Takamoottorisella mennään! Renault 8S ´72 & NSU Prinz 4 ´66 02/14 autoilun ajankuvaa • www.klassikot.fi • 02/14 • Hinta 8,50 € ESCORT Alkuperäiskuntoinen takaveto Karttulasta – Ford Escort 1.3 ´79 reiden a k k e D autot käyttö tut: Poistieen saarilta Britt okkasä n i k k i i P äytös talvik lmelle o k i t t Spor a Murena Matr 368480-1402 • PAL VKO 2014-17 6 414883 684808 14002 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND Chevrolet Impala ´66 • Ford Escort 1,3 ´79 • GAZ 69 ´56 • NSU Prinz 4 ´66 • Renault 8S ´72 • Talbot-Matra Murena ´82 • Toyota Crown ´69 • VW Scirocco GTII ´92 Entisöimätön Klassikkoesine: Victorinox Tuleva Klassikko Työkalupakki taskukoossa Jeep Cherokee XJ
02/14 91. ESCORT Alkuperäiskuntoinen takaveto Karttulasta – Ford Escort 1.3 ´79 Toimitus otti Lada Samaran viikoksi käyttöön ja selvitti, millainen harrastepotentiaali kulmikkaan korin alle kätkeytyy. n areidteot Dekk u a ö t t käy tut: a Poisttieen saarilt t i r B ka inokö Piikkik t s sä y ä talv elle ti kolm Sporrta Murena Mat 368480-1402 • PAL VKO 2014-17 6 414883 684808 VW Scirocco GTII ´92 14002 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND ´66 • Renault 8S ´72 • Talbot-Matra Murena ´82 • Toyota Crown ´69 • Tuleva klassikko Klassikkoesine: Victorinox Tuleva Klassikko Työkalupakki taskukoossa Jeep Cherokee XJ Lataa Klassikot App Storesta QR-koodilla KLASSIKOT NYT MYÖS IPADISSA. 30-vuotissyntymäpäivä oli hyvä syy tehdä haaveesta totta ja hankkia Carina sen kotimaasta. Merkillinen muovimaasturi Citroën Méhari 4X4 ´80 Kun maasturin muovikorin alta paljastuu putkirunko, Rättisitikan tekniikka ja nelivetoalusta, on vain todettava että ranskalaisille aivan kaikki on mahdollista. HAE OMASI LEHTIPISTEESTÄ TAI TILAA KOTIIN: WWW.KLASSIKOT.FI Seuraavassa numerossa: Klassikot 03/14 ilmestyy 24.4.2014 mennään! Takamoottorise´72lla& NSU Prinz 4 ´66 Renault 8S 02/14 Kaarinoista kaunein autoilun ajankuvaa • www.klassikot.fi • 02/14 • Hinta 8,50 € Toyota Carina HT 1600 ST ´74 Chevrolet Impala ´66 • Ford Escort 1,3 ´79 • GAZ 69 ´56 • NSU Prinz 4 Entisöimätön Kari Taattola ihastui automalliin jota ei koskaan tuotu Eurooppaan. Jokaisella autolla on tarina
En tiedä mikä on keskimääräinen aika jonka tavallinen käyttöauto perheessä viipyy, mutta jos veikkaisi jotakin kolmen ja viiden vuoden väliin, tuskin menee pahasti pieleen. Siihen ei ole sen suurempaa syytä, kuin että pidän autoista. Pääkirjoitus Auto jos toinenkin TILAAJAPALVELU Puh. Onneksi nykyään ei tarvitsekaan – ajoneuvoliikennerekisteristä saa nimittäin tilata veloituksetta listauksen ajoneuvoista joissa on ollut omistajana tai haltijana vuodesta 1989 tähän päivään. Käyttöön autot on kuitenkin uutena luotu, joten entinen arkiauto voi hyvinkin ansaita päästä hetkeksi taas aherrukseen. Tallin nurkkaan syksyllä työntämäni, kansivikaisena ostetun Volkswagen Polon konehuoneeseen kyräillessä ehtii vielä mietiskellä montaakin asiaa, ennen kuin autolla pääsee kesäisiä valtateitä koluamaan ja noukkimaan kärpäsiä etusäleikön väleistä. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Tekijältä: Klassikot ja käyttöklassikot COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. Kirjaa omistamistani ajoneuvoista en ole milloinkaan pitänyt, ja jos pitäisi ulkoa niitä luetella, niin tuskin puoliakaan muistaisin. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. MATERIAALI Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Harrasteauto on tietenkin aivan eri asia. Sitä selaillessa voi mieleen tulla monta mukavaa tarinaa. Joskus autoja on kuin onkin vain se yksi ja ainoa jolla pääsee liikkumaan ja hoitamaan arkiset askareet. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Joillakin se vaihtuu hyvinkin tiuhaan tahtiin, toiset eivät taas ajattelekaan omansa myymistä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Muun muassa sen, että toinen automerkki ei ole koskaan toista parempi, ainoastaan erilainen. Mitä erikoisemmasta vehkeestä on kyse, sen pidemmän ajan kuljettaja tarvitsee totutteluun. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Antti Kautonen Toimittaja 02/14 3. Kaikenlaisista autoista. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Johanna Helin, Markku Ikonen, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Vesa Rantasalo, Paula Tavasti, Arttu Toivonen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi KÄYNTIOSOITE Klassikot Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Nakki voi joksikin aikaa napsahtaa sille ajokille, jota hankkiessaan ajatteli pitävänsä vain harrastamisen kohteena. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Jos olet kaltaiseni autonvaihtaja, suosittelen listan tilaamista. Toinen tällainen on toki tuo Vakionopeus-205, jolla päästiin tekemään muuttokuormareissuja. ILMOITUKSET Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Erikoinen auto usein palkitsee kuljettajansa, kunhan se saa riittävästi aikaa ja kilometrejä. Pidän siitä, että saan alle auton, jollaista minulla ei ole ollut ja josta minulla ei muutenkaan ole aikaisempaa kokemusta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Kaikkien niiden takaa löytyy työhönsä intohimoisesti suhtautuvia automiehiä ja -naisia jotka kyllä tietävät mitä tekevät. Mutta vaikka valkoinen Poloiseni onkin tällä hetkellä yhtä kova kiihtymään kuin kirjahylly, eivät kaikki harrasteautot ole vain huonekalun roolissa. Tämä pätee luonnollisesti ainoastaan silloin, kun verrataan autoja jotka ovat uutena olleet suunnilleen saman hintaluokan vehkeitä ja joita on markkinoitu samalle kohderyhmälle. A uto on usein hyvin pitkäikäinen hankinta. Siksi oikean kuvan saamiseksi pitää saada riittävästi aikaa ja mielipiteen pohjaksi reilusti kilometrejä alle. Kun erikoiselle autolle antaa mahdollisuuden, se usein palkitsee lopulta kuljettajansa. Tästä on tätä numeroa tehdessä ollut parikin osoitusta: esimerkiksi Scirocco-jutun tähtiauto on ollut omistajallaan ympärivuotisena ainoana käyttöautona jo jonkin aikaa, siitä yksinkertaisesta syystä että talouden toinen auto joutui kattavaan moottoriremonttiin. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Auto, josta ei ole aikaisempaa kokemusta, saattaa pienen koeajon perusteella tuntua oudolta ja jopa kehnolta. Siinä autoja vaihdellessa ja niitä käyttäessä on vuosien saatossa oppinut paljon. Italialainen temperamentti, amerikanauton letkeys tai vaihtoehtoisesti hiomattoman röyhkeä ja voimakas muskeliautomaisuus, saksalaisen täsmällisen hienosti viimeistelty tekniikka, ranskalaisten outoudet ja niin edelleen. Itse kuulun ryhmään, joka vaihtaa autoa tämän tästä
s. s. Vaikka autosta heti näkeekin että työtä on tehty, niin projekti on sittenkin ollut suurempi kuin osaisi ajatellakaan. Tässä numerossa ”Hitonmoinen auto tämä Ford Escort”, paukautti maahantuojan lehtimainos vuonna 1979. 40 Talbot-Matra Murena s. 60 VW Scirocco. Kiitos suuren myyntimäärän, näihin päiviin saakka on selvinnyt myös muutama täysin räpeltämätön yksilö. 20 Renault 8S ´72 Seppo Robertssonin upea kasirellu kestää kriittisenkin tarkastelun – katsoi sitä mistä kulmasta hyvänsä. Niinpä on onni, että auto päätyi lopulta paikallisen aktiiviharrastajan huomaan. 40 Talbot-Matra Murena ´82 Ranskalaiset eivät ole kovin tunnettuja urheiluautoistaan, mutta maalla on perinteitä niidenkin valmistajana. Matra Murena ja sen kolmipaikkainen ohjaamo on yksi mielenkiintoinen esimerkki aiheesta. 20 Renault 8 4 02/14 s. Siinä Pauli Linnan kehittelemä, persoonallisen käyttöklassikon resepti. s. 12 Ford Escort 34 NSU Prinz 4 ´66 NSU on kadonnut autovalmistajien joukosta ja historiaa ovat myös Prinz 4:n kaltaiset porrasperäiset pikkuautot, joiden saippualaatikkomuotoillun korin takaosassa pörisee kaksipyttyinen ilmajäähdytteinen moottori. 34 NSU Prinz 4 s. 28 GAZ 69 ´56 Neuvostoliittolainen muotoilu ja työkonemainen nelivetotekniikka ryyditettynä Volvon luotettavalla moottorilla. Ei liene yllätys, että moisia harvinaisuuksia tuli juuri Suomeen. 48 Chevrolet Impala s. 54 Toyota Crown s. 54 Toyota Crown S50 Ultility ´69 Iso piilofarmari-Toyota tuli monelle vaasalaiselle tutuksi vuosien ja vuosikymmenien varrella. 28 GAZ 69 48 Chevrolet Impala ´66 Valtaosa täyskorisista letukoista pukattiin piirimyyjiltä asiakkaille veekasin murinan säestämänä, mutta kutoskoneisiakin tehtiin – ja manuaalilaatikkoisia. 12 AJONEUVOT 12 Ford Escort 1,3 ´79 Toisen sukupolven Escort, kavereiden kesken ”välikoppa”, oli aikanaan todella suosittu niin nuorison rakentelun kohteena kuin kilpa-auton aihionakin. s
82 Klassikkoesine s. ARTIKKELIT Projekti lopputalveksi tai uusi harrastepeli kesäksi! 86 Tuleva Klassikko Jeep Cherokee tarjoaa etenemiskykyä yhdistettynä aitoon amerikan meininkiin. Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastuksen parista. 68 Poistetut Joona Hammin valokuvia hylätyistä ajoneuvoista. 86 Tuleva klassikko 02/14 5. s. 83 Verkot Vesillä Nettihuutokaupan jyvät ja akanat. Lähemmin tarkasteltuna jopa paljonkin. 76 Perinteitä kunnioittaen 60 VW Scirocco GTII ´92 Ensimmäisen korimallin Scirocco on monelle kahdesta vaihtoehdosta se mieluisampi, mutta kyllä tuoreemmassakin korissa on ideaa. 76 Perinteitä kunnioittaen 80-luvulla uusia automalleja ilmestyi kiihtyvällä tahdilla, mutta myynnissä oli silti tuotteita joiden taival oli alkanut aivan erilaisessa autoilumaailmassa. Perinteinen Talwiajo kurvailtiin tänä vuonna Saarijärven maisemissa Keski-Suomessa. TAPAHTUMAT 82 Klassikkoesine Monitoimityökalu joka on kiistatta saavuttanut klassikon statuksen. 85 Klassikkomarkkinat 72 XLI Talwiajo, 8.2. 6 Vakionopeus s. 72 XLI Talwiajo, Saarijärvi s. 68 Poistetut s. VAKIOPALSTAT 6 MAGNUM ja muut oikeuden puolustajat tien päällä sivulla 64. s. 64 Dekkareiden käyttöautot Jokainen varmasti muistaa millaisella autolla Columbo ajoi tai millaisella Ferrarilla Miami Vicessä kurvailtiin, mutta mikä oli Schimanskin tai Matulan ajokki
Jos autoja sattui jostain saamaan, oli niiden maahantuonti ongelmallista tai välillä jopa mahdotonta: valuutalle piti anoa vientilupa jos jotain tavaraa meinasi sillä tuoda maahan. 6 02/14 Veho täyttää 75 vuotta Suomen vanhimpiin autoalan yrityksiin kuuluva Veho Oy täyttää tänä vuonna 75 vuotta. Tämä tarkoittaa nettikaupan valikoiman reilua lisäystä, sillä nyt jo olemassaolevaan 1?800 nimikkeen valikoimaan tullaan lisäämään kaikki Muistojen Paratiisin tuotteet uusista ja käytetyistä pienoismalleista uustuotantopeltileluihin ja muuhun. Englannista ja Belgiasta saatiin myytäväksi autonrenkaita, jarruhihnoja sekä muuta: myös 35?000 polkupyöränrengasta on merkitty Vehon tuomaksi heti sodan jälkeen. Vehoa onnisti, sillä syksyllä 1945 saatiin ensin tuontiluvat Austin-kuormaautoille sekä nopeasti tämän jälkeen amerikkalaisille Diamond T -kuorma-autoille. Sodan jälkeen avautuivat kokonaan uudenlaiset ongelmat. Vuosiin on mahtunut sekä sodan keskellä kituuttamista että vahvoja kasvun vuosia. Lukuisista autotapahtumista tuttu myyntitiski tulee palvelemaan myös tulevaisuudessa, lupaa Muistojen Paratiisia pyörittävä Pekka Stellberg. helmikuuta. Tapahtuman on tarkoitus kerätä yhteen nimen mukaisesti vuosikymmenen arkiautokalustoa Ladoista pikku-Fiateihin, Transiteista Kupliin ja Corolloihin. Henkilöautojen tuonti elpyi sekin pikkhiljaa: vuonna 1947 päästiin tuomaan Austinin henkilöautomallistoa sekä taksikäyttöön tarkoitettuja Kaisereita. Lisätietoja tapahtumasta voi käydä onkimassa vaikkapa Facebook-sivuilta www.facebook. Järjestäjien mukaan 60-luvun menopelejäkään ei käännytetä ovelta pois, sillä alue on tarkoitus saada näyttämään siltä kun olisi palattu vuoteen 1976. Toiminta aloitettiin kahden työntekijän voimin Helsingin Kalevankatu 4:ssä Mercedeksien myynnillä – eikä huonosti, sillä jo ensimmäisenä tilivuonna yritykselle kirjattiin 600?000 markkaa voittoa huolimatta saman vuoden lopulla puhjenneesta talvisodasta. kesäkuuta. Yrityksen perustava kokous pidettiin Helsingissä Hotelli Kämpissä 1.2.1939 ja yhtiörekisteriin yritys ilmoitettiin 16. Klassikot-lehti onnittelee.. Sotavuodet eivät helpottaneet bisnestä millään tavalla, olihan myös toinen maailmansota syttynyt Euroopassa, eikä Mercedeksien maahantuontiyritykseksi perustettu Veho saanut autoja kovin helposti enää myytäväksi – sikäli jos joku olisi autoja tuohon aikaan halunnut tai pystynyt ostamaankaan. Oli kuitenkin tultava toimeen ja myytävä sitä mitä käsiin sai. Mercedeksiä saatiin jonkin verran autoja myytäväksi vielä 1940–1941, mutta jatkosodan puhjettua ne toimitettiin lähinnä suoraan armeijan käyttöön. com/arjenklassikot. Mercedeksien maahantuontia yritys harjoitti kuitenkin aina kun autoja on ollut saatavana – ja kolmisakaraisen tähden tuonti on Vehon kruununjalokivi myös 75 vuotta perustamisensa jälkeen. COLLECTOR’S MODEL TOYS MYYTY! Suomen vanhiimpiin pienoismalliliikkeisiin kuuluva Collector’s Model Toys Oy on vaihtanut omistajaa, kun liikkeen vuodesta 1997 omistanut Tapio Honkanen myi sekä yrityksen liiketoiminnan että nettikaupan Muistojen Paratiisi -yritykselle. V ehon historia juontaa juurensa tammikuuhun 1939, jolloin maailmanpoliittinen tilanne oli kiristynyt siihen malliin, että tuolloin useampia amerikkalaisia automerkkejä maahantuoneen Nikolajeffin valikoimaan ei saatu mahdutettua saksalaisia Mercedes-Benzin autoja. Vuonna 1940 myyntivalikoimaa täydennettiin ajan hengen mukaisesti kun myytäväksi saatiin Svedlundin häkäpönttöjärjestelmiä. Ei siis kromin kiiltoja ja ylväitä linjoja, vaan niitä nykyään lähes unohdettuja kauppakasseja joilla Suomi liikkui 40 vuotta sitten. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta ARJEN KLASSIKOT MOBILIASSA Pirkanmaalla tapahtuu tulevana kesänä jälleen: tällä kertaa ollaan liikkeellä 1970-luvun arjen klassikkoautojen merkeissä, kun 70’s Arjen Klassikot -tapahtuma järjestetään Mobilian autokylässä 14
Klassikot Jäällä, KokUA:n jäärata, Kokkola 22.3. Classic Motor Show, Lahti 3.5. Lahti Classic Tour -retkeilyajo, Lahti 17.-18.5. Toukotaiwal-ajo Kemistä Tornioon 24.5. Vanhan liiton valkosivua Cooper Tire Corporation on tuonut markkinoille uutuusrenkaan, joka mallintaa ulkonäkönsä puolesta vanhoja ristikudosrenkaita. Yhdysvaltalainen Cooper Tire Corporation on nyt tuonut markkinoille uuden rengasmalliston, joka mukailee ulkonäkönsä puolesta vanhoja ristikudosrenkaita, mutta kumin alta löytyy silti modernilla tekniikalla toteutettu teräsvyörengas, jolla saavutetaan niin hyvät ajo-ominaisuudet kuin tämän tyyppisillä renkailla ylipäätään on mahdollista. Päijät-Hämeen rompemarkkinat, Jokimaan ravirata, Lahti 17.5. VW-Open, Kiikalan lentokeskus Ilmoita oma tapahtumasi maksuttomaan kalenteriin: lähetä sähköpostia toimitus@klassikot.fi Omistatko näyttelykuntoisen Klassikon, Rodin, Customin, Muskelin, Harrikan tai Tuningin. T uskin kukaan ristikudosrenkailla ajanut voi varauksettomasti kehua niiden ajettavuutta, ohjautuvuutta ja ajotuntumaa. Hot Rod & Rock Show, Tampere TOUKOKUU 3.-4.5. Winter Swap Meet, Teivon ravirata, Tampere HUHTIKUU 11.-13.4. Kaikkien renkaiden mainitaan olevan leveävalkosivuja, DOT- ja ECE-hyväksyttyjä sekä Yhdysvalloissa valmistettuja. Museoajoneuvopäivä, Vip-Katsastus, Indola, Kokkola 29.3. 114-Klasis -ajo, Turku 24.5. Veteraanikuorma-autoseuran Kevätpäiväntasaus, PäijätHäme (Lahti-Nastola-Vierumäki-Vääksy) 22.3. American Car Show, Helsinki 26.-27.4. Ota yhteyttä ja tuo helmesi näytteille! Ilmoittautumiset 4.4.2014 mennessä. Harrasteajoneuvojen kokoontuminen, Ylistaron asema, Ylistaro 24.5. Jenkkiautonäyttely, Kokkolan urheilutalo, Kokkola 18.-21.4. Alla on kuitenkin modernia tekniikkaa. Model Expo, Messukeskus, Helsinki 11.-13.4. Ensimmäinen tuotantolinjalta putkahtava koko on 6.70R15, ja myöhemmin tuotantoon on tulossa muitakin kokoja: 6.50R13, 7.50R14, 8.00R14, 5.60R15, 6.70R15, 7.10R15, 7.60R15, 8.00R15 ja 8.20R15. Hillroad Garage 10-vuotiscruising & tallikemut, Pori 18.5. Nimeltään rengasmallisto on mahtavan mittainen: American Classic Bias Look Radial Wide White. Tampere Bike Show, Tampereen messu- ja urheilukeskus, Tampere 12.-13.4. TAPAHTUMAKALENTERI MAALISKUU 22.3. TeijoTalot Ralli, tasanopeuskisa, Salo 17.5. Kuitenkin korkeaprofiilinen ristikudosrengas on ainoa oikea kumi vaikkapa sämpyläikäkauden tai vanhemman jenkkiauton alle. Wanhat Wehkeet ja rompetori, Lempyn seurantalo, Lempyy 17.5
päivänä. • Kotitietokoneiden esiinmarssi jatkuu, kun IBM esittelee XT PC:nsä maaliskuun 8. • Yksi bluesin suurista nimistä, Muddy Waters kuolee 70 vuoden iässä 30.4.1983. • Iso-Britannia laskee liikkeelle yhden punnan kolikon 21.3. • Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan julkaisee ehdotuksensa kehittää teknologiaa, jolla vihollishyökkäykseen käytettävät ohjukset voitaisiin torjua avaruudesta käsin. • Baleaarien saariryhmästä (mm. • Time-lehden kannessa julkaistaan sen historian ainoa tunnettu painovirhe 21.3.1983, kun Control-sana kirjoitetaan Contol. Uutuutta luonnosteltiin sekä Japanissa että Kaliforniassa toimineiden tuotekehityskeskusten välillä, ja lopputulemana olikin jotain hyvin perinteistä ja samalla jotain hyvin uutta. Siitä tulee yksi pitkäikäisimpiä aikakautensa autoja, sillä valmistus jatkuu Bulgariassa aina vuoteen 2001 saakka. Amerikassa ja muutamilla muilla markkina-alueilla Miatana tunnettu auto myi huikeita määriä edullisen hintansa ja hyvien ajo-ominaisuuksiensa johdosta: ensimmäisen sukupolven MX-5:sta myytiin vuoteen 1997 mennessä 400?000 kappaletta, ja 25-vuotisjuhliaan maailman myydyimmäksi avourheiluautoksi mainittu MX-5 saa viettää lähes miljoonan myydyn auton voimalla.. päivänä. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta MAALIS-HUHTIKUU 1983 • Taitoluistelun MM-kisat pidetään Suomen Helsingissä 8.-13.3.1983. I dea Mazda MX-5:stä on tarinoiden mukaan syntynyt jo 1970-luvulla, kun Mazdan johtoryhmä oli vierailulla olleelta reportterilaumalta kysellyt, millaisia Mazdoja nämä tulevaisuudessa haluaisivat nähdä. Raami toimi silti vain auton pituussuunnassa kulkevana apurunkona, ja loppuauto oli normaalisti itsekantavalla rakenteella varustettu. Mazda ei aivan päässyt edes muuten hyvät ajo-ominaisuudet taanneella ratkaisulla eroon pienten avoautojen tyyppillisestä scuttle shake -värinästä tietyissä ajotilanteissa. • Tokion Disneyland avataan huhtikuun 15. • Huhtikuun 20. Mazdan pääjohtajaksi noussut Kenichi Yamamoto oli se henkilö, joka herätti idean avosportista uudelleen pinnalle. Tehtävä kuitenkin keskeytetään epäonnistuneiden telakoitumisyritysten jälkeen. 8 02/14 MX-5 täyttää 25 vuotta Alun perin retrohenkiseksi roadsteriksi kehitetty Mazda MX-5 täytti hiljattain 25 vuotta, ja on jo muodostunut itsekin oman alansa klassikoksi. Näistä muuan Bob Hall oli tuolloin illallisella istuessaan luonnostellut, edelleen tarinan mukaan, pöytäliinan kulmaan suunnitelman brittityylisestä avourheiluautosta, jossa yhdistyisivät perinteisen avosportin hyvä ajettavuus ja kohtuullinen suorituskyky täysiin uuteen elementtiin, japanilaiseen luotettavuuteen. Mitalitaulukkoa hallitsevat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto. päivänä Neuvostoliitto lähettää matkaan Soyuzaluksen jonka on määrä telakoitua venäläisten avaruusasemaan. Avaruuspuolustusjärjestelmän rakentamisen sijaan supervallat alkavat kuitenkin riisua ydinaseistustaan. Paljon keskustelua aikanaan synnyttänyt ehdotelma saa median suussa nimen ”Star Wars”, samannimisen mutta eri aihetta käsittelevän elokuvan mukaan. Koko painos vedetään takaisin. Varsinainen erikoisuus oli kuitenkin Power Plant Frame -niminen tikapuurunko, joka yhdisti moottorin, vaihdelaatikon, kardaaniakselin sekä tasauspyörästön yhdeksi vääntöjäykäksi paketiksi. Tämä ei kuitenkaan hillinnyt MX-5:sen myyntiä. Ajatus hautautui vuosiksi, mutta nostettiin 1980-luvun puolivälissä uudelleen tapetille. Majorca ja Ibiza) sekä Madridin kaupungista tulee Espanjan autonomisia alueita maaliskuun ensimmäisenä päivänä. MX-5 oli takavetoinen, pitkittäin asennetulla rivimoottorilla varustettu kaksipaikkainen roadster, joka oli varustettu sekä edessä että takana päällekkäisillä kolmiotukivarsilla. päivänä suuri maanjäristys jyrähtää Kolumbiassa, noin 5?000 kuollutta. • Austin Maestro esitellään maaliskuussa. • 31
Lehdon ja Steve Soperin aikanaan kisoissa käskyttämä McLaren F1 GTR on kaupattu Gooding & Co:n huutokaupassa Arizonan Scottsdalessa tammikuun lopulla. Ammattimaisempaan käyttöön on myös tarjolla Ma-Fra Jedy 2 Super-Foam, joka voidaan laimentaa vaahdotussumuttimella suhteeseen 1:20-100 tai vaahdotuslaitteille esisekoittaa suhteeseen 1:10 tai jopa raakana. 25-kilon pakkaus ainetta maksaa 122 euroa, ja sille sopii kaveriksi Vaahtomestari 5 L, joka on nimensä mukaisesti viiden litran vetoinen paineastia vaahdottimella. Suomessa Quicksilverin putkistoja myyvät ja asentavat König Oy Helsingissä sekä Team F40 Nokialla. Pesuaineen kanssa käytettäväksi sopii Prescon valikoimasta löytyvä Vaahtomestari 1.25 l, joka on nimensä mukaisesti pieni ja kevyt paineastia pesuaineen vaahdottamiselle. Aine sito likaa hyvin, mutta toisin kuin useimmat vaahtopesuaineet, se on myös kohtalaisen helppo huuhdella pinnoilta pois. Pala kotimaista moottoriurheiluhistoriaa Vaahtopesua! Harrasteauton puhtaanapitäminen on osa harrastusta, ja parhaimmillaan se voi olla jopa terapeuttista toimintaa. 0400 - 17 17 27 fax. QUICKSILVERIN PUTKISTOILLE MAAHANTUOJA Englantilaisen Quicksilverin pakoputkistomallistolle on nyt löytynyt Suomesta maahantuoja, kun klassikkoautospesialisti Klassikot.net on ottanut Surreyssa valmistetut putkistot maahantuontiohjelmaansa. Quicksilverin putkistoja on saatavana nykyaikaisiin ylemmän ja kalliimman pään erikoisautoihin, mutta valmistajalta löytyy myös kaavat yli 3?000 klassikkoautomalliin, joilla pystytään valmistamaan putkistot suureen määrään kulkupelejä – vanhimmat autot Quicksilverin tietokannassa ovat vuodelta 1902. Toyota Corolla 1.6 77-83 nyt: 51,50 Katso loput varaosat: www.autoilijanoutlet.fi 02/14 9. 13,40) 300 ml. Vuonna 1997 kyseisellä runkonumero #21R:llä ajettiin Hockenheimin kisassa ykköseksi, Silverstonessa kolmanneksi, Helsinki Thunderissa jälleen ykköseksi ja Nürburgringin kisassa kolmanneksi. klassikot.net. Viides kisa johon kyseisellä autolla osallistuttiin oli Laguna Seca, jossa Lehto ajoi vakiotutkaparinsa sijaan hollantilaisen Peter Koxin kanssa. McLaren mainitaan yhdeksi parhaimmista yksilöistä tällä hetkellä, ja vaikka sillä ei olekaan Le Mans -historiaa, nousi auton lopullinen myyntihinta kuitenkin peräti 5,25 miljoonaan dollariin. 6,90€, rengas- ja vannesarjoille kotiinkuljetus vain 14,90€! Korkealaatuiset Falken-renkaat japanilaiselta valmistajalta! Värivahat Punainen, vihreä, valkoinen, sininen tai harmaa. 11,95) 159,00 4 kpl FALKEN 175/65R14 SN828 82T 189,00 4 kpl FALKEN 195/65R15 SN828 91T 239,00 4 kpl FALKEN 195/70R15C R51 104/102R 319,00 4 kpl Katso lisää: www.autoilijanoutlet.fi (norm. 050-329 6782 Sahankulman liikekeskus Tarjoukset voimassa niin kauan kuin erää riittää! 5,- -63% Moottorinpuhdistusaine 4,- (norm. JJ. AMMATTILAISTEN KÄYTTÄMÄT TEHOKKAAT VAAHTOPESUAINEET JA LAITTEET Wash Self ja Jedy 2 Super-Foam Vaahtopesuaineet ja vaahtomestari ruiskut takaavat: -Runsaan vaahdon -Tehokkaan lianirrotuksen -Kiiltävän lopputuloksen tel. myynti@autoilijanoutlet.fi Aukioloajat: Ma-pe 9.00 - 18.00 La 10.00 - 15.00 Moukarinkuja 4 A 2 04300 Tuusula Puh. FALKEN 165/70R13 SN828 79T -67% Edulliset kytkinpaketit esim. Oman arvokkaan autokullan pesuun on nyt tullut sopiva vaahdotussetti, kun Presco Oy on ottanut valikoimaansa Ma-Fra:n Wash Self -vaahtopesuaineen. 03 - 53 400 53 NETTIKAUPPA AVATTU! VARAOSIA • RENKAITA • VANTEITA • TYÖKALUJA • KEMIKAALEJA • TARVIKKEITA • LÖYTÖJÄ! Toimituskulut alk. Hintaa viiden litran purkilla on 36 euroa. Paineilmatäytöllä varustettu laite maksaa 183 euroa. Maahantuojan yhteystiedot löytyvät osoitteesta www. Käytetään öljynvaihdon yhteydessä. Vaahdotin sopii sekä emäksisille että happamille pesuaineille, ja maksaa kohtuulliset 52 euroa. Tällä kertaa ajo päättyi keskeyttämiseen. Runsasvaahtoinen, painepesurille sopiva aine sopii sekä autojen, moottoripyörien että matkailuvaunukaluston pesuun sekoitussuhteella 1:10-30, mutta myös moottorinpesuun suhteella 1:3-5 sekä esipesuaineeksi sekoitussuhteella 1:1-4
Erittäin paljon käytettiin puheenvuoroja myös konservointiohjeistuksen luonnoksia läpikäytäessä. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 205 XS LEIMALLA Tammikuun puolenvälin tienoo oli juhlan aikaa: Vakionopeus-palstan Peugeot 205 palautui moottoriremontista. Tukkoinen se ei ollut alun alkaenkaan, mutta nyt siinä on vetoja niin, että heikompia hirvittää. Mitä on luvassa. Moitteitakin Vip-Katsastuksen Tommi Pasaselta tuli, esimerkiksi kuluneesta kuljettajan puolen takaiskunvaimentimen alapään kumista, mutta iskaripäivitys lienee muutenkin paikallaan hamassa tulevaisuudessa auton ajettavuutta hienosäätäessä. Mukana oli myös Museovirastoa edustanut Hannu Matikka sekä Metropoliassa konservointia opettava Heikki Häyhä. S uomalaisen klassikkoajoneuvoalan yhteisessä Kädet Taskuun -seminaarisarjassa päästiin tammikuun puolivälissä jo osaan kuusi, kun Tikkurilan Metropolia Ammattikorkeakoulun tiloissa vajaat 50 alan toimijaa ja tekijää löivät viisaat päänsä vielä kerran yhteen asian tiimoilta. Kyllä kelpaa päästellä mutkaista tietä näkymättömiin. Takapenkit nurin ja kottero täyteen tavaraa, laatikonmuotoiseen pikkuautoon kun sopii kiitettävä määrä roudattavaa. Harrastajien huolen mukaan tämä jättäisi 30–50-vuotiaat ajoneuvot väliinputoajan asemaan: kenties niitä ei entisöimättömyytensä vuoksi voitaisi hyväksyä suoraan museoajoneuvoiksi, mutta ”liian tuoreen” ikänsä puolesta ne jäisivät myös konservointipykälien ulkopuolelle. Tämä tarkoitti tietysti myös sitä, että asuntomme muuttorumban alkaessa ja ennen varsinaisen pakettiauton saamista lainaan, oli 205 pääasiallinen muuttolaatikko. Eikä auto tuntunut hetkeäkään siltä, että se olisi ollut käyttökapasiteettinsa rajamailla. Paikalle oli kutsuttu alan median ohella tietysti eri järjestöjen edustajia sekä runsain mitoin kokeneita ja ansioituneita museoajoneuvotarkastajia. Takataskussaan 205:llä oli ammattikoulun päästötodistus, jota kelpasi käydä näyttämässä katsastusasemalla heti katsastusikkunan auettua helmikuun alussa. Tällä hetkellä 205 on ainoa käytössäni oleva auto, sillä myin hiljattain 1995-mallisen BMW:ni sitä enemmän tarvitsevalle tuttavalle, ja punainen Saab 900S on talvisäilytyksessä. Esityksen puolustajat kommentoivat, että kyseessä olisi vain ohjeistus – mutta kävisikö ohjeita tulkitessa kuitenkin niin, että suuntaviivoista piirrettäisiinkin yhtäkkiä tiukat rajat ja jätettäisiin esimerkiksi 40-vuotias säilymä kaiken ulkopuolelle?. Konservointiohjeistus tulee Kotimainen klassikkoautokenttä on saamassa uuden näkökulman harrastukseen konservointisuuntauksen nostaessa päätään. Kauniisti patinoitunut hyötyajoneuvo kelpaisi varmasti konservointikohteeksikin, ei aina täysentisöintiin. Huolta harrastajapiireissä herättivät luonnoksiin kirjatut merkinnät siitä että tarkka entisöinti nähtiin alkuperäisen ajoneuvon kopioinniksi sekä erityisesti kohdat, joissa konservoinnin kautta museoajoneuvorekisteriin merkittävä ajoneuvo pitäisi olla ”mieluummin Suomi-ajoneuvo” sekä ikävaatimus, jonka mukaan konservoitavan ajoneuvon pitäisi olla ”mieluummin vähintään 50-vuotias”. Olohuoneen kahvipyötä, Ikean kangastuolit, sivupöytä, sekalaisia jalkalamppuja – mitään ei tarvinnut viedä takakontti raollaan. Ja rohkeus palkittiin, sillä ensimmäisenä katsastuspäivänä koitoksen heti läpäissyt auto sai pisimmän mahdollisen leiman, aina kesäkuun alkuun 2015 asti. Antti Kautonen 10 02/14 VOLKSWAGENIN Doppelkabin kuvattuna Saksassa pari vuotta sitten. Aiemmissa seminaareissa on haettu yhteistä ja yleisesti hyväksyttyä määrittelyä sille mitä konservointi tarkoittaa ajoneuvomaailmassa, ja nyt toistaiseksi viimeisessä seminaarissa keskityttiin viimeistelemään ryhmätyönomaisesti kuntoon ohjeistusta, joka luovutettaisiin sekä museoajoneuvotarkastajalle että museoajoneuvoaan tarkastuttamaan tulevalle asiakkaalle. Kieltämättä siinäkin voi piillä totuuden siemen, että muutaman kuukauden autoa remontista odotellessa sen ratin taakse pääsyä kerkesi jo tulla ikävä. Keskusteluissa nousi esille museoiden ja autoharrastajien erilaiset intressit kaluston säilyttämistä kohtaan: näistä ensimmäisellä on pääasiallinen tarkoitus säilöä ajalle tyypillistä kalustoa, kun taas harrastajien intresseissä on usein haalia, vaalia ja säilyttää myös aavistuksen erikoisempaa kalustoa. Ennen konttorilla käymistä, 205 pääsi toisenlaisiin tositoimiin. Kieltämättä omalaatuinen lähestyminen talviajoon: takavetoinen auto kaupaksi ja talviominaisuuksistaan tunnettu vanha turbo-Saab vällyjen välissä puoli vuotta. Se täytyy vielä sanoa, että moottoriremontin jälkeen XS on ollut – mikäli mahdollista – entistäkin äkäisempi kulkemaan
0500-848879 • www.samilassila.com www.fb.com/ klassikot ekaat Valkosivur 2.25x19” € Mitroc 29 l 49 € Continenta. ym. 0500-848879 30–50-lukuisiin www.samilassila.com Fordeihin ja Chevroleteihin. Autohoito Oy VARAOSAT AUTOHARRASTAJIEN AARREAITTA! Autotarvikkeita ja varaosia. kirjallisuutta Ruotsinkyläntie 5-9 07990 RUOTSINKYLÄ Korkealaatuisia EMS-peltiosia Puh. mopoihin, moottoripyöriin, mönkijöihin, moottorisahoihin ja puutarhakoneisiin helposti netistä: www.janikaasalainen.fi TULOSSA 2014! American Classic Bias Look Radial -renkaat Puh. 09 5885 251 • 050 5841 482 Spelttitie 4, Itä-Pakila, 00680 HELSINKI T:MI SAMI LASSILA WWW.AUTOHOITO.COM Ruotsinkyläntie 5-9 • 07990 Ruotsinkylä puh. Eurooppalaisiin ja Japanilaisiin autoihin 60-luvulta lähtien. Opel • Nissan • Saab Datsun • Mazda • Toyota Autounion/Audi • Citroen Peugeot • Renault • Volvo Kaikki varastossa olevat tuotteet myydään todella edullisin poistomyyntihinnoin! KLASSIKOIHIN KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN JAValkosivuisina RODEIHIN ja mustina Valkosivuisina ja mustina MyösMyös korjaamo-, käyttöohje- ja varakorjaamo-, käyttöohje ja osakirjoja, myyntiesitteitä kirjallisuutta varaosakirjoja, myyntiesitteitäym
Entisöimätön ESCORT 12 02/14
Karttula 02/14 13. Ford Escort 1.3 ´79 Alkuperäiskuntoiset takaveto-Escortit ovat käyneet jo varsin vähiin, mutta Karttulan seudulla saattaa vielä törmätä yhteen loistoyksilöön
Yksi vastaus Uuden Escortin mainoskampanja painotti että nimeä ei ole muutettu, mutta kaikki muu on. Suuriin saappaisiin PERUSMALLIN varustus oli varsin niukka ja radion asentaminen vaati erillisen keskikonsoliin. Kun loppuvuodesta 1974 käyntiin pyörähtäneet liukuhihnat syytivät uutta Escortia maailmalle, oli se täysin uusi auto. Tai ei aivan – tekniikka oli pääosin tuttua ja uuden Escortin pakettiversiossa oli päädytty kompromissiin, jossa korin takapää oli napattu vielä vanhasta mallista – pakettiautoasiakkaiden kun katsottiin priorisoivan käytännöllisyyden muotivirtausten edelle. Mukavuutta edustivat kevyesti sormenpäillä hallittavat vivut, jotka vähensivät tarvetta irrottaa käsiä ohjauspyörästä ajon aikana. Lämmityslaitetta säätäessä tuli vielä käsi irrottaa, mutta haparointi erityisesti pimeällä oli nyt historiaa, sillä tuuletuksen ja lämmityksen säätimet olivat kojelaudassa valaistut. Projekti osoittautuikin sen verran vaativaksi, että täysin uuden automallin kehittelytyössä katsottiin viisaimmaksi yhdistää voimat Saksan Fordin insinöörien kanssa. Ford Escort Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine T oisinaan myyntiä vauhdittavat markkinointimiehet keksivät vanheneville tuotteilleen uusia entistä houkuttelevempia nimiä vetääkseen ostajia luokseen. Mukavuuksiin voitiin laskea myös taaksekippaavat etuistuimet sekä lisävarusteena tarjottu, kokonaan uusi automaattivaihteisto, joka oli suunniteltu juuri taloudellista autoa silmälläpitäen.. Kun ensimmäisen, täysin Englannissa suunnitellun korimallin valikoimaa oli vuosien mittaan täydennetty kattamaan suunnilleen kaikkien kohderyhmien tarpeet, ei seuraajaa voitu lanseerata yhdellä perusmallilla vaan valikoimaan oli saatava kerralla kaikille markkinoitava uusi Escort. Sisätiloihin pääsi helposti entistä leveämmistä ovista ja 12 prosenttia suurentunut tavaratila kuljetti oikeasti viiden hengen matkatavarat. Ford Escortin kohdalla tehtiin toisin. Ulkomitat pidettiin edelleen aika tarkalleen neljässä metrissä, mutta sisätilat olivat nyt selkeästi paremmat, varsinkin kun kyydissä istui kuljettajan lisäksi neljä matkustajaa. Tavaratilan mainostettiinkin olevan markkinoiden tilavin tässä kokoluokassa. Tyylikkyyttä Escortissa edusti 23 prosenttia aiempaa isompi ikkunapinta-ala, joka paransi näkyvyyttä, teki autosta valoisamman ja toi sen ulkonäköön keveyttä. 14 02/14 Kun loppuvuodesta 1967 ensiesitelty, taloudelliseksi menestystuotteeksi osoittautunut Ford Escort tuli 70-luvun alkupuoliskolla elinkaarensa ehtoopuolelle, oli Fordin suunnitteluinsinööreillä täysi työ loihtiessa sille seuraaja, joka täyttäisi suureksi paisuneet saappaat. Kysyi asiakas autoltaan sitten taloudellisuutta, ajo-ominaisuuksia, suorituskykyä, mukavuutta tai tyylikkyyttä, vastaus oli uusi Escort. Läpivirtaustuuletus oli entistä tehokkaampi ja kaksinopeuksinen puhallin hiljaisempi
HYVIN säilynyt yksilö on edelleen pääosin tehtaan maalissa. Kun kevyesti käsiteltävä kokonaisuus oli paketoitu tukevatekoiseen koriin ja alla pyörivät vielä ensiasennusrenkaina sporttiseen ajoon suunnitellut Pirelli Cinturatot, saatettiin uutuuden ominaisuuksia verrata televisiomainoskampanjassa muodostelmassa lentävien taitolentokoneiden käsiteltävyyteen. Mallivuoteen 1979 lähdettiin vielä pienin päivityksin, joilla hyvin myyvä tuote pyrittiin pitämään ostajien silmissä mielenkiintoisena. Eikä ihme, esittelihän Hannu Mikkola ensimmäisen 1600 GIL vuodelta 1979 oli Suomen Fordin 300 kappaleen erikoispainos. Tyylikkyyttä Escortissa edusti 23 prosenttia aiempaa isompi ikkunapinta-ala, joka teki autosta valoisamman ja toi sen ulkonäköön keveyttä. Pieni päivitys Kuutisen vuotta tuotannossa ollut toisen sukupolven Escort koki varsin vähän muutoksia elinkaarenaan. Ajo-ominaisuuksia paransivat myös täsmällisempi ohjaus, kokoluokkansa pienin kääntösäde ja alusta, jonka tuntuma auttoi pitämään auton hallinnassa aivan äärirajoille asti. Oma lukunsa oli malliston vauhdikkaimmat ylänokkakoneiset RS-mallit (Rallye Sport), joita markkinoitiin useimmiten täysin erillään muista malleista. Rakastettu auto Suomessa niin ensimmäinen kuin toinenkin Escort-sukupolvi otettiin hyvin vastaan, ja auto on noussut yhdeksi sorataipaleiden rakastetuimmista ralliautoista. Mitä suorituskykyyn tuli, on uuden Escortin pellin alle tarjolla valikoima erinomaisuutensa osoittaneita työntötankomoottoreita. Näillä eväin Escortin tuotanto jatkui Euroopassa vielä jonkun matkaa vuotta 1980, mutta uusi vuosikymmen pakotti vastaamaan muuttuneeseen kilpailutilanteeseen etuvedolla. Hallittavuus ääritilanteissa olikin seikka, jota suurin osa Fordkuljettajista arvosti. Pyöreät ajovalot jäivät enää vain vauhtimalleihin ja GL- ja S-malleihin ilmestyi radio vakiovarusteeksi. Ajo-ominaisuuksien parannukset olivat uudessa Escortissa eksperttien käsialaa, ja auton jousitus sekä iskunvaimennus ottivat vastaan niin töyssyt kuin tärinätkin entistä pehmeämmin. Uutuuden taloudellisuus kuitattiin sen sijaan varsin yksiselitteisesti: Ford Escort tarjosi eniten vastinetta rahoillesi. Vain sinisenä myytyyn malliin lisättiin mm. Ghia-mallin penkit sekä helmateippaukset. Pelkästään Englannissa toista miljoonaa, ja Euroopan laajuisesti 2,7 miljoonaa myynyt automalli sai tuolloin uuden kokomustan maskin, muutamia uusia verhoiluvaihtoehtoja sekä 2-puolaisen ohjauspyörän. Sporttimalliin päätynyt sai tämän pirteän voimanlähteen lisäksi Escortiinsa vielä tukun muitakin urheiluvarusteita. Vakiona 1.3 Escortissa oli profiililtaan suoremmat peltivanteet, mutta nyt alla pyörii Ghiaja RS-versioihin kuulunut, muihin malleihin lisävarusteena tarjottu koristeellisempi vannemalli. Sitä tarjosi vuorostaan kolmannen sukupolven Escort. Malli lienee nykyisin hitonmoinen harvinaisuus! 02/14 15. 1?100- ja 1?300-kuutioisista versioiden rinnalla tarjottiin myös 1?600-kuutioinen vaihtoehto, joka oli tuttu edeltäjämallin Mexico-versiosta
16 02/14 Escortin suomalaisille voittamalla Jyväskylässä 1968 ja Ari Vatanen saattoi puolestaan takavetotarinan päätökseen vuoden 1981 voitollaan. ”Kyllä se pyörähtänyt on”, tarkentaa Heikki kuitenkin mittarilukemaa ja lisää: ”Vaan eihän se ikäisekseen vieläkään paljoa ole.” Puijon tornin juurella kiiltelevälle Escortille Kuopion seutu on tuttua, sillä Savonmaan Auton uutena myymän auton osti kuopiolainen kätilö Toini Räihä. Yksi tällainen pääosin alkuperäisenä säilynyt viimeistä takavetomallia edustava ´79 Escort löytyy nykyisin Kuopioon kuuluvasta Karttulasta, Heikki Suomalaisen tallista. Niukalti varusteltuun 1,3-litraiseen perusmalliin ei paljoa lisävarusteita hankittu, mutta Heikki olettaa että metalliväristä olisi joutunut ylimääräistä kustantamaan. PARANNUKSIEN ansiosta ’79 Escortin huoltovälin mainostettiin nousseen 10?000 kilometristä 20?000 kilometriin. Eikä ihme, pistäähän huippukuntoinen yksilö väkisinkin miettimään, koska viimeksi olisi niin hienon Escortin liikenteessä nähnyt. Kuopion Autosompa pääsi vuorostaan tekemään 30 tuhannen huoltoja vuonna 1990, ja Autokorjaamo O. Ford Escort VERHOILUN virheettömyys selittyy istuinpäällisillä, jotka olivat suojanneet istuimia auton museoikään asti. Loppuvuodesta 1997 siirtyi se hänen siskonsa Saima Jääskeläisen omistukseen. Elokuun alussa luovutettu Escort ei ollut kauaa liikkeessä vanhentunut, sillä valmistenumeron perusteella se oli lähtenyt Fordin Saarlouisin tehtaalta Saksasta kesäkuussa. Kotoisin Kuopiosta Kun Heikki Suomalainen käy Escortillaan autotapahtumissa, vetää auto luokseen kiinnostuneita lähes jonoksi asti. Huoltovihkoon kerättiin huoltoleimoja kuitenkin aina kympin välein. Toini Räihän ajelut tulivat Escortin kohdalla päätökseen jo hiukan ennen kun auton matkamittariin kertyi 40 tuhatta kilometriä. Hujanen neljänkympin huoltoa kahdeksan vuotta myöhemmin. Paljoa ei siskokaan Fordilla ajanut, mutta kun hänen poikansa Janne sai sen alleen, alkoi Escortkin nähdä maantietä.. Paljon on niidenkin vuosien jälkeen Escorteilla kivitavaraa teiltämme metsiin viskottu kansallissankareiden otteita jäljitellessä, ja lennokas ajotyyli onkin koitunut lukemattomien Escortien tuhoksi. Aukoton huoltokirja kielii siitä, ettei Räihä Escortia kovin isoon tarpeeseen hankkinut, sillä vasta neljä vuotta hankinnasta Savon Diesel teki Fordiin kymppitonnin huollon. Vuonna 1979 valikoimaan lisätty kirkkaanpunainen verhoilu saisi virheettömyydellään hyvinkin uskomaan, että matkamittarin 21 tuhatta kilometriä olisi kaikki mitä autolla on ajettu. Siksipä alkuperäiskuntoisena säästyneet yksilöt ovat käyneet kohtuullisen harvinaisiksi jopa klassikkoautotapahtumissa
Myyntisuunnitelmia ei Heikillä Escorttinsa kohdalla ole vaikka ostotarjouksia siitä toisinaan esitetäänkin, mutta vaihtohalukkuutta löytyy kunhan vaihdossa tarjottaisiin PyhimysVolvoa, ja vieläpä hyvää sellaista, hän lisää. Teho 57 hv/5700 rpm, vääntö 91 Nm/3000 rpm 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattiassa. Hänen aikomuksenaan oli valmistella museoikää lähenevä auto museotarkastuskuntoon, mutta tuolloin vaadittu 25 vuoden ikä ei ehtinyt täyttyä, kun Heikki Suomalainen törmäsi Fordiin työmatkallaan. Kansiventtiilit, nokka-akseli lohkossa. Samalla kertaa Vuorelan Kolarikorjauksessa maalattiin myös puskurit uudelleen mustaksi. ”Silloin kun minä ostin sen niin ajoinkohan alkuun parikymmentä tuhatta kilometriä”, Heikki huomauttaa ja lisää: ”Nykyään viitisensataa kilometriä riittää vuoteen.” Vaikka keräilijäksi tunnustautuvalla Heikillä on kokoelmissaan niin vanhoja kameroita, putkiradioita kuin puhelimiakin, vanhojen autojen kohdalla tilat asettavat rajoituksensa. Paino 860 kg 02/14 17. Ei entisöity ”Entisöini on hiukan väärä sana tuossa. ”Se etuvetoinenkin oli lämmin ja hyvä ajaa.” Sen jälkeen käyttöautoina ovat palvelleet Volkkarit, Audit ja nyt Toyota, hän luettelee. Eihän se myydä aikonut vaan laittaa sitä itse. Naarmuinen ja kiveniskemä tuulilasi vaihdettiin uuteen ja moottorin kohdalla riitti kevyt kansiremontti. 01 Merkki ja malli Ford Escort 1.3 02 Vuosimalli 1979 03 Moottori Nelisylinterinen neste jäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Pohjan pelastuksena on ollut aikanaan tehdyt huolelliset ruosteenestokäsittelyt, joista auton mukana kulkee edelleen dokumentit. Hyviä muistoja Escortista 2000-luvulle tultaessa autoa huoltanut Olavi Hujanen tallensi omistukseensa tulleen, tuolloin satatuhatta ajetun Escortin pihalleen. Kuopion ja Helsingin välinen liikennöinti kerrytti kilometrejä vinhasti, ja vauhdikas ajo toi hiukan käytönjälkiäkin koriin. Hitsaamaankin korissa päästiin, sillä lohkolämmittimen pistokkeelle joskus nakerrettu reikä hiekkapellissä pois- tettiin, sillä lämppäriä vain kesäajossa oleva auto ei enää tarvitse. Puristus 9,2:1. Kirkkaanpunainen verhoilu saisi virheettömyydellään hyvinkin uskomaan että matkamittarin 21 000 kilometriä olisi kaikki mitä autolla on ajettu. Takaveto 05 Alusta Edessä McPherson -joustintuet, hammastanko-ohjaus, levyjarrut. Ei ollut paljoa entisöimistä”, Heikki kuvailee autonsa kunnostusvaiheita. Hän oli myös ostajana ensimmäisten joukossa, kun etuvetoEscort ilmestyi markkinoille vuonna 1981. ”Se olikin hieno auto silloin, sain joskus aina kokeilla sitä.” Myös farmarimalli tuli tutuksi, kun 35 vuotta puhelinasentajana toimineella Heikillä oli toisinaan sellainen työautonaan. Sitten kun se sanoi summan, minä pistin heti kättä päälle että nyt se on minun”, Heikki muistelee. Heikille Escort ei ollut ensimmäinen laatuaan, sillä jo 70-luvulla tuli laiteltua ´73 Escortia, josta jäi hyvät muistot: ”Kyllä me ollaan harmiteltu kun se myytiin, se oli lämmin ja luja auto. Eikä ollut niin kylmää pakkasta, ettei se olisi käymään lähtenyt.” Kokemusta kertyi myös velipojan 1300 GT Escortista, sekä vuonna 1976 uutena ostamasta Sportista. Minä ajattelin, että voi hitto miten nätti Escortti märkänee heinikkoon ja sanoin Hujaselle että myy minulle se. Kesällä 2005 museoajoneuvoksi moitteitta hyväksytty Escort on sittemmin jäänyt vähäiselle ajolle. Takana pitkittäiset lehtijouset, jäykkä akseli, kallistuksenvakain, rumpujarrut 06 Kori 2-ovinen itsekantava kokoteräskori 07 Mitat Pituus 398, leveys 159, korkeus 140, akseliväli 241 cm. Pääosin auto onkin edelleen tehtaan maalissa, sillä kun kurakaarien pienet ruosteenalut oli putsattu, kuljettajan kylki maalattiin listan korkeudelle ja kartturin kylkeen uutta maalia tarvittiin vain korin pokkaukseen asti. Poraus 81, isku 63 mm, tilavuus 1297 cm3. ”Kävin siellä työkeikalla, se oli syksyä ja näin auton heinikossa
Nyt kun autoon oli tehty vielä parannuksia, tarjosi se entistäkin paremman vastineen ostajan rahoille. Valikoimaa riittää Kattava valikoima eri versioita oli Fordin vahvuus myös Escort-mallistossa. GL-varustetasoon noustessa tuli kyynärnojia, meikkipeiliä häikäisysuojiin, keskikonsolia, kelloa ja sisältä säädettävää sivupeiliä. Kun oli yhdistetty pikkuauton taloudellisuus ja alhaiset käyttökulut sekä ison auton tilat ja mukavuus, niin eipä ollut ihme että Escortia oli myyty jo 2,7 miljoonaa. Tämä muutos paransi ennestäänkin hyviä ajo-ominaisuuksia. Kun perusmallit tarjosivat lähinnä tilaa ja taloudellisuutta edullisesti, toi L-kirjain loisteliaisuutta kromatuin puskurein ja ikkunakehyksin sekä leppoisuutta perusmallia paremmalla äänieristyksellään. Hyvin pehmustetut istuimet tekivät matkustamisesta erittäin miellyttävän kokemuksen ja uusi pehmustettu kaksipuolainen ohjauspyörä takasi paremman otteen sekä turvallisuuden. Oli synkronoitua vaihteistoa, kaksipiirijarruja, hammastanko-ohjausta ja vyörenkaita vakiona, ja nyt oli Escortissa myös vähemmän näkyvä, mutta huomionarvoinen piirre: entistä leveämpi raideväli. Ennen kuin takavetoisen tuotanto tuli tiensä päähän, tehtiin väistyvään malliin viimeinen kasvojenkohotus vuonna 1979. Parempi varustelu Uuden Escortin ulkoasun kerrottiin olevan yhtä kiehtova kuin sisustankin. Uuteen kokomustaan etusäleikköön upotettiin muodikkaat nelikulmaiset ajovalot myös perusmalleissa. J Teksti: Jan-Erik Laine os myyntiesitettään oli uskominen, viimeisien takaveto-Escortien ostajat tekivät ne parhaat kaupat, sillä mallivuodelle 1979 tehdyt merkittävät parannukset tekivät siitä parhaimman Escortin ikinä. Urheilullisuutta henkivä Sport sisälsi 2-kurkkuisella Weberillä varustetun 1?600-kuutioisen koneen lisäksi jäykemmän alustan sekä matalaprofiiliset vyörenkaat. Jos olit ostamassa ensimmäistä Escortiasi, oli hyvä ensin tietää mihin automallin suosio ”Uuden Escortin ulkoasu on yhtä kiehtova kuin sisustakin.” oikein perustui. Parempien tulppien ja katkojankärkien ansiosta oli luotettavuus parantunut ja huoltoväliä pidennetty. Moottorit oli helppo ja nopea huoltaa kaikissa yli 6?500 huoltopisteessä ympäri Eurooppaa. Hyviä perusasioita ei Escortissa muuteltu, ja niinpä moottorienkin kerrottiin olevan testattu ja rasitettu 18 02/14 miljoonia ajokilometrejä erilaisissa olosuhteissa Escort-omistajien toimesta. Perus- ja L-mallit saivat nyt suojaavat kylkilistat jo tehtaalta ja paremmin varusteltuihin malleihin ripoteltiin lisää herkkuja, kuten muotiin tulleet ajovalojen pesurit Ghia-malliin. Ford Escort Hyvästä parempi Loppuvuodesta 1974 tuotantoon tullut toisen sukupolven Ford Escort koki elinkaarensa aikana vähän muutoksia. Pyöreät valot olivat enää urheilumallien tunnusmerkkejä. Kylkiä koristivat Sport-teippaukset ja maskia pätkä-
Mustat helmat, peilit ja ikkunalistoitukset vain lisäsivät jännittävää vaikutelmaa ja sisällä kolmipuolainen ralliratti ja kierroslukumittari houkuttelivat urheilusuorituksiin. Kantokyvyltään parannettu farmari tarjosi tilavan ja helposti kuormattavan monikäyttöauton ja suorituskykyinen RS 2000 yksinkertaisesti kaiken mitä tarvitaan puhtaaseen ajonautintoon. Mittava valikoima tehdasasenteisia lisävarusteita antoi vapauden räätälöidä Escortista yksilöllisen auton joka kertoi: ”Tämä on minun Escortini.” FORDILLA sattoi ajaa luottavaisin mielin sillä luotettavuuden takuumiehinä toimi yli 6?500 Ford-liikettä eri puolilla Eurooppaa. Ihan sama minkä hyvistä vaihtoehdoista itsellesi valitsit, muistutti esite vielä mahdollisuudesta tehdä Escortistasi hieman persoonallisemman. puskurit apukaukovaloineen. Escort-malliston lippulaiva oli Ghia, joka henki italialaista tyylikyyttä ylellisen arvokkaalla erikoisverhoilullaan. FORD Escortin eri versiot tunnisti ulkonäöstä ja riitti eroja hinnoissakin. Kun halvimman perusmallin ohjaimiin pääsi hiukan alle 39 000 markan, sai RSmallista pulittaa 76?010 markkaa. Huollosta löytyi alan uusimmat laitteet ja niitä käyttivät hyvän ammattikoulutuksen saaneet erikoismiehet. Sävytettyjä karvamattoja oli Ghiassa takaluukkua myöten ja Sport-mallin tekniikan äänet eivät sisälle kuuluneet lisättyjen äänieristeiden ansiosta. 02/14 19
v n a n h i H Renault 8 S ´72 20 02/14
a n ih h u k u li ä it on yksi viimeis Espoo 02/14 21. ä i s i e m i vi ä i oli siirtymäss ll a m 8 lt u a n e R peräisin oleva taan Vert Jade a rt lt a k u v ri ä lu v 0 n 6 e s n u lä il K iin viime metre Renault 8 S tt ä ä s re li , ih v n a n a e ri s o to il is ä jo h ssonin entisöim rt e b o R o p p e S . -sävy lta lähteneistä
Toisessa polvessa Kuten alussa tuli todettua, Seppo Robertsson kasvoi perheessä jossa autoilua hoidettiin Relluilla. Totuus kuitenkin oli, että peruskasiin verraten tuplalamppuinen Renault 8 Gordini oli 22?500 markan hintaisena kallis, äärimmilleen viritetty ja tekniikaltaan lyhytikäinen ralliauto, Näyttävä 8 S paikkasi mukavasti perusmallin ja Gordinin välistä railoa mallistossa. Kasin jo ennestään kehuttua hammastanko-ohjauksella ja neljällä levyjarrulla varustettua alustaa parannettiin Ässässä leveämpien vanteiden lisäksi tukevammalla Allinguantin iskunvaimennuksella. Eikä ihme, sillä niiden muutaman kymmenen Suomeen tuodun Gordinin näkyvyys suhteessa tuhansiin myytyihin peruskaseihin oli valtaisa. Parempi ruokinta, jyrkempi nokka-akseli ja yhdeksään ja puoleen nostettu puristus nostivat teholukemat 50 hevosvoimasta 64 hevosvoimaan, ja kun Kasiässän hinta nousi Suomessa vain 15 prosenttia perusmallia kalliimmaksi, tuli siitä kohtuullisen hyvin myyvä tuote Autorexin valikoimassa. Niinpä se. Renault 8 S YKSITYISKOHDISSA ei ole tingitty. Ässän muutokset eivät olleet vain kosmeettisia, sillä urheilullista vaikutelmaa luotiin myös kokonaan uudelleenmuotoillulla kojelaudalla, jossa keskeisen paikan nopeusmittarin rinnalla sai kierroslukumittari. Kun mallien ero oli niin silmiinpistävä, esiteltiin loppuvuodesta 1968 kivasti railoa täyttävä 8 S, jonka suoraan Gordinista napattu nelivalonaama toi jo yksistään uskottavuutta. Nyt nelisenkymmentä vuotta myöhemmin espoolainen Robertsson kurvailee jälleen Ässällä, jonka huippukuntoon saattaminen muodostui paljon suunniteltua isommaksi projektiksi. S.E.V. 60-luvun puolivälissä vaihtoi isä sämpylä-Rellunsa vauhdikkaampaan Gordini-versioon, ja 70-luvulle tultaessa kantikkaaseen Renault 8:aan. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine K un alle kouluikäisen Seppo Robertssonin isä hankki Renault Dauphinen vuonna 1959, saattoi se toimia ratkaisevana tekijänä myös poikansa myöhemmille autovalinnoille. 1?108-kuutioisen moottorin suorituskyky parani klassisin konstein. Suorituskyvystä viestivät lisäksi hivenen leveämmät vanteet sekä koristelistojen riisuminen korista. Marchal -pyyhkimet, Renault -roiskeläpät ja R8 -kynnyslistat löytyivät kaikki käyttämättöminä alkuperäisosina. Tavallinen Kasi sen sijaan edusti alle kymppitonnin hinnallaan edullista, mukavaa ja tyylikästä perusautoa, nimenomaan tässä järjestyksessä. Välimalli Renault Kasista puhuttaessa nousee oitis esille sen kilvanajossa mainetta niittänyt vauhtimalli Gordini. Kun peruskasikuljettaja kaasutteli huolettomasti yksikurkkuisella automaattiryyppyisellä Solex-kaasuttimella, pääsi ässäkuski polkemaan kaksikurkkuista Weberiä, samalla kun renkutti jalkotilaan tuotua käsiryyppyä. jonka käyttökelpoisuus arkiajoon oli vähäinen. Kun Sepon tuli aika hankkia ensimmäinen oma auto, oli se yhtälailla Kasirellu, mutta isän autoa sporttisempi S-malli. Eikä maine ollut vain ostettua mainospintaa lehdissä – kun maahantuojana toiminut Autorex Oy perusti oman kilpatallinsa vuonna 1967, löytyi kilpurien ratin taakse oman talon sisältä taitavat kuljettajat, jotka erityisesti jääratataidoillaan hankkivat Gordineilla voittoja toistensa perään. Menestyk22 02/14 sekkään kilpatallin pyöritys maksoi maahantuojalle, mutta tuolloin elettiin vauhtia ihannoivaa aikaa jolloin monen ostajan päätökseen Kasirellun kilpamenestys vaikutti ratkaisevasti
Ja pari konettakin siinä meni matkan varrella”, hän muistelee ensimmäistä autoaan. Se tuli kokonaan näkyviin, kun kori käsiteltiin ensin graffitien poistoon tarkoitetulla pesuaineella ja pestiin kuumapainepesulla. Sellaista ei löytynyt, ja kun tämä tuli merkkikerhon sivuille myyntiin Vammalasta niin periaatteessa samana päivänä tartuin tilaisuuteen. Pakkohan se oli purkaa lihalaatikoihin ja lopulta tästä otettiin irti kaikki mikä lähtee työkaluilla, ja aika paljon vielä laikkakoneellakin.” Purkaessa selvisi, että sinisen maalin alta pilkotti auton alkuperäistä jadenvihreää väriä. ”Sain ajokortin just silloin kun me lähettiin sillä ajelemaan Eurooppaan ja mä ajoin koko reissun”, muistelee Seppo, ja jatkaa: ”Arkinen autohan tämä silloin 70-luvulla oli. Entisöinnin työmäärään vaikuttaa ratkaisevasti se, minkäkuntoisesta aihiosta lähdetään liikkeelle. ”Sellainen tuli hankittua, ja ajettua. Vihreän tullessa esiin ei Seppo edes harkinnut enää muita värejä autoonsa. Isä kuitenkin pitäytyi merkissä vaihtaen valkoisen Kasinsa vuonna 1975 vaaleansiniseen 12 TS -malliin. Cosmicit ratkaisivat Vuosituhannen vaihteessa Renault 8 alkoi jälleen pyörimään Sepon mielessä. Ajoharjoittelua kertyi jo ennen opetusluvalla ajettua korttiakin ja kun virallinen lupa ajaa heltisi, suuntasi koko perhe isän valkoisella Kasilla Ruotsin läpi Tanskaan, Hollantiin ja Pariisin kautta aina Marseilleen asti. Sepon Kasi oli ostohetkellä ajokuntoinen mutta katsastamaton, joten saattaisi luulla ettei se liene ollut entisöintiaihiona vaikea. Käytiin seuraavalla viikolla katsomassa autoa ja sieltä tämä tuli mukaan.” Auto josta kaupat tehtiin oli tuolloin aivan erinäköinen kuin se mitä siitä lopulta tuli. Korin pintapellit menivät lopulta kattoa ja etuluukun kantta lukuun ottamatta kaikki vaihtoon, sillä siellä missä ei ollut hitsattu ylimääräisiä 02/14 23. Sillä ajettiin perheen ajot, lomamatkat ja kaikki, kun ei paremmasta tiedetty.” Ihan heti eivät Sepon omat rahat autoon riittäneet, mutta parin vuoden säästelyllä ylettyi jo tutun kaverin kauppaamaan, sporttisin Cosmicvantein varustettuun Kasi-Ässään. Oikeastaan etsin ensin Gordinia, mutta ne oli jo silloin aika hyvin taltioitu. Sepon kertoessa autostaan kuulija pääsee kuitenkin vähitellen jyvälle, että ihan helpointa reittiä ei ole mies valinnut. Ensiksi piti vain jarrut säätää ja ajella, mutta sitten kun rupesin tarkemmin katsomaan niin ei, ei ja ei. Kun ensimmäistä ajatusta aidon 8 Gordinin hankinnasta harrasteautoksi oli aika konkretisoida, sai hän huomata olevansa auttamattomasti myöhässä: ”Rellut olivat pois ajatuksistani monet monet vuodet, ja sitten ne 2000-luvun taitteessa pulpahtivat jälleen mieleen. Renaultit jäivät Sepolta, kun alle vaihtui myöhemmin muita merkkejä: Datsuneita, Nissaneita ja myöhem- min Subaruja, hän luettelee. ”Tämä oli ihan toisen näköinen auto silloin. oli luonnollinen valinta myös ensimmäiseksi omaksi autoksi. Aivan erilaiset olivat myös Sepon ajatukset siitä, mitä autolle tehtäisiin
Koko työuransa kumialalla. levikkeitä, oli ruoste herkutellut ranskiksella. Sisustaa oli yhtälailla päivitetty karvamatoin, kuppipenkein ja plyyshillä, jolla oli takapenkin lisäksi verhoiltu vielä sisä24 02/14 kattokin. ”Mulla oli itselläni juuri nämä Cosmicit autoni alla aikoinaan ja ne tässä sinetöi kaupan heti”, Seppo naurahtaa ja jatkaa: ”Se oli kova juttu silloin kun oli ne pikkupyörät.” Projektiapua Suomesta ja ulkomailta Kun projekti kasvoi monivuotiseksi, oli aikaa myös metsästää siihen tekijöitä sekä uusia osia. Uudet 15-tuumaiset Michelinit toimitti Vammalan Rengaspalvelu ja roiskeläpiksi löytyivät alkuperäisinä asennetut Vienolan Kumitehtaan aikoinaan valmistamat läpät, joiden Renault-tekstit Seppo maalasi valkoisiksi. Pakollisen kierrosmittarin lisänä olivat pienet Jaegerit lataukselle ja polttoaineelle. Englantilaiselta numismaatikolta olisi löytynyt käyttämättömiä ovenkahvoja vaikka viiteenkymmeneen Kasirelluun ja saksalainen korjauspeltikauppias laittoi hyvälle asiakkaalle vielä uudet takavalot kaupantekijäisiksi, omistaja luettelee. Alkuperäisen moottorin tilalle oli joskus nostettu 1?300-kuutioinen 12 TS:n moottori ja takana olevan jäähdyttimen lisäksi oli auton etupään tavaratilaan rälläköity reilut tilat lisäjäähdyttimelle flekteineen. Käyttämätön sarja Renault -vöitä löytyi Turvavyö Oy:n varastoista. Koko komeuden kruunasivat Autorexin aikanaan lisävarusteina myymät 13 tuuman Cosmic-aluvanteet sekä Gordini-henkeen aivan kaikkialle ruiskutettu sininen pintaväri pakollisin valkoisin raidoin. Koria purkaessa löytyi toisesta etukulmasta vielä välttävästi korjattuja kolarijälkiä, jotka toivat Nurmijärveltä löytyneelle peltisepälle lisäpuuhaa. Asiaa ei ainakaan helpottanut se, että auton koria oli kertaalleen jo hitsailtu sieltä täältä ja mm. Alustaan löytyi muun muassa uudet jarrusatulat, -levyt ja -palat, etunavat, kaikki nivelet sekä vielä Alliguantin oikeanlaiset iskarit. lattiasta löytyvä korinumerokin oli lyöty uudelleen eri paikkaan. Satunnaista varaosaa löytyi kotimaastakin muun muassa Relluosan Eki Tonterilta, mutta nettihuutokauppa eBay osoittautui monelta osin korvaamattomaksi avuksi. Renault 8 S 8 S -mallin kojelauta erosi vakiosta urheilullisella ilmeellään
”Niistä on todellista hyötyä ja ne oikeasti suojaavat, sillä maalatut kynnykset naarmuuntuu näissä heti.” Maalauksen otti hoitaakseen Klaukkalassa toimiva Autotanskanen Oy ja jälki on moitteetonta, varsinkin kun kaikki pultein korista irtoavat pellit maalattiin irrallisina. Voimaa tekevät vakiomallia jyrkempi nokka-akseli, sekä korkeampi puristussuhde. 1108 -kuutioista moottoria ruokkii kaksikurkkuinen Weber. Viimeistelyn tasosta entisöinnissä kertovat usein pienet detaljit, jotka Sepon Renaultissa kestävät kriittisenkin tarkastelun. Alan konkareihin tutustuessa on selvinnyt, että maahantuoja oli erikseen tilannut 8-Rellut mieluiten Boschin sähköosilla, sillä ranskalaisilla autovalmistajilla oli usein lukuisia osatoimittajia. Seppo laskee käyttäneensä osien metsästykseen kaikkiaan nelisen vuotta. Sähköosien liittimetkin ovat oikeaa mallia, kun autoon löytyi käyttämätön johtosarja, eikä virhekytkentöjä tarvinnut pelätä, sillä sarjan viritteli paikoilleen Autorexillä aikanaan Rellun sähköjä korjaillut kaveri. TILAVASTA etukontista löytyy akku. toimineelle Sepolle linjaus kumiosien suhteen on ollut selkeä: ”Periaatteessa kaikki kumiosat ikkunatiivisteitä myöten ovat uusia”, hän toteaa, mutta huomauttaa että lattiamatto, jollaista ei uutena ole tarjolla, on kasattu vanhasta 8 S -mallin matosta: ”Se on runsas määrä Loctiten liimaa, millä ne on pitänyt laittaa kasaan.” Turvavöiden suhteen kävi tuuri, sillä Kasirellujen ollessa uusia vaihdatti maahantuoja niiden tehdasasenteisia vöitä muotiin tulleisiin rullavöihin. hyllyyn löytynyt vielä varallekin uutta osaa, kuten sylinterinkansi ja -putket, männät sekä laakerit, jos tulevaisuudessa ilmenisi moottorin saneeraustarvetta. Hihnan viimeisiä Autoa entisöidessä on myös yksilön historia alkanut Seppoa kiinnostamaan, ja lista aiemmista omistajista selvisi kätevästi Autorekisterikeskukselta tilatusta historiapaketista. Konehuoneen kaikki letkujen kiristimetkin on etsitty alkuperäisiä vastaaviksi ja paljon on osia käynyt keltapassivoinnissa tai sinki- tyksessä. Osia metsästäessä on Detaljit kestävät kriittisenkin tarkastelun. Tarkkaa työtä Konehuoneeseen löytyi Suomesta valmiiksi remontoitu ja oikeaa tyyppiä oleva moottori, johon toimintavarmuutta toivat vielä maailmalta käyttämättöminä löytyneet virranjakaja ja kaasutin. Vaikkapa osista kasattavan etupuskurin kohdalla kävi kuitenkin tuuri, sillä romutorilla vastaan tulleet puskuriosat olivat varsin sopuhintaisia, kun ei myyjä itse ollut selvillä mihin käyttämättömät osat edes kuuluivat. Muoviset oviverhoilut olivat ehjät ja ne purettiin levyistään vain kiristystä varten. Konehuoneen viimeistely ei ole vielä täysin valmis, sillä tekeillä on ilmanputsarikotelosta puuttuva tarra, kunhan riittävän hyvä malli alkuperäisestä löytyy. Sen mukaan Rellun on uutena 24.3.1972 02/14 25. Turvavyö Oy oli kaukoviisaasti varastoinut alkuperäisiä vöitä ja sieltä löytyi nyt tarpeeseen alkuperäinen sarja kaikkine kiinnikkeineen ja pultinkantojen suojamuoveineen, kehuu Seppo. Seppo laskee käyttäneensä osien metsästykseen kaikkiaan nelisen vuotta. Akun viereistä pientä vipua kääntämällä aukeaa varapyörän paljastava luukku. Jotkin kiilto-osat kuten uudet lampunkehykset ovat kysyttyjä, mikä näkyy väistämättä niiden hinnoissa. Ammattiverhoilija penkeille löytyi Leppävaarasta ja hyvä tuuri kävi, kun eräältä entiseltä Autorexin kaverilta löytyi Kasirellun alkuperäisinä lisävarusteina tarjotut, uudet käyttämättömät kynnyslistat mallimerkinnöin
Mallihistoriaa selvitettäessä on käynyt ilmi, että yksilö on 8 S -tuotannon aivan häntäpäätä, sillä valmistenumeron perusteella tämän auton jälkeen hihnalta rullasi enää 44 Kasiässää ennen kuin koko automallin tuotanto Ranskassa lopetettiin. Muissa Renaultin malleissa, kuten Tipoissa väri onkin tutumpi. Totuus kuitenkin oli päinvastainen: juuri keltaisia Ässiä piti jonkin ajan kuluttua tilata erikseen lisää, sillä siitä taisi tulla lopulta mallin suosituin väri. Värin tai moottorin vaihtumisesta ei mainintoja sen sijaan löydy. Kirkkaanvihreästä Sepolla on. TAB– 880-kilpiin rekisteröidyssä Rellussa valkopohjaiset kilvet olivat uusinta uutta, sillä niitä oli jaettu vuoden alusta vasta muutaman läänin alueilla. Viime kesänä Renault-kerholaiset valitsivat yksilön vuoden kauneimmaksi Renaultiksi. Auto kulki sinisenä NAV–716-kilvillä vielä muutamilla omistajilla Turun lähiseudulla ennen päätymistään Vammalaan vuonna 2000. Dokumenttien mukaan vuonna 1981 auto levenikin kerralla 149 sentistä 159 senttiin. 26 02/14 rekisteröinyt nimiinsä traktorinkuljettaja Toivo Pajunen Liedosta. Hänen aikanaan Ässän yleisilme muuntautui astetta sporttisemmaksi, sillä jäljellä on Autorexiltä vuonna 1980 saatu todistus siitä että kyseiseen autoon saisi vaihtaa 13- tai 14-tuumaiset erikoisvanteet ja leveämmät renkaat, kunhan lokasuojiin tehtäisiin asianmukaiset levitykset. Tarina kertoo, että kun ensimmäiset keltaiset 8 S:t tulivat Suomeen, olivat Autorexin myyjät ajatelleet ettei sen värisiä autoja kukaan tulisi ostamaan. 70-luvun lopulla auto kävin hetken aikaa Esa Laiholla Uudessakaupungissa, mutta palasi Turun Autorexiin, josta sen osamaksulla alleen kuittasi Juha Lenets. Harvinaiseksi auton tekee myös sen silmiinpistävä väri, sillä Vert Jade -nimellä tunnettava vihreä ilmestyi Renaultin värikarttaan vasta vuotta ennen kuin Kasiässän tuotanto loppui. Renault 8 S NYT kaksi kesää alkuperäisin TAB880 tunnuksin museorekisterissä ollut Renault on kuljettanut Seppo Robertssonia ongelmitta viitisen tuhatta kilometriä
01 Merkki ja malli Renault 8 S 02 Vuosimalli 1972 03 Moottori Nelisylinterinen neste jäähdytteinen rivimoottori takana pitkittäin. Isä ehti Sepon entisöimän Kasiässän näkemään vielä valmiina, ja neljäkymmentä vuotta olivat loiventaneet rellumiehen jyrkkää arviota sävystä, kertoo Seppo. Takaveto 05 Alusta Edessä päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvakaaja, levyjarrut, hammastanko-ohjaus. Paino 770 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 145 km/h 09 Valmistusmäärä 14 000 kpl (1971) hauska muisto. Kaikki muut värit olisi isä autoonsa kelpuuttanut mutta vihreää ei. Puristus 9,5:1, teho 64 hv. 2-kurkkuinen Weber -kaasutin 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattiassa. Nokka-akseli lohkossa, kansiventtiilit. ”Olen luvannut perheelle, että sitä ei kyllä aloiteta ennen kuin olen eläkkeellä. Takana erillistuenta, kierrejouset, levyjarrut 06 Kori 4-ovinen itsekantava kokoteräskori 07 Mitat Pituus 399, leveys 149, korkeus 141, akseliväli 227 cm. 02/14 27. Vaikka S-mallia Gordinin varjolla myytiinkin Suomessa ihan kohtuullisesti, on hävikki ollut jäätävä. Seppo Robertssonin 8 S tulee varmasti säilymään ja siirtynee aikanaan tyttären ajokiksi. Poraus 70, isku 72 mm. Syynä siihen ovat olleet Rellun perusteettoman heikko arvostus käytettynä, ranskiksista pitänyt ruoste sekä uhrauksensa alttarilleen vaativa moottoriurheilu, joista jokamiesluokka on lajeista ollut tehokkain. Tilavuus 1108 cm3. Hiukan enemmän puuhaa sen sijaan vaatii vasta kesällä Sepolle kulkeutunut, paalaukselta pelastettu ´75 Renault 12 TS, joka sattumoisin on hänen isänsä uutena ostama. Kun isä oli vuonna 1971 vaihtamassa sämpylä-Gordiniaan uuteen Kasirelluun, oli myyjä esitellyt värivalikoimaa ja pyytänyt vielä erikseen tutustumaan hallin perukoilta löytyvään uuteen vihreään Renault-väriin. Ainut vihreä ei Sepon yksilö maassamme ole, sillä liityttyään Renault-kerhoon on hänelle selvinnyt ainakin toisen vastaavan olevan vielä hengissä. Pari muutakin Renault 8 S alkaa olla sukupuuton rajoilla, sillä parinkymmenen tiedossa olevan yksilön kohdalla ehkä kymmenisen on liikuntakykyisiä. Eli sellaiset 3–4 vuotta niin sitten ruvetaan sitä touhuamaan”, toisen polven rellumies visioi. Ennen sitä ei tule omistajan aika pitkäksi, sillä venähtäneen projektin aikana tuli Sepon hankittua kesäiseksi ajoautoksi ´84 Turbo Fuego, joka saattaa päästä vielä sekin museorekisteriin
Kauhava 28 02/14. Yhteenliittymä on mitä mainioin. NAAPURIVALT KÄDENPURISTUS Kauhavalla kulkevan piikkinokka-GAZ:n keulapellin alla sykkii länsinaapurin sydän: karskiin itäautoon on liitetty Volvon tekniikka
GAZ 69 / Volvo B230 ’56 OJEN 02/14 29
Ensimmäisissä suunnitelmissa pyöri klassinen brittiurheiluauto, esimerkiksi Triumph Spitfire, mutta Paulin mukaan vaimo torppasi ajatukset kaksipaikkaisesta avoautosta heti alkuunsa – jälkikasvuakin kun pitäisi mielellään saada kuljeteltua. Aiemmin hän oli harrastanut lähinnä lennokkeja useamman vuosikymmenen ajan, mutta nyt sattui kohdilleen laajen- taa kirjoa neipyöräisten suuntaan. Tällainen sen piti olla. Ja jokin erityinen ratas lienee loksahtanut kohdilleen, sillä tekniikka lähtikin kokonaan vaihtoon – kenties ennennäkemättömällä tavalla.. Pitäisi olla luotettava, kuljetuskapasiteettikaan ei haittaisi, ulkomuodon pitäisi olla edustava mutta silti sellainen että sillä raaskii lähteä kun on tarvis, ei vain silloin kun sää erityisesti suosii. GAZ 69 Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Tuukka Erkkilä AJONEUVON mukainen pukeu tuminen on osa GAZ:lla ajamista. Asiat etenivät, ja sattumalta se olikin perheen kauniimpi osapuoli, joka bongasi Piikkinokka-GAZ:in netistä myynnistä. Alun perin Virosta Suomenlinnaan uitetulla, jonkin verran patinoituneella GAZ:illa ajeltiin loppukesä ja alkusyksy sellaisenaan, mutta remontintarve sekä ulkomuodon että tekniikan suhteen poltteli takaraivossa. Ja ajokin katsominen paikan päällä johtikin GAZ:in hankintaan. Joukostakin pitäisi erottua, että harrastamisessa olisi vähän jotain mieltä. Kauhavalainen Pauli Linna ratkaisi omalla kohdallaan edelläolevat vaatimukset varsin persoonallisella tavalla, mutta lopputuloksen toimivuutta ei voi kiistää. 30 02/14 H arkitulta käyttöklassikolta vaaditaan monesti paljon. Muutama vuosi sitten, syksyllä 2010 Pauli lähti harkitsemaan jotakin mukavaa harrasteautokohdetta. Jälkeenpäin ajateltuna ostos ei ehkä ollut aivan paras mahdollinen. Tämä käy järkeen, katsoo sitä miltä kantilta tahansa. ”Ainahan ne ovat huonompia mitä toivoo ja odottaa, osti sitten minkä myynnissä olevan ajokin tahansa.” Mutta silti, se oli Paulin mukaan rakkautta ensisilmäyksellä. Triumph ei käy, mutta..
Kovaan käyttöön tehty Käyttöautolla pitää myös ajaa. Ainoa, mille ei itse voi tehdä paljoakaan, on Volvon moottorin kärjetön sytytys. Typerämpää olisi ajella vastaavalla pakkasella paljon uudemmalla autolla pikkutakki päällä, vikaa kun voi loppujen lopuksi tulla mihin autoon tahansa. Mielessä onkin jonkinlaisen näytösluontoisen veivivirityksen rakenteleminen myös tällä tekniikalla käytettäväksi, mutta se on vielä tulevaisuuden hommia. Parhaimmillaan ajokki on noin kahdeksankympin vauhdissa, katto avattuna, tuulen tuivertaessa. Käyttökunnostuksessa jarrut otettiin auki ja laitettiin kuntoon putkia ja letkuja myöten, pyöränlaakerit uusittiin, polttoainelinjat vedettiin uusiksi ja niin edelleen. Varsinaista päänvaivaa aiheutti lähinnä vaihteensiirtomekanismi, jonka vivusto piti kääntää eteenpäin. Kertapyöräytys ja GAZ oli laakista käynnissä. Penkitkin verhoiltiin uuteen kuosiin. Pari talvea sitten autolla ajettiin SAHK:n Talviajoissa, silloin kotipihasta lähtiessä pakkasta oli –33,5 astetta. Siinä missä auton kori ja muut roippeet jatkoivat eteenpäin, loppusijoituspaikkanaan jokkiskäyttö, istutettiin Volvon moottori ja viisiportainen manuaalivaihteisto neuvostovoimanlähteen tilalle Paulin kaverin hallissa. Tähän löytyi myöhemmin järkevä selitys: GAZ:in laippastandardi juontaa juurensa siitä, että alkuperäinen tekniikka on paikka paikoin kopioitu suoraan yhdysvaltalaisvalmisteisesta Willyksestä, ja tästä syystä länsimaiset ratkaisut ovat periytyneet myös neuvostovekottimeen. Pauli kertoo, että GAZ on tässä suhteessa varsin täydellinen harrastettava: osaa saa helposti ja länsimaiset laakerit ja tiivisteet käyvät kyllä paikoilleen, ja itse kone- ja vaihteistopuoleen varaosia saa ihan käden käänteessä. Tiepalveluhommiinkin ajokki on päässyt, vaikka 2000-lukuisten autojen hinaukset sillä ovat kuulemma jääneet harmittavan vähälle. Hullun hommaa pakkasella huristelu ei Paulin mukaan ole, sillä hänhän on varustautunut jäätävään keliin vaatetusta myöten. 02/13 31. Jos se olisi kärjellinen, olisi koko paketti täysin itse laiteltavissa. PERÄOSASTO koostuu lämpökäsitellystä puusta. Tekniikanvaihdon jälkeen ikävä ei ole enää kuin veivillä käynnistämistä. Tässä yhteydessä, kun korikin oli nostettu pois rungon päältä, saivat ajoneuvon muutkin paikat huomiota osakseen. Hämmästys remonttihommissa oli vielä suuri, kun kardaanin takalaippakin natsasi paikalleen miltei suoraan. GAZ valmistui vuonna 2011, ja sen jälkeen sillä on huristeltu noin 30?000 kilometriä ympäri Suomea. Uutta rautaa keulille Pauli osti tuttavaltaan tieliikenteessä jo päivätyönsä suorittaneen Volvo 740:n 2,3-litraisella moottorilla, ja Volvo laitettiin pikapuoliin lihoiksi. Paulin mukaan parasta on, ettei laitetta tarvitse varoa yhtään, ja Volvon tekniikalla se on osoittautunut luotettavaksi ja 10,5 litran keskikulutuksella jopa taloudelliseksi, ilmanvastuksesta huolimatta. Ja vieläpä kertoman mukaan aika nätisti: moottorin toisen sivun korvake on alkuperäinen, toinen piti tehdä tarkoitusta varten ja eteen kaksi. Paulin mukaan pahan paikan sattuessa GAZ:issa voisi oikein varustautuneena vaikka nukkua. Mutta ei se kesäauto ole, vaan GAZ:illa ajetaan ympäri vuoden. Vaihdelaatikko lepää poikkipalkin päällä, ja siitä lähtee 20 senttimetrin pituinen kardaani jakolaatikolle. JAKKARAT on kunnostuksen yhteydessä verhoiltu uudelleen mustalla keinonahalla. Muutoin voimalinjan vaihtaminen on Paulin mukaan kannattanut – tehty työ on osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi kaikin puolin. Niin, ja nykyaikaisemmassa tekniikassa on vielä toinenkin harmillinen puoli käyttöfiiliksen suhteen. Vyöt pitävät matkalaisten takamukset pukeilla. Aikanaan alkuperäisellä tekniikalla järkälettä liikutellessaan Paulin bravuuri oli käynnistää laite veivillä
Kenties tarkoitus oli varmistaa, että Paulilla riittää ensin itsellään harrastettavaa, ja että Triumphilla saa tuolloin vaimo ajella rauhassa itse. Myös polttariporukoita on kuskattu, ja hääautona laite on toiminut kahdesti. Toisella kertaa kyydistä annettiin tarkat ohjeet: morsian erikseen pyysi, että ajopeli pitäisi ennen noutoa ajaa oikein kunnolla kuraiseksi ulkoa – sisältä saisi toki olla siisti, ettei puvustukseen tulisi suuremmin tahraa. PRESSUT poistamalla tunnelma avartuu. GAZ 69 Paperihommat kuntoon Rakennusvaiheessa GAZ:in turvallisuusnäkökohtiin paneuduttiin asentamalla irrotettava turvakaari ja nykyaikaiset turvavyöt. Kirvestä ei kuitenkaan heitetty heti kaivoon, vaan toinen katsastuskonttori otti heti paljon suopeamman asenteen, selvitellen tarvittavia asioita Paulin puolesta ja palvellen. Edessä on kolmipistevyöt, lämpökäsitellystä puusta valmistetuilla takapenkeillä lantiovyöt. Pauli vähän ihmetteleekin, kuinka tässä nyt näin kävi, ja miten hankintajärjestys olikaan tällainen. Ihmisten edessä Pauli sanoo, että joissakin tahoissa GAZ herättää närkästystä, toisissa taas silkkaa ihailua. Mutta paukkupakkasten romahduttaessa elohopeaa, ei tarvitse arpoa kummalla kannattaisi lähteä liikenteeseen.. Ja muuten, kuinka monta kahdeksanpaikkaista avoautoa tiedät näin suoralta kädeltä heitettynä. Ja tulihan se alussa ounasteltu Spitfirekin sieltä taloon, emännän ajoon. Asennekysymys, kuten monesti neuvostovalmisteisten ajokkien kanssa muutoinkin. Tähän liittyi alun perin pientä närää, sillä Pauli kertoo paikallisen katsastuskonttorin suhtautuneen tekniikanvaihtosuunnitelmiin aluksi hyvinkin vastahankaisesti, mainiten heti kättelyssä voimansiirron lujuuslaskelmien tekemisen. Siltä varalta, että auto pitäisi joskus palauttaa ajanmukaiseen ulkomuotoonsa esimerkiksi elokuvakäyttöä varten, lähtee turvakaari tarvittaessa pois pultit irrottamalla. Kyytiläisiä on riittänyt, ja esimerkiksi lapsille suunnatussa maatalousnäyttelyssä Kauhavalla sillä kyyditettiin päivän mittaan varmaankin sataaviittäkymmentä innokasta. Turvakaaret ovat tarpeen mukaan irrotettavat. 32 02/14 Auto on myös rekisteröity kahdeksalle, ja tekniikkakin on kiltisti muutoskatsastettu. Äkkiseltään on vaikea keksiä ihailtavampaa suhtautumista hääauton valintaan. Ja tästä autossa lienee myös osaltaan kysymys: sitä joko inhoaa tai siitä tykkää hullun lailla. Esimerkiksi maasturi-Mersuun nähden GAZ on huomattavasti kätevämpi ja tilavampi
TILAVAN kone huoneen on valloittanut Volvon nelisylinte rinen 2,3-litrainen moottori. 01 Merkki ja malli GAZ 69 4x4 Cabriolet 02 Vuosimalli 1956 03 Moottori Volvon B230 / kannen yläpuolisella, hihnakäyttöisellä nokka-akselilla varustettu nelisylinterinen bensiini moottori, tilavuus 2310 cm3 04 Voimansiirto Volvon viisiportainen, käsivalintainen M47-vaihteisto, GAZ-neliveto jakolaatikolla 05 Alusta Erillisrunkorakenne, jäykät akselit edessä ja takana, lehtijouset 06 Kori Kahdeksalle rekisteröity avomallinen kaksiovinen maastoautokori, pressukate 07 Mitat Pituus 385, leveys 185 (vararenkaan kanssa), korkeus 203 mm 08 Valmistusmäärä 634 256 kpl (1953-1956 valmistus Gorkissa, 1954 alkaen Uljanovskissa) 02/14 33
Kaustinen 34 02/14
SuomiPrinssi NSU Prinz 4 ’66 Teuvo Saukkosaaren ensimmäinen oma auto vuonna 1964 oli Simca 1000. Sellaista ei harrasteautoksi vielä ole sattunut, mutta onhan saippualaatikkomuotoiltua takamoottorikyytiä tarjolla muillakin aikalaistuotteilla. 02/14 35
Muodoissa Amerikkaa, rakenteessa Eurooppaa Söpösti muotoillun Prinz 30:n rinnalla Prinz 4 toi tuulahduksen aina Amerikan kultamailta asti. Kuusi- kymmentäluvun alussa takamoottorisuus olikin vallan yleinen ratkaisu pienissä ja keskikokoisissa eurooppalaisautoissa. Tulevaisuus tulisi olemaan etuvedon, vaikka sen laajamittaiseen yleistymiseen kuluisikin vielä toinen vuosikymmen.. Vuosikymmenen lopulla markkinoilla oli edelleen runsaasti takamoottorisia perheautoja, mutta tuuli oli alkanut puhaltaa modernin voimalinjan eduksi. Nimet kuten Fiat 500/600/850, Simca 1000 ja Renault 8 tarkoittivat satojatuhansia ajoneuvoja liikkeelle halajaville uuden ajan eurooppalaisille. 36 02/14 samaa kuin Chevrolet Corvairissa. Tarkoitushakuista tai silkkaa sattumaa, Prinzin olemuksessa oli nähtävissä paljon ”AUTON mittoja ei ole tärkeää tietää vain rautatie- ja lauttakuljetuksia varten; näissä tapauksissahan lipun hinta määräytyy auton pituuden mukaan. NSU:lle se oli luontainen ratkaisu, sillä olivathan sekä Prinz 30 että Sport Prinz olleet takamoottorisia. NSU Prinz Teksti: Harri Onnila, Kuvatekstit: NSU Prinz - Omistajan käsikirja Kuvat: Tuukka Erkkilä N SU:n esitellessä Prinz 4 -mallinsa vuonna 1961, oli se silloiseen eurooppalaiseen henkilöautokattaukseen mutkattomasti asettuva kokonaisuus. Soihdunkantajana oli toiminut jo 30-luvun lopulta lähtien NSU:n saksalaiskollega Kuplavolkkari, mutta osattiin sitä Italiassa ja Ranskassakin. Tarkoitushakuisuuteen viittaa NSU:n johtoportaaseen kuuluneen henkilön vierailu Yhdysvaltoihin, missä hän oli tykästynyt vastaesitellyn Corvairin linjoihin. Kun amerikkalaisen takaosassa työskenteli bokserikuutonen, niin saksalaiselle työnäytteelle antoi vauhtia kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen ”suora kakkonen”, jonka tilavuus oli noin viidesosa Corvairin padasta, 600 kuutiota. Takamoottorisuus oli eräs Prinzin perustavanlaatuisista ominaisuuksista. Prinzissä muodot toistuivat tosin kuin liian kuumassa suoritetun pesun jäljiltä: kaikki oli verrattomasti pienempää. Prinz 4:n myötä NSU karisteli hartioiltaan kääpiöautomainetta, sillä uutuus oli kritiikittömästi ”oikea auto”, kun Prinz 30 oli vielä sodan kurjuuden kaikuja kantava kitukasvuinen, jos tosin toteutukseltaan pätevä pieni ajoneuvo omassa kokoluokassaan. Myös rakennettaessa omaa pysäköintipaikkaa tai ostettaessa valmista autotallia ovat tiedot auton mitoista merkityksellisiä.” Tarkoitushakuista tai silkkaa sattumaa, Prinzin olemuksessa oli nähtävissä paljon samaa kuin Chevrolet Corvairissa
Vuonna 1969 NSU-merkkisiä autojen oli suomalai- ”JOKAISELLA hyvällä autolla on luonteensa, se ei ole mikään oikku. Sitä valmistettiin vuoteen 1973 mennessä noin 570?000 yksilöä. Huolimatta siitä, että NSU Prinz 4 edusti perheautoissa auringonlaskua kohti vähitellen ajelevaa takamoottorikäytäntöä, oli se silti valmistajansa menestyksekkäin malli. Sen jälkeen merkin alamäki alkoi kuitenkin jyrkästi, sillä 1966 Prinziä ja Satakymppiä rekisteröitiin yhteensä noin 350 autoa. Tulette huomaamaan että tarvitaan kymmenen sivua ennen kuin voimme pyytää Teitä kääntämään virta-avainta.” 02/14 37. NSU:n siirryttyä Audille ja sitä kautta Suomenmaahantuonti Vehon käsiin oli NSU:n taival Suomessa viimeistä lukua vaille, sillä 70-luvun alkuvuosina Suomeen myytiin vain muutama hassu yksilö, viimeinen todennäköisesti vuonna 1974. Alamäki alkaa Prinzin ja samalla koko NSU:n kohtalon kellot alkoivat soida viimeistään vuonna 1969, jolloin koko merkki ajautui Volkswagenin omistukseen. Paras myyntivuosi oli 1965, jolloin Prinz-mallia kilvitettiin noin 730 kertaa. Komea määrä, mutta toisaalta mallivuosiakin kertyi tusinan verran ja parhaimmat myyntimäärät keskittyivät varhaisiin myyntivuosiin. Tällä tavalla on myös Prinssi saanut koko joukon ominaisuuksia, jotka erottavat sen muista autoista.” ”OHJAUSPYÖRÄN vasemmalla puolella on vilkkukatkaisija, ylös: oikealle, alas: vasemmalle. Muista palauttaa katkaisija kääntymisen jälkeen.” ”ONNEA uudelle Prinssille. Suomessa NSU:n kukoistuskausi oli lyhyt, mutta sen verran Helkamamaahantuojan ovi kävi kuitenkin, että NSU tuli 60-luvun mittaan tutuksi suomalaisille, vaikkei sellaisen rattiin itse kiivennytkään. Hyvien suunnittelijoiden ammattitaito ja omaperäisyys näkyvät silmiinpistävinä heidän luomuksessaan. Mallin kehitykseen uhratut varat ja auton keräämä huomio eivät nimittäin valitettavasti muuttuneet positiiviseksi kassavirraksi. NSU katosi automerkkinä olemasta vuonna 1977, jolloin Ro80:n valmistus päättyi. NSU-havinaa oli myös vuosien 1970–1975 Volkswagen K70:ssä, jonka NSU Motorenwerke oli suunnitellut ennen ajautumistaan Volkkarin käsiin. Pienempien ja yleisempien NSUmallien taival päättyi vuoteen 1973. Niiden perintöä saattoi kuitenkin nähdä ensin Audi 50:ssä ja sittemmin Volkswagen Polossa. Asiaan oli myötävaikuttanut edistyksellinen ja modernisti muotoiltu wankelmoottorinen Ro80. Niinpä 70-luvun alku tarkoitti NSU:lle kuolintaistelua, vaikka Prinzin jatkeeksi oli esitelty hieman suurempi perheautomalli, Typ 110 ja sitä seurannut 1200
Nuukasti ajettu Suomi-Prinz Kaustisilla asusteleva Teuvo alkoi seurata harrasteajoneuvojen myyntipalstoja erityi- sesti S-kirjaimen kohdalta, mutta sopivaa yksilöä ei tuntunut sattuvan kohdalle. Täälläpäin kun niitä ei juuri näy, ja lisäksi Prinzissä on mielenkiintoinen kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen moottori.” Myyjä kun lupasi vielä katsastaa museoajoneuvoksi rekisteröidyn auton ennen sen myymistä eteenpäin, niin oli selvää että kaupat syntyisivät. ”Ajatuksena on ollut löytää aina sellaisia vähän harvinaisempia, erilaisia kuin naapureilla”, hän luonnehtii harrastefilosofiaansa. Ennakkoluulotonta harrastamista Eräs NSU Prinz 4 -mallia sen lyhyen kotimaisen kukoistuskauden aikana katselleista oli Teuvo Saukkosaari. NSU Prinz ”Ajotunnelma on aika lähellä Simca Tonnia. Tähtäimeen asettui siten Simca 1000. ”80-luvulla hankin ensimmäisen harrastetraktorin, Porschen, koska sellainen oli ostettu taloomme uutena vuonna 1959. Myöhemmin ostin toisen vanhan traktorin, sitten kolmannen”, kuvailee nykyään eläkepäiviään 38 02/14 viettävä Teuvo, jonka ajoneuvokokoelmassa on tällä hetkellä noin 25 harrastepeliä. Ajattelin että sehän on sopiva. Se oli myyntipalstan N-kirjaimen kohdalla. Samalla lailla vinossa istutaan, kun etupyöräkotelo vie tilaa jaloilta.” sessa rekisterissä reilut 2?300 yksilöä, mutta 70-luvun loppuun mennessä NSU:lla kurvaili enää vajaat parisataa suomalaista. Työuransa metsäkonehommissa viettäneelle Teuvolle oli luontaista, että iän karttuessa ja nostalgian nälän herätessä suuntautui mielenkiinto erityisesti työkoneisiin. Pian NSU:n keula suuntasi kohti Keski-Pohjanmaata. Simca toimi oman aikansa Teuvon kulkuneuvona ja kun aika oli sopiva, sitä seurasi vuosien mittaan käyttöauto toisensa perään. Ensimmäistä autoaan vuonna 1964 etsiskellyt Teuvo ei kuitenkaan päätynyt Prinzin puikkoihin, vaan päätyi toisen aikakautensa suositun takamoottoriauton, Simca 1000:n omistajaksi. Valtaosa hänen harrasteajoneuvoistaan on traktoreita, mutta vuosien aikana mukaan on tarttunut henkilöautojakin. Lisäksi minulla on ’88 Bluebird Turbo sekä vain Amerikan markkinoille tehty ’88 lava-Nissan V6-moottorilla.” Viitisen vuotta sitten Teuvoa alkoi kiinnostaa monien muiden tavoin juuri sellainen ajoneuvo, joka oli ollut ensimmäisenä omana autona. Avoimin silmin harrastekenttää katseleva mies löysi pian kuitenkin jotain muuta mielenkiintoista. ”Kunnostusta odottaa vuosia sitten hankkimani ’73 Datsun 120A Coupé. Kaikkiaan vain nelisenkymmentä tuhatta ajettu auto oli lupauksien mukaisessa hyvässä alkuperäisessä ja mukavan patinan somistamassa kunnossa. Maltillinen käyttö aiheutti kuitenkin tuoreeltaan myös ongelmia – ei kuitenkaan mitään ylitsepääsemätöntä, olihan Teuvo tottunut touhuamaan koneiden kanssa.. Talteen onkin otettuna muutama mielenkiintoinen aihio kuin myös käyttökunnossa oleva ajokki. ”Silmiin sattui Alahärmässä myynnissä ollut NSU Prinz
Ja tietysti tonninen Simcakin innostaisi”, Teuvo kertoo kiinnostuksen kohteistaan. ”Moottori saatiin kuntoon uusilla tiivisteillä ja männillä, jotka sain hankittua NSU-harrastaja Pentti Pihlaja-Kuhnalta Orimattilasta”, Teuvo kiittelee. Tonnissa oli neljä ovea, tässä vain kaksi, mutta muuten rakenteessa on paljon samaa henkeä”, tiivistää 50 vuotta sitten Simcalla ajouransa aloittanut Teuvo. Useita harrasteajokkeja omistavan aika yhtä ajoneuvoa kohti on rajallinen, joten mahdotonta ei ole, että NSU saisi uudenkin kodin. Renkaat 145/80R12. Edessä ja takana rumpujarrut 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 2-ovinen teräskori 07 Mitat Pituus 344, leveys 149, korkeus 136, akseliväli 204 cm. Moottori vaan ikään kuin pyöräytetään käyntiin.” Persoonallisia takatuuppareita Hyvässä alkuperäiskunnossa oleva SuomiPrinssi jatkaa eteenpäin samalla tyylillä kuin tähänkin asti: kilometrejä kertyy niukasti, mutta yleiskunnosta pidetään huolta. Vähän vinossa istutaan, kun etupyöräkotelo vie tilaa jaloilta. Mutta tasaisesti se käy tyhjää. Puristussuhde 7,5:1. Takana pitkittäiset kolmiotukivarret, kierrejouset. Omamassa 565 kg. Suuremmassa rasituksessa se on parempi moottorille.” ”Huomasin moottorin lämpenevän paljon. ”PRINZ-MOOTTORILLE sopii tavallinen bensiini aivan yhtä hyvin kuin superbensiinikin. Männät ovat samalla kampiakselin kurvilla, toisin kuin vaikkapa Zetorissa. Samoin ratti on vähän vinossa linjassa kuten taisi olla Simcassakin. Prinzin luonteesta omistaja nostaa esille ketteryyden ja erityisesti kannen yläpuolisella nokka-akselilla toteutetun kaksisylinterisen ilmajäähdytteisen moottorin luonteen. ”Kun on joillain useita satojatuhansia kilometrejä ajetuilla liikkunut, niin tässä kyllä huomaa ettei kyseessä ole loppuunajettu yksilö.” Nuorena miehenä Teuvo ei NSU:n ratissa vieraillut edes kokeilumielessä, joten vuosikymmenien takainen Simca-mies sai verestää takamoottorimuistoja ranskalaisauton sijaan saksalaistuotteen ohjaimissa. ”Niin kauan kun on haaveita, on elämää.” 01 Merkki ja malli NSU Prinz 4 02 Vuosimalli 1966 03 Moottori Kaksisylinterinen ilma jäähdytteinen rivimoottori takana poikittain. Teho 30 hv /5500 rpm, vääntö 44 Nm /3250 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto. Lattiavalitsin 05 Alusta Edessä poikittaiset kolmiotukivarret päällekkäin, kierrejouset, kallistuksenvakain. Sen olen kuullut, että jossain vaiheessa aiemmin olisi ollut Turun puolessa automuseossakin.” Tällä hetkellä reilut 41?000 kilometriä ajettu NSU vihjaa ajotuntumallaan seesteisestä käytöstä. ”Minusta ajotunnelma on aika lähellä Simca 1000 -tunnelmaa. Urheiluhenkisten ajajien on syytä käyttää superbensiiniä. Iskutilavuus 598 cm3. Joskus olisi kiva käydä talviajotapahtumassa Jyväskylässä”, Teuvo Saukkosaari innostuu. ”On varmasti sisällä säilytetty ja ollut suuremmalti osin vain kesäajossa. ”Kuulostaa kuin ei varsinaisesti starttaisi ollenkaan. Kaasuttaja on siten säädetty, että se yhtä mielellään nielee kumpaakin. Kone sytyttää joka kierroksella, mutta toinen on huti, koska sytytystulpilla on omat puolansa.” Suoraan kampiakseliin yhdistetyn startin ja laturin yhdistelmän, ”dynastartin”, ansiosta käynnistystapahtuma on erikoinen. 08 Suorituskyky Huippunopeus noin 120 km/h, 0-100 km/h noin 30 s 02/14 39. ”Luulisin että hieman kuluneet maali ja sisustus ovat alkuperäisiä.” Suomi-Prinssin alkuvaiheista ei ole nykyomistajalla tarkkaa tietoa, joten on arvailujen varassa miksi NSU on saanut maistella kotimaisia teitä poikkeuksellisen vähän. ”Kone on pieni, joten kierroksia pitää käyttää. ”Panhard olisi kiinnostava, ja takamoottorisista BMW 700, Chevrolet Corvair ja miksei Porsche 356, mutta niiden raadotkin maksavat jo paljon. ”Pääosin se on tallin suojissa, viime kesänäkin tuli käytyä kirkolla vain kerran. Poraus 76, isku 66 mm. Muuten pysyy omassa tallissa.” Vaikka kalustoa on runsaasti, siintää haaveissa aina useita mielenkiintoisia harrastuskohteita. Mutta kuka tietää, jos sitä tulevalla ajokaudella enemmänkin. Tutkiessa selvisi, että venttiilikoneistosta pääsi öljyä sylinteriin kannenpulttien kautta, sillä kumitiivisteet olivat kuivuneet.” Kun toinen mäntä leikkasi hieman kiinni, oli edessä kevyt moottoriremontti. Moottoria avatessa kävi selväksi, että auto oli tosiaan nuukasti ajettu, mutta ikääntymisen ja vähäisen käytön myötä kumiosat olivat kuivuneet ja halkeilleet. ”Isoa tietä en sillä kovin pitkää matkaa ole ajanut, mutta huippunopeus taitaa olla 10 km/h enemmän kuin vastaavassa Kuplassa”, viittaa hän hymyillen toiseen saksalaiseen takamoottorimenijään. ”Jos joku oikein kovasti haluaa, niin sitten
Ranskalaises Talbot-Matra Murena ’82 40 02/14
Oulu 02/14 41. sta keittiöstä Matran tie autonvalmistajana oli polveileva, mikä sinällään sopii monia mutkapätkille istuvia ajopelejä tuottaneelle ranskalaiselle
Koska tietä pitkin liikkuvien Matra-ajoneuvojen vaiheet ovat nekin vähintään värikkäät, on lehtemme aihepiirin huomioon ottaen parasta keskittyä vain niihin. Deutsch halusi, että Deutsch & Bonnetit olisi toteutettu Panhardin etuvetotekniikan pohjalle, kun Bonnetia veti puoleensa Renaultin tekniikka, jonka perustalle olisi rakennettu takavetoisia keskimoottoriautoja. Askel autoteollisuuteen Matran ratkaiseva askel autoja kohti tapahtui 60-luvun alussa, jolloin René Bonnet vielä johti yhdessä Charles Deutschin kanssa vuonna 1938 perustettua DB- ja sittemmin Deutchs & Bonnet -nimellä tunnettua automerkkiä. Sopuun ei päästy, joten tiet erosivat. Pitkään René ei ehtinyt Missile-, Djet- ja Le Mans -mallinimillä tunnettujen autojensa kanssa puuhailla, kun Matra osti putiikin vuonna 1963. Petterin Matraan on uutena poimittu lisävarusteiksi alumiinivanteet, sähkölasit sekä keskikonsoli.. Miehille oli kuitenkin kehittynyt perustavaa laatua oleva näkemysero pienien ja urheilullisten autojen teknisestä kehityssuunnasta. Matra Murena Teksti: Harri Onnila Kuvat: Tuukka Erkkilä, Matra ja Elf E nnen kuin Matralla suunnattiin tarmo ajoneuvoihin, valmistettiin siellä jo tuotteita, joiden nopeat vientitoimitukset herättivät takuuvarmasti huomiota kohdemaassa. Matra tarttui luutaan René Bonnetilla ja pyrki saamaan toimintaan 42 02/14 URHEILUAUTOPERINTEESTÄ poiketen Murena tarjoaa kolmen hengen kabiinin ja kohtuulliset tavaratilat. Aivan tuulesta temmattu ei moniala yrityksen askel autoteollisuuden puolelle ollut, sillä Matra oli ehtinyt muun tohinan ohessa valmistaa lasikuitukoreja Bonnetin tarpeisiin ja lisäksi mahdollistaa ajoneuvojen tuotantotilat. Myöhempinä vuosikymmeninä Matra on esiintynyt asetuotannon lisäksi muun muassa ilmailuun, avaruusteknologiaan sekä televiestintään liittyvien tekniikoiden parissa. Matra eli Mécanique Aviation TRAction nimittäin perustettiin vuonna 1941 keskellä yleismaailmallista kahinaa, mihin liittyen Matran tuotteet keskittyivät aseteollisuuteen. Ja nimenomaan René Bonnet -autotuotannon siirtymistä: ystävämme herra Bonnet sai tiettävästi pitää psyko-fyysis-sosiaalisen kokonaisuutensa omana ilonaan. Tämä tausta vauhditti pajan siirtymistä Matran käsiin. Lentokoneteollisuuden lisäksi se on toiminut raide-, vesi- sekä tietenkin kumipyöräliikenteen parissa. Deusch perusti oman yrityksen, CD:n, ja Bonnet puolestaan Automobiles René Bonnetin. René Bonnetien kauppa ei ollut käynyt herra Bonnetin haaveiden mukaisesti, minkä johdosta hän oli ollut pystyssä sievoisen summan frangeja Matran suuntaan
Kauppa ei sisältänyt kuitenkaan Simca-tuotemerkkiä, minkä seurauksena Matran nimeen liitettiin jatkossa Simcan sijasta PSA:n henkiin herättämä Talbot-merkki. Tämä oli seurausta Chryslerin seikkailuista Euroopassa, minkä aikana Chrysler oli ostanut Rootes-yhtymän ja suuren osan Simcaa, joka oli puolestaan ostanut Talbotin jo 50-luvun lopulla. Kaikki muut mallit saivat luutaa paitsi vuonna 1962 tuotantoon tullut, Renault 8:n moottorilla ja Estafetten vaihteistolla varustettu linjakas Djet. Muutamien päivityksien saattelemana Viidakkokirjan pantterin mukaan nimetty Bagheera kantoi Matran lippua 80-luvun alkuun saakka. Käyttäjäkokemukset kuitenkin kertovat, että käytännön suorituskyvyssä 1,6-litrainen ei merkittävästi jäänyt 02/14 43. Auto omamassa oli edeltävän mallin tasolla, joten virtaviivainen kori yhdistettynä aiempaa virkeämpiin Simca-taustaisiin 1,6- ja 2,2-litraisiin moottoreihin takasi kerkeävän kyydin huippunopeuksien ollessa 182 ja 197 km/h. Bagheerasta tuttu erikoisuus oli kolmipaikkaisuus, samoin ehtaa Matraa oli Simca-perustainen keskimoottoritekniikka. Meno parani entisestään, kun parin vuoden päästä tarjolle tuli myös 1?442-kuutioinen vaihtoehto. Tuloksena oli mallivuodella 1968 esitelty ensimmäinen Matran kokonaan omaa suunnittelua edustava auto, M530. Komeuden merkkinä oli Matra Bonnet ja malliniminä valmistushistorian aikana Djet sekä Sports Djet, myöhemmin Jet ja Sports Jet. Siitä oli hyvä jatkaa. Kevyesti päivitetty Djet palasi vuoden 1965 automarkkinoille ja ensimmäinen Matra oli syntynyt. Omaa suunnittelua Samaan aikaan kun Matran kisatiimi jo kiersi maailman moottoriratoja, oltiin Ranskan päässä vähintään yhtä kiireisiä uuden siviilimallin tuotantoon saattamisessa. Vuosina 1968–1973 M530:n eri malliversioita valmistettiin lähes 8?000, minkä jälkeen vetovastuun otti Matra Bagheera. Jatkossa se olisi Talbot-Matra. Tuotannon päättyessä saatettiin Matralla todeta varsin hyvät myyntiluvut auton eksoottisuuteen nähden: yhteensä noin 47?800 yksilöä oli käynyt kaupaksi. Tämä mahdollistui sen ansiosta, että runko oli valmistettu galvanoidusta teräksestä ja koripaneelit polyesterin ja lasikuidun komposiitista. Etenkin Gordini-koneinen Sports Jet 6 oli Matran historiaa sopivasti sivuten kuin liitopommi liikennekäyttöön. Kiilamuodoista laatikkoleikkiin Pantterin seuraaja saapui asfalttiviidakkoon mallivuodeksi 1981. Siinä missä Matra-autoilijat olivat saaneet huomata Bagheeran kyvyn taistella korroosiota vastaan vaatimattomaksi, oli Murena ”ruostumaton”. Vuonna 1967 päättyneen Djet-/Jettuotannon aikana valmistui yhteensä noin 1?500 kulkuherkkää Matra Bonnetia. Tarkempina malliniminä 5, 5 S ja 6. Niistä etenkin Sports Jet 6 oli Matran historiaa sopivasti sivuten kuin liitopommi liikennekäyttöön, sillä 8-Gordinin 105-hevosvoimainen pannu viskasi putkirungolle lasketun lasikuituisen sutjakkeen jopa 210 kilometrin tuntinopeuksiin. Se oli toteutettu keskimoottorirakenteelle kuten edeltäjänsäkin, mutta moottorikoko oli pienempi, tuoreesta yhteistyökumppanista Simcasta peräisin oleva 1,3-litrainen. Mallinimi oli Murena, mutta myös valmistajan nimi oli päivittynyt. Murena oli kaikin tavoin luonnollinen seuraaja Bagheeralle ja se perustuikin paikoin suoraan edeltäjäänsä. Perustavanlaatuisiakin muutoksia oli. Kuljettajan selän taakse poikittain sijoitetuista moottoreista pienempi tuotti 92 hevosvoimaa ja reilumpi kattila 118 hevosvoimaa. Matrojen maanteiden valloitus oli kuitenkin vasta alussa. Mikään paholaisen jalkajousi ei M530 tuolla reilut 70-hevosvoimaisella voimanlähteellä ollut, mutta se kiidätti alle tuhatkiloisen virtaviivaisen auton silti useimpien 60-luvun lopun henkilöautojen ohi, sillä huippuja lupailtiin 170 km/h. Moottoriksi valikoitui ranskalaispannun sijaan Ford Taunuksen 1,7-litrainen V4. taloudellista ryhtiä siivoamalla mallistoa. Moottorista irrotettiin kuitenkin tehoa 84 hevosvoimaa, joten Bagheeran kulku oli M530:stä ripeämpää. Kittanan takapenkin vuoksi maksimissaan 2+2-paikkainen targa-kattoinen M530 jatkoi Matra Bonnetien viitoittamalla tiellä kepeän persoonallisen ulkonäön suhteen. Chryslerin vanhan mantereen valloitus päättyi 1979 sen myydessä Euroopan-toimintonsa tuoreelle PSA Citroën Peugeot -yhtiölle yhdellä dollarilla
Autoa valmistettiin yhteensä 10?680 kappaletta, joista 5?640 oli 1,6-litraisia ja 4?560 isommalla 2,2-litraisella moottorilla varustettuja. Talbot-Matra Murena oli energiakriisien tylsyttämässä Euroopassa pirteä muistutus autoilun iloista, mutta valitettavasti Bagheeraa selvästi kalliimman Murenan taival jäi vain kolmen vuoden mittaiseksi. Tämän seurauksena ilmestyi mallivuodelle 1984 uusi Renault Espace, mutta Matran ystäville uutinen oli huono. Matra oli mukana myös Renault Avantimen suunnittelussa ja valmistuksessa, mutta tuon kieltämättä erikoisen kolmiovisen tila-coupén valmistuksen päättyminen vain parin vuoden tuotannon jälkeen tarkoitti myös Matraautojen hautautumista historian kirjoihin. Autosivustojen Muut merkit -osastoja erityisen tarkasti silmällä pitänyt Petteri huomasi sopivan kohteen Eindhovenin alueelta tammikuussa 2013.. Englantiin niitä ei ole mennyt lainkaan, sillä Murenaa ei tehty oikeanpuoleisella ohjauksella”, tietää Petteri kertoa Murena-levinneisyydestä. Kovempaa kyytiä haaveilevien toiveisiin vastattiin 2,2-litraiseen tarjolle tulleen virityssarjan muodossa. Aika näyttää raotetaanko niitä vielä joskus tulevaisuudessa. kalaisjätti Renault kiinnostui. Todennäköisesti samainen, vuonna 1983 kilvitetty Murena oli rekisterissä autokantataulukoiden mukaan vielä 90-luvun lopulla, mutta tänään Trafin tietokannat eivät tuota yksilöä tavoita. Siellä on noin 140 Murenaa, joista sata liikenteessä. Emoyhtiö PSA ei kuitenkaan innostunut moisesta laatikkoleikistä, mutta toinen rans- 44 02/14 Tie pohjoiseen Kolmen mallivuoden aikana valmistetun Murenan tuotantomäärät jäivät selvästi Bagheerasta, vaikka malli otettiinkin myönteisesti vastaan. Ranskassa niitä on vain muutamia kymmeniä, ja Belgiassa ja Saksassa vielä vähemmän. Pirteä pala ranskalaista autohistoriaa meni pesuvesien mukana, kun Murenaa valmistanut tehdas muokattiin Renault Espacen tuotantolinjaksi. Vaikka Murena onkin ranskalainen auto, niin niitä on Hollannissa eniten. Matra Murena isomman varjoon, sillä suurempi ja painavampi moottori osaltaan kadotti auton kepeyttä. Suomeen Murenaa saapui maahantuojan kautta tiettävästi vain yksi, vuoden 1982 lopulla autolehdistönkin koeajama Murena 2.2. S-kitin linkoama Murena kykeni 142 hevosvoimansa turvin kiihkeimmillään 209 kilometrin nopeuksiin. ”Hollanti tuntuu olevan maa, jossa on paljon vanhoja autoja tarjolla ja hinta-laatusuhde on Saksaa parempi. Tehtaan valmistamia S-kit-paketilla ryyditettyjä 2,2-litraisia valmistui 480. Espace osoittautui suosituksi, joten Matran autotuotannolla riitti töitä 2000-luvun puolelle saakka. Pienemmillä markkinaosuuksilla toiminut Murena meni pesuvesien mukana, kun Romorant-Lanthenayssa sijainnut tehdas muokattiin Espacen tuotantolinjaksi. Mutta on Suomessa tällä hetkellä yksi Murena, joka on paitsi kilvissä myös hienossa alkuperäiskunnossa. Paketti piti sisällään virtaavamman imusarjan, tuplakaasarit sekä tiukemman nokka-akselin. Jollei ”Suomi-Murenaa” ole kolaroitu pahasti tai myyty ulkomaille, voisi kuvitella että moinen erikoisuus on jossain tallin suojissa – keräämässä pölyä, jos ei muuta. Alkuun tämä S-kit oli jälleenmyyjien toteuttama vauhtipaketti, mutta se lisättiin myöhemmin tilattavaksi suoraan tehtaalta. Jo katumaasturimaisella Matra Simca Rancholla uusi tyylisuuntia avannut Matra suunnitteli 80-luvun alussa toisen nykypäivän massakulkuneuvon, tila-auton. Kuriositeettina voi kuitenkin mainita, että kyllä nykyäänkin voi hankkia uuden Matra-ajokin: sähköfillarin tai -skootterin. Kysymyksessä on Petteri Holapan ’82 Murena 1.6, jonka hän hankki vuosi sitten Hollannista
Formula 2 -luokan Euroopan mestaruuskapinoissa Matran nimi näkyi vuosina 1967–1969 tiuhaan. Mestaruusvuoden 1969 jälkeen Matran nimi katosi nopeasti F1spottivalojen hehkusta. Oli ymmärrettävää, että Renault ei halunnut olla tukemassa Simcan kumppania. Scuderia Ferraria kirittäneen Derek Bellin kohtalona oli Stewartin tavoin keskeytys tekniseen vikaan. Huonosti ei mennyt sielläkään. Matran 60- ja 70-luvun taitteen menestyksekkään moottoriurheilutaipaleen erikoisuuksista voi mainita vielä nelivetoisen MS84:n, jota Matra kokeili kaudella 1969 rinnallaan pari muuta valmistajaa omilla 4x4-kilpureillaan. Esimakua tulevasta Formula 1 -menestyksestä antoi Jackie Stewart kiipeämällä korkeimmalle pallille kauden aikana kolmasti: Zandvoortissa, Nürburgringillä sekä Watkins Glenissä. Kuljettajina näinä vuosina oli sellaisia näppäriksi ratinkääntäjiksi osoittautuneita kaasuveijareita kuten Graham Hill, Henri Pescarolo, Gerard Larrousse ja Jacky Ickx. Ja sitähän kolmen Le Mans -voiton muodossa tietysti riitti. 4x4-formuloiden hylkäämistä varikkohallin taakse ei hillinnyt se, että sadekisojen ryydittämän vuoden 1968 jälkeen ”nelivetokautta” 1969 ajettiin poikkeuksellisen kuivissa oloissa. Tämä ei kuitenkaan lopulta ollut mahdollista, koska toinen Tyrrellin päätukijoista oli öljy-yhtiö Elf, joka oli puolestaan vahvassa yhteistyössä Renaultin kanssa. Autourheilun historiaan kirjattiin vuoden 1967 Ranskan F3-mestaruus Henri Pescarololle ja hänen ajamalleen Matra-Fordille. Stewartin kiidättämä MS80 kolmelitraisella Cosworth-moottorilla toi Matralle sen kirkkaimman, F1-sarjan maailmanmestaruuden. Kun alemmissa formulaluokissa ei vastusta tuntunut löytyvän, asetettiin tähtäin kaikkein korkeimmalle tasolle jo kaudelle 1968. Vuonna 1965 nappi asetettiin kuuluisaa lautaa vasten, kun Matra käynnisti kilvanajohankkeensa Formula 3 -luokassa ja myöhemmin Formula 2 -luokassa. Matra ei antanut F1-maailman taakse jäämisen häiritä pitkään, vaan suuntasi kilpailuviettinsä urheiluautopuolelle. Kokeilu jäi yhteen kauteen, sillä pian renkaiden ja ilmanohjaimien kehitys nollasivat nelivedon hyödyn mitä kutisti osaltaan nelivetotekniikan tuoma lisäpaino. MATALALENTOA MATRALLA Samalla kuin Matra Bonneteja tarjottiin siviilimarkkinoille persoonallisesta ranskalaisvauhdista kiinnostuneille asiakkaille, päätettiin tuoretta merkkiä tehdä tunnetuksi sillä nopeimmalla tavalla – moottoriurheilulla. ENTRECÔTET ja saucisses’it puuttuvat Cosworth V8 -grillitasolta, vaikka savustus on parhaimmillaan. Tulokset eivät olleet hullumpia, eivät lainkaan. Kaudella 1969 Stewartin työkaluna oli ensimmäistä osakilpailua lukuun ottamatta Matra-Ford MS80 kilpatallin ollessa Tyrrellin ja Matran muodostama yhteistiimi Matra International. BAGHEERAN imagoa tönittiin korkeammalle Matra-Simca 670:n menestyksellä. Kilpurina riuhtoi Matra-Ford MS10. Jackie Stewart käskyttää MatraFord MS10:nsä matkaan Monzassa 1968, rinnallaan voittoon kiitävä McLarenin Denny Hulme. 02/14 45. JACKIE Stewart säästää Matra-Ford MS80:n renkaita mestaruusvuonna 1969 Nürburgringin osakilpailussa, tuloksena toinen sija. Poikkeuksina sääntöön olivat Alpina-Renaultin ja Brabham-Fordin yksittäiset osakisavoitot. Syynä oli Matran ja Tyrrellin yhteistyön päättyminen, minkä takana olivat eturistiriidat yhteistyökumppanien sponsorointikuvioissa: Matra aloitti yhteistyön Simcan kanssa, minkä johdosta se ehdotti Tyrrellille Matran V12-moottorin käyttöönottamista. Tulokset olivat vastaansanomattomia: vuoden 1967 mestari oli Jacky Ickx, ajokkinaan Matra-Ford MS5. Tai mitä voisi sanoa V12-kiukaisen Matra-Simca 670:n räyhäämisestä voittoon kolmena peräkkäisenä vuonna Le Mansin 24 tunnin karkeloissa 1972–1974. Kahtena jälkimmäisenä vuonna kirsikoiksi kakkuun putosivat myös urheiluautovalmistajien maailmanmestaruudet. Seuraavana vuonna tittelin kahmaisi Jean-Pierre Beltoise Matra-Ford MS7 -kilpurillaan ja mestaruusmenestystä jatkoi kaudella 1969 Johnny Servoz-Gavin niin ikään Matra-Ford MS7:lla. Hurjasta tuloskunnosta kertoo, että kyseisen sarjan 20:stä osakilpailusta peräti 18:n voitto ajettiin Matra-Fordilla, lähinnä Pescarolon ja Jean-Pierre Jaussaudin toimesta
Ouluun selvittiin, joten kevään mittaan tuore omistaja saattoi laitella harvinaista noin 185?000 kilometriä ajettua ranskalaista vielä parempaan iskukuntoon. Toinen hyvä paikka on hollantilainen Carjoy.” Urheiluauto kolmelle Yhden ajokesän jälkeen Petteri on tyytyväinen hankintaansa. MATRA M530 LX nähtiin ilmeisesti niin houkuttelevana autona, että vetoapua myyntiin ei kaivattu edes auringonpaisteisilla vuoristoteillä tai muilla automainoksista tutuilla visuaalisilla suostuttelukeinoilla. Vuoden 1979 mainoksessa merkki on vielä MatraSimca, mutta konsernitason autokauppojen jälkeen nimeksi vaihtui Talbot-Matra kuten ’81 brosyyristä käy ilmi. Kolmella aikamiehellä voisi tehdä ohjaamossa tiukkaa, mutta puolison ja tyttären kanssa ollaan matkustettu mukavasti. Matka-ajossa kulutus on kuitenkin vain vähän päälle seiskan.” Lopuksi on pakko kysyä istuinjärjestelystä. MATRA oli aikaansa edellä luodessaan Simca 1100 -perustaisen katumaasturihenkisen ajoneuvon 70-luvun lopulla. Renkaat edessä 185/60R14, takana 195/60R14 08 Suorituskyky Huippunopeus 182 km/h, 0-100 km/h 11,8 s 09 Valmistusmäärä 5640 kpl. ”Auton pitkä seisottaminenhan ei ole hyvä juttu, joten kaasarissa oli mönjää ja venttiilinvarsien kumit piti uusia. Iskutilavuus 1592 cm3. 46 02/14 Itsekantava teräskotelorakenne, umpimallinen 2-ovinen komposiittikori 07 Mitat Pituus 407, leveys 175, korkeus 122, akseliväli 244 cm. ”Paras talo on saksalainen SimonAutomobiltechnik, joka osti Murenaosat talteen auton valmistuksen loppuessa täydestä laukasta 1983. Edessä ja takana levyjarrut 06 Kori MATRAN autoideat yltivät lopulta 2000-luvulle ja Renault Avantimeen asti. Liikenneympyrässä ajaessa melkein itseä huimaa, kun auto ei luista tai puske. Siinä mielessä Murenaa on helppoa kunnostaa ja ylläpitää, että edelleen suoraan tarvikeliikkeestä saa esimerkiksi jarru- ja kaasariosia Talbot-nimikkeen alta.” Murenaa tarkastellessa havaitseekin helposti muutamia selviä Talbotperuja: takavalot ovat vähän muokattuina peräisin Horizonista, samoin ohjauspylväs viiksineen. Teho 92 hv /5600 rpm, vääntö 132 Nm /3400 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 5-nopeuksinen manuaalivaihteisto. Viittaus nykypäivään myös siinä mielessä, että Rancho oli vain etuvetoinen. Erikoisempia osia löytyy Petterin mukaan mukavasti ulkomailta. Siitä huolimatta polkimet ovat linjassa, vaikkakin ranskalaistyyliin samassa läjässä. ”Kyseessä oli 1998 Ranskasta Hollantiin tuotu Murena, jonka myyjä oli omistanut auton vain puolisen vuotta. ”Autona se on verraton. Viisiportainen laatikko on tiuhavälitteinen, joten yli 110 kilometrin tuntinopeuksissa melu kasvaa jo melkoiseksi. Sitä edeltävän omistajan hallussa Murena oli ollut kymmenen vuotta, mistä ajasta nelisen vuotta oli kulunut seisonnassa.” Murena oli kuvatunlainen, joten kaupat syntyivät ja kotimatka saattoi alkaa. Moottori on mainio, sangen tehokas ärisijä. Ajo Saksaan ja lauttamatka Helsinkiin sujuivat mukavasti, mutta tie Ouluun oli kylmä ja pitkä. Sanottakoon vaikka niin, että Murenasta oli tultu pitkä matka tähän. Omamassa 1000 kg. Poraus 81, isku 78 mm. Takana viistot kolmiotuet, kierrejouset. ”Jyväskylässä ostettiin talvirenkaat, Äänekoskella uusi akku ja Rantsilassa ilmattiin kytkin”, tiivistää Petteri kotimatkan. Puristussuhde 9,4:1. Horizonperustainen on myös etujousitus. ”Kyllä siinä kolme mahtuu matkaamaan, sillä laitapaikat on sijoitettu äärimmilleen reunoille. Vaihdelaatikko on Citroën CX:stä, etuvilkut ja parkit Renault 12:sta ja ovenkahvat Peugeot 505:stä. Siinä mielessä Murena onkin kiva urheiluauto, ettei se ole vain kahden hengen auto.” 01 Merkki ja malli Talbot-Matra Murena 02 Vuosimalli 1982 03 Moottori Nelisylinterinen vesi jäähdytteinen rivimoottori takaakselin edessä poikittain. Lattiavalitsin 05 Alusta Edessä kolmiotukivarret, vääntöjouset
KLASSIKKO TUOTTEET Esim. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. www.fanituoteshop.fi TEEMME AJONEUVOSTA KUIN UUDENLAISEN! Autojen ja ajoneuvojen sisustat ja kattoverhoilut. verhoilu- ja tiivisteosia. WWW.LAHDENVERHOILUTYO.FI Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Tilauksesta myös ajoneuvomattoja muutaman päivän toimitusajalla. Klassikot tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@klassikot.fi VIELÄ PERINTEISIÄ AUTOMAALEJA SAATAVANA! Aidot valkosivurenkaat Vannetukusta Tuotteet myös verkkokaupastamme: WWW.STORENVARI.FI Avoinna: Arkisin 8-17 • Kokkola (06) 830 2334 • Vaasa (06) 317 6033 • Närpiö (06) 2242185 alk. 64,95 €. 2014 pihassamme Ylöjärvellä! Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.fi Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala NYT SAATAVILLA MYÖS VOLVO 240 / 140 / AMAZON 2-PIIRI JARRU-TEHOSTIMIA! Suomen Volvokerhon perinteinen rompetori 17.5. 2 viikon välein). Union T-paita Pirkanmaan V-Palvelu V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. 89,95 € alk. Meiltä myös verhoilumateriaaleja ja tarvikkeita tee-se-itse henkilöille. 11,95 € Lippikset • Tarrat • Solmiot • T-Paidat Ja p a Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille VOIT TILATA MYÖS PUHELIMITSE! 040 548 6806 ljon muuta... Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. www.varastopalvelu.fi Kun muutat, kerro myös meille. Lahden Verhoilutyö Ky • Askonkatu 13, 15100 Lahti • Puh 03 752 6596 • toimisto@lahdenverhoilutyo.. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Keinonahkoja, nahkoja, kankaita, vaahtomuoveja ym
ISO, MUSTA Chevrolet Impala ’66 Kälviä 48 02/14
Poliisit, ammattiautoilijat ja yksityisistä riittävän silmäätekevät tai muutoin synnynnäisesti oikeista narusta nyhtäneet saivat oikeuden päästä aivan uusien amerikanlaivojen ohjaimiin. Jos rapakon paremmalla puolella optiovarustelistaa ruksittiin kynänkärki koetuksella, niin täällä meillä ruudut jäivät tyhjiksi. Kokoluokka miellytti ja hinnan kanssa pärjäsi, kun muutoin eli nätisti ja kurinalaisesti. Kurinalaisessa ja koruttomassa varustelussa piili pidemmän päälle iloa. Niiden ominaisuudet eivät aina olleet ostajien ennakkoon listaamia, ainakaan plussa-sarakkeeseen, mutta hinnoittelu ja ennen kaikkea saatavuus ratkaisi. 02/14 49. Länsieurooppalaisten valmistajien tuotteissa sen sijaan oli useimmille sopiva auto itäpelin korvaajaksi. Se ohjasi 1950-luvun automiehiä ja -naisia itäblokin tuotteiden mahorkan parfymoimiin ohjaamoihin siitä huolimatta, että liivintaskussa oli ehkä taiteltuna kuva mielitietystä: sanomalehden autouutisista leikattu pieni mustavalkoinen kuva hohtavan upeasta Amerikan ihmeestä, kuten Ford Fairlanesta tai Chevrolet Bel Airista. Aivan osattomaksi ei Suomi uusista amerikkalaisautoista jäänyt tiukan valuuttapolitiikan ja säädellyn autokaupan 1950-luvullakaan. Sotien jälkeen suosio jatkui, mikä ei ollut ihme, sillä maine vankkoina, tilavina ja tehokkaina kulkuneuvoina on lunastettu moneen otteeseen. Ei, pitihän hommassa joku tolkku ja nöyryys olla. Hyvä ettei vedetty viivoja vakiovarusteidenkin yli. Meille saadut USA-autot eivät kuitenkaan useimmiten olleet sellaisia, joita mainitussa lehtileikkeessä oli komeillut. Kuutostekniikka ja manuaali osoittautuivat monessa jenkkimallissa pomminvarmaksi perustekniikaksi, jolla ajettiin maailmaan ääriin ja vielä varmuuden vuoksi takaisin. Ei kuitenkaan aivan kaikissa tapauksissa. Maamme ensimmäiset autot olivat liki poikkeuksetta peräisin Atlantin takaa, ja suuressa lännessä valmistetut pysyivät yleisimpinä ajoneuvoina viime vuosisadan ensimmäisten vuosikymmenien aikana. ja KIILTÄVÄ Ison jenkkiauton hankkiminen uutena tarkoitti puolen vuosisadan takaisessa Suomessa, että autolla olisi edessä runsaskilometrisiä vuosia. Pian jenkkipelien rinnalle ilmestyi itätarjokkaita. Teksti: Harri Onnila · Kuvat: Tuukka Erkkilä A merikkalaisten autojen satavuotinen taival suomalaisilla teillä on ollut moninainen. Täällä pärjättiin ilman V8-moottoria ja automaattia – puhumattakaan sellaisista kevytmielisistä hullutuksista kuin ilmastointi tai kaksivärimaalaus. Jenkkiautojen tekniikka jatkoi suunnilleen samoilla linjoilla kuin vuosikymmen aiemmin, mutta niiden koko ja hinta kasvoivat vuosi vuodelta eurooppalaisesta näkökulmasta useimmille turhan suuriksi. Vuonna 1962 autotuonti vapautui Suomesta, mutta automaailma oli muuttunut
V8uskovaisille sen 155 hevosvoimaa on vähemmän kuin vähimmäismäärä, mutta vuonna 1966 Impalan kuutonen tarjosi kuutosellakin tehoa pari kolme kertaa enemmän kuin monen kanssaautoilijan omistama ajoväline. Esimerkiksi vuonna 1966 suuri General Motors valmisti suosituinta täysikokoista Ensimmäinen omistaja otti Impalan vastaan Turun Autohallista marraskuussa -66. Vaihteistona oli työteliäälle ihmiselle soveltuva manuaali, mutta turhan usein kättä ei tarvinnut ohjauspylväällä käyttää, sillä vaihteita oli kolme ja moottori mukavasti vääntävä. Eräs näistä harvoista uuden ´66 Impalan ostajista oli turkulainen televisiomekaanikko, joka päätti terävöittää autokuvaansa uudella isolla Chevroletilla. Näistä sadoista tuhansista uusista Impaloista löysi tiensä Suomeen yh- 50 02/14 teensä, noh, peräti 41. Chevrolet-henkilöautojen vuoden 1966 valmistusmääriä silmäilemällä. Samaan aikaan Euroopan GM:n tuotteista esimerkiksi Opel Rekordia rekisteröitiin Suomeen lähes 2 200 yksilöä. Ja tosiaan se kone, täysikokoisesta korista huolimatta voimanlähteeksi oli valittu suora kuutonen. Millainen tuo ”marraskuun yksilö” sitten oli. Joka tapauksessa tv-mekaanikko otti marraskuussa 1966 vastaan GM-piirimyyjältä Turun Autohalli Oy:stä vastaan kiiltävänmustan Impalan ja suditteli alkutalven keleissä tiehensä. malliaan eli Impalaa yhteensä lähes 655 000 yksilöä, vaikka luvusta puuttuvat farmari- ja Super Sport -versiot. Tai sitten hänen vaimonsa suditteli, sillä ensimmäiset kaksi vuotta Impala oli auton vanhoista papereista arvaamalla rouva tv-mekaanikon nimissä. Väri ei ollut paheellinen, vaan edustavan asiallinen musta. Chevrolet Impala Kuutoskoneinen harvinaisuus Mutta oli 1960-luvulla jenkkiautollekin edelleen ottajansa. Muina 11:nä kuukautena niitä oli mennytkin läänin kilpiin Autotuojien tilastojen mukaan hurjasti: heinäkuussa yksi ja kun vauhtiin oli päästy, niin joulukuussa kaksi. Ovia oli neljä ja ikkunoissa oli karmit - jostain kumman syystä kun auto oli edullisempi ikkunakarmien kanssa kuin ilman niitä. Järkevä kuten odottaa saattaa. Suuryrityksien johtoa siirreltiin V8-moottoristen jenkkilaivojen pehmeillä sohvilla, mutta moni toimissaan menestynyt, ”tavallinen” kansalainenkin päätti mukavoittaa elämää entisestään hankkimalla renkailla seisovan kimpaleen amerikkalaista unelmaa. Siitä ei ole tietoa, oliko hän vannoutunut Letukka-mies jo ennestään vai halusiko kenties toteuttaa pitkäaikaisen autounelmansa. Chevrolet oli Turun ja Porin läänin ainoa tuossa kuussa rekisteriin viety Impala
Onneksi suomalainen katsastuslaitos oli viritetty herkälle, joten moiseen TURUN seudulla lähes koko ikänsä viettänyt Impala liikkuu nykyään Kälviän kulmilla. LÄHES istumaton takapenkki ja eheät sisustuksen yksityiskohdat kertovat Impalan saamasta huolenpidosta ja vähäisestä käytöstä. Usein iso ja luotettavaksi koettu auto hankitaan suureen ajotarpee- seen, mutta Impalan kohdalla peruste on ollut jokin muu, sillä kilometrejä kertyi alkuun vähän ja sen jälkeen vähemmän. Aiemmin mainitusta noin 655 000 sedan-, coupé- ja avo-Impalasta 621 800 oli varustettu jollain V8-moottorilla ja vain 33 100 yksilöä kuutosmoottorilla. Huhtikuussa 1969 kilometrimittarissa käväisi luku 31 000, joten taival oli käynnistynyt kymppitonnin vuosivauhdilla. Hitaasti kiertyvä kilometrimittari Turkulainen Impala-autoilija sai ilmiselvästi mieluisan ajoneuvon, sillä auto asettui pitkäksi aikakaudeksi hänen nimiinsä. Koko 1970-luvulla ei matkaa taitettu isolla Chevroletilla kuitenkaan kuin reilut 30 tuhatta kilometriä, sillä kesäkuussa 1980 oli Impalalla risteilty vasta 64 000 kilometriä. Katsastus- ja huoltokirjamerkinnät kertovat, että isoja ongelmia ei ole ollut, joten perushuollot ovat siivittäneet Impalan etenemistä sen harvakseltaan ajetuille kilometreille. Kanadan Ontariossa sijaitsevan GM-tehtaan Oshawa Car Assemblyn jäljiltä pakoputken ulostulo pilkisti kuljettajan puoleisen takarenkaan edestä. Energiakriisejä tuli ja meni, mutta musta Impala säilyi omistuksessa. Tosin Turussa 1960-luvun lopulla iso Impala oli harvinaisuus, liikkui se sitten millä hyvänsä, joten tuskin tv-mekaanikkokaan ajatteli ostamansa auton malli–voimalinja-yhdistelmän poikkeuksellisuutta sen kummemmin. selviää, että kuutoskoneinen Impala on antilooppilauman harvinaisuus. Olihan vaan perusvarma ja voimavaroihinsa sekä kokoonsa nähden taloudellinen kokonaisuus. Merkittävin tapahtuma lienee erään alkuvaiheiden vuosikatsastuksen seurauksena tehty muutostyö. 02/14 51. Olemus liki puoli vuosisataa vanhalla autolla on edelleen kuin uutena - ulospäin vain nykyrenkaat vihjaavat vuosikymmenien vaihtumisesta
Aiemmat olivat tosin hieman toisenlaisesta ajoneuvoluokasta. ”Turun Visa-Autossa automyyjänä työskentelevä vävypoikani poika Miikka Lännistö antoi vinkin, että nyt olisi tarjolla kiinnostava auto. ”Lähinnä traktoreita on ollut, muun muassa 50-luvun diesel-Ferguson sekä 80-luvun International. Projektin loppuvaiheessa on nyt yksi henkilöautokin, ’62 Fiat 1100. Kilometrejä kertyi vielä aiempaakin niukemmin, joten auton siirtyessä tuolloin 73-vuotiaalta ensiomistajaltaan turkulaiselle autoharrastajalle, oli auton kokonaiskilometrit ylittäneet niukasti 100 000 kilometrin rajan. Sen jälkeen olisi tarkoitus 52 02/14 ”Kierrejouset kun on joka nurkassa, niin tämähän ui eteenpäin kuin laiva.”. Vävypoika ja tyttäreni toivat sen sitten Mietoisilta ajamalla kotiin keväällä 2011”, kertoo Impalan omistajaksi yhdessä Henri-poikansa syksyllä 2010 ryhtynyt Mauno Mäkelä. Chevrolet Impala räikeyteen havahduttiin tammikuussa 1970. No minähän innostuin ja ostin näkemättä koko autoa. Alkuperäiskuntoinen, 104 000 ajettu ’66 Impala, jota oli tiettävästi viimeiset kymmenen vuotta lähinnä säilytetty tallissa. Uusille omistajille Televisioteknikon hallussa Impala jatkoi aina uuden vuosituhannen puolelle asti. Ehkä ensimmäisen omistajan ikä kannusti auton myymiseen pois ja kenties hänen lähipiiristään ei löytynyt Impalan ylläpitämiselle jatkajaa. Auton toinen omistaja museorekisteröi korskean hyvässä alkuperäiskunnossa olevan Impalan vuoden 2001 ensimmäisinä päivinä, mikä enteili että iso, musta ja kiiltävä keräisi jatkossakin maltillisesti kilometrejä ja saisi asiallisen hyvää huolenpitoa. Syistä miksi auto myytiin ensiomistajaperheen ulkopuolelle, ei ole tietoa. Miikka oli kertonut ensin isälleen, joka oli todennut että siinä olisi Maunolle sopiva auto. ”Pakoputken pää suunnattava asetuksen mukaisesti” kirjoitettiin vaatimukseen, minkä seurauksena liikenneturvallisuus koheni huomattavasti, kun pakoputki linjattiin tupruttelemaan takarenkaan takaa, omintakeisen näköisesti renkaan ja kuraläpän välistä. Leppoisasti uiva laiva Kälviään Mäkelöille siirtyminen jatkoi Impalan osakseen saamaa täsmällistä huolenpitoa. Kun museokatsastuksesta oli kulunut vajaa vuosikymmen, oli Impalalla edessään ensimmäistä kertaa muutto pois Turun alueelta. Kuljetusyrittäjänä toimivalle Maunolle Chevrolet ei ollut ensimmäinen kosketus isoihin harrasteajoneuvoihin
Poraus 98, isku 90 mm. Impalan ulkoasu on puhuttelevan komea, ja elämyksiä tarjoaa myös ajokokemus. Iskutilavuus 4093 cm3. Jalkatilassa olevat luukut antavat niin hyvän ilmanvaihdon, että tuntuu melkein kuin olisi ilmastointilaite. Ovet sulkeutuvat kiinni niin hienosti, että ovat olleet ammattitekijöitä silloin joskus. ”Autohan on aivan huippu ja ajaminen ihmeen hieno kokemus. ”Sanoisin niin, että Impala tuli nyt sellaiselle paikkakunnalle ja miehille, että pysyy jatkossa täällä. 01 Merkki ja malli Chevrolet Impala 4 D Sedan 02 Vuosimalli 1966 03 Moottori Kuusisylinterinen vesijäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Tupakansytytintä ei näytä käytetyn koskaan, samoin takapenkki vaikuttaa istumattomalta”, Mauno kuvailee. TARKANMARKAN Suomeen valittu 250-kuutiotuumainen kuutonen tekee Impalasta harvinaisuuden. Takana jäykkä akseli, kierrejouset, Panhard-tanko. Joku lista oli joskus vaihdettu, siitä päätellen että vanha seurasi auton mukana. katsella firmalle tulevaa ’70 Scania 50 -kuorma-autoa sekä harrastajakumppanien kanssa miettiä Fordson Super Majorin ehostamista”, Mauno listaa. ”Ensimmäisen kerran kun menin katsastuskonttorille, niin asemalla oli rauhallinen hetki, minkä seurauksena kaikki neljä paikalla ollutta katsastusmiestä tuli koelenkille kyytiin”, Mauno myhäilee. Impala pääsi siis neljä vuotta sitten hyviin käsiin, mutta myötämielinen se on ollut myös uusille omistajilleen, sillä Maunon ja Henrin ei ole tarvinnut juurikaan uhrata aikaansa sen laittoon. Kierrejouset kun on joka nurkassa, niin sehän ui ja keinuu kuin laiva. Rattivalitsin 05 Alusta Edessä päällekkäiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Auton olemuksessa kuluneet lähes 50 vuotta eivät tunnu. Omamassa 1650 kg. Auto tulee siten olemaan tuttu näky Kälviän seudulla vielä pitkään. Meillä on hyvä säilytystila ja talvisin lakanat auton päälle. 08 Suorituskyky Huippunopeus noin 160 km/h, 0-100 km/h noin 14 s 09 Valmistusmäärä 33 100 kpl 02/14 53. Renkaat (alkuperäiskoko) 7.75-14. ”Maalit olivat alkuperäiset, eikä mitään ulkoisia tuunauksia ollut tehty. Toisessa takalokasuojassa oli pieni vaurio, jossa maali kupli, mutta yksi tuttumme laittoi sen kuntoon.” Tällä hetkellä Impalan kokonaisajomäärä on noin 110 000 kilometriä. ”Autosta näkee, että se on tehty kunnon aineista. ULJAASSA alkuperäiskunnossa oleva Chevrolet herättää huomiota autoihmisissä missä vain liikkuukin. Keväällä kun on startannut, niin heti se on lähtenyt käyntiin”, tunnelmoi Mauno. Kesällä se on uskomattoman mukava, vaikka auto on musta ja ilmastoimaton. Edessä ja takana rumpujarrut 06 Kori Umpimallinen 4-ovinen teräskori, erillinen runkorakenne 07 Mitat Pituus 541, leveys 202, korkeus 140, akseliväli 302 cm. Teho 155 hv/4200 rpm, vääntö 319 Nm /1600 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 3-nopeuksinen käsivaihteisto. Pelti on paksua, joten konepeltikin pysyy auki jousiavusteisesti eikä millään tikulla. Kun V8-Impaloita pukattiin vuosimallin ’66 tuotannossa liikenteeseen reilut puoli miljoonaa, valmistettiin kuutos-Impaloita vain runsaat 30 000 yksilöä. Sellainen 80–90 kilometrin tuntivauhti on mukava ajonopeus, ja bensastahan se tykkää, nauttii siitä, muttei kuitenkaan syö kuin vähän yli 10 litraa normiajossa.” Mäkelät ovat ajelleet Chevroletillaan neljän kesän aikana noin 4 000 kilometriä, ja samanmoinen tahti jatkuu tulevaisuudessakin. Puristussuhde 8.5:1
h n u n u u r K Utility ’69 Toyota Crown S50 Vaasa 54 02/14
Mutta auto ei siitä huonontunut, vaan muuttui monta astetta käytännöllisemmäksi. Esimerkkinä vaikkapa Toyota Crown. a s s i omm Takapenkit pois jättämällä monesta 1960-70-lukujen autosta tuli piilofarmari, ja uuden ostohinnasta hävisi melkoinen kimpale. 02/14 55
Harria vähän huvittaakin, että vaikka hän ei mielläkään itseään ensisijaisesti Toyota-harrastajaksi, vaan henkilöityy kenties enemmänkin omistamiensa pikku-Fiatien kautta, on hän lehdessä ”aina” Toyotan kanssa. Niin, ja ne huollot – missähän sitä ammattikoulun opettaja käyttäisi autoaan laitettavana. Moni tuleva autoasentaja on päässyt ropaamisen makuun juuri Crownin parissa. Mutta niinpä vain kävi, että Crownista oli joskus harrastajapiireissä tullut puhetta – ”sellainen hulppea iso Toyota olisi kyllä hieno omistaa joskus”. Vaasan auto- ja moottorimuseon kamppeet sujahtavat Crownin kuormatilaan muitta mutkitta. Toyota Crown Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Tuukka Erkkilä E i ole aivan välttämätöntä olla autoharrastaja tai edes autoihminen yhdistääkseen jonkin tietyn autoyksilön johonkin kaupunkiin tai kylään. Fiat-miehen Toyota-toive Vaasan Auto- ja Moottorimuseon aktiivi Harri Ala-Aho on aikaisemmin vilahtanut lehdessämme omistamansa Toyota Supran (Klassikot 07/2011) kanssa. Tällä on varmastikin moni harjoitellut huoltohommia, ja mukana K-kaupan muovikassissa seuranneiden johdonpätkien perusteella myös lisäja huomiovaloasennuksia on treenailtu toisinaan. Kun sama ajokki näyttäytyy katukuvassa vuosikaudet, siitä tulee pikkuhiljaa tavallaan yhtä tunnistettava näky kuin vaikkapa jostakusta persoonallisesta kylänmiehestä. Ketään ei ollut juuri KULJETUSKAPASITEETTIA riittää. Koululla huollettu Paikallisen ammattikoulun autonasentajapuolen opettaja Keijo Vuorela osti Crowninsa uutena Hemmingin autoliikkeestä, Seinäjoen Kauppakadulta 14. Isommat kuutosmoottorit kuuluivat pykälää mukavampiin henkilömalleihin, mutta tällä neloskoneisella pärjättiin mainiosti. 56 02/14. Auton ensimmäiselle ja pitkäaikaisimmalle omistajalle kertyi kilometrejä varsin asialliseen tahtiin, minkä Missähän sitä ammattikoulun opettaja käyttäisi autoaan laitettavana. Keijon perikunta kaupitteli autoa tuolloin vuonna 2007, ja Harri kävi kaverinsa kanssa autoa katsomassa yhtenä iltana. Ilmeisesti hyötyautomainen käytännöllisyys saneli autovalintaa pitkälle, sillä Crown otettiin piilofarmarina ilman voi todeta auton mukana seuranneista huoltodokumenteista. Vihkon viimeinen lukema on sadan tonnin tuntumassa vuonna 1975, joten siitä voinee arvioida, kuinka paljon auto on nyt jättänyt taakseen maantietä. Ja olihan se tuolloin reippaasti edullisempikin henkilöautomalliin verrattuna. takapenkkejä ja sen tekniikkakin oli perin perinteinen kaksilitrainen nelivaihteisella keppivaihteistolla. Alkuperäiset kilvet ovat jääneet monelle mieleen, ja uudesta asti, Seinäjoelta ostamisen jälkeen Vaasassa liikkunut auto on yksinkertaisesti ehdottoman vaasalainen. Fiateja on kertynyt Harrille lukuisia ja se ensimmäinenkin, 16-vuotiaana ostettu 600, on edelleen tallessa. Harri Ala-Aho kertoo Crowninsa olevan tämänlainen auto: edes värinvaihdos haalean kermanvärisestä pikimustaan ei ole vähentänyt Crownin tunnistettavuutta vaasalaisessa katumaisemassa. Harri arvioi viittäkymppiä näyttävän matkamittarin pyörineen yhteensä noin 250?000 kilometrin edestä. Ei mennyt kauaakaan, kun Harrille tuli vinkki Vaasassa Haapaniemellä sijaitsevasta piilofarmari-Crownista. Ensimmäisten leimojen jälkeen kaikki merkinnät ovat Vaasan ammattikoulun leimoja, totta kai. elokuuta 1969
Pienen purkamisen jälkeen kävi selväksi, että noin puolelletoista neliömetrille peltiä löytyi kysyntää muun muassa pyöräkoteloista molemmin puolin. Heti kotiin ehdittyä soi puhelin, joten suunta kävi takaisin akun ja työkalujen kanssa. Mitähän tämä on syönyt. Runko ei ollut mitenkään erityisen rapsakka, vain takimmaiset korikorvakkeet tarvitsivat uusimista. silloin kotona, mutta itse auto näytti päällepäin varsin siistiltä, joten miehet jättivät ikkunaan lapun viestiksi ostoaikeistaan. Ei se katastrofi ollut, mutta projekti venyi viisivuotiseksi. Alun perin tarkoitus oli tehdä pientä päällifiksiä pintapuoleen, mutta homma lähti kuin lähtikin hanskasta. Kuten useampi kunnostusprojekti, myös Crown paljasti tutkimisen jälkeen hieman enemmän itsestään. Tässäkin tapauksessa SISUSTA on kenties konstailematon, mutta tarkoituksenmukainen. Koria oli vuosien saatossa laitettu jonkin verran, mutta päällepäin näkyi vain pieniä ruostelänttejä. Eihän se nyt kovin huono voinut todellakaan olla. 02/14 57. Silti, erillisrunkorakenteen takia auto oli periaatteessa yksinkertainen kunnostaa: koppa pois rungolta, ja kumpaakin saattoi näin laitella rauhassa. Pahimmaksi Harri kertoo takaluukun, ja että ne ovat näissä poikkeuksetta mätiä. Nykyinen penkki on hankittu osaluovuttajaautosta. Vartin huhkimisen jälkeen ulkotiloissa joitakin vuosia seissyt Crown oli käynnissä ja ostopäätös oli selvä
58 02/14. Toyota Crown 01 Merkki ja malli Toyota Crown S50 Utility 02 Vuosimalli 1969 03 Moottori Nelisylinterinen bensiinimoottori. Kaksi venttiiliä / sylinteri, työntötangot, teho 93hv, tilavuus 1994cc 04 Voimansiirto Nelivaihteinen käsivalintainen vaihteisto, takaveto 05 Alusta Erillisrunkorakenne, edessä kierrejouset, takana jäykkä akseli ja lehtijouset 06 Kori Viisiovinen kaksipaikkainen piilofarmarikori 07 Mitat Pituus 4690, leveys 1690, korkeus 1465, akseliväli 2690mm Crownien rivit harv enevat, m Harrin m utta ustaksi m ennyt aut aktiivises o pysyy sa ajossa, siinä käyt johon se össä on uuten a tehty
Takaluukun heijastimet ovat vielä hakusessa. Ovipahvit piti teettää, sillä alkuperäisen mallisia sinisiä ei saatu. Toki ohessa oli muitakin projekteja, ja Harri kertoo auton viimeisen kasaamisen vuonna 2011 olleen työn ja tuskan takana motivaation suhteen. Konetta Harri kehuu hyväksi työkaveriksi, vaikka viidennelle vaihteelle olisikin kysyntää – niitähän 1960-luvulla oli vain harvassa autossa. Pahvit myös yksinkertaistuivat hieman, sillä vanhojen pahvien krumeluurisia koristeverhoilukuvioita ei käynyt jäljitteleminen. Aikanaan moottori palasi rungon päälle ja kokoonpanovaihe alkoi. säksi käytetty myös Hiacessa tai Land Cruiserissa löytyvät helposti. Paljosta ei ollut enää kiinni, mutta jonkinlaisessa aallonpohjassa projekti kävi vielä näin viime metreillä. Sieltä innostus saattaa auto loppuun löytyi, ja rakennusvauhti palasi takaisin ennen pitkää. Uudelleen löydetyn flow’n myötä Crown valmistui vuoden 2012 heinäkuussa. Mutta tässä tavaraautohenkisessä Toyotassa yksinkertaisempikin käy. Sisusta tarvitsi kunnostusta, joten sen väri vaihtui osaluovuttaja-autosta saadun sinisen penkin mukaan vihreästä siniseksi. AUTON mukana uudesta asti kulkeneessa ohjeja huoltomateriaalissa näkyvät ammattikoululla tehtyjen huoltojen merkinnät. Matkavauhdissa kaksilitrainen nimittäin kertoo olemassaolostaan suhteellisen kovalla äänellä. Kieltämättä herättää kunnioitusta, että vuosimallin 1969 autolla voi vieläkin ajella aivan hyvin niin, että moottorin sisuskalut ovat alkuperäisiä. Sisustuksen osia on erittäin hankala paikantaa, ja esimerkiksi tässä autossa kunnossa olevaa kojelaudan päällistä on käytännössä turha etsiä, mutta alustan osia, niveliä, koiranluita, iskunvaimentimia, pohjaanlyöntikumia... Hihat käärien Ja onhan autolle käyttöä. Öljypohjan irrottamisen kautta diagnosoimalla myös alakerta näytti vielä olevan mallillaan. Sellaiset osat joita on Crownin li02/14 59. PIILOFARMARICROWN pärjäili kaksilitraisella neloskoneella, isommat moottorit jätettiin ylellisempiin malleihin. Varaosia hakemassa Toyota Crownin osasaatavuus voidaan tiivistää aika yksinkertaisesti. Kengille sorvattiin muotti, ja uudet puristettiin kasaan lämpöä kestävää erikoisliimaa käyttäen. on jouduttu tekemään kahdesta huonommasta luukusta yksi hyvä. Korin Harri maalasi itse muuten, mutta etulokasuojat ja mainittu takaluukku hoidettiin toisaalla. Tähän löytyi lopuksi ratkaisu: Harri kävi tallissa joka ilta, tekemässä edes jonkin pienen korjauksen tai kiinnityksen. Jopa Motonetistä saa käypäisen jarru-kytkinsylinterin korjaussarjan suoraan, sylinteri on kummassakin käyttökohteessa samanlainen. Mutta siinä missä moni hienostuneempikin Crown, saati sitten työjuhdaksi ostettu piilofarmari on kannasta kadonnut, ja säilyneitä yksilöitä kenties säästellään vain pyhäajoihin, on Harrin mustaksi mennyt Crown aktiivisessa ajossa, siinä käytössä johon se on uutena tehty. Miksipä sitä kruunukeulainenkaan jäisi lepäilemään laakereillaan. Jarrukengät päädyttiin kunnostamaan itse kasaanliimaamalla, sillä niitä ei saatu uusina, mutta muuta jarruosaa on saatavilla. Osiksi ja kasaan Moottori kunnostettiin melko kattavasti siten että jokainen apulaite kävi irti ja ”atomeina”, mutta sylinterinkantta ei kuitenkaan aukaistu. Tasaisen, sileän takatilan lastaaminen myös takaovista on varsin helppoa, ja Crownissa kulkevat tavarat muitta mutkitta. Kaikki erikoisempi on työn ja tuskan takana, ”hifistelyosaa” löytyy korkeintaan tuurilla. Koska korin väriä ei Harrin mukaan osattu päättää, valikoitui maaliksi perus-pikimusta. niitä löytyy
Oulu 60 02/14
190-senttiseksi tunnustau- PEHMEÄ muovinen takalasia kehystävä spoileri on ehtaa 80-lukua. Erityisesti kattoluukulla varustettuna on ’Rocco varsin tyköistuva. ”Se ykköskoppainen on niin nätti, mutta en minä siitä myöhemmästä niin välitä”, käy tokaisu Esson baarin kulmapöydässä. Kuten eivät kakkos-Golfinkaan, Scirocco Mk2:n linjat eivät enää ole Italdesignin perua, vaan suoraviivainen, miltei minimalistinen muotokieli on Volkswagenin oman muotoiluosaston viimeistelemää. Toki täytyy sanoa, että Italdesigninkin suunnitelmille löytyi koti: takavetoinen, 80-lukuinen Isuzu Piazza ja sen alkumuoto Asso di Fiori -konsepti (Ristiässä) eivät ihan sattumalta muistuta Sciroccoa. Italdesignin 70-luvun portfolioon kuuluu kolme pelikorttien mukaan nimettyä sporttikonseptia, joista ensimmäinen, vielä Audin lätkiä kantanut Asso di Picche (Pataässä) voitaneen nähdä Scirocco Mk1:n muotoilun pohjana. Tästä on kymmenisen vuotta aikaa, ja muistan istahtaneeni matalaan ”voimisteluautoon” sen tiloja tai niiden puutetta merkillepannen. Hyvin sopii Ensikosketukseni kakkos-Sciroccoon, tai mallistoon ylipäätään tapahtui savonlinnalaisessa, Saksasta käytettyinä tuotuihin autoihin erikoistuneessa liikkeessä Nojanmaan teollisuusalueen kupeessa, Volvo-liikkeen naapurissa. Volkswagen Scirocco GTII ’92 Hyväntuulinen kulkupeli Kuten tunnettua, Volkswagenin mallinimet jakaantuvat joko pallopelien tai sääilmiöiden suuntiin. Kysyessäni tilavaikutelmia oululaiselta harrastajalta, Mikko Taposelta, ei hän aivan jaa näkemystäni Sciroccon ahtaudesta. Syystä tai toisesta olen itse aina kuulunut vastakkaiseen suuntaukseen: juttumme aiheena oleva, vuoteen 1992 asti valmistettu Scirocco II on sattunut omaan silmääni nätimmin. Jälkimmäistä kastia edustaa Scirocco, ja tarkastelun alle pääsee sen 80-lukuinen toinen korimalli. PELLIN alla on tuttu 1781-kuutioinen moottori kahdeksanventtiilisenä versiona. Mustien Mersujen armadaa piristi tummanvihreä, miltei ajamaton loppusarjan Scirocco 1.8 GTII, kattoluukulla ja automaattivaihteistolla. Teksti: Antti Kautonen · Kuvat: Tuukka Erkkilä L ieköhän totta, että ensimmäisen korimallin Volkswagen Scirocco (1974–1981) saa melkein aina kirkkaimman kruunun, kun jutustelu kääntyy näihin Karmannin kasaamiin VW-coupeihin. Syystä tai toisesta, herttaässä (Asso di Cuori) puuttuu tästä konseptiautojen sarjasta täysin. Nyt jo 40-vuotiaalla Scirocco-mallisarjalla on vahvat siteet italialaiseen muotoilutalo Italdesigniin ja Giorgetto Giugiaroon, jonka kynästä on myös ensimmäinen Golf. 02/14 61. Keskimmäinen Asso di Quadri (Ruutuässä) tyyliteltiin BMW:ksi, mutta keulaa lukuun ottamatta se on hyvin sciroccomainen
Tämän yksilön tarkoitus on olla sellainen, kuin auto olisi alunperinkin voinut olla. Vasemmalta lähtien: Picche, Quadri ja Fiori eli pata, ruutu ja risti. Saksassa autot ovat vieläkin varsin kohtuuhin- MIKON Sciroccon sisusta on säilynyt käytöstä huolimatta hyvin. Toisen Scirocco-harrastajan kautta Mikko päätyi ostamaan auton neljä vuotta sitten. Muuten on selvitty lähinnä vetonivel- ja käsijarruvaijerijumpalla. Kakkoskorimallin autoja on Suomeen tuotu uutena vain 30, joten yleisiä ne eivät ole maassamme koskaan olleet. Katalogin mukaan myös alkuperäisen, loppupään tuotannon Sciroccoissa kautta linjan nähdyn helmasarjan osia saa suoraan Classic Partsilta. Kuljettajan etulokariin oli tullut vuosien saatossa jonkinlainen tälli, ja siinä oli nähtävissä huonon sovituksen ja painuman lisäksi sävy ero. Osia Mikko kehuu saatavan tekniikkaan hyvin, selvästä syystä, mutta kaikki mitä ei Golfien kanssa ole jaettu on sitten enemmänkin omanhintaistaan. Kattoluukku tuo kabiiniin lisää luonnonvaloa ja tilantuntua.. Niin, ja tuo konepellin Wolfsburgvaakuna. Makunsa kullakin. Värisävy on alkuperäistä hieman syvempi mustan pohjamaalin ansiosta, ja mukaan on sekoitettu hieman kullanväristä hilettä näyttävyyttä tavoitellen. No, kyseinen autoyksilö viihtyi ensimmäisen omistajansa hoivassa kymmenen vuotta, kunnes se tuotiin aikanaan Suomeen Kokkolan seudulle. VW Classic Parts toimittaa kyllä korinosiakin, mikäli niille tulee joskus tarvetta. T C fa Milloin viimeksi näit yhden. NÄISSÄ Italdesignin pelikorttiaiheisesti nimetyissä konsepteissa voi nähdä Sciroccon piirteitä. Myös ajovalojen keltaiset Lamin-X-kalvot ovat melkein yhtä helpot nyppiä pois kuin laittaa paikoilleen, mutta niiden hyötyä kiveniskemien torjumisessa ei voi kiistää. Matkamittarissa on tällä hetkellä 303?000 kilometrin lukema, joten aivan ajamaton auto ei ole kyseessä. Tuolloinen omistaja oli ostanut uudenmallisen Sciroccon, joten kakkoskoppainen klassikko sai lähteä uusiin hoteisiin. Kehitystyötä sille ei enää tuolloin suotu ja moottorivaihtoehdot jäivät vähäisiksi. Mikon mukaan Sciroccot ruostuvat samoista vakipaikoista kuin ykkös-Golfit, eli mikäli harrastepohja ulottuu vanhoihin Golfeihin, osaa Sciroccoakin katsoessa hieman ennakoida. Scirocco onkin taloudessa ollut viime hetket ympärivuotisen käyttöauton roolissa, talon ”ykkösauton” voimanlähteen antauduttua. ’Rocco on kuitenkin maalattu puolitoista vuotta sitten kertaalleen yli, sillä maalipinta ei tuolloin ollut enää ihan parhaassa hapessa. Merkkeinä Audi, BMW ja Isuzu. Saksan pelejä Mikon Volkkari on, kuten arvata sopii, uinut Suomeen käytettynä yksilönä Saksasta. Volkswagen Scirocco tuva Mikko kertoo sopivansa Volkkarin puikkoihin aivan hyvin – mutta takapenkin jalkatilat ovat jälkikasvulle juuri ja juuri riittävät, hän nauraa. Ostohetkellä auto oli pääosin ruosteeton, lukuun ottamatta takaluukun kulmaa ja kuljettajan ovea. Tästäkin huolimatta sisusta on säilynyt hyvin, vain kuljettajan penkin sivutuki on täytynyt verhoiluttaa uusiksi. 62 02/14 Pois Corradon varjosta Mikon Scirocco istuu Mk2-Golfin G60-mallin Sebring-vanteilla, madallussarjan hieman lähemmäs maanpintaa tuomana. Varsinaisista tyyppivioista päätään on nostanut vain polttoaineensuihkutusjärjestelmä KE-Jetronicin lisäilmaventtiili, mutta syystä tai toisesta kansipahvi on pitänyt vaihtaa kahdesti – ensin 216?000 kilometrin kohdalla ennen auton Mikolle tuloa, ja sittemmin 279?000 kilometrin paikkeilla. Muukin autosta oli happosateissa kesinyt, joten ylimaalausta ei tarvinnut kauaa perustella. Scirocco kun oli viimeiset vuotensa hieman erikoisessa asemassa, Volkswagen oli esitellyt sille jo Corrado-seuraajan vuonna 1989 ja Scirocco jätettiin tarjolle miltei hyvää hyvyyttään. Jokin aika sitten Mikko selvitti Sciroccojen suomalaisomistusta, ja kertoi 19 yksilön olevan tuolloin kilpien välissä – sekä ensimmäistä että toista korimallia kaikenkaikkiaan. Se on varmuuden vuoksi teipattu, ei maalattu. Kojelauta ei ole halkeillut, ja ruutukuosiset penkit ovat erittäin siistit. Kantavana punaisena lankana koko nelivuotisen omistuksen ajan on ollut tuoda Sciroccoa autona hieman eteenpäin: Volkswagen kun ei Corradon esittelemisen jälkeen enää välttämättä realisoinut auton täyttä potentiaalia. Myös kojelauta on ehjä ja halkeilematon, mikä kertoman mukaan on näissä harvinaista herkkua. Tammikuussa 1992 valmistettu auto rekisteröitiin myyjäliikkeelle saman vuoden huhtikuussa, mutta omistajan se löysi vasta marraskuussa – lieneeköhän melkein ylivuotiseksi lipsahtanut auto myyty kohtuuhintaan
Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut, alipainetoiminen tehostin. Corem dolorpero. Yli 300?000 kilometrin lukema on jo varsin passeli useammankin auton ensimmäiselle tekniikalle, joten mikäli 1,8-litrainen moottori jossakin kohtaa antautuu, on sen paikkaa jo valmiiksi kärkkymässä Corradosta nostettu G60-moottori. ”Flat Disc” -nimiset kaivonkansivanteet, jotka passaavat alle ET:n ja korisarjan muodostamista rajoitteista huolimatta täydellisesti. 01 Merkki ja malli Volkswagen Scirocco 1.8 GTII 02 Vuosimalli 1992 03 Moottori Nelisylinterinen, yhdellä kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu rivimoottori (JH), tilavuus 1781 cm3, polttoaineensuihkutus Bosch KE-Jetronic, teho 95 hv 04 Voimansiirto Viisivaihteinen manuaalivaihteisto, etuveto 05 Alusta Edessä McPherson-joustintuet, kolmiotukivarret, takana pitkittäistukivarret. Tilaa sitaatille muutaman rivin verran. Edessä ja takana kallistuksenvakaajat 06 Kori Itsekantava, teräksinen kolmiovinen coupé-kori 07 Mitat Pituus 405, leveys 163, korkeus 128, akseliväli 240 cm 02/14 63. Tämänkin tuulimallin Volkswagenin pellin alla voi vielä käydä kova puhuri. Mikäli joskus hamassa tulevaisuudessa Oulun suunnalla liikkuu keltavaloinen, Porsche-vanteinen Scirocco jos jonkin verran tavallista 1,8-litraista ripeämmin, ei syypäätä tarvitse kauan etsiä. Sovitteita ja allelaittoa odottelevat myös Porsche 924:stä peräisin olevat, 6x16tuumaiset ns. Omaa Sciroccoaan Mikko aikoo vielä tarpeen mukaan kehitellä eteenpäin. Scirocco G60:ta kun ei koskaan ollut, vaikka Volkswagenin miltei legomainen korien ja koneiden yhdisteltävyys sille antaisi hyvinkin mahdollisuuden. Tämän Sciroccon on tarkoitus olla sellainen, millaiseksi se olisi voinut Corradon rinnalla kehittyä. Corem dolorpero dolor sequatu eraesecte accum venisissi. 1980-luvun tyylittelyistä tykkääville voisikin ehdottaa esimerkiksi erikoismalli Scalaa, joka on kauttaaltaan valkoinen jopa takavaloja myöten. taisia, joten sellaisen hakemista itselleen voi kyllä vielä suositella
Teksti: Antti Kautonen Kuvat: IMCDB/ Valmistajat M oni harrastaja on saanut ensimmäisen kipinän jonkin tietyn automallin hankintaan alunperin televisiota katsoessaan. Silti, ei Ferrarikaan aina altistunut Miami Vicessä niin kovalle käytölle kuin ensinäkemältä MIAMI Vicen valkoinen Ferrari oli toisinaan jotain ihan muuta kuin Ferrari. ”Juuri tuollaisen kun joskus saisi”, vaikka autoa kohtelisikin sitten omassa pidossaan hieman nätimmin, kuin telkkarin ruudulla. Siitä onkin hyvä ottaa suuntimaa seuraavaan unelma-autolistaukseemme: etsivä- ja toimintasarjojen sankariautot. Toinen kuuluisa tv-Ferrari oli tietenkin Magnum P.I. Dekkareiden käyttöautot Viittasimme viime numeron mittatilaus-loistoautoartikkelissamme pariinkin otteeseen Miami Vicen valkoiseen Ferrari Testarossaan. Samanmallisella Ferrarilla ajoi myös Beverly Hills Cop II:ssa Eddie Murphy/Axel Foley, vaikka tarkkasilmäisimmät näkevätkin Detroitin aamuruuhkassa pujottelevan 308:n vaihtuvan elokuvan alkutekstien. -sarjan 308 GTS, joka joissakin piireissä yhdistetään yhä väistämättä Tom Selleckin silloisiin viiksiin ja havaijilaispaitaan. Tummansininen Ferrari ei Ferrari koskaan ollutkaan. 64 02/14 näytti: ensimmäisillä tuotantokausilla Sonny ja Rico laskivat menemään Corvetten pohjalle rakennetulla Daytona-replikalla, ja tästä suivaantuneen Ferrarin tarjottua ajoon Testarossaa, oli kaikkein kolarialttiimmissa kohtauksissa käytössä Testarossaa muistuttamaan rakennettu, uudelleenkoritettu DeTomaso Pantera
Auton kuntokaan ei ole ihan priima, mutta eipä Peter Falkinkaan ulkoasu sarjassa ihan viimeisen päälle sliipattu ollut. Onneksi autot ovat äkkivilkaisulla varsin samanlaisia keskenään. Saksalaissarjoissa mainitsemisen arvoinen on myös Kahden keikka -sarjan Josef Matula, joka on koko sarjan ajan luottanut Alfa Romeoon. Britit KAHDEN KEIKKA -sarjan Matulan ohjastettavana oli aina hopeanvärinen Alfa Romeo, mutta mieleenpainuvin oli 75. Jos saksalaissarjoista siirrytään brittiläisiin, tulee ensimmäisenä mieleen nostaa esille nyt uusintakierroksella pyörivän komisario Morsen tummanpunainen Jaguar MkII ’60. Toki avomalliseksi autoksi sen rättikatto on harvinaisen harvoin alaslaskettuna sarjan aikana. Giulialla aloittanut ja viimeisimmissä jaksoissa 159-malliin asti päässyt Matula satsasi 80- ja 90-luvuilla tietysti 75- ja 155-malleihin, jotka saivatkin mukavasti ruutuaikaa. Kirjoissa Morse ajoi Lanciaa, mutta Jaguar lienee ollut näyttävämpi valinta televisioversioon; aiemmassa, 70-lukuisessa The Swee02/14 65. Kettusarjassa tuntui useimmiten vilisevän vain vihreä-valkoista poliisikalustoa, mutta Kösterin ja Kressin aisapari Heymann ajoi kolmossarjan Bemaria, jaksojen kuvausvuodesta riippuen E21-korimallia tai E30:ta. Musta vinyylikatto oli näkyvä osa Morsen Jaguaria, vaikka sellainen ei ilmeisesti yleisimpiä varustuksia näissä ollutkaan. Liikennesäännöt, katukivetykset tai muut eivät Citikkaa hidastaneet, joten kierto saattoi olla kovaakin. Työ kesti vuodesta 2002 aina 2005 asti, ja tällöin siivottiin pois muunmuassa aikaisemmat pakkeloinnit, jotka olivat paikka paikoin jopa sentin paksuisia. aikana vähän väliä 328-malliseksi. BEVERLY HILLS Cop II:n Ferrari puolestaan vaihteli 308:n ja 328:n välillä. COLUMBO huristeli uskollisella Peugeot 403:llaan, joissakin kohtauksissa jopa rättikatto alhaalla... Saksalaiset Samalla tavalla nuhruinen etsivämies oli tietysti Horst Schimanski, jonka pitkän takin ja juuriheränneen olemuksen lisäksi vakiomaneereihin kuului muovipuskurinen, erittäin huolettomasti ajettu Citroën CX. Ferrarilla revittely on varmaankin toinen ääripää, mitä yhdysvaltalaissarjoihin tulee, ja toinen on Columbon uskollinen avo-Peugeot. SCHIMANSKI lasketteli menemään Citroën CX:llä, tilanteen vaatiessa varomattomastikin. Tätä nimenomaista autoa saakin syyttää omasta CX-kiinnostuksestani, vaikka Schimanskin rytyytettävänä olikin vaihtelevanvärisiä yksilöitä – mikä nyt sattui kuvauksia varten löytymään. Ei se niin tarkkaa ole, kunhan on punainen. Filmauksissa käytetty yksilö väsyi vuosien varrella jonkin verran, ja se kunnostettiin täydellisesti sarjan jo päätyttyä. Muistan tosin jonkun koltiaisen heittäneen 75:tä kivellä: ehkä peräpään muotoilu ei ollut sivuhahmon mieleen
THE Professionalsin varustukseen kuului Capri. Puristina sanoi- sin, että juuri oikeanlainen KITT olisi ihan tuotannon alkupäästä oleva, ’82 tai ’83-mallinen yksilö. Sisustan pitäisi ehdottomasti olla vaaleakankainen ja pyöriin kuuluvat täyspeittävät, keilapalloa muistuttavat kapselit. Lienee käynyt mukavasti kaupaksi sarjan ansiosta. Kaikkein eniten sarjassa kiinnosti toki KITT:ksi rakennettu musta Trans Am, jota on sittemmin replikoitu monen eri osavalmistajan voimin. Jaguarin kanssa etäisesti samanhenkinen vanha brittiklassikko oli Bergeracin vuoden 1946 Triumph Roadster, jolla huristeltiin ympäri Jerseyn saarta. Se täytyy rehellisyyden nimissä sanoa, että näistä ensimmäiseen on aika purrut paljon pahemmin kuin jäljempään; nyt ne hieman sohlosti tehdyt tai uudelleen ja uudelleen käytetyt stunttiefektit huomaa Knight Rideristä paljon tarkemmin. BERGERACIN Triumph Roadster oli raihnaisempi kuin kuvaruutu antoi ymmärtää. Se on sitten ihan oma asiansa, mikäli kojelaudan haluaa korvata KITT:n monitoimikonsolilla ja ratin hävittäjälentokoneen ruorilla, sillä tässä ehkä liikutaan varsin harmaalla alueella – vähän kuin se, että virittelisikö hankkimaansa DeLoreaniin kaikki ulkopinnan johdotukset ja muut aikamatkustukseen kuuluvat härpäkkeet. Sen ainakin arvaa, että kumpikin natisisi suomalaisella tienpinnalla ja viileässä ilmastossa ihan eri malliin kuin televisioruudulla. Eikä. uusintaversio vuonna 1998, ja tällöin sankariautona käytettiin tuolloista Nissan 200SX:ää. ney -sarjassa näyttelijä John Thaw ajoi Ford Consulilla. MacGyver puolestaan ajoi useammallakin ajokilla, riippuen siitä mitä juonikuvio kulloinkin vaati. Bergeracin Triumphia esitti koko aikana vain yksi ja sama yksilö, joka sekin alkoi kuvausten edetessä levitä käsiin. Tästä sarjasta tehtiin lyhyeksi jäänyt Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta jutun dekkariautot olisivat tänä päivänä hinta tasoltaan jokaisen ulottuvilla. Myös takavalopaneelin täytyy olla tumma. Samassa syltyssä tulee myös mainita esimerkiksi The Professionals -sarja, jossa kovaa käyttöä saivat osakseen sedan-mallisten Fordien lisäksi Caprit. Dekkareiden käyttöautot KOMISARIO Morsen Jaguarin tunnistaa aina vinyylikatosta, esitemateriaalista sitä oli turha etsiä. Autoa piti joissakin otoksissa työntää liikkeelle, ja moottorinäänikin dubattiin useimmin Jaguarin murinalla. Eniten hahmoon sopi useassa jaksossa nähty Jeep, aluksi CJ-7 ja myöhemmin kanttilamppuinen Wrangler. Sikäläiseen ilmastoon 66 02/14 kaunislinjainen Triumph kieltämättä sopii parhaiten; jaksoissa vilahteli myös mukavasti 1980-lukuisia pienempiä avoautoja Escortista Golfiin, sekä Baur-BMW:itä. 80-lukua Polvenkorkuisena ne kovimmat sarjat olivat varmaankin Ritari Ässä ja MacGyver
KITT on suomalaisille kai se sankariautoista tutuin. Autenttisen romukuntoinen avomallinen Peugeot 403 voi olla melkoinen tuskien taival pitää liikenteessä, ja ehjä taas on kenties turhan harvinainen; Jaguareja on suhteellisen kohtuullisesti tarjolla, vaikkeivat nekään ihan ilmaisia ole. Todettakoon lopuksi, että Ferrareita, Columbo-Peugeotia ja kenties Triumphia lukuun ottamatta kaikki sarjojen autot ovat varsin helposti hankittavissa omiin ajoihin, jos sitä väenvängällä tahtoisi fiilistellä ratin takana etsivän elkein. Kuvassa jälkimmäisen Tommy Lee Jones. 80-luvun jenkkiauton tarvinnut olla taka- tai nelivetoinen saadakseen ruutuaikaa: toimintasarjassa Hunter ja elokuvassa Black Moon Rising nähtiin samanlaiset puna-hopeiset 1984–1985-mallin Dodge Daytona Turbo Z -mallit, jotka raapivat edestä. CX:ien hinnat esimerkiksi Saksassa ovat olleet jo hyvän tovin kovassa nosteessa, mutta asiallisen saa alleen vielä muutamalla tonnilla, vaikkei ihan näyttelykuntoista ehkä – toki eihän Schimanskinkaan CX ollut juuri koskaan edes puhdas, kun ei siistiksi voinut sanoa kuljettajaansakaan. Replikoitakin on tehty jo jokunen. Ja onhan 308:kin edullisimmasta päästä mitä käytettyihin Ferrareihin tulee, vaikka parisenkymmentä tuhatta sellaisen hankkimiseen menisikin. MACGYVERIN tyyliin sopi parhaiten Jeep Wrangler, tehtäviin tiettömillä taipaleilla. SEKÄ Huntersarjassa että Black Moon Rising -elokuvassa laskettiin menemään Dodge Daytona Turbo Z:llä. KITT:n muokkailuun menee mustan maalin ja keulapalan kanssa jokunen hetki, ja helpoimmalla päässee varmaankin Jeep Wranglerin hankkiva, mutta siihenkin kuuluu ehkä se työläin vaihe: hiusten kasvattaminen oikeaoppiseksi MacGyver-takatukaksi. Käsijarrusta näyttää kyllä nyityn tasaiseen tahtiin näyttävämpien ajolinjojen varmistamiseksi. 02/14 67
Maasta, FORD Zephy 6 diesel. En tiedä onko tämän hylännyt Martti vai Martha, mutta rappiolla on ja pysyy. Tuttu kaikista Martha-tädin lähettämistä postikorteista. Poistetut 60-80 -lukujen unohdetut ajoneuvot THAMES – Voiko brittiläisempää mallinimeä olla kuin suuri, mahtava ja likainen joki keskellä Lontoota. 68 02/14 jossa aina sataa vettä ja juodaan ahkerasti teetä. Vaihtomoottorina Mersun 200D. Kovasti ne tuntuvat olevan lähtöisin suuresta saarivaltakunnasta. Elintenluovuttaja maatui samalla pihalla. En ota kantaa autojen hylkyperusteisiin, johtuuko se valmistusmaasta vai mistäkö sitten. Hmm, kymenlaaksolainen alamaanasukas on luottanut paljon vankemmin saksalaisten insinöörien valmistaman nokilekan mahtavaan alavääntöön. Teksti ja kuvat T ähän unohdettujen autojen kakkosnumeroon kaivelin sitten kulkuneuvoja, joita tuntui helpoimmin löytyvän arkistoistani. Tähän kollaasiin sain ujutettua yllättävän monta harvinaislaatuisem- paakin yksilöä, mitä äkkinäinen ei arvaisikaan – ja olisihan osa näistä vielä pelastettavissak in, jos oikein suurta innostusta jollakulla olisi.. Brittien saarilla asuipi norppa… laitetta, joiden pätevyydestä ja Brittien saarilla on valmistettu monenmoista : Joona Hamm laadusta voi kukin olla omaa mieltänsä
FORD-LINJALLA jatketaan. Kuvan Hillman Hunteria valmistettiin vuosina 1966-79 ja perus-Hunterin pohjalta tehtiin ympäri maailmaa ainakin kymmentä eri automallia eri nimillä. Onneksi loppusijoituspaikka on suhteellisen syrjäinen. ROOTES-YHTYMÄ kuuluu mielestäni brittien sekä koko maailman sekavimpiin autovalmistajiin kaikkine nimi- ja kokoonpanomuutoksineen. VINYYLIKATTOINEN Capri edustaa tässä otekannassa sitä sporttisempaa osastoa. Transit-perhehän on tunnettu aina brittiläisenä kokonaisuutena, mutta niiden esi-isä Taunus Transit kuitenkin on sakemannien tekele. Vaaleansininen Mikkelin ammattikoulun vanha ryhmäbussi maatuu horsmikossa omalla laitumellaan. Tämä Postin vanha yksilö on melko elinvoimaisessa kunnossa ja olisi komea näky esimerkiksi ”rompetorimyyjäisautona”. FREIGHT Rover, etäisesti hyvinkin saman oloinen kuin tunnetumpi Leyland Sherpa, tuttu myös James Bondin seikkailuista. Tämä mätänee itärajan välittömässä läheisyydessä. Ruskea yksilö odottaa viimeistä iskuaan. 02/14 69. POSSUKEULA-TRANSITTEJA ei ole koskaan liikaa. Kojelaudan lukuisat nimikirjoitukset kertovat ”raaputuskulttuurin” vahvaa historiaa kouluajoilta. Vielä pelastettavissa länsisuomalaisella aarteenetsijälllä. Ei ole kummiskaan kummankaan maan asukit käyneet laseja särkemässä vielä
70 02/14 KAVERINI kanssa tehtiin roadtrip Pirkanmaan ääriin. EDESMENNEEN laulaja Rahkosen lauluauto. Oranssi Vaiva kantaa tyyppinimeä Viva HA, jota valmistettiin vuosina 1963-66. Tai miksei anoppikin olisi kiva istuttaa tuonne apupyörien kääntäjäksi. Poistetut 60-80 -lukujen unohdetut ajoneuvot KAHDEN eri sukupolven Vauxhall Vivaa melko samanlaisissa elinympäristöissä. ovien mallista. Valkoinen taas edustaa mallia Viva HC, joka oli tekniikaltaan samanlainen kuin näiden väliin jäävä HB-malli. Tässä pari unohdettua ja kovasti vähenevää kori- ja ovimallia edustavat yksilöt. Myöhemmät versiot tunnistaa helposti esim. Tämä yksilö kuuluu ensimmäisen sukupolven Land Rover -sarjaan, joka kehitettiin amerikkalaisen Willys Jeepin innoittamana sotien jälkeen ja kohdistettiin nimenomaan maaseudun tarpeeseen samalla lailla kuten saksalaisten MB Unimog. Rootes-yhtymän 60-luvun kukkasia tämäkin. Loppuen lopuksi väärinpäin asetettu korilätkä kertoi valmistajaksi Hillmanin.. Ensimmäistä Land Roveria valmistettiin vuosina 194858. Singer Vogue Estate -malliin mahtuu kavereiden soittopelitkin kivasti. Yksi kohteista oli tämä kummajainen, joka aiheutti pitkään päänvaivaa tunnistamiseen. LAND Rover alumiinikoreineen pistää hanttiin ruostetta vastaan sinnikkäästi. Kolmipulttiset pyörännavat, sivuventtiilinelonen, hyvin konservatiivinen sisusta. ENSIMMÄISEN sukupolven Escort oli kasvojenkohotus brittiläiselle Ford Anglialle. 1970-79 valmistettu HC sai myös rinnalleen Firenza- ja Magnum-nimiä kannattelevat vauhtimallit. EMÄNNÄN kanssa tekemään halkoja tai viemään kaatopaikkakuormaa. Malli tuli tutuksi myös rallimenestyksen myötä
POSTIAUTO se on tämäkin. Onhan näitä tietysti valmistettu 1960-luvulta pitkälle 80-luvun alkuun asti samalla korimuotilla. MUURLALAISEN Sähkö Walliuksen vanha tavarankuljetin on tiettävästi todettu jo 80-luvulla epäpäteväksi kulkineeksi ja sysätty syrjään. MEINASIN hihkua ilosta metsäaukolla kuin pupujussi porkkanapellon äärellä, mutta totesinkin tämän Minin kumminkin vain kyläsepän kotitekoiseksi lavuriksi. Tämä yksilö oli mallia 1500 Super. Kaupan mukana sain myös alkuperäisen takuutodistuksen. 02/14 71. RUSIKOIDUN näköinen velipojan Anglia. Oiva harrastekohde, ruostetta nimittäin on enemmän kuin tarpeeksi. Liuku ovet ja ohjainlaite oikealla. ”SAMPO paistaa parhaan.” Tämä Sampo on ainakin paistatellut tässä metsässä jo hetken jos toisenkin. Tämä yksilö päätyi vahingossa allekirjoittaneen omistukseen. SIR Alec Issigonisin tyylinäytteen konkreettinen versio, Austin Allegro, kuuluu katoavaan brittiautohistoriaan tässä maassa. Takasiko se sitten hyvää vai huonoa, sitä voi jokainen miettiä itse. Internetin ihmeellisestä maailmasta löysin kuitenkin putiikin, josta saa kaikkia varaosapeltejä tähän, kuten myös kulutusosia, laseja, tiivisteitä, jarruosia ja niin edelleen. Liittyisiköhän tämä Morris-paku mitenkään 30-luvulta tähän päivään toimineeseen Sampomuikkuravintolaan
ERKKI Niskalan ´62 Saab kaipasi ruokatauolla huomiota. 72 02/14 kaan ensimmäisinä. kertaa järjestettävän tapahtuman alkuajoista oli muistuttamassa kymmenkunta ennen sotaa valmistettua kanttiautoa, jotka aamukahvien jälkeen lähetettiin mat- MUSEOTARKASTUSKUNTOA ei ajoneuvoilta Talwiajossa vaadita, pelkkä 30 vuoden ikä riittää. Osallistuminen Talwiajoon ei edellytä ajopeliltä museorekisteröintiä, mutta ikäraja on pidetty 30 vuodessa ja niinpä pääosin 60- ja 70-luvun ajoneuvojen joukossa nähdään joka vuosi yhä enemmän myös 80-luvun ajokalustoa. Ajot päättyivät Summassaaren Kylpylähotelliin, jossa jokainen sai ajomerkin ja parhaimmat vielä palkintoja kotiinviemisiksi. AJOIHIN ilmoittautuneille tarjottiin lähtöpaikalla aamukahvit, ja jos se ei riittänyt niin lisämurkinaa löytyi Café-Citikasta. Ensimmäisellä tehtävärastilla oli hyötyä autojen mallimerkintöjen tuntemisesta, toisella jos hiukkaakaan oli tarkkaillut ympäristöään ja kysyttiinpä päivän mittaan niin traktoreista kuin rallihistoriastakin. Odotetuin oli varmasti kuitenkin jäärata-ajo, jossa kaahaminen oli sallittua ja jopa suotavaa. Nyt jo 41. Vauxhall Viva sai apuvirtoineen Dartin jälleen käyntituulelle. Hyvin järjestetty tapahtuma vetää joka vuosi ruotsalaisharrastajia ja nähtiin tänä vuonna muutama ajoneuvo virolaiskilvinkin. Tämäkin värikäs Kupla lienee pääosin ainakin kriteerit täyttävä. XLI Talwiajo Saarijärvi, 8.2. IKILIIKKUJAN maineessa olevaa Darttia ei ruokatauon jälkeen kiinnostanut enää liikkua. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Y ksi museorekisteröinnin ja -vakuutuksen kiistaton etu on se, että vaikka käyttöpäiviä ajoneuvolla on rajatusti, saa ne ripotella kalenteriinsa kuinka huvittaa. SAARIJÄRVEN koulun piha vastasi kalustoltaan 70-luvun alkupuolella syntyneiden lapsuusmaisemaa.. Jos talviunillaan uinuva klassikkoauto on kätevästi heräteltävissä liikenteeseen, on vuosittain Keski-Suomen pikkuteillä ajettava Talwiajo hyvä syy lähteä pienelle ajelulle. Niinpä tänäkin vuonna Keski-Suomen Mobilistien Talwiajojen lähtöpaikalla, Tarvaalan oppilaitoksella, nähtiin pitkän matkaa kolmattasataa klassikkoautoa ja olipa joukossa muutama räntäsateesta piittaamaton moottoripyörineenkin
PERIENGLANTILAISTA taksityyliä edusti Claes Stenestad Austinillaan. LADA on aina nauttinut hyvän talviauton maineesta, mutta tuskinpa nämä nyt täysin kadonneet 124-Fiatit sen huonompia olivat. Kuka nyt sotimisesta pitäisi. 02/14 73. TIMO Hakala piti piikkipyöräisellä ’62 Angliallaan huolen että jäärataosuuden voitto ei mene tänä vuonna Ruotsiin. Malli suunniteltiin kamppailemaan W187-korisen 220 Mersun asiakkaista. Mersun luottaessa rivikuutoseen, tarjosi Bemari ajamisen iloa V8-koneella. Luulisi takanatulijan huomaavan puolimetriset vilkut. HEIKKI Jousen ajokkina oli kaunislinjainen ’56 BMW 502. JOS tapahtumassa olisi jaettu sympaattisimman auton palkinto, putkirunkoinen Tempo Rapid olisi ollut vahvoilla. Aika 0:55. KUNINKAALLINEN Toyota tyylikkäimmästä päästä tämä Crown Royal Saloon. RUOTSISTA, tai ihan alkujaan varmaan Hollannista tulleeseen Volvoon oli kirjailtu kansankodin arvomaailmaa
Sen edessä lähtövuoroa odottaa Klassikot-lehdessä 6/2012 esitelty ’62 Moskvitsh 407. Prinsessassa vinyyliä oli tosin vain C-pilareissa.. RALLIAUTOT säväyttävät aina kuten tämä Kauko Mäenpään ’71 Saab. MAHLUN Nuorisoseurantalolla oli tehtävärasti, jossa tiedusteltiin 165 Massey Fergusonin tuotantomäärää. Auto myös liikkuu ja jääradalta tuli siviilirenkain hyvä 1:10 aika. BIBENDUMIN oli turvallista istuskella Erkki Tourusen ’58 Lantikan nokalla, kun alla oli pitävät Hakkapeliitat ja edessä varsinainen turvapuskuri. JUKKA Pasasen ’64 Moskvitsh Elite oli kerrassaan hurmaavassa latolöytökunnossa. PEKKA Saleniuksen Olympialais-Ooppeli oli hiihtolomavarustuksessa. ESKO Wirkkala oli ´60 Cezetallaan ajojen ainut skootteristi. 74 02/14 ULKOLÄMPÖTILAN muutokset eivät jääneet huomaamatta. RISTO Pitkäsen ´78 Prinsessa on ajalta jolloin vinyylikatto sai auton kuin auton näyttämään tyylikkäältä. Arvailuvuorossa Jari Sihvonen. KARI Jääskeläisen pienen Aleksanterin roiskeläpät ovat pari, kolme kertaa renkaita leveämmät
EI lujaa, mutta täysillä. MATTI Järvenpää ei ole jättänyt ainoatakaan Talwiajoa osallistumatta. VIITOSRASTILLA tarvittiin rallihistorian tuntemusta. Flippikeulan ilmettä vaihtamalla mallista tuli 13/60. 02/14 75. BENGT Söderlöf odottamassa lähtövuoroaan jääradalle, alla ’75 Mercedes-Benz 200. Ajaksi tuli kohtuuhyvä 1:20. PIA Hietamäki kaasutteli ´72 Carinallaan naisten luokassa kolmanneksi. PEKKA Kolun ’66 Triumph Herald 1200 edustaa viimeistä mallivuotta. Nytkin alla takuuluotettava ’25 Citroen
K Perinteitä kunnioittaen Autoteollisuus sylki 80-luvulla markkinoille uusia automalleja yhä kiihtyvällä tahdilla, mutta myynnissä oli silti tuotteita, joiden taival oli alkanut aivan erilaisessa autoilumaailmassa. Itse asiassa niitä oli yllättävän paljon.. Menneisyys oli kuitenkin vielä lähellä, joten monien 80-luvulla myynnissä olleiden autojen muovipaneelien alta pilkotti kantamalleja, joiden alkutahdit oli lyöty 60-luvulla tai aiemmin. Tuntuu, että 80-luvulle mennessä tekniikka oli kehittynyt perusvarmaksi, mutta yletön elektroniikan määrä ei vielä rasittanut luotettavuutta toisesta päästä. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: autovalmistajat 76 02/14 ahdeksankymmentälukua on helppo pitää eräänlaisena modernin henkilöauton syntyvuosikymmenenä ainakin tämän päivän näkökulmasta
Erona Trabantiin tosin se, että Miniä ja Kuplaa valmistettiin edelleen. Renault 4 syntyi autoilun kultaisen vuosikymmenen alussa, ja vuonna 1961 alkanut taival kesti peräti vuoteen 1992 saakka, Sloveniassa ja Marokossa tiettävästi vielä pari vuotta pidempäänkin. Komean pitkä tuotanto joka tapauk- sessa Dyanellekin. Viimeiset Kuplat tosin syntyivät Meksikossa, sillä Wolfsburgin linjalta putkahti viimeinen Kupla vuonna 1978. Siellä olivat 90-luvun alussa odottamassa sellaiset automallit kuin Austin/Morris Mini ja Volkswagen Kupla. Samoin perinteissä, sillä suuntaviivat autolle oli annettu 408-mallin myötä 60-luvulla. Kun ne muuttuivat Saksojen yhdistyessä, oli myös Trabin taival taputeltu 1991 ja edessä nouseminen kulttiautojen joukkoon. Yksi vuosikymmeniä sitten alkanut Morris-taival on vailla vertaa. Vuonna 1959 esitellyn Minin taival jatkui niukasti aina uuden vuosituhannen puolelle asti ja Kuplan pari vuotta pidempään, vuoteen 2003 asti. Vuosien 1956–1959 Oxford III:n muodot elävät 02/14 77. Lähes 30 vuoden kaaren teki itäsaksalainen Trabant 601, jonka vuonna 1963 alkanutta taivalta auttoivat poliittiset olot. Rättisitikan eli Citroën 2CV:n tuotanto alkoi Ranskassa vuonna 1948 ja jatkui 40 vuotta aina vuoteen 1988 asti, Portugalin puolella vielä pari vuotta pidempään. Rättärin rinnalle on helppo nostaa toinen iki-ihana ranskalainen, Tipparellu. Rättärin vanavedessä pitkän kaaren teki Citroën Dyane. Huomionarvoista on, että Tipparellun tuotantoajan sisään jäi sinänsä menestyneen ensimmäisen polven Renault 5:n koko tuotantokaari, 1972–1985. Vuodeksi 1967 saapunut 2CV:n korvaajaksi suunniteltu malli ei kuitenkaan voittanut suosiossa edeltäjäänsä. Dyanenkin tuotantoaika oli silti kunnioitettavat puolitoista vuosikymmentä jatkuen vuoteen 1983. Ihanat muinaismuistot Pitkäikäisistä 80-luvulle yltäneistä henkilöautomalleista tulevat nopeimmin mieleen muutamat jo eläessään legendoiksi kohonneet autot. MOSKVITSH Eliten tekniikassa riitti eriteltävää. Niinpä sen valmistuksen loppuessa 1983 porskutti Rättäri edelleen iloisesti eteenpäin. DYANESTA kaavailtiin Rättisitikan seuraajaa, mutta lopulta seuraaja väistyi tuotannosta ennen esikuvaansa
Loistava esimerkki on Italiassa vuosina 1955–1969 valmistettu Fiat 600. Zastava alkoi valmistaa 750-mallia lisenssillä loppuvuodesta 1955 ja valmistus jatkui kokonaista kolme vuosikymmentä. Eritoten Fiat osasi valmistaa lilliputteja, jotka risteilivät pitkin saapasmaata vuodesta toiseen. Komeasti 80-luvulle ylti myös Fiatin 78 02/14 ZASTAVA otti kopin monesta Fiatista kuten 600- ja 128-malleista ja venytti niiden tuotantoikää. tänäkin päivänä Intiassa: vuonna -58 käynnistynyt Hindustan Ambassadorin valmistus jatkuu edelleen. 80-luvulle yltäneet Fiat osasi valmistaa lilliputteja, jotka risteilivät pitkin saapas maata vuodesta toiseen. Lisenssituotanto alkoi päämerkin vanavedessä 1973, mutta puolalaisena 126p-mallina tuotanto jatkui vuoteen 2000 asti. Pompannappia venytettiin ihan konkreettisestikin, kun siitä muovattiin Zastava 750. VUONNA 1972 saapuneen Fiat 126:n tuotanto päättyi 1980, mutta PolskiFiatina matka jatkui uuden vuosituhannen taitteeseen.. Perinnekyytiä perheelle Etumoottorisista Fiateista pitkän elinkaarin teki Fiat 128, joka pysyi mallistossa vuodesta 1969 vuoteen 1985, kun mallia päivitettiin kevyesti matkan varrella. Sen Pompannappi kantoi mallinimeä 750, joka kuvasi osuvasti sitä että Zastava oli hieman alkuperäistä Fiatia pidempi. Ja sitten kun into valmistukseen Italiassa loppui, niin malleja valmistettiin lisenssillä ties missä maailman äärissä. Mini ei nimittäin ollut ainoa pieni auto, jonka geenit tuntuivat kantavan aina vain uudelle vuosikymmenelle. Torinolaisen liki 15 vuoden taival ja lähes 2,7 miljoonaa valmistunutta Fiatia olivat vaikuttavia lukuja, joita jatkoi Argentiinassa vuoteen -82 valmistettu Fiat 600R. Suomessakin 600-mallin suosiota jatkoi 70-luvun puolelle espanjalaisen Seatin valmistamat ”Fiatit”, mutta kaikista pisimmän kaaren toteutti jugoslavialainen Zastava. Toinen Fiatin menestyksellä maailmalle jakamista automalleista oli kirppumainen 126, jota Fiat itse valmisti vuosina 1972–1980. Sitkeät pikkuautot Pienet koirat tuntuvat elävän terveempinä ja pidempään kuin suurempien rotujen edustajat. Puolan Fiatin, Polski-Fiatin toimesta 126 sai kuitenkin hurjasti pidemmän mallihistorian. Pompannapin maine kasvoi lisenssivalmistajien toimesta. Samat lainalaisuudet näyttävät pätevän autoissa. Ei liene yllätys, että tästäkin mallista valmisti Zastava oman myyntituotteensa, jonka viimeisin versio Skala eli lähes näihin päiviin, vuoteen 2008 asti
Osattiin sitä silti lännemmässäkin tehdä liki ikuisia malleja. Renault valmisti autoa Euroopan-markkinoille vuoteen 1980 asti, mutta Rellu 12:n maailmanlaajuinen ura oli vasta alussa. Nimillä FSO 1300/1500 ja Polski-Fiat 125p tunnettua autoa valmistettiin vuodesta 1967 vuoteen 1991. Melko tarkkaan samanmittaisen ja samoihin vuosiin osuneen taipaleen Ladan kanssa teki toinen neuvostoliittolaismerkki Moskvitsh. Myös Fiat 124 kulki oman sivupolkunsa Puolassa. Eräs legendaarisimpia ikiliikkujia on Peugeotin 504, jota valmistettiin Ranskassa komeat 15 vuotta, 1968–1983. Eikä siinä vielä kaikki, heti alusta alkaen 504:ää valmistettiin Peugeotin kotimaan ohella myös Keniassa ja Nigeriassa. Maininnan nimittäin MINI säilytti perusolemuksensa kunniakkaasti loppuun saakka, mitä nyt muutamissa yksityiskohdissa puhalsivat kasarituulet. Suomalaiselle soratielle tämä malli piirsi jälkensä NappisilmäLadana. Aiemmin mainittu Fiat 132 ei ollut ainoa hieman isompi perheauto, joka säilyi myyntilistoilla huomattavan pitkään. iso vuonna 1972 saapunut sedan 132, jonka valmistus päättyi Argenta-nimellä vuonna 1985. Kun mukaan otetaan vielä nelitahtisella VWmoottorilla kyyditetty Wartburg 353 1.3, päästään lopulta vuoteen 1991, mutta Warren kohdalla ei enää sen pidemmälle. Škodan kohdalla voidaan tehdä sivuaskel moottorihistorian puolelle. Viimeinen 12 valmistui Turkissa vasta 1999 ja Dacia 1310:n muodossa autoa valmistettiin vuodesta 1979 peräti vuoteen 2004. ansaitsee vielä 2000-luvun alussa Škoda Fabiassa käytetty 8-venttiilinen 1,4 MPi -moottori, joka perustui jo 60-luvulla käytössä olleeseen alumiinimoottoriin. Mossen 408-mallina, siitä jalostettu 412:na ja lopuksi Elitenä tunnettu kantikas takavetosedan eli yhteensä neljännesvuosisadan kaaren 1964–1988. Lähes samoille vuosirenkaille asettui iso neuvostosedan Volga GAZ-24, jonka tuotantovuodet käsittivät vuodet 1968–1985. Sen edeltäjällä on kuitenkin suomalaisissa sydämissä aivan erityinen paikka, vaikka kyseinen automalli tunnettiinkin meillä aivan toisella nimellä. Itäblokin automerkeistä ansaitsee esille noston myös Škoda, jonka takamoottorista 105/120/130-mallistoa valmistettiin reilusti yli 20 vuotta, tarkalleen 1976–1990. RENAULT 12 oli saatavilla Amerikkaa myöten, mutta Daciana tuttu Renault-malli jatkoi 2000-luvun puolelle. Kyseessä on tietenkin Fiat 124, jota valmistettiin vuosina 1966–1974. Samaa perinnettä jatkoi vielä 1976 saapunut FSO Polonez, joka eli lopulta vuoteen 2002 saakka. Näissä Afrikan maissa suursuosioon noussutta Pösöä valmistettiin 02/14 79. Kysymyksessä olevia Lada 1200/1300 -malleja valmistettiin suuressa idässä vuosina 1970–1988 eli lähes 20 ikimuistoista vuotta. TAKAMOOTTORI-ŠKODA porskutti eri mallivariaatioineen 70-luvun puolestavälistä aina itäblokin nuukahtamiseen asti. Vaikkapa Renault 12, joka saapui tarjolle aivan 60-luvun lopulla. Suunnilleen yhtä pitkään sinnitteli itäsaksalaisen Wartburgin 353/353Wmalli, jonka tuotantovuodet osuivat ajanjaksoon 1965–1988. Esimerkki on vuodelta 1987
Rauhalliset pohjoismaalaisetkin osasivat vielä takavuosikymmeninä olla hötkyilemättä. PEUGEOT 504:n rantauduttua Afrikkaan ei se meinannut lähteä pois kulumallakaan. Molempien tuotanto alkoi 1962 ja ne saavuttivat niukasti 80-luvun ennen tuotantojen päättymistä. Kaksi kertaa pidemmän malli-iän keräsi silti Mercedes-Benzin vuosien 1972–1989 kaksipaikkainen SL-malli. Samoin 60-lukulaisen 140-sarjan Volvoon osittain perustunut 240-sarja eteni junamaisesti vuodesta 1974 päätepysäkille vuoteen 1993. Ihan yhtä pitkää taivalta eivät Amerikan sportit Chevrolet Camaro ja Pontiac Firebird saavuttaneet toisilla sukupolvillaan 1970–1981, mutta yli kymmenen vuoden malli-ikä on silti tässä luokassa varsin onnistunut saavutus. Kaikkien diktaattoripirssien ykkösmalli Mercedes-Benz 600 Pullman oli sekin sitkeää sorttia. Niillä ei ole ollut välttämätöntä käytännön sanelemaa tarvetta uudistua niin nopeasti kuin kansanmalleilla, mutta toisaalta jos muotoilu ei ole ollut kohdallaan, eivät edes lyhyen aikavälin myyntitavoitteet ole täyttyneet. Jos autoon oli tykästynyt heti tuoreeltaan 1963, niin vielä vuonna 1981 ehti tilata uuden Pullmanin talliin.. Tässä kohdin on mahdotonta ohittaa perusbrittiläiset sportit Triumph Spitfire ja MGB. Se liikkuu urheiluautoissa aivan omassa luokassaan, sillä 1963 esiteltyä takamoottorimallia valmistetaan edelleen, mutta tietenkin moneen kertaan päivitettynä. Peugeot 504:n lavaversio oli vielä oma tarinansa, sillä sitä valmistettiin Ranskassakin vuoteen 1993 asti. Tuotanto jatkui Keniassa ja Nigeriassa 2000-luvun alkuvuosiin saakka. Itsevaltiaan oikeudella Tässä artikkelissa esille otettujen automallien valitseminen on perustunut toimittajan harjoittamaan diktatuuriin, joten lienee sopiva päättää tämä kimara diktaattorien ja muiden valtaapitävien suosimiin malleihin. Ensimmäinen polvi jatkoi vuoteen -89, mutta vedenjakana voi pitää myös vuotta -97, jolloin ilmajäähdytteisten valmistus päättyi. Varsinaiset urheiluautot jäävät tässä yhteydessä käsittelemättä, mutta yhtä ei voi ohittaa – Porsche 911:stä. Päinvastoin, ne toimivat usein perusesimerkkeinä ajattomasta muotoilusta. 80-luvulle yltäneet POHJOISMAISIA perinteitä ylläpidettiin ja jalostettiin vuosimallista toiseen, mutta perusta pysyi samana pitkään. Pitkän taipaleen teki myös 504:n edeltäjä 404: Euroopassa tuotanto käsitti vuodet 1960–1975, mutta Argentiinassa 404:ää tehtiin vuoteen 1980. Italiassa tyyli on perinteisesti seu80 02/14 rannut käyttöesineitä eivätkä urheilulliset autot tee poikkeusta. Siinä missä diktaattorit pysyvät vallankahvassa usein liian kauan, niin pitkäikäisiä olivat heidän suosimansa automallitkin. Esimerkiksi vuonna 1965 tuotantoon tullut Rolls-Royce Silver Shadow sinnitteli niukasti 80-luvun puolelle saakka. Saab 96:n taival päättyi 70-luvun loppuun, mutta Volvon 240-sarja jyräsi 90-luvun puolelle. Tuloksena oli melko maltillisin rakennemuutoksin vuodesta 1968 aina 80-luvun puoliväliin valmistettu Saab 99. Keniassa vuoteen 2004 ja Nigeriassa sitä seuraavanakin vuonna. Japanissa harvojen saatavilla olleen Nissan Presidentin vuonna 1973 esitelty 250-malli jatkoi vuoteen 1989 saakka. Senioriurheilijat Klassisia muotoja sisältäneet tai vuosien mittaan sellaisia omalla persoonallisuudellaan luoneet urheiluautot ovat pitkäikäisissä automalleissa oma lukunsa. Samanlaista, joskin jo päättynyttä muotoilu-uskollisuutta oli Jaguarin ylellisessä XJ-sedanissa, jonka muotokieli pysyi varsin yhtenevänä vuosina 1968–1992 ja jossain määrin aina vuoteen 2009 saakka. Lyhyeksi ei jäänyt Alfetta- ja GTV-mallistonkaan taival, joka kattoi vuodet 1972–1987. Eräs ikoninen tyyliniekka on Alfa Romeo Spider, jonka tuotantovuodet yltivät komeasti neljälle vuosikymmenelle, vuosiin 1966–1993
02/14 81. R107-MALLIKOODILLA tunnettu SL-Mercedes säilyi tuotannossa aina 70-luvun alusta 80-luvun loppuun. Kuvassa tuotannon alkupuoliskolle sijoittuva 380 SL. Viimeisten vuosien puskurimuoti vei tosin terää muotoilun siroudelta kuten tämä -77 mainos osoittaa. JUTUSSA MAINITTUJEN AUTOJEN ELINKAARI 1950 1960 1970 1980 1990 2000 LÄNSIEUROOPPALAISET KANSANAUTOT Alfa Romeo Alfetta Austin/Morris Mini Citroën 2CV Citroën Dyane Fiat 124/Polski-Fiat 125p Fiat 126 Fiat 128/Zastava Skala Fiat 132/Argenta Fiat 600/Zastava 750 Peugeot 504 Renault 4 Renault 5 Renault 12 Saab 99 Volkswagen Kupla Volvo 240 ITÄBLOKIN KANSANAUTOT Lada 1200/1300 Moskvitsh 408/412/Elite Skoda 105/120/130 Trabant 601 Wartburg 353/353W Volga GAZ-24 URHEILUAUTOT Alfa Romeo Spider Mercedes-Benz SL (R107) MGB Porsche 911 Triumph Spitfire LOISTOAUTOT Jaguar XJ Mercedes-Benz 600 Pullman Nissan President 250 Rolls-Royce Silver Shadow Tehtaan oma valmistus Lisenssivalmistus BRITTISPORTEISTA muun muassa MGB eli pitkän malli-iän. ”HARJOITTELE Ernesti sinä vaan sitä talvipyöräilyä, niin isukki varmistaa täällä takana, että kaikki menee hyvin.” Ikoninen Mercedes-Benz 600 Pullman oli tuotannossa vuoteen 1981
Sadan vuoden kilpajuoksu Palataan takaisin linkkuveitsen syntyhetkiin 1890-luvulle. Klassikkoesine Victorinox Työkalupakki taskukoossa Mitä meille tulee ensin mieleen Sveitsistä. Yrityksensä hän nimesi uudelleen kahdesti; ensin vuonna 1909 Victoriaksi edesmenneen äitinsä kunniaksi. Elsener kehitti jousimekanismin, jonka ansiosta esiin taittuvia työkaluja pystyi sijoittamaan molemmille puolelle veitsen kahvaa. Siviilipuolella valikoima on kasvanut kiivaampaa tahtia. Eri puolilla maailmaa sijaitsevissa tukikohdissa sijaitsevissa Base Exchange -varustemyymälöissä kauppa kävi, mutta jenkkipojan kieli ei meinannut taipua pyytämään Schweizer Offiziersmesseriä hyllystä. Ja jos päätöksenteko on vaikeaa, ota kaikki: 800 euron hintaisessa The Giant -mallissa on 87 työkalua, ja paksuuttakin parikymmentä senttiä. Kun veitset toimitettiin syksyllä 1891, kirurgisia instrumentteja valmistavan yrityksen johtaja Karl Elsener (1860–1918) sai sellaisen käsiinsä. Siinä missä alkuperäisessä armeijalinkkarissa oli kahva tummaa tammea ja työkaluina veitsi, tölkin avaaja, ruuvitaltta ja avarruspora, voi nykypäivän seikkailija valita linkkariinsa laserosoittimen tai flashmuistin. Armeija lepytteli hovihankkijoitaan vuonna 1908 jakamalla valmistusurakan kristillisesti tasan, ja siitä eteenpäin yritykset kilvoittelivat markkinajohtajuudesta lähes sadan vuoden ajan. Yksi vai 87 terää. Elsenerin yksinvaltiutta kesti markkinoilla vain pari vuotta, sillä vuonna 1893 markkinoille tuli toinen veitsivalmistaja, Wenger. Kyseessä ei ollut mustavalkoinen satu 82 02/14 hyvästä keksijästä ja pahasta jäljittelijästä, vaan molemmat tekivät laatutyötä tahoillaan. Ennen vuoden loppua hän oli neuvotellut tuotannon siirron yritykselleen, mutta veitsen rakenne ei tyydyttänyt häntä. Ensimmäinen 15?000 kappaleen tilaus meni Saksaan, kun kotimaasta ei löytynyt tarpeeksi tuotantokapasiteettia. Lopulta vuonna 2005 Victorinox osti Wengerin ja yritykset yhdistyivät. sekä sotaväki, joka suojelee maataan pienet punaiset linkkuveitset tanassa. Myöhemmin nimitys on laajentunut tarkoittamaan melkein mitä tahansa asiaa, joka ratkaisee useampia ongelmia kerralla. Vuonna 1921 nimeen lisättiin ranskan kielen ruostumatonta terästä tarkoittavasta sanasta napattu ”inox”: legenda nimeltä Victorinox oli syntynyt. Teksti: Markku Ikonen Kuva: Victorinox S veitsi sai ensimmäisen varsinaisen armeijansa vuonna 1848, kun uusi perustuslaki yhdisti kantonien omat joukot liittovaltion armeijaksi. 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä tämä vuoristoista seutua puolustava armeija tarvitsi joukoilleen monitoimityökalua, jolla onnistuisi paitsi Schmidt-Rubin M1889 -palveluskiväärin purkaminen, myös säilykepurkkien avaaminen ja erinäiset pikku askareet luonnossa. Nimetään uudelleen Miten pienen keskieurooppalaisen valtion sotatarvikkeesta sitten tuli maailmanlaajuisesti tunnettu käyttöesine. Victorinoxia sankarin maine ei haittaa: pari vuotta sitten se saavutti huomiota julkaisemalla kotisivuillaan käyttäjätarinoita retkiltä, joilla veitsi on pelastanut omistajansa hengenvaarallisesta tilanteesta.. Tämä artikkeli olisi puutteellinen ilman erästä kuuluisaa sveitsiläislinkkarin käyttäjää. Viime vuoden lopulla pääkonttorista ilmoitettiin, että yhdelläkin brändillä tullaan toimeen: vain Victorinox-tuotteet jäävät jäljelle. Niinpä Victorinoxeja ja Wengereitä alettiin kutsumaan Sveitsin armeijan linkkuveitsiksi. Ainakin kunniakkaat käsityötaidot, erilaiset suklaaherkut, tiukka pankkisalaisuus... Tämän mekanismin hän patentoi vuonna 1897. Sveitsin armeijan käytössä olevien veitsien uudistuminen on ollut melko hidasta: vuosien 1890 ja 2008 välisenä aikana on ilmestynyt vain viisi täysin uutta versiota sekä saman verran pienempiä faceliftejä. Tuliaseita jyrkästi vastustanut television toimintasankari MacGyver teki ainakin meille 80-luvun kakaroille selväksi, että oikealla työkalulla selvitään ylivoimaisilta vaikuttavista vastustajista. Kun mukana oli kielipoliittista vääntöä (Elsenerin yritys oli saksankieliseltä, Wengerin ranskankieliseltä seudulta), riitahan siitä syntyi. Maineen nousussa tärkeää roolia näyttelivät yhdysvaltalaiset sotilaat, jotka toisen maailmansodan päättymisen jälkeen ihastuivat veitseen. Victorinoxin slogan oli ”Original Swiss Army Knife” ja Wengerin ”Genuine Swiss Army Knife”
Moni muistaa Jaguarin tuoneen tuplaylänokat massatuotantomoottoreihin, mutta harvempi tietää Dolomite TRIUMPH TR 6 ´76 Sprintin olleen ensimmäinen 16-venttiilinen perheauto. Mittarissa oli vasta ensimmäiset 25 000 mailia ja tallella oli joka ikinen merkkihuollon kuitti. 12 TARJOUSTA, VOITTANUT 1000 GBP Englannin Walsallista myytiin Spitfire, jonka omistaja luopui harrastuksesta. Kärjetön sytytys ja stereot oli päivitetty huomaamattomasti ja alkuperäisen soittimen ja kovakaton sai ostaja mukaan. Kromit ja sininen sisustus olivat virheettömät, mutta maali hivenen haalistunut. 29 TARJOUSTA, VOITTANUT 7 100 USD Virginian Waynesborosta listattiin omistajaansa hyvin palvellut TR 6, joka oli siistissä käyttökunnossa. Varaosien suhteen Triumph on turvallinen hankinta ja uutta osaa löytyy niin Suomesta kuin lukuisilta netin varaosakauppiailtakin. TRIUMPH 2500 TC ´75 TRIUMPH SPITFIRE 1500 ´78 18 TARJOUSTA, 4 350 GBP EI RIITTÄNYT Englannin Solihullista listattiin hyvin pidetty, 68 000 mailia ajettu 2500 TC, joka oli perikuntatapaus. 80-luvun korinvaihtovillityksessä moni SuomiHerald saikin urheilullisemman Spitfiren korin rungolleen. Ensimmäinen omistaja piti autoa 21 vuotta lähes ajamattomana kokoelmassaan, eikä se senkään jälkeen ole koskaan ollut sateella ulkona, ja talvet se on luonnollisesti varastoitu lämpimässä tallissa. 02/14 83. Tässä pari poimintaa viime viikkoina nettihuutokaupoissa tarjolla olleista lukemattomista Triumpheista. Jarruihin on hiljattain uusittu kaikki pääsylinteriä myöden, renkaat olivat tuliterät ja etupään kaikki nivelet oli myös uusittu. Mittarissa oli 52?000 mailia mutta myyjä tiesi kertoa, että mittari on vaihdettu ja todellinen ajomäärä olisi 112?000 mailia. 7 TARJOUSTA, VOITTANUT 15 000 GBP Manchesterin kupeesta tarjottiin myyjän mielestä maailman parasta Stag Triumphia. Viimeisimmistä British Leylandin valmistamista Triumpheista oli monen mielestä kadonnut Riemuvoiton ainekset ja merkki joutikin jo kuolla, sillä Triumph Acclaim oli oikeasti Hondan paremmin varusteltu Civic-malli Ballade. Myyjä kutsui kiinnostuneet koeajolle. Suomessa Autoteollisuus Oy:n maahantuoma Triumph menestyi hyvin, harrastekerho on toiminut lähes 30 vuotta ja ainakin Heraldeja on aina ollut halukkaille tarjolla. Vuonna 1990 Amerikasta Saksaan tuotu auto oli entisöity käyttöä varten ja sillä on osallistuttu menestyksekkäästi lukuisiin tasanopeusajoihin. TRIUMPH on aina tehnyt menevän näköisiä urheiluautoja eikä merkin rasitteena ole turhan elitistinen leima. Maalipinnassa ja nahkaverhoilussa oli jo hivenen patinaa, mutta Kolmonen on miellyttävä ja jämäkkä ajaa ja kaikki autossa toimii, vakuutti myyjä. Verkot vesillä Nettihuutokauppojen jyvät ja akanat Riemuvoittojen markkinat K adonneita brittiautomerkkejä löytyy historiankirjoista lukuisia, ja 80-luvulla joukkoon lisättiin Triumph. TRIUMPH HERALD 1200 ´62 23 TARJOUSTA, VOITTANUT 1 361 GBP Lontoon pohjoispuolelta listattiin Herald, joka vaati hiukan fiksaamista. 18 eri huutajaa intoutui autoa havittelemaan ja ensimmäisenä päivänä noustiin jo yli kymmenentuhannen euron. Auto oli rekisterissä ja ajoltaan hyvä, mutta viisainta oli tulla toteamaan kunto ennen tarjousta, totesi myyjä. TRIUMPH TR 3 A ´61 TRIUMPH STAG MKII ´77 32 TARJOUSTA, VOITTANUT 18 550 EUR Saksan Leipzigista tarjottiin sadan euron lähtöhinnalla hienoa TR-kolmosta. Kone ei savuta eikä syö öljyä, mutta vaihdelaatikon synkkaus rutisee alaspäin vaihdettaessa. Viimeisimpinä ”oikeina” Triumpheina pidetään yleisesti TR7- ja TR8malleja, mutta myös 80-luvun puolelle tuotannollaan yltänyttä Dolomitea. Ajopeli oli muuten kelvollinen, mutta pakoputki vuotaa ja jarruissa on häikkää, joten trailerilla on haettava, totesi myyjä
ei vaihtoa!, H. 15400 €, 0405209898, 139478 Mercedes-Benz 280 S W108 -70 Museorekisterissä, hyväkuntoinen Suomi-auto. Mittavasti kunnostettu ja huollettu. 4500 €, 040-8381105, 139476 Mercedes-Benz 450 SL R107 -78 Museorekisterissä, Kalifornia tuonti. Tuotu joskus -90 luvulla Virosta jossa auto on rakennettu mm. Ei vaihtoa, H. Webasto. Kurkelantie 9, 37800 Toijala puh. Soita tai lähetä s-postia. 8000 €, 0400-414753, 139479 Jeep Wrangler Rengade 4x4 -91 aj. Ei vaihtoa, H. Ei vaihtoa!, H. Museovalmis, 0400-503646, Auttoinen 139482 Akaan verhoomo Toijalan autoverhoomo • Verhoilemme autosi lattiasta kattoon • Suomalaista mestarityötä jo vuodesta -59 Mietitään yhdessä juuri sinulle sopiva verhoiluratkaisu. 12v sähköt, hitsattu, maalattu yms. jjuutilainen@hotmail.com, H. 040 8346 522 terhi.strengell@akaanverhoomo.. 15000 €, 0400414753, 139480 Austin J2 Omnitruck -61 Todella harvinainen. T:mi Tommy Rönngård • 041-469 9090 • www.tommyronngard.fi. Puh. 2500 €, 045-6765889, Savitaipale 139470 Cadillac De Ville Convertible -69 Museorekisteröity ja osin kunnostettu, mm. Tarjoa, H. 6000 €, 040-5381221, Karkkila 139474 Jawa CZ-354 -58 Varmatoiminen ja hienokuntoinen museopyörä. Hyvä, 0400-503646, Auttoinen 139483 AMAZON DUETT PV 140-SARJA • TIIVISTEET • MOOTTORINOSIA • JARRUOSIA • SISUSTUSOSIA • AKSELINOSIA YM. maalaus, katto ja etuistuinten verhoilu. Pellit kunnossa, rungossa hitsattavaa. Startti rikki. Museorek., H. 80000 km, alennusvaihde, huollettu, rättikatteet. www. 7900 €, 050-3490710, 138718 Moskvitsh 401 1.1 L -53 15 vuotta sitten ajettu talliin jossa seisonut. (02) 243 2781 www.freetechnics.fi info@freetechnics.fi Jussinpellontie 2 20780 Kaarina 84 02/14 Mercedes-Benz 300 CE -89 Kutoskoneella, kattoluukku. Projekti jo aloitettu. Hieno yksilö joita enää paljoa liikenteessä näe! petriv1969@gmail.com, H. akaanverhoomo.. 37000 km, alkuperäisenä museorekisteröity. 3300 €, 050-4925151, Pori 139487 Kawasaki Z1 900 -73 aj. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Myydään Mercedes-Benz 116 450 SEL -80 Kaikilla lisävarusteilla. Toimiva
Kone läpikäyty. 1750 €, ehkä vaihto. Ja etupyörien laakerinapakeskiöt ja yksikin hyvä jarrulevy. Isuzu Bellett -65 etunavat. 1000 km, alkuperäisenä museorekisteröity, 0400-503646, Auttoinen 139485 Ostetaan Suzuki PV 50 tai Honda Monkey Nopea nouto ja käteismaksu, 040-7515478, Köyliö 139473 MB 300 SE -88 W126. Yksi diesel ja kolme bensamallia, vm. 2400 €, 050-5890885, Jalasjärvi 139486 Elite 1300 Osia -66 Osakasa. 0407271635, Kyröskoski Bensa Ferkku + retrokärry -52 Kaikki uusittu tai kunnostettu, 0400503646, Auttoinen 139481 Toyota Crown osia -68 Kojetaulu, koristelistoja, syyläri, maskin kulmapalat, pari lampun lasia, pyyhkijät, kattovalo, taustapeili, rattiputken muovit yms. Ajoaikaa loppuvuosi. H. sähkön siniseksi. eikä papereita. Ford Escort -69 4D ovet. 500–1500 €/kpl. hoht. 900 €, 139469 1950 lukuisiin VW-autoihin. Datsun Cherry N10, N12, Nissan Bluebird T12 -89, Kupla -70.Moottorit: Ford Escort I, IL, Elite -71, Audi 60, Anglia, Opel Kadett A- ja Bmallit, Mazda Savanna. Runkonumero löytyy. H. VIRTASEN PELTIOSAT TARJONNAN LÖYDÄT TÄÄLTÄ. Moottori, vaihteisto, kardaani, akseisto, ovet, konepelti, lasit, penkit, bensatankki, ym. 0500532366, Rusko. -66. 040-7099406, Vihti MB 190 D 2,5 -88, keskuslukitus, sähkökattoluukku, koukku, lohkol., radio. -67 levyjarrullisen peltivanteita, yksittäisetkin, jos on käyttökelpoisia. Dodge Lancer -61, ovet ja maski, Dodge Dart 4D -65 osia, ovet, listoja ja muuta pientä. 044-5683113, Eurajoki SUOMESSA TEHTYJÄ PELTIOSIA Tunturi Maxi -75 Täysin toimiva. Moskvitsh -55 ovet. Tästä hyvä ässä pikkurahalla. H. www.restorationpanels.com VIRTANEN ILMOITA ILMAISEKSI KLASSIKKOMARKKINOILLA! RESTORATION PANELS POSTITSE: Tee ilmoituksesi alla olevien ohjeiden mukaisesti ja postita se osoitteeseen: Klassikot, PL 350, 65101 VAASA SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@klassikot.fi HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 8.4.2014 klo 12.00 julkaistaan 24.4.2014 ilmestyvässä Klassikot -lehdessä. heimo.rouvinen@gmail.com, 040-5069700, Skoda Octavian starttimoottori, vm. H. Nouto ja käteismaksu, H. 1) Merkitse ilmoitukseesi oikea kategoria: Myydään / Ostetaan / Vaihdetaan 2) Ilmoitusteksti: enintään 250 merkkiä 3) Yhteystietosi: nimi, osoite, puhelinnumero, postinumero ja paikkakunta 02/14 85. H. Automaatti, ohj.tehostin, keskuslukitus, ilmastointi, sähkölasit, cd, lohkol., koukku ym. 050-9189163, Kauhava Ostetaan Ostetaan Ford LTD:n vm. Plymouth Fury -71 etupuskuri, Cortina Farm -69 ovet, takaluukku ja konepelti. samu.saarenpaa@wippies.fi, H. 1500 €, ehkä vaihto. 50 €, 050-3723647, Padasjoki 139477 MB 300 SE -88. 0407099406, Vihti Peugeot 204 -68 Ajokuntoinen, purku aloitettu. Plymouth Fury -70 lampun kehykset. Ei rek. Maalattu met. Hitsattavaa paljon! Tee tarjous, myös vaihto mahdollinen, H. Joitakin osia puuttuu, vuosimallista ei täyttä varmuutta. 040-7099406, Vihti Solifer SMA -76 aj. Jonkin verran osia puuttuu. Hintaan kuuluu Monark apumoottoripolkupyörä, H. MZ ES 175 -58 Modifioitu. Toyota Carina TA -60 projekteja. Erikoisen hieno, 0400-503646, Auttoinen 139484 Helkama Ässä -86 Säilynyt lähes uudenveroisena. 82–84. 120 €/tarjous. 500 €, 040-5634805, Pertteli Lokasuojia: Toyota Corolla -69, Elite -71, VW Golf -74, Ford Escort 82/83, Ford Taunus -79, Peugeot 404, 305. 200 €, 040-5634805, Pertteli Opel Kadett Coupen vanteet -77 Kunnostetut GM/Festival sekä ratti. Ilmastointi, keskuslukitus, sähkölasit, koukku, lohkol., radio. Vaihdossa otan vanhan tsupparipyörän, H. 1300 €, ehkä vaihto. Myös löytyy GM/ATS aluvanteet hyvillä nastarenkailla ja keskiökupeilla
Sitä suunnitellessa perinteitä kantanut Jeep oli vielä osa tuolloista American Motors Corporationia, jonka automallisto ei ollut jämähtänyt pelkästään 1970-luvulle vaan käsitti tavaraa jopa 1960-luvulta asti. 86 02/14 Alliance -mallinimillä Yhdysvaltain markkinoille. 1986 2.5l-moottori saa polttoaineensuihkutuksen, ja tehot nousevat 117 hevosvoimaan 105:stä.. Käyttäjäystävällisyyden maksimoimiseksi tarjolle tuotiin kolmiovisen lisäksi viisiovinen versio, jotta mahdollisimman moni ostaja kokisi XJ-mallin vastaavan tarpeitaan. Vaikka asfalttiviidakkoon tarkoitettujen Sports Utility Vehicle -citymaasturiluokan autojen aika ei ollut korkealla maavaralla varustetusta AMC Eagle -nelivetomallista huolimatta vielä virallisesti koittanut, uusi auto otti askeleen metsiköstä poispäin, sillä erillisen rungon sijaan siinä oli itsekantava kori – miltei pyhäinhäväistys kun vanhempaa Jeep-kalustoa ajattelee. Niin, ja olihan tästä saatavana myös Comanche-nimeä kantanut lavapakettiautomalli, jonka pohjalevy 1985 Nelisylinterinen, Renaultin perua oleva 2,1-litrainen turbodiesel tulee tarjolle. Varmasti toivotun kohennuksen tähän tuo tällä kertaa esiteltävä XJ-korimallin Jeep Cherokee, jota artikkelissamme edustaa vuoden 1989 mallinen Cherokee Limited -yksilö. Uusi XJ-nimeä kantanut Cherokee-projekti oli 1970-luvun järeisiin Jeepeihin verrattuna huomattavan pieni ja kompakti, mutta silti käyttökelpoiseksi suunniteltu suoraviivainen 1980-luvun uusien tuulien airut. Toisesta energiakriisistäkin kun oli vasta hädin tuskin selvitty. Ensimmäiset moottorivaihtoehdot ovat GM:n 2,8-litrainen Buick-V6 ja AMC:n 2,5-litrainen neloskone. Teksti ja kuvat: Antti Kautonen L ehtemme Tuleva klassikko -artikkelisarjassa on esitelty kattava otos varsin monesta eri autoluokasta, mutta maastokelpoisten nelivetoautojen määrä on tähän asti jäänyt vielä hiukan maltilliseksi. Myös pelkkä takaveto tulee nelivetomallin rinnalle. Jeep laskeutuu puusta Siihenastiset Jeep-mallit olivat kovin pelkistetty ja karski CJ, alkuperäisen siviili-Jeepin markkinamalli sekä täysikokoinen Cherokee/Wagoneer. Cherokee syntyi varsin myrskyisen taivaan alla mallivuodelle 1984. Sieltä ahkera ajokki on hyvä nostaa tulevaksi klassikoksi. Cherokee XJ oli 1970-lukuisiin järeisiin Jeepeihin verrattuna huomattavan pieni ja kompakti. Tuleva klassikko Jeep Cherokee XJ Omilla teillään 80-luvulla American Motorsin lipun alla, Renaultin avustuksella esitelty Jeep Cherokee XJ eli pitkän elämän tälle vuosituhannelle asti, kunnes Daimlerin luuta lakaisi sen menneisyyden maton alle. Jousitus suunniteltiin kattokerhoreissuja vähentäväksi, vähemmän kaatumisherkäksi Quadra-Linktyyppiseksi, ja etuakseliksi valikoitui jäykkä ratkaisu. Hitaasti kaatuva AMC oli lyönyt kättä Renaultin kanssa, ja Ranskan valtion osaomistama Renault-yhtymä oli innokas panostamaan itse AMC:hen verrattuna varsin kohtuullisesti porskuttavaan Jeepiin, sen lisäksi että AMC:ta myöhemmin pönkitettiin tuomalla 9- ja 11-malliset Renaultit Encore- ja MALLIHISTORIA 1984 Cherokee XJ esitellään
1988 on esitelty Sport-varustetaso. Myös automaattivaihteisto uusitaan, ja ajon aikana kytkettävä Selec-Trac-neliveto on uutuus. 1991 Nelos- ja kuutoskoneisiin tulevat monipistesuihkutukset, ja tehot nousevat 130/190 hevosvoimaan. 1987 Kovasti odotettu nelilitrainen suora kuutonen tulee tarjolle, antaen 177 hevosvoimaa. Eturekisterikilpi on nostettu ylemmäksi vinssin tieltä. 1989 ABS-jarrut tulevat tarjolle, ja tuohon aikaan kilpailijoista poiketen ne saa myös nelivetomalliin. LEVEÄT lokasuojamuovit, lisävalot ja järeät vanteet tuovat kantikkaalle Cherokeelle tarkoituksenmukaista ilmettä. 02/14 87
TOINEN VAIHTOEHTO FORD BRONCO II Tuotannossa 1984-1990 Teho 140 hv (2.9 V6) Hinta uutena 169 500 mk (XLT 4x4) XJ-mallin Cherokeen kanssa kilpaili ostajista täysikokoista Broncoa pienempi, pätkämallin Bronco II. Näitä on kuitenkin Suomessa varsin vähän. Bronco II:ta on myyty Suomessa uutena, ja koeajo-Cherokee Limitediin verrattuna Fordin hankintahinta on ollut jonkin verran edullisempi. Vuonna 1987 tarjolla oli myös Mitsubishiltä kotoisin ollut 2,3-litrainen turbodieselnelonen, mutta se jäi lyhytikäiseksi vaihtoehdoksi. 2001 Valmistus lopetetaan ja Cherokee korvataan uudella Liberty-mallilla, jota kuitenkin kutsutaan vientimarkkinoilla Cherokeeksi. Vuosimallin 1989 auto on erinomaisesti varusteltu Limited-malli, jota NAHKA tuo Limited-malliin ylellisen tuulahduksen, karkoittaen muuten vaatimattoman muovista tuntumaa. Keulilla hönki se aito ja alkuperäinen AMC-perua oleva, sopivasti modernisoitu nelilitrainen suora kuutonen, joka toimi kenties tärkeimpänä linkkinä menneisiin aikoihin. Kolmipuolainen ratti on ilo silmälle. Tien päällä Kokeiluun ottamassamme Cherokeessa on moottoritilan pituussuunnassa hienosti täyttävä kuusisylinterinen voimanlähde aiempana 177-heppaisena versiona. 1995 Kuljettajan turvatyyny tulee vakiovarusteiseksi. Tuleva klassikko Jeep Cherokee XJ suunniteltiin paremmin tavarankuljetukseen sopivammaksi; Comanche on tavallaan puoliksi Cherokee, puoliksi aidompi lavapaku takaosan palkkirunkoineen. Siltikin, Bronco II on Cherokeeta selkeämmin tavara-autosta (tässä tapauksessa Ford Rangerista) jalostettu maasturi ja olemukseltaan vanha kunnon karski jenkki, vaikka voimanlähde onkin eurooppalaisperäinen Cologne-kuutonen. Mitoiltaan kakkos-Bronco on Cherokeetakin pienempi, ja lyhyemmän akselivälinkin takia siinä on samanlaista lyhyen maastoauton kökkyrämäisyyttä kuin vaikkapa vastaavassa Pajerossa. Chryslerhän tunnetusti ahmaisi koko AMC-paletin vuonna 1987, ja juuri Jeep oli kiinnittänyt Lee Iacoccan huomion. Cherokeehen verrattuna Bronco II:n tuotanto jäi töpöksi, sillä se hädin tuskin selvisi 1990-luvun puolelle; korvaajaksi kehiteltiin varsin hyvin menestynyt Explorer, joka oli jo selkeämmin citymaasturimainen. 150 miljoonan dollarin ranskalaisperäisen tukipaketin myötä Francois Castaingin vetämiin voimalinjoihin liitettiin hiven ranskalaista tekniikkaa. Nelilitraisen kuutosen saaminen pellin alle ei muuten ollut mikään itsestäänselvyys, vaan alun perin perusnelosta isommaksi moottorivaihtoehdoksi kaavailtiin General Motorsin 115-hevosvoimaista 2,8 litran veekuutosta, joka kyllä pääsikin mukaan esittelyvaiheessa. Nykyisellään kakkos-Broncojen hinnat liikkuvat parin tonnin kieppeillä kohtuukuntoiselle autolle, priimakuntoisesta joutunee maksamaan kuutisenkin tuhatta. Aikoinaan Bronco II:ta myös pidettiin kaatumisherkkänä, ja kohukolarit selviteltiin lakituvassa. Linkki menneeseen XJ-Cherokeessa oli toki jotain tuttua ja turvallistakin, viivat piirtäneen AMC-muotoilija Dick Teaguen lisäksi. 1993 Varustelutasoja jumpataan uusiksi, ja tarjolla on tästedes vain perusmalli, Sport-malli ja ylellisin Country-malli. Vuonna 1996 moottoreiden ilmanottoa muutetaan ja SelecTrac-nelivetoa uudistetaan. Kojelauta muuttuu modernimmaksi, ja auton muotoilua pehmennetään hiukan. Mutta muutaman vuoden sisällä tarjolle saatu 177-hevosvoimainen rivikuutonen oli tähän verrattuna kunnon kone, ja tuolloisilla saastelaitteilla miltei kuoliaaksi tukahdutettujen moottorien seassa teholukemaa ei pidä edes pitää vähäpätöisenä. Vuonna 1991 Renixit revittiin irti ja tilalle saadun Chrysler-peräisen ruiskun myötä tehot nousivat jopa 190 villiin heppaan. Kaikki muu AMC:sta saikin mennä menojaan, projektisuunnittelutaitoja ja isoa etuvetomallistoa lukuunottamatta. Luotettavaksi kehuttu moottori oli varmaankin se oikeimmaksi koettu voimanlähde, mutta kattavaan palettiin kuului myös kahden ja puolen litran neloskone – ja vielä Renaultin turbodieselkin kaiken kukkuraksi. Viisilitraisessa Mustangissakin kun oli ”vain” 225 hevosvoimaa. Seassa ui yhtenä vaihtoehtona Peugeotin manuaalivaihteisto, ja olipa bensakuutosessa mukana vielä Renaultin ja Bendixin Renix-niminen suihkutusjärjestelmäkin. Moottoreissa oli – ainakin kotimarkkinoilla – taipumusta sylinterikansien halkeamiin, ja näitä korjattiin takuuseen vielä automallin valmistuksen jo päätyttyä vuoden 1990 puolella. 88 02/14 1997 Facelift uudistaa Cherokeen sisältä ja ulkoa. Lasikuituinen takaluukku muuttuu teräspeltiseksi.
Vaikka Richard Dean Anderson ajeli aikoinaan CJ-7:lla ja Wranglerilla, löydän tästäkin Jeepistä ne hakemani MacGyver-kiksit. Full Time -nelivedon kytkeminen keskitunnelin kahvasta vakauttaa menon välittömästi, ja kulkemisesta tulee yhtä juhlaa. Kabiinin täyttävät rei’itetyllä nahalla verhoillut, mukavanpuoleiset penkit, ja nahkaa on kolmipuolaisessa ratissakin kiitettävästi. KULTAINEN teippiraita juoksee pitkin Limited-mallin kantikkaita kylkiä ja puskureita. Onhan näitä ääniä kuultu, mutta juuri nuo ison koneen hörähdykset ovat sitä parasta antia. Millainenhan tämä on liikkeelle lähdettyä. Suomeen se on uinut ihan uutuuttaan, ja ensimmäiset vuodet ovat kuluneet Porvoon seudulla, mutta Euroopan vientimalli Jeep ei ole, vaan se on täytynyt muokkailla katsastuskelpoiseksi erikseen. Auto ei ole työkalu, mutta en epäile, etteikö eteneminen viereistä hakkuuaukeamaakin pitkin onnistuisi tarvittaessa: 80-lukuisten säädösten ja tarjolla olleiden helpotusten myötä tähänkin autoon on kiinnitetty vinssivehkeet mahdollisen jumiutumisen varalta. Koeajoauton talvivanteet korvaavat kesäpyörille jätetyt, kullanväriset ristikkäispuolaiset vanteet. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, on viivasuora maantiejurrutus vakionopeudensäätimestä ja ökypenkeistä huolimatta oman itsensä ja tämän auton narraamista – siispä vilkku päälle ja maaseututielle. Oikaistuani teollisuusalueen halki ja käännettyäni valtatielle, Cherokeen menossa on korkean painopisteen ja kapeakorisuuden antamaa vaikutelmaa, mutta komentajan paikalla viihtyisi kyllä pidemmänkin pätkän verran. Matkavauhtiin tiestä riippumatta joutuu koeajoautossamme kiinnittämään tavallista enemmän huomiota, sillä ajokki on jenkkiauto ja jenkkimalli mailimittariaan myöten. Hiekkatien päällä Selec-Trac-niminen neliveto kurin vuoksi kytkettynä on routaisen mutkatien laskettelussa hitsi vie vain sitä fiilistä, mitä tahdoin kantti-Cherokeesta löytää. Pelkällä takavedolla eteneminen menee heti kättelyssä suditteluksi ja sladitteluksi, ja kevyentuntuinen ohjaus tekee koomisesta pyörittelystä vielä helpompaa. Tästä kielivät muun muassa 02/14 89. Vai ovatko. Roiskeläpässä näkyvä Mercedes-logo on kulkeutunut autoon vuosien varrella, mutta se miltei ennustaakin myöhempää DaimlerChrysler-fuusiota, joka koitui Cherokee XJ:n lopuksi. Jalopuuleikit on kuitenkin jätetty sikseen, vaikka autoa olisi puuviilukyljilläkin aikanaan saanut. Varsin hyvinpidetyssä grafiitinharmaassa autossa on alla pakasta vedetyn näköiset nokialaiset nastarenkaat, mutta juuri vuodenvaihdetta edeltäneenä koeajopäivänä lämpötila on vain pari astetta nollan alapuolella ja asfaltti on suorastaan naurettavan liukas. Siistiä autoa ei kuitenkaan tältä istumalta raaski metsähallituksen puolella rytyyttää, mutta offroad-käytössä XJ-Cherokee on kyllä ansainnut omat kannuksensa vuosien varrella eri harrastajapiireissä. Sekä AMC:n että Jeepin logoja kantavan avaimen pyöräytys virtalukossa herättää kuutosen henkiin, ja kevyet kaasunpainallukset tuovat hymyn huulille. Jotkut töyssyt ja poikittaisheitot tulevat läpi ja takapenkin kiinnikkeet kertovat olemassaolostaan kepoisella nitinällä, mutta nämä kuuluvat kaikki pakettiin. Kevyttä rattia on hiekkatiellä leppoisa pyöritellä, ja Jeepissä on sitä tiluksilla ajelun tuntua mitä Limited-varustelulla siihen on haluttukin tuoda. Kolminopeuksinen automaattivaihteistokin kelaa pykäliä varsin pehmeästi. voisi kieltämättä jo kutsua herrasmiesmaasturiksi
Takana istuu kuin saunajakkaralla, polvet koukussa ja pitäen kiinni mistä saa. KORI Mahdolliset kolhut poislukien, ruoste vaivaa Cherokeen koria eniten. Niille joilla sellaista on, tulevat jälkikasvullekin kasvun rajat varmastikin vastaan Cherokeen takapenkillä. 01 Auton merkki ja malli Jeep Cherokee 4.0 Limited 02 Vuosimalli 1989 03 Moottori Pitkittäin sijoitettu, yhdellä ketjukäyttöisellä kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu kuusisylinterinen bensiinimoottori, tilavuus 3956 cm3, teho 177 hv, vääntö 285 Nm 04 Voimansiirto Ajon aikana kytkettävä Selec-Trac-neliveto alennus vaihteella, keskitasauspyörästö, nelivaihteinen automaattivaihtesto 05 Alusta Edessä jäykkä akseli, kahdet pitkittäistuet joista ylemmät viistosti asetettu, kierrejouset, kallistuksenvaimennin; takana jäykkä akseli, lehtijouset 06 Kori Itsekantava viisiovinen teräskori 07 Mitat Pituus 429, leveys 179, korkeus 163, akseliväli 258, raideleveys 147 cm. Mutta sitten taas, mikäli harrasteautossa on senkin verran sisätiloja että niitä pääsee edes moittimaan, ovat asiat hyvin. Myös alustan nostaminen tekee Cherokeen herkemmäksi tälle. DaimlerChrysler-kollaboraation myötä uuden vuosituhannen puolella Cherokee kuitenkin laskettiin jo eläkkeelle, ja se korvattiin huomattavan pyöreämuotoisella Libertyllä – joka kuitenkin kotimarkkinoiden ulkopuolella nimettiin Cherokeeksi, sillä nimeä ei tahdottu heittää kokonaan romukoppaan. TEKNIIKKA Moottorinohjausjärjestelmien, erityisesti 1991 asti käytetyn Renixin kanssa voi ilmetä vikaa mutta pitkä ”starttivieteri” on Renixin ominaisuus eikä varsinainen vika.. Keula alkaa siis täristää ja vatkata, ja tuntuu kuin koko auto kulkisi epätasapainossa. VAIHDEKEPIN vieressä paistattelevat vetotavan valitsin sekä vinssinamikat. ALUSTA Cherokeen tyyppivika – tai oikeammin jäykästä akselista juontava ongelma – on auton vanhetessa ja kuluessa ilmenevä ”death wobble”, kuten asia auton kotimaassa ilmaistaan. Ajallaan auto on myyty Vaasaan, jossa se on ollut kymmenisen vuotta samalla omistajalla, ennen kulkeutumistaan Keski-Pohjanmaalle ja Öjaan islanninhevostallin vahvistukseksi. Ohjausakselissa tuntuu tällöin niin vahva vatkaus. Toisin sanoen: Cherokee kestää sinne missä pippuri kasvaa. Pohjalevy ruostuu, joten mattojen alle kannattaa vilkaista ennen ostopäätöstä. SISUSTA Kokeilemassamme Limited-mallissa oli hyväkuntoinen nahkasisustus, mutta muutoin kangas on yleisempi materiaali. Ajasta ikuisuuteen Ja hyvinhän sitä Cherokeen ratin takana pyyhkii, sitä ei voi kiistää. Vararengas puolestaan ahmaisee oman osansa takakontista, sillä se ei ole takakontin ulkopuo- lella prameilemassa vaan kontin sisälaitaa vasten pystyssä. Ilkeämielinen vertaisi autoa ja sen mittasuhteita kuin isoille pyörille nostettuun entistä kantikkaampaan Lada Samaraan, mutta Samarassa istuneena ei sen takatiloja voisi rehellisesti sanottuna haukkua näin rajusti. Muoviosat natisevat, mutta kenties se ei ole tässä autossa oleellinen murhe. Pientä täristystä ja epätarkkuutta voi ilmetä herkemminkin, mutta ”kuolontärinä” on erään tahon mukaan kuin ajaisi maalinsekoittimella. Vaikka ZJ-mallisen, 1993 esitellyn Grand Cherokeen oli alunperin tarkoitus korvata kantti-Cherokee, suosituksi osoittautunutta pienempää autoa kuitenkin valmistettiin kaikkineen vuoteen 2001 asti, ja yksi isompi malliuudistuskin saatiin mahdutettua elinkaaren loppupäähän, vuodelle 1997. Tuleva klassikko Jeep Cherokee XJ osin tummiksi kilikalimaalatut oranssit äärivalot ajovalojen vieressä. Tiettömillä taipaleilla kun saattaa napsahtaa ja raapaista johonkin huonoon paikkaan kasvaneeseen puuhun, totta kai. Ratin taakse saa toistaiseksi solakka toimittaja asetuttua ilman suurempia epämukavuuksia, ja sähkösäätöinen kuskinpukki surraa nöyrästi halutunlaiseen asentoon, mutta takapenkki on lähinnä nahalla päällystetty vitsi. Tämä johtuu muun muassa isompien renkaiden vaikutuk- 90 02/14 sesta ohjausgeometriaan ja siitä aiheutuvasta, vuosien mittaan tapahtuvasta kulumasta ohjausvaihteessa ja raidetangonpäissä. Paino 1610 kg 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 12,5 sekuntia, huippunopeus 175 km/h 09 Hinta uutena 209 000 mk KONEHUONETTA täyttää nelilitrainen kuutonen, takakonttia puolestaan vararengas. Kantikas XJ-Cherokeekin on kitkutellut varsin pitkään: sen lisäksi, että alkuperäisvalmisteiset yksilöt ovat osoittautuneet pitkäikäisiksi, kasattiin autoa Beijing-Jeepin nimen alla myös Kiinassa. Kilometreissä se vastaa alle 130:tä tuhatta. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! Vaikka Cherokee onkin selvästi herrasmiesmaasturi karuun työjuhtaan verrattuna, on käyttö voinut olla kovaa ja kolhuja on saattanut tulla. Jos sivuutetaan ne kaikkein ilmeisimmät miinukset, eli laskeskelemattakin karmiva polttoainetalous – johon nelivedon käyttö joko vaikuttaa tai ei – ja yksityiskohtien nätisti sanoen yhdysvaltalainen viimeistely, joka viime kädessä on pelkkä makuasia (siitä joko tykkää tai ei), latoisin suorimmat haukut ehkä auton onnettomille tiloille. Ja tuo mallinimi elää yhä: kaikkein uusin Cherokee esiteltiin alkuvuodesta 2013. Jeepin tuntee nahoissaan Mitäpä sitten moittisi. Matkamittarissa on ainoastaan 80?400 mailia, joka on ’89 autolle kiitettävän vähän. Ulkopuolelta tarkista ovien nurkat ja kaarilevikkeiden lähiympäristö: aiemmissa malleissa takaluukku on komposiittia ja faceliftmalleissa vasta ruostuvaa materiaalia. Tällöin olomuodosta viilattiin terävimmät kulmat pois, sisustaa uudistettiin ja voimanlähteitäkin jumpattiin uusiksi
02/14 91. ESCORT Alkuperäiskuntoinen takaveto Karttulasta – Ford Escort 1.3 ´79 Toimitus otti Lada Samaran viikoksi käyttöön ja selvitti, millainen harrastepotentiaali kulmikkaan korin alle kätkeytyy. n areidteot Dekk u a ö t t käy tut: a Poisttieen saarilt t i r B ka inokö Piikkik t s sä y ä talv elle ti kolm Sporrta Murena Mat 368480-1402 • PAL VKO 2014-17 6 414883 684808 VW Scirocco GTII ´92 14002 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND ´66 • Renault 8S ´72 • Talbot-Matra Murena ´82 • Toyota Crown ´69 • Tuleva klassikko Klassikkoesine: Victorinox Tuleva Klassikko Työkalupakki taskukoossa Jeep Cherokee XJ Lataa Klassikot App Storesta QR-koodilla KLASSIKOT NYT MYÖS IPADISSA. 30-vuotissyntymäpäivä oli hyvä syy tehdä haaveesta totta ja hankkia Carina sen kotimaasta. Jokaisella autolla on tarina. HAE OMASI LEHTIPISTEESTÄ TAI TILAA KOTIIN: WWW.KLASSIKOT.FI Seuraavassa numerossa: Klassikot 03/14 ilmestyy 24.4.2014 mennään! Takamoottorise´72lla& NSU Prinz 4 ´66 Renault 8S 02/14 Kaarinoista kaunein autoilun ajankuvaa • www.klassikot.fi • 02/14 • Hinta 8,50 € Toyota Carina HT 1600 ST ´74 Chevrolet Impala ´66 • Ford Escort 1,3 ´79 • GAZ 69 ´56 • NSU Prinz 4 Entisöimätön Kari Taattola ihastui automalliin jota ei koskaan tuotu Eurooppaan. Merkillinen muovimaasturi Citroën Méhari 4X4 ´80 Kun maasturin muovikorin alta paljastuu putkirunko, Rättisitikan tekniikka ja nelivetoalusta, on vain todettava että ranskalaisille aivan kaikki on mahdollista
Takamoottorisella mennään! Renault 8S ´72 & NSU Prinz 4 ´66 02/14 autoilun ajankuvaa • www.klassikot.fi • 02/14 • Hinta 8,50 € ESCORT Alkuperäiskuntoinen takaveto Karttulasta – Ford Escort 1.3 ´79 reiden a k k e D autot käyttö tut: Poistieen saarilta Britt okkasä n i k k i i P äytös talvik lmelle o k i t t Spor a Murena Matr 368480-1402 • PAL VKO 2014-17 6 414883 684808 14002 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND Chevrolet Impala ´66 • Ford Escort 1,3 ´79 • GAZ 69 ´56 • NSU Prinz 4 ´66 • Renault 8S ´72 • Talbot-Matra Murena ´82 • Toyota Crown ´69 • VW Scirocco GTII ´92 Entisöimätön Klassikkoesine: Victorinox Tuleva Klassikko Työkalupakki taskukoossa Jeep Cherokee XJ