin kuin Mustanmeren palmun alta, rupsuttaen pitkän tauon jälkeen tasaista käyntiään. Siitäkin kuulin että aika monta autoa olisi syttynyt tuleen sen lämmittimen ansiosta. Yksi syy jättää rekisteröinti toistaiseksi väliin on tuo edellä mainittu savutus. Edessä ja takana kaksitoimiset hydrauliset teleskooppiiskunvaimentimet. Ohjausvaihde: globoidikierukka ja kaksoisrulla. Omanlaisensa se on ja vallankin sanonta ?maailman huonoin auto. Se on ollut joskus aikoinaan pakon sanelemaa, kun sen on pitänyt kelvata joillekin käyttöautoksi. Takaveto 05 Alusta Edessä erillinen vääntösauva jousitus, takana erillinen kierrejousitus. Se ei ole kuten Neckarissa Tai Fiatissa. Renkaat 5,20-13. KAAPPARIOVIEN kautta avautuu pääsy Jaltan sisätiloihin, jossa mieli lepää toimivan värimaailman ansiosta. Samoin ilmeisesti on ollut jonkin verran lämpöongelmia, siinähän öljynjäähdytin kyllä on, mutta nämä taitavat olla muidenkin ilmajäähdytteisten ajoittaisia vaivoja. Vaihteisto on hyvin sitkeä. Poraus 72, isku 54,5 mm, sylinteritilavuus 0,88 l. tai ukrainalaisittain valmistajatehtaan mukaisesti Zaporojetz . puristussuhde: 6,5:1, suurin vääntömomentti 5,3 kpm/2200-2500 r/min. Puhaltimet lämmittimessä toimii, ilma kiertää, mutta se ei kuumana kierrä. Rumpujarrut edessä ja takana 06 Kori Itsekantava kaksiovinen teräskori 07 Mitat Pituus 333, leveys 140, korkeus 145, akseliväli 202, raideväli edessä 114, takana 116 cm. Maavara 175 mm, paino 650 kg, polttoainesäiliön tilavuus 30 l. Minun autossa sitä ei ole kytketty. 12V sähköjärjestelmä TAKAOSAN muotoilu ei juuri muistuta mitään toista merkkiä. Takapyörien yläpuolella olevat ilmanottoaukot ovat eräs Jaltan tunnusomaisimpia piirteitä. vaiva taitaisi olla sopimaton eikä se ole nykyaikana maantiellä perässäkulkijoillekaan niin mukava käry, kun eivät ole sellaiseen tottuneet. Syysaurinko piirtää yhä matalamman kaaren taivaalle, mutta Jalta . Kuiva yksilevykytkin. Tämänhetkiset plakaatit autossa ovat ikään kuin täydentävinä koristeina. Tämä on nimenomaan harrasteautona mitä mainioin?, Antero tiivistää. Vaikka Antero piti lupauksensa ja entisöi Jaltan hienoon museoajoneuvokuntoon, sitä ei ole viralli sesti saateltu tuon statuksen alle. 04 Voimansiirto Neliportainen manuaali vaihteisto. on minun mielestä plussaa tänä päivänä. Hupiauto, eikä sitä millään voisi hyväksyä enää arkiseksi kulkineeksi
Omalla Ladalla ei harmiksemme päässeet paikalle, se kun on vielä hankkimatta, mutta onneksi ladakerholaiset toivottavat tervetulleiksi myös vieraalla automerkillä saapuvat. Ladaväki ei suhtaudu autoiluun samalla vakavuudella kuin suomalaiset keskimäärin, ja sitä kautta tapahtuman ilmapiiri muistutti pikemminkin rättisitikkaväen kokoontumista kuin perinteistä autotapahtumaa. Tyylikkyys on se, joka näissä vehkeissä on pysyvää. Ladat koolla Auto- ja tiemuseo Mobilian piha-alueella järjestettävä Ladojen kokoontumisajo on poikkeuksellisen rento tapahtuma, jonne ovat tervetulleita kaikki lujista laatuautoista kiinnostuneet. Kangasala, 24.2. Teksti: Kari Mattila Kuvat: Jukka Vuorenmaa ja Kari Mattila TEKNIIKKA kiinnostaa aina, ja turbotekniikka se vasta kiinnostavaa onkin. 58 02/13 L adakerhon kevättalven kokoontuminen on tapahtuma, jonne allekirjoittaneen on ollut tarkoitus päästä jo ties kuinka monena vuotena . ja yhtä monta kertaa reissu on kaatunut yllättäviin esteisiin. VUODET vierivät ja malliversioita tulee ja menee. Tämän vuoden tapahtuman merkkasin kalenteriin jo hyvissä ajoin, ja pienten kommelluksien jälkeen pääsimmekin starttaamaan kyseisenä päivänä kohti Kangasalaa. Kalustossakin on tiettyä yhteneväisyyttä rättäreihin, sillä alueelta löytyi siistejä alkuperäisyksilöitä sekä hyvin käytetyn ja moneen kertaan parsitun oloisia käyttöpelejä ja tietenkin viritettyjä ja rakenneltuja Ladoja.
onhan omien eväiden avotulella grillailu huomatta vasti mukavampaa touhua kuin mak karakojun jonossa seisoskelu. HUOMIOTAHERÄTTÄVÄN siisti Niva valmistautumassa lähtöön. 02/13 59. Etuvedot jäivät peränpi täjiksi nopeim mankin viivyttyä suoranpätkällä yli kymmenen sekuntia. TALVITEEMALLA mentiin monessa autokunnassa. Unohtuiko se katolle viime jouluna vai varautuuko omistaja seuraavaan hyvissä ajoin, se jäi vielä epäselväksi. JAAHAS, mitähän sitä tuli taas hankit tua? PAIKALLA oli myös varsin vapaamuotoi nen rompetori. SIISTIKUNTOISEN nappisilmän värisävy tuo nostalgisia tunteita pintaan. Idässä osattiin paitsi automuotoilu, myös silmää miellyttävien maalien sekoittelu. USEAMPI autokunta oli varustautunut neuvostotyyliin, mutta ainakin yksi uskalsi olla erilainen ja saapui paikalle reilusti isänmaan väreihin maalatulla Ladalla. NELIVETOISET olivat odotetun ylivoimaisia kiih dytyskilpailussa. Noin sadan metrin matka taittui nelikkoluokassa parhaimmillaan 7,31 sekunnissa kun nopein takavetoinen luisutteli 9,03 ajan. Samaran katolta löytyi kuntoiluvälineiden lisäksi myös joulukuusi. Vaikka myyjiä ei montaa ollut, niin kauppa ainakin näytti käyvän. KIIHDYTYSKILPAILUN ajanotto toimi kellon tarkkuudella. JOS auton muodot ovat hieman possu maiset, niin miksi ei ristisi sitä possu mobiiliksi? MAKKARAMYYJIÄ ei näkynyt, mikä oli ainoastaan positiivinen asia
Rétromobile 2013 Pariisi, Ranska 6.-10.2. Portes du Versailles -messukeskuksessa järjestettävä Rétromobile-näyttely houkuttelee kalliin ja erikoisen autokaluston ohella myös arkisempaa harrastekulkinetta paikalle. Kävimme tutustumassa ranskalaiseen klassikkotarjontaan helmikuun alussa. Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen RANSKALAIS MERKKIEN kerho-osastoilla oli näytteillä jos jonkinlaisia herkkuja - kuten Traction Avantsarjan rättikattomalli. 60 02/13 S aksalaisista kevään jättinäyttelyistä Pariisin Rétromobile eroaa kahdella olennaisella tavalla: se on niitä pienempi, tiiviimmin järjestetty ja tasalaatuisempi. Kalusto on sinänsä samanhenkistä kuin vaikkapa Essenin Techno Classicassa, joskin saksalaisten merkkien kuten Mercedeksen ja Porschen ylivalta ei ole niin selvä. Paikallinen Sitikka-kerho oli saanut näppinsä kiinni myös hyvin erikoisiin autoyksilöihin ja esitteli niitä kernaasti: paikalla oli Citroën CX:n linjakas avoversio, kuten myös vuoden 1986 Citroën Xanthia -konseptiauto. Pienen kaksipaikkaisen roadsterin keula esiteltiin pari vuotta konseptin jälkeen Citroën AX:ssä, ja nimi liudennettiin 90-luvun alussa esitellyn keskikokoluokan perheautoon. Peugeot-kerhot juhlivat 205-mallin 30-vuotista taivalta lukuisilla eri osastoilla, ja näytteillä oli eri painoksia koko merkin pelastukseksi koituneesta pikkuautosta. Miksei se siis sopisi romanttisen viikonloppuloman mausteeksi?. Jättimäisiä Familiale-versioita oli eri yritysten ja kerhojen osastoilla näytteillä puolen tusinaa. Tarjolla on hyvin korkeatasoisia osastoja, oli niiden pystyttäjänä sitten suuri tai pieni yritys, yhteisö tai kerho. ja Suomessa lähes tuntematon viisiovinen Junior, kaikki hienosti säilyneinä kappaleina. Rétromobile on saksalaisia näyttelyitä sen verran kompaktimmin suunniteltu, että sen kiertää hyvin sujuvasti päivän aikana, ilman tunnetta kiirehtimisestä tai jonkin olennaisen ohi marssimisesta. Sen sijaan patonkimaan omien isojen merkkien, Renaultin, Citroënin ja Peugeotin osuus näyttelykalustosta on suuri. Kaikilla kolmella merkillä oli sekä tehtaan omista kokoelmista tuotuja vanhuksia että lukuisten kerhojen ja niiden alajaostojen omia osastoja. Luonnollisesti merkit oli sijoitettu suurimman ja näyttävimmän hallin keskelle, eikä niiden osastoilla kärsitty tilanahtaudesta. Hienosti säilyneitä harvinaisuuksia Mielenkiintoista kalustoa oli tarjolla. Citroënin isot ID:t ja DS:t olivat hyvin edustettuina useilla eri osastoilla, ja lähes kaikki esillä olleista autoyksilöistä olivat erikoisempaa painosta: joko aivan ensimmäisen vuosikerran autoja tai sitten erilaisia erikoiskoritettuja coupéja ja rättikattoja. Roland Garros Cabrioleteja oli kaksi, GTI:n eri versioita samoin
Vain 1970-luvun lopun Talboteiksi muuttuneet autot puuttuivat rivistöstä. FIAT Gamine Vignalea valmistettiin vuosien 1957?1961 välillä vain 300 kappaletta. CITROËNEJA oli esillä paljon. Renault 4CV:n omistajaksi olisi päässyt 5?8?000 eurolla, upeakuntoisen Rättärin olisi voinut viedä mukaansa 10-15?000 eurolla. SIMCA-KERHO esitteli edesmenneen ranskalaismerkin kalustoa eri vuosikymmeniltä. Yleisin automalli koko näyttelyssä taisi olla ID/DS Cabriolet. Tämä sininen kaunotar oli esillä merkin omalla osastolla. 02/13 61. TÄLLÄ Fiat 131 Abarthilla ajettiin vuoden 1977 Lontoo-Sydney-ralli Daniel Audetton toimesta. HUUTOKAUPPARIVISTÖSSÄ oli myös hoikemmalle kukkarolle sopivia pelejä
Ja jos vertailu vieressä seisovaan daamiin antaa mittakaavaa, niin daamikaan ei ollut yli 160-senttimetrinen missään tapauksessa. PARI näkemystä punaisesta 1960-luvun ihanteellisesta kulkuneuvosta. Sen 125-kuutioinen moottori epäilemättä oli tarpeen täydellä lastilla. BMW Isettan sylinteritilavuus tosin on viereistä Lamborghini 350GT:tä suurempi . SOLYTO on ranskalaisten oma kääpiökokoinen kolmipyöräpakettiauto 1950-luvulta. siis yhden sylinterin osalta. MINIEN entisöintiin keskittynyt My Mini Revolution esitteli tarjontaansa. REKISTERI KILVEN virheellinen tieto hämää, upean Golf GTI:n mainostettiin olevan vuosimallia 1979. 62 02/13 RENAULT Alliance (ylh.) on tutumpi näky kuin alakuvan Citroën Xanthia -prototyyppi.
?NO nyt Jean-Pierre ja Gaston, tulkaa maistamaan meidän kylän jambon ja punaviini! Mietitään sitä CX:n pienoismallin hintaa sitten myöhemmin!? RENAULT R8 Landon, matalakattoinen prototyyppi jonka piti olla ?Kasin? urheilullisempi versio. Tehdas pysytteli normaalissa kattokorkeudessa, ja päätyi rakentamaan R8 Gordinin. SKODAN osastolla oli esillä sekä takana pilkottava Formula 3 että kuvan prototyyppikilpuri. CITROËNIN varsin hyvin tuulettuvaa Méhari-mallia juhlittiin näyttävästi klubin omalla osastolla. 02/13 63
Kuplakauppaa autopulan aikoina Vinoutunut markkinatilanne ja kova autopula yhdistettynä merimiesten erivapauteen tuoda autoja johtivat 50-luvulla autokaupassa kummallisiin kuvioihin. Aikana jolloin ulkomaan valuuttaa myönnettiin maahantuojille uusien länsiautojen ostoon varsin nihkeästi, kasautui vähälukuisen ja heikkokuntoisen ajoneuvokannan uusimiselle paljon painetta. Sodasta joten kuten selvinnyttä ajoneuvokalustoakin pidettiin vielä niiltä osin liikenteessä mikä vähänkään järkevää oli, mutta 30-luvun ajoneuvot alkoivat tulla tiensä päähän, kiitos raskaiden sotavuosien ja niitä seuranneiden pulavuosien, jolloin monen oli turvauduttava puukaasuun bensiinin sijaan. Pienen auringonpilkahduksen pilvien takaa toi olympiavuosi 1952, jolloin maahamme virtasi poikkeuksellisen paljon uusia autoja, mutta senkin jälkeen uuden auton hankkiminen oli. Koska myyjien markkinoilla sai ostajan valita, saattoi jonon ohi päästä lupaamalla autosta tuplahinnan. Teksti: Jan-Erik Laine Kuvat: Mauri Häppölän arkistot HÄPPÖLÄSSÄ ehti 50-luvun alkupuoliskolla olemaan muutamia rinkeli-ikkunaisia Kuplia ennen kuin ensimmäinen uusi VW tuli taloon. 64 02/13 K un lehdessämme esitellään vuoden 1962 tai sitä vanhempia klassikkoautoja, livahtaa artikkeleihin usein ajankuvaa autopulan aikaisesta Suomesta
Tuolloin yhdeksän ikäinen Mauri muistaa ihmetelleensä kotipihallaan Luparin suklaanruskeaa kummallisen pyöreämuotoista autoa, jollaisia ei oltu Tuuloksessa ja liekö paljoa muuallakaan ennen nähty. Häppölässä viihtyneet matkalaiset nauttivat isännän vieraanvaraisuudesta pitkin iltaa ja loppuillasta oli saunan lauteilla sovittu, että jos autoja vaan jotenkin maahantuojan kautta saadaan, niin viiden vuoden välein saisi Häppölän isäntä ostaa uuden auton. Sopukauppa Ennen kuin tuliterän Kuplan kauppoihin päästiin, ehti käytettyjen autojen markkinoilta jokunen rinkeli-ikkunamalli 50-luvun alkuvuosina Häppölässä pyörähtämään. ?Niillä automarkkinoilla sitä opittiin autokauppaa?, muistelee usein isänsä matkaan markkinoille mielellään lähtenyt Mauri. UUDEN auton luovuttaminen asiakkaalle oli juhlistamisen arvoinen tapaus. Autokorjaus Oy:n palveluksesssa toiminut asentaja Saarti kirjoitti tapauksen innoittama jopa runon, jonka hän lausui luovutustilaisuudessa. 02/13 65. VIHREÄ ´55 Kupla varusteltiin sumu- ja peruutusvalolla, peilillä, kromatulla rekisterikilven kehyksellä sekä myös tuohon aikaan harvinaisella alustan ruosteenestokäsittelyllä. monelle pelkkä toiveuni vielä kymmenen vuotta. Kun suhteellisen kilpailukykyisellä ansioilla kykeni vaikkapa Länsi-Saksasta ostamaan uuden Kuplavolkkarin, saattoi sen kotisatamaan päästessä myydä reilulla voitolla. Suomalaisen kuplakaupan autopulan aikaisia kuvioita pääsi isänsä matkassa varsin läheltä seuraamaan tuuloslainen Mauri Häppölä, jonka tallista löytyy Klassikot 7/2011-lehdessä esitellyn Vauxhall Veloxin lisäksi muutama Volkswagen. Kummajainen kotipihalla Mauri Häppölä muistaa edelleen hyvin ensikosketuksensa Kuplavolkkareihin, vaikka tapauksesta onkin kulunut jo 63 vuotta. Paikalla tapausta juhlimassa oli autoliikettä johtanut Uuno Toivonen, sekä sattumusten summana Lappiin ohikulkumatkalla ollut juuri ensimmäiset 12 Volkswagenia maahan tuoneen Autola Oy:n myyntipäällikkö Erkki Lupari vaimoineen. Siksipä käytetty, heikkokuntoinenkin henkilöauto oli kysyttyä tavaraa usein kaupunkien toreilla ja raviradoilla pitkin 50-lukua järjestetyillä automarkkinoilla, jossa moni oppi autokaupan niksejä, kuka sitten kantapään kautta. Yksi aikakauden erikoinen piirre oli merimiehille myönnetty erivapaus tuoda ulkomaille suuntautuvilta reissuiltaan autoja, sillä heille maksettiin palkka useinkin juuri kipeästi kaivatussa ulkomaan valuutassa. Maahamme saadut harvalukuiset uudet autot päätyivät useimmiten tärkeissä asemissa olevien käyttöön tai suoraan autokauppiaan omaan perhepiiriin. Kun vuonna 1950 oli Häppölän taloon saatu hankittua aivan uusi Hillman Minx Hämeenlinnassa toimineesta Autokorjaus Oy:stä, merkittävää tapausta tahdottiin juhlistaa kuin harjakaisia. Tämä herätti tuolloinkin kateuden suhteen omavaraisessa Suomessa tavattomasti epäoikeudenmukaisuuden tunnetta ja erivapauden poistamistakin esitettiin. Suomen Merimies-Unionin johdossa oli kuitenkin tarmokkaana etujen puolustaja tunnettu Niilo Wälläri, joka uhkasi välittömästi lakolla pysäyttää maamme vientiteollisuudelle elintärkeän kauppamerenkulun, jos unionin jäsenistön etuihin koskettaisiin. Vinoutunut tilanne loi mahdollisuuden autokeinotteluun ja merimies- ten tuomat Kuplavolkkarit, niin uudet kuin käytetytkin, olivat hyvin kysyttyjä, vaikka niistä olisikin joutunut maksamaan reilua ylihintaa
Ei olisi kevät 1955 voinut paremmin Häppölässä alkaa, kun kotimatkaa tehtiin uudella autolla.. Komeat peilit koristivat Kuplan molempia lokareita. MATKA vanhempien kyydissä pohjoisen kautta Tukholmaan vuonna 1957 oli ikimuistoinen. Vasta kun liikkeen johtaja suostui ottamaan käsirahan, oli se merkki hyvistä mahdollisuuksista saada auto. VUONNA 1960 Kupla jäi kokonaan Maurin käyttöön. Punaraitaiset pussihousut poistuivat armeijamuodista juurikin noihin aikoihin. BEIGE ´56 ainakin myytiin Häppölään merimiesautona. Varusteluun oli tuolloin lisätty radio sekä ajovalojen luomet. 66 02/13 Kun vuonna 1955 tuli aika lunastaa lauteilla tehtyjä sopimuksia, matkattiin Hämeenlinnaan tilaamaan Autokorjaus Oy:stä uutta Volkkaria. Soittoa oli talossa odoteltu kuin arpajaisvoittoa, sillä mitään tietoa ei ollut, kenelle ikkunaa koristava auto oli luvattu. Hakupäiväksi sovittiin 28. Pelkkä nimen saaminen pitkään tilauslistaan ei vielä paljoakaan auton saannista luvannut, mutta kun liikkeen johtaja suostui ottamaan 400?000 markan hintaisesta Kuplasta 100?000 markkaa käsirahaksi, oli se merkki hyvistä mahdollisuuksista. Hyvin ajan tunnelmia ja asian merkityksellisyyttä kuvastaa se, että Autokorjauksen palveluksessa toiminut asentaja Saarti oli kirjoittanut runon ikkunalla odottelevasta autosta ja myös lausui sen tilaisuudessa. Helmikuussa ikkunakoristeeksi ilmestyi kauniin vihreä tuliterä Kuplavolkkari, josta haaveilemaan ehti joka aamu hetkeksi pysähtyä. Elettiin jo huhtikuun loppupäiviä, kun johtaja Toivonen soitti Häppölään kysyäkseen, koskas isäntä joutaisi hakemaan autonsa joka jo odottelee näyteikkunassa. huhtikuuta ja tätäkin merkkitapausta tahtoi uusi omistaja juhlistaa kahvittelun merkeissä. Mauri muistaa kuinka Hämeenlinnan yhteiskouluun matkatessaan linja-autolla piti loppumatka kävellä juuri autoliikkeen ikkunan ohitse. Paluumatka tehtiin meriteitse Kupla Regina-aluksen kannella. VUONNA 1959 ajokortin saanut Mauri Häppölä pääsi itsekkin viimein Kuplan ohjaimiin
Palattuaan autoa koskevien papereiden kanssa, hän ojensi 50?000 markkaa takaisin ja tokaisi että ?kuittia ei annettu, eikä kuittia pyydetty?. Tietämättä yhtään mitä tuleman pitää, suunnattiin seuraavaksi Vihdintielle. Kovasti teki isännän mieli toista autoa, joten vuonna 1956 matkattiin jälleen Toivosen juttusille. Tämä kertoi tilanteen olevan perin huono, eikä uutta Kuplaa heidän kauttaan nyt vaan millään onnistuisi saamaan. Tuolloin 15-vuotias Mauri muistaa hyvin isänsä lyöneen Kuplan kauppahinnaksi sovitut 800?000 markkaa Toivosen kouraan, joka poistui hetkeksi autosta. Ensikosketuksesta aiheeseen on jo 63 vuotta. Matkailuauto Kestivätpä maahantuojan menettelytavat päivänvaloa tai ei, tässä tapauksessa tärkeintä kuitenkin oli että kaupan kaikki osapuolet olivat lopputulokseen tyytyväisiä. Missä suhteessa ylimääräiset 350?000 markkaa pelissä mukana olleiden kesken jaettiin, on epäselvää. ?Ei kai se Toivosen Uuno itsekään touhusta ihan puille paljaille jäänyt, kuka sitä nyt huvikseen asiakkaita Helsinkiin ajeluttaisi?, Mauri pohtii ja lisää: ?Eihän näistä asioista näyttöä ole, mutta kyllä sellainen tunne vaan jäi että se jotenkin hämärää hommaa oli.? MAURI Häppölän museoautokokoelmasta löytyy nykyisinkin pari Kuplaa. Tuliterän rekisteröimättömän auton varsin epäilyttävässä luovutustodistuksessa oli ainoastaan allekirjoitus Lindström, jonka kerrottiin olevan merimies. Mikä asiainhoidon todellinen laita oli, jää ikuisesti arvoitukseksi, mutta väistämättä mieleen hiipi ajatus, että näinköhän merimies Lindströmiä tässä tapauksessa oli olemassakaan. Matkaan oli varattu snellmanninkuvilla varustettuja 5?000 markan seteleitä sopiva nippu, kun Toivonen pysäyttikin autonsa Ruoholahdenkadulle Autola Oy:n oven eteen. Samaisella autolla Maurin vanhempi veli Jorma suuntasi opiskelutoverinsa Yrjö Siltalan kanssa vuoden 1958 maailmannäyttelymatkaan Brysseliin. Liikenneympyrän kohdalla, nykyisen Shellin paikalla toimi Autolan VW-korjaamo, jonka pihalla seisoi rivi tuliteriä beigen ja porkkananpunaisen värisiä Kuplavolkkareita. Mauri muistaa isänsä todenneen, että punaista autoa hän ei sitten suostu ostamaan, mutta papereita tutkiessa selvisi että yksi beigen värisistä olisi heidän autonsa. Normaalihintaisen Kuplan kyselijälle tarjottiin mahdollisuus ikään kuin ostaa itsensä jonotuslistan kärkipaikoille. Isä oli vain todennut, että parempi se on nyt matkustaa kun ovat vielä poikamiehiä . Mutta koska hän tiesi että isäntä on tosissaan ja vieläpä maksuvalmis, suositteli hän merimiesauton hankintaa. ?Isäni päätti sitten että otetaan sellainen, vaikka kallishan se on, mutta kun auto tarvittiin?, muistelee Mauri tilannetta. Liikkeestä soiteltiin myöhemmin kun autoasiaa oltiin saatu junailtua, ja kohta johtajan matkassa suunnattiinkin toiveikkaana kohti Helsinkiä, tietämättä yhtään millaiselta merimieheltä autoa ollaan oikein hankkimassa. myöhemmin se olisi vaikeampaa. Mystinen merimies Kuplaan oltiin Häppölässä kovin tyytyväisiä, ja kun isännän lisäksi kahdella vanhimmalla pojalla oli jo ajokortit, jäi isäntä toisinaan ilman autoaan kun seuraava sukupolvi kuplaili asioillaan. Kaasu pohjassa hiukan toistasataa autobaanan vasenta kaistaa matkanneet nuoret miehet oli pysäytetty ja heitä oli kehoitettu pysymään Kuplinensa oikealla kaistalla, ihan vain etteivät tukkisi liikennettä. 02/13 67. Kupla tuli tarpeeseen ja palveli kiitettävästi myös pidemmillä reissuilla. Kesällä 1957 Mauri istui vanhempiensa kyydissä kun autolla matkattiin Kokkolan ja Tornion kautta Ruotsin puolelle Tukholmaan, josta paluumatkaa Turkuun tehtiin Reginaaluksen kyydillä. Ettei vaan auto olisi ollut ihan normaalin maahantuonnin kautta tullut, mutta kun ostaja suostui autosta ilman kuittia tuplahinnankin maksamaan, niin miksipä sitä ei olisi häneltä otettu. Muita tietoja ei henkilöstä koskaan selvinnyt. Yhtä kaikki, alla oli nyt uusi auto joka ajettiin keltaisilla KOE -kilvillä Hämeeseen ja rekisteröitiin myöhemmin II?141-kilpiin
Vaikka kesää 1962 pidetään- kin tuonnin vapautumisen kannalta käännekohtana, käytännössä ´62 Kuplaa oli tarjolla varsin niukalti, vasta seuraavan vuoden Volkkaria alkoi saamaan runsaammin. Moottorin kestävyys vaan ei saanut kiitosta, sillä Lappiin suuntautuneet reissut 150?160 km/h matkanopeuksilla aiheuttivat lämpöongelmia, joita seurasivat aika ajoin tehtävät moottoriremontit. Muut automerkit, ensisijaisesti Mersut, ovat sittemmin palvelleet Mauri Häppölää käyttöautoina, mutta Volkswagen on edelleen vahvasti edustettuna isännän museoautokokoelmassa, josta löytyy muun muassa 1600 TL -mallin lisäksi parikin Kuplaa. VUONNA 1965 alle vaihtui kovakulkuinen 1500 S, jolla lasketeltiin sukset katolla Lappiin aikana jolloin nopeusrajoitukset eivät matkantekoa vielä haitanneet. Kuva aamuöiseltä Ivalon tieltä. 68 02/13. Auto jäi pitkälti hänen käyttöönsä, kun seuraavana vuonna Häppölään hankittiin Haukilan kartanosta ´54 Opel Kapitän. Kuukautta myöhemmin velikin kävi vaihtamassa hänen käyttöönsä jääneen ´55 Kuplan uuteen samaisessa lahtelaisliikkeessä. Maurin volkkarointi jatkui ´62 Kuplalla kolmisen vuotta kunnes se jäi puolestaan Hämeenlinnassa volkkarimyynnin hoitaakseen ottaneen Vauko Oy:n rivistöön. Alle vaihtui uusi 1500 S, joka olikin Kupliin verra- ten kova menijä. Vuonna 1962 se jäi lahtelaisen Majanderin autokaupan vaihtoautorivistöön, kun Maurille hankittiin liikkeestä tuliterä Kupla. Kapteenissa alkoi kuitenkin ilmenemään ruostevaivoja, minkä vuoksi siitä katsottiin aiheelliseksi hankkiutua eroon. Kuplakauppaa autopulan aikoina VUONNA 1962 ensimmäinen oma auto oli sekin Kupla, joka hankittin lahtelaisesta Majanderin autoliikkeestä. Kapteeni kiertoon Vuonna 1959 ajokortin saanut Mauri pääsi itsekin viimein Kuplan ratin taakse
?Jukeboksiin kilahtaa lantti, siellä laulaa Hammarbergin Antti?, Stig puolestaan kertoo ryyppyreissustaan vuonna 2012. Vuonna 1946 julkaistiin malli 1015, jonka karusellissa oli paikka 24 levylle. Wurlitzer Company pysyi nämä vuodet juuri ja juuri pystyssä, mutta tarvitsi kipeästi menestystuotteen päästäkseen takaisin tilanteen herraksi. Se myi 56?000 kappaletta ja pelasti firman talouden. Vaikka mallia valmistettiin vain kaksi vuotta, nekin 40-luvun puolella, muistoissa se yhdistetään pop-musiikin ja -kulttuurin kultaiseen 50-lukuun. Lukuisat tv-sarjat ja musiikkivideot ovat sittemmin pönkittäneet Wurlitzer 1015:n asemaa kaikkein tunnistettavimpana jukeboksina. Mikä tappoi jukeboksin? ?I love rock ?n. Klassikkoesine Wurlitzer Anna soida Lantti jukeboksiin ja baarin kaunein neito tanssin pyörteisiin. mitä siis tapahtui? Nykyisin musiikkia soittaa useimmiten tietokone, jossa on esiohjelmoidut soittolistat eri kellonajoille ja internetin välityksellä päivittyvä valikoima. Joissakin järjestelmissä asiakas voi tilata kappaleita älypuhelinsovelluksella tuoppinsa äärestä, jos ravintolan äänisuunnittelija sallii toivekonsertit. Valikoimaa on tuhansia, teoriassa jopa miljoonia kappaleita, mutta värivalojen alla pyörivän levykarusellin mekanismista ja käsityön laadusta lumoutuneelle tiskijukkana toimimisen täytyy nykyisin tuntua kovin steriililtä puuhalta. 02/13 69. Siinä oli tilaa kymmenelle 78 rpm levylle. Wurlitzer-jukeboksi kuuluu toisen maailmansodan jälkeiseen amerikkalaiseen nuorisokulttuuriin yhtä erottamattomasti kuin Coca-Cola ja rättikattoinen jenkkirauta. Teksti: Markku Ikonen . Koska kolikkosoittimet tulivat bändiä halvemmiksi, pian musiikkia kuunneltiin juke-jointeissa soivasta laatikosta eli jukeboxista. Sitä mukaa kun äänen tallennus- ja -toistomenetelmät kehittyivät, jukeboksit nakersivat myös automaattipianojen markkinoita. Jos Wurlitzer 800 -jukeboksin värikkyys ja lasin taakse ihasteltavaksi jätetty levykoneisto eivät riittäneet vangitsemaan ohikulkijan huomion, viimeistään ulkopinnassa porisevat ?kuplaputket? tekivät sen. Toinen maailmansota katkaisi hetkeksi materiaaleilla mässäilyn, kun metallia ja muovia tarvittiin sotakoneiston tarpeisiin. Kuva: Wurlitzer F ranz Rudolph Wurlitzer syntyi Saksassa vuonna 1831 perheeseen, jolla oli pitkä historia soitinten valmistamisessa ja myymisessä. 24-vuotiaana hän matkasi Atlantin toiselle puolelle ja aloitti perheyrityksen soittimien maahantuonnin. 1880-luvulla valikoimaan tulivat automaattiset soittimet, kuten pianot jotka pimputtivat biisejään paperirullille tai metallisylintereille tallennetun käsikirjoituksen mukaan . kolikkomaksua vastaan tietysti. Lanseeraus onnistui ja 30-luvun lopussa Wurlitzer valmisti jo kymmeniätuhansia jukebokseja vuodessa. Kuten tämän palstan esineissä monesti, Wurlitzer nousi kilpailijoidensa yläpuolelle lopulta leuat loksauttavalla muotoilulla. Tämän päivän Suomesta Stig joutuu etsimään kolikkoja nielevää soittorasiaa tosissaan, mutta merkit jukeboksien kulta-ajan päättymisestä olivat ilmassa jo Joanin ollessa teinityttö. Teknistä kehitystä tapahtui tietysti jatkuvasti: levykapasiteetti kasvoi, äänenlaatu parani, savikiekot korvautuivat ensin vinyyleillä ja myöhemmin cd-levyillä. Pari vuotta myöhemmin Wurlitzer julkaisi myös CD-levyjä toistavan version. Levyautomaatteja kurittanut muutos oli ennen kaikkea kulttuurillinen: ennen ne saivat kaikki uudet hitit ensimmäisenä soittoonsa, mutta niin hittiradiot, musiikkivideot, Walkmanit, iPodit kuin Spotifytkin ovat vuorollaan ohittaneet ne julkaisunopeudessa. Wurlitzer lämmitteli jukeboksimarkkinoita uudelleen vuonna 1985 esitellyllä One More Timellä. Soittimessa oli 1015-mallin tunnistettava ulkomuoto, mutta modernit sisuskalut. Arnold San Franciscossa lokakuussa 1889. Myöhemmin vastaavat laitteet tulisivat saamaan lempinimen ?juke box?. Nimi viittaa USA:n etelävaltioiden konstailemattomiin tienvarsikapakoihin, ?juke-jointeihin?, joissa juotiin, juhlittiin ja tanssittiin villisti. Vuodesta 1910 Wurlitzer Company valmisti myös urkuja, joilla säestettiin niin jumalanpalveluksia kuin mykkäelokuviakin. Bändin korvike Maailman ensimmäisen kolikkotoimisen levyautomaatin esittelivät Louis Glass ja William S. Siinä missä edeltävät jukeboksit olivat lähinnä laatikkomaisia lipastoja, Fuller muotoili tuotteistaan metallia, tummaa puuta, lasia ja värikkäitä läpikuultavia muovipaneeleja käyttäen taide-esineitä, jollaisen voi istuttaa vaikka kunniapaikalle Chrysler Buildingin aulaan. Siitä kiitos kuuluu Paul Fuller -nimiselle suunnittelijalle, joka tuli Wurlitzer Companyyn vuonna 1935. Wurlitzeriä johti nyt Franzin poika Farny, ja vuonna 1933 valmistui yrityksen ensimmäinen jukeboksi, Debutante. roll, so put another dime in the jukebox, baby?, komentaa Joan Jett vuoden 1981 hitissään. 1015-mallin ulkonäköä jäljittelevää jukeboksia saa vinyyli- tai CDlevyjä soittavana versiona sekä iPod-telakalla varustettuna. Musiikki soi edelleen Jukeboksit ovat suurimmaksi osaksi kadonneet kapakoista, mutta taustamusiikki ei . Nykyisin firman omistaa kitaravalmistaja Gibson, ja se valmistaa Saksan-tehtaillaan muutaman retrojukeboksin lisäksi karkki-, kahvi ja tupakka-automaatteja. ONE More Time on nimi Wurlitzerin nykyiselle mallistolle
Aronde on malleista yleisin ja varmasti puolet on käteviä farmarimalleja. MYÖS Skodalla menee hyvin ja eriastei set feisliftaukset saavat ne näyttämään vähintääkin hämmentäviltä. Fotoalbumi Fotoalbumi Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Helmikuisen Havannan katukuvaa Kaikki autoharrastajat ovat varmasti törmänneet kuviin vuoskymmenet kauppasaarrossa riutuneen Kuuban ajoneuvokalustosta. Havannan katukuvassa parveilevat turistit räpsivät lomakuviaan useimmiten 50-luvun jenkkiraudoista, joita maassa arvellaan liikennöivän edelleen noin 50?000 kappaletta päivittäisessä ajossa. Mutta löytyy katukuvasta jenkkirassien lisäksi muitakin, harvemmin turistikameran muistikorteille tallentuvia klassikoita. Tässä otoksia helmikuisen helteisen Kuuban kaduilta. SIMCA on vahvasti edustettuna Kuuban autokannassa. Roska vespojen lommoisuudesta päätellen ei taida olla tavatonta, että silloin tällöin mennään kumoon kuormineen päivineen.. Vanhojen Octavioiden kyydistä pääsee nautti maan sopuhinnalla, sillä moni palvelee aktiivisesti taksikäytössä. KIITOS kiinalaisten, kuubalaisesta varaosaliikkeestä saa ostaa pieniä ja edullisia, mutta sitäkin näyttävämpiä alumiinivanteita, joilla Trabantkin urheilullistuu kertaheitolla. 70 02/13 KAPEIMPIEN katujen jätehuolto on luottokaluston harteilla. Vaikka maan virallisen tiedonannon mukaan lailliset esteet yksityishenkilöiden ajoneuvon ostamiseen onkin poistettu jo runsas vuosi sitten, uudistuu katukuva autojen suhteen varsin verkkaisesti, keskivertokuubalaisen vuosiansioilla kun ei hankita juuri kuin ilmaa renkaisiin
Japanista tullaan vaikkei heti uskoisi, ensimmäisen lähdön Nissan Cedric suunnilleen vuodelta 1960. WRC Extreme -tason taksikyytiä Mossella. MELKOINEN autotietäjä olet jos tämän tunnistat. Tsaikan M-14 on huikea auto ja niin on sen pellin alle tiensä löytänyt Ssangyong-dieselikin, jonka mahtavuutta kelpaa ihmetel lä oikein joukolla. 02/13 71. Varsinkin kun kaikki mallimerkinnätkin on korista raksittu. Jytkeestä vastaa Pioneerin poppikoneet ja etenemisestä GTi-tason aasialaisdiesel. JOS liian tuunattu taksi tuntuu hiukan nololta, vaatimattoman valintoja ovat terminaalivaiheen Fiat Unot tai AX Citikat. CHEVY VAN se vaan on niin masentavan näköinen tölkki ettei sitä katsele kuu balainenkaan. Ilme piristyy rat kaisevasti kun siihen liitetään puoli vuosisataa vanhempi Ford-kuormurin nokka. NÄPPÄRÄN pieni citymaasturi urheilullisen matalalla alustalla. Miten lie brasilialainen Gurgel X12 saarelle joutunut? JOS katukuvan lukuisilla siipijenkkitakseilla ajelu on vastoin omaa vakaumusta, voi tolpalta valita alleen myös Suuren ja Mahtavan loistotuotteita
Vai tehtiinkö Kutosesta jossain päin maailmaa Jardineeraa? KUPLAVOLKKARIN taka lamput saanut 60-luvun puolivälin kakstahtari-Saab lekotteli auringossa, kun kymmenkunta vuotta vanhempi 93 B teki vielä täyttä päivää taksina. HAVANNAN varsin nuhjuisesta automuseosta löytää kouralli sen kanttiautoja. Fotoalbumi JOS tämän 126 Fiatin pidennys on kotitekoinen, on työn jälki vähintäänkin kiitettävää. Sininen kilpuri vaikutti kiinnostavalle, vaikkei lähelle saanutkaan mennä. 72 02/13
Asiakas odottelee autossaan, kunnes ikkunanostimen vaijeri saadaan takaisin paikoilleen. SOPIVISTA harrastetiloista on kaikkialla pulaa. Kel lonajat aikatauluissa ovat lähinnä viitteellisiä, mutta se ei haittaa, sillä kukaan ei ole tottunut kiirehtimään. AUTOKORJAAMO on toisinaan sama kuin mies jolla on kourallinen työkaluja. Tottahan nyt taksipirssiin mahtuu, lähden saman tien tule maan.? KUN farkkuooppelin takavalot ovat saarivaltiosta loppu, on improvisoitava. Argentiinassa valmiste tun 404 Peugeotin varaosatarjonta on paremmassa jamassa. JOPA linjalla olevan bussin reistaileva ovi voidaan hitsata matkustajien istuessa kyydissä. SAABIN ja Cadillacin liitosta ollaan kyllä tietoisia, mutta sen toisen ruotsalaisauton ja Ramblerin suhde on pysynyt salassa. ?AI koko perhe ja matkalaukut. Autot kitataan, hiotaan ja toisinaan jopa maalataan kadulla. 02/13 73
Metallinmuovaaja Peltiseppä Osmo Patana pääsee konkreettisen metallinmuokkauksen rinnalla toteuttamaan myös taiteellista puoltaan. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Kari Mattila ja Osmo Patanan albumi 74 02/13 M uutaman vuoden ikäinen pojankoltiainen oikomassa nauloja isältä saamallaan vasaralla. Mitä laajempi kokemus, sen parempi.? Monipuolinen kokemus metallin työstämisestä onkin vanhojen autojen entisöinnissä tarpeen, sillä vain harvoin osia löytyy vanhoina varaosina. Teen. Sieltä jäi lähtemätön muistikuva ?38 Buickista, jota kävin katsomassa jokaisena näyttelypäivänä. Varmasti siinä samalla syttyi myös kiinnostus vanhojen autojen muotoiluun.? Iän karttuessa kuvaan tulivat omat ajoneuvot, ja ajaminen oli silloin vähintään yhtä tärkeää kuin rakentaminen . vanhoissa ajoneuvoissa. ?Olin kahdentoista ikäinen, kun Kokkolassa järjestettiin mobiiliautojen näyttely. olihan taskussa painotuore ajokortti. Nykyään Osmo on nimittäin ammattitaitoinen peltiseppä, joka on kunnostautunut erityisesti vanhojen ajoneuvojen entisöintiprojekteissa. Osmo kertoo innostuksen käsityöammattiin kummunneen nimenomaan isältään. ?Isän suvussa on ollut nokkelaa ja työteliästä väkeä. Näky on tavanomainen käsistään kätevien vanhempien jälkikasvun kohdalla, mutta Osmo Patanan kohdalla kyseinen tilanne 60-luvun lopun Kokkolassa oli enteellinen. Työkaluina Osmo käyttää monenlaisia apuvälineitä, joita ei kannata alkaa listaamaan. Useimmiten edessä on alkuperäisten osien kohentaminen tai puuttuvan osan luominen sananmukaisesti tyhjästä. Joka tapauksessa yhteisenä nimittäjänä on, että niillä voi joko leikata, muokata tai yhdistää metalleja. ?Työkaluina on kaikkea mahdollista, trendikkäitä ja perinteisiä. Osmon kiinnostus käsitöihin ja visuaalisuuteen johti vähitellen siihen, että vanhojen ajoneuvojen peltityöt alkoivat antaa hänelle myös elantoa. Tarvittavan teoreettisen tieto-taidon hän hankki ammattikoulun peltiseppälinjalta sekä sittemmin parista täydentävästä jatkotutkinnosta. Salapoliisityötä ja sivistyneitä arvauksia Tänään Osmon työllistää turkulainen huippuluokan entisöintipaja Triang- le Motor Co., mutta muitakin kuin autojen peltitöitä hän on ehtinyt tehdä ammattimaisesti jo parinkymmenen vuoden ajan. ?Metallitöitä on tullut tehtyä monipuolisesti, muun muassa veneiden rosteriosia sekä linja-autokoreja. Kaikki kokemus on ollut nykyisen työn kannalta todella arvokasta. Isä on maatilalta kotoisin, kengittänyt hevosia ja tehnyt suutarintöitä, vaikka tekikin uransa rekkakuskina.? Tätä taustaa ajatellessa ei ole ihme, että Osmon kiinnostus kohdistui jo varhain siihen, missä yhdistyvät niin kädentaidot kuin ajaminen
Täyttä varmuutta ei aina saada. Lisäksi mikä on ollut alkuperäistä yhdessä, niin ei välttämättä ole toisessa, sillä erilaisuutta on voinut olla myös yksilöiden välillä?, listaa Osmo. LEIKKAUSTA, muokkausta ja kiinnittämistä. Siellä näkee miten autoja on tehty, koska siellä on erityisesti sellaisia, joita ei ole koskaan entisöity?, Osmo innostuu. Laadukkaan entisöinnin kannalta suuri haaste vanhimpien ajoneuvojen kohdalla on juuri se, että niitä on kunnostettu tai entisöity vuosikymmenien mittaan mahdollisesti useampaankin kertaan . Tällaisissa tapauksissa alkuperäisten ratkaisujen jäljittäminen on joskus mahdotonta. ?Mikä osa on ollut kromattu ja mikä maalattu. itsekin työkaluja joihinkin spesiaalikohteisiin. Se ei ole kannattavaa taloudellisesti eikä ajankäytön osalta.? Erityisen haastavaksi Osmon toimenkuva käy silloin, kun työn alla oleva ajoneuvo on niin harvinainen, että tarkkaa tietoa puuttuvan osan tai kokonaisuuden ominaisuuksista ei ole saatavilla. Tietyn ajanjakson työtavat kun ovat olleet suhteellisen samanlaisia, että niistä saa vihiä. Pikemminkin hänen äänessään kuultaa into ja mielenkiinto ongelmanratkaisuun tällaisissa tapauksissa. ?Silloin tehdään salapoliisityötä. Haetaan projektikohdetta vastaavia aikalaisia esimerkiksi samalta valmistajalta tai samasta maasta, jopa maanosasta. Sen jälkeen mielikuvitus paikkaa jäljellä olevat aukot ja lopputulos on todennäköisin ratkaisu ja paras arvaus alkuperäistoteutuksesta.? Joissakin tapauksissa alkuperäisten rakenneratkaisujen jäljittämistä auttavat olemassa olevat koskemattomat yksilöt, huonokuntoisetkin. ?Harvinaisiahan ovat sellaiset vanhat autot, joita ei ole koskaan purettu, mutta joitain löytyy. Tällöin on otettava käyttöön niin kokemuksen luoma tuntuma, saatavilla oleva tieto kuin mielikuvituskin, ja luotava niiden avulla mahdollisimman hyvä lopputulos. ?On ollut muutamia entisöintikohteita, joista ei ole oikein mitään tietoja ollut käytettävissä.? Ongelma ei Osmon mukaan ole kuitenkaan niin iso, että projekti pysähtyisi. Kun tehdään yksittäiskappaleita, työkaluarsenaali ei voi olla sellainen että olisi aina merkkikohtaisia työkaluja. eikä aina niin laadukkaasti. Schlumpfin veljesten aikoinaan kokoama autokokoelma Ranskassa on oikein pyhiinvaelluskohde minulle. Siinä lyhyesti peltisepän työ. Käytäntö onkin sitten jo pidempi juttu. 02/13 75
SAKSALAINEN SUURTYÖMAA Artikkelin kuvissa esiintyvä ?36 Mercedes-Benz 200 Cabriolet B Lang on alkuperäinen Suomi-yksilö, jolle auton nykyinen omistaja on teettänyt entisöintiä Triangle Motorissa. Se saa myös tekijämiehen innostumaan. ?Upeaa kun ajattelee, että auto on uutena tai lähes uutena Suomeen tullut, ollut täällä koko ajan ja nyt vielä entisöidään kotimaassa. Ja jos tarvitaan erikoistyökalua johonkin yksittäiskohteeseen, se valmistetaan usein itse. VANHAN ajoneuvon entisöinti on parhaimmillaan tiimityötä, sillä harva on mestari joka alalla. Peltisepän on silti hyvä tietää jotain esimerkiksi puusepän ja maalarin työnkuvasta. MERCEDES-BENZ 200 Cabriolet ?36 nousemassa sananmukaisesti pala palalta alkuperäiseen asuunsa Triangle Motor Co.:n toimesta. Toisekseen Mercedeksen lähtökunto oli lohduton, vaikka se olikin käyntikuntoinen saapuessaan entisöintiin 2009. ?Auto tuli meille kokonaisena, mutta puukehikko mureni kokolailla purkuvaiheessa pois. Avo-Mercedes on Osmon mukaan yksi suuritöisimmistä entisöintiprojekteista, joissa hän on ollut mukana. ?Kyllä se valmistuessaan tulee olemaan ilman muuta uran kohokohta.? Työn on tehnyt haastavaksi ensinnäkin se, että kyseessä on harvinainen avomalli, jota on lähtenyt tehtaalta vain parisenkymmentä yksilöä. Nykyiselle omistajalle syvä kumarrus että kannattaa suomalaista työtä?, Osmo tiivistää. Suomalaiset vanhojen autojen ystävät yhtyvät varmasti mukaan kumarrukseen . Kuvaushetkellä viime syksynä peltityöt olivat vielä kesken, mutta nyt savotta vihdoin on voiton puolella. ?Nyt se on peltitöiden osalta valmis. Jutun pääkuvitus on viime syksyltä, nämä kuvat tämän vuoden helmikuulta. Osmon suur urakka on voiton puolella. 76 02/13 AUTON peltien lisäksi Osmolle ovat uran aikana tulleet tutuiksi myös muiden kulkupelien metalliosat, sillä hän on työskennellyt muun muassa veneiden rosteriosien parissa sekä linjaautokorittamossa.. ja tekevät toisen mokoman Osmon ja muiden autoa entisöineiden suuntaan. OSMO kertoo käyttävänsä työkaluja perinteisistä trendikkäisiin. Maalauksen pohjatöitä ei ole vielä tehty eikä moottorikaan ole paikallaan, mutta osiltaan auto alkaa olla kokonainen.? Edessä häämöttää siis hetki, jolloin avo-Mercedes lipuu oman moottorinsa voimin kuin uutena silloin joskus. olihan se vanha, maailmaa nähnyt auto, liikenteessä ollut viimeksi ilmeisesti 60-luvulla.? Eräs entisöintiä vaikeuttanut tekijä oli tuttu: autoa oli vuosien aikana kunnostettu useaan otteeseen. ?Sitä oli jo 60-luvulla korjattu aika paljon, mutta silloin entisöintiä ei ajateltu samalla tavoin kuin nykyään?, Osmo kuvailee. Triangle Motorissa Mersuun tehtiin uudet puuosat ja korin pelleistäkin Osmo sai tehdä arvionsa mukaan uudelleen 50?60 prosenttia. Sen myötä edes Daimlerilla ei ole ollut antaa juurikaan tietoutta kyseisestä korimallista. Pakkelia oli todella paksusti joka paikassa
Hienoa on myös reitti, jota on kuljettu: kaikkea ei osaa välttämättä tehdä kun projekti alkaa, vaan se pitää opiskella matkan varrella. ?Pitää sietää keskeneräisyyttä ja projekti on jaettava askeliin. Ja omassa pro- jektissa on se hyvä puoli, että siinä saa kokeilla kaikkea uutta.? Tällä hetkellä Osmon ajatuksissa liikkuu 50-luvun ratakilpurin tyylinen projekti. ?Se ei perustu alkuperäiseen aihioon, mutta olisi tyyliltään lähinnä Ctai D-Typen Jaguar. Kokonaisuus pitää toki olla mielessä, mutta ei häiritsevänä isona mörkönä.? ?Minun osaamiseni on koritekniikassa. Mitä vanhempaa, sitä kiehtovampaa.? Työ ja harrastus yhtyvät VANHOJEN autojen peltitöissä Osmoa miellyttää niiden tarjoama visuaalinen anti. Kuten edellä käy ilmi, harvinaisten ajoneuvojen alkuperäisen mukaiset peltityöt ovat haastavaa toteutettavaa, mutta ennen kaikkea ne ovat Osmo Patanan mukaan kuitenkin antoisaa työtä. ?On valtavan palkitsevaa, kun saa nähdä valmiina jotain mitä on pitkään tehty ja jossa on onnistuttu. Vaikka tekniikka kiinnostaa ja haluan ymmärtääkin sitä, niin jätän toteutuksen sellaisille, jotka ovat siitä kiinnostuneita. Koko ajan tässä saa oppia jotain uutta ja määrätietoisesti pyrinkin opiskelemaan asioita, sillä alue on niin laaja.? Osmo on myös siten mielekkäässä työssä, että siinä yhdistyvät sekä työettä vapaa-ajan intressit. ?Vaikka teen tätä työkseni, niin edelleen jatkuu myös oma autoharrastus . Tekniikka tulisi siihen niin ikään Jaguar-pohjalta.? Tekniikan rakentamisen Osmo jättää omissa ajoneuvoprojekteissaan mielellään toisille ja hyödyntää omia vahvuuksiaan ja intressejään niin kuin harrastuksen parissa tietysti pitääkin. ?Visuaalinen puoli on minun juttuni, olen tehnyt siitä tietoisen päätöksen. Ja mitä vanhempaa, sitä kiehtovampaa?, lisää Osmo lopuksi. 02/13 77. ammatti- ja harrastus-minä ikään kuin sulautuu. OSMO kertoo, että pitkissä, kuukausia tai jopa vuosia pitkissä projekteissa auttaa tasainen rytmi. Minun osaamiseni on koritekniikka
Hyvin mainostettu tapahtuma houkutteli lähtöpaikalle myös yleisöä, jolla oli ajoneuvojen radalleliputuksen lisäksi mahdollisuus seurata heti lähdön yhteyteen järjestettyä pienimuotoista rata-ajoa. Tällä kertaa Ruotsista oli mukana parisenkymmentä osallistujaa, joista monella oli jo lukuisia osallistumisia takanaan, ja näkyipä rivistössä nyt myös etelänaapurimme Viron kilvissä liikkuneita talvitaipaleiden uhmaajia. Kaikkiaan 227 auton tehtävärastein väritetyn ajotapahtuman järjestäminen vaatii Keski-Suomen Mobilisteilta melkomoista organisointia, mutta kokemukseen on hyvä turvautua, eikä nurinaa osallistujien keskeltä kuulunut. Parhaita palkittiin kylpylähotelli Rantasipi Laajavuoren iltajuhlissa, jonka saunaosastolla ajojen kiperimpiä vaiheita lienee kertailtu vielä useampaan otteeseen.. Neljäs- kymmenes! Jyväskylä, 9.2. Liiallisten jonojen muodostumista tehtävärasteille oli saatu estettyä sillä, että tehtäviä oli heti rata-ajon jälkeen ennen kuin lähdettiin varsinaiselle taipaleelle. Ajoreitti kiersi Myllyjärven, Keljonkankaan, Säynätsalon ja Muuramen seuduilla mäkisiä ja paikoin liukkaitakin pikkuteitä kierrellen takaisin lähtöpaikalle. Monia nyt neljänsiinkymmenensiin Talwiajoihin osallistunutta klassikkoautomallia ei oltu tuolloin edes suunniteltu, eikä moni nyt ajoihin osallistunut kuljettajakaan ollut vielä edes syntynyt. Hienon katkeattoman perinteen omaava tapahtuma on betonoinut asemansa tapahtumakalenterissa, ja vuosi toisensa jälkeen on maine hienosti järjestettynä tapahtumana houkutellut mukaan yhä enemmän 78 02/13 ulkomaalaisiakin osallistujia. Jyväskylän Killeriltä starttasi todelliset talviset suurajot, kun hyvän matkaa kolmattasataa klassikkoautoa osallistui neljänsiinkymmenensiin Keski-Suomen Mobilistien järjestämiin Talwiajoihin. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine P aljon on klassikkoautorintamalla maassamme tapahtunut sen jälkeen, kun vuonna 1974 joukko kanttiautoharrastajia kokoontui ensimmäisten Talwiajojen merkeissä Jyväskylän maisemiin
NÄIN hienoa ´73 automaatti-Passattia ei kaikilla enää olekaan, Olli Nurmisella on. HUIPPUHIENOLLA ´62 Morris Minorilla taipaleelle suuntaamassa Pentti Palmu. POHJOISMAISENA yhteistyömä syntynyt Duetti-Volvo, jonka takapää oli Wiima-koritehtaan käsialaa. MELKO harvassa ne ovat nämä ´68 1000 Van Datsunitkin. Tämä yksilö kuuluu Antero Saarelle. VÄHÄN toistakymmentä kanttiautoa lähti taipaleelle ensimmäisinä. VOIMAA olisi, pitoa ei niinkään. Jyrkkään mäkeen kiihdyttäminen kesärenkaisella Mustangilla on taitolaji. 40 -vuotisjuhla-ajoja varten tapahtumapaikaksi varatulle Killerin raviradalle virtasi autoja jo aamuhämärissä. 02/13 79
ILOINEN piristys kuormuririvissä oli Ruotsista ajoihin osallistuneen PerOlof Lindrothin ´68 Scania-Vabis betoniauto. Entisöityjä betska-autoja soisi nähdä tapahtumissa kotimaistenkin kilpien välissä. ILMOITTAUTUMISEN yhteydessä oli jo pohdittavana Säynätsalon kartan ikä. ´80 BJ40 Toyotalla Vesalan leirikeskuksen ruokatauolle saapumassa Toni Ukonmäki Alajärveltä.. Sillan puuttumisesta saareen saattoi muistavimmat vedellä johtopäätöksiä. JOS ei ravikeskuksen kahvilailmapiiri miellyttänyt, saattoi sumpit hörpätä myös raikkaassa ulkoilmassa asianmukaisesta kahvilapakusta tarjoiltuna. RATA-AJON jälkeisillä tehtävärasteilla tunnistettiin osia sekä arvailtiin vanhan kartan julkaisuvuotta. Arvausvuorossa ´64 850 Fiatilla ajoihin osallistunut Jan-Erik Hakalax. 80 02/13 JOS pihalle auraa lumikasan, ei malta maasturimies olla parkkeeraamatta sen päälle
KUORMUREITA ajoihin osallistui parisenkymmentä. Tienvarsiviitat sekä liikenteenohjaus auttoivat navigointia pahimmista paikoista. FIAT rauhoitteli menoaan hirttämällä toisen etujarruistaan jumiin. Tunkki, leka sekä riittävä määrä paikalle pysähtynyttä kannustusjoukkoa auttoivat, ja jo kohta päästiin jatkamaan. ISOMMAT tapahtumat vaativat nykyisin ensiapuvalmiuden. Tällä kertaa siitä vastasi ´87 RAF ambulanssilla ajoihin osallistunut virolainen Allan Kaasik. AIKAKAUDEN MUKAISET mäenlaskuvälineet oli hyvä olla matkassa, pyörittiinhän kuitenkin Laajavuoren laskukeskuksen läheisyydessä. 02/13 81. Tässä lähtövuoroaan odottelee Teemu Kiven luotsaama´81 Sisu M 162. VOISI luulla että Amzonin lähtönumero tulee sekä suoraan että lujasti, kun kolmen miehen voimin kiinnitetään. MAALIIN selvinneet palkittin ajojen 40-vuotismuistolaatalla. SUUREMPAA eksymisvaaraa ei ollut, kunhan kartturi pysyi nuotissaan
Autonpoikasen ulkoasu oli maltettu jättää hienostuneen patinoituneeksi, mikä näissä on perin harvinaista. KROBOTH ALLWETTER 1955 FUJI CABIN 1955 VOITTANUT TARJOUS 80 500 USD Gustav Kroboth oli kokenut tekijä kehitellessään nimeään kantavan jokakelin ajoneuvon. Bisnestaidoissa vaan oli puutteita, rahoittajaa ei löytynyt ja tuotanto päättyi 55 valmistuneen Krobothin Allwetter-Rollerin kohdalla. VOITTANUT TARJOUS 126 500 USD Japanilainen Fuji oli totinen yritys valmistaa jopa 500 autoa kuukaudessa, mutta lasikuituosaaminen oli lastenkengissä ja hartsipensselit lyötiinkiin santaan, kun 85 autoa oli valmistunut.. Projekti meni ketuilleen, sillä autoa varten suunniteltua moottoria ei ehditty saamaan toimivaksi ennen kuin koko firma kaatui konkurssiin. Tämäkään auto ei ole koskaan liikkunut omin voimin, mutta toivottavasti uusi omistaja ratkoo ongelman vaikka mopoauton koneella, jotta veretseisauttavan veistoksellinen Kettu viimein liikkuisi. BMA HAZELCAR 1953 VOITTANUT TARJOUS 9 200 USD Sähköautoja on kehitelty iät ja ajat, mutta ei päässyt brittiläinen Hazeldine Motorskaan kuin kuuden auton tuotantoon. Kokoelma sisälsi myös alan rekvisiittaa, jota sitäkin myytiin runsaasti. Keräilyvimmasta aina kärsinyt upporikas Weiner totesi, etteivät hänen lapsiaan kääpiöautot kiinnosta eikä hän itse tule niitä täältä mukaansa saamaan, joten on parempi että kokoelman helmet tuottavat jatkossa iloa uusille omistajille. Yhden hengen sisätiloilla varustetun menopelin takaluukusta löytyy 175-kuutioinen A.M.C.nelitahtimoottori, josta voimaa luvattiin 8,5 hevosvoimaa. Verkot vesillä Nettihuutokauppojen jyvät ja akanat Talli tyhjäksi kääpiöautoista O lemme aiemmin tällä palstalla ihmetelleet eBay-nettihuutokaupassa tarjolla olleita kulkupelejä. Taitavasti markkinoitu huutokauppa toi maksuvalmista ostajaa ympäri maailmaa paikalle ja kun tilaisuus oli ohi, peltihallillinen kääpiöautoja olivaihtunut 9,1 miljoonaan dollariin. A.L.C.A. pysähtyi. VOITTANUT TARJOUS 21 850 USD Yhtä lailla Ranskasta on lähtöjään tämä varsin polkuautomainen, vuonna 1938 esitelty New Map Baby, joita ei ennen sotaa ehditty edes montaa kappaletta valmistaa. Kokonaistuotantokin beibiautolla jäi lopulta arviolta noin sataan yksilöön. Kuka keskittyi silmiä hivelevään muotoiluun, kuka ennennäkemättömiin teknisiin ratkaisuihin. REYONNAH 1951 NEW MAP BABY 1939 VOITTANUT TARJOUS 184 000 USD Ranskalainen insinöörikoulutus eroaa ratkaisevasti muun maailman vastaavasta, ainakin jos pariisilaisen Robert Hannoyerin valmistamaa Reyonnahia tarkastelee. Tällä kertaa teemme kuitenkin poikkeuksen, kun amerikkalainen RM Auctions -huutokauppayritys sai tehtäväkseen realisoida keräilijä Bruce Weinerin kääpiöautokokelman, jota pidettiin maailman isoimpana. Weinerin nimeä kantava kääpiöautomuseo Yhdysvaltojen Georgiassa on ollut yleisölle avoinna jo parikymmentä vuotta ja on täydentynyt aina sitä mukaa, kun kokoelmasta puuttuvia autoja on maailmalta löytynyt. Useamman sadan auton joukkoon on päätynyt todellisia harvinaisuuksia, prototyyppejä ja yksittäiskappaleita. Weiner kertoi kohdanneensa keräilijöiden tyypillisen ongelman täydel- lisestä kokoelmasta, sillä jokseenkin kaikki koskaan tuotannossa olleet kääpiöautot oli tullut kokoelmaan jo hankittua, ja monista malleista useampia kappaleita. Näitä vuonna 1950 esiteltyjä, suunnilleen polkupyörätelineeseen parkkeerattavia ja etupyöränsä levittäviä kummajaisia ehti valmistua Ranskaa kaunistamaan 17 kappaletta, ennen kuin vuonna 1954 ?tuotantolinja. Niistäkin viimeiseenkin laitettiin jo bensakone, ennen kuin koko yritys haudattiin. 82 02/13 MONENLAISTA potkurihattua on kääpiöautosegmentissä operoinut. Hyvin Fordvaikutteisen maskin taakse ei auton 4-hevosvoimaista 125-kuutioista Fichtel & Sachs - kakstahtimoottoria ole saatu mahtumaan, vaan se löytyy takapyörien välistä. VOLPE 1947 VOITTANUT TARJOUS 41 400 USD Italian Milanossa toiminut Anonima Lombarda Cabottagio Aero valmisti tiettävästi kymmenkunta Volpea eli kettua, jonka oli tarkoitus löytää asiakkaansa heistä joille Fiatin Topolino on liian iso
vyörenkaat edessä. Melko siisti. Tarpeettomana hyvään kotiin, h. 040-5282691, Jyväskylä Jeep Wrangler Renegade -91 Neliveto alennusvaihteilla. Lokasuojat: Datsun Finn, Fiat 125, 128, Taunus t82, Peugeot 304, Isuzu Bellett. 50 ?, Fiat 880:n öljypohja. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Myydään ajoneuvot Chevrolet Caprice Classic 4d sedan -88/ -89 262 cid, 4.3l V6 kaasutin ruisku kone. 3000 ?, 044-5262454, Äänekoski 134823 vaijeri Audi/VW, kaasuvaijeri Passat/ Santana. rosteriosia mm. -88 Täysin ajokunnossa, ei katsastettu, kilvet poistettu. Laadukkaasti entisöity jo vuonna 1992. Sähkösinkittyjä peltiosia. Ajettu noin 725.700 km. + pk. 100 ?. ja epoksimaalattu. Taatusti ruosteeton. verhoilu- ja tiivisteosia. Ei vaihtoa, H. Siisti sisältä ja ulkoa, H. 5850 ?, 040-5058360, Tampere 134820 Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Pirkanmaan V-Palvelu V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.fi Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 . Kuplan raidepäitä, type 3:n ohjausvaimentimia, lataussäädin Transporter, nopeusmittarin Saab 99 -71 Museoauto. Valmistettu Suomessa. hieno ja huollettu. Nissan Sunny B12 farmarin rekisterikilven valo + tunkki, Mersu W123:n ja W124:n osia, Fiatin ja Ladan tankinkorkki, Åkerman h12 telan alaohjurirulla, H. 2 viikon välein). www.varastopalvelu.? 02/13 83. Kesäajoa 70 tkm. Soitot iltaisin klo 16 jälkeen, 0400-636681, Lapväärtti 134826 Myydään GB-aluvanteet + uudet kesärenkaat 15?, jako 4x108. Cadillacin 7.0 litrainen V8 + automaatti. ei hitsattavaa. Sähköherkut. puskurit, peilit, kapselit, ym. 4-ovisen Saabin eka vuosimalli. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. www.jamant.fi Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. ruosteeton takaosa, ovet, ym. Myydään tilan- ja ajanpuutteen takia, 0400-6699778, Mercedes-Benz E220 Cabriolet -94 aj. Käsijarruvaijerit: Datsun B110, Saab 99, Fiat 127, 128, 131, Mosse 1500, Peugeot 504 farm. BMW 300, Marina. 34110 Lakiala NYT SAATAVILLA MYÖS OVITIIVISTEITÄ 142 / 144 / 145 / 164 -MALLEIHIN! Diamante Rumble Seat Roadster -79 Museorekisteröity neo-klassikko harvinaisuus, käsin valmistettu 13 kpl. Pohja hiekkap. Sen jälkeen säilytetty sisätiloissa. 0400337541, Nokia Myydään Moskvitsh Elite 408, 426, 433 käyttö- ja huolto-ohjekirja, H. 50 . soita niin kerron lisää, h. 185000 km,talvet lämpimässä varastossa, H. TH700 ylivaihde automaatti, perä 10-pulttinen lukoton 2,56 välityksinen taka-akseli. Ollut minulla 15 vuotta. Helppo projekti, lievästi pahoinpidelty. 70000 ?, 044-2807891, Helsinki 134818 Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. 0503779701, Pyhäsalmi Myydään VW:n uusia jarrurumpuja, 5-pulttia, 60-luku. Uutta esim. Michelin kitkat teräsvanteilla, 0400-503646, Auttoinen 134824 Jaguar XJ6L 4.2 -80 Teknisesti ehjä, huollettu ja täydellinen rekisterissä oleva suomi-auto, aloitettu projekti, alusta soodapuhallettu, uusia peltiosia ja hyvä rullaava varaosa-auto, mm. Saab 99:n kumimattoja, Thames Ford Trader 55 kuorma-auton konepelti, H. Tee tarjous, H. 1050 ?, 0500-567986, Vaasa 134812 Ford F-600 Paloauto -69 360 cid, 210 hv. 16000 ?, 040-5110015, Haapajärvi Citroen CX 25 GTi autom. 3900 ?, 050-5203350, Jyväskylä Honda CB 450 -71 Original, ajettu 8073 mailia, käyttöhuolto kesä -12, jonka jälkeen ajettu 142 mailia, h. 5300 ?, 040-5110015, Haapajärvi Mercedes-Benz 110 kori -67 Varaosiksi, ei papereita. Alkup. Paltorin nokkapumppu
apumoottori. 10 ? kpl. 050-5610963 MOPO- JA MP-VARAOSIA www.janikaasalainen.fi Autojen korityöt ja entisöinnit Myös avaimet käteen valmiiksi museoituina Korjaukset, osaentisöinnit ja ruoste suojaukset www.autopajasilvan.fi puh. Tekniikka kunnossa. Paljon hitsattavaa! Vaihdossa vanha tsupparin pyörä tai polkup. 1 omistaja, 0400-503646, Auttoinen 134821 Ostetaan Fiat Unon kuljettajanpenkki, vm. -95. shampanja. MOOTTORINOSIA . 800 kpl. Tekniikka tip-top. Rekisterissä ja katsastettu. 02-7347 673 TUULILASEJA JO VUODESTA 1970. Kuttilan Autolasi Oy 84 02/13. 0400-566645, Helsinki Ostetaan vanhoja mopoja, myös osia ja mopon raadot! Dodge Lancer 6162v farmari, myös osia. Tuulilasit suoraan varastosta myös vanhempiin autoihin. . Tuleva museoauto, H. Hyvä ajokunto. Romutkin käy. 0400 738061 AMAZON DUETT PV 140-SARJA . (02) 243 2781 www.freetechnics.fi info@freetechnics.fi Jussinpellontie 2 20780 Kaarina T:mi Autopaja Jali Silván Zündapp Compinette -64 Alkuperäisessä väkivahvassa ajokunnossa. TIIVISTEET . Huippukunnossa, 0400-503646, Auttoinen 134827 Vespa Super Sport 180 -68 Museoitu -01. www.tommyronngard.fi TUULILASIT SUORAAN TEHTAALTA! . Tulin huijatuksi, 0400-503646, Auttoinen 134825 Rättisitikan vanteet 4 kpl, H. 37000 km, alkuperäisenä museorekisteröity -08. Ehjä, vaaleansininen, ruutukuvioinen. Ajettu 100 km. SISUSTUSOSIA . Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Myydään VW kuplan ?lepakko? kromivanteet + pölykapselit, 0400337541, Nokia Peugeot 204 -68 Purku aloitettu, osat tallella. Puh. JARRUOSIA . Tarjoa, H. koko komeus rakennettu -08 uusilla osilla alusta loppuun uudelleen. AKSELINOSIA YM. T:mi Tommy Rönngård . Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit mallin mukaan. KUUSJOKI . 700 ?, 040-5634805, Pertteli 134817 Volvo 780 Bertone diesel -90 aj. 366000 km, harvinainen ja aito diesel, valmistettu n. 7900 ?, 040-5058360, Tampere 134819 Kawasaki ZI 900 -73 aj. 040-7437198, Nurmijärvi Norton Commando Fastback -68 Museorekisteröity, huippuhieno 750 kuutioinen. Takuukunnossa, 0400503646, Auttoinen 134822 Puh. 041-469 9090 . Väri met. Siisti nahkasisusta, alusta moitteeton
MP-maalaukset . Puh. mukaan . 040 912 8272 www.overpaint.fi ? Facebookissa: OverPaint Finland Jenkki autoja www.backfalt.fi S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat 68410 ALAVETELI . 8?17 tai sopim. Vain paras on kyllin hyvää! Käytämme vain huippuluokan tuotteita ja menetelmiä. Maalaus suoritetaan ympäristöystävällisesti uudessa maalauskammiossa, autoille säilytystilat lämpimässä hallissa. . © Viipalemediat Oy 02/13 85. Tarvikkeet Ostetaan Halda Twinmaster trippimittari, 040-7581630, Kerava 133388 Ostetaan kierroslukumittari 60?70-luvulta, toimiva, PV 544 Volvoon ja etulasiin aurinkolippa. 050-3098030, Kuopio Ostetaan Saab 99 -83 alkuperäiset työkalut sekä etuoven ja etulokasuojan alkuperäiset listat. Asennukset . Automaalaustyöt . Automyynti: 040 8234 100 & autopurkaamo Näin ilmoitat Klassikko Markkinoilla: VMPK KEVÄTROMPE 20.04.2013 Teivon Raviradalla . Kustomoinnit . Avoinna 09.00-15.00 Myyntiruutuja sekä sisätiloissa että ulkona, joten myytävien pyörien käyttömahdollisuus. Myyntiruudut 10. Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. . Korjaamo: 06-8648 493 . 041-4689551, Kruusila 400 Yli purettua VOLVO henkilöautoa Hitsaajankuja 2, 04500 Kellokoski . Vahinkotarkastukset . Kolari- ja muovikorjaukset . Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa. Ark. Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! WWW.BACKFALT.FI . Osien maalaukset . Purkaamo: 040-7332 493 ackfältin autohuolto . (sisä) Varaukset numerosta: +358 50 5010 119 Sisäänpääsy 5? www.teivonravit.fi/yhteystiedot/sijainti.htm Postitse: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia Postita ilmoituksesi osoitteeseen: Klassikot, PL 350, 65101 VAASA ILMOITA ILMAISEKSI KLASSIKKO MARKKINOILLA! Sähköpostitse: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@klassikot.fi Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Myydään Ostetaan Postimerkki Vaihdetaan Autot Moottoripyörät / Mopot Työkalut Varaosat Muut HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 18.4.2013 klo toimituksessa viimeistään 22.2.2013 klo 12.00 julkaistaan 2.5.2013 ilmestyvässä 12.00 julkaistaan 7.3.2013 ilmestyvässä Klassikot -lehdessä. Klassikot -lehdessä. Nimi: PL 350 65101 VAASA Puhelinnumero: Osoite: VIIPALEMEDIAT OY Postinumero ja paikkakunta: Klassikot pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta. (ulko) ja 20
Alustatekniikasta vastannut insinööri Jörg Bensinger keksi idean kehittää tehokas nelivetoinen henkilöauto. kyykytti kaikki merkin muut mallit huonoissa olosuhteissa ja lumessa, riippumatta siitä minkä tehoinen auto oli vastassa. Iltis ? nykytiedon valossa yllätyksettömästi . Koko merkki oli kateissa vuosikymmenien ajan, ja syntyi uudelleen vasta 1960-luvun puolivälissä Volkswagenin ostettua sen edeltäjän, Auto Unionin Daimler-Benziltä. Ensimmäinen ?oikea. Dynaaminen, nuorekas ja urheilullinenkin imago on nostanut merkin yhdeksi halutuimmista myös koko Euroopassa, jossa Audi on myydyin premium-luokan auto. Aina ei tietenkään näin ollut. Tuleva klassikko Audi S2 Coupé Viiden sylinterin klassikko Yhden kiistattomimman autoklassikon, Audi Quattron, seuraaja esiteltiin vielä kun sen esi-isän maahanpanijaisista ei oltu täysin toivuttu. ainakin tarinoiden mukaan . kun Volkswagen uusi mallistoaan, pudotettiin Audi-sisaret pikkuhiljaa pois mallistosta ja korvattiin oman näköisillä, vaikka silti paljon yhteistä tekniikkaa VW:n kanssa omanneilla malleilla. Neliveto Audi oli . Siihen asti jokapyöräveto oli siviiliautoissa ollut lähinnä maastoautojen kuten Jeepin ja Land Roverin heiniä, mutta miksei sitä voisi soveltaa myös matalampiin, tavallisiin autoihin. 1990 Audi esittelee uuden Coupén, joka on tarkoitettu alkuperäisen Quattron, Coupé Quattron ja Coupén korvaajaksi. Mallihistoria 1980 Audi esittelee Ur-Quattron. 86 02/13 1991 Alkuperäisen Quattron valmistus päättyy, ja se korvaantuu S2 Coupé:lla.. Jos merkin tuotteita vuonna 2013 herjataan kalliimmin brändätyiksi Volkswageneiksi, oli asia oikeasti myös näin varsinkin ensimmäisen kymmenen vuoden aikana. Audi 50 oli ensimmäisen sukupolven VW Polon sisarmalli uusilla merkeillä, alkupään Audi 80 puolestaan uudelleen brändätty Volkswagen Passat. Ingolstadtissa oltiin kuitenkin huolissaan merkin identiteetin ja perinteiden katoamisesta. Audi esiteltiin vuonna 1968 mallinumerolla 100. vuonna 2012 se kiipesi kahdeksanneksi suosituimmaksi, ohi keskihinnaltaan selvästi edullisempien merkkien kuten Hyundai, Opel tai Mazda. Testiryhmää tuki tietysti yrityksen omaan kalustoon kuulunut sotilasajoneuvopohjainen Volkswagen Iltis, nelivetoinen ja hyvin askeettinen maastoauto jota ei myyty siviiliversiona. Audi aloitti itsenäistymisen pikkuhiljaa . Kliseiset termit isoihin saappaisiin hyppäämisestä pätevät tietysti, mutta onko S2 parempi auto kuin edeltäjänsä? Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Tuukka Erkkilä S aksalainen Audi on tänä päivänä yksi Suomen myydyimmistä automerkeistä . Suomen Lapissa suorittamassa talvitestejä vuoden 1977 kylmimpinä ja lumisimpina kuukausina
Kun Coupén konehuoneeseen laskettiin viisisylinterinen turbomoottori ja voimansiirto jatkettiin vaikuttamaan myös takapyöriin, oli Ingolstadtin uusi ase nimeltä Audi S2 valmis. 01 Auton merkki ja malli Audi S2 Coupé 02 Vuosimalli 1996 03 Moottori Viisisylinterinen, nestejäähdytteinen turboahdettu bensiinimoottori edessä pitkittäin. Iskutilavuus 2226 cm3, suurin teho 230 hv, vääntömomentti 350 Nm (yliahtotoiminnolla 380 Nm) 04 Voimansiirto Jatkuva neliveto lukittavalla takatasauspyörästöllä, kuusivaihteinen manuaalivaihteisto, peruutusvaihde 05 Alusta Edessä ja takana McPherson-tuenta poikittaisin kolmiotukivarsin, kallistuksenvakaajat 06 Kori Kaksiovinen, teräsrakenteinen coupé-kori, monikäyttömahdollisuus, takaluukku saranoitu ylälaidasta 07 Mitat Pituus 440, leveys 171 cm, korkeus 137, akseliväli 255 cm, omapaino 1525 kg 08 Suorituskyky 0-100 km/h 5,9 s, huippunopeus 248 km/h 09 Hinta uutena 460 500 mk (1993) 1992 Suorasytytys korvaa virranjakajallisen järjestelmän, S2 Coupén teho nousee 220:sta 230 hevosvoimaan. S2 Avant ja Sedan esitellään. Väkivahva RS2 tuotantoon. 02/13 87. Kuusivaihteinen vaihteisto. 1994 Audi esittelee uuden A4:n joka korvaa vanhan 80/90-sarjan. Kuitenkin S2:n valmistus päättyy vasta 1997. 1993 Pieni facelift tuo uudet ajovalot, uudet alumiinivanteet ja kirkkaat etuvilkut
Alkuperäinen Quattro oli varustettu avoimella keskitasauspyörästöllä, jonka tosin pystyi lukitsemaan nappia painamalla. Vuonna 1987 järjestelmä vaihdettiin huomattavasti älykkäämpään TorSen-järjestelmään, joka jakoi voimaa tasaisesti etu- ja taka-akseleiden kesken, riippuen siitä kummalta löytyi enemmän pitoa pyörien alle. Tuleva klassikko Audi S2 Coupé Audi Quattro esiteltiin loppuvuodesta 1980. Se oli kaksiovinen, urheilullinen ja erittäin tehokas coupé, varustettuna Audin 5-sylinterisellä ja 10-venttiilisellä turbomoottorilla. Se myi yhdentoista valmistusvuoden aikana vain reilut 1?000 autoa vuodessa, yhteensä 11?452 kappaletta, joten myynnillisesti se ei ollut kultakaivos . 250 000 mk Alkuperäisen S2:n aikakauden kilpailijat ovat aika harvassa. Subaru on valmistajana leimallisesti yhtä lailla nelivetoisten autojen valmistaja kuin Audikin, vaikka sen menestys rallimaailmassa sijoittuu 10 vuotta Audin voittokulun jälkeen. Impreza on leimallisesti samaa kokoluokkaa Audi S2:n kanssa, mutta se on yleisimmin neliovinen sedan tai farmari, mikä tekee siitä huomattavasti Audia käytännöllisemmän laitteen. 200-hevosvoimainen, 2,1-litrainen moottori oli sijoitettu eteen pitkittäin. 6,5 s 0-100 km/h Hinta uutena n. Impreza WRX ja sen vieläkin raivokkaampi sisarversio WRX STi tuottivat vuosimallista riippuen 220 hevosvoimasta ylöspäin, jotkut rajoitetusti markkinoille päästetyt erikoisversiot jopa 345 hevosvoimaa. Laadullisesti Subaru on erittäin korkeatasoinen ja kestävä, mutta kärsii samasta vaivasta kun tehokkaat turboAudit: helppo viritettävyys tarkoittaa usein raskaalla kaasujalalla varustettuja omistajia autoyksilön historiassa. Huomaamattomampaa autoa havittelevalle Impreza WRX on myös selvästi Audia huonompi valita - Imprezat näyttävät yleensä jo vakiokuntoisenakin rakenneltuilta nuorisopeleiltä, Audi taas tarjoaa hillitympää ulkomuotoa. S2 sai faceliftin yhteydessä projektorivalot ja kirkkaat etuvilkut. Subaru valmisti kompaktiluokan Imprezasta kiukkuista WRX-versiota, jota ryyditti turboahdettu bokserinelonen, iskutilavuudeltaan 2,0 litraa. Luokitustodistus tuli aika- TOINEN VAIHTOEHTO subaru impreza wrx Tuotannossa 1993-2000 Teho 220-345 hv Suorituskyky alk. Vanteet ovat alkuperäiset Avus-tyyppiset. 88 02/13. TorSenin eduksi mainittiin myös, että se mahdollisti tasaisen moottorijarrutuksen jokaiselle pyörälle, mikä teki TorSenilla varustetuista neliveto-Audeista erityisen vakaita autoja nopeassa kaarreajossa. Quattro oli merkittävä auto, kenties yksi 1980-luvun merkittävimpiä. Suomeen on myös kulkeutunut hyvin pienissä määrin harvinaista kaksiovista Impreza WRX:ää. näistä muuten yli 3?000 kappaletta valmistettiin ensimmäisen mallivuoden aikana. Mutta rallimaailman Audi Quattro mullisti täysin. Vuonna 1980 autolta puuttui vielä luokitus, joten Audi ajatti sitä kisoissa nolla-autona ja testasi samalla nelivetoisen ohjuksensa soveltuvuutta kisakäyttöön
Koska koko mallistoa oli saatavana nyt nelivetoisena mallimerkinnällä quattro (joka kirjoitetaan siis pienellä), ei uutta tehokasta mallia voitu nimetä enää niin. Uudessakin sukupolvessa mallinumero 80 (tai paremmin varustelluissa malleissa 90) oli pudotettu pois, ja auto nimetty yksinkertaisesti Audi Coupéksi. Samaan aikaan tehtaalla oli kuitenkin myös pahat mielessä. Moottoriteho nousi lopulta 220 hevosvoimaan. Voittamisen ensimmäinen edellytys on maaliin pääsy, ja Quattrojen taival päättyi teknisiin murheisiin ehkä useammin kuin Audilla oli toivottukaan. Seuraaja Alkuperäinen, kulmikas Quattro vanheni pikkuhiljaa, ja sen viimeiseksi mallivuodeksi jäi 1991. Kun Coupén konehuoneeseen laskettiin Quattron koneeseen pohjautunut viisisylinterinen, 20-venttiilinen turbomoottori, ja voimansiirto jatkettiin vaikuttamaan myös takapyöriin, oli Ingolstadtin uusi ase nimeltä Audi S2 valmis. Raakana, ja vielä vähän raaempana Voimansiirrosta S2:ssa vastasi viisivaihteinen manuaalivaihteisto, TorSen-tasauspyörästö sekä mainittu neliveto. Voimaa se tuotti 220 hevosvoimaa ensimmäiset kaksi mallivuotta. Parannukset mallisarjan aikana keskittyivät pääosin tekniikkaan: ensin moottori kasvatettiin 2,2-litraiseksi, ja myöhemmin venttiilejä lisättiin toiset 10 kappaletta. Vuonna 1992 konepuoli päivitettiin 02/13 89. Moutonin auto rikkoutui, Mikkola puolestaan ajoi ulos. S2:n sisustus on erittäin tunnistettavissa - penkin malli ja niskatuen muoto ovat taattua Audia. Mittaristo vaihtui digitaaliseksi vuonna 1983 ja sisustus uusittiin vuonna 1984, kojetaulu seuraavana. Arkisissa ajotilanteissa siitä ei ole mainittavaa hyötyä, sikäli jos arkinen ajo ei käsitä esimerkiksi seuraavalla sivulla esitettyä tyyliä. naan, ja ensimmäinen oikea kilpailu oli vuoden 1981 Monte Carlon ralli. Michele Mouton ja Hannu Mikkola lähtivät suurin odotuksin taipaleelle, mutta molempien matka keskeytyi . Mitä huonommat olosuhteet olivat, sen suvereenimpia Quattrot olivat . Ulkoiset eroavaisuudet eri vuosimallien välillä jäivät lähinnä mallimerkintojen tyyliin, materiaaliin ja muuhun triviaaliin. Kulmikkuus oli väistynyt Audin mallistosta vuonna 1986, kun Quattronkin pohjana ollut 80-sarja korvattiin uudella, huomattavan modernilla ja virtaviivaisella mallilla, joka tunnettiin sisäisellä koodilla B3. Se puolestaan korvattiin vuonna 1991 esitellyllä mallilla B4, josta tuli tarjolle myös edellisestä mallista tuttu kaksiovinen, suurella takaluukulla varustettu Coupé-versio. tosin aivan yksioikoista dominointia ei alkutaivalkaan ollut. Ensimmäisen voittonsa Quattro otti seuraavana vuonna Ruotsin rallissa. Muilla valmistajilla ei ollut nelivetoista kilpa-autoa kuin korkeintaan piirustuspöydällä, joten Audi pääsi rellestämään melko vapaasti. Valkoiset mittarinpohjat ovat vakiovaruste, jalopuut olivat aikanaan valinnaisvaruste hieman urheilullisemman hiilikuidun tilalle. Ajamastamme S2:sta ei puuttunut juurikaan tehdaslisävarusteita. Kytkettävä takatasauspyörästön lukko on S2:n vakiovaruste, ja sen käyttökytkin löytyy käsijarrukahvan vierestä
Avantista oli tarjolla versio myös niille, joille kuuden sekunnin kiihtyvyys satasen vauhtiin ei riittänyt. Sen moottori oli edelleen sama 2,2-litrainen ja 20-venttiilinen riviviitonen, mutta siitä puristettiin 315 hevosvoiman löylyt, joiden turvin viiden hengen farmariauto suorastaan ampui satasen vauhtiin vain 4,8 sekunnissa ja keräsi huippunopeutta 262 kilometriä tunnissa. Tuleva klassikko Audi S2 Coupé Huomioi nämä seikat ennen kauppoja! Audi S2 Coupé on tänä päivänä kohtuuhintainen, erittäin hyvän suorituskyvyn tarjoava auto - joten niitä on ajautunut nuorisokäyttöönkin. Moottorin erittäin hyvä virityspotentiaali tarkoittaa, että vakiokuntoisia S2:sia on jo vaikeampi löytää kuin viritettyjä. KORi Audit olivat jo 90-luvulla hyvin ruostesuojattuja, joten isoja ongelmia ei pitäisi löytyä. Märällä asvaltilla moottoritien rampista kiihdyttäessä markkinoiden parhaimpiin kuulunut nelivetojärjestelmä ei oikeastaan salli auton sutia yhtään, vaan kiihtyvyys painaa selkänojaan niin että hymyilyttää. Ehkä S2 Coupé ei koskaan nouse Ur-Quattron tasolle klassikkostatuksessa, mutta huippuhauska käyttöharrasteauto se kuitenkin on.. Pakoputkisto Teron talvisena käyttöautona toimivassa S2:ssa on vakiomallinen, ja omistaja kertoo auton aikanaan kotiin haettuaan myös vaihtaneensa kurkkupurkin kokoluokkaa olleen pakoputken pään alkuperäiskokoiseen. ?Koska tämä on auto on talvikäytössä, vaihdoin siihen myös vakiokorkuisen, mukavuuspainotteisen alustan ja alkuperäiset vanteet. Vielä kun pääsisi takaikkunoiden tummennuksista eroon lämmityslankoja vahingoittamatta?, Tero huokaa alkuperäistämisprojektin ongelmia. Konehuoneesta ei löydy aivan vakiokuntoista moottoria, sillä maltillisen lisätehon antava lastu tarjoaa voimaa omistajan arvion mukaan noin 250?260 hevosvoimaa. Vanhan Quattron henki on vahvasti läsnä, mutta osa kahdeksankymmenlukulaisesta charmista on antautunut käytännöllisyyden edestä. Voimakkaasti madallettujen alustojen puslat kuluvat yleensä vauhdikkaammin. Suurin vääntömomentti nousi 309:stä muhkeaan 350 newtonmetriin, mutta moottorinohjaukseen oli kytketty yliahtotoiminto, mikä salli vääntömomentin nousun hetkellisesti jopa 380 Nm:n lukemiin. S2 oli tarjolla kolmiovisen Coupén lisäksi harvinaisena S2 Sedanina, joita valmistui aikanaan vain 306 kappaletta, sekä huomattavasti yleisempänä Avant-farmarina. Raskaissa taloudellisissa vaikeuksissa tuolloin ollut Porsche rakensi Audin kanssa yhteistyössä hyvin rajun RS2:sen. Jos jotain rikkoutuu, saattaa lasku kuitenkin nousta yllättävän suureksi - viisisylinterisiä käytetään paljon nykyään juuri viritysmoottoreina niiden hyvän potentiaalin vuoksi, mikä tarkoittaa että hyväkuntoiset aihiot ovat vähenemään päin. 90 02/13 suorasytytyksellä, minkä ansiosta huipputeho nousi 230 hevosvoimaan. Yli 190-senttisellä kuljettajalla alkaa pää hipomaan kattoon varsinkin jos auto on varustettu kattoluukulla. Vakiokuntoinen kestää hyvällä huollolla useamman satatuhatta varsin helposti, eikä virittäminenkään vielä alle 400 hevosvoiman tehoissa vaadi välttämättä edes moottorin avaamista. Porschen kädenjälkeä löytyi auton alustasta, jarruista, vanteista, sivupeileistä ja sisustuksesta. S2-sarjan valmistus päättyi vuonna 1996, Audin korvatessa vanhan 80/90-sarjan kokonaan uudenlaista ajattelua edustaneella A4:llä. Tarkista kori kuitenkin huonojen kolarikorjausten varalta. Ainoa ruosteherkkä paikka on apurunko, joita ei tahdo löytyä ehjänä enää mistään. Vanhan Quattron henki on vahvasti läsnä, mutta osa kahdeksankymmenlukulaisesta charmista on antautunut käytännöllisyyden edestä. Sisusta Sisustus on kestävä, hyvin suunniteltu ja laadukkaista materiaaleista valmistettu. Voimansiirto on suunniteltu kestäväksi, ja jos se pitää ylimääräisiä ääniä, on luultavaa että autoa on käsketty rumalla tavalla jossain vaiheessa elämää. Moottori Viisisylinterinen turbomoottori on ahdetuksi padaksi kestävä. Voima siirrettiin tien pintaan nyt 6-vaihteisen manuaaliaskin kautta. Sitä ei koskaan saanut kaksiovisena versiona, vaan Audi korvasi S2 Coupén selvästi pienemmällä ja urheiluautomaisemalla TT:llä vuonna 1998. Kurnutusta ja quattro-kelejä Viisisylinterinen rivikone pitää hauskaa kurnutusta, vaikka auton omistaja Tero Pänttösen mielestä ääni ei kanna sisään tarpeeksi selvästi. Etsi täysnahkaistuimilla varustettu auto, sen kunnossapito on luonnollisesti helpompaa. Alusta Niveliä ja puslia alustasta löytyy tarpeeksi, mutta kaikkea on saatavana sekä alkuperäis- että viritysosana helposti
Jami Määttälän Manhattan on nimittäin mekaanisesti ahdettu jo tehtaalta alkaen. Opel Rekord 2.0S ´79 Kaiser Manhattan ?54 Ajokelejä odotellessa Renault Floride ?61 Kevät tulee kohisten ja monessa tallissa odotellaan malttamattomana lumien sulamista ja ajokauden alkamista. Kun tallista löytyy kuvankaunis punainen urheiluauto, voi odottelu olla astetta kuumeisempaa. 1,4?l Turbo MultiAir 165 hv Maksimivääntö 250 Nm / 2500 kierr/min 0?100 km/h 7,9 sek 1,4?l Turbo T-Jet 135 hv Maksimivääntö 206 Nm / 3000 kierr/min 0?100 km/h 7,9 sek 1,4?l Turbo T-Jet 135 hv Maksimivääntö 206 Nm / 3000 kierr/min 0?100 km/h 7,9 sek CO2-päästöt 142 g/km Kulutus 6 l/100 km (yhdistetty) CO2-päästöt 155 g/km Kulutus 6,5 l/100 km (yhdistetty) CO2-päästöt 155 g/km Kulutus 6,5 l/100 km (yhdistetty) 27.393 ? 26.390 ? 29.392 ? SVH-hinta Punto 21.105 ?, autovero 6.287,53 ?, kokonaishinta 27.392,53 ?, toimituskulut 600 ?, hinta yhteensä 27.992,53 . Uuden auton ostajille sekä määräaikaishuollon teettäjille HUOLLON TIEPALVELU VUODEKSI VELOITUKSETTA. toimituskuluineen. SVH-hinta 500C 21.905,00 ?, autovero 7.487,15 ?, kokonaishinta 29.392,15 ?, toimituskulut 600 ?, hinta yhteensä 29.992,15 . toimituskuluineen. toimituskuluineen. Kuvien autoissa erikoisvarustelu. Liity Facebook?ryhmään! facebook.com/abarthfinland ABARTHFINLAND.FI 02/13 91. SVH-hinta 500 19.675,00 ?, autovero 6.715,37 ?, kokonaishinta 26.390,37 ?, toimituskulut 600 ?, hinta yhteensä 26.990,37 . Ensi numerossa esiteltävän yksilön erikoispiirteenä voidaan pitää sen mittarilukemaa, joka kuvaushetkellä oli 6 222 kilometriä! Amerikkalaisista autokonserneista se tuntemattomin tuotti 1950-luvun puolivälissä sekä ulkonäkönsä että tekniikkansa puolesta hyvin omalaatuista kokonaisuutta. Klassikot 3/13 ilmestyy 2.5.2013 Seuraavassa numerossa: READY TO PERFORM Tuulen muotoilema Ahdettu Manhattan Tehtaan markkinointiväki piti ison Opelin muotoja varsin sulavina, ainakin esitteestä lainatun otsikon perusteella
PAL VKO 2013-18 6 414883 684808 13002 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ . Saab 900c ´89 . GT-luokassa Sunbeam Hunter & Toyota Celica 02/13 o t i A autoilun ajankuvaa . VW Polo Harlekin ´96 Skorpioni Kuplakaupan ?Tapahtumat Talviajot Jyväskylässä . Kaiser-Frazer Henry J ´51 . VW Golf ´83 . MADE IN FINLAND Fiat Abarth 1000 TC Corsa ´67 . www.klassikot.fi . Jalta 965AE ´65 . Ladojen kokoontumisajot Ammattina entisöinti Tuleva klassikko Kuin uusi Peltiseppä Osmo Patana Rivakka nelivetoinen Audi S2 9400 kilometriä ajettu Saab 900. Retromobile 2013 kiemurat Kulkupelin hankinta autopulan aikaan . Sunbeam Hunter GT ´73 . Hinta 8,50 ? Fiat Abarth 1000 TC Corsa ? saman perheen tallissa jo 40 vuotta! 368480-1302 . Toyota Celica GT ´86 . 02/13