Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. NOSTALGIAA LOMAILLESSA ’68 Tabbert-vaunu + ’68 Ford Taunus Kokeilussa kolme komeaa Wartburgia AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 05/15 • Hinta 8,90€ Pärinää idästä Klassikkoesine Leppoisat kesätapahtumat Cadillac Seville Lenkkarit kuin silloin ennen Kierroksella Ainesta tulevaisuuden harrasteautoksi Japanilaista loistoa Toyota Crown ’69 MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. 05/15 Ford 20M TS ’68 & Tabbert ’68 • Citroën DS 23 ’73 • Rover P4 ’61 & Humber Sceptre ’69 • Toyota Crown ’69 • Wartburg 353W ‘79 & 353W Tourist ‘79 & 311 ’65 • Volvo 164 ’72 • VW Scirocco ’84 368480-1505 • P AL VKO 2015-36 6 41 48 83 68 48 08 15 00 5 S UO M A LAI ST A TYÖTÄ – M ADE IN F IN LA N D Viipale mediat. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet
03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat Museokortti • museot.fi Yksi vuosi, 200 museota Ett år, 200 museer museot.fi Museokortti Museokortti on lähes 200 museon yhteislippu, joka on voimassa vuoden ajan ensimmäisestä käyttökerrasta. 6 414888 002355 1 5 3 800 235 -1 503 PAL VKO 2015-35 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Suomen Historian 3 . 54€ UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ ”K erjuu on kiellet ty , mut ta antama sta ei ole lak at tu. numer o • 3/2015 Suomen Historia 3/2015 Hinta 8,90€ RIKOSTARINA VIIHDE MAAMME PUOLUSTAJAT Kansa täytti tanssilavat Tuhat täpärää tilannetta Vapaudenristin tähden Teuvo Tulion elämä ja elokuvat HENKILÖKUVA ILMAILU Lentokilpailu Suomen ympäri murrosaika Kun konevoima tuli tiloille Maaseudun määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Uutuuslehden löydät myös Lehtipisteistä kautta maan! 4490 8 numeroa + avaimenperä ovh. /kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. 64,90€ Tutustumistarjous!. ” Ma alais yht eisöss ä oli pitk ät p erint eet k öy häina vusta . Laatuauton puikoissa Mercedes-Benz 220E ´92 W124-korinen Mercedes on tullut museoikään. Vauxhall Victor ´71 + MKP Petit ´63 Elina Raukon ja Marko Savinin harrasteauto ja 60-luvun matkailuvaunu kulkevat omia polkujaan tyylistä tinkimättä. Osta museosta tai Museot.fikaupasta. Puruveden maisemissa Peugeot 404:lla matkattiin Puruveden maisemiin. Kiireetön kymmenen pysähdyksen taktiikka ja Pösön pehmeät ajo-ominaisuudet tekivät kesäretkestä kaikin puolin mukavan reissun. Matkalaiset 99 Seuraavassa numerossa: Klassikot 06/15 ilmestyy 3.9.2015 6990 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.. Lue seuraavasta numerosta, millaisia tunnelmia vähän ajettu ikiliikkuja herätti toimittajan koeajossa
Äänentoistolaitteista ei ollut jäljellä kuin kaiutinreiät ja roikkuvat johdot. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Nuukimmat omistajat eivät jättäneet autoonsa kerrassaan mitään tuodessaan sen vaihtoon. Uusintanäytössä kaikki kohdat oli vihdoin korjattu. Olisiko niin, että edustuksellinen ja monipuolisesti varusteltu, hiljainen ja tehokas harrasteauto olisi jotenkin liian helppo harrastettava. Kahden ensimmäisen kohdalla puhutaan ehkä viidenkympin tai satasen kuluerästä, josta voisi päätellä, että korjaustoimien laiminlyönti oli ollut kiinni rahan sijaan turhankin rennosta suhtautumisesta ajopeliin. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Erään vuoden katsastuksessa vikalistalle oli merkitty kaksi pientä vikaa, jotka eivät edellyttäneet uusintanäyttöä. MATERIAALI Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Jotkut ranskalaisautojen omistajat olivat oma lukunsa. Joskus vain muutaman vuoden ikäinen Sitikka saattoi olla aivan ruokottomassa kunnossa, ja välinpitämättömyyttä korostivat lukuisat korjaamattomat pikkuviat ja sisätiloihin jätetyt tavarat. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Pääkirjoitus Huoletonta menoa Viimeksi ostamani ranskalaisauton mukana seurasi huoltokirjan ohella nippu papereita. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Älköön otettako tätä väitteenä, etteikö vanhaan luksusautoon saisi upotettua loputtomasti aikaa, vaivaa ja rahaa. Toisin kuin nykyään, siihen aikaan ranskalaisauton omistaja näytti useasti historianopettajalta. Tutkimattomia ovat autoharrastajan tiet. Harri Onnila Toimittaja TILAAJAPALVELU Puh. Tämä ajatus heräsi tätäkin numeroa työstäessä eritoten Wartburg-jutun mukavan tekemisen tiimoilta. Niissä parissa pienessä autoliikkeessä, joissa olin kesätöissä ja vähän oikeissakin hommissa, ensimmäiset tehtäväni liittyivät tuoreiden vaihdokkien pesuun ja siistimiseen. Myöhemmin kuvaan astuivat pienet korjaukset sekä fiksaukset. ILMOITUKSET Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Seuraavan vuoden katsastusraportissa erona edelliseen oli vain hieman muuttunut kilometrimäärä – samat viat olivat edelleen listalla. Otsikosta huolimatta harrastaja ei varmasti hae ongelmia, vaan niitä paljon puhuttuja elämyksiä. Tai siis sellaiselta kuin niihin aikoihin historianopettajan ajateltiin näyttävän, ammattihan samettitakkiin sonnustautuvalla ja baskeria päähineenään pitävällä herralla saattoi olla mikä hyvänsä. Pistelin paperit aikajärjestykseen, jotta saisin kuvan auton siihenastisesta elämänkaaresta. COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. Parhaimmillaan siivoustyön saaliiksi jäi pari sateenvarjoa, kymmenkunta c-kasettia, GT-karttoja, partakone ja muutama kymppi käteistä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Välirahan sopimisen hetkellä alla olleita erikoisvanteitakaan ei näkynyt missään, ja joskus jopa krominen pakoputken koriste ja vetokoukku oli ruuvattu rahanarvoisena parempaan talteen. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Nuukimmat omistajat eivät jättäneet autoonsa kerrassaan mitään tuodessaan sen vaihtoon. Tiedättehän, sellainen sekalainen kasa kuitteja, vuosikatsastuksista jääneitä dokumentteja, käyttöohjeita ja niin edelleen. 3 05/15. Tekijältä: Looking for trouble. Kahdella Warre-kaverilla oli nimittäin itäsaksanraudan lisäksi myös 60-luvun Cadillacit omistuksessaan, mutta jostain kumman syystä kaksitahtisella sompailulaitteella harrastetoimintaa tuli kuulemma nykyään suoritettua enemmän dollarihymyn hyytyessä tallissa. Kolmantena vuonna ilmestyi kolmas vika, joka yhdessä vanhojen kanssa johti hylkyyn. Säntilliset omistajat antoivat varusteiden olla paikallaan ja autokin oli usein niin siisti, ettei siinä pesijää saatikka fiksaria tarvinnut. Tämän pohtiminen vei ajatukset kauas 80-luvulle, jolloin aloittelin työuraani autojen parissa. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Meniina Wik, Tero Björklund, Thomas Backman, Sari Mantila POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi KÄYNTIOSOITE Klassikot Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Työtä tehdessä alkoi mieleen piirtyä mielikuvia siitä, millaisella luonteella kunkin automerkin rattiin päädytään. Ei, vaan jotenkin niin, että aikanaan hyljeksitty ja nykypäivän näkökulmasta erityisen hankalakäyttöinen auto antaa ehkäpä enemmän muutakin kuin hikeä niinä kesäpäivinä, kun harrastepelillä mielii liikenteeseen
56 Ford 20M TS ’68 & Tabbert ’68 s. 26 Toyota Crown ’69 “Kaikki muut ovat Crowneja. Mun parhaassa iässä oleva hieno leidi on nimeltään Rauni.” 4 05/15. 20 Volvo 164 ’72 Mikko Vatasen hyvinvarusteltua, isokoneista 164:ää on entisestään paranneltu sisäisesti ja ulkoisesti. 32 Rover P4 ’61 & Humber Sceptre ’69 s. 78 2CV:t Pistohiekalla, Puumala Rättisitikoiden kokoontumisessa juhlistettiin tapahtuman 40-vuotissynttäreitä. 40 VW Scirocco ’84 s. 56 Ford 20M TS ’68 & Tabbert ’68 Pasi Parviainen vetää vuoden 1968 mallista Tabbertmatkailuvaunuaan samanvuotisella hardtop-Fordilla. 26 Toyota Crown ’69 Lahtelaisen Martti Suutarin elämään ovat Toyota Crownit kuuluneet jo vuosikymmeniä aikaisemmin. 46 Citroën DS 23 ’73 Juttumme iso kissa on rekisteröity uutena Turkuun, ja nykyisin se kuljeskelee Helsingissä autohuutokaupan kautta tulleena. 40 Volkswagen Scirocco ’84 Juha Kokolla on menossa jo kolmas Scirocco, ja tämän kanssa on yhteistä matkaa taitettu jo kymmenen vuotta. 46 Citroën DS 23 ’73 s. 32 Rover P4 ’61 & Humber Sceptre ’69 Helsinkiläisen Heikki Brandtin Rover on toteutunut lapsuuden haave, erikoinen Humber on siirtynyt Heikille hänen isältä. 12 Wartburg 353W ‘79 & 353W Tourist ‘79 & 311 ‘65 s. s. 20 Volvo 164 ’72 s. Tässä numerossa s. TAPAHTUMAT 76 Vaasa-ajo Tämänvuotisen SAHK:n retkeilyajon virkaa suoritti Vaasan veteraaniautoseuran järjestämä Vaasa-ajo. 60 Etuvetoisten yleistyminen AJONEUVOT 12 Wartburg 353W ‘79 & 353W Tourist ‘79 & 311 ‘65 Tutustumisvuorossa kolme Wartburgia yhdellä kertaa: kaksi 1970-luvun lopun 353W:tä ja 60-lukuinen 311
82 Hämeenkyrön harrasteautonäyttely s. 91 Klassikkomarkkinat Harrastekaluston kierrätystä vanhaan malliin. s. 66 Poistetut Metsään unohdettuja ajoneuvoja ja muuta mielenkiintoista. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä. 68 Simcalla Saimaan suunnalla s. 82 Hämeenkyrön harrasteautonäyttely Heinäkuisessa Hämeenkyrössä oli mukava määrä eri kulkineita koolla. 5 05/15. 72 Virtaa vuosiksi Katsaus sähköautoihin. 76 Vaasa-ajo s. 85 Hovilan kartanon näyttely Somerolla sijaitsevan Hovilan kartanon kivinavetassa riittää vanhasta tekniikasta kiinnostuneelle katsottavaa. s. 94 Tuleva Klassikko Cadillac Seville STS toi uuden vuosikymmenen tyylin Cadillac-mallistoon. 68 Simcalla Saimaan suunnalla Simca 1500 Sedan ja viisi muuta klassikkoautoa kiersivät kesäisen Saimaan seutuja. 86 Pienoismalli: VW New Jeans Beetle Eero Kumannon rakentama uusio-Kupla on saanut tuoreen farkkukuosin ja sopivat vanteet. 80 2CV:t Pistohiekalla, Puumala KUMANNON pienoismalli toi Jeans-Kuplan tyylin tuoreempaan malliin. ARTIKKELIT 60 Etuvetoisten yleistyminen Tämänkertainen teema-artikkelimme raapii edestä. 94 Tuleva klassikko 80 Sportscar Breakfast, Vantaa Ilmailumuseon siipiensä suojaan ottamasta aamiaistapahtumasta on kasvanut brunssi, myös klassikkoautoille. 80 Sportscar Breakfast s. 85 Hovilan kartanon näyttely s. 72 Sähköautot s. 93 Klassikkoesine Onitsuka Tiger on klassinen japanilaismallin lenkkitossu vuosikymmenten takaa
1950-1960-lukuisista mainoksista ja aikakauslehdistä autolle löytyi uusi väriteema, ja nimeä ei Junnu Vainion tuotantoa tuntevan tarvitse kauaa pohdiskella. Aikanaan Sitikka jäi pois ajosta, ja sen kökötettyä viisi-kuusi vuotta tallissa ajamattomana, menivät jarrut epäkuntoon. Alunperin uutena Vaasan suunnalle Solvaan hevosien ja rakennustarvikkeiden kuljetukseen ostettu Citroen HY palveli tuossa tarkoituksessa vuoteen 1982 asti. Erakkoluonteinen ei tämä Nestori kuitenkaan ole, sillä sen verran ihmisiä ainakin ooppera-aikaan sen ympärillä riittää. VakionopeusKuulumisia klassikkojen maailmasta Edellisessä elämässään Nestor tuskin arvasi päätyvänsä Savonlinnaan asti, taikka vaihtavansa uraa kokonaan. Tätä myötä autolle löytyi kokonaan uusi käyttötarkoitus: kesäkahvilan aukaisemista suunnitellut Petteri Vänttinen osti Citroënin Sepolta, mutta kunnostutti auton niillä sijoillaan Siuntiossa. 6 05/15. Takatilan kahvivehkeet tuottavat napakan espresson sitä kaipaavalle, ja Casinonsaaren sillan kupeessa kelpaa katsella järviseudun maisemia. Ajoja ennen kaikkea katsastuskuntoiseksi laitettu Sitikka liikkuu myös Savonlinnan katukuvassa, sillä mikään hinaamalla paikalle tuotava näyttelyesine se ei ole. KAHVILANPITÄJÄ Petteri Vänttinen nojailee Nestoriin. Torin Nestori Savonlinnalaisia oopperavieraita on tänä kesänä ilahduttanut kirkkaaksi maalattu kahvilapaku Nestor. Sitä seurasi projektikuntoisena liikuttelu omistajalta toiselle, kunnes pakettiauto päätyi siuntiolaiselle Citroën-harrastaja Seppo Mannermaalle
Fiat 600 60 vuotta -kokoontuminen, Vaasan Autoja Moottorimuseo 29.8. Boxer SpeedDay, Räyskälän lentokenttä 22.8. Näistä arvioidaan säilyneen vain 10 prosenttia. Sports 800 on sen verran pieni ja vaatimaton, että on hämmästyttävää ajatella isomman ja enemmän huomiota saaneen, Yamahan suunnittelemalla moottorilla varustetun 2000GT-mallin astuneen parrasvaloihin ensi kertaa jo 1965, tullen tuotantoon kaksi vuotta myöhemmin. Youngtimerajot, Virkkala 15.-17.8. PUBLICA Sportsin erikoinen aukeava katto ei päätynyt tuotantomalliin asti. Idän ihmeet kohtaavat, Manso Camping 8.8. Yhdysvaltain markkinat jäivät kuitenkin vain kaavailun asteelle tämän mallin osalta. M-B Tour, Tampere 29.8. Puoli vuosisataa urheilu-Toyotia Toyotan ensimmäinen urheiluauto, Sports 800 -malli täyttää tänä kesänä 50 vuotta. Hallan harrasteajot, Ukkohalla 23.8. (Kuvat Wikimedia/Morio/ Feynmanmac) BELLETTHÄN SE Numeromme 4/15 Poistetut-artikkelissa jäi sivulla 54 kuvattu auto toimitukselle arvoitukseksi. Rotary Rally, Somero 2.8. Huru-Ukko Piknik, Espoo 2.8. Sports 800:n 50-vuotisjuhlallisuudet pidettiin melkoisten fanfaarien myötä Aichissa ja Toyotan MegaWeb -messukeskuksessa Tokiossa kesäkuussa. Klassikkomopojen retkeilyajo Kytäjärven ympäri, Hyvinkää 29.8. Kiitokset Juhalle tarkennuksesta! 7 05/15. Tekniikaltaan Sports 800 pohjautui 1960-luvun alun hieman trabantmaiseen Toyota Publicaan, mutta muotoilu oli kuin eri maailmasta; alun perin ajatusta urheilullisesta kehitelmästä esiteltiin Publica Sports -konseptimallilla, jonka erityispiirre oli merkillisen näköinen liukuva katto varsinaisten ovien sijaan. Suurin osa autoista oli luonnollisesti oikealta ohjattavia, mutta muutama sata valmistettiin vasemmanpuoleisella ohjauksella vientiä ajatellen. Lehteen ottikin sittemmin yhteyttä espoolainen Juha Lanne, joka tunnisti Isuzumiehenä kyseisen auton Bellettiksi. Nordisk Motorshow, Espoon automuseo 8.8. Harrasteajoneuvomarkkinat, Kouvola 25.7. Sports 800 -mallia valmistettiin vuodet 1965-1969 alihankkija Kanto Auto Worksin pajalla, ja autoja tehtiin 3131 kappaletta. Kauhajoki-cruising 7.–9.8. Oikea moottoritapahtuma, Tornio 25.-27.7. Britit kohtaavat, Fiskars 15.8. Bug in Finn, Visulahti, Mikkeli Elokuu 1.8. Klassikot kohtaavat -ajotapahtuma, Porvoo 25-26.7. Porsche 911:een tämä kattoratkaisu tuli hieman myöhemmin. FinnJAE-tapahtuma, Lappeenranta 7.–9.8. Näsijärviajot, Tampereen seutu 9.8. Sports 800:n kovin kilpailija löytyi Hondalta, ja toisin kuin Hondan S500-mallissa, oli Toyotan avokatto targamallinen irrotettavalla kattopalalla. DKW/IFA/MZ RT 125 -kokoontumisajo, Kahvila Laurinmäki, Janakkala 29.8 Urheiluautoilijat Vanajanlinnassa, Hämeenlinna Toyota on historiansa aikana kehitellyt ja myynyt montaa erilaista urheilullista autoa monessa eri kokoluokassa. Forssa Pick-Nick, Forssa 7.8. Renault-kerhon vuositapaaminen, Vaasan Autoja Moottorimuseo 25.7. TAPAHTUMAKALENTERI Heinäkuu 24-26.7. Onkin mielenkiintoista ajatella, että ensiaskel sporttiautojen parissa otettiin näinkin pikkuruisen ajokin kanssa, sillä kuten nimikin paljastaa, liikutti Sports 800 -mallia vain 800-kuutioinen kaksisylinterinen bokser-moottori
Miljoona-Lantikka Klassista Land Roveria on valmistettu jo kaksi miljoonaa kappaletta vuoden 1948 jälkeen. Kyseinen yksilö on erikoisverhoiltu ja varusteltu, ja sen ovat signeeranneet kaikki valmistusprosessissa mukana olleet työntekijät, minkä lisäksi seikkailuohjelmien juontaja Bear Grylls osallistui kokoonpanoon. elokuuta: Takao Doi, Mamoru Mohri ja Chiaki Mukai valitaan Japanin ensimmäisiksi astronauteiksi. WD21-korikoodilla tunnettua autoa valmistetaan täydet kymmenen vuotta, syyskuuhun 1995 asti, ja perinteisten 2.7-litraisten dieselmoottorien lisäksi sitä saa 2.4-litraisella KA24-nelosella, jota käytettiin myös S13-korin 240SXurheiluautossa, ja kolmelitraisella VG30-kuutosella, joka puolestaan löytyi myös 300ZX-mallista. Taakse sijoitettu 100-hevosvoimainen sähkömoottori korvaa kaksilitraisen V2-bensiinimoottorin. • 7. elokuuta: Eteläisen Tyynenmeren alue julistetaan ydinaseettomaksi vyöhykkeeksi Hiroshiman pommituksen 40. • 20. elokuuta: Iran-Contra -skandaali etenee: ensimmäiset BGM-71 TOW -ohjukset lähetetään Yhdysvalloista Iraniin vastineena panttivangeista, sekä nicaragualaisten sissien rahoittamiseksi. • 28. 8 05/15. VakionopeusKuulumisia klassikkojen maailmasta ELOKUU 1985 • 6. elokuuta: Yhdysvaltain ensimmäinen ravintolatupakointikielto astuu voimaan Aspenissa, Coloradossa. Solihullin Lode Lanen kokoonpanotehtaalla maastoautoja on kasattu jo 67 vuoden ajan, ja vaikka tämä mallivuosi on kyseiselle dinosaurukselle viimeinen, ehti kahden miljoonan valmistetun auton rajapyykki tulla vastaan kesäkuussa. Valmistushistoria on ollut kohtalaisen kiireetön: 250 000:s Lantikka valmistui vuonna 1959, ja miljoonas vuonna 1976. Auto pohjautuu täällä esimerkiksi King Cabina myytyyn ”Hardbody”-pickupiin, mutta kori on monikäyttöinen ja maastoautomallinen. • 15.elokuuta: Paikallisradio Radio 957 aloittaa lähetyksensä Tampereella. Sähköversio tulee painamaan vain 450 kilon verran, eli se on polttomoottorista kevyempi. 3 Wheeleristä on nyt tulossa uusi sähkömoottorinen versio, joka lienee melkoisen jännittävä ajettava. Nykyinen, Defendernimeä kantava Land Rover-malli on kehittynyt alkuperäisestä vuoden 1948 versiosta jo jonkin verran, mutta olomuoto on kiistämättä yhä samankaltainen. SÄHKÖ-MORGAN Perinteisten nelipyöräisten, puurunkoisten urheiluautojen lisäksi Morgan tarjoaa myös villin näköistä kolmipyöräistä ajokkia. Erityispiirteenä tässä autossa on vielä Red Wharf Bayn kartta; tuolla rannalla alkuperäinen Land Rover luonnosteltiin rantahiekkaan 1940-luvulla. Vuonna 1987 Terranolla myös ajettiin Paris-Dakar -rallia. Täysillä akuilla EV3 kulkee noin 240 kilometriä. • Nissan tuo tarjolle myös Terranona tunnetun Pathfinder-mallin elokuussa 1985. Nyt valmistunut juhlamalli huutokaupataan Bonhamsilla joulukuun puolivälissä. vuosipäivänä
Yksi niistä, kohtuullisen paljon huomiota herättänyt kulkine oli kulahtaneen oloinen musta jenkkiauto, eli Katsastus-elokuvassa esiintynyt vanha 1960-mallin Dodge. Kohtuullisen rapsakkahan tuo televisiotähti on, mutta eiköhän se siitä työn myötä tokene Öövinin vanhaa Dodgea pääsee ihastelemaan Facebookissa osoitteessa www.facebook.com/katsastusdodge, taikka erikseen sivulla www.katsastusdodge.fi. Nardòssa on tehty vuosien mittaan monta kuuluisaa nopeusennätystä, ja ensimmäisenä sellaisena ylitti Mercedes-Benz C111-IV-mallilla 400 kilometrin tuntinopeuden vuonna 1979. Kuten testikeskuksen nimikin kertoi, rata rakennettiin alunperin Fiat-konsernin tarpeisiin. Nardòn testirata 40 vuotta Nopeusennätyksiä ja luotettavuustestejä varten rakennettu italialainen ympyrärata avasi ovensa kesäkuussa 1975. Nardòn rata on kuulunut Porschelle vuodesta 2012 lähtien, ja nykyisellään se on merkittävä testauspaikka merkin tuleville kehitysversioille. Porsche puolestaan ajatti Nardòssa 928 S-mallia 24 tunnin ajan, kerryttäen matkamittariin tarkalleen 6033 kilometrin lukeman keskinopeudella 250 km/h. Auton seuraavia vaiheita ei tarvitse arvailla, sillä niitä voi seurata kätevästi netissä: Dodgelle on perustettu oma Facebook-sivu ja www-sivusto, jossa sen kunnostustyötä esitellään kohta kohdalta. ÖÖVININ VANHA DODGE Yleisradio huutokauppasi muutama kuukausi sitten ohjelmissaan käytettyjä ja tarpeettomiksi jääneitä autoja. 9 05/15. Radan pinta on kallistettu niin, että tasaisella 240 km/h vauhdilla sen ulointa kehää voi ajaa käytännössä kääntämättä ohjauspyörää lainkaan. VAIKKA portilla odottelee rauhallisen miehen Fiat 127, on Nardòn rata tunnettu huimista nopeuksista. Kaikkiaan 12,6-kilometrinen, alkuperäiseltä nimeltään Pista di prova di Nardò della Fiat on leveydeltään 16-metriä ja ympyrän halkaisija on miltei neljä kilometriä. Ratamahdollisuuksia laajennettiin 1980-luvulla, jolloin repertuaariin tuli mukaan erilaisia käsittelyratoja, ja näitä on tällä hetkelläkin käytettävissä kaikkiaan 18 erilaista. Seuraavana vuonna Volkswagen ARVW saavutti 360 kilometrin tuntinopeuden, kuluttaen silti alle 12 litraa sadalla kilometrillä
Tulevan tuotantomallin moottori tulee sijaitsemaan taka-akselin etupuolella eikä takana alkuperäisen auton mukaisesti, ja se on todennäköisimmin 1.8-litrainen turboahdettu neloskone joko kuusivaihteisella manuaalivaihteistolla tai automatisoidulla kaksoiskytkinratkaisulla. Erikoisuudella on ajettu ainoastaan 16 000 mailia. VakionopeusKuulumisia klassikkojen maailmasta MIAMI VICE -FERRARI MYYNTIIN Mikä on maailman kuuluisin vakiomuodossaan televisiolegendaksi muodostunut auto. Volcan4x4.comissa voi ihailla näitä varsin hyvin myyntikuvattuja ajopelejä. Sonny Crockettin ja Ricardo Tubbsin vuosikaudet kuljettama ´86 Testarossa kaupataan Montereyssä elokuun puolivälissä. Tai kysytään, mikä on maailman kuuluisin Ferrari. Jälkimmäistä ei ole vaikea päätellä Land Roveriksi. Vastaus molempiin voi aivan hyvin olla Miami Vice -sarjan valkoinen Ferrari Testarossa. Nyt juuri tuo kyseinen Ferrari on tulossa myyntiin. Vuodet 1990-2015 tämä sankariauto oli säilössä, joten se on ikääntynyt kenties televisiosarjaakin paremmin. Sikaa säkissä ei tarvitse ostaa, sillä kunnostustyöstä on myös asiaankuuluvat kuvat; mikäli autoa ei ole saatu aivan tehdaskuntoiseksi, se mainitaan myös ilmoituksessa. Muutkin klassiset maastoautot kuin Land Rover ansaitsevat huomiota osakseen. Alkujaan Corvette-pohjaista Ferrari-replikaa korvaamaan hankittu Testarossa oli musta, mutta usein yöaikaan sijoittuvassa toimintasarjassa valkoinen Ferrari erottui paremmin – siispä maalaus oli paikallaan ennen kuvausten aloittamista. Celebrationin muotoilu ammentaa kohtuullisen paljon 1960-luvun A110mallista, mutta suora kopio se ei ole, vaikka sininen väri onkin ehdottoman autenttinen. Täysi spesialisti-huoltodokumentaario kuuluu mukaan, kuten myös aito ja alkuperäinen valkoinen autopuhelin, joka sointuu auton ulkokuoreen. Alun perin Renaultin yhteistyökumppanina oli englantilainen erikoisautojen kehittäjä Caterham, mutta sittemmin Renault on jatkanut suunnitteluprosessia täysin omin voimin. Tämän vuoden Le Mansin 24 tunnin ajoissa Renault antoi ensimakua tulevasta Alpinesta: tapahtumassa kävi näytillä Celebration-konseptimalli, joka muistuttaa Alpinen 60-vuotismerkkivuodesta. Yhdysvaltalainen Volcan 4x4 on erikoistunut Land Roverien lisäksi klassisiin Land Cruisereihin ja Nissan Patroleihin, ja tarjoaa täyteen iskuun kunnostettuja autoja nettisivuillaan. Uudelle, mahdollisesti ensi vuoden Geneven autonäyttelyssä paljastettavalle tuotantoautolle arvioidaan Euroopan markkinoilla noin 40 000 euron hintaa. Uutuus-Alpine tekee tuloaan Uutisoimme palstallamme pari vuotta sitten autonvalmistaja Renaultin ajatuksesta tuoda legendamerkki Alpine takaisin elävien kirjoihin. Etelä-Amerikasta hankitut asialliset aihiot käydään täydellisesti läpi, restauroidaan ja loppujenlopuksi nimetään: parin-kolmenkymmenentuhannen dollarin hintaisiksi asetetut autot kantavat sellaisia nimiä kuin Ramona, Esmeralda, Ruby, Pearl, Marina ja – Alfie. Kunnostetut kulkijat 10 05/15
LÄHITAP IOLAN OMAE TU JOPA 17 % + S-RYHMÄN BONU S JOPA 5 % Kun keskität vakuutuksesi LähiTapiolaan, voit säästää vakuutusmaksuissa jopa 17 %. MENNESSÄ! TAVOITTEENA 60 AJONEUVOA!! JA NN E 0442852642 JA HA RR I 0440730002. Keskittämällä vakuutuksesi sinulla on VARAA VALITA. Lue lisää: lahitapiola.fi/omaetu Palveluntarjoajat: LähiTapiola Keskinäinen Vakuutusyhtiö, LähiTapiolan alueyhtiöt, LähiTapiola Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö, LähiTapiola Varainhoito. 040 723 1063 Vermon raviradalla Helsingissä lauantaina 26.9.-15, klo 8-15 Sisäänpääsy 5,Ilmainen pysäköinti. FIAT 600 60 VUOTTA! KOKOONTUMINEN JA JUHLA-AJO VAASASSA 29.8.2015 WWW.VAASANVETERAANIAUTOSEURA.FI !! FIA T 600 ROM PETOR I, A BA RT H MU SEO !! VAASAN AUTOJA MOOTTORIMUSEO MYLLYKATU 18, VAASA ALKAEN KLO 10:00 TAPAHTUMA ON MAKSUTON! ILMOITTAUDU 23.8. Lisäksi vakuutukset kerryttävät sinulle S-ryhmän Bonusta, parhaimmillaan 5 %. Omaetu_Klassikot_210x147.indd 1 16.6.2015 13.52 STARA ROMPE Paikalle tulevien harrastajien vanhat autot ja motskarit näytteillä ! Lisätietoa Japsistarojen sivuilta: www.japsistarat.fi tai Henri Niininen puh
VARPUSWartburg 311 ’65 & 353W ’79 & 353W Tourist ’79 HAVAINTO JA Lähestulkoon käsityönä valmistettua Wartburg 311:stä seurasi vahvasti sarjantuotannolliseksi käyttöhyödykkeeksi tarkoitettu 353. 12 05/15. Kävimme ottamassa sauhut viimeisen vuosikerran 311:stä sekä 353:n parannetusta W-versiosta niin sedankuin farmaritoteutuksina
VARPUSMäntsälä HAVAINTO JA 13 05/15
Kun alla on 311-mallin loppupään tuotantoon kuuluvaa yksilö, on isompien pykälien hakeminen siinä mielessä helppoa, että vaihteet 2–4 ovat synkronoituja toisin kuin ensimmäisinä parina tuotantovuotena. Asfalttitielle kääntymisen jälkeen on hetki kannustaa 311 hetkeksi yli 60 km/h:n laukkaan. Auto oli jo hankintahetkellä museorekisterissä, mutta Matti teetti siihen vielä yleiskuntoa kohentavia toimia, joista suuritöisimpiä olivat etuvalojen kehysrenkaiden kunnostustyö ennen kromausta sekä parempikuntoisen vaihteiston vaihtaminen. Kierroksien sekä tunnokkaan kytkimen ansiosta suoritan ensimmäiset metrini Wartburgilla onnistuneesti taaksepäin. Joka tapauksessa kolmonen on nyt silmässä ja suomalainen seututie vilistää poikittaisilla lehtijousilla varustetun 311:n 15-tuumaisten ristikudosrenkaiden alla. ”Olin 60-luvulla mukana humppapumpussa, ja meillä oli mustavalkoinen 311 keikka-autona – rummut katolla. Teen työtä käskettyä ja yllätyksekseni saan vaihteen silmään ensi yrittämällä. Wartburgin kolmesylinterisen kaksitahtimoottorin erikoisuus, moottorin taakse sijoitettu jäähdytin jatkoi teknisenä ratkaisuna 353W-mallin tuotannon loppupuolelle asti. Alla on Eisenachin autotehtaan vuonna 1956 tuotantoon tuoma automalli Wartburg 311, joskin sen viimeistä vuosikertaa eli vuosimallia 1965 edustava yksilö. Tätä mielikuvaa ruokkivat kapea ohjaamo sekä pinta-alaltaan pienehköt ikkunat sekä sisustan yleinen muotokieli, joka on sangen tyylikäs pyöreine mittareineen sekä ohjauspyörineen, joka tosin ei ole täysin pyöreä vaan omalaatuisesti kuin kahdesta eri säteisestä kehästä koostettu valkoinen ohjastelukapine. Tosin keskittävyyttä ei ole juuri laisinkaan, mutta ohjauksen tarkkuus korvaa puutteen. Jotenkin mieli haraa vastaan, vaikka tietääkin että kierroksia saisi käyttää rutkasti ja sitten vielä vähän päälle. Siitäkin huolimatta, että sinällään oivaan paikkaa a-pilariin sijoitettu taustapeili heijastelee lähinnä sosialismin utopiaa. Auto on yleisolemukseltaan hyvin pitkälle tehtaan jäljiltä, ja esimerkiksi auton maalipinta on alkuperäinen. Pienen testilenkin ensimmäiset sadat metrit ovat hiekkatietä. Ajatus sellaisen hankkimisesta harrasteautoksi eli pitkään, ja viimein kesällä 2014 ostin tämän sinivalkoisen”, Matti kertoo. Joskus 5–6 vuotta sitten auto tuli jälleen esille ja silloinen omistaja teki muun muassa vaihteistoja jarruremonttia.” YKKÖSLAATUA vientiin, kertoo 311:n kilpi. Käyttelen kierroksia Matin mielestä hieman nuukasti, ja myönnän sen: kun kaksitahtisella on kerännyt ajokokemusta lähinnä mopolla, ei samojen oppien siirtäminen käy käden käänteessä autojen maailmaan. Tunnelma ohjaamossa on silti hyvin 50-lukuinen. Lähtöä nopeuttamassa ovat jo tehtaalla sopivaan kallistuskulmaan säädetty selkänoja sekä kilpa-automaisesti vasemman käden käyteltäväksi sijoitettu virtalukko. Hän ymmärtää välittömästi yskän ja kertoo peruutusvaihteen kytkeytyvän vetämällä vaihdevipua ulospäin ja sen jälkeen työntämällä sitä eteenpäin ja lopuksi alaspäin. Annan kierroksia tarkoituksellisen reippaasti, jottei ohutvääntöiseksi pelkäämäni kaksitahtikone sammuisi. Mutta nyt ei ollakaan nuuhkimassa muodin tuulia, vaan kaksitahtiaromeja yhdessä sen jaloimmista muodoista, itäsaksalaisten ylpeydessä Wartburgissa. Alamäen päätteeksi odottavaan T-risteykseen hidastaessa nousee mieleen, että kuinka monelle aikanaan Warrea talvikeleissä lainanneelle on alamäkijarrutukset mahtaneet aiheuttaneet ylimääräisiä kuvioita, kun vauhti on varkain karannut turhan roimaksi. Kierroksia ja taas mennään, tällä kertaa eteenpäin. Mitä vaihteensiirron tarkkuuteen tulee, 311:llä jo 60-luvulla ajokokemusta kerännyt Matti muistelee sen olleen aavistuksen epämääräinen tuoreeltaankin. Vapaakytkimen vuoksi moottorijarrutusta ei ole. Siinä kolme elementtiä, jotka henkilöautomaailmassa eivät ole olleet muodissa vuosikymmeniin. Synkronoimaton ykkösvaihde löytyy työntämällä kepeää karahkaa ensin eteenpäin ja sitten ylös. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine PEDERSÖREN SÄÄSTYMÄ Mäntsäläläisen Matti Kolarin ’65 Wartburg 311 on ollut hänellä vasta vuoden, mutta syyt sen hankkimiselle kantautuivat puolen vuosisadan takaa. Aha. Ja sehän kaksitahtiselle vapaakytkinautolle sopii; kovilla kierroksilla vedättäen ja sitten taas sopivasti kytkin irti rullaten on moottorillekin mieluisampi kuin puolikaasu, jolloin veto ei ole tasaista ja voitelukin kärsii. Korvakuulolta en sopivan laulavia kierroksia osaa valita, joten tyydyn pumppailemaan rennosti eteenpäin. Vivun tuntuma on hieman etäinen, mutta tottumuksen myötä vaihteita sompaisi kevyesti sormenpäilläkin, voimankäyttöä laatikko ei vaadi. Wartburg 311 & 353W & 353W Tourist 14 05/15. Hetken 311:n sisäilmettä tutkailtuani viereisellä apukuljettajan paikalla istuva auton omistaja Matti Kolari antaa ymmärtää, että eiköhän lähdetä jo liikkeelle. Paluumatkan aikana ehtii mutustella 311:n ja kaksitahti-Wartburgin luonnetta ylipäätään, ja ehkä suurimpana valona päässä syttyy tulkinta moottorista: kierroksia pitää käyttää reilusti koneen rakenteen vuoksi, ei niinkään alaväännön jota itse asiassa on yllättävän mukavasti. Ironista sinänsä, säilymisestä käy pitkälle kiittäminen autoa varhain kohdannutta tekniikkavauriota. ”Auto oli ollut yhdellä omistajalla Pedersöressä, kunnes 70-luvun alussa käyneen, ilmeisesti vaihdelaatikkorikon jälkeen se oli jäänyt seisomaan talliin vuosikausiksi. Onnistun sijoittamaan vaihdeviiksen kolmospykälälle ja kokeilumielessä hetkeksi myös neloselle. Sitä kääntämällä litrainen moottori pärähtää iloisen rallattavaan käyntiin, mutta lähtöä hidastavana tekijänä on linjakkaan itäsaksalaisen kuljettaja, joka katsoo kysyvästi Mattia. 311:n ohjaustuntuma on välitön, jopa napakka. Matti toteaakin, että epämääräisen heijastinpinnan vuoksi ajatuksissa on mahdollisesti näkymiä realistisemmin heijasteleva peili. Rattivaihde, kaksitahtisuus ja vapaakytkin
Poraus 74, isku 78 mm. Takana jäykkä taka-akseli, eteen suunnatut tukivarret, poikittainen lehtijousi. 01 Merkki ja malli Wartburg 311 DeLuxe 02 Vuosimalli 1965 03 Moottori Kolmesylinterinen nestejäähdytteinen kaksitahtinen rivimoottori edessä pitkittäin. Tällaisesta käy hyvin esimerkkinä takana oleva avattava tuuletusikkuna, joka on neliovisessa korissa poikkeuksellista. 06 Kori Umpimallinen 4-ovinen teräskori. Etuveto. 05 Alusta Teräspalkkirunko. Edessä erillisjousitus, poikittaiset alatukivarret, ylhäällä poikittainen lehtijousi. Paino 940 kg. Tilavuus 992 cm3. Puristussuhde 7,5:1. Edessä ja takana rumpujarrut. 08 Suorituskyky Huippunopeus 125 km/h 311 oli aikalaisekseen vähintään ajanmukainen jollei jopa ylellinen. 15 05/15. Teho 45 hv /4250 rpm, vääntö 93 Nm /2200 rpm. 07 Mitat Pituus 430, leveys 157, korkeus 145, akseliväli 245 cm. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, vapaakytkin, rattivalitsin
Tosin esimerkiksi vanhalle Hiace-kuskille rattivaihteinen 353W istuisi käteen kivasti, sillä ykkönen löytyy edestä ylhäältä, kakkonen edestä alhaalta ja niin edelleen. Janin kehottaessa tulee kokeiltua myös vapaakytkimen suomaa hienoutta, vaihtamista ilman kytkinpoljinta. Wartburg 353 oli uuden aikakauden tuote, mikä ei kuitenkaan heijastunut Eisenachin autotehtaan tuotteeseen pelkästään myönteisesti. Tuotannolliseen tehokkuuteen ja käsityömäisyydestä irrottautumiseen tähtäsi myös mallivalikoima: tarjolle saapui sedanin lisäksi vain Tourist-farmari. Tässäkään ohjaus ei omatoimisesti juuri keskitä, joten oikomishoidosta pitää vastata itse. Wartburg 353:n ajotunnelmiin minua vei malliin vuodelle -75 esitelty parannettu versio 353W, jonka parannuksista merkittävin oli etupään levyjarrullisuus. Wartburg 311 & 353W & 353W Tourist Wartburgin 60-luvun puolivälissä esitelty uusi neutraalin seesteinen korimuotoilu saattoi näyttää vanhahtavalta 80-luvun mittaan, mutta sen jälkeen tyyli ei ole oikeastaan vanhentunut, pikemminkin päinvastoin. Veto pois, vaihde hetkeksi vapaalle, uusi pykälä silmään ja kaasua taas mennään! 16 05/15. Toista on saattanut olla silloin, kun Warrella on sahannut pikatietä arkisten kiireiden kannustamina – tuolloin kuski on välillä saattanut pohtia äänieristeissä säästyneiden varojen käyttökohdetta. Siinä missä 311 oli tehty lähes tulkoon käsityönä, oli 353:n tarkoitus olla edullinen käyttöhyödyke, joka näkyi paitsi vähemmän elegantteina yksityiskohtina, myös kokoonpanoa helpottaneessa ja nopeuttaneessa väljemmässä mittatarkkuudessa. Vaihteiston käytettävyys on tässäkin hieman utuinen ja etäinen, mutta silti välittömämpi kuin 311:ssä. Allani oleva sitruunankeltainen ’79 353W DeLuxe kuuluu Jani Kolarin harrasteajoneuvojen joukkoon. Wartburg 311:stä oli valmistettu sedanin lisäksi erilaisia coupé-, avosekä farmariversioita. Jottei aurinkoisena päivänä harrastettu Wartburg-ajelu ei kävisi liian leppoisaksi, mielen pitää virkeänä 353W:n vaihdejärjestys, joka on peilikuva 311:n vastaavasta. Proseduuri käy vauhdissa sujuvasti etenkin alaspäin vaihdettaessa: veto pois, vaihde hetkeksi vapaalle, uusi pykälä silmään ja kaasua. Ja korkeaa maavaraahan arvostaisi nykypäivän katumaasturikansalainenkin. Täydellistä levollisuutta Warre ei ajajalleen suo, vaan auto vaatii aktiivista ajamista. Tosin 353:n nimissäkin valmistettiin myöhemmin Trans-lavamallia ja jeeppihenkistä Kübel-rakennelmaa, mutta niiden tuotanto jäivät marginaaliin. Wartburg 353 oli edellä mainitut muutokset huomioon ottaen askel eteenpäin teknisessä kehityksessä, vaikka sen kori asettui vanhahtavasti erilliselle rungolle ja moottorina jatkoi hieman alle 1 000-kuutioinen kaksitahtinen suora kolmonen. 353:n laatikkomainen kori oli kohtuullisen moderni, mutta ilmeeltään varsin neutraali, joka ei sinällään tietysti ollut huono asia. Samalla, äsken 311:llä ajetulla nimismiehen kiharoita sisältävällä soratiellä huomaa 353W:n jousituksen kehityksen: kierrejouset suodattavat tärinää paremmin kuin lehtijouset, joskin kyseisen 353W:n ajotuntumaa varmasti hieman leikkaavat alla olevat vuosikertarenkaat. Kehitystä kahteen suuntaan Wartburg 311:n varsinainen seuraajamalli oli 353, myös mallinumerolla 1000 tunnettu vuoden 1965 uutuus. Näitä olivat muun muassa 13-tuumaiset pyörät, kierrejouset, taka-akselin erillisjousitus sekä jäähdytysjärjestelmään ja pakoputkistoon tehdyt parannukset. Taas mennään! Ajoasento on leppoisa ja mukava senkin vuoksi, että DeLuxen varustukseen kuuluu etuistuimien selkänojan kaltevuuden säätö, toisin kuin Standard-mallin vakiovarusteluun. Tai jos tarkkoja ollaan, niin mallivaihdoksen murrosvaiheessa 1965–1966 valmistettiin mallia 312, joka oli yksinkertaistetusti ilmaistuna 311-korinen Wartburg, joka piti sisällään jo eräitä 353:n elementtejä. Samoin vilkku pitää muistaa palauttaa aina käytön jälkeen, sillä automaattisesti palauttavat vilkkuviikset olivat Wartburgin näkökulmasta länsimaista hapatusta. Meteliä riittää jo taajamanopeuksilla riittävästi, mutta ainakin harrastenäkökulmasta kaksitahtisen laulu on vain mukavaa musiikkia korville
Poraus 74, isku 78 mm. 05 Alusta Teräspalkkirunko. 07 Mitat Pituus 422, leveys 164, korkeus 150, akseliväli 245 cm. 08 Suorituskyky Huippunopeus 130 km/h, 0-100 km/h 22 s TERVEISIÄ TŠEKKOSLOVAKIASTA Muun muassa nelitahtisen Wartburg 1.3:n omistava vantaalainen Jani Kolari hankki keltaisen sedanin sen kotikulmilta Saksasta neljä vuotta sitten. ”Kyseessä on Tšekkoslovakiaan uutena myyty auto, joka oli ensimmäisellä omistajallaan niin kauan kuin hänen ylipäätään autoili.” Vajaa kymmenen vuotta sitten hyväkuntoinen auto kulkeutui stuttgartilaisen autoliikkeen maskotiksi, ja kun auto oli täyttänyt tehtävänsä kyseisessä roolissa, jouti auto taas myyntiin. ”Huomasin ilmoituksen netissä, minkä jälkeen käytiin ostamassa auto ja ajettiin se Suomeen.” Papereiden mukaan autolla oli tuolloin ajettu mitä todennäköisimmin vain 82 000 kilometriä, mitä tukee auton oivan yleiskunnon lisäksi sen hykerryttävän hienot Tšekkoslovakiassa valmistetut istuinsuojat. Mielenkiintoista autossa on, että se ei kuitenkaan ole koskaan ollut Saksan-kilvissä. Puristussuhde 7,5:1. 01 Merkki ja malli Wartburg 353W DeLuxe 02 Vuosimalli 1979 03 Moottori Kolmesylinterinen nestejäähdytteinen kaksitahtinen rivimoottori edessä pitkittäin. Etuveto. Teho 50 hv /4250 rpm, vääntö 98 Nm /3000 rpm. Lisää tunnelmaa ohjaamoon antaa Janin autoon tavoittama aito itäsaksalainen ularadio. 06 Kori Umpimallinen 4-ovinen teräskori. Takana erillisjousitus, vinosti eteen suunnatut tukivarret, kierrejouset. Tilavuus 992 cm3. Paino 920 kg. 353W:N moottoritila seurailee ratkaisuiltaan vahvasti 311:n avaamia linjoja, joskin parannuksia 992-kuutioiseen oli kuitenkin tehty muun muassa jäähdytykseen ja pakokaasujen poistoon. PEPITARUUTUISET istuinsuojat ovat Janin 353W:n pikantti ja aito nostalgiaelementti suoraan auton nuoruusvuosilta Tšekkoslovakiasta. Edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut. 17 05/15. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, vapaakytkin, rattivalitsin. Edessä erillisjousitus, poikittaiset alaja ylätukivarret, kierrejouset
”Isäni oli 80-luvulla töissä HakaAutossa, joka myi Wartburgin lisäksi muun muassa Mazdaa ja Jaguaria. Liki parikymmentä vuotta myöhemmin Jyri kavereineen hankki TouristWarren, kun porukassa piti hankkia ”rumin mahdollinen auto”. Vuonna 2010 näin myynti-ilmoituksen Jokelassa myynnissä olevasta 353W Touristista, jonka hinta oli 500 euroa.” Perillä kaupanteko kuitenkin tökkäsi siihen, että auton paperit olivat epäselvät. Kun vaihteiston käyttäminen ei vaadi enää erityistä keskittymistä, voi suunnata mielen koeajoelämyksestä nauttimiseen. Wartburg 311 & 353W & 353W Tourist 18 05/15. Kovalla työllä ja muun muassa Saksasta hankituilla varaosilla Tourist nousi kuitenkin vähitellen entiseen loistoonsa, jos termi Wartburgin kohdalla ylipäätään luvallinen on. TOURIST-WARREN tarjoamat neliöhinnat kuuluivat farmariautomarkkinoiden edullisimpiin. Jyri Marnon omistama yksilö sattuu olemaan mukavasti samaa vuosikertaa kuin Janin sedan, joten kokonaisuus on korimallia lukuun ottamatta hyvin pitkälti samanlainen elämys kuin porrasperä-Warressa. Muistan kun joskus tuolloin istuin näyttelyhallissa uuden Wartburgin kyytiin ja suorastaan järkytyin sen hajusta”, Jyri nauraa. Lisäksi raskaimpien kuormien vuoksi Touristin välitykset ovat hieman lyhyemmät kuin porrasperämallin. Huomattavan suureen tavaratilaan liittyen mainittakoon myös takaluukun sekä takalokasuojien materiaali, joka on pellin sijaan itäsaksalaista ihmeainetta Duroplastia. KOTIMAAMME rapistuva tiestö sopii hyvin Wartburgeille, sillä pitkät joustovarat ja korkeaprofiiliset renkaat auttavat viemään perille, vaikka pikitiet muutettaisiin jälleen soraladuiksi. Touhu kesti aikansa, mutta jotain lähtemättömiä jälkiä Warre jätti. Nykyautoilla ajaneille lattialla oleva keppi toki madaltaa kynnystä tehdä sinunkaupat Warren kanssa. ”Myyjä sanoi, että olisi hänellä kalliimpikin Tourist myynnissä. ”Tekniikan elvytyksestä haluan kiittää erityisesti Kalevi Hallasuota, joka kunnosti koneen uuteen iskuun”, Jyri kiittelee. Kyseessä oli punainen ’79 ja se kalliimpi hinta tarkoitti 750 euroa.” Auto oli seissyt 21 vuotta, mikä näkyi apeassa yleiskunnossa, mutta toisaalta osiltaan auto oli varsin täydellinen. Lisäksi Touristin korit on valmistettu toisella koritehtaalla kuin sedan-mallien korit. Siihen aikaan kaksitahtisen menovettä sai monesta pumpusta valmiina, mutta nykyisellään sekoittelusta on huolehdittava itse. Tilanteeseen löytyi kuitenkin nopea ratkaisu. Liian helpolla se ei silti päästä, sillä keppi sijaitsee hämmentävän kaukana edessä. Punaisen Touristin vaihteet soljahtavat helposti päälle, joskin vaihteensiirto ei tässäkään tunnu erityisen jämerältä. Yksi merkittävä ero ajamisen kannalta autoissa on, sillä Jyrin farmari on varustettu lattiavaihteella. Niinpä kun tottumattoman ajaa ykkösellä tai kolmosella, niin vaihtohetkellä viiden nakin paketti tahtoo haroa ensin tyhjää, kun keppi onkin paljon oletettua edempänä. Aurinkoisen iltapäivän täydellistää taustapeiliin piirtyvä kaksitahtisen tunnusmerkki, pakoputkesta silloin tällöin tuprahtava sauhupilvi. Tilaa ja tunnelmaa Tarkoituksena on kunnianhimoisesti ajaa läpi koko 353W:n laaja mallisto – joten hyppäämme myös Touristin ohjaimiin. ELVYTETTY TURISTI Helsinkiläisen Jyri Marnon ’79 353W Touristin alkutaipaleesta ei ole kantautunut omistajan korviin tietoja, mutta samalta aikakaudelta on miehellä omakohtaisia Wartburg-muistoja, jotka osaltaan ovat vaikuttaneet merkkiharrastuneisuuden heräämiseen myöhemmällä iällä. Auton korkeasta maavarasta on iloa niin röykkyisillä asfalttiladuilla kuin pienillä mökkiteillä. Montuissa jousitus ei tunnu liiallisen pehmeältä, mutta mutkan tullen käy selväksi, että erityisen jäykkä se ei ole: kaarre selvitetään kori huomattavan runsaasti kallistuen. Mahtavaa. Tuntuma on jossain määrin joustava, joten ei ole ihme, että rallia Warrella ajavat suosivat luotettavammaksi tiedettyä rattivaihdetta. ”Siitä meni viitisen vuotta, kun alkoi kiinnostaa oman Touristin hankkiminen
Etuveto. Tilavuus 992 cm3. 07 Mitat Pituus 438, leveys 164, korkeus 150, akseliväli 245 cm. 19 05/15. Poraus 74, isku 78 mm. Teho 50 hv /4250 rpm, vääntö 98 Nm /3000 rpm. Puristussuhde 7,5:1. Paino 950 kg. 05 Alusta Teräspalkkirunko. 06 Kori Umpimallinen 5-ovinen teräskori. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, vapaakytkin, lattiavalitsin. Edessä erillisjousitus, poikittaiset alaja ylätukivarret, kierrejouset. 08 Suorituskyky Huippunopeus 125 km/h Kaarteet selvitetään kori huomattavan runsaasti kallistuen. Takana erillisjousitus, vinosti eteen suunnatut tukivarret, kierrejouset. Edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut. 01 Merkki ja malli Wartburg 353W Tourist Standard 02 Vuosimalli 1979 03 Moottori Kolmesylinterinen nestejäähdytteinen kaksitahtinen rivimoottori edessä pitkittäin
RAUT AISANNOS Ylämylly 20 05/15
Tästä oli iloa 164:n kuljettajalle, oli vaihteistona sitten neliportainen manuaali sähköisellä ylivaihteella tai ilman. Konehuoneeseen sijoitettu kolmelitrainen suora kuutonen tuotti Zenith Strombergin kaksoiskaasuttimen juottamana 130 DIN-hevosvoimaa. Järkevyyteen taipuvainen ruotsalaisvalmistaja kehotti kuitenkin leikkaamaan kuluja, joten sellaisenaan iso P358 sai jäädä tuotantomallina haaveeksi. Eikä riuskasta väännöstä ollut haittaa jos laatikkona oli lisävarusteena saatavilla ollut Borg-Warnerin kolmeTeksti: Harri Onnila • Kuvat: Tapio Mäntyniemi 21 05/15. Mallinimeksi annettiin 164, jossa luku 6 kertoi sylinterimäärän ja 4 puolestaan ovien lukumäärän. Asialle piti siis tehdä jotain. Volvolla päätettiin nimittäin yhdistää jyhkeän prototyypin keula liki sellaisenaan vuonna -66 esiteltyyn 140-sarjalaiseen. Niinpä hyvän 164:n metsästykseen saa harrastemarkkinoillakin uhrata aikaa. Vinkkeliä ei keulille nostettu, mutta nelisylinterisestä B20-koneesta kasvatettiin kuusisylinterinen B30. Volvon 164-mallia myytiin murtoosa verrattuna arkisemman 140-sarjan menekkiin. Kyseisille malleille oli suunnitteilla seuraaja tulevan 140-sarjan muodossa, mutta isomman ja taloon reilummin rahaa tuovan mallin paikka oli jäämässä edelleen tyhjäksi. Tehty työ ei mennyt kuitenkaan kokonaisuudessaan hukkaan. Suunnittelija Jan Wilsgaard oli painiskellut luksus-Volvon idean kanssa jo 50-luvulla ja tuloksena oli syntynyt P358prototyyppi. Neljä oli 4,7 metriä pitkään Volvoon myös sopiva matkustajamäärä, sillä takapenkki muotoiltiin erityisesti kahden hengen matkustusmukavuutta ajatellen. Huipputeho ei ollut litratilavuuteen nähden päätähuimaava, mutta käytettävyyden kannalta merkittävää oli moottorin sitkeys laajalla kierrosalueella. RAUT AISANNOS Volvo 164E ’72 Volvolla oli 60-luvun alussa varsinkin kotimaassaan Ruotsissa vankka ote keskikokoisten ajoneuvojen markkinoista. Arkisemman 140-sarjalaisen akseliväliä pidennettiin kymmenellä sentillä 2,7 metriin, ja kun varusteluun ympättiin muun muassa ohjaustehostinta ja nahkaistuinta, oli uusi edustusluokan Volvo vuonna -68 valmis myyntituotteeksi. Huolta sen sijaan aiheutti, että mallisto oli tulevaa ajatellen varsin kapea: listalla oli jo 40-luvun lopulla esitelty PV-mallisto ja 50-luvun lapsi Amazon, mutta siinä kaikki. Kyseessä oli iso sedan, jonka nokalle kaavailtiin ajan henkeen sopivasti ehtaa V8-moottoria
Ruotsissa auto hallitsi kuusisylinteristen autojen kauppaa, mutta menestystä saavutettiin Yhdysvaltoja ja arabimaita myöten. Kyyti paranee Mallivuodelle -72 Volvon kulkuhaluja lisättiin entisestään, kun kaasarimallin rinnalle tuli toinen vaihtoehto: B30:n ruokkijaksi istutettiin Boschin elektroninen polttoaineensuihkutus. 22 05/15. Lieventäviksi seikoiksi alle puolitoistatonnisen, mutta harmaakivikirkkomaisella muotoilulla toteutetun Volvon kulutukselle luettakoon paitsi kyseisen yksilön automaattivaihteisto ja ilmastointilaite, etenkin aikakaudelle ominainen reipasvauhtinen koeajotapa. Sen tavoitteena oli erityisesti neljälle henkilölle tarkoitettu laadukas matkustuskokemus. Seitsemän mallivuoden aikana Volvo 164 myi edustavuudesta seuranneesta korkeasta hinnasta huolimatta hyvin. Seuraavana mallivuonna 164 sai heti tuoreeltaan päivityksiä, joihin lukeutuivat muun muassa tummennetut lasit, sumuvalot, läpivirtaustuuletus sekä etuistuimien niskatuet. Vuosi 140-sarjan jälkeen tuotannosta poistunutta 164-mallia oli sen sijaan tuolloin rekisterissä vain murto-osa perus-Volvon määristä: 723 yksilöä. Nyanssina mainittakoon, että yhden ’70-mallisen omistaja oli kyllästynyt bensakuutosen janoisuuteen siitä päätellen, että nokalle oli vaihdettu dieselmoottori. Huippunopeudeksi mitattiin parhaimmillaan 184 km/h:ssa, joten ylivaihdemanuaalilla olisi hätyytelty varmasti jo kakkosella alkavia huippuja. Vuoden -76 lopulla 142ja 144-Volvoja oli Suomen rekisterissä yli 18 500 yksilöä, 164-mallia vain reilut 700. Suomen 164-menekistä antaa osviittaa autokantamme tilanne vuoden -76 lopulla, jolloin 142ja 144-Volvoja oli suomalaisrekisterissä yli 18 500 yksilöä. Lupaus myös pidetään, jos oikoo oikeaa jalkaa kohti lattiaa. Viimeisinä tuotantovuosina mallia oli ajanmukaistettu muun muassa uudella kojelaudalla, takavaloilla sekä tyyliä kyseenalaiseen suuntaan vieneillä turvapuskureilla. portainen automaatti. Eniten rekisterissä oli vuosina -69 ja -70 rekisteröityjä 164-malleja, lähes 190 yksilöä kumpaakin vuosikertaan. Se itse asiassa jatkoi 164:n perinteitä osuvasti, sillä myös se oli perusmallista, tässä tapauksessa 240-sarjasta jalostettu kilometrinja kuusisylinterisenä myös bensannielijä. Bensanhinnan hypätessä 164 oli kuitenkin jo suorittanut pitkälti sille tarkoitetun tehtävän. Joka tapauksessa on todettava, että 164-Volvo oli aikalaisekseenkin varsin janoinen, mikä sai omistajat varmasti mietteliääksi etenkin parin vuoden kuluttua iskeneen öljykriisin hetkinä. Vuositasolla menekki liikkui kalliiksi autoksi hyvällä reilun 20 000 tasolla – parhaaksi vuodeksi nousi -73 yhteensä 28 500 valmistuneella edustus-Volvolla. Volvo 164 Tuttavan löytö Vannoutunut Volvo-harrastaja Mikko Vatanen oli vuosien mittaan tutustunut muiden klassisten Volvomallien ohessa myös 164-malliin, mutta harrastajan haaveet täyttävää 164-yksilöä ei ollut vuosituhannen alkupuolelle mennessä osunut kohdalle. Kaikkiaan 164-mallia valmistettiin Volvon mukaan noin 145 000 yksilöä, mutta Ruotsin 164-kerhon mukaan todellinen lukema olisi liki 10 000 enemmän. Päivityksistä huolimatta 164:n olemus oli leimallisesti 60-lukuinen, joten vuoteen -75 päättyneen tuotannon jälkeen Volvolla oltiin varmasti valmiita houkuttelemaan varakkaita asiakkaita edellisenä vuonna lanseeratulla Volvo 264 -mallilla. Automalli oli jo sinällään 140-sarjalaisiin verrattuna harvinainen, mutta VUONNA 1968 Volvo esitteli mallistosta puuttuneen ylellisen mallin, joka sai nimekseen 164. Niistä kolme oli rekisteröity jo -68 puolella ja yksi vielä vuoden -76 aikana. NAHKASISUSTUS rakentaa paremman luokan laatua, mutta tämän yksilön GT-ohjauspyörä antaa lupauksen vielä tavanomaistakin puhdikkaammasta kuutoskyydistä. Tehokkaasti suoraa kuutosta ruokittiinkin, sillä kotimaisessa koeajossa 160-hevosvoimaisen 164E:n keskikulutukseksi mitattiin tasan 17 litraa satasella
”Minua kiinnosti nimenomaan ’72-malliset 164:t, koska kyseessä oli ensimmäinen vuosimalli, jolloin tarjolle tuli ruiskumoottori. ”Tiettävästi autoa oli entisöity ensimmäisen kerran vuonna -87, jolloin se sai edelleen pinnassa olevan 23 05/15. Erityisesti kiinnosti vielä auto metallinsinisellä alkuperäisvärityksellä.” Tavoitteet olivat korkealla, joten Mikko ehtikin käydä katsomassa reilut toistakymmentä yksilöä ennen kuin sopiva yksilö sattui kohdalle. Lisäksi ’72 kiinnosti siinä vielä käytössä olleen alkuperäisen korityylin vuoksi, mikä tarkoitti muun muassa maskia, ’vänkyrää’ etupuskuria sekä pystyjä takavaloja. Niissä se puolestaan pysyi aina vuoteen 2005 saakka. Ehjän ja ryhdikkään yleiskunnon lisäksi 164:n piti olla oikean ikäinen, sopivalla varustuksella ja mielellään vielä tietyn värinenkin. Volvo ollessa vasta parivuotias siirtyi se yksityisomistukseen, helsinkiläiselle miehelle, joka piti jämerää Volvoa aina kuolemaansa saakka vuoteen -97. Perikunta päätyi myymään auton, mitä kautta se päätyi espoolaisen harrastajan käsiin. vielä vaikeammaksi sopivan yksilön löytämisen teki harrastajan autolle asettamat kriteerit. Kyseessä oli alkuperäinen Suomi-auto, jonka oli vuonna -72 hankkinut uutena yritys, joka piti kotipaikkaansa AIM-4-kilven perusteella Uudellamaalla, todennäköisesti Helsingissä. Harmi vain, että tuo sininen ’72-mallinen ruisku-164 tuli kohdalle siten, että Mikon harrastajatoveri, vantaalainen Juha Lensu osti sellaisen vuonna 2005
VOLVON 140-sarjalaiseen verrattuna 164:n akseliväli on kymmenen senttiä pidempi. Muutoksia löytyy niin voimalinjasta kuin ulkoisesta varustelusta. Puhtia riittikin alkuperäistä enemmän, sillä Juha täydensi auton varustelua Volvon GT-palikoilla, jollaisia autoon olisi saattanut hankkia jo sen ollessa uusi. Laihoin tuloksin. ”Juha otatti keulalta sumuvalot pois, koska tykkäsi enemmän tuotannon alkuvaiheen malli-ilmeestä. EDELLISEN ja nykyisen omistajan toimesta yksityiskohtia on ehostettu yksi kerrallaan. Volvo 164 alkuperäisen mukaisen Alpine Blue Metallic -metallihohtosinisen. Takakontin syvennykseen istuva Volvobensakanisteri kuvaa pyrkimystä alkuperäisosien käyttöön. Samalla hän vaihtoi myös sisälle keskikonsolin, jossa ei ole sumarikatkaisinta”, tietää Mikko huolellisesti tehdystä personoinnista. Ohjaamo ja ulkoinen koristelu saivat oman osansa urheiluhengestä. Hohtavan sinistä ’72-mallista Volvoa tyyliteltiin aiemmin mainittujen varusteiden lisäksi vielä Juhan tavoittamilla harvinaisilla takaniskatuilla sekä eräällä ulkoisella muutoksella, joka saattaa hämätä 164:n vuosimallin arvailijaa. ”Ainoa mikä haavelistalta puuttui, oli kattoluukku”, hän tiivistää. Samoihin aikoihin kun Juha toteutti 164:stään maukkaalta näyttävän ja liukkaasti kulkevan harrasteauton, metsästi Mikko sopivaa yksilöä itselleen. GT-maustettu Edustus-Volvon tuore omistaja Juha Lensu museorekisteröi tyylikkään auton vuonna 2006, minkä jälkeen hän saattoi nauttia 164:n ruiskukuutosen voimasta. Lisämittaa ei ole käytetty takapenkkiläisten jalkatilaa kasvattamaan, vaan kolmelitraisen suoran kuutosen vaatimalle lisätilalle. Niinpä piti kääntää katse niihin vesiin, joissa haavesaalis takuuvarmasti ui. 24 05/15. Alle Juha asensi GT-varusteluun kuuluneet ATS:n erikoisvanteet.” Jos joku nostaa kulmakarvojaan 164:n GT-varustelun osalta sen vuoksi, että ne eivät olisi olleet Volvon edustusmallin juttu, on hyvä tiedostaa että totuus on toinen. ”Suomessakin on ainakin yksi 164 GT, joka on tilattu siis diileriltä GTvarusteilla muun muassa Dunlopin vanteilla ja harvinaisilla 164 GT -merkeillä”, Mikko muistuttaa. Autoa ei ollut juuri hitsailtu, joten kyseessä oli kohtuullisen hyvä yksilö.” Mikon kannalta harmillista mutta myös toiveita herättävää oli, että yksilö vastasi juuri sellaista Volvo 164:ää, jollaisen hän halusi itselleen. Tämän konehuoneen B30 tuottaa nykyisellään 20–30 hevosvoimaa enemmän kuin alkuperäiset 160 hevosta. ”Sisällä on GT-ratti ja -mittaristo. Tehoa ja taloudellisuutta on haettu Volvon viritysosiin kuuluneella K-nokkaakselilla, kevennetyllä vauhtipyörällä, virtaavammaksi muotoilulla kannella sekä peltisarjalla. Ne ovat muutoin samanlaisia kuin 140-sarjassa, mutta kierroslukumittari on jo alkujaan tehty kuusisylinteriselle soveltuvaksi. ”Siitä saakka kun Juha hankki auton, olin tasaisesti kysellyt myisikö Tehoa ja taloudellisuutta on haettu K-nokka-akselilla, kevennetyllä vauhtipyörällä, virtaavammaksi muotoilulla kannella sekä peltisarjalla
”Olin ruinannut autoa jo vuosia, kunnes Juha kerran soitti ja ilmoitti että olisi valmis luopumaan autosta. Kone on hyvässä kunnossa ja kulutuskin kohtuullinen, 12 litran paikkeilla”, kertoo omistaja Volvosta, jonka matka-ajoa on mukavoittamassa alkuperäinen sähköinen ylivaihde. Mukana matkassa seurasi Juhan mukaan antama peräkärryllinen Volvo-varaosia. ”Olen keskittynyt viime aikoina sisustaan ja vaihtanut esimerkiksi apukuskin selkänojan revenneen verhoilun ehjään. Loppuvaiheen tuotannossa käytetyt isot puskurit toivat ehkä turvaa kolhuilta, mutta veivät eleganssia. AIM-4:n peräkoukku on sen sijaan löytänyt paikkansa vasta viime vuosina. Ohjaustehostimen ansiosta auto on kuitenkin kevyt käänneltävä.” Vaikka pakonsanelemia korjaustöitä ei ole juuri ollut, ei Mikko ole malttanut pitää näppejään kokonaan erossa 164:n yksityiskohtien hienosäätämisestä yhä viimeistellymmäksi. Edessä ja takana levyjarrut. hän sitä minulle.” Tulos oli aina yhtä kielteinen, kunnes 2012 tilanne muuttui yllättäen. 07 Mitat Pituus 472, leveys 171, korkeus 144, akseliväli 272 cm. 01 Merkki ja malli Volvo 164E 02 Vuosimalli 1972 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin, elektroninen polttoaineensuihkutus. ”Paljon sillä on ajettu ja se on osoittautunut toimintavarmaksi laitteeksi. 190 km/h, 0-100 km/h n. Tilavuus 2978 cm3. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, sähköinen ylivaihde, lattiavalitsin. Yhdistelmä tuntuu herättävän hilpeyttä liikenteessä, mutta hymyjä on hyytynyt liikennevaloista lähtiessä”, viittaa omistaja Volvon alkuperäisistä 160:stä arviolta 20–30 hevosvoimalla kasvaneisiin voimavaroihin. Kesäiseen elämään liittyviin kohennuksiin liittyy 164-Volvon alkuperäisen vetokoukun kiinnittäminen perään. Puristussuhde 9,3:1. ”Minulla on sellainen Flippermoottorivene, jota ulkoilutan 164:llä. Vahvassa vedossa Kesällä -12 suoritetun kaupan jälkeen Mikko on voinut lähinnä nautiskella huolella laitetun 164:n kyydistä. 9 s 25 05/15. Takaveto. Syynä hänellä oli taloremontti, jonka vuoksi elämässä ei ollut siinä kohtaa enää riittävästi tilaa ja aikaa autoharrastukselle.” Mikon ei tarvinnut miettiä sinisen ’72 Volvo 164:n hankkimista hetkeäkään – ei edes varustelusta uupuvan kattoluukun vuoksi. VUOSIMALLIN ’73 myötä 164 sai muun muassa suoran etupuskurin. Teho 160 hv /5500 rpm, vääntö 230 Nm /2500 rpm. 08 Suorituskyky Huippunopeus n. Tulevaisuuden suurempana työnä olisi auton maalauttaminen uudelleen, sillä nykyinen pinta on paikoin jo aika rujo”, Mikko juttelee. USEAT Suomi-164:t rekisteröitiin uutena kolme kirjainta ja yksi numero -tyylisin kilvin. Takana jäykkä akseli, eteenpäin suunnatut tukivarret ja reaktiotangot, kierrejouset, Panhard-tanko. ”Hieman ajettavuutta heikentää 140-sarjalaisiin verrattuna kuutosmoottorin raskaus, joka tuo keulapainoisuutta. Paino noin 1400 kg. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Niinpä Vantaalla vajaan vuosikymmenen viihtynyt Volvo lähti kohti Pohjois-Karjalaa. Poraus 89, isku 80 mm. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin
Hyvän mielen auto Lahti Toyota Crown Sedan RS 50 ´69 RAUNI 26 05/15. Toyota Crown oli 60ja 70-luvuilla suomalaisittain loistelias japanilaisauto. Eläkkeellä hän löysi mallin uudestaan ja nyt tuo hänen Rauniksi nimeämänsä auto on tuonut monelle hyvän mielen. Martti Suutarilla niitä oli aikoinaan kaksi
Eurooppalaisiin saman kokoluokan autoihin verrattuna Crownit olivat tyylikkäitä ja sisätiloiltaan näyttäviä. Monenlaista vikaa ja remonttiakin oli auton matkan varrelle sattunut. Mitä suurimmassa määrin se oli sitä perheelle, jonka tytär meni sinä päivänä vihille kirkossa, mutta myös Suutarin museoauton historiassa eräs ympyrä oli sulkeutumassa. Eräänä alkukesän lauantaina kaartoi Martti Suutari vuoden -69 Toyota Crownillaan Asikkalan kirkon taakse. Siellä pukuun ja koppalakkiin pukeutunut Suutari kaivoi auton kontista esiin kolme narua, joihin oli kiinnitetty riviin maalattuja metallipurkkeja, sitoi ne Crowninsa perään ja istui sitten mukanaan tuomalle puutarhajakkaralle odottamaan. Mutkia oli Crownin 46-vuotiseen historiaan mahtunut: se oli seissyt välillä useita vuosia varastoituna ja palvellut kuutta omistajaa. Oli kuitenkin jonkinlainen sattuma, että Suutari nyt odotteli sen kanssa hääparia saapuvaksi kirkosta. Ensimmäisenä japanilaisautoja toi maahan Autokeskus Oy tuomalla jo saman vuoden syksynä reilut 700 Datsun Bluebirdiä. Sattumalta miestä ei nimittäin oltu Teksti: Harri Mustonen Kuvat: Jan-Erik Laine ja Martti Suutari Crowninsa kanssa kutsuttu kyyditsemään hääparia, sillä hääautona toimisi morsiamen isoisän uutena hankkima auto. Vaikka Suutari oli valmistautunut hääajoon perusteellisesti, jännitti häntä, selviäisikö ikääntynyt Crown sille uskotusta tehtävästään kunnialla. Koprivaara Oy aloitti Toyotan maahantuonnin esittelemällä Euroopan ensimmäisen Crownin Kalastajatorpalla lokakuussa 1964 . Suomessa autojen tuonti vapautui 1962 ja maahantuojat ryhtyivät etsimään sopivia tuontiautoja. 27 05/15. Loistelias japanilainen Japanilaisten ryhtyessä 60-luvulla valloittamaan Euroopan automarkkinoita, oli Toyotan keihäänkärkenä Crown-mallisto. Tuo lauantai oli monella tapaa merkityksellinen
Vaikka Crownit olivat olleet nuorena miehen mielenkiinnon ja harrastukIntoa nuorena riitti ja ensimmäiseen Crowniin tuli tehtyä moottoriremontti, vaikka ei olisi ollut tarvettakaan. ”Niin paljon kuin sai – ja sieltä silloin sai ihan mitä vain”, mies kertoo. ”Sen harmaan maalautin punaiseksi ja vaihdoin sukulaismiehen kanssa Dodge Aspeniin – sitä olen katunut lopun ikäni.” Avioeron myötä se toinen Crown jäi vaimolle. Esitteen otsikko oli komeasti ”suuri uljas Toyota Crown”. Varaosamyyjä kun oli, tilasi Suutari siihen runsaasti uusia osia Japanista. ”Crownin joka kohdassa henkii hienostunut ylellisyys ja mittava turvallisuus: välkehtivän linjakkaasta korista, avaran valoisista sisätiloista, muhkeasta kojelaudasta, väkivahvasta, kauniisti kehräävästä moottorista, täydellisestä ’Fresh Flow’ ilmastoinnista.” Luki Korpivaaran esitteessä 1960-luvun lopulta. Hankintaan oli osaltaan vaikuttamassa se, että Suutari työskenteli tuolloin varaosamyyjänä Lahdessa TC-Autossa, jonka automerkkeihin kuuluivat Toyota ja Citroën. Intoa nuorena riitti ja autoon tuli tehtyä muun muassa moottoriremontti, vaikka miehen mukaan siihen ei olisi ollut tarvettakaan. 28 05/15. Toyota Crown KILOMETREJÄ Rauniin on kertynyt kahdessa vuodessa reilut parituhatta. Meni muutama vuosikymmen ja Suutari siirtyi työelämästä eläkkeelle. Parin vuoden päästä hän hankki vaimolleen -71 vuosimallin kutosCrownin. ”Löytyi semmoinen vanha harmaa, vuoden -70 Crown, jossa oli vetokoukku”, hän muistelee. Hän rakensi tuolloin omakotitaloa ja etsi itselleen sopivaa rakennusautoa. Vaikka Suomeen tuotiin pääasiassa riisuttuja malleja, olivat niidenkin sisustukset loisteliaan oloisia. Martti Suutari hankki ensimmäisen Crowninsa 80-luvun alkupuolella. Myös Suutariin tyylikäs japanilainen teki vaikutuksen, isona autona se oli lisäksi hyvä perheauto
”Eihän se meinannut pysähtyä mihinkään, meinasi mennä pysäkki ohi. 29 05/15. Crownin kuljettajina toimivat vaimo Eeva Palokangas sekä poika Markku Palokangas. Lisävarusteena autoon tilattiin uutena erillinen takakaiuttimien volyyminsäätö, näin takanaolijat saattoivat säätää äänentasoa mieleisekseen. Markus Palokangas invalidiautoksi. Auton oli ostanut uutena vuonna 1969 sotaveteraani, everstiluutnantti evp. ”Ei se nyt ihan niin hieno ollut kuin mitä kuvissa”, Suutari tuumaa, ”mutta ei nyt niin pahakaan.” Tekniikasta löytyi vikoja ja takakontin maton alta ruostetta – onneksi vain pinnasta – mutta eniten ihmetystä aiheuttivat samana aamuna katsastetun auton katsastuspöytäkirjassa olevat kysymysmerkit jarrujen kohdalla. Entisöinti valmistui vuonna 2002, jolloin se katsastettiin museoautoksi. ”Monien, monien yhteydenottojen jälkeen soitin sitten pojilleni, että mitäs mieltä olette, jos isukki ostais tällaisen harrasteauton.” Suutarin Tampereella asuva poika vastasi tähän: ”Jos se tuottaa yhtään hyvää mieltä, niin haetaan pois.” Sotainvalidin auto Huhtikuussa 2013 miehet sitten matkasivat Alavudelle, missä Crown majaili. Hyvänä puolena oli se, että Crownista oli olemassa täydellinen historia ja se oli museokatsastettu. Ne nuoruuden Crownit palasivat mieleen, ja niin hän alkoi hieroa kauppoja myyjän kanssa. MATKALAISIA viihdyttää täydellisesti tyyliin sopiva Salora Automatic. sen kohteena, ei hän niiden perään sen kummemmin myöhemmin haikaillut. Lisäksi auton katto maalattiin maahantuojan toimesta poikkeuksellisesti mustaksi, vinyylin oloiseksi. Vuonna 2000 entisöijä Jari Korkiakoski kuuli autosta ja hankki sen itselleen. ”Vinyylijäljitelmä oli 60-70-lukujen vaihteessa muotivirtaus”, Suutari tietää,” Helsingissä oli joku firma, joka näitä teki.” Verohelpotetun invalidiauton sai kolmen vuoden jälkeen myydä tai vaihtaa uuteen ilman veron lankeamista, ja niinpä Palokankaankin Crown jätettiin muutaman vuoden kuluttua kakkosautoksi. Helmat, takakaaret sekä ovien alareunat piti uusia. Suutarin tutkittua auton, päätti hän tehdä siitä kaupat ja näin Crown siirtyi sen kuudennelle omistajalle. Hän oli haavoittunut kesällä -44 menettäen näkönsä. Tätä ennen myyjän kanssa oli sovittu, että auton pitää olla katsastettu – muutoin ei kauppoja syntyisi. Perille tultaessa Crown paljastui kuitenkin hienoiseksi pettymykseksi. Sillä ajettiin kesäisin, talvet se seisoi varastossa. Keväällä 2013 Suutari selaili aikansa kuluksi netistä autojen myynti-ilmoituksia, kun sieltä putkahti näytölle vaaleankeltainen Toyota Crown. TAKAKAIUTTIMIEN säätönuppi sijaitsee keskikonsolin takaosassa. Tämän jälkeen auto vaihtoi kerran omistajaa. Mun parhaassa iässä oleva hieno leidi on nimeltään Rauni”, Suutari kuvailee hankkimaansa japanilaiskaunotarta, RAUNIN kello on asennettu ilmeisesti jälkikäteen Suutarin mukaan tähän malliin ei myöskään olisi kelloa kuulunut – se oli kyllä varusteena Crownin kutoskoneisessa mallissa, 2M:ssä. Vaikka Crown oli ennen varastointia huollettu, oli ruoste jo iskenyt kyntensä koriin. Kotimatkalla Suutari sai sitten vielä vastaukset niihin jarrujen kohdalla olleisiin kysymysmerkkeihin. Jossain vaiheessa auto siirtyi hänen pojalleen Markku Palokankaalle ja 1980-luvun puolivälissä seuraavalle sukupolvelle, kunnes vuonna 1994 se poistettiin rekisterissä ja laitettiin varastoon. Ainoa mikä piti oli oikea etupyörä – se vähän hidasti”, mies muistelee ikävää yllätystä. Lammin – Tuuloksen välillä hän nimittäin päätti seisahtua linja-auto -pysäkille pitämään taukoa ja ryhtyi jarruttelemaan. Rauni ”Kaikki muut on Crowneja
Hän kirjoittaa Facebookiin paljon tarinoita elävästä elämästä eri aikakausilta – ja yksi aihe on tietenkin Rauni. Onneksi varasuunnitelmaa ei tarvinnut toteuttaa. Palokangas-Viitanen oli keskustellut PäijätHämeen Mobilistien puheenjohtajan Antti Vähälän kanssa, ja kuullut että mobilistikerhossa on jäsenenä Martti Suutari, joka omistaa vaaleankeltaisen Crownin. Hänen profiilinsa onkin saanut paljon lukijoita. Tästä Suutari kuitenkin nauttii. Hän oli nähnyt Crownin vilaukselta Vääksyssä pidetyssä mobilisti-illassa, Suutarin poistuessa sieltä autollaan. ”Siellä ihaillaan autoja, juodaan kahvit, ja jos hyvin käy, niin Martti heittää vielä jonkin tarinan”, kuuluu tilaisuuden ohjelma. MARTTI Suutarille Crownit ovat tuttuja jo 80-luvun alkupuolelta. Niinpä Palokankaan tytär otti nyt Facebookin kautta yhteyttä Suutariin. ”Kun isoisän entisellä autolla pääsee vihille, niin onhan siinä jonkinlainen elämänkaari”, hän kiteyttää. Viimein hääseremonia loppui ja Suutari ajoi autonsa kirkon eteen. ”Se on tuottanut niin paljon enemmän hyvää mieltä, kuin kukaan olisi uskonut.” 30 05/15. ”Silloin kun tuli tieto tästä hääkeikasta, niin meidän kissanruokapurkkeja ruvettiin säästelemään”, Suutari naureskelee. Vaikka kaikki valmistelut oli tehty huolella, jännitti hääkeikka miestä ”ihan sikana”. Tapaaminen johti myöhemmin perheelle tärkeään pyyntöön: Merja Palokangas-Viitasen tytär oli menossa tämän vuoden alkukesästä vihille ja Suutaria pyydettiin Crowninsa kanssa hääparin kuljettajaksi. Museoauton kanssa touhuaminen on hänen mukaansa terapiaa, sillä hän kärsii selkäkivuista ja kaipaa käytännön tekemistä unohtaakseen kivut. Sulla on hieno Crowni’”, Suutari naurahtaa, ”Sitten se tarina alko siitä.” Ja juuri tällaisista kokemuksista ja tapaamisista Suutari nauttii täydellä sydämellä. ”Se on tuottanut niin paljon enemmän hyvää mieltä, kuin kukaan olisi uskonut”, Suutari toteaa autostaan. Vanhoista autoissa on luonnollisesti aina yhtä sun toista pientä laittoa. Sieltä tuli, että ’päivää, saako vähän kysellä. Mies lähtikin mielellään tähän kunniatehtävään. Näin kävi muutama päivä ennen haastattelua, kun hän kävi Rauninsa kanssa marketissa. Juuri ennen häitä auto piti luonnollisesti vielä putsata ja pestä sisältä sekä päältä. Sitten Suutari käynnisti autonsa ja lähti ajamaan jännityksen vallassa Asikkalan kirkolta kohti juhlapaikkaa. Vaikka alku toikin eteen pienoisia yllätyksiä, on niistä selvitty eikä Rauniin ole tarvinnut tehdä mitään suurempaa remonttia. Loppusyksystä 2014 Suutari kävi sitten näyttämässä tälle hienossa kunnossa olevaa Crowniaan. ”Kun menet kaupan eteen, siinä menee tunti, että helähtää”, mies toteaa. Ympyrä sulkeutuu Pian kävi ilmi, että tuon pyynnön takana oli Markus Palokankaan tytär Merja Palokangas-Viitanen. Toyota Crown kun sen hankkimisesta on kulunut nyt pari vuotta. Toinen pyyntö oli, että auton takana olisi naruissa ”jotain roinaa”. Hääparin matka morsiamen isoisän vanhalla autolla sujui lopulta ongelmitta – Rauni hoiti kunniatehtävänsä tunnollisesti. Iloa ja sisältöä Rauni on Suutarin lisäksi tuonut myös monen muunkin elämään. Suutari varautui pahimpaan ja pyysi hänen poikansa kaveria olemaan valmiudessa samanlaisen Crowninsa kanssa. Kun Suutari sitten ajoi Rauninsa Asikkalan kirkolle kesäisenä lauantaina, oli hän varustautunut hääajoon perusteellisesti. Tarinaa Suutarilla riittää niin, että mobilistit ovat julistanut hänet Facebookissa Mobilistiryhmän Päätaloksi. Raunin tiimoilta Facebook toi Suutarille viime vuoden keväänä myös yllättävän ystäväpyynnön auton menneisyydestä. Nytkin Facebookkaverit ovat järjestäneet Suutarille Lahden satamaan kahvitilaisuuden. SUUREN uljaan Crownin voimanlähteenä toimii väkivahva, kauniisti kehräävä moottori. Niitä mies sitten maalaili ja kiinnitteli naruihin ja laittoi vielä yhden jatkoksi vanhat Reino-tossut. 60-luvun Toyota Crown herättää huomiota, sillä nykyään alkuperäiskuntoinen Crown alkaa olla melko harvinainen. ”Kun kärryjä työnsin ulospäin, näin jo ikkunasta, että kolme ukkoa siinä seisoo vieressä. Hän mietti, kuinka auto pelaisi ja mitä kaikkea voisi sattua. Vaatimuksena oli, että kuljettajalla oli puvun lisäksi oltava koppalakki. Vasta vihitty pari käveli kunniakujaa pitkin hääautoon. Sen etsiminen tuottikin yllättäen ongelmia, mutta monen mutkan jälkeen, vain paria päivää ennen häitä, Suutari sai lopulta sellaisen hankittua. Siihen oli esimerkiksi vaihdettu valkosivurenkaat – pysyisivätköhän ilmat vanhoilla vanteilla, vaikka ne oli juuri hiekkapuhallettu ja pulverimaalattu
1 690, kork. Rumpujarrut 06 Kori Neljäovinen teräskori 07 Mitat Pit. 1 445, akseliväli 2 690 mm. 4 665, lev. 01 Merkki ja malli Toyota Crown Sedan RS 50 02 Vuosimalli 1969 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Isku 82, poraus 88 mm, tilavuus 1 990 cm³. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Takaveto 05 Alusta Teräspalkkirunko. Teho 95 hv / 5000 rpm. Paino 1 270 kg 31 05/15. SUUTARI pitää autoharrastuksensa sieluna sitä, ”kun ajelee kauniina kesäiltana Vääksyn kanavalle ja pääsee ihmisiä tapaamaan”. Edessä: Erillisjousitus poikittaisilla tukivarsilla ja kierrejousilla, vakaajatanko Takana: Panhard-tangoilla tuettu jäykkä akseli, kierrejouset
Rover on toteutunut lapsuuden haave, mutta sen kaverina löytyvä Humber löysi tiensä kokoelmaan sattumalta. BRITEILLÄ Rover 100 ´61 & Humber Sceptre ´69 Vuosikymmenet 32 05/15. Heikki Brandtin mieltymys brittiautoihin on kestänyt vuosikymmeniä ja hyvin ovat perheeseen hankitut brittiautotkin vuosikymmeniä kestäneet
BRITEILLÄ Helsinki 33 05/15
Ihan noin vain ei autoja säännöstelyn aikana kaupasta alle kuitattu, vaan hyvin kohteliaalla kirjeellä saattoi vain pyytää tulevansa huomioiduksi kun harvoille maahan saataville autoille tultaisiin valikoimaan ostajia. Super Minx sai myöhemmin keulilleen vakuutusyhtiöiden varastolta hankitun Sunbeam Voguen säleikön, johon upotetiin vielä lisävalot niin, että lopputulos muistutti varsin erehdyttävästi rinnakkaismallina myytyä Humberin Sceptreä. 34 05/15. Vuoteen -55 asti perhettä palvelleesta Minxistä jäi hyvä mielikuva ja muutaman skodailuvuoden jälkeen oli aika palata brittimerkkejä sekä Volkkaria edustaneen, merenkulkuneuvos Antti Wihurin omistukseen siirtyneen Autola Oy:n asiakkaaksi. Heikki muistaa vielä hyvin kun hänen isänsä sai tiedon että Autolasta järjestyisi tuliterä vuoden -60 Hillman Minx, joka sitten palvelikin perhettä muutamia vuosia. Pienen pohdinnan jälkeen lähes uutta vastanneesta, vain muutama kymmenen tuhatta ajetusta Sceptrestä syntyi kaupat ja samalla ´63 Hillman Super Minx siirtyi isältä pojalle. Monet Minxit Heikki Brandtille brittiautot tulivat tutuksi jo lapsuudessa vaarin ´39 Hillman Minxin myötä. Haaveiden Rover Varsinaiseksi lapsuuden haaveautoksi ei Heikille muodostunut saarivaltion urheilullinen Jaguar tai loistelias Rolls-Royce vaan voimakkaimman vaikutuksen teki Rover, jonka kuvia hän piirteli jo pikkupoikana vihkoihinsa. Niinpä perheessä vuosikymmeniä palvelleet saarivaltion ajoneuvot ovat vakiinnuttaneet asemansa ja saavat liikuntaa ja hyvää hoitoa vaikka aktiivisimmat ajovuodet niiden osalta ovatkin jo takanapäin. Heikki Brandtille brittiautot ovat olleet aina ensisijaisesti kulkuneuvoja, mutta myös paljon enemmän kuin vain kulkuneuvoja. Vuonna -83 oli aika kypsä haaveen toteutukseen, kun Lahdesta löytyi tuolloin valkoisin HMP-569-tunnuksin liikkunut ´61 Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine ”Rover on tyypillinen 50-luvun auto, kun taas Humberissa on jo tuloillaan olevaa 70-lukua.” Rover 100 & Humber Sceptre ROVERISSA on laadukkaiden materiallien tuoma arvoauton tunnelma. Vaikka aikanaan puhuttiinkin ”köyhän miehen Rollssista”, ei näihin ohjaimiin ihan pennittömänä päässyt. ”Minä olin ostamassa Rättisitikkaa juuri silloin, varaus autosta oli jo sisällä ja sanoin että minulla ei ole varaa, mutta isältäni voisin kysäistä.” Heikki muistelee Autolan tarjousta. Vanhojen brittiautojen viehätystä on vaikea selittää, mutta jos pitää vaikkapa antiikista, vanhoista tyylihuonekaulusta, tai ylipäätään laadukkaasti tehdyistä esineistä, on varsin todennäköistä että ihastuu myös vanhojen brittiautojen arvokkaaseen olemukseen. Loistelias vinyylikattoinen Sceptre oli palvellut Maire Wihurin henkilökohtaisena kulkupelinä ja aina tarpeen vaatiessa oli autolla ollut myös oma kuljettajansa. Ja kun autojen maahantuonti oli jo vapautunut, tarjottiin hänelle heti liikkeessä ollutta mustaa´63 Hillman Super Minxiä ostettavaksi. Vuoden -69 Humber Sceptre oli tiettävästi yksi kymmenestä tuolloin Suomeen tulleesta ja yksilö oli uutena rekisteröity Wihurin yhtiöihin kuuluneen Suomen Tankkilaiva Osakeyhtiön nimiin. Niin erehdyttävästi että kun Autolaan oli palautunut vuonna -71 pari vuotta ajossa ollut viimeisen korimallin Sceptre, tarjottiin sitä Brandteille vain koska he olivat myyjän mukaan pitäneet vanhemmastakin Humberista niin hyvää huolta. Lujatekoinen Hillman palveli varsin kiitettävästi ympärivuotisena käyttöautona myös seuraavaa sukupolvea eikä jättänyt kuljettajaansa koskaan tielle: ”Minä ajoin sillä 350 000 kilometriä, moottori avattiin 316 000 kohdalla ja silloin sisälle laitettiin mm. Ollessan kerran tätä vihrää Minxiään huollattamassa, oli Heikin isä tokaissut jossain vaiheessa vaunun vaihdon tulevan jälleen ajankohtaiseksi. Kun Super Minxin todettiin sopivan tarpeisiin varsin hyvin, tuli se perheeseen jäädäkseen ja löytyy edelleen Heikki Brandtin kokoelmasta. uudet männät”, toteaa Hillmannin omistaja tyytyväisenä
”ROVER luxury is so relaxing” kehuttiin aikansa mainoksissa. Roverin suhteellisen yksinkertaisessa konehuoneessa kaikki on helposti käsillä ja huollettavissa. ROVERIN keulalta löytyvä badge bar on aikansa lisävaruste autoilumerkkien kiinnittämiseen. SYLINTERIKANNEN imuventtiilit aukeavat työntötangoin. Pakoventtiilit löytyvät nokkaakselin tavoin lohkosta. Roverissa rentoutumista saattoi lisätä vielä radiolla. 35 05/15
Edessä erillistuenta kierrejousin. Ja aina tuli vielä selkä kipeäksi ennen kuin autoon tottui. Se on vähän sellainen harjoiteltava ajoneuvo”, hän kuvailee Roveriaan. Haaveautoa ei hankittu vain koristeeksi vaan vuonna -85 oli se yksi Rover Ystävät -merkkikerhon Britteihin suuntautuneen ajomatkan osallistujista, ja hyvin suunnitellulla reissulla kertyi kolmisen tuhatta kilometriä saarivaltiota kierrellen. Teho 104hp/4750 rpm. TUIMAILMEINEN viikinki siirtyi 30-luvun Rovereiden jäähdyttäjänkorkeista konepeltiin. Muuten loistavasti sujuneella kiertueella oli etupäähän uusittava muutama pusla ja käynnistykset oli osittain hoidettava veivillä virtalukon jumiuduttua. ”Nyt siinä on 22 700 ja minä olen jo yli 100 000 siihen ajanut”, hän toteaa. Roverin suhteellisen yksinkertaisessa konehuoneessa kaikki on helposti käsillä ja huollettavissa. 1 620 akseliväli 2 820 mm. Imuventtilit sylinterikannessa, pakoventtiilit lohkossa. Autohan sammui dynamometrille ja Heikin oli kiskaistava sen kammella uudelleen käymään. vuonna -61 Humberin tulo perheeseen oli sattumaa, Roverin tulo sen sijaan tarkoitus. 1 670, kork. Isku 92, poraus 78 mm, tilavuus 2 625 cm3. ”Minä olen tästä jopa itse irroittanut ja korjauttanut laturin ja pannut vielä takaisin. Rover 100, josta tuli Heikin kesäauto. Auton alkuperäinen käynnistyskampi on ollut tarpeellinen muulloinkin: kerran Roveria katsatuskonttorille vietäessä oli Heikki todennut insinöörille että auton kytkin on tiukanlainen ja sen käytössä olisi syytä olla varovainen ettei auto sammuisi. Hillmannin siirtyessä palvelemaan tuolloin enää vain talviautona, vaihtui Rover liikenteeseen aina keväisin: ”Vaihdoin autot päittäin aina vapun aikoihin ja syksyllä. Rumpujarrut 06 Kori Neliovinen teräskori alumiiniluukuin 07 Mitat Pit. Kun otin Roverin ajoon niin luulin että se on rikki kun ei mikään ei pelaa. 4 530, lev. Takana jäykkä akseli pitkittäisin lehtijousin. Takaveto 05 Alusta Teräspalkkirunko. Ei onnistuisi nykyautosta”, omistaja huomauttaa. Autosta ei tahtonut löytyä virtaa enää valoihinkaan, mutta katsastusmies totesi ettei Roverin kaltaista autoa voi oikein hylätäkään, vaan kehoitti korjaamaan vajaavirtaisen laturin kuntoon. Tuntui että ohjaus ei toimi, jarrut ei toimi eikä kytkin toimi, mutta ne ovat vain niin raskaat. Auton taustat selvisivät kerran eräällä korjaamokäynnillä, kun Roveria maahantuoneen Suomen Autoteollisuus Oy:n vanhoista arkistoista oli pelastunut yksilöä koskeva dokumentti, jonka mukaan Rover oli luovutettu kesäkuun 13. Puristus 7,8:1. Viikinkilaiva on edelleen automerkin tunnuksena. Roverin matkamittarissa oli ostohetkellä 7 000 kilomertiä, mutta monettako kierrosta se silloin jo pyöri, oli epäselvää. Rover 100 & Humber Sceptre 36 05/15. 01 Merkki ja malli Rover 100 P4 02 Vuosimalli 1961 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto vapaakytkimellä
KORIMALLI tuli meillä tutummaksi edullisempana Hillman Hunterina. Kerran oli Heikin isän lomamatka Öölannin saarellakin venähtänyt, kun Hel37 05/15. Lukuisat yksityiskohdat kuitenkin erottivat automerkit toisistaan. Ja osattiin laadukkaan auton hyvää säilymisprosenttia ennakoida jo niiden ollessa uusia: ”Eino Kalpala kirjoitti Moottori-lehdessä Roverista esittelyn, minä luin sen ja muistan viimeiseen lauseen jossa toimittaja totesi Roverin olevan niin hyvin rakennettu auto, että haluaisi nähdä millaisessa kunnossa ne tulevat olemaan 20 vuoden kuluttua.” Loistelias Sceptre Jos oli Roverin maahantuonti 60-luvun alkuvuosien säännöstelystä huolimatta kohtuullisen monilukuista, oli Humberin tuonti puolestaan saman vuosikymmenen lopulla, vapaan autotuonnin aikoina, lähes tulkoon olematonta. Täysin huolettomasti ei Humberin 70-luku hurahtanut, vaan muutamaan otteeseen sen moottoria availtiin kannetiivistehuolien vuoksi. Perässä ajeleva erotti auton takavalojen välisestä paneelista sekä peruutusvaloista. Oli dokumentin löytymisestä sekin ilo, että sen perusteella saattoi lain muututtua Roveriin tilata sen alkuperäisen AA739-rekisteritunnuksen. Tavattoman harvinainen Rover ei uutena Suomessa kuitenkaan ollut, sillä pelkästään vuosina -60–62 valmistettua Rover 100 -mallia olisi Heikki Brandtin tietojen mukaan tullut maahamme suunnilleen sata kappaletta, joista edelleen hengissä on muutama kymmenen yksilöä. Hyvin varusteltuun autoon kuului toki kello sekä tässä tapauksessa uudesta asti paikoillaan ollut Blaupunktin radio. Liekö sitten hänen velipoikansa vaikuttanut auton valintaan ja saatavuuteen, hän kun oli maahantuojan palveluksessa. professori Saarialholle. Vahvasti Rolls-Roycen mieleentuovasta kojelaudasta löytyvät nopeusja kierroslukumittarin välistä polttoainemittari, kun taas keskemmältä jalopuista kojelautaa saattoi seurata latausta, moottorin lämpötilaa sekä öljynpainetta omista mittareistaan. Humber ei automerkkinä meillä herättänyt yhtä arvostavia mielikuvia kuin kotimaassaan ja Rootes-yhtymään kuuluvan auton sai kevyemmin varusteltuna Hillman Hunterina reilusti halvemmalla. Jalopuupanelointi ei rajoittunut vain kojelautaan vaan jatkui myös ovissa sekä keskikonsolissa aina kahden hengen takaistuimelle asti. Jos viimeinen Humber muotoilultaan muihin aikakautensa autoihin sekoittua saattoikin, sen loisteliaisuus avautui vasta lähemmässä tarkastelussa. Vuonna -67 esitelty Humber Sceptre Mk III oli merkkinsä toistaiseksi viimeinen edustaja kadoten seuraavan vuosikymmenen puolivälissä markkinoilta. Humberin ulkoiset erot yhtymän halvempiin merkkeihin muodostuivat vinyylikatosta sekä lokarinkaaria seuraavasta helmalistoituksesta sekä koristeellisemmista pölykapseleista. Ihan kaikkea ei yhtymässä muistettu Humberiin kuitenkaan asentaa, sillä Brandtin yksilössä on ensimmäisen omistajan aikoinaan kojelautaan asennuttama ylimääräinen merkkivalo, joka muistuttaa käsijarrusta. Oma huvittava piirteensä Humberissa on kuuden avaimen järjestelmä josta löytyy ovien, virtalukon, ohjauslukon, hansikaslokeron ja bensiinitankin lukituksen lisäksi oma avaimensa radioantennin esillelaukaisuun. Liekö antenneihin kohdistunut ilkivalta ollut huomattavakin ongelma aikanaan, vai oliko ratkaisun perusteena vain osoittaa Humber-asiakkaalle että puolitoistakertainen hinta Hillmanniin verraten muodotui loppuun asti suunnitelluista yksityiskohdista
Maisemaa kuitenkin vaihtui kymmenen vuoden aikana Humberilla 200 000 kilometrin verran ja Sceptre palveli Heikin isää vuoteen -81 jolloin hän 80 vuotta täytettyään oli todennut autoilun osaltaan jo riittävän. Humberin tulo perheeseen oli sattuma, kun tuon Roverin tulo oli tarkoitus.” Kuten tallista löytyvä Hillman Super Minx, ovat Rover ja Humber myös tulleet kokoelmaan jäädäkseen ja niiden tulevaisuutta voi jonkin verran jo lähteä arvailemaan. ”Isäni piti kovasti Humberista ja luulen että hän oli jopa ylpeä autostaan”, muistelee Sceptren talviautokseen perinyt Heikki. ”Isäni piti kovasti Humberista ja luulen että hän oli jopa ylpeä autostaan.” HUMBERIN Sceptren vahvasti RollsRoyce -vaikutteiseen kojelautaan on upoteltu mittari poikineen. Kaasuttimia purkaessa tulvimisen syyksi osoittautui jumittanut neulaventtiili joka virkosi naputtelulla. ”No, se ilmeisesti kuuluu hänen luonteeseensa”, diagnosoi ihotautilääkärinä työuransa tehnyt Heikki. Itse kolmannen polven brittiautoilija arvelee tartuttaneensa jo seuraaviakin sukupolvia, poika kun mineilee ja pojan poikakin on osoittanut orastavaa kiinnostusta isoisänsä autoihin. Mutta kyllä mä kauan luin korjaamokäsikirjaa ja katselin siitä räjäytyskuvia.” Omat lisähuolensa aiheuttaa kaasuttimien vaikea synkronointi joka ilmenee epätasaisena tyhjäkäyntinä. Joskus oli tuttu korjaaja todennut Humberista tulevan kaikella korjaamisella vielä kallis auto, mutta omistaja oli hiukan loukkaantuneena pitänyt sitä merkityksettömänä sivuseikkana. 80-luvun loppupuolella Humberiin tehtiin täydellinen moottoriremontti ja se jäi harrasteauton asemaan. HUMBERIN kahden hengen takaistuin ilmensi edustavuuden asettuvan käytännöllisyyden edelle. Strombergin kaksoiskaasuttajat ovat ajoittain aiheuttaneet päänvaivaa ja kerran katsatusmieskin huomautti taaemman kaasuttimista vuotavan bensaa suoraan kuuman pakosarjan päälle. 38 05/15. Sekä kolmosettä nelosvaihteen sähköisillä ylivaihteilla varustettu voimansiirto saa sen sijaan Heikiltä kiitosta: ”Se on erittäin kiva auto ajaa mutkaisella asfalttitiellä. Ylivaihteita voi hyvin joustavasti vaihdella viiksestä ja tämä on sellainen ajajan auto.” Humber sai aikanaan Autolassa uudet etulokasuojat ja kuljettajan istuinta on kertaalleen jouduttu hiukan ompelemaan. Uudelleen lakkamalla saataisiin puupinnat kyllä kiiltäviksi, mutta eiköhän näin charmikas patina liene sittenkin tyylikkäämpi. Humberin 1725-kuutioinen moottori ei nauttinut ikiliikkujan maineesta ja raskasjalkainen moottoritieajo ylitti monen yksilön sietokyvyn. Tarttuvaa kuumetta. ”Minä olin siitä kauhean ylpeä, osasinpas korjata. Vaikka Rover on vuodelta -61 ja Humber vuodelta -69, ovat ne kiistatta eri vuosikymmenten ajoneuvoja: ”Rover on tyypillinen 50-luvun auto, kun taas Humberissa on jo tuloillaan olevaa 70-lukua.” omistaja kuvailee ja jatkaa: ”Olen ruvennut pitämään yhä enemmän tuosta Humberista, mutta kyllähän tuo Rover on minulle se lapsuuden haaveiden auto. Viime vuodet Rover ja Humber ovat saaneet harrasteluonteista liikuntaa vain kesäisin, sillä aina briteillä ajanut Heikki Brandt suosii nykyisin käyttöautonaan Range Roveria. Varaosien saatavuudeltaan saarivaltion vanhat ajoneuvot ovat kiitollisia harrastaa, ja autojensa huoltoja korjaustöissä hän on suosinut viimeaikoina Espoon Juvanmalmilla toimivaa Karaasi Ky:tä. Rover 100 & Humber Sceptre singistä tilattua kannentiivistettä oli odoteltava kolmisen päivää
1 447, akseliväli 2 565 mm. Isku 82, poraus 81 mm, tilavuus 1 724 cm3. 07 Mitat Pit. Puristus 9,2:1. 39 05/15. Takaveto 05 Alusta Edessä: erillistuenta kierrejousin, levyjarrut. Yhdellä kuudesta avaimesta laukaistaan sisäänpainettu radioantenni esille. Paino 1 123 kg HUMBERIN moottoriin on tehty kertaalleen isompi remontti ja kaasuttimiin tarvittavia huoltoja. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto 3. Rumpujarrut 06 Kori Neliovinen itsekantava teräskori. Teho 91hp/5500 rpm. Takana: jäykkä akseli pitkittäisin lehtijousin. 1 610, kork. ja 4. 01 Merkki ja malli Humber Sceptre 02 Vuosimalli 1969 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. -vaihteiden sähköisellä ylivaihteella. 4 200, lev
Ensimmäisen yksilön Juha osti vuonna 1999 ja hankki ennen pitkää toisen varaosa-autoksi, joka kuitenkin päätyi purku-uhan alta arkiajoon. Polvijärveläinen valokuvaaja Juha Kokko on ollut Sciroccomiehiä jo pitkään. Säiltä säästelty Polvijärvi 40 05/15. Kolmannesta Sciroccosta kaupat tehtiin helmikuussa 2005, joten sekin on ehtinyt tulla omistajalleen varsin tutuksi
Tämän pelin tueksi Juha hankki Seinäjoella myynnissä olleen, tuolloin vielä verottamattoman saksantuontiyksilön. Nelisylinterisissä pysyttiin.” Ei sittenkään osiksi Juhan ensimmäinen Scirocco oli asiallisen kuntoinen, vaikkakin paljon ajettu vuosimallin -82 painos, jonka 1500-kuutioisen moottorin tilalle oli vaihdettu kipakampi 1,8-litrainen mylly. Volkkareita Juhalla on ollut monen monta, ja viime vuoden puolella Klassikot-lehden sivuilla esiteltiinkin hänen hienokuntoinen MkII-korinen Golf. Karmannin tehtaalla Saksan Osnabrückissä valmistettu uudistunut Scirocco sai ensi-iltansa Geneven autonäyttelyssä. Kolmas kerta toden sanoo Eräänä päivänä Joensuun tienoilla miestä vastaan kurvaili tummanharmaa Scirocco. Autoveron maksamisen ja muiden muodollisuuksien jälkeen tuo hyväkorinen ja jälkiasenteisella kattoluukulla varustettu Scirocco palvelikin sitten monet vuodet työmatka-autona. Tuolloin Scirocco oli Juhalle mieluisimpia autoja mitä kaupasta uutena sai. ”Meillä oli kovat keskustelut siitä kumpi on parempi, Volkkari vai Opel. Giugiaron piirtämästä edeltäjämallista poiketen se oli Volkswagenin omaa suunnittelua. Sen verran herrasmies kaveri kuitenkin oli, ettei pelannut Monza-korttia. Kun kyseinen auto ilmestyi jonkin ajan kuluttua paikalliseen autoliikkeeseen myyntiin, oli ainakin yhden asiakkaan kiinnostus taattu. 1960-luvun loppupuolella syntynyt Juha muistaa hyvin toisen sukupolven Sciroccon esittelyn vuoden 1981 keväällä. Juha ei kyseisestä autosta kuitenkaan raaskinut osia irrotella, vaan totesi sen kelpaavan mainiosti tieliikenteeseen – varsinkin kun käytettynä maahantuotujen autojen verotuskäytäntö hieman muuttui noina aikoina 2000-luvun alussa. Ruostetta sieltä ei löytynyt, ja se osaltaan kannusti lyömään kaupat Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Tuukka Erkkilä Volkswagen Scirocco GTX SCIROCCON kangasverhoilu on nimeltään ”Blockstreifen”, ja sitä tarjottiin juttuauton mustaharmaan lisäksi punamustana ja sinimustana. Juhan hyvä kaveri Ari puolestaan oli vakaasti Opel-leirissä, ja olisi noutanut itselleen mieluummin Mantan. Juha yllättyi kovasti, että ihan Scirocco sillä seudulla. Lumihangesta kaivettua autoa katsellessaan Juha kysäisi, voisiko sitä käydä tallilla rasvamontun päällä tarkastelemassa, ja myönteisen vastauksen saatuaan Juha hurautti tutkimaan myytävän yksilön pohjaa. 42 05/15
JUHA Kokko kolmannen Scirocconsa puikoissa. Juha naureskeleekin myyneensä koko autoharrastushistorian aikana kokonaiset kaksi autoa pois: ”Olen ollut kyllä aika huono niitä myymään”, mies naurahtaa. Juha hymähtää, että autoa tutkittavaksi ajaessaan hän huomasi toisen ostajakandidaatin autoliikkeen portilla, ja toteaa koko ostohomman olleen varmasti minuuttipeliä. Työkaverin pojalla auto ehti olla kuusi vuotta ja sittemmin se kulkeutui VW-harrastajalle, joka vielä tarjosi aikanaan autoa Juhalle takaisin. Ilmoitusta laatiessa Juhan työkaveri huomasi miehen askareet, ja päätyikin ostamaan auton pojalleen. lukkoon. Myöhemmät GTX:t kulkivat Pirellin P-aukkoisilla vanteilla, aikaisemmissa korisarja oli puolestaan Kamein valmistama. Mies kuitenkin kohteliaasti kieltäytyi, kun Sciroccoja oli pihassa entuudestaan. Muuttolintu Harmaan Sciroccon hieno kunto selittyi sillä, että se oli parivuotiaana tullut Saksasta Suomeen muuttoautona, ja päätynyt sitten Tornion korkeudelle vuosikausiksi. 43 05/15. Lapin L-alkuiset kilvet siihen kuuluivat luonnollisesti, ja jonkinlaista osviittaa korin kunnosta ne antavatkin, suolan käyttö tuolla suunnalla kun on kohtuullisen maltillista. ’84-MALLIN GTX-Sciroccoon kuuluvat Zenderin helmat ja takaspoileri, sekä Avus-nimeä kantavat 14-tuumaiset vanteet. Yhdellä naisomistajalla auto oli 11 vuotta, ja muutoinkin Volkkari oli selvinnyt vähillä omistajanvaihdoksilla Juhalle asti. Vähällä päässyt Kuinkahan paljon harrasteauton mittariin yleensä kertyy kymmenessä vuodessa. Toinen miekkonen olisi varmasti ottanut auton itselleen, kun sen kunto olisi tälle selvinnyt. Juha on säästellyt harmaata Sciroccoaan sen verran tarkoin, ettei sillä ole tullut ajetuksi kuin 8000 kiJuhaa Joensuun tiellä vastaan tullut auto ilmestyi kotvan kuluttua paikalliseen autoliikkeen myyntiin. Mitä autokauppoihin muuten tulee, Juha myi ensimmäisen Scirocconsa eteenpäin noihin aikoihin
Volkswagen Scirocco GTX 44 05/15. ALKUPERÄISTÄ Jyrkemmäksi osoittautunut viritysnokka antaa tälle kahdeksanventtiiliselle Sciroccolle kymmenisen hevosvoimaa lisää. Auton hieno kunto selittyi sillä, että se oli parivuotiaana tullut Saksasta Suomeen muuttoautona
Raidalliset kangaspenkit ovat maltillisen sporttiset. Uusi nokka-akseli tilattiin, ja se osoittautui hieman vakiota jyrkemmäksi viritysnokaksi. Neljällä samankokoisella ajovalolla varustettu Scirocco on keulastaan kenties hieman toista ajovalovaihtoehtoa tasapainoisemman oloinen, ja muistuttaa tästäkin syystä DeLoreanurheiluautoa. Toki remonttia on tänäkin aikana tarvinnut tehdä jonkin verran, eli yhdelle kilometrille tullee kohtuullinen hinta. 45 05/15. Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut, alipainetoiminen tehostin. Juha myöntääkin, että museokilpiä varten tätä autoa on tullut säästeltyä. Edessä ja takana kallistuksenvakaajat 06 Kori Kolmiovinen itsekantava coupémallin teräskori 07 Mitat Pituus 4050, leveys 1645, korkeus 1280, akseliväli 2400mm, paino 890 kiloa 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h 10,2 sekuntia, huippunopeus 178 km/h 09 Valmistusmäärä 291,497 autoa (Scirocco MkII) lometriä. 01 Merkki ja malli Volkswagen Scirocco GTX 02 Vuosimalli 1984 03 Moottori Eteen poikittain sijoitettu nelisylinterinen, nestejäähdytteinen bensiinikäyttöinen rivimoottori yhdellä kannen yläpuolisella nokka-akselilla, tilavuus 1781 cm3, teho 90hv / 5500rpm, vääntö 145Nm / 3000rpm 04 Voimansiirto Viisivaihteinen käsivalintainen vaihteisto, etuveto 05 Alusta Edessä McPherson-joustintuet, kolmiotukivarret, takana vääntövarsijousitus, pitkittäistukivarret. Keskimmäisellä, osaluovuttajaksi aiotulla autolla Juha huristeli kaikki huonompien kelien kilometrit pois, joten tätä helmikuntoista ei ole tarvinnut tärvellä. Alkupään Sciroccoissa kojelautamateriaali ei kestänyt auringonpaistetta, ja Juhan kahdessa aiemmassa autossa ”kojelauta oli kyllä aivan päreinä”, kuten mies itse asian ilmaisee. SÄLEIKÖN punaiset raidat viestivät edelläajavalle GTX-varustelusta. Autoon on Saksan päässä ruuvattu Zenderin valmistama takaspoileri, ja uudesta asti auton mukana kulkeneet vanteet ovat alkuperäistä designia. Harmaa Scirocco on ulkoisesti juuri niin sporttinen kuin kiilamainen coupe-VW voi alkuperäiskuntoisena olla. Autoon laukkasi tuota kautta täysin vahingossa muutama lisähevosvoima, joten ennen 90-hevosvoimaisessa GTXSciroccossa potkii omistajan arvion mukaan satakunta hevosta. Jäähdytin on mennyt uusiksi, ja venttiilikopan tiivistettä vaihdattaessa huomasi asentaja, että yksi nokka oli päässyt ilmeisesti tehtaalla sattuneen valmistusvirheen myötä syöpymään pahasti. Mustat lokasuojalevikkeet antavat vielä lisää ulkonäköä urheilullisen kantikkaisiin muotoihin. Mainitsemisen arvoinen yksityiskohta on täysin ehjä kojelauta
Helsinki Mukavu usvaunu 46 05/15
Mukavu usvaunu Turun seudulla taipaleensa aloittanut ruiskukoneinen DS siirtyi muutama vuosi sitten klassikkohuutokaupassa Helsinkiin. Citroën DS 23 Injection Electronique ’73 47 05/15
Hänen ajatuksensa ovat varmasti yleistettävissä monen muun vanhojen autojen ystävän ajatusmaailmaan: kaikki tunnistavat Citroënin ison kissan, mutta harvempi on sellaista ajanut saati omistanut. Pari vuotta DS:n jälkeen esitelty varustelultaan riisutumpi, pienitehoisemmalla 1,9-litraisella koneella liikkuva ja ilman laajaa hydrauliikkajärjestelmää toteutettu ID tuli tarjolle edullisemmaksi versioksi, mutta iso kissa oli hintava auto koko parikymmenvuotisen tuotantonsa ajan. YLEMMÄN luokan autojen hintaluokassa istunut DS 23 Injection Electronique jäi Suomessa ymmärrettävästi harvojen herkuksi. Niihin kuuluvat ennakkoluuloton ja aikaansa edellä ollut muotoilu ja ehdoton matkustusmukavuus, mutta toisaalta aprikoinnit tekniikan luotettavuudesta etenkin DS:n hydrauliikkajärjestelmän suhteen sen piiriin kun kuuluivat niin ohjaus, vaihteensiirto, jarrut kuin kaasunestejousitus. Samalla tavoin ristiriitaisesti suhtautui kotimainen autolehdistö vielä reilut kymmenen vuotta DS:n esittelyn jälkeen, sillä DS 21 Pallas -mallin koeajossa vuonna -67 kiiteltiin ajomukavuutta, mutta toisaalta annettiin moitteita ”ajamisen erikoislaatuisuudelle”. Rotukissa Paitsi että vuonna -55 automaailmaa shokeerannut uusi iso Citroën henki modernia autosuunnittelua, oli se myös kallis. Vuonna -67 malliston yläpäähän sijoittunut DS 21 Pallas maksoi 31 000 markkaa. Se Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Citroën DS 23:n hinta asettui vuonna -73 samaan luokkaan esimerkiksi Volvo 164:n kanssa. Tästä huolimatta mielikuvat autosta ovat vahvoja. ”Jonain päivänä sitä ajattelee, että antaapa hienon kyydin, ja jonain toisena päivänä sen tekniikka tuntuu vain erikoisuuden tavoittelulta.” Näin pohdiskelee Hans Lindforsin ’73-mallisen DS-Citroënin kunnostusja ylläpitotoimissa mukana ollut autoharrastaja, jonka omaan kokoelmaan ei moista ajoneuvoa ole sattunut. Etenkin kun he joilla olisi ollut varaa autoon, käänsivät katseensa usein konservatiivisempiin vaihtoehtoihin. Citroën DS 23 48 05/15. Hinta oli esittelyn aikoihin peräti kaksi kolmannesta kalliimpi kuin Traction Avant -mallin, jonka DS tuli korvaamaan. Suunnilleen elinkaarensa puolivälissä DS maksoi yhtä paljon kuin arvostetut ylemmän luokan sedanit jollei paikoin enemmänkin
Erityisyyttä toi mallista riippuen vakiona tai lisävarusteena tarjolla ollut sisempien umpioiden kääntyminen renkaiden kääntökulmaa seuraillen sekä ulompien pystysuuntainen liike jousitusta myötäillen. Mutta vieläkin vauhdikkaampaa 49 05/15. Mallivuonna -65 esiteltiin 1985-kuutioinen moottori, mitä seurasi mallimerkintä DS19a ja sittemmin loogisempi nimi DS20. Eksoottinen tekniikka ja korkeahko hinta sai Suomessa autoilijat kääntymään useasti muihin vaihtoehtoihin kuin ranskalaiseen mukavuusvaunuun, mutta onneksi rohkeita ja ennakkoluulottomiakin löytyi. Moottoripuolellakin tapahtui muutosta vuosien mittaan, ja nimenomaan kohti suurempia ja tehokkaampia moottoreita. Iso MercedesBenz sentään maksoi muutaman tonnin enemmän: uuden MB 250 S:n hintalapussa luki vähintään 34 990 markkaa. oli paljon rahaa autosta, sillä esimerkiksi Rover 2000:n sai edullisemmin, 19 800 markalla ja samassa hintaluokassa paini 30 450 markan hintainen Dodge Coronet 440. Kun viimeisetkin myydyt ’75 DS:t oli KATSOA saa muttei koskea näin voisi tiivistää yleisohjeen DS:n tekniikan suhteen. Toki on otettava huomioon, että valmistusvuosiakin kertyi kaksikymmentä. Korimuotoilu oli tuolloin -73 sama kuin esittelyvuonna -55 muutamia yksityiskohtia lukuun ottamatta. Jos on eväitä hydrauliikkajärjestelmän kunnostukseen ja ylläpitoon, niin iso kissa tarjoaa hyväkäytöksistä ja lempeää matkantekoa. ”Vähintään” siksi, että nuo 230 yksilöä oli kirjattu Autotuojien tilastossa vain vuoteen -73 asti, joten 1974–1976 rekisteröidyt DS:t sijoittuisivat sen perusteella kohdan ”malli ei tiedossa” alle. Mutta huono ei ollut juttumme DS:n tuotantovuosi, sillä -73 tehtaalta lähti 96 990 DS-/ID-Citroënia. Näillä sivuilla komeilevan ruiskukoneisen DS 23:n hinta oli vuonna -73 lähellä 50 000 markkaa. Autojen tyyli lienee kuitenkin pitänyt Citroënin ja Volvon asiakaskunnat vahvasti omissa karsinoissaan – näin uskallamme väittää näitä kahta edustavaa ajoneuvoa ajateltaessa. Niistä merkittävämpänä oli keulan valojen siirtyminen lasien taakse suojaan mallivuodelle -68. Sellaisella summalla sai halutessaan vaikkapa Volvo 164:n. Yleisemmäksi muodostui kuitenkin niin ikään -65 esitelty DS 21, jonka voimanlähteenä porskutti sataheppainen 2 175-kuutioinen nelonen. Sen turvin DS nousi aikalaisittain huimaan 170 km/h:ssa liitoon ja ruiskuversiona yli 180 km/h:ssa nopeuteen. Maailmalla DS:t ja arkisemmat ID:t tekivät joka tapauksessa kauppansa kohtuullisen mukavasti, sillä isoja kissoja valmistui kaikkiaan 1 455 746 yksilöä. myyty ja viety rekisteriin, oli vuoden -76 lopulla tilanne sellainen, että Suomessa oli rekisterissä vähintään 230 DS-Citikkaa. Tuotannon alussa käytetty 1,9-litrainen nelonen tuotti 75 hevosvoimaa, mutta vuonna -61 jo 83 hevosta. Tuotannon huippuvuosi koettiin varsin myöhään, 1970, jolloin mukavan autoilun ystäviä siunattiin kaikkiaan 103 633 valmistuneella yksilöllä
Käytännöllistä ja tyylillistä monipuolisuutta toivat erilaiset ison Citroënin korimallit. Monien epäröimän hydrauliikkajärjestelmän toimivuudesta ei ole tämän DS:n kohdalta tietoa, mutta ilmeisesti ensimmäinen omistaja on osannut kohdellaan kissaeläintä asiaankuuluvalla huolellisuudella, sillä hän piti DS 23:n omistuksessaan aina vuoteen -87 asti. Useita muitakin harrasteajoneuvoja omistaneen isännän hoivissa DS säilyi aina vuoteen 2012 saakka, jolloin omistaja päätti luopua autosta. Selkeästi yleisimmän sedan-korin ohella tuotannossa oli vuosien mittaan Break-farmareita sekä muun muassa koritehtailija Henri Chapronin loihtimia avoja ja niin ikään huippuharvinaisia coupétoteuksia. Epäilemättä kyyti on ollut hienoa, kun voimakasmoottorinen uusi Citroën on edennyt viimeisinä vapaannopeuden päivinä pitkin Lounais-Suomen maanteitä. Myyntikanavaksi valikoitui ”DS poikkeaa mielestäni ajoltaan kaikista muista autoista.” ESITTELYNSÄ aikoihin 50-luvulla DS oli muotoilultaan jotain ennennäkemätöntä. Kun malli poistui tuotannosta parikymmentä vuotta myöhemmin, oli se edelleen omintakeinen ilmestys muihin myyntilistoilla olleisiin isoihin sedaneihin verrattuna. Tai sitten remonttia tehtiin vuosien varrella sen verran, että ajoneuvo tuli sitoutettua itselle niin jämäkällä setelinipulla, että vaihdosta ei kannattanut satsauksien vuoksi haaveilla. Sellaisten ylitse iso kissa tassutteli kuin tyhjää. Koti Lounais-Suomesta Kuviemme DS 23 Injection Electroniquen ensiomistajan perusteluista vuonna -73 tehdylle hankinnalle ei ole tietoa, mutta joka tapauksessa kyseinen turkulainen on ollut ladattu itsenäisellä näkemyksellä autonvalinnan suhteen, sillä kanssa-autoilijoissa DS-kuljettajia oli taatusti niukalti. Harva aikalaisauto pystyi ruisku-DS:n huippunopeuksiin, ja ne mitkä pystyivät, jäivät taakse viimeistään silloin kun kohdalle osui roudan pahimmin riepottamia tieosuuksia. Citroën DS 23 50 05/15. Tuskinpa kuitenkaan, sillä miksikään kiertopalkinnoksi vihreä Citroën ei joutunut, vaan Forssasta löytynyt toinen omistaja piti autoa lähes vuosikymmenen, vuoteen -96. Voimansiirtopuolikin oli monipuolistunut matkan varrella hydraulisella vaihteensiirrolla varustetusta neliportaisesta vaihteistosta sekä tavanomaisen kytkinpolkimella varustetun ID:n peruslaatikon valikoimasta. DSmalliin olivat nimittäin tarjolla myös viisivaihteinen manuaalilaatikko sekä kolmiportainen varsinainen automaattivaihteisto. Tuo omistajuus oli auton säilymisen kannalta ehkä se tärkein, sillä kolmannen omistajansa myötä DS saavutti jo selkeän harrasteiän, josta parhaana osoituksena käy vuosituhannen taitteen kieppeillä suoritettu rekisteröinti museoajoneuvoksi. Citroën-kyytiä oli luvassa. Vuonna 2004 auto siirtyi Forssasta jälleen lähemmäs kotiseutujaan, kun se sai uuden kodin Littoisista Turun kupeesta. Vuodelle 1973 lanseerattiin DS 23 isolla 2 347-kuutioisella moottorilla kahtena versiona: kaasutinversio tuotti 113 DIN-hevosvoimaa, mutta Boschin ruiskulla varustettu kone 128 DINhevosvoimaa, mikä tarkoitti yhdessä virtaviivaisen ulkomuodon kanssa jo hurjaa, liki 190 km/h:ssa yltävää huippunopeutta. Tosin joidenkin yksilöiden kohdalla on puhuttu jopa yli 200 km/h:ssa mittaustuloksista
Muuta harrastekalustoa myydään varmasti DS:ää aiemmin jos tarve on. 08 Suorituskyky Huippunopeus 188 km/h, 0-100 km/h 11,9 s MATKUSTAMO on hulppean muhkea ja se tarjoaa kiistatta korkealaatuisen matkustusmukavuuden. Ohjaustehostin vuoti LHM:ää, joten kunnostustoimet saivat jatkoa. Harraste-elämää Tekstin alussa viitattu Hansin autoharrastajaystävä oli mukana noutamassa Sitikkaa Turusta Helsinkiin kolme kevättä sitten. ”Sillä on ajeltu sellaiset tuhat kilometriä kesässä ja kyllä tuo yksilö pidetään jatkossakin, vaikka ohjaustehostinkin on taas vaivannut. Vaihtaessa pitää kaasuakin käyttää sopivasti, muuten auton saa nyökkimään. Nestehuolien jälkeen ongelmat alkoivat helpottaa, ja kun metsässä olleet ohjauskulmat vielä suoristettiin, niin iso kissa olikin jälleen valmis liitämään kesäisiä katuja. ”Aina pitää muistaa laittaa mekaaninen seisontajarru päälle, sillä mikään muu ei pidä pysäköityä autoa paikallaan.” Auton erikoislaatuisuudesta huolimatta ja eritoten sen vuoksi Citroën on pysymässä helsinkiläistallissa jatkossakin. ”Ajoin sillä kohti Helsinkiä, ja siinä kävi niin, että iso kissa pissi alleen. Paino 1340 kg. 51 05/15. Emme silloin irrottaneet imusarjaa, ehkä olisi pitänyt.” Bensaa ei ehditty kovin pitkää syöttää sinne minne kuului, kun esiin astui seuraava ongelma. Teho 128 hv /5250 rpm, vääntö 195 Nm /2500 rpm. Triangle Motorin autohuutokauppa, joka keväällä 2012 pidettiin Lahden Classic Motorshow’n yhteydessä. 07 Mitat Pituus 487, leveys 180, korkeus 147, akseliväli 313 cm. ”Bensaletkua piti uusia vain 15 senttiä, mutta se pätkä oli imusarjan keskellä. Takana erillisjousitus, pitkittäiset tukivarret, kallistuksenvaimennin, kaasunestejousitus. ”Tehostimessa ei ole kumitiivisteitä, vaan sadasosamillimetrin tarkkuudella valmistettuja teflonrenkaita, jotka tekevät kunnostamisesta haasteellista.” Uusia ei saa ja sellaisten tekijöitä ei ole oikein missään, mutta lopulta tarvittavat työkalut ja ammattitaidon osaava tekijä löydettiin, ja niin DS sai vuotamattoman tehostimen. On se vaan niin erityinen laite ominaisuuksiltaan”, omistajan harrastetoveri naurahtaa. Vaihteisto ei ole heti juoheva käyttää, vaan kytkimettömyyttä pitää opetella. Citroën-harrastajat ovat niin sinut kaasunestejousituksen ja muiden kokonaisvaltaisesta hydrauliikkajärjestelmästä seuraavien ominaisuuksien kanssa, että on mielenkiintoista kuulla analyysiä harrastajalta, jonka omistuksessa on Peugeot 404, mutta myös ranskalaisesta pehmeydestä hieman kauempana oleva Volvo Amazon. Tässä tapauksessa muuta ei tarvittu, ja niinpä tuoreemman Citroën-vuosikerran värikartasta nykyisen vihreän värisävynsä saanut DS muutti Helsinkiin. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, päällekkäiset tukivarret, kallistuksenvaimennin, kaasunestejousitus. Ei kuitenkaan hydraulinestettä, vaan bensaa.” Moottoritilaan paikannetun bensiiniletkuvuoden vuoksi autolla ei ymmärrettävästi haluttu ajaa kotiutumisen jälkeen enempää ennen kuin vuoto olisi saatu kuriin. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Poraus 94, isku 86 mm. YKSIPUOLAISEN ohjauspyörän edustalla istuu valitsinviiksi hydrauliselle vaihteensiirrolle, jonka käyttely vaatii harjoitusta pehmeän liikkumisen omaksumiseksi. Minulla oli apuna tuttu DS-asiantuntija, mutta silti saatiin tehdä kolme neljä tuntia töitä ennen kuin letku oli vaihdettu. Etuveto. Tilavuus 2347 cm3. Tämän yksilön alkujaan ruskea sisustus on vaihtunut taannoin tehdyn kunnostuksen yhteydessä vihreäksi nahkasisustukseksi. Autoon iski silmänsä Hans Lindfors, jota DS:ssä kiehtoi erityisesti nuoruusvuosien kokemukset kyseisen autotyypin tiimoilta. 01 Merkki ja malli Citroën DS 23 Injection Electronique 02 Vuosimalli 1973 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin, elektroninen polttoaineensuihkutus. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto hydraulisella vaihteensiirrolla, rattivaihde. Puristussuhde 8,8:1. ”DS poikkeaa mielestäni ajoltaan kaikista muista autoista. Siksi varmaan Ranskan valtiojohdollakin oli DS-mallia käytössä.” Ajon jälkeenkin pitää muistaa kissan oma luonne. ”Tehostin vaihdettiin, mikä oli aika rupeama sekin niin kuin melkein kaikki työt siinä autossa”, vaihtotyössä mukana ollut Hansin ystävä hymyilee. Tällä kertaa asiaan liittyi jo se ennakoidumpi asia hydrauliikkaneste. Takapenkki on mielestäni DS:n paras paikka, sillä istuinmukavuus huippuluokkaa
kulkuneuvo Toisenlainen 52 05/15. Kuplavolkkaria alettiin maahantuonnin loppuvuosina markkinoida meillä virallisesti Kupla-nimellä, ja samoin puhuttiin 70-luvun suomenkielisissä Citroën-esitteissä jo reilusti isosta kissasta
Matkanteko on ruhtinaallisen mukavaa ja ajo turvallista suurillakin nopeuksilla.” Näin aloitti Citroënin maahantuojana jo 30-luvulta toimineen Korpivaara Oy:n painattama Sitikoiden isokissavalikoimaa selventävä myyntiesite. Kyseenalainen huipennus oli vuoden -66 Monte Carlo Rallyn kokonaiskilpailun voitto: tuomaristo oli ennen palkintojenjakoa diskannut Mäkisen, Aaltosen ja Hopkirkin Cooper Minit luokittelemattomien lamppujen vuoksi, ja olipa Toivosen edestä hylättävä vielä britti Roger Clark Cortinoineen, jotta ranskalainen auto saatiin kilpailun voittajaksi. Säädettävä maavara, jonka avulla auto pysyy tiellä jopa kolmella pyörällä. FARMARIMALLIN myyntinimi riippui kohdemaasta. Sitikan isokissat olivat saavuttaneet ainakin Suomessa hiukan kaksijakoisen maineen, sillä joko ymmärtämätön tai täysin puuttunut huolto alkupään yksilöiden ilmanestejousituksen kohdalla oli lyönyt auton hienostuneeseen tekniikkaan aiheetta epäluotettavan leiman. Mallia markkinoitiin ainakin nimillä Safari, Break, Estate ja Wagon. Mutkan taakse näkevät, kääntyvät ajovalot. Etupyöräveto. Jarrutusmatkan osoitin. Muiden ranskalaisautojen tapaan Citroënia vaivasi vielä osittain perusteeton maine poikkeuksellisesta ruostumisherkkyydestä. 53 05/15. Tämä kokonaisratkaisu nostaa Citroënin ajoominaisuuksiltaan huipulle koko maailmassa. ”Mikä muu auto pystyy esittämään kerralla seuraavaa: Ilmanestejousitus – iso kissa kulkee kuin ilmatyynyn varassa. Kaksipiiriset levyjarrut. Toisaalta Pauli Toivonen oli osoittanut täydelliseen mukavuuteen suunnitellun ajoneuvon pärjäävän vaativassa kilvanajossa aina kärkikahinoihin asti. Seiskakolmosten myyntiesite ampui varsin selväsanaisesti alas epäilyt eriskummallisen jousitusratkaisun lastentaudeista tai ranskisten rapeudesta: ”Citroenilla on jo kahdenkymmenen vuoden kokemus isojen kissojen hydraulisesta jousitusja jarrujärjestelmästä ja Citroënin korit on jo usean vuoden ajan ruostesuojattu elektroforeesimenetelmällä.” Teksti: Jan-Erik Laine MAHTAVAN väljät sisätilat ja nailonjerseyllä verhoillut, erinomaisen mukavat istuimet lisäsivät matkanteon poikkeuksellista tuntua
Turvallista tilannearviointia lisää jarrutusmatkan osoitin kojetaulussa.” Kisuleiden sisustus tarjosi lähes esteettömän näkyvyyden lisäksi nailonjerseyllä verhoillut istuimet, joiden mukavuus oli tärkeä osa turvallista matkantekoa. Jos mieli kissaansa lisävoimia, löytyi valikoimasta uusi 2347 kuution voimanlähde, jonka tarjosi lupausten mukaan kaikissa nopeuksissa huomattavasti paremman kiihtyvyyden, kovemman matkavauhdin sekä huippunopeuden. Lennokasta mukavuutta Citroën siis kesti mutta myös kulki – ja nyt vielä entistä tehokkaammilla moottoreilla. Jarrujärjestelmä on kytketty keskushydrauliikkaan siten, että jarruvoima jakautuu tasaisesti kuormituksen mukaan. Lippulaivana markkinoidussa Pallas-mallissa oli mukavuutta lisätty paksummalla äänieristyksellä ja erikoismatoilla. Iso kissa 54 05/15 Viiden runkolaakerin Citroën-moottori kävi lähes huomaamattoman tasaisesti.. Pallaksen penkit olivat vielä nailonverhoillut, mutta lisähinnasta sai sen istuimiin nahkapinnan. Edessä levyja takana rumpujarrut. Turvallisuutta oli myös runsas pehmustus ympäri ohjaamoa. Järjestelmä on ainutlaatuisen tehokas ja väsymättömän luotettava sekä rakenteeltaan yksinkertainen. ”Citroënin kaikissa pyörissä on erillisjousitus ilman minkäänlaisia mekaanisesti kuluvia lehtitai kierrejousia. Tutuista 1985sekä 2175-kuutioisista voimanlähteistä oli kutiteltu hivenen enemmän hevosvoimia, jotka tarjosivat Citroënille turvallisen ja kuljettajaa tyydyttävän suorituskyvyn ilman värinöitä tai metelöintiä. Lisämaksusta tähän suurimpaan voimanlähteeseen saattoi valita ruiskun, jonka tuomat 141 hevosvoimaa vauhdittivat kisulikuskia vieläkin turvallisempiin ohituksiin sekä lennokkaampaan matkavauhtiin rajoituksettomilla tieosuuksilla. Se on tärkeä osa Citroënin turvallisen hyvissä ajo-ominaisuuksissa. Nahkaistuinten mainittin olevan vieläpä erikoislaatuisia: ”uskomattoman pehmeitä ja rentouttavia mutta äärimmäisen kestäviä.” Kun kaikki mahdollinen tuntui isossa kissassa olevan varsin erikoista lienee esitteen otsikkokin täysin perusteltu: ”Iso Citroën on aivan toisenlainen kulkuneuvo kuin niin sanottu auto.” ”MATKAVAUNUNA, perheautona (ajatelkaa vaikka lasten ja isovanhempien mukavuutta) ja asuntovaunun vetäjänä Citroën on vertaansa vailla.” ISON kissan aerodynaamisen korin kaikki pintapellit olivat pulteilla kiinni ja helposti vaihdettavissa. Citroënissa on kaksi erillistä jarrupiiriä. ELEKTRONISEN bensiininsuihkutuksen ”sähköaivot” säätelivät polttoaineen suihkutusta tarkasti tilanteen mukaan. Maavara on kaiken lisäksi säädettävissä ajon aikana viiteen asentoon”, esite vakuutteli ja jatkoi: ”Citroën on uranuurtaja etupyörävedon käyttöönotossa. Ilmanestejousitus pitää myös maavaran aina samana kuormituksesta riippumatta. Ote tiehen on hyvä, kaarteenotto tukevan turvallista, samoin ajo märällä ja liukkaalla tiellä. Tämä 124 hevosvoiman ja viiden runkolaakerin moottori kävi sekin lähes huomaamattoman tasaisesti
Sen kuormasta riippumatonta ajokorkeutta saattoi säätää ajon aikana. Olipa tie, keli tai kuorma millainen tahansa.” 55 05/15. CITROËNIN ainutlaatuisia varusteita olivat mutkan taakse näkevät ajovalot, jotka kääntyilivät kaarteissa ohjauksen mukaan. Kolmen ajokorkeuden lisäksi löytyi pyörille ääriasennot renkaan vaihtoa varten (ns. Valojen korkeussuuntaus säätyy automaattisesti kiihtyvyystilojen ja tien mukaan, kehui esite. ”ILMA-NESTE-JOUSITUS” oli ison kissan ihmeistä suurin. ”MAAILMASTA tuskin löytyy toista autoa, jolla voi ajaa yhtä nopeasti, mukavasti, turvallisesti ja edullisesti kuin ’isolla kissalla’. moottoritunkki)
Muutaman vuoden kuluttua iski kuitenkin kaipuu takaisin asuntovaunujen pariin, ja heräsi ajatus, josko nämä kaksi harrastusta voisi yhdistää. Harvinainen säilymä Tabbert-vaunun ensiomistaja oli Etelä-Saksalaisen Homburgin kaupungissa sijaitsevan öljyrekkafirman johtaja. Kun lapset alkoivat kasvaa, pikkuvaunu kävi ahtaaksi ja tuli tarve isommalle vaunulle. Löytämäni vaunu oli ainoa tämänkuntoinen joka on tullut vastaan”, tyytyväinen omistaja kertoo. Matkailuvaunua käytettiin säännöllisesti, mutta ilmeisesti melko säästeliäästi. Rekisteritietojen perusteella vaunu on kertaalleen vaihtanut suvussa omistajaa, ja osoitetiedot vahvistavat sen olleen rekkahallin suojissa aina vuoteen 2011 asti. Vuodenvaihteessa 2012-2013 löytyi ilmoitus Saksassa myytävänä olevasta Tabbert Exzellenz –mallisesta vaunusta ja jonkin aikaa hinnasta neuvoteltuaan Pasi sai kaupat syntymään. Parviainen seurasi tiiviisti vanhempien vaunujen tarjontaa netin kautta ja kiinnostuksen kohteena oli yksi ylitse muiden: saksalainen laatumerkki Tabbert. Parviaisen perhe Pasi, Malla, Timo ja Tommi retkeilevät kesäaikaan komealla klassikkoyhdistelmällä, vuosimallin 1968 Ford 20M TS hardtopin perässä kulkee samanikäinen Tabbert–matkailuvaunu. Hetken aikaa vaunuja oli omistuksessa kaksikin kappaletta, kun Pasi hankki ensin pienemmän vaunun Hollannista ja sittemmin toisen Saksasta. Pitkän linjan karavaanari Pasi Parviainen on onnistunut yhdistämään kaksi mieleistä harrastustaan. 1968 & 1968 Teksti: Lea Lahti Kuvat: Tapio Mäntyniemi 1980-luvun alussa Pasi aloitteli karavaanariharrastusta, piti kausipaikkaa ja retkeili ahkerasti vaunuillaan. Autoharrastamisen tultua kuvioihin, alkoi tuntua siltä ettei yrittäjän kalenterista kerta kaikkiaan löydy aikaa kahdelle harrastukselle ja Pasi myi vaunun pois. Parin vuoden kuluttua tapahtui Tabbertin toinen omistajavaihdos kun hän myi vaunun Pasille Suomeen. ”Olin seurannut netin tarjontaa kahdeksan vuoden ajan. Loppuvuodesta 2011 siitä päätettiin luopua, ja paikallinen Homburgilainen harrastaja osti sen itselleen. Aina kun vaunulla ei matkailtu sitä säilytettiin rekkahallissa kuivassa ja lämpöisessä tilassa. Tabbert on ollut aikanaan arvostet56 05/15
PASIN Ford 20M TS Hardtop on esitelty Klassikot-lehden numerossa 7/2012. ETUKATOS on vaunun alkuperäinen, lisäksi löytyy Klaukkalalaisen telttakorjaamon valmistama uusi kopio, joka kestää käyttöä haurastuvaa alkuperäistä paremmin. Joskus vanhaa vaunua häpeiltiin ja monet yksilöt kokivatkin kohtalonsa pihan perällä lasten leikkimökkinä, kesämökin halkovarastona tai takapihan kanakoppina. Lisäksi Suomen ilmasto on ankara matkailuvaunujen rakenteille ja monet vaunut kärsivät kosteusja lahovaurioista. Caravan messuja varten tehdyssä Tabbert 1968 -esitteessä on tarkat mitat kaikista erilaisista malleista. Kesken kiivaimman nousukauden vuonna 1953 Tabbert sai tuotantoon ensimmäisen asuntovaunumallinsa. Parin vuoden kuluttua tästä tehtaalla käynnistyi Tabbert-vaunujen sarjatuotanto. Saman alan toimijoiden Knaus ja Tabbert yhdistymisen jälkeen laadukkaiden matkailuvaunujen ja –autojen valmistus jatkuu edelleen. Exzellenz-mallissa on ollut jo ostohetkellä paras mahdollinen saatavilla oleva varustelu; pari mitoiltaan vieläkin isompaa mallia on ollut tarjolla samana vuonna, mutta varustetaso on niissäkin ollut samanlainen. Saksassa ja sen naapurimaissa klassikkovaunuja on arvostettu muuta Eurooppaa enemmän. Alfredilla oli paljon innovatiivisia ja varsin lennokkaitakin suunnitelmia, jotka toki kaikki eivät edenneet toteutukseen asti. Korin ympäri kiertävät alumiinilistat viimeistelivät norsunluunvalkoiseksi maalatut tyylikkäät vaunut. Kymmenen vuoden kuluttua sota tuhosi kaiken, mutta periksiantamattoman ja uskomattoman nopean uudelleenrakentamisen seurauksena jo hyvin pian sodan päättymisen jälkeen Bad Kissingenin tehtaalla rakennettiin maatalouden käyttöön suunniteltuja ajoneuvoja 12 kappaleen päivävauhdilla 80 työntekijän voimin. ”Vanhan asuntovaunun arvostus oli 1980-luvulla hyvin ohutta.” ALFRED TABBERT Alfred Tabbert valmistui ajoneuvojen korimuotoilumestariksi Siemens Automobilwerkellä Berliinissä vuonna 1934 ja perusti oman firman Schweinfurtiin. Ne eivät kuitenkaan sopineet pienemmän tuumakoon vanteisiin ja olivat monta vuotta pahvilaatikossa kunnes pääsivät käyttöön Exzellenz-vaunuun. ESSENIN 6. tu ja kallis vaunu. Tabbertin suunnittelemat vaunut olivat kauniisti muotoiltuja sekä viimeisteltyjä, ja niiden sisätilat oli varustettu monin nerokkain käyttöä helpottavin ratkaisuin. ”Suomeen tuotujen Tabbertien määrä on ollut vähäistä ja joinain vuosina tuotiin vain yksittäisiä kappaleita, nekin pääasiassa standart ja export -malleja. ”Olisi mukava tietää lisää tämän historiasta ja saada kenties muutamia vanhoja VANHAN matkailuvaunun mukana kulkee aikakauden mukaista rekvisiittaa. 1960-LUVUN lopulla valmistettu Tabbert-vaunu edustaa oman aikansa parhainta ja toki samalla myös kalleinta vaunutyyppiä Euroopassa. Onneksi arvostus on nyt nousussa Suomessakin. TEHDASUUDET pölykapselit on ostettu jo aiemmin eBay:n kautta pienempään vaunuun. Tehtaalla valmistui myös toisenlaisia tuotteita; käsityöläisen intohimo kannusti Tabbertia laadukkaiden huonekalujen valmistukseen. Suomessa vastaavan kuntoinen säilymä on harvinainen, sillä vanhan vaunun arvostus oli 1980-luvulla hyvin ohutta”, Parviainen pohdiskelee. 57 05/15. Parviainen on lähettänyt kirjeen vaunun ensimmäiselle omistajalle, muttei ole saanut vastausta
Kaiken kaikkiaan vaunusta löytyy petipaikka kuudelle hengelle. Parviaisen aiemmin omistamat klassikkovaunut on rekisteröity vuosimallin perusteella mustapohjaisiin kilpiin, mutta Trafin virkamiehen määräyksestä tässä vaunussa toimittiin hieman pitemVAUNUSSA on makuupaikat kuudelle; molemmissa päädyissä on identtiset sängyiksi muunnettavat sohvat ja pöydät 60-70-LUVULLA karavaanarielämää viettäneille Tabbertin sisäkuvat tuovat varmasti mieleen mukavia muistoja menneiltä vuosikymmeniltä. Olen monesti miettinyt missä tällä on retkeilty – ties vaikka olisi käyty Suomessa.” Tabbert-tekniikkaa Vuoden 1968 Tabbert –asuntovaunukatalogi on otsikoitu ”Die welt ist mein zuhause” -maailma on kotini. Luksusvaunun varustukseen kuuluu myös valmistajan vaakunalla somistettu sikarirasia, ja jopa kaappien avaimiin on prässätty Tabbert-vaakunat. Myös vaatekaappi sijaitsee tässä tilassa, joten pukeutuminen onnistuu katseilta suojassa. Alfred Tabbert oli ylpeä tuotteistaan ja halusi valmistaa mahdollisimman korkealaatuisia tuotteita, joissa kaikki ratkaisut lattiasta kattoon olivat viimeisen päälle loppuun asti mietittyjä. Varsin nerokas keksintö vaunun viilennykseen oli käytössä ainoastaan Tabbert-vaunuissa usean vuosikymmenen ajan. Usein neljän hengen porukalla matkaillessa on käytännöllistä pitää toinen pääty valmiiksi pedattuna makuuhuoneena ja muuntaa ainoastaan toisen päädyn vuoteet istuimiksi päiväaikaan. Kylkien alumiinilistojen kiillotuksen yhteydessä uusittiin kutistuneet kuminauhat, jottei vesi pääse seinärakenteisiin. Parviainen on todennut ratkaisun toimivaksi aikanaan, kun hänellä oli käytössä uudempia Tabbertvaunuja, joissa oli sama ratkaisu. Juomia voi tarjoilla sisäpuolelta pehmustetusta baarikaapista ja vitriinistä löytyy Tabbert-kuvioin koristellut juomalasit. Kyljissä oleva Tabbertvaakuna on pinnoitetulle alumiinipellille digipainotekniikalla UV-värein painettu alkuperäisen kaltainen toisinto.” Artikkelin matkailuvaunu on siinä mielessä harvinainen, että se on museorekisteröity. Vaunussa on identtiset kalusteet molemmissa päädyissä ja keittiötila keskellä. ”Onneksi, sillä se pidentää sisustan ikää, muoviosat hapertuvat rikki ajan mittaan, mutta puuviilu kestää”, tyytyväinen omistaja toteaa. Käytössä on paitsi auton akkuvirran voimalla ja verkkovirralla toimivat valot myös nestekaasulla palava portaattomasti säädettävä kaasuvalo. Tämän päivän luksusvaunuissa ilmastointi hoitaa jäähdyttämisen ja kaksinkertainen kattorakenne on siksi jo väistynyt uusimmista malleista. 58 05/15. Tabbert Exzellenz on luksusvaunu, jonka varustelu on 60-luvun lopun huipputasoa. Tabbert-matkailuvaunu 1970-LUVUN vaunuissa tarrat korvasivat muovikehyksiin upotetut peltivaakunat. Kaapin ovet avaamalla ja liukuovia käyttämällä saadaan tarvittaessa eristettyä tilava peseytymishuone omine kattoluukkuineen. Lämmityslaitteena on perinteinen Trumatic puhallinkeskuslämmitys. Parviaiset ovat varustaneet vaununsa aikakauden tyyliin sopivasti; retkipöytäryhmää, matkaradiota ja kokoontaittuvaa Primus-kaasugrilliä myöten kaikki on aitoa 1960-lukua. ”Pientä konservointia olen tehnyt. Tabbertin keittiövarustukseen kuuluu sähkösekä kaasuliesi, ja molempia energiamuotoja hyödyntävä jääkaappi. Tilat voidaan myös jakaa kahden erillisen liukuoviratkaisun avulla tarpeen mukaan. Vaunussa on kolmella eri voimalähteellä toimivia valoja. Kun vuoteet muunnetaan sohviksi on käytössä isommallekin vierasjoukolle sopiva iso olohuone. Tämän Tabbert-vaunun ratkaisussa wc-istuin on kaapin sisällä olevan pesualtaan alla. valokuvia. ”Mittasimme eri vaunujen lämpötiloja kesähelteisellä leirintäalueella ja niissä oli parin asteen ero Tabbertin hyväksi”, Pari kertoo. Kun kuusikymmenluvun lopulla useissa vaunumerkeissä alettiin käyttää muovipinnoitteita, Tabbertissa suosittiin aitoa puuviilua. Museoreksteröity matkailuvaunu Vaunua ei ole koskaan purettu eikä entisöity, vaan se on lähes alkuperäiskuntoinen. Kaksinkertainen kattorakenne, jossa on ilmareiät kummissakin päädyssä saa aikaan sen, että ilma kulkee kattorakenteen välissä ja viilentää vaunua kesähelteellä, mutta toisaalta pitää myös lämmön sisällä kylmään vuodenaikaan. Grillihiiliksikin on valittu vuodesta 1968 asti valmistettu lehtipuuhiili. Toki pitää muistaa, ettei vaunu todellakaan ole mallisarjan pienimmästä ja halvimmasta päästä vaan päinvastoin. Liikkuva kesäkoti Tabbert-vaunuun sisälle astuessa ei voi olla huomaamatta, että se on yllättävän tilava ikäisekseen. Haalistuneet Bad Kissingen -päätyvaakunat on vaihdettu uusiin Saksasta löydettyihin alkuperäisiin
Vaunulla reissataan muutamia kertoja kesässä, yksi vakiokohteista on jokakesäinen Ford M Club Finland kesätapaaminen. Itse asiassa Saksa ei ole sen pidemmän ajomatkan päässä kuin Ahvenanmaakaan – oikeastaan lyhyemmän, koska laiva lähtee Helsingistä”, pariskunta pohtii. Malla puolestaan haaveilee matkasta Saksaan. Pienemmän vaunun aikaan osa perheestä nukkui vaunussa ja osa vaunun etuteltassa. Perhe mukaan ja matkaan ”Nyt kun on isompi vaunu käytössä kaikki mahtuvat vaunun sisälle nukkumaan”, pariskunta toteaa tyytyväisenä. ”Ei siinä sitten muu auttanut kuin pyytää museoajoneuvotarkastajat katsomaan vaunua. Rengaskoko 6.7013 6PR FORD M Club Finland -kesätapaaminen Pyhtään Mäntyniemessä sujui mukavasti omassa vaunussa majoittuen. 01 Merkki ja malli Tabbert 490 Exzellenz II matkailuperävaunu 02 Vuosimalli 1968 03 Mitat Pit. Tarkastuksessa ei ilmennyt puutteita; arviointilomakkeen rastit menivät kauttaaltaan parempaan reunaan ja Tabbert tarkastettiin saatesanoilla erittäin hyväkuntoinen, alkuperäisenä säilynyt matkailuvaunu. ”Halusin saada vaunuun vetoauton kanssa yhtenäiset kilvet ja ruksasin kilpitilaukseen mustapohjaiset tunnukset -kohdan”, Pasi kertoo. 59 05/15. ”Kun auto ei ole täysin virheetön ja vaunussakin on pientä ajan patinaa, niin näitä raaskii oikeasti käyttää ja matkailla yhdistelmällä minne mieli tekee”, harrastaja kertoo hymyillen. Kun kysytään, minne tekisi mieli harrasteauton ja vaunun kanssa lähteä, jos aikaa liikenisi, Pasi pohtii että olisi mukava lähteä vaikkapa Ahvenanmaalle. Käytettävissä on myös nestekaasutoiminen portaattomasti säädettävä sisävalaisin. ”Siellä olemme saaneet tartutettua tämän hullutuksen muutamiin muihinkin harrastajiin”, Pasi ja Malla nauravat. 2480 mm. Nyt pärjätään kevyemmällä ja helpommin pystytettävällä etukatoksella. män kaavan mukaan. ”Ajomatkan ei tarvitse olla kovin pitkä, perillä olosta pitää myös ehtiä nauttimaan”, mies toteaa. Kahteen aiempaan vaunuun sain mustapohjaiset kilvet vuosimallin perusteella ja siksi olin ja olen edelleen vähän ihmeissäni.” Myös museoajoneuvotarkastajat ihmettelivät tilannetta ja kertoivat etteivät ole vielä koskaan aiemmin tarkastaneet asuntovaunua, joten on hyvinkin mahdollista ettei montaakaan museorekisteröityä matkailuvaunua Parviaisen vaunun lisäksi Suomesta löydy. Pienemmällä vaunulla Ahvenanmaalla on jo käyty ja se on todettu mukavaksi kohteeksi; välimatkat ovat lyhyitä ja leiripaikalta voi helposti tehdä päiväreissuja eri suuntiin. 6350, lev. Paino 945 kg. 2230, kork. Kun Parviaisilla kyläilee pitkämatkalaisia autoharrastajia perheineen, on mukava ja kätevä majoittaa heitä harrastehenkiseen vaunuun. Ford– harrastuksen myötä yöpyjiä on ollut ympäri Suomea ja jopa Norjasta asti. Jonkin ajan kuluttua Trafista soitettiin, ettei mustapohjaista kilpeä enää anneta perävaunuihin jollei matkailuvaunusta ole museoajoneuvolausuntoa. ”Voisihan tämän käyttää siellä mistä tämä on tullutkin
Innostuimme raapaisemaan takavetoaikakauden murtumista ja sitä seurannutta peruuttamattomalta tuntuvaa muutosta kohti etuvetoisten henkilöautojen valta-asemaa. Vetovastuu vaihtuu Auton merkki, malli ja vuosimalli Teksti: Harri Onnila Kuvat: autonvalmistajat Uusien henkilöautojen rakenne on nykyään valtaosin etuvetoinen, joskin mallistoja maustavat valmistajien tarjoamat nelivetomallit. Insinööri Issigonisilla oli halu viedä pikkuauton rakennetta eteenpäin Minoriin ja kumppaneihin 60 05/15. Huomionarvoista on, että sekä Minorin että Minin takaa löytyy sama suunnittelija, Alec Issigonis. Siinä missä Miniä edeltänyt Morris Minor edusti perinteistä takavetorakennetta, oli Mini voimansiirtolinja laitettu kerralla uusiksi. Hyökyaaltona edenneen etuvetobuumin seurauksena 80-luvun lopulla oltiin tilanteessa, jossa uusi kardaaniauto alkoi olla se poikkeustapaus. Etuvetoisen henkilöauton asema marginaalituotteena alkoi murtua 50-luvun lopulta eteenpäin. Takavetoisiakin löytyy, mutta ne ovat vajonneet marginaaliin suunnilleen siihen samaan jossa etuvetoiset olivat puoli vuosisataa sitten. Seuraavassa on siis luvassa esimerkkejä eri automerkkien mallikohtaisista siirtymisestä kardaanivehkeistä edestä raapiviin ajopeleihin. Sen vuoksi sellaiset etuvetopioneerit kuten Citroën, Saab, Wartburg sekä Audi ja sitä edeltäneet Auto-Union-perheen jälkeläiset jäävät tässä kohtaa käsittelemättä. Samalla tämä linjaus tarkoittaa, että ”lähes aina” etuvetoisia autoja valmistaneet jäävät sivuun, vaikka juuri ne ovatkin omalla etevyydellään osaltaan vakuuttaneet perinteiset takavetoautojen valmistajat etuvetoon siirtymisen mielekkyydestä. Tilanne hahmottuu Yhtenä merkittävämmistä malleista etuvetoisten autojen maailmanvalloitukselle on British Motor Corporationin vuonna 1959 esittelemä Mini
Sanottakoon silti Triumphin puolustukseksi, että oli Fordin Taunuskin väliaikaisesti etuvetoinen, vuosina 1962–1966 valmistetun P4sukupolven 12M-mallin muodossa. Kassa virtasi pitkälti väärään suuntaan, vaikka alun perin moderneja etuvetoajatuksia oli alettu empiä tiettävästi siitä syystä, että Ford tahkosi käteistä nimenomaan perinteistä takavetorakennetta noudattavilla Escortja Cortina-malleillaan. Suurin neronleimaus oli sijoittaa moottori poikittain eteen. Ja huhujen mukaan taisi siellä suomalaiskuljettajiakin olla auttamassa asiaa. Näillä eväin syntyi ominaisuuksia, joita pikkuautojen ja vähän isompienkin kohdalla oli vain haaveiltu: auton kokoon nähden runsaasti tilaa niin matkustajille kuin heidän kamppeilleenkin. Subaru ehti 1000-mallillaan tuotantoon hieman aiemmin, sillä kyseinen merkin ensimmäinen etuvetoauto tuotiin markkinoille vuoden -66 aikana. JAPANILAISAUTOJEN etuvetoistumisen etujoukoissa liikkui Subaru, jonka 1000-malli esiteltiin 60-luvun puolivälissä. Siinä missä 50-luvun lopulla BMC oli osoittanut herkkää vaistoa ja ennakkoluulotonta ammattimaisuutta tuodessaan markkinoille Minin, on suorastaan surkuhupaisaa tarkastella miten samassa saarivaltiossa autoteollisuus ajelehti vailla suuntaa vain muutama vuosi myöhemmin. verrattuna, ja sen hän todella teki. Japanissa uudet etuvetomallit olivat Minin jäljillä, joihin niiden kumitassut hyvin mahtuivatkin, sillä kyse oli sen verran piskuisista ihmiskuljettimista. Pienet, vain 10-tuumaiset renkaat hän pyrki sijoittamaan aivan auton kulmiin. Joku ralliautoilun historiasivuille sattunut on ehkä huomannutkin, että ketterä ja herkkäliikkeinen Mini saavutti hieman menestystäkin 60-luvun mittaan. OLIHAN se uskomaton laite tuo Mini. Aina ei voi onnistua. Taloudellisessa kriisissä rämpivän Leylandin johtohahmojen hiuksia harmaannutti varmasti lopputulema, että Triumphin 1500-malli oli etuvetoinen, mutta sen napakampi 1500 TC -versio puolestaan takavetoinen. Merien takana Eurooppa ei tietenkään ollut 60-luvulla ainoa autonvalmistusalue, jossa etupyörien vetovoimaan alettiin luottaa, sillä myös Yhdysvaltojen ja Japanin autoteollisuudessa oltiin ajan hermolla. Nämä 1300ja 1300 TC -mallit kuopivat kuitenkin edestä. Esimerkkinä tästä käyvät Hondan N360/N600-mallit, joita valmistettiin vuosina 1967–1973. Amerikassa aloitettiin etuvetoisen autoilun uusi tuleminen sitten 30-luvun lopun Cordin päivien hieman erilaisella tyylillä isosti, kuinkas muuten. Esittelyajankohtana 50-luvun lopulla etuveto ei ollut mikään ennennäkemätön rakenne, mutta kokonaisuuden kannalta ratkaisut olivat uraauurtavassa tasapainossa. Toledon olemuksessa oli paljon samaa kuin 1300-mallin seuraajaksi esitellyssä Triumph 1500:ssa. Leyland-yhtiön etuvetoinen Triumph 1300 nimittäin esiteltiin jo 1965, mutta sen alle edullisemmaksi malliksi vuonna -70 esitelty Triumph Toledo oli vastavirtaan soutavasti takavetoinen. 61 05/15. Ja mikä parasta, pätevän alustageometrian ja eteen sijoittuvan painojakauman ansiosta koirankoppimaisen Mini ajo-ominaisuudet olivat suorastaan loistavat. FORD astui etuvetoisten maailmaan P4-sukupolven Taunus 12M -mallillaan, mutta palasi vuoden -66 jälkeen takaisin takaveto-Taunuksiin. Samaan yhteyteen asettui sujuvasti vaihdelaatikko, jonka voitelujärjestelmä oli yhteinen moottorin kanssa. Asialla oli vuonna -66 GeneTRIUMPHIN keskikokoisten mallien vetotavasta ei voinut 60ja 70-luvun taitteessa olla aina ihan varma, sillä sen verran kirjavasti niitä sovellettiin
ral Motors ja sen Oldsmobile-merkki, joka oli ennenkin toiminut testipenkkiä uusille kotkotuksille kuten esimerkiksi turboahtamiselle muutama vuosi aiemmin. 62 05/15. Caddy tosin otti pikkusisareensa eroa koneen koossa, sillä siinä ei tyydytty vain seitsemänlitraiseen moottoriin, vaan vuodesta -68 oli saatavilla 7,7-litrainen pata ja ’70-mallien konehuoneeseen molahtanut 8,2-litrainen antiöljylähde. Näin ollen monen merkin oli pomminvarmasti fiksumpaa suunnitella ja testata etuvetokonseptejaan huolella sen sijaan, että markkinoille työnnetPEUGEOT 204 kuului 60-luvun etuvetoaaltoon ollen itse asiassa Peugeot’n ensimmäinen tuotantoetuveto. Vaikka omaan etuvetomalliin olisi ollut halua vaikka heti, niin käytännössä uutta automallia ei leivottu näyteikkunan taakse kädenkäänteessä. Toronadosta puhuttaessa on hyvä muistaa, että GM:n ylpeys seurasi pian perässä, sillä samaa rakennetta hyödynnettiin Cadillac Eldoradossa vuodesta 1967 eteenpäin. Tuotantoon Toronado ilmestyi kuitenkin jämptillä valinnalla pitkittäin istutetulla seitsemänlitraisella isolohko-V8:lla, joka grillasi etunakkeja 385 hevosvoiman ja noin 650 newtonmetrin hiilloksella. Totuus on kuitenkin toinen: jokainen aikaansa seuraava autovalmistaja pisti varmasti merkille Minin ja jo aiemmin olemassa olleiden etuvetomallien ominaisuudet ja niiden myyntimenestyksen. Etuvetoista amerikkalaista ei alettu kehitellä minkään vähäväkisen kompaktimallin harmiksi, vaan esitaistelijaksi suunniteltuun iso coupé, joka sai nimen Toronado. EtuvetoOldsin nokalle kaavailtiin alkuun 3,5-litraista poikittain sijoitettua alumiinikasia, joka olisi ollut jossain määrin moderniin autoiluun kurkottava valinta eurooppalaisin silmin katsottuna. OLDSMOBILE Toronado saattoi tosiaan napata varomattoman, sillä raskasta etuvetopaattia pysäyteltiin vain rumpuhidastimilla – jarruista kun ei tiettävästi oikein kunnolla voinut puhua. Tällä kertaa ”uusi malli” ei voinut olla vain kosmeettisesti muokattu edellisvuoden malli, vaan koko rakenne piti suunnitella ja toteuttaa kokonaan uudelleen, alusta asti. Vauhti kiihtyy Tuntuu kuin moni eurooppalainen pikkuautovalmistaja olisi seurannut ja odotellut lähes koko 60-luvun ennen kuin alkoi harkita etuvetoon siirtymistä perheautoissa ja sitä pienemmissä malleissa. Takatyönnöstä etuvetoon LANCIA Flavian tekniikka oli sen verran puhuttelevaa, että kulttuuriesityksen väliaika kannatti skumppalasillisen sijasta käyttää vastaiskumoottorin, etuvetorakenteen ja erillisjousituksen läpikäymiseen. SIMCA 1100 oli etuvetonsa osalta ajan hermolla ja tilojensa puolesta suorastaan aikaansa edellä. Ainakin moni Tallinnan-kävijä näkee heti Simcan mahdollisuudet. Auton ulkomuotoa katsellessa voi olettaa, että vuosikymmenien mittaan lähes yhtä moni on luullut linjakasta laivaa takavetoiseksi kuin sen nimi on kirjattu virheellisesti muotoon ’Tornado’
Peugeot esitteli kompaktin porrasperäisen 204:n vuonna 1965 ja kaksi vuotta myöhemmin Simca lanseerasi takamoottorisen 1000-mallinsa rinnalle monikäyttöisen etuvetoisen 1100:n. Vaikka suunnittelupöytien ääressä tehtiin epäilemättä töitä pöytälamppujen valaistessa suunnitelmavedoksia ja ilmassa leijailevaa tupakansavua, niin erityistä syytä hätäilyyn ei ollut. PARI vuotta VW Golfin jälkeen areenalle astui Ford Fiesta etuvetoinen kuten läpileikkauksellakin haluttiin osoittaa. Niinpä autovalmistajien markkinointiosastoilla olikin oma työsarkansa etuvetomallin viimein saapuessa, jotta asiakkaat saataisiin vakuutettua, että etuveto olisi huomisen sana ja se huominen koittaisi aivan näillä hetkillä. 63 05/15. Kuusikymmentäluvun lopulla alkoi kuitenkin tapahtua kiihtyvällä tahdilla. Muun muassa Renault 8:lla ajelleet saivat alkaa opetella etuvetoajamisen tekniikkaa, kun Renault 12 tuotiin myyntiin aivan 60-luvun lopulla. Simca ei ollut ainoa, joka päätti luopua koetellusta takamoottorirakenteesta, sillä sen edustajat alkoivat kupsahdella kiihtyvällä tahdilla. täisiin edestä vetävä uusi automalli liian pian. Suurin osa autoilijoista kun oli tyytyväinen omaan takavetoiseen mallistoonsa – oli se sitten varustettu etutai takamoottorilla. Italialaisista Lancia oli ajanhermolla esitellessään etuvetoisen keskikokoisen Flavian 1961 ja parin vuoden päästä Fulvian. Fiatin laajan takamoottoriperheen rivit alkoivat puolestaan rakoilla viimeistään -71, kun italialaisvalmistajia toi markkinoilla Fiat 127:n pari vuotta aiemmin esitellyn 128:n rinnalle. Keskeneräisenä markkinoille kiirehditty tuote kun olisi se kaikkein suurin virhe. OPEL siirtyi viimeisten joukossa etuvetorakenteen hyödyntäjäksi, kun D-sukupolven Kadett lanseerattiin vuonna -79. Keskeneräisenä markkinoille kiirehditty etuvetomalli olisi ollut autovalmistajalle se kaikkein suurin virhe. Samana vuonna autotoimittajien ihmeteltäväksi lanseerattiin etuvetoinen ja bokserimoottorinen Alfa Romeo Alfasud – lähes parikymmentä vuotta sen jälkeen kun Alfa oli tehnyt tutkielITALIALAINEN etuvetely tuli suomalaisille tutuksi muun muassa Fiat 127:n myötä, mutta Alfan Alfasudin muodossa tuskin ollenkaan. Takamoottoriveteraani Škoda sinnitteli ilman etuvetoa aina Favoritiin ja vuoteen -87 saakka
Suomen ja Japanin välissäkin tartuttiin etuvedon iloihin, kun Ladalta saapui pitkään odotettu uusi malli vuonna -84. KOLMIODRAAMA näyttää aiheuttaneen ainakin metsäpalon ja tulvan, mutta onnekkaasti ilman henkilöja Datsun 100A -vahinkoja. 64 05/15. Takatyönnöstä etuvetoon JAPANILAISVALMISTAJIEN mallit muuttuivat järjestäen etuvetoisiksi 80-luvun alkupuolelle tultaessa
Sille ei etuvetoseuraajaa edes tullut, jollei nyt joku halua pitää Vectraan perustunutta Signumia sellaisena. Volkkarin saksalaiset kilpakumppanit olivat Golfin esittelyn aikoihin jo hyvässä vauhdissa omien etuvetomalliensa suunnittelun kanssa. Ehkä se vaikuttavin tunnusmerkki automaailman isosta muutoksesta nähtiin vuonna 1974, kun suuri saksalainen Volkswagen käänsi viimein kelkkansa, ehkä vähän pakonkin edessä ja esitteli Golfin. K-sarjan lahjoja autoilevalla maailmalle olivat muun muassa Dodge Aries ja Plymouth Reliant, kun taas X-body toi tullessaan esimerkiksi Chevrolet Citationin sekä Buick Skylarkin. Ainakin siltä viistoperä-Corollan ja Chevrolet’n Citationin kohdalla vaikuttaa. Tavallisen kansan autonvalmistajien joukosta Mercedes-Benz pitäytyi takavedossa aina vuoteen 1997, jolloin A-sarja esiteltiin. ONHAN niissä vielä kokoeroa, mutta 80-luvun alussa japanilainen ja amerikkalainen perusauto muistuttivat melko pitkälti toisiaan. Mutta on takavetoautoillekin sijansa edelleen tässä maailmassa, ja niitä saa ostaa jopa uusina edelleen. Ford ja Opel käyvät muuten hyvin esimerkkeinä siitä, miten isommat automallit säilyivät takavetoisina huomattavasti pidempään. Kolme vuotta aiemmin oli Ladakin alkanut irrottaa otetta kardaanista esiteltyään pitkään hieromansa Samaran. Konkreettisia tuloksia saapui pian, kun Ford käynnisti jälleen etuvetoilun vuonna 1976 pienellä Fiestallaan. Ford esitteli neljä vuotta Fiestan jälkeen etuvetoisen Escortin, mutta Taunusta vuonna -82 seurannut Sierra korvattiin etuvetoisella Mondeolla vasta ’93-mallistoon. Jopa Škoda siirtyi takamoottorista ja -vedosta etupainotteisiin etenemiseen uuden Favorit-mallin myötä vuonna -87. Opelin rikkumaton kardaanivaltaisuus jatkui yllättävänkin pitkään, mutta vuonna -79 se esiteltiin: etuvetoinen Opel Kadett. Opel sen sijaan esitteli Kadettiin seuraksi nopeasti etuvetoisen Corsan ja Asconan, mutta Rekordin seuraaja Omega säilyi takatuupparina aina tuotannon loppuun saakka vuoteen 2003. Kun takavetolinnakkeen jämeriin puolustajiin kuulunut Volvo toi vuonna 1986 markkinoille etuvetoisen sporttimalli 480:n, tuntui takavetoautojen ystävän näkökulmasta kuin maailma olisi muuttunut peruuttamattomasti. Väännön etutai takavedon paremmuudesta voisi tiivistä vaikka kotimaisen autolehden toteamukseen talvella 1980–1981 järjestetyn etuja takavetoautojen vertailun päätteeksi: ”etuvetoinen on parempi ajaa, mutta joku saattaa silti pitää takavetoista miellyttävämpänä”. 65 05/15. Toyota puolestaan jätti pitkät sivuluisut vuoden -82 jälkeen vain urheilumalleille, kun perus-Corollan kohdalla alkoi etuvetoaikakausi. Hondan ja Subarun esimerkkiä seurasi Datsun suomalaisille rakkaaksi muodostuneella 100A-mallillaan vuonna 1970. MUURIT murtuivat. Takavetoon vankimmin luottaneista ensin antoi periksi Volvo vuonna -86 ja vuosikymmen myöhemmin perässä seurasi myös MercedesBenz. Maailma muuttui Kahdeksankymmentäluvulle tultaessa lähes kaikilla tunnetuilla valmistajilla oli etuvetomallinsa ainakin pienien tai keskikokoisten autojen luokassa. mia pienestä etuvetoisesta henkilöautosta. Mitsubishi etuvetoistui vuodesta -78 Colt-mallistonsa johdattamana ja Mazda uudella 323:llaan vuonna -80. Baijerilaisten ylpeys BMW pysyi etuvedosta erossa peräti viime vuoteen asti, kunnes 2-sarjan tila-autouutuudet eivät työntäneet enää takaa, vaan edestä tai kaikilla neljällä pyörällä. Myös Amerikassa oli paitsi kutistettu autoja, myös heitetty kardaanit sivuun ja siirrytty etuvetokiesien plyysipenkeille. Isot sedanit jatkoivat vielä muutaman vuoden vinkkelikasin ja kardaanin suomalla arvovaltaisuudella, mutta 80-luvun alussa esiinmarssitetut Chryslerin K-sarja ja GM:n X-body-sarja kertoivat mihin maailma oli menossa. Tuon pienen viistoperäisen etuvetoauton perusyksikön, johon moni autovalmistaja on verrannut omia vastaavia tuotteitaan siitä eteenpäin niin tekniikan kuin myyntilukujen osalta
Jokainen insinöörin tekele oli yksilö. Ja neiti Aika hoiti loput, niin kuin aina. Toisen kuvan ”kusiainen” on jo täysin kypsää tavaraa. Toisiin insinööri loi oman kantavan erillisrungon, minkä päälle voitiin luoda itse auton kori ja pinta. Yksi paha pirulainen oli ruoste. Toiset korit insinööri varusti itsekantavalla pohjalevyratkaisulla. Mutta niin vaan kävi, että moni insinöörin tuotos päätti päivänsä jo paljon, ennen kuin oli alun perin suunniteltukaan. 66 05/15 Poistetut 60–80-lukujen unohdetut ajoneuvot. Toki eihän insinööri ikuista aikonutkaan tehdä, jotta hänellä olisi riittänyt hommia seuraavallekin viikolle. TÄSTÄ pusikosta löytyi peräti kolme ”possunokka” –Transittia. TAALAINMAAN läänistä, KeskiRuotsista kohtalotoverin luo on useampi sata kilometriä. Eteen insinööri loi kääntyvät pyörät ja taakse vain mukana pyörivät, riippuen toki siitä loiko insinööri kulkuneuvon etu– vai takavetoiseksi. Alusta alkaen Alussa insinööri loi alustan maan päälle. Kahteen yksilöön pääsi suorittamaan alustatarkastelua. Skandinaavisia naapurimaita yhdistää kumminkin sama asia – kansanauton pohjalevy. Alustaan kiinnitettiin akselit ja niiden päihin pyöreät pyörät. Se osasi kiemurrella itsensä rakenteisiin, mihin insinööri ei jälkikäteen ylettänyt, saatikka edes nähnyt. Projektipäiväkirja ja varmaan itse remonttikin sittemmin unohdettu. Se osasi pesiytyä jäykistekoteloihin kuran ja veden avustamana. Akselit kiinnittyivät alustaan jousien ja tukivarsien avulla. Kaikesta insinööri ei silti osannut pitää huolta. FIAT 600 etupääremontti käynnistetty
Kuvan kaluttu yksilö oli suurimman osan osiaan luovuttanut jo parempiin suihin, mutta pienen julkisuusarvon jälkeen innokkaat volkkariharrastajat saivat vielä siitä jotain irti. SAAB 900:sen pulkkapohja vastaanottaa sen, minkä taivas antaa. Taitaa olla Pikku-Corolla luovuttanut elimensä siirrännäiseksi jo tässä vaiheessa. Tästä Temposta ei ole jäljellä kuin pätkä runkoa etuakseleineen ja vaihdelaatikko. KEVYT kenttähuolto. 67 05/15 TOI ota, jos et muuta saa. Siitä oman tarinansa kertoi ovissa olleet turkistarhaajan tekstit ja maahantuontilistat. Muutoinkin alkaa olla hyvin muistovoittoinen näkymä. Lumen ja jään, veden ja paahteen. Corolla Sprinterin viimeinen leposija vanhan ratapihan tuntumassa. TEMPO Matador julkaistiin alun perin VW:n tekniikalla. TUTTU auto tv:stä. Tämä yksilö on vaan paalattu jo jokunen vuosi sitten. 1970-LUVUN Toyota Carinan pohjalevyssä ei paljoa massaa näy, ainakaan enää. VOLVO Duettin jäämistö alkaa olla viimeistä silausta vaille valmis, peltikorin jo antautuessa ”alta” pois.. Volkkaristien tutkimusten mukaan tämä pitsiharso on maailman vanhin ”elossa” oleva Kleinbus –yksilö. VW Kleinbus T1. VIIMEINEN huolto on varmasti jo takanapäin. Vuosina 1963-66 valmistettiin Matador E –mallia, missä käytettiin nykyaikaisempaa BMC:n tekniikkaa. Vaha-animaatiohahmot Wallace & Gromit toimitti keksinsä Austin A35 Countrymanilla
Pitkän paistoajan loppupuolella astiaan lisätyt kuoritut perunatkin olivat maustuneet paistoliemessä herkullisen makuisiksi. Koska Lappeenranta osui reitin varrelle, ei tietenkään voinut olla poikkeamatta linnoituksella sijaitsevaan kahvila Majurskaan, jossa herkullisten leivonnaisten ja kahvin lisäksi sai nauttia vanhanajan kahvilatunnelmasta sekä elävästä musiikista. Vieläkin hämmästyttää miten voi kolmesta arkisesta raaka-aineesta; lihasta, perunasta ja suolasta saada niin mahtavan makuista herkkuruokaa. 68 05/15. Ex-tempore taidenäyttelyvierailu ei osoittautunut ollenkaan hullummaksi visiitiksi, sillä yksi seurueen jäsen teki taulukaupat ja sai sillä tavoin upean muiston kesäretkestä kotiansa koristamaan. Matkalaisten nauttiessa kahvia, teetä, suolaista ja makeaa kartanon runsaasta aamiaispöydästä Moision emäntä kertoi kartanon mielenkiintoisesta historiasta ja nykypäivästä. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Elokuisena kesäaamuna kuuden klassikkoajoneuvon seurue kokoontui etukäteen tilatuille aamukahveille Hasun suvun luotsaamaan Moision Taidekartanoon Elimäelle. Lemin perinneruokaa Särää on valmistettu Etelä-Karjalan alueella jo yli 1000 vuoden ajan. Koivupuusta koverretussa kaukalossa vähintään viisi tuntia haudutettu, ainoastaan suolalla maustettu, sanoinkuvaamattoman maukas karitsanpaisti sai kehuja koko seurueelta. Matka jatkui Lemiä kohti ja Simcalla Saimaan suunnalla Simca sai seurakseen viisi muuta museoikäistä menopeliä kesäretkelle Kaakkois-Suomeen. Klassikkoautot kuljettajineen ja matkustajineen saivat säiden haltijalta sekä sadetta että aurinkoa matkaseurakseen. Taidenäyttelyn lisäksi huomio kiinnittyi raollaan olevan oven taakse, missä näkyi autotalli mielenkiintoisine ajoneuvoineen; ja tottahan toki sekin piti tutkia perinpohjin. Aamiaisen jälkeen jalkauduttiin kartanon saleihin, kamareihin ja puistoon taidetta tutkittiin ahkerasti sekä sisällä että ulkona. suuntana oli Säräpirtti Kippurasarvi, jossa päästiin maistamaan, maankuulua lammasherkkua Lemin Särää. Hento kesäsade saatteli eri puolilta Etelä-Suomea saapuvia matkalaisia, mutta taukosi juuri sopivasti saapumisaikaan. Lappeenrannan sataman uskomattoman upeat hiekkaveistokset käytiin tutkimassa myös kun kerran kaupungissa oltiin. Moisiosta otettiin suunta kohti Lemiä, mutta Sippolassa huomattiin Taidekeskus Antaresin kutsuvan oloinen viitta ja päätettiin piipahtaa näyttelyssä. Autokauppoja ei kuitenkaan syntynyt. Saimaan rantoja sivuavalla maisemareitillä ehdittiin kolmen päivän aikana viettää hienoja hetkiä monessa mielenkiintoisessa kohteessa. Pihalla oleva Matti Peltokankaan monta pientä autoa sisältävä Oksa –taideteos tutkittiin tarkoin samoin kuin galleriassa esillä olleet vaikuttavat taideteokset
Seuraavan kerran pysähdyttiin Tertin kartanolle ihailemaan rauniopuutarhaa ja ottamaan pientä suolaista 69 05/15. Toisen retkipäivän aamuna ensimmäinen kohde oli Etelä-Karjalan Automuseo Joutsenossa. Upea vuonna 1903 käyttöön vihitty jugendlinna kätki sisälleen kodikkaat historiaa huokuvat mutta nykyajan mukavuuksilla varustetut majoitushuoneet. Seuraava jaloittelutauko oli paikallaan Ruokolahdella. Albert Edefeltin tunnetun ”Ruokolahden eukot kirkonmäellä” -taideteoksen innoittamana matkaseurueen naisväki asettautui yhteiskuvaan taiteilijan muistopaaden äärelle kirkon takapihalle. Lämpöinen kesäilta houkutteli matkalaiset tunnelmalliselle iltayökävelylle Imatrankosken uoman partaalle. Päiväkahvit nautittiin Saimaan upeita maisemia ihaillen 37 metrin korkeudessa sijaitsevassa näköalakahviossa. TAIDEKESKUS Antares:in anti katsastettiin perinpohjin autotallia myöten. Vuonna 1852 rakennettu ristikirkko todettiin kauniiksi sekä ulkoa että sisältä. Kun koskinäytöksen kuohut oli katseltu, siirryttiin pyöreään torniin, jossa 12-henkiselle seurueelle katettu illallinen oli hieno päätös antoisalle kesäretkipäivälle. Ruokolahdelta matka jatkui Suomen neljänneksi pisimmälle maantiesillalle, Saimaan syväväylän ylittävälle vuonna 1995 valmistuneelle Puumalansalmen sillalle. VERLAN TEHDASMUSEO TERTIN KARTANO ETELÄ-KARJALAN AUTOMUSEO PUUMALANSALMEN SILTA SÄRÄPIRTTI E75 MOISIO KYYHKYLÄN KARTANO Seuraavaksi otettiin kurssi kohti itää ja Imatran Valtionhotellia, jonne majoituttiin yöksi. Museon monipuolinen näyttely koostuu pääosin autoista ja moottoripyöristä, mutta lisäksi esillä on myös paljon muuta liikkumiseen sekä kulkemiseen liittyvää esineistöä
Jossakin vaiheessa keskeneräinen projekti siirtyi kaarinalaisen Jouko Halmeen autotalliin, ja hän alkoi valmistella autoa pikkuhiljaa kulkukuntoon. Pitkän linjan autoharrastaja Hannu Hyväkkä tuli apuun, sorvasi uudet sopivat laakerit ja niin saatiin Simca taas tien päälle. Ongelmien syyksi paljastui se, että väljien nokka-akselin laakereiden vuoksi öljy ei kulkenut sylinterin kanteen saakka. Talven aikana Vesivehmaalla tehdyn pienen viimeistelyn jälkeen Simca sai museoajoneuvon statuksen päivämäärällä 20.4.2005 ja siihen asennettiin alkuperäiset turkulaistunnukset TUX-65. Edelleen tallessa olevasta harmaakantisesta rekisterikirjasta selviää, että auto katsastettiin vuosittain ilman minkäänlaisia huomautuksia. Puumalansalmen silta • Aloitusvuosi: 1993 • Sillan kokonaispituus: 781 m • Tukipilareiden lukumäärä: 17 kpl • Betonin määrä: 10 000 m³ • Vapaa alikulkukorkeus: 25 m • Vesiväylän leveys: 330 m • Perustamissyvyys vesiosuudelta: 9-10 m • Kannen hyötyleveys: 13 m ajorata: 9 m kevyt liikenne: 4 m • Sillan korkeus: 28,5 m • Korkeus kahvilakerroksessa: 37 m • Pisin jänneväli: 140 m • Kustannukset: 74 Mmk • Vihkiäistilaisuus: 31.10.1995 • Viimeistelyineen valmis: 31.7.1996 70 05/15. 2004 Antti Vähälän omistukseen Vesivehmaalle. Pitkäliikkeinen rattivalitsin vaatii vähän totuttelua, mutta vaihteet loksahtavat paikalleen voimaa käyttämättä. Simca ei kuitenkaan herättänyt suurta omistushalua uskolliselle Ford-harrastajalle ja Halme päätti kysyä josko monen merkkisiä harrasteautoja ennestään omistava tuttava olisi kiinnostunut Simcasta – ja heti tärppäsi; Simca siirtyi 17.10. Sittemmin autolla on ajeltu kesäisin useissa erilaisissa ajotapahtumissa eri puolilla Suomea. Kesäkuussa 1984 Niemelä osti itselleen uuden menopelin ja Simca siirtyi Naantaliin Pentti Koskisen omistukseen. ETELÄ-KARJALAN Automuseon pihalla ihasteltiin 1920-lukuista Fordsonia HIEKKAVEISTOS Thomas Alva Edisonista fonografinsa kera Lappeenrannan Hiekkalinnassa. Jo katsastusreissulla ilmeni ongelmia ja Simcan kone jouduttiin pakosti avaamaan uudelleen. REISSUAUTO SIMCA 1500 4D SEDAN Turkulainen insinööri Olli Niemelä osti uuden Monterauxin sinisen Simcan omakseen keväällä 1965 ja se rekisteröitiin hänen nimiinsä huhtikuun ensimmäisenä päivänä tunnuksilla TUX-65. Tehokkaat jarrut ovat samanlaiset kuin 404 Peugeotissa ja pysäyttävät auton kevyesti. Auto osoittautui kaikin puolin onnistuneeksi valinnaksi, joten Niemelä piti autostaan hyvää huolta ja ajoi sillä lähes 20 vuoden ajan. Vuonna 2014 koettiin iloinen jälleennäkeminen, kun sattumalta kävi ilmi, että ensimmäisen omistajan Olli Niemelän tytär Riitta Kuituniemi asuu Vääksyssä, vajaan 10 kilometrin päässä auton nykyisestä kotitallista – ja tottahan toki Riitta haettiin hetimiten Simca-ajelulle kun tämä saatiin tietää! Simca kulkee pehmeästi ranskalaiseen tapaan mukavuuteen on panostettu hyvällä jousituksella ja muhkeilla istuimilla. KESÄRETKEN naisväki asettautui valokuvaan Ruokolahden kirkonmäellä taitelilija Albert Edefeltin teoksen innoittamana. Vuonna 2000 omistusoikeus on siirtyi helsinkiläiselle Mika-Markus Laaksoselle, joka lienee edellisen omistajan poika. Heti vuoden kuluttua Simca palautui Turkuun ja sai uuden kodin Miikka Laaksosen luota. Simcan ratissa on ilo istua, se on valoisa ja vaivaton ajettava, vaikkei simpukkaohjaus ylläkään ihan samaan luokkaan kuin ikätoveri-Renaultin ja Peugeotin. Kun Halme oli tehnyt koneelle remontin, uusia nokka-akselin laakereita ei ollut saatavilla. Sitkeävetoinen ja tehokas moottori vie autoa mukavasti nykyliikenteen vauhdissa, ja liikkeelle voi lähteä ilman ongelmia vaikka kolmosvaihteella. Laaksosten omistuksessa Simcalle aiottiin tehdä täyskunnostus; se purettiin osiksi ja maalattiin, mutta kasausvaihe ei edennyt loppusuoralle asti. Jo parin vuoden kuluttua Simca poistettiin rekisteristä päivämäärällä 31.12.1987
Woikosken historiaan ja Palmbergin perheen autoihin pohjautuvassa noin 50 ajoneuvon näyttelyssä on esillä monenlaisia museoikäisiä ajoneuvoja. Museo on avoinna vierailijaryhmille ainoastaan tilauksesta, mutta aukiolopäiviä yksittäisille vieraille on tarjolla muutamina lauantaipäivinä kesäaikaan. Viehättävä ruukkikylä putiikkeineen ja kahviloineen saa vierailijan huomaamatta viipymään kohteessa useamman tunnin, ja kotimatkalle pääseekin lähtemään täydellä vatsalla tuliaisten kera. TERTIN kartanon muuripuutarha sijaitsee pihapiirin laidalla humalan peittämien navetan raunoiden sisäpuolella. Retken toisen yön majoitus oli varattu Kyyhkylän Kartanon uudisrakennukseen, hotelli Rustholliin. WHD Gårdin Automuseon helmiin kuuluu SPJ Keinäsen kilpuri komeine nokkamerkkeineen. Ainutlaatuinen, heti tuotannon lopettamisen jälkeen museoitu tehdas huokuu historiaa, ja opastetulla kierroksella voi aidosti eläytyä entisajan tehdastyöläisen arkeen. KYYHKYLÄN Kartano osittautui vallan mainioksi majoitusvalinnaksi. Kolmannelle retkipäivällekin riitti vielä kohteita. UNESCO:n maailmanperintökohde Verlan puuhiomo ja pahvitehdas osui vielä sopivasti kotimatkan varrelle. Päivän autossa istumisen jälkeen oli mukava jalkautua tutkimaan Kyyhkylän pihapiiriä ja rantaa; edelleen jatkuvan kesäsateen ei annettu haitata kun kerran talo tarjosi sateenvarjot vieraiden käyttöön. Puutarhassa olisi voinut vaellella pidempäänkin, mutta kesäinen sadekuuro sai matkan jatkumaan hieman suunniteltua nopeammassa tahdissa. välipalaa. 71 05/15. Spa-saunaosastolla virkistäytymisen jälkeen siirryttiin ruokailemaan kartanon vanhan päärakennuksen ruokasaliin. Yksityishenkilön upean autokokoelman ja kodin ihastelun jälkeen oli vuorossa Mäntyharjulla sijaitseva WHD Gårdin automuseo. UNESCO:N Maailmanperintökohteeksi nimetty Verlan tehdasmuseo ympäristöineen on ainutlaatuinen nähtävyys. Pääsylipun hintaan kuuluu asiantunteva opastus
Esimerkkinä tavalliselle autoilijalle myydyistä alkupään sähköautoista voidaan tarkastella vaikkapa vuoden 1922 mallista Detroit Electric Coupea. Kyseessä oli Renault Dauphinen koriin Yhdysvalloissa rakennettu, tavalliselle kuluttajalle markkinoitu henkilöauto, joka tuli ensi alkuun tarjolle mallivuotena 1959. Mummo Ankan auto. Virtaa vuosiksi Lehdessämme on pääosin keskitytty valtaosin bensiinija dieselmoottorisiin autoihin, ja sähköautojen kehitys on edennyt samaan aikaan kenties vaivihkaa. Itse asiassa leidikuljettajat suosivatkin Detroit Electriciä ja sen aikalaisia sähköautoja, sillä ne olivat vastaavia bensiinimoottorisia autoja luotettavampia ja helpompia käynnistää. 72 05/15. Kyseinen ajokki oli ensimmäisiä akkukäyttöisiä kulkupelejä, ja se tuo mieleen Mummo Ankan sähkökäyttöisen auton. Ympäristönäkökohdat ovat moninaiset, ja sähköntuotanto ja sen ympäristövaikutukset ovat monisyinen vyyhti – mutta ajatus säästää öljyperäiset aineet harrasteautolla kurvailuun, voi olla todellisuutta jonakin päivänä. Yksi Suomessa, tietysti Sodanjälkeisen ajan mielenkiintoisimpia sähköautoja oli Henney Kilowatt, auto jonka nimi ei kenties ensisilmäyksellä kerro paljoakaan. Kilowattia valmisti Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Valmistajat SÄHKÖAUTOILUN aamunkoittoa: Detroit Electric coupe. Hyötyajoneuvojen saralla esimerkiksi General Motors tarjosi yhdeksää erilaista sähkökäyttöistä kuorma-autoa 1910-luvulla, ennen kuin polttomoottoriautojen edullisuus nitisti tuolloiset sähkövempeleiden markkinat; vuonna 1917 GMC valmisti vain yhden ainokaisen sähkökuorma-auton. Sähköautojen läsnäoloa tulevaisuuden teillä ja kaupunkien kaduilla voi tuskin kieltää. Katsaus töpseliautoihin on paikallaan. Seuraavan vuoden mallia oli entisestään hiottu, ja sillä pääsi 60 mailia tunnissa 60 mailin matkan sarjaan kytkettyjen kahdentoista akun voimin. Hintakilpailu ei ollut kärjistys, sillä T-mallin Fordin sai 500 dollarilla, kun sähköautosta olisi saanut pulittaa kolmintai jopa viisinkertaisen summan. Vaikka sähköautojen markkinoilletulo vaikuttaa tuoreelta trendiltä, ovat sähkökäyttöiset ajokit kulkeneet miltei käsi kädessä polttomoottoriautojen kanssa koko niiden historian ajan. Vaikka polttomoottorin murina on oleellinen osa monen auton charmia, on käytännön syistä joskus perusteltua ajella kotterolla joka saa käyttövoimansa pistokkeesta. 1900-lukuiset sähköautot voidaan periaatteessa jakaa kahteen kastiin: niihin, jotka on valmistettu aikansa tekniikalla suoraan käyttöön, esimerkiksi jakeluautoiksi tai kuluttajille myytäviksi, sekä niihin, jotka ovat toimineet valmistajan testipenkkeinä koeluontoisesti taikka markkinoinnin tasolla, kokeellisia teknisiä saavutuksia esitellen. Henry Fordin vaimon Claran kerrotaan ajaneen Detroit Electricillä Fordin sijaan. Dauphine itsessään ei syystä tai toisesta käynyt Yhdysvalloissa mitenkään erinomaisesti kaupaksi, ja ehkäpä Kilowattin myynti takkusi osin sitä mukaa
Nykyarvioiden mukaan Kilowatteja on jäljellä kourallinen, joista yksi sijaitsee Suomessa Espoon automuseossa. pölynimureihin keskittynyt Eureka Williams Company Illinoisissa ja kahden vuoden aikana firma valmisti 100 autoyksilöä, joista suurin osa meni yrityskäyttöön. Hurjat litrahintaennusteet saivat kehi73 05/15. CHEVETTEEN perustunut ”Electrovette” kävi yllättävän lähellä tuotantoa. Aivan kuin takamoottoriseen Dauphineen perustuva Kilowatt, myös General Motorsin töpselistä tankattavan lähtökohdaksi oli valittu takamoottorinen kulkupeli. Sekä Electrovan että Electrovair jäivät tuotannon ulkopuolelle, niitä kun ei pidetty aivan valmiina kuluttamarkkinoille. Keulapellin alta löytyi rutkasti tilaa akkupaketille, josta riitti virtaa parhaimmillaan 80 mailin etenemiseen. Hyötyautopuolella GM kokeili vetypolttokennoja hyödyntävää Electrovania, jonka tekniikka oli kuitenkin hieman epävakaata – erään kerran vetytankki räjähti, ja auton palasia löytyi satojen metrien päästä. TAKAMOOTTORIRAKENTEISEEN Corvairiin oli yksinkertaista sijoittaa akkupaketteja – tuloksena Electrovair. Lähimpänä sarjatuotantoa kävi lyhennettyyn Chevetteen perustunut Electrovette, joka oli vastaus energiakriisin aikaisiin polttoainehintoihin. Kurvaile Corvairilla Tiedä häntä, saiko Kilowatt isommissa valmistajissa aikaan sykäyksen, mutta 1960-luvulla General Motors aktivoitui taas sähköautojen saralla. Chevrolet Corvairin alustalle syntyi Electrovairsähköauto
BMW valmisti prototyyppi-1602:ia Münchenin olympialaisia varten vuodelle 1972, ja autot tulivat huoltoajokäyttöön. 1980-luvulla 325iX-malleja käytettiin yhteistyössä ABB:n kanssa toteutetussa projektissa, ja mielenkiintoisesti noista nelivetoautoista tuli sähkökonversion myötä etuvetoisia. Vuosisadan lopussa General Motors toteutti hieman negatiivista MYÖS pieneen ja kevyeen Fiat Pandaan saatiin sopimaan akkutekniikkaa. SähköGolfin se oli valmistanut jo vuonna 1976, ja tätä seurasi vuoden 1983 CityStrömer-koeauto, mutta vuonna 1986 oli vuorossa dieselhybridi-Golf: tavallisen 1.6-litraisen dieselmoottorin kaveriksi oli saatettu myös starttimoottorin hommaa hoitava sähkömoottori. Italiassa ja Ranskassa kaupunkiliikenneja hyötykäyttöön on tarjottu sähkökäyttöisiksi jo tehtaalla muunnettuja pikkuautoja 1980-luvulta lähtien. Kotimaisista saavutuksista mieleen tulee tietysti Uudessakaupungissa valmistunut, Talbot Horizonin koriin tehty sähköauto, ja samaa osaamista hyödyntänyt japanilaiseen pikkupakettiautoon toteutettu Elcat Cityvanmalli. Hybridi-Golfeja valmistui kolmisenkymmentä kappaletta Sveitsin ja SakSAKSALAISVALMISTAJAT kokeilivat innokkaasti erilaisia ratkaisuja: 1970-lukuisten sähkö-Golfin ja BMW 1602:n lisäksi hybriditekniikka otti ensiaskeliaan 1980-luvulla. Kraftwerk Saksalaisvalmistajista BMW ja Volkswagen-konserni ovat kunnostautuneet kokeiluluontoisten sähköautojen kehittäjinä. Muun muassa Kanaalitunnelin huoltoajossa käytettiin jälkimmäisiä ajokkeja, mutta niitä oli tavallisenkin autoilijan mahdollista ostaa itselleen. Niiden toimintasäde oli vain kolmisenkymmentä kilometriä, mutta akut olivat helppoja vaihtaa ladattuihin. 74 05/15 Sähköautot. Kardaani jätettiin pois, ja takapyöriä pyöritti 12,6-hevosvoimainen sähkömoottori. Fiat Pandasta sai Elettra-nimistä sähköversiota, ja PSA-konserni kauppasi esimerkiksi Peugeot 205:n ja Citroën AX:n Electrique-versioita, joita seurasivat 106 ja Saxo -malleista tehdyt sähköistetyt versiot. Volkswagen kokeili hybriditekniikkaa jo aikaisessa vaiheessa. tystyöhön vipinää, mutta bensanhintojen taas laskiessa todettiin olevan yksinkertaisempaa valmistaa vain aivan tavallisia Chevettejä. Autolla saattoi ajaa pelkällä sähköllä, mutta viidenkympin vauhdissa dieselmoottori lähti aina käyntiin – ja latasi sitten akkuja totuttuun tapaan. san teille. Kahdeksan autoa valmistui testausta varten, minkä lisäksi Saksan posti sai yhden Touring-mallin koekäyttöön. Postikäytössä Elcatit olivat kenties näkyvimmin esillä. Jälkimmäisiä on näkynyt Suomen teillä mukavasti, ja Helsingissäkin saattaa Elcatin nähdä liikenteessä vielä nykyisinkin. Audi 100 Duon takapyöriä pyöritti sähkömoottori, ja kakkoskorimallin Golfista laadittiin dieselhybridi. Samaan konserniin kuuluva Audi puolestaan hyödynsi nelivetoista 100-farmaria Audi Duo –mallin kanssa
Ongelmaksi muodostui vain se, että kalifornialaisen lainsäädännön löystyttyä sen suhteen, kuinka paljon päästöttömiä autoja tuli tarjota markkinoilla, päätyi GM päättämään projektin, ja ostamaan autot takaisin tuhottavaksi. julkisuutta saaneen EV1-projektin. Mutta edelläkävijä toisensa jälkeen on tuonut kehityksen tähän pisteeseen, ja varaa on varmasti vielä parantaakin. Impact-konseptiautoon perustuvaa EV1-mallia tarjottiin asiakkaille kolmivuotisella leasingsopimuksella, ja käyttökelpoiseksi osoittautunut auto löysi nopeasti faninsa. EV1:iinsä tykästyneet ihmiset olisivat maksaneet autoistaan suuria summia, mutta GM ei heltynyt. Tänä päivänä sähköauton ostaminen kaupasta on yksinkertaista, vaikka tavalliseen bensiinimoottoriseen autoon nähden ne ovatkin vielä reippaan hintaisia. EV1:tä jäi jäljelle vain kourallinen, ja autoihin vihkiytyneet tuo hävitys suututti vuosiksi. GENERAL Motorsin Impact-kokeilumalli muuntui kuluttajille liisatuksi EV1-tuotantoversioksi. Alempi, keltainen Impact ylsi nopeuskokeessa sähköautoille ennätykselliseen 295 kilometrin tuntivauhtiin! 75 05/15 EV1:iinsä tykästyneet ihmiset olisivat maksaneet autoistaan suuria summia, mutta GM ei heltynyt.. RANSKAN suunnalla satsattiin sähkökäyttöisiin pikkuautoihin: kuvissa Citroën AX Electrique ja akuilla ladattu Peugeot 205
Asu-ajoneuvokilpailu toteutettiin kolmessa luokassa, joista jälkimmäisen voitti Leo Siirilä. Ensi vuoden retkeilyajot ajetaan Vesivehmaan seudulla, joten rannikkojen kiertely vaihtuu sisämaan tunnelmiin. Nuorimman kuljettajan ajama vanhin ajoneuvo puolestaan oli Juhana Heinon ruoraama Plymouth P4 de Luxe vuodelta ’37. Aivan ensimmäisenä liikenteeseen oli lähdössä mahdottoman harvinainen Wanderermobil-prototyyppi vuodelta 1904, mutta keltainen kulkupeli hieman piiputti. DE-luokassa voiton vei Matti Eskola Metropolitanilla ja M-luokassa ykkösenä kökötti Veikko Markun Bond Bug, joten pienet, sympaattiset autot pärjäsivät pisteillä hienosti. Noin 170 ajokkia kulki muun muassa tv:stä tutun Strömsön kautta ja lähtösekä maalialueena toimi Vaasan vanha kasarmikenttä. Aamuvarhain lähtötoimia tarkastellessa sai välillä väistellä sateenripautuksia, mutta ajot sujuivat yhtä kaikki hyvissä tuumin. Ajoissa suurimman pistemäärän saavutti F-luokkaan sijoitettua vuoden 1962 mallista Volvo PV544 Sportia ohjastanut Leo Siirilä 78 pisteellä, ja toisen sijan sai Risto Konola Skoda S 100:lla. Toisessa luokassa palkinnon vei Mercedes-Benz 170 -mallilla kurvaillut Tapani Kokki, ja ensimmäisessä luokassa palkittiin Tage Ahlqvist Ford T-Touringin kanssa. Retkeilyajot järjestettiin tänä vuonna 56:tta kertaa, ja edellisvuoden Kokkolan seudun ajojen tapaan nytkin oltiin länsirannikon maisemissa. Siispä ajojen aikataulussa pysymisen varmistamiseksi siirtyi ur-Wanderer toviksi sivuun, kunnes laite lähti kuin lähtikin kiltisti käyntiin ja liikkeelle. Kesää 2016 odotellessa! Teksti ja kuvat: Antti Kautonen 76 05/15. VAASA-AJO Vaasa, 13.6.2015 Suomen ajoneuvohistoriallisen keskusliiton, SAHK:n vuosittaisena retkeilyajona toimi tällä kertaa Vaasan veteraaniautoseuran järjestämä Vaasa-ajo
ALAIN Prostin entinen Bugatti kuului myös osallistujakaartiin. STURE Engström ja Filip Stén nojailevat jälkimmäisen leopardipenkkiseen Morris Marinaan. ASU-AJONEUVOKILPAILUUN osallistui myös Suvi Rahnasto Hillman Minxeineen. 60-70-LUKUISTEN autojen värikirjo piristi pilvistäkin säätä. AVO-BRITTEJÄ kahdessa koossa: Austin-Healey ”Frogeye” Sprite sekä Jaguar XK 150. 77 05/15. Pekka Äijön Opel Manta 1900L saa osallistujanumeron keulaansa. Oikealla vuoden 1963 Puch VS 50 -mopedi. SÄNTIN sukua Ford TT Omnibusissa. HONDA N600 oli hellyttävimmästä päästä
Teksti ja kuvat: Harri Onnila Kahden vuoden välein järjestettävä kansainvälinen 2CV-ystävien kokous järjestettiin kesällä jo 21. Pistohiekan leirintäalue hiipui 80-luvun mittaan, mutta löytyi sieltä heinäkuussa rättäriporukan myötä ainakin yksi rakennus, joka oli paikalla ensimmäisen kokouksen aikoina. Kolmipäiväisen muistelotapaamisen aikana piipahdettiin myös Puumalan Pistohiekalla, joka oli kesällä -75 virkeä camping-alue ja siten sopiva kokoontumispaikka 2CV-poppoollekin. Kyseisen grillikatoksen äärellä oli hyvä muistella miten 2CV-elämää vietettiin silloin joskus. Asialle oli hyvä syy, sillä seudulla juhlistettiin Puumalan Lintusalossa 40 vuotta sitten alkunsa saanutta kansainvälisten 2CV-tapaamisten perinnettä. kerran, järjestävänä tahona tällä kertaa Puolan Rättisitikka-väki. Paluu Pistohiekalle 2CV-yhteisö kävi muistelemassa Puumalassa 40 vuotta sitten pidettyä ensimmäistä maailmankokoustaan. 78 05/15. Ennen heinäkuun lopulla vietettyä maailmankokousta moni suomalainen ja ulkomainen 2CV-autokunta löysi kuitenkin itsensä Saimaan rannoilta Puumalasta
MEGAFONIA pitelevä Jukka Isomäki johdatti porukan ensimmäisen kansainvälisen 2CV-kokouksen muistelemiseen. KESÄN -15 kauneimpiin lukeutuvana päivänä kelpasi kiihdyttää hyvässä porukassa kohti lauantaiiltaa ja Puumala Cityn houkutuksia. ENSIMMÄISEEN 2CV-tapahtumaan osallistuneet saivat paikan päällä ansaitut suosionosoitukset. KAUNIS VEERA -alus toi Puumalan satamasta Pistohiekan piipahdukseen 2CV-väkeä rajallisen matkustajakapasiteetin vuoksi oli ymmärrettävää ja mukavaa, että mahdollisuus järviristeilyyn tarjottiin ulkomaisille vieraille. Sellaisessa reissailussa pohjoisen keikka taisi olla vain pieni mutka matkassa ennen Puolassa järjestettyä maailmankokousta. Huomion kohteena nykyään Jouko Virtasen omistama ’71 2CV, joka oli paikalla jo vuoden -75 kokoontumisessa. Aikalaismuistoja ”rikospaikalta” kuunneltiin mielenkiinnolla. 79 05/15. 2CV-TYYLEJÄ tuntuu olevan yhtä paljon kuin on autoja omistajineen. LEPPOISAT järvimaisemissa kiertelevät tiet sopivat erinomaisesti kiertoajelun järjestämiseen niin nyt kuin 40 vuotta sitten. RISTEILYELÄMYKSEN vuoksi ulkomaisten autokuntien 2CV:t eivät Pistohiekalla käyneet, mutta ehkä pieni lepotauko heidän ajokeilleen oli hyväksyttävää olivathan kaukaisimmat matkalaiset Australiasta ja Uudesta-Seelannista asti
Uuden kehäradan käyttöönoton myötä paikalle pääsee jatkoa ajatellen kätevästi myös kiskoja pitkin. NSX on yksi hienoimmista koskaan valmistetuista Hondista. Teksti ja kuvat: Antti Kautonen TÄTÄ Z-Datsunia oli hieman paranneltu aikakauden tyyliin. Kahdesta viimeisestä tapahtumasta edellinen on MG Car Club Finlandin teemapäivä, ja jälkimmäinen puolestaan Mazda MX-5:hin keskittyneen Miata Club of Finlandin päivä. JENKKIMALLIN Mercedes-Benz SL toi tuulahduksen Dallasista. LOTUS Europa on paikan päällä nähtynä hämmästyttävän pieni ja matala auto. Myöhemmissä tapahtumissa tätä ei ole enää päässyt sattumaan. Helsinki-Vantaan lentoaseman Aviapolis-alueen tuntumassa sijaitseva Ilmailumuseo on vakiintunut Sports Car Club of Helsingin järjestämän autoiluaamupalatapahtuman paikaksi. 80 05/15. Kesäkauden kolmannessa Sportscar Breakfast Clubissa oli klassikkoautoista kiinnostuneelle katsottavaa. Alkutaipaleen aamiaisajatuksen sijaan on Sportscar Breakfast Clubista tullut varsin täyttävä kattaus, sillä sen verran kookas seisova pöytä löytyi Ilmailumuseon ravintolasta lauantaista aamupalaa havittelevalle. ”SEISKA” on edelleen yksi tiivistetyimmistä ajonautinnon tarjoajista. Loppukesän tapahtumat pidetään 8.8, 22.8. ALFA Romeo GT 1300 Junior jännän vihreässä sävyssä. sekä 12.9, eli vielä ehtii SBC:stä kiinnostunut mukaan tunnelmaan. Rakennustyöt taisivat vaikuttaa paikan pysäköintijärjestelyihin, sillä tapahtumapäivänä saivat kadunvarteen jätetyt autot sakkolaput laseihinsa. Urheiluautobrunssi Sportscar Breakfast Club, Ilmailumuseo, 27.6
Finmopo Oy Puurtajankatu 8 04440 Järvenpää www.finmopo.fi 040-536 1544 Lasikuitutiivisteet Biokuitutiivisteet Tulityökankaat Kuumankestävät liimat Lasikuitupunos Kuumankestävät uitut iivi steet Biok uitut iivi steet Tuli työk ankaa t Kuum ankes täv ät liim at Lasikui tupu nos Kuum anke stävä t tiiv isteet Biok uitut iivis teet Tul ityök ank aat Las ik liim at Las ikui tupun os Kuum an kes tä vät er ist ee t . Kuumankestävät tiivisteet , liimat ja eristeet . Mobiilimäen piha-alue Hitsarinkatu 5, Turku Ajoneuvoharrastusja keräilytapahtuma sunnuntaina 6.9.2015 klo 8.00-15.00. info@freetechnics.. T:mi Tommy Rönngård • 041-469 9090 • www.tommyronngard.. Paradise Cars Vuodesta 1987 AUTOMYYNTI Myytävät autot näet nettisivuiltamme Huollot ja entisöinnit Varaosat ja tarvikkkeet www.paradisecars.com • espaca63@gmail.com • Puh. www.facebook.com/klassikot Aidot valkosivurenkaat Vannetukusta! 175/70R13 185/70R13 165/65R13 205/75R14 185/70R14 195/70R14 205/70R14 155/65R14 175/65R14 185/65R14 54,95 € 59,95 € 49,95 € 79,95 € 59,95 € 64,95 € 74,95 € 59,95 € 59,95 € 59,95 € 205/75R15 215/75R15 225/75R15 205/70R15 215/70R15 225/70R15 185/65R15 195/65R15 205/65R15 215/60R16 89,95 € 99,95 € 99,95 € 84,95 € 84,95 € 89,95 € 64,95 € 69,95 € 74,95 € 89,95 € AMAZON DUETT PV 140-SARJA • TIIVISTEET • MOOTTORINOSIA • JARRUOSIA • SISUSTUSOSIA • AKSELINOSIA YM. ym… Tuotteita mm. autoharrastajille, hitsareille, veneilijöille... (02) 243 2781 www.freetechnics.. Tulityökankaat ym. Meiltä myös huollot, moottorit ja pinnaukset. 040-074 4587 Puh. Myyntipaikka 20/15 euroa Vapaa paikoitus Pääsylippu 4 euroa Museoja harrasteajoneuvon kuljettaja ilmaiseksi sisään. Jussinpellontie 2 20780 Kaarina FINMOPO OY Varaosat klassikkomopoihin
STUTZIN merkillinen muotokieli sai lähes jokaisen ohikulkijan tutkimaan auton edessä ollutta infopläjäystä. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Jukka Vuorenmaa RENAULTIN patinoituneessa ulkokuoressa oli vihjeitä kasvaneista voimavaroista, ja moni utelias tarkastelikin peliä hiukan lähempää. Kirjavaa kalustoa Hämeenkyrö 15.7.2015 Toimitus pyörähti heinäkuun puolivälissä kameroineen Hämeenkyrössä katsastamassa paikallisen kirpputorin edustalle järjestetyn Harrasteajoneuvonäyttelyn. HONDA CRX kovasti alkuperäisen oloisessa kuosissa. AR52 oli siviilimalli, ja AR51-koodilla valmistettiin sotavehkeitä. AIVAN kaikki Alfa Romeot eivät ole mutkaisille maanteille houkuttavia sportteja. Kuvan auto on jälkimmäistä sarjaa. Olipa piristävä näky! 82 05/15. Kalustoa oli paikalla reilusti, ja määrää selittänee osin Tampereen Mobilistien aktiivinen rooli. Matta-lempinimen saanut maasturi syntyi Italian puolustusvoimien tarpeisiin 50-luvulla
Fiat 500C on vuosimallia -54. AUTON ei tarvitse olla arjenharmaa vaikka maalipinta sellainen olisikin. TATRAN pellin alla lymyilee oikea veekasi. JAPANILAISIA perheautoja näkyy tapahtumissa vuosi vuodelta enemmän. KAKSIPYÖRÄISIÄ päristimiä kurvaili tontille tasaiseen tahtiin. Vai tuleeko niihin vain kiinnitettyä entistä enemmän huomiota. Harmi vaan, että myynnissä oli ihan muuta kuin itse auto. 83 05/15. 50-LUVUN MERCURY kulmikkaan muotoilun ja siipiautojen väliseltä aikakaudelta. Persoonallisesti taakse asennettuna ja ilmajäähdytteisenä. Oli kustomia, brittipyörää ja tietenkin vanhoja mopoja sekä Jarno Saarisen vanha Jammu. Vaikea kuvitella, kuinka ison auton voisi kauniimmin muotoilla. Tuulilasin tarrasta päätellen vuoden -76 viidenkympin käyttömaksu oli asianmukaisesti hoidettu. TAVARA-VOLVON tuulilasiin kiinnitettiin myynti-ilmoitusta. ”TÄLLAISEN mäkin haluun isona.” Taitavat nykyiset mopoautotkin olla isompia kuin vanha kunnon pompannappi
Sen nykyinen päärakennus valmistui vuonna 1841 ja avattiin restauroinnin jälkeen yleisölle 2011. Aidon vanhan bensamittarin takana olevassa näyteikkunassa on tarjolla muun muassa saman aikakauden tuulettimen hihnaa, ristikudosrengasta ja sytytystulppaa. Restauroinnin jälkeen Hovilan kesätoiminnassa ovat muodostuneet keskeisiksi erilaiset taidenäyttelyt. Automies luonnollisesti sivuuttaa naisten hömpötykset ja suuntaa askeleensa 1870-luvulla rakennetun kivinavetan ylisille. Täksi kesäksi päärakennukseen on pystytetty Unelmia ja juhlan taikaa -näyttely, jossa Jukka Rintalan puvut ja Johanna Gullichsenin graafiset tekstiilit yhdistyvät oivaltavasti erilaisiin kattauksiin ja massiivisiin kukka-asetelmiin. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen M. Astellessaan kiireettömin askelin pitkin sisätilaan koottua kylänraittia hän naurahtelee itsekseen pikanteille yksityiskohdille, kuten kodinelektroniikkaputiikin lattialle huolettomasti unohtuneille miestenlehdille. Muistojen kultaa – nuoruuden hurmaa Hovilan kartanon kesänäyttely, 13.6.–9.8. Kokonaisuutta värittämään on ripustettu graafikko Erik Bruunin retrohenkisiä klassikkomainoksia. Lopulta hän jatkaa matkaansa kohti Huvi-Hovin tanssilavaa hyräillen Eino Gröniä ja muistellen 2-tahtibensan unohtumattomien aromien sävyttämiä nuoruusvuosiaan. Torkkomäen Unskan bensatankille on juuri kurvaamassa isäntäväen oma ’67 Kupla. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa päärakennuksessa on kunnioitettu aikakautensa rakennustapaa ja tyyliä. Hovilan kartano on nähtävyys ihan sellaisenaan, mikäli arvostaa perinnerakentamista. NÄYTTELYN pääsylippuna toimivat Yhdysliikenne Oy:n piljetit, jotka tulivat aikanaan tutuksi muun muassa Rauli Badding Somerjoelle, ahkeralle linjuriautomatkaajalle ja kenties kaikkien aikojen kuuluisimmalle somerolaiselle. Esimerkiksi huoneiden vanhat kattomaalaukset on kunnostettu Museoviraston valvomana ja avustamana. 84 05/15. Somerolla sijaitsevan Hovilan kartanon kivinavetassa on päässyt tänä kesänä fiilistelemään 50–60-luvun kylänraitille huoltoasemineen, kahviloineen, taksitolppineen, leffateattereineen, tanssilavoineen ja muotihuoneineen. TAKSITOLPALLA odottaa kyytiläisiä kuudelle rekisteröity ’51 Chevrolet Styleline Deluxe
HOVILAN navetta on rakennettu alkujaan 1870-luvulla. ARJAN Baari tarjoaa näyttelyvieraille kaffet ja virvokkeet. Navetan avara yläkerta ja rakennuksen laajennus on tehty vuonna 1952 arkkitehti Leevi Aarnion johdolla. JAWAN takana seinässä on osa nostalgista elokuvajulisteja mainosmateriaalia, jota seinille on ripustettu. 85 05/15. KOMEA kaksivärinen KTM Jupiter De Luxe on pitänyt jättää parkkiin tanssilavan seinustalle. Sisäpuolelle päässyt Klainari lienee bändin poikien keikkabussi. 2-TAHTIPUMPULLE on pysähtynyt Zundapp Combinette. Arvatenkin myös myös sen sisäpuoli on somistettu vanhalla kahvilaja siirtomaatavararekvisiitalla. OMAN kylän poikiin kuuluva Palenin Jarkko on parkkeerannut navetan seinustalle 50-luvun alun Allis Chalmersinsa. Raitilla on myös elokuvateatteri, joka esittää parinkymmenminuuttista kokoelmaa vanhoja mainosvideoita
Ulospäin malli on helposti tunnistettavissa jo etäältä: väritys on pääsääntöisesti kirkkaankeltainen, ja kaikki kiiltävät osat on korvattu mustilla. Suorituskykyyn ei välttämättä ole kajottu. Entä jos siihen yhdistettäisiin yhden tunnetuimman erikoiskuplan piirteet. Teippivirityksen Kaikkien aikojen myydyimmälle automallille, Kuplavolkkarille, on viritelty lukuisia myynninedistämiskampanjoita, joiden johdosta markkinoille on saatettu jos jonkinlaista erikoismallia. Tällaisia ”teippivirityksiä” nähdään usein automallin elinkaaren ehtoopuolella, jolloin halutaan ottaa markkinoilta poistuvasta mallista vielä loputkin mehut irti ja boostataan myyntiä. Farkku-Kupla Eittämättä eräs mielenkiintoisimmista automaailman erikoismalleista on ollut Kuplavolkkarista loihdittu Jeanspainos. Autojen kohdalla kuluttajien lisäkiinnostusta herätellään usein erilaisilla erikoispainoksilla. Onpa erikoismalleja luotu myös teippaamalla jonkin menestyneen urheilijan tai yhtyeen nimi auton kylkeen. Spesiaalimallia saatetaan kaupitella rajoitettuna eränä, jolloin hintaankin on perusteltua pistää jokunen erikoisprosentti lisää. Lähempi tarkastelu paljastaa vielä kylkiä ja takaluukkua koristavat Jeansteippaukset, joissa fontti on sopivasti Teksti ja kuvat: Eero Kumanto 86 05/15. Mieleen tulee äkkiseltään ainakin Volkswagenin Rolling Stones -Golfit ja Roland Garrosin nimeä kantavat Peugeotit. Retromalli New Beetle ei ainakaan vielä ole samanlaista buumia kokenut. Aidosti sporttisten GTI-mallien rinnalla nähdään tyypillisesti myös kesympiä, ulkoasun paranteluun keskittyviä luomuksia. Näiden korskeilla nimillä pullistelevien erikoismallien muutokset keskittyvät tavallisesti hieman laajemmin ruksittuun lisävarustelistaan ja persoonallisiin teippauksiin
Koska kyseessä on modernin auton sisätila, ei siellä juuri maalattua peltipintaa ole näkyvissä. Penkkien ja ovipahvien verhoilut on nimittäin ommeltu ihan ehdasta denimistä! Klassikko 2.0 Autopienoismallien yksi hienoimmista piirteistä on loputon ideoinnin mahdollisuus. VANTEEN suunnittelu alkoi paperilla, mutta lopullinen tiedosto syntyi tietokoneen 3Dohjelmalla. SUOMALAISEKSI auton paljastaa rekisterikilpien lisäksi lohkolämmittimen pistoke etupuskurissa. Luonnollinen yhdistelmä syntyi siis mustista muovipinnoista ja farkusta siellä, missä oikeastikin olisi kangasta käytetty. New Beetlen mittasuhteisiin sopivat kylkien ja takaluukun Jeans-teippaukset syntyivät tietokoneen grafiikkaohjelmalla, jonka jälkeen niistä tulostettiin siirtokuvat. 70-lukua henkivä. Ala kehittyy hurjaa vauhtia, ja nykypäivänä on saatavilla jo huomattavasti tarkempia tulosteita. Jos periaatetasolla on mahdollista, että kyseinen malli olisi voinut rullata tehtaan linjalta päivänvaloon, puhutaan usein what-if-, eli entäpä-jos-mallista. Koska pienoismallissa ei oikeaa kangasta ole mielekästä käyttää sen väärän skaalan ja paksuuALKUPERÄISTÄ mustakeltaista teemaa noudattaen VW-logot on maalattu mustiksi, teemaa on vielä vahvistettu maalamalla myös katto ja puskurien alaosat mustiksi. Pienoismalleista on helppo loihtia automalleja, joita ei reaalimaailmassa ole ollut olemassakaan. TIEDOSTON perusteella tilatut 3D-tulosteet pohjamaalattuina. Kyseessä ei kuitenkaan ole ihan pelkästään teipein ehosteltu viritys, sillä Jeans-nimitys saa katetta, kun ovet avataan. Periaatteessa siis täysin toteutettavissa oleva erikoismalli, johon vielä liittyisi automallin omaa historiaa. Juuri tähän kategoriaan mahtuu tämänkertainen pienoismallipalstan tuttavuus. Resepti noudattelee melko orjallisesti tuota 70-luvulla luotua kaavaa: Kupla keltaiseksi ja kiiltävät osat mustiksi. Voisiko tällaiselle teippiviritykselle parempaa kohdetta olla kuin itsessään alkuperäiselle Kuplalle kunniaa tekevä retromalli. Sisätiloissa huomio kiinnittyi erityisesti farkkukankaan käyttöön. Rakentelu Itse pienoismallin rakentelu lähti liikkeelle pienoismallivalmistaja Tamiyan laadukkaasta sarjasta. Koska malliin ei tultaisi tekemään sen merkittävämpiä muutoksia esimerkiksi koriin, eteni osien valmistelu maalausta varten hyvin tyypillisin keinoin. 87 05/15. Näin ollen penkit ja ovipahvien keskiosat saivat osakseen denim-käsittelyn. Kun vielä vanteisiinkin kiinnitetään pientä ekstrahuomiota, on lopputuloksena New Jeans Beetle. Kylkiin Jeans-tekstit vauhtiraidoin ja sisäverhoilut farkkukankaasta. Alumiinivanteen muotoiluun pyrin saamaan alkuperäisen peltivanteen muotokieltä
Tämä on hyvä esimerkki ideoinnin mahdollisuuksista pienoismallailussa, eikä maksanut tonnia. Kun luonnos miellytti omaa silmää, pyöräytin designin 3D-muotoon tietokoneella. Otin lähtökohdaksi jo aiemmin mainitsemani peltivanteen erityispiirteet ja nykypäivän vannemuotoilu mielessä lähdin viemään ajatusta eteenpäin. VALMIS vanne maalattuna paikoillaan. Tästä tiedostosta tilasin 3D-tulosteet Shapeways-nimisestä hollantilaisesta tulostuspalvelusta. Koska markkinoilta ei heti tule mieleen vanteita, jotka istuisivat teemaan kuin nyrkki silmään, piti ottaa esille luonnosvihko ja kasa kyniä. Nykypäivän autossa erikoismalli olisi melko varmasti varustettu alumiinivanteilla, joten peltivanteet eivät nyt tulisi kysymykseen. Loppusilaus Varustan usein pienoismallini suomalaisilla rekisterikilvillä. den vuoksi, on otettava käyttöön muut konstit. Kojetaulun kukkavaasiin on lisätty piristykseksi paperista leikelty päivänkakkara. Pienoismallien rakentelussa on suurelta osin kyse illuusioiden luomisesta, joten tärkeintä on, miltä asiat näyttävät. Niinpä kehittelin New Jeans Beetleen kuvitteellisen LVS-501–tunnuksen, tietenkin EU-kilpenä. KYLJEN ja takaluukun JEANS-tarrat noudattelevat alkuperäistä teemaa. Verhoiluissa olevat farkkupinnat on yksinkertaisesti maalattu sopivalla sinisen sävyllä, jonka jälkeen päälle on laskettu useita harsomaisia kerroksia valkoista. Malleilla ei aina ole oikeaa esikuvaa 1:1-maailmassa, mutta kotimaiset kilvet jotenkin tekevät mallista helpommin lähestyttävämmän ja siihen on helpompi luoda jopa jonkinlainen tunneside. Lopputuloksena paperilla oli alkuperäistä designia kunnioittava nelipuolainen alumiinivanne, jonka kehältä löytyvät tutut kahdeksan aukkoa. Ja kun auto tuli rekisteröityä Suomeen, lisäsin todenmukaisuuden vuoksi etupuskuriin vielä lohkolämmittimen pistokkeen. Luonnollisesti vanteiden koko olisi suurempi kuin alkuperäinen, sillä niiden piti toimia auton yleisilmeen kanssa sopusuhtaisesti. Kokeilu oli osaltani ensimmäinen pienoismalleihin liittyen, ja lopputulos tuntui varsin toimivalta. UUDET vanteet paisuivat peräti 20-tuumaisiksi, mutta auton pullean yleisilmeen johdosta ne sopivat kokonaisuuteen yllättävän sopusuhtaisesti. Vanteet Jeans-Kuplissa on ollut käytössä ainakin kahta erilaista vannetyyppiä. Keskelle on vielä lisätty Volkkarin logot alkuperäisen mallin mukaan. Ehkä useimmin nähdyt ovat olleet prässätyt peltivanteet, joiden hyvänä tunnusmerkkinä toimii keskellä oleva voimakas ristikuvio ja kehältä löytyvät kahdeksan aukkoa. Halusin pienoismallissani keskittyä myös tähän vanneasiaan. Muutaman pohjamaalauskierroksen ja hiontojen jälkeen laskin päälle hopeisen värin ja lakan, jotta vanteet näyttäisivät perinteisiltä alumiinivanteilta. Tässä vaiheessa pidin myös huolen, että vanteet tulevat sopimaan jo aiemmin valitsemiini renkaisiin. Tämän johdosta maanteillämme on saattaa tulla vastaan vaikkapa LAS-1, OL-10 ja jopa OO-7 . Keskiön tulostettu VW-logo korvattiin maalauksen jälkeen siirtokuvalla, sillä tuloste ei lukuisten maalikerrosten jälkeen enää pysynyt skarppina. Ainoastaan mittasuhteet on korjailtu New Beetleen sopiviksi. Suomalaisissa kilvissä on, ainakin vielä, mahdollisuus vähän kankeaan kikkailuun. Näin ollen auton voi kuvitella toimineen vaikka tunnetun farkkumerkin mainosautona. Pienoismalli 88 05/15 Kun auto tuli rekisteröityä Suomeen, lisäsin todenmukaisuuden vuoksi etupuskuriin vielä lohkolämmittimen pistokkeen.
Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri. aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. ovi vaiva. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn. 0400 565 627 an. oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn. latarpeet. ölaina, joten makse. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset . Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. loja. öja varasto. omasta hinnasta. ava osuus on noin puolet tilan vela. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri. ava osuus on noin puolet tilan vela. päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La. äjille ja yksityisille laadukkaita käy. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. 05/15 Ford 20M TS ’68 & Tabbert ’68 • Citroën DS 23 ’73 • Rover P4 ’61 & Humber Sceptre ’69 • Toyota Crown ’69 • Wartburg 353W ‘79 & 353W Tourist ‘79 & 311 ’65 • Volvo 164 ’72 • VW Scirocco ’84 368480-1505 • P AL VKO 2015-36 6 41 48 83 68 48 08 15 00 5 S UO M A LAI ST A TYÖTÄ – M ADE IN F IN LA N D Viipale mediat Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi. päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. Talliosakkeeseen kohdistuu yh. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. latarpeet. akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal. Jokaisella autolla on tarina. öja varasto. assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo. omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La. aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. omasta hinnasta. AUTOILUN AJANKUVAA NOSTALGIAA LOMAILLESSA ’68 Tabbert-vaunu + ’68 Ford Taunus Kokeilussa kolme komeaa Wartburgia AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 05/15 • Hinta 8,90€ Pärinää idästä Klassikkoesine Leppoisat kesätapahtumat Cadillac Seville Lenkkarit kuin silloin ennen Kierroksella Ainesta tulevaisuuden harrasteautoksi Japanilaista loistoa Toyota Crown ’69 MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. äjille ja yksityisille laadukkaita käy. omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La. 0400 565 627 an. .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. ölaina, joten makse. Talliosakkeeseen kohdistuu yh. akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset . loja. ovi vaiva. MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm
Merkki päättikin keskittyä 3.0 CS – mallinsa kehittelyyn ja Frua-Bemarin esittelykappale myytiin Barcelonan näyttelyn jälkeen Andaluciaan, jossa sen ensimmäinen omistaja säilöi sitä 20 vuotta aina kuolemaansa asti. Bemarin yhteys italialaiseen korittajaan tuli kaupanpäällisenä, kun talousvaikeuksiin kaatumaisillaan ollut Glas yhdistettiin siihen vuonna -66. Maineikas Frua oli suunnitellut Glasille useita automalleja, joiden tuotantoa jatkettiin vielä sulauttamisen jälkeen BMW-logoilla koristeltuina. Hiljattain täydellisessä entisöinnissä jäänsiniseen metalliväriin palautetun Bemarin matkamittarin 64 950 kilometriä ovat oletettavasti kaikki mitä harvinaisuudella on ajettu. Autot tosin katosivat valikoimasta pikaisesti, sillä nyt niiden niin ajattomana pidettävä muotoilu vanheni tuolloin vauhdilla ja kohderyhmä näki autot Glaseina Bemarin logoista huolimatta. 90 05/15 Marginaalista. Vuonna -67 yksilö nähtiin Frankfurtin ja Pariisin autonäyttelyissä, -68 Geneven näyttelyssä ja vielä -69 Kuvat: RM Auctions TAATUSTI ainoan jäljellä olevan ´67 BMW 3000 Creazione Pietro Fruan hinnan huutokauppatalo RM Auctions arvioi asettuvan 380 000 480 000 euron välimaastoon. Pietron Bemari Barcelonassa punaiseksi maalattuna. Tiettävästi ainoa Bemarin aikana Frualta tilattu huippumuodikas ja aggressiiviselta vaikuttanut luiskaperä perustui Glas 3000:n tekniikkaan, jonka sydämenä pauhasi ylänokkainen kolmella Solexilla varustettu veekasi. Edustava ja iso Glas 3000 GT sopi Bemari-malliston luksusautoksi ja pienempi, vauhdikkaan näköinen 1600 GT toi hiukan eksotiikkaa muuten niin asiallisten perheautojen kokoluokkaan. Dynaamisen saksalaismerkin vähiten tunnettuihin vauhtimalleihin lukeutuva BMW 3000 Creazione Pietro Frua taitanee olla useimmille bemaristeillekin täysin tuntematon kapine, eikä ihme, sillä näitä saksalais-italialaisen yhteistyön hedelmiä kypsyi tasan tämä yksi hiljattain huutokaupattavaksi putkahtanut tapaus
Kysy lisää! 0400-442110, Vantaa, kaikkonen.erkki@gmail.com Toyota Corolla GT AE86 vm 1987. Täysin kunnossa. 3000 €. Kuitit varaosista ja korjauksesta tallessa. rullat koko ( lift trail ) alumiinilevystä hitsatut venttilikopat (original), ym. H. Ford Taunus 17M 1960, varmasti harvinainen, ei oo tullut muita vastaan. 2990 €. Museorekisterissä, katsastus voimassa 6/17 saakka. Aikakautensa retro ja klassikkoauto. Vain kolme omistajaa. H. Lisätiedot soittamalla. 18500 €. Manuaalivaihdelaatikolla. Ajokunnossa, katsastettu toukokuussa 2015. 050-5990867 tai sture.granlund@netikka.fi Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi 91 05/15. Sisävehoilun voisi vielä korjailla . ilmastointi. Väri on Rangoon Red. Autossa mm. H. 0400-929079, Nurmes Honda VF500F2F hyvään kotiin. 03 364 1033, Längelmäki GM muskeli-moottori, 496 CID BB Chevy Gen IV, 600hv, 612lbft, ajettu n. Vuosikatsastettu. 050-4441365, Kokkola UNIIKKI Mustang 64 1/2. Perussiisti entisöimätön ja ajanpatinoima ranskatar sopuhintaan. Erittäin siisti GT myynnissä. 3200 €. Mustangia alettiin valmistaa siellä 09.03.1964. MDS sytkä, 870 CFM TRICK FUEL 4-kurkkuinen kaasari, Eagle Stroker-kit, Mahle männät, TRICK FLOW alukannet, Crane 248/240 @ .050” hyd. 260-kuutiotuumaisella V8-moottorilla. Museorekisterikunto ja -valmius. Valmistunut 05.05.1964 Dearbornin linjalta Michiganissa. H. 300km., täyd. 0400-837310, Rautjärvi Peugeot 403 vm -62. Museokatsastettu
Mieleenpainuvin Onitsuka Tigerkenkämalli on varmastikin Mexico 66, jossa tunnistettavat, sittemmin valmistajan kanssa yhteneviksi mielletyt ristikkäiset raitakuviot suorittivat ensiesiintymisensä. Onitsukan kehittämät ensimmäiset Tiger-koripallokengät eivät olleet varsinaiset muotoilun kukkaset, mutta niiden myötä yritys sai jalansijaa markkinoilla – varsinkin, kun Onitsukan tarkkailemien koripallonpelaajien liikkeiden myötä kenkiäkin saattoi parantaa. Kihachiro Onitsuka lähestyi myös kuuluisaa, maratonit paljasjaloin juossutta Abebe Bikilaa tämän vieraillessa Japanissa, ja sai Bikilan käyttämään valmistamiaan kenkiä ja parantamaan sitä kautta tuloksia entisestään. Ristiraidat ovat Mexico 66:iden menestyksen myötä näkyneet monessa muussakin Onitsukan tuotteessa. Tuossakin nimessä lienee mukana Onitsukan alkuperäinen ajatus liikunnan tuomasta tarmosta, sillä ASICS–nimi on lyhenne latinankielisestä sanomasta ”Anima sana in corpore sano”, eli terve mieli terveessä ruumiissa. Teksti: Antti Kautonen Kuva: Valmistaja Klassikkoesine 93 05/15. Iäkkäimpiä, yhä samalla mallilla meneviä urheilujalkinevalmistajia on myös japanilainen Onitsuka Tiger, joka on porskuttanut vuodesta 1949. Onitsuka Tiger –kenkävalmistaja siirtyi 1950-luvun alkupuoliskolla koripallotossuista myös juoksukenkiin, ja rakkojen vähentämiseksi kengät pyrittiin suunnittelemaan kilpailevia tuotteita paremmin hengittäväksi. Yrityksen perustaja, entinen upseeri Kihachiro Onitsuka tahtoi kertoman mukaan valaa uutta asennetta ja uskoa sodanjälkeisen Japanin nuoriin, ja uusi into tulisi nimenomaan urheilun kautta. ASICSista on tullut modernimman otteen jalkinevalmistaja, mutta klassista mallistoa myydään yhä Onitsuka Tigerin nimellä. Ohella kulkevan tarinan mukaan ajatus kengänpohjien imukupeista tuli mustekalalautasellisesta – uskoo ken tahtoo. Tuon malliset tossut saivat ensimmäisen kerran näkyvyyttä vuoden 1968 kesäolympialaisissa Mexico Cityssä. Tiger-tossut kun olivat Bikilan jalkaan tarpeeksi kevyet, eikä loikka kenkien käyttöön tuntunut pahalta. Kolmikon voimin Aikanaan, vuonna 1977 Onitsuka Tiger yhdistyi kahden muun japanilaisen urheilujalkinevalmistajan, GTO:n ja Jelenkin kanssa, yhteenliittymä sai nimekseen ASICS Ltd:n. Klassisia tossumalleja ajatellessa mieleen juolahtavat yleensä ensimmäisenä Conversen korkeavartiset Chuck Taylor –koripallokengät tai Adidaksen ansaitusti ikoniset Superstarit. Japanin tiikeri Japanilainen kenkävalmistaja Onitsuka Tiger tarjoaa edelleen 50 vuoden takaista henkeä klassisessa juoksukenkämallistossaan. Tässä puolestaan innoittajana mainitaan aikakauden moottoripyörien jäähdytysratkaisut. Mexico 66-mallia tarkastellessa kiinnittääkin huomion helposti sen tietynlaiseen vanhahtavuuteen sekä kokoonpanossa että viimeistelyssä: kyseessä ei ole vain retrohenkinen lenkkari, vaan vuosikymmenten takainen fiilis välittyy niistä ilman kommervenkkejä. Alkupään tossujen pohjakuviointia muutettiin imukuppimaisemmaksi jotta pito kentällä parani ja kengistä oli tiukoissa pelitilanteissa enemmän hyötyä
Teksti ja kuvat: Antti Kautonen 94 05/15. Mikä on edullisin keino saada alleen neljännesvuosisadan takaista tyyliä erottuen sopivasti joukosta. Uusia tuulia Vasta juttumme korimalliin päästäessä Cadillac satsasi uudenaikaiseen muotoiluun toden teolla. Mallivuodelle 1986 Seville vaihtoi vedon eteen ulkomittojen pienentyessä entisestään. Tuleva klassikko Cadillac Seville STS Seville vesille 1990-luvun alkupuolella esitelty etuvetoinen Cadillac Seville STS suoritti merkille eräänlaisen nuorennusleikkauksen. Mallista tuli hieman koreilevan oloinen, vaikka kattolinja olikin totuttuun tapaan pysty – kenties vastavetona aiemmalle, perästä valahtaneen näköiselle muotoilulle. Seville-luokan autoja kuitenkin ajettaisiin etupenkiltä käsin, joten elektronisesti säätyvä etujousitus sopi autoon hyvin. Vuonna 1975 esitelty Seville oli Devilleä melkein 500 kiloa kevyempi ja sen moottorivaihtoehdot olivat 350-kuutiotuumaisia kaseja bensiinisekä dieselkäyttöisinä. Vuoden 1988 Voyage-konseptiautosta ja hieman aikaisemmin esitellystä Allantéavomallista vaikutteita ottaen, tuli 1992-mallisesta Sevillestä ennennäkemättömän kiilamainen ja edistynyt. 1994 Northstar tulee sekä STS -että SLS-malliin, kuten myös luistonesto ja Road Sensing Suspension. 1970-luvun puolivälissä mallinimi herätettiin uudelleen henkiin, ja se liitettiin aikaisempaa mallistoa huomattavasti pienikokoisempaan, ylelliseksi suunniteltuun autoon. Kun Mersujen ja Bemareiden myynti-ilmoitukset on kahlattu läpi, juolahtaa mieleen vilkaista amerikanautojen suuntaan. Cadillacin Seville -nimi periytyy 1950-luvun mallistosta, jossa Seville viittasi kaksioviseen, kovakattoiseen versioon isosta Eldoradosta. Cadillacin imagoon tahdottiin epäilemättä saada nuorennusleikkausta aikaisiksi, ja uuden teknologian tuominen mukaan kuvioihin oli looginen ratkaisu. Kattolinja oli matala, C-pilari huomattavasti eteenpäin kallistettu, ja koko auto vaikutti edellisten vuosikymmenten Sevillejä leveämmältä ja matalammalta. Kasikone, automaattivaihteisto, nahkaa, tyyliä, edistyksellisyyttä: kaikki Cadillacin peruselementtejä. 1980-luvun alkupään Seville puolestaan oli hieman erottuvan näköinen viistohkolla perällään, ja konetilan puolelle tarjottiin sylinterien lepuutustoiminnolla varustettua, ei täysin ongelmatonta V8-6-4-moottoria. 1993 4.6-litrainen, 290 hevosvoimainen Northstar-V8 tulee tarjolle erikoismallina. Olihan Cadillacin pakko laittaa kyseisessä luokassa kaikki peliin: saksalaisten tuttujen merkkien lisäksi japanilaiset valmistajat olivat kiinnostuneet Yhdysvaltain loistoautomarkkinoista aivan uudella tavalla lanseeraten erilliset merkit tätä tarkoitusta varten. Joissakin malleissa säätyvä jousitus pudotti ajokorkeutta maantievauhdissa, minkä lisäksi tarjottu Road Sensing Suspension tarkkaili alustan toimintaa ja tasoitti kyytiä töyssyistä tietä ajettaessa. Auton perusrakenne oli kuitenkin melko vanhahtava, vanhan koulukunnan takavetorautaa. Acura, Infiniti ja Lexus haukkasivat varmasti oman osansa Cadillacin kakusta. Ja vaikka Sevilleä tahdottiin tuoda lähemmäksi eurooppalaisia kilpailijoita, ei kaikkia varmoja ostajia tahdottu MALLIHISTORIA 1992 Seville STS ja SLS-mallit esitellään, moottorina HT-4900 V8. Sevillet ovat neljännesvuosisataa myöhemmin miellyttävän edulllinen tie loistoautoluokan pehmeyteen
1997 Viimeinen vuosimalli tälle korille, seuraajamalli esitellään 1998-mallisena. Ulkonäkö hyvin samankaltainen, mutta ’98 Seville on eri pohjalevyllä. 01 Auton merkki ja malli Cadillac Seville STS 02 Vuosimalli 1992 03 Moottori Eteen poikittain sijoitettu kahdeksansylinterinen V-moottori kannen yläpuolisilla venttiileillä, tilavuus 4894 cm3, teho 200 hv / 4100rpm, vääntö 373 Nm / 3000rpm 04 Voimansiirto Nelivaihteinen automaattivaihteisto, etuveto 05 Alusta Edessä MacPhersontuenta, takana monivarsituenta 06 Kori Neliovinen sedanmallin itsekantava teräskori 07 Mitat Pituus 5192, leveys 1887, korkeus 1384, akseliväli 2819mm, paino 1673 kg 08 Suorituskyky 0-100 km/h 8.1 sekuntia, huippunopeus 193 km/h 1995 Ajonhallintajärjestelmää kehitetään, nimenä Integrated Chassis Control System. 95 05/15. 1996 Kojelautaa uudistetaan, mukana myös monitoimiratti. SEVILLEN muotokieli on osin kotoisin vuoden 1988 Cadillac Voyage -konseptiautosta
Perusmoottori Sevillessä on 1980-luvun alkupuolella Cadillacin talliin tullut HTsarjalainen 4900 V8, joka tuottaa parisensataa hevosta. Auto on uutena hankittu eteläsuomalaisen rengasfirman käyttöön, ja edustushommiin se on soveltunut hienosti. 4.9-litrainen moottori on osoittautunut asiallisen luotettavaksi, ja vain lambda-anturivika on vaikuttanut sen TOINEN VAIHTOEHTO FORD THUNDERBIRD (MN12) Valmistusvuodet 1989-1997 Teho 140-230 hevosvoimaa Mikäli nelioviselle sedanille ei ole tarvetta, ja kahdeksikostakin on mahdollista tinkiä, voi muutamalla tuhannella eurolla paikantaa itselleen käyttökelpoisen Ford Thunderbirdin. Tuohon väliin sijoittuvat kohtuukuntoiset, 3.8-litraisella kuutosella varustetut kangaspenkkiset perusmallit. Northstarilla oli tarkoitus haastaa esimerkiksi Lexuksen LS400-mallin 32-venttiilinen kahdeksikko, ja vaikka uutuus oli tilavuudeltaan perusSevillen vanhempaa 4,9-litraista moottoria hieman pienempi, oli siinä tehoa miltei sata hevosvoimaa enemmän. Pohjantähden alla Toinen edistysaskel otettiin moottoririntamalla – tosin vasta hetki esittelyn jälkeen. Edullisimmat tämän ”Super Bird” -korin Thunderbirdit ovat saatavana hädin tuskin nelinumeroiseen hintaan, mutta tuolla rahalla saanee jonkinasteisen projektin itsellensä. Mainitun V8moottorisen tai käyttökuntoisen SC:n paikantaa vaikkapa viidellä tuhannella eurolla, eli suuria summia ei kesätaivaan alle tähtäävän tarvitse Thunderbirdiinsä sijoittaa. Vaalea nahka on säilynyt asiallisessa kunnossa, eikä Sevillen ilme ole vieläkään virttynyt, kiitos Pertin huolenpidon. Myöhemmin, vuonna 1992 sijoitettiin keulalle viisilitrainen kasi, ja vuotta myöhemmin se korvattiin uudella 4.6-litraisella moottorilla, jonka löysi myös Mustangista. Yhtään mafiamiestä ei takaloosterista löytynyt. Vuodelle 1993 Cadillac tarjosi täysin uutta, täysalumiinista Northstar-V8:ia, joka oli tilavuudeltaan 4.6-litrainen. Pitkällä aikavälillä HT-4900 on kuitenkin osoittautunut jonkin verran luotettavammaksi, ja esimerkiksi kannentiivistevaivat ovat olleet Northstarcadillacistien riesana. TAKALUUKKU ponnahtaa innokkaasti auki, mutta sulkiessa se imaisee itsensä kiinni viimeisten senttien verran. 96 05/15. Aikanaan lamavuosien jälkeen Seville on kulkeutunut pohjoiseen, perimätiedon mukaan muun muassa Hurriganes-yhtyeen roudarin kautta – liekö Remu itsekin joskus koettanut Cadillacin penkkien tuntumaa. Säätyvällä ohjaustehostimella varustetun Cadillacin ratin takana viihtyy, ja hienosti vaihtavan automaatin myötä Sevillen kulku halki Kokkolan on arvokasta ja tasaista – siitäkin huolimatta, että jousituksen alkuperäiset aktiiviset etutolpat on vaihdettu perinteisiin Speed Sensitive –toimisten iskunvaimentien vikaannuttua. PERTTI Kähtävä on nautiskellut Cadillacin kyydistä jo neljän vuoden ajan. ”Isompi mies tätä on tainnut ajella, kun on penkki hieman painunut”, naurahtaa Pertti. Pienet yksityiskohdat vaikuttavat yleisilmeeseen paljon, ja esimerkiksi mattaantuvat takavalot ja takakontin ledivaloista koostuva jarruvaloraita ovat saaneet huomiota osakseen. Cadillacin ratissa Kokkolalaisen Pertti Kähtävän talliin on jo vuodesta 2011 kuulunut 1992-mallinen Seville STS. Tallista löytyy myös englantilaista arvokkuutta, 1960-luvun alun Rover 75, joten Atlantin molemmat rannat on katettu. Keulalla esiintyi 3.8-litrainen Essex-koodinimen kuutonen, jonka sai Super Coupe -mallissa Eatonin M90 mekaanisella ahtimella varustettuna ja 210 hevosvoiman tehoisena, kun perusmallin V6 antoi 140 hevosen tehot. Pertin ”syömähampaaksi” kutsumaa Cadillacia ei talven suolassa uiteta, vaan se talvehtii tallissa lumelta piilossa. MN12-korimalli, järjestyksessä kymmenettä sukupolvea edustava ukkoslintu esiteltiin uutuutena mallivuodelle 1989, ja alkupään autoissa ei V8:ia tarjottu vaihtoehtona lainkaan. Edemmän merkitys on ”Seville Touring Sedan” aktiivisemmalle kuljettajalle, ja jäljempi puolestaan viittaa Seville Luxury Sedaniin, jonka ostajalla ei ole niin kiire mutkateille. Etuveto olisi ollut Thunderbirdissä kauhistus, joten Sevillestä poiketen kaikki tunturipöllöt raapivat takaa. Tuleva klassikko Cadillac Seville STS karkoittaa: niinpä mallisarja jaettiin kahtia varusteluversioilla STS ja SLS
97 05/15. ISO kahdeksikko on keulalla poikittain. Litratilavuuden merkinnän yhteydessä on merkintä ”Made for Cadillac by General Motors”. Nelivaihteisella, hienosti vaihtavalla automaatilla on Sevillen kulku halki arvokasta ja tasaista
440-T4-laatikossa puolestaan ongelmia ylöspäin vaihtaessa. Ohjaamon muotoilussa on haettu sopivasti eurooppalaisia vaikutteita, mutta tunnelma on silti väärentämättömän amerikkalainen. ALUSTA Sähkötoiminen etujousitus ei vanhemmiten toimi halutulla lailla, joten moni omistaja on vaihtanut tilalle tavanomaiset, säätymättömät tolpat. Tuleva klassikko Cadillac Seville STS HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! TEKNIIKKA 4T60E-vaihteiston toiminnassa voi ilmetä vikoja, ja Drive-asento voi lähteä päältä kesken ajon, jokin vaihteista saattaa jäädä pois käytöstä tai liikkeellelähtö tapahtuu väärällä vaihteella. Seville STS:n saa jo muutamalla tuhannella eurolla, ja alta kuuden tonnin on mahdollista löytää hyvin vaalittu yksilö sillä moottorilla, mikä itseä eniten kutkuttaa: oli kyseessä sitten perinteinen rautakasi tai edistyksellinen Northstar. Siitäkin huolimatta, että keulalla on kasikone poikittain, mahtuu siellä tekemään vaadittavia huoltotoimenpiteitä, eikä auton kääntösädekään ole aivan mahdoton Näin kesällä ovat myynti-ilmoitukset amerikanautoja pullollaan, ja Cadillacejakin mahtuu myytäväksi mukava rivistö. Penkeissä riittää sähkösäätöjä ja mittaristossa näyttöjä. käyntiin. Testipenkkiin kytkemisen jälkeen STS avasi sanaisen arkkunsa, ja anturin vaihtamalla kulku palautui entiselleen. Muoviset imusarjat voivat aiheuttaa vanhemmiten ongelmia, ja starttimoottori puolestaan sijaitsee sylinterilohkojen välissä, ”laaksossa”; starttivian korjaamiseksi on jonkin verran purettavaa edessä. Ongelmat johtuvat solenoidien maadoitusvioista. Yhdysvalloista myöhemmin tuotujen autojen sisusta on eurooppalaisautoja useammin auringon polttama. Bosen stereoihin valikoituu kuin aivan itsestään auton henkeen sopivaa musiikkia, ja tie määränpäähän on suora ja matka hyvin viilennetty. SISUSTA Mittaristossa ja kojelaudassa on näyttövikoja. Takavalot muuttuvat iän myötä mattapintaisiksi. Mikään Dallas -tai Matlock -tyylinen laiva-Cadillac ei Seville ole, tällaista nimittäin ajaa mielellään vanhan mantereen loistoautoihin tottunut autoihminenkin. 98 05/15. KORI Maalin lakkaviat ovat tyypillisiä, kuten myös kulahtavat listat ja koristeosat. Northstar-moottori on arka väärälle jäähdytysnesteelle, ja kannentiivisteiden vaihto edellyttää koneen ylös nostamista. VAALEAA nahkaa ja kirkasta puuta. Seuraavana vuorossa on jäähdyttimen vaihto, jonka myötä myös moottorin tukikumit päivittyvät
Vauxhall Victor ´71 + MKP Petit ´63 Elina Raukon ja Marko Savinin harrasteauto ja 60-luvun matkailuvaunu kulkevat omia polkujaan tyylistä tinkimättä. 6 414888 002355 1 5 3 800 235 -1 503 PAL VKO 2015-35 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi Suomen Historian 3 . Kiireetön kymmenen pysähdyksen taktiikka ja Pösön pehmeät ajo-ominaisuudet tekivät kesäretkestä kaikin puolin mukavan reissun. numer o • 3/2015 Suomen Historia 3/2015 Hinta 8,90€ RIKOSTARINA VIIHDE MAAMME PUOLUSTAJAT Kansa täytti tanssilavat Tuhat täpärää tilannetta Vapaudenristin tähden Teuvo Tulion elämä ja elokuvat HENKILÖKUVA ILMAILU Lentokilpailu Suomen ympäri murrosaika Kun konevoima tuli tiloille Maaseudun määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalahjaksi upea metallinen Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Uutuuslehden löydät myös Lehtipisteistä kautta maan! 4490 8 numeroa + avaimenperä ovh. ” Ma alais yht eisöss ä oli pitk ät p erint eet k öy häina vusta . 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat Museokortti • museot.fi Yksi vuosi, 200 museota Ett år, 200 museer museot.fi Museokortti Museokortti on lähes 200 museon yhteislippu, joka on voimassa vuoden ajan ensimmäisestä käyttökerrasta. 64,90€ Tutustumistarjous!. /kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. Lue seuraavasta numerosta, millaisia tunnelmia vähän ajettu ikiliikkuja herätti toimittajan koeajossa. Puruveden maisemissa Peugeot 404:lla matkattiin Puruveden maisemiin. Laatuauton puikoissa Mercedes-Benz 220E ´92 W124-korinen Mercedes on tullut museoikään. 54€ UUTUUSLEHTI! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ ”K erjuu on kiellet ty , mut ta antama sta ei ole lak at tu. Osta museosta tai Museot.fikaupasta. Matkalaiset 99 Seuraavassa numerossa: Klassikot 06/15 ilmestyy 3.9.2015 6990 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.
Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m2 kokonaisuuksiin. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. 05/15 Ford 20M TS ’68 & Tabbert ’68 • Citroën DS 23 ’73 • Rover P4 ’61 & Humber Sceptre ’69 • Toyota Crown ’69 • Wartburg 353W ‘79 & 353W Tourist ‘79 & 311 ’65 • Volvo 164 ’72 • VW Scirocco ’84 368480-1505 • P AL VKO 2015-36 6 41 48 83 68 48 08 15 00 5 S UO M A LAI ST A TYÖTÄ – M ADE IN F IN LA N D Viipale mediat. NOSTALGIAA LOMAILLESSA ’68 Tabbert-vaunu + ’68 Ford Taunus Kokeilussa kolme komeaa Wartburgia AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 05/15 • Hinta 8,90€ Pärinää idästä Klassikkoesine Leppoisat kesätapahtumat Cadillac Seville Lenkkarit kuin silloin ennen Kierroksella Ainesta tulevaisuuden harrasteautoksi Japanilaista loistoa Toyota Crown ’69 MYYT ÄVÄNÄ VUOKRA TTA VANA Käy öja var asto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla