Hevoset hukassa Katsaus vaatimattomien sporttien aikakauteen Klassikkoesine Koko perheen viihdekeskus Talviajot 2016 Museoautot Keski-Suomen teillä Esteri Morris Mini Clubman Estate ’70 ” ” Austin A40 Farina Van ’62 02 /1 6 36 84 80 -1 60 2 • PA L VK O 20 16 -1 4 6 41 48 83 68 48 08 16 00 2 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D Au stin A4 Fa rin a ’62 • Fia t 11 00 E ’50 • Fia t 12 8 Pa no ram a 11 00 ’77 • M orr is M ini Clu bm an Es tat e ’70 • To yo ta Hia ce ’89 • Vo lvo P1 21 Am az on Au tom atic ’64. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m 2 kokonaisuuksiin. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. MY YTÄ VÄN Ä VU OKR ATT AVA NA Käy öja vara sto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m 2 kokonaisuuksiin. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. PIKKUFARKKU VOLVO Automatic ’64 AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 02/16 • Hinta 8,90€ MY YTÄ VÄN Ä VU OKR ATT AVA NA Käy öja vara sto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh
Kuutosen säestyksellä 91 Seuraavassa numerossa: Klassikot 03/16 ilmestyy 7.4.2016. Croman hohtoa Fiat Croma 2000 i.e ’89 Jari Tyyskän ajatus Croman hankkimisesta syntyi jo automallin uutuuden päivinä. Kerralla kunnollinen VW Karmann Ghia Type 34 Coupé ’65 Arto Rauhala elvytti Karmann-Volkkarin puretusta raadosta takaisin loistokuntoon, jossa se on yhä noin 30 vuotta entisöinnin jälkeen. Tanssilavakeikkojen kärrynvetotehtävät ovat tosin jo vaihtuneet keveämpään harrasteajoon. Opel Commodore ’71 Finlaysonin uutena hankkima Commodore on ollut 80-luvun alusta lähtien Kalevi Riihimäen omistuksessa. Haave jäi taustalle pariksi vuosikymmeneksi, mutta säilyi mielessä kunnes pihassa oli oma iso Fiat
Mutta osattiin sitä muuallakin. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 3 02/16. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Meniina Wik, Tero Björklund, Thomas Backman, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Joskus jää pohtimaan, täytyykö auton ylipäänsä vastata ulkonäön asettamia odotuksia. Eipä tietenkään. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA Arkmedia Oy, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Eipä täällä puolessavälissä Suomea tosin kohtuuttomasti suolatakaan. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Antti Kautonen toimittaja TILAAJAPALVELU Puh. Sähköikkunat ja tehostajat olivat luksusta automaattivaihteista puhumattakaan. Varmasti suorituskyky siinä vehkeessä oli parempi kuin vaikkapa rättärissä, mutta niin uhmakkaan laitteen ratin taakse istahtaessa odotukset virittyvät melko korkealle. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Varusteita saattoi olla vaikka kuinka paljon, mutta menopuoli takkuili pahemman kerran. Kevyen takavetoisen auton ajettavuudesta lumella ja jäällä ei tarvinne erikseen mainita, että se se vasta hauskaa on. Ja kun vaatimattomuutta jaettiin, siltä eivät säästyneet edes varakkaille suunnatut autot. Silloin sain alle kaverin Pontiac Firebirdin. COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Kangaskatto piti kojelaudasta puskevan lämpimän ilman aivan asiallisesti sisällä, eikä vaikkapa 150 kilometrin lenkki tuntunut ylivoimaiselta. Jos vaikka sattuu pitämään maastureista mutta ei milloinkaan poikkea edes sorateille, onko tosiaan pakko maksaa nelivedon tuoma lisäkustannus. Pääkirjoitus Sportteja kiireettömille A utoilu ei ole koskaan ollut erityisen halpaa, mutta joitakin kymmeniä vuosia sitten se vasta kallista olikin. Suurin yllätys NordkappMazdan (Klassikot 7/15) kanssa on ollut se, kuinka hyvin sen kanssa on pärjännyt lämmöntuoton suhteen. Artikkeli vei allekirjoittaneenkin muistoihin 80-luvun lopulta. Niissä mielikuvien asettamat odotukset menivät toisinaan todellisuuden kanssa ristiin pahemman kerran. Oliko se niin mahdotonta, kuin ennakko-odotukset antoivat ymmärtää. Tai jos pitää aivan erityisesti urheiluautojen veistoksellisuudesta mutta liikkuu tien päällä aina rauhallisesti, eikö silloin olisi ihan viisasta jättää sijoittamatta tehokkaaseen moottoriin ja käyttää rahansa johonkin mieluisampaan. Voimaa uhkuvan coupen pellin alla saattoi olla perin nuhainen moottori, ja ison amerikanraudan vaihteita ja ikkunoita sai veivailla ihan omilla kourillaan. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Kun pellit eivät ole kosmeettisesti virheettömät, raaskii tätä MX-5:tä käyttää muutoinkin kuin kesäsunnuntaisin. Tämän numeron sivuilla on pieni katsaus urheilullisiin autoihin, joissa saattoi olla varusteita vaikka kuinka, mutta menopuoli takkuili pahemman kerran. Auto piti kuitenkin alle saada, ja kun hintapolitiikka oli mitä oli, autokauppojen valikoima koostui lähinnä karusti varustelluista karvalakkimalleista. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Siinä oli tavallinen työläinen ihmeissään, kun muualla Euroopassa aivan kohtuuhintaisten autojen tuulilasiin raapustettiin meidän kulmillamme erityisen suuria numeroita. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Autolla onkin ajettu kuluneen vuoden aikana 24 000 kilometriä. Vaikka akku on pieni, hörähti auto esimerkiksi viidentoista pakkasasteen tuntumassa nikottelematta käyntiin ilman lohkolämmitintä. Oli muuten kertakaikkisen hämmentävä kokemus, sillä en lähtiessä tiennyt auton olevan nelisylinterisellä moottorilla varustettu. Lisäksi auto lämpeni nopeasti ja toimi oikkuilematta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tekijältä: Kesäautolla talvipakkasilla Tämän numeron ilmestyessä alkaa talvikausi jäädä taakse, ja siksi onkin mielenkiintoista aprikoida käyttökokemuksia täyden talven ajalta avoauton ratissa. Oman maan vaatimattomat menopelit ovat olleet Klassikot-lehden peruskauraa alusta saakka
34 Austin A40 Farina ’62 s. 46 Toyota Hiace ”Twenty Five” ’89 s. 12 Volvo P121 Amazon Automatic ’64 s. 40 Fiat 128 Panorama 1100 ’77 s. 18 Fiat 1100 E ’50 s. 18 Fiat 1100 E ’50 Unto Tervon Fiat 1100 edustaa vuonna 1937 esitellyn korimallin viimeistä päivitysversiota. 40 Fiat 128 Panorama 1100 ’77 Leikkimökkinäkin palvellut farmari-Fiat annettiin kunnostettavaksi sillä ehdolla, että työ valmistuu alle kymmenessä vuodessa. 28 Morris Mini Clubman Estate ’70 37 vuotta remonttia odotellut Mini on yksi harvoista Suomeen uutena tuoduista Clubman-farmareista. Tässä numerossa s. 34 Austin A40 Farina Countryman ’62 Tavarankuljetukseen alun perin tarkoitettu Countryman Van on aikoinaan muunnettu henkilömalliksi. 28 Morris Mini Clubman Estate ’70 ”Amazon kerää aina sellaisia hyviä katseita.” 4 02/16. TAPAHTUMAT 62 Talwiajot 2016, Keuruu Kunnon lumisessa säässä järjestetyt tämänvuotiset Talwiajot olivat jo 43:nnet. 46 Toyota Hiace ”Twenty Five” ’89 Markus Tuomisen hyvin säilyneessä juhlamallin Hiacessa on erityisen pramea keulailme. s. 58 Klaus Lindholm AJONEUVOT 12 Volvo P121 Amazon Automatic ’64 Harry Laukkasen Volvo Amazon on Suomessa harvinainen automaattimalli. 66 MP-messut, Helsinki Myös moottoripyörämessuilta löytyi ihasteltavaa vanhojen laitteiden ystäville
72 Poistetut Metsään unohdettuja ajoneuvoja ja muuta mielenkiintoista 82 Klassikkoesine Sony PlayStation -pelikonsoli ohjaimineen on aitoa ysäriä. s. 76 Kesäretki Crownilla Höyryfestivaaleista tutusta Minkiöstä eteenpäin merenrantaan Hankoon ’68-mallin Toyota Crownilla. 52 Kadonneet hevoset s. 86 Tuleva Klassikko Iso Peugeot 605 on ikääntynyt arvokkaasti. 86 Tuleva klassikko 52 Kadonneet hevoset 1970ja 1980-luvuilla eivät kaikki urheilulliset autot päässeet hevosvoimalukemilla koreilemaan. 80 Marginaalista s. 62 Talwiajot 2016, Keuruu s. 84 Klassikkomarkkinat Harrastekaluston kierrätystä vanhaan malliin. 66 MP-messut, Helsinki KESÄRETKI vei toimittajan puuveneellä vesille. 68 Gottard Park, Italia Vanhan tullirakennuksen liepeille, Milanon seudulle asettuneessa museossa on kaikenlaista nähtävää. 80 Marginaalista Pininfarina X on kuin kala kuivalla maalla. ARTIKKELIT 5 02/16. 82 Klassikkoesine s. 68 Gottard Park, Italia s. 72 Poistetut s. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä. 58 Harrastaja Klaus Lindholm Heinolalaisen Klaus Lindholmin kokoelmat ulottuvat rompetoritavarasta limusiineihin ja isoihin kuormaautoihin. s
Lukijamme Tommi Järvinen muistuttaa, että vuodesta ’66 eteenpäin 96:t varustettiin kyllä aiempaa tehokkaammilla moottoreilla ja kolmella kaasuttimella, mikä kieltämättä ajan julkaisuissa asetti ne urheilullisempaan valoon, mutta varsinaisesta Sport-mallista ei juttummekaan auton kohdalla ole kyse. Peugeot-Renault-Volvo –veekuutonen kuitenkin siirtynee historian hyllylle, restauroidut yksilöt poislukien, sillä uusina valmistettavissa autoissa täytyy olla moderni, päästömääräykset täyttävä voimanlähde. Veli-Matti Pentikäinen puolestaan mainitsee tehtaan Sport-malleissa olevan erilaisen sisustan mittaristoa myöten sekä nelipulttiset vanteet, Saab Sport -merkinnöistä puhumattakaan. AHS:n 9. DeLoreanin kohdalla tämä voisi hyvin tarkoittaa General Motorsin tai Fordin moottoria, mutta myös muut valmistajat tulevat kysymykseen. Jutussa oli myös kuva MG-Metrosta ja maininta että olisi ainut Suomessa. Pakettiraketit-teemanäyttelyn avajaiset, Mobilia, Kangasala 25-28.3. Talviheikki, ajoneuvoharrastusja keräilytapahtuma, Turun Messukeskus 18.3. Lakimuutoksen myötä myös valmistenumeroltaan kokonaan uusia autoja voitaisiin ryhtyä valmistamaan. Yksi 1980-luvun kuuluisimmista automalleista, DeLorean DMC-12 saattaa olla tekemässä paluun, kiitos uuden yhdysvaltaisen lakimuutoksen. Teksasissa vanhoja DeLoreaneja on jo vuosien ajan restauroitu ja rakennettu käytännössä kokonaan uusiksi alkuperäisosista, jotka jäivät käyttämättä pohjoisirlantilaisen tehtaan mentyä nurin vuonna 1982. Uusia DeLoreaneja saattaa rullata tehtaan porteista vuonna 2017 uuden lakimuutoksen myötä. Kyllä niitä on toinenkin. 6 02/16. Fordin 3.7-litrainen V6 tarjoaisi parhaimmillaan 360 hevosvoimaa, joten uusissa replika-DeLoreaneissa olisi huomattavasti enemmän tehoa kuin alkuperäisissä. Avoimet ovet Antin Automuseolla, Vesivehmaa OIKAISUA JA TARKISTUSTA Klassikot 7/15 lehdessä olleessa jutussa kerrottiin Alpo Laakson pitkästä Mini-harrastuksesta. Se löytyy Alavudelta ja on Suomi-MG ja rekisteröity -84. Ladojen talvitapaaminen, Mobilia Maaliskuu 5.3. DeLoreanin paluu. Pienoismallipäivät Tampereen Kauppaoppilaitoksella 5.3. Myös lukemattomat pienet parannukset kuuluvat kuvaan ja hallintalaitteet uudistunevat hieman. Talviajot, Lahnajärvi 6.3. Low Volume Motor Vehicle Manufacturers Act” –niminen säädös päästää pieninä sarjoina yli 25-vuotiaita replika-automalleja valmistavat yritykset pälkähästä esimerkiksi törmäysturvallisuuden suhteen, kunhan päästöt ovat vain reilassa. TAPAHTUMAKALENTERI Helmikuu 28.2. Terv: Arto Haapa-aho Tuoreessa 1/16 numerossamme esitelty Saab 96 ’68 ei edusta Sportvarustelua, vaan on tavallisempi malli. Valmistajan mukaan uustuotantomallien kanssa päästäisiin tuotantoon vuonna 2017, eli nelisenkymmentä vuotta sen jälkeen kun auto alun perin suunniteltiin. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta V aikka kuluneet vuosikymmenet ovat tehneet autovanhuksista juuri sellaisia kuin ne ovat, sitä siltikin miettii, voisiko kolmi-nelikymmenvuotiaita autoja yhä valmistaa nykypäivänä. American Car Show, Helsinki 26-27.3
Aivan täydellisiin säätöihin moottoria ei saatu, ja männänrengasongelmien takia ”XK-E/ Pontiac” poltti reippaat määrät öljyä, mutta uskalluksen puutteesta projektia ei ainakaan voinut syyttää. Näistä yksi oli varustettu kuutosella, johon ehdittiin kaavailla myös ahdinta. Pontiacin OHC jäi puolestaan sen verran lyhytikäiseksi, että Jaguarin omaan kuutoseen saa nykyisin varmasti helpommin osia. Erikoisin auto-moottori -yhdistelmä oli kuitenkin Car and Driver-lehden ja Hurstvirityspajan yhteinen kokeilu: moottoririkon myötä Pontiac-koneen saanut Jaguar E-type. Kiitos kevyemmän keulan, Sprint oli ajettavuudeltaan toista luokkaa kuin isolla kasikoneella varustetut järeämmät versiot, vaikka jäikin tehoissa satakunta hevosvoimaa. Muutaman vuoden päästä John DeLorean irtautui General Motorsin johdosta, perustaakseen oman yrityksensä. Epätavallinen Pontiac Firebirdiin kuuluu oleellisesti iso, lotkottava työntötanko-V8. Erikoisista, alun perin ilmaja vesijäähdytteisyyttä yhdistäneistä haihatteluista syntyi Pontiacin uusi 3.8-litrainen OHC-moottori, joka pohjautui jonkin verran tuon aikakauden Chevrolet-kuutoseen. Kireämmällä nokalla ja nelikurkkuisella kaasuttimella varustettuna moottori tuotti 207-215 hevosvoimaa. General Motors -aikoinaan DeLorean pyrki haastamaan vakiintuneita käytäntöjä. Ensin Tempestmallin perusmoottorina esitelty, jakoketjun sijaan hihnakäyttöisellä kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu OHC päätyi kolmeksi mallivuodeksi Firebirdin erikoisen, eurooppalaisvaikutteisen Sprint-version keulalle. J ohn DeLorean oli ennakkoluuloton johtaja. Aikanaan autoyksilö päätyi Ford-insinöörille, joka vaihtoi siihen oman työnantajansa valmistaman moottorin. Vuonna 1967 Pontiacin OHC oli aivan uusi, ja lehti rummutti sitä hyvin perusteltuna vaihtoehtona samankokoisen Jaguarkoneen tilalle – vaikka Jaguarin moottori olikin varustettu kahdella nokalla. Firebird 7 02/16. Ei välttämättä, jos mieleen juolahtaa vuodet 1967-1969 valmistettu Firebird Sprint OHC. Tempesttai Firebird -asiakkaat eivät oikein löytäneet kuutosmoottorin iloja, ja koska V8versiot olivat oleellisempia myyntimalleja, korvattiin edistynyt perusmoottori-kuutonen yksinkertaisemmalla, laiskemmalla V6:lla vuodelle 1970. Kilpa-autoilija John Fitch rakensi itselleen oman makunsa mukaisia ”Fitch Firebirdejä” kokeiluluontoisena muutaman kappaleen piensarjana
• Datsun-merkki ajetaan alas maaliskuun 1986 aikana. maaliskuuta: Metallica julkaisee Master of Puppets-albumin. Joukkorahoituskampanjalla ei pyydetä lahjoituksia, vaan pääsylippujen ja tukijatuotteiden ennakkomyynnillä kerätään tarvittavat varat näyttelyn toteuttamiseen. Teoksen on kustantanut Kustantaja Laaksonen. • 13. Voin avoimin sydämin ja hyvällä mielellä kenelle tahansa, ei yksinomaan faneille, tolkuttaa että nyt on aika lähteä mukaan Rallimuseoon”, toteaa Lampinen. Simo Lampinen mukana Rallin nelinkertainen Suomen mestari, Jyväskylän Suurajot kolme kertaa voittanut legenda Simo Lampinen toimii Rallimuseon suojelijana. Toimintatapa on yleistynyt viime vuosina. Maassamme on enemmän rallin maailmanmestareita kuin missään muualla, muistuttaa Mobilia, ja tähänastisen museon yhteyteen ollaankin nyt toteuttamassa ralliperinteelle pyhitettyä omaa museota. Jokainen joukkorahoituskampanjaan osallistunut saa nimensä tai yrityksensä nimen näkyviin Rallimuseon yhteyteen”, kerrotaan Mobilialta. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta POWERFLEXIÄ 1502/2002:EEN Brittiläinen Powerflex on lisännyt tuotteita BMW 02-sarjalle tarkoitettuun valikoimaan. Joukkorahoituskampanjaan voi osallistua kuka tahansa osoitteessa www. Rallimuseo Mobiliaan Autoja tieliikennemuseo Mobilian yhteyteen Kangasalle toteutetaan erillinen Rallimuseo, jo olemassa olevan Rally Hall of Famen lisäksi. maaliskuuta: Japanilainen Suisei-luotain ohittaa Halleyn komeetan välittäen tietoa sen koronasta ja aurinkotuulesta. maaliskuuta: Murhatun Ruotsin pääministeri Olof Palmen korvaajaksi astuu Ingvar Carlsson. Elokuussa 1985 laukaistu luotain matkaa avaruudessa helmikuuhun 1991 asti, jonka jälkeen sen polttoainevarasto ehtyy ja luotain jää ajelehtimaan. Nyt mukana on kallistuksenvakaajan puslia eteen ja taakse, minkä lisäksi takakelkan isojen puslien vaihtaminen helpottuu Powerflexin omalla sarjalla. maaliskuuta: Suomalainen rahtialus Karelia ajaa karille Gotska Sandössä Gotlannin edustalla. Datsun-merkkisiä autoja on jo vuodesta 1983 lähtien nimetty ensin Datsun-Nissaneiksi ja sitten vain Nissaneiksi. maaliskuuta: Paavo Väyrynen matkustaa ensimmäisenä Suomen ulkoministerinä viralliselle vierailulle Israeliin. mesenaatti.me/rallimuseo. maaliskuuta: Intialaisen Bombayn kaupungin nimi vaihtuu Mumbaiksi. Minulle oli suuri ilo ja kunnia, että minua pyydettiin mukaan Rallimuseon suojelijaksi. Mobilian tavoitteena on rahoittaa museoprojektia laajalti joukkorahoituskampanjalla. ”Mitä paremmin joukkorahoituskampanja onnistuu, sitä hienompi näyttelystä tulee. • 8. Henkilöja kuorma-autojen lisäksi kirja kertoo myös itäisen Saksan lento-, vesija kaupunkiraideliikenteestä, ja 170 kuvan lisäksi 136-sivuinen kirja sisältää materiaalia DVD:llä. Vaikka valtionmuseona Mobilia saa tukea valtiolta, ja museo itsessään toteutuu varmasti, toivovat rallimuseon rakentajat ja näytteilleasettajat yleisön satsausta mukaan. Totutusti myös kovempaa Black Series -puslasarjaa on tarjolla. • 23. S uomalaisessa moottoriurheiluhistoriassa riittää rallilegendoja kuljettajien, autojen ja tallien muodossa. • 10. Merkki herää uudelleen henkiin vuonna 2012, edullisemmaksi Nissanversioksi kehittyviä markkina-alueita varten. MAALISKUU 1986 • 1. • 3. 8 02/16. ”Nyt on oikea hetki tehdä Rallimuseo, sillä rallihan on kansan urheilua Suomessa. DDR-KIRJA PALKITTIIN Markku Nummelinin kirja Valvottua liikennettä DDR:n kulkuneuvoja on palkittu tieliikennehistoriallisella Mobiliapalkinnolla
Tuote ei itsessään jätä hajuja piilottavia tuoksuja käytön jälkeen, sillä sen toiminta perustuu kemialliseen reaktioon. Z agaton uudelleenkynäilemää Aston Martinia voisi helposti pitää minkä tahansa japanilaismerkin konseptimallina, mutta sen pohjana lepää vuonna 1969 esitelty V8-coupe. Odor Elimintatoria on saatavilla alan liikkeistä ja 650 ml purkki kustantaa 13 euroa. Myös avomalli tuotiin tarjolle vuotta myöhemmin, ja näitä valmistettiin kokonaiset 37 yksilöä. Koriräätäli Zagato palaili hieman samoille linjoille pari vuotta myöhemmin, mahdollisesti Astonin innoittamana. Täysalumiinikorisia coupeja valmistettiin 52 kappaletta, ja niistä myytiin suuri osa vain autosta esiteltyjen piirrosten perusteella. Korjasimme siloin mustan Elite 408:n. Mitään muuta väriä kuin mustaa ei missään näkynyt. Tällä hetkellä hinnoitelluista näyttelykuntoisista yksilöistä joutuu maksamaan noin 500 000 euroa, eli mikäli Geneven autonäyttelystä olisi lähtenyt Aston Martin -ostosopimus allekirjoitettuna, olisi 30 vuoden aikana autolle saanut kerrytettyä parisensataa tuhatta euroa lisää arvoa. POHJIMMILTAAN MUSTA Reippaasti keskustelua herättänyt Sylvi Kekkosen Mossen mustan värin ainutlaatuisuus saa vielä kommentin Timo Leppäseltä Virroilta. Vuonna 1989 esitelty Autech Stelvio perustui Nissan Leopardiin, joka tunnettiin myös Infiniti M30-nimellä. Autech Stelviota voineekin näin jälkiäteen pitää tuonaikaisten suhdanteiden muistomerkkinä. Zärmikäs Zagato Geneven autonäyttelyssä maaliskuussa 1986 esitelty Aston Martin V8 Zagato saattaa olla erikoisimman näköinen Aston Martin -urheiluauto koskaan. Jotakin 1980-luvun lopun hämmästyttävästä markkinatilanteesta kertoi se, että kun auton virallinen listahinta esittelyn aikaan oli 156 600 dollaria, eli noin 313 000 nykyeuroa, tehtiin joistakin V8 Zagatoista kauppaa vuosikymmenen lopulla 450 000 punnalla – nykyrahassa yli 1,6 miljoonaa euroa. 9 02/16. Auto on pitänyt purkaa lähes raakakoriksi, että se on saanut kauttaaltaan uuden värin!” EROON HAJUISTA Prestan uutuustuote Odor Eliminatorin kerrotaan neutraloivan epämiellyttävät hajut, kuten tupakan, esimerkiksi auton verhoilusta. Samantapaisella kattomuotoilulla ja vähintään yhtä erikoisella keulalla varustettu Autech Stelvio jäi V8 Zagatoakin erikoisemmaksi, vaikka niitä kasattiin jopa satakunta kappaletta. Toki auton 300 km/h huippunopeuden taanneesta 430-hevosvoimaisesta nelinokkaisesta kahdeksikosta olisi varmaankin myös halunnut nauttiakin tuona aikana. Sellaisen voi ostaa esimerkiksi brittiläiseltä kauppiaalta vajaalla 40 000 eurolla. Huolimatta maltillisemmasta V6-turbo-tekniikasta, Stelvio hinnoiteltiin jotakuinkin samanarvoiseksi kuin Aston Martin muutamaa vuotta aikaisemmin – eikä kulunut kauaakaan kun Japanin talouden kupla poksahti vuonna 1991. Auton italialaiset muodot olivat kertoman mukaan 1980-lukuinen tulkinta pyöreän pehmeästä 1960-luvun DB4 GT Zagatosta, mutta new wave -aikakaudellakin uudet kantikkaat linjat lienevät olleet vaikeasti nieltävät. Timo kertoo: ”Olin töissä kolarikorjaamossa 1960ja -70 -lukujen vaihteessa. Jos Konela-Auto on suorittanut auton uudelleenmaalauksen, on se tehnyt perusteellista työtä. Korjaus vaati verhoilujen poistamista ja kojelautakin purettiin
Kyseessä on saudiprinssille tilauksesta rakennettu hyvin karski prototyyppi, jonka neljä takimmaista pyörää vetävät erityisellä öljykylvyssä pyörivällä duplexketjuvedolla. 10 02/16. Nykyisin prototyyppilaite on harrastajan käsissä ja piipahtaa silloin tällöin eri Volkkari-tapahtumissa. Alkuperäisen, papereihin merkityn 50-hevosvoimaisen moottorin sijaan Falkessa on tällä hetkellä 34-hevosinen moottori, jonka valitettavasti kerrotaan olevan hieman alitehoinen näin monipuoliselle laitteelle . Viimeinen Lantikka KUUSIKKO-KUPLA Kuusipyöräinen lyhennettyyn Kuplaan perustuva kulkine Meller Falke valmistui moottoripyörien varaosia toimittaneen Karl Heinz Mellerin pajalta vuonna 1980. Metsästyshaukka-autoja prinsseille oli rakennettu jo aikaisemminkin, mutta Meller Falke oli kenties vähiten rehentelevä laite laatuaan. Kyseinen Defender edustaa Heritagevarustelusarjaa, joka on pyritty viemään mahdollisimman lähelle alkuperäisiä 1940-luvun lopun tuotteita, vaikka aivan identtisiä osia niissä ei montaa olekaan. valmistunut ajokki rullasi Solihullin kokoonpanotehtaan linjalta hieman aamuseitsemän jälkeen – ja suoraan historiaan. Autoon tarvittiin 7000 erilaista osaa ja 56 työtuntia. 29.1. Sarjatuotanto Irlannissa hylättiin huolimatta seitsemästä tilatusta ajoneuvosta. Joka tapauksessa, viimeinen valmistunut yksilö on klassista Grasmere Green -värisävyä. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta V almistenumeroltaan 2016933 oleva, 2016-mallinen Land Rover Defender Heritage 90 Soft Top on viimeinen klassisen, miltei 70 vuotta vanhan korimallin mukainen Land Rover. Kyseinen prototyyppi, joka esiteltiin myös vuoden 1981 IAA-autonäyttelyssä, on yhä jäljellä ja toimintakunnossa: valitettavasti toinen tilaajalle toimitettu Meller Falke jäi viimeiseksi herra Mellerin menehdyttyä yllättäen
Tehot nousivat täyteen kuuteenkymmeneen vuoden 1979 alussa. Moni filmille päätynyt ajokki on myös tullut Höylän restautoimaksi. Farmarimallin saapumista markkinoille täytyi odotella syyskuuhun 1977 asti, jota ennen jopa pitkäakselivälinen kori ehti tulla markkinoille, edustusmalleja ja hälytyssekä hautausajoneuvoja varten. 11 02/16. Rekvisiittamestarin tarina MERSUN TÄHTI NOUSI TAKAISIN Helsingin Kampissa sijaitsevan Autotalon katolle on jälleen noussut tuttu MercedesBenzin pyörivä tähtilogo, joka oli vuodenvaihteen poissa käytöstä kunnostuksen takia. 4,5-metrisen tähden paluu katolle juhlistaa Mercedes-Benzin mukaan Carl Benzin 130 vuotta sitten jättämää moottoriajoneuvon patenttia. Saman kevään aikana mallisto täydentyi elegantilla coupella, jonka keula ja perä olivat totutusti sedanmallia vastaavat. W123:n moottoripaletti oli suoraan edeltäjämalli W115:stä, ja ainoa uutuusmoottori oli 250-mallin 2,5-litrainen kuutosmoottori, joka perustui isompikoneisen 280-mallin M110-moottoriin. tammikuuta 1976. 123-kori pysytteli markkinoilla vuoteen 1985 asti, ja siihen mennessä niitä tuupattiin tehtaan linjalta melkein 2,7 miljoonaa kappaletta: yhdeksässä vuodessa autoja rakennettiin siis reippaasti enemmän kuin toista kestävänä pidettyä automallia, viereisellä sivulla muisteltua Land Roveria koko sen 70-vuotisena elinaikana. Rekvisitööri Risto Höylän tarkkuutta vaativa elämäntyö elokuva-autojen parissa on laitettu kansien väliin, ja Anita Saarelaisen toimittamassa kirjassa Höylä kertoo tästä vähintäänkin mielenkiintoisesta alasta. Vuodesta 1962 rakennuksen katolla on ollut Mersun tähti, tosin kahdesti se on kaatunut ja jossakin vaiheessa elämäänsä tähti on myös hohtanut sinisenä nykyisen valkoisen sijaan. Arkikäytössä niitä näkee yhä. ”Elokuvia ja vanhoja autoja” -teoksen on kustantanut Docendo. W123 40 vuotta Vanha kunnon satakakskolmonen MercedesBenz esiteltiin talvella 1976. Kolmelitraisessa viisisylinterisessä moottorissa oli tehoa 125 hevosvoimaa, eli yli tuplaten 200D:hen verrattuna. Auto otti hieman vaikutteita S-sarjan W116-korista, joka esiteltiin jo syksyllä 1972. Suomalaisille tutuimpia W123-malleja lienee kaksisatanen diesel, jossa oli aluksi vaatimattomat 55 hevosvoimaa. Viime vuonna tähti lakkasi pyörimästä, ja sen koneisto oli näin remontin tarpeessa. A ikakaudelle sopivien autojen löytäminen vanhaa aikaa kuvastaviin elokuviin on hatunnoston arvoinen suoritus. Loppuvuodesta tarjolle tuli ensimmäinen turbodieselillä varustettu Mersu, eli 300 TD Turbodiesel. W123:n voisi kuvitella pysyttelevän suomalaisessa katukuvassa vielä vuosikymmeniä, riippumatta siitä, onko kyseessä harrasteauto vai vain arkinen kulkine josta ei veto suostu loppumaan. K orikoodia W123 edustava, takautuvasti eräänlaisena E-sarjalaisena nähtävä keskikokoinen Mercedes-Benz esiteltiin 29
Volvo Amazon on piirtynyt lähtemättömästi suomalaiseen autoiluhistoriaan, mutta automaattivaihteisena tämä ruotsalaisikoni on sangen harvinainen tapaus. TUNTEMATT OMAMPI TUTTU Savonlinna Volvo Amazon Automatic ’64 12 02/16
TUNTEMATT OMAMPI TUTTU Volvo Amazon Automatic ’64 13 02/16
Volvo Amazon Automatic 14 02/16. Takaovia kaipaavan piti sen jälkeen kääntyä P220-sarjan kartano-Amazonin suuntaan, sillä sen -62 alkanut valmistus jatkui vuoteen -69 saakka. Niiden liike vaikutti jatkuvan hamaan tulevaisuuteen, sillä vanhat Volvot eivät tuntuneet katoavan liikenteestä kulumallakaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Neliovisten sedan-Amazonien aika päättyi sekin kolme vuotta ennen koko tuotannon päättymistä, viimeiseksi neliluukkuisen vuosimalliksi jäi -67. V aikkei Volvo-kärpäsen purema olisi koskaan osunut omaan nahkaan, niin vanhat Volvomallit piirtyvät lähes kaikille mieleen, jos joku mainitsee nimen PV tai Amazon. Eräs harvinainen Amazon-varuste oli Amazoniin tarjolla vuosina 1964–1968: BorgWarnerin kolmiportainen automaattivaihteisto. Amazonin valmistus päättyi pitkän tuotannon jälkeen vuonna -70, joten oli luonnollista että pisimpään käyttöauton roolissa palvelleet Amazonit painottuivat mallin lopputuotannon yksilöihin. Lähes poikkeuksetta harrasteautona, mutta joskus ilmiselvästi edelleen käyttöauton roolissa. Ensin neliovisiin malleihin, vuosimallista -65 kaksiovisiin ja vuosina -67 ja -68 myös P220-farmareihin. Kaksioviset P130-sarjan Amazonit liittyivät tuotanto-ohjelmaan vasta vuonna -61, ja samoihin aikoihin Amazonin värivaihtoehdoista pudotettiin tyylikkäät kaksivärimaalaukset pois ja siirryttiin yksivärisiin. Näistä jälkimmäinen tuli suomalaisille tutuksi pieninä annoksina jo 50-luvun lopulla, mutta 60-luvun hyvien myyntivuosien jälkeen Amazoneista tuli kuin pysyvä osa suomalaista autoilumaisemaa. Muutamia tällaisia lähinnä Pohjois-Amerikan Volvoasiakkaille tähdättyjä AutomaticAmazoneja maahamme toki myytiin, mutta Amazon-kantamme rakentui vahvasti perusmalleihin, joiden voimansiirtoa toimittivat kolmija neTeksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Kolmiportainen automaattivaihteisto oli saatavilla Amazoniin vuosimalleissa 1964–1968. Vuosituhannen viimeisen vuosikymmenen mittaan Amazon alkoi viimein väistyä tuoreempien mallien tieltä käyttöautona ja nuorisorautana, mutta silti kaduilla ei tarvinnut mahdottoman kauan pyöriä, kun silmiin osui kaksiovinen Amazon tutuissa valkoisen, punaisen tai sinisen sävyissään. Amazoneille muodostui jo varhain kestävän auton maine, ja sen tunnustuksen ne kantoivat vähintäänkin ryhdikkäästi, jos omistaja vaan yhtään oli asianmukainen huoltojen suorittamisen suhteen. Monelle Volvojen kanssa vähemmän tekemisissä olleelle on suorastaan uutta tietoa, että mallin valmistus alkoi vuonna -56 pelkästään neliovisilla ja kaksivärimaalatuilla P120-sarjan yksilöillä
KOTIMAINEN autolehdistö ihaili Amazonin ajatonta kauneutta jo yli 50 vuotta sitten eikä muotoilu ole menettänyt tenhoaan sen koommin. Huomionarvoista on, että artikkelissa huomioitiin myös Amazonin ajaton kauneus. Makuasia toki, mutta Amazonissa 50-luvun automuotoilu on jollain tavoin niin puhtaassa muodossa, että linjat ovat sopusuhtaiset ja eleettömän tyylikkäät vuosikymmenestä toiseen. Autossa kirjattiin 15 600 markkaa. Ehkäpä ammattitaustansa vuoksi korosti juuri jälkimmäistä ja arvosti ruotsalaista insinööriosaamista. liportaiset manuaalivaihteistot. Insinöörismiehen ei kuitenkaan tarvinnut laskea pöytään koko reilun OHJAUSPYLVÄÄSSÄ oleva automaatin valitsinviiksi on erittäin harvoin Suomi-Amazoneissa nähty varuste. Kun helsinkiläinen insinööri vuonna -64 suunnitteli Volvo-kauppoja, hän saattoi painottaa Amazonin ajatonta kauneutta tai kenties sittenkin Volvon kasvavaa mainetta kestävänä ja turvallisena autona. 15 02/16. Myyntineuvottelujen pituudesta ei ole tietoa, mutta kevään aikana uuden Amazonin hinnasta ja insinöörin ’59 Vauxhall Veloxin vaihtoarvosta päästiin yhteisymmärrykseen. Nyt 52 vuotta myöhemmin voi todeta, että arvio osui täydellisesti maaliinsa. Vertailun vuoksi vuonna -64 kaksiovinen Amazon 121 maksoi 12 500 ja neliovinen vastaava 13 190 markkaa. Eräs Suomen harvoista automaatti-Amazoneista on nykyään Harry Laukkasella, jonka tyylikäs yksilö on ’64-mallisena luonnollisesti neliovisen korin hieno edustaja. Automaatti-Amazonin hinta oli siis huomattava, mutta ei silti läheskään niin korkea kuin urheilumalli 1800 S:n hinta, joka oli tuolloin 23 900 markkaa. Neliovinen Amazon Automatic oli kallis vaunu, sillä sen hinnaksi Helsingin Mechelininkadun L.V. Insinöörin automaatti Vuonna 1964 Volvo Amazon oli jo lähestymässä hyvää vauhtia kymmenen vuoden malli-ikää, mikä laitettiin merkille myös suomalaisen autolehdistön toimesta Amazonin kaksiovisen P130-version koeajon yhteydessä
päivä huhtikuuta 1964. Tilaa kuvatekstille. ALKUPERÄINEN Automatic-merkki joutui pitkäkyntisten käsiin auton varhaisvuosina Helsingissä, mutta korvaava osa löytyi tilalle Englannista. Lisävarusteiden ruksimiseen ei ollut aihetta eikä oikein mahdollisuuksiakaan, sillä Amazonin vakiovarustelu oli tehtaan ja maahantuojan toimesta katsottu riittäväksi. 16 02/16. Kuiva tallikin autolla lie ollut suojana, koska korroosio ei päässyt pahemmin nakertamaan ruotsalaispeltejä. Huolenpitoa huomisesta Insinöörin päätymisestä nimenomaan automaattivaihteiseen Amazonin ei ole tarkempia taustatietoja, mutta kaikesta päätellen hänen valitsemansa automalli oli mieleinen, sillä auto pysyi hänen omistuksessaan seuraavat 28 vuotta. Hän käytti autoa satunnaisessa kesäajossa aina 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolelle asti, jolloin auto jäi seisomaan. Volvo Amazon Automatic 15 tuhannen pyyntihintaa, sillä Vauxhallin vaihtoarvoksi muodostui 3 400 markkaa. Lisävarustelistalla olivat tuolloin koeajoraportin mukaan vain lukkoperä, jarrutehostin, sumuvalot ja radio. SIDESTORY kuva. Met vel del et, quat adit euguer sequat. Auton varusteiksi listattiin laskussa ”vakiovarusteet, työkalut ja varapyörä”. Kilometrejä autolle kertyi vähän, toisin kuin monille muille Amazoneille joille annettiin elämäntehtäväksi loputon kilometritehtailu. Im dolor ipit laorper sim et dunt ut ametumsan ulputat. Valkoinen Volvo pidettiin vähäisestä käytöstä huolimatta läpi vuosien ajokunnossa ja rekisterissä. Niinpä hän myi autonsa Nokialle, jossa Volvon huolenpidon otti elokuussa -92 vastuulleen ensiomistajan siskon poika. Auto pysyi ensiomistajan käytössä aina 90-luvun alkuun asti, jolloin hän jo ajouransa ehtoopuolelle siirtyneenä päätti luopua uskollisesta Amazonista. Weraessecte te consequat iusci er ilis autem do con hendiam in vulla feugue exerci tisi. Insinöörin automaatti-Amazon sen sijaan liikkui joko säännöllisesti ja lyhyitä matkoja tai harvakseltaan mutta pidempiä siivuja. Käteisellä vaadittu 12 200 markan summa oli silti vankka markkapino, noin yhden arkisemman uuden Amazonin hinta. Luopumispäätöstä helpotti, että autoa ei tarvinnut myydä kenelle tahansa, vaan ottaja löytyi suvusta. Mutta ostaja kaivoi kuvetta, kuittasi laskun ja uusi valkoinen Amazon siirtyi hänen omistukseensa 28. Volvon kokonaisvaltaista asiallisuutta kuvastaa, että ylenpalttisia mukavuusja ylellisyysvarusteita valinnaisvarusteina ei siis ollut saatavissa, ilmeisesti turhanaikaisiksi koettuina. Jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi, sillä Helsingin kantakaupungissa asuvana päivittäispalvelut olivat Amazonin omistajalle kävelytai raitiovaunumatkan päässä
Poraus 84,14, isku 80 mm. Toki ikä näkyy ja tuntuu vaikka siinä että ratti on iso eikä ohjaustehostinta ole.” Amazon on luonnollisesti miellyttävämpi matka-auto kuin Duett-paku, joten pidemmille matkoille automaattiVolvo on selvä valinta. Harry innostui autosta eikä mielenkiintoa vähentänyt, että tarjottu Amazon edusti harvinaista Automatic-mallia. Silloisen omistajan ajatuksiin nousi auton myyminen eteenpäin, kunhan vain löytyisi autolle asiallinen ja siitä varmasti huolta pitävä Volvoharrastaja. ”Automatic-teksti oli varastettu auton alkuvuosina Helsingissä, mutta onnistuin hankkimaan tilalle alkuperäisen osan Englannista.” Vuonna 2013 Amazonin entisöinti valmistui ja auto saatettiin myös museoajoneuvorekisteriin. Auton takaluukun harvinainen Automatic-merkki piti sen sijaan laittaa hakuun. 01 Merkki ja malli Volvo P121 Amazon Automatic 02 Vuosimalli 1964 03 Moottori Nelisylinterinen vesijäähd. ”Hyvään kotiin” myyty Amazon kaikesta päätellen sellaisen myös sai. Esimerkiksi etupenkkeihin löysin alkuperäiset verhoilukankaat Puolasta. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset tukivarret, eteen suunnatut reaktiotangot, Panhard-tanko, kierrejouset. Hän sanoi että auto on varmasti kertomassaan kunnossa ja menee katsastuksesta läpi. Suurena apuna olivat myös Autoehoste Kaskinen sekä Pirkanmaan V-Palvelu.” Kiitosta Amazonin nostamisesta jälleen varhaisaikojensa loistoon tuli myös auton edelliseltä omistajalta. Tämä tapahtui kesäkuussa ja elokuussa omistaja sitten ajoi Amazonilla tänne ja ostin auton.” Harry kävi rekisteröimällä auton itselleen ja käytti sitä samalla katsastettavana. ”Ajoltaan se on tosi hieno auto, ja automaatti vaihtaa yhtä hienosti kuin nykyajan auto, ilman nykäisyä. Rattivalitsin. Kilometrit ovat taittuneet huolettomasti, joskin vain reilut 83 000 kilometriä ajettu mutta vuosikymmenet avaamattomana ollut B18-kone ja automaatti on tarkoitus ottaa jossain vaiheessa tarkistuksen alle. Edessä ja takana rumpujarrut. 17 02/16. PERUSEHJÄÄ konetta lähinnä vain maalattiin museorekisteröintiä varten, mutta voimalinjan läpikäyminen kuuluu lähitulevaisuuden ylläpitosuunnitelmiin. Harry päätti kuitenkin tehdä autolle kokonaisvaltaisen kunnon kohennuksen, mitä itse asiassa auton myynyt tahokin oli toivonut. rivimoottori edessä pitkittäin. Sittemmin hän selvitti Volvo-maahantuojan kautta, että maahamme olisi tullut uutena vain kaksi neliovista Amazon Automaticia. Pehmeitä vaihtoja ja hyvää mieltä Monilla vanhemmilla Volvoilla ajanut Harry arvostaa aikanaan Amazon malliston huipulle kuuluneen version tarjoamaan kyytiä. Teho 75 hv /4500 rpm, vääntö 140 Nm /3000 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 3-nopeuksinen automaattivaihteisto. ”Ainoastaan takajarruvalot eivät toimineet, joten auto oli hienosti luvatussa kunnossa.” Vuosien kuluminen näkyi toki Amazonin olemuksessa, vaikka se olikin alkuperäiseksi ja kunnostamattomaksi liki 50-vuotiaaksi autoksi ryhdikkäässä yleiskunnossa. 05 Alusta Edessä kaksi päällekkäistä kolmiotukivartta, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Iskutilavuus 1780 cm3. Teknisesti moitteettomasti toimivalla Amazonilla hieman ajettuaan Harry kävi toimeksi jo syksyn 2011 tullen. ”Sanoin, että jos auto on kuvatun hyvä, niin tuo se ajamalla tänne Oraviin, niin ostan sen. Amazonilla liikkuessa auto saa myös katseita ja peukkuja kuten monet laajoille kansankerroksille tutut vanhat autot saavat. ”Kunnostuksessa oli mukana kavereita, mistä kiitokset heille, erityisesti Reino Laukkaselle. HARRY sai muutama vuosi sitten Duett-Volvonsa ansiosta tarjouksen, josta Volvoharrastaja ei voinut kieltäytyä. ”Olin liikkeellä Duettillani mökkini suunnilla Oravissa, kun eräs kaveri tuli juttelemaan, että hänellä olisi tallissa hieno Amazon, joka kaipaisi uutta omistajaa. Omamassa 1100 kg. Omistaja kertoi myös hinnan, josta ei tinkisi”, kertoo savonlinnalainen Harry Laukkanen yllättäen eteen tulleesta Amazon-tarjouksesta. Takapenkin kankaat ovat edelleen alkuperäiset.” Pisteosat olivat pääosin hyvässä kunnossa, joten niiden kohdalla riitti puhdistus. Auton on määrä pysyä Volvoharrastajan tallissa jatkossakin. ”Hän oli todella tyytyväinen, kun näki että olen saanut auton kuntoon, mitä hän oli myynnillä tavoitellutkin”, Harry juttelee tyytyväisenä. ”Amazon kerää aina sellaisia hyviä katseita, kun ’liian hienolla’ autolla ajaessa katseet voivat olla joko hyviä tai huonoja”, Harry filosofoi. ”Osina käytettiin alkuperäisiä Volvo-osia. Amazonille tehtiin peltitöitä tarvittavilta osilta ja niiden luonnollisena seurauksen auto myös maalautettiin uudelleen. 07 Mitat Pituus 445, leveys 162, korkeus 151, akseliväli 260 cm. 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 4-ovinen teräskori. Eräänä alkukesän päivänä vuonna 2011 sellainen sitten näytti löytyvän. Puristussuhde 8,5:1
Lahti 18 02/16
Viimeinen Painos Fiat 1100 E ´50 19 02/16. Työpaikka Hankkijalla johdatteli lahtelaisen Unto Tervon aikanaan Fiatin pariin, ja pian merkin vanhemmat mallit veivätkin jo mennessään. Monen vuoden entisöintityön tuloksena mieheltä valmistui Fiat 1100 E – malli, johon päättyi Tonnisatasen rungollinen aikakausi
Parinkin eurooppalaisen automerkin siirryttyä jo itsekantavaan korirakenteeseen ja jopa etuvetoon, luotti Giacosa vielä vanhahtavan tikapuurungon kantavuuteen. Ohjauspyörästä löytyy äänimerkin lisäksi myös kaukovalovilkku. Olihan tämä perusteltua, jos ei teknisesti niin ainakin suunnittelukustannuksiltaan, lipsahtihan Citroen varoittavana esimerkkinä itsekantavilla Traction Avanteillaan kertaalleen jo konkurssiin. Uusi Balilla 1937 esitelty Fiat 1100 oli yksi Dante Giacosan lukuisista automerkille suunnittelemista malleista. 1100 E -mallissa vaihteenvalitsin siirtyi lattialta ohjausakselille. Moottorin tilavuus ei kasvanut kuin vajaan desilitran, mutta sitäkin suurempi muutos voimanlähteessä oli siirtyminen sivuventtiileistä moderniin kansiventtiiliratkaisuun. Nyt niistä viimeisimpänä on museorekisteriin hyväksytty lahtelaisen Unto Tervon vuosien entisöintityön tuloksena valmistunut ´50 Fiat 1100 E. Tämä jäykän etuakselin korvannut innovaatio paransi Fiatin ajo-ominaisuuksia merkittävästi ja vaunua vakauttava pitkien joustovarojen ratkaisu tuotiin myös uutuusmallin mainonnassa näyttävästi esille. Muutama näistä kuitenkin säilyi ja päätyi harrastajien suojiin. Nähtiin Fiatin alustassa merkille uusiakin ratkaisuja kuten etupään erillisjousitus, joka oli toteutettu 30-luvulla muodikkaaksi tulleella polvinivelratkaisulla. Tämä Balilla-lisänimen saanut edeltäjä oli kuitenkin voittanut monen asiakkaan luottamuksen ja tätä positiivista mielikuvaa siirrettiin uuteen autoon lanseeraamalla sitä nimenomaan uutena 1100 Balillana, vaikka mallinimi ei auton jäähdyttäjää enää koristanutkaan. Mallilla ei pyritty tuolloin uuteen aluevaltaukseen kuten vuotta aikaisemmin kokonaan uudelle kohderyhmälle esitellyllä Topolinolla oli tehty, vaan uuden Tonnisatasen tehtävänä oli korvata niin muotoilultaan kuin tekniikaltaankin vanheneva 508Bmalli. Ajalle ja runkoratkaisulle tyypilliTeksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Fiat 1100 E KOJELAUDAN nappulasijoittelussa on luotettu symmetrian kauneuteen. 20 02/16. Eikä ihme, sillä ei rungollisia Fiateja suuria määriä maahamme koskaan tullut, ja valtaosa niistäkin päätyi pula-aikana loppuun ajettuina arvottomina romutukseen. Mutta kun mennään perinteikkään italialaismerkin mallivalikoimassa taaksepäin, aikaan ennen itsekantavia koreja, vähenee tietämys harrastajienkin keskuudessa kuin veitsellä leikaten. Uusi 1100 oli muotoilultaan selkeästi tunnistettavissa tuoreen Topolinon isoveljeksi ja sen tekniikassa nähtiin useita parannuksia edeltäjäänsä verrattuna. V anhat Fiat-mallit ovat varmasti kaikille vähänkin autoista kiinnostuneille kohtuullisen tuttuja, kiitos autosäännöstelyn vapautumisen aikoihin merkin räjähdysmäisesti kasvaneen maahantuonnin
Vuonna 1950 hintaja kokoluokkaa ylempänä ollut rungollinen Fiat 1500 korvautui itsekantavilla FIAT 1100 sai vasta viimeisessä E-mallissaan alareunastaan saranoidun takaluukun. Autosta oli kehitteillä akselivaltojen tuleviin tarpeisiin jopa nelivetoinen versio, mutta tämä jokapyörävetoinen malli ei ehtinyt etenemään piirustuspöytää pidemmälle. Jos sille vertailukohdiksi otettaisiin alkujaan 30-luvulla suunnitelluista autoista vaikkapa Kuplavolkkari ja Rättisitikka, niin selvää oli minkä näistä kolmesta oli uudistuttava perusteellisesti, jos mieli jatkaa kilpailussa ostajien mielenkiinnosta. Fiat 1100 sai jo parin vuoden päästä ensimmäisen malliuudistuksensa, kun auton taaksepäin kaareutuva maski vaihtui särmikkäämpään. Ajettavuutta parannettiin uudella synkronoidulla vaihteistolla, jonka valitsin siirrettiin E-mallissa lattialta ohjausakselille. Itävallan ylpeydellä, Steyr-Daimler-Puch-konsernilla oli vaikeuksia sodan jälkeen käynnistellä omaa henkilöautotuotantoaan, niinpä vuonna -48 tehdyllä sopimuksella oli Steyr-Fiat 1100 pian tuotannossa sielläkin. Isoin parannus oli auton takapäähän viimein lisätty alareunastaan saranoitu takaluukku, jonka suojiin varapyöräkin saatiin mahdutettua. sesti Fiatin korimalleja oli tarjolla kaikkiin tarpeisiin, ja jos ei tehtaalta miellyttävää mallia löytynyt, eri koripajat täyttivät kyllä erikoisemmatkin toiveet. Päinvastoin, saatuaan alle 15-tuumaisten pyörien sijaan 17-tuumaiset, parani maavara ja rungon päälle kehitettiin useampikin erilainen militaarimalli. Maailmansota ei keskeyttänyt 1100 Fiatin valmistusta saati kehittelyä. 1100 ei ollut vain italialainen auto vaan hyvinkin eurooppalainen, sillä jo ennen sotaa oli Fiat painanut sitä Varsovassa Puolan markkinoille, Saksan Heilbronnissa kasattujen keulaa koristi NSU-Fiat-merkki, kun taas Ranskassa tätä automallia valmistettiin pienin muutoksin Simcana. Fiatin malliuudistukset rungollisista autoista itsekantaviin etenikin Giacosan johdossa isoimmista alkaen. Fiat 1100E oli 50-luvulle tultaessa selkeästi 30-lukuinen auto ja suunnittelultaan vieläpä vanhahtavaa sorttia. Tonnisatasen viimeinen, vuonna -49 esitelty uudistus toi mallinimen perään E-kirjaimen. Tässä uudistuksessa ei katsottu vielä tarpeelliseksi puhkoa koriin takaluukkua, vaan matkalaukut oli sullottava takapenkin taakse edelleen sisäkautta. Viimeinen painos Sodan jälkeisessä Italiassa autoteollisuus oli samassa tilanteessa kuin monessa muussakin Euroopan valtiossa. 21 02/16. Vaikka usko parempaan huomiseen oli vahva, uutta hyvinvointia oli lähdettävä rakentamaan ennen sotia suunnitelluilla tuotteilla. Pidennetyn rungon 1100 L taipui niin 8-paikkaiseksi taksiksi ja järeämmillä akseleilla vielä lukemattomiin eri tavarankuljetustarpeisiin. Vaikka keulan ilmettä modernisoitiin, pysyi auto teknisesti pääosin samana
Johtajatason 130 oli ilmeisesti tullut vähän turhan arvokkaana vaihdokkina siihen nähden kuinka paljon se vaati kunnostusta, ja aikansa odoteltuaan sai Unto lunastettua sen sopivasti itselleen. Sittemmin automerkin parissa on tullut vietettyä vapaaaikaakin. Viimeisenä mallistosta väistyi Topolino tehden tilaa vuonna -55 lanseeratulle 600-mallille ja pian perässä seuranneelle Nuova 500-mallille. Fiat 1100 E 22 02/16. 1400ja 1900-malleilla. 1100 E jatkoi tuotannossa vuoteen -54 korvautuen sekin kokonaan uudella 1100-mallilla. Tonnisatasen ja Unto Tervon tiet kohtasivat 2007 kun vanhojen autojen keräilijänä tunnetun, edesmenneen Esko Rahkosen mittavan kokoelman realisointi alkoi. Varsinaiseksi harrasteeksi Fiat muodostui vasta kun vaihtoautojen rivistöön ilmestyi merkin lippulaiva, Fiat 130, joka tosin oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Caprilla ajelevaa työnjohtajaa ei työnantajan taholta oikein myötämielellä katsottu, ja pian sen tilalle vaihtuikin Fiat 127. 80-luvun puolivälissä mielenkiinto alkoi suuntautua vanhempiin Fiatmalleihin ja kohdalle osui harvinainen ´55 Fiat 1400 joka oli yksi tiettävästi neljästätoista taksikäyttöön tulleista pidennetyistä, diesel-koneisista autoista. Kauppaa keräilijän kanssa Fiateista oli tosin hierottu jo useana eri vuosikymmenenä, mutta aina olivat käsitykset aihioiden hinFIAT tuli aikanaan Unto Tervolle tutuksi työpaikan myötä. 130 Fiatin kunnostamisen myötä alkoi innostus automerkkiä kohtaan ja vuonna -81 Unto oli yksi Fiat 130-kerhon perustajista. Ensimmäisinä käyttöautoina palvelivat niin tähtiperä-Cortina, Corolla, 96 Saab kuin Ford Capri GT. Jo ennen varusmiespalvelusta Unton tuli oltua jonkin aikaa Hämeenlinnassa Fiatia edustaneen Hankkijan palveluksessa ja armeijan jälkeen, keväällä -80 tarjoutui paikka Lahdessa Hankkijan autokorjaamossa työnjohtajana. Sittemmin harvinaisiksi käyneitä Fiat-malleja on kertynyt Unton suojiin useampiakin. Nuorenparin käyttöautona ja hääautonakin palvellut 130 vaihtui myöhemmin toiseen paremmin varusteltuun yksilöön, joka löytyy edelleen museokuntoisena. Työstä harrasteeksi Unto Tervolle Fiatit eivät olleet nuoruuden haaveautoja, vaan automerkki tuli varsin tutuksi työn kautta
nasta olleet ratkaisevasti eriäväiset. ”Rahkosen Eskolla oli hyvä tapa huolehtia että moottoreihin kaadettiin tulpanrei´istä öljyä”, Unto toteaa. POLVINIVELJOUSITUS tuli muotiin 30-luvulla. Jos aiheuttivat peltityöt haasteita, tekniikan suhteen vastassa oli positiivisiakin yllätyksiä, joista ensimmäinen oli se että moottori pyöri. Unto asetti riman työ laadun suhteen varsin korkealle, ja se taas näkyi väistämättä isona tuntimääränä. Rima työn laadun suhteen asetettiin varsin korkealle, ja se taas näkyi väistämättä isona tuntimääränä. Voimanlähdettä enemmän purkaessa osoittautui se vielä uudelleen laakeroiduksi, ja työ oli vieläpä tehty niin huolellisesti että välykset olivat MUOTOILULTAAN Fiat 1100 E on vielä tyylipuhdasta 30-lukua. Kokoelmaan oli kertynyt vuosikymmenten mittaan enemmän tai vähemmän projektija varaosa-aihioiksi luokiteltavia 1100 Fiateja sen verran monta, että Unto päätti hankkia niistä saman tien kolme ja myöhemmin vielä pari aihiota lisää. Auton matkamittarissa oli 56 000 kilometriä, mutta kun moottori avattiin, paljastui sylinterit hiljattain poratuksi ja niiden sisältä uudet männät. Monen monta iltaa oli ensin sovitettava ovien lukituksia, loihdittava uutta peltiä ovien pohjiin ja kynnyksiin, sillä peltitöitä oli tehtävä jo varsin pitkälle ennen kuin kori oli riittävän tukeva nostettavaksi pois rungolta. Kierrejousi ja iskunvaimennin löytyvät öljytäytteisestä tölkistä. Tärkeä moottori Haasteellisinta koko projektissa oli varsin mittavat peltityöt, mutta suoraa peltiä sai kaupasta ja taito sen muokkaamiseen löytyi omasta takaa. Joukossa oli myös yksi ensimmäisen vuosikerran ´37, mutta sen Unto arvioi olevan ainakin entisöinnin tavoittamattomissa, joten romuttamisen sijaan siitä jouti luopua rodirakentelijoiden jatkojalostettavaksi. Siihen että vuoden -50 yksilö päätyi työn alle oli montakin perustetta: ensinnäkin autoon oli edes jonkinlaiset paperit, paikallaan olivat sen alkuperäinen moottori, vaihteisto ja taka-akseli, ja pisteosiltaankin se oli vielä varsin täydellinen ja rikkomaton. 23 02/16. ”Milliä enempää ei pakkelia tullut koriin missään kohtaa”, hän valottaa toleranssejaan. Pitkälle edenneet ruostevauriot yhdistettynä Fiatin erikoiseen, keskipilarittomaan korirakenteeseen aiheuttivat päänvaivaa, sillä autoa ei voinut ensitöiksi mennä vaurioitta purkamaan
Taka-akselista löytyi myös iloinen yllätys, sillä perän lautaspyörä oli vaihdettu uuteen. ”Vasta kun auto oli maalattu tuli ensimmäistä kertaa tunne että nyt sitä päästään rakentamaan. Varaosa-autoista tuli napattua tarpeeseen yksittäisiä alustan osia. Jos näin ei ole, löytyy takaluukusta varmuudeksi vielä käynnistysveivi. Yksi peruste parannukselle on käsijarru, joka Fiatissa ottaa kardaaniin ja toimisi hätäjarruna arvatenkin vaatimattomasti. Auton sisustus on toteutettu ryhmätyönä, jossa istuinten verhoilut otti harjoitustyökseen pari huonekaluverhoilun opiskelijaa. Sen säädöt olivatkin sitten miten sattuu, mutta uudestaan säätämällä perästä tuli varsin äänetön. Alkuperäiseen sähköjärjestelmään tuli myös muutamia perusteltuja turvallisuusparannuksia. Se oli käännekohta projektissa, sillä joka päivä kun koriin jotain kiinnitti, jäi se paikoilleen pysyvästi”, Unto toteaa. Muun muassa ne otin vara-autoista, jotka olivat tältäkin osin hyödyllisiä.” Peltitöiden lisäksi valtaosa maalauksen pohjatöitä on omistajan itsensä tekemiä, mutta viimeistelyhionnan ja varsinaisen ruiskutuksen hän jätti ammattilaisen tehtäväksi. Virtalukossa on alkujaan myös auton kaikki kaksi sulaketta, mutta Unto tunnustaa että autosta löytyy piilotettuna nykyään ihan oikeakin sulakerasia. ”Alatukivarret ja olkatapit olivat tässä huonoja. Fiatin kojelaudan keskeltä löytyvästä virtalukosta käännetään avaimella virran lisäksi myös parkit ja ajovalot päälle, mutta käyntiin ei moottori siitä pyörähdä. Suljettaessa ovet lukittuvat yläja alakulmistaan. Ratkaisu on toimintavarma, jos vain akussa riittää puhtia moottorin pyörittämiseen. Kaikki luukut ja ovet maalattiin korista irrallisina ja väriksi valikoitui auton alkuperäinen sininen. Vaikka jarrulaitteisiin ei periaatteessa saa mennä kajoamaan, muutettiin Fiatin järjestelmä yksipiirisestä kaksipiiriseksi niin että muutoksia ei käytännössä edes huomaa. Verhoilukankaan löytyminen vei aikaa. Unto ei halunnut auton ulkopuolelle yhtään ylimääräisiä valoviritelmiä ja koska nykyliikenteessä Fiatin vanhanaikainen vinkkari on vaikea huomata, on siihen tehty valon vilkkutoiminto huomiota lisäämään. Povitaskussa matkasi kappale alkuperäistä kudottua puuvillakangasta, jota saattoi käyttää Fiat 1100 E 24 02/16. Samalla vilkuttaa myös jarruvaloon lisätty vilkutustoiminto, mikäli perässätulija ei vinkkaria huomaisi. KORI kaipasi mittavat peltityöt, mutta rungossa riitti hiekkapuhallus. Turvalliseksi entisöity Vaikka autossa entisöinti olikin tavoitteena, muutamia parannuksia siihen tehtiin puhtaasti turvallisuuden nimissä. kaikki tehtaan antamissa toleransseissa. NELIOVISEN Fiatin erikoisuus on korista puuttuva keskipilari. Huonoakin moottorista löytyi, sillä laiha pakkasneste oli joskus päässyt jäätymään tehden lohkoon halkeaman, jonka hitsaaminen vettäpitäväksi osoittautui miltei mahdottomaksi. Tärkeää oli palauttaa autoon sen alkuperäinen moottorilohko, sillä ilmeni että Fiat oli joskus aikanaan tullut merkityksi rekisteriin tyyppikilvestä löytyvän moottorinumeron mukaan, eikä varsinaisen alustanumeron, joka olisi löytynyt kilven lisäksi myös runkopalkista. Käynnistys tapahtuu mekaanisella vaijerisolenoidilla kojelaudan nupista vetämällä
Iso purnukka koneen päällimmäisenä on öljykylpyilmansuodatin. Vanhojen dokumenttien perusteella olisi sillä ainakin jo neljä tai viisi omistajaa ollut ennen kuin oli Unton vuoro liittyä joukon jatkoksi. 3774, lev. Kojelaudasta löytyy myös oma nappulansa taloudellisempaan matkaajoon, jolla saa vauhdissa liikkuvan auton kaasuttimesta kuristettua pääkäyntipiirin virtausta ja näin leikata polttoaineen kulutusta. Rumpujarrut 06 Kori Runkoon pultein kiinnitetty neliovinen kokoteräskori 07 Mitat Pit. Nyt kun Fiat 1100 aihioista huonoin tuli myytyä pois ja paras entisöityä, jäljellä odottelisi vielä muutama mallinsa edustaja. ALKUPERÄISEN moottorin sisältä paljastuivat uusitut männät ja laakerit. Poraus 68, isku 75 mm, tilavuus 1089 cm3. Venttiilit sylinterikannessa. ”Ja sekin oli tavallaan positiivinen yllätys, että yksi aihioista osoittautui Steyriksi. Kiihdytyspumppua ei kaasuttimessa ole lainkaan kulutusta lisäämässä. Kojelaudasta voi kääntää virranjakajaa ja näin säätää sytytysennakkoa, joka varsinkin veivikäynnistyksessä säästää veivaajaa. Unto Tervo tunnustaa että houkuttaisi kovastikin ottaa toinen työn alle, sillä ensimmäisestä saadun kokemuksen ja tietämyksen turvin toisen samanlaisen entisöinti olisi varmasti monin verroin helpompi toteuttaa. ”Tähän tutustuminen on vaatinut vähän sellaista syvällisempää otetta.” 25 02/16. Fiatin kaikki vaiheet 50-luvulta ei ole täysin selvillä, mutta ainakin vielä 60-luvun loppupuoliskolla se on palvellut tohtori Holger Blomqvistin kulkupelinä Helsingissä. ohjauspyörän keskeltä löytyvän äänimerkin lisäksi kaukovalovilkku, jolla voi vauhdikkaasti risteykseen tullessa varoitella muita liikkujia. Takana: jäykkä akseli pitkittäisin lehtijousin, kallistuksenvakain. Aikakauden hienouksiin kuuluu mm. Jatkoa seuraa Entisöintityö vei tekijältään viiden vuoden vapaa-ajasta suurimman osan ja viime keväänä se rekisteröitiin museoajoneuvoksi entisillä AD-378 – tunnuksillaan. 1458, kork. Paino 945 kg vertailuun aina kun kangaskauppoja kohdalle osui. 1486, akseliväli 2337 mm. Ohjausakselilta löytyy myös rättinivel, joka ei ainoastaan vaimenna tärinää ja iskuja, vaan akselin pitkien kiinnityspulttien myötä mahdollistaa myös ohjauspyörän korkeussäädön. Edessä: erillistuenta, polviniveljousitus, simpukkaohjaus. Kyllä siitäkin vielä jonain päivänä auto tulee”, hän arvioi harvinaisen aihionsa kohtaloa. Teho 35 hv/4400 rpm 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin ohjausakselilla. Samankaltainen kangas löytyi yllättäen Lempäälän Ideaparkin kangaskaupasta, josta löytyi materiaali myös kattoverhoiluun jonka Unto ompeli ja taiteili itse paikoilleen. KÄY katsomassa Fiatin ajeluvideo Klassikoiden facebook-sivuilta: https://www.facebook.com/klassikot/ 01 Merkki ja malli Fiat 1100 E 02 Vuosimalli 1950 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. ”Tähän tutustuminen on vaatinut vähän sellaista syvällisempää otetta”, Unto Tervo toteaa projektistaan ja lisää, että häntä tekniikan ihmisenä kiehtovat ratkaisut, jotka takamoottoriaikakauteen siirryttäessä jäivät Fiateista pois. Takaveto 05 Alusta Erillinen teräsrunko
Olemukseltaan juuri tätä päivää edustavan auton käytännöllisyys ilmentyi linjakkuutena, jossa ilmanvastustus oli minimoitu ilman että mukavuudesta olisi tarvinnut tinkiä. Myös takapenkin sijoitus hivenen eteenpäin, keskemmälle autoa, teki sen sijainnista esitteen mukaan ihanteellisen. Hyvin tarkkaan oli myyntiesitteen mukaan perehdytty myös siihen, kuinka oikeanlaisella painojakaumalla saavutettiin korkean tason ajo-ominaisuudet. ”Kun auton suunnittelussa käytännöllisyys on pidetty avaintekijänä, sen luonnollisena seurauksena on ollut se, että sisustukseltaankin uusi Fiat oli nykyaikaisuudellaan mitä houkuttelevin.” Käynti autoon ja siitä ulos on keskipilarittomalla ratkaisulla saatettu mahdollisimman helpoksi, ja sisällä autossa maksimaalisen mukavuuden kaikissa ajo-olosuhteissa tarjoavat tieteellisesti suunnitellut istuimet. Ja mainoskelpoisia parannuksia tuli aina kun mallia uudistettiin. Kromipinnoitetut yksityiskohdat, häikäisysuojat, taskut molemmissa etuovissa sekä tyylikkäästi kojeUuteen aikakauteen Kun Fiat markkinoi Tonnisatastaan, korostettiin myyntiesitteissä niin automerkin pitkää kokemusta, hyvää mainetta kuin pisimmälle vietyä ratkaisujakin. Teknistä kehitystä edusti puolestaan lattialta ohjausakselille siirretty vaihteenvalitsin. Kun nämä yhdistyi vielä Fiatin pitkään akseliväliin, vakuuteltiin tuloksena olevan vakaata kyytiä kaikissa olosuhteissa. Viimeisimpien suunnittelutrendien mukaisessa, erikoisratkaisuin toteutetussa etupyörien erillisjousituksessa oltiin kyetty yhdistämään sekä turvallisuus että mukavuus. Teksti: Jan-Erik Laine 26 02/16. V uonna -37 lanseeratusta Fiat 1100-mallista oli helppo poimia markkinointiin sopivia uudistuksia, sillä niitä autosta löytyi joka puolelta. Hienostuneisuuden tunnusmerkit 1100 E-mallin merkittävin käytännön parannus löytyi auton takaosasta, jonka matkatavaratilaan pääsi käsiksi ulkopuolelta. Etuistuimet, joista myös selkänoja on säädettävissä, mahdollistavat putkirunkoisella rakenteellaan takapenkkiläisille tavallista suuremmat jalkatilat
Uuden kansiventtiilimoottorin alumiinisella sylinterikannella saavutettiin sekä parempi teho/painosuhde, tasaisempi käynti, että merkittävä parannus itse huipputehoon. 27 02/16 ”Sisustukseltaankin uusi Fiat on nykyaikaisuudellaan mitä houkuttelevin.”. ”Voidaankin huoletta todeta että tämän uuden moottorin ominaisuudet kyllä huomaa ajaessa, ja jopa kaikkein kriittisimmät kuljettajat tulevat olemaan siitä myönteisesti vaikuttuneita.” ”FIATIN perustana on tanakka runko, jarrut ovat halkaisjaltaan suurikokoiset ja rakenteet ovat kauttaaltaan huoliteltuja. MYYNTIESITTEEN mukaan Fiatin tieteellisesti suunnitellut putkirunkoiset istuimet tarjosivat maksimaalisen mukavuuden. Tämä puolestaan takasi paremman huippunopeuden lisäksi entistä paremman kiihtyvyyden. Sisustuksen laadun ja hienostuneisuuden tunnusmerkkeinä oli nähtävissä ei vain tyylikäs kokonaisuus, vaan myös se, että verhoilussa on käytetty parasta nahkaa, kankaita ja kumimattoja. Tämä myyntiesitteen mukaan näkyi parhaiten juurikin auton moottorissa, joka edusti alansa pisimmälle vietyä suunnittelua. lautaan ryhmitellyt hallintalaitteet ilmentävät osaltaan Fiatin kokonaisvaltaista suunnittelua. Vaikuttavat parannukset Koska Fiat on teknisestä huippulaadustaan tunnettu niin autokuin lentokonemoottoreidenkin saralla, oli selvää, että kun Fiatin insinöörit kehittelevät parannuksia, ovat ne aina osaltaan vain kasvattamassa tätä mainetta
Kokonaan uuden ladun eurooppalaisen pikkuautoilun nietoksiin sujutellut British Motor Companyn tuote oli menestys. Olihan moni muukin valmistaja jo ottanut haltuunsa etuvetotekniikan pikkuautoissaan, mikä nakersi Minin asemaa. Esteri Morris Mini Clubman Estate ’70 Esteri-lempinimen saanut Clubman Estate kuljettaa omistajapariskuntaansa Minikokoontumisiin niin Suomessa kuin ulkomailla. Brittiläisiä autonvalmistusperinteitä noudattaen ja käsillä olevan yritysfuusion sekä ayliiketouhuilun seurauksena vuodelle -69 esitelty uusi malli ei ollut kuitenkaan sitä mitä moni käsitti ilmaisulla ’uusi’. Mies oli ottanut homman hoitaakseen ja teki varmasti sen minkä pystyi. Mikään voittokulku ei jatku kuitenkaan ikuisesti ja tämä tiedostettiin myös Mini-tehtailla, joissa tosin oli lähes koko ajan valmistettu enemmän autoja kuin rahaa: taloudellista voittoa kun hurjista myyntimääristä huolimatta oli tehty niukalti. Samoihin aikoihin kun British Motor Company fuusioitui erinäisten vaiheiden jälkeen Leyland Motor Corporationiin ja kokonaisuus sai vuoden -68 alussa nimen British Leyland Motor Corporation (BLMC), olivat Minin seuraajan valmistelut onneksi jo pitkällä. Fordilta British Leylandille siirtyneelle Roy Haynesille oli annettu tehtäväksi päivittää Mini uuden vuosikymmenen haasteisiin. Henkilömalleja täydensivät osaltaan farmari-, lavaja pakettiautoversiot. Samalla otetaan hieman kiinni 37 vuoden seisonnan aikana autolla ajamatta jääneitä kilometrejä. Austinja Morris-merkkien alla valmistettua perus-Miniä myytiin kuusikymmentäluvun mittaan satojatuhansia ja menestyneiden kilpa-Minienkin perustana toimineita Cooperpainoksia niitäkin yli satatuhatta. Poikittaisen moottorin, etuvedon ja kolmimetrisen auton aivan nurkkiin sijoitettujen pyörien ansiosta Mini oli paitsi tilava ja taloudellinen, myös erinomainen ajettava, kunhan vain totutteli ohjauspyörän asemoinnista johtuvaan hieman omintakeiseen ajoasentoon. Urjala Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine V uosikymmenen kestäneen tuotannon jälkeen asiasta ei ollut epäilystä. 28 02/16. Joka tapauksessa oli selvää, että liukuhihnan pitämiseksi liikkeellä jatkossakin, piti Mini päivittää 70-luvulle jotta se pysyisi hittilistojen kärjessä
29 02/16
Tilastot kuitenkin kertovat omaa kieltään suomalaisten mieltymyksistä: kun Austin Minin 850ja 1000-malleja vietiin kilpiin yhteensä 782 ja Morriksen vastaavia versioita kaikkiaan 897 yksilöä, niin klubiosastolla oli hiljaisempaa. Perusmallin ja farmarin pannuhuoneessa ahkeroi koeteltu 998-kuutioinen 38 hevosvoimaa tuottava kone. Näiden tekijöiden seurauksena Clubmanin loppu oli ironinen. Estate-farmarit on todennäköisesti laskettu mukaan mainittuihin Clubman-rekisteröintimääriin. Asiasta antaa vihiä rekisteröintitilastot vuodelta -70, jolloin uudella ”isolla Minillä” olisi luullut olevan vielä uutuuden viehätystä. Se on kuitenkin varmaa, että niitä myytiin vuonna 1970 ainakin yksi. Ja oli itse asiassa vielä silloinkin, kun Clubmanin seuraajamallin Metron ja jopa siitä päivitetyn Rover 100:n valmistus loppui vuonna -97. Brittien suunnasta Voimavaunua oli ohjattu yhteistyöhön muun muassa Rovereita ja Triumpheja maahantuoneen Oy Suomen Autoteollisuus Ab:n kanssa, ja tämän painostuksen seurauksena vuoden -71 alussa Voimavaunun kaikki osakkeet myytiin Suomen Autoteollisuudelle, joka otti paitsi Morris-maahantuonnin, myös Austinin tuonnin sillä Veho luopui merkin edustuksesta. Alusta alkaen Clubmanin taival oli vaikea. Kaikkiaan komea rivi ”klubimiehiä”, vaikka uudesta sukupolvesta ei tässä tapauksessa ollut aiemman seuraajaksi. Autosta paistoi läpi sen suora Mini-perimä ja sitä kautta vuosi vuodelta yhä vanhahtavampi olemus. Toiseksi Clubmanin menekkiä rasitti epäilemättä alkuperäisen Minin pysyminen tuotannossa. Brittiä mielivän olikin helppo päätyä siihen, sillä Mini oli paitsi edullisempi, sillä alkoi olla jo selvää kulttiasemaa. Mini pysyy, seuraajat vaihtuvat Austinja Morris-merkkien mallivalikoimaan ilmestynyt Clubman oli tarjolla kaksiovisena perusmallina, akseliväliltään 10 senttiä pidempänä Estate-farmarimallina sekä hieman kipakampana 1275 GT -mallina, jonka 55-hevosvoimaisen moottorin iskutilavuus käy ilmi mallimerkinnästä. Vuonna -70 rekisteröitiin Suomeen alle 90 Clubmania, joista Estate-malleja on ollut oletettavasti vain kourallinen. Niiden lukumääristä ei siten ole tarkkaa tietoa, mutta jos arvaamme, että myynti oli erittäin vähäistä, niin emme varmasti valehtele lainkaan. Clubman-myyntihuoneiden luovutuspaperipinoja pitivät koskemattomina myös kaksi muuta ostajia toisaalle ohjannutta seikkaa. Ensinnäkin pikkuautoa kaipaavalle saapui 70-luvun mittaan aivan eri tavoin moderneja vaihtoehtoja kuten VW Golf ja Ford Fiesta sekä vanhalle mantereelle tosissaan rantautuneet japanilaiset haastajat. Työhön ja vapaa-aikaan Suomeen Clubman-Minejä rantautui aluksi kahta tietä: Austinin maahantuojana toimi Oy Veho Ab ja Morriskauppaa kävi Oy Voimavaunu Ab. Briteissä valmistettuja ensimmäisen sukupolven Mini-tuotteita valmistettiin vuosituhannen taitteessa päättyneen tuotannon aikana yhteensä 5 378 776 yksilöä, joista 583 862 oli Clubman-mallisarjaa. Tehokkaammat 1275 GT -mallit olivat tilastossa omalla rivillään, mutta niitä myytiin vain kaksi molemmille merkeille. Clubmanin kohdalla toteutus oli kärjistetysti sellainen, että alkuperäisen Minin keulailme rakennettiin 70-lukulaisemmaksi, jos tosin sekin oli pitkälti lainaa samoihin aikoihin esitellystä Austin Maxista. Morris Clubman Estate ALKUPERÄISESTÄ Ministä poiketen Clubmanin mittaristo sijaitsi kojelaudan keskikohdan sijaan ohjauspyörän takana. Mallinimi Clubman oli tuore, mutta kokonaisuus oli tehty samaan tyyliin kuin moni muukin brittiläinen automalliuudistus tuohon aikaan: olemassa olevia palikoita käytettiin hyväksi mahdollisimman paljon ja uutta ulkonäköä ei suinkaan luotu uudella korilla, vaan koristelulla. Kun malli valmistus päättyi -80 ja farmariversionkin Mini HL Estate -nimellä pari vuotta myöhemmin, oli alkuperäinen Mini edelleen valmistuksessa. Kovin merkittäviä Clubmanmääriä ei Suomeen saapunut missään vaiheessa. Austineja vietiin Clubman-nimellä rekisteröintitilastoihin vuonna -70 vain 39 ja vastaavia Morris-merkkisiäkin niukat 49 yksilöä. Vuosimalleista -75 lähtien moottoriksi päivittyi 1 097-kuutioinen ja 46-hevosvoimainen moottori, joskin automaattivaihteisten kanssa jatkoi tonninen voimalaitos. 30 02/16
Tyylikkään valkoinen, puujäljitelmälistoituksilla virtaviivaistettu Morris Mini Clubman Estate ampaisi keväisen Turun liikenteeseen aprillipäivänä vuonna 1970. Auton otti käyttöönsä Turun Uuskoneessa työskennellyt mies, joka käytti näppärää Estate-mallia mainitun konttorikoneyrityksen huoltoajoissa, vaikka kyseessä olikin hänen oma autonsa. Vapaa-ajalla autolla käytiin 70-luvun alkupuolella kalareissuilla parhaimmillaan Norjaa myöten. Omistajavaihdoksista päätellen vain seitsemän vuoden iässä ja 110 000 kilometriä ajetussa Clubman Estatessa nähtiin ainakin aineksia elvytettäväksi tai vähintäänkin edelleen välitettäväksi. Syntymäpäiväyllätys Vuoden 2014 aikana sympaattisen Morriksen kohdalla tapahtui viimein ratkaiseva tapahtuma, joka mahdollisti auton palaamisen jälleen liikenteeseen. Siitä ei ole tietoa pitikö levon olla kestoltaan määrämittaista vai määrittelemätöntä, mutta joka tapauksessa lepohetki vierähti kaikkiaan 37 vuoden mittaiseksi. Verhoilulla on ikää jo 46 vuotta, joten keinonahka on ilmeisen laadukasta. Auton silloinen, kaikkiaan neljäs omistaja päätti tilanpuutteen vuoksi laittaa projektiksi hankkimansa Clubmanin sittenkin myyntiin. Kunnostuksen yhteydessä pinnoille riitti huolellinen puhdistus. PIENI päältä ja suuri sisältä se oli Minin taikaa, joka jatkui myös Clubmanmallistossa. Clubman pysyi ensimmäisellä omistajallaan vuoteen -76 asti, jolloin auton osti putkimiehenä työskennellyt kaveri, joka varmasti näki autossa kätevän ajoneuvon työkalujen kuljetukseen putkien kuljettamiseen oli varmasti isompi hyötyajoneuvo tai sitten Clubmanin kokonaispituus hetkellisesti tuplaantui katolla kulkevien putkien seurauksena. 31 02/16. Tai sen verran vaihtelua Clubman sai kohdalleen, että vuoden 2004 tienoilla säilytyspaikka vaihtui, samoin omistaja päivittyi pariin kertaan. Remonttihommiin ei ryhdytty, mutta toisaalta autoa ei tönätty romuttamon ruoaksikaan, vaan epäkuntoinen auto sai leposijan varsinaissuomalaisen ladon suojista. Entisöitäessä listat tosin aiheuttivat päänvaivaa. ESTATEN kylkiä ja takaovia koristavat puujäljitelmät luovat auton olemukseen ryhtiä ja persoonallista ilmettä. Niin tai näin, ajot eivät menneet siltä osin putkeen, että seuraavana vuonna Minin tonniseen koneeseen iski sen verran paha moottorivaurio, että ajot päättyivät tyystin
Vaihteisto sen sijaan on yhä alkuperäinen. Osien saannissa omistajapariskunnan mukaan auttoi mukavalla tavalla Morris Clubman Estate 32 02/16. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. Se olikin ainoa syy miksi uskalsin auton ostaa ilman puolison lupaa”, Olavi naurahtaa. Auvoista yhteiselämää Olavi ei toki lähtenyt ehdoin tahdoin uhmaamaan, vaan luottamus lahjan mieluisuuteen oli olemassa. Kiitoksia vielä erikseen maalarille, Kari Harmaalalle Tampereelle.” Ulkoasun viimeistelyssä suurinta harmia tuottivat kylkien puujäljitelmät, joiden löytämisessä oli Olavin mukaan varsinainen työmaa. ”Auto oli suurin piirtein alkuperäiskunnossa, ruostunut aika pahasti, mutta toisaalta pisteosat olivat kaikki tallessa”, Olavi kuvailee. Tilavuus 998 cm3. 08 Suorituskyky Huippunopeus 117 km/h, 0-100 km/h 27,4 s 09 Valmistusmäärä 197 606 kpl Urjalassa asuva Olavi Hartus huomasi syksyllä 2014 verkkoon tulleen myynti-ilmoituksen ja päätti toimia nopeasti. Kiireiset kahdeksan kuukautta Urjalaan siirretyn Clubmanin kunnostustoimet käynnistettiin Olavin ja Jaunen toimesta välittömästi. Olihan pariskunnalla jo ennalta pari harraste-Miniä, ja molemmilla Mini-kokemusta 70-luvulta lähtien. Etuveto. Suomi-Estate oli tarkoitus kunnostaa perinpohjaisesti, joten työ alkoi auton purkamisella alkutekijöihinsä, jotta pohjatyöt oli mahdollista tehdä kunnolla. Puristussuhde 8,3:1. Enää piti entisöidä auto alkuperäiseen loistoonsa. CLUBMAN Estate on Olaville ja Jaunelle erityisen oivallinen harrastepeli, sillä takatiloissa perheen mäyräkoirat reissaavat tyylikkäästi. Poraus 64,6, isku 76,2 mm. Alustaan uusittiin puolestaan jarrut ja nivelet”, Olavi listaa. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Farmarimalliselle harrastepelille oli myös siinä mielessä tilausta, että mielellään autoharrasteen parissa reissaavan pariskunnan mäyräkoirat saisivat auton takatilasta mainion matkustustilan. Lokasuojien alla ja korin kulmissa oli hitsaushommissa haastetta, mutta halusin tehdä autosta kokonaisuutena mahdollisimman alkuperäisen oloisen”, Olavi juttelee. Maalaus suoritettiin alkuperäisellä sävyllä käytännön syistä kahdessa vaiheessa. ”Ensin maalattiin pohja ja sisusta, sen jälkeen hankittiin ja kunnostettiin osia lisää ennen kuin maalattiin päältä. Tekniikaltaan laajalti harrastettuun Miniin perustuvana Clubmanin osia saattoi tavoittaa kohtuullisen helposti, mikä oli myönteinen seikka, sillä moottoriremonttiahan oli ollut Estateen tiedossa jo vuodesta -77. ”Moottori oli ihan jumissa, joten sille tehtiin täysi koneremontti. Edessä ja takana rumpujarrut. Tosin sillä ajatuksella, että auto menee Jaunelle synttärilahjaksi. ”Mini-kerhon kautta villähteeläiseltä Hannu Laaksolta löytyi onneksi käytettyjä listoja ja muutama uusikin”, hän kiittelee. ”Kori ja pohja soodapuhallettiin ja sen jälkeen tehtiin kolme kuukautta hitsitöitä. Takana eteenpäin suunnatut pitkittäiset tukivarret, nesteen välityksellä toimiva kumijouset. ”Meillä oli Minejä 70-luvulla perheessä ja Minit tulivat tutuksi myös autokisoista, joissa pyörin 80ja 90-luvuilla”, yllättävän lahjan saanut Jaune Koivuniemi kertoo. 01 Merkki ja malli Morris Mini Clubman Estate 02 Vuosimalli 1970 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. 07 Mitat Pituus 340, leveys 141, korkeus 136, akseliväli 214 cm. ”Menin ja ostin auton Paraisilta näkemättä. Paino 681 kg. Teho 38 hv /5250 rpm, vääntö 71 Nm /2700 rpm. 05 Alusta Edessä poikittaiset tukivarret, nesteen välityksellä toimiva kumijouset. Näin ollen ’70-mallisen Clubman Estate -projektin siirtyminen pariskunnalla olevan ’72 Clubmanin sekä ’62 Mini Vanin seuraksi oli Jaunelle mieluisa syntymäpäiväyllätys
Clubman Estaten sisustassa näkyi miellyttävällä tavalla auton varsin vähäinen kokonaisajomäärä. MOOTTORITILAN siisti yleisilme osoittaa, että Minikerholta saadut tunnustukset entisöinnistä ovat menneet varmasti oikeaan osoitteeseen. Matkasta auto selvisi ongelmitta, ja entisöinnin yhteydessä nollattuun mittariin on kertynyt tähän mennessä jo noin 7 000 kilometriä. Juuri sopivasti toukokuun lopulla Liettuassa järjestettyä kansainvälistä Mini-kokoontumista ajatellen, joten Jaune ja Olavi sekä perheen kaksi mäyräkoiraa reissuun tyylikkäällä ja harvinaisella Clubman Estatella, johon oli kiinnitetty alkuperäisen mukaiset TJZ-79-kilvet, jotka sattuivat olemaan vapaana. 33 02/16. ”Verhoilut ovat alkuperäiset, mikä on aika uskomatonta. Niille on tehty vain pesu ja kuskin istuinosan yksi kulma vaihdettiin”, kertoo Olavi auton eheänä säilyneestä keinonahkaverhoilusta. Viime kesän aikana Jaune ja Olavi saivat Clubmanistaan myös mukavat tunnustukset, Mini Club Flying Finns -kerhon Vuoden Minija Vuoden entisöinti -palkinnon, joten harvinaisen automallin pieteetillä suoritettu kunnostus ei jäänyt huomioimatta Mini-harrastajien kentässä. Liikkumaan luotu Toukokuun puolivälissä Clubman katsastettiin lähes neljän vuosikymmenen tauon jälkeen jälleen liikenteeseen. Heti katsastuksen jälkeen Esterillä suunnattiin Mini-kokoontumiseen Liettuaan. Mutta entä auton lempinimi, Esteri. Kunnostusprojektissa ei juuri taukoja pidetty, minkä seurauksena auto oli valmis viime vuoden toukokuussa. Urjalan Tarvike ja Varaosan Olli Peltola, joka lukeutuu itsekin Miniharrastajiin. ”Kunnostuksessa meni kahdeksan kuukautta ja työtunteja kertyi ehkä reilut tuhat”, Jaune laskeskelee. Nimi onkin siten sopiva nimi autolle, tuolle sateettomana päivänä rekisteröidylle Clubman Estatelle. toukokuuta, Esterin päivänä. Nimi viittaa toki Estate-mallinimeen, mutta myös siihen, että auton uudelleenrekisteröinti tapahtui 16
Ja jos sellaisia ei ollut valmiina, niin niitä valmistettiin moisia kummallisuuksia kaipaavien maiden tarpeisiin. Eräs maahamme tuoduista erikoisuuksista oli Austin A40 Farinan Van-malli. Pakettiauto kun ei välttämättä ollut stereotyyppisen iso kutistettu kuorma-auto, vaan autovalmistajien hihnoilta syntyi enenevästi siron tyylikkäitä farmarimallien pohjalta toteutettuja pakettimalleja. Pakettiautojen edullisen verokohtelun vuoksi maahamme virtasi 60-luvun alussa erinäisiä farmarimallien pohjalta toteutettuja pakettiversioita vain jotta ne olisi uudelleenrekisteröity henkilöautoksi heti kun byrokratia antoi myöden. Uusien autojen kauppa oli tuolloin viimein vapautettu, joten mahdollisuudet yltää muihinkin uusiin henkilöautoihin kuin Neuvostoliiton kanssa veivatun bilateraalikaupan hedelminä maahan tuotuihin itäautoihin. Siitä oli pitänyt huolen valtion tiukka kontrolli, jotta kansakunnan vähäiset markat eivät vierisi muiden kansantalouksien kassoihin. Oli himoittuja länsiautoja saatu aiemminkin maahan, mutta kovin rajoitetusti. Asiaa pidettiin kurissa autojen tuontilisensseillä, joista olivat kilvoittelemassa automaahantuojat ja sitä kautta tavalliset suomalaiset autonostajat tai ainakin varakkaat sellaiset. Kansakunn an tarpeisiin Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine V uosi 1962 on suomalaisessa autokaupassa aikakirjoihin jäänyt käänteentekevä vuosi. Takapenkki pois, pellit takaikkunoiden tilalle, ja siinä se jo olikin ehta pakettiauto. Tähän maaperään 50ja 60-lukujen Suomessa iskettiin vahvoin kuokaniskuin, minkä seurauksena lukuisista pienistä eurooppalaisista automalleista esiteltiin suoma34 02/16. Erään poikkeuksen rajoitettuun autotuontiin muodostivat vuonna 1958 voimaantulleen ”väliaikaisen” 30 prosentin autoveron ulkopuolelle jätetyt pakettiautot: niille myönnettiin lisenssejä huomattavasti vapaammin niiden kansantaloudelle hyödyllisemmän luonteen vuoksi, ja varmasti juuri tästä samasta syystä ne oli jätetty autoverotuksen ulkopuolelle. Ajatuksena käytäntö oli kaunis, mutta valtiovallalta jäi huomioimatta paitsi suomalaisen ikiaikainen haave veronkiertoon, myös automaailmassa tapahtuneet muutokset
Kansakunn an tarpeisiin Urjala Austin A40 Farina ’62 35 02/16
markan suomalaiset olisivat ostelleet pian pelkkiä edullisia umpikylkiä muokatakseen niistä pian käytännöllisiä henkilöfarkkuja. Muutenhan tarkanA40 Farinan keulamuotoilu edusti 50-luvun lopulla varsin modernia ilmettä. Eräs Suomeen vuoden -62 aikana saapuneista henkilöautomaisista pakettiautoista oli nykyään Timo Aholan omistama Austin A40 Farina Countryman, tai omaa sukua Countrymanin sijaan Van. Kylkiprofiili ei sen sijaan ollut aivan yhtä ajatonta. Ensin mainitusta vaihtoehdosta kumpuaa myös elämään jäänyt piilofarmaritermi: takapenkkiläiset kun matkustivat umpikylkien suojissa, piilossa katseilta. Ulkoisiin muokkauksiin kuului joko takasivuikkunoiden sijalla olleiden peltien korvaaminen lasilla tai vaihtoehtoisesti takapenkin asentaminen aiemmin tyhjään takaruumaan. Tai tarkalleen ottaen vero piti maksaa, mutta sen sai palautuksena takaisin pakettiautoksi rekisteröinnin jälkeen. Ja jos ei ihan suoraan niin ainakin mainostekstien rivien välistä oli luettavissa, että rekisteröinti henkilöautoksi onnistuisi käden käänteessä. Mutta palataan vielä auton harvinaisuuteen. Korjaussarjaksi pakettiautoille määrättiin henkilöautojen kanssa sama 40–90 prosentin autovero, joka oli maksettava auton verotusarvosta. Muistona kotimaisesta käsityöstä on auton takapenkin valmistekilpi, joka kertoo vanerirunkoisen ja auton muuhun sisustukseen tyylillisesti sopivan istuimen olevan tamperelaisen Verhoiluliike J. Tämä riippuen siitä oliko auton ottanut ensirekisteröitäessä joko umpikylkien ja takapenkin kanssa vai ilman takaistuinta mutta ikkunoilla. Vain Suomeen ja Portugaliin. 36 02/16. Kokonaisuuteen syntyi kuitenkin kuuluisa porsaan mentävä aukko: kolmen vuoden tai tietyn kilometrisuoritteen jälkeen auton sai muokata henkilömallin mukaiseksi ja uudelleenrekisteröidä henkilöautoksi ja mikä ihaninta, verovapaaksi sellaiseksi. Siitä ei ole tietoa aloittiko auto taipaleensa Suomessa ensiksi takaikkunoiden vai takapenkin kanssa, mutta tehtaalta lähtiessään auto oli mainittu harvinainen Van-malli, joten takapenkkiläisten mukavuustekijät piti aikanaan väkertää Suomessa. Ensinnäkin vuosimallin -62 yksilönä Timon A40 edustaa vuosina 1961–1967 valmistettua FaAustin A40 Farina laisille pakettiautoversio. Nevalan käsialaa noin puolen vuosisadan takaa. Valtion kirstunvartijat eivät luonnollisesti katselleet menoa tyytyväisenä, joten vuodelle -62 tapahtuvaa autokaupan vapautusta silmällä pitäen asia piti korjata
37 02/16. Kansainvälisesti tällainen A40 Farinan Van-pakettiautoversio jäi kuriositeetiksi. Auton ensimmäinen omistaja oli Tampereelta, mutta juuri muuta varmaa ei varhaisvuosilta ole kuin se, että Austiniin teetettiin takaistuin aiemmin mainitussa paikallisessa verhoomossa. Kotimarkkinoille Britteihin sitä ei valmistettu lainkaan ja muuallekin perin niukasti olihan se nyt kieltämättä outoa haluta takaikkunoiden sijasta peltilevyt. Teknisiin kohennuksiin lukeutuivat hydrauliset jarrut kaikissa pyörissä sekä etupään kallistuksenvaimennin. Sammonkadun TB sen sijaan saattoi olla omistajan luottopaikkoja ainakin sen perusteella, että kyseisen huoltamon vanha tarra koristaa edelleen hansikaslokeroa. Suomi-yksilön tekee kuitenkin poikkeukselliseksi sen aito pakettiautotausta. Auto jäi seisomaan mutta sai suojaisan säilöntäpaikan, josta se jotain kautta päätyi 90-luvulla ostoja myyntiliikkeen pihaan Tampereentien varteen. Sinällään tämän poikkeustapaukseksi jääneen vientimallin valmistus tapahtui yhden historiaviittauksen mukaan helposti: tavallisen Countryman-farmarin takaikkunoiden tilalle vain pistehitsattiin peltilevyt, jotka oli kohtuullisen vaivattomasti irrotettavissa myöhemmän tarpeen tullen. Sieltä auton huomasi jämsäläinen pitkän linjan mobilisti, joka tavoitti silloisen omistajan ja teki Austinista kaupat. Erään vuoden -62 suomalaisen lehtimainoksen mukaan A40 Van kuului ”pakettiautojen aateliin”, mutta oli silti ”edustava kuin henkilöauto”. Entisöijältä kantautuneiden muisteluiden mukaan Van-mallia ei valmistettu lainkaan brittien kotimarkkinoille, vaan ilmeisesti vain Suomen ja Portugalin kysyntään. Tuomion perusteina olivat ruostevauriot etupyörän kotelossa sekä väljyys olkatapeissa. Jossain vaiheessa auto kulkeutui Hämeenkyröön ilmeisesti ensiomistajan toimesta, ja samalla seudulla auton ensimmäinen ajorupeama myös päättyi vuonna -83 katsastusmiehen päätöksellä. Tampereelta taipaleelle Kuvien Austinin ensimmäisten vuosikymmenten vaiheista ei ole kulkeutunut nykypäivään kuin yksittäisiä tietoja. PAKETTIAUTOVERSION perustana käytetty Countryman oli perusmalliin verrattuna käytännöllisempi saranoidun takalasinsa ansiosta. Auto siirtyi Jämsään ja muutaman vuoden odotuksen jälkeen A40:n kuntoremontti käynnistyi. Erään tiedon mukaan kohdemaita olisivatkin olleet vain Portugali ja Suomi, ja valmistusmäärä yhteensä vain noin 500 yksilöä. rina Mark II -mallipolvea, joka eroaa 1958–1961 valmistetusta korimallin Mark I -versiosta lähinnä 89 milliä pidemmän akselivälinsä sekä uuden maskin ja kojelaudan myötä. Timon yksilössä moottorina on vielä 37-hevosvoimainen 948-kuutioinen nelonen, mutta tusinan hepoa tehokkaampi 1 098-kuutioinen otettiin käyttöön vielä mallivuoden -62 aikana. Kotimaisissa lehdissä A40 Van -pakettiautoa mainostettiin, ja mainoskuvissa erottuvat myös takaikkunoiden pellitykset
Uuden omistajan myötä autoa kohennettiin muun muassa uusilla renkailla ja ikkunatiivisteillä. ”Minulla oli silloin myynnissä ykköskoppainen ’65 Mini, johon Austinia tarjottiin vaihdossa. ”Siinä on oikea antiikkisen auton ajotunnelma. Auto oli jämsäläisellä harrastajalla satunnaisessa käytössä toistakymmentä vuotta ennen kuin auto siirtyi Lahteen vaihtokaupassa japsimoottoripyörään. ”Ei mitään sen ihmeempiä, lähinnä alustan rasvaus, moottorin perussäätäminen, uutta sytytystulppaa ja suodatinta sekä uudet öljyt joka paikkaan, joskin kevättalvella -15 uusin autoon kytkimen pääja työsylinterin. Etuvetoisiin britteihin kuten Miniin, Maileriin tai Allegroon verrattuna ajo-ominaisuudet ovat suorastaan ala-arvoiset. Omintakeisesta ajettavuudesta huolimatta Timo on taittanut A40:llä parin ajokauden aikana muutamia reissuja, joskin kertoo että enemmänAustin A40 Farina Vuonna -14 tehdyn huollon yhteydessä Timo huomasi huoltokirjan edellisen merkinnän olevan tasan 50 vuoden takaa. Innostuin autosta aika nopeasti kun auton näin ja päästiin vaihtokauppoihin. Nykyiselle omistajalleen Urjalaan auto siirtyi Lahdesta vuonna 2014. Taisi suuri yleisökin olla sama mieltä, koska mallin myynti putosi kun Mailer tuli markkinoille”, omistaja juttelee hymyillen. kohde ei ollut erityisen huono, joten ruostekorjauksien, maalauksen, istuinten verhoilujen ja toki olkatappien uusimisen myötä Austin kelpasi jälleen rekisteriin hieman ennen vuosituhannen vaihdetta. Viehättävästi vähemmän kaunis Austinilla otettujen kilometrien myötä on Timolle konkretisoitunut miksi A40 Farinan myynti tyssäsi uuden sukupolven autojen myötä, vaikka sinnittelikin yllättävään pitkään markkinoilla. Samoin nostalgiaa rakentaa Timon hankkima Austin A40:n suomenkielinen käyttöohjekirja, joka osui kohdalle rompetorilla. Se hieman hymyilytti kun tein huoltoa tuolloin 2014, niin auton huoltoväliksi näytti tulleen 50 vuotta, koska huoltokirjan viimeisin merkintä oli vuodelta -64.” Auton varhaishistoria heijastuu autoon Jämsän-vuosina palautetusta alkuperäisestä HPU-rekisteritunnuksesta. 38 02/16. Austinissa viehätti lähinnä se kun se oli niin erilainen kuin Mini, jota näkee niin paljon.” Auto oli uudelle omistajalle siirtyessään perusasiallisessa kunnossa, joten Timon kohdalla toimiksi riitti perusteellinen huolto. SELKEÄLINJAINEN ohjaamo näyttää ehkä kuvassa kohtuullisen tilavalta, mutta todellisuudessa Minissä tehtiin matkaa väljemmin
Jos siinä olisi vaikka pieni porrasperä ja takaakseli vähän taaempana, niin se olisi enemmän ’auton näköinen’. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. ”A40:ssä on selvästi niukemmat tilat kuin Minissä, johon mahtuu mukavasti neljä miestä toisin kuin tähän autoon.” Timo saattaisi sopivan tilaisuuden tullen olla valmis luopumaan persoonallisesta ajokistaan toisen harrastajan hyväksi, mutta mitään pakottavaa tarvetta autosta luopumiseen ei ole. Sitä myöten autossa on myös shooting brake -henkeä kuten Timo huomauttaa pilke silmäkulmassa. Englannista yksi hyötyautolehtikin osoitti jopa halua tehdä autosta juttua, jos siihen tehtäisiin joskus uudestaan alkuperäiset umpikyljet”, hän naurahtaa. 07 Mitat Pituus 368, leveys 151, korkeus 143, akseliväli 221 cm. Paino 750 kg. Poraus 62,9, isku 76,2 mm. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. ”Juttelin autosta netissä brittiläisen A40-kerholaisten kanssa ja siellä olivat kovin kiinnostuneita mallista. Teho 37 hv /5000 rpm, vääntö 68 Nm /2500 rpm. Tilavuus 948 cm3. 39 02/16. Takaveto. Edessä ja takana rumpujarrut. ”Kuljetin ystäväpariskuntaa kirkosta juhlapaikalle. Pakettiautoilun terää vei osaltaan ulkoasuun nähden pienet sisätilat aivan päinvastoin kuin eräässä toisessa britissä. Toistaiseksi pisin ajokeikka suuntautui pääkaupunkiseudulle kesällä -14. Puristussuhde 8,3:1. TAKAPENKIN toteuttaneen verhoomon kilpi on nostalginen pala paitsi tämän auton, osaltaan myös suomalaisen pakettiautoilun historiaa. A40-yksilön historia on pakettiautotaustansa vuoksi herättänyt mielenkiintoa auton kotimaata myöten. ”Ei Austin kovin kaunis ole. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset. Toisaalta tämä auton erikoinen ulkonäkö on tärkeä osa sen viehätystä,” hän pohdiskelee. Ja tosiaan, lukeutuuhan A40 varhaisiin monikäyttöautoihin ja etenkin Coutryman-mallin kahdessa osassa aukeava takaluukku on mukavan käytännöllinen. 08 Suorituskyky Huippunopeus 120 km/h, 0-100 km/h 28,5 s kin pitäisi sillä ajella. Tältä hääreissulta palatessa oli kyydissä kolme henkeä ja paljon tavaraa, jolloin takajousitus oli kyllä usein ihan pohjaanlyöntikumien varassa.” Vaikka vanhat jouset olivat jo nähneet parhaat vuotensa, niin silti asiaa voi tulkita niinkin, että ei A40 Farinaa ihan pakettiautoksi ollut tarkoitettu, vaikka suomalaiset ja ilmeisesti siis myös portugalilaiset Austin-myyjät kovasti niin koettivat vakuutella. AUSTININ erikoinen korimuotoilu ja varsin rajalliset ajoominaisuudet ovat Timon mukaan osa auton viehätystä. 01 Merkki ja malli Austin A40 Farina Countryman 02 Vuosimalli 1962 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin
Selviytymistarina Leikkimökkikäyttöön vajonnut PanoramaFiat nousi takaisin tien päälle sukujuhlissa heitetyn lupauksen seurauksena. Ylistaro Fiat 128 Panorama ’77 40 02/16
41 02/16. Esimerkiksi ajo-ominaisuudet saivat muutoin pääosin kiitosta osakseen, mutta hitaaksi koettu ohjaus vei terää kaupunkiajon ihanuudesta. Alkuvoiman vetareille tuotti 1 116-kuutioinen nelonen, joka lyhytiskuisena tuotti 55 hevosvoiman huipputehon verraten korkeilla 6 000 r/min pyörintänopeudella. Suomalaistoimittaja tosin lisäsi vuoden -70 koeajon yhteydessä, että kierrosherkkä kone ”sietää sitä paitsi reilusti enemmän kuin 1 000 ylikierrosta”. Torinolaisten oivallus oli sijoittaa vaihteisto samaan pakettiin poikittain sijoitetun moottorin yhteyteen – eikä koneen alle, vaan sen jatkeeksi. Titteliä ei viskattu Fiatin suuntaan ilman perusteita, sillä 128 oli 60-luvun lopulla rakenteeltaan moderni pikkuauto ja samalla Fiatin ensimmäinen sarjatuotantoetuveto. Suuressa lännessä 70-luvun alussa Fiat mainosti 128:n olevan ulkomitoiltaan pienempi kuin VW Kupla, mutta sisätiloiltaan suurempi kuin Oldsmobile Cutlass. Fiat 128:n kokoluokkaansa nähden oivallisia sisätiloja ja hyvää suorituskykyä kiiteltiin, mutta keksivät puutteita metsästävät autotoimittajat jotain huomautettavaakin. Ulkoisiksi avuiksi oli muovattu uusi ZASTAVA 1100:n ja myöhemmin Fiat 128 Z:n nimellä myyty lisenssimalli vei Suomessa markkinoita Panorama-mallilta viisiovisuudellaan ja etenkin edullisella hinnallaan. Moneen makuun Tutuin 128:n korimalleista oli kaksiovinen porrasperä, mutta perustasta Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine toteutettiin aiheita erilaisia mieltymyksiä varten. Tiiviin voimalinjan ja muutoinkin hukkatilaa välttävien rakenneratkaisujen ansiosta vain 385-senttiseen autoon oli onnistuttu toteuttamaan reilut sisätilat, jotka saivat monen isommankin auton kalpenemaan. Fiatin vauhdikasta mainetta pidettiin puolestaan yllä -71 esitellyllä Rally-mallilla sekä Sport Coupélla, jonka akseliväli oli parisenkymmentä senttiä lyhyempi kuin kansanmalleissa. VUODEN -77 alussa Autonovo mainosti päivitettyä 128-mallistoa näyttävästi, ja pari onnekasta Fiat-liikkeessä vieraillutta pääsi siitä hyvästä Rooman-reissulle. Näiden urheiluvälineiden konehuoneessa touhusi 1 290-kuutioinen nelonen, joskin coupé-mallia sai myös 1,1-litraisella. F iat 128:n taival alkoi Suomessa heti mallin esittelyn jälkeen vuodelle 1970. Seuraavana vuonna Sport Coupé poistui mallistosta päivittyen yhä linjakkaaksi, mutta monikäyttöisemmäksi 3P Berlinetta -malliksi, jonka näppäryyksiin lukeutui kattolinjaa myöten aukeava takaluukku. Vuodelle -77 jo kohtuullisen iäkäs 128 sai päivityksen, jonka innosti Autonovonkin kutsumaan asiakkaita tutustumaan ”uuteen” 128-Fiatiin. Fiat-maahantuoja Autonovo Oy:n myyntiponnistuksia oli tukemassa automallin vuoden -69 lopulla saama kansainvälinen Vuoden auto -tunnustus. Tämän vuoksi voimanvälityksessä etupyörille käytettiin eripituisia vetoakseleita; vasemmanpuoleisen vetoakselin pituudeksi tuli vain neljännes oikeanpuoleisen vetoakselin pituudesta. VUOSIMALLIIN -76 asti Fiat 128:n farmarimalli tunsi nimen Familiare. Vuodelle -74 mallistoon lisättiin 128 Special, jonka tunnisti helposti neliskulmaisista etu-umpioista. Samoin miinuksia vedettiin läpituuletuksen kehnosta toiminnasta sekä auton yleisestä viimeistelylaadusta, joka heitti varjonsa kestävyyden suuntaan. Edestä vetäviä pieniä perheautoja oli nähty Minin vanavedessä pitkin 60-lukua, mutta Fiat toi 128-mallillaan tuoreen tulkintansa aiheesta, josta oli nähty enteitä Fiattalliin kuuluvan Autobianchin 1964 lanseeratussa Primula-mallissa. Sedanista tuli pian saataville neliluukkuinen versio, ja tilan maksimoijille kolmiovisena tarjottu ”viistoperäfarkku” Familiare
Jugoslaavin myynti tapahtui Fiatverkoston kautta, sillä Fiat-maahantuoja oli tähän tavallaan pakotettu: jos se ei olisi ottanut autoa omaan myyntiohjelmaansa, olisi sen tehnyt todennäköisesti joku muu ja sitä kautta nakertanut aidon 128:n myyntiä. Nyt homma oli omissa käsissä, joskin siitä huolimatta moni autonostaja käänsi katseensa italialaisesta sen lisenssituotteeseen. Moni arvatenkin keksi liki kymppitonnille parempaakin käyttöä ja ajeli kotiinsa Zastavalla sen mahdolliset laatuonZastavalla oli aitoon Fiatiin nähden kaksi vahvaa markkinaetua. Zastavalla oli nimittäin kaksi vahvaa markkinaetua: ensinnäkin 128 Z:n kori oli käytännöllinen viisiovinen, ja toiseksi, sen hinta oli merkittävästi edullisempi kuin Fiatin. Saman päivityksen tiimellyksessä Familiare-malli nimettiin Panoramaksi, minkä havaitsi mainittujen ulkoisten muutoksien ohella siitä, että farmarin kaksiosaiset takasivuikkunat ILMANSUODATTIMEN vaihtamisesta 10 000 kilometrin välein muistutetaan sekä englanniksi että selvällä italian kielellä. Eräs 128-mallin varhainen lisenssivalmiste tuli tutuksi myös suomalaisittain. Konehuoneeseen avaraikkunaisen Panoraman ostaja sai valita joko 1,1tai 1,3-litraisen vaihtoehdon. Kieltämättä huomautus ei ollut aivan aiheeton. Fiat 128 Panorama AUTOLEHDISTÖ antoi 128:lle nuhteita sekalaisesta ja varapyörän täyttämästä moottoritilasta, mikä vaikeutti perushuoltotoimien suorittamista. Urheilullisuutta sen sijaan laimensi pidennetyt vaihteistovälitykset, mutta toisaalta 128-kuljettaja otti varmasti mieluusti vastaan taloudellisemman ja meluttomamman matkanteon sekä tiedon siitä, että myös laatikon synkronointia oli kohennettu. etumaski valoineen, takaumpiot sekä joustopuskurit mutta muutakin pientä sorvausta oli suoritettu. 42 02/16. Suomen myyntilistoilta Fiat 128 hävisi vuoden -81 jälkeen, ja viimeiset uudet myytiin meillä vuoden -82 aikana. vaihtuivat yksilasisiin, hiemaan lyhyempiin ikkuna-aukkoihin. Kyseessä oli jugoslavialaisen Zastavan 1100-malli, joka saapui meille -73 ja opittiin sittemmin tuntemaan nimellä Fiat 128 Z. Sisällä odottivat päivitetyt istuimet ja kuljettajan edessä ”uusi urheilullinen kojelauta” kuten maahantuoja asian esitti. Fiatin toimesta 128:n valmistus jatkui 80-luvun alussa karsitulla mallistolla aina -85 asti, kunnes Torinossa todettiin, että Uno ja Ritmo hoitavat homman ja 128:n voi päästää eläkkeelle. Lisenssimallina 128 eli sen sijaan huomattavasti pidempään, sillä Egyptissä valmistettu Nasr 128 GLS:n valmistuslinja pysäytettiin vasta vuonna 2009. Kaikkiaan Italiassa ehdittiin valmistaa yli 3,1 miljoonaa yksilöä. Esimerkiksi kevätkesällä -79 neliovinen 128 1100 CL maksoi 34 900 markkaa, mutta 128 Z irtosi 25 900 markalla
Reilussa puolessatoista vuosikymmenessä määrä romahti kymmenykseen: vuoden -98 lopulla Fiat 128 -kannaksi ilmoitettiin vain 1 125 autoa. Tilanne oli sääli, mutta ei mitenkään yllätyksetön vaan pikemminkin luontainen edullisen pikkuautomallin kohtalo. Maahantuonnin päätyttyä oli Fiatin ja Zastavan 128-malleja vuoden -82 lopulla rekisterissä 21 925 ja päälle vielä yksi pakettiautoksi rekisteröity. Taloudellisia ja ajoltaan kivoja 128-Fiiuja tuntui pitkään riittävän vähän joka nurkalle, kunnes kova ja usein säälimätön käyttö yhdistettynä auton ruostealttiuteen olikin tyhjentänyt laarin lähes viimeisiä yksilöitä myöten. Lupaus ja sen ehto Ylistarolainen Antti Alanko ei aiemman autoiluelämänsä aikana tunnustanut itsessään harrastajapiirteitä, kunnes viime vuosikymmenen lopulla kyseinen ajanviete saapui Antin ja PANORAMAN tavaratila ei perusasennossa ole kovin suuri, mutta takapenkki taittamalla lääniä alkaa piisata. Kadoksiin ajettu Yhdeksänkymmentäluvun mittaan valtaosa Suomeen tuoduista 128-Fiateista ja sen jugoslaaviserkuista oli kokenut kovan kohtalon. gelmat hyväksyen. Tilanne hahmottuu autokantatilastoja tarkastelemalla. Mainitut hinnat asettuvat historiallisiin uomiinsa, kun ajattelee että samaan aikaan esimerkiksi Datsun 100A maksoi 32 490 markkaa, Lada 1200 kustansi 24 690, Toyota Corolla 1200 STW Deluxe 43 200 ja Mercedes-Benz 200 D unelmia haihduttavat 109 900 markkaa. Suomen 128-kanta oli siis tehokkaasti jatkojalostettu kadoksiin autopurkamoiden kautta ja osa odotteli vajojen takana tai puun alla parempaa huomista. Useimpien yksilöiden kohdalla odotus ei koskaan täyttynyt uudeksi nousuksi. Halpoja muutaman vuoden ikäisiä pikkuautoja osteltiin kakkoskäyttiksiksi, kesäautoiksi ja ensimmäisiksi omiksi autoiksi mieluusti, ja koska taloudellinen sijoitus ei ollut iso, saatettiin auto jättää seisomaan tai lykätä purkuun ensimmäisen isomman teknisen ongelman kohdattua. Koska eihän halpaan autoon tietenkään kannattanut kallista remonttia tehdä, vaan hankittiin mieluummin vaikka toinen samanlainen, toistaiseksi ehjä sellainen. 43 02/16
”Vaimoni siskonmies oli hankkinut pari vuotta aiemmin ’77 Fiat 128 Panoraman odottelemaan kunnostusta – hän kun oli aikoinaan ollut Fiat-merkkiliikkeessä asentajanakin. Tosin 70-luvulla nuoruutensa viettäneelle oli merkki tullut väkisin tutuksi – olihan Fiat suosituimpia pieniä perheautoja tuohon maailmanaikaan. Projekti otettiin vastaan innolla, vaikka Antilla ei mitään sen suurempia Fiat-siteitä ollutkaan. Eräissä sukujuhlissa auto tuli puheeksi ja hän lupasi auton silloin 15-vuotiaalle Juhalle, mutta sillä ehdolla että Fiat pitää kunnostaa kymmenen vuoden aikana tai hän hakee auton takaisin”, Antti kertoo italialaisen tilaihmeen yllättävästä siirtymisestä perheen haltuun. Tuolloinen omistaja oli Laihialta, ja hän oli jättänyt auton seisomaan. Lisäksi hankin ’81-mallisen varaosa-auton, jossa on mahdollista tulevaa tarvetta varten remontoitu kone ja vaihdelaatikko.” Niille ei kuitenkaan ’77 Panoraman kunnostusvaiheessa ollut tarvetta, sillä se missä auton vähäinen kokonaisajomäärä näkyi ilahduttavasti, oli voimalinja. ”Hankin osia muun muassa rompetoreilta sekä paikallisesta varasosaliikkeestä, josta löytyi yllättävän paljon varaosaa autoon. (kuvat: Alankojen albumi) Fiat 128 Panorama hänen Juha-poikansa vapaa-aikaan kuin kulman takaa. Ylistaroon vuonna 2009 siirtyneellä Panoramalla oli tuolloin ajettu vasta reilut 81 000 kilometriä, mutta HKCrekisterikilpien perusteella Hämeestä taipaleensa aloittanut auto oli päättänyt aktiiviuransa jo neljännesvuosisata aiemmin. Vanha bensatankki oli ruosteista moskaa täynnä, mutta onnistuin hankkimaan uuden monen mutkan kautta Kauhajoelta.” Moottorin kulutusosien saatavuuteen vaikutti suotuisasti, että samaa 1 116-kuutioista perustaa hyödynnettiin vielä Uno-aikakaudellakin. ”Koneeseen vaihdettiin uudet tulpat, nokkahihna, virranjakaja, bensapumppu. 44 02/16. ”Auton alkuvaiheista ei ole tarkempaa tietoa, mutta auton edellinen katsastus oli 80-luvulta. Samoin monet jarruosat ovat Antin kokemuksen mukaan yhteneviä 128:ssa ja Unossa. ENNEN ehostustoimien aloittamista otetut kuvat kertovat, että auto oli rikkomaton, mutta laitettavaa riitti kokonaisvaltaisesti. Konehuoneen 1,1-litraiselle moottorille ja vaihteistolle riittivät kokonaisvaltaiset huoltotoimet. Ulkoisesti auto oli resuinen, listat ja vilkun laseja hajalla, mutta toisaalta ikkunalasit olivat ehjiä.” Antti käynnisti luottavaisena kunnostuksen ja puuttuvien osien metsästyksen. Vuonna -73 meiltä varastettiinkin Vaasasta keskellä päivää Fiat 600 ja sen jälkeen meille ostettiin aivan uusi 600, Seatin valmistama. ”Vanhemmillani oli aikanaan niin 600-, 850kuin 127-Fiatejakin. Tehtävä onnistui kirkkaasti. Harvinaisempi Panorama ei mallina aiheuttanut kunnostuksessa päänvaivaa, sillä rakenteensa puolesta farmari näytti vastaavan hyvin pitkälle sedanmallia. ”Sisusta oli aivan pehuna, ainoastaan sisäkatto ja kojetaulu olivat kokonaan ehjiä. Fiat oli toiminut sitten jossain vaiheessa lapsien leikkimökkinäkin.” Auton yleiskunnossa oli myönteisiä seikkoja, mutta pitkän seisonnan ja nuorisotilakäytön jäljiltä myös rutkasti kohennettavaa. Sittemmin löytyi se varastettukin auto, jossa oli vain lukossa ja virtalukossa vaurioita, ja Fiat meni sitten vielä siskolleni ajoon”, hän muistelee. JUHA ja Antti Alanko saivat auton sillä ehdolla, että kunnostus suoritetaan kymmenen vuoden sisällä
Eräällä oli, joten vanha 127:n teline pääsi pitkästä aikaa tuulettumaan. Paino 825 kg. ANTTI muisteli tuttuja kellä olisi ollut takavuosina Fiat ja kyseli heiltä olisiko nurkkiin jäänyt taakkatelinettä. Etuveto. Nykyään Juhallakin on jo ajokortti taskussa, mutta isän mukaan riitoja ajovuoroista ei pääse syntymään. Poraus 80, isku 55,5 mm. Uudet keinonahkaiset istuinpäälliset teimme yhdessä vaimon kanssa. Samoin rakensimme uudet seinäpahvit, joskin alkuperäisen mukaisia kuvioita ei niihin saatu.” Sopuisaa harrastusta Kun päälle oli vedetty tuore maalipinta ja lattioille Antin hankkima uusi mattosarja, oli Fiat 128 Panorama valmis palaamaan liikenteeseen vain vajaan parin vuoden kuluttua siitä kun Alangot olivat saaneet auton ehdollisena lahjoituksena. 45 02/16. Ja voi vaikka Vaasan vappuajoihin mennä Fiatilla, sillä minä voin silloin lähteä Rellulla.” Se on nimittäin mahdollista, sillä perheessä on nykyään myös toinen näppärä harrasteajoneuvo, ’89 Renault 5 GTX. ”Kyllä poika aina välillä ajelee. FIAT onnistui toteuttamaan pieneen koriin tilavan ohjaamon, minkä ansiosta 128 taipui perheautokäyttöön varsin mallikkaasti. Edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut. ”Sisäkaton hinkkasin puhtaaksi kristallisoodalla. Tilavuus 1 116 cm 3 . Pelkoa auton palauttamiseksi vaimon siskonmiehelle ei siis ollut, sillä auto rekisteröitiin ja katsastettiin liikenteeseen lokakuussa 2010. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin joka toimii myös reaktiotankona. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Ajotuntumia ehdittiin ottaa hieman jo samana syksynä, mutta etenkin seuraavina kesinä. 08 Suorituskyky Huippunopeus 140 km/h, 0-100 km/h 18,3 s ”Ainoa kunnostusvaiheessa esille noussut poikkeus oli pakoputki, jonka etupää on erilainen kuin porrasperässä.” Fiat 128:t saivat jo varhain moitteita ruostealttiudesta, joten hitsipilliä sai soitella myös tämän yksilön kohdalla. Puristussuhde 9,2:1. Teho 55 hv/6 000 rpm, vääntö 81 Nm /2 800 rpm. 01 Merkki ja malli Fiat 128 Panorama 1100 02 Vuosimalli 1977 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Takana poikittainen kaksilehtinen jousipakka, poikittaiset tukivarret. ”Onhan se sellainen peltiloota, mutta itse en ole tykännyt jenkkiautoista tai jostain erikoisautoista, vaan enemmän sellaisista tavallisista ajokeista. Onhan se vanha auto ja pitää vähän kolinaa montuissa, mutta hyvin lähtee käyntiin ja on hyvä ajettava”, Antti kuvailee. 07 Mitat Pituus 386, leveys 159, korkeus 142, akseliväli 245 cm. Takaluukun otin varaosaautosta, ja kokosin kahdesta luukusta yhden hyvän.” Sisustaa Antti kohensi uuteen hehkuun perhepiirissä. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. ”Pohjaa uusittiin muun muassa kuskinpenkin alta, samoin ovien helmoja ja lokarien kaaria, mutta kaikkiaan pellit olivat kohtuullisen hyvässäkin kunnossa. Fiatilla satanen on jo liian kova nopeus, mutta 80–90 km/h:ssa sopiva nopeus
Yksi näistä nimistä on Toyotan legendaariseen pakettiautoon viittaava Hiace. Siinä vaiheessa kun Hiace-ideasta innostunut kaveri sai Markuksen maaniteltua lähtemään Espooseen katsomaan autoa, tiedettiin jo pihasta poistuttaessa miten tässä tulee käymään. Sitä paitsi kyseisen yksilön tiedetään valloittaneen aiemminkin naisväen sydämiä. Kaiken se kestää, kaiken se kärsii, ja takaisin tultiin joka kerta. Sen tiesi myös talon naisväki – kihlattu antoi miesten lähtiessä evästykseksi puolitosissaan ukaasin: ”Jos se Hiace tulee pihaan, minä muutan mökille asumaan.” Ensin ensimmäiseen kotiin Sen ihmeellisempiä asumisjärjestelyjen muutoksia ei kuitenkaan tarvittu. Tuli hankittua pakettiauto, uusi Transporteri ja laitettua se viimeisen päälle näyttävään kuntoon. Ajatus alkoi lämmittämään sen verran, ettei unikaan meinannut enää tulla ja ajatukset kiersivät aihetta kuin kissa kuumaa peltikattoa. Puhuttiinpa sitä tai tätä, puhuminen kertoo aina suosiosta, ja näin suositun auton myötä miltei jokaisella on Hiacesta yhä oma muistonsa, oma nimiväännöksensä ja oma mielikuvansa. Kaikki muuttui yhdessä yössä, kuten merkittävillä asioilla monesti on tapana. Hiace luovutettiin perjantaina, vuoden 1989 kesäkuun viimeisenä päivänä ensimmäiselle omistajalleen. Parhaimmillaan asentajat kävivät näillä ikiliikkujilla 90-luvun alussa asentamassa lämpökeskuksia itärajan takana, Murmanskissa. Välillä idea tiivistyi, välillä taas jäi taka-alalle. Sekä tietenkin mitä mielikuvituksellisemmat väännökset aiheesta: Hidaste, Haisee, Haisu, Hai Sie tai vaikkapa Korkea Ässä. Yöllinen herätys Markus oli lapsuuden automuistoa jäljittäessään selaillut jo pidempään erilaisia tarjolla olevia yksilöitä. Siihen herännyt Markus huomasi hetkeä myöhemmin tihrustavansa puhelimen näytöltä melko selvästi sitä unelmien yksilöä. Huoltoasemien pöydissä automiehet nauroivat kaskulle, jossa kysyttiin, mikä mahtaa olla Suomen suurin kuljetusliike. Sen verrattain yksinkertainen, mutta silti viimeistelty ja kestävä konsepti vetosi suomalaiseen, hinnan ja laadun välistä tasapainoa arvostavaan ostajaan. No sehän oli PowerSteering, se kun lukee melkein jokaisen tässä maassa liikkuvan pakettiauton ovessa! Maahantuoja liimasi takalaseihin omaa myyntisloganiaan, joka kuului tietenkin: ”Toyotalla Suomi kuljettaa”. Tai suomalaisittain lausuttuna Hiase. Pakettiautojen yleistymisen yksi merkittävimmistä tekijöistä maassamme oli Toyota Hiace. Isän putkija sähköasennusliikkeessä kyseisiä työjuhtia oli useampiakin. Orimattilalaiselle Markus Tuomiselle automalliin liittyy muistoja lapsuudesta. Ei, asiaan ei liity sen suurempaa dramatiikkaa – Netissä olevan automyyntisivuston hakuvahti vain sattui hälyttämään keskellä yötä. Kolme ukkoa ohjaamoon, tavaraa kontti täyteen, miliisiauto turvaamaan selustaa ja erikoiskuljetuksen perässä rajalta itään. Kokkolalainen Gustav Suomela hankki pakettiauton yksityisajoon paikalliselta Toyota-piirimyyjältä, 46 02/16. Suomen kuljettajat Toyota Hiace 1989 ”Twenty Five” Teksti ja kuvat: Juha Pokki O n nimiä, jotka riittävät itsessään luomaan jonkinlaisen mielikuvan lähes kenelle tahansa. Hiace toki karautti muutamaa tuntia myöhemmin pihaan, mutta niin vetoava laite on kyseessä, ettei sille kukaan voi pitkää aikaa murjottaa
Suomen kuljettajat Orimattila 47 02/16
Auto oli tulovuodestaan Suomeloilla liki 24 vuotta. Kun Gustav siirtyi syksyllä 2012 ajasta iäisyyteen, jäi auto Eilalle. Siellä sitä säilytettiin, ei taivasalla”, Eila sanoo. Hiacen tekniikka oli yhtäältä yksinkertaista, mutta toisaalta sisälsi monipuolisia ratkaisuja ja yksityiskohtia. 48 02/16. Muina aikoina auto palveli niissä ajotehtävissä mitä nyt milloinkin tarvittiin. Hän päätti seuraavana keväänä laittaa 209 000 kilometriä ajetun Hiacen myyntiin ja ostajakin löytyi. ”Se taisi olla sellainen erikoismalli. Juhlamallia Orimattilaan pelastettu Hiace oli todellakin sellainen löytö, jota kannatti odottaa. Näillä autoilla juhlistettiin Korpivaaran aikanaan aloittamaa Toyota-maahantuontia, jonka neljännesvuosisatainen rajapyykki ylitettiin kyseisenä vuonna. Yhdessä Eila-vaimon kanssa tehtiin kesäisin pitkiäkin autoretkiä. Olihan minulla oma henkilöauto, mutta pakettiautolla ajoin, jos vain oli mahdollista”, Eila kertaa arkea Hiacen kanssa. Uusi-Hongon Auto/Kestitys Oy:ltä. Kauaa muste ei kuitenkaan tämän jälkeen ehtinyt rekisteriotteissa kuivua, sillä seuraavien parin vuoden aikana omistajat vaihtuivat kertaan jos toiseenkin. Varsin japanilainen tuote siis kaikenkaikkiaan. Hiacessa se tarkoitti lähinnä sitä, että maahantuodut erikoisyksilöt oli varustettu Aasian markkina-alueen keulalla. Gustaville hankinta oli myös mieluinen heti alusta asti. Tässä vaiheessa ympyrä sulkeutuu kuitenkin Markus Tuomisen kohdalle ja ollaan jälleen nykypäivässä. Gustav rakensi sille oikein autokatoksenkin pihaan. ”Minä ompelin taakse verhot ja sitten laitettiin paksu patja lattialle, siellä nukuttiin Lapin-matkoilla yöt”, Eila muistelee. Ei vähiten siksi, että auto oli tavallisista rivi-Hiaceista poikkeava. Kyseessä on niin sanottu Twenty Five –malli, eli Toyota Auto Finlandin vuonna 1989 maahantuoma erikoispainos. Kyseessä oli kieltämättä varsin erilainen ilmestys Suomen teillä ja se antoi jollain tavalla jopa esimakua siitä, mitä seuraavana vuonna maahan saapuvat nelossarToyota Hiace ON kaikki niin kuin ennenkin. ”Ja kyllä minäkin pidin siitä Hiacesta paljon
Kun tämä yhdistettiin vielä ruskeanharmaaseen metallinhohtoväriin ja Gustavin lisävarustelistalta raksimiin etuja taka-aurinkolippaan, oli peli selvä. Isompia operaatioita varten väliseinäkin voidaan siirtää syrjään. kerännyt laatu. Leimoja on isketty huoltovihkoon säntillisesti. Jakohihnoja toki vaihdettiin aikamääreiden täyttyessä, mutta suuremmat remontit säästyivät aina vuoteen 2014, jolloin tuli aika uusia kytkin. Asiaa auttaa toki myös Hiacejen hyvää mainetta Kun juhlamallin Hiaceen raksittiin lisävarustelistalta vielä aurinkolipat eteen ja taakse, oli komeus valmis. Hiaceja on vedetty tunnetusti valtavat määrät laivarantaan ja kohti lämpimiä maita, joissa niille koittaa täysin uusi elämä, kun Suomessa tehdyt vaivaiset, esimerkiksi noin kolmensadan tuhannen MOOTTORI sijaitsee penkkien alla, ja huoltoa tai tarkistuksia varten jakkarat täytyy kammeta yläasentoon. Uusia varaosia tai edes kunnollisia purkuosia on vaikea enää löytää. jan Hiacet olisivat. Muhkeammalla puskurilla ja hopeanharmaalla sileällä maskilla puhditettu keula ja virtaviivaiset umpioasetelmat kruunattiin perinteisen Toyota-tekstin sijaan maskissa kiiltelevällä kullanvärisellä koukeroisella H-kirjainlogolla. 49 02/16. Hyvänäpidon perinne Auto on pysynyt vuosien varrella erittäin hyvässä kunnossa. Hiacessa suurin varjelun aihe ovatkin tätä nykyä peltiosat. Seudun upein kolmossarjan Hiace oli tuolloin vuonna 1989 väkisinkin tässä. Aasiassa tämä oli toki arkisempi ilmestys, mutta tuohon aikaan, ennen tiedon valtaväyliä, monikaan ei ollut moista upeutta nähnyt. Ja sitä se on myös nykyään. Tästä suurin kiitos menee tietenkin Gustav Suomelan ylläpitämälle tarkalle huoltokierrolle. Kunhan öljyt vaihtoi ja suodattimet piti siistinä, pääsi jo pitkälle – näin sanoi nyrkkisääntö
Löytyykö jäähdytysnestettä ja öljyä. Level Check. Jopa korin hankalatkin paikat ovat säällisessä kunnossa. Jopa perinteinen Hiacen tuoksu toivottaa tervetulleeksi. Juhlamallista kertoo kullanvärinen keulamerkki. Muuten esimerkiksi sisustus verhoiluineen on erittäin hyvässä kunnossa. Ohjaustehostin toi aikanaan kevyttä hallittavuutta Hiacen ratinvääntöön. KUN historia on kunnossa, pärjää auto vielä tänäkin päivänä sille aikanaan aiotuissa tehtävissä. ”Tämä tulee pysymään tässä vähintään yhtä kauan kuin ensimmäisellä omistajallaan. Kunnostusprojektit lähtevät vähitellen käyntiin, mutta mitään merkittävää ei ole näköpiirissä. SUOMEN suurin kuljetusliike. Hehkutus, kone kihahtaa käyntiin. Haluatko puhalkilometrin sisäänajot on suoritettu ja varsinainen voimannäyttö alkaa mitä erilaisimmissa kuljetustehtävissä ja –olosuhteissa. Paina keinukytkin asentoon Bulb Check. Sellaista rahapulaa ei tule, että tästä luovutaan. Tämä on viimeinen auto, mikä pihasta lähtee”, pudottelee 50 02/16. Toyota Hiace ”Pidin hintaa vähän suolaisen puoleisena, mutta nyt oli aika toimia, jos hyvää Hiacea halusi!” Markus. Tarkistetaanko polttimot. Kaupat syntyivät yhteisymmärryksessä ja aikomus tulevaisuudesta on vakaa. Tämä auto kuitenkin säästyi Afrikan-komennukselta, sillä viimeisin myyjä oli laittanut ikkunaan tinkimättömän hintalapun muistuttamaan auton kunnosta. Löytyy. Pyöränkaarien lievä ruostepitsi vaatii ehjäämistä ja eräänlainen tyyppivika, kuskin penkin kippikahvan raastama penkin kylki täytyy myös korjata. ”Pidin hintaa vähän suolaisen puoleisena, mutta toisaalta tässä täytyi alkaa toimia jos hyvää Hiacea halusi”, Markus kertoo hankinnasta. Tarkka huoltokirjan ylläpito ja oikeanlainen säilytys ovat mahdollistaneet Hiacen terveen kunnon yli neljännesvuosisadan ajan. Kaiken kruunaavat nostalgiset painikkeet ja vivut. Avaimet virtalukkoon, jaahas sehän löytyykin vasemmalta, koska oikealla on vaihdevipu, rattikarahka
2,4-litrainen moottori tuottaa 75 hevosen voimat ja sijaitsee penkkien alla. Vedä nupista. UNELMIEN täyttymys on tullut toteen. Uusi tarina alkaa Hiace on aikansa tuote liikkuessaan, sehän on selvä. Hiace on automalli, jonka nimi olisi varmasti muutama vuosikymmen aiemmin ilmestyessään vakiintunut tarkoittamaan pakettiautoa, kuten kansan suussa Heteka tarkoittaa teräsputkisänkyä valmistajasta riippumatta ja Caterpillari puskutraktoria. Isompaa remonttia varten olisi otettava jo väliseinäkin irti avaamalla sitä varten tehdyt salvat. Sympaattinen menijä on varsinkin lasten suursuosikki, niin nykyään, kuin aikaisemminkin – muistammehan toki, mistä Markuksen innostus sai aikanaan alkunsa, ja nyt se on selvästi iskostunut myös jälkikasvuun. Markus Tuominen hoitaa päättäväisesti kaikki mahdolliset ajot Hiacella. Tilavuus 2446 cm3, sylinterin halkaisija 92 mm. Teho 75 hv, suurin vääntömomentti 156 Nm/2200 r/min 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaali vaihteisto rattivalitsimella, takaveto 05 Alusta Edessä päällekkäiset kolmio tukivarret, vääntösauvajouset, kallistuksenvakain ja levyjarrut. Kiukaaseen kiinni pääsemiseksi täytyy kipata jakkarat ylös. Hyvänä saavutuksena voidaan jo pelkästäänkin pitää sitä valtavaa suosiota, jonka siivittämänä Suomi on kuljettanut Hiaceilla sukupolvien ajan. Se ei ole tyhjänä mikään raketti, mutta toisaalta kuorma päällä ajettaessa se liikkuu yhtä hyvin kuin ilmankin. Tämä perinne jatkuu Orimattilassa uudella innolla ja maamme monien Hiace-tarinoiden kokoelma saa jälleen uuden luvun sivuilleen, kun paikallisissa kahvipöydissä ihmetellään, minkä ihmeen takia se Markus myi sen uuden Transporterin pois ja osti vanhan Hiacen… 51 02/16. Tehostettu kiertokuulaohjaus 06 Kori Teräsrakenteinen neliovinen pakettiauto 07 Mitat Pituus 442,5, leveys 172, korkeus 193, akseliväli 229,5 cm. 01 Merkki ja malli Toyota Hiace 02 Vuosimalli 1989 03 Moottori Nelisylinterinen neste jäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Tämä onkin työkäyttöön tarkoitetulle autolle parasta eläkepäivien viettoa. Rengaskoko 185/14” lusta jaloille. Vaihde pykälään ja tielle. Kaikki tämä on kuitenkin sitä nostalgiaa tänä päivänä, joka tuo hymyn huulille niin kuljettajalle kuin matkustajillekin, vastaantulijoista puhumattakaan. Suurin kokonaispaino 2550 kg. Takana jäykkä akseli, lehti jouset sekä rumpujarrut
Dodge kurimuksessa Pienempiä, paremmin pakattuja ja luotettaviksi osoittautuneita Kaukoidän tuomisia vastaan taisteleminen osoittautui vaikeaksi. siinä missä tekniikka kärsi yhtä lailla jatkuvasti tiukkenevista määräyksistä. Tätä noin vuodesta 1973 alkanutta ja 1980-luvun puolivälin kieppeillä päättynyttä ajanjaksoa kutsutaan joissakin lähteissä hienosti ”Malaise Eraksi”, eli mielipahan ja yleisen huonon olon tunteen aikakaudeksi. Isoon rautaan tottuneet autonvalmistajat kohtasivat samalla kertaa useita haasteita: polttoaineenkulutusta oli saatava pienemmäksi ja päästöjenkäsittelytekniikkaa oli parannettava entuudestaan. Osa yhdysvaltalaismerkeistä kehitti omia säästömallejaan, ja osa puolestaan paiskasi kättä japanilaisten yritysten kanssa saaden luvan laittaa omat merkkinsä tuontiautojen takakonttiin. Se yhdistää kaiken 1970-lukuun liittyvän, mitä myöhemmät vuosikymmenet yrittivät hävittää mielestään – inhosit sitten diskomusiikkia, leveälahkeisia housuja tai ruskeaa maalipintaa. Kadonneet hevoset 1970-1980 -lukujen urheilulliset autot saattoivat olla valitettavan tehottomia johtuen saastemääräyksistä ja ikääntyvästä tekniikasta. 1970 -luvun loppu ja 1980-luvun alku olivat mielenkiintoista aikaa autonvalmistuksessa. Esimerkkinä tästä toimii vaikkapa Mitsubishi Celeste josta leivottiin käden käänteessä Plymouth Arrow. Pahimmasta notkosta päästyä nousivat tehotkin, mutta ajanjaksolle mahtui todella vaatimattomia laitteita. Energiakriisi oli lakaissut automarkkinoita isolla luudalla, ja isomoottoriset, paljon polttoainetta kuluttavat loistoautot olivat kutistumassa kuin pyy maailmanlopun edellä. Lisäpainetta loivat japanilaiset autonvalmistajat. Aikaisemmassa lehdessä käsittelimme jenkkimallin puskureita, jotka tärvelivät vielä autojen ulkonäönkin Teksti: Antti Kautonen • Kuvat: valmistajat BRITTILÄISET urheiluautot saivat tulla toimeen vähällä: Triumph Spitfire 1500:n jenkkimallissa oli 53 hevosvoimaa. Mutta entäpä isompi Mitsubishi Sapporo –coupe. jotka valtasivat muun muassa Yhdysvalloissa markkinaosuutta kasvavalla tahdilla. Sitä ei välttämättä uskoisi 1960-luvun uhmakasta Dodge Challengeria katso52 02/16
Rivakoimmillaan näissä laitteissa oli jopa 175 hevosvoimaa, kiitos Carroll Shelbyn kiinnostuksen uuteen 2.2-litraiseen neloseen. Mitsubishi-pohjainen Dodge Challenger oli kuitenkin esikuvansa tavoin takavetoinen, mutta samaa ei suotu Dodge Chargerille. Ritari Ässä ja rautaherttua Kenties selvimpiä hevosvoimahäviötä koettiin Chevrolet Camaro – Pontiac Firebird –parivaljakon kanssa. Shelby-versio toi Chargeriin satakunta heppaa lisää. CHEVROLET Camaroa ja Pontiac Firebirdiä sai 90-hevosvoimaisella 2,5-litraisella nelosmoottorilla, josta automaattivaihteisto nitisti viimeisetkin menohalut. 84-hevosvoimainen neloskone oli Chrysler-yhtymän omaa tuotantoa, ja se korvasi samassa korissa käytetyn 70-hevosvoimaisen Volkswagenmoottorin. Kaasutinmallista saatiin irti 114 hevosvoimaa. Charger-nimi pysyi hengissä vuoteen 1987 asti. Olihan 2.6-litraisessa Astronnelosessakin puolipallonmuotoiset palotilat, mutta aivan sellainen Hemi ei kyseessä ollut, kuin vuosikymmen aikaisemmin. Shelby Charger ei ollut ainoa valopilkku Dodgen etuvetomallistossa, vaan Omni/Horizonparivaljakosta tarjottiin kuuluisaa GLH/GLHS-versiota, jonka mainittiin kulkevan helkatin kovaa. essa, mutta Sapporoa myytiin vuodet 1978-1983 Challengeriksi nimettynä. 53 02/16. Vuoden -81 2.2-litrainen Charger perustui Talbot Horizon -pohjaiseen Dodge Omni 024-malliin ja oli näin etuvetoinen. 1982 esitellyn kolmannen korimallin DODGE Challenger ja Charger: edempi Mitsubishi, jäljempi kuin Talbot
Pontiacin sedaneista tuttu työntötankoinen rautaherttua antoi perusmallin Camarolle tai Firebirdille vain 90 hevosvoimaa, ja yhdessä kolminopeuksisen automaattivaihteiston kanssa kiihdytys nollasta sataseen vei melkein 20 sekuntia. Viisilitraisessa V8:ssa oli ensimmäisinä vuosina vähimmillään 145 hevosvoimaa. Moottorivaihtoehtoina olivat 2.3-litrainen Lima-nelonen ja 2.8-litrainen Cologne-V6. Pontiac Fierossakin nähty neloskone pudotettiin pois Camaro/Firebird -valikoimasta kahden vuoden jälkeen, sillä sen verran moni ostaja kuitenkin päätyi hankkimaan 2.8-litraisen veekuutosen, jossa oli aluksi 102 hevosta ja 1985 lähtien 135. Mihin mustangi laukkaa. THUNDERBIRDIN perusmoottori vuosina -80-82 oli 4.2-litrainen V8, joka tuotti parhaimmillaankin 120 hevosvoimaa. yhteydessä tarjottiin nelisylinteristä 2,5-litraista moottoria, joka tunnettiin epävirallisella ”Iron Duke”-kutsumanimellä. Suuri osa neloskoneisista Camaroista on sittemmin rakennettu uusiksi V8:n kanssa, mikä on historiallisesta näkökulmasta vähintään sääli, ovathan ne kuitenkin osa mallin menneisyyttä. Kyseessä oli varmaankin suurin mahdollinen kontrasti auton ulkonäön lupauksien ja tekniikan tarjoaman todellisuuden välillä. Neloskone porskutti 54 02/16 Kadonneet hevoset. FORD Mustang II:n räyhäkässä King Cobra -versiossa jylläsi 140-hevosvoimainen viisilitrainen kahdeksikko. Aluksi kakkoskoriin ei edes saanut V8:ia. Näiden autojen suurimmalla kilpailijalla Ford Mustangilla ei mennyt sen paremmin. ”Box Bird” ei ollut enää urheiluauto. Vuonna 1974 esiteltyä Mustang II:ta on myöhempinä vuosina pidetty suurenakin floppina, vaikka auto kävi hyvin kaupaksi; sen verran rankasti auto kutistui ja 1970-lukuistui viimeisiin, varsin kookkaisiin Mustangeihin nähden. MUSTANG vaatimattomimmillaan: kolmannen sukupolven ”Foxbody Notchback” 2.3-litraisella, 88-hevosvoimaisella Limaneloskoneella
Tarinan mainittavin laite on kuitenkin musta Lamborghini Countach LP400 S, johon on ruuvattu keulaspoileri. ”IT’S not what you do, it’s how you do it.” Kanuunankuularallin tähti oli musta Countach, joka on selvinnyt näihin päiviin saakka. ajelevat Ferrari 308 GTSi:llä, jossa onkin vaatimattomat 205 hevosvoimaa. 55 02/16. Autoileva kansanosa ja autoharrastajat odotetusti protestoivat matalaa nopeusrajoitusta, ja elokuvateollisuus luonnollisesti näki tässä oivan mahdollisuuden menestykseen. Cannonball Run -elokuvien henki kuitenkin välittyy sikäläisestä autoilukulttuurista yhä edelleen, ja New Yorkissa sijaitsevasta Red Ball Garagesta Redondo Beachin Portofino Inn -hotelliin pyritään yhä toisinaan ajamaan mahdollisimman ripeästi. KANUUNANKUULARALLI Sen lisäksi etteivät aikakauden amerikkalaisautot oikein kulkeneet mihinkään – ainakaan tehdaskuntoisina – ei niillä saanut kovaa ajaakaan. Vaikkapa Dean Martin ja Sammy Davis Jr. 55 mailin kattonopeus hylättiin lopullisesti vuonna 1996 jokaisessa osavaltiossa, ja esimerkiksi Montanassa voi nähdä kylttejä ”Maintain Top Safe Speed”, eli aja niin kovaa kuin hyvältä tuntuu. Aikakausi on väärällään tuolloin tehtyjä kaahailuelokuvia, ja näistä otollisinta katsottavaa on varmastikin vuoden 1981 The Cannonball Run, eli Kanuunankuularalli. Sen kovempaa ei julkisilla teillä saanut ajaa vuosiin 1987/88 asti, kunnes laki kumottiin. Autotoimittaja Brock Yatesin organisoiman New York Los Angeles -autorallin pohjalta tehdyssä elokuvassa vilisee senaikaisia näyttelijäsuuruuksia ja ajanmukaisia autoja: on kuin elokuvan päätähti Burt Reynolds olisi soittanut kaikille tuntemilleen Hollywood-tähdille ja pyytänyt mukaan kuvauksiin. Nykyinen ennätys lienee kymmenisen minuuttia alle 29 tuntia, kun kyseiseen 2800 mailin matkaan kuluu asiallisesti ajaen yli 40 tuntia. Energiakriisin myötä maan kattonopeudeksi asetettiin 55 mailia tunnissa, eli 90 km/h. TÖPÖPERÄISEN Gremlinin GT-versiossa oli Jeepin kuutoskone
Tehot liikkuivat noin 90 hevosvoiman tuntumassa, eli Camaron kanssa oltiin pitkälti samalla viivalla. V8-moottorissa oli 10 hevosvoimaa enemmän, mutta GT:een sitä ei enää saanut. Monesta Turbo Spideristä ahtimen hilppeet on sittemmin poistettu. Kadonneet hevoset LEGEND Industriesin asentama turboahdin antoi Fiat 124 Spiderille uutta intoa. Joissakin Kaliforniamallisissa MG MGB:issä oli samaan aikaan vain 70 hevosta, kun alunalkaen tehoa oli ollut satakunta kaakkia. Eurooppalaiset Yhdysvaltain mantereella muunkinmaalaiset valmistajat johtuivat ahtaalle. Tavallisen 280ZX:n L28-kuutoskone tuotti leppoisat 145 hevosta, mutta auton turboversiossa oli jo 180 hevosvoimaa. Mustang-valikoimassa vuosikausia, kakkoskorista kolmoskoriin siirtyen. Japanista tuulee Mikäpä sitten oli tuohon aikaan niin kutsuttu ”kova rauta”. Turboahtaminen oli tie uuteen nousuun, kuten aiemmista esimerkeistä on päästy näkemään. Datsunin Z-mallit olivat kokeneet melkoisen pulskistumisen vuosien varrella, sillä asiakkaiden mieltymyksiä noudattamalla solakka 240Z oli turvonnut ensin 260Z:ksi, sitten 280Z:ksi ja aikanaan 280ZX:ksi. Mainitun Porsche 924:n moottorista saatiin ensimmäisinä vuosina irti 95 hevosvoimaa, joka nousi 110:een vuonna 1977. Automaattivaihteisto tuli tarjolle vasta kesken vuotta, joten ruudittomimpaan 924:ään sitä ei onneksi saanut. Suhteessa laiskempi vaihtoehto oli Fordin iänikuinen, 3.3-litrainen kuutonen, joka herätettiin henkiin vuoden 1979 Mustangia varten: 85 hevosvoimaa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Gremliniin tarjottiin myös Volkswagen-Audi -pohjaista kahden litran neloskonetta, joka oli pitkälti samanlainen kuin Porsche 924:ssä. 120 hevosta liikutti autoa jo aivan eri malliin, mutta ahtamattomaksi suunniteltu moottori ei ollut pitkäikäinen tässä asussa. ”Ison kolmen” ulkopuolella kamppaili American Motors, jonka autovalikoima 1970-luvun lopulla koostui pitkälti yhden henkilöautomallin eri vaihtoehdoista sekä legendaarisesta Jeep-mallistosta. Triumph Spitfiren 1500-kuutioisen moottorin voimavarat kutistuivat 53 hevoseen yhdellä kaasuttimella, matalalla puristussuhteella ja katalysaattorilla. Sen valitseminen laihdutti autoa 90 kilon verran, jolloin Gremlin liikkui jo kohtalaisen rivakasti moottorin 80 hevosvoimaan nähden. On huomionarvoista, että turboZX rynnisti nollasta sataseen vain reilussa seitsemässä sekunnissa, kun vastaavanikäinen Ferrari 308 GTSi kiihtyi samaan nopeuteen vajaassa kahdeksassa sekunnissa. Tehdastekoinen vaihtoehto turbolle oli Volumex-ahdettu malli, mutta kyseistä 135-hevosvoimaista autoa ei viety Yhdysvaltoihin. PORSCHE 924:ssä oli vähimmillään 95 hevosvoimaa. Hintaeroa kahden sportin välillä oli arvatenkin roimasti. Vuoden 1978 jälkeen isokeulaisen pikkuauton, Gremlinin, valmistus päättyi, mutta viimeiselle vuodelle AMC loihti siitä GT-version. Näyttävän näköisessä Gremlin GT:ssä oli aiemman viisilitraisen kahdeksikon sijaan Jeepin 4.2-litrainen kuutonen, josta irtosi 110 hevosta. Moottori koki huippuhetkensä 1980-luvun puolivälissä kun se ahdettiin Mustangin ja Thunderbirdin turbomalleja varten, ja tehot nousivat aiemmin mainitun Chryslerin 2.2:n tuntumaan. 56 02/16. Fiat 124 Spiderin kaksilitraisessa moottorissa oli 1980-luvun alussa 82 hevosvoimaa, ja 1982 seitsemänsataa yksilöä turboahdettiin Yhdysvalloissa IHI-ahdinta käyttämällä
57 02/16 Turboahtaminen oli tie uuteen nousuun.. ONKO missään urheiluautossa enempää diskohenkeä kuin Datsun 280ZX:ssä
Monen merkkistä kalustoa Autotallista löytyy toinen toistaan komeampia menopelejä, ja moneen niistä löytyy pitkä yhteinen historia. Pian tontille rakennettiin myös lisää harrastetilaa – ja ajoneuvojen sekä varaosien lisääntyessä rakennettiin taas hieman lisää. Hotelli Tallukan kanssa neuvoteltiin vuokrasopimus nelostien varressa olevasta kiinteistöstä ja siihen perustettiin Päijät-Hämeen Mobilistien ylläpitämä Tallukan Automuseo. ”Vieläkin harmittaa, että toimiva museo jouduttiin hotellin konkurssin ja omistajanvaihdoksen myötä lopettamaan”, harrastaja toteaa. Lähiseudulle perustettiin vuonna 1976 autoharrastajien yhdistys PäijätHämeen Mobilistit, johon Lindholmkin pian liittyi mukaan. Pikkuhiljaa kalustoa alkoi kertyä, ja kuusikymmentäluvun vaihtuessa seitsemänkymmentälukuun omaksi oli ostettu jo viisi harrasteautoa. Lindholmin Vauxhallin takaikkunassa on edelleen muistona Tallukan Automuseon mainostarra. ”Tutustuin muihin harrastajiin, muun muassa Suomen Jaakkoon, Bärlingin Kariin ja Tuomisen Veikkoon”, Klaus muistelee. Vuonna 1973 nuoripari osti Heinolan Myllyojalta oman talon, jonka piharakennukseen saatiin kaikki harrasteautot saman katon alle. Usean vuoden ajan Lindholm kävi töissä vielä parina päivänä viikossa, vaikka virallisesti olikin jo eläkkeellä. Ritvan nimissä oleva Ford A 1929 on kokoelTeksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine 58 02/16. Perheeseen syntyi kolme lasta, ja taloon rakennettiin lisäneliöitä. Klaus työskenteli alkuun vuorokorjausmiehenä ja myöhemmin työnjohtajana. Kotitalliin Heinolan Myllyojalle on vuosikymmeniä jatkuneen harrastuksen myötä kertynyt myytävän romppeen lisäksi hienoa ja harvinaista kalustoa. Klasun ajoneuvoharrastus lähti oikeastaan vuosimallin 1950 Vauxhallista, jonka hän hankki käyttöautoksi 25-vuotiaana 1960-luvun alkupuolella samoihin aikoihin, kun avioitui Ritvansa kanssa. Yli neljänkymmenen vuoden työuralle on nyt laitettu piste ja Klaus keskittyy kokopäivätoimisesti harrastehommiin. L indholm on tehnyt pitkän työrupeaman Heinolan Stora Ensolla. Lindholmin Klasu Piippu suupielessä rompetorilla myyjänä ahkerasti kiertänyt Klaus ”Klasu” Lindholm on monelle harrastajalle tuttu mies. ”No kun niin kovasti pyysivät – ja mukavaa vaihteluahan se oli, eikä tuntunut ollenkaan rasittavalta”, mies kommentoi
Niin kävi, että Lindholm huusi auPRESIDENTINLINNAN autotallista järjestyi virallinen vaakuna Kekkosen vanhaan virka-autoon. Myin sen Hyvinkäälle ja olen useamman kerran kysellyt sitä takaisin, mutta omistaja ei halua myydä. Miehet löivät kotimatkan kakkukahveista vedon tuodaanko presidentin auto paluukuormassa kotiin vai ei. Riihelää nauratti, sillä hän ei uskonut Lindholmin ostoaikeita todeksi, mutta paikanpäälle Helsinkiin päätettiin lähteä. ”Kun tytöt olivat pieniä, he mahtuivat takapenkille, ja ajelimme MG:llä koko perheen voimin”, Ritva ja Klasu muistelevat. Omistajat ovat pitäneet tarkkaa kirjanpitoa ajetuista kilometreistä. 59 02/16. Ville Heinonen osti auton Lindholmilta, ajoi sillä viitisen vuotta, mutta sitten kävi haaveri; Heinonen ajoi auton ulos tieltä ja keula kurttaantui puun kylkeen. Kokoelman karttuessa harrastetilatkin ovat laajentuneet moneen otteeseen. Pienen pienille takaistuimille ei kovin isoja matkustajia mahdu. MGB:n erikoisuutena on matkustajamäärä, sillä se on rekisteröity neljälle. Autoa ovat käyttäneet presidentti Kekkonen sekä seuraajansa Koivisto. Klasun tallista löytyy myös erikoinen menopeli: Englannin suurlähetystön entinen Austin Princess 1960, joka on jo tehtaalla tehty Rolls Roycen näköiseksi. Ford on lehtikeisari Urpo Lahtisen entinen, mutta on kuulunut Lindholmien kalustoon jo yli 10 vuoden ajan. Autoja on vuosien mittaan ostettu ja myyty oman mielenkiinnon mukaan. ”Tehtaan johtaja ajeli sillä talvisin sukset katolla”, Klaus muistelee. Lindholmilla Chrysler on ollut vuodesta 1991 lähtien ja matkamittari on karttunut 3000 kilometrillä. Autossa oli sekä kova katto että rättikatto. man vanhin ajoneuvo. Muita pois myytyjä ei ole ollut ikävä, mutta yhtä kauppaa Lindholm on katunut. ”Sanoin heti Jaakolle, että lähde kaveriksi niin mennään ostamaan se”, Klasu jatkaa. ”Kori on puuta ja alumiinia; ei ole pelkoa ruostumisesta”, omistaja esittelee. Kekkosen limusiini Suomen tasavallan presidentin edustusauto, 71 000 km ajettu jatkettu Chrysler New Yorker 1971 on yksi kokoelman helmistä. Pienen pienellä takapenkillä varustettu MG on rekisteröity neljälle. RITVA ja Klaus Linholmia voi hyvällä syyllä kutsua pitkän linjan harrastajiksi. ”Oli Päijät-Hämeen Mobilistien rompemarkkinoiden jälkeinen talkooväen saunailta, ja Riihelän Jaakko tiesi kertoa, että seuraavana torstaina huutokaupataan Kekkosen ja Koiviston käytössä ollut auto”, Lindholm muistelee ostoa edeltäviä tapahtumia. ”Meillä oli kauan Heinolan vaneritehtaan johtajan entinen vaaleansininen MGB. ”Ostin auton takaisin ja laitoin sen taas kuntoon”, Lindholm kertoo. TALLISTA löytyy monta mielenkiintoista ajokkia. Punainen avo-MGB on kunnostettu jo kahteen kertaan ”Ostin sen ensimmäisen kerran kolaroituna 1960-70 lukujen vaihteessa, laiton kuntoon ja maalasin”, Klaus kertoo
”Eipä aikaakaan, kun auton aikanaan presidentille toimittaneen Berner Oy:n edustaja tuli tarkastuskäynnille; katsoi auton ja tallin ja sanoi lähtiessään, että voit alkaa odottelemaan kutsukirjettä.” Kutsu Presidentinlinnaan tuli. Tarkkaa hinta ei tietenkään ollut etukäteen tiedossa, ja Lindholmia mietitytti kuinka paljon rahaa mukaan pitäisi varata. 60 02/16 Harrastaja Klaus Lindholm. ”Iskin vekselin tiskiin ja sanoin että antakaa minulle oikeaa rahaa.” Klaus sai hetkeksi haltuunsa elämänsä paksuimman ja arvokkaimman setelinipun, jonka kanssa mentiin vikkelästi takaisin huutokauppapaikalle. ”Linnanvouti lupasi selvitellä asiaa”, Klaus kertoo. Austin, MG, Rolls-Royce, Vauxhall sekä Bentley. Lahjoituskirjaan on merkitty tarkat säännöt siitä milloin ja miten vaakunoita ja lippuja sopii käyttää. Rompekauppaa Rompetoreilla Klasu on käynyt jo 1970-luvun lopulta lähtien. Paras ostos kautta aikojen oli Lahden keskustan GM-edustajan loppuvarasto, jossa oli paljon 1950ja 1960-lukuisten autojen osia. ”Oli talvikeli ja ajoin tavaraa kotiin monta päivää”, Lindholm muistelee. Lindholm yritti ostaa myös myöhemmin myyntiin tullutta presidentin käytössä ollutta Cadillacia, mutta suljetuin tarjouksin tehdyssä kaupassa heltisi 310 000 markalla kakkossija ja auto meni huomattavasti korkeamman tarjouksen tehneelle Jari Mäelle. ”Silloin tuli kiire etsiä lähin saman pankin konttori”, Lindholm kertoo. tosta korkeimman tarjouksen ja hänet hyväksyttiin auton uudeksi omistajaksi. VUOSIKYMMENIEN varrella talliin on kertynyt paitsi komeaa kalustoa, myös valtavasti huoltoja varaosia niiden ylläpitämistä silmälläpitäen. Siellä tarjottiin kahvit, esiteltiin autotallin silloiset autot – ja mikä tärkeintä, annettiin vaakunat ja suomenliput mukaan. ”Ja kotimatkan kakkukahvit juotiin tietenkin Jaskan piikkiin”, Klasu nauraa. Heinolan pankkikonttorissa neuvottiin ottamaan mukaan pankkivekseli, jonka summa jätettiin avoimeksi ja niin tehtiin. Lindholm osti autoliikkeiden loppuvarastoja ja kauppasi osia edelleen. Auton osto meinasi kuitenkin peruuntua vielä viime hetkillä, sillä kaupan ehtona oli, että koko kauppasumma on maksettava kahden tunnin kuluessa tai muutoin auto huutokaupataan uudelleen. Merkeistä löytyy mm. Vajaan vuoden kuluttua Lindholm rohkaisi mielensä ja otti yhteyttä presidentinlinnaan saadakseen autossa käyttövuosina olleet vaakunat käyttöönsä. BRITTIAUTOILLA on kokoelmassa vahva edustus. Kun huutokauppa oli päättynyt ja tuli maksun aika, kävi ilmi, että ilman summaa oleva vekseli ei kelpaisikaan maksuvälineeksi
”Jonkunlainen sairaushan tämä keräily on – ei tästä pääse eroon millään”, Lindholm tunnustaa. Ritvan ja Klasun poika Marko on myös innostunut autonosien keräilystä ja on ollut usein isänsä mukana rompetorireissuilla. Ehkä vielä jotakin... ”Silloin kannatti käydä Kangasalalla ja Turussa asti”, mies toteaa. Silloin tällöin Lindholm ajaa myös hääkyytejä – ja tottahan toki oma jälkikasvu on myöskin saanut hääpäivän kuljetuksen omalla kalustolla. Aluksi rompetoreja ei ollut kovin paljon ja autonosat kävivät hyvin kaupaksi. Kolmattakin harrastajapolvea on jo kasvamassa: Minnan pojat Oskari ja Leevi ovat usein mummon ja papan luona kylässä. 61 02/16. Ja onhan toki mahdollista olla myös romukauppaa tekevä insinööri. ”Kun kysyin Oskarilta tuleeko sinusta insinööri niin kuin isäsi vai romumies niin kuin pappa, niin poika vastasi välittömästi romumies”, Ritva nauraa. HENKILÖAUTOJEN ohella Lindholmin pihalla saattaa nähdä järeämpää kalustoa – kuten nostalgisia Sisu-kuormureita. Chryslerillä on viety vihille myös lahtelainen mäkihyppääjä Janne Ahonen, siitä on muistona lehtileikkeitä tallin seinällä. ”Nyt tulee käytyä enää muutamassa tapahtumassa vuosittain”, Klaus kertoo. Nykyään kaupanteko on siirtynyt nettiin ja rompetoreilla myydään kaikkea muuta kuin autonosia. Pihalle rakennetussa uudisrakennuksessa museoautot ja varaosat mahtuvat olemaan katon alla. ”Mutta pitäähän sitä jotain päänvaivaa jättää perikunnalle.” Keräilijällä on varmaankin joku kulkupeli parhaillaankin hakusessa. Todistuksessa on tällä hetkellä pelkkiä kymppejä ja ysejä, joten insinöörin urakaan ei ole millään tavoin pois suljettu. ”Mitään nykyautoa ei tee mieli ostaa, mutta ehkä jonkun vanhan voisin vielä hankkia”, Klasu sanoo ja hymyilee siihen malliin että jotakin on jo kiikarissa. Ritvan ja Klasun tytär Anne viety on vihille 1971 Chrysler New Yorkerilla ja toisen tyttären Minnan hääautona oli valkoinen Chrysler Royal 1946
RAUMALTA tulleen Mikko Haaslahden ´52 Mersuun tehtiin vielä viime hetken säätöjä. 95 kilometrin reitti, jolle suuntasi seitsemänkymmentä pääosin vanhemalla kalustolla tai moottoripyörällä liikkeellä ollutta, sekä pidempi, 145 kilometrin mittainen kiertue. 62 02/16. XLIII Talwiajot N e jotka kaipasivat talvisia ajo-olosuhteita eivät varmasti pettyneet Keski-Suomen Mobilistien järjestämissä Talwiajoissa, joihin lähtöluettelon mukaan starttasi kaikkiaan 190 ajoneuvoa. Reitit kiertelivät pääosin metsäteitä muuta liikenettä häiritsemättä, ja opasteita seuraamalla ei reitiltä eksynyt. Tässä Jämsänkoskelta ilmottautumispaikalle kiiruhtaa Jorma Varonen. JOKAPYÖRÄVETOINEN Vanaja on aina vakuuttava ilmestys. RUOTSALAISTA, käytännöllistä urheilullisuutta, 444 Sport. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine TALWIAJON yksi sponsoreista oli Nokian Renkaat, joiden Hakkapeliitta täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Tämän ´55 Suomi-Jaguarin alla pyörivät vielä ihan hyvät Hakkapeliitat 60-luvun puolivälistä. Tehtävärasteja reitillä oli muutamia ja jo ennen starttia pisteitä jaettiin polttimoiden ja automallien tunnistustehtävissä. Teemaan sopien lähtölaukaus ajoihin ammuttiin tykillä ja aamukierroksen jälkeen soppatykistä tarjoiltiin hernekeittoa. Valittavana osalistujilla oli joko lyhempi n. Talwiajojen lähtöruokailuja maalipaikkana toimi tänä vuonna Keuruun entisen varuskunnan alue, jossa näytillä oli harvinainen, vuoden -43 VW Kübelwagen, joita Saksasta toimitettujen rynnäkkötykkien mukana tuli aikoinaan kahdeksan Suomeen
Ja jos oli lukenut vähääkään sponsorien tiedotteita, osasi laskea myös Hakkapeliitan lanseerausvuoden. 63 02/16. Museoikärajan taannoinen nosto näkyy käytännössä siinä, ettei vaikkapa näitä SA 310 Suzukeja tallentunut kuin ehkäpä 1/100 A-Fordien kantaan verrattuna. LÄHTÖVUOROA odotellessa oli aikaa vastata ensimmäisen tehtävärastin kysymyksiin. Triumph Stagilla vuoroaan odotttelee Martin Sten. LÄHTÖLAUKAUS ammuttiin oikealla tykillä ja nollaautona ´65 190c Mersulla radalla starttasi Jouni Salonen. PIDEMMÄLLÄ reitillä oli niin jyrkkä alamäki, ettei sitä laskemaan päästetty kuin yksi auto kerrallaan. Tunnistettavana oli kuusi eri polttimotyyppiä, autojen merkkejä ja malleja. KOSKA aamulla ei vielä satanut mitään, reitille saattoi startata katot auki. Hatunnosto Tom Nylundille joka oli ainoana pitämässä tämän japsimerkin mainetta yllä. MAALISSA jaettiin perinteiset ajomerkit
Mekaanisesti ahdetulla twin-camilla varustettuja neliovisia Volumetricoja valmistettiin tiettävästi vain 200 yksilöä. Tämä yksilö kantaa numeroa 92. Tarkka määrä jäi hämärän peittoon, Volumetricot kun lähtivät Abarthilta numeroinnilla, jossa korimalleja ei eroteltu. Näiden kaksiovisen Volumetricon valmistusmäärän on uskottu olevan 50 auton tietämillä, mutta tämän yksilön omistajan, Olli Mikkilän valistunut käsitys on, että todellinen määrä liikkuisi pikemminkin 20 auton tietämillä. Räyhäkäs ja taatusti harvinainen ahtopainos on hankittu Suomeen muutama vuosi sitten ja rallitarroista päätellen autoa käytetään juuri siihen mihin se on suunniteltukin. 64 02/16. Näyttävät levikkeet ja Hörmannin spoileri eivät yksistään tehneet Satakolmeykköstä erikoiseksi, vaan se, että kyseessä on Abarthin vauhtipajalta vuonna -80 lähtenyt Volumetrico-yksilö. FIAT 131 MIRAFIORI VOLUMETRICO ABARTH Iltapäivän lenkille oli starttaamassa harmaa Fiat 131 Mirafiori, johon eivät osallistujat juurikaan kiinnittäneet erityistä huomiota
ILTAPÄIVÄLENKIN tehtävärastilla tarvittiin hahmotuskykyä, sillä arvata piti taustalla näkyvän tiilitornin korkeus. SATU Ojanen kiersi Talwiajot upealla Opelillaan. TILAA kuvatekstille. KAUKAA katsottuna oli kovasti vanhan Land Roverin näköinen, mutta ei sinne päinkään. Dunt aliquatem doloreet luptat. KOTIMATKALLE tai vaihtoehtoisesti iltajuhlaan suunnistettiin jo aikamoisessa myräkässä. 65 02/16. Palanemme hivenen harvinaisemman Rekun esittelyyn tulevaisuudessa. Tai no, Briteistähän se tämä Austinkin on alkujaan tulossa. ARVAISITKO että W116:n pinnassa on oikesti Ässä-Mersun värisävy. JOHANNA Ahlskog lähti taipaleelle sinisellä 95 Saabillaan, Olof Ahlskog seurasi postiautollaan perästä. Niin tyylikäs kuin varmasti yli puolta S-kannasta koristanut hopea onkin, on se vaan aika tylsä tähän hernekeittoon verrattuna. CALIFORNIA-KILVISTÄ päätellen lämpimämpään kruisailuun tottunut Bonneville oli tarrakilvin tutustumassa ulkoiluun hiukan kylmemmässä ilmastossa. Sotamuseon kokoelmiin kuuluvaa -43 VW Kübelwagenia tuli tiettävästi kahdeksan Suomeen rynnäkkötykkien vetureiksi. VIIME numerossa esitelty Lasse Nygårdin 818 Savanna ei ole ainut museorekisteriin selvinnyt yksilö, vaan Keuruulta, Pekka Kajosmäeltä löytyy pari vuotta aiemmin rekisteröity yksilö. Ut ad er aci tem del ullam qui euissi blan endre digna feuguer iliquate dignim ipsumsan ulluptat KUKAAN EI väittänyt armeijassa ajaneensa joskus tällaista
Prätkämessujen klassikot Tämän vuoden MP-Messuilla oli mukavasti nähtävää vanhojen laitteiden ystäville. Valtaosa näistä retropyöristä oli oikeastaan yllättävän hienoja ja hyvällä maulla toteutettuja – jopa niin, että tyylikkäimmät yksilöt saivat vannoutuneen museopyörämiehenkin hetkeksi harkitsemaan tuliterää pyörää alleen. 66 02/16. Oli paikalla sentään oikeasti vanhoja prätkiäkin, niistä ohessa muutama poiminto. Herkuttelemaan pääsi jo uusien pyörien joukossa, sillä retrovehkeet olivat komeasti edustettuna useamman maahantuojan osastoilla
Kaksisylinteriset CB-Hondat olivat aikanaan yleinen näky kotimaan teillä. 67 02/16. Tässä tarkemman tutkimisen alla sivuvaunullinen Henderson Model K vuodelta 1921. VOSTOK S 364 on hieno osoitus Neuvostoliiton osaamisesta kilpapyörien saralla. TAKAVUOSIEN rupulikumisia päristimiä. KOTIMAISEN Winha-moottoripyörän taival jäi lyhyeksi ja valmistuneet pyörät lasketaan kymmenissä. KAUNIS BMW ja Steib-sivuvaunu vuodelta 1966. Hondan takana pari Hussea, vanha nelari ja hiukan tuoreempi viisisatanen kakstahtari. Siis vuonna 1964. ISO ilmajäähdytteinen kaksitahticrossi on hurja peli – ja sivuvaunulla varustettuna kahta kauheampi laite. VALTAOSA tapahtuman Harrikoista oli tavalla tai toisella rakenneltuja, mutta ainakin yksi sivuvaunullinen oli alkuperäisessä asussaan. Nelisylinterinen, kahdella yläpuolisella nokka-akselilla varustettu 350-kuutioinen nelitahtimoottori kehitti peräti 59 hevosvoimaa. VMPK:n osastolta löytyi tapahtuman vanhinta kalustoa. Kohlerin kaksisylinterisen kaksitahtimoottorin saattoi löytää myös Winha-moottorikelkasta. Tämä 250-kuutioinen on vuosimallia -68
Traktoreiden ympärille on aseteltu kymmenittäin mopoja jotka niin ikään ovat pääosin saapasmaan tuotteita. Sisääntuloportilla huomio kiinnittyy ensimmäiseksi höyryveturiin vuodelta 1906. Useisiin taivasalla oleviin ajoneuvoihin on rakennettu kevyt valokate suojaamaan sateelta ja paahtavalta auringolta. Sisääntulon tienoilla on runsaasti 1800/1900-luvun taitteen höyryvoimatoimisia koneita, jonkin verran sotilasajoneuvoja sekä varsin mielenkiintoinen traktorikokoelma. Ulkoalueen traktoriosastoa kiertävään aitaan on ripustettu vanhoja mopoja kuten tämä Motobecane. Traktorit ovat pääosin italialaisvalmisteisia ja merkkeinä on mm. Erikoisuuksia saapasmaassa Milanon liepeillä sijaitsee Signor Alfio Gottardon luoma, satoja ajoneuvoja, koneita, ilmailusekä sotilaskalustoa käsittävä kokoelma. Valmistaja rungossa olevan lätkän mukaan on Ceada. M useo Gottard Park sijaitsee Milano Malpensan lentokentältä noin 30 kilometriä pohjoiseen, pienessä taajamassa nimeltä Castelletto Sopra Ticino. Lesa, Landini, Lombardini, Eron, Zandona ja Carraro jotka ovat pohjoismaalaiselle melko tuntemattomia. nuksessa, joka alun perin lienee ollut jonkinlaisessa teollisuuskäytössä. 68 02/16. FIAT 50/60 edustaa italialaista sotilaskalustoa. TODENNÄKÖISESTI tämä läpileikattu tekniikkapaketti on toiminut opetusvälineenä ammattiin opiskeleville. Museo on suurimmalta osaltaan ulkotiloissa, mutta hienokuntoisimmat autot ja moottoripyörät ovat ansaitusti esillä vanhassa tiilirakenTeksti ja kuvat: Kari Ruusunen KAKSIPYÖRÄISIÄ museossa on satoja
POLTTOAINEMITTARI 1960-luvulta. Tiilirakennus pitää suojissaan huomattavan määrän hienoksi entisöityjä ajoneuvoja, hevosvetoisia kärryjä, autoja sekä suuren moottoripyöräkokoelman. 69 02/16. FIAT Balilla Ghia Coupé 508 vuodelta 1932. Kauempana ulkotiloissa on varsin väljästi sijoitettuna suurempaa kalustoa kuten lentokoneita, lumityökoneita ja veneitä. Sivuvaunu lienee harvinaisempi skootterissa, tyttömäinen väritys sen sijaan ei. Hallin nurkkaan on rakennettu pieni verstas oman aikansa työkaluineen. Tämän rakennuksen vieressä on muutama kevyemmin rakennettu halli, joissa on myös sääsuojaa kaipaavia ajoneuvoja, italialaisia kanttiautoja sekä mopoja ynnä moottoripyöriä, joita museossa on todella paljon. MUSEOSSA on huomattava määrä mopoja ja moottoripyöriä. VOIKO olla italialaisempaa laitetta kuin Vespa Primavera. 500-kuutioinen Moto-Guzzi Super Alle vuodelta 1948. Urheiluvaunun moottori ei ole koolla pilattu, sillä pellin alla lymyää parikymmentä hevosvoimaa tuottava litrainen mylly. Vaikka tilanpuute ei vaivaakaan, saa ”monsteri”-Dodge toimia tavarahyllynä yhdelle päristimelle. Museoon tutustumiseen saa helposti vierähtämään useamman tunnin
Museon infokyltin mukaan vuosimallia 1933/39. tämä sivuvaunu H-D vuodelta 1941. BENELLI Bitubo. USA-PYÖRIÄ edusti mm. MERCEDES-BUSSI on päätynyt romuvarastoksi. TONNINEN Ariel Square Four Mk1, vuosimallia 1955. HIENOKSI entisöidyt moottoripyörät on koottu alueen päärakennukseen. NÄITÄ on muutama Suomessakin. MALLINIMI viittaa Cadillaciin: Coupé de Ville. ERIKOINEN kolmen poljettava polkupyörä. Museo Gottard Park 70 02/16. Edustusauto painaa vaivaiset 980 kiloa ja moottorin tilavuus vajaat 1,3 litraa. Kyseessä on kuitenkin Fiat vuodelta 1926. Jawa Velorex 350 cc vuodelta 1967. Pyörät ovat pääasiassa italialaisia mutta joukossa on myös brittija USAvalmisteitakin
SUURIN osa museon kalustosta on ulkona, mutta entisöidyt ajoneuvot ovat asianmukaisesti sisätiloissa. FIAT 501 oli valmistajansa ensimmäinen uusi malli ensimmäisen maailmansodan jälkeen. 71 02/16. KOMEA ja herkullisesti väritetty 500-kuutioinen Bianchi vuodelta 1935. MOTOGUZZI Galletto 1953, 160-kuutioinen skootteri. ERIKOINEN tela-mp: BMW Moto Slitta Militare vuosimallia 1970
Hyvin perinteinen jäätelöautoalusta englantilaisen puiston laitaan. Ennen oli ennen ja nykyaika toi uudet tuulet mukanaan. Pyöreää alumiinimerkkiä käytettiin 96:ssa vuosina 1960-65. Huoli taitaa olla jo niin suuri, että toivo on sen puoleen jo menetetty. Jotkut näiden merkkien kantajista elävät yhä, kun taas toisista on vain nimi ja hatara muoto jäljellä. Toiset ovat vaihdelleet sitäkin enemmän. Historiaan mahtuu kuitenkin myös merkkejä jotka ovat kuolleet ennen aikojaan. Ennen tuotteet viimeisteltiin yksityiskohdin ja koristein. Autoille keksittiin nimiä. Tämä ympyrä on jo parhaat päivänsä nähnyt. Poistetut 60–80-lukujen unohdetut ajoneuvot Merkillistä touhua Superia sammalhatun alla. Ympyrä ja nuoli, siitä alkaa huoli. Ajat muuttuivat, autot muuttuivat ja suunnittelijat muuttuivat. Täällä pohjoisessa Suomessa tällainen on vain joutunut raakaan työhön tylsänä pakettiautona. Näitä merkkejä kantaa brittiläinen Commer BF Van. Mikään ei ole koskaan ikuista, mutta pitkään pysynyt merkki kertoo jonkinlaisesta pysyvyydestä, ainakin tehtaan seinien sisäpuolella. 72 02/16. Jotkut valmistajien logot olivat edellä aikaansa ja ovat pysyneet muuttumattomina lähes koko elinkaarensa ajan. Koristeet muuttuivat kromista muoviksi, valusta teipiksi ja vaakunoista logoiksi. Asiat ja ihmiset pelkistyivät. Laitettiin vaakunoita ja koristeita, joiden ajateltiin toimivan pisteenä i:n päällä. Tästä voisi olla vielä pelastettavaksikin
Tähti on sammunut ison kuusen alle. Renaultin ”timantti” luotiin vuonna 1925 ja siitä lähtien se on saanut erilaisia versioita ajan saatossa. Ei olisi varmaan Robert Stanley uskonut, että hänen vuonna 1963 luomansa Pentastar –logo komeilisi petrooli–Horizonin keulalla synkässä sysisuomessa. Sitä käytettiin monissa eri malleissa numeroyhdistelmän kanssa. Tässä se komeilee viisiovisen Renault Prairien keulalla. 1950-luvun FSO Warszawa, valmistettiin lisenssillä Puolassa perustuen perinteiseen itä-Popedaan. 73 02/16 Simca Vedette Versaillesin kuninkaallinen vaakuna on taisteluissa kovia kokenut, mutta auto sinnittelee yhä vinkkelimoottoreineen. Farmariautoille on monenlaisia tyyppinimiä eri valmistajilla. Johtotähdestä ei ole kuin kiertorata jäljellä. Renault 4CV:n siivet eivät liihota enää. Opel käytti 1960-luvun farmareissa CarAvan–tekstiä. Fiat loi tunnistettavan simppelin tyylinsä vinoneliöillään 1960-luvun lopussa. VW Kuplan innoittamana tehty pieni ”ranskis” oli ensimmäinen ranskalainen auto, joka ylitti miljoonan kappaleen myyntilukemat. Tätä koria valmistettiin vuosina 1954-57.. Vaakunassa maagiset kirjaimet: GT
Vieressä 12 vuotta myöhemmin eli vuonna 1960 markkinoille astunut Toyota Land Cruiser BJ45 oli pitkäakselivälinen neliveto Japanista. Tämä yksilö on tullut meren halki kaukaiseen Suomeen, nyt se maatuu kunnes sen sielu lentää Mersujen taivaaseen. Costruzione Seat lukee Fiatin lisenssivalmistajan keulalla. Puolalaiselta sirkustähdeltä kuulostava nimi, Jowett Javelin, tuleekin Brittien saarelta. Seat valmisti 850:stä myös neliovisena. Gerald Palmer suunnitteli auton toisen maailmansodan aikana. Kyseessä siis Seat 850. Yllättäen joku selvinnyt Suomeenkin asti. Land Rover Four Wheel Drive Station wagon, ensimmäisen sukupolven alumiinikorinen Lantikka. Jeepster Commando tuli ulos Kaiser Jeepin tehtaalta vuonna 1966. Se paini markkinoilla samassa luokassa kuin International Scout, Toyota Land Cruiser sekä Ford Bronco. Poistetut 60–80-lukujen unohdetut ajoneuvot Mercedes-Benzin tähti kuvasti, kuinka se hallitsi maalla, merellä ja ilmassa. Sitä valmistettiin vuosina 1947-53 vain 23 000 yksilöä. 74 02/16
”matkalaukku-kutosta” perusvarmana moottorivaihtoehtona, mikä oli hyvin konstailematonta tekniikkaa. Tällä merkillä varustettu yksilö on vuoden 1963 Chevrolet Biscayne.. Ilmajäähdytteinen punainen avoauto, tai paremminkin traktori. Nämä kaksi itämaista puolukkaa ovat vähän jo ylikypsiä. 75 02/16 Chevrolet käytti paljon ns. Jäkälän kasvuualusta tulee Brittien saarilta, sieltä, mistä ne kaikki muutkin 640 862 sisarusta. Tai sitten siellä ei osattu tehdä valmiiksi jo tarpeeksi hyvää, mikä olisi kelvannut ostajakunnalle vaikka yli kymmenen vuoden päästä. Tässä yksi niistä. Datsun 2000 Personal Six oli Suomessa käytetty nimitys Nissan Cedricistä. Viva las Sawo. Amerikkalaisilla autovalmistajilla oli varmaan paljon löysää rahaa, kun lähes joka vuosi voitiin tuoda jotain uutta ilmettä autoihin. Kyseessä oli vuosina 1965-71 valmistettu Nissanin isoin malli, ylemmän keskiluokan vaunu – siis pelkkää luksusta koko rahalla. Kaunokirjallisuus kertoo toisen olleen Celica ja toisen Corona. Tässä Fordin maski, mikä oli käytössä vain vuosina 1947 ja -48. Hankkija toi Suomeen aikanaan peräti 2600 Porsche Super –mallia
Kruunukiesillä keksikaupunkiin Toyota Crownin kyydissä matka taittui mukavasti ystäväpariskunnan luokse kyläilemään. I han aluksi meno maittoi matkaautoksi mainiosti sopivalle Crownille ja kuskille niinpä taivalta taitettiin kerralla pitempi pätkä jotta ehdittiin tutustumaan Jokioisten ainutlaatuiseen kapearaiteiseen rautatiehen. Aivan suorinta tietä Hankoon ei huristeltu, vaan matkan varrella poikettiin paikkaan jos toiseenkin. Runsain mitoin muutakin aikakauden esineistöä oli asetettu yleisön nähtäväksi. Klassikkoautoretkeilyssä pilvinen keli on päinvastoin parempi vaihtoehto kuin paahtava paiste. Menneenä kesänä päärakennuksessa oli esillä graafikko Erik Bruunin taidetta sekä tunnettujen henkilöiden suunnittelemia juhlakattauksia ’Unelmia ja juhlan taikaa’ -näyttelyssä. Ryhdikäs ja jämäkkä sohvapenkki on yllättävän hyvä istua, eikä selkä soimaa pidempääkään siirtymää. Crownin pyyhkijät suihkivat lasin auki kun suoritettiin pieni siirtymä Someron keskustaan. Rauli Badding Somerjoki syntyi ja vaikutti Somerolla. Samassa pihapiirissä kartanon kivinavetan ylisillä esittäytyi ensimmäistä kertaa koottu ’Muistojen kultaa – nuoruuden hurmaa’ –näyttely. Muutama vuosi sitten kunnostetussa Hovilan kartanossa järjestetään kesäisin erilaisia näyttelyitä. Somerjoen Somero Pienen sateen ei annettu haitata matkantekoa. Avaraan tilaan oli rakennettu 1950 – 1960-lukujen elämää ja tunnelmia esittelevä kylänraitti autoineen, huoltamoineen sekä kahviloineen. Hangossa sijaitseva kesäasunto todettiin kaikin puolin mukavaksi ja bonuksena päästiin upealla puuveneellä ihailemaan kaupunkia mereltä käsin. Minkiöstä kruunupään keula suunnattiin etelää kohti ja Toyota taittoi taivalta tutulla kehräävällä äänellään, kunnes saavuttiin kartanon pihapiiriin Somerolle. Paikkakunnalla on erilaisia nähtävyyksiä laulajan muistoksi, muun muassa Badding-kioski sekä Badding–pysäkkikatos. Myös Teksti ja kuvat: Lea Lahti 76 02/16 0317-0480 Minkiön asema ja Höyryfestvaali. Tilavan ja käyntiääneltään varsin hiljaisen japanilaisen kyydissä on mukava matkustaa
Kuuden hengen kuorma ei kiusaa kiesiä yhtään ja suoralla tiellä suuntavakaa menopeli eteneekin vaivatta kuin juna kiskoilla. Jo uutena kaikin mahdollisin koristelistoin varusteltu auto on säilynyt lähes alkuperäiskuntoisena, ainoastaan maalausta on osittain uusittu. Keväällä 2001 Jussi Kumpulainen osti auton omakseen ja rekisteröi sen museoajoneuvoksi saman vuoden syksynä. Toyota Crown on ollut ensimmäisen vuoden autokauppias Paavo Korpivaaran nimiin rekisteröitynä. Mitä luultavimmin perinnönjaon yhteydessä Toytota on kulkeutunut Autotalo Laakkosen myyntilistalle. Auto jäi seisomaan Lahden keskustan vuokratilaan talvisäilössä olevien moottoripyörien seuraksi, kunnes tammikuussa 2004 siirtyi nykyisen omistajansa nimiin. Mutkittelu kuitenkin palkittiin, kun Aira Samulinin Hyrsylän Mutkaan saavutta77 02/16. REISSUAUTO TOYOTA CROWN 1968 Toyota Crown on mukava reissuauto, jonka kanssa matka joutuu. Auto on ikäisekseen yllättävän hiljainen, voimansiirron voisi sanoa olevan lähes äänetön. Sohvapenkki ole mikään mukavuusistuin mutkatietä matkatessa, mutta toki siinä on etunsa; kyytiin mahtuu vaivatta kolme pariskuntaa. HANKO FISKARS MINKIÖN ASEMA SOMERO KASVIHUONEILMIÖ MINKIÖ tunnetaan Höyryfestivaaleistaan. Viimeisinä vuosina autolla ei ole ilmeisesti ajettu ja se on poistunut rekisteristäkin. Lähes 30 omistusvuoden ajalta viimeisin omistajamerkintä on Kerttu Holthöfrer. Tilaa löytyy sekä matkustamon että tavaratilan puolella. Vuoden vanhana auto on myyty Holthöfrerin perheen pitkäaikaiseksi kulkuneuvoksi. HOVILAN kartanon piharakennukseen oli koottu nostalgiaa huokuva näyttely. Kerran vuodessa konemiehet kokoontuvat Museorautatien varikkoalueelle – ja nähtävää piisaa! SOMERON ”pakollisiin” pysähdyspaikkoihin lukeutuu Rauli Badding Somerjoen muistonähtävyydet. Mutkaisilla teillä Toyota ei ole parhaimmillaan ja simpukkaohjauksella varustettu Crown on kurveissa hieman epätarkka käänneltävä. Tehostetut jarrut ovat jäykähköt käyttää ja vaativat kunnon polkaisun ennen kuin vauhti alkaa talttua. Parin vuoden kuluttua syksyllä 2003 Crown siirtyi vaihtokaupassa lahtelaisen Riku Roudon omistukseen. Kun Toyota seuraavaksi parkkeerattiin nostalgisen Badding-kioskin kupeeseen, alkoi tuntua siltä kuin aikakone oli siirtänyt matkalaiset aikaan jolloin Toyota oli vasta sisäänajossa. Vaikka matkaa aiottiinkin jatkaa omalla menopelillä, käytiin silti katsastamassa ja koe-istumassa tuo paikkakunnan komein bussipysäkki. Oman aikansa maanteiden kruunussa on yhä edelleen edustusautomaista näköä ja tuntua. Somero soikoon –niminen musiikkitapahtuma on käynnistetty Unto Monosen sekä Rauli Badding Somerjoen musiikin innoittamana. Woima-sonni ja maatalouskonemuseo Pieni koukkaus mutkaisemmille teille muistutti muuten niin mukavan matka-auton miinuspuolista; kuminauhamaista ohjausta yhdistettynä sohvapenkkiin ei hyvällä tahdollakaan voi mainostaa miellyttäväksi
Tällä kertaa matkan varrelle osui mm. Meri-ilma antoi makeat yöunet maakravuille. TIEN päällä voi törmätä vaikka mihin. Kasvihuoneilmiön hullutukset karistettiin kannoilta ja retki jatkui Fiskarsiin. Teinityyliin pukeutuva, yhdeksänkymmenen ikävuoden rajapyykkiä lähestyvä Aira Samulin pulppuaa elämäniloa ja positiivista energiaa ja hänen läsnäolonsa saa takuuvarmasti kaikki hyvälle tuulelle. Puuttuvia autonosia metsästäessään he ostivat vanhan traktorin ja maamoottorin – ja eipä aikaakaan kun ostoksia alkoi kertyä kotosalle enemmänkin. Aamunkoitteessa autoiltiin satamaan, josta noustiin upeasti kunnostetun Corall-puuveneen kyytiin ihailemaan Hankoa mereltä käsin. Kasvihuoneilmiö on paikka jota on vaikea kuvailla. essa tulijoita tervehti Miina Äkkijyrkän vaikuttava, kymmenen metriä korkea Woimasonni–teos. traktorimuseo sekä Äkkijyrkän puulehmä. Illan viiletessä Toyota Crown toi tasaisen varmalla kyydillään monta muistoa rikkaammat retkeläiset takaisin kotiin. Kesäretkeläisiä odotti perillä herkullinen illallinen, ja kuulumisten vaihdon jälkeen jaloiteltiin Hangon kaduilla ja rantakallioilla täysikuun valossa samettisen lämpöisessä elokuun illassa. Matka jatkui, tie suoristui ja klassikko kahmi kilometrejä kitaansa. Vuonna 1924 rakennetussa Kovelan päärakennuksessa toimii myös kartanoja käsityömuseo, jossa voi vierailla tilausperiaatteella. Reissun pääkohteena oli tällä kertaa visiitti autoharrastaja-ystävien vapaaajan asunnolle Hankoon. Eväät maistuivat ja aurinko lämmitti kiireetöntä retkipäivää viettäviä ystäviä Hangon edustalla. Pian kuljettajan jalka kuitenkin siirtyi jarrupolkimelle, kun tienvarren opastekyltti ohjasi Kovelan tilan traktorija maatalouskonemuseolle. Lisäksi pihapiirissä päästiin ihailemaan muun muassa kunnostettua vanhaa veturia sekä lastenja nuorten mielenterveystyön hyväksi suunnatun tempauksen puitteissa maalattua rock-Ladaa. Kun Kovelan tilalla luovuttiin karjanhoidosta vuonna 1975, veljekset Eero ja Erkki Karhu alkoivat kerätä vanhoja traktoreita sekä kaikkea muutakin maatalouteen liittyvää. 78 02/16 Kesäretki Crownilla. KASVIHUONEILMIÖ on merkillinen shoppailukohde, johon kannattaa poiketa jos sillä suunnalla liikkuu. ”Ilmiömäinen elämystavaratalo; 1500 neliötä hallittua kaaosta ja hillittyä hulluutta”, kerrotaan yrityksen omassa esittelyssä. Sää ei olisi voinut olla suotusampi; elokuun lopun peilityyni keli helli veneretkeläisiä ja salli rantautumisen kallionkolon muodostamaan luonnonsatamaan. Kasvihuoneilmiö-FiskarsHanko Seuraavalla etapilla kurvattiin kasvihuonekaupan parkkiin ja astuttiin sisään sokkeloiseen puotiin. Museotoiminta lähti liikkeelle oikeastaan siitä, kun veljekset päättivät 70-luvun alussa entistää isänsä Yrjö Karhun vuoden 1936-mallisen Fordin. Ruukkikylässä riittää nähtävää vaikka kokonaiseksi päiväksi, mutta tällä kertaa jalkauduttiin vain pieneksi hetkeksi vilvoittelemaan puistoon joen rannalle, sillä Hangossa odoteltiin jo matkalaisia saapuvaksi. Nimensä mukaan aiemmin kasvihuoneena toimineisiin rakennuksiin on sijoitettu kahvilan, antiikkiliikkeen ja gallerian yhdistelmä, jossa myydään kaikkea maan ja taivaan väliltä
Pohjan saumat on rimoitettu ja runko kyllästetty vuonna 2014. 79 02/16. ”Selvittiin yllättävän vähällä. MUSTA Toyota Crown lipuu Fiskarsissa vanhojen rakennusten lomassa kuin silloin ennen. ”Se osoittautui onnistuneeksi korjaukseksi”, omistaja toteaa tyytyväisenä. Kohdat joissa on paksumpia tukirakenteita tai liitoksia olivat pehmenneet ja vaativat pieniä korjauksia. Yksimittaisesta puusta veistetty honduras-mahonkinen veneen runko on pituudeltaan 8,5 metriä eli 28 jalkaa, kansi on puolestaan tiikkiä ja mahonkia. Crownin tasainen ja hiljainen kyyti toi oman mausteensa kesäpäivän reissailuun. Samalla veneeseen on vaihdettu Fordin 2712 E dieselmoottori entinen Universal-bensiinimoottorin tilalle. ”Veneen perusrakenne on varsin yksinkertainen, joten puhdistus, öljyjen vaihdot ja kevyt ulkopintojen käsittely ovat pääasialliset ylläpitoon liittyvät toimet”, Tom kertoo veneen vuosittaisesta huollosta. Tanniset ovat Corallin kolmansia omistajia. Veneen ohjaamoa on edellisten omistajien toimesta muokattu 70-luvulla, jolloin siihen on rakennettu kova katto. Vasta viime vuosina on veneen runkoa parsittu, ja sittenkin hyvin maltillisesti. Pohjan korjauksen yhteydessä veneestä nostettiin myös moottori ulos töiden helpottamiseksi. Rakennuspaikka ei ole tarkkaan tiedossa, mutta nykyisille omistajille Tom ja Helena Tanniselle on kerrottu, että se olisi veistetty joissakin Itäisen Suomenlahden veneenrakennuspitäjistä. Vene on koko olemassaolonsa ajan liikkunut Tammisaaren ja Hangon alueella. Ford-moottori avattiin jotta nähtiin josko korjattavaa olisi. REISSUVENE CORALL Corall on rekisteröity vuonna 1958, joten niillä main se lienee rakennettukin. MIKÄPÄ sopisi museokohteiden kiertelyyn paremmin kuin museoauto. Matka vei lopulta Hangon venerantaan ja puuveneen kyytiin. Vanha brittirauta on meluisaa mutta kestävää”, Tom toteaa nauraen
Aina ei suunnasta yhtenäistä käsitystä ollut, mutta se ei lennokkaimpien suunnittelijoiden vauhtia haitannut. Pisaramuodon tavoittelu johti yhden etupyörän ratkaisuun, jonka tuloksena X muistutti keulastaan jo kovasti lentokonetta. Mikäli 595 000 US Dollarin hintapyynti ei sitten muodostu hankinnan esteeksi. Pininfarina Kuvat: Hyman Ltd. Tämä kolmipyöräinen, vain toisella takapyörällään vetävä neliovinen perheauto tarjosi kuitenkin businessluokan matkustamotilat neljälle. Kahdesta takaluukusta toisen alta löytyi reilusti tilaa vaikka lentolaukuille, kun taas toisen alle oli sijoitettu viistosti 1100 Fiatin 43 hevosvoimainen voimanlähde vaihteistoineen. Tärkeää oli saattaa näytille aina jotain jolla varastettiin näyttelyyleisön sekä lehdistön huomio. Vuoden 1960 Torinon kansainvälisessä autonäyttelyssä nähtiin Pininfarinan osastoa koristanut X-konseptiauto, joka edusti riemastuttavaa tutkielmaa aerodynaamisesti optimaaliseksi arvioidun pisaran soveltamisesta perheauton ulkomuodoksi. Kun muodon annettiin ohjata suunnittelua, oli tekniikka aseteltava järjestykseen joka X:n kohdalla on vähintään erikoinen. Marginaalista X K un amerikkalainen ihanneauto 50-luvun kuluessa kasvatti peräänsä huikeita siipiä, koristautui yltäkylläiseen kromiin ja sai keulilleen toinen toistaan suurempia moottoreita, näkivät autojen suunnittelijat Euroopassa tulevaisuuden kulkevan monelta osin toiseen suuntaan. 80 02/16. X nähtiin myös vuoden -61 Brysselin autonäyttelyssä, jonka jälkeen sitä onkin varastoitu Pininfarinan museossa aina näihin päiviin asti. Liekö tuotemerkin hiljattain tapahtunut omistajanvaihdos syynä vanhoista konseptiautoista luopumiseen, mutta nyt tarjoutui mahdollisuus hankkia varmasti huomiota herättävä kulkupeli
Tukijana saat myös oman tai yrityksesi nimen Rallimuseon yhteyteen! Edullisimman vastikepaketin saat jo 15 eurolla. 2016. Saat sähköpostiisi tilausvahvistuksen. Jo olemassa oleva Rally Hall of Fame siirtyy Rallimuseon osaksi. 2016. 6. Kerro myös kaverillesi kampanjasta! 5. Klassikot tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@klassikot.fi. Valitse sinulle sopiva tukisumma ja haluamasi vastikepaketti. Hoida maksu valitsemallasi tavalla. 5. 1. Tervetuloa! Mobilian Autokylä • Kangasala • www.mobilia.fi www.rallimuseo.fi IKONIT RA LLY HALL OF FAME RALLIN HISTORIA Pa lk in no t LÄHTÖ Flying Finns TIM AN TTI EL OK UV AT EA TT ER I PE LIN UR KK A LAPSIPARKKI AJOKOKEMUS KOKOELMAN HELMI HUOLTOPISTE AAVIKKORALLI TALVIRALLI M es en aa tit Kun muutat, kerro myös meille. Rallin nelinkertainen Suomen mestari, Jyväskylän Suurajot kolme kertaa voittanut legenda Simo Lampinen toimii Rallimuseon suojelijana. 4. Kampanja on käynnissä 28.1.–8. Klikkaa itsesi sivulle www.mesenaatti.me/rallimuseo 2. Rallimuseo avautuu yleisölle 17. Vihdoin Rallimuseo Suomeen! Suomalaiset ovat tunnetusti rallikansaa: meillä on enemmän rallin maailmanmestareita kuin missään muualla maailmassa ja runsaasti perinteikkäitä ja arvostettuja kilpailuja. Oma nimi Rallimuseon seinälle Voit lähteä Rallimuseon tukijaksi yksityishenkilönä tai yrityksenä. 3. Nyt suomalainen rallikansa saa oman museonsa autoja tieliikennemuseo Mobilian yhtey teen Kangasalle
Aikoinaan Sony tarjosi harrastajille mahdollisuutta kehittää omia pelejään, ja mustalla Net Yaroze -konsolilla oli mahdollista koodata ja julkaista omia luomuksia erityisessä harrastajaverkossa, josta muiden pelitoteutuksia pystyi myös lataamaan. Kaupaksi kävi Ensimmäistä PlayStationia on myyty huimat 102,5 miljoonaa kappaletta. Siro ohjain sai ensin DualShockeiksi kutsutut peukaloohjaimet, jonka jälkeen vehkeestä on tullut langaton, kallistusta tunnistava ja kosketuslevyllä varustettu. Ensin Ridge Racer kuviteltuine autoluomuksineen, ja myöhemmin Gran Turismo aitoine, varusteltavine automalleineen tekivät ”pleikasta” sen ajopelilegendan joka se vielä nykyisinkin on. Parikymmenvuotias laite on sekin ollut ajokortti-iässä jo pitkään. Konsoli konkari Sony PlayStation herätti monessa tenavassa tulevan autoharrastajan liekin, kiitos hienojen autoilusimulaattoreiden. Suunnitelmat toteuttaa CD-pohjaisilla peleillä toimiva Super Nintendo olivat kaatuneet vuonna 1992, ja Sony päätti ajaa projektin tuotantoon omin voimin. Kaiken tämän jälkeen ohjain – todellinen klassikkoesine – on yhä samankaltainen kuin parikymmentä vuotta sitten. Laite uudistui vuonna 2000 ja kulmista pyöristynyt, mutta pääosin entisenlainen PSOne myi vielä vuoteen 2005 mennessä yli 28 miljoonaa kappaletta. Ja kuinka moni nykypäivän autoharrastaja on päätynyt omaan automalliinsa sen takia, että vastaavanlaisella autolla on aikoinaan huristellut vaikkapa Gran Turismossa. Ykkösmallin tuotanto päättyi keväällä 2005 ja pelien valmistus vuotta myöhemmin. Klassikkoesine 82 02/16. Nykyisin verkkopelaaminen ja yhteisöllisyys on varsin kova sana, ja on helppo kuvitella tuonaikaisen kehityksen vaikuttaneen myöhempään internetpelaamisen kulttuuriin aikana, jolloin kotikäyttöinen verkko oli vielä lapsenkengissään. Kenties oleellisimmat PlayStationin kyvyt piilivät 3D-grafiikassa kun moni siihenastinen kotikonsoli taapersi vielä sivuittaisessa 2D-pelimaailmassa. PlayStation toi 2000-luvun kotien televisioruutuihin asti, ja esimerkiksi autoilusimulaattorit vaikuttivat heti vähintään yhtä realistisilta kuin ne, joihin ruotsinlaivoilla tai huoltoasemilla livauteltiin kolikoita taskunpohjalta. Kaikesta huolimatta pelit ovat kestäneet hienosti aikaa, ja ajanvietteenä konsoli on edelleen kova sana. 1990-luvun alussa suunniteltu, alun perin Nintendon ja Sonyn 1980-lukuisena yhteistyöprojektina kaavailtu CD-ROM –pelikone esiteltiin Japanissa vuonna 1994 ja Euroopassa ja Yhdysvalloissa syyskuussa 1995. Mainitsemisen arvoinen on myös PlayStationin alkuperäinen ohjain, jonka perusmuoto on kantanut nykyisiin PlayStation-sukupolviin. On suorastaan huimaa, että yksittäinen, yleensä nopeasti vanheneva viihdelaite pysyi tuotannossa näin kauan – ovathan koneen 1990-luvun puolivälin tienoilta olevat grafiikat melkoista Tetristä nykysilmin katsottuna. Teksti: Antti Kautonen • Kuvat: Tero Björklund Y ksi suomalaiskotien vakiovarusteista viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on ollut Sony PlayStation
Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Vakioja virityskaasuttimet sekä osat. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. MYÖS JENSEN P1800. T:mi Tommy Rönngård • 041-469 9090 • www.tommyronngard.. 2 viikon välein). Meiltä myös huollot, moottorit ja pinnaukset. verhoiluja tiivisteosia. Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala NYT MYÖS RUOSTUMATTOMASTA TERÄKSESTÄ TEHTYJÄ PUSKUREITA KLASSIKKOVOLVOIHIN. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. UUTUUS! Edullisempi hinta Ei ruostu Saatavilla myös USA-mallisia Puh. Myyntiruudut 20€ Varaukset numerosta: +358 50 5010 119 Sisäänpääsy 5 € Ilmainen pysäköinti! Su 6.3.2016 klo 8-15 Turun Messukeskus B ja C -hallit D-hallissa AUTONÄYTTELY 1986 2016 30 vuotta Liput 7 € Messukeskus kerää 6€ parkkimaksua/ajopeli AMAZON DUETT PV 140-SARJA • TIIVISTEET • MOOTTORINOSIA • JARRUOSIA • SISUSTUSOSIA • AKSELINOSIA YM. Finmopo Oy Puurtajankatu 8 04440 Järvenpää www.finmopo.fi 040-536 1544 Jokaisella autolla on tarina. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Hae lähimmästä Lehtipisteestä tai tilaa kotiisi: www.klassikot.fi www.facebook.com/ klassikot VMPK KEVÄTROMPE 16.04.2016 Teivon Raviradalla • Avoinna 09.00-14.00 www.teivonravit.. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. 0400-911356 info@freetechnics.. Portugalilaiset Camac-ristikudosrenkaat suoraan varastosta 5.20-10 5.20-12 5.50-12 6.00-12/6 5.20-13 5.60-13 5.90-13 6.40-13/6 7.25-13 5.60-15 6.70-15/6 7.00-15/10 6.00-16/6 6.50-16/10 7.00-16/10 7.50-16/12 6.50-20/10 7.50-20/12 www.varastopalvelu.. FINMOPO OY Varaosat klassikkomopoihin. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.. /yhteystiedot/sijainti.htm Myyntiruutuja sekä sisätiloissa että ulkona, joten myytävien pyörien käyttömahdollisuus
Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. on lehti tuningharrastajille. Klassikot kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.?. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.. Raskas Kalusto kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.. Tuning.. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Tuning.. Puhelimitse: puh. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.. Koneurakointi kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.. Vanhat Koneet kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Amerikan Rauta kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa
1999 605:n valmistus loppuu 607-mallin tullessa markkinoille. 1992 Ensimmäiset uudistukset korjaavat alkuaikojen laatuongelmia. Tuleva klassikko Peugeot 605 MALLIHISTORIA 1989 Peugeot 605 esitellään Frankfurtin autonäyttelyssä. 8-venttiilisessä turbomoottorissa 147 hevosvoimaa. 1995 Malliuudistus muokkaa keulaa ja sisustusta, ja moottorivalikoima paranee. 86 02/16. 1997 V6-moottori jatkossa 24-venttiilinen
Nimettömien pyssymiesten autokavalkadiin on valikoitunut useampikin Peugeot 605. Onhan Peugeotin myöhempi muotoilukin hylännyt suoraviivaiset ja hillityt Pininfarina-pinnat täysin, ja seuraajamalli 607:sta ei löydä ainuttakaan niin rauhallista kolkkaa, kuin mistä 605 koostuu kokonaisuudessaan. Tieltä raivatulle roihuavalle autolle ei juuri uhrata aikaa, vaan elokuva jatkaa vääjäämätöntä kulkuaan. R uskea isomoottorinen Mercedes-Benz ajaa takaa harmaata neliovista sedania ranskalaisessa vuoristomaisemassa dramaattisen musiikin säestämänä. Rakenteiden alla 605 oli luonnollisesti pykälää suuremmissa puitteissa, sillä se pohjasi sisarmalli Citroën XM:ään – 405 kun puolestaan jakoi osakokonaisuuksiaan BX:n kanssa. Sen lisäksi, että tarina sijoittuu Ranskaan ja Peugeotiin päätyminen on luonnollista, kertoo singolla ammutun 605:n kohtalo jotakin automallin silloisesta imagosta. 25 vuoden iän saavuttanut auto on kuitenkin miellyttävä sekä ajaa että katsella. Vain maltillisemmin muotoiltu kojelauta erosi 405:n ajatusmaailmasta, niin lähellä autot olivat toisiaan. 605 oli markkinoilla koko 1990-luvun ajan, ja vuosikymmenen puolivälissä tullut facelift ULKOILULENKKI parinkymmenen asteen pakkasessa ei jäädyttänyt leijonaa. Mutta toisin kuin XM:n kanssa, 605:sta ei tarjottu farmarimallia, ja hydropneumaattisen sitikoinnin sijaan sen jousitus oli perinteistä rautaa. 01 Auton merkki ja malli Peugeot 605 SRi 02 Vuosimalli 1991 03 Moottori Nelisylinterinen poikittain eteen sijoitettu, yhdellä kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu kahdeksanventtiilinen bensiinimoottori, tilavuus 1998 cm 3 , teho 121 hv, vääntö 170 Nm 04 Voimansiirto Viisivaihteinen manuaalivaihteisto, etuveto 05 Alusta Edessä MacPhersontuenta, levyjarrut, takana vääntövarsituenta, levyjarrut 06 Kori Itsekantava neliovinen sedan-mallin teräskori 07 Mitat Pituus 4 763, leveys 1 763, korkeus 1 419, akseliväli 2 799 mm, paino 1 459 kg 08 Suorituskyky 0-100 11 sekuntia, huippunopeus 199 km/h Teksti ja kuvat: Antti Kautonen Viis yli kuus 87 02/16. Kattoluukusta puoliksi ulkona oleva nahkatakkinen mies ampuu jahdattavaa autoa singolla, ja räjähdys lennättää kohteen katolleen. Elokuvantekijöille kyseessä oli vain jokin käytännöllisen suuri sedan, joka soveltui anonyymiydessään hienosti maalitauluksi, ja joita oli otolliseen hintaan hyvin saatavilla takaa-ajokohtauksen kuvaamista varten. Elokuvassa rutataan ja rei’itetään sen aikaista autokalustoa muitta mutkitta ja sivullisia säälimättä. 405:n reseptillä Isoja takavetoisia 505ja 604 -malleja korvaamaan esitelty 605 suunniteltiin noudattamaan miltei täydellisesti pienemmän, menestysmalliksi osoittautuneen 405:n linjoja. Mainittu kohtaus on John Frankenheimerin ohjaamasta toimintaelokuvasta Ronin (1998), jossa Robert De Niro ja Jean Reno kulkevat halki Ranskaa mystisen harmaan metallisalkun perässä. Nyt, parisenkymmentä vuotta myöhemmin, on iso 605 kenties viimeinkin kypsynyt harrasteautoksi. Iso Peugeot 605 ei esittelynsä aikaan erottunut edukseen, ja monelta se on voinut jo unohtuakin
SRi ei varusteilla kukkoile. Sen parhaat myyntivuodet olivat kaksi ensimmäistä, sillä 1992 ja 1993 autoja myytiin 34 ja 53, kun vuosikymmenen loppua kohti ajokkeja liikuteltiin ostajille vain yksittäisiä. Kenties jollakulla suomalaisella automiehellä on ainoa maassamme vuonna 1999 rekisteröity Safrane. Ideaalinen valinta on ylellinen Baccaravarustelu, joka höystää miellyttävän kyydin nahkaverhoilulla. uudisti auton ilmettä hieman. Alun perin yrityksen edustuskäyttöön ostettu grafiitinharmaa Peugeot on aivan näihin päiviin saakka ollut alkuperäisellä käyttäjällä, ja 25 vuoden jälkeen on tullut aika päivittää tuoreempaan käyttökulkineeseen. Tässä lippulaivamoottorissa onkin miltei 200 hevosvoimaa. Näkyvyys TOINEN VAIHTOEHTO RENAULT SAFRANE Valmistusvuodet 1992–2000 Teho 107–262 hv 25-mallin korvannut Renault Safrane on suomalaisessa automaailmassa varsinainen outolintu harmaavarpusmaisesta ulkomuodostaan huolimatta. Siinä on mallimerkinnän mukainen kahdella ahtimella varustettu 262-hevosvoimainen Alpine-peruja oleva V6, jonka avuksi autoon ympättiin neliveto. Kolmelitraiset kuutoset ovat 12-venttilinen PRV-V6 ja myöhempi 24-venttiilinen, 1996 esitelty moottori, mutta kaikkein mielenkiintoisin Safrane on reilut 800 kappaletta valmistettu Biturbo. Safranen hinnat liikkuvat Suomessa samalla tasolla kuin 605:n, eli alle tonnilla saa jo jonkinlaisen, ja hyvästäkään ei tarvitse montaa tuhatta maksaa. Noin 250 000 kilometrin aikana 605 on patinoitunut maltillisesti, mutta säilyttänyt silti konservatiivisen arvokkuutensa. Suomiauto talvisessa Suomessa Juttumme auto on puolestaan kenties aidoimmin suomalainen 605-malli: 121-hevosvoimaisella kahden litran 8-venttiilimoottorilla varustettu SRi vuodelta 1991. Tuleva klassikko 88 02/16 Peugeot 605. Tämän erottaa lähinnä suuremmasta leijonalogosta ja muusta yksityiskohtatason muutoksista. Korirakenne tai sisustus eivät turhia natise, eikä miellyttävästä jousituksesta kantaudu ylimääräisiä hälyääniä asfaltiltakaan poistuttua. Hartgen ja Irmscherin kanssa yhteistyössä valmistettua Biturboa tarjottiin vain vuodet 1994–1996, eivätkä ne kuuluneet maahantuojan ohjelmaan maassamme. Mallin esittelyn aikaan Renault ja Volvo kävivät käsikynkkää, ja sitä myötä autoista löytyy parikin Volvon voimanlähdettä, esimerkiksi 2.5-litrainen viitoskone 165-hevosvoimaisena. Mitä moottoreihin tulee, ne vastaavat Citroën XM:ää koko matkalta: paletissa oli kahdeksanja kuusitoistaventtiilistä nelosta, joista tarjottiin myös 8-venttiilistä, matalapaineista turboversiota, sekä 12tai 24-venttiilistä kolmen litran V6:ta, joista jäljempi esiteltiin 1997 mallin viimeisien vuosien iloksi. Talvisella koeajolenkillä 605 näyttää korttinsa uteliaalle kuljettajalle. Kangaspenkit eivät ole lysähtäneet, verhoilu ei ole revennyt ja takapenkki on yhä kutsuva, mutta veivikäyttöiset takalasit hymähdyttävät. Ratti on suuri, kantikas keula vaikuttaa leveältä, ja vaihteensiirto tuntuu miellyttävän täsmälliseltä. Napakasta parinkymmenen pakkasasteen kelistä huolimatta auto taittaa matkaa kuin varma matkakumppani
Soitin piiloutuu suuren paneelin taakse, rikkomasta linjoja. 605 suunniteltiin noudattamaan miltei täydellisesti pienemmän, menestysmalliksi osoittautuneen 405:n linjoja. KOJELAUDAN muotoilu oli rauhallista ja ajanmukaista, ja jalopuutakin 605:een on saatu ympättyä mukaan. 89 02/16. Viisivaihteisen manuaalin lisäksi 605:een tarjottiin myös nelivaihteista ZF:n valmistamaa automaattivaihteistoa
KORI Tämän aikakauden ranskalaisautot eivät ole ruosteherkkiä, mutta käyttö suolaisilla teillä on voinut rapistuttaa koripeltien saumoja. Ruostetta voi löytää ovien pohjista, lokasuojien alaliitoksista ja takakontin kannesta, ja kuten 405:ssä, kynnyskotelon takapään saumoja on syytä katsoa takaovia avatessa. Monitoiminäytöt ovat voineet jo antautua pikselivikojen armoille. 90 02/16. Jäljemmän leirin malliuskollisuutta on helppo ymmärtää, sillä alla olevan harmaan auton kanssa tahtoisi kieltämättä lähteä pidemmällekin valtatielle, kohti lämpimämpiä seutuja. SISUSTA Muoviosat kuten kuljettajan istuimen korkeussäädön paneelit ovat voineet särkyä, ja lukuisat pienet osat ovat voineet nähdä jo parhaat päivänsä. Ensimmäisissä vuosimalleissa sähkövikoja voi tulla tielle, joten katkaisijoiden toiminta on hyvä käydä läpi. Penkit säilyttävät topakkuutensa pitkään. Mutta suurin yllätys on moottori, josta tuntuu löytyvän pienemmän, kerkeäkulkuisen Peugeotin sielu. 605:een päätyneet ostajat puolestaan jakautuivat kahteen on erinomainen, ja kikkailemattomasta kojelaudasta löytyvät tarvittavat säädöt vaistomaisesti. SPOILERIT tai räväkät värit eivät kuulu 605:n tyyliin, vaan matkaa tehdään hillitysti. Tuleva klassikko Peugeot 605 muotoilu tuovat nopeasti mieleen ison Mercedeksen. Edustusautolle 121 hevosta on kovin vähän, mutta kone antaa kierrättää itseään viiden tonnin tuolla puolen kuulostamatta vastentahtoiselta tai eksyneeltä. Vaihtoväli on vain 50 000 kilometriä. Jos tällaisen tahtoisi, on juttumme nelisylinterinen yksilö noin puolentoista tuhannen euron arvoinen, ja V6-mallista, joka lienee useimmiten keski-Euroopasta käytettynä tuotu, saanee maksaa tuplaten. Kaasunvaste on aitoa Pösöä, kierroslukumittarin neula tapailee herkästi korkeampia nuotteja ilman kompurointia. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! TEKNIIKKA XU-sarjan nelosmoottorit ovat osoittautuneet kestäviksi, mutta jakohihnan napsahtaessa venttiilivaurio on moottorin osana. Ei ilmeisin valinta Mercedestä, BMW:tä, Volvoa ja muita jämeriä valintoja 605:n myyntiluvut eivät koskaan hätyytelleet. Taka-akselin rakenne on samanlainen kuin muissa saman ajan PSA-konsernin autoissa, eli vääntövarsijousituksen laakerit voivat kulua väljiksi akseliputken puutteellisen voitelun takia. Auto asettui hieman eri tasolle, taistellen mainitun XM:n kanssa vaikkapa Alfa Romeo 164:n ja Renault Safranen ostajista – ja olipa aiemmassa numerossa koeajettu Ford Scorpiokin samaa kastia. ALUSTA Taka-akseliston ruosteisuus kannattaa tarkistaa. W124-mallin kanssa on vietetty varmasti aikaa Peugeotin suunnitteluosastolla. Mutkaisella asfalttitiellä, kesäkelillä autossa todellakin viihtyisi ratin takana – ja sivumennen sanoen, ratin pinta ja ryhmään: ne, jotka alkupään mallien rasitteeksi osoittautuneet sähköviat säikyttivät pois, ja ne, jotka kerryttivät hyvän 605-yksilön mittariin kunniakkaita lukemia
Tanssilavakeikkojen kärrynvetotehtävät ovat tosin jo vaihtuneet keveämpään harrasteajoon. Kerralla kunnollinen VW Karmann Ghia Type 34 Coupé ’65 Arto Rauhala elvytti Karmann-Volkkarin puretusta raadosta takaisin loistokuntoon, jossa se on yhä noin 30 vuotta entisöinnin jälkeen. Kuutosen säestyksellä 91 Seuraavassa numerossa: Klassikot 03/16 ilmestyy 7.4.2016. Haave jäi taustalle pariksi vuosikymmeneksi, mutta säilyi mielessä kunnes pihassa oli oma iso Fiat. Opel Commodore ’71 Finlaysonin uutena hankkima Commodore on ollut 80-luvun alusta lähtien Kalevi Riihimäen omistuksessa. Croman hohtoa Fiat Croma 2000 i.e ’89 Jari Tyyskän ajatus Croman hankkimisesta syntyi jo automallin uutuuden päivinä
harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. Hevoset hukassa Katsaus vaatimattomien sporttien aikakauteen Klassikkoesine Koko perheen viihdekeskus Talviajot 2016 Museoautot Keski-Suomen teillä Esteri Morris Mini Clubman Estate ’70 ” ” Austin A40 Farina Van ’62 02 /1 6 36 84 80 -1 60 2 • PA L VK O 20 16 -1 4 6 41 48 83 68 48 08 16 00 2 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D Au stin A4 Fa rin a ’62 • Fia t 11 00 E ’50 • Fia t 12 8 Pa no ram a 11 00 ’77 • M orr is M ini Clu bm an Es tat e ’70 • To yo ta Hia ce ’89 • Vo lvo P1 21 Am az on Au tom atic ’64. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m 2 kokonaisuuksiin. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. PIKKUFARKKU VOLVO Automatic ’64 AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 02/16 • Hinta 8,90€ MY YTÄ VÄN Ä VU OKR ATT AVA NA Käy öja vara sto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet. MY YTÄ VÄN Ä VU OKR ATT AVA NA Käy öja vara sto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m 2 kokonaisuuksiin. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla