Klassikot 4/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

04/13 . Mazda 323 ´82 . www.klassikot.fi . Opel Ascona ´72 . Hinta 8,50 ? PR isen m m a T a Es hieno n a e k i hu meo Alfa Ro 1750 GT´70 Veloce YKSI ensimmäisistä 368480-1304 . Opel Kadett A ´63 . PAL VKO 2013-32 6 414883 684808 13004 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ . MADE IN FINLAND Alfa Romeo GT Veloce ´70 . Erilainen kiertopalkinto Austin Mini 850 ´65 04/13 AUTOILUN AJANKUVAA . Sunbeam Imp ´63 ä k I t i T P OJEK 50-vuotias alkuperäiskuntoinen Sunbeam Imp Jokamiesluokkaa Fotoalbumissa erilaista jokkiskalustoa takavuosilta Ari Saxberg Rallikuski, mekaanikko ja autojen rakentaja Tuleva klassikko Kaksipaikkainen Mercedes-Benz SLK. Goliath Hansa Kombi 1100 ´60 . Austin Mini 850 ´65 . Fiat 500 ´64
Piipsjärven ympäriajo weteraanimopedeilla Tule Oulaisiin koko perheen nostalgiseen elämystapahtumaan! Liput 10 päivälippu, 20 kolme päivää. Sotaveteraanit ja alle 15v. esiintyy Auto-osastolla ?Kilpa-autot kautta aikojen? Maankuululla rompetorilla nyt iltajatkot Traktoripuistossa juhlitaan traktorikerhojen merkkivuosia Oulaisten museolla esitetään wanhoja filmejä Maamoottoripuistossa ?Kummalliset kuulapäät? 7. 2013 Perinnekeskuksen ja Törmänhovin alueilla 80 A310 ´ e n i p l lt A Renau ukon A310jo n o is i p lä i v ä k Peisalo n Lahtelainen Jouni llaan ja toi parhaa su is e -r n a s k a S ja korisia urheiluauto omeen. n Su yksilön mukanaa Koskelan pihapiirissä ?Jätkäperinne? Pirkka-Hämeen Jätkäperinne ry. - 7.7. ?Wanhaa woimaa - 20 wuotta? Seuraavassa numerossa: kuva: Marko Ilomäki 21. Viimeiseksi jäänyt malli ei kuulunut maahantuojan ohjelmaan, mutta tilannetta on korjailtu jälkikäteen. Pikku idänihmeet Moskvitsh-polkuautot 1971 ja 1977 Monen rattimiehen ensimmäiset harrasteautoilut hoidettiin sympaattisilla neuvostovalmisteilla, jotka eivät ehkä vakuuttaneet suorituskyvyllään mutta hurmasivat tyylillään. 04/13 99. WALTAKUNNALLISET WETERAANIKONEPÄIVÄT 5. lapset ilman. Linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta alueelle ja takaisin. n e n i k n e h a t a R Käpylän koulussa ?Räsymatot eri aikoina? wanhan-ajan koululuokka ym. Wanhan ajan hengessä järjestettävät konepäivät tarjoavat kokonaisvaltaisen kattauksen Wanhan Woiman historiasta konepäivineen. Klassikot 05/13 ilmestyy 8.8.2013 PE: 10 - 17 LA: 10 - 17 SU: 11 - 17 Tied. Jouni 0500 - 282 562 Jorma 050 - 5182 414 Tuula 040 - 5114 506 Rompetori: Martti Raudaskoski 044 - 345 4919 Lajinsa viimeinen Panhard 24 ct ´66 www.wanhawoima.fi Ennakkoluuloton ranskalaisvalmistaja Panhard tuotti useita persoonallisia automalleja ennen kuin Citroen pudotti merkin pois maailmankartalta
lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Arttu Toivonen, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Tomi Eronen, Johanna Helin, Markku Ikonen, Iikka Kekko, Sami Korhonen, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Vesa Rantasalo, Paula Tavasti, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi KÄYNTIOSOITE Klassikot Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Klassikkoautomaailmassa tietyt vuosimallit ovat arvostetumpia kuin toiset, vaikka kyseessä olisi näennäisesti muuttumaton automalli. Tietenkään katkojan kärkien tai kaasuttimien kanssa ei tarvitse pelata, mutta vähintään vastaava määrä ongelmanratkaisutaitoa tarvitaan, kun tapellaan lukuisten sähkövimpaimien kanssa. Erilaiselta näyttävä ylläpito ja kunnostaminen on pohjimmiltaan juuri sitä, mitä se on ollut siitä lähtien kun autoissa oli puupyörät. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Tekijältä: Ensimmäisen lähdön taikaa COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. ILMOITUKSET Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Ensimmäisten joukossa tuotantolinjalta ulos rullanneiden autojen viehätys perustuu usein yksinkertaisempaan ja pelkistetympään muotoiluun tai joskus alkupäässä käytettyyn hienompaan ja kalliimpaan ratkaisuun, joka myöhemmin tuotannossa jouduttiin laimen- tamaan. Pääkirjoitus Tuoreita vanhoja autoja TILAAJAPALVELU Puh. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. V iime kuukausina toimituksen sähköpostiin on putkahtanut useita juttutoiveita ja -tarjouksia 90-luvun alun autoista. Kun viisi vuotta sitten aloitimme Klassikot-lehden teon, asettelimme esiteltävien autojen ikähaitarin vuosien 1950?1985 kieppeille. Mallisarjojen viimeiset mallit ovat puolestaan haluttuja, sillä niistä on lastentaudit niistetty pois, ja autoyksilöt ovat yleensä tehokkaampia, parempia ajaa ja jopa harrastekäytössä luotettavampia kuin muut. Tässä lehdessä tutustumme todennäköisesti Suomen vanhimpaan Sunbeam Impiin: niin vanhaan että sen kori on vielä esisarjatuotantoa, ja niin vanhaan että se on tullut maahan ensimmäisen Imp-lastin mukana. Kromiosien kunnostuksen sijasta 90-lukulaisen kanssa joutuu opettelemaan muoviosien korjaamista ja niin edelleen. Aivan orjallisesti emme ole sitä noudattaneet vaan lehti on saanut elää ikään kuin omaa elämäänsä ja myötäillä lukijoiden sekä tekijöiden harrastuskohteiden mukaan. Ensimmäisenä vuonna noita vuoden 1985 autoja harrastettiin jo laajalti, ja kun numeroon lisää sen viisi vuotta jotka lehti on ilmestynyt, päästään vuoteen 1990. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ajatelkaa vaikka ?63 Corvettea, verrattuna ?64-malliin. Tai miten olisi Kupla, otatko mieluummin ?66:n vai ?70:n? Silkan vuosimallin ohella myös mallisarjan alku- ja loppupäät ovat suosittuja. Näkökulmaongelma on ollut tietenkin olemassa pitkään, mutta nuo alussa mainitut sähköpostit ovat saaneet ajattelemaan asiaa jälleen kerran uudelta kantilta. Valtaosa lukijoista todennäköisesti ymmärtää harrasteikäisen auton jotakuinkin samalla tavalla kuin itse sen koen. Harrastuksen tulevaisuuden kannalta omaa asennetta on kuitenkin pakko toisinaan haastaa, sillä nuoria harrastajia on lähes mahdotonta saada mukaan, jos se tarkoittaa että heidän olisi puuhailtava sellaisten laitteiden kanssa, jotka eivät sytytä minkäänlaista tunnetta. Tuoreemman kaluston kanssa pelaaminen on itsessään melko samanlaista kuin kymmeniä vuosia vanhem- Harrastuksen tulevaisuuden kannalta omaa asennetta on toisinaan pakko haastaa. mankin. 90-luvun alkupuoliskolla valmistettiin paljon autoja, jotka olivat selkeästi 80-luvun tuotteita ja sitä kautta ne myös näyttävät ikäisteni silmään harrasteautoilta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. MATERIAALI Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Mutta yhtä lailla tuolloin tehtiin kulkimia, jotka edustavat ainakin allekirjoittaneelle puhtaasti nykyautoja. Tänä vuonna ajokortteja jaellaan vuonna 1995 syntyneille, jotka luonnollisesti näkevät vuosimallin 1990 jo selkeästi vanhana ja nostalgisena autona. Taianomaiseksi autoyksilön tekee se, että se on entisöimätön. Arttu Toivonen Toimittaja 04/13 3
Sama auto sai vastata myös valmistajansa rallimaineesta, ja siitä tehtävästä Ascona suoriutui loistavasti. 28 Mazda 323 ´82 Arkinen ja muovinen, mutta loputtoman kestävä japanilainen voitti suomalaisostajat puolelleen. s. Maamme myyntitilastojen kärkeä Kadett ei horjuttanut, mutta kauppa kävi ja asiakkaat olivat tyytyväisiä. s. 28 Mazda 323 s. s. 56 Opel Kadett. 22 Opel Ascona 4 04/13 s. 14 Alfa Romeo GT Veloce 34 Sunbeam Imp ´63 Impin 50-vuotissynttäreiden lomassa on mukava hetki tutustua puoli vuosisataa sitten Suomeen rantautuneeseen, alkuperäisessä kunnossa olevaan yksilöön. 40 Goliath Hansa Kombi 1100 ´60 Vilho Hemmilän kunnostaman Hansan pelastukseksi koitui aikanaan kaukonäköisesti toiminut naapuri, joka ajoi vuonna 1972 kymmenen vuotta palvelleen autonsa sisätiloihin odottelemaan parempia aikoja. 46 Fiat 500 ´64 Tämän pikkufiiun tarinan tekee erikoiseksi se, että entisöintityön suorittaneen Onni Ahokkaan ikä projektin valmistuessa ei riittänyt edes mopoauton rattiin. s. 40 Goliath Hansa Kombi s. 52 Austin Mini s. 34 Sunbeam Imp 52 Austin Mini 850 ´65 Samaa perhettä uudesta saakka palvelleen pikkuauton kohtaloksi ehdittiin kaavailla jo romuttamista, mutta onneksi suunnitelmat muuttuivat ja Mini on nyt alkuperäisessä loistossaan. 56 Opel Kadett A ´63 60-luvun alkuvuosina Opel asetti Kadettinsa kilpailemaan varsin kovaan luokkaan. 46 Fiat 500 s. 14 AJONEUVOT 14 Alfa Romeo GT Veloce ´70 Esa Tammisen tummansininen Alfa on häikäisevän hieno näky. Lähes täydellisesti entisöidyllä autolla on myös tunnearvoa, sillä sen ja omistajan yhteistä taivalta on takana jo kolme vuosikymmentä. 22 Opel Ascona 1,9S ´72 Opel Ascona suunniteltiin täyttämään Rekordin ja Kadettin väliin jäänyttä aukkoa. Tässä numerossa ?Isä kääntyi koeajon jälkeen lähes fanaattiseksi Alfa-mieheksi ja oli sitä lopun ikänsä.
Miehen albumeista löytyi myös eksoottisesti varusteltu loistoauto. 76 Mr. 82. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus 82 Fotoalbumi 89 Klassikkoesine 90 Verkot vesillä 91 Klassikkomarkkinat 94 Tuleva klassikko Mercedes-Benzin kaksipaikkaiset avoautot ovat arvoautoja, mutta ainakin yhteen malliin pääsee edullisesti käsiksi. Yhden miehen rallipajaa pyörittävällä Ari Saxbergillä s. 6 Vakionopeus s. 62 Classic Motorshow s. 72 Ranskalainen visiitti TAPAHTUMAT 62 Classic Motorshow, Lahti Klassikkoharrastajien kesä ja näyttelykausi polkaistiin tuttuun tapaan käyntiin Lahden suurtapahtumalla. on pitkä historia moottoriurheilun parissa, kotimaasta ja maan rajojen ulkopuolelta. 81 Volvo Tundra Autoja joista tuli toisia autoja. 70 Nostalgiapäivät s. 81 Volvo Tundra s. Tällä kertaa tutustumisen kohteena on hämmentävästi Citroenia muistuttava Volvo-konsepti. 68 Jokimaan rompetori, Lahti Päijät-Hämeen alueen suurin rompetapahtuma keräsi tänä vuonna mukavasti porukkaa tapaamaan kanssaharrastajia ja nauttimaan upeasta säästä, romppeiden ostoa unohtamatta. 70 Nostalgiapäivät, Pulkkila Kauppamajakka Oy:n järjestämien kevätpäivien yhteydessä vietettiin auto- ja koneharrastajille suunnattua Nostalgiapäivää hyvällä menestyksellä. 72 Ranskalainen visiitti, Viiala Akaan Viialassa kokoonnuttiin ranskalaisautohar rastajien yhteistapahtumaan, jossa nähtiin toinen toistaan hienompia ranskalaisia. 74 Äitienpäivän rompetori, Espoo Keväinen ilma houkutteli harrastajat kaupoille. ARTIKKELIT 13 Erikoisempi Rolls Jussi Korhosen autotuontikuvioista oli tarinaa edellisessä numerossa. Saxspeed 84 Moottorimuistoja osa 2 Jatko-osa viime numeron artikkelille, jossa Toivo Ropen muistelmien mukana matkattiin takavuosien moottoriurheilun ja vauhtikaupan maisemiin. 88 Duncan Miller -parkkimittari Esittelyssä klassinen parkkimittari ajalta, jolloin epämieluisat esineetkin muotoiltiin näyttävästi. FOTOALBUMISSA aikamatkaillaan tällä kertaa kolmenkymmenen vuoden takaisiin jokkisympyröihin Pasi Sorviston kuvamateriaalin saattelemana. S. 94 Tuleva klassikko 04/13 5. s. 88 Duncan Miller s. 89 Klassikkoesine s
Lopputulos oli aikaansa edellä . päivänä 1983 kellottama kierrosaika legendaarisen Nürburgringin pohjoislenkillä, erittäin nopeat 6:11,13, on pysynyt alittamattomana nyt 30 vuotta. tällaista autoa ei markkinoilla ollut ennen etäisesti samannäköistä Reliant SS1:tä, joka ei Michelottin suunnittelusta huolimatta ole yhtä nätti . Luonnoksessa on jätetty ajatustasolla tilaa myös viistoperäiselle ja porrasperäiselle coupe-mallille. Prototyyppi-Equusia ei kasattu Vauxhallin omalla konseptiosastolla, vaan työ delegoitiin Vauxhall-pohjaisten retroroadsterien kanssa kokemusta hankkineelle Panther-yritykselle. Vuoteen 1983 mennessä kaikki GM:n eurooppalaismallit kynäiltiin Rüsselsheimistä käsin, eikä Equusia muistanut enää kukaan muu kuin julisteet säilyttänyt nuori TAUSTALLA komeileva Panther Lima jakaa alustansa ja moottorinsa Equusin kanssa. Ei, Equus on Vauxhall-konsepti jo yli 35 vuoden takaa. EQUUSIN luonnos esittelee Wayne Cherryn ajatukset kohtuuhintaisesta Vauxhall-roadsterista. H evossukuisuuteen viittavan Equus-nimen takana on General Motorsilla pitkän uran tehneen Wayne Cherryn muotoilema kaksipaikkainen avoauto. Tällöin Porschen ratissa on veteraanikuljettaja ja Stefan Bellofin kollega Derek Bell. Kuva: Nürburgring. Silti ne ovat kuin eri maailmasta. 30 VUOTTA STEFAN BELLOFIN NÜRBURGRING-ENNÄTYKSESTÄ Rata-autoilussa kierrosennätykset eivät yleensä kestä vuosikausia, vaikka määräykset muuttuvatkin. Cherryn ajatuksena oli tuottaa edullinen sportti massamarkkinoille, joilla vielä tuolloinkin huristelivat lähinnä MG:n varsin perinteisen oloiset mallit. Vuonna 1985 Belgian Span radalla menehtyneen Bellofin kunniaksi ennätysauton kunnostetulla versiolla polvi. Keskinopeus oli yli 200 6 04/13 kilometriä tunnissa, joka sekin on radan ennätys. Firman mallistosta löytyi tuolloin Limaniminen, kuvassakin komeileva ajokki, joka pohjautui suoraan Vivaan ja Magnumiin, ja Equus toteutettiin Liman rakenteille. Pitkäksi venytettyyn keulaan tipautettiin Magnumin 2,3-litrainen nelonen, ja sisusta viimeisteltiin punaisella koristellusta tummasta nahasta. Teräväksi hiotussa, keskeltä jaetussa keulassa on kieltämättä jotakin samaa kuin Alpine A310:ssa, ja symmetrisissä pölykapseleissa näkyy Cherryn Opel-muotoilun leima, suoraan C-mallin Asconasta. Mutta 1970-luvun lopulla pienet brittiläisperäiset avoautot olivat harvoin näin edistyksellisesti muotoiltuja . MG:n lopetettua avoautotuotannon, Equusin markkinarakoon tunkivat vasta Mazda MX-5 ja etuvetoinen Lotus Elan kymmenen vuotta myöhemmin. Alkuperäinen, ajokuntoinen konseptimalli kuitenkin säilytettiin, ja se on nähty useammassakin klassikkotapahtumassa sittemmin. tullaan ajamaan taas Nürburgringillä, kun Oldtimer Grand Prix -tapahtuma pidetään elokuun alussa. mieleen tulee vain ja ainoastaan Triumph TR7, joka sekin jää Equusin kokeellisuuden varjoon, luukkulampuista huolimatta. Siltikin, saksalaisen Stefan Bellofin toukokuun 28. ja SS1 tuli kuitenkin tuotantoon vasta 1984. Equus puolestaan ei päässyt tuotantoon ollenkaan, sillä lähestyvä toinen energiakriisi kiristi kukkaronnyörit tiukoille, ja Vauxhallin muotoiluosaston kohtaloksi tuli joutua sulautetuksi kokonaan GM Europen alle, siinä missä Vauxhall-mallitkin integroitiin täysin Opelin kaksoiskappaleiksi. Saavutukset tehtiin Bellofin valmistautuessa tulevaan Nürburgringin tuhatkilometriseen kestävyysajoon, Bitburger ADAC 1000 km 1983, ja alla oli Porsche 956.007. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Hevosvoimaa Vauxhallilta Kiilamainen urheiluauto, terävää aerodynamiikkaa viimeiseen asti... Pakkohan tämän on olla piensarjatuotantoa 80-luvulta
1995-mallisena se kuuluisi jo tähän Bulgarian painokseen, sillä kokoonpanolinjat lähetettiin Briteistä kaakkoisEurooppaan vuoden 1994 jälkeen. Vuonna 1995 valmistettu, vasemmanpuoleisella ohjauksella varustettu Maestro Continental 1.3 on ikäänkuin unohtunut säilytykseen, rekisteröity ensimmäisen kerran vasta 1999 ja mittarissa on vaivaiset 3?600 kilometriä. Sisustassa on vielä paikallaan muovisuojapussit, alla on alkuperäiset Goodyearin renkaat ja missään ei näy minkäänlaista kulumaa. Lähtöhinta tällä Maestrolla oli viisisataa puntaa, mutta hinta nousi eBay-huutokaupan aikana kahteen tonniin. Mielenkiintoisen lisäviitteen tälle yksilölle tekee se, että kyseinen Maestro on todennäköisesti koottu Bulgarian Varnassa. Auton ostaneesta henkilöstä tuli nyt käytännössä sen onnellinen ensimmäinen omistaja. Miltei ajamaton Maestro Tarinoimme pari numeroa sitten Austin Maestron 30-vuotismerkkipäivästä. Englannissa on huutokaupattu siltikin jotakuinkin ajamaton yksilö. K utsuisikohan tätä Maestroa eräänlaiseksi väliinputoajaksi. Ilmeisesti auto on alunperin tilattu Espanjaan, mutta jonkinlaisten epäselvyyksien takia autoa ei koskaan toimitettu sinne asti, vaan se jäi Britanniaan. Myös mallinimi ?Continental. auto, eli 3600 kilometriä ajettu Maestro. 04/13 7. viitannee vaivihkaa mannermaiseen työstämiseen. Bulgarian Maestroja kasattiin noin 2?000 kappaletta ennen sikäläisen yrityksen kaatumista keväällä 1996, ja näitä vietiin myös takaisin isäntämaahan. Oli tämä valkoinen ajopeli sitten kasattu missä hyvänsä, uuden väärtistä se menee vielä hyvän tovin. TÄSSÄ on nyt sellainen ?kuin pakasta vedetty
Moni aikanaan huomasikin auton komeilleen lehdessä, ja kaikki saamansa kehut Eeron W123 varmasti ansaitsee yhä.. Varsin vaivattomasti aikoinaan museokatsastettu Mersu viettää talvet lämpimässä ja kuivassa tallissa, ja kesäkaudella auto piipahtaa tapahtumissa silloin tällöin . Auto on säilynyt yhtä hienossa kunnossa kuin alunperin juttua tehdessä, ja öljynvaihtojen lisäksi ei ole tarvinnut ryhtyä kuin etupään vakaajatangon huoltoon. Vääksyn Mobilisti-ilta, Vääksyn kanavapuisto 12.-13.7. XXIII Bella Italia, Mustialan kartano, Tammela 20.7. Suomen Saab Clubin Saab-tapaaminen, Jyväskylän Pro Car Service 6.-7.7. Harrasteajoneuvotapahtuma, Salon tori 6.7. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta TAPAHTUMAKALENTERI KESÄKUU 14.-16.6. Karkkilan Rompetori klo. Sportscar Breakfast Club, Nikkilä, Sipoo 27.7. Classic Sports Car Concours d?Elegance, Turku, 28.-30.6. 9 - 15, Harjunkenttä 16.6. 6. Volvo-kerhon kokoontuminen, Mobilia, Kangasala 14.-15.7. Nyt olikin sopivasti aika kysyä auton omistajalta Mersun tuoreet kuulumiset. L ehtemme taipaleen alkaessa viisi vuotta sitten, kaikki harrastajat eivät välttämättä mieltäneet W123-korin johtotähteä klassikkoautoksi. Juhtbackamarkkinat, Uusikaarlepyy 24.8. Ford M Club Finland kesätapaaminen, Kalajoen Hiekkasärkät 14.-16.6. Michel OldTimer Run, Visulahden matkailukeskus, Mikkeli 30.6. Aboa Rally Storico, Helsinki-Turku 15.-16. Sportscar Breakfast Club, Nikkilä, Sipoo 13.7. Rotary Ralli 3.0, Someron tori 9.-11.8. Tampereen Seudun Mobilistien Restaurantapäivät, Kangasalan Pikkola 13.7. St. Idän ihmeet kohtaavat, Manso Camping, Ikaalinen 10.8. Karavaanareiden Nostalgiatapaaminen, Mobilia, Kangasala 19.-21.7. Sportscar Breakfast Club, Nikkilä, Sipoo 17.-18.8. Kesäpäivä Kangasalla -lähimarkkinat, Mobilia HEINÄKUU 4.7. Vuosi sitten tie kävi Classic Motor Show?hun, mutta tänä vuonna lenkki heitettiin vuosimallin 1966 Kuplavolkkarilla näyttelyn 60-luvun teeman mukaisesti. Yhä hienosti säilynyttä 220 D:tä Eero ajaa varman päälle varoen, ja säilyttää yhä auton tähtihetkeen liittyvää lehden numeroa mukana Mersussa. Grand Tour de Renault, Palvaanjärven leirintäalue, Taavetti 27.7. Wanha Willähti 15.6. Kuluneiden vuosien aikana legendaarisesta ikiliikkujasta on selvemmin tullut oikeutettu klassikko, ja monelle se tuo mieleen nostalgiset muistot ratin takaa tai takapenkiltä; arvostettu auto W123 on ollut aina, mutta klassikkostatuksen juurtuessa on rahallinen arvokin varmasti sittemmin noussut. Haminalaisen Eero Saksan 1978-mallinen, automaattivaihteinen 220 D sai ensikilometrinsä diplomaattikäytössä, ja suomenkielisen huoltokirjan ensileimat lyötiin paikoilleen Berliinissä. Sportscar Breakfast Club, Nikkilä, Sipoo 8 04/13 UranuurtajaMersu voi hyvin Esittelimme viisi vuotta sitten, Klassikot-lehden ensimmäisessä numerossa 1/2008, miltei uudenveroisen W123-korimallin Mercedes-Benz 220 D:n. Arvokkaanharmaan Mercedeksen mittarissa oli vain 110?000 kilometriä sen saapuessa haminalaisomistukseen, ja juttua tehdessä lukema oli kasvanut vain 12 tuhannella. Äskettäinen soitto Eerolle lämmitti mieltä: 220 D:n ajomäärä on nykyisinkin vain vähän yli 130?000 kilometriä. pohjoisimmillaan Oulun Terva-ajoissa ja Sotkamossa. Sportscar Breakfast Club, Nikkilä, Sipoo 29.6. Kuhmon Mobilistien harrasteajoneuvo- ja rompetoritapahtuma, Tuupala 20.7. Mobilistiautonäyttely, Joupiska, Seinäjoki 26.-28.7. Urheiluautot Vanajanlinnassa, Hämeenlinna ELOKUU 3.8. Suur-Saimaan ympäriajo 9.7. Mersupäivät, Orimattilan Kehräämö 15.6. Harrasteajoneuvomarkkinat, Tykkimäen moottorirata, Kouvola 27.7. Vanhojen maasto- ja pakettiautojen kokoontuminen, Kahvila Lippumies, Teisko 23.-24.8. Historic Grand Race, Ahvenisto 18.8. Kutosmiitti, Heinäsaaren leirintäalue, Heinola 29.6. Drive-in-harrasteajoneuvonäyttely, Lusto, Punkaharju 15.6. Perinne Pörinät 2013, Rantapuisto, Järvenpää 15.6. Morris Marina -kokoontuminen, Sepänniemen lomakylä, Töysä 27.-28.7.2013 Oikea moottoritapahtuma, Laivakankaan ravirata, Tornio 28.7
Puh. Takuutyönä kaikki merkit ja kaikkien vakuutusyhtiöiden työt Käytämme vain huippuluokan tuotteita ja menetelmiä. Maalaus suoritetaan ympäristöystävällisesti uudessa maalauskammiossa, autoille säilytystilat lämpimässä hallissa. Hitsaajankuja 2, 04500 Kellokoski Ark. Entisöinnit ja kustomoinnit . Vahinkotarkastukset . ja alkuperäinen auto olisi toki moninkertaisesti kalliimpi. Moottorista lähtee tällä hetkellä tehoja 460 hevosvoimaa, vastaten kilpakäyttöön viritettyjä tehdastiimin autoja. Tätä vielä raaskisi jossakin käyttääkin. EXIDE-akut ja -varaajat vaativiin harrasteajoneuvoihin! ® MARINE & MULTIFIT By Exide Technologies www.exide.fi 04/13 9. 8-17 tai sopim. Kolari- ja muovikorjaukset . Ylimaalaukset . Sieltäpäin luulisi löytyvän kysyntää tällaiselle rallireplikalle . AUTOMAALAAMO OVERPAINT . Asennukset . Facebookissa: OverPaint Finland Ralli-Audin replika Valitse paras klassikko ja huippuvaraaja. Mikäli Eifel Rally Festivalin Audi S1 Quattrot olivat mieleesi, nyt on tilaisuutesi hankkia vastaavanlainen replika itsellesi. Tämä Pohjois-Englannissa viitisen vuotta sitten rakennettu pätkä-Quattron kopio on tehty tarkalleen oikeanlaiseksi aitoon ajokkiin nähden. Audi on myös maalattu tinkimättömän tarkasti oikeilla tehtaan värikoodeilla, tarkoitus kun on ollut tehdä autosta joka suhteessa alkuperäistä vastaava. Lähtöhinta huutokaupassa on jämäkät 100?000 dollaria, ja myyjä onkin aprikoinut mahdollisuuksia toimittaa Audi johonkin yhdysvaltalaiseen satamaan. Automaalaustyöt . Sitä ovat myös ajaneet muun muassa Stig Blomqvist, Jimmy McRae ja Malcolm Wilson, joten sen pitäisi olla ehdottoman kelvollinen. Auto on kiertänyt eri rallitapahtumissa ympäri Eurooppaa valmistumisensa jälkeen, ja on käyttökuntoinen historic-ralleja ja muita tapahtumia ajatellen. Audin moottori on käyty tänä vuonna kertaalleen läpi, ja sieltä löytyy vahvistettua rautaa auton rallikäyttöä ajatellen. Ohjaamo vastaa täysin Audin tehdastallin S1-mallia, oikeanlaisilla katkaisijoilla, mittareilla ja varoitusvaloilla sekä Haldan toimivalla ajanottolaitteistolla. mukaan . 040 912 8272 www.overpaint.fi
Autot ovat seisseet pitkään ulkosalla, ja paikalle on parasta mennä trailerin kanssa. Romutusuhan takia kerho myös viestii aikataulun olevan napakka, eli renkaita ei oikein ehdi potkia. Autoja tai niiden osia halajavien kannattaa ottaa yhteys suoraan Keski-Pohjanmaan Automobiilikerhoon, puh. 044-280 2473. KUVAT: JUKKA JÄRVI eski-Pohjanmaan Automobiilikerho tiedottaa alueellaan olevasta metsäautokokoelmasta. la-su 12-17 Bubbiksentie 6, 04130 Sipoo Soita ja varaa tila kerhotapaamiselle: 0400-449 818 www.moottorikahvila.fi 10 04/13. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Vanhaa rautaa tarjolla K Mark 2 ja ?69 Crown RS50, Opel Kadett B ja C, ?62 Rekord P2 Caravan, Saab 96, Volvo 142, Datsun Finn, ?74 bensa-Transit, Renault 4, 5 ja 12, ?Kyklooppi-Rover?, Willys sekä Kuplien lisäksi paku-Volkkari ja VW 411. Kerho on saanut autojen omistajataholta toimeksiannokseen järjestää mahdollisimman monelle kokoelman autolle tai autonosalle ostaja tai osaa tarvitseva harrastaja, sillä kokoelman alla oleva maapläntti on myyty ja murskaimen kita uhkaa. Alueelta löytyy muun muassa seuraavanlaisia vuosien aikana kertyneitä autoja, jotkut useampana kappaleena: Toyota Corona Moottorikahvila Nikkilä. Ajoneuvoharrastajien kohtauspaikka. Hyvää kahvia, herkullisia hampurilaisia, tuoreita munkkeja, rapeita patonkeja. Avoinna ke-pe 16-20
Tuolloin julkaistu viitoskorimallin Escort saa niin rankkaa palautetta, että facelift tuodaan markkinoille pikavauhtia ja sedanin Orionnimi on ensimmäinen uhraus autoa parannellessa. TÜV TESTASI RVS pienentää ästöjä kulutusta ja pä 6% jopa 5, . OSIEN HANKINTA VOI OLLA VAIKEAA JA KALLISTA RVS kunnostaa ja suojaa kuluneita osia, vaiva ttomasti, tehokkaasti ja edulli sesti. Made in Finland by Oy RVS Technology Ltd. WWW.RVS.FI 04/13 11. Yhdysvalloissa Cityjä on ainoastaan neljä yksilöä, joista tämän lisäksi vain yksi on tieliikenteeseen rekisteröity. Ford Orionin valmistus alkaa ja auto tuodaan markkinoille heinäkuun 22. Kauppahinta on suomalaisittain hirveä 19?500 dollaria autosta, joka on meille tutumpi Honda Jazzina, mutta tässäpä piilee juju: Hondan kontissa on sen kanssa uutena myyty, taitettava Motocompo-mopo. päivänä. Suomalaisillekin tutuksi tullut Orion täyttää kontillisen Escortin tarpeen, ja seuraavankin korimallin auto kantaa aluksi Orionin nimeä, kunnes mallinimi tiputetaan Escortin faceliftin yhteydessä vuonna 1993. Varapresidentti George H. W. California Car myyneekin tämän ennen pitkää. Vaadi aUtosi PaRasta Suunniteltu ja rakennettu kestämään jopa kolme kertaa pidempään kuin tavallinen akku. Astronautti Sally Ride on ensimmäinen yhdysvaltalainen nainen avaruudessa, sukkulalennolla STS-7 kesäkuun 18. päivänä. . Pellin alla on 1,3-litrainen turbomoottori, ja erikoisuutena Cityn hansikaslokero on jäähdytetty! Mopo on sekin kuin pakasta vedetty, enkä keksi äkkiseltään hauskempaa yhdistelmää kaupungissa liikkumiseen. Jopa kahden vuoden varastointiaika ilman välivarausta. Säästä jossain muussa, älä akussa. www.atoy.fi/odyssey KESÄ-HEINÄKUU 1983 . Bush saapuu valtiovierailulle Suomeen heinäkuun 1. päivänä. . päivänä Pioneer 10 -luotain ohittaa Neptunuksen kiertoradan, ja siitä tulee ensimmäinen aurinkokuntamme taakseen jättänyt ihmisen tekemä esine. . Kori on ruosteeton ja mukana tulee kattava nivaska dokumenttejä ja ohjekirjoja. aJatoNta KestÄVyyttÄ TM Honda ja konttimopo kaupan Kalifornialainen liike myy Yhdysvalloissa erittäin harvinaista Honda City Turbo II -mallia vuodelta 1986. Vostok-tutkimusasemalla Etelämantereella mitataan maailman kylmin tähän mennessä mitattu lämpötila, ?89,2°C. . Kesäkuun 13. 50-kuutioinen Motocompo suunniteltiin täsmälleen City/Jazzin takakontin mittojen mukaan, ja ajatuksena oli, että ruuhkan yllättäessä voisi auton heittää parkkiin, kaivaa mopon kontista ja jatkaa matkaa. Auto itsessään on käytännössä virheetön Japanista juuri tuotu yksilö, jossa ohjaus on oikealla ja digitaalimittarin lukemat kilometreinä; ajomäärä on vain 72?000 kilometriä
Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta T ässä laatikkomaisessa, tasan 30 vuotta sitten esitellyssä Volvo-konseptiautossa voi nähdä esimerkiksi Honda Aerodeckin piirteitä, tai sitä voi verrata vuoden 1999 Honda Insight -hybridiin. 9 -15 Suomen Volvokerhon ja V-Palvelun järjestämä rompetori pihassamme Ylöjärvellä. Ilmainen myyntipaikka, Buffet Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Konsernin sisällä se lienee lähempänä muutama vuosi myöhemmin esiteltyä 480ES:ää. Täältä katsottuna vuoden 2000 kuljettaja tankkasi toki vielä halvalla. Konseptiautossa hyödynnettiin erikoiskevyitä materiaaleja, kuten alumiiniä, magnesiumia ja muovirakenteita. Moottorina kokeiltiin kahta erilaista kolmisylinteristä konetta: 1,3-litraista, magnesiumista valmistettua 50 hevosvoiman moottoria ja toista 1,4-litraista valurautaista moottoria josta saatiin irti 88 hevosvoimaa. Erikoinen ratkaisu, joka hävitti tavaratilankin käytännössä kokonaan. Nykyiselläänkin jokin LCP 2000:n tapai- nen ajokki olisi todella näppärä kaupunkiauto, eikä näillä polttoainehinnoilla harmittaisi hankkia juuri tällaista kauppakassiksi. LCP 2000:lla ei siis tarvinnut ainakaan vuonna 1983 jäädä muiden jalkoihin, vaikka taloudellisesta ajokista olikin kyse. Auton paino huiteli myös vain 654 kilossa. Konseptiauton takapenkki oli käännetty nurinniskoin, ja kulku takaistuimelle oli takaluukun kautta. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Moottorien tasapainotukset . 2 viikon välein). 12 www.varastopalvelu.fi 04/13 - virityspaja vuodesta 1992 . Moni myöhempi tuotantoauto on selkeästi noudattanut sen periaatteita, ja alussa mainitun Insightin lisäksi mieleen tulee myöskin kevyemmäksi riisuttu vuosituhannen taitteen Volkswagen Lupo 3L TDI, joka hyötyi jo turboahtimestakin. A J O V U E N O J A S U T S A R R HA A M U T H A P A IT T N Y Y M ROMKUPHE nttä 19.?21.7.2013 O M Tuupalan koulun ke okeskus 9.?11.8.2013 atkailu- ja Nuoris NURMES Hyvärilän M Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.fi Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 . oli jonkinlainen realistinen ajatelma vuosituhannen vaihteen autoksi, ja pyrkimys oli saada aikaan mahdollisimman kevyt ja taloudellinen ajokki siltä varalta, että polttoaineen hinnat olisivat taivaissa millenniumin tietämillä. Tekniikalla saatiin painettua kulutus alle neljään litraan satasella, ja nollasta sataan kiihdytys vei kohtuulliset Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Pirkanmaan V-Palvelu V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Kevyt-Volvo vuodelta 1983 11 sekuntia. Kokeellinen LCP 2000, eli ?Light Component Prototype. Alustanpuslat, ahtimet, jarrut, mittarit, moottorinohjainlaitteet ja muut alan osat ja tarvikkeet . tehoa, vääntöä ja polttoainetaloutta Sporttiauto ROMPETORI 19.5.2012 klo. Myös verkkokauppa www.sporttiauto.fi. Apurunko oli magnesiumista, ovien rungot hiilikuidusta ja koripaneelit iskunkestävää muovia. 02-5332686 Klassikoihin muutokset kaasarista ruiskuksi . Jäljempää käytettiin erilaisilla polttoaineilla, kuten esimerkiksi rypsiöljyllä. Säädöt ja mittaukset dynolla . 34110 Lakiala Runsaasti kalustoa ja myyjiä, paljon ohjelmaa! Tervetuloa! Nyt saatavilla myös uusia Amazon maskiritilöitä -65 -70 vuosimalleihin. www.kuhmonmobilistit.fi Helalantie 11, 21800 Kyrö . verhoilu- ja tiivisteosia
Kuvat: Jussi Korhosen albumi Dubaista Tad?ikistaniin Klassikkoautokauppaa takavuosina tehneen Jussi Korhosen yksi mieleenpainuvimmista kauppakohteista oli erikoisvarusteltu Rolls-Royce. V iime numerossa kertasimme porvoolaisen Jussi Korhosen autonhakumatkaa Floridaan 1988. Eräs Helsingissä asunut juutalainen tataari kertoi, että hänen tuntemansa tad?ikistanilainen silmäätekevä haki itselleen panssaroitua autoa, joten voisinko minä ehkä auttaa.? Jussihan auttoi mielellään, ja pian sopiva yksilö nousi esille Dubaissa . Auto oli ostohetkellä kunnostettu, mutta se oli saanut aiemmin kärsiä dekadentin elämäntavan seuraamuksista. ?Auton omistanut sheikki oli ajanut sillä hiekkamyrskyn jälkeen hiekan peittämää tietä. Tie oli ollut paikoin kokonaan näkymättömissä, minkä seurauksena kuljettaja oli vahingossa ohjastanut Rollsin kokonaan hiekka-aavikon puolelle.? Kyseinen Rolls-mies oli jättänyt santaa hörpänneen, noin tuhat kilometriä ajetun brittiluksuksen käytännössä niille sijoilleen. Yksi erikoisimmista hänen noina aikoina välittämistään autoista oli kuvien panssaroitu Rolls-Royce. Takakontissa oli jonkinlaiset savulaitteet takaa-ajotilanteita varten. Tätä autoa hän ei ostanut sattumalta, vaan tarkoituksella eräälle kyseisen tyyppistä ajoneuvoa kaipaavalle. ?Asuin siihen aikaan paljon Neuvostoliitossa, joten minulla oli venäläisiä tuttuja. Teksti: Harri Onnila . Lisäksi takapenkillä oli nappi, jolla saattoi sammuttaa auton moottorin.? Viimeisin varuste kuulostaa enemmän turvattomuutta kuin turvallisuutta lisäävältä, mutta ehkäpä painikkeesta oli hyötyä, jos kuljettaja olisi likvidoitu jollain inhalla tavalla kesken ajon. AUTON mukana seuranneen varustelistauksen mukaan takakontin aparaatti oli jonkinlainen savuverholaite. 04/13 13. panssaroitu Rolls-Royce. Auto oli kuitenkin myöhemmin haettu hiekkalaatikolta ja palautettu edeltävään loistoonsa. Rollsin varustelu kelpasi tad?ikistanilaiselle porholle, ja sen varustelua kuunnellessa tuntuu, että se olisi kelvannut vaikka salaiselle agentillekin. ?Autossa oli nelisen senttiä paksut lasit ja nokalla hälytysvalot
ja perusteellisesti. Kouvola 14 04/13. Pitkällinen projekti Alfa Romeo 1750 GT Veloce ´70 Vastoin isän neuvoja Esa Tamminen hankki ensiautokseen Alfa Romeo 1750 Berlinan vuonna 1981. Vuotta myöhemmin se vaihtui Coupemalliin, jota ei ole tarvinnut enää vaihtaa, mutta kunnostaa
04/13 15
Kun coupe-kuume nousi, oli selkeää että seuraava auto tulisi olemaan Alfa Romeon 105-sarjan coupe. Tarjontaa 80-luvun alussa oli korimallin arvostuksen ollessa aallonpohjassaan, ja Esa ajeli niin Summassa, Tammisaaressa kuin Helsingin autokaupoissakin tarjokkaisiin tutustumassa. Noihin aikoihin huonoimpia yksilöitä jo romutettiin ja parhaimmat seuloutuivat harrastajille pitäen hintansa kohtuullisesti. HETI hankinnan jälkeen tuli kokeiltua Alfa Romeon menohaluja sakotusseurauksin. ?Nykyisin tulee ajeltua jokseenkin rajoitusten mukaan?, Esa Tamminen toteaa. 16 04/13. Pihalta löytynyt neliovinen Berlina vetosi nuoreen mieheen muotoilullaan ja kun pellin alta löytyivät tuplakaasuttimet, alkoi kuume autonhankintaan nousta merkittävästi. Kerrottuaan kotona mielenkiinnon kohteestaan oli vahvasti Toyotamieheksi profiloituneen perheenpään isälliset ohjeistukset harvinaisen selkeitä: ?Ei missään tapauksessa... Sen sijaan, että hänellä olisi käynyt tuuri syntyä perheeseen, jossa tätä italialaismerkkiä arvostettaisiin, kuvailee hän asian olleen juurikin päinvastoin. Vallinneesta Alfa-vastaisuudesta huolimatta Esa muistaa itse kiinnittäneensä jo lapsena huomiota Alfa Romeoiden muista erottuvaan muotoiluun ja erityisesti niiden keulan ilmeeseen. Tie ensimmäisen oman Alfa Romeon ohjaimiin kulki kesätöissä tutuksi tulleen hitsarin vihjeestä, joka kertoi korjaamonsa pihalla joutilaana olevasta ruostevaivaisesta autosta. Ikä ja kokemus tuovat tullessaan viisautta, varovaisutta ja suhteellisuudentajua, joka auton täydellistä entisöintiä ajatellen nostavat usein projektin aloittamisynnystä. Kouvolasta löytyvän, upeakuntoiseksi entisöidyn ´70 Alfa Romeo 1750 Velocen omistaja Esa Tamminen tunnustaa aloituskynnyksen nousseen varsin korkealla puntaroidessaan Alfansa täydelliseen läpikäyntiin ryhtymistä. Isäkin innostui Esa Tammisen matka Alfa Romeoiden parissa on kestänyt läpi elämän. pysy erossa sellaisista... Alfa Romeo 1750 GT Veloce Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine O sa pelosta on viisautta, ja on ihan viisasta olla ryhtymättä johonkin, jos omana oletuksena on mahdollinen epäonnistuminen. Epäonnistumiseksi voidaan laskea vaikka auton entisöintiprojekti, joka syystä tai toisesta jää puolitiehen, kun tavoitteet aloittaessa oli asetet- Berlinaa kerran koeajettuaan Esan isästä tuli Alfa-mies loppuelämäkseen. tu korkealle. ne tietää pelkkiä vaikeuksia.? Katsastamaton, mutta vielä rekisterissä oleva Berlina tuli neuvoista huolimatta hankittua ja yhteistoimin auto tuli kuntoon isän avittaessa sen hitsauksessa. ?Ei siinä nykymittapuun mukaan ollut kauhesti tekemistä, mutta silloin se tuntui työläältä?, muistelee Esa ensimmäistä autoaan. Kun auto tuli kuntoon, oli isäkin kokeillut Alfan ajo-ominaisuuksia ja varovaisesti jopa kehaissut niitä. Kokemus lienee ollut käänteentekevä, sillä myöhemmin perheenpään Toyota vaihtui samanlaiseen, joskin isompimoottoriseen Berlinaan. ?Hän kääntyi lähes fanaattiseksi Alfa-mieheksi ja oli sitä lopun ikänsä?, Esa muistelee. Berlina oli sopiva ensiauto, mutta kauaakaan ei se Esan mieltymyksiä neliovisena vastannut, sillä mieli veti linjakkaampaan muotoiluun
Kun tunteja kestänyt taivuttelu Berlinavaihdosta sai myyjän lopulta luovuttamaan, piti autoille keksiä vielä väliraha, joka asettui lopulta 6?800 markkaan. ?Olin Berlinasta maksanut 3?500 markkaa ja kelasin että hei, nythän tämä näyttää hyvältä?, Esa muistelee tuumineensa. Muutamia päiviä myöhemmin Urjalaan ajettiin väliraha matkassa ja ensiautona palvellut Berlina jäi myyjän pihaan, kun Esa lähti linjakkaalla coupellaan kotia kohti. Tullessaan perille hän totesi muidenkin lukeneen Aamulehden ilmoituksen: ?Ajoin Urjalaan ja paikka löytyi. Illemmalla erikoinen Alfa Romeo 1750/2000 -ilmoitus vaikutti houkuttelevalta jo hintansakin puolesta, joskin sen saattoi ymmärtää että myyjällä olisi kaksi autoa kaupan. Soitto Urjalaan Pentti Kupariselle vahvisti että autoja olisikin vain yksi, mutta siihen oli vaihdettu isompi moottori, mikä Esan mielessä ei ainakaan vähentänyt auton kiinnostavuutta. Berlinan nokka kohti Urjalaa suunnattuna oli Esa jo valmistautunut pettymykseen, sillä myytävä auto oli hinnoiteltu niin edukkaaksi, että erityisen hyvä se ei voinut olla. Esa ei sillä hetkellä vaivautunut tutkimaan, mitä kaupan oli, vaan pyysi jättämään lehden myöhempää tutustumista varten. Vaihtokaupalla Esa muistaa maanneensa Berlinansa alla, kun hänen autokuumeestaan tietoinen kaveri poikkesi tuomaan Aamulehden, jossa oli jonkin Alfa Romeon myynti-ilmoitus. Näin että hieno auto oli pihalla ja päättelin, että joku muukin Alfa-harrastaja olisi tullut katsomaan myytävää autoa. Ajattelin että tuo se ei ole, sillä se näytti liian hienolta siihen hintaan.? Pihalla ei kuitenkaan Esan auton lisäksi ollut kuin yksi Alfa, juuri se josta alkoi välitön kaupanhieronta. Oman ongelmansa toi se, että myyjä ei suostunut ottamaan vaihdossa Esan autoa, vaan tarvetta olisi ollut joko rahalle tai pakettiautolle. Meikäläinen ei katsetta nostanut tiestä ja kun kaveri sanoi että se saattais olla Saabbi, samalla syttyi siniset vilkut ja sakothan siitä tuli?, muistelee Esa ensikokemuksiaan autosta. ALFA Romeoiden vaihtohetki vuonna 1982. Esa Tammisen tietojen mukaan 1750 Berlina olisi ajettu myöhemmin romuksi. VUODESTA 1981 Club Alfa Romeo Finlandin jäsenenä olleen Esa Tammisen mittava entisöinti palkittiin vuosittain jaettavalla Concorso d´Originalita -palkinnolla. GIORGETTO Giugiaron piirtämä Alfa Romeo tunnetaan meillä usein Bertone-nimellä johtuen muotoilijan silloisesta työnantajasta. 04/13 17. Kaupat osuivat ajankohtaan, jolloin useimmat olisivat myyneet autojaan pois, sillä lähtö armeijaan koitti vain viikkoa myöhemmin. ?Vielä ennen kun lähdin inttiin, kaverin kanssa lähdettiin kokeilemaan Alfan kulkua tuohon kutostielle. Ja kun mentiin, niin kaveri sanoi kohta että tuolla tulee joku aika kovaa perässä
Auto kuitenkin valmistui seuraavaksi kesäksi. ?Enää en pystyisi venymään niin intensiiviseen puristukseen, mutta avoautokuume oli silloin kova?, toteaa Esa edelleen tallistaan löytyvästä Spideristä. Avoauton jälkeen Alfa-harrastus laajeni rata-autoilun puolelle, kun vuonna 1997 Esan tuli hankittua neliovinen Giulia puhtaasti kerhon ratapäiviä ajatellen. Jotenkin tuli pelko, ettei se vaan jäisi kesken.?. Arvaus kiertokangen laakerin antautumisesta osui oikeaan, kun moottori kotona avattiin. Perusteltu valitus päätöksestä tutun lakimiehen muotoilemana oli jo uskottavampi ja kun puoltava päätös projektille tuli, laitettiin sopiva Spider Saksasta etsintään. Merkkejä kolareista ei ollut, mutta uusittu maalaus kieli että ruostekorjauksia oli koriin jo ehditty tekemään. Talven yli auto laitettiin seisontaan, mutta keväällä into ratin taakse oli jo niin kova, että Alfalla matkattiin sotilastovereiden kanssa Riihimäen varuskuntaan. Nykyisin konepellin alta löytyy siellä jo yli 30 vuotta ollut 2-litrainen voimanlähde. Tuolloin 12-vuotias Alfa oli jo tietä nähnyt ja alkuperäinen moottorikin lienee ajettu siitä valmiiksi. Ainut vähääkään järkevä keino Alfan Spider-mallin saamiseen tuolloin oli korinvaihto, jossa ulkomailta tuotu erikoisempi auto taivuteltiin suomalaisiin papereihin. Kun aamuja nolla -huudot kaikuivat, käytti Esa kotiuttamisrahan harkiten ja hankki niillä Alfan alle tuliterät viisipuolaiset ATS-alumiinivanteet. Kemoralla laakerivaurio Pitkin 80-lukua Alfa palveli Esaa kesäisenä käyttöautona eikä hänen aikanaan sillä enää ole talvisin ajettu. Alfa Romeo 1750 GT Veloce AUTON alkuperäinen moottori on kadonnut vuosikymmeniä sitten. Joten kuten ehjän näköinen ´77 Alfa Spider sai luovuttaa korinsa Pohjolaan, mutta Esa sanoo sen hankinnan menneen pieleen. Vaikka konepellin alla olikin jo hankintahetkellä alkuperäistä tehokkampi moottori, piti autoon saada Esan mielestä lisää vauhtia omilla virityksillä. ?Silloin oli muotia yrittää saada voimaa, todellisuudessa taisi tulla ääntä enemmän.? Voimistelu kostautui kerran Kemoran moottoriradalla, jolloin moottorista alkoi kuulua ylimääräisiä ääniä ja Esa palasi varovasti pintakaasulla takaisin varikolle. Sivuääni tiesi sillä kertaa 400 kilometrin kotimatkaa kaverin hinaamana, jonka Esa muistaa olleen ainoa kerta kun auto on hänet pulaan jättänyt. Vaikka nyt auto ei muutamaan vuoteen ole ulkoilua saanut, löytyy sekin edelleen kokoelmasta. Pitkällinen projekti Kun Spider valmistui ajoon, ajelut 1750 Velocella jäivät vähemmälle. Hirttänyt laakeri ehti syömään kampiakselin kaulasta sen 18 04/13 verran materiaalia, että moottoriin oli vaihdettava kokonaan toinen akseli. Avo-Alfa ja rata-Alfa Esan Alfa Romeo kuume vain yltyi, kun hän huomasi 80-luvun loppupuolella tarvitsevansa ehdottomasti avoauton. Liikenteestä se poistui kokonaan vuonna 1997, jolloin Esa palautti sen kilvet konttorille. 10 vuotta vanha kori oli jo niin mätä, että talvi 1987?88 meni autotallissa asuen pelkästään korin ruostevaurioita korjatessa. Siitä huolimatta mittariin kertyi keskimäärin kymmenisentuhatta kilometriä vuodessa. Esa muistaa ennakkotapauksen olleen Spideristä jo olemassa, kun hän askarteli lupa-anomusta moisen toteuttamiseen. Ensimmäinen hakemus tuli bumerangina takaisin, sillä umpiauton osien ei katsottu olevan avomalliin vaihtokelpoisia. Vaikka auto etäämmältä katsottuna olikin melko hyvän näköinen, lohkeilevat kittaukset ympäri autoa kielivät sen todellisesta kunnosta. ?Tiesin kyllä mitä on tulossa kun tähän hommaan ryhdyin, olin silloin jo niin paljon näitä rassaillut
Kun paikka toisensa jälkeen oli naputeltu ja hitsattu paikoilleen, viimeisteli Esa työnsä jäljen vielä koritinalla. Tyhjän korihylsyn siirtelyyn Esa rakensi pyörillä liikuteltavan kärryn, jossa auto oli sopivalla korkeudella, mutta työnnettyään korin telineineen hiekkapuhaltajalle, kieltäytyi puhaltaja ryömimään auton alle ja Esa vietti vuoden 2004 vapun puhaltaessaan itse autoaan alapuolelta. Maalauksen pohjatöitä Esa teki niin pitkälle kun omat taidot riittivät, mutta jatkajaa ei tahtonut ensin löytyä millään. Kun purkamaan oli ryhdytty, ei paluuta enää ollut. Asiaa ei ainakaan helpottanut jo kertaalleen tehdyt mittavat peltityöt. Mitä enemmän koria putsattiin pellille, sen enemmän peltitöitä oli odotettavissa. Autoon syntyi kynnyskoteloja, helmoja, ulko- ja sisälokasuojia sekä varapyörän kotelo, joka oli erityisen työläs valmistaa itse. ?Tänä päivänä niitäkin peltiosia saisi uutena, silloin ei niitä vielä ollut tarjolla?, Esa toteaa ja jatkaa: ?Jokaisesta 105-sarjan Alfasta mätänee nämä samat paikat, sen korirakenne vaan on sellainen.? Kartturin saranoiltaan nyrjähtäneeseen oveen vaihdettiin pintapeltiä samoin kuin takaluukkuun, jonka pintapeltiä korvattiin toisen Alfa Romeon katosta leikatulla palasella. Ensimmäinen maalari luovutti jo alkuunsa, mutta Korialla automaalamoa pitävä Seppo Nyström lupasi ottaa auton maalaamolleen vaikka heti. Pahin virhe on sanoa maalarille, ettei projektilla HANKINTAHETKELLÄ Alfa Romeon 5-vaihteisen laatikon isoin vaihde tuntui pitkältä matkavaihteelta. Nykyisin omistaja on aiheesta eri mieltä. KLASSISEN urheiluauton ohjaamossa kaikki on paikoillaan. 04/13 19
Valmistuneiden osien suhteen Esa piti kiinni periaatteesta, ettei mitään vietäisi pois tontilta. Valtaosa työvaiheista on omistajan itse tekemiä. MOOTTORIIN tehtiin täysremontti jossa mm. männänrenkaat, laakerit ja venttiilivarren ohjurit vaihtuivat uusiin. olisi mitään kiirettä, sillä silloin sillä ei sitä todellakaan ole. Uustuotanto-osien lisäksi firman varastosta löytyy hyvin myös alkuperäisvaraosaa. Verhoilija puolestaan hommasi sisäkattomateriaalin, jonka Esa kuskasi alkuperäisen sisäkaton kanssa Lissun Laukkupajalle ommeltavaksi. No minä menin föönin kanssa ja ihan varovasti koitin ja liimauksessa tulleet rypyt hävisivät.? ?Kattoverhoilun olisi lopulta saanut kyllä Englannista, valmiiksi tehtynä ja halvemmalla, mutta tulipahan tehtyä itse.? Valmiiksi tuli Moottori koki projektissa täydellisen läpikäynnin, jossa sylinteriputket hoonattiin, männät rengastettiin ja kaikki laakerit sekä venttiilivarren ohjurit uusittiin. Kun hiukan lämmittää niin sillä se muokkautuu. Myös vaihteisto tarkastettiin ja synkronirenkaat vekslattiin isoimmalta vaihteelta pienimmälle, remontti jonka Esa oli tottunut tekemään muillekin Alfa-harrastajille jo 80-luvulla. Kromattavaa autossa ei ollut, sillä Alfa Romeo on käyttänyt ruostumatonta terästä mm. Mottorikoneistuksissa Esa luotti Lahden Kansityöhön. puskureissa ja lampunkehyksissä, joista hiomalla ja kiillottamalla sai uudenveroisia. Uusi, yläreunaltaan sävytetty tuulilasi teetettiin Kuttilan Autolasilta, josta löytyi valmiiksi oikea muotti. Esa tunnustaa juuri sisäkaton asennuksen olleen ainoa todella vaikea ja hermoja kiristänyt työvaihe: ?Oli pakko sanoa silloin, että nyt tuli vastaan sellainen juttu, joka ei minulta onnistu. Tarkalleen mallin mukaan tehty sisäkatto oli työvaroineen moitteeton, mutta sen asentaminen paikoilleen rypyttömästi tuotti ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Sitten yksi kaveri kertoi, että siihen on vanha konsti. Niinpä kaikki löytyi vaivatta, kun niitä viimein tarvittiin. Korin tullessa 2011 kesällä maalarilta alkoi kasaaminen rivakasti, eikä kulunut montaakaan päivää kun auto oli siirtynyt telineeltä omille pyörilleen. Töihin luvattiin kuitenkin ryhtyä tuolloinkin ensi tilassa, mikä sekin tarkoitti vielä kolmea vuotta. Osia Englannista Korin vietettyä lopulta seitsemän vuotta maalarilla, joka ikinen osa läpikäytiin, putsattiin ja kiillotettiin, jollei vaihdettu kokonaan uuteen. Maalaamo ehti kertaalleen jo muuttamaankin ja kerran oli Esa hakemassa autoaan jo pois, kun projekti ei vain ottanut edetäkseen. Englannista Esan autoon tulivat oviverhoilujen lisäksi kokonainen mattosarja takaluukun verhoiluineen, korin tiivisteitä sekä merkit. Penkkien verhoilun Esa antoi tehtäväksi pitkän kokemuksen omaavalle Mauri Riihiluomalle, jolle hän vei itse hankkimansa nahat. Joka. Niinpä valmis verhoilu odotti asennusta vaatehuoneessa, valmiit alustan osat öljysäiliöhuoneessa ja tekniikka autotallissa. Alfa Romeo 1750 GT Veloce KORITÖIDEN helpottamiseksi Esa Tamminen teki autolleen liikuteltavan telineen. JOKAINEN osa koki täyskunnostuksen. Uusittujen osien suhteen Esa Tamminen suosittelee Classic Alfa -ni20 04/13 mistä brittifirmaa, joka ei ainoastaan myy osia vaan jossa myös tiedetään tarkalleen mikä osa asiakkaan autoon sopii
ENTISÖINNIN vaikeimpana työvaiheena Esa piti sisäkaton asennusta paikoilleen. On toki joitain pieniä ruuveja, jotka olen aikonut vielä vaihtaa ja jonkun tarran konehuoneen viimeistelyyn voisi ehkä tilata?, toteaa tyytyväinen Esa Tamminen, jonka rata-Berlinan tekniikkapäivitys onkin jo vuosia odotellut omaa vuoroaan. 01 Merkki ja malli Alfa Romeo 1750 GT Veloce 02 Vuosimalli 1970 03 Moottori 4-sylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 2 kannen yläpuolista nokkaakselia. Pientä takapakkia aiheutti vielä kytkin, jonne epähuomiossa tuli kasattua hyvältä näyttänyt, mutta liukkaanpuoleinen levy. Takaveto 05 Alusta Edessä päällekkäiset tukivarret, kierrejouset, simpukkaohjaus, kallistuksenvakaaja. Takana jäykkä akseli pitkittäisin tukivarsin, kierrejouset, kallistuksenvakaaja. Levyjarrut 06 Kori 2-ovinen itsekantava 2+2 paikkainen kokoteräskori 07 Mitat Pituus 408, leveys 158, korkeus 132, akseliväli 235 cm. Paino 1040 kg 04/13 21. Liimauksessa tulleet rypyt siloittuivat lopulta hiustenkuivaajalla lämmittäen. KORIA sai odottaa maalarilta seitsemän vuotta. ESA Tammiseen Alfa Romeoiden muotoilu ja erityisesti keulan ilme teki vaikutuksen jo lapsena. Niinpä verhoilu odotti asennusta Esan vaatehuoneessa, alustan osat öljysäiliöhuoneessa ja tekniikka autotallissa. kulmasta löytyvät levyjarrut saivat täydellisen läpikäynnin korjaussarjoineen, mutta jarrulevyt ja osa etupään nivelistä olivat vielä uudenveroisina käyttökelpoisia. Kun hyviä käytettyjä ei löytynyt, joka kulmaan tulivat uudet tykkivanteet, jotka Esa tilasi Free Technicsiltä. Museotarkastuksessakaan ei vannevalintaa moitittu, sillä ne ovat tyyliltään ajan henkiset, vaikkakin hiukan ulospäin levittävät. 2 Weber-tupla kaasutinta. Poraus 80, isku 88,5 mm. Tilavuus 1779 cm3. Teho 132 hv/5500 rpm 04 Voimansiirto 5-nopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattialla. Sekä aikanaan kotiuttamisrahoilla ostetut ATS-alut että auton hankintahetkellä alla olleet alkuperäiset peltivanteetkin kapseleineen löytyvät, jos Esan tai museotarkastajien mieli myöhemmin vanteiden osalta muuttuisi. Kesän 2012 taipuessa syksyksi alkoi auton kasaaminen olla jo loppu- suoralla. Ja niin tekee edelleen. Mitään valmista ei viety pois tontilta. Kytkinlevyn vaihdon jälkeen auto saattoi palata rekisteriin museoautona ja syksyllä se ehdittiin näkemään vielä Ahveniston moottoriradallakin, jossa Club Alfa Romeo Finland palkitsi mittavan entisöintityön Concorso d´Originalita -palkinnolla. ?Kyllä minä sanoisin että se on nyt valmis
A-luokan avaus Opel Ascona 1.9 S ?72 Opel Ascona oli täsmätuote Kadettin ja Rekordin väliin. Se otti kantaakseen myös Opelin rallimaineen ja suoriutui tehtävästään loistavasti. Kokkola 22 04/13
04/13 23
Moottoripaletti laajeni alussa tarjolla olleesta 1,6-litraisesta toisena tuotantovuonna eli mallivuodelle 1971 suuremmalla, 1,9-litraisella nelosella, joka tuotti mukavat 90 hevosvoimaa. Lopputuloksesta voi havaita viitteitä Chevrolet Vegaan etenkin farmarin kohdalla. Opel Ascona J Teksti: Harri Onnila Kuvat: Paula Tavasti 24 os eurooppalainen koko kansan autoilu oli nupullaan 50-luvun mittaan, niin 60-luvulla se puhkesi kukkaan. Seuraavaksi vuodeksi maskin materiaali vaihtui pellistä muoviksi. Asconan voimansiirtopaketti oli koeteltua peruskauraa: moottori edessä, veto takana. Energiakriisin ruoskiessa autoilijan hartioita, oli Opel-kuljettajan lohdullista havaita, että mallistoon oli vuonna 1972 lisätty myös pieni mutta taloudellinen 1.2 S, joka luovutti käyttöön 60 hevosvoimaa. Tuotannon loppuvaiheessa moottorivaihtoehtojen tehoja pudotettiin muutamalla hevosvoimalla voimanlähdettä kohden. Syömähampaina toimivat ketterä Kadett B ja reilu Rekord C, mutta näiden etuhampaiden välissä oli silmäänpistävä rako. Sitä oli koetettu paikata vuonna 1967 Olympialla, mutta asiakaskunta oli tulkinnut sen lähinnä koristelluksi Kadettiksi, jota se oikeastaan olikin. Helpoimmat tunnistusta auttavat seikat ovat vuodeksi 1972 tulleet mustaksi maalatut etuvalojen taustat ja maski. Usein molempia. Yksi sellainen eurooppalainen autonvalmistaja, joka 60-luvun loppua kohden aidosti kaipasi täydennystä mallistoonsa, oli Opel. Se jakoi tekniset ratkaisunsa Mantan kanssa, muun muassa akseliväli oli samainen 243 senttiä, mutta akselien päällä komeili suurempia kansanjoukkoja kosiskelevia koriratkaisuja: kaksi- ja nelioviset sedanit ja tilatarvitseville Voyage-farmari, joskin hieman epäkäytännöllisesti vain kolmiovisena toteutuksena. Asconan ulkomuodot hakivat mallia General Motorsin kotikulmilta, mikä ei sinänsä ole ihme, sillä mallin pääsuunnittelija oli yhdysvaltalainen Charles Jordan. Automyynti kasvoi eri puolilla vanhaa mannerta . Ja miksei keulailmeestä voi löytää jotain yhteistä myös ?66??67 Chevrolet Novaan. Ulkonäön osalta Ascona pysyi pääosin muuttumattomana tuotantovuosien 1970?1975 ajan. Tarvittiin kokonaan uusi malli: perustekniikkainen, mieluusti hieman urheilullisen oloinen, mutta silti helposti järjen kanssa perusteltava kulkuneuvo. jopa Suomessa, kun viranomaiset pehmeyksissään löyhensivät kansalaisten liekaa ja vapauttivat automarkkinat vuonna 1962. Samalla kun autoja meni kaupaksi yhä enemmän, kasvoi myös erilaisten autojen tarve. Ja sellainen tehtiin. 04/13 Mantan sisar Syyskuussa 1970 Opel julkisti urheilukorisen Mantan, mutta heti seuraavassa kuussa saapui täsmätuote Kadettin ja Rekordin väliin: Opel Ascona. Eräillä merkeillä oli rehellinen tarve monipuolistaa mallistoa, ja kellä järkeviä malleja oli jo riittävästi, pukkasivat linjalta vaikkapa avoautoja tai coupé-malleja. Tonnikuusisatasesta oli aluksi saatavilla S-versio, joka tuotti 80 hevosvoimaa, mutta Opel-tyyliin tarjolle tuli hetkeä myöhemmin matalapuristeisempi versio, 68-hevosvoimainen 1.6 N. Kaksiovisen sedanin osuus. Lähinnä syynä olivat öljykriisiä seuranneet toimet polttoaineensäästämiseksi. Haastajia omasta ja muiden talleista Kokonaisuudessaan A-sukupolven Asconaa valmistettiin noin 692?000 autoa
Lukumäärä on komea, mutta kalpenee kun sitä vertaa B-Kadettin valmistusmäärään, jonka on ilmoitettu olleen 2?691?300 autoa. Esimerkiksi kun vuonna 1972 Ascona 1.9 S maksoi 21?100 markkaa, niin Cortinasta, tosin 1,6-litraisesta, pyydettiin 17?500 markkaa. Vertailun vuoksi voi ottaa esille vielä Bmallin Kadett 1.9 Rallyen, jonka hinta oli hurjat 26?600 markkaa. Hinnoittelulla oli varmasti osansa myös autojen menekkiin ja siten rekisteröintimääriin. AUTON ikäkauteen sopiva Opel-rekvisiitta lisää nostalgista tunnelmaa Asconalla liikkuessa. SISÄÄN vilkaisu paljastaa asiaa tuntevalle, että auto ei ole SR-malli: kierroslukumittari ja lisämittaristo uupuvat. SUHTEELLISEN vähän ajettu, mutta vuosikymmenien väsyttämä 1,9-litrainen nelonen on alkaneelle ajokaudelle virkistynyt moottoriremontin myötä. oli noin 60 prosenttia ja neliovisen sedanin noin 25 prosenttia. Kun A-sukupolven viimeisenä keväänä 1975 Ascona 1.6 S maksoi 25?600 markkaa, niin uusi C-mallin Kadett 1.2 N kustansi vain 18?600 markkaa. Kilpailijoihin verrattuna Ascona oli myynnin kannalta ikävästi kilpailevan Fordin Taunus- ja Cortina-tuotteita kalliimpi. Ensimmäinen valkopohjainen Oulun läänin kilpisarja on tiettävästi ollut OAA-sarjaa, joten Asconan OAE-alkuinen tunnus kuuluu sekin valkopohjakilpien alkupäähän. 04/13 25. Samana vuonna Cortinaa rekisteröitiin 2?909, eniten Cortina 1600 -mallia, 2?273 autoa. Taunusta meni kilpiin 2?415 yksilöä, ykköstuotteena Taunus 1600 yhteensä 2?082 rekisteröinnillä. Muhoksella viihtynyt Eräs kaksioviseen Ascona 1.9 S -malliin päätyneistä oli VR:llä työskennellyt herrasmies Muhokselta, joka aivan alkuvuodesta 1972 vastaanotti pirteän oranssin Asconansa Oulun Autoliikkeestä. Vaunu lienee herättänyt huomiota jo pelkällä ryhdikkäällä olemuksellaan, mutta myös sen vuoksi, että Asconaan ripustettiin valkoiset rekisterikilvet, sillä mustapohjaiset laatat olivat jääneet vuoden 1971 myötä historiaan. Ratkaisun sinetöimisessä Kadettin hyväksi auttoi viimekädessä sen edullisempi hinta. Kadett meni siis huomattavasti paremmin kaupaksi kuin Ascona, vaikka huomioi Kadettin pidemmän valmistusjakson, 1965?1973. Kadett tuntui riittävän myös suomalaisautoilijan tarpeisiin, vaikka Ascona saattoikin kiinnostaa mallina enemmän. Vuonna 1972 Suomessa rekisteröitiin yhteensä 1?111 Asconaa, joista valtaosa 1,9-litraisia sedaneita, kaikkiaan 1?052 autoa. Vertailun vuoksi voi kertoa, että pelkästään B-mallin Kadett 1100:aa kilvitettiin 3?913 autoa. Loput koostuivat Voyage-farkusta sekä kaikista USA:n markkinoille myydyistä Asconan korimalleista, jotka Jenkeissä tosin tunnettiin nimellä Opel 1900
Siinä meni sitten pari päivää, kunnes soitettiin Samille ja kysyttiin että millä hinnalla Asconan saisi hakea.? Asiat etenivät suunnitellusti, ja niin toukokuussa Marko kirjoitti luovarit B-Asconasta ja sai tilalle ?72 Asconan. Marko sai A-Asconan alle juuri kesänkorvalla, joten hän pääsi heti nauttimaan hankinnastaan. ?Olen ajanut sillä sellaiset parituhatta kilometriä, siitä puolet tuli reissusta Opel-tapahtumaan, niin sanottuun Kesä-Renkoon.? Matkalla oli hyvä vertailla uutta tuttavuutta B-Asconaan. ?Ei se ole ihan niin hyvä ajoltaan kuin B-Ascona, muttei lainkaan. B-mallin Ascona 400:lla hän nappasi rallin maailmanmestaruuden vuonna 1982 - muuten viimeisen kuljettajien MM-tittelin, joka saavutettiin kaksivetoisella autolla. WALTTERI hurjastelee Asconalla vuoden 1974 EM-rallimestaruuteen, hyppää sen jälkeen Kadett GT/E:n ohjaimiin, sukeltaa läpi pikapesun ja on jälleen valmis uuteen koitokseen. 26 04/13 Kokkolalaisella Marko Hautaniemellä oli alkuvuoteen 2012 mennessä ollut useita 60- ja 70-luvun Opeleita, mutta A-mallin Asconaa ei omistukseen vielä ollut siunaantunut. Muutamilta osin riitti pelkkä tarkastus ja huolellinen puhdistus, mutta maalipinta oli sen verran kauhtunut, että sen hän maalautti uudelleen alkuperäisellä oranssilla. Lähes kymmenen vuoden omistajuuden jälkeen hän vei auton museoajoneuvotarkastukseen vuoden 2009 elokuun viimeisenä päivänä, ja heti syyskuun alussa oli Ascona museorekisterissä. Tai puhumattakaan rallista, sillä olihan Ascona jatkaja Kadett Rallyen luomalle kilpamaineelle. Ja ei sitä Asconalla huonosti puolustettukaan: kirkkaimpiin saavutuksiin kuului Walter Röhrlin Euroopan rallimestaruus vuodelta 1974. Röhrl rakensikin Opelin rallimainetta antaumuksella 70-luvulta 80-luvun alkuun. Marko huomasi tutun Opel-harrastajan nettipalstalle laittaman ilmoituksen. ?Minulla oli museorekisteröity B-mallin Ascona, jota tarjosin vaihdossa. Ennen Ascona-aikaa hän paimensi Commodore GS/E:tä ja A-Asconan jälkeen Kadett GT/E:tä. Hän siirtyi 70-luvun loppuvuosiksi Fiat 131 Abarthin puikkoihin, mutta palasi vielä me- nestyksekkäästi Opelin rattiin. Sami sanoi ettei halua vaihtaa, vaan auto on suorassa myynnissä.? Muutama viikko kului, kunnes Markon työkaveri, Opel-harrastaja hänkin, kertoi olevansa kiinnostunut hankkimaan B-Asconan tai Mantan. ?Sanoin heti, että osta Samilta A-Ascona, niin vaihdan sen päittäin B-Asconaan. Parisen vuotta tämän jälkeen Samin muut projektit alkoivat viedä huomiota toisaalle ja hän laittoi auton kokeeksi netin myyntipalstalle. SUOMEN Opeltapahtumassa vierailleelta saksalaiselta tarvikekauppiaalta hankittu Asconapienoismalli oli osuva ostos ? väriä myöten. Opel-harrastajalta toiselle OPEL-KULJETTAJA WALTER R. Asconan 1,6- ja 1,9-litraiset koneet tekivät autosta lähestulkoon urheilullisen ajettavan, mitä tanakka jousitus ja ryhdikäs muotoilu tukivat. Vaikka Manta oli selkeästi sporttimalli, niin ei Asconakaan jäänyt sivuun ratakapinoista. Tähän viittaa se, että hän omisti Asconan peräti vuoteen 2000 saakka. Tällöin hienosti ylläpidetty Ascona oli jo vahvasti harrasteautoiässä, katsoi asiaa sitten miltä kantilta hyvänsä. Auton jatkon kannalta myönteisesti se sai toiseksi omistajakseen sitä arvostavan tahon, Opel-harrastaja Sami Junnonahon Kempeleeltä. Hyvällä ja tarkalla ylläpidolla ollut Ascona sai Samilta huolellista hoivaa. Auto oli ehjässä kunnossa, mutta kuluneet vuosikymmenet näkyivät toki jossain, joten Sami päätti eheyttää Asconan olemusta. Opel Ascona Muhoslainen Opel-kuljettaja tuntui tehneen mielestään oivan autovalinnan
Tyylimuutoksen kruunaa takaluukkuun liimattu, Mantasta peräisin oleva SR-merkki. huono. Kansi tehtiin uusiksi seetien ja venttiilien osalta ja alakerta laakeroitiin. Puristussuhde 9,0:1. Teho 90 hv /5100 rpm, vääntö 146 Nm /2500-3100 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto. Lattiavalitsin 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset alatukivarret ja poikittaiset kolmionmuotoiset ylätukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Takana jäykkä akseli, kaksi eteenpäin suunnattua pitkittäistä tukivartta, Panhard-tanko, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Alkuperäisen pyöreän taustapeilin tilalle vaihtui Engelmannin pisarapeili. Asiaa ei tarvitse ihmetellä nostalgisen urheilullista Opelia katsellessa. MARKO on rakentanut Asconansa SR-tyyliin, mistä käy esimerkkinä Engelmann-peili. ?Kaikki muutokset on tehty sen mukaan mitä olisi tehtaaltakin saanut. Peruskunnossa se kun oli sellainen harmaavarpunen, pappamallia.? Alle Marko pyöräytti ATS:n 13-tuumaiset erikoisvanteet, jollaisia tarjottiin aikanaan lisävarusteena AMantaan ja -Asconaan. Poraus 93,0, isku 69,8 mm. Tämänkin kohdalla pidettiin kiinni GM-hengestä. ?GT/E-Mantoihin sai tuollaisen peilin, ja tämä peili on aitoa tavaraa, sillä siinä on Opelin varaosanumero. B on hieman hiljaisempi, mutta tykkään A-mallin ulkonäöstä enemmän?, Marko arvioi. SR-silaus Auton ulkonäköä hän päätti kohentaa 1.9 SR -mallin henkeen, mutta kuitenkin siten, että kaikki muutokset voitaisiin palauttaa haluttaessa alkuperäisen 1.9 S:n mukaiseksi. SR oli varustetaso, joka piti sisällään muun muassa kierrosluku- ja lisämittariston, kylkiteippaukset sekä kromisen pakoputkenpään. Renkaat 165SR13 (alkuperäiskoko) 08 Suorituskyky Huippunopeus 163 km/h, 0-100 km/h 12,3 s 09 Valmistusmäärä 692 000 kpl (Ascona A, 1970-1975) 04/13 27. Kaikki pakoventtiilit vuotivat, joten tehoa oli varmaan jäljellä 70 hevosta. Mustaksi maalattu pelti oli etenkin SR-Mantoissa usein nähty alkuperäistehoste. ?Tykkään että teipit tekevät autosta kivannäköisen. Marko teetti Asconaansa SR-mallin mukaiset kylkiteippaukset sekä konepeltiin mattamustan teipin. Konehuoneen ilmettä kohensin myös vaihtamalla hapertuneen syylarin tilalle melkein käyttämättömän jäähdyttimen?, listaa omistaja. Markon kautta on vuosien mittaan kiertänyt useita harraste-Opeleita, kun edellinen on lähtenyt vaihtoon uuden mielenkiinnon herätessä. Hänen mukaansa pitkään haettua A-Asconaa ei kuitenkaan tee mieli hävittää. Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 2-ovinen teräskori 07 Mitat Pituus 412, leveys 163, korkeus 139, akseliväli 243 cm. Omamassa 980 kg. Alkuperäiseen asuun pääsee helposti jos haluaa, sillä mitään peruuttamatonta ei ole tehty.? 01 Merkki ja malli Opel Ascona 1.9 S 02 Vuosimalli 1972 03 Moottori Nelisylinterinen vesijääh dytteinen rivimoottori (CIH) edessä pitkittäin. Tiivisteitä uusittiin, sillä Opelin CIH-kone on herkkä vuotamaan öljyä. Alkuperäisen Solex-kaasuttimen tilalle vaihdettiin Weberin korvauskaasutin. Se sopi vieläpä millilleen kiinnitysreikiin, mikä olikin ehtona, sillä en halunnut porata peltiin mitään uusia reikiä?, Marko kertoo. Kokonaisuuden kruunaa takaluukkuun liimattu SR-merkki. ?Sain sellaisen sopivasti kaverilta, joka teki puolestaan omasta SR-Mantastaan GT/E-lookin.? Tänä keväänä Ascona sai uutta pontta myös pellin alle, sillä 40 vuotta vanha kone kaipasi isompaa remonttia. ?Moottori oli kuin keuhkotautinen koira. Iskutilavuus 1897 cm3
Lapsuuteni kesiin Mazda 323 1.3DX ?82 Kolmisenkymmentä vuotta sitten suomalaisilla teillä kurvaili huomattava määrä Mazda 323:ia . olihan se yksi myydyimmistä automalleista Kekkosen jälkeisessä Suomessa. Keskiluokan pikkujapsi on huomaamaton ja harmaa, mutta väsymätön puurtaja. 28 04/13
Helsinki 04/13 29
Ehkä autot eivät näyttäneet ennen sen persoonallisemmilta kuin nykyäänkään? 30 04/13. Se tuli myyntiin kolmella eri moottorivaihtoehdolla, jotka antoivat samalla tavoin mallinimen autolle: Mazda 1000, 1200 tai 1300 oli tuotannossa pienin muutoksin vuoteen 1977 saakka. Sitä seurasi vain kolmen vuoden ajan myynnissä ollut malli, joka nimettiin monissa vientimaissa kokonaan Yhdysvalloissa 323 tunnettiin nimellä GLC, jonka mainosmiehet väänsivät muotoon Great Little Car. uudelleen Mazdan uuden politiikan mukaisesti . markkinoinnissa nimeä käytettiin lyhenteenä lauseesta Great Little Car, Upea Pieni Auto. Uusi, hyvin pyöreämuotoinen malli oli saatavana vain pystyperäversiona sekä farmarimallina, mutta molemmat joko kolmella tai viidellä ovella. Käännös eteenpäin Mazda hyppäsi hyvin nopeasti etuvetokelkkaan mukaan eurooppalaisten kilpailijoiden vanavedessä . Mazda 323 Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen M azdan keskikokoisen, monipuolisesti muuntuvaa alustaa hyödyntävän perheauton tarina starttaa vuodesta 1963. aikaisemmin kuin Toyota, mutta selvästi myöhemmin kuin Honda. Neljännen sukupolven Mazda 323, sisäiseltä koodiltaan BD, esiteltiin vuonna 1980. Suurin muutos oli tietysti etuveto, mutta muotojensa puolesta uusi 323 oli myös selvästi kulmikas, ja varsinkin viisiovinen viistoperämalli lainaili aika surutta Giugiaron muotoileman Volkswagen Golfin ja Lancia Deltan muotoja ja mittasuhteita. Mazdallakin sellainen löytyi, mutta se ei perustunut uuteen etuvetoalustaan, vaan kantoi rakenteensa vanhasta takavetoisesta 323:sta, mutta nyt huomattavasti pidennetyllä takaosalla. Kohtalaisen suosituksi autoksi 800 muodostui, sillä viiden mallivuoden aikana niitä ostettiin 80?000 kappaleen vuositahtia. Seuraaja sille synnytettiin vuonna 1967, kun jo Suomen markkinoillekin tiensä löytänyt seuraava sukupolvi näki päivänvalon. Ostaja saattoi valita kaksi- tai neliovisen sedanin, coupén, farmarimallin tai avolavaversion kesken. Kolmekakskolmosesta tuli tarjolle myös Suomessa aikanaan hyvin suosittu porrasperämalli . Suurimmassa osassa maailmaa auto tunnettiin nimellä 323, mutta Yhdysvalloissa vähemmän mielikuvituksellisella nimellä GLC, jonka takaa tosin löytyi hauska oivallus . Konepajana ja moottoripyörävalmistajana aloittanut Toyo Cork Kogyo oli valmistanut ensimmäisen Mazda-nimeä kantaneen moottorikulkuneuvon jo vuonna 1931, mutta se koko nimellä Mazdago tunnettu moottoripyörä ei täyttänyt henkilöauton määritelmää edes kolmipyöräisenä torikauppiaspainoksena. Ensimmäisen henkilöautonsa, oikeastaan Pikku Kakkosen Nukkumattisarjan ajoneuvot mieleen tuovan mallin R360 Mazda esitteli vuonna 1960, ja ensimmäisen veroteknisesti henkilöautoksi laskettavan mallin 800 vuonna 1963. siis sen, joka oli startannut 818-mallin mukana. konttiperäautot olivat 1980-luvulla muutenkin myydyin autoluokka, ennen farmariautojen invaasiota. Se, mikä monella 323:n kilpailijalla oli valikoimassaan, oli nimenomaan farmarimalli. Etuosa koki 323:sen muotokieli on yksinkertaisen suoraviivaista, hyvin samanlaista kun kilpailijoillakin tuolloin. Japanilaisten voimakkaan talouskasvun mukanaan tuoma vauraus houkutti autotehtaat tuomaan markkinoille vähän kerrallaan suurempia ja aikakausi huomioiden paremmin varusteltuja autoja
Verhoilu ei ole mennyt 31 vuodessa miksikään, ja kaikki toimii edelleen kuten pitäisikin. Mittaristoa voi kuvailla termein selkeä, yksinkertainen ja helposti luettava. Käyntinopeusmittaria ei katsottu tarpeelliseksi varusteeksi. Finnhitskasetti Unionilta mukaan mökkimatkalle. Ford Laser -nimellä autoa rakennettiin Japanin lisäksi Australiassa ja Uudessa-Seelannissa paikallisille markkinoille, sekä rajoitetusti myös vientiin. Sisällä kaikki on ruskeaa, muovista ja loputtoman kestävää. saati jos sillä porvarilla olisi vielä ollut 1,5 GT, tuo kaksikurkkuisella ruokittu urheilumalli. Suomi mukaan luettuna. Pienin voimanlähde oli yksikurkkuisen kaasuttimen ruokkima 1,1-litrainen ja 54-hevosvoimainen, mutta sitä oli tarjolla vain tietyille markkina-alueille, jotka kurittivat veronmaksajiaan rankemmalla kädellä isomoottoristen autojen hankinnasta . joko yhdellä tai kahdella kaksikurkkuisella kaasuttimella. Näistä normaaliversio oli tietenkin huomattavasti yleisempi, elettiinhän tuolloin vielä monin tavoin anteeksipyyntötaloudessa, jossa yleisesti jopa 1,5-litraisella koneella varustetun länsiauton ostajaa katsottiin tietyissä piireissä kieroon . Hintaa pikkukoneiselle mallille kertyi tuolloin 43?900 markkaa, ja siihen hintaan sai kohtalaisen mukavat varusteet: vakiovarusteena maahantuoja Haka-Auto Oy nimittäin tarjosi metallivärin, lämmitettävät etuistuimet sekä sävylasit. Seuraava vaihtoehto oli pykälää suurempi 1,3-litrainen versio. Se verotti kukkaroa 47?200 markalla, mutta kaksikurkkuisen kaasuttimen ruokkimana se syötti tien pintaan jo 68 hevosvoimaa . Tavallinen 1,5-litrainen kehitti jo mukavat 75 hevosvoiman tehot, mutta GT-versiolla ajava pääsi nauttimaan 88 hevosvoiman repivästä menosta. Samaan aikaan toisaalla Tuohon aikaan Suomessa saatiin vain haaveilla siitä, mitä muualla maailmassa oli samaan korimalliin tarjolla. Japanin markkinoilla myytiin polttoaineensuihkutuksella varustettua 1,5-litraista mallia, ja vuonna 1983 mallistoa laajennettiin turboahdetulla (mutta vielä etuvetoisella) mallilla, josta kirnuttiin 115 hevosvoimaa japanilaisten oman ilmoituksen mukaan. Ford oli hankkinut Mazdasta osuuden itselleen vuonna 1979, joten samaa koria hyödynnettiin myös muualla. CDsoittimen puhdas ääni menisi aivan hukkaan. niin ikään rajun kasvojenkohotuksen. Sen pyöreys hävitettiin tyystin, mutta erilaisesta perusrakenteesta ja eri mittasuhteista johtuen ulkonäköä ei voitu lainata suoraan perusmallin 323:sta, vaan se jäi eräänlaiseksi vanhan sämpylämallin ja uuden laatikkomallin rakkauslapseksi. Moottoripaletti periytyi vanhasta mallisarjasta. hevosvoiman verran enemmän kuin vaikkapa Talbot Horizon 1,3-litraisena. Tarjolla oli myös kaksi puolitoistalitraista versiota . Moottorivaihtoehdot sivusivat Mazdana myytyjä versioita, 04/13 31
Mazda 323 mutta erilaisista päästö- ja katalysaattorimääräyksistä johtuen ilmoitetuissa tehoissa oli muutaman hevosvoiman heittoja suuntaan tai toiseen. Myyntimenestys Nelossukupolven Mazda 323 meni hyvin kaupaksi Suomessa. Se tosin. Uusi malli perustui vahvasti edelliseen, mutta oli silti niin reilulla kädellä uudelleenmuovattu, että se käsitettiin omaksi mallikseen. Lapsuudenmuistoja Omassa perheessäni ajettiin tuohon aikaa Volkswagen Kuplalla, jonka kulttiarvoa ei ehkä tuolloin täysin ymmärretty, itse yrittäessäni nostattaa sitä kaveriporukan keskuudessa. Kaveripiirin perheiden autovalikoima oli hieman kateutta nostattavaa: Ford Taunusta peräti 1,6-litraisella moottorilla, Nissan Bluebirdiä sekä Henkan vanhemmilta tuolloin löytynyt nelossukupolven Mazda 323. Tuona vuonna myydyimmät autot olivat tietysti Lada, jonka myyntiluvut ilmoitettiin 32 04/13 YYA-sopimuksen hengessä yhdessä 10?634 kappaleeseen, sekä Datsunin Amallisto 100:sta 150:iin, joita niitäkin myytiin tilastojen mukaan yli 10?000 kappaletta. Vuonna 1982 se oli viidenneksi rekisteröidyin henkilöautomalli Suomessa, aivan Toyota Corollan kannoilla ja hienoisesti Datsunin Y-sarjan edellä. Ensimmäinen ilman tilastokikkailuja listalle noussut oli Opel Kadett 6?000:lla myydyllä autolla. Mazda 323:sia myytiin tuona vuonna 5?256 kappaletta, millä se olisi ollut oikeasti kolmannella sijalla tilastossa. Se myi yli kaksi kertaa sen mitä vaikkapa Volvo 300 -sarja tai Honda Civic sekä yli tuhannen kappaletta vuodessa enemmän kuin aiemmin mainittu Talbot Horizon. Nelossukupolvi väistyi markkinoilta vuonna 1985
Kaikki mikä näkyy, on hyvin aikakauttaan edustavaa. Yksi nokka-akseli kannessa, yksi kaksikurkkuinen kaasutin. Suurin teho 50 hv, vääntömomentti 95,1 Nm 04 Voimansiirto Nelivaihteinen manuaali vaihteisto, peruutusvaihde, valitsin lattiassa. Ja meille tavallisille ihmisillehän nämä tehtiin. 01 Merkki ja malli Mazda 323 1.3 DX 02 Vuosimalli 1982 03 Moottori Nelisylinterinen, neste jäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Onneksi työkalut ovat tallella ja järjestyksessä. 04/13 33. Etuveto 05 Alusta Edessä ja takana joustin tukirakenne kierrejousin, takana kallistuksenvaimennin. Edessä tehostetut levyjarrut, takana rumpujarrut 06 Kori Kolmiovinen, teräsrakenteinen, itsekantava monikäyttökori 07 Mitat Pituus 395, leveys 163, korkeus 137, raideleveys 139, akseliväli 236, maavara 16 cm. Omapaino 850 kg 08 Suorituskyky 0-100km/h 12 s, huippunopeus 153 km/h 09 Hinta uutena 47 200 mk Konepellin alle oli tarjolla neljää moottorivaihtoehtoa: 1,1-litraisesta säästöversiosta tuhtiin 1,5-litraiseen tuplakaasariversioon, joka tunnettiin nimellä GT. Poikkeuksellisen hienosti säilynyt yksilö on ollut todennäköisesti vain kahdella omistajalla ennen nykyistä omistajaansa Mika Tolvasta. Mikään ei petä ennakko-odotuksia. Ohjaustuntuma on hyvin ohkainen, auto kyllä tietysti kääntyy sinne minne ohutkehäisestä ratista toiveen ilmoille heittää, mutta kesken mutkaa suoritetut ohjausliikkeet, joko kuljettajasta renkaisiin tai tienpinnasta rattiin päin, jäävät kyllä välittymättä ohjauspyörän kautta. Vaihteensiirto on panos-tuotos-asteeltaan samanlainen. Nelossukupolven Mazda 323 oli vuoden 1982 viidenneksi myydyin auto. oli metallinsininen porrasperämalli, enkä tahdo näiden vuosien jälkeen muistaa enää millä koneversiolla se oli varustettu, mutta sisustan muistan olleen sävy sävyyn ulkokuoren kanssa. Jostain syystä sen auton kyydillä ei koskaan menty uimarannalle tai mihinkään muuallekaan, mutta auto on jäänyt silti valokuvamuistiin. Nyt, melkein 30 vuotta myöhemmin, hyppään ensimmäistä kertaa 80-luvun aikakoneeseen, kokoruskean Mazda 323:sen ratin taakse. Kaikki tuntuu hyvin hentoiselta, vaikka tosiasiassa vipu ja sen mekanismit aina vaihdelaatikolle asti kestävät varmasti enemmän ja pidempään kuin nykyautojen vastaavat. Hiukankaan epätasaisella pinnalla Mazda nitisee, kitisee ja rämähtelee hieman, muttei varmasti enempää mitä muutkaan vastaavat, eikä myös enempää mitä tavallinen ihminen sietää
Naantali 34 04/13
Moottori sinänsä oli Rootesin kehitelmä klassisesta Coventy Climax -voimanpesästä, ja lainasi paljon urbaanilegendan mukaisesti palopumpun moottorista. Esimerkiksi koneluukun saranat ovat selvästi erilaiset. Vastoin kuin monet vastaavalla rakenteella toteutetut kilpailijansa, mutta samoin kuin vastaavan luokan etumoottoriautot, se oli muodoiltaan kulmikas, järkevä ja sitä kautta kohtalaisen tilava ulkomittoihinsa nähden. Mikään autohistorian jalokivi Imp ei ollut. Runkonumero sinänsä ei kerro mitään, mutta meillä on selvitystyö käynnissä Englannin suuntaan auton tarkasta valmistumisajankohdasta?, Marko kertoo. ?Silti kellään ei ole ollut vielä näyttää vanhempaa autoa. Sunbeam Imp ?63 Ensimmäisestä erästä Sunbeam Imp, tuo sumujen saarten täsmäisku pienten perheautojen markkinoille, pyrki lainailemaan ajatuksia kilpailijoiltaan. Se kärsi luotettavuusongelmista kuten niin moni muukin saarivaltion tuotteista jo tuohon aikaan. Suurin syy tähän saattoi toki olla sen 875-kuutioisessa moottorissa . Se on siis hyvin suurella todennäköisyydellä Suomen vanhin Sunbeam Imp?, Marko sanoo. ?Aivan ensimmäisissä ?63-malleissa oli myös etuvilkut muutaman sentin alempana kuin myöhemmissä malleissa. eikä edes moottorissa itsessään, vaan siinä että se täysalumiinisena poikkesi valtaosasta tuon aikakauden voimanlähteitä, eikä kaikilla nyrkkipajoilla osattu huoltaa sitä oikealla tavalla. Rootesin versio tosin jakoi sen kanssa melko vähän: esimerkiksi kansi oli omansa, eikä moottorilla varsinaisesti sen enempää ollut tekemistä myöskään Lotuksen käyttämien Climaxien kanssa. Samaa sukua, eri maata. Samanlainen rivinelonen hyrrää myös Suomen vanhimman Impin takaluukussa. Esisarjaa Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Tuukka Erkkilä Vaaleansinisen Impin oikea vuosimalli on omistaja Marko Tuomen mukaan vielä selvityksen alla, mutta jotain vihjeitä siitä on jo olemassa. ?Auto on tehty joko joulukuussa 1963 tai tammikuussa 1964. Brittien tieliikennelainsäädäntö määräsi vilkut tietylle korkeudelle OMISTAJAN käsikirja on tarkalla pidolla olleessa autossa vielä tallessa, ja uuden auton hankinta-aikaan osuva Tekniikan Maailma toimittaa matkalukemiston virkaa. 04/13 35. Sen kori on kuitenkin vielä selvästi esisarjan tuotantoa, ja eroaa vuosimallin 1964 koreista monelta osin. Yksi varhaisimpia kappaleita löytyy Suomesta edelleen, huiman alkuperäiskuntoisena. V ajaat kymmenen vuotta ennen emoyhtiön alasajoa, vuonna 1963 kasvaville eurooppalaisille pikkuautomarkkinoille tuotiin Rootes Groupin tuottaman Hillmanin nimellä takamoottorinen kompakti perheauto, Imp. Tarkkaa tietoa meillä ei myöskään ole, mutta auton edellisen omistajan mukaan on enemmän kuin todennäköistä että tämä Imp on tullut maahan ensimmäisen tuodun erän mukana
Sunbeam Imp 36 04/13
Lopulta paperit ja muut löytyivät?, Marko huokaa. Säilymä Imp siirtyi Markon omistukseen vuonna 2005 . Autossa on myös runkonumero kiinnitetty popniiteillä koriin. Suomalainen lainsäädäntö puolestaan vaati runkonumeron meistettynä runkoaisaan, ja se on tehty täälläkin jälkikäteen?, Marko valottaa. Mutta miten ja milloin Imp saapui maahan? ?Se on tullut uutena Suomeen. Auton luovari oli nimittäin kateissa, eikä auto ollut edes myyjän nimissä tuolla hetkellä. Tiedän sen verran, että henkilö jolta auton ostin, oli auton uutena tilanneen miehen poika. Aikanaan Imp päätyi sitten alkuperäisen omistajan pojalle, joka oli hänkin jo iäkäs mies kun ostin auton itselleni?, Marko kertoo. Myyjä kertoi autosta kauppaa hierottaessa tusinoittain tarinoita siitä kun autolla on kuljetettu lapsia synnytysreissuilta kotiin. ?Kaikenlaisia juttuja kerrottiin, mutta minulla oli siinä samassa aika paljon muuta mietittävää. Kolhuja on korjattu ja tuulilasi vaihdettu, mutta muuten Imp on täydessä tehtaan asussa maalipintaa ja sisustusta myöten. maasta, ja alkupään Impeissä pykälä ei aivan täyttynyt. Alusta on täysin tehtaan asussa ja hitsaamaton.? Sisustus on myös täysin tehtaan alkuperäisessä ja koskemattomassa asussa, samoin tavaratila. ?Konehuoneessa ainoa ero on tällä hetkellä ?64-vuosimallin jäähdytin, mutta se johtuu siitä että hieman erilainen ?63 jäähdytin on menossa kennotettavaksi, kunhan vain löydän jostain osaajan joka tekisi sen päätytankit myös oikein ja alkuperäisen mallisiksi?, Marko kertoo. Lisäksi autoon on vaihdettu kytkin vanhan tultua matkansa päähän, mutta muuten Imp on täydessä alkuperäisessä tehtaan asussaan maalipintaa myöten. Edellinen omistaja oli levittänyt helmoihin mustaa kiveniskumassaa. Auto on rekisteröity maaliskuussa 1964 Suomeen, mutta siihen on otettu jo saman vuoden helmikuussa vakuutus. tuolloin yli 40 vuoden ikäinen auto varmasti vaati töitä? ?Ei ollenkaan, hyvin pitkälti se oli tuossa kunnossa aikanaan kun ostin sen. Kaikki on alkuperäistä ja koskematonta. TAKAPENKIN takaa löytyy pieni ostoskassi-luokan tavaratila. Niinpä tehdas korjasi ensimmäisissä malleissa asian hiukan pidemmillä etujousilla, jotta auton keula nousi ylemmäs. Vanteet olen maalauttanut, ja helmapellit saivat myös uuden värikerroksen alkuperäistä ulkoasua kunnioittaen, vähän vanhentavalla tyylillä toteutettuna. Myöhemmin peltimuottiin tehtiin muutos, jolla vilkku saatiin ylemmäs?, Marko vinkkaa. ?Omassa autossani on alkuperäisiä sähkölaitteita, joissa on esimerkiksi valmistusleimat joulukuulta 1963, sieltä pystyy vähän hahmottamaan auton valmistusajankohtaa. kuskin puolen takakulman olen korjannut, mutta sekin johtui kolhusta. Kuskin takakyljessä on pieniä merkkejä siitä, että autoa olisi jossain vaiheessa korjailtu mahdollisesti vanhan kolhun jäljiltä. Vieressä sijaitseva moottori tosin vaarantanee pakasteet. 04/13 37. Tuulilasin Marko vaihtoi uuteen, vanha oli hyvin kulunut Securit-lasi, jolla ei uskaltanut ajaa KONEHUONEESSA hyrrää melko voimakkaasti kallistettu Rootesin näkemys Coventry Climaxin 875-kuutioisesta rivinelosesta. Hitsattavaa autossa ei juuri ollut
Myös vaihdelaatikko toimii tosi näppärästi tavallisessa katukäytössä. Sunbeam Imp KAKSIOVISISSA autoissa takapenkille pääsy on tänä päivänä vaikeaa: puoli tusinaa sähköisiä säätömahdollisuuksia ja turvallisuusmääräysten mukaiset liukukiskot. Se ei ole ummeh tunut, vaan autenttinen ja puhdas vanhan auton tuoksu.? Autoa ostaessa siinä oli uudemmat MA-kilvet, mutta halusin siihen alkuperäisen tunnuksen?, Marko sanoo. ?Siellä tuoksuu sisällä myös 1960-luvun brittiauton perustuoksu. Ei ummehtunut, vaan autenttinen ja 38 04/13 puhdas vanhan auton tuoksu, joka tekee siitä aikamoisen aikakoneen?, Marko fiilistelee. Melkein vapaat kädet Aikanaan Impin suunnitelleet Rootesin nuoret insinöörit Tim Fry ja Mike Parkes saivat melko vapaat kädet auton suunnitteluun. Marko pitää lopputuloksesta niin ikään. ?Olen ajanut paljon Minillä, japsiautoilla ja muilla. Se on oikeastaan ainoa pikkuinen miinus, jos sellaisen sille haluaa antaa. Takamoottorirakenne on kuuluisisa kimuranteista ajo-ominaisuuksistaan, mutta Rootesilla tehtiin niin hyvää kun saatiin. Toisen saman aikakauden takamoottoritulokkaan, Chevrolet Corvairin ajo-omituisuuksia tutkittuaan Fry ja Parkes päätyivät pitkittäisillä tukivarsilla toteutettuun erillisjousitukseen edessä. Imp on kuitenkin sellainen auto, että ihan tehtaan asussakin se on jo käsittämättömän hyvä auto ajaa. Kisakäytössä uudemmat koneet saa muuten pienillä sääntöjen puitteissa olevilla muutoksilla kiertämään 10?000 kierrosta minuutista, nämä vanhemmat ottaisivat kisakäytössä 8?000 kierrosta minuutissa.? Saman koneen toista kehitysversiota on käytetty aikanaan Talbot 424:ssä, mutta sekään ei ole ihan samanlainen. Talbotin koneessa on kampiakselin päähän asennettu moottoriin stefa, kampiakseli on erilainen ja esimerkiksi siinä koneessa vauhtipyörä on kiinni. Impistä näkee kivasti ulos ja vakiokoneella se menee tosi köykäisesti eteenpäin. Alurakenne tuli jo mainittua, mutta lisäksi nokka-akseli on kannen yläpuolella ja venttiilit ovat prikkasäätöiset. Niinpä ei ole ihme, että Imp oli jo valmiiksi museorekisterissä ostovaiheessa. Sivutuuli ottaa vähän keulaan ja saa auton vaappumaan hieman tuulisella säällä, jos ajaa metsän takaa peltoaukealle. Koko ikänsä auto on viettänyt läntisessä Suomessa. ?Tunnuksia sillä on ollut useampia. Auto on liikkunut Inkoo?Karjaasuunnalla, ja jossain vaiheessa se on saanut myös nykyiset TX?360-kilvet. ?Sisällä tuoksuu 1960-luvun brittiautolle. Olen ajanut historic-kisoja, enkä siellä ole pystynyt millään autolla ajamaan mutkaan niin kovaa kuin Impillä?, Marko kehuu. Myös moottori saa suitsutusta. ?Se on yllättävän nykyaikainen kone. Impin kaltaista helppoutta ja ergonomiaa ei ole enää koskaan tarjolla. ollenkaan. Tiivisteiden alta paljastui, että auto on ylimaalaamaton
Alumiinilohko, yksi kannen yläpuolinen nokkaakseli, iskutilavuus 875 cm3. Suurin teho 39 hevosvoimaa 04 Voimansiirto Takaveto, nelivaihteinen täysin synkronoitu manuaalivaihteisto 05 Alusta Edessä ja takana erillisjousitus 06 Kori Kaksiovinen, teräsrakenteinen sedan-kori, tavaratila edessä 07 Mitat Pituus 358, leveys 152, korkeus 138, akseliväli 208 cm, omapaino 711 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 129 km/h 09 Valmistusmäärä 440 032 kpl 04/13 39. Moottorin vesiputket menevät helmoissa ja pyöränkoteloissa, ja niiden lämpötilan vaihtelu aiheuttaa kondensaatiota ja ruostumista?, Marko kertoo. Vaaleansininen Imp on kuitenkin säästynyt siltä, ja on täysin alkuperäisessä asussaan. Impejä on vaikea löytää niin etteivät ne olisi ylimaalattuja. Varhaiset Impit oli varustettu paineilmavälitteisellä kaasuttimella, kaasupoljin oli siis eräänlainen ilmapumppu joka liikutti kaasuläppää. Tähän autoon on jossain vaihessa vaihdettu vaijerivälitteinen kaasupoljin, mutta löysin eBaysta jo osat joilla pystyn muuttamaan kaasupolkimen alkuperäisen ilmakäyttöiseksi?, Marko valottaa autonsa persoonallisuuksia. Ja alkuperäisen ilmakäyttöisen kaasutinjärjestelynsä tämä auto kyllä ansaitseekin. Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin entisöidä auto täydellisesti. Markon näkemys auton alkuperäisen kunnon arvosta on kyllä kohdallaan. ?Meillä on rakennettu vanhoja autoja, kuten Minejä isän toimesta, kauan. Mutta säilymät ovat harvinaisia. Täälläkin kaikki on alkuperäisessä asussaan, viehättävällä patinalla maustettuna. MITTARISTO on kliseisesti sanottuna selkeä. Tätä vipua ei tarvitse kurotella ollenkaan, vaan käsi osuu siihen luontevasti autoa startatessa. Merkkivalojen tarkoitus pitää ymmärtää ilman ?idioottivalojen. Eikä sen historia kenties Suomen vanhimpana yksilönä ei vähennä arvoa sekään yhtään. 01 Merkki ja malli Sunbeam Imp 02 Vuosimalli 1963 03 Moottori Nelisylinterinen, neste jäähdytteinen rivimoottori takana pitkittäin. MATKUSTAMOSSA on tilaa ja valoa. symboliikkaa. viidellä pultilla kun Impissä se on neljällä pultilla. ?Kampiakselin tiivisteen puute on korjattu tässä öljyuralla, mikä aiheuttaa sen että vaikka se olisi kunnossakin, niin koneen päästä tippuu muutama pisara öljyä joka pääsee kampiakselin ohjausuran ohitse?, Marko kertoo. Ergonomiaa Puhe kääntyy takapenkiltä, keskitunnelin kohdalta löytyvään vipuun. ?Se on ryyppyvipu. Aihiot alkavat käymään vähiin, ja jos sellaisen löytää, ei niissä ole helmoja tai pohjaa enää yleensä ollenkaan. Voisi kuvitella että uudempi malli, jossa ryypyn vipu on vaihdekepin edessä, olisi helpompi käyttää, mutta ei
Goliath Hansa 1100 Kombi ´60 NAAPURIN TALLISTA 40 04/13
Vilho Hemmilän kunnostaman Hansan pelastukseksi koitui kaukonäköinen naapuri, joka säilöi vuonna 1972 kymmenen vuotta palvelleen autonsa sisätiloihin. Hansaharrastus vei miehen mennessään ja nyt työn alla on jo seuraava bremeniläinen. Hollola 04/13 41
Oivalluksen ilo tuskin kasvoille kirkastuu silloinkaan kun täydennät sen olevan se Goliathtehtaan tekemä etuvetoinen bokserifarkku. Tämä unohduksiin painuminen lienee ajat sitten kuolleen automerkin vääjäämätön kohtalo, vaikka sen autot olisivatkin olleet laadukkaita ja käyttökelpoisia, mutta ensisijaisesti vain tavallisia käyttöautoja. Oletettavaa on, että. Alkuperäinen rekisterikirja kielii hiukan yli vuoden liikenteessä olleen Hansan muuttamisesta henkilöautoksi, jolloin sen takapenkin käyttö henkilökuljetukseen sallittiin. Goliath Hansa 1100 Kombi Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine S aattaa siinä ainakin nuorempi autoharrastaja näyttää kysyvää ilmettä, kun kerrot liikenteestä bonganneesi hienoon kuntoon ensisöidyn Hansa Kombin. Hansojen maahantuojana toiminut Suomen Koneliike Oy toi arviolta kaikkiaan 1?500 Hansaa, jotka lienevät valtaosin tulleet maahan um- noihin aikoihin myös Kombin kylkiin ilmestyivät ikkunat, jotka tekivät matkaamisen ainakin takapenkkiläisille mukavammiksi. Kaupat tästä keltaisesta piilofarmarista teki mittariasentaja Jorma Merikari, jonka pelimerkit eivät ilmeisesti riittäneet koko kauppahinnan maksamiseen kerralla, sillä auto lähti liikenteeseen tuolloin hyvin suositulla osamaksukaupalla. Naapurilta Vilhonkin auto on peräisin, naapurilta joka onneksi säilöi vuonna 1972 ajostaan jääneen Hansansa sisätiloihin. Pakettiautona tuotu Farmari-Hansan matka Suomeen lähti Borgward-konserniin kuuluneen Goliathin tehtailta Länsi-Saksan Bremenistä. Unohduksiin painumisen seuraukset näkyvätkin siinä, että vaikka auto ei aikanaan olisi tavattoman harvinainen näky katukuvassa ollutkaan, nyt sellaisen näkeminen edes klassikkoautotapahtumissa on tapaus sinänsä. Classic Motorshowssa, Borgward Seuran osastolla nähty Vilho Hemmilän ´60 Hansa 1100 Kombi pysäytti näyttelyvieraista poikkeuksetta sen ikäpolven harrastajia, joiden muistikuvissa näitä käteviä länsisaksalaisia farmariautoja oli vielä sukulaisilla tai naapureilla. Samalla kun auto 14.7.1961 muutoskatsastettiin henkilöautoksi, huomattiin ristiriita rekisterikirjaan ja auton valmistekilpeen merkittyjen valmistenumerojen välillä, ja kirjaan tehtiinkin maininta valmistenumeron korjauksesta. Henkilöautona Hansa palveli mittariasentajaa vielä seuraavan vuoden helmikuuhun, ennen kuin se siirtyi Hollolan Korpikylään maanviljelijä Martti Haakin omistukseen. ?Martti oli tämän toinen omistaja. Pelästyttivät sen silloin, kun se osti tämän joltain autojobbarilta ja meni Heleniuksen Paulin pitämälle Esson huoltoasemalle, niin olivat siellä sanoneet että nythän sinä poika ostit paskan auton?, muistelee Vilho naapurinsa autohankintaa. Jyrkkä tuomio auton oletetusta laaduttomuudesta oli kuitenkin vahvasti liioiteltu, sillä kymmenisen vuotta Haakia palvellut auto toimi Vilhon muistelun mukaan varsin kelvollisesti: ?Muistan sen hyvin liikenteessä. Me asuimme silloin vielä Hollolan Soramäellä, ja Martti ja Aune kävivät Kun Kombin kylkiin ilmestyivät vuoden kuluttua ikkunat, se teki henkilökuljetukseen sallitulla takapenkillä matkaamisen mukavammaksi. HANSAN hammastankoohjausta, nestejäähdytteistä bokserikonetta ja etuvetoa pidettiin aikanaan edistyksellisinä. Tarina kertoo Subarun ostaneen merkin konkurssipesästä patentit ja jatkaneen siitä mihin Bremenissä jäätiin. 42 04/13 pikylkisinä pakettiautoina, jollaisina ne täällä myös omine rajoituksineen ensirekisteröitiin. Vilhon yksilö kulkeutui kotimaan satamasta suoraan Lahteen, jossa automerkkiä edusti tuolloin Laineen Auto Oy
VILHO Hemmilän Hansasta löytyy tehokasta tilankäyttöä. Autot jakaantuivat Express- ja Hansa-sarjoiksi, joista jälkimmäinen oli sekä elegantti että ihanteellinen. 04/13 43. 45 litran vetoiseen polttoainetankkiin on tehty tarkalleen varapyörän mentävä syvennys. SUOMEN Koneliike mainosti Goliathtoimituksiensa jatkuvuutta ja sopivia maksuehtojaan
Vilho suuntasi autonsa Multialle hinausköysi matkassaan ja Hansa päätettiin tuoda sieltä narun jatkona kotiin. Vilho muistelee hinaamisen olleen kuitenkin nykivää, ja kun Hansa vedettiin huoltoasemalle tarkasteltavaksi, huomattiin öljyjen kadonneen vaihdelaatikosta. Vastuulla oli isojakin asiakkaita, kuten Mallasjuoma ja Koiviston Auto. Kuin kiitokseksi vuosien toimivuudesta Hansa sai suojaisan leposijan maatilan ulkorakennuksista. Pitkää autoilukokemusta Vilho Hemmilän autoilutausta on pitkä ja työura on tullut tehtyä rengaskaupan parissa: ?Koko ikänihän olen rengaskauppaa tehnyt ja maata viljellyt.? Työura rengasmyynnin parissa alkoi Lahden Vesijärvenkatu 31:ssä toimineessa Lehti Oy:ssä, jossa rengaskaupan lisäksi oli mm. Grönroos, Tam- ?Koiviston autollekin myin kerran yhdellä kertaa 200 isoa linja-auton rengasta.? Moottoripyöriä ja autoja Hemmilällä on ehtinyt olemaan kymmeniä. Niistä erityisesti mieleen on jäänyt 50-luvun loppupuolella hankittu kytkinvikainen kanttiauto ´28 Essex, johon uudet kytkinpinnat tuli askarreltua apteekista ostetusta korkkilevystä. Vilhon muistikuvien mukaan auto jäikin aika pian sen jälkeen kokonaan pois ajosta, ja toukokuussa 1972 rekisterikirjaan lätkäistiin leima IE?204-kilpien palautuksesta. Mersun kuorma-autojen edustus. Muita mieleenpainuneita autoja vuosien varrelta olivat ´37 Ford sekä ´54 IFA F8 avomalli, jonka hävittäminen on myöhemmin kaduttanut useasti.. Lehti Oy:n lisäksi mm. Kun laatikkoon oli lisätty öljyä, pienen kokeilun jälkeen oli auto tuntunut jälleen liikkuvan moitteetta, ja sillä saattoi ajaa omin voimin takaisin kotiin. Kuivana pyörinyt vaihdelaatikko ei pelkällä öljynlisäyksellä palannut kuitenkaan enää ennalleen, vaan ryhtyi tapauksen seurauksena pitämään ylimääräistä ääntä. Kuollutta automerkkiä edustanut, tuolloin 12-vuotias laatikkovikainen kulkupeli ei rahalliselta arvoltaan ollut kaksinen, mutta siitä huolimatta kuin kiitokseksi vuosien toimivuudesta Hansa sai suojaisan leposijan maatilan ulkorakennuksista. ?Onneksi se ei jäänyt silloin ulos?, kiittelee Vilho naapurinsa huolenpitoa. pereen Kumi-Aitta ja Itä-Suomen Kumikorjaamo eli sittemmin ISKO ovat olleet rengasammattilaisen työnantajina, luettelee vuonna 1994 eläkkeelle jäänyt Vilho. Toimitusjohtaja Lehden opein sujuivat rengaskaupan kuviot, sillä taitava myi vaihto-autoihin aina uudet renkaat alle. Hiukan kantamaan jäänyt kytkinlevy vielä viimeisteltiin luistattamalla kytkintä auto sähkötolppaa vasten. Matka Hollolan kirkolta taittui töihin moottoripyörillä ennen kuin omat autot tulivat kuvioihin. Goliath Hansa 1100 Kombi GOLIATH-NIMI jätettiin Hansasta sen loppuvaiheissa kokonaan pois, sillä Saksassa se miellettiin raskaampaan kuljetuskalustoon. Rönsyily liian moneen suuntaan syöksi valmistajan konkurssiin, joka vei toimivan auton mukanaan. 44 04/13 Hansalla meillä monta kertaa kylässä kun he olivat meidän nuoremman tyttären kummeja.? Kerran oli Hansa kuitenkin aiheuttanut omistajalleen päänvaivaa sillä Vilho sai Haakilta puhelinsoiton, jossa häntä pyydettiin autoineen apuun, sillä Hansan kulku oli jostain syystä ratkaisevasti heikentynyt
Se on ihan alkuperäinen sellaisenaan kuin se on vuonna 1960 laitettu kasaan, eikä sitä ole tiettävästi koskaan purettu.? Hansan tarkasta ajomäärästä ei varmasti tiedetä, mutta toisella sadalla oltaisiin mittarilukeman mukaan jo menossa. Syyskuussa 2011 projekti oli saatu päätökseen ja Hansa palasi liikenteesen neljäntenä museoautoksi rekisteröitynä farmarimallina. Puristus 7,9:1. Teho 45 hv/5000 rpm 04 Voimansiirto 4 -nopeuksinen manuaali vaihteisto, valitsin ohjauspylväässä. Korin kiiltävistä osista pystyttiin kiilloittamalla kunnostamaan kaikki koristelistat, mutta puskureihin oli aika jo jättänyt jälkensä, ja niihin uuden pinnoituksen teki Kormipinta Oy Orimattilasta. ?Ja kuinka kauan minä niitä putsasin ja laittelin ja ihan tyhjää työtä tein. Etuveto 05 Alusta Edessä poikittaiset lehtijouset, hammastanko-ohjaus. Vaan eihän se sitä enää ole, nythän se on jo hitsattu?, tuumii Vilho projektistaan ja jatkaa: ?Penkkien verhoilut on siihen jo teetetty, mutta moottorin laakereiden suhteen on vähän ongelmia, alikokolaakereita kun ei oikein ole saatavilla.? Toinen ongelma on särkynyt tuulilasi. Poraus 74, isku 64 mm, tilavuus 1093 cm3. Rumpujarrut 06 Kori Itsekantava farmarimallinen 3-ovinen teräskori. Minä leikkasin niihin kehykset vanhoista huonoista ja Hietalan Hannu hitsasi ne niin nätisti kiinni.? Toinen työn alla Projektin myötä Vilho liittyi Borgward Seuraan, jonka kautta on löytynyt sekä varaosia että harrastajakave- reita. No, minähän lähdin heti, otin traktorin ja tuotiin se tänne?, Vilho muistelee ja jatkaa: ?Tämä ei ollut mätä mistään, koriltaanhan tämä oli hirveän hyvä.? Tekemistä Hansassa kuitenkin riitti, sillä sen täysin purettu kori käväisi ensin Lahden Tehomaalauksessa, Jorma Yrjölän hiekkapuhallettavana. Kotitallissa ruiskutettiin pohjalle ensin epoksimaali ja pintamaalauksen pohjatöineen otti hoitaakseen Esko Kivistö. Alkuperäiset oviverhoilut sekä lattian kumimatto kelpasivat puhdistuksen jälkeen sellaisenaan takaisin paikoilleen, mutta istuimet oli Hansasta verhoiltava uudelleen. AllisChalmers D270 sekä Fordson Major. ?Olen aina ollut kaikenlaisesta vanhasta kiinnostunut, kelloista ja kaikenlaisista koneista.? 01 Merkki ja malli Goliath Hansa 1100 Kombi 02 Vuosimalli 1960 03 Moottori 4-sylinterinen nestejäähdytteinen bokserimoottori edessä pitkittäin. Auton harvinaisuudesta johtuen kannustusta sen kunnostamiseen on tullut kerholaisilta ja kunnostusprojekti sen osalta on jo varsin pitkällä. ?Ei olisi pitänyt sitä ottaa ollenkaan, oli se niin mätä. Sen tutut IE?204-tunnuksetkin saatiin jälleen käyttöön, sillä ne vapautuivat juuri sopivasti rekisteristä poistuneessa moposta. ?Silloin kun minä niitä aiemmin kyselin ne oli vielä käytössä, mutta sitten sieltä soittivat että nyt ne olisi vapaana ja minä varasin ne heti.? Vaikka yksittäinen projekti päätökseen tulikin, Hansaan varaosia etsiessä kävi kuten monelle tämän harrasteen parissa tahtoo käydä: Liedosta osia hakiessa matkaan tarttui harvinainen, mutta ruostevaivainen ´59 Hansa 1100 -henkilömalli, joita Borgward Seuran tietojen mukaan olisi maahamme tuotu vain yhdeksän kappaletta. Sivuikkunat asennettu henkilöautoksi muuttamisen yhteydessä 07 Mitat Pituus 404, leveys 163, korkeus 143, akseliväli 227 cm. Paino 950 kg 04/13 45. Parempi vaihdelaatikko löytyi todelliseen tarpeeseen, eikä löytyneet varaosamoottoritkaan ole tulevaisuudessa haitaksi: ?Tämän moottorille ei ole tehty mitään, mutta se saattaa olla että lähiaikoina sille joutuu jotain tekemään. Kun vein ne sinne, sanoivat siellä että me oltaisiin ne kromin poistot ja hionnat tehty?, murahtaa Vilho ja jatkaa: ?Mutta kapseleiden kohdalla kävi mukavasti, kun kaksi vuotta sitten löysin rompetorilla Eskolan Matilta nuo pölykapselit. Ne eivät paljoa maksaneet, mutta niiden kehykset olivat väljät. Kolmin kappalein löytyvistä farmarimallin tuulilasesta kun ei ole apua, sillä harvinaisen henkilömallin tuulilasi on muutamaa senttiä matalampi, eikä karkaistun sekuritlasin leikkaaminen ole mahdollista. Yksittäisen lasin teettäminen on viimeinen, mutta kalliinpuoleinen vaihtoehto, sillä sen osaksi koituvat koko muotinvalmistuskulut. Harvinaisen henkilö-Hansan valmistumisaikataulua ei Vilho Hemmilä uskalla tarkasti luvata, harrasteita kun miehellä on muitakin: 30-lukuisen Teijon Iso-Pekka-paikallismoottorin lisäksi vanhoja moottorisahoja on kertynyt jo pienen kokoelman verran ja 50-lukuisia traktoreita on mm. HANSAN istuimet verhoiltiin uudelleen, muilta osin kymmenen vuotta käytössä ollut sisustus säilyi alkuperäisenä. Koriltaan hyvä Vilho Hemmilän Hansa-harrastus lähti liikeelle elokuussa 2008 hänen kyseltyään naapurin vuoskymmenet joutilaana seisseestä autosta. ?Martti sanoi että vie pois se vaan, jos haluat. Takana pitkittäiset lehtijouset, jäykkä akseli
Vierumäki 46 04/13
Fiatin lokasuojan reunat oli leikelty ja autoon oli laitettu lasikuituiset levikekaaret sekä etuspoileri. Ahokas selvittää. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Entinen omistaja löytyi Ennen kuin Fiat-projektia kannatti aloittaa, tuli selvittää, löytyisikö Fiatin kunnostuksessa säästettiin mahdollisimman paljon alkuperäisiä osia. Fiat-projektin kanssa rinnan on valmistunut myös konevikaisen Nuffield -traktorin kunnostus ja maalaus. Kun kotipajalla tehdään myös asiakastöitä, ei harrasteprojekteja voi pitää kovin pitkään levällään. Hienot ikkunatarrat kertovat tarinaa siitä, missä asti autolla on aikanaan ajeltu. 04/13 47. Romuksi menossa olleista putkista, korjaamon romulavalta löytyneistä ylijäämä- osista ja entisen peltoauto Fiat Unon tekniikkaosista kasasin putkiauton. Se on ollut jo monesti liikkeelläkin, mutta tällä hetkellä siinä on taas pieniä muutostöitä meneillään. ?Kun isommat hommat ajoittaa viikonloppuihin ja loma-aikoihin ja tekee silloin ahkerasti töitä, niin onnistuu yhdistämään harrastuksen ja ansiotyön samoihin tiloihin. Ahokas osti auton tietäen, ettei autossa ollut minkäänlaisia papereita mukana. Ostajaa ei tuntunut löytyvän . Fiat 500 ´64 Se ensimmäinen Onni Ahokas sai Fiat 500 -entisöintiprojektinsa valmiiksi 14-vuotiaana ja sormet syyhyävät jo uutta aloittamaan. Ajatuksena oli selvittää, josko papereita jollain konstilla löytyisi ja jos niin kävisi, lai- tella sitten pikkuhiljaa auto kuntoon. Fiat seisoi varastossa jo vuoden päivät ja Veijo yritti jo myydä sitä eteenpäin kun itsellä ei silloin ollut innostusta kunnostamiseen. Siinä ei myöskään ollut moottoria eikä vaihdelaatikkoa. Projektin mottona on ollut ?mahdollisimman lähelle alkuperäiskuntoa olemassa olevia osia korjaten, ja muutenkin järkevällä budjetilla edeten?. Tämän nuoren miehen aikaansaannoksista saamme varmaankin kuulla vielä lisää myöhemmin! V ierumäkeläinen auto- ja kolarikorjaamon pitäjä sekä innokas autoharrastaja ja -keräilijä Veijo Ahokas kävi jo joitakin vuosia sitten ostamassa kohtuuhintaisen projektin talteen. Onni kertoilee harrastuksestaan. Penkit puuttuivat, kojelauta oli porailtu ylimääräisiä mittaristojen reikiä täyteen ja ratti oli vaihtunut ralliratiksi. ja se olikin näin jälkeenpäin ajatellen oikeastaan erinomaisen hyvä juttu: kun Veijon silloin 13-vuotias poika Onni kysyi, saisiko hän laitella Fiatin kuntoon, isäVeijo oli heti myötämielinen ajatukselle ja lupasi olla hommassa kaverina. Niin nuori mies sai alulle ensimmäisen autoentisöinti-projektinsa. Onni on pienestä asti ollut kiinnostunut kaikesta pajalla tapahtuvasta. ?Mopoja tulee rassailtua vähän päästä ja oma Lada-peltoauto on parhaillaan ihan hyvässä ajokunnossa. Autoa oli muutenkin muuteltu rata-auto-tyyppiseksi. Autossa oli paikallaan rekisterikilpi, jonka oli tunnus BUS-39
Ahokas kertoo. ?Puoli tuntia puhelun jälkeen mies soitti takaisin ja kertoi, että paperit ovat sittenkin tallessa ja postitti ne meille saman tien?. Papereiden löydyttyä oli selvää, että autosta tehtäisiin kunnon ajopeli ja se pääsisi vielä takaisin rekisteriin . Hän kävi Fiatillaan muutamissa katuautokisoissa ja omien sanojensa mukaan kiusaamassa isompiaan hyvällä menestyksellä. Jossain vaiheessa vaihdelaatikko kuitenkin särkyi, ja auto kulkeutui Kärkölään säilytykseen odottamaan tulevaa kohtaloaan . ja niin isän ja pojan innostus pikku-Fiatin kunnostukseen kasvoi entisestään. Paluu alkuperäisasuun Onni purki Fiatin osiksi ja samalla todettiin yhteistuumin, että lattiapellit vaativat uusimista samoin kuin helmapellit ja etulokasuojat. Fiat 500 ´64 Kuvauspäivänä Onni vasta odottelee mopokortin ikärajan saavuttamista. autoon papereita. Siltä listalta löytyikin tuttu rekisteritunnus, BUS-39, ja lisäksi nimi ja puhelinnumerokin. Soitin saamaani numeroon, mutta sieltä vastannut rouva sanoi heti, ettei siellä ole ketään sen nimistä, Ajattelin jo lopettaa puhelun, kun hän kysyi, mitä asiaa olisi ollut. Hän kertoi juuri sen auton olleen hänellä aikoinaan?, Veijo muistelee. Entinen omistaja hämmästeli, että vieläkö auto on olemassa ja päivitteli, ettei olisi mitenkään voinut uskoa sen olevan enää ehjänä. Mies kertoi auton historian: hän oli käynyt autolla Italiassa ja laittanut siihen isomman moottorin, rakennellut levikkeet ja vaihtanut leveämmät pyörät sekä spoilerit. Koko kunnostuksen tavoitteena oli palauttaa auto mahdollisimman tarkasti alkuperäiseen ulkoasuun, ja siinä samalla Onni oppisi auton tekniikkaa. ja melko kauan sai odottaakin. ?Kyselin apua mieheltä, joka on pitkään harrastellut Fiat 500:ten kanssa, hommannut osia Euroopasta ja on pitänyt kirjaa Suomeen tuoduista ja Suomessa olleista viissatasista. Hän lupasi kuitenkin vielä tutkia asiaa.. Säilytyksen aikana moottori ja vaihdelaatikko erkanivat autosta, eivätkä enää sen koomin kohdanneet. ?Kyselin mieheltä Fiatin papereita ja hän sanoi heti, etteivät ne kuule varmaan ole enää tallessa. Kerroin asiani ja rouva antoikin ystävällisesti toisen 48 04/13 puhelinnumeron, josta vastasi oikean niminen herra. Hän näytti kirjanpitoaan kaikista tietämistään Suomessa olleista autoista, ja oli todella hienoa, kun listasta löytyivät myös valmiste- ja rekisterinumerot sekä monen kohdalla myös omistajat ja heidän osoitteensa
Onni kertoo Lokasuojan reunat vaihdettiin taakse, naamapellin ylimääräiset ruuvinreiät ja lommot paikkailtiin umpeen ja lattiapellit uusittiin. Auton ajokortin saatuaan Onni saattaa startata oman klassikkonsa ja ajella sillä vaikka Italiaan asti . Myös helmapellit korjattiin. Kun kori oli hiekkapuhallettu, paikattu ja hiottu, auto maalailtiin joululomalla. Kevään tullen Fiiu kaivetaan taas varastosta ja viimeistellään, sillä Veijo löysi lokakuussa sopivan starttimoottorin ja paremman kaasuttimen Saksasta, Mannheimin romutorilta. Kuvauspäivänä Onni odottelee vasta mopo- ja traktorikortin ikärajan ylittymistä, joten autolla ei ole asiaa yleisille teille vielä moneen vuoteen. Onneksi kuitenkin kotitalon ympärillä pujottelee pihateitä, joilla pääsee hieman kokeilemaan kulkupelin ominaisuuksia. sehän olisi tälle Fiatille jo tuttu reitti. 01 Merkki ja malli Fiat 500 02 Vuosimalli 1964 03 Moottori Kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen rivimoottori takana pitkittäin. Sylinteritilavuus 499,5 kuutiosenttiä (poraus 67,4, isku 70,0mm). Konepellin alunen viittä vaille valmiina: autoon palautettiin uudelleen alkuperäisen kaltainen moottori. Veijon korjaamolla arkiprojektit saavat viikonloppuisin väistyä, kun omat tai jälkikasvun harrastehommat valtaavat pajan. ja kunnostusta. ?Isällä oli varastossa toinen samanlainen viissatanen, kylkeen kolaroitu ja pelleiltään huonokuntoinen. Pienempiä osia Onni teki itsenäisesti, mutta isommissa pinnoissa Veijo avusti hieman. Kevään mittaan Onni kasaili Fiatia pikkuhiljaa osa kerrallaan; vanhoja osia pelastettiin niin paljon kuin pelastettavissa oli, mutta aina jotain uuttakin osaa piti hankkia. Eri puolista Eurooppaa aikanaan auton lasiin liimatut ikkunatarrat saivat jäädä paikalleen, koska ne kertovat omalta osaltaan auton historiaa; Fiat on päristellyt aikanaan Sveitsissä, Ranskassa ja Italiassa asti. Viittä vaille valmis Parhaillaan Fiat on pientä viimeistelyä vaille katsastuskunnossa, ja Onnia polttelee jo päästä aloittamaan uutta projektia; se saattaisi olla vaikka Veijon varastosta löytyvä farmarimallinen Fiat 500. Koska kaasuttimen ja startin kanssa oli vielä syksyllä ongelmia, ei sympaattisella pikku-päristimellä ole suuremmin ehditty ajella. Siitä saatiin tekniikka ja joitakin muitakin osia. Teho 22 hevosvoimaa. 04 Voimansiirto Neliportainen manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin, takaveto. 05 Alusta Edessä poikittainen lehtijousi, takana kierrejouset, rumpujarrut jokaisessa pyörässä. Simpukkaohjaus. 06 Kori Kaksiovinen itsekantava teräskori avattavalla kangaskatolla. 07 Mitat Pituus 2970, leveys 1320, akseliväli 1840mm, paino 499 kg. 08 Valmistusmäärä 3893294 kpl. 04/13 49
Kun maahantuonti siirtyi loppuvuodesta 1962 Autonovo Oy:lle, päätettiin myyntiin pistää vauhtia ihan oikealla monisivuisella myyntiesitteellä. Esite tuo ensimmäisenä esille autosta tärkeimmän . Erityisen hyvää autossa on kuitenkin sen jousitus, sillä jokainen pyöristä joustaa itsenäisesti.. Ajo-ominaisuudet, kiihtyvyys ja nopeus ovat erinomaiset.? Tämä oli aivan totta. Näiden hyvien ominaisuuksien lisäksi se on vielä pitkäikäinen ja helppohoitoinen. 500 D on kaunis pikkuauto. Aiheesta painettiiin suomenkielinen esitteen virkaa hoitanut paperilappunenkin, mutta maahantuonti taisi jäädä muutamaan kymmeneen autoon. Taakse sijoitetun moottorin käynti on esitteen mukaan äänetöntä ja voimaa siinä on riittävästi vaativiinkin olosuhteisiin. Se on pieni mutta täydellinen auto, joka mukavuudeltaan ja tyylikkyydeltään on ison auton veroinen. D-mallia edeltänyt versio viissatasesta oli vielä takalasin alareunaan ulottuvalla kangaskatolla ja jokainen, joka oli kokeillut ajaa maantienopeuksia sellaisella, tiesi miten vinhasti ilmavirta pyöri ohjaamossa. D-mallilla, jossa aukeava kangaskatto oli vain noin puolikas entisestä, saattoi ajaa katto avattuna paljon mukavammin. Ajo-ominaisuuksista ainakin kiihtyvyys ja nopeus olivat, jos ei erinomaiset, niin muutaman lisähevosvoiman turvin entistä paremmat. Jos kolariturvallisuus pienen Fiatin kohdalla ostajaa arvelutti, huoli oli täysin aiheeton. ?Kojelaudan alareuna on pehmustettu, ja siten omiaan lisäämään turvallisuutta?, perusteli esite. Vaara kolariin joutumisestakaan ei ollut mainittava, sillä vakiovarusteisiin kuulunut tuulilasinpesijä varmisti hyvän näkyvyyden. Mukavuusvarusteitakin D-malliin kuului, kuten kuljettajan oven avaamisesta automaattisesti syttyvä sisävalo. Teknilliselle erittelylle esite omistaa koko takasivunsa, mutta hivenen tekniikasta esite kertoo sisäsivuillaankin. Kun tämä on todettu, esi- Teksti: Jan-Erik Laine 50 04/13 tellään muita tärkeitä seikkoja miksi sellainen pitäisi nyt hankkia: ?Viimeisten tutkimusten ja kokeilujen tulokset ovat yhdistyneinä tässä verrattomassa pikku-Fiatissa: se on saavuttanut suosiota kaikkialla maailmassa. Fiat 500 Pieni mutta täydellinen Kun Fiatin maahantuonti siirtyi Autonovo Oy:lle, päätettin mallivalikoiman pienimmän myyntiin laittaa vauhtia monisivuisella suomenkielisellä neliväriesitteellä. T akamoottorisia 500-Fiatteja ihmeteltiin Suomen autolehdissä heti, kun tuolloin maahantuojana toiminut Finla Oy ensimmäiset vuonna 1958 maahamme sai
Erityisen hyvää olivat erillisjousitus sekä pitkäikäinen ja helppohoitoinen takamoottori. Vaikka 500 D ulkomitoiltaan olikin pieni, ahdas se ei ollut. Matkatavaraa mahtui sisälle paljon, kun takapenkin selkänojan taittoi alas, ja etuluukun alle sopi laukkuja vielä lisääkin. Jos 500 D:n tilat eivät vakuuttaneet, kannatti siirtyä harkitsemaan Fiat 500:n farmariversiota, jonka esite mainitsee olevan tekniikan viimeisten saavutusten tulos. Kantavuuttakin kuljettajan lisäksi oli 250 kiloa. TURVALLISUUSAJATTELUA edusti kojelaudan alaraunaan liimattu ja keinonahalla päällystetty suikale vaahtomuovia. Mukavuutta olivat taustapeilin valo, pehmustetut häikäisysuojat sekä tuhkakuppi. KUN takaselkänojan taittoi kumoon, muodostui sen päälle hiukan tavaratilaa. ?Viimeisten tutkimusten ja kokeilujen tulokset ovat yhdistyneinä tässä verrattomassa pikku-Fiatissa?. 04/13 51. Tämä neljä henkilöä vaivatta laukkuineen kuljettava farkku oli mitä hyödyllisin kaksoiskäyttöön soveltuva pikkuauto. Tavarakuljetuksiinkin soveltuvassa farmarissa tavaratilaa tuli runsaasti lisää, kun takapenkin kaatoi. HYVÄSTÄ piirroskuvasta selvisi suunnilleen kaikki olennainen auton rakenteesta
Kuvat: Paula Tavasti K iertopalkinto-nimen käyttäminen lukuisten omistajien kautta kulkevasta, tavalla tai toisella puutteellisesta ajoneuvosta on sinällään ymmärrettävää. Näin ajateltuna Kurt Blomqvistin ?65 Kokkola 52 04/13 Austin Ministä voisi perustellusti käyttää ilmaisua kiertopalkinto. Auto kun on ehtinyt olla suvussa jo kolmen eri henkilön omistuksessa, ja pian neljännen. Ikämiehen autosta nuorukaisen kulkineeksi Kellertävän valkoisen Minin vaiheista on paras henkilö kertomaan sen pitkäaikaisin omistaja, Kurt Blomqvist. ?Minin osti Pietarsaaresta uutena vaimoni äidin isä Verner Westerlund vuonna 1965. Hän oli asunut Amerikoissa, mutta palannut Suomeen vanhuuspäivien viettoon, joten tarvitsi auton eläkeläisen pieniin ajoihin?, kertoo Kurt Austinin asettumisesta Uusikaarlepyyhyn, Soklotin kylään.. Ironisella tyylillä halutaan osoittaa, kuinka omistajalta toiselle siirtyvä auto on eräänlainen ?antipalkinto?, kehno yksilö, jonka omistaja onnistuu siirtämään siihen liittyvine huolineen aina seuraavalle epäonnekkaalle omistajalle. Kiertopalkinto-ilmaisun merkitystä auton kohdalla uudelleen ajateltaessa se voisi tarkoittaa myös termin alkuperäistä viittauskohdetta: tavoiteltua tunnustusta, joka siirtyy aina seuraavalle sen ansaitsevalle henkilölle. n e n i a l i r E kiertopalk Austin Mini 850 ?65 Saman perhepiirin omistuksessa uudesta asti ollut Austin Mini nousi sukupolvien välisen vuorovaikutuksen ansiosta alkuperäiseen loistoonsa, vaikka takavuosina sitä uhkasi jopa romutus. Teksti: Harri Onnila
into 04/13 53
Sen sijaan Kurt otti auton 90-luvun mittaan työn alle. ?Tein siihen peltitöitä ja laitoin moottoria, mutta sitten auto jäi taas seisomaan.?. Isoin homma taisi olla molempien lokasuojien vaihtaminen, minkä jälkeen katsastin auton.? Kurt oli saanut vähällä työllä ajoon hyvän, vähän ajetun auton, joten hän kurvailikin seuraavat pari vuotta tyytyväisenä. Seisonnassa oleva autohan oli tytölle rakas, kun hän oli siinä leikkinyt ja muuta. Tänä kesänä hänen omistajuutensa päättyy, sillä lupauksensa mukaisesti hän luovuttaa auton tyttärelleen. PITKÄN seisontajakson vuoksi taitettua matkaa on kertynyt niukalti. Silti jo muutaman vuoden ajelun jälkeen Mini jäi seisomaan. ?Kolhun jälkeen kunnostettu etunurkka oli heikosti ruostesuojattu, joten auto jäi pitkälti siitä syystä seisomaan?, muistelee Kurt. Matalasta mittarilukemasta ja hyvin pienistä ruosteongelmista huolimatta perheessä harkittiin jopa Minin viemistä romuttamoon! Näin ei onneksi käynyt, sillä Kurt päätti ottaa Minin kunnostamisen harteilleen. ?Minut merkittiin omistajaksi 27. joulukuuta 1979. Sen jälkeen jos mietin Minin hävittämistä, niin pieni Susanna muistutti aina, että sinä olet luvannut sen minulle?, Kurt hymyilee. Niinpä Mini ei joutunut kadotukseen. Kuvaushetkellä lukemaksi oli kierähtämässä 83 600 kilometriä. ALKUPERÄISEN keinonahkasisustuksen ehostamiseen riitti huolellinen puhdistus. Vernerille Mini oli varmasti hämmentävän pieni ja ketterä verrattuna niihin autoihin, joihin hän oli ehkä tottunut nuorempana Yhdysvalloissa. Austin oli silti tuttu merkki, sillä hänen edellinen autonsa oli Austin A40. Minillä autoilu käynnistyi siten mukavasti, joskin auto kolhiintui hieman sen ollessa melko uusi ja etulokasuoja sai siipeensä. Vernerin Mini-ajelut olivat jo alun pitäen kilometrimääriltään maltillisia, ?Ei minulla olisi enää tätä autoa, jollei tyttäreni olisi sitä viisivuotiaana pyytänyt.? ja vähitellen ne loppuivat ikämieheltä kokonaan. Austin Mini KURT Blomqvist on ollut Minin omistaja vuodesta 1979, mutta auto oli poissa liikenteestä tammikuusta 1981 aina viime vuoden kesään asti. Alla olivat jo niin huonot talvirenkaat, että laitoin Minin seisomaan tammikuussa 1981.? Heräilyä riihen suojista Vanhassa riihessä Mini saikin sitten seistä vuoden, toisen ja lopulta koko vuosikymmenen. Aloin laittaa Miniä kuntoon, eikä siinä kovin paljon työtä ollutkaan. Minin ei tarvinnut jäädä seisomaan, sillä suositulle autotyypille löytyi ottaja omasta perhepiiristä. ?Vaimoni veli Ingmar Strömsnäs otti auton käyttöön 70-luvun alussa.? Kurt arvelee Ingmarin ajaneen Mi54 04/13 nillä varmasti enemmän kuin Verner ehti ajaa, mutta Ingmarilla BMC-tuote tulikin normaaliin arkiajoon. Vastasin, että kyllä sinä saat. Ainakin kesäaikaan. ?Siihen aikaan ei näet saanut oikein mistään oikeankokoisia talvirenkaita Miniin. Siitä piti huolen viime kädessä Kurtin 80-luvun alussa Susanna-tyttärelleen tekemä lupaus. ?Ei minulla olisi tätä autoa, jollei silloin viisivuotias Susanna olisi kysynyt, että saako hän tämän Minin kun hän tulee isoksi. Minin romuttamista tai muuta pelottavaa ei sentään enää suunniteltu tehtäväksi
Ei niin jäykkä kuin kumikartiojousitus.? Joka tapauksessa Kurtin mieli on Edessä erillisjousitus, poikittaiset tukivarret ja painenesteen välityksellä toimivat kumijouset (Hydrolastic). Takana erillisjousitus, kaksi eteenpäin suunnattua pitkittäistä tukivartta, Hydrolastic-jouset. Edessä ja takana rumpujarrut 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 2-ovinen teräskori, apurunko edessä ja takana 07 Mitat Pituus 305, leveys 141, korkeus 135, akseliväli 204 cm. Omamassa 620 kg. Esimerkiksi jumiutuneita jarruja piti uusia, mutta lopulta ei mitään suurempaa. Alkuperäinen sisustus oli säilynyt niin hyvin, että sille riitti huolellinen puhdistus.? Pisteosista Kurt laittoi tilaukseen uudet puskurit ja keulan Austin- merkin. Eniten vaivaa vaativa maalaaminen onnistui sekin kaksikolta omassa pienessä verstaassa. ?Tekniikaltaan auto oli varsin hyvässä kunnossa, mutta osia sai silti hankkia aika paljon. Joten miten sen lupauksen kanssa? ?Nyt juhannuksena luovutan auton Susannalle?, kertoo Kurt eikä kuulosta yhtään pettyneeltä. Suvun ?kiertopalkintohan. Alkuperäisyyttä vaalittiin myös rekisteröinnin yhteydessä: uutena autossa ollut VBU-87-tunnus oli vapaana, joten entisöity Mini sai vanhan tutun rekisterinumeron. Vasta uuden vuosituhannen myötä kunnostus sai riittävän piristysruiskeen, seuraavan sukupolven tukemana. ?Pari vuotta sitten Johan-poikani sanoi, että nyt pistetään Mini kuntoon?, kuvaa Kurt. Ja niin isän ja pojan muodostama työpari kävi hommiin. Edellisellä vuosikymmenellä tehdyt kunnostustoimet auttoivat, etenkin kun auton säilytyspaikka ei ollut juurikaan tehnyt hallaa jo kerran kunnostetuille osille. Osaamista oli omasta takaa, joten Kurtin ja Johanin ei tarvinnut käyttää ulkopuolisia palveluita. kesäkuuta 2012, joten tammikuusta 1981 alkanut seisonta kestikin lopulta 31 vuotta. Pitkä poissaolo liikenteestä välittyi myös autolla aikanaan ajaneiden tunnelmista. ?Ei ollut ihan samanlainen ajokokemus kuin 80-luvun alussa. 01 Merkki ja malli Austin Mini 850 02 Vuosimalli 1965 03 Moottori Nelisylinterinen vesijääh dytteinen rivimoottori edessä poikittain. Lattiavalitsin 05 Alusta PELLIN alla palvelee alkuperäinen 848-kuutioinen moottori. Muistikuvani oli että tämä on hyvä ajaa, mutta eivät ne ajo-ominaisuudet ole tämän päivän tasalla, ja meteliä riittää?, naurahtaa Kurt, mutta jatkaa loiventaen kommentointia hiukan: ?Kyllä tällä pystyy ongelmitta ajamaan, ja Hydrolastic-jousitus on itse asiassa ihan mukava. Iskutilavuus 848 cm3. Puristussuhde 8,3:1. Teho 37 hv/5500 rpm, vääntö 60 Nm/2900 rpm 04 Voimansiirto Etuveto, 4-nopeuksinen manuaali vaihteisto. Renkaat 5.20-10 (alkuperäiskoko) 08 Suorituskyky Huippunopeus 115 km/h, 0-100 km/h 33 s nyt tyytyväinen, kun suvussa uudesta lähtien ollut Mini on nyt iskukunnossa, mittarissaan vasta reippaat 83?000 kilometriä. ?Täytyy olla kiitollinen tyttärelle, että hän oli niin päättäväinen ettei Ministä luovuttu.? Asiaan liittyy Kurtin kannalta tosin kolikon toinen puoli: tytär on nyt kasvanut aikuiseksi. siirtyy vain henkilölle, joka näki sen merkityksen silloinkin, kun muut olivat siitä valmiita luopumaan. 04/13 55. Poraus 62,9, isku 68,3 mm. Laajalti harrastettu Mini oli tässä kohtaa mukava laitettava, sillä osien tarjonta ja saatavuus on erittäin monipuolista. Seuraavalle polvelle Keväällä 2012 Kurtin ja Johanin työ palkittiin, sillä alkuperäiseen English All White -väriin maalattu Mini läpäisi museoajoneuvotarkastuksen. Kurt katsasti auton ajoon 26
Pikkunäppä Opel Kadett A ´63 Kadett A edusti tullessaan 60-luvun alussa kokonaan toista aikakautta kuin listojen kärjessä vuodesta toiseen keikkunut Kupla. Vaikka Opelilla ei ollut mahdollisuuksia voittaa peliä tuossa vaiheessa pikkuautojen kovasti kilpailuilla markkinoilla, niin myöhempien aikojen harrasterintamalla tilanne on aina ollut parempi. 56 04/13 Lieksa
rä menOPELI 04/13 57
Alkuvuodeksi saatiin Luxus-vaihtoehto ja Caravanfarmariversio. Vuodeksi 1963 valikoimaan lisättiin loputkin äveriäämmät versiot. Opel Kadett A Teksti ja kuvat: Sami Korhonen A utokronikoitsijat ja useimmat muutkin autohistoriaan perehtyneet harrastajat tietävät, että Opel Kadett -mallinimi esiintyi ensimmäisen kerran 30-luvun lopulla. Tuolloin tuo näppärä käyttöpeli nousi kotimaassaan Saksassa myydyimmäksi pieneksi automalliksi. Yhtenä tuloksena tästä tapahtui Opel Kadettin toinen tuleminen. General Motorsin hallinnoima Opel porskutti läpi 50-luvun isoimmilla malleillaan. 60-luvulla aiemmin mainittu L-variaatio tarkoitti käytännössä runsaampia koristelistoja ja. Perusteellista tutkimustyötä oli tehty ja A-mallin testiajokkeja oli piinattu neljän kuumatkan veroisella kilometrimäärällä planeettamme eri olosuhteissa, ja hämmästyttävän helposti oli käynyt tämän kaiken salaaminen myös alan lehdistöltä. Sitten Bochumissa vihittiin vuonna 1962 käyttöön uutta pienokaista varta vasten rakennettu kokonainen tuotantolaitos, jossa käytössä oli kaikkein uusinta valmistusteknologiaa satavuotisen Adam Opelin kunniaksi. Vaikka Kadett oli tilankäyttöominaisuuksiltaan moderni pieni perheauto, perusreseptiin ei ollut kajottu saksalaiseen tapaan kuitenkaan liikaa. Muussa tapauksessa uusi tuote olisi ollut jo vallankumouksellinen, viitaten tässä samaan segmenttiin hädin tuskin sijoittuvaan englantilaiseen Miniin. Uusi malli oli Volkkarin tuotteeseen verrattuna täysin uuden aikakauden edustaja kaikin puolin. Kardaaniveto sekä nelisylinterinen tuhatkuutioinen ja siitä hieman kasvatettu lyhytiskuinen tikkukone pitivät yllä Kadett-perinteitä vielä pitkään. Suomessa ja muualla Vajaat 700 kiloa painavaa, 40-hevosvoimaista Kadett-pienokaista oli tarjolla heti julkistamisensa jälkeen kaksiovisena perusmallina. Suomessakin tultiin tuntemaan tämä tuote, erityisesti sen jälkeen kun Reich oli jo pelkkää pahaa unta, venäläisten aloittaessa tuotteen valmistuksen Opel porskutti isoimmilla malleillaan, mutta valmistuskapasiteetin puute hidasti pienen menekkimallin kehittelyä. omissa nimissään voittajan oikeudella. Moskvitshilla onkin oma osuutensa maamme nousussa neljän pyörän päälle ja kohti uusia parempia aikoja. Volkswagen otti 50-luvulta alkaen paikan myyntitilastojen kuninkuuspaikalla, vaikkakin konstruktion vanhakantaisuudesta oltiin selvillä 58 04/13 automaailman vihollisleirien sikariportaissa kaikilla tahoilla. Kuluttajat ajattelivat kuitenkin toisin, kaivaten helppohoitoisuutta sekä luotettavuutta, eikä perustavanlaatuisiin muutoksiin kansanautojen sudenpesässä eli Wolfsburgissa ollut tarvetta vielä pitkään aikaan. Esimerkiksi vuosikymmenen lopussa hyvin kaupaksi mennyt Kapitän nousi jopa Mercedeksen kilpailijaksi jakaantuneen germaanikunnan läntisten osien autobaanojen elegantisti lipuvana maantielaivana. Valmistusmahdollisuuksien puute isompien mallien kysynnän ollessa suurta oli este Rüsselsheimin väelle luoda uutta pientä menekkimallia, joskin suunnitelmat olivat jo valmiina olemassa. Sitten Yhdysvaltojen GM:n pääkonttori alkoi satsata vanhan mantereen puolelle tosissaan
Ulkonäöltään Kupee peri selvästi voiton vakiomallisesta sisarestaan ja vuodesta 1964 alkaen Ltyypissä käytettiin samaa maskia kuin malliston hienoimmassa versiossa. A-malli oli tuotannossa vuoteen 1965 ja Suomessa Coúpet eivät pääs- seet yleistymään juurikaan. Sanomattakin oli selvää, että Kuplan kanssa mittely oli kuitenkin Opelille tässä vaiheessa toivotonta. Pieni miinus oli auton 6-volttinen sähköjärjestelmä ja pienitehoinen laturi. Pakon sanelemia vahvistuksia olivat hieman kasvatettu rengaskoko sekä ylimääräisen lehden lisääminen jousipakkoihin. Mallivuoden lopuksi tuli tarjolle vielä ekstrana S-tyypin 48 DINhevosvoiman moottori ja sen myötä A-koristen Kadettien viimeinen edustaja, sangen linjakas Coúpe. Kolmiovinen Caravan oli järkevästi ajateltuna vieläkin käyttökelpoisempi kuin vakioversio, suurimman sallitun kuorman ollessa vajaan 340 kilon luokkaa. Suomeen tuotujen osuus on tästä eri lähteet huomioiden runsaat 10?000 kappaletta. Saksalaiset valmistajat pitivät yllättävän tiukasti kiinni tuosta traditiosta aina vuoteen 1967 asti, jolloin tapahtui yleinen siirtyminen 12 voltin systeemiin. Myynnin huippu koettiin Suomessa A-mallin elinkaaren lopussa, jolloin sitä meni kaupaksi vielä ylivuotisenakin vuoden 1966 puolelle, tietysti alennetuin hinnoin. Aluksi verkkaisesti liikkeelle lähtenyt myynti lienee takkuillut täällä juuri kuluttajan kannalta epäedullisen hintapolitiikan tähden. Tuontisäännöstelyyn kuuluva piilofarmarikuume oli nyt auttamatta takanapäin. Edellä mainittu moottori oli tässä luonnollisesti vakiona, ja jos lisävarustelistalta oli valittu johonkin muuhun versioon tuo samainen voimanlähde, sen merkiksi takapaneelista löytyi pieni Super-kyltti. Eräs miellyttävä piirre oli myös se, ettei rasvanippoja enää ollut. Auton vähäinen paino takasi sen että pieni, vaivatta kiertävä voimanlähde tuntui suuremmalta, ehkä jopa ärhäkältä ainakin maamme tuolloisissa tieolosuhteissa. Perusmallia meni meillä sen sijaan mukavasti ja vastaanotto oli yleensä varsin suopea. Caravanille olisi voinut kuvitella täällä parempaa menestystä ja niin olisi varmasti käynytkin, jos autoa olisi valmistettu vuosi pari aiemmin. Peli oli kuitenkin avattu ja muiden eri maiden kilpailijoiden kanssa asiat olivat balanssissa paremmin. Perusmallin A-Kadett on kaikessa pienimuotoisuudessaan toimiva kokonaisuus, jossa yksityiskohtia yhdistää tietty koruttomuus. 04/13 59. Saksassa, Skandinaviassa ja tietyissä osin keskistä Eurooppaa auto oli selvä menestys kokonaisvalmistusmäärän noustessa vajaaseen 650?000 yksikköön. Kiitellyt ajo-ominaisuudet oli saatu esiin hyvin suunnitellun alustan kautta, jonka rakenteissa oli perinteistä kiinni pitävälle Opelille joitakin uusia oivalluksia. Moottori kehrää kuin ompelukone, mikä onkin sopivaa, sillä niillä tuotteillahan Adam Opel aloitti silloin aikoinaan. lisääntynyttä kiiltotavaraa peruskonseptin somisteeksi. Matkustamon puolella asennettuina löytyi lisävarustelistalla jo alusta pitäen tarjolla olleita pienimuotoisia mukavuutta lisääviä ajatelmia, kuten kello, kangasverhoillut istuimet sekä tuolloin tuiki tärkeät tuhkakuppi ja savukkeensytytin
Pisteosia sun muita. A-malli täydensi hyvin Pertin alkupään Kadettmallien kokoelmaa, joka muodosti nyt täyden sarjan: A, B ja C. Mikä merkittävintä auton säilymisen kannalta, kaikki nuo vuosikymmenet menopeli sai olla vain kahden omistajan huolenpidon alaisena, sortumatta näin koskaan kiertopalkinnoksi. Miehen kaiken omaisuuden mennessä valtiolle, Pertti osti Kadettin huutokaupasta ja pelasti pienen hiekanjyväsen verran suomalaisen arkiautoilun tuntemattomampaa, maakunnissa suoritettua historiaa. Töitä ennen museoleimaa Edellä mainitusta ostohetkestä on jo aikaa runsaat puolikymmentä vuotta. Kitsiin tullessa Opel oli jo varsin ryytyneessä kunnossa, mutta se oli elossa edelleen: moottori eli auton sydän oli kunnossa. Maali hiot-. Pertti Kilpeläinen, itsekin vannoutunut Opel-mies nuoresta saakka, oli sitten paljon myöhemmin yrittänyt ostatella Voitolta autoa itselleen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Vain yksi moottori on antautunut matkan varrella. Sitkeähenkinen tapaus Lieksalaisen Pertti Kilpeläisen omistama Opel Kadett A vuodelta 1963 kuuluu niihin sitkeähenkisiin tapauksiin, jotka ovat viettäneet koko elinkaarensa omalla paikkakunnallaan. Opelin kilvissä on edelleen samat merkinnät, jotka siihen oli päivämäärällä 30. Hiljalleen, kunnon heikentyessä niin isännällä kuin autolla, kohtalo eteni kohti vääjäämätöntä päätepistettään. Pertti kunnosti auton kuitenkin uuteen uskoon poikansa Ahdin kanssa muiden töidensä sekä projektiensa ohessa viivyttelemättä. Opel Kadett A Kadett on kestänyt Pohjois-Karjalan tieverkon rasitusta jo lähes miljoona kilometriä. toukokuuta asennettu Osakeyhtiö Hallmanin hallinnoimassa Lukkarisen autoliikkeessä Kennedyn ajasta ikuisuuteen siirtymisen vuonna. Tuolloin Lieksan Korisevassa asunut urakoitsija ja perunaa viljellyt Voitto Räsänen oli saanut auton omakseen ja alkanut suorittaa sillä tuntematonta urbaanilegendaa, joka vasta nyt paljastuu suuremmalle yleisölle, uskokoon sitä ken haluaa, tai olkoon uskomatta. Opelilla nimittäin ajettiin: kori on kokenut lähes miljoonan kilometrin verran matkarasitteita ja nuo rasitteet kyllä tiedetään Pohjois-Karjalan tieverkosto huomioiden! Vain yksi moottori on antautunut matkan varrella ja tilalle on vaihdettu tietenkin uusi. Myönnetään myös, että piskuiseen A-malliin 60 04/13 on elinajan lisäämiseksi jouduttu hitsaamaan pohjaa ?enemmän kuin laki sallii?. ?Voitto oli todellinen vanhemman kansan monitoimimies, joka korjasi kansakoulupohjalta omaa autoaan ja ihmisten laitteita vielä vanhalla iälläänkin digitaalivehkeisiin asti?, Pertti kertoo hurjasta ajomiehestä. Niinpä ei ollut ihme, että Voitto paranteli Kadettiaan jo alusta pitäen Suomen vaativiin olosuhteisiin paremmin sopivaksi. Esimerkiksi kuuden voltin systeemi 200 watin tasavirtalatureineen oli saanut lähteä 12-volttisen tieltä. Antaapa Pertin kertoa jotakin noista vaiheista: ?Voitto oli pitänyt autoa iät ja ajat kuivassa vajassa, niin se oli tehnyt jo aika paljon. Auton mukana saatiin aika paljon uusia varaosia ja itse hommattiin niitä lisää tarpeen vaatiessa. Opelin suhteen varaosatilanne on vielä aika hyvä maassamme suoranaisesti tahi välillisesti?, hän selvittää ja jatkaa: ?Työ eteni joutuisasti hitsausten vähäisyyden suhteen, sillä paljon teki ensimmäisen omistajan lopulta rosteripellistä kokonaan rässäämä pohja, jonka hän oli vielä tervannut kolme kertaa.? Sitten asennettiin kaupan mukana tulleet tehdasuudet lokasuojat, jotka olivat olleet reservissä pitkään juuri tätä hetkeä varten. ?Jarrut laitettiin kertaheitolla kuntoon, ainoastaan uusia osia käyttäen
Rekord A -kuskeille tuttu väriä vaihtava mittaristo ajettavan nopeuden mukaan on myös mukana kuvioissa. Auton historiaan liittyvät dokumentit ovat yhä tallella ja kertovat omaa, paljon puhuvaa kieltään. 01 Merkki ja malli Opel Kadett A 02 Vuosimalli 1963 03 Moottori Nestejäähdytteinen, 4-sylinterinen bensiinikäyttöinen kansiventtiilimoottori. Iskutilavuus 993 cm3, teho 40 (DIN) hv, vääntö 72 Nm 2200-3000 r/min, 12V sähköjärjestelmä 04 Voimansiirto Kuiva yksilevykytkin, neliportainen täysin synkronoitu vaihteisto, valitsin lattialla. Takaveto 05 Alusta Edessä: Kolmiotukivarsin erillis jousitetut etupyörät ja poikittainen lehtijousi. Kuvattavasta kohteesta kun eivät aiheet lopu milloinkaan, jos ne vain saa esille. 04/13 61. tiin pois, tehtiin huolella pohjatyöt ja tilalle vedettiin sitten uusi alkuperäinen sävy.? Pertin mielestä tämä hieno väri on 60-lukua parhaimmillaan. Omamassa 670 kg, Polttoainesäiliö 33 L. Rumpujarrut. Takana: Jäykkä-akseli, pitkät puolielliptiset ja epäsymmetrisesti sijoitetut lehtijouset. Taka-akselin pitkittäistukena toimiva kardaanin suojaputki. Rumpujarrut 06 Kori 2-ovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pituus 392, leveys 157, korkeus 141, akseliväli 233, maavara 127 cm. Tästä on hänen kanssaan helppo olla yhtä mieltä. Ainoastaan Kadettin etupenkit on verhoomossa päällystetty uudelleen, minkä jälkeen auto alkoikin olla valmis näytettäväksi paikallisen automobiilikerhon museoajoneuvotarkastajille. Harrasteajoneuvonäyttelyt ja rompetorit ovat olleet hyvä syy piipahtaa välillä vähän kauempanakin. Kysyttäessä tältä ystävälliseltä vanhemmalta mieheltä tarkemmin, miten tämä A-malli sijoittuu tunteiden tasolla hänen runsaassa kokoelmassaan, hän vastaa auton olevan ?helmi ja kaikista Opeleistani ehkä mieluisin?. Näihin paljon puhuviin sanoihin on hyvä lopettaa jutuntekotuokio, ja Kitsissä pienimuotoista koti- ja jätkämuseota pitävä Pertti alkaa peruuttaa hellävaroen autoaan tallin suojaavaan hämyyn alkavalta vesisateelta. Sisustassa vallitsee miellyttävä tunnelma, kiitos mm. Rengaskoko 5,50-12 Lienevätkö aikalaisetkaan huomanneet, miten kiehtovalinjainen tämä suotta harmaavarpuseksi mainittu menopeli on. Tavaratila 289 L. Museoleima heltisi ongelmitta ja sen jälkeen autolla on töryytelty maltillisesti hulppeissa vaaramaisemissa. toimivan värimaailman
Jos viime vuonna Lahden Classic Motorshowssa rikottiin siihen- astiset yleisöennätykset, mentiin niistä tänä vuonna heittämällä ohi yli 19?200 kävijän voimin. N yt kuudetta kertaa järjestetty näyttely tarjosi jälleen upean läpileikkauksen maamme klassikkoautoharrastuksesta, jonka suosio vain näyttäisi jatkavan kasvamistaan. Lahden Messukeskuksen puitteet näyttelyn järjestämiseen olivat nyt aiempaakin paremmat: uusituissa tiloissa oli entistä enemmän näyttelyneliöitä, ja tämän vuoden teemanäyttely, ?Kultainen 60-luku?, oli presidentti Kekkosen KUOLLEET automerkit eivät kiinnosta ketään? Ainakin tämän farmarimallisen ´60 Hansa 1100 Kombin konepellin alle riitti kurkkijoita välillä ihan jonoksi asti. 62 04/13 Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine limusiini-Cadillacin sekä yli 40 muun auton voimin esillä kokonaan uudessa halliosassa. Molempina päivinä Triangle Motor Co. Parhaan kerho-osaston 2?000 euron stipendi myönnettin Autohistoriallisen Seuran sotateemaan koristellulle osastolle, jossa nähtiin muun muassa Volkkarin uimataitoinen Schwimmwagen sekä seuran jäsenten teemaan sopivaa puvustusta. Matkailuajelusta pitäville oli PäijätHämeen Mobilistit järjestänyt kuudel- lekymmenelle klassikkoautolle Lahden torilta startanneen sadan kilometrin mittaisen Lahti Classic Tour -ajelun tasanopeuskilpailuineen ja tehtävärasteineen. järjesti klassikkoautojen huutokaupan, jonka huipentumana vasaroitiin suuren medianäkyvyyden saanut, uutena Suomeen myyty Ferrari Testarossa.. Classic Motorshow Lahti, 4.-5.5
HARRASTEPARKISSA nähtiin tämä aivan hurmaava Ajokki-korinen Bedford. KARMANN-GHIAN muotoilussa on jotain mystistä: missä tahansa sellainen on parkissa, jäävät naiset sitä hurmioituneina ihailemaan. PUNAISTEN rivistössä oli tuttuja avokkaita lehtemme lukijoille. KOMEAA kuormuririvistöä ei voi moittia ainakaan värittömäksi. LAUANTAINA kisailtiin sadan kilometrin Lahti Classic Tour -matkailuajo, jonka maaliin ?62 Cadillacilla saapumassa Taina ja Petri Laipio. KYLLÄ riitti ihmettelijää pihalle parkkeeratun loistokuntoisen Horchin ympärillä. LOTUS Espritin selkeälinjainen muotoilu jakaa mielipiteitä, mutta yhdestä asiasta ollaan yhtä mieltä: matala se on. VIELÄ Horchiakin mahtavampi dinosaurus oli kaikenikäisiä lapsia kiinnostanut Ukko-Pekka-höyryveturi, joka sutaisi rehvakkaasti lähtiessään. 04/13 63
Kakunkoristeena toimineeseen ensimmäisen tuontierän yksilöön tutustumme tarkemmin toisaalla tässä lehdessä. MOBILIA toi näytille ihanan rähjäisen ?75 ralli-Escortin, jonka arvoa ei ainakaan vähennä se, että kisamenestystä yksilölle ovat kaahanneet sekä Minna Sillankorva että muuan Tommi Mäkinen. DIKTAATTORIMERSU on aina vaikuttava ilmestys ja Suomiautona todellinen harvinaisuus, kuten tämä Tuomo Ritalan ?71 600. TIMO Purmosen umpikylkinen ?62 Austin Mini Van oli kustomoitu hyvällä maulla. TILAA kuvatekstille. Tämänkin auton tarina löytyy lehden alkupäästä. 64 04/13 MITSUBISHI-KERHON osastolla oltiin vahvasti 80-luvun tunnelmissa. Selkeälinjaiset Sapporo ja Galant ovat molemmat tuttuja Klassikot-lehden lukijoille.. Classic Motorshow 2013 PARHAAN osaston 2?000 euron stipendi myönnettin Autohistoriallisen Seuran sotaisalle joukko-osastolle, jossa nähtiin mm. Volkkarin amfibioauto Schwimmwagen. IMP-KERHO juhlisti jättimäisellä täytekakulla suosikkiautonsa 50-vuotissynttäreitä. Dunt aliquatem doloreet blan endre digna feuguer iliquate dignim ipsumsan ulluptat ALFA Romeo -kerhon rivistössä kiilteli Esa Tammisen viime vuonna museorekisteriin valmistunut 1750 GT Veloce
?NOINKO MONTA osaa, ja noin pieneen autoon??, ihmetteli moni messumatolle puretusta koirankopista. JOKU vuosi sitten näyttelyssä nähtiin Juha Kankkusen kokoelman aito B-ryhmän ralli-quattro. Nyt näiden töpöhäntien siviiliversioitakin on maassamme jo kaksin kappalein. M-FORD-KERHON osastolle oli saatu mahtumaan ylivoimaisesti eniten ajoneuvoja. Klassikot 7/2012 -lehdessä esitellyn Pasi Parviaisen upean ´68 Ford 20 M hardtopin lisäksi nähtin polkuvoimainen P3 Taunus, sekä vitriinin täydeltä vielä pienempiä M-Fordeja. JOTAIN niin tuttua, mutta silti niin kummallinen. Pompannapin takapäätä hyödyntäneeseen Fiat 600 Multiplaan mahtuu oikeasti kuusi ihmistä ja vieläpä yhtä aikaa. MAAILMAN pienin auto, Peel P50, kerää tykkääjiä minne ikinä meneekään. PANHARD-KERHON osaston erikoisuutena nähtiin ?66 Panhard CT 24, jollaisia ei taida suomalaisten kilpien välissä olla ainoatakaan. TÄLLAISTA ei moni tiennyt olevankaan. Fiat 131 Racing, jonka 2-litraisen twincamin kylkiäisenä pyörii Abarthin ruuvaama mekaaninen ahdin. Hyvin harvinainen malli tunnetaan lisänimellä Volumetrico. 04/13 65
Classic Motorshow 2013 KUN muotoilija sanelee ja insinööri toteuttaa, syntyy ne kauneimmat autot. Veistoksellinen upea ?66 BMW 2000 Coupe vaihtoi omistajaa 5?600 eurolla. 5 000 euroa riitti Triumph Spitfiren ohjaimiin pääsemiseksi. Ohjaimet ovat brittityyliin oikealla. ?73 Kuplavolkkari oli siisti kuin mikä, mutta kauppoihin ei päästy tarjousten jäädessä kolmen tonnin hujakoille. VW:N lavaautosta huudot nousivat 5?500 euroon, mikä ei ihan riittänyt. Huutokaupassa hinta pysähtyi 16?000 euroon, mutta huutokaupan jälkeen tuli vielä korkeampiakin tarjouksia. 66 04/13. ?72 Pritschenwagenista väännettiin kaupat varsinaisen huutokaupan jälkeen. OPEL Kadett ?73 oli lauantain ensimmäinen kauppakohde. Vasara lyötiin pöytään 2?300 euron kohdalla. SAMAN VUOTINEN Fiat 124 Sport Spider ei kivunnut riittävään tarjoukseen. ?49 Buick Special Convertible ei löytänyt ottajaansa
TODELLA pirteän värinen ?75 Vauxhall Viva vaihtoi omistajaa, kun meklari kopautti 2?500 euron tarjouksen jälkeen nuijansa pöytään. LAUANTAIN viimeisenä kohteena hintaa huudettiin ?67 250 SL Mersulle. Vaikka kiinnostusta oli, tavoitteeseen ei ylletty ja myymättä jäi. UUTENA Suomeen myydyn ?91 Ferrari Testarossan mittarissa oli vasta runsas 20 tuhatta kilometriä, ja upeakuntoisesta autosta oli jo etukäteen tehty 50?000 euron tarjous. Kaksi huutajaa riittää hyvään huutokauppaan ja paremmuus selvisi vasta 72?000 euron kohdalla. TRIANGLE Motor Co:n Risto Paunonen ja meklarina toiminut Jussi Halli esittelivät kohteet ennen tarjouskilpailua. Tämän ´58 MGA Roadsterin esittely johti 21?000 euron kauppoihin. 04/13 67
Käsi ylös kaikki, jotka tiesivät, että tätä muovilaatikkoa tehtiin myös jokapyörävetoisena. 68 04/13 HARRASTEPARKISSA nähtiin todellisia harvinaisuuksia. Harrasteajoneuvojen Klassikot-parkki ja hyvät sääennusteet houkuttelivat paikalle ennätysmäärän harrasteajoneuvoja, joiden joukossa nähtiin leveysasteillamme ennennäkemättömiä harvinaisuuksia. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine CITROEN Mehareita nähtiin harrasteparkissa parikin kappaletta. Ferrari Testarossaa löytynee Suomesta nyt kait jo kymmenkunta, mutta koskas näit sen edeltäjän, 512 Berlinetta Boxerin, liikenteessä?. Päijät-Hämeen Mobilistien vuotuinen rompetori pidettiin tänä vuonna viikko perinteisestä ajankohdasta myöhemmin, mutta siitä huolimatta löysivät yli 6?000 kävijää ja 330 myyjää paikalle. 5. ?49 BMW-projektiin löytyi vanha rekisterikirja sekä varaosa-auto. Jokimaan Rompetori Lahti, 25.?26
SHELLIN käytössä olleesta polttomooottorikompressorista oli satasen hintapyynti, mutta kaikenlaisia tarjouksia kuunneltiin. KAUNIS ja räpeltämätön ´61 Helkaman Hopeasiipi vaihtoi omistajaa 650 eurolla. Kaupanpäälle tulivat uudet pinnat vanteisiin. HARVA tunnistaa ja vielä harvempi tarvitsee. Ilmeisen harvinainen esine oli hinnoiteltu 2?500 euron arvoiseksi. 200-KUUTIOINEN ?52 Zyndapp oli yksi kolmesta museorekisteröidyistä. Customin rakentelijoille ehkä? LAATIKKOKAUPALLA kilpiä kympin kappalehintaan. Puhelin oli Klassikkoesineenä tämän lehden numerossa 8/2012. SUOMEN armeijan tykistöupseerin käyttämätön satula vuodelta 1940. 50-luvun TE-rautakilvet on uutena kokonaan niklattu, jonka jälkeen kilpiin on maalattu musta alue. 4?000 euroa oli pyörästä pyynti ja 3?500 oli tarjottu, kertoi myyjä. 04/13 69. ´37 Hudsonin takavalot, satasella. Joutuiko näistä loisteliaista erikoiskilvistä maksamaan aikanaan lisähintaa, kuka tietää? VÄLILLÄ piti tuoda ostoksia autolle. Hyvin mahtuivat moottorisaha, katkaisusirkkeli ja reilumpi kourallinen makkaratikkuja Kuplan etukonttiin. JOS on 544 Volvo Sport -mallia, niin Auto-Unionin 1000 SP se vasta sporttimalli onkin. SUIKALE rättirengasta. Ei, vaan lasikuituinen havaintomalli Uniroyalin hienosta rakenteesta. VANHOJA taksitunnuksia näkee toisinaan, mutta käyttämättömiä ja alkuperäispakkauksessaan olevia harvemmin. Valmistajana Pyrkijä Oy, Turku. PÄIJÄT-HÄMEEN MOBILISTIEN myöntämän entisöintiapurahan sai Nina Peltonen upeasta ?56 Fiat 600 Multiplastaan. Tähän tilaihmeeseen palaamme myöhemmin. ERICSSONIN Cobrista sai mukaansa mieleisensä värin 120 euron kappalehintaan
Tuona vuonna GTO:n perusmoottori oli 400-kuutiotuumainen 250 hevosvoimaa tuottava V8, jonka antimista Juha Tervonen nautiskeli läheisineen. Pulkkila, 24.?25.5.2013. Yrityksen toukokuisten kevätpäivien yhteydessä vietetty Nostalgiapäivät Kauppamajakalla -tapahtuma keräsi kulmille runsaasti erilaisia vanhoja ajopelejä autoista moottoripyöriin ja työkoneisiin. Ajoneuvojen takaa paljastui joukko leppoisia harrastajia.. Kuvat: Paula Tavasti ulkkilassa toimiva monipuolista tuotetarjontaa ylläpitävä Kauppamajakka Oy on kunnostautunut myös ajoneuvotapahtuman PAIKALLISTA ajoneuvokalustoa edusti Satu Juutistenahon ?76 Kawasaki KZ400, joka ääniensä ja ulkonäkönsä puolesta kuului tapahtuman valopilkkuihin. 2000-luvun puolivälissä perusteellisesti kunnostetussa pärrässä on paljon itse tehtyjä osia, mm. runko, lokasuojat ja jalkatapit. 70 04/13 järjestäjänä. MUSKELIAUTO-KÄSITETTÄ määritellyt Pontiac GTO eli vuonna 1972 suuruutensa viimeisiä hetkiä. Nostalgiapäivät Kauppamajakalla kokosi Pulkkilaan monipuolisen kattauksen vanhojen ajoneuvojen ystäviä. P Teksti: Harri Onnila
Tosin Juha Ristolaisen (vas.) ?85 Corvettella on ikää kohta jo 30 vuotta, että ei sitä ihan nykyautoksi voi enää tituleerata. Oikealla tilanteen toteaa Janne Viitanen. 04/13 71. Vähintään yhtä tomera on ?77 BMW 1502:n pellillä istuvan Ainon olemus. Kuljettajana vielä toistaiseksi isä Jari Tihinen, joka kertoi ostaneensa auton vuonna 2004 yhdellä maamme pysyvimmistä maksuyksiköistä . RENAULT 12 TL ?78 on Risto Harjun mukaan leikkikalu, jolla ajellaan vain kesäisin. Ristolle Jaguar on erityinen myös siksi, että hän opetteli aikoinaan ajamaan juuri tällä mopedilla. PAGODAKSI lempinimetty W113Mercedes viettää juhlavuottaan. Iättömän kaunis viisikymppinen, ei voi muuta sanoa. Leo Nikulan 230 SL täyttää pyöreitä vasta ensi vuonna, sillä se edustaa vuosimallia 1964. PIENTÄ PATINAA, mutta pieni baijerilainen jatkaa pontevasti eteenpäin. Auto on osoittautunut luottopeliksi, sillä kolmen vuoden omistajuuden aikana katsastus on sujunut joka kerta huomautuksitta. CHEVROLET Brookwood ?61 on kuin iskelmäorkesteria tuhansien tanssilavojen kautta kierrättänyt humppavankkuri. Ehkäpä tanssilavojen parkkipaikat ovatkin autolle tuttuja, sillä se on ollut Suomessa uudesta lähtien. TAPAHTUMAN järjestäjiin kuulunut Risto Tavasti liikkui sykähdyttävällä Jaguar-mopedilla. Omistajan mukaan kyseessä on harvinainen suomalainen mopedi, joka oli ensimmäistä kertaa esillä entisöinnin jälkeen. ?kossupullon hinnalla?. ON se siellä. Nimittäin vinkkelikasi modernien sähkövatkaimien seassa
Ranskalainen Visiitti Ranskalaisten ajoneuvojen merkkikerhojen yhteistempaus, Ranskalainen Visiitti, pidettiin Viialan vanhalla vaneritehtaalla nyt toistamiseen. Järjestelyvastuussa oli tällä kertaa Renault-kerho yhteistyössä Panhardmerkkikerhon kanssa, jonka toimintaan ja kerhotiloihin entisellä vaneritehtaalla pääsivät halukkaat tutustumaan. Viiala, Akaa, 18.5. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine RÄTTÄRIN konepelti soveltui hyvin pienoismallien myyntipöydäksi, mutta kun pelti avattiin, niin johan kertyi uteliaita ympärille. Ihmekös tuo, ei näitä joka päivä näe turbotettuna. 72 04/13. Sateelta varjeltunut tilaisuus veti kuitenkin yllättäen noin tuplamäärän osallistujia, ja paikalla nähtiin arviolta 150 ranskalaista klassikkoajoneuvoa. Viime vuonna kosteanpuoleinen sää verotti osallistujamäärää, eikä tällekään kertaa luvattu juuri parempaa
Tähänkin yksilöön etsinnässä oli parempikuntoisia GTI-osia. AIKANSA suosioon nähden olisi luullut ainakin yhden 1000 Simcan ilmestyneen tapahtumaan. Mallin isoveli, 1301 Special, sai edustaa yksin merkkiään. ALPINEN 310-malleja nähtiin kaikkiaan kolme, joista tämä Jouni Peisalon oli pullein yksilö. VANERITEHTAAN tiloissa oli lettu-, munkki-, makkara-, soppa- ja kahvitarjoilun lisäksi kirjallisuutta, kerhotuotteita ja pienoismalleja. PANHARDIT eivät ole ainoastaan ulkomuodoiltaan lumoavia ranskattaria, vaan huoltoystävällisesti haukotteleva konepelti kätkee allensa lukuisia hienostuneita ratkaisuja. PIENIMUOTOISTA varaosamarkkinointiakin visiitissä harrastettiin, lähinnä aterioinnin sivussa. AINUTKERTAISEN upeaa nähtävää! Kaikkiaan seitsemän Panhardia rivissä, kaikki vanhoilla suomikilvillään. TIPPARELLUN hivenen harvinaisempi koppiauto, F6 Fourgonnette, lienee takavaloista päätellen ihan tuotannon loppupäästä. PEUGEOT 205 GTI on arvostushississään vahvasti matkalla ylöspäin. Parhaat ovat seuloutuneet arvostaviin käsiin ja hiukan rupisempienkin kohtelu on muuttunut revittelyrassista klassikoksi. Tähän vitosryhmän rata-autoksi levitettyyn menijään tutustutaan paremmin tuonnempana. 04/13 73
Roiskeläpät puhkomattomissa pusseissaan, 20 euroa pari. HIILISTÄ oli vaikea löytää tarvitsemansa, jollei ollut mallia mukana. MOOTTORIKÄYTTÖISELLÄ ajoneuvolla ajo kielletty, vihertiikerillä ei. 74 04/13. 5. Kesäinen ilma houkutteli puolitoista tuhatta harrastajaa ja nelisenkymmentä rompemyyjää perinteiselle äitienpäivän rompetorille Espoon Automuseolle. LAMPUNLASI vaihtoi omistajaa, kunhan hinnasta päästiin ensin sopuun. ÄITIENPÄIVÄN ROMPETORI Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Espoon Automuseo, 12. Samalla kertaa pääsi tutustumaan museon mittavaan kokoelmaan sekä kalustoltaan vaihtuvaan harrasteparkkiin, jossa päivän mittaan nähtiin toistasataa klassikkoautoa. NÄILLÄ viimeistelisi hienosti 100A:n entisöinnin
?49 VW Standard on matkannut maahamme jo vuonna 1958. VOIMAILUHARRASTEET ovat aina suosiossa, ja kahdenkympin hintaisia käsipainoja olisi mennyt kaupaksi moninkertainen määrä tarjontaan nähden. KUN ensin lämmittää ja 30-tuumaisella jakarilla vääntää, niin todennäköisesti aukeaa, vaikkei olisi jenkojakaan. Yhtenevä väritys kuitenkin harmonisoi kokonaisuuden. PIENET Eri Keeper -pullot olisivat lähteneet kahteen euroon. Rubboliten tehokkailla vilkuilla korvattiin aikanaan vanhoja vinkkarivilkkuja, joiden näkyvyys ainakin päivällä oli vähän niin ja näin. Mahtavat Bahcot olisivat irronneet satasen kappalehintaan. MUSEOSSA näytillä on harvinainen ?53 avo-Peugeot, jolla on kilpahistoriaa Eläintarhanajoista. KUN moottoripyöriin liitetään ominaisuuksia, joita niissä lähtökohtaisesti ei ole, voi lopputulos olla varsin monimuotoinen. Ei löytänyt ´80 Jawa mopedi ostajaansa järkevästä hinnasta huolimatta. VUOSITTAIN ilmestyneille autokirjoille on nykyisin omat keräilijänsä. AMERIKKALAISVALMISTEISET jättimoottorit näyttäisivät kaipaavan keväisin muita enemmän valohoitoa. SUUNNILLEEN jokaisesta automuseosta löytyy ainakin yksi Kuplavolkkari, mutta Espoon museossa majailee Suomen vanhin rekisterissä oleva. Enää näitä ei taideta vanhoihin Kupliin ruuvailla? KILPI ja pienet takavalot viittaisivat valmistusvuoteen, mutta kahteensataan riittävä nopeusmittari kielii tekniikan päivityksestä. ?NIIN, olisihan se vaikka mökillä hyvä, hakisi postia tai jotain.. Vuoden 1950 ja 1952 painokset olisivat lähteneet 35 euron kappalehintaan. 04/13 75
Kortin saatuaan myös Riitta-äitini alkoi ajaa, lähinnä jäärataa. Yhden tein itselle ja kaksi asiakkaille.? Rallista Ari huuhtoi Corollalla kultaa vuonna 1991, kun hän nappasi N-ryhmässä kauden päätteeksi kirkkaimman mitalin. Kasvoin siten kilparadoilla vuoden 1973 energiakriisiin asti, jolloin vanhempieni aktiivisin moottoriurheiluharrastus päättyi?, Ari kertoo. Tuolloin moottorikärpänen oli puraissut Aria jo sen verran pahasti, että paluuta ei ollut. ?Olin kahdentoista vanha, kun isä rakensi mulle oman jäärata-auton. Niitä piti tietysti virittää ja Sumpista rakensin ralliauton, mutta ekan sprintin ajoin Fiat 127:lla vuonna 1983 ja ekan rallin saman vuoden marraskuussa Heinolassa.? Vuosina 1982?1986 Ari ajoi kilpaa rallin lisäksi sprintissä ja rallicrosspuolellakin silloisessa KRC-luokassa. Ajamisen lisäksi Ari panosti alusta alkaen huolelliseen rakentamiseen. Tämä ei jäänyt huomiotta kanssakilpailijoilta. Li- säksi oli motocross-pyörää ja muuta.? Ajokortti-ikään asti Ari rakentelikin moottorivehkeitä vanhempien luona Jyväskylässä, kunnes armeijan jälkeen muutti omiin nurkkiin. ?Eka oma auto oli Sunbeam 900 ja sen jälkeen tuli Datsun 1600. Miehen tie on kulkenut kotimaan soraränneistä merten yli MM-rallisirkukseen ja takaisin. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Tuukka Erkkilä, Kari Mattila ja Ari Saxbergin albumi 76 04/13 J yväskylässä vaikuttava Ari Saxberg kertoo saaneensa autourheilukipinän verenperintönä, mutta hänen kohdalla asiasta voidaan syyttää tai kiittää isän lisäksi myös äitiä. ?Harri-isä ajoi 60-luvulla jäärataa ja rallia, muun muassa Mini Cooperilla Jyskälän vuonna 1966 ja starttasi vuonna 1968 numerolla 1, autona Fiat 850 Coupe. Takavetoisten GT-Corollien tuonti Suomeen kuvaa tilannetta hyvin. ?Vuonna 1989 siirryin rallicrossista selkeästi rallin pariin ja toin Saksasta kolme GT-Corollaa. Muut saman vuoden mestarit olivat Marcus Grönholm, Lasse Lampi ja Jarmo Kytölehto, joten seura oli kautta linjan tasokasta. ?Kun omilla autoilla alkoi tulla menestystä, niin nopeasti tuli kyselijöitä, että tekisitkö myös mulle.? Ja Arihan teki, joten painopiste alkoikin siirtyä yhä enemmän rakentamiseen, vaikkei ajaminenkaan unohtunut.. Mr. Saxspeed Saxspeed-nimistä yhden miehen autourheilupajaa luotsaavan Ari Saxbergin tarina on suomalaista rallihistoriaa parhaimmillaan: kovaa ajaminenkin on Arille tuttua, mutta ehkäpä suurimmat meriitit hän on silti ottanut kilpaautojen rakentajana ja mekaanikkona
Lisäksi kontteihin piti ahtaa neljä harjoitusautoa, trukit ja muu tarvittava huoltokalusto. Sitten tuli F-ryhmä ja tein siihen Volvoja ja Escorteja.? GT-Corollia Ari ehti laskujensa mukaan tehdä enemmän N-ryhmään kuin sittemmin F-ryhmään. ?Nyt tilanne on muuttunut sellaiseksi, että niitä rakennetaan pian enemmän takaisin siviiliautoiksi. Näiden ohella yritys tarjoaa huoltopalveluita niin kilpailuissa kuin kilpailujen ulkopuolella. Saxspeed palvelee myös vanhojen ajoneuvojen harrastajia. ?Tarjoamme täyden palvelun erikoisosaamista pääalueena entisöinnit sekä kilpureihin että siviiliautoihin. Mercedes 814 -pakuja piti ensin kalustaa kaksi huoltoautoiksi ja kaksi rengasautoiksi. SAXSPEEDIN autourheilupajaa luotsaavalle Ari Saxbergille ovat kipakat Toyotat tuttuja WRC-Corollia myöten. Siinä missä niiden historic-ajat ovat vielä edessä, on N- ja sittemmin F-ryhmien kestosuosikki Corolla Coupe GT siirtymässä jo klassikkopuolelle. ARIN mukaan yksi parhaista mainoksista kilpapajalle on voittaja-ajoneuvon rakentaminen . sen jälkeen samanlaisen kilpurin haluajia on useita. ?Siinä 1992?1993 tein Corollan moottoreita ja jousituksia, pääsääntöisesti vain N-ryhmään. Ehkä vähän ajoin puheiden katteeksi, kun tein asiakkaalle auton, mutta siinä oikeastaan kaikki.? Ajaminen jäi vieläkin enemmän sivuosaan, kun Ari sai puhelinsoiton, joka muutti hänen seuraavien vuosien työkuviot kertalaakista. ?Rainersin Esko soitti ja kertoi, että oli saanut Toyota Team Europe -rallitallilta vastuulliseksi tehtäväksi huolehtia niin sanotuista yli merten -rallikaluston huollon rakentamisesta ja suunnittelusta. Esko otti pestin, sillä ammattitaitonsa lisäksi hänellä oli Saksan passi, joten hän ei tarvinnut työlupia?, taustoittaa Ari vaiheista ennen EU:n tuomaa työvoiman vapaampaa liikkumista. Lisäksi Ari Saxbergin luotsaama yritys suunnittelee ja valmistaa kilpa-ajoneuvoja asiakkaiden toiveiden mukaisesti. Palveluihin kuuluu myös uniikkia osavalmistusta merkeistä ja malleista riippumatta sekä kaksi- että nelipyöräisiin?, kertoo Ari Saxberg. 04/13 77. Kun hän tuli pois vuonna 1989, niin tiimi alkoi hakea tilalle suomalaista mekaanikkoa. 1997 Ari vastasi Eskon kautta tulleeseen tarjoukseen myöntävästi, ja niin edessä oli matkalaukkuelämää tuleville vuosille. Heti ensimmäisenä tehtävänä oli Tetristä ja palapeliä yhdistelevä haaste: Arin ja Eskon piti lastata merikontteihin koko ralleissa tarvittava kalusto. Ja Esko siis halusi minut yhdeksi työn toteuttajaksi.? Esko Rainersinkin pesti Toyotan rallitiimissä kietoutui merkin suomalaiseen rallihistoriaan. ?Silloin kun Juha Kankkunen alkoi ajaa Toyotalla, niin Jorma Ala-Lahti oli mennyt tiimiin töihin. Se on vaan haasteellinen entisöitävä, kun uusia osia ei saa mistään?, kuvailee Ari ajattoman näyttävää Corolla 1.6 Coupe GT:tä, jota hänelle on tällä erää tallessa kuusi yksilöä: kaksi ralliautoa, yksi entisöity ja kaksi työn alla sekä yksi varastoituna ?eläketöiksi?. Matkoja merten yli Vuoteen 1997 asti Ari teki enemmän tai vähemmän täysipäiväisesti ralliautoja muiden tilauksesta. ?Siinä vaiheessa oma kilpaileminen ja ajaminen oli vähissä. Käytännössä siis kaikki, mitä MODERNIEN työkalujen rinnalla on myös perinteisempää kojetta, kuten tämä virranjakajan testilaite. MONIPUOLISTA KILPURIPALVELUA Tänään Saxspeed Motorsport Service palvelee Jyväskylässä rakentaen ja huoltaen kilpa-ajoneuvoja ja -moottoreita sekä voimansiirron osia. Käytännössä sellaisista ralleista kuten Australia, Uusi-Seelanti, Argentiina ja Kiina, ja niissä tarvittavasta huolto- ja muusta kalustosta
Vuoden 1984 junnu-SM:ään kuuluneessa Malski-rallissa ovat Impin vauhtisäädöt puolestaan löytyneet . Arin ja Eskon lastausinnovaatiot olivat niin onnistuneet, että hieman myöhemmin Peugeotin palatessa 206-mallinsa kanssa rallitoimintaan, kopioi Peugeot-tiimi Toyotan luvalla suomalaisten menetelmät konttien ?ahtaamiseen?. Sainzin ja Auriolin Corollat kuntoon FIAT 127:n takarenkaiden säästöharjoituksia Jyväskylän Maastoajoissa vuonna 1983. ja ylittyneet yhdellä naksulla. TYÖSKENTELY Toyotan WRCtiimissä vei Arin aina Kiinaan asti. Saxspeed ARIN isä Harri Saxberg, Mini Cooper S, Jyväskylän Suurajot ja vuosi 1966. Eskon kanssa toimimme parina ja teimme yhdessä yhdet autot Auriolille ja Sainzille?, tiivistää Ari aikakautta, joka alkoi hänen osaltaan vuoden 1998 Ruotsin MMralliin kootusta Corolla WRC:stä.. Auton ja miehen puhtoinen olemus kielii, että kisan haasteet ovat vasta edessä. Jos tehty prototyyppi osoittautui toimivaksi, niin kyseinen osa meni alihankkijalle tuotantoon.? Kaudelle 1998 Arin tie vei kilpailuissa käytettävien ralliautojen mekaanikoksi. Viimeiseksi ajettiin sitten trukki mukaan konttiin.? Suomalaiskaksikko oli onnistunut alkuun mahdottomalta vaikuttaneesta haasteesta loistavasti, joten tiimin kalustoa saatiin aina laivattua sinne, minne rallikaravaani suuntasi. Miehet olivat isojen kysymyksien edessä: suurin mysteeri oli, miten Mersu mahtuisi merikonttiin - se kun oli korkeampi kuin kontin sisäkorkeus. ?Keksimme ratkaisuksi vulkanisoida vanteiden ympärille kymmenen milliä paksut kumit, jolloin auto mahtuisi just ja just konttiin.? Mutta seuraava ongelma oli heti edessä: miten kuski pääsisi Mersun ohjaamosta ulos, kun auto olisi tiiviisti kontissa? ?Meillä oli se trukki, joten tehtiin konttiin erilaisia väkipyöriä, kiinnityksiä ja ketjuja, joiden avulla autot saatiin vinssattua konttiin ilman kuskia. Ari vastasi myöntävästi, olihan mekaanikkona toimiminen hänelle läheisempää toimintaa kuin kalustologistiikasta ja niiden rakenteista huolehtiminen. ?Aloitin niin sanotulla fabrigationosastolla, jossa valmistettiin uusia osia silloin vielä salaista WRC-Corollaa varten. Muistoksi on jäänyt muun muassa rallikilpiä. 78 04/13 Keväällä 1997 Toyotan tiimissä määräaikaisella sopimuksella aloittaneen Arin työpanokseen oltiin niin tyytyväisiä, että lokakuussa häneltä kysyttiin, jäisikö hän tiimiin mekaanikoksi. Mini on edelleen olemassa, vaikkei pellillä istuvan Arin tai hänen serkkupojan omistuksessa. ARI on hankkinut vapaahetkien iloksi kisa-asuun entisöidyn Morris Mini Cooperin, jolla on kilpailuhistoriaa vuosikymmenien takaa. rallissa tarvittiin. Kaiken tilan hyödyntämiseksi harjoitusautoille oli tehty rampit metrin korkeudelle kontteihin, joten niiden alla saatiin tavaraa kuljetukseen. Siinä työssä Ari pääsi kasaamaan Carlos Sainzin ja Didier Auriolin Corolla WRC -ralliohjuksia alusta loppuun asti. ?Moottoriosastolta tuli kone, alustaosastolta jousitus ja voimansiirtopuolelta vaihteisto
De Cortanze kun ei ollut ikinä hyväksynyt rallia, vaan oli rata- ja F1-vannoutuneena saanut Toyotalla päät kääntymään: ralli lopetetaan. Kun entisöinti jäi siellä yritykseksi, on Saxspeed tarttunut toimeen. 04/13 79. Safarissa käyneen 626:n kunnostin Auriolille Kreikkaan ja Jyväskylään tein Auriolille 628:n. Tämä 628, lempinimeltään Snake, on edellä mainittu nykyinen Latvalan auto. Molempien autojen taival tosin katkesi Briteissä tekniseen vikaan.? Maailmanmestaruuden vei kaudella 1999 muuan Mäkinen-niminen Mitsubishi-kuljettaja, mutta tasaista tulosta tehnyt Toyota nappasi autovalmistajien himoitseman merkkimestaruuden. ?Sitä juhlittiin mekaanikkojen kanssa sitten aika railakkaasti?, muistaa Ari edelleen. Hieno tulos ei kuitenkaan pelastanut tiimiä jatkamaan Toyotan tehtaan tuella, sillä päätös oli tapahtunut jo aiemmin samana vuonna. ?Kauden aikana Ove Andersson piti Kölnissä tiedotustilaisuuden, jossa kertoi, että rallitoiminta ajettaisiin alas ja merkki panostaisi jo käynnissä olleeseen Le Mans -projektiin. Pian sitten minäkin huomasin, että Le Mans -projektin autoista alettiin tehdä formulan näköisiä?, kertoo Ari Toyotan täyskäännöksestä rallista F1-sarjaan. RALLIA ja rallicrossia nähnyt neliveto-Escort on joskus palanut ja käynyt sittemmin kunnostettavana Virossa. Alkuvuodesta sellaista ei voinut vielä aavistellakaan, joten Arikin jatkoi siitä mihin edellisenä vuonna jäi. Kunnostuksen jälkeen auto oli jälleen valmiina uuteen ralliin.? Virallisen Toyota Castrol Teamin ralliautojen lisäksi Toyota teki autoja myös satelliittitalleille vuokrattavaksi. ?Se oli loppujen lopuksi taloudellisesti huono keksintö: julkisuutta tuli, mutta autot palasivat heikossa kunnossa takaisin.? Ari sai ensimmäistä kertaa rakentaa Corolla WRC:n kokonaan yksin vuoden 1998 Katalonia-ralliin Freddy Loixille. ?Kyseisellä autolla oli ajettu Portugalin ralli ja se oli hirveässä kunnossa sen jälkeen. Loix ajoi Kataloniassa toiseksi rakentamallani autolla, mikä oli sitten sellainen cv, että sen jälkeen pääsin jatkossa aina kunnostamaan auton yksin.? Rakentamistaan WRC-Corollista Ari nostaa esille esimerkiksi nykyään Jari-Matti Latvalan omistuksessa oleva yksilön, jonka hän teki uutena Auriolille. Toyota hurahtaa formuloihin Kaudesta 1999 tuli Toyotan osalta menestyksekäs, mutta samalla rallitallin viimeinen. Rakentamista riitti, sillä Ruotsin rallin jälkeen Esko siirtyi testipuolen johtajaksi. ?Monteen rakensin Sainzille sarjanumerolla eli TC-koodilla 623 Corollan, jonka hän ajoi ekalla pätkällä pihalle. Vuonna 2008 edesmennyt Ove on sanonut pahimman mokansa koko rallitoimintansa aikana olleen se, että hän päästi Le Mans -projektista vastanneen André de Cortanzen neuvottelemaan yksin Japaniin. Kun auto palasi piiskattuna rallista, purettiin auto kunnostusta varten. ?Puretut osakokonaisuudet lähetettiin omille osastoilleen kunnostettavaksi ja tyhjä autonhylsy korjattavaksi kolhuista ja kivenhakkaamista ennen matkaa maalaamolle. Corolla WRC:n viimeiseksi TCnumeroksi jäi Australiaan Sainzille tehty 631, sillä kauden päättäneeseen RAC-ralliin kunnostettiin Jyväskylässä ajetut Corollat. 626:n tein Safari-ralliin, muistaakseni Auriolille
Kun reissaan, niin sitten se tehdään koko perheen voimin?, Ari tiivistää. Uudempien kilparassien rinnalla vanhemmatkaan kilpurit eivät ole unohtuneet. ?Minulla on muun muassa Morris Mini Cooper, joka on ollut uudesta asti kilpa-autona. Saxspeed Toyota sai kilpailukieltoa Celicalla ja mekaanikot oli maksettava ulos talosta. Kesällä jäin kesälomalle, jolta en koskaan palannut. ? Vuonna 2002 alkoi aika kuitenkin mennä vähitellen WRC-Corollasta ohi, ja Ari alkoi kysellä tiimin suunnasta, että milloin se sopimuksessa seisova F1-touhu hänen kohdaltaan oikein alkaisi. ?Siellä oli korjaamopäällikkönä saksalainen kaveri, joka halusi vain saksalaisia mekaanikkoja. Ja rallitiimissä oli sentään ollut aikanaan 13:a kansallisuutta. Lensin ralleihin ja hoidin kokonaisuutta?, Ari kuvaa. Vuonna 2003 Ari perusti yhden miehen moottoriurheilutalon, jolle Arin ystävä Markku Rainamo keksi osuvan nimen - Saxspeed. Nyt Ari on jo kymmenisen vuotta rakentanut niin omia kuin asiakkaiden autoja. Mulla paloi pinna 2002 toukokuussa, sillä oli taloudellisestikin iso ero, että oletko reissussa vai teetkö pajalla korjaamotyötä. Ajattelin, että ihan sama vaikka teen kotimaassa pajalla, turhaan olen Saksassa. Tiesin, että samaa kaavaa oli käytetty, kun Suomeen saavuttuaan Arin ei tarvinnut jäädä peukaloitaan pyörittämään, sillä maailman kilpakentillä kannuksensa ansainneelle ammattilaiselle riitti kysyntää. ?Pasi Hagström, Antony Warmbold ja Juuso Pykälistö ajoivat Corollalla, ja he palkkasivat minut vastaavaksi mekaanikoksi. Nykyään auto on todennäköisesti Suomen eniten rallattu auto, sillä tilastoituja kilpailuja on viime talven jäljiltä 174.?. Kysyin sitten Toyotalta, että tarjoatteko sopimuksessa olevan työn vai ostatteko sopimuksen ulos. Kun vuonna 2006 syntyi poika, niin siitä eteenpäin olen tehnyt työn pääosin omalla pajalla. Niinpä aloin rummuttamisen Richard Creganin, joka muuten on nykyään Abu Dhabin F1-radan päällikkönä, suuntaan jatkopestistä. Sellaisen sainkin, ja olin siten samalla ensimmäinen rallitallin mekaanikko, jolla oli F1-työsopimus ja vakituinen pesti statuksella ?operation test and race mechanic?. Maailmalta takaisin HERRA Saxspeed, Ari Saxberg ei jouda lepäämään laakereillaan, sillä asiakastöiden jälkeen jonossa on aina omiakin projekteja. 80 04/13 Toyotan kilpatoiminnan päätiloissa Kölnissä alkoi F1-kehitystyö, mutta Ari jatkoi kausina 2000 ja 2001 edelleen Toyotan asiakasrallitoiminnan parissa. ?Välillä asiakkaalle meni pelkkä auto, joskus huolto ja ajoittain koko paketti. Vuoden loppuu asti olin kirjoilla Toyotalla, mutta muutin vuoden 2002 mittaan hiljalleen Suomeen takaisin?, kertoo Ari ulkomaan komennuksen päättymisestä. Ruuvaus jatkuu kotimaan maisemissa TARVITTAESSA Saxspeed valmistaa osia myös kaksipyöräisiin . Se on entisöity 1999 ja sillä on ajettu Matti Hiltusen ja kartturi Harri Ruusun toimesta historic-Monte seuraavana vuonna. Minulla auto on ollut vuodesta 2007 ja olen ajanut sillä innostuksen mukaan, viime vuonnakin yhden sprinttikisan verran.? Mini Coopereista puheen ollen Arin harrastus on kansainvälisten vuosien jälkeen palannut Minien ja GT-Corollien osalta autourheilukipinän alkulähteille. ?Minulla on sama Cooper S, jonka isäni osti uutena vuonna 1965. Lisäksi tallissa on F-ryhmäläinen ?83 GT-Corolla, joka oli vuonna 1984 Korpivaaran Juha Kankkuselle osoittama käyttöauto. Itse hän ajaa rallia harvakseltaan, omaa kalustoa on ollut lähinnä nuorille hurjille ajoon vuokrattavaksi. ?Enää ei hirveästi kiinnosta lähteä ralleihin mekaanikoksi. Vastasin muun muassa Markko Märtinin Corollasta tuolloin. usein kisakireisiin, mutta miksei hieman leppoisampiinkin. ?Corolla WRC:n viimeiseksi TC-numeroksi jäi Australiaan Sainzille tehty 631.? Toyota-tiimin väelle ilmoitettiin jatkosta, että vakituiset saavat jäädä, mutta määräaikaisten sopimuksia ei jatketa. ?Mulla oli määräaikainen sopimus, joka oli päättymässä vuoden lopussa. Kysyivät että mikä on hintasi. Sanoin hinnan, kaksi päivää miettivät ja homma selvisi
Kuva: Volvo G öteborg oli 1970-luvun lopulla teräksisten viivottimien ja suorakulmien valtakuntaa. itse mittaristo oli taas grafiikaltaan 70-lukulainen käsitys siitä millä 80-luvulla pitäisi näyttää. Samaan aikaan toisaalla Citroën kynäili Suorakulmaisen, mutta muuten äärimmäisen epävolvomaisen korin muotoili Bertone. pykälää suurempaa seuraajaa GS-sarjalle. Tehtaalla oli luonnosteltu sukunäköistä uutta keskikokoluokan mallia, joka alkoi lopulta muistuttaa hyvin paljon . Apuun pyydettiin Bertone, joka rakensi jo tehtaalle upeaa 262C Coupéa. Taskukokoinen 66 oli kuopattu, mutta alunperin niinikään DAF:iksi tarkoitettu 340-sarja vastasi edullisemman luokan Volvo-kaupasta. Ja kun 300-sarjaan vaihdettiin huonosti toimineen variaattorivaihteiston tilalle viimein oikea manuaaliaski, päätti Volvo kokeilla imagonnostoa. niin, erästä ruotsalaista prototyyppiautoa. Volvon mallistosta löytyi ikoninen 200-sarja, joka oli tarjolla kolmena eri korimallina, sekä myös suurempana kuusisylinterisenä versiona. Keula oli sivuprofiilililtaan nuolimainen, tuulilasi voimakkaasti kallistettu taaksepäin ja kattolinja sekä tavaratila selvästi hatchback-mallisia. Teknisesti Tundra sisälsi hauskoja jippoja: normaalisti vihreänä hohtanut mittaristo muuttui oranssiksi tai punaiseksi, jos autoon ilmeni vika . Kumpi sitten oli ensin, muna vai kana: joka tapauksessa Tundra valmistui vuonna 1979 ja Bertonella työskennelleen Marcello Gandinin kynänjälkeä edustanut Citroën BX esiteltiin vuonna 1982. Ja se näytti aika paljon Volvolta. 04/13 81. Volvo Tundra Autoja, joista tuli toisia autoja Viime numerossa esitellyn Audi Quartzin rakentamisajankohdan, ja lopullisen Alfa Romeo GTV:n esittelyn välillä oli toistakymmentä vuotta. Volvo Tundra puolestaan herättää perinteisen muna vai kana -kysymyksen. Teksti: Arttu Toivonen . Takavetoinen, transakselirakenteinen tekniikka säilyi muuten ennallaan, mutta sen päälle Bertone muotoili hyvin suorakulmaisen, joskin äärimmäisen epävolvomaisen korin. Alustaksi otettiin 300-sarjan pohjalevy, jota lyhennettiin parikymmentä senttiä
kuten oheisista kuvista näkee! HIEMAN totu tusta poikkeav a kuvakulma moottoriurhei varikolta. Ja kun aikaa kuluu riittävästi, niin vanhoista jokkiskuvistakin alkaa huokua perin nostalgisia fiiliksiä. Fotoalbumi Fotoalbumi Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Jokamiehen erikoiset J okamiesluokan autokilpailut eivät varmaankaan lukeudu museoväen suosikkilajehin. Yhtä kaikki, kyseessä on hauska ja varsin suosittu vauhtilaji, jossa tapahtumia riittää joka kierrokselle. Tämän aukeaman fotot on ottanut Järvenpääläinen Pasi Sorvisto Nukarin radalla melko tarkkaan 30 vuotta sitten. ?Tuohon aikaan suosituin jokkispeli oli Kupla, joten keskityin kuvaamaan hieman harvinaisempia vempeleitä?, pääsponsoroimat latut ja Union Lehtisaaren SAMAN tiimin väreihin maa varmaankaan Ei a. siss kuo ryhdikkäässä Saab 96:t vielä suhteellisen n. huono autovalinta tähän lajii osituin peli kupuolella su s 80 -luvun al yö ta ollut juuri m yo i ol To I oAR et KUPL AVOLKK viereinen neliv kö ee en Li . sä is näissä ympyrö to? iimin huoltoau tämän kuplat 82 04/13 tiivistää Pasi kuvien mukana tulleessa kirjeessään. Ei voi kuin ihastellen todeta, että kuvaajan päätös oli näin jälkikäteen ajateltuna perin viisas . 80 -lu lutapahtumis vun sa ol rento tunnelm a lajista riippum i vielä hy vin epävirallinen ja at ta. TIEDÄ sitten, kuinka kilpailuk ykyinen auto Fiat 128 on ollut, mutta ainakin lähtökohta on hintansa puolesta sopinut hienosti lajiin.
RÄTTÄREILLÄ ajettiin jopa omaa ratasarjaa, joskin auton arvolle sopivalla, hyvin kevyellä otteella. Radalle tai paaliin ovat tainneet olla tämänkin yksilön vaihtoehdot tuolloin. TAUSTALLA näkyvistä autoista päätellen Escorteilla kilpailevat luottivat Ford-laatuun siviilissäkin. Oikeanpuoleisessa kuvassa on varsinainen outolintu jokamiesluokassa, vanha Skoda Oktavia. KASIRELLU ja Sunbeam Imp olivat kovia rallipelejä, ja monen vanhan ralliauton taival johti lopulta jokkisradoille. Samalla porukalla oli kilpurina myös GS-malli, joka näkyy osittain oikeassa laidassa. ANGLIAN jokamieskohtalo voi herättää pientä vastustusta museoautoväen keskuudessa. Aina voi kuitenkin lohduttautua sillä, että ei näihin hommiin suinkaan valittu niitä parhaita aihioita. Mutta että näillä ajettiin myös jokkista. Uskoisiko, jos ei olisi valokuvia todisteena. Kaikki eivät kuitenkaan kohdanneet tiensä päätä näin, vaan hyvällä historialla varustettuja yksilöitä on jopa entisöity historicralliautoiksi. LOPELLA ei laitettu kaikkia munia samaan koriin. Samoihin väreihin on pistetty Kuplan lisäksi hieman tavanomaisuudesta poikkeava jokkiskilpuri, Vauxhall Viva. 04/13 83
Viimeksi sivutut Eläintarhan koitokset vaihtuivat 60-luvulla Keimolan moottoriradan kurveihin. Teksti: Harri Onnila . COLT Racing Teamin väreissä tuli muun muassa tutuksi Alfa Romeota kesät talvet kiidättänyt Gedy Salutskij. Osa 2/ 2 Moottorimuistoja Toivo Ropen kertomana Istahdimme viime numerossa Toivo Ropen kanssa saman pöydän ääreen ja kuulimme Motoralin autotarvikekaupasta ja sen läheisestä suhteesta moottoriurheiluun. Olin meidän myymälässä kun itse Bonnier tuli sisään ja tajusin samalla, että perhana, meillähän ei ole edes vieraskirjaa. Rope muistelee. Niiltä ajoilta kun moottorirata oli uusi ja uljas, on Topin mieleen jäänyt vuosien 1966 ja 1967 Helsinki Grand Prix?t, joiden F2-luokkien lähtöihin Curt Lincoln oli onnistunut houkuttelemaan mukaan useita F1-luokan maailmantähtiä. Lähtemättömästi muistoissa on etenkin vuoden 1966 Suomen Suurajot. ?Sinä vuonna kisassa oli mukana muun muassa Jack Brabham, Jim Clark, Denis Hulme ja Jocke Bonnier, Graham Hill sekä Jochen Rindt. No siinä oli sellainen tavallinen väliovi ja mä annoin Bonnierille tussikynän ja pyysin että vedä tuohon nimmarisi. Kuvat: Klassikot-toimitus, Motoral ja Scuderia Naftalin M oottoriurheilu oli ollut alusta alkaen tärkeässä roolissa Motoralin osa- ja tarvikemyynnissä, sillä olihan Weber-, Nardi- ja Abarth-tuotemerkkien lisäksi yrityksen maahantuomien tuotteiden joukossa esimerkiksi huippuluokan Koni-iskunvaimentimia. Kesällä 1966 avatun Keimolan moottoriradan myötä toiminta otti jälleen yhden askeleen ylöspäin. Motoral nimittäin avasi ratavarikon toimitsijarakennuksen yhteyteen osamyymälän, joka oli avoinna kisa84 04/13 viikonloppuina palvellen kilpailijoita heidän akuuteissa tarviketarpeissaan. ?Lisäksi meidän oma kundi kierteli kisojen aikana yleisössä ja myi kaikenlaista krääsää?, Toivo ?Topi. Seuraavaksi
Moni kun tuli vaan kysymään että mitä maksatte, jos hän laittaa tarran autonsa kylkeen. Pikkuhiljaa siellä kävi kaikki nämä isot pojat hankkimassa jotain tarviketta ja minä pyysin aina nimen oveen?, Topi nauraa ja lisää, että Keimolan radan toiminnan loppuessa hän irrotti ovipahvin, joten arvokkaat kotimaisten ja ulkomaisten kuljettajien nimikirjoitukset ovat edelleen tallessa. Motoral toimi moottoriurheilussa viritysosien ja tarvikkeiden myynnin lisäksi myös sponsoroijan roolissa. Colt Racing Teamin ajoneuvoissa Motoralin tarrat näkyivät esimerkiksi Toni Ruokosen 70-luvun kisa-Opeleissa. Sellaisille vitsailimme, että kyllä täältä saa tarran ostaa, mutta jos laitat sen auton kylkeen, niin joudut maksamaan jo aika paljon.? Varsinaista omaa tallia ei Motoralilla ollut koskaan. Tonin tiimin silloisia kisakuskeja oli muun muassa Gedy Salutskij. ?Toni oli tallipäällikkö, joka hoiti homman oikein. Mutta asiassa oli yksi suuri ongelma: formulakuljettajia ja muita illallis- vieraita ei näkynyt määräaikaan missään, sillä he seisoivat vielä ruuhkassa muiden mukana. yhdestä liittymästä ja ilman poliisin ohjausta?, muistelee paikalla ollut Topi. Asiasta sai osaltaan kärsiä Kulosaaren Casinolle suunniteltu palkintojenjakotilaisuus. Kynttilät olivat pöydässä ja kaikki viimeisen päälle laitettuna kokonaan kilvanajoväelle varatussa ravintolassa. Vuoden 1958 Eläintarhan ajojen aikaan ehti omistuksessa tosin olla yksi kilpa-auto. ?Toimme Berkeleyn, jolla Seppo Rikkilän piti osallistua kilpailuun.? Rikkilä ajoi ?58 Berkeley Sports SE 492:lla Eltsun harjoitukset, mutta totesi ettei virittämättömällä autolla ole järkeä lähteä kilpailuun mukaan. Ilahduttavaa on, että etuvetoinen brittiroadster on edelleen tallella, ja 2000-luvulla upeaan kuntoon entisöitynä omistajansa Antero Nurmen toimesta. Motoral Racing Club Kilpatallien sponsorointiin Motoral osasi kytkeä myös tavallisen kaasunpolkijan unelmat ja tarpeet. Sieltä tuli kaikki kisatulokset ja hän piti muutenkin ajan tasalla meitä. Ainakin siitä päätellen, että vuoden 1967 ?Grand Prix Juhlatanssiaiset. Silloin coeur de filet?t olivat jo pilalla ja jätskikakut sulana.? Seuraavan vuoden kisan järjestelytoimikunta oli ilmeisesti ottanut edellisen vuoden illalliskatastrofista oppia. Kotimaan myynnin lisäksi oli käynnistelty myös vientiä. ?Tuotteita meni Saksaan, Englantiin, Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan. Vientinä oli lähinnä ajopuvut, kuuppatuolit sekä sellaiset yksittäiset tuotteet kuten vaihdekepinnupit ja karttapöydät ST- ja rallikäyttöön.? SULAA JÄÄTELÖKAKKUA Artikkelissa mainitun vuoden 1966 Formula 2 -kisa osoitti Keimolan moottoriradan liikennejärjestelyt riittämättömiksi silloin, kun kansa saapui seuraamaan kilvanajoa erityisen sankoin joukoin. ?Keimolastahan tuli täysi kaaos, sillä paikalla olleiden 20?30?000 ihmisen piti päästä autolla pois sieltä Hämeenlinnantielle . Myymälässä ei ollut vieraskirjaa, joten Topi alkoi kerää mään nimekkäiden kuskien nimmareita välioveen. tuli Clark ostamaan ajohanskoja tai jotain, ja löin hänelle kanssa kynän käteen. Yritys nimittäin perusti Motoral Racing KEIMOLAN Motoralista on konkreettisesti jäljellä vain tämä: ratakettujen nimikirjoituksien peittämä ovipahvi. Kun Keimola pistettiin kiinni, Topi ymmärsi pelastaa muistoksi tämän arvokkaan yksityiskohdan. TOIVO Rope muistelee lämmöllä Keimolan-vuosia ja harmittelee edelleenkin, että radalle kävi lopulta niin kuin kävi. Clubin, joka antoi jäsenilleen paitsi hyödyllisiä etuja, ennen kaikkea suomalaisten ratakettujen ja rallihurjien joukkoon kuulumisen tunnetta. ?Viidellä markalla pääsi jäseneksi, ja sillä rahalla sai kangasmerkin, tarvikeluettelon sekä listan firmoista, joiden kanssa olimme sopineet alennuksista klubin jäsenille. Kasinolle Topi oli nimittäin tilannut loistavan illallisen coeur de filet -pääruokineen ja jäätelökakkujälkiruokineen. Ja mikä ikävintä, silloinen laki salli anniskelun vain puolille öin ja kun aukioloon ei ollut haettu lisäaikaa poliisilta, illallista ei voinut myöhentääkään. ?Ja niinhän siinä kävi, että väkeä alkoi tulla vasta kymmeneltä ja ulkomaiset vieraat seisoivat kasinon ovella vasta yhdeltätoista. Toiminta oli aktiivista täällä, ja Ruotsissa asuvat suomalaiset pitivät oikein kerhoiltojakin?, Topi muistaa. Ajoneuvon ulkonäköä parantavien tarvikkeiden merkitys kasvoi koko ajan, vaikka viritysosiakin toki myytiin sutjakkaa tahtia. -mainoksessa mainitaan, että juhlapaikkana olevan Ravintola Marskin aukioloaikaa oli pidennetty puoli kolmeen asti. 04/13 85
Ja ihmekö tuo, Suomi oli Mangelsin suurin myyjä maailmassa suhteutettuna autokantaan. Sanoin heille, että nyt olisi taas lähdössä yksi toimitus Uuteen-Kaledoniaan, koska onnistuu. Moottorimuistoja Toivo Ropen kertomana Yhtenä markkinointikanavana Motoral keksi 60- ja 70-luvulla käyttää hollantilaista kansainvälisesti levitettyä Trade Channel -lehteä. ?Siihen laitoin mainoskuvan itsestäni ajopuku päällä, kypärä päässä ja mukaan keksimäni slogan Manufacturer of Original Rally-Fin Products . vanteetMOTORALILLA ei omaa kilpatiimiä ollut, mutta yritys tuki muun muassa Toni Ruokosta, jonka Colt Racing Team -väritteiset Opelit olivat vauhdikas ja unohtumaton näky. 86 04/13 han olivat olleet Mini-ajoista lähtien tärkeä myyntiartikkeli. Motoralin myyntiväki halusi osaltaan muutosta erääseen asiakasta huonosti palvelevaan käytäntöön kotimaisessa vanneja rengaskaupassa. ?Rengaskauppiaat kokivat siihen aikaan, että kumit kuuluvat rengaskauppaan ja rauta autotarvikeliikkeeseen. Sitä ennen piti kuiten- kin keksiä myyntistrategia valkoiselle brasilialaiselle vanteelle. ?Ja kuka sen sitten keksi: se on talvivanne! Kaikillahan on Suomessa kahdet vanteet ja ideana oli siis, että talveksi valkoiset vanteet. Kuvattiin ne lumimaisemassa ja se mainoshan myi vanteita sitten mahdottomasti.? Esimerkiksi vuonna 1987 brasilialainen Mangels oli ollut Suomen myydyin erikoisvanne. ?Parhaana vuonna 1985 tai 1986 myimme valkoisia Mangelseja 52?000 kappaletta?, muistaa Topi huiman myyntiennätyksen. Näin pienestä autotarvikeliikkeestä oli muutaman vuosikymmenen aikana kasvanut täyden palvelun autotarviketalo, Strömin perheen omistama yli 260 henkeä työllistävä Motoral-konserni, joka huolehti suomalaisen autoilijan ja moottoripyöräilijän tarpeista . Sieltä kysyttiin, että minne! Toistin vaan rauhallisesti, että Uuteen-Kaledoniaan, meillä on asiakas siellä. Ne kysyi, että missä ihmeessä se on. Ja jopas, eka tilaus tuli Uudesta-Kaledoniasta. suomalaiset rallikuskithan olivat silloin käsite maailmalla. ja pyydettäessä vaikkapa uusikaledonialaisen siinä ohessa. Yksi vannepuolen kultakimpaleista oli valkoinen Mangelspeltivanne, joka jokaiselle 80-luvulla kotimaista autoilua seuranneelle on varmasti jäänyt mieleen. Naurahdin ja sanoin, että teidänhän se pitäisi tietää?, muistelee Topi Australian itäpuolella Tyynessämeressä sijaitsevalle saarelle lähtenyttä tilausta. Kansa tahtoo Mangelseja Motoralin energia autovarustemarkkinoiden muokkaajana Suomessa ulottui myös vannepuolelle . Enhän minä tiennyt silloin missä se on, mutta soitin Merihuollolle, joka hoiti meidän tuontihuolinnan silloin. Mutta olihan se epäkäytännöllistä asiakkaan kannalta mennä ostamaan vanteet yhdestä paikasta ja viedä ne sitten toiseen paikkaan, josta saa renkaat päälle. Lopuksi voi vielä korostaa, että tässä yhteydessä tarkoituksellisesti sivuutettiin käytännössä kokonaan Motoralin muut osastot: raskaan kuljetuskaluston osat, maalit, toimistojen juoma-automaatit sekä muovituotanto.. Saimme osaltamme ajatusmaailmaa muokattua, ja nykyäänhän rengaskaupat myyvät 99-prosenttisesti myös vanteita.? Motoralille edustamiensa vanteiden saaminen rengaskauppojen tarjontaan oli yksi menestyksen avaimista. Toinen oli kiinnostavat ja oikealla tavalla markkinoidut tuotteet
Lotus on Haverisen maalaamossa, mutta siellä on semmoinen ruuhka, että he eivät saa sitä mustaksi kuin ehkä kuukauden, parin päästä. Motoralin Suomeen tuottama Berkeley loistaa puolestaan Antero Nurmen entisöintityön ansiosta. 04/13 87. Eltsun ajothan siirtyivät historiankirjoihin vuonna 1963. ?Se punainen Lotus seisoi sitten Motoralin alapuolella olevassa tallissa, ja kävin aina kuolaamassa sitä. Muun muassa näissä kuvissa kiitävät Jim Clark (4), Jochen Rindt (5) sekä Graham Hill (3). MOTORAL Racing Club nautti suurta suosiota . kukapa vauhdikkaan autoilun ystävä ei olisi halunnut liittyä Motoralin ?talliin?. VUODEKSI 1967 Motoral tarjosi asiakkailleen monipuolista kattausta auton ulkonäön ja vauhdin paranteluun oheistuotteita unohtamatta. Itselläni oli silloin musta Fiat 2300, joten sanoin että mitä hameväkikin tuumaa jos minulla on musta ja punainen auto. Eihän se svengaa ollenkaan! Punainen on ihan väärä väri.? Huulenheiton jälkeen meni muutama viikko, kunnes Topin jutuille tuli sama kaveri. ?Se kertoi että nyt on ongelma. Mainos on peräisin Autourheilun sääntökirjasta. VALKOINEN Mangels vie muistot suoraan 80-luvulle. VUOSINA 1966 ja 1967 Keimolassa vieraili tukku F1-tähtiä maailmalta. Olin että hei, hei, ihan kiva vitsi. Motoral markkinoi brasilialaisvalmisteisia vanteita talvivanteina - ja kauppa kävi. VANNEKAUPPA voimistui 80-luvulla ja on nykyäänkin merkittävässä roolissa Motoralin edustamissa autovarusteissa. TOPIN LOTUS ELITE Motoralilla 50-luvun lopulla omistuksessa ollut Berkeley jäi ainoaksi yrityksen omistuksessa olleeksi kilpaautoksi. Topilla itsellään sen sijaan oli myös eksoottinen britti, ?62 Lotus Elite S2, joka toimi hänen ajoautonaan 60-luvulla. ?Auto tuli maahan aikoinaan Olli Lyytikäiselle, jonka piti ajaa sillä Eltsua, mutta sillä ei kai ajettu yhtään kisaa?, kertoo Topi. Heitin herjalla mekaanikoille, että sitten kun Olli myy tämän vehkeen, niin se on minun. Minä olin että mitä ihmettä! Olli oli kuulemma todennut pojille, että jos Rope haluaa sen mustana, sen on oltava musta. Minunhan oli sitten pakko ostaa se?, kertoo Topi puolivahingossa ostamastaan Lotuksesta, jolla hän osallistui 60-luvun mittaan muun muassa jäärata-ajoihin. Berkeleyn tavoin myös Lotus on ilahduttavasti edelleen olemassa ja tullut 2000-luvulla tutuksi Hans Nordströmin omistuksessa. TOPIN hallussa ollut Lotus Elite S2 on tullut tutuksi Hans Nordströmin ohjastamana. Jonkun ajan päästä kaveri tuli sitten sanomaan, että nyt Olli myy sen sinulle
Tämä mainos esittelee perusmallien lisäksi futuristisen Safety Flasherin. Kun sana tuot tavasta rahankeruumenetelmästä levisi ja kilpailu eri valmistajien välillä kasvoi, alko i markkinointi. Sisäsivuilla on kuvaesimerkkejä asennetuista mittareista ja niiden tyyt yväisistä käyt täjistä. Mittareiden yleistyessä myös niiden huolloista ja korjauksista tuli mittavaa liiketoimintaa. Kuvitettu osien hintaluettelo sisältää tiedot varaosista ja niiden saatavuudesta.. Uuden bisneksen synnyttyä Magee perusti mittareiden tuotantoa varten firman nimeltä Magee-Hale Park-O-Meter Company. Sana uudesta rahankeruumenetelmästä levisi nopeasti osavaltiosta ja kaupungista toiseen. vuosikymmenestä toiseen suosionsa säilyttänyt leikkikalu on takuulla tuottanut enemmän iloa kuin parkkimittari. 50-luvulla kilpailun käydessä kovana ja modernin elämäntavan vallatessa alaa uusia mittarimalleja mainostettiin jopa aikakauslehtien sivuilla. Tämä oli seurausta siitä, että Magee kutsuttiin ratkaisemaan kaupungin keskustan parkkiongelmat. Pian huikeaan mittarikysyntään vastasivat myös yhtiöt nimeltä Dual, Mark-Time sekä Duncan-Miller. Duncan aloitti toimintansa vuonna 1936. Pian koko tehdas oli valjastettu mittareiden tuottamiseen ja leikkikalutoiminta siirretty muualle. Kenties mittareiden hauska ulkoasu on nimenomaan leikkikalutehtaan peruja. Alkuaikojen mittarit olivat sentään ulkonäöltään houkuttelevia verrattuna nykypäivän ankeanharmaisiin kolikonsyöjiin. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen S yypää mokomaan keksintöön on herra nimeltä Carl C. Ja yksi asia on varma . Joka tapauksessa menestystarinasta tuli pitkä: Duncan Parking Technologies valmistaa mittareita vielä tänäkin päivänä. Duncan Toys puolestaan valmistaa edelleen jojoja, joten aivan kokonaan eivät parkkimittarit onnistuneet leluja syrjäyttämään. Aika lopussa Duncan-Miller Penny-Nickel 1940 Parkkimittari on yksi vihatuimpia laitteita kautta autoilun historian. heinäkuuta 1935, ensimmäiset mittarit asennettiin Oklahoma Cityyn. Tämä 40-luvun alun mainoslehtinen esittelee ?modernin tieteellisen tavan parkkiongelmien ratkaisuun?. Jo reilua paria kuukautta myöhemmin, 16. Kuulostaa tutulta. Ratkaisuksi ongelmaan katujen varsille asennettiin mittarit, joista sai 25 sentin kolikolla oikeuden yhden päivän parkkeeraamiseen. toukokuuta 1935. Alueella työskentelevät ihmiset kun parkkeerasivat autonsa holtittomasti katujen varsille vieden kaiken parkkitilan. Alun perin firman nimi oli Duncan Toy Company ja sen pääartikkeli oli jojo. Magee, joka haki patentin kolikoilla toimivalle parkkimittarille 13. Menestyksekkään leikkikalun kehittäjä ja yhtiön omistaja Donald Duncan omasi hyvän bisnesvainun ja päätti kokeilla sivussa 88 04/13 myös paljon puhuttujen parkkimittareiden valmistusta
Hän ryhtyi toteuttamaan uutta kotitietokonetta Jobsin pitkän vaatimuslistan perusteella. Klassikkoesine iMac G3 Sininen hetki Steve Jobs ja Jonathan Ive ovat ravistelleet käsitystämme tietokoneista ja viihdeelektroniikasta useita kertoja. Saman muotokielen mukaiseksi uudistettiin myös näppäimistö ja hiiri, kaikki liitännät puolestaan piilotettiin kotelon kylkeen kannen alle. ?Sir?. Nyt myynnissä oleva seitsemännen sukupolven iMac on puolestaan tehotyöasema paperinohuessa alumiinikuoressa. Lisää iLaitteita Jobs ja Ive jatkoivat menestyksekästä tiimityötään ja toivat markkinoille iPodin, iPhonen ja iPadin kaltaisia vallankumouksellisia tuotteita. Kun Jobs kuoli 2011, Iveä veikattiin jopa Applen johtoon, mutta toimitusjohtajaksi valittiin lopulta liikemiesmäisempi Tim Cook. Tulisieluisen Jobsin menoa seuratessaan Ive päätti kuitenkin antaa Applelle vielä mahdollisuuden. Ive voitti äärimmäisen vaativan Jobsin kunnioituksen ja sai vastapainoksi runsaasti lisää vaikutusvaltaa Applen asioihin. Pöytävalaisinta ja auringonkukkaa muistuttanut seuraaja, G4, oli muotoilultaan jotain ihan muuta, muttei ainakaan vähemmän persoonallinen. Kaikkein eniten hän halusi palauttaa yritykseen luovan hulluuden ja design-lähtöisyyden, jotka olivat jääneet tehokkuutta ja voiton maksimointia painottavan insinöörikulttuurin varjoon. Ive työskentelee edelleen Applessa johtajatasolla. Sen jälkeen kun Scott Forstall, Jobsin toinen suojatti, sai viime lokakuussa Applelta kenkää, Sir Iveltä on odotettu jälleen jotain leuat loksauttavaa innovaatiota, joka nostaisi aavistuksen paikallaan polkevat omenatuotteet jälleen muiden yläpuolelle. Vuonna 1996 Ivestä oli tullut osaston johtaja, mutta hänkin oli pettynyt yrityskulttuuriin ja harkitsi lähtöä. CD-ROM-asema koneeseen sentään laitettiin . Ostajina oli paljon ensimmäisen tietokoneen hankkijoita tai entisiä Windows-käyttäjiä, joten Jobsin hahmottelema ja Iven toteuttama idea leikkisästä ja helposti lähestyttävästä tietokoneesta osui ja upotti. Silmiinpistävän sympaattisesta iMacista tuli tv- ja leffalavastajien lemmikki, jota näkee vuosituhannen vaihteen viihdesarjoissa suhteettoman paljon. Ensimmäisen sukupolven iMacia valmistettiin viitisen vuotta, ominaisuuksia aina vähitellen parannellen. Pinheiro/Flickr Lähteet: Walter Isaacson: Steve Jobs (Otava 2011) 04/13 89. Sen tulisi lunastaa Applen käyttämä mainoslause ?Think Different?. Läpi harmaan kiven Ive sijoitti komponentit samaan koteloon 15-tuumaisen kuvaputkinäytön kanssa. Onnistuakseen tässä hän tarvitsi kuluttajatuotteen, josta puhuisi koko maailma. Sielunveli Englannista Englantilainen Jonathan Ive ihastui Applen Macintosh-tietokoneeseen jo opiskellessaan teolliseksi muotoilijaksi. Näyttävistä, lähes hurmoshenkisistä esittelytilaisuuksista tunnettu Jobs kutsui kaikki silmäätekevät cupertinolaiseen auditorioon, samaan jossa hän oli esitellyt al- kuperäisen Macintoshin 14 vuotta aiemmin. Kun Jobs veti kankaan sinisenä hohtavan iMacin yltä, kävi juuri kuten hän oli halunnutkin: maailman miljoonat PC-tietokoneet vanhenivat silmissä kymmenen vuotta. Maltilliset 1?200 dollaria maksanut iMac G3 myi pelkästään julkaisuvuotenaan 800?000 kappaletta, enemmän kuin yksikään Applen tietokone aikaisemmin. Heidän yhteistyönsä ensimmäinen hedelmä täyttää kuluvana vuonna 15 vuotta. S teve Jobs lähti perustamastaan Apple Computerista vuonna 1985 kitkerän valtakamppailun jälkeen, mutta palasi 11 vuotta myöhemmin nostamaan intohimonsa kadottanutta yritystä suosta.Jobs pisti heti tuulemaan Applen johdossa. Niinpä häntä on tuskin tarvinnut pitkään suostutella jättämään oma suunnittelutoimistonsa ja muuttamaan työn perässä Kalifornian Cupertinoon Applen muotoiluosastolle. Futuristisen pyöreä kotelo oli läpikuultavaa sinistä muovia ja pisteenä i:n päällä siinä oli kantokahva. Käyttöjärjestelmää ei enää lisensoitu muille laitevalmistajille ja tuotelinjoista leikattiin rönsyjä. silloiset verkkoyhteydet eivät vielä olleet valmiita ohjelmistojen jakeluun, vaikka Jobs näkikin internetin tulevan kovaa vauhtia koteihin ja kouluihin. iMac Toukokuussa 1998 iMac oli valmis. Suorakulmaisten piirilevyjen piirtelyyn tottuneet insinöörit kertoivat heti ?38 syytä, miksei tällaisen kotelon valmistus tule koskaan onnistumaan?, mutta yksi kerrallaan Jobs sai suostuttelemalla, painostamalla tai junailemalla tiimin ratkaisemaan ongelmat. Yksinkertaisuuteen pyrkiessään Jobs ja Ive tulivat vaikuttaneeksi tietokoneiden historiaan sekä levykeasemien katoamisen että USBliitännän yleistymisen kautta. Kyllä vaan, Iso-Britannian Prinsessa Anne löi hänet ritariksi vuosi sitten. Teksti: Markku Ikonen Kuva: P. Sen tulisi olla paluu alkuperäiseen Macintoshiin eli heti käyttövalmis ?joka kodin tietokone?. Siinä ei saisi olla mitään ylimääräistä, hinnan pitäisi olla kilpailukykyinen ja muotoilun hätkähdyttävä
Verkot vesillä Nettihuutokauppojen jyvät ja akanat Ukkoslinnut muuttopuuhissa F ordin käsittämättömän laajasta tuotannosta Thunderbirdit olivat oman aikansa menestystarina, josta aika auttamattomasti ajoi ohi. Tarkan hiotun ja tyylikkäästi muotoillun Thunderbirdin prototyyppi esiteltiin helmikuussa 1954 ja saman vuoden lokakuussa saattoivat ensimmäiset asiakkaat jo ajella uutuudella. Tarjotun yksilön kolme vuotta kestänyt entisöinti oli maksanut omaisuuden ja kerännyt palkintoja peräkärryllisen. Landau, joka on aina saanut nauttia tallin suojasta. F-koodin moottorista löytyy alkuperäinen McCulloch Paxton VR57 -ahdin, jonka avulla 312-kuutiotuumaisesta veekasista irtoaa 300 hevosvoimaa. Perheessä olleen auton oli ostanut myyjän isoisä, joka pari vuotta ajettuaan antoi sen myyjän vanhemmille. Auton olisi saanut ostaa suoraan 31?700 taalalla. 24 TARJOUSTA, 14 650 USD EI RIITTÄNYT Pohjois Carolinasta listattiin ehjä ja ulospäin siisti ´62 T-Bird, joka oli kärsinyt vesivahingon. Radio oli mykkä ja ilmastointi tyhjentynyt, mutta ruostetta ei autosta löydä. 90 04/13 Ukkoslintujen hinnoittelu on selkeää: mitä vanhempi, sen kalliimpi. Ainut miinus oli pysähtynyt kello kojelaudassa ja ilmeisen vanhat renkaat, joiden kylkiin oli tullut murtumia pitkästä tallivarastoinnista. Ilmastointi oli juuri tankattu ja sen luvattiin pitävän auton vaikka pakastimena. Tässä pari poimintaa nettihuutokaupan T-Bird-tarjonnasta. FORD THUNDERBIRD ´76 5 TARJOUSTA, VOITTANUT 4 350 USD Iowan Cedar Rapidista listattiin tämä mahtava 460-kuutiotuumaisella moottorilla oleva ja vain 69?000 mailia ajettu Ukkoslintu. Ford taisi tuolloin hivenen paremmin tuntea, mitä asiakkaat autokaupasta valitsevat: kun pyöreämuotoista lasikuitu-Corvettea myytiin vuonna 1955 noin 700 autoa, meni peltikuorista T-Birdiä kaupaksi yli 16 000 autoa. Tilapulasta kärsivä myyjä säilytti perintökalleuttaan naapurinsa tallissa, joka nyt tarvitsi sen omaan käyttöönsä. Hintatavoite lienee ollut taivaissa. FORD THUNDERBIRD ´59 FORD THUNDERBIRD ´62 13 TARJOUSTA, 25 100 USD EI RIITTÄNYT Illinoisista tarjottiin ruosteetonta ja kertaalleen ylimaalattua avolintua, jossa uutta olivat renkaat, kattokangas sekä bensatankki. Toimivaan 8-raitanauhuriinkin tuli kasetteja mukaan. FORD ThunderBIRD ´68 36 TARJOUSTA, VOITTANUT 7 100 USD Ohiosta lähti 85?000 mailia ajettu ?Alaskansininen. Myynti moninkertaistui vielä 4-paikkaisuuden myötä vuonna 1958, ja jo kohta takapenkille pääsi omista ovistakin. Amerikasta eivät nämä T-Birdit lopu, eikä varaosien saatavuudestakaan tarvitse olla huolissaan. 70-luvun loistoauto ei maksa kuin murto-osan 50-lukuisesta. FORD THUNDERBIRD ´85 FORD THUNDERBIRD ´56 11 TARJOUSTA, VOITTANUT 2 501 USD Wisconsinin Monroesta kiertoon lähti tämä 155 tuhatta mailia ajettu Thunderbirdien 30-vuotisjuhlamalli, jota valmistettiin ainoastaan 5?000 kappaletta. Yhtäjaksoisesti 10 sukupolvea kestänyttä evoluutiota yritettiin vielä 2000-luvulla herättää retrohengessä henkiin, tosin heikolla menestyksellä. Koko idea Ukkoslinnusta oli Fordin salamannopea vastine Corveten luomalle uudelle 2-paikkaisten amerikkalaisavojen autoluokalle. Autossa ei ollut hintavarausta, sillä se oli nyt pakko myydä. Homeongelmaa oli kuivateltu ja matotkin vaihdettu, mutta kauppaa ei vaan tullut.. Auton luvattiin toimivan kaikin puolin ja kiinnostuneita kutsuttiin koeajolle. Hienoa autossa olivat Regatta Blue -erikoisväri sekä sininen nahkatakki, jollaisen saivat kaikki juhlamallin uutena ostaneet. 18 TARJOUSTA, 53 100 USD EI RIITTÄNYT Etelä Carolinan Leesvillestä listattiin lintukeräilijöiden toiveuni, tehtaan ahtama ´56 Ford Thunderbird, joka oli yksi vain 211:sta valmistetusta erikoismallista. Ahtolintu tehtiin aikanaan nokittamaan Corvetten ruiskumoottorisia erikoismalleja
Keräilykappale jonka arvo vain nousee! Tee tarjous, H. 70000 km, Hyväkuntoinen, katsastettu (ei MR), erittäin hyvillä renkailla, ajettu alle 70000 km, H. Peugeot 205 1,3 Rallye uusi sylinterinkansi. 50?150 ?/kpl. 050-4121193, Kuopio Myydään: Kunnostettu bensatankki, vasen, Jaguar XJ6. hannu. sulonen@saunalahti.fi, 045-6757502, 136497 Puh. (02) 243 2781 www.freetechnics.fi info@freetechnics.fi Jussinpellontie 2 20780 Kaarina T:mi Autopaja Jali Silván Autojen korityöt ja entisöinnit Myös avaimet käteen valmiiksi museoituina Korjaukset, osaentisöinnit ja ruoste suojaukset www.autopajasilvan.fi puh. 15900 ?, 0505988862, Espoo 135719 Lincoln Town Car -79 aj. 5900 ?, 044-7250132, Kalajoki 136446 Jaguar XJ 6 series 1 -71 museoauto. 37767 miles, alkuperäinen, siisti sisusta, MR-rek., uudet renkaat, kromit uutta vastaavassa kunnossa. Kaikki varusteet, jotka myös toimivat. 1-omistaja, ei ruostetta. Voin vaihtaa juontovinssin ?raatoon?. 45000 km, huippukuntoinen, alkuperäinen ja museorekisteröity. Nykyisella omistajalla vuodesta 1995, aiemmista tieto alkup. rek.otteessa., H. Tarjousten perusteella. Nuffin kytkin. Vasaman koppi. 8900 ?, 0500265307, Vaasa 136449 Ford Escort V8 Neliveto -74 Muutoskatsastus -96, moottori Range Rover V8, jatkuva neliveto, vaihteet 2 x 5+1, katsastettu 24.10.12. 9900 ?, 040-8462545, Punkalaidun 136499 136452 Myydään osia: Fiat 441-411-64: konepelti, etuvalot, syöttöpumppu, kytkimen osia. 13900 ?, 044-2049859, Hamina GAZ 51 A -68 aj. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Myydään ajoneuvot Lincoln Continental 4D sedan -76 aj. Kaunis Burgundyn punainen kaunotar. Ammattilaisen rakentama, todella siisti ja toimiva. 0503064344, Seinäjoki Jaguar XJ12 5,3 Sovereign, Series 3 -87 aj. Rakentaja myy työnäytteensä, H. Rover V8 uusi kärjetön sytytyssarja. Seissyt museossa USA:ssa, H. 0400 738061 04/13 91. 189200 km, Tummanharmaa metalli, harmaa nahkasis., MWS/ Dunlop-kromipinnavanteet, autom., aut.ilmast., 2x renkaat, k.luukku, stereot, ohj.teh., sähköikk., sumuv., DEFA ym. H
2500 ?, 050-4121193, Kuopio 131171 Thames Freighter pakettiauto, vm. -61. MOOTTORINOSIA . Tee tarjous, H. -88 Liikenteessä oleva, leimaa tammikuuhun 2014, aito "ministeri auto" (1. 151613 km, juuri katsastettu 17.4.2013. www.finmopo.fi MOPO- JA MP-VARAOSIA www.janikaasalainen.fi 92 04/13. 17500 ?, 040-5158850, Tampere 135918 Talbot Horizon 4D GL - T2DGI/2520 -84 aj. Tarkoitus oli säilöä, mutta on liikaa projekteja, tilanpuutteen takia myynnissä. tunnus AA-8). Tekniikkaa rempattu paljon, vaihteisto kunnossa, kattoluukku, vakkari, ajotietokone, sähkölasit, keskuslukko toimii. 041-469 9090 . 3.0 litrainen kone, 220hv. Seuraava katsastus -15. Ensi vuonna historiikkiauto. Tarjota saa, H. Kulkee hienosti, H. Tuotu USA:sta 80-luvulla. Alkuper. Rekisterissä ja juuri katsastettu. Entisöitäväksi tai varaosiksi. 8900 ?, 040-5058360, Tampere 136498 Osta, myy tai vaihda klassikkosi Muu merkki Leyland Princess 1800 -77 Museokatsastettu hieno- ja hyväkuntoinen harvinaisuus. Rakennettu Saksassa 80-luvun puolessa välissä, restauroitu Suomessa 2005-2007, josta todistus ja valokuvia, H. Koripellit, ikkunat ja paperit tulisi olla. 66-73 projektiin. ruosteeton, rekisterissä. Voin vaihtaa Volvo 1800 vm. nahkasisusta. Soitot klo. TIIVISTEET . Klassikkomarkkinat Mercedes-Benz 220 SE Coupe -61 Hyväkuntoisella alkuperäisellä ruiskukoneella ja ohjaustehostimella varustettu manuaalivaihteinen aito W111 coupe. 600 ?, 0400770105, Punkalaidun 136496 Volvo 145 Sport Wagon -69 aj. 259000 km, vain 2kpl tätä mallia Suomessa. 040-5399536, Mäntsälä www.jamant.fi AMAZON DUETT PV 140-SARJA . 3500 ?, 0500-640806, Laukaa 136450 Saab 9000 2.0 Aut. tilanpuutteen vuoksi. H. 350 ?. JARRUOSIA . www.tommyronngard.fi FINMOPO OY Varaosat klassikko mopoihin Järvenpäästä. 040 5361 544 . 16.00 jälkeen, H. Mattosarja huono, istuimissa kulumisen jälkiä. AKSELINOSIA YM. T:mi Tommy Rönngård . Siisti ja ruosteeton, täydellinen huoltokirja. Viimeisin huolto tehty 146229 km 6.3.09. Museoautoksi vaatii pikku siistimistä. Tee tarjous, H. Hydraulinen ketjukiristin. Siisti sisältäkin. 150000 km, Erittäin nätti ja kevyt Porsche. Teho/paino -suhde hyvä. 4000 ?, 0503594902, Kankaanpää 135990 Porsche 911/935 -74 aj. Mukaan saa kierroksen ovia ja muut löytyvät varaosat. Myyd. SISUSTUSOSIA
Kats. Jokapäiväisessä käytössä, ehkä vaihto, H. Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa. Täysin ruosteeton ja huippusiisti. Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. ym. Arvo vain nousee, ainutkertainen tilaisuus!, H. 5500 ?, 044-2049859, Hamina 136451 Autoradioita Toimivia autoradioita, kuvassa Mercedes Ponton sovite ja Becker Europa radio, 0400-563928, Kauhajoki 136491 Watburg 353 varaosia Uusia ja käytettyjä, riku.kukkonen@dnainternet.net, 0400-142568 Ostetaan Ostetaan: Kampiakselin laakerit, sopivat McCormick 250?275?276? 414?434, ei ylikoko. Erillinen taajuuskorjain sähköantennitoiminnolla. 050-3424840, Nokia Muu merkki Husqvarna novolette -52 täysin alkuperäis kunto. Tarjoa, H. 1000 ?, 045-3225961, Hyvinkää 1 35804 Näin ilmoitat Klassikko Markkinoilla: Postitse: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia Postita ilmoituksesi osoitteeseen: Klassikot, PL 350, 65101 VAASA ILMOITA ILMAISEKSI KLASSIKKO MARKKINOILLA! Sähköpostitse: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@klassikot.fi Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Myydään Ostetaan Postimerkki Vaihdetaan Autot Moottoripyörät / Mopot Työkalut Varaosat Muut HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 25.7.2013 klo 12.00 julkaistaan 8.8.2013 ilmestyvässä Klassikot-lehdessä. Nimi: Puhelinnumero: Osoite: Postinumero ja paikkakunta: Klassikot pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta. Lisäksi 250 männänrenkaat ja tiivistesarjat tai koko moottori. Runsaasti Purkuosia -80 luvun autoihin, 040-7606269, Nakkila Porsche 944 -85 ns. 165000 km, huippukuntoinen, alkuperäinen, museorekisteröity. jenkkimalli. Sähkölla peilit, lasit, kattol. 050-4121193, Kuopio Volvo 480 GT -94, alkuperäinen soitin luultavasti CR-905. 4500 ?, 050-5255125, Lahti Volvo 242 -81 aj. © Viipalemediat Oy VIIPALEMEDIAT OY PL 350 65101 VAASA 04/13 93
Alkuvuosina auto oli saatavana mielenkiintoisena, mutta äärimmäisen harvinaisena sports roadster -versiona. Se oli huikeinta tekniikkaa mitä maa päällään tuolloin kantoi: putkirunkoinen, varustettu ensimmäisellä polttoaineen suorasuihkutusjärjestelmällä, tyrmäävän näköinen ja sitä paitsi 29 onnelliselle vielä rakennettu alumiinista. Mutta nämä ratkaisut tekivät 300SL:stä holtittoman kalliin auton, ja Mercedes ymmärsi jo varhaisessa vaiheessa että Gullwingin ulkonäöstä ja maineesta saisi lypsettyä enemmän. Istuimet olivat nahkaverhoillut kuppipenkit, ja koko laite tarkoitettu SCCA:n paikallisiin klubikisoihin esimerkiksi kilpailemaan hyvin samanlaisella filosofialla toteutetun Porsche 356 Speedsterin kanssa. Pagoda Vanha 190SL korvattiin vuonna 1963. Sen, ja isoveljen, suuriin saappaisiin astutettiin fyysisiltä mitoiltaan enem-. se oli itsekantavalla korilla varustettu, ja sen perusrakenne lainattiin pienestä W121-koodilla tunnetusta ?Ponttooni-Mersusta?. Moottori oli nelisylinterinen, kahdella Solex-kaasuttimella varustettu ja iskutilavuudeltaan 1?897 kuutiosenttimetriä. Tuleva klassikko Mercedes-Benz SLK Pieni pala unelmaa Kaksipaikkaiset avo-Mercedekset on totuttu hintaluokkansa puolesta yhdistämään suihkuseurapiirien elämäntapaan: SL on aina ollut kallis hankittava tai vähintään arvokas ylläpidettävä. Tarjolla on myös edullinen vaihtoehto. Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen V aikka Mercedeksen historia autonvalmistajana on maailman vanhin ja mallisto kenties monimuotoisin kautta historian, on sen painotus ollut aina ylemmän ja isomman luokan kulkineissa. Merkittäviä uudistuksia malliin ei tehty: moottori oli kautta mallihistorian sama M121-tyypin yhdellä kannen yläpuolisella nokkaakselilla varustettu. Ulkonäkönsä se lainasi selvästi pienennettynä 300SL:stä, paitsi että 190SL oli aina rättikattoinen avoauto, siinä missä 300SL sai odottaa avokattoista painosta vuoteen 1957 asti. Moottori oli myös asennettu pystysuoraan eikä rankasti kallistettuna kuten 300SL:n kuusisylinterinen versio. Tuotannossa 190SL säilyi vuoteen 1963 saakka. Niinpä 94 04/13 samaisessa autonäyttelyssä lokinsiipien varjoon jäi toinen tarinamme kannalta mielenkiintoisempi automalli, 190SL. Sen ensimmäinen mallivuosi oli 1955. Siinä teräsovet oli korvattu alumiiniversioilla ja täyskorkea tuulilasi matalalla Perspex-muovisella. 190SL oli myös selvästi yksinkertaisempi auto . Muinaishistoriasta, viime vuosisadan alusta ja vielä 1930-luvultakin löytyy toki lukuisia kaksipaikkaisia urheiluvaunuja, mutta aikakauden muotivirtausten mukaisesti ne olivat kaikkea muuta kuin pieniä: massiiviset kompressorikoneiset hirviöt dominoivat kaikkea autobaanoilta alppiteille. Ensimmäinen pieneksi kaksi paikkaiseksi urheilu-Mersuksi luettava laite esiteltiin New Yorkissa vuonna 1954. Ensimmäinen varsinaisesti pieneksi kaksipaikkaiseksi urheiluautoksi luettava laite esiteltiin New Yorkin kansainvälisessä autonäyttelyssä vuonna 1954: toki samassa tilaisuudessa tehdas lanseerasi tieliikenneversion myös ensimmäisestä varsinaisesta superautosta, 300SL:stä
Ensimmäisen vuoden myynti on 55 000 kpl autoja. 2000 Ensimmäinen facelift: SLK 200 Kompressor sekä SLK 320 tuotantoon, ESP vakiovarusteeksi, 6-vaihteinen manuaalivaihteisto. Siinä on täysin uusi, 35 % vanhaa nopeampi automaattivaihteisto. 04/13 95. SLK 230K saa 5 hv lisää. 2001 Raju SLK 32 AMG mukaan mallistoon: 350 hv. Kompressormallit mekaanisella ahtimella, teho 136350hv 04 Voimansiirto Takaveto, viisi- tai kuusivaihteinen manuaalivaihteisto tai viisivaihteinen automaattivaihteisto, ajonvakautusjärjestelmä vakiona helmikuusta 2000. 05 Alusta Edessä ja takana erillisjousitus kierrejousin, kallistuksenvaimentimet. 06 Kori Kaksiovinen, teräsrakenteinen itsekantava avokori, takakonttiin sähköisesti taittuva Vario-roof-katto 07 Mitat Pituus 399, leveys 171, korkeus 128, akseliväli 240 cm, paino 1377 kg 08 Suorituskyky 0-100 km/h alk. 5,2 s, huippunopeus 250 km/h (rajoitettu, AMGversio) 09 Hinta uutena SLK 200 1997: 299 000mk (61 934 ?) MALLIHISTORIA 1996 Mercedes esittelee SLK 230 Kompressorin, joka on välitön myyntimenestys. 01 Auton merkki ja malli Mercedes-Benz SLK 02 Vuosimalli 1996-2004 03 Moottori Neli- tai kuusisylinterinen, nestejäähdytteinen rivi- tai V-moottori edessä pitkittäin, iskutilavuudet 19983199 cm3
Vuoteen 1989 saakka valmistettu ikoninen rättikattomalli oli tarjolla lähes kymmenellä eri moottorivaihtoehdolla, pienimmillään 2,8-litraisella ja Pagodasta periytyvällä rivikuutosella ja mahtavimmillaan Yhdysvaltain markkinoille tarkoitetulla 5,6-litraisella V8:lla, jonka tosin sai vain avomalliin. Näkyvän markkinapaikan SL sai 1980-luvulla pyörineestä saippuasarja Dallasista, jossa öljysuvun könsikäsmäinen poika Bobby Ewing ajoi tulipunaisella roadsterilla. 96 04/13 TOINEN VAIHTOEHTO CHRYSLER CROSSFIRE Tuotannossa 2003-2007 Teho 218/335 hv Suorituskyky 0-100km/h 4,8-6,4 s, huiput 250 km/h Hinta tänään alk. Muotoilultaan Crossfire oli hyvinkin sukunäköinen jenkkiyrityksen tuotteisiin nähden. Toisin kuin Mercedes, Chrysler oli saatavana myös äärimmäisen linjakkaan näköisenä coupé-versiona. Lempinimensä Pagoda se puolestaan sai lisävarusteena toimitetun, irrotettavan hardtop-kattonsa muotojen mukaan: aikalaiset näkivät katon koveran muotoisena (toisin kuin 190SL:n kuperan katon), mistä arkkitehtuuriin viittaava lisänimi. Toisin kuin edeltäjäänsä, kehitettiin W113sarjalaista selvästi enemmän sen kahdeksan valmistusvuoden aikana. Sen korin takaosan muotoilu oli niin lähellä klassista ?boat-tail?-perää kuin nykyaikana voi olla . Sen voimanlähde oli tietysti 2,8-litrainen rivikuutonen, teholtaan 170 hevosvoimaa. Bobby Ewing Pagoda korvattiin vuonna 1971 yhdellä Mercedeksen pitkäikäisimmistä malleista, R107-sarjan SL:llä sekä pidemmällä akselivälillä ja kiinteällä katolla varustetulla SLC-coupélla. Merkittävin ero löytyy kattorakenteesta, se on Chryslerissä perinteinen kangasversio. Perusversio koki pieniä muutoksia koko ajan: varapyöräkoteloa muutettiin vuodeksi 1965, ja auto sai W108:n (jonka edeltäjään Pagoda perustui) lattiapellityksen vuosimalliin 1965. Vuonna 1967 esiteltiin suuremmalla 2,5-litraisella moottorilla varustettu 250SL, mutta sen elinkaari jäi lyhyeksi, vain hieman päälle yhteen mallivuoteen. vaikka se tehtiin Osnabrückissa, Itävallassa (ja BMW Z3 puolestaan Spartanburgissa, Yhdysvalloissa). Crossfire on kymmenisen senttiä SLK:tä pidempi, muutaman sentin leveämpi mutta akseliväliltään identtinen. Eivätkä yhteneväisyydet lopu tähän. Alusta, pohjalevy ja jopa kojelauta ovat lainassa SLK:stä oikeastaan sellaisenaan. Tuolloin emoyhtiö DaimlerChrysler nimittäin tuotti SLK:n perusrakenteeseen sekä isoihin V6-moottoreihin perustuvaa Chrysler Crossfire -urheiluautoa. Crossfire-nimensä se sai huhujen mukaan siitä ristipaineesta, jossa auton suunnittelijat olivat: heidän täytyi yrittää soveltaa Mercedeksen komponentteja, mutta silti saada autosta ehdan jenkkisportin oloinen kulkine . 15?000? Vaikka SLK:n suorin kilpailija olikin BMW Z3, löytyi yllättäen talon sisältä laite, joka kilpaili melkein vielä suoremmin pienen roadsterin kanssa. lokasuojat olivat lihaksikkaat ja pullistetut, ja keskelle jätettiin pieni takaluukku ikkunoineen. Crossfire on uudempaa tuotantoa kuin vanhimmat SLK:t, mutta vuosimallikohtaisesti hinnat menevät yksiin. 1990-luvun roadster-villitys iski idästä kuin pyörretuuli. Tuleva klassikko Mercedes-Benz SLK män pikkuveljeä muistuttava 230SL, sisäiseltä koodiltaan W113. 250SL oli kuitenkin selvästi suorituskykyisempi kuin 230SL. Samaan aikaan Mercedes lanseerasi myös viimeisen Pagoda-sarjan roadsterin, mallinimeltään 280SL. Uutta oli kuusisylinterinen moottori, iskutilavuudeltaan 2,3 litraa. Mersun haastaja Mazda MX-5:lle oli kesäksi 1996 ilmestynyt SLK.
Tilaa on kohtuullisesti, mutta SLK tuntuu silti hieman ahtaammalta kuin BMW Z3 tai Audi TT Roadster. Hyvin huollettuna se on kuitenkin kohtalaisen luotettava. Alusta alkaen tarjolla oli myös Mercedeksen komeaan, joskin poliittisesti arveluttavaan aikakauteen eli 1930-luvulle viittava varuste, mekaaninen ahdin. sen sanotaan olevan yksi maailman parhaiten tehdyistä, laadukkaimmista ja kestävimmistä autoista koskaan. Mutta Pagodalla, Bobby Ewingillä ja sitä seuranneilla SL-malleilla tähän päivään asti on yksi yhteinen piirre: ne on tehty suurikokoisten Mercedesmallien alustakomponentteja ja moottoreita hyödyntäen, eivätkä ne oikeastaan ole superauto 300SL:n seuraajia sen paremmin kuin kompaktin pikkuroadster 190SL:n jälkeläisiäkään. Siksi meillä on SLK. SIVUTURVATYYNYT ovat vakiovaruste, vakionopeudensäädin puolestaan ei. Urheilullinen, kevyt ja lyhyt 1990-luvun roadster-villitys iski idästä kuin pyörretuuli. 193 hevosvoimaa laittoivat sen liikkeelle selvästi reippaammin kuin Mazda tai mikään BMW:n nelimukinen versio, ja samaan luokkaan BMW:n 2,8-litraisen version kanssa. Muut versiot seurasivat hyvin nopeasti perässä: vuonna 2000 tehdyn kevyen kasvojenkohotuksen yhteydessä valikoimaan lisättiin kaksilitrainen rivinelonen joko ahtimella tai ilman sekä muhkea 3,2-litrainen V6-versio. Jälkimmäisestä peukaloi Mercedeksen voimisteluauto-osasto AMG vielä oman mekaanisesti ahdetun versionsa, 350-hevosvoimaisen mallin, jolla se talloi mennen tullen sekä BMW:n Z3M:n että Porsche Boxster S:n varpaille. SLK:n huomattavin ominaisuus oli kuitenkin sen takakonttiin taittuva TAKAKONTTIIN taittuva katto ei ole ongelmaton: hydrauliikan vikaantuminen saattaa merkitä suurta laskua. Silti tilaa on reilusti enemmän kuin Mazda MX-5:ssä. Vuonna 1989 kulmikas ja hiukan liian 1970-lukulainen SL korvattiin uudella, R129-tunnuksen SL:llä. Linjakas, kiilamainen kori oli naitettu erittäin hyvin tehdyn alustan päälle. Vuoteen 2001 asti valmistettu R129 on autoharrastajien keskuudessa erittäin korkealle arvostettu urheiluauto . Mazda MX-5:n valtavan menestyksen vanavedessä esiteltiin toinen toistaan hauskempia pieniä kaksipaikkaisia avoautoja: BMW Z3, Porsche Boxster, MGF, Fiat Barchetta sekä Mercedes SLK. SISUSTUS on tyylikäs ja aikaa kestävä, mutta keskikonsolin värillä on taipumus hilseillä pois, väristä riippumatta. Takakontti on kaksipaikkaiseen urheiluautoon hyvin tilava kun katto on ylhäällä, mutta korkeintaan siedettävä sen ollessa piilossa. 04/13 97. Lanseerausmalli oli 2,3-litraisella neloskoneella ja mekaanisella ahtimella varustettu SLK230 Kompressor. Viimeksi mainittu ilmestyi markkinoille kesäkaudeksi 1996
Keskikonsoli on värjätty, ja sen maali rapisee irti poikkeuksetta. Tuleva klassikko Mercedes-Benz SLK KATTO alhaalla SLK tarjoaa miellyttävää avoautoilua. Sivuikkunoiden nostaminen vähentää pyörteilyä, ja etupenkkien taakse saatavana oleva tuulisuoja puolestaan minimoi vedontunteen niskassa. Auto pysyi kuitenkin edelleen pienenä ja kompaktina. Mercedeksen komponentteja on saatavana lähes rajattomasti, joten ongelmia ei ole odotettavissa. Jopa niin hyvin, että se painaa nyt 60 kiloa vähemmän kuin edeltävä sukupolvi, ja vain 60 kiloa enemmän kuin se ensimmäinen SLK 16 vuotta sitten. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! SLK on yksi kiitollisimpia harrasteautoja. Vähän ajetut kesäautot tuntuvat keräävän ongelmia vielä selvästi enemmän: akkukuolemia ja alhaisesta jännitteestä johtuvia moottorielektroniikan vikoja voi joskus ilmetä. pienenä ja kevyenä. Kaikki monimutkaisen katon tiivisteet kannattaa myös tarkistaa, ja tarkkailla pesu- ja sadevesivalumia erityisesti takakontin puolelta. SISUSTA SLK:n sisustus on tyylikäs, kestävä ja kauniisti patinoituva. Moottorivalikoima laajeni 1,8-litraiseen mekaanisesti ahdettuun ja hämäävästi nimellä SLK 200 Kompressor myytyyn aloitusmalliin, 3-, 3,5- ja 5,4-litraisiin versioihin, joista viimeisin oli AMG-mallistoon kuuluva 360-hevosvoimainen hirviö. Viimeisin uusiutuminen tapahtui vuonna 2011. Vaikka järjestelmä ei ollut ensimmäinen tuotantoautoissa, se sai huomattavasti palstatilaa. SLK:ssa istutaan kuitenkin ylempänä kuin kilpailijoissa, mikä lisää hieman vedon tunnetta. Kiitos Raine Keinäselle auton lainasta! peltikatto. Ahtimen mieto ulina kuuluu asiaan. Alusta on kokolailla ongelmaton, ja kaikkia osia on saatavana sekä MOOTTORI. Korjaaminen maksaa hyvällä fiksaamolla reilun sata euroa. tarvikkeena että alkuperäisosana. Hinnat ovat hyvin kohtuullisia. ALUSTA Mercedeksen nelisylinteriset koneet ovat varmoja, mutta normaalit nykyautojen ongelmat saattavat niitäkin vaivata. Kovin yleisistä ongelmista ei kuitenkaan ole kyse, mutta kohdalle osuessa lasku on varmasti nelinumeroinen. Vario-roofniminen systeemi lukitsee kattopalat yhteen sen ollessa nostettuna ylös ja taittaa palat hienosti päällekkäin sekä sujauttaa ne takakonttiin täysin automaattisesti napinpainalluksella. Tavaratila on pieneksi urheiluautoksi valtava katon ollessa nostettuna ylös, ja puolestaan naurettavan pieni katon ollessa piilossa. Uskollinen linjalleen SLK:n täysin uusi malli esiteltiin vuonna 2004, ja se lainasi ulko- näköönsä paljon miljoonaluokan superauto McLaren SLR:tä. Internet-huhut kertovat että mahdollisten hydrauliikan vikojen selvittäminen alkaa tuhannen euron arvoisella purkamistyöllä ennen kuin tiedetään edes missä 98 04/13 ongelma piilee. Mercedeksen suunnittelijoiden ovela temppu paljastui samalla ? kun kaksi tuoreinta sukupolvea laitettiin riviin, huomattiin että se aiemmin hieman keskeneräiseltä näyttänyt, ensimmäisen lähdön SLK:kin itse asiassa lainasi muotokielensä tuolloiselta jätticoupé CL:ltä, koodiltaan W140. Vaikka nyt tarjolle tuli jo dieselmoottoreitakin, pysyi SLK edelleen uskollisena alkuperäiselle konseptilleen . Mekaaninen ahdin lyhentää tietysti huoltoväliä, mutta ei aivan yhtä dramaattisesti kuin herkemmät turboahtimet. Sähköhydraulisen katon on ehdottomasti toimittava sulavasti ja äänettömästi. SLK lainasi jälleen ulkonäköönsä elementtejä ylähyllyltä, tällä kertaa uudesta lokinsiipiovisesta SLS AMG:stä. Se on tuoretta tekniikkaa, joten se soveltuu vaikka ympärivuotiseen käyttöön, ja Mercedeksen varaosapolitiikka on parhaita koko maailmassa - kaikkia osia saa vieläkin varaosatiskiltä. KORI SLK:n kori ei kärsi aivan yhtä vakavista ruosteongelmista kuin muut saman ikäluokan Mercedekset, mutta lokasuojan kaaret kannattaa tarkistaa
esiintyy Auto-osastolla ?Kilpa-autot kautta aikojen? Maankuululla rompetorilla nyt iltajatkot Traktoripuistossa juhlitaan traktorikerhojen merkkivuosia Oulaisten museolla esitetään wanhoja filmejä Maamoottoripuistossa ?Kummalliset kuulapäät? 7. - 7.7. Piipsjärven ympäriajo weteraanimopedeilla Tule Oulaisiin koko perheen nostalgiseen elämystapahtumaan! Liput 10 päivälippu, 20 kolme päivää. Sotaveteraanit ja alle 15v. WALTAKUNNALLISET WETERAANIKONEPÄIVÄT 5. lapset ilman. Linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta alueelle ja takaisin. n e n i k n e h a t a R Käpylän koulussa ?Räsymatot eri aikoina? wanhan-ajan koululuokka ym. Wanhan ajan hengessä järjestettävät konepäivät tarjoavat kokonaisvaltaisen kattauksen Wanhan Woiman historiasta konepäivineen. Klassikot 05/13 ilmestyy 8.8.2013 PE: 10 - 17 LA: 10 - 17 SU: 11 - 17 Tied. ?Wanhaa woimaa - 20 wuotta? Seuraavassa numerossa: kuva: Marko Ilomäki 21. Jouni 0500 - 282 562 Jorma 050 - 5182 414 Tuula 040 - 5114 506 Rompetori: Martti Raudaskoski 044 - 345 4919 Lajinsa viimeinen Panhard 24 ct ´66 www.wanhawoima.fi Ennakkoluuloton ranskalaisvalmistaja Panhard tuotti useita persoonallisia automalleja ennen kuin Citroen pudotti merkin pois maailmankartalta. Viimeiseksi jäänyt malli ei kuulunut maahantuojan ohjelmaan, mutta tilannetta on korjailtu jälkikäteen. Pikku idänihmeet Moskvitsh-polkuautot 1971 ja 1977 Monen rattimiehen ensimmäiset harrasteautoilut hoidettiin sympaattisilla neuvostovalmisteilla, jotka eivät ehkä vakuuttaneet suorituskyvyllään mutta hurmasivat tyylillään. 04/13 99. 2013 Perinnekeskuksen ja Törmänhovin alueilla 80 A310 ´ e n i p l lt A Renau ukon A310jo n o is i p lä i v ä k Peisalo n Lahtelainen Jouni llaan ja toi parhaa su is e -r n a s k a S ja korisia urheiluauto omeen. n Su yksilön mukanaa Koskelan pihapiirissä ?Jätkäperinne? Pirkka-Hämeen Jätkäperinne ry
Austin Mini 850 ´65 . Opel Ascona ´72 . MADE IN FINLAND Alfa Romeo GT Veloce ´70 . Opel Kadett A ´63 . Goliath Hansa Kombi 1100 ´60 . Mazda 323 ´82 . Sunbeam Imp ´63 ä k I t i T P OJEK 50-vuotias alkuperäiskuntoinen Sunbeam Imp Jokamiesluokkaa Fotoalbumissa erilaista jokkiskalustoa takavuosilta Ari Saxberg Rallikuski, mekaanikko ja autojen rakentaja Tuleva klassikko Kaksipaikkainen Mercedes-Benz SLK. Hinta 8,50 ? PR isen m m a T a Es hieno n a e k i hu meo Alfa Ro 1750 GT´70 Veloce YKSI ensimmäisistä 368480-1304 . Fiat 500 ´64 . PAL VKO 2013-32 6 414883 684808 13004 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ . 04/13 . Erilainen kiertopalkinto Austin Mini 850 ´65 04/13 AUTOILUN AJANKUVAA . www.klassikot.fi