Renault Goelette Klassikkoesine Leppoisa retkeilyauto Sony MiniDisc -soitin AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 03/15 • Hinta 8,90€ Multipla Fiat Tilaa ja tunnelmaa Kadett Rallye ’ 70 Kisoista käyttöön ja harrasteautoksi Hienosti soi! Autohifistelyn historiaa BENSAA Sunbeam 900 ’70 SUONISSA 03/15 368480-1503 • P AL VKO 2015-24 6 41 48 83 68 48 08 15 00 3 Viipale mediat S UO M A LAI ST A TYÖTÄ – M ADE IN F IN LA N D Audi V8 Lang ’90 • DAF 44 Variomatic ’69 • Fiat 600 Multipla ’56 • Opel Kadett Rallye 1.9 ’70 • Sunbeam 900 ’70 • Renault Goelette -matkailuauto
järjestää huutokaupan harrasteja klassikkoajoneuvoille toimitiloissaan Turussa lauantaina 9.5.2015 klo 14:00 alkaen. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet. MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. Ovet tapahtumaan aukeavat kello 10.00, josta lähtien huutokaupattaviin kohteisiin pääsee tutustumaan. 02-416 2300, GSM 040-900 6030 www.trianglemotor.com Palvelemme arkisin klo 07.30 16.00, iltaisin ja viikonloppuisin sopimuksen mukaan. Tapahtumassa myös rompetori sekä tuote-esittelyjä ja varaosamyyjämme palvelevat tavalliseen tapaan. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Voit edelleen tarjota autoasi huutokaupattavaksi kuvin ja hintapyynnöin varustettuna sähköpostitse osoitteeseen: trimoco@trianglemotor.com Voit myös soittaa: 040 900 6030 / Risto Paunonen Harrasteja klassikkoautojen huutokauppa Turussa! VW 1300 MERCEDESBENZ 450 BMW. Triangle Motor Co. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. Klassikkoautojen entisöinnit, huollot ja korjaukset • Otamme klassikkoja myös välitettäväksi TÄYDEN PALVELUN KLASSIKKOJA HARRASTEAJONEUVOTALO Orikedonkatu 12, Turku Puh. Huutokaupattavana on harrasteautoja ilman pohjahintaa, eksoottisia erikoisautoja, sekä autopuolen keräilykohteita ja vieläpä jotain siltä väliltä. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. Mukana myös Classic Data. Halutessasi perusteellisen ja puolueettoman kuntoarvion autostasi, ota yhteyttä meihin. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Huutokaupattavien kohteiden listan löydät osoitteesta: www.trianglemotor.com Huutokaupan lisäksi järjestämme ohjattuja korjaamokierroksia sekä voit tutustua työn alla oleviin kohteisiimme. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja
Mallia voi hyvällä omallatunnolla kutsua lajinsa pioneeriksi, vaikka ensimmäisen tila-auton viittaa ei kummajaisen hartioille sovittelisikaan. Tapahtumajärjestäjät miettivät teemoja ja rakentavat hienosti järkeenkäypiä osastoja, mutta toisessa vaakakupissa painaa, ettei esimerkiksi Lahden klassikkoautonäyttelyn parkkipaikan autorivistössä saapastellessa osaa millään arvata, mitä paikalle sattuu vierekkäin. Tämän numeron kannessa komeilee Peltosen Ninan Fiat 600 Multipla. Viimeksi eilen nykyinen käyttöauto pääsi oikeuksiinsa, kun pientä krossipyörää noutaessa ei tarvinnut lähteä peräkärryä lainailemaan ja kaiken lisäksi koko perhe mahtui mukavasti mukaan matkaan. Automalli on monella tavalla hyvin erikoinen, ja tämä sivuilla esitelty yksilö kertakaikkisen upeasti entisöity. 3 03/15. Itse olen ainakin ollut kovin tyytyväinen jokaiseen käytössäni olleeseen tilaihmeeseen. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Meniina Wik, Tero Björklund, Thomas Backman, Sari Mantila POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi KÄYNTIOSOITE Klassikot Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Moiset laitteet ostetaan vain ja ainoastaan käyttöön, mihin ne tietysti on tarkoitettukin, eikä sympaattisinkaan yksilö saa osakseen ylimääräistä huolenpitoa. Syytä ei tarvitse kaukaa hakea. Esimerkiksi Renault Kangoo aurinkokatolla ja nelivedolla varustettuna irtoaa hyväkuntoisenakin todella edullisesti ja museoikään ehtiessään sellainen saattaa olla jo varsin haluttu kummajainen. Ninnin Multiplan kunnostus oli työläs projekti ja venyi usean vuoden mittaiseksi, mutta onneksi omistaja jaksoi puurtaa sen sisukkaasti maaliin saakka. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Vai ovatko sittenkin. ILMOITUKSET Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Harrastekäyttöön niistä päätyy tuskin monikaan: jo 15–20 vuotta vanhat pelit ovat jo melko lohduttomassa kunnossa ja museoikään saakka selviytyneiden prosenttimäärä on todella alhainen. Antti Kautonen Toimittaja TILAAJAPALVELU Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Moni tila-auto on muotoiltu varsin eriskummallisesti ja sisätilojen lennokkaat ratkaisut miellyttävät erikoisautoista pitäviä. MATERIAALI Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Vaihtoehtoisesti jokin näyttely on saattanut muodostua vuosien aikana perinteeksi, ja tietyllä autolla sinne on kerta kerran jälkeen päästävä. Automiehet ehkä moittivat ajo-ominaisuuksia, ja vaikea sitä on tietysti eri mieltä olla. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Yhtä kaikki, jostakin sisimmästä aina löytyy se ”Oho! Katsopas mikä tuolla on” -fiilis, jota tapahtumista lähtee joka kerta hakemaan. COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. Pääkirjoitus Mainiot monikäyttöautot Mikä voisikaan olla fiksumpi valinta käyttöautoksi kuin suuri ja moneen muotoon sisätiloiltaan muuntuva tila-auto. Vai ovatko sittenkin. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Tekijältä: Seinän molemmin puolin Tapahtuma-, näyttelyja kokoontumisajokausi pyörähtää taas lämpenevien kelien kautta käyntiin, ja yksi asia on varma: erikseen näytteillä olevien ajokkien lisäksi mieltä lämmittävät vähintäänkin yhtä paljon tapahtumien harrasteparkit ja muut eri ajokkeja laajalti samaan syssyyn vapaaehtoisesti kasaavat rykelmät. Tulevia klassikkomalleja saattaa nykyisten 10–20-vuotiaiden yksilöiden joukosta löytyä varsin sopivaan hintaan. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Eihän tilaihmeet mitään harrasteautoja ole. Osittain Multiplan myötävaikutuksella monikäyttöauton suosio on vuosikymmenien varrella kasvanut ja nykyisin sellainen löytyy monesta pihasta. Mutkaisten maanteiden nautiskeluun pitää hankkia eri vehkeet eihän tilaihmeet mitään harrasteautoja ole. Moni show lieneekin autoharrastajalle se ensimmäinen koitos, jonka parkkipaikalle kesäksi valmistunutta autoa lähdetään vaivihkaa näyttämään
32 DAF 44 Variomatic ’69 s. Tässä numerossa s. 46 Renault Goelette s. 22 Opel Kadett Rallye 1.9 ’70 s. 22 Opel Kadett Rallye 1.9 ’70 Ralli-Kadett rauhoittui hurjien vuosien jälkeen hyvätapaiseksi ja hienokuntoiseksi harrasteautoksi. 52 Tila-autot s. 90 Museoautojen teemapäivä, Kokkola Keski-Pohjanmaalla pidetty museoautonäyttely keräsi harrastajat yhteen kolmatta kertaa. s. 28 Audi V8 Lang ’90 Pitkän mallin Audilla on isokenkäistä historiaa takanaan, ja vielä kilometrejä edessään. 38 Sunbeam 900 ’70 s. 38 Sunbeam 900 ’70 Bensaa suonissa -elokuvan hengessä näyttelytarkoituksiin toteutettu leffareplika-Sunbeam herättää nostalgisia tunteita. 32 DAF 44 Variomatic ’69 Katsaus omintakeisen mutta sinnikkään hollantilaisen autonvalmistajan 60-lukuiseen myyntimalliin. 46 Renault Goelette -matkailuauto Haminalainen Renault-harrastaja Pekka Peri teki puun alle unohdetusta paku-Rellusta vielä reissukuntoisen. 12 Fiat 600 Multipla ’56 s. 28 Audi V8 Lang ’90 Kaikkiaan 13 vuotta työn alla ollut projekti kohtasi monta vastoinkäymistä. Sopivan yksilön löytäminen ja kunnostus oli pitkän työn takana. 4 03/15. TAPAHTUMAT 67 American Car Show’n autohuutokauppa, Messukeskus Tämänvuotisessa jenkkiautoshowssa oli jos jonkinlaista rautaa vasaran alla. 72 Finmopo AJONEUVOT 12 Fiat 600 Multipla ’56 Lahtelaiseen Nina Peltoseen sympaattisen pallukkamainen Multipla teki heti vaikutuksen
85 Klassikkomarkkinat Harrastekaluston kierrätystä vanhaan malliin. 92 Tuleva Klassikko ARTIKKELIT 52 Tila-autot Nykyisin tuttu ja jokapäiväinen tilaautokonsepti periytyy jo viime vuosisadan puolivälistä. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä. 82 Marginaalista s. 76 Harrastaja Hannu Kärkkäinen Kausalassa asuva Hannu keskittyy pääasiassa Triumpheihin, mutta muutakin kalustoa löytyy reippaasti. 58 Poistetut s. 72 Finmopo Ilkka Haljalan Finmopo-yritys lähti liikkeelle harrastustoiminnan kautta. 58 Poistetut Metsään unohdettuja ajoneuvoja ja muuta mielenkiintoista. s. 62 Autoäänentoisto 5 03/15. 82 Marginaalista Hannu Mikkolan entinen ralli-Audi myytiin hiljattain kovalla hinnalla Bonhamsin huutokaupassa. s. 92 Tuleva Klassikko Look at Opel Now, muistuttaa Opel Tigra. 76 Harrastaja Hannu Kärkkäinen s. 88 Klassikkoesine s. 67 American Car Show’n autohuutokauppa s. 62 Autoäänentoiston historiaa Autostereot ja matkamusiikki siivittävät harrasteauton kulkua, ja laitteisto on vuosien varrella kummasti kehittynyt. 90 Museoautojen teemapäivä s. 88 Klassikkoesine Vieläkö muistat Sony MiniDiscin
Mannin alkuperäisessä suunnitelmassa kätevämpi lastaus kuului kuvioon, mutta lieköhän ”hatchback”-koria pidetty liian epähienostuneena isomman luokan autossa – tai sitten Rover SD1:n varpaille ei tahdottu astua. päivänä vuonna 1975 esitelty uusi automalli tunnettiin alkuun peribrittiläisellä numerosarjalla. Princessin korvaajaksi tuotiin pitkälti samaan peruskoriin pohjaava Austin Ambassador. Torcarsniminen yritys kuitenkin muokkasi Princessejä hatchbackeiksi, ja muutostyö paljastikin miten vähällä vaivalla autosta olisi voitu tuoda markkinoille todella käyttökelpoinen kulkupeli. Kuten aikaisemminkin, oli nytkin tarjolla ylellisempi Wolseley-nimeä kantava versio. Vuoden 1978 ”Princess 2” -malliuudistuksen auton valmistus jatkui aina vuoteen 1981 asti. Erikoisen muotoinen, monella nimellä myyty englantilaisauto Princess täyttää 40 vuotta. Princess-nimi istutettiin auton perään jo ensimmäisen kuuden myyntikuukauden jälkeen, mikä ei varmastikaan hämmentänyt ostajakuntaa. Austin, Morris, ja Wolseley -nimet jätettiin pois, ja tuo olikin viimeinen hetki jolloin Wolseley-nimeä on autoteollisuudessa käytetty. Harris Mannin muotoileman, edeltäjänsä lailla Hydragas-jousitetun Princessin myynti lähti käyntiin mukavasti, mutta kuten niin monen englantilaisvalmisteisen auton kohdalla, ilmenneet laatuongelmat johtivat kaupankäynnin takkuamiseen. Keulaltaan ja ikkunoiltaan eroavassa Ambassadorissa iso takaluukku kuului varustukseen, mutta yritys jäi harmittavan myöhäiseksi. Austin sekä Morris 18-22 Series astui korvaamaan hiukan möhkön näköistä, Landcrabina tunnettua etuvetoista ADO 17 -mallia, jota myytiin muun muassa Austin 1800 -mallimerkinnällä. Prinsessan juhlavuosi 6 03/15. Myöskin johtoportaan päätös jättää korin monikäyttömahdollisuudet rajallisiksi hämmästyttää näin jälkikäteen: siitäkin huolimatta, että Princess on huomattavan viistoperäinen, ei siitä löytynyt isoa takaluukkua. VakionopeusKuulumisia klassikkojen maailmasta Maaliskuun 26. Ambassadoreista tehtiinkin kauppaa vain kaksi vuotta, maaliskuuhun 1984 asti. Samat moottorit siirtyivät suoraan uuteen automalliin, vaikka ulkoasu olikin edeltäjästä mahdollisimman kaukana
Morganit mäessä Legendaarinen brittimerkki Morgan järjestää mittavat mäkikisat tulevana kesänä. Thrill on the Hill 2015 -nimeä kantavat kilvoittelut pidetään heinäkuun 11. Etapit asettuvat 60, 50, 40 ja 30 vuoden iän kohdalle, joten tänä vuonna esillä ovat vuoden 1955, 1965, 1975 ja 1985 malliset autot. Toinen näyttelykokonaisuus on uusi, ”Oi niitä aikoja” -niminen näyttely joka esittelee ajoneuvohistoriaa kymmenen vuoden välisillä ajoneuvoilla. CLASSIC MOTORSHOW ON JO PIAN Vapun jälkeen pidettävässä Classic Motorshowssa järjestäjän teemaosastona on ”Erilaisuus kunniaan!”, jossa on näytillä mieleenjääneitä menneiden vuosien erikoisuuksia laidasta laitaan. Thrill on the Hill -kisat pidetään tänä vuonna kolmatta kertaa, ja kymmenen punnan hintaisten lippujen odotetaan menevän kaupaksi varsin rivakasti. Ajoneuvot esitellään ajankuvan mukaisessa ympäristössä, joten 50-luvulta kasarille kulkevaa tyylittelyä on tiedossa. L3 Holding teki De Tomasosta voittavan tarjouksen maaliskuun lopulla, ja sen kerrotaan olevan vaivaiset kaksi miljoonaa euroa – sen verran, että kilpailevat italialaiset ja kiinalaiset tahot jäivät tarjouskilpailussa taakse. Classic Motorshow on järjestetty vuodesta 2008 lähtien, ja tälle vuodelle Lahteen odotetaan 20 000 näyttelyvierasta. Muhokselta saapuneen Erkki Ojalan Johnson Skee-Horse voitti parhaiten entisöidyn kelkan palkinnon. Uuden omistajan suunnitelmissa on tehtaan rakentaminen ja Henrik Fiskerin suunnitteleman konseptiauton saattaminen tuotantoon. päivänä. ”Kokonaisuudella ilmennetään sitä muutosta, mikä ajoneuvoalalla on kymmenen vuoden välein tapahtunut,” sanoo tuottaja Petri Niemenmaa. Lotus F1 -toiminnasta. päivänä Shelsley Walshissa, Englannin Worcesterissa, ja siitä odotetaan yhtä suurinta vuosittaista Morgan-autojen kokoontumista. L3 Holdings on osa Genii Capitalia joka tunnetaan mm. 7 03/15. Paikalle saapui kaikkiaan 34 veteraani-ikäistä moottorikelkkaa. Parhaaksi alkuperäisyksilöksi valittiin vantaalaisen Timo Suomen Ski-Doo Olympique ´71 ja palkinnoksi omistajalle lähti Vanhat Koneet -lehden vuosikerta. Lisätietoja tapahtumasta saa Morganin websivuilta, osoitteesta www.morgan-motor.co.uk. NAPAPIIRIN KELKAT Tela-Humpa -tapahtumaa vietettiin napapiirillä maaliskuun 14. DE TOMASO MYYTIIN Italialainen, jo vuosikymmeniä uinunut urheiluauto-tuotemerkki De Tomaso on myyty sveitsiläiselle yritykselle
Tillanderin kultasepänliike oli ryöstetty 17. huhtikuuta ja Helsingin Osakepankin Käpylän konttori 18. Suuriin kaupunkialueisiin tarvittiin useamman kasetin verran dataa, joten laitteeseen sai vaihdella nauhoja rivakalla tahdilla. huhtikuuta: Suomen Lukiolaisten Liitto perustetaan. huhtikuuta: Saab-Valmet ilmoittaa lopettavansa Talbotien valmistuksen Uudessakaupungissa ja valmistavansa jatkossa vain Saabeja. • Volvo esittelee uuden 780-coupén huhtikuussa 1985. 17. Pyrimme valokuvin ja aikaan liittyvällä kalustolla ja rekvisiitalla luomaan mielikuvia tuosta tapahtumasta. • 13. Summat ovat vuoden 2015 valuuttana noin 143 000 ja 50 000 euroa. Mopoihin pääsee tutustumaan ainakin Happypapat ry:n ja Kalen tallin osastoilla. Osastomme jatkuu eri vuosikymmenillä olleilla ralleilla aina nykypäivään ja infopisteessämme esitellään tulevaa 40-vuotisjuhlarallia,” kertoi näyttelysuunnitelmista osastosta vastaava Jorma Vitie. HUHTI-TOUKOKUU 1985 • 2. VMPK:n lisäksi Classic Motorshowssa nähdään kilpapuolelta Classic Enduro ja Classic Motocross Finland ry. 700-sarjan sedaniin perustuva, mutta Bertonen muotoilema ja Italiassa valmistettu coupé on muita malleja solakampi. VMPK 40 VUOTTA 8 03/15. Intel 8088-tekniikkaan perustunut Navigator käytti digitaalista kompassia ja kahta auton pyöriin sijoitettua anturia kuljettavan matkan määrittämiseen ja tarvittavat kartat löytyivät kasetilta. Lisäksi mukana on Suomen Arielkerho ja Suomen Moottoripyörämuseo. Kasettirumbasta huolimatta 1500 dollarin hintainen Navigator osoittautui aikanaan laadukkaasti toteutetuksi tuotteeksi, ja sen ohjeistus piti varsin hyvin kutinsa. toukokuuta: Heyselin stadionilla Belgiassa tapahtuu traaginen onnettomuus Liverpoolin kannattajien mellakoidessa Juventus-faneja vastaan; 39 ihmistä menehtyy. Uutuustuotteesta tulee yksi maailman kuuluisimmista flopeista. Ensin Etak siirtyikin mediamoguli Rupert Murdochin News Corpin haltuun vuonna 1989, ja aikanaan Sony osti yrityksen itselleen vuonna 1997. toukokuuta: Uusi versio CocaColasta, New Coke tulee myyntiin Cokiksen 99. • 30. 55-metriseksi suunniteltu juhlaosasto esittelee Veteraanirallin historiaa kuvin, moottoripyörin ja muun esineistön kera. Veteraanimoottoripyöräkerho VMPK juhlii 40-vuotista taivaltaan Lahden Classic Motorshowssa. toukokuuta kuitenkin esitellään sähköautoprototyyppi, joka on toteutettu Talbot Horizonin koriin. • 20. Ensimmäinen Etak-tuote, Navigator, saatiin markkinoille kaksi vuotta myöhemmin. • 8. Yritys sai alkunsa vuonna 1983 Atari-tietokonefirman omistajan innostuttua projektista ja taattua rahoituksen. • 29. ”Ensimmäinen veteraaniralli järjestettiin Klubin perustamisvuoden jälkeen Virroilla Lukarinharjun leirintäalueella vuonna 1976. Tarina kulkee aina vuoden 1976 ensimmäisestä tapahtumasta aina tämän kesän 40-vuotisjuhlaralliin saakka. Kerhon vuosittainen päätapahtuma aivan kerhon alkuajoilta lähtien on ollut Veteraaniralli, jonka henkeen kerho rakentaa Classic Motorshown juhlaosastonsa. huhtikuuta. vuosipäivänä. Viimeinen valmistusvuosi on 1990, ja tuolloin esimerkiksi 2.8-litrainen 780 maksaa 556 000 markkaa; perusmallin 740:n saa hiukan alle 200 000 markalla. VakionopeusKuulumisia klassikkojen maailmasta Kirjoitimme tovi sitten Hondan gyroskooppipohjaisesta navigaatiojärjestelmästä 30 vuoden takaa. Laitteiston asennukseen meni parisen tuntia, tietokonelaitteisto sijoitettiin auton tavaratilaan. Muitakin yritteliäitä navivalmistajia oli jo tuohon aikaan, ja yhdysvaltalainen Etak lukeutuu myös kyseisiin konkareihin. Koko taipaleensa ajan Etak oli varsin pieni yritys, eikä sillä ollut suuria resursseja satsattavaksi Navigator-mallin kehitykseen, mutta yhteistyö General Motorsin Delcon, Clarionin, Blaupunktin ja muiden valmistajien kanssa auttoi sitä eteenpäin. huhtikuuta: Helsingin ensimmäinen paikallisradio Radio City aloittaa lähetyksensä. Tekniikkavaihtoehtoja riittää, sillä auton saa markkina-alueesta riippuen nelisylinterisillä turbomoottoreilla, Douvrin-sukuisella veekuutosella ja Volkswagenilta kotiutetulla suoralla kuutosturbodieselillä. Etakilla etapilta toiselle Vuonna 1985 markkinoille tullut Etak Navigator -karttalaite oli autonavigaattoreiden edelläkävijöitä. Sonylta Etak puolestaan siirtyi alankomaalaiselle Tele Atlasille, joka tunnetaan nykyisin parhaiten TomTom-navigaattoreiden valmistajana. huhtikuuta: Raivo Roosna ja Aleks Lepajõe pidätetään epäiltyinä kahdesta Helsingissä tehdystä ryöstöstä
Alun perin katolle nostettu tähti korvattiin uudella vuonna 2007 – yli nelikymppisellä 60-luvun tähdellä kun alkoi olla jo sen verran monta kierrosta mittarissa. Samanlaista ongelmaa on ilmennyt aikakauden Relluissakin, joten osaltaan tuo kävisi järkeen. Berliinissä riittää jos jotakin nähtävää, ja kuuluisia maamerkkejä siellä on pitkä liuta. Yksi kuviin herkimmin tallentuvista kohteista on Europa-Centerin katolla pyörivä, yötaivasta valaiseva Mercedes-Benzin tähti. Porsche-hifinavi Parisen vuotta sitten vinkkasimme palstallamme Kienzle-yrityksen valmistamista autosoittimista jotka sopivat esimerkiksi 1980-lukuisen saksalaisauton kojelautaan mukavan yksinkertaisen muotoilunsa ansiosta. Porsche on nyt tuonut tarjolle omien klassikkomalliensa kojelautoihin hyvin istuvan, navigaatiotoiminnoilla varustetun radion, jollaisen hankkinee prameaa ja välkkyvää modernia laitetta mieluummin. Ostoskeskuksen rakennustyöt aloitettiin marraskuussa 1963 ja alkuperäinen ”johtotähti” nostettiin 103 metriä korkean rakennuksen katolle vuonna 1965. 50-vuotias johtotähti Kuuluisa berliiniläinen maamerkki, EuropaCenterin Mercedes-tähti täyttää 50 vuotta. 9 03/15. Harmillisen vuotaviksi osoittautuneet talvipyörätkin vaihtuvat lumien sulaessa takaisin Citroën C5:n peltivanteisiin, jotka Rubbercomp-pinnoituksen sijaan kiinnostaisi jo maalauttaa kunnolla korinvärisen valkoisiksi. Kuvassa oikealla paistattelevan malliset Valeon valmistamat valot korvaavat aiemmat, töhkää sisälle laskeneet Seiman tekemät tuikut (vasemmalla), joten ilme kirkastuu entisestään. Saksassa Porsche Classic Navigation Radio on hinnoilteltu 1184 euroon. Porsche Classicille suunnitellusta radiosta löytyy myös Bluetooth-yhteydet älypuhelimia varten ja siinä on sisäänrakennettu 4x45 watin vahvistin. Kymmenmetrinen, kolme tonnia painava tähti on sijoitettu nelimetriselle jalustalle, ja koko laitos painaa yhteensä 18 tonnia. 205:N LATAUS Aprikoimme aiemmalla palstalla Vakionopeus-Peugeot 205:n valaistuksen erikoista sykkimistä. Valaistuksesta puheen ollen, 205:een löytyi hyväkuntoiset purkuumpiot keulalle paikalliselta romutarhalta. Suurin piirtein kaksi kertaa minuutissa pyörähtävä valomainos on listattu Guinnessin ennätysten kirjaan maailman suurimpana pyörivänä neonvalaistuna esineenä ja sen sisällä on 681 loisteputkea. Uusi tähti nostettiin paikalleen helikopterin avulla. Alussa mainittu Kienzle on noin 1100 euroa halvempi – toki karttatoiminnot siitä puuttuvat. Lukijamme Samuli Sahimäki vinkkasi vian periytyvän laturin viallisesta lataussäätimestä, sen sijaan että kyseessä olisi arveltu maadoitusongelma
Museoautopäivä, Mobilia, Kangasala. Volvo-kerhon ja V-Palvelun rompetori, Ylöjärvi 17.5. Kuninkaantieajo 23.5. Retrokilpuripolkupyörät Vaasan Autoja Moottorimuseolla 23.5. TAPAHTUMAKALENTERI Huhtikuu 25.4. Kyseessä on 30 vuotta sitten esitelty Sinclair C5, ajokki jonka oli tarkoitus mullistaa edullisten sähkökäyttöisten kulkineiden markkinat. Apulaisjohtaja Elina Ijäksen mukaan www. Salon seudun ajoneuvoharrastajien rompetori, Salo 25.4. Korian Mobiilihallin avoimet ovet ja ajokauden avaus Toukokuu 1.5. Nätti Jussi -ajot, Rovaniemen ympäristö 6.–7.6. Masinistitapahtuma Paukepäivät, Sastamala 24.5. Turun Seudun Mobilistien KesäHeikki, Turku 10 03/15. Autonäyttely & markkinat, Indola, Kokkola Kesäkuu 6.6. Toukotaiwal-ajo 2015 Kemistä Tornioon 23.5. Yhdelle ihmiselle suunniteltu sähköavusteinen polkuauto julkistettiin tammikuussa 1985. Kolmen kuukauden markkinoilla olon jälkeen valmistuskapasiteetti putosi 10 prosenttiin, ja Sinclair C5:ia ei enää tehty elokuun -85 jälkeen. Auranmaan mopedija ajoneuvoharrastajien rompetori, Aura 26.5. Classic Vesijärvi-kierros, Messilä Camping, Lahti 7.6. Näyttelyavajaiset, Vaasan Autoja Moottorimuseo 1.5. Retro Trucks -kokoontumisajo, Kukonkoivu, Hollola 2.–3.5. Classic Motorshow, Messukeskus, Lahti 2.–3.5. VakionopeusKuulumisia klassikkojen maailmasta Simppeli Sinclair Vieläkö tämä futuristisen näköinen härveli on tuttu. Tähdenlento oli nopeampi kuin itse vekotin. Gasoline Motor Show, Seinäjoki Areena 6.5. Mutta kuten tarina kuuluu, Sinclair floppasi pahemman kerran. Autohistoriallisen seuran Helatorstai-ajot, Karjalohja 16.5. Kewätsawutus, Parolan Panssarimuseo 1.5. Päijät-Hämeen Rompemarkkinat, Jokimaan ravirata, Lahti 23.5. Vanhojen Ajoneuvojen Puruveden Ympäriajo 2015, Savonlinna 6.6. 6.6. Roinamarkkinat, Vaasan Autoja Moottorimuseo 16.5. AHS:n rompetori Virkkalassa 6.6. Myöhempinä vuosina C5:stä on tullut jonkinlainen kulttilaite jolle esimerkiksi Iso-Britanniassa piisaa harrastekerhoja ja virittäjiä. Abarth & Motorsportnäyttely 2015 avajaiset, Vaasan Autoja Moottorimuseo 10.5. Autohuutokauppa, Triangle Motor, Turku 10.5. Haverin Konepäivät, Viljakkala 6.6. Laitteen luoja, Sir Clive Sinclair oli luonut nimensä kotitietokoneja taskulaskinmarkkinoilla, ja tällaisen tulevaisuuden pikkupirssin suunniteltiin käyvän yhtä hyvin kaupaksi, kuin pikkumikrojen. 30-kiloisella laitteella pääsi noin 24 kilometrin tuntinopeutta. Akkukesto riitti noin 30 kilometrille ja kotimaassaan Englannissa näin avonaisessa vekottimessa tuli nopeasti kylmä. Suomessa tällaista pääsee ihailemaan esimerkiksi Espoon automuseossa. Sorsakosken Rompetori ja Vanhat Vehkeet -näyttely, Leppävirta 6.6. Rompetori Sastamalan Vatajalla 23.5. Uudistuneet kotisivut toimivat esimerkiksi mobiililaitteillakin mallikkaasti. Rompetori ja Wanhat Wehkeet -näyttely, Kyläsaaren koulu, Pori 6.6. Äitienpäivän rompetori, Espoon Automuseo 14.5. Sivujen tuottamisesta on vastannut Mainostoimisto Leimahdus Turusta ja työryhmään on lisäksi kuulunut Mobilian omasta henkilökunnasta amanuenssit Kirsti Lehtomäki, Anniina Salminen ja Petra Kotro, kokoelma-assistentti Eve Juhkam, sekä asiakaspalvelusta vastaava Elina Kytölä ja apulaisjohtaja Elina Ijäs. Veteraanimoottoripyöräklubin kevätrompepäivä, Teivon ravirata, Tampere 25.–26.4. Mobilia uusi nettisivunsa Mobilian Autokylä on uudistanut kotisivunsa. 17. Olavi Sallinen -entisöintipalkinnon luovutus, Vehoniemi, Kangasala. 2.5. Tampereen seudun mobilistien Vappuajo, Tampere. Rompemarkkinat Oulun automuseolla 7.6. mobilia.fi:n uudistaminen oli ajankohtaista, koska vanhat sivut eivät enää olleet ajanmukaiset. Hot Rod & Rock Show, Pirkkahalli, Tampere 27.4. 9.5. Rompetori ja harrasteparkki, Zoolandia, Lieto 1.5. Harrasteajoneuvojen kokoontuminen, Ylistaro 23.5
Onneksi nopeusrajoitukset olivat erityisesti Suomen pikkuteillä Mineille mukavasti sopivat, joten ajaminen pikkupakuilla ei ollut turhan rankkaa. Myöhemmin, Luulajan tienoilla saatiin toisen ajokin jäähdytinvuoto korjattua anti-leak -tökötillä. Lunta oli odotettu ja toivottu paljonkin enemmän kuin alkukeväisessä Suomessa sitä pääsi näkemään, mutta Lapissa olosuhteet onneksi paranivat. Ystävällishenkisten miekkosten jututtaminen paljasti tilanteen: kyseessä oli kuuden Miniharrastajan oma Classic Baltic Tour, joka veisi miehet autoineen Joulupukin pajalle Lappiin ja takaisin Ranskaan. Keltaisen, eteläafrikkalaista perua olevan Clubvanin kuljettaja Christophe Faivre-Pierret tarinoi turneesta mielellään. Christophe on omistanut Mininsä jo 18 vuoden ajan. ONNELLINEN Mini-kuski, Christophe Faivre-Pierret kulkupelinsä vieressä Kokkolassa. Kokkolan katukuvassa sai hieraista silmiään maaliskuun alussa. Torin parkkipaikalla kökötti kaksi kirkasväristä tavaramallin Miniä ranskalaisessa rekisterissä ja niiden seurana paistatteli lyhytakselivälinen Land Rover Defender vuosituhannen taitteesta. Land Rover oli varmuuden vuoksi pakattu täyteen tekniikan ja alustan varaosia sekä nastarenkaita, mutta Kokkolaan päästyä oli tarvetta tullut vain pakoputken kiinnityksen korjaamiseen. Punaiselle, Portugalissa lisenssillä valmistetulle ’77-mallin IMA Mini Travelerille reissu taas oli ensimmäinen täyskunnostuksen jälkeen tehtävä. 6700 kilometrin kolmeviikkoinen koitos oli melkoinen kierros, mutta vain hieman lässähtäneet säät harmittivat autokuntia. Baltiassa vettä vain tuli ja tuli, ja tuota osaa ajomatkasta Christophe piti harmillisimpana. Toimitus nostaa hattua saavutukselle! Itämeren turnee Ranskalaisten Mini-harrastajien joukkue kiersi Itämeren kolmessa viikossa, ajaen Suomen halki pohjoiseen ja Ruotsia pitkin takaisin. Matka päättyi maaliskuun 11:tenä onnistuneesti Ranskan Nancyyn, josta Mini-miehet olivat startanneetkin. 11 03/15
Fiat 600 Multipla ´56 Monikäyttöinen Multipla 12 03/15
Automallin ensikohtaaminen voi synnyttää niin voimakkaan omistamisen halun että sellainen on vain jostain hankittava. Nina Peltosen kohdalle osui vähän haastavampi projekti kun hän meni ensinäkemältään ihastumaan Fiat 600 Multiplaan. Lahti Fiat 600 Multipla ´56 Monikäyttöinen 13 03/15
Kun Topolinon seuraajaksi suunnitellun Fiat 600 -mallin kehitystyö 50-luvun alkupuolella alkoi, elettiin aikaa jolloin itsekantavan korin ja takamoottorin nähtiin pienimmissä autoissa syrjäyttävän hevoskärryistä periytyvät runkoratkaisut ja perinteisen tilaavievän voimalinjan. Volkswagen oli junakeulapakussaan ratkonut esimerkillisen tehokkaasti itsekantavan korin ja takamoottoriratkaisun yhdistämisen pakettiautoon niin, ettei painopiste paljoa muuttunut oli pakussa sitten kuormaa tai ei. Vaikka Topolino oli markkinoille saatukin, parannuksia siihen tehtiin koko tuotannon ajan. Vuonna 1936 tuotantoon tullut Topolino ei ehkä teknisiltä ratkaisuiltaan ollut maailmaa mullistava auto, mutta edullisena ajoneuvona se levitti autoilun ilosanomaa kokonaan uudelle kohderyhmälle. Vuonna 1928 23-vuotiaana yrityksen sotilasajoneuvojen parissa työuransa aloittaneen Giacosan lahjakkuus huomattiin jo nuorena ja kaveri siirrettiin varsin pian vaativampiin tehtäviin Fiatin lentokonemoottorien suunnitteluun. Vuonna -57 esitelty, vieläkin pienempi Fiat 500 muodostui sekin vähintään yhtä isoksi hitiksi, kiitos yksinkertaisen tekniikan ja edullisen hinnan. Lentokonemoottoriosastoa johti Tranguillo Zerbi, jonka vastuulle oli annettu myös Fiatin kilpa-autojen kehitystyö, olihan kaveri työskennellyt aikaisemmin Ettore Maseratin alaisuudessa. VIIDEN hengen retkeily-Multipla taipui tarvittaessa suureksi vuoteeksi. Huonoa perustavanlaatuisissa muutoksissa oli se että valmiiksi takapainoinen auto ei enää taipunutkaan kätevästi farmariksi tai avolavaksi. Zerbi pani merkille itseään 15 vuotta nuoremman Giacosan ongelmanratkaisukyvyt ja kun vuonna 1933 päätettiin yhtiössä ryhtyä kehittelemään hyvin pientä ja edullista henkilöautoa, Zerbin suosituksesta valtaosa uuden auton kehittelytyöstä uskottiin nuoren Giacosan vastulle. Vuonna -55 esitelty Fiat 600 oli menestys Italiassa ja ympäri maailmaa lisenssein valmistettu pikkuauto ylti lähes viiden miljoonan kappaleen tuotantoon. Giacosa oli enemmän ennakkoluuloton tuotekehitysinsinööri kuin taiteilija ja tuotteiden kohderyhmää kiinnosti pikkuauton edullinen hankintahinta nimekästä muotoiljaa enemmän. Multipla ei yltänyt lähimainkaan miljoonatuotantoon, mutta moni pienyrittäjä, taksiautoilija ja isomman lapsilauman hankkinut löysi siitä kuljetustarpeisiinsa ratkaisun. Tämä Roomassa syntynyt, itsensä Torinossa tekniikan insinööriksi opiskellut Giacosa teki koko elämäntyönsä Fiatin palveluksessa. Kuormaus oli kätevää auton sivuovista ja tilankäytön kannalta tehokkainta oli istuttaa kuljettaja etuakseliston päälle niin että tennarit hipoivat auton naamapeltiä. Kun 50-luvun puolivälissä Fiat siivosi vanhentuneesta automallistostaan rungolliset ja etumoottoriset Topolinot historiaan, alkoi merkillä pitkä pienten takamoottoriautojen aikakausi. 14 03/15. Alkujaan 2-paikkainen Topolino taipui pian tilavammaksi farmariksi ja rungollisena se mahdollisti vaikka lava-auton rakentamisen. Näiden menestystuotteiden välissä, vuonna -56 esitteli Fiat varmasti siihen astisen historiansa kummallisimman auton, Fiat 600 Multiplan. Näin paku saatiin pysymään hyvin lähellä henkilöauton Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Fiat 600 Multipla KOLMEN penkkirivin Multiplaan mahtui vaivattomasti kuusi aikuista, mutta niin täyteen pisaramainen kori tuli että matkatavaroille tarvittiin jo toinen Multipla. Pisaramuotoilua Fiatin lukuisten menestysmallien takaa löytyvää Dante Giacosaa on pidetty yhtenä Italian merkittävimpinä autosuunnittelijana, vaikka nimi yleensä jääkin muotoilustaan tunnetuiden supertähtien kuten Michelottin, Giugiaron, Bertonen tai Pininfarinan varjoon
ulkomittoja. Akseliväli pidettin henkilömallin tapaan sentilleen kahdessa metrissä ja se mitä lisäpituutta Multiplaan väkisin tuli, johtui kuljettajan jaloista jotka oli juuri ja juuri pidettävä auton sisäpuolella. Multiplan suunniteltiin Volkkarin tapaan perustuvan henkilöauton tekniikkaan ja se asetti omat rajoitteensa. Tämä yhdistely toteutettiin niin taitavasti ”En ollut ikinä edes nähnyt sellaista aiemmin kun jo päätin, että tuollaisen auton minä haluan.” Nina muistelee Multiplan ensikohtaamista. Jotta auton ajaminen olisi etupyörän päällä istuen edes jotenkin siedettävää, oli etuakseliston joustovarojen oltava kohtuulliset, ja kun auto oli suunnattu täysikasvuiselle asiakaskunnalle oli kattolinjan mentävä kuljettajan pään yläpuolella. Vuodesta -53 tuotannossa olleesta Fiat 1100 -mallista sai tarpeeseen riittävän järeän etuakseliston ja vaikka sen raideväli reilusti leveämpi olikin, teki se autosta vain vakaamman. Henkilömallin etupäässä olleet akku ja bensiinitankki siirrettiin aivan sisätilan takaseinään kiinni, mutta varapyörä sai jäädä etupäähän naamapeltiä vasten. Kun voimaa oli vähän ja tarkoitus kyetä kuljettamaan muutakin kuin ilmapalloja, oli voimansiirron välityksiä tihennettävä niin että auto selvisi kohtuullisista ylämäistä kantavuutensa mukainen kuorma kyydissään. Nämä reunaehdot sanelivat Multiplan pisaramaisen ulkomuodon johon yhdistettiin selkeän tunnistettavasti henkilömallin yksityiskohtia. 15 03/15. 600 Fiatin takapää kelpasi tila-auton aihioksi mutta sen rimpula etuakselisto oli tarpeeseen liian hentorakenteinen. MITTARISTO oli sama kuin Fiat 600 henkilömallissa, mutta tiheä välitys rajoitti huippunopeuden reilusti hitaammaksi
Koska kaikkien ei kuviteltu kompromisseihin mieltyvän, oli viisainta tehdä Multiplasta saman tien kolme eri vaihtoehtoa. ”En ollut ikinä edes nähnyt sellaista aiemmin kun jo päätin että tuollaisen auton minä haluan”, hän muistelee automallin ensikohtaamista. Yksi näistä harvoista, aivan ensimmäisen tuotantovuoden Multipla löytyy nykyisin Lahtelaiselta Nina Peltoselta joka ihastui Fiatin monikäyttöautoon jo ensinäkemällä. Nuhjuisesta tila-autosta oli jo kaukaa pääteltävissä että autoa oli pidetty kaikin mahdollisin viritelmin ja kotikonstein Puolalaisessa katukuvassa vuosikymmenistä toiseen. Taksi-Multiplan etusohva korvattiin erillisellä kuljettajan istuimella, jolloin pelkurinpaikalle sai pienen tilan matkalaukuille. Heikot aihiot Suomen Fiat-kanta pysyi 50-luvulla vielä varsin rajallisena johtuen autojen tiukasta säännöstelystä, mutta autotuonnin vapauduttua sai Autonovo Oy tehokkaalla markkinoinnilla ja oikealla hinnoittelulla Fiatin nousemaan maamme rekisteröintitilastojen kärkikahinoihin. Kuusipaikkainen Multipla suunniteltiin niille jotka tavaraa kuskatessaan tarvitsivat kaiken sisätilan tehokkaasti käyttöönsä; tällöin kaikki neljä hetkessä ala-asentoon taiteltua penkkiä muodostivat yhtenäisen lattiapinnan kuormalle. Se toimi viiden hengen henkilöautona sekä pakettiautona, ja perheen viikonloppuretkillä saattoi sohvapenkit taittelemalla koko auton muuttaa suureksi vuoteeksi. Multiplan hankinta osoittautui ongelmalliseksi sillä harrastajien tiedossa oli ehkä yhden käden sormin laskettavat Multiplat koko maassa, sekä muutama metsäraadon vihje. Fiat 600 Multipla että helposti luulisi Multiplan takapään olevan kuin suoraan henkilömallista napattu, mutta todellisuudessa reilun korkeuseron huomaa vasta kun autot ovat rinnakkain. Vierumäellä tiedettiin Veijo Ahokkaan entisöineen yhden ´56 Multiplan sekä romuttaneen muutamia läpimätiä varaosa-autoja, mutta talleista löytyi Puolasta 90-luvulla ajamalla Suomeen kulkeutunut ´57 Multipla, joka sattui olemaan omistajalleen tarpeeton. Tarkkoja maahantuontimääriä ei Multiplan kohdalta tiedossa ole ja Fiat-harrastajien valistuneet arvaukset ovat liikkuneet jossain 60–80 yksilön paikkeilla. ENSIMMÄINEN, alkujaan Puolasta tulleen ´57 Multiplan hankinta Vuolenkoskelta 1999 vielä nauratti uutta omistajaa. Multipla suunniteltiin nimensä mukaan ei vain pakettiautoksi vaan monikäyttöautoksi joka muuntautuisi vaivattomasti eri asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin. Multipla poistui merkin valikoimasta juuri ennen kuin tuhansien pikku-Fiiujen vuosittainen virta maahamme alkoi, mutta oli niitä tänne näyteluontoisesti laivattu jo heti valmistuksen alettua. Seuraava, Iitistä löytynyt ´56 Multipla oli räpeltämätön aihio, josta oli hyvä lähteä haaveilemaan autoa. Lukemattomat korjaukset ja parannukset oli tehty enemmän käytettävyyttä kuin alkuperäisyyttä tai esteettisyyttä silmälläpitäen. Koska se nyt sattui olemaan ainut ostettavissa oleva Multipla-aihio, syntyi siitä 16 03/15. Kahden sohvapenkin retkeily-Multipla oli valikoiman sekä mukavin että monikäyttöisin. Voimakas omistamisen halu syntyi vuonna -99 Nordkappiin suuntautuneella kääpiöautoajelulla, jossa hän tutustui tapahtumaa vetäneen Janne Petersenin Multiplaan. Taksimallin takaistuimena toimi reilusti jousitettu sohvapenkki ja kiinteää väliseinää vasten oli taiteltu varalle vielä pienet lisäistuimet
Kun enempää Multiploja ei joutilaana löytynyt, oli kahdesta huonosta valittava ja viisaampaa olisi ollut ryhtyä Puolasta kulkeutuneen auton entisöintiin. Vaakakupissa kuitenkin painoivat viiskutosen eduksi ensimmäinen vuosikerta, alkuperäinen tekniikka sekä Suomi-historia – joka on perin vaikeasti järjellä selitettävissä oleva lisäarvo vanhoissa ajoneuvoissa. VIERUMÄELTÄ oli hyvän etupuskurin vuoksi haettava pitkään metsässä maatunut ´63 Multipla. Kolmen penkkirivin yksilössä oli monta hyvää puolta, sillä se oli Multiplan ensimmäistä vuosikertaa, alkuperäisellä moottorilla ja vaihteistolla, pisteosiltaan hyvin säilynyt ja täysin räpeltämätön aihio. Touhu ei enää siinä vaiheessa naurattanut läheskään niin paljoa. Ensimmäisellä peltisepällä projekti viipyi muutaman vuoden edeten harppauksin, pysähtyen aina välillä kuukausiksi pölyttymään hallin nurkkaan. Ongelma projektissa oli se, että Fiat 600 -mallin tarjolla olleista korjauspelleistä ei yksikään sovi Multiplaan, eikä Multiplan korjauspeltejä vaikuttanut olevan tuolloin tarjolla koko Euroopassa. Yksilöstä oli vaikea päätellä millä istuinjärjestelyllä se oli aikanaan tehtaalta lähtenyt ja koska Ninan haaveena oli juurikin kolmen penkkirivin malli, oli viisainta peräänkuulutta taiteltavia irtopenkkejä tai kokonaista romua, josta taittopenkit löytyisivät. Rahkosen laanilta noudettiin vuosikymmeniä pressun alla savea vasten haudutettu ´56 Multipla. TAKALUUKUSSA puhisee alkuperäinen 633-kuutioinen moottori. Enempää ei olisi voinut väärässä olla, sillä vuosikausia kestänyt, ainakin yhden tuliterän pikku-Fiatin verran kustantanut juoksentelu eri mestareilla oli vasta alkumetreillä. Kun tästäkin syntyi kaupat oli tallissa kaksi varsin huonoa aihiota eikä aavistustakaan siitä, miten vaikeaksi projekti oli vielä kääntymässä. Kun Lahdesta löytynyt hyvämaineinen autopeltiseppä viimein suostui ottamaan projektin hoitaakseen, olisi luullut suurimman ongelman olleen jo ratkaistu. Huonoa oli sen sijaan se että ruoste oli käytännössä syönyt lattiat, helmakotelot, ovista pohjat, lokareista kaaret, eturunkopalkit, takakulmat ja jopa hattuhyllyn niin, että jäljellä oli vain harsoa. Lehti-ilmoittelu tuottikin tulosta, sillä Iitistä löytyi Fiat-harrastaja joka oli varastoinut ´56 Multiplan aikomuksenaan joskus elvyttää se ajokuntoon. vääntelyn ja vaihtelun lopputuloksena kaupat. Kaikki 22 hevosvoimaa ovat täydellä kuormalla tarpeen. Työn tinkimättömässä jäljessä ei ollut moitteen sijaa, mutta ihan valmista ei 17 03/15. Monta mestaria Toivottomalta vaikuttaneeseen pellitysurakkaan oli vaikea löytää tekijää jonka työn laatu olisi tiedetty riittävän korkeaksi
Nykyiset Hämeen Lääniin viittaavat HH-54 –tunnukset ovat tiettävästi Multiplan ensimmäiset, mutta tuon tunnuksen kantakorttia ei ole vastaan tullut, joten silloisesta omistajastakaan ei ole tietoja. Paakkisen Automaalaamossa tarina jo nauratti, mutta he suostuivat seuraavana yrittämään kovaonnisen Multiplan värittämistä. Seuraava pitkän automaalaamokokemuksen omaava yrittäjä lupasi saattaa projektin päätökseen ja taas autoa kuskattiin paikasta toiseen. Esko Rahkosen romulaanilla vuosikymmeniä seissyt Multipla oli painonsa kultaa tangolegendan vielä eläessä, mutta laania tyhjätessä sen sai noutaa varaosiksi hyvän lounaan hinnalla. Alkuperäistunnuksiin Multiplan omistajahistoria on selvinnyt vanhojen kantakorttien avulla varsin pitkälle. Kolmesta neljään viikkoa kestävä urakka valmistuisi ajallaan ja hinta pysyisi sovitussa, kunhan rahasta saisi heti puolet ja auto maaleineen ja kitteineen tuotaisiin mitä pikimmiten tehtäväksi. Puolentoista vuoden aikana oli pintaan ilmestynyt muutama laikku kittiä, ennen kuin oli projekti jälleen haettava pois. Vaan niin oli maalari ja autokin maalaamosta kadonneet, mutta vihjeiden perusteella Multipla sentään löytyi. Kun takapuskuri ja kolmesta osasta koostuva etupuskuri oli kerätty neljästä eri Multiplasta, niiden pohjatyöt ja kromaukset uskottiin turkulaisen Raution hoidettavaksi. Fiat 600 Multipla 18 03/15. Kun peltityöt olivat viimein valmiit, tinattiin korin hitsisaumat ja eräskin nailonlaikka oli loppuunkulutettu ennen kuin auton alkuperäinen maalaus oli korista poistettu. Kun auto oli loppuvuodesta 2004 haettava keskeneräisenä viimein pois oli seuraavan hitsarin tehtävänä loihtia Multiplaan takasisälokareita sekä etupäähän uudet apurunkopalkit, jotka löytyivät Rainer Mäkipään mittavista Fiat-osavarastoista. Kun Multiplan koko maalausurakan hoitamaan saatiin suostuteltua hyvämaineinen maalari, riitti ensimmäisen mestarin intoa tasan sen verran mitä happomaalin ruiskutukseen kului. Alkuperäinen numeroiltaan täsmäävä moottorin lohko porattiin ylikoon männille ja laakeroitiin uudelleen. Hyvän matkaa kolmatta vuotta sai Multipla tälläkin kertaa maalamossa seistä ennen kuin Ninan mitta selittelyn osalta täyttyi ja autoa oli jälleen haettava yhdeltä mestarilta pois. Kolmannella oli jo oma maalaamo uuneineen kaikkineen ja vankka näkemys ettei olisi kenenkään etu seisottaa projektia. Tammikuussa 2011 jo toistakymmentä vuotta eri mestareiden työtiloissa viettäneen Multiplan sai maalarilta noutaa, eikä lopputuloksessa ollut moitteen sijaa. Etuakseliston monimutkainen nivelöinti tiedettiin vaikeaksi korjata, mutta maailmalta löytyi uusina pyörännavat, tukivarret, apusimpukka ja ohjauksen jokainen nivel. peltitöistä tullut vaikka mittapiirrustuksia, valokuvia ja rahaa mestarille kannettiin kerta toisensa jälkeen. MULTIPLA valmistui juuri ennen kevään 2013 Classic Motorshowta jossa se nähtiin Nina Peltosen Vintage Fashion Boutiquen osastolla. Näiden vuosien aikana projektiin kulkeutui lukemattomia postipaketteja ympäri Eurooppaa kun nettihuutokaupoista löytyi Multiplan käyttäMultiplan pisaramaiseen ulkomuotoon yhdisteltiin taitavasti henkilömallin yksityiskohtia. Täydellinen, toistakymmentä osaa käsittävä kumimattosarjakin tuli tilattua hyvissä ajoin, jo kymmenen vuotta aikaisemmin kuin sitä tarvittiin. Pitkän matkaa neljättä vuosikymmentä Multipla saikin odotella parempia päiviä, mutta vaikka arvottoman auton kehno varastointi siitä paljon peltiä vuosien mittaan söikin, säilyi se ryhdikkäänä ja rikkomattomana. mättömiä alkuperäisosia. Kirjakauppiaan palveluksessa monikäyttöisen Multiplan työpäivät täyttyivät samoihin aikoihin kun Suomen autotuonti vapautui, sillä sen MK-626 -kilvet siitä palautettiin viranomaisille jo 19.6.-62 ja tuolloin vasta kuusivuotias, 98 000 kilometriä ajettu monikäyttöauto jäi hylättynä pihalle seisomaan. Kesäkuussa -57 Multipla sai YH-466 -kilvet kun se rekisteröitiin Pohjanmaan Lehtimäelle, autoilija Akseli Hautamäen nimiin, mutta autoilija myi Multiplansa jo runsaan kuukauden päästä kirjakauppias Matti Kiilakarille Heinolaan. Tämän jälkeen sai kori vielä osakseen varovaisen hiekkapuhalluksen niiltä osin minne ei laikkakone ollut yltänyt. Vuolenkoskelta löytyi vuonna 2001 metsään maatunut Multiplan raato josta tarvittiin projektiin vain etupuskuri, mutta sekin yksilö oli ostettava kokonaan
01 Merkki ja malli Fiat 600 Multipla 02 Vuosimalli 1956 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori takana pitkittäin. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Nina Peltonen tunnustaa, että vaikka entisöintivaiheessa muodostuikin haaveeksi lähteä Fiatilla joskus sen valmistuttua ajamalla Italiaan, on asiaa pitänyt pohtia nyt uudemman kerran. Takaveto 05 Alusta Edessä päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvakain. Omistaja itse ruiskutti lattian alapuolelta vuonna 2005. Takana viistosti taakse suunnatut tukivarret kierrejousin. Teho 22hv/4600rpm. Jos Multiplalla Italiaan lähtisi, ainakin kesäloman pitäisi olla pitkä ja matkaseuran hyvää, hän tuumii. Hyvin moneen entisöinnin työvaiheeseen itse osallistuneelle Nina Peltoselle myönnettiin Päijät-Hämeen Mobilistien entisöintiapuraha ja valtakunnallisista retkeilyajoista tuli samana kesänä asu-ajoneuvokisan ykköspokaali. MULTIPLAN värittämiseen osallistui koko joukko yrittäjiä. Poraus 60, isku 56 mm, tilavuus 633 cm3. 3 535, lev. Huhtikuun lopussa 2013 Multipla museotarkastettiin maksimipistein ja päivää ennen Lahden Classic Motorshown pystytystä sai se ensimmäiset HH-54 -rekisteritunnuksensa jälleen kannettavikseen. Voi olla, että jos Nina olisi nuo seikat aikanaan tiennyt, olisi hän pysynyt Multiploista kaukana. Koko projektin kannalta ratkaisevin seikka oli kuitenkin monelta harrastajalta saatu apu ja Nina toteaa, että ilman Harri Nordmanin, Hannu Hyväkän ja Antti Vähälän talkoopanosta ei projekti olisi koskaan valmistunut. 1 450, kork. Simpukkaohjaus. 1 580, akseliväli 2 000 mm. Rumpujarrut 06 Kori Neliovinen, kuusipaikkainen itsekantava teräskori lattiaan taiteltavin takaistuimin 07 Mitat Pit. 19 03/15. Paino 750 kg Kaikkiaan 13 vuotta työn alla ollut entisöintiprojekti kohtasi monta vastoinkäymistä ja ylitti moninkertaisesti budjettinsa. Kahden kesän aikana on Multipla ehtinyt kiertämään Saimaan Ympäriajot pariin kertaan, mutta myös Bella Italiassa, Naisten Automobiilikerhon ja Kääpiöautoyhdistyksen ajotapahtumissa auto on herättänyt ansaittua ihastusta. Parin kesän aikana kotimaassa ajetut viitisen tuhatta kilometriä ovat osoittaneet että heikkotehoinen ja tiheävälitteinen Multipla ei päivässä kovin kauas ehdi
Esite painotti että uutuus perustaltaan on Fiat 600, mutta Multipla oli siitä enemmän käyttömahdollisuuksia tarjoava muunnos, jonka seurauksena nyt joko kuusi henkilöä tai valtavasti matkatavaraa mahtuivat kyytiin. Kolmen penkkirivin Multipla tarjosi tilat isomman perheen retkille luonnon helmaan, mutta loistavasti sen kerrottiin sopivan myös monenlaisten pienyrittäjien tarpeisiin. Esitteen mukaan Multipla oli automaailmassa ehditty toteamaan jo täysin uniikiksi ja niin tekniikaltaan kuin monikäyttöisyydeltään kyseessä oli todellinen ihme. Retkeily-Multipla vei monikäyttöisyyden vieläkin pidemmälle, sillä se kykeni tarjoamaan yöpymismahdollisuuksineen kokonaan uudenlaisia auton käyttötapoja. Tehokas ilmanvaihto hoitui etuovien alaslaskettavilla laseilla ja takaovien liukulaseilla, Teksti: Jan-Erik Laine 20 03/15. Fiat 600 Multiplan myyntiesite kehui tämän ainutlaatuisen monikäyttöauton tarjoavan ominaisuuksia, joita ei yksikään toinen pikkuautojen valmistaja ollut kyennyt vielä tarjoamaan. Multiplalla ajaminen oli helppoa ja näkyvyys ympäri autoa olevista ikkunoista oli parempi kuin missään muussa autotyypissä. Suoraa lattiapintaa löytyi penkit alastaitettuina molemmista malleista 1,75 neliömetriä ja kuljettajan lisäksi kuormaa saattoi kyytiin lastata 350 kiloa. Ultramoderni Multipla Kun Fiat 600 neljän hengen pikkuautona sai ensiesittelystään alkaen suuren suosion, kehui Multiplan myyntiesite tämän ultramodernin tilaihmeen saattelevan pikku-Fiatit vieläkin huikeampaan menestykseen. Kuormattavuus olikin helppoa sillä molemmin kyljin löytyvät ovet olivat suuret ja reilusti aukeavat. Olit sitten putiikinpitäjä tai tuotteitasi torille kuskaava viljelijä, niin tämä oli vastaus auton hankintaan
Isomman kokonaispainon vuoksi Multiplan vaihteisto oli välitetty tiheämmäksi ja alumiiniset jarrurummut olivat reilusti isommat. Joka pyörästä löytyvä erillisjousitus ja pitkät joustovarat sekä kevyt ohjaus tekivät ajamisesta miellyttävää ja Multiplan käsiteltävyys olikin myyntiesitteensä mukaan aivan erinomaista. Näkyvyys oli myyntiesitteen mukaan parempi kuin missään muussa autotyypissä. Pieni rumpujarru vaihdelaatikon päässä oli käsijarru. 21 03/15 Olit sitten putiikinpitäjä tai tuotteitasi torille kuskaava viljelijä, niin Multipla oli ratkaisu autontarpeeseen.. Mukaville, hyvin suunnitelluille istuimille oli helppo käydä suurista ovista ja Multiplan kauniit linjat ja miellyttävä ulkomuoto kätkivät sisäänsä tilankäytöltään tehokkaimman hyötysuhteen mitä kuvitella saattoi. MULTIPLAN tekniikka pohjautui henkilömalliin. kun taas lämmitysilman virtaus hoitui ajoviiman voimalla. Tehokkain hyötysuhde Kaikkien uudenaikaisten autojen tapaan myös Multipla edusti kokoteräksistä itsekantavaa korirakennetta, joka oli kompakti ja vankkarakenteinen. Luotettavaan ja taloudelliseksi tunnettuun tekniikkaan pääsi vieläpä varsin helposti käsiksi. Multipla oli ultramoderni myös tekniikaltaan, ja sen moottori sekä vaihteisto muodostivat auton takapäässä vain vähän tilaavievän kokonaisuuden. HYVÄ oli pienyrittäjän ruuhkassa Multiplalla puikkelehtia
Vanhaa voimaa Laihia Opel Kadett Rallye 1.9 ’70 22 03/15. Sen jälkeen Kadett rauhoittui käyttöpeliksi ja myöhemmin harrasteajokiksi, jossa on silti rutkasti mallimerkkinsä mukaista henkeä jäljellä. Markku Salon Rallye-Kadettilla edettiin 70-luvun alussa kovaa muun muassa jääratakoitoksissa Pohjanmaalla
Vanhaa voimaa 23 03/15
Mallina coupé-korinen Kadett Rallye oli lanseerattu vuotta aiemmin: tuolloin kyseessä oli 1,1-litraisella, mutta napakat 60 hevosvoimaa tarjoavalla moottorilla varustettu malli Rallye SR. Mikä 60ja 70-luvun taitteen tavallinen henkilöautomalli nousee mieleen erityisesti aikakautensa kilpailukykyisenä ralliautona. Sen sijaan Kadett B Coupe vie ajatukset kuin itsestään ratakapinoihin ja soraränneihin siitä huolimatta, että myös coupe-Kadettia myytiin runsaasti rauhallisempina painoksina. Oma lukunsa olivat tietysti Porsche 911:n ja Alpine A110:n tapaiset ohjukset, joista tavallinen ratinvääntäjä ei uskaltanut edes haaveilla. Nimistä päätellen ajajakaksikon tuohon kisaan Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine PERUSMALLISESTA Kadettista Rallyen erottaa lähinnä lisämittareista, piirun urheilullisemmasta ohjauspyörästä sekä kojelaudan Rallye-kilvestä. COUPÉ-KORISEN KADETT RALLYEN linjat vetosivat 60ja 70-lukujen taitteessa vauhdin ja vetävän ulkonäön ystäviin eikä tenho ole juuri haihtunut kuluneiden vuosikymmenien aikana. Tuohon aikaan kynnys urheiluhenkisen siviiliauton hyödyntämiseen myös kilpailuissa oli pieni, joten pian OGZ-37-kilpinen Kadett Rallye nähtiin suihkuttamassa lunta ja sohjoa jääratakilpailuissa Pohjois-Pohjanmaalla. Vaikka myynti keskittyi edullisempiin versioihin, toi kaupankäyntiin tiettyä lisäkuhinaa, kun saattoi alkuviikosta näyttää asiakkaalle viikonlopun rallija ratakilpailujen tuloksia, joissa Opelin nimi sijoittui korkealle. Korimallin lisäksi Kadettiin rallileimaa oli omiaan vahvistamaan kireimmän version nimi Rallye. B-Kadett myi vuonna -65 tapahtuneen ensiesittelynsä jälkeen mukavasti myös Suomessa, eikä Suomen General Motors pistänyt lainkaan pahakseen, että mallisto sai pari vuotta myöhemmin Rallye 1.9:stä urheilullisen version. Linjakasta pippuria Ouluun Opel Kadett Rallye 1.9 esiteltiin vuodelle 1967, jolloin se täydensi Kadett-mallistoa Rekordista lainatulla 1 897-kuutioisella 90-hevosvoimaisella moottorilla. Silloin ei ralli raikunut paitsi ehkä vahingossa radiosta musiikin muodossa. Poikkeuksena jäärata-ajoon oli tiettävästi yksi ralli, joka päättyi kuitenkin vesiletkun pettämiseen. Vuoden päästä kevättalvella -72 kisailu jatkoi samoissa merkeissä ja pitkälti samaisissa jääratakoitoksissa. Nämä kidusmaisilla c-pilarin ilmanvaihtoritilöillä varustetut Kiemencoupe-koriset Rallyet jäivät tosin harvinaisuuksiksi verrattuna vuoteen -73 asti valmistettuihin Rallye 1.9 -malleihin, joita saattoi tilata joko Kiemencoupena tai tutumpana LS-koriksi kutsuttuna coupéna. Niin tai näin, hän joka tapauksessa vastaanotti itselleen saman vuoden lokakuun lopussa ihkauuden punaisen Opel Kadett Rallye 1.9:n. Opel Kadett Rallye 24 03/15. Sellaiset joilla kanttori saattoi suunnata kirkkoon tai vanhapiika sukuloimaan. Vahvan rallimielikuvan syntyyn vaikuttaa eittämättä se, että Kadettista oli saatavilla urheilullisempi korimalli, kun edellä luetellut muut menestyksekkäät ralliautot rakentuivat peruskorimallin pohjalle. Ajatuksiin pompsahtanee välittömästi niin Escortia, Miniä, 96-Saabia, 142-Volvoa, 2002-Bemaria kuin 8-Renaultia. Kilpailuhistoriaa kertyi muun muassa Poroveden ja Kontiolansalmen jääratakisoista helmikuulta -71. Menestyksestä nostettakoon esille esimerkiksi luokkansa toinen sija maaliskuun lopun 1 ½ tunnin jäärata-ajoissa Rovaniemellä. Lieneekö eräs oululainen automies esimerkiksi seurannut Opel-kuljettaja ja -virittäjä Eero Nuuttilan 1-ryhmän suomenmestaruuteen johtaneita suorituksia vuonna -70. Kun joku sanoi ralli-Kadett, kaikki pakokaasunkatkua puserossaan kantavat tiesivät mistä oli kysymys: coupé-korisesta Opelista, jonka pellin alla porisi 1,9-litrainen pata. Mutta pakottamatta mieleen piirtyvät myös näiden mallien arkisimmat versiot. Tammikuussa -73 Kadett siirtyi uudelle omistajalle, joka jatkoi punaisella Opelilla kilpailemista Pohjois-Suomen jääradoilla. Näistä irtosivat kolmanteen ja toiseen palkintoon oikeuttavat luokkasijoitukset. Kilpailutahti vain kiihtyi maaliskuussa, sillä kokemuksia kertyi ainakin jäärata-ajoista Oulusta, Kemistä, Kalajoelta, Ylivieskasta ja Tervalammilta
Pietarsaarelainen osoittautui rauhalliseksi autoilijaksi ainakin sen perusteella, että nuoruuden ajointo ei vienyt Kadettia kattokerhoon tai muuhun epätoivottuun seuratoimintaan. Uudet omistajat olivat veljeksiä, jotka päättivät kohentaa matkaa nähneen Kadett Rallyen kuntoa. (kuva: Kai Saarenmäki) 25 03/15. Lähestyihän auto jo parinkymmenen vuoden ikää ja alkuvuosien kisailut olivat luonnollisesti jättäneet omat jälkensä, vaikkei mitään isompaa haveria ollut tiettävästi sattunutkaan. Asiassa ei edes häirinnyt, että ostopäätöksen tehnyt nuori mies oli vasta 17-vuotias. Kilpailukauden 1973 päättyessä päättyi myös OGZ-37:n kilpailu-ura, sillä toinen omistaja päätti luopua hyvin palvelleesta Kadettista. Edessä oli keskeytys, mutta se ei lannistanut Kadett-kuljettajaa, sillä syyskuussa osallistuttiin Raahen maastoajoon, josta taituroitiin luokan kolmossija. Kausi päätettiin Pohjolarallissa marraskuun lopulla. Tuloksena oli yleiskilpailun 25. MARKKU Salo odotti pitkään tilaisuutta päästäkseen tämän Kadettin ohjaimiin. Kurikan pojat pistivät toimeksi, minkä seurauksena Opel purettiin, POHJANMAALLA 70-luvun alussa Kadettilla osallistuttiin autokilpailuihin, joten puolikaari oli perusteltu ratkaisu. Lähes kolmivuotias Rallye-Kadett siirtyi valloittamaan ralleja, kun kaksikko kokeili autonsa kykyjä 1-ryhmässä, joka vakioautoluokkana vastasi tavallaan tämän päivän N-ryhmää. Seuraava kuljettajakin löytynee perhepiiristä. Niinpä Kadett sai hetken odottaa ennen kuin ajokorttiin vaadittava ikä tuli omistajalla täyteen. Todennäköisesti toisen omistajan ensimmäinen ralli Kadettilla ja samalla auton ensimmäinen kesäajan kilpailu oli elokuun lopun Oulujärven ralli. Kolmannelta omistajalta auto siirtyi noin 150 kilometriä etelään Kurikkaan, mutta Pohjanmaalla se pysyi siis edelleen. sija. Omistajalta toiselle Opel Kadett Rallye oli 70-luvulla monen nuoren miehen koneromanttinen päiväuni, joten eipä ihme, että eräs pietarsaarelainen nuorukainen iski silmänsä autoliikkeeseen juuri saapuneeseen ja vielä pesua odottavaan linjakkaaseen Opeliin. muodosti auton omistanut pariskunta. ja luokan 9. Ennen kuin pesusientä oli autoliikkeen toimesta käytelty, oli isokoneisen Kadettin seuraava omistaja jo tiedossa. Nykyinen asennettiin tiettävästi 80-luvun lopulla suoritetun peruskunnostuksen yhteydessä. Sen sijaan Kadett palveli pietarsaarelaista normaalikäytössä yli vuosikymmenen, aina vuoteen 1987 saakka. Istuin ei juuri sivuttaistukea tarjoa, joten turvavyön käyttö oli siinä mielessä ”pakollista” jo varhaisvuosina
Opel Kadett Rallye hiekkapuhallettiin ja kunnostettiin tarvittavilta osin ennen maalausta. Kunnostettu Kadett viihtyi Kurikassa kymmenisen vuotta, vaikka autoa olikin kaupattu tuoreeltaan kunnostuksen jälkeen vuoden -90 tienoilla reilun 50 000 markan hintaan. Ne päättyivät molempien osapuolien kannalta myönteisesti, ja niin Markusta ”Weberien avatessa kurkkunsa kuuluu imuääni, josta tulee mieleen menneet Pohjanmaarallit ja muut.” 26 03/15. Johtui tästä ”rallikokemuksesta” tai ei, Markku kiinnitti 30 vuotta myöhemmin huomiota Laihialle ilmestyneeseen punaiseen Kadett Rallyeen. ”Paikallinen vanhempi bensiininmyyjä osti sen kesällä 2000 ja silloin näin sen ensimmäisen kerran. Hänellä Opel oli nelisen vuotta, kunnes autourheilua itsekin harrastanut laihialainen huoltoasemayrittäjä osti Kadettin vuosituhannen taitteessa. Autojen tulo loppui, joten lähdimme puolen tunnin odottelun jälkeen ajamaan pätkää maalin suuntaan Angliallani. Auton nykyiselle omistajalle päätymiseen tarvittiin kuitenkin vielä yksi omistajavaihdos. Olin yrittäjänä ja vapaa-aikaa oli vähän, joten ajattelin että jos hankkisikin valmiiksi kunnostetun.” Hänen kiinnostuksensa urheilullista Opelia kohtaan oli syntynyt samoin kuin niin monella muullakin ikätoverilla: 60ja 70-luvuilla, jolloin Kadett Rallyet tekivät koneet kurnuttaen hyvää jälkeä niin jäällä, soralla kuin asfaltillakin. ”Vuosien mittaan kyselin ja joskus omistaja pyysikin katsomaan, josko tulisi kaupat.” Kauppoja ei kuitenkaan päästy varsinaisesti hieromaan ja tilanne pysyi ennallaan lopulta yli vuosikymmenen, kunnes sitten vuonna 2012 alkoi tapahtua. Sen seurauksena siihen on laitettu vinyylikatto peittämään oiottuihin pelteihin jääneitä jälkiä.” Näin kertoo laihialainen Markku Salo pitkään omistamastaan ’70 Kadett Rallye 1.9:n aihiosta. Samalla autoon asennettiin puolikaari, jollainen autossa oli mitä todennäköisimmin ollut 70-luvun alussakin. Tuttua tuotetta ei tarvinnut enää juuri tutkia, vaan voitiin keskittyä hintaneuvotteluihin. ”Koriltaan Rallye on hieno malli, mutta siihen ränsistyneen aihion korjaukseen ei oikein ollut aikaa vuosituhannen lopulla. KADETT Rallyen sai uutena myös ilman konepellin ja kylkien vauhtiraitoja, mutta suurin osa asiakkaista päätyi korostamaan auton urheilullista luonnetta teippauksilla. Suunnitelmat viimeksi heinäkuussa -90 katsastetun auton kunnostuksesta olivat ja ovat edelleen olemassa, mutta muutama vuosi sitten Markkua alkoi yhä enemmän kiinnostaa ralli-Kadettiin rattiin pääsy hieman nopeammin ja helpommin kuin omaa yksilöä remppaamalla. Kisa oli siis sittenkin vielä kesken ja meidän jälkeen tulikin vielä muutama häntäpään auto maaliin”, muistelee Markku hymyillen. ”Huomasin, että auto oli tullut nettiin myyntiin ja sitten tulikin kiire! Joku oli jo autosta tietysti soitellutkin.” Markku ei antanut viimein koittaneen tilaisuuden mennä ohi sormien, vaan hän suuntasi odottelematta naapurustossa asustaneen auton omistajan luo. Niin myös tämän uutena Ouluun myydyn yksilön kohdalla. Heitin siitä hänelle jotain tarjoustakin, mutta hän vain nauroi, että meinaatko että näitä tuollaisilla hinnoilla saa.” Innostus aivan lähikulmilla olevaan, usein huoltoaseman pihalla seisseeseen Kadettiin säilyi, ja Markku muisti silloin tällöin tiedustella ostomahdollisuuksia. Siinä oli pakoputki poikki ja keltaiset sumuvalot nokalla, ja niin vain kävi että pätkän lopussa liputtivat meidätkin maaliin, kunnes huomasivat ettei tässä ollut edes numeroita kyljessä. ”Seurasin kilpailuja 70-luvulla etenkin Vaasan seudulla ja olin joskus junnuluokassa rallia ajaneen tutun huoltoautossa mukana.” Itse hän ei kilpaa ajanut, vaikka eräässä rallissa tavallaan läheltä pitikin. ”Olimme vuonna -71 Jyväskylän Suurajoissa katsomassa metsäpätkää elokuun illassa. Odotus täyttyy ”Ostin -87 uutena Ahvenanmaalle myydyn yksilön, jolla on ajettu aikoinaan kisaakin. Tuolloin kauppaa ei syntynyt, mutta vuonna 1996 Kadett sai viidennen omistajansa
”Penkissä säätivät kaasarit kohdalleen ja tehoa näytti olevan moottorissa 106 hevosvoimaa. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Paino noin 900 kg. Tilavuus 1897 cm3. Eräs mrtarkastaja autoa vähän katsoikin, ja akkutelineen vaihtoa ja moottoritilan pintaruosteita kummempaa ei pitäisi olla luvassa.” Vaikkei Markku ole Kadett Rallye 1.9:llään mahdottomasti bensaa polttanut, on hän kuitenkin päässyt nautiskelemaan auton ominaisuuksista. ”On siinä mukavuutensa, se oma äänensä, kun kaksi tupla-Weberiä avaa kurkkunsa. ”Auton myynyt pohdiskeli, että oliko hän 12 vuoden aikana ajanut autolla vain jonkun 500 kilometriä.” Pieni mielenkiintoinen auton historiaan liittyvä juttu tapahtui pian sen jälkeen, kun Markku oli siirtynyt Kadettin omistajaksi. 05 Alusta Edessä poikittaiset yläja alatukivarret, alatukivarsien yhteydessä poikittainen lehtijousi. Teho 106 hv / 5500 rpm, vääntö 156 Nm / 3500 rpm. Rullien päällä näytti nopeutta 180 km/h:ssa.” Parin kesän aikana Markku on ajellut Kadettilla arvionsa mukaan 1 500–2 000 kilometriä lähitulevaisuudessa kilometrejä ei tarvitse edes arvioida, kun Kadettiin saadaan toimiva kilometrimittari paikoilleen. 01 Merkki ja malli Opel Kadett Rallye 1.9 02 Vuosimalli 1970 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. ”Tarkoitus olisi museorekisteröidä Kadett jossain vaiheessa. ”Olin kesällä 2012 Juthbackan markkinoilla. 07 Mitat Pituus 418, leveys 157, korkeus 134, akseliväli 242 cm. Silloin kone antaa imuäänen, josta tulee mieleen Pohjanmaa-rallit ja muut. Kysyin mieheltä, että ralli-Kadettiako katselet. Dynamometrissä moottoritehoksi mitattiin 106 hevosvoimaa. Takajarrusylinterit hän antoi mukaan, kun epäili että ne pitää pian vaihtaa, mutta toistaiseksi ovat vanhatkin pelanneet.” Kaasuttimien säädöt tarkistettiin, sillä Markku halusi varmistaa etteivät venttiilit pala, jos säädöt olisivat olleet väärät nykybensiinille. Puristussuhde 9,0:1. tuli viimein OGZ-37:n omistaja. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Auto oli samassa kunnossa kuin silloin vuosituhannen alussa, jolloin Markku näki sen ensimmäistä kertaa. OPELIN 1,9-litraiselle moottorille suoritetut viritystoimet ovat hieman arvoitus, mutta kaksi kaksikurkkuista Weberiä ovat joka tapauksessa antamassa syöttöä. Edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut. Mitään sen isompia remontointeja ei kuitenkaan ole edessä. Takaveto. Nostalgisia sulosointuja.” 27 03/15. Poraus 93, isku 70 mm. Siitä samasta tenhosta joka puhutteli häntä ja montaa muuta autoihmistä jo vuosikymmeniä sitten. Satuin pikkuautomyyjän kojulle ja kuulin kun myyjä juuri sanoi eräälle miehelle, että ei ole punaisena, on vain keltaisena. Takana jäykkä akseli, kaksi eteenpäin suunnattua tukivartta, kierrejouset, Panhard-tanko, kallistuksenvaimennin. Minulla teki tosin kipeää, kun vanhaa autoa käytettiin kaasu pohjassa. ”Silloin kun ostin auton, niin edellinen omistaja katsoi auton katsastuskuntoon. Hän siinä alkoi jutella tarinaansa, ja pian selvisi että kyseessä oli autoni kolmas omistaja Pietarsaaresta.” Yhä puhutteleva äänimaailma Markku on jatkanut Opelilla samalla tyylillä kuin sitä on tällä käsitelty muutoinkin: huolenpitoa ja nuukasti kilometrejä
Johto tehtävissä Kurikka 28 03/15
Satasen levyinen, yli viisimetrinen V8-Audi ei ole likimainkaan ”tavallinen satku”, vaikka nopeasti katsottuna saattaa sellaiselta näyttääkin. Audit 3.6-litrainen kahdeksansylinterinen V-moottori oli välttämättömyys kilpailijoihin verrattuna. Ingolstadtin tehtaan sijaan Steyrin linjalla Itävallan Grazissa koottu auto tilattiin uutena silloisen Neste Oyj:n, nykyisen Fortumin käyttöön. Tähän luokkaan iski kiilaa myös Toyota, jonka tarkoitusta varten kehittämän Lexus-merkin alla suoritti ensiesiintymisensä uusi LS400. 29 03/15. Neste Oyj:lle uutena tilattu, Helsingin pörssin hallussakin ollut pitkä musta Audi on nykypäivänäkin vaikuttava näky. Eräs merkki, jota nykyisin pidetään loistoautojen luokassa oleellisena osallistujana oli tuolloin vielä harvinainen valinta edustuskäyttöön. Johto tehtävissä Audi V8 Lang ’90 Teksti: Antti Kautonen • Kuvat: Jan-Erik Laine Jos olisit päässyt valitsemaan edustusautoa 1980-luvun kääntyessä 1990-luvuksi, mihin olisit päätynyt. Suomessa leijonanosa isokenkäisten autoista lienee tuolloin ollut W126-korimallin S-luokan Mercedeksiä joiden moottorivaihtoehdoksi oli usein valittu kuutoskone ison kahdeksikon sijaan. Tiettävästi Nesteelle hankittu Audi jäi ainoaksi Suomeen uutena tuoduksi yksilöksi laatuaan, ja IFO-470 –rekisteritunnuksia joulusta 1990 lähtien kantanut auto lienee erottunut muun liikenteen joukosta jo tuolloin. Juttumme pitkä, musta Audi on monella tapaa Suomen olosuhteissa ainutlaatuinen tapaus. Kyseessä on Audi, jonka V8-malli ei suinkaan kalpene edellä listattujen loistoautojen joukossa. Tiettyä koristeellisuutta löytyi puolestaan brittiläisestä XJ40-Jaguarista ja saattoipa jenkkien kovin 1970-lukuinen Cadillac Fleetwoodkin vielä löytää ottajansa. Maahantuojan hinnastostakin erikoispitkä Lang-malli löytyi; kun perusmallinen Audi V8 maksoi 695 000 markkaa, piti 30 senttimetriä pidemmästä yksilöstä pulittaa pitkälti toista miljoonaa, sillä listahinta oli kokonaiset 1 055 000 FIM. Miljoonan markan V8 Lang onkin ensimmäinen Audi laatuaan. Toinen varteenotettava vaihtoehto oli Mercedeksen kovin kilpailija BMW, jonka E32-korin 7-sarjasta varakkaimmat pääsivät tilaamaan jopa V12-moottorista versiota
3,6-litrainen ja 32-venttiilinen neljällä nokka-akselilla varustettu 90° V8-moottori oli iskutilavuudeltaan tarkalleen kahden 1781cm3 nelosmoottorin kokoinen, joka johtaa juuret Volkswagen Golf GTI:n 16-venttiiliseen voimanlähteeseen. Tällä haettiin suurempaa kosketuspintaalaa, pitäytyen silti 15-tuumaisissa vanteissa. Juttumme auto on ainoa Suomeen uutena rekisteröity Lang-mallin V8, joskin tunnukset ovat matkan varrella vaihtuneet. Stereoiden soitin on kuvien yksilössä tosin vaihtunut uudempaan Blaupunktiin, samoin kuin puinen ratti on jälkiasenteinen varuste, joka ei sävyltään aivan soinnu muuhun matkustamon puupanelointiin. Ajomatkat Espoon Keilaniemen ”Raaden hampaan” ja Porvoon Kilpilahden jalostamon Tämä pitkäakselivälinen Audi V8 kasattiin Steyrin tehtaalla Itävallan Grazissa vuonna 1990. Myös Audin jarrut olivat luokassaan erikoiset, sillä ”UFO-jarruiksi” kansankielellä kutsutussa ratkaisussa jarrusatula on levyn sisäkehällä, lentävää lautasta muistuttavan koteloinnin sisällä. Myöhemmin 3.6-litrainen kasi päivitettiin uudempaan 4.2-litraiseen, joka esiintyi V8:n seuraajamalli A8:n lisäksi myös urheilullisessa S6:ssa. Matkamukavuutta tilavan nahkasisustuksen ohella tarjosivat säädettävä takaistuin ja Bosen äänentoistojärjestelmä. Tässä suhteessa se tarjosi ostajille varteenotettavan vaihtoehdon loistoautoksi – pitihän toisinaan päästä myös kelohonkamökille asti liikoja sutimatta. Vuonna 1988 esitelty, tehtaan sisäistä D11-mallikoodia kantanut V8 oli saman levyinen kuin C3-mallin 100/200-parivaljakko, mutta sen valttikortti oli tarkoitusta varten kehitelty, mallinimen mukainen moottori. Tie vie Neste Oyj:n käyttöön tullut Audi pääsi miltei koko myrskyisän 1990-luvun ajaksi samalle pidolle, mutta vuosituhannen vaihteen lähestyessä sille koetti uusi ura. Ilmeisesti 16-tuumaisten vanteiden myötä renkaan profiilin katsottiin päätyvän liian matalaksi ja mukavuus olisi näin kärsinyt. Senkin lisäksi, että V8 oli Audille uudenlainen uranuurtaja, oli se ensimmäinen malli, jossa quattrotekniikka yhdistyi automaattivaihteistoon – ja V8 olikin tarjolla ainoastaan nelivetoisena. Audi V8 Lang YLI viisi metriä Audia ja paljon lasipinta-alaa. tunteva huomioi muhkeamman maskin ja muutenkin järeämmät keulan puitteet. 30 03/15. Viitosturbo ei olisi kantanut loistoautoa niin ylelliseen luokkaan, mihin isoin Audi haluttiin, joten kahdeksansylinterinen V-moottori oli suorastaan välttämättömyys kilpailutilanne huomioiden – huolimatta siitä, että 200-mallin turboahdettu 20-venttiilinen viisisylinterinen oli kulkuhaluiltaan kovin ison Audin moottori. Muutakin mainittavan arvoista moottorista löytyy, sillä sen jakohihna pyöritti ainoastaan pakopuolen nokkaakseleita, joista imunokka-akseleille voima välitettiin lyhyiden ketjujen avulla
Mittarilukema kolkuttelee näinä päivinä jo 400 000 kilometrin tienoilla, mutta autosta tai sen sisustuksesta sitä ei juuri huomaa. Nykyisin pitkä Audi verryttelee kulkuhalujaan Pohjanmaan lakeuksilla, siirryttyään sinne Päijät-Hämeen suunnalta. Jalkatila tuli kalliiksi. 01 Merkki ja malli Audi V8 quattro Lang 02 Vuosimalli 1990 03 Moottori Eteen sijoitettu nestejäähdytteinen kahdeksansylinterinen 90 asteen V-moottori, tilavuus 3562cm3, teho 250 hv/ vääntö 340 Nm 04 Voimansiirto Nelivaihteinen ZFautomaattivaihteisto, neliveto muuttuvalla voimanjaolla 05 Alusta Edessä monivarsituenta, kallistuksenvakaaja, takana monivarsituenta 06 Kori Neliovinen teräksinen itsekantava kori 07 Mitat Pituus 5190, leveys 1814, korkeus 1420, akseliväli 3020 mm, paino 1785kg 08 Suorituskyky 0-100 km/h 9.2 s, huippunopeus 235 km/h TAVALLINEN Audi V8 maksoi uutena 695 000 markkaa, ja juttumme pitkäakselivälisestä autosta sai pulittaa kokonaiset 1055 000 mk. KULJETTAJAN puitteet on jalostettu 200-mallista ylellisemmin ottein. välillä vaihtuivat mukulakivisiin keskustan katuihin, sillä kuljettuaan Stockmann Auton kautta päätyi V8 Lang kesällä 1998 Helsingin pörssin haltuun. 31 03/15. Voimaa 250 hevosta, vääntöä 340 newtonmetriä. Tätä ennen auto ehti vielä piipahtaa vantaalaisen kuljetusyrityksen hoivissa – liekö ohjelmassa ollut VIP-tason kyydityksiä. Ehkäpä vanhat kilvet kalskahtivat liian iäkkäiltä ja uusilla tunnuksilla Audiin haluttiin loihtia lisää eurooppalaisuutta – kukapa tietää. 2000-luvun ensimmäiset vuodet musta Audi kulki eri omistajien kautta turkulaiseen autoliikkeeseen useampaan kertaan, ja myös rekisteritunnukset vaihtuivat nykyisiin. 3.6-LITRAINEN V8-moottori täyttää Audin keulan melko täydellisesti
DAF 44 näki päivänvalon syksyllä -66. Takavetorakenteella ja edessä sijaitsevalla kaksisylinterisellä ilmajäähdytteisellä bokserimoottorilla ei pokkailtu innovaatiopalkintoja, mutta voimansiirrossa nähtiin jotain poikkeuksellista. Ratkaisun etuina hehkutettiin helppokäyttöisyyttä ja portaatonta voimansiirtoa. Riitti kun valitsi halusiko mennä eteenvai taaksepäin, ja sen jälkeen painoi kaasua, jolloin keskipakoiskytkin tarttui kiinni kierrosten noustua ja maisema alkoi vaihtua. Moottorina 44:ssä pauhasi jo 844-kuutioinen, mutta edelleen ilmajäähdytteinen kaksisylinterinen bokseri. DAF-mallisto kasvoi vuonna -68 vielä DAF 55:llä, joka erosi pikkuveljestään lähinnä suuremmalla moottorilla, Renault-lainaa olevalla 32 03/15. Sen tuottaman 34 nettohevosvoiman siivittämänä DAF kiiti kiusattuna 120 km/h:ssa. Kokoluokkansa osalta DAF 600 vastasi monen sen ajan eurooppalaisen ajatuksiin pätevästä autosta: mittaa oli napakat 3,6 metriä mutta DAF näytti kunnon autolta eikä tuolloin asiakkaista kilpailleen kääpiöautoluokan edustajalta. Viimeisenä mainittu 32 päivitettiin lukuun 33, kun mallistoon esiteltiin toistaiseksi suurin DAF, mallinimeltään 44. DAFin tekniikka oli sen sijaan sekoitus perinteitä ja uutta ajattelua. Hollantilaisen DAFin aikakausi henkilöautojen valmistajana kesti 50-luvun lopusta 70-luvun puoleenväliin. Vaasa Hollantilaisen DAFin tie itsenäisenä henkilöautovalmistajan oli jo kääntymässä loppusuoralle, kun kuvien DAF 44 rekisteröitiin Suomeen vuonna 1969. Vaihteiston toteutustapa perustui variaattoreihin, joilta vetovoimaa välitettiin kumihihnojen avulla takarenkaille. Giovanni Michelottin piirtämät muodot olivat ajanmukaiset, joten 3,85-metristä porrasperäistä kaksiovista 44:ää oli kivutonta katsella. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine DAFin taival DAF 44 Variomatic ’69 Vauhtiin päästyään DAF esitteli myöhemmin 749-kuutioisella pannulla varustetun 750-mallin ja hieman varustellumman Daffodil-mallin, jota myytiin kolmena malliversiona: 30, 31 ja 32. Vain vuosikymmen aiemmin DAF oli aiheuttanut kohinaa autopiireissä, kun kuorma-autovalmistajana kunnostautunut hollannikas esitteli vuoden -58 Amsterdamin autonäyttelyssä pikkuruisen auton, DAF 600:n. Rakenteen miinuksena kirjattiin suurempi polttoaineenkulutus verrattuna perinteiseen voimansiirtoon, mutta vain 630 kiloa painava 590-kuutioinen DAF 600 oli joka tapauksessa taloudellisempi kuin suurin osa aikalaisista ”oikeista” autoista. Korista oli lisäksi saatavilla käytännöllinen Kombi-farmari sekä nätti Coupé
nin kautta. Samoihin aikoihin Volvo alkoi lisäksi toimia Pohjoismaissa DAF-myyjänä Volvo-jälleenmyynKUVISSA esiintyvä DAF 44 lainattiin kameran eteen Vaasan Autoja Moottorimuseosta, jonne se oli päätynyt auton omistaneen harrastajan perikunnan toimesta. DAF 66 taival päättyi -75 ja pian myös vuonna -74 esitellyn DAF 44:n seuraajan DAF 46:n tuotanto. Kävi nimittäin niin, että pikkuauton puutteessa ollut Volvo oli nähnyt tilaisuutensa DAFin henkilöautotuotannossa. TERVEISIÄ Eindhovenista. Taloudellisista vaikeuksista kärsineen DAFin lopullinen luisu Volvon syliin tapahtui vuonna -75, kun ruotsalaiset kasvattivat omistusosuuttaan DAFista 75 prosenttiin. 1,1-litraisella nestejäähdytteisellä neloskoneella. Suomeen saapuneita Suomessa DAF-henkilöautojen maahantuonnista vastasi muun muassa Volkswagen-kauppiaana kassavirtaa luonut Wihuri-Yhtymä, jonka edustuksiin DAF kuului vuodesta 1959 Wihuri Oy Autolan ja myöhemmin Autola 33 03/15. DAFin ilmajäähdytteinen kaksipyttyinen bokserikone edusti jo katoavaa aikaa, mutta variaattori puolestaan tulevaisuutta joka ei kuitenkaan koskaan laajemmin yleistynyt henkilöautojen voimansiirtoratkaisuna. Ruotsalaisvalmistaja oli jo vuonna -72 oli ostanut kolmanneksen Van Doorne’s Personenautofabriek BV:stä, joka oli DAFin henkilöautojen valmistuspuoli. Tällöin DAFin henkilöautotuotannon nimeksi vaihdettiin vaihdettiin Volvo Car BV ja DAF 66 opittiin tuntemaan jatkossa nimellä Volvo 66. Mallinumero 66 oli sekin tulossa toimitukseen, mutta vuoden -72 lopulla esitellyn uuden ison mallin tarina DAFina jäi lyhyeksi
Suurempaa suosiota nautti isompi 55-malli ja toki 33-versiokin vielä löysi ottajiaan. DAF 44 Variomatic 34 03/15. Esimerkkiautomme vuonna -69 Suomeen rekisteröitiin 138 uutta DAF-henkilöautoa, joista Autotuojien tilastojen mukaan vain 24 edusti 44-mallia. Näiden vuosien autoja kun oli liikenteessä yhteensä vielä 291 yksilöä. Autolalta DAF-edustus siirtyi vielä Wihuri-Yhtymä Oy Wi-Autolle ja edelleen Crys-Autolle ennen kuin uusi omistaja Oy VolvoAuto Ab otti homman omiin käsiinsä. Myönteisiin ominaisuuksiin luettiin kokonaisuutena varsin hyvä laatu, mutta käyttöarvoa himmensi turhan varhain iskeneet ruosteongelmat. 01 Merkki ja malli DAF 44 Variomatic 02 Vuosimalli 1969 03 Moottori Kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen bokserimoottori edessä pitkittäin. Paino 725 kg. 08 Suorituskyky Huippunopeus 120 km/h, 0-100 km/h 35 s 09 Valmistusmäärä 167 905 kpl DAF 44:n perämuotoilu kelpasi lähes sellaisenaan 66-malliin, joka tuli sittemmin tutuksi Volvona. Teho 34 hv /4500 rpm, vääntö 70 Nm /2400 rpm. Omistajien kokemuksissa DAF-intoa himmensivät mainittu kokoon nähden suhteellisen korkea polttoaineenkulutus sekä variaattorivaihteiston luonteelle ominaisten korkeiden kierrosten synnyttämä melu. Niistä suurin osa oli hyvien myyntivuosien -63 ja -64 ansiosta. Vuonna -69 koko DAF-kanta oli vain 797 autoa. Tilavuus 844 cm3. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, poikittainen lehtijousi, rumpujarrut. 07 Mitat Pituus 385, leveys 154, korkeus 138, akseliväli 225 cm. 04 Voimansiirto Keskipakosäätimen avulla portaattomasti välitystä muuttava variaattorivaihteisto, lattiavalitsin. Puristussuhde 7,5:1. Myös temput talviajossa luettiin variaattorin luonteen epäkohtiin: moottorijarrutuksessa takapyörät saattoivat nimittäin liukkaalla kelillä lukkiutua kokonaan aiheuttaen epätoivottuja kuvioita. Poraus 86, isku 74 mm. Takaveto. Takana heilurityyppinen akseli, poikittaiset tukivarret, kierrejouset, rumpujarrut. Vaihdekepin kanssa ei tarvitse juuri miekkailla: vaihtoehtoina ovat eteen, taakse tai vapaalle. Oy -nimen alla. DAF ei kokonsa suomasta ketteryydestä ja voimalinjaratkaisunsa mahdollistamasta helposta ajettavuudesta huolimatta koskaan noussut merkittävään suosioon suomalaisten autoilijoiden keskuudessa. DAF-aikakauden viimeisen kokonaisen vuoden 1974 jälkeen Suomessa oli DAF-henkilöautoja 687, joten suunta oli selkeästi alaspäin. Syitä saattoi etsiä maahantuojan panostuksien kohdistumisesta muualle kuin DAFin kirittämiseen, mutta eräs merkittävä tekijä oli DAFin kohtuullisen korkea hinta kilpailijoihinsa nähden. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Vuonna -69 Suomeen rekisteröitiin yhteensä 138 DAF-henkilöautoa, joista 24 edusti 44-mallia. Vuosikymmenen lopulla DAF-malleja 33, 44, 55 ja 66 oli rekisterissä enää reilut puolisen tuhatta, tarkalleen 581 pientä hollantilaista
03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat neuvolaan Suomen lapset Näin syntyi suomalainen neuvolajärjestelmä Suomen Historian 1. “ määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä 4490 8 numeroa + avaimenperä ovh. numer o • 1/2015 Suomen Historia 1/2015 Hinta 8,90€ UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ MAAMME PUOLUSTAJAT VIINA VAPAAKSI RIKOSTARINA SOTA-AJAN ARKI Kahvin salakuljetusta 40-luvun Lapissa Arvi Mäkisen sotamuistot Kansa äänesti kieltolain kumoon 6 414888 002355 1 5 1 800 235 -1 50 1 PAL VKO 2015-19 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Sähköansoja rouvalle HENKILÖKUVA Olavi Virran tarina “Suomen p onnistus oli melk oinen – neu volatoiminta v altiollist et tiin so dan aik ana ja sitä la ajennet tiin r ajusti heti sen jälk een. 6990 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.. 64,90€ Tutustumistarjous! Uutuuslehden löydät myös Lehtipisteistä kautta maan!. /kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh
Jättiläismäiset ovet kun ovat yli metrin leveät, siis Teksti: Jan-Erik Laine 36 03/15. Michelottin kynästä lähteneen 44 DAFin ulkomuodon tarkoituksena ei ole vain hivellä katsojan silmää, sillä huomionarvoista on sen vähäinen ilmanvastus, joka vaikuttaa suoraan auton polttoaineenkulutukseen. Puhdaslinjaisuuden nimissä on polttoainetankin täyttöaukkokin piilotettu takarekisterikilven taakse, huomautti esite. Nythän siihen onkin aihetta sillä aiemmin ei tässä hintaluokassa ole nähty niin monen teknisen edistysaskeleen, käytännöllisten ratkaisujen ja urheilullisten ajoominaisuuksien yhdistyvän lujarakenteiseksi ja samalla tyylikkääksi kokonaisuudeksi.” Näin kiteyttää DAF 44 Variomaticin myyntiesite automallin saaman vastaanoton. Puhdaslinjaisen korin kulmistaan pyöristyvät muodot tekevät siitä käytännöllisen ahtaissa olosuhteissa ja vähentävät myös naarmuuntumisen riskiä. ”Harvoin on uuden automallin ympärillä käyty niin paljon keskustelua kuin uuden DAF 44 Variomaticin kohdalla. Tyylipuhdas sensaatio DAF 44 Variomaticin myyntiesite kiinnitti huomion auton tarkkaan harkittuihin yksityiskohtiin, huipputasoiseen muotoiluun ja edistyneeseen tekniikkaan, joista yhdessä muodostui ainutlaatuinen lopputulos. Korin matala vyötärölinja ja valtaisat ikkunapinnat tarjoavat vieläpä näkyvyyden, joka mahdollistaa DAFin ohjailun senttimetrin tarkkuudella. DAF 44:n korin tyylikkyys ei myöskään pohjautunut liialliseen kromikoristeluun sillä mm. Harvoin saavat uutuudet myöskään niin paljon ylistystä ja kiitosta sadoilta autotoimittajilta ja tekniikan asiantuntijoilta ympäri maailmaa. Ensimmäisessä luokassa Huomionarvoista uudessa DAFissa on se, miten helppo siihen on mennä sisälle tai tulla siitä ulos. Huippumuotoilijan kynästä DAF 44 Variomaticin suosio ei olekaan valmistajalleen esitteen mukaan mikään yllätys, olihan uusi 44 valmistajatehtaan insinöörien ja italialaisen visionäärin, Giovanni Michelottin intensiivisen yhteistyön tulos, jossa yhdistyvät hienostunut muotoilu ja edelläkäyvät tekniset ratkaisut. puskurien ja pölykapseleiden osalta siinä on käytetty täysin huoltovapaata ruostumatonta terästä
Sen tasaista kiihtyvyyttä ei häiritse vaihteiden vaihdot nytkähdyksineen ja kuljettaja saattaa pitää molemmat kätensä ohjauspyörässä ja katseensa tiessä. Istuimet on mukavaksi pehmustettu, anatomisesti muotoiltu ja tarjoavat rentouttavan ajoasennon. Ja niille joille aurinko oli lähellä sydäntä, tarjosi DAF lisähinnasta tehtaalla asennettavaa kattoluukkua. Ja jos et vielä ollut kokenut uuden DAF 44 Variomaticin ylivertaisuutta, oli aika mennä lähimmän DAF-jälleenmyyjän luokse muuttamaan käsityksesi autoilusta. Niinpä myös pitkät kuljettajat löytävät liukukiskoin säätyviltä istuimilta helposti mukavan ajoasennon, ilman että se vähentää takapenkkiläisten mukavuutta. Aistikas kojelauta on päältään mattamusta, jottei se aiheuta tuulilasiin häiritseviä heijastuksia. Koska DAFin pyörät on sijoitettu auton kulmiin, mahdollistaa tämä luokkaansa isommat sisätilat. DAFin Variomatic on niin ralleissa kuin formuloissakin testattu ja hyväksi havaittu. Lämpimän ilman saa niin tuulilasille kuin jalkatilaankin ja raittiin ilman virtausta on helppo hallita kojelaudan kahdesta raitisilmasuuttimesta. Sensaatiomaisinta DAFissa on kuitenkin maailmankuulu Variomatic– variaattorivoimansiirto, jonka avulla se ampaisee pysähdyksistä täyteen vauhtiin hetkessä. Ilmajäähdytteinen 850 cm3 moottori antaa alhaisella 4500 kierroksen käyntinopeudella täydet 40 hevosvoimaa, jotka Variomatic hyödyntää aina ihanteellisella välityssuhteella – polttoainetaloudellisuutta unohtamatta. Viidestä eri värisävystä valittava sisustus on kestävää ja helppohoitoista keinonahkaa, joka kestää niin lasten kenkien kuin koirantassujen kulutusta ja sen puhtaanapitoon tarvitaan vain pyyhkäisy kostealla liinalla. Helppolukuisesta mittaristosta löytyy nopeusja polttoainemittarin lisäksi tärkeimmät merkkivalot ja ohjauspylväästä juuri käden luonnolliselta liikeradalta suuntavilkut ja ajovalojen katkaisin. DAF 44:n sisätiloissa ilma vaihtuu ja lämpöä moottorista tulee nopeasti. Johtuen moottorin rakenteesta lämpenee DAFin ohjaamo nopeasti ja läpivirtaustuuletus estää ikkunoiden huurtumisen. leveämmät kuin monen talon ovet, ihmetteli esite. Keinonahkainen sisustus on valittavissa viidestä värisävystä, se kestää kulutusta ja on helposti puhdistettavissa. Tilavan hansikaslokeron lisäksi ohjauspyörän vasemmalle puolelle on sijoitettu vielä kannellinen lokero auton asiapapereiden säilytystä varten. 44 DAFin väljät ja viihtyisät sisätilat ovat myös kauttaaltaan verhoiltuja: lattialla on kokopeittävät kumimatot, ovissa kaksiväriset vaahtomuovein pehmustetut verhoilut ja norsunluunvalkoinen sisäkatto on sekin pestävää muovia. 37 03/15 DAFin tavaratilaan mahtuu vuori matkalaukkuja ilman että sen ihanteelliset ajo-ominaisuudet kuormauksesta kärsivät.. Seikka, joka on hyvin tärkeä turvallisuuden kannalta, huomautti esite. Kun varapyörä on sijoitettu konehuoneeseen, mahtuu DAFin tavaratilaan vaikka vuori matkalaukkuja ilman että sen ihanteelliset ajo-ominaisuudet kuormauksesta kärsivät
PELTI TÄHTI Laihia 38 03/15
PELTI TÄHTI Sunbeam 900 ’70 39 03/15. Kun häneltä tiedusteltiin sellaista autoa Mobilian teemanäyttely yn, saivat suunnitelmat tarvittavan kipinän toteutuaksee n. Kai Saarenmäki oli pitkään pohdiskellut Bensaa suonissa -elokuvan henkeä ilmentävän Sunbeam Impin rakentamista
Lehdessä oli myyntiilmoitus ’68 Sunbeam 900:sta, hinta 3 500 markkaa tai vaihto mopoon.” Pian Kai oli vailla mopoa. Nykyiset turvavyöt ovat erilaiset kuin elokuvassa nähdyt, mutta oikeanlaiset ovat hankittuina ja odottamassa kunnostusta. Kysymyksen jatkoksi viestissä oli selvitys Mobilian vuoden 2010 teemasta, joka olisi nimeltään Peltitähdet: Movie Cars. ”Sain vastauksen, että elokuvan autoa seuraileva väritys riittäisi. ”Vastasin, että ei kenelläkään ole niin ruman väristä Imppiä, mutta minulla on ollut tarkoitus tehdä Bensaa suonissa -replika radalle historicluokkaan.” Kai laittoi Mobilian suuntaan tarkentavan kysymyksen: Mitä tässä kohtaa tarkoitti elokuvan kaltainen auto. Viestissä museon amanuenssi tiedusteli, josko Kailla tai jollain Suomen IMP Kerhon jäsenellä olisi Bensaa suonissa -elokuvassa esiintyneen kaltainen Sunbeam Imp. Tämä huomioon ottaen ei lopulta ollut eriskummallista, että joku vinkkasi vuonna 2009 Mobiliaa ottamaan yhteyttä juuri Kai Saarenmäkeen. Elokuvaa kuvaamaan Bensaa suonissa -haasteen vastaanottanut Imp-harrastaja tiesi, että aikaa ei juuri ollut hukattavissa. ”Ja lisää on tulossa”, hän vihjaa. Bensaa suonissa -Imp 40 03/15. Vinkki oli joka tapauksessa kohdallaan, sillä Laihialla asustavalla harrastajalla on Imp-historiaa vaikka muille jakaa. ”Kaverillani oli jo ajokortti, joten päästiin ajelemaan kunnes itse sain kortin myöhemmin samana vuonna.” Talvella -94 Kai hankki jo neljännen, ’71-mallisen Impin, joka on edelleen tallessa ja tällä hetkellä hänen 16-vuotiaan Samu-poikansa nimissä. Kai Saarenmäki tarkisti sähköpostiaan syksyllä 2009. Postilaatikkoon kertyneistä enemmän ja vähemmän tärkeistä viesteistä huomion kiinnitti Mobilian autoja tieliikennemuseosta tullut posti. Omistuksessa on tällä hetkellä kymmenkunta Impiä, joten merkkituntemusta nykyisellä Suomen Imp Kerhon puheenjohtajalla riittää. Se oli sysäys, että päätin tehdä sellaisen auton.” Aikaa oli tosin vain puoli vuotta. Kaikkiaan eri Impejä on ehtinyt Kailla olla 42 yksilöä. Vannoutunut Imp-harrastaja Kaille on edelleen arvoitus, kuka tai ketkä olivat suositelleet Mobilian väkeä ottamaan yhteyttä häneen. ”Vuonna -88 hankin ensimmäisen. Hänellä ei itse asiassa ollut vielä ajokorttiakaan, mutta 300 markan sijoituksella omistuksessa oli oma auto. Impit astuivat Kain kohdalla kuvaan jo kohta 30 vuotta sitten. Takarajaksi oli Mobilian puolesta asetettu helmikuun puoliväli, jotta Imp ehtisi teemanäyttelyyn Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine, Harri Onnila ja Kai Saarenmäki VAKIOKUNTOISEEN ohjaamoon antavat kisailmettä elokuvan esimerkin mukainen ratti ja kierroslukumittari
Onneksi omasta takaa löytyi lisää mahdollisia ehdokkaita. ennen sen avaamista. Otin kuitenkin rivistä seuraavan uhrin, jonka purin ja hiekkapuhalsin tarvittavilta kohdin. Myöhemmin autolla liikkuvat Tapio Repo ja Marja Roos. Se oli sysäys, että päätin tehdä auton.” AUTOA koristavat tarrat ovat Mobilian teettämiä ja kiinnittämiä, mutta harvinaiset Never Heard Drivers -tarrat Kai onnistui hankkimaan kyseisen kerhon myötämielisellä tuella. Hän kävi toimeen, sillä omistuksessa oli hänen sopivaksi arvioimansa Imp-aihio. ”Sain vastauksen, että elokuvan autoa seuraileva väritys riittäisi. ”Lähdin liikkeelle tyhjäksi riisutusta rullaavasta korista. Rakentuvasta Bensaa suonissa -Impistä oli määrä tulla replika vuonna 1970 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa olleesta BV-8-kilpisestä, 2-ryhmän kilpa-autoa esittäneestä Impistä. Duunia oli luvassa paljon enemmän kuin aluksi ajattelin.” Pohjatöitä Kai saattoi tehdä yleiseen huolellisuuteen ja työnlaatuun pyrkien, mutta mitä pidemmälle projekti eteni, piti alkaa selvittää elokuvassa käytettyjen autojen ulkonäköä, varusteita ja yksityiskohtia. Siitä oli mielestäni hyvä aloittaa.” Pian ajatukset kuitenkin muuttuivat. Kyseisen 41 03/15. Selvisi, että se oli näyttänyt paremmalta kuin mitä tarkemmin tutkittuna oli. ”Hiekkapuhalsin sen ja totesin saman tien, että lähtökohta on liian huono. Myin sen sittemmin eteenpäin kisa-auton aihioksi.” Edessä oli uuden Imp-yksilön valinta. Elokuvan roolihahmoista BV-8:aa kuljettavat aluksi kilpa-autoilija Lasse Roos sekä hänen kartturinsa Kustaa Keto. ”En olisi millään raaskinut alkaa tehdä tästä, josta tein
Tapsa Repo hyppää kolmoskoppaiseen eli BV-8-kilpiseen Impiin, mutta tuleekin varikolle ’64-mallisessa Mk I –Impissä, jossa siinäkin on BV-8-kilpi. Keimolan rata elää vain muistoissa, mutta BV-8 Kain ansiosta hienona replikana. ”Koetin selvittää, millainen viritys autossa oli, mutta elokuvasta se ei käynyt ilmi eikä elokuvan lopussa ollut tietoa auton tekijöistä.” Elokuvan tuottanut yhtiö Filminor oli lopettanut toimintansa jo aikapäiviä sitten, joten filmiyhtiön yhteystietoja oli turha etsiä. Kilpiä siis vaihdettiin jostain syystä kesken kuvausten”, Kai tulkitsee. NÄITÄ kuvia katsellessa nousevat Bensaa suonissa -elokuvan Keimola-kohtaukset väistämättä mieleen. Aloin nimittäin ajatella, että tietävätkö näyttelijät kuitenkaan elokuvissa käytettyjen autojen taustoista.” Kai päätti tonkia esille elokuvan taustahahmoja, josko sitä kautta onnistaisi. ”Homma alkoi siitä, että katsoin elokuvan tarkkaan ja otin pysäytyskuvista valokuvia.” Tarkastelussa Imp-harrastajan silmään sattui myös pieniä autoihin liittyviä epäloogisuuksia. Vinkkejä elokuvaväeltä Elokuvaa silmäilemällä pääsi varsin hyvin perille auton ulkonäön yksityiskohdista, mutta tekniikan selvittäminen oli visaisempi tehtävä. Häneltä sain vinkin äänimies Erkki Peltomaasta, joka saattaisi tietää ja muistaa elokuva-autojen vaiheista.” Muutamille Erkki Peltomaa -nimisille henkilöille suoritettujen soittojen jälkeen sattui luuriin oikea herra Peltomaa. Marja Roosia esittäneen Lilga Kovankon yhteystiedon löysin, mutta en tohtinut hänelle heti soittaa. Tietoa hakeakseen Kai käynnisti huolellisen elokuvan tutkimisen. ”Automekaanikko Tapio Repoa esittäneen Pertti Melasniemen numeroa en saanut selville, Lasse Roosia näytellyt Ulf Törnroth oli puolestaan kuollut keuhkosyöpään. ”Päädyin soittamaan kaverille, joka oli ollut mukana kameramiehenä. Oli siis koetettava saada linjoille elokuvan teossa mukana olleita ihmisiä. auton valitseminen esikuvaksi oli perusteltua, sillä Kain Imp-aihio oli vuosimallia -70 eli samaa vuosikertaa kuin elokuvassa käytetty yksilö. BV-8:stä hän tiesi kertoa, että se oli ollut ohjaaja Risto Jarvan nimissä ja hankittu vain tätä elokuvaa varten.” Peltomaa myös vinkkasi, että eloBensaa suonissa -Imp 42 03/15. Kai päätti tavoittaa näyttelijöitä. ELOKUVAN kilvanajokohtauksia varten äänet soitteli nuori Markku Alén kisa-Impillään, mutta hienosti tuntuu laulavan filmiä muisteleva autokin. ”Hän tiesi muun muassa, että elokuvan ’64-mallinen BV-9 oli hankittu Filminorin omaan käyttöön. ”Ainakin Keimola-kohtauksessa on ristiriitatilanne
Mobiliassa ja myöhemmin Lahden Classic Motorshow’ssa oli kiinni väärät joskin samalta aikakaudelta olevat vyöt. Tuolloin auto pääsi myös oikeasti kilpa-ajon makuun, ja sillä kisattiin 2-ryhmässä vuoteen -85 asti. AUTO III Kolmas elokuvassa näkynyt Imp esiintyy elokuvan alussa, kun roolihahmo Marja Roos kaataa auton rallikilpailussa. Itse en olisi osannut valita keltaisten sävyjen joukosta oikeaa sävyä, mutta maalari katseli vivahdeliuskapinkkaa jonkin aikaa, kunnes totesi, että tällä keltaasella se Kaitsu veretähä.” Markku Alénin avulla ikuistettiin elokuvaan myös kisa-Impin äänet ja kilpailujen sisäajokuvat. Kävi nimittäin niin, että vuonna -71 autolla reissattiin Belgiaan asti mutta vaivoin takaisin. Todellisuudessa ympäriajon toteutti kohtausta varten kilpa-autoilija Antti Jaatinen – kolmannella yrittämällä. Kuvausten aikana BV-9 oli Filminorin omistuksessa, missä se myös jatkoi nopeasti saapuneeseen loppuunsa asti. Oikeanlaisten turvavöiden löytyminen osoittautui sen sijaan kimurantiksi. Yksityiskohtien viilausta Kain replikasta tulisi siis sittenkin siviilikäyttöön rekisteröity Imp. Niiden toteuttaminen vaati tietynlaista luovuutta ja arvailua, sillä olihan esikuvana vakiokuntoinen auto, joka oli vain rakennettu näyttämään kilpa-autolta. Impin värikartassa oli kolmea kultaa, joista tämä oli keskimmäinen. Auto oli elokuvaa tehtäessä aivan uusi ja lukeutuikin ensimmäisiin Suomeen rantautuneisiin Mk III -Impeihin. 43 03/15. ”Tiesin että niistä tulee ongelma. ”Aluksi oli ajatuksissa, että teen BV-8-replikasta historic-luokan rataauton, mutta kiireisestä aikataulusta johtuen en ehtinyt vahvistaa koria, joten idea kilpa-autosta jäi.” Tavallaan tämä oli myös luonteva ratkaisu: olivathan myös elokuvassa käytetyt autot ralliulkonäöstään huolimatta todellisuudessa jotain muuta. syyskuuta 1969. BV-8:ssa oli vakiomoottori, mutta kisaolemusta oli toteutettu kilpavöillä ja turvakaarella. Tallennettuja ääniä sitten soviteltiin elokuvaan varsin onnistuneesti. ”Kulta oli helppo, sillä se oli suoraan tehtaanväri. VIISI ELOKUVA-AUTOA Bensaa suonissa -projektin aikana Kai Saarenmäki sai varsin kattavasti selvitettyä elokuvan teossa hyödynnettyjen kaikkiaan viiden Impin taustat. Seuraavana keväänä Lahden-näyttelyssä kartanlukija Kustaa Ketoa näytellyt Jorma Pulkkinen signeerasi auton. ”Jarrut oli rakennettu kuntoon, mutta vakiotekniikkaisesta autosta ei tuolloin vielä ehditty tehdä ajokuntoista.” Sen sijaan oli kiire keskittyä selvittämään ja toteuttamaan BV-8:lle tunnusomaisia yksityiskohtia. Kyseisessä Impissä ei koskaan ollut runkonumeroa, sillä joissain tapauksissa maahantuoja Wihuri Oy Autola meistasi runkonumeron vasta luovutushuollossa. Luonnollisesti hänellä oli erityisesti tietoa elokuvan äänimaailman luomisesta. Ralliryhmä Härmän Häjyihin kuulunut yksilö tunnettiin nimellä Hallin Janne, jolla saavutettuun menestykseen kuuluvat Alénin vuonna -70 pokkaama jääradan SM-titteli sekä Riihimäki-rallin voitto. Espoossa Pakankylän kartanon tiluksilla kuvattuun kohtaukseen oli lainattu vakuutusyhtiöltä Imp, joka oli aiemmin vaurioitunut pudotessaan autonkuljetusauton kyydistä. Hyvä esimerkki ovat Impin lisävalot. Auto sai seuraavan omistajansa huhtikuussa -71, jolloin myös rekisteritunnus muuttui. Samoin autoon järjestyi monissa elokuvan kohtauksissa näkyvä kojelaudan suurikokoinen kierroslukumittari, jollainen Kailla oli jo ennestään. Keltainen oli hankalampi. Sen jälkeen autoa hyödynnettiin varaosalähteenä toiselle kilpurille, ja romutettavaksi se päätyi vuonna -87. Tämän auton myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa. TYÖMAATA riitti ja aikaa oli vähän. Hänen mainitsemansa takapenkki asennettiin Markun autoon väliaikaisesti, eihän sellaista siinä kisakäytössä ollut.” Alénin autossa ikuistettiin elokuvaa varten myös rallikilpailujen sisäajokuvat, jotka luonnollisesti toteutettiin itsensä nuoren suomalaisen rattitaiturin ollessa puikoissa. Pienen lisäajan ansiosta Imp valmistui Mobiliaan maaliskuussa 2010. Muun muassa venttiilivauriosta kärsinyttä Impiä ei enää lähdetty kunnostamaan, vaan sen viimeinen matka kulki Teekkarien Autokerhon pihasta romutarhaan. AUTO I Elokuvassa paljon näkyvyyttä saaneen BV-8:n ensimmäinen omistaja oli Bensaa suonissa -elokuvan ohjannut Risto Jarva, jonka nimiin auto rekisteröitiin 17. Kyseinen yksilö on edelleen olemassa. Elokuvanteosta Imp päätyi Pohjanmaalle kilpa-auton aihioksi, jolla kisattiin 70-luvun lopulle saakka. AUTO II BV-9 oli elokuvaolemukseltaan pitkälti samanlainen kuin BV-8, mutta se oli vuosimallia -64 ja edusti siten Mk I -korimallia. AUTO IV Neljäs elokuvassa käytetty Imp esiintyy elokuvan absurdissa loppukohtauksessa, jossa roolihahmot Tapio Repo ja Marja Roos törmäävät autollaan sikalaumaan. Nyt minulla on olemassa elokuvassa käytetyt harmaat vyöt juuri oikealla lukolla, mutta en ole vielä kiinnittänyt niitä, sillä ne vaativat vielä vähän entraamista.” Näkyvin ulkoinen tekijä BV-8:ssa oli maalaus. Tässä lyhyesti hänen keräämänsä tiedot autoista. Kilpurin korkealta parkuvien äänien taltioiminen oli siinäkin mielessä merkityksellistä, että kuvauksissa käytetyt ”2-ryhmän” BV-8 ja ”1-ryhmän” BV-9 olivat tekniikaltaan vakiokuntoisia. Tässä vaiheessa talvea ei moottorille uhrattu aikaa, sillä tarkoituksena olisi saada näyttelyyn valmiiksi ulkoisesti Bensaa suonissa -ilmeinen Imp. AUTO V Kilpailukohtauksien äänet ja ohjaamokuvat elokuvaan mahdollisti Wihuri Oy Autolan rallitallin rakentama ja Markku Alénin ohjastama kisa-Imp. kuvassa oli käytetty useampaa kuin kahta Imp-yksilöä. ”Hän kertoi istuneensa monena iltana Markku Alénin kisa-Impin takapenkillä äänilaitteineen nauhoittamassa kilpa-auton ääniä Markun ajaessa pitkin sorateitä Helsingin maalaiskunnissa, nykyisten Vantaan ja Espoon alueilla. ”Jos oletetaan, että ralliauton lisävalot ovat olleet lisäpitkiä, kuten ne yleensä ovat, niin minun autossani on kiinni sumuvaloja, jotka eivät itse asiassa ole edes toiminnassa.” Oikeanlaiset renkaat eivät tuottaneet päänvaivaa, sillä ne sattuivat olemaan jo autoa ostaessa kiinni kuten oikeanlainen rattikin
Sieltä se matkasi keväällä 2011 mainittuun Lahden-näyttelyyn, ja vasta sitten se palasi Laihialle kotitalliinsa. Ulkoasun kruunaavat tarrat. VIHDOIN valmiina. Saattoipa joku infotaulut lukematta jättänyt ajatella mielessään, että kas, tuokin auto on säästynyt elokuvasta näihin päiviin saakka. Sen jälkeen Imp oli pitkälti koskemattomana seuraavat pari vuotta, kunnes tuli sopiva hetki tekniikan vireyttämiselle. ”Sain armonaikaa pari viikkoa lisää eli maaliskuun alkuun. Mobilian teemanäyttelyssä Imp oli vielä vailla tekniikkaa, mutta tärkeintä olikin saada visuaalisesti toimiva kokonaisuus. maaliskuuta Mobilian porukka saattoi noutaa tilaamansa Impin Laihialta kohti Kangasalaa. Ne myös kiinnitettiin paikalleen vasta Mobiliassa ja heidän toimestaan. Aikataulusta johtuen niiden teettämisestä huolehti Mobilia kuten myös kuvissa näkyvien BV-8-jäljitelmäkilpien toteuttamisesta. Sitten asuinkin seuraavat pari viikkoa tallissa. Kai käytti auton heinäkuussa -14 tapahtuneen rekisteröinnin tienoilla myös tehodynamometrissä, jotta kaasarit saatiin säädettyä nykybensalle. ”Olin amatöörinä laittanut purkaessa kaikki ruuvit ja mutterit samaan kippoon, joten oli kova selvittäminen mikä kuuluu minnekin.” Vuorokautta venyttämällä Kai sai auton kuitenkin kasaan, ja 16. Hän totesi, että täytyyhän tarra saada, mutta hänellä ei niitä ollut. Mutta Tomillakaan ei tarroja ollut, joten hän pyysi puolestaan ottamaan yhteyttä kerhon puheenjohtajaan, kunhan ensin informoisi kyseistä henkilöä. Näyttelyn avauduttua pääsivät näyttelyvieraat ihailemaan muun annin ohella Impiä, joka oli aivan kuin Bensaa suonissa -elokuvasta karannut. Ja hänen avullaan tarrat sitten järjestyivät”, kertaa Kai. A-pilarin tuntumaan liimattu Never Heard Drivers -tarra oli kuitenkin oma episodinsa. Timo pyysi soittamaan pojalleen, toimittaja-autourheilija Tomi Tuomiselle. Mobilian teemanäyttelyn jälkeen Imp vietti seuraavan talven museolla säilössä. Näyttelyistä liikenteeseen Kun Mobilian asettama deadline helmikuun puolivälissä alkoi olla käsillä, oli Imp vielä maalaamossa. Sinne minut suunnilleen ruokittiinkin, ja kävin kotona oikeastaan vain suihkussa ja nukkumassa”, Kai naurahtaa. 916-kuutioisesta irtoaa 75 hevosvoimaa, kun kierroksia laittaa tauluun 6 600 r/min. ”Ostin jo 2011 kaveriltani 1040-kuutioisen moottorin osina, johon Sappisen Petteri valmisti uuden kannen, koska mukana tullut halkesi ykkösen imukanavasta eikä ollut korjattavissa.” Kaasuttimiksi valikoituivat jämsänkoskelaiselta Imp-harrastajalta hankitut tupla-Strombergit. Harva taisi Mobiliassa huomata, että lisävaloja oli nokalla neljän sijaan vasta kaksi. Kysyin työnantajalta, josko sopisi, että olen 1,5–2 viikkoa pois töistä. 44 03/15. ”Siinä melko pian penkityksen jälkeen säädin sytytystä ja samalla kuulin, kun moottorista kuului ylimääräinen Bensaa suonissa -Imp ENSIMMÄINEN moottori antautui kampiakselin katkettua, mutta nykyinen voimanlähde linkoaa kevyen Impin kepeästi liitoon. Kokoamisvaihe eteni, vaikka mukana oli projektin alkuvaiheessa luotu hidaste. ”Laitoin viestiä Timo Tuomiselle, joka kuuluu kerhoon, ja kerroin hänelle tilanteen taustat. ”Sitä tarraa eivät saa kuin kerhon jäsenet, eikä siihen kerhoon voi liittyä, vaan siihen kutsutaan”, tiivistää Kai lähtökohdan lukuisia rallimestareita jäsenistössään sisältävän moottoriurheilukerhon tunnustarran hankkimiseen
KAITAFILMIKAMERA ja aikakauden kypärä luovat Bensaa suonissa -elokuvan tunnelmaa. Omamassa 720 kg. Kuului kolahdus, mutta en nähnyt vikaa. ”Purin öljypohjan sekä loiskelevyn pois ja pyysin kaveria pyörittämään moottoria hitaasti kampiakselin päästä. Lattiavalitsin. Mietin, voisiko yksi kiertokangen laakerikansi olla hiukan löyhällä.” Asiaa alettiin tutkia porukalla. Konetta ei kaukaa tarvinnut hakea, sillä alussa mainittu Kain neljäs koskaan hankkima Imp sai luovuttaa 916-kuutioisen voimanlähteensä, jota oli terävöitetty kevyesti viilatulla Sport-kannella, R20-nokalla ja 32-millisillä tuplaWebereillä. Iskutilavuus 916 cm3. ”Moottori oli seissyt 7–8 vuotta, mutta kun se saatiin perälle ja koneelle bensaa, niin se oli valmis ajoon.” Ratkaisu oli sikäli osuva, että nyt Impiä vauhdittaa ”kisamoottori”, jollainen siinä Bensaa suonissa -elokuvan aikakaudella saattanut ollakin. 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 2-ovinen teräskori. pieni kolina.” Kai ajeli sitten varovasti tallilta kotiinsa ja vielä seuraavana päivänä takaisin. Kain pojalle luvattu Imp on nyt tosin ilman moottoria, mutta eiköhän Saarenmäen IMP Motorsport -tallilla siihenkin ongelmaan ratkaisu keksitä. Matkaa oli yhteensä 28 kilometriä, ja kolina vain kasvoi. Pyöritettiin vielä hitaammin uudelleen, ja huomasin, että kampiakselin etupää lähti liikkeelle hieman aiemmin kuin loppuosa. 07 Mitat Pituus 353, leveys 153, korkeus 138, akseliväli 208 cm. alumiininen rivimoottori takana pitkittäin. Tuomio oli selvä: kampiakseli poikki.” Moottorin avaamisen jälkeen selvisi, että se oli onnekkaasti katkennut tarkalleen runkolaakerin sisältä, mikä esti laajemmat vauriot. 45 03/15. ”Ajattelin, että nyt ei ole kaikki kohdallaan. Edessä ja takana rumpujarrut. Teho 75 hv /6600 rpm, vääntö 83 Nm /5700 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto. 05 Alusta Edessä poikittaiset alatukivarret, kierrejouset. Takana vinosti taakse suunnatut tukivarret, kierrejouset. Kun tilanne selvisi, olikin Imp yhtäkkiä vailla ehjää moottoria. 01 Merkki ja malli Sunbeam 900 02 Vuosimalli 1970 03 Moottori Nelisylinterinen vesijäähd
Hamina Sammaloitunut ja maan sisään painunut matkailuauto sai uuden elämän Pekka Perin ja Anita Gardemeisterin matkakumppanina – ja yhteistä matkaa onkin kahdeksan kesän myötä taittunut jo lähes 30 000 kilometrin verran. Rento reissuauto Renault Goelette 46 03/15
Ostopäätöksen tekemiselle oli vain pari viikkoa aikaa, sillä kuljetus kaikelle pihan romuraudalle oli jo tilattu. ”Kun meille tuli vähän erimielisyttä RENAULTIN salmiakkimerkki on saanut myös auton värien mukaisen raidoituksen. Peri palasi takaisin akun ja bensan kera – ja niin vain Goelette lähti käyntiin pitkän seisokin jälkeen. ”Jos tulee pieniä naarmuja, niin otetaan pensseli käteen ja paikataan”, Pekka nauraa. Yhdessä kesässä kuntoon Keväällä Peri alkoi pakertaa kunnostusprojektin parissa. ”Pellit olivat sellaisessa kunnossa, että paikoin oli kissan mentäviä reikiä, mutta kun kesän ajan tehtiin töitä, päästiin syyskuussa jo harjakaisten viettoon”, Pekka hymyilee. Marraskuussa 2005 tuttava soitti Perille kysyäkseen, olisiko miehellä käyttöä pitkään seisoneelle vanhalle Renault Goelettelle. Goelette on tehty reissuautoksi jolla saa reilusti matkata. Pitkän linjan Renu-harrastajalla oli ennestään jo muutaman vuoden vanhempi aihio pihallaan odottamassa kunnostusta, mutta uudempi yksilö alkoi houkuttaa sen verran, että Peri kävi katsomassa vuonna 1977 matkailuautoksi tehtyä, varsin surkeaan kuntoon päässyttä Renua. Auto irroteltiin lepopaikastaan ja kuljetettiin uuden omistajan kotipihaan. Pekka Peri on pitkän linjan Renaultharrastaja, ja kotitallista löytyy muitakin saman merkin edustajia. Heti alun perin päätettiin, että kymmenen pisteen museotai näyttelyautoa ei olla tekemässä, vaan sellainen käytännöllinen matkailuauto, jonka kanssa voi huoletta ajella sinne minne tie vie – ja vähän pitemmällekin. Pekka Peri löysi Goelettensa Lauritsalasta sananmukaisesti puun alta. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Jan-Erik Laine 47 03/15. Pekka pyöräytteli puun alla seisovan auton moottoria ja vaikutti siltä, että se saattaisi olla vielä kunnossa. Piha piti kuulemma tyhjentää ennen talven tuloa ja mikäli autolle ei löydy ottajaa, se pistetään paaliin. PERIN kotipihalla odottelee vielä muutama Renaultprojekti työn alle pääsyä. ANITA ja Pekka matkailevat kesäisin Renullaan sinne minne tie vie eikä korkean maavaran omaavan auton kanssa tule heti ongelmaa vaikka tie päättyisikin. ”Kun avasin sivuoven, koko sisäpuolen seinä kaatui nurin, niin laho se oli”, Peri kertoo. Maalauskustannukset eivät muodostuneet kovin suuriksi, kun tuttavalta saatiin laivamaalia ja se levitettiin pintaan paksulla pensselillä. Auto oli osittain vajonnut maan sisään, ja se oli kauttaaltaan sammalen peitossa, mutta kaupat tehtiin kaikesta huolimatta. Ostopäätöksen tekemisellä alkoi olla kiire, sillä kuljetus romuraudalle oli jo tilattu
Peri tietää, että Pelle Hermannin auto on ollut alkujaan käytössä Haminan poliisilla. Ihan kaikissa asioissa Goelette ei osoittautunut ihanteelliseksi kaupunkipoliisin käyttöautoksi. Suomessa Goeletteja oli aikanaan ainakin postilla, poliisilla ja VR:llä. ”Tehtaalla on tehty tätä mallia ainoastaan 80 kappaletta, ja pitäisi olla niin, että kaikki on myyty Ranskan pohjoispuolelle Benelux-maihin armeijan käyttöön.” Perin tietojen mukaan 2088 -mallia valmistui tehtaalta vuonna 1961 41 ja 1962 39 yksilöä. Auton maalipintaa oli uusittu useaan otteeseen sen edellisen elämän aikana, sillä kunnostamisen yhteydessä paljastui viisi eriväristä maalikerrosta. Aikanaan Suomeen tuodut Goelettet tulivat pohjamaalissa maahan ja jokainen firma maalautti ostamansa autot omiin väreihinsä. Renault Goelette KARU ja pelkistetty ohjaamo toistaa auton ulkokuoren muotoilun linjaa. Pelle Hermannin sirkusauto-Goelette on nykyisin Risto Höylän omistuksessa KeskiSuomen Tieliikennemuseossa. Kukaan ei tunnu tietävän miten tai miksi kyseiset yksilöt ovat Suomeen tulleet. Näin ollen Perin Goelette on oikeasti vuosimalliltaan jompikumpi näistä, mutta koska ensirekisteröinti Suomessa on tehty vasta vuonna 1964, se on ainoa papereista löytyvä vuosiluku. ”Kerrotaan, että se jouduttiin aina työntämään käyntiin, kun 6 voltin laturi ei ehtinyt ladata akkua kaupunkiajossa, Ajan itsekin usein lyhyet kaupunkiajot ilman valoja juuri tästä syystä.” Mystinen mallimerkintä ”Tämän Goeletten malli on 2088, ja se onkin aika erikoinen juttu, sillä näitä ei periaatteessa pitäisi olla Suomessa yhtään – ja tiedän, että kaksi kuitenkin on”, pitkän linjan Renaultharrastaja Peri pohtii. siitä, tehdäänkö autosta sininen vai vaaleanpunainen, niin tämmöiseen ratkaisuun päädyttiin”, Anita ja Pekka nauravat kaksivärisen auton vierellä. ”Sitä varten tämän oikeastaan alun perin teinkin, että pääsee katsomaan Jyväskylän ajot niin, ettei tarvi yösijaa eikä Nyt pääsee katsomaan Jyväskylän ajot niin, ettei tarvitse yösijaa etsiä. Moni muistaa Goeletten television lastenohjelmasta. Kahdeksan kesän jäljiltä matkamitariin on kertynyt reilut 28 000 kilometriä. ”Maali oli niin vahvaa, että tipuin pari kertaa tellingiltä maalatessa kun hengittelin maalihuuruja”, Anita kertoo nyt jo nauraen. 48 03/15. ”Goeletten 2088-mallissa on 1800 kiloa kantava alusta; tässä on kuorma-auton pohja, vahvemmat jouset, lukkovanteet ja valupyörät”, Peri selventää eroavaisuuksia muihin malleihin. Moottorin suojakopan poistamalla pääsee tekemään korjauksia ja huoltoja vaikka kuskin penkillä istuen ja sateellakin on aina katto pään päällä. ”Periaatteessa Goeletten moottori on samanlainen kuin tipparellun, se on ikäänkuin hieman suurennettu versio siitä”, Peri esittelee. Joka kesä kertyy suurin piirtein puolitoistatuhatta kilometriä kotimaan kesälomareissusta. Yhteen 8-kulmaiseen mittariin on mahdutettu kaikki tarpeellinen, eikä lasinpyyhkijän moottoria ole turhaan piiloteltu. Porukkareissu Neste-rally:a katsomaan on myös ohjelmassa joka vuosi
Ulkomaalaiset nauroivat ja ottivat kuvia”, pariskunta muistelee. Kavereita saa heti kun johonkin pysähtyy”, Anita kertoo nauraen. Anitan ja Pekan isokokoinen koirakin mahtuu vaivattomasti mukaan. Valehistoria Viime kesänä Virolahdella Pertun markkinoilla Goelette pääsi mukaan pieneen näytelmärooliin. En viitsinyt puuttua puheeseen, mutta voi olla, että jossakin liikkuu väärää tietoa auton historiasta”, Peri nauraa. ”Kuulin, kun yksi kaveri kysyi vieressä olleelta torikauppiaalta, että mikäs auto tuo on ja toinen alkoi selittää asiantuntevalla äänellä, että tämä on Yleisradion auto ja nämä kaverit kiertävät sillä paljon ympäri Suomea erilaisissa tapahtumissa. ”Kerrankin oltiin Neste-Rally:ssa, auto oli pysäköitynä ja koira istui kuljettavan paikalla tassut ratin päällä ja harmaapartainen tuttavamme istui repsikan paikalla. ”Tuurilla satuin saamaan muutama kesä sitten Kouvolan rompetorilta uudet putket ja männät, ne olen vaihtanut paikoilleen”, omistaja kertoo. Perin Goelette lavastettiin näytelmään Yleisradion lähetysautoksi, josta raporttia tulipalouutista lähetettiin suoraan studioon. KAASUTOIMINEN keittiövarustus antaa mahdollisuuden leiriytyä melkein minne vain ja kokata omia eväitä paikoissa, joissa ei ole sähköä saatavana. Virolahdella on vuonna 1957 palanut kirkon tapuli. Kun kaikki toimii kaasulla, ei ole sähköstä riippuvainen ja leirin voi laittaa mihin haluaa. ruokapaikkoja etsiä”, Pekka toteaa. Autoon tehtiin Yleisradion kyltit, jotka jäivät omistajalle muistoksi osallistumisesta esitykseen. Maavaraa löytyy sen verran, että pienempääkin kinttupolkua pääsee ajamaan. "Tämän kanssa on kiva reissata. Markkinoiden yhteydessä tapahtuma esitettiin teatteriesityksenä. Rasvauksen kun muistaa niin matka luistaa Mitään suurempia tekniikkamurheita ei ole kohdalle osunut. Goelettessa ei ole lainkaan öljynputsaria, joten öljynvaihtoväliä ei kannata venyttää liian pitkäksi. 49 03/15. Autossa on hyvät tilat yöpymiseen ja koirakin mahtuu mainiosti matkaan mukaan. ”Rasvauspisteitä, niitä tässä kyllä riittää, keväisin on semmoinen puolen tunnin rupeama kun öljyää kaikki paikat perusteellisesti ja sen jälkeen aina tuhannen kilometrin välein öljytään.” Goelette käyttää polttoainetta varsin kohtuullisesti kokoisekseen, kulutus on kymmenen litran hujakoilla sadalla kilometrillä. Peri puettiin autokuskiksi ja näyttelijä esitti Yleisradion toimittajaa
Näkyvyys ohjaamosta oli hyvä, joten peruutukset ja käännökset tapahtuivat vaivattomasti ahtaissakin paikoissa. Mukavuus rakentui monesta osatekijästä joista tärkeimpiä oli alusta, johon oli sovellettu henkilöautojen ratkaisuja. Mukavuus perustui myös täysmetalliseen koriin, joka oli asennettu pitkäaikaista käyttöä kestävään alustaan. Umpikorin tiiviin, sivulla olevan Teksti: Jan-Erik Laine 50 03/15. Jousien korvissa ja riipukkeissa oli käytetty suurimittaisia kumiheloja, joiden vakuuteltiin estävän tienpinnan epätasaisuuksien aiheuttaman tärinän johtumasta runkoon ja koriin. Mukavuutta kuljettajalle Renaultin pienet kuormurit olivat ennen kaikkea käytännöllisiä työkaluja, mutta ranskalaisilla on tapana tehdä työkaluistaankin mukavia. Kelpasi siinä jakelukeikkaa tai pidempää rahtia ajella, ohjaamosta kun löytyivät häikäisysuoja, sisävalo, ilmanvaihtoventtiilit sekä kaksi erilaisten pikkuesineiden säilytykseen tarkoitettua lokeroa. Lehtijouset olivat pitkät ja taipuisat eikä jousitus ollut tyhjänäkään jäykkä, sillä alustasta löytyi apujouset. Rellun Voltigeur ja Goélette olivat osoittautuneet eri puolilla maailmaa esiintyvissä, vaihtelevissa ajo-olosuhteissa nopeiksi ja käytännöllisiksi, mutta syy miksi kuljettajat näistä erityisesti pitivät oli niiden mukavuus. Mukavien Rellujen kaikki hallintalaitteet olivat kuljettajan ulottuvilla ja jotta kaikki niihin myös ulottuisivat, oli kuljettajan istuin säädettävissä. Renaultin tonnin kantavuuden Voltigeur, sekä 1400 ja 1850 kilon kantavuuden Goélette sopivat myyntiesitteensä mukaan kaikkiin kuljetuksiin. Perusteetkin olivat selvät, sillä ne olivat kestäviä, tilavia, vähän kuluttavia sekä kääntösäteiltään pieniä. Vakiovarusteisiin kuului vielä erittäin tehokas Sofica-lämmityslaite, kehui esite
Koska Rellun pikkukuormurit olivat lujaa tekoa, luvattiin niille kilometrimäärästä riippumaton kuuden kuukauden takuu joka kattoi sekä varaosat että työt. Tämä kuormatilavuudeltaan 8,3 kuution kaappiauto vastasi jo suurempienkin tavaroiden kuljetutusten asettamia vaatimuksia. Eikä näiden ahertajien huolloista tarvinnut myöhemminkään olla huolissaan, ne onnistuivat kaikkien valtuutettujen Renault-edustajien luona. Kun mallistoon kuului myös pelkkä ohjaamollinen alusta, pääsi toteuttamaan rakenteluviettiään, ja siksipä jokainen ammattilainen löysi myyntiesitteen mukaan kuljetuskysymyksiinsä Renaultista parhaiten sopivan ratkaisun. Umpikuormurin sai sivuovilla tai ilman, matalalla tai korkealla katolla. liukuoven kautta kuormaus tapahtui kätevästi suoraan jalkakäytävältä. Lava-auton kyydissä kuljetti jo ihan mitä vain, ja nelivetomallistolla vei kuorman lähes minne tahansa. Eikä kuormatilassa tarvinnut kyyristellä, sillä korotetun katon umpikuormurimallissa sisäkorkeus oli 1,94 metriä. 51 03/15 8,3 kuution kaappiauto vastasi jo suurempienkin tavaroiden kuljetusten asettamia vaatimuksia.. ETENEMISKYKYINEN neliveto-Goelette suunniteltiin sotilaskäyttöön, mutta siviiliinkin niitä markkinoitiin. Mukavuutta kuljettajalle MYYNTIESITE kehui Renaultin mukavuuden johtuvan henkilöautomaisesta alustasta, jonka suurimittaiset kumihelat estivät tärinän johtumasta runkoon ja koriin. Tilava sekä helposti kuormattava Renault oli myyntiesitteensä perusteella käytännöllisin auto luokassaan, luokasta riippumatta
Kun tila-auto edustaa helppoa, monikäyttöistä ja reilunkokoista toteutusta, on muotoilu useimmiten pitkälle laatikkomaista, mitä ei muuta edes nurkista pehmennetyt kulmat. Siltä osin maailma on muuttunut, että vuoteiksi taittuvat istuimet eivät enää ole hehkutuksen arvoinen aihe. LEIKKIÄ 52 03/15. Tässä numerossa mittavasti esitelty Fiat 600 Multipla innosti meidät selaamaan monikäyttöautoiksi ja tilaautoiksi kutsutun ajoneuvotyypin historiasivuja 50-luvulta 90-luvun kynnykselle. Katsellaanpa millaisia tarjokkaita tilan tarvitsijoille on oikein ehdoteltu viime vuosikymmenien mittaan. LAATIKKOTila-auto lienee henkilöautojen mallityypeistä sellainen, joka nousee liki viimeisenä vaihtoehtona esille harrasteautosta haaveilevan mieleen. Taustatekijöiksi jäävät täsmälliset ajo-ominaisuudet, suorituskyky ja silmiä hivelevä estetiikka näin ainakin monien mielikuvissa. Syynä kielteiseen suhtautumiseen taitaa hieman nurinkurisesti olla tila-autojen mahdollisimman pitkälle viety käytännöllisyys. Toisin oli Fiat 600 Multiplan ollessa tuore tapaus. Samaan aikaan kun Volkkaribussi odotti vielä vaippaiässään olevan hippisukupolven varttumista, luotiin Saksassa jotain muutakin konkreettista kansakunnan liikuttaTeksti: Harri Onnila • Kuvat: autonvalmistajat YHÄ nykyäänkin tila-autoja markkinoidaan kyvyllä sekä henkilöiden että tavaran kuljetukseen. Varhaista tilaa Vuonna 1956 esitelty Fiat 600 Multipla lukeutui varhaisiin tarkkaa tilankäyttöä hyödyntäviin henkilöautoihin, jotka tarjosivat tilaa jopa kuudelle henkilölle. Aivan ensimmäisiin henkilöautoon perustuviin tilaihmeisiin se ei silti kuulunut, sillä esimerkiksi Volkswagen Type 2:n pikkubussiversio esiteltiin jo saman vuosikymmenen alussa. ”Kleinbussin” uskaltaa ottaa tässä kohtaa esille, sillä pakettiautomaisuudestaan huolimatta perustana oli henkilöauto, kaikkien tuntema VW Type 1 eli Kupla
DKW esitteli Schnellaster-mallinsa vuonna 1949. Vai miltä kuulostaa etuveto, tasalattiarakenne muokattavilla sisätilaratkaisuilla sekä maksimaalista tilankäyttöä korostava lyhyt keula, jonka alle voimalinjapaketti asettui. Malliversioita oli niin umpikylkipakua kuin lava-autoa, mutta tila-autojen esi-isiin Coloralen nostaa siitä tarjottu kuusipaikkainen Prairie-henkilöautoversio, jota sai jopa korkeana 4x4-mallina. 53 03/15. Näin on menetelty myös tila-autojen kanssa: suurmenestys alkoi 80-luvulla, mutta pitkin 70-lukua oli nähtävissä että suunnittelijoiden pöydillä hahmoteltiin pakettiautomaisia henkilöautomalleja vähän siellä täällä. Itse asiassa se piti sisällään käytännössä kaikki ne elementit, jotka opittiin muutama vuosikymmen myöhemmin tunnistamaan tila-auton tunnusmerkeiksi. Esimerkiksi voitaisiin nostaa vaikkapa Renault Colorale, jota valmistettiin vuosina 1950–1957. miseksi. Ainakin tilaa oli, ja toimivaa kokonaisuutta valmistettiin modernisointien ja eri valmistajien siivittämänä peräti vuoteen 1997 saakka. Kyseessä oli suurehko korimuotoilultaan farmariauton ja pakun välimaastoon asettuva auto, jonka voimanlähteenä oli 2,3-litrainen ja myöhemmin myös 2,0-litrainen neloskone. Coloralen muotojen herättämänä otetaanpa esille vielä yksi tärppi Britteinsaarilta Austin FX4. Kyseessä oli ulkonäöltään VW-henkinen pikkubussi, mutta tarkemmin ajateltuna se oli rakenneratkaisuiltaan pykälää modernimpi. DKW:n moottori tosin edusti katoavampaa tyylisuuntaa kaksitahtisena ja -sylinterisenä, mutta alustarakenteelliselta ideologialtaan Schnellaster piirsi siis raameja pitkälle tulevaan. MUOTO on pakettiautomainen, mutta muutoin DKW Schnellasterin henkilöversio toteutti pitkälle tulevaisuuteen kurottavia ratkaisuja ohjaamon alle sijoitettuine voimalinjapaketteineen ja maksimoituine tilaratkaisuineen. Eikö vuonna 1958 saapunut ”Lontoon taksi” ole myös erään sortin tila-auto. Konseptit kertovat Automalleja putkautetaan äärimmäisen harvoin markkinoille ilman ennakkotunnustelua, jota hoidetaan niin sanotuilla konseptimalleilla. Jos Saksassa ja Italiassa mietittiin miten mahdollisimman paljon ihmisiä tai vaihtoehtoisesti vähemmän väkeä mutta paljon roinaa saataisiin siirrettyä kohtuullisen kivuttomasti paikasta toiseen, niin osattiin sitä Ranskassakin
Suomalaisessa autolehdistössäkin autoa luonnehdittiin prototyypiksi, ”jossa mukavuus, käytännöllisyys ja turvallisuus astuvat nopeuden ja aerodynamiikan edelle”. Nissan sen sijaan ei epäillyt, vaan toi Prairiensa tuotantoon 1982. Megagamma ei kuitenkaan koskaan yltänyt sarjatuotantoon asti. Kolmipaikkainen toteutus oli vielä pakettiautotyyppinen kuten Van-nimikin viittaa, mutta olemuksessa oli jo askel tulevien tila-autojen suuntaan. Megagamma perustui nimensä mukaisesti Lancia Gammaan, jota oli kasvatettu noin 30 senttiä ylöspäin ja lyhennetty parisenkymmentä senttiä. Nelivetoisessa turbopaketissa oli erikoisvannetta ja -maalausta, sivuputkea ja kattokaidetta. Eräs villeimpiä oli American Motors Corporationin konsepti vuodelta 1977. Concept 80 AM Van -niminen esitys kantoi harteillaan lähes kaikkea mitä 70-luvun tunnelmissa keksittiin. Kaikkien krumeluuriensa alla siinä on silti vihjeitä, että perinteinen amerikkalainen perhefarkku tulisi korvautumaan pian uudella ajoneuvotyypillä. Tila-autot 54 03/15 Capsulalle keksittiin taikoa alustaratkaisu linja-autojen maailmasta.. Kuulostaa tila-autolta, eikö. Syyksi on kerrottu emoyhtiö Fiatin epäröivä suhtautuminen autotyypin menestysTÄMÄ Muppet Show’sta karanneen oloinen ajopeli on AMC:n minivanhahmotelma Concept 80 AM Van vuodelta -77. Särmikäs Iteldesignin piirtämä prototyyppi näytti jo selvästi tila-automaiselta kuin pystyperäiseltä hatchbackilta joka oli tavanomaista viisiovista selvästi korkeampi koriltaan. Ulkoisesti hieman seesteisemmän konseptin esitteli Lancia seuraavana vuonna Megagamma-nimellä. Takatiloja oli todella runsaasti ja liikkeelle laitos saatiin mukavasti Gamman voimanlähteellä, nelisylinterisellä 2,5-litraisella bokserimoottorilla. LANCIA Megagamma oli pitkälti tuotantovalmis kokonaisuus, mutta emoyhtiö Fiat epäili mallin menestystä. Tai amerikaksi sanottuna MPV-luokkaan (multi-purpose vehicle, monikäyttöauto)
Ja toinen tärkeä kysymys, minne työnnän C-kasetillisen Mattia ja Teppoa. Esimerkki neuvostoliittolaisten autosuunnittelijoiden visioista nähtiin vuonna 1981, kun meillä Ladana tunnettu autovalmistaja esitteli kokeilumallinsa VAZ X-1:n (kuva alla). Siitä on esimerkkinä vuoden 1982 Capsula-konsepti. Mutta osattiin suuressa ja mahtavassa idässäkin hahmotella lähitulevaisuuden autoilulinjoja. Sen nerokkuutta Italdesign hehkutti muun muassa kertomalla, että 3,7 metriä pitkään autoon oli onnistuttu loihtimaan suuremmat sisätilat kuin normaalimittaisessa S-Mercedeksessä. Sen kohdalla konservatiivinen suhtautuminen oli heivattu takavasemmalle, sillä henkilökuljetus oli ajateltu kokonaan uusiksi. Samaan aikaan onneaan koetti myös Italdesign. Alustan yläpuolta voitiinkin sen myötä päällirakentaa erilaisten tarpeiden mukaan, ja yksi näistä mahdollisuuksista oli tilaautomainen toteutus. Italdesign Capsulan ytimenä oli nimittäin Alfasudista lainatun 1,4-litraisen bokserin sisältämä alusta, joka käsitti myös polttoainesäiliön, vararenkaan ja lämmityslaitteen. Muotoilultaan 4,15-metrinen X-1 oli pyöreän virtaviivainen, mikä lupaili matalaa 55 03/15. Mielipideseikka, mutta olettavasti ulkonäköpisteet ovat silti menneet W126-Mersun laariin vertailussa Capsulan kanssa. Tai oikeastaan henkilöautolle keksittiin taikoa monipuolisuutta ja kuljetuskykyä linja-autojen ja hyötyajoneuvojen maailmasta. mahdollisuuksiin. KAIKKI selvää paitsi että miten tämän kapselin saa tulille. Huomautettakoon, että Nissan yritti ainakin, sillä sen koppava Prairie esiteltiin jo 1982. Nissanin pioneerihenkisyys tila-autojen saralla onkin jotenkin unohtunut, vaikka Prairie saapui siis hyvin varhaisessa vaiheessa. Jälkeenpäin voisi pohtia, että olisiko pitänyt sittenkin yrittää
Euroopassa reagoitiin amerikkalaisten uuteen ajoneuvotyyppiin nopeasti. Menosta huolehti useimmiten laiskanpulskea V6-moottori, jonka jatkona nöyristeli pehmeän letkeä automaatti. Auto esiteltiin mallivuodelle 1984 ja konsernihengessä se tuli saataville usean eri merkin mallistoon. Ensin Yhdysvaltoihin. Eräänlaiseksi modernien tila-autojen kantaisäksi on monissa yhteyksissä nostettu Chrysler-konsernin luoma etuvetoinen iso tila-auto, jonka pakettiautomaista muotoilua korosti takapenkkiläisiä palveleva liukuovi. Huomiota herättävänä yksityiskohtana ajovalot oli sijoitettu suuren tuulilasin alareunan taakse suojaan. Liekö idässä ajateltu, että toimivaa konetta ei kannattanut alkaa korjata eli takaveto-Ladan tuotantoa ei ollut syytä sorkkia. Auto oli tilava ja tavallista henkilöautoa korkeampi, joten siihen oli helppo astua sisään ja sinne mahtui vaahterasiirapin höystämiä pannukakkuja reilumminkin nauttinut kansalainen. Amerikkalaiseen makuun Siirrytään takaisin myyntimallien pariin ja suoraan tila-autofilosofian ytimeen. Tila-autot 56 03/15. Suomessakin kohtuullisesti myyneen Pontiac Trans Sportin kohdalla oli tehty hieman myönnytyksiä muotoilun hyväksi. Jenkeissä S-sarjan autoa ihmeteltiin Dodge Caravanja Plymouth Voyager -nimisinä, mutta Eurooppaan saapuessaan muutama vuosi myöhemmin tuli autoksi tutuksi Chrysler Voyagerina. ilmanvastusta. Chryslerin tila-auto ei koskaan noussut esille esteetikkojen haavekuvissa, mutta etenkin amerikkalaiseen mukavuutta painottavaan autokulttuuriin Chryslerin tuote oli pistämätön nappiosuma. Auton perustana kun oli Chryslerin K-sarjan alustasta suuremmaksi jalostettu S-pohjalevy. DODGE Caravan ja Plymouth Voyager edustavat amerikkalaisen modernin tila-auton perusilmentymää. Puujäljitelmää oli sentään mainoskuvassa Plymouthin kyljissä, ettei hyppy tuntemattomaan olisi tuntunut jenkkiautoilijalle kohtuuttoman isolta. Samoihin aikoihin mallistoon lisättiin pidempi Grand Voyager -versio. Ja olihan viimeisteltävänä uusi etuveto-Ladakin, joka saapuisi tuotantoon ihan pian, jo kolmen vuoden kuluttua. Tilaa tavanomaisen henkilöauton korkuinen X-1 tarjosi silti vain neljälle aikuiselle, sillä auton muunneltavuuden lähtökohtana toimivat kääntyvät matkustajien istuimet. Tai jos tarkkoja ollaan, niin kyllä vanhalla mantereella oli tilanne pitkälti hallinnassa siinä vaiheessa, kun Chrysler pelastui autovalmistajana jatkoajalle luomansa tila-automallin MATRAN loihtima Renault Espace oli hyvä esimerkki suunnittelusta, jossa tärkeintä oli tila. Tuotantoon asti X-1 ei koskaan päässyt
Yhdysvaltalaisista tila-autoista tuli Suomea myöten tutuksi muun muassa Pontiac Trans Sport ja ominaisuuksiltaan amerikkalaisia kosiskeleva japanilainen oli esimerkiksi Mazda MPV. 57 03/15. Saapui jäädäkseen. Huomionarvoista on, että muun muassa tulevaisuuden katumaasturimuotia ennakoinutta Matra Simca Ranchoa valmistanut Matra tarjosi tila-autopiirustuksiaan ensin PSA:lle, mutta siinä vaiheessa Peugeot ja Citroën eivät vielä tila-autoista innostunut. Chryslerin ja Renaultin seuraksi liittyi kuitenkin pian yhä enemmän automerkkejä, joista jokainen tarjosi mielestään ennennäkemättömän oivallisia tilaratkaisuja ainakin mainostekstien perusteella. KUKA heitti ensimmäisen viivan. Esimerkiksi heti 90-luvun alkuun saapunut Toyota Previa oli varsin virtaviivainen esitys verrattuna 80-luvun alun tilaihmeisiin. VUODEKSI 1990 saapunut kananmunalta muotonsa lainannut Toyota Previa kesti aikaa niinkin hyvin, että seuraaja esiteltiin vasta mallivuodelle 2000. myötä. Tilaauton käytännöllinen perusrakenne pysyi ennallaan, mutta varusteita ja muotoja hienosäädettiin vuosien mittaan. Naamailme oli niin mieleensyöpyvä, että Multiplan vuodelle 2004 tehty kasvojenkohotus on jäänyt taustalle, vaikka facelift-mallia tehtiin sentään vuoteen 2010 asti. MAZDA MPV:n vuosina 1989– 1995 valmistetun ensimmäisen sukupolven erikoisiin ratkaisuihin lukeutui kolmiovisuus. Osalla oli mielessään ennen kaikkea PohjoisAmerikan automarkkinat, kun taas hieman pienimmillä koreilla ja voimanlähteillä tähdättiin erityisesti Keskija Etelä-Euroopan tilannälän tyydyttämiseen. Joskus tila-auton muotoja jalostettiin kauniisti sanottuna hieman liikaakin, mistä muistettavin esimerkki taitaa olla vuosina 1998–2004 tuotannossa olleen Fiat Multiplan ulkonäkö. Enemmän eurooppalaisiin mittoihin istui pienempi, mutta silti kuusipaikkainen Mitsubishi Space Wagon, jonka tuotanto oli alkanut itse asiassa jo vuonna 1983. Tai liukuoven kanssa järjestely olisi ollut yllätyksetön, mutta kun se ainoa takaovi aukeni perinteisillä saranoilla. Näyttääköhän se 50 vuoden kuluttua yhtä söpöltä kuin varhainen Fiat 600 Multipla tänään. Vuonna -84 saapuneen Espacen oli tosin suunnitellut Matra, jonka suunnitelmiin Renault siis tarttui. VAIKKA Mitsubishi yritti näemmä vierittää vastuuta Space Wagonin suunnittelusta asiakkaiden suuntaan, kävi se kuitenkin kaupaksi: ensimmäisen sukupolven tilaMitsua valmistettiin vuodesta 1983 aina vuoteen 1991 saakka. Joka tapauksessa Fiat onnistui luomaan ikimuistoisen tila-auton modernista Multiplastaan. Yhdeksänkymmentäluvun aikana tila-autosta oli tullut useimpien automerkkien mallistojen vakiojäsen. Voyagerin esittelystä ei nimittäin ollut ehtinyt kulua kuin muutama kuukausi, kun Renault lanseerasi ison Espace-tila-autonsa
Sporttisuutta on käytetty kautta aikain myös markkinointikikkana niin autoissa kuin myös autotarvikkeiden parissa. Sen ajan pikkusportiksi ihan kivasti. Tässä tapauksessa rahalla saa enemmän hevosia, millä pääsee. Ja onhan se aina mennyt niin, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Keltainen Capri edustaa viimeistä III-korimallia. Poistetut Urheiluautot on suunniteltu yleensä nopeiksi, virtaviivaisiksi ja hallittavuudeltaan täsmällisiksi. Toki kalliimmatkin hevoset karkaavat pellin alta vehreämmille niityille ja kilparadoille jos niistä ei pidetä tarpeeksi hyvää huolta. Ajoittain vaan tuntuu, että urheiluautomaisuuden ja autourheilumaisuuden raja on hyvin häilyvä. Kori muuttui radikaalisti jo II-korin myötä, mitä valkoinen auto esittää. 58 03/15 58 03/15. Sporttivartti ERÄS vauhtiveikko nimeltä Bob Lutz otti vuonna 1974 Saksan Fordin ohjauspyörän käsiinsä ja muotoili Caprin ”pappalookin” uuteen uskoon. Mazda Rx4 Wankel -moottorilla. 1960-luvulla rahvaan kansan sportti saattoi erota tavallisesta mallista vain muutamalla hassulla hevosella pellin alla tai mukamas paremmilla varusteilla sisätiloissa. MELKO lailla harvinaisuudeksi jäänyttä 70-lukua heinikossa. Tehoa kiertomäntämoottorista puristettiin pihalle vajaat 130 pollea. Ylemmän luokan merkit ja mallit taas kulkivat ihan omassa luokassaan, niiden ollessa ihan oikeita urheiluautoja. Urheilullisuutta on ajan saatossa yritetty puristaa yllättäviinkin automalleihin eri aikakausina kansalaisten ulottuville
TAKAVETOISEN Mitsubishi Lancerin urheilullisempi versio joutui kovaan kilpailutilanteeseen markkinoilla mm. 59 03/15. Yli viisi miljoonaa yksilöä valmistettu Peugeot 205 lojuu savolaisessa heinikossa. RIPEÄ ranskalainen rapistuu. Ei siis harvinaisuus, mutta jokin vauhdikkaampi Gti-malli kuitenkin. Tämä sirkuskirjava yksilö piti sisällään turvakaaret ja ikkunassa oli Mynämäen Urheiluautoilijoiden tarra. Vanha Porsche 911 kilpurikoppa turvakaarilla romiksen vetonaulana. SIMPPELIÄ sporttista laatikkomuotoilua 80-luvun taitteesta. Tämäkin yksilö kai olisi vielä pelastettavissa ainakin varaosiksi, vaikka se hetken jo on huilannut pusikossa. Celestet alkavat olemaan aika vähissä tässä maassa. Datsunien tunnettu SSS –koodi lanseerattiin ensimmäisen kerran 60-luvun puolivälissä Bluebird Super Sport Sedanin myötä. SL ja SLC korimallia sai kahdella erikokoisella kutosmoottorilla ja peräti neljällä erikokoisella V8moottorilla. ”Sössö-Datsuni” eli Nissan Bluebird SSS Coupe oli viimeinen takavetoinen Bluebird -mallisarjan edustaja. Suurin oli viisilitrainen vinkkeli ja tehoa 240 hv. EI ehkä niin urheilullinen miltä aluksi näyttää, mutta sutjakkaanmuotoinen silti. IHKA oikea urheiluauto. MERCEDES-BENZIN herrasmiessporttit taivasalla. Celican ja Caprin kanssa. Vauhdikasta pikkuautoa sai peräti 1.4 -litraisella vauhtipesällä. FORD Cortina ”Grand Touring” oli urheilullisempi versio tähtiperästä. Datsun 120A F-II oli toisen sukupolven ”kirsikka”
Uskokaa tai älkää, niin nämä ruiskukoneiset Skodat olivat Suomen ensimmäisiä katalysaattoriautoja. 1970-luvun coupe –Mazdoja oli edesmenneen Esko Rahkosen laanilla useampikin kappale. Olisiko tällä ajettu jotain kilpailuja joskus turvakaarista päätellen. Puhditon 1.1-litrainen malli ei ollut oikein saanut kannatusta ja tuotantoversion suunnitelmat hyllytettiin. Viimeisimpiä Rapidejä tehtiin myös Bendixin 1-pisteruiskulla. Tekniikkapuoli säilyi samana, eikä vaatinut sen suurempia muutoksia. Triumph GT4 otettiin kuitenkin kilpaautoiluohjelmaan ja vuonna 1965 se voitti luokkansa mm. MAZDA 929 Coupe oli peruskoriltaan samanlainen kuin esimerkiksi wankel-moottorinen RX-4. Auton ajo-ominaisuudet olivat omaa luokkaansa ja siitä tuli myös suosittu rallipoluilla, eikä suosio taatusti hyydy myöskään harrastajapiireissäkään ihan äkkiä. Kuvien sininen Manta B olisi vielä oikein hyvä elvytettäväksi, mutta romukouraa odotteleva A-malli oli tullut käyttöikänsä päähän jo pelkkien ratsupaikkojen määrästä päätellen. Viiden tuotantovuoden jälkeen julkaistiin ulkokuoreltaan kokonaan uusittu Manta B. Kuvasin naapurissa taannoin yhden keskenjääneen projektin. ITALIALAINEN Giovanni Michelotti piirtää suhautti sulavalinjaisen GT4:sen vuonna 1963. Tuotantomallia mietittiin uudestaan ja pellin alle ujutettiin kuutosmoottori. Poistetut RENAULT 8:n perusmalleissa oli vain reilut 40 hevosvoimaa kun taas 1.3-litraisessa Gordinissa parhaimmillaan sata. 60 03/15 60 03/15. SPORTTISUUTTA vaikka väkisin. Ero oli huimaava. Tämän Rellun elämänkaari on loppupuolellaan. OPEL Manta A astui estradille syyskuussa 1970. Kuitukorin malli jäi toistaiseksi vielä epäselväksi. Kuvan auto on GT6 mk3, jota valmistettiin vuoteen 1973 asti. Manta B:tä valmistettiin sinnikkäästi vuoteen 1988 asti. SKODA 130 Rapid oli perus Skodan coupe-malli. Vuonna 1966 tehtaan ovista rullasi uutukainen Triumph GT6. Le Mansin 24 tunnin ajossa. Kuplan alustalle on ajan saatossa tehty pitkä liuta erilaisia lasikuitukorisia kulkupelejä aina rantakirpuista Lamborghini-kopioihin asti
Harmillisen kohtelun armoille ovat nämä pari isokoneista B Kadettia jääneet. 61 03/15. Kuvan yksilö liittyy enemmän suomalaisiin perunoihin kuin etelän hetelmiin. Moottorista irtosi 220 hevosta, mikä oli huomattavasti enemmän kuin eurooppalaisille tarjottu 138 hevosvoimainen V6-moottori. Isokoneisiksi luokiteltiin kaikki CIH -moottoreilla varustetut yksilöt eli 1.5/1.7/1.9-litraiset moottorit. SAKSALAISET sulavalinjaiset valioyksilöt. Näillä numeroilla ei juurikaan puhuta urheiluautomaisuudesta, mutta todisteita antaa vuonna 1963 ajettu tiukka kamppailu. TOYOTA Celican historia alkoi vuonna 1970, kun se julkaistiin Toyota 2000GT:n seuraajaksi. MERCEDES-BENZ 230 SL ”Pagoda” kantoi tyyppimerkintää W113. Etenkin Celican liftback –malli muistutti hyvin paljon pesussa kutistunutta, jo 1960-luvun puolella esiteltyä, Ford Mustang fastbackia. Moottorina puhisi 2.3-litrainen, 150-hevosvoimainen kuutonen Boschin mekaanisella ruiskulla. Kuvan fastback coupen moottorivaihtoehdot eivät isolle autolle olleet ajan eurooppalaiseen henkeen mitään maata mullistavia, mutta Basil Green Motors kasasi Etelä-Afrikassa Granada Peranaa Fordin 302-kuutiotuumaisella Windsor V8:lla. Mercedes-Benzin pääinsinööri Rudolf Uhlenhaut päästeli 230SL:llä Annemasse Vétraz-Monthouxin kilparadalla parhaan kierroksen 47,5 sekuntiin, kun Grand Prix kuljettaja Mike Parkes kellotti V12 Ferrari 250 GT:llä 47,3 sekunnin kierrosajan. FORD Granada mk1 oli Euroopan Fordin suurin henkilöautomalli. Celica oli alun perin Carinan pohjalta tehty, kevyt ja muskelimainen, mutta pieni japanilainen
Seuraavana vuonna Blaupunkt päätyi Robert Boschin yhtiön haltuun. Galvinin veljesten yritys panosti tuolloin myös poliisiradioihin, ja aikanaan firman nimeksi vakiintuikin Motorola Inc. Toki sellaisiakin autoihmisiä ja -harrastajia on, jotka huristelevat menemään ilman minkäänlaisia soittopelejä; kuka sen takia, ettei tahdo sorvata reikiä alkuperäisenä säilyneeseen, koruttomaan kojelautaan tai sisustan paneeleihin, taikka sitten sulosointujen koetaan vaikeuttavan vikaäänien paikantamista. Suurin piirtein samoihin aikoihin saksalainen Ideal, tuo myöhemmin Blaupunkt-nimellä tunnettu yritys ryhtyi autoradiokokeiluihin. Ensimmäinen Motorola kävi kaupaksi kesäkuun 23. eri asiakaskunnille tutuksi tulleiden tuotelinjojen mukaan. Vuoden 1932 AS 5 -radio painoi jämäkät 15 kiloa. Yhdysvaltojen pitkillä maanteillä tahdottiin saada jonkinlaista virikettä automatkoille, ja erilaisten vaihtelevasti onnistuneiden kokeiluiden jälkeen putkahti ensimmäinen kuluttajatason autoradio markkinoille vuonna 1930. Pyyntihinnan asettaa sopivaan viitekehykseen se, että kokonaisen Ford Model A Deluxe Coupen sai jo 540 silloisella dollarilla. päivänä Indianan Fort Waynessä sen jälkeen, kun laitetyyppi 5T71 oli ensin testattu toimivaksi liki 1400 kilometrin ajolenkillä Chicagosta Atlantic Cityyn. Teksti: Antti Kautonen Matkamusiikki on ollut vuosikymmeniä olennainen osa autoilun viehätystä. Jokaiselle aikakaudelle on ominaiset laitteensa. Testiautona oli vuoden 1929 mallinen Studebaker. H yv in soi 62 03/15. Meitä kun on joka junaan. Kyseessä oli Galvinin veljesten valmistama Motorola, ja sillä oli hintaa 130 dollaria. – vuodesta toiseen Autoäänentoiston kehitys 1900-luvun alusta lähtien on ollut kohtalaisen monivaiheinen, kulkien putkiradioista kasiraitojen kautta digitaaliseen ääneen. Siitä lähtien kun ajomelu pieneni autokehityksen myötä sille tasolle, että matkalaisten hyräilystä alkoi saada selvää, pääsi autojen äänentoiston suunnittelu vauhtiin
Ford tarjosi samanlaista järjestelmää Town and Country -radioissa vain hiukan myöhemmin. Highway Hi-Fi:ksi nimetty laite soitti pieniä, 16.6 rpm -nopeuksisia vinyylilevyjä kojelaudasta käsin, ja neulan painotettu varsi oli suunniteltu tarkoitusta varten niin, ettei se naarmuttaisi levyjä auton pomppiessa töyssyistä. Ensimmäinen FMradio tuli markkinoille Blaupunktilta vuonna 1952, ja sellainen asennettiin ensimmäisenä Porsche 356:een. PANASONICIN kasiraiturista löytyi myös radiotaajuudet. REPRODUKTIO alkuperäisestä 1930-mallin Motorolasta. Nuorisokulttuuria on syyttäminen 1950-luku ja rock’n roll -aikakauden alku toivat lisää kysyntää nuorison ajokkeihin asennettaville soittorasioille, ja siihen astiselle AM-radiolle ryhdyttiin tuomaan vaihtoehtoa FM-radiosta. Mikäli pelkän radion kuuntelu alkoi jo puuduttaa, toi Chrysler ensimmäiset levysoittimet autoihin samana vuonna. 1980-LUKUISEEN Saabiin istuu Blaupunkt kuin nakutettu. Vuonna 1955 japanilainen Fujitsu Ten otti ensiaskeleensa autoradiovalmistuksessa ja Toyota otti merkin radiot Crown-malliinsa. Myös automaattihaku löytyy. Melko hämmästyttävää yli 60 vuoden takaisella tekniikalla. Loppujen lopuksi soitin kuitenkin osoittautui sen verran monimutkaiH yv in soi 63 03/15. Järjestelmä toimi niin, että hakupainike vaikutti radion herkkyyteen, ja pieni sähkömoottori pyöritti hakua kunnes hyvin kuuluva asema tarttui haaviin. Blaupunktilla kuitenkin riitti kilpailijoita kotimarkkinoillakin. BECKER Mexico vuodelta 1953, ensimmäinen AM/ FM-autoradio. Mexicon viritin mahdollisti sekä AMettä FM-taajuuksien valitsemisen, ja siitä löytyi jopa automaattihaku. Toinen saksalaismerkki, Becker esitteli todellisen klassikkoradion, Becker Mexicon vuonna 1953
Tälläkin kertaa Becker oli pioneeriasemassa; vuoden 1969 Europe-stereo oli kaksikanavaisella vahvistimella varustettujen soittimien uranuurtaja. Aiemmin mainittu Fujitsu Ten oli samoilla jäljillä, ja ensimmäinen japanilaisvalmisteinen kasiraituri putkahti markkinoille vuonna 1967. Luonnollinen jatkumo kasiraidoille olivat pienempiä C-kasetteja toistavat soittimet, joista tuli varsinainen menestys ja pitkäaikainen standardi autosoittimille. seksi pitää toimintakunnossa, että se poistettiin valikoimista vuoteen 1959 mennessä. Tästä eteenpäin oli luontevaa jo puhua autostereoista kojelaudan yksinäisen kaiutinritilän takaa kuuluvan monoäänentoiston sijaan. Vuosikymmenen puolivälissä ajatukset autokäyttöisistä vinyylilevyistä oli saatu täysin hukattua, ja korvaavana tuotteena Fordin ja Motorolan yhteistyönä esiteltiin muovisilla kaseteilla toimiva, vähemmän säätämistä vaativa 8-raitasoitin. Kasetit korvaavat levyt Becker satsasi transistoriradioihin putkiradioiden sijaan, ja vuoden 1963 Monte Carlo -malli oli ensimmäinen kuluttajatason transistoritoiminen autoradio. Näiden myötä kotinauhoittelu autokäyttöön lähti käyntiin, ja omien suosikkikokoelmien koostaminen automatkoille ja kaveriporukan kesken jaettavaksi on 1970–1980-lukujen kasvateille aitoa nostalgiaa. Hieman tämän jälkeen tapahtui varsinainen käännekohta autoäänentoistossa: stereoääni astui mukaan kuvaan. Nekään eivät aivan saaneet tuulta alleen. Näihin aikoihin, stereotekniikan yleistyttyä ja edullistuttua päästiin myös viimeinkin harrastamaan isompien ja näyttävämpien kaiuttimien ruuvailua ympäri autoa, ja ”buusterit” löysivät tiensä korttelirallien Toyotoihin ja disko-Datsuneihin. Chrysler ei ollut ainut vinyylilevyjä autoon tarjonnut yritys, sillä sekä CBS-levymerkki että Philips pyrkivät toteuttamaan omat vastaavat laitteensa. Jalkatiloihin ja hattuhyllyille sijoitetuille kaiuttiTakavuosien autohifit 64 03/15 Autojen kasettisoittimet porskuttivat markkinoilla perustason äänentoistossa yllättävän pitkään.
Kuvissa Beckerin, Mitsubishin ja Sonyn näkemykset. Vanhan auton kojelautaan voi hyvin kuulua alkuperäinen nuppiradio ja sieltä rasahdellen kuuluva toivekonsertti, eikä vuosituhannen vaihteen mp3-autosoitin näytössä uivine animoituine delfiineineen oikein hyvällä tahdollakaan istu museoikäisen auton tyyliin. millekin oli tarjolla mielenkiintoisia vaihtoehtoja, sillä esimerkiksi Toyotan MR2ja Mazdan MX-5-malleissa tehdasasenteiset kaiuttimet sijaitsivat istuimien pääntukien sisällä. Kohtalaisen hyvän tärinänvaimennuksen lisäksi Sonyn laite oli vielä siitäkin erinomainen, että se otti levyn kiltisti sisään sellaisenaan; moni sitä seurannut kilpaileva tuote käytti erillistä yksilevyistä koteloa myöhempien vaihtajien tapaan. Huhut kertovat CD-soittimien häipyvän pikkuhiljaa uusista autoista, ja jatkossa kuuluisivat vain tutuksi tullut radio tai erilaisten internet-palvelujen kautta käytettävät soittolistat. Becker puolestaan toi CD-äänentoiston vakiovarusteiseksi ensimmäisenä. Kyseinen automalli oli W126-korinen Mercedes-Benz S-luokka tietyillä markkina-alueilla. Klassikkoautoilun saralla tekniikan kehitys on hyvin voinut pysähtyä sille aikakaudelle, jolloin alla oleva auto on valmistettu. Autojen kasettisoittimet porskuttivat markkinoilla perustason äänentoistossa yllättävän pitkään, ja viimeiset tehdasvalmisteiset kasettisoittimet lienevät olleet tarjolla 2000-luvun Lexuksissa. Fyysinen media alkaa jatkossa olla jonkinlainen kuriositeetti. CDX-R7:n hinta uutena vuonna 1985 oli 600 silloista dollaria, joka taipuu noin 1200 nykyeuroksi. Kyseisellä, Toyotan kanssa yhteistyönä toteutetulla soittimella oli kuitenkin jonkin verran kokoa. Tärkeintä lienee tunnelma ja korvien välissä tapahtuva aikamatka, ja se on aina makukysymys. Vasta seuraavana vuonna esitelty Sony CDX-R7:n levynpyöritin solahti normaalikokoiseen DIN-aukkoon. CD-AUTOÄÄNI oli eräänlainen vallankumous, vaikka jokaista tuotetta lienee kumouksellisena myytykin. Kuljettajan henkilökohtaisesta musiikkimausta riippumatta. Mikäli budjetti ei taipunut näihin vaihtoehtoihin, saattoi kannettavan CD-soittimen liittää AUX-liitännällä kasettiradion etulevyyn. Tälle mahdollisuudelle on vielä nykyisinkin huomattavan paljon kysyntää, kiitos älypuhelimien. 65 03/15. Laser tuo levyt takaisin Digitaalisen äänentoiston edettyä kuluttajatasolle asti 1980-luvun alussa, kunnian ensimmäisestä auton kojelautaan suunnitellusta CD-soittimesta otti itselleen Fujitsu Ten vuonna 1983
veloituksetta) Ennakkoon: Lippupalvelu. Paikka: Lahden Messukeskus Avoinna: la 9-17 su 10-17 Liput:18 € (alle 12 v
Nettiautoja Huutokaupat.fi-internetsivuilla esillä olleista ajoneuvoista käytiin jo ennakkoon huutokauppaa netissä, ja paikan päällä ostohalukas yleisö jatkoi nettihintojen korottamista. Ajoneuvoihin pääsi tutustumaan ennakkoon, ja huutonumeroitakin noudettin kiitettävästi. Tiettävästi vain 300 kappaletta valmistettu erikoismalli oli poikkeuksellisen ryhdikäs ja erittäin vähän ajettu. Mutta varsin monen ajoneuvon hintavaraus oli asetettu yläkanttiin, ja useita työnnettin yleisön edestä myymättöminä pois. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine ALKUUN LÄMMITELTIIN tunnelmaa huudattamalla pari jukeboksia ja flipperiä. FHRA huutokauppa American Car Show, Helsinki, 6.4. 67 03/15. Nämä Solar Ride ja Time Zone -filpperit nousivat tonnin tietämille, kun taas jukebokseja pääsi kuuntelemaan vähän halvemmalla. Seitsemän tonnin nettitarjouksesta kilpailua jatkettiin 8 150 euroon ja hiukan kolmatta tonnia Amerikan rautaa vaihtoi omistajaa. ETTEI VAIN loistelias Cadillac olisi ollut huutokaupan paras ostos. Joka pääsiäisenä Helsingin Messukeskuksessa pidettävässä American Car Show’ssa järjestettiin tänä vuonna lisähoukuttimeksi huutokauppa, jossa tarjolla oli kymmenittäin erilaisia harrasteajoneuvoja
KANARIANKELTAINEN Austin Healey Sprite on vanha Suomi-auto, joka on hiljattain rakenneltu historic-ralliin. Ei riittänyt tarjous myyjälle ja auto tuupittiin pois. Harvemmin nähdyssä kovakatossa on takalasin kallistuskulma kuin Angliassa. VAIN 52 000 mailia ajettu ja pääosin alkuperäiskuntoisena säilynyt ´68 Dodge Coronet 440 oli vasta hiljattain rantautunut Suomeen. Ei riittänyt ja myymättä jäi. HYVIN LEIKKIKALUMAINEN, Kaliforniasta ruosteettomana tuotu ja täällä museorekisteriin entisöity Ford kipusi 7 735 euron nettitarjouksesta 9 250 euroon. ´65 MUSTANG avona ja kasikoneella pitäisi olla kesäautojen aatelia ja aina helppo myydä pois. Juuri Amerikasta tullut Musse huudettiin 13 400 euroon, jonka päälle olisi tullut vielä 24 % alvia. FHRA huutokauppa 68 03/15. 15 200 euron nettitarjouksesta noustiin lähelle kahtakymppiä, mutta jonkun matkaa sen yli olisi tarvinnut huutaa kauppojen syntymiseksi
STUDEBAKERIN liukukattoinen farmarimalli taisi sekin olla harvinaisempi kuin moni arvasi. Jonkin matkaa kolmatta tonnia on vanhan Monkeyn käypä arvo. 6 950 euron nettitarjouksesta noustiin paikan päällä 7 200 euroon, mutta ei tullut kauppoja. EI AUTA itku amerikanmarkkinoillakaan, kun parhaimman kilohinnan saa Hondan apinamoposta. VARSIN LÄHELLÄ museointikuntoa oleva Hondan 500-kuutioinen pikkutuutti oli huutojen perusteella 1 170 euron arvoinen. Upeakuntoisen auton pellin alta löytyi V8-kone, joita tehtaalta lähti vain murto-osaan autoista. 69 03/15. Eikös näistä saanut kymmenkunta vuotta sitten ainakin tuplasti enemmän
FHRA huutokauppa 70 03/15. HYVIN SIISTI ja räpeltämätön ´67 Kupla tuotiin huutokauppaan suoraan katsastuksesta. Se ei tainnut lähimainkaan kattaa rakentelukustannuksia, ja Kupla jäi myymättä. 21 600 euroon hiljentynyttä yleisöä taisi korin ruostevauriot hiukan pelottaa. COOPERIKSI RAKENNELTU ja museorekisteröity FIA-passillinen ralli-Mini kiinnosti kovasti ennen huutelua. Saattaisi tuossa kunnossa olla kotimaassaan jo tuplasti arvostetumpi. JOS KAMELEONTTIMAALAUS toimii jossain ajoneuvossa, se toimii täynnä pallomaisia muotoja olevassa Kuplassa. Vuoden -52 koriin rakennettu ja tuoreemmilla papereilla sekä reilusti pirteämmällä tekniikalla liikkunut Volkkari oli nettihuutajien mielestä 2 950 euron arvoinen. Kohdevalojen loisteessa kameleonttiväri hurmasi huutoyleisön nostamaan tarjouksiaan 4 300 euroon. TÄMÄN 124-KOPPAISEN Mersun ripein E 500 -versio kipusi paikan päällä 9 300 euroon. Netissä oli Volkkarista tarjottu 1 800 ja paikan päällä hinta kipusi 2 580 euroon, mutta ei riittänyt se tarjous omistajalle. Monte Carlon kiertäjä huudeltiin 12 150 euroon, mutta myymättä jäi. KOLMEVIISKUTOSEN PORSCHEN hinta oli nettihuutokaupassa kivunnut jo 21 035 euroon, ja siitä lähdettiin kovin odotuksin huudattamaan yleisön joukosta lisää
160 sivua, til.nro S337, suos.hinta 35,50 Nostalginen aikamatka -sarja on päässyt puoliväliin, vuosiin 1955•1965•1975. ALFAMERIN uutuuskirjoja Alfamer / Tarusto Oy Kaisaniemenkatu 13, 00100 Helsinki, puh. Anssi Siukosaaren Matkailuajoneuvot 50 vuotta Suomessa ensimmäisen kerran esillä Classic Motor Show’ssa Jukka Vesterisen Aikamatka 1955•1965 •1975 on juuri ilmestynyt Tietoa Suomessa valmistetuista, tänne tuoduista ja täällä käytetyistä matkailuvaunuista sekä matkailuautoista. 144 sivua, til.nro S345, suos.hinta 34,50 assamme www.alfamer.?. . 160 sivua, til.nro S344, suos.hinta 34,50. (09) 774 2810 Koko valikoimamme verkkokaupassamme www.alfamer.. tai soita (09) 774 2810! KKKKKKKKKKKookkkkkko valikoimam Erkki Vanhasen VARIKKO , Motorspor n taustatekijät ensimmäisen kerran esillä Classic Motor Show’ssa Johanna Väkeväisen Amerikanraudan lumo ilmestyi aiemmin keväällä Kirja kertoo niin moottoriurheilun tähdistä ja menestyjistä kuin taustan tapahtumista ja vaikutusvallasta. Tilaa verkkokaupasta www.alfamer.. 224 sivua, til.nro S342, suos.hinta 35,00 Jenkkiautoharrastus on paitsi rakentamista, entisöintiä ja kruisailua myös alakulttuurin muoto ja elämän tapa
Nuoruuden innostus ralliautojen kanssa puuhasteluun ja 10 vuoden ralliajokokemus kasvattivat taitoja entisestään. ”Kun talo valmistui, ja alkoi taas olla aikaa harrastuksille, huomasin, että autotallista tuli niin pieni etten voinut ruveta rakentelemaan autoa, mutta silti niin kovasti poltteli ryhtyä johonkin projektiin.” Ilkan Anoppi, appi, vaimo ja lanko olivat aikanaan hankkineet kesämökille ’osakeyhtiömopon’; kukin oli sijoittanut 50 markkaa eli 200 markalla oli ostettu mökille pappatunturi. Perhe, työ ja harrastus Into ja taito itse tekemiseen on lapsuuden peruja. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Kari Mattila ILKKA Haljala on entisöinyt vuosimallin 1973 Tunturi Sportin. Entisöinnissä on käytetty ainoastaan uusia alkuperäisosia. Ilkka Haljala on tehnyt rohkean ratkaisun; jättänyt valtion viran ja ryhtynyt yrittäjäksi harrastuksensa innoittamana. Jämsässä varttunut Ilkka on pienestä pitäen tottunut tekemään ja rakentelemaan kaikenlaista. ”Kyllä tämä yhden miehen elättää. Nyt töihin on joka aamu mukava mennä, eikä uupumuksesta ole tietoakaan, vaikka työpäivät kiireisimpään kesäaikaan saattavat venähtää iltaan asti. ”Päivääkään en ole ressannut tämän oman yrityksen kanssa”, Ilkka hymyilee tyytyväisenä. Haljalan hyppy tuntemattomaan on kannattanut. Kun olin uupunut, raha oli arvoasteikossa sijalla 3 tai 4 kun tein päätöstä elämänmuutoksesta”, Haljala toteaa. Työn jälkeä kelpaa tarkastella lähempääkin. ”Lunastin itselleni yhteisomistuksessa olleen mopon ja entisöin sen pieteetillä itselleni”, Ilkka kertoo mopoharrastuksen käynnistymisestä. Harrastuksesta työksi Aika moni harrastaja tulee joskus pohtineeksi voisiko rakkaan harrastuksen muuttaa kokopäivätyöksi, voisiko siitä saada elantonsa – ja olisiko niin tehtyään pitkän päälle tyytyväinen ratkaisuunsa. Kaukana takana on työn aiheuttama stressi ja väsymys, eikä päätös irtisanoutumisesta ja siirtymisestä oman yrityksen leipiin ole kaduttanut päivääkään. ”Se oli lähtötilanteessa aivan romu, 72 03/15. ”Minulla on maatalon pojan pohjakoulutus käsillä tekemiseen”, Haljala kiteyttää. Vuonna 2002 nousi omakotitalo Haarajoelle. Tällä hetkellä klassikkomopojen varaosien myyntiin erikoistunut Finmopo-yritys työllistää miehen kokopäivätoimisesti. Mieleinen harrastus jäi, kun työn perässä piti muuttaa etelään ja perhekin alkoi kasvaa
Ilkalle tuli kiire mennä tiedustelemaan vaimoltaan suuttuisikohan anoppi jos hänen entinen moponsa myytäisiin pois. Hämmentyneenä odottamattomasta tarjouksesta Ilkka sanoi mielestään niin kovan hinnan, ettei kaveri taatusti maksaisi sellaista summaa moposta, mutta miespä kaivoi rahat esiin hetken aikaa hintaa taivasteltuaan. SEKÄ uudet että käytetyt osat ovat liikkeessä hyvässä järjestyksessä. Vuosittain myyntireissuja saattoi kertyä jopa 15. ”Kaveri tuli, katseli sitä, kehui hienoksi ja kysyi yllättäen paljonko se maksaa”, Ilkka muistelee. Tuusulanjärven Tunarit -mopokerhon puheenjohtajan nuijaa Haljala heilutteli neljä vuotta. Haljala kierteli kuuden-seitsemän vuoden ajan vapaa-aikanaan rompetoreilla eri puolilla Suomea myymässä ja ostamassa moponosia. Mopoja laittaessa jäi osia yli, ja toisinaan tuli ostettua isompia eriä, joista osa jäi itselle tarpeettomaksi. Hän tiedusteli saisiko sitä tulla katsomaan. siinä ei ollut mitään ehjää.” Yhtenä päivänä Haljalan ollessa kotona puhelin soi: miesääni langan päässä kertoi kuulleensa, että Ilkalla on hieno mopo. Siitä lähtien mies on puuhastellut mopojen kanssa ja nyt takana on jo yli 10 vuotta pienten kaksipyöräisten parissa. Osien puhdistus lasikuulapuhalluksella, ultraäänipesut ja kiillotukset sekä osien uudelleen pinnoitukset esimerkiksi maalilla tai sinkkauksella onnistuvat myös. Varastokirjanpidon tietokoneohjelma ilmoittaa yrittäjälle koska on aika tilata lisää tavaraa hyllyyn. Pappatunturi vaihtoi omistajaa ja samalla Ilkalla alkoi uusi harrastus. Harrastuksesta työksi FINMOPOSSA onnistuu vanteiden pinnaus / rihtaus sekä moottoreiden kunnostukset. 73 03/15 ”Olen suunnitellut kunnostavani tavarankuljetusmpon jolla päristelisin paketit postiin.”
KAIKKIA osia ei ole enää saatavana. Finmopo 74 03/15. LIIKKEEN valikoimasta löytyy sekä uustuotanto-osia että uusia alkuperäisosia. Osien harvinaisuus vaikuttaa hintoihin; esimerkiksi edelleen tuotannossa olevia satuloita saa 30 eurolla, kun taas vanhaa varastoa oleva harvinaisempi satula saattaa maksaa 300 euroa. Tarvittaessa vanteet kunnostetaan ja pinnataan ja jos asiakas tarvitsee takuuremontoitua moottoria mopediinsa, sekin järjestyy. ”Kerään niitä vielä vähän lisää ennen kuin siirrän ne verkkokauppaan”, Ilkka suunnittelee. Osa myytävistä tuotteista on peräisin kyläkauppojen ja mopo/polkupyöräliikkeiden loppuvarastoista, joita Haljala on onnistunut ostamaan. Verkkokauppa auki Kolme vuotta sitten Haljala pisti pystyyn mopon osien kauppaan keskittyvän verkkokaupan, jota miehen oli tarkoitus oli pyörittää sivutoimisesti. Varasto pysyy kohtuullisen kokoisena kun keskittyy muutamaan merkkiin; Finmopo myy pääasiassa Tunturin ja Soliferin osia, mutta valikoimasta löytyy myös Sachsin, Honda Monkeyn ja Suzuki PV:n osia. Varaosien myynnin lisäksi Haljalan yrityksessä hoituu tilaustyönä myös käytettyjen osien kunnostukset, puhdistus lasikuulapuhalluksella, ultraäänipesut ja kiillotukset sekä osien uudelleen pinnoitukset esimerkiksi maalilla tai sinkkauksella. Firman tukikohtana ja varastona toimi kodin autotalli. Voisihan tämä tietysti isompikin olla, mutta pitää kyllä tarkoin harkita kannattaako laajentaa – se johtaa helposti siihen, että pitäisi palkata työntekijä”, yrittäjä pohtii. Verkkokaupasta löytyy noin 1500 artikkelia, kalleimmat artikkelit ovat monta sataa euroa maksavat kunnostetut moottorit halvimpien pikkuosien ollessa muutaman kymmenen sentin hintaisia. Kaikkea ei ole firman nettisivuilla, eli osatarpeen kohdatessa kannattaa soittaa tai poiketa paikan päällä. Yrittäjä tuo maahan tavaraa kahdeksasta eri maasta ja lisäksi tarjolla on erilaisia kumija muoviosia, jotka teetetään alihankkijoilla. Toiminnan laajentuessa uudet toimitilat löytyivät pienen matkan päästä kotoa Puurtajankadulta Järvenpäästä. ”Kävi tuuri, kun löysin näin sopivankokoisen tilan. Haljala teettää esimerkiksi uusia kuraläppiä vanhojen mallien mukaan. KONTTORIN pöydällä on hienoa rekvisiittaa: takavuosien demokäyttöön halkileikattu moottori
”Suomeen myyty 50-luvun lopulta 90-luvun puoleenväliin 2,5 miljoonaa Tunturia ja Soliferia. 75 03/15. Paikka pinnaajalle. Vaikka niistä 1,5 miljoonaa on tuhottu ja 200–300 000 on liikkeellä, niin vielä niitä on 500 000 tallinylisillä odottamassa kunnostusta”, Haljala laskeskelee. Osat tulevat usein postin tai matkahuollon välityksellä ruosteisena ja palautetaan entisöitynä takaisin – kunnostaja voi keskittyä pelkkään purkamiseen ja kasaamiseen. Ainut mitä pitää osata on pinnata.” ASIAKAITA palvellaan paitsi verkossa myös paikan päällä liikkeessä, joka on avoinna arkisin sekä sopimuksen mukaan tarvittaessa myös iltaisin ja viikonloppuisin. Haljala on huomannut, että nyt kunnostetaan myös harvinaisempia merkkejä, esimerkiksi Öglaendia ja Jupiteria. Mummojen ja pappojen mopot siirtyvät perillisille, ja niitä laitetaan kuntoon. Töitä tuntuu nousussa olevan mopoharrastuksen parissa riittävän. Mopoa voi kunnostaa autotallissa tai ulkovarastossa – siis paljon pienemmässä tilassa kuin autoa. HALJALA tekee tilauksesta vanhojen osien kunnostusta. ”Vaikka mopon täydellinen entisöinti tuleekin usein maksamaan 1500–3000 euroa, on se kuitenkin monin verroin vähemmän rahaa, mitä auton entisöintiin kuluu”, Ilkka pohtii mopoharrastuksen suosioita. Jatkossa yrityksessä saattaisi löytyä osapäiväinen työpaikka vanteiden ja osien kunnostajalle. ”Olen suunnitellut, että entisöisin itselleni tavarankuljetusmopon, maalaisin sen siniseksi ja päristelisin sillä postiin paketteja viemään Finmopon sininen takki päällä”, yrittäjä nauraa. ”Ei tarvi olla ekonomi, eikä osata seitsemää kieltä
76 03/15
Molemmat yksilöt ovat ensimmäisen tapaan vuosimallia -69. Escort 1600 Twincam -replican moottori on pikkuhiljaa valmistumassa. Aikaansaapa mies ei ole sulkeutunut kotiinsa suremaan sairaseläkeläisen särkyjä, vaan on ostanut itselleen ihanteellisen paikan jossa on helppo asua ja harrastaa sen verran kun kunto antaa myöten. Kansi ja vaihdelaatikko ovat jo olemassa, mutta öljypohja puuttuu vielä. Triumpheja ja kerhotoimintaa Vuonna 1990 Hannu hankki ensimmäisen Triumph–merkkisen autonsa, ja siitä lähtien niitäkin on kuulunut kalustoon katkeamattomana virtana. Hannun harrastetallin kalusto keskittyy pääosin kolmeen suosikkiin; Triumphit, Escortit ja VW pakut, mutta poikkeuksiakin löytyy. Kärkkäisen ensimmäinen Triumph on vielä tallessa, mutta sillä ei ole tullut ajettua sitten vuoden 2006. ”Kampiakseli ei ole vielä ihan mieleinen. Nyt hoidan kerhon kansainvälisiä yhteyksiä sen verran mitä kerkiän”, Hannu mainitsee. Olen itsekin nyt Teksti: Lea Lahti Kuvat: Tapio Mäntyniemi 77 03/15. ”Nyt ajattelin ottaa sen ensi kesäksi ajoon”, omistaja suunnittelee. Autossa on alun perin englantilainen kori, mikä lisää alkuperäisyyden vaikutelmaa ennestään. Tälläkin hetkellä tallissa 1300 GT sekä toinen tavallinen malli, josta on hyvää vauhtia tulossa melko täydellinen replica tehtaalaisesta Lotus Twincamista. Kärkkäinen liittyi Triumph –kerhoon vuonna 1994. Tiedän kyllä, että Twincamia on ollut myös pyöreillä lampuilla, mutta aion silti vaihtaa, kun minulla on sellaiset olemassa ja pidän niiden ulkonäöstä enemmän”, Kärkkäinen selvittää. Hannun harrastetalli Hannu Kärkkäinen aloitti moottorikäyttöisten vempeleiden rassaamisen samoin kuin kaikki muutkin toiselle kymmenelle ehtineet poikalapset mopoista. Kun ikä antoi myöten mielenkiinto siirtyi trial-moottoripyörään ja sittemmin autoihin – eikä into ole vieläkään sammumaan päin, päinvastoin! Ensin oli Escort Kun Hannu sai 18-vuotiaana ajokortin taskuunsa, hän aloitti kilometrien keräämisen ´69 Ford Escort 1300 deluxen ratissa – ja sen jälkeen Escorteja on löytynyt miehen omistuksesta aina. ”Olin viisi vuotta puheenjohtajanakin. Koriin aion vaihtaa kanttilamput sekä sellaiset etulokarit joissa on pieni Twincam–levike. Autenttisuutta varten on olemassa myös peltinen kojelauta ja mittaristo, joiden avulla saa rakennettua sisäpuolestakin ihan täydellisen Twincamtoisinnon. ”Ruotsista tulee meidän kesäajoihin väkeä ja meiltä käydään vastavuoroisesti siellä. Tällä hetkellä tallista löytyy 6 ajokuntoista yksilöä
Auton ovi ilman puuosia on äärettömän kevyt, mutta puuosien ollessa paikoillaan melkoisen painava. Viime vuonna Ruotsista osallistui ajoon kolme autokuntaa, jotka poikkesivat menomatkalla Kärkkäisen luona. Stag , Spitfire ja Roadster Parhaillaan työn alla on Suomessa kohtuullisen harvinainen malli, Triumph Stag, joka on tullut Suomeen rapakon takaa Huntington Beachilta Los Angelesista. ”Saapa nähdä saanko tätä koskaan valmiiksi”, Kärkkäinen pohtii. Eikä Stag ole ainoa tallista löytyvä hieman harvinaisempi Triumph. Ensi kesänä ajetaan Saarijärvellä ja ruotsalaisia on jo ilmoittautunut mukaan. Hannun tallilla 78 03/15. ”Muistatteko kun Bergerac ajoi TV-sarjassa New Jerseyn saarella avomallisella Triumph Roadster 2000-mallilla”, Hannu kysyy. ”Innostuin lunastamaan Ruotsista omakseni tällaisen vähän haasteellisemman projektin, kävin viime vuoden huhtikuussa hakemassa sen itselleni”, Hannu hämmästelee vielä itsekin. Edellinen, 75-vuotias TRIUMPH Roadster 40-luvulta ei ole nähnyt maantietä aikoihin, sillä se on purettu osiin jo vuonna 1963! Toivottavasti peli nähdään joskus liikenteessä. Kausalasta jatkettiin yhdessä Mikkeliin, jossa ajot olivat. Merkki ja malli neljänätoista kesänä käynyt Ruotsissa”, harrastaja laskeskelee. ”Kaikki osat mukaan lukien auton puiset lattiat ja puinen tulipelti olivat mädäntyneissä pahvilaatikoissa ja näissä pärekoreissa sekä armeijan alumiinilaatikoissa”, Hannu päivittelee auton korin ja tavarakasan äärellä. Viimeisin hankinta, Triumph Roadster 1800 odottelee vielä osina hallin perällä. ”Tämä on siitäkin vielä hieman vanhempi malli, jota tehtiin vuosina 1946-47”, Hannu esittelee. Sodan jälkeen englannissa oli pula teräksestä ja auton runkokin näyttäisi olevan pyöreää viemäriputkea. Roadster on purettu osiin jo vuonna 1963, joten sen voi sanoa olevat todellinen pitkän ajan projekti. Triumph –kerhon kokoontumisajo on Ruotsissa heinäkuun viimeisenä viikonloppuna, Suomen ajotapahtumalle on vakiintunut heinäkuun toiseksi viimeinen viikonloppu
”Sitä paitsi olen jo vähän rakastunut tähän autoon enkä tiedä raaskinko kuitenkaan myydä sitä pois”, mies paljastaa. Kärkkäisellä oli ajatuksena lähteä sillä Englantiin ja myydä se pois. ”Vuonna 2003 aloittelin ralliharrastuksen uudelleen Historic–luokassa. ”Tarkoitus on yrittää josko nyt tänä vuonna täyttyvällä 55 vuoden elämänkokemuksella onnistuisin”, Hannu nauraa. Spitfire on palkittu Tampereella Hot Rod ja Rock –showssa euroautojen sarjassa ja Ruotsin kokoontumisessakin sitä on muistettu palkintopystillä. SININEN Spitfire on rakennettu kilpakäyttöä silmälläpitäen, mutta lopulta hienoa yksilöä ei raaskittu käyttää sorateillä lainkaan. Spitfire on täydellinen tehtaan replica; siinä on kaikki varusteet jotka vuonna 1964 on luokiteltu siihen kuuluvaksi. Harrastetallissa on tallessa myös suhteellisen harvinainen vuosimallin 1970 neliovinen Triumph 2000 mark2 van. 79 03/15. Koti ja harrastetalli samassa pihassa Aikanaan harrasteautojen rakentaminen oli hyvää vastapainoa päivätyölle, jossa Kärkkäinen oli tekemisissä sähkötekniikan ja elektroniikan kanssa. Historic-harrastus Kärkkäinen on ollut tuttu näky myös Historic–rallin parissa sekä osanottajana että toimitsijana. Punainen JEP-3 -kilpinen Triumph joutaisi kuulemma jo uudelle omistajalle. Kilpailumenestys ei ole koskaan ollut mitenkään mainittavaa, mutta se on ollut mukava ja mieleinen harrastus”, Hannu hymyilee. Ynnäsin, että jos en saakaan sitä kaupaksi, niin edestakaisesta matkasta tulee yli 4000 kilometriä ajoa, eli se tulee pelkässä polttoaineessa maksamaan minulle yli 1500 euroa”, omistaja päivittelee. Viimeisimmäksi Hannula on ollut työn alla Amerikasta parin valokuvan perusteella ostettu pallokeula-Westfalia. Tarkoitus olisi kuluvana vuonna ajaa täysi sarja Historicluokassa. omistaja myi sen pois, kun epäili, että ei saa sitä elinaikanaan kuntoon. Junikset Kolmas mielenkiinnon kohde Hannulla ovat olleet pakettivolkkarit; omistuksessa ja ehostuksessa on ollut niin junakeloja, pallokeulapakuja kuin tölkkimallin Westfaliaakin. ”Aloin aikoinaan rakentaa sitä kilpuriksi, mutta kun siitä tuli niin nätti, en ole raaskinut lähteä sillä milloinkaan sorateille helmoja pilaamaan”, Hannu huokaa. Volkkari vei polttoainetta 18,5 litraa sadalla. Tasanopeuskilpailuja sillä on aikomus ajaa tulevaisuudessa kunhan kilpailut ovat asfalttitiellä – ja Escortillahan on päässyt koko ajan osallistumaan sorateiden kisoihin. ”Laivapaikka oli jo tilattuna, mutta tullauksen ja katsastuksen kanssa meni aikataulu vähän tarkalle, ja kun sitten tein sillä reissun volkkaritapahtumaan Poriin, totesin, että Englannin reissusta saattaa tulla aika kallis. ”Siinä ralliharrastuksen sivussa olen rakennellut ralliautoja muillekin, ja toki muunlaisia harrasteautoja olen kunnostanut ihan koko ajan myös”, aikaansaapa mies kertoo. Siro sininen Spitfire 1964 on ollut ajamatta 2011 vuodesta asti. Työhistoriaan on kuulunut monia vuosia yksityisen työnantajan palveluksessa, kolmen vuoden ajan Hannu reissasi työn puolesta Ruotsin ja Suomen väliä, ja 20 vuotta vierähti kaupungin palveluksessa pelastuslaiHANNUN ensimmäinen auto oli ´69 Escort. Edellisen kerran Kärkkäinen yritti samaa sinä vuonna jolloin täytti 50 vuotta, mutta homma jäi harmittavasti hieman kesken. ”Ruotsin kerhon väki avitti tämän laittamisessa paljon; ilman heitä en olisi saanut tätä koskaan tähän kuntoon”, Kärkkäinen kiittelee. Tällä hetkellä tallista löytyy saman vuosikerran ykköskorisia kaksin kappalein. Toinen on GT ja toisesta on hyvää vauhtia syntymässä Twincam-replica. ”1980-luvun alussa aloin kilpailla, sitten oli taukoa kun piti hankkia asunto ja oli kaikenlaista muuta työkiirettä ja rahanmenoa elämässä”, mies muistelee
”Käyn joskus itse kotimaan rompetoreilla myymässä ylimääräisiä osia pois”, harrastaja kertoo. Ainahan on tilanteita, joissa jokin työkalu puuttuu, ja siinä kohtaa kaveriapu on kullanarvoista. Hallitila on jaettu kolmeen osaan, joista yhtä, asuntoa lähinnä olevaa Hannu pitää talvellakin niin lämpöisenä, että siellä on hyvä tehdä töitä. 80 03/15. toksen viestiteknikkona. ”Hiekkapuhalluskaappi tärkein työkalu pienten osien kunnostuksessa sitä ilman en enää tulisi toimeen” Hannu toteaa. Nyt kun projekteilla ei useinkaan ole aikatauluja, ne tuppaavat venymään aika pitkälle tulevaisuuteen. Tiedän kokemuksesta että tämmöisellä keräilijäluonteella varustetulla tyypillä kaikki vapaana oleva tila tuppaa täyttymään”, harrastaja huokaa. Jos ei pysty muuten auttamaan, voi vaikka lainata traileria tarvittaessa. Keskimmäisessä hallissa on varastoituna autoja ja muuta tavaraa. Hannu kertoo tarvitsevansa usein avuksi muun muassa peltiseppää ja maalaria. Mies muutti Kausalaan, kun löysi sieltä sopivan paikan jossa koti ja riittävän kokoinen talli ovat samassa pihassa. Kun kysyn mitä puuttuu vielä, Kärkkäinen sanoo, että kaikenlaisia mielenkiintoisia myytävänä olevia projektejahan vilahtelee koko ajan netissä – olisi ehkä parempi kun katkaisisi koko yhteyden ettei tule niin paljon houkutuksia mutta tunnustaa, että tällä hetkellä tekee mieli vielä hiukan vanhemman mallista junakeula-volkkaria, vaikka sellainen on jo kerran aiemmin ollut. Nosturi on käynyt mielessä, sellaisen Kärkkäinen saattaisi vielä hallilleen hankkia. On ihanteellista, kun pystyy kesken päivänkin helposti huilaamaan kotona vähän aikaa ja takaisin tallille siirtyminen käy vaivattomasti. ”Viimeiseen halliin olen ottanut kavereidenkin projekteja säilöön etten itse täyttäisi koko tilaa. Toki kuntokin vaikuttaa jaksamiseen; aina ei pysty kovin pitkää rupeamaa kerralla tekemään”, Hannu tuumailee. Koko auto on ollut osina vuodesta 2009, mutta loppusuora kokoonpanossa häämöttää jo. Tai ehkä juuri siitä syystä. Osien etsiminen maailmalta sujuu mieheltä myös; Kärkkäinen käy kerran-kaksi vuodessa saksassa sekä englannissa osienhankintareissulla. ”Joskus kyllä tuntuu siltä, että silloin kun oli työelämässä ja aikaa harrastukseen oli käytettävissä rajoitetusti, tuli tehtyä töitä paljon järjestelmällisemmin ja sai enemmän aikaiseksi. Olen löytänyt täältä Kymen suunnalta paljon uusia harrastetuttavia ja osia sekä palveluksia vaihdetaan puolin ja toisin jokaisen osaamisen mukaan”, Kärkkäinen kehuu kaveripiriään. Hallin päästä toiseen kulkenut pahville sijoitettu osavalikoima on kutistunut viidesosaan alkuperäisestä sitä mukaa, kun oikeat/ parhaat osat ovat löytäneet paikkansa Stagin sisuksista. ”Mikäli osaajaa ei löydy omasta lähipiiristä, työelämässä vielä mukana olevilla tuttavilla on usein suhteita teettää jokin työ jollakin homman taitavalla tyypillä”, Hannu kertoo tyytyväisenä. Nyt sairaseläkkeellä on mahdollisuus keskittyä pelkkään harrastehommaan sen verran kun kunto antaa myöten. Purkaminen, kasaaminen ja pienten osien kunnostus käy itseltäkin, samoin kaikki sähkötyöt. Cossu Koskinen Elimäeltä on ollut viime vuosina Kärkkäisen käyttämä luottomaalari. Hannun tallilla Kullan arvoinen kaveriapu ”Eihän näitä yksin pysty mitenkään harrastamaan, kaveriapu on tarpeen monessa hommassa. ”Kokemuksesta tiedän, että keräilijäluonteella varustetulla harrastajalla kaikki vapaana oleva tila tuppaa täyttymään” ALIMMASSA kuvassa näkyvän pahvin päällä on Triumph Stagin osia
Omistatko näyttelykuntoisen Klassikon, Rodin, Customin, Muskelin, Harrikan tai Tuningin. Ota yhteyttä ja tuo helmesi näytteille! Ilmoittautumiset 2.4.2015 mennessä.
Michèle Mouton piti puolestaan Quattroa fantastisena autona, jolla ajamista hän vertasi balettitanssiin. Silloiseen nelosryhmään rakennetun, valmistenumerolla 900012 tunnetun yksilön historia tunnetaan tarkalleen, ja sen ensiesiintyminen nähtiin -82 Monte Carlossa, jossa Mikkola sijoittui sillä kokonaiskilpailun toiseksi. Raimo Skog kaahaili sillä vielä sprinttejä ja jäärataa, kunnes yksilö vuonna -91 päätyi Ruotsiin Audi-keräiljä Anders Carlssonille. Ensimmäinen virallinen kisa Quattrolla oli vuoden -81 Monte Carlo, jossa tehdaskilpureiia luotsasi sen kehitystyössä mukana ollut Hannu Mikkola sekä ranskalainen Michèle Mouton. Vuonna -95 se myytiin huutokaupassa, jonka jälkeen se onkin 20 vuotta kasvattanut arvoaan samassa omistuksessa. Vuonna -80 Genevessä esiteltyä Quattroa ei ollut ralliautoksi vielä luokiteltu, kun se niin sanottuna nolla-autona veteli jo erikoiskokeiden pohja-aikoja ja mitä liukkaampi oli alusta, sen isommilla eroilla. Kuvat: Bonhams HANNU Mikkolan vanhasta työkalusta maksettiin Bonhamin huutokaupassa välityspalkkioineen 247 900 puntaa (noin 341 000 €). Samana vuonna yksilö nähtiin Mikkolan alla myös Ruotsin rallissa. Mukaan sai aukottoman kilpaja omistajahistorian kaikkine dokumentteineen sekä tehtaan todistukset siitä, että kyseessä todellakin on aito 900012 tehdaskilpuri. Walther Röhrl kuvaili Quattroa niin nopeaksi, että sitä ajettaessa tarvittiin kuudetta aistia, jotta auton sai pidettyä tiellä. Antero Laine sai kilpurin alleen, ja hänen kuskaamanaan se nähtin muun muassa -83 RAC Lombard Rallissa. Mikkolan nelikko Ralliautoilun historiasta jokainen löytää itselleen merkityksellisimmän aikakauden ja suosikkiauton, mutta yhtä mieltä voidaan varmasti olla siitä, että Audi vei Quattrollaan koko harrasteen uudelle tasolle. Vuosina -84, -85, ja -86 autolle ja Laineelle kirjattin voitot Arctic Ralleista ja vuonna -85 myös Hankirallista. Neliveto toi tullessaan kokonaan uudenlaisen tavan ajaa rallia. 82 03/15 Marginaalista. Auto palveli sen jälkeen tehdaskuskien harjoitteluautona, kunnes se vuonna -83 muutettiin nelosja vitosryhmän korvanneen B-ryhmän autoksi ja myytiin Suomen VW/Audi–maahantuojalle. Kuukausi sitten Englannin Goodwoodissa huutokaupattiin mielenkiintoinen pala kilvanajohistoriaa, kun Audin kaudelle -82 Hannu Mikkolan käyttöön rakentama kilpuri sai uuden omistajan. Monte Carlo päätyi molemmilta keskeytykseen, mutta seuraavana ajetusta Ruotsin Rallista Mikkola toi Audille jo voiton. Kreikkaan rekisteröity kilpuri on hiljattain huollettu kisavireeseen Quattro-spesialisti Konrad Schmidtin toimesta, ja tavan mukaan legenda on teipattu sen ensimmäisen kuljettajakaksikon, Hannu Mikkolan ja Arne Hertzin nimiin. Vuonna -82 Audi saavutti valmistajien maailmanmestaruuden, ja vuonna -83 Hannu Mikkola voitti Quattrolla henkilökohtaisen mestaruuden. Vuonna -87 auto myytiin Erkki Heikuriselle, joka kävi voittamassa sillä Mänttä 200 -rallin, ja sen seuraavina kuskeina nähtiin Sakari Vierimaa ja Markku Valtonen
06-7662 462 • Fax 06-7662 021 E-mail alfa@tmuukkonen.. Järj. Opastus perille. Wanhat Masiinat Ry Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran piha-alueella 31.5.2009 klo 9–16.. Parkkimaksu 2 E . VIII MASIINA MEETING ROMPETORI Syötävää ja juotavaa tarjolla koko päivän. Parkkimaksu 2 E . Opastus perille. TULOKSET PUHUVAT NYT: EVANS – vedetön jäähdytysneste, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa, myrkytön, kiehumispiste 180°C, jähmepiste -60°C PULSTAR – pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, tuhat kertaa tehokkaampi, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt MILLERS NANODRIVE – Nanopartikkelein tehostetut moottorija vaihteistoöljyt, pienempi kitka, parempi kestävyys RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostusaineet antavat uuden metallipinnan moottoria tai vaihteistoa purkamatta ITG PROFILTER – Öljytty vaahtoilmanpuhdistin kantaa 3 – 5 kertaa kauemmin kuin tavallinen, voidaan pestä ja käyttää uudestaan MC 1000 – metallia pinnoittava vaseliini korjaa voideltavien nivelten kuluneisuutta Tilaa tuloksia antavat tuotteet: www.kaasutinexpertti.. Mikäli varastosta ei löydy tarvitsemaasi osaa, saamme sen nopeasti tilauksesta. Wanhat Masiinat Ry VIII MASIINA MEETING ROMPETORI Syötävää ja juotavaa tarjolla koko päivän. Parkkimaksu 5€ ja myyntipuolelle 4x6m 20€. Muukkonen Oy PISTÄYDY IHMEESSÄ UUTEEN VERKKOKAUPPAAMME. Järj. Wanhat Masiinat Ry Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran piha-alueella 31.5.2009 klo 9–16. Paljon osia suoraan varastosta. Opastus perille. Järj. • www.tmuukkonen.. ALFA ROMEO -OSAAMISTA JO YLI 25 VUOTTA! Puh. VALIKOIMAMME KASVAA PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ. XIV MASIINA MEETING ROMPETORI & MUSEOAJONEUVONÄYTTELY Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran piha-alueella 31.5.2015 klo 9-16 Osoite: Kiljavantie 6, 05200 Rajamäki | Tiedustelut: Mika Lönnrot 050 517 2026 Syötävää ja juotavaa tarjolla koko päivän. AB T
IV Veteraaniautojen Virrat 17.-18.07.2015 Ilmoittautuminen ajoon 30.6. www.veteraaniautot.ypmry.fi OSIEN HANKINTA VOI OLLA VAIKEAA JA KALLISTA RVS kunnostaa ja suojaa kuluneita osia, vaivattomasti, tehokkaasti ja edullisesti. WWW.RVS.FI Made in Finland by Oy RVS Technology Ltd. Virrat, Suomen virallinen Juhannuskaupunki ympäristöineen tarjoaa monipuolista nähtävää ja koettavaa. mennessä (ja sen jälkeen 20 € lisämaksusta) Jari Isokivijärvi 040 5477 348 jari@bittikone.com Ajetaan Virroilla, Mänttä-Vilppulassa, Keuruulla ja Ähtärissä Lähtö Virroilta ja maali Hotelli Mesikämmen, Ähtäri Kisatoimikunta ja yhteistyökumppanit toivottavat kisailijat perheineen tervetulleiksi Virroille kesäisenä viikonloppuna. /MamasClassics Ilmoittaudu nyt osoitteessa mamasclassics.fi Jokavuotinen koko perheen autoilutapahtuma 23.-24.5.2015. TÜV TESTASI RVS pienentää kulutusta ja päästöjä jopa 5,6%
Katsastettu, uusia varaosia jonkun verran mukaan. Vaihdossa käy moottoripyörät, kaikki merkit ehjnä tai rikkinäisinä Ei autot. 0405418144, Rovaniemi JAGUAR S-type 4.0 V8 automaatti vm 1999. 040-5502633, Helsinki Lancia Kappa 5.20, 1995, aj. Tuotu silloin Italiasta. 10 000 € / kpl. 7900 €. H. Alkuperäisenä museoitu kunto. 85 03/15. 050 3688 903 Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi FSO Polle 1500, 1988, aj. 045-6305762, Raisio, autoavailla@yahoo.com Lada WFTS -84: 90-luvun legenda. Jaguar maahantuojan laskut lähes 20 000 euroa tallella. Varmasti tuleva klassikko. 17 900 €. Takuu ---> 06/2015 asti. Ajettu 120 000 km, huoltokirja. Koko auto isoilla renkailla H. MB-ponttooni 56-59, uusi konepelti, lukkopelti ja helmapelti. takalokasuoja ja paljon muuta uutta mb-osaa. 414 000 km. Vaatii uuden korin, mukaan 2 koria, toinen ruosteeton, osia on rekallinen, kaikki uutta, tee historiikkiin voimaa. Sovereign kuningatar-malli. Aj. Vihreä kameleonttiväri. 044 023 8731 Kaikki harrastajat tervetuloa! Aluemaksu 2 € Järjestää Pynnössport Harrasteautoille ja vanhoille moottoripyörille erikoisparkki Karaasi ENGLANTILAISTEN AUTOJEN YLLÄPITOON ERIKOISTUNUT YRITYS Rover, MG,Jaguar, Land Rover ja Range Rover www.karaasi.com Juvan teollisuuskatu 38 B • 02920 Espoo puh. Täydelliset varusteet. 8500 €. Suomessa ajettu vain kesäisin harrastekäytössä. 12900 €. 2013 aj. 8500€, 0400581500, Oulu. 17” ja 16” aluvanteet. H. Vaalea nahkasisustus. Kori loppu, runko suht hyvä. Harrastaja myy. alk. Hieno museokuntoinen Suomi-auto. Uudet etupuskurit ja maski. 170 000. 0400503646, Auttoinen 23.5.2015 klo 10–15 ROMPEPÄIVÄ Vilppulassa Särkikankaan jokkisradalla (Opastus tieltä 58) Myyntipaikat ja muut tiedustelut Puh. Vaihdossa voin ottaa Vespan. Täysin virheetön peli ikämiehen vähäisestä käytöstä. Vas. Ajokunto, tekniikka ja sisusta todella hyvät. Ministeritason kyytiä italialaisilla ajo-ominaisuuksilla. 65 000. Hieno kunto, juuri katsastetu. 0505508955, Klaukkala Datsun Patrol -82, 3,3 diesel-6. Mahdollinen vaihto myös kalliimpaan Challenger, Cuda, Mustang. Myydään Ford Cortina GT, vm 1965, siisti tähtiperä, museorekisteröity, aito lapinauto, H. 1300 €. (09) 855 5617 • fax (09) 853 1331 • karaasi@kolumbus.. Ollut minulla 10 vuotta. 0442666777, Heinola Jaguar XJ 6, 1990, 150 000 km. H. 040-7099406, Vihti Mercedes-Benz 220-300 59-67. 1750 €. Sisältäkin kuin uusi, Connolly nahkaverhoilu. 750 €, ehkä vaihto. 050-3516495, Tampere Kawazaki ZI 900 m3, 1973, 37 thm. H. Ford Sierra 2.0 RS Cosworth (alkuperäinen siipi), 1986. H. 040-5420484, Kouvola Jeep Wrangler Renegade, 4-veto. 1000km. H. Myös sisusta erikseen. Moottori vaihdettu bensiininsyötön aiheuttaman vaurion takia. RKP-751 ex Peri-Harkki. Myydään harrastekaluston vähentämisen takia. H. Musta kangaskatto 6-osainen, alennusvaihteet, hyvin huollettu. Tehtaan vaihtomoottorilla ajettu 20 000 km. 0400-503646, Auttoinen BMW 650 GT vm. 0400503646, Auttoinen Kaliforniasta tuodut avoautot: 90 Iroc-Z Camaro -92, Trans Am T-Top -80, Thunderbird Tudor HT -68. n
*Eielintarvikkeidenmyyntiä!Eiennakkovarauksia! Tiedustelut: Arkisinklo18-21/ AnttiVähälä 040-5559265 16-17.5.2015 Jokimaanraviradalla Lahdessa Tervetuloa! Päijät-HämeenMobilistit Päijät-Hämeen ROMPEMARKKINAT Päijät-Hämeen ROMPEMARKKINAT. VERKKOKAUPPAMME: SRTKAUPPA.FI Jarrupalat Sytytyspuolat Sytytyskipinän vahvistimet Jäähdyttimet Välijäähdyttimet Öljyn jäähdyttimet Tilaa nämä ja paljon muuta suoraan verkkokaupastamme: SRTKAUPPA.FI Turvatankit ja tarvikkeet Kilpavaimentimet Jarrulevyt Jarrusatulat Kilpakytkimet *2-päiväinenmarkkinatapahtuma *Harrasteautoilleoma-parkki *Huutokauppalauantainaklo13:00 *Alueella:ravintola/puffetti PÄIJÄT-HÄMEEN MOBILISTIT RY Yleisölle *Lauantainaklo8:00-16:00*Sunnuntainaklo8:00-15:00 *Pääsymaksu3Euroa/hlö,eipaikoitusmaksua Myyjille *Myyntipaikat:ruutu5x7m,30Euroa/päivä,40Euroa/2päivää myyjätalueelleperjantainaklo15-21, lauantainajasunnuntainaklo6alkaen
Aineeton media kun ei vie tilaa eikä ole hyppimisellekään arka. Teksti: Antti Kautonen Kuvat: valmistajat Klassikkoesine iskattu D 88 03/15. Tässäpä nimi menneisyydestä: MiniDisc. DCC:n valmistus päättyi jo vuonna 1996, sillä kuluttajat eivät vain tarttuneet tuotteeseen. Vai oletko sen sortin harrastaja, että MD-äänentoisto on vieläkin kovassa käytössä. Halvat CD-soittimet kun olivat jo mattimeikäläiselle kovin tuttuja ja tallennuksen mahdollistavien CD-Rlevyaihioiden hinnat jatkoivat laskuaan. Noin neljännesvuosisata sitten kehitystyö oli käynnissä uuden mediaformaatin luomiseksi. Vieläkö muistat. Philipsin näkemys 1990-lukuisesta audiosta oli syksyllä 1992 esitelty DCC, eli Digital Compact Cassette, jonka oli tarkoitus olla edullisempi vaihtoehto edempänä mainitulle DAT-nauhurille. Kuolinisku MiniDiscin kaltaisille fyysisille medioille oli jo langetettu – ratkaisten yhtä aikaa musiikin saatavuus-, kustannusja tallenteen koko-ongelmat. MiniDisc kitkutti markkinoilla syksyyn 2013 asti, ja historian levyhyllyllä se on ehtinyt lepäillä jo tovin. Kovasta yrityksestä huolimatta MD jäi kuitenkin kuriositeetiksi. Kotielektroniikkavalmistajat Sony ja Philips olivat lyöneet kättä yhteen CD-äänentoiston kanssa 1980-luvulla, mutta uuden vuosikymmenen alkaessa tiet erkanivat. Myöskään albumijulkaisuja DCC:n parissa ei MiniDisciin verrattuna liiemmälti saanut, mutta myös jälkimmäisten myynti takkusi osaltaan kalliiden soittimien ja nauhureiden takia. Ongelmana CD:n suhteen vielä 1990-luvun alussa oli se, ettei kuluttajatason ”nauhoittelu” ollut levyjen kanssa mahdollista. Musiikin kopiointi omaksi iloksi ja autokäyttöön kun oli C-kasettien kanssa ollut miltei tärkein käyttöominaisuus – toinen CD-toiston ongelma oli oikealla raidalla pysyminen esimerkiksi lenkkeillessä. Rio itsessään kyykähti jo muutaman vuoden päästä Applen uuden iPodin rohmutessa ostajat. Digitaalinen ääni löysi tiensä kaseteille pikkuhiljaa, uudenaikaisten DAT-nauhojen (Digital Audio Tape) myötä, mutta nämä vakiintuivat lähinnä studiomuusikoiden käyttöön; lenkkipoluille äänivelhojen suosimaa DAT:ia ei juuri otettu. Diamond Rio, kaikkien aikojen ensimmäinen kannettava mp3-toistin saapui markkinoille 1998, eli samana vuonna kuin Sony uudelleenlanseerasi MiniDiscin ja halpuutti soittimien hintatasoa. C-kasetit olivat jo varsin iäkästä tekniikkaa ja digitaalinen CD-ääni oli pääosin hyväksytty laadukkaan äänentoiston manttelinperijäksi vinyylien tilalle. Sony puolestaan kehitteli jotakin entistä tuoreempaa, kenties kotitietokoneiden diskettien inspiroimaa vaihtoehtoa: samana vuonna DCC:n kanssa esitelty MiniDisc kietoi pienen levyn muoviseen kuoreen, mahdollistaen myöskin kotiäänitykset. Oma hankaluutensa oli myös kannettavien CD-soittimien koko, tuulipuvun taskuun ei pieninkään Discman tappelematta solahtanut. Sony pyrki panostamaan MD:n markkinointiin vielä 1990-luvun loppupuoliskolla, mutta internet-ajan ensimmäiset vallankumoukselliset askeleet oli jo otettu mp3-tiedostojen kanssa. Sonyn vaihtoehto C-kasetille ja CD-levylle oli 1990-luvun alun MiniDisc. CD-soittimien puskurimuisti ei riittänyt takaamaan täysin katkotonta ääntä olosuhteissa, joissa C-kasetti toimi vielä kohtuullisen hyvin. DCC-nauhureita sai Philipsin lisäksi lähinnä Grundigilta ja Panasonicilta, kun taas MiniDiscille löytyi laajempaa tukea valmistajatasolla. Savua ilman tulta Sekä DCC että MiniDisc jäivät hieman vaimeiksi yrityksiksi
Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. 2 viikon välein). Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. pihassamme Ylöjärvellä! Hopunkatu 7 38200 Sastamala Puh. Union T-paita 11,95 € Lippikset • Tarrat • Solmiot • T-Paidat J paljo muut ... Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Finmopo Oy Puurtajankatu 8 04440 Järvenpää www.finmopo.fi 040-536 1544. verhoiluja tiivisteosia. Aidot valkosivurenkaat Vannetukusta! 175/70R13 185/70R13 165/65R13 205/75R14 185/70R14 195/70R14 205/70R14 155/65R14 175/65R14 185/65R14 54,95 € 59,95 € 49,95 € 79,95 € 59,95 € 64,95 € 74,95 € 59,95 € 59,95 € 59,95 € 205/75R15 215/75R15 225/75R15 205/70R15 215/70R15 225/70R15 185/65R15 195/65R15 205/65R15 215/60R16 89,95 € 99,95 € 99,95 € 84,95 € 84,95 € 89,95 € 64,95 € 69,95 € 74,95 € 89,95 € VIRTASEN PELTIOSAT VIRTANEN RESTORATION PANELS SUOMESSA TEHTYJÄ PELTIOSIA 1950-luvun VW-autoihin www.restorationpanels.com TARJONNAN LÖYDÄT TÄÄLTÄ: www.varastopalvelu.. Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. VOIT TILATA MYÖS PUHELIMITSE! 040 548 6806 www.fanituoteshop.fi FINMOPO OY Varaosat klassikkomopoihin. Meiltä myös huollot, moottorit ja pinnaukset. Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Käy tutustumassa uudistuneisiin nettisivuihimme! Varastossa myös suuri määrä käytettyjä varaosia Sivuillemme päivittyy erikoisimmat löydöt ja osaerät Suomen Volvo-kerhon perinteinen rompetori 16.5. 050 465 1100 timo.keskinen@retrorenkaat.fi Harrasteajoneuvojen renkaat edelleen Vammalasta KLASSIKKO TUOTTEET Esim
Laidasta laitaan Jo aikaisempina vuosina museopäivän autokavalkadiin on tahdottu laaja läpileikkaus ajoneuvoharrastuskentästä. Teksti ja kuvat: Antti Kautonen IKÄÄNTYNYT mutta reipaskuntoinen Suzuki DR500 -enduro 80-luvun alusta. Myös jenkkiautoharrastajille tapahtumassa oli nähtävää, sillä Mach 1 Mustang sopi hienosti kuutoskoneisen porrasperä-Mustangin viereen. FOLKE Storen ’52-mallin Mercedes 170 on tapahtumien veteraani. Kotimaisesta autonvalmistuksesta toimi esimerkkinä Kauhajoelta asti paikalle saapunut beige Saab 99. Museoautot Kokkolassa Vip-Katsastus, Kokkola 21.3.2015 Museoautojen keväinen teemapäivä järjestettiin Kokkolassa kolmatta kertaa. Tapahtumassa tavatut ajokit todennäköisesti vetäytyivätkin vielä vällyjen väliin odottelemaan kevään uutta tulemista. Aurinkoisen päivän ajoitus oli kieltämättä täydellinen, sillä näyttelyä seuraavana päivänä iski takatalvi ja lumentulo jatkui päiväkausia. Viime vuonna ei Keski-Pohjanmaan automobiilikerho pitänyt vuotuista, toukokuista autonäyttelyään siitä syystä, että SAHK:n Retkeilyajojen vetovastuu tuli Kokkolan seudulle, mutta tänä vuonna näyttely on taas tutulla paikallaan, Ford-henkisellä teemalla. Museoautojen teemapäivä on eräs Keski-Pohjanmaan seudun autoharrastajien ajokauden aloitustapahtumista. Se onkin seuraava kerhon järjestämistä tapahtumista. Sen lisäksi että näytillä oli varsin iäkästä autokalustoa 1940-luvulta lähtien, oli ihailtavana myös juuri ja juuri museorekisteri-ikäisiä autoja: esimerkkinä vaikkapa vuonna 1983 valmistettu ja pari vuotta myöhemmin reksiteröity Toyota Corolla GT Coupe. 90 03/15
PITKÄN kaavan mukaan restauroitu Taunus oli yksi tapahtuman keskipisteistä. PIKKU-FIAT on kuin eri mittakaavasta nykyautojen vierellä. ESA Keiskin Lapissa uutena rekisteröity coupé-Corolla on jo yli kolmikymppinen – ja AE86:ksi erittäin alkuperäinen. HILLMAN Super Minx pääsi edustamaan vanhempaa kalustoa. SAAB TUTKITTIIN nosturilla läpikotaisin. TEEMAPÄIVÄNÄ tehdään näytösluonteisia museotarkastuksia ja kerrotaan toimenpiteistä niistä kiinnostuneille. PYSTYLAMPPU-MERSU aikakautensa mukaisessa asussa, keltaiset huomiovalot kuin pisteenä i:n päällä. Vihreistä Mustangeista ripeämpi oli 351 Clevelandilla varustettu Mach 1 Fastback. KUMMAN ottaisit. Museoajoneuvotarkastaja Dage Groop käy läpi Saab 99:n papereita. 91 03/15. KUTOSKONEISENA säilynyt perusMustang oli myös sykähdyttävä näky
Ei kaksilitraista, ei veekuutosta – vain 16-venttiilinen sylinterikansi antaa moottoreille jonkinlaista särmää. 1990-luvulla pääsi pienten, ahtaalla takapenkillä varustettujen etuvetoisten coupemallien joukosta oikein valitsemaan. Teksti ja kuvat: Antti Kautonen Japanilaisen Hideo Kodaman loihtimissa linjoissa on monenlaista jännitettä. Juttuauton Fondmetal Tech 1 –vanteet antavat vielä hiukan jäntevämmän ilmeen alkuperäisiin viisipuolaisiin vanteisiin verrattuna. Fiilistelyn hetki Sitten ratin taakse. 1995 Myynti Suomessa alkaa. 1980-lukuinen kantikkuus oli hukattu täysin Opelin coupe-muotoilusta jo Calibran myötä, ja tätäkin pyöreämpi Tigra tarjosi vaihtoehdon edullisemmassa hintaluokassa. Toki V6-moottorinen Tigra esittäytyi konseptiasteella, mutta sillä oli yhtä paljon tuotantomahdollisuuksia kuin Frankfurtissa näytetyllä Tigra Roadsterilla, vaikka jälkimmäinen kovin nätti olikin. Tuleva klassikko Opel Tigra VÄRIPILKKU Opelin 90-lukuinen pikkusportti Tigra ponnisti arkisesta tekniikastaan huolimatta pinnalle pyöreillä muodoillaan. 92 03/15. Corsa-sukujuuret toki tarkoittavat sitä, ettei Tigran moottorivalikoima varsinaisesti loista monipuolisellaan. 1994 Tigra tulee markkinoille, tarjolla on kaksi moottorivaihtoehtoa. Rohkea konsepti Tigran muotoilu on kuitenkin auton valttikortti. Takaikkuna taas on kuin kaiken yhteen kietova purje. Silti Tigrassa on sitä jotakin. Huippuvuosi on 1996, jolloin rekisteröidään 127 autoa, toinen puolestaan 1998 108 myydyllä autolla. Japanilaisen Hideo Kodaman loihtimissa linjoissa on monenlaista jännitettä; ovien alaosien kaarevuus vaikuttaa valon heijastumiseen kohtalaisen dynaamisesti ja katto on kuin numero 2:n huolettomasti piirretty kaari. Japanilaisista merkeistä saattoi ostaja päätyä vaikka Nissan 100NX:n tai Mazda MX-3:n rattiin. A-pilari tulee otsalohkon lähelle jotenkin erikoisen tuntuisesti, ja aavistus siitä, että ratti ja polkimet ovat pykälän verran auton keskilinjaan päin vinossa pitänee MALLIHISTORIA 1993 Alunperin konseptiksi suunniteltu Tigra saa suosiota Frankfurtin autonäyttelyssä ja autosta päätetään kehittää tuotantomalli. Vaikka 90-luvun muotokieli ei vuodesta 2015 käsin katsottuna ole aina ikääntynyt kaikkein parhaimmalla tavalla. Tekniikkana on joko arkinen 1.4-litrainen 90 hevosvoimalla, tai viitisentoista hevosta ruudikkaampi 1.6-litrainen. Onneksi istuimakorkeutta on mahdollisuus muokata. Yli parikymmenvuotias auto on yhä piristävän näköinen. Opelin aluevaltaus oli vuoden 1993 Frankfurtin autonäyttelyssä esitelty Tigra. Tigran voimalinja oli peräisin pienemmästä Corsasta, vaikkakin tuolloin General Motorsin omistuksessa ollut Lotus tarjosi auttavan kätensä auton ajodynamiikan suunnittelussa. Säätömahdollisuutta vailla oleva ohjauspyörä on laitettu tehtaan mukaan oikeaan paikkaan joten kuljettaja saa hakea ajoasentoa vain penkin säädöillä. Nykyisin tarjonta ei ole kummoista, mutta parisenkymmentä vuotta sitten kaksi ovea ja iso lasinen takaluukku täydensivät monen valmistajan muutoin arkista mallipalettia virkistävällä tavalla. Kodaman kädenjälkeä oli 1990-lukuinen Corsakin, mutta Tigrassa kynä pääsi kulkemaan vapaammin
Valmistus jatkuu vuoteen 2009 asti. 2004 Opel ottaa Tigra-nimen uudelleen käyttöön taittuvalla katolla varustetun Tigra TwinTopin kanssa. 93 03/15. 01 Auton merkki ja malli Opel Tigra 02 Vuosimalli 1994-2001 03 Moottori Eteen poikittain sijoitettu bensiinikäyttöinen nelisylinterinen rivimoottori kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla, tilavuus 1598 cm3, teho 106hv / 6000rpm, vääntö 148Nm / 4000rpm 04 Voimansiirto Viisivaihteinen manuaalivaihteisto, etuveto 05 Alusta Edessä MacPhersontuenta, kallistuksenvakaaja, levyjarrut, takana vääntövarsijousitus, kallistuksenvakaaja, rumpujarrut 06 Kori Kolmiovinen itsekantava teräksinen coupé-kori 07 Mitat Pituus 3912, leveys 1604, korkeus 1340, akseliväli 2443 mm, paino 1106 kg 08 Suorituskyky 0-100 10,5 sekuntia, huippunopeus 203 km/h 2000 Tigran myynti Suomessa päättyy, vain 27 autoa löytää ostajan. KELTAKESKIÖISET Fondmetalin Tech1-vanteet sointuvat korin Pineapple Yellow -väriin
Vuonna 1995 Euroopan markkinoille esiteltyä toisen korimallin Paseota ei myyty uutena Suomessa lainkaan, mutta esimerkiksi Saksassa niihin törmää käytettyjen autojen markkinoilla helposti, ja siksipä tännekin on uinut mukava määrä Paseo-yksilöitä, sekä coupena että cabrioletina. Äkkiseltään tuntuu siltä, että Tigra on esimerkiksi aiemmin mainittua Calibraa riemukkaampi ajettava. Paseoiden ilme on myöskin korostetun 90-lukuinen, sillä miltei kaikki tuntuvat olevan väriltään turkooseja, ja sisustan penkkikuosi on tuulipukumaisen kepeää väri-iloittelua. Paseoita näkyy myynnissä parillakolmella tonnilla ja ne ovat juuri niin luotettavia kuin odottaa saattaa, ellei sitten huoltotoimenpiteitä ole jätetty turhan kauaksi toisistaan. Saksassa oli mahdollista korvata Tigran takalasi eri pajojen tarjoamilla pickup-muutossarjoilla, ja esimerkiksi Irmscherin näyttelyautototeutus erikoisine kattorautoineen oli kohtalaisen TOINEN VAIHTOEHTO TOYOTA PASEO Valmistusvuodet 1995-1999 Teho 90 hv Suorituskyky 0-100 km/h 10,3 sekuntia Muita arki-coupeja löytyy pilvin pimein vaihtoehdoiksi Tigralle, mutta Toyotan Paseo-malli on Suomessa kohtalaisen harvinainen – ja siksi harkitsemisen arvoinen. Ruoste haukkaa juuri niihin paikkoihin, mihin se ensimmäisenä tarttuu kaikissa muissakin aikakauden japanilaisautoissa, eli kaaret ja helmat tulee tutkia. Monelle tuntematon Paseo on erikoisuus suomalaisessa Toyota-kannassa, ja ehkäpä tuleva outolintu. Takaistuin on erittäin minimaalinen, suorastaan lautamainen, ja on kuin se olisi vain tarkoitus heittää nurin isompien esineiden kuljettamisen mahdollistamiseksi. Ainakaan takaosasto ei teeskentele olevansa mukavampi kuin todellisuudessa on. 2+2-paikkainen Tigra todennäköisesti suunniteltiin perheen kakkosautoksi, tai vain etupenkkejä tarvitsevan ainoaksi autoksi. Keskinkertaisista lähtökohdista ja suoraan Corsasta nostetusta kojelaudasta huolimatta Tigralla ajaminen on positiivinen yllätys: ilmaisu ”ketterä” on ehkä puhkikulutettu pienten sporttisten autojen kohdalla, mutta se kuvaa Tigran kaarrekäytöstä parhaiten. paikkansa. Vaihteisto itsessään on juuri niin epämääräinen kuin missä tahansa muussakin aikakauden Opelissa, mutta sen ei tarvitse antaa häiritä kokonaiskuvaa. Jos Tigran tekniikka oli suoraan Corsasta, on Paseo pohjimmiltaan silloinen Tercel. Tarvitseeko takapenkkitilaa. Tuleva klassikko 94 03/15 Opel Tigra. Moottorivaihtoehtojakaan ei ole kuin se yksi ainoa: 1.5-litrainen 90-hevosvoimainen neloskone, joka kuvaa auton budjetticelicamaista otetta kohtuullisen hyvin. Mittariston taustat olivat järjestään valkoiset. Tekniikka kyllä kestää, mutta kenties luotto sen toimimiseen huonollakin huollolla on tullut monen halvan Paseon osaksi. Autoa on mukava viedä mutkaisilla maaseututeillä, ja 106-hevosvoimaisessa myllyssä on suurin piirtein sen verran potkua, että vaihteita aktiivisesti käyttämällä auton saa liikkumaan mukavan pirteästi. Ja takaluukkuun vilkaiseminenkin hymähdyttää: kaareva iso takalasi nousee hauskasti pystyyn
95 03/15. 2+2-paikkainen Tigra todennäköisesti suunniteltiin perheen kakkosautoksi, tai vain etupenkkejä tarvitsevan ainoaksi autoksi. TIGRAN sisustus on tuttu Corsasta, jännitystä tarjoaa vain nahkapäällysteinen ratti. KUMPIKIN Tigraan tarjotuista voimanlähteistä oli 16-venttilisiä Ecotec-moottoreita, ja tässä komeilee tehokkaampi 106-hevosvoimainen 1.6-versio
Takaluukku voi vuotaa vettä konttiin, joten mahdollisista kosteusvaurioista kannattaa olla perillä. Tuleva klassikko Opel Tigra HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! TEKNIIKKA Opelin tuolloiset Ecotec-moottorit ovat kestäviä, mutta tarkkoja hihnanvaihtovälistä. Näille moottoreille hihnanvaihto pitäisi suorittaa neljän vuoden / 60 000 kilometrin välein, mutta aikaisempikaan vaihto ei liene haitaksi – varsinkin jos huoltohistoriassa on pieniäkin epäselvyyksiä. 96 03/15. Pakokaasujen takaisinkierrätyksen EGR-venttiili voi mennä tukkoon ja aiheuttaa nykivää kulkua. SISUSTA Istuinten sivutukien kangas kuluu puhki. TÄMÄ herkullisen näköinen avoversio Tigrasta ei koskaan päässyt tuotantoon asti, vaikka ottajia sille olisikin ehkä ollut. ALUSTA Epätasaisesti kuluneet renkaat saattavat kieliä pyöräntuennan vaurioista. Alustan toimintaan kannattaa kiinnittää huomiota. Kojelaudan näytön pikseliviat eivät ole mitenkään epätavallisia. KORI Päällepäin näkyvän ruosteen lisäksi helmamuovien alle kannattaa pyrkiä katsomaan
raflaavan näköinen. Tälle vuosituhannelle tultaessa pienet sportticoupet alkoivatkin hävitä markkinoilta. Millainen on Tigran imago nykypäivänä. Vielä lienee mahdollista napsia itselleen siisti, hyvin hellitty ja tulevina vuosina kauppareissuilla hymähdyksiä tarjoava vähänajettu Tigra, joka toimii 1990-luvun tyylivirtausten muistomerkkinä vielä tulevaisuudessakin. TIGRAN B-pilarin muoto näkyy parhaiten kun pyöreän takaluukun aukaisee. Astrat ja Corsat eivät kenties herätä autohenkisessä ihmisessä suuriakaan tunteiden värähdyksiä, mutta Tigra on mukavampi mieltää arkipäiväisempiä Opeleita herkullisemmaksi hankinnaksi. 1990-lukuisen Opelin ruosteherkkyys ei varmastikaan tule ostajakandidaatille suurena yllätyksenä, joten takakaarien, helmojen ja ovennurkkien huolellisesta tarkastelusta ei tarvinne muistuttaa – näyttävissä väreissä kun ruostetäplät ovat harmittavia kauneusvirheitä. Tigra tunnetaankin parhaiten uskaliaista värivaihtoehdoista, tavanomainen metallihohtoharmaa ei sovi auton ilmeeseen läheskään niin hyvin kuin kuvien tipunkeltainen tai piristävä metallinvihreä, kirkas kuparioranssi tai sähkönsininen. Ajatusmaailma on saman suuntainen kuin samaan aikaan markkinoille tulleessa Skoda Felicia Funissa, ja keltainen väri vielä korostaa yhtäläisyyttä entisestään. Kalliita autot eivät kummallakaan moottorivaihtoehdolla ole, ja kahta tonnia voi hyvin pitää jonkinlaisena hintakattona. 97 03/15. Look at Opel Now Espanjan Zaragozassa valmistettu Tigra pysyi markkinoilla vuoteen 2001 asti melko lailla samanlaisena. Opel jatkoi mallinimen parissa vuonna 2004 ja kehitti autolle seuraajan, joka kuitenkin erosi estetiikaltaan edeltäjämallista jonkin verran: kyseessä oli taittuvalla katolla varustettu kohtalaisen kantikas Tigra TwinTop, jonka suunnittelutyön takana oli ranskalainen koripaja Heuliez. Ja koska autojen hintakehitys on kokenut jonkinlaisen notkahduksen vuosien varrella, on hävikkikin varmasti kohtalaista
Triumph Dolomite Sprint ’78 Uutena Sveitsiin myyty Triumph Dolomite on Suomessa rakentunut tyylikkääksi historic-kilpa-autoksi, joskaan ratamittelöihin sillä ei ainakaan toistaiseksi ole osallistuttu. Länsirannikon löytö Mercury Comet ’64 Turussa ja Naantalissa ensimmäiset vuosikymmenet viettänyt, vasta 81 000 kilometriä ajettu Comet on nykyään loimaalaisen Ford-harrastajan huomassa. Kilpuriksi kasvanut 98 03/15 Seuraavassa numerossa: Klassikot 04/15 ilmestyy 11.6.2015. Perheauto Ford Taunus 2.0L ’77 Vuonna -77 hankittu kaksilitrainen Taunus jatkaa perhepiirissä ensiomistajan pojanpojan huolehtimana. Aineksia vauhtiin antaa Sprint-malliversiossa käytetty 16-venttiilinen moottori
Triangle Motor Co. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. Voit edelleen tarjota autoasi huutokaupattavaksi kuvin ja hintapyynnöin varustettuna sähköpostitse osoitteeseen: trimoco@trianglemotor.com Voit myös soittaa: 040 900 6030 / Risto Paunonen Harrasteja klassikkoautojen huutokauppa Turussa! VW 1300 MERCEDESBENZ 450 BMW. Ovet tapahtumaan aukeavat kello 10.00, josta lähtien huutokaupattaviin kohteisiin pääsee tutustumaan. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. Mukana myös Classic Data. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet. Tapahtumassa myös rompetori sekä tuote-esittelyjä ja varaosamyyjämme palvelevat tavalliseen tapaan. Huutokaupattavana on harrasteautoja ilman pohjahintaa, eksoottisia erikoisautoja, sekä autopuolen keräilykohteita ja vieläpä jotain siltä väliltä. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. järjestää huutokaupan harrasteja klassikkoajoneuvoille toimitiloissaan Turussa lauantaina 9.5.2015 klo 14:00 alkaen. Halutessasi perusteellisen ja puolueettoman kuntoarvion autostasi, ota yhteyttä meihin. Huutokaupattavien kohteiden listan löydät osoitteesta: www.trianglemotor.com Huutokaupan lisäksi järjestämme ohjattuja korjaamokierroksia sekä voit tutustua työn alla oleviin kohteisiimme. Klassikkoautojen entisöinnit, huollot ja korjaukset • Otamme klassikkoja myös välitettäväksi TÄYDEN PALVELUN KLASSIKKOJA HARRASTEAJONEUVOTALO Orikedonkatu 12, Turku Puh. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. 02-416 2300, GSM 040-900 6030 www.trianglemotor.com Palvelemme arkisin klo 07.30 16.00, iltaisin ja viikonloppuisin sopimuksen mukaan
Renault Goelette Klassikkoesine Leppoisa retkeilyauto Sony MiniDisc -soitin AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 03/15 • Hinta 8,90€ Multipla Fiat Tilaa ja tunnelmaa Kadett Rallye ’ 70 Kisoista käyttöön ja harrasteautoksi Hienosti soi! Autohifistelyn historiaa BENSAA Sunbeam 900 ’70 SUONISSA 03/15 368480-1503 • P AL VKO 2015-24 6 41 48 83 68 48 08 15 00 3 Viipale mediat S UO M A LAI ST A TYÖTÄ – M ADE IN F IN LA N D Audi V8 Lang ’90 • DAF 44 Variomatic ’69 • Fiat 600 Multipla ’56 • Opel Kadett Rallye 1.9 ’70 • Sunbeam 900 ’70 • Renault Goelette -matkailuauto