Geneva XS 199 €. Auki avattuna se tuottaa rikkaan ja yksityiskohtaisen äänen ja suljettuna se on tyylikäs ja tarpeeksi pieni mahtuakseen mihin salkkuun hyvänsä. 04/14 STEREOFONINEN ÄÄNI EI OLE KOSKAAN NÄYTTÄNYT NÄIN HYVÄLTÄ Perheautoillen Talbot Horizon ´83 & Ford Taunus ´76 autoilun ajankuvaa • www.klassikot.fi • 04/14 • Hinta 8,50 € Harvinaisen HIENO Uudenveroiseksi entisöity Toyota Corona Coupé ´67 Särkyneet unelmat Automaailman tähdenlentoja Atlantin takaa Viipale mediat Kutistettu munavaunu Uniikki SMV-pienoismalli Matkaviihdytin Klassikkoesine Nintendo Game Boy Laikkapeliä Pikkuverstaiden avokonversiot. Geneva XS toimii missä vain. Väreinä valkoinen, musta ja punainen. 09-662 062 • info@tadistribution.fi • www.geneva.fi Geneva Sound System Model XS on maailman ensimmäinen aidolla hifi-äänellä varustettu kannettava äänijärjestelmä. 14004 368480-1404 • PAL VKO 2014-31 6 414883 684808 SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND Auto Union 1000 Sp ´59 • Dodge 400 ´83 • Ford Taunus 2.0S ´76 • Saab 900 CD ´82 • Skoda 1000 ´68 • Talbot Horizon ´82 • Toyota Corona Coupé 1600S ´67 Maahantuoja: TA Distribution Finland Oy • puh
Uutena nämä olivat Suomessa harvojen herkkua, mutta ihan ilman ei täälläkään jääty. 99. Aurinkoinen avoauto Porsche 356 S90 ´63 Monen mielestä kauneinta mitä Stuttgartissa on valmistettu on 356 Porsche ja juurikin avomallina. Heleniuksen perheeseen uutena hankitun W123-Mercedeksen tarina on hieman toisenlainen. Klassikot 05/14 ilmestyy 31.7.2014 Seuraavassa numerossa: Huviksi ja hyödyksi Maltilla matkattu Toyota Dyna ’83 Mercedes-Benz 250 ’80 Pitkän työpäivän Koillismaan seudulla tehnyt Dyna jatkaa peruskunnon kohennuksen jälkeen ajokkina, jolla on mukava siirrellä vaikkapa kuljetusta kaipaavia harrastepelejä. Iso laatuauto hankitaan yleensä nielemään kilometrejä toisensa perään kiivaaseen tahtiin
Näin käy silloin, kun muoviseen kansioon on kerätty uudesta saakka kuitit huolloista ja hankituista varaosista. Joskus auton entisöintityökin tehdään eräänlaisena kunnianosoituksena historiaa kohtaan. Siinäkin tapauksessa, että auton menneisyydestä ei edellä mainittuja loiston hetkiä löytyisi, tarkasti dokumentoitu historia luo siltaa menneestä ajasta nykyisyyteen aivan erityisellä tavalla. Ajokkini oli nyt valmis, ja päristelin sillä monet kerrat pitkin mielikuvitusteitä ja kiirehdin leikeissäni uranaisena kokouksesta toiseen. Seuraava vaihe vaunujen muodonmuutoksessa toteutui, kun sain ruinattua itselleni vanhasta Fordista vaihdekepin nupin. Ei, minä tempaisin kopan irti, taitoin rungon kasaan ja käänsin sen kyljelleen niin, että toisen puolen renkaat olivat ylöspäin. Monesti autoa tutkiessa huomaakin hanskalokeron sisällön muodostuvan kiinnostavimmaksi kohteeksi. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Tekijältä: Viritelmiä ja visioita Sain muutaman vuoden ikäisenä lahjaksi nukenvaunut, jollaiset ovat jossain vaiheessa varmasti olleet osa lähes jokaisen pikkutytön elämää; punainen irrotettava koppa ja metallinen runko, täydellinen paketti kotileikkeihin. Parhaimmillaan tietopakettia on täydennetty aukottomalla huoltokirjalla ja sinikantisella ruutupaperivihkolla, johon on tankkausten yhteydessä kirjattu mittarilukemat kojelaudasta sekä polttoainepumpusta. Oma hohtonsa on niissä vehkeissä, jotka ovat saaneet ikääntyä – kuten omistajansakin – ilman fiksailuja saatikka täydellistä läpikäyntiä. MATERIAALI Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Kiinnostusta jotain aihetta kohtaan voi siis kanavoida monella tapaa, ja minun tapani olikin se visuaalinen. Kysymykseen vastaaminen ei ainakaan minulta onnistu, sillä kannatan avoimesti ja innokkaasti molempia. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Sami Valli: 050-4147 539 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Joskus suurestakin kuvavalikoimasta pitäisi sitten onnistua löytämään juuri ne oikeat otokset, jotka tuovat monipuolisesti esiin itse ajokkia, sen henkeä ja merkitystä omistajalleen. Näistä vasemmanpuoleinen sai toimittaa ratin virkaa. Ikiomaa harrasteajoneuvoa en ole sitten lapsuuteni nukenvaunuautohybridin jälkeen omistanut, mutta työni kautta pääsen tunnelmoimaan myös niiden maailmaa. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Kiinnostavuus kasvaa edelleen, jos tarinaan liittyy jotain tavanomaisuudesta poikkeavaa, esimerkiksi tunnettu henkilö omistajaketjussa tai kyseisen ajokin esiintyminen elokuvassa tai levynkannessa. Tökkäsin sen lyijykynän päähän, ja tämän vaihdekeppiviritelmän taas tälläsin pystyyn kahden koristetyynyn väliin nukenvaunujen kyljellään olevan rungon eteen. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Johanna Helin, Joona Hamm, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Vesa Rantasalo, Paula Tavasti, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi KÄYNTIOSOITE Klassikot Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. En ole osannut vastata tähän mitään sen kummempaa, etsin graafikon paikkaa ja sen onnistuin saamaan, vieläpä mieluisan sellaisen. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. tsikon sanapari myynti-ilmoitukseen liitettynä tekee kaupan olevasta ajopelistä, tai oikeastaan mistä tahansa vanhasta tavarasta aina piirun verran kiinnostavamman. ILMOITUKSET Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Suunnitellessa jonkin artikkelin ulkoasua voi helpostikin unohtua katselemaan siihen liittyviä kuvia, joissa pääroolissa oleva kulkupeli on tallennettu jokaista yksityiskohtaa myöten. Minulta on muutamia kertoja kysytty, että miten olen päätynyt töihin auto- ja koneaiheisten lehtien pariin. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Ja toki sitä välillä jämähtää haaveilemaan, kun puhutteleva sisustakuva osuu kohdalle ja kuvittelee itsensä istumaan ratin taakse. Auto ikään kuin palautetaan siihen tilaan, jossa se komeili ensimmäisessä valokuvassaan. Oma hohtonsa on autoissa jotka – kuten omistajansakin – ovat saaneet ikääntyä rauhassa Kumpi sitten on oikea tapa historian vaalimiseen, entisöinti vai alkuperäiskuntoisena säilyttäminen. Pääkirjoitus Historia tiedossa O TILAAJAPALVELU Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Jos käsiin osuu vielä vanha valokuvaalbumi, jonka lehdiltä löytyy samainen kulkupeli kuvattuna lomamatkoilla tai uutuuttaan kiiltelevänä ylpeän omistajan poseeratessa vieressä, alkaa auton ihmettely muuttua nostalgian sävyttämäksi aikamatkaksi. Meniina Lundström, graafikko 04/14 3. COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. En kuitenkaan muista ikinä leikkineeni kyseisellä kapineella ainakaan sillä perinteisellä tavalla. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta
On totta, etteivät ne tarjoa omistajalleen kasikoneen hurinaa, mutta perinteistä mukavuutta riittää niissäkin. s. 44 Skoda s. 32 Auto Union 4 04/14 s. 48 Saab 900 CD ´82 Panu Pietikäinen sovitteli itseään ensimmäistä kertaa oman Finlandia-Saabin ratin taakse jo vuonna 1991. s. 20 Ford Taunus 2.0S ´76 Markku Sipiläinen vaihtoi 1,6-litraisen Taunuksensa paremmin karavaanaritouhuihin soveltuvaan kaksilitraiseen malliin. Perhe- ja käyttöauton maineesta huolimatta esiteltävä yksilö ei ole juuri kilometreistä rasittunut – mittarissa on nimittäin hieman alle 25-tuhatta kilometriä. 20 Ford Taunus 44 Skoda 1000 ´68 Jos ihastuu autoon, se pitää saada itselle. 38 Talbot Horizon ´82 Saabin ohella kotimaassa koottiin toista suhteellisen suosittua perheautoa, Talbot Horizontia. Riikka-Liisa Rantamäki joutui odottamaan tarjouksensa läpimenoa 35 vuoden ajan. 52 Särkyneet unelmat. 26 Dodge 400 ´83 Niin sanottuja pikkujenkkejä ei ainakaan vielä arvosteta harrastajapiireissä kovin korkealle. 48 Saab 900 s. Aina sitä ei saa hankittua saman tien. 38 Talbot Horizon s. 14 Toyota Corona Coupé 32 Auto Union 1000 Sp ´59 Pekka Kuisma palautti liikenteeseen 60-luvulla Ruotsista muuttoautona rantautuneen Auto Union 1000 Sp:n, jota voi hyvällä omallatunnolla kehua erityisen kauniiksi autoksi. 26 Dodge s. s. Tässä numerossa ”Sen vuoden aikana tuli tehtyä ainakin 1600 tuntia kunnostustyötä.” AJONEUVOT 14 Toyota Corona Coupé 1600S ´67 Coronan viistokeulainen kori oli tuttu näky aikanaan myös meidän teillä, mutta kaksiovista HT-mallia ei tainnut juuri vastaan ajella. Peli oli sen verran mieluinen, että se löytyy miehen tallista vielä tänään – 35 vuotta myöhemmin. Niitäkin tuli uutena maahan, kuten tämä juttumme viimeisen päälle entisöity yksilö. Matkan varrelle on mahtunut auton päivittämistä sekä palauttamista lähemmäs alkuperäistä kuntoa
73 Kuninkaantieajo 60 Prinssi Rainierin kokoelma TAPAHTUMAT Monaco tarjoaa casinon ja maisemien ohella nähtävää myös autoharrastajille. 84 Laikalle töitä KUN sopivaa mallia ei ollut markkinoilla, se tehtiin itse. 89 Klassikkomarkkinat Harrastekaluston kierrätystä vanhaan malliin. s. s. 58 Poistetut Kotkassa ja lähiympäristössä nautittiin kauniista kevätsäästä ja komeista mobiileista. Tai ei ehkä ihan aina. 62 Classic Motorshow s. 52 Särkyneet unelmat 94 Tuleva Klassikko Atlantin takana hurjimmatkin unelmat muuttuvat todeksi. 68 Jokimaan rompepäivät SMV-pienoismalli Neljä ovea, loistavat ajo-ominaisuudet ja ripaus ranskalaista persoonallisuutta. 92 Verkot Vesillä Katsaus verkkohuutokaupan kiinnostaviin kohteisiin. VAKIOPALSTAT Nimensä mukaisesti Porvoossa nähtiin todella vanhoja ajokkeja, mutta virkistävän tuoreita harrastevehkeitä oli myös mukana. 60 Prinssin museo s. s. 70 Wanhat Mobiilit s. 73 Kuninkaantieajo, Kotka 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä. s. 62 Classic Motorshow, Lahti Lahden jättinäyttely kokosi hallit ja piha-alueet täyteen mielenkiintoista kalustoa. 68 Jokimaan rompepäivät, Lahti Orimattilan ravirata jäi muutama vuosi sitten tälle tapahtumalle pieneksi, nyt lähestyttiin jo Jokimaan alueen reunoja. 76 Ajoneuvonäyttely Kuusamossa s. 70 Wanhat Mobiilit, Porvoo 84 Laikalle töitä 80-luvulla rättikattoja väsäiltiin useissa pienpajoissa. 78 Helatorstaiajot, Itä-Uusimaa Autohistoriallinen Seura Ry:n ajojen lomassa muisteltiin seuran puolen vuosisadan mittaista historiaa. 76 Ajoneuvonäyttely, Kuusamo Metsään unohdettuja ajoneuvoja ja muuta mielenkiintoista. ARTIKKELIT Nintendo Game Boy tarjosi takapenkkiläisille tekemistä. 88 Klassikkoesine Koillismaan tapahtuman nimi ei ole turhan rajaava ja se näkyi myös mukavalla tavalla esillä olleessa kalustossakin. 80 Eero Kumanto valmisti munavaunusta pienoismallin alusta asti käsityönä. 94 Tuleva klassikko 04/14 5
suom. perinteikkäillä Erkylän Lukoilla näytösajon vanhoilla kilpamoottoripyörillä. Tilaisuus kestää noin kello 17:00 saakka. Näin jälkikäteen ruotien, varsin samankaltainen Fiero saatiin kehitettyä parhaimmilleen vasta viimeiselle vuosimallille (1987) kun MR-2 oli aika lailla hiottu valmiiksi jo esittelyvaiheessa. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta VANHAT CROSSIPYÖRÄT HYVINKÄÄLLÄ Hyvinkään Moottorikerhon classicjaosto järjestää perjantaina 11.7. ”Myös MM-kuskit voivat käydä kokeilemassa mitä kilvanajo oli vuosikymmeniä sitten, kun alla oli 500-kuutioinen crossi, jossa oli enempi paukkua kuin heidän nykypäivän kisapeleissään”, kerrotaan tiedotteessa. Autossa on kummankin tähden omakätiset nimikirjoitukset, ja vaikka mallimerkinnät kehuvat sen olevan DBS V8, on pellin alla 5,4-litraisen kasin sijaan nelilitrainen kuutonen. 1.5- tai 1.6-litrainen moottori päätettiin sijoittaa kuljettajan taakse poikittain, ja ensimmäinen prototyyppi, vuoden 1981 SA-X, asetti lopulliset peruselementit kohdilleen. Tilaisuudessa annetaan vanhoille MM-kuskeille mahdollisuus ajaa takavuosien crossipyörillä aikakautensa legendaarisella MM-radalla. Sarjassa käytetty, Mooren ajama Bahama Yellow -värinen Aston Martin DBS on vastikään myyty Bonhamsin huutokaupassa 533 500 punnan hintaan, eli noin 657 600 eurolla. Toyota MR2 30 vuotta Eräs juhlituimmista kasariklassikoista, alkuperäinen Toyota MR2 on saavuttanut komean 30 vuoden iän. Toisen sukupolven pehmeämmin muotoiltu MR2 esiteltiin vuonna 1989 ja sitä valmistettiin seuraavat kymmenen vuotta. Tätä seurasi syksyllä 1983 Tokion autonäyttelyssä esitelty särmikäs SV-3, joka oli käytännössä jo valmis tuotantomalli pienin muutoksin. Tapahtuma käynnistää motocrossin MM-osakilpailuviikonlopun 12-13.7. MR2 -nimen – eli Midship Runabout Two-Seater, kaksipaikkainen keskimoottorinen kulkupeli – saanut myyntiversio julkistettiin kesäksi 1984 kilpailemaan muun muassa tuolloisen Honda CR-X:n, Nissan Pulsar EXA:n, Volkswagen Sciroccon ja Pontiac Fieron kanssa. 6 04/14 lkuperäisen W10-korisen MR2:n suunnittelu alkoi jo 1970-luvun puolivälissä, tuolloisen energiakriisin kannustamana. Vuonna 1979 moottorin sijoittaminen eteen kyseenalaistettiin ja kehitystyö kohti urheilullisempaa mallia lähti etenemään toden teolla; tuohon aikaan Toyota oli huomattavan hyvissä väleissä Lotuksen kanssa, joten alustan kehitystyötä avusti Lotusinsinööri Roger Becker. A PERSUADERS-ASTON KAUPAKSI The Persuaders (alkup. Veijareita ja pyhimyksiä, kenties oikeammin Suostuttelijat) oli 1970-luvun alun tv-sarja, jonka pääosissa nähtiin Tony Curtis ja Roger Moore. Paikalla on mahdollisuus bongata toistakymmentä maailmanmestarimotocrossaria, mukaanlukien Harry ja Stefan Everts. Kolmas ja viimeinen MR2 oli edeltäjäänsä pienempi ja täysin avomallinen ja sitä oli saatavilla vuoteen 2007 asti.. Ensimmäisen korimallin MR2 pysyi tuotannossa vuoteen 1989 asti, ja siitä oli saatavana myös mekaanisesti ahdettu SC-malli, jonka erotti useimmiten kaksivärimaalauksesta ja erilaisista ilma- notoista Supercharged-tekstien lisäksi. Ilmainen tapahtuma alkaa noin kello 14:00 näytöslähdöllä, jossa kuskeina ovat Hyvinkään ja sen lähiympäristön classic-ajajat vanhoine pyörineen. Juuri tämän Aston Martinin aisaparina oli Tony Curtisin ajama, punertavan oranssi Ferrari 246 GT Dino. Toyotan suunnittelutyön peruslähtökohtana oli luoda taloudellinen auto, joka olisi kuitenkin ajettavuudeltaan ajajalähtöisempi kuin tuolloiset säästömallit. Myös irroitettavat kattopalat tarjosivat MR2:n ostajille avoauton fiilistä, ja ehkäpä se olikin erityisesti ennen Mazda MX-5:n esittelyä varsinainen myyntivaltti
BMW Group Classic osallistui tämänvuotiseen Mille Miglia -nostalgia-ajoon asemansa ansainneiden 328- ja 507-mallien lisäksi myös Isettalla, sen kunniaksi, että vuoden 1954 kilpailussa huristeli kaikkiaan seitsemän legendaarista Isettaa. Ohi menee Lancia... www.fb.com/ klassikot 04/14 7. Marcello Gandinin muotoilema uutuus muistuttaa edeltäjäänsä paljonkin, mutta on hieman isommissa raameissa: pohjalevy vastaa isompia 9- ja 11-malleja. Tämänvuotinen Mille Miglia -voitto meni Giordano Mozzille ja Stefania Biaccalle vuoden 1928 Lancia Lambda Tipo 221 Spiderillä. Isetta Mille Migliassa Kuvittele seuraavasi vuoden 1954 Mille Migliaa jossakin reitin varrella. KESÄ 1984 • 7. Jaguar.. Alfa Romeo... Kenties niillä ei taisteltu voitosta, mutta markkinoinnin ja kestävyyden kannalta tuhatmailinen Mille Miglia oli passeli koitos myös kananmunanmuotoiselle Isetalle. Lancian voitto oli sikäli erityisen hienoa, että vuoden 1954 kilpailun voitti Alberto Ascari Lancia D24-mallilla. Hollywood-näyttelijä Adrian Brody ajoi osan kilpailusta lokinsiipimallin ’56 Mercedes 300SL:llä. heinäkuuta: kosmonautti Svetlana Savitskaja suorittaa ensimmäisenä naisena avaruuskävelyn • 28. heinäkuuta: kesäolympialaiset 1984 avataan Los Angelesissa • Renault 5 ”Supercinq” esitellään korvaamaan edeltäjä, 1971 esitelty vanha Viitonen, ja kilpailemaan Peugeot 205:n kanssa. Tarjolle tulee myös kuvan turboversio. Mielikuva on oikea, mutta eivät urheiluautot olleet ainoita osallistujia: myöskin urheita kääpiöautoja saattoi nähdä kisaamassa. kesäkuuta • 25. ja BMW Isetta! M ille Miglia -kilpailut viime vuosisadan alkupuoliskolla tuovat mieleen sulavalinjaiset urheiluautot kiitämässä halki maaseudun moottorit pauhaten, kuljettajat naamat ravassa vapaalla kädellä suojalaseja pyyhkien. kesäkuuta • Ranska voittaa Espanjan jalkapallon Euro 84 -kisoissa 27. kesäkuuta: Keskusrikospoliisi etsintäkuuluttaa Tampereen kaupunginjohtaja Pekka Paavolan • 20. kesäkuuta: Ranskan presidentti François Mitterrand saapuu viralliselle valtiovierailulle Neuvostoliittoon • Virgin Atlantic Airways suorittaa ensilentonsa 22
Jämi Fly In & Airshow, Jämijärvi 19.-20.7. Kupittaan harrasteajoneuvotapaaminen, Turku 8 04/14 40-vuotias CX Jännittävän näköisen Citroën CX:n esittelystä on kulunut jo kenties uskomattomat 40 vuotta. Veteraaniautojen Virrat -ajotapahtuma, lähtö Virroilta 19.7. Perinteinen harrasteajoneuvojen kokoontuminen Salon torilla 4.-6.7. Nätti Jussi -ajot, Rovaniemi 22.6. Karavaanareiden nostalgia-tapaaminen, Mobilia, Kangasala 17.7. Kaikkiaan CX:ää valmistettiin melkein 1,2 miljoonaa autoa vuosien varrella.. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta TAPAHTUMAKALENTERI KESÄKUU 13.-15.6. Höyryjuna liikenteessä -Juhannus, Minkiö 24.6. Irvileuka sanoisi, että CX:ssä olisi runkoratkaisun takia kaksi autoa samassa, ja erityisesti alkupään tuotannon ruosteongelmien takia se ruostuisi kolmen edestä. Grand Tour de Renault ja pohjoismaiden yhteiskokoontuminen, Tuorlan majatalo, Piikkiö 18.-19.7. Waasan Klassikkoajot, Vaasa 28.6. Tämä painoi keulan muodon aivan alas, mutta Birotor-projektin tyrehdyttyä ei wankelista saatu tuotantokelpoista versiota CX:ään asennettavaksi. Tehostettuihin malleihin kuului itsekeskittävä DIRAVI-tehostin, ohjaamosuunnittelu oli 1970-luvun avaruusaikaa, mittarit olivat aluksi viisareiden sijaan pyörivillä näytöillä hieman vanhojen henkilövaakojen tapaan – lista jatkuu ja jatkuu. Borgward-Seuran vuosiajot, Orilammen maja, Hillosensalmi 26.7. Valtamerilaivan kokoisen farmariversion lisäksi saataville tuli myös yhtä pitkäakselivälinen Prestige-versio ministeriluokan jalkatiloilla. Naisten automobiiliajot, Pirkanmaa 25.-27.7. Iltakruisingit, lähtö Mobiilimäeltä, Turku 21.6. Toyota-Nostalgia 50v-juhlanäyttely, Seinäjoki Areena 19.6. Kehitystyöhön ehti myös vaikuttaa se, että aivan alun perin CX:stä oli tarkoitus suunnitella wankel-moottorinen. ProHaapamäki-tapahtuma, höyryjuna- ja lättähattuliikennettä, Haapamäki 28.-29.6. Harrasteajoneuvomarkkinat, Tykkimäen moottorirata, Kouvola 26.-27.7. Klassikot kohtaavat Itä-Uudellamaalla -ajotapahtuma, Loviisa 28.6. Borgward-seura Ry:n vuosiajelu, Mäntyharju 28.6. Iltakruisingit, lähtö Mobiilimäeltä, Turku 17.7. Volvojen kokoontuminen, Mobilian piha-alue, Kangasala 12.7. L egendaarisen DS-mallin korvaaminen ei ollut helppo projekti Citroënille, joka vielä tuolloin paini talousongelmien parissa. Vanhat Vehkeet -konetapahtuma, Ollantie 33, Kuortti 19.-20.7. Kupittaan harrasteajoneuvotapaaminen, Turku 26.6. Hankaluuksista huolimatta uusi auto saatiin markkinoille vuoden ’74 aikana, vaikkakin laadun suhteen kohdattiin erilaisia ongelmia ensimmäisten tuotantomallien kanssa. Auton korvaajaksi esiteltiin XM vuonna 1989 – jo 25 vuotta sitten – mutta CX:n farmariversio pysyi tuotannossa vuoteen 1991 asti. Oldtimer Run, Visulahden matkailukeskus, Mikkeli 28.6. Lohjan rompetori, Tanhuhovi, Lohja 14.6. Transitien kokoontumisajot, Yli-Laurosela, Ilmajoki 29.7. Puhoksen Perinnepäivät ja rompetori, Kitee, Puhos 12.7. Tällä saattoi olla suurikin merkitys turbomallien kehitykseen: kilpailijoihin nähden CX:n moottorit olivat muutoin tehoiltaan vaatimattomia, mutta 1980-lukuisilla turboversioilla saatiin kaivattuja kulkuhaluja myös CX:ään. DDR-Ajoneuvot kokoontuvat, Visulahti, Mikkeli 2.7. CX:ää uusittiin vuodelle 1985, jolloin kromipuskurit hävisivät muovisten puskureiden tieltä. Sotilasajoneuvojen kokoontumispäivä, Panssarimuseo, Parola 8.7. Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät, Oulainen 5.7. Jousitus oli tietysti kaasunestetoiminen, ja alusta luotti paljolti erillisiin apurunkoihin, jotka olivat kattavasti eristetty korista tärinöiden vaimentamiseksi. Lättähatut ajavat Turun ja Uudenkaupungin välillä 25.-27.7. Napapiirin keikka (veteraanikuorma-autojen ajotapahtuma), lähtö Torniosta 13-15.6. Oneday-hyväntekeväisyystapahtuma (jenkkiautonäyttely + harrasteajoneuvoparkki), Prisman parkkialue, Riihimäki 14.6. Botnia-ajo 5.7. Rompepäivät Tempo-tallilla, Kainastontie 670, Kauhajoki 29.6. Minkiön höyryfestivaali 26.-27.7. Salon Rompetoritapahtuma, Moision Kenttä, Salo HEINÄKUU 2.7. Mobilisti-ilta Vääksyn kanavalla 11.-12.7. Sirpistä puimuriin, Isokyrö 26.7. Suur-Saimaan ympäriajo, lähtö Lappeenrannasta 28.-29.6. Morris Marina -kokoontuminen, Juva Camping, Juva 19.7. Kemiön Traktorikavalkadi, Kemiö 5.7. Ol Hollil -perinnepäivä Mäkilän traktorimuseolla, Somero 14.-15.7. Karkkilan rompetori 15.6. Veteraanitraktoreiden vetokisat, Vuolenkoski 26.7. Wanhojen ajoneuvojen kokoontuminen, Pielavesi 28.6. Vaikka kaikissa ensimmäisen tuotantovuoden autoissa ei ollut ohjaustehostinta, oli CX muutoin mallina huippumoderni. Matalaan keulaan ei saatu myöskään sovitettua isoa kuutosmoottoria, joten CX:n moottorivalikoima koostui erikokoisista, vanhahtavista nelosmoottoreista poikittain asennettuna. Suomen A-Ford -klubin 10v-juhlatapahtuma, Helsinki 12.-13.7. Teuron Tekniikkatapahtuma & Kädentaitoa -myyntinäyttely, Teuron kylä, Tammela 20.7. Bella Italia, Mustialan kartano, Tammela 19.7. Restaurantapäivät, Pikkolan koulu, Kangasala 12.7. Tulevan CX-mallin kehitystyö ja aiempi ylelliseen SM-malliin satsaaminen nielivät Citroënin varoja niin, että yritys päätyi pikkuhiljaa Peugeotin haltuun, ensin 38,2% osuudella vuonna 1974, sitten 89,95% osuudella keväällä 1976. Volvojen kokoontumisajot, Mobilia, Kangasala 18.-20.7. SAHK Retkeilyajot/Tervatynnyriajot, Keski-Pohjanmaa 14.6 70’s Arjen Klassikot, Mobilia, Kangasala 14.6
SARJAN viimeiset yksilöt saavat muotonsa käsityönä kuten ensimmäiset 12 yli puoli vuosisataa aikaisemmin. SVO:sta haluttiin viiden litran kasiin verrattuna enemmänkin moderni ajajan työkalu, ja aikaisempien opittujen läksyjen perusteella 2.3-litraista perusmoottoria vahvistettiin – aikaisempi Turbo Cobra oli kärsinyt esimerkiksi voiteluongelmista ja jokunen yksilö oli palanut maan tasallekin. Vasta vuoden 1984 keväällä tarjolle tullut SVO lunasti täydellisemmin odotukset turbotekniikasta Mustangissa. J aguar on ilmoittanut valmistavansa pienen sarjan ”Lightweight”-mallin E-Typejä, yli 50 vuotta alkuperäisten Lightweightien valmistuttua. Elektroninen polttoaineensuihkutus ja välijäähdytetty turboahdin nostivat tehot esittelyvuonna 175 hevosvoimaan – V8:ia sai kahtena eri tehoversiona, 165- ja 175 hv, mutta SVO oli näitä kahta ripeämpiliikkeisempi ja kiitos Hurstin vaihteensiirron, miellyttävämpi kepittää. SVO tiputettiin pois valikoimasta tuon vuoden jälkeen, ja turboa halajavat pääsivät odottelemaan Mazdan 2.2-litraisella turbomoottorilla varustettua etuvetoista Probea, jota aivan alunalkaen oli ehditty kaavailla Mustangin seuraajamalliksi. Nyt valmistuvat ”loppusarjan” Lightweightit kasataan tinkimättömällä käsityöllä vastaamaan alkuperäisiä autoja joka suhteessa, mukaanlukien Lucasin mekaaninen polttoaineensuihkutus. SVO-työryhmä, eli Special Vehicle Operations, kohteli turbo-Mustangia varsinaisena high end -tuotteena, jolla oli tarkoitus haastaa eurooppalaisia urheilu-coupeja samoilla ehdoilla. Jaguarin mukaan loput kuusi tullaan kasaamaan kesän aikana, ja autojen valmistenumerot jatkavat kesken jäänyttä sarjaa. Tehoa on 305 hv, eli sata heppaa viimeisimpiä SVO:ita enemmän. 04/14 9. Vuoden 2015 turbo-Mustang ei saanut nimekseen SVO:ta, mutta kenties jotakin samaa henkeä siitäkin löytyy. Alunalkaen näitä täysalumiinisia kilpailumalleja oli tarkoitus kasata 18 kappaletta vuonna 1963, mutta vain kaksitoista valmistui tuolloin. Lightweight-malli oli 114 kiloa tavallista ’63-vuoden tuotantomallia kevyempi, ja 300-hevosvoimaisessa 3.8-litraisessa kuutoskoneessakin oli alumiininen lohko. F ord oli tarjonnut nelosmoottoria Mustangiin jo aiemmin: vaihtelevaa mainetta nauttivassa Mustang II:ssä oli sama, tosin tuolloin ahtamaton 2.3-litrainen ”Pinto”-nelonen, ja kolmos-Mustangin ensimmäisinä vuosina 1970-luvun lopulla tarjottiin 132-hevosvoimaista turbomallia, jota kuitenkin vaivasivat luotettavuusongelmat. Vuodelle 1986 tehot nousivat 205 hevosvoimaan ja keulan ilme muuttui uusittujen ajovalojen myötä hieman. Moottorin tilavuus on nytkin samat 2.3 litraa. Eivätkä parannukset jääneet konehuoneeseen; etujousitus oli edelleenkehitelty, joka nurkassa oli jäähdytetyt levyjarrut GT:n takarumpujen sijaan ja Konin säädettävät iskunvaimentimet, 16-tuumaisilla viisipulttisilla vanteilla pyörivät Goodyearin NCT-laaturenkaat ja perävälitys oli lukollinen. Uusia E-Typejä Mustang SVO Vuoden 2015 Ford Mustangin valikoimaan kuuluu Mustang Ecoboost, nelisylinterisellä turbomoottorilla varustettu versio. Mieleen palaa 30 vuoden takainen neloskoneinen SVO
10 04/14. Näissä vuoden 1980 konseptipiirroksissa Deckardin auton ulkoasu päässee ehkä parhaiten oikeuksiinsa. Blade Runnerin maailma ei ollut suoraan pakasta vedetty, vaan olemassaolevia rakenteita viritellen ja päälleruuvaamalla paranneltu. Sopinee kulahtaneisuuteen. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Se toinen Blade Runner -ajokki V uonna 1982 valmistuneen Blade Runner -elokuvan ajoneuvoista on ehkä helpoin muistaa sateisen, öisen kaupunkikuvan halki ilmaan nouseva spinnerajoneuvo, mutta Harrison Fordin sankarihahmo Deckard ajeli katuja pitkin kulkevalla, sopivan kuluneella poliisiautolla. ALKUPERÄISISSÄ luonnoksissa voi kenties nähdä yhtäläisyyksiä Trevor Fioren Citroën Karin -konseptiautoon. Ajoneuvon visualisoinut konseptisuunnittelija ja lavastaja Syd Mead otti niin autojen kuin katukuvankin teemaksi tietynlaisen jälkiasenteisuuden. Se näkyy myös Deckardin poliisiautossakin: pohjimmiltaan ulkomuoto on yksinkertaisen pyramidimainen, hieman Bertonen vanhimpia Stratos-konsepteja ja Citroen Karinia muistuttava, mutta elokuvan scifi-aikajanalla ajokkeja on jossakin vaiheessa rakennettu tarpeenmukaisemmaksi kaikenlaista lisälaitetta mukaan ängeten. Itse elokuva-auto rakennettiin kuvauksia varten kuplavolkkarin pohjalle, ja sateisesta maailmasta huolimatta esimerkiksi tuulilasinpyyhkijä ei toiminut kuvauksien aikana ollenkaan
Caterham Carsin lisäksi BSCC toimii yhteistyössä muun muassa Morgan Motor Companyn ja Radical Sportscarsin kanssa. Ei liene yllätys, että EY-piensarjatyyppihyväksynnän luomaa mahdollisuutta myydä autoja EUmaihin on hyödynnetty vauhdilla. KUMIA JA MAALIA VAKIONOPEUS-205:EEN Palstan Peugeot 205 XS on saatu iskuun kesää varten. Autot saattoi tilata Mazdan web-sivuilta, ja alun perin autoja oli tarkoitus voida hankkia toukokuun loppuun mennessä – mutta kauppa kävikin tiuhaan ja kaikki 100 autoa menivät kymmenessä minuutissa sivuston auetessa tiistaina 20.5. Renkaat toimitti varaosaliike H. Nyman. Iso-Britanniassa on pitkä kokemus piensarjatuotantoautojen valmistamisesta. EY-piensarjatyyppihyväksyttyjen autojen päästöihin perustuva autovero lasketaan kokonaismassan perusteella. Caterhamien tuonti helpottuu E Y-piensarjatyyppihyväksyntä tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia uusien autojen maahantuontiin. Tämän kunniaksi nykyisestä MX-5 Miatasta julkistettiin erityinen 25th Anniversary Special Edition, joita tehdään vain sata kappaletta. Vanteiden maalaus samalla tavaralla valkoiseksi on vielä harkinnan asteella, toistaiseksi mennään mustalla maalipinnalla. Matalaprofiilinen rengas ei myöskään tärvellyt auton ajotuntumaa: 205:n jousitus ottaa edelleenkin rytyytyksen vastaan niin, ettei kuljettajalla ole epämukavat oltavat. British Sports Car Company Oy on Suomen johtava Caterham Seven –urheiluautojen maahantuoja. Juhla-MX-5:t kaupaksi M ainitsimme pari numeroa sitten Mazda MX-5:n 25-vuotisjuhlallisuuksista, auto kun esiteltiin helmikuussa 1989 Chicagon autonäyttelyssä. Myös Morgan Motor Companyn klassikkoautoja, kuten esimerkiksi Morgan Three Wheeler, on nyt mahdollista rekisteröidä. Suomessa toimiva British Sports Car Company Oy (BSCC) on tehnyt perusteellisen selvityksen piensarjatuotantoautojen maahantuonnista Suomeen. Esimerkiksi Caterham, joka valmistaa 1960-luvun Lotukseen perustuvaa Caterham Seven -urheiluautoa, voi nyt markkinoida autoja kaikkialla EU:n sisällä. Myöskään tehostamaton ohjaus ei käynyt harmittavan raskaaksi renkaiden leveydestä huolimatta, eikä rengasmelusta voi varsinaisesti moitteita lausua. Kaikkiaan 250 innokasta tavoitteli autoa, mutta näistä vain ensimmäiset sata onnekasta saavat onnittelumallin MX-5:n itselleen. Rubbercompin etuihinhan kuuluu se, että mikäli maalattu pinta vaurioituu tai alkaa vain tylsyttää, sen voi kuoria pois vetämällä. Erikoismallissa on Bilsteinin alustasarja, Soul Red -värinen erikoismaalaus, tummat vanteet ja vaalea nahkasisustus. Pikimustia niistä ei haluttu, joten väriksi valikoitui Rubbercompin Gunmetal-sävy. Erityisen mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että halvimmillaan Caterham Seven –urheiluauton omistajaksi pääsee alle 30.000 euron sijoituksella. 04/14 11. Muuta ulkoista ehostusta vastaa puolestaan puskureiden maalaus Storen Värin hyllystä poimitulla Mastonin Rubbercomp -kumipintamaalilla: hieman ns. Viime numerossa esitellyt Citroën C5 -vanteet saivat ylleen Uniroyal Rainsport 2 -renkaat koossa 195/45R15, joten alkuperäiskokoa näyttävämmistä ja pitävämmistä nakeista on ehdottomasti kyse. BSCC:llä on vuosien kokemus brittiläisten urheiluautojen maahantuonnista, rekisteröinnistä ja huollosta, ja yhtiö voi auttaa kaikkien piensarjatuotantoautojen maahantuonnissa. Rainsportit valikoituivat myös osaltaan aggressiivisemman pintakuvionsa takia, sillä ei liene kohtuuttoman pessimististä odottaa vettä satavan jonkin verran tänäkin kesänä. BSCC on myös pyrkinyt määrittelemään autojen myyntihinnat Suomessa niihin sovellettavan verotuskäytännön mukaisesti. Esimerkiksi Caterhamin kokonaismassa on useimmiten alle 900 kiloa, mikä voi johtaa hyvin kohtuulliseen autoveron määrään. EY-piensarjatyyppihyväksyntä on tarkoitettu ajoneuvojen pienvalmistajien toimintamahdollisuuden turvaamiseksi, ja se tarjoaa mahdollisuuden myydä piensarjatyyppihyväksyttyjä autoja kaikilla Euroopan markkinoilla. dippauskäsittelyä vastaava maalaus elvytti hyvin haaleanharmaat puskurit tyylikkäämmän tummemmiksi. Kaikilla Caterhamin malleilla ei kuitenkaan ole kyseistä hyväksyntää, joten vain tiettyjä autoja voi tuoda maahan. Tähänastisten testailujen perusteella ajettavuus vetiselläkin tienpinnalla on erinomainen. Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa esimerkiksi tiettyjen Caterham Seven -urheiluautojen maahantuonnin ja rekisteröinnin vaatimuksenmukaisuustodistuksella (CoC –todistus)
Ne ovat nähtävänä kesäkuun ajan, kuten myös Saarisen suunnittelema kilpamotskien kuljetusperäkärry”, Harri Ala-Aho summaa.. “Kisapyöräpuolen parasta antia on edesmenneen Jarno “Parooni” Saarisen Puch 125 cc vuodelta -67 ja Yamaha 250 cc -71, jolla hän ajoi MM-pronssia vuonna 1971. Se tuo mieleen muistot maarata-, asfaltti- ja jääratakisoista ajalta jolloin autot olivat vielä peltiä ja miehet rautaa. Pääosin ulkomailta internetin myyntipalstoilta, mutta osia ja rekvisiittaa on löytynyt myös maamme Fiat-harrastajilta. Abarth-nimi säväyttää. Asfaltti- ja jäärata-ajojen lähtöluetteloissa tuttuja nimiä olivat muun muassa: Ahti Vaara, Harri Juvonen, Heikki Liedes, Martti Saari, Juha Sandell, Pentti Rantanurmi ja monet muut. Ratin takana niitä ovat käskeneet mm. Lisäksi esillä on moottoripyöriä, kilpamoottorikelkka, Formula Karting -autoja ja radio-ohjattavia RC-kilpa-autoja sekä paljon muuta. Niistä ja muista on kehkeytynyt hieno kokonaisuus, joita kannattaa tulla katsomaan”, sanoo Vikman Abarthinsa ruutukattoon nojaten. Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen kokoelma esittäytyy ensimmäistä kertaa näin laajana. ja paikalla nähtiin 50 kutsuvieraan ja 70-henkisen yleisön joukossa useita takavuosien Abarth-kuskeja ja muita kilvanajajia. Teksti: Timo Koskinen Kuvat: JiiVee Korpela 12 04/14 Abarth & Motorsport -näyttelyssä on nähtävänä myös muita entisajan kilpa-autoja. Lisäksi takavuosien Abarth-kuskeilta, Harri Juvoselta, Ahti Vaaralta, Veijo Pesoselta ja Martti Saarelta”, kertoo Vaasan Veteraaniautoseuran jäsen Reijo Vikman. Näyttelyn helmi, Abarth osasto on koostettu nummelalaisen, autourheilua jo seitsemänvuotiaasta lähtien seuranneen, 63-vuotiaan autopeltiseppä Reijo Vikmanin kokoelmista. “Nyt pienet, mutta pippuriset Abarthit ja niihin liittyvät esineet ovat nähtävillä näin upeassa ja valoisassa tilassa. Kauden kohokohta on suomalaista moottoriurheiluhistoriaa esittelevä Abarth & Motorsport -teemanäyttely. Markku Alen (Volvo 142), Jorma “Lussari” Lusenius, (Renault 8 Gordini), Harri Kangas (Formula Ford) ja Leif Wiik (Nissan Skyline). “Olen kerännyt vuodesta 1999 lähtien Abarthiin liittyviä tuotteita, joita on noin 500 esinettä. NÄYTTELYN avaus suoritettiin perinteisellä tyylillä, nauhaa katkaisemassa 70-luvulla Abarthin rattia kisoissa veivannut Erkki Heusala. Esillä on runsaasti historickilpureita, ennennäkemätön ja Suomen laajin Fiat Abarth -osasto sekä monia muita kilvanajomenopelejä. Näyttelyn avajaisia vietettiin sunnuntaina 1.6. Kuinka piskuiset takapelti pystyssä pompannappifiiut ja kusiaiset ja niiden kuskit ahtaissa kabiineissaan vetivät tosissaan. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Abarthit Vaasan museolla V aasan Veteraaniautoseuran ylläpitämän Auto- ja Moottorimuseon menopelinäyttely laajenee. Ihailtavana on kolme 600-korimallin takapelti pystyssä olevaa Abarthia, “kasipuolikas”, 127, 128 ja Autobianch sekä tietysti Abarth rekvisiittaa: spoilereita, lokasuojien levikkeitä, moottoreita ja niiden osia, kisakaasuttimia, vahvistettuja vetoakseleita, murrosnivelillä, mittareita, ratteja, vanteita, tauluja, esitteitä, pienoismalleja, keulamerkkejä ja niin edelleen
Ajoneuvoparaatit - Zetor-kampikäynnistyskisa - paljon työnäytöksiä... WALTAKUNNALLISET WETERAANIKONEPÄIVÄT 4.-6.7.2014 Perinnekeskuksen ja Törmänhovin alueilla . Musiikkia - teatteria - muttibaari . “Kahden kauppa - hääperinnettä vuosikymmenten varrelta” . Maamoottorikentällä “Maamoottoreiden viisi vuosikymmentä“ . . Sotaveteraanit ja alle 15 v. Maankuulu rompetori Tule Oulaisiin koko perheen nostalgiseen elämystapahtumaan! Liput 10e/päivälippu, 20e/kolme päivää. Non stop-linja-autokuljetus Oulaisten keskustasta alueelle ja takaisin. Tiedustelut: Jouni 0500 - 282 562 Esko 050 - 361 2312 Tuula 040 - 511 4506 Rompetori: Martti 044 - 345 4919 PE: 10 - 17 LA: 10 - 17 SU: 11 - 17. Piipsjärven ympäriajo ja toinen Iltacruising . Kaksipyöräiset vauhdissa; “Ratojen kilpapyörät“ . Traktoripuistossa “Traktoreiden vuosikymmenet“ . lapset ilman. 8. “Kisällistä mestariksi” 22
Ensitapaaminen TVH:n varikolla Jo 1970-luvulla, kun auton nykyinen omistaja kävi usein tapaamassa tuttuja Tampereen TVH:n varikolla, hän ihaili parkkipaikalla seisovaa hienoa Toyotaa. Toyota Corona Coupé 1600S 1967 HARVINAISEN HIENO Kaunis ja harvinainen Toyota Corona Coupé ei jää keneltäkään huomaamatta missä ikinä liikkuukin. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Tuukka Erkkilä K un tavallinen Toyota Corona maksoi vuonna 1967 11 000 markkaa, Coupémallista sai pulittaa 19 000. Ei siis mikään suuri ihmetyksen aihe, että myynti- ja maahantuontilukemat jäivät melko vaatimattomiksi. ”Ihmettelin kovasti sitä, että kori ei lähtenyt ruostumaan vauriokohdista. Olisiko niin, että koriin on aikanaan tehty passivointi tai jokin käsittely ennen maalausta, joka estää tai hidastaa ruostumista. ”Tietojeni mukaan Suomeen on tuotu vuonna 1967 ainoastaan viisi Coupé –mallia ja seuraavana vuonna 9 kappaletta”, Coronan nykyinen omistaja Kauko Rajalammi kertoo. ”Pienenkin osan saaminen kesti vähän turhan kauan, ja niin sitten hankin uudemman käyttöauton.” Toyota jäi yhden talven ajaksi seisomaan pihaan, mutta omistaja oli jo siinä vaiheessa päättänyt kunnostaa sen museoajoneuvoksi aikaa myöten. Kova pakkastalvi irrotti maalia monesta kohtaa. Vaikka auto oli ollut ympärivuotisessa käytössä, oli se lähes ruosteeton. ”Tauno oli aikanaan innokas karavaanari, 14 04/14 Coronallakin on vedetty asuntovaunua aina Norjaan asti”, Kauko tietää kertoa. ”Juttelin useamman kerran sen omistajan, TVH:n asentaja Tauno Temosen kanssa”, Rajalammi muistelee. Kerran miesten taas jutellessa Kauko tuli sanoneeksi kohtalokkaat sanat ”Jos joskus myyt tuon auton pois, soita minulle, niin minä ostan sen.” Niinpä sitten monen vuoden kuluttua vuoden 1981 marraskuussa, kun Temonen osti uuden Volvon, hän teki niin kuin oli sovittu ja soitti Rajalammille. Omistajan kertoman mukaan samanlainen Toyota Corona Coupé sai kunnian olla jonkin aikaa Korpivaaran johtajan omassa käytössä – ties vaikka olisi ollut juuri tämä auto. Autossahan on muun muassa ruostumattomasta teräksestä tehdyt listat ja pölykapselit”, Kauko pohtii. Kunnostus käynnistyi Kun omistajan korviin kantautui huhu siitä, että museoajoneuvon ikärajaa ollaan nostamassa kertaheitolla 25 vuodesta 30:en, syntyi nopeasti päätös laittaa Toyota kuntoon ennen lakimuu-. Varaosien saanti kuitenkin vaikeutui aika nopeasti; osia ei ollut enää autoliikkeen varastossa, vaan kaikki piti tilata tehtaalta Japanista. Liikkeellä sitä näkee aika harvoin, sillä autolla ajetaan hyvin säästeliäästi ja vain hyvän sään aikana – eikä ihme, sillä entisöinti on viimeisen päälle tarkasti ja hienosti tehty. ”Koska olin vuosia aiemmin niin luvannut, niin hain sitten auton pois.” Ensin arkiajoon Toyota oli ensin jonkin aikaa uudella omistajallaan arkikäytössä joka päivä liikkuvana ajoautona. Muutaman vuoden kuluttua se siirtyi tamperelaisen Tauno Temosen omistukseen. Corona myytiin Tampereen Autokoululle opetusautoksi ja siihen asennettiin apumiehen puolelle opettajaa varten jarrupoljin. Ensirekisteröinti juttumme autolle on tehty 8.6.1967
Virrat 04/14 15
Auto on tinkimättömän tarkan entisöinnin jäljiltä sekä päältä että alta kuin uusi, aivan kuin se olisi juuri tehtaalta tullut. Maalauksen yhteydessä pohja massattiin huolellisesti – auto tehtiin siis oikeastaan uusiksi samalla tavoin kuin se on aikanaan tehty tehtaallakin. Vaikkei muutos sitten vielä pitkään aikaan toteutunutkaan, oli se hyvä liikkeellepaneva voima Toyotan kuntoon saattamiselle. Alimmaiseksi maalattiin pohjamaali, sen päälle varsinainen maalipinta ja lopuksi vedettiin vielä lakka päälle. ”Aika tarkkaan vuosi siinä meni, ennen kuin Corona oli kunnossa ja näin jälkeenpäin ajatellen siihen hupeni ihan mahdoton määrä työtunteja; laskin, että ainakin 1600 tuntia tuli tehtyä auton kunnostustöitä sen vuoden aikana”, Kauko huokaa. Viimeiset tiivisteet ”Hiekkapuhalluksen kanssa tuli vähän ongelmaa, kun se osoittautui liian rajuksi, ja pelti muutti vähän muotoaan; kun ovea puhalsi sisäpuolelta, se pullistui puhalluksen suuntaan”, Rajalammi kertoo ikävästä yllätyksestä. Autosta irrotettiin kaikki mahdollinen ja tekniikka purettiin osiksi, ainoastaan vaihdelaatikko jätettiin koskemattomaksi. Kaikki vanhat pultit on irrotuksen jälkeen keltapassivoitu, joten ne ovat nyt ihan uutta vastaavia.” Toyotasta purettiin pois myös kaikki kromiosat, ikkunat, samoin ikkunan nostimet ja verhoilut ja maalarille vietiin paljas kori. Vaikka oli ollut vuosia jatkuvassa päivittäisessä ajossa, ei ruostehommia tarvinnut omis- ”Tarkoitus oli uusia myös kaikki pultit mutta ne maksoivat jopa kahdeksan markkaa kappale, joten kunnostin vanhat.” 16 04/14 tajan hämmästykseksi tehdä kuin nimeksi – ainoastaan yksi paikka auton pohjaan. ”Maalaukseen käytettiin kallista erikoismaalia, joka maksoi 300 markkaa litra; kaiken kaikkiaan maalit tulivat maksamaan 6000 markkaa, ja se tuntui silloin paljolta.” omistaja päivittelee. Meinasin ensin ostaa uudet pultit, mutta kun kävi ilmi, että ne maksoivat jopa 8 markkaa kappaleelta, päätin sittenkin tyytyä vanhoihin. ”Joka ikinen pultti on ollut irti autosta. Ainoa tallessa oleva varaosakirja löytyi juuri. Osien hankinnassa oli isona apuna Tammer-Auton varaosamyyjä. Pohjatyöt ja karkeamman hionnan omistaja teki itse, mutta lopuksi maalari Pekka Kaipio vielä viimeisteli pohjatyöt ennen maalausta. Toisesta suunnasta puhaltamalla oikea muoto saatiin palautumaan, mutta aikaa ja vaivaa oli enemmän kuin etukäteen oli ajateltu. Toyota Corona Coupé KAUKO Rajalammi on laittanut Coronan kuntoon pienintä yksityiskohtaa myöten. ”Mahdottoman hyvä muisti tällä Seppo Kujalalla, hän muisti monen osan varaosanumeronkin ulkoa. toksen voimaantuloa. Coronan kasaaminen kotona pienessä ahtaassa autotallissa ei ollut ihan helppo homma, mutta onneksi kaikkia uusimisen tarpeessa olevia osia löytyi vielä. Muistona autokouluajoista apumiehen puolella oli jarrupolkimelle poratut rei’ät, jotka Rajalammi pisti umpeen kunnostuksen yhteydessä
”Nyt kun vyörenkaita saa valkosivuisena, olen harkinnut jos vaihtaisi renkaat sellaisiin.” Hienokuntoinen harvinaisuus on kaikin puolin niin upeassa kunnossa, ettei sitä ole entisöintityön jälkeen ulkoilutettu kuin aurinkoisina päivinä ja silloinkin ainoastaan lähietäisyydellä. Entisöinnin valmistumisen jälkeen auto on ollut useana vuonna esillä Nostalgia-autotapahtumassa Seinäjoella ja onpa se ollut Auto- ja tiealan erikoismuseo Mobiliassakin yhden näyttelykauden ajan japanilaisten autojen teemanäyttelyssä. HARDTOP-KORI antaa tyylikkään ja avaran vaikutelman sisätiloista. Sillä tavoin pystyin puhelimella hoitamaan varaosatilauksia ilman, että tarvitsi lähteä Tampereelle sitä varten.” Coronan omistaja sai hyvällä tuurilla ostettua tehtaalta viimeiset ovien tiivisteet. ”Toyota Corona on oikein hyvä ajaa, tämä oli kelpo käyttöauto myös silloin 80-luvulla kun ostin tämän, vaikka olikin silloin jo 20 vuotta vanha”. ”Kerran Seinäjoella 6–7 vuotta sitten tapasin kaverin, jolla on näitä kaksi kappaletta työn alla, mutta en tiedä onko hän saanut projektia etenemään”, Rajalammi kertoo. 08 Suorituskyky Huippunopeus 180 km/h. 04/14 17. Parhaillaan alla olevat rättirenkaat eivät tosin anna parasta mahdollista ajotuntumaa. 01 Merkki ja malli Toyota Corona Coupé 1600S (RT51) 02 Vuosimalli 1967 03 Moottori bensiinikäyttöinen nestejäähdytteinen 4-sylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin, 2 kpl Aisan SU kaasuttajaa, sylinteritilavuus 1588 kuutiosenttiä (poraus: 80,5 mm, iskun pituus: 78 mm), teho: 95 hevosvoimaa 04 Voimansiirto Neliportainen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin, kuiva yksilevykytkin, takaveto 05 Alusta Edessä kierrejouset ja levyjarrut, takana jäykkä akseli, lehtijouset ja rumpujarrut 06 Kori Itsekantava kaksiovinen teräskori 07 Mitat Pituus 4110, leveys 1550, korkeus 1374 mm. Reilunkokoiseen tavaratilaan mahtuu muutakin kuin vararengas. Varovaisen käytön myötä lakatut pultinkannat kiiltelevät auton pohjassa edelleen kuin uutena. Akseliväli 3420 mm. sieltä Tammer-Autosta ja sain sitä sen verran lainaan, että kopioin sen itselleni. ”Aika arvokkaat ne olivat, toisen puolen tiiviste maksoi 790- ja toisen 840 markkaa.” Vuoden kestäneen rupeaman jälkeen Toyota oli uuden veroisessa kunnossa ja 6.10.1992 Tampereen kerhon museoajoneuvotarkastajat tarkastivat auton ja se hyväksyttiin museoajoneuvorekisteriin saatesanoilla ”entisöity hyvin alkuperäiskuntoiseksi.” Museoon tai maahantuojalle Toyota Coronan Coupé -malli on sen verran harvinainen, että toista kunnossa olevaa ei ole vielä tullut vastaan. CORONAN moottoritila on täynnä tavaraa, kaksoiskaasuttimet ruokkivat moottoria tehokkaasti. ”Olen vähän harkinnut autosta luopumistakin – oikea paikkahan tälle olisi automuseo tai maahantuoja – ja on siitä ollut jo vähän puhettakin” omistaja vihjaa. Omamassa 1000 kg
Toyotan mukaan kierroslukumittarin ehdoton punaviiva kulki 7200 kohdalla ja aikalaisten mukaan kone ”heräsi”. Kotimaassaan Japanissa RT50-sarjan Coronalla on kuitenkin GT-mallin RT55-Coronaa valmistettiin vain 2200 kappaletta. melkoinen määrä kilpahistoriaa takanaan, ja 1960-luvun lopun bensan- ja kuminkäryisessä japanilaisen autourheilun maailmassa Coupe-Coronalla on ollut näytön paikka kylki kyljessä 18 04/14 kilpaillen, sikäläisillä rata-areenoilla Datsunien kanssa voitoista taistellen. Yamahan osallisuudesta 2000GT:n moottorisuunnit- teluun on puhuttu paljon, mutta pieni ripaus samaa taidokkuutta saatiin näin myös pienempään Coronaan. Teksti: Antti Kautonen C orona-juttumme tähti on rauhallisessa opetuskäytössä viihtynyt, virheettömäksi kunnostettu auto, jota nykyisellään pidetään säästellen. 1967-1969 valmistetun Corona-malliston ehdoton huippumalli oli kilpakäyttöä ajatellen suunniteltu 1600GT, johon hyödynnettiin sopivassa määrin ajattoman kauniin 2000GT-mallin tekniikkaa. Aivan tavallisimpiin sedan-mallin Coronoihin verrattuna, coupeissa oli Alfa Romeo -maista henkeä; huippumallien kehitystyötä ei jätetty vain pätevämmän kaasuttimen ja korkeamman puristussuhteen varaan. ”Shovel Nose” -eli lapiokeulaiseksi kehuttu T50-Corona oli tarjolla 1600GT-versiona, jolloin tehtaan sisäiseksi mallimerkinnäksi tuli RT55. Vaihteistoksi sai tilattua saman viisivaihteisen laatikon kuin 2000GT:ssä, jolloin moottorista voimavarat sai hyödynnettyä käyttöön paremmin kuin vakiomallisella nelivaihteisella. 9R-moottori tuotti 110 hevosvoimaa 6200 kierroksella minuutissa ja vääntöä irtosi noin 137 Nm 5000 kierroksessa – miellyttävät kulkuhalut näin kevyessä autossa, mutta vaihteistolla oli merkitystä ajokokemuksen suhteen. 1600GT:n DOHC9R-moottori oli käytännössä kuin juttumme auton 4R-kone, mutta jonka kahdella nokkaakselilla varustettu alumiininen sylinterikansi oli tehty samaa suunnittelua hyödyntäen kuin superharvinaisen isoveljen, 2000GT:n. Polttoainetta annosteli kaksi kaksikurkkuista 40-millistä MikuniSolex -kaasutinta
GT-MALLI on hyvin tyylikäs kokonaisuus ja varsinkin viisilovisen vaihteiston myötä ajokokemus vastaa urheilullista ulkonäköä viimeistä piirtoa myöten. Taka-akselin ripustuksissa oli kahdet vääntövarret perän pitämiseksi hallinnassa, peltivanteilta näyttävät levypyörät olivat itse asiassa alumiiniset. 04/14 19. GT-mallin Coronaa valmistettiin vain 2200 kappaletta, ja jonkinlaisena esikuvana tuleville 1600-kuutioisille GT-malleille se ehdottomasti oli. Japanin tuotannon lisäksi malleja tuotettiin myös Uudessa-Seelannissa, Christchurchissa helmikuusta 1967 eteenpäin. erityisesti noin 4750 kierroksessa; kierroslukumittaria sai siis erityisesti pitää silmällä siitä ylöspäin. Jousitus vastasi pääpiirteittäin perusmallia, mutta sitä oli jäykistetty rivakampaa ajoa varten – aikalaisraportit kehuivat ajettavuutta varauksin, sillä matalissa nopeuksissa alusta tuntui ehkä hieman liian jäykältä. Aikalaiskoeajoissa alustaa moitittiin jopa turhankin jämäkäksi. T q u m d d KAHDELLA yläpuolisella nokka-akselilla varustetun sylinterikannen ja tuplakaasuttajien myötä moottoritila on melko ahdetun näköinen perusmoottoriseen Coronaan verrattuna. Siinä mielessä olikin jopa sääli, että kilvanajoon suunntaava yksilö riisuttiin sisätiloiltaan karun askeettiseksi. Moottoriöljy ei myöskään päässyt kiipeämään lohkon seinämille kovassa kaarreajossa, sillä alumiinista valetussa öljypohjassa oli kunnolliset loiskelevyt. Virtaavampi öljynsuodatin, tehokkaampi öljypumppu ja öljynjäähdyttimelle tehtaan toimesta tehty asennusvalmius kertoivat omalta osaltaan suunnittelun painopisteen olleen kallellaan kilvanajon suuntaan. Tiettyä tyylikkyyttä siinä voi silti nähdä paljon enemmän kuin vaikkapa 80-lukuisessa AE86-mallissa. Mainoskuvissa Corona 1600GT esiintyy kauniin kesäisen keltaisena, seikkailuihin houkutellen. Katukäyttöä ajatellen sisustus oli hienostuneen urheilullinen, sillä ohjauspyörä, vaihteenvalitsin ja istuimet tulivat suoraan 2000GT:stä
Nyt 35 vuotta myöhemmin karavaanaritouhut ovat jääneet takaalalle, mutta kaksilitrainen S-Taunus kuljettaa edelleen kepeästi eteenpäin. Kaksiovinen Taunus 1.6 irtosi noin 34 000 markalla ja vastaava 20 04/14. Pykälää Ford Taunus 2.0 S ’76 Markku Sipiläinen päivitti 1,6-litraisen Taunuksensa matkailuvaunuharrastusta ajatellen pontevampaan veturiin vuonna -79. Ei, sillä vuonna -75 talutettiin julkisuuteen uudistunut Ford Taunus. Siinä missä pieni Fiesta merkitsi rakenteeltaan uutta aikakautta, oli Taunus-mallisto Escortin tapaan vielä vanhan koulukunnan oppien mukaan rakennettu. Taunuksen ostaja sai paljon autoa kohtuullisella rahasummalla. Heti ensimmäisenä täytenä mallivuonna 1976 rekisteriin sujahti liki 5 900 uutta Taunusta. Näiden päälle tuli vielä muutamia Englannissa valmistettuja Escorteja, mutta joka tapauksessa Taunuksen myyntimenestys oli Suomessa nohevaa sorttia. Ilme oli tuore, mutta peltikuorien suojissa palveli koetellut perusrakenteet: moottori edessä, työntö takana, pitkä keula ja lyhyt perä. Vuonna -75 julkistettiin malliversiosta riippuen kauppareissuilta rallimaailman huipulle soveltuneen Escortin toinen sukupolvi. Kun Fiesta 1.0 maksoi edullisimmillaan noin 25 500 markkaa ja Escort 1.1 hieman päälle 26 800 markkaa, niin tarvittava lisämarkkamäärä selvästi kookkaampaan 1,6-litraiseen Taunukseen ei ollut mahdottoman pitkä. Uusi malli oli konservatiivisuudessaan oiva Taunus-suvun vesa, sillä se edusti ominaisuuksiltaan sitä mitä Taunukset olivat tarjonneet läpi vuosikymmenien. Syy oli yksinkertainen. Mutta ei Escortin isoveljeäkään jätetty oman onnensa nojaan. Yllätyksetöntä ja paikoin vanhahtavaakin tekniikkaa pakattuna kivaan, aikakauttansa ilmentävään kuoreen. Varhaisemmilla Ford Cortinoilla ja Taunuksilla oli Suomessa laaja käyttäjäkunta, joten tuoreilmeinen Länsi-Saksassa valmistettu Taunus pääsi kuopaisemaan renkaanjälkensä valmiiksi pehmennettyyn maaperään. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Tuukka Erkkilä S eitsemänkymmentäluvun puolivälissä elettiin Fordin Euroopan-toimintojen kannalta tärkeitä hetkiä. Taunus-juhlaa korostaa vertaaminen Escortin rekisteröintimääriin vuodelta -76: reilut 1 800 yksilöä 1,3-litraisella moottorilla ja rapiat 160 Escoa 1,6-litraisella voimanlähteellä. Niistä leijonanosa, yli 4 600 oli 1,6-litraisia sedaneja ja noin 600 samaisella padalla varustettuja farmareita. Tosin 60-luvun alkupuolen P4-Taunukset tekivät tähän sääntöön modernin poikkeuksen ollessaan etuvetoisia. Perusvarman välikoppa-Escon alapuolelle puolestaan esiteltiin vuodelle -76 Fordin pelinavaus kompaktien etuvetoautojen luokkaan Fiestan muodossa
ylellisempi Alajärvi 04/14 21
Varustelua täydensivät istuimien erikoisverhoilu, nelipuolainen ratti, keskikonsoliin asemoitu kello sekä sisältä säädettävät taustapeilit. Varakkaimpien Taunusasiakkaiden tähtäimeen asettuivat 50 000 markan molemmin puolin asemoituneet Ghia-mallit. Ajat ja muodit vaihtuvat, sillä tänä päivänä krominsäihke, tosin muovinen sellainen tuntuu jälleen nostaneen päätään, kun vilkaisee uusien autojen malli-ilmeitä. Hän ei kuitenkaan ollut aivan tyytyväinen ’72-’73-malliseen Taunukseensa, sillä moottorissa oli ollut pieniä häikkiä. Kaksi lisäovea sai tonnin kappalehintaan. Museorekisteröinnin yhteydessä mustapohjaisiksi vaihdettujen kilpien tilalle Markku suunnittelee paluuta paremmin auton ikäluokkaan istuviin valkopohjakilpiin.. Kaikissa automalleissa on suosikkiversionsa, mutta aina löytyy heitä, jotka tahtovat enemmän ja ovat valmiita maksamaan siitä. Aloitetaan sisältä. Kaksilitrainen Taunus tähtäimeen Alajärven Lehtimäen kylällä asusteleva Markku Sipiläinen oli yksi heistä, joka 70-luvun puolivälissä taittoi matkaa yleisimmällä Taunus-mallilla eli 1,6-litraisella versiolla. Suurin syy orastaviin vaihtohaaveisiin oli kuitenkin auton käyttötarkoitus: Markku harrasti poppoineen karavaanaritouhuja. S-mallin varusteluun sisältyivät keskikonsoli ja vaihdekepin nahkasuojus, kierroslukumittari sekä kojelaudan puujäljitelmäpinnoite. Tietysti kymppitonni oli paljon rahaa, mutta siitä huolimatta valinta oli monelle helppo kuten rekisteröintimäärät kertoivat. Varusteltu Ässä 3 000 markan lisähinta ei ollut tuulesta temmattu, sillä rahalla sai kohennusta niin auton sisä- kuin ulkovarusteluun. Näin myös Taunuksen kohdalla, sillä alle 40 000 markalla irtosi jo kaksiovinen Taunus 2.0 paria konia vaille sataheppaisella moottorilla. Mustat ovenkahvat, puskurit ja peilit rakensivat osaltaan modernia ilmettä. Tuohon aikaan kiiltopinnan väheneminen oli tosiaan merkki tuoreudesta. Ford Taunus neliovinen perusmalli pyöreästi 38 000 markalla. ”Kun vedettiin asuntovaunua, niin 22 04/14 RITILÄ sopii Taunuksen takalasille kuin nakutettu. Ässän ulkoasua kohensivat puolestaan muun muassa 185-levyiset vyörenkaat magnesiumvanteille pyöräytettynä, kylkien teippisarja ja maskin lisäkaukovalot. Perusmallin ja varustellun GLmallin väliin hinnastossa asettui urheilullissävytteisesti somistettu malli, kaksiovinen Taunus 2.0 S, josta pyydettiin vuonna -76 noin 43 000 markkaa. Kolmentonnin lisähinta tavanomaiseen kaksilitraiseen Taunukseen ei ollut tuulesta temmattu, sillä rahalla sai kohennusta niin auton sisä- kuin ulkovarusteluun
”Sanoin että jos tulee sopiva kaksilitrainen Taunus, niin olen kiinnostunut. Polarille kyytiä S-Taunuksen toinen omistaja ei pettynyt hankintaansa, sillä kaksilitrainen kone kuljetti Fordia kepeästi ja hyvä varustetaso teki matkustamisesta muutoin miellyttävää. ”Olihan Ässässä erilaista kojelautaa, kierroslukumittaria ja nelipuolarattia. Ei siinä sitten mennyt kovinkaan kauaa, kun tuli sitten soitto, että nyt olisi sopiva.” Elettiin vuotta -79, kun Markku meni katsomaan puhuttua autoa. ”Eräs tiuhaan autoa vaihtanut 04/14 23. Reipas ulkonäkö terävöityi entisestään heti 80-luvun alussa, kun Taunuksen takalasille ilmestyi aikansa hittivaruste – ritilä. Pitkään paikalla olleiden istuinsuojien ansiosta pirteä alkuperäissisustus on pirteä edelleen. Lopulta tajusin, että olin kääntänyt ilmanoton etelässä jo kesäasentoon”, omistaja muistelee. TAUNUKSEN sisätilat ovat väljät ja takapenkillekin pääsee sujuvasti isojen ovien kautta. Kyseessä oli varmasti yksi Suomen harvoista pirteän oranssinvärisistä S-Taunuksista. Se oli tullut vaihdossa ensimmäisen omistajan päivittäessä Fordinsa dieselmoottoriseen kulkupeliin. Tekniikasta selvisi myöhemmin, että S-Taunuksessa oli tavalliseen kaksilitraiseen verrattuna tuumaa isommat takajarrurummut, samanlaiset kuin Granadassa”, muistelee Markku 35 vuoden takaisia hetkiä tuoreena STaunuksen omistajana. Vanha Taunus jäi Korsumäen talliin, mutta todennäköisesti sekin on edelleen olemassa, sillä muutama vuosi sitten Markku näki kyseisen Taunuksen vappuajelulla. tonnikuusisatanen Taunus oli hieman puhditon, joten aloin katsella kaksilitraisen Taunuksen suuntaan.” Markku tunsi Korsumäen Autoa pitävät ähtäriläiset Korsumäen veljekset, joille hän kertoi suunnitelmistaan. ”KERRAN ollessamme Lapissa keväisellä hiihtoreissulla ihmettelin, kun auto ei kulje kunnolla, mutta kuluttaa paljon. ”Taunus oli vuosimallia -76 ja viimeisin huoltokirjamerkintä oli 38 000 kilometrin kohdalta.” Kolmen vuoden ikäinen ja tarkalleen 38 900 kilometriä ajettu urheiluhenkinen Taunus sytytti Markussa innostuksen ja kaupat syntyivät
”Kone olisi kaivannut jatkokseen viisivaihteisen laatikon. Ja hyvä. Moni on kysellyt, että mistä olet löytänyt tuollaisen, mutta se on tosiaan ollut paikallaan jo 30 vuotta. Oli tärkeämpääkin mietittävää. Sairasvuoteella maatessa oli autonvaihto ymmärrettävästi toisarvoinen seikka. Hänellä oli tuolloin Taunus 1600, mutta sanoi että tämä ritilä sopii paremmin sinun autoon ja antoi sen minulle ennen kuin vaihtoi taas autoa. ”Sanoin vaimolle sairaalassa, että maksa talovelat pois, katsellaan sitä autonvaihtoa myöhemmin. Mutta ’80-mallinen Polar-vaunu on tallella edelleen”, Markku juttelee. Pian laji helpotti Taunuksen Karavaanariharrasteen jäätyä takaalalle, kelautui Taunuksen mittariin uusia numeroita harvempaa tahtia, sillä työmatka-ajoakaan ei kertynyt kummoisia matkoja. ”Suomessa pysyttiin, mutta kilometrejä kertyi tehdessämme viikosta kahteen mittaisia kesäreissuja.” Taunus selvisi vetotehtävistä kunnialla, mutta pienellä voimalinjan päivityksellä se olisi Markun mukaan ollut vieläkin parempi. 24 04/14 kaverini oli asian takana. Ford Taunus kohdalta muutoinkin. Markku joutui sydänvaivojen vuoksi hidastamaan työtahtiaan ja jäämään lopulta varhaiseläkkeelle. Kolmonen kun oli monessa tilanteessa lyhyt ja nelonen toisaalta liian pitkä.” Sen verran karavaanaritouhut jättivät Taunukseen merkkejään, että perän poskilaakerit piti vaihtaa parin vuoden karavaanariharrastuksen jälkeen. Toinen jo varhain tekemäni muutos oli pyöreiden lisävalojen vaihtaminen H4-lisäpitkiin.” Ritilän lisäksi Taunuksen takapenkkiläisiä varjosti 80-luvun alussa Polar 470 -matkailuvaunu, jota vetäen Sipiläiset tekivät monta lomareissua. Tämän päivän näkökulmasta se antaa autoon kivaa ajankuvaa. Käyttöautosta harrasteajoneuvoksi MR-TARKASTUKSEN tekijät epäilivät kuuluvatko erikoisvanteet alkuperäiseen olemukseen, mutta asia selviää vaikkapa S-Taunuksen vanhaa mainosta tiirailemalla. ”Asuntovaunuhomma jäi -85 tienoilla, kun aloimme rakentaa omakotitaloa, sillä se vei kaiken ylimääräisen ajan. Käyttöautona palvellut Taunus olisi saattanut vaihtua 90-luvun puolessa välissä tuoreempaan Fordiin, Sierraan tai Mondeoon, mutta kohtalo päätti toisin
Nivan jälkeen kun lähtee Taunuksella liikkeelle, niin ai että kun nauttii. Taunuksella ei ole omistajan mukaan ajettu enää vuosiin talvisin. Siitäkin on kiittäminen säntillistä omistajaa, että hitsipillillä ei ole tarvinnut osoitella auton alustaa. Sanoin että uskaltaisin – tankki täyteen ja annetaan mennä.” Taunus olisi saattanut vaihtua 90-luvun puolessa välissä Sierraan tai Mondeoon, mutta kohtalo päätti toisin. Menee niin helposti ja namukkaasti! Kyllä se vaan antaa lellevät kyydit, kuten eräs tuttu Ford-mies sanoi”, Markku tunnelmoi. Sen jälkeen kilometrejä on tullut lisää vajaat 60 000 kilometriä.” Taunus-vuosien ainoa isommaksi luokiteltava remontti sattui noin 210 000 kilometrin kohdalla. olikin näin jälkikäteen ajateltuna, että Taunusta ei silloin tullut hävitettyä.” Sydänoperaation jälkeen Taunuksen omistaja vertyi ja oli jälleen valmis taittamaan matkaa vanhalla tutulla ajoneuvolla. ”Taunuksella oli ajettuna noin 200 000 kilometriä, kun jäin eläkkeelle. Harrasteautotunnelmia Sipiläisille antaa myös Suomeen -77 maahantuotu, mutta vasta vuonna -80 rekisteröity Mini 1000. Eikä ole jäänyt montaakaan kesää väliin ettenkö olisi öljynnyt pohjaa”, Markku taustoittaa. Renkaat 185/70R13. Näin ei kuitenkaan ole, vaan pinta on muutamia pieniä kivenhakkaamien paikkauksia lukuun ottamatta alkuperäinen. Poraus 90,8, isku 76,9 mm. ”Joku kysyi, että uskaltaisinko lähteä Taunuksella Jäämeren rannalle. Iskutilavuus 1993 cm3. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset alaja ylätukivarret kierrejouset, kallistuksenvaimennin. rivimoottori edessä pitkittäin. Puristussuhde 9,2:1. Lattiavalitsin. Tarvittaessa Markku uskaltaisi suunnata S-Taunuksella pidemmällekin kuin Etelä-Pohjanmaalta Pirkanmaalle. 07 Mitat Pituus 438, leveys 170, korkeus 136, akseliväli 258 cm. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset alatukivarret ja kolmionmuotoiset ylätukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Ketterä Mini, etevä Niva ja letkeä Taunus Markun vuonna 2002 museoajoneuvohyväksyttyä Taunusta katsellessa saattaa helposti ajatella, että vähintään maalipinta on uusittu jossain vaiheessa. ”Ihmettelin miksi kone alkoi yhtäkkiä kuluttaa runsaasti öljyä ja piti kalkatusta. Taunus myös vastasi kutsuun kuten on tehnyt aina. Omamassa 1060 kg. 08 Suorituskyky Huippunopeus 167 km/h, 0-100 km/h 12,1 s VOIMAKKAAN keulapainoisesta Taunuksesta tuli Markun mukaan kelpo talviauto, kun kontin pohjalle sijoitti hiekalla täytetyn muovipakin ja painavan lyijylaakerin. ”Nivalla heitetään sieni-, marja- ja kalareissut ja sen sellaiset. Talviajoja varten miehellä on kohta 20 vuotta sitten hankittu ’87 Lada Niva. 04/14 25. Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut. ”Mini ja Taunus on minulle hyvä pari. Sitten selvisi että yksi männänrengas oli mennyt poikki, ja mäntään oli tullut renkaiden väliin pieni reikä.” Remontin yhteydessä moottoriin vaihdettiin muun muassa uusi vesipumppu sekä uusia tiivisteitä, ja taas matka jatkui. Teho 98 hv /5200 rpm, vääntö 151 Nm /3500 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto. ”Olen laittanut pohjaan tiikerimassaa kivenhakkaamiskohtiin. Minillä käydään kylillä ja pidemmälle matkalle lähdetään Taunuksella.” Mobilian tämän vuoden teemanäyttely liittyy automatkailuun, minkä innostamana Markku on suunnitellut retkeä Kangasalle aiemmin mainittua Polar-vaunua Taunuksella kiskoen. Maalin kirkkaus on säilynyt ahkeran vahaamisen ja tallisäilytyksen ansiosta. 01 Merkki ja malli Ford Taunus 2.0 S 02 Vuosimalli 1976 03 Moottori Nelisylinterinen vesijäähd. 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 2-ovinen teräskori. Säädettiin venttiilit, mutta se ei auttanut
Siksikin on erityisen upeaa, että Karisten perhe on tallentanut K-malliston harvinaisen jäsenen, Dodge 400:n. Viekijärvi 26 04/14. Pienempi pala Amerikkaa Dodge Aries ja Plymouth Reliant ovat tuttuja nimiä suomalaisille, vaikkakaan ne eivät ole haluttavuudessa nousseet perinteisen jenkkiautojen rinnalle
Uuden vuosikymmenen alussa mallistossa olivat Chrysler Europa -seikkailun jäljiltä vielä esimerkiksi Simca-Talbot Horizon -perustainen Dodge Omni ja Plymouth Horizon, mutta ymmärrettävästi vaikkapa Plymouth Gran Furyllä tai peräti Chrysler New Yorkerilla liikkumaan tottunut pekoninpurija ei helpolla siirtynyt uuden Horizonin etupenkille. Kurssin korjaukselle riitti siis tarvetta. Laadunvalvonta saatiin ilmeisesti kohdalleen, sillä K-sarjasta tuli eräänlainen Chryslerin pelastaja 80-luvun mittaan. Ankaraan työtahtiin painosti kuristava taloustilanne: Chryslerin kassa oli kurjassa kunnossa ja jotain piti tehdä. Korimalleja oli kaksiovinen coupé, neliovinen sedan ja viisiluukkuinen farmari. Y Teksti: Harri Onnila · Kuvat: Sami Korhonen hdysvaltalaisen autoteollisuuden auvoisimpien päivien voi katsoa päättyneen 70-luvun alun energiakriisiin. Mutta siinä vaiheessa kun syyt muuttuvat hyvistä suorastaan pakottaviksi, alkaa muutosta viimein tapahtua. Kasvava paine tuontiautojen suunnalta kiristi sekin amerikkalaisvalmistajien tilannetta kotimarkkinoilla. Suuret muutokset tapahtuvat kuitenkin hitaasti, vaikka hyviä syitä olisi osoittaa paljon. Ensin mainitun mallimerkki oli Aries ja jälkimmäisen Reliant. K-mallin ylellisempi painos Chrysler LeBaron oli lisäksi saatavilla myös avomallina. K-malliksi ristitty perusauto oli etuvetoinen, 2,2–2,6-litraisella nelosmoottorilla varustettu alle 4,5 metriä pitkä perusauto. K-sarjaa sai sekä Dodgena että Plymouthina. Molemmat kuusipaikkaisia, mikä oli kokoluokassa harvinaista. Yksi USA:n kolmesta suuresta, Chrysler teki töitä kompaktin automallin synnyttämiseksi todennäköisesti ankarammin kuin General Motors ja Ford. Tarvittiin uusi jenkkiauto, joka näyttäisi ja tuntuisi jenkkiautolta – olkoonkin sitten puolimoottorinen ja metrin lyhyempi kuin mihin oli totuttu. Eurooppalainen autolehdistö ei K-sarjaa kovin hellällä kädellä kohdellut, ja tiettävästi alkupään yksilöissä olikin luvattoman runsaasti viimeistelyheikkouksia. Lisää sormen heristelyä aiheuttivat ilmansaasteet, joiden syntyyn autoilulla oli kiistämättä huomattava vaikutuksensa. Pieni, mutta huomionarvoinen seikka kertoi autoteollisuuden globaalista murroksesta: K-sarja oli Chryslerin ensimmäinen USA-automalli, jossa käytettiin tuumakoon sijaan metrisiä mittoja. Ja silloinkin autojen keskikokoa taisi pienentää pikemminkin se, että malliston alkupäähän lisättiin joko omaa käsialaa olevaa tuotantoa tai eurooppalaisien konsernisisarien malleista jenkkimaustettuja painoksia. Kurssi otettiin kohti majakkaa, jonka kohdalla luki Chryslerin kartassa K. 04/14 27. Ei, vaikka olisi tylsällä talikolla tökkinyt. 80-luvun Mopar-tuote Mallivuodeksi 1981 Chrysler-yhtymä toi malliston, jonka piti vastata uuden nöyrän automaailman vaatimuksiin, mutta antaa silti amerikkalaiselle autonomistajalle sitä mihin hänet oli totutettu – mukavuuteen, näyttävyyteen ja helppokäyttöisyyteen. Tähän tehtävään joukkoja johti Lee Iacocca, joka oli saapunut kipparoimaan Chrysler-paattia suotuisammille vesille vuonna 1979. Niinpä jenkkiautojen arkkityyppi alkoi muuttua perin verkkaisesti: 70-luvun puoleenväliin asti perusjenkkiautojen moottori- ja korikoot pikemminkin suurenivat kunnes alkoi vähittäinen kutistuminen
Tilalle tulleen kromilistan ja vinyylipaneelin myötä C-paneelin visuaalinen ilme muuttui huomattavasti jykevämmäksi kuin Aries-mallissa. Ensimmäisenä vuonna tehtailtiin reilut 31 000 yksilöä ja viimeiseksi jääneenä vuonna -83 enää alle 26 000 Dodge 400:aa. Vaikka mallin perusta oli K-sarjassa, pienillä muotoilullisilla eroilla malliin saatiin omaa ilmettä. Lopunmerkkejä oli heti ensimmäisen tuotantovuoden jälkeen, kun kahdesta malliversiosta korkeampi LS tipu- tettiin pois ja jäljelle jäi vain perusversio. Takapilarin tienoon muotokieli oli omintakeista etenkin neliovisen mallin kohdalla, kun takaoven pikkuikkuna muurattiin umpeen. 28 04/14. Vahvimpina ilmaisullisina elementteinä uudelleen piirretty naamataulu, jonka myötä pituuskin kasvoi yli neljään ja puoleen metriin. Dodge 400 VALMISTUSMAASTA ei ole epäilystä, vaikka tästä näkökulmasta ei pysty sanomaan, onko komentosilta 4,5vai 5,5-metrisestä maa-aluksesta. Jos nimet tulostavat tyhjää, saa uutuuksien muodot heijastettua päänsisäiseltä projektorilta ajattelemalla Suomessakin myytyä Chrysler Saratogaa. Chryslerin sisarmallin tavoin se oli kaksi- ja neliovisten kovakattover- sioiden lisäksi saatavana avonaisena. Markkinoille ilmaantui nimittäin vuodelle 1982 perinteistä mallinimeä kantanut Dodge 400. Dodgen 400-mallin valmistusmäärät jäivät kokonaisuudessaan maltillisiksi. Jenkkiautoilijan talliin Autoharrastajien leukapielissä hiottu lausahdus kertoo, että jos jotain automallia on valmistettu kaksi kappaletta, niin toinen niistä on tullut K-SARJAA tutuimmillaan kuvastavat lähes identtiset Dodge Aries ja Plymouth Reliant 80-luvun alusta. Coupé- ja avomallit säilyivät myynnissä vielä vuonna -84, mutta niidenkin mallinimi oli jo päivitetty numeroon 600. Pitkään ei elänyt sekään, sillä vuoden -83 jälkeen koko 400-malli oli historiaa ja Dodge-autoilijoille alettiin tarjota K-sarjalaiseen pidennettyyn alustaan perustuvaan E-sarjaan kuuluvaa Dodge 600:aa. Ariesta prameampi Mutta ei LeBaron ollut ainoa K-sarjan prameampi versio. Oikealla oleva kaksiovinen Dodge 400 erottuu tyyliltään merkittävästi perusmalleista. Dodge 400 ei ulkoisista eroistaan ja paremmasta varustetasostaan huolimatta saavuttanut niin suurta suosiota kuin Dodgen leirissä oli odotettu. Mallien seuraajia olivat vuodelle 1989 Dodge Spirit ja Plymouth Acclaim. Myynti sujui kokonaisuutena mallikkaasti, mistä kertovat joulukuussa 1988 päättyneen valmistuksen jälkeen kirjatut valmistusmäärät: Ariesta myytiin seitsemän vuoden aikana lähes 980 000 ja Reliantia yli 1 110 000 yksilöä. Amerikkalaista meininkiä edustavat joka tapauksessa puujäljitelmät, pehmeä plyysisisustus sekä automaattivaihteisto
”Dodge pienuus ja erilaisuus innosti, ja harvinaisuus lisäsi kiinnostusta. Dodge 400:n kohdalla tämä tuntuu pitävän paikkansa. Täyttä varmuutta asiasta ei ole, mutta tiettävästi puheena oleva neliovinen 400 saapui maahan virallista tietä Aro-Yhtymä Oy Autokeskuksen kautta ja asettui tuoreeltaan Porin seudulla vaikuttavan yrityksen käyttöön. Suomeen. Pestiin ja katseltiin, minkä jälkeen mentiin suoraan katsastukseen.” Karisillakaan autoa ei ole käytetty kilometritehtaana, vaan Jeremiaksen kesäkiesinä. ”Jeremias oli tulossa ajokortti-ikään, kun Dodge 400 tuli netissä myyntiin kesällä 2009. 04/14 29. Edellinen olettamus on peräisin auton nykyään omistavan Jeremias Karisen isältä Tapani Kariselta, joka vaikutti vahvasti asiaan, että harvinainen Dodge saapui perheeseen puolenkymmentä vuotta sitten. Mentiin Lapinjärvelle ostomielessä katsomaan, ja kun vaikutti olevan mukava peli, niin ajettiin Dodgella takaisin kotiin.” Tapanille jenkkiautot olivat tuttuja vuosien varrelta, mutta Dodge Ariesista tai muistakaan etuvetoisista jenkeistä ei ollut kokemuksia. Amerikkalaiseksi perusautoksi erittäin matalasta valmistusmäärästä huolimatta ainakin yksi Dodge 400 on tullut uutena Suomeen, ja tietenkin siltä pienemmän tuotantomäärän vuodelta eli 1983. ”Autolle ei tarvinnut tehdä mitään ihmeempiä. Ja onhan se nätti auto”, huomauttaa Tapani, joka on ehtinyt omistaa muun muassa kolme Lincolnia ja yhden Cadillacin. Siinä tehtävässä Dodgeen on kertynyt vuosittain parisen tuhatta lisäkilometriä. Tällä hetkellä minulla ei ole omaa jenkkiä, vaan ajetaan itäautoilla”, hymyilee isä Karinen, joka hoitaa liikkumisensa W126-mallisella Ässä-Mersulla. Kyllä Jeremias päästää isänsäkin Dodgen ohjaimiin, joskin saatesanoina on kuulemma lähes aina ”aja varovasti”. Menneen maailman jenkkiautoilla Chrysler LeBaron ei ollut K-sarjan ainoa prameampi versio. Rauhallisesti Tapani ajeleekin nauttien joka kilometristä. ”Ensimmäinen jenkkiautoni oli 70-luvun puolivälissä omistamani ’69 Mustang Grande 351-kasilla. Tunnelmallinen laite Dodgen mittarissa oli hankintahetkellä viisi vuotta sitten noin 60 000 kilometriä, ja auton yleiskunto viittasi siihen, että mittari kävi vasta ensimmäistä kierrostaan. Markkinoille ilmaantui vuodelle 1982 auto nimeltä Dodge 400
08 Suorituskyky Huippunopeus 160 km/h, 0-100 km/h 15 s 09 Valmistusmäärä 25 952 kpl (’83 400-mallit) VOIMAA 2,2-litrainen nelonen ei tarjoa kuin vinkkelivoimalat, mutta toisaalta omamassaakaan ei ole liikuteltavana kuin rapiat toista tonnia. ”Aina kun kesä koittaa, niin Jere lähtee tällä kruisailemaan. Ja kun me vanhemmat kaivataan fiilistä, niin käydään heittämässä lenkki,” hän kuvailee ja jatkaa Dodge 400:n olemuksen pohdintaa. Sellainen tunteikas laite, jonka sisälle tumma plyysi luo omaa tunnelmaansa. Levyjarrut edessä, takana rumpujarrut. rivimoottori edessä poikittain. ”Tunnelma on siinä erinomainen, omalaatuinen fiilis. Ja sehän se tärkein asia harrasteautossa onkin, vai mitä. Iskutilavuus 2213 cm3. Vaikka K-sarjalaisella on pituuttakin metrin verran vähemmän kuin esi-isillään, niin tilat ovat lähes entisellään. Poraus 87,5 mm, isku 92 mm. Se on jotenkin erilainen kuin muut autot: se on pieni, mutta samalla kuitenkin iso. Tuntuukin, että konehuoneesta ja takakontista on otettu puoli metriä pois molemmista, mutta sisätilat ovat samaa luokkaa kuin vanhemmissa jenkeissä.” Varustelukaan ei tuota shokkia USA-autoihin tottuneelle. Puristussuhde 9,0:1. ”Sisätilat ovat ihan ok, takatilatkin kuin isossa Mersussa. ”Siinä on vakionopeudensäädin, ajotietokone ja ilmastointi, mutta ikkunat liikkuvat tässä yksilössä lihasvoimin.” Tapanin mukaan harvinainen Dodge 400 pysyy perheen omistuksessa jatkossakin. Rattivalitsin. ”Kun tähän istut ja ajat, niin hämmästyttää amerikkalaisuuden tuntu, se pehmeys ja lupsakkuus. Tietysti se voimapuoli eroaa: moottorin ääni kuuluu kovempana, kun kierroksia pitää käyttää enemmän”, vertaa Tapani nelisylinteristä Dodgea vanhempiin isolohkolaivoihin. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppiset joustintuet, kierrejouset. 01 Merkki ja malli Dodge 400 02 Vuosimalli 1983 03 Moottori Nelisylinterinen vesijäähd. 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 4-ovinen teräskori. 30 04/14. 07 Mitat Pituus 460, leveys 174, korkeus 134, akseliväli 255 cm. Olo on kuin istuisit olohuoneen sohvalla.” Hyvä tunnelma ja erityinen fiilis toistuu usein Tapanin kuvaillessa Dodgea. Renkaat 185/70R14. Dodge 400 liikkuneena hänellä on hyvää perspektiiviä 400:n ominaisuuksiin. Teho 86 hv /5200 rpm, vääntö 159 Nm /3200 rpm 04 Voimansiirto Etuveto, 3-nopeuksinen automaattivaihteisto. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset alatukivarret, poikittaistuki, kallistuksenvaimennin, kierrejouset. Omamassa 1173 kg
Sovimme museo- ja harrasteajoneuvon arvon aina etukäteen vakuutusta tehdessä. Oheistapahtumaa: rompetori, Zetor-kyyditystä, Toyota F1 -simulaattori, Pöyrööt-piirustusnäytös Lapsille: ilmapalloja, lasten autonvaihtopäivä: tuo vanha leikkiautosi, saat tilalle uuden Toyota-auton (100:lle ensimmäiselle) Saat kattavan kaskovakuutuksen myös museoajoneuvollesi – tietysti LäiTapiolasta. - NYT TEHDÄÄN HISTORIAA! Ennennäkemätön yhteisesiintyminen Toyopet Crown Custom 2000 GT Toyopet Tiara Sports 800 Perinteisen Nostalgiatapahtuman lisäksi esillä mm. Näin korvaustilanteet sujuvat ilman käyvän arvon määrittelyongelmia. Tai soita asiakaspalveluumme 01019 5100 (ma-pe 8-20).. Me olemme olleet johtava vakuuttaja jo yli 30 vuoden ajan. . Toyota Tuning- ja rallyautoja, Toyota-merkkikerhot esittäytyvät, pienoismalleja. . Kysy lisää LähiTapiolan toimistosta
Pekka Kuisma palautti liikenteeseen Ruotsista 60 -luvulla muuttoautona Suomeen tulleen yksilön. H arvinaine Auto Union 1000 Sp on erityisen kaunislinjainen auto, jonka kiinnostavuutta lisää vielä sen harvinaisuus. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 32 04/14
en muuttolintu Auto Union 1000 Sp ´59 Myrskylä 04/14 33
En ole laskenut paljonko autoja on ollut, mutta kymmeniä.” Hän muistelee. Talliin unohdettu Pekka Kuisman harrastushistoria on pitkä ja vuosien mittaan on miehellä ehtinyt olla omistuksessaan jos minkälaisia ajopelejä. Kiinnostus on suuntautunut aina myös vanhempiin autoihin ja Tampereen Seudun Mobilistien toiminnassa on Pekka ollut jo vuodesta -74. Meillä Suomessa on tämän automallin kohdalla tilanne ollut kuitenkin päinvastainen sillä valtaosa ei ole siitä koskaan kuullut, ja vielä suurempi osa on visusti säästynyt sellaisen näkemiseltä. Hienoa kuntoa selittänee vain runsas 53 tuhatta ajokilometriä ja vuosikymmenten säilytys tallissa.. Auto Union 1000 Sp ”S inun on jo täytynyt nähdä tämä auto, sillä sitä ei ole vain voinut olla huomaamatta. Minne ikinä se meneekään on se kiinnostuksen keskipisteenä ja kerää imartelevaa huomiota. Sitten kerran kun menin Tampereelle töihin niin Vehmaisissa pöllähti se nimikin mieleen, ja siitä paikasta soitin numerotiedusteluun kysyäkseni löytyykö sieltä sen nimistä. Siinä tämä auto on ainutlaatuinen, tämä auto on: DKW – AUTO UNION 1000 Sp.” Näin ylistävin sanoin autoa kuvailee 1000 Sp Auto Unionin englanninkielisille markkinoille painettu myyntiesite ensiriveillään, ja varmasti automallin osakseen saamaa ihailua mitenkään liioittelematta. Niin kävin Auto Unioninkin kohdalla: ”Kerran kaveri vähän kaljapäissään puhui että hänpä tietää sellasen auton ja sanoi sen omistajan nimenkin. Mieleen on vuosien varrelta jäänyt monia tarinoita autoista ja moni paikkakin muistuu mieleen juuri tietyn auton perusteella. Auto oli pysynyt pitkään puolittain salaisuutena sillä konerikkoisena se oli jäänyt ajat sitten liikenteestä ja kuin 34 04/14 ALKUPERÄINEN sisustus on säilynyt täysin ehjänä. Sanoivat että kyllä pariskunta löytyy ja sain numeron.” Soitettuaan numeroon varmistui tarinan todenperäisyys sillä Rahkosen pariskunnan autotallista todella löytyi harvinainen Auto Union 1000 Sp. Ja varmasti olet sinäkin sitä ihaillut, saahan tämä auto joka suunnalta ihailua osakseen. Unohdin useaksi vuodeksi nimen, mutta muistin että Tampereen Vehmaisissa se auto oli. Ajokortti on ollut taskussa jo 60 –luvulta ja autoilu alkoi aikanaan Skodan ohjaimista. Sitten tuli kaksi Warrea. Eipä ollut Myrskyläläinen Pekka Kuismakaan sellaista koskaan liikenteessä nähnyt, mutta kun hän aikanaan muuttoautona Suomeen tulleen ja vuosikymmeniksi talliin unohdetun Auto Unionin ensi kertaa näki, oli se yksinkertaisesti vain saatava. ”Skoda oli autoistani ensimmäinen, niitä oli kaksikin
04/14 35. Tuliko automallia tänne virallisen maahantuonnin toimesta ainuttakaan, ei ole tiedossa, mutta jos tuli on kysessä ollut ehkäpä vain esittelymalli. Syyskuuta -63 kun Auto Union rekisteröitiin Keijo Rahkosen nimiin ja se palveli sekä lihakauppaa että sekatavarakauppa Tampereella pitänyttä Rahkosen pariskuntaa aina 80 –luvun puolivälissä tapahtuneeseen kannentiivistevaurioon asti. Kiinnostaa Kun Pekka toisella kertaa oli Auto Unionia Tampereella katsomassa, tarinoitiin auton vaiheista lisää ja kun ostajaehdokas oli ilmeisesti auton arvoiseksi katsottu, tokaisi Keijo Rahkonen olevansa viimein valmis autostaan luopumaan. En uskaltanut kysyä olisiko se myytävänä vaan sovin että tulisin emännän kanssa toisen kerran uudestaan autoa katsomaan. Ruotsiin muutettuaan olivat he ostaneet Auto Unionin uutena vuonna -59 ja muutettuaan takaisin Suomeen, matkasi Auto Union heidän mukanaan muuttotavarana. ”Siellä se oli renkaat lytyssä ja hylätyn oloinen, mutta se ei millään vaikuttanut ettenkö olisi heti halunnut sen auton.” unohtunut pariskunnan autotalliin. Autoa sai kiinnostunut kyselijä tulla vaikka hetikin katsomaan ja niinpä Pekka työpäivän päätyttyä olikin Rahkosten oven takana. En ryhtynyt tuosta vaan ostelemaan kun tajusin että nyt ei ole kyseessä mikään parin, kolmen tonnin auto.” Perhekalleus Auto ei Keijo ja Kerttu Rahkoselle ollut mikä tahansa kulkuväline vaan sillä oli perheessä pitkä historia ja muistojen myötä oli siitä muodostunut jo perhekalleus. Suomen kilvet auto sai 17. Sillä välin oli Suomessa autojen saatavuus parantunut ratkaisevasti kun autojen tuonti oli vapautunut kesällä -62, mutta ei Sisu-Autolta Veholle siirtyneen Auto Unionin maahatuonnissa erikoismalli 1000 Sp näytellyt kovinkaan kaksista osaa. Hänen käsityksensä moottorivikaisen ja tuolloin jo 26 vuotta tallissa hylättynä lojuneen auton arvosta oli 13 000 euroa, mutta kun se ylitti reilusti kaupan tekoon valmistautuneen Pekan arvion ja matkassa olleet rahavarat, kauppojen syntyminen jäi sillä kertaa toteutumatta. Oli se niin oudon näköinen. ”Siellä se oli renkaat lytyssä ja hylätyn oloinen, mutta se ei millään vaikuttanut ettenkö olisi heti halunnut sen auton. MEILLÄ pulleampi Auto Union 1000 oli Baur -koritehtaan valmistamaa Sp -erikoismallia tutumpi
uudet jarru- letkut sekä uusi pakoputkisto. Pitkään tyhjänä seisseen jäähdyttäjän kunto arvelutti mutta Lahdessa toimiva Jäähdytinhuolto Viinikainen koeponnisti ja totesi sen täysin käyttökelpoiseksi. Kaveri kotikyliltä vinkkasi myöhemmin lähistöllä asuvan sorvarin jolta onnistuisi haasteellisempikin projekti: ”Siihen on tehty uudet pronssihelat ja hiilet ja nyt ei tipu yhtään tippaa ja 50 euroa maksoi.” Toteaa Pekka tyytyväisenä. Myös vanha termostaatti osoittautui edelleen toimintakuntoiseksi. Kaupanteon ajoitus osui kohdalleen sillä ilman nopeaa toimintaa olisi auto saanut seuraavana päivänä uuden omistajan Kokkolasta, kertoo Pekka. Päänvaivaa sen sijaan aiheutti huonolta vaikuttanut vesipumppu jonka Pekka arveli kuntoutuvan Saksasta tilatulla korjaussarjalla. Varsinaista virranjakajaa ei konehuoneessa ole,. Kun sieltä ei uutta kotia Auto Unionille löytynyt, soitti Pekka leskelle josko autokauppoja voitaisiin neuvotella uudelleen. Työkaluja ja varaosia Saatuaan Auto Unionin paperit kuntoon marssi Pekka ensitöikseen kyselemään vanhan rekisteritunnuksen 36 04/14 perään, ja kun konttorilta kerrottiin sen olevan vapaana, laitettiin HKF38 –tunnus saman tien varaukseen. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kuinkas ollakaan Tampereen Mobilisteja luotsaava Antti Prusi soitteli ja kyseli kiinnostaisiko Pekkaa eräs saksalainen kakstahtiauto. Moottorin peruskorjauksen Pekka uskoi Joensuussa toimivan Tammer-Dieselin käsiin ja on työhön erittäin tyytyväinen: ”Täytyy sanoa että hieno palvelu siinä talossa. Tahdit kuntoon Periaatteessa vain seitsemän liikkuvaa osaa käsittävän moottorin sähköt ovat Boschin valmistetta. Pekka vastasi että jos kyseessä on sellainen jossa on valkea katto ja punainen alaosa, niin kyllä kiinnostaisi. Auto Union 1000 Sp KORKEAPURISTEISTA moottoria ruokkii kaksikurkkuinen Zenith -kaasutin. Hiukan enemmän tekemistä oli auton tekniikassa, mutta asiantuntevan kaverin avustuksella löytyi moottoriin uudet laakerit. Muuta vikaa ei kalliinpuoleisella korjaussarjassa ollutkaan mutta käyttöikä osottautui olevan vain 200 kilometrin luokkaa. Keijo Rahkonen oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen ja leski oli tarjonnut autoa ensin Vehoniemen Automuseon ostettavaksi. Minäkin olin ihan lääpälläni kun näin tämän.” Auto Union jäi kuitenkin pahemman kerran Pekan mieltä vaivaamaan ja hän seurasi tarkoin josko se vaikka ilmestyisi julkiseen myyntiin. Näin siellä tallissa tällaisen kesken jääneen neliovisen Donaun ja kysyin olisiko se myynnissä, olihan se.” Donaun mukana tulleesta varaosakasasta löytyi sopivaa uutta osaa myös 1000 Sp –malliin kuten mm. Tämä meni Kiitolinjalla sinne, kävin kerran siellä katsomassa ja Kiitolinjalla tämä tuli takasin. Jokaiselle sylinterille on omat kärjet, kondensaattori ja sytytyspuola. ”Kyllä kun sitä katsoo niin kyllähän se erikoisen nätti on. Ammattitaitoinen porukka pisti sen kasaan, minä hoitelin vain laakereita ja prikkoja kampiakselille.” Varaosatilannekkin helpottui kerran Pekan lähtiessä työkaluostoksille: ”Menin ostamaan jakoavainkokoelmaa jossa oli parisataa erilaista vanhaa jakaria
Ei muuta kun pois ja oma kone Tammerille.” Ulkokuoreltaan väkisinkin ensimmäisen sukupolven Ford Thunderbirdin mieleen tuova 1000 Sp on arvokkaasti patinoitunut. ”Alkuun sen säädöissä olikin vähän hakemista, mutta kun muistelin Wartburg-aikoja niin muistui mieleen miten nämä toimii.” 2-kurkkuinen Zenith –kaasutin ja matalammalla kannella tehty puristussuhteen nosto tuovat muutaman lisähevosvoiman henkilömalliin verraten. 1325, akseliväli 2350 mm. Rumpujarrut 06 Kori 2-ovinen teräskori. ”Mulle tuli henkilömallissa ajamaton moottori ja minähän laitoin tähän sen moottorin jo kerran, mutta emäntäpä huomasi että tuulettimen akseli on siinä korkeammalla, ei mahdu luukku kiinni. Puristus 8,2:1. 1695, kork. Kampiakselin päässä oleviin kärkiin ylettyäkseen on auton maski purettava pois huoltotoimien tieltä. Paino 1010 kg 04/14 37. 2-kurkkuinen Zenith -kaasutin. 07 Mitat Pit. 01 Merkki ja malli Auto Union 1000 Sp 02 Vuosimalli 1959 03 Moottori Kolmisylinterinen nestejäähdytteinen kaksitahtinen rivimoottori edessä pitkittäin. 4225, lev. Poraus 74, isku 76 mm, tilavuus 981 cm3. Pysyvästi Pekka Kuisman kokoelmaan tullut Auto Union 1000 Sp on kiinnostuksen keskipisteenä minne ikinä se meneekään. Minäkin olin ihan lääpälläni kun näin tämän”. Joskus aktiivivuosina on auto ylimaalattu ja myöhempiä paikkamaalauksiakin korista löytyy, mutta yhtään ruostevauriohitsausta ei Pekka kunnostuksen yhteydessä löytänyt. ”Minä en ole tehnyt sen korille mitään, en edes kunnolla pessyt.” Sisustus on edelleen hämmästyttävän hyvä ja syyksi siihen Pekka arvioi auton hyvän säilytyksen ja vähäisen ajomäärän: ”En tiedä kun tässä on nyt 53 tuhatta mittarissa, ei kai tällaisella kukaan 153 tuhatta ole päässyt. Silloinhan näiden koneiden keski-ikäkin oli sen 60 000 niin se oli jo ihan loppu.” Viime keväänä lähes 30 vuoden tauon jälkeen takaisin liikenteeseen, tällä kertaa museoautona palannut Auto Union 1000 Sp on nähty muutamissa alan tapahtumissa. Edessä päällekkäiset kolmiotukivarret, poikittainen lehtijousi, hammastankoohjaus. Takana erillinen vääntövarsijousitus. vaan jokaisella kolmella sylinterillä on omat kärjet, kondensaattori ja sylinterikannen päällä lepäävä sytytyspuola. Etuveto 05 Alusta Kotelorakenteinen teräsrunko. Teho 57 hv 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin ohjauspylväässä. Kaikki kumitiivisteet ja kromipinnat ovat alkuperäisiä. Ja kerää jatkossakin imartelevaa huomiota, aivan kuten ainutlaatuisen auton myyntiesite yli puoli vuosisataa sitten lupasikin. Lahdessa, Mikkelissä ja Tykkimäen rompetorilla, omistaja luettelee ja jatkaa: ”Kerran käytiin Lahden satamassa ja ei meinattu päästä pois ollenkaan kun oli niin ihmetelijää ympärillä.” Harvinaisuus lisää kauniin auton kiinnostavuutta, eikä se auton omistajaa itseäkään yhtään ihmetytä: ”Kyllä kun sitä katsoo niin kyllähän se erikoisen nätti on
Kesäpäivän h Talbot Horizon 1.3 GL ’82 Seppo Varilan huippusiistinä pysynyt Talbot Horizon on kerryttänyt mittariinsa säästeliäällä pidolla vain vajaat 25 000 kilometriä. Museorekisterin myötä matkamittari rullaillee maltillisesti jatkossakin. 38 04/14
horisonttiin Kaustinen 04/14 39
Automallien tuotanto neuvoteltiin hyvissä ajoin Uudenkaupungin tehtaalle, ja emoyhtiön leirin vaihtumisen myötä laitettiin isompien mallien keulille ensimmäisten Chrysler-lätkien jälkeen Talbotin merkki. 1979 alkaen Suomessa valmistettu Horizon sai olla Talbot ensimmäisistä autoista lähtien. Mallin valitseminen Vuoden autoksi tuonna vuonna pehmensi hieman sitä iskua, että taloudellisissa ongelmissa paininut emoyhtiö Chrysler Europe myytiin PSA-yhtymälle samaan aikaan. Tai no, auton Talbotiksikin kutsuminen on kenties hieman varomatonta: syntyjään Horizon oli Simca, ja sen tehtävä oli seurata Simca 1100 -mallia, joka kantautui 1960-luvulta asti. Atlantin toisella puolen Plymouth Horizonin ja Dodge Omnin esittely järjestyi samalle vuodelle, mutta jenkkiversiot erosivat eurooppalaismalleista jonkin verran. Ajatuksena olikin tehdä tuotteesta varsinainen maailmanauto ja Golfin kova kilpailija, myydä Chrysler-yhtymän RootesSimca-tuotannosta saaman otteen myötä Horizonia kummallakin puolella Atlantin horisonttia. Tästedes autot olisivat Yli 30-vuotias auto tuntuu yhä jämäkältä ja tuoreelta. Myyntikanavat jakautuivat kahtia:. Alpinekin kun oli vielä kahtiajakoinen tuote, sillä sen tuli käydä kaupaksi sekä Chryslerinä Englannissa että Simcana Ranskassa. Tarkat piirrokset neuvovat käyttäjälle pienimmätkin huoltovinkit selkeästi. Horizonin pohjaratkaisuna toimi isomman Alpinen tiivistäminen lyhyempään akseliväliin, hieman tuolloisen Volkswagen Golf Mk1:n jalanjälkiä tapaillen, mutta säilyttäen silti leveän raidevälin. Isompi auto ehti olla tuotannossa muutaman vuoden, kunnes Horizonin esittelyn hetki koitti vuonna 1978. Kotiin päin Horizon ja 1510 sekä jälkimmäisen porrasperäversio Solara muistetaan täältä katsottuna kuitenkin erityisesti suomalaisen autoteollisuuden jonkinlaisina kulmakivinä. Talbot Horizon Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Tuukka Erkkilä OMISTAJA Seppo Varila lehteilee käyttöohjekirjan sivuja. 40 04/14 T albot Horizon mahdutti varsin jännittävän ja vaiherikkaan elämän niihin kahdeksaan vuoteen, joina sitä valmistettiin ja markkinoitiin. Järeät puskurit korvasivat eurooppalaismalliset sirommat varusteet, ja sisustakin lähti hieman eri urille. Peugeotin hoteissa, ja Chrysler-nimi korvattiin jatkossa Talbot-merkillä, johon PSA-yhtymällä oli 1950-lukuisten yrityskauppojen myötä oikeudet. C2-nimeä kantanut Horizon-projekti suunniteltiin seuraavana vuonna esitellyn Alpine/1308/1510:n, työnimeltään C6 linjoja noudattaen, selkeästi tuon auton pikkuveljeksi. Yhdysvaltalaista ”Omnirizonia” kasattiin aina vuoteen 1990 asti. Tosin sen verran, mitä perinteisen ranskalaista pysäköintiasennoitumista on päässyt seuraamaan, sietäisi sikäläisten puskurien olla tuonaikaisia jenkkipomppulautamallejakin ulottuvammat. Muotoilija Roy Axen tiimi työskenteli Englannin Whitleyssä, ja vuoden 1974 aikana viivat piirrettiin kohdilleen. Simca-moottorit korvautuivat aluksi Volkswagenilta hankituilla 1.7-litraisilla voimanlähteillä, joiden sylinterinkannet olivat Chryslerin edelleenkehittelemiä; etujousitus muuttui vääntösauvamallisesta MacPherson-tuentaan
Pelkistetty kojelauta on huomattavan tyhjä, varsinkin kun lämmönsäätimet ovat ratista vasemmalla. Sepon vävypoika Mika Hautamäki otti Horizonin hetkeksi takaisin liikenteeseen vuonna 2008 ja tuolloin auto sai uudenmalliset, euro-osalliset kilvet tunnuksella RNG-317. ISTUIMISSA on kieltämättä saabmaista olemusta. Ladan korvannut Kaustisella majaileva tarinamme Horizon on valmistettu vuonna 1982, mutta ohjekirjan mukaan se on jo seuraavan vuoden mallia. Sen kunniaksi Talbot sai takaisin alkuperäiset tunnuksensa, jotka liittävät sen taas Vaasan lääniin ja paikallishistoriaan. Siksipä juttumme vaalea Horizonkin on ehkäpä tunnistettavasti saabinvärinen, 161 Cameo Beige. Myyjä Per Hassell merkitsi auton toimituspäiväksi joulukuun 20. Valmistuksen kotimaistamista ajatellen penkkien selkänojat ja verhoilumateriaali muutettiin vastaamaan Saabeja, startti ja laturi valittiin pakkaskäynnistystä varten kestävämpiin, lämmityslaitteen kenno vaihtui sopivammaksi talvea ajatellen ja maalipinta sekä ruostesuojaus tulivat samasta paletista Saabin kanssa. Tuotantomäärät Uudenkaupungin Horizoneille olivat 17931 autoa. Ja uuden vuoden puolella se vasta kilvitettiinkin, kuten tuohon aikaan moni teki, aikanaan parempaa jälleenmyyntiarvoa havitellen. Kokkolan Scan-Autossa Ladaan vaihdettu Horizon tuli uutena autona kaustislaisen sähkömies Edvin Varilan omistukseen. Ja siinä missä yhdysvaltalaisversiot amerikkalaistettiin tietyn verran sikäläiseen makuun, saivat alkuaan sirot Horizonitkin hieman pohjoismaalaista jämeryyttä itseensä. Horizonit myytiin Saabin kanssa samasta hallista Scan-Auton katon alta ja 1510/Solara sitten Maan Auton puolelta Peugeotien joukosta. päivän, mutta kättä päälle lyötiin vasta tammikuun kolmas. Verhoilu ei ole vielä vuosien varrella suuremmin kulunut. Välillä Talbot ehti olla poissa käytöstä, ja sitä myötä alkuperäiset tunnukset jouduttiin antamaan pois. Auton omistus siirtyi pojalle, Seppo Varilalle, joka antoi Horisontin tyttäriensä käyttöön, ja tätä myötä mittariin tuli noin kymppitonni lisää. VAALEA sisustus antaa ohjaamolle muita verhoiluvärejä enemmän avaruutta. Ensimmäisen kerran asiaa takaisin Scan-Autolle tuli vasta vuoden ’83 kääntyessä loppua kohti, ensihuollon sattuessa kilometrilukemalle 1511 km, päiväyksellä 9.12.1983 Vuodet ja kilometrit vierivät hiljalleen, eikä niitä Talbotin mittariin ehtinyt kertyä kuin seitsemän tuhannen verran kun Edvin luopui autoilusta ja ajokortistaan 1990-luvun alkupuolella. TÄLLAISTA näkymää katseli useampikin suomalainen 30 vuotta sitten. 04/14 41. Säilytyksen kutsuessa taas loppuvuodesta 2008, näytti matkamittari lukemaa 24 400 km – ja noilla main se sai pysyäkin viiden vuoden verran, kunnes koitti museorekisteröinnin aika heinäkuussa 2013
”Sieltä tuli kyllä sellaista katsetta, jos ei ollut tarkkana”, nauraa Seppo. Mönjä pitää ruosteen lisäksi näpitkin kaukana – viimekesäistä jarruremonttia päästiin tekemään vasta, kun suoja-ainetta oli liotettu pois bensiinillä. Osa kiitoksista kyllä kuuluukin kattavalle jälkikäteen tehdylle ruostesuojaukselle, jossa käytetty aine koostuu osaltaan hautatervasta ja osaltaan Shellin tuotteesta. Talbot Horizon MOOTTORITILASSA näkyvät suoja-aineen jäljet, takakontissa ja kylkiraidoissa komeilevat näkyvät Horizonmerkinnät. ”Kyllä se silloin harmitti, että piti hyvä Corolla-piilofarmari vaihtaa Ladaan.” Isän Ladan ajallaan vaihtuminen Horizoniin taisi olla Sepollekin mieleisempi ratkaisu, ja aikanaan Seppokin ajeli 1.5-litraisella Horizonilla omat ajonsa. Auto on niin uudenveroinen sisältä kuin yli 30 vuoden takainen laite vain voi olla. 42 04/14 Akkulaturista irroitettu, harson alta paljastettu lempeänbeige Horizon peruutetaan tarkasteltavaksi, ja auton kunnossa riittää kyllä ihmettelemistä. Onhan se siististi pidetty ja säästellen ajettu koko olemassaolonsa ajan. Tien päällä kotimaisemissa Pieni koeajolenkki Kaustisen taajamassa antaa vielä pontta sille, miten jämäkältä ja tuoreelta auto tuntuu. 30 vuotta vanha kumi pitää vielä ilmat sisällä, eikä ole kulunut 24700 kilometrin aikana vielä lähellekään sakotusrajaa. Ja varsin ruosteettomana Talbot on pysynytkin. Isä-Edvin ohjeisti – ja valvoi – aikanaan, ettei pyöräkään saanut liukua jarrutuksissa eikä lyödä tyhjää liikkeellelähdössä. Eipä Uudessakaupungissa tehty suojauskaan mitenkään luokattoman huono liene ollut, mutta varma on varmaa. Tunne on todellakin mieleenpainuva, penkit, ratti, vaihdekepin nuppi, koko sisustus on täysin kulumaton ja hallintalaitteet välyksettömät. Kurkistus talliin Seppo Varila aukoo tallin ovia Kaustisella, ja muistelee Horizonia edeltänyttä Ladaa. Alkuperäisyys ulottuu renkaisiinkin, sillä ne ovat vuoden 1982 aikaiset Michelin XZX-renkaat, ne jotka seurasivat autoa tehtaalta. Veglian valmistaman nopeusmittarin. Pienessä, kylmässä, kuivassa tallissa majaileva isän entinen Horizon säilyy ohuen harson alla kaikelta yläsuunnasta tippuvalta lialta ja linnunjätöksiltä puhtaana, ja tämänkaltaiset säilytysolosuhteet ainakin hidastavat ruostumista, mikäli eivät sitä kokonaan pysäytä
Rengaskoko 145 SR 13” 06 Kori Viisiovinen teräksinen monikäyttökori 07 Mitat Suomalaiset Horizonit saivat pohjoismaalaista jämeryyttä itseensä. Pituus 411, leveys 168, korkeus 141, akseliväli 252 cm, paino 980 kg 08 Suorituskyky 0-100km/h 15 sekuntia, huippunopeus 155 km/h 09 Valmistusmäärä 17931 autoa 04/14 43. Teho 68 hv. Nokka-akseli sylinteriryhmässä, työntötangot, 8 venttiiliä. neula ei tärise kuin 30-vuotiaan auton mittarivaijeri normaalisti ehkä voisi, vaihteet loksahtelevat täsmällisesti pitkän kepin kautta, ratissa ei ole tien päällä klappia suuntaan eikä toiseen. Matkaseurana ovat vain 1.3-litraisen moottorin äänet ja tuulen suhina, sillä radiota Horizoniin ei koskaan ole asennettu. Ja kyllähän Talbotilla ajetaan: museokilvet antavat sille ajoaikaa 30 päivää vuosittain, joten ”pitäähän se silloin 30 päivää ajaa”, hymyilee Seppo. Varilan kotitilalla pysyvä Horizon kuuluu talon pihapiiriin, jossa se on koko historiansa viihtynyt. Konetta on käynnistelty ja sen on annettu käydä normaaliin lämpötilaan asti kuukausittain silloinkin kun auto on ollut säilössä, jotta se pysyisi notkeana ja käyntikuntoisena. 01 Merkki ja malli Talbot Horizon 1.3 GL 02 Vuosimalli 1983 03 Moottori Nelisylinterinen, nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Samalla tavalla kuin Sepon kotitalo kuuluu matalan mäen päälle, on talossa paikka myös Talbotille. 04 Voimansiirto Kytkin ja vaihdelaatikko moottorin sivulla, nelinopeuksinen synkronoitu käsivalintainen vaihteisto, peruutusvaihde 05 Alusta Erillisjousitus edessä ja takana, edessä vääntösauvat, takana pitkittäiset tukivarret ja kierrejouset, öljyiskunvaimentimet, kallistuksenvakaajat. Eipä Seppoakaan aina huvita Kokkolassa käydessä satasta ajaa, vaan reilusti kahdeksaakymppiä, jotta maantiellä takaa tulevat ymmärtävät ohittaa samantien. Vauhdin kertyminen on maltillista, mutta ehkäpä auton ajaminen säästeliäästi on se, miten tällaista aikamatkayksilöä tulee kohdella. Sylinteritilavuus 1294 cm3, yksi Solex 32 BISA-kaasutin
44 04/14 Kaustinen. Punaiseen Skodaan ihastunut Riikka-Liisa Rantamäki joutui odottamaan 35 vuotta ostotarjouksesta kaupantekoon, mutta sai lopulta auton omakseen. Vain kesäk Joskus autokaupat toteutuvat pienellä viiveellä – ja toisinaan vähän pitemmälläkin
kilometrejä 04/14 45
Lyyli luopui autolla ajosta, kun kaikenlaista kremppaa ja terveysongelmaa ilmaantui ja ikääkin alkoi olla jo liki 80 vuotta. ”Skodalla ajellaan edelleen vain kesäisin, ja aika maltillisesti. Omistaja arvelee mittarin pyörähtäneen kerran ympäri. Rantamäen tietojen mukaan vuonna 2009 Suomen Ajoneuvohistoriallisen Keskusliiton jäsenrekisterissä oli neljä kappaletta Skoda 1000 -malleja, joista ajokuntoisia kolme. Vuonna 2007 Skoda meni kerrasta läpi museotarkastuksessa. Pisimmät autolla tehdyt matkat suuntautuivat Haapajärvelle, josta hän oli kotoisin. Lyyli muisti vuosikymmenten takaisen ostotarjouksen, ja pyysi kertomaan ostajaehdokkaalle, että Skoda olisi nyt myytävänä. Skoda 1000 Teksti: Lea Lahti Kuvat: Tuukka Erkkilä R iikka-Liisa Rantamäki näki lähes tuliterän Skodan ensimmäisen kerran siskonsa häissä vuonna 1968. Moottori oli hyvässä kunnossa, eikä sille tarvinnut tehdä mitään. Kesäkäyttöä Skodan mittarissa on 40 000 kilometriä, mutta ilmeisesti auto ei ole aivan niin vähän ajettu. Takasiivessä olevasta aukosta saadaan jäähdytysilmaa moottorille. Auton omistajaa, sulhasen siskoa oli heti jututettava, ja Riikka-Liisa kertoi saman tien haluavansa ostaa auton mikäli se joskus olisi myytävänä – mutta harmin paikka, omistajalla ei ollut minkäänlaista aikomusta myydä mieleiseksi osoittautunutta ajokkiaan. Muutaman vuoden kuluttua auton ostamisesta otinkin auton työn alle; korjailin verhoilua, vaihdoin kattokankaan ja maalautin auton.” Valojen ja ikkunoiden tiivisteet olivat hapertuneet ja niitä vaihdettiin uusiin. 46 04/14 Lopella silloin asunut ja Helsingissä töissä käynyt sairaanhoitaja Lyyli Kananen piti Skodastaan hyvää huolta ja ajoi sillä ainoastaan kesäisin. Lopelta Pihtiputaalle SKODAN matkamittariin kertyy kilometrejä varsin maltilliseen tahtiin. Muutaman vuoden auto seisoi vielä maskottina kotipihassa, mutta kun uudessa kodissa palvelutalossa ei ollut autotallia, Lyyli päätti myydä hyvin palvelleen ajok- kinsa eteenpäin, mutta myynnin ehtona oli että auto myydään ainoastaan naispuoliselle, hänen hyväksymälleen ostajalle. Rantamäki liittyi myös Suomen Skoda-kerhon jäseneksi. Pienellä jarrujen säädöllä Skoda oli taas valmis tien päälle. ”Ajoin pari kesää autolla siinä kunnossa kun sen ostin, ja se toimi kaikin puolin moitteettomasti”, omistaja toteaa. Keulapellin alta löytyy siisti tavaratila. ”Sen hetkisen tiedon mukaan oma autoni oli ainoa museoajoneuvoksi rekisteröity Skoda 1000 Suomessa”, omistaja hämmästelee. Ja niin kävi, että samaisella reissulla kaupat tehtiin, ja viikon päästä auto oli jo uudella kotipihalla Kaustisella. Uudelle omistajalle ”Kovalla pakkaskelillä joulunalusviikolla vuonna 2003 ajoimme mieheni kanssa 150 kilometrin matkan Pihtiputaalle katsomaan Skodaa. Pyysin lähtiessä isäntää ajamaan pankkiautomaatin kautta, sillä olin jo päättänyt, että jos auto on yhtään semmoisessa kunnossa kun olin ajatellut, ostan sen omakseni”, Riikka-Liisa kertoo. ”Siinä tuli testattua, että tekniikka pelaa ja varmistuin siitä, että haluan kunnostaa sen.” ”Kun tapasin Seinäjoen Seudun Mobilistien sihteerin Lohtajalla autotapahtumassa, hän kertoi, että juuri tällaista mallia ei ole ainakaan lähialueella yhtään kappaletta, ja yllytti minua laittamaan auton museorekisteriin. Eläkkeelle jäätyään Lyyli muutti asumaan lähelle kotikontujaan – ja tottahan toki Skodakin kulki muuttokuorman mukana Pihtiputaalle
”Jos nyt jotakin pitäisi moittia, niin oikeastaan ainoa haittapuoli on meteli. silloinkin; museoajoneuvolle sallitut 30 päivää eivät ole läheskään joka kesä täyttyneet”, Riikka-Liisa kertoo. Aika pieniruokainenkin tämä on, mutta käsiryypyn kanssa pitää olla tarkka, moottori tukehtuu helposti jos saa liikaa bensaa, ryyppy pitää muistaa laittaa pois ajoissa”, Riikka-Liisa kertoo. Itse kunnostettu, enolta ostettu vuosimallin 1962 Jupiter-mopo sekä Massey Ferguson 35, Fordson Dexta sekä Deutz D15 -traktorit verottavat osansa kesän ajopäivistä. Kapealle Skodalle löytyi sopiva ja edustava paikka Tv-porukan jaloille nostetun kontin alta. Tähän mennessä ei vielä yhtään samanlaista ole tullut vastaan.” Omistajan haaveena on jonakin vuonna osallistua Naisten Automobiiliajoon, mutta toistaiseksi ajotapahtuman paikkakunnat ovat olleet hieman liian pitkän ajomatkan päässä, jotta olisi tullut lähdettyä mukaan. Mutta en tiedä onko sekään huono ominaisuus; kun kuulen moottoriäänen, niin tiedän kuinka kovilla kierroksilla moottori käy”, omistaja pohtii. Paraatipaikalle portin pieleen ”Skoda on uskomattoman hyvä ajaa, vaikka onkin takavetoinen. ”Skoda on herkkä ja uskomattoman hyvä ajaa. Vuosittain lähetän entiselle omistajalle muutaman valokuvan autosta, ja joka kesä käyn hänen luonaan. Entuudes- taan minulla on kokemusta omistamistani kahdesta kuplavolkkarista; jos vaikka vertaa niihin, tämä on todella paljon parempi. ”Audilla on kotona allaan vain hiekkapohja, kun taas Skodalle on tehty laattapohja”, omistaja vertailee autojen arvostusta hymyillen. ”Minulla on siskoni mekko 60-luvun lopulta, joten ajanmukainen asukin on jo valmiina”, Riikka-Liisa kertoo innostuneena. Tuulelle tämä ei ole ollenkaan niin arka kuin esimerkiksi kuplavolkkari, se ehkä johtuu auton matalasta korista. Kuvia Lyylille ”Kun ajan arkiautollani, vuoden 2009 Audilla, minua ei tunne kukaan, mutta Skodalla ajaessa tuntuu siltä, että lähes kaikki vastaantulevat vilkuttelevat iloisesti”, Riikka-Liisa nauraa. Skoda on reilusti parempi kuin edelliset Kuplavolkkarini ja paljon näppärämpi kuin käyttö-Audini RIIKKA-LIISA kurvailee kesäaikaan Skodallaan kotikulmilla sekä lähipaikkakunnilla. Tämä auto ei ole koskaan nähnytkään talvirenkaita. ”Olen nyt ajellut autollani Oulaisissa, Seinäjoella, Kokkolassa, Ikaalisissa ja Kurikassa sekä tässä lähipitäjissä pienempimuotoisissa harrastetapahtumissa. Parhaillaan tallissa on työn alla 125-kuutioinen CZ-moottoripyörä. Vaikka mies tarjosi lopulta vaihdossa omaa autoaan, ei kauppoja syntynyt. Toistaiseksi toista samanlaista kulkupeliä ei ole tullut vastaan. Lyylillä on jo ikää 93 vuotta, mutta entisen matkakumppanin kuulumiset kiinnostavat kovasti edelleen.” 04/14 47. Tämä on paljon näppärämpi peruuteltava kuin arkiautoni Audi, ja sitä paitsi tällä pääsee aina paljon paremmille paikoille”, RiikkaLiisa huomauttaa, ja kertoo kuinka Folk-Music festivaaleilla Kaustisella nykyautolla liikkeellä ollut sisko joutui pysäköimään autonsa melkoisen kauas, kun myöhemmin paikalle saapunut Riikka-Liisa sai Skodallaan paikan pääportin läheltä. ”Olen jatkanut ensimmäisen omistajan aloittamaa käytäntöä, ja ajan ainoastaan kesäisin. Kaupan pihalla viereen ajoi kerran uudehko Mersu, jonka kuljettaja tiedusteli josko Skoda olisi myytävänä
Cabrioletit kun ihan ensimmäisiä protoja lukuunottamatta olivat järjestään uusikaupunkilaista tekoa, aina siihen asti, kun viimeisten 9-3 avomallien tuotanto siirrettiin itävaltalaisten tehtäväksi. Niinpä Sideways-komediankin tähtenä paistatteleva punainen 900 cabrio on lähtenyt maailmalle täältä päin. Tehdastekoisesti pidennetyt 99 ja 900 Saabit ovat suora historian henkäys niiltä ajoilta, kun presidentit olivat Kekkosia, ja jalkatilaa piti olla johtoportaiden isokenkäisille vakiomittaa enemmän. Saab 900 CD ’82 Pitkävartinen saapas Kausalalaisen Panu Pietikäisen edustus-Saab täyttää parkkiruutua 20 senttiä tavallista ysisatkua enemmän. No, on sitä olemassa vielä avomallejakin suomalaisempia Saabeja, ihan nimeä myöten. Ysiysistä se alkoi Ensimmäiset jatkomallit 99:stä tehtiin välipalan avulla, ja aivan ensimmäinen pidennetty 99 niputettiin Ruotsissa 1975 ja UKK sai sen lahjoituksena Saab-Scanian johdolta. Teksti: Antti Kautonen Tietolähde: Saabisti Kuvat: Tapio Mäntyniemi 48 04/14 S aab ja suomalainen autonvalmistus kulkevat monelta osin käsi kädessä. Vuodesta 1991 asti omistajallaan ollut auto erottuu edukseen. Useamman vuosikymmenen ajan kupli rinnassa tietty ylpeys 900- tai 9-3 Cabrioletin näkyessä vaikkapa yhdysvaltalaisessa katukuvassa: sielläpä on suomipoika maailmalla. Suomessa seuraavaksi tehdyt piensarjatuotannon pitkät Saabit tehtiin katkaisemalla auto, hitsaamalla kaksi B-pilaria 25 sentin päähän toisistaan, ja yhdistämällä ne sopivan mittaisella pätkällä takaovea ja vastaavalla osalla kattoa.
Aikanaan auto palasi tuotantolinjalle muiden kasattavien autojen joukkoon, mutta loppuvarustelu tehtiin niistä erillään, sillä mittatilaustyönä tilatut autot olivat halutulta varustelultaan melko lailla erilaisia keskenään. Tarkoitusta varten rakennetussa jigissä kattokaaret ja pohjalevy katkaistiin ja asetettiin 20 sentin päähän toisistaan, jonka jälkeen autosta tehtiin taas kokonainen. 1978-mallisissa välipalalla jatkaminen oli siirtynyt menneisyyteen ja pidentävät sentit menivät etu- ja takaoviin; 10 senttiä lisää kumpiinkin. Pääkaupunkiseudulla sijainneen käytettyjä autoja myyneen liikkeen valikoimasta pitkä Saab erottui edukseen Panun huristellessa kehätietä vuonna 1991, ja automaattivaihteistostaan huolimatta – tai ehkäpä aivan sen takia – auto lähti Panun mukaan. Blaukkarin hinnaksi mainittiin 4000 markkaa, jota on hyvä verrata vuoden 1975 perusmallin 99:n hintaan (33 200 markkaa). Kaverina kolminopeuksinen Borg Warner -automaattilaatikko. Uudenkaupungin tehtaan esittelyauto 99 GLE-L valmistui vuonna 1976 ja varsinaiseen 99 Finlandia -tuotantoon päästiin 1977. Korit valmistettiin tavallisen pohjalevyn pohjilta, ja tuotantolinjan alussa siitä jätettiin pois kattopelti ja B-pilarit. FINLANDIA-HARRASTAJALLE on kertynyt kaikenlaista materiaalia vuosien varrella. Omistajan, kausalalaisen Panu Pietikäisen mukaan se on ilmeisesti alunperin ollut Finnoil-yhtiön johdolle hankittu, mutta Panusta se sai omistajan jo seuraavan 10 vuoden aikana. Liikkeen myyjä oli suhtautunut kolmiloviseen Borg Warner BW35-laatikkoon hyvinkin vähätellen, ja syystä tai toisesta Panu teki kyytiin istuessaan sen päätöksen, että auto on saatava juuri sellaisena, kuin se siinä oli. Jokuseen autoon on tilattu kattoluukkukin, mutta kattoverhoilu on joka tapauksessa tehty kahdesta osasta ilmeisesti siitä syystä, ettei kattoverhoilun pohjapaneelia ole ollut kuin yhtä pituutta. 04/14 49. Alunperin pystykeulainen 900 on nyttemmin viistokeulainen. KAHDEKSANVENTTIILINEN H-sarjan turbomoottori tuotti uutena 145 hevosvoimaa. Kausala Lisäosa oli vielä looginen sijoituspaikka kaiutinasennuksille, ja Kekkosen omassa 99:ssä oli erityisen kalliiksi mainittu Blaupunkt Berlin Electronicsoitin, jonka hallinta kävi takapenkiltä käsin ohjausyksikköä hipaisten. Neliovisen korin myötä Finlandianimitys korvautui diplomaattihenkisemmällä ja kansainvälisemmällä 900 CD -mallinimellä. Ensimmäiset vuosimallit tehtiin 99:n tapaan viisiovisesta korista, mutta pääsääntöisesti vuodesta 1981 eteenpäin käytettiin ehkäpä hivenen arvokkaamman näköistä neliovista sedania, jonka keulilla ahkeroi siitä lähtien ainoastaan turboahdettu H-moottori. Keskitunneliin ja kattokaariin lisättiin jäykisteet, kattopelti tehtiin kahdesta osasta, ovien rungot yhdisteltiin kahdesta ovesta ja etuoven pintapelti taivuteltiin käsityönä kaksiovisen mallin ovesta. 23 pitkää 99:ä ja seuraavana vuonna 20. Vuonna 1979 oli jo aika kääntää katse tuolloin uuteen pitkäkeulaiseen 900-malliin. Niin kutsuttuihin ”saunaikkunallisiin” käytettiin viisiovista 99 Combi Coupe -koria, joka oli tuolloin viimeisin versio aiheesta. Tuona vuonna tehtaalta rullasi Pidempi projekti Juttumme auto, ruskeana tilattu ”Finski” on yksi vuonna 1982 valmistuneista 50 autosta
Saabin alla pyörivät milteipä ultraharvinaiset 16-tuumaiset versiot Ronalin Saabille valmistamista Cross Spoke -mallisista vanteista, sillä jo tuumaa pienemmätkään eivät ihan niitä yleisimpiä vannelöytöjä ole. Panu on keulamuutoksen lisäksi koristellut autoaan muun muassa C-pilareiden leijonalogoin, jotka äkkiseltään vaikuttavat melkeinpä tehdastekoiselta. Jo mainittuun Saabin keulaan liittyy sinänsä hauska tarina: joskus pihallansa ahkeroidessa Panu oli käynnistänyt auton sen ulkopuolella seisten, ja autossa olikin ollut ykkönen päällä. Aikanaan manuaalilaatikon tilalle palasi alkuperäinen BW35, jonka Panu kertoo toimivan täysin ongelmitta vielä nykyiselläänkin. Uskomattomalta kuulostaa, mutta edes puskuriin ei tullut jälkeä. Limusiinimallin ysisatasta voisi kuitenkin kuvitella ajettavan ensisijaisesti takapenkiltä käsin, jalat miellyttävästi jalkatilaan muotoilluilla raheilla, tilasta ja kyydistä nauttien. Saab Juttumme 900 CD on yksi vuonna 1982 valmistuneista 50 autosta. Anekdoottina toiminee hyvin lainaus Mauno Koivistolta tämän presidenttiyden ensimmäiseltä vuodelta: ”Alkuun teki mieli kokeilla, karisevatko turvamiehet perästä, kun turbo pannaan päälle.” Ihmisiä ne presidentitkin ovat. Presidentin residenssi Periaatteessa pidennetty 900 on ajatuksena hieman kaksijakoinen. Tähän onkin selkeä ratkaisu: edustusmetrit ajetaan arvokkaasti, takasivuikkunasta tervehtien, ja kun on päästy näköpiiriä kauemmaksi, on aika vaihtaa kuljettajaa ja siirtää pomo ratin taakse nauttimaan turbo-Saabin kulkupuolesta. Takajalkatiloissa ovat pehmeät ’rahit’ mukavan asennon varmistamiseksi. Harrastajana Panu on päivittänyt omaa autoansa eteenpäin pikkuhiljaa, ja alunperin pystykeulainen 900 on ollut jo jokusen vuoden viistokeulainen. Panun ja pitkän Saabin yhteinen taival on jatkunut kohta 25 vuotta. Saab 900 CD Etupää uusiksi Panu tunnistaa minut Saab-kuskiksi välittömästi, kun kiertelen ja kaartelen ympäri hänen autoaan – ja vilkaisen vaivihkaa roikkuuko sen kattoverhoilu. 50 04/14 900 on erityisesti turbomoottorilla varustettuna ajajan auto, joka istuu mutkatiellä hienosti käteen ja tarjoaa tehoa sitä kysyttäessä. Saabit tunteva katsoo varmastikin ensimmäisenä auton keulaa, ja kyllä: auton ilme vastaa vuoden 1987 faceliftiä, vaikka loput ajopelistä onkin viisi vuotta vanhempaa ulkoasua. Kahdeksanventtiilinen turbomoottori tarjosi jo uutena pirteät 145 hevosvoimaa, ja mikäli sinne on jokunen kaakki eksynyt lisää, ei moitteita suorituskykyä kohtaan tarvitse esittää. Totuus on kuitenkin toinen, sillä nämä ovat alun perin pinssejä. Tekniikkaa Panu on hieman kutitellut, ja Saabin kulkupuoleen voi olla täysin tyytyväinen. Panun mukaan autoon itse tehty facelift ei kuitenkaan johdu tästä sisäänajosta. SAABIN ohjaamo on monelle tuttu, mutta venytettyjä sisätiloja eivät kaikki ole päässeet testaamaan. 900 lähti kuskittomana eteenpäin, tyrkkäsi autotallin oven sisään ja pysähtyi vasta tallin takaseinään. Panun auto ehti välillä olla myös manuaalivaihteinen, ei laatikon rikkoutumisen vaan kokeilunhalun takia. Myytävänä ruskea pitkävartinen saapikas ei ole, vaan auto on omistajansa ylpeys jatkossakin.
Takana jäykkä akseli, eteen ja taakse suunnatut tukivarret, poikittaistuki, kierrejouset. 04/14 51. Omamassa 1320 kg. 600 kpl (Finlandia/CD) LIMUSIINEJA on montaa sorttia, edustus-900 on sellaiseksi sopivan hillitty. PUSKURITKIN ovat saaneet korinvärin keulamuutoksen myötä. Iskutilavuus 1985 cm3, teho 145 hv, vääntö 235 Nm 04 Voimansiirto Kolminopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin, etuveto 05 Alusta Edessä erillisjousitus, kolmiotuet, kierrejouset. 01 Merkki ja malli Saab 900 CD 02 Vuosimalli 1982 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähd. Renkaat 205/55R16 08 Suorituskyky Huippunopeus 200 km/h, 0-100 km/h 10,0 s 09 Valmistusmäärä n. turboahdettu rivimoottori edessä pitkittäin. ARP- tunnus on hauska sattuma – ainakin jos autossa on ollut uutena autoradiopuhelin. Levyjarrut edessä ja takana 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 4-ovinen teräskori 07 Mitat Pituus 494, leveys 169, korkeus 142, akseliväli 271 cm
Niille isoille, joilla oli etunaan itseänsä ruokkivia menestystekijöitä: suuret suunnittelu- ja valmistuskoneistot, valtavien tuotantomäärien mahdollistama maltillinen hintataso sekä toimivat myynti- ja huoltoverkostot. Sellaisia tarinoita autoilun ykkösmaassa Amerikassa riittää – muitakin kuin kenties ne tutuimmat Tuckerit ja DeLoreanit. Mitä kauemmas kehitys kulki autoilun aamunkoitosta, sitä vaikeampi markkinoille oli tunkeutua toimivaksi ja ennen kaikkea pysyväksi autonvalmistajaksi. Viime vuosisadan alkupuolella automerkkejä nousi kymmenittäin niin vanhalla mantereella Euroopassa kuin bisneksen luvatussa maassa Yhdysvalloissa. Savuton tila Vuosina 1974–1976 Kanadassa valmistettu Bricklin oli aikakautensa lapsi. Kaivoimme esille esimerkkejä muutamista särkyneistä unelmista, joihin on liittynyt molempia. SV-1 oli lyhennelmä sanoista safety vehicle one, turvallisuusajo-. Tehtävän vaikeudesta huolimatta autonvalmistus on kiehtonut pellepelottomia vuosikymmenestä toiseen. Bricklin otti turvaasioissa askeleen pidemmälle, sillä se korosti turvallisuutta mallinimeään myöten. Muistellaanpa silti muutamia satunnaisia amerikkalaisia autounelmia, jotka ovat syntyneet, liitäneet hetken ja pudonneet kadotuksen kuoppaan usein kovasta yrityksestä huolimatta. Suurin osa suunnitelmista ei koskaan yllä edes prototyyppiasteelle, mutta valmistusvaiheeseenkin edenneistä moni pyyhkiytyy pois jättämättä merkittäviä jälkiä historian kirjojen sivuille. unelmia Amerikkoutuneita Yhdysvallat jos mikä on autojen ja yrittämisen maa. Vuosikymmenien kuluessa markkinat alkoivat kuitenkin kasaantua yhä harvemmalle joukolle valmistajia. Teksti: Harri Onnila Kuvat: autovalmistajat 52 04/14 A utojen alkuhämäristä lähtien tekniikkaorientoituneita henkilöitä, useimmin miehiä, on kiinnostanut oman auton valmistaminen. Turvallisuusasiat oli nostettu Yhdysvalloissa pöydälle, minkä näki jos ei muualta niin ainakin uusien autojen turvapuskureista. Ja mielellään vielä sellaisen, joka kantaisi valmistajansa nimeä
Olihan pannuhuoneessa ehtaa Amerikkaa Fordin ja AMC:n V8-moottorien tahdittamina. 04/14 53. Lisäksi autoja myytiin tuotantokustannuksiin nähden liian edullisesti, minkä seurauksena yhtiö ajautui parin toimintavuoden mittaan talousvaikeuksiin. Golf-klubilta karannut Samaan aikaan kun amerikkalaiset saivat nauttia Bricklinin saapumisesta markkinoille, ilmestyi tarjolle myös toinen uutuus, CitiCar. neuvo yksi. Hyvistä ja osin erikoisista ratkaisuista huolimatta Bricklinin myynti jäi tavoitteista. Ehkä pisimmälle turvallisuusajattelu ylti varusteista karsitun tupakansytyttimen muodossa. Ja mitä mainittuihin turvapuskureihin tulee, Bricklinissä aiheeseen oli otettu muista poikkeava näkökulma. Hauska nyanssi, sillä silloin tuhahduksia aiheuttanut yksityiskohta on tänään arkipäivää – useimmissa uusissa autoissahan tupakansytytin pitää tilata erikseen. Sen sijaan, että puskurit olisivat kestäneet vaaditut kevyet törmäystilanteet paksuilla kumi- ja metallirakenteilla, SV-1:n puskuri työntyi törmäystilanteessa muutaman sentin korin etuosan sisään palautuakseen sijoilleen töytäisyn jälkeen. Kun lappua soviteltiin luukulle -76, oli linjakkaita Bricklinejä lipunut linjalta erään lähteen mukaan yhteensä 2 854 yksilöä. Bricklinin aktiiviseen turvallisuuteen voitiin lukea alkutuotannossa AMC:n 360-kuutiotuumaisen ja myöhemmin Fordin 351-kuutiotuumaisen V8-moottorin suomat nopeat ohitukset sekä amerikkalaisittain napakka ajettavuus. Aluksi 36-volttisella ja sittemmin 48-voltti- BRICKLINIÄ valmistettiin vuosina 1974–1976 Kanadassa, mutta ehkä se silti saa nousta esille yhdysvaltalaisten autoyritelmien joukossa. Nimestäkin voi ehkä aavistella, että sen kohdalla kyse ei ollut urheilullisesta ajokista. CitiCar oli floridalaisen SebringVanguardin valmistama sähköajoneuvo, jonka markkinatähtäin oli tarjota mahdollisimman yksinkertainen tapa liikutella ihmistä paikasta toiseen kaupunkiolosuhteissa. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, jos golf- auton ajattelee urheilulajiin liittyvänä kulkupelinä ”urheiluautoksi”. Tämän lokinsiipiovien tapaan erikoisuushakuisen ominaisuuden lisäksi Bricklin piti sisällään muun muassa integroidun turvakaaren ja sivutörmäyssuojat. CitiCar nimittäin muistutti enemmän reikäviheriöillä kiitävää ajolaitetta, vaikka olikin kaupunkiautoksi tarkoitettu pieni ja taloudellinen ajoneuvo
Ja jottei Lizin tarina olisi liian tylsä, niin Daleprojektin ongelmien ja epäiltyjen talouspetoksien myötä hän vetäytyi julkisuudesta tai pikemmin pyrki piiloutumaan kokonaan viranomaisten silmistä. Pieni kuningas Pieni oli myös King Midget, mutta Daleen verrattuna se oli suorastaan 54 04/14 KIELI ulos - kuka on syönyt kaikki lakritsit. Tämän todisteeksi hän väitti ajaneensa Dalelle seinään liki 50 km/h nopeudella ilman että autolle tai hänelle itselleen kävi mitään… Tuotanto-odotuksia Liz antoi Dalelle 88 000 yksilöä ensimmäisenä vuonna ja 250 000 seuraavana vuonna. CitiCar ei silti ollut hullumpi yritys, kun katsoo sähköautojen kivistä taivalta. Geraldine Elizabeth Carmichaelin kerrotaan olleen alun perin mies nimeltä Jerry Dean Michael. Dalen luoja oli Geraldine Elizabeth ”Liz” Carmichael, joka kertoi Dalen olevan paitsi kevyin, myös markkinoiden turvallisin auto. Unohtumaton esimerkki aiheesta on Dale-autosta kerrotut vaiheet. Sähköauton aika ei ollut vielä, silloinkaan. Golf-autojen rakenteista paljon ammentanut CitiCar oli piskuisen herttaisesta olemuksestaan huolimatta menestys sähköautovalmistuksen mittakaavassa. Kyseessä oli 70-luvun puolivälissä esitelty kolmipyöräinen kaksipaikkainen ”urheiluauto”, jolle antoi vauhtia 850-kuutioinen ilmajäähdytteinen BMW:n moottoripyörämoottori. Mutta miten kävi Dalen tuotannon. Ja mitä Liziin tulee, hänen kerrotaan olleen alun perin mies nimeltä Jerry Dean Michael, joka transsukupuolisuutensa myötä kävi muutosprosessia miehestä naiseksi. Herra vai rouva... Särkyneet unelmat sella sähkömoottorisella toteutettu CitiCar ei kuitenkaan saavuttanut kaivattuja myyntimääriä ja tuotanto päättyi jo vuonna -77. DALE on amerikkalaista autonvalmistushistoriaa oudoimmillaan. Tiettävästi kolme prototyyppiä valmistui, joista yksi liikkui oman moottorin voimin. Ei ihan. Jos tähdenlennoiksi jääneet autot ovat omintakeisia, niin usein sitä ovat niiden takana olevat henkilötkin. Jotenkin sen ymmärtää autoa katsellessa.. Eräiden tietojen mukaan Liz kuoli syöpään vuonna 2004, mutta tästäkään ei ole täyttä varmuutta, sillä toisten huhujen mukaan hän elelee edelleen. Syntyikö kaksipaikkaisia hartsipuikuloita kymmeniä tai peräti satoja tuhansia. Piilottelu sijoittajien rahojen kanssa onnistuikin aina siihen saakka, kunnes hänet löydettiin mysteerejä selvittelevän tv-sarjan käsiteltyä Lizin tapausta. Lyhyesti ensin itse autosta. CitiCar nimittäin oli 2 300 valmistuneella yksilöllään Yhdysvaltojen menestynein sähköauto kunnes Tesla ohitti sen valmistusmäärissä vuonna 2011. Kukkakaupassa töissä ollut Liz pidätettiin ja hän päätyi oikeusprosessin jälkeen vankilaan
04/14 55. Se saatettiin alkuun vuonna -68 amerikkalaisen rahamiehen James O’Donnellin toimesta, kun hän nosti merkin uudelleen KING Midgetien taival alkoi toisen maailmansodan jälkeisessä USA:ssa, kun Midget Motors Corporation alkoi tarjota pikkuruisen auton rakennussarjoja. Ei niinkään epäonnea, vaan ajattelemattomuutta oli valmistusoikeudet hankkineiden uusien omistajien päätös lisätä tuotantoa. Kilpatoiminta huipentui vuonna -27 saavutettuun vuorokauden ajon keskinopeusennätykseen 109,5 km/h:ssa. Muuten hyvä, mutta myyntimäärät eivät kasvaneet samaa tahtia ja edessä oli konkurssi. Aluksi yritys myi King Midgetiksi nimettyä jeeppimäistä kääpiöautoa rakennussarjana, mutta siirtyi pian myös ajovalmiiden autojen myyntiin ja vähitellen rakennussarjat jäivät kuvioista pois kokonaan. Yksisylinterisellä ilmajäähdytteisellä moottorilla rimpuillut kaksipaikkainen King Midget ei ihme kyllä jäänyt vain parin vuoden kummajaiseksi myyntilistoilla, vaikka komeimpaan kulutusjuhlaansa nousevassa Amerikassa kaikki pieni oli suorastaan sairautta. Mainospaikkoina olivat muun muassa yleistekniset aikakauslehdet, esimerkiksi yllä oleva mainos nähtiin Popular Mechanics -lehden maaliskuun numerossa vuonna -48. Vielä senkin jälkeen haaveissa oli uuden rantakirppumaisen Commuters-mallin valmistaminen, mutta yhden valmistuneen prototyypin jälkeen homma haukkasi lopullisesti tomua, kun Floridassa sijainnut tuotantolaitos tuhoutui tulipalossa vieden mukanaan uuden mallin ainoan korimuotin. Noin 5 000 yksilöön kohonnut kokonaistuotanto päättyi 60-luvun lopulla osin epäonnekkaidenkin tapahtumien seurauksena. Ensimmäisen päivänvalonsa Stutz näki jo 1902, kun Harry Stutz rakenteli pienen auton, jonka moderneista yksityiskohdista mainittakoon ohjauspyörä silloin vielä yleisesti käytetyn ohjaustangon tai -sauvan sijaan. Stutz-saagassa oli luvassa kuitenkin toinen luku. sija. Näin voi päätellä esimerkiksi siitä, että vuonna -46 käyntiin pyörähtänyt Midget Motors Corporation kääpiöautotuotanto löysi jalansijaa suuressa lännessä. Pienelle autolle löytyi ottajia, sillä maskottimaisella pikkuautolla oli huomioarvoa juuri pienuutensa vuoksi. Stutz, osat I ja II Kohtuullisen tunnettuihin kadonneisiin amerikkalaisiin automerkkeihin kuuluu Stutz. menestystarina. Sen tunnettuutta lisää, että merkki on ehtinyt tähän mennessä syntyä kerran uudelleen. Varsinainen autotehdas perustettiin 1911 ja urheiluhenkinen Stutz talutti valmistamansa kilpa-auton Indianapolis 500 -kilpailuun, josta irtosi 11. King Midgetin alku nivoutuu toisen maailmansodan jälkeisiin niukkuuden vuosiin, joita koettiin jossain määrin jopa Atlantin länsipuolella. Toisaalta auton hankkimista vaikkapa liikkuvaksi huumorikulkineeksi edesauttoi, että King Midgetin hinta pysyi alle 1 000 dollarissa aina 50-luvun lopulle saakka. Valmistaja nimittäin joutui lopettamaan pörssiromahduksen jälkimainingeissa 1935, jolloin Stutz-autoja oli ehtinyt valmistua noin 35 000 yksilöä. Tuolloin ylellisiä ja siten kalliita autoja valmistaneen Stutzin tarinan ensimmäinen luku alkoi olla jo viimeisillä riveillä
Asiaa todistelee vasemman kuvan Stutz Series AA Vertical Eight Coupe vuodelta -27, jonka Weymann-koria ei tarvitse edes myöhempien aikojen autorakentajien madallella. Särkyneet unelmat Stutz-tarinan toinen osa saatettiin alkuun vuonna -68 amerikkalaisen rahamiehen James O’Donnellin toimesta. VAIKKA kuvien ’82 Stutzit ovat ikimuistoisia nekin, merkin ensimmäinen taival taisi kuitenkin olla se upein vaihe. 56 04/14
Siitä piti huolen tuplaturbotettu Chevroletin pikkulohko, joka puhkui noin 600 hevosvoimaa. Autoa kun valmistui tiettävästi 17 myyntiyksilöä ja pari prototyyppiä. Vectorin maine onnistuttiin joka tapauksessa luomaan ja se elää edelleen. Kysymyksessä on jokaisen 80-luvulla autoista intoilleen pikkupojan tuntema ”maailman nopein auto” - Vector. Aika näyttää onko Stutz-merkiltä luvassa vielä kolmaskin luku, sillä eräiden huhujen mukaan Stutz-merkki saattaisi palata ylellisen sähkö- tai hybridiauton muodossa. W8:n saavutukseksi las- kettakoon, että sen kohdalla voidaan rehellisesti listata jopa tuotantomääriä. Vector Motors Corporationin autotuotanto alkoi vuonna 1978 W2superautolla, mutta Gerald Wiegertin luotsaama Vehicle Design Force oli luonut Porsche-moottorisen Vectorprotyypin jo -71. W2:n 80-luvun seuraaja W8 jatkoi samoilla tulisilla eväillä, sillä sen V8:n tehoksi kerrottiin vähintään 650 hevosvoimaa. Tähtäimessä oli luonteeltaan samankaltaisia ajoneuvoja kuin vuosikymmeniä aiemmin: lyhyesti sanottuna prameita ja näyttäviä. autoihmisten huulille perustamalla Stutz Motor Car of America -yhtiön. Potkua W2:ssa kuitenkin riitti. Samaan imagolliseen menestykseen voi laskea mainitun tittelin maailman nopeimmasta autosta. Maailman nopein Otetaan loppuun vielä yksi mielenkiintoinen nimi amerikkalaisessa autonvalmistuksessa. Vectoria voi pitää amerikkalaisena markkinointimenestyksenä upeimmillaan, sillä varsinaisesta tuotannosta ei kunnolla voi puhua: autoja kun tuntui valmistuvan vain sen verran, että niitä riitti näyttelyihin ja mainoskuvauksiin, mutta maine kasvoi. Isoilla V8-moottoreilla, automaattivaihteistoilla ja ylenpalttisilla varusteilla voideltuja Stutzeja valmistui kaksi- ja neliovisilla koreilla yhteensä 617 vuoteen 1995 mennessä. W2:n vuonna 1980 valmistunut prototyyppi saavutti suola-aavikolla 389 km/h nopeuden, mutta tuotantoyksilöitä ei lopulta valmistunut. Tuolloin merkin taru päättyi toistamiseen, joskin lopunajat olivat olleet ilmassa jo 80-luvulta lähtien. Niinpä 2000-luvullakin on kansainvälisien autonäyttelyiden erikoisuutena nähty Vector-osastoja ja niiden katseenvangitsijoina matalan virtaviivaisia superautoja. Sellaisia myös tehtiin, mutta se näkyi hintalapussa. 04/14 57
Hmm... Vaistoni ei ole yleensä pettänyt. Ajasta iäisyyteen Olinpa kerran läntisessä maailmassa eväsretkellä ja huomasin kartassani kummallisen merkinnän: romua. HIEKKATÖRMÄLLÄ makoili peräti kaksi vihreää Fiatosaurusta. Teksti ja kuvat: Joona Hamm KÄRSÄÄNSÄ saaneen dinosauruksen nenä oli ajoneuvoargeologian historiassa yksi hillittömimpiä löydöksiä kaikessa koskemattomuudessaan. POLTTOAINETANKIN korkkipuinen uimuri oli säilynyt aikaa vastaan äärimmäisen hyvin. Ympyrä sulkeutuu! POLKUPYÖRÄKIN oli jäänyt nojalleen pientä mäntyä vasten. 58 04/14. Järkäleet paiskoen ja hiljaa sammalta kasvattaen. Mänty oli kasvanut ja fillari pitänyt pintansa. Kyllä ne sinne häviää ajan mittaan, sieltä ne on aikanaan louhittukin. Liitän tarinaani muutaman kuvan valaisemaan muinaishistoriallisia löydöksiäni. Kymmenen metrin päästä avautui argeologinen löydösalue, missä riitti hihkumista jäkälien ja pienten dinosaurusten keskellä pariksi tunniksi. Maastossa huomasin kummallisen pyöreän merenmuovaaman kallion, jota lähdin seuraamaan metsän uumeniin. oliskohan täällä lisää, ajattelin. Poistetut 60-80 -lukujen unohdetut ajoneuvot LUONTO ottaa omansa. Pusikoitunut soramonttu käsitti vain palaneen kuorma-auton kontin. Kurvasin kartan koordinaateille ja jalkauduin maastoon. Viisas antaa periksi ja niin oli kuoppa syntynyt männynkin runkoon takahaarukan ja eturattaan kohdalle. Noin viidenkymmenen metrin päässä tiestä näin kivikkoisessa nuoressa männikössä ensimmäisen ruosteisen käikäleen
04/14 59. Etupäästä ei ollut tietoakaan. SUURIN ranka oli bussauruksiin lukeutuva luuranko. Moottori sekä peltiosia oli ripolteltu sinne tänne. Tämä edusti nuorinta sukupolvea tällä kaivannolla. Se, joka voitti, taitaa paistaa edelleen. Pitkä ranka makasi nuoressa männikössä pitkin pituuttaan. Minulle tunnistamattomaksi jäänyt keula kummitteli niskansa nyrjäyttäneessä asennossa. CONSULISAURUKSEN peräpää oli vielä hyvinkin tunnistettavan oloinen. Amerikan ihme paistatteli päivää tyytyväisenä muiden kaltaistensa seurassa. OOPPELIN salama ja nuoli oli iskenyt kiveen pahemman kerran, vai oliko se ollut toisinpäin. VAUHTI-LADAN viimeiset rippeet. NOKISESTA sydämestä ei ollut muistona kuin konepellin komeat Leyland Diesel –koristekirjaimet. ALLAN Pettersson ja P.Järvinen ovat olleet joskus oikein ammattimaisia dinosauruksen ohjaajia. FREDDIE ercuryssa on saurusta kerrakseen. STANDARD Vanguardin hampaat oli juurikin ainoat mitkä kiiltelivät kilpaa auringon kanssa
Noin sadan ajoneuvon kokoelma koostuu kattavasta aikamatkasta kulkuneuvojen kehityskaaressa. joulukuuta, jolloin museo on suljettu. Paikanpäälle pääsee myös busseilla numero 5 ja 6, joista kannattaa jäädä pois Fontvieillen ostoskeskuksen pysäkillä. 60 04/14 N äyttelyn opastekilvessä Rainier selventää, että kyseessä on yksityinen kokoelma enemmän tai vähemmän arvostettuja, eri merkkisiä, ikäisiä ja eri maista peräisin olevia autoja, joista hän pitää, tai jotka ovat aikanaan olleet ruhtinasperheen jäsenten omassa käytössä. Esillä on myös paljon formula- ja ralliautoja sekä niihin liittyvää rekvisiittaa. Joitakin arvostetuimpia malleja Maseratilta, Jaguarilta Mersulta sekä Rolls Roycelta on valittu mukaan kokoelmaan. Esille on asetettu niin ikään useita formulalegendojen käyttämiä varusteita, muun muassa Mika Häkkisen sekä Jyrki Järvilehdon ajohansikkaat sekä Ayrton Sennan kypärä. Autolla saapuvien kannattaa pysäköidä Parking de Fontvieille -pysäköintiluolaan ja nousta hissillä ylätasanteelle.. Hän painottaa, että kaikki kunnia näyttelystä kuuluu heille, jotka ovat osallistuneet ajoneuvojen kunnostukseen ja entisöintiin. Esillä on kalustoa hevosvetoisista kärryistä ja 1900-luvun alun autoista eri vuosikymmenten klassikoihin ja viime vuosien F1-autoihin. ”Joistakin olen nauttinut henkilökohtaisesti, mutta kaikkia näitä ihailen”, Rainier saattaa kävijöiden tiedoksi. Prinssi Rainierin kokoelma Collection de voitures anciennes de S.A.S. Kävelymatka rautatieasemalta Rainierin kokoelmalle kestää noin 5-10 minuuttia. Suomalaisena vierailijana voi röyhistää rintaa jo heti ovensuussa, jossa on tervetulotoivotuksena Kimi Räikkö- sen vuoden 2012 Lotus F1-auto. Mikäli lomailee Ranskan puolella Nizzassa tai Italian puolella San Remossa, on kätevintä vierailla Monte Carlossa junakyydillä. Heidän taitonsa, innostuksensa ja työnsä ovat mahdollistaneet näyttelyn olemassaolon. Prinssi Rainierin automuseo on auki vuoden jokaisena päivänä 10–16, paitsi joulupäivänä 25. Teksti ja kuvat: Lea Lahti ARKTISIIN olosuhteisiin kehiteltyä kulkuneuvoa liikuttava voimalinja on asetettu esille kulkimen eteen. le Prince de Monaco. MALLIVUODEN 1971 Renault Alpine on päässyt eturiviin 1950 Cisitalian viereen. Pääsymaksu on 6 euroa aikuisilta ja 3 euroa 8–14-vuotiailta lapsilta. Monacon minivaltion keskuksesta Monte Carlosta löytyy ehdottomasti käymisen arvoinen kohde klassikkoajoneuvoharrastajille: Prinssi Rainier III:n antiikkiautokokoelma. Avarassa ja väljässä 4000 neliömetrin näyttelytilassa on helppo liikkua ja eri tasoihin rakennetut näyttelyosiot tarjoavat mahdollisuuden katsella ajoneuvoja useasta perspektiivistä
SOIKEAMASKISEN 1952 Nash-Healey Roadsterin:in takana kurkistelee Facel Vega 1963. FIAT 600 jollyn aurinkosuojana on hauska hapsureunainen katto. PIKKUINEN Honda Monkey 1964 on esillä lasivitriinissä. Italialaiset keskimoottoriautot ovat varmasti olleet vakuuttava näky serpenttiiniteitä kaasutellessaan. 04/14 61. ISETTAN ja Fiatin välissä Morris Minor 1952. VUOSIMALLIN 1959 Renault Floride on ollut prinsessa Gracen käytössä. MONTE Carlon rallihistoria on näyttävästi esillä kokoelmassa. ERI ikäkausien Formulat on aseteltu ikään kuin lähtöruutuihin
Teemanäyttelyn vetonaula, maailman kauneimmaksi autoksikin valittu Lamborghini Miura matkasi Lahteen ulkomailta, sillä kotimaasta ei tiettävästi Miuroja löydy. Arkisempien klassikkoautojen ja -kerhojen kohdalla oli monta syytä juhlaan, sillä mm. Seitsemäs Classic Motorshow veti Lahteen ennätysyleisön ja nähtävää olikin enemmän kuin koskaan. Nyt kolmatta kertaa Tringle Motor Co:n järjestämä klassikkoautojen kaksipäiväinen huutokauppa on vain kasvattanut kiinnostustaan ja vaikka kaikki kohteet eivät kaupaksi menneetkään, nousteltiin yleisöstä numerolappuja aiempaa innokkaammin. Normandian maihinnoususta tuli puolestaan kuluneeksi 70 vuotta ja paikalla nähtiin maihinnoussutta kalustoa. PALJON söpömpää väriyhdistelmää on Herldiin vaikea keksiä. 62 04/14 päässyt koskaan näkemään. HIP hei, Micra on museorekisterissä! Nissan kestää vaikka aiheesta kertova tarra takalasissa vähän jo haalistuukin. 5. Kirjavaa oli myös parkkipaikan kalusto jossa nähtiin niin itä- länsi- kuin etelänaapurinkin kilvissä olleita klassikkoautoja, puuhakilpisistä puhumattakaan. Ford Mustang automallina juhlii 50 vuottaan, Isuzut ovat kaunistaneet Suomen katukuvaa 50 vuotta ja tuleepa tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta Autohistoriallsen Seuran perustamisestakin. Näyttelyn järjestäjä Risto Laine perustelikin vetonaulan kiinnostavuutta sillä että valtaosa yleisöstä on Miura -pikkuautoa joskus lapsena työntänyt, mutta harvempi on oikeaa Miuraa PIKKU-JALTAT olivat pöristelleet satoja kilometrejä itärajan takaa ehkä tavatakseen kovasti yhdennäköisen Prinssin. Lahti, 3.-4. Parhaimman kerho-osaston palkinnon nappasi tänä vuonna Borgward-Seura retkeilyhenkisellä osastollaan. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine S eitemännen, yleisöennätyksensä 19 652 kävijällään rikkoneen Classic Motorshow´n Unelmia -teemanäyttely oli koottu kalliinpuoleisista klassikkoautoista jotka valtaosalle harrastajakuntaa tulee unelmina säilymäänkin. HARRI Asunta toi parkkikselle häikäisevän hienon Bemarin joka etsiskeli uutta omistajaa. Molemmille päiville olikin varattu Unelma -teemaan sopivat herkkupalat sillä tarjolla olivat ´77 Maserati Bora ja ´63 Facel Vega.
Keltainen Jalta antoi kiinnostuneille käyntinäytöksiä. Hitto, voi se olla.” Puuhakilpinen, ilmeisesti kotimaista tekoa oleva Turbo 16 taisi olla klassikkoparkin kiinnostavin auto. Aiempaa tehokkaampi liikenteenohjauskin sai kävijöiltä kiitosta. 04/14 63. ”ONKO se aito. KUKA muistaa oliko tämä 104 Pösön töpöhäntäversio maahantuojan ohjelmistossa. KROMIPUSKURINEN 96 Saab on ilahduttavasti nostanut arvostustaan viimein myös kotimaassaan. AJOITTAIN kolea ja hetkittäin sateinen sää ei vähentänyt tunkua klassikkoautoparkkiin. Parkkiksella nähtiin näitä useampia. On siellä kato kone takana ja vetarit menee takapyöriin. TAKAMOOTTORIRATKAISUJA on aina suunnattu varsin erilaisille kohderyhmille
Täysin varustelematon Twingo olisi varmasti helppohoitoisimpia. NISSAN -kerhon osastolla retkeiltiin hienolla ´67 Nissan Echo matkailuautolla. 64 04/14. AUTOHISTORIALLISEN Seuran Sture Engström toi näytille ´93 Twingon. Kulttipyörän tuotanto alkoi 35 vuotta sitten. BORGWARD Seuran osastolla oltiin retkeilemässä harvinaisella ´60 Goliath Express 1100 pakulla. Goljatille ulkoilma on tuttua, sillä yksilö on seissyt 49 vuotta pihalla. Ensimmäinen Suomeen tullut Rättäri vuodelta -52. JAPSISTAROJEN osastolla olivat Möhkö-Kawojen eri versiot vahvasti esillä. NÄYTTÄVÄ messuosasto ei välttämättä tarvitse kiiltävää maali- ja kromipintaa. TÄSTÄ on vilahtanut lehdessämme kuva projektivaiheessa, mutta nyt se on valmis. Rellun tarkoitus oli pysäyttää miettimään mitkä ovat tulevaisuuden klassikoita. Opel -kerho esitteli sitä mitä klassikkoautoharrastus monelle harrastajia oikesti on, ruoste- ja kolarikorjauksia. 2CV -Killan omistama yksilö on myös ensimmäinen auto jonka entisöintiä Suomen Kulttuurirahasto on tukenut. Vuonna -73 linjurista matkailuautoksi muutetun ajoneuvon vaiheet ovat hiukan hämärän peitossa ja jos joku muistaa tämän tiettävästi ainoan maahamme tulleen yksilön vaiheita paremmin, informoikoot kerholaisia. Yhdistys on hankkinut tämän harvinaisuuden liikkuvaksi kerhotilaksi. Raatojen kimpussa parveili tauotta Opel -kokemuksiensa jakajia
VANHEMPIIN Porscheihin erikoistunut Kari´s Garage toi näytille todellisen herkkupalan. NÄYTTELYN vetonaulana toiminut Lamborghini Miura tallentui tuhansiin kameroihin. Hieno on Mersun ulkokuori, mutta hienointa autossa on kuitenkin sen piiloon jäävä himmelirunko. Upeaa että tällainen auto on vielä hengissä ja nyt ainakin osaavissa käsissä. MAASTAMME LÖYTYY tällainenkin amerikkalaisitalialainen ´57 Dual Ghia, sekä sen seuraajamalli Ghia L6.4. Kun veroa laskettiin käytettyjen työtuntien mukaan, niin siihen loppui rakentajan into rekisteröintiin. 04/14 65. Auto ei ole ainoastaan matala ja kaunislinjainen, vaan sitä pidetään myös ensimmäisenä toisen sukupolven superautona jossa V12 -tekniikka sijoitettiin heti ohjaamon taaksen poikittain. ASTON MARTIN DB6 on varmasti ollut myös monen unelma. TÄSTÄ kummajaisesta piti tuleman rakentajansa Matti Patterin unelmaauto mutta itserakennetulle autolle määrättiin niin mittava autovero ettei sitä koskaan rekisteröity liikenteeseen. UNELMANÄYTTELYN pakollinen ajopeli on 300 SL, joka oli se ensimmäinen oikeasti käyttökelpoinen superauto. Suurimmalle osalle Aston Martin ja Lotus Esprit ovat lähtemättömästi Bond -autoja ja pienten Brittimerkkien myynnin kannalta se lienee ollut parasta tuotesijoittelua ikinä. ´66 911S on Antti Aarnio Wihurin vanha kilpuri, jolla on kierretty aikanaan suomalaisten rallien lisäksi parikin Monte Carloa. Kuuraketin hintaiset loistoautot suunnattiin aikanaan supertähdille joille ei Eldorado Cadillacit kelvaneet. Fordin 3-litraisen veekutoisen voimin liikkuva luomus ei ole mikään Kuplan alustalle leivottu räkäisy, vaan täynnä hienoja ja harkittuja yksityiskohtia, joiden toteuttaminen on vaatinut aikaa ja vaivaa. GRIPS Garagen osastolla nähtiin sekä Timo Mäkinen että hänen ensimmäinen ralliautonsa ´57 Triumph TR3. Näitä lienee maassamme tietolähteestä riippuen 4-6 kpl. Kun automalli saa harteilleen Bond -leiman saa sitä kantaa mukanaan, halusi tai ei
Upean alkuperäiskuntoisen museoauton sai omakseen kuudella tonnilla. Hinta kipusi 107 000 euroon ja uusi koti Boralle löytyi ulkomailta. LAUANTAIN huutokauppa aloitettiin ´70 XJ6 Jaguarilla, jonka moottori oli joskus vaihdettu tuoreempaan. LAUANTAIN viimeisenä vasaroitiin häkellyttävän hieno ja ilmeisesti vain 10 000 kilometriä ajettu ´77 Maserati Bora. Myymättä jäi.. TOISENA vasaroitiin entisöimätön ´54 Dodge Kingsway. TRIANGLE Motorin Risto Paunonen seurasi tarkkaan kun meklarina toiminut Jussi Halli vasaroi ´63 TR4 Triumphin 15 000 euroon. 66 04/14 JOPE Ruonansuun ´73 Mustangille haettiin 17 tuhannen hintaa, ei löytynyt, yleisöstä ehdotettiin korkeimmillaan 12 000 euroa. Kaikin puolin siistikuntoisen Jaguaarin kohdalla 5 500 euroa riitti omistajanvaihdokseen
SUNNUNTAIN huutokauppa aloitettiin komealla ´63 Volgalla jonka omistajaksi pääsi 4 500 eurolla. MUSEOREKISTERÖIDYSTÄ 308 GTSi Ferrarista haettiin 33 000 euroa, mutta autolle ei löytynyt huutajaa. ´63 Facel Vega HK 2 taitanee olla maailmalla haluttu ajopeli, sillä kahden puhelinhuutajan kamppailessa noustiin 290 000 euroon. KORIMALLINSA viimeisiä yksilöitä oleva ´91 Quattro kipusi 44 000 euroon. 13 000 euron huudolla myyty sammakkosilmäinen ´61 Austin-Healey Sprite oli entisöity Virossa. Tämäkään ei pariisilaiskaunottaresta riittänyt ja auto jäi myymättä. 04/14 67. SEKARENKAIN varusteltu, mutta muuten upea museorekisteröity ´57 CJ 5 Jeeppi lähti uuteen kotiin yhdeksällä tonnilla
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine KORISTEELLINEN kapine oli kuulemma laivan sumutorvi 1800 -luvulta. KLASSIKOT -parkissa nähtiin monenkirjavaa kalustoa. 68 04/14. Pari vuotta vielä niin ensimmäiset AX Citroenitkin pääsevät museorekisteriin. Lauantaina oli nurmikentän jokainen myyntiruutu käytössä ja kauppaa tehtiin niin keräilytavarasta, romusta kuin tarvekalustakin. Vitosella olisi lähtenyt. Konepaja olisi ollut 700 euron investointi. Tähän asti mittavimmassa Klassikot-harrasteajoneuvoparkissa nähtiin monenkirjavaa kalustoa ja olipa monen ajopelin ikkunassa myyntilappukin. RANGEN suomenkielinen käyttöohjekirja, painettu 2/-72. 5. Oliskikos ensimmäisiä laatuaan. WILESCON höyrykone jolla saattoi pyörittää pientä sahaa, poraa ja smirkeliä. TUNING -autoja kuulee kutsuttavan halventavasti lasikuitupulkiksi. Tämä se lasikuitupulkka on. Alkukesän ensimmäiset helteet hemmottelivat Päijät-Hämeen Mobilistien järjestämän Jokimaan rompetorin yli 5 000 kävijää. VAIN 78 tonnia ajettu ´83 205 olisi imurointia ja vahausta vailla museoauto ja pyyntiäkin oli vain 800 euroa. Myyjän ajatus hinnasta oli 400 euroa. Jokimaan Rom p Lahti, 17.-18
KERRASSAAN upeakuntoinen Vauxhall Viscount joka ei ainakaan varustelutasossa hävinnyt piiruakaan aikansa amerikkalaisille. NÄITÄ ei varmaan ole montaa hengissä, liekö montaa tuotukaan. Auto vaativaan makuun. On automaatti, kattoluukku, tehostimet, sähkölasit ja kaikki. 2000-BMW automaatilla. AIVAN tappiinsa varusteltu Rellu 25 Baccara. SONNE BRIKETTIEN vanhasta emalikyltistä oli pyyntiä 130 euroa, mutta sunnuntaina sen olisi saanut jo satasella. KOLMELLAKYMPILLÄ olisi saanut lentolaukun jolla varmasti saisi arvostusta seuraavalla kanarianmatkalla. KAIKELLE on kohderyhmänsä. EIHÄN W126 -koppaista Mersua avona tehty. KONEVAIVAINEN pikku-Honda löysi rompetorilta itselleen uuden kodin. Upeasta REX -tandemistakin tuli kaupat. JOKI-ANTTILAN Esko luopuisi 250 coupeMersustaan. 04/14 69. m pemarkkinat POSTIJOPON paras puoli on se että sen voi parkeerata huoletta minne tahansa, eikä kukaan tajua ettei tällä enää postia olla jakamassa
Kymmenen vuotta sitten ensimmäisen kerran järjestetty porvoolainen Wanhat Mobiilit -tapahtuma keräsi näyttelyyn kompaktin, mutta monipuolisen kattauksen lähiseudun harrasteajoneuvoja. 70 04/14 T ämänvuotinen Wanhat Mobiilit -tapahtuma kokosi kasaan mukavan kattauksen harrasteajoneuvoja niin lähimenneisyydestä kuin parhaimmillaan yli 100 vuoden takaa. PIHAMAALLA katseita keräsi muun muassa ’98 Nissan Bolero, joka on käytännössä K11-mallisarjan Nissan Micran ylellisempi painos. Teksti ja kuvat: Harri Onnila Porvoo, 24.-25.5. Teemana oli ”Wanhat mobiilit ja tulevaisuuden autot”, minkä vuoksi paikalla oli jollei nyt ihan tulevaisuuden ajokkeja, niin vaihtoehtoisia polttoaineita hyödyntäviä nykyautoja kuitenkin. Suurimman huomion keräsivät tietenkin tapahtuman pääosin ItäUudeltamaalta paikalle saapuneet vuosikerta-ajoneuvot, joita liki 30 asteen nousseesta toukokuun säästä huolimatta oli leppoisa seurailla. Eurooppaan tätä Autechin muovaamaa luksus-Micraa ei uutena myyty, mutta sympaattinen ajoneuvo tämä keulailmeeltään brittinostalgiaa henkivä Japanin-tuliainen joka tapauksessa on. Näyttelyn järjestänyt Porvoon Lions Club ohjasi tulot kaupungin nuorison ja vanhuksien hyväksi.. Tapahtuma kun järjestettiin sisätiloissa Kuninkaanportissa liiketiloissa, jonne tapahtuma oli siirtynyt oltuaan aiemmin Porvoon Taidetehtaalla. Paikallisväriä PORVOOLAISEN Wuokon perheen ’64 Buick Riviera ja ’76 Lincoln Continental Mark IV tarjosivat mahdollisuuden vertailla miten amerikkalaisen luksusluokan coupén sisustustyyli kehittyi vuosikymmenessä. Prameasta vielä piirun prameammaksi
Hienoa toimintaa. AJOKUNTOISENA Suomeen kolmisen vuotta sitten tuotu Hupmobile vuodelta 1910 ei sellaisenaan täyttänyt porvoolaisen Markku Viitasen kriteerejä, vaan automobiili on nyt entisöinnin alla. TÄLLÄ lautalla lipuisi aurinkoisena suvipäivänä mieluusti – silläkin uhalla, että tumma nahka hieman polttelisi takalistoa. PORVOOLAISEN KJELL Rosqvistin ’63 Cezeta 505 -tavaramotskaria katsellessa tuntuu, että kesäduuni tsupparina ei välttämättä olisikaan hullumpi homma. Yaris-perustaisen Toyta Will Vi:n takalasilinja vie ajatukset Angliaan, vaikka Kai Grönlundin Toyota on valmistunut heti 2000-luvun alussa. MODERNI juustohöylä. Mutta entä kun pitäisi peruuttaa. Uljaan ’69 Oldsmobile 98:n omistaa Peter Malmberg. 04/14 71. TÄSTÄ kuvakulmasta Heinkel 175 Typ 153 näyttää jopa muhkealta, mutta taustalla häämöttävä Pompannappi paljastaa kolmipyöräisen mittakaavan. Se onnistuu moottorin pyörimissuuntaa vaihtamalla
2014. 03 - 53 400 53 NETTIKAUPPA AVATTU! VARAOSIA • RENKAITA • VANTEITA • TYÖKALUJA • KEMIKAALEJA • TARVIKKEITA • LÖYTÖJÄ! Hopeakromimaalisarja Renkaanpaikkaussarja Moto-Kit Sport-yleisvaimennin Sis. T:mi Tommy Rönngård • 041-469 9090 • www.tommyronngard.fi FINMOPO OY Puh. Syysrestaurantapäivät 23.8.2014 Mobilian autokylässä HARRASTEAJONEUVOILLE ERILLINEN PYSÄKÖINTIALUE LÄHELLÄ PORTTIA! Aluemaksu 5 euroa, alle 7-vuotiaat lapset ilmaiseksi lit Katso kaikki koot ja mal www.autoilijanoutlet.fi KANGASALLA, PIKK AMAZON DUETT PV 140-SARJA ROMPETORI Tarjous 199,00 4kpl 239,00 4kpl 319,00 4kpl 2014 11.–12.7. 2014 kello 7.00–14.00 Varaosia, rekvisiittaa ja tarvikkeita wanhoihin ajoneuvoihin sekä antiikki- ja keräilytavaraa. (02) 243 2781 www.freetechnics.fi info@freetechnics.fi Jussinpellontie 2 20780 Kaarina 11.-12. pohja- ja pintamaalin 400 + 400 ml. Tuotekoodi 184-1857014SN828T 184-1956515SN828T 184-1957015CR51 Tarjoukset voimassa niin kauan kuin erää riittää! Rengas Falken 185/70R14 SN828 Falken 195/65R15 SN828 Falken 195/70R15C R51 Katso loput varaosat: www.autoilijanoutlet.fi heinäkuun 11.20 heinäkuun 12.2 • TIIVISTEET • MOOTTORINOSIA • JARRUOSIA • SISUSTUSOSIA • AKSELINOSIA YM. 60,00) 25,- Nettikaupasta toimituskulut yli 50€ tilauksiin 0€! (pl. Alueella puffetti. 7 Varaosat klassikko mopoihin Järvenpäästä. kompressorin, paikka-aineen ja säilytyskotelon. Sis. renkaat ja vanteet kotiinkuljetettuna 14,90€) Kesärenkaat esim. www.restauranta.. AMMATTILAISTEN KÄYTTÄMÄT TEHOKKAAT VAAHTOPESUAINEET JA LAITTEET Wash Self ja Jedy 2 Super-Foam Vaahtopesuaineet ja vaahtomestari ruiskut takaavat: -Runsaan vaahdon -Tehokkaan lianirrotuksen -Kiiltävän lopputuloksen tel. 0400 - 17 17 27 fax. 104-722998 18,75/L Lämmönkesto 150°C myynti@autoilijanoutlet.fi Aukioloajat: Ma-pe 8.30 - 18.00 La 9.00 - 15.00 Moukarinkuja 4 A 2 04300 Tuusula Puh. 050-329 6782 Sahankulman liikekeskus Korjaa jopa 6 mm pistoreiät renkaissa. 42,50) -54% Vanteet esim.ACC Orginal 4 6,5X15 4X98 E38 58,1 906-AA5OR44A38DS3 199,/4 KPL Pituus 50 cm, liitos 2”. 118-S50024 39,- 15,- -65% (norm. 2014 kello 10.00–20.00 heinäkuun 12. 092-BK1516 -58% (norm. 84,00) (norm. 040 5361 544 • www.finmopo.fi TAMPEREEN SEUDUN MOBILISTIEN RESTAURANTAPÄIVÄT KANGASALLA, PIKKOLAN KOULUN ALUEELLA heinäkuun 11
Kuninkaantien maisemissa Tämänvuotinen Kuninkaantieajo ajettiin lauantaina 24.5. Matti ja Marja Eskola osallistuivat ajoon MGB:llä, joka on esitelty Klassikot –lehden numerossa 4/2009. Ajoreitti pujotteli Kotkan ympäristössä ja reitin varrella suoritettiin 7 rastitehtävää. Vaihtelevaa ja monipuolista nähtävää tarjoava reitti toteutetaan kulloinkin vuorossa olevan paikkakunnan alueelle, tänä vuonna ajeltiin Kotkassa ja sen ympäristössä. Alkuperäiskunnossa säilyneet ja kunnostetut vanhat tuotantorakennukset sekä eri ikäiset virkailijoille ja työntekijöille rakennetut, yhtenäisesti suunnitellut asunnot sekä tehtaankartano muodostivat hienon aikamatkan entisaikojen tunnelmiin. Ajopäivän sää suosi avoautoja. varsin lämpöisissä tunnelmissa; aamusta asti aurinkoinen ja helteinen sää saatteli osallistujat koko reitin läpi, eikä kotimatkallakaan päässyt vilu yllättämään. Tehtävärasteilla ajoneuvokunnat saivat 04/14 73. Ajotapahtumaan osallistui reilut 80 ajoneuvoa. Teksti ja kuvat: Lea Lahti K ymen Automobiilikerhosta löytyy vankkaa kokemusta ajotapahtumien järjestämisestä; seuran vuosittainen ajotapahtuma Kuninkaantieajo on järjestetty nyt jo 16 kertaa. Reitin varrella nähtiin muun muassa Langinkosken kuohuja, Sapokan vesipuiston upeita kalliorantoja ja kauniita kukkaistutuksia sekä Kyminlinnan linnoituksen rakennuksia ja raunioita. Tapahtumassa nähtiinkin jälleen paljon sellaista kalustoa, jota ei tapaa muissa kesän kokoontumisissa. Oikeisiin vastauksiin löytyi vihjeitä pihalle esille asetetuista pyöristä. Kyminlinnan rastilla tuumailtiin keskittyneesti kaksipyöräisten merkkejä ja malleja. Lähtöpaikkana toimi Merikeskus Vellamon piha-alue Kotkan kantasatamassa, josta matkaan lähdettiin minuutin välein. Kuninkaantieajo on tarkoitettu kaikille ennen vuotta 1984 valmistetuille museo- ja harrasteajoneuvoille, ajoon osallistuakseen ei siis tarvitse omistaa museotarkastettua ajopeliä, vaan osallistua voi vallan mainiosti myös arkisemmassa ajokunnossa olevalla harrasteajopelillä. Ajoreitti kulki myös Sunilan Alvar Aalto -kylän sekä valtakunnallisestikin merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön, Ahlströmin Karhulan tehdasalueen läpi
Santeri Korjuksen ajokkina tapahtumassa oli uniikki omavalmiste Manu. Pujottelutehtävässä koeteltiin kuskin ajo- ja peruutustaitoja, ja ketjunpätkien heitosta sai pisteitä osumatarkkuuden mukaan. Ajon päätteeksi kokoonnuttiin Kotkan torille, jossa kaupunkilaiset pääsivät vapaasti tutustumaan ajoon osallistuneeseen kalustoon. Risto Niemelän Ford V8 -kuormuri vuodelta 1937 kiinnosti kovasti torille saapunutta yleisöä.. Osallistujat oli jaettu ajokin valmistusvuoden perusteella kahteen kilpailuluokkaan, jonka lisäksi omassa sarjassaan palkittiin alle 35-vuotiaat kuljettajat. pohtia lähtöpaikalla nähdyn, nykyisin kahvilana toimivan höyryveturin tietoja, jätteiden maatumisaikoja, moottoripyörien ja mopojen logoja, reitin varrella olleiden Kuninkaantie – kylttien määrää sekä europarlamentin edustajien lukumääriä. Reitin varrella oli järjestetty ruokailu Kotkan Höyrypanimolle; vaikuttavan kokoinen tiilirakennus on vanha olutpanimo, joka toimii nykyisin upeana rantaravintolana. Kymmenen kertaa ajoon osallistuneita muistettiin Ajokuningas -huomionosoituksella. Kotkan torille muodostui upea yleisölle avoin näyttely maaliin saapuvista ajoneuvoista. Halutessaan sai muodostaa myös kolmen ajoneuvokunnan joukkueita, joista parhaan yhteispistemäärän saanut porukka palkittiin. Minna Ampuja osallistui ajoihin Kuplallaan ja oli saanut kartanlukijaksi Marjaminiänsä. Merikeskus Vellamon sinisävyinen seinä tarjosi upean taustan lähtöpaikan ajoneuvojen kuvaukseen. 74 04/14 Rastimiehet ja –naiset kyselivät visaisia kysymyksiä reitin varrella. Sitikasta rullattiin rätti jo lähtöpaikalla
n a a t u a R a t s e d u Rakka Kesto tilau s 59,90 8 nume roa Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90€ TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.fi PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Kaikki ilmestyneet Amerikan Rauta -lehdet nyt myös iPadissa! SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.fi Lataa Amerikan Rauta -sovellus App Storesta QR koodin avulla Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi
SUOMESSA harvemmin nähtyä autotyyppiä edusti kunniakkaasti DAF Coupé Variomatic 55T. Myynnissä olevan inhimillisesti hinnoitellun ja hyväkuntoisen yksilön löytäminen muuttuu samaa tahtia yhä vaikeammaksi. Kuusamo, 24.5. 76 04/14 K uusamon Seudun Mobilistit ja yhdistyksen yhteistyökumppanit kokosivat toukokuun lopulla Kuusamon jäähallille ja sen liepeille värikkään joukon erilaisia harrasteajoneuvoja. Koillismaan kuulumisia Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Tuukka Erkkilä Tapahtuman nimenä ”Ajoneuvonäyttely” ei turhia rajaile, mutta nimi oli oiva Kuusamon harrastetapahtumalle, sillä monipuolisuus takasi runsaasti nähtävää paikalle saapuneille. SANOKAA AAA! Hammastarkastus vuosina -66, -70 ja -83 syntyneille Fordeille, Volkkareille ja Mercedeksille. Varsinaisten näyttelyautojen lisäksi hallin pihamaa tarjosi nähtävää, sillä paikalla oli rompetorimeininkiä ja moni kävijä saapui tapahtumaan omalla vuosikertaajoneuvollaan. VAANIVAN näköiset E24-sarjan Bemarit alkavat olla yhä halutumpia baijerilaismerkistä syttyvien keskuudessa. Näyttelyn jatkeeksi nähtiin komea ajoneuvojen paraatiajo, joka oli mainio lisä: visuaalisia aistimuksia kun jatkaa mielellään harrastekaluston ääninäytteillä ja aromeilla.. Ikäjakaumaltaan näyttelyn sisältö puolestaan ylti 20-luvun ajopeleistä aivan tuoreisiin harrasteajoneuvoihin. Silmämääräisesti amerikkalaisvalmisteisilla ajoneuvoilla oltiin liikkeellä ehkä aktiivisimmin, mutta nostalgisia eurooppalaisia ja japanialaisiakin nähtiin runsaasti. Vuosimallin ’70 DAFin voimanlähteenä toimii Renault-taustainen 1,1-litrainen kone
PARHAAT paikat ovat jääneet jostain syystä lunastamatta, sillä Zetor papatti eteenpäin pelkkä kuskinpukki varattuna. 04/14 77. MODERNIA ja retroa sopivasti yhdistelevä Toyota-pari nähtiin näyttelyssä ja paraatissa. MINI jos mikä suorastaan odottaa kadunkulmia. Eleettömän näyttävää tähtiperä-Cortinaa seurailee ’67 GTO, jonka voimalinja on edelleen sama kuin GM:n linjalta aikoinaan rullatessaan. TÄMÄN ’80 Aspenin kohdalla olisi tehty eittämättä tyylivirhe, jos kuutoskoneinen setämiehenkuljetin olisi pesty näyttelyä varten. Aistimusta tukee Oulusta paikalle saapuneen Risto Mäkelän ’72 125 Specialin ryhdikäs olemus. KULMAA TAITTAVA ’70 Mustang on uinut Suomeen vuonna -80, ja 302-kasin liikuttelema tyyli-ikoni on liikkunut Kuusamon seudullakin jo kymmenisen vuotta. Etenkin kun alla on tavanomaista piirun pulskemmat kumikiekot. SUOMESSA A-Kadettia ei kai sentään koskaan nähty pirssiautona, mutta kyllä sen sortin kansankuljettimesta on kyse, että näytösluonteinen taksirooli tuskin suututtaa ketään. JOLLEI vieressä tönöttäisi modernia kalustoa, voisi näky olla ’70 Plymouth Satelliten perusteella vaikka kesältä -85. SÄVYT kohdallaan kuin poutapilvisellä taivaalla. JOS 80-luvun lopulla W126-Mersun ulkonäköä halusi jatkaa korisarjalla ja erikoisvanteilla, lopputulos oli usein jotain tämäntyylistä. TUNTUU kuin 125-Fiatin ajattoman suoraviivaiset linjat näyttäisivät vuosi vuodelta tyylikkäämmiltä
Porvoon, Sipoon, Pornaisten ja Askolan kautta kierrelleellä reitillä kurvailtiin mutkaisia pikkuteitä omaan tahtiin kiirehtimättä. Vaikka vesisade avoautojen katot kiinni pitikin, ei se yli sadan ajoihin ilmoittatuneen autokunnan menoa haitannut. Itä-Uusimaa, 29.5. KILPAILUN nolla-autona toimi elegantti ´67 Moskvitsh Elite. LÄHTÖPAIKALLA ihailtiin Cortinan poikkeukellisen hienoa konehuonetta. EVA Sundgrenin ´84 Rolls-Royce Silver Spur on mahtava auto eikä vaikutelmaa ainakaan vähennä jotenkin lapsellisen kokoiset kilvet. AHS:n 50-vu o Autohistoriallisen Seuran puolivuosisataista taivalta juhlistettiin Helatorstaiajojen merkeissä. Helatorstaiajoihin. Varsinaisia tehtävärasteja ei ajoreitin varrella ollut, mutta isoon osaan tiekirjan kysymyksistä saattoi vastaukset poimia matkan varrelta, ja pitkälle pärjäsi autohistorian tuntemuksellakin. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 78 04/14 H ienot olivat puitteet Prestbackan Pitokartanossa, Askolan Huuvarissa startata Autohistoriallisen Seuran 25. Noin 110 kilometrin ja tuhansien mutkien ajoreitin kierrettyä oli pitopöytä Prestbackassa jälleen matkalaisille katettu ja palkintopöydältä sai kilpailuluokkiensa parhaimmisto pokaalit matkaansa.. Sadekelistä huolimatta nähtiin reitin varrella vilkuttelevaa yleisöä ja Porvoon vanhalla asemalla oli utelias joukko autoparaatia vastassa. STIG Jensenin ´72 Jensen Interceptoria liikuttaa Chryslerin mahtava 440 kuutiotumainen veekasi
PORVOON asemalla oli tauon paikka. Hieno yksityiskohta tuo rättikattokaarien mukaan muotoiltu takasivuikkuna. PEKKA VALTOSEN ´54 Singer lienee sekin maassamme harvinainen ajoneuvo. Kyseessä on kuitenkin W143 -tyypin kutoskoneinen mahtiauto vuodelta -41. KUORMURIT ajelivat reitin omana joukkonaan, etualalla Erkki Hietasen ´66 Bedford. Seppo Tuovisen komeaa Mersua erehtyy helposti luulemaan olympiavuoden tulokkaiksi. KARI Kallion ´77 Jaguar XJ6 Coupe on matkannut suomalaiskilpien väliin Pariisista. MATKANTEKO janottaa, ´26 Lincolnia juottamassa Kai Laine. PÖSÖILIJÄT vaihtoivat kuulumisiaan Sipoon vanhalla kirkolla. STUDEBAKER Avantissa mielenkiintoista on muotoilun lisäksi sen tehdasasenteinen ahdin. TUMMANSININEN on hillityn tyylikäs olematta kuitenkaan synkkä. u otis juhla-ajo PORVOON asemalla nähtiin myös Sami Kyttälän ´38 Volvo PV51. Tämä varsin pienen valmistusmäärän omaava auto tuli aikoinaan uutena Vaasan seudulle. 04/14 79
KLASSIKKOMUNA Pienoistoimittajalla on tapana aina silloin tällöin tarkistella pienoismallikohteita myös kaupallisten rakennussarjojen ulkopuolelta. Kun kyseisestä vaunusta ei minkäänlaista rakennussarjaa, varsinkaan halutussa 1:24-skaalassa löydy, on pienoismallin rakentaminen aloitettava aivan alusta. Parina esimerkkinä viime vuosilta mainittakoon Klassikoidenkin sivuilla esitellyt Pappamopo ja Fingerpori-sarjakuvan fiktiivinen Stalin 1200 Kombi. Silti herrojen tuotantosuunnitelmissa vilisi yrityksen alkutaipaleella jopa oma sarjavalmisteinen automalli. Perusmuodot pysyvät hyvin pitkälti samoina, lähinnä vaunun pituus vaihtelee. Tällaisia malleja ajautuu rakentamaan oikeastaan kahdesta syystä. 1948 ensimmäinen sarjatuotettu SMV:n vaunu näki päivänvalon. Toisaalta voi olla olemassa yksinkertaisesti tarve, omakohtainen tai ulkopuolinen, rakentaa malli juuri tietystä kohteesta. Helmer Berglundin vaimo nimittäin vaati kovasti omaa kesämökkiä, siinä missä Helmer kaipasi lomareissuilla lähinnä tien päälle. Mä mistä löytäisin sen vaunun Mallailuhistoriani käsittää jonkin verran malleja, joista ei ole saatavilla minkäänlaista kaupallista rakennussarjaa. VAUNU on rakennettu valokuvien ja muistojen perusteella asuun, jollaisena se aikoinaan esiintyi. Toimeksianto syntymäpäivälahjaksi annettavasta -65 SMV:n pienoismallista osuu tähän jälkimmäiseen määritelmään kuin nenä päähän. 1960-luvulla mallisto laajenee koodeilla 8, 10 ,12 ja 14. 80 04/14 K un Gustav ja Helmer Berglund 1920-luvulla perustivat leipomolaitteita valmistavan yrityksensä Ruotsissa, ei munavaunuista ollut vielä tietoakaan. Kompromissi on tästä yhtälöstä maallikonkin aika helppo arvata. Nimensä muotoon Sörby Mekaniska Verkstad muuttanut yritys ajautui asuntovaunujen valmistajaksi vasta vuosia myöhemmin ja kuinka ollakaan, sattumalta. PROJEKTIN tuloksena on pienoismalli, jollaista ei toista maailmasta löydy. Toimeksianto SMV-merkkisen asuntovaunun pienoismallista vastaa huutoon tällä kertaa täydellisesti. Teksti ja kuvat: Eero Kumanto VALMIIN pienoismallin kokonaispituus jää alle 20 senttimetrin. Munankuoret Projekti käynnistyi asiakkaan toimittamien referenssikuvien huolellisella. Pelkkä rakenteluprojektin haastavuus saattaa aikaansaada kipinän rakentaa juuri tuo puuttuva malli. Seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa tuotanto oli jo täydessä höyryssä ja vuonna 1955 esiteltiin se legendaarinen munanmuotoinen vaunu mallinimellä SMV 6
Ihan kaikkia yksityiskohtia ei ole järkevää 3D-malliin saattaa, sillä vielä tällä hetkellä tulostustarkkuus ei ihan kaikkeen riitä. Valmistutin menetelmällä kyljet, oven ja kattopalan. tutkimisella ja kysymysten esittämisellä. Menetelmässä hankalaksi paikaksi osoittautui tarve saada varsinkin seinistä riittävän ohuet. Näihin lähtötietoihin kun vielä lisää yhden munavaunun vieressä vietetyn pimeän ja sateisen illan mittanauhan ja kameran kera, alkaa materiaalia olla riittävästi. Kun kuvat ja tiedot yksityiskohtineen oli kahlattu läpi, ruutupaperille muodostui jonkinlainen käsikirjoitus siitä, mitä ja miten pitäisi rakentaa. SMV:n tapauksessa ulkokuoressa OSAKOKONAISUUDET loppukokoonpanoa vailla. Tai riittää, jos lompakossa on riittävästi sisältöä bonuskorttien lisäksi. KAASUPULLOSSA on hyödynnetty 3Dtulostusta. PIENET yksityiskohdat, selkeimpänä esimerkkinä rekisterikilpi, tekevät vaunusta juuri tietyn yksilön. Jälkiviisasteluna voi todeta, että olisi ehkä kannattanut mallintaa kuitenkin kaikki kuoren osat, sillä yllättävän paljon aikaa menee ihan suorien muovilevyjenkin huolelliseen leikkaamiseen ja sovittamiseen. Aikani järkevintä seinien ja katon valmistusmenetelmää pohdittuani päädyin 3D-mallintamiseen ja tulostuspalvelun käyttöön. Etu- ja takaseinät leikkelin muovista ja kiinnitin 3D-tulosteisiin niille mallintamiini kiinnityspisteisiin. Lisäksi vähän joka suuntaan kaarevat muodot pysyvät 3D-mallintaen paremmin hanskassa. Mallien luonnin jälkeen käytin tutuksi muodostunutta hollantilaista palveluntarjoajaa, joka tulostaa kappaleet 3D-tulostimella halutusta materiaalista ja toimittaa kikkareet kotiovelle. Pyörittelin mielessäni myös vaihtoehtoa rakentaa kuoresta käsin master-kappale, josta tehtävän muotin avulla voisin valaa kuoret esimerkiksi hartsista. Merkittävin osuus tällaisessa asuntovaunussa on luonnollisesti itse vaunun kuoret. Miljoonalaatikosta löytyneet pölykapselit kruunaavat itse valetut pyörät. Tällaisessa projektissa on kuitenkin tasapainoiltava järkevien kustannusten ja halutun tulostustarkkuuden keinulaudalla. Huolellisesti siis pitää miettiä, mitä kannattaa rakentaa perinteisemmin menetelmin. Oikeastaan kaikki muu hakee paikkansa käyttäen jollain tavalla hyödykseen ulkokuorta. AUTENTTISTA reissutunnelmaa joskus 90-luvulla 04/14 81. IKKUNAT ja oviaukko tarjoavat juuri riittävästi tilaa kurkistella sisustan yksityiskohtia. RITILÄN kaltaiset osat ovat omiaan toteutettavaksi fotoetsitekniikalla
Kun levyt oli leikattu, kasaantui sisusta pikkuhiljaa palapelin tapaan. Toki renkaankin voisi suht kivuttomasti pyöräyttää 3D-tulosteeksi, mutta tässä projektissa päädyin kokeilemaan sitä valamispuolta. Omista varastoista löytyi sopivalla mitoituksella oleva rengas, joka kuitenkin. KUVA 12: Sisustan vaneripalapeli kokoamista vaille valmiina. Sivuseinät kiinnitin 3D-mallissa toisiinsa lyhyillä tapeilla, tällä tempulla varmistuu mm. Kaareva vaatekaapin ovi syntyi sekin muovista, kuitenkin simppelin muotin päälle lämpömuovattuna. SISÄOSIEN kokoaminen tapahtui 3D-osissa olevia ohjureita hyödyntäen. Pienoismalli TILATUT 3D-tulosteet näyttävät käsittelemättöminä tältä. Samainen materiaali osastoi vaunun takaosan niin, ettei sinne näe sisälle. Ilman sisustaahan vaunu voisi olla vaikka umpipuuta. KUVA 10: Tulosteet kiinnitettynä toisiinsa, vaunun muoto alkaa heti hahmottua. PALAPELI kutakuinkin koottuna. Tämä siitä syystä, että takaosan sisätilat päätettiin jättää rakentamatta. olevat nurkkien pyöreät kanttaukset, lokasuojien pullistukset, ikkunoiden kehykset ja muutama muu yksityiskohta on muoviprofiileista ja muista materiaaleista lisättyjä yksityiskohtia. Pesualtaan yläpuolella oleva roiskesuojana olevan muovitapetin kuvio on rekonstruoitu vanhan valokuvan perusteella. Pienen lavuaarin lämpömuovasin polystyreenimuovista. Muutamat yksityiskohdat toteutin fotoetsitekniikalla, jossa tietokoneella piirretyt 2Dkuvat syövytetään messinkilevyyn. kätevästi aikaiseksi mittakuvat, joita hyödyntäen suorien vanerilevyjen leikkaaminen muovilevystä kävi kuin tanssi. Sisustan yksityiskohdat, kuten kaasuliesi, jääkaapin ovi, kaasulämmitin, vesihanat ja lavuaari syntyivät melko perinteisin mallinrakennuskeinoin. Kulmaa kiertävä pokkaus lisätty muovirimasta. SMV:n sisusta koostuu vanerirakenteista, jotka nekin referenssikuvien perusteella hahmottelin jo luomaani 3D-malliin. Sisustussuunnittelua Koko projektin yksi haastavimmista lähtökohdista oli vaunun sisusta, eikä pelkästään lukuisten yksityiskohtiensa vuoksi. Tällä menetelmällä sain 82 04/14 SISUSTAN etuosan vanerirakenteet valmiiksi koottuina yksityiskohtineen. Huomattava määrä huolellista sovittelua vaaditaan, jotta kaikki osat istuvat paikoilleen. Hyödynsin detaljeissa erilaisia muovilevyjä ja –profiileja, sekä metallilankoja ja muun muassa messinkiverkkoa lämmittimen suojassa. Kuoren koristelu Sopivien renkaiden löytäminen pienoismalliin on joskus haasteellista. Valmiit sisustuskomponentit ootrasin akryyliväreillä muistuttamaan skaalavaneria. Sisustan mukaan ottaminen malliin käytännössä saneli ehdot sille, että koko vaunun pitää olla ontto riittävän ohuilla seinämillä. se, että molempien seinien tulostussuunta pysyy samana. Elämisen tuntua sisustaan tuovat vielä verhot ja räsymatto, verhojen materiaalina käytin rypytettyä silkkipaperia. ULKOKUORI ruiskukitattuna ja hiottuna
Vaunu on maalattu esikuvan mukaisesti mattaruskeaksi kera valkoisen raidan. Samalla tekniikalla syntyi kätevästi myös vanne. Niitä hieman muokkaamalla sain aikaan sopivan kokonaisuuden. Miranolilla suoritetun maalauksen jälkeen vaunu pääsi välittömästi ahkeraan käyttöön, sillä Kari kiersi perheineen ja kaveriporukalla autotapahtumia. Munavaunusta oli saatu sellainen kipinä, että moinen pitäisi oman -60 Impalan perään löytää. Maalipinnan päälle on vielä toteutettu paneeleiden niitit, jotka ovat pienen pieniä liimapisaroita. Jostain syystä, ehkä valmistusteknisistä, tähän renkaaseen oli loihdittu kuviota vain renkaan sivulle. 04/14 83. RENGASAIHIO ja vanne löytyivät omista osavarastoista. Jo kohta soitettiin viereisen talon ovikelloa ja kauppojen hieronta voitiin aloittaa. Lopulliset osat on valettu hartsista muottien avulla. Muiden projektien ja kiireiden joukossa vaunun kunnostamisella ei ole pidetty ylenpalttista hoppua, joten valmistumisaikataulu on vielä auki, 50-vuotisjuhliaan valmisteleva Kari toteaa. 2000-luvun puolivälin jälkeen vaunu päätettiin ottaa täydellisen kunnostuksen alle, sillä puurakenteet osoittivat jo hapertumisen merkkejä. Kari pyöräytti autonsa ympäri ja kävi tutkailemassa kasaa tarkemmin. Yhdistelmän kruunaa pölykapselit, jotka sentään löytyivät omista miljoonalaatikoista. Takavaloissa ja –heijastimissa hyödynsin jo aiemmin mainittua fotoetsitekniikkaa, jolla syntyi myös katolla olevat venttiilit. Poistin sakkouhan leikkaamalla teippileikkurilla sopivan muotoista harkkokuviota, jonka liimailin kulutuspinnalle. Pullon teline ja koko etukehikko rakentui lukuisista erikokoisista muoviprofiileista. Munanbongausta 80-luvun lopulla maakunnissa ajellessaan Kari Metsämäki piti silmiään auki tavallista tarkemmin. Verhot ja räsymatto tuovat vaunun sisustaan lisää elämisen tuntua. harmillisesti oli täysin sakkorengas. Lopulta bongailu tuotti tulosta, kun Kari eräällä reissullaan hoksasi Äetsässä eräällä pihalla liian tutunmuotoisen lumikasan. PESUALTAAN muoto syntyi varsin simppeliä uretaanista veisteltyä muottia hyödyntäen. VAUNUN etukehikko on rakenneltu erikokoisista muoviprofiileista. Ulkoasussa silmiinpistävin detalji on eittämättä kaasupullo. Itse pullo-osan valmistamisessa hyödynsin jälleen 3D-tulostamista, venttiili suojineen on rakenneltu sekalaisista osista. Niihin lisäsin vielä pienen pienet mutterit esikuvan mukaisesti. Näitä muokattuja masterkappaleita hyödynsin silikonimuotin valmistuksessa. Tämän jälkeen valoin tätä korjattua rengasta hyödyntäen silikonista muotin, jonka avulla valoin hartsista kopioita. Ulkokuoressa ei muuten yksityiskohdilla juhlita
No, rahalla sai kuitenkin tuolloinkin mitä vain, ja erilaiset koripajat lähtivät seikkailunhaluisesti kuorimaan kattoja kovakattoisista tuotantomalleista kautta linjan.. Vasta 80-luvun keskivaiheilta loppuun päin mentäessä kangaskattoiset nousivat takaisin muotiin esimerkiksi Mazda MX-5:n myötä, mutta kymmenisen vuotta aikaisemmin tehtaiden valmistusohjelmassa olleet avomallit olivat useasti jäänteitä aikaisemmilta vuosilta. Laikalle töitä Mikäli kultaisella 1980-luvulla ei avomalli kuulunut autotehtaan valikoimaan, ja cabriolet-fiiliksestä oli päästävä nauttimaan, astui apuun pitkä liuta asiantuntevia koripajoja. Vielä aivan 70-luvun viimeisinä vuosina tarjottiin 60-luvun alussa markkinoille laskettuja brittisportteja ja niin edelleen. Kiertelevät huhut tulevista yhdysvaltalaisista turvallisuusmääräyksistä nitistivät avoautojen suunnittelua, kyseessä kun oli merkittävä markkina-alue, ja esimerkiksi vuosien 1973 ja 1983 välillä ei Ford Mustangista saanut avomallia lainkaan. Teksti: Antti Kautonen • Kuvat: valmistajat 84 04/14 1 970-luvun loppu ja 1980-luvun alku eivät välttämättä olleet avoautoilun kulta-aikaa, ainakaan autonvalmistajien näkökulmasta katsoen
Bitte schön Jos sitä laikkahommiin ryhdyttiin Yhdysvaltain markkinoilla, olivat saksalaisetkin ahkeria. SAKSALAINEN Audi-virittäjä Treser koppasi katon pois sekä tyyriistä quattrosta että edullisesta pikkuPolosta. Apuun asteli koriräätäli Keinath, STRAMANIN valikoima ulottui CRX:stä 300ZX:ään ja aina Testarossaan asti. 04/14 85. Kehitelmä vastasi paljolti Griffithin toista merkillepantavaa myyntituotetta, AMC Concord & Eagle Sundanceria. Kattojen laikkailun ohessa yritys ehosti tavallisia kovakattoisiakin hieman nätimmiksi. Griffithniminen yritys toi markkinoille Celica Sunchaserin, jossa oli jännittävännäköinen turvakaarellinen targakatto, ja mahdollisuus avata myös takaosa. ”Sunchaser” on vakiintunut konversioCelicoiden kutsumanimeksi valmistajasta riippumatta, mutta virallisesti sitä käytti nimenä vain Griffith. Vuodelle 1988 ASC teki myös omia versioitaan Mustang Convertiblestä, ja firmalle uskottiin noihin aikoihin myös virallisia teitä myytävien avo-Celicoiden valmistus useamman korimallin kohdalla. Jos sitä laikkahommiin ryhdyttiin Yhdysvaltain markkinoilla, olivat saksalaisetkin ahkeria. Cabrio-Celicat Eräs Yhdysvaltain myydyimmistä urheilullisista autoista oli tuolloin Toyota Celica, ja avoautoversioita kasaan paiskivat pajat käänsivät mieluusti katseensa Celican suuntaan. AMC:t eivät välttämättä olleet aivan yhtä nättejä katottomina kuin sulavalinjaisempi Celica, mutta niin vain niilläkin sai tuulen tuivertamaan takatukassa. General Motorsin J-korin autoista Pontiac Sunbirdiä sai tehtaalta avomallisena, mutta saksan-serkku Opel Asconaapa ei. Caprista hukattiin katto erillisen ASC McLaren -yrityksen tiloissa. Mainittu Mustang rakennet- tiin avonaiseksi tehtaan toimesta mallivuodelle 1983, mutta mielenkiintoisesti auton silloinen sisarmalli, Mercury Capri, ei perustunut avomallisena samaan toteutukseen. Nimillä American Sunroof Company ja American Specialty Cars tunnettu firma laati myös ensimmäiset avomallin Saab 900:n prototyypit noihin aikoihin. Griffithin Celicoita saatiin markkinoille 2000 kappaletta, kun taas toinen miltei yhtä laajan skaalan valmistaja, American Custom Coachworks, kasasi 900 kappaletta vielä hieman avonaisempaa versiota
Toinen tunnettu Hondaa käsitel- lyt laikkamestari oli – tällä kertaa yhdysvaltalainen – Richard Straman, jonka käsistä lähti CRX:n katottomia versioita maailmalle. Riippuen kehitelmien valmistajasta ja käytöstä, ovat jälkikäteen tehdyt laikka-cabriot selvinneet vuosien taakasta vaihdellen. Kölniläinen A. Mutta tuonaikaisesta hengestä ne toimivat hienona muistomerkkinä: katto pois ja kruisimaan!. Mikäli pienemmälle ajokille oli enemmän käyttöä, löytyi Treserin valikoimasta myös Polo Open Air. 86 04/14 joka napsi ylimääräiset pellit kiltisti pois Asconan päältä. REININMAALAINEN Schulz puolestaan muokkasi Mercedes 190E:stä sopivamman kilpailemaan avoBMW 3-sarjalaisen kanssa. Coupena syntyneeseen Audiin Treser teki takakonttiin taittuvan kovakaton, jota näkyikin sittemmin muun muassa tuotantomallisissa Mercedeksissä. Sama käsittely järjestyi myös isompaan Monzaan, mikäli kuutoskone ja takaveto olivat edellytyksiä kauppojen syntymiselle. Straman ei toki ollut mitenkään vaatimaton autoja valitessaan, vaan pikku-Hondan lisäksi Stramanilta sai muun muassa Z31- ja Z32-mallista 300ZX:ää, Dodge Stealthia ja aivan hintahaitarin yläpäässä myös Ferrari Testarossaa avonaisena mallina. Vielä nykyisinkin 80-lukuisia piensarja-avoautoja putkahtelee myyntiin ympäri myyntisivustoja, usein ”Sehr selten!” ”Cabrio-Umbau!” -maininnat isolla ilmoitustekstissä komeillen. Keinathin avo-Opelien nimet olivat kokojärjestyksessä C3 ja C5. Korin jäykkyys kun kärsii huolimattomasta katonpoistosta melkoisesti, eikä ole vaikea kuvitella esimerkiksi koteloruosteisen Preluden alkavan muistuttaa 30 vuoden jälkeen jo lemmikkimäyräkoiraa, jonka mahakarvat viistävät maata. Saksalaisyritykset eivät keskittyneet ainoastaan kotimaassa valmistettuihin autoihin, vaan esimerkiksi Honda Prelude kävi läpi koriräätälin käsittelyn. Stommel valmisti noin satakunta ”Con-Moda” -lisänimettyä Preludea, ja auton matalat kantikkaat linjat kääntyivätkin cabrioulkoasuun varsin kohtuullisesti. 80-luvun avoautot AVO-CELICAA sai myös ilman keskikaarta. Sivusimme Treseriä hieman aikaisemmin 80-luvun unelma-autojen artikkelissa, ja Treseriltä saikin Audi quattronsa avomallisena. AVO-PRELUDE oli myös saksalaista käsityötä. Ostaako moinen
KEINATH hoiti isommat ja pienemmät Opelit rantakuntoon. Katto pois ja kruisailemaan! ENSIMMÄINEN Saab 900 avomalli-proto oli yhdysvaltalaisen ASC:n kuorima. MUSTANG uskottiin ASC McLarenin hoiviin pientä avoautosarjaa varten. 04/14 87
Game Boylle tehtyä Tetristäkin myytiin 30,26 miljoonaa, ja ensimmäisiä, 1990-luvun puolivälin Pokemoneja 23,64 miljoonaa. Japanissa myytiin 300 000 laitetta ensimmäisen kahden viikon aikana ja laitteen tullessa myyntiin Yhdysvalloissa hieman myöhemmin, löysi 40 000 Game Boyta ostajan jo ensimmäisenä päivänä. Ensimmäisenkin sukupolven laitteilla on edelleen vankka harrastajapohja, ja vaaleanharmaa mötikkä on applikaatioita pyörittävään älypuhelimeen verrattuna samanlainen vanhempi valtiomies, kuin vanha kunnon pönttöMacintosh tabletin vieressä.. Piippausta saattoi muiden iloksi kuunnella myös kuulokkeilla. Tokihan Nintendolta oli löytynyt matkalle mukaan otettavia pelilaitteita jo aiemminkin – esimerkkinä vaikkapa saman suunnittelijan, Gunpei Yokoin käsialaa oleva Game & Watch -laite vuodelta 1980 – mutta Game Boyn valttikortti oli pelien vaihdettavuus. Valmistajansa 100-vuotispäivänä, 21. Game Boy sai aikanaan seuraajia, laitteen koossa päästiin pienempiin ulkomittoihin ja kevyempään rakenteeseen, mutta eipä aito ja alkuperäinen käsikonsoli ole tainnut unohtua historian hyllylle pölyttymään. Game Boy periaatteessa yhdisti koti- Game Boyta saattoi ränkätä neljällä AA-paristolla 10-12 tuntia. Kaikkiaan Game Boyta ja harmaavärisävyt nätimpään spektriin vienyttä Game Boy Coloria 88 04/14 on myyty 118,69 miljoonaa kappaletta ympäri maailmaa vuosien varrella. Siinä kiteytyykin yksi valintaperuste; ei liene ollut sellaista automatkaa, ettei Game Boyssa olisi riittänyt puhti koko matkan ajaksi. huhtikuuta 1989 julkistettu pelikonsoli muodostui nopeasti sen sortin laitteeksi, että sen nimestä tuli Walkmanin tapaan yleismerkitys vastaavankaltaisille vermeille. konsoli NES:n viihdyttävyyden ja pelikasetit aikaisempien matkalaitteiden kätevyyteen, vaikka mainitut kasetit olivatkin pienempää kokoa. Samaan aikaan esiteltyä Atari Lynxiä pidettiin alun perin vahvana kilpailijana, mutta Lynxin taipumus lounastaa ahnaasti paristoja kallisti ostajia Nintendon puolelle. Ja pysyiväthän ne myynnissäkin vuoteen 2003 saakka. Tetris, Super Mario Land, Legend of Zelda ja muut klassikot avittivat kaupan käymistä. Neljä Game Boyta saattoi linkittää kaapeleilla yhteen moninpeliä varten. Ja kun Atari vielä hinnoitteli tuotteensa tuplasti kalliimmaksi, oli peli sitä myöten selvä. Game Boyn ydin oli 4,19 MHz kellotaajuudella raksuttava 8-bittinen Sharpin valmistama prosessori, joka tuotti tavaraa 160x144 pikselin vihertävälle harmaasävynäytölle. Tarjolla olleet pelit olivat suuri syy Game Boyn menestykselle. Lynxistä sai irti kuudella AA-paristolla vain neljä-viisi tuntia peliaikaa, kun Game Boyta saattoi ränkätä neljällä patterilla 10-12 tuntia. J os puhutaan 1980-1990-lukujen taitteen viihde-ektroniikasta, Nintendon alkuperäinen Game Boy tuskin unohtuu moneltakaan. Kyllä, niistä lapsuuden automatkoista on kulunut jo niin kauan aikaa. Klassikkoesine Takapenkin taikaruutu Teksti: Antti Kautonen Alkuperäinen Nintendo Game Boy täytti hiljattain 25 vuotta
Halpa vakuutus.H 3700 €. p.0400 927945. S-mersun velour-sisustus. Huippukuntoinen ruosteeton löytö, Misubishi Colt -81 MR, aj. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. 1500 €, 050-3723647, Padasjoki 140426 VARAOSAT mopoihin, moottoripyöriin, mönkijöihin, moottorisahoihin ja puutarhakoneisiin helposti netistä: www.janikaasalainen.fi NYT SAATAVILLA MYÖS VOLVO 240 / 140 / AMAZON 2-PIIRI JARRU-TEHOSTIMIA! Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Täydellinen koneremontti tehty, laskut löytyy. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Myydään Ford Taunus 2.0 S -76 Met. Kaunis harvinaisuus, tarjoa!, 040-7158221, Kuopio 140433 Lada 1200 vm. Muutaman vuoden seissyt, joten vaatii vähän herkistelyä ja notkistelua. Soita ja kysy lisää, H. + sisäp., ruostesuojattu, kaikki toimii, H. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. 2 viikon välein). Autossa on alkuperäiset mustat kilvet. H. 1965.Museorekisteröity 1997. Täydellinen huoltokirja. Seuraava käyttökatsastus 6/2015. 1800 €, p. Hyvä projekti. www.varastopalvelu.fi 04/14 89. Ei katsastettu. 1973.Museorekisterissä, alkuperäiset mustat kilvet,keinonahkaverhoilu, vaatii peltitöitä, uusia peltejä mukaan, H. 8900 €, 040-5904350, Raisio 140429 Honda Prelude Coupe -80 Automaatti. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Uusi akku, 2 kpl talvirenkaita vanteineen. Auto on siisti ja alusta hyvin suojattu. 28 000 1 om. Museokatsastettu. kulta. Tarjoa, 0500-805928, Tampere 140428 Fiat 1100 vm. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.fi Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Mercedes-Benz 230 CE -92 aj. l Öljy Addino AE30 Oldtimer S 10€/1L Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. 0400927945 Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Pirkanmaan V-Palvelu V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. 4500 € / tarjous. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. 3700 €, 040-5048327, Vantaa 140436 Mercedes-Benz 300 E -90 aj. 308500 km, autom., nahat kahdet renkaat, kattoluukku, lohkol. tulevaisuuden klassikko, H. Todella hieno. 97000 km, ollut uudesta asti 80-vuotiaalla papalla. verhoiluja tiivisteosia. 040-5898920, Seinäjoki Moskvitsh Elite 1500 -76 Nätti ja hyväpeltinen mosse. Sähköinen kattolukku, 5-vaihteinen manuaali, irrotettava vetokoukku, sähkölasit, ym
2-omistaja myy. Silikonijarrunesteet. rjh@sci.fi, H. 4250 €, 0500-442120, Espoo 140430 Mercedes-Benz 508 paloauto -76 Harvinainen, ajettu ainoastaan 34 tkm, nokkapumppu, vesisäiliö, imuputket, rek. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! LIPPU
5€
Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-5107 493 • Automyynti: 040-8234 100 68410 ALAVETELI WWW.BACKFALT.FI ackfältin autohuolto & autopurkaamo MYLLYKATU
18
VAASA
90 04/14. Eurooppalaisiin ja Japanilaisiin autoihin 60-luvulta lähtien. Osapalvelu toimii. Valtavasti uutta osaa, mm. väri. Kuhmo Tuupalan koulu VO-, ANTIIKKI JA HARRASTUSAJONEU HTUMA ROMPEMYYNTITAPAuorisokeskus 8.–10.8. Kats 3/14, helpolla museoon, H. 09 5885 251 • 050 5841 482 Spelttitie 4, Itä-Pakila, 00680 HELSINKI WWW.AUTOHOITO.COM 400 Yli Jenkki autoja purettua VOLVO www.backfalt.fi henkilöautoa S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. Neliovisen Saabin eka vuosimalli. Toinen omistaja myy. + sisäp., koukku ym. Sinkityt etulokarit ym. Todella hieno yksilö. 050-5693437, Riihimäki 4 1 0 2 Ä L L Ä S E K E M M Ä JÄRJESTONEUVO- JA ROMPEMYYNTITAPAHTUMA HARRASTUSAJ n kenttä 18.–20.7. Ruostesuojattu, kats. seppo.nironen@203.fi, H. Huollettu ja korjattu alkuperäisosilla. H. Tästä hyvä ässä pikkurahalla. N kailu- ja Nurmes Hyvärilän Mat Runsaasti kalustoa ja myyjiä, paljon ohjelmaa! Volkswagen Kupla -72 Ei rekisterissä, paperit löytyy. Virheetön, juuri kats. Ei vaihtoa. Ehyt kori. Pientä ajan patinaa toki löytyy mutta onhan ikääkin 50 v. Tervetuloa! www.kuhmonmobilistit.fi Puh. 5900 €, 050-5525463, Lapua Aluv. Audi 50/Polo 13 ” Ford 15”, Opel 14”, Visa GT 13”. Ruosteeton, pohja hiekkapuhallettu ja epoksimaalattu. Kats 8.5.2014. Valmistettu Suomessa. 5600 €, , Tampere 140425 Mercedes-Benz 300 SE -88. takalokasuoja 56–67 sekä etupuskurit ja vetokoukku krominupilla. Ilmastointi, keskuslukitus, sähkölasit, ohj. 5500 €, 0500-841057, 140434 Mercedes-Benz -peltiosat: siipimallin uusi vas. 1500 €, ehkä vaihto. 140000 km, harvinainen, ruiskukone, nahkaverhoilu, kattoluukku, met. 044-2110444, Tampere Osta, myy tai vaihda klassikkosi Panhard PL17 -60 Musoerekisterissä, ajettu noin 70 tkm. Erittän hyvä kunto, heti ajoon. raul. 04/14. vaihtokone. Ponttoonin 56–59 konepelti ja jäähdyttäjän eteen tuleva pelti, kaikki uusia. Entisöity. H. 050-3516495, Tampere Peugeot 404 Super Luxe Injection -64 aj. Hyvä pieni projekti, H. Peugeot 405/94 2,0 6tx 22500 km. kesärenkain. tehostin, lohkol. Uskomaton ajonautinto!, H. Klassikkomarkkinat Oldsmobile Custom Cruiser -87 Kokonaan teknisesti läpikäyty auto. 7400 €, 0400-422017, 140432 Saab 99 -71 Museoauto. 3+4 k-a. 1600 €, 0400-865319, Alavus 140395 Autohoito Oy AUTOHARRASTAJIEN AARREAITTA! Autotarvikkeita ja varaosia. Ensimmäinen omistaja Rauma-Repola Oy, Mäntyluoto. 120 € sarj. Varastosta myöskin ammattilaisten suosimat autoglymin ja prestan kiillotus- ja puhdistusaineet. henriksson@gmail.com, H
Myös nahkasisustuksessa oli jo sanomista, mutta se ei ollut ajoa haitannut. Kone toimii kuitenkin nätisti, vetää hyvin ja on aina keväisin käynnistynyt pirteästi. 41 TARJOUSTA, VOITTANUT 15 766 USD Marylandin Hanoverista tarjottiin Amazonin urheilumallia, joka oli uutena myyty Belgiaan. Varapyörä oli koskematon, tunkki ja työkalut pussissaan ja käyttöohjekirjat ja huoltovihko hanskalokerossa. Kojelautaan oli vaihdettu uudehko radio, mutta sen saattoi korvata alkuperäisellä peitelevyllä. Ei yltänyt hintavaraukseensa. VOLVO 164 E ´72 12 TARJOUSTA, VOITTANUT 1 275 USD Ohion Clevelandista myytiin päivittäisessä ajossa oleva 164, jonka takalokareissa oli ruostevaurioita. Jos lähinurkilta ei sopivaa klassikko-Volvoa löydy, maailmalla niitä riittää. Kunto oli renkaita myöten alkuperäinen ja mittarissa vain 40 tuhatta kilometriä. Tässä pari poimintaa hiljattain Amerikan nettihuutokaupoissa tarjolla olleista Volvoista. VOLVO PV 544 SPORT ´62 VOLVO AMAZON 123 GT ´67 10 TARJOUSTA, VOITTANUT 7 600 USD Kalifornian Fresnosta kiertoon lähti urheilupuntti jonka myyjä oli sen kolmas omistaja ja hyvin perillä autonsa historiasta. Nämäkin muotoilultaan täysin erilaiset autot olivat yhtä aikaa tuotannossa. Korista ei löydy minkäänlaisia kolarijälkiä ja alkuperäinen musta verhoilu oli täysin ehjä. Omistaja kehui auton ominaisuuksia ja suorituskykyä, mutta muistutti ettei Volvoa ole entisöity näyttelyvoittajaksi. Merkin mainetta on vielä vahvistanut mainoksissa korostettu Volvon turvallisuus, joka on varmasti ohjannut kuluttajista ne ennestäänkin vähiten onnettomuusalttiit ja pitkään samaa autoa pitävät kuluttajat volvokaupan ovien taakse. Mittarissa on 90 000 mailia, mutta oletettavaa on että ympäri ollaan menty. Volvo on joskus muinoin ylimaalattu aavistuksen alkuperäistä vaaleammalla sävyllä, kori on suora, eikä näkyvää ruostetta ole missään, kehui omistaja. Ajeleehan paljon näkyvyyttä saanut ja nyt merkin mainoksiinkin päässyt yhdysvaltalainen Irv Gordonkin jossain parhaillaan jo neljättä miljoonaa mailiaan samalla Pyhimyksellä. Volvojen varaosien uustuotanto on koko ajan kasvamaan päin ja puutteellinenkin yksilö on kohtuuvaivalla entisöitävissä. Vaihteisto ei rutise ja sähköinen ylivaihdekin on kunnossa. Volvo on tehtaalta lähtenyt punaisena, mutta 70 -luvulla se maalattiin Mersun sävyllä harmaaksi. Merkin arvostetuimmatkaan mallit eivät kärsi elitistisen snobbailuauton maineesta, mutta eipä tekniikkakaan oikuttele monimutkaisuuttaan. GT innosti 18 eri huutajaa tarjouksiin. Täysin naarmuttomat ja lommottomat kromiosat olivat kaikki alkuperäisiä, eikä korissakaan ollut kuin pari hyvin pientä lommoa. VOLVO P 1800 S ´66 33 TARJOUSTA, VOITTANUT 13 100 USD Ohion Columbuksesta listattiin omistajaansa viisi vuotta vain kesäautona palvellut P1800, mutta nyt muutto pienenpiin tiloihin pakotti autosta luopumiseen. Kiinnostuneet olivat tervetulleita koeajolle. Huoltohistoriasta oli rutkasti dokumentteja ja viimeisimpänä oli autoon tehty kytkin- ja kansiremontti sekä kaasuttimien peruskorjaus. Auto tarvitsi vain bensalinjan putsauksen ja kulki nyt kuin uusi, kehui myyjä.. VOLVO C303 ´75 VOLVO 242 DL ´78 10 TARJOUSTA, 7 001 USD EI RIITTÄNYT Kanadan Edmontonista tarjottiin Ruotsin armeijan entistä radioautoa. Vanha Volvo onkin harrastenäkökulmasta monella tapaa ihanteellinen auto harrastettavaksi. 3 TARJOUSTA, VOITTANUT 1 250 USD New Jerseyn Bernardsvillestä kiertoon lähti vain 90 000 mailin 242 joka oli seissyt tallissa vuodesta -90. Verkot vesillä Nettihuutokauppojen jyvät ja akanat Ruotsinrautaa kaupan K ansankodin automerkeistä Volvo on nauttinut kautta maailman tavallista lujatekoisemman auton maineesta. 92 04/14 VOLVON malleja ei keskenään sekoita. Maine ei todellakaan ole tuulesta temmattu, sillä matalaviritteiset ja rakenteiltaan ylimitoitetetut ratkaisut ovatkin vieneet Volvoja tavallista pidemmälle
Auto vaihtuikin aikoinaan isompaan ja rauhallisempaan 605 SV 3.0-malliin, jonka luonne arvokkaampana edustusautona oli maltillisempi isommasta hevosmäärästä huolimatta. Urpo mainitsee isänsä Mi16:n olleen ensimmäinen ajamansa auto, ja tähän automalliin muodostui ymmärrettävästi myös vahva sidos. Teksti ja kuvat: Antti Kautonen P eugeotin 405-malli oli autonvalmistajalle oleellisen tärkeä tuote. Mi16 oli Urpolle kuitenkin se auto, joka aikoinaan tuli saada. Niitä miehen hallussa onkin sittemmin ollut useampi yksilö, toinen toistaan siistimpiä ja parempia. 405-mallin hillitty ja harkittu ulkomuoto oli selkeästi aikaisempia isoja Pösöjä uudenaikaisempi. 94 04/14 1989 Nelivetoiset x4-mallit esitellään, mukaanlukien Mi16x4.. 205:n voidaan sanoa pelastaneen Peugeotin talouden 1980-luvun alussa, ja osittain sen siivittämänä markkinoille saatiin uusi haastaja myös keskiluokkaan. Hyviä yksilöitä löytyy vielä, jos käy tuuri. Malliharrastaja Kälviäläisen Urpo Hakalan perheeseen hankittiin uusi Peugeot 405 Mi16 vuonna 1988. Mi16-mallin huipputeho 160 hevosvoimaa. Tai oikeammin tarkoitus oli ostaa mallistossa pykälää alemmaksi sijoittunut 405 SRi-malli, mutta kolmen kuukauden toimitusaika osoittautui turhan pitkäksi, ja matkaan lähti ylivieskalaisen Pohjan Leijona -myyntiliikkeen sisätiloissa ostajaa odotellut Mi16. Neljänollaviitosen perusrakenteessa ja moottoripaketissa oli joitakin yhtäläisyyksiä aiemmin esiteltyyn Citroën BX:ään, mutta autot olivat niin erilaisia kuin kaksi samassa segmentissä painivaa samanmaalaista 1980-luvun tuotetta voivat vain olla. Urpon isä ei ollut Mi16:sta aivan yhtä vakuuttunut, sillä työtehtävät edellyttivät napakoiden kilometrimäärien kertymistä mittariin ympäri vuoden, ja isän makuun 405 oli erityisesti talviajossa hieman liian vikuripäinen. Mielenkiintoista kyllä, 405:ta myytiin myös Yhdysvalloissa, jossa se jäi valmistajansa viimeiseksi tarjolla olleeksi malliksi Peugeotin vetäytyessä markkina-alueelta syksyllä 1991. Vuodelle 1987 esitelty ja heti perään Vuoden autoksi valittu neliovinen sedan oli melkoinen harppaus modernimpaan suuntaan, sillä takavetoista 505:ta pienempi ja etuvetoista 305:ta suurempi auto seurasi menestykseen noussutta, vuonna 1983 esiteltyä Peugeot 205:tä. Jenkeissä tarjolla olivat tavallinen 1.9-litrainen 405 S ja urheilullisempi Mi16-malli, joka kenties Euroopassa ansaitsi paremmat kannukset. MALLIHISTORIA 1987 Peugeot 405 esitellään Frankfurtin autonäyttelyssä. Vierellä on kulkenut uudempia ja kenties mukavampia autoja, mutta mahdollisimman hyvän 1988 405 valitaan vuoden autoksi 1988, farmarimalli tulee tarjolle alkuvuodesta. Tuleva klassikko Peugeot 405 Mi16 Voittajan arvo säilyy Urheilullisesti tyylitelty ja tehokkaalla 16-venttiilisellä moottorilla varustettu 405 Mi16 on ollut harrasteauto jo hetken verran
TAKALUUKUN punainen merkintä näyttävän spoilerin alla kiinnitti monen huomion 1980-luvun taitteessa. 1995 Mi16:n myynti loppuu 405:n valmistuksen kääntyessä kohti loppusuoraa. 1990 Katalysaattorit tulevat mallisarjaan vakiovarusteisiksi, Mi16-mallin tehot laskevat aina 147 hevosvoimaan asti. Seuraavana vuonna malli korvautuu 406:lla, josta saatavana 150 hv 2.0l turbo ja kolmelitrainen 204 hv V6. Tarjolla tästedes myös 200 hv T16. 04/14 95. Moottorit uusiutuvat, Mi16 on nyt kaksilitrainen ja teholukema 155 hv. 01 Auton merkki ja malli Peugeot 405 Mi16 02 Vuosimalli 1990 03 Moottori Kahdella yläpuolisella nokkaakselilla varustettu nelisylinterinen bensiinimoottori, monipistesuihkutus, tilavuus 1905 cm3, teho 160hv 04 Voimansiirto Viisivaihteinen manuaalivaihteisto, etuveto 05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen erillisjousitus, takana poikittaiset vääntösauvat 06 Kori Neliovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Leveys 1690, pituus 4410, korkeus 1410, akseliväli 2670mm 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100km/h 8,7 sek, huippunopeus 220 km/h 09 Hinta uutena 169 900 mk 1992 405 faceliftataan kevyesti sisältä ja ulkoa
Korit pysyvät Citroëneissakin kohtuullisessa kunnossa, ja kannattaa myös muistaa lujitemuovisten osien osuus BX:n korista. Tuleva klassikko Peugeot 405 Mi16 Mi16:n pitäminen on ollut varsinainen mielenkiinnon kohde. Urpo on tarkka autonsa toimintakunnosta siitä syystä, että kesäkaudella kilometrejä kertyy mittariin mukavaa tahtia. Jostakin syystä, vaikka autot ovatkin osaltaan samalla perustekniikalla, Citroën-kuljettajien mielenkiinnot eivät aivan täsmää Peugeot-kuskien kanssa; ilmeisesti autot profiloituvat erilaisille harrastajille. Jokusen vuoden paikoillaan seissyt kirkkaanpunainen auto oli haettava trailerilla jumiin tarranneiden jarrujen takia, mutta vähäinen kilometrilukema ja kaikkialta paistava hyvinpidetyn auton olemus oikeuttivat kärrykyydin kotiin Keski-Pohjanmaalle. Osia kyseiseen autoon etsiessä kävikin ilmi, että Etelä-Suomessa olisi hankkimisen arvoinen, vähemmän ajettu löydös kaupan. Ajatusmaailmaltaan BX on kantikkaan viistoperäkorinsa myötä jonkin verran erilainen kuin 405, ja ajokäytökseltäänkin auto on jonkin verran 405 Mi16:ta rauhallisempi. Kaasunestejousitus pysyy parhaimmassa iskussa kun se on säännöllisesti huollettu, ja moottoritekniikkaan pätevät samat vinkit kuin vastaavaan Mi16:een; polttoainelinjat kuntoon ja kovaa ajoa.. Hienosti pidetty Tällä hetkellä Urpon noin 155 000 kilometriä ajettu kirkkaanpunainen 1990-vuosimallin auto on kauttaaltaan kuin uudenkarheassa iskussa. Jousitukseltaan BX on muutoin 405:n kanssa samankaltainen, mutta luonnollisesti kierrejousten tilalla on Citroënin kuulu kaasunestejousitus. BX GTi 16v ei myöskään ollut Suomessa yhtä suosittu kuin 405 Mi16, joten sopivan yksilön löytääkseen voi joutua seikkailemaan kauemmas Eurooppaan, kuten lehdessämme viime kesänä esitellyn yksilön omistaja. BX esiteltiin huomattavasti 405:tä aikaisemmin, vuonna 1982, mutta 16-venttiilinen 1.9 litran GTi tuli tarjolle vasta 1987. Toimettoman paikallaan kököttämisensä se on tehnyt, vaikka kesäreissuja kuluttavammalta talviajolta sitä säästelläänkin. Alunperin uutena Lammin seudulla ollut auto oli huollettu ehdottoman säännöllisesti, vaikkakin huoltokirjan mukaan paikallisessa Toyota-liikkeessä – mikä lienee ollut syynä. Se toinen työn alla ollut ei muuten jäänyt kesken, vaan valmistui aikanaan toisen harrastajan hoivissa ja majailee nykyisin Vaasan seudulla. Auton siisteys ei silti todellakaan tarkoita, että Mi16 asuisi autotallissa vuodesta toiseen. Parisen vuotta sitten Urpolla oli toinen autoyksilö projektina, joka etenikin takaakseliremonttiin asti. Viime vuonna Mi16:lla tuli ajettua noin 96 04/14 TOINEN VAIHTOEHTO CITROËN BX 19 GTI 16V 1987-1992 Teho 160 hv 8,4 sek 0-100 km/h, huippunopeus 218 km/h Hinta uutena 175 600 mk Peugeot 405:n aisapariksi valikoituu luonnollisesti saman konsernin Citroën BX, josta oli saatavana samalla moottorilla varustettu BX 19 GTi 16v-versio
Nyt puskuri on virheetön, ja käykin hyvästä perustelusta olla roikkumatta kenenkään takapuskurissa. Pääseehän Mi16:lla tarpeen vaatiessa ohikin. Kolmipuolainen nahkaratti kuuluu nopeiden Peugeotien kabiiniin, alkuperäinen soitin kätkeytyy ison luukun alle. Huolto on ollut ennaltaehkäisevää, omistussuhteen aikaiset korjauskohteet jarruista polttoainepumppuun ja -linjoihin ovat olleet mieluummin ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä kuin rikkoutumisen jälkihoitoa. Mutkittelevalla asfalttiosuudella, pikkuteiden kurveissa salat tulevat julki ja mallin kyvyt näyttäytyvät kuljettajalle. Katalysaattorin tullessa mukaan pakettiin 1990-luvun alussa notkahti teholukema hieman, mutta faceliftin yhteydessä huipputeho nousi lähemmäksi alkuperäistä, 155 hevosvoimaan. Yksin tuolla moottorilla ja tökerömmällä alustalla auto ei kävisi hanskaan niin hyvin, ja vaikka vaatimattomammallakin moottorilla hyvinpidetty ja ehjä 405 on varmasti viihdyttävä ja miellyttävä auto ajaa vaativasti, antaa juuri tämä voimanlähde erityisen hyvät kyydit. Moottori vetää puhtaasti paljon pidemmälle kuin äkkiseltään uskoisi, jarruissa on luotettava tuntuma ja ajokki pelaa kuljettajan kanssa uskottavasti samaan pussiin. VANHEMMAN mallin kojelauta on hieman jännittävämmin muotoiltu, kuin kaksilitraisen facelift-version modernimpi mutta tylsempi ohjaamo. Facelift toi mukanaan myös yksinkertaisemman, natinattomamman kojelaudan ja takavalopaneelin uusinnan. kahdeksan tuhatta kilometriä, jotka sujuivat nikottelematta ja luotettavasti. Pakoputken lisäksi alusta on kokenut pienen päivityksen: etujouset ovat Lesjöforsin tuotantoa, ja tämän myötä keula kulkee hieman matalammalla. Kojelautamuutos ei ole Urpon mieleen, sillä vanhan sisustan muotoilu on ehdottomasti mielenkiintoisempi. Punainen Peugeot on muutoin alkuperäisessä maalissa, mutta etupuskuri on vastikään maalautettu uusiksi kiveniskemien takia, ja sen – harvinaiseksi käyvät – sumuvalot ovat uuden uutukaiset. Muovin narskunat nostavat päätänsä vaikkapa parkkihallin luiskalle kääntyessä, mutta kenties se on hinta omalaatuisemmasta designista. 04/14 97. Tehokkain Mi16-versio Urpon mukaan tämä -90-mallinen Mi16 on varsin passeli mallivuosien suhteen sillä hevosia pellin alla on maksimimäärä, 160. Keskikonsolin ison luukun alle piiloutuu Philipsin originaalistereo, mutta sille ei ole viime kesän kilometrisuoritteesta huolimatta paljoakaan käyttöä. Pienellä pintapuolisella pyörittelyllä auto ei vielä täysin aukea, avoimella maantiellä se on ehdottomasti ripeäntuntuinen, mutta mutkittelevalla asfalttiosuudella, pikkuteiden päässä salat tulevat julki ja mallin kyvyt näyttäytyvät kuljettajalle. Koeajolenkillä Mi16 näyttää hienoimmat puolensa. Kaiken avain on kuitenkin seikkailunhaluisen tuntuinen alusta, joka tekee satunnaisistakin ajoreissuista hymy huulessa vedettäviä huristeluja. Ajomatkan soundit tulevat kuusitoistaventtiilisestä neloskoneesta Simonsin putkiston säestämänä. Mi16 mutkateillä Koeajolenkillä Mi16 näyttää hienoimmat puolensa
Nelivetomallien voimansiirto ei ole rääkättynä kestävimmästä päästä ja jakovaihteiston osat voivat olla hyvin vaikeasti saatavilla. Nahkaratti viimeistelee mittatilaustyön tuntuisen ajokokonaisuuden – ja loikkaus arkisen kaksipuolaisen ratin tuomasta tunnelmasta on paljon suurempi kuin mitä pelkän ratin ehkä arvaisi tekevän. Jakohihnan vaihtoväli 80 000 km tai kolme vuotta. Vanhemmiten letkut hapristuvat ja tästä syntyy selvä tulipaloriski. TEKNIIKKA XU-sarjan moottorit ovat kilometrejä ja aikaa kestäviä, mutta polttoainelinjat on vedetty moottorin yli. Nykypäivän valossa Oman aikansa sporttisedaneista Mi16 on ikääntynyt kenties parhaiten. 98 04/14. Ovien saranat väsyvät hyvinpidetyissäkin autoissa. Rasvanipoilla ongelmaa voi koettaa ennaltaehkäistä, mutta kunnostettuja taka-akseleita on tarjolla. PELLIN alla työskentelee 1.9-litrainen, kuusitoistaventtiiliilinen XU9-moottori. ABS:n toiminta kannattaa tarkistaa. Ilman katalysaattoria siinä on malliversion korkeimmat teholukemat, 160 hevosvoimaa. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! Mi16 on mallisarjansa virallinen ”tykki”, joten hillitysti pidetty ja säästelty tehomalli on varmastikin harvinainen. Varapyörä on sijoitettu auton alle, ja sen ja kontin pohjan väli saattaa hautoa itsensä ruosteiseksi. Hyvän yksilön hankintaa voi perustella milloin vain, sillä tuntuu, että asiallisessa kunnossa olevia yksilöitä on tarjolla sopivaan hintaan. Mi16 on kuitenkin niin paljon enemmän kuin vain kärkevän tuntuinen, sumuvaloilla höystetty etulippa, leveä helmasarja ja näkyvä spoileri, ja kangaspintaiset kuppipenkitkin ovat vain tarkoituksenmukaiset. SISUSTA Natinat ja nitinät ovat ominaisia faceliftiä edeltäville autoille, päivityksen myötä myös koria jäykistettiin. ALUSTA Taka-akseli on Peugeot-tyyppivikana vanhemmiten uusinnan tarpeessa, auraus kovenee ja renkaiden etusisäsyrjät alkavat hangata pyöräholveihin. Alla on 15 tuuman alkuperäisvanteet. Tuleva klassikko Peugeot 405 Mi16 TÄSSÄ Mi16:ssa pakoputkisto on päivitetty Simonsin sporttiputkeen, jonka myötä äänimaailma on korostuneempi. Uudesta lähtien ei ole ollut sellaista ajankohtaa, jolloin tuo mallimerkintä ei olisi merkinnyt mitään. Eikä Mi16:n ratin takana tarvitse tuntea tehneensä minkäänlaista kompromissia: neliovinen sedan täyttää monen kuljetustarpeet, ajallaan huollettu yksilö voi olla luotettava kun sitä odotetaan, ja kulkupuolta kyllä riittää enemmän kuin mainiosti. Ainoa mielessä raksuttava seikka on kuitenkin se, että alunperin perheeseen tilattu, Mi16:n sijaan ostamatta jäänyt valkoinen 405 SRi saattaisi kenties kuitenkin olla vielä ajokunnossa Ylivieskan seudulla. Oman 405:nsä kanssa Urpo jatkanee vielä mielellään. Kulmikkaat Pininfarina-linjat ovat edelleenkin sopivan hillityt sieltä mistä tarvitsee ja ulkonäkölisukkeiden myötä sopivan näyttävät kun sitä edellytetään. Tässä autossa ratti on kuin iskemätön, ompeleet ehjät ja tuntuma kouraan erinomainen. KORI 405 ei ole äkäinen ruostumaan, mutta helmojen takapään saumoihin ja ovenkarmien kuntoon kannattaa silti kiinnittää huomiota, likaa piilottavien helmalevikkeidenkin myötä. Sen tallettamisen myötä tuokin ympyrä sulkeutuisi. Oman aikansa sporttisedaneista Mi16 on ikääntynyt kenties parhaiten. Sähkövikoja odotettavissa esimerkiksi termostaattiohjatussa lämmönsäädössä. Hinnat liikkuvat kahden ja kolmen tonnin kieppeillä kunnosta riippuen, noin tonnin yksilössä saattaa olla jonkin verran laitettavaa ja korkeat kilometrit. Auto on sen verran mallikkaassa kunnossa ja hyvässä iskussa, ettei varsinaisesti tarvitse toimenpiteitä lähiaikoina, kovaa ajoa vain. Toki kilpailevista tuotteista oma lukunsa ovat esimerkiksi BMW:t, mutta mitalin kääntöpuoli on kyllä se, että millään lailla vastaavanlainen BMW ei mitenkään irtoa sellaisella summalla, jolla saa allensa asiallisesti pidetyn Peugeot 405 Mi16:n. Istuinten sivutukien tereet saattavat antautua ja kangas näin repsottaa. Vanhimmissa autoissa saattaa ilmetä vikaa vaihteiston synkroissa
Uutena nämä olivat Suomessa harvojen herkkua, mutta ihan ilman ei täälläkään jääty. Heleniuksen perheeseen uutena hankitun W123-Mercedeksen tarina on hieman toisenlainen. Klassikot 05/14 ilmestyy 31.7.2014 Seuraavassa numerossa: Huviksi ja hyödyksi Maltilla matkattu Toyota Dyna ’83 Mercedes-Benz 250 ’80 Pitkän työpäivän Koillismaan seudulla tehnyt Dyna jatkaa peruskunnon kohennuksen jälkeen ajokkina, jolla on mukava siirrellä vaikkapa kuljetusta kaipaavia harrastepelejä. Aurinkoinen avoauto Porsche 356 S90 ´63 Monen mielestä kauneinta mitä Stuttgartissa on valmistettu on 356 Porsche ja juurikin avomallina. 99. Iso laatuauto hankitaan yleensä nielemään kilometrejä toisensa perään kiivaaseen tahtiin
14004 368480-1404 • PAL VKO 2014-31 6 414883 684808 SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND Auto Union 1000 Sp ´59 • Dodge 400 ´83 • Ford Taunus 2.0S ´76 • Saab 900 CD ´82 • Skoda 1000 ´68 • Talbot Horizon ´82 • Toyota Corona Coupé 1600S ´67 Maahantuoja: TA Distribution Finland Oy • puh. 04/14 STEREOFONINEN ÄÄNI EI OLE KOSKAAN NÄYTTÄNYT NÄIN HYVÄLTÄ Perheautoillen Talbot Horizon ´83 & Ford Taunus ´76 autoilun ajankuvaa • www.klassikot.fi • 04/14 • Hinta 8,50 € Harvinaisen HIENO Uudenveroiseksi entisöity Toyota Corona Coupé ´67 Särkyneet unelmat Automaailman tähdenlentoja Atlantin takaa Viipale mediat Kutistettu munavaunu Uniikki SMV-pienoismalli Matkaviihdytin Klassikkoesine Nintendo Game Boy Laikkapeliä Pikkuverstaiden avokonversiot. Geneva XS 199 €. 09-662 062 • info@tadistribution.fi • www.geneva.fi Geneva Sound System Model XS on maailman ensimmäinen aidolla hifi-äänellä varustettu kannettava äänijärjestelmä. Auki avattuna se tuottaa rikkaan ja yksityiskohtaisen äänen ja suljettuna se on tyylikäs ja tarpeeksi pieni mahtuakseen mihin salkkuun hyvänsä. Väreinä valkoinen, musta ja punainen. Geneva XS toimii missä vain