Klassikot 5/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, auraus- ja maaurakointikalustoa sekä muita vanhoja koneita. 10001 > 745000-1001 · PAL VKO 2010-27 SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND 414887 450003 Vanhat Koneet 2/2010 ilmestyy 8.7.2010 6 2 2/2010 TVH sisu Sisu K-148 SP/4200 ´66 upeasti entisöity Renault R3042 ´51 44 TrakToriT meTsäTöissä Työkoneiden historiaa: vuosikymmeniä ladossa seissyt myymäläauto Onkilahden Konepajan valmistama tiekarhu Kestotilaus 90 6 numeroa/vuosi Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948S Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi pirteä ranSkatar tien päällä taaS Se alkuperäinen www.vanhatkoneet.fi. UUTUUSLEHTI! Nyt Lehtipisteissä kautta maan! TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT UUTUUSLEHTI! Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 2/2010 · Hinta 8,50 Koneita menneiltä vuosikymmeniltä
Tässä numerossa 6 Ajoneuvot volvo145Sja121´69 Kaksi hienoa ja tiukasti aikakautensa mukaista museoautoa, joiden yhteisenä nimittäjänä mouruavat tehtaan R-Sport-kilkkeillä terästetyt voimamoottorit. 14 MesserschmittKR200´63 Ennen eivät kaupunkilaiset tarvinneet viikonlopun siirtymille citymaastureita, vaan mökille mahduttiin matkaamaan vaikkapa hienolla koteloskootterilla. 22 Fordtransit´74 Legendaarinen possunokka ei juuri esittelyjä kaipaa. Automiehet kiersivät puolestaan sääntöjä näillä piilofarmareilla. 38 HondaCivic´76 Ensimmäisen lähdön Civic oli konstailematon auto arkiseen menoon, ja siinä tehtävässä se palvelee hienosti yhä tänäkin päivänä. 42 oldsmobileSuper88StW´63 Isokokoinen Olds on helppo sijoittaa mielessään tyypillisen 60-luvun amerikkalaisperheen omakotitalon edustalle. s.22Fordtransit´74 47 HelkamaMini´65 Pappamopoa pienempi ja muodikasta sporttimopedia yksinkertaisempi Helkama Mini ei ollut yksi kotimaan mopoteollisuuden menestystarinoista. 50 AutobianchiA112´76 Persoonallisesti muotoiltu pikkuauto ei ole kovin tuttu näky kotimaan maanteillä, tämä yksilö onkin alkuperäisenä Suomi-autona melkoinen harvinaisuus. s.42oldsmobileSuper88StW´63 tApAHtuMAt Toimituksen väkeä oli mukana kahdessa autokunnassa Pirkanmaan maisemissa ajetussa tapahtumassa. 64 Mama´sClassics,pirkanmaa s. 14 Messerschmitt KR 200 s. 28 Austin Maxi s. 47 Helkama Mini 4 05/10. 35 Mazda 1500 ´71 s. Tarinan yksilö pelastui purkutuomion saaneen tehdasrakennuksen kätköistä ja kunnostettiin museoautoksi. 28 AustinMaxi´73 Loistavaksi kaavailtu tulevaisuus jäi saavuttamatta lukuisien ongelmien ja vanhanaikaisen muotoilun ansiosta, mutta harrasteauton ainesta tässä keinujassa toki on. 34 Mazda1500´71 s.6volvo145Sjavolvo121´69 Lainsäätäjä on aina kehitellyt toinen toistaan mielikuvituksellisempia pykäliä autoilijan harmiksi
6 05/10
Lauri kertoo 80-lätkän kiertäneen autossa pitkään, kun sisarusparvesta yksi toisensa jälkeen sai kortin myöhemmin. "Oma autoharrastukseni lähti liikkeelle joskus vuonna 1990, kun broidi ajoi tämän Amazonin katon kautta ympäri. Kermanvalkoinen 140-sarjan lippulaiva, 145S tuolloin 05/10 9. Kun heräsi kysymys korjataanko auto vai mitä sille tehdään, olin itse kovasti sitä mieltä, että ilman muuta korjataan. Laurin auton ohjauspyörä on aikakauden mukainen tarvikeratti, mutta oikeaa jalopuuta toki. AMAZONIN sisustusta on ryyditetty aikakauden lisävarusteilla: GT-Amazonin mittaristolla, penkin kaatovivustoilla sekä keskikonsolin tavarakorilla, jonka Lauri muistelee olleen autossa uudesta asti. koneen", Lauri kertoo. Amazon säilyi kuitenkin viisilapsisen perheen kakkosautona aina. Yksi kaverini teki siihen kaikki suurimmat työt, mutta itse keräsin kaikkia tarvittavia pisteosia", Lauri kertoo harrastuksen alkutaipaleesta. Vuonna 2002, isän poismenon jälkeen, Amazon siirtyi Laurin omistukseen. 145S:n historia Samana päivänä, kun pastori Kivirannan tummanvihreä Amazon oli saanut BC-287-kilpensä kiinni, oli samoilla seuduilla tehty muitakin autokauppoja. Kaasupoljin puoleenväliin painettuna 145S ampuu eteenpäin sellaisella voimalla, että on vaikea uskoa ajavansa juuri museotarkastuksen läpäissyttä kartano-Volvoa. VOLVO 145:n ohjaamo oli selkeä hyppäys ajassa eteenpäin, ainakin Amazoniin verratessa. Kun aika alkoi ajaa Amazonin ohi, ostettiin perheeseen käyttöautoksi 240-sarjan farmari, joita oli sitten peräkkäin useampia, ennen 940-sarjaan siirtymistä
R-SPORT Stage II ei ole mikään lastuviritys, vaan raakaa rautaa uuteen muotoon muokattuna. Sarjaan kuuluu myös kevennetty vauhtipyörä, joka tästäkin löytyy", Lauri pudottelee numeroita. Pumppu sinänsä on tehokkaampi, mutta yhtenä lisäetuna on käsivipu, jolla on helppo saada bensat kaasareille myös talviseisonnan jälkeen. Puristussuhde on molemmissa tietysti R-Sport-ohjeiden mukaan nostettu 10.5:1:een kantta höyläämällä. Lauri teetti lisäksi kanteen uudet pakoventtiilien seetit, joten nyt autoilla voi ajaa huoletta normaalilla bensiinillä ilman mitään lisäaineita. Jostain pitäisi siis löytää firma, joka pystyisi tekemään kumeja uustuotantona", Lauri pohtii. R-Sportin bensapumppu on puolestaan lainattu Volvon merimoottoripuolelta, Pentasta. Penkkien is05/10 11. Moottori avattiin, jatkettiin sekä Volvon omilla että aikakauden sopivilla tarvikeosilla 2,4-litraiseksi ja maustettiin lopuksi samanlaisella täydellisellä R-Sport Stage II -virityskitillä kuin tummanvihreä Amazonkin. Soitin kaverille ja kysyin putkista niissä sattui juuri olemaan oikeanlaiset seosputket", Lauri kertoo. Jollain harrastajalla oli myynnissä väljiä Solexeja, joita siis kaupattiin läppärunkoina. Stage 1-mallin autoille ilmoitettiin 145 hevosvoimaa, Stage 2:lle 165, Stage 3:lle 175 ja Stage 4:lle 190 hevosvoimaa. 145:n venttiilikoppa ei ole R-Sportia, vaan aikakauden tarvikkeita. VOLVON oma bensakanisteri istuu varapyörän sisään nettihuutokauppalöytöjä tämäkin. FARMARIN katolta löytyvä taakkateline on alkuperäisvaruste. "Alusta on tehty R-Sport-mallin mukaan. Käyttöä syntyi sitten kesällä 2009, kun kokoonpantu ja omin voimin muutaman vuoden jälkeen taas liikkunut 145S rikkoi koneensa. Moottorit on sovitettu normaalille 95E-bensiinille. Osat ovat kovilla pakosarjasta hohkaavan kuumuuden ja sisällä virtaavan bensiinin vuoksi. Lauri hapotti telineen puhtaaksi, sinkitytti metalliosat ja entisöi puuosat. AMAZONIN takaluukkuun on kertynyt sopiva määrä suunnilleen auton ikäistä tarviketta, nykyään tosin rekvisiittatasolle kuivahtaneena. nokka-akseli muuttuu aggressiivisemmaksi halutusta viritysasteesta riippuen. Tämän jälkeen löytyi lisäksi ilmanputsari ja imusarjat, jotka nekin taltioitiin tulevaa käyttöä varten. Asiantuntijoiden mukaan Solexin B01-putki toimii parhaiten Volvon koneissa, mutta niitä on vaikea löytää. "Amazonin nokka-akseli on jenkkiversio, ja se on profiililtaan jostain K:n ja F-nokkien väliltä. "Myös kaasarien ja imusarjojen väliin tulevat värinäkumit, jotka estävät bensanpinnan tärinän, ovat hankalia. "Hankalinta osien haalimisessa oli löytää Solexeihin oikeanlaiset seosputket. Tupla-Solexit imivät ilmaa R-Sportin oman ilmanpuhdistimen läpi ja kansi oli reilusti tavallista paremmin virtaava. Tavallaan kahden samantyyppisen auton harrastaminen on helppoa, kun suurin osa tekniikasta on tuttua valmiiksi", Lauri toteaa. Ajanmukaisia lisävarusteita Kartano-Volvon entisöinti oli muuten osien osalta helpohkoa. Vaihdelaatikot ovat samat, samoin jarruissa on paljon yhteisiä osia. Jos kumi haurastuu, menee sen pytyn seos laihalle, joka helposti sulattaa männän, kuten kilpureissa usein aikanaan tapahtui. Solexeja on ollut paljon käytössä, mutta värinäkumeja ei ollut oikeastaan muissa kuin Volvoissa. Iskareina on R-Sportin mukaan rakennetut Konit, ja oikeiden speksien kallistuksenvakaajat teetettiin Vallilan Takomossa, alkuperäisiä kun ei saa enää mistään." Ärrää myös farmariin Amazonin kunnostuksen jatkuessa Lauri tuli ottaneeksi talteen myös toiset R-sport-kaasuttimet. Amazon säädettiin aikanaan penkissä, jolloin sen koneesta mitattiin 160 hevosvoiman teho. "Iskun pituutta lukuun ottamatta molemmissa autoissa on melko identtinen tekniikka. Tehtaalta 145S on tullut tietysti tuplakaasareilla ja Amazon yhdellä, mutta R-Sport-sarjat tulevat kahdella tuplalla. 145S:n kannessa on 44-milliset imuventtiilit ja 37-milliset rosteriset pakoventtiilit
Vähän aikaa FSO pysyi perässä, mutta sitten se jäi", Lauri fiilistelee. Edessä kahdet päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kaasuiskunvaimentimet. Teho vähintään 160 hv 04 Voimansiirto Nelivaihteinen manuaalivaihteisto, valitsin lattialla, peruutusvaihde, viiksestä kytkettävä sähköinen ylivaihde. Iskutilavuus 2,4 litraa, yksi ketjukäyttöinen nokka-akseli kannessa, 8 venttiiliä. Teho 160 hv 04 Voimansiirto Nelivaihteinen manuaalivaihteisto, valitsin lattialla, peruutusvaihde, viiksestä kytkettävä sähköinen ylivaihde. Muistan kun pikkupoikana mentiin lämpiminä kesäpäivinä uimarannalle ja kuuman penkin vohvelikuviot prässäytyivät jalkoihin. Faija totesi että "poltetaanpas poloneesista kannetiiviste" ja antoi kaasua. Varapyörän sisään sopiva jerrykannu ja monet muut tavaratilasta löytyvät yksityiskohdat on löydetty rompetoreilta tai nettihuutokaupoista. 12 05/10 Molempien autojen vanteet ovat KBZ-koodin tuntevat, normaalia leveämmät 5,5-tuumaiset ja kaikkien vanteiden leimat ovat tietysti 1960-luvun lopulta, joten ajankohdan mukaisuus ulottuu myös pikkuyksityiskohtiin. Faija tykkäsi kanssa autosta, vanhalla Tarvontiellä mökille mennessä mentiin aina ihan tosissaan. Paino 1310 kg. 08 Suorituskyky 0-100km/h alle 10 sek, huippunopeus noin 180km/h. Kattotelineen Lauri osti nettihuutokaupasta: "Billnäsissä asuva kaveri kauppasi alkuperäistä Volvon telinettä. Samoista nostalgiasyistä tykkään ajaa Amazonilla mieluummin kuin 145S:llä. Purin telineen, poistin metalliosista ruosteet sitruunahapolla ja käytin ne sinkittävänä. Jäykkä taka-akseli pitkittäistuin, kierrejouset, kaasuiskunvaimentimet, Panhard-tanko, kallistuksenvakaajat 06 Kori Itsekantava kaksiovinen teräskori. 07 Mitat Pituus 445, leveys 161, korkeus 150, akseliväli 260 cm. Amazonin viimeiset vuosimallit puolestaan saivat B20-koneen. Nelisylinterinen, nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Puuosat hioin varovasti puhtaaksi ja lakkasin." Sekä Amazoniin että 145S:ään on jäänyt talteen paljon dokumentaatiota autojen vaiheista Unionin tankkauskuitteja myöden Amazonista jopa yksi, jonka Lauri epäilee olevan ajankohdasta päätellen auton ensimmäinen tankkaus. Iskutilavuus 2 litraa, yksi ketjukäyttöinen nokka-akseli kannessa, 8 venttiiliä. Joskus samalla tiellä ohitimme FSO Polonezin, jonka kuljettaja provosoitui. Takaluukku saranoitu ylälaidastaan, monikäyttömahdollisuus 07 Mitat Pituus 465, leveys 173, korkeus 146, akseliväli 262 cm. 01 Merkki ja malli Volvo Amazon R-Sport 02 Vuosimalli 1969 03 Moottori 145S oli aikanaan Volvon kallein 140-sarjan auto, varsinkin jos ostaja halusi tukea valtiontaloutta ostamalla sen suoraan henkilöautona. Takaveto 05 Alusta VOLVON omat stereot ovat aina olleet ensiasennusradioiden kärkeä, ja niinpä Laurin kartanoVolvossa Abban suurimpia hittejä soittaa tietysti alkuperäinen ja toimiva kasiraituri. Paino 1100 kg 08 Suorituskyky 0-100 km/h alle 10 sek, huippunopeus noin 180 km/h GT-AMAZONISTA lainatut kromatut penkinkaatoraudat sopivat hienosti valkoisen vinyyliverhoilun kanssa yhteen - kuten sopii alkuperäinen lisävaruste, Smithsin rundikellokin. 01 Merkki ja malli Volvo 145S R-Sport 02 Vuosimalli 1969 03 Moottori Nelisylinterinen, nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Putket olivat aivan ruosteessa ja puuosat vedetty Miranolilla tai vastaavalla. "Amazonista en varmasti pysty koskaan luopumaan, siihen liittyy niin paljon tunnearvoa. Hissuksen vauhtiin pääsevän nauhan tunnelma on ihan ylittämätön! Edessä kahdet päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kaasuiskunvaimentimet. Takaveto 05 Alusta tuinosat ovat vaihtuneet, mutta muuten vaalea kangassisustus on säilynyt alkuperäisenä ja erittäin siistinä, mitä tietysti voi pitää jo pienenä ihmeenä. Jäykkä taka-akseli pitkittäistuin, kierrejouset, kaasuiskunvaimentimet, Panhard-tanko, kallistuksenvakaajat 06 Kori Itsekantava viisiovinen teräskori, farmarimalli
alusta, 80% korista lasikuitua ..90.000,Austin Mini Cooper S Mk I 1967 hieno alkuperäiskunto............25.900,Austin Healey 3000 1960 hyväkuntoinen museoajoneuvo .........38.000,Austin Healey 3000 Mk III 1964 täysin entisöity museoajoneuvo ...48.000,Bentley S1 1959 museoajoneuvo .....................................................24.800,Cadillac Series 75 Touring Sedan 1941 museoajoneuvo, tarvitsee korjauksia ...19.800,Daimler Double Six 1990 aj. Ainutlaatuinen yksilö. Täysin entisöitävässä/kunnostettavassa autossa omistaja pystyy valitsemaan autonsa värit, sisustusmateriaalit, lisävarusteet, mahdolliset modernisoinnit jne. 61.000 km ..........................................24.800,Ferrari Dino 246 GT 1972 erittäin hieno kunto ...........................123.800,Ferrari 308 GTB 1978 alkuperäinen club racer ..............................28.400,Ford A Tudor 1930 ruosteeton projekti rodiksi tai entisöintiin ..10.900,Jaguar XK 120 Roadster 1952 museoauto, vanhempi entisöinti ...58.800,Jaguar MK II 1961 3,8 l + aut., osittain kunnostettu .....................22.700,Jaguar S-Type 1965 3,8 l + man., käyntikunt. 019-414 514 WWW.FOTOMAN.FI NÄIN PALVELEMME: ENTISÖINTI Laadukkaasti suoritetun entisöinnin tuloksena on täysin käsityönä koottu auto, joka usein on jopa alkuperäistä parempi. Stringo on ketterä ja helppokäyttöinen. Tuloksena on auto, jollaista ei kaupasta pysty ostamaan. 02-416 2300 · GSM 040-900 6030 · www.trianglemotor.com · Näytöt sopimuksesta. TRIANGLE MOTOR CO. The Specialist in Collectible Cars . projekti ...................9.800,Jaguar S-Type 1968 3,8 l + man., historia tiedossa........................24.800,Jaguar E-Type 3,8 S 1 Roadster 1961 entisöity museoauto ..........75.000,Jaguar E-Type 3,8 S 1 Coupe 1962 teknisesti hyvä .......................39.800,Jaguar E-Type V12 S 3 Coupe 1973 Suomi-auto ...........................29.000,Jaguar XJ 6 S 1 1972 4,2 l + aut., käyttökunto ..................................9.900,Jaguar XJS-C 1987 hyvä käyttökunto .............................................19.800,Jaguar XJS V12 Convertible 1989 74.000 km, vain kesäkäytössä .......24.800,Jaguar XJS Convertible 1995 4.0 + aut., siisti kunto .....................23.700,Mercedes-Benz 190 SL 1958 entisöity .............................................68.000,Mercedes-Benz 300 SEL 3,5 1971 ilmajousitus, museoajoneuvo......14.700,Mercedes-Benz 350 SL 1971 hyvä käyttökunto .............................19.600,MG MGA 1959 museoajoneuvo ......................................................19.800,MG MGA 1959 erittäin hyvä museoajoneuvo ..............................28.800,MG MGC GT 1969 hyvin säilynyt yksilö ......................................17.800,Packard Clipper Super Panama 2D 1955 hienokuntoinen museoauto...........33.600,Rolls-Royce Silver Cloud 2 1960 hyväkuntoinen .........................46.400,Rolls-Royce Silver Cloud 2 1961 museoajoneuvo ........................38.700,Rolls-Royce Silver Shadow 1974 erittäin hyväkuntoinen, 72.000 km...........48.600,Rolls-Royce Silver Shadow II 1979 siistikuntoinen, RHD ...........29.800,Rolls-Royce Silver Spirit 1988 aj. Toimitamme tehokkaammat jarrujärjestelmät, sylinterinkannet, nokkaakselit ja kaasuttimet sekä ruiskujärjestelmät vanhempiin autoihin. historic-ralliauto.....................14.900,- MYYDÄÄN: APUA AUTONSIIRTELYYN Edustamme Suomessa ruotsalaisia Stringo-tuotteita. KUVATUOTTEET OMASTA KLASSIKOSTA ! HIIRIMATTO 13 CANVASTAULUT alk. 39 19,90 T-PAITA FOTOMAN UUDENMAANKATU 5-9 05800 HYVINKÄÄ PUH. Stringotuoteperhe pitää sisällään 5 erikokoista siirtoalustaa, joista 2 suurempaa soveltuu jopa 5000kg painavien ajoneuvojen liikuttamiseen. Tarvittaessa hoidamme myös asennuksen. Alfa-Romeo Montreal 1974 huippuhyvä museoauto ..................42.900,Aston-Martin DB2/4 Mk II 1957 täysin entisöity .........................89.000,Auburn 852 SC Boattail Speedster 1936 alkuper. 67.000 km ..................................68.000,Triumph TR 3 1960 hyvä museoauto .............................................29.800,Volvo PV 544 Sport 1965 MR-rek. Lisätietoja www.trianglemotor.com tai www.stringo.se TRIANGLE MOTOR CO, Orikedonkatu 32, Turku · Puh. Me Triangle Motor Co:ssa räätälöimme autot täysin asiakkaan toiveiden ja tarpeiden mukaisesti. VARAOSAT Toimenkuvaamme kuuluvat olennaisena osana erilaiset viritysosat englantilaisiin ja amerikkalaisiin autoihin
Mökkimatkojen koteloskootteri Messerschmitt KR 200 ´63 Lahti 14 05/10
Messercmitt Kabineroller ei keksintönä jalostunut sen kummemmin pienentämällä autoa kuin suurentamalla moottoripyörääkään. Aikana jolloin autojen tuontia vielä rajoitettiin, moottoripyörille lupia heltisi helpommin. Joskus on kaikki matkalle tarpeellinen mahtunut paljon pienempään tilaan, vaikkapa Karl Vigrenin mökkimatkoillaan käyttämään todella ahtaaseen kääpiöautoon. M esserschmittiä tarkastellessa monelle voi olla varsin vaikea luokitella sitä mihinkään mielessä olevaan ajoneuvoluokkaan. Nyt kun pääkaupunkiseutulainen matkaa vaikkapa nelostietä kesäkotiinsa, on sekä tila-auto että perillä siintävä mökki tavaraa täynnä. Uusi keksintö on useimmiten jalostunut yhdistelemällä joko tiedostamatta tai tiedostaen olemassa olevia ratkaisuja. Moottoripyörä se kuitenkin on, jos rekisterikilvestä voi asioita päätellä, ja sellaiseksi se aikanaan päätettiin myös luokitella. Sellaisen saattoi varakkaamman perheen vielä alaikäinen vintiö kinuta vanhemmiltaan aivan kuten mopoautojen kohdalla nykyään. Autoksi siitä ei oikein ole, eikä moottoripyöräksikään, vaikka kuvun alla peräkkäin istutaankin. Tai Messerin saattoi ostaa vanhempi henkilö, joka syystä tai toisesta ei katsonut itseään autokoulun penkille sopivaksi. Se jalostui kehittelijänsä Fritz Fendin sodasta kotiutuneille invalideille tarkoitetusta, kuljettajan omin käsivoimin liikuttelemasta ja fillarinosista kyhätystä invalidiajoneuvosta. Vaikka yleensä puhutaan keksimisestä, asiat harvoin syntyvät tyhjästä. Se ei jalostunut liian suureksi, se muotoiltiin tarveaineet huomioiden varsin kauniiksi ja se pysyi moottoripyöränä aikana, jolloin mp-kortti oli vielä paljon useammalla ja edukkaammin hankittavissa kuin oikean auton kuljettamiseen oikeuttava pahvinpala. Jyrsijä Vigrenin mökkimatkapeli Se että Messerschmitt aikanaan Suomessakin luokiteltiin moottoripyö- räksi, oli kai suurin syy sen suosioon. Moni asia on aikojen kuluessa muuttunut. Koska mp-ajokortin omaava Vigren oli messeröintinsä aloittanut, se on jäänyt epäselväksi, mutta arvatenkin Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine MESSERSCHMITTIN valoisassa kabiinissa voi hellepäivinä tulla todella kuuma. Tähän jälkimmäiseen ryhmään itsensä luokitteli myös helsinkiläinen, Kolmannella Linjalla asunut metallimies Karl Vigren. Venäjän vallan aikaan syntynyt ja hauskasti vanhassa rekisteriotteessa ammatiltaan jyrsijäksi nimetty herra oli katsonut Messerin olevan juuri oman ja puolisonsa ajoneuvotarpeisiin. Etupää pienine pyörineen sekä supernopeine ohjauksineen voisi olla koteloidusta mikro-autosta ja takapää pörinöineen viittaisi skootteriin, mutta sivulle aukeava kupu tuo mieleen 50-luvun tieteiselokuvien lentävät lautaset. Jos eivät luotettavuus tai helppohoitoisuus olleet syntyneen kapineen vahvuustekijöitä, varsin suosittu siitä kuitenkin tuli. Ilmanvaihdossa tärkeitä ovat sivuille liukuvat nakkari-ikkunat. 05/10 15
Tarkoituksena kun oli turvata omavaraisuus tulevissa varaosatarpeissaan. Kun syksy koitti, matkasi Vigrenin pariskunta takaisin Helsinkiin, jossa Messerille oli myös säilytystila märän ja lumisen vuodenajan varalle. Se säilyi kuivana sekä irti maasta, joten laitteen allakin tuuletus pelaisi. Messerschmitt KR 200 ´63 50-lukua on tuolloin eletty. Liiteriin oli Vigren varta vasten rakentanut kulkimelleen hyvät oltavat. Kunhan mökille saavuttiin, ajettiin Messeri saman tien pieneen liiteriin, jossa se sai huilata suurimman osan kesästä mitä nyt muutaman kerran käytiin 15 kilometrin päässä Vääksyssä kauppareissulla. Mökkimatkaa suuntaansa kertyi noin 140 kilometriä, ja mikäs oli pariskunnan Hämeeseen ajellessa, vaikka matkalla olisi satanutkin. Joulukuussa 1963 tuolloin 51-vuotias Vigren tekikin kaukaa viisaan hankinnan ostaessaan yhden viimeisimmistä Messereistä. Mihinkään päivittäiseen ajoon saati työmatkoihin ei Vigren ajoneuvoa tarvinnut, vaan tärkeimmät vuotuiset matkat suuntautuivat kesäloman alussa mökille pienen Pukalajärven rannalle Asikkalaan. Laitteen tarjoamaan kyytiin ja suojaan hän on ollut ilmeisen tyytyväinen, sillä saatuaan tietää, että autojen tuonnin vapautuessa Messerschmittin maahantuonti tulisi loppumaan, päätti Kun näköpiirissä oli Messer schmittin maahantuonnin loppu, osti Vigren itselleen vielä toisen samanlaisen. hän nopeasti hankkia toisen upouuden yksilön tuleviin tarpeisiinsa. Viimeisimpinä vuosina ajoneuvostaan tarkalle Vigrenille oli sattunut pieni törmäysvahinko toiseen etusiipeen, mutta pieni kuhmu ei ajoa vielä paljoa haitannut, kunnes vuonna 1994 82-vuotiaalta ja hiukan sairastelemaankin alkaneelta mieheltä oli lisävahinkojen välttämiseksi katsottu 16 05/10. Liiteriin oli myös varastoitu hänellä aiemmin käyttämän Messerin kaikki puretut osat varamoottoria, etuakselistoa ja ohjaamon kupua myöten. Vuosikymmenet kuluivat ja Messerschmitt palveli huolehtivaa omistajaansa ilmeisen hienosti
olevan parempi ottaa jo ajokortti pois. Tekniikkapuoli ei remonttia juuri kaivannut, mutta rutussa olevan etulokarin Matti purki, oikoi, kittasi ja maalasi. SISÄTILOJEN muunneltavuus on aina ollut muodikasta. Varapyörä löytyy konepellin alapuolelta. Isompi määräaikaishuolto Kun Vigreniltä olivat ajot takanapäin, oli kulkuneuvostakin tullut hänelle tarpeeton ja se päätyi Matti Eskolan kokoelmaan. 31 vuotta Messerschmitt ehti kuitenkin palvella mökkimatkoilla vuosittaisten ajokilometrien jäädessä keskimäärin alle tuhanteen. KONETILAAN pääsee käsiksi, kunhan ensin taittaa ohjaamon kuvun sivulle. Takapenkin istun on kaksiosainen ja pienempi osa ylös käännettynä mahtuu kyytiin jopa pieni matkalaukku. Hattuhyllyllä mahtuu kulkemaan vaikka beauty box. KARL Vigrenin uutena rekisteröimään Messerschmittiin asennettiin rekisterikilvet molempiin päihin, aivan kuten muihinkin moottoripyöriin oli tuolloin tapana. 05/10 17. Suurta haastetta ei aikaansaavalle miehelle hyvänä säilyneestä yksilöstä ollut, mutta laajaa määräaikaishuoltoa se kuitenkin kaipasi. Jotta Messerin hyvin puksuttava moottori toimisi jatkossakin, katsoi Matti omasta Messerin sielunelämätietämättömyydestään johtuen aihellisimmaksi varmistaa sen toimivuus antamalla se merkin tietäjänä ja -osaajana jo legendaksi muodostuneen Janne Petersenin tarkastettavaksi
"Jos puretun yksilön koria ei olisi hävitetty, osista olisi periaatteessa kasannut toisen toimivan Messerin", selventää Matti osien määrää. Nyt kun valokuvat lehtijuttua varten oli saatu otettua, tuupittiin Messeri peräkärrylle, sillä tämän kesän Tampereella ajetut SAHK:n Retkeilyajot olivat sen seuraava ajolenkki. Jos ei ensimmäinen omistaja paljoa Messerillään ajanut, ei sitä tee nykyinenkään. säilyneen varsin vähän. Kerran hänen poikansa Petterin ollessa ajelulla alkoi laite lämmettyään temppuilemaan, mutta vika, joka useimmiten näissä löytyy sähköpuolelta, löytyi halvauksen saaneesta sytytyspuolasta. Kyseessä on suhteellisen harvinainen yksilö, sillä Matti itse arvioi vähän ajettuja ja ennen kaikkea näinkin alkuperäiskunnossaan olevia Messereitä TAKANA oleva tekniikka on kuin suoraan napattu skootterista. Alkuperäisen puolan virkaa on sen jälkeen kiitettävästi hoitanut Wartburgin vastaava. Muilta osin Messeriä vain huollettiin ja se kelpasi alkuperäiskuntoisena, alle 30 000 kilometriä ajettuna museorekisteriin. Messerschmitt KR 200 ´63 Alkuperäisen sytytyspuolan ryhdyttyä temppuilemaan on matkantekoa jatkettu Wartburgin puolalla. "Silloin tuli vielä itse maalailtua kokonaisia autoja, kuorma-autojakin. Täydellisesti entisöityjä maastamme löytyneekin noin satakunta ja toimenpidettä odottavia, projektikuntoisia yksilöitä kai muutama sata lisää. "Ajelut ovat olleet lähiteillä, pisimmän reissun ollessa sadan kilometrin paikkeilla", arvioi Matti. "Enemmän tilaa vie vaikkapa Mersun kuormuri vuosimallia ´64, joka sekin saa olla kokoelmassa ainakin sen aikaa, kun kuormurikortissa on virtaa", hän arvioi. Alkuperäiset harvassa Ihan katseilta piilossa ei kulkupeliä pidetä, ja koteloskootterin on saattanut bongata jokusia vuosia sitten Kuopion suunnalla ajetuissa SA-HK:n retkeilyajossa. Nykyään saavat muut tehdä ne vaiheet", toteaa Matti. Lukuisia klassikkoautoja takaisin loistoonsa entisöineellä Matilla ei ole luopumissuunnitelmia, sillä Messerschmitt taitaa olla kokoelmassa yksi vähiten tilaa vievistä ajoneuvoista. Kaupassa tuli mukana kaikki Vigrenin vuosia säilyttämät varaosat, mutta koska Matilla ei ollut aikomus juurikaan ostoksellaan ajella, ei hän katsonut niiden varastointia tarpeelliseksi vaan myi ne enemmän tarvitseville. Takajousitus on toteutettu erikoisesti kiertyvällä kumijousella. ALKUPERÄINEN rekisteriote ja korjauskirja ovat aina seuranneet Messerin mukana. NELJÄÄ vaihdetta voidaan käyttää molempiin suuntiin, sillä Dynastartilla käynnistyvän kakstahtimoottorin saa käynnistettyä pyörimään kumpaan suuntaan tahansa. 18 05/10
Paino 240 kg 08 Valmistusmäärä KR 200 (1955-1964) arviolta 40 000 kpl 05/10 19. 01 Merkki ja malli Messerschmitt KR 200 02 Vuosimalli 1963 03 Moottori 191 kuutioinen yksisylinterinen ilmajäähdytteinen 2-tahtimoottori. (SACHS 200) Lohko ja kansi alumiinia, sylinteri valurautaa. Puristussuhde 6,3:1. (Moottori käynnistettävissä molempiin pyörimissuuntiin) Märkä 4-levyinen lamellikytkin 05 Alusta Edessä vääntövarsin toteutettu erillisjousitus, takana kumijousitettu moottori-vaihteisto muodostaa keinuhaarukan, putkiiskunvaimentimet. Poraus 65, iskupituus 58 mm. Rengaskoko 4.40 x 8 06 Kori Kokoteräskori, jossa sivulle avattava kupu 07 Mitat Pituus 283, leveys 127, korkeus 120, akseliväli 208,5 cm. Bing-kaasutin 04 Voimansiirto 4 vaihdetta, joita voidaan käyttää sekä eteen- että taaksepäin ajettaessa. Kaikkiin kolmeen pyörään vaikuttavat, vaijerivälitteiset rumpujarrut sekä käsijarru. Teho 9,7 hv (DIN) /5250rpm
Jos ei nyt ihan umpiautoa vastaavasti, mutta kuitenkin reilusti skootteria paremmin kuljettajansa sateen suojassa pitävän Flitzerin ohjaimista löytyikin yllättäin fyysisesti terveitä kuljettajia, jotka pitivät matalaa ja pientä pärisijää makeana kulkupelinä. Yhteistyö alkaa Kun Fend yhä painokkaammin uskoi, että kaikkihan nyt omalla Flitzerillä ajella haluaisivat, ymmäri hän oman verstaansa rajallisuudet ja hankkiutui yhteistyösopimukseen itseään parikymmentä vuotta vanhemman lentokoneinsinöörin ja -tehtailijan Willy Messerschmittin kanssa. Vuonna 1948 valmistui putkirunkoinen, jaloistaan vammautuneille suunnattu, käsien edestakaisista liikkeistä etenemisvoimansa saanut kolmipyörä, joka perustui polkupyörän osiin. Regensburgissa lenskaritehdastaan luotsanneelle Messerschmittille yhteistyökuvio tuli koko lailla tarpeeseen, mutta Flitzeriä hän piti liian rumana, joten se oli muotoiltava uudelleen. Seuraavaan kehitysversioon Fend lainasikin jo skootterin pyöriä madaltaakseen viritelmäänsä. Koska laitteessa oli fillarin korkeat ja kapeat pyörät, oli liikuntarajoitteisten vaikea nousta sen kyytiin. Tuotantosopimukseen hän sai myös kirjattua kohdan jossa uuden tuotteen piti kantaman hänen nimeään. 20 05/10. Jahka viimeisin maailmansota oli saatettu päätökseen ja Saksaa nuhdeltu aiheuttamastaan sotkusta, oli maahan langetetun lentokoneiden valmistuskiellon seurauksena tehtaalla keksittävä korvaavaa puuhaa. Lentokoneinsinöörin invalidikärryt Sodan syttyessä vasta 19-vuotias Fritz Fend palveli maansa ilmavoimissa, ja lentokoneinsinöörillä riitti mieleistä puuhaa aina Saksan nujertamiseen ja lenskareille langetettuun valmistuskieltoon asti. Sodan päätyttyä kekseliäs ja ennakkoluuloton Fend ryhtyi 60 kilometriä Münchenista kaakkoon sijainneessa Rosenheimin verstaassaan kehittelemään kulkuneuvoa, joka helpottaisi sodasta invalideina palanneiden veteraanien itsenäistä liikkumista. Uudelle jalostuneelle mallille Fend antoi nimeksi Flitzer. Flitzerin pienimuotoinen sarjatuotanto pyörähti hänen verstaallaan käyntiin jo seuraavana vuonna ja arviolta 250 Flitzeriä ehti valmistumaan vuoteen 1951 mennessä. Oivalsiko Fritz Fend tuolloin, että hyvin suunnitellulla invalidiajoneuvolla tahtoisivat varmasti ajaa fyysisesti vammoitta sodasta selvinneetkin, jää arvoitukseksi. Parempi kuin auto Teksti: Jan-Erik Laine Lentokoneinsinööri Fritz Fendin kehittelemä kolmipyörä jalostui kaupalliseksi menestykseksi, jonka jäljittelemätön muotoilu ja oivaltavat ratkaisut voittivat puolelleen monia auton ja moottoripyörän välillä empiviä. M esserschmitt, kuten me kaikki koottavia lentokonemalleja kasaan tuhranneet tiedämme, jäi tekniikan historiaan lentokonemerkkinä ja erityisesti juuri legendaaristen hävittäjäkoneidensa ansiosta. Kovalla kiireellä hän kuitenkin perusideansa jalosti alumiinipaneelein päällystetyksi pisaranmalliseksi koteloskootteriksi, jossa kahta edessä olevaa pyörää ohjattiin kuin mopon sarvista yhden takimmainen tuuppiessa laitetta 98-kuutioisen kakstahtarin voimin eteenpäin. Ja kohta tapahtuikin se väistämätön evoluution vaihe, jossa Fend oli jo ruuvaamassa siihen 38-kuutioista Victoria-mopon moottoria
Vaikka Messerin nimi katosikin mainoksista ja virallisista teksteistä, oli ajoneuvo kaikkien mielestä edelleen Messeri ja naureskelevat vertaukset siivettömään hävittäjäkoneeseen elivät vahvoina. Uutukainen nimettiin koodilla KR 175, joka tuli sanoista Kabine Roller ja numero tarkoitti Fichtel & Sachs -valmisteisen 2-tahtimoottorin kuutiotilavuutta. Liian lähelle oikeiden autojen hintoja noussut, tiikeriksikin kutsuttu malli jäi lopulta hyvin pieniin tuotantomääriin ja poistui valikoimasta vuonna 1961. Kun sen 494-kuutioinen kaksisylinterinen rivikone vei nyt jo kymmentuumaisilla pyörillä liikkunutta ajoneuvoa 130 km/h, oli vaikea uskoa, että kyseessä oli invalidiajoneuvon evoluution tulos. Koska Willy vei mukanaan nimensä, jonka hän halusi jälleen liittää lentokoneisiin, oli Fendin laitettava kolmipyöräisten ajoneuvojensa valmistajaksi FMR, jonka hän lyhensi firmansa Regensburgin ajoneuvo- ja konepaja -nimestä. Olikohan luokassa sitten hurjastikin osanottajia, sitä ei tarina kerro, mutta ainakin 22 eri tavoin mitattaavaa ennätystä kapineelle kirjattiin. Keksijä loppuun asti Kun Saksassa sai vuonna 1956 jälleen ryhtyä tuottamaan lentokoneita, oli Willy Messerschmitt heti suuntaamassa mielenkiintonsa kääpiöautoista siiville ja myi Fendille osuutensa koteloskootteribisneksestä. Sulavalinjaisessa kulkimessa matkasi nyt kaksi henkeä peräkkäin istuen, ja kovallakin sateella he pysyivät kuivana sivulle aukeavan kuvun suojissa. Kuten tapana oli, piti tälläkin rikkoa joitain ennätyksiä, jotta naureskelijoille oli esittää uskottavia vastaväitteitä. Tuotekehitys tuli peräkkäinistuttavissa tiensä päähän, kun ne- lipyöräinen TG 500 näki päivänvalon vuonna 1958. Avoversiossa korostettiin moottoripyörästä tuttua vapaudentuntua, kun neitokainen hiukset hulmuten keräsi Roadsterilla nuorten miesten huomion. Vuonna 1957 kakssatasen rinnalle tarjottiin laitetta enemmän huvittelukapineen suuntaan vievä Roadster 201. Fritz Fend jatkoi lennokasta ideointiaan ja keksijän uraansa ja vielä 90-luvulla puuhaili lähes olemattoman ilmanvastuksen omaavan kääpiöautoprojektinsa parissa, kunnes vuonna 2000 tuli hänen aikansa siirtyä sinne, missä ilmanvastus ei enää vaivaa. 05/10 21. Vuonna 1953 tuotanto saatiin lentokonetehtaassa täyteen vauhtiin eivätkä näin hienoa ajoneuvoa myyntivaikeukset vaivanneet. Ennemmin olisi saattanut kuvitella laitteen olevan rataluokkaan tarkoitetun, pyöriltään koteloitu pieni formula. Vuonna 1955 Hockenheimissa hurjasti viritetty KR 200 rikkoi kolmipyöräisten 24 tunnin nopeusennätyksen. Kunhan kahdessa vuodessa mennessä oli markkinoille sysätty arviolta 15 000 sataseiskavitosta, korvattiin malli tehokkaammalla ja nopeammalla lähes 200-kuutioisella, jonka etuakselistoon tuli ajomukavuutta lisääviä parannuksia. Suunnilleen 40 000 KR 200 -mallia oli rullannut maailmalle, kun viimeinen koteloskootteri lähti tehtaalta vuonna 1964. Rengaskoon kasvaessa kaksatasen koriin tuli edeltäjästään puuttuneet etupyörien kaaret ja ohjaamon kuvussa oleva tuulilasi muotoiltiin ajalle muodikkaasti panoramatyyliin. MYYNTIESITTEEN halkileikkauskuvaa tarkastellessa oli helppo vakuuttua, että Messerschmittin ostaja saa koteloidun skootterin sijaan hyvin automaisen kulkuneuvon, jonka kojelaudan voi varustella vaikka radiolla. Vekotin suunniteltiin jälleen kerran ja aiemmista tekeleistä poiketen ulkonäköön kiinnitettiin rutkasti huomiota
22 05/10
Possunokka kulkee ja kuljettaa Ford Transit 100 Diesel ´74 Tampere Jyrki Laiho pelasti vähän ajetun possunokan purkutuomion saaneen tehdasrakennuksen kätköistä. Harkittuaan ensin laitteen myymistä omakustannushintaan sitä arvostavalle harrastajalle, päätyi hän kunnostamaan Transitista kelpo museoauton itselleen. 05/10 23
Ja kuullut, että auto oli uutena ostettu yrityksen käyttöön keväällä 1974, jonka jälkeen talonmies Markku Saijonkivi oli sillä lähinnä haeskellut ruuveja rautakaupasta. Sehän ei ole enempää kuin pelkkä sisäänajo tällaiselle työkalulle. 62-HEVOSVOIMAINEN ja 2,4-litrainen York-dieselmoottori raksuttaa pellin alla. Vuodet vierivät, Neuvostoliitto lakkasi olemasta ja Pahvinjalostus Oy:kin lopetti tuotantonsa. Olin juuri kysynyt vieressäni seisovalta Juhani "Juuso" Jussilalta firman omistajalta ja ystävältäni jo vuosien takaa että mikäs se täällä seisoo. Urheiluhullut suomalaiset manasivat efedriinikäryyn jäänyttä mitalia jääkiekon MM-kisoissa Helsingissä ja muut television katselijat puolestaan Peyton Placen lopettamista. Autoon ruuvattiin uuden muodin mukaiset valkopohjai- set suomalaiset rekisterikilvet, ja sen tunnukseksi tuli HCK-164. Ajoa ei paljon tullut, mutta Transit teki nöyrästi sen mitä pitikin. Tällaiseen maailmaan valmistui Fordin Genkin tehtailta Belgiassa harmaa ja arkinen, aivan perusmallin diesel-Transit. Joten mittarissa oli yli 32 vuoden säännöllisen käytön jälkeen huikeat 150 000 kilometriä, alle 5000 vuotta kohti. Alkoi pitkä työrupeama, pitempi kuin kukaan varmasti osasi arvata. "Pois vaan, kaikki kaatopaikalle", oli Juuso vastannut, siitä johtui reaktioni. Ymmärsin kyllä hänenkin kantansa. Ford Transit 100 Diesel ´74 Teksti: Jyrki Laiho Kuvat: Tuukka Erkkilä E lettiin kevättä 1974. Kaiken sen tavaran lajitteluun ei VALKOINEN maski oli uutena yleinen, joskin tämän yksilön kohdalla se ei ole alkuperäinen sävy. Olin työni puolesta katsomassa tam- perelaisyrityksen purettavia rakennuksia, jotka olivat tietysti täynnä kaikenlaista tavaraa. Runsaat kolmekymmentäkaksi vuotta ehti kulua, kunnes tultiin lokakuuhun 2006. Harvinainen löytö "Et oo tosissas", huudahdin hädissäni. No, tulihan sieltä edelleen "Kahden kerroksen väkeä" sekä etsivät Cannon ja Columbo. Jyrki maalautti maskin korostaakseen etupään persoonallista ilmettä. Vähän ajettu tekniikka ei kaivannut remonttia entisöintityön yhteydessä. TRANSIT on edelleen käypä peli kaikenlaisen tavaran kuljetukseen, mutta näin hienosti entisöidyn yksilön tavaratilaan ei taideta heitellä lastia aivan samaan malliin kuin nykypakettiautoon. 24 05/10. Tamperelainen merkkiliike AutoTurtonen Nekalassa luovutti uutuuttaan kiiltävän työkalun ensiomistajalleen Pahvinjalostus Oy:lle. Urho Kekkosella oli kuitenkin vielä edessään 7 vuotta Suomen presidenttinä, eikä voimiensa tunnossa olleen Neuvostoliiton romahdusta kukaan osannut ennustaa, sillä se tapahtuisi vasta 16 vuotta myöhemmin. Siellä kaiken rojun keskellä seisoi nuhruinen, kuhmuinen ja vaatimattoman näköinen, mutta pölykapseleita myöten täydellinen ja hyväryhtinen vanha diesel-Transit. Sattuma heitti sen kylmään Pohjolaan. Maailmanpolitiikassa kuohui Nixonilla oli vaikeata, Länsi-Saksan liittokansleri Willy Brandt oli juuri eronnut ja Ranskan presidentti Georges Pompidou kuollut. Mutta pieni harmaa pakettiauto hoiti nyt firman seuraajan eli Santalahden Tontti Oy:n nimissä hommansa edelleen niin hyvin, ettei vaihtoa uudempaan tarvinnut harkita ei niillä kilometreillä
Tekniikka ei vähän ajettuna kaivannut suurempia remontteja. 25. Myöhemmin kokoonpanolinjoja oli hyvinkin eksoottisissa maissa. Vain konepelti ja nokkapelti vaihdettiin, kaikkien muiden peltiosien lokasuojia myöten säilyessä ennallaan. Jo tätä ykkössarjalaista on tehty toista miljoonaa kappaletta eri puolilla maailmaa. Englannin ja Saksan Ford-tehtaat tekivät ensimmäisen kerran todellista yhteistyötä tämän hankkeen yhteydessä, suunnittelusta aina kokoonpanoon asti. Pari viikkoa siinä kului, ennen kuin sain kotona kerrottua rouvalle uusimmasta hankinnastani silloinkin pienen jekun kautta. Ohjaamo uudistui täysin ja etupää muuttui erilaiseksi, eikä dieselja bensiiniversioita enää erottanut ulospäin toisistaan. 05/10 "Kului pari viikkoa ennen kuin sain kerrottua rouvalle uusimmasta hankinnastani. bull-nose) tunnettu dieselversio oli syntynyt. Perkins oli kuitenkin painava, tehoton ja kömpelö. Eikä se 30 ajovuorokauden raja ole koskaan perheen toisellakaan museokatsastetulla autolla ylittynyt. MIKÄ IHMEEN "POSSUNOKKA"? Fordin Transit -pakettiautoja tuskin tarvitsee esitellä kenellekään, sillä yli 40 vuoden aikana kukaan ei ole voinut välttyä joutumasta sellaisen kanssa tavalla tai toisella tekemisiin. Sain kohta omakotirakentajilta jopa tuplahintaisia tarjouksia, mutta ajatus näin hyvin säilyneestä Transitista kuravellissä rakentajien kiertopalkintona ja viimeiset vuotensa työmaakoppina viettäen sai minut voimaan huonosti. Ajatukseni oli vain säästää auto jälkipolville. Ja tietäen kiinnostukseni vanhoihin autoihin. Vuoden 1978 aikana, kolmentoista vuoden tuotannon jälkeen Transit sai kasvojenkohotuksen. Tampereen seudulla varsin tunnettu mobilisti Tuukka Perkola uskalsi lähisukulaisena kuitenkin sanoa asian suoraan: "Älä hyvä mies rupea itse pilaamaan näin hyvää aihiota!" VAIKKA Transit olikin lähtökohdaltaan varsin kohtuullisessa kunnossa, riitti entisöinnissä töitä niin sisustassa kuin ulkokuoressakin. Etsiä joku, joka lupaisi edes käyttöentisöidä auton ja turvata sen säilymisen alkuperäisenä. "Hirveän ruma!" oli ensimmäinen kommentti." Sitä silmällä pitäen käytiin Töysässä ottamassa pisteosia talteen varaosaautosta. Sen sijaan hyvä lähtökohta houkutteli suunnittelemaan mahdollista museokatsastusta. Olin valmis luopumaan tästä ns. Mutta ei sääntöä ilman poikkeusta; Englannissa laitettiin jonkin verran bull-nose-kuoriin myös isompia-V6 bensakoneita, lähinnä virkavallan käyttöön. Kuvittelin, että tällaisen karkeatekoisen työkalun puhdistaminen, pieni fiksaaminen ja maalaus museokuntoon sujuisivat mainiosti ihan näin omina puhdetöinä. Ja kun lopulta ajoin Transitin äänekkäästi, mutta vähän arastellen pihaan, oli vaimoni Helenan ensimmäinen kommentti "Onpas hirveän ruma!" Mutta hänenkin mielipiteensä muuttui ajan myötä "jotenkin säälittävästä" ensin "oikeastaan liikuttavaksi" ja lopulta "vallan ihanaksi". Näin syntynyt kärsämäinen pullistuma teki tilaa Perkinsille, ja Suomessa PossunokkaTransitina (engl. Kyseisen moottorityypin paras ominaisuus on rehellisesti sanoen sen vaatima pieni tila. Silloin joku suunnittelija sai oivalluksen. Varsinkin kun Possunokka osoitti puhdistuksen, pienen huollon ja uusien renkaiden hankinnan jälkeen aivan sellaisenaan tarpeellisuutensa ja kuljetuskykynsä. Ykkössarjan diesel- ja bensiiniversiot oli siis helppo erottaa toisistaan ulkonäön perusteella. Selvästi pakettiauton omistajalla on myös aina paljon ystäviä senkin huomasimme. Kolmen vuoden entisöinti Aika pian Transit asettui taloksi eikä myynnistä eteenpäin enää ääneen puhuttu. Kaupat syntyivät siltä seisomalta, autoon koskematta. Bensiinikoneet olivat molemmissa valmistusmaissa kotimaiset ja siksi keskenään erilaiset V4-moottorit. kenenkään aika olisi riittänyt. Dieselversio oli aluksi vain englantilaisten ohjelmassa. Sekä kaiken lisäksi huono käynnistymään, mikä söi dieselversion mainetta pahasti. Arvaapas montako tällaista on säilynyt näin vähän ajettuna ja täysin alkuperäiskuntoisena! Niistä tuhansista ja taas tuhansista Transiteista, jotka 1970-luvulla olivat Suomen kaduilla tavallistakin tavallisempi näky. Kyytiä saivat niin polttopuut, polkupyörät kuin lasten muuttokuormatkin. Kyseessä oli ehkä valtava tekninen edistysaskel silloin, mutta tänä päivänä aika huvittava sekin, kuristimineen ja puolen minuutin hehkutuksineen. Koska näit itse viimeksi toisen samanlaisen?" "Osta pois", täräytti Juuso mutkattomasti, hiukan samalla hymyillen intoilulleni. Niinpä vuonna 1972 kone vaihtui Fordin omaan 2,4-litraiseen Yorkdieselmoottoriin. "Eihän tätä enää saa hävittää. Tässä vaiheessa dieselautojen valmistus alkoi myös Genkissä. Näin säästäisimme käyttömaksut, dieselverot ja normaalivakuutukset. Tehtaat sijaitsivat kanaalin molemmin puolin, Saksan tehdas tosin tarkkaan ottaen Genkissä, niukin naukin Belgian puolella. Vinyylipenkit hangattiin puhtaaksi ja muuta pientä. Kun sitten britit alkoivat sijoittaa Perkinsin valmistamaa dieselmoottoria Transitin nokalle, eihän se mitenkään voinut sinne mahtua. Hinta kun oli lähinnä muodollinen. "Possunokka-Transitista" hankintahintaan heti kunhan oikea harrastaja löytyy
Niinpä entisöintityöt päätettiin jättää ammattimiehille. Kiireettömänä hankkeena Transit viihtyi opetuskohteena ehkä jo hetkittäin oppilaiden mielestä kyllästyttävänäkin elokuun alkupuolelta aina marraskuuhun asti. Sinänsä mielenkiintoista, että eräs Euroopan yleisimmästä automalleista on muuttunut erääksi harvinaisimmista museoautoista. Tällainen väritys oli yleinen jo tehtaan jäljiltä, ja se korostaa hauskalla tavalla nokkaa, josta koko malli sai lempinimensä. Loppurutistus Maalauksen jälkeinen talvi kului aiempien vuosien tapaan lämpimässä autohallissa. Seuraavaksi oli maalauksen vuoro. Ja Possunokka siinä viidentenä... Tämän yksilön alkuperäisestä maalauksesta poiketen myös maski sai valkoisen värin. Lopputuloksena sitten harmaa alkuperäisväri kiilteli pinnassa sekä alun perinkin maalatut puskurit ja vanteet olivat taas valkoisia. Huhtikuussa 2010 alkoi sitten viimeistely, ainoa hieman kiireellä tehty vaihe Transit-projektissa. Työtunteja Karille tuli, mutta tuloskin oli sen mukainen. Heti alkuun olin puhdistanut tavaratilan ja antanut vaneroida sen uudestaan. huhtikuuta ja kahden katsastuksen teettäminen peräkkäin tuntui turhalta, samalla voisi suorittaa sen museokatsastuksenkin. Vaikka auto oli ollut ulkoasultaan siisti, niin purkamisen yhteydessä löytyi yhtä ja toista. Ruostetta tai epämääräisiä paikkauksia ei Transitiin jätetty. Senkin teki jo ammattilainen, hyvä ystäväni Koivulan Markku Tampereelta. Luonteva paikka oli Tampereen kaupungin Auto- ja konekeskus, joka jo 1970-luvulla huolsi ja korjasi kaikki kaupungin lukemattomat Transit-pakettiautot. Starttimoottori, öljykello ja joitakin pienosia vaihdettiin, muuten selvittiin säädöillä, puhdistuksilla, rasvauksilla sekä uusilla öljyillä ja suodattimilla. Muut neljä olivat 50-lukuiset Porsche ja Chevrolet sekä 60-lukuiset Mustangin ja Corvetten avomallit. Pohja oli massaamatta ja USEIMMILLE automiehille tuttu näky. Museotarkastus jännitti, totta kai. Ford Transit 100 Diesel ´74 Totta joka sana. Mutta kiire ei ollut, ei tätä hanketta hosumalla tarvinnut pilata. Korityölle ja maalaukselle haettiin tekijää pitkään. Vuosikatsastuksen takaraja oli 30. Oli hauska näky, kun laatufirman puhtaassa ja siistissä työtilassa seisoi rivi autoja. Pohjatyöt tehtiin sinä aikana Jukka Rinteen tarkalla opastuksella todella huolellisesti. Pientä puhdistusta ja siistimistä, kuraläpät paikoilleen sekä uudet tiivisteet oviin. Mitään isompaa ei tarvinnut tehdä. Museotarkastuspäiväksi varattiin 27.4.2010. Soitto etukäteen tarkastaja Arto Rantalalle ja hänen ilahtunut kommenttinsa harvinaisesta katsastettavasta kannusti loppurutistusta. Sen otti saman tien tehtäväkseen Tampereen Aikuiskoulutuskeskus TAKK. Oikeastaan jo vanerointi antoi suuntaa tulevan työn tasolle. Osaaviin käsiin Ennen koritöitä oli syytä käydä auto teknisesti läpi. Kun kerran oli työhön ryhdytty, se tehtiin perusteellisesti ja kunnolla. Monta pikkujuttua olisi vielä tehtävä. Uutta osaa laitettiin sen verran kun tarvittiin ja löydettiin, loput Kari taikoi ja taivutteli ihan suorasta pellistä. Joitakin pieniä, joskin huomaamattomia osia oli vielä tulossa vapun jälkeen. Kovinkaan moni ei tästä kierroksesta ehjänä säilynyt. 26 05/10. Lopulta hiukan sattuman kautta Transit pääsi kesällä 2009 todellisen huippuosaajan käsiin, kun Kari Konttijärvi Orivedeltä lupasi välityönä hoitaa Possunokan pellit maalauskuntoon. Ammattimiehellä oli kaikki säätöarvotkin muistissa vielä vuosien jälkeen. Töihin kävi varttuneempi asentaja Kalle Kallinen, joka sai selvästi innostuneena viettää monia nostalgian hetkiä Possunokan kimpussa. Vaihtoehtoja ei enää ollut. Alkoi vaikuttaa siltä, että mahtoikohan auto olla näin hieno edes uutena tehtaalta lähtiessään. Transit oli aikanaan hyvin yleinen pakettiauto yrityskäytössä, josta se ikäännyttyään siirtyi omakotitalorakentajille ja muuhun toissijaiseen käyttöön. Kalustepuusepän jäljiltä työ oli sellaista, että hetkeen en halunnut ajatella autolla kuljetettavan kuin puhtaita valkoisia sukkia. Irti olleet pisteosatkin löysivät taas uudelleen paikkansa
Sanan kaikissa merkityksissä." dieselveron "säästämisestäkin" nyt jo naurattaa. Rumpujarrut kaikissa pyörissä, alipainetehostin. Alkuperäinen tunnistuskortti, huoltokirja ja kuljettajan käsikirja ovat edelleen kaikki tallessa. Mutta tokihan niin Rantala kuin toisena tarkastajana ollut Håkan Sandbackakin tiesivät, että kun näin pitkällä ollaan, niin viimeistely viedään loppuun asti. Possunokan uusi elämä museoautona oli alkanut! koristella kaikenlaisilla lisävarusteilla. Mahdollisimman monta alkuperäisosaa on asennettu puhdistuksen jälkeen takaisin paikoilleen. Pituus 443, leveys 196, korkeus 197, akseliväli 269 cm. Se alkuperäinen ajatus käyttömaksujen ja Kokemuksia ja ajatuksia Tämä Transit on valmistenumeron mukaan siis putkahtanut hihnalta Genkissä huhtikuussa 1974. Tarkoitus on, että Possunokka nyt ikään kuin uuden elämän saaneena ja alkuperäisenä perustyökaluna kulkee ja kuljettaa edelleenkin, samalla tyydyttäen perheemme satunnaiset kuljetustarpeet. Alkuperäiset hiukan kuluneet osat on puhdistettu ja jätetty paikoilleen aina kun se on ollut mahdollista. Enemmän meillä kaikilla on kuitenkin nuoruudestamme tällaiseen arkiseen Transitiin liittyviä muistoja, vai mitä. Enpä tiedä... jos ajatellaan käytettyä aikaa ja varsinkin rahaa, niin eihän hommassa mitään järkeä ole ollut. Tällaisen vanhan työkalun entisöintiä joku sanoi kulttuuriteoksi. Rumahan se on, mutta samalla silti niin liikuttava. Radiokin olisi ohjaamon metelissä aivan turha kapine. Vaikka tehtyjen töiden laadussa ei tingitty, niin mikään vitriinissä pidettävä näyttelyesine tämä auto ei toki ole, kaukana siitä. Rengaskoko 7.50-14/6PR 08 Valmistusmäärä Ykkössarjaa tehtiin kaikkiaan vuosina 1965-1978 runsaat 1,2 miljoonaa kappaletta, Genkin tehdas valmisti vuonna 1974 kaikkiaan 43 800 bensiini- ja diesel-Transitia 05/10 27. Leikkisää keskustelua herätti lähinnä se, että voiko polttoainetankin päältä löytynyttä linnunpesää enää massauksen yhteydessä hävittää vai onko se autohistoriaa. Mutta pitääkö harrastuksessa aina niin järkeä ollakaan. Siltä ainakin tuntuu, kun ajaa Possunokalla ihmisten ilmoilla ja juttuseuraa riittää. Mekaaninen käsijarru 06 Kori Lyhytakselivälinen umpipakettiauto, saranoitu sivuovi oikealla ja pariovet takana 07 Mitat VAIKKA auto onkin monilta osin uudenveroisessa kunnossa, ei jokaista näkyvää nippeliä ole sentään uusittu. Uusia osiakin saa kohtalaisen hyvin, mutta sille tielle ei lähdetty. Jos kaikki korvattaisiin uudella, niin olisiko kyseessä enää edes sama auto. Lisäksi niitä Jaguareja, Mersuja ja Corvetteja tuntuu muutenkin säilyvän suhteessa aika mukavasti. Auto sai Suomessa rekisteritunnuksen HCK164 ja tamperelainen merkkiliike luovutti sen ensimmäiselle omistajalleen toukokuun 27. penkkien tereet vaihtamatta. Sanan kaikissa merkityksissä. KANTAVUUS, kokonaispaino ja suurin sallittu akselipaino olivat entisajan viranomaisten mielestä niin tärkeitä tietoja, että ne piti maalata joka ikisen pakettiauton kylkeen. 01 Merkki ja malli Ford Transit 100 Diesel (Mk1) 02 Vuosimalli 1974 03 Moottori 2.4-litrainen nelisylinterinen York-diesel, teho 62 hv 04 Voimansiirto 4-vaihteinen käsivalintainen vaihteisto 05 Alusta Jäykkä akseli puolielliptisin lehtijousin sekä edessä että takana. Eikä tätä autoa haluta edes "Rumahan se on, mutta silti niin liikuttava. Tarkastus oli siis perinpohjainen, mutta Transit selvisi kiitoksin ja kunnialla, vieläpä kautta linjan hyvin arvosanoin. Omapaino 1470, kokonaispaino 2450, kantavuus 980, akselipaino 1270 kg. päivänä vuonna 1974
Taksimiehen tallista taas tien päälle Austin Maxi ´73 Sydämen asialla -televisiosarjastakin tuttu, nyt niin kauniilta ja sympaattiselta näyttävä Austin Maxi ei sytyttänyt oman aikansa ostajia valmistajan toivomassa mittaluokassa. Niinpä toisinto Minin menestystarinasta jäi haaveeksi. 28 05/10
05/10 29
Sitä markkinoitiin voimakkaasti ja sen uskottiin muodostuvan "vuosikymmenen autoksi". Vaikka tekniikka oli aikansa moderneinta, toteutus ei mennyt ihan nappiin. The Times -lehden autotoimittaja arvosteli aikanaan vaihteistoa sanoin "kuin hämmentäisi siirappia pitkällä ohuella ruokokepillä". Ensimmäisissä malleissa oli käytössä vaijerivälitteinen vaihteisto, jonka toiminnassa ilmeni monia ongelmia. Austin Maxi ´73 Teksti: Lea Lahti Kuvat: Tuukka Erkkilä ustin Maxi oli Morris Minorin ja Minin suunnittelijan Sir Alec Issigonisin (19061988) viimeinen tuotantoon suunnittelema auto sekä BMC:n, British Motor Companyn, viimeinen auto. Voimakkaan kritiikin seurauksena tehtaalla pohdittiin ankarasti, mitä pitäisi tehdä. Käytännöllinen, mutta hieman kömpelö, 70-luvun alussa vielä reilusti 60-lukuiselta näyttänyt korimuotoilu ei viehättänyt suurta ostavaa yleisöä. Koko valmistushistorian saldoksi tuli lopulta 450 297. Jo ensimmäisen valmistusvuoden aikana autoon tehtiin lukuisia parannuksia, mutta Jälkiviisaana voidaan päätellä, että kelvollinen vaihteisto, tehokkaampi moottori ja ennen kaikkea modernimpi muotoilu olisivat ehkä tehneet Maxista Minin veroisen klassikon. ViisioVisen Austin Maxin takaluukku aukeaa koko sisätilan mitalta helpottaen kuormausta. 30 05/10. Käytännöllisestä korimuotoilusta ja erityisesti matkaajoon suunnitellusta viisivaihteisesta vaihdelaatikosta huolimatta tämä viiden tähden myyntimenestykseksi A tähdätty auto jäi odotuksiin nähden vaatimattomiin myyntilukemiin. Maxi-nimi oli ajateltu ikään kuin jatkumoksi 10 vuotta aiemmin suunnitellulle Minille, ja Maxista toivottiin ja odotettiin uutta myyntimenestystä. Parhaat myyntilukemat saavutettiin vuosien 1971 ja 1972 tietämillä, jolloin Austin Maxia valmistettiin yhden vuoden aikana 62 783 kappaletta. Vertailun vuoksi voidaan todeta pakettimallisen Minin valmistusmäärän ylittäneen puolen miljoonan rajan. Viisi vaihdetta, viisi ovea Samanhintaisiin kilpailijoihinsa verrattuna Austin Maxissa kritisoitiin montaa ominaisuutta, kuten kovaa sisämelua, takkuilevia vaihteita ja onnetonta suorituskykyä. Autovalmistajien yhdistymisen tuloksena syntynyt British Leyland valmisti Austin Maxia vuosina 1969 1981
Autoon uusittiin etupalkki, mutta sitten se jäikin 20 vuodeksi seisomaan," nykyinen omistaja kertoo. Takaisin tien päälle "Ostettuani tämän Austinin hankin heti toisen auton varaosiksi. Austin Maxi sopi hyvin siihen tarkoitukseen. "Moottoritila entisöitiin huolella: kaikki kovettuneet ja hapertunet Opettajalta taksimiehelle Luhtasaaren autoliike myi tämän Austin Maxin alavutelaiselle opettajalle vuonna 1973. BriTTien pitkiä perinteitä noudatettiin myös Maxin kohdalla, esimerkiksi kojelaudasta löytyy puuta useamman Keski-eurooppalaisen ajokin koristelun tarpeisiin. AuTon kojelauta osoittautui haasteelliseksi entisöintikohteeksi, mutta lopulta oikeanlaiset pintakäsittelyaineet löytyivät ja puuosat saatiin lopulta oikean oloisiksi. 05/10 31. useimpien mielestä vasta vuonna 1970 esitellyn E-version myötä Maxista tuli kelvollinen ajopeli. Maxin sisätilojen monikäyttöisyyttä ja muunneltavuutta kehuttiin jopa ranskalaista paremmiksi: kaikki istuimet ja selkänojat sai käännettyä yhtenäiseksi tasaiseksi parivuoteeksi. Systeemi, jolla sisätilaa muunneltiin, oli äärimmäisen selkeä ja helppokäyttöinen. Myös veljenpoika ehti ottaa ajotuntumaa Austiniin ajokortin saatuaan: hän ajoi sillä monesti Hämeenlinnaan ja takaisin ollessaan armeijassa siellä." "Vuonna 1989 sattui pieni haaveri: ojaanajossa auto osui kiveen, ja se otettiin pois rekisteristä kuntoon laiton ajaksi. Aivan kaikille ei Hydrolastic -jousituksen erinomaisuus kuitenkaan avautunut, mutta toiset kuljettajat pitivät sen erikoisen pehmeästä luonteesta. "Itse ostin tämän vuonna 1998 naapurin tallin nurkasta, tarkemmin sanottuna veljeltäni", kertoo nykyinen omistaja ja jatkaa: "Hän osti tämän aikanaan alkuperäiseltä omistajalta, kun tämä puolestaan vaihtoi auton uudempaan. Austin Maxin sanottiin jäljittelevän ranskalaisvalmisteisen Renault 16:n hyviä ominaisuuksia. Veljeni ajoi ammatikseen taksia, mutta tarvitsi toisen auton yksityiskäyttöön. Relluhan valittiin Euroopan Vuoden autoksi 1966, vain vuosi markkinoille tulonsa jälkeen. Austin Maxin ajo-ominaisuudet olivat parhaimmillaan pitkän matkan maantieajossa, jolloin viides vaihde ja tarkka ohjaus tekivät ajamisesta nautittavaa. Kun esimerkiksi Ford Cortinasta oli samaan aikaan tarjolla tarjolla perusmallin lisäksi monia eri malleja (L, GT, GXL, 1,0- 1,6- ja 2,0 -moottoreilla, farmari- ja henkilömallina), Austin Maxista oli tarjolla tasan yksi malli. Tuttu mies tästä samalta kylältä alkoi pyynnöstäni laittaa Austinia kuntoon museorekisteröintiä silmälläpitäen", omistaja kertoo. Autolla oli ajettu toistasataatuhatta kilometriä, mutta moottori oli aika hyvässä kunnossa, sillä normaaliajossa ollessa moottori oli avattu ja siihen oli tehty remontti
Alkuperäiset värisävyt etsittiin esitteiden ja muiden saatavilla olleiden kuvien perusteella. Oli haasteellista löytää siihen oikeanlaiset pintakäsittelyaineet, jotta sen sai entisen kaltaiseksi." Austin maalattiin Lehtimäellä automaalaamossa. Auto on tilava, ja siinä on hyvät jalkatilat ja käytännölliset tavaratilat. Moot- kaan, vanhat öljyiset kurat kaavittiin vain huolella pois ja uudet ruostesuoja-aineet laitettiin tilalle. Hänen kertomansa mukaan autossa on laadukkaan entisöinnin jäljiltä hiljainen Penkit saa kätevästi kumoon koko sisätilan matkalta, ja autossa voi tarpeen tullen vaikka yöpyä. torin kannakkeet olivat rikkoutuneet ja se vuoti öljyä, joten kului aikaa, että saimme osat hommattua ja auton siltä osin kuntoon." "Joitakin pisteosia vaihdettiin purkamolta hankitusta varaosa-autosta. Auto on vuosimallia 1973, jolloin ensimmäisten vuosien valmistuserien viat ja puutteet oli ehditty jo korjata. Mielenkiintoista tässä autossa oli puinen kojelauta. Penkit saa kätevästi kumoon koko sisätilan matkalta, ja autossa voi tarpeen tullen vaikka yöpyä. Sisäsäilytys oli pitänyt auton hyvässä kunnossa, mutta peltihommia autoon jouduttiin silti jonkin verran tekemään." "Olen harrastanut autojen kunnostusta jo pidempään, ja otin Austin Maxin työn alle mielenkiintoisena projektina", kertoo puolestaan auton kunnostaja. Puolen tusinaa eri sävyä sekoitettiin, ennen kuin alkuperäistä vastaava sävy löytyi. Myös itse moottoritila maalattiin. Alkuperäisen värisävyn saamiseksi tehtiin kova työ, sillä auton värikoodilla ei sävyä löytynyt. Vuonna 2002 autoon tilattiin takaisin alkuperäiset kilvet ja se museorekisteröitiin. Sadan kilometrin säteellä Nykyinen omistaja on tyytyväinen ajokkiinsa. Niinpä omistajalla ei ole moittimista autonsa ajo-ominaisuuksissa. "Auto oli muuten hyväkuntoinen, mutta kolarissa ja kolarikorjauksessa tulleet vauriot teettivät työtä ja kyllähän siihen tunteja tuhraantui. Sisustan kovettuneita, halkeilleita ja repeytyneitä kohtia paikattiin varaosa-auton verhoilusta saaduilla paikkapaloilla. Austinin pohja oli hyvässä kunnossa, joten sitä ei tarvinnut hitsata ollenMooTToriTilA käytiin läpi kauttaaltaan ja saatettiin se alkuperäiseen asuun. suKulAisuussuhde Miniin näkyy selvästi Maxin keulasta. Alkuperäisen punaisen värisävyn etsintä kannatti, sillä se sopii hyvin Austiniin. 32 05/10. Austin Maxi ´73 osat uusittiin, putsattiin ja tarvittaessa myös maalattiin
Autossa on alkuperäinen nestejousitus ja se kulkee pehmeästi. Varusteluun kuuluu alkuperäiset turvavyöt sekä oman aikansa varuste, pumpattava pissapoika. Mitään Austineihin liitettyjä vikoja ei ole ilmennyt, ja auto on toiminut ajossa kaikin puolin kiitettävästi", hän kertoo. Ajokilometrejä ei ole mahdottomasti kertynyt. Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut. 06 Kori Itsekantava viisiovinen teräskori 07 Mitat Pituus 402, leveys 163, korkeus 140 cm. Kotoa löytyy myös 65 000 kilometriä ajettu Triumph Herald, joka ei ole tällä hetkellä rekisterissä. Etuveto 05 Alusta Hydrolastic-nestejousitus. Tilavuus 1750 cm3, sylinterin halkaisija 76,2, iskupituus 95,75 mm. 01 Merkki ja malli Austin Maxi 1750 02 Vuosimalli 1973 03 Moottori käyntiääni, ja vaihteisto toimii moitteettomasti. Akseliväli 264, raideväli edessä 137, takana 135 cm 08 Valmistusmäärä Vuosina 1969-1981 yhteensä 450 297 kpl PiTKällä akselivälillä ja hydrolastic jousituksella on pyritty vakaaseen matkantekoon. VArAosA-AuTon ja kunnostettavan aihion verhoiluiden parhaat palat yhdistämällä sisustasta saatiin siisti ja ehjä. 05/10 33. Teho 78 hv. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin. Kovin pitkällä ei ole tullut käytyä, ajomatkat ovat olleet kutakuinkin sadan kilometrin säteellä. Aiemmin kalustoon kuului myös museorekisteröity kuorma-auto, mutta säilytystilan puutteen vuoksi se on myyty pois. Nelisylinterinen rivimoottori edessä poikittain. Austin Maxi on entisöinnin jälkeen ollut joinakin talvina talvisäilytyksessä vuokratiloissa, mutta viime talvet se on ollut oman pihan katoksessa. Autoliikkeestä saa vielä nykyäänkin lisää nestettä. Austin Maxi on ollut nykyisellä omistajallaan ajossa noin kahdeksan vuotta. "Mittariin on tullut noin 3000 kilometriä
Orimattila 34 05/10
Pakettiautoilla kuitenkin haluttiin toisinaan kuljettaa useampaa henkilöä kuin etupenkille saatiin sopimaan. Istuin on kahdesta keinonahalla verhoillusta puulevystä kokoon kyhätty, erittäin epämukava penkki: se on paitsi kova, myös korkeussuunnassa niin ahdas, että raavaan miehen pitää istua pää kallellaan kattoa vasten ja lyhyemmälläkin pää on tiukasti katossa kiinni. Emma oli töissä ompelijana Virkkeen tehtaalla Orimattilassa, ja heti kun auto oli hankittu, Emma ompeli penkkeihin päälliset suojaamaan uusia istuimia. Turvakettingit olisivat tiukalla leveyssuunnassakin, jos kaikki kolme taakse sallittua matkustajaa kiipeäisivät kyytiin. Perintönä veljenpojalle "Kun Joukolle alkoi kertyä ikää, hän kauppasi autoa minulle. Tarjoaisin ruuatkin vielä, jos koko matkan kestäisivät", auton nykyinen omistaja Kalervo Eiranen naureskelee. Istuimen molemmin puolin on asennettu hupaisa oman aikansa turvalaite ketju, jonka kai kuuluu estää takapenkkiläisen tielle putoaminen, jos ovi sattuisi aukeamaan... Kun pakettiauto, johon penkit oli asennettu, oli ollut rekisterissä yli kolme vuotta, sen sai ilman veroseuraamuksia muuttaa henkilöautoksi, eli silloin autossa sai olla sekä takasivuikkunat että takaistuimet. Penkille on erittäin hankala kiivetä istumaan, sillä sivuovesta on vaikea pujottautua ja takaluukusta kulkiessakin joutuu konttaamaan päästäkseen penkille asti. Adolfsson ja hänen inkeriläissyntyinen vaimonsa Emma eivät sen koommin uutta autoa ostaneetkaan, Mazda kuljetti tarkkoja omistajiaan uskollisesti niin pitkään kun autoa tarvittiin. Ikkunoiden peittäminen suoritettiinkin eri puolilla Suomea eri tavoin paikallisten katsastusviranomaisten hyväksymällä tavalla ja niitähän riitti. Selkänojan ja istuinosan kallistukset tuntuvat omituisilta ja istuma-asento on mitä epämukavin. Olisikin mukava tietää, kuinka monet Orimattilan Villatehtaan, nykyisin Kehräämönä tunnetun tiilirakennuksen seinätiilet ovat asettuneet paikoilleen juuri Jouko Adolfssonin asettamana. PIILOFARMARISSA on aina yksi "matkustaja" takapenkillä. Tästä johtuen lainsäädäntöön kirjattiin, että umpikylkiseen pakettiautoon sai asentaa asianmukaiset kunnon istuimet, ja ikkunapakettiautoon tai alkuperäiseen farmariin sai laittaa istuimet, mikäli ikkunat peitettiin. Penkkirakennelma on Suomen autoverotuksen ja katsastusviranomaisten yhteistyön satoa, jota tarkan markan kansalaiset hyödynsivät sen kun ehtivät. Tätä ohjetta on syytä noudattaa, etenkin jos jälkiasennuksena tehdyllä koomisella takapekillä on kyytiläisiä. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Vesa Rantasalo T ämän jutun autossa on Suomessa asennettu selkä menosuuntaan istuttava istuin kolmelle. Autolla ajeltiin arkiajon lisäksi mökkireissuja Kuhmoisiin ja toisinaan käytiin kalassa merellä asti. Nuken asennosta näkee miten ahdasta penkillä on korkeussuunnassa, pää on tukevasti kiinni katossa 160 cm pitkällä toimittajallakin. Mazdan katolla oli silloin teline veneenkuljetusta varten. Kun pakettiautoilla edelleenkin haluttiin joissakin tilanteissa kuljettaa luvallisesti henki- löitä, sai autoon asentaa Autorekisterikeskuksen ohjeiden mukaiset istuimet. Istuinten mitat ja istuinosan sekä selkänojan kaltevuudet oli tarkoin määritelty. Edellä kuvattu lainsäädäntö koski ennen lokakuuta 1967 tullattuja autoja. Tämän ajan lakia ja määräyksiä noudattaen on tämän jutun Mazdakin saanut kertakaikkisen epäkäytännöllisen koomisen takapenkkinsä. Muurarin Mazda Kalervo Eirasen setä, muurari Jouko Adolfsson osti tämän Mazda 1500 Deluxe Vanin Lahden ST-Autosta keväällä 1971. Kun henkilöautojen tuonti vapautettiin säännöstelystä vuonna 1962, nostettiin maahantuotaessa perittävää autoveroa, mutta pakettiautot pysyivät edelleen vapautettuna tästä verosta. Näissä istuimissa sai olla maksimissaan vain kahden senttimetrin pehmusteet. "Voi jos saisin tämän istuimen suunnittelijat kyytiin, laittaisin ne takapenkille ja ajeluttaisin vaikka Jyväskylään ja takaisin. MuurariAdolfssonin kädenjälki on nähtävissä kotiseudulla vieläkin, sillä monet Orimattilan ja lähiympäristön tiilirakennukset ovat olleet tämän Mazdan omistajan työmaana. Piilofarmari perintönä Mazda 1500 Deluxe Van ´71 "Älkää ajako liian lujaa, älkääkä jarruttako äkkinäisesti" neuvottiin uuden Mazdan ohjekirjassa vuonna 1971. Sanoin, että en osta sitä, mutta jos annat sen minulle perinnöksi, pidän siitä kyllä hyvää huolta", Kalervo Eiranen muistelee ja jatkaa: "Joukolta auto siirtyi Emman nimiin, ja vaikka tämä ei ajanut autolla, hän 05/10 35. Myöhemmin maahantulleista joutui maksamaan täyden henkilöautoveron, jos auto joskus myöhemmin varustettiin sekä takapenkillä että takasivuikkunoilla. Istuimelle pääsemiselle tai istumaan mahtumiselle ei juurikaan laitettu painoa
Maantieajossa auto tosin on hieman. Paluumatkalla jäähdyttäjä alkoi vuotaa. Menin portista sisään ja pihalla ollut rouva huuteli, että juuri äsken aidan läpi pihaan tuli auton pölykapseli. Koska kaasuttajassa oleva lasi oli tyhjä, olin aivan varma, että bensapumppu on hajonnut, koska putsarikin oli aivan vasta vaihdettu", Eiranen muistelee. Kapseleita on tallessa täysi sarja, vaikka niiden kanssa onkin sattunut monenlaista. Kun kerran olimme varmoja viasta, irrotimme saman tien bensapumpun. Osallistuin sillä myös Pietarsaaren ajoihin heti kun sain sen museorekisteriin", Eiranen kertoo. "Katsastusmies sanoi, että uutta ei saa enää laittaa." auto toimi moitteettomasti. Sitten laitettiin sähköä päälle ja bensa lensi pumpusta komeasti! Vasta sen jälkeen tuli mieleen kurkistaa putsariin, ja sieltähän löytyikin tyhjennettävää", hän jatkaa nyt jo hymyssä suin. Vaikka tankissa oli 20 vuotta vanhat bensat, se lähti heti käyntiin." "Kaikki irto-osat oli laitettu tarkasti talteen ja ne löytyivät kylkilistan kiinnikkeitä lukuun ottamatta autotallista. "Toisella kerralla Orimattilassa Pakaantiellä ajaessani kuulin taas helähdyksen ja näin, kun kapseli pyöri pensasaidan läpi talon pihaan nurmikolle. Kotiin päästyäni putsasin tankin, eikä sen jälkeen ole ollut ongelmia." "Olen ajellut Mazdalla tässä kotikulmilla ja lisäksi sillä on tehty mökkireissuja Padasjoelle. Vaikka autoa oli aina säilytetty autotallissa, oli pientä ruostevikaa päässyt kehittymään, ehkä siksi, että osittain maan alla sijainnut talli oli kylmä ja hieman kosteakin. Auto on yllättävän hyvä ajaa, se on pehmeäjousinen ja voisi sanoa, että vähän amerikkalaistyylinen. Aamulla kotiin mennessä nestettä alkoi kulua vieläkin enemmän ja kotiin tultua vaihdoin uuden kennon." Seikkailun makua "Kerran auto ei lähtenyt kotona käymään, ja vaihdoin silloin bensaputsarin uuteen. Nyt olen oppinut kiinnittämään kapselit tarkasti oikeaan asentoon, jotta ne pysyvät kiinni tien päällä." Museorekisteriin Jarrut olivat pitkän seisokin jäljiltä huoltoa vailla, mutta pienellä herkistelyllä ne tulivat hyvään kuntoon. "Niin sitten hain 56 000 kilometriä ajetun Mazdan reilu kaksi vuotta sitten kevättalvella, muistaakseni helmikuussa, sen kotitallista, jossa se oli ehtinyt seistä jo 20 vuotta. Mäntässä lisäsin nestettä, jatkoin mökille Padasjoelle ja olimme siellä yötä. Kun rautalankaklemmareita kiristi, kangas meni rikki. Kun uudella putsarilla oli ajettu 140 kilometriä, auto sammui mökille mennessä Taulun risteyksen tienoilla Padasjoella. "Aluksi pölykapselit eivät tahtoneet pysyä kiinni. Uusia letkuja ei tahtonut löytyä mistään, mutta lopulta löytyi väärään suuntaan mutkalla olevat, joista katkaisemalla sai rakenneltua alkuperäisen kaltaiset tilalle. Perunkirjassa Mazda oli merkitty minulle", Eiranen kertoo. "Sirolan Tapsa tuli apuun ja auto hinattiin ensin Essolle ja siitä Tapsan pihaan. Mazda museorekisteröitiin 3.3.2008. 36 05/10 Pakettiautohan tämä on! "Museorekisteröinnin jälkeen Mazdan mittariin on kertynyt melkein 4000 kilometriä. Kerrankin olin päässyt vasta kaksi kilometriä kotoa, kun kolme kapselia oli jo pudonnut. Simpukkaohjauksesta johtuen ohjaus ei ole ihan jämpti, mutta kyyti on hieno. Pienellä takalokasuojan hitsauksella Kalervo kuitenkin selvisi peltitöistä. "Ajoissa kaasuttaja pikkuisen nyki, muuten Karkailevat kapselit Autossa on hienot alkuperäiset M-kirjaimella somistetut Mazda-pölykapselit. Polttoainemittarin polvinivelanturi oli ruostunut jumiin ja näytti vajaata puolta tankkia, vaikka polttoainetankki oli jo tyhjä. Kerroin, että juuri sitä tulinkin hakemaan." "Sain Vuorisen Jarilta Jaalasta yhden kapselin ja se onkin ollut tarpeen, kun yksi irronnut kapseli pyöri vastaantulevan auton alle. Konepellin alla vesiletkussa oli kangaspäälliset. Kerran kuulin helähdyksen ja huomasin, kuinka kapseli ohitti minut", Eiranen nauraa. Emman ompelemat penkinpäälliset olivat säästäneet verhoilun uudenveroisena, eikä sille tarvinnut tehdä mitään. Mazda 1500 Deluxe Van ´71 MAZDAN ensimmäinen omistaja Jouko Adolfsson on ollut aikanaan muuraamassa taustalla näkyvää Orimattilan Villatehdasta, nykyisin Kehräämönä tunnettua rakennusta. halusi pitää sen. Autosta löytyi myös muun muassa bensanostokuitti vuodelta 1972." "Vähän harmittaa, kun en saanut autossa ollutta isoa "90-lätkää" ehjänä irti, olisin liimannut sen uudelleen paikalleen, onhan sekin osa auton historiaa", Eiranen harmittelee. Kun aika jätti Emmastakin, kävi selväksi, että annettu lupaus oli pidetty. "Kotimatkalla samalla reissulla tyhjensin vielä putsarin kerran matkan varrella ja samalla pysähdyksellä bensakin loppui, vaikka mittari näytti puolta tankkia. Lopuksi auton alkuperäinen maalipinta vielä myllytettiin kauttaaltaan. Autotalli oli aivan täynnä kaikkea tavaraa, ja jonkin aikaa sai kanniskella muuta tavaraa ulos, ennen kuin auto saatiin tallin hämäristä päivänvaloon
Ajattelin, että yritän tänä vuonna uudelleen, mutta se pääsi unohtumaan", Eiranen juttelee pilke silmäkulmassa. Alun perin autossa oli pyöreät peilit, mutta vaihdoin siihen suorakaiteen muotoiset, joista näkee hieman paremmin. Edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut, jarrutehostin, simpukkaohjaus 06 Kori Itsekantava 5-ovinen farmarimallinen teräskori 07 Mitat Pituus 437, leveys 163, korkeus 143, akseliväli 250 cm. Soitin sinne ja sanoin, etten tule ennen kuin pääsen hyötyajoneuvosarjaan. Omapaino 1160 kg 05/10 37. Radiota autossa ei ollut, mutta hankin rompetorilta aikakauteen sopivan." Kuorma-autoissa ja pakettiautoissa piti ennen olla auton kantavuus, kokonaispaino ja taka-akselin kantavuus maalattuna auton etulokasiipeen. Ohjaus ei ole jämpti, mutta kyyti on hieno." 01 Merkki ja malli Mazda 1500 Deluxe Van 02 Vuosimalli 1971 03 Moottori Nelisylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin, iskunpituus 78 mm, sylinterin halkaisija 78 mm, sylinteritilavuus 1490 cm3, teho 82 hv SAE/5700rpm 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, kuiva 1-levykytkin, takaveto 05 Alusta Edessä erillisjousitus kierrejousin, takana jäykkä akseli ja lehtijouset. Olisi ollut hauska kilpailla tällä autolla kuorma-autojen kanssa samassa sarjassa. KOJELAUTA ja hallintalaitteet ovat alkuperäiskunnossa, ainoastaan kaasupolkimen pitkä talla on irronnut tai irrotettu ensimmäisen omistajan käytössä. MOOTTORITILA on 60 000 kilometriä ajetussa autossa edelleen lähes uuden veroinen. AIKAKAUTEEN sopiva radio löytyi rompetorilta. MAZDA on aina liikkunut näillä Uudenmaan läänin kilvillä. PÖLYKAPSELIT ovat karkailleet moneen otteeseen, mutta vielä on tallella täysi sarja. kovaääninen, koska on nelivaihteinen", Eiranen kertoilee autonsa ajo-ominaisuuksista. Nämä maalaukset ovat vielä paikoillaan. "Ilmoitin Mazdan Suur-Saimaa-ajoon pakettiautona hyötyajoneuvoluokkaan, mutta oli siirretty henkilöautoluokkaan. "Konepellillä olevasta peilistä on peruuttaessa hankala katsoa. "Vuoden päästä kyllä yritän taas, pakettiautohan tämä on!" "Mazda on yllättävän hyvä ajaa, se on pehmeäjousinen ja voisi sanoa, että vähän amerikkalaistyylinen
Kansanauto Kaukoidästä Honda Civic ´76 Sakari "Saku" Lehtonen hankki ensimmäisen sukupolven Civicinsä alun toistakymmentä vuotta takaperin siihen tehtävään, mihin se alun perin suunniteltiinkin konstailemattomaksi käyttöautoksi lyhyille ajomatkoille. 38 05/10
Parainen 05/10 39
Alustarakenne oli kaiken kaikkiaan varsin moderni. Vuonna 1976 uuden Civicin hankkiminen vaati kuitenkin huomattavasti nykyistä enemmän siviilirohkeutta, vaikka merkillä kaksipyöräistensä ansiosta jo varsin hyvä maine olikin. Hondan ylpeydeksi kaavaillun isomman H1300-mallin myynti takkuili, joten kesällä 1970 päädyttiin miettimään koko ideaa alusta alkaen uusiksi. Voimalinja oli peruskonstruktiossaan varsin perinteinen 1,2-litraisine poikittain keulalle asennettuine rivinelosineen ja nelivaihteisine manuaaleineen. Optiona oli myös tehtaan oma 2-vaihteinen Hondamatic-automaattivaihteisto, ja olipa autoon saatavana jopa luokassaan harvinainen ylellisyysvaruste, ilmastointilaite. Tavallaan hiukan koomista, että pieni kansanauto saavutti suuren suosion nimenomaan isojen autojen Amerikassa. "11 vuotta takaperin hain perheelle halpaa kesäautoa ja kuulin joutilaana seisovasta vanhasta Civicistä. Lähtökohdat olivat sikäli modernit, että pyörät haluttiin mahdollisimman kulmiin paremman ajettavuuden ja tilavuuden nimissä. Hondalla muodostettiin kaksi eri tiimiä, joista toinen koostui kokeneemmista suunnittelijoista ja toinen nuoren polven insinööreistä. Kojelautaan haettiin ylellistä ilmettä aikakaudelle tyypillisellä jalopuukuvioinnilla. Teksti: Tomi Eronen Kuvat: Tuukka Erkkilä onda-merkin historia ulottuu 1940-luvun lopulle saakka, mutta vielä 70-luvun alussa se tunnettiin pääasiassa moottoripyöristään. Lähtökohtana oli vahvasti jo aiemmin Euroopassa hyväksi havaitun kaltainen konsepti. Joka nurkkaan tulivat McPherson-joustintuet, ja erikoisuutena kokoluokassaan autossa oli etupyörien tehostetut levyjarrut. Itse asiassa kevyt auto oli jopa luokassaan varsin ripeä, se kiihtyi nollasta sataan karvan yli 13 sekunnissa. Honda Civic ´76 RaTTi on verhoilemattomine puolineen suorastaan sporttisen näköinen. PelKisTeTysTä mittaristosta ei ylimääräisiä tietoja selviä. Lopputuloksena oli askel taaksepäin ja paluu N360-pikkuauton ja sen N600isosisaren viitoittamalle tielle. Tiimit työskentelivät täysin erillään, ja kun 40 05/10 tuli aika esitellä uusi konsepti, oli molempien perusajatus sama ison ja komean mallin sijaan maailma kaipasi pientä ja näppärää perusautoa. 80-luvun lopulla Honda sai jo kunnian olla USA:n myydyin auto. Länsirannikon alkuperäisasukas Suomessakin suosio kasvoi vähitellen, eivätkä Hondat olleet autoinakaan enää 1980-luvulle tultaessa mitenkään harvinaisia näkyjä. Samaan aikaan esiteltiin sekä henkilökuljetukseen että tavaransiirtoon suunnatut mallit. H Kansanauton parannettu versio 1970-luvulle tultaessa Japanin autoteollisuus oli kasvanut huimaa vauhtia ja se oli noussut maailman toiseksi suurimmaksi autontuottajamaaksi heti Yhdysvaltain jälkeen. Korista haluttiin mahdollisimman matala painopisteen tähden. Painoa vähennettiinkin muun muassa ohentamalla auton koripellin vahvuutta. Noihin aikoihin useimmat uudet japanilaismallit olivat porrasperäisiä ja takavetoisia, mutta Honda päätyi tekemään uutuusmallistaan etuvetoisen viistoperän. Korimallia päädyttiin nimittämään kolmioviseksi, mikä herätti kysymyksiä Hondan omassa myyntiportaassakin. Kagoshiman myyntitoimiston päällikön Yoshihide Munekunin kerrotaankin ihmetelleen ääneen, että kummalla puolella se kolmas ovi on. Hondan ensimmäiset tuotantoautomallit olivat lokakuussa 1962 esitellyt piskuiset sporttimallit S360 ja S500 sekä minipaku T360. Saku Lehtosen valkoinen, kolmiovinen Civic rekisteröitiin ensimmäistä kertaa elokuussa 1976, ja se sai ensimmäisen kotinsa vain puolenkymmenen kilometrin päästä nykyisestä. Uutuusmalli sai nimen Civic, jolla haluttiin kuvata autoa, joka on tehty kansalaisia ja kaupunkeja varten. Mitään erityisiä hakukriteereitä ei oikeastaan ollut, mutta runsaampi ikä oli plussaa,. Tehtaan tavoitteena oli luoda edullinen kansanauto, joka olisi nelipaikkainen ja pystyisi sadan kilometrin tuntinopeuteen. Suunnittelussa kiinnitettiin erityistä huomiota painonsäästöön, sillä insinöörit tuumivat suuremman painon tarkoittavan suurempia kustannuksia kaikin tavoin. Meillä Suomessa erityisen maineikkaaksi kohosi "Tuuttina" tunnettu CB 750 Four, Amerikan mantereella suuren suosion saavutti jo 60-luvun puolivälissä pienempi Dream-pyörä, joka innoitti jopa Beach Boysin popparit tekemään Little Honda -laulun
Ensimmäisen polven Civic kehitettiin edulliseksi, luotettavaksi ja pieniruokaiseksi ajopeliksi pääasiassa taajamiin maantiellä kun se Hondan insinöörien hienoista suunnittelupäämääristä huolimatta on ajettavuudeltaan aikakaudelleen tyypillinen pikkuauto, joka ei vaikuta yhtään kokoistaan isommalta. 01 Merkki ja malli Käyttökunnossa "Museorekisteriin en ole autoa lähtenyt hankkimaan, koska se on kuitenkin kesällä joka päivä käytössä", Saku valottaa. Civicistä tulikin perheen ensimmäinen vanhempi ajokki. "Kun löysin auton, kokeilin helman kuntoa ja yllätyksekseni vastaan tulikin ruosteen sijaan varmaan sentin paksuinen massakerros", Saku muistelee. "Muistan kun näitä alkoi tulla Suomeen, ja useimmat ruostuivat aika huonoon kuntoon viidessä vuodessa." Civiciä oli siis mitä ilmeisimmin ruostesuojattu useampaan kertaan eikä Saku usko sillä edes juurikaan ajetun talvisin. Monet muistanevat vielä ensimmäisen Poliisiopisto-leffan, jossa keskimääräistä suurempikokoinen kaveri nimeltään Hightower heittää tämänkorisen Civicin etupenkin pois ja ajaa autoa takapenkiltä käsin. 1,2-liTRainen voimanlähde ei voimillaan pääse pullistelemaan, mutta kyyditsee 700-kiloista autoa ihan riittävän rivakasti. Autolla oli ajettu vasta reilut satatuhatta kilometriä, eikä sitä oltu koskaan hitsattu. TaKaPenKin verhoilumalli on kovasti samanoloinen kuin 1960-luvun amerikkalaisissa poniautoissa. Omapaino 700 kg. Lehtosten Civic palveleekin tätä nykyä siinä tehtävässä, johon se alun alkaen suunniteltiin. "Varsinaista harrastajataustaa minulla ei ole, mutta koko ikäni olen ollut autojen kanssa tekemisissä. Vähän ajetun auton saisikin mitä ilmeisimmin MA-tarkastuksen edellyttämään kuntoon varsin vähällä fiksaamisella, vaikka kyllähän käytön jälkiäkin löytyy jo vähän joka puolelta. Sisältä Civic onkin varsin siistissä alkuperäiskunnossa. Honda Civic 02 Vuosimalli 1976 03 Moottori 1,2-litrainen bensiinikäyttöinen rivi-4, teho 50 hv 04 Voimansiirto 4-vaihteinen manuaali, etuveto 05 Alusta McPherson-joustintuet edessä ja takana, levyjarrut edessä, rumpujarrut takana 06 Kori Kaksiovinen hatchback, itsekantava korirakenne 07 Mitat Pituus 356, leveys 151, korkeus 133 cm. "Epäilen, että auto olisi jossain vaiheessa ylimaalattu alkuperäisellä värillä, muttei minulla siihen mitään vahvistusta ole." Tätä nykyä ruostumisestakaan ei enää ole niin suurta huolta, koska Lehtosilla Civic on vain kesäkäytössä, ja kilometrejä heillä ollessa on kertynyt vain tuhatkunta vuodessa. Pikkuisen auton muotoihin on haettu aggressiivisuutta konepellin ilma-aukoilla. MusTa keinonahkaverhoilu luo nostalgista tunnelmaa, mutta on aidosti todella hiostava kesähelteillä. koska autoa oli tarkoitus seisottaa talvet", Saku kertoo ja jatkaa: "Uusissa autoissa on niin paljon elektroniikkaa, että aina tuppaa tulemaan jotain ongelmia seisomisaikana." Haussa ei siis ollut sen kummemmin juuri ensimmäisen polven Civic kuin museoajoneuvo muutenkaan, vaan auton hankinnan syyt olivat puhtaan arkiset. Lehtosista tuli sen kolmansia omistajia. "Ajo kertyy pääasiassa kesän päivittäisistä golfkenttämatkoista eikä sitä kerry päivässä kuin viitisen kilometriä." Vähän ajettu tekniikka toimii edelleen mainiosti, eikä Lehtosilla ollessa ole tarvinnut perushuoltojen lisäksi kuin uusia iskarit sekä alatukivarsi. "Kuulin sattumalta eräässä ladossa seisovasta Civicistä, jonka ostinkin tavallaan syntymäpäivälahjaksi vaimolleni." Mahdollisesti alkuperäiselle omistajalle sukua ollut nuori mies oli saanut Civicin paria vuotta aiemmin ja tallettanut sen latoon, eikä hänellä ollut sille mitään käyttöä. Aloitin vuonna 1967 paikallisessa autokorjaamossa ja myöhemmin olin Peugeot-liikkeessä asentajana ja automyyjänä." Siitä syystä Saku ajoikin yli 20 vuotta pelkästään Peugeoteilla, ja leijonalogoinen käyttöauto löytyy pihasta nykyäänkin. Ilmiasu on kuitenkin ryhdikäs ja alkuperäinen lukuun ottamatta kylkien sinisiä teippauksia, jotka joku on askarrellut hamassa menneisyydessä. Uudet osat löytyivät ykköspolven Civiceihin vihkiytyneen tamperelaisen Juska Kettusen avustuksella. Alkuperäisiä verhoiluja ovat suojanneet penkinpäälliset, jotka ovat Sakun mukaan paljon mustaa keinonahkaa miellyttävämmät kesäkäytössä. Akseliväli 220 cm 08 Suorituskyky Huippunopeus 142 km/h 05/10 41
Länsirannikon tuulia Oldsmobile Super 88 Fiesta ´63 Vesa Kilpeläinen hankki Fiesta-farmarin käyttöautokseen asuessaan 1990-luvun lopulla Amerikan länsirannikolla. Harvinaisen mallin herkullisuutta lisää entisestään sen jäljittelemätön patina, jonka ansiosta auto henkii aitoa nostalgiaa toisin kuin usein niin steriileiksi entisöidyt sukulaisensa. Helsinki 42 05/10
05/10 43
Impala meni kaupaksi varsin nopeasti ja päätyi lopulta Saksaan, missä sen korinvaihtohistoria ei tainnut suuremmin kotimaan tapaan haitata. Pomonasta löytynyt Los Angelesissa Kilpeläiset asettuivat asumaan Culver Cityyn. Oldsmobile vei pelkistetyn kulmikkuuden äärimmilleen vuonna 1963 siinä missä viittä vuotta vanhemmat Oldsit tunnetaan kromi-Oldseina, ei kuuskolmosissa juuri kiiltävällä koreiltu. Tarkemmin katsottuna vuosimallin ´63 täysikokoisten Oldsien muotoilussa oli kyllä muutamia hauskoja jippoja, kuten kulmikkuuteen kätketyt siiventyngät niin etu- kuin takalokasuojissakin. Perusversio oli 280 hevosvoiman kaksikurkkuisella kaasuttimella varustettu Rocket, keskimmäinen vaihtoehto nelikurkkuisella ruokittu 330 hevosvoiman Sky Rocket ja tehokkain versio oli 345-hevosvoimainen Starfire, jonka puristussuhde oli muita korkeampi 10,5:1. Kalusto myyntiin ja koneeseen Alkuaan Lieksasta kotoisin olevan Vesa Kilpeläisen ensimmäinen oma jenkki oli ´65 Chevrolet Chevelle, jota seurasi samanvuotinen Chevy II. Toisaalta se oli vanhoillinen ylemmän keskiluokan suosikki, toisaalta taas tunnettu tehomoottoreiden valmistaja, joka kunnostautui myös muskeliautoillaan. Sky Rocket-nimi ei viesti vaatimattomuudesta: 330 hevosvoimaa oli perusfarmarille hyvä lukema, jonka turvin ei jää jalkoihin nykyliikenteessäkään. 44 05/10. Autoharrastuksen pariin ajautuminen ei Veskun tapauksessa ollut mikään ihme, vaan enemmänkin looginen seuraus siitä, että hänen isänsä on myös innokas koneharrastaja. "Kun vaimolleni tarjoutui mahdollisuus lähteä Leena Palotien vetämän suomalaisryhmän mukana UCLA:n geenitutkimuslaitosta perustamaan, päätin lähteä itsekin mukaan." Siinä ei kauaa jahkailtu, kun Vesku laittoi Impalansa myyntiin ja alkoi pakata tavaroita. Aikanaan alle löytyi oma fullsizeavo, kotimaiseen kansanperinteeseen lukeutuvan korinvaihdon tuloksena syntynyt rättikattoinen ´64 Impala. Oldsmobile Super 88 Fiesta ´63 Teksti ja kuvat: Tomi Eronen A merikan vanhimpiin automerkkeihin kuuluvalla Oldsmobilella oli vuosikymmenien ajan automarkkinoilla ristiriitainen rooli. Tosin vanhemman Kilpeläisen mielenkiinnon kohteina ovat enemmänkin OLDSMOBILEN farmarit kantoivat 50- ja 60-lukujen taitteessa Fiesta-lisänimeä. Auton omisti Simon 394-KUUTIOTUUMAINEN moottori on ulkoisesti täysin tehtaan jäljiltä. KOTIMAAHAN palattuaan Vesku hankki klassiset Torq Thrust II -alumiinivanteet. Vesku pääsi entisöintitöihin Simo Veharannalle, joka tunnetaan esimerkiksi Teemu Selänteen autojen hovihankkijana ja kunnostajana. Erikoinen muotoiluyksityiskohta on myös korin lähes huomaamaton leveneminen takalokasuojien matkalta. Varustelista oli pitkä, mutta moottorivaihtoehtoja vain kolme, jotka nekin saman myllyn muunnelmia. Alkuperäiset peltivanteet kapseleineen ovat myös tallessa. vanhat työkoneet sekä moottorisahat. Häneltä Vesku saikin vinkin Pomonan swappiin myyntiin tulevasta ´63 Oldsmobile Fiesta -farmarista, joka olisi ilmeisesti varsin asiallinen. 1950-luvulla muotiin tulleet siivet katosivat seuraavan vuosikymmenen alussa amerikkalaisista autoista, ja pyöreiden muotojen tilalle tulivat viivottimella piirretyn kulmikkaat linjat. Jutun ´63 farmarin Vesku hankki asuessaan Yhdysvaltain länsirannikolla 1990-luvun lopussa
"Katselin hetken autoa ja tarjosin siitä 400 taalaa alle pyyntihinnan, joka oli varsin kohtuullisen tuntuinen." Miehet löivät kättä päälle ja amerikanraha vaihtoi omistaja kuten Fiestakin. Vielä saman päivän aikana hänen käteensä oltiin jo latomassa paria tuhatta ostohintaa suurempaa setelinippua. vanha tuttu Ryan, joka oli tullut sillä swappiin ajamalla San Franciscosta. Auton tullessa Veskulle siinä olivat vielä kiinni alkuperäiset mustat kilvet. KATTOVERHOILUSSA ei ole käytetty ollenkaan kangasta, vaan se on kangasverhoilujen tyyliin rei´itettyä levyä. VESKUN yksilöstä puuttuvat käytännössä kaikki ylellisyyslisävarusteet, jotka ovat tämän ikäluokan Oldseissa muuten yleisiä. Puisissa koteloissa on tavalliset 6x9-tuumaiset autokaiuttimet, joille Vesku ei ole raaskinut puhkoa reikiä auton verhoiluihin. Yllättävän harvinainen Tarkemmin hankintaansa tutustuessaan Vesku totesi, ettei siihen tarvinnut olla pätkääkään pettynyt. Erikoinen piirre 1960-luvun alun GM-farmareissa on se, että vaikka mainokset yleisesti hehkuttivat autojen korien olevan laadukkaita Fishertuotteita, tulivat farmareiden korit itse asiassa pienemmältä Ionia Manufacturing Companyltä, jonka työn jäljessä oli huomattavasti Fisheriä enemmän käsityön leimaa. Vielä saman päivän aikana auto yritettiin ostaa Veskulta puoliväkisin, ja käteen oltiin jo latomassa paria tuhatta ostohintaa suurempaa setelinippua. Penkkien istuinosat ovat saaneet jossain vaiheessa uuden pinnan, muuten sisustus on hieman patinoituneessa alkuperäiskunnossa. SEISONTAJARRUN merkkivalo on hauskasti toteutettu suoraan polkimen varteen. Vesku teki autosta kaupat 400 taalaa alle pyyntihinnan. Haalistuneessa maalipinnassa näky- 05/10 45. "Totesin vain, että auto ei ole myytävänä milläs minä sitten ajaisin." neet ruostepilkut olivat käytännössä auton ainoat ruostevauriot, ja akuuttia korjattavaa löytyi huonokuntoisen takapuskurin lisäksi vain jarruista. Lisäksi mallistoon kuului varustetasoltaan lähinnä 98:aa vastaava urheilullisempi Starfire, jota valmistettiin vain kaksiovisena hardtopina sekä avomallina. Siinä, missä esimerkiksi Chevroletin farmarimallien voimanlähteenä KOLMANNEN penkkirivin sijasta takalattian luukun alle jää reilun kokoinen säilytystila. Pitkään auto ei ilmeisesti ollut Ryanilla vanhentunut, hänet kun tunnetaan nimenomaan vanhempiin farmareihin keskittyneenä jobbarina. 1963-vuosimallin Super 88 -farmareita on valmistettu kaikkiaan alle 4000 kappaletta, ja Pomonan swapissä paikalliset Oldsmobile-harrastajatkin tuumivat, etteivät olleet koskaan nähneet toista samanlaista." Veskun yksilön erikoisuutta lisää sen poikkeuksellisen vaatimaton varustelu ja kokovalkoinen väri TAKALUUKKU aukeaa vaiheittain siten, että ensin lasketaan auton ainoa sähkötoiminen lasi alas, minkä jälkeen päästään avaamaan luukku sisäpuolelta. yleisesti kuuskolmoset saivat tehtaalla metallinhohtopinnan. Erikoisen vähän varusteltu Veskun Olds edustaa keskimmäistä Super 88 -varustelutasoa, jonka alapuolelle vuonna 1963 jäi perusmalli Dynamic 88, yläpuolelle taas 98. VEEKASI-KILVET ovat aidot Kalifornian rekisterilaatat ja maksoivat siellä kokonaiset 40 dollaria. "Puoltaneet jarrut kävin läpi heti, ja asensin paikalleen purkamolta eräästä Starfirestä löytämäni jarrutehostimen." Muita remontteja autolle ei länsirannikolla tarvinnut tehdäkään, vaan se toimi mainiosti Veskun päivittäisenä käyttöautona sen kahden vuoden ajan, minkä Kilpeläiset Amerikan mantereella asuivat. "Mallin harvinaisuus selvisi minulle vasta myöhemmin
Kromiosat ovat myös hämmästyttävän hyväkuntoiset ja lommottomat, eikä niitä ole tarvinnut edes ihmeemmin ehostella. Alkuperäinen rengaskoko 8.00 x 14 08 Valmistusmäärä 3878 kpl. Nelikurkkuisella kaasuttimella varustetun moottorin puristusuhde on korkea, 10,25, mikä kertoo kyseessä olevan todellinen muskelimoottori. Niiden kera Veskun Oldskin näyttää sellaiselta kuin se olisi voinut näyttää jo yli 30 vuotta takaperin. Omapaino 1959 kg. Vaikka se on farmari, siihen ei olla haluttu kolmatta penkkiriviä, eikä siitä löydy mitään ylellisyysvarusteita kuten sähköikkunoita tai ilmastointilaitetta. Veskulle tullessa autossa ei ollut edes jarrutehostinta. Maalipinta autossa on edelleen alkuperäinen, ja ainoat havaittavat 46 05/10 paikkailut on tehty katon reunoihin todennäköisesti auringon polttaman maalin vuoksi. Sopivat löytyivät vertailemalla Transitin varaosina." Jo Los Angelesissa asuessaan Vesku hankki Oldsin alle nostalgiset Supreme-erikoisvanteet, joiden mallista hän kertoo aina pitäneensä. Jäljittelemättömän patinoituneessa, mutta ryhdikkäässä asussaan Veskun Fiesta tuokin tämän päivän Suomen teille hienon tuulahduksen vuosikymmenten takaista länsirannikon fiilistä aidoimmillaan. 01 Merkki ja malli Oldsmobile Super 88 Fiesta 02 Vuosimalli 1963 03 Moottori 6,4-litrainen bensiinikäyttöinen V8, teho 330 hv 04 Voimansiirto 4-vaihteinen Hydra-Maticautomaatti, takaveto 05 Alusta Erillisjousitus kierrejousin edessä, jäykkä taka-akseli ja kierrejouset, nelipistetuenta. "Takapuskurin kromautin Kaliforniassa asuessani, kaikki muut kiiltävät osat ovat alkuperäiskunnossa", Vesku kertoo. Oldsmobile Super 88 Fiesta ´63 VUOSITUHANNEN vaihteessa Kaliforniassa otetuissa kuvissa Oldsin alla on vielä valkosivurenkaat ja alkuperäiset peltivanteet. Suomessa ollessa autoon on asennettu kaasuttimen korjaussarja sekä vaihdettu uudet venttiilinvarren kumit, muuten tekniikka lienee täysin koskemattomassa kunnossa. Vasemmanpuoleisessa kuvassa on käynnissä puhjenneen renkaan vaihto ehjään highwayn laidassa. oli yleensä vaatimaton pikkulohko tai jopa suora kutonen, oli Oldsin Super 88:n perusmoottorina 394-kuutiotuumainen 330 hevosvoiman Sky Rocket -nimellä tunnettu versio. "Ne olivat kuitenkin sen verran huonolaatuiset ja ravistavat, että ostin Suomeen palattuamme tilalle American Racingin samantyyliset Torq Thrustit." Ajan hengen mukaiset tummapuolaiset vanteet korkeaprofiilisine mustakylkisine renkaineen sopivat pelkistetyn oloiseen valkoiseen farmariin kuin nenä päähän. Tehostetut rumpujarrut edessä ja takana 06 Kori Neliovinen farmari, erillisrunko 07 Mitat Pituus 544,6, leveys 198 cm. Vaihteistona Veskun autossa on useimpien 1960-luvun Oldsmobileiden tapaan automaatti, vaikka vakiovarustukseen kuuluikin useissa malleissa manuaali. Konstailematon käyttöauto Tiedossa ei ole, millainen Fiestan alkuperäinen omistaja on ollut miehiään, mutta mielenkiintoisella varustuksella auto on hankittu. "Takaiskarit vaihdoin myös uusiin. Oldsin Rocketit olivatkin suosittuja voimanlähteitä aikaisissa rodeissa ja myös kiihdytyskalustossa. Akseliväli 312 cm. Käytetyt farmarit olivat suosittuja huoltoautoja drag race -piireissä 1970-luvun Yhdysvalloissa, ja usein niihinkin oli vaihdettu erikoisvanteet, vaikkei farmari varsinainen rakentelun kohde ollutkaan
Tämäkin Helkama on kuin sattuman kaupalla säilynyt liki neljä vuosikymmentä saman perheen nurkissa ennen kuin se viime vuonna vihdoinkin viimeisteltiin kuvien kuntoon. Hämeenlinna 05/10 47. Roskalavalta pelastettu Helkama Mini ´65 Mopedi on siitä kiva harrastepeli, että sen varastointi ei tuota ylitsepääsemättömiä ongelmia
Museorekisteröityjä pelejä on tehty lähes toivottomista romppari- ja latolöydöistä, mutta monen yksilön taustat ovat hämärän peitossa ovathan ne usein vaihtaneet omistajaa epämääräisenä osakasana ties kuinka monta kertaa vuosien varrella. Helkama Mini ´65 AlKuperäisTen värisävyjen löytäminen tuotti pientä päänvaivaa, mutta lopputulos on siisti ja varsin alkuperäisen oloinen. anhojen mopojen harrastus on jo pitkään ollut kovasti suosittua. Silloinkin sen kohtaloksi tuli ainoastaan siirtyä autotalliin varastoitavaksi. Matkan varrella Minin kaveriksi saatiin taltioitua pari mahdollista varaosien luovuttajaa, joista toinen oli täsmälleen samankaltainen, mutta huomattavasti huonokuntoisempi yksilö. Varsinainen entisöintityö aloitettiin kuitenkin vasta kolmen vuoden kuluttua, eikä valmistumisenkaan kanssa pidetty kiirettä. Ei se tietenkään kaksipyöräisen arvoa alenna, mutta aukottoman historian omistava rakkine on ihan ymmärrettävästi historiatonta vastaavaa kiehtovampi. Isä myöntyi idealle, joten hävittämisen sijasta mopedi siirrettiin hänen yrityksensä tiloihin kunnostusta varten. Joukkoon mahtuu paljon sellaisiakin yksilöitä, joiden kunnostuksen lähtökohtana on ollut ainoastaan runko, ja näin ollen loput osat ovat kaikkea muuta kuin alkuperäistä palikkaa. Muutama vuosi myö- 48 05/10. Vanhalla puutaloalueella Hämeenlinnassa asustelevan Juha Somerkallion tallista löytyy hienosti entisöity Helkama Mini vuosimallia ´65. Sinä vuonna Juha kurvailikin sillä sekalaista ajoa kesän ajan. Tässä vaiheessa Juha puuttui peliin ja ehdotti Minin säästämistä, jotta se voitaisiin myöhemmin kunnostaa takaisin käyttöön. kun ei tahtonut oikein löytyä mistään. Jumiin ruostunut moottori avattiin ja sylinteri porattiin pappaTunturin männästä modifioidulle osalle sopivaksi, alkuperäistä osaa Yhteispelillä kuntoon Seuraavat yksitoista vuotta Mini lojui kellarissa, josta se kaivettiin esiin vuonna 1982. Mopon omasta satulasta oli jäänyt ehjäksi lähinnä pohjalevy, jonka ympärille pingotettiin varaosamoposta lainattu pääliosa. Elettiin jo vuotta 1999, kun lähes valmiiksi entisöity Helkama oli jälleen nipussa. Noihin aikoihin paikallisen koneistamon, Hämeen Dieselin, palveluksessa ollut mies kurvaili Minillä työ- ja muita matkoja kolmen kesän ajan, jonka jälkeen mopo jäi tarpeettomaksi ja työnnettiin kotitalon kellarin varastoon mahdollisia tulevia tarpeita odottelemaan. V hemmin isä ilmeisesti joutui toteamaan, ettei vempaimelle olisi käyttöä tulevaisuudessakaan, olihan mopo kosteassa kellarissa ehtinyt jo ruostua kauttaaltaan ja moottorikin oli täysin jumissa. Mopon historia on hyvin selvillä ja kaiken lisäksi se liittyy tiiviisti mopon nykyiseen omistajaan sekä hänen asuinpaikkaansa. Ojanen Kuvat: Kari Mattila "Silloin 80-luvulla tämäntyyppistä mopoa ei pidetty minään, pikemminkin näille vähän naureskeltiin." "Silloin ei kyllä ollut vielä minkäänlaisia ajatuksia entisöinnistä, vaan tekniikasta kiinnostuneena halusin ainoastaan saada sen liikkeelle. Niinpä isä päätti nakata koko komeuden roskalavan täytteeksi. Itse kunnostustyö sujui perinteisen kaavan mukaan, eli runko ja muut osat hiekkapuhallettiin ja maalattiin mahdollisimman lähelle alkuperäisen kaltaisella värisävyllä. "Ei sillä mitenkään aktiivisesti tullut liikuttua, mutta aina ajellessa oli hieno fiilis, kun kun jollakin tavalla koko ajan tiedosti, että itse kunnostetulla pelillä oli liikenteessä." Teksti: Kari Mattila ja Olli J. Eipä tämäntyyppistä mopoa edes oikein pidetty minään, pikemminkin näille vähän naureskeltiin", Juha muistelee. Minin historia Somerkallioiden perheessä vie aina vuoteen 1969, jolloin Juhan isä vaihtoi seitsemän vuotta vanhan kolmepuolikkaan Jawansa hieman tuoreempaan Helkamaan
Mopedi-ikäisistä pojista saattoi tuntua lapsekkaalta, kun Minin jäähdytystä verrattiin motocross-kilpakoneisiin. Mopedia ostavat halusivat saman tien vähän enemmän, joko näyttävyyttä tai sporttisuutta. Koeajotilaisuuksiin osallistuneiden kesken arvottiin matkaradio. itse asiassa Mini ei ollut uutuus, vaan vain hiukan ehostettu versio pari vuotta aiemmin markkinoille tuodusta export-mallista. sen sijaan De luxe ´65 on erikseen tyyppikatsastettu. Vaikka tyyppinimestä niin voisi päätellä, exportia ei maasta viety, toisin kuin ruotsiinkin vietyjä Hopeasiipiä. Moottorina palveli edelleen Demm. Toki Helkama Minejä jonkin verran myytiin, mutta entiseen malliin valtamerkki se ei enää ollut. ärhäkäksi konetta kuitenkin kehuttiin. mopedi valmistui 1963 ja juhlakaluna oli juuri export. "Ajellessa on hieno fiilis, kun tietää olevansa itse kunnostetulla pelillä liikenteessä." KoTiMAisen mopoteollisuuden harvemmin käyttämää Demmin moottoria ruokkii italialaisista prätkistä tuttu kaasutinmerkki Dellórto. soMerKAllion Juhan mopoprojekti venyi vuosien mittaiseksi, mutta lopulta isän vanha mopedi saatiin entisöityä hienoon kuntoon. Tyyppikatsastusten arkistossa on vuonna 1962 tehty tarkastus, jonka jälkeen tulee pitkä tauko. Tekniikaltaan Mini vastasi edeltäjäänsä niin täydellisesti, ettei uusia tyyppikatsastuksiakaan taidettu tarvita. Minin mainonnassa tavoiteltiin ilmiselvästi poikien suosiota. Ainakin kuluttajatutkimuksissa Helkaman mallit noteerattiin laadultaan heikommiksi kuin Tunturin ja soliferin. Miniä esiteltiin oikein laajalla kampanjalla vielä vuonna 1966. Hopeasauma Mopo ja sitten Hopeasiipi olivat menneet hyvin kaupaksi. Hyvässä vauhdissa olleiden Tunturin ja soliferin paikalliset edustajat hoitivat niin huoltoa, varaosia kuin pelkkää mopomyyntiäkin. Demmin moottorin taannoisista maailmanennätystuloksista ei enää puhuttu, ennätyksethän oli kauan sitten rikottu. Helkamalta täyden palvelun liikkeiden systeemi puuttui. Menestystä exportille ei silti kertynyt, eikä paljoa mainettakaan. Mini tuli tarjolle 1965 myyntikaudelle mopona, jota markkinoitiin varsinkin nuorille. sukulaisuus jopa ´58 Hopeasauma Mopoon oli tunnistettavissa. Helkaman 50 000. Kaksipyöräisten vuosisata -kirjassa Heikki Kuva arvioi, että tämä jälleenmyyjien runsaus vaikutti Helkaman asemien heikkenemiseen. export oli "matalajalkainen", totuttua mopotyyppiä pienipyöräisempi. Vaikuttavin asia Minin mainonnassa ja markkinoinnissa oli kuitenkin hinta, joka alkoi pienemmällä numerolla kuin muiden. MopoMieHeT tapasivat kiinnittää uuden vakuutuskilven aina seuraavan päälle, ja vuosien kuluttua nippu oli jo kadehtittavan paksuinen. Helkama Mini oli laajan jälleenmyyjäverkoston ansiosta ostettavissa vaikka kuinka monesta liikkeestä ja vaikka kuinka monelta paikkakunnalta. Kaukaa katsoen kaksikkoa tuskin erotti toisistaan. Arvailla vain sopii, oliko Mini liian yksinkertainen. Moottorina molempia palveli italialainen Demm. Vuonna 1962 kauppoihin laskettiin Vasama-sporttimallit ja uutuutena export. ensimmäinen suomalainen mopedien "suurtuottaja" Helkama alkoi jo 50-luvun lopussa kasvattamaan valinnanvaraa mopomallistossaan. Minin seuraajaksi tuli 1967 edelleenkin Demmin moottoroima Mini GT, matala, mutta sporttiseksi laadittu ja hinnakkaampi uusi tyyppi. 05/10 49. siisti kypärä ja ajolasit viimeistelevät kokonaisuuden. Liian YKsinKertainen suOMaLaisiLLe? Helkama Mini oli yksinkertainen mopedi, halpa moottoriajoneuvo. saatu julkisuus ei myyntiä paljoa auttanut, vaan merkin markkinaosuus supistui. Jatkuvasti vähenevän mopedikaupan oloissa kilpailuasetelma oli kireä. Vuoden 1965 myyntiin tuli sitten Helkama Mini yhdessä Helkama de luxen kanssa. Vaihtoehdoiksi tuotiin tarjolle sitten Hopeapääsky, Hopeasiipi sport ja Hopeaskootteri. Yksinkertainen, matala, putkirunkoinen export oli oikeastaan omassa sarjassaan, muilla kotimaisilla valmistajilla ei vastaavia malleja ollut. Mahdollista on sekin, että Helkamalla Hangossa tuotteiden laatuun suhtauduttiin liian keveästi
Fiatin, Pirellin ja Bianchin yhteistyöyritys Autobianchi perustettiin Lancian pikkuauto-osastoksi valmistamaan hieman paremman väen pikkuautoja. Ruotsin Saabilla oli tuolloin tiivistä yhteistyötä Lancian kanssa, muun muassa mallikaarensa pään nähneen Saab 96:n seuraaja tuli Italiasta. Toinen olennainen tehtävä oli toimia testipenkkinä Fiatin uusien konseptien kanssa kuten lasikuitukorilla varustettu, vuonna 1964 esitelty pieni Stellina, joka oli saapasmaan ensimmäinen komposiittimuovista tehdyllä korilla varustettu auto. Kun etuveto oli todettu varsin myyväksi ratkaisuksi Primulan kanssa, ei Torinossa suoraan hypätty modernien kotkotusten kelkkaan tehtaan kulmakivenä toimineissa pikkuautoissa. Yksi Autobianchin olennaisimpia tehtäviä oli tehdä autoja joko niille, joilla oli jo herraskaisempi Lancia ja tarvetta pienelle mutta massasta erottuvalle autolle, tai vaihtoehtoisesti niille kuluttajille, jotka halusivat kiivetä Fiatin tarjoamilla askelmilla pykälän ylöspäin. Merkiltä ei saatu lopulta kuin neljä automallia ennen sen katoamista, eikä niitä koskaan tuotu virallisesti Suomeen paitsi tämä yksi. Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen A Espoo Fiat eteni varovasti. Seuraavana vuonna Autobianchi esitteli niin ikään marginaaliin jääneen perhekokoluokkaan sijoittuneen Primulan, jonka tärkeänä tehtävänä oli testata sekä yleisön reaktioita että teknisen ratkaisun toimivuutta sellaisessa eksoottisessa rakenteessa kuin etuveto ja poikittain asennettu moottori. Ainoa laatuaan "A112 eli hieman pidempään kuin 127, molemmista päistä elinkaartaan. Teknisesti autot ovat hyvin lähellä toisiaan, tekniikka esimerkiksi kävisi suoraan Autobianchiin. A112:sta tuli kuitenkin muutakin, nimittäin tehtaan pitkäikäisin tuote. utobianchi oli italialaisittain varhainen esimerkki brand engineering -ajattelusta, siis siitä että automerkin imagon säilyttämiseksi on tärkeää, että se valmistaa vain sille tutunomaisia automalleja riippumatta siitä, kuinka hyviä uuteen autoluokkaan rynnivät laitteet olisivat. Vastaesitelty Lancia Delta varustettiin Saabin lasinpesureilla, skandinaavisiin olosuhteisiin sopivilla takalasin- ja penkinlämmittimillä sekä Saabin merkeillä ja kas, Saab-Lancia A112 oli eräänlainen harjoitelma: etu vetoinen ja moot torinen pikkuauto, jota voitiin valmistaa pieniä määriä koe mielessä ennen Fiat 127:n lanseerausta. Yksi Autobianchin olennaisimpia tehtäviä oli tehdä autoja kuluttajille, jotka halusivat kiivetä Fiatin tarjoamilla askelmilla. 05/10 51. 127 tosin on huomattavasti tätä suurempi, joten sen vetoakselit ovat pidemmät", kertoo auton omistaja Antti Pohjolan-Pirhonen. Vuonna 1955 perustettu Autobianchi tarkoitettiin alunperinkin pieneksi niché-merkiksi, vaikka laitteet nojasivat täysin yhden kummisetäyhtiön teknisiin ratkaisuihin. Antin omistama sininen A112 on ainoa silloisen maahantuojan, Scan-Auton, kautta tuotu auto. Vuonna 1969, siis kaksi vuotta ennen legendaarista Fiat 127:aa, Autobianchi esittelikin A112:n, jonka tehtävänä oli varmistaa etuvetoisten pikkuautojen hyvä vastaanotto italialaisten kuluttajien keskuudessa
Alkuperäiskuntoinen konehuone kertoo myös auton alkuperäisestä kohdemaasta, kun venttiilikopan päällä lukee tarrassa Svezia, Ruotsi. PIKKUTEILLÄ A112 on kuin kotonaan. Ohjaus on terävä ja tarkkaa, ja kaasutinmoottorin pörinä vie autoa terhakkaasti eteenpäin. Ajokokemus on kuin hyvällä 127:lla, paitsi että pienempi ja kevyempi A112 on vielä hauskempi ajaa! 52 05/10. Autobianchi A112 ´76 TEKNIIKKAPAKETTI adoptoitiin suoraan Fiat 127:aan tai toisinpäin, riippuu vähän miltä kantilta asiaa tarkastelee
Auton ensimmäinen rekisteritunnus AHX-548 oli vaihtunut Rafun aikana tavaramerkiksi muodostuneeseen ARH-kilpeen, nyt tietysti numeroltaan ARH-112. "Ajoin vuosia Lancia Thema -farmarilla, ja jos se sattui olemaan jostain syystä työn alla ja korjaamolla, toimi A112 sijaisautona talvellakin. Urheilullisuus oli vahvasti läsnä jo Elegantissa, ohjauspyörää myöden. Tässä vaiheessa olin jo huomautellut Rainerille, ettei tuollaista Autobianchia saisi enää käyttää arkiliikenteessä, joten kun Rainer toisen auton saatuaan myi Autobianchin takaisin Rafulle, ilmoitin olevani kiinnostunut sen ostamisesta", Antti kertaa auton värikkäitä vaiheita. Pohjolan-Pirhonen halusi kunnioittaa auton värikkäitä vaiheita ja tunnettua entistä omistajaa palauttamalla auton ARH-kilpiseksi. Italoautoja Antilta löytyy enemmänkin, mutta museorekisteröity A112 on ainoa vanhus, jossa on myös talvirenkaat. Autossa oli myös pyörivillä lampunpesureilla varustetut umpiot, mutta ne poistettiin katsastusmiehen vaatimuksesta, koska toinen umpiosta oli hehkulankalampulle ja toinen halogeenille", Antti kertoo. Hän sitten myi auton puolestaan edelleen tuttavalleen Rainer Kontiolle, vaikka Uudessakaupungin museo luuli omistavansa A112:n. Kun ruosteet oli saatu viimein siivottua pois ja auto takaisin rekisteriin, se museokatsastettiin. "Jossain vaiheessa auto siirtyi Uudenkaupungin tehtaan omistukseen osana Huhdan Saab-kokoelmaa, vaikka paperit jäivätkin Rafulle itselleen. Joskus sillä oli pakko lähteä myös sohjoon, mutta ei sitä ruoste ole lähtenyt silti vaivaamaan", Antti kertoo. Ruostetta, maalia ja rekisteritunnuksia Antille saapuessaan auto oli jo aika lohduttomassa kunnossa. "Vaikka Rafulle Saab oli ykkösprioriteetti, niin tämä oli kuitenkin ilmeisesti kiinnostava Saab-kytkentöjen vuoksi. Teknisesti Autobianchi oli hyvässä kunnossa, eikä sille tarvinnut tehdä mitään. Pohjolan-Pirhonen halusi kunnioittaa auton värikkäitä vaiheita ja tunnettua entistä omistajaa palauttamalla auton ARH-kilpiseksi. 600 oli syntynyt. päässyt puremaan kiinni Bianchin rakenteisiin niin, että Antti kertoo yhden oven olleen jo liki putoamassa karmeistaan. Samalla kierroksella Lancian edustus tuli Ruotsin Saabille ja sitä kautta kotimaiselle Scan-Autolle. Assi Huhta puolestaan vastasi, että auto voidaan kyllä myydä, mutta Antin pitäisi odottaa puoli vuotta jotta saataisiin selvitettyä omistussuhteisiin liittyvät epäselvyydet. Auto tosin oli rekisteröity Rafun vaimon Astridin nimiin. Onneksi näin, sillä Rafullahan tunnetusti oli vähän epäselvyyksiä autojen omistussuhteiden kanssa", Antti huokaa. Suomessa autoja tosin ei markkinoitu mitenkään, mutta pyynnöstä niitä toimitettiin. Tunnettu Saab-fanaatikko, sittemmin edesmennyt Rafael Huhta osti Espoon automuseon nimissä auton Hakaloilta joskus 1980-luvun puolella. Ruostevauriot korjattiin Antin pikkuserkun pajalla, ja lopuksi pintaan laskettiin alkuperäinen metallinsininen väri. Vanhojen italoautojen perisynti ruoste oli AUTOBIANCHI tarjosi kolmea varusteluvaihtoehtoa: Junior, Elegant ja Abarth. "Tämä yksilö tuli siis Ruotsin kiintiöstä, ja esimerkiksi sen venttiilikopassa lukee edelleen Svezia. Alunperin auto oli Scan-Auton johtajan Hugo Ahlbergin vaimon käytössä, jonka jälkeen se siirtyi saman yrityksen talouspäällikkö Pertti Hakalalle, lähinnä perheen kauppakassiksi. Antin A112:n penkit on verhoiltu uudelleen, mutta malli on alkuperäinen. 05/10 53. Auton todettiin lopulta olevan oikealla omistajallaan, ja Antti osti sen vuonna 2002
Kun benzina on finito, silloin on myös propello stoppo! Koska A112 perustuu teknisesti hyvin pitkälle Fiat 127:aan tai pikemmin siis toisinpäin on mekaanisia osia helppo löytää. Juhanin kanssa hinnaksi keksitiin 500 markkaa, tämä siis vuonna 1974", Antti kertoo. Puristussuhde 9,2:1 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattiassa, kuiva yksilevyinen kytkin, etuveto, peruutusvaihde 05 Alusta Edessä McPhersontuenta, kierrejouset, kallistuksenvakaaja. Olin nuorena poikana Ehon leipomossa duunissa ja kiinnitin huomiota pihalla nököttävään valkoiseen Fiat 500:an. Puskuri on aika rapeassa kunnossa tällä hetkellä", Antti toteaa. Rakkaudesta italoautoihin ARH-112 on tietysti tärkeä osa kotimaista autohistoriaa, sillä se on ainoa uutena maahantuotu yksilö ja omistajahistoria tekee siitä erityisen kiinnostavan varsinkin autopiirejä pidempään seuranneiden mielissä. Omapaino 670 kg. Vasemmalla haavi auki seisova laite on pykälää ahnaampi italiaano, Ferrari 250 LM. "Oma italoharrastukseni on oikeastaan viissatasen vika. "Olin kiinnostunut laajemminkin itskuista jo tuolloin. Kävimme silloisen vaimoni kanssa autolla kesälomamatkalla Savonlinnassa, mitä Enkovaaran vaimo äimisteli hän kun ei uskaltanut autolla edes Vuosaaresta Helsingin keskustaan asti", Antti nauraa. Auto kuului leipomon johtajan pojalle Juhani Enkovaaralle, ja mieleni alkoi kypsyä siihen, että tuollainen voisi olla kiva. Suomalaisilla kun on sellainen käsitys, että Luigi ei osaa tehdä autoja, varsinkaan pohjoisen olosuhteisiin sopivia. Valkoinen viissatanen myytiin myöhemmin Tampereelle, mutta Espooseen sairaalapapin sijaisuutta hoi- tamaan palkattu totesi tarvitsevansa edelleen autoa onneksi eteen rullasi 1970-mallinen, vain 40 000 kilometriä ajettu 500:nen, jonka tuolloin vielä sai tavallisen kusiaisen hinnalla, ilman nykypäivän harrastuslisiä. Seuraava Fiat 500 oli Leif Rehnin hienosti entisöimä yksilö, joka minulla oli pari vuotta. "Esimerkiksi nyt pitäisi löytää uusi takapuskuri. Tavaratila 200/700 litraa. 08 Suorituskyky Huippunopeus 140 km/h 54 05/10. Se on kuitenkin se peruskivi vaikka kaikki muut autot joutaisivat myytäväksi, niin Viissatanen on viimeinen mikä lähtisi", Antti päättää. 01 Merkki ja malli Autobianchi A112 Elegance 02 Vuosimalli 1976 03 Moottori Nestejäähdytteinen, neli sylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin. Se on rakenteeltaan sellainen, että teräspuskuri on päällystetty kumilla, ja voi vain arvata miten nopeasti sellainen ruostuu veden päästyä alle muhimaan. Takana poikittaiset tukivarret ja poikittainen lehtijousi 06 Kori Kolmiovinen, itsekantava teräs rakenteinen monikäyttökori, takaluukku saranoitu ylälaidastaan 07 Mitat Pituus 320, leveys 148, korkeus 129, akseliväli 203 cm. Nokkaakseli sylinteriryhmässä, kaksi venttiiliä sylinteriä per sylinteri. "Yhden kesän ajelin Fiatilla ja hurahdin siihen täysin. Autobianchi A112 ´76 TILAA A112 tarjoaa kohtuullisesti nykyisten pikkuautojen tavaratilat jäävät kakkoseksi. SELKEÄLUKUINEN mittaristo ei ole kovin kaukaista sukua Fiatin vastaaville. Sylinterin halkaisija 65, iskunpituus 68 mm, iskutilavuus 903 cm3, teho 48 hv. Korinosat ovat isompi ongelma. Värikäs tarina ei kuitenkaan ole ainoa syy A112:n omistamiseen Antti Pohjolan-Pirhonen lämpenee italoautoille muutenkin. ARH112 joskus aikanaan Rafun ohjastamana Ruotsissa. Sen jälkeen piti saada 850 Sport Spider, joka sekin aikansa oltuaan lähti tehdäkseen tilaa isolle 2300S Coupélle." "Totesin että 2300S:n entisöinnissä kestää niin kauan, että sen rinnalle on saatava joku toinenkin millä voi harrastaa entisöinnin ajan, joten vuonna 1990 hankin nykyisin tallista löytyvän oranssin 500:sen
Suurimmaksi muutokseksi muodostui näin ollen auton muuttaminen umpikoriseksi. Ohjelmassa oli ikkunankarmien ja tippalistojen tekoa, takaikkuna loihdittiin piirtoheitinkalvosta ja oma hommansa oli myös avomallin tuulilasinkehyksen sovittamisessa kattoon. Harrasteauto hyllylle P ienoismalliharrastajan omasta harrasteautosta rakennettava malli on vaarallinen projekti. Ihan aluksi on tärkeintä määritellä tilaajan kanssa, miten tarkka valmiista mallista halutaan. Niinpä erään kanssamallarin osavarastosta löytyi markkinoilta poistuneen umpimallin huonokuntoinen kori, josta pystyttiin vielä hyödyntämään katto. Aihioksi jutun projektille löytyi helposti AMT:n valmistama avomallinen Tunturipöllö skaalassa 1:25, jossa sentään vuosimalli täsmäsi. Sivulistoja ei esikuvassa ollut, joten ne hioin pois Thunderbird-tekstien ohella. Ihan käden käänteessä katon lisääminen malliin ei luonnollisesti käynyt. Lopputuloksena on malli, jota ei voida pitää ihan kevyesti rakennettuna. Maalausoperaation jälkeen koko kyljen mittaiset rosteripannat syntyivät ohuesta liimalla varustetusta kromifoliosta. Pienoismalliharrastuksen suola on hyvät harrastajaverkostot ja aktiivinen yhteydenpito. Kun kaikki tarvittavat materiaalit on hankittu, pääsee rakentaminen vauhtiin ilman aikataulupaineita. Esikuva oli kuitenkin hinnat alkaen -mallia, joten kaasutin REKISTERIKILPI on usein ensimmäinen asia, johon kiinnitetään huomiota esikuvaan perustuvassa pienoismallissa. SIISTISTI toteutetut yksityiskohdat saavat aikaan realistista vaikutelmaa. 05/10 55. Itselle rakennettavassa mallissa on se hyvä puoli, että tarvittavia rakennussarjoja ja irto-osia voi haalia rauhassa ajan kanssa. Itse koriin ei suurempia muutoksia tehty. Näin vältytään yllätyksiltä ja pystytään jo ennen ensimmäisten osien liimaamista mieltämään, millainen lopputuloksesta tulee. Patinaa pellin alla Hankittu rakennussarja kuvasi malliston parasta antia kolmen kaasuttimensa kera. Yksityiskohdat ovat liian hyvin tiedossa ja autosta pääsee ottamaan referenssikuvia loputtomasti. Koripaneelien ja luukkujen urat on vielä maalattu tummemmalla maalilla sopivan syvyysvaikutelman ja realisimin aikaansaamiseksi. Teksti ja kuvat: Eero Kumanto Olemassaolevasta harrasteautosta toteutettavan pienoismallin rakennusprosessi on syytä suunnitella huolella
Muuten sisustaan tehtiin normaali detaljointi, jonka kruunaa roikkuva kasipalloavaimenperä virtaavaimessa. Ennemminkin pitäisi pyrkiä uskottavaan lopputulokseen, jossa mikään ei pistä silmään häiritsevästi, mutta kaikki vaikuttaa olevan paikoillaan. Vaikka artikkelin esikuva onkin jo vaihtanut omistajaa, palauttaa hyllyssä oleva malli muistot mieleen tarvittaessa vaikka joka päivä.. Mielikuvituksen mukaista pienoismallia rakentaessa tällaisissa ongelmia ei edes synny, kun projekti voi koko ajan elää ja mielikuvitus saa lentää. Onnekseni markkinoilta löytyi juuri tähän malliin tarkoitettu fotoetsisarja. Sisustan osalta ei malliin tehty merkittäviä muutoksia. Jos harrasteautosta tehtävässä pienoismallissa fuskataan tällä tavalla, ei lopputulos välttämättä enää olekaan toisinto esikuvastaan. Renkaiden kohdalla onni potkaisi toistamiseen: sopivat hyvin kapealla valkosivulla varustetut kiekot löytyivät jälleen kollegan kätköistä. Koska esikuva ei ollut mikään näyttelyajoneuvo, oli sen konehuone normaalissa käyttökunnossa. Sopivan putsarin muokkasin ylijäämäosista ja päälle nikkaroin siipimutterin ihan ohuesta metallisuikaleesta. Lopuksi malliin on vielä lisätty autenttiset rekisterikilvet ja siirtokuvina muutama tarra, jotka autoon oli vuosien saatossa liimattu. Kaikkea ei kuitenkaan voi eikä kannatakaan ostaa aina valmiina. Harrasteauto hyllylle IKKUNAT voi pienoismallissa jättää auki esteettömän sisänäkymän aikaansaamiseksi. Lisäsin siis pellin alle hieman patinaa kulumien ja hankaumien muodossa, vaihdoin akun tarvikemalliin ja kuorrutin kokonaisuuden maltillisella pintaruosteella ja lialla. Huomio yksityiskohtiin Hankalimpia detaljeja tällaisessa esikuvan mukaisessa mallissa ovat 56 05/10 erilaiset logot ja kromikoristeet, niitä kun on hieman hankalaa, joskaan ei mahdotonta valmistaa kotikonstein. SISUSTA alkaa olla valmiina. Sarjasta löytyi logojen ohella muutakin mukavaa, muun muassa maskin ritilä ja ajovalojen kehykset. Tupakkaikkunoiden edessä olevat ilmanohjaimet taittelin 1:1-kulkineeseen aikoinaan oranssista akryylistä. Antennissa hyödynsin tuttuun tapaani kitarankieltä. Malli ei olisi realistinen, mikäli konehuone rakennettaisiin täysin alkuperäiseen kuntoon kiiltävine osineen. Hyödynsin erilaisia letkuja, sähköjohtoja ja metallilankoja oikean tunnelman aikaansaamiseksi. Vielä mielenkiintoisempi yksityiskohta syntyy, kun jättääkin ikkunaa hiukan näkyviin. Valmiissa kaupan rakennussarjoissa ei konehuoneen johdotuksia ja letkutuksia käytännössä juurikaan ole, joten ne pitää lisätä malliin itse. Ihan jokaista johdonpätkää ei ole välttämättä mielekästä lähteä malliin lisäämään, lopputulos saattaa olla liian täyteen ahdettu. Nimensä mukaisesti tällaisessa sarjassa pienet osat on syövytetty ohueen metallilevyyn. Luodinmuotoiset venttiilinhatut syntyivät paksujen neulojen kärjistä, puskurien kupukantaiset pultit puolestaan samaisten neulojen kannoista. RAKENNUSPROSESSIN tärkeimmät raaka-aineet koossa. Pienoismalliharrastuksen suola on hyvät harrastajaverkostot ja aktiivinen yhteydenpito. Muutaman kokeilun jälkeen onnistuin toteuttamaan saman 1:25-skaalassa hyödyntäen tavallista kirkasta teippiä, jonka maalasin läpikuultavalla oranssilla. Ilmastointilaitteen paneelin poistin, koska omassa karvalakkimallissa ei moista hienoutta ollut. Muovimatot on rakennettu liimaamalla sopivaa muoviverkkoa pahvin päälle. Tämänkin mallin osalta mielikuvitusta ja miljoonalaatikkoa tuli tongittua ahkerasti. Niistä oli tässäkin projektissa hyötyä kahteen otteeseen. ISO osa kromikoristeista ja listoista on toteutettu liimattavalla kromifoliolla, joka on erittäin ohutta. RATKAISEVA tekijä pienoismallin onnistumisessa on mittasuhteiden onnistuminen, esimerkiksi maavaraan kannattaa kiinnittää huomiota. ESIKUVA ei ollut näyttelyajoneuvo, joten konehuone käsiteltiin mahdollisimman autenttisen näköiseksi. ilmanputsareineen meni uusintalistalle. Omasta harrasteautosta mallia havittelevan on syytä mieltää pienoismalliin satsattavan käsityön määrä: pienoismallin voi mieltää taideesineeksi, joka ansaitsee arvoisensa paikan. Juuri rekisterikilvet ovat yksi selkeimpiä yksityiskohtia, jotka luovat siteen esikuvaansa. Muisto vain Tietyn esikuvan mukaan rakennettavassa mallissa törmää helposti yhä uudelleen samaan ongelmaan: mistä loihtia juuri oikeanlaiset osat yksityiskohtiin
Kun mallista halutaan tarkempi ja siihen halutaan vaikka avattava konepelti, on syytä rakentaa myös moottori apulaitteineen. Joskus ajaudutaan kuitenkin tilanteeseen, ettei mistään rakennussarjasta tai aftermarketvalikoimasta löydy tarvittavaa osaa, joten osa rakennetaan itse joko kokonaan tyhjästä tai käyttäen apuna jotakin valmista osaa. Näillä tarkoitetaan yksittäisiä osia tai osakokonaisuuksia, kuten vanteita tai vaikka moottoria. RAKENNUSSARJA ON VAIN AIHIO Rakennusprosessin haastavuuteen vaikuttaa myös huomattavalla tavalla markkinoiden tarjonta. Rakennettavan mallin skaala valikoituu usein juuri markkinoiden tarjonnan perusteella. Toki koneettoman curbsiderinkin voi viedä detaljoinnin osalta loputtoman pitkälle. Pienoismalleihin on onneksi saatavilla valtava määrä ns. Tätä kutsutaan scratch-rakentamiseksi. Tyypillisesti ajaudutaan tilanteeseen, ettei aivan vastaavaa ole olemassa, mutta vuosimallia tai korityyppiä päivittämällä päästään toivottuun lopputulokseen. Täydellisen konehuoneen toteuttaminen voi puolestaan ottaa helposti yhtä paljon aikaa kuin kokonaisen curbside-mallin rakentaminen. Tästä syystä mallin löytäminen aivan tavallisesta perheautosta voi olla mahdoton tehtävä. MOOTTORI kutakuinkin valmiina. VENTTIILINHATTU valmistettiin neulankärjestä. ETU- ja takapuskureihin on rakennettu koko joukko yksityiskohtia... ...KUVISSA vertailun vuoksi rakennussarjojen koskemattomat osat. AINAKIN kertaalleen rakennetusta raadosta on katto pelastettu. KATON luovuttaja ja saaja yhteiskuvassa. VALMISTA! Katto istuu kuin istuukin koriin esikuvan mukaisesti. TUULIOHJAIN oranssiksi maalattua teippiä, antenni kitarankielestä. THUNDERBIRD-MERKIT ovat photoetsattuja aftermarket-tuotteita. PIENOISMALLISANASTOA: CURBSIDE, AFTERMARKET VAI SCRATCH? Miten tarkan mallista voi rakentaa ja mitä ylipäätään tarkkuus tarkoittaa. Tyypillisesti henkilöauton pienoismalli rakennetaan skaalaan 1:24 tai 1:25, koska näiden osalta sekä mallien että aftermarket-osien tarjonta on kattavin. 05/10 57. Onneksi maailmalta löytyy aiheeseen syvällisesti perehtyneitä harrastajia, jotka valmistavat piensarjoja näistäkin automalleista. Vaikka sopiva malli kaupasta löytyisikin, saattaa esikuvan mukaisen mallin rakentaminen joskus jumiutua niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin oikeantyyppisiin vanteisiin. Tällaisissa yleensä hartsista valetuissa rakennussarjoissa tulee kuitenkin ottaa huomioon niiden puolivalmisteluonne. Harvasta automallista on tarjolla useampaa eri kokoluokkaa. Nyrkkisääntö voisi olla, että tarkkuus on suoraan verrannollinen autenttisten yksityiskohtien määrään. Hartsimallit vaativat enemmän työtä ja usein jonkin valmiin rakennussarjan kantaautoksi. Joka tapauksessa esikuva-autosta pitää saada riittävästi kuvamateriaalia ja tietoja, jotta rakentamisessa vältytään turhalta arvailulta. Tällaisessa kevyemmällä otteella rakennetussa mallissa päähuomio keskitetään yleisilmeeseen, vaikka detaljeista tingitäänkin. Lisäksi on vielä olemassa valkometallista valmistettuja malleja ja muunnossarjoja. APUA MAAILMALTA Joskus taas on nostettava kädet pystyyn, kun ei ole saatavilla rakennussarjaa, joka olisi edes lähelle toivottua. Pienoismallimaailmassa valikoima painottuu pääasiassa kuvaamaan kalliimpia ja harvinaisempia autoja. Harmittavan monen Suomessakin suositun harrasteauton kohdalla tilanne on valitettavasti juuri näin. Yksinkertaisimmillaan malli on niin kutsuttu curbside, eli siinä ei ole avattavaa konepeltiä. Harrasteautosta mallia kaavaillessa onkin syytä tutkia tarkkaan, onko esikuvan mukaista rakennussarjaa ollut edes saatavilla. Pienoismallimaailmassa valikoima painottuu pääasiassa kuvaamaan kalliita ja harvinaisia autoja. aftermarket-tuotteita. Tästä syystä mallin löytäminen aivan tavallisesta perheautosta voi olla mahdoton tehtävä
Kuittaat samalla ympäristöihmisten huolestumisen pesuvesien joutumisesta väärään paikkaan. 2. Älä kastele autoa. Tai sitten satoja, riippuen vesipisaroiden määrästä. Pölyäkään ei sovi aliarvoida. Ilmassa leijailevat pienet partikkelit tarttuvat hanakasti kosteaan maalipintaan, ja vesikerroksen läpi vetäisty pesusieni tarkoittaa hienolla vesihiomapaperilla pyyhkimistä. Lämmin auringonpaiste haihduttaa vettä ja pesuaineita auton maalipinnalta, mikä johtaa pahimmillaan pesuaineen "kiinnipalamiseen" maalipinnalle. Pesuaineliuos toimii liukasteena, jota pitkin pöly ja hiekanjyvät liukuvat maahan 58. Varsinkin tummalle 05/10 maalipinnalle jätetty vesipisara toimii polttolasina: maali pisaran alla joutuu niin voimakkaan valo- ja lämpösäteilyn kohteeksi, että pintaan saattaa jäädä pysyvästi vaaleampi tahra. Mitkä ovat yleisimmät sudenkuopat, joihin tavallinen autonpesijä kompastuu ja miten ne voidaan välttää? 1. Levitä esipesuainetta autoon, esipesuaineeksi käy tavallinen pesuaineliuos suihke- tai pumppupullosta annosteltuna. Älä unohda esipesua Kuraisen auton pesu suoraan vedellä ja sienellä on huonompi vaihtoehto kuin auton jättäminen kuraiseksi. Auton pikainen huuhtelukaan auringonpaisteessa ei ole suositeltavaa, ainakaan jos märkä auto jätetään seisomaan pihalle. Aloita suihkuttaminen alhaalta, sillä silloin auton yläosasta valuvat pesuainenorot eivät joudu liukumaan kuivan kuran ylitse helmaa kohti valuessaan. Valitse pesupaikkasi oikein Pesupaikan valinta ei ole yhdentekevää. Huonoin, vaikka äkkiseltään houkuttelevin vaihtoehto on pestä auto kauniina ja aurinkoisena päivän pihalla, pahimmassa tapauksessa koivun alla. Ratkaisu: pese auto mieluiten huoltoaseman tee itse -hallissa. Irrottaminen vaatii jo sitten astetta voimakkaampien kemikaalien käyttöä. vesisuihkun muotoa, vir tausta ja painetta muuttamalla voi tehdä joko puhdasta tai pahaa jälkeä. Kymmenen käskyä autonhoitoon Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen Ammattimaiset autofiksarit suhtautuvat autonpesuun eri tavalla kuin me: ei tunteella tai tuurilla, vaan taidolla. Likavesinoro jättää helposti kuraisen raidan varsinkin vaaleisiin maalipintoihin, mutta sen välttää aloittamalla suihkuttamisen alhaalta. AviA Car Washin Mia näyttää oikean pesuetäisyyden tehokasta painepesuria käytettäessä
Helpoiten levittäminen onnistuu käsin painestettavalla parin litran vetoisella pumppupullolla, mutta oman innokkuuden mukaan voi hankkia myös tehokkaampia laitteita. Oikein suunnattu, ja nimenomaan tarpeeksi kovalla paineella ammuttu vesisuihku ei kastele sisätiloja ollenkaan pienempi paine tarkoittaa väärään suuntaan suihkuavaa vettä. OviväliEn ja tiivisteiden kuivaaminen on käyttöautoissa tärkeää tietysti talvella, mutta syytä muistaa myös kesäkäytössä olevien harrasteautojen kohdalla. Mäntysuopa sisältää reilusti natriumkloridia, joka keittiöväen slangissa tunnetaan nimellä ruokasuola. Esipesun tärkein tehtävä on, yllätys yllätys, pestä auto valtaosin. Ongelma kulminoituu tosin vasta pakkasilla, kun maalipinnan huokosissa oleva vesi jäätyy ja rikkoo pinnan. Ratkaisu: paineistettava pumppupullo ei maksaa montaa euroa. Fairyt ja muut ovat erinomaisia keittiössä, mutta auton maalipinta on todella huokoinen verrattuna posliinipintaan. Tästä siirrytään taas puhdasvesiämpäriin hakemaan pesuainetta. Varsinainen käsinpesu toimii lähinnä viimeistelynä. Pesuaineen suihkuttamisen jälkeen huuhtele auto huolellisesti painepesurilla, kovalla paineella. Ratkaisu: yhdellä ämpärillä pärjää, mutta virittele ämpärin pohjalle vaikkapa rautakaupan kylpyhuoneosastolta sopivaa ritilää. Jotkut suosivat kahden ämpärin taktiikkaa autonpesussa: puhdasvesiämpäri, josta otetaan sieneen pesuaineliuosta, ja likavesiämpäri, jossa sieni huuhdellaan pyyhkäisyn jälkeen. Ne ylläpitävät helpolla tavalla varsinaista vahakerrosta. 4. Pien ja sitkeämmän lian irrottamiseen kannattaa käyttää oikeita autokäyttöön tehtyjä liuotin- pesuaineita. Sienestä tai pesukintaasta irtoavat hiekanmurut 05/10 59. Paras aikaa ostaa niitä on muuten kesä, talveksi pullot siivotaan puutarhamyymälöistä pois. Pesuvälineiden puhtaus on äärettömän tärkeä juttu auton maalipinnan säilymisen kannalta. Astianpesuaineen suurin ongelma on pintajännitteeltään pienen pesuaineliuoksen tunkeutuminen maalipinnan pienimpiin, silmälle näkymättömiin huokosiin. Älä pese saippualla Vanha automiesten kikka toimii joskus, paitsi tässä. Älä missään tapauksessa käytä astianpesuaineita. Mäntysuopa on ympäristöystävällinen liuotinpesuaine ja siksi aivan väärä auton pesuun. Tässä vaiheessa aloituspaikalla ei ole niin suurta merkitystä, sillä autosi on jo valmiiksi liukastettu pesuaineella. Esipesuaine levitetään aina alhaalta ylöspäin, ja voimakkaita liuotinaineita käytetään vain jos niitä oikeasti tarvitaan. OviAukkOjEn peseminen painepesurilla on taitolaji. Ratkaisu: käytä auton pesuun oikeaa autoshampoota. Pese auto edelleen siellä huoltoaseman pesuhallissa, isoissa painepesureissa on isot paineet. 3. Älä hiero likaa pintaan Joku taisi sanoa joskus, että pesusieni pitää heittää pois yhden auton pesun jälkeen, mutta se taisi olla pesusienikauppias. Jos autoshampoiden hinta irvistyttää, jätä mieluummin auto pesemättä. Terassilaattojen ja polkupyörien pesuun tarkoitetut, selkärepun kokoiset painepesurit eivät tuota tarpeeksi painetta, että esipesuaine vetäisi kuran mukanaan maahan. kuivat ja puhtaat ovet sotkevat vaatteita vähemmän, ja oven välistä valuva vesinoro pilaa tehokkaasti vahauksen. maalipintaa vahingoittamatta. Kyseisen aineen valuttelu auton päälle ja rakenteisiin ei taida olla niitä viisaimpia tekoja. Osa astianpesuaineistakin sisältää muuten ruokasuolaa. Ammattilaiset käyttävät yllättävää kyllä vahashampoita mielellään. EsipEsuAinE pitää levittää kuivalle pinnalle: kastellulle pellille levitetty liuos on huomattavasti laimeampaa kuin valmistaja on tarkoittanut eikä pure maantiefilmiksi kutsuttuun likakerrokseen tarpeeksi tehokkaasti
Ratkaisu: hanki säämiskä, keinokuituinen tai aito. Ratkaisu: älä pudota sientä maahan! Toinen vaihtoehto on hankkia erityinen auton pesuun tarkoitettu pesukinnas. Älä kuivaa teryleenillä Vanhat vaatteet eivät sovi auton kuivaamiseen. pyyhi kuitenkin puhaltaessa roiskuva vesi pois, muuten koko touhun hyöty jää kyseenalaiseksi. kAHdEn ämpärin taktiikka toimii myös kotikäytössä. Säilytä pesukinnas autonpesuämpärissä, vieläpä niin että ämpärissä on vettä ja pohjalla se ritilä. Älä pese kromikapseleita aluvanteen pesuun tarkoitetulla aineella, 7. Toisessa saavissa huuhdellaan puhtaalla vedellä pesuväline puhtaaksi liasta, ja seuraavasta otetaan pesuaineliuosta auton puhdistamista varten mukaan. pEsukinnAs on helppo ja turvallinen vaihtoehto sienille: se ei putoa kädestä, ja taustapeilien ja ovenkahvojen ympäristöt siivoaa sillä huomattavasti perinteistä vaahtomuovitiiliskiveä nopeammin. Autonpesuaineet puolestaan ovat emäksisiä. Älä pese pyöränaukkoja alhaalta ylöspäin. pesukinnas kestää myös käyttöä huomattavasti sieniä pidempään, ja sen voi pestä pyykinpesukoneessa, kunhan muistaa jättää huuhteluaineet pois. pAinEilMA on hyvä apuri auton kuivaamisessa, sillä pääsee paikkoihin joihin säämiskä tai lasta ei ylety. Kuulostaa äkkiseltään hienostelulta, mutta pesukinnas on hellävarainen maalipinnalle, ja kun olet pessyt sillä ensimmäisen kerran sivupeilit tai ovenkahvan seudun, 60 05/10 ymmärrät sen ylivoimaisuuden. pyyhkimisen jälkeen kierros alkaa taas alusta. eivät näin jää pyörimään ämpäriin vaan vajoavat pohjalle. 5. Ammattipiireissä on löydetty jopa muotoaan muuttaneita ja maalipintansa luovuttaneita muovisia pölykapseleita syynä on ollut kapselille ruiskittu alumiinivanteen puhdistusaine, jonka päälle valunut emäksinen pesuaine on lämmittänyt kapselin muodottomaksi. Lattialta tarttuu sieneen nopeasti pieniä, silmälle näkymättömiä mutta teräviä hiekanmurusia, jotka eivät tietenkään ole hyvä välihionta-aine maalipinnan kanssa. Niin taloudelliselta kuin se kuulostaisikin, vanhoja kalsareita tai t-paitoja ei kannata käyttää auton kuivaamiseen. Älä sotke hapanta ja emästä Sulavan muovin arvoitus ratkaistu. Jos pesusieni putoaa pesuhallin lattialle tai maahan, se kannattaa yleensä jo heittää pois. Vaikka pyöränaukon reuna näyttäisi puhtaalta, imaisee sieni todennäköisesti rapaa pyörän aukon sisäpuolelta mukaansa. Alumiinivanteiden puhdistamiseen käytettävät erikoispesuaineet ovat erittäin happamia, niiden pHarvot lähestyvät jopa yhtä ammattiaineista puhuttaessa. Ratkaisu: pese aluvanneaineella vain aluvanteita, käytä tavallisia pesuaineita kaikkeen muuhun. Älä hölmöile pesusienen kanssa Lattiaa ja autoa ei kannata pestä samalla sienellä. Toinen vaihtoehto on pestä säämiskä todella huolellisesti joka käytön jälkeen. 8. Huuhtele joka tapauksessa hyvin. 6. Näin kintaasta huuhtoutuu likaa ämpärin pohjalle automaattisesti. sillä voimakkaasti happamat liuokset tuhoavat kromipinnan helposti. Niissä on jäämiä kaikista mahdollisista vääristä aineista, lisäksi puuvillatekstiilit jättävät nukkaa pintaan. Kemiantunnilta oppi aikanaan ainakin sen, että nämä kaksi neutraloivat toisensa ja synnyttävät siinä samalla lämpöä, jopa reilusti. Tämä ei helpota vahaamista millään tavalla. Säämiskä pitäisi säilyttää vesiämpärissä sen saman ritilän kanssa. Muista vahata oikein Hiki ei enää tarkoita parasta tulosta, välttämättä.
kohtalaisen hyvä syy käydä siis siellä! Auton vahaaminen parantaa selvästi maalipinnan kestoa. Pyykinpesuaine ei siihen tartu koostumuksensa vuoksi, mutta huuhteluaine ja puuvillasta tarttuva hieno nukka tukkivat mikrokuituliinan. Kalvo muovin pinnalla ehkäisee vahan tarttumista, jolloin vältetään läikkien syntyminen. Mikrokuituliina on "ajatteleva", sillä se on kehitetty nimenomaan imemään ylimääräiset aineet itseensä. sieni pitää vahaa sisällään ja levittää sitä painettaessa pintaan, eikä työnnä sitä edellään kuten vanhasta tpaidasta tehdyt rätit tapaavat tehdä. nykyAikAisET pikavahat toimivat hyvänä tehosteena auton kiillon säilyttämisessä. kAikkiEn autonpesuvälineiden ehkä pesuainepurkit poislukien oikea säilytys paikka on pinnan alla. Muutaman millin vahaton alue ei näy mihinkään, mutta vaaleilla vahatahroilla varustettu lista näkyy taatusti. se vie yleensä aikaa muutaman tunnin siinä missä suihkeet hoitaa pintaan ja pois noin varttitunnissa. kiillOTTAMisEEn paras väline on tänä päivänä mikrokuituliina. Trasseli sopii lähinnä laivojen konemestarien haalarintaskuun rekvisiitaksi. säämiskät, sienet ja kintaat pysyvät hiekattomina, kun ne säilytetään saavissa, jonka pohjalla on muoviritilä erottamassa hiekkaa. vAHOjEn levittämiseen oikea työkalu on vahasieni, joita toimitetaan yleensä vahapurkkien ja pakkausten mukana. Ammattilaiset käyttävät maalarinteippiä suojaamaan pintoja ja niin voit käyttää sinäkin, jos ei ole kiire. 05/10 61. Unohda jo se trasseli Autovahan kiillottamiseen on oikeasti olemassa vain yksi hyvä materiaali. Mikrokuituliinoja voi ostaa autotarvikeliikkeiden lisäksi myös tavallisen ruokamarketin siivousosastolta. Puuvillaiset matkamuistopaidat tai enon vanhat kalsarit vain työntävät vahaa edellään, mutta mikrokuituliinat oikeasti imevät ylimääräisen vahan itseensä jättäen kiiltävän pinnan taakseen. Ratkaisu: osta purkillinen kiinteää kovavahaa, jonka seuraksi suihkepullollinen pikavahaa täydentämään. 9. Oikeaa vahausta ne eivät kuitenkaan korvaa. se ei nukkaa, imee tehokkaasti ylimääräisen vahan itseensä eikä edes pölyä kuten vanhat puuvillarätit. Tavalliselle kesäautoilijalle riittää kaksi vahauskertaa kesässä, varsinkin jos käytetään moderneja kovavahoja. Vahaaminen juuri listan tai pissapojansuuttimen vierestä ei ole oikeasti niin tärkeää. Vesivahat ovat äärettömän helppoja ja nopeita käyttää, ja pesujen jälkeen käytettynä takaavat kiillon. Mikrokuituliinat kannattaa pestä pyykinpesukoneessa seuraavin ohjein: valkopesuaine, 60 astetta lämpötilaksi, ei missään nimessä huuhteluaineita eikä mitään muuta tavaraa samaan aikaan. Pesujen yhteydessä käytettynä "täydennysvahana" toimivat hyvin eri valmistajien "Aqua Waxit" tai vastaavat suihkutettavat pikatuotteet. Ainoana vahana niitä ei kannata käyttää, eikä varsinkaan valmiin ja hyvän vahakerroksen päälle. kovavahaus pari kertaa kesässä toimii pohjana. Ratkaisu: mikrokuituliinoja marketin siivousosastolta, pari euroa kappaleelta. 10. Puhdistavat ja hiovat vahat käyvät parhaiten liuotinpestylle pinnalle, joten tutustu valmistajan ohjeisiin. Nykytekniikalla valmistetut mikrokuituliinat ovat paras mahdollinen tuote autovahan kiillottamiseen. Aurinko polttaa vahan pintaan kiinni niin, että helpoimmastakin aineesta tulee koneellisesti jynssättävää muovailuvahaa alta aikayksikön. Käsittele osat ennen vahaamista muovin- ja kuminhoitoaineella. Auto pitäisi vahata pölyttömässä tilassa, eikä missään tapauksessa auringonpaisteessa tai hyönteisten ulottuvilla. Viimeistele muoviosat etukäteen Mustasta tai harmaasta muovista valmistettujen listojen ja koriosien reunoihin jää helposti vahaa, vaikka levittämistä kuinka yrittäisi välttää
Suomen tunnetuimmat 50-luvun ralliajajat, Osmo ja Eino Kalpala, valtasivat Jyväskylän Suurajoissa 1954 I-luokan ykkössijan, II-luokassa pari Valmari Keskimäki- Mauno Liljamo ajoivat voittoon, IV-luokassa pronssille ylsi pari Emil Pauri Einar Ström ja Panhard saavutti merkkijoukkueiden ykköstilan. Muiden käyttämän ketjuvedon sijaan heidän menopelissään voima moottorista takapyörille hoidettiin kardaaniakselin välityksellä. Monissa taloudellisuusajoissa se on yltänyt seitsemään voittoon. Niinpä yhtiö joutui turvautumaan ulkopuoliseen rahoitukseen. 30-luvulle siirryttäessä tuotannossa oli henkilöautojen lisäksi busseja, jakeluautoja ja raskaita kuorma-autoja. Asialla olivat muun muassa saksalaiset Karl Benz, Gottlieb Daimler ja Wilhelm Maybach sekä ranskalaiset Armand Peugeot ja keksijäkaksikko Réne Panhard ja Emile Levassor. Pariisin Ivryn kaupunginosassa sijainnut tehdas oli siihen asti keskittynyt lähinnä puuntyöstökoneiden valmistukseen. Dyna Z:n aerodynaaminen muotoilu löi itsensä läpi. PL 17-mallit kokivat muutamia kasvonkohotuksia. Kilpailija Citroen oli kiinnostunut Panhardin tekniikasta ja osti osan tehtaan osakkeista. Löytyipä valikoimasta jopa avattavalla katolla varustettu parinkymmenen hengen luksusluokan turistiautokin. Vuonna 1961 se saavutti vankan rakenteensa ansiosta Monte Carlon rallissa luokassaan kolmoisvoiton. Vuosi 1891 kirjattiin auton kehityshistoriaan. Uutuuden nimeksi tuli Dyna X 84 ja se esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä 1947. Kuriositeettina mainittakoon myös seitsemän hengen limusiini, jossa kolmen hengen etuistuimella kuljettaja istui keskellä, takaistuimelle mahtui neljä soreaa ranskatarta. Toisen maailmansodan tiimellyksessä yhtiö kehitteli panssariautojen valmistuksen ohella siirtymistä pikkuautojen sektorille. Niinpä katse kohdistui alumiinin käyttöön. Kilpakelpoinen kansanauto Vuonna 1944 legendaarinen ranskalainen autosuunnittelija Jean-Albert Grégoire esitteli tälle moottorille perustuneen neljän hengen etuvetoisen "ranskalaisen kansanauton" prototyypin. Sen perushahmo rakentui Z:n jo tutuksi käyneisiin muotoihin. Kaikkien muiden ratkaisuissa voiman siirto välitettiin takaistuimen alla sijaitsevasta moottorista taka-akselille ketjun avulla, mutta Panhardin ja Levassorin toisenlainen ja omaperäinen oivallus oli käänteen tekevä. Se tuli vuosien varrella kuuluisaksi sadoista autokilpailuvoitoistaan. Dyna X 84 sai kunnian jatkaa tehtaan jo 1900-luvun alussa aloittamaa autokilpailuperinnettä. Jo vuonna 1951 suunnitteluosasto oli hahmotellut uutuuden linjat ja kaksi vuotta myöhemmin rullasi tuotantolinjalta ensimmäinen sulavamuotoinen Dyna Z. Niinpä tehdas jatkoi samalla linjalla. Sellaisia olivat muun muassa venttiilitön moottori (Sans Soupapes) ja taka-akseliston Panhardtanko. Vuonna 1890 he rakensivat prototyypin, jossa pitkittäin sijoitettu moottori oli turvallisuutta lisäävänä sijoitettu istuimen eteen vaunujen eli "auton" etuosaan. He kutsuivat prototyyppiään nimellä Système Panhard moottori edessä, veto takana. Sarjatuotanto alkaa Prototyypillä suoritetut onnistuneet koeajot innostivat keksijäkaksikon aloittamaan ensimmäisenä maailmassa automobiilin sarjatuotannon. Dyna X:ssä sekä Dyna Juniorissa toimiviksi koetut tutut ratkaisut soveltuivat uuden autotyypin perustaksi. Paine valmistuskustannusten alentamiseksi, etenkin suosituiksi tulleiden pikkuautojen kohdalla, johti etuvedon yleistymiseen 1900-luvun loppuvuosikymmenillä. Suunnitteluosastoilla oli kokonaan uudenlaisen mallin valmistuminen täydessä käynnissä. Kasvaneena keskiluokkaan Elintason nousu lisäsi kiinnostusta kookkaampiin autoihin. 1920-luvulta alkaen tehdas valmisti sotilasajoneuvoja Ranskan armeijan tarpeisiin. Takapyörävedon arvostusta korostaa edelleen sekin seikka, että se on edelleen käytössä kalliimman luokan merkeissä, 62 05/10 oli tekniset valmiudet keskikokoluokan autoon. Tuotanto alkoi seuraavana vuonna. Voittoja ropisi eri puolilla sekä Euroopassa että Pohjois-Afrikassa. Jo vuonna 1949 Dyna X 84 saavutti sarjassaan ykkössijan ja merkkivoiton Ruotsin Rikspokalen-rallissa. Se antoi uutta puhtia. Panhardin tarina Teksti: Usko Sipilä Kuvat: Panhardkerhon arkisto Kirjoittaja on Suomen Panhard-kerhon puheenjohtaja. Edesmennyt ranskalainen autotehdas jätti jälkeensä monia teknisiä ratkaisuja, joita ala hyödyntää vielä tänäkin päivänä. L ahjakkaiden keskieurooppalaisten tekniikanmiesten keskuudessa virisi 1880-luvun lopulla into soveltaa Nikolaus Otton vuonna 1876 keksimä nelitahtipolttomoottori hevoskärryjen voimanlähteeksi. Se oli ilmajäähdytteisellä alumiinisella bokserimoottorilla varustettu etuvetoinen pikkuauto, tyyppikoodiltaan VP2. Keksinnön nerokkuutta kuvaa sekin, että se oli yleisesti käytössä 1980-luvulle saakka. Sen historian alku perustuu insinööri Louis Delagarden vuonna 1940 aloittamaan suunnitelmaan 2-sylinterisen ilmajäähdytteisen vastaiskuperiaatteelle (Boxer) perustuneen moottorin valmistamiseksi. Uudeksi malliksi se oli helposti tunnistettavissa linjakkaasti muotoillun etu- ja takapään ansiosta. Le Mansin 24 tunnin ajoissa se on saavuttanut yleisluokassa kuusi ykkössijaa. Mallin saama suosio innoitti tehtaan tuomaan markkinoille vuonna 1952 samalle tekniikalle perustuneen urheilullisen avoauton, Dyna Juniorin. Moottori edessä, veto takana oli niin mullistava oivallus, että ajan mittaan kaikki kilpailijatkin omaksuivat tämän menetelmän. Panhardin ja Levassorin moottorin sijoitus oli niin mullistava oivallus, että ajan mittaan kaikki kilpailijatkin omaksuivat tämän menetelmän. Myös Dyna Z:n "suonissa" oli vahva kilpailuvietti. Vuonna 1959 ilmestyi markkinoille uusi malli, PL 17. Sarjavalmistuksen ensimmäinen erä käsitti kuuden auton sarjan. kuten BMW, Chrysler (300C), Jaguar, Mercedes-Benz ja Maybach. 1900-luvun alkupuolella Panhard tuli kuuluisaksi monista teknisistä erikoisuuksistaan. Kunnianhimoinen tekniikan taso sekä kohonneet valmistuskustannukset rasittivat tehtaan taloutta. Yleismaailmallinen ongelma oli tuolloin teräksen puute. Raaka-ainepulan helpottaessa tehdas siirtyi hiljalleen 60-luvun lähestyessä tuotannossaan teräksen käyttöön. Panhardilla. Myös tästä mallista tuli kilpa-autoilijoiden suosikki. Nurkanvaltaus ja tuotannon päättyminen 1960-luku edellytti uudenlaisia ratkaisuja. Reilusti kasvanut koko salli auton rekisteröinnin alkuperämaassaan kuudelle hengelle. Panhard PL 17 jatkoi merkin kunniakasta voittoputkea
Se saavutti kuuluisuutta suorittamalla tuolloin hohdokkaan ajon Pariisista Belgian, Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta Helsinkiin. Se alkaa tutustumiskierroksella Helsingin nähtävyyksiin 15.7. Vuonna 2005 näiden valmistus siirtyi Panhard-Auverlandin tehtaille. Panhard on henkilöauton kehittämisessä kunniapaikalla. Vuoden 2009 lopussa siinä oli jo nelisenkymmentä jäsentä. Muistelot sekä ennen kaikkea valokuvat kiinnostavat kerhon Suomen histo05/10 rian valmistelijoita. Kookkaampaa myös alumiinikorista Dyna Z-mallia lienee maassamme jäljellä vielä kymmenkunta. Tiedot voi lähettää osoitteeseen: Automobile Club Panhard Dynastia de Finlande Usko Sipilä Honkaniementie 22, 02440 Luoma 050 553 4423, sipila.creamark@elisanet.fi ENSIMMÄINEN, ajamalla 1948 Euroopan halki Suomeen tuotu Dyna X Napapiirillä. KERHOTOIMINTA Vuosikymmenien aikana muutamat harrastajat ovat entisöineet eriasteisia projekteja ja pitäneet yhteyttä keskenään. Kaikkiaan Panhardeja on tuotu Suomeen noin 1.100 autoa. Kerho on kiinnostunut näiden löytymiseen johtavista tiedoista. Porvoon puukaupunkiin. Eniten, toista tuhatta autoa, tuotiin maahamme PL 17-mallia. Myöhemmin saranointi siirtyi takaovien lailla etureunaan. Vuonna 1964 se sitten tapahtui. KANSAINVÄLINEN SUURTAPAHTUMA Suomen kerho sai kunnian järjestää tänä kesänä eri maiden panhardistien vuosittaisen juhlatapahtuman. Osa ranskalaisista jatkaa vielä matkaa Pietariin, josta kotimatka alkaa Via Balticaa pitkin Puolan ja Tsekinmaan kautta. Panhard toi markkinoille monen mielestä kauneimman mallinsa, 24:n. Tehtaan todella laajaan tuotantoon kuului henkilöautojen lisäksi vuosikymmenien aikana kuorma-, linja-, jakelu-, rekka-, palo- ja erikoisautot. Saimaa-purjehdus sekä pääjuhla 17.7. Aamulehdessä pari vuotta sitten julkaistiin pieni juttu otsikolla Panhard tule takaisin. PANHARDIN vuonna 1964 esitelty malli 24 on monen mielestä se automerkin kaunein. Kuvassa maahantuojan toimitusjohtaja Georger Demoulin. 63. Tällöin kokonaan Citroenin omistukseen joutuneen Panhardin tuotanto lopetettiin. Autojen 1900-luvun historiasta kertovassa artikkelissa Tekniikan Maailma 7/1997 toteaa: "Levassor kehitti oman konstruktionsa, jossa moottori oli sijoitettu eteen pitkittäin. Tätä autoa voidaan pitää nykyaikaisen auton kantaisänä". Esiintymisemme Lahden Classic Motorshowssa osoitti, että monet näillä ajaneet muistelevat vielä kaiholla historiallista merkkiä. Museoautorekisterissä tai sen edellyttämässä kunnossa Panhardeja on kymmenkunta ja vastaava määrä kerholaisten eriasteisina projekteina. Useat ranskalaiset korinvalmistajat valitsivat Panhardin omien koriensa alustoiksi. ja jatkuu 16.7. Täältä matka jatkuu Lappeenrantaan, jossa ohjelmaan sisältyy mm. Toive voi toteutuakin. Jo 1920-luvulta viime vuosiin Panhardin tehtaat valmistivat kulkuneuvoja Ranskan armeijan käyttöön. Kuuluisimpia lienevät nerokkaat kilpa-autoihin keskittyneet suunnittelijat Charles Deutsch ja René Bonnet. Jopa pienlentokoneiden moottoreina on käytetty sen kaksisylinterisiä boksereita. Päämääränä oli pohjoisen napapiirin ylittäminen Suomen Lapissa. Vasta 2002 seitsemän innokkainta perusti Panhardien mainetta esiin tuomaan ja ylläpitämään merkin harrastajakerhon nimeltä Automobile Club Panhard Dynastia de Finlande. Autojen tuontisäännöstelystä johtuen Panhardeja koottiin myös Suomessa. Tästä mallista on tällä hetkellä tiedossa vielä kolme kunnostuskelpoista autoa. Tekniikan Maailma 3/2005 kertoo, että merkin nimen omistava ranskalainen PSA (Peugeot-Citroen)yhtymä saattaa tulevaisuudessa tuoda markkinoille Panhard-nimisen edustusauton. PANHARD SUOMESSA Tuontikaupan alueelle toisen maailmansodan jälkeen perustettu Oy Soffco Ab alkoi energisen toimitusjohtajansa Georges Demoulinin toimesta vuonna 1948 tuoda Suomeen Panhard & Levassorin Dyna X84-pikkuautoa. Kyseinen malli jäi myös ennakkoluulottoman valmistajan viimeiseksi merkin sulauduttua osaksi Citroenia. MIELENKIINTOINEN vanha tehdaskuva Panhardin alustoista, jotka vielä odottelevat alumiinikorejaan. PL 17 on silmiähivelevän kaunis auto, jonka ensimmäisen version etuovet saranoitiin takareunastaan. PANHARD-KERHON VETOOMUS Suomesta löytyy varmasti vielä monia latojen kätköissä tai kuusten alla huilaavia Panhardeja. Siitä kertoo se, että Panhardilla oli tähän malliin suunnitelmat nelisylinterisen, 145 hevosvoiman tehoisen "supermoottorin" valmistamiseksi. Toiveita paluusta Panhard jätti monella tavalla lähtemättömän jäljen auton kehityshis- toriaan sekä valmistukseen. Johtuen osakastehtaan mallien päällekkäisyyksistä sitä valmistettiin vain kaksiovisena vuoteen 1967. Myös kerhon kotisivulle internetiin kaivataan valokuvia, jotka taatusti palautetaan. Peräänantamattomuuden henki oli vallalla viimeiseen asti
YriTTäppäS SAAdA neitejä nauramaan vilauttamalla isolohkoa, ei kuule onnistu. puolilitrainen Steyr-puch on siihen parempi. AlfA romeon kaasuttimien säätö pistää isommankin porukan mietteliääksi. mooTTorikAHVilAn puuhamiehenä toimiva risto laine sai kahvilaansa ehkäpä maailman ainoan säästyneen risto laine racing -tiimitakin. VinTAGe fashion Boutigue palveli viikonlopun pääasiassa naisväkeä, joka kaipasi ajoneuvonsa aikakauden mukaisia asusteita vaikkapa asu-ajoneuvokilpailuihin. 05/10 67. pAikAllA saattoi bongata lukuisia lehdessämme esiteltyjä klassikoita, kuten Jonas malmbergin karmann Ghian. orimATTilASTA matkasi letka, jonka hännänhuippuna oli elina niemitalon ´63 fiat 500
Tämä toisen sukupolven Corvette on kaikkien mieleen, kolmannen kohdalla alkaa mielipiteet jo jakautumaan. kAHVillA poikkesi myös tämä upea musta mersu 190 Sl, jonka maalauksen laatu oli hätkähdyttävän korkea. iHAiliJoiTA magneetin tavoin ympärilleen imuroi harvinainen ´57 Chrysler 300 C, joka on omistajansa toimesta elpynyt metsäautoaihiosta tähän kuntoon. 68 05/10. Tämä ´61 e-Jagge on niin alkupään yksilöitä, että valmistenumerokin on vähän toistasataa. poJASTA polvi paranee
pidäT sitten oranssista värinä tai et, niin joihinkin autoihin, kuten A mantaan se vain sopii. en "THe mielestä vuod inosmiestensä varusteet sekä ´59 Buick oli ma ta-mallisarja lupaili tuhdit cr CAr" jonka ele sia. Sekä Triumphista että.... ...80-luVullA lapsuuttaan viettäneet automiehet intoilemaan saavasta mitsubishi Starion Turbosta tulemme kertomaan jatkossa lisää. enSimmäiSen koskaan ilmestyneen klassikon kansikuvamersu sai vieruskaverikseen viime lehden kansikuva-fiatin. 05/10 69. gans äänetöntä ele HAnS Brummer tuli harvinaisella automaatti- Triumphilla, jonka peräpeilistä löytyvä 2,5 pi viittaa ruiskuversioon
Pelkästään urheiluautoihin keskittynyttä näyttelyä ei tässä laajuudessa ole tainnut maassamme aiemmin olla, ja vaikka pienestä mainosbudjetista johtuen kävijätavoitteista nyt hiukan jäätiinkin, on jatkoa luvassa. Sporttien juhlaa Sports Car Expo, Helsinki 29.-30.5. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Sports Car Club of Helsinki juhlisti 35 -vuotista taivaltaan Suomen mittapuulla ainutlaatuisen kattavalla urheiluautonäyttelyllä, johon kerho oli kerännyt jäseniltään sekä yhteistyökumppaneiltaan kaikkiaan 105 autoa. N imestään huolimatta koko maan kattavassa urheiluautokerhossa ei autojen vuosimallilla ole liiemmin väliä, ja niinpä kerhon näyttelyssäkin autojen ikähaitari lähti vuoden ´25 Bugattista aina uunituoreisiin Lotuksiin asti. Monellä näyttelyn autoista oi takanaan kilpailuhistoriaa ja oli paikalla vielä nykyäänkin ratoja kiertäviä Historic-kilpureita. Tämä Leif Nylundin Morgan taisi uutena olla maassamme lajinsa ainoa edustaja, mutta nykyisin lajitovereita on moninverroin. TULI Suomeen joskus tällainen kilvanajoon passeli Bugattikin, mutta sen tarina taisi päättyä maahan hautaamiseen. Vetonaulaksi tapahtumaan oli saatu Mersun uusi lokinsiipiovinen SLS-AMG, mutta tuskin menee veikkaus pieleen siitä, että vieressä ollutta Triangle Motorsin ´54 300 SL lokinsiipeä valokuvailtiin ahkerammin. Tämä yksilö vieraili näyttelyssä länsinaapurista. LEHDESSÄMME taannoin esitelty Markku Korjan Lotus SuperSeiska oli myös aikanaan lajinsa ainokainen. Tämä se ei ole koskaan lakannut kiinnostamasta pikkupoikia. 70. Kaksipaikkaisuus tai suuri moottori ei ollut näyttelyyn pääsyn edellytyksenä esimerkkinä vaikkapa teknisesti hämmästyttävän Hondan S 600 avoauton moottorissa on kuutioita vain mallimerkinnän verran. Muutaman vuoden kuluttua on Stadin sporttiautokerholta tuloillaan uusi urheiluautonäyttely. 05/10 IHAN kaikki eksoottinen kalusto ei ole tänne nousukausina jälkituotuja
UUTUKAISEN SLS-AMGn piti toimia näyttelyn vetonaulana, mutta senkin oli vaikea erottua muusta kalustosta näyttävyydellä. MURTSIKKA-FIAT on urheiluauto jos mikä. Ketjuveto takapyöriin on ratkaisuista kuitenkin erikoisin. MORRIS-KOIRALLA ei ollut hyvin käyttäytyvässä yleisössä paljoa paimentamista. RENAULT A110 Alpine, olisikohan hienointa mitä lasikuidusta voi laminoida? AVANTIN muotoilu jakaa mielipiteet, mutta pellin alla lymyävästä ahtimesta pitävät kaikki. LOKINSIIPIEN takana rivissä oli eri aikakausien SL-mersuja. Yksilö on yksi kolmesta uutena Suomeen tulleista. 05/10 71. Sinivihreä 190 SL oli yksi harvoista uutena Suomeen myydyistä, ja tähän Esa Laineen omistamaan avoautoon palaamme tulevaisuudessa. HONDAN pieni S 600 on moottoripyörämerkin tulkinta urheiluautosta ja moottorikin muistuttaa kovasti CB-koneita. Ei ehkä hämmästytä suorituskyvyllään, mutta että on vaan hauska auto ajaa
Tämä huomattiin hyvin, kun kahden Ampeerin voimin starttasimme Hyvinkäältä kohti Kauhajokea. Toisaalta matka eteni mukavasti, pystyyhän tonnisella koneella pitämään satasen tuntivauhtia helposti yllä. Lisäksi palkittiin kauimpaa Tohmajärveltä tulleet reissulaiset sekä parhaiten auton henkeen pukeutuneet satkulaiset. Jouduttiinpa matkalla vaihtamaan kuskiakin, koska toista autoa kuskanneelta Pirjolta hukkuivat vaihteet lähes totaalisesti. Pikkuteitä pitkin kurvailu letkassa, jossa sekä edessä että takana näkyi useita satkuja, oli mieleenpainuva. Nissan Club of Finland järjesti synttärijuhlat 40 vuotta täyttävälle pikkuautolle. okoontuminen oli jo kolmas laatuaan. Synttärijuhlien ohjelma alkoi lauantaipäivänä kokoontumisella Kauhajoen Autokeskukseen, jossa autot olivat yleisölle näytillä. Se on saanut alkunsa japsiautojen vuosittaisessa tapahtumassa, Finnjaessa, jossa tultiin siihen tulokseen, että aikansa legendat Datsun 100A:t tarvitsevat oman tapahtumansa. Riitan Ampeerin tavoin myös tämä yksilö oli kuljettajansa Tapio Kurpan ensiauto. Kaukaisimmat vieraat saapuivat Tohmajärveltä, josta matkaa kertyi noin 550 kilometriä, mikä on suoritus sinänsä. KaiKissa kunnon tapahtumissa on asiaankuuluvia tuotteita myynnissä. 72 05/10. Auto on muuten Riitan ensimmäinen ajokki. Riisikupit kakkukahvilla Kauhajoki 4.6.6. Teksti ja kuvat: Minna Mattila Datsun 100A esiteltiin ensimmäistä kertaa yleisölle Japanissa vuonna 1970. Fiilis oli mahtava, joskin välillä tuntui osin jopa epätodelliselta. Synttäreiden johdosta oli yleisölle kakkukahvia tarjolla koko päivän. Kokoontumisen puuhamies Pekka Perkiö aloitti suunnittelun kolme vuotta sitten ja ensimmäinen tapahtuma olikin jo seuraavana vuonna Seinäjoella. Ensimmäiset Suomeen tuodut autot kaupattiin mallinimellä 1000, mutta 1972 muuttui merkintä tutuksi 100A:ksi. Perjantai-illan aikana Nummijärven leirintäalueelle valui hiljakseltaan autoja. Tänä juhlavuonna paikalla nähtiin kaikkiaan 12 satkua ja vierailevina tähtinä 4 Cherryä sekä Sunny ja Cedric. Kulutuskin oli noin 5,7 litraa satasella, mikä on sinänsä aika paljon pikku Amppeerille, mutta kertoo pitkistä moottoritie-osuuksista. Illan ohjelmaan kuului palkintojenjako, jossa valittiin lappuäänestyksellä suosikkiautoksi hyvinkääläisen Riitta Ariluoman aikakauden henkeen tuunattu 100A. Liikkeeltä siirryttiin kaupunkicruisingin jälkeen Nummijärven leirintäalueelle. Tapahtumassa tehtiin myös satku-meetin kävijäennätys. KaKKua katsoessa ei tarvitse miettiä, kenen synttärit ovat kyseessä. VaiKKa auto on pieni, mahtuu sen takakonttiin uskomattoman paljon kaikkea tarpeellista. Kauhajoen Autokeskus on yksi Suomen vanhimmista Nissan/ Datsun-jälleenmyyjistä, liike on ollut toiminnassa 41 vuotta. Lisäksi palkittiin naisten suosikki, joka oli yllätys yllätys punainen 100A valkoisilla vauhtiraidoilla. Reissuun tarvitaan rentoa fiilistä ja turhat kiireet on satkun kyydissä pakko unohtaa, sillä nopeus saattaa jopa tippua kesken kiih- K dytyksen, kun juuri mikään vaihde ei toisinaan suostu menemään päälle
PuKuKilPailun palkittuja ja hyvä kämppis palkittu. enTinen karvaratti muuttuneena rasta ratiksi. naisTen suosikkiautoksi äänestetty Timo Kurpan vauhtiraidoitettu yksilö. Kerran elämässä hetkiä: yhteiskuvassa 1975, 76 ja 77 rekisteröidyt yksilöt. 05/10 73. TohmajärVelTä tulleet Datsunmiehet palkittiin kauimpaa saapuneina. Parhaan auton kiertopalkinnon pokanneen riitta ariluoman ampeeri on vuosimallia ´75. ajan henkeen kuuluvat leopardi penkit ovat löytyneet peltoautosta ja kovan pesun läpikäyneenä päässeet taas paraatipaikalle. Toinen kehitys versio 100a:n grillistä, ilmanottoaukkoineen todettu toimivaksi. jussi suurnäkin talviendurance satku haminasta on varustettu 1,4litraisella koneella
Kansallisena museoajoneuvopäivänä satoikin sitten vettä koko eteläisen ja keskisen Suomen alueella. perinteiset Susirajan rompepäivät kera 05/10 V automuseon uudistetun näyttelyn. Samaan aikaan järjestettiin Ylämyllyllä Tuntemattomasta sotilaasta tutun paloaukean kupeella Masinistipäivät, joissa aiheeseen liittyvien perinteisten nähtävien lisäksi muun muassa Halavatun papat olivat mukana. Lohirannan lomakylän rompetorin sekä suviajot. Näissä kompakteissa jenkeissä on sitä jotakin! AuToT alkavat kokoontua Lohi rannassa ennen klo 10 tapahtuvaa Suviajojen starttia, joka kiertelee idyllisissä Sonkajärven yläsavolaisissa maisemissa. Lukijamme Sami Korhonen otti neuvosta vaarin ja tarjoutui myös raportoimaan Itä-Suomen kierroksestaan. kuvassa ´72 kasipuolikas. VäLikoPPAEkkEri eli Ford Escort mk2 vuodelta 1975, mukavia pelejä nämäkin. PikkuFiATiT lepotauolla vierek käin: 600 ja 127 vuosilta 1972 ja 1974. Ford Anglia Estate Van ´67 ja Ford Thames Trader ´65. Tämä tapahtuma on jo muodostunut Liperin vuoden isoimmaksi kesäiseksi tapahtumaksi. Olin ottanut vinkistä vaarin ja suunnannut sellaiseen tapahtumaan, jossa en ole ennen käynyt. Hienon museorekisteriin saatetun Ladan vieressä tyylikäs pyhimysVolvo vuodelta 1964. SymPAATTiSiA ilmestyksiä ovat nämä pienet italialaiset Fiatit. Antaa Samin kertoa: "Toukokuun harvinaiset helteiset hetket ja niiden jälkimainingit poikivat Pohjois-Karjalan automobiilikerholle entisenkaltaisen menestyksen heidän järjestettyään 22.-23.5. Siinäpä kunnon brittiläisiä kulkineita, joilla kulkee myös tavara. Suven tapahtumia idässä Susirajan Rompepäivät ja Savon Suviajot Harrasteautotapahtumien kausi käynnistyi Itä-Suomessa varsinaisella superviikonlopulla ja jatkuu vilkkaana sadesäistä huolimatta. Teksti ja kuvat: Sami Korhonen iime numeron pääkirjoitussivulla Arttu Toivonen heitti haasteen: käy tulevana kesänä vähintään yhdessä autotapahtumassa, joka ei ole sinulle ennestään läpikotaisin tuttu. Suviajot ajettiin lauantai-aamuna 12.6., joista myös kuvia ohessa." 74. Näiden lisäksi Joensuun jäähallilla oli ensi vuonna 30 vuotta täyttävän Joensuun Hot Rod Drivers ry:n jenkkiautonäyttely, eli kyseessä oli todella merkittävä menoviikonloppu itäisellä puolella maatamme. Ja yhteistyö edellämainittujen järjestäjien kesken toimii mainiosti. ELämää nähnyt dodge dart vuodelta 1966. Sonkajärvellä SA-HK:n Savon kerho järjesti 11.-13.6. Sitten alkoi sään puolesta epävakainen ajanjakso laskevine lämpötiloineen ja vesisateineen
´75, Saksan Fordeista muistot mieleen tuovine voimanlähteineen, taitaa kuulua N. PEugEoT 504 5d Familiale vuodelta 1973. SoLiFEr Export 60luvulta. ySTäVäLLiNEN nainen myymässä muuta kuin konetavaraa. rompetorilla voi tehdä löytöjäkin, niin myös täällä. uPEA Volvo PV 544 vuodelta 1963 lähtöselvityksessä, joka hoidettiin savolaisuudella lupsakkuudella. 05/10 75. mopedeja ja niiden osia oli tarjolla mukavasti. muSEorEkiSTEröiTy kelpo uudenkaupungin tuote vm. He myös yrittivät käydä kauppaa urheasti vesisateellakin. kauppiselle: yhdelle hyvän tapahtuman takana olevalle puuhamiehelle. FiAT 850 Coupe vuosimallia 1966. VETTä vain sattaa lottuuttaa... kuvassa myös pidetty englantilainen, Ford Cortina mk1 ´66. JENkkirAudAT lähdössä sateen kirkastamalle taipaleelle
Rajamäen Teksti ja kuvat: Kari Mattila aikuiskoulutuskeskuksen pihamaalla järjestetty romppari ja kokoontumisajo sujui leppoisissa merkeissä, eikä kelikään olisi voinut olla juuri tätä suotuisampi. eskeinen sijainti, erinomaiset ajo-opasteet, ilmainen sisäänpääsy ja hienosti toimivat järjestelyt toivat Masiina Meetingiin tänäkin vuonna runsaasti yleisöä, myyjiä sekä mielenkiintoisia ajopelejä. Rompparin puolelle oli päässyt oikeiden osamyyjien sekaan ujuttautumaan vain pari krääsäkauppiasta, mikä oli oikein mukava juttu. Lukuisien autojen ja kaksipyöräisten lisäksi alueelta löytyi myös hieman raskaampaa kalustoa, kuten pari kivasti patinoitunutta K Zetoria, maamoottorin perään valjastettu pärehöylä jolla myös tehtiin päreitä sekä muutama muu agraarilaite. ei tarvinnut pitkään käyskennellä, kun jo näki tämän potkulelun onnellisen asiakkaan kainalossa. 76 05/10. Kirpputoreille ja muille markkinoillehan voi halutessaan poiketa sitten ihan omalla ajalla. PikkuihMisille oli tarjolla palokunnan kalustoa retrohengessä tai aitona, komeasti patinoituneena versiona. Oikea Muumi vai joku sen lähisukulaisista. Jeans-kuPlia oli harrasteparkissa oikein kaksin kappalein. Masiinat koolla Rajamäki, 6.6
Omistajan saa kiinni numerosta 0500 872 028. FiaT 1500 rättikattoa ei kovin usein tapahtumissa näekään. ei paha. kansi kiinni vanhaa avokelanauhuria erehdyttävästi muistuttava luxorin matkaradio olisi lähtenyt mukaan kolmella kympillä. suorastaan liikuttavan upea laite. saMa käyttötarkoitus, kaksi eri toteutusta. Tämä yksilö etsii uutta omistajaa seitsemän ja puolen tuhannen korvausta vastaan. 70 euroa. haRRasTePaRkin iäkkäämpää kalustoa. hussen vuosimalli on 1983. aalTOPelTi-siTikka on ehdottomasti sympaattisin väline rauhalliseen retkeilyyn. Pykälää tai kahta harvinaisempi näky on puolestaan PMC:n skyline. 05/10 77. Jenkki on takuulla tästä parista se ripeämpi, mutta MGa sittenkin jotenkin urheilullisempi, ehkä. ReTkihenkiselle sopiva fillariprojekti, josta puuttui ainoastaan pyörät ja satula. etummaisena Markus Järven Packard ´39 ja seuraavana saman kaverin letukka vuosimallia ´36. Miehekkään oloinen nelaricrossi, harva tietää että isoja nelitahtisia motocrosspyöriä tehtiin näinkin aikaisin
Tasaista hävikkiä ilmeni pitkin kiertuetta ja Vääksyn Majakkapaviljongin tauolla kärryillä ja huoltoautojen kyydissä oli jo useampi matkalle uupunut mopedi. Asemansa vakiinnuttaneista mopoajeluista Vesijärven Classic- kierros se vain jatkaa kasvamistaan. Vesivehmaan lentokentältä reitti jatkoi pikkuteitä kierrellen Mukkulaan, jossa koko porukka kerättiin kolmessa rivissä ajettavaksi mopoparaatiksi, joka rullasi Lahden matkustajasatamaan kaupunkilaisten ihmeteltäväksi. Moporuuhkaa rantateillä K Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 6.6.2010 Lahti. Messilän leirintäalueelta Viitailan koululle aterioimaan selviy tyi epävirallisella laskennalla 343 mopoa kuskeineen. Satamatauolta sunnatiin takaisin starttipaikalle Messilään, jossa palkittiin veteraanikunkku Oiva Helin, kilometrikunkut isä ja poika Sarvi Imatralta, tapahtuman kaunein mopo sekä tyylikkäin mopoilja Juho Koivisto. ETELÄNAAPURIN ajoneuvotuotantoa edusti Riga-mopo. ESKO Joki-Anttila ajeli letkassa Erkkolallaan. LETKAN huristellessa ohi Camping-kevytmopo lipui joukossa lähes ääneti. TUNTURI Sport ´75 kovakulkuinen urheilumopo, josta lisää ensi numerossa. KOVIN on miehet pitäneet mopoharrastuksen omanaan eikä järveä kiertämään lähtenyt naisväkeä kuin jokunen. 78 05/10. Nyt järveä kiertämään potkaistiin käymään lähes kolme ja puolisataa pörisijää. esäiselle järvikierrokselle startanneista mopoilijoista syntyi sinisavuista ruuhkaa jo alkumetreillä, mutta kun kilvanajosta ei ole kysymys, kokeneemmat kiertäjät näyttivät starttihetkellä vielä kaatelevan termareistaan toista kupillista kahvia
TAPAHTUMAN takaa löytyy mopo-Kalena tunnettu Kalevi Heikkinen, joka toimi Minillään letkan suunnannäyttäjänä. VIITAILAN koululla oli mopokansan mahdollista aterioida, tehdä huoltotoimia sekä kerätä voimia tulevalle taipaleelle. AMICA taisi olla tullessaan jonkinlainen päänavaaja nykyaikaiselle mopoautobuumille. LAHDEN Matkustajasatamassa yleisöllä oli mahdollisuus tutustua niin mopoihin kuin mopoilijoihinkin. TYYLITAJUPALKINTO lähti sotilashenkiselle jätskinsyöjälle ja tapahtuman kauneimmaksi mopoksi valittiin Atro Jaakon omistama, varsin harvinainen Pyrkijä Meteor. 05/10 79
Finaalin kysymyksistä vastasi Olli Blomberg, joka olikin jälleen laatinut monipuoliset ja haastavat kysymykset, joissa pärjätäkseen tuli tietää laajasti kuormaautoalasta. Nykyisestä kisatoiminnasta van Lennepillä on näkemyksensä. Stuttgartilaismerkillä van Lennep voitti myös Le Mansit, vuoden 1971 kisan Porsche 917K:lla ja 1976-kisan niin ikään prototyyppikilpuri 936:lla. Omavalmisteautojen rakentamisessa kannustetaan kierrätysmateriaalien käyttöön ja polttoaineettomalla ideologialla liputetaan perinteisellä ja hauskalla tavalla muunmuassa ilmastonmuutoksen ehkäisemisen tärkeyttä. Tapasin kuitenkin State of Art -vaatemerkin omistajan Albert Westermanin muutamia vuosia sitten, ja puhe kääntyi kilpa-autoiluun. Myös seuraavien sijojen pistemäärät olivat hyvin pienillä eroilla. Kisa käytiin kahdessa osassa: alkukilpailuun osallistui netin välityksellä 102 henkilöä, ja finaaliin näistä kutsuttiin 35 parhaiten vastannutta, joista 25 pääsi paikalle. Hänen meriittilistaltaan löytyy urheiluautoluokkien lisäksi kymmenen F1-osakilpailua 1970-luvun alkuvuosina, pistetili tosin jäi huomattavasti laihemmaksi kuin katetuilla autoilla ajetuissa kisoissa. Ennen vanhaan kisatoiminta oli villimpää, tämän päivän tiimit ovat paljon ammattimaisempia. Rinneautojen luokassa on kenellä tahansa kokeilla omia ja painovoiman rajoja pientä maksua vastaan Turkun keskustaan rakennetulla katuradalla. Suomenmestari palkittiin yhden hengen täysihoitomatkalla johonkin ulkomaiseen kuorma-auto- tai kuljetusalan messutapahtumaan vuoden 2010 aikana. Kuorma-autojen tunnistuskilpailun järjestivät Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry ja Mobilia. State of Artin ihmiset osoittautuivat mukaviksi, joten halusin heidän kanssaan yhteistyöhön. Helmut Markon kanssa vuonna 1971 ajettu Le Mans -voitto jäi historiaan parivaljakko ajoi tuona vuonna kisahistorian matkaennätyksen, 5335 kilometriä, mikä säilyi voimassa tähän vuoteen asti. Kilpailussa on kaksi luokkaa: omavalmisteiset mäkiautot ja ammattimaisesti rakennetut rinneautot. Le Mansin lisäksi van Lennep kuittasi nimiinsä viimeisen vanhan kaavan mukaan ajetun Targa Florion maantiekisan yhdessä Herbert Müllerin kanssa vuonna 1973, ajokkina oli tuolloin Porsche 911 RSR. "Lopetin kilpailemisen vuonna 1976. Tänä päivänä 68-vuotias van Lennep ajaa edelleen kilpaa. Toinen ja kolmas palkinto olivat kirjalahjakortteja. Suomalaiseen kisahistoriaan hollantilainen liittyy myös melko tiiviisti: vuodesta 1967 Porschen tehdastiimissä ajanut van Lennep kilpaili AAW Racingin tiimissä Hans Laineen parina vuonna 1970 tämän kohtaloksi muodostuneessa Nürburgringin tuhannen kilometrin kisassa. Kisan voitti Ari Perttilä (kuvassa kesk.) Sälinkäältä. Leo Kinnunen oli todella nopea kuljettaja, kuten Hans Lainekin", van Lennep kehuu. Westermanilla on yli 30 vanhan Porschen kokoelma, ja olen osallistunut 550 Spyderilla nyt viitenä vuonna Mille Miglian klassikkoautokisaan", van Lennep kertoi. järjestetyn Kuorma-autopäivän ehdoton kohokohta oli Kuorma-autojen tunnistuksen SM-finaali. Omavalmisteluokka kutsuu perheitä, opiskelijaryhmiä, oppilaitoksia ja muita yhteisöjä rakentamaan oman mäkiauton ja osallistumaan vauhdikkaaseen kisaan. Vapaissa harjoituksissa Laineen auto nousi hypystä ilmaan menetettyään downforcen ja tuhoutui tulipalossa. Menetimme aikanaan niin paljon hyviä kuljettajia onnettomuuksissa", hän pohtii. 05/10 81. "Se on tätä päivää. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta KUORMURITUNNISTUKSEN MESTARI SELVILLÄ Mobiliassa sunnuntaina 23.5. Hänen ensimmäisen Le Mans-voittonsa markkina-arvo lienee ollut huikea, tulihan Steve McQueenin Le Manselokuva ensi-iltaan vain paria viikkoa myöhemmin se tosin oli kuvattu jo edellisen vuoden kisassa. Hopeamitalisti Mika Schroderus (vas.) Mäntsälästä jäi vain pisteen ja kolmanneksi tullut lahtelainen Mika Hovinen (oik.) kahden pisteen päähän Perttilästä. Kilvanajaminen on nykyään myös paljon turvallisempaa. Jokavuotiseksi tarkoitettu Turku GP -kaupunkirieha esittäytyy ensimmäisenä toteutusvuonnaan katsojille maksuttomana. "Olen suomalaisten vanhojen suomalaiskuskien kanssa edelleen yhteydessä, ja vaihdamme kuulumisia. Mäkiautojen rakentamissäännöt löytyvät tapahtuman kotisivuilta www.turkugp.fi uosina 1971 ja 1976 Le Mansin legendaarisen 24 tunnin ajon voittanut hollantilainen Gijs van Lennep ei ole viskannut ajohansikkaita naulaan. Yhteistyössä oli mukana myös A-Vakuutus. Le Mans -legenda Suomessa Kaksinkertainen Le Mansin voittaja Gijs van Lennep piipahti kertomassa kuulumisiaan. V MÄKIAUTOPERINNETTÄ ELVYTETÄÄN ELOKUUSSA Turku Grand Prix -nimellä kulkeva moottoriton alamäkiajotapahtuma tuo mäkiautot Turun Taidemuseonmäkeen sunnuntaina 15.8.2010
Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 50 VUOTTA SITTEN · Zagato esitteli sulavalinjaisen ja kevyen version Aston Martin DB4 -urheiluautosta. Kaunis ja suorituskykyinen auto oli loistanut kilparadoilla, mutta jäi historiaan yhtenä Zagaton onnistuneimmista malleista. Lähimmän Ohlsonin osoitteen voi käydä katsomasta osoitteesta www.clasohlson.fi. MARINAT KOOLLE Morris Marina on niittänyt mainetta lähinnä teknisten epäkohtien ja käsittämättömän suuren hävikkiprosentin ansiosta, mutta ne harvat jäljelle jääneet yksilöt ovat pikkuhiljaa kulkeutuneet niitä arvostavien harrastajien huomaan. Tapahtuman puuhamiehenä toimiva Juha Joutsensalo toivottaa kaikki Marinan omistajat paikalle vaihtamaan kuulumisia ja tuomaan tietenkin oman ajokkinsa paikalle. Käyttöjärjestelmävaatimuksena on Windows 2000, XP tai Vista. Käyttöönotto tapahtuu asentamalla ensin mukana toimitettavalla CD-levyllä ohjelmisto tietokoneeseen, tämän jälkeen vain kytketään kamera kiinni porttiin ja laite on valmis käytettäväksi. Elokuun 14.15. Brittiläisen peruskäyttöauton ympärillä ei juuri ole kerhotoimintaa järjestetty, mutta ainakin kokoontumisajojen suhteen tilanteeseen on luvassa merkittävä parannus kenties maamme historian ensimmäisen Morris Marina -tapahtuman myötä. Persoonallisesti muotoiltu pikkuauto oli japanilaisvalmistajan ensimmäinen etuvetoinen henkilöautomalli. Parasta laitteessa on, että se on yhdistettävissä USB-liittimellä mihin tahansa PC-tietokoneeseen, tietysti mieluiten kannettavaan. Ascona opittiin tuntemaan luotettavana perusautona ja myöhemmin ripeä takavetoinen muodostui nuorison suosimaksi rassiksi. Edullinen letkusilmä Endoskooppi on mitä parhain väline autoharrastajalle sillä nimittäin pääsee kurkistamaan paikkoihin, joihin pääsy muuten yleensä edellyttäisi joko rällälöintiä tai kokonaisvaltaista purkutyötä. 30 VUOTTA SITTEN · Inflaation laukatessa pikkurahat jäivät tarpeettomaksi ja huhtikuun ensimmäisestä päivästä lähtien pennin kolikoita alettiin keräämään pois suurempien maksuvälineiden joukosta. päivä. las Ohlsonin valikoimaan on alkukesästä ilmestynyt edullinen, 39,90 euroa maksava endoskooppi. · Opel toi markkinoille uuden mallinimen, josta muodostui aikojen saatossa eräänlainen käsite. Endoskooppi on varustettu erikseen kytkettävällä LED-valolla sekä irrotettavalla magneetilla, jolla vaikkapa männän päälle pudonneen kaasuttimen säätöruuvin poimiminen onnistuu varsin tuskitta. Laite on varustettu 65 cm pitkällä, taipuisalla varrella, ja letkun toiseen päähän on viritelty halkaisijaltaan 14-millinen digikamera. päiville sattuva viikonloppu on valittu kokoontumisajon ajankohdaksi ja paikkana toimii Porissa sijaitseva Yyterin leirintäalue. · Kolmipaikkaisia urheiluautoja ei juurikaan tapaa, mutta vuonna 1980 esitelty Matra Murena on yksi harvoista. Tietokoneen ruudulle livenä välitettävän värikuvan voi vielä taltioida napinpainalluksella kovalevylle. Endoskooppi ei, ehkä onneksi, ole varustettu tarkennuksella, vaan kiinteäpolttovälinen linssi tarkentuu parhaiten muutaman sentin päähän kohteesta vakoilukameraksi tästä ei siis ole. Lisätietoja kaipaava tavoittaa Juhan numerosta 040 771 3838. 82 05/10. Monien mielestä kolme ensimmäistä olisi riittänyt aivan mainiosti. Kynnyskoteloissa ja muissa sen erottelukyky on kuitenkin ihan sopiva, mutta pintojen tai onteloiden tarkempi tutkiminen siis vaatii laitteen siirtelyä. · Jaime Alguersuari, espanjalainen Formula 1 -kuljettaja syntyi maaliskuun 23. Mallin valmistus lopetettiin jo kolmen vuoden kuluttua ensiesittelystään. C 20 VUOTTA SITTEN · Loistavasti alkanut Rocky -elokuvien sarja eteni jo viidenteen osaansa. · Valmetin traktorivalmistus laajeni EteläAmerikkaan Brasilian Mogi das Cruzesiin, São Paulon osavaltioon perustetun tehtaan myötä. 40 VUOTTA SITTEN · Suomessa huippusuosion saanut Datsun 100A saapui markkinoille
Ennen kuin tuontipyörät valloittivat maamme polkupyöräkaupan 1960-luvulla, oli tuiki tavallista, että paikkakunnan pyöräkauppias kokosi polkupyörän asiakkaan toiveiden mukaan muutaman eri tehtaan valmistamasta hyllytavarasta: rungosta, laakereista, lokasuojista, vanteista ja lisävarusteista. Vanhat Koneet Vääksyn kanavalla 31.7. Sivuston suunnittelusta vastaa Zeeland Digital Oy. Kun merkkien lukumäärä heilahti parissa vuodessa yli viidensadan, tuli tarve saattaa valtava tietomäärä julkiseksi. 1950-luvun henkeen rakennettu sivusto sisältää mm. Rompetori ja Perinnerakennuspäivät, Salo / Perniö 3.-4. Sivustolla voi lukea vanhoja uutissähkeitä, katsella reklaameja ja haastatteluja sekä tutustua mallistoon. Big Wheels kokoontumisajo & cruising, Pieksamäki 16.-18.7. Kalajärvi picknic, Kalajärven leirintäalue, Seinäjoki 17.-18. BBQ Run, Jäppilän Kievari, Jäppilä 9.-11. Sportscar Breakfast Club, Moottorikahvila, Sipoo 21.8 tasanopeus, Sipoon Syysajot 21.-22.8. Kilpahistoriasta kiinnostuneet lienevät elokuvia Ollilta jo tilanneetkin. 18. Linna Cruising, Hämeenlinna 7.8. Harrasteajoneuvojen kokoontuminen Salon torilla 8.7. Vanha sivusto juhlistaa myös Volkswagenin Internet-sivujen 10-vuotissyntymäpäivää. 6.-8.8. Huru-Ukko Piknik, Taistelukoulun pihapiiri, Tuusula 12.8. V8 / mobiilinäyttely ja rompetori Seinäjoen raviradalla 10.7. BBQ Run, Jäppilän Kievari, Jäppilä 6.-7.8. Hakemiston kevennykseksi kirjaan on ripoteltu mukavasti harrastajien muisteluja, tietoiskuja sekä vanhaa mainoskuvitusta. Bug in Finn, Visulahti, Mikkeli 24.7 Sportscar Breakfast Club, Moottorikahvila, Sipoo 24.7. Historic ratakilpailu, Botniaring, Jurva 7.7. Ruska-Ajot + Rompepäivät, Kuopion automuseo 28.8. TAPAHTUMAKALENTERI 2.-4.7. Perinteinteinen Tappuritapahtuma, Nakkila 8.8. Muistojen Imatranajot 25.7. Juhlavuoden kunniaksi Volkswagen on avannut netissä Suomen vanhimmat Internet-sivut. EuroFord Nordic 2010, Maarianhamina 7.-8.8. volkswagen.fi-sivusto avattiin Volkswagenin 50-vuotissyntymäpäivän kunniaksi kesäkuussa 2000. 7. BBQ Run, Jäppilän Kievari, Jäppilä 20.-21.8. Harrastajaystävällisesti hinnoiteltuja DVDlevyjä saa tilata tekijältä itseltään: Olli Heikkilä Pitkänsillanranta 7 A 11, 00530 Helsinki 040-5675016, trabi@mbnet.fi VOLKSWAGEN 60 VUOTTA SUOMESSA Kesäkuussa on kulunut 60 vuotta siitä, kun ensimmäiset Volkswagenit virallisesti rantautuivat Suomeen. Boxer Speed day, Kiikalan lentokeskus 28.8. Kirjassa on listattu lähes 800 suomalaisen polkupyörämerkin tiedot. Bothnia 2010 retkeilyajo, Pietarsaari 3.7. Lahden Historic ralli. Historic Grand Race, Ahveniston Moottorirata, Hämeenlinna 27.-29.8. Morris Marina-kokoontuminen, Yyteri, Pori 15.8. BBQ Run, Jäppilän Kievari, Jäppilä 22.7. Turku Grand Prix mäkiautotapahtuma 19.8. Suur-Saimaan ympäriajo, Lappeenranta-Mikkeli 3.-4.7. Idän Ihmeet kohtaavat, Manso Camping, Ikaalinen 7.8. Oldtimer Run, Visulahden matkailukeskus 3.-4.7. Naisten Automobiiliajot, Etelä-Kymenlaakso 18.7. Vanhojen mopojen kokoontumisajo, Karjaa 14.-15.8. www. VW Swap, Porvoo 2.-4.7. Club Simca & Vedette Finlandin kokoontumisajo, Antin Automuseo, Vesivehmaa 30.7.-1.8. Kuvaamisen sekä autojen parissa viihtyneellä Ollilla on muutakin mielenkiintoista tarttunut filmille, ja tarjolla olisi nyt materiaalia ainakin Hockenheimissä ajetuilta Jim Clarkin muistoajoilta 2008, Zwickaun Trabant-treffeiltä vuodelta 2005, Nordkapin kääpiöautorallista sekä viimevuotisista SA-HK:n 50-vuotisjuhlaretkeilyajoista, joissa lehtemme Unskikin vilahtelee mukana. Rompepäivät & näyttely Tempotallilla, Kainasto, Kauhajoki 3.-4.7. Rompetori, Ahvenlammen leirtäalue, Saarijärvi 31.7. Bella Italia, Mustialan kartano, Tammela 24.-25.7. Suuri kansainvälinen Panhard -tapahtuma, HelsinkiPorvooLappeenranta 16.-18.7. Lopulta tämän vuoden kesäkuussa Kalevi Lepon ja toimituskunnan urakka valmistui ja Suomalaisia polkupyörämerkkejä -kirja tuli kaikkien saataville. Museoikäisten ajoneuvojen kokoontuminen, Paahtimon p-alue, Porvoo 7.8 Sportscar Breakfast Club, Moottorikahvila, Sipoo 7.-8.8. Restaurantapäivät, Pikkolan koulu, Kangasala 9.-10.7 tasanopeus 1000 Lakes Rally 10.7. Oulaisten veteraanikonepäivät 9.10.7. BBQ Run, Jäppilän Kievari, Jäppilä 23.-25.7. nostalgista filmimateriaalia harvinaisuutena uutisfilmi ensimmäisten Volkswageneiden luovutustilaisuudesta Senaatintorilla Helsingissä. Suomalaisia polkupyörämerkkejä maksaa 25 euroa ja on saatavilla hyvinvarustetuista kirjakaupoista, alan museoista tai suoraan tekijöiltä: www.vanhatvelot.org. MUKAVAA KATSELTAVAA Lehdessämme 3/10 oli juttua helsinkiläisen Olli Heikkilän kaitafilmille kuvaamista kilvanajoista 70-luvulta. Koljonvirran rompepäivät ja terva-ajot, Koljonvirran leirintä-alue, Iisalmi 6.-8.8. Automobiilien Suviajo, Lohirannan lomakylä, Sukeva 14.8. Tervemenoa aikamatkalle osoitteeseen www.volkswagen.fi. 83. Sivustolla on myös osio oman Volkswagen-tietämyksen testaamiseksi. Syysrestaurantapäivät, Pikkolan koulu, Kangasala 05/10 SUOMIPYÖRÄT YKSISSÄ KANSISSA Löytyikö mummolan ullakolta vanha polkupyörä, jonka nimikilvessä lukee selvää suomea. Vanhat Velot ry alkoi 2000-luvun alussa systemaattisesti keräämään tietoja näistä kotimaisista pyöräpajoista. Volvopäivä, Mobilia, Kangasala 10.7. Grand Tour de Renault, Nummela 3.7. VW West Fest #6, Siikarannan leirintäalue, Pori 30.7.-1.8. Rakennusautomaatissa voi rakentaa itselleen ihka oikean 1950-luvun vaunun. Power Truck Show, Alahärmä. 6.-7.8. Lopputulos varustettiin kauppiaan omalla nimikilvellä, joka viestitti pyörän kotipaikasta sekä tietenkin kokoonpanijansa korkeasta työnlaadusta. Juthbackamarkkinat, Uusikaarlepyy 21.8. Museoikäisten ajoneuvojen kokoontuminen Tamisaaren torilla 24.7. 7. Triumph Cars Club of Finland Ry 25-vuotis juhla-ajot, Raasepori, Tammisaari 16.-18.7. Linja-autopäivä, Mobilia, Kangasala 5.8. Vaikkapa Aalto, Hyvä, Kevyt tai Kiito. Kainuun Harrasteajoneuvopäivät, Vuokatti 18.7. Carstune Kruisinki, harrastekulkupelien kokoontumisajo, Karstula 10.7 Sportscar Breakfast Club, Moottorikahvila 15.-17.7. Harrasteajoneuvomarkkinat, Tykkimäen moottorirata, Kouvola Elokuu 1.8. Watercooled VWeekend #2, Apianlahti Camping, Valkeakoski 17.7
Lähetin sähköpostia muutamaan liikkeeseen, mutta kun vastausta ei pariin päivään kuulunut, aloitin uuden soittokierroksen. Tämä tapahtumaketju sai minut kovin mietteliääksi. Taas nettiin. Yksi viimeisimmistä takinkääntäjistä on kolumnistimme P.Keino. M inä en ole periaatteen miehiä, pikemminkin muutan tapoja ja tottumuksia sitä mukaan kun parempia keksin. Osien hinta näytti epäilyttävän korkealta, varsinkin kun tiesin eksoottiseen ulkokuoreen piilotetun moottorin olevan täsmälleen samanmoinen kuin monessa saman valmistajan perheautossakin. Murehdin ostamisen vaikeutta kaverilleni, joka kertoi luovuttaneensa jo aikaa sitten ja tilanneensa useamman vuoden ajan kaikki renkaat eurooppalaisesta nettipuodista. Klikkasin nettiselaimen auki ja hain sopivan tuotteen verkkokaupasta, täytin pyydetyt tiedot ja luottokortin numeron. Hintakin oli kaikkine kuluineen vanhan tonnin verran kotimaan parasta tarjousta edukkaampi. Pitkään tosin luulin olevani lujasti kotimaisten kivijalkaliikkeiden asiakas ja kieltäydyin tilaamasta tarpeitani vastaavia tuotteita netin kautta ulkomailta, vaikka lukuisat ystävät kertoivat toinen toistaan parempia kokemuksia palvelun nopeudesta ja hintojen edullisuudesta. Sähköpostin välityksellä lähettelin tarjouspyyntöjä useampaan alan erikoisliikkeeseen. Viikon sisällä ei kuulunut mitään, mutta jo kahden viikon päästä putkahti ensimmäinen ja ainoa tarjous. Näin se tauti leviää. RengasliiKKeiden kanssa tukkanuottasille joutunut kolumnistimme sai nettikaupasta kumit muutamassa päivässä kotipihalleen. Alan erikoisliike Englannissa hoiti samat osat alle viikossa kotiin kannettuna noin kolmanneksella kotimaisen tarjouksen hinnasta! Kotiin toimitetut osat olivat kaikki alkuperäisvaraosia, joten siitä edullisuus tuskin pääsi syntymään. Sitten minulle tarjottiin outoja merkkejä, ja kun yritin varovasti kertoa haluavani jotakin tuttua ja turvallista, ajauduin väittelemään halpatuontirenkaan ja merkkirenkaan välisistä eroista. Nyt täytyy tunnustaa, että olen joutunut tästä viimeisestä periaatteen rippeestäni luopumaan. Niin vain homma toimi, ja kotimaassa valmistetut renkaat toimitettiin muutaman päivän kuluessa pihamaalle. Seuraavaksi oma harrasteautoni kaipasi jakopääremonttia. Yritin ensin soittaa lähiseudun rengasliikkeisiin tuloksetta. Kun sitten viime viikolla eräs ystäväni soitti minulle ja murehti avoautonsa alapallonivelen hankalaa saatavuutta, autoin miestä mäessä. Keino Kirjoittaja on keskiikään ehtinyt merkkija malliriippumaton ajoneuvoharrastaja ja erikoisautoalan ammattilainen. Osien ostamisen vaikeus voi ajaa uskollisimmankin kivijalkamyymälän vakioasiakkaan verkkokauppaan. Kolumni Asiakkaan karu arki Teksti: P. Kolmen arkipäivän päästä postimies koputti oveen ja ojensi pallonivelet sisältävän paketin. Ystävä oli hieman harmissaan, kun tutusta varaosakauppiaasta ei kuulu mitään moneen päivään huolimatta siitä, että oli luvannut pirauttaa heti kun saa selvitettyä osan hinnan ja saatavuuden. Suostun myös maksamaan pientä ekstraa hyvästä ja ripeästä palvelusta. Valitsenhan vihannestiskiltäkin aina sen kotimaisen vaihtoehdon, ostan lähituotantoa, kotimaassa valmistettuja tuotteita ja niin edelleen. Kuinka on edes mahdollista, että Suomessa tehdyt kumipyörät saa tilattua Saksasta vanhan tonnin verran kotimaan parasta tarjousta edukkaammin? Tämä itseänkikin ihmetyttävä täyskäännös viimeisessä periaatteessani alkoi hankkiessani rouvan käyttöautoon uusia kesärenkaita. Nyt sain hinnan, mutta se oli kohtuuttoman korkea. Ei hätää, tuumasin ja kysyin ajokin tarkemmat tiedot. Pitäkää kuminne, ajattelin ja soitin seuraavaan paikkaan. Kuvan rengassatsi ei liity tapaukseen.. Eikä kysymys ole lainkaan siitä, ettenkö olisi valmis maksamaan hieman enemmän jotta voisin ostaa Suomesta. Kuinka on edes mahdollista, että Suomessa tehty kumipyörä voidaan 84 05/10 kuljettaa Saksaan, sieltä takaisin tänne ja peräti asiakkaan pihaan ilman, että siitä koituisi huima lisä laskun loppusummaan
Jos haluat tulla nähdyksi, avoautolla sekin onnistuu muita korimalleja paremmin. Paljonko myyjä olisi Muntzistaan halunnut, se ei selvinnyt, mutta tarjotut taalat eivät kuitenkaan riittäneet. DATSUN FAIRLADY ´69 22 TARJOUSTA, VOITTANUT TARJOUS 7 100 USD Californiassa tarjolla oli varsin hienoon kuntoon laitettu Datsun Fairlady. Viimeiset nostot olivat enää parinkymmenen dollarin luokkaa. MERCEDES-BENZ 190 SL ´59 5 TARJOUSTA, KORKEIN 28 100 USD EI RIITTÄNYT Kanadan Torontossa jouten oli 10 vuotta sitten entisöity 190 SL, jonka uusi punainen nahkasisustus on tilattu Italiasta. Samasta syystä autoon on juuri uusittu myös verhoilu sekä kangaskatto. Tuskinpa on Muntzejakaan Suomessa yhtäkään. Toiset ovat tehtävässä onnistuneet, toiset eivät niinkään. Avokorin suunnittelussa voi vielä pilata pelin, jos sähäkkä avo näyttää kangaskatto ylhäällä hölmöltä. Pientä moitetta jo 30-vuotiaassa maalipinnassa toki on, mutta tekniikaltaan täysin remontoitua autoa on kuulemma ilo ajaa. VW KARMANN GHIA ´68 47 TARJOUSTA, KORKEIN 17 050 EUR EI RIITTÄNYT Etelä-Saksasta tarjottiin 1995 täysin entisöityä Volkkaria joka oli takuulla ruosteeton. Omistajallaan yli 25 vuotta ollut erikoisuus on vain 52 000 mailia ajettu ja sen alkuperäinen Lincoln V8-moottori toimii kuten pitääkin, Hydramatic-automaatin vaihtaessa pehmeästi. Verkot Vesillä Nettihuutokauppojen jyvät ja akanat Avoautoista huudellaan A voautoilu se on kivaa, kysykää vaikka keltä. Nyt alla ovat Panasport-vanteet uusilla renkailla, mutta mukaan saa alkuperäiset juuri pulverimaalatut peltivanteet, joihin ei ole pyöräytetty renkaita. Katon kun pitäisi näyttää matalalta kuitenkaan olematta sitä, jotta kyytiin vielä mahtuu. Tarjouksia tuli kivasti, muttei tarpeeksi korkeaa. JAGUAR XKE SERIES 1 ´64 12 TARJOUSTA, VOITTANUT TARJOUS 42 535 USD Alkuperäiskuntoisen, hieman patinoituneen Jaguarin lähtöhinta oli tonni. Muntzeillaan massasta erottua tahtoivat aikanaan muun muassa Clark Cable sekä Marilyn Monroe. Avoja on kuitenkin aina haluttu ja tullaan aina haluamaan, joten hankintana auton kuin auton avoversion voisi luulla olevan varsin turvallinen investointi. 100 000 kilometriä ajetusta autosta ei myyjän mukaan moitittavaa löydä. 20 000 mailia ja viimeisimpänä kunnostustyönä hän uusi rättikaton sekä renkaat. Fairlady-pölykapselitkin olivat vielä tallessa. PANHARD CABRIOLET ´60 11 TARJOUSTA, VOITTANUT TARJOUS 19 300 USD Upean ja harvinaisen avo-Panhardin kalifornialaisomistaja oli ostanut jo 70-luvun puolivälissä, jolloin ruoste oli päässyt pahoin runtelemaan sen koria. 90-luvun alussa uudelleenmaalattua lilaa sävyä omistaja perustelee seikalla, että Muntzeja myytiin vain hyvin massasta erottuvin värein. Läheskään kaikista autoista ei ole avoversioita valmistettu, mutta yllättävän monesta kuitenkin. Koska coupe-korista on aina ollut helpompi piirtää tasapainonen luomus, ovat kauniisiin ja eheisiin muotoihin pyrkivät automuotoilijat aina joutuneet kamppailemaan avomallien kanssa muita kovemmin. 115 000 mailia ajetun auton moottorille ei ole tehty kuin huoltoa, mutta kytkin- ja pakoputkiremontti autoon tehtiin pari vuotta sitten. Vaikea on näyttävämmin kahvilan eteen ilmestyä kuin näillä. MUNTZ JET ROADSTER ´52 5 TARJOUSTA, KORKEIN 50 100 USD EI RIITTÄNYT Illinoisin osavaltiossa tarjolla oli omistajansa mukaan Amerikan ensimmäinen oikea urheiluauto. Auton kori kunnostettiin leikkaamalla kovakattoisesta ja ruosteettomasta yksilöstä tähän muun muassa uudet lattiat. Sininen väri vaihtui punaiseen ja tiikerikuosipenkit mustaan vinyyliin. Lämmin kesätuuli hulmuaa hiuksissa mutkateitä kurvaillessa, ja jos huolet painaa, lentävät nekin avoautossa tuulen mukana mielestä. Mersun nykystereot on piilotettu tyylikkäästi ja Kanadassa tarpeellinen kovakatto olisi tullut matkaan. 05/10 85. Tässä muutamia poimintoja eBayn laajasta avoklassikoiden tarjonnasta, jonka joukossa aina välillä kaupataan todellisia harvinaisuuksiakin. JOS on Panhard metka ja harvinainen, niin avo-Panhard sitä vasta onkin. Ensimmäinen tarjoaja pisti 20 000, toinen 10 000 päälle. Kori ei ole kuulemma koskaan alkanut ruostumaan, mutta auringon polttaman maalauksen omistaja uusi vuosi sitten. Vuoden 1980 jälkeen omistaja on ajanut Panhardillaan vain n. Irrotettavilla kovakatoilla moni avomalli on saatu muuttumaan vaihtelevan tyylikkäiksi talvi-coupeiksi, mutta kesäkäyttöisissä avoklassikossa mukana tuleva kovakatto ei taida olla enää kysytty varuste
Tunnetuista pallotaikureista niin Pelé kuin Jari Litmanenkin ovat vannoutuneita Copa Mundialin käyttäjiä. 86 05/10. Telstar ei ehtinyt esiintyä kuin vuosien 1970 ja 1974 kisoissa, kunnes värimaailmassa palattiin valkoiseen ja se korvattiin erinäköisellä Tangopallolla. Ihastuttavan poikkeuksen sääntöön tekee Adidaksen Copa Mundial, jonka malli on pysynyt lähes muuttumattomana vuodesta 1979 saakka. Televisiointiongelmat ratkesivat kertaheitolla, kun viisikulmiot hoksattiin värittää mustiksi. Klassikkoesine Adidas Telstar & Adidas Copa Mundial Futarin luottokamat Teksti: Markku Ikonen Kuva: Tero Björklund Avaruusajan materiaaleista valmistettu Jabulani-kisapallo on puhuttanut futisväkeä MM-kisojen jatkuessa Etelä-Afrikassa, mutta tiesitkö, että Adidaksen pallotiimi kurkotteli kuuhun jo 60-luvulla? O COPA Mundial -kengät World Cup -version irtonappuloilla ovat ehtaa tavaraa, Telstar-pallon jouduimme lisäämään kuvankäsittelyn keinoin. Sen tähtikuviointi jäi kuitenkin ihmisten mieliin ja vakiintui vuosien saatossa jalkapallon lähes viralliseksi symboliksi. Aikaa kestävä kenkä Jalkapallokengät alkoivat muotoutua varhaisimpien aikojen saappaista kohti kevyttä ja jalanmyötäistä nykytyyliä 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Pallo nimettiin varhaisten Telstar-tietoliikennesatelliittien mukaan kahdesta syystä: mahdollisuus suoriin lähetyksiin oli juuri satelliittien ansiota, ja lisäksi diskopalloa muistuttava Telstar oli hyvin samannäköinen pallokaimansa kanssa. Nappulat sallittiin kenkien pohjiin 1890-luvulla, ja suurin piirtein siitä lähtien kenkätehtaat ovat miettineet päänsä puhki, kuinka kengistä saataisiin joka vuosi hieman uudistunut malli markkinoille tuputettavaksi. Mutta miksi näin on. Senaikaisella kameratekniikalla oli kuitenkin vaikeuksia saada yksivärinen, nahistunutta lentopalloa muistuttava peliväline erottumaan tarpeeksi hyvin mustavalkoruudulla. FIFA kääntyi urheiluvälinevalmistaja Adidaksen puoleen, joka oli valmistanut jalkapalloja vuodesta 1963 saakka. Adidas käytti arkkitehti Richard Buckminster Fullerin suunnitelmia apunaan ja kehitti 12 viisi- ja 20 kuusikulmaisesta osasta koostuvan pallon, jonka luvattiin olevan pyöreämpi ja tasaisempi kuin mikään aikaisempi pallo. Aidosta Meksikon-kisojen nahkakuulasta saa nimittäin pulittaa eBayssa 100250 taalaa. n yhdentekevää, miltä virallinen kisapallo näyttää nyt tai kahden vuoden päästä jalkapallon universaali symboli tulee vielä pitkään olemaan valkoinen pallo, jonka pinnassa on mustia viisikulmioita. Meksikon MM-lopputurnaus vuonna 1970 oli ensimmäinen, joka televisioitiin suorana. Vuoden 1982 Espanjan MMturnausta varten suunniteltu (Copa Mundial on portugalia ja tarkoittaa maailmancupia) kenkä on valmistettu kengurunnahasta, joka on kevyttä ja muovautuu nopeasti jalkaan. Kenkä myi vuosikaudet niin hyvin, että hyllyttämisen sijaan Adidas nosti sen mallistonsa kruununjalokiveksi
Näyttelyhallien lisäksi nelikerroksiseen kiinteistöön tulee muun muassa tilat ajoneuvojen entisöintiin, kirjasto sekä kerhotilat saunoineen. MAAMOOTTORIEN putputus toivotti vieraat tervetulleeksi sisäänkäynnin vieressä. SISÄLLÄ parhaan paikan oli saanut seuran omistama ´51 Volvo-ambulanssi. AVAJAISSEREMONIAN suorittivat kansanedustaja Miapetra Kumpula-Natri, kaupunginjohtaja Markku Lumio ja Vaasan veteraaniautoseuran puheenjohtaja Harri Ala-Aho. WICKSTRÖMIN veljesten konepaja oli paristakymmenestä vaasalaisesta moottoritehtaasta se tunnetuin. Kaupunkilaisten sille antama lempinimi, Pulutalo, kertoo paljon projektin lähtökohdista: linnunraatoja, lasinsiruja, lätäköitä, roskaa. Ensimmäisessä vaiheessa yleisölle avautuu pohjakerros, jossa on esillä parikymmentä autoa, saman verran moottoripyöriä ja mopoja sekä useita moottoreita veneistä matkustajasuihkukoneisiin. Puolitoista vuotta kestäneen remontin aikana talo sai uuden elämän lähes kokonaan vapaaehtoisvoimin. Ja hyvähän siitä tulee! Teksti ja kuvat: Markku Ikonen K lemettilän kaupunginosassa sijaitseva, vuonna 1939 rakennettu varastokiinteistö ehti olla pitkään autiotalona. Ylemmissä kerroksissa remontti jatkuu ja näyttelytila tulee kasvamaan 900:sta lähes 3000 neliömetriin. Tämä Wickströmin moottori on vuodelta 1940. KERHOLAISTEN kaksipyöräisiä suuremmasta pienempään: Harrikka ´70, AJS ´62, Royal Enfield ´52, Mitsi ´56 ja Yamaha ´73. 05/10 87. Seuran puheenjohtaja Harri Ala-Aho ei liioitellut suitsuttaessaan kymmeniätuhansia tunteja uhrannutta talkooporukkaa avajaispuheessaan. VANHAT ja arvokkaat autovieraat ohjattiin parkkipaikan sijaan esille museon pihaan, johon kertyikin päivän mittaan mukavasti katseltavaa. Ovet auki Vaasassa Vaasa 12.6.2010. Harrastajat Vaasasta ja kauempaakin kokoontuivat sankoin joukoin katsomaan, millainen kaupungin uudesta Auto- ja Moottorimuseosta muodostuu. Runsas kierrätysmateriaalien käyttö oli toinen seikka, jolla jättimäisen projektin budjetti saatiin pysymään pienen seuran hallinnassa
Vaihdossa huomioidaan rättäri/compi-camp/pieni peräkärry, h. Räpeltämätön originaali, vähän viritetty, 350/manuaali!, h. 78000 km, huoltokirja, huollot tehty 70000 km saakka. 40000 , 045-1386960, Pudasjärvi 109869 Chevrolet Corvette Roadster -63 kats. 19800 , 040-5158850, Tampere 111847 113278 myy, oli ed. 3700 , 050-4027533, Kuopio Lotus Esprit Turbo -82 aj. 2500 , 0500-499510, Hämeenlinna 113267 Alfa Romeo Spider Roadster -72 nahkasis., museokatsastettu, erittäin hyvässä kunnossa, loistoyksilö, sininen metalliväri, h. 64323 km, nahkasis., alut, ohj.teh., musta/täysmusta sisusta, ajomäärä=maileja=takuumäärä, 3.om. juha.heino@huber.com, h. Kaikki herkut ja lisävarusteet, nahkasisusta, vetokoukku, jne, 045-1386960, 113291 honda Jazz 1.2 Futura -86 aj. Uudet jarrulevyt ja -palat mukaan. 10900 , 040-8512160, Heinola 112410 rissä. Myös vaihto, h. Tarjoukset ja tiedustelut, 040-7064161, Myrskylä Cadillac 4 door hT sedan -59 täysin entisöity, museorekisteröity 09/09, h. Lähes alkuperäisessä kunnossa, kuten maahantuotaessa. 300 , 0443017790, Seinäjoki 113277 Chevrolet Camaro Z28 manual -87 aj. Klassikkomarkkinat Myydään autot Osta, myy tai vaihda klassikkosi Ford Taunus GX -82 aj. 115000 km, ei katsastettu, mutta ei vaikea saada leimaan. 11700 , 0500-606530, Kråkö 112407 Audi 80cc -85 aj. 88 05/10 Citroen Visa -81 Museorekiste-. Seuraava katsastus 6/11. 14.5-vuotta, tästä hyvä harrasteauto vain hyvään kotiin, kysy lisää soittaen, ehkä vaihto?, h. Mitat kuin aidossa, vain moottori ja hinta on eri. 19.3.2010. 40000 , 045-1386960, Pudasjärvi 109868 Ferrari Testarossa replica Pontiac Fieron alustalle rakennettu. Tekniikka, sähköt ja vaihteisto toimii. Alkuperäiset Nokia 09 nastarenkaat GX:n peltivanteilla, h. 1300 , 0400-812044, Kortesjärvi 112406 Chevrolet 210 4d -55 6-sylinterin 3.5 l moottori 3v manuaalivaihteistolla. Brittiklassikko Bond-elokuvasta "For your eyes only". 135000 km, alkuperäiskuntoinen, 2 om., juuri kats. Käyttöön heti sellaisenaan tai entisöitäväksi. sitten, soittamalla lisää tietoa, h. 23500 , 0500-590699, Pori 113275 Austin Mailer -70 täysin kunnossa, maalattu 4-v. Myydään tilan- ja ajanpuutteen vuoksi, h. 9000 , 040-5462242, 113288 Chrysler Newyorker stw 4-door hT -63 Vasta katsastettu, ainoa suomessa, ruotsissa 2 kpl. Ohjekirjat ym. 37000 km, nahkasis., h.kirja, k.lukko, ilmastointi, stereot, hälytin, käynn.esto, sähköikk./-peilit. Maahantuotu 01/08 ja rekisteröity 05/08. Uudet Firestone 185/70R13 kesärenkaat Ghia aluvanteilla. Siisti alkuperäiskuntoinen. Täydellinen dokumentoitu huolto- ja omistajahistoria, Esprit S4:n pakosarja ja vesijäähdytteinen turbo, muuten täysin alkuperäinen, h. ehjät ja tallessa
Kaikki tekniikka kunnostettu. tehokkaampi moottori, tiuhempi välitys, ajonopeuden mukaan säätyvä ohjaustehostin, jne. Jakopääremontti tehty noin 1000 km sitten. verhoilu- ja tiivisteosia. 10900 , 044-5465788, 113273 kun muutat, RESTAURANTAPÄIVÄT KANGASALLA, PIKKOLAN KOULUN ALUEELLA PE 9.7 KLO 15.00-22.00 LA 10.7.KLO 7.00-16.00. TAMPEREEN SEUDUN MOBILISTIEN ROMPETORI Varaosia, rekvisiittaa ja tarvikkeita wanhoihinajoneuvoihin sekä antiikki- ja keräilytavaraa. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Ulkokuoren väreihin sointuva nahkaverhoilu, ehjä kangaskatto ja irrotettava kovakatto lämmitettävällä takalasilla. Ensisijaisesti vaihto 5-15000 e arvoiseen vanhaan englantilaiseen avoautoon, esim. 2010 UUTUUS! Uustuotanto 5,5" peltivanteita Amazon, P1800, PV Hinta 105 Eur / kpl Klassikot tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@klassikot.fi kerro myös meille. Syys-Restaurantapäivät 28.8. Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. kari.mattila@klassikot.fi, h. Hyvät kesä- ja talvirenkaat aluvanteilla (ei kuitenkaan ajettu talvella). 18300 , 0400-284940, Järvenpää 111252 MG F VVC Sport Convertible -97 aj. Alkuperäinen sisustus., h. Hyvät VVC Sport varusteet mm. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. 2 viikon välein). HARRASTEAJONEUVOILLE ERILLINEN PYSÄKÖINTIALUE LÄHELLÄ PORTTIA! www.klassikot.fi ALUEMAKSU 2 EUROA, ALLE 7- VUOTIAAT ILMAISEKSI www.varastopalvelu.fi 05/10 89. 136000 km, uutena suomeen ostettu yksilö hyvällä huoltohistorialla. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Puhelin: 040 047 2321 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.fi 9.-10. MG midget, MGB, Triumph Spitfire, jne. Chevrolet Standard -36 Hieno yksilö valmis kesän ajoihin. Alueella puffetti. Heinäkuun Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Pirkanmaan V-Palvelu Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 · 34110 Lakiala V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu
mcjurpo@gmail.com, h. 11/09, rak. 0400 120 822 Henri, 0400 120 827 Jarkko jarkko.ihamaki@varastokontti.fi Voitontie 12, 02820 Espoo puh. Kahdet renkaat ja alkuperäinen radio, kuin uusi sisältä ja päältä. 3450 , 0400-523772, Lieto 112867 Trabant 601 -65 Museorekisterissä. 27000 km, ajomäärä takuu. 2800 , 0500-499510, Hämeenlinna 113276 A A R T E I D E N J A VA R A O S I E N S Ä I LY T Y K S E E N KAIKEN KOKOISIA KONTTEJA Va l m i s t a m m e m y ö s m i t t a t i l a u s t y ö n ä e r i s t e t t y j ä v a r a s t o i n t i t i l o j a sekä konttitalleja esim. 503 kpl, tuotu suomeen 1975, loistokunnossa! Eniten tarjoavalle, 045-1386960, Pudasjärvi 109871 Morris Marina 1.8 4d Special -76 aj. Erittäin hyvässä alkuperäiskunnossa. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Jaguar XJ6 d00r hT Double Six fuel injection -70 Kats. 09-855 8035, 0400-812 535 avoinna: ma-ke 13.00-20.00, to-pe 10.00-17.00 90 05/10. Siisti alkuperäiskuntoinen. Soitot iltaisin/viikonloppuisin, h. Seuraava katsastus 6/12. 3,5 x8 m. 4X4 JAKOVAIHTEISTOT USA AUTOT Nyt varaosat myös nettikaupasta www.jamant. AUTOHUOLTO JAMANT OY Meiltä myös laitetilat ja konttien lisävarustelutyöt. Puh. 5/10, h. 6250 , 040-5529601, 113268 Renault Rodeo -75 Ainut Suomessa, täysin läpikäyty, irroitettava Marimekon kangaskatto, kats. Juuri museokatsastettu
teh., keskuslukitus, koukku, lohkol., alut, ym. Kats. Alkup. Moottori korj. T:mi Tommy Rönngård · 041-469 9090 · tommy@tawi.fi Alennettuun hintaan! Vain 34 +postituskulut, jv maksu Kirja josta hankit kaiken automaalaukseen, -pohjasta pintaa, tiedon ja taidon! AUTOMAALAUS-KIRJA Soita meille, niin sovitaan aika! Automaalaamo ja -peltikorjaamo K.Niemi Oy Sähkömestarintie 12, 13100 Hämeenlinna puh. 2010/6, h. 222000 km, alkup.kuntoinen, kaikki listat paikallaan, vararengas kontissa, pohjaa ja helmakotelot hitsattava, yhdessä kulmassa on jarru, pystyy koeajamaan, kone ja laatikko toimii hyvin, alkup.käyttöohjekirja mukaan. Ehkä vaihto isompaan tai projektiin, h. 0500-848879 · www.samilassila.com Tuliko ryppy rakkauteen? Mercedes-Benz 350 SL -72 aj. Valmistumisen jälkeen ajettu kahtena kesänä 2-3000 km. Kori Ruotsinkyläntie 5-9 · 07990 Ruotsinkylä puh. 13500 , 0400-490664, Lahti 112848 Parannellaan aina kun ehditään, vaihtokin, 050-5407985, Kirkkonummi 111749 kokonaan puhdistettu, korjattu, uudelleenmaalattu ja ruostesuojattu. 3700 , 0400-706078, Mäntsälä 113287 Jaguar XK 120 Roadster Special Version -53 Erikoisversio asiasta tietävälle, museorekisteröity timantti keräilijälle. 150000 km, Museoauto 2002 alkuperäiskunto. kirjallisuutta Korkealaatuisia EMS-peltiosia 30-50-lukuisiin Fordeihin ja Chevroleteihin. Valkosivuisina ja mustina T:MI SAMI LASSILA Mercedes-Benz 200B W110 -66 aj. toimiva MR-auto. 11500 , 041-5437150, Turku 113258 Nash Light Six 2 door sedan -27 Nash Club of American tietojen mukaan ainut täysin koskematon tiedossa oleva originaali yksilö maailmassa. 7700 , 0500-712306, Lahti 107872 Pontiac Silver 8 Streak Aut -50 aj. 82 sen jälkeen 40tkm. 206000 km, siisti ja erittäin hyvin Se r Opel REKORD E Berlina -82 aj. 240000 km, hyväkuntoinen, ollut harrastekäytössä. ku ta t i f i oitu umaalaam MOPO- JA MP-VARAOSIA www.tmi-janikaasalainen.com Teemme ammattitaidolla: · Vahinkotarkastukset (kaikki vakuutusyhtiöt) · Kolarikorjaukset ja peltityöt · Maalaustyöt · Smart repair -maalaukset PA RO · Tuning -työt LA NT IE · Kaikki merkit ja mallit o · TIIVISTEET · MOOTTORINOSIA · JARRUOSIA · SISUSTUSOSIA · AKSELINOSIA YM. Ei maalattu, sisusta ehjä, vähän ajettu. Täydellinen ruostesuojaus. 03-616 1460, 050-582 3726 05/10 Idea Mode Oy · tauno.halonen@gmail.com · puh. Paljon uutta osaa. Prätkän rahoitus mielessä, h. Ehkä vaihto johonkin mielenkiintoiseen., h. 850 , 040-7099406, Vihti Mercedes-Benz 450 SEL 6.9 -79 Euroversio, kaipaa maalauksen ja sisustan kohennusta, tekniikka OK, väri metallikulta, ruskea sisustus, ajettu 200tml, tax free, h. musta 2+2 nahkasisustus. Ajoaikaa 1.2.2011 asti. 5800 , 040-5295394, Jokela 112402 KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN Myös korjaamo-, käyttöohje ja varaosakirjoja, myyntiesitteitä ym. Ei halpa!, 045-1386960, Pudasjärvi 109870 Mercedes-Benz 190 D -84 kattol., ohj. Tee tarjous, h. 0400 396 232 T II R AMAZON DUETT PV 140-SARJA IÖ N T IE 91. Ei halpa, myydään tarjousten perusteella!, 045-1386960, Pudasjärvi 109872 Rover V8 3500 vanden Plas -84 Teknisesti täysin kunnostettu. Paljon uutta, 2 kattoa
Hinta 20/kpl, 041-5437150 VW Golf 2 takaikkunan ympärystarra GTI/GT/GTD. 790 , 040-8319987, Alahärmä 113280 Myydään osia met. Tee tarjous, h. hyvät, vavattavat takasivuikkunat tiivisteineen pitkällä saranalla, kolmoiskaasuttimia kahdet toisessa imusarja, ilmanputsari kolmosiin, 96 takaluukku. Koko 5,5x13. MB 200-280 Alkuperäiset 6x14 alumiinivanteet (hiekkapuhallettu ja maalattu) Väri hopea. vm. Vakuutus vain 40e/v, ei ajoneuvoveroa. Myös osia ja kaikenkuntoisia!, 050-5610963, Ostetaan Peugeot 405 etsin harrasteautoksi hyväkorista yksilöä. 140000 km, hyväkuntoinen, harrastekäytössä ollut entinen SA-ambulanssi, siisti, ehjä ja koko ajan parannellaan, vaihtokin, 0505407985, Kirkkonummi 111748 Myydään MP:t Volvo 262 C Bertone musta/musta nahkasisusta, sama omistaja 17-vuotta, ollut pois liikenteestä 7-vuoden ajan, h. Ostettu VW Classic Parts Wolfsburg. 14300 , 0400-466921, Riihimäki 11285 Ford Transit -71 Hyvällä Perkinsin koneella, lähtee startista. Auto seissyt katoksessa. Tekniikkavika ei haittaa, mutta kori pitää olla ehjä., 050-5693437, Riihimäki Ostetaan Vanhoja mopoja kaikenkuntoisia, myös osia ja raatoja!, 050-5610963, Volvo 144 -70 , 0400-785625, Haapakimola Ostetaan Gilera 124 Extra / Giubileo 98 osia Huonommatkin kiinnostaa, 040-5086596, Ostetaan halda rally trippimittari, myös epäkuntoinen käy, 0407045097, Jyväskylä Volkswagen Kupla 1300 -66 Helpolla museorekisteriin. maxmix@kolumbus.fi, h. Seuraava 112851 katsastus vasta 6/11, h. MB 200-230 peltlivanteita, musta ei ruostetta. 7700 , 0500-712306, Lahti 107874 Kawasaki 250 F11 -76 Siisti, alkuperäisiä varaosia mukaan, 0500805928, Tampere 113282 VW Golf 2 hattuhylly Ehjä ja siisti harmaa hattuhylly + uudet kannatti- 92 05/10. 12990 , 050-5932920, Kokkola Volkswagen Kombivagen 2.0 -76 projekti, ei rekisterissä, paperit on. pentikainen@gmail.com, 014-644243, Jyväskylä Myydään varaosat. Myydään koska vanhuus yllätti. Hienokuntoinen, h. maxmix@ kolumbus.fi, h. harvinainen Pi-ruiskumoottori, jonka teho 150 hv, ylivaihdelaatikko, hyvä kangaskatto, jalopuukojelauta ym. Volvo 142144 eka malli alumiininen etumaski, Hussar skootterimopo käyntikunto, ei papereita. Korimalli W110-114. korissa jonkin verran laittamista, ollut omistuksessani noin 30 vuotta, h. Hinta 250. 40 , 050-3459632, Vantaa 113284 Ostetaan Ostetaan Dodge Lancer 61-62v. 1100 , 06-5572039, Alajärvi 112865 Formuling puuratti Audi 100 -90 keskiöllä Erittäin siisti ja hyväkuntoinen, h. 70 , 050-3459632, Vantaa 113283 Triumph TR-4 -64 Hienossa kunnossa, vain pientä laittoa ennen leimaa, h. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Triumph TR6 -72 Museokatsastettu 2009, hyvin toimiva, siisti, eritt. 3000 , 050-5901531, Aura 113286 Ford Transit 100L VAN 3000 -82 aj. Farm. Saab 96 1963 hyvä + vähän varaosia tarjousten perusteella. 100 , 050-5065719, Pirkkala 113289 Myydään Osia Saab Sportin osia, vanteet 4 kpl
(02) 243 2781 www.freetechnics.fi info@freetechnics.fi Jussinpellontie 2 20780 Kaarina TUULILASEJA JO VUODESTA 1970. Kuttilan Autolasi Oy Kuusjoki, Puh. s · Tuulilasit suoraan varastosta myö mallin mukaan. (03) 5142660 38200 www.vammalanrengaspalvelu.fi Sastamala · puh. Ajoneuvon myynti- ja näyttelypaikka maksuton. Kymen Automobiilikerho r.y:n · Kaikille teille · Ristikudosrenkaat · Valkosivurenkaat · Irtovalkosivut · Sisärenkaat · Irtovalkosivut · Sisärenkaat · Ristikudosrenkaat Pääsymaksu 3 , harrasteajoneuvo ja kuljettaja maksutta. Myyntipaikat 10 ja 20 , ei ennakkovarauksia. 02-7347 673 40 vuott 2010 Näin ilmoitat Klassikko Markkinoilla: Postitse: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia Postita ilmoituksesi osoitteeseen: Klassikot, PL 350, 65101 VAASA Sähköpostitse: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@klassikot.fi IlmoIta IlmaIseksI klassIkko markkInoIlla! Myydään Ostetaan Vaihdetaan Autot Moottoripyörät / Mopot Työkalut Muut Varaosat HUom! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 5.8.2010 klo 12.00 julkaistaan 19.8.2010 ilmestyvässä Klassikot -lehdessä. Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Postimerkki VIIPALEKUSTANNUS OY PL 350 65101 VAASA Nimi: Osoite: Puhelin nro: Postinumero ja Paikkakunta: Klassikot pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta. 03-514 2660 www.vammalanrengaspalvelu.fi · Kaikille Teille HARRASTEAJONEUVOMARKKINAT Tykkimäen Moottoriradalla Kouvolassa 31.7.2010 klo 9-15 (os. © Viipalekustannus Oy 05/10 93. Mobiilirenkaat MOBIILIRENKAAT Hopunkatu 12 Vammala · puh. Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa. Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. · Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit Puh. Tehontie 51) Autoja, moottoripyöriä, mopoja, osia, tarvikkeita, asusteita, lehtiä... Myyjät pääsevät alueelle pe klo 19-21 ja la klo 6 alkaen. Lisätietoja: Tamminen 0400 254 067, Peri 040 716 7659 N TUULILASIT SUORAAvanhTEHTAALTA! empiin autoihin
Teknisesti auto oli kohtalaisen kestävä, mutta huono ruostesuojaus mädätti korit alta aikayksikön. 1991 Swift Cabriolet esitellään, tarjolla 1.0- tai 1,3-litraisilla moottoreilla ja useilla eri nimillä. 94 05/10. Euromarkkinoillekin Suzuki tarjosi pystyperäautoaan, ja täällä laite tunnettiin huomattavasti paremmin nimellä Suzuki Swift. Valmistajan siihenastisella mittapuulla kyse oli kohtalaisen isokokoisesta autosta, koostuihan moottoripyöristään pääasiallisesti tunnetun tehtaan mallisto lähinnä Alto-kokoluokan kääpiöautoista, olivatpa ne henkilötai pakettiautoja. autonäyttelyssä kompaktiluokkaan sijoittuvan henkilöauton. Tuleva klassikko Suzuki Swift Cabriolet Tukka halvalla hulmuamaan Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen Tänä päivänä uusia avoautoja saa edullisesti, useiden autovalmistajien tuotua kompakteja rättikattoja markkinoille. Arkipäivän liikkumiseen Swiftit olivat kuitenkin kelpo pelejä vähän persoonattomia, mutta hoitivat hommansa. Kolmija viisiovisena saatavilla ollut paketti oli tarjolla joko litraisella kolmoskoneella tai 1,3-litraisella neloskoneella, ja se hoiti hommansa ongelmitta, perijapanilaiseen tyyliin. GTI:n moottori oli tavallista 1,3-litraista lyhytiskuisempi, ja 9,5:1:stä 10.0:1:een nostettu puristussuhde nosti tehot 101 hevosvoiman lukemiin. Voimaversio oli varustettu 1,3-litraisella moottorilla kuten GL-mallikin, mutta nyt varustettuna 16-venttiilisellä kannella ja kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla. Ensimmäisen sukupolven Suzuki Swift ei ollut, eikä ole, millään tavalla merkityksellinen auto. Jos mielenkiinto ei riitä uuteen avoautoon, miten halvalla oikein saa luotettavan kesäauton? S uzuki esitteli Tokion 25. Vuonna 1987 tuli Suomessa tarjolle myös Swift GTI. GTI kiihtyi sataseen alle 9 sekunnissa, mikä oli aikakausi ja koneen koko huomioiden kohtalaisen kovan luokan suoritus! Voimaversio Swift GTI kiihtyi sataseen alle 9 sekunnissa, mikä oli aikakausi ja koneen koko huomioiden kohtalaisen kovan luokan suoritus. 1989 Kakkossukupolven Swift saapuu markkinoille. MALLIHISTORIA 1983 Suzuki esittelee ensimmäisen sukupolven Swiftin, joka on saatavana kolmi- tai viisiovisena. Kanadassa laite tunnettiin nimellä Suzuki Forsa tai Pontiac Firefly, Pohjois-Amerikassa ja Kolumbiassa sitä kaupattiin Chevrolet Sprintinä tai Sprint Metrona ja Australiassa Holden Barinana. Kotimarkkinoilla kolmiovinen viistoperä tunnettiin nimellä Cultus tosin ensin sitä tarjottiin markkinoille mitäänsanomattomalla SA310-merkinnällä mutta muualla maailmassa edullinen kompaktikinneri oli tarjolla useilla eri nimillä. Totta kai se myi kohtalaisen hyvin ja tuotti tehtaalleen rahaa, mutta siinä ei ollut mitään, mikä tekisi autosta millään tavalla tulevan keräilykohteen
Iskutilavuus 1298 cm3, yksi hihnakäyttöinen nokka-akseli kannessa, 8 venttiiliä, yksipistesuihkutus AVO-SUIKKARIN ohjaamo ei poikkea kovakattoisesta millään tavalla japanilaista harmaata ja mustaa muovia riittää. SUZUKIN nelimukinen kone jaksaa viedä pientä avoautoa ihan ajoominaisuuksien mukaisesti, harvoin tarjolla olevat kolmesylinteriset litraiset koneet sen sijaan ovat vähän aneemisia. 04 Alusta Edessä McPhersontuenta, kierrejouset, takana erillisripustus, kierrejouset ja poikittaistuet 05 Kori Itsekantava kaksiovinen teräskori, kangaskatto 06 Mitat Akseliväli 226, pituus 374, leveys 159, korkeus 134 cm. 165 km/h, 0-100 km/h n. 750 kg 07 Suorituskyky Huippunopeus n. 01 Auton merkki ja malli Suzuki Swift 1.3i Cabriolet 02 Vuosimalli 1993 03 Moottori Nelisylinterinen, nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Paino n. Toisaalta kaikki toimii kuten pitääkin. Tummansininen väri on kohtalaisen harvinainen. 2003 Kakkossukupolven Swiftin valmistus päättyy muualla paitsi Pakistanissa. 1993 Swift Cabrioletin valmistus päättyy. 2010 Kakkossukupolven Swiftin valmistus Pakistanissa jatkuu edelleen Marutin nimellä. 05/10 95. 13 s SUZUKIN oma korisarja ei näytä ollenkaan pöllömältä avomalliin ripustettuna voisi jopa luulla sen kuuluvan automaattisesti cabrioletin varustukseen
Swift Cabriolet perustuu tavalliseen kolmeoviseen malliin tekniikka ja alusta ovat identtisiä, joten ylläpito on halpaa. Tuhannen kilometrin siirtymä laivalle sujui ongelmitta. Mitään ongelmia ei ollut, ja lämmityslaite riittää hyvin Suomen talveen", Teemu kertoo. Omaan autooni katto on ilmeisesti uusittu joskus, eikä se vuoda yhtään", Teemu kertoo. Korisarjan asennuksen jälkeen auto näytti vähän nuhjaantuneelta, joten siihen tehtiin ylimaalaus. Pulttijako on useista japanilaisautoista löytyvä 4 x 114,3, jollaista löytyy Suzukien lisäksi vain joissain Mitsubisheissä ja Nissaneissa. Teemu osti auton ja lensi hakemaan sen Saksasta. Teemulla on vastaava, kovakattoinen Swift, joka on tietysti ollut uudesta asti Suomessa. "Osat eivät ole pahan hintaisia, mutta saatavuudessa on tosin vähän ongelmia kotimaisen maahantuojan kautta. Tähän jouduttiin vaihtamaan sumuvalot, ja niitä ei sitten saanut muuten kuin Saksasta. Teemu kertoo vakuutusten olevan kohtuuhintaisia ja 1,3-litrainen, yksipisteruiskulla varustettu kone selviää maantieajossa noin viidellä litralla bensiiniä. Vanteita Swiftiin on hankala löytää, ainakin jos ei tyydy pelkästään automallin alkuperäisiin rissoihin. Pikku-Suzuki tosin vaati hieman huolenpitoa, sillä edellinen omistaja oli onnistunut kolhimaan etupuskurin pirstaleiksi. Talvikäytöllä on vanhoissa japanilaisautoissa tietysti varjopuolensa, sillä Suzukit ruostuvat helposti. Myös uusia rättikattoja saa maailmalta helposti netin kautta tilaamalla. Teemu kertoo oman autonsa vannesarjan olevan kotoisin Mitsubishi Galantista. SUKUJUURILTAAN tavalliseen pikkuautoon perustuva Swift Cabriolet on halpa omistaa ja ylläpitää. lä perushuolloilla ja öljynvaihdoilla", Teemu kertoo. "Ajoin yhden talven tuolla, eikä se vaatinut muuta kuin talvirenkaat alle. Suzukin vinyylikatto ei ole Suomessa kovasti peräänkuulutettua talvimallia, mutta kokemusten mukaan kolmikerroskatto ei ole pakollinen edes talvikäytössä työntäähän lämmityslaite koko ajan lisää lämmintä ilmaa tilalle sen mitä katon läpi haihtuu. Varaosia saa kohtalaisen helposti, ja maailmalta vielä helpommin. "Tämän ikäinen Suzuki on luotettava auto. Samaan aikaan avomallissa ei ole mitään vikaa, eikä ruostetta. Suomessa korjasin puskurin, ja hommasin autoon niin ikään Saksasta Suzukin oman spoilerisarjan käytettynä. "Sen pohja on hitsattu moneen kertaan, ja joka vuosi katsastukseen sitä saa hitsata. Nyt koko alusta alkaa olla uusittu. Halpoja kilometrejä tällä tulee", hän kertoo. 05/10 Omistajan mietteitä Vantaalainen Teemu Raatikainen löysi Suzukinsa kolmisen vuotta sitten ja osti sen huutokaupasta kuvien perusteella. "Yllätyin jopa itse hieman, kuinka hyväkuntoinen auto loppujen lopuksi oli. Muuten tämänikäinen Suzuki on luotettava auto, omallakin olen pärjännyt pelkil- 97. Tarjolla oli vain kolmiovinen pystyperä sekä neliovinen sedan, muut mallit jäivät Jenkeiltä kokonaan saamatta. Vakuutukset ovat kohtuuhintaisia ja yksipisteruiskulla varustettu kone selviää maantieajossa noin viidellä litralla bensiiniä satasella." tui ainoastaan Kanadassa, ja kaikki kolmossukupolven autot jäivät myös Amerikan mantereelle
Töyssyt tuntuvat selvänä värinänä korissa, kuten kaikissa muissakin vastaavissa, umpiautoista tehdyissä avoissa. 98 05/10. TEKNIIKKA Suzukin 1,3-litrainen moottori on rakenteeltaan yksinkertainen, vanhanaikainen ja varsin kestävä, eikä muukaan tekniikka aiheuta kevyessä ja yleensä vähän ajetussa autossa ongelmia. Varaosia on saatavana kohtalaisen helposti, perustuuhan auto teknisesti tavalliseen Swiftiin. Ajan myötä muovi haurastuu ja halkeaa, mutta todennäköisesti tämä tapahtuu samoihin aikoihin kuin rättikaton lopullinen antautuminen. Ruostetöihin ei kannata ryhtyä ainakaan taloudellisessa mielessä, hitsausharjoitelmana pieni avoauto on kyllä omiaan. KORI Vanhan kaskun mukaan japanilaiset koripellit valmistetaan maalaamalla pelti molemmilta puolilta ja ujuttamalla pelti pois kerrosten välistä. Tänä päivänä hinnoissa ei ole mitään eroa, joten yksilitraista ei kannata ostaa ainakaan säästösyiden vuoksi. Syynä tarjontaan ovat maassa palvelevat NATO-sotilaat, jotka ovat komennuksilla laahanneet paljon autoja sinne. Venekuomujen tekijät pystyvät vaihtamaan takaikkunan uuteen, jos katto on vielä käyttökelpoinen. Jakopää on toteutettu hihnalla, joka tietysti pitää vaihtaa säännöllisesti toisaalta jos remmi on jäänytkin vaihtamatta, on täystuhon kokenut kone halpa vaihtaa uuteen: kovakattoisia, mutta läpimätiä Swiftejä lepäilee sen verran paljon purkamoilla. MUTKATEILLÄ pikku-Suzuki ei innosta urheilusuorituksiiin, mutta toisaalta eipä autoa ole siihen suunniteltukaan. Takaikkuna on pehmyttä muovia ja viikkautuu katon mukana. Kotimaahan eksyneet yksilöt ovat siis kaikki tuontiautoja, yleisimmin Suzukin merkeillä varustettuja. VÄRI Näppituntumalta 90 prosenttia myynnissä olevista avo-Swifteistä on punaisia hieno väri muuten, mutta peruspunaisen hoitaminen ja vahaaminen on totista työtä, auringonvalo kun polttaa ja haalistaa punaisen pigmentin kaikkein nopeimmin. Tuleva klassikko Suzuki Swift Cabriolet HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! Suomeen avo-Swiftejä ei koskaan tuotu virallisen maahantuojan toimesta. Maailmalla tarjolla oleva valikoima on suppea, loput myytävistä autoista ovat joko valkoisia, turkooseja tai tummansinisiä, joka on väreistä harvinaisin ja parhaiten aikaa kestävän oloinen. Ruoste pesiytyy varsinkin pohjalevyyn ja lokasuojankaariin helposti, joten hiekoitushiekkapuhallettu ja suolavesipesty auto on yleensä valmista paalattavaksi, varsinkin kun aihiot ovat edullisia ja niitä on myynnissä riittävästi. Jos siis etsimässäsi autossa on ruostetta, harkitse tarkkaan. Saksassa on tarjolla samaa autoa myös Geo Metro -nimellä käytettynä jonkin verran. Suzuki ei ole poikkeus, sillä koripellit ovat kohtalaisen ohutta tavaraa. Lähes kaikki Suzuki-nimiset autot ovat isommalla koneella, mutta ainakin Geoja löytyy myös yksilitraisena avomallina
Katso kattava kuvaraportti seuraavasta Klassikot-lehdestä! Unelmatesti Koeajossa kaksi vanhaa Formula Vee -kilpa-autoa 05/10 99. Seuraavassa numerossa: Klassikot 06/10 ilmestyy 19.8.2010 Peltirunkoinen sportti Kärkipään kalustoa Tunturi Sport ´75 Lahtelainen Harri Nordman tunnetaan kovana Steyr Puch -asiantuntijana ja puuhamiehenä, mutta kaverin tallista löytyy myös muuta kivaa, kuten tämä hienosti kunnostettu Tunturi Sport 70-luvun puolivälistä. Lancia Delta Integrale ´88 Martinin väreihin teipatut Lanciat olivat MM-rallien kärkipään vakiokalustoa 80-luvulla. Juha Keinonen on rakentanut oman Integralensa mukailemaan Markku Alenin vuonna 1988 kuskaamaa Suurajojen voittaja-autoa. Lahti Historic Rally Elokuun alkupuolella ajetaan järjestyksessä yhdeksäs rallin Historicsarjan Euroopan mestaruuskilpailu Päijät-Hämeen kauniissa maisemissa
042 466 331 www.autoglym.fi. Miellyttävä uuden nahkaverhoilun tuoksu. Valtuutettu maahantuoja ja kouluttaja tuotteet · laitteet · palvelut · koulutus 36220 Kangasala, Puh. Neutraali epämiellyttävän pH säilyttää nahalle hajun autosta. THE PRINCE OF WALES SUPPLIER OF CAR CARE PRODUCTS AUTOGLYM LETCHWORTH ENGLAND METAL POLISH Tehokas metallipintojen kiillotusja suoja-aine esim. Puhdistaa, tiivistää, ehostaa ja suojaa kangaskatot. välttämättömät öljyt, pitäen nahkapinnat joustavana ja estäen halkeilun. CABRIOLET FABRIC HOOD MAINTENANCE KIT Kangaskaton täydellinen hoitopakkaus. kromille, ruostumattomalle teräkselle, kuparille ja alumiinille. ODOUR ELIMINATOR LEATHER CLEANER Epämiellyttävien hajujen Puhdistaa ja raikastaa poistaja. sekä suoja-aine UUTUUS! LEATHER CARE BALM Laadukas uutuustuote nahkaverhoilun suojaukseen, hoitoon ja ehostukseen. Sisältää puhdistusaineen ja -sienen suoja-aineen. Ammattilaisten eniten käyttämä autonhoitosarja Suomessa yhä paras suoja autollesi BY APPOINTMENT TO HER MAJESTY THE QUEEN SUPPLIER OF CAR CARE PRODUCTS AUTOGLYM LETCHWORTH ENGLAND BY APPOINTMENT TO H.R.H. Ei ainoastaan peitä, nahkapinnat nopeasti ja vaan poistaa pysyvästi turvallisesti