Myöhään syntynyt Koko perheen projekti Jensen-Healey ’73 Jaakkolan Skoda Octavia Combi ’69 Esittelyssä reilut 3000 kilometriä ajettu yksilö! AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 02/15 • Hinta 8,90€ Vignale Tilankäytön pioneeri täyttää 50 vuotta 16 Renault Tuleva Klassikko Tavallista puhdikkaampi Ford Fiesta Vita Nova Piristävä taukojuoma 70-luvulta Viileät kilometrit Talviajoissa Keski-Suomen jäisillä teillä Fiat 600 ’66 02/15 368480-1502 • P AL VKO 2015-17 6 41 48 83 68 48 08 15 00 2 Viipale mediat S UO M A LAI ST A TYÖTÄ – M ADE IN F IN LA N D Fiat 600 Vignale ’66 • Jensen-Healey ’73 • Peugeot 205 XL ’88 • Renault 16 ’66 • Skoda Octavia Combi ’69 • Triumph Acclaim ’83
Opel Kadett Rallye ’70 Markku Salon Rallye-Kadettilla edettiin 70-luvulla kovaa ralleissa ja jääratakoitoksissa. Tilaa lehti ennakkoon: www.suomenhistoria.. numero ilmes y tiistaina 17.3.2015 Lähde mukaan ensimmäisestä numerosta alkaen! Mainio monikäyttöauto Fiat 600 Multipla ´56 Vain vuosi Pompannapin esittelyn jälkeen mallistoa laajennettiin suuria sisätiloja arvostavalle suunnatulla Multipla-mallilla. Puun alta tien päälle Renault Goelette ´64 Kesä ja kärpäset ovat taas oven takana ja sehän tarkoittaa, että matkailuautot ilmaantuvat liikenteen sekaan. Kuva: SA-Kuva Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Lehtipisteissä kautta maan 17.3.2015 Uutuslehti kotimaamme historiasta Viipale mediat UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ Suomen Historian 1. Siitä mainiona esimerkkinä Anitan ja Pekan värikäs retkeilyauto. Vanhemmiten Kadett on rauhoittunut harrasteajokiksi, jossa on silti edelleen rutkasti kisahenkeä jäljellä. Vanhaa voimaa 91 Seuraavassa numerossa: Klassikot 03/15 ilmestyy 23.4.2015. Erikoisesti muotoiltu korimalli jäi Suomessa harvinaiseksi, mutta muutamia ensimmäisen erän autoja saapui tännekin. Aivan tavallisella pakastearkulla ei tarvitse reissailla
03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Meniina Wik, Tero Björklund, Thomas Backman, Sari Mantila POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi KÄYNTIOSOITE Klassikot Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Hyviä fiiliksiä tuottavien yksityiskohtien lista jatkuu vaikka kuinka pitkälle, ja kaikki Klassikot-lehden lukijat varmasti tietävät mistä puhun. Tekijältä: Koottuja unelmia Edeltäviin Klassikot-numeroihin olen koostanut maakohtaisia teema-artikkeleita toimintansa lopettaneista automerkeistä. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Yhtä usein on tarjolla ollut viittauksia aikoja sitten lopettaneeseen autovalmistajaan, mutta esitetai mainoskuvamateriaalin kanssa onkin sitten ollut heikompaa. Onhan tuollainen rakenneltu puoli vuosisataa vanha yksipyttyinen engelsmanni kaikin tavoin kehnompi kulkupeli missä tahansa olosuhteissa lähes mihin tahansa verrattuna. Niin, aistit. Sitä tuskin voi selittää ihmiselle jolla ei ole aiheesta omakohtaista kokemusta. Pääkirjoitus TILAAJAPALVELU Puh. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Ja sitten on ”se toimii sittenkin” -hetki. Pikemminkin on ammuttu eri suuntiin ja katsottu putoaako paistia, ja jos, niin minkälaista. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Mutta jos haluaa kokea jotakin erityistä, silloin kannattaa jättää moposkootteri kauppaan ja polkaista brittipyörä tulille, kääntää keula kohti maantietä ja nauttia kyydistä kaikilla aisteillaan. Ajamisen kokemus koostuu lukuisista yksityiskohdista. Kaipa se noin yleisesti ottaen on hyvä asia, kun autot pyritään valmistamaan siten, että sisällä istuskelevat eristetään ulkomaailmasta kaikin keinoin. Vaihteen valitseminen ohuesta viiksestä tai valintakiekosta on helppoa ja mukavaa, mutta se ei tunnu miltään jos verrataan huonosti äänieristetyn ohjaamon, jämäkän kytkinpolkimen ja lyhyen, suoraan vaihdelaatikkoon yhdistetyn kepin loksahduksen yhdistelmään. Joskushan tilanne on kuten tässä tapauksessa, eli tallissa valmistumistaan odottaa vehje, jonka ominaisuuksista rakentajallaan ei ole minkään valtakunnan hajua. Mutta niin vain kuvia ja tarinaa kadonneista saksalaisista, niin tutuista kuin suurelle yleisölle tuntemattomista, hiljalleen valikoitui ja valmistakin syntyi. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Vanhoissa vehkeissä on loputtomasti hyviä fiiliksiä tuottavia yksityiskohtia COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. Harri Onnila Toimittaja 3 02/15. Jos artikkelin tekeminen on yleisesti usein maaliintähtäävää, niin näiden teema-artikkeleiden teko ei sellaista ole ollut. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. On aivan eri asia kääntää virtalukossa kokonaan metallista avainta kuin paksua muoviperäistä kaukosäätimen ja avaimen risteytystä. Mukavammin, luotettavammin ja taloudellisemmin matka taittuu vaikka nykyaikaisella moposkootterilla. MATERIAALI Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Mutta sitä mukaa kun kulkupelin mukavuus ja turvallisuus paranevat, meno tuntuu vain tylsemmältä. ILMOITUKSET Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Tähän numeroon saksalaisia kadonneita merkkejä metsästäessä oli aluksi jälleen mysteeri millainen artikkeli sivuille syntyisi. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. No, en lähtenyt pilvilinnoja maalailemaan. Särkyneet unelmat -työnimellä kulkeneiden juttujen tekeminen on ollut kovin monitahoista paikoin kimuranttia, mutta sen myötä palkitsevaakin. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Kokemisen riemua Valokuvaajamme pothti tässä eräänä päivänä, millainen työn alla oleva vanha risukeulainen brittipyörä mahtaa oikein olla, kun sen saa joskus työn alta tien päälle. Välillä on löytynyt hyvä kuva jostain eriskummallisesta härvelistä, mutta ei juuri mitään tietoa sen taustoista. Jos olet joskus koonnut toivottoman tuntuisen projektin, hakannut sen aikana päätä seinään, repinyt hiuksiasi, vaipunut epätoivoon ja saavuttanut täyden varmuuden siitä, että tämä laite ei tule koskaan enää liikkumaan metriäkään – ja sitten lopulta saanut vehkeen käyntiin ja liikkeelle – niin tiedät tunteen
20 Fiat 600 Vignale ’66 s. 42 Skoda Octavia Combi ’69 Skoda-kerhoaktiivi Iiro Jaakkolan farmari-Skoda on kunnostettu käyttöä ajatellen. TAPAHTUMAT 72 Talwiajo 2015, Laukaa 42:nnet Talwiajot pidettiin tänä vuonna Laukaan Peurungassa, 218 ilmoittautuneella autokunnalla. 4 02/15. 42 Skoda Octavia Combi ’69 s. 20 Fiat 600 D Vignale Coupé ’66 Ulvilassa majailee Vignalen huippuharvinainen näkemys Fiat 600:sta. 26 Triumph Acclaim ’83 Turkulaisen kivitalon tallissa seisoi vuosikymmenien ajan lähes ajamaton Renault 16. 26 Triumph Acclaim ’83 Hondaltahan se näyttää, mutta Juha Tolinin brittiläisvalmisteisessa autossa komeilevat Triumphin merkit. s. 54 Saksan särkyneet unelmat AJONEUVOT 14 Renault 16 ’66 Turkulainen ulosottomies osti Rellu 16:n uutena, mutta ajoi sillä vain muutaman sata kilometriä. Tässä numerossa s. 34 Jensen-Healey ’73 Jensenin valmistama, Healeyn suunnittelema, Lotuksen moottorilla varustettu lisä brittiläisen avoautoilun maailmaan 1970-luvun alusta. Auto onkin yhä kuin uusi. 34 Jensen-Healey ’73 s. 50 Peugeot 205 s. 14 Renault 16 ’66 s. 50 Peugeot 205 XL ’88 Heinolasta löytyy hienokuntoinen perusmallin Peugeot, jolla on ajettu vain 37 tuhatta kilometriä
86 Tuleva Klassikko Sporttinen XR2i oli Ford Fiesta -malliston ärhäkämmästä päästä. 68 Ruyl Classics Alankomaalainen klassikkoautospesialisti tarjoaa hienokuntoisia kulkineita mallistojen molemmista päistä. 81 Marginaalista Pitkäkattoinen Corvette jäi unelmaksi. s. s. 60 Poistetut s. 60 Poistetut Metsään unohdettuja ajoneuvoja ja muuta mielenkiintoista. 64 80-luvun tuningvarusteet s. 84 Klassikkoesine Esittelyssä energiajuoma vuosikymmenten takaa. 86 Tuleva klassikko ARTIKKELIT 12 Wartburg-kerho Huumorimielellä aloitettu Warre-kerho on nykypäivänä täysipainoinen harrastusyhdistys, jolta löytyy myös maailman laajimmat Wartburg-aiheiset nettisivut. 81 Marginaalista s. 64 80-lukuiset korilisäkkeet Kun autoon piti saada lisää menoa ja meininkiä, levikkeillä ja listoilla sitä löytyi kummasti. 82 Klassikkomarkkinat Harrastekaluston kierrätystä vanhaan malliin. 54 Särkyneet unelmat: Saksa Särkyneitä autonvalmistukseen liittyviä unelmia käsitellään tällä kertaa saksalaisesta näkövinkkelistä. 75 Triumph-rallikiertue s. 75 Triumph TR7:n rallikiertue 2014 Kuinka viime vuosi sujui viime numerossa esitellyllä ”KilpaKasilla”. 72 Talwiajo 2015 VITA Nova – energiajuoma suoraan 70-luvulta! 5 02/15. 68 Ruyl Classics s. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä
Auto on kieltämättä erikoisen anonyymin näköinen, ikään kuin se olisi suunniteltu nopeasti jonkinlaisen tietokonepelin geneeriseksi liikenneruuhkan täytteeksi. Pienin saatavilla ollut kone oli Volumex-remmiahdettu Fiat-Lancia -perua oleva kaksilitrainen nelonen, mutta autoa sai myös Alfa Romeon veekuutosella ja BMW:n suoralla M30-kuutosella 3,4-litraisena. Luonnollisesti Magnum sai jenkkimarkkinoita varten V8-moottorin, joka napattiin Fordin tuotannosta, ja samalla uuden nimen: Laforza. Ökymaasturi ‘85 Range Rover oli loistovarusteltujen maastohenkilöautojen pioneerejä, mutta 30 vuotta sitten esitelty Rayton-Fissore Magnum on monelle oudompi. Torinon autonäyttelyssä keväällä 1985 esitelty Rayton-Fissore Magnum otti osan nimeään koripaja Carrozzeria Fissorelta, jonka yhden perustajajäsenen, Bernardo Fissoren tytär Fernanda lähti toteuttamaan kalliin maastokelpoisen loistoauton konseptia Ivecon sotilaskuormurirakenteiden pohjalle. Yhdysvalloissa ja Italian suunnalla autoja saattaa vielä kohdata, mutta pohjoisemmassa Euroopassa tällaista ei moni liene nähnyt. Moottorivaihtoehdoiksi valikoitui iso liuta erilaisia italialaisia voimanlähteitä. Jenkkimarkkinoille siihen istutettiin Ford-V8. 6 02/15. VakionopeusKuulumisia klassikkojen maailmasta YLIKASVANEELTA Fiat Unolta näyttänyt Rayton-Fissore Magnum tunnettiin myös Laforzan nimellä. Näissä malleissa oli vielä ylellisempi nahkasisustus, joka oli tietyssä ristiriidassa vuosimallista riippuen Seat Malagasta, Fiat Unosta ja Citroën BX:stä otettujen takavalojen kanssa. Loppujen lopuksi Laforzaa valmistettiin 6000 kappaletta kaikkiaan 18 vuoden aikana, ja sitä uudistettiinkin pariin otteeseen. Sheikit ja varakkaat yhdysvaltalaiset ostajat mielessään Fissore hankki esimerkiksi DeTomaso Panteran ja Ford Fiestan muodot luoneen Tom Tjaardan kynäilemään laatikkomaisen korin Iveco-tekniikan päälle. Dieseliä tarvitseva saattoi valita Magnumiin VM Motorin tai Sofimin turbodieselin. Vai oliko se Laforza
BORGWARDIN PALUU Historiallinen automerkki Borgward herätetään jälleen henkiin. Kahvilayrittäjä Petteri Vänttinen on aikaisemmin järjestänyt muun muassa konsertteja Savonlinna-salissa. Kaksi ensimmäistä ovat ylellinen Autobiography ja retkeilyhenkinen Adventure, mutta kaikkein kiinnostavin lienee Heritage Edition. Ensimmäinen Britit Kehäkessalla -tapahtuma järjestetään huhtikuun 17. Heritage-malli on toteutettu alkuperäisen vuoden 1947 esituotantoauto Hueyn hengessä, ja Grasmere Green -värisävy Alaska-valkoisella katolla vastaa noita aikoja. Tarkka paikka on Kehä III:n Nesteen Motorest ja sen pihamaa, ja tiedotteen mukaan paikka on valittu keskeisen sijainnin perusteella. KAHVILA-SITIKKA Savonlinnan kesämaisemiin tulee lisäannos nostalgiaa. Autonvalmistaja Land Rover suunnittelee päättävänsä Defender-mallin valmistuksen tämän vuoden loppuun mennessä. Sana ”legendaarinen” on liitetty jos johonkin ajokkiin, mutta vuoden 1947 mallista periytyvä Defender ansaitsee määritelmän muitta mutkitta. BRITIT KEHÄKESSALLA Uusi brittiautokokoontuminen alkaa Vantaalla joka kuukauden kolmas perjantai kello 18. Viimeiset Lantikat Melkein 70 valmistusvuoden jälkeen klassisen mallinen Land Rover poistuu näyttämöltä. Sisusta on nykyaikainen, mikä kieltämättä on jonkinlaisessa ristiriidassa klassisen ulkokuoren kanssa, mutta Defenderille juuri tämä versio lienee autenttisin kunnianosoitus. Borgwardin pojanpoika Christian Borgward on julistanut esittelevänsä merkin uusia suunnitelmia Geneven autonäyttelyssä, mutta aika näyttää, mitä Borgwardin nimi tällä kertaa edustaa. Vuodet 1919–1961 toiminnassa ollut saksalainen autonvalmistaja tunnettiin muun muassa urheilullisista coupéista, ja merkki osallistui Le Mansin 24 tunnin ajoihin sekä Nürburgringin 1000 kilometrin mittaisiin kilvoitteluihin. Kokoontumiseen ovat tervetulleita sekä brittiautojen omistajat että kyseisistä autoista kiinnostuneet. 7 02/15. Niin kutsutulle Aleksin aukiolle Kauppatorin rautatiesillan tuntumaan tulee kahvilaautoksi muutettu Citroën HY -paku. Viimeiseen vuosimalliin kuuluu kolme erilaista erikoismallia. Perustaja Carl F.W. Toivoa vain sopii, että auton tuleva korvaaja on toteutettu samassa hengessä. Viimeiset tuotantomallit nostavat hattua alkupään autoille. Savonlinnan kaupungin teknisen lautakunnan vuokraama myyntipaikka on käytössä toukokuun alusta syyskuun loppuun, eli aaltopeltistä Sitikkaa ehtii ihailla vaikkapa oopperajuhlien aikana Savonlinnassa käydessä. päivä
Nyt koitti viimein aika huutokaupata autot eteenpäin tarkalleen sellaisina kuin ne maaseudulta lähtivät. Työ johtaa 1990-luvun alussa Linux-järjestelmän syntyyn. Jo kauan sitten historian sivuille kadonneiden automerkkien edustajat oli ripoteltu ympäri kartanon tiluksia ja jätetty kohtalaisen huonolle hoidolle. • 10. Ranskalaiset vasaran alla Baillon-kokoelman latolöytöautot huutokaupattiin Retromobile-klassikkoautonäyttelyssä Ranskassa. maaliskuuta: Tietokoneen käyttöjärjestelmäprojekti GNU laitetaan alulle GNU Manifestolla, ja sen tarkoitus on kehittää täysin vapaa käyttöjärjestelmä. maaliskuuta: Puoluejohtaja Konstantin Tšernenko kuolee 73-vuotiaana 15 kuukautta kestäneen valtakauden jälkeen. Myyntihinnaksi muodostui arvioidun 2000–3000 euron sijaan hieman yli 8300 euroa. Fiat Pandan kanssa tekniikkaa jakavaa erittäin pystyperäistä ja 780 kilon painoista autoa valmistetaan vuoteen 1995 asti, ja ensimmäinen malliuudistus ajoitetaan vuodelle 1988, toinen tapahtuu 1992. BMC:n lisenssillä Italiassa valmistettu ja Ghialla työskennelleen Tom Tjaardan piirtämällä korilla varustettu Innocenti ei ole aivan viaton, ja rättikatosta saa lähinnä tarpeet uuden teettämistä varten. 8 02/15. maaliskuuta 1985. maaliskuuta: Maailmannäyttely Expo 85 avataan Tsukubassa, Japanissa. maaliskuuta: Kahdeksan Richterin voimalla iskevä maanjäristys Santiagossa ja Valparaisossa Chilessä saa tuhoa aikaan. • 3. Retromobile-klassikkoautonäyttelyssä pidetyssä huutokaupassa nämä aarteet löysivät uusia innokkaita omistajia, ja kohtuullisen kovia hintojakin niille saatiin. VakionopeusKuulumisia klassikkojen maailmasta Kirjoitimme hiljattain ranskalaisen kartanon alueelta löytyneistä huippuharvinaisista autoista. Sen lisäksi, että kokoelmaan kuului suunnattomia harvinaisuuksia viime vuosisadan alkupuoliskolta, oli tarjolla myös hieman modernimpaa kalustoa – yhtä lailla pölyn peitossa ja kunnostuksen tarpeessa. 308 Quattrovalvolen kolmelitraisesta moottorista jalostettu Lancia-versio kehittää 215 hevosvoimaa, ja kaiken kruunaa automaattinen takaspoileri. Kyseessä on maan historian pitkäkestoisin työtaistelu. Mihail Gorbatšovista tulee Tšernenkon seuraaja 11. Tapahtumassa esitellään muun muassa maailman ensimmäinen Sony Jumbotron -jättinäyttö. MAALISKUU 1985 • 1. • 17. Toinen italialainen ihme oli pieni Innocenti S, joka pohjautui Austin Healey Spriteen. • 3. maaliskuuta: Brittiläiset kaivosmiehet lopettavat yli vuoden kestäneen lakkonsa. Uusimmasta päästä lienee ollut vuoden 1987 mallinen Lancia Thema 8.32, kuulu Ferrari-sukuisesta V8-moottoristaan. Kenties kokoelman rupisin uudemman pään Ferrari oli projektikuntoinen vuoden 1982 308 GTSi, jonka tulipalovaurioiden kunnostaminen oli jäänyt kesken. • Autobianchi Y10, Lanciankin merkillä myyty tyylikäs pikkuauto esitellään Geneven autonäyttelyssä. Innocenti meni kuitenkin kaupaksi melkein 18 000 eurolla. Auton moottori on kertaalleen vaihdettu uudempaan, 328:sta peräisin olevaan 3,2-litraiseen V8:iin, ja arvioidun 5000–10 000 euron sijaan siitä saatiin yli 33 000 euroa. Y10:stä tarjotaan brasilialaisella voimanlähteellä varustettua turboversiota, josta irtoaa IHI-ahtimen avulla 85 hevosvoimaa, sekä yhteistyössä itävaltalaisen Steyrin kanssa suunniteltua nelivetoversiota, jonka rauta myös vastaa Pandaa
Lähimmästä varaosaliikkeestä, tässä tapauksessa Peso-Autosta hankittuina tuli uusille TYC:n valmistamille vilkuille hintaa kokonaiset seitsemän euroa kappaleelta. Puristi olisi toki jatkanut Valeon parissa tässä kohtaa, mutta jospa näillä tarviketuikuilla menisi ainakin tovin verran. 29 400 kilometriä ajetussa ja hyvin pidetyksi kuvaillussa ZILissä on tilaa seitsemälle, nahkapenkit edessä ja plyysiä takana, ja sen 315-hevosvoimainen 7,7 litran V8 kyydittää sen 180 km/h nopeuteen asti. 9 02/15. Zil for Zale Valohoitoa 205:lle Vakionopeus-palstan 205:n valolaitteistossa on parantamisen varaa. Pisteenä i-kirjaimen päällä ovat halkeilleet ja kauhtuneet vilkut, jotka on onneksi helppo tilata ja vaihtaa. Ensinnäkin koko kärryn valaistus hieman välkkyy tai oikeammin vaimeasti sykkii omiaan, mikä kertoo maadoituksen olevan hieman keskinkertaisella tolalla. Viimeistä ZIL-limusiinimallia oleva auto kuului valtiolle vuoteen 2007 asti, jonka jälkeen se on ollut yksityisen tahon hallussa. Parkkipaikkaa se ei tuhri, mutta siisti on aina siisti. Itänaapurin valtionpäämiesten autoja ei tule myyntiin aivan joka päivä, mutta jos sellaisen tahtoo, nyt sellaisen saa. Brittiläiselle carandclassic-sivustolle on asetettu myyntiin panssaroitu viiden ja puolen tonnin painoinen 1989-mallinen ZIL-4152, joka oli ensin Mihail Gorbatšovin ja sittemmin Boris Jeltsinin käytössä. Myös alkuperäiset Valeon ajovaloumpiot ovat 25 vuoden aikana melko lailla hiekkapuhaltuneet, ja niiden sisään on aikoinaan päässyt kaikenlaista mujua ja kosteutta. Uudet moottoriöljyt ajoittuvat 245 000 kilometrin kellonlyömän kohdalle, jolloin on kohtuullisen kätevä paikka saada koneen alapuolta likaava öljypohja taas tiiviiksi. Seuraavaksi hankintaan lähtee öljypohjan tiiviste. Pyyntihinta tällä Moskovassa sijaitsevalla autolla on reilut 1,4 miljoonaa euroa, mutta toista samanlaista ei heti tule vastaan. Salapoliisityö tuon ominaisuuden kitkemiseksi on yhä käynnissä
Suomesta ostettiin kuitenkin eniten matkakortteja, jotka kattoivat kaikki vyöhykkeet – lienee suomalainen halu päästä kokemaan Eurooppa kokonaisuudessaan. Lahden Antiikkija Keräilymessut, Jokimaan Ravikeskus, Lahti 10.-12.4. Euroopan ympäri vain mk 275. Korian Mobiilihallin avoimet ovet ja ajokauden avaus ”Tämä on Inter-Rail 72 nuorison matkailukortti. Myös laivaliikenne oli hetken osa Interrailkokemusta, sillä vuosina 1985–1991 sai lipun jatkeeksi ostaa 150 markalla laivakortin, joka oikeutti matkustamiseen tietyillä laivayhtiöillä. Tela-Humpa, Rovaniemi 21.3. Winter Swap Meet, Teivon ravirata 28-29.3. VakionopeusKuulumisia klassikkojen maailmasta Maaliskuu 7.-8.3. Jyväskylän Kädentaitomessut ja Antiikkimessut, Jyväskylän Paviljonki 29.3. Kansainvälinen rautatieliitto UIC täytti vuonna 1972 50 vuotta, ja Interrail lanseerattiin tuolloin kokeiluluonteisena, lyhytaikaiseksi kaavailtuna hankkeena. TAPAHTUMAKALENTERI 10 02/15. Keräily Kevät -messut, Messukeskus, Tampere 18.-19.4. Turun Taideja Antiikkimessut, Messukeskus, Turku 28.3. Käytä nyt tilaisuutta hyväksesi.” Tehokas mainos. Interrail osoittautui suosituksi sodanjälkeisen uudisrakentamisen porskuttaessa vielä 1970-luvun puoliväliin saakka samalla innolla. Vuonna 1994 Eurooppa jaettiin seitsemään matkustusvyöhykkeeseen hinnoitteluperusteella. Ensimmäisenä vuotena Euroopassa myytiin 87 600 reilikorttia, joista Suomessa 12 000. Kahdessakymmenessäkahdessa maassa kelpuutettu tiketti kuitenkin kelpasi niin monelle nuorelle kulkijalle, että kokeilusta tuli pysyvä. 1970–1990-lukujen aikana Eurooppa muuttuikin niin paljon, että rautateillä matkustanut nuoriso pääsi kokemaan maailman mullistukset aivan omakohtaisesti. American Car Show, Messukeskus, Helsinki 4.-5.4 Avoimet ovet Antin Automuseolla, Vesivehmaa 4.-5.4. FHRA Swap Rompetori, Vermon ravirata, Espoo 14.3. Swap-Meet Rompetori, Vermon ravirata, Espoo Huhtikuu 3.-6.4. Museoautojen teemapäivä, Vip-Katsastus, Indola, Kokkola 21.-22.3. AutoSaloon, Messukeskus, Turku 18.-19.4. Vuonna 2007 vyöhykejako poistettiin käytöstä, ja 2010 Interrail uudistui nykyisiin Globalja One Country Pass -muotoihinsa. Vanhan Savotan Vanhan Ajan Metsäperinnepäivät, Rautajärvi 7.3. Model Expo, Messukeskus, Helsinki 17.-19.4. Inter-Rail 72 on huokein ja turvallisin tapa matkustaa mukavasti pitkiä matkoja Euroopassa – ihan oman matkasuunnitelman ja aikataulun mukaan – rautateitse. Antiikki Messut Kajaanissa, Kajaanihalli 25-26.4. Interrail näytillä Huhtikuussa Suomen Rautatiemuseolla avattava näyttely muistelee vuonna 1972 alkanutta Interrail-aikakautta. Interrailia juhlistava näyttely avataan Suomen Rautatiemuseolla Hyvinkäällä 24.4.2015, ja siihen pääsee tutustumaan joulukuun loppuun saakka. Helsinki Retro & Vintage Design Expo, Kaapelitehdas, Helsinki 18.-19.4. Hot Rod & Rock Show, Pirkkahalli, Tampere 27.4
Kori jäi Malcolm Wilson Motorsportille säilöön kymmeneksi vuodeksi, jonka jälkeen se siirtyi työntekijän haltuun. Melkoiset minit Emoyhtiö BMW toteutti vuodenvaihteessa juhlanäyttelyn klassisen Minin kunniaksi. Uniikki Sierra Cosworth Mikähän olisi uusin valmistettu Ford Sierra, saati sitten Sierra Cosworth. Alunperin kyseessä on Sierran moottoriurheiluvuosien aikaan sivuun jäänyt käyttämätön kori, joka on tiettävästi viimeinen aito, oikeanpuoleiselle ohjaukselle laadittu Cosworthin ”909”-mallin aihio. 11 02/15. Vaihdelaatikko on lyhytvälitteinen Borg-Warner T5. Pidemmällä akselivälillä ja tarkoitusta varten suunnitelluilla ovilla varustettu yksilö jäljittelee vuosina 1962–1963 kaavailtua vastaavanlaista autoa. Näyttely BMW-museossa on auki tammikuun 2016 loppuun, joten mikäli Mini-ihmisillä on Müncheninreissu suunnitelmissa, kannattaa käydä tutustumassa näyttelyn tarjontaan. Austinilla suunniteltiin tuolloin takaovilla tarjottavan auton tuomista markkinoille, mutta ajatus jäi yhden prototyypin varaan. Sierralla on nyt ajettu kaksi kautta kilpaa Classic Touring Cars Clubin ”Pre-93” -sarjassa, ja se on ollut sekä voitokas että onnekas – tuon luokan vuoden 2014 mestaruus kolahti tilille Span radalla lokakuussa, mutta tällejä ja ruttuja ei ole tullut. Esillä Münchenin BMW-museossa on erikoisia Minejä vuosien varrelta, ja eräänlaisena promootiotempauksena uuden viisiovisen Minin ohella BMW valmistutti erityisen neliovisen version alkuperäisestä Ministä. Aidoilla RS Cosworth-osilla ja koriosilla rakennetussa kilpa-Sierrassa on spesialisti Ric Woodin rakentama YB-tekniikka, jossa riittäisi potkua 500 hevosvoimaan asti, mutta se on tällä hetkellä rajoitettu maltilliseen 360 hevoseen. Mikäli tällaisen kilpa-Sierran tällaisella historialla haluaisi, kyseinen auto on nyt myynnissä Silverstone Auctionsin Proxibid-sivulla 26 000 punnan pyynnillä. Tuolta taholta kori tuli nykyiselle omistajalle, joka päätti ryhtyä rakentamaan sen pohjalta täydellistä Eggenberger-Texacoreplikaa, sellaista, jolla Steve Soper ajoi kilpaa vuonna 1988. Teknisesti tämä yksilö on sellaiseksi sopiva kandidaatti. Koko rakennusprojektin kerrotaan olevan noin sadantuhannen punnan arvoinen
Foorumin rinnalla toimii Varaosat-osio, joka on puolestaan auttanut monia kiperissä varaosaongelmissa. ”DDR-menopelit eivät ole maailman parhaita, päinvastoin, ja siksi niitä kovin rakastamme.” Materiaalia kuin Stasin arkistossa Warre-Teamin toimintaan pääsee sujuvimmin tutustumaan vierailemalla kerhon internetsivustolla osoitteessa www.warreteam.com. Wartburg-autojen harrastustoimintaan keskittyvän Warre-Teamin toiminta on toimitukseemme yhteyttä ottaneen Jyri Marnon mukaan noussut uuteen kukoistukseen. Verkon puolella tapahtuu siis paljon, mutta elämyksellisintä antia ovat silti elävän elämän touhut. Alkuvuosina toiminnan pääpaino oli Wartburgin ja sen edesmenneen kotimaan ympärille keskittyvässä vähemmän ryppyotsaisessa toiminnassa. Vuodesta 2010 toimintamme on kuitenkin keskittynyt Wartburg-autojen merkkikerhomaiseen toimintaan maassamme”, Marno luonnehtii. Itä-Saksan meininkiä Wartburgien ja muiden Itä-Saksan ihmeiden ympärille keskittyvä WarreTeam liehuttaa DDR-lippua yhä tarmokkaammin. Vanhat 65–90-vuotiaat harrastajat ovat guruja, ja alle nelivitonen nuorempi polvi kunnioittaa heitä suuresti”, Marno tiivistää. Wartburg-harrastajia yhteen kutsuva Warre-Team on perustettu vuonna 1998 ja tehnyt pitkän matkan merkkikerhoksi. Lähes katastrofaalisesta säästä huolimatta paikalle saapui 26 ajoneuvoa, ja kesän 2015 tapahtuman tavoite on tuplata ajoneuvojen määrä.” DDR-ajoneuvot kokoontuvat -tapahtumaa vietetään Visulahdessa keskiviikkona 8. Silmämääräisestikin arvioituna sivustolle on koottu erittäin runsaasti Wartburgmateriaalia syrjimättä kuitenkaan esimerkiksi Ifatai Barkas-ajopelejä. Kaiken idea ja ydin on, että ihmisillä on hauskaa. heinäkuuta kello 11 alkaen. ”Vuoden 2014 toinen uusi aluevaltaus oli DDR-ajoneuvot kokoontuvat -tapahtuma Mikkelin Visulahdessa heinäkuussa. Intohimo Wartburg-tuotteisiinkin perustuu muihin arvoihin kuin monien muiden automerkkien harrastamisen kohdalla. ”Internetsivumme ovat maailman laajimmat Wartburg-aiheiset sivut, ja ne keräävät vuodessa yli 3,5 miljoonaa osumaa. Sivut ovat olleet linjoilla yhtäjaksoisesti vuodesta 1998, ja nykyään ne pitävät sisällään lähes 4 000 kuvaa, satoja minuutteja videoita, satoja sivuja koeajoja, testejä, esitteitä, korjaamokäsikirjoja, manuaaleja ja niin edelleen.” Sivustokokonaisuutta täydentää vuonna 2010 avattu Wartburgfoorumi, joka on koonnut harrastajat yhteisten keskustelujen äärelle. ”Aloitimme hupailuryhmänä, joka kehitti huumoria Wartburgin ja DDR:n ympärille televisiossa ja internetissä ensimmäisinä vuosinaan. Kerhossa ei esimerkiksi ole jäsenmaksua, vaan kustannuksia on katettu muun muassa kerholaisten itse suunnittelemilla Wartburg-, Ifaja DDR-aiheisilla T-paidoilla. Nykyisessä toimenkuvassaan ja tarkoituksessaan Warre-Team toimii tapahtumien järjestäjänä ja palvelujen ylläpitäjänä. Ryppyotsaisuus ei edelleenkään jäykistä Warre-tiimiläisten olemusta, sillä toiminta on pidetty mahdollisimman rentona ilman liisteröivää byrokratiaa. DDR-henkinen sivusto on runsaudensarvi kansainvälisestäkin näkökulmasta. Teksti: Harri Onnila Kuva: Kari Mattila 12 02/15 VakionopeusKuulumisia klassikkojen maailmasta. Kuluvana vuonna Warre-Team on esimerkiksi mukana viime vuoden tapaan omalla osastollaan Classic Motorshow’ssa Lahdessa. ”Toiminta, tapahtumat ja palvelut ovat kaikki ilmaisia. Paikalle on vapaa pääsy, ja luvassa on muun muassa kilpailuja ja kiertoajelua
Ulosottomiehen perintö Renault 16 14 02/15. Lähes alkuperäiskuntoisen Renaultin historiaan kuuluu ainoastaan neljä omistajaa, jotka ovat kartuttaneet auton matkamittarilukemia ainutlaatuisen niukanlaisesti – yhteensä 3359 kilometriä
Edesmenneen sisar avasi tallin ovet, ja siellä Renault tosiaan seisoi vuosia kertyneen paksun pölykerroksen peittämänä. Näin se meni Amerikassa vaurastuneen herran poika, Turussa vaikuttanut ulosottomies Arvo Oksanen oli autohankintoja miettiessään päätynyt hankkimaan Renault 16:n. Tallin sisältöä satunnainen ohikulkija tuskin osasi edes arvailla, ja vaikka siitä olisi hänelle kertonut, sopii epäillä, ettei tarinaa olisi näkemättä nielty. Amazoniin Arvo oli ilmeisesti tyytyväinen. Kerrotaan, että sen rakennutti eräs Amerikassa vaurastunut herra kotimaahan palattuaan. Juha saattoi alkuperäiskuntoiTeksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine ja Antti Kautonen 15 02/15. Kun Volvo-liikkeessä ei ranskattaren arvoa kovin korkealle noteerattu, Oksanen kaivoi koko pyydetyn hinnan lompakostaan ja latoi setelit myyjän kouraan. Joitakin vuosia myöhemmin hänen veljenpoikansa Juha Lehtinen kyseli sukulaisilta, että onko auto vielä entisillä sijoillaan piharakennuksessa, ja olihan se. Uuden henkilöauton hankinta ei ole tänä päivänä aivan pikkujuttu, eikä se ollut sitä 60-luvun puolivälissäkään. Asikkala Turun keskustan liepeillä seisoo vanha kivitalo. Sen verran kuitenkin tiedetään, että mies nähtiin hyvin pian uudelleen autokauppoja hieromassa. Veljenpojan autoksi Elävien kirjoista Arvo jättäytyi 1980-luvun loppupuoliskolla. Kaikesta päätellen auton ostaja ei vain pitänyt hankinnastaan eikä myöskään uudenkarheasta ajopelistä tarjotusta hyvityksestä, ja sen seurauksena mies katsoi kivitalliin sulkemisen sillä erää osuvimmaksi ratkaisuksi. Ovien takana seisoi nimittäin vuosikymmenien ajan lähes ajamaton Renault 16 vuodelta 1966. Perin nuuka ja varmastikin arvonsa tunteva ulosottomies päätti lähteä esittelemään ostostaan Lopella asuville sukulaisilleen. Volvo Amazon ei varmastikaan ollut Renault 16:n suora kilpailija 60-luvulla, mutta sellaisen ulosottomies Oksanen oli päättänyt saada seuraavaksi ajokikseen. On siis luontevaa ajatella, että tuollaisen tarinan takaa täytyy löytyä dramaattisia käänteitä. Komean rakennuksen pihalla oli aikoinaan kylmä, päärakennuksen lailla kivistä rakennettu talli. Mitä muutakaan voisi päätellä siitä, että hän ajeli sillä lopun elämäänsä. Mutta ei. Liekö sukulaisten reaktio ranskalaisautoa kohtaan aiheuttanut kolhun ulosottomiehen itsetuntoon vai osoittautuiko mukavuuspainotteinen ajokki ominaisuuksiltaan ennakko-odotuksien vastaiseksi, sitä tarina ei kerro
Katsastuksen umpeuduttua hän liikutti autoa satunnaisesti korttelin ympäri omakotialueella lähellä Turun keskustaa, jossa hän asui. ”Takavetoiset tuntuivat muinaismuistoilta, mutta silti ensimmäinen varsinainen oma autoni oli kuitenkin Dauphine vuosimallia 1960”, Palomäki kertoo. Vaikka Markku olikin vasta koululainen, veljen kiinnostavan työn kautta tulivat tutuiksi sen ajan suositut etuvetoiset R4, R5, R6, R12 ja R16. ”Noin kuukauden päästä soitin kysyäkseni mihin auto oli myyty. sen auton museorekisteriin vuonna 1990 ja vuosikatsasti sen kahden vuoden kuluttua, mutta kilometrejä ei edelleenkään paljoa kertynyt. Juha ajoi ilmeisesti vain muutaman kerran pidemmän reissun maantiellä. Sain kuulla, että kauppa oli kariutunut ostajakandidaatin kanssa ja auto oli edelleen Juhalla”, Palomäki kertaa tapahtumien kulkua. Kolmannelle omistajalle Markku Palomäki näki kuusitoistasen myynti-ilmoituksen Renaultkerhon sivuilla. Kaupan kariutumisen syynä olivat olleet vikojen etsiminen autosta ja tinkiminen. Pitkänlinjan Renu-mies Markku Palomäen Renault-harrastus sai alkunsa siitä, kun hänen veljensä pääsi autopuolen ammattikoulun käytyään töihin paikallisen Porin Autola Ky:n autonasentajaksi. Alkuun päästyään Palomäen harrastus laajeni myös Renaultin myyntiesitteisiin ja varaosaluetteloihin – ja kaikkeen muuhun merkkiin Edesmenneen sisar avasi kivitallin ovet, ja siellä Renault tosiaan seisoi vuosikymmenien pölykerroksen peittämänä. ”Luulin, että ilmoituksessa on painovirhe, kun siinä luki, että autolla on ajettu vain noin 500 kilometriä”, Markku kertoo. Auton myynyt Juha kertoi tallissa olevan vielä 60-luvun bensiinit, jotka hän oli poistanut autosta, mutta Palomäki kertoi, ettei ollut ihan niin alkuperäisyyden perään. ”Isälläni kerkesi olemaan kaksi Renaultia, joista hänen kuoltuaan jälkimmäisen, 1970 vuosimallin 16TA:n, sain perinnöksi.” Markun isän ensimmäinen Renault oli juuri 1966 mallin R16GL, saman värinenkin kuin tämän artikkelin auto. Palomäki teki itse tarjouksen, ja niin kaupat lyötiin lukkoon. Markku ei ollut kovin kiinnostunut 1960-luvun mallista, mutta soitti kuitenkin jonkin ajan kuluttua Juhalle ja kuuli, että matkamittarin kilometrimäärä oli oikeasti se, mitä ilmoituksessa kerrottiin. Renault 16 ´66 16 02/15. ”Hintapyynti oli 7000 euroa, ja tiesin heti, etten pysty autoa ostamaan. Kysyin kuitenkin mahdollisuutta mennä katsomaan vähän ajettua autoa, ja kun se oli ok, kävin omin silmin toteamassa auton kunnon ja matkamittarin lukeman.” Kaupat olivat Juhan mukaan syntymässä toisen ostajan kanssa
Itse olen vaihtanut autoon 1970-luvun vetoakselit; niillä on ajettu vielä vähemmän kuin tällä autolla. Kyllähän niitä muistoja riittää, kortteliralliakin tuli Porissa niillä ajettua muutama vuosi.” Vähän ajoa, paljon pulmia Palomäki teki autolle pientä remonttia. liittyvään. Renaultia voi Palomäen mukaan kuvata vielä yleisemmin siten, että esimerkiksi 1970–80-luvun mallit saattavat vaikuttaa näennäisesti heppoisilta mutta kestävät loppupelissä kovaa käyttöä ja ovat hyvin kestävää ja luotettavaa tekoa. Välystä ei käyttämättömissä akseleissa ollut. Niinpä vain kuulat hirttivät pahan kerran ja alkoivat klonkottaa niin pahoin, että pysähdyksistä ja voitelusta huolimatta runsaan 10 kilometrin matka tuntui hyvin hyvin pitkältä”, mies kertoo. Vetoakselin sisäpäät hirttivät pahasti kiinni. Kun Palomäki teki kaupat autosta, mittari näytti luke17 02/15. ”Erinomainen ajotuntuma ja hyvä matkustusmukavuus ovat olleet tärkeä syy tähän merkkija malliuskollisuuteen”, Palomäki painottaa. Alkuperäisistä valui sisäpäästä öljyt ulos, ja kun lisäksi malli on sellainen, ettei taida löytyä varaosia täikammallakaan, oli vaihto uudempiin välttämätön. Kun viimeisellä ajamallani 16TS:llä hain autotalliini lautoja, puutavaraliikkeen omistaja sanoi, ettei hän ole koskaan nähnyt lähellekään niin suurta metrimäärää lastatun henkilöautoon”, Markku nauraa. HÄIKÄISEVÄN upea alkuperäiskunto selittyy mittaria vilkaisemalla. R16 on hänen mielestään erinomainen esimerkki tästä. Suuren osan ajastaan kivitallissa seissyt yksilö on nähnyt maantietä ainoastaan reilut kolme tuhatta kilometriä. ”Kesti muuten pirun kauan ennen kuin ymmärsin, mistä oli kysymys, vaikka olenkin omistanut jo 15–16 kappaletta kuustoistasia.” Juha Lehtisen viedessä auton museokatsastukseen 1990 sillä oli ajettu 374 kilometriä. ”Jarrusylinterien kumit oli vaihdettu jo Juhan toimesta. ”Minulla on erikoisia muistoja R16-mallista paljon. ”Kävin myös Pariisissa ’pyhiinvaellusmatkalla’ kuustoistasella
Lisäksi tein muutamia täydentäviä suihkauksia pohjalevyyn ja muihin paikkoihin”, Markku kertoo. ”Ajoin autolla vain 2–5 kertaa kesässä. Samoin äänieristys ohjaamon puolella on pienempi. ”Kaasuttimen avasin lukemattomia kertoja, kun se aiheutti aina vaan harmia. Rellu ei tahtonut käynnistyä kuumana millään. Bensiinin syöttö oikutteli aina. Vaihdetussa tankissa on paluuputki, jota alkuperäisessä tankissa ei ole. 18 02/15. Alkuperäisen kohon kiinnitys oli löysä, se oli mustaa muovia ja kuumentamalla kiristetty. Markun mielestä mielenkiintoista autossa on myös se, että vanteissa ei ole mitään merkkejä siitä, että rengaskonetta tai -rautoja olisi käytetty. ”Myöhemmissä R16-malleissa kun ei mitään tämmöistä nuhaa käytössä ole koskaan ilmennyt”, paljon automallin kanssa puuhaillut Palomäki perustelee. Markulle auton myyneen Juha Lehtisen mukaan pakoputkea ei ole hänen toimestaan vaihdettu, ja tuota tarinaa tukee myös se, että kiinnitysklemmari on hyvin vanhaa mallia. maksi 492, ja ensimmäisessä katsastuksessa kirjattiin ylös 535 kilometriä. ”Syynä oli varmasti myös se, että pidin autoa melkoisen harvinaisena yksilönä mitättömien ajokilometriensä vuoksi, ja siksi sen ajaminen ja pysäköiminen johonkin aiheutti outoa hermostuneisuutta. Hän päätti oitis soittaa omistajalle. Renault 16 ´66 Juhan viedessä autoa museokatsastukseen vuonna 1990 mittarissa oli 374 kilometriä. Jo yksin siitä syystä on hienoa, että tällaisia säilymisihmeitä on olemassa. Vanteiden takana on myös alkuperäinen punainen värisävy, eli alla olevat renkaat saattavat edelleenkin olla alkuperäiset. Ensin putki tukkeutui, sitten kaasutin reistasi, ja yli seitsemänkympin vauhdissa meno meinasi pysähtyä tykkänään”, Palomäki kuvailee ajokokemuksiaan. ”Tein autoon porakoneella muutaman reiän koteloiden kriittisiin kohtiin ja ruiskutin niihin Tectyliä. Antin Automuseoon siirtyessään Renaultin mittarissa oli 3350 kilometrin lukema, eikä autoa ole tarkoitus jatkossa suuremmin liikutella. Kotelojen suojaus on tehty Autorexillä Helsingissä. Eroon hermostuksesta Palomäki päätti luopua autosta, koska hänellä ei ollut kunnollista ja riittävän turvallista säilytystilaa. Näin jälkeenpäin Markku epäilee syyksi puolan sijaintia. Parhaillaan käsillä oli kiireinen sadonkorjuuaika, mutta Antti ajoi iltamyöhällä katsomaan autoa. Se on melko kuumassa paikassa, ja uudemmissa malleissa se onkin siirretty eri paikkaan. Kun toimet eivät auttaneet, oli lopulta vaihdettava tankki toiseen, joka oli peräisin jostakin 70-luvun autosta, jonka Palomäki oli aiemmin purkanut. Vähälä antoi autosta käsirahan, mutta haki sen kotitalliinsa vasta kuukauden päästä puintikiireiden tauottua. Renu oli sellainen kuin Palomäki oli kertonut, ja kaupasta lyötiin kättä päälle. Palomäki hankki pääasiassa Ranskasta autoon useita alkuperäisiä osia, esimerkiksi aiemmin mainittujen vetoakselien tilalle hyvin vanhat käyttämättömät akselit. Laitoin tilalle samanlaisen käytetyn ja muistaakseni vaihdoin senkin jälkeen vielä kerran hieman erilaiseen kohoon”, Palomäki muistelee. Pelkäsin ainutlaatuisen auton vaurioituvan. Palomäki on kuullut, että vain pari vuotta sitten jollakin vuosimallin -66 R16:en omistajalla oli samantapaisia oireita, vaikka hän oli vaihtanut lähes kaikki komponentit. RENAULT 16 ei lukeudu niihin malleihin, joihin saa verkkokaupasta tilailtua uusia osia mielin määrin. Hänen mukaansa pohjalevyn alkuperäinen massaus on tiettävästi tehty Ranskassa, samoin reiät koteloihin. Markku irrotti tankin pari kertaa, pesi sen ja puhdisti lopuksi hiekankin avulla. Vuosimalli 1966 eroaa uudemmista malleista muun muassa pakoputkistonsa vuoksi: siinä on vain yksi äänenvaimentaja, kun uudemmissa niitä on jopa kolme kappaletta. Ajaminen on tärkeä osa harrastusta, vanhemmat Renaultithan suorastaan syövät tietä, ja ajaminen maistuu aina hyvältä”, Palomäki hymyilee ja jatkaa: ”Huomasin tämän aikoinaan, kun muut aikalaiset tulivat maantiellä aina perä edellä vastaan.” Antti Vähälä huomasi netissä myynti-ilmoituksen, jossa pisti silmään uskomattoman pieni ajokilometrilukema. Toinen mahdollinen aiheuttaja saattaisi olla kaasuttimen matala tiivistys imusarjaan
Myös vetoakselit ja pakoputki löytyvät vaihdettujen osien listalta. NE yksityiskohdat... Edes vanteissa ei ole käytön jälkiä näkyvissä. 19 02/15. 1,8 miljoonaa AUTOT kuluvat, vaikka niillä ei ajaisi metriäkään. Harvoin pääsee tutkimaan näin hienosti alkuperäisessä asussa olevaa ranskalaisautoa 60-luvulta. 01 Merkki ja malli Renault 16 02 Vuosimalli 1966 03 Moottori Etuakselin taakse pitkittäin sijoitettu, kannen yläpuolisilla venttiileillä varustettu nelisylinterinen bensiinikäyttöinen moottori, tilavuus 1470 cm3, teho 60hv / 4000 rpm, vääntö 106 Nm / 2800 rpm 04 Voimansiirto Nelivaihteinen manuaalivaihteisto, rattiakselilla sijaitseva valitsin, etuveto 05 Alusta Edessä vääntövarsijousitus, levyjarrut, takana vääntövarsijousitus, rumpujarrut 06 Kori Viisiovinen itsekantava monikäyttöinen teräskori 07 Mitat Pituus 4240, leveys 1628, korkeus 1540mm, akseliväli vasemmalla 2720mm, oikealla 2650mm, paino 980 kg 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h 17 sekuntia, huippunopeus 142 km/h 09 Valmistusmäärä N. Kaasutinhuolet loppuivat polttoainetankin vaihtoon ja kohon uusimiseen
Tavallista Ulvila Fiat 600 D Vignale Coupe ´66 Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Fiat 600 tai tuttavallisemmin Pompannappi kuuluu Kuplavolkkarin ja Minin ohella siltä osin raskaaseen sarjaan jos tarkoitus olisi kerätä suomalaisten autoilumuistoja 60ja 70-luvuilta, sillä harvassa ovat ne joiden naapurustosta ei moisia olisi löytynyt. Niinpä näiden automallien muodot ovat niidenkin mieliin tallentuneet, joiden mielenkiinnon kohteina ovat olleet autojen sijaan muut harrasteet. Auton ulkoiset parannukset rajoittuivat lähinnä lisävaloihin sekä tiuhaan uusittuun maalaukseen. Auto tuli mitä ilmeisimmin jonnekkin Kokkolan tai Pietarsaaren seuduille, josta se kulkeutui myöhemmin Helsinkiin Kirsti Tuomisen nimiin. Ulkoisesti urheilullisella autolla lienee myös ajettu sporttisesti ja vaikka pientä 767-kuutioista moottoria ei oltu pahemmin viritelty, oli sen äänimaailmaa kohennettu Abarthin pakoputkistolla. Auton Suomeen toi Emilio Bazani –niminen lääkäri, jonka nimen perusteella saattaisi hyvinkin kuvitella olevan lähtöisin autonsa kotimaasta mutta varmuutta asiasta ei ole. 20 02/15. Sveitsin tuliainen Nyt jo 25 vuotta Nokikurujen autokokoelmaan kuulunut Vignale Coupe kulkeutui säilyneiden dokumenttien perusteella Sveitsistä muuttoautona Suomeen vuonna -66. Kun ajopelin tunnistavat kaikki, ilmestyy ympärille aina väkeä kertomaan omia kokemuksiaan automallin kohdalta, mutta Kimmo ja Eeva Nokikurun kurvatessa omalla Fiatillaan paikalle, tuskin kukaan kertoo samanlaisella joskus autoilleensa. Auto vaihtoi vielä muutamaan kertaan omistajaansa ennen kun se aktiivisten ajelulinjakkaampi Porin liepeiltä Ulvilasta löytyy Fiat 600 jota ei ensivilkaisulla Pompannapiksi tunnistaisi, eikä ihme, sillä linjakkaan italiaanon sirot piirteet ovat Torinolaisen Vignalen käsialaa. Nokikurujen Fiatin taustalta löytyykin tarina joka yhdistää monia tänne aikanaan kulkeutuneita autoerikoisuuksia, sillä se kulkeutui Pohjolaan muuttoautona. Sirolinjaisen Fiat 600 D Vignale Coupen kurvailu Porin liepeillä on sattumaa, sillä vuonna -62 Fiatin ja Keskusosuusliike Hankkijan yhdessä autotuontiin perustetun Autonovo Oy:n tuontiohjelmaan eivät erikoiskoritetut autot juuri kuuluneet
linjakkaampi 21 02/15
Auton harvinaisuutta ei tullut tuolloin edes ajatelleeksi, eikä sen mallia oikein kaiken auton eteen pinotun tavaran takaa kyennyt edes hahmottamaan. Rekisteriin palautettua autoa koristivat NEM-40 –kilvet, tuohon aikaan muodikas aurinkolippa ja ikkunassa roikkui tapahtuman ajan vielä myyntilappu: 15 000 markkaa. Sympaattisen leikkikalun ohella vaikutelmaa Porschen ylivoimaisuudesta vahvisti vielä 50-luvulla Porissa erään lääkärin omistuksessa ollut ihan oikea 356, jonka pikkupoikien keskuudessa tiedettiin hallitsevan nopeusennätystä Porista Helsinkiin. Kimmo Nokikuru tunnustaa, että hän tuskin olisi vanhan Fiatin entisöintiprojektin pariin koskaan ajautunut jollei erikoinen Vignale olisi tuttu jo 70-luvulta, autoa kun varastoitiin pitkään aivan naapurustossa. Vanhojen autojen harrastuksensa hän voi määritellä alkaneen 70-luvun loppupuolella ja kokoelmasta löytyvää Kuplaa Kimmo pitää ensimmäisenä harrasteautonaan. Kalliilta vaikutti Vaikka pölyinen ja likainen Vignale naapurin navetanpäädyn tallissa olikin, ei Kimmo ollut siitä erityisemmin kiinnostunut. Asian ympärille alkoi muodostua kerhotoimitaa ja Kimmo oli yhtenä perustamassa Satakunnan Mobilisteja vuonna -82. Vignale putkahti omistajansa toimesta yllättäen takaisin liikenteeseen ja ilmestyi ajamalla vuonna -83 Porin Puuvillatehtaan pihalla pidettyyn Auto 100 vuotta -tapahtumaan. Kimmon lapsuudenmaisemiin kuului vuonna -52 perheeseen hankittu Rover 75 ja sitä seurannut vuonna -57 hankittu uusi Kuplavolkkari. Ajokortti tuli Kimmon taskuun vuonna -65 ja autoilu alkoi ylioppilaslahjaksi saadulla 1000 Minillä. Se oli vain hylätty auto muiden joukossa aikana jolloin maaseudulla autonromujen varastointi oli varsin tavallista. ”Kyllä se silloin kalliilta vaikutti”, muistelee Kimmo pohtineensa, mutta tunnus22 02/15. Erikoista merimiesautona maahantulleessa Kuplassa on se että se kuuluu edelleen perheeseen ja on hyvissä voimissa museoautoksi entisöitynä. Yksi merkityksellisimmistä autoista oli kuitenkin vuonna -52 enon saksanmatkaltaan tuoma pieni peltinen 356 Porsche, joka teki tuolloin viisivuotiaaseen Kimmoon lähtemättömän vaikutuksen. Mini palveli pitkään 70-luvulle, jolloin alle vaihtui 96 Saab joka sopi paremmin nuoren perheen tarpeisiin. Fiat 600 D Vignale Coupe vuosiensa jälkeen päätyi Ulvilaan maatilan navetan päätyyn rakennetun autotallin perukoille
Istuinten verhoilujen Kimmo arvelee tulleen uusituksi joskus 80-luvulla ja koska niiden toteutus ja kunto olivat varsin hyviä, saivat ne jäädä autoon sellaisenaan. Listoitus on pääosin alkuperäistä ja romutorilta löytyivät Ajo-ominaisuuksiltaan Vignale vastaa lähtökohtaansa Pompannappia, eikä Kimmo lähde niitä liiaksi ylistämään. Kojelautaan on nykyisen omistajan toimesta ilmestynyt 60-luvun huoltsikkavarusteena myyty sisälämpömittari, sekä aikakauden mukainen ja toimiva Becker-radio. KORIN ulkopinnoista ei viitteitä lähtökohtaan juurikaan löydä. Kojelaudasta löytyy soiva Becker, sekä tutun oloinen mittaristo. 23 02/15. Tuolloin viininpunainen ja mustalla katolla ollut Fiat tarvitsi kuntoutuakseen apujoukkoja eri työvaiheisiin. Auto ei tapahtumassa vielä ottajaansa löytänyt ja sai kulua useampi vuosi ennen kuin sen omistaja kohdensi markkinoinnin jo ennestään tuttuun Kimmoon. Kojelaudaltaan, ovija sivuverhoiluiltaan sisustus on Vignalen jäljiltä ja edelleen hienossa kunnossa. Millä aikataululla aihio sai päällensä uuden korin ja valmistui, siirtyi Sveitisiin, löysi ostajan ja kulkeutui Suomeen rekisteriin, ei ole tiedossa mutta Suomen papereissa sen valmistusvuodeksi on kirjattu 1966. Jarruja purkaessa selvisi että auton alusta saattaisi olla kasattu Fiatin tehtailla vuonna -64 jonka jälkeen se olisi siirretty jatkojalostukseen Vignalen koripajalle. Pyöreä 600-merkki nokalla paljastaa mistä on kysymys. Koria peltipuhtaaksi hiotessa pinnasta laskettiin löytyvän 14 maalikerrosta. Pohjalevyiltään Vignale vastaa tavallista 600 Fiatia joten sen korjaaminen ei tuottanut hitsarille ongelmia. Kunnostuksessa saivat väistyä Abarthin vaimennin ja peltipakosarjat valusarjan ja vakiopöntön tieltä. Lattiasta löytyi sitä vastoin mittavia ruostevaurioita ja Kimmo toteaa auton olleen kahdestakin kohtaa käytännössä ruostunut jo poikki. Auto sai pintaansa punaisen värin Nakkilassa, Timo Levolan toimesta ja kromaukset puskureihin teetettiin Turussa. PIENIKEHÄINEN puuratti ei näytä enää yhtään pieneltä kun sen vie riittävän pienen auton ohjaamoon. taa ettei tajunnut tuolloinkaan vielä automallin harvinaisuutta. Kauppiaan konstit tuottivat tulosta ja Kimmo huomasi tulleensa hankkineeksi helpon projektin, jonka todellisesta työmäärästä miehellä ei ollut vielä aavistustakaan. Monta maalikerrosta Vuonna 1990 Vignalen siirryttyä Kimmon omistukseen alkoi sen laajamittainen entisöintityö. Auton mukana tuli toinen moottori joka lienee tallennettu varamoottoriksi, mutta koska sen kunnosta ei ollut tietoa, päätettiin kunnostaa auton alkuperäinen, paikallaan ollut moottori uuden veroiseksi
Satakunnan Mobilistien ajotapahtumiin, Bella Italiaan ja Gruppo Fiat Finlandian kokoontumisajoihin, jossa Vignale valittiin kauneimmaksi Fiatksi. ”Kun itse sai 60-luvulla Koria peltipuhtaaksi hiotessa pinnasta laskettiin löytyvän 14 maalikerrosta. Ajo-ominaisuuksiltaan Vignale vastaa lähtökohtaansa Pompannappia, eikä Kimmo lähde niitä liiaksi ylistämään. KONEPELLIN alta paljastuu 600 Fiatin tekniikka ja perälauta joka on jätetty moottorikannakkeeksi kun koria on pidennetty. Viimeisimpänä parannuksena on etulokareiden päälle ilmestyneet pisarapeilit. 24 02/15. Fiat 600 D Vignale Coupe ajovaloiksi uudet Garellon umpiot kehyksineen. Vaikka auton etupää onkin reilusti lähtökohtaansa pidempi, on se tyhjää täynnä ja varsin kevyt. Tavallista on että automallia ei tunnisteta, mutta voi siinä halutessaan kukin nähdä niin Fiat 850 Sport Coupen kuin NSU Sport Prinzin muotoja. Eeva Nokikuru on käyttänyt autoa toisinaan myös kauniiden kelien työmatka-ajokkina ja toteaa sen olevan varsin ketterä ajokki, joka saa muutkin kuin kuljettajansa hyvälle tuulelle. Takapenkin käännettävän selkänojan takaa löytyy pieni tavaratila joka vaahtokumilla täytettynä saa auton sisämelusta ainakin osan pois. Auton alkuperäinen, isokehäinen ohjauspyörä tuli varsin lähelle kallistettua tuulilasia ja kun sitä käännellessä rystyset tahtoivat osua ahtaan ohjaamon lasipintoihin, vaihtoi Kimmo tilalle auton mittasuhteisiin kortin ja tuollaisia asensi autoon, niin tuntui että se kulkisi lujempaa”, toteaa Kimmo autonsa parannuksista. Vähällä ajolla Auton entisöintiprojekti valmistui keväällä -92 ja museoautoksi rekisteröinnissä sen kilviksi tulivat MRB-21 –tunnukset. Läpivirtaustuuletuksen sijaan ovista löytyvät paremmin sopivan ratin. Heikkokuntoinen tuulilasi kelpasi malliksi kun Kuttilassa muokattiin tilalle uusi. Auton valmistuttua on sillä osallistuttu mm. Puukehäisen pikkuratin kaveriksi sopi vielä puinen vaihdekepin nuppi joka korvasi hapertuneen muovinupin. Ulkonäkö kohentui vielä renkaiden irtovalkosivuilla sekä Neckareista tutuilla vanteiden koristekehillä
Rumpujarrut 06 Kori 2-ovinen itsekantava 2+2 paikkainen teräskori 07 Mitat Pit. Vähälle ajolle Fiat on kuitenkin nykyisellä omistajallaan jäänyt, sillä museoautoja kokoelmasta löytyy nykyisin yhdeksän ja kaikkia ulkoilutetaan säännöllisesti. Haaveilua kun ylläpitää vitriinistä löytyvä, virheettömänä säilynyt yli 60 vuotta sitten enolta saksantuliaisena saatu leikkiauto. KUN parin metrin akselivälin takatuuppariin on mahdutettava pari aikuista ja pari lasta, tämän linjakkaampi ei lopputulos voisi enää olla. 3 680, lev. Puristus 1: 7,5. Paino 630 kg tuuletusikkunat ja takasivulasit ovat raotettavissa. Isku 63, poraus 62 mm, tilavuus 767 cm3. Peltilelujen, polkuautojen ja neljänkymmenen entisöidyn mopon keskellä itsediagnosointi onnistuu harrastajalta vaivattomasti: ”Jollain tavallahan tässä on jäänyt 15-vuotiaan tasolle.” Mopokeräilyssä ympyrä on tavallaan sulkeutunut, sillä kokoelmasta löytyy samanlainen 3-vaihteinen Tunturi jolla Kimmon tuli vuonna -62 mopoilu aikanaan aloitettua. 01 Merkki ja malli Fiat 600 D Vignale Coupe 02 Vuosimalli 1966 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori takana pitkittäin. Harvinaisen Vignale Coupen tulevaisuutta ei Kimmo ole pidemmälle pohtinut, mutta mitään luopumisaikeita ei hänellä sen kohdalla ole: ”Olen sanonut että eiköhän nämä ole perikunnan ongelmia”, hän naurahtaa ja lisää: ”Kun ei ole mitään tarvetta myydä ja jotenkin olen niihin kai vähän rakastunutkin.” Parin kanttiauton lisäksi autojen suhteen kaikkiruokaisen harrastajan talleista löytyy mm. Karmann-Ghia ja vauhdikkain menijä on E-tyypin Jaguar. Takaveto 05 Alusta Edessä kolmiotukivarret sekä poikittainen lehtijousi joka toimii alatukivarsina. Simpukkaohjaus. Klassikkoautojen suhteen touhu taitaa olla vielä hiukan kesken, sillä hän tunnustaa edelleen haaveilevansa oikeasta 356 Porschesta. Kirjanpitoa Vignalen ajokilometreistä ei ole Kimmon tullut tehtyä mutta ainakin kertaalleen ympäripyörähtäneessä matkamittarissa on nykyisin runsaat 34 000 kilometriä. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Takana viistosti taakse suunnatut tukivarret kierrejousin. 1 450, kork. 1 320, akseliväli 2 000 mm. 25 02/15. Teho 32 hv/4 800 rpm
Vedenjakaja Triumph Acclaim 1.3 HLS ’83 26 02/15
Vedenjakaja Helsinki 27 02/15. Viimeinen Triumph-merkk inen auto oli japanilaista sukujuurta ollut 1980-luvun alun Acclaim. Näitä Suomessa lienee vain tämä yksi ainoa kappale
Leylandin toiveena oli ollut voida muuttaa auton muotoilua omanlaisekseen aerodynaamisemmalla valojärjestelyillä, mutta tähän sopimukset eivät venyneet. Acclaimin istuimet pohjautuivat Ford Cortinan jakkaroihin, joista ei sinällään moitteen sijaa löytynytkään. Dolomite-mallin korvaaminen täysin uudella autolla olisi ollut toimintaansa juustohöyläävälle emoyhtiölle vähintäänkin yhtä hankalaa, kuin oli itse Dolomiten synnyttäminen 1960-lukuisesta 1300:sta. Mahtipontisissa mainoksissa englantilaisnäyttelijä John Hurt, esimerkiksi Vuonna 1984 -elokuvan Winston Smithinä tunnettu legenda julisti Acclaimin olevan ”Totally Equipped to Triumph”, kattavasti menestystä varten varusteltu. Brüggemannilla, joka on vielä nykyisinkin toiminnassa. Triumphin uutena Acclaimina malli esiteltiin lokakuussa 1981, ja mikäli kehitystyö vaikuttaa nopealta, sitä se olikin; uusien merkkien tehtailun lisäksi British Leylandin vastuualueeksi muodostui sopivasti sisustuksen suunnittelu. Auton optiolista ei kuitenkaan sisältynyt esimerkiksi 1500-kuutioista moottoria, vaan Acclaimille riitti 1335-kuutioinen – tosin kahdella Keihin-kaasuttimella varustettuna Balladen ainokaisen sijaan. Hihat kääritään Yhteistyön avautuessa British Leylandin johtoporras tutustui Hondan tuleviin malleihin, ja Project Bounty -työnimen alla brittiläistettäväksi autoksi valikoitui 1980-mallinen Honda Ballade, Civicin neliovinen versio, jota eräillä markkina-alueilla tultaisiin myymään myös Civicinä. British Leylandin / Austin-Roverin nykyinen olomuoto on kiinalaisvetoinen SAIC, ja silloisten autojen haamut ovat painautuneet BMW-vuosien alle. Englantilaisen autoteollisuuden haasteellisemmista vuosista on kirjoitettu paljon, toisinaan hyvinkin jälkiviisaasti. Halutessaan Acclaimin sai huomattavasti vilkasliikkeisempänäkin, sillä englantilainen Avon viritti joitakin yksilöitä turbosarjalla sporttisempien ulkolisukkeiden lisäksi. Pääasiallinen kumppaniehdokas oli Chrysler Europe, ja alun perin tarkoituksena oli omaksua Horizon-AlpineTagora-mallisto tuotettavaksi jaetulla tehdaslinjastolla. Moottori ja vaihteisto tulisivat Japanista, mutta muilta osin auto olisi omaa tuotantoa. Suomen ainut. Triumph päätyi myymään Acclaimia myös Manner-Euroopan markkinoilla, joten autoa valmistettiin myös vasemmanpuoleisella ohjauksella. Tuo vaihtoehto kuitenkin kuivui kokoon Chryslerin myydessä Euroopan toimintonsa Peugeotille, eikä Renaultinkaan kanssa päästy puusta pitkään tulevan R9:n malliin liittyvän yhteistyön kanssa, Renault kun solmi suhteet American Motorsin kanssa. Nyt, kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin, silloisten mahdollisuuksien ja päätösten tarkastelu voi yhtä hyvin olla lempeää. Saksaan Acclaimia vei Leyland GmbH, ja merkkiedustus oli düsseldorfilaisella A. Juttumme vaaleanvihreä, vuosimallin 1983 Acclaim HLS on uutena myyty 1909 syntyneelle rouvalle, ja kolme vuotta myöhemmin auton omistus on siirtynyt tämän 1926 syntyneelle miesystävälle – ja aikanaan Triumph löysi tiensä alle 50 000 kilometriä ajettuna Kraftfahrzeuge Ernst Schmidtin valikoimaan Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Jan-Erik Laine Triumph Acclaim 1335-KUUTIOISEN Honda-moottoriin on ruuvattu kaksi Keihin-kaasutinta Balladen ainokaisen sijaan. Vuosikaudet Austin-Roverin automallit hengittivät Honda-yhteistyön kautta saatujen mahdollisuuksien kautta, ja juuri siksi tämä ensimmäinen Hondasta alkunsa saanut brittiauto on lähemmän tarkastelun arvoinen. 1970-luvun loppuvuosina paras mahdollinen partneri löytyi viimein Hondasta, jonka kanssa sopimusta taiteiltiin tapaninpäivään 1979 asti. Avon-Acclaimejakin on säilynyt joitakin kappaleita nykypäiviin saakka. Uutta englantilaisautoa ei valmistettaisi kokonaan Japanissa, vaan tehtaan linjoiksi otettiin Cowleyssä sijainneet, entiset Austin Maxin valmistuksen puitteet. British Leylandin oli käännettävä katseensa yhteistyömalleihin. LC10:tä odotettiin kuitenkin vasta 1980-luvun puolivälin tienoille, ja uusi vuosikymmen tulisi voida aloittaa Dolomitea modernimmalla, helposti myytävällä autolla, jolla saataisiin autoliikkeisiin säpinää. Leijonanosa yhtymän resursseista meni tulevan LC10-mallin, Maestroksi aikanaan nimettävän keskiluokan auton kehittämiseen, ja Triumph oli ajautunut marginaalimerkiksi. 28 02/15
29 02/15. Tätä tukee muun muassa katsastusraportti vuodelta 2004: tuolloin kaksikymmentävuotiaan auton mittarilukema on vain 40 tuhannen kilometrin pinnassa. Juha tuntee sympatiaa myöhemmän pään tuotannon Triumpheja kohtaan, sillä merkkiharrastuksen alkuvuosina jo kiilamaisia TR7/8 -mallejakin katsottiin harrastajien parissa hyvin karsaasti. Joidenkin aikalaisraporttien mukaan Acclaim kun oli englantilaiseksi autoksi Project Bounty -työnimen alla brittiläistettäväksi autoksi valikoitui 1980-mallinen Honda Ballade. Varustelussa ei ole muutoinkaan puutteita. Juhalta löytyy varhaisempiakin Triumpheja, Heraldin lisäksi TR3 ja TR6, joten kiinnostuksen Triumpheihin voi sanoa olevan kattavaa. HONDAMATICVAIHTEISTO nimettiin uusiksi Acclaimia varten: nyt se on Trio-matic. Päivätyöstään eläkkeelle viime vuoden elokuussa siirtynyt Juha toteaakin, että nyt autoharrastamiselle on entistä enemmän aikaa – rauhallista entistämistä osa Juhan Triumphkokoelmasta kaipaakin. Juha kertoo ylellisemmin varustellun ja Triomatic-automaattivaihteisen auton säilyneen äärimmäisen hienosti kuluneet kolmekymmentä vuotta säästeliään ylläpidon ansiosta. Luotettava japanilaisperäinen tekniikka ja merkittävän hyvä kokoonpanolaatu on osaltaan hieman helpottanut Acclaimien tien päällä pysymistä. Sieltä ehjän ja nykyisin harvinaisen Acclaimin bongasi suomalainen Triumph-harrastaja Juha Tolin, joka tahtoi auton itselleen osin siitäkin syystä, ettei Acclaimeja ole Suomeen uutena myyty ainuttakaan, saatikka sitten myöhempinä vuosina tuotu. Nordhorniin, aivan kivenheiton päähän Saksan ja Hollannin rajasta. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että alun perin Acclaim esiteltiin siihen autoluokkaan, jonka edustajissa on käynyt vuosien myötä kova kato: tavanomaisena arkiautona sellaisia ei ole juuri säästelty. AJANMUKAISEN ruskeassa matkustamossa on niin leveät penkit kuin sisätiloihin vain mahtuu
Hondan keulalla Triumph-merkkien viimeiseksi jäänyttä esiintymistä on pidetty yhtä nolona esityksenä kuin Nissan Cherrystä samoihin aikoihin kehitettyä Alfa Romeo Arnaa. Mainittu automaattivaihteisto on ainoa asia, minkä kestävyys on Juhaa hiukkasen arveluttanut, mutta toistaiseksi se on toiminut juuri niin hyvin kuin sen on pitänyt. Mekaanikot kun olivat tottuneet kerryttämään työtunteja aikaisempia Leyland-tuotteita luovutuskuntoon laitellessa. Ihmisten reaktiot autoa kohtaan vaihtelevat, eikä sitä moni osaa heti Triumphiksi tunnistaakaan. Monelle hätäisesti kasatulle ”Maailman huonoimmat autot” -listalle Acclaim on nostettu suotta vain siksi, että toimintojensa yksinkertaistamiseen pakotettu British Leyland joutui sen jälkeen hautaamaan perinteikkään merkin. Saipahan Hondakin samalla jalansijaa Iso-Britanniasta, päästen työllistämään swindonilaisia vielä tänäkin päivänä. Näyttelykuntoinen Tarvittavia osia, kuten oikeanlaisia roiskeläppiä Juha on tilannut muunmuassa Italiasta, jossa kiinnostus tähän malliin on ehkä herännyt valmistusmaata aikaisemmin. Viimeisenä Triumphina Acclaim on saanut osakseen taakan, jota perusautona ja tuotteena hyväkin ajokki ei välttämättä ansaitse. Juhan Acclaim on nyt ansaitusti museokatsastettu, ja se piipahtaa toisinaan eri autotapahtumissa. MUUTAMASSA vuodessa Acclaimeja valmistui yli 133 000 autoa, joten englantilaisessa 1980-luvun katukuvassa näitä periä näki useastikin. Triomatic kun oikeammin onkin Hondan kolminopeuksinen Hondamatic-laatikko. Mutta toisin kuin töpöksi jäänyt Arna-kokeilu, oli kolmen tuotantovuoden aikana hyvin myynyt Acclaim kuitenkin kelpo suoritus ja tulevan menestyksen airut: Maestron ja Montegon rinnalle tuotiin jatkossa myös Honda Ballade/ Concerto-pohjaiset Rover 200ja 400-sarjat, ja vain niiden kautta Austin-Roveriksi muuttunut British Leyland kykeni selviämään BMWvuosiin asti. 01 Merkki ja malli Triumph Acclaim 1.3 HLS 02 Vuosimalli 1983 03 Moottori Eteen poikittain sijoitettu nestejäähdytteinen nelisylinterinen bensiinimoottori, yksi kannen yläpuolinen nokkaakseli, tilavuus 1335cm3, teho 70hv/5500rpm, vääntö 100Nm/3500rpm 04 Voimansiirto Kolminopeuksinen automaattivaihteisto, etuveto 05 Alusta Edessä MacPherson-tuenta, levyjarrut, takana Chapmantuenta, rumpujarrut 06 Kori Itsekantava neliovinen teräskori 07 Mitat Pituus 4095, leveys 1600, korkeus 1340, akseliväli 2320mm, paino 880kg 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h 17,9 sekuntia, huippunopeus 145 km/h 09 Valmistusmäärä 133 626 autoa Triumph Acclaim poikkeuksellisen luotettava ja hyvin tehty, ja esimerkiksi liikkeiden huoltopuolella ne aiheuttivat selkeästi närää: uusille autoille ei ennen luovutusta tarvinnut tehdä muuta kuin ruuvata kilvet paikalleen ja poistaa penkkien suojamuovit. 30 02/15
167 -osainen* (K 25018) 349,00,98 -osainen* (K 25016) 209,00,Työkalusarjan* ostajalle Kamasa Tools -pipo ja minisarja K 7102 veloituksetta! K 25018 svh 567,K 25016 svh 390,K 7102 svh 59,Meidät löydät myös seuraavilta messuilta! American Car Show 3.-6.4 2015 Helsingin messukeskuksessa Hot Rod & Rock Show 25.-26.04.2015 Pirkkahallissa Classic Motorshow 2.-3.5 2015 Lahden messukeskuksessa. kymmeniätuhansia valokuvia lunasta KIRJASTOKORTTI, vain 14,90 Kamasa Tools -työkalut helposti ja edullisesti suoraan verkkokaupasta! Nyt löydät koko Kamasa Tools -valikoiman yhdestä osoitteesta
Tämä kaikki siksi, että vain viimeisin tuotantoteknologia oli riittävän hyvää uudelle Triumphille. ” Uusi Triumph Acclaim on täällä muuttaakseen sinun käsityksesi autoilusta – totaalisesti.” Näin mahtipontisesti alkoi viimeiseksi jääneen Triumphin kuvailu mallin myyntiesitteessä. Kaikkien mieleen Esite pani Acclaimin sopimaan jokaiselle henkilöauton tarvitsijalle. Varusteltu käsitti teknisiä hienouksia kuten 5-nopeuksinen vaihteisto ja jarrutehostin. Sisältä saattoi käännellä ulkopeilejä tai avata pikkuvivuista nokkapellin, takaluukun ja bensantäyttöluukunkin lukitukset. Karvamattoverhoilussa ei säästelty, etuistuinten takaosasta löytyivät karttataskut, oli niskatukia, ja takasel32 02/15. Sen ylelliseksi pehmustettu sisustus oli pykälää prameammin verhoiltu. Kaivamalla tiskiin lisää puntia sai HLS-mallin moottorin jatkoksi Trio-Matic-automaattivaihteiston ja kojelautaan kasettisoittimen. HL Acclaimin pellin alta löytyi edistyksellinen kaksoiskaasuttimella ja transistorisytytyksellä varustettu 1,3-litrainen moottori, jossa yhdistyivät reilusti kokoaan isomman suorituskyky sekä pikkuauton taloudellisuus. Koko tuotantolinja oli pitkälle automatisoitu, ja lopputuotteen testaus tehtiin tietokoneella. Teknisiä hienouksia olivat kaksipiirijarrut ja konehuoneen termostaatilla ohjattu tuuletin. Tarkoin sijoituksiaan puntaroiva autoilija ihastui varmasti Triumphin HL-varustetasoon, sillä se ei esitteen mukaan tarjonnut ainostaan kauneutta vaan aivan erinomaisen vastineen rahalle. Lippulaivana esitteessä prameili lähes diplomaattiauton mielikuvan luova Acclaim CD, jonka vakuuteltiin loisteliaalta olemukseltaan ja sisustukseltaan vastaavan minkä tahansa kaksilitraisen auton ylellisyystasoa. Totaalivarusteltu Viimeiseksi jääneestä Triumphmallista ei juuri brittiperinteitä enää löytynyt. Varmasti käsitykset muuttuivatkin, ainakin automerkistä. Halpismallin kyydissäkin oli ihan mukavaa, sillä vakiona kojelaudasta löytyi sellaisia hienouksia kuin painonappiradio ja digitaalikello, hanskalokerosta taas valo ja tuulilasinpyyhkijöistä kaksi nopeutta. Niinpä sen myyntiesite painotti, että uusi Acclaim olikin tullut asettamaan autoilulle kokonaan uudet standardit. Karvalakkimallin vakuuteltiin olevan kasattu ja viimeistelty siinä missä Acclaimin kalliimmatkin versiot, ja lisähinnasta sai sen pintaan metallivärin. Acclaimin seuraavaa varustelutasoa edusti HLS, josta löytyivät kaikkien HL-mallin varusteiden lisäksi kumilistat kyljistä ja sävylasit. Myyntiesitteen mukaan BLCarsin 70 miljoonan punnan investointien ansiosta uusi Teksti ja esitteen vapaa suomennos: Jan-Erik Laine Acclaim Acclaim valmistettiin täysin uusin menetelmin ja käsityön sijaan laadun takasivat nyt valtaosin robottien tekemät hitsaukset. Ajovalojen korkeutta saattoi säätää keskikonsolin nappulasta, sivupeilejä löytyi auton molemmilta puolilta, ja takalasikin oli lämmitettävä, jatkoi esite varustelukehumistaan
Viimeisintä teknologiaa edusti HI-TECH-paketti, joka piti sisällään vakionopeudensäätimen, ajotietokoneen ja valojen viiveautomatiikan lisäksi sähkösäätöiset sivupeilit. Varustelupaketit jätettiin jälleenmyyjien tai asiakkaan itsensä asennettaviksi. ”Tätä on Studio – Sinun Acclaimisi varustellaan Sinun tarpeisiisi”, kehuskeli myyntiesite lopuksi. BL Carsin tarjoama Studio Edition -ohjelma takasi, että Triumphista saatiin tarvittaessa persoonallinen. Tehdään sopiva Jos ei mikään kolmesta varustetasosta vielä miellyttänyt, taipui Acclaim tarvittaessa persoonallisiin tarpeisiin. 33 02/15 70 miljoonan punnan investointien ansiosta Acclaim valmistui täysin uusin menetelmin.. BL Carsin tarjoama Studio Edition -ohjelma tarjosi jännittäviä varustelupaketteja joko jälleenmyyjän tai asiakkaan itsensä asennettavaksi. känojan keskeltä taittui kyynärnoja, jonka esite vakuutteli toimivan vaikka käyttökelpoisena piknik-pöytänä. TOWINGhinuripaketti sisälsi muun muassa isot karavaanaripeilit sekä roiskeläpät. KAKSOISKAASUTTIMELLA varustettu moottori vaikutti 1,3 litran kokoaan isommalta, ja tekniikkapaketti oli suunniteltu lähes värinättömäksi. CD:n totaalivarustelu ei jättänyt paljoakaan toivomisen varaa sillä vakiovarusteisen kasettisoittimen pauhatessa saattoi ilmanvaihtoa lisätä kätevästi avaamalla sähköikkunat. Vauhdikkaamman kaverin Acclaimiin räätälöitiin RALLY-paketti, johon kuuluivat menevän näköinen teippisarja, apukuskin karttavalo, paineilmatoimiset töötit, ralliratti ja jauhesammutin. Ulkoisia eroja olivat leveämmät renkaat, kromikoristellut puskurit ja ajovalojen pesurit. TOURING-paketin hankkinut sai Triumphiinsa kumimattosarjan, jauhesammuttimen, sumuvalot, pienen lisähyllyn kojelaudan alle ja ensiapulaukun. YLELLINEN sisustus ja TrioMatic-vaihteisto takasivat levollisen kyydin. Todella viileän tunnelman loihti ilmastointi, josta oli CD:n kohdallakin pulitettava lisähintaa
Myöhään syntynyt 34 02/15
Jensen-Healeyn saapuessa 70-luvun alussa alkoi englantilaisten kaksipaikkaisten urheiluavojen suurin menestyskausi olla takana. Malli on myös myöhempinä aikoina jäänyt kilpakumppaniensa varjoon, vaikka ominaisuuksiltaan auto täyttää kaikki perinteisen brittiroadsterin kriteerit. Myöhään syntynyt Vaasa Jensen-Healey ’73 35 02/15
Mielikuvat ovat oikeita, mutta monelta tuntuu unohtuneen että Jensenin ja Healeyn polut yhtyivät molempien nimiä kantavaksi autoksi vuosiksi 1973–1976. Jensen-nimi tuonee mieleen gran turismoa henkineet FFja Interceptormallit, Healey puolestaan mainitun Spriten-lisäksi Austin-Healey 100ja 3000-painokset, kenties Amerikalta maistuvan 50-lukulaisen NashHealeynkin. Ja olihan niitä jo mitattukin: Chryslerin V8-isolohkoilla voimautettujen isojen Jensenien tärkein markkina-alue oli Iso-Britannian jälkeen Yhdysvallat. Vuonna -66 BMC yhdistyi Jaguarin kanssa, jolloin syntyi mainittu BMH. Joka tapauksessa yksi tai useampi edellä mainituista ajaa vilkkaasti pitkin brittiystävän sielunmaisemaa, mutta entäpä Jensen-Healey. MGB tai Triumph Spitfire, eikö niin. Ison brittiroadsterin kyydistä nautiskeleva tyylitietoinen ja nautinnonhaluinen amerikkalainen ei kuitenkaan kadonnut ison Healeyn myötä minnekään. Myyntikassan kilahtelu tökkäsi kuitenkin vuoteen -68, jolloin Austin Healey 3000 koki ennenaikaisen kuoleman USA:n markkinoilla johtuen kiristyvistä päästöja turvallisuusvaatimuksista. Jensen-Healeyn syntyä vauhditti muutama konkreettinen seikka. Austin-Healey 3000:n malliura oli 60-luvun lopulla lähestymässä päätöstään, ja toisaalta Healeyn nokkamies herra Donald Healey lähti British Motor Holdingilta (BMH) vuonna 1968 ja alkoi miettiä seuraavaa siirtoa. Jensen-Healey 36 02/15. Jensen-slipoverin sovittelu oli Donaldille siinä mielessä luontevaa, että Jensen Motors oli toiminut Healeylle korivalmistajana jo 50-luvulta lähtien. Tyypillinen 70-luvun alussa myynnissä ollut brittiroadster. Niin, mikäs se oikein olikaan. Samoin AustinHealey 3000 oli käynyt mukavasti kaupaksi rapakon takana parhaimmillaan yhdeksän kymmenestä 3000 mkIII:sta myytiin suureen länteen. Varmasti myös Austin Healey Sprite Mk IV, MG Midget ja Triumph TR6 tulevat kysymykseen. Viimeiset pari vuosikymmentä olivat olleet hänelle luovimista brittiläisen autoteollisuuden muuttuvassa virrassa: Vuonna -52 Donald Healey Motor Company oli perustanut hankkeen British Motor Companyn (BMC) Austin-divisioonan kanssa, minkä tuloksena syntyivät Austin-Healeyautot. Yhteisenä kannustimena näille firmoille toimivat USA:n mittaamattomia mahdollisuuksia tarjoavat automarkkinat. Tämän tiedosti Rolls-Roycea, Jaguaria ja BMC-tuotteita kaupannut bisnesmies Kjell Qvale San Franciscosta: Austin-Healey 3000:lle oli saatava seuraaja Amerikan Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine JENSEN GT saapui syksyllä 1975 paikkaamaan ison Interceptorin jättämää aukkoa, mutta GT:n valmistushistoria jäi vain reilun puolen vuoden mittaiseksi
Korjausliike oli kuitenkin riittämätön, sillä jo seuraavana keväänä koko Jensen Motors Limitedin tarina oli paketissa. Puutteita parannellen Jensen-Healey esiteltiin autoilevalle maailmalle maaliskuussa -72 Geneven autonäyttelyssä. Elokuussa -73 esiteltiin kevyesti päivitetty Mk II, jonka suurimmat ulkoiset erot olivat etulokasuojissa ja puskureissa. Teknisistä parannuksista merkittävin oli marraskuussa -74 tarjolle tullut viisipykäläinen Getrag-laatikko. Näillä eväin moottori antoi 144 hevosvoimaa ja USA-versiossa neljä heppaa vähemmän. Tämän yksilön Stromberg-ruokittu moottori on kuitenkin palvellut harrastekäytössä nikottelematta. Lisäksi yleistä sisustan osien istuvuutta kohennettiin. markkinoille. Seitsemänkymmentäluvun energiakriisitunnelmissa Jensenin Interceptor alkoi reippaimmillaan 7,2-litraisine V8-moottoreineen tuntua aavistuksen liikaa vaativalta lemmikiltä, mikä johti myynnin sakkaamiseen. Malli oli Jensen-Healey-perustainen linjakkaalla farmariauton katolla varustettu kolmiovinen ja 2+2-paikkainen urheiluväline. Ajalle ominaiseen brittityyliin autoon valittiin mahdollisuuksien mukaan jo olemassa olevia teknisiä komponentteja. JENSEN-HEALEYN näkyvimpiin lisävarusteisiin kuului lasikuituinen katto-osa. Vuonna 1970 herra Qvale omisti Jensenistä kolme neljäsosaa ja herra Healey oli asettunut yrityksen hallituksen puheenjohtajaksi. Lotus-koneen ja Chryslerilta lainatun neliportaisen manuaalivaihteiston työntämänä matala Jensen-Healey keräsi mittariinsa parhaimmillaan noin 200 kilometrin tuntivauhdin. Pitkää keulaa seurasi kaksipaikkainen ohjaamo ja lyhyt perä. Ison coupén menettämiä asemia paikkaamaan tuotiin syksyllä 1975 shooting brake -henkinen Jensen GT. Ovi uuden brittiroadsterin syntyyn alkoi avautua. Useimpien viisivaihteisten versioiden tunnuksena oli kylkien JH5-koristemerkit. Sisustaa kohennettiin muun muassa pehmustetulla keskikonsolilla ja lattiaverhoilulla. Kuinkas siinä niin kävi. Moottorin ja vaihteiston lisäksi lainatavaraa olivat muun muassa jousitus, ohjauslaitteet sekä taka-akseli jarruineen, joiden kaikkien elinluovuttajana toimi Vauxhall Firenza. Moottoria valittaessa autoon soviteltiin muun muassa Vauxhallin ja BMW:n moottoria, mutta lopullinen päätös kohdistui Lotuksen uuteen 907-moottoriin, vaikka konetyyppi oli uusi ja käytännössä testaamaton. Tyyli kohdallaan Pääosin Donald Healeyn ja hänen Geoffery-poikansa visioima ja Jensensuunnittelija Kevin Beattien viimeistelemä Jensen-Healey oli linjoiltaan klassinen avomallinen brittiurheiluauto. Qvalella oli kuitenkin kiire ja lisäksi vaakakupissa painoivat Lotus-voimanlähteen edut: moottori alitti USA:n päästörajat, se voitiin asentaa 45 asteen kulmaan ja se oli sopivan mittainen. Pellin alle sovitettu Lotus 907 oli kaksilitrainen neloskone, jota jalosti 16-venttiilinen DOHC-rakenne. Vaikka muotoilun lähtökohdat olivat peribrittiläiset, oli muodoissa kansainvälistä henkeä: suoraan edestäpäin auto muistutti Datsunin tuoretta 240Zjenkkihittiä ja auton kylkiprofiilissa oli nähtävissä ripaus 60-luvun lopun vauhdikkaissa jenkkiautoissa tavattua cokispullomuotoilua. 37 02/15. Polttoainetta Euroopan-versiossa syöttivät kaksi 40-millistä Dell’Ortoa kun USAmalleissa bensaa kipinään tarjoili kaksi Stromberg-kaasaria. Yli 150 000 auton vuosimyyntiin parhaimmillaan yltänyttä organisaatiota johtanut Qvale oli toiminnanmies mitä rahan tekemiseen tuli, joten hän avasi keskusteluyhteyden Donald Healeyn ja Jensen Motorsin suuntaan. Jensen oli yrityksenä ilman selkeää suuntaa, ja Qvale iski tähän saumaan. Moottorityypin hienoudesta kertoi, että se oli samalla yksi ensimmäisistä sarjatuotantoautoon asennetuista neliventtiilimoottoreista. Jensen-Healeyn kohdalla ongelma oli kärjistetysti sanoen siinä, että auton ostaneet joutuivat pitkälti tekemään auton testaustyön. LOTUS 907 -nelonen edusti tuplanokkineen asiallisen eksoottista linjaa urheilupirssiin. Tuotekehitystä ei vain oltu ehditty suorittaa loppuun, mistä seurasi ongelmia käyttäjäkunnalle. Huolia aiheuttivat muun muassa moottorija alustaongelmat, huonosti istuvat sisustan osat Alustarakenteita autoon lainattiin etenkin Vauxhall Firenzasta
MkII-sukupolvea edustavan auton omistaja Jari Karra kertoo innostuksen Jensen-Healeyä kohtaan syttyneen puolivahingossa. ”Vuosien mittaan minulla oli ollut lähinnä amerikkalaisia autoja harrastekohteina, mutta vuosituhannen lopulla kiinnostuin pienemmistä, avomallisista urheiluautoista.” Huomion suuntautuminen juuri Jensen-Healey-sporttiavoon oli pitkälti Jarin tuttavan ansiota. Näihin oikeanpuoleisen ohjauksen maihin lähti molempiin vajaat satakunta ’73 Jensen-Healeyä. Näistä Mk1-versioita oli 3 356 ja MkIIsekä JH5-versioita yhteensä 7 142. Yksi edellä mainituista Yhdysvaltoihin uutena myydyistä ’73 Jensen-Healeystä on pian 15 vuoden ajan ollut Vaasassa. Suurin osa Jensen-Healey-tuotannosta myytiin uutena PohjoisAmerikkaan. Jensen-Healey sekä rättikatto. 38 02/15. Kokonaismyyntimääräksi laskettiin yhteensä noin 10 000 Jensen-Healeyä. Näistä ongelmista koituneet korjaustyöt maksoivat enemmän mihin Jensen Motorsilla oli varaa. Esimerkiksi vuoden -73 lähes 3 800 yksilöstä Yhdysvaltoihin ja Kanadaan laivattiin 2 500 brittiavokasta, kun kuningaskunnan teille jäi noin 900. Jensen GT:n valmistusmäärä jäi vain noin 500 yksilöön. Ohjauspyörä sen sijaan kavaltaa, että maailma oli 70-luvulla muuttumassa vauhdilla muoviseksi. Seattlesta Suomeen Moni Jensen-Healey on myöhempinä vuosikymmeninä seilannut Atlantin yli takaisin vanhalle mantereelle. Viimeiset GT:t valmistuivat toukokuussa 1976, kun Jensen-Healey-tuotanto West Bromwichissa oli päättynyt edeltävän vuoden elokuussa. Energiakriisin pelottelemien asiakkaiden epäluuloja lisäsivät edellä mainitut laatuvaikeudet, joista saattoi suunnittelutyössä käytettyjen oikopolkujen ohella syyttää myös ongelmia valmistuslinjalla: työntekijät lakkoilivat lisää liksaa vaatien ja lisäksi osien saatavuudessa oli häiriöitä. PUUTA ja nahkaa henkivän sisustan ratkaisut istuvat tyylikkäästi roadsterin olemukseen. Yksityiskohtana mainittakoon, että seuraavaksi parhaat markkina-alueet olivat Australia ja Japani. Väsytys on kuitenkin useissa tapauksissa toimiva taktiikka, joten sitä päätettiin koettaa. ”Amerikassa oli tuttu kaveri, joka paikallisti ja osti vastaan tulleita autoaarteita. Huolet kuorrutettiin vielä nopeasti etenevällä ruostumisella. Washingtonista, Seattlen liepeiltä hän paikallisti sitten yhden Jensen-Healeyn.” Auton todennäköisesti uutena ostanut pariskunta ei kuitenkaan tuolloin ollut kiinnostunut auton myymisestä
”Aina kun kaverini sattui samalle seudulle, hän kävi kysymässä olisiko auto jo ostettavissa.” Vastaus oli aina ei paitsi viimein vuonna 2001. Peltihommia ja vihreää pintaa Laiva saapui vuoden 2001 aikana Helsinkiin, ja vihdoin Vaasan vapaasatamassa Jari pääsi tutkimaan mitä kontin perukoilta löytyisi. Päällepäin näkyy vähän, mutta pelti onkin todellisuudessa täynnä pientä reikää kuin olisi haulikolla ammuttu.” Peltityöt tehtiin ja haastetta tuottanut vääntynyt konepeltikin saatiin suoristettua. ”Sain yhteydenoton ja tiedon, että nyt olisi myynnissä. Jensen-Healeyn harvinaisuus suomalaisharrastajalle ei sinällään ollut mikään ihme. TEHTAALLA West Bromwichissa katsotaan, että kaikki on kunnossa. Mainittuihin harmeihin kirjattiin havainnot verhoilusta. Lähtökohta osiltaan siis liki täydellinen, mutta ymmärrettävästi kuluneet vuodet näkyivät eri puolilla autoa, vaikka kokonaismatkaa sillä olikin taitettu ilmeisesti vain mittarin kertomat reilut 21 000 mailia. Alusta tehtiin pitkälti kuluvien osien osalta uusiksi, mutta sitä ennen saatiin tehdä reippaasti peltitöitä. Uutena ei tietääkseni tullut Suomeen yhtään. Jarin yksilössä alla pyörivät alkuperäiskiekot, jotka kovalla työllä saatiin takaisin entiseen loistoonsa. 39 02/15. Alla olevat alkuperäisvanteet olivat myös omiaan luomaan kuvaa auton ”räpeltelemättömyydestä”: sporttisen auton vanteethan ovat useimmiten erittäin herkässä vaihtumaan erilaisten muotivirtausten mukaan. MkII-versioiden tuotanto alkoi numerosta 13 500, joten tämä yksilö kuuluu valmistenumerollaan 13 768 tuotannon alkupäähän. AUTO on valmistettu elokuun viimeisenä päivänä vuonna 1973. OLISIKO Amerikan markkinoille tähdätyn Jensen-Healeyn suunnittelussa otettu huomioon Z-Datsunin saama menestys. ”Istuimien verhoilut olivat kunnossa, mutta oviverhoilut olivat merimatkan aikana kostuneet, ja sitten tallissa kuivuessaan ne turposivat piloille.” Jensen-Healeyn kunnostus alkoi välittömästi, kun auto oli asettunut taloksi. ”Amerikassa auto tuntuu ruostuvan enemmän sisältäpäin. ”Tallella olivat esimerkiksi eripuolilla autoa olevat listat ja merkit.” Tämä vahvisti oletuksia, että auto olisi ollut koko historian ajan samalla omistajalla. Muutamia on koottu sekalaisista osista, mutta ainakin pari kolme on museorekisteröitynäkin. Sitten tulikin kiire tekemään kaupat autosta, josta olin tuskin nähnyt valokuvaakaan”, Jari naurahtaa. Ainakin keulan muotokielessä on yhtenevyyttä. Monista Jensen-Healeyn ostaneista tosin tuntui, että laadunvalvonta jäi asiakkaan vastuulle. Tunnelmat olivat myönteiset, vaikka pientä harmiakin havaittiin saman tien. ”Siihen aikaan ei Jensen-Healeyä juuri ollut Suomessa. Tuntumaa tukivat muun muassa täydellisenä säilynyt alkuperäinen työkalusarja sekä uuden auton mukana toimitettu suojapeite. Positiivisiin havaintoihin luettiin auton täydellisyys pisteosien suhteen. Sittemmin niitä on kai tuotu jonkin verran. Samalla alkuperäinen valkoinen väri vaihdettiin niin ikään alkuperäisessä värikartassa olleeseen British Racing Greeniin. SPORTTIPELEISSÄ vanteet tuppaavat olla herkästi muodin ja maun mukaan vaihtuvia elementtejä. Lähin meni Ruotsiin, mutta sinnekin uutena ilmeisesti vain yksi, väriltään musta yksilö.” Jari onnistui tuttavansa välityksellä tekemään kaupat seattlelaisesta ’73-mallisesta valkoisesta yksilöstä, joten Jensen-Healey ajettiin konttiin, joka matkasi kohti Helsinkiä rahtialuksen ruumassa. Kun korityöt olivat takana, saattoi Jari toimittaa auton ammattimaalarin pakeille. ”Heti purettiin atomeiksi ja alettiin laittamaan”, Jari kiteyttää
Ja onhan tämä ollut sellainen silmäterä ja palvellut niin hienosti”, Jari mietiskelee. Kaksi nokkaakselia sylinterikannessa. Takaveto. ”On se hyvä ajettava ja istuu tiessä hienosti. ”Kun on ollut lyhyempiä siirtoja, niin olen ajellut katto auki. 8 s Jensen-Healey Jensen-Healey on kiitänyt Pohjanmaan suorilla ja löydetyillä mutkapätkillä toistakymmentä huoletonta kesää. ”Jokin 40-luvun amerikkalainen Business Coupe olisi haaveena. Perushuoltojen siivittäminä avo-Jensen on kiitänyt Pohjanmaan suorilla ja löydetyillä mutkapätkillä toistakymmentä kesää ja puolenkymmentä tuhatta kilometriä. Teho 140 hv /6500 rpm, vääntö 177 Nm /5000 rpm. 05 Alusta Edessä päällekkäiset kolmitukivarret. ”Alumiinivanteet olivat vuosien saatossa menneet huonoon kuntoon, joten kovasti sai käsitöitä tehdä niiden elvyttämiseksi”, Jari muistelee. Ulkonäön kruunasivat alkuperäisvanteet. Olen mitannut, että tienpinnasta ikkunan alareunaan on vain 87 senttiä.” Roadsterille luonteenomaista meluisuutta lukuun ottamatta JensenHealey sopii erinomaisesti myös kahden hengen matka-autoksi. 08 Suorituskyky Huippunopeus n. Kyllä vain: monien uutena Jensen-Healeyn ostaneiden nahkeat kokemukset automallista ovat Jarille täysin vieraita. Tietysti se ei korvaisi tällaista urheilullista avoautoa. Takana jäykkä taka-akseli, eteen suunnatut tukivarret, kierrejouset. Ajaessa tuntuu melkein kuin olisi persus maassa kiinni, ja matalahan auto onkin. 40 02/15. Auto rekisteröitiin Suomeen museotarkastus hyväksyttynä. Poraus 95, isku 69 mm. Jotenkin tuntuu, että tulevaisuudessa Jensen-Healeyn vieressä saattaa pikemmin kiiltää jokin nelipaikkainen harrasteauto kuin että harvinaiselle brittiroadsterille haettaisiin uusi koti. ”Sellaisesta satasen vauhdista se ei ole moksiskaan. Silloin ja siitä eteenpäin Jari on voinut vain nautiskella Jensen-Healeyn tarjoamasta kulusta. Turvonneet ovipahvit jouduttiin uusimaan, mutta istuinverhoilut samoin kuin rättikatto saatiin pintakäsittelyllä elvytettyä uuteen iskuun. Silloin on hieno mennä ja pakoäänet kuuluu komeasti.” Jensen-Healeyn kompakti koko on yksi syy, joka on saanut miehen miettimään auton tulevaisuutta. Paino 980 kg. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut. 01 Merkki ja malli Jensen-Healey MkII 02 Vuosimalli 1973 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Sen Jari on kokenut kesäisillä reissuilla osallistuessaan erilaisiin retkeilyajoihin. Puristussuhde 8,4:1. 200 km/h, 0-100 km/h n. Hienosti palveleva silmäterä Keväällä 2002 huolella ja ilman oikoteitä suoritettu entisöinti valmistui. Tilavuus 1973 cm3. 07 Mitat Pituus 421, leveys 161, korkeus 121, akseliväli 234 cm. Jossain tapahtumissa, kun on kanttiautojen perässä ajellut hiljempaa, niin kone tahtoo lämmetä, kun ei ole sähköflektiä”, kertoo Jari parhaimmillaan sadan kilometrin päähän kotikulmilta yltäneistä retkistä ajotapahtumiin. Tuntuu itse asiassa toimivan vaan paremmin, kun sillä saa ajaa lujaa. 06 Kori Itsekantava avomallinen 2-ovinen teräskori
pihassamme Ylöjärvellä! www .facebook.com/ klassikot. www.varastopalvelu.. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. 2 viikon välein). Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. verhoiluja tiivisteosia. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Käy tutustumassa uudistuneisiin nettisivuihimme! Varastossa myös suuri määrä käytettyjä varaosia Sivuillemme päivittyy erikoisimmat löydöt ja osaerät Suomen Volvo-kerhon perinteinen rompetori 16.5. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin
Parasta autoharrastuksessa on ajaminen, nautin siitä paljon enemmän kuin esimerkiksi autotallilla hiomisesta. ”Oikeastaan aika harvoja näistä olen etsinyt tai löytänyt itse, vaan paremminkin voisi sanoa, että ne ovat löytäneet minut”, Iiro nauraa. Tylsät työvaiheet jaksaa tehdä, kun ajattelee, että kohta tällä pääsee ajamaan”, Jaakkola kertoo. Haminasta löytyi sattumalta musta Skoda Octavia Super 1960 ja parivaljakko totesi yksissä tuumin sen soveltuvan vallan mainiosti harrasteautoksi. Nyt tiilenpunainen Skoda kuljettaa koko perhettä kivoille kesäretkille – ja mikä parasta, riittävä määrä rompetta mahtuu mukaan. ”Toinen etuiskari oli aivan löysä ja toinen puolestaan aivan jumissa auto oli siksi mahdoton ajettava”, Iiro kuvailee. Utti Kun kolme sukupolvea Jaakkoloita, Iiro-isä, Ilkka-vaari sekä lapset Iida ja Juho yhdistivät voimansa, pääsi kunnostusvuoroaan jo vuosia odottanut vuosimallin 1969 Skoda Octavia Combi taas tien päälle. Jaakkolan perheessä ajoneuvoharrastus on pääosin keskittynyt yhteen merkkiin – ja siihen löytynee syy vuosien takaa: kun Iiro Jaakkola oli pieni poika, perheeseen ostettiin uutena Skoda Garde. Niin alkoi yhteinen projekti isän ja pojan yhteistyönä – eikä silloin osattu todellakaan kuvitella, että jonkun vuoden kuluttua harrasteautoja ja -projekteja olisi monin kappalein. Octavian jälkeen Iiro tuli hankkineeksi seuraavan projektin, ja sitä seuraavan. Omistaja myi sitä varaosiksi, mutta Jaakkola sai sen kahden päivän kunnostuksella ajoon, eikä raaskinut ryhtyä purkutöihin. Ensimmäiseksi Super ”Vuonna 1987 käytiin isän kanssa katsomassa montaa yhteiseksi projektiksi sopivaa autoa, Taunuksia ja monia muitakin merkkejä”, Iiro kertoo. Combi Kun Jaakkolan perheeseen syntyi Iida-tytär, autoharrastus muuttui hieman vaivalloisemmaksi lisääntyneen henkilöluvun ja huikeasti kasvaneen tavaramäärän vuoksi. ”Isä lupasi silloin, että saan sen omakseni kunhan olen niin iso että minulla on oma ajokortti”, Skoda-harrastaja kertoo hymyillen. ”Aina kun liikun jollakin harrastepelillä, väkeä tulee juttelemaan ja tarjoamaan omiin nurkkiinsa jääneitä aihioita ostettavaksi.” Skoda Octavia Touring Sport tuli taloon toiselta harrastajalta. Garde on Jaakkolalla tallissa hyvässä tallessa. ”Autoharrastusta pitää yllä jonkinlainen keräilyvimma. ”Iida Jaakkolan per heen projekti Skoda Octavia Combi ’69 Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Jan-Erik Laine 42 02/15
Jaakkolan per heen projekti 43 02/15
”Molemmat lapset ovat aikamoisia potkuripäitä, ovat kiinnostuneita koneista ja kaikenlaisesta rakentelusta”, Iiro nauraa. Kesäaikaan myös työmatkat ja kauppareissut sujuvat kätevästi harrastepelillä. Combi on muita Octavia –sarjan autojani uudempi, ja siinä on uudentyyppiset etuistuimet; Skoda Octavia Combi ´69 oli ihan vauva kun lähdettiin Miiavaimon kanssa kerhokokoontumiseen. ”Vanhalla autolla liikkuessa kuulee moottorin äänen ja kokee ajamisen mekaanisen tuntuman aivan eri tavalla” 44 02/15. ”Lopuksi lasten kunniatehtävänä oli kiinnittää rekisterikilvet paikoilleen”, Iiro-isä kertoo. Auton kuntoon saattaminen aloitettiin saman tien, mutta pian Jaakkolan työkuviot katkaisivat hyvin käynnistyneen kunnostuksen. Touring Sport oli pakattuna aivan täyteen; autossa oli sisällä lasten turvaistuin ja lattia oli täynnä leluja. Peräkontissa oli vuodevaatteita, kylmälaukku sekä vaihtovaatetta ja auton katolla oli matkasänky sekä lastenrattaat. ”Aloin miettiä, COMBIN kojelauta on aikakaudelleen uskollisesti yksinkertainen ja selkeä. että jos aiomme koko perhe käydä ajotapahtumissa, isompi auto olisi oikeasti kyllä kätevämpi. Menneenä kesänä Octavia Combi oli kunnostuksen jälkeen ensimmäistä kesää ajossa. Kun Jaakkolat pääsivät majoituspaikalle ja alkoivat purkaa tavaroita mökin pihalla, Skoda-kerholainen Matti Saviniemi käveli ohi ja pysähtyi katsomaan. Tallilla ahkeroi apuna myös Iiron isä Ilkka. Kuuma ja helteinen keli rajoitti hieman ajoja, mutta matkamittariin kertyi kuitenkin lisälukemia 2000 kilometrin paikkeilla. Combi myös täydentäisi Octavia-sarjan, jonka muut mallit minulla jo oli”, Jaakkola perustelee. Sillä aikaa Iiron perheeseen oli syntynyt poikavauva. Ohjaamossa on hyvät tilat pitkällekin kuljettajalle. ”Näyttää siltä, että teillä olisi tarvetta farmariautolle; minulla olisi sellainen ylimääräinen, jonka voisin myydä sinulle”, Saviniemi ehdotti. ”Olin työn puolesta pitkiä rupeamia ulkomailla ja kun sitten olin pieniä pätkiä kotona, ei tuntunut maailman tärkeimmältä asialta mennä autotalliin hinkkaamaan auton kylkeä.” Kolmen polven projekti Combin kunnostus lähti todenteolla liikkeelle, kun erään pidemmän loman aikana nelivuotias Juho alkoi kinuta, että laitetaan nyt ajokuntoon se auto jossa ei ole etueikä takavaloja. ”Ajo-ominaisuuksiltaan tämä ei kovin suuresti eroa muista samanmerkkisistä autoistani. Combilla tuli ajeltua Classic Motorshowssa Lahdessa sekä kokoontumisajossa Kotkassa. Muutaman päivän mietinnän jälkeen päästiin hinnasta sopimukseen, kaupat tehtiin ja maalaamista vaille valmis projekti vaihtoi paikkaa harrastajan tallista toiseen. Ehti kulua pari vuotta kunnes Saviniemi soitti Jaakkolalle ja tiedusteli joko kauppoja alettaisiin valmistella. Myös 6-vuotias Iida viihtyi tiiviisti apulaisena autotallilla. Lapset saivat olla apuna joidenkin pienien osien hiomisessa ja maalaamisessa, kasata vilkunosia yhteen ja tehdä muuta pientä hommaa. Matka sujui kaikin puolin hienosti ja auton konepelti sai toimittaa hoitopöydän virkaa kun matkan aikana tuli tarve vaipanvaihtoon”, Jaakkola nauraa. Vain pienesti keskeneräinen projekti jäi kuitenkin pohdintaan – olisiko se sittenkin korjattava kotiin. Jaakkola ei heti innostunut asiasta täysillä – harrasteautoja oli jo useampi kappale ja perheenisän rooli verotti autotalliaikaa
Mukavaa patinaa löytyy kojelaudasta sekä vaihdevalitsimesta. 45 02/15. AUTO on kunnostettu käyttöä silmälläpitäen ja ajovuodet saavat reilusti näkyä
IIRO Jaakkola on vetänyt 90-luvun alkupuolella perustettua Skoda -kerhoa 2000-luvun puolivälistä lähtien. ”Kvasiny –korisarjaa voisi verrata vaikka saksalaiseen Karmaniin”, Jaakkola selventää. Lisäksi serkkutytön ja tuttavan maatilalla on myös muutamia autoja säilössä”, omistaja luettelee. Tässä mallissa käsijarru siirretty penkkien väliin, ja sitä on helpompi käyttää kuin kojelaudan alla olevaa sateenvarjokahvaa”, Jaakkola kuvailee. ”Loskakelillä en kyllä raaski vanhalla autolla ajella, mutta sitten kun on hyviä lumikeliä ja pikkupakkasia, ajan paljon.” Toki nykyautoilla ajaminen on varsin vaivatonta menneiden vuosikymmenten kalustoon verrattuna: penkit lämpiävät, lasit pysyvät sulana, pyyhkijät pyyhkivät kunnolla ja kaikki laitteet ovat herkkiä käyttää. Vaikka Iirolla onkin Skoda-merkkistä kalustoa jo runsain mitoin, ihan kaikkea ei vielä ole omistuksessa. FARMARIAUTON takatila aukeaa kätevästi kahdessa osassa ja Combin kyytiin on helppo lastata koko perheen reissutavarat tai laatikkokaupalla kesän herkullista satoa. ”Farmariauton hyvät ominaisuudet tulevat esiin myös kauppareissulla; takaveräjästä on helppo heitellä ostoskassit kyytiin.” Jaakkolan autot ovat talven ajan pääosin katon alla. Heti jos joku on pitempään ajamatta saa aloittaa huoltotoimenpiteillä”, Jaakkola huokaa. Mies ajelee harrasteautoillaan ahkerasti. Vanhalla autolla ajaminen on kokonaisvaltainen elämys, jossa kuulee moottorin äänen ja kokee ihan erilaisen mekaanisen tuntuman ajotapahtumaan”, Iiro fiilistelee. ”Yksi 1986-vuosimallin satakolmekymppinen Skoda minulla seisoo taivasalla – siinä tosin on vetokoukku ja siksi sillä on säännöllisesti käyttöä.” Talvisin Jaakkola ajelee jonkin verran 1960-mallin Skoda Octavia Superillaan ja siihen on olemassa kunnolliset Michelinin talvirenkaat. ”Mutta toisaalta nykyautolla ajaminen on niin mitäänsanomatonta, hajutonta, mautonta ja tunteetonta liikkuvan olohuoneen kanssa kulkemista. Skodan erikoisemmat korit; avomallit, coupet ja farmarit tehtiin Kvasinylla. Skoda Octavia Combi ´69 46 02/15. ”Kotona on yhden auton talli, sen lisäksi käytössäni on pari lämmintä vuokratallia. Projekteja riittää ilman kaupantekoakin, sillä pihatallissa odottelee työn alle pääsyä yksi huonokuntoinen Skoda Touring Sport ja mieli palaisi jo omasta käytöstä useampi vuosi sitten poistettuun VW Kleinbussin pariin. Combissa minunkin mittainen mies saa oikein hyvän istuma-asennon. ”Välillä sitä kaiholla katselee piikkinokkaa tai Favoritia, mutta nykytilanteessa ei ole pelkoa autokuumeesta, kun näissä nykyisissäkin riittää jo liikuteltavaa. Kvasiny-korisia Lähes kaikki Jaakkolan Octavia– mallit ovat Kvasiny-erikoiskoripajan tuotantoa
Takaveto 05 Alusta Edessä päällekkäiset kolmiotukivarret kierrejousin, kallistuksen vakain, simpukkaohjaus, rumpujarrut Takana erillisripustettu ja -jousitettu akseli poikittaisella lehtijousella, rumpujarrut 06 Kori Keskusputkirungolla oleva 2-ovinen teräskori 07 Mitat Pit. AKTIIVISELLA skodaharrastajalla ei ole tsekkiläisvalmistajan tuotteista varsinaisesti puutetta. 1600, kork. Kerholaisia on kirjoilla vähän vajaa 200. ”Vedän kerhoa ja pyöritän kerholehden toimitusta”, Jaakkola kertoo. KONEPELLIN alla on pienessä tilassa tiivis paketti tsekkiläistä simmpeliä ja luotettavaa tekniikkaa. Niin kuin monessa muussakin ajoneuvoihoin liittyvässä yhdistystoiminnassa, myös Skoda–kerhossa on sukupolven vaihdos meneillään. Koko perheen voimin kunnostettu farmari on mukava lisä joukkoon. ”Kesäkokoontumisissa on se hyvä puoli että näkee eri paikkoja – ja tulee yleensäkin lähdettyä liikkeelle”, Jaakkola perustelee. Skoda–harrastuksen alkuvaiheessa Jaakkola tunnustaa olleensa merkkikerhossa ”mykkä jäsen”. Nykytilanteessa Iiro Jaakkola on varsin vahvasti mukana Skoda-kerhon toiminnassa. Teho 47hv/4500rpm 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 1430 akseliväli 2400 mm, paino 950kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 125km/h 09 Valmistusmäärä 1961-1971 54086kpl RIVIJÄSENESTÄ KERHOAKTIIVIKSI 47 02/15. Toissakesänä kokoonnuttiin länsirannikolla, viime kesänä Kotkassa ja tulevan kesän kokoontumisajo tullaan pitämään Kuopiossa. Yksi nokkaakseli alumiinilohkossa, uivat sylinteriputket. Poraus 72, isku 75m Tilavuus 1221cm3. ”Jos kokoontuminen on kaukana kotoa sellaisella paikkakunnalla, jossa ei ole aiemmin käyty, yritetään järjestää muutama lisälomapäivä kokoontumisen jatkoksi, jotta voidaan paremmin tutustua nähtävyyksiin ja etsiä paikkakunnalta tai sen lähistöltä lapsillekin mieleisiä kohteita.” 01 Merkki ja malli Skoda Octavia Combi 02 Vuosimalli 1969 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Vanhemmat harrastajat ja entiset aktiivijäsenet väistyvät ja uusia tulee tilalle. Juhannusta edeltävänä viikonloppuna kokoonnutaan kesätapaamiseen, jonka paikkaa vaihdellaan, jotta eri puolilla maata asuvat kerholaiset saavat tasapuolisen kohtelun. 4065, lev. Yksi kaasutin
Paitsi todellinen toiveauto kesäisillä lomamatkoilla oli se myös taloudellinen käyttöauto, aivan kuten muutkin Škodat. TYYPPINSÄ KAUNEIMPIA Škoda Octavian myyntiesite markkinoi ennen kaikkea ihanteellista perheautoa, jonka farmarimalli Octavia Combi oli käytännöllisyytensä lisäksi vieläpä tyyppinsä kauneimpia. Ensisijaisesti Škoda Octavia on järkevä auto, mutta sen lisäksi siinä on koko joukko muitakin juuri asiakkaan tarpeiden mukaan suunniteltuja hyviä ominaisuuksia. TakaTeksti: Jan-Erik Laine 48 02/15. Škoda Octavian myyntiesitteeseen ei vain voi olla ihastumatta, niin idyllinen on maailma, jossa autoilu hoidetaan Octavioilla. Škodalla oli voitokkaasti tai ainakin luokkavoitokkaasti ajettu myös Jyväskylän Suurajoissa, Hankirallissa ja maailmalla muun muassa Itävallan Alppiajoissa, Australian Mobilgas Trialissa, New Yorkin Little Le Mansissa kuin Bogota-Caracas -rallissakin. Taloudellisen Octavian suorituskyky riitti ihailtavasti mäkisille ja mutkaisille teille, vaikka auto olisi ollut täysin kuormattu. Se oli työtehtävissä sitkeä ja nopea pakettiauto. Esite kuitenkin painottaa, ettei Škodalla kilpailla voittojen vuoksi: kilpailuissa saadut kokemukset käytetään hyväksi autoa edelleen kehitettäessä, ja tästä johtuen uudet Škoda-mallit ovatkin autoja, joilla menestytään. Perusmallia terhakkaampi Super oli suunniteltu erityisesti niille, jotka vaativat suurempaa moottoritehoa kuin mitä Octavia pystyi tarjoamaan. Superin 1221 cm3 moottorin antaessa kaikki 47 hevosvoimaansa kuljettaja ihastuikin varmasti sen suorituskykyyn. Malliston käytännöllinen uutuus Octavia Combi olikin sitten aito käyttöauto. Silti sen polttoaineenkulutus oli vain 7–8 litraa sadalla kilometrillä. Tällä mallilla saavutettiin niin luokkavoitot kuin kaikkien aikojen parhaat suomalaissijoitukset Monte Carlo -rallissa -61 ja -62. Koska kaikkia hyviä ominaisuuksia ei voida samaan autoon pakata, huomioi Octavia-valikoima jokaisen tarpeet. Avomallinen Felicia oli esitteen mukaan oikea kaunotar urheiluautojen joukossa. Octavia Touring Sport oli kahden kaasuttajan 53 hevosvoimaisella moottorillaan nopein, kiihtyvin ja urheilullisin Octavia
Se tietää häiriintymättömiä liikeja lomamatkoja”, esite lupasi. penkin esiin kääntämällä se muuttui neljän istumapaikan sirolinjaiseksi ja ihastuttavaksi perheautoksi, joka tarjosi runsaat matkatavaratilat. Hallintalaitteet olivat hyvin käsillä, kaarevasta tuulilasista oli erinomainen näkyvyys, ja muista varusteista esite mainitsee häikäisysuojat molemmin puolin. 49 02/15 Sitkeä pakettiauto muuttui takapenkin käännöllä ihastuttavaksi perheautoksi.. ŠKODA Octavia oli sirolinjainen, kauniiden yksityiskohtien auto. Octavian vakiovarusteisiin kuului muuten kaiken lisäksi – tai kaikesta huolimatta – erittäin täydellinen työkaluvalikoima. ASIALLISEKSI mainostetusta uudesta kojelaudasta löytyivät kannellinen hansikaslokero ja paikka radiolle. Huonoimmissakin olosuhteissa ensiluokkaiset ajo-ominaisuudet mahdollistivat hyvän keskinopeuden, ja mukavuuden ansiosta saattoi ajaa miellyttävästi pitkiäkin matkoja väsymättä. Selväpiirteisen ja lujan rakenteen salaisuus oli keskusputkirunko, kun taas erityisen hyvin Suomen olosuhteisiin sopivat 15 tuuman pyörät oli erillisjousitettu edessä kierrejousilla ja takana kuormituksen mukaan tehostuvalla lehtijousella. Bensavarkaiden harmiksi polttoainetankki oli lukittavissa. “Pyrittepä kivistä ja kuoppaista tietä pitkin metsätyömaalle tai kesämökille, niin Škodalla pääsette perille. Ulkomaillekaan suuntautuvilla matkoilla ei Octavianne jää huollota, sillä kaikkialle ulottuva Škoda-edustajien verkosto on käytettävissänne. Jo toistasataa vuotta ovat Škodatuotteet olleet kuuluisia hyvästä laadustaan. Škoda-tehtaan pyrkimys kehittää auto, johon voi luottaa, on suuressa määrin onnistunut
Vertailun vuoksi mainittakoon, että GTI 1.6 maksoi 99 300 markkaa ja malliston kärki, GTI 1.9 pyöreästi kaksi kertaa enemmän kuin XL: ison GTI:n hinta oli 116 900 markkaa. Tarjolla oli enää kolmeovisia versioita ja kun XE oli pudotettu pois tuontiohjelmasta, oli edukkainta uutta Pösöä ostavan valinta 205 XL. Peugeot 205:n kohdalla huomio kiinnittyy helposti autosta tehtyihin GTIpainoksiin ja moniin erikoisversioihin. Hinnat alkaen -mallit ovat jääneet sivurooliin, minkä vuoksi on hienoa että sellaisiakin on maltettu taltioida harrastekäyttöön. Peugeot 205 XL ’88 Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Vuonna 1983 esitelty Peugeot 205 osoittautui nopeasti menestysmalliksi etenkin eteläisemmän Euroopan markkinoilla. Mallivuodelle 1985 esiteltiin puolestaan edullisimmat kolmeoviset X-mallit: 1,0-litrainen XE, 1,1-litrainen XL sekä jo viisiportaisen laatikon ja 1,4-litraisen moottorin sisältämät XR ja XT. Sen hinnaksi maaliskuussa -88 ilmoitettiin 59 200 markkaa, mikä oli lähes 7 500 markkaa vähemmän kuin XR-mallista pyydetty. Viisiovisina vastaavat 1,1ja 1,4-litraiset mallit tunnettiin mallimerkinnöillä GL, GR ja GT. Vuoteen 1988 mennessä 205 XL oli siirtynyt edullisimmaksi Suomeen maahantuotavista Peugeot-malleista. Mallistoon lisättiin muun muassa dieselversio ja kolmeovinen korimalli, jonka kiihkeimmäksi versioksi saapui GTI 1.6. Se ei ollut ihme, sillä moderni, kokoonsa nähden tilava viisiovinen koppa oli sopusuhtaisen näköinen ja auton ajomukavuus etenkin keveällä kuormalla kohdallaan. Rallimainetta rakennettiin tunnetun menestyksekkäästi vuodesta -84 alkaen ja samalla myös siviilipuolella lisättiin panoksia eri puolille pelipöytää. Juhannukseksi 1988 Jos kilometrejä on kertymässä erittäin vähän, mutta tarve uudelle autolle silti olemassa, kannattaa ostopäätös kohdistaa hinnat alkaen -malliin. GTI:n alapuolelle sijoittuvaan XS-versioon kertyi hintaetua jo liki 20 000 markkaa. Näin 50 02/15
Tästä kertoo esimerkiksi merkintä heinäkuun alusta vuodelta 2000: tuolloin ajettua matkaa oli mittarin mukaan 27 676 kilometriä. Auto saapui Jyrängön Auto Oy:n tiloihin, josta Peugeot’n ensiomistajat kävivät sen noutamassa. Ajettavuus oli kahden hengen kuormalla kohdallaan, mutta täysi poka päällä tahtoi takajousituksen kantavuus loppua kesken. Rekisteriin 205 XL merkittiin paria päivää ennen sateista juhannusta 1988. Huoltokirjaan kertyi merkintöjä kertomaan auton vähäisestä käytöstä. Auton ensimmäinen huolto suoritettiin Jyrängön Autossa lokakuun lopulla -88 ja sen jälkeiset huollot parinkymmenen vuoden ajan Heinolan Diesel-Huollossa. Sama pelkistyneisyys leimaa koko ohjaamoa. Rekisteriin 205 XL merkittiin kesäkuun lopulla, paria päivää ennen poikkeuksellisen sateista juhannusta 1988. Muut ilmoituksen arvoiseksi katsotut asiat ilmoitetaan merkkivaloilla. Tuosta keskimäärin reilun kahden tuhannen kilometrin vuositahdista kyyti ei kiivastunut, sillä seuraavan vuosikymmenen aikana matkaa taittui keskimäärin vain tuhannen kilometXL-MALLIN mittaristossa katseen ei tarvitse pitkään harhailla, sillä silmäiltävänä on vain nopeusja matkamittari sekä polttoainemittari. 51 02/15. 205:N takatilat edustivat 80-luvulla keskivertoa pikkuautotasoa. Heinola saattoi ajatella Heinolassa asustellut pariskunta, joka teki päätöksen uuden 205 XL:n hankinnasta ennen kesää 1988
Vähistä ajokilometreistä huolimatta auto on katsastettu säännöllisesti, mistä kertoo osaltaan takasivuikkunan tarrarivistö. Pian totesin, että kyllä, olen kiinnostunut”, Kari naurahtaa. Kyseinen tuttava kun teki pientä liiketoimintaa käytetyillä autoilla. TAKALUUKKUA ei tarvitse tukea auki millään selfiekepillä, sillä pumpuissa riittää puhti. Syyskuussa 2011 auton mittari pyörähti osoittamaan 37 000 kilometrin lukemia. Sanoin että ei kiinnosta, mutta menin sitten kuitenkin katsomaan lähempää. Auto oli päältä ja sisältä lähes virheetön, joten viimeisten vuosien TÄMÄN Peugeot’n taival Suomessa alkoi kesällä -88 eikä matkaa ole vieläkään taitettu edes 40 000 kilometriä. Ei kiinnosta tai kiinnostaa sittenkin Autojen parissa niin harrastuksen kuin työn puolesta viihtyvä Kari Leino oli viime kesänä työpaikallaan heinolalaisessa autokorjaamossa, kun hallin toisessa päässä autoa pessyt tuttu kaveri pyysi katsomaan, mitä hän oli tällä kertaa ostanut. Kokeneen automiehen silmien alla oli edellä kuvattu 205 XL, joka oli jo iäkkääksi käyneiden alkuperäisomistajien toimesta myyty ja siirtynyt siis autoa Karille kaupitelleen omistukseen. Peugeot 205 52 02/15. Auto on viihtynyt koko ikänsä Heinolan seudulla. rin verran vuodessa. Tuo omistus jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Kari innostui erittäin siististä, vain hieman päälle 37 000 kilometriä ajetusta 205:stä ja osti auton itselleen. ”Hän pesi 205-Pösöä ja huikkasi kauempaa että olisi tämmöinen, kiinnostaisiko
Puristussuhde 9,7:1. Neliportainen vaihteisto sijaitsee PSA:n 1 124-kuutioisen moottorin alla. Lähitulevaisuuden ainoana merkittävämpänä laittokohteena ovat kattoon vuosia sitten tulleet painaumat, jotka syntyivät auton suojana toimineen kaarihallin pettämisestä lumitaakan alla. ”Talvella tällä ei ole ajettu ikinä, sillä siihen ei ole koskaan ollut edes talvirenkaita. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Tai oikeastaan päätös on vaimon käsissä, sillä auto on hänen nimissään. Edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut. Muutoin pelleissä ei ole mitään sanomista. Tähän on osaltaan vaikuttanut, että vuosimallista -87 eteenpäin 205:ssä käytettiin sinkittyjä koreja, mikä paransi vastustuskykyä korroosiolle. ”Takasumuvalo ja takalasinlämmitin on, mutta esimerkiksi tuulilasinpyyhkimissä ei ole tihkukytkintä.” Tulevina suvina auton saattaa nähdä edelleen samoilla seuduilla, 01 Merkki ja malli Peugeot 205 XL 02 Vuosimalli 1988 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Teho 50 hv /4800 rpm, vääntö 84 Nm /2800 rpm. Auto on jatkossakin tarkoitus pitää vain kesäajossa ja alkuperäiskunnossa ainoa, mutta tyyliin sopiva poikkeus ovat purkamolta hankitut 205 GTI 1.6:n kevytmetallivanteet, jotka istuvat muutoin nuukasti varusteltuun XL:ään hienosti. erittäin vähäisistä ajokilometreistä johtuvat puutteet olivat uuden omistajan toimesta nopeasti hoidettu. 05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen erillisjousitus, kallistuksenvaimennin. Mitä mallin varustehienouksiin tulee, on listaus lyhyt. Takana poikittaiset vääntösauvat, pitkittäiset tukivarret. PUOLENSATAA hevosvoimaa oli vähän 80-luvun lopullakin, mutta toisaalta siirreltävää omapainoakin on alle 800 kiloa. Toteutunut 205-haave Mainittujen kunnostustoimien jälkeen auto oli valmis kesäisiin kilometreihin Heinolassa, toimien lähinnä varaosien hakuautona ja muutoinkin simpsakkana maskottina autokorjaamolle. ”Pakoputken uusin ja takajarruihin laitoin uudet sylinterit ja kengät”, tiivistää 205 XL:n omistaja autolle tehdyt kunnostustoimenpiteet. ”Hän aikoinaan haaveili Peugeot 205:stä auton ollessa uusi, joten nyt hänellä sellainen sitten on.” Harvalla käy yhtä hyvä onni päästä takavuosikymmeninä ihailemansa automallin omistajaksi ja vieläpä siten, että kyseinen yksilö on olemukseltaan ja kunnoltaan kuin uusi. Etuveto. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. Viime kesänä kun kävin sillä Lahdessa, niin mietin, että olikohan tämä jopa auton ensimmäinen reissu Heinolan ulkopuolelle”, Kari hymyilee. 07 Mitat Pituus 371, leveys 156, korkeus 137, akseliväli 242 cm. 08 Suorituskyky Huippunopeus 142 km/h, 0-100 km/h 17 s missä se on liikkunut koko ikänsä, sillä Karilla ei ole suunnitelmia myydä autoa. 53 02/15. Poraus 72, isku 69 mm. Paino 790 kg. Tilavuus 1124 cm3
Maalla ja merellä Aloitetaan jostain sellaisesta monipuoliseksi kulkuvälineeksi tarkoitetusta tekniikan kukkasesta, jonka käyttötarkoitusta suunnitellessa ei kaavoihin kangistuttu. Osa varmasti tuttuja, mutta joukossa on myös syvemmälle autohistorian hämärään vaipuneita esityksiä. Samalla ennen sotia niin vahva saksalainen autonvalmistus nousi uuteen kukoistukseen, ja autoilevan maailman huulilla olivat jälleen niin Volkswagen ja Mercedes-Benz kuin Ford ja Opel vain muutamia mainitaksemme. Niiden lisäksi historian pakokaasuihin on hävinnyt monta muuta saksalaista automerkkiä. Moottorin nelisenkymmentä hevosvoimaa antoivat Amphicarille maantiellä 115 km/h nopeuden, ja kun koneen voima syötettiin kahdelle potkurille, niin hiuli hei, laineilla edettiin parhaimmillaan 6,5 solmun nopeutta (noin 12 km/h). Vaikka 50-luku ja sitä seuraavat vuosikymmenet olivat yksityisautoilun juhlaa, eivät ihan kaikki saksalaisvalmistajatkaan jääneet automaailman valokeilaan pysyvästi. Ohjaaminen muuten suoritetTeksti: Harri Onnila Kuvat: autonvalmistajat 54 02/15. Tämä sekä maaettä vesiliikenteeseen soveltunut amfibioauto olisi ennakkoluulottomuutensa osalta olettanut olevan lähinnä amerikkalaisten aikaansaannos, mutta ei, se oli asiallisiksi ja järkeviksi luultujen saksalaisten tekosia. Maita ja vesistöjä ylittävä Amphicar oli noin 4,3 metriä pitkä kaksiovinen avoauto, jolle vauhtia kehitti Triumph Heraldista lainattu 1,2-litrainen nelonen. Saksalaista laatua Vuosikymmeniä sitten kuopatuista länsija itäsaksalaisista automerkeistä nousee mieleen muun muassa Borgward, Glas, Ifa, EMW, Wartburg, Trabant, DKW, NSU ja Goggomobil. Sittemmin ihailua herättänyt Saksan talousihme oli kuitenkin jo oven takana, ja etenkin 50-luvun alusta eteenpäin teollisuuden rattaat alkoivat Länsi-Saksan puolella pyöriä vääjäämättömän jykevästi eteenpäin. Kyseessä on vuonna -61 markkinoille tullut Amphicar Model 770. Tarkastellaan seuraavassa muutamia esimerkkejä kadonneista saksalaisautomerkeistä. Neljäkymmentäluvun kansainvälisten eripuraisuuksien jälkeen Saksan teollisuus oli käytännössä oli joko tomuna tai siirtynyt entisen vihollisen valvontaan tai omistukseen
Kunnia varhaisen SL-Mercedeksen lokinsiipiovien suunnittelusta kuuluu nimittäin hänelle. AWS:n valmistus päättyi vuoteen -74 ja tuohon mennessä kolmimetrisiä autoja oli valmistunut noin 1 400 yksilöä. 55 02/15. Jos yhdistää sahan ja vasaran samaan työkaluun, niin käsissä on todennäköisesti väline, jolla on kehno pätkiä lautaa ja huono naputtaa nauloja. AWS:n aikoihin kääpiöautojen menekin kunniaksi juodut kakkukahvit olivat ylipäätään vain kaukainen närästys, mutta 50-luvun alussa tilanne oli ollut tyystin toinen. Niinpä haaveet jopa 20 000 vuosituotannosta upposivat ja tuotanto päättyi vuonna -65, joskin autoja myytiin vielä muutamia vuosia myöhemmin esimerkiksi auton päämarkkina-alueella USA:ssa. Amphicar kun oli lopulta varsin epäkelpo autona ja vielä epämääräisempi veneenä, vaikka autolla kyettiinkin esimerkiksi Englannin kanaalin ylitykseen. Tämän tyyppinen ajatuksen kirkastuminen lienee noussut LänsiBerliinissä Amphicaria tehtailleiden ja etenkin auton suunnitelleen Hans Trippelin mieleen, kun ajoneuvo ei keräämästään huomioarvosta huolimatta ollut sittenkään menestystuote. Tähän saumaan iskeneistä valmisAMPHICAR Model 770 kellui hienosti, mutta siitä huolimatta hanke upposi 60-luvun loppuun mennessä. Ei, vaikka kuinka oltiin Kupla-saagan synnyinmaassa. Tämän sai kokea 70-luvun alussa AWS Shopper -nimisen auton kehitellyt Walter Schätzle. AWS oli erittäin yksinkertainen, 290-kuutioisella 15-hevosvoimaisella moottorilla varustettu pikkuauto. Sodan jäljet näkyivät vielä eri puolilla kahtia jaettua Saksaa, joten pienelle ja edulliselle oli kysyntää. Vaikka yleisö olisikin Amphicarista innostunut toteutunutta laajemmin, olisi auton kaupankäynnin tyrehdyttänyt amerikkalaisten turvallisuusmääräyksien tiukkeneminen. JOS Saksassa valmistetaan kansanauto, siinä pitää olla pyöreitä muotoja. tiin myös vesielementissä etupyöriä kääntämällä. Huomioarvoa riitti, mutta se ei heijastunut myönteiseksi kassavirraksi. Korimalleina oli, noh sanottakoon, shooting brake -tyyppinen farmari sekä avomalli. Sen runko oli koottu kantikkaista teräsputkista, joiden päälle viritettiin peltipaneelit, minkä tuloksena syntyi kantikas muotoilu, johon pyöreyttä toivat vain ajovalot ja pyörät. Sivupolkuna mainittakoon, että amfibioautoista innostuneen herra Trippelin käsien kautta syntyi myös jotain muuta unohtumatonta. Tärkeintä oli päästä eteenpäin, tyylin aika tulisi sitten joskus myöhemmin. Tai sitten jostain muusta syystä kantikas AWS Shopper ei valloittanut sydämiä valmistajan toivomalla tavalla. Kokonaistuotantomääriksi kerrotaan eri lähteissä 1 500–4 000, joten haaveilluista tuotantomääristä jäätiin joka tapauksessa runsaasti. Goggomobilin osia hyödyntävän AWS Shopperin taloudellisuus ei ilmeisesti ollut riittävä argumentti vielä 70-luvun alussa: autobahnkansan huomio saattoi kohdistua vain noin 90 km/h:ssa huippunopeuteen, ja ostohalut katosivat. Suomeen tuli uutena tiettävästi yksi Amphicar esittelyautoksi. Kevyitä yrityksiä Siinä missä Amphicar ampui liian kauas tavallisen ja hieman epätavallisemmankin autoilijan ajatusmaailmasta, ei liian pelkistettykään ajoneuvo purrut Saksassa
Niissä voimanlähteinä käytettiin 400-kuutioisia 14-hevosvoimaisia kaksisylinterisiä ILO-moottoreita, joiden potkimana vauhti nousi parhaimmillaan yli kahdeksankympin. Champion ajautui konkurssiin 1953 eikä se enää noussut siivilleen, vaikka 400ja 500-mallien valmistamista koetettiin eri yrittäjien toimesta pitkin 50-lukua. Kaikkiaan Brütsch ehti suoltaa tusinan verran malleja ennen kuin valmistajan tuotanto päättyi vuonna 1958. Kepein Champion oli malli 250, joka antoi kyytiä kahdelle ihmiselle taakse sijoitetun 250-kuutioisen Triumph-moottoripyörämoottorin voimin. Lähes samanaikaisen ja -mittaisen elinkaaren Brütschin kanssa teki Champion Automobilwerke GmbH, jonka tuotteet perustuivat yksinkertaiseen ja pelkistettyyn rakenteeseen. Vuosina 1948–1951 valmistetun Fend Flitzerin kohdalla voisi puhua vaikkapa mikroautosta, jollei termi olisi varattuna moottoriurheilun puolelle. Sen ansiosta pienien Champion-autojen hinta kyettiin painamaan riittävän matalalle kysynnän aikaansaamiseksi. Painoa isommilla Championeilla oli myös enemmän, reilut 500 kiloa. tajista yksi oli Egon Brütsch Fahrzeugbau Stuttgartista. Näköharha johtui siitä, että 190-kuutioisella koneella varustettu auto oli kolmepyöräinen ja yksinäinen takapyörä ei juuri näkynyt auton alta. Sodan runtelemia Saksassa riitti, mutta silti piskuinen, alumiinipaneeleille päällystetty teräsrunkoinen Fend Flitzer ei 56 02/15 Saksan särkyneet unelmat. Hieman enemmän tilaa ja oikean auton tuntua antoivat Championin 400ja 500-mallit. Eräs niistä oli Brütsch 200 ”Spatz”, joka oli etuviistosta katsottuna kuin puolestavälistä katkaistu normaalikokoinen avoauto. Nelipyöräisten maailmaan Brütsch ylti V2-malleillaan, joista suurimmassa oli peräti 480-kuutioinen Fiat 500:n moottori. Kymmenhevosvoimainen yksipyttyinen kone kykeni antamaan Champion 250:lle noin 60 km/h:n huippunopeuden, sillä 285 senttiä pitkä autonpentu painoi vain 220–250 kiloa. Fend Flitzer oli kuitenkin tehty heille, joiden menoa rauhoitti jokin vamma, sillä ajoneuvoa tarjottiin niin sanottuun inva-autojen luokkaan. Merkittävimmin asiassa onnistui Maico, joka valmisti Champion-perustaisia automallejaan yhteensä 5 000–7 000 yksilöä vuoteen -58 mennessä. Autosta koetettiin yksija kaksipaikkaisiakin versioita, mutta merkittävin oli mainittu kolmipaikkainen Spatz. Mallin tuotantomäärä jäi parinsadan tasolle. BRÜTSCHISSA koettua. Kaikkein pienimmät Edellä esille otetut saksalaisautot edustivat useimmat kääpiöautoluokkaa, mutta vieläkin pienempiä keksittiin rakentaa. Tuotannon lopettamiseen pakotti varmasti se käytännön havainto, että kaikkien mallien yhteenlaskettu tuotantomäärä oli noin 80 yksilöä. CHAMPION ei noussut mestariksi, vaikka pienen ja pelkistetyn kulkupelin valmistusta koetti vielä Maiconkin. Brütsch tuli tutuksi useammankin kääpiöauton suunnitelmista, mutta muutama ylti tuotantoon asti. Sitäkin pienempiä malleja nähtiin, joista mainittakoon Mopetta ja Rollera. ”HYVÄ herra, voisitko olla tallaamatta Mopettaani.” ”HYVÄ herra, olisit voinut kertoa ennalta, että vaimosikin on mukana Spatzkoeajolla.” NUTTURA pysyi varmasti särmässä ojennuksessa, jos Fend Flitzerin oli ymmärtänyt tilata lähes huomaamattomalla kuomulla. Vuosina 1951–1952 autoja myytiin pari tuhatta yksilöä, mutta parantuneiden ominaisuuksien myötä myös hinta ”parani”, mikä ajoi Championin ongelmiin: hintaetu suurten valmistajien pienimpiin malleihin menetettiin
Jotain paremmin historiankirjoihin jääneen ajoneuvon syntymistä Fend Flitzer kuitenkin edesauttoi. Fuldamobilia nimittäin tuotiin 50-luvun lopulla ainakin parisenkymmentä yksilöä, maahantuojina Packalen Oy sekä Toiminimi Irina Koskentaus. Versiosta riippuen 190–400-kuutioisella moottorilla varustettua Fuldamobilia valmistettiin Saksassa kaikkiaan 2 900 yksilöä. Fritz Fend nimittäin ajautui yhteistyöhön Messerschmittin kanssa, minkä tuloksena syntyi paljon Fend Flitzerin muotokieltä sisältävä Messerschmitt Kabinenroller. Ei, vaikka moottorina riehui peräti 38-kuutioinen kaksitahtikone, joka oli huima harppaus ensimmäisiin herra Fritz Fendin ajoneuvoluomuksiin: niissä huippunopeutta ei rajannut mikään, sillä vauhti autolle annettiin liikuttelemalla käsillä ohjaustankoa edestakaisin. noussut merkittävään menestykseen. Sen Kabine-mallin tunnusmerkkeihin lukeutui koko keulan leveydeltä aukeava ovi sekä mallin nelipyöräisessäkin versiossa aivan vieri viereen sijoitetut takarenkaat. Fuldaan verrattuna selkeästi ”oikeaa autoa” muistuttava saksalaisherhiläinen oli Kleinschnittger. FEND Flitzerin muotoiluperintö sai huomattavasti paremman menekin Messerschmittin muodossa, vaikka mihinkään valtaisaan menestykseen ei yltänyt sekään. Lyhyesti kerrottuna Fuldamobil oli suurin piirtein kananmunanmuotoinen, aluksi vain kolmipyöräinen kulkuneuvo kahdelle hengelle. Tosin vain silloin, jos asiakkaalle riitti huvipuiston autoradoilla nähtyjen kulkupelien kokoluokka. ”KATSOHAN Ermintrude, pian ajetaan mokoman suon yli että heilahtaa.” ESITEKUVIEN Ihmisten perusteella munalla riitti kokoa, mutta todellisuudessa Fuldamobilissa oli hieman niukemmin hyttitilaa. Fend Flitzeriä paremmin suomalaiset tuntevat epäilemättä Fuldamobilin, jonka valmistusaika osui vuosille 1950–1969. Korit olivat alumiinipäällysteisiä ennen siirtymistä lujitemuovin käyttöön. Niiden lisäksi valmistui lisenssiversioita kuten esimerkiksi ruotsalainen Fram King Fulda, josta kerroimme 7/14-numeron Särkyneet unelmat -artikkelissa. Fend Flitzerin tuotannon päättyessä ajoneuvoon oli soviteltu 100-kuutioisiakin voimanlähteitä, mutta niistäkään ei ollut pelastajaksi ja kokonaistuotannoksi jäi noin 250 autoa. Noin 200-kuutioisilla voimanlähteillä liikkuneita Heinkel Kabine -autoja valmistettiin vuosina 1956–1958, joskin taival jatkui 60-luvun puolella Trojan-merkin voimin. Moottorin koko selviää auton mallinimestä, mutta auton pienuus ehkä parhaiten oheisesta kuvasta, jossa Volkswagen T1 kuljettaa kahta Kleinschnittgeria 57 02/15 Huippunopeutta ei rajannut mikään, sillä vauhti annettiin liikuttelemalla ohjaustankoa edestakaisin.. Ja kerta Messerschmitt mainittiin, niin otetaan saman tien esille toinen tuttu ja sittemmin kadonnut saksalainen kääpiöauto Heinkel. Kleinschnittger F125:n elinkaari osui vuosiin 1950–1957, jonka aikana syntyi 2 980 pientä kaksipaikkaista avoautoa
katolla ja paria vielä trailerissa. VAIKKA Hansa tunnettiin omana merkkinään, niin emoyhtiö Borgward oli nimenä vahvasti esillä. Hyvistä suunnitelmista huolimatta parilitraisella moottorilla varustetulle Veritakselle kävi hassusti. 58 02/15 Saksan särkyneet unelmat. F125:n ohella Kleinschnittgermalleihin kuului piirun suurempi coupé-henkinen F250. Umpimallista Kleinschnittgeria kaipaavalle oli tarjolla ”linjakas” F250. Tuotteiden luominen oli kuitenkin helpompaa kuin myyminen. Samaa koria hyödynnettiin myös K750-mallissa, jonka kone oli puolestaan 748-kuutioinen. Tuloksena oli näyttävä kilpiin kelpaava versio Veritas RS -kilpa-autosta. Jäätelökoneista autoihin Neljäkymmentäja viisikymmentäluvun taitteessa koetettiin Saksanmaalla tietenkin luoda uusia tuotteita myös leveämpien markkavirtojen äärelle päässeille. Saksalaiset Suomessa Suomalaisille tutummista kadonneista saksalaismerkeistä otettakoon esille ensin Goliathja sittemmin HansaKUORMALLISTA Kleinschnittger F125 -autoja rahdatessaan saattoi T2-Volkkarinkin kuski tuntea itsensä ehtoisaksi autonkuljetusyhdistelmän kuljettajaksi. Veritaksen kanssa samaan parin vuoden ajanjaksoon sattui Staunaun lyhyt lento. Muutama Veritasautokin silti nähtiin: Automobilwerke Ernst Loof GmbH valmisti muutamia Opelja Ford-koneisia Spohnin korittamia saloonja cabriolet-mallisia Veritas-autoja. TÄLLAINENKO Veritas kurvaili Suomessa vuoteen -63 asti. Kokonaisuutena Staunau oli nimittäin luvattoman kehno, minkä seurauksena tuotanto hyytyi, kun K400:a oli valmistettu 64 ja K750:ä vain 16 yksilöä. Tiedä häntä, mutta varsin näyttävä oli ainakin tämä kuvan Veritas, tiettävästi vuonna -52 Nürburgringin kulmilla valmistettu avoauto. Staunau oli muun muassa jäätelöteollisuuden konevalmistajana mammonaa keränneen Karl-Heinz Staunaun hyppy autoteollisuuden puolelle. Omien autojen valmistus tökkäsi vuoden -50 aikana, ja sen jälkeen yrityksen nimi tuli seuraavan kerran tutuksi Panhardautojen korivalmistajana pari vuotta myöhemmin. RS-malli sai pian seuraa hieman hillitymmistä 2+2 Saturn -coupésta sekä Scorpionavoautosta. ”Jos ei paremmasta tiedä”, voisi ilkeästi lisätä. Tilauksia oli yli 200 autosta, mutta muutto uusiin suurempiin tiloihin rasitti yrityksen taloutta niin raskaasti, että varaa kaikkiin autojen valmistuksessa tarvittaviin osiin ei ollut ja koko korttitalo alkoi sortua. ”KAUNEIN pikkuauto”, maalailtiin Staunaumainoksessa. Tämän sai kokea länsisaksalainen kilpa-autovalmistaja Veritas, joka vuonna -49 kokeili onneaan katuautojen puolella. Ongelmaksi muodostui kuitenkin, niin itse auto. Ja kas, ainakin yksi niistä oli rekisterissä Suomessa 50-luvun mittaan poistuakseen rekisteristä vuoden -63 aikana. Tuloksena syntyi hieman karkeahko, mutta moderniin tyyliin pyrkinyt etuvetoinen Staunau K400, jonka voimalinjan tärkeimmät palikat oli nyysitty DKW:lta lukuun ottamatta 389-kuutioista ILO-kaksitahtimoottoria. Tässä tyylinäytteet Hansa 1500 -farmarin ja -pakettiauton sekä Hansa 2400:n myynninedistämisestä
Loppu oli kuitenkin tuolloin lähellä niin Hansalle kuin koko Borgwardille, sillä yrityskokonaisuus kippasi taloudellisiin sekaannuksiin 1961. ”MIKÄS katiska se tämä on?” Se oli Lloydin panos pikkuautomarkkinoille, nimeltään Alexander. Ratkaisun vuoksi takapenkkiläiset myös matkustivat menosuuntaan selkä edellä. Kyseessä oli modernia sämpylämuotoilua edustava monipuolisella korimallistolla myyty noin 4,5-metrinen auto, jonka voimanlähteinä käytettiin 1,5ja 1,7-litraisia koneita. Nämä erikoisuudet eivät ymmärrettävästi olleet varsinaisia etua tuovia ominaisuuksia, joten ei yllätä että mallia varten erikseen valmistetun 245-kuutioisen kaksitahtikoneen kiidättämän Januksen valmistus päättyi nopeasti. nimellä tunnettu Borgwardin alaisuuteen kuulunut automerkki. Kolme vuotta 1500-mallin jälkeen esiteltiin 2400, joka 2,3-litraisella kuusisylinterisellä tavoitteli hieman varakkaampia autonostajia. Zündappin vuosina -57 ja -58 valmistettu automalli oli nimeltään Janus. Uusi yritys alkoi kuitenkin 1949, jolloin Borgward Hansa 1500 näki päivänvalon. Siitä käy esimerkkinä muutaman vuoden takainen Autot 2 -animaatioelokuva, jonka yksi hahmoista oli ilmetty Janus ja kaiken lisäksi nimeltään professori Zündapp. Ja kuin varmistukseksi peilikuvamaisuudesta, muodostui etuovi yhdestä liki keulan levyisestä luukusta ja vastaavasti takamatkustajille aukesi perästä samanmuotoinen luukku. JALKATILAA riittää, vaikka jalkaa olisi vähän enemmänkin. Suomalaisillekin Borgward-perheen pienin tuli yhä tutummaksi, kunnes yhtiön kaatuminen vuonna -61 katkaisi laukan. Vaikka Zündapp Janus katosi uusien autojen myyntilistoilta vuodeksi -59, ei sitäkään ole kokonaan unohdettu. Suomalaisille tutuimmaksi Hansaksi taisi kuitenkin muodostua ensin Goliath 1100 -nimellä ja vuodesta -59 Hansa 1100:na tunnettu pikkuauto, jota valmistettiin kaksiovisena sedanina ja avona sekä kolmiovisena farmarina (katso Klassikot 4/13). Mutta kun puhutaan Zündappautolla liikkuneista eikä merkin motoristeista, niin käsiä ei nousekaan enää niin paljon ylös. Hansan juuret alkavat 1900-luvun alusta, mutta ensimmäinen etappi päättyi toiseen maailmansotaan, jolloin Bremenissä sijainneet tehtaat tuhoutuivat. 59 02/15. Zündapp, sehän on suomalaisille tuttu. Se oli omalla tavallaan ikimuistoinen, sillä harvassa autossa ovat keula ja perä muistuttaneet yhtä paljon toisiaan. Erityisesti Alexander oli Suomenkin kaduilla tuttu näky, sillä maahantuoja Laatuvaunu kokosi Suomessa tuhatkunta pientä Alexanderia. Pitkälti sen ansiosta Suomessa oli vielä vuoden 1963 lopulla rekisterissä lähes tuhat Lloydhenkilöautoa, tarkalleen 979 yksilöä. Sen myötä kuopattiin niin ikään Borgward-perheeseen kuulunut Lloyd, joka tuli tunnetuksi Alexanderja Arabella-malleistaan. Vai mitä lie haluttu Zündapp Januksesta aikoinaan osoittaa
Kyseessä eivät kuitenkaan ole kokkiohjelman tuotokset vaan autonvalmistusohjelmien loppuun kaluttujen hedelmien raadot. Jos unohdetaan kaupankäynti, tällainen ajattelutapa voidaan mieltää myös sosialistisena yhteisomistajuutena tai -oikeutena. Tätä pullasorsaa osattiin tehdä Neuvostoliiton vaativiin tarpeisiin myös nelivetoisena. Poistetut 60–80-lukujen unohdetut ajoneuvot Toisen romu on toisen aarre. Tämän lehden kansien välissä tarjoan makupaloja sosialistisista maista. Romubongarille tälläisiä hyödykkeitä ovat metsissä lojuvat ruostuvat autot ja romut, joita hän metsästää jatkuvalla syötöllä. Aseenaan hän käyttää kameraa, ja mehevimmät osumat saattavat päätyä kuvan muodossa kirjoihin ja kansiin. Punatähden loisteessa 60 02/15. Olkaa hyvä! PAREMMIN Pobedana tunnettua GAZ-M-20:a valmistettiin 1946–1958, ja puolalainen Warszawa (oikealla) jatkoi lisenssillä seuraavat 22 vuotta. Aarteenkaan ei tarvitse tarkoittaa sen hamuamista tai konkreettista omistamista, vaan sitä voisi leikkisästi kuvata abstraktimpana ajatuksena tai hyödykkeenä, josta voi vain nauttia ja saada suurenmoista mielihyvää
Moni yläluokkalainen on ajan saatossa hyljätty metsään ja saanut mielenilmauksia osaksensa. NEUVOSTOLIITON mahti, 1950-luvun alun amerikkalaishenkinen ZIM-limusiini, nauttii varaosapäivistään takapihan heinikossa. Ensimmäisiä ItalDesignin suunnittelemia särmikkäitä malleja kutsuttiin nimellä Borewicz. Tarkkasilmäinen alkaa epäillä, onko tämä yksilö kolaroitu aikanaan, koska kori on Akwarium-mallin mukainen mutta keulan pellit taas Borewiczin mukaiset muovisine konepellin jatkeineen ja erilaisine lokasuojanpäineen. Erään väittämän mukaan Ruotsissa Tekniska Värld -lehden ”hirvenväistötestissä” Skoda 120 kaatui 15 km/h nopeudessa samalla lailla kuin A-sarjan Mercedes-Benz vajaat 20 vuotta myöhemmin. RINTA-JOUPPI Kauhavalta on ylpeänä joskus myynyt eteenpäin tämän FSO Polonez 1.3 SCE:n. ŠKODA 100 korvasi aikaisemman 1000MBmallin. MOSKOVALAINEN eliitti suomalaisen eliitin hylkäämänä. Erot olivat pääosin kosmeettisia. Yleisin Suomeen tuotu malli oli vuodesta 1986 lähtien Akwarium, ja sen erotti C-pilareissa olevista ikkunoista. MALLI 105/120 rullasi Škodan päätehtaalta ulos vuonna 1976 Mladá Boleslavissa. Nämä yksilöt eivät enää kaadu, mutta hirvet saattavat kaatua näitä väistäessään. Vihreyteen hukkuvan Eliten tarra-arsenaali kertoi vuoden 1982 Päijänteen ympäriajoista ja Koppa-pärekoritapahtumasta. Koristeena kantavuusnumerot ja 80-lätkä. 61 02/15. VIEREMÄLÄISEN Škoda Octavian vihreää talviturkkia ei heitetä pois, vaikka huhtikuun vesisateen myötä talven lumet tahtovatkin jo karata
Moottori oli isompi 1,5-litrainen. OLETKO koskaan nähnyt Mossea puussa. Ikävä kohtalo molemmille. Poistetut 60–80-lukujen unohdetut ajoneuvot LADA 1500 erosi perus-Ladasta ulkoisesti selvästi tuplavaloilla, kylkilistoituksella ja isommilla takavaloilla. RAKENNUSTOIMISTO Espo & Kumppanit Oy Voikkaalta on tehnyt aikanaan voimakkaan valinnan hankkimalla itselleen takavetoisen UAZ-hyötyajoneuvon. UHMAKAS Lada kuningaskunnan laitamailla. TÄMÄN Mossen muistan niiltä ajoilta, kun isäni kanssa piipahdin Peipohjan romuttamolla. Ensimmäiset käyttöönotetut autot tulivat 1976, ja kuusi vuotta myöhemmin niitä oli puolustusvoimilla jo 250. Sisätiloissa mentiin osittain kankaisilla jakkaroilla, ja kojelaudasta löytyi nyt myös öljynpaineja kierroslukumittarit sekä kello. Kuvan yksilö kuului kuitenkin ensimmäisen polven aikakauteen. USKOLLISEN sosialistin työkalut, lapio ja Moskvitsh, kumpikin elinkaarensa loppupäässä. Tämä UAZ-469 on siirtynyt monen muun lailla siviiliomisteiseksi ja unohdettu myös sen siliän tien. Ison lepän sisään oli hautautunut Scandinavian toinen silmä maskeineen ja puskureineen. Heikoksi kohdaksi koitui moottori, joka kesti keskimäärin alle 30 000 kilometriä. Tosin Mosse oli jo joutunut puskurien lepuutuspaikaksi. 62 02/15. Minä olen ja syvällä. Eroavaisuuksia oli pitkä lista. Vuonna 1977 tuli myyntiin 1500SL, ja sen myötä monenlaisia muutoksia. Vanhemmalla iällä päätin ottaa asiasta selvää, että onko siellä vielä vanhoja autoja, ja todistin epäilykseni oikeaksi. MONI varusmiespalveluksen kuljetuspuolen käynyt muistaa itänaapurimme UAZ-maastoautot. Harmillisen vähän tahtoo näitä enää olla muistuttamassa pesunkestävästä sosialistisesta autoteollisuudesta. Raikkaan syyssateen kostuttama neuvostotoverien combiavtomobiili viettää viimeiset päivänsä heinikossa
Aaltopeltinen kummajainen perustuu Pobedan lisenssiversioon, FSO Warszawaan, josta hyödynnettiin mm. TAANNOIN kuvasin tämän 1950-luvun Volgan edesmenneen Esko Rahkosen laanilla Lahdessa. TORNI-GAZ piileskeli pusikossa häpeissään. Tämäkin on saanut uuden maalipinnan vanhan haalistuessa päivän paisteessa. Alumiininen Zavolžkin tehtaasta tullut ZMZ-66-tyyppinen V8-moottori on vaiennut, ja Gorkin autotehtaalta rullanneet maastopyörät ovat uponneet mullikkoon. Tätä ensimmäisen sarjan Volgaa nähtiin vain vuosien 1956–58 välillä, kunnes 1959 tehtaalta putkahti jo esille enemmän meidän teillämme nähty ensimmäinen päivitys. Muistan hämärästi lapsuudestani, että tässä olisi seissyt aikoinaan Leyland Sherpa. 63 02/15. kone ja voimansiirto. VIELÄ yksi puolalainen osanottaja tähän kuvakimaraan: FSC ?uk, jota valmistettiin 1950-luvun lopulta aina 2000-luvun loppuun asti. Sitä valmistettiin vuosina 1962–70. Myöhemmin se on vaihtunut venäläisedusteiseksi. TÄMÄ GAZ 69 on mainostanut hinauspalvelua Eurassa jo melko kauan. Tämä neuvostoliittolainen ylellisyys maksoi aikanaan niin paljon, että vain kahdella prosentilla ison maan kansalaisista olisi ollut varaa ostaa sellainen itselleen. PULTTIBOISIN Rampe ja Naukkis karauttivat aikanaan soramonttuun Pollella. Tämän Pollen kuvasin myös montulla kuritettuna ja karautettuna. FARMARIMALLINEN Volga kantoi nimeä GAZ-22
Widescreen Leveintä rehentely taisi kuitenkin olla Opel-osastolla. Vasemmanpuoleinen maski-ja levikemalli on vielä melko rauhallinen, Dynamite puolestaan räjäyttää tajunnan. Saksalaiset Saksalaiset koripajat astuivat luonnollisesti näyttämölle varhaisessa vaiheessa. Esitemateriaaleissa ja promootiokuvissa makeimmat ja mielettömimmät kehitelmät heräävät taas henkiin. muuntautui räväkämmäksi. EROTU joukosta 1980-luvun korisarjat ja viritysosat ovat raikas tuulahdus 30 vuoden takaa. Kun jonkinlaisena hovihankkijana pidettävä Irmscher teki esimerkiksi C-mallin Asconasta kohtuullisen maltillisen vaikkakin 64 02/15. Corradon lisäksi myös Golfin keulailmeestä sai varsin erikoisen, kiitos Treserin. Ei tainnut sellaista pajaa olla, joka ei kakkoskorimallin Golfiin olisi jonkinlaista visuaalista viritystä tarjonnut. Joko jo autoliikkeessä kiinnitetyt tai itse asennetut helmasarjat, erikoisvanteet, ritilät, spoilerit, koristeet ja kaikki muut autoilijan ulottuvissa sekä kuviteltavissa olleet parannukset tekivät ajopelistä ainakin nopeamman näköisen. Mikäli pellin alle halusi hieman lisää pontta, ulkoasuunkin panostanut Oettinger tarjosi lisäksi virityssarjoja 16-venttiilisille moottoreille. Spoilereilla ja suhteellisen raskaan näköisellä helmasarjalla ennen niin kevyen ja pitkäkeulaisen näköinen 80 coupé Teksti: Antti Kautonen Kuvat: valmistajat KANTIKAS Golf muuttui melkoisesti Kamein tarjoamilla ulkonäköpäivityksillä. Jo Hellan nelivalomaskilla Golfin sai hieman enemmän omanlaisekseen, mutta esimerkiksi Kamein sarjat olivat paikka paikoin jo varsin villejä. Nätisti sanottuna tällaiseen kykenee vain saksalainen virittäjä. ”Onhan se nyt aivan eri peli kuin tuo viereinen.” Nykyisin kun valtaosa parkkipaikkojen ajokeista tuntuu olevan keskenään hyvinkin samanlaisia särmikkäitä sukkuloita harmaan eri sävyissä, joukosta erottautuminen saattaa olla vaikeaa, mutta kolmisenkymmentä vuotta sitten meininki oli reilusti lystikkäämpää. Oman auton personointi on ollut autoista kiinnostuneelle ostajalle aina tärkeää – jos ei muutoin, niin auton hankinnan perusteluna. Oettingerin tarjontaan kuului myös korilevityksiä, joilla Golfin olkatoppaukset lähentelivät jo Rallye-mallia. Esimerkkinä vaikka esitteen Kamei Dynamite -korisarja vuodelta 1990. Audi-spesialisti Treser tarjosi esimerkiksi 80ja 90-mallin Audeihin melko näyttävää korisarjaa nimeltään Superpfeil, supernuoli. Audien lisäksi Treseriltä sai kohentavaa osaa myös Volkswageniin
Kyljet ovat kuin Coca-Cola -pullot, ja huippuleveät vanteet kruunaavat varsin eksoottisen muotoilun. TRESER ja Oettinger virittelivät myös Audia ja Volkkaria. 205 Turbo 16:n rallimenestys sai kuluttajan kaipaamaan omaan arkiajokkiinsa lisää Paris-Dakar -tunnelmaa, joten etumoottoriseen 205:een täytyi saada sama vaikutelma aikaan näyttävillä pullistuksilla. LUMIKKOja rallihenkiset Saabvarustelut olivat pohjoismaista osaamista. E-Kadett Mattigin Extremsarjalla on kuin loikkaan valmistautuva suuri sammakko. perusmallista kiitettävästi eroavan Sprint-version, oli toisessa ääripäässä Mattig mielettömän leveine lokasuojineen. Erityisesti Manta on värityksineen kuin karnevaaliasussa. Superpfeil-mallin 80 on särmikäs. Samoilla jäljillä oli myös Peugeotia virittänyt Dimma. 65 02/15. Vuonna 1991 valkokankaalla piipahtanut Mattig-Manta kieltämättä ansaitsi hetkensä kuuluisuudessa Til Schweigerin ohjastamana. Manta, Manta! –elokuvassa nähty räikeänvärinen viritelmä taisi olla se pisimmälle viety Manta-kehitysversio. Dimman korisarjoja tarjottiin myös 309:ään, mutta sen kohtelu oli rauhallisempaa. Gutmann-405:iä MATTIG pullisti Opelit äärimmilleen. Muista Peugeot-spesialisteista voidaan mainita esimerkiksi Gutmann, jolta sai 405-malliinkin koritai helmasarjan lisäksi puurattia, hunajakennovannetta ja muuta mukavaa
JOS Peugeotiin tahtoi Turbo-Lookia tai Aero-Lookia, tuli kääntyä Gutmannin puoleen. PUURATIT ja levikkeet olivat tarjolla niin W124-korin Mercedekseen kuin GC-korin Mazda 626:eenkin. 80-luvun tuningvarusteet 66 02/15 Vanhoja korisarjoja ja viritysosia putkahtaa silloin tällöin vielä esiin.. NISSAN Bluebird ei muotoilunsa puolesta ole nuorekkaimmasta päästä, mutta Grand Prix -korisarja piristi sen olemusta mukavasti. Tom Walkinshaw Racingin näkemys Mazdasta eilen ja nykypäivänä. Sen takalasin ritilä on kenties oleellisin yksittäinen varuste. Valkoinen 1987-mallin 626 on entinen esittelyauto
Mainosmateriaalin mukaan setti ”vahvisti Saabin luonnetta”. Mikäli viisioviseen Saab 900 Combi Coupéen halusi samanhenkiset levikkeet kuin mitkä kolmioviseen Turboon tulivat, oli asiakkaalla mahdollisuus hankkia Airflow-sarja. Vanhat korisarjat ja virityssarjat putkahtavat nykyisellään silloin tällöin vielä esiin. Mainosmateriaaleissa komeili mäkikotka Matti Nykänen, jolle järjestyi mukavannäköinen Mazda 626 Sport Saloon. Ympärivuotinen käyttö Suomessa on myös jättänyt jälkensä, sillä lumipenkat ja muut esteet ovat helposti voineet haukata palan etupuskurilevikkeiden kulmasta. näkee silloin tällöin vielä myynnissä Suomessakin. TICKFORD-IRMSCHER-YHTEISTYÖNÄ C-Asconan ilme ja kulkupuoli muuttuivat. 67 02/15. Brittiläinen TWR, eli Tom Walkinshaw Racing, oli ansainnut kannuksensa Jaguarin kilpatallina, mutta ei kieltäytynyt Mazdan visuaalisesta ehostamisesta. Monesti niitä on asennettu esittelyautojen lisäksi yritysautoihin, joiden käyttö on voinut olla kohtalaisen aktiivista ja autoyksilön urakehitys kohti aikaista liikennevirrasta poistumista sitä kautta nopeampaa. Vuonna 1986 pienenä 20 auton sarjana Suomessa tarjottu täysvalkoinen Saab 90 Lumikko perustui myös osittain Airflow-sarjaan, jota täydennettiin kolmipuolaisilla, valkoiseksi maalatuilla Aero-mallin vanteilla. Myös korisarjojen alle päätynyt tiesuola ja muu lika on viime kädessä voinut hautoa alla olevan pellin tärviölle, jolloin ajallaan vuoroon tullut kunnostustyö on saattanut osoittautua haastavaksi tai kannattamattomaksi. Tekniikan läpikäyminen vei E30-mallin kolmossarjan teippivirityksiä pidemmälle. Aikaisempiinkin Saabeihin oli tarjolla etuja takalippaa ja lopputuloksen saattoi viimeistellä rallihenkisesti ruuvaamalla alle tykkivanteet. Jo 1970-luvun puolella tarjottuun 626:een, Montrosenakin myytyyn autoon, TWR tarjosi pientä lippaa sinne ja vannetta tänne. Valmistusluvut liikkuivat sadoissa. Miltei kotimaisena pidettävään Saabiin sai pientä korvausta vastaan hankittua kalliimpien Aero-mallien tuntumaa. Myöhemmissä Mazda-malleissa TWR:n levikkeet esiintyivät edukseen. Isoimmassa 929:ssä TWR-sarja kuitenkin näytti jo vähintäänkin yhtä erikoiselta kuin ylellisessä Jaguarissakin. Silti ajanmukaisilla koristuksilla uutena paranneltu auto on äkkiseltään todella piristävä ilmestys ja tavalliseksi jätettyä paljonkin sympaattisemman näköinen. HARTGE toi lisää motorsporthenkeä BMW-mallistoon. Entä Suomi. Samoihin aikoihin Mazdalla oli hieman erilaiset promootiokuviot. Myyntinimi oli Saksassa Ascona Irmscher Sprint, Brittein saarilla Vauxhall Cavalier Calibre. 626 esiintyi myös viistoperäisenä ja TWR-korisarjalla varustettuna televisiomainoksissa Matin ohjastamana
Elsloon taajama ja Limburgin maakunta sijaitsevat Alankomaiden ”hännässä”, kapealla maakaistaleella, joka kurottaa kohti Saksaa ja Belgiaa. ”Mikään ei ole pahempaa, kuin ajaa tuntikausia katsomaan haluamaansa autoa, ja sitten se onkin jotakin ihan muuta kuin piti olla”, toteaa Alphons. Maastricht ja kolmen maan rajapyykki sijaitsevat hieman etelämpänä. Sopimuksesta avoinna olevassa, Fine Classic Cars -slogania kantavassa liikkeessä on mukavan rauhallista ja autovalikoimasta kiinnostunut asiakas saa omistajaAlphonsin täyden huomion ja hyvän palvelun. ylhäältä kuin alhaalta. Uuden vuoden tuntumassa Alankomaiden Limburgissa on täysin lumetonta, vaikka muualla keskisessä Euroopassa lunta onkin tuiskuttanut. Ruyl ei katso karsaasti vaikkapa ruskeaa Ford Fiestaa, jolla onkin ajettu vasta 23 182 kilometriä. Alankomaalaisen Alphons Ruylin autoliikkeessä on mahdollista saavuttaa tunne aikamatkasta parinkymmenen vuoden taakse. Arjen klassikoita valikoimassa Ruyl Classics on sitä paitsi virkistävä poikkeus: vaikka hallissa on reipas määrä Porscheja ja muitakin kalliimman luokan autoja, on siellä myös entisiä arkiautoja, käytännössä uutta vastaavassa kunnossa. Elsloossa pitää majaansa myös Alphons Ruylin Ruyl Classics -klassikkoautoliike, joka on piristävä poikkeus viereisten Fordja Peugeotliikkeiden keskellä. Erityisen ylpeä Alphons oli kuitenkin hiljattain kaupaksi käyneestä 1977-mallin Ford Taunuksesta, jonka mittariin oli kertynyt kokoRuyl Classics 68 02/15. Tämäkin on Kalifornian pelejä. ”Viisi, kuusi kuvaa ei riitä mihinkään; sen takia esimerkiksi tuosta Alfa Romeo 90:stä on kuvat myös pohjasta”, hän sanoo ja viittaa oikein nätin näköisen hopeanvärisen Alfan suuntaan. Klassikkoauton näkeminen uutta vastaavassa kunnossa on sykähdyttävä hetki. Olen katsonut kuvat itsekin, ja voin olla samaa mieltä auton kunnosta. Minnekään ei ole pitkä matka. Elsloo, Alankomaat. Paikalle tullut ostajaehdokas tietää mitä on katsomassa, sillä Ruyl Classicsin web-sivuilla jokaisesta ajokista on kasamäärin kuvia niin Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Antti Kautonen, Darjan Platinovšek VUODEN 1967 Morgan 4/4 Mark V Competition Roadster on yksi 639 yksilöstä, jotka on varustettu Fordin 78-hevosvoimaisella koneella ja Weberin kaasuttimella
Tavallisten autojen lisäksi Ruyl Classicsissa pääsee ihailemaan harvinaisempiakin ajokkeja. Alkuperäiskuntoisena, tehtaan maalissa säilynyttä Jeep Wagoneeria ei Euroopassa kenties monesti näe, ja PIKKUKONEELLA varustettu ’76-mallin Alfetta on varmasti jännittävä laite italialaisilla mutkateillä. Klassikkoautopuoli voikin oikeammin olla harrastus; kun oikea auto löytää oikean omistajan, ja kunnosta ei tarvitse esittää kahta kysymystä, voi myyjämieskin olla tyytyväinen. ALFA Romeo 90 säädettävine etulippoineen. 771 kilometriä ajettu Z1 odotteli vielä noutajaa. ”Auto oli kuin uusi!” Taunus oli jäänyt saksalaisen Ford-liikkeen valikoimaan, se oli ruostesuojattu jo liikkeelle tullessaan, ja on helppo kuvitella ettei sen lähemmäksi uudenveroista Taunusta voi päästä. Auto on toista kertaa Ruylillä myynnissä. yksilön tarinaa kertovat eri matkakohteista kerrytetyt takaikkunoiden tarrat. Verenpainelääkettä mainostava, erittäin patinoitunut Fiatin pikkupaku puolestaan veti suupielen väistämättä hymyyn. Raaskisikohan sitä ajamalla hakeakaan. Viisi vaihdetta, 125 hevosvoimaa, 35 500 kilometriä mittarissa. Mukavasti kauhtunut maalipinta on enimmäkseen alkuperäinen. ALFA ROMEO kiinnittää kauppiaan ja asiakkaan huomion. NELINOLLANELONEN Peugeot oli ensimmäisellä omistajallaan vuodet 19641999. Moni Ruylin autoista on myös eräänlaisia ”papan silmäteriä”, autoja joiden ainoa omistaja on päättänyt aikanaan luopua autoilusta. Bemarikin oli saanut osakseen kattavan määrän tuoreita tiivisteitä, ajamattomuus kun tunnetusti koppuroittaa kumiosia. Jokunen, esimerkiksi rivistön kaunis perusmallinen kolmossarjan BMW E21 on ollut ajamatta jonkun tovin, ja on sen takia vaatinut kattavaa perushuoltoa ennen myyntiin tuloa. Kertoman mukaan erittäin hyvin ruostesuojattu uutena. Työsarkansa Alphons Ruyl on aloittanut ihan tavallisten uusien autojen myyjänä, ja erillinen Auto Ruyl toimii uudempien autojen parissa yhä. 69 02/15. Tummanvihreä, 771 kilometriä ajettu BMW Z1 oli jo myyty, mutta odotteli vielä noutajaansa. Tavallaan juuri tuollaisena auto on kaikkein mielenkiintoisimman näköinen. naiset 417 kilometriä
MAINOSMAALAUS ei myynyt finnilääkettä, vaikka Fiude komeilla paukamilla olikin. RENAULT 25 GTS on kelpuutettu muitta mutkitta mukaan valikoimaan. SIITÄ on voinut vierähtää hetki, kun mittariin on lukemia viimeksi kerrytetty. PIKES Peakilla on käyty, tarra todisteena. Z1:N viereen ajettu M3 on huippukuntoinen ja huippuhintainen. BEMAREIDEN välissä oli tarjolla myös alkuperäisessä maalissa oleva Jeep Wagoneer. Ruyl Classics 70 02/15. AMERICAN Motorsin aikana valmistetussa Jeepissä oli varoitustekstitkin jo mukana. KUMPI Pagoda-Mersun värisävy miellyttää enemmän. Valkoista väriä myöten se on varsin maltillinen paketti, pellin alla on sataheppainen kahden litran nelonen. PIAGGIO Ape on liikkeen vaatimattomin kulkine. Mittarissa vain 35 000 kilometriä. Pyynti leijuu miltei 60 000 eurossa. RELLU on tullut myyntiin ensimmäisen omistajan hoivasta. Korkki itsessään on meksikolaista tekoa. PELTIKYLKINEN Multipla oli melkoinen poikkeus muutoin kiiltävien autojen joukossa
Ruotsimallin auto toimitettiin uutena E. EMALINSININEN Porsche 356 on käynyt Kaliforniassa, kuten myös huomattavasti ajetumman näköinen oranssi 912. 71 02/15. JEEP ei ollut tarjokkaiden järein peli, vaan se kunnia kuuluu Unimogille. ’74-mallisella Mogilla on ajettu alle 15 000 kilometriä, alkuperäinen omistaja Kitzbühelin kylä Itävallassa. Larssonin VW-liikkeeseen Boråsiin heinäkuussa 1958, ja se on yhä kuin sillä tiellään. MYÖS tämä Kupla on vielä tehtaan maalissa. G
Ja saattoi paikalla ihmetellä 2-tahtidieselin toimintaperiaatettakin. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine NÄITÄ Fiatin pieniä visiäisiä putkahtelee aika ajoin takaisin liikenteeseen. Aamukahvirastilta sai matkaansa hyvät pisteet jos tunsi ajoneuvohistoriaa. Moottoritietämystä tarvittiin puolestaan Ilmo Saarelan vetämän IS Automotiven tehtävärastilla, jossa tunnistaa piti oli niin De Loreanin, ´34 Fordin kuin customoidun Packardinkin voimanlähteet. 112 kilometrin reitillä poikettiin välillä Peurungassa soppalounaalla ja toiselta kierrokselta maaliin saapuessa sai jokainen ajomerkin muistokseen. Lähtöluettelosta löytyi tänä vuonna 218 ajoneuvokuntaa, eikä ainakaan pakkanen ollut esteenä, jos ei jokainen ilmottautunut lauantaiaamuna Laukaalle ilmestynyt. Tähän menijään tutustumme lähiaikoina tarkemmin. 72 02/15. Kylpylähotelli Peurungan pihalta ensimmäisenä reitille starttasi kourallinen kanttiautoja ja hännänhuippuna letkassa tulivat 80-luvun alkukupuolen kulkimet. Tässä Pekka Hakalaxin viime kesänä valmistunut ´63 jonottelee lähtöpaikalle. KAI Saarenmäen Imp kulki radalla liukkaasti. Leudosta alkutalvesta johtuen ei järven jäälle päästy rataosuutta kaahailemaan, mutta hyvänä korvikkeena toimi pellolle aurattu ja ihan riittävän liukas rata, joka leveytensä puolesta antoi mahdollisuudet näyttäviinkin ajolinjoihin. Ei haitannut paikoin rännäksi muuttunut lumisade talviajelijoita jotka viidenkymmenen eri automerkin voimin kiersivät Keski-Suomen pikkuteitä. XLII Talwiajo Laukaa, 14.2
KAIKKI ei palkinnoille tehtäväpisteineen yllä, mutta jokainen maaliin löytänyt saa ajomerkin muistoksi. LATUJA reitille lähti tallomaan Markus Honkala ´11 Fordillaan. Tässä reitiltä palaava Mikko Lehtohalme ´72 Volgallaan. 73 02/15. HIENO MGB GT piti brittisporttien lippua korkealla. EIKÖS se ollut Peugeot joka toimitti V6-moottorin tähän rosteriautoon. JARI isokivijärven ´73 Jeep Wagoneerille tuli jano, mutta onneksi kyydistä löytyi varakannullinen evästä. AVOLAVALLA matkaan, ja jos matka keskeytyy, otetaan lavalta seuraava kulkupeli. MORRIS Cooper ei lipsu liukkaallakaan kun eteen vaihtaa kattotelineeltä löytyvät Timin piikkirenkaat
TILAA kuvatekstille. Pellille hiottu ja lakattu möhkäle taisi kätkeä sisäänsä vuosikymmeniä modernimman 300 C Chryslerin tekniikan ja alustan. XLII Talwiajo 74 02/15. IS Automotiven tehtävärastilla tunnisteltiin myös Packardin voimanlähdettä. On se näyttävää menoa! MYÖS DAF-merkki oli edustettuna. Dunt aliquatem doloreet luptat. KASIRELLUN linttaan kääntyneet takarenkaat kaapivat jään pintaa. HIENO Toyota Carina ´72 ja puikoissa Hannu Hietamäki. TÄMÄ Kari Mäkelän ´81 Audi GT Coupe 5S huokuu aikaa jolloin merkki ryhtyi tekemään selvää jälkeä rallipoluilla. Kuvassa Heikki Puuran 55 vuodelta -70. Ut ad er aci tem del ullam qui euissi blan endre digna feuguer iliquate dignim ipsumsan ulluptat LÄHTÖKAHVILLA SAATTOI ihmetellä Tapio Nisulan rakentamaa Fordson Majoria jota vauhditti Commerkuormurista napattu 2-tahtidiesel. HERKULLISEN rodin konehuoneesta tunnistettiin Chevroletin moottori
Vaikka auto kaikin puolin näyttelykelpoinen olikin, oli se esikuvansa mukaan rakennettu ensisijaisesti kovaan ajoon. Kun tavoitteesta ei tingitty, tuloksena oli varsin tarkka ja käyttökelpoinen kopio Simo Lampisen aikanaan ajamasta tehdaskilpurista. Rallin ajaminen olisi tuolloin häntä eniten kiinnostanut, mutta sitä eivät realiteetit vielä mahdollistaneet, ja perheja työelämän kaltaiset seikat tahtoivat nekin viedä osansa vain haaveissaan rallia ajaneen Klasun elämässä. Hurja oli myös sattumalta syntynyt ajatus osallistua Triumphilla kauden 2014 jokaiseen Historic EM -rallisarjan osakilpailuun. Viime numerossa kerroimme Klaus “Klasu” Wilkmanin historic-Triumphin rakennusprojektista, joka kasvoi monin verroin suunniteltua työläämmäksi. Klasun kohdalla käännekohta oli vuonna -70 taskuun saatu ajokortti. Historic-rallin EM-sarjaan osallistumiseen tarvitaan periaatteessa johonkin sarjan kilpailuluokkaan kelvollinen ja toimintaan erikseen katsastettu kilpuri sekä kilpurin kyytiin voimassaolevin lisenssein ja hyväksytyin ajovarustein varustetut kaverukset. Ja kovaa ajoa on Triumph osakseen saanutkin, sillä saapuessaan viime lokakuun 22. Belletistä lippulaivaan Kiinnostus autourheiluun kestää useimmissa tapauksissa suurin piirtein koko elämän, eikä Klasu tässä kohtaa tee poikkeusta. Lisäksi vaaditaan myös reilusti enemmän aikaa, vaivaa ja rakkautta lajiin kuin ohi vilahtaneen ralliauton taipaleen varrella nähnyt katsoja osaa kuvitellakaan. Autourheilun harrastaminen tahtoo jakautua joko sen aktiiviseen seuraamiseen tai – jos mahdollisuudet vähänkin antavat myöten – siihen itse tavalla tai toisella osallistumiseen. “Saman tien autosuunnistuksen pariin ja siitä se sitten lähti”, hän tiivistää autourheilunsa alkumetrejä. Klaus ”Klasu” Wilkman toi vuonna 2012 Lahden Classic Motorshow’hun näytille juuri valmistuneen Triumph TR7 V8 -ralliautonsa. Takana oli parin vuoden vaativa rakennusprojekti, jonka tuloksena oli syntynyt historic-ralliin sopiva, tehdastallin aikanaan Simo Lampisen käyttöön rakentaman kilpurin tarkka kopio. “Vaikka lajihan on kyllä sellainen, jota ihmisen pitäisi tehdä silloin kun on suunnilleen parikymppinen”, hän Teksti: Jan-Erik Laine KilpaKasin Euroopan-kiertue 75 02/15. päivä Suomeen oli sillä takanaan ei vähempää kuin koko kauden 2014 Historic EM -rallisarja
toteaa. EM-kierrokselle lähteminen vaatii koko joukon valmisteluja, joista konkreettisin oli huoltoauton hankinta. Kilpurina Bellet sai palvella viitisen vuotta, jonka jälkeen sen tarjoama vauhti ei enää yksinkertaisesti riittänyt. Vuosituhannen vaihteessa oli aika ja mahdollisuudet lähteä realisoimaan unelmia historic-rallin pariin, ja ensimmäiseksi omaksi kilpuriksi rakentunut Isuzu Bellet debytoi 2002 Iisalmessa luokkavoiton arvoisesti. “Kyllä se sellainen vietti vaan on, että pitäisi aina päästä menemään vähän kovempaa. Kun loppuvuodesta -13 tiimin huoltopäällikkönä toimiva Kari Aaltonen vielä totesi, ettei hänellä olisi mitään sitä vastaan, jos hän viettäisi Etelä-Euroopassa vuoden, sinetöitiin päätös koko sarjan kiertämisestä. Traileria kiskomaan valikoitui Fiat Ducato, jonka kyydissä kulkivat lähinnä lekat ja muut tarvittavat perustyökalut. Suunnilleen kymmenen kilpailun vuosivauhdilla Volvolle on kertynyt noin satakunta rallia, ja isona autona se on pysynyt kohtuullisen hyvin ojien välissä vain kerran kaaduttuaan. Korjaamassa sai Triumphista pitkän kiertueen aikana olla niin koria, ripustuksia, moottoria kuin sähköjäkin. “Ajettiin sillä täällä ja todettiin, että kyseessä ei ole sellainen auto, joka olisi optimaalinen soralla ja lumella, ja niin syntyi ajatus lähteä kokeilemaan sitä pikitielle.” Klasu muistaa, että jollain kilpailureissuista syntyi ajatus jokaisen EM-osakilpailun kiertämisestä, ja kun asiaa ryhdyttiin tuumimaan, selvisi ettei tiedossa olisi ketään niin hullua, että olisi moista yrittänyt. Siitä jäi se siemen itämään, että tuossahan on ideaa”, Klasu muistelee. Oli sekin, kun seisoi Belletin kaasun päällä ja katseli, olisiko tuttuja penkoilla, vaikka olihan se haasteellinen ajettava, siinä kun ei ollut voimaa yhtään.” Idea Volvosta seuraavana ralliautona ei ollut ainutlaatuinen, olihan Volvon koko mallisto tuttua takavuosien ralleista, mutta merkin lippulaivaa, Volvo 164:ää, ei ollut juuri ruutulipuilla nähty. Mukaan ei pakattu varamoottoria, vaihteistoa tai välityksiä, sillä ne Historic-kiertue 76 02/15 Huoltoautona toimineen Fiat Ducaton kyydissä kulkivat lähinnä lekat ja muut perustyökalut.. “Itse asiassa idea Volvosta lähti siitä, kun istuimme Santa Fén terassilla Lahden historic-kisan aikaan, vuosi taisi olla 2004. “No eihän sekään mikään kilpa-auto ole vaan lähes vakiokuntoinen 164, mutta kiva laitehan se on.” Paremmalle alustalle Vaihtelunhalu vei Klasun Triumphprojektin pariin, ja sen valmistuttua siirryttiin viimeistään jo oikean kilpa-auton ohjaimiin. Escortilla silloin ajanut Bo Axelsson oli juuri tullut Safari Classic -rallista ja sanoi tietävänsä, millaisella autolla sinne pitäisi lähteä, ettei se hajoaisi heti: se olisi 164-Volvo. ISO osa vauhdikkaan lajin ajasta menee joko odotteluun tai remonttiin. Seuraavana vuonna Triumph starttasi kahdeksan kotimaan kilpailun lisäksi San Remon ralliin, ja mitä enemmän autolla tuli kilpailuja kierrettyä, sitä enemmän vahvistui käsitys sen ominaisuuksista. Ralliautona riittävän erikoinen, lämmin ja mukava 164 on saanut kiitosta myös kyydissä istuneilta karttureilta – erityisesti silloin kun kanssakilpailijoiden kulkupelit ovat silminnähden umpijäässä. Ensimmäiset rallit Triumphilla ajettiin 2012 testimielessä, ja kun säädöt ja toimivuus löytyivät, nähtiin se Suomen EM-osakilpailun lisäksi vielä syyskuussa Italian Elba Rally Storicossa
Kari Aaltonen starttasi Fiatin helmikuussa kohti Espanjan Ávilaa, josta starttasi kauden ensimmäinen 145 kilometrin Rally de España -osakilpailu. Mutta meillä ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia kenenkään kanssa”, Klasu kuvailee. Kolme minuuttia päästiin ja se oli seinässä, vaikka ihan hyvin tiesin, mitkä pyörät siellä alla on”, Klasu muistelee ja jatkaa: “Oikea syyhän oli kuljettajassa, vieläkään en ymmärrä miten se niin meni.” Kahta viikkoa myöhemmin Espanjan Gironasta startanneeseen 182 kilometrin Costa Brava -ralliin Triumphin etukulma oli parsittu talkoilla kasaan, mutta nyt vuorostaan sähköjen katoaminen haittasi etenemistä. 77 02/15. Syyksi paljastui ensimmäisessä rytäkässä takaluukussa vaurioitunut akku, ja korjausten jälkeen saattoi super-ralli-säännön turvin ajella toisena kisapäivänä maaliin. Myös erot kilpailijoiden budjeteissa ovat valtavia, ja Klasu toteaa tältäkin osin kuuluvansa harrastajiin. Mutta harvinaista ei myöskään ole se, että historic-kisan lähtöviivalla istuu vanhan kilpurin kuskin tai kartturin paikalla ukko, joka ajoi työkseen samalla kalustolla, kun se oli rallimaailmassa viimeistä huutoa. Klasu mainitsee kuuluvansa jälkimmäisiin. Kisa oli helmikuussa. Aina saa tarvittaessa kilpakumppaneilta apuja. Esimerkiksi San Remon rallissa naapuripilttuun kalustoon kuului kuusi 037-Lanciaa, joista vastaa ammattihuolto. “Kun laitetaan kypärä päähän, sitten ajetaan kilpaa. Kiertue alkoi hivenen murheellisesti, sillä ensimmäinen kilpailu päättyi keskeytykseen sutimaan karanneen Triumphin hakiessa etukulmallaan tuntumaa kivikaiteesta. Kuskit vain tulevat paikalle, pukevat haalarit, ajavat kisan, ja henkilökunta hoitaa kaiken muun”, Klasu toteaa. Kun Virosta tulee kaveri ralliin Ladallaan, tulee tuhdimman budjetin tiimi palkatulla henkilökunnalla, ammattimekaanikoilla ja kalustolla, johon kuuluu vaikkapa lajitelma Stratos Lancioita. Kun etupäähän oli renkaat vaihdettu ja alkoi olla jo kiire, huomattiin, etteivät takapään pyöränpultit ota millään sopiakseen. Eihän siitä hyvää seurannut. Vaikka tokihan joukossa on erilaisia ihmisiä, erilaisia luonteita. Kevään edetessä huhtikuun puolelle starttasi Triumph Sanremo Storico BELGIASSA ajetusta 194 erikoiskoekilometrin Ypres Historic -rallista matkasi kotiintuomisina luokan kolmospytty. Eroja löytyy Historic EM -sarjaa kiertävät jakautuvat niihin, jotka ajavat tosissaan voitoista, ja niihin, jotka vain harrastavat lajia. Hierarkiaa eri tasoisten tai eri taustoilla olevien kuskien välillä ei Klasu tunnusta olevan. Ilma oli kohtuullisen kylmä ja tienpinta märkä, joten aamuhuollossa keksittiin vaihtaa auton alle pehmeämmät pyörät. “Edessä oli pitävämmät renkaat ja takana kovemmat sliksit. Renkaat olivat juuri hankittujen nelosryhmän vahvistettujen vanteiden päällä, eikä niitä ollut kertaakaan autoon vielä sovitettu. Puhevälit ovat pääpiirteittäin kunnossa, ja kunkin lahjakkuus mitataan vasta rallipätkällä. “Ääripäässä ovat kaverit, jotka vain miettivät, millä kilpa-autoistaan kulloinkin osallistuisivat. Kuljettajien joukosta löytyy Klasun kaltaisia kavereita, jotka olisivat nuorena halunneet lähteä rallikuskeiksi maailmalle. olisi pystytty lähettämään kotitallista pelipaikalle tarpeen vaatiessa
Kilpailupaikalla aikaa vievät osallistumisen järjestelyt ja rallin nuotittaminen vuokra-autolla, sillä kilpurilla sitä ei saa tehdä eikä siihen hommaan Ducatokaan taivu. Vuokraamossa ei tosin kannata mainita, mihin tarpeeseen autoa tarvitaan. Kesäkuun alkupuolella Kreikassa ajettu kahden kilpailun Acropolisrallin asfalttikisasta tuli luokan toinen sija, mutta sorakisa keskeytyi Triumphin taka-akseliongelmiin. HIENOA, ettei kaikkia aikansa hirmumenijöitä varastoida kuin reliikkejä. Mittavan kiertueen toteuttaminen vaati selkeää työnjakoa, jossa huoltopäällikkö Kari Aaltonen vastasi siitä, että kilpuri on aina ajoissa ja pelikunnossa seuraavalla kilpailupaikalla. Lisäksi hänen piti varmistaa kilpurin rengastilanne ja kotitallin jatkuva varaosavalmius. Kilpailujen osuessa kiireimmillään vain parin viikon päähän toisistaan ei Suomessa ole ehtinyt niiden välillä käytännössä kuin kääntymään. Klasun tehtävänä oli puolestaan hoitaa oman yritystoimintansa lisäksi kaikki rallikiertueen järjestelyt kuten lentoliput itselle ja kartturille, kilpailuun ilmoittautumiset, majoituspaikkojen varailut, kilpailuiden nuotittamiseen tarvittavat vuokra-autot. Kuukautta myöhemmin Irlannissa 258 kilometrin Rally of the Lakes -kisassa kesti auto maaliin aivan kuten kahta viikkoa myöhemmin Tšekin tasavallassa ajetussa 160 kilometrin Historic Rallye Vltava –kisassakin, josta kotiintuomisiksi irtosi luokan kolmospytty. -rallin lähtökorokkeelta, mutta takaripustuksen uniball-nivelen pettäminen aiheutti tuolloin keskeytyksen. Sujuvat käytännöt Rallin ajaminen Etelä-Euroopassa tarkoittaa käytännössä aivan eri lajia kuin mitä me täällä Pohjolassa harrastamme. Kolme viikkoa myöhemmin Belgian Ypres Historic Rallyn Triumph kesti maaliin ja ansaitsi luokassaan kolmospytyn. Heinäkuu alkoi San Marinossa, jossa ralli keskeytyi jo ennen alkuaan Triumphin moottorivaurioon, ja kun kalenterissa seuraavana olleeseen Viron auto24 Rally Estonia -kisaan oli väljästi aikaa, piipahti kilpuri Suomessa moottorivaihdossa. Käytännössä se tarkoitti trailerin kiskomista Ducatolla ristiin rastiin pitkin Eurooppaa 35 000 kilometrin verran. Etelässä ajetaan pääsääntöisesti asfaltilla, pikataipaleet halkovat usein kaupunkien ahtaita kujia, tai reittiä sahataan kakkosja kolmosvaihteella pitkin vuoren rinnettä 180 KREIKAN Acropolis-rallin sorakisa keskeytyi Triumphin kohdalta taka-akselin tuennan pettämiseen. “Aina ollaan auto vuokrattu paikan päältä eikä niistä ole kuin yksi särkynyt nuotteja tehdessä”, Klasu toteaa. Historic-kiertue 78 02/15. Jos kerran voi ajaa millä huvittaa, miksei ajaisi sillä, mikä huvittaa eniten
Sieltä oli puolestaan jatkettava lauttakyydillä välimerelle Elban saarella ajettuun Rallye Elba Storicoon. 79 02/15. Kilpailujen hallinto saattaa osoittautua kankeaksi, mikä käytännössä tarkoittaa osallistujien juoksuttamista paperiasioiden hoidossa. Kun täältä katsottuna lasketaan soratiellä tai lumihangessa kovaa, niin kyllähän se kokonaiskuva ralliautoilusta on aivan toisenlainen. Vaikka tien pinta näyttää samalta niin missä se on pitävää, missä liukasta, missä pinnaltaan huonoa, missä taas parempaa.” Elokuisen Lahden osakilpailun jälkeen oli jälleen suunnattava Ducaton nokka kohti etelää, kun kuun lopulla Pohjois-Italian Udinesta starttasi pikataipaleiltaan 150 kilometrin mittainen Rally Alpi Orientali. Tämä meidän aito ja alkuperäinen ralli täällä kotona on täysin kuriositeetti muihin verrattuna”, Klasu toteaa ja jatkaa: “Myös olosuhteet ovat käsittämättömän erilaisia riippuen siitä missä ollaan, vaikka ajetaankin saman näköisiä pikiteitä. Käytännössä se tarkoittaa keskinopeuksien jäämistä varsin alhaisiksi. Tavat järjestää rallikilpailuja eroavat toisistaan varsin paljon, mutta useimmiten käytännöt sujuvat hyvin joustavasti. “Se, mitä minä olen saanut tästä touhusta, on se ymmärrys, mitä ralliautoilu oikeasti on. Rallisarjan toisena ääripäänä voidaan pitää soralla kaahattua Viron ja sen jälkeen kiertuekalenterissa tulevaa Lahden osakilpailua, joista jälkimmäisessä Jari-Matti Latvala kävi lennättämässä Audi Quattroa yli 110 km/h keskinopeudella. asteen käännöksestä toiseen. Loppuvuosi ajeltiinkin sitten etukulma kurtussa. Esimerkkinä 102 kilometrin San Marino -ralli, jossa voittajan 037-Lancian keskivauhdiksi kirjattiin vain 66 km/h. EUROOPAN-KIERTUE alkoi Rally de España –osakilpailulla, jossa Triumph karkasi sutien kivikaiteeseen. Ennen jokaista kilpailua jokainen auto katsastetaan, ja katsastajat ovat paikallisia järjestäjiä, mutta paikalla on aina FIA:n väkeä, jolla on lopullinen valta hyväksyä tai hylätä kilpuri
Kisojen yhteispituus on noin 7 000 kilometriä. Syinä ovat yleensä luokituksen vastaiset ratkaisut kuten väärä rengastus tai ylimääräiset ilmareiät paikoissa, joissa niitä ei luokitustodistuksen mukaan kuuluisi olla. Käytännössä katsastuksessa on jokin teema tai osa-alue, jonka suhteen jokainen auto syynätään erityisen tarkasti. Sijoitukset kauden kilpailuissa olivat Klasun sanoin ihan mitä sattuu. Mestaruuspisteisiin lasketaan jokaisen kohdalta kuuden parhaan kilpailun pisteet. Lokakuussa Triumph starttasi Espanjassa ajettuun Rallye de Asturias -kisaan, ja melkein kotimatkalla pyörähdettiin vielä sarjan päätöskilpailuna ajetussa 137 pikataivalkilometrin Mecsek Historic -rallissa Unkarissa. Puutteellinen turvallisuus on harvoin hylkäyksen perusteena, mutta vaikkapa auton ikäkauden vastainen sähkökytkin voi sellainen olla. Koko sarjan ajamiseen ei hän toista kertaa ryhtyisi, ja kustannuksista voinee hän todeta, ettei toista ole tulossa ainakaan ihan lähiaikoina. Klasun tavoitteena oli vain osallistua jokaiseen kilpailuun, ja ajamiseen vaikutti vahvasti se, että auto oli pidettävä kunnossa myös seuraavaan kilpailuun. Avartava kokemus Triumph TR7 V8 on erittäin huono valinta kilpuriksi, jos mielii menestyä historic-sarjassa. Sarjan 14 kilpailusta kuusi ajetaan kolmosen pistekertoimilla, ja näistä on ajettava neljä kilpailua. Näin jälkeenpäin Klasu tunnustaa ajaneensa paikoittain liiankin hiljaa, sillä rallin sijasta ajaminen tahtoi muuttua enemmän varmistelun varmisteluksi. Ensimmäisen kilpailun kolarointi kaiteeseen oli kiertueen pahin yksittäinen takaisku, mutta sen sijaan ajoittaiset eksymiset siirtymillä vain avarsivat näkemyksiä. Onpa kilpurista joskus suorakytkentälaatikkokin löytynyt, ja siitä on seurauksena ollut kilpailulisenssin menetys. Triumphin kohdalla katsastukset sujuivat pääsääntöisesti ilman huomautuksia. Kolmoskategorian eli vuosien 1976–1981 välillä luokitelluista yli 2-litraisista autoista menevät 911 RS Porschet ja Stratos-Lanciat kärkipäässä menojaan. “Mutta ei se kannattanut taloudellisesti. “Mutta avartava kokemus. Historic-kiertue 80 02/15. Kaikkialla katsastus sujuu ongelmitta, ja jos auto hyväksytään jossain kilpailussa, hyväksytään se useimmiten muuallakin. Osa autoista kuitenkin hylätään. Urakkana koko sarjan ajamista Klasu pitää vilpittömästi hullun hommana, mutta tavoitteena olikin vain oppia ymmärtämään vähän paremmin koko lajia. Olisi ollut halvempaa ostaa ne pytyt”, hän tunnustaa ja jatkaa: “Olisihan se ollut kiva saada vielä mitali kaulaan, mutta ei me edes ajettu niin hyvin.” Erikoiskokeita sarjan kilpailuissa kertyy yhteensä 157, ja niistä on erikoiskoekilometrejä noin 2 500. Jokainen kilpailu on erilainen, hyvin erilaisia kokemuksia kaikki”, Klasu summaa Euroopan-kiertueensa. Konkreettisesti käteen jäi muutamia pokaaleita, ja lopputuloksissa Triumph sijoittui luokassaan neljänneksi
Seitsemän vuoden työn tuloksena, vuonna 2006 valmistui tämä nyt tarjolla ollut täysin liikennekelpoinen, tehtaan piirrustusten ja tarkkojen detaljikuvien perusteella valmistettu kopio joka myyjän mukaan tuli maksamaan 300 000 dollaria. Shooting Brake –termi juontaa hevosvetoisesta metsästysvälinekärrystä ja sen tapaisella henkilöautolla tekisi näinä aikoina farmariautollaan ajelevan naapurin kateelliseksi. Ihan omiaan ei rakennuttaja autostaan takaisin tarvitsisi, mutta reilun hinnan kuitenkin. Konseptiautojen funktio ollut niiden avulla tutkia asiakkaiden reaktioita, mutta on niillä myös valmisteltu kuluttajia haluamaan jotain mitä kohta olisi luvassa. Vuotta myöhemmin näyttelyitä kiersi automallien vastakohtaisia mielikuvia yhdistelemällä syntynyt perhekäyttöön sopiva malli, joka ei missään tapauksessa ollut Station Wagon eli farmari, vaan Corvette Nomad, automalli jota ei aiemmin ollut edes olemassa. Corvette Nomadin kaltaiset konseptiautot ovat keräilijöiden keskuudessa kovaa valuuttaa, mutta harmiksi alkuperäisen yksilön tiedetään tuhoutuneen. Chevroletilla, Harley Earlin johdolla muotoiltiin modernista lasikuidusta Corvette, jonka oli tarkoitus näyttää ihanasti eurooppalaiselta ja siksi kohderyhmänsä silmissä haluttavalta. Nomad-Corveten kattolinjat löytyivät hetkeä myöhemmin´55 Chevroletin loisteliaassa sporttifarkuissa ja upeasti toteutetun paradoksaalisen mielikuvayhdistelyn lanseerausalustana toiminut Corvette jatkoi omaa evoluutiotaan suorituskykyisempään suuntaan. Voisi luulla, että neljän pyörän päälle olisi jo kaikki korimallit keksitty, mutta markkinoinnin suunnitelijoilta on aina löytynyt keinoja luoda niistä ihmeellisiä ja haluttavia uutuuksia, joita itsensä edelläkävijöiksi mieltävät ovat kilvan hankkimassa. PITKÄN akselivälin Nomad olisi romuttanut Corvetelle luotua sporttista imagoa. 81 02/15 Marginaalista. Paljonko olisi tarpeeksi, ei selvinnyt mutta 68 300 dollarin tarjous ei nettihuutokaupassa riittänyt
BMW 316 -80 konepelti. Opel Rekord D maski, takapuskuri, takaluukku, etupalkki. Ajettu n. H. Volvo 142 takapuskuri. Antaa hienoa kyytiä, vähillä vuosikuluilla. macke.rapanen@ gmail.com Metalliset AutoArtin valmistamat 1:18 pienoismallit: Audi Sport quattron siviilimalli, uusi alkuperäisessä pakkauksessa. Museorekisteröity Twim-Cam koneinen coupe MB, hieno, ruosteeton, sisältäkin tosi hieno. H. 2550 € ja David Brown 990 selectmatic vm-67. Auto on ostettu Monacosta ja kuittikin on tallella. 185000 km. Kahdet renkaat aluvantein, sähköinen kattoluukku, keskuslukitus. 1981. H. Toyota Corona -67 syyläri, vas. Markka-ajan rekvisiittaa. Opel Rekord A sivulasit, maski, jousipakat, umpio. Tuunaamaton ja suhteellisen siisti, katsastus voimassa syksyyn 2015. Traktorit kunnostettu ja maalattu. 850 €. 040-7636271, Laitila Opel-osaa: Iso Getrag 265 sintteri kytkinlevy. Hyvät kesärenkaat 175/70/13. Skoda 120 -85 oik. Datsun 120 Y syyläri, maski. 0440-362427, Kouvola HONDA PX 50 vm -81 mopo, rekisterissä. Reipas kulkija hyviin käsiin. 150 €. VW kupla -64 umpion lasit, etuakseli, vanteet + kapselit. Vaihdossa Vanhempi MR, ei muuta. Olen toinen rekisteröity omistaja. Sisusta purettu. 2000€. 040-4104273, Varkaus Mercedes-Benz CE Automaatti 2,8 -76. 0505525463 / Lapua ERKKOLA invamopo vm -75, toimiva, lähtee hyvin käyntiin . Lada 1200 -75 takavalot, pölykapselit, takajouset. Etuakselisto, vaihteisto, uudet takalokas., 2 kpl kesärenkaita 145x13 vanhalla Michelinin pinnalla, kunto 99,9 %. 2850 €. 0400-335 669 Tampere Vanden Plas Princess 4 litre R 1966, 4 litre Rolss-Royce. Ympärimaalattu, uusittu penkit, aitoa nahkaa, oviverhoilut, puuosat, kaikki tiivisteet, SU:t rempattu, keskeneräinen entisöintiprojekti. H. 050-5525463 / Lapua Tuleva klassikko (katso Klassikot 8/2011) Opel Calibra 2,5 V6 Automatic. 30 €. Lämpimässä tallissa. 850 €. H. 0400-668460, Ilmajoki VW-BBS vanteet 5,5x13 + keskimerkit. Cih Sprint aluventtiilikoppa. H. 9900 €, myös vaihto. 050-5416529, Nurmo Toyota Corolla / Mazda 323 13” aluvanteet 4 kpl. H. Mallit ovat hienosti viimeisteltyjä, Suomessa nykyään harvinaisia. 040-5059565, Jämsänkoski 82 02/15. Opel Kadett B takapuskuri. lokasuoja. Monza A -84 ZF-lukko. 0458582006, Kuopio Wv kupla -70. Väri on harmaa. BMW 635 CSI, Mercedes Benz CL coupe. Omega A2, 4i starttimoottori. 100 €, 050-4095233, Vaasa Traktorit FORDSON Super Major vm -62 hp. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Myydään Myydään: Kuvan ruutulippukapselit 3 kpl 13”, 1 kpl 14 ” H. takaovi. Cih kärjetön jakaja Bosch. Vain nouto. Ei pahempia kanttikiven jälkiä. H. Ajettu 100 tuhatta ja kaikista huolloista on laskut tallella. Weber 50 mm tuplakaasuttimet. 0505525463 / Lapua VDO parkkimittari. 050-3723647, Padasjoki Museorekisteröity M-B 500 SEL autom vm. 80 €/4 kpl
Vita Novan pullon ulkonäkö ei tietenkään nuorisoon vetoa, ja vanhaan ilmeeseen kiintynyt käyttäjäkunta ei turhaa modernisointia taas hyvällä katsoisi. On helppo kuvitella vuosikymmeniä maatilkun laidassa lojuneen ”projektiauton” jalkatilasta tai takakontista löytyvän täsmälleen identtisen, kenties hieman helteenpaahtaman Vita Nova -putelin. Pienenä vinkkinä etiketissä mainitaan, että juoman voi myös kuumentaa; lämpöisenä se tuntuukin käypäiseltä tarjottavalta esimerkiksi laskettelurinteeseen, eikä maku siitä kärsi. 70-luvun puolelta periytyvän tuotteen resepti on pysynyt kaikki nämä vuodet samanlaisena, Pullon etiketin aurinkoinen graafinen asu on kirjasimia ja värejä myöten kuin suoraan menneiltä vuosilta, ja hyvää tuskin kannattaa muuttaakaan. Tölkeissä myytäviin guaranaja tauriinijuomiin tottuneet vuosituhannen vaihteessa syntyneet käyttäjät eivät kenties hoksaakaan, että vanhassa voi olla vara parempi. Teksti: Antti Kautonen Kuva: Tero Björklund Klassikkoesine 84 02/15 70-luvun puolelta periytyvän tuotteen resepti on pysynyt kaikki nämä vuodet samana.. Kaikki tuotteet eivät kuitenkaan katoa – suomalaisetkaan. Kylmänä tai kuumana Vita Novan paksu, maltillisesti poreileva makukokemus on aikamatka menneisyyteen. Raskaan kaluston kuljettajille ja muille energialatausta kaipaaville – luonnollisesti myös toimittajille – tarjoaa klassikkopullossa myytävä juoma edelleen sen mitä lupaakin. Kielellä pyörivä fiilis on hieman Rio Cola –mehujään suuntainen, mutta energiajuomamainen olemus on vahvasti läsnä. Kotimainen energiajuoma Vita Nova on kulkeutunut menneiltä vuosikymmeniltä näihin päiviin saakka lähes muuttumattomana – etikettiäkään ei ole päivitetty sitten 90-luvun. Moni elintarviketuote on 30 vuoden jälkeen oleellisesti muuttunut tai pudotettu kokonaan pois lähikauppojen valikoimista. Esimerkkinä lähikaupan hyllystä löytyvistä klassikkotuotteista käy Laihian Maltaan edelleen valmistama Vita Nova -energiajuoma, jota on myyty jo vuosikymmeniä Tutussa pienessä lasipullossa. Energiajuomien pioneerihan tuote kiistatta onkin. Teksti on löytänyt tiensä pullon kylkeen parisenkymmentä vuotta sitten, eli suunnilleen niihin aikoihin kun kyseinen sanapari alkoi koristaa nuorison suosimia juomia ongelmaksi saakka. 80-luvun tunnelmiin kuuluvat myös makumuistot, ja nostalgikot kaipailevat yhä suosikkikaramellien ja mehujäiden perään, ihan vain tunteakseen häivähdyksen 80-luvun kuumista kesistä. Laihian Maltaalle ja toiselle alan toimijalle Vita Novan tuotanto siirtyi 1980-luvun alussa, ja 2000-luvun alusta lähtien vain Laihian Mallas on valmistanut Vita Novaa, kertoo toimitusjohtaja Lasse Koski. ”ENERGY DRINK!” -teksti erottaa vanhemmat pullot tuoreemmista painoksista
040-074 4587 Kuttilan Autolasi Oy Kuusjoki, Puh. (02) 243 2781 www.freetechnics.. 05-281 511, 0500-606 371 myynti@brittiosa.com www.brittiosa.com Paradise Cars Vuodesta 1987 AUTOMYYNTI Myytävät autot näet nettisivuiltamme Huollot ja entisöinnit Varaosat ja tarvikkkeet www.paradisecars.com • espaca63@gmail.com • Puh. 02-7347 673 TUULILASIT SUORAAN TEHTAALTA! TUULILASEJA JO VUODESTA 1970. Klassikot tilaajapalvelu: 03-2251948 ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@klassikot.fi. vuott2010 40 • Tuulilasit suoraan varastosta myös vanhempiin autoihin. T:mi Tommy Rönngård • 041-469 9090 • www.tommyronngard.. Finmopo Oy Puurtajankatu 8 04440 Järvenpää www.finmopo.fi 040-536 1544 Kun muutat, kerro myös meille. • Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit mallin mukaan. Jussinpellontie 2 20780 Kaarina AMAZON DUETT PV 140-SARJA • TIIVISTEET • MOOTTORINOSIA • JARRUOSIA • SISUSTUSOSIA • AKSELINOSIA YM. /yhteystiedot/sijainti.htm Myyntiruutuja sekä sisätiloissa että ulkona, joten myytävien pyörien käyttömahdollisuus. Meiltä myös huollot, moottorit ja pinnaukset. info@freetechnics.. Myyntiruudut 10€ (ulko) ja 20€ (sisä) Varaukset numerosta: +358 50 5010 119 Sisäänpääsy 5€ Ilmainen pysäköinti! FINMOPO OY Varaosat klassikkomopoihin. Puh. VMPK KEVÄTROMPE 25.04.2015 Teivon Raviradalla • Avoinna 09.00-15.00 www.teivonravit.. Varaosat brittiautoihin JAGUAR • BRITTI FORD • MG • MINI • ROVER • TRIUMPH Tmi Brittiosa Kankaantie 117, 48720 Kotka Puh
Edellinen vuonna 1983 esitelty malli oli pitkälti samoissa nahoissa kuin alkuperäinen vuoden 1976 Fiesta – keulaa ja sisustaa lukuun ottamatta. Ja olihan korikin reippaasti aiempaa aerodynaamisempi. Varmuuden vuoksi etupuskuriin tällättiin täysi patteri sumuvaloja ja lisäpitkiä, ja se käykin korisarjan lisäksi varmimmasta XR2i:n tunnistuskeinosta. Tuleva klassikko Ford Fiesta XR2i Jäänviileä Ford Fiestan ottaessa kolmannen olomuotonsa sai XR2-malli raidan kylkeensä ja uutta pontta ilmeeseensä. Ilmeisin pikkusportti se ei ole koskaan ollut, mutta historian hyllyllekään sitä ei sovi unohtaa. Kolmoskopan Ford Fiestaankin sujahti aikoinaan annos ruutia, ja mallimerkinnästä löytyvät ikoniset kirjaimet X ja R. Teksti ja kuvat: Antti Kautonen HOT HATCH 86 02/15. Keulan ilme on jopa raskas auton muuten kevyihin muotoihin verrattuna. Hevosvoimat kapusivat toiselle sadalle. Siten auto vastasi 1.6-litraista Peugeot 205 GTi:tä mutta oli turvallisen etäällä räyhäkkäämmistä Escorteista – eihän Ford tahtonut pienemmän Fiestan syövän toisen myyntimallinsa kuormasta. Kahdeksanventtiilinen, 1.6-litrainen, CVH-nimeä käyttänyt moottori oli ollut esillä jo edellisessä Fiestassa, mutta nyt sitä tarjottiin polttoaineensuihkutuksella. Uusin elkein Ostajia lähdettiin kosiskelemaan myös sporttiversioilla, ja kuten aikaisemmista Fiestoista, myös kolmosmallista tuotiin tarjolle kolmiovinen XR2-versio. Kun haeskelee rivakkaliikkeistä pikkuautoa eli englantilaisittain hot hatchia, ensimmäiset mieleen juolahtavat vaihtoehdot lienevät ranskalaisia. Värivaihtoehtoja on tasan neljä: kuvien valkoinen, musta, punainen ja harmaa. 1992 CVH (Compound Hemispherical Valve) -mallin moottorit korvataan 16-venttiilisellä 1,8-litran Zetecversiolla, teho samat 105 hv. Ford Fiesta uudistettiin kattavasti vuonna 1989. XR2i ei kuitenkaan ollut mikään teippija lätkäspesiaali, sillä näyttävä, helmat ja kaaret kattava korisarja antoi mallille vähintäänkin katu-uskottavan ilmeen. Kolmanteen kehitysversioonsa Fiesta sai entistä paremmat eväät. Ehkäpä vahingossa sinisen ovaalin merkitsemät sportit jäävät harkitsematta. Vai vieläkö jostakin saisi kohtuuhintaisen ja -kuntoisen Golf GTI:n. 13 tuuman vanteet ovat muhMALLIHISTORIA 1988 Fiesta Mk3 esitellään loppuvuodesta, valmistus alkaa vuoden 1989 puolella. Englannissa, Saksassa ja Espanjassa valmistettua Fiestaa myytiin jämäkät miljoona kappaletta ensimmäisen kahden tuotantovuoden aikana, joten kilpailijoitaan se pääsi haastamaan kiitettävän hyvin. Ensinnäkin autoa sai nyt viisiovisena, ja lisäksi takajousitus oli uudistettu nykyaikaisemmaksi vääntövarsijousitukseksi. 1990 Fiesta XR2i:n yhteyteen tulee katalysaattori, teholukemat jatkossa 105 hv
01 Auton merkki ja malli Ford Fiesta XR2i 02 Vuosimalli 1990 03 Moottori Nelisylinterinen, eteen poikittain sijoitettu bensiinikäyttöinen kahdeksanventtiilinen rivimoottori yhdellä kannen yläpuolisella nokka-akselilla, tilavuus 1597 cm3, teho 110 hv / 6000rpm, vääntö 138 Nm / 2800 rpm 04 Voimansiirto Viisivaihteinen käsivalintainen vaihteisto, etuveto 05 Alusta Edessä MacPhersontuenta, kallistuksenvakaaja, levyjarrut, takana vääntövarsijousitus, rumpujarrut 06 Kori Kolmiovinen itsekantava monikäyttöinen teräskori 07 Mitat Pituus 3800, leveys 1631, korkeus 1321, akseliväli 2446 mm, paino 918 kg 08 Suorituskyky 0–100 km/h 9 sek, huippunopeus 190 km/h 09 Hinta uutena 95 200 mk (kevät 1990) 1994 Malliuudistus: XR2i pudotetaan valikoimasta ja korvataan Si-mallilla. 87 02/15. Sumuvalojen lisäksi puskuriin on upotettu lisäpitkät. Moottori 90-hevosvoimainen 1,6-litrainen Zetec. 1997 Fiesta korvataan uudella mallilla, josta sporttiversiota ei tule ennen vuoden 1999 faceliftin Zetec-S-mallia. HELMALEVIKKEET, kokoisikseen järeät vanteet ja keulan valopatteristo antavat Fiesta XR2i:lle 80–90-lukujen taitteen uskottavuutta. JUTTUMME auto on rullannut tehtaalta Espanjassa ja viettänyt suurimman osan elämästään kylmässä Pohjolassa
Suomessa RS Turboa ei myyty uutena ollenkaan. MITTARISTO ja hallintalaitteet ovat niin tuttua Fordia 25 vuoden takaa. Sisälläkin kulkee XR2-sininen vauhtiraita. Valkoinen maalipinta on säilynyt ilman tönkkösuolauksen tuomia ruostekukkia, eivätkä helmat repsota. Penkit on muotoiltu muhkeasti. Lätkät löytyvät myös lattiamateriaalista, ellei sitä ole kumimatoilla peitetty. Ratti on kaksipuolaiseksi kohtuullisen sporttinen, ja sen kehä on paksu. 88 02/15. Turbokin löytyisi Olihan Fordilla tuolloin tarjolla vielä XR2i:tä nopeampikin Fiesta. SIsällä on varsin valoisaa, kiitos juttuyksilömme alkuperäisen, ei Finlandia-mallisen kattoluukun. Moottori oli muutoin samanlainen 1597 cm3:n CVH kuin XR2i:ssä, mutta sen kaveriksi oli pantu Garrettin turboahdin, niin suuri kuin moottorin ja jäähdyttimen väliin sopi. XR2:n sporttisen putkiston saundikin on auton asuun sopiva. Myös välijäähdytin kuului pakettiin, ja teholukemat nousivat 133 hevoseen. Kokkolalaiselle Nicklas Dahlbackalle Fiesta tuli noin vuosi sitten, ja Keski-Pohjanmaalla se on päässyt kesäkäyttöön muun muassa Vetelin Kemoran asfaltilla. Tulevan kesän sporttiseksi kauppakassiksi ja ratairroitteluun kykeneväksi ruutitynnyriksi Fiesta XR2i käy hienosti. Auto on vielä niin kutsuttu katiton malli, joten uloshengitys on myöhempiä 1990-mallisia autoja vapaampaa. Pohjanlahden rannalta Tämä valkoinen alkuvuodesta rekisteröity XR2i on viettänyt suurimman osan elämästään Perämeren suunnalla Kemissä ja Oulussa. Vertailukohtia esimerkiksi Peugeot Mi16:n haluttavuuteen eri tehoversioina voi hyvinkin vetää. Mittariin on kelautunut vasta 130 000 kilometrin lukema – tai 30 000 kilometrin, kiitos Fordin viisinumeroisen näkemyksen. Mitä pystymmässä kierroslukumittarin viisari on, sitä karkeammin CVH-moottori karjuu. Pieni takaspoilerin lippa viimeistelee perän ilmeen. Kesärengastuksessa olisi Nicklaksen mukaan vähän päivittämistä, mutta muutoin tuoreen tuntuista XR2i:tä on mukava viedä radalla. Kylkiä kiertää piristävän sininen vauhtiraita, ja väri toistuu perässä XR2i-logossa. Keväällä 1990 markkinoille tuotiin RS Turbo, jonka erotti ulkoisesti pykälää suuremmista kolmipuolaisista ja melkein Saabmaisista vanteista sekä vihreästä raidasta sinisen sijaan. RS Turbosta ei kuitenkaan tullut suurta suosikkia. Sitä sai ostaa vain vuoteen 1992 asti, ja valmistusmäärä jäi neljääntuhanteen autoon. Tuleva klassikko Ford Fiesta XR2i keakeskiöiset heittotähdet, ja juttumme auton ulkonäköä komistaa vielä alustasarjan tuoma kevyt madallus
Alustan lisäksi moottorivaihteisto-paletti oli paljolti vastaava. 309:stä oli myös jokunen GTi:tä maltillisempi mutta silti kulkemaan halukas varusteluversio. TOINEN VAIHTOEHTO PEUGEOT 309 GTI Valmistusvuodet 1986–1992 Teho 130–160 hv Suorituskyky 0–100 km/h 8 sekuntia, huippunopeus 206–215 km/h Peugeot 309:n sporttiversiot taisivat jäädä melko lailla pienemmän sisaren 205:n varjoon. Merkittävänä erona 309 GTi:stä tarjottiin loppuvuosina GTi-16-versiota, jonka voimanlähde oli Mi16:n 16-venttiilinen 160-hevosvoimainen moottori. SINIKORISTEINEN teema jatkuu sisällä vaihdekepin nuppia myöten. Kuten Fiestankin kohdalla, ripeimmän version erottaa puskurin nelivalorivistöstä. Siltikään kori ei ruostu mitenkään erityisen äkäisesti, autot ovat niin edullisia hankkia kuin vanha Peugeot vain voi olla, ja sporttisemmissa moottoreissa on oikeanlaista luonnetta. 89 02/15. Ratti on paksu ja sporttinen, mutta se kaipaisi yhden puolan lisää. Näihinkin pätee sama hinnoittelu kuin 205:een: jos perässä ei lue GTi, voi hinnasta napsia yhden nollan pois perästä. 205:een kun ei 16-venttiilistä konetta saanut muuten kuin vaihtamalla moottorin itse – elleivät rahkeet sitten riittäneet ralliversio Turbo 16:n katumalliin. 205:tä vastaavasti sai 309:stä esimerkiksi XS-, Greentai Lacoste-mallin, joissa oli 1,6-litrainen 80-hevosvoimainen moottori, lyhytvälitteinen vaihdelaatikko ja erikoisverhoilu. 309:ssä on omat puutteensa. 309 kuitenkin perustuu teknisesti paljonkin 205:een, joten samaa terhakkuutta löytyy myös siitä. Sen kori ei millään ole jäykimmästä päästä, kojelauta on kenties yksinkertaisin mahdollinen, ja alkupuoliskon autot tahtoivat vuotaa vettä konttiin
Uusi muoviosa ei maksa juuri mitään, mutta vaihtamiseen menee tovi. XR2i on sporttimalli, joten tarjolla olevat autot saattavat olla elämää nähneempiä kuin ”dynaamiselta ajotavalta” säästyneet perusmallin kauppakassit. Siinä missä Peugeot 205:n moottoria laulattaa punarajalle päivä toisensa jälkeen ihan piruuttaan, tulee Fiestan myllyä varmasti säästeltyä ihan sen luonteen takia. Vilkkuviiksissä ilmenee vikaa, ja mikäli sisätilapuhallin ei toimi, on sama vihreä rele voinut pistää myös jäähdyttimen flektin pimeäksi arvattavin seurauksin. Tuleva klassikko Ford Fiesta XR2i Cohtalaisen Vähän Hienostunut XR2i:n jonkinasteinen heikko lenkki lienee viime kädessä sen valttikortti, siis ruudikas mutta karkeatapainen moottori. Kevyessä Fiestassa ja erityisesti sporttiversiossa se ei ole lainkaan niin tahmainen kuin reilun tonnin painoisessa Sierrassa 80 hevosella, mutta siltikään CVH ei vedä alhaalta ihan niin kuin toivoisi, eikä sitä ole mielettömän mukava kierrättääkään. TEKNIIKKA Kytkinpolkimen puoliympyrän muotoinen säätöpalikka polkimen juuressa kuluu ajallaan, ja poljin menee veltoksi. Pikkusporttien gloria on mennyt muiden merkkien malleille, jolloin myöskään Fiestan hintakehitys ei vastaa niitä. SISUSTA Kattoluukku on voinut vuotaa ja värjätä kattoverhoilua. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! 90 02/15. Asiallisen kuntoisen XR2i:n voi löytää tonnilla tai sen alle, eikä erikoisen siististä yksilöstä tarvitse maksaa varmasti kahtatuhattakaan. Fordin varaosat ovat totutun edullisia, eikä kohtuullisen yksinkertaiseksi suunnitellun auton kunnossapito ole jatkuvaa taistelua. Viimeksi CVH on muuten nähty Kiinassa valmistettavan Seat Toledo -lisenssiversion keulalla, joten ehkäpä se lähetettiin sinne, missä pippuri kasvaa. Sama kritiikki pätee myös samalla moottorilla varustettujen Escortien kohdalla, ja siksipä CVH lykättiin hyllylle Zetec-sarjan voimanlähteiden tieltä 1990-luvun edetessä. KORI Fiesta ruostuu helmojen lisäksi tankin korkin ympäriltä. Tyhjäkäyntiongelmat johtuvat tyhjäkäyntiventtiilin puhdistustarpeesta. XR2i:tä valmistettiin 16-venttiilisellä Zetecillä vuoteen 1994 asti, ja viimeiset kolmoskorin Fiestan vuodet menivät Si:ksi nimetyn rauhallisemman mallin kanssa. CVH:n käyttöominaisuudet eivät aivan ole kilpailijoidensa tasalla. Myös venttiiliongelmia on tavattu CVH:n yhteydessä, ja jakohihnan vaihtoajankohdasta kannattaa olla erityisen hyvin selvillä. Muutoin öljynkierto heikkenee mönjääntyvän voitelun takia ja yläkerta käy entistä äänekkäämmäksi. Tulevan kesän sporttiseksi kauppakassiksi ja ratairroitteluun kykeneväksi ruutitynnyriksi se käy hienosti. Korisarja on voinut hautoa lokarinkaaret rapeiksi, ja erityisesti takakaaret tarvitsevat tarkkaa silmää. Passelikuntoisen yksilön tallettaminen on kuitenkin suotavaa, sillä mallilla on jo ikää yli neljännesvuosisadan verran. Mitalin kääntöpuolena harrastajalla ollut auto on todennäköisesti mekaanisesti tarkemmin hoidettu kuin vain tankkaamalla liikenteessä pidetty kakkosauto. CVH-moottori pitää asiallisista öljynvaihtoväleistä
Vanhemmiten Kadett on rauhoittunut harrasteajokiksi, jossa on silti edelleen rutkasti kisahenkeä jäljellä. Siitä mainiona esimerkkinä Anitan ja Pekan värikäs retkeilyauto. Erikoisesti muotoiltu korimalli jäi Suomessa harvinaiseksi, mutta muutamia ensimmäisen erän autoja saapui tännekin. Tilaa lehti ennakkoon: www.suomenhistoria.. Aivan tavallisella pakastearkulla ei tarvitse reissailla. Kuva: SA-Kuva Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Lehtipisteissä kautta maan 17.3.2015 Uutuslehti kotimaamme historiasta Viipale mediat UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ Suomen Historian 1. Opel Kadett Rallye ’70 Markku Salon Rallye-Kadettilla edettiin 70-luvulla kovaa ralleissa ja jääratakoitoksissa. Puun alta tien päälle Renault Goelette ´64 Kesä ja kärpäset ovat taas oven takana ja sehän tarkoittaa, että matkailuautot ilmaantuvat liikenteen sekaan. Vanhaa voimaa 91 Seuraavassa numerossa: Klassikot 03/15 ilmestyy 23.4.2015. numero ilmes y tiistaina 17.3.2015 Lähde mukaan ensimmäisestä numerosta alkaen! Mainio monikäyttöauto Fiat 600 Multipla ´56 Vain vuosi Pompannapin esittelyn jälkeen mallistoa laajennettiin suuria sisätiloja arvostavalle suunnatulla Multipla-mallilla
Myöhään syntynyt Koko perheen projekti Jensen-Healey ’73 Jaakkolan Skoda Octavia Combi ’69 Esittelyssä reilut 3000 kilometriä ajettu yksilö! AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 02/15 • Hinta 8,90€ Vignale Tilankäytön pioneeri täyttää 50 vuotta 16 Renault Tuleva Klassikko Tavallista puhdikkaampi Ford Fiesta Vita Nova Piristävä taukojuoma 70-luvulta Viileät kilometrit Talviajoissa Keski-Suomen jäisillä teillä Fiat 600 ’66 02/15 368480-1502 • P AL VKO 2015-17 6 41 48 83 68 48 08 15 00 2 Viipale mediat S UO M A LAI ST A TYÖTÄ – M ADE IN F IN LA N D Fiat 600 Vignale ’66 • Jensen-Healey ’73 • Peugeot 205 XL ’88 • Renault 16 ’66 • Skoda Octavia Combi ’69 • Triumph Acclaim ’83