Nukkumapaikat kuudelle. Viipale mediat 368480-1405 • PAL VKO 2014-36 Tiiskerit valmistetaan aina tilauksesta. Pituus 1010 cm • Leveys 320 cm Matkanopeus 26 solmua Moottorisuositus Volvo Penta D6-350 Kerrassaan mainio kesäauto Renault 4 ”Plein-Air” ´78 14005 LX-mallista kehitelty avokeulainen malli, jossa mainiot tilat vesillä harrastamiseen. Nukkumapaikat kahdeksalle. Saatavana runsaasti erilaisia lisävarusteita! 6 414883 684808 Tiiskeri-malliston lippulaiva pystyy jopa 32 solmun nopeuteen ajomukavuuden säilyessä silti hyvänä. Pituus 770 cm • Leveys 275 cm Matkanopeus 26 solmua Moottorisuositus Volvo Penta D4-225 Mercedes-Benz 250 ’80 • Opel Rekord A ’65 • Porsche 356 ’63 • Rambler Classic ’65 • Renault 4 Plein Air ’78 • Toyota Dyna-kuljetusauto ’83 LUJIA JA LUOTETTAVIA VENEITÄ VUOSIKYMMENTEN KOKEMUKSELLA Poijusta grilliksi Pallogrilli on parasta kesämuotia Särkyneet unelmat Tuleva klassikko Seven Mod Epäkaupallisia brittisportteja ja vähän muutakin Pieni ja pirteä Rover kangaskatolla Harrasteikäiseen kalustoon keskittyvä korjaamo. 550 h, Vene peruskunnostettu 2002. Laitteet ja varusteet - 2008, laitteet ja varusteet uusia uusia. Kuutos-Coupe Opel Rekord Coupe 6 ´65 05/14 Tiiskeri-veneet autoilun ajankuvaa • www.klassikot.fi • 05/14 • Hinta 8,50 € TIISKERIN PERINTEISET MAHONKIVENEET TIISKERI 750 MAHONKI -74 119500€ TIISKERI 750 MAHONKI -73 64900€ TIISKERI 750 MAHONKI -75 Mercury Diesel TDI 3.0 260hv 2014. Pituus 770 cm • Leveys 275 cm Matkanopeus 26 solmua Moottorisuositus Volvo Penta D4-225 Ranskan kirppu SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND Perinteinen 770-senttinen Tiiskeri, joka sopeutuu sulavasti kovaankin aallokkoon. KATSO MYÖS MUUT KÄYTETTYMME: WWW.TIISKERI.FI 42000€ TIISKERI 750 MAHONKI -74 Volvo Penta 165hv. Vm.1996 HEINLAHDEN VEISTÄMÖ OY VEISTÄMÖNTIE 50, 49200 HEINLAHTI PUH 05-2109 600, 0400-559435, FAX 05-2109 620 39500€ Volvo Penta AQD41 200hv aj. Täysin Volvo Penta 200hv 1995 kunnostettu 2007 peruskunnostettu. Nukkumapaikat kolmelle
Seuraavassa numerossa: Tuleva Klassikko Manuaalilaatikolla varustettu Camaro tarjoaa miehekästä kyytiä ja hyviäkin yksilöitä saa alle kohtuurahalla – ainakin toistaiseksi. 99. Puhdaslinjainen Yksi harvoista, uudesta saakka suomalaisomistuksessa olleista Alfa Romeo Giulia Spider -urheiluautoista löytyy Jouko Kurrin tallista. Kyseisellä yksilöllä on myös erittäin mielenkiintoinen historia. Klassikot 06/14 ilmestyy 4.9.2014 Brittiautojen paratiisi Rekijoelta löytyy alan yritys, joka myy, huoltaa ja remontoi englantilaisia harrasteautoja
Näinä päivinä, kun auton omistajilla on yhä vähemmän aikaa ja mahdollisuuksia remonttihommiin, olisi kovasti kysyntää harrasteautoihin keskittyville pajoille. MATERIAALI Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Pääkirjoitus Kukahan tämänkin korjaisi. Peltiseppä saattaa aavistaa melkoisen työmaan siinä, missä asiakkaan mielestä on ainoastaan pienen pieni ruostereikä. Vai onko. Ja mikäpä siinä, kyllähän harrastaminen parhaimmillaan on yhdistelmä käsityötaitojen laajasta kirjosta omistamisen iloon ja ajamisesta nautiskeluun. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Tekijältä: COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. En ole varmasti ainoa vanhan auton omistaja, joka on yrittänyt tarjota erikoista ajopeliä tuloksetta useampaan korjaamoon. Valtaosa museoikäisistä vehkeistä on nykykalustoon verrattuna ratkaisuiltaan yksinkertaisia ja sitä kautta teoriassa helppoja korjattavia, mutta varaosien metsästys saattaa muodostua vaikeaksi ja aikaa vieväksi. ILMOITUKSET Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Nekin tunnit, jotka käytetään yhteen ruostuneiden osien irrotukseen. Valokuvaajamme kuuli kaveruksista, jotka toteuttivat haaveensa ja pistivät sellaisen verstaan pystyyn. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Johanna Helin, Joona Hamm, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Vesa Rantasalo, Paula Tavasti, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi KÄYNTIOSOITE Klassikot Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Sami Valli: 050-4147 539 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Kun auto on näyttänyt tapansa ja ensimmäiset metkut on saatu hoidettua, voinee sitten ”ottaa iisimmin”, esimerkiksi ajella startinkolistelutyökalut kontissa kuten Sitikan kanssa. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Asentajan autoon tuhraama aika pitää niin ikään saada veloitettua asiakkaalta. Pidin tuota turhan aikaisena hajoamisena, mutta nyt hankkimani Sierra rikkoi tuon ennätyksen: jo seuraavan päivän iltana auto kieltäytyi lähtemästä käyntiin harrastetallilta kotiin lähtiessä. työstä kieltäydytään ja otetaan vastaan jonossa seuraavana odottelevan helpompi tapaus. Sen verran on itsellekin vuosikymmenten saatossa kertynyt asentajan hommista kokemusta, että tavallaan ymmärrän korjaamoyrittäjää – vaikka kieltämättä tuntuu turhauttavalta, kun työt ei tunnu kelpaavan. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Jännittävät ensimetrit Vuodenvaihteessa ostamastani Citroënistä antautui startti ensimmäisen viikon ajelun jälkeen. Kävimme paikalla, katselimme toimintaa, kuuntelimme kavereiden ajatuksia ja teimme toiminnasta laajan artikkelin tämän numeron sivuille – ihan vaikka kannustukseksi niille, jotka haaveilevat vastaavan toiminnan käynnistämisestä. Tästä seuranneen puolentoista tunnin sateisen kävelylenkin aikana ehti aprikoida jos monenmoista asiaa, joista päällimmäisenä kenties se, että ensimmäiset viikot itselle uuden harrasteauton kanssa vaatinevat vähän erilaista asennoitumista ja eräänlaisia tuplavarmisteluita asioiden hoitumiseksi ilman kommelluksia. Käytännössä käy usein kuitenkin niin, että vaikeaksi pelätystä Käytännössä työstä usein kieltäydytään ja jonosta otetaan tilalle helpompi tapaus. Korjaamon näkövinkkelistä vanha auto on ongelmallinen monella tavalla. Vaan onpa niitäkin, kenellä ei vaadittavia taitoja ole, tai vaikka hitsipilli ja kulmahiomakone isäntää tottelisikin, niin ei ole paikkaa tai aikaa työkalujen käskyttämiseen. Tähän liittyy olennaisesti myös korjaamon mahdollisuudet säilyttää keskeneräisiä projekteja osien odottelun ajan. T eknisten vehkeiden – varsinkin vanhojen sellaisten – kanssa pelatessa varmaa on se, että ongelmia ilmaantuu jossain vaiheessa. Sierrankin kohdalla kenkkuilu todennäköisesti johtuu siitä, että pitkään seisseen auton polttoainetankissa saattaa olla vähän muutakin kuin tunturipuron raikasta ysikasia. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Pyöreäkantaiset pultit ja kartioksi pyörähtäneet ristipääruuvit pitää saada irti ja irtokierteitä sinne missä pultit pyörivät tyhjää. Siltikin, jokaisessa hankaluudessa on mahdollista nähdä positiivisia piirteitä: kotiin kävellessä löysin edellisen illan ajolenkillä hukkaamani pölykapselin maantien mutkan ruohikosta. TILAAJAPALVELU Puh. Meidän leveyksillä on perinteisesti arvostettu sitä, että ”oikea” automies paitsi huoltaa autonsa itse, tekee siihen myös suuremmat kunnostukset koneremontista koritöihin. Antti Kautonen 05/14 3. No, onneksi on verstaita, jonne autonsa voi viedä ongelmineen ja noutaa parin päivän kuluttua ehjänä pois. Ja ne ruostehommat. Kokenut korjaaja osaa ennen työn aloittamista selittää asiakkaalle mitä saattaa tulla eteen ja miksi työn hintaa ei pysty välttämättä etukäteen tarkkaan määrittelemään
TAPAHTUMAT 66 70’s Arjen Klassikot, Mobilia s. 30 Toyota Dyna s. 72 Concours d’Elegance, Turku Turun Concours-tapahtumassa oli näytillä arvokasta rautaa ja todellisia harvinaisuuksia. 46 Mercedes-Benz 250 s. 70 SAHK Retkeilyajot, Kokkola Tervatynnyriajoiksi nimetyt Retkeilyajot ajettiin tänä vuonna Kokkolan seudulla. 46 Mercedes-Benz 250 ’80 Alle 27 000 kilometriä ajettu, vain hyvällä säällä ulkoilutettu W123-korimallin Mersu on melko lailla uudenveroinen. 24 Rambler Classic 4 05/14 s. 68 Toyota Nostalgia. 30 Toyota Dyna-kuljetusauto ’83 Museoikäisiä Toyotia on sopivin kuljetella museorekisteröidyllä Dynalla. Tässä numerossa Parhaina kesinä mittariin on kertynyt kymmenen tuhatta kilometriä AJONEUVOT 12 Renault 4 Plein Air ’78 Tipparellusta konstruoitu avomalli on kirjaimellisesti hyvin avonainen kapistus. 66 Arjen Klassikot s. 18 Opel A Rekord Facebookista alkunsa saanut arkiautojen tapahtuma keräsi 70-lukuiset ajokit Mobilian pihamaalle. 24 Rambler Classic ’65 Lahtelaisen painotalon apulaistoimitusjohtajan uutena tilaama Rambler käy ja kulkee vielä tänäkin päivänä. 36 Porsche 356 s. s. 14 Renault 4 Plein Air 36 Porsche 356 ’63 Uutena Suomeen myyty avo-356 on maassamme hillittömän harvinainen, kuten on aina ollut. Se tuo autoon reippaan ripauksen urheilullisuutta. 18 Opel A Rekord ’65 Kuusvitosta Coupé-Rekordia liikuttaa kunnon kuutoskone. s. 68 Toyota Nostalgia, Seinäjoki Kaikensorttiset vanhat Toyotat täyttivät Seinäjoki Areenan
74 Mobilisti-ilta s. 90 Verkot Vesillä Katsaus verkkohuutokaupan kiinnostaviin kohteisiin. s. 52 Särkyneet unelmat s. 85 Vanhat pakut Espoossa TUTUN näköinen vehje, vaikka täsmälleen tällaista ei ole tien päällä nähty. 62 Taunuksella tien päällä Maalaismaisemaan tutustumista Ford Taunuksen ratin takaa. 58 Poistetut Metsään unohdettuja ajoneuvoja ja muuta mielenkiintoista. 72 Concours d’Elegance, Turku 74 Mobilisti-ilta, Vääksy Mobilisti-illan vetovastuu siirtyi Antin ja Lean harteilta tänä vuonna paikalliselle Lions Clubille. 80 Seven Mod -harrasteautokorjaamo Jarkko Karlssonin ja Tommi Aleniuksen Seven Mod tekee autoista taas autoja – myös harvinaisista japanilaisista. s. 94 Tuleva Klassikko Pienoismallimestari Eero Kumanto tiivistää matkailuautonostalgiaa pienoiskokoon. 86 Verhoilijamestari s. 91 Klassikkomarkkinat Harrastekaluston kierrätystä vanhaan malliin. 62 Taunuksella tien päällä s. ARTIKKELIT 52 Särkyneet unelmat – Iso-Britannia Raporttimme kertoo brittiläisten autonrakentajien haaveista ja suunnitelmista. 80 Seven Mod s. 88 Klassikkoesine Weber-pallogrilli sai alkunsa poijuista. s. 85 Vanhat pakut, Espoo Nostalgisia pakettiautoja kokoontui Bembölen kahvituvalle Espooseen. 86 Verhoilijamestari Iiris Meron pariskunnan verhoomoyritykselle on karttunut rutkasti kokemusta. 94 Tuleva klassikko 05/14 5. 76 Kumannon pienoismalli: Matkailuauto VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä. Kesäisen tuulahduksen tuo pienistä pienin Rover-avoauto 1990-luvulta
Edellisen kerran sitä on kaupattu vuosina 2011 ja 1996, joten huutokauppavasaran alla se on käynyt muutamaan otteeseen. 6 05/14 Vuodesta 1957 alkaen Intiassa lisenssillä valmistetun Morris Oxford-version, Hindustan Ambassadorin tarina alkaa olla lopuillaan. Mittaristo siirtyi kojelaudan keskiosasta ratin taakse jo vuonna 1992, ja ohjauspyöräkin on sittemmin muuttunut nykyaikaisen daihatsumaiseksi. M1:n historiaan kuitenkin kuuluvat myös kilvanajoa varten varustellut yksilöt, jotka ovat todella harvalukuisia: niistä puhutaan kymmenissä. Ambassadorin valmistus on kaikista pyrkimyksistä huolimatta tyrehtynyt toukokuussa 2014. Sisustaa on hiottu hieman ja äänieristetty paremmin, mutta sitähän ei varsinaisesti asiaa tuntematon edes huomaa; karuus ja yksinkertaisuus on valttia, vaikka mukinpitimille onkin sorvattu paikat. Tekniikkana on edelleen sama 80-hevosvoimainen 1.7-litrainen motti kuin tähänkin asti. Tehtaan työntekijät ovat joutuneet kasaamaan autoja jopa ilman palkan maksua ja onkin vaikea kuvitella, että Ambassador tästä enää nousisi. Neliovisen 2105/2107:n tuotanto Äiti Venäjällä on jo lopetettu ja kyseistä mallia kasataan enää Egyptissä, mutta Niva porskuttaa yhä – ja kaiken lisäksi sitä on vielä kevyesti uudistettu tulevalle vuodelle. Sisustaa on muokattu viimeksi kymmenisen vuotta sitten, jolloin vaihdekeppi siirtyi lattialle ja äänieristystä parannettiin pykälää ylellisemmissä malleissa. Mutta onhan melkein 60 vuoden yhtäjaksoinen valmistushistoria juhlistuksen arvoinen saavutus.. 50-lukuiseen Morris-sedaniin pohjautuva Ambas- sador kuuluu intialaiseen katukuvaan, ja auto on kokenut monenmoista päivitystä vuosien varrella, säilyttäen kuitenkin saman pyöreän ulkomuotonsa miltei muuttumattomana. Sisusta on kilpa-autolookista huolimatta mustaa nahkaa ja alla pyörivät kiiltävät BBS-vanteet ovat kenties sopivammat bulevardille kuin moottoriurheiluareenoille. Aikoinaan niitä valmistettiin vain 453 kappaletta, ja jokainen kasattiin käsin. A mbassador on VW Kuplan ohella yksi niin kutsutun kolmannen maailman pyörille nostaneista ajopeleistä. Uudet päästömääräykset katkaisivat dieselmoottoristen taksimallien myynnin vuosiksi. Nyt myyntiin tuleva auto on ainokainen alun perin Motorsport-väreihin maalattu M1 AHG. Korinväriset puskurit ovat makuasia, mutta ne eivät sentään ole niin silmiinpistävä muutos kuin vuonna 2004 esitellyn modernisoidun Ambassador Avigon minimäinen keula. Sen jälkeen, kun Morris-tehtaan linjat siirrettiin kokonaisuudessaan Uttarparan kokoonpanotehtaalle Kolkataan, Ambassadoriksi nimetyn auton voimanlähteet ovat vaihtuneet alkuperäisestä sivuventtiilikoneesta BMC:n B-sarjalaiseen OHV-neloseen (1959), BMC:n 37-hevosvoimaiseen dieselmoottoriin (1979), 75-hevosvoimaiseen Isuzun 1.8-litraiseen bensakoneeseen (1992), ja jälkimmäisen rinnalle on vielä viime vuosina tuotu kaksilitrainen Isuzu-diesel joko turboahtimella tai ilman. Ambassadorin aika loppuu HUUTOKAUPPA-M1 Vähäeleisen vaikuttava BMW M1 on jo valmiiksi harvinainen autoklassikko. Niva lienee jatkossakin niitä kätevimpiä tapoja hankkia niin 70-80-lukuinen uusi auto kuin mahdollista. Aikoinaan Hindustan möi jopa 24 000 Ambassadoria vuodessa, mutta nykyisellään autot eivät käy enää kaupaksi kuten ennen: viime vuosina autoja on myyty pari hassua tuhatta vuodessa. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta NIVA UUDISTUU Jotkut asiat takkuavat ja tyrehtyvät, mutta Lada Nivaa ei nitistä mikään. Eräs näistä, vuoden 1980 mallinen M1 AHG suuntaa huutokaupattavaksi Kalifornian Montereyhin Pebble Beach Concours -tapahtuman aikoihin. 2015-mallin Niva Urban on puskureista ja säleiköstään pyöristynyt, mutta peruskoppa on yhä sama. AHG-M1:t olivat perusmallin 273 hevosvoiman tehoisia autoja jonkin verran ripeämpiä 350 hevosvoiman lukemilla
BERTONE SULKI OVET Mainitsimme aikaisemmassa numerossa koritalo Bertonen talousvaikeuksista. Takaspoilerin jäähdytysaukot vinkkaavat tietotekniikan sijainnista. 05/14 7. NRV-II piti kuitenkin sisällään merkittävän määrän tuolloin futuristista tekniikkaa. Ber- tonen perheellä on yhä oikeudet nimeen, ja tavaramerkit on sittemmin lisensoitu uudelle milanolaisyritykselle, Bertone designille. Kenties juuri tästä syystä Nissan valitsi aikoinaan Sunnyn oman NRV-II -mallin pohjaksi: silloin, kun moni muu autonvalmistaja esitteli jo sukkulanmallisia konsepteja, oli tämä kantikas Nissan Research Vehicle pikaisella vilkaisulla kuin mikä tahansa naapurin auto. Jo ulkokuorikin oli kokeellinen: ikkunat olivat lasin sijaan muovia, ajovaloissa oli automaattitoiminto hämärän tullen ja sadetunnistin käytti pyyhkijöitä tarvittaessa. Äkkiseltään sitä nimeäisi varmaankin tuolloisen Nissan-Datsun Sunnyn, B11-korimallisen sedanin. Kaksivärimaalattuna ja esimerkiksi juhlamallilätkillä kovinkin nätti, mutta ehdottoman arkinen kulkine. oli vakionopeussäätimen tutka, joka säilytti turvavälin edellä ajavaan autoon – 30 vuotta sitten! Ohjauspyörän keskiö pysyi paikallaan, aivan kuten 2000-luvun Citroëneissä, ja siihen oli keskitetty osa auton toimintojen katkaisijoista. Etusäleikön oikeassa laidassa AUTON ohjaamo oli tavallista Sunnya huomattavasti teknisempi, vaikka tuttujakin osia näkyy siellä täällä. Konepellin alla oli tutun 1.5-litraisen ”isolohkon” sijaan 1.3-litrainen metanolikäyttöinen turbomoottori, josta saatiin irti 120 hevosvoimaa. Tietojen mukaan yritys on nyt virallisestikin ajautunut konkurssiin: ostajaa ei ole löydetty ja viimeisen viiden vuoden aikana kertynyt kymmenien miljoonien velkataakka on mahdoton haaste. J os muistelet jokapäiväisessä katunäkymässä kulkeneita autoja noin 30 vuoden takaa, mikä automalli tuntuisi ehkä siltä tavanomaisimmalta autolta. 80-luvun Super-Sunny Arkisiin kuoriin rakennettu Nissankonseptiauto NRV-II kätki sisäänsä suuret määrät vasta nykypäivinä yleistynyttä tekniikkaa. Noin tusinan verran aikaisempia asiakkaita siirtynee Bertonelta Bertone designille, mutta työpaikkojen siirtymisestä ei ole vielä varmuutta. Yksinkertaisen navigaationkin sisältänut kojelaudan CRT-monitori oli kosketustoiminen, kuten myöhemmissä jenkkiautoissa, mutta sitä oli mahdollista hallita myös ääniohjauksella, jota varten taustapeiliin oli sijoitettu mikrofoni. Ajanmukaisesti myös mittaristo oli digitaalinen, ja auto tarkkaili kuljettajan vireystilaa: mittaripaneelin merkkivalojen perusteella NRV-II piti kuljettajasta kirjaa; oliko tämä ”normaali”, ”uninen” vai ”hyvin uninen”. NRV-II:N tietokoneaivot sijaitsivat takakontissa, jonne autotoimittajia ei aikoinaan päästetty kurkistamaan
• E-korimallin Opel Kadett esitellään elokuussa 1984. elokuuta: Englantilaisesta suosta Cheshiressä löydetään rauta-aikainen, turpeessa säilynyt kaksituhatvuotinen ruumis, joka nimetään Lindow’n mieheksi löytöpaikkansa mukaan. • 27. elokuuta: Neuvostoliittolainen sukellusvene, K-278 Komsomolets saavuttaa 1020 metrin ennätyssyvyyden Norjanmerellä. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta ELOKUU 1984 • 1. elokuuta: Automagnaatti John DeLoreanin huumekauppasyytteet hylätään oikeudessa. A lkuperäinen, 13 päivää kestänyt Great Divide Expedition -ajomatka tehtiin kahdeksalla 1990-mallin Range Roverilla vuonna 1989 ja järjestäjänä tuolloin toimi Range Rover North America. päivänä Edwardsin lentotukikohtaan Kaliforniaan. Astra-nimen alla Kadetit on tunnettu jo D-kopasta lähtien Vauxhallversioina. Kultaa: Juha Tiainen (moukarinheitto), hopeaa: Tiina Lillak (keihäänheitto) ja Martti Vainio (10 000 metrin juoksu), pronssia: Arto Bryggare (110 metrin aitajuoksu) ja Pekka Niemi (painonnosto). Nyt vastaavaksi rakennettu auto huutokaupataan elokuussa hyväntekeväisyyttä ajatellen. elokuuta: Avaruussukkula Discovery lähtee neitsytmatkalleen Floridan Kennedy Space Centeristä. elokuuta: Helsingin kaupunginhallitus hyväksyy uuden oopperatalon rakentamisen. Tuettava Tread Lightly on ympäristöjärjestö, joka pyrkii valistamaan varovaisesta luonnossa kulkemisesta: tarkoitus on ottaa vain valokuvia ja jättää jälkiäkin niin vähän kuin mahdollista. Yhtä kaikki, tukeakseen Tread Lightly -nimisen järjestön toimintaa, Land Rover on kunnostuttanut yhden 1990-mallisen auton uuden veroiseksi ja varustellut sen muistuttamaan täydellisesti yhtä 25 vuoden takaista seikkailu-Rangea. • 30. Vuonna 1962 ostetulle tontille Töölönlahden rantaan valmistuu uusi oopperatalo vuonna 1993. 8 05/14 ERIKOIS-RANGE 25 vuotta sitten, Land Rover ajatti kahdeksan Range Roveria tuhannen mailin matkan halki Pohjois-Amerikan. Matka kulki pitkin Continental Divide -vedenjakajaa, joka erottaa Tyyneen valtamereen ja Atlanttiin virtaavat joet toisistaan ja pohjoisimmassa Jäämereen virtaavat Tyyneenmereen päätyvistä vesistä. Jo vuodelle 1990 valmistettiin 400 kappaleen erikoispainos myytäviä Range Rovereita Great Divide -nimen alla, ja nämä erotti erityismerkinnöistä ja valkoisesta väristä, mutta aivan retkikunta-autojen kaltaisia nuo mallit eivät olleet. Sama Great Divide -koitos toteutetaan myös vuonna 2014, käyttäen uudenkarheita uudenmallisia Range Rovereita. elokuuta: Suomalaisurheilijat saavuttavat Los Angelesin olympiakisoissa yhden päivän aikana viisi mitalia. • 6. Sukkula laskeutuu syyskuun 5. • 4. • 16. Nyt kaupattavassa autossa on erikoisteippauskin täsmälleen siinä asussa, kuin kahdeksassa alkuperäisessä retkueen autossa.. Edeltäjämalli, Dkorin Kadett on ollut markkinoilla syksystä 1979 ja uusi, ”munamallin” Kadett on ulkomuodoltaan huomattavasti pyöreämpi. E-Kadett valitaan vuoden autoksi 1985, ja se pysyy tuotannossa vuoteen 1991 asti, jolloin sen korvaa uusi Astra. Alus uppoaa myöhemmin Karhusaaren lähettyvillä tulipalon takia (huhtikuussa 1989)
Nürburgringille on tullut tehtyä parikin pyhiinvaellusreissua jo aikaisempina vuosina, mutta tänä vuonna lentomatkat jätetään kaupan hyllylle, ja matka Saksaan käy pikku-Pösön ratissa. Auton omistussuhteen aikainen remontointi on käytännössä tehty toimintakyvyn ja luotettavuuden varmistamiseksi, sillä elokuussa Peugeotin keula kääntyy itäisen Euroopan väylille. TAPAHTUMAKALENTERI ELOKUU 1.-3.8. Nordisk Motorshow, Mobi- lia, Kangasala 2.8. Harrasteajoneuvotapahtuma, Hyvärilän matkailu- ja nuorisokeskus, Nurmes 9.8. Britit kohtaavat, Ruukkikylä, Fiskars 22.-23.8. 10.8. Pieni valkoinen ohjus suuntaa Via Balticaa pitkin etelään, aina Balkanille asti, josta matka jatkuu Saksan suuntaan. Rautalankaa ja jenkkiauto- ja, Mobilian piha-alue, Kangasala 23.8. HAK:n Kulttuuriajot läntisellä uudellamaalla 23.8. Iltatähti 5 - Mersut Korialla, Korian Mobiilihalli 23.8. Juthbacka-markkinat, Uusikaarlepyy 22.-24.8. V akionopeus-palstan Peugeot 205 XS:llä on edessään kunnon reissu. Leväsjoen Perinnepäivät, Siikainen 05/14 9. Koljonvirran rompepäivät ja Terva-ajot, Koljonvirran leirintäalue, Iisalmi 2.8. Klassikkomopojen retkeilyajot, Torpin Tykit -museo, Tammisaari 23.24.8. Kuopion Rompepäivät ja Ruska-ajot Kuopion Auto museolla 23.8. 8. Ramble-jätkät lähtivät matkaan Lontoosta heinäkuun puolella, ja toivotaan kovin, että Swift ja Peugeot kohtaavat jossakin päin Eurooppaa. Rompetori, Ahvenlammen leirintäalue, Saarijärvi 1.-3.8. Täytyyhän se Nürburgring-tarra ansaita suoritetulla kierroksella, eikä vain matkamuistotiskillä vierailemalla. Villen ajo -retkeilyajo, lähtö: Hotelli Leikari, Kotka 30.-31.8. ”Puiseva” ja puoltava jarrutuntuma kadotettiin korjaamokäynnillä: uudet levyt ja palat ovat nyt paikoillaan, ja takapään rumpujen toiminta havaittiin niin asialliseksi, ettei kenkienvaihtoon tällä kertaa ryhdytty. Wanhojen Wehkeiden tapahtuma, Iitti 26.8. Vanhan ajan päivät, Jokelan kotiseutumuseo, Ruotsinkylä 30.-31. Sen lisäksi, että Peugeotiin teetettiin talvella kansiremontti ja keväämmällä ostettiin reip- paammat renkaat vanteineen, on koitokseen valmistauduttu uusimalla jarruja. Syysrestaurantapäivä, Mobilian Tiemestaripiirin piha-alue, Kangasala 23.8. Kaikkiaan ajomatka kattaa 13 maata, joissa puhutaan kahtatoista eri kieltä ja käytetään seitsemää eri valuuttaa. Klassikoiden Facebook-sivuilla nähtäneen päivityksiä matkan kulusta. Idän Ihmeet Kohtaavat, Manso Camping, Ikaalinen 205 8.-10.8. Metsäkansa’s roadtrip ja Elomarkkinat, Valkeakoski valmistautuu 9.8. AHS:n Huru-Ukko Piknik Margretebergin Kartanon puisto, Espoo 8.-10.8. Kupittaan harrasteajoneuvotapaaminen, Blomberginaukio, Turku 30.8. Classic Sale, Jätkäsaari, Helsinki 3.8. Isien pyöränjäljissä, auto- näyttely & rompetori, Tammisaari 9.8. Uutisoimme hiljan myös pääkaupunkilaisporukka Team Ramblen Suzuki-reissusta Mongoliaan. AHS:n Youngtimerajot, Fiskarsin tori - Tammisaari Palstan Pösön huollot ja parannukset eivät ole olleet vain menneiden vuosien kulutuksen korjauksia: tulossa on pidemmänpuoleinen ajomatka
Reilun 2100 kilometrin ”Sisu-Sauna-Sibelius” –Suomiretken suunnittelusta ja matkanjohtajan roolista vastasi Saksassa asuva suomalaissyntyinen Pertti Pitkänen. MIKÄPÄ on matkaa taittaessa kun alla on mukava ja tyylikäs menopeli. 10 05/14 R etkeläisten tulomatka Suomeen taittui ajamalla Ruotsin läpi mukaan lukien yksi yöpyminen luonnonkauniilla paikalla Motalassa Vättern-järven rannalla sijaitsevassa Nostalgi -hotellissa tutustuen sen yhteydessä olevan yksityisen automuseon kokoelmiin. TÄHTIKEULAN konepellin alunen kiinnostaa aina; tutkimassa Wolfgang Pfitzmann, Stefan Neukirchen sekä Holger Scheele. UNESCOn maailmanperintökohde Verlan tehdasmuseo, Viinitila Pihamaa, Antin Automuseo sekä Tuohimestarin Tupa Asikkalassa. Paluumatka Helsingistä Saksaan taittui hieman pienemmillä kilometrilukemilla laivayhteyttä hyödyntäen. Clubilaiset eivät antaneet Suomen sateisen ja kolean sään latistaa reissuaan, vaan lisäsivät vaatetta päälle ja tutustuivat avoimin mielin suomalaisiin harrastajiin ja monenlaisiin mielenkiintoisiin kohteisiin. Ajon päätyttyä Lappeenrantaan, seurue teki vielä iltaristeilyn Saimaalla ympäriajon kohokohtia muistellen ja vietti vielä toisen yön kaupungissa. Ensimmäinen yö Suomessa vietettiin Haikon Kartanossa Porvoossa, josta piipahdettiin pienellä Ms Frederika -rannikkomoottoripurrella tutustumassa Porvoon vanhaan kaupunkiin ja kuulemassa laivurin kokemuksia omistamastaan Citroen ID 21 -ajoneuvosta. PIT GILB, Pertti Pitkänen ja tuohimestari Erkki Pekkarinen sovittelevat Erkin tekemiä tuohisia päähineitä Tuohimstarin Tuvalla Asikkalassa. Seuraavaksi yöksi siirryttiin Kuninkaantietä ajellen Lappeenrantaan, josta tapahtui lähtö Suur-Saimaan ympäriajot –tapahtumaan. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta SAKSALAISSEURUE mutkitteli komealla harrastekalustolla reilun viikon Suomen teillä ja ihastui kovasti näkemäänsä ja kokemaansa. Hieno tunnelma Suur-Saimaan Ympäriajo –tapahtumassa ja ajoreitin varrelle vilkuttamaan saapunut yleisö yllätti matkalaiset positiivisesti usein myös yhteisellä kielellä kommunikoiden. Matkalaiset jopa kehuivat viileän sään positiivisia puolia ja olivat mielissään vähäisestä hyttysten määrästä. Lappeenrannan ja Mikkelin lisäksi yövyttiin Vierumäellä ja Vääksyssä, ja ennalta hyvin suunnitellun ja aikataulutetun reitin kohteisiin kuuluivat mm. Teksti ja kuvat: Lea Lahti SUSI ja Pit Gilb nostavat Jaguar 150 XK 150DHC:n kattoa ylös sillä aikaa kun Stefan Neukirchen kiipeää tuohijättiläisen syliin. ”Reissu onnistui kaikin puolin hyvin. Kaksipäiväisen ajotapahtuman aikana yövyttiin Mikkelissä, Heimarin yhteydessä olevassa Villa Auralassa, jossa vieraat olisivat kernaasti viettäneet enemmänkin aikaa. SUOMIRETKELLÄ Saksalaiset autoharrastajat ajelivat Suomessa reilun viikon verran kesä-heinäkuun vaihteessa yhdeksän auton, 17 henkilön ja 11-vuotiaan karkeakarvaisen kääpiömäyräkoiran voimin. Suomi-retkeläiset olivat hyvin vaikuttuneita siitä ystävällisestä ja positiivisen kiinnostuneesta vastaanotosta ja aidon avoimista ja lämpimistä kontakteista joita kohtasimme kaikkialla Suomessa”, Pertti Pitkänen kertoo tyytyväisenä.
OLI VENT-O-MATIC auton ilmanvaihdon kannalta mullistava tai ei, mainoksen -3 astetta näyttävästä lämpömittarista voi päätellä kuinka kylmässä takalasi pysyi vielä jäättömänä. Näin korvaustilanteet sujuvat ilman käyvän arvon määrittelyongelmia. Tai soita asiakaspalveluumme 01019 5100 (ma-pe 8-20).. Sovimme museo- ja harrasteajoneuvon arvon aina etukäteen vakuutusta tehdessä. Kysy lisää LähiTapiolan toimistosta. Miten on, löytyykö kenenkään klassikkoautosta Vent-O-Matic -tuuletuslaitetta. K iistatta molempia edustaa 60-luvun puolivälissä Helsingin Televisio ja Koneen kaupittelema VENT-O-MATIC -tuuletuslaite autoihin joissa ei ollut tuolloin muotiin tullutta läpivirtausta pitämässä takaikkunaa kirkkaana ja jäättömänä. Mullistava uutuus, keinuvaläppäinen ylipaineventtiililaite tarvitsi vain neliskanttisen reiän takaluukun pohjaan ja hattuhyllylle reiän, jonka saattoi viimeistellä vielä aistikkaalla ritilällä. Saat kattavan kaskovakuutuksen myös museoajoneuvollesi – tietysti LäiTapiolasta. Me olemme olleet johtava vakuuttaja jo yli 30 vuoden ajan. 16 markan ja 80 pennin investoinnilla ja tunnin askartelulla pysyi takapenkkiläiset ja ilmeisesti koko takaluukkukin jatkossa lämpiminä. AINA JOTAIN UUTTA Hyvät keksinnöt ovat usein yksinkertaisia ja yksinkertaisuudessaan joskus huvittaviakin
Renault 4 Plein-Air ´78 Ranskalainen Paijärvi 12 05/14
05/14 13. Rantakirppu Kerrassaan mainio kesämenopeli kuljettaa Pekka Periä ja Anita Gardemeisteria mukavasti ja varmasti, mihin ikinä sen keula päätetään suunnata. Kuumimmatkaan kesäpäivät eivät ole esteenä tällä autolla ajoon – päinvastoin: hellekelillä Renaultin ominaisuudet ovat parhaimmillaan
Lisäksi viereen liitettiin Renaultin soikea R1123 laatta sekä salmiakin muotoinen laatta, jossa oli Renaultin antama alustan numero. Ajoin kuitenkin töihin kun matkaa ei ollut kuin kolme kilometriä, mutta vähän pitkään minua taidettiin silloin katsoa!” Koripajalta tai itse tehden Sinparin koritehtaalla valmistettiin vuosina 1968-1971 Renaultille tavallisesta R4 -henkilömallista täydellisen muodonmuutoksen kokeneita koreja, joista katto ja ovet oli jätetty kokonaan pois. Kun auton tekniikka on yksinkertaista ja entuudestaan tuttua, ei ole pelkoa että jäisi tien päälle, ja yleensä riittää kun tankkaa bensaa ja ajaa vaan”, Pekka Peri kertoo. Pienin Aikanaan autoon piti tehdä myös hullunkuriset ovet, mutta uusien vaatimusten myötä niistä päästiin onneksi eroon. Rellu on nähty Virossa Kenraali Laidonerin muistoajossa, ja vuonna 1998 sillä vierailtiin Pariisissa saakka. Pariskunta ajaa autollaan paljon, parhaina kesinä on mittariin kertynyt yli 10 000 kilometriä. Matkamittariin kertyi sillä reissulla 5500 kilometriä ilman minkäänlaisia teknisiä ongelmia. Renaul4pleinair.com –sivuston ylläpitämään kansainväliseen rekisteriin on tällä hetkellä ilmoitettu 21 Sinparin koritehtaan valmistamaa Plein Airia, joten ainakin sen verran niitä on vielä todistettavasti olemassa. Renault juhli silloin 100-vuotista taivalta ja Billancourtissa kokoontui noin 650 eri ikäistä Renaultia 30 eri maasta. Tarkkoja tietoja valmistusmääristä ei ole tiedossa, mutta Ranskasta on löytynyt auto jonka Sinpar-numero on 563 ja siitä on päätelty, että koritehtaalla on valmistettu yli 500 kappaletta avonaista R4 Plein Air:ia; mikään mahtava myyntimenestys se ei siis ollut. Plein-Air –korimallia myytiin uutena Ranskaan, Kanadaan, Yhdysvaltoihin, Brittein saarille, Meksikoon, Saksaan, Alankomaihin ja jopa Suomeen. 14 05/14. Sinparin koripajalla valmistetut alkuperäiset Plein-Air:it on numeroitu pyöreällä numerolaatalla, jossa Sinpar lukee timantin muotoisen kuvion sisällä. Renault 4 Plein-Air ”J Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine os on työkalupakki, vettä ja öljyä mukana, voi huoletta lähteä mihin vain, vaikka kuinka pitkälle. ”Otan Plein-Air:in keväällä ajoon heti kun kelit sallii ja syksyisinkin ajan kunnes lunta on niin paljon että polkimia ei enää löydä”, Peri kertoo nauraen ja lisää: ”Muutama vuosi sitten syksyllä kuljin tällä työmatkoja, ja yhtenä aamuna olikin yllättäen lumi maassa
Tämän ensimmäisen Plein-Airin Peri myi eteenpäin, mutta kun sisarelta tuli myyntiin umpikattoinen Renault 4 vuosimallia 1978, iski innostus toteuttaa omatekoinen Plein-Air toisen kerran, ja niinpä vuonna 1986 Pekka ryhtyi tuumasta toimeen. PEKKA Perin ja Plein Airin yhteinen historia alkoi 1980-luvun puolivälistä. Valmistuksen loputtua Sinparilta tuli myyntiin myös rakennussarjoja sekä piirustuksia ja ohjeita, joiden avulla tavallisesta Tipparellusta sai itse tehtyä Plein-Air –mallin. Pariskunta tuumii ovien olleen kaiken kaikkiaan aivan turhat, jonka lisäksi ne antoivat vääränlaisen turvallisuuden tunteen. ”Vaatimuksia tuntui tulevan aina sitä mukaa lisää, kun kävin näyttämässä edellisten toteutusta; jouduin lopuksi vielä tekemään autoon ovetkin, tein niistä alaspäin aukeavat lankkuovet. Koska vuoden 1978 mallissa oli jo vakiona turvavyöt, ne vaadittiin avomalliinkin. Toisen auton toteutuksessa Peri liitti oviaukkojen kohdalle tulevat pellit hitsaamalla kiinni koriin, ja se vahvistikin rakennetta huomattavas05/14 15. Ovien paikalla on nyt ajon ajaksi kiinni laitettavat köydet, ”koirantalutushihnat”, kuten omistaja ne nimeää. Näiden itse tehtyjen lukumäärää voidaan vain arvailla. Tapahtumatarrat vuosien varrelta kertovat yhteisistä reissuista. Kun vöitä ei avokorissa saanut tarpeeksi ylös, vaatimuksiin lisättiin yllättäen turvakaaret. Ovet oli kyllä aika hurjan näköiset, onneksi ne sai poistaa autosta Suomen liityttyä EU:hun”. valmistenumero rekisterissä on 133 ja suurin edellä mainittu 563. Valmiita peltisarjoja ei enää ollut saatavana joten korimuotoilu piti toteuttaa itse. VAIN tippa bensaa ja Tippa kulkee. Välillä mies myi auton pois, mutta osti sen taas takaisin itselleen. Vuonna 1982 Pekka Perin ensimmäinen Plein Air –toteutus vuosimallin 1968 Tipparellusta onnistui jälkikäteen ajatellen suorastaan helposti – piirustusten mukaan tehdyn työn jälkeen riitti pelkkä muutoskatsastus. Vuonna 1971 Plein Air:in syrjäytti uusi avomalli: R4 Rodeo. Kun auto on sivuilta avonaisena, käyttäytyy liikenteessä vaistomaisesti tavallista varovaisemmin – kevyistä luukuistahan ei sivutörmäystilanteessa olisi ollut todellisuudessa lainkaan suojaa. Sinparin koripajan valmistamat uutena Suomeen myydyt yksilöt ovat luultavasti kulkeutuneet maan rajojen ulkopuolelle, ja Suomen kaikki kolme tiedossa olevaa yksilöä ovatkin itse tehtyjä, kaksi niistä on rekisterissä ja kolmas, Perin ensimmäinen toteutus oli jokin aika sitten myytävänä kunnostuskelpoisena aihiona – ehkä sekin vielä löytää uuden innokkaan omistajan ja pääsee takaisin tien päälle. VIRANOMAISTEN vaatimuksesta autoon asennettiin turvakaaret vuonna 1987. Kaaret lisäsivät auton painoa kuutisenkymmentä kiloa. Toista kertaa työn alla PLEIN Air on mitä mainioin kesäkulkuneuvo - kesän tuoksut tulvivat esteettä kuljettajan ja kyytiläisten aistittavaksi
Viitisen vuotta sitten auto otettiin vielä kerran työn alle: ”Nostin korin pois päältä ja tein siihen 33-vuotishuollon, jospa se nyt menisi sillä seuraavat 33 vuotta”, Peri nauraa. Matkanteko on halpaa, auto ei ole mikään bensasyöppö. Renault 4 Plein-Air ti ensimmäisen auton niittaamalla toteutettuun kiinnitykseen nähden. Lukkoonhan tätä ei saa, mutta PRESSUKATON voi halutessaan viritellä matkalaisten sääsuojaksi. Sama moottori on palvellut autossa alusta lähtien, eikä sille tarvinnut tämänkään remontin yhteydessä tehdä mitään perushuoltoa kummempaa. Varaosien puolesta auto on helppo harrastettava, sillä muutamaa yksityiskohtaa lukuun ottamatta Tipparellun osat käyvät suoraan. ”Suora tuulilasi heittää veden auton yli, joten pieni sade ei tule sisälle autoon niin kauan kuin vauhtia riittää”, omistajat kertovat kokemuksesta. Neljän hengen moottoripyörä OMISTAJAN mukaan Renun simppeli tekniikka mahdollistaa sen, että pitkällekin matkalle uskaltaa lähteä kunhan mukana on öljyä, vettä ja muutama työkalu. Plein Air:ssa on ranskalaiseen tapaan hiljainen ja pehmeä kyyti. Peri on tehnyt Plein Airilleen perusteellisen huollon vuonna 2009. Anita ompeli Pekan piirtämän kaavan pohjalta sateenpitävän pressukaton. Tipan osia valmistetaan myös uustuotantona, mikä osaltaan helpottaa paljon ajavan arkea. Katon paikalleen laitto vie sen verran aikaa, että jos on lähellä kotia, säilyy kuivempana kun ajaa suoraan sinne. kaikki luonnon tuoksut tulee autoon niin kuin kaksipyöräisellä ajellessa, mutta kypärää ja ajovarusteita ei tarvitse pitää. Hyvällä kesäkelillä kattopressua ei yleensä käytetä. ”Tämän auton puskurit eivät ole alkuperäiset, auto on vuodelta 1978, mutta on tehty ulkoasultaan muistuttamaan vuoden 1967 mallia, eli kromia on huomattavasti enemmän. Peri myi kuvien yksilön välillä poiskin, mutta osti sen vuonna 2000 takaisin itselleen. Auto oli kolhuinen ja muutenkin laiton tarpeessa, ja niinpä Peri kunnosti ja maalautti auton uudelleen vuonna 2002. 16 05/14. ”Tämä on kuin 4 hengen moottoripyörä. Keulamerkki tähän on otettu 4 CV Sportista – turhan totisesti ei tämän auton laittoa ole tehty”, Peri kertoo. Materiaali oli alun perin tummansinistä, mutta aurinko haalisti värin heti ensimmäisenä kesänä
Etuveto 05 Alusta Edessä pitkittäiset vääntösauvat. Takana poikittaiset vääntösauvat. Rumpujarrut, käsijarru vaikuttaa etupyöriin 06 Kori Itsekantava teräskori irrotettavalla kotelorunkolevyllä 07 Mitat Pit. ”Välillä tekisi jopa mieli mennä jonnekin piiloon, jos ei juuri silloin satu olemaan juttutuulella”, Anita jatkaa. ”Kun tällä autolla ajelee, yksin ei tarvi olla, auto vetää väkeä puoleensa kuin kärpäspaperi kärpäsiä”, Pekka kertoo. Tipparellun Plein Air -muutosohjeet vuodelta -68 löytyvät täältä: www.renault4pleinair.com/home/ files/mr_renault_plein_air.pdf 05/14 17. ”Ja ainahan voin taas ostaa tämän takaisin, jos näyttää siltä ettei siitä pidetä hyvää huolta” Peri toteaa lopuksi pilke silmäkulmassa. 367, lev. 155, akseliväli vasen 240, oikea 245 cm. ainakaan tähän mennessä Renua ei ole yritetty varastaa. Alaspäin aukeavat hullunkuriset lankkuovet sai onneksi poistaa säädösten lieventyessä vuosia myöhemmin. Peri kuuluu Club Renault de Finlande:en sekä Kymen Automobiilikerhoon. Paino 670 kg 80-LUVULLA katsastusviranomaiset vaativat Perin Plein Airiin ovet. Teho 24,5 KW 04 Voimansiirto Neliportainen manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin. 149, kork. Poraus 65, isku 72 mm, tilavuus 956 cm3. 01 Merkki ja malli Renault R4 L Plein-Air 02 Vuosimalli 1978 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Renault nelosia miehellä on 4 kappaletta kun lasketaan yhteen kolme tipparellua ja Plein-Air. Parhaillaan työn alla on 1970 -vuosimallin Renault 8. Tästä olisi kyllä helppo antaa tuntomerkit, jos niin kävisi”, pariskunta nauraa. Muutakin harrastekalustoa löytyy, muun muassa 1963 Renault Goelette –matkailuauto sekä vastikään hankittu posti- ja lennätinlaitoksen vanha Renault Galion -projekti. Kysyttäessaä jutun aiheena olevan menopelin tulevaisuudesta, mies myöntää ajatelleensa jopa siitä luopumista – jos sille vain löytyy hyvä koti
KuutosOpel Rekord Coupe 6 ´65 18 05/14
Alle kolme vuotta tuotannossa ollutta A Rekordia sai kuutos-Coupena vain hetken aikaa, ja jokunen päätyi uutena Suomeenkin. Haarajoki 05/14 19. s-C oupe Monien automallien kohtalona on väistyä uudemman tieltä juuri kun malli on varusteltu parhaimmilleen
Opel Rekord Coupe 6 Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine OPEL Rekord oli esitteessään käytännöllisten ihmisten auto, mutta Coupemallin kuvituksessa nautittiin elämästä. Uusi vuosikymmen toi tullessaan uuden Rekord P2 –malliston joka pohjautui kuitenkin hyvin pitkälle edeltäjäänsä, eikä uusien kuorien alta paljastunut mitään mullistavaa. Pelkillä muotoilukikoilla ei muuttuvassa maailmassa pitkään pärjännyt, vaan perheautoltaan lisää suorituskykyä ja ajomukavuutta kaipaavia asiakkaitakin oli kuunneltava. Amerikassa General Motors oli kilpailutilanteesta johtuen tottunut latomaan joka vuosi pöytään uudelta näyttävän automalliston, mutta Euroopassa riitti ripauksen järkevämpi strategia jossa samaa automallia kykeni kaupittelemaan kohtuullisella uutuusarvolla pari, kolmekin vuotta. Ohuet pilarit, isot ikkunapinnat ja tuolloin niin muodikas panoraamatuulilasi oli ostajakunnan mieleen ja P1 keikkui Länsi-Saksan myyntitilastojen kärkipaikoilla heti Kuplavolkkarin perässä. Kun Rekun naamariin muovattiin vuosittain uutta ilmettä, pysyi automalli kiinnostavana aina vuoteen -57, jolloin sen korimallin pulleus oli auttamatta poistumassa muodista. Toisaalta myyvää ja toimivaa ei tarvitse. 20 05/14 5 0- ja 60-lukujen taitteessa yhä kiihtyvällä vauhdilla vaurastuvan keskiluokan pelimerkeistä ja huomiosta taisteltaessa oli tarjottava koko ajan jotain uutta. Ponttooni-Rekku huokui niin muotoilultaan kuin värimaailmaltaankin vahvasti Amerikkaa, mutta tekniikassa pidättäydyttiin puolitoistalitraisella järkilinjalla. Elokuussa -57 Frankfurtin autonäyttelyssä Ponttooni-Rekun seuraajaksi esitelty Olympia Rekord P1 oli leveämpi, matalampi ja ennen kaikkea valoisampi. Amerikan malliin Opel pääsi henkilöautomallistossaan kiinni valoisampaan tulevaisuuteen vuonna -53 jolloin muotoilultaan vielä 30–lukua henkinyt Opel Olympia heivattiin viimein tuotannosta ja esiin marssitettiin kokonaan uusi Olympia Rekord. Poraamalla sylinterit viitisen milliä isommaksi saatiin vuonna -59 valikoimaan 1700–kuutioinen voimanlähde joka toi mukavasti lisää vääntöä, ja varusteluetteloon lisättiin vielä puoliautomaattinen Olymat – vaihteisto
Järkevästi hinnoiteltu ja usein kaksiväriseksi maalattu Coupe oli paitsi kaunis, myös kaupallinen menestys, ja se siirsi onnistuneesti mielikuvaa Rekordista pari piirua tyylikkäämpään suuntaan. Uusi A Vuonna -63 markkinoille tullut kokonaan uusi A Rekord olikin jo selkeä irtiotto edeltäjistään ja kooltaan reilusti merkin edellisenä vuonna pikkuautomarkkinoille tarjoamaa Kadettia isompi. 05/14 21. Oli Coupe sitten vielä urheilullinen auto tai ei, tuotekehittelyn suunta oli ainakin oikea. Myös Chevroletin pikkumalleja muistuttuva A taipui kaikkiin tarpeisiin 2 ja 4 –ovisina sedaneina, farkkuna ja Coupena. Esitteessä ei muotoiluvaikutteita eritelty, mutta ilmiselvää oli että leveän ja matalan A Rekordin linjakas olemus oli peräisin Atlantin toiselta puolen. Vuonna -62 saatiin Rekord–valikoimaan sähäkältä kuulostava, 60 -hevosvoimainen 1700 S –moottori puristussuhteen nostolla ja hiukan isommalla kaasuttimella. olla koko ajan muuttamassa, sen sijaan 2- ja 4-oviset sekä farkkumallit käsittävään valikoimaan lisättiin ensikertaa aistikas Coupe. Monelta osin parannellun 1,7 – litraisen Spezial –moottorin mainittiin kehittävän jo 67 hevosvoimaa ja merkittävää oli se että vääntöä oli nyt aiempaa laajemmalla alueella. Myyntiesite korosti A Rekordin moderniutta, linjakkuutta ja tyylikkyyttä ja Coupen kohdalla adjektiivien valikoimaan lisättiin urheilullisuus. Tämä ja lisähintaan tarjottu 4–nopeuksinen manuaalivaihteisto vaikutti jo 0-100 km/h kiihtyvyyteen, johon Rekulta kului enää 20 sekuntia. Keväällä -64 Rekordin moottorivalikoimaan tiputettiin aiemmin vain ylempää Admiral ja Kapitän –mallistoa liikuttanut kuutosmoottori joka kiidättikin Rekun jo ihan uusille nopeuksille. Voimaa ei ole koskaan liikaa, ja kun osoittautui että pelkkä porauksella tehty iskutilavuuden kasvattaminen ja sen tuoma tehonlisäys ei kaikille riittänytkään, oli kaivettava esiin lisää klassisia menetelmiä. Myyntiesite korosti moderniutta, linjakkuutta ja tyylikkyyttä ja Coupen kohdalla adjektiivien valikoimaan lisättiin ensi kertaa mainintoja myös urheilullisuudesta. Kuutonen siirsi tyylikkään Coupen askeleen, pari COUPEN normaalimalleja matalampi katto ja kallistettu takaikkuna söivät takapenkkiläisten päätilan, mutta se ei tainnut kohderyhmää haitata
Nopea hankinta Vain runsaan vuoden päivät valikoimassa ollut isokoneinen A Rekord jäi suhteellisen harvinaiseksi, eikä niiden suomeentuontimääristä ole harrastajilla yhtenäistä käsitystä, ehkä kymmenkunta, tai muutama kymmenen saattaa hipoa totuutta. Sanoi että sen jälkeen oli puhelin soinut, kun oli juuri ennen ehtinyt laittamaan tämän vielä nettiin myytäväksi.” Muistelee Jari onnistuneita kauppojaan. Aikansa autolehdistö moitti kuutos-Rekun hiukan raskasta ajettavuutta hitaassa kaupunkiajossa ja napinaa kuului myös 12 litraan nousseesta kulutuksesta, kiitosta tuli sen sijaan 0-100 km/h kiihtyvyydestä johon kului vain 13-14 sekuntia. urheilullisempaan suuntaan sillä 2,6 –litraisen moottorin valinta toi tullessaan liudan suorituskykyyn ja ajettavuuteen vaikuttavia parannuksia. Perus-Rekkujen 13–tuumaisten sijaan kuutos-Coupen vannekoko oli tuumaa isompi ja ristikudosrenkaiden tilalla pyörivät nopeaan ajoon sopivat 165SR 14 teräsvyörenkaat. Samasta syystä tuulettimen siivet pyörivät poikkeuksellisesti laturin akselilla. 22 05/14 elta löytyvän yksilön omistajan, Jari Oravan käsitys on se että harvinaisesta autosta on kuitenkin kysymys. Katsastamaton, pari vuotta seissyt Rekku kärsi rikkinäisestä jarrutehostimesta ja kaikki jolle sitä tarjottiin korjattavaksi nostivat kätensä pystyyn. ”No on siinä ollut välissä muitakin merkkejä lisäksi, mutta siitä lähtien mulla on aina ollut tallissa vähintään yksi Ooppeli”, hän toteaa ja jatkaa: ”Tämä oli semmoinen juttu että minä olin päättänyt että hommaan vielä tällaisen kuutoskoneisen A Rekordin ja etsin näitä netistäkin Saksaa myöten. Verhoilija kunnosti alkuperäiset etuistuimet uusimalla keinonahkoja vain niiltä osin kuin oli tarvetta, jarrut sen sijaan vaativat toimiakseen perusteellisen läpikäynnin. Haarajo- KUUTOSMOOTTORI täyttää pituussuunnassa koko konetilan ja jäähdytin on jouduttu siirtämään moottorin sivulle. Harvinaisen automallin haluttavuudesta johtuen oli viisainta toimia nytkin nopeasti. Ja kun kerran varustelun makuun oli päästy, lyötiin kuutoskoneen Rekordiinsa valinneille kaupantekijäisiksi vielä 12 –voltin sähköjärjestelmä, jota ruokki moderni vaihtovirtalaturi. REILUHKO bensankulutus sai aikoinaan moitetta, mutta harrastekäytössä sillä ei ole juurikaan merkitystä. Sadan hevosvoiman ja pidemmän perävälityksen tuoma lähes 170 km/h huippunopeus kysyi myös parempaa hidastuvuutta, ja etupäähän lisättiin kovasti kaivatut levyjarrut. neliportainen vaihteisto oli kutoskoneisten vakiovaruste, painavampi kone pakotti jäykentämään etupään jousia ja molempien päiden kallistuksenvakaajat estivät kuutos-Rekkua kiikkumasta mutkissa. Kaiken piti olla Rekord mallistossa kohdallaan, mutta niin vain ajoi aika jällen ohi, ja vain 29 kuukautta tuotannossa ollut A Rekord –mallisto siirtyi historiaan, kun katseet kääntyivät elokuussa -65 esiteltyyn B Rekord –mallistoon. Varaosiksi hankittu läpimätä ja sittemmin purettu kuutoskoneinen sedan sai luovuttaa Coupeen. Kaikella on hintansa ja kuutos-Rekun kohdalla se kiipesi perusmalliin verraten yli puolitoistakertaiseksi haitaten myyntiä. Myöhemmin löytyi Saksasta yrittäjä, jolta alkuperäisenkin tehostimen remontointi onnistuisi. Kumien saanti tehostimeen osoittautui ongelmalliseksi ja tilalle tuli Englannista tarviketehostin. Taakse lisättiin paketti-Rekun isommat rumpujarrut ja erikoinen ratkaisu oli jarrutehostin joka vaikutti vain etupäähän. Siitä ammuttiin saman tien sinne ja ehdittiin paikalle juuri ennen autoliikkeen sulkemista ja väännettiin kaupat. Suomessa näitä on ollut aika harvakseltaan myynnissä.” Tammikuussa 2009 kohdalle osunut yksilö oli Jarille ennestään tuttu, sillä ostomielessä oli hänen tullut kyseltyä sen perään jo 80–luvulla. ”Olin puhunut Pesosen Jukan kanssa että olen etsinyt tällaista kuutosRekkua, ja kerran Jukka totesi että nyt on serkkupojan autoliikkeeseen tullut sellainen vaihdossa. Sen sijaan voimavarat ja pitkä perävälitys tekevät nopeusmittarin koko asteikon tarpeelliseksi. 70–luvun puolivälissä, reilusti ennen ajokortti-ikää hankittu ´59 Vauxhall Velox oli Jarin ensimmäinen oma auto, mutta varsinainen ensimmäinen ajoauto oli vuonna -78 hankittu, naapurin aikanaan Ruotsista tuoma 2-ovinen ´66 Opel Rekord sedan. Uskottavuutta käsitykseen tuo vuosikymmeniä kestäneen, kohtuullisen aktiivisen Opel–harrastuksen tuoma perspektiivi. Koriltaan viimeksi 80–luvulla maalattu Rekord on varsin hyvä ja peltitöiden osalla selvittiin vain yhden paikan hitsauksella pohjaan. Opel Rekord Coupe 6 Ostotarjouksiakin Rekusta museorekisteröinnin jälkeen ilmaantui, mutta niihin ei ole ollut tarvetta reagoida
Paino 1190 kg 08 Valmistusmäärä A Rekord ( 1963-1965 ) 887 488 kpl, joista 6 -sylinterisiä Coupe ja Sedan -malleja yhteensä 12 469 kpl 05/14 23. Ostotarjouksiakin Rekusta sen museorekisteröinnin jälkeen ilmaantui, mutta niihin ei ole ollut tarvetta reagoida. radionsa, joka säestää nykyisin Rekun matkantekoa. Pitkän moottorin sovittaminen Rekun konetilaan pakotti erikoiseen järjestelyyn, jossa jäähdyttimen tuuletin ei mahtunut enää vesipumpun päähän, vaan tuulettimen siivet pyörivätkin laturin päässä. Takana jäykkä akseli pitkittäisin lehtijousin, kallistuksenvakain, rumpujarrut 06 Kori Itsekantava 2-ovinen teräskori 07 Mitat Pit. ”Kyllä tämä hyvin menee vaikka tässä on se Spiralo–putkisto, kyllä minä olen tällä sataseitsemänkymmentä mittariin ajanut,” toteaa omistaja. Samaiselta vuosikymmeneltä on peräisin myös ruostumatonta haitariputkea oleva Spiralo– pakoputkisto, joka poistui muodista kun levisi käsitys että autosta katoaa huipputehot virtausta haittaavan haitariputken myötä. Laturikorjaaja remontoi laturin uudella ankkurilla ja korjasi uusilla osilla varalle vielä toisenkin laturin joka odottelee hyllyssä. 1696, kork. Edessä päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvakain, tehostetut levyjarrut, simpukkaohjaus. Ajatuksena kun on että jos perinpohjaiseen entisöintiin tulisi jonain päivänä tarvetta ryhtyä, projekti ei tulisi jäämään ainakaan osista kiinni. Hyvin harvinaiset lisävarustekapselit ovat sen sijaan Jari Oravan myöhempiä hankintoja Saksasta. Takaveto 05 Alusta ALKUPERÄISET rekisterikilvet ja Texin peilit molemmin puolin sopivat hienosti vanhaan suomiautoon. Hyllyyn on itse asiassa kertynyt mittavat määrät uusia A Rekord -osia, joita on tullut hankittua aina kohdalle osuessa. 01 Merkki ja malli Opel Rekord Coupe 6 02 Vuosimalli 1965 03 Moottori 6-sylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Uudet ovet, lokarit, listat, merkit, peilit, lamput, mittaristo, moottoriin sisuskalut ja kaikki tilpehöörit, luettelee omistaja. 4512, lev. Nokka-akseli lohkossa, kansiventtiiit. Päänvaivaa autossa on aiheuttanut alkuun temppuillut laturi, joka eroaa tavallisesta Bosch–vaihtovirtalaturista paksummalla ankkuriakselillaan. Ollessaan 80– luvulla Heinolan suunnalla on autoon vaihdettu toinen moottori, joka vastaa täysin alkuperäistä. 1416, akseliväli 2639 mm. Puristus 8,2 : 1, teho 100 hv 04 Voimansiirto 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattialla. Poraus 85, isku 76 mm, tilavuus 2605 cm3. Yksilön vaiheet ovat osittain hämärän peitossa mutta rekisteröintitietojen perusteella Rekku palveli uutena helsinkiläistä diplomi-insinööri Kai Hietarintaa, joka rekisteröi autonsa AUZ-1 –kilpiin toukokuussa -65. Vaihdon syy ei ole tiedossa, liekö ensimmäinen tullut jo tiensä päähän. Hyvin menee Saman vuoden toukokuussa oli auto jo museotarkastettavana ja sittemmin se on palvellut Jari Oravan kesäisenä harrasteautona runsaan 10 000 kilometrin verran
Kuortti 24 05/14. Arjen Rambler Classic ’65 aherrusta Lahden seudulla pitkään vaikuttanut ruskea Rambler on nyt toisen harrastajan hoteissa. Tiptop-kunnossa se säilyy silti
05/14 25
Taksamittarikin kuuluu nykyisin varustukseen. Hannu osti auton pois, muttei kuitenkaan raaskinut ryhtyä laittamaan varsin siistinä säilynyttä Rambleria lihoiksi vain nuupahtaneen Nashin elvyttämiseksi. Lahdessa muun muassa poliisin virkaautona toiminut Nash oli päässyt melko lailla remontoitavaan kuntoon moottorinkin säryttyä myöhempien omistajien tanssireissulla, ja osien löytäminen ei ollut aivan se helpoin homma. Ostetusta autosta tulikin miehelle toinen projekti: ajel-. Nashin ohessa Vuoden 1987 kieppeillä Hannu Hyväkkä etsiskeli varaosia alun perin veljensä ostamaan, sittemmin Hannun itsensä laiteltavaksi siirtyneeseen vuoden ’49 Nash Ambassadoriin. Saisikohan siitä varaosia. Vaikkakin AMC:n resurssit olivat muihin verrattuna rajallisemmat, ponnisteli valmistaja pitkään, käyttäen samoja perusratkaisuja vuodesta toiseen ja uudistaen autovalikoimaansa mahdollisuuksien mukaan. 26 05/14 kokoaan suuremmiksi muotoiltuja Ja kuten juttumme auto todistaa, päätyi niitä uutena Suomeenkin asti: tamperelainen maahantuoja, Suomen Maanviljelijäin Kauppa tarjosi ostajaehdokkaille American, Classic ja Ambassador-malleja, joille tarjottiin käyttöohjekirjan mukaan peräti kahdentoista kuukauden tai 20 000 kilometrin mittainen takuu. Rambler Classic ‘65 Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Jan-Erik Laine A merican Motors oli aikoinaan se neljäs amerikkalainen autonvalmistaja, vaihtoehto GM-Ford-Chrysler -kolmikolle. Esimerkkinä tästä on vaikkapa 1960-luvun puolivälin Classic-mallisto, joka pyrki tarjoamaan autonostajalle rehellisen mutkattoman amerikkalaisauton ilman kommervenkkejä – The Sensible Spectaculars, kuten valmistajan mainosteksti kuului. Aikaisemmat Ed Andersonin piirtämät leikittelevämmät linjat oli nyt kumitettu pois Richard Teaguen piirustuspöydällä, ja ’63 Classiciin verrattuna 1965-66-mallit olivat suoraviivaisempia, ikään kuin VAIKKEI HXG-29:llä taksihistoriaa olekaan, on pirssin olemus sille ja kuljettaja Heikki Toivaselle mieleen. Muunmuassa Helsingistä Ramblerin sai ostaa Wihuri-Yhtymän Autolasta, Kouvolasta Päivän Autosta ja Lahdesta SMK:n omasta liikkeestä. Sieltä tämän Classicin on tilannut uutena paikallisen painotalon silloinen apulaistoimitusjohtaja Lasse Harju, myyntipäiväksi on kirjattu 3.7.1965. Työkaverin vinkistä Hannu päätyi tutkiskelemaan Siltasen autoliikkeeseen vaihdossa tullutta ’65 Rambler Classicia, jonka akselistorakenteet näyttivätkin vastaavilta kuin vuosikymmenet vanhemmassa Nashissa
Talonmiehen tarkkuus Ramblerin mukana ei tullut aikoinaan pölykapseleita, muistelee Hannu, joten niitä oli käytävä kyselemässä aikaisemmalta omistajalta, talonmies Kortelaiselta Lahden Mukkulan kaupunginosasta. Myös akselistot käytettiin irti siistimistä varten ja nousihan konekin moottoritilasta hieman ulos pienen kunnostuksen takia. MetsälöytöRambler kykeni luovuttamaan vain penkkikankaan ja lähti sitten hävitykseen, mutta antoipahan edes jotakin. tuaan Ramblerilla sellaisenaan parisen vuotta, Hannu teki patinoituneihin ulkopelteihin jonkin verran korjauksia, muunmuassa takapyörän kaariin ja etusiipien yläpintoihin. Kortelainen oli pitänyt Rambleriaan tarkasti omat viisitoista vuottaan, ja ruutuvihoille oli miehen kynästä tarttunut tarkka kirjanpito tehdyistä korjauksista ja ajetuista kilometreistä, sen jälkeen kun huoltokirjan leimat olivat tulleet täyteen. Avata tuota kuutosta ei tarvinnut, mutta olipahan paremmin tilaa maalailla paikkoja. YKSINKERTAISET ja selkeästi nimetyt hallintalaitteet jatkavat auton mutkatonta linjaa. 05/14 27. Niinpä vaihtoautonkaan mukana ei pölykapseleita annettaisi, vaan seuraavan omistajan piti ne rahalla ostaa – nelisensataa markkaakohan Hannu VUODEN ’65 Classicin muotoilu oli jo Richard ”Dick” Teaguen kynästä. Käyttökunnostus ulottui myös sisälle asti: kuljettajan istuin oli revennyt, ja siihen löytyi kangasta metsäautoksi hylätyn vastaavanlaisen auton takaistuimesta. KUSKINPUKKIA on kunnostettu useampaan otteeseen, mutta sitäpä ei asiasta tietämätön arvaisi. Myös ruostesuojaus oli suoritettu vuonna ’70 Ramblerin varjelemiseksi korroosiolta, kertoo takuukirja. Ruutuvihoille oli pidetty tarkkaa kirjanpitoa tehdyistä korjauksista ja ajetuista kilometreistä. Kojelauta on aikaisempia malleja huomattavasti rauhallisemmin muotoiltu. Kortelainen oli vaihtanut Ramblerin uuteen Samaraan, eikä neuvostovalmisteiseen kulkimeen saanut kaupanpäällisiksi edes pölykapseleita, vaan niistä piti pulittaa kassalla lisähintaa
Vuoteen 1955 mennessä päästiin myymään autoja IKA:n nimellä, ja Industrias Kaiser Argentinan uudelta tehtaalta rullasi ensimmäinen WillysJeep huhtikuussa 1956. Automaat28 05/14 AMERIKKAA ARGENTIINASSA Oma sivujuonteensa American Motorsin, Ramblerin ja Classicinkin tarinassa on Argentiinan automarkkinoiden valloitus. Nykyiselle omistajalle Kesällä 2006 kuorttilainen Heikki Toivanen kohtasi saman ruskean Ramblerin, ja auto oli tuolloin tarjolla seuraavalle ostajalle. Heikin kohdalla jokaista harrastekilometriä ei tarvitse kasata Ramblerin niskaan, sillä tallista löytyy tällä hetkellä pieneksi kokoelmaksi laskettava määrä autovanhuksia. Rambler Classic ‘65 päätyi Kortelaisen autotallin seinällä roikkuvista Ramblerin kapseleista maksamaan, täyden hinnan joka tapauksessa. American Motorsilta peräisin olleita autoja alkoi kuitenkin Hannulle kertymään, sitä mukaa kuin tietotaitoakin niiden laittelusta, ja autovalikoiman täydennettyä muunmuassa V8-koneisella 660 Classicilla, 770 Ambassadorilla ja kuorma-autolavallisella AMC-osia, tuntui Hannusta, että jostakin päästä kalustoa ja tavaraa oli ryhdyttävä vähentämään. Pininfarinan kevyesti muokkaaman korin keskiosa oli kaksiovisessa mallissa Americania, mutta takajousitus oli pienin muutoksin otettu Classicista, kuten myös huonoille teille sopivampi jämerämpi runkorakenne. Tämän kokoista, sopivan suurta autoa haeskelleen Heikin mielestä Ramblerista pyydetty euromäärä oli kuitenkin korkeahko, joten mies kertoi oman näkemyksensä hinnasta jätti tarjouksensa muhimaan. Vuodet 1966-1982 kasattiinkin sitten melkoista seisovan pöydän annosta: vuosien 1964-65 American- ja Classic-malleista yhdisteltyä IKA-Renault Torinoa, jossa moottorivaihtoehtoina oli kaksi eri Jeep Tornado -kuutosta, mainitun 3,77-litraisen lisäksi myös kolmelitraisena. Classic on viihtynyt rauhallisessa kesäkäytössä nykyisen omistajan hallussakin. Konetta päästiin tuottamaan myös Argentiinassa, millä haettiin korkeampaa kotimaisuusastetta. Autosta saadut varat mies käytti tapansa mukaan rantalomaan: autojen alla huhkitut ajat kun tulee aina korvata kuuman auringon alla loikoillessa, ei rahoja johonkin arkiseen asiaan käyttäen. Renault-yhtymä hakeutui mukaan tuotantoon vuonna 1959, ja IKA:lta sai tästedes myös argentiinalaisvalmisteista Dauphine-mallia. Niinpä ruskea Rambler lähti Mikkelin suuntaan ja Hannun vuodet 1987-2005 kestänyt reissu saman auton kanssa tuli tiensä päähän. Museokäyttöä Käyttö- ja harrastuskunnostuksen jälkeen Classicilla ei ajeltu talvisin lainkaan, ja aikanaan auton kunto oikeutti pääsyn museorekisteriin. Ramblerin tilasi uutena lahtelaisen painotalon silloinen apulaistoimitusjohtaja. Tuotanto kesti vuoteen 1971 asti, ja suomalais-Ramblerin valurauta-kuutosen sijaan eteläamerikkalaista versiota liikutti yläpuolisella nokka-akselilla varustettu 3,77 litran / 230 kuutiotuuman Jeep Tornado- moottori. Kuskin penkki on tarvinnut kursimista uudelleen, sillä siihen syntynyt 10 sentin viilto piti käydä räätälöittämässä kuntoon. Myös juttumme kaltaista Classicia valmistettiin IKA:n mallina Argentiinassa. Autotapahtumiin otettiin osaa kesäisin, ja Suur-Saimaan ympäriajoissa, asuja ajoneuvokilpailuissa sekä muissa koitoksissa Rambler pyörähteli silloin tällöin. Niin kutsuttujen kanttiautojen, eli ’32 Ford Juniorin, ’28 Dodgen ja 1927-mallisena Suomen vanhimman Pontiac Six Port Landaun lisäksi pienempänä autona Simca 1000 GLS. Olihan Samaraankin kuulemma pitänyt ostaa kokonaiset kaksi sarjaa kapseleita. 1950-luvun alussa Argentiinan hallitus haeskeli sopivaa autonvalmistajaa yhteistyökumppanikseen, ja vain silloinen Kaiser Motors oli kiinnostunut tuosta verrattain pienestä markkina-alueesta. Luotettavan harrastepelin korjaukset ovat rajoittuneet verrattain pieniin fikseihin, kuten pakoputken kunnostukseen. Niinpä kävi, että talven tullen hinta laski, ja saipahan Heikki myyjän vielä tuomaan auton kotiinsa asti. Torinosta tuli ajan myötä tavallaan varsinainen argentiinalainen kansanauto, ja Renaultin hankittua American Motors itselleen 1980-luvulla, on hyvin sujunut eteläamerikkalainen yhteistyö voinut hyvinkin toimia jonkinlaisena pohjustuksena hankkeelle.
ALLE viiden metrin pituinen Rambler on pienempi kuin miltä se kenties ensivilkaisulla näyttää. Takana vinosti eteen suunnatuin reaktiotangoin tuettu jäykkä akseli, kierrejouset. 04 Voimansiirto tiryyppy vaihdettiin käsiryyppyyn, ja Heikki teroittaa, ettei kaasupolkimeen saa käynnistäessä koskea lainkaan – muuten matka jää siihen. Ympyrä pääsi siis siltä osin sulkeutumaan. Puristus 8,5 : 1. Kolminopeuksinen BorgWarner T96-manuaalivaihteisto ylivaihteella, valitsin ohjausakselissa. Takaveto 05 Alusta Edessä päällekkäiset tukivarret, kierrejouset. Tilaa olisi V8:llekin. Entä se Hannun ’49 Nash, joka toimi ikäänkuin alkusysäyksenä koko Rambler-saagalle. KEULILLA puksuttaa perusmallin 199-kuutiotuumainen kutonen. Sittemmin, vuonna 1989 Hannu hankki itselleen Yhdysvalloista vuotta tuoreemman tummanharmaan yksilön, josta mies laitteli itselleen ajettavan pelin. Ajoltaan Rambler on kuitenkin Heikin mukaan mallikas, ja kolmeportainen manuaalivaihteisto ylivaihteella sopii hyvin pelkistetyn auton olemukseen. Sylinteriryhmä ja -kansi valurautaa, kansiventtiilit. Rumpujarrut 06 Kori Neliovinen sedan-mallinen teräskori 07 Mitat Pituus 4950, leveys 1890, korkeus 1388, akseliväli 2845 mm 09 Valmistusmäärä Rambler Classic (1965) 204 016 kpl, joista 4D sedan-malleja 199-moottorilla 26 521 kpl. 01 Merkki ja malli Rambler 550 Classic 02 Vuosimalli 1965 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Heikki koristeli auton kuvauksia varten taksiasuun, mutta oikeastaan hän haluaisi löytää katolle koulutaksi-kyltin. 05/14 29. Poraus 95, isku 76 mm, tilavuus 3263 cm3. Hääajossa toisinaan käytettävä Rambler kun kuljettaa ihmisiä elämän kouluksikin kutsuttavaan avioliittoon. No, tuosta kyseisestä autosta ei tietojen mukaan ole tällä hetkellä vielä kulkevaa peliä saatu – senkään jälkeen kun Hannu möi kopan Imatran suunnalle. Teho 128 hv/4400 rpm
30 05/14
Tämän jälkeen Dynan kilometritehtailu on hämärän peitossa aina 90-luvun alkuun asti, sillä huoltovihkoon ei enempää merkintöjä ole rustailtu. Auton tuolloisesta päällirakenteesta ei ole varmuutta, mutta Dynan omistaneen yrityksen toimialan perusteella voisi olettaa, että rakenteena oli umpinainen kuormakori tai vaihtoehtoisesti kapellilava. Yksi tätä luottamusta osoittanut hetki elettiin 23. elokuussa 1983, jolloin Kainuun Takuuauto Oy luovutti uuden Toyota Dynan Sotkamon Kaluste Oy:lle. Kyydissä kulkee Reijon pojan kilpa-Starlet, mutta myös hänen oma ’66 Corona saa ajoittain kuljetuspalvelua. Ja miksei, olihan kuorma-autoksi rekisteröity sinisellä ohjaamolla ja pitkällä kuorma-autonalustalla toteutettu Dyna kaikin puolin kunnollinen ja asiallinen laitos. Huviksi ja Toyota Dyna ’83 HYÖDYKSI Pitkän työuran Kainuussa tehnyt Toyota Dyna viettää aktiivisia eläkepäiviä harrasteautona Etelä-Suomessa, museoajoneuvoksi rekisteröitynä. Ajotahti jatkoi seuraavan vuoden ajan samankaltaisena, sillä elokuussa -85 Dyna käytiin läpi 80 000 kilometrin huollon merkeissä Laurin Juntusen TB-huoltamolla Sotkamossa. 05/14 31. Sotkamolainen kalustefirma otti diesel-Dynan ilmeisen tyytyväisin mielin vastaan. Noin 40 000 kilometrin vuosisuoritusta ei voi pitää työkäytössä olevan pienen kuorma-auton kohdalla mahdottoman suurena, joten joko päivittäiset ajomäärät olivat kohtuullisia tai sitten kuormia kuljetettiin hieman pidempiä matkoja, mutta harvemmin kuin päivittäin. Toyota-kuormurin janoa pitkiin päiviin ei kuitenkaan sammutettu hyötyautokäyttöä ajatellen ylettömän suurin ajoannoksin. Dynan historiaa 90-luvun taitteen osalta valottaa kuitenkin toinen, TB-ketjun tunnuksia kantava huoltovihko, joka on kulkenut Dy- Jokela AJOSILLAT ja vinssi ovat kuuluneet auton varustukseen jo vuosikymmeniä, mutta ovat hyödyllisiä varusteita edelleen. Kolmas, 10 000 kilometrin kohdalla suoritettu määräaikaishuolto tehtiin marraskuun lopulla -83 ja 40 000 kilometrin huolto oli vuorossa elokuussa 1984. Ei pröystäilevä, vaan arkiseen aherrukseen rakennettu työkalu, jonka kolmelitrainen dieselmoottori suorastaan janosi pitkiä työpäiviä aamu toisensa jälkeen. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine K ahdeksankymmentäluvun alkuun mennessä japanilaiset hyötyajoneuvot olivat ansainneet kaukana Aasiassa valmistettujen henkilöautojen tavoin suomalaiskäyttäjien luottamuksen
Kuhmoon hinausautoksi Dynan toiseksi omistajaksi kalusteyrityksen jälkeen merkittiin kajaanilainen No-Pan Auto Oy, jolle auto siirtyi todennäköisesti vuonna -89, jolloin yritys oli vastikään aloittanut paikallisena Toyota-myyjänä. Dynasta hyötyauton putiikille yli 20 vuoden ajaksi. Tähän jäljet huolloista päättyvät yli kahdeksi vuosikymmeneksi, mutta se ei tarkoita etteikö hyöty-Toyotasta oli pidetty oivallista huolta. Maalaukseen tulevien tai valmiiden töiden siirtelyn sijaan Dyna valjastettiin hinausautoksi, sillä hinauspalvelut olivat ja ovat yksi kuhmolaisfirman toimialoista. Toyota sai pitkäaikaisen omistajan kuhmolaiselta yritykseltä Automaalaamo Malinen & Suutari Oy:ltä, joka keksi sitkeävetoisesta Toukokuussa -91 Dyna oli tienannut leipää 288 860 kilometrin edestä. Hinausautokäytössä tulivat tarpeeseen Dynaan rakennettu autolavetti ajoramppeineen. Kantavuutta jäi reilut 1 200 kiloa, joten pienet ja kevyet keskikokoiset henkilöautot matkasivat Dynan lavetilla sutjakkaasti. Automaalaamo tykästyi Dynaan pitkäksi aikaa ainakin siitä päätellen, että autosta päätettiin rustata myyntiilmoitus vasta kevättalvella 2013, jolloin Dyna oli jäänyt jo selkeään vara-auton rooliin kahden muun hinausauton tueksi.. Auto oli liikkeen omistuksessa parin vuoden ajan, mutta näihin päiviin asti ei ole kantautunut tietoa, seisoiko Dyna myyntihallissa odottamassa uutta omistajaa vai oliko se kenties Toyotaliikkeen omassa hyötyajossa. Kuhmon-vuosilta lienee perua myös Dynan muutosrekisteröinti pakettiautoksi, jolloin kuorma-autoajan seitsemän tonnin kokonaismassa vaihtui pakettiauton ylimpään kokonaismassaan eli tuttuun maksimiin, 3,5 tonniin. Toyota Dyna KULUNUT kuljettajanistuin vaati uudelleenverhoilun, mutta apukuljettajien istuin oli hyvässä tikissä, koska sitä oli varjellut istuinsuoja. Se kertoo, että öljynvaihtoja on tehty esimerkiksi maaliskuussa -90 mittarin näyttäessä 273 500 kilometriä sekä toukokuussa -91, jolloin Dyna oli tienannut leipää 288 860 kilometrin verran. Auton kunnostuksessa suurin urakka oli ruostevaurioiden korjaamisessa, mutta vastavuoroisesti voimalinja ei kaivannut remonttia. nan hanskalokerossa näihin päiviin saakka. Pakettiautoksi rekisteröinnistä seurasi luonnollisesti myös se ilo, että kuskinpukille saattoi hypätä B-ajokortinkin innoittamana. 32 05/14 Vuodesta -91 eteenpäin Dynan dieselmoottorin puhaltelemat savumerkit ovat jälleen hieman selvemmin tiedossa
”Maliselta & Suutarilta kuulin, että heidän aikana isompaa moottori- tai vaihteistoremonttia ei ollut tarvinnut tehdä eikä voimalinja kaivannut sitä vieläkään. Kotipuolessa Jokelassa Dynan uusi omistaja tarkasteli hankintaansa ja totesi sen hyväksi käyttötarkoitusta ajatellen: kunnostuksella autosta saisi harrasteajoneuvon, mutta myös hyötyauton, jolla tarvittaessa kuljettaa omaa ’66 museo-Coronaa mutta myös Mikko-pojan rokkiralli-Starletia. Hyödylliseen harrasteajoon Tämän päivän aina auki olevista autovalintataloista eli käytettyjen autojen myyntisivustoilta jokelalainen Reijo Nepponen pisti merkille kiinnostavan kohteen. Dynan kunnostamisen suurimman työmaan Reijo tiesi jo ennalta. ”Sovin kaupasta, mutta toki se vahvistettiin vasta kun näin auton ja totesin sen puheiden mukaiseksi”, kiittelee Reijo Automaalaamo Malinen & Suutarin väkeä reilusta ja asiallisesta myyntitapahtumasta. Verhoilutyön lisäksi Reijo päätyi ul- kopuolisen ammattilaisen apuun myös maalauksen suhteen. Projektin nopeaan etenemiseen vaikutti osaltaan voimalinjan hyvä peruskunto. Ohjaustehostimen puutekaan ei vaivaa matkaajossa, vaan se menee kahdeksaakymppiä ihan mukavasti.” 05/14 33. Apukuljettajien istuimen ”uudistamiseen” riitti kädenkäänne: penkissä oli päällä suoja, jonka poistamalla alta paljastuisi uudenveroinen keinonahkapenkki. Jos penkkien alta olivat materiaalit kärsineet vuosien kulutuksesta, samoin oli niiden päällyksien laita. Niinpä Reijo teetti kuljettajanistuimeen uuden verhoilun nurmijärveläisellä verhoojalla. Se oli Dynan ohjaamo, joka oli päässyt ruostumaan kohtuullisen pahoin. Voimalinja ja auton erillinen runko olivat sen sijaan kestäneet kuluneita vuosia huomattavasti ryhdikkäämmin. ”Se on niin kova-alustainen, ettei ole tyhjänä parhaasta päästä ajaa. ”Hyttiä hiekkapuhaltaessa selvisi, että etenkin lattiaosat penkkien alta olivat pehmenneet pahoin”, kertoo ohjaamon permantoa pitkälti uudelleen pellittänyt Toyota-harrastaja. REIJON mukaan Dynan ajettavuus on kohdallaan etenkin kuorma päällä ajettaessa. Vähän moottori pöllyttää kylmänä, muttei enää lämmittyään”, Reijo juttelee. Vanhojen ja vähän ajettujen autojen perushaaste eli jarrujen jumiutuminen vaivasi myös Dynaa, mutta kevyen ahkeroinnin jälkeen kepeä lavettiToyota oli valmis konttorille, josta irtosi odotettu hyväksyntä. ”Huomasin Dynan myynti-ilmoituksen netissä ja innostuin autosta: ensivaikutelma oli siisti ja etenkin lavetti innosti, sillä sille olisi käyttöä.” Hän soitti saman tien myyjälle ja ostoaikeet ottivat ratkaisen askeleen eteenpäin. ”Irrotin puskurit ja lokasuojissa pulteilla kiinni olevat levikkeet ja vein auton maalarille Järvenpäähän.” Dynan ohjaamon saatua päälleen uuden sinisen maalipinnan ja alusta mustan värin, niin työjuhta alkoi olla lähellä paluuta liikenteeseen, mutta ensimmäistä kertaa harrasteautona
”Auton vanhoihin lisävarusteisiin kuuluvat esimerkiksi kattomajakat, hydraulivinssi sekä työvalot”, omistaja listaa. Ja toisaalta, olisihan konservointinäkökulmasta ollutkin hieman hoopoa raksia autosta pois varusteita, jotka liittyivät sen identiteettiin olennaisesti. Keskimääräiseksi vuosiajomääräksi auton koko historian aikana oli siten kertynyt noin 12 000 kilometriä, joten vuosien myötä kilometrien kertyminen oli rauhoittunut hieman. 01 Merkki ja malli Toyota Dyna Diesel BU30 02 Vuosimalli 1983 03 Moottori Nelisylinterinen vesijäähd. Puristussuhde 21.0:1. 07 Mitat Pituus 612, leveys 201, akseliväli 317 cm. Rattivalitsin. Kellokosken harrasteajoneuvotapahtumassa paikalla olleet mrtarkastajat olivat myös kiinnostuneita autosta.” Osaltaan nämä seikat kannustivat Reijoa kohti siirtoa, jota hän oli jo ajatellut muutenkin – Dynan museokatsastusta. Iskutilavuus 2977 cm3. Hyvä niin, sillä harva samanikäinen Dyna on selvinnyt raskaan käytön jäljiltä näihin päiviin. Museotarkastuksen hyväksyntää edesauttanut ja 34 05/14 muutoinkin mukava seikka oli auton lisävarustus. Reijo sai todeta tavallisen hyötyToyotan kasvaneen hurmauskertoimen heti tuoreeltaan. Varmasti osittain sen vuoksi yleensä kovaan ajoon hankittu kevyt kuorma-auto Toyota Dyna on yhä ajokunnossa yli 30 vuoden jälkeen. rivimoottori edessä pitkittäin. Tämän vuoden maaliskuussa suoritettu museoajoneuvotarkistus suoritettiin myönteisin tuloksin, joten maamme harvalukuinen museopakettiautojen joukko sai yhden sympaattisen ajoneuvon lisää. 30 vuotta ja 350 000 kilometriä Viime vuoden ajokesän aikana Reijo ja Mikko ehtivät ajella Toyotalla noin 2 500 kilometriä eikä mitään kummempia ongelmia ilmennyt. SOTKAMOLAISEN kalustefirman kuorma-autona taipaleensa aloittanut ’83 Dyna jatkaa matkaa harrastepakettiautona. 06 Kori Umpimallinen 2-ovinen 1+2-paikkainen teräskori, erillinen runkorakenne. Sitä kun oli asennettu Dynaan jo sen ammattiajon alkuvuosina ja edusti siten tyyliltään oikeaa ikäluokkaa. Aiemmin mainittuun TB-vihkoon Reijo merkitsi maaliskuussa 2013 laajan öljy- ja nestehuollon tehdyksi 351 126 kilometrin kohdalla. 08 Päällirakenne Autonkuljetuslavetti, ajosillat, hydraulitoiminen vinssi. Toyota Dyna Takavuosien tavallisen hyöty-Toyotan hurmauskerroin on tähän päivään mennessä kasvanut kovasti. Renkaat 6.50-16. ”Ajelin Dynalla mökille Kuorttiin viime syksynä, kun eräs matkalla kohdattu kaveri yritti heti ostaa auton pois. Omamassa 2240 kg. Aikanaan niin yleinen Dyna on nykypäivänä harvinainen ja siksi monelle kanssaliikkujalle mieleinen näky. Poraus 95, isku 105 mm. Eikä vain ajokunnossa, vaan museoajoneuvoksi rekisteröitynä. Teho 80 hv /3600 rpm, vääntö 191 Nm /2200 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 5-nopeuksinen käsivaihteisto. 05 Alusta Edessä ja takana jäykkä akseli, lehtijouset, rumpujarrut
VARAOSAT mopoihin, moottoripyöriin, mönkijöihin, moottorisahoihin ja puutarhakoneisiin helposti netistä: www.janikaasalainen.fi A R U T R O P S Ajolasit 0€ ,0 9 2 ) R D D in e (mad www.facebook.com/klassikot FINMOPO OY Varaosat klassikko mopoihin Järvenpäästä. 0400 - 17 17 27 fax. (02) 243 2781 www.freetechnics.fi info@freetechnics.fi Jussinpellontie 2 20780 Kaarina AMAZON DUETT PV 140-SARJA • TIIVISTEET • MOOTTORINOSIA • JARRUOSIA • SISUSTUSOSIA • AKSELINOSIA YM. 040 5361 544 • www.finmopo.fi Puh. 03 - 53 400 53. T:mi Tommy Rönngård • 041-469 9090 • www.tommyronngard.fi AMMATTILAISTEN KÄYTTÄMÄT TEHOKKAAT VAAHTOPESUAINEET JA LAITTEET Wash Self ja Jedy 2 Super-Foam Vaahtopesuaineet ja vaahtomestari ruiskut takaavat: -Runsaan vaahdon -Tehokkaan lianirrotuksen -Kiiltävän lopputuloksen tel
Nyt niin autoliikkeen rivistössä, museossa kuin pitkään keskeneräisenä projektinakin seissyt 356 on jälleen palannut liikenteeseen. 36 05/14. Aurink avoaut 60-luvulla ei 356 Porschen kaunista avomallia tainnut maahamme kulkeutua yhtä keltaista yksilöä enempää
koinen to Porsche 356B 90S Cabriolet ´63 Järvenpää 05/14 37
Kymmenisen yksilöä niitä vuosina 1959-64 maahamme virallisen maahatuojan toimesta kuitenkin saapui, ja näistä suurimman huomion saivat kaksi vuonna -61 Sisäasiainministeriön tilaamaa, vilkut ja pillit katoillaan poliisin liikenteenvalvonnassa palvellutta yksilöä. Auto sopi hienosti parhaimmillaan pitkälti kolmatta sataa suksilla lasketelleelle huimapäälle, joka menestyi 60–luvulla niin pujottelussa, syöksylaskussa kuin nopeuslaskussakin, voittaen lajin maaimanmestaruuden Italian Cerviniassa -68. Harvinainen alkuperäisvaruste, ulkolämpömittari löytyy aivan kojelaudan oikealta laidalta. Neljäntoista esiteltävän urheiluauton joukossa komeili myös kananpojankeltainen 356 Porsche, samainen yksilö joka nyt vuosikymmenten hiljaiselon jälkeen kimaltelee jälleen kilpaa auringon kanssa. Samainen artikkeli puntaroi vaikeaselkoista urheiluauto–käsitettä eri näkökulmista, määritellen siinä sivussa bulevardisportit, urheilukilpaautot ja Gran Turismo eli GT–luokan ajoneuvot, jotka taivutettiin kieleemme tuolloin vielä matkailuautoina. Kun kurvaamme kuvauspaikalle Helsingin Hernesaaren rantaan, taivuttelee Matti Korpela aamuauringossa kimaltelevan Porschen kangaskattoa auki. Matti Korpela tokaisee ettei osaa sitten kertoa Porschen ajettavuudesta paljoakaan, sillä liikenteessä ei auto ole vuosikymmeniin ollut, ja vanhoilla tunnuksilla varatut kilvet vasta odottelevat konttorilla, sillä ennen niiden noutoa on hoidettava Porschen museotarkastus pois päiväjärjestyksestä. Hetken saam- mekin ihailla autoa rauhassa, ennen kuin joukkoomme liittyy autoon ihastuneita saksalaisturisteja. Porsche 356B Cabriolet Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine ”K evät ja kesä ovat urheiluautojen aikaa, mutta myös 60 –luku kokonaisuudessan on niiden aikaa.” Näin selväsanaisesti niputtaa Tekniikan Maailma –lehti koko vuosikymmenen jo kesällä -64 julkaisemassa, suomalaista urheiluautotarjontaa läpileikkaavassa artikkelissaan. Keltaisen, vuonna -63 maa- Jos autolla on tarkoitus tulla huomatuksi, vaikuttaisi tämä yksilö ainakin siltä osin olevan kunnossa. Varsin tuoreeltaan keltainen avoauto siirtyi vauhdikkaisiin käsiin, sillä rekisteriin sen omistajaksi merkittiin nopeuslaskulegenda Kalevi ”Häkä” Häkkinen. ”Perhana, tässähän toimii kaikki vaihteetkin”, naurahtaa Matti ensi kertaa liikenteen sekaan kurvatessaan ja huomauttaa, että ajossa tuntuva lievähkö ravistus johtunee kivikovista renkaista, jotka ovat palvelleet autoa varastoitaessa. Tarina kertoo vauhdista pitäneen Häkän saaneen ajo-ohjeita Rauno Aaltoselta, joka neuvoi Häkkistä että vauhtia pitää vähentää terävästi ja nopeasti, jos sitä on liikaa. Se kenelle Volkkaria maahantuonut VV-Auto Oy yksilön tilasi, ei selvinnyt yrityksen arkistotiedoistakaan jotka Ari Leppälä penkoi läpikotaisin auton taustoja selvittäessään. hamme tulleen avomallin taustoja osaa valottaa Ari Leppälä, jonka isän Antero Leppälän omistuksessa yksilö ehti olemaan yli 20 vuotta. 38 05/14. Jos autolla on tarkoitus tulla huomatuksi, vaikuttaisi tämä yksilö ainakin siltä osin olevan kunnossa. Porschella terävä hidastaminen varmasti onnistui, sillä yksilö oli jo tehtaalta URHEILULLISEN auton kuljettajaa informoitiin laajalti. Ajo-ohjeita Aaltoselta Uutena Suomeen tilattu 356 Porsche on tänä päivänä kohtuullisen harvinainen ilmestys, mutta ei kuitenkaan ainoa laatuaan. Kun nappaamme koekilvet matkaan, pääsemme kurvailemaan Porschella pitkin Kaivopuiston rantaa
Kaupasta museoon Ari Leppälä muistaa törmänneensä yksilöön ensi kertaa aivan 80–luvun alussa. Koriraakile näyttäytyi muutamaa vuotta myöhemmin Forssan Pick-Nickissä, mutta vasta parikymmentä vuotta myöhemmin se sai väriä pintaansa. Koeajossa auto vaikutti toimivalta, mutta kauppoihin ei tuolloin vielä päästy ja Ari muistaa Kolmeviiskutosen päätyneen myöhemmin autoliikkeen vaihtoautorivistöön. varustettu Carrera–mallin tavallista tehokkaammilla jarruilla. Porsche ei palvellut lukuisia omistajiaan vain kesäkäytössä, sillä auto oli varustettu irroitettavalla kovakatolla ja aikansa vauhtiauton tyyliin nokalla komeilivat lisävalot. Kaverukset olivat ottaneet myös mittaa toisistaan Hirvensalon laskettelumäessä, jossa Aaltonen laski rinnettä alas ralli-Minillä, Häkän kiitäessä rinnalla suksillaan. Silloin suunnattomalta vaikuttaneelle hintapyynnillekkin oli perusteensa, sillä autoon oli hiljattain hankittu Saksasta uusi moottori, ensimmäisen tultua tiensä päähän. Liikkeen keikahdettua nurin oli Porsche kulkeutunut konkurssipesästä Arto Tommiskan omistukseen ja seisoi vuorostaan Espoon automuseossa. 05/14 39. Elettiin vielä aikaa ennen nettiä ja Keltaista Pörssiä, jolloin Helsingin Sanomain autosivut oli paras markkinapaikka bongata myytäviä ajopelejä. Kangaskattokin oli autoon uutena tilattu, mutta luopuessaan 60– luvun lopulla Porschesta, unohti Häkä irtonaisen riepukaton vintilleen. Pultein kiinnitettävä teräskatto lienee ollut varsin vakuuttavaa sorttia, sillä rekisteriotteeseen auton mallinimeksi kirjattiin 356B HardTop ja auton korirakenne samaisen paperin mukaan oli umpi- nainen. Nähdessään Ari Leppälän ajopelinä olleen ´63 ES2 Nortonin, Arto innostui motskarista ja ehdotti että luopuisi VUOSIA Espoon Automuseossa seissyt 356 ei suostunut käynnistymaään, joten Ari ja Antero Leppälä noutivat sen trailerikyydillä uuteen kotiin vuonna -87. Hän muistaa, että tuolloin mustalla katolla ollutta punaista autoa kaupitteli ulkomaalaistaustaiselta vaikuttanut kaveri, joka oli käyttänyt Porschea käyttöautonaan säilyttäen sitä Korkeavuorenkadun varrella
Loppuvuodesta -88 Porschen silloiset UHP-698 –kilvet palautettiin konttorille. Peltityöt menivät kuitenkin sillä kertaa pieleen, sillä rankasti leikelty kori oli karannut mitoistaan ja pintapeltien sovitukset jäivät puolitiehen. Hänellä oli koritöihin tarvittavat jigit niin korista saatiin suora.” Myöhemmin selvisi, että rankat korinleikkaukset olivat hävittäneet mittoja ja vaadittiin uudelleen. Penkkien ja ovipahvien ollessa verhoiltavana, tilattiin Saksasta projektiin osia ja uusi kat40 05/14 tokangas. ”Samalla kun sitä haettiin, näin sen ensimmäisen kerran ja olihan se silloin vähän lohduttoman näköinen”, Matti Korpela muistelee ja lisää, ettei tuolloin ollut kovinkaan vihkiytynyt 356 Porschen maailmaan. Niille ei katsottu vähään aikaan olevan tarvetta, sillä auto purettiin täydellistä entisöintiä varten atomeiksi. Sovittiin, että Kari tekee tarvittavat peltityöt. Porschestaan jos Norton tulisi vaihtokaupassa osasuorituksena. Kaaria ei kuitenkaan ollut kankaaseen tarjolla, mutta Englannista löytyi purkukuntoinen auto josta omistaja suostui kattomekanismin myymään. Niinpä vuonna -87 356 siirtyi trailerikyydillä Espoon automuseosta uuteen kotiinsa Vantaalle. Porsche 356B Cabriolet ”Samalla kun sitä haettiin näin sen ensimmäisen kerran – ja olihan se silloin vähän lohduttoman näköinen. Varsin pitkällä ollut projekti kuitenkin hiipui, eikä koria sillä kertaa saatu vielä maalauskuntoon ja se päätettiin varastoida odottelemaan parempia päiviä. Leppälät halusivat autosta ehdottomasti kangaskattoisen mutta Häkkisen vintille jääneestä rättikatosta ei tuossa vaiheessa ollut heillä hajuakaan. Ari muistaa vielä pettymyksen kun kori useiden maalikerrosten alta paljastui lopulta todella surkeaksi. Oli sekin ihme juttu kun asun Järvenpäässä ja kaveri toimi Kellokoskella, enkä tiennyt mitään sen touhuista.” Ensivierailu yrityksessä vakuutti Matin saman tien: ”Sehän oli ihan kuin olisi astunut taivaaseen ja se oli heti ihan selvää että sinnehän tämä viedään laitettavaksi. Ensimmäinen peltiseppä vei projektia eteenpäin ja 90–luvun alussa saattoi koriraakileen nähdä Forssan Pick-Nickissä. Selvittelyn myötä löysi hajoamispisteessä ollut puulaatikko viimein Suomeen ja oli siinä Tullissa selittelemistä paljonko järkeä on tilata ruosteisia putkenpätkiä Englannista Intian kautta Suomeen, muistelee Ari. Kun maksettua kattoa ei alkanut kuulumaan oli kyseltävä sen perään ja kuinkas ollakaan, selvisi että myyjä oli lähettänyt sen vahingossa hivenen väärään osoitteeseen, sillä laatikko oli matkannut Englannista Intiaan. Se ei projektin uutta aloitusta haitannut, oli vain etsittävä joku joka ottaisi kesken jääneet korityöt tehtäväkseen, ja se joku löytyi sattumalta Mäntsälässä toimivan Elferklassikin kautta: ”Siellä oli säilytyksessä vanhempi Porsche, jonka sisällä näin Kari Kuusharjun vetämän Kari´s Garagen huoltokuitin, josta nappasin puhelinnumeron. Auton alustaan tilattiin roppakaupalla uusia peltiosia ja Ruotsista haettiin vielä kokonainen kori pintapeltien varaosiksi. Osaaviin käsiin Paremmat päivät Porschelle koittivat vasta uudella vuosituhannella 2010 käytyjen kahvipöytäkeskustelujen tuloksena, jolloin vuosia varastossa säilytetty projekti päätyi Matti Korpelalle harrasteautojen vaihto- kaupan yhteydessä
4010, lev. 1315, akseliväli 2100 mm. Puskureista jätettiin auton pyöreää muotoa häiritsevät pystykävyt pois ja vaikka alkuvaiheessa Matin ajatuksena oli tehdä autostaan hopean värinen, muuttui mieli matkan varrella ja Porschen pintaan ruiskutettiin alkuperäistä vastaava keltainen. Ei tässä autossa minun mielestä ole kyllä mitään superia.” 01 Merkki ja malli Porsche 356B 90S Cabriolet 02 Vuosimalli 1963 03 Moottori 4-sylinterinen puhallinjäähdytteinen bokserimoottori takana pitkittäin. Takana pitkittäiset tukivarret vääntövarsijousin. Kun kurvailemme Kuplavolkkarin lailla säksättävällä Porschella naurahtaa Matti autonsa suorituskyvystä jäätävän rehellisesti: ”Sen S –kirjaimen pitäisi tarkoittaa Superia. Takaveto 05 Alusta Edessä päällekkäiset tukivarret vääntövarsijousin, kallistuksenvakain. Peltikaton asennus autoon ei kiinnostanut Korpelaakaan mutta kadonneen alkuperäisen rättikaton kohtalo kyllä onneksi kiinnosti: ”No minä soitin Häkkiselle että olisko autosta jäänyt mitään valokuvia josta näkisi millainen katto siinä on aikanaan ollut, Häkä totesi että ei ole valokuvia säilynyt, mutta sen auton katto on sattumoisin vielä tallessa. On hienoa että alkuperäinen Suomi-yksilö palasi viimein elävien kirjoihin ja vaikka auto kerääkin ihailua, Matti Korpela tunnustaa olevansa enemmän mieltynyt 50–luvun ja 60– luvun alun amerikanautoihin. Kari askarteli autoon kokonaan uuden johtosarjan ja Saksasta matkasi projektiin kumitiivisteitä, vaijereita ja alustaan kaikki mahdolliset kulutusosat. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattiassa. Rumpujarrut 06 Kori 2-ovinen itsekantava kokoteräskori 07 Mitat Pit. Puristus 9:1, Teho 90 hp/5500rpm. Korin kiiltävistä osista valtaosa on auton alkuperäisiä ja monia pikkuosia Matti kunnosteli itse. 1670, kork. Poraus 82, isku 74 mm, tilavuus 1582 cm2. Molempien ammattilaisten työnlaatu vastasi odotuksia ja vaihtokaupassa mukana tulleet ylimääräiset osat menivät kaikki tarpeeseen Karin muihin 356–projekteihin. Sanoin että jos kerran Porschen katto on olemassa, lähden siltä istumalta ajamaan Hankasalmelle sitä hakemaan.” Tapiolan Autoverhoilu otti hoitaakseen kangaskaton lopullisen asennustyön, joka Porschen kohdalla on tavallista vaativampi projekti. Kun jo 90–luvulla teetetyt verhoilut löysivät lopulta paikoilleen, viimeisteltiin kojeluta vielä 60–lukulaisella Blaupunkt– radiolla. laajoja peltitöitä ja tarkkaa tietoa, jotta kori pystyttiin palauttamaan oikeisiin mittoihinsa. Paino 935 kg 08 Valmistusmäärä 1950-1965 yhteensä 77 895 kpl, joista Reutter -koritehtaan avomalleja 14 098 kpl 05/14 41. VAIKKA Porsche urheilulliseksi autoksi mielletäänkin, Kolmeviiskutonen on parhaimmillaan rantabulevardilla. Peltitöiden jälkeen Porsche siirtyi naapurissa toimineen OverPaintin maalattavaksi
Ajamista sen hienoimmassa muodossaan Porsche oli 50–luvun puolella kappalemääräisesti vielä varsin pieni toimija automarkkinoilla, mutta 60-luvun puoliväliin kestäneen 356–mallin tuotannon loppusuoralla pääsi merkki jo vakuuttavampiin lukemiin. Teksti ja esitteen vapaa käännös: Jan-Erik Laine ”K un vielä nykyäänkin näinä massatuotettujen autojen aikakautena voi pienen tuotantomäärän käsityönä valmistettu auto kilpailla markkinoilla… on se todellinen merkki jostain suuresta. Massatuotettu kulutushyödyke tai ei, vuoden -63 myyntiesitteessään Porschen painotettiin olevan ensisijaisesti huippulaadukkaan käsityön taidonnäyte. ”Luultavasti vain harvat ovat tietoisia siitä tarkkuudesta jolla jokainen Porschen kori valmistetaan ja kuinka jokaisen koriosan sovitus tarkistusmitataan, tai siitä kuinka kaikkein korkealuokkaisin ammattitaito ja kokemus ovat 42 05/14 varmistamassa käsityön virheettömyyden. Jo 15 vuotta sitten suunnitellusta ensimmäisestä Porschesta on tämä auto jatkuvien parannuksien tuloksena saavuttanut sen nykyisen olemuksensa. Helposti käsillä olevat hallintalaitteet, sekunnin murtoosassa tapahtuva vaihtaminen ja ajettavuuden tarkkuus kiidättävät sinut läpi liikenteen nopeammin kuin luulit sen olevan edes mahdollista. Mukavuus ja turvallisuus niin nopeissa kurveissa kuin suoralla, niin hyvillä kuin huonopintaisillakin teillä, tulivat jättämään kuljettajan koko päivän. Sen puhtaat tarkoituksenmukaiset muodot on säilytetty käytännössä edelleen muuttumattomina, yksinkertaisina ja ajattomina.” Näin 356-Porschen myyntiesite valottaa alkuun merkin muotoilufilosofiaa ja painottaa heti perään, että kyseessä on tavallista tarkemmin valmistettu ajoneuvo. Istuen tarkoin painopisteen keskellä, mukavissa erillisistuimissa, saattoi aistia sormenpäissä todellisen Gran Turismon tarjoaman jännittävän ajokokemuksen. Tämä yksityiskohtien tarkkuus ja keskittyminen määrän sijasta laatuun jokaisessa tuotantovaiheessa, ovat mahdollistaneet ja yhä edelleen pitävät Porschen sen poikkeuksellisessa asemassa kansainvälisillä automarkkinoilla.” Ajamisen Porschella kuvailtiin olevan kokemus itsessään. Kiihdytit Porschellasi sitten avoimella tiellä tai ylämäessä, luvattiin sen voimanlähteen tarjoavan täydellisen hallittavuuden tunteen
Valmistusmenetelmiä esite kuvailee sen sijaan seuraavasti: ”356 Coupe ja Cabriolet ovat tuotantotavoiltaan samanlaisia. Esite kuvailee kuinka ajoneuvovalmistajat ovat pitkin historiaa nojautuneet suunnittelussaan runkoon johon kiinnittyvät tekniikka ja kori, jonka tehtävänä on ollut suojata matkalaisia säiden armoilta. Esitteen mukaan Porsche–kuljettajat ylpeilevätkin sillä, että ajaminen 356 Porschella on ajamista sen hienoimmassa muodossaan. Ovien ja luukkujen tarkan sovittamisen jälkeen korin kaikki liitossaumat tinataan huolellisesti ja varmistetaan osien täydellinen istuvuus. Niiden teräslevystä puristetut koriosat saavat muotonsa meidän omissa prässeissä. kestäneen Porsche–ajelun jälkeen levolliseksi, mutta janoamaan lisää. Kun moottori, vaihteisto ja kaikki tarvittavat komponentit ovat asennettu, ne tarkastetaan, ja lopulta tuotantolinjan päästä on maailmaan valmistunut uusi Porsche.” Esite houkutteli istahtamaan Porscheen jotta samalla hetkellä voisit oivaltaa mikä niin monesta autosta puuttui. Vasta kun riittävästi ongelmia niin painon kuin materiaalienkin kohdalla oli ratkottu, syntyivät ajatukset auton itsekantavasta korirakenteesta. Kun astuit sisään leveistä, itsensä aukipitävistä ovista, tunsit olosi heti kotoisaksi mukavissa istuimissa. Ne tarjosivat mukavuuttaan, ajel- 05/14 43. Metalliosat yhteenhitsataan tiiviisti ja jigissä näistä muodostuu ajoneuvon kori, johon liitetään viimeisenä sen pintapellit. Maalauksen jälkeen jokainen kori saa tilauksen mukaisen erikoisvarustelunsa ja siirtyy tuotantolinjalle lopulliseen kasaukseen. Tarkkaa touhua KOLMEVIISKUTOSEN myyntiesite painotti, että jokaisen Porschen kori valmistettiin poikkeuksellisella tarkkuudella. Juuri Porschen mainitaan olleen itsekantavan korirakenteen pioneereja. Juuri Porschen mainitaankin olleen tämän kehityksen pioneereja ja yksi ensimmäisitä jotka toivat tämän ratkaisun tuotantoon
tiin Porschella sitten leppoisasti tai kaahaillen. Ja miten valtavan hienoja kokemuksia auto kaahaillessa tarjosikaan: ei äänekästä mahtailua vaan hienovaraista toimivuutta joka muodostui lukuisista tarkkaan harkituista teknisistä yksityiskohdista. PORSCHEN puhtaat, tarkoituksenmukaiset muodot muuttuivat tasaisin välein, mutta tunnistettavuus on säilytetty vielä nykypäivään. Esite ei myöskään kainostellut mainita Porschen ominaisuuksia sen korostaessa tyylikkäästi kuljettajansa persoonallisuutta niin verhoilumateriaalineen kuin sointuvine värivaihtoehtoineenkin. Myöskään voimanlähteen erinomaisuus ei esitteessä jäänyt epäselväksi, sillä puhuivat moottoreihin perehtyneet tahot mitä hyvänsä kompaktin kokoisista, suorituskykyisistä ja ilmajäähdytteisistä moottoreista, päätyivät he aina Porsche–moottoreiden äärelle. 44 05/14 Asiantuntijain GT Kolmeviiskutosen ilmiömäinen ajettavuus muodostui sen kilpailijoitaan edellä olevien ratkaisujen lisäksi matalasta painopisteestä, jonka ansioista Porsche aivan kuin liimautui tien pintaan mutkiin ajettaessa. Sen vuosikausia pääosin muuttomattomina säilyneet alusta- ratkaisut tarjosivat ensiluokkaisen ajettavuuden, ajoit sitten kuinka vaikeissa olosuhteissa hyvänsä. Kuten kaikkien modernien autojen, Porschenkin itsekantavan korirakenteen jokaisesta kulmasta löytyi erillisjousitus, joka Porschessa oli toteutettu vääntövarsin. Olihan kyseessä kuitenkin sodanjälkeisen Saksan menestyksekkäin urheiluauto, huomautti esite.
Tietoisia olivat asiaintuntijat myös siitä, että maailmanlaajuinen Porsche-huoltoverkosto takasi ajamisen nautinnon minne ikinä he Kolmeviiskutosillaan matkasivat. Perusratkaisuiltaan edeltäjiinsä pohjautuvien moottoreiden tuotekehittelyssä oli sekä imu- että pakokanavien uudelleenmuotoilulla saavutettu parannusta erityisesti moottorin vääntöalueelle ja Super- ja SC –mallien kohdalla olivat teholukemat nousseet 90 hevosvoimasta 95 hevosvoimaan. Heidän tiedossaan on sen voitokas historia tuhansissa ralleissa, kestävyysajoissa ja kilpailuissa ympäri maailmaa, sekä se, kuinka Porsche tarjoaa yhä uudelleen jännittävän ajokokemuksen todelliseen GT–tyyliin, ajelit sitten matka-ajoa, kilpaa, tai vain pyörähdit kaupungilla. Niinpä kaikkien näiden ihanien ominaisuuksien yhdistyessä lopputuloksena ei syntynyt myyntiesitteen mukaan yhtään vähempää kuin toiminnallisuuden, kauneuden, mukavuuden ja turvallisuuden harmonia. 05/14 45. KUN istahdit Porscheen, tunsit olosi heti kotoisaksi mukavissa istuimissa, ja samalla hetkellä oivalsit mikä niin monesta autosta puuttui. Esitteen kehotuksesta ei tule myöskään unohtaa, että Porsche on aina ollut asiantuntijoiden ykkösvaihtoehto Gran Turismojen kategoriassa. Huomioimatta 2–litraista Carrera–mallia, tai kokonaan uutta 901– malliin kehitettyä kuusisylinteristä moottoria, nojauduttiin 356–malleissa 1600–kuutioisiin voimanlähteisiin, josta tarjolla olivat 75- ja 95–hevosvoimaiset vaihtoehdot
Tämän W123Mercedeksen tarina on toisenlainen. Mercedes-Benz 250 Automatic ’80 MALTILLA MATKATTU Iso laadukkaaksi tiedetty auto hankitaan yleensä nielemään kilometrejä toisensa perään kiivaaseen tahtiin. 46 05/14
Valkeakoski 05/14 47
Mukana autonvaihtotunnelmissa ollut poika, Timo Helenius muistaa 35 vuoden ta- kaisen autonvaihtorupeaman vaiheita. Vaikka päätös tähtikeulan ostamisesta syntyi, sitä seurasi vielä tarkka puntarointi mallista ja lisävarusteista. Ja millainen se sitten oli. Niinpä hän kiirehti 70-luvun lopulla pääkaupunkiseutua ristiin rastiin jämäkällä ja luottamustaherättävällä Volvo 245:llä. Isän ajatuksissa oli pitkään, että hän ostaisi uuden Volvon, mutta amerikkalaisetkin olivat harkinnassa. ”Isä selvitteli mallia ja oli tarkkana mitä varusteita otetaan ja mitä ei”, Timo muistelee. Kukkayrittäjän Mercedes oli toista maata. Nokalla kehräsi kuusisylinterinen 2,5-litrainen bensamoottori ja sen voimaa välitti automaattivaih-. Tuon ajan MB-tyyliin auto sisälsi perusolemuksessaan vain ehdottoman tarpeelliset varusteet: kaikki vähänkään mukavuutta lisäävät herkut piti ruksia listalta erikseen. Isällä ei ollut aiempaa kokemusta Mercedeksistä, mutta muistan että käytiin koeajamassa sellaista keskellä Helsinkiä, Vehon Autotalossa Kampissa.” W123-Mercedeksellä suoritettu koeajo oli ilmeisen myönteinen kokemus ja Volvostakin tarjottiin käypää vaihtoarvoa, sillä isä kallistui Mercedes-Benzin hankintaan ensimmäistä kertaa elämässään. Ainoa pariin kertaan uusittu osa on pakoputken viimeinen pätkä, sillä monien lyhyiden käyttökertojen myötä kosteutta jäi äänenvaimentimeen aiheuttaen sen happanemisen. Mercedes-Benz 250 E Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine KUIN 80-luku olisi vasta alkamassa. Kartano-Volvon lähestyessä vaihtoikää alkoi omistaja hyvissä ajoin kartoittaa sille seuraajaa. ”Kierrettiin paljon autoliikkeitä. Ei lainkaan. Suomen oloissa harvinainen, sillä yleistäen W123-Mercedes tarkoitti meillä liki poikkeuksetta raskaaseen ammattiajoon eli taksiksi valjastettua dieselmallia 200D, 220D tai 240D. Sen sijaan keväällä 1980 tilaukseen ja puolen vuoden odotusajalle meni juuri sellainen W123 kuin omiin tarpeisiin sopivaksi katsottiin. Kukkakauppoja Helsingin seudulla pyörittänyt Timo Heleniuksen isä oli sielultaan pikemminkin Fiat-mies, mutta italialaisvalmistaja asetti Fiat 130:n jälkeen panoksia enenevästi pikkuautoihin ja vastavuoroisesti kukkakauppias kaipasi isoa autoa eikä liiketoimillekaan ollut haittaa, jos auton olemus antoi viitteen vakaasta yrittäjyydestä. Kuten edellisestä voi olettaa, autonvaihdolla ei ollut niin kiire, että olisi valittu vaikkapa jokin myyntivarastossa ollut yksilön. 48 05/14 i kuutoskoneisen automaattiMercedeksen hankinta 70- ja 80-luvun taitteessa mikään heräteostos ollut
Ulkonäön kruunasivat tuulilasin yläreunan tummennus sekä harmaa metallinhohtoväri. MENNEEN maailman handsfree: Blaupunktin kanavat asettuvat kohdalleen ratinkehälle tuodun tatin avulla. Kojelaudalta sijansa sai nimittäin ARP-autoradiopuhelin. Lisävarusteista maantieajoa mukavoittamaan poimittiin muun muassa vakionopeudensäädin. MOOTTORIA on huollettu säännöllisesti, vaikka virallisia merkkihuoltokäyntejä on ensimmäisen 34 vuoden aikana ehtinyt kertyä vasta kaksi. Vaikka lisävarustelistausta punnittiin huolella, niin eräs ottamatta jäänyt mukavuusvaruste jäi ilmeisesti vaivaamaan. Tai pikemminkin veivaamaan, sillä veivi-ikkunat päätettiin korvata sähkökäyttöisillä Mercedeksen ollessa vielä melko uusi. Mitä tapahtui. Säntillistä huolenpitoa Kun huolella mietitty ja varusteltu vuosimallin ’80 Mercedes-Benz 250 Automatic oli asettunut perheen autokantaan, olisi luullut että sillä olisi kerätty kilometrejä lähes tulkoon samaan tahtiin kuin niillä W123:n sisarilla, jotka liikkuivat Helsingissä juottolan ovelta toiselle juustokupu yössä loistaen. Oli siinä kyllä melkoinen näprääminen kun johtoja vedettiin”, Timo kuvailee. Sen sijaan 05/14 49. Mutta ei. ”Isä hankki Veholta alkuperäiset käyttökytkimet ja muut tarvittavat osat. teisto. SÄHKÖIKKUNOIDEN asentamisen myötä lisätty sulakerasia siistiytyy Timon suunnitelmien mukaan lähitulevaisuudessa kohti alkuperäistä asua. Miksei W123-Mercedestä päästetty koskaan suorittamaan toden teolla toimenkuvaansa kilometrinnielijänä. Tuoreeltaan autoon asennettiin myös Blaupunkt-radio oman aikansa kädet vapaana -varusteella: ratin kehän ja kojelaudan väliin asettuvalla käpälällä, josta saattoi rukata radion äänenvoimakkuutta ja kanavia. Kolmas jälkeenpäin asennettu varuste ei ollut Mercedeksen omalta listalta, mutta sopi hyvin Helsingissä liikkuvan paremman luokan vaunun luonteeseen. Niiden asentaminen oli tarkoittus tehdä itse, mutta tarkoin alkuperäistä vastaaviksi. Timon mukaan ainoa vähäisistä ajokilometreistä seurannut haaste on ollut kaasuttajan osien taipumus kuivumiseen
hopeanhohtoisen Mercedeksen mittariin alkoi kertyä kilometrejä erittäin nuukasti ja nekin vähät valoisaan aikaan kuivalla säällä. Juttelin aiheesta keväällä Vehon edustajan kanssa ja pyysin kaivella nurkkia, jos äänieriste on jäänyt sille tielle”, Timo naurahtaa.. ”Kun olin vaihtamassa sytytystulppia joskus 90-luvun alussa, niin yksi tulppa putosi vahingossa suoraan etulokarille. Erääseen sellaiseen liittyy oikeastaan ainoa autoon liittynyt kommellus. On pakko kysyä auton nykyiseltä omistajalta Timo Heleniukselta, että mitä ihmettä oikein tapahtui. ”Ensimmäiset 15 000 kilometriä tulivat varmaan 90-luvun alkuun mennessä. ”Auto on huollettu Pitäjänmäen Veholla 1 000 kilometrin huollossa vuonna -80 ja 10 000 kilometrin huollossa -84.” Vaikkei virallisia huoltoja ole kertynyt mainittuja enempää, niin autoa on toki omatoimisesti pidetty täydessä tikissä läpi vuosien. Miksei kilometrinnielennän perikuvaa, W123-Mercedestä päästetty koskaan suorittamaan toden teolla toimenkuvaansa. ”Kyllä niitä vahakerroksia sitten onkin vedetty, varmaan puolet siitä mitä on pesukertoja.” Mercedes oli koko ajan katsastettuna ja ajovalmiina, vaikka liikenteeseen se kannustettiinkin harvoin ja vuosien myötä yhä harvemmin. Tahti oli alkuun ehkä tuhat kilometriä vuodessa, sitten niiden 50 05/14 kertyminen hyytyi vallan.” Nastarenkaat ovat käyneet auton alla Suomen katsastuskäytännön pakottamana. ”Onko tässä sellaista ollut alkujaankaan vai onko se unohtunut liimata takaisin paikoilleen maalauksen jälkeen. Siihen tuli tietysti parin millin kolo. Auton maalipinnasta puheen ollen, siihen liittyy toinenkin jonkin sortin haveri, joka tosin on tapahtunut jo ennen auton luovuttamista ensimmäiselle omistajalleen. ”Auto oli saanut ilmeisesti kuljetuksessa jonkin pienen vaurion, jonka seurauksena konepelti oli maalattu uudelleen Veholla luovutushuollossa.” Asia nousi osaltaan esille Mercedekselle heti ensimmäisen mahdollisena päivänä tehdyn, kunniamaininnoin läpimenneen museoajoneuvotarkistuksen yhteydessä tammikuussa 2006. Niinpä öljyjä on vaihdettu ja muita pieniä yleishuoltotoimia suoritettu. Kilpi kun päättyy 0-numeroon, niin katsastus on osunut talviajalle.” Auton pian 35-vuotisen historian aikana ei huolto-ohjelman mukaisia vierailuja Vehon merkkikorjaamollakaan ole ehtinyt kertyä kuin kaksi. Timon mukaan päätös ei ollut tietoinen, vaan niin vain vähitellen kävi. ”Veho on maalannut varmasti hiukan eri maaleilla kuin alkuperäismaali on, minkä johdosta väri on päivettynyt vuosien myötä hieman erilailla kuin auton muu maalipinta.” Tapaus on ollut Timon mielessä myös konepellistä puuttuvan äänieristeenkin vuoksi. ”Tausta oli siinä, että isä oli ylipäätään tarkka autoistaan. Mercedes-Benz 250 HARVAKSELTAAN toistuva, mutta tuttu näky: Timo liikkeellä isänsä uutena hankkimalla Mercedeksellä – valoisaan aikaan ja kuivalla säällä, totta kai. Ja Mersun kohdalla kävi niin, että kun käytössä oli aina muitakin autoja, niin hän ajeli sitten niillä Mersun jäädessä talliin.” Mercedeksellä ajettiin vain hyvällä säällä, ja jokaisen ajon jälkeen auto pestiin ja liki yhtä usein vahattiin. Sitä käytiin sitten parikin kertaa paikkamaalauttamassa. Mutta siinä ne autoon tulleet jäljet sitten käytännössä ovatkin”. ”Ainoita talviajoja ovat olleet katsastusreissut
Tänä keväänä mittarissa oli alle 27 000 kilometriä, joten seuraava, järjestyksessään kolmas mahdollinen merkkikorjaamolla tehtävä huolto antaa edelleen odotuttaa itseään. ”Virkailija huomasi Mersun pihalla ja sanoi, että Espoossa on toinen ihan samanlainen ja sen omistaa sellainen erityisen tarkka mies. Edessä ja takana levyjarrut. 08 Suorituskyky TIMON jälkikasvusta löytynee jatkaja perheen Mercedeksen ylläpitäjäksi joskus tulevaisuudessa. Ehkä mieleenpainuvin sellainen koettiin ennen kuin Timon oli tarkoitus viedä Mercedes Espoosta omille kotinurkilleen Valkeakoskelle. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, kolmionmuotoiset alatukivarret, poikittaiset ylätukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. KUN W123-Mercedes tulee vastaan, voi olettaa että vuosittaiset ajomäärät ovat liikkuneet 10 000–100 000 kilometrin haarukassa. Ajoneuvoasentajana työskennellyt Timo otti tehtävän mieluusti vastaan ja niin kuutoskone kuljetti hopeanharmaan W123:n Valkeakoskelle. ”Ei hän kysellyt pitkään aikaan, että mitä Mersulle kuuluu. Siellä huolella pidetty W123 on saanut samanlaista kohtelua kuin alusta asti: ei kertaakaan yötä ulkona eikä koskaan ajoa pimeällä tai sateella. Vielä ei ole selvää, kumpi tällä hetkellä alle kolmekymppisistä pojista siirtyy mukavaan joskin myös haastavaan vetovastuuseen. Nyt vasta viime aikoina tiedusteli, mitä olen autolle tehnyt ja paljonko olen sillä ajanut. Katsastuksia on sen sijaan kertynyt koko ajan vakuutettuna ja katsastettuna pidetylle autolle useita. ”Tai no yhden kerran taisi käydä niin, että sillä ajettiin sateella, kun lähtiessä ollut poutakeli muuttui sateiseksi.” Mercedeksen kohtelu jatkuu tutulla tavalla: ei öitä ulkona eikä ajoa pimeällä tai sateella. Mercedeksen siirtyminen isältä pojalle oli luontainen siirtymä, sillä tallitöissä symbolinen viestikapulanvaihto oli tapahtunut jo aiemmin. Lattiavalitsin. Omistajanvaihdos tapahtui keväällä 2009 hieman yllättäen. Poraus 86, isku 72,45 mm. Puristussuhde 9,0:1. Naurahdin ja sanoin, että kyseessä on sama auto ja siellä se tarkka mieskin seisoo vieressä”, Timo hymyilee tapaukselle ennen Mercedeksen muuttoa Pirkanmaalle. ”Aikanaan näytin isälle työvaloa, kun hän teki tallissa autohommia. Apurungot edessä ja takana. Timo käveli sisälle ja isä jäi ulos odottamaan. ”Isä ei kauheasti asiasta ennakkoon huudellut, vaan erään kerran sanoi, että hän on pitänyt autoa näin kauan, joten huolehdi sinä nyt siitä”, Timo kertaa. Hän meni isänsä kanssa katsastamaan autoa samaiselle konttorille, jossa Mercedes oli aina katsastettu. Renkaat 175SR14. Tämän yksilön kohdalla 1 000 kilometriäkin ampuu vuosikeskiarvona liian korkealta ohi. Jossain kohtaa osat vaihtuivat ja isä alkoi pidellä valoa minulle.” Omistajanvaihdoksen jälkeen Timon isä ei ottanut pitkäaikaisesti vaalimaansa stuttgartilaistuotetta esille ollessaan yhteyksissä poikaansa. 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 4-ovinen teräskori. Omamassa 1410 kg. Toki pian kahdeksankymppinen isäni istuskelee mieluusti kyydissä, jos sellainen tilaisuus vain tulee.” Nykyisen omistajan aikoina Mercedeksen mittariin on kertynyt alle 500 kilometriä vuodessa. Valonkantaja vaihtuu Mercedes-Benz vietti ensimmäiset 29 vuotta Espoossa ja noista vuosista suurimman osan lämpimässä tallissa. 01 Merkki ja malli Mercedes-Benz 250 Automatic 02 Vuosimalli 1980 03 Moottori Kuusisylinterinen vesijäähd. rivimoottori edessä pitkittäin. Iskutilavuus 2525 cm3. Teho 140 hv /5500 rpm, vääntö 200 Nm /3500 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 4-nopeuksinen automaattivaihteisto. Takana erillisjousitus, apurunkoon kiinnitetyt leveäkantaiset kolmionmuotoiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 07 Mitat Pituus 473, leveys 179, korkeus 144, akseliväli 280 cm. Huippunopeus 180 km/h, 0-100 km/h 12,2 s 09 Valmistusmäärä 114 796 kpl (1976-1985) 05/14 51
Teksti: Harri Onnila Kuvat: autonvalmistajat 52 05/14 K un alkaa miettiä lopettaneita brittiautomerkkejä, nousee ennen pitkää mieleen käänteinen ajatus: onko olemassa enää muita kuin kuolleita tai nykyään Britannian ulkopuolisessa omistuksessa olevia brittimerkkejä. Kokonaan kadotuksen tielle ovat ajelleet myös meillä hieman harvinaisemmat, mutta silti autoharrastajille tutut automerkit. Tuttuja, mutta menneisyyden lehdille kadonneita brittimerkkejä ovat vaikkapa Austin, Hillman, Humber, Morris, Sunbeam, Triumph, Wolseley tai Rover. Edellisen perusteella otsikon ”Kadonneet brittimerkit” alle voisi kirjoittaa romaanimittaisen teoksen, mutta koska tilaa on rajallisesti, nostetaanpa outojen autojen erikoismaasta Britanniasta muutamia lähivuosikymmenien kadonneita automerkkejä. Ja ne vanhat tutut jotka edelleen ovat joukossamme, ovat siirtyneet saksalaisiin tai kaukana Aasiassa sijaitsevien tahojen käsiin. Tee se itse -veijarille tarkoitettuja rakennelmia, kääpiökyhäelmiä ja vastavuoroisesti myös teknisesti ja muotoilullisesti kelpo urheilutuotteita, mutta yhtä kaikki – jokainen toimintansa syystä tai toisesta lopettamaan pakotettuja nimiä.. Kuten vaikkapa Reliant, Marcos tai Jensen. SUMUUN kadonneet Britit ovat vuosikymmenien mittaan polkaisseet liikenteeseen lukuisten tuttujen autonvalmistajien tuotteiden lisäksi valtavan määrän erikoisuuksia, joista moni katosi lähes yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Tällaisen kohtalon ovat kokeneet jopa tahdikkainta aristokratiaa tihkuneet nimet kuten Jaguar, Land Rover, Bentley ja Rolls-Royce
Samaa tyyliä edusti sen sijaan Ashleyn kit-car-henkisyys. 05/14 53. Ja sitä tämä Arkley SS -nimellä tunnettu auto tosiaan oli, vai mitä: kaksi ovea, kattona pieni riepu ja moottorina terhakka 1,3-litrainen nelonen, joka luovutti 65 hevosvoimaa kun motista riivattiin 6 000 kierrosta minuutissa. Lähes nimikaima Ashley vastasi samaan huutoon kuin Arkley, mutta pari vuosikymmentä aiemmin ja hieman erilaisella brittiotteella. Se onkin oiva pelinavaus, sillä kyseistä aivan 70-luvun alussa tuotantoon otettua autoa on kuvattu tyypilliseksi brittiläiseksi urheiluautoksi. Jos käytössä oli pino sopivia Ford-osia, niin oman Ashleyn Lasikuitukoreja pakerrettiin lainatuille alustoille usein autonostajien omissa kotitalleissa. Korin materiaali oli niin ikään lasikuitua, mutta kori oli umpinainen ”neljän hengen GT” kuten valmistaja mainosti. 70-LUVUN alussa kaupiteltu Clan Crusaderia liikutti Imp-tekniikka, mutta omaperäinen muotoilu ei innostanut ostajia kuin reilun 300 yksilön verran. Tee se itse Aloitetaan A:sta niin kuin Arkley. Arkley SS oli nimittäin kit-car, jonka rakennussarja sinnitteli myynnissä kunnioitettavan pitkään, aina vuoteen 1995 saakka. Kuin vahvistaakseen parasta brittiroadster-henkeä, niin Arkley SS:n lasikuitukori pakerrettiin BMC:n Spriten tai Midgetin alustalle autonostajan toimesta. YLINNÄ näkyvän Ashleyn kerrottiin olevan rakennettavissa tavanomaisilla kotiverstaan työkaluilla. Niin ikään rakennussarjana kaupiteltu Centaur jäi aikakirjoihin puolestaan poikkeuksellisen matalana autona. Neljännesvuosisadan kestäneen myyntityön tuloksen lähinnä brittiläisiin autotalleihin meni koottavaksi lopulta noin tuhat Arkley SS -mallia
Muutamia eri Ashley-malleja käsittänyt koritehtailu tapahtui vuosina 1955–1962. Ennätysmatalan auton kuorien sisältä löytyi sentään tutumpaa tekniikkaa, sillä elinluovuttajana toimi Hillman Imp. He eivät ole antaneet itseään häiritä, että perheautoissa olisivat ehkä olleet ne parhaat myyntimahdollisuudet, ehei, he ovat päättäneet onnistua epäkäytännöllisten ja epämukavien autojen valmistuksessa. Jos edellä esille otetut autot edustivat klassista brittiläistä autourheiluhenkeä, niin vuosina 1974–1978 menestystä hakenut Centaur oli selvästi 70-luvun lapsi. Erityisen usein urheilullisten autojen tuotantoon on sännätty kolean kosteassa Britanniassa. Britannian särkyneet unelmat PIENET urheiluautot tuntuvat aina olleen brittiläisen autonvalmistuksen lempilapsia. Tai osta valmiina Vuosikymmenestä toiseen autoja ovat alkaneet valmistaa erityisesti ne automiehet, joiden kiinnostuksen kohteena ovat olleet urheilulliset autot. Muotoilussa oli eittämättä haettu orastavaa superautohenkeä, mutta tuloksena oli hieman hahmoton ja levoton sporttisuikale – jos näin uskaltaa makuasioiden äärellä luonnehtia. Kaikki siis hyvin ja roadster-standardin mukaista. Lasikuitukorista autoa valmistettiin niin Euroopan kuin USA:n markkinoita varten (ja briteille tietysti myös kit-carina…), mutta menestystä. Kyseisen pienen urheiluauton taival alkoi vuonna 1953 ja kesti vuoteen 1974 saakka. luvattiin olevan valmis vonkaisemaan kapealle, kiviaitojen reunustamalle kestopäällysteelle vain 30 tunnin pakertamisen jälkeen. Suhteellisen pitkään elinkaareen auttoivat varmasti auton oivat ominaisuudet. Eräs tällaisen autonrakentajan selviytymättömyystarinan kohde on vuosina 1958–1968 valmistettu Elva Courier. Omien korien lisäksi Ashley Laminates -putka valmisti ennen lopettamistaan vuonna 1970 muun muassa konepeltejä ja kattoja Jaguar E-Typeen ja Austin-Healey Spriteen. Kit-carina tai valmiina autona myytyjen menehtyineiden brittisporttien listalta voidaan poimia myös Fairthorpe. Esimerkkinä jalosta aiheesta käyvät 50- ja 70-luvun haminoissa valmistetut Fairthorpe EM III A ja Elva Courier. Hieman menestyneempi Impin tekniikan varastaja oli 1971–1974 valmiina tai rakennussarjana myyty 54 05/14 Clan Crusader, jonka muotoilu oli ehkä Centauriin verrattuna hillittyä, mutta moneen muuhun aikalaisautoon nähden omintakeista. Nimittäin valmistamisessa, mutta niiden myyminen laajoille kansanjoukoille, se onkin ollut jo toinen juttu. Impin 875-kuutioinen nelonen kiidätti omamassaltaan vain reilut 600 kiloa painanutta Clania sen verran sykähdyttävästi, että sen valmistusta on koetettu polkaista useampaankin kertaan käyntiin sen jälkeen, kun valmistus päättyi tiettävästi 315 auton jälkeen. Siinä he ovat useimmiten onnistuneetkin. Centaurin liito oli vaivalloista, sillä vain muutamia kymmeniä yksilöitä valmistui. Erikoisimmaksi ominaisuudeksi nousi auton hämmästyttävä korkeus: kyse ei tämän kit-carin kohdalla ollut rakennusvirheestä, että valmiin auton korkeus oli vain hätäiset 94 senttiä. Ennen katuauton valmistusta Elva Engineering Co Ltd oli kokeillut kyvykkyyttään kilpa-auton valmistajana, josta sitten sujahdettiin siviililiikenteen puolelle. Ainakin mainoksessa luvattiin Fairthorpen olevan paras käsiteltävyydeltään ja hinta–suorituskyky-suhteeltaan. Elva Courier ei ollut autona hullumman näköinen - kaksipaikkainen nätti avoauto, jota liikutti 1,5-litrainen kahden SUkaasarin ruokkima nelonen, jonka voimaa hämmennettiin neliportaiselle manuaalilaatikolla. Crusader sai seuraajan 80-luvun puolivälissä seuraajakseen Clan Cloverin, jonka ratkaisuista hallitsevin oli keskimoottorirakenne, jonka sydämenä sykki Alfa Romeon 105-hevosvoimainen 1,5-litrainen nelosmoottori
Sen tuotanto kesti neljä vuotta, minä aikana valmistui toistasataa Fordin 1,6-, 1,7- ja 1,8-litraisilla nelosilla kiitäneitä urheiluvälineitä. Trojanilla nostettiin kädet vuonna 1965 ja annettiin Ken Sheppard Customised Sports Cars of Shenleyn yrittää. Ei edes mkIV:n sisältämän erillisjousituksen, levyjarrujen ja Lotuksen tuplanokkakoneen. Moottoritilaan soviteltiin MGB:n ja jopa Cortina GT:n pannuja, mutta peli ei auennut. Eräs tällainen auto oli vuosina 1957–1964 valmistettu Scootacar. Kääpiöautoistaan tuttu Trojan otti Elvan haltuunsa vuonna 1962 ja esitteli pitkälle samaa muotoilua edustaneen mkIII-version. Tällä kertaa todellakin sai sitä mitä tilasi, mutta tarina ei valitettavasti kerro vaihtoiko lady Jaguarista Scootacarin ohjaimiin. Scootacaria valmisti nimittäin Hunslet Engine Company, joka oli ansainnut kannuksensa höyryveturien valmistuksella. Tarina kertoo, että Scootacarin valmistukseen oli antanut sykäyksen yhtiön erään johtohenkilön vaimo, joka oli kaivannut helpommin pysäköitävää autoa kuin Jaguar. Skootteriautonimi ei ammu kohteesta juuri ohi, sillä Scootacarin olemus on jotain kummitusjunavaunun ja puhelinkopin väliltä. ei löytynyt. Varteenotettavampia esityksiä on ollut Lotus Elan -replika Elante, jolla kosiskeltiin vuonna 1988 myös saksalaisautoilijoita. Enfield tuli mark- ASKARTELU roadstereiden parissa on jatkunut lähempänä tätä päivääkin. Mutta turhaan – nättien Elvaautojen valmistus loppui vuonna 1968. Kaikilla briteillä ei ollut niin kiire kaahata kohti kapean, kiviaidan rajaaman kestopäällystetien seuraavaa mutkaa. Ensimmäinen päivitys tehtiin 50 myydyn yksilön jälkeen, mutta mkII-mallikaan ei kantanut menestyksen eväitä. Hellyttävän ulkokuoren sisällä oli tulevaisuuteen kurkottava voimanlähde – sähkömoottori. Ahtaasti ja epämukavasti, mutta hitaammin Aivan kaikilla briteillä ei ollut niin käärmemäinen kiire kaahata vasenta kaistaa kohti seuraavaa mutkaa. Sen myynti jäi noin 350 tasolle. Toisen bisneksien epäonnistuminen ei onneksi ole este oman horjuvan liiketoiminnan käynnistämiselle. 05/14 55. Tuoreempia yrityksiä on esimerkiksi ollut vuonna -86 päivänvalon nähnyt Evante, joka oli Lotus Elania lainaava kaksipaikkainen avo, kuinkas muuten. Erikoiseksi kääpiöauton synnyn tekee se, että valmistaja oli tottunut vääntämään hieman isompaa rautapeistä. Hieman Scootacaria isompi, vuosina 1969–1973 valmistettu Enfield muistutti enemmän tavallista autoa, joskin kuin sarjakuvamaailmasta todellisuuteen karannutta sellaista. Ainakaan kovin moni ei vaihtanut, sillä pikkuruisen ajokin valmistus päättyi 130 valmistuneen kipon jälkeen
Britannian särkyneet unelmat 56 05/14
Avarammin katsottuna hengissä ovat Ford ja Vauxhall, jos tosin niiden emoyhtiö heilauttaakin päätösvallan Atlantin toiselle puolelle. Siinäkö kaikki. Kun kirppumainen sähkö-Enfield ei lyönyt läpi, ehdittiin kokeilla myös toista ääripäätä ylinnä olevien Chicago- ja Safari-mallien myötä. kinoille täpärästi 60-luvun puolella eli aikana, jolloin autoja ja autoilua ei ollut vielä tuomittu olevan lähtöisin paholaisen nivusista, joten lähtökohdat eivät olleet parhaat mahdolliset pikkuruiselle sähköautolle. Puhtaasti täsmätuote tietylle kohderyhmälle kääpiöautojen luokassa oli peräti kolmenkymmen vuoden ajan valmistettu Invacar. Jälkimäisessä sähköä tarvittiin lähinnä bensan sytyttämiseen, sillä proomua lykki liikkeelle AMC:n V8-moottori. Still alive Kadonneita brittimerkkejä listatessa hengästyy triathlonia harrastava ministerikin, joten pysähdytään lopuksi miettimään mitä yli 100-vuotiaita automerkkejä yhä löytyy kymmenien vuosien ja satojen UK-automerkkien jälkeen. Muiden aikakauden sähköautoyritysten perusteella uskaltaa vastata: tuskin. Toisen maailman sodan jälkeen raajarikoille toki tarvittiin liikkumavälineitä, mutta jotenkin voi kuvitella elämän runteleman miehen tai naisen huokaisseen nähdessään ensimmäistä kertaa tulevan ajokkinsa: ”Tämäkin vielä…” Vuodesta 1948 vuoteen 1977 valmistettua pikkuruista Invacaria kiidätti aluksi ilmajäähdytteinen 147-kuutioinen moottori, mutta tuotannon lopun häämöttäessä tanko-ohjauksella varustettuun koppiautoon istutettiin jopa 500- ja 600-kuutioisia SteyrPuchin nelitahtikoneita. Tiedä sitten olisiko Enfield elänyt hieman pidempään, jos olisi onnistunut elämään 70-luvun maailmanlopun tunnelmaa tihkuneeseen energiakriisiin asti. VIEREINEN Scootacar ja yläpuolella oleva Enfield olivat näkemyksiä kääpiöautoaiheesta eri aikoina. Vahvemmin peribrittejä ja yhtäjaksoisesti toimineita ovat sellaiset tutut massatuotantolinjoille astumattomat merkit AC Cars ja Morgan. Sen seurauksena valtaosa Invacareista romutettiin, mutta muutamia pelastui keräilijöiden käsiin. 05/14 57. Enfieldin ja sen hämmentävän kreikkalaisserkun Neurionin toimesta syntyi vielä erikoisia ajoneuvoksia kuten Safari- ja Chicago-mallit. Invacarit saivat karun loppunsa 2003, jolloin Britannian hallitustasolla havahduttiin niiden epäturvallisuuteen. Enfield sinnitteli nelisen vuotta, jonka jälkeen virtajohto nykäistiin lopullisesti seinästä. Ehkä sellaista käskiessä loppu todellakin tuntui häämöttävän, sillä Invacarin kerrotaan kyenneen jopa yli 130 km/h:n nopeuksiin. Ei vetänyt sekään kortti
Poistetut 60-80 -lukujen unohdetut ajoneuvot SUZUKI Carry – lava-autojen aatelia. Itämaiset tietäjät Japanilaisia autoja on aina sorrettu heikkojen peltiensä takia. Oli se vika sitten pellin laadussa, paksuudessa tai ruostesuojauksessa, niin tulos on aina sama. Kyllä Saharassa voi suu korvissa laskea menemään, kun takalasissa lukee ”Hiacella Suomi kuljettaa!” No vitsit sikseen ja kohti kuvia Suomen pusikoista… Teksti ja kuvat: Joona Hamm LUISKAPERÄ pääkaupunkiseutulaisittain unohdettuna. Tämänkin automallin osasaanti alkaa käydä melko suppeaksi, nimimerkillä kokemusta on.. TOYOTA Corolla Liftback. Ensimmäistä polvea ei taidettu tuodakaan Suomeen ollenkaan tai jos on tuotu niin todella vähän. Japanilaiset on kuitenkin aina olleet ihmeen hyviä tekniikaltaan ja tietäähän sen afrikan miehetkin, kun niin moni Hiace ja Hilux on sinne viety, maastureista puhumattakaan. 58 05/14 TOYOTA Crown RS40 oli toisen polven Crown. Erikoinen luiskaperä 1970-luvun Japanista. Tosin ruostuu ne muutkin autot ihan yhtä lailla, mutta onhan niissä eroja. Silloin tällöin jonkun näkee myynnissä, mutta harvemmin liikenteessä. Vai oliko se muistin värittämää mielikuvaa vain. Lapsuusmuistoja pulpahtaa mieleen Mikkelin juna-asemalta, missä matkalaukkuvaunut kärrättiin punavalkoisella Suzukilla. Ei näitäkään enää kovin montaa ole tähän maahan tulleista jäljellä
Ei tämäkään yksilö ole; siitä se pikkuhiljaa karisee luontoon. Ei näistä ole enää kuin pisteosien luovuttajiksi. HIACE mk2 odottelee LänsiSuomessa miehiä purkamaan sydämensä Afrikan syleilyyn. Se kun se maatuu palaneena mäntsäläläisessä metsässä. JAMES Potkukelkka ja Timangit eivät ole ikuisia. Vasemmanpuoleinen Sunny on ollut ilmeisesti myös kuuminta hottia ruskeasta pinnasta päätellen. YKSI harvoista säilyneistä takavetoisista Mitsubishi Lancereista. Niin takaveto-Mazda kuin 120A Datsunkin potee pahaa sammaloitumista kuusikon uumenissa. Apina-Datsunien kohtalo on sinetöity melko vahvasti. DATSUNI on mun ratsuni. Tämä yksilö on varmaan laikkaavomuutoksen myötä ollut todella kuuma, kunnes homma on totaalisesti karannut käsistä. 05/14 59. Tosin tämäkin taisi mennä jo prässiin ja kattila-aineksiksi. VANHUUS ei tule yksin eikä myös sammalkaan. TEINI-DX oli kuuminta hottia aikanaan. ETUVETOISEN Toyota Tercelin muunnelma nelivetoiseksi juhdaksi suoritettiin tehtaalla asentamalla taakse Corollan akseli
Viereinen Hiace on tukevasti aikuisiässä, mutta puu kasvaa toisella puolella ahdistaen Marella-paran ahdinkoon. Poistetut 60-80 -lukujen unohdetut ajoneuvot NISSAN ei ole koskaan saanut niin hyvää asemaa hyötyajoneuvopuolella verrattuna Toyotaan. 60 05/14 ISOMPAA japanilaista perusautoa insinööreille ja johtajille 80-luvun alkutaipaleelta, kun suunnittelutoimistossa vielä käytettiin suorakulmaa ja reilua viivainta. Nyt on Datsun-mies kaiken hylännyt. Ensimmäiset Nissan-hyötyajoneuvot rullasivat tehtaalta jo ennen toista maailmansotaa. Pienten hyötyajoneuvojen parissahan Nissan toimi yllättävänkin hyvin, tosin Suomeen ei varmaan tätäkään mallia ole juurikaan saapunut. YRKKI-DATSUNI huomion kohteena, asialla käyneet paikalliset laatikkohousut, äidin pikku kullannuput.. Aika harvinainen alkaa olemaan myös tämäkin Nissan pakettibiili. PIKKU-MAZDA ison puun syleilyssä. TOYOTA Crown –parka, mallia RS50. AUTO kulkemiseen, varasto romuille ja vessa muulle sonnalle. SPORTTISEMPI neliovinen, 140- tai 160J Datsun 70-luvulta. Hatun päästä nostan, paaliin mennyt jo tämäkin. DATSUN 520 Pickup oli tehtaan neljäs lava-automalli. Ei ylipäätään mallistoissa kuten ei myöskään Suomessa. Moottorivaihtoehdot oli mallinumeroista päätellen 1400- ja 1600 kuutioisia, mutta vauhtimalleja sai myös 1800- ja 2000cc moottorilla. Tässä semmoisen lava jatkojalostettuna peräkärriksi
TOYOTA ylivoima ei paljoa auta, kun vuosikausia paikalleen liimaantuneet koivunlehdet on ruostuttanut takakontin pintapellinkin puhki. TÄLLÄ Ratsunilla on otettu varmaan erää jossain sorataipaleilla vai onko ollut vain huvituskäytössä. Viidennen polven Crownia valmistettiin vuosina 1974-79. Ken tietää, mutta nyt alkaa olemaan loppu sinetöity, kun talokin on jo hyljätty. Tämä tosin on jo parhaat päivänsä nähnyt. Edustaa jo rankemman luokan märkänemistä. Seuraava Galant-malli muuttuikin täysin 80-luvun sanelemien trendien mukaiseksi, suorastaan tylsäksi. Sanoisinko jo että aistikas patina! HAKKUUAUKOLTA paljastunut isokorinen Toyota, aikansa luxusta. 05/14 61. Yhdennäköisyys edelliseen malliin on enemmänkin kuin ilmeinen, mutta silti auton koripellit eivät ole ristiinkäypäisiä pidennetyn akselivälin vuoksi. MITSUBISHI Galant neljättä sukupolvea ja viimeinen takavetoinen malli. TOYOTA Coronasta oli myös hienoa kaksiovista farmarimallia. OPISKELUVUOSINA muistan tämän Coronan maatuneen vanhan junaradan päällä teollisuusalueella Lahdessa, pois on mennyt hänkin
Taunuksen pehmoinen kyyti kelpasi meille matkalaisille ja käyntiäänen vaimean matala murina mahdollisti mukavan jutustelun matkan aikana. Kotiinpaluuta olisi vielä voinut pitkittää kesäteatteriesityksellä - tai jos tanssijalka olisi alkanut vipattaa, olisi matkan varrella tarjolla useita vaihtoehtoja sen oireen lievitykseen. Taunukseen saa varsin tehokkaasti ulkoilmaa myös raitisilmaventtiileistä. Silti autoon astuessa saattoi vielä aistia hiukan vanhan auton tuoksua. Tällä kertaa tyydyttiin pieneen jaloittelutaukoon jäätelönsyönnin merkeissä – sekin jaksotti kotimatkaa mukavasti lyhyempiin pätkiin.. Kun auton keula vihdoin suunnattiin kotia kohti, aurinko alkoi jo painua alemmas. Monta mielenkiintoista kohdetta osui matkan varrelle, ja pienillä poikkeamilla niitä olisi löytynyt kymmenittäin lisää. Esitteessä kehuttiin ovien olevan niin leveät, että naisetkin pääsevät helposti sisään. Syksyllä omaksi ostettu auto oli talven aikana saanut osakseen pientä huoltoa, pesua ja puunausta. Tällä kertaa ei yösijaa tarvittu, mutta vastaisuuden varalle käytiin reitin varrella katsastamassa muutama mukavanoloinen yöpymispaikka. Ikkunaa avaamalla sai riittävää helpotusta kesäpäivän lämpöiseen ajeluun. Pilvipoutainen sää oli mitä mainioin matkakeli, eikä auton sisätila kuumentunut kertaakaan tukahduttavan kuumaksi. Jousitukseltaan melko veteliltä tuntuneet penkit osoittautuivat yllättävän hyviksi istuimiksi matka-ajossa. Taunuksella oli tähän mennessä ajettu ainoastaan lyhyitä matkoja kotikulmilla, ja sunnuntairetken tarkoitus olikin tehdä vähän pidempi testiajo ennen kesän ajotapahtumia - tutkailla onko auto siinä kunnossa, että sillä uskaltaa lähteä kesän mittaan useamman päivän kestävälle ajomatkalle. Teksti ja kuvat: Lea Lahti 62 05/14 K esäaamun valo herätteli jo hyvissä ajoin, ja vaikka unien jatkaminen tuntui myös hyvältä vaihtoehdolta sunnuntaiaamun ajankuluksi, houkutus päivän mittaisesta kesäretkestä klassikkoajoneuvolla mielenkiintoisine kohteineen vei kuitenkin voiton, ja pian keittiössä tuoksui kahvi ja pöydällä odotteli ruisleipäaamiainen. Lieneekö kukaan ostanut autoa tämän mainoslausekkeen perusteella. Aurinko pilkisteli pilven raosta ja oravanpoikaset vilistivät piiloon omenapuun oksille kun Taunus ajettiin tallista ulos lähtöä odottelemaan. Ajatus samalle reitille paluusta uudelleen ilman aikataulua ja yöpymisten kera tuntui houkuttavalta. TAUNUKSELLA tien päällä Taunus startattiin liikkeelle kesäisenä sunnuntaiaamuna ja kotiin saavuttiin, kun pieni viisari oli kulkenut kerran ympäri ja aurinko alkoi painua jo horisonttia kohti. Kaksiovisen auton miinuspuoliin kuuluu takapenkkiläisten ulos- ja sisään- kulku, mutta sekin on Taunuksessa kohtalaisen helppoa, koska etupenkit taittuvat vinottain auton keskiosaa kohti ja kulkureitti taakse ja sieltä pois on varsin avara. Pitkään seissyt auto oli ostaessa tunkkaisen tuoksuinen, mutta ionisaattorin avulla pahin kostean kellarin katku oli kadotettu. Aikanaan auton esitteessä kehuttiinkin, että autossa voi viisi henkilöä polttaa sikaria yhtä aikaa, ja silti sisäilma pysyy raikkaana
www.orimattilankehraamo.com PYHTÄÄ Malmgårdin kartano on erikoistunut luonnonmukaiseen viljelyyn sekä luomutuotteiden jalostamiseen. Torstaisin ja lauantaisin talossa tanssitaan, Hellimössä voi hemmotella itseään ja matkakumppaneitaan haluamillaan hoidoilla ja rakennuksen katolle tehty telttahotelli tarjoaa tilaisuuden yöpymiseen, mikäli ilta yllättää ennen kuin matka jatkuu. Paikanpäällä voi myös ostaa tai maistella Malmgårdin oman panimon tuotteita. www.hotelmantyniemi.fi 05/14 63. www.malmgard.fi Aivan kirkon kupeella sijaitseva, vuodesta 2007 lähtien toiminut viihtyisä Majatalo Loviisa tarjoaa yösijaa retrohenkisissä huoneissa. www.loviisanwanhattalot.fi www.majataloloviisa.fi Pyhtäällä, Munapirtin saarella meren äärellä Merihotelli Mäntyniemi on varsin sopiva paikka vaikka harrastekerhon kesäkokoontumiseen – eikä talvinen kokous Mäntyniemessä ole huono idea sekään. NASTOLA ORIMATTILA ELIMÄKI MYRSKYLÄ RUOTSINKYLÄ KOSKENKYLÄ RUOTSINPYHTÄÄ LOVIISA Orimattilan Vanhan Villatehtaan eli Kehräämön rakennuksessa on puoteja, ravintola, kahvila sekä kirpputori. Loviisassa riittää nähtävää ja tapahtumia aina, mutta erityisen hieno ajankohta Loviisan visiitille on Wanhat Talot –tapahtumaviikonloppu elokuun lopulla. Malmgårdin Kartanopuodista voi ostaa maistuvia tuliaisia kotiin tai kyläilyreissulle, ja kartanon kahvilassa voi ruokailla tai korjata kolottavaa kahvihammasta. Kokoustilat, 180 ravintolapaikkaa, 70 majoituspaikkaa sekä saunatilat mahdollistavat isommankin seurueen kokoontumisen ja yöpymisen viihtyisissä merkeissä meren rannalla. Ford M Club Finland kokoontui Mäntyniemessä kesäkuussa
Idyllistä majoitusta kartanomiljöössä tarjoavan Patruunatalon pihapiirissä piilottelee pakkausmuseo, joka on avoinna heinä-elokuun ajan viikonloppuisin. Jokavuotinen Ruukki Pic-Nic kokoaa näyttävän joukon harrastajia Ruukille. Toivosen kirpputorihallista löytyy vaikka mitä, ja pihaalueelle kertyneessä kalustossa riittää myös runsain mitoin ihmeteltävää. Britit kohtaavat. Taunuksella tien päällä Kesäretkipäivä ilman kirppiksellä käyntiä on kuin lettu ilman hilloa. No ainakin paljon postilaatikoita ja yksi pupi. Ravintolassa ja kahvilassa voi herkutella ja hoitaa kolottavaa kahvihammasta. www.facebook.com/ KirppisHankintaliikeEToivonen Mitä Tuuskista tiedetään löytyvän. Strömforsin Ruukkialueella Ruotsinpyhtäällä saa helposti kulumaan vaikka koko päivän, kun kiertelee kaikki putiikit, galleriat ja museot. Hankintaliike E. Ruukkialueella on järjestetty useita ajoneuvoharrastajien tapahtumia, mm. Kesäkuussa oli tyytyminen ikkunan takaa kurkkimiseen. www.stromforsinruukki.fi 64 05/14
Sami Lassilan luotsaaman, hänen isänsä aikanaan käynnistämän yrityksen pihapiirissä voi kahvittelun lisäksi sekä tankata että korjauttaa auton. Mustilan pihasta pääsee pujahtamaan idyllisen punaisen hirsirakennuksen pihaan. Ruotsinkylässä ei ole syytä haikailla perinteisten täyden palvelun huoltoasemien perään, sillä vuonna 1962 perustettu Gulf-huolto ja 1971 avattu Gulf-baari toimivat edelleen. Mustilan Aboretum, taimitarha sekä viinitila muodostavat monipuolisen matkailukohteen Elimäellä. Jokelan Kotiseutumuseon näyttely on elämys sinänsä, mutta jos vierailu ajoittuu elokuun lopun Vanhan Ajan päivien aikaan, on nähtävää vieläkin enemmän. www.mustila.com www.piikajarenki.fi 05/14 65. www.jokelanmuseo.info Länsi-Kymen Kulttuuritien kohteet on opastettu kesän ajan Pekka Pelätin –tiemaskotein. www.samilassila.com Kivenheiton päässä Gulfhuoltamosta voi nähdä kattavan kokoelman vanhoja traktoreita ja muuta maatalousaiheista museoesineistöä. Kahvilan nostalginen somistus ja levyautomaatin musiikkivalikoima auttavat aikamatkalle menneen ajan meininkiin. Piika ja Renki –kahvilan yhteydessä toimii myös lahjatavara- ja käsityömyymälä sekä taidegalleria
66 05/14 jäävät nykyisin helposti loistomallien varjoon. Tälle tapahtumalle voi varmasti povata hyvää tulevaisuutta. 70´s Arjen Klassikot Mobilia, Kangasala, 14.6. 2014. Huippuhyvää hoitoa saanut harvinaisuus pysyy perheessä ja kuuluu nykyisin ensimmäisen omistajan pojalle, Jari Alaselle. YLEISÖN suosikiksi valikoitui vain yhden äänen marginaalilla tämä Päivi Tiiran pirteän oranssi ´73 Kupla. Arkiset käyttöautot ovat myös niitä joiden hävikki on kaikkein suurin ja moni 70-luvun tavallinen automalli on jo harvinainen tai jopa uhanalainen. PALKITUISTA Mobilian valinta oli tämä häkellyttävän hieno, vain 79 tuhatta kilometriä ajettu ´79 Mazda 929 Legato. Teksti: Jan-Erik Laine Kuvat: Jan-Erik Laine ja Sami Nyyssönen 7 0´s Arjen Klassikot -tapahtuman ja saman nimisen Facebookryhmän takaa löytyvän Sami Nyyssösen idea kerätä 70-lukuisten arkiautojen harrastajia sai Mobilian parkkikselle noin 140 autoa ja tuhannen kävijää. Uudet tapahtumat syntyvät ideoista ja harrastajat äänestävät osallistumisellaan onko tapahtumalle kysyntää. Palaamme Mazdan esittelyyn tuonnempana.. Nuoria miehiä kiinnostanut yksilö oli muutoskatsastettu tuoreemman Camryn 2,5 -litraisella V6-tekniikalla. Nykyisin suunnilleen nelikymppisten harrastajien lapsuusmaisemat olivat täynnä iloisen värimaailman arkiautoja, jotka merkkikerhojen tapahtumassa PUUHAKILVIN paikalle saapunut ´75 Toyota Corona oli kaupan. Facebook-ryhmässä alkunsa saanut ajatus kerätä yhteen ihan tavallisia 70-luvun käyttöautoja osoittautui heti menestykseksi. Merkkikerhojen rajoitteista vapaalle tapahtumalle on selkeästi ollut kysyntää ja mitä arkisempi automalli oli kyseessä, sen enemmän se herätti lähes jokaisessa henkilökohtaisia muistoja
Tämä Hannu Kivistön upeasti säilynyt ´76 1500 S nähtiin joskus lehtemme kansikuvaautonakin. ISOKISSAN ja Rättärin väliiin esiteltiin vuonna -70 GS -malli. LADOISTA on lähes kaikilla kokemuksia ja muistoja. VOLVO Amazonin viimeistelty konehuone herätti kiinnostusta. JÄRJESTÄJÄN valintana palkittiin Pauliina Lang-Meron ´71 Fiat 600. NELIOVINEN Dodge Dart kuului vielä 70-luvun arkiseen katukuvaan, tämä suomi-yksilö sai 80-luvun korinvaihdoissa avonaisemman olemuksen. Tämä farkku tuli kauppoihin paria vuotta myöhemmin. LISÄÄ tapahtuman tunnelmia Facebookissa: Facebook / 70´s arjen klassikot 05/14 67. Aikakauden vaatetus sopi hienosti tapahtuman teemaan. Meillä Suomessa tehtiinkin samaan aikaan kourallinen Teijoja. 70-LUVULLA Ruotsissa kehiteltiin ja valmistettiin käyttökelpoisia, mukavia ja kestäviä autoja
Lukuisten GT- ja muiden erikoismallien lisäksi Toyotan mallistosta löytyy myös eksoottisia urheiluautoja jotka ovat muodostuneet todella halutuiksi keräilykappaleiksi. Toyota 2000 GT (vas.) esiteltiin samanaikaisesti pienemmän Sports 800-mallin kanssa Tokiossa 1965. Isot kemut Teksti: Kari Mattila Kuvat: Jukka Vuorenmaa Toyota Nostalgia -tapahtuma järjestettiin tänä vuonna jo kymmenennen kerran. Tuolloin kauppaa käytiin S4-sarjalla, joka edusti toista Crown-sukupolvea. TOYOTA Crown tuli suomalaisille tutuksi heti tuonnin alettua. JAPANILAISVALMISTAJA on tullut vuosikymmenien aikana tunnetuksi kestävistä ja ennen kaikkea hyvin tavallisista perheautoista. Vauhdikkaampaa urheilumallia vie eteenpäin Crownista lainattu rivikuutonen, pienempi sportti pöristelee 45-hevosvoimaisen bokserin voimin. JUHLAN kunniaksi tapahtuma siirrettiin totutusta sijainnista Seinäjoki Areenalle, joten nähtävääkin oli edellisvuosia runsaammin. 68 05/14. Kun Toyotan maahantuontikin saavutti tänä vuonna puolen vuosisadan merkkipaalun, niin juhlalle oli aihetta kaksin verroin. Ruskea yksilö edustaa noin kymmenen vuotta ja kolme sukupolvea tuoreempaa näkemystä merkin isosta neliovisesta sedanista, ja sen piirteet tuovat varmasti monelle 70-luvun nuorelle mukavia muistoja mieleen
Hyvä niin. TOYOTIA, Toyotia.. NOSTALGIAA huokuva näky tämäkin. TAATTOLAN Kari toi näytille upean coupe-Carinansa. Auton tarina on luettavissa Klassikot 3/14 -lehdestä. Nyt kanta taitaa olla vahvistumaan päin. KE35 eli iso-Corollan HTmalli ja alla ajan hengen mukaisesti kromatut peltierikoisvanteet. NÄMÄ vehkeet muistetaan kovina työjuhtina, ja siksi onkin hienoa että näytteille saatiin työtä tehneen oloinen yksilö. KESKIMOOTTORINEN MR2 on muotoilultaan erinomaisen hieno esimerkki 80-luvun suoraviivaisesta tyylistä. VANILJANTUOKSUINEN Wunderbaum, 6X9” kaiuttimista boosterin ryydittämänä tulviva jumputus ja taustapeiliin ripustetut lentäjänlasit tulivat ensimmäisenä mieleen DX-Corollaa katsoessa. 05/14 69. VÄLILLÄ jo näytti siltä, että Timangit olisivat kadonneet lähes kokonaan. Näyttelyautojen suhteen ei oltu turhan ahdasmielisiä, sillä rivistöstä löytyi niin entisöityjä, käytössä kuluneita kuin reilusti rakenneltuja autoja. Miksiköhän
Reitin varrelle ei jäänyt kuin pari autoa, joten teknisiltä murheilta säästyttiin yllättävän hyvin. Saapas nähdä, millaista kalustoa sitä silloin ottaa osaa.. Perjantain keli oli varsin navakka myräkkä, ja vettäkin tuli välillä taivaan täydeltä. Teksti ja kuvat: Antti Kautonen 70 05/14 J o perjantai-iltana, 13. Sieltä keula kääntyi kohti Kruunupyyn maisemia, poiketen matkan varrella Holmlundin traktorimuseolla. päivänä, tarkasteltiin entisöinnin laatukilpailun osallistujia. Lentokentältä päästiin takaisin Kokkolan suuntaan. Terva- tynnyriajot Vuosittaiset SAHK:n Retkeilyajot järjestettiin tänä vuonna Kokkolan seudulla. Seuraavana vuonna Retkeilyajot pidettäneen Vaasan seudulla. Kymmenen kieppeillä päästiin Kauppatorilta lähettämään ensimmäisiä autoja merkitylle ajoreitille. Sää selkeni lauantaiksi kauniiksi auringonpaisteeksi, vaikka tuuli asettikin kovan haasteen asu- ja ajoneu- vokilpailujen osallistujien päähineille. Kauniita peltomaisemia Kokkolan lähiseutuja kiertänyt reitti kulki ensin vanhan puutalokaupungin halki, ja teollisuusalueen rastin kautta Öjan saaristoseudulle. Myös toimituksen ajossa ollut Volvo käyttäytyi moitteettomasti koko satakilometrisen päivän ajan. Kirkonmäen ja katsastusaseman jälkeen kurvailtiin kohti Huhdan VWpajaa, jonne rasteilla täytetyt ’lottokupongit’ palauteltiin. Silti aikaisin lauantai-aamuna, aamukahvin ohessa riitti paikalle sankoin joukoin tulleissa autoissa ihasteltavaa. Toimitus kuitenkin käytti perjantain myöhäiset tunnit tapahtumaa varten käyttöön saatua vuoden 1974 mallista Volvo 144:ää kiillotellessa ja puunaillessa, jotta autolla tohtisi varhain aamulla liittyä muiden osallistujien joukkoon Kokkolan Urheilutalolle. ABC-luokan voitto meni nolla-autoa ajaneelle Martin Prestille, Mika Hirvonen ja Dage Groop toisena ja kolmantena. Retkeilyajot Kokkolassa, 14.6. Suurimman pistepotin keräsivät Oulun Seudun Mobilistit bussillaan U-luokassa, 50 pojoa. DE-luokassa parhaiten pärjäsi Raili Jääskö ja osallistujamäärältään suurimmassa F-luokassa vei voiton Krister Sundell. Viileässä kesäsäässä reittiä kiersi noin 170 autoa
05/14 71. Tyylinäytteet Mazda 1300- ja Oldsmobile-perheiltä; Mazdasta on juttu lehtemme numerossa 4/12. Toisessa vihreässä Volvossa, pietarsaarelais264:ssä oli melkoinen tarrakokoelma eri vuosilta. AJANMUKAINEN pukeutuminen on, tai ei ole, vakava asia. ASU-AJONEUVOKILPAILUN voitto meni Valiant-seurueelle. ANTERO Hautakedon Citroën Traction Avantin varustukseen kuului ajanmukainen matkaradio sulosointujen kuuntelemiseksi. ”FINNAIR”-CORTINA GT lähetettiin ajallaan matkaan. Vuoden 1964 mallista Plymouth Valiant V100:aa kuljetti Rigmor Häggblom
SUOMEN Urheiluautoilijoiden osastolla komeili vielä kilpiä odotteleva ´71 DeTomaso Pantera, joka palkittiin coupe-koristen kolmospytyllä. Klassisten urheiluautojen vuotuinen kokoontuminen vietettiin Harjattulan Kartanolla, Turun Kakskerrassa. Tapahtumaa edellisenä päivänä on Helsingistä ajeltu Aboa Rally Storico -letkassa Turkuun ja ensi vuonna on suunnitelmissa liittää tähän ajotapahtumaan vielä klassisten puuveneiden paraati. Tapahtuman puitteet ovat upeat ja rentoa tunnelmaa väritti jazz-orkesterin musisointi, HILJATTAIN maahamme tullut ´68 Ferrari 365 GTC nappasi odotetusti umpiautojen kirkkaimman palkinnon. 72 05/14 jota kuunnellessa kelpasi maamme näyttävintä ajokalustoa ihailla. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine H ienompaa kesäpäivää ei olisi voinut kohdalle osua, kun ylähyllyn ajokalusto kokoontui Turun Kakskerran saareen, Harjattulan Kartanon puistikkoon. Tehtaalla säädettävänä käynyt auto on ilo korville, totesi omistaja Karl Fazer. Ajoittain käyntinäytöksiä antanut Pantteri vakuuttaa murinallaan. Antti Vihannon luotsaaman tapahtuman teemoina tälle vuodelle oli Maseratin 100-vuotinen historia ja aihetta juhlintaan antoi myös Mustangin viisikymppiset. AVOAUTOJEN kolmospalkinnolle kipusi Jari Kurrin aikoinaan maahamme tuoma, ja täällä nykyiseen loistoonsa entisöity 280 SE Cabrio-Mersu, joka on uutena myyty Meksikoon.. Concours d’Elegance Harjattulan Kartano, Turku. Classic Sportscar Concours d´Elegance -tapahtumalla on pitkät perinteet ja tänä vuonna sporttiautot kokoontui- vat jo kahdeksattatoista kertaa
VUODEN Mustangiksi valittiin uutena Suomeen tullut ´67 Fastback 390 GT. Ilkka Brotheruksen annettua kaasuttelunäytöksen mekaanisesti ahdetulla kasikoneella, aplooderasi yleisö haltioissaan. Tämän korimallin kupeita on maassame nykyisin tiettävästi neljä yksilöä. TAPAHTUMAN ylivoimaisesti sympaattisin ajoneuvo oli avoautojen kakkospytyllä palkittu ´58 Berkeley Sports, jolla on kilpahistoriaa Eläintarhanajoista. Kymmenisen vuotta Suomessa ollutta yksilöä ei ole aiemmin tapahtumissa nähty, nyt matkaan lähtivät avoautoluokan ykköspytty ja best in show -palkinnot. OLETETTAVASTI Suomen ainut rekisterissä oleva Bugatti ei ole ainoastaan veistoksellisen kaunis vaan myös teknisesti upea ajoneuvo. Pikkuruinen lasikuitupuikula nautti saamastaan huomiosta niin ettei poistunut yleisön edestä kuin työntämällä. COUPE-KOPPAISTEN kakkoseksi rankattiin Kaliforniasta matkannut ja Suomessa entisöity ´59 220 SE Mercedes-Benz, joka valittiin myös Vehon ja Mersu-Klubin toimesta vuoden Mersuksi. Vauhtia siihen tarvittiin 322 km/h. TÄMÄN pontoonikorin myötä katosivat kylkien kaksivärimaalaukset Mersujen koreista. 05/14 73. SUOMEN Urheiluautoilijat halusivat palkita Kimmo Nevalaisen huikean ´65 Corvetten, joka edellisellä viikolla oli rikkonut kyseisellä korimallilla ajetun seisovan mailin maailmanennätyksen
Täksi kesäksi järjestäjän roolin otti hoitaakseen Lions Club Asikkala/Päijänne, jolloin Lea ja Antti kuvittelivat osallistuvansa iltaan rennolla meiningillä tapahtumavieraan roolissa – vaan kuinkas sitten kävikään… Vääksyn Kanava, Asikkala, 8.7. 74 05/14. Erilainen Mobilisti-ilta Toimittajamme Lea Lahti ja Antti Vähälä järjestivät Vääksyn kanavan Mobilisti-iltaa 12 kertaa yhteistyössä Päijät-Hämeen Mobilistien ja lukuisan ystäväjoukon kera
Vuotta aiemmin olimme vakaasti päättäneet, että seuraava kesä otetaan rennommin ja jätetään tapahtumajärjestelyt toisille – vieraillaan vaan muiden järjestämissä tapahtumissa oman aikataulun ja kiinnostuksen mukaan. Monta kertaa aiemmin samanlainen aamuherätys on kuitenkin ollut paljon jännittävämpi hetki; tapahtumajärjestäjän vastuu on saanut vatsanpohjan perhoset liikkeelle jo kauan ennen kellonsoittoa, ja mielessä on pyörinyt kaikki se, mikä vielä pitää muistaa ja ehtiä. Suureksi iloksemme paikallinen Lions Club ilmoitti halukkuutensa Mobilistiillan tapahtumajärjestelyihin ja olimme kovasti tyytyväisiä – mielikuvissa siinteli tulevan kesän tapahtuma, jossa viettäisimme aikaa ajoneuvoja ihaillen ja tuttuja tapaillen, kuten muutkin harrastajat. Mopon tankkiin kerätty summa käytetään lyhentämättömänä sydänsairaiden lasten hyväksi. Lupasimme kuitenkin kevään mittaan olla mukana Mobilisti-iltaa valmistelevissa kokouksissa ja kertoa kuinka olemme asioita hoitaneet. H einäkuisena tiistaiaamuna kello pirisi herätyksen merkiksi. Onneksi saimme kuitenkin muutamia ylimääräisiä, monesti mukana olleita ystäviämme mukaan liikenteenohjaukseen – etukäteen lupaamamme talkoolaisten määrä kertaantui kolmella, eikä ollenkaan turhaan. Kun tahti iltapäivän mittaan kiihtyi, oli Lions Clubin hiukan liian niukalla talkooväellä hikinen homma ohjata ajoneuvot mahdollisimman tiiviisti ja hyvään järjestykseen puiston puiden siimekseen. 05/14 75. Tapahtumapäivän rupeama alkoi yhdeksältä aamulla radiohaastattelun valmisteluilla tapahtuma-alueella. Järjestäjän laatimien palautelomakkeiden ja FB-sivuille tulleiden kommenttien perusteella ehdoton enemmistö oli sitä mieltä, että kaikki sujui mainiosti, ja tapahtuma on hyvä juuri sellaisena kuin se nyt on, eikä sitä tule muuttaa millään lailla. Tässä tapahtuman jälkimainingeissa taas haaveillaan, että ehkä sitten ensi vuoden Mobilisti-illassa olemme oikeasti vain vierailijan roolissa – aika näyttää kuinka käy! Teksti ja kuvat: Lea Lahti AAMU alkoi Lahden Radion haastattelulla. Keliäkään ei ollut tarvis jännittää – sääennusteissa luvattu monen päivän pouta rauhoitti mieltä sekin. Antti lupautui tapahtumapäiväksi liikenteenohjaukseen tien reunaan joksikin aikaa, ja kun kerran itse kävimme sopimassa paikallisen leipomon kanssa vierailijoille lahjoitettavista leivistä, alkoi tuntua siltä, että tiedotteiden ja leipien jaossakin olisi hyvä auttaa – ainakin parin ensimmäisen tunnin ajan. Edellispäiväisen paikallisradion yhteydenoton perusteella pyysimme paikalle pari tapahtumaan tulossa olevaa harrastajaa mukaan haastatteluun, ja niin helteinen päivä käynnistyi vauhdilla mikrofoniin jutellen – ja mobiilejakin alkoi lipua alueelle jo aamuvarhaisesta. Tällä kertaa tapahtuman luvat, myyntipisteet ja talkoolaisten värvääminen oli pääosin uuden toimijan vastuulla, joten aamu alkoi rauhallisissa merkeissä. POSETIIVARI Markku Savijärvi sekä ahkerat apumiehet Esko Paalasmaa ja Veijo Pesonen saivat yleisön kukkaronnyörit heltymään 2596 euron edestä. Kun puisto alkoi olla täynnä ja leivät jaettuna, luovutimme talkoot Lionseille ja keskityimme muutamaksi viimeiseksi tunniksi tuttujen tapaamiseen ja loppuilta sujuikin kahvitellen ja leppoisasti seurustellen. Lisäksi eetteriin lähetettiin Heraldin hurinaa ja Ari Yrjölän Mustangin murahtelua. Turhan pitkään ei tehnyt mieli peiton alla loikoilla, sillä olihan käsillä vuoden mielenkiintoisin tapahtumapäivä. Kun meillä kerran oli kuvia, tietoa, ja monen vuoden kokemus tapahtumasta; tiedottaminen lehdille ja paikallisille radioille sekä uuden tapahtumajärjestäjän puolesta luotujen FB-sivujen ylläpito jotenkin sujahti vastuullemme. Erno Laisi kyseli tapahtuman luonteesta ja aikataulusta Lionsien edustajalta Markku Pylkkäseltä sekä Antilta ja Lealta. Mobilisti-ilta taitaa olla meille kuin kolmas lapsi – ja mitäpä eivät emot tekisi poikasensa eteen, vaikka omatkin siivet jo kantavat… Jotenkin pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, että uuden toimijan ensimmäisenä vuonna voisimme olla ihan vähän apuna, jotta kaikki sujuisi varmasti hyvin
Pienoismallissa olisi tietenkin voinut huijata ja pyrkiä muotoilullisesti kunniakkaaseen lopputulokseen. Suunnittelun sietämätön keveys Koko projekti alkoi hiljakseen kynän pyörittelyllä. Olen poiminut tyypillisimpiä 80-luvun asuntoautojen piirteitä ja koostanut niistä fiktiivisen mallin, joka olisi voinut 80-luvulla tukkia kesäisiä teitämme. Tyypillisesti tällaisilla malleilla on olemassa jokin oikea esikuva. FIKTIIVINEN, mutta aikakaudelle uskollinen muoviliiteri valmiina tukkimaan kesälomalaisten matkasuunnitelmia tasaisella 75 km/h nopeudella. Toinen pienoismallejani usein yhdistävä tekijä on se, ettei niitä välttämättä ole saatavilla valmiina rakennussarjoina. Myös tietynlainen ehjien linjojen rikkominen oli tärkeää, jotta esikuvanmukaisuus saavutettaisiin. Koppi kasaan Mallin lähtökohdaksi valikoitui Revellin 1:25 skaalan Volkswagen. 80-luvun hienoimmat kyydit kohti lomaa antoi tietenkin VW Matkaaja. Tällöin huolellinen mallin suunnittelu ja osien rakentaminen käsityönä esittävät koko projektin pääosia. 76 05/14 Viime numerossa esitelty pienoiskokoinen SMV-munavaunu saa tällä erää vastapainoksi hiukan kulmikkaamman matkustusmuodon edustajan. Sen verran esikuvanmukaisuudesta tällä erää tingitään, ettei valmis malli kuvaa ihan tarkasti mitään tiettyä Matkaajan mallia. K uten usein malleissani, myös tässä asuntoautossa teemana korostuu hyvin vahvasti kotimaisuus. Erikoisosat jäivät tällä erää hyödyntämättä. Piirtelin muistiin tyypillisimpiä aikakauden ominaispiirteitä, mutta samalla listasin niitä pieniä yksityiskohtia, joita käytössä olevassa asuntoautossa olisi nähtävissä. Huomasin aina silloin tällöin raapustelevani ajatusta matkailuautosta luonnoslehtiön sivuille. Tällaiseen malliin sopii oikean elämisen jäljet loistavasti. Kun näitä kahta perusteemaa hiukan sovelletaan ja yhdistellään, on käsissä asuntoauton pienoismalliprojekti. Itse muotoilussa pyrin tiettyyn joulukuusiefektiin, joka asuntoautoja yleisesti kuvastaa. Halusin kuitenkin säilyttää mahdollisimman realistiset lähtökohdat näiltä osin. Lopputuloksessa aina joku osa näyttää siltä, kuin se olisi lätkäisty hiukan väärään paikkaan. Asuntoautojen muotoilussa on nimittäin valtava määrä kompromisseja, koska kaikkien komponenttien ja luukkujen sijoittelua ei voi pelkästään ulkoasun nimissä päättää. Kaikkien kaveri Teksti ja kuvat: Eero Kumanto LÄHTÖKOHDAKSI löytyi Revellin valmistama VW Westfalia, joka on varustettu varsin omaperäisellä telttakatolla. Oikeat tuotteet kun perustuvat yksityiskohdiltaan melko pitkälle luetteloista valittuihin valmiskomponentteihin
Kaverithan niistä tuli. Sama toimenpide toteutettiin luonnollisesti myös sisuskaukalolle. Kun koppi oli koossa, lisäsin vielä erilaisia muovisuikaleita hyödyntäen kulmalistoitukset, sekä oven ja kylkien listat. Numerointi ei varsinaisesti heikennä kasausoperaatiota. KORI on katkaistu heti etuovien takaa poikki. Koko komeus jää maalikerrosten alle ja lopuksi listoitukset tuodaan esiin päällystäen ne ohuella metallifoliolla. Alusta sen sijaan säästyi sahalta. PROJEKTIN suuntaviivat raapusteltuna paperille luonnosten ja mittakuvien muodossa. 80-lukulaisten kohtalotovereiden kuvia aikani pällisteltyäni päädyin hyvin kulmikkaaseen olemukseen. Maalausoperaation jälkeen listoitukset on päällystetty pienoismallikäyttöön tarkoitetulla liimapintaisella ohuella metallifoliolla. Joka tapauksessa kotelosta syntyi oivalliset ikkunat matkailuautoon. Sivuprojekti syntyy Yksityiskohdilla on helppo lisätä malliin roima määrä mielenkiintoa ja niillä on myös helppo rakentaa mallin kuvitteellista tarinaa. Päätin jo projektin alkuvaiheessa, etten toteuttaisi mallin takaosaan ollenkaan sisustaa. UUDEN takaosan ja keulapalan jännittävä ensikohtaaminen. Valitsin luunvalkoisen ja vaalean beigen yhdistelmän kahlattuani läpi lukuisia referenssikuvia. Näitä kuvia apuna käyttäen leikkelin millimetrin paksuisesta polystyreenilevystä työpöydälleni matkailuauton takaosan palapelin. Vapautettuani korin etuosan sahan avulla jatkokäyttöä varten, alkoi uuden takaosan suunnittelu ja mitoitus. Osat oikeaan järjestykseen, hiukan liimaa sekaan ja kas, koppi alkoikin olla jo koossa. Kyseessä on kaupallinen pienoismallisarja, jota pidän pienenä ihmeenä. KATTOLUUKKU on muovattu ohuesta polystyreenilevystä kuumailmapuhaltimen ja simppelin muotin avulla. Valmiissa mallissa luukku on hiukan auki. MITTAKUVAT sprayliimalla kiinni muovilevyyn ja katkoteräveitsi laulamaan. Volkkarin rakennussarjasta hyödynnettäviä osia löytyi lähinnä korin etuosasta, lisäksi alustan poimin kokonaan mukaan projektiin. joten automme ylpeä omistaja on sijoittanut katolle naapurimaan anopinkuljetusihmeen, Thulen suksiboksin. Lisätila ei matkustellessa ole koskaan pahitteeksi, Tarvikemalliset takavalot keksin rakentaa CD-kotelon reunaosasta. Koska lähtökohta oli siis Volkswagen, piirtyi nimi Matkaaja hyvin nopeasti mukaan kuvioihin. Näiden vaiheiden jälkeen seurasi korin maalaus. OLISIKOS se Ringan ja Tuijan Juokse pois –hitin kotelo, vai mahtoiko tässä pitää majaansa joku radiosta äänitelty hittikimarakasetti. TAKAVALOJEN valmistusmateriaali on cd-kotelon reuna. Westfalia, eli tuo nousevakattoinen matkailuihme Saksasta. Tämä osaltaan helpotti kopin kokoamista, koska tukirakenteiden sijoittelu oli varsin vapaata. Ohjaamon osuus saisi riittää. Hetken uurastuksen jälkeen pöydällä on kasa mittatarkkoja osia. Totuuden nimissä pitää mainita, että tämä malli osaltaan sytytti kipinän tehdä kotimaisempi versio aiheesta. Poistin foliosta räikeimmän kiillon, jotta sain aikaiseksi alumiinisen vaikutelman. Valojen kaukalo ja takapuskuri sen sijaan syntyivät jälleen erilaisista styreenisuikaleista. Japanilainen pienoismallinvalmistaja Fujimi on kuitenkin ottanut asiakseen tuottaa markkinoille näinkin spesiaa05/14 77. Piirsin simppelit muodot luonnostelun jälkeen puhtaaksi tietokoneella ja tulostelin kasan mittakuvia paperille. Rekisteritunnuksella on suora yhteys omaan nuoruuteeni. KOPIN kokoamisen jälkeen erilaiset muoviprofiileista rakennellut listoitukset on vielä liimattu paikoilleen
Ikkunat olen nimittäin sahaillut savunharmaasta c-kasettikotelosta. Muutamia muutoksia ja lisäyksiä sinne on kuitenkin tehty. Etupuskurille on tehty samat käsittelyt, lisäksi sinne on rakenneltu vielä lähes pakolliset huomiovalot, sekä aikakaudelle tyypillisesti suojien takana piileskelevät lisäpitkät. Joposta kehkeytyikin näin ollen ihan oma projekti, joka vaati itsessään kymmenien tuntien työn. Samaisesta sarjasta löytyy myös Trekin maastopyörä autoon kiinnitettävine telineineen. PIENEMMÄT osakokonaisuudet on hinkattu valmiiksi ja niitä voi alkaa ripotella ympäri koria. VERHOT on vedetty tarkoituksella kiinni. Tämä Trek ei vastannut mielikuvissani oikeaa aikakautta, joten pohdin muita mahdollisuuksia, sillä käytössä olevan asuntoauton perään lähes kuuluu ainakin yksi polkupyörä. Remmi on suikale kangasmaista tarra-arkkia, johon solki on taiteltu ohuesta metallilevystä. Siinä kun on sopiva porrasmainen kuvio. Suksiboksin 78 05/14 OVI ja ikkunat, sekä muut pakolliset komponentit rikkovat sopivasti muuten ehjää muotoilua. Kun Kuplan osia päästiin hyödyntämään, niin todetaan vielä kuralätkien ja ovenkahvojen olevan kotoisin samalta sektorilta. Joposta sen sijaan on turha kaupallista rakennussarjaa havitella, joten se rakentui kokonaan tyhjästä. Tässä on nähtävillä ainakin kitaran kieltä, kuulakärkikynän kärkiosa, erilaisia pieniä letkunpätkiä ja erivahvuisia metallilankoja. Jotta touhu ei menisi liian 90-lukumaiseksi tällaisten high tech-cd-kotelokikkojen myötä, niin takaosan tummat muoviikkunat palauttavat rytmin takaisin oikealle vuosikymmenelle. lin kohteen. Klassikoiden numerossa 1/2010 paneudutaan tarkemmin tämän klassikon rakentamiseen. Tässä tapauksessa ne peittävät tyhjän sisätilan, jonka rakentelua ei pidetty mielekkäänä valtavan työmäärän vuoksi. Ei välttämättä näytä hyvältä, mutta heijastelee melko hyvin todellista tilannetta. Kuusen koristelu Takaosan uusi puskuri ja valokaukalo syntyivät erilaisista muoviprofiileista. Puskurin keskiosa on vuorattu jo tutuksi tulleella metallifoliolla ja päätyihin veistellyt muoviosat on maalattu mattamustiksi. SISUSTA on pääosiltaan kotoisin alkuperäisestä rakennussarjasta. Tarvikemalliset takavalot keksin rakentaa läpinäkyvän cd-kotelon reunaosasta. Pienoismalli KATTOTELINE, takaosan tikkaat ja polkupyöräteline on väännelty ohuesta polystyreenitangosta. Maalauksen jälkeen niitä on vielä detaljoitu muun muassa kiinnityselementein. Leikkelin sopivat palat kotelon reunasta ja maalailin asianmukaiset sektorit eri valoille. Yksityiskohta, jota ei ihan heti tule välttämättä ajatelleeksi, varsinkin kun pölykapselit on maalattu mattamustiksi. Tämän. PIENOISMALLIEN antennit ovat varsin usein kokoelma mitä sekalaisimpia osia. Kotimaista ajattelumallia silmälläpitäen ei esikuvaa tietenkään kauaa tarvinnut miettiä, Jopo istuisi Matkaajaan kuin se kuuluisa naula arkkuun. Kruunuksi kiinnitin vielä pienet töytäisyt vastaanottavan kumilistan. AIKAKAUDEN juppituote nro 1, Mobira Talkman on rakenneltu pääosin muovinpaloista. KATOLLE sijoitetun varapyörän vanne on alun perin Kuplavolkkarista, mutta pulttijakoa on hiukan rauhoitettu. Johto on pätkä kitarankieltä. Renkaat löytyivät omista osavarastoista ja vanteet ovat kotoisin 60-luvun Kuplasta. lisäksi ei juuri muita valmisosia ulkokuoren detaljoinnista ole löydettävissä, toki Volkkarin omat osat keulassa ovat rakennussarjan peruja
Kapteenin valtakunta Ohjaamon perusosat löytyvät pääosin Volkkarin rakennussarjasta. Karavaanari luonnollisesti varsin ylpeänä kiinnittää omat jäsennumerotarrat ohjeistuksen mukaisesti. jälkeen kulmat on pyöristetty reilusti ja poraamiini reikiin tiputtelin pienet metallikantaiset neulat kupumuttereita kuvaamaan. Antenneissa hyödynsin muun muassa kitaran kieltä, tussin ja kuulakärkikynän kärkiosia sekä erilaisia metallilankoja. Vetokoukku on myös omavalmiste ja se on veistelty erikokoisista muovitangoista. PÄÄOSA detaljeista on omaa tuotantoa, mutta oven yläpuolella oleva valokupu on omaa sukua VW Karmann Ghian takaluukun kahva. Ulkomaanreissuja varten tehdään rinta rottingilla selväksi kansalaisuus, mutta tuo kasikympin tarra nyt on vähän välttämätön paha. Jostain raskaamman kaluston mallista adoptoiduista sivupeileistä kelpaa kuikuilla lasikuitulaatikon ohi mahdollisia ohittajakandidaatteja. Tällä osastolla onkin siis keskitytty lähinnä parantelemaan valmiita osia. Tehtaan puolesta on kiinnitetty tietys- PIENOIS-MATKAAJA on tappiinsa varusteltu isännän silmäterä. Penkkien välistä löytyy viimeistä huutoa oleva Mobiran Talkman, jolla kätevästi sujuu yhteydenpito sukulaisiin vaikka kesken matkan, kiitos kattavan NMTverkon. Rahaa on upotettu ainakin kunnon lisävalopatteristoon, sekä pakolliseen alppitorveen ti auton mallimerkinnät ja ohjeistukset muun muassa vesisäiliön täyttöaukolle ja kaasupullon paikalle. Wunderbaum on tietenkin itsestäänselvyys, mutta vaimo olisi kuvauksia varten saanut siivota tuon Seuran kojarilta pois. Kuskin valtaistuinta ja kartanlukijan penkkiä on jatkovarusteltu taittuvin käsinojin. Muun muassa ovien sisäkahvat ja ikkunaveivit, sekä aurinkolipat menivät uusiksi. Kojetaulun LA-puhelimella voi sitten huudella karavaanikavereille tien päällä. Takuuvarma autotietäjäkysymys, johon ei usein vastausta tipu. Ajatus verhoihin sopivaksi materiaaliksi syntyi kahvipöydässä, sopivan värisestä servetistä kun ottaa vain yhden kerroksen ja sitä sopivasti rypistelee, on käytössä skaalaan sopivaa verhoa. ERILLISENÄ sivuprojektina toteutettu Jopo istutettuna sille räätälöityyn telineeseen. Koska takaosassa ei siis ollut sisustusta, vedin verhot kiinni lisäämään yksityisyyttä. 05/14 79. Lattiamatot on rakenneltu muoviverkosta, turvavyöt ovat yhdistelmä jonkun rakennussarjan osia ja omaa tuotantoa. Varsinaista ajan henkeä ja tietynlaista samaistuvuutta luodaan luonnollisesti asiaankuuluvin tarroin ja merkinnöin. Polkupyöristäkin kyllä valmiita pienoismalleja markkinoilta löytyy, mutta toistaiseksi Joposta ei moista ole vastaan tullut. Essolta tarttui mukaan tuo hirvitarra ja näyttäisi Finikorin ruostekäsittelykin olevan tehtynä
80 05/14
”Päivittäin hallilla oltiin, oikeastaan aina kun vaan aikaa liikeni. ”Toinen päätuotteemme on turvakaarikehikkojen valmistus. ”Yläasteaikoina vuokrasin 200 neliön hallin, kun minulla oli viitisentoista autoa. ”Isäni ja veljeni harrastivat autoja, joten omakin innostus syntyi siinä ympäristössä luontaisesti. Myytiin sitten ne autot eteenpäin antamamme takuun kanssa”, kertoo Jarkko vuoden 2008 tienoon toiminnasta. S amassa pietarsaarelaisnaapurustossa 90-luvulla kasvaneiden ystävysten Jarkko Karlssonin ja Tommi Aleniuksen kiinnostus klassikkoautoihin on muotoutunut vuosien kuluessa harrastukseksi ja vähitellen työksi. ”Vaikka auto oli työläs kunnostettava, niin huomattiin että tykätään hommasta edelleen, vaikka se alkoi käymään jo työstä.” Maalausta vaille valmiiksi tehdyn auton jälkeen alkoi Tampereella asuvan veljen tuttavapiiristä kantautua kyselyitä innokkaan ja osaavan kaksikon peltityöpalveluista. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Tapio Mäntyniemi Isoveli kannustaa Omalla tavallaan merkittävä askel korjaamoyrityksen perustamiseksi otettiin Jarkon veljen aloitteesta, vaikka oma firma ei vielä tuolloin ollutkaan konkreettisena mielessä. ”Veljeltäni alkoi aika autoharrastamiseen olla kortilla, mikä perheelliselle oli ymmärrettävää. Moni Pietarsaaressa liikkunut muistaneekin Teollisuustiellä sijainneen paikan.” Jarkon ja Tommin aloitettua ammattikoulun sähköasentajalinjalla alkoi harrastustoiminta saada ensimmäisiä viitteitä siitä, että touhu joh- taisi vielä joskus omaan liiketoimintaan. Vähän kilpailtiinkin keskenään, joten siitä jäi sellaista luontaista kilpailunhalua auton rakentamiseen.” Vähitellen kaveriporukasta yksi toisensa jälkeen siirtyi autoista muihin aihemaailmoihin. Ei silloinkaan oikein ehditty lähteä kylille juomaan tai tyttöjä kiusaamaan, kun harjoiteltiin hitsaamista”, Jarkko naurahtaa. HAAVEISTA TEKOIHIN Seven Mod Jarkko Karlsson ja Tommi Alenius ottivat hyvän fiiliksen ja innostuksen ykkösasiaksi työnkuvassaan ja perustivat oman harrasteautoihin keskittyvän korjauspajan. Kunnostettiin ja suojattiin alustat sekä tehtiin pintakorjauksia ja tekniikkahuoltoja. ”Lopulta siitä alkuperäisestä joukosta autoharrastuksen pariin jäivät vain minä ja Tommi.” Heidän kohdallaan autointoilu sitten ottikin vain lisää kierroksia. Hän keksi, että jos minä ja Tommi laitettaisiin hänen ’77 Mazda 929 HT:a kuntoon.” Pojat ottivat työn vastaan ja kävivät elvyttämään vyötärölinjan alta pahasti mädäntynyttä Mazdaa. Olimme 05/14 81. ”Ammattikouluaikoina kasattiin katsastamattomia 80- ja 90-luvun autoja. Muotoutuminen kuvaa nykyistä yritystoimintaa sikälikin hyvin, että kunnostustöiden lisäksi heidän putiikkinsa Seven Mod - 70’s modified cars keskittyy nimensä mukaisesti tekemään monipuolisia muutostöitä erityisesti 70-luvun autoihin, vaikka töitä otetaankin vastaan harrasteauton iästä ja lajista riippumatta. Lapsuudessa herännyt into JARKKO Karlsson kertoo Seven Modin auttavan myös kilpailuhenkisempiä harrastajia. Hän kertoo tarinan alkaneen jo varhaisessa teini-iässä. Sinne Tommikin sitten toi autojaan katon alle. ”Veli auttoi, että saatiin käyttöön parempaa hiekkapuhallus- ja hitsauslaitetta.” Mazdaa laittaessa tehtiin eräs tulevaisuuden kannalta erityisen tärkeä huomio. Kaveriporukassa sitten ruuvattiin autoja ja ajettiin talvisin jääradalla. Teemme niitä autoon kuin autoon alusta loppuun saakka: taivutamme, hitsaamme tigillä ja maalaamme.” Tavoitimme Jarkon hitsipillien ja hiomalaikkojen välistä kuullaksemme miten pietarsaarelaiset autoharrastajat päätyivät Ylöjärvelle oman harrasteautokorjaamon vetäjiksi. Hallilla vietetystä ajasta ei pidetty kirjaa, mutta pojat lähes tulkoon asuivat siellä autoja rakentaen. ”Alkoi löytyä kiinnostuneita joko osien tai kokonaisuuksien kunnostamiseksi
Menin kuitenkin ensiksi töihin ulkopuoliselle korjaamolle ja sitten rengasliikkeeseen.” Ikään kuin tunnustelijana Tampereen seudulle muuttanut Jarkko ehti asustella vuoden päivät, kunnes tuli aika pitää ratkaiseva palaveri oman PERÄSTÄ pahasti kolaroitua Corolla Superia ei kunnostettu aivan alkuperäiseen asuunsa. Käytiin sitten tarvittavia kursseja taloushallinnasta ja muusta.” Oman yrityksen perustamisen lähtökohtana oli vähitellen kristallisoitunut liikeidea. ”Tommi kävi vierailulla ja mietittiin yritystoimintaa kokonaisuutena. Hän tuli käymään kesälomalla ja kartoitettiin myös mahdollisia halleja.” Päätös omasta yrityksestä tehtiin ja pyörät pistettiin pyörimään sen perustamiseksi. ”Tommi sanoi itsensä irti silloisesta työstään lokakuussa 2012, ja samoihin aikoihin löysimme alkuun sopivan hallin Viljakkalasta. Perälinjoja muovattiin aavistuksen coupémaisempaan suuntaan, jotta asiakkaalla ollut Sprinter-mallin takaluukku saatiin sijoilleen. Takakylkilinjaa madallettiin 20 milliä ja takaluukkua pidennettiin 70 milliä. Niiden osiin, huoltopalveluihin ja asiantuntemukseen.”. ”Vuonna 2011 sanoin itseni Pietarsaaressa irti päivätyöstä ja muutin tuolloin raskaana olleen vaimoni kanssa Ylöjärvelle. ”Alettiin siinä 2009 jalostamaan hommaa ja mietittiin, että hitto, haluamme alkaa tehdä tätä työksemme.” Alkoi Pietarsaaren ja lähiseutujen hallitilojen ja niiden hintojen ahkera kartoitus. ”Mietittiin mitä työ tuottaisi eli miten ja mistä saataisiin leipä.” Kyllästymistä hitsaushommiin ei ole tapahtunut, vaikka sitä on suorastaan yritetty. Tuntui, että suurin osa potentiaalisesta asiakaskunnasta olisi Etelä-Suomessa.” Tässä kohtaa moni olisi saattanut pelata varman päälle ja jatkaa perusturvallista arjen pyöritystä, mutta Jarkko oli tehnyt ratkaisunsa. ”Lähdimme siitä, että ei perusteta mitään tavanomaista pikahuoltoja tarjoavaa autokorjaamoa, vaan halusimme erikoistua vanhoihin harrasteautoihin. Kohti Pirkanmaata Parin vuoden tuumauksen ja tutkimustyön jälkeen suunnitelma alkoi hahmottua. ”Tulimme siihen tulokseen, että Pietarsaaressa olisi edulliset toimitilakustannukset, mutta toisaalta se olisi kaukana isoista keskuksista. kuitenkin vielä koulussa, joten silloin ei ollut mahdollisuuksia mennä Tampereelle tekemään tarjottuja korjaustöitä.” Samaan aikaan Pietarsaaressa olleen hallin tilat alkoivat loppua kesken, joten hetki tuntui sopivalta muutokselle. 82 05/14 yrityksen perustamisesta Tommin kanssa
Puskaradio on toiminut ja sitä kautta töitä on riittänyt.” Harrasteautoihin liittyvissä töissä painopiste on nimenomaan koritöissä. Sitten kun omistaja jälleen haluaa, niin entisöintiä voidaan jatkaa pidemmälle”, Tommi Alenius kertoo. Painotus 70-lukulaisiin perustui suoraan omaan kiinnostukseen. ”Helmat oli joskus vaihdettu, mutta vähän vääränmallisiin. Niistä aina kahta tehdään kerrallaan kuukauden ajan. Toki töitä lisäksi sovitellaan sen mukaan kenen projektilla on kiire ja kenellä on aikaa.” Moni harrastaja on pitänyt käytännöstä. Toisaalta eräissä projekteissa kunnostus tehdään käytännön syistä porrastettuna, jotta esimerkiksi kesän ajokausi ei jäisi kokonaan väliin. ”Meidän paras osaaminen ja varma kokemus on koritöistä, joten ollaan panostettu siihen osa-alueeseen. ”Virallinen mainonta on ollut minimissä, vain Facebookiin tehtiin kevytrakenteinen sivu. Meille 90-luvulla syntyneille 70-lukulaiset ovat klassikkoja, joten päätimme keskittyä niihin. ”Olemme järjestäneet asian siten, että projekteja voidaan edistää vuorotahdissa. Emme lähteneet automerkeistä rajaamaan mitään pois, vaan meille käyvät niin eurot, japsit kuin jenkitkin.” Työtä ja touhua Vuoden 2012 lopulla Seven Mod avasi ovensa eikä sen jälkeen hallin valoja tai hitsipilliä ole tarvinnut sammutella ainakaan töiden puutteen vuoksi. On nimittäin useimpien lompakolle mukavaa, kun isoa projektia ei tarvitse kuitata kerralla, vaan vähitellen projektin edetessä. Avattiin helmakotelot ja hiekkapuhallettiin, laitettiin uutta peltiä pohjaan ja maalauksen jälkeen ajoon kesäksi. Edellisenä kuukautena ollaan aina yhteydessä seuraavan kuukauden autojen omistajiin ja kysytään, että tehtäisiin tämä työvaihe tällä kustannusarviolla, onko ok. Lisäksi kittiä oli paljon ja pohjan massakerrosten alla irronnutta peltiä. Sitten kun koripuoli vetää kunnolla, niin panostetaan sitten koneistuslaitteisiin ja maalauksiin.” Seven Mod -yrityksen toimintakonseptia miettiessä haluttiin ottaa huomioon erityisesti asiakkaan tarpeet. Eli meillä kahdella miehellä on kuusi projektia työn alla samaan aikaan. VIISIKYMPPISLAHJAKSI Mazda 929 HT:n itselleen ostanut Matti Ruostela (vas.) on käyttänyt yrityksen palveluita harrasteautonsa käyttöentisöintiin. Ensimmäiset työtehtävät tulivat lähipiiriltä, mutta sen jälkeen tehdyt työt ja suusta suuhun kiertänyt sana on hoitanut markkinointia. 05/14 83. ”Oma mieltymyksemme on 70-luvun autojen korien muodoissa, joten ajateltiin että se olisi se meidän juttu. Eikä pelkästään miten ja mitä tehdään, vaan missä aikataulussa
Lisäksi meillä on väyliä ulkomaille: Japanissa, Amerikassa ja Keski-Euroopassa on omat yhteyshenkilöt, joiden kautta hankimme osia.” Poikkeuksellisena varaosalähteenä toimii Seven Modin kaverien Pietarsaaressa sijaitseva useamman tuhannen nimikkeen Mitsubishin tehdasuusien osien varasto, joka koostuu aikanaan jälleenmyyjältä ostetuista varaosista. ”Poistetaan noista vanhoista sellaisia, sanotaanko ärsyttäviä tekijöitä. Tuossa oli kerran yksi läpimätä Datsun, jonka kanssa ajattelin, että nyt hitsaan niin, että kyllästyn. ”Monessa japanilaisessa perät ääntää, niin ollaan korvattu niitä Mitsujen taka-akseleilla, jotka on toteutettu viisaammin.” Taisto ruostetta vastaan jatkuu Tulevaisuuteen Seven Modin kaverukset suhtautuvat luottavaisesti ja työtä vieroksumatta. Myös ohjaustehostin vanhassa autossa on ihan kiva.” Eräs modifikaatioiden muoto on aikakauttansa kunnioittavan vierastekniikan hyödyntäminen. ”Meillä on tallessa hankkimiamme 70- ja 80-luvun varaosa-autoja. Useimmiten auton käyttöominaisuuksia parantavia, mutta sellaisia jotka eivät välttämättä näy ulospäin lainkaan. Toinen iso asia ovat jarrurakenteelliset jutut. Työn alla on ollut 80-luvun Toyotia, 50-luvun Kupla, vanhoja amerikkalaisia ja tulossa on esimerkiksi 30-luvun Ford”, Jarkko kuvailee. ”Radikaaleja linjamuutoksia ei ole luvassa, vaan vanhojen autojen rakentelu tulee olemaan se pääjuttu.” Nuoresta iästä huolimatta autonrakenteluvuosia on takana liuta, mutta kyllästymisen merkkejä ei ole ilmassa. Ei, vaikka Jarkko kerran ehdoin tahdoin kokeili lähentyisikö kyllästymisraja hitsaushommiin. Kun vaikkapa ovitiivisteet huutavat sataa ajettaessa, niin haetaan toimiva tuoreemman ikäluokan ratkaisu, jota kukaan ei silti huomaa ulospäin. Mutta ei vaan käynyt niin”, toinen Seven Modin voimahahmoista hymyilee.. Jarkko antaa muutamia esimerkkejä. ”Työstä nauttiminen liittyy pitkälti harrasteautojen rakentelussa tarvittavaan kekseliäisyyteen. MX-Coronan replikaksi rakennettu auto pitää kunnostuksen jälkeen sisällään esimerkiksi MX-mallin keulan, muun muassa Datsun 200L:stä tutun Nissanin 20L-kuutosmoottorin, jonka jatkona Datsun SSS:n käänteisellä kaaviolla olevan vaihteiston sekä Mitsubishi Pajeron kitkalukollisen taka-akselin. ”Ollaan huomattu, että sytytään isosti vanhojen autojen koritöille eikä saada ruostehommista tarpeeksi, ei sitten millään. ”Varsinaista entisöintityötä on ehkä 30 prosenttia, sillä projektit painottuvat enemmän modified-puolelle.” Vaikka kyse on muutostöistä, suurin osa niistä on alkuperäisyyttä kunnioittavia. Kone on kunnostettu ja rakennettu kestämään mahdollisia tulevia ahtopaineita.” Edelleen kivaa Seven Mod -harrasteautokorjaamon takana oleva kaksikko kertoo nauttivansa valitsemastaan tiestä, vaikka sen kulkemiseksi saa tehdä kovasti töitä. SEVEN Modin kunnostama ’74 Toyota Corona RX12 on hyvä esimerkki yrityksen mahdollistamista töistä. ”Moottorin vaihtoon kannusti se, että Toyotan Msarjan suora kuutonen ei kestä ilman lisäaineita nykybensiiniä. 84 05/14 Vanhempiin autoihin varaosien etsiminen on oma lajinsa, mutta siihenkin on muodostunut käytännölliset keinonsa. Firman nimen mukaisesti asiakastyöt ovat painottuneet muutostöihin, joita on selvästi enemmän kuin täysin alkuperäiseen tähtäävään entisöintiin liittyviä töitä. Tehdään alkuperäisen näköistä nykyaikaisilla osilla
2014. Tästä esimerkkinä toimi Sture Engströmin kokoonkutsuma vanhojen umpipakettiautojen harrastajien kokoontuminen Espoossa. 6. Kaatosateen pelottaessa herkempiä, kerääntyi Bembölen kahvituvalle seitsemän umpipakettia tiettävästi ensimmäiseen kokoontumiseensa josta letka ajeli Espoon keskustaan, Lagstadin päiväkodilla pidettyyn vapaaehtoisjärjestöjen tapahtumaan esittelemään pakujaan. KALEVI Karén toi näytille hienon ´71 Camionettensa. Umpipaketit koolla Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine MARKUS Jahnin Morriksen ohjaamosta näkyy kyllä peilit ihan hyvin, mutta taakse katsottaessa on parempi kurkkia ovenraosta. Espoo, 12. TALKOILLA kunnostettu ´66 Ford Transit palvelee Racerborg -mopokerhon huoltoautona. RAJAUS ei pienimuotoisessa tapahtumassa ollut aivan ehdoton. 05/14 85. SEPPO Nirosen ´63 Peugeot D4B tuo väkisinkin mieleen postiauton. Renault 16 pyrki lunastamaan paikkansa pakurivistössä loputtomasti muunneltavilla sisätiloillaan, Kupla taas kattotelineen tuomalla pakettienkuljetusmahdollisuudella. Kaikelle toiminnalle klassikkoautojen kentällä ei tarvitse ensimmäisenä olla perustamassa omaa yhdistystä
Teksti: Lea Lahti Kuvat: Tapio Mäntyniemi V erhoilijamestari Iiriksen tilat ovat kodin yhteydessä omakotitalon yläkerrassa. Auto on ollut esillä muutamassa näyttelyssä ja jokusen kerran sillä on ajeltu tapahtumiinkin, muun muassa Kangasalan rompepäiville. Pariskunnalla on itsellään harrasteautona Mercedes-Benz 300 SEL 6.3 Waxenberger . Normaali työnkulku on, että ensin asiakkaan kanssa neuvotellaan minkälainen verhoilu tehdään ja mitä materiaaleja valitaan. Pääartikkeli on kuitenkin huonekaluverhoilu. Iiris Mero aloitti verhoilijana 1987 ja Erkki liittyi firman työvahvuuteen vuoden 2000 paikkeilla. “Arvokkaan auton vakuutusehdot ovat sellaiset, että autoa ei saa jättää valvomatta mihinkään; siksi sen kanssa liikkuminen on vähän haasteellista. Autoverhoilua ja vähän Jämsästä löytyy Meron pariskunnan pyörittämä verhoomoyritys, josta löytyy pitkäaikaista kokemusta monenlaisesta autoverhoilusta. “Odotin kauan, että saisin verhoilla jonkun oikein hienon auton. Työkoneista näyttelyautoihin Iiris Mero kertoo, että alun perin ei ollut tarkoitus erityisesti suuntautua ajoneuvojen verhoiluun: “Niitä vaan tuli tarjolle toinen toisensa jälkeen, alkuun teinkin melkein pelkästään autoja; oli Roveria, Volk- Valitettavaa on, että alalla on kaikesta oikovia tekijöitä. Waxenberger ei ole tehtaan virallinen malli, ja tuo lisänimi tunnetaan vain Suomessa. ”Ehdottomasti suurin saamamme huomionosoitus on itseltään Erich Waxenbergeriltä; olemme saaneet luvan käyttää autossamme Waxenberger -nimeä, josta osoituksena on nimikirjoitus auton takaluukussa”, pariskunta kertoo. “Työmatkoihin ei tarvitse hukata aikaa, kävelee vain portaat ylös ja voi aloittaa työt” pariskunta kertoo tyytyväisenä. Työ suoritetaan. Materiaaleja löytyy Verhoilijat avustavat myös mielellään verhoilumateriaalien hankinnassa. “Meillä käy säännöllisesti saksalainen edustaja ja sitäkin kautta löytyy hyvin saksalaisten autojen verhoilumateriaaleja, tosin sieltäkin ne ovat vähenemään päin”, Iiris kertoo. Verhoomosta löytyy mittava määrä mallikansioita, joista voidaan etsiä sopivia vaihtoehtoja. Kun sellaista ei ilmaantunut, niin piti sitten tehdä tuo oma”, Iris kertoo nauraen. Nykytilanteessa ajoneuvorintamalla verhoiltavana on vähän kaikkea mopoista ja työkoneista museo- ja näyttelyautoihin. Kun sillä liikutaan, vie se kaiken ympäristön huomion, salaa sillä ei pääse mihinkään”, Erkki kertoo. “Pienet kulut ovat etu, mutta joskus tuntuu kyllä siltä että työt ovat liiankin lähellä”, verhoilijat vertailevat. 86 05/14 karia, Cadillac, Volvoja ja Citikoita”, Iiris luettelee
KORKOKENGÄT ovat joutaneet naulaan nyrkkeilyhanskojen pariksi yrityksen perustamisen yhteydessä. ”Kaikki rahat on jo käytetty maalaukseen ja kiirekin olisi jo”, Iiris jatkaa. Valitettavaa on, että tälläkin alalla on kaikessa oikaisevia tekijöitä, jolloin tulos ei ole uutta vastaava, saatika näyttelylaatuinen. Asia sikäli nurinkurinen, omistajahan istuu auton sisällä kaiken verhoilun ympäröimänä, joten luulisi siihen panostettavan samalla tavalla kuin ulkonäköön. VERHOOMOSTA löytyy reilu määrä mallikansioita, joiden avulla asiakkaan autoon pyritään löytämään oikeat materiaalit. Verhoilijan toiveena olisikin, että kun asiakas tulee, hinta ei olisi tärkein keskustelun aihe. Hiekkapuhallus ja maalaus teetetään yhteistyökumppanilla mikäli asiakas ei itse tee tai teetä sitä työvaihetta. “Kunhan nyt jotenkin sen kankaan siihen heität, eikö se ole ihan helppo homma”, on kommentti, jota verhoilija ei soisi kuulevansa. KUN PENKIT saadaan työn alle, ensimmäiseksi puretaan vanhat kankaat pois ja tehdään niistä kaavat. Mikäli penkin runko on huonokuntoinen, se pitää kunnostaa ennen verhoilua. muutakin aina asiakkaan toiveiden mukaan; joku haluaa tuning-tyyppisen, toinen tiukasti alkuperäisen ja niin edelleen. Joskus tilauksen voi saada työn alle nopeastikin, mutta joskus taas voi joutua odottamaan useamman kuukauden. “Kun autoa kunnostetaan, maali saa maksaa maltaita, mutta kun auto tulee verhoilijalle ja alkuperäisenkaltainen kangas maksaa 200 euroa metriltä, sitä itketään katkerasti”, Erkki kommentoi. Kun päästään aloittamaan, itse verhoilutyö yhden auton penkeille vie aikaa parisen viikkoa. Verhoilutyön hinta puhuttaa aina. 05/14 87. Iris on saanut hanskat lahjaksi silloin kun aloitti verhoiluyrityksen; ne on tarkoitettu hankalien asiakkaiden varalle. ”Tällä alalla ei ole kyse siitä, kuinka hieno voidaan tehdä, vaan enemmänkin siitä, mitä asiakas on valmis maksamaan. Jos hinnoissa on merkittävästi eroa, on paikallaan kysyä, mitä se halvempi tekijä jättää tekemättä. Tämä asia on hyvin tärkeä” Erkki painottaa. Tietenkin, jos asiakas toivoo jotakin sellaista, joka ei sovellu tai ei kestä käytössä, silloin henkilökunta pyrkii vaikuttamaan valintoihin. Käypä hinta Töitä on jonossa yleensä parin-kolmen kuukauden verran. Täytteet vaativat lähes aina kunnostusta. Joskus asiakkaan kanssa käydään pitkiä neuvotteluja työn toteutuksesta ja hinnasta
Teksti: Antti Kautonen • Kuvat: Weber, Smithsonian Institute 88 05/14. Klassikkoesine Kesäinen kekäle Monelle kesäloman kruunaa grillin ääressä vietetty laatuaika. Vuosikymmenten ajan lukemattomat hiillokset on saatu aikaan Weberin klassisella pallogrillillä
05/14 89. Tai näin Mount Prospectista kotoisin ollut George Stephen vanhempi ainakin perusteli vuonna 1952 kehittelemäänsä pallogrillin prototyyppiä, joka pohjautui työpaikkansa, Weber-veljesten metallipajan valmistamien poijujen osiin. Kolhut eivät haittaa, kunhan ruoka on hyvää. Stephenin tuttavapiiri ei aluksi lämmennyt miehen omalaatuisille kehitelmille, mutta ajan myötä ja grillillä aikaan- saatujen kokkausten avulla poijuun pohjautunut grilli alkoi saada suosiota, ja rakennelmasta ryhdyttiin laatimaan markkinoitavaa tuotetta. P allogrillin tarina alkaa 1950-luvulta asti. Laatu maksaa Vuonna 1952 tavallisesta grillistä sai pulittaa ehkä seitsemän silloista dollaria, ja George Stephen Sr:n pallogrilli maksoi kokonaiset 50 dollaria, mutta korkeasta hinnasta huolimatta kauppa kävi niin hyvin, että metallipajankin nimi vaihtui Weber Brothers Metal Worksista Weber-Stephen Products Co:ksi. OIKEASSA yläkulmassa komeilee Weber-grilli sellaisena, kuin se aloitti taipaleensa yli 60 vuotta sitten. Pallogrillin prototyypit pohjautuivat poijujen puoliskoihin. Punainen esittää grilliä 60-70-lukuisessa asussa, musta puolestaan on juuri pakasta vedetty. Tuolloin moni vielä grillasi lihansa avoimella hiilipannulla, joka oli sateelle ja tuulelle turhan arka ja lihan kypsyysastetta ajatellen arvaamaton ja hankala hallita. Klassisin pallogrilli on kenties juuri sellainen reippaanpunainen, mutta vaikka Webereitä saakin yhä uutena, uudenkarhea grillin ei tule olla kuin hetken: parhaassa pallogrillissä näkyy vuosien käyttö ja säntillinen puhdistus. Vuosikymmenen loppuun mennessä George osti yrityksen koko toiminnan, ja poijujen pykääminen lopetettiin tykkänään – tästedes tehtäisiin vain grillejä. Illinoisista lähtöisin ollutta grilliä myytiin 60- ja 70-lukujen edetessä ympäri Yhdysvaltoja, ja pallogrillin maailmanvalloitus lähti käyntiin
Verkot vesillä Nettihuutokauppojen jyvät ja akanat Saabismi on ... Myyjä perusteli muutosta paremmalla käytettävyydellä, mutta jos tämä ei ostajaa miellyttänyt, alkuperäisen, hiljattain täysin remontoidun 850-kuutioisen moottorin sai mukaansa. Harrastajan näkökulmasta merkki tarjoaa valikoiman upeita ja toimivia autoja, joista löytyy omintakeista persoonallisuutta. SAAB 96 MONTE CARLO ´66 SAAB SONETT III ´74 9 TARJOUSTA, 7 700 USD EI RIITTÄNYT Connecutin Essexistä listattiin siistissä käyttökunnossa oleva 96 Monte Carlo, jonka alkuperäinen kaksitahtimoottori oli korvattu V4-tekniikalla. SAAB 99 TURBO ´78 SAAB 900 TURBO ´86 29 TARJOUSTA, 2 125 USD EI RIITTÄNYT Oregonin Salemista listattiin yksi ensimmäisistä 99 Turboista. Kahden tonnin lähtöhinnasta ei paljoa koroteltu. 90 05/14 SAABIA ei voi syyttää ainakaan muiden kopioinnista, niin persoonallisia merkin ratkaisut ovat. Vaikka tulevaisuus onkin aika ajoin näyttänyt epävarmalta, on Saabin historia täynnä mielenkiintoisia malleja. Aukoton huoltohistoria kuitteineen löytyi huoltokirjasta, ja mukaansa sai myös Kalifornian kilvet. Pienistä virtaviivaisista kakstahtipapattajista on merkki kulkenut pitkän tien vaudikkaan turbovillityksen kautta yhteistyökuvioihin niin Fiatin, Subarun, Cadillacin kuin Chevroletinkin kanssa. Myyjä ei löytänyt Saabista mitään moitetta ja kutsui kaikki kiinnostuneet koeajolle.. 3 TARJOUSTA, VOITTANUT 2 500 USD Etelä-Karolinan Greeristä kiertoon lähti Kolmos-Sonetti, joka kaipasi uutta huolehtivaa omistajaa. Myyjä päätteli varsin virheettömästä sisustuksesta, että 80 000 mailia näyttävä mittari olisi ensimmäisellä kierroksella. Yli 30 vuotta Kaliforniassa ollut Saab oli täysin ruosteeton ja lommoton, mutta metallivärin lakkapinta oli haalistunut. Varaosien suhteen Saab on kohtuuhelppo harrastettava, eikä yksin tarvitse Saabin ongelmia ratkoa, sillä vertaistukea tarjoaa yli 3 500 jäsenen Suomen Saab-Klubi. harrastus V aikka Saab on maailman automarkkinoilla aina ollut piirun verran marginaalinen merkki, on sille kaikkialta löytynyt oma vankka kannatajakuntansa. Ainoat viat jotka myyjä Saabissaan tiesi oli vuotava jarrupääsylinteri ja tyhjentynyt ilmastointi. Ylimaalattu 100 000 mailin 99 oli hyvässä käyttökunnossa, mutta verhoilussa alkoi jo käyttövuodet näkyä, totesi myyjä. Sisusta oli sen sijaan täysin virheetön ja puhdas, sillä auton molemmat omistajat ovat olleet tarkkoja Saabistaan. Auto oli verhoiltu ja maalattu uudestaan, mutta maalissa oli pari pientä virhettä, huomautti myyjä. Tässä muutamia poimintoja hiljattain huutokaupoissa tarjolla ollesta Saabeista. Näistäkin huolimatta Sonetti oli hauska auto ajaa, kuvaili myyjä. Kolari- ja ruostevapaa auto oli ehjä ja täysin alkuperäinen. SAAB 99 EMS ´76 13 TARJOUSTA, VOITTANUT 5 300 USD New Jerseyn Clementonista listattiin ainoastaan 62 000 mailia ajettu, lähes virheettömänä säilynyt 99 EMS. 14 TARJOUSTA, VOITTANUT 3 050 USD Utahin Centervillestä huutokaupattiin Combi-Coupe, jota myyjän mukaan olisi aina pidetty tallissa. Tehdyt tarjoukset eivät auton hintavaraukseen yltäneet, mutta sen olisi saanut ostaa suoraan 12 500 dollarilla. Keräilijöille Saabilta löytyy lukemattomia erikoismalleja, joista harvinaisimpia lienevät Uudessakaupungissa valmistetut Finlandia–mallit. Saabtarjontaa on meillä ja maailmalla sitä vasta onkin, ja ruosteettomia yksilöitä löytynee ainakin Amerikan kuivemmista osavaltioista. Lasikuitukorissa oli kuitenkin useita pieniä railoja, maalipinta oli välttävä, ikkunoiden tiivisteet vaativat vaihtoa, helmakoteloissa oli pintaruostetta, kytkin irrotti huonosti ja jäähdyttimen letku vuoti. SAAB 900 TURBO CE ´94 28 TARJOUSTA, VOITTANUT 5 600 USD Uuden-Meksikon Albuquerquesta listattiin harvinainen 900 Commemorative Edition, joita valmistettiin vain 500 kpl
Täydellinen huoltokirja. Hienosti viimeisteltyjä, Suomessa nykyään harvinaisia, 040-5059565, Jämsänkoski Talbot 1510 GLS -83 Halpa varaosa-auto. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.fi Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala NYT SAATAVILLA MYÖS VOLVO 240 / 140 / AMAZON 2-PIIRI JARRU-TEHOSTIMIA! Durkopp-taksi kuvattuna Halikossa Kuva Harto Leson yksityiskokoelmasta Mobiilimäen piha-alue Hitsarinkatu 5, Turku Myyntipaikka 20/15 euroa Vapaa paikoitus Pääsylippu 2 euroa Museo- ja harrasteajoneuvon kuljettaja ilmaiseksi sisään. Uusittu etuiskunvaimentimet, startti, virranjakaja, -kansi, -pyörijä, tulpanjohdot, laturi, imusarjan tiiviste, kaasuttimen korjaussarja, kardaanin nivelet. Ei liiku omin voimin, trailerikunnossa, H. -87, aj. BMW 635 CSi, uuden veroinen. S-mersun velour sisustus, sähköllä kattoluukku, 5-vaihteinen manuaali, irr. Audi coupe gt / ur quattron mittaristo ja kehys katkaisijoilla. 194000 km. Ikäisekseen siistissä ja alkuperäisessä kunnossa. Bosch H4 ja Hella H1 uudet ajovaloumpiot, käy Audi 200 typ 43/ur quattro, sekä uudet etu puskurin vilkunlasit. 4-ovinen Sedan, 5-vaihteinen, 2xrenkaat. 040-5365820, Hyvinkää Audi osia alumiinivanteet Still auto SR500 6 X 14, jako 4 X 108, ET38 ollut Audissa sekä RS seven 6.5 X 15, jako 5 X 108, ET18 käy Volvo 240/740/940.Hirschmann moottorikäyttöisiä automaatti antenneita, antennit ovat uusia. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Käytetyt Hella Comet 550, kantikkaat sumu ja kaukovalot. verhoiluja tiivisteosia. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Valm. Audi 200 typ 43/ ur quattron uudet sumuvalot. 60 €, 040-7240076, 141074 Opel Kadett C -75, tekniikka pelaa, hitsaamista korissa. Varaosia paljon, mm. Kolmet renkaat, 040-5967429, Janakkala VW-kupla -73, 1600 cc, hyvä ja toimiva harraste/kesäauto. 2 viikon välein). reino.llaukkanen@studiolumi. Suomeen 6/77. 0400337541, Nokia Tunturi City -mopo vm. Ei ruostevaurioita. Tarjoa. 0405579849, Rovaniemi Pirkanmaan Ajoneuvoharrastus- ja keräilytapahtuma sunnuntaina 7.9.2014 klo 8.00-15.00 V-Palvelu V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Huippukuntoinen ruosteeton löytö, tulevaisuuden klassikko!, H. Ei rekisterissä tälä hetkellä. Audi coupe gt / ur quattron ovi verhoilut., 040-5059565, Jämsänkoski Dodge Aspen Special Edition 360 cid -76 Museoajoneuvo. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. 8990 €, 040-5904350, Turku 141076 AutoArt pienoismallit Metalliset 1:18. 040-7083685, Rovaniemi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Citroen AX GT aluvanteet Näyttävät hienolta muissakin AX malleissa. 80 €, 050-3723647, Padasjoki 141069 Myydään: Toyota Corolla vm. Käyttämätön Nokia 3310 / 3330 sopiva auto hf-sarja. Audi Sport Quattro sivvilimalli, alkuperäisessä pakkauksessa. www.varastopalvelu.fi 05/14 91. Hintaan lisätään toimituskulut, H. Valkoinen, siisti, paperit ok. Eniten tarjoavalle. Audi coupe gt / ur quattron ajovalo umpion laseja sekä takavaloja ja takapaneeleita. vetokoukku, sähkölasit ym. Newark 1976, rek. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. com. Audi coupe gt /ur quattron maskeja. 97000 km, Ollut uudesta asti 80-vuotiaalla papalla. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Myydään Mercedes-Benz 300E -90 aj. toinen kori, vaihdeloota ja muuta pientä. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. -90, automaatti (variaattori)
TILAA KONEURAKOINTI MAANRAKENNUS • METSÄKONEURAKOINTI • KIINTEISTÖHUOLTO • MAATALOUS PELTOTÖISSÄ KESTOTILAUS: NRO 5 • 3/2014 • 7,90€ 39 90 LIETEURAN UURTAJA 6 NUMEROA KULJETUS TERO LIUKAS JÄTEKUKKULAN KUNKUT ÄMMÄSSUO URAKOINTIA JÄTT KÄSITTELYN PARISSA TYYPIT RENAULT MASTER KOEAJOSSA JYHKEÄ FORD RANGER TEKNIIKKA SIMULAATTORIT KEHITYKSEN RENGASASIAA TUKENA SAAT TILAAJALAHJAKSI KONEURAKOINTI -LIPPALAKIN! INEESTA RAAK TTEEKSI O U T RIN TRAKTONGAS TALVIRE KOMATSU Viipale mediat 6 414887 200110 www.koneurakointi.fi/kampanja HYBRIDIKAIVURI Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@koneurakointi.fi TILATESSA MUISTA MAINITA KAMPANJAKOODI: KU2014 Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.fi Lataa Koneurakointisovellus App Storesta QR-koodilla Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa 14003 720011-1403 Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi PAL VKO 2014-30 INEN TELAMSAEPTI KON
1990 Auto uudistetaan kattavasti ja julkistuksen myötä nimenä on Rover Metro kotimarkkinoilla, Rover 100 Britannian ulkopuolisilla markkinoilla. Pienimmästä kokoluokasta löytyy myös kätevän ketterä englantilainen kaupunkiauto. Alkuperäisen Austin Metron johdannainen, 114-nimeä kantava Rover-cabriolet on 1987 Austin-merkki väistyy käytöstä vuoden -87 lopussa. Tuleva klassikko Rover 114i Cabriolet Katoton kulkija Avoautoa katselevalle on monenlaista vaihtoehtoa. Katse onkin syytä kääntää läntisen saarivaltion tuotoksiin. Moottorina Rover K-sarjalaisia.. 94 05/14 Avonaisten pikkuautojen ilmoituskavalkadissa on usein vahva Twingoedustus. Tähän mennessä Metro on faceliftattu kertaalleen vuodelle 1985, ja viides vaihdekin on saatu mukaan. Pärjäisi niillä talven tuiskuissakin, jos nyt aivan pakko olisi, mutta kuulaassa kesäsäässä sitä tahtoisi alleen jotakin ketterää, josta katon saisi vähällä vaivalla pois auringon edestä. Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Antti Kautonen ja Jan-Erik Laine P ieniä rättikattoisia autoja ihastelee mielellään kesäliikenteessä. MALLIHISTORIA 1980 Austin Metro esitellään. Niissä ja Mazda 121:ssä on aukileikattu kattopaneeli ja taakserullautuva rätti; Peugeot 205:ssä ja vastaavanikäisessä avo-Kadetissa taas on kahvamainen turvakaari tuomassa takaisin peltikaton mukana hukattua jäykkyyttä. Ensi alkuun automallin nimi on miniMetro, sekä linkin luomiseksi vanhaan Miniin, että Metro-nimestä valittaneen bussivalmistaja Metro Cammellin lepyttelemiseksi. Mikähän olisi sellainen pieni avoauto, jonka saa mahdollisimman auki paljaan taivaan tuomiseksi ohjaamoon
Tilavuus 1396 cm3, teho 75 hv, vääntö 117 Nm 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattiassa. Vuonna -95 oli Metro-nimi heitetty pois takakontista myös kotimarkkinoilla, ja tästedes ilmeeltään sopivasti pyöristynyt auto oli kaikkialla 100-sarjan Rover. 1995 Facelift pyöristää keulan ja perän, ja nyt auton nimenä on kaikilla markkina-alueilla Rover 100. 3406, lev. Suunnittelupöydälle nousi myös uusi K-sarjan moottori, jolla korvattaisiin Metrossakin ahkeroinut, iänikuinen A-sarjalainen; tekniikaltaan Metro oli ollut huomattavan vanhakantainen, ja viides vaihdekin saatiin vasta vuodelle 1985. Tämä facelift jäi lyhytaikaiseksi, sillä surkeaksi osoittautunut Euro NCAP-törmäystestitulos romahdutti Rover 100:n myynnin, ja tilauskirjat suljettiin vuoden 1997 loppuun mennessä. Etuveto 05 Alusta Edessä McPhersontuenta, takana vääntövarret, Hydragas-kaasujousitus 06 Kori Kaksiovinen teräksinen avokori 07 Mitat Pit. Vuonna ’95 oli Metro-nimi heitetty pois takakontista myös kotimarkkinoilla, auto oli kaikkialla 100-sarjan Rover. Metrolla valtavirtaan Vuonna 1980 julkistetusta Austin Metrosta riitti jalostettavaa vielä pitkäksi aikaa. 1380, akseliväli 2250 mm 08 Suorituskyky 0-100km/h 10,7 sek, huippunopeus 165 km/h 09 Valmistusmäärä n.2000 kpl ROVERIN 1.4-litrainen, kahdeksanventtiilinen K-sarjalainen vie avointa kiulua iloisesti. 01 Auton merkki ja malli Rover 114i Cabriolet (R6) 02 Vuosimalli 1996 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Ajamamme 114i Cabriolet edustaa R6-korin viimeistä keulaa. Nokkaakseli kannessa, yksipisteruiskutus. Kuten englantilaisessa autoteollisuudessa kuitenkin niin monesti pääsi käymään, kilpistyi lennokkaamman näköisen AR6:n kehitystyö vähin äänin, ja Metro päätettiin uudistaa pitkälti samoja polkuja kulkien kuin tähänkin asti. Viimeistä viedään Koeajamamme, vuoden 1996 mallinen 114i Cabriolet edustaa R6-korin viimeistä päivitysversiota. englantilaisen insinöörityön taidonnäyte: täysin aukinainen ja ehdottoman rivakkaliikkeinen kaupunkikokoinen ajokki ilman ostoskorimaista ”kantokahvaa”. Kyllä, suunnitelmissa oli ollut jälleen kerran korvata Metropohjainen auto jollakin uudemmalla, mutta tilalle kehitelty R3-koodin 200-sarjalainen nykäistiinkin kilpailemaan isompien Volkswagen Golfin ja Ford Escortin kanssa, ja pikkuautokenttää täyttämään jäi kuin jäikin urhea 100. Pientä brittiautoa halajavat saivat odotella vielä jokusen vuoden, kunnes uusi moderni BMW-sukuinen Mini saatiin kauppoi- MONESTI nimeään vaihtanut autonvalmistaja toimi Rover Group Limitedin nimen alla vuonna 1995. Autoyhtymä kuului vuodesta 1988 alkaen British Aerospacelle, ja yhtiön johtokunta ei syystä tai toisesta suosinut sukkulamaisempaa AR6:ta. 1565, kork. Moottorivaihtoehtoina kahdeksan- ja kuusitoistaventtiiliset voimanlähteet. 05/14 95. Vuoden 1992 uutuus oli Metron avomalli, koriversio jota ensimmäisen mallin Metrosta oli saanut vain pienpajojen käsityönä. 1997 Onnettomat törmäystestitulokset nitistävät automallin myynnin, ja vuodelle 1998 Rover 100:ta ei enää valmisteta. Siltikin, uusi vuoden ’90 Metro, joka oli tästedes Austinin sijaan Rover ja ulkomarkkinoilla Rover 100, oli uuden moottorin, reippaasti parannellun Hydragas- jousitetun alustan ja ajoasentoa myöten hiotun sisustuksen myötä kelpo lailla edeltäjäänsä modernimpi ja ajettavampi auto – ja päivittyihän ulkoasukin samalla 90-lukuisemmaksi. 1992 Avomalli Metro/100 Cabriolet tulee tarjolle. Brittein saarilla erityisen mukavasti kaupaksi käyneelle Metrolle oli vaivihkaa kaavailtu koodinimeä AR6 kantanutta, hieman suurempaa korvaajaa 1980-luvun kääntyessä kohti loppuaan
Mainittu vaihdelaatikko on muuten PSA-yhtymältä hankittu, joten siinä lienee osasyy, miksei se ainakaan häviä esimerkiksi Peugeot 205:n vaihdetuntumalle. Myös Roland Garros -nimeä kantanut, aina tummanvihreä ja aina vaalealla osanahkasisustalla tarjottu erikoismalli oli saatavana, jolloin moottori oli 85-hevosvoimainen 1.4-litrainen. 205:n avomallia valmistettiin eri versioina ja eri varustelutasoilla vuodet 1985-1994, joista pikkuruisin oli 1.1- tai 1.4-litrainen CJ-malli ja tehokkaimmat 1.6- ja 1.9-litraiset CTi-mallit, jotka vastasivat kovakattoista GTi:tä. Luukku on hatchback-mallin typistetty versio. 16-venttilisessä versiossa polleja oli kokonaiset 103. 96 05/14 TOINEN VAIHTOEHTO PEUGEOT 205 CABRIOLET Valmistettu 1985-1994 Teho 60-130 hv Hinta uutena 104900 mk (1.4 CJ, 1989) Sekä aiemman Austin Metron että myöhempien Roverversioiden luonnollisena kilpailjana voidaan pitää klassisen 1980-lukuista Peugeot 205:tä, joka sekin kitkutteli pitkälle 90-luvulle asti. Ruosteelta kesäkäyttöön jätetyt avo-205:t lienevät säästyneet hyvin, sillä kori ei ole niitä ruosteherkimpiä muutenkaan. Toki vaivihkaa vuotamaan alkanut katto voi aiheuttaa happamuutta korissa, kuten muissakin avomallisissa autoissa. Tovi sitten vilahti myynnissä tuhannen euron hintainen Roland Garros -yksilö, jota ei oltu vielä maahantuonnin jälkeen katsastettu.. No, asioilla on kuitenkin puolensa. Osaltaan kiittäminen on varmasti Hydragas-jousitusta, joka antaa autolle vähemmän pomppivan kulun kuin pikkukinnereissä on totuttu, mutta koriakaan ei suunnattoman löysäksi pääse millään sanomaan. Toki sääolosuhteiden takia myyntimäärät ovat jääneet vaatimattomiksi, mutta tätä on sittemmin paikattu jälkikäteen käytettyinä maahamme tuoduilla yksilöillä. Toki, tässä Saksasta uitetussa autossa on ”vain” kahdeksanventtiilinen moottori, ja brittiläisostaja olisi voinut valita autoon vielä toiset kahdeksan lisää, mutta 75 hevosvoiman turvin pikku-avo kulkee kyllä hanakasti. Toisin kuin Roveria, avo-Pösöä on tuotu maahamme uutena. Tuleva klassikko Rover 114i Cabriolet hin, tuolloin jo Rovereista irtautuneena. Kun jo hatchback’kaan ei ole niitä jäykkäkorisimpia autoja, voi siitä päätellä jotakin. Avo-205:ien hintaluokka lähtee kahden tonnin alapuolelta katsastettujen autojen suhteen. Avomallin 205 on koriltaan hatchbackia löysempi, vaikka turvakaaripoikittaisjäykisteellä tätä on on koettu korjata. TAVARATILAN kansi on itse lastausaukkoon nähden koomisen iso. Testitilanteessa koko lailla rusinaksi menneet Sataset olivat vaatimattomia hatchback-malleja, ja kiitos avomallia suunnitelleiden Lamm ja Tickford -yritysten näkemysten, jäykisti Rover avo-100:n koria reippaasti hatchbackiin verrattuna, tuoden muunmuassa järeän sivuittaisen vahvikepalkin penkkien paikkeille pohjaan. Varmasti vain 70 000 kilometrin mittarilukemalla on osansa tuoreeseen tuntumaan. Kaikkein miellyttävin yllätys on kuitenkin liukastoiminen ja lyhytliikkeinen vaihteensiirto, joka todellakin houkuttelee kepittämään muutenkin terhakasti kulkevaa autoa maaseudun kumpuilevilla teillä. Ja toden totta, ajossa 100 ei suuremmin nitise eikä vetku
05/14 97. 75 hevosvoiman turvin pikku-avo kulkee hanakasti – 16-venttiilisessä versioissa polleja on kokonaiset 103. Ratti on tuotu jo mukaan tuolloin uudesta R3-mallin 200-sarjalaisesta. Auto ei tosin kavahda mutkatietäkään. SISUSTUKSEN muoviosien muotoilu ja materiaalilaatu on enemmänkin korealaista kuin koreilevaa, mutta ergonomia on kohtuu hyvää. TÄSSÄ pikkuavo-Rover on parhaimmillaan: katto alhaalla, tietä edessä ja tuuli hiuksissa
Tuleva klassikko Rover 114i Cabriolet Paljain päin Ulkomuodoltaan – varsinkin koeajoautomme tavoin kirkkaanpunaisena – 114i Cabriolet on, sanotaanko ainutlaatuisen näköinen. ALUSTA Hydragas-jousituksen tasoa kannattaa tarkkailla, ovatko auton kulmat suorassa muihin nähden. KANGASKATOLLE on olemassa siistimpi suojapussi, joka tältä istumalta jätettiin kuitenkin sovittelematta paikoilleen. Mikäli takapää kulkee ”polvet yhdessä”, eli takapyörät ylhäältä huomattavan linkussa, on ylätukivarsissa väljää. Avaamiseen ja sulkemiseen ei tarvitse käsivoimia hukata, sillä katto tottelee kojelaudan katkaisijoita. SISUSTA Ennen kaikkea, sisustaan pätevät ensisijaisesti käytetyn avoauton perusasiat: onko katto vuotanut, löytyykö hometta, onko lattiamatto kostea, ovatko penkit tahraisia, muistuttaako takakontti luolastoa. Hiukan huvittavasti jää takanäkyvyys näinkin avonaisessa autossa kovin keskinkertaiseksi: kun katto on taiteltu kasaan peräpään päälle, ei peruutellessa näe päätäkään pyörittelemällä taakseen kovinkaan hyvin. Siksipä voisikin hyvin vinkata, ettei avoautonkaan tulisi olla aivan jokapäiväisen mallinen, vaan yhtä hyvin roposensa voi sijoittaa brittiläiseen tuotteeseen. Vaihteisto voi rusahtaa pakille kytkiessä, ja jonkinasteista jollotusta voi kuulua ajon aikana – kenties jäänne tavarantoimittaja Peugeotilta. Entisen kansipahvin merkkejä kannattaa siis tarkkailla autoa tutkiessa. Käynnistyksenestossa on toisinaan ongelmia ja eston ”aivot” sijaitsevat hankalassa paikassa kojelaudan sisällä; myös moottorinohjauksessa on tavattu häikkää vanhemmiten. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! TEKNIIKKA Muutoin luotettavana pidettävässä K-sarjan moottorissa voi tavata öljyvuotoja ja kannentiivisteongelmia. Tiedetäänhän sielläkin sadepäivistä jotakin. Toki, katon saa painettua hieman tätäkin alemmas, jos sen tulee pakanneeksi autoon kuuluvaan suojakankaaseen, mutta tällä kertaa jätimme katon vapaasti liikuteltavaksi. Korjauspeltejä kerrotaan olevan hyvin saatavilla, mikäli niille on tarvetta. VIIKINKI seilaa keulalla kohti 1990-luvun viimeisiä vuosia. KORI Ruostetta voi tavata takakaarista, pohjasta ja helmoista, eli vakipaikoista. Sisustusmaterialit ovat kuitenkin kestäviä 100-sarjalaisessa. Huolimatta siitä, ettei Austin tai Rover Metro suomalaiseen katukuvaan ole kuuluneet, on auto silti Metroksi tunnistettavan näköinen, vaikka ilmettä onkin vuosien varrella korjailtu sieltä sun täältä. Kojelaudasta käsiteltävää kattoa nostaessa tulee sivuikkunoiden olla alhaalla. Suomen kesässä aurinkoisista päivistä tulee ottaa kaikki irti, niitä kun ei jokaisen kesälomalle satu välttämättä montaakaan. 98 05/14. Näin pienellä avoautolla ajaminen vie suoraan kesäisen autoilun ytimeen, ja vaihteiden läpi kiihdytellessä saa Ksarjan voimanlähteen äänistä nauttia täysin siemauksin
Klassikot 06/14 ilmestyy 4.9.2014 Brittiautojen paratiisi Rekijoelta löytyy alan yritys, joka myy, huoltaa ja remontoi englantilaisia harrasteautoja. Puhdaslinjainen Yksi harvoista, uudesta saakka suomalaisomistuksessa olleista Alfa Romeo Giulia Spider -urheiluautoista löytyy Jouko Kurrin tallista. Kyseisellä yksilöllä on myös erittäin mielenkiintoinen historia. Seuraavassa numerossa: Tuleva Klassikko Manuaalilaatikolla varustettu Camaro tarjoaa miehekästä kyytiä ja hyviäkin yksilöitä saa alle kohtuurahalla – ainakin toistaiseksi. 99
Pituus 770 cm • Leveys 275 cm Matkanopeus 26 solmua Moottorisuositus Volvo Penta D4-225 Ranskan kirppu SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND Perinteinen 770-senttinen Tiiskeri, joka sopeutuu sulavasti kovaankin aallokkoon. Täysin Volvo Penta 200hv 1995 kunnostettu 2007 peruskunnostettu. Nukkumapaikat kuudelle. KATSO MYÖS MUUT KÄYTETTYMME: WWW.TIISKERI.FI 42000€ TIISKERI 750 MAHONKI -74 Volvo Penta 165hv. Kuutos-Coupe Opel Rekord Coupe 6 ´65 05/14 Tiiskeri-veneet autoilun ajankuvaa • www.klassikot.fi • 05/14 • Hinta 8,50 € TIISKERIN PERINTEISET MAHONKIVENEET TIISKERI 750 MAHONKI -74 119500€ TIISKERI 750 MAHONKI -73 64900€ TIISKERI 750 MAHONKI -75 Mercury Diesel TDI 3.0 260hv 2014. Viipale mediat 368480-1405 • PAL VKO 2014-36 Tiiskerit valmistetaan aina tilauksesta. Nukkumapaikat kolmelle. Nukkumapaikat kahdeksalle. Saatavana runsaasti erilaisia lisävarusteita! 6 414883 684808 Tiiskeri-malliston lippulaiva pystyy jopa 32 solmun nopeuteen ajomukavuuden säilyessä silti hyvänä. Pituus 1010 cm • Leveys 320 cm Matkanopeus 26 solmua Moottorisuositus Volvo Penta D6-350 Kerrassaan mainio kesäauto Renault 4 ”Plein-Air” ´78 14005 LX-mallista kehitelty avokeulainen malli, jossa mainiot tilat vesillä harrastamiseen. Laitteet ja varusteet - 2008, laitteet ja varusteet uusia uusia. Pituus 770 cm • Leveys 275 cm Matkanopeus 26 solmua Moottorisuositus Volvo Penta D4-225 Mercedes-Benz 250 ’80 • Opel Rekord A ’65 • Porsche 356 ’63 • Rambler Classic ’65 • Renault 4 Plein Air ’78 • Toyota Dyna-kuljetusauto ’83 LUJIA JA LUOTETTAVIA VENEITÄ VUOSIKYMMENTEN KOKEMUKSELLA Poijusta grilliksi Pallogrilli on parasta kesämuotia Särkyneet unelmat Tuleva klassikko Seven Mod Epäkaupallisia brittisportteja ja vähän muutakin Pieni ja pirteä Rover kangaskatolla Harrasteikäiseen kalustoon keskittyvä korjaamo. Vm.1996 HEINLAHDEN VEISTÄMÖ OY VEISTÄMÖNTIE 50, 49200 HEINLAHTI PUH 05-2109 600, 0400-559435, FAX 05-2109 620 39500€ Volvo Penta AQD41 200hv aj. 550 h, Vene peruskunnostettu 2002