4/2018 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 36 84 80 -1 80 4 • PA L VK O 20 18 -3 1 6 41 48 83 68 48 08 18 00 4 Viipale mediat HARRASTAJA: Rättäristi Ammi Koivisto KESÄREISSU: Saabilla Saab-kokoontumiseen TULEVA KLASSIKKO: Etuvetoinen Buick Regal 10 8 SI VU A! KYNÄÄ SÄÄSTÄMÄTTÄ GIOVANNI MICHELOTTI 04 /1 8 DK W F1 02 ’64 • Isu zu Flo ria n De lux e ’71 • Pe ug eo t 205 La co ste ’86 • Triu m ph He rald Co up é ’59 • VW Gro ssr au m -K ast en wa ge n ’62 • Vo lvo 740 GL E ’87 VUOTT A KANSANKUPEE TRIUMPH HERALD COUPÉ ’59 TOUKOTAIWALAJOT + 5 MUUTA TAPAHTUMAA Maijan & Sarin Retkiauto
Pitäisi olla lehti, joka kertoisi harrastuksesta ja meistä tavallisista harrastajista sekä niistä autoista, joita ylivoimaisesti eniten harrastetaan eli takavuosien arkiautoista. Sen lehden innostava ja kannustava ote madaltaisi ensimmäisen harrasteauton hankkimisen kynnystä ja ehkä vinkattaisiin millaisella laitteella tuore autointoilija pääsisi helposti ja halvalla mukaan värikkääseen joukkoon. Sivuilla pitäisi näkyä myös se, millaista harrastus on tänään. Joskus alkuaikoina tuli pintaan pieni huoli siitä, että lehdenteon myötä into laantuisi ja harrastus alkaisi maistua työltä. S e ajatus oli liikkunut mielessä jo pitkään; vanhojen autojen harrastajille pitäisi olla oma lehti. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ei olemassa olevien kanssa suoraan kilpaileva, vaan sellainen, joka täydentäisi ilmiselvän aukon tarjonnassa. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Tämä kiitollisuus mielessä ahkeroimme koko toimituksen voimin tulevinakin vuosina. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi 3 Pääkirjoitus. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Seuraava ajatus olikin, että mitäpä jos tekisimme sellaisen itse. Työtä on näiden vuosien aikana saanut tietysti tehdä urakalla, mutta tapahtumat ja tallissa ropaaminen innostaa siinä missä kymmenen vuotta sitten. Kaikki alkoi näyttää hyvältä. Osa porukasta alkoi laatia suunnitelmia ja laskea mahdollisuuksia samalla kun toiset ottivat valokuvausvehkeet ja muistiinpanovälineet mukaansa, kun lähtivät kavereiden talleille ja tapahtumiin. Sen lehden sivuilla kerrottaisiin teknisten tietojen ja historiallisten seikkojen ohella omistajien kokemuksia ja niitä syitä, joiden takia ihmiset päätyvät hankkimaan ajopelinsä ja huolehtimaan siitä. Samaan aikaan toisaalla puuhattiin suurta klassikkoajoneuvonäyttelyä Lahteen. Museoautolla näyttelystä kotiin ajaessa mieleen nousi kiitollisuus niitä ihmisiä – siis jokaista lukijaa – kohtaan jotka ovat kukin osaltaan mahdollistaneet harrasteautolehden tekemisen. TILAAJAPALVELU Puh. Välillä istuttiin porukalla huoltoaseman kahvilassa ja mietimme yksityiskohtia ja suuria linjoja. Päätimme olla mukana ensimmäistä kertaa järjestettävässä tapahtumassa, ja varasimme näyttelystä osaston työn alla olevalle lehdellemme. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Huoli on osoittautunut aiheettomaksi. Harrastajalta toiselle COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Kimmo Janhunen, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Tero Björklund, Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Kevään Lahden näyttelyssä paloa lehdentekoon lisäsi entisestään, kun niin moni lukija kiitteli tehdystä työstä ja kertoi olleensa tilaaja heti ensimmäisestä numerosta lähtien. Ryhdyimme tuumasta toimeen. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Reissailtaisiin vanhoilla autoilla, vierailtaisiin tapahtumissa ja kanssaharrastajien talleilla. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Tuntuu kuin tämä kaikki olisi tapahtunut aivan äskettäin, mutta Klassikot-lehden ensimmäisen numeron ilmestymisestä on nyt ehtinyt kulua jo kymmenen vuotta. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen
16 Volkswagen Grossraum-Kastenwagen ’62 s. 24 Triumph Herald Coupé ’59 s. 80 Mikkelin Mobilistien rompetori s. TAPAHTUMAT 74 Classic Motorshow, Lahti Klassikkoautoväen kauden päätapahtumassa nähtiin erikoisia brittiautoja ja omistajiensa helmiä sekä satoja muita vehkeitä. Pirjo Savijärvi on kurvaillut omallaan uudesta lähtien. Coupé-korisena hinta pomppasi sen verran korkealle, että tiettävästi vain puolenkymmentä myytiin uutena Suomeen. Nyt Volvo on hiukan paremmin varusteltu kuin uutena. Myyntiä jarrutti vain kaksitahtitekniikka. 38 DKW F102 ’64 s. Nykyisten omistajaleidien haltuun VW päätyi syksyllä 2012, jonka jälkeen se on kunnostettu retkikäyttöön. 24 Triumph Herald Coupé ’59 Edullinen ja myös hiukan sporttinen Herald oli meidän kulmillamme suosittu auto. 42 Volvo 740 GLE ’87 Vesa Pohjalainen osti hyväkuntoisen mutta pientä laittoa vaativan farmariauton terapiavälineeksi. 80 Mikkelin Mobilistien rompetori Sää suosi pitkästä aikaa Mikkelin rompetoria. 46 Peugeot 205 Lacoste ’86 Krokotiilin logolla varustetun vaatemerkin kanssa yhteistyönä tehty erikoismalli on yksi 80-luvun juppiikoneista. s. 38 DKW F102 ’64 Ensimmäisen sodanjälkeisen Audi-mallin edeltäjä oli pätevä peli niin työnjälkensä kuin ajo-ominaisuuksiensa osalta. Tässä numerossa 4 4/2018 s. 30 Isuzu Florian Deluxe ’71. 68 Rautaista menoa AJONEUVOT 16 Volkswagen Grossraum-Kastenwagen ’62 Uudesta saakka Suomessa viihtyneen korkeakaton historia on pitkä ja värikäs. Kuviin saatiin myös toinen samanvärinen Florian, vaikka ne harvinaisia ovatkin. 42 Volvo 740 GLE ’87 s. Paikalla piipahti hienoja autoja, ja myyjiäkin oli mukavasti tontilla. 46 Peugeot 205 Lacoste ’86 s. 30 Isuzu Florian Deluxe ’71 Laitilassa asuvien Impilöiden punainen Isuzu Florian on ollut perheessä 90-luvun puolivälistä saakka
5 s. 62 Rättäristi Ammi Koivisto Rättisitikka merkitsee omistajalleen usein paljon enemmän kuin tavallinen harrasteauto keskivertoharrastajalle. 82 VMPK:n rompetori s. 84 Päijät-Hämeen Mobilistien rompetori, Lahti Jokimaan raviradalla käytiin kauppaa upeassa kesäsäässä. 86 Toukotaiwal-ajo s. ARTIKKELIT 52 Pellinpiirtoja Eräs 50ja 60-luvun ahkerimpia autosuunnittelijoita oli Giovani Michelotti. 100 Tuleva Klassikko Etuvetoinen Buick Regal on edukas erikoisuus harrasteautoa hakevalle. Ihmeteltävää riitti sielläkin. 92 Fotoalbumi Vino pino autokuvia 60-luvulta lähtien. s. Yleisöllä riitti nähtävää, sillä joukossa oli autoja avo-Cortinasta De Tomaso Panteraan. Klassikot-parkkiin kokoontui edellisvuosien tapaan monipuolisesti kalustoa. 84 Päijät-Hämeen Mobilistien rompetori s. 90 Motor Experience, Napoli Kevätkiireiden lomassa toimitus ehti piipahtaa saapasmaan autotapahtumassa. 62 Rättäristi Ammi Koivisto s. 90 Motor Experience s. Näin on myös vuosikymmeniä Rättärillä kurvailleen Ammin kohdalla. 98 Klassikkomarkkinat Menopelejä ja varaosia vanhan raudan ystäville. 96 Marginaalista Huutokauppojen tarjonnasta poimittuja erikoisautoja. 58 Ammattikatsoja muistelee 90-luvun alun Auranmaan rallissa nähtiin hurjia kaatoja. Tilanteet tallentuivat ammattikatsojan taskukameraan viimeistä kertaa, sillä seuraavaksi kourassa oli Nikon-järjestelmäkamera. 52 Pellinpiirtoja Vuoden -91 Auranmaan rallissa nähtiin hurjia kaatoja.. 68 Rautaista menoa Hyppäsimme vanhan Saab 96:n jousille ja matkasimme Saab-treffeille Hyvinkäälle tapaamaan muita ruotsalaismerkkiin hurahtaneita. Kuvauspaikkana joka otoksessa sama piha. VAKIOPALSTAT 8 Vakionopeus Uutisia, uutuuksia ja kuulumisia vanhojen värkkien maailmasta. 92 Fotoalbumi 82 VMPK:n rompetori, Ylöjärvi Prätkäromppeet vaihtoivat omistajaa ja vertaistukea jaettiin Teivon raviradalla järjestetyssä tapahtumassa. 74 Classic Motorshow s. Tutustumme miehen työn jälkeen uuden artikkelisarjan ensimmäisessä osassa. 86 Toukotaiwal-ajo, Kemi–Kaakamo Pohjoisen teillä liikkui huomiotaherättävä autoletka tehtävärastilta toiselle
10-vuotisjuhlanumeroa koottaessa apuna ovat häärineet muun muassa Jukka Vuorenmaa (vas.) ja Kari Ruusunen. Jan-Erik Laine on askarrellut museoautojen parissa pitkään. Harrasteautona Harrilla on veljensä kanssa yhteisomistuksessa oleva W126-Mercedes. Alusta saakka Klassikot-lehteä tehnyt Mattila kurvailee vapaa-aikanaan 70-luvun Opelilla – jos ei ole tallissa puuhailemassa. Lehteen tuleva sisältö suunnitellaan porukalla noin kolme kuukautta ennen painopäivää. Kari Mattila päätoimittaja Jan-Erik Laine toimituspäällikkö Harri Onnila toimittaja Kamerat esiin! Suunnittelupalaverin jälkeen aikataulutetaan kuvauspäivät ja lähdetään kiertämään maata. NÄIN SYNTYY KLASSIKOT-LEHTI Hyvin suunniteltu on puoliksi... Klassikot-lehden muonavahvuuteen mies liittyi vuonna 2008. Mies onkin askarrellut vanhojen autojen lisäksi myös monenlaisten kilpalaitteiden parissa 80-luvulta lähtien. Ilman apureita ei yksikään Klassikot-lehti ole syntynyt. 6 4/2018. Kuvan Steyr-Puchin lisäksi hänen tallistaan löytyy muitakin erikoisuuksia, ja miehen historiasta niitä vasta löytyykin. Mainio markkinointialusta Toimittajien työskennellessä tekstien parissa mainosmyyjät etsivät mahdollisia mainostajia alan yrityksistä. Klassikotlehden pariin hän siirtyi touhuamaan vuonna 2010. Kari Mattila kuuluu ihmisiin, jotka syntyivät bensaa suonissaan. Harri Onnila valmistui reilu vuosikymmen sitten suomen kielen opinnoistaan, mutta vanhat autot vetivät puoleensa enemmän kuin äidinkielenopettajan työt. Kynät sauhuamaan Konttorilla vietetyt päivät työskennellään tiedonhankinnan ja artikkelien työstön parissa. Loputon tietotaito ja intohimo vanhaan rautaan tekivät harrastuksesta ammatin
Hänen kädenjälkensä on näkynyt jokaisen ilmestyneen numeron ulkoasussa, ja lukuisten visuaalisten yksityiskohtien lisäksi lehden logo on Teron käsialaa. Monesti viikonloputkin kuluvat työn merkeissä, sillä myös talven numeroiden ajoneuvoesittelyt on kuvattava hyvän sään aikana. Jokaista numeroa tehdessä eri työvaiheiden parissa häärää useita henkilöitä. Sari Mantila on graafikkotiimimme tuorein tulokas. Kulissien takana ponnistelee useita lukijalle näkymättömiä mutta tekijöille korvaamattoman tärkeitä apulaisia. Niistä hommista mies siirtyi kahdeksan vuotta sitten työskentelemään Viipalemediat Oy:n kustantamien harrastelehtien visuaalisen ilmeen toteutuksen parissa. Kesäkaudella päivät ovat usein pitkiä. Kuvausmatkoilla kertyy kilometrejä ja päivät ovat pitkiä, mutta tunteja palaa myös näyttöpäätteen äärellä ja taustatietoja hankkiessa. 7. Susanne Ripsomaa myyntiedustaja Peppe Haapala myyntiedustaja Sari Mantila graafinen suunnittelija Thomas Backman graafinen suunnittelija Tero Björklund graafinen suunnittelija Palikoita taittopöydälle Materiaali on pääosin koossa 2–3 viikkoa ennen painopäivää. Vanhojen ajoneuvojen parissa työskenteleviä varaosakauppiaita ja palveluntarjoajia jäljittää myyntiedustajakaksikko Susanne Ripsomaa ja Peppe Haapala. Tällä kertaa katsotaan, miltä työ näyttää toimituksesta käsin. Vintage-esineiden keräilyyn hurahtanut ja maalaisympäristössä viihtyvä Sari on valmistunut graafiseksi suunnittelijaksi vuosituhannen vaihteessa ja tehnyt Klassikot-lehteä kolmen vuoden ajan. Lisäksi touhussa on mukana merkkikerhojen aktiivijäseniä sekä alan tietäjiä auttamassa sopivien jutunaiheiden etsinnässä ja tiedonhankinnassa. Ja kusti polkee Uunituoreet lehdet matkaavat joko Postin kyydillä tilaajille tai irtonumeronippuina lehtipisteisiin. Thomas Backmanin ura vei 90-luvulla käydystä kuvataidekoulusta 3D-animaatioiden pariin. Viimeistelyä ja oikolukua Haastatellut saavat tekstit tarkistettavaksi. He ajavat kuvausautoja, auttavat valaistuksen asettelussa ja askaroivat mahdollisten teknisten ongelmien voittamiseksi. Y hden Klassikot-lehden luomiseen kuluu aikaa enemmän kuin arvaisikaan. Klassikot-lehden sivuille pyritään saamaan harrastajan kannalta hyödyllisiä ilmoituksia. Kustantajan väki pyörittää taustakoneiston päivittäisiä rutiineja, valokuvaajat ja tekstintekijät luovat sisältöä, ja graafikot paketoivat niitä näyttävään muotoon. Tero Björklundin pesti Viipalemediat Oy:n palveluksessa alkoi jo pari vuotta ennen Klassikot-lehden ensimmäistä numeroa. Silloin graafikot aloittavat artikkelien ulkoasun suunnittelun. Painovalmista painettavaksi Usean tarkistuskierroksen jälkeen graafikot käyvät materiaalin vielä kerran läpi ja siirtävät sen kirjapainoon. Peppen Saabilla kelpaa kierrellä alan yrityksissä. Oikolukijat ryhtyvät töihin ja ulkoasu viimeistellään. Tämän lehden tekijät Kymmenen vuoden aikana Klassikotlehden sivuilla on kurkistettu kulissien taakse monessa tallija yritysesittelyssä
Riihimäen Autoteknillisen yhdistyksen 80-vuotisjuhlan yhteydessä järjestetyssä näyttelyssä tarjoutui mahdollisuus tutustua lähemmin 70-luvun alun Subaruun. Auto oli etumoottorinen ja takavetoinen, eikä sitä saatu kaupaksi kuin parikymmentä yksilöä. Kampanja päättyy joulukuun puolivälissä, ja tavoitteena on kerätä 100 000 euroa hanketta varten. Heti 60-luvulle tultaessa Subarulla alettiin kehitellä A-5-koodinimeä kantavaa etuvetomallia, joka ei kuitenkaan tullut tuotantoon. Tiivistäen sanottuna ensimmäiset laajasti myydyt Subarut olivat kääpiöluokkaan lukeutuvia takavetoisia takamoottorimalleja. Terassin rakentamisen aikana museolla aiotaan kunnostaa keittiöja saniteettitiloja sekä uusia lämmitysjärjestelmää. Ikkunapinnat väistyvät aurinkoisella ilmalla, ja näin luodaan aito kesäterassitunnelma. Rakennusja remonttityötä rahoittaakseen automuseo käynnisti Lahden Classic Motorshow’ssa joukkorahoituskampanijan. Uudistukset toivat mukanaan myös sata kuutiosenttiä suuremmalla iskutilavuudella varustetun moottorin, mutta mallinimeä ei muutettu muotoon 1100, vaan auto sai komealta kuulostavan mallinimen FF-1. Subaru FF1 E tuvetoisten japanilaisautojen pioneerina toimi Hondan ohella myös Subaru. Vuonna 1966 koitti vihdoin aika, jolloin kaupasta saattoi ostaa Corollan kokoisen Subarun. Museon kahvilan jatkeeksi aiotaankin nyt rakentaa katettu ja lämpöeristetty terassi. Subaru 1000 -malliksi ristitty uutuus oli varustettu etuvedolla ja nestejäähdytteisellä yhden litran bokserikoneella. Projektiin pääsee rahoittajaksi lunastamalla kampanjapaketin Vehoniemen automuseolta tai alan tapahtumista. Monikaan ei ole sellaista ajopeliä kotimaan kamaralla edes nähnyt. Tämä on huomattu myös Vehoniemen Automuseolla. Merkin pyrkimykset keskiluokan henkilöautojen valmistajaksi käynnistyivät kuitenkin jo 50-luvulla, jolloin esiteltiin Subaru 1500. Suomalaiset autotoimittajat kiinnittivät huomiota Japanin näyttelyissä komeilevaan ja järkevältä vaikuttavaan FF-1-Subaruun, mutta myönteisestä huomiosta huolimatta niitä ei juurikaan maahan saatu. Yhdysvaltojen markkinoilla kirjainyhdistelmän tilalla luki ytimekkäästi Star. Mutta kyllä sellaisiakin tuli, ja Riihimäellä pääsi vuonna 1971 rekisteröityä yksilöä tutkimaan oikein lähietäisyydeltä. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Pienimuotoisissa tapahtumissa voi tulla vastaan yllättäviä harvinaisuuksia. KATETTU TERASSI VEHONIEMEN MUSEOON Suomen kesä ei ole enää pitkä ja kuuma, vaan pikemminkin pitkä kevät, joka vaihtuu pitkäksi syksyksi. Subaru 1000 päivittyi mallivuodelle 1969. Keulailmettä lukuun ottamatta se myös muistutti ensimmäistä Corolla-mallia. Keräyksen suojelijana toimii kiihdytysautotähti Anita Mäkelä. Lisätietoa löytyy museon sivuilta www.automuseo.com. Fuji-tehtaan valmistamien Subaru-henkilöautojen ensimmäisiä malleja ei Suomessa juurikaan nähty. 8 4/2018. Projektikuntoinen aihio ei vaikuttanut lainkaan kehnolta, mutta kunnostus voi vaatia siitä huolimatta kovia ponnistuksia, sillä varaja huolto-osien löytäminen lienee vaikea rasti
Kuvan kaltaisia vauhtimalleja ei juuri Suomeen myyty, perusmalleja sen sijaan näkyi paljonkin. Kohta sellaisenkin saattaa nähdä museokilvillä varustettuna. Amerikanautopuolella tapahtui paljon vuonna 1988. Kolmikosta jälkimmäiseen voi tutustua tarkemmin tämän numeron Tuleva klassikko -artikkelissa. Korealaisia autoja on vaikea hahmottaa museokilpien väliin, mutta sellainenkin näky alkaa olla ajankohtainen. Buick lähti vuoteen 1988 rohkeasti kaksipaikkaisen Reattan vetämänä. GM toi markkinoille kompaktin kokoiset ja samaan pohjalevyyn perustuvat kaksioviset mallit Pontiac Grand Prix, Oldsmobile Cutlass Supreme ja Buick Regal. Sama tarina toistuu miehen ikään nousevan Renault 19:n kohdalla. liki 150-hevosvoimainen vauhtimalli ja meilläkin paljon myyty digitaalimittaristoinen DGT. Museorekisteriin vaadittavaan ikään rullaa mukavasti uusia automalleja. Museoiän kynnyksellä N äihin aikoihin 30 vuoden rajapyykin kohdalle osuu kiinnostavia erikoisuuksia sekä tuttuja arjen klassikoita. Fiat Tipo astuu museoikään, mutta löytyykö mistään museokelpoista yksilöä. Valtaosa Fiat Tipoista oli edullisia karvalakkimalleja mutta hinnastosta löytyi myös mm. Digimittaristo, virranjakajajaton sytytysjärjesetlmä ja lukkiintumattomat jarrut alkavat olla yhä yleisempiä varusteita museovehkeissä. Tipo oli hintaansa nähden hyvä peruspirssi, mutta mallin kohderyhmään ei tainnut kuuluua montaakaan intohimoisesti autoonsa suhtautuvaa, joten kolhuisia ja epäsiistejä yksilöitä alkoi näkyä tien päällä jo muutaman vuoden päästä ensiesittelystä. 1988 VW:n myyntihalleihin ilmaantuneen urheilumalli Corradon säilymisprosentti lienee huomattavasti korkeampi mutta myytimäärä vastaavasti murto-osa edellä listattuihin nähden. Yksi aikanaan kovin yleisistä malleista on nykyään harvinaiseksi käyvä Fiat Tipo. Sellaistakaan ei taida meidän museokilpiimme montaa päätyä, sillä viiden vuoden valmistusaikana tehdas sai kaupattua 222 Karif-yksilöä. Asconan korvannut Vectra oli tuttu näky pian ensiesittelynsä jälkeen. Esimerkiksi Hyundai Scoupe sai ensiesittelynsä vuonna 1988. Perinteinen loistokkaiden urheiluautojen valmistaja Maserati toi 1988 erikoisautomarkkinoille Karif-mallin. Buick toi samana vuonna myyntiin myös hienon kaksipaikkaisen Reattan. Tipoa tutumpi kansanauto Opel Vectra täyttää 30 vuotta, mutta ehjänä ja alkuperäisenä säilyneiden yksilöiden suhde myytyihin lienee Tipon luokkaa. 9
Tukea saavien autoprojektien lista on kiinnostavaa luettavaa. Entisöintitöitä alkoi tulla niin paljon, että Åvall perusti oman yrityksen 20-vuotiaana. Uransa aikana hän voitti mm. • Jugoslavian elinikäiseksi presidentiksi nimitettiin Josip Broz Tito. • Brittiläinen kilpa-autoilija Dan Wheldon syntyi kesäkuun 22. Muita tuettuja autoprojekteja olivat mm. • Nightwish-yhtyeen Emppu Vuorinen syntyi 24.6. Yksittäiskappaleena rakennetun farmariauton entisöinti katsottiin monella tavalla arvokkaaksi ja sen 10 000 euron budjettiin myönnettiin 5 000 euron tuki. Ennen poliitikonuraansa mies toimi mm. Avustus koskee mittavia koritöitä joiden kustannukset nousevat peräti 40 000 euroon. • Kesäkuussa Suomen albumilistan ykköspaikaa piti hallussaan Saturday Night Fever -elokuvan soundtrack. Tyypillisin avustettava entisöintihanke vuonna 2018 oli kulkuvälineen rungon tai korin kunnostustyöt. Liikevaihto on tällä hetkellä hieman yli puoli miljoonaa euroa. Avustusta myönnettiin yhteensä 360 000 euroa 32 kohteelle, jotka edustavat eri liikennelajeja: mukana on muun muassa hevoskärryjä, hyötyajoneuvoja ja henkilöautoja, vetureita ja rautatievaunuja, lentokoneita sekä erityyppisiä veneitä ja laivoja. Merkittävän kilpailuhistorian omaava Porsche palautetan auton kilpailujakson aikaiseen kuntoon. Suurin tukisumma lohkesi Juha Liukkosen Porsche 911 -kilpa-auton kunnostustyölle. Tarkka työ kannatti, ja sana taitavasta entisöijästä lähti kiertämään. Klassikkoajoneuvojen restaurointiin ja autosekä osamyyntiin keskittyvän Grips Garagen nokkamies Oskari Åvall on valittu pääkaupunkiseudun Vuoden 2018 nuoreksi yrittäjäksi Palkittu yrittäjä O skari Åvall alkoi kunnostaa isänsä maahantuomaa vuoden 1956 MG MGA Roadsteria 18-vuotiaana. Nummelan koritehtaassa valmistettu valmistettu Ilves-henkilöauto. Laajempi listaus tuetuista hankkeista ja myöntämisperusteista löytyy Museoviraston nettisivuilta. Myönnetty avustus voi olla enintään 50 % hankkeen hyväksytyistä kokonaiskustannuksista. Vapaa-aikanaankin hän tekee museoajoneuvotarkastuksia Autohistorialliselle Seuralle. Museoviraston avustuksia jaettiin tänä vuonna ensimäistä kertaa myös maantieliikenteen ajoneuvoille. 10 4/2018. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta KESÄKUU 1978 • Laiskasta ja joskus tylystäkin kissahahmosta kertova sarjakuva Karvinen ilmestyi ensimmäistä kertaa lehdessä 19.6. Wheldon menehtyi vuonna 2011 kilpailussa tapahtuneen onnettomuuden jälkeen. Ne teetetään alihankkijoilla Suomessa. Pääkaupunkiseudun Yrittäjät painotti valinnassaan Åvallin onnistumista erikoisella toimialalla sekä rohkeutta ja positiivista asennetta yrityksensä kehittämisessä. Korjaamolla tehdään kaikki muut auton kunnostustyöt paitsi maalaus ja kromaus. Entisöintiin meni puolitoista vuotta aikaa. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, yritys työllistää hänen lisäkseen viisi kokopäiväistä sekä kaksi osa-aikaista työntekijää. Herrat olivat Sorsan hallituksen ministereinä ollessaan saaneet joululahjaksi stereot, joiden vastaanoton moraalia pohdittiin kovasti. Avustusta projektille myönnettiin 15 000. Turun Seudun Mobilisteilla on työn alla vuonna 1952 Kaarinassa K. Pasi Mäkisen ’37 Mercedes Benz, Keijo Kiurun avokorinen Ifa F9 ja Tatu Keräsen Ford Fordor ’37. Indianapolis 500 -ajot kahdesti, Daytonan 24 tunnin ajot sekä IndyCar-mestaruuden. testiajajana Daimlerilla. päivänä. • Kotimaassa oikeuskansleri päätti olla nostamatta syytettä Kalevi Sorsaa, Johannes Virolaista ja muutamaa muuta vastaan Salora-jutussa. Harrastuksesta Suomen johtavaksi entisöintiyritykseksi jalostunut toiminta on Oskari Åvallin intohimo. Entisöintiavustukset 2018 A vustushakemuksia saapui määräaikaan 31.1.2018 mennessä 64 kappaletta ja haettu avustussumma oli 2 082 269 euroa. Hakemusten laadullisessa arvioinnissa kiinnitettiin huomioita kulkuvälineen kulttuurihistorialliseen arvoon, entisöintihankkeen vaikuttavuuteen kulkuvälineen säilymiselle sekä hankkeen laatuun
Klassikot kohtaavat Itä-Uudellamaalla, K-supermarket Basilikan piha, Sipoo 28.7. Suur-Saimaan Ympäriajo, Lappeenranta/Imatra ja Mikkeli 30.6.-1.7. Rompetori Ahvenlammen leirintäalueella, Saarijärvi 19.7. Volvo-harrastajien kokoontuminen Vehoniemen automuseolla, Kangasala 19.7. Volvo-kerhon kesäpäivä, Mobilia, Kangasala 7.-8.7. Vintage motorcycles meeting, Bse-auto, Klaukkala 16.6. Teuron Tekniikkatapahtuma, Tammela 17.7. 70-luvun arjen klassikot Mobilian Autokylässä 9.6. Sirpistä puimuriin, Isokyrö 28.-29.7. Kalajoen rompetori ja markkinat 30.6.-1.7. Harrasteajoneuvoja rompemyyntitapahtuma, Kuhmonkatu 32, Lieksa 9.6. Club Simca & Vedette Finlandin kokoontuminen Minkiön Höyryfestivaaleilla 28.-29.7. Lomarompe, pienvenesatama, Nurmes 30.6. Mäntsälän perinteinen museoajoneuvopäivä, Keskuskatu 10, Mäntsälä 9.6. SAHK:n valtakunnallinen Retkeilyajo, Tosivesi-ajot, lähtö: Erkan Areena, Virrat 15.-16.6. Oulaisten Veteraanikonepäivät 7.7. Pista 58 Rompetori, Särkikankaan moottoriurheilukeskus, Jämsä 19.6. Rompetori, Route 24, Vesivehmaa 9.7. Koillis-Savon Wanhojen Ajoneuvojen harrastajien 20-vuotis juhla-ajo 28.7. Rompetori ja Wanhat Wehkeet -näyttely, Kyläsaaren koulu, Pori 9.6. Mobilisti-ilta Vääksyn kanavalla 3.7. Kurvaa Kangasalle -kokoontuminen Mobilian, Kisarannan ja Vehoniemen alueilla 9.6. Rompepäivät, Viitasaari 9.-10.6. Klassikot kohtaavat Länsi-Uudellamaalla, kokoontuminen vanhan kalkkitehtaan alueella Virkkalassa 9.6. Paraisten Retro Paraati 9.6. Eenokki Cruise & Rock, Säkylä 14.7. Rompepäivät ja Suviajot, Sonkajärvi 8.-10.6. Hälläpyörämarkkinat, Ahveniston moottorirata, Hämeenlinna 3.7. TAPAHTUMA KALENTERI Kesäkuu 7.-9.6. vuosiajo, Saarijärvi 13.-15.7. Museoajoneuvon päivä, Vehoniemen automuseo ja Mobilia, Kangasala 12.7. Salon seudun ajoneuvoharrastajien toritapahtuma Salon torilla 6.-7.7. Alapään rompetori, Isorehto 15.-16.6. Bussfest 2018 VW-tapahtuma, Hovimäki Kamping, Somero 20.-22.7. Americarwian Car Show, Merikarvian jäähalli 7.7. Valtatie 8 Romutori, Koulukuja, Laitila 16.6. Raurasta Tehryt, vanhojen ajoneuvojen ja moottoreiden kokoontuminen Lavian torilla 27.-29.7. Ranskalaisautojen harrastajien kokoontuminen Vehoniemen automuseolla, Kangasala 21.6. Puhoksen Perinnepäivät, Kitee 8.7. Kemiön traktorikavalkadi, Kemiö 7.7. Bug in Finn, Jämijärvi 28.7. Joupiska Retro ja Rompe, laskettelukeskus, Seinäjoki 16.6. Volvo-harrastajien kokoontuminen Vehoniemen automuseolla, Kangasala 29.6.-1.7. Mannanmäen markkinat, Ylivieskan lentokenttä 30.6.-1.7. Ylä-Savon Suurimmat Megaromppeet, Iisalmi 15.-17.6. Ranskalaisautojen harrastajien kokoontuminen Vehoniemen automuseolla, Kangasala 7.7. Harrasteajoneuvomarkkinat Tykkimäen moottoriradalla, Kouvola 25.7. Steyr-Puch kerhon kesäpäivät 14.7. Ol Hollil -veteraanikonetapahtuma, Mäkilän traktorimuseo, Somero 14.-15.7. DDR-ajoneuvot kokoontuvat Tuurin kyläkaupalla 20.-22.7. Minkiön höyryfestivaali, Jokioinen 11. Harrasteajoneuvoja rompemyyntitapahtuma, Urheilukeskus, Kuhmo 21.7. Hämeenkyrön ajelu 13.-15.7. Bella Italia, Mustialan kartano, Tammela 21.7. Malax Veterantraktor, Övermalax 21.7. Wanhat ajoneuvot ja koneet, Venhovaaran kotiseutumuseo, Uukuniemi 8.7. Borgward-seuran 33. Oldtimer Run, Visulahden matkailukeskus 30.6. Grand tour de Renault, Murikanranta, Terälahti 13.-15.7. Suur-Jämsän ajot ja perinnepäivät, Jämsä 15.-16.6. Ranskalaisautojenja Mini-harrastajien kokoontuminen Vehoniemen automuseolla, Kangasala 4.7. Kainuun Mobiiliajot ja Peräkonttikirpputori-Rompetori, Naapurivaaran Lomakeskus, Vuokatti 15.-17.6. Puruveden ympäriajo, lähtö Savonlinnan Olavinkadulta 9.6. Restaurantapäivät, Teivon ravikeskus, Ylöjärvi 6.-8.7. Pienet arkiautoklassikot kohtaavat, vanha rautatieasema, Porvoo 30.6.-1.7. Rompetori Virkkalassa, vanhan kalkkitehtaan alueella 9.6. Bothnia-ajot Pietarsaaressa, lähtö ammattikoulun pysäköintialueelta 17.-22.7. Nordic Mini Meeting, Eräkeskus Metsäkouluntie, Tammela 13.-15.7. Fiat 127 Summer Special, Kalajoen ABC 9.-10.6. Traktoritapahtuma, Loppi Heinäkuu 1.7
Takavetoisen auton suurin tekninen huomioarvo kiinnittyi DAFin kehittämään voimansiirtoon kiilahihnoja hyödyntävään Variomatic-variaattorivaihteistoon, joka portaattomana oli kuljettajan kannalta helppo käyteltävä. Voimanlähteenä oli kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen 590-kuutioinen bokserimoottori, joka luovutti 22 hevosvoimaa. Ensimmäisen mallin esittelystä tuli täyteen 60 vuotta jos tosin henkilöautovalmistuksensa osalta hollantilaismerkki kuulunut historiaankin jo yli 40 vuoden ajan. DAF 600 pysyi tuotannossa vuoteen -63, mutta jo pari vuotta aiemmin se oli saanut hieman isommalla moottorilla va12 4/2018. Neljän vuoden kuluttua Hub ja mukaan toimintaan liittynyt velipoika Wim päättivät kohdentaa toimintansa kuorma-autojen perävaunujen valmistuksen. Valoisamman huomisen nähtiin olevan erityisesti ajoneuvovalmistuksessa, minkä seurauksena DAF käynnisti oman kuorma-autotuotantonsa vuonna -49. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Tänä vuonna pyöreitä vuosia viettävien automerkkien joukkoon kuuluu hollantilainen DAF. Kun tavara oli saatu 50-luvun mittaan menestyksellä liikkeelle, päätettiin pyörien päälle nostaa myös kulkevaiset kansalaiset. Ensin pelkkinä alustoina ja pian myös ohjaamolla varustettuina kuorma-autoina. DAF 600 60 vuotta D AFin juuret sijoittuvat tarkalleen 1. Tässä vaiheessa yrityksen nimeksi muodostui Van Doorne’s Aanhangwagen Fabriek, Van Doornen puoliperävaunutehdas, ja samalla nimestä myös jalostui napakka lyhenne DAF. Toinen maailmansota aiheutti toiminnalle arvatenkin omat pienemmät ja isommat murheensa, mutta taiston tauottua veljeksillä riitti jälleen uskoa parempaan huomiseen. Se oli pikkuauto, joka kompaktista 3,6 metrin mitastaan huolimatta tarjosi asialliset tilat neljälle hengelle ja heidän matkatavaroilleen. Auto sai etenkin kotimaassaan myönteisen vastaanoton, minkä seurauksena DAF jatkoi henkilöautotuotantoa hyötyajoneuvojen ohella. H-hetki koetti helmikuussa -58 Amsterdamissa Auto RAI -näyttelyssä, jonka huomiota herättävimpiin tapauksiin lukeutui upouusi DAF 600. päivään huhtikuuta 1928, jolloin hollantilainen insinööri Hub van Doorne avasi Eindhoveniin pienen metallipajan, joka tarjosi palveluitaan radioja valaisinvalmistaja Philipsille ja muille paikallisille yrityksille
Vuosimallia -73 edustaneen DAF 44:n pieni koeajo jäi osaltamme tunnelmoinnin tasolle, sillä juuri ennen ajovuoroamme autosta loppui bensa ahkeran koeajelun seurauksena. Helppoutta korosti synttäritapahtuman laatu, kun samaan aikaan rata-alueella liikkuvien raskaiden DAF-veteraanien vaihteistoista sai houkutella pykäliä kaksoispoljentoineen ja välikaasuineen. Ajaminen 31:llä käy nykynäkökulmastakin mitä helpoimmin: moottori käyntiin, vaihdekeppi tai pikemminkin suunnanvalitsin eteen ja kaasua. Raskaasti juhlien Kävimme loppukeväästä Eindhovenissa DAFin syntymäpäivillä, joissa oli kyse DAF Trucks N.V. rustetun seuraajan, 746-kuutioisella moottorilla varustetun 31-mallin, joka sai lempinimen Daffodil. DAFilla oli 60-luvun lopulla suunnitelmia kasvattaa mallistoa ylöspäin. Paikalle oli silti järjestetty pari muistutusta DAFin henkilöautotuotannosta. Hyvälaatuisella testiradalla Daffodilin melutaso pysyi myös hyvin kurissa mainittavimpina ääninä bokserin vieno pörinä ja variaattorin matala tai vauhdin kasvaessa korkeampi vonkuna. Huolto ei ollut moisesta kuorma-automallista kuullutkaan, kunnes heille selvisi että puheena oli henkilöauto. Auto on kauhtunut mutta täydellisen alkuperäinen ruuvimeisselistä lainattua suunnanvalitsimen nuppia lukuun ottamatta. Asiasta käy esimerkkinä tämä Michelottin piirtämä vuoden -68 P500-prototyyppi, joka näyttää hyvinkin ajanmukaiselta ja sopusuhtaiselta porrasperämallilta. Auto on aikanaan tarjonnut epäilemättä pätevän vaihtoehdon pienen perheen liikkumiseen niin maaseudulla kuin kaupungeissa. Kipusimme kuitenkin ensimmäiseksi vanhempaan eindhovenilaiseen. Voimalinja tuntui olevan muotoja enemmän hakusessa, sillä tässä prototyypissä hyödynnettiin Simcan 1,5-litraista moottoria, Fordin vaihteistoa ja BMW:n taka-akselia. Vai olisiko hetkeen sisältynyt sittenkin laajempaa symboliikkaa DAF-henkilöautojen tuotannon päättymisestä, sillä variaattorivaihteisto oli yksinkertainen ja helppokäyttöinen, mutta ei polttoainetaloudeltaan sittenkään niin etevä kuin autoileva yleisö olisi toivonut. Pääpainona Eindhovenin museokierroksella ja Sint-Oedenrodessa sijaitsevalla testiradalla olivat raskaat DAFit ymmärrettävästä syystä, sillä valmistajan kuorma-autotuotanto jatkuu edelleen menestyksekkäästi. Vuoden -64 DAF 31 on yhä nykyäänkin helposti lähestyttävä ajokki: ohjaamossa on mukavasti tilaa, mitä korostaa isojen ikkunoiden suoma valoisuus. Autoyksilö edusti Giovanni Michelottin piirtämää ja vuonna -66 esiteltyä mallia, josta tuli DAFin eniten valmistettu henkilöauto. Startin hankkimisen sijaan koko auto päätyi lopulta DAF-museoon. järjestämästä tapahtumasta yrityksen 90 toimintavuoden kunniaksi. Samalla kuitenkin ymmärtää, että vaikkapa länsisaksalainen autoilija on 60-luvun puolivälissä valinnut mieluummin hieman toisenlaisen kapineen autobaanojen kaluamiseen. Tuotannon avannutta 600-mallisarjaa ei päässyt ihailemaan kuin museossa, mutta radalle oli tuotu vuosina 1963–1965 tuotannossa ollut DAF 31 sekä esimerkki DAFin henkilöautotuotannon loppusuoralta, vuoden -74 DAF 44. Ajamamme DAF 31 oli teipattu Alankomaiden olympiajoukkueen Tokiossa -64 käyttämien ajokkien tyyliin. Tarkemmin sanottuna vuodesta -61 asti Kapkaupungin kulmilla arkiliikenteessä ollut DAF 600, joka nyt kaipaili varaosaa. Muutama vuosi sitten eteläafrikkalainen DAF-kuorma-autojen huolto sai puhelinsoiton, jossa kyseltiin starttimoottoria 600-malliin. 13. P500:n sijaan valmistajan päätyi P400-protoon, jonka muodot ovatkin huomattavasti tutummat; P400:sta oli määrä tulla DAF 77, mutta DAFin henkilöautovalmistuksen päädyttyä Volvon käsiin -75, auto lanseerattiin markkinoille lopulta Volvo 343:na
Pakettiin sisältyy kantopussi ja puhdistusliina. Rompetori Tarpeellisista tavaraa harrastajalle OSIA OPELIIN Jos tallista löytyy vanha Opel ja kaipailet siihen varaosia, kannattaa vilkaista www.opel-classicparts.de -osoitteesta löytyvää alkuperäisten varaosien myyntilistoja. Osa alkuperäisosista on myös hinnoiteltu harrastajaystävällisesti. Sen jälkeen se pestään tai pyyhitään pois pehmeällä liinalla. Meguiar’s Heavy Duty Bug & Tar Remover on uudentyyppinen itikanja pienpoistovaahto. Aine sumutetaan pintaan ja sen annetaan vaikuttaa viitisen minuuttia. Hinta 12,00 €. Hollantilaisyritys EZ Electric Power Steering valmistaa nykyaikaista tekniikkaa hyödyntäviä tehostinpaketteja klassikkoautoihin, ja Vantaalaisen Grips Garagen aloitettua tuotteiden maahantuonnin tehostinpaketteja saa nyt Suomesta valmiiksi asennettuna. Erinomainen esimerkiksi siitepölyn ja katupölyn putsaamiseen ilman vettä. www.tonupstore.com 14 4/2018. CALIFORNIA CAR DUSTER Laadukkaalla, harjamaisella California Car Duster -pölyhuiskulla on kätevä siistiä pölyt auton pinnasta nopeasti. Vaahto on erittäin tehokas, riittoisa ja pysyy pystypinnoilla kauan. Pirteän vihreäksi värjätty ykköskorinen on varustettu mattamustalla konepellillä aikakauden ralliautoista tuttuksi tulleeseen tyyliin. Hinta 35,00 €. www.gripsgarage.com HYTTYSTENRAATOIHIN Kesä on tulossa ja kohta autojen keulat ovat taas hyttystenraatojen peitossa. www.tradeparts.info PIRTSAKKA CAPRI Cararaman valmistama 1:43-mittakaavan Ford Capri -pikkuauto on hieno lisä Ford-harrastajan kirjahyllyyn. Hinta 39,00 €. www.meguiars.fi PISSAPOIKIEN SUUTTIMET JA SÄILIÖT Trade Partsilta löytyy amerikanautoihin hyvä valikoima Classic Industrien valmistamia alkuperäisen mallisia osia, jotka usein puuttuvat tuontiautoista. www.jarimaki.fi AJOLASIT SILMÄLASIEN PÄÄLLE Airfoil 9305 OTG:t ovat hieman modernimman tyylin ajolasit, jotka soveltuvat käytettäväksi myös silmälasien kanssa. www.modeltoys.fi -sivun nettipuodista hintaan 12.90 €. Pikkuauton saa tilattua itselleen esim. Huolto-osien hinnoittelusta esimerkistä käy 16,46 € maksavat B-Kadetin jarrupalat. Valmistajan varastosta löytyy vielä kosolti osia niin pieniin huoltotoimiin kuin ruostetai kolarikorjauksiin. Näitä ovat esimerkiksi esimerkiksi pissapojan suuttimet, säiliöt ja moottorit. 29,00 €/pari. OHJAUSTEHOSTIMET GRIPS GARAGELTA Vanhasta autosta ei monestikaan löydy ohjaustehostinta, ja varsinkin iäkkään kuljettajan voimat ovat kaupunkiajossa koetuksella. Esimerkiksi vaikeasti löydettäviä 80-90-luvun mallien aluvanteiden muovikeskiöitä on tarjolla hyvin ja hinnat muutamasta eurosta reiluun parinkymppiin. Suuttimien hinnat alk. Laseissa on huurtumista estävät tuuletusaukot ja linssit ovat UV400-suojatut sekä säröytymättömät
Volkswagen Grossraum-Kastenwagen ’62 KATTO JA MIELI KORKEALLA 16
Värikkäät vuodet Tämä mahdollisesti ensimmäinen Suomeen tilattu VW Grossraum-Kastenwagen valmistui Volkswagenin vuonna -56 avatulta Hannoverin-tehtaalla maaliskuun 24. Eikä Volkkarilla kuskattu vain kansalaisia, sillä typ 2 -malli eli tutummin sanottuna Transporterpakettiauto keräsi kannuksiaan ammattiautoilijoiden keskuudessa. Länsimaisilla pakettiautoilla olikin hyvät mahdollisuudet menekkiin, sillä niiden tuontia ei katsottu samalla tavalla pahalla kuin lännestä saapuvia henkilöautoja; pakettiautot esimerkiksi jätettiin ulkopuolelle vuonna -58 käyttöönotetusta ”väliaikaisesta” autoverosta. Volkkarin maahantuoja, Wihuri-yhtymään kuulunut VW-Auto Oy seurasi kuitenkin tarkalla silmällä typ 2 -malliston laajenemista, joten asiakkaan tarpeisiin osattiin vastata mahdollisimman tarkoin. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine V olkswagenien saatavuus oli 50-luvun Suomessa autotuontia hillinneen talouspolitiikan seurauksena rajallista, mutta siitä huolimatta länsisaksalaismerkki rakensi meilläkin vauhdilla mainetta laadukkaana kansankuljettimena. päivänä vuonna -62, ja muutama päivä myöhemmin se oli jo seilannut Itämerta pitkin Suomeen. Korotetulle katolle oli käyttöä, Riihimäki Grossraum-Kastenwagen aloitti kotimaan kamaralla helsinkiläisen pesulan pyykinkuljettimena. Korkeakattoinen junakeula-Volkkari ei ollut missään nimessä myynnissä, mutta niin vain auto päätyi syksyllä -12 uusille omistajille. Ulkoväritykseltään sininen ja verhoilultaan harmaa VW-paku sai kotimaan kamaralle päästyään AE-100-tunnukset ja asettui Helsinkiin pesula Americanon käyttöön. Vuodet ovat vieneet erilaisiin käyttötarkoituksiin, joista nykyinen on varmasti se oivallisin. Korotetulla katolla varustettu T1 piti siinäkin mielessä tilata, että niitä valmistui vain tilaustuotteena. Näin ainakin voinee tulkita siitä, että jo maaliskuussa maahamme tilattiin ainakin yksi korkeakattoinen umpikorinen Transporter, saksalaisittain Grossraum-Kastenwagen, vaikka kyseinen malliversio oli liittynyt mallitarjontaan tiettävästi vasta hetkeä aiemmin. 17. Suurin osa maamme varhaisesta Transporter-kannasta oli epäilemättä tavanomaisia umpikorimalleja, seuranaan jonkin verran lavaversioita. Maija ja Sari ovat toteuttaneet harvinaisesta Grossraummallista upean kesäauton ja -asunnon
”Kaverini tutut ostivat auton Kehä-Kesoilin läheisyydestä, ja nämä ’hipit’ kävivät sillä Euroopan-turneellakin. Tultaessa 90-luvulle Volkkarissa olivat kiinni URM-625-kilvet, jotka osaltaan kertoivat siitä että auto oli viihtynyt suurimman osan ajasta pääkaupunkiseudulla. Auto oli Akin käsissä hyvin vähällä käytöllä, mutta ensimmäisen sukupolven Grossraum-Kastenwagenin harvinaisuus oli toki miehen tiedossa, joten hukkaamisaikeita ajokin suhteen ei ollut. ”Aki sanoi, että ajakaa ja käyttäkää, mutta ikinä hän ei tätä autoa myy.” Naiset tekivät työtä käskettyä ja viettivät matkailuautoksi varustetun junakeulan parissa mukavan kesän eri tapahtumia kiertäessä. Sen jälkeiset vuodet ja oikeastaan vuosikymmenet ovat hämärän verhoamia, mutta värikästä elämää tämä poikkeuksellinen Transporter on viettänyt. Samalla hetkellä kysymys Maijan ja Sarin tulevien vuosien ajankäytöstä oli poispyyhkäisty päiväjärjestyksestä. Tämän jälkeen Volkkari oli vielä muun muassa tuttuni väliaikaisena asuntona vuoden verran Vääksyssä, kun hän opiskeli puunveneveistäjäksi.” Ryhtiliike kohti tulevia parempia vuosia tapahtui nimenomaan Peten toimesta, sillä hän suoritti autolle peruskunnostuksen minkä yhteydessä tuolloin yllä ollut vaalea väri vaihtui kelta-valko-mustaan, täydennettynä painepesurimerkin mainoksin. Vaaterekit olivat saaneet kyytiä jo aikapäiviä sitten, sillä jossain vaiheessa auton olemus oli vaihtunut matkailuautohenkiseksi ja samalla auto oli rekisteröity henkilöautoksi. ”Hän sanoi että ajakaa ja käyttäkää, mutta ikinä hän ei tätä autoa myy.” Kokonaisuuden kruunaaja sananmukaisesti. Tiedonjyvät ja huhut kertovat, että 60-luvun lopun jälkeen auto ehti toimia niin uskovaisten teehuoneena kuin tatuointiautonakin. Häneltä auto siirtyi vuonna -98 Hyvinkäälle, vannoutuneelle Volkkari-harrastajalle Akille, joka palautti autoon sen alkuperäiset AE-100-tunnukset. Asiaan alkoi kuitenkin viritä muutosta, kun sattumien kautta Aki alkoi lupailla autoa kesäksi lainaan tuntemilleen Maijalle ja Sarille. Loppuvuodesta -11 alettiin Akin kanssa puhumaan, että Urmas pitäisi herättää taas henkiin, kun se oli ollut seisonnassa jo muutaman vuoden”, kertaa Maija. Kaverini ostivat auton puolestaan joskus -90 tai -91 ja vaihtoivat siihen koneen ynnä muuta. Volkkarin 90-luvun puolivälin jälkeen ostanut vantaalainen autoharrastaja Pete tietää kertoa jotain auton vaiheista 80ja 90-luvun taitteessa. Kesästä jäi niin mukavat muistot, että niitä piti saada lisää. Auton väritys oli vaihtunut moneen otteeseen, samoin huolenpito oli ollut käyttäjästä ja käyttötarkoituksesta riippuen vaihtelevaa. Laina-auto kesäksi Aiemman rekisterikilpensä perusteella Urmas-lempinimen saanut Grossraum-T1 viihtyi tien päällä nuukasti vuosituhannen ensimmäisenä vuosikymmenenä. kun tavaratilaan rakennettiin rekkejä palvelemaan pesulaa vaatesiirroissa. ”Minä olin nähnyt auton vuosien mittaan useaan kertaan, mutta Sari näki auton ensimmäisen kerran kun se seisoi talvella ulkohäkkivarastossa lumisena. ”Aki sanoi kesän lopulla meille että ostakaa Urmas pois, se on enemmän teidän kuin hänen autonsa”, kertoo Maija. ”Kesän aikana innostuttiin VW-harrastuksesta, joten alettiin sitten etsiä omaa Volkkaria, kun tiedettiin että Urmas ei olisi myynnissä.” Tuoreiden VW-harrastajien into teki kuitenkin sen verran ison vaikutuksen omistajaan, että hän päätti yllättäen luopua autosta, sittenkin. 18 VW Grossraum-Kastenwagen 4/2018. Akin toimesta Volkkarin jarruja uusittiin ja hoidettiin muutoinkin katsastuskuntoon, joten kevään koittaessa auto oli valmis lainattavaksi Maijalle ja Sarille painokkain opastuksin
Junakeulan ohjaamon ja takatilojen maukkaat verhoilut ovat syntyneet Maijan käsityötaitojen ansiosta. 19
Grossraummallin reilun 1,7 metrin sisäkorkeus antaa mukavasti avaruutta normaalikorkuiseen T1-pakuun nähden. ”Myönteisenä yllätyksenä puhalluksesta palasi kokonainen kori eikä laatikoittain pellinpalasia”, Maija naurahtaa. ”Mieleen on etenkin jäänyt seiniin liimatut styroksit, jotka irtosivat pienen kämmenpohjan kokoisina palasina. Siinä hommassa meinasivat loppua niin hermo kuin usko”, Maija huokaisee. Kohdatussa kaatosateessa kun eivät apukuljettajan kädet ja jalat enää riittäneet hillitsemään tuulilasin tiivisteistä sisälle tihkuvaa vettä. Tällöin omistajapari päätti käynnistää mielessä jo tovin kyteneen suuremman kunnostusprojektin. ”Meille tullessa auton sisusta oli rakenteeltaan hyvin samantapainen kuin nyt kaapistoineen ja vuoteeksi levitettävine takapenkkeineen. Sen sisään pujotettiin vielä patterikäyttöiset jouluvalot ja teipillä kirjailtu jouluntoivotus takana ajaneille.” Kesäillan koettaessa kelpaa siirtyä laittelemaan iltapalaa hyvin varustettuun keittiönurkkaukseen. Purkusavotan jälkeen kori lähetettiin lasikuulaja lasimurskapuhallukseen. Urakointia ja auttavia käsiä Auto siirtyi Riihimäellä asustavien Maijan ja Sarin nimiin syksyllä -12, ja saman tien käynnistyi paikoin väsähtäneen Grossraumin kunnostus seuraavan kesän ajoja varten. Autoon jossain vaiheessa vaihtunut 1 584-kuutioinen moottori otettiin työn alle. ”Mistään ei löytynyt siihen hätään lainaan riittävän isoa umpikärryä, joten korin ympärille kieputettiin 400 metriä pakkauskelmua. Peltipuhtaan korin siirto Salon suuntaan peltitöitä varten oli vielä oma episodinsa, sillä siirto osui joulunalusaikaan, mikä ei tietenkään ollut kelien osalta otollisin ajankohta. Purkutyöt etenivät omistajien toimesta, jos tosin moottorin ja ovien irrottamisessa oli mukana auttamassa asiantuntevana apuna volkkaristi Åke. ”Moottori tehtiin kokonaan uusiksi ja sitä kunnostaneiden mukaan ei yhtään liian aikaisin.” Myös auton sisustalle tehtiin pientä pintaremonttia. ”Suunnitelma sai sinettinsä palatessamme Iisalmesta kesäkauden päättäjäisistä. Tällöin tehtiin päätös että auto puretaan ja kunnostetaan.” Kamppeiden kuivattelun jälkeen Maija ja Sari tarttuivat toimeen ja viettivät seuraavan kolmen viikon vapaa-ajat Volkkaria purkien. 20 4/2018 VW Grossraum-Kastenwagen. Keväällä -13 tein verhoilut auton etupenkkiin sekä uuteen, vuoteeksi aukeavaan rock’n roll -takapenkkiin.” Näillä kohennuksin reippailtiin Grossraumilla seuraavat pari ajokautta, kunnes koitti syksy -14
Lisää pontta puhaltimeen saatiin vähitellen, kun 1 192-kuutioisesta saapui ensin mallivuodelle -54 tasan 30-hevosvoimainen versio ja myöhemmin 34-heppainen, jota käytettiin vuosina 1960–1964. Vapaata sisäkorkeutta tässä korotetussa mallissa oli parhaimmillaan 175 senttiä ja tilavuutta kuusi kuutiota, mikä oli 1,2 kuutiota enemmän kuin normaalikorkuisessa. Vuodelle -63 oli saapunut tarjolle jo 1 493-kuutioinen vaihtoehto, joka antoi ensin 42 hevosta ja vuosina 1965–1967 peräti 44 hevosvoimaa. Grossraum-versiosta kertova sivu vinkkaa auton soveltuvan vaikka mihin. Tunnetuimpiin kuuluvat Westfalian yhteistyönä Volkswagenin kanssa suunnittelemat ja rakentamat retkeilyversiot, jotka tulivat markkinoille niinkin varhain kuin vuonna -51. VW-pakettiauton mallikoodi typ 2 paljasti suoraan, että kyseessä oli suoraa teknistä jatkumoa saksalaisvalmistajan ensimmäiselle ja siihen mennessä ainoalle menestystuotteelle, typ 1:lle eli kotimaisittain Kuplalle. Jos tarvetta oli korkeampien kamppeiden kuljetukseen, niin mallistossa oli vakiota 36 senttiä korkeammalla katolla varustettu Grossraum-Kastenwagen. Lisäleveyttä tavarakuljetukseen tarjosi puolestaan Grossraum-Pritschenwagen, jonka lava ylti ohjaamoleveyden ulkopuolelle ollen 202 senttiä leveä. Nykyään saattaisi tosin jäädä hehkuttamatta auton soveltuvuus tupakkatuotteiden kuskaukseen. MONEN TARPEEN TYP 2 Volkswagenin vuodelle 1950 esittelemästä kevyestä hyötyajoneuvosta muodostui nopeasti menestystarina, jolle ei näy loppua vieläkään, monta mallisukupolvea myöhemmin. Miehistöä ja tavaraa kuljetti pitkäohjaamoinen Dobbelkabine, kun pelkästään henkilökuljetusta varten oli Kombi-pikkubussi ja malliston kruununa kattoikkunoilla varustettu Sondermodell, joka tunnetaan myös nimellä Samba. Vuoden -65 esite kertoo typ 2 -malliston laajenneen jo kahdeksaan variaatioon. Wolfsburgin linjalta rullanneiden kymmenien T1-malliversioiden oheen kehiteltiin monenlaisia muita käyttösovelluksia. Tämän jälkeen typ 2:n junakeulaksi lempinimetty T1-mallipolvi korvattiin T2-sukupolvella, jota helliteltiin myöhemmin kutsumanimellä pallonokka. 21. Kansanauton tavoin tavaramallissa oli taakse sijoitettu ilmajäähdytteinen 1 131-kuutioinen bokserimoottori, joka 25 hevosvoiman ja 67 newtonmetrin turvin antoi autolle, jollei nyt ihan suorituskykyä, niin ainakin liikkeelle laittavaa energiaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, etteikö ensimmäisen sukupolven Volkkari-pakua olisi saanut jo ensimmäisen sukupolven aikana eri tarpeita palvelevina sovelluksina VWtehtaalta, sillä eri malliversioiden kirjo oli 60-luvun puoliväliin mennessä kasvanut monipuoliseksi. Perusmallinen umpimalli tunnettiin kotimarkkinoilla Länsi-Saksassa nimellä Kastenwagen ja avolavamalli vastavuoroisesti Pritschenwagen. T1-Volkkarin akseliväli oli koko tuotannon ajan 2 400 milliä ja auton pituus noin 4,3 metriä, joten eri akseliväleillä suoraan tehtaan linjalta tarjotut pakettiautomallit olivat vielä tulevaisuuden tuulia
Maaliskuussa -16 viimeistelytöihin iski loppukiri, kun omistajille tuli tieto että autoa kaivattiin kevään American Car Show’hun, ja ajankohtaan oli enää pari viikkoa aikaa. Kotipuolessa liikenevää aikaa vei puolestaan tehokkaasti peltija muiden osien metsästys ja tilaaminen, joten alkuvuosi 2015 eteni vahvalla VW-pitoisuudella. ”Kristallikruunu, sitä ei saa unohtaa”, nauraa Maijaa viitaten kylppärin seinävalaisimesta tehtyyn tunnelmanluojaan. Huhtikuun koittaessa peltityöt olivat taaksejäänyttä elämää, joten pohjamaalattu kori saatettiin kiskoa Salosta Riihimäelle, josta se jatkoi pian matkaansa maalarin luo Vantaalle. Mukavuudesta huolehtimaan asennettiin muun muassa kiertoilmauuni ja jääkaappi. Tai ehkäpä se ”kruunaaja” on sittenkin katossa. Perille päästiin ehjinä, ja kun Grossraum saatiin mahdutettua talliin vaihtamalla pyörien tilalle alumiinikiekot ovenkarmin alitusta varten, niin auto voitiin jättää tallilla odottaneiden Jannen ja Antin käsiin. Projektien alkuvaiheetkin tarjoavat omia elämyksiään, mutta useimmiten rakentajan mieli alkaa keventyä vasta kun asiat alkavat edetä silmin nähden kohti maalia sananmukaisesti sillä maalauksen jälkeen ajoneuvo saavuttaa kerta laakista merkittävän osan sen visuaalista ilmettä. Seuraavina viikkoina Urmas sai osakseen niin rälläkän kuin hitsauspillin kosketusta, kun pala palalta auton korirakenne vastaanotti tuoretta metallitavaraa. ”Ensin peltipinnat siveltiin äänieristysmassalla ja siihen päälle lämpöä ja ääntä eristävät levyt. ”Oli jännittävää aikaa odottaa maalauksen valmistumista ja miltä valitsemamme värit tulisivat näyttämään luonnossa. Salosta tutut VW-harrastajat Janne ja Antti reissasivat nyt puolestaan Riihimäen suuntaan auttamaan viikonloppuisin Grossraum-palapelin kokoamisessa. Viikonloppuisin omistajatkin olivat urakoinnissa apuna, joten kevättalven aikana Riihimäki–Salo-tieosuus tuli kaksikolle tutuksi. ”Kerran tallille mennessä Volkkarin tuulilasikin oli jäässä, mutta sitten vaan lämppäri auton sisään, niin työt pääsivät taas jatkumaan.” Ulkoasun ohella myös sisusta kohennettiin uuteen uskoon. Kun sitten viimein näimme auton ensimmäistä kertaa maalattuna, niin olihan se ilo suunnaton! Mielestämme harmaan ja valkoisen väriyhdistelmä osui nappiin ja Urmas oli saanut arvoisensa värityksen.” Ei edelleenkään myytävänä Kesän 2015 korkeakattoinen junakeula-Volkkari vietti omistajiensa tallissa, ja jälleen syksyn saapuessa jatkui ahkerointi projektin loppuunsaattamiseksi. Kalusteiden osalta istuimien uusimiseen ei ollut tarvetta, mutta Maijan autoon tekemät kaikki muut uudet verhoilut kruunasivat kokonaisuuden. Sisäseinät tehtiin petsivahatusta koivuvanerista, kaapistot alumiinikennolevystä ja lattialle tuli laminaattia”, Maija kertaa. Aina ei ollut ihan yhtä mukavaa, sillä talven tullen tallin lämpötila ei ollut optimaalisinta ihmiselle, mutta sen alalajille, autoharrastajalle sekin oli vain pieni hidaste. ”Eräänä loppusyksyn pimeänä viikonloppuna koolla oli kymmenen hengen porukka Urmasta kasaamassa ja hauskaa oli”, kertaa Maija ja kiittää samalla kaikesta kaksikon saamasta kaveriavusta projektin aikana. 22 4/2018 VW Grossraum-Kastenwagen
Iskutilavuus 1192 cm3. Kesäloman koittaessa Maija (vas.) ja Sari ovat takuuvarmasti jälleen liikkeellä. ”Haaveissa olisi kunnostaa perään pieni Heinemann-peräkärry, jonne saataisiin reissuille teltta, kissanhäkki ja puutarhakalusteet.” Samalla tavoin kuin edellinen omistaja ilmoitti, niin Urmasta ei tulla myymään missään vaiheessa. Ehkäpä se merkittävin tunnustus tuli kuitenkin oman merkin väeltä, sillä Suomen Volkkari-yhdistys Finnish Volkswagen Association valitsi kaksikon auton Vuoden Volkkariksi 2016. 23. Kesän aikana auton ja sen omistajien matkaan tarttui useita muitakin palkintoja eri tapahtumista. 06 K ori Itsekantava 5-ovinen teräskori. ”Vaihdelaatikko täytyy jossain vaiheessa kunnostaa, ja kai sitä naisihmisten pitää aina vähän sisustaakin uusiksi.” Autossa oleva vetokoukkukin saattaa päästä töihin tulevaisuudessa. bokserimoottori takana pitkittäin. Edessä ja takana rumpujarrut. Auton saamista tunnustuksista huolimatta Maija painottaa, että autosta tehtiin ennen kaikkea kesäinen käyttöpeli, ei näyttelyautoa. Tarrat ovessa kertovat mukavista reissuista eri ajoneuvotapahtumiin. Omamassa 1110, kantavuus 960, kokonaismassa 2070 kg. Kokonaisuus on nyt kohdallaan mutta jotain pientä värkkäämistä on jatkossakin tiedossa. ”Projektin ensisijainen tarkoitus oli kunnostaa Urmas uusiin seikkailuihin, mutta oli mukava yllätys, että monen muunkin mielestä onnistuimme lopputuloksen suhteen.” Yhteisten vuosien aikana Urmaksen mittariin on kertynyt 8 000–10 000 kilometriä kesässä, joten tyylikäs kokonaisuus on tehty todellakin vapaa-ajan hetkiä varten, liikkuvaksi kesämökiksi. Tavaratilan tilavuus 6,0 m3. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset vääntösauvat, pitkittäiset tukivarret. ”Meiltä myydään ensin asunto ennen kuin auto. Näyttelykeikalle lähtiessä päästiin viettämään sykähdyttäviä hetkiä, kun auto liikkui oman moottorinsa voimin ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen, kun Urmasta käskytettiin trailerille. 01 Merkki ja malli Volkswagen Grossraum-Kastenwagen 02 Vuosimalli 1962 03 Moottori Nelisylinterinen ilmajäähd. Tällä kertaa päätös tuntuu olevan pitävä. Poraus 77, isku 64 mm. Asuntoja kun saa tilalle, muttei mistään tällaista autoa”, hymyilee Maija. ”Homma oli pahasti vaiheessa, mutta olimme päättäneet, että keskeneräisenä autoa ei näyttelyyn vietäisi eikä sitten vietykään.” Kovan uurastuksen ansiosta auto valmistui kuin valmistuikin pääsiäisenä järjestettävään näyttelyyn. Näyttelyssä kävi ilmi, että Maijan ja Sarin valitsema tyyli ja toteutus miellyttivät muitakin autoista innostuneita, sillä American Car Show’ssa Volkkari arvotettiin Top 10 -sarjaan eli kymmenen parhaan näyttelyssä olleen ajoneuvon joukkoon. 04 Voimansiirto Takaveto , 4-nopeuksinen täyssynkronoitu vaihteisto. Teho 34 hv/3600 rpm, vääntö 82 Nm/2000 rpm. Puristussuhde 7,0:1. Lattiavalitsin. Takana heiluriakseli, poikittaiset vääntösauvat, pitkittäiset tukivarret. 07 Mitat Pituus 428, leveys 175, korkeus 229, akseliväli 240 cm
24. Yksi tiettävästi vain puolesta kymmenestä uutena Suomeen maahantuodusta Coupé-Heraldista on Veijo Dillströmin omistuksessa. Triumph Herald Coupé ’59 Kansanmalli kupeena Triumph Herald kuului aikanaan yleisesti kotimaiseen katukuvaan, mutta brittipelin coupé-versiot olivat poikkeustapaus
Kotka 25
Juttumme Triumph kuuluu maahantuoja Korpivaaran varhain Suomen tuottamiin Coupé-Heraldeihin, joita saapui tiettävästi puolentusinaa yksilöä. Pari vuotta myöhemmin saapui ensin Estate-farmari ja myöhemmin vielä Courier-pakuversio. Sotavuosia edeltäviin aikoihin verrattuna uusia englantilaisia autoja saapui silti huomattavan runsaasti. Myös brittiläinen autoteollisuus nosti tuotteitaan ansiokkaasti esille järjestelmällä maassamme malliuutuuksia esitteleviä näyttelyitä ja muita markkinointitempauksia. Osa vanhoja tuttuja, osa toisen maailmansodan jälkeen maahamme rantautuneita uusia tuttavuuksia. 26 4/2018 Triumph Herald Coupé. Näistä jälkimmäisiin lukeutuivat Korpivaara Oy:n vuonna 1947 tuontimerkkeihinsä ottamat Triumph ja Standard sekä Ferguson-traktori, jolle jälleenrakennuksen Suomessa povattiin niin ikään kovaa kysyntää. E nnen vuoden -62 puolivälissä tapahtunutta autotuonnin vapautumista säännöstelystä maahamme tuotiin niin sanottuja länsiautoja perin niukasti. Teollisuuden vienti Britanniaan tuotti Suomen tyhjyyttä kumisevaan kassaan sen verran puntia, että valtiovalta myönsi tuontilisenssejä brittivaunuille monia muita länsiautomerkkejä herkemmin. Tämän myötä maassamme tulivat yhä tutummiksi sellaiset merkit kuin esimerkiksi Austin, Morris, Hillman, Rover ja Vauxhall. Vuonna -45 Triumphin ostanut Standard MoTeksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine Herald-mallisto lanseerattiin Saloonja Coupé-versioilla vuonna -59
ennen kuin reilua vuotta myöhemmin, jouluna -60 se siirtyi Leyland Motors Ltd.:n omistukseen. Pieni lisäpuhti otettiinkin mieluusti vastaan, sillä perusolemuksessaan Heraldin voimanlähteen anti oli maltilliset 34,5 hevosvoimaa. Herald-tuotanto oli vuonna -59 kuitenkin käynnistetty Saloon-sedanilla sekä 2+2-paikkaisella Coupélla. Se oli Giovanni Michelottin piirtämä, suoraviivaisen tyylikäs ja ajanmukainen takalokarien siiventynkiä myöten. Tätä ennen ehti Standard-Triumph työntää kuitenkin markkinoille automallin, josta riitti myytävää 70-luvun puolelle saakka. Lisäkyydin kaipuuta korosti Heraldin luontainen urheilullisuus: hammastanko ohjaus, erillisjousitus takapäätä myöten, matala istuma-asento ja vaihteistopatin päällä ollut lyhyt vaihdekeppi. Hinnoitteluja käytännöllisyyssyistä Saloon muodostui huomattavasti suositummaksi, mihin ei vaikuttanut edes Coupén astetta parempi varustelu ja suorituskyky. Kun samoihin aikoihin BMC:n esittelemä, Alec Issigonisin suunnittelema Mini edusti pystyperäisen korimuotoilunsa ja etuvetotekniikkansa osalta kaikkea uutta, niin Triumph pysyi konservatiivisemmilla linjoilla. Takavetorakenteen avittamana kääntöympyrästä tuli poikkeuksellisen pieni alle kahdeksan metriä renkaasta mitattuna. 27. Myös puristusta korotettiin 8,0:1:stä 8,5:1:een. Pientä pirteyttä Huhtikuun lopulla 1959 esitelty Triumph Herald oli mallina uusi ja ajanmukainen, mutta ennennäkemättömiä polkuja sillä ei kuitenkaan avattu. teki sinunkauppoja suomalaisten kanssa muhkean pyöreällä Vanguard-mallillaan, kun puolestaan ensimmäisiin Triumph-tuttaviimme lukeutui harpin ja viivoittimen kaksintaistelussa syntynyt Mayflower. Erillisrakenteen epäsuoria heijastumia oli auton erikoisuus: konepellin sijaan koko keularakenne aukesi eteenpäin tarkistustai huoltotoimia varten. Mitä Coupén suorituskykyyn tuli, sen 948-kuutioinen työntötankomoottorin varustettiin kahdella SU-kaasuttimella, kun perusmallissa oli tyytyminen yhteen. Ensimmäisiin lukeutuivat lähinnä lukittava hansikaslokero sekä jäähdytysveden lämpömittari, joka oli perusmallissa valinnaisvaruste. tor Company Ltd. Kokonaisuudessaan eteenpäin avattava etuosa puolestaan kätki linjojensa suojiin pitkittäisen moottorin, jonka voima välitettiin takapyörille. Viisikymmentäluvun lopulla valmistaja päätti pääosin luopua Standard-tuotemerkistä sähäkämmän Triumph-nimen hyväksi, joten jatkossa yhtiön uudet automallit lanseerattaisiin kyseisellä nimellä. Näillä eväin hevosvoimiksi ilmoitettiin 45 nettohevosvoimaa 5 800 kierroksella. Muutaman lisähevosvoiman myötä Coupé-malli kiiruhti jopa yli 125 km/h, kun kantikkaammalla katolla Sporttinen tarvikeratti, puinen kojelauta ja punainen keinonahkaverhoilu siinä toimivat ainekset urheiluhenkeen. Syyskuussa -59 yritys vaihtoi nimekseen Standard-Triumph International Ltd. Kapsäkkien kuskaukseen saapui puolestaan Estate-farmari keväällä -61 ja seuraavan vuoden puolella vielä umpikylkinen Courier-pakettiversio. Heraldissa oli erillinen teräspalkkirunko, jonka ylle asemoitui kaksiovinen, kiinnipultatuista pelleistä koostuva teräskori. Erillisen rungon seurauksena avomallin toteuttaminen kävi verrattain helposti, minkä seurauksena avomalli liittyikin Herald-mallistoon mallivuodelle -60
Helsingin Herald saavutti vuoden -59 puolella, mutta auton rekisteröinti siirtyi joka tapauksessa vuoden -60 puolelle, helmikuun 19. Ulkoisesti tunnusmerkkinä oli katon takapilarien vaihtuminen sileästä pyykkilautamaiseen pintaan. 28 4/2018 Triumph Herald Coupé. Samassa ajassa Saloon-Heraldeja oli valmistunut 76 860 yksilöä. Sitä ennen mustavalkoinen Herald Coupé saattoi viivähtää näytillä milloin Korpivaaran tiloissa Helsingissä Salomonkadun autotalossa, milloin maakuntien Triumph-jälleenmyyjillä. joulukuuta. Kaakonkulmalle Triumph Herald pääsi tuoreeltaan myös Suomen tuontiohjelmaan ja maahamme saapui näytteeksi myös muutama Coupéversio, oletettavasti viisi tai kuusi yksilöä. Konehuoneeseensa se sai 1 147-kuutioisen OHV-koneen, joka tehtiin Herald-mallistossa tutuksi 1200-malliversion myötä helmikuussa 1961. Seuraava tilastotieto Coupé-Heraldiin on vuodelta -72, jolloin auto siirtyi Haminaan. Lokakuulle -64 mennessä valmistui 5 319 yksilöä Herald 1200 Coupéa ja samalla päättyi 2+2-paikkaisten kupee-Heraldien tuotanto. Kyseinen moottori palveli Saloon-korimallissa aina joulukuulle -70 asti, tuotannon yltäessä komeasti 201 142 autoon, mutta Coupén kohdalla määrät jäivät pienemmiksi. marraskuuta -59. Coupé-korisen Heraldin taival ei päättynyt vielä tuolloin, vaan se sai osakseen pientä päivitystä. Tällöin brittisportin ensimmäinen elämä oli jo loppusuoralla, sillä vuoden -75 jälkeen auto poistettiin rekisteristä. Lähtö kohti Suomea ja Triumph-maahantuoja Korpivaara Oy:tä tapahtui 3. Varhaisen Coupén 948-kuutioinen moottori oli hyvin mahdollisesti jo päivitetty johonkin tuoreempaan Herald-voimanlähteeseen. Tämä mustalla ja Sebring-valkoisella kaksivärimaalauksella ja Coffeenimeä kantaneella vaaleanruskealla verhoilulla toteutettu urheilu-Herald oli valmistunut Coventryn Triumph-tehtaalla 19. Alle litraisella koneella Coupé-Heraldia valmistettiin kesäkuulle -61 asti, mihin mennessä tätä urheilukattoista mallia synnytettiin yhteensä 15 153 yksilöä. Mitä ilmeisimmin auto tilattiin esittelyautoksi, sillä meni yli pari vuotta ennen kuin auto sai ensimmäisen varsinaisen henkilöomistajansa. Siitä ei ole varmuutta saapuivatko kaikki varhaiset Suomi-Coupét samalla toimituksella, mutta ainakin yksi vasemmanpuoleisella ohjauksella varustettu Herald Coupé lastattiin Alder Bank -laivaan Lontoossa Thames-joen etelärannan tavarasatama-alueella, Surrey Commercial Docksilla. Viimein auton osti niin sanotusti oma mies, sillä 13.9.-62 auto merkittiin helsinkiläisen Triumphmyyjän nimiin. varustettu Saloon kelasi noin 110 km/h. Tapahtuma ei sinänsä ollut poikkeuksellinen, sillä tuohon aikaan reilu kymmenen vuotta vanha auto oli usein kypsä niin pelleiltään kuin tekniikaltaankin, jos huolenpitoon ei ollut suotu erityistä huomiota. Pientä Triumphia ei kuitenkaan lykätty kohti kattilatehtaan tarpeita, vaan se jätettiin armollisesti odottamaan mitä Herald Coupé lastattiin Alder Bank -laivaan Lontoossa Thames-joen etelärannan tavarasatama-alueella, Surrey Commercial Docksilla. Heraldin kohdalla pelin päättymistä saattoivat vauhdittaa auton heikoiksi kohdiksi osoittautuneet jarrut ja kytkin. päivään. Päätökselle oli luontainen syy, sillä samasta asiakasparvesta oli pari vuotta aiemmin alkanut kilpailla valmistajan uusi syötti urheilumielisille Heraldin rakenteita hyödyntänyt Triumph Spitfire. Toki auto olisi ollut ostettavissakin, mutta tällaiselle käytännössä kaksipaikkaiselle autolle ei ottajia niin vain ollut
Samoin kävin Ruotsin harrastetapahtumassa, mistä tuli tuhannen kilometrin lenkki. Sen sijaan tarkoituksena on ulkoiluttaa autoa kelien ja kiireiden salliessa. ”Kerran Coupén omistaja kävi sitten yllättäen tarjoamassa autoa ja se tarttui mukaani”, Veijo tiivistää vuonna 2009 tapahtuneen käänteen. Amerikan maaltakin sellaista katselin, mutta sitten eräs Turussa asuva Triumph-kerholainen, jolla oli TR8, alkoi jutella että hän voisi ehkä luopua omastaan. Olisiko auton harvinainen korimalli ollut osaltaan kannustamassa säilyttämistä. Herald meni sitten vaihdossa hänelle syksyllä -10.” Takaisin omiin nimiin Nykyään ’59 Herald Coupé on kuitenkin jälleen Veijon omistuksessa. ”Olin silloin paikallisessa asuntovaunuliikkeessä töissä, ja yksi vaunumyyjä oli ottanut Heraldin vaihdossa ja ostanut itselleen -92. Edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut. Kaikkiaan auto toimi hyvin.” Harrastetallin mielenkiintoisesta tulokkaasta ei ollut tarkoitus luopua, mutta uudet unelmat ja rajalliset harrasteresurssit eivät mahdollistaneet kerralla suurta Triumph-laumaa. Teho 45 hv /5800 rpm, vääntö 66 Nm /3000 rpm. Paino 790 kg. Triumph-miehellä ei ole ajatuksissa hukata Coupé-Heraldia toistamiseen, vaikka kysyjiä autolle on riittänytkin. Takana erillisjousitus, heiluriakseli, poikittaiset tukivarret, poikittainen lehtijousi. Tilavuus 948 cm3. Tällä erää huomiota kerjää ’73-mallinen TR6-projekti. 08 Suorituskyky Huippunopeus 125 km/h huominen toisi tullessaan. Vaunuliikkeen myyjästä Herald Coupé sai toistaiseksi pitkäaikaisimman omistajansa, sillä hänen harrasteajoneuvona ketterä sportti-Trumppa pörräsi uudelle vuosituhannelle. Hän sitten kävi autoa näyttämässä”, Veijo kertoo. Puristussuhde 8,5:1. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Takaveto. ”Olin silloin etsimässä TR8:ia, mutta niitä ei ollut silloin Suomessa kuin kolme, nykyään kai pari enemmän. Tuossa vaiheessa auto oli ollut seisonnassa muutaman vuoden ja kaipasi kohentelua, jotta katsastuskonttorilta voisi palata Heraldilla hymyilevänä. Veijo Dillströmin omistuksessa sportti-Herald vieraili ensin 2009–2010 ja sittemmin elämän kohtaloiden kautta uudelleen vuodesta 2016 eteenpäin. Punainen väri oli vedetty jo edellisen omistajan toimesta.” Museoajoneuvorekisteriin Triumph siirtyi vielä saman vuoden puolella, marraskuun alussa -09. ”Sinä kesänä tuli ajeltua kotimaan harrastetapahtumia jokunen kappale, muun muassa Triump-kerhon kesäajot. Auton nykyinen omistaja, kotkalainen Triumph-harrastaja Veijo Dillström muistaa tuon ajankohdan tarinat ja huhut, että seudulla oli jokin erikoisempi Herald. 01 Merkki ja malli Triumph Herald Coupé 02 Vuosimalli 1959 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Asian laita muuttui pari vuotta sitten surullisempien tapahtumien seurauksena. 29. Harrasteajasta sen kanssa on kun tietenkin kilpailemassa myös muita merkin edustajia. Perikunta otti vuonna -16 yhteyttä minuun ja tiedusteli olisiko kiinnostusta ostaa auto takaisin”, kertoo Veijo auton päätymisestä jälleen hänen nimiinsä. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Ensimmäisen kerran hän näki Suomi-Coupén omin silmin Kotkassa 90-luvun alussa. Suomalaista harrasteperintöä edusti myös Spitfiren synnyttäminen korinvaihtoprojektina Heraldin identiteettiin. Erilaiset Triumphit olivat Veijolle perin tuttuja, mutta harvinaisella Coupélla oli kiva lähteä kesän -10 rientoihin. ”Auto on valmistumassa maalarilta ja seuraavaksi aletaan laittaa koriin osia kiinni. 06 K ori Erillinen laatikkopalkkirunko, 2-ovinen teräskori. Tarkoituksena on että se valmistuisi vuoden päästä”, juttelee Veijo uuden ajokauden kynnyksellä. Kahdeksankymmentäluvulle tultaessa Herald Coupé oli joka tapauksessa päätynyt Kouvolaan asian osaavan harrastajan käsiin, sillä perusteellisen kunnostuksen myötä auto palasi kuin palasikin rekisteriin vuonna -87. ”Laitoin sen ensin katsastuskuntoon ja sen jälkeen aloin kunnostella museokatsastusta varten.” Moottoritilassa oli jo tuolloin tuoreemman Heraldin 1,2-litrainen, yhdellä pysty-Solexilla varustettu kone, joka kaipasi osakseen siistimistä. 07 Mitat Pituus 389, leveys 152, korkeus 132, akseliväli 232 cm. Vuosien mittaan oli syntynyt muun muassa perus-Heraldista avomalli parhaassa kasarihengessä. Poraus 63, isku 76 mm. Coupé-kyytiä Veijo kertoo Coupé-Heraldia kohtaan heränneestä kiinnostuksestaan, sillä hän itse oli harrastellut Triumphia jo 80-luvulta lähtien. ”Lisäksi tein sisustan uusiksi, verhoilin penkin ja laitoin uudet ovipahvit sekä lattiamatot. ”Muutama vuosi vaihtokaupan jälkeen Heraldin uusi omistaja sairastui vakavasti ja menehtyi
30
Laitilassa asuvien Impilöiden puutarhassa on kuitenkin yksi kukkanen ylitse muiden. Laitila 31. Isuzu Florian Deluxe ’71 KANSANAUTOILUA kukkeimmillaan Kesä on tullut ja luonto kukkii taas. Harvinainen Isuzu Florian on ollut perheessä 90-luvun puolivälistä saakka
Loppuvuodesta 1970 tuodut Florianit olivat tosin jo varustettu ainakin osittain vuoden 1971-mallisilla osilla, esimerkiksi takavaloissa oli keltaiset vilkunlasit, kun 1970-mallisissa oli vielä punaiset. Suomeen tuoduissa Belletteissä oli erillisjousitus kaikissa pyörissä, mutta Florianeissa sen sijaan oli jäykkä perä. Harvinainen kukkanen Tämän vuoden alussa Florianeja oli rekisteröitynä Suomen tieliikenteeseen yhteensä kahdeksan kappaletta. Isuzuhan aloitti jo syksyllä seuraavan vuoden mallin valmistamisen. Näistä kolme on ensirekisteröity vuonna 1970 ja viisi vuonna 1971. Kaiken kaikkiaan Suomeen tuotiin 300 Floriania. Florianeja valmistettiin elokuusta 1967 lokakuuhun 1982, millä välillä autoja tehtiin kaikkiaan 145 836 kappaletta. Florianeja tuotiin Suomeen vain vuonna 1970, joka oli myös Bellettien viimeinen tuontivuosi. Belletteissä oli nopea hammastanko-ohjaus, 2,9 kierrosta laidasta laitaan kun Florianeissa taas luotettiin kuulamutterisysteemiin neljällä Teksti: Kimmo Janhunen Kuvat: Jan-Erik Laine 32 4/2018 Isuzu Florian. Florianien tapauksessa ei ole tavatonta nähdä vuonna 1971 rekisteröityä yksilöä punaisilla takavilkuilla, sillä asiaan vaikutti se, kuinka kauan vanhaa varastoa jossakin päin Suomea satuttiin myymään, kunnes vuosi ehti vaihtua. ”Jenkinpehmeä aasialainen”, kuten Tekniikan Maailma testinsä otsikossa totesi numerossa 18 vuonna 1970. Sääntö ei kuitenkaan ole kunnon sääntö, ellei siihen löydy poikkeusta. B ellett on monelle tuttu takavuosien Isuzu, mutta Florian on huomattavasti harvinaisempi tapaus. Florianin pohjalevyn ja jousitusratkaisun päälle tehtiin kuitenkin myös linjakasta 117 Coupea, joka oli lähtöisin Giorgetto Giugiaron suunnittelupöydältä. Yksi sellainen löytyy tiettävästi Suomestakin. Florian ei ollut ulkonäkönsä vuoksi koskaan niin suosittu kuin linjakkaammin muotoiltu urheilullisempi Bellett
Hyvästä kodista toiseen Laitilaa voitaneen pitää Suomen Florian-keskittymänä, sillä harvinaisuudestaan huolimatta paikkakunnalta löytyy kyseistä mallia kaksin kappalein. Loppuaikoina Florianeja valmistettiin myös 2,0-litraisella dieselkoneella. Kaikki Suomeen tuodut Florianit olivat varustettu 1584-kuutioisella OHV-koneella, mutta TS-mallista olisi löytynyt myös samanlainen 1,6 SOHC kuin vuonna 1970 Suomeen tuoduissa GTja Sport-mallin Belletteistä. ”Meidän auto on itse asiassa rouvan nimissä”, täsmentää Juhani, jonka tallista löytyy muutakin poikkeuksellista takavuosien autokalustoa. ”Meillä on semmoinenkin harvinaisuus kuin Skoda 445, joka saattaa hyvinkin olla Suomen ainoa rekisterissä oleva. Tämän vuoden alussa Florianeja oli rekisteröitynä Suomen tieliikenteeseen yhteensä kahdeksan kappaletta. Sen lisäksi on vuosimallin 1951 Skoda 1102 ja tällä hetkellä minulla on työn alla 1957-vuosimallinen Peugeot 203, joka on lahjoitettu aikoinaan Voitto Hellstenille, voitokkaalle turkulaiselle pikajuoksijalle, joka toi mitalin muun muassa Melbournen olympialaisista vuonna 1956”. Impilöiden Florian on tullut uutena Vakka-Suomeen, Kalantiin Auton sisusta on hienossa alkuperäiskunnossa. Toinen niistä on Juhani Impilän vuosimallia 1971 edustava yksilö ja toinen, niin ikään kuvissa vilahtava Mika Vainion vuotta vanhempi auto. Auto saattoi hyvinkin olla maailman ainoa vastaava vasemmanpuolisella ohjauksella. Kaikissa Suomeen tuoduissa Florianeissa oli voimanlähteenä 1,6-litrainen, 87 hevosvoimaa tuottava OHV-moottori. Takapenkki oli käytännössä istumaton. Aktiiviuransa jälkeen kyseisen yksilön muistetaan olleen Uudellamaalla sijainneen autoliikkeen katolla, mutta yrityksen mentyä konkurssiin auto ehti kadota ennen kuin harrastajat ehtivät reagoida asiaan. Kun auto tuli Impilöille 90-luvun puolivälissä, oli ovipahvien päällä vielä tehtaan suojamuovit. Siinä oli kokeiltavana jonkin aikaa Bellett GTR:n Twincam-moottori. Impilöiden yksilön kone on läpikäyty aina uudelleen keltapassivoituja osia myöden. Yksi Suomeen tuoduista Florianeista oli farmarimalli, jonka Suomen Koneliike toi rallitallinsa huoltoautoksi. Jotta miehet ja autot varmasti sekoittuisivat keskenään, ovat ne molemmat vieläpä saman värisiä. Peräänkuulutettakoon nyt samalla, että mikäli joku tietää auton olemassaolosta, niin kotimaisen Isuzu-kerhon eli Isuzu Owners’ Club Finlandin väki olisi tiedosta hyvin mielissään. 33. Tähän päivään mennessä ainoastaan matot on vaihdettu uusiin. kierroksella laidasta laitaan
Ainoastaan kuskin penkkiä on jouduttu pikkuisen korjaamaan. Tosin kun myimme käyttöautomme, niin ajoimme yhdessä välissä puoli vuotta pelkästään tällä”, mies täsmentää. Auton siirtyessä Impilöille sillä oli ajettu vasta 90 000 kilometriä. Poikkeuksellisen tarkasta pidosta kielivät muun muassa ovipahvit, joiden päällä olivat edelleen tehtaan suojamuovit. Auton mukana seurasivat kaikki käyttöohjekirjat sekä huoltomuistio. Auton 87-hevosvoimainen voimanlähde on avattu kertaalleen. Syy selvisi kun otimme koneen pois ja löysimme öljypohjan pohjalta parin sentin kerroksen savimaista mössöä. ”Hankimme sen käytännössä harrasteautoksi jo silloin, mutta auto museorekisteröitiin vasta 2000-luvun puolivälissä. Todennäköisesti se oli seura34 4/2018 Isuzu Florian. ”Kojelaudassa paloi öljynpainevalo aina pienillä kierroksilla. 1990-luvun puolivälissä hän oli jo niin iäkäs, ettei hänelle myönnetty enää ajokorttia. Takapenkki oli aivan kuin uusi eikä siellä ollut varmasti montaakaan kertaa istuttu. Niinpä hän laittoi Florianinsa myyntiin ja tilaisuuteen tarttui Juhani. Ylläpitotoimet oli tehty säntillisesti paikallisilla huoltamoilla Kalannin Unionilla ja Laitilan TB:ssä. Ennen ylimaalausta kuskinpuoleiset etulokasuoja ja ovi vaativat pienet peltipaikat, mutta muualta auton koria ei tarvinnut korjailla. Hyvin säilyneen sisustan kruunaa tehdasasenteinen radio. Hellää huolenpitoa Impilöiden omistusaikana Florian on maalattu uudelleen ulkopuolelta, mutta sisustan peltiosat, moottoritila ja konepellin sisäpuolikin ovat vielä alkuperäisessä maalissaan. Lattian nukkamatot on vaihdettu uusiin, mutta muilta osin penkit ja muutkin sisäosat kattoverhoilua myöten ovat niin ikään täysin alkuperäiset. herralle nimeltään Tarmo Vapola. Perimätiedon mukaan autolla oli käyty joka sunnuntai Kalannin kirkossa
35. Jonkin aikaa myöhemmin Poikkeuksellisen hienosti säilyneen sisustan kruunaa alkuperäinen tehdasasenteinen radio. Teho 87 hv. 07 Mitat Leveys 160 cm, omamassa 990 kg, akseliväli 250 cm. ”Sinkkipainevalua olevat takavalojen kehykset olivat päässeet syöpymään huonoon kuntoon ja sellaisia haettiin monesta eri maasta, mutta mistään ei tärpännyt. Häneltä löytyi kuin löytyikin Mäntsälästä uudet takalamppujen kehät ja lisäksi virheetön takapuskurikin”, Juhani päättää tarinoiden yhteisen matkan varrelle mahtuneista tapahtumista. 01 Merkki ja malli Isuzu Florian Deluxe 02 Vuosimalli 1971 03 Moottori Bensiinikäyttöinen 1584-kuutioinen OHV-moottori. Työläimmiksi projekteiksi ovat osoittautuneet pienten kosmeettisten seikkojen korjaaminen; harvinaiseen autoon kun ei tahdo olla osia saatavilla samalla tavalla kuin yleisempiin. Eräänä päivänä olimme rakentamassa autotallia tässä meidän pihalla, kun kaverini soitti ja kysyi, olenko nähnyt uusinta Keltaista Pörssiä, kun siellä joku myi Isuzun osia. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, jäykkä taka-akseli, kuulamutteriohjaus. 09 Valmistusmäärä Vuosina 1967-1982 yhteensä 145 836 kappaletta, Suomeen tuotu 300 kappaletta vuonna 1970. Otin numeron talteen ja kirjoitin sen timpurinkynällä sisäseinään, minkä jälkeen tietysti unohdin asian. Isuzu-kerhon kautta löytyi kuitenkin onneksi varaosat laakereineen ja kaikkine muine tarvittuine osineen”, Juhani kiittelee kotimaisen harrastajakollektiivin aktiivista toimintaa. 06 Kori Itsekantava 4-ovinen korirakenne. minulla oli tässä kirvesmies töissä levyttämässä seiniä ja peittäessään sisäseinät hän oli kirjoittanut numeron tussilla päällimmäiseen levyyn siltä varalta, että se oli tärkeä. Siinä vaiheessa muistin mikä se oli ja soitin myyjälle saman tien. Kenties työläimmiksi projekteiksi ovat osoittautuneet pienten kosmeettisten seikkojen korjaaminen; harvinaiseen autoon kun ei tahdo olla osia saatavilla samalla tavalla kuin yleisempiin. 04 Voimansiirto Neliportainen manuaalivaihteisto. 08 Suorituskyky Huippunopeus 150 km/h. usta siitä, että autoon on käytetty jossain vaiheessa vääränlaista moottoriöljyä
Sen muoto on nykyaikainen, hillitty ja kuvastaa sitä tanakkaa turvallisuutta, joka koko suunnittelussa on ollut johtolankana.” Näin tiivistää maahantuojan, Suomen Koneliike Oy:n painattama myyntiesite uuden Isuzu-mallin olemuksen. Hyvän ilmanvaihdon ja lämmityslaitteen sekä ääntä eristävien mattojen luvattiin takaavan vertaansa vailla olevan matkustusmukavuuden kaikissa olosuhteissa. 36 4/2018. Oli kysymys sitten ajosta huippunopeudella tai etenemisestä kaupunkiliikenteen rytmissä, niin viihtyvyys Isuzu Florianin ohjauspyörän ääressä oli aina taattu. Mikäli autoilu alkoi ramasemaan, olivat etuistuimet säädettävissä aina makuuasentoon asti. Käytännöllisyyttä korostava kuvitus antaa vaikutelman tanakasta perusautosta, joka on saatavissa myös Florian Van –pakettiautona. Vireän moottorin kaikki hevosvoimat olivat aina tehokkaasti kuljettajan käytettävissä ja hallittavissa. Se on kaunis, se näyttää tilavalta ja se on tilava. Teksti: Jan-Erik Laine ”I suzu 1600 Florian, japanilainen menestysauto, on nyt saatavana myös oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Turvallisuusvarusteisiin kuuluivat esimerkiksi etuistuimien turvavyöt, pehmustetut auringonvarjostimet, hätävilkkujärjestelmä, takaovien lapsilukot sekä oviheijastimet. Suoritusarvoista esite mainitsi 150 km/h huippunopeuden sekä 0-400 metrin kiihtyvyyden, mihin Florianilla kului 18,9 sekuntia. Florianin miellyttävät istuimet tarjosivat tilat viidelle matkustajalle ja kaikki hallintalaitteet olivat selvät ja hyvin ulottuvilla. Näiden lisäksi Florianin täysteräskorin kerrottiin olevan törmäyksiä vaimentavaa rakennetta. Tekniikkaa hahmottavat kuvat rumpujarruista, lehtijousitetusta jäykästä takaakselista ja kuulamutteriohjauksesta saivat vakuuttuneeksi, että Isuzulla luotettiin hyviksi havaittuihin ratkaisuihin. Florianin sisustuksessa huomio kiinnittyi loisteliaaseen varusteluun, johon kuuluivat muun muassa radio, kello, tuhkakupit edessä ja takana, kaksinopeuksinen itsepalauttava tuulilasinpyyhin sekä raitisilmalämmityslaite. Viihtyisä menestysauto Isuzu 1600 Florian Isuzu Florianin myyntiesite kuvasi perusautosta sen perusasioita, jotka Florianin kohdalla olivat turvallisuus, tilavuus sekä viihtyisyys
Sedan-mallin erilliset etuistuimet olivat säädettävissä makuuasentoon. 37. Isuzun hyväksi havaitut tekniset ratkaisut esiteltiin Florianin myyntiesitteessä selkein havainnekuvin. Bellett-malli oli tehnyt japanilaismerkin jo tunnetuksi ja odotukset Florianin suosiosta olivat varmasti korkeammalla kuin toteutuneet myyntimäärät. Suomen Koneliike Oy:n painatti Isuzu 1600 Florian -mallista myyntiesitteen, joka antoi vaikutelman käytännöllisestä perusautosta. FarmariFlorianin ostaja luotsasi vaunuaan sohvalta. Turvavyöt etupenkkiläisille kuuluivat vakiovarusteluun
Kerran vielä kahdella ta hdilla Laitila DKW F 102 ’64 38
DKW-moottoripyörästä lainattu kone sai heti tuoreeltaan moitteita ominaisuuksistaan ja riipivästä käyntiäänestään, mutta se ei tuntunut myyntiä haittaavan. Silti ne perustuivat malli toisensa jälkeen hyväksi todettuun yhdistelmään, joka koostui erillisestä rungosta, kaksitahtikoneesta ja etuvetoratkaisusta. Uutuuden ulkonäkö ei kuitenkaan ollut käänteentekevää sorttia, sillä se noudatti edellisen vuosikymmenen lopulla esitellyn DKW Juniorin linjoja. Ratkaisu vei valmistajan historiankirjoihin ensimmäisenä autotehtaana, joka otti etuvetojärjestelmän laajamittaiseen sarjatuotantoon. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Jan-Erik Laine 1920 -luvulla DKW kehitti tarmolla moottoripyöriä ja niiden sarjatuotantoa. Mutta Junior oli aikakauden mukaisesta ulkonäöstään huolimatta edelleen rungollinen auto, kun taas F 102 oli varustettu itsekantavalla korilla. 1928–1931 valmistetun P-sarjan autoissa vetoakselit oli kytketty takapyöriin, mutta ensimmäinen etuvetomalli siinteli jo taivaanrannassa. Muutaman vuoden aikana firma oli kivunnut jo maailman suurimmaksi moottoripyörävalmistajaksi. Auto oli myös hiljainen, ja sen vääntösauvoilla toteutettu jousitus nieli epätasai39. Seuraava yritys oli jo jonkin sortin menestys, sillä parin vuoden ajan tuotannossa ollutta Type P -mallia valmistettiin parituhatta kappaletta. Merkittävä osa ostajista oli tosin vanhoja asiakkaita, jotka siirtyivät moottoripyörästä auton rattiin tutun merkin sisällä. Vuosikymmeniä DKW:n tavara merkkinä ollut kaksitahti kone jarrutti muuten laadukkaan ja lehdistön kehuman auton menestystä. Monta askelta kerralla Vuosien vieriessä DKW-autot kehittyivät ulkoisesti. Räminät ja tuoksut olivat siis tuttuja jo entuudestaan. Auton muodot olivat selkeästi modernimmat kuin sen edeltäjässä Auto Union 1000 -mallissa. Vuonna 1931 markkinoille saapunut kevyt ja edullinen DKW F1 aloitti menestyksekkäiden etuvetomallien sarjan. Kori oli siististi tehdyn oloinen, ja ajossa sen tukevuus kävi nopeasti ilmi. DKW:n insinöörit olivat selvästi perehtyneet itsekantavan korirakenteen saloihin, sillä heti ensimmäinen yritys sillä saralla osoittautui erinomaiseksi. Vuonna 1963 markkinoille saateltiin uutta ja vanhaa ajattelua yhtä aikaa edustava F 102. Autovalmistus oli ollut yrityksen perustajan haaveissa jo ennen prätkätehtailua, mutta höyrykäyttöisen ajokin valmistus ei ottanut tuulta purjeisiin. Kerran vielä kahdella ta hdilla Vuonna 1963 esitelty DKW F 102 oli yhdistelmä uutta ja vanhaa
DKW 102:n suunnittelun onnistumisesta kertookin parhaiten Audin alkutaipaleen menestys. Polttoaineenkulutus oli kerrassaan hurjaa, joskin taitava kuljettaja sai nipistettyä lukemasta useita litroja sataa kilometriä kohden. Pääosin ajokaluston virkaa ovat suorittaneet Chevroletmerkkiset kulkupelit, mutta Mikko kertoo kierrättäneensä niiden rinnalla myös toisenlaista kalustoa. suudet miellyttävästi ja piti menon ryhdikkäänä myös kaarreajossa. Koeajossa kone tuntuu kuitenkin pienillä kierroksilla laiskalta, ja kierrosten myötä lisääntyvä pirteys kääntyy jyrkkään laskuun pian suurimman teholukeman jälkeen. Konetta vaille valmis Automaattisella voitelujärjestelmällä varustettu 60-hevosvoimainen kaksitahtimoottori oli hyvä lajissaan. Esimerkiksi tällä hetkellä ei ole Mobile.de-sivustolla myynnissä yhtäkään, vaikka kyse on sentään sarjatuotantoautosta, jota on valmistettu suuria määriä”, Mikko pyörittelee. 40 4/2018 DKW F102. DKW F 102 on valmistajansa ensimmäinen itsekantavalla korilla varustettu malli. Numeroiden valossa kone näytti pirteältä ja vetoalue kohtuullisen käyttökelpoiselta – suurin vääntömomentti osui 2 250 kierrokselle, ja huipputeho saavutettiin 4 500 minuuttikierroksen kohdalla. Moottorivaihdon yhteydessä DKW-logojen tilalle ruuvattiin Audin lätkät. Aikalaiset käyttivät viskositeetiltaan jäykkiä öljyjä kylmällä kelillä, mikä johti usein moottoririkkoihin. Kaksitahtiselle tyypilliseen tapaan ominaisuuksia voi lähestyä myös toisesta suunnasta. Mikkoa voisi luonnehtia pitkän linjan harrastajaksi, sillä mies on liikkunut erikoisilla ajopeleillä jo 70-luvulta lähtien. Suorituskyvyn osalta auto ei kuitenkaan ollut lainkaan toivoton, joskin parhaan kiihtyvyyden irti piiskaamiseen tarvittiin tarkkaa kytkimen ja vaihteiden käyttöä. Ominaisuuksiltaan se ei kuitenkaan ollut enää kilpailukykyinen oman aikansa nelitahtisten rinnalla, eikä länsiautojen joukossa kaksitahtisia kilpailijoita juuri ollut. Sekin veti puoleensa, että malli on lyhyessä ajassa painunut niin unohduksiin, että täsmällisen tiedon löytäminenkin on vaikeaa. Mallisarjan numerointi seurasi DKW:n järjestystä ja uutuus merkattiin koodilla F 103. Erikoisuus kiehtoo Yksi DKW F 102 löytyy Mikko Paanan tallista Laitilasta. Saabia, Ifaa, Trabantia, DKW:tä ja sellaisia.” DKW F 102 kiinnosti Mikkoa kaksitahtimoottorinsa lisäksi siksi, että se on harvinainen. Kyyti on tukevaa ja ajettavuus mainio. Muutos oli merkittävä, mutta sitäkin merkittävämpi kehitysaskel oli tehty jo F 102 -mallin kohdalla. ”Jos ajatellaan 60-luvun saksalaisvalmisteista ajokalustoa, väitän, että tämä on niistä kaikista unohdetuin malli. Pellin alla majaa pitää temperamenttinen kolmesylinterinen kaksitahtimoottori. Moottori tuntuu hyvin urheilulliselta, ja sen käskyttäminen on riemukasta puuhaa. Tuoreöljyvoitelu toi mukavuutta mutta myös murheita. Viimeiseksi jäänyt DKW-henkilöautomalli sai lopulta nelitahtikoneen peltinsä alle, mutta samalla kertaa perinteinen automerkki jäi historiaan. ”Ne ovat olleet pääasiassa kaksitahtisia vehkeitä
Teho 60 hevosvoimaa, suurin vääntömomentti 103 Nm 04 Voimansiirto Neliportainen täysin synkronoitu manuaalivaihteisto, lukittava vapaakytkin, kuiva yksilevykytkin, etuveto 05 Alusta Edessä kolmiomalliset tukivarret, pitkittäiset vääntösauvajouset, kallistuksenvakaaja ja vaihdelaatikon sivuille asennetut levyjarrut. 01 Merkki ja malli DKW F 102 02 Vuosimalli 1964 03 Moottori Pitkittän eteen sijoitettu kolmesylinterinen nestejäähdytetty kaksitahtinen rivimoottori. Nämä muodot tulivat myöhemmin tutuiksi Audi-tuotemerkin alla, mutta kaksitahtiset F 102-mallit alkavat olla hyvin harvinaisia. Ensimmäinen sodanjälkeinen Audi oli juuri tämän korimallin päivitetty versio. Takana jäykkä akseli, pitkittäistuet, Panhard-tanko ja poikittaiset vääntösauvajouset sekä rumpujarrut 06 K ori Kaksiovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pituus 428, leveys 162, korkeus 146, akseliväli 248 cm. Auto-Union-yhtymän laitteiden kanssa menee helposti hämilleen tuotemerkkien paljouden takia. Automaattinen voitelujärjestelmä. Sylinteritilavuus 1 175 kuutiosenttiä (poraus 81, isku 76 mm). F 102 on kaikin puolin hyvin tehty ja siitä välittyy laatuauton leima. Moottori tuntuu hyvin urheilulliselta, ja sen käskyttäminen on riemukasta puuhaa. Paino 910 kg 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h: 21 s, 0-400 m: 21 s, huippunopeus 135 km/h 09 Valmistusmäärä Noin 53 000 kpl DKW F 102 • valmistettiin vuosina 1964–1966 noin 53 000 yksilöä • Suomen ensirekisteröinnit: 1964 140 kpl, 1965 149 kpl ja 1966 5 kpl • maksoi vuonna 1964 10 550 markkaa • joitakin yksilöitä varustettiin 2-tahtisella V6-moottorilla vuonna -66 • DKW:n ainoa itsekantavalla korilla varustettu malli • Länsi-Saksan viimeinen kaksitahtinen sarjatuotantoauto 41. Yhtymän logo jäi elämään myöhemmin Audi-henkilöautoissa
Jämsä 42. Vesa Pohjalaisen 740-farmarin historia sivuaa kuitenkin maataloushommia, sillä autolla on takanaan pitkä ura puutarhatuotteiden kuljetuksessa. Volvo 740 GLE ’87 Puutarhatraktori Vanha viittaus traktoreihin Volvoista puhuttaessa istuu kielessä sitkeästi, vaikka autot ovat jo vuosikymmeniä olleet liikkeissään ketteriä ja ajoltaan mukavia
Vastamäkeen kiihdyttäessä vääntömomenttia ei tunnu olevan riittävästi ja kaasua joutuu painamaan syvemmälle kuin ensivaikutelman perusteella odottaisi. Volvon kaksilitrainen talousmoottori ei aivan yllä muun auton tasolle. 43. Autolla on hauska ajaa, ja komea ulkonäkö saa myös kanssa-autoilijat hyvälle tuulelle. Hauskuuden ja hyödyllisyyden ohella Volvo 740 on valmistajansa muiden mallien tavoin maantiellä tukeva ja hiljainen ajettava. Tämän farmariauton ura nimittäin käynnistyi hyötyajoneuvona ja nimen omaan puutarha-alalla. Tämä viisaus tuli mieleen kun ajelin Pohjalaisen Vesan museorekisteröidyllä farmari-Volvolla Jämsänkosken järvimaisemissa. K un vuosia sitten ryhdyin omakotitalon ja laajan pihapiirin isännäksi, tuttava suositteli puutarhatraktorin hankintaa. Tuttava puolestaan naurahti takaisin, että ei niitä sen takia hankita, vaan siksi että sellaisella on niin hauska ajella pihamaata pitkin poikin jos kohta puutarhatraktorista voi toisinaan olla hyötyäkin. Vesa ei Volvoa sentään rahtihommiin hankkinut, mutta sattumalla oli osuutensa auton viimeisimmässä omistajanvaihdoksessa. Risteysajossa korostuvat kevyen ohjauksen ja automaattivaihteiston tuoma helppous, ja u-käännöstä tehdessä ei voi kuin hämmästellä kuinka pienessä tilassa iso auto pyörähtää takaisin tulosuuntaansa. Ison auton kuljetuskapasiteetti tekee tästä harrasteautosta tavallista monikäyttöisemmän, ja sinne tänne lisätyt varusteet yhdessä nappiin osuneen rengasja vannevalinnan kanssa tuovat virallisen oloiseen autoon ripauksen persoonallisuutta. 740 palveli kukkakuljettimena ensimmäistä omistajaa vuosikymmenen ajan, ja sattumalta seuraavakin omistaja hankki auton samaa käyttötarkoitusta silmälläpitäen. Kukkakauppiaan silmäterä Volvo 740:n ratin takana selviää nopeasti, että traktori-lempinimelle ei katetta enää löydy, jollei sitten ajattele asiaa monikäyttöisyyden näkövinkkelistä. ”En ollut hankkimassa lisää kalustoa, mutta kuten harrastajat yleensä, minäkin silmäilen toisinaan myynti-ilmoituksia. Niitä katsellessa huomio kiinnittyi Volvon ilmoitukseen ja sen tekstiin, jossa tarjottiin ostettavaksi mummon monivuotista palvelijaa ja helmeä. Otsikon puutarha-sanalle taas löytyy katetta Vesan kunnostaman yksilön historiasta. Muilla markkinoilla tavallinen 2,3-litrainen vaihtoehto olisi varmasti hyvä, mutta Suomeen uutena myydyistä sellaista harvemmin löytyy. Käytössä 740 on ollut niin mainio auto, että myyntihaaveet ovat väistyneet ja Volvosta on tullut pysyvä osa kokoelmaa. Pakkohan sitä oli lähteä Uuraisille katsomaan.” Perillä odotteli ryhdikäs ja hyvin pidetyltä vaikuttava, mutta kuitenkin selvästi käytön jäljiltä oleva sininen Volvo. Omistaja-mummo kertoi auton olleen hänellä jo parikymmentä vuotta ja että isoa tavaratilaa on Teksti ja kuvat: Kari Mattila Vesa Pohjalainen hankki Volvo-farmarin kevyeksi ”terapiaprojektiksi” ja ajatus oli että auton voisi myydä museorekisteröinnin jälkeen. Saman moottorityypin kaasutinversioon verrattuna polttoaineensuihkutusjärjestelmä on tuonut lisää herkkyyttä, ja tasaisella Volvo kulkeekin mukavasti pintakaasulla. Naurahdin siihen, että ei tässä niin vanhoja vielä olla, eikä pihakaan sentään niin suuri ole. Onneksi museoautolla kuljetaan kiireettömästi
Volvon kori oli vuosien saatossa saanut pientä osumaa ja oikeanpuoleisen sivuvilkun ympärille oli siunaantunut hieman ruostetta. 44 4/2018 Volvo 740 GLE. ”Soittelin Lahtisen Tapanille, joka on paikallinen osaaja näissä hommissa, ja sovin korjauksista. ”Myöhemmin mummo painottikin tomerasti, että vaikka sillä on paljon kukkia kuskattu, niin jokaisen reissun jäljiltä on sisätilat siivottu.” Pienellä laitolla museorekisteriin Aikansa puntaroituaan Vesa päätti ostaa Volvon, ja myyjäpuolen apuna toiminut kaveri lupasi katsastaa auton ennen kaupantekoa. sinä aikana hyödynnetty ahkerasti puutarhatuotteiden kuljetuksessa. Vikalistalle merkittiin kehnosti toimiva käsijarru, liian alhaiset rengaspaineet, ruostunut akkukotelon pohja ja palanut rekisterikilven valon polttimo. Lämmityslaitteen säätimien yläpuolella näkyvä kynäteline on yksi Vesan löytämistä alkuperäisistä lisätarvikkeista. Museotarkastus sujui helposti, sillä tarkastajat olivat perillä projektin vaiheista jo ennakkoon. Kojelaudasta löytyy kynäteline ja istuimien välisestä kyynärnojasta liukuu esiin mukitelineet etuja takamatkustajille. Näihin muutoksiin Vesa tiedusteli mielipidettä myös museotarkastajilta, jotka puolestaan nyökkivät suunnitelmille hyväksyvästi. Vesan pohdinnoissa ongelmat näyttivät varsin pieniltä, joten hän päätyi ostamaan auton vikoineen päivineen. Konttorilta ei leimaa kuitenkaan irronnut. Hän pisti pikkuviat kuntoon ja korjasi käsijarrumekanismin alkuperäisvaraosia käyttäen.” Museorekisteröintiä ajatellen katsastuksen hylkyperusteet koskivat vain osaa auton ongelmakohdista. Volvon mittariin on kertynyt jo reilut 300 tuhatta kilometriä, mutta sisätilat ovat edelleen ryhdikkäässä kunnossa. Listan loppupäässä oli kohta ”muutoksia ilmiasuun”, jonka alle tavoitteeksi kirjattuna Corona-vanteet, valkoisella koristeraidalla varustetut renkaat sekä kromimaski. Sisältä auto oli huomiotaherättävän siisti ja ehjä, mikä tuntui olevan ristiriidassa tarinan kanssa. TarHyvä muotoilija saa komeaa jälkeä aikaiseksi vaikka välineinä olisivat vain kynä ja viivotin. Osia sieltä, varusteita täältä Ulkokuoren kauneusvirheiden korjaamisen, puleerauksen sekä sisätilojen ja moottoritilan perusteellisen puhdistuksen lisäksi työtä riitti osien metsästyksessä. Pikkunippeleitä löytyi harrastusvuosien aikana rakentuneen suhdeverkoston kautta sekä nettihuutokappojen välityksellä. Ulkokuorta piristämään löytyi edellä mainitut pyörät sekä maski. Vesa päätyi vanhentamaan autonsa ulkonäköä persoonallisella rengasvannevalinnalla. Vesan tekemiä löytöjä voikin paikantaa eri puolilta auton sisätiloja. Vesan laatimaan puutelistaan kertyi muutama muukin rivi, joita sitten viivattiin yli työn edetessä. Pitkään puutarhatuotteiden kuljetuksessa palvelleen auton tavaratilan odottaisi olevan siivottomassa kunnossa, mutta tämän auton omistajalla oli tapana siivota tilat jokaisen kuljetusreissun päätteeksi
Bosch K-Jektronic polttoaineen suihkutusjärjestelmä, teho 115 hevosvoimaa 04 Voimansiirto Ylivaihteella varustettu neliportainen automaattivaihteisto, takaveto 05 Alusta Edessä joustintuet ja kallistuksenvakaaja, takana monivarsituettu jäykkä akseli ja kallistuksenvakaaja. Vaimolle kun eräänä päivänä juttelin myyntiajatuksia, niin hän meinasi että mitä jos sittenkin pidettäisiin tämä itsellä, kun on sen verran kiva auto ajella.” 01 Merkki ja malli Volvo 740 GLE 02 Vuosimalli 1987 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Muilla markkinoilla yleisempi 2,3-litrainen olisi puhdikkaampi, mutta onneksi museoajoneuvoilla ajellessa ei ole kiire mihinkään. Ja sillä tavalla vaimollekin perustelin sitä että useamman harrasteauton riviin tarvitaan vielä yksi auto.” Vaimo oli myötämielinen, eikä ehkä vähiten siksi, että Vesa tuumi jo ennen ostoa, että auto joutaisi museoinnin jälkeen uudelle omistajalle. Rouvista puheen ollen myös Vesan vaimo on ehtinyt mieltyä Volvoon. kastuspäivän rutiineiksi jäikin lähinnä varmistaa että Vesan työlistan korjauskohdat ovat konkretisoituneet itse ajopeliin. Yksi yläpuolinen nokka-akseli, 2 venttiiliä /sylinteri. Hyväksytyn tarkastuksen jälkeen Vesa ei vaihtanut rekisterilaattoja mustapohjaisiin vaan piti tärkeänä tyyliseikkana, että autoon ruuvataan alkuperäisillä tunnuksilla varustetut alkuperäisen tyyppiset kilvet. 45. Sellaista mukavaa puuhastelua työpäivien päätteeksi. Konepellin alta löytyy Suomentuontiversioista tuttu kaksilitrainen pata. ”Nyt näyttää siltä että Volvo tuli jäädäkseen. Liikenteessä hieno kartano-Volvo kerää huomiota, ja autoa kuvatessakin iäkkäämpi pariskunta jäi tarinoimaan Volvo-juttuja. ”Alun perin ajattelin, että hankin auton vähän kuin terapiamielessä. Alipainetehostetut levyjarrut joka pyörässä, tehostettu hammastanko-ohjaus 06 K ori Viisiovinen farmarimallinen teräskori 07 Mitat Pituus 4785 mm, leveys 1760 mm, omamassa 1390 kg. Jutellessa selvisi, että rouva oli aikanaan koonnut vastaavia autoja leipänsä eteen
Lempivaate Peugeot 205 Lacoste toimi Pirjo Savijärven näppäränä työsuhdeautona 80-luvulla. Peugeot 205 Lacoste ’86 46. Päätettyään säilyttää auton kehkeytyi siitä ensin käyttöpeli, kunnes viime vuodet 205 on palvellut kivana kesäautona
Espoo 47
”Isäni oli autokauppiaana Scan-Autolla, joten meillä oli usein uusia autoja ajossa, mutta firmassa oli sellainen käytäntö, että työntekijän perheenjäsenillä ei periaatteessa ollut lupa niillä ajaa. Sitä ennen en ollut hirveästi erilaisilla autoilla ajanutkaan, joten ei oikein ollut vertailukohtiakaan. Jotenkin Lacostessa innosti, kun oli erikoismalli ja sellainen naisellinen auto.” Kun työnantajakin hyväksyi oitis autovalinnan, niin syyskuussa -86 Pirjo oli uuden Peugeot 205 Lacosten avaimien haltija. ”Muistaakseni ei ollut edes kilpailevaa ehdokasta, sillä ranskalainen auto innosti. Hänen aiemmin ajamiinsa autoihin verrattuna 205 oli näppärä ajokki kaupunkiajoon, jossa se pääosin tulikin viihtymään. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Kolmen työsuhdeautovuoden jälkeen LacostePeugeot siirtyi Pirjon omiin nimiin, mistä lähtien se onkin säilynyt omistajattarensa kivana ja käytännöllisenä ajokkina. Isän Saabilla olin joskus ajanut jonkun pienen matkan, miehelläni oli puolestaan ollut lähinnä Volvoja.” Peugeotin 205-mallistossa riitti mukavasti vaihtoehtoja, ja sopivaan hintaluokkaan osuvista malleista valinta kohdistui 205:n erikoismalliin, Lacosteen. Tyylin ja hintatason pohjalta mielenkiinnon kohteeksi valikoitui suurta suosiota nauttiva pieni ranskalainen, Peugeot 205. Kun Pirjo 80-luvun puolivälissä muutti aviomiehensä Markun kanssa töiden perässä etelään, niin oli elämässä edessä monenlaista muutakin uutta kuin vain maisemat. ”Peugeot 205 Lacostessa innosti kun se oli erikoismalli ja tyyliltään sellainen naisellinen auto.” Kuva: Lea Lahti 48 4/2018 Peugeot 205 Lacoste. ”Kai siinä Markkukin vähän ohjasi valintaa, mutta itse sain kuitenkin valita. Vuoden -86 syksystä eteenpäin ajotuntuman kohenteluun tuli erinomainen tilaisuus, sillä tietotekniikka-alan yrityksen palkkalistoilla olleelle Pirjolle avautui mahdollisuus Shellin leasingautoon. K eski-Suomesta lähtöisin oleva Pirjo Savijärvi kertoo hankkineensa ajokortin jo nuorella iällä, mutta kotikulmilla ajoharjoittelut jäivät vähiin, vaikka Pirjon isä autoalalla työskentelikin. Tavanomaiseen tapaan omien mieltymyksien rinnalla taloudelliset raamit ohjasivat työsuhdeauton valintaa. Joten kun minä ajoin kortin, niin enhän minä niillä autoilla sitten saanut ajaa”, hän naurahtaa. ”Kun asetuimme pääkaupunkiseudulle, niin minun piti siinä vaiheessa oikeastaan opetella kokonaan uudelleen autolla ajaminen”, Markkunsa kanssa Espoossa asuva Pirjo muistelee
Siinä missä auton ulkoiseen tunnusmerkistöön kuuluvat valkoinen väri Lacoste-somistein, antaa sisätiloihin persoonaa vihreä lattiaverhoilu. Valinta kohdistui jälleen pieneen erikois-Pösöön, 206:n Roland Garros -versioon. Eräs pieni sattumus on kuitenkin jäänyt mieleen. ”Olimme lääkärikäynnillä poikani ollessa 2–3-vuotias, ja peruutin autolla parkkihallissa lähellä pylvästä, jolloin peili osui pylvääseen ja pieni poika ilmoitti, että nyt on soitettava poliisit paikalle!” Pirjo nauraa. Virallisesti se siirtyi jälleen takaisin Pirjon nimiin joulukuun lopulla -93, ja yhteinen taival jatkui entiseen malliin. Tällaiseen hetkeen sattui myös yksi Lacosten harvoista vastoinkäymisistä. Lacosten vaihtoarvo olisi ollut kohtuullisen marginaalinen sen oivasta teknisestä kunnosta huolimatta, mutta auton säilyttäminen oli Pirjon mukaan muutoinkin harkittua. Hän taittoi Lacostella matkaa lähinnä pääkaupunkiseudulla, mutta muutamaan kertaan autolla tuli käytyä reissuilla kotiseudulla Keski-Suomessa. Vaikka olenkin autokauppiaan tytär ja isä ei autoja säilyttänyt, 49. ”Peugeot oli palvellut hyvin, joten ei sen hukkaamiseen ollut syytä”, omistaja kiteyttää. ”Peugeotista tuli ensimmäinen oma autoni, ja kovasti siitä tykkäsin heti. Lacoste-version sisältämään varusteluun kuuluivat muun muassa tummennetut lasit, sähköikkunat, keskuslukitus sekä 205 GTI -mallin mukainen nahkaverhoiltu ratti. ”Jäin äitiyslomalle huhtikuussa -89 ja samoihin aikoihin lunastin auton omiin nimiin.” Jo seuraavana keväänä auto siirtyi Markun yrityksen nimiin, mutta käytännössä se pysyi silloinkin Pirjon käyttöautona. Se oli ihanan kätevä, kun mahtui parkkiin joka paikkaan ja siinä oli muun muassa keskuslukitus.” Pirjon tilalla 205:n ohjaimissa saattoi olla joskus joku muukin työpaikalta. Ehjä ja vähän ajettu 205 Lacoste olisi saattanut päätyä toisiin käsiin seuraavan kerran vuonna 2001, kun Pirjo päätti päivittää ajoneuvonsa tuoreempaan. Omiin nimiin Pirjon ja pienen Peugeotin yhteinen taival olisi hyvinkin voinut olla ohi normaalin työsuhdekäytön päätyttyä parin kolmen vuoden jälkeen, mutta Pirjopa ei sympaattisesta kulkupelistään luopunut. ”Oli tietoinen päätös, että tätä ei hukata. ”Välillä alaiset käyttivät autoa, ja kerran Peugeotin perään ajettiin sen ollessa lainassa eräällä nuorella työkaverilla.” Tämän 80-luvun lopulla tapahtuneen kevyen peräänajon lisäksi ei isoja kolhuja matkan varrella ole sattunut
Kun huomioidaan, että esimerkiksi kattoluukku kustansi 205:n parempiin malliversioihin 2 500 markkaa ja keskuslukitus sekä sähköikkunat pakettina 2 300 markkaa, niin hintaero alkoi olemaankin jo lähes kuitattu. Jos Lacosten ja voimalinjaltaan identtisen XR:n hintaero tuntuu suolaiselta, kannattaa muistaa että pikkuautoluokassa Lacosten tarjoamat varusteet olivat paitsi harvinaisia, myös hinnakkaita. Kaikkiaan 205:tä valmistui vuoteen -98 mennessä lähes 5,3 miljoonaa, joten Lacosten osuudeksi kokonaismäärästä muodostui alle puoli prosenttia. 50 4/2018 Peugeot 205 Lacoste. Eittämättä Lacoste oli tähdätty tyyliä ja mukavuusvarustelua kaipaavalle, sillä suorituskykyä haluava laittoi todennäköisemmin vielä pari tonnia lisää ja osti tasan 70 000 markkaa maksavan 205 XT:n. Kun Green ja Roland Garros lanseerattiin markkinoille 80-luvun lopulla, oli ranskalaisen vaatemerkin kanssa brändiyhteistyössä syntynyt 205 Lacoste sen sijaan jo poistunut Peugeot-hinnastosta. Näin ainakin sen perusteella, että kolmiovinen Lacoste oli merkitty maaliskuun lopun -86 autohinnastoon uutena automallina. Sen 1 361-kuutioisesta houkuteltiin kahden kaasuttimen tarjoilemana 80 hevosvoimaa, joka lennätti keveää 205:tä sataseen 11,6 sekunnissa ja 170 km/h huippuihin. Edellä mainitun lasikattoluukun ja vihreän lattiaverhoilun ohella Lacoste-varusteluun kuuluivat muun muassa tummennetut lasit, sähköikkunat, keskuslukitus sekä GTI-mallista lainattu nahkaverhoiltu ratti. Green ja Roland Garros olivat kaksikurkkuisella kaasarilla kipakoitetun 1,4-litraisen 205 XS:n varustellumpia painoksia. Hintaero oli siis varsin tuntuva. Miljoonien yksilöiden myynnistä valtaosan muodostivat kolmeja viisiovisten korimallien 1,0–1,4-litraisilla moottoreilla varustetut perusversiot, mutta ranskalaisten markkinointija tyylitaidon osoituksena mallista luotiin erikoisversioita moneen eri tarpeeseen. Edullisen avoauton ostajalle 205 tarjosi puolestaan vaikeasti ohitettavan vaihtoehdon CJja pirteänä CTI-versiona. Oletettavasti suurin osa valmistuneista 205 Lacosteista oli kolmeovisia, mutta mainoskuvissa näkyy Lacoste-mallia myös viisiluukkuisena. Peugeot 205 Lacoste oli tuotannossa vuosina 1984–1986, minä aikana valmistui lähteiden mukaan hieman alle 24 000 Lacoste-vaatteista pientä Pösöä. Suomen Peugeot-maahantuoja Maan Auto Oy:n viralliseen ohjelmaan 205:n Lacosteversio liittyi vasta tuotannon loppusuoralla. Omassa hintaluokassaan oli 105-hevosvoimaisella 1,6-litraisella ruiskukoneella ladattu 205 GTI, jonka pyynti asettui 88 400 markkaan. MUOTIA 80-LUVULTA Peugeot onnistui tekemään vuonna -82 esitellystä pienestä viistoperämallistaan 205:stä sellaisen kultakimpaleen, että siitä riitti vuoltavaa seuraavaksi puoleksitoista vuosikymmeneksi. Viisipykäläinen laatikko tuki osaltaan taloudellisuutta. Lacosteerikoismallissa käytettiin samaa voimanlähdettä kuin 205 XR:ssä eli 60 hevosvoimaa tuottavaa 1 361-kuutioista nelosmoottoria. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö Lacostea olisi mahdollisesti tilattu ja myyty maahamme yksittäiskappaleina jo aiemmin. Greenin ominaispiirteenä oli kermanvalkoinen väritys, kun Roland Garros antoi 205:een ylellisyyttä nahkaverhoiluineen ja vihreine metalliväreineen. Peugeot 205 Lacosten hinnaksi oli helmikuussa -86 merkitty 67 800 markkaa, kun vastaavalla tekniikalla varustettu 205 XR kustansi 59 500 markkaa. Erikoismallin tunnusomaisin piirre oli kokovalkoinen olemus täydennettynä Lacoste-tunnuksin ja vauhtiraidoin. Aimo annoksen ranskalaisuutta sisälsivät puolestaan niin sanotut tennismallit Green, Lacoste ja Roland Garros; mallien yhdistävinä tekijöinä lasikattoluukku ja lattian vihreä kangasverhoilu. Peugeotin rallimenestyksen innostamana GTI-versio nousi suureen suosioon eri puolilla Eurooppaa ja haastoi tiukasti VW Golfia ja kumppaneita GTI-kekkereiden kuumimpana pikkusporttina
Puristussuhde 9,3:1. Kun 206 hankittiin, niin en halunnut luopua 205:stä olihan se ollut minulla uudesta asti ja pidetty hyvin. ”Erään kerran se oli Markun pojalla Valkeakoskella lainassa, kun hänen autonsa oli hajonnut. Kun Pirjon käyttöautoksi päivittyi 206 Roland Garros vuonna 2001, siirtyi Lacoste kesäkäyttöön, jossa se on palvellut Pirjoa sekä tarpeen tullen hänen lapsiaan ja muuta perhepiiriä. 08 Suorituskyky Huippunopeus 155 km/h, 0-100 km/h 14,8 s. ”Jo silloin nuorena päätin, että jos minulla on joskus auto, niin annan sillä seuraavalle sukupolvellekin ajokokemuksia”, hän naurahtaa. Takana poikittaiset vääntösauvat, pitkittäiset tukivarret. Teho 60 hv /5000 rpm, vääntö 105 Nm /2500 rpm. Viime vuoden alussa auto hyväksyttiin museoajoneuvoksi, minkä siivittämänä yhteinen taival tulee jatkumaan tulevaisuudessakin. Edessä levyjarrut ja takana rumpujarrut. Poraus 75, isku 77 mm. Sitä jotenkin ajattelee, että tämä on ollut minulla jo niin kauan ja ollut silloin joskus minun uusi ja ihana autoni”, Pirjo tunnelmoi ja jatkaa hymyillen. Paino 830 kg. Tällä kun ajelee kiireettä vaikka mökillemme Vääksyyn, niin tulee nostalginen tunnelma. Etuveto. 51. Ja päätöksestä on ollut epäilemättä iloa Savijärvien lapsille. Kilometrejä on kertynyt vuositasolla parin edeltävän vuoden aikana alle tuhat, mutta joka kesä kuitenkin. ”Nyt kun olen jäämässä eläkkeelle, mutta nautin edelleen autolla ajamisesta, niin ehkä tällä tulee ajettua hieman enemmänkin kuin viime vuosina”, miettii Pirjo tyylikkään Peugeotinsa äärellä. 07 Mitat Pituus 371, leveys 157, korkeus 137, akseliväli 242 cm. Joitakin vuosia sitten se oli puolestaan tyttärellämme Tampereella, jotta hän pääsi autolla mökkireissuille.” Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö Pirjo itsekin viihtyisi mukavassa ja hyväksi todetussa Lacoste-kuosissa. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. Tilavuus 1361 cm3. ”Ei tämä nyt ehkä enää niin ihana ole ajaa, mutta ei tästä silti haluaisi luopua.” Tällä hetkellä yhteistä matkaa on takana pian 32 vuotta, mutta vain reilut 164 000 kilometriä. Tällä olen kuskannut omia ja naapurin lapsia milloin futistreeneihin ja milloin balettiin.” Roland Garros käyttöön, Lacoste harrasteeksi Kun alla oli uusi Peugeot 206, siirtyi 205 Lacoste kesäautoksi. Lisäksi siihen liittyy paljon kivoja muistoja. Vaikka uuteen leijonakeulaan nähden Lacoste oli vanhahtava ja ilman ohjaustehostinta raskaampi käsiteltävä, ei uuden maalipinnan vuosituhannen taitteessa saanut Lacoste jäänyt pölyyntymään tallin perukoille. niin mieheni kautta minulle on tullut ajattelua, että vanhoja voisi säilöäkin. ”Nyt kun tässä on itsekin ilmeisesti vanhentunut, niin on alkanut ymmärtää vanhemman auton päälle. 05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen erillisjousitus, kallistuksenvaimennin. Eräänä kantavana ajatuksena oli lainata autoa tarvittaessa jälkikasvulle: jos aikanaan oman isän työsuhdeauton rattiin ei ollut asiaa, niin Pirjo oli päättänyt toimia toisin. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 01 Merkki ja malli Peugeot 205 Lacoste 02 Vuosimalli 1986 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain
Kyseessä on vuosina 1921–1980 elänyt Giovanni Michelotti, joka piirsi korilinjoja paitsi kotimaansa autovalmistajille myös lukuisille muille eurooppalaisille automerkeille. P ellinpiirtoja-artikkelisarja tulee olemaan sopivan ajan jatkuva teema, jossa otamme esille autosuunnittelijoita ja etenkin heidän aikaansaannoksiaan piirustuspöydän ääressä. Eräs 50ja 60-luvun ahkerimpia autosuunnittelijoita oli Giovanni Michelotti, joka piirsi muodot sekä lukuisiin arkisiin käyttöautoihin että omintakeisiin erikoisuuksiin. Ennen kuin sukellamme itse aiheeseen, tunnustamme autosuunnittelun historiassa piilevät karikot. Itse asiassa koko ongelma tiivistyy suoraan kysymykseen: Kelle kuuluu kunnia auton muodoista. Michelotti sukelsi autosuunnittelun saloihin jo ennen toista maailmansotaa, kun hän pääsi Giovanni Teksti: Harri Onnila Kuvat: autonvalmistajat ja Harri Onnila Kynää säästämättä Pellinpiirtoja 52 4/2018. Monen mallin mies Aloitetaan suunnittelijataitureiden sarja italialaisesta automuotoilugurusta. Onpahan vain käynyt signeeraamassa suunnittelutiiminsä työn nimiinsä. Tämän selittelyn takana piilee siis ounastelu, että tietyn automallin suunnittelijaksi historiankirjoihin kirjattu iso nimi ei välttämättä ole piirtänyt automallin päälinjoja yksin tai joissain tapauksissa laisinkaan. Kuuluilla suunnittelijoilla on poikkeuksetta ollut oma suunnittelutiiminsä, jossa on piirretty ja haettu täydellistä korimuotoa. On nimittäin niin, että lopulta harva automalli on vain yhden käsiparin työn tulosta etenkin mitä tuoreemmasta mallista on kysymys. Jos muotoilu on osunut kohdalleen, on design-firman nokkahahmo ottanut useimmiten kunnian itselleen. Tämän käytännön ovat hyväksyneet autonvalmistajat, sillä tunnetun suunnittelijan nimen on epäilemättä toivottu antavan lisävauhtia tuoreen mallin menekille
Avarakatseista mutta myös uutta autojen suunnittelusuuntausta edusti, että mies ei suinkaan keskittynyt vain kotimaansa merkkeihin vaan tarjosi toimistonsa palveluita yli kansallisuusrajojen. Farinan koritehtaalle töihin. Viisikymmentäluvulta eteenpäin Michelottin nimiin merkittiin klassisista italialaisista erityisesti Alfa Romeon, Lancian ja Maseratin tuotteita – useimmiten virtaviivaisia urheilukoreja. Viisikymmenluvulla Michelotti ahkeroi erilaisten Fiat-hahmotelmien parissa. Tyylikieli jätti kuitenkin jälkensä muutaman vuoden päästä esiteltyyn Amazoniin. Tämän pienen urheiluvaunun muodot olivat klassisen maukkaat, joten Michelotti sai tulevina vuosina osallistua jalostamaan ensin Alpinen A108:aa ja sitten vielä A110mallia, joka tuli suomalaisillekin Michelotti suunnitteli automalleja avarakatseisesti yli kansallisuusrajojen. Muotoilukonsulttina toimimisesta aukeni Michelotille työtehtäviä myös niiden automallien pariin, joista mies nykyään muistetaan. Ahtautta tai avaruutta kaipaaville oli esittää Vignalen nimiin syntyneet Fiat Abarth 750 Coupe Goccia -57 sekä Fiat Multipla Spiaggetta -56. 53. Matka kohti kuuluisuutta käynnistyi 50-luvun puolella, kun Michelotti perusti muotoilutoimiston, jonka kautta hän oli mukana monen italialaisen koriverstaan yksittäiskappaleina tai piensarjoina koritetuissa autoupeuksissa, joiden tekijöiksi lukeutuivat muun muassa Ghia ja Bertone. Vuonna 1953 valmistunut auto jäi siten uniikiksi yksilöksi, joka tuhoutui autokolarissa 60-luvulla. Eräs 50-luvun alun taidonnäytteistä oli Volvo Elisabeth I, jonka Alfa Romeo -tyylinen kori syntyi Volvo PV445:n alustalle. Ensimmäisinä esimerkkeinä tällaisesta toiminnasta oli Renault 4CV:n tekniikkaan perustunut Alpine A106 vuodelta 1955. Ruotsalaisen liikemiehen aloitteesta syntynyt Elisabeth herätti mielenkiintoa Volvoa myöten, mutta kauniin korin ahtaat takatilat leikkasivat innon tuotantohaaveista. Tarkempana esimerkkinä mainittakoon Vignalelle toteutetut lukuisat erikoiskoritetut Ferrarit
Tyylikkäänä esimerkkinä vuonna -62 esitelty Hino Contessa 900 Sprint. tutuksi eritoten rallipoluilta. Vignalen koripajan luomus vuodelta -54: Rolls-Royce Silver Wraith Special Saloon. Urheiluvaunuihin verrattuna vähemmän kiivasta mutta sodan jälkeisen autoilemaan kaivanneen Euroopan ajanjaksoa edusti puolestaan suunnittelutyö LänsiSaksaan. Makuasioista ei sovi kiistellä, mutta sanottakoon vaikka niin, että joskus mestarinkin käsi saattaa vapista. Pitkäaikainen ja tuottelias yhteistyö aukesi Standard-Triumphin kanssa, vaikka ensimmäisen Michelottin piirtämän tuotteen lanseerauksen aikoihin Triumph-merkki siirtyi osaksi Leyland Motorsia. Kanaalin toisella puolella ei jääty saksmanneja kehnommiksi, vaan Michelottin varma kädenjälki kelpasi sielläkin. Tuo uutuustuote oli vuonna 1959 esitelty Triumph Herald – suoraviivai54 4/2018 Giovanni Michelotti. Aivan 50-luvun lopulla BMW toi markkinoille Isetta-kääpiöautomallinsa isoveljen 600:n, jonka muotoilulinjat oli uskottu Michelottin käsiin. Kuusikymmentäluvulla Michelotti oli osaltaan auttamassa japanilaisten autonvalmistajien tyyliä kohti länsimaista estetiikkaa
Giovanni Michelottin kerrotaan omistaneen tämän auton kuolemaansa asti, jolloin sen peri hänen Edgardo-poikansa. 55. Triumph-yhteistyölle antoi vauhtai tämä TR3 Speciale -versio vuodelta -57, niin ikään Vignalen alaisuudessa. Heraldmaisuutta jo havaittavissa, eikö vain. DAF 55:een pohjautuva coupétutkielma Siluro vuodelta -68 on tullut viime aikoina tutuksi Eindhovenissa sijaitsevan DAF-museon vieraille. Kelpaisiko kesäpäivän kaaraksi Vignalen korittama Maserati 3500 GT Spyder Meadows vaiko sittenkin brittiläinen vastaus kysyntään – Meadows Frisky. Häneltä auto kulkeutui Saksan kautta DAF-museolle, jossa huonoon kuntoon päässyt ajokki entisöitiin valokuvien perusteella ulkoisesti alkuperäiseen olemukseensa. Michelotti oli mukana niin monen 50-luvun lopun urheiluvaunun korisuunnittelussa, että lempiauton valitseminen on vaikeaa
Torinon autonäyttelyssä -67 Michelottin piirtojälkeä oli ihasteltavissa Vignalen osastolla Jensen Novan muodossa. BLMC tiristi ”Maileristaan” kaiken irti: linjalle saatiin ADO16-mallin viimeisenä edustajana vuonna -71 Etelä-Afrikkaan tarjottu Austin Apache, jonka mainonnassa Michelottin ansiot eivät jääneet sivurooliin. Fiat 128 Coupén tuotantoversio ei olisi ollut hullumpi silloinkaan, jos muodoiksi olisi poimittu nämä Michelottin jalostamat linjat. Ylelliseen sporttimeininkiin luotu Stag vastasi epäilemättä 70-luvun alun tyylitajuun, mutta mallin tuotannon laatu laimensi muotoilun herättämiä odotuksia. Kauppa tosin kävi Italiaan ja Beneluxmaihin vuosina 1965–1967 vain noin 10 000 yksilön verran. sen kulmikkailla linjoilla toteutettu siro kaksiovinen auto. 56 4/2018 Giovanni Michelotti. Seuraavina vuosina Michelotti pääsi viimeistelemään useita Triumphin urheiluvälineitä: vuoden 1961 TR4:n sekä vuonna 1966 saapuneen GT6:n, joka oli käytännössä Spitfiren pohjalle toteutettu coupé-malli. Myös perhekeskeisempään käyttöön soveltuvat Triumphit kuten 2000, 1300 ja Dolomite pääsivät 60ja 70-luvuilla italialaisen muotoilijan ansiolistalle. Osaavaa kaveria tahdottiin hyödyntää jatkossakin, minkä seurauksena hänen kädenjälkeään on nähtävissä 02-sarjan Bemareissakin. Kyseessä Fiat 128 Pulsar 1300 vuodelta -72. ”Tämmöinen tästä tuli”, tuntuu Michelotti viestivän, kun hän on päivittänyt ikääntyvästä juustohöylä-Angliasta Fordille edullisen vientimallin Italianmarkkinoille. Tiettävästi BMW Neue Klassn maskin etuviisto muotokieli oli erityisesti Michelottin aivoituksien tulosta. Vakavasti ja hassutellen Samoihin aikoihin Triumph-projektien kanssa Michelotti teki edelleen työtä Manner-Euroopan puolella. Syntyi Ford Anglia Torino, joka oli kieltämättä ilmeeltään tuore ollakseen E105-Ankasta jalostettu. Lancia Betan perustalle vuonna -74 toteutetun Mizar-kokeilun käytännöllisiin tai muuten vain ratkaisuihin kuuluvat lokinsiipiovet joka iikalle. Aluvanteinen varapyöräkin on mahtunut mukaan. Sujuva BMW-yhteistyö jatkui ensin pienen 700-mallin parissa ja sitten baijerilaisille elintärkeäksi malliksi osoittautuneen keskiluokkaisen 1500:n muotoilun kanssa
Entä missä kaikessa muussa tämä ahkera autosuunnittelija ehti uransa aikana olla mukana. Kaiken kiireen keskellä Michelotti ehti luoda myös oman automallin – siis omalla nimellä. 57. Perustana Fiat 127. Vuoden -78 Every 4R:ssä tutkittiin saman auton taipumista kaupunkiautosta vapaa-ajan ajokiksi. Michelotti Shellette -rantalelu edusti 60-luvun lopun elämäniloista kokeilevuutta Fiatin Jolly-malleja henkivine rottinki-istuimineen. Alun alkaen Michelottin nimikkoautoa kaavailtiin DAFpalikoista, mutta lopulta tuotantoversio syntyi Fiat 850:n tekniikalle. Vuonna 1984 esitelty brittiroadsterin olemusta moderniin aikakauteen päivittänyt tai ainakin siihen pyrkinyt Reliant Scimitar SS1 oli nimittäin Michelottin piirtämä. Siitä lisää näytteitä ohessa. Se oli vuonna 1969 julkisuuteen pukattu Michelotti Shellette, muotoilullisesti taattua torinolaiskaverin käsialaa 500ja 600-Fiatien Jollymalleja henkivine rottinki-istuimineen. Liukuhihnaa pahemmin venyttävästä tuotannosta ei kuitenkaan ollut kysymys, sillä valmistusmäärä jäi noin 80 yksilön lukemiin. Vielä postuumisti Michelottin nimi nousi esille vuoden 1984 Reliant Scimitarin piirtäjänä. Michelottin kynä pysähtyi lopullisesti vuonna 1980, mutta vielä postuumistikin automaailma sai arvioitavakseen hänen muotoilullisia visioitaan. Tekniikan osalta pelattiin varman päälle mutta Fiat-linjalla siinäkin. Keski-Euroopan autonvalmistajista myös hollantilainen DAF hyödynsi Michelottin kynäkättä niin muotoilututkielmissa kuin tuotantomallissa asti. Kyse oli DAF 44:stä ja sen päivitetystä 55-mallista
Kyydissä Kallella oli Juha Brandt. Ei tosin varsinaisessa runkipaikassa vaan seuraavassa vasurissa. Ykkönen sijaitsi Kyrön eteläpuolella ja reittikarttaan tekemieAmmattikoulukaverini Kalle Nyblom sai kyseenalaisen kunnian olla kolmannen ek:n viimeinen kaataja. A mmattikatsojan talvi oli ollut ralliton, itse asiassa kertaakaan en ollut vielä lumilla ajettua kisaa käynyt katsomassa. ”Jossain Pohjanmaalla varmaan”, vastasin. Vauhtia Mellilän Shelliltä Kilpailun alusviikollla oli jälleen häiritty järjestävän seuran yhdyshenkilöitä puhelimitse ja kyselty kilpailijamäärät ja reittikartan myyntipisteet. Keväinen Auranmaan ralli on jäänyt ammattikatsojan mieleen kolmannen erikoiskokeen rajuista kaadoista. Juuri kylvetylle varsinaissuomalaiselle pellolle kertyi kotiinkuljetusta odottamaan lohduttoman näköistä kalustoa. Pasi lupautui ja kysyi vielä että missäpäin kisat on. Uusimmasta Vauhdin Maailman kisakalenterista silmiin osui Kyrön seudun urheiluautoilijoiden järjestämä Auranmaan ralli. Mellilän Shell oli parhaiten tulosuuntamme varrella ja olimmekin hyvisssä ajoin jonottamassa karttaa itsellemme. Huhtikuussa rallit olivat tauolla kun tiestö vietti rospuuttoaikaa, mutta toukokuun puolivälin jälkeen alkoi taas kilpailukalenterista löytyä tapahtumia. Huoltiskahvit odotellessa huiviin ja rallipaketin ostettuamme lähdimme kymmenien muiden lajitovereiden kanssa kohti ykköspätkää. Hieman oli vielä kotimaan tuntemus nuorella miehellä hakusessa, sillä kisapaikkaa autoilijan tiekartasta hakiessa ei Kyrö ollut lähelläkään Pohjanmaan lakeuksia vaan Fiat Unon keula piti suunnata Loimaan ja Auran väliselle alueelle Varsinais-Suomeen. Koivujen alkaessa muodostaa hiirenkorvia teki mieli palata pitkästä aikaa taas penkalle päivystämään. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Kolmospätkän huimat Auranmaan ralli 1991 58 4/2018. Siispä lankapuhelimen luuri kouraan ja soitto Pasille josko hän lähtisi taas kaveriksi
ni muistiinpanojen mukaan se oli asvalttia. 59. Kolmonen oli samoissa maisemissa, hieman pohjoisempana. Rantasalo ja Perkkiö Mynämäen urheiluautoilijoista taittoivat ylläripaikan taidolla. Mukavana yksityiskohtana huomasin että tuonaikaisessa kartassa kyseinen paikkakunta, siis Kyrö, oli nimellä Karinainen. Taisi ojan ylitys tehdä heilläkin kipeää auton etupään ripustuksille. Vai tuurilla. Peltoparkkiin jäi enemmän ja vähemmän vaurioitunutta kalustoa. Muutama kilometri pätkän lähdöstä oli nopean osuuden jälkeen syvä notko jossa oli silta, joka luonnollisesti oli merkitty huomiolla. Mäen päällä, kun silmä tavoitti jälleen jotain kiinnekohtaa, Mellilän Shelliltä ostettu reittikartta on vieläkin tallessa kisasta otettujen paperikuvien kera. Virtanen ja Tuomanen lähtivät huimaan karuselliin Escorteineen. Sillan jälkeen tie nousi jyrkästi sadan metrin verran ylämäkeen ja Unon tuulilasista näkyi pelkkää taivasta. Turun urheiluautoilijoiden Tolonen Sanaksenaho pelastautuivat monen muun lisäksi kaadolta laskemalla kilpurin suoraan pellolle. Ykköspätkä ei oikein säväyttänyt, kakkonen oli sorapätkä Pöytyän ja Yläneen välimaastossa eikä sieltäkään mainittavaa runkipaikan aineksia sisältävää ylläriä tuntunut löytyvän
Heti kilpailun alussa nähtiin raju kaato Lehtonen Sallinen parin toimesta. Escortin etukaari taittui mutta onneksi pääkaari suojasi kuljettajia. Starletissa oli tuona aikakautena suosittu maalausteema, joka mukaili Toyota Team Europen tehdaskilpurien väritystä. Takaapäinkin Escort näytti hurjalta. Vauriot johtivat keskeytykseen vaikka auto pysyikin pystyssä. Petri Riennon Starlet ja Vähämikon Avenger odottavat trailerikyytiä kotiin. Starlet-pari oli yksi pelto-ojan suoraan ylittäneistä. Näkymä kisan jälkeen nyppylältä pellolle. 1990-luvun alussa ei vielä tarvinnut turvakaaria hitsata kiinni koriin ikkunapilarien kohdalta. Tie taittui heti mäen harjan jälkeen alta pois. Pahasti vaurioituneesta ajokista onneksi selvittiin ulos ilman suurempia henkilövahinkoja. 60 4/2018 Ammattikatsoja muistelee. Escortista repeytyivät irti kardaani ja taka-akseli. Kori painui kasaan turvakaarien antautuessa
Auranmaan ralli oli myös päätös eräälle aikakaudelle, sillä ammattikatsojan Panasonic-pokkari pääsi kisan jälkeen ansaitulle eläkkeelle. Sieltä mukaan lähti lähes ammattilaistasoinen Nikon F801S -järjestelmäkamera optiikoineen ja salamalaitteineen. Ikävämmin kävi eräälle b-junioriparille, kun heidän Escortinsa lähti pelto-ojan ylityksen jälkeen kunnon kieputukseen. Jo maantievauhdilla ehti tukka ja moni muukin paikka nousta pystyyn, kun ei heti hoksannut minne tie katosi. Onneksi ulosajo sattui paikassa jossa oli runsaasti yleisöä, joten ensiapua oli heti saatavilla ja ambulanssikin tuli nopeasti paikalle. Paljon Avengereita oli tuolloin vielä kisakäytössä, nykyään auto on harvinainen kisakäytössä saati sitten siviiliajokkina. Liiankin huimia suorituksia Kilpailun käynnistyttyä nolla-autot jarruttelivat ennen nyppylän lakea merkkejä varsinaisille kilpailijoille, jotta nämä osaisivat ottaa vauhdin pois mäen harjalle. Tässä oli toukokuisen rallipäivän todellinen unelmapaikka ammattikatsojalle. Mynämäen urheiluautoilijoiden Vähämiko Laivoranta nostettiin pikaisesti pystyyn, mutta Kostajan matka jatkui ainoastaan peltoparkkiin. Viimeisen kaadon sai kunnian suorittaa ammattikoulukaverini Nokialta, Nyblomin Kalle, joka Juha Brandtin kanssa selätti juuri maalaamosta tulleen Escortinsa katselupaikkaamme seuraavassa vasurissa, joka on ollut myöhemmin melkoinen runkipaikka ek:ta toisinpäin ajettaessa. Hurjan näköisestä ajokista päästiin onneksi suhteellisen terveinä kotiin. Seuraavan viikon lauantaina lompsin povitasku täynnä kauan säästettyjä kekkosia, sibeliuksia, aaltoja ja linnoja tamperelaiseen valokuvausalan liikkeeseen. Kallen Hoppa meni koriltaan vaihtokuntoon, mutta onneksi ilman henkilövahinkoja. Tämä ei kuitenkaan kauaa toiminut ja katsojat saivat nähdä erilaisia suorituksia kun kilpurit hurauttelivat äskettäin kylvetylle pellolle. 61. Kilpailijat jotka ehtivät hieman kääntää autoaan kaarteen suuntaan vaurioittivat kilpurinsa poikkeuksetta keskeytyskuntoon. Nyblomin Kallen Hoppa oli edestäpäinkin melko murheellisen näköinen. Vähämikon Kostaja sääilyi vielä korjauskelpoisena. Toisaalta, autourheilussa voi joskus sattua pahastikin ja tämä riski on luonnollisesti tiedostettu kun kypärä päähän laitetaan. Vaikka kisoja lähdetään katselemaan nimenomaan ulosajopaikkoja etsien, ei kukaan toivo näkevänsä loukkaantumisiin päättyviä tilanteita. Kilpailu oli jo loppupuolellla onnettomuuden sattuessa, mutta melko pitkästä tauosta huolimatta ek:ta ei ajettu loppupään osalta siirtymänä vaan kisa jatkui normaalisti. Auton kori kesti karusellin melko hyvin, mutta kartanlukijan turvavyön kiinnitys irtosi vakavin seurauksin. Seuraavissa kisoissa ei kuvien onnistuminen jäänyt enää kameran ominaisuuksista kiinni. näkyi edessä pelkkää peltoa. Osa pahastikin, sillä jo numerolla 33 ajanut Escort poistui pellolle ”nokkaperää” ja turvakaarien antautuessa kori painui linttaan varsin pahasti. Tämä pelasti kilpailijoita suuremmilta kalustovaurioilta vaikka tien ja pellon välinen oja rikkoi lähes kaikilta suistuneilta ainakin etupään ripustuksia. Paikalla olleita tilanne pelästytti oikein kunnolla. Moni kilpailija ei ehtinyt reagoida nyppylän jälkeen ollenkaan vaan laski suoraan viljelykselle multa pöllyten. Sekavin tuntein kotiin Kotiin lähdimme ajelemaan varsin hiljaisina ja vähät puheet käsittelivät rajuja tapahtumia. Tie taittui lähes yhdeksänkymmentä astetta oikealle
RÄTTÄRISTI Ammi Koivisto 62
Valkoinen Dyane jatkoi matkaansa, kun Ammi hankki sen tilalle oranssin Rättärin käyttöautokseen. Sillä ajettiin Hämeenkatua edestakaisin, ja tuntui kuin olisi ollut kuningatar.” Vaihtelu virkistää Ammin valmistuttua sairaanhoitajaksi nuoren parin tie vei Turkuun. Perheeseen syntyi ensimmäinen poika 1979, ja ensimmäisen oman Rättärin Ammi hankki samoihin aikoihin. Tästä hyvänä esimerkkinä käy Ammi Koivisto, jonka elämään nämä persoonalliset ranskalaisautot ovat kuuluneet vuosikymmeniä. Kaikki vanhat Rättärit paitsi valkoinen Dyane oli sitä ennen myyty pois.” hän muistelee. Myöhemmin he muuttivat Uuteenkaupunkiin ja sieltä vuonna 1978 Espooseen. Menimme kerran tyttöjen kanssa ravintola Pirkanhoviin, joka oli siihen aikaan suosittu opiskelijoiden paikka. Armi ”Ammi” Koiviston elämään Rättärit tulivat sattumalta poikaystävän myötä, ja vaikka elämäntilanteet ovat vuosikymmenten kuluessa muuttueet, Rättärit ovat aina pysyneet kuvioissa. Perhe muutti Lammille 1984, jolloin perheeseen syntyi myös toinen poika. ”Se oli kesää -73. Kahden Rättärin perhe herätti autoineen huomiota, ja Rättärillä kiertävä kotisairaanhoitaja oli tuttu näky Tuuloksen ja Lammin alueella. Mentiin Korpivaaralle, olisiko ollut vuosi -82. Tuo 500 markkaa maksanut valkoinen Dyane palvelikin moitteetta muutamia vuosia. Se nuorimies ehdotteli heti tapaamista, ja treffit oli jo seuraavana päivänä samassa paikassa”, Ammi muistelee ja jatkaa: ”Hän ajeli silloin veljensä mustalla Volkkarilla ja alkoi puhua, että haluaisi ostaa oman auton. Siinä oli kukkia ja elettiin vielä hippiaikaa. Olin nuori sairaanhoitajaopiskelija ja opiskellut vajaan vuoden Tampereella. Se auto oli Rättisitikka, ja siitä se sitten lähti. 63. Talouteen kuului aina Rättisitikoita, joista oli muodostunut yhteinen harrastus. Se oli erikoinen, herätti hirveästi huomiota, ja sehän sopii minulle. Lammi R ättisitikka on monessa mielessä ainutlaatuinen automalli, joka hurmaa osan käyttäjistään niin, että Rättäreistä voi tulla joko pysyviä perheenjäseniä tai elämäntapa. Minua alkoi tanssittaa vaalea nuorimies, joka oli hyvin kiinnostunut minusta. Kerran hän sanoi löytäneensä hienon auton ja lupasi tulla sitä näyttämään. ”Sitten me päätettiin ostaa aivan uusi Rättäri. Se oli viininpunainen, tuliterä ja suoraan liikkeestä. ”Sen nimi oli Ilona, ja kaikki kulmat tuli silläkin kierrettyä.” Ennen käytettyjen autojen maahantuonTeksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Vuonna 1986 kiertävän kotisairaanhoitajan kulkupelinä palveli Ilona. RÄTTÄRISTI Ammi Koivisto Rättisitikka on melkeinpä poikkeuksetta omistajalleen paljon enemmän kuin pelkkä kulkuneuvo. Se oli iso investointi
Komisario tutki auton konehuonetta myöten ja ihmetteli, että miten se näyttää niin uudelta. Kovinkaan spontaani tempaus ei matkaanlähtö tuolloin ollut, sillä maailma oli noihin aikoihin hyvin toisenlainen. Sanoin, että kyllä on. Seitsemän maan vaelluksesta on varaosaovessa muistona haalistunut tarra. Suunnitteluprosessi kesti vuoden päivät ennen kuin kaikki tarvittavat viisumit, vakuutukset, luvat ja suunnitelmat olivat valmiit. Yksi erityisesti mieleen jäänyt reissu oli kesällä 1976 järjestetty seitsemän maan vaellus, jossa kierreltiin kuukauden ajan Neuvostoliiton lisäksi kuuden itäblokin maan alueilla. Eri”Voin kyllä sanoa, että olen nähnyt Rättärillä maailmaa.” 64 4/2018 Ammi Koivisto. Kädet täristen keksin sanoa, että tules nyt katsomaan tätä takaluukkuakin, ja sitten se totesi, että kyllähän se on sama auto.” Sen seitsemän maata Vuosikymmenten aikana on Ammille kertynyt lukemattomia rättärireissuja. Vakuuttelin, ettei mitään, ja komisario väitti, että kyseessä ei ole edes sama auto. Onneksi silloinen aviomieheni oli fiksuna laittanut siihen siitä vanhasta takaluukun, joka oli sisäpuolelta vähän ruosteinen. Nyt kun kepponen on juridisesti vanhentunut, voidaan paljastaa, että Ammin Ilona oli yksi niistä Rättäreistä, jotka kokivat uudelleensyntymän matkustelun myötä. Hänen poikansa oli rikoskomisario. Olennaista oli, että rekisterikilvet ja numerot täsmäsivät kotiin palatessa. Joka toinen vuosi Rättärin nokka suunnattiin rättäristien maailmankokoukseen, joista ensimmäinen pidettiin Suomessa vuonna 1975. nin helpottumista saattoi ulkomailla reissussa olleelle Rättärille käydä niin, että Suomeen palasikin monin paikoin aivan toinen auto, joka reissuun oli lähtenyt. Varsinkin kohtuullisen suljetussa Itä-Euroopassa turistien vapaus matkailla oli sekä rajallista että valvottua. ”Olin käynyt vanhemmalla Ilonalla asiakkaan luona kotikäynnillä Tuuloksessa. Idea vaelluksesta syntyi 2CVKillan silloisen oltermannin Onni Rautiaisen kirjoituksesta rättäristien kerholehteen. Sitten menin sillä uudella, ja hän kiinnostui, että mitäs minun autolleni oli tehty. Tavallista oli, että kesälomat tarkoittivat samaa kuin reissaaminen. Se poiki lopulta 25 auton retkikunnan. Jos on tarra antautunut yli 40 vuodessa, on ajoreitiltä kadonnut jo muutama valtiokin
Neuvostoliittolaisten ruokakauppojen niukanpuoleiset valikoimat käsittivät lähinnä leipää ja satunnaisia säilykkeitä. Maan tavan mukaan työtahti oli rauhallinen. Läheisestä kyläpahasesta löytyi kuitenkin perinteinen seppä, joka otti tukivarren taottavakseen. 65. Myös jokainen yöpymispaikka piti olla ennalta sovittu, eikä reitiltä saati aikatauluista ollut lupa poiketa. Yhdestä Rättäristä myydyillä rikkinäisillä autostereoilla sai niin paljon ruplia, että niiden tuhlaaminen oli jo vaivalloista. Ammin muistikuvien mukaan suurempia katastrofeja ei matkalla tapahtunut. Keskimäärin 400 kilometrin päivävauhtia Mustanmeren rannalle Odessaan matkannut 25 Rättärin letka oli jaettu viiteen viiden auton ryhmään. Jokaisessa ryhmässä yhden Rättärin varusteluun kuului LA-puhelin, jolla yhteys autojen välillä säilyi, vaikka välimatkat ryhmien välillä venyivät useiden kilometrien mittaisiksi. Stereoruplista osa riitti ostamaan yhden kokonaisen kioskin tavaravalikoimasta tyhjäksi aina perunoista kuohuviiniin. Oli kutsuttava ryhmät koolle ja todettava että omilla työkaluilla ja varaosilla ei tukivartta oikaistaisi. Jostain syystä Neuvostoliitossa teiltä oli kaivojen kannet järjestään varastettu, ja kaivoon osuessaan yhden Rättärin etutukivarsi vääntyi pahemman kerran. Erikoinen piirre Neuvostoliitossa oli se, että vaikka letka ei edennytkään virkavallan saattueessa, joka kerta kun reitiltä poikkesi hiukankin, ilmestyi miliisi kuin tyhjästä varmistamaan, etteivät rättäristit vain eksyisi. Vaikka 70-luvun Suomi ei vielä ollut mainittavaa vaurautta saavuttanut, meidän länsimaiset tavaramme olivat rajan takana tuolloin suurin piirtein painonsa arvoisia kullassa. Välillä seppää jututettiin ja välillä työn etenemistä juhlistettiin väkijuomia maistellen. Ihan ilman remonttia ei näin monen auton ja pitkän ajomatkan yhdistelmästä selvitty. tyisesti Neuvostoliitossa piti olla tarkat reittisuunnitelmat jokaiselle ajopäivälle aikatauluineen. Tukivarsi kuitenkin oikeni ja matkaa saatettiin jatkaa suunnitelmien mukaan. Ammi oli varautunut tutulta kemikaliokauppiaalta saaduilla huulipunanäytteillä, jollaisen ojentaminen tarjoilijalle saattoi kuitata koko seurueen illan ravintolalaskun. Retkikunta suosikin ravintoloita, joiden tarjonta oli parempi, varsinkin kun niiden hintataso tuntui poikkeuksellisen huokealta. Ämpärillinen kukkia ei tipahda takapuskurilta kovassakaan vauhdissa. Vain kesäkäytössä oleva Helmi on viihtynyt Ammin omistuksessa nelisen vuotta
Paino 590 kg. Puristus 8,5:1. 3830, lev. Isku 70, poraus 74 mm, tilavuus 602 cm 3 . 07 Mitat Pit. Hammastanko-ohjaus. 01 Merkki ja malli Citroën 2CV6 02 Vuosimalli 1977 03 Moottori Kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen bokserimoottori edessä pitkittäin. Etuveto. 08 Suorituskyky Huippunopeus 110 km/h Helmin ajomääristä ei ole tietoa. Rättärit tapaavat viihtyä yhdessä. Jos on kilometrejä takana, on niitä varmasti vielä edessäkin. 06 Kori Runkoon pultattu neliovinen teräskori avattavalla kangaskatolla. Suomen vanhin merkkikerho, 2CV-Kilta perustettiin jo vuonna 1962. 1480, kork. Helmillä on seuranaan Torsti. Kierrejouset vaakatasossa. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin kojelaudassa. Teho 26 hv / 5500 rpm. 66 4/2018 Ammi Koivisto. Erillistuenta pitkittäistukivarsin. 05 Alusta Keskiosastaan koteloitu tikapuurunko. 1600, akseliväli 2400 mm. Rumpujarrut
Itävallan ja Tšekkoslovakian kautta retkikunta suuntasi Puolan halki Gdanskiin, josta loput kotimatkasta tehtiin laivakyydillä. Mustanmeren rannalle päästyään retkikunta suuntasi Romaniaan, jossa sielläkin tehtiin tukivarsiremonttia, tosin ilman paikallisten seppien apua. Ainut, mikä sen historiasta vihjaa, on takaikkunaan jäänyt Kruununhaan Paperin mainostarra, joka auringon haalistamisen asteesta päätellen saattaisi hyvinkin olla liimattu lasiin auton ollessa uusi. ”Kävin silloin pienellä koeajolla ja tiesin heti, että se on kunnossa. ”Kävin silloin pienellä koeajolla ja tiesin heti, että se on kunnossa. Aikaisemmin Ammilla on ollut tapana personoida Rättäreitään enemmänkin, mutta Helmiä on toistaiseksi koristeltu vain itse virkatuilla aurinkolippojen päällisillä. Kilometrien määrää on vaikea arvioida, sillä niiden laskeminen ei ole rättäristeille useinkaan olellista. Talvet Helmi saa viettää tallissa säiltä suojassa. Useissa sadoissa tuhansissa kuitenkin liikutaan. Kesäisin sillä on kuitenkin erityisen tärkeä tehtävä lastenlasten ajeluttamisessa. Webaston lisälämmitin on kesäkäytöllä tarpeeton. Nämä kun ovat kaikki yksilöitä.” Nelisen vuotta sitten hankitun Helmin aiempia vaiheita ei Ammi ole lähtenyt penkomaan. 67. Helmi kesäautoksi Euooppaa on tullut sen jälkeen Rättäreillä kierreltyä ristiin rastiin, ja ystäviä on reissaamisen myötä kertynyt monista maista ”Voin kyllä sanoa, että olen nähnyt Rättärillä maailmaa.” Ammi toteaa. Tämän Ammi myöntääkin: ”Minulla on ollut periaate, että aina kun olen Rättärin omistanut, en anna muiden niillä ajaa.” Nyt muutaman vuoden eläkkeellä olleelle Ammille ei Rättärin mittariin kerry enää työajosta kilometrejä. ”Tämä Helmi on yllättävän hyvä, kulkee erittäin hyvin ja on sopiva käteen, sen kyllä tuntee”, Ammi kuvailee autoaan. Unkarissa osa Rättäreistä erkaantui letkasta ja poikkesi välillä Hollannissa mutta plasi pian letkaan. Siististä autosta vaistoaa, että se on huolehtivan ihmisen omistuksessa. Samassa taloudessa olleiden Rättärien määrästäkään ei Ammi ole täysin laskuissa, mutta omissa nimissä olevista nykyinen Helmiksi nimetty ’77 Citroën 2CV6 on järjestyksessään kuudes. Remonttia ei Helmi ole juurikaan tarvinnut, mutta sen yleisilmettä siistittiin vanteiden hiekkapuhalluksella ja maalauksella. Nämä kun ovat kaikki yksilöitä.” Nokkapellin alta löytyvä 602-kuutioinen bokserikone tuottaa riittävät 26 hevosvoimaa
Rautaista menoa 68 4/2018. Teemme Arin kanssa reittisuunnitelman, jonka mukaisesti ajelisimme Hyvinkäälle Mäntsälän Teksti ja kuvat: Harri Onnila Saab 96 on Arille tuttu lapsuusvuosilta lähtien, sillä hänen isoisänsä Birger Björkell osti auton Arin syntymän aikoihin. Hyppäsimme Ari ja Aku Perttilän Saab 96:n kyytiin ja pääsimme retkelle saabistien kokoontumiseen Rautatiemuseolle. Olemme liikkeellä hyvässä aikataulussa, joten meidän pitäisi ehtimän Rautatiemuseolle reilusti ennen kello yhtätoista, jolloin tapahtuma-alueelle järjestäytyminen käynnistyisi. Auto jäi pois ajosta -92, mutta palasi viime vuonna Arin ja etenkin hänen Tuomo-isänsä ponnistuksella takaisin tien päälle. Virallisena apukuljettajana toimii auton omistavan Ari Perttilän nelivuotias Aku-poika, mutta autokunnan ystävällisellä suostumuksella olemme pääsemässä mukaan päiväreissulle Hyvinkäälle, määränpäänä vuosittainen Wanhojen Saabien Tapaaminen -kokoontumisajo Suomen Rautatiemuseon tiluksilla. Wanhojen Saabien Tapaaminen, Hyvinkää. Aamuinen kohtaaminen Perttilöiden kanssa on sovittu Hollolan taajamaan Salpakankaalle, josta on tarkoitus ajella kiireettömästi kohti kaiken ikäisten Saabien kokoontumista. R uskea Saab 96 popottaa rikastimen innostamana pirteää tyhjäkäyntiä kirkkaassa helatorstaiaamussa odottaen lähtökäskyä tien päälle
”Oli aina juteltu, että eräs tämän Saabin ensimmäisistä reissuista tehtiin minun ristiäisiin, mutta auton ensirekisteröinti on paperien mukaan suoritettu 26. ”Sinällään tämä Saab-malli ei ole minulle se juttu, vaan juuri tämä yksilö”, hän aloittaa. Vaikka etupenkeillä ei istu pitäjän harteikkaimmat kaverit, saa 96:n korimuotoilu kuitenkin tuntemaan kyytiläiset liki sellaiseksi: sivuttaissuunnassa sisätilaa on kohtuullisen niukalti, mutta vastavuoroisesti pään tilaa riittää mukavammin. Kaukalammin Teboil tarjoilee polttoainetta ja kahvilapalveluita mukavan nostalgisella ilmeellä. Ehkäpä ne reissun parhaiten sijoitetut 20 senttiä. touko69. Arin taannoin tarkistaessa auton tarkan rekisteröintipäivän, asettui perheen keskuudessa usein kerrattu Saab-tarina yllättäen uuteen valoon. Sieltä tilaukseen lähti ruskea Saab 96L V4 Super, joka saapui ensiomistajalleen ennen kesää -77. Sukupolvelta toiselle Käännän kojelaudan viisarikellon oikeaan aikaan, kytkemme Fasten Seat Belts -merkkivalon komentamana turvavyöt, minkä jälkeen Ari kannustaa suomalaisen autovalmistuksen työnäytteen kohti etelää. Lyijynkorviketta jälkiruoaksi ja matka jatkuu. Auto on nimittäin Arin äidinisän, Birger Björkellin uutena ostama keväällä -77. Kioski-kahvila Kylis kuuluu Ridasjärven Kylätien kohteisiin. ”Mofa oli tuolloin juuri jäämässä eläkkeelle ja haki yrityksen nimissä olleen 95-Saabinsa tilalle omaa autoa.” Arin isovanhemmat asuivat Porvoossa, ja Saab-kaupoille Birger suuntasi paikalliseen Lov-Autoon. Aurinkoisen ja pyhäpäivänä tavallistakin rauhallisemman vanhantien vilistäessä Saabin 15-tuumaisten pyörien alla, on sopivasti aikaa jutella reissuajokin taustoista. Leppoisa aikataulu sallisi pienet poikkeamat päälinjoihin, jos matkan varrella ilmenisi tarpeita tai houkutuksia. Perttilän Ari kallistuu ammattija harrastetaustaltaan kuorma-autojen suuntaan, mutta tälle 96:lle on vankat perusteet. kautta ensin vanhaa Helsingintietä Mäntsälään asti ja siitä sitten 25-tietä kohti määränpäätä
Reissuautomme huolellisesti siistitty moottoritila sai kanssaharrastajilta hyväksyvät peukunnostot. Ysikuutonen pääsi Porvoossa rauhalliseen käyttöön, sillä isoja päivittäisiä ajotarpeita ei metsänhoitoon liittyvistä töistä eläkepäivien viettoon siirtyneellä Birgerillä ollut. Ruosteen kiusaamaa ja markkapinolla mitattuna varsin arvotonta Ysikuutosta ei edes yritetty tarjota vaihdossa, vaan se ajettiin seisomaan Lahden seudulle ja jätettiin suosiolla odottamaan seuraavien sukupolvien ratkaisuja. Saabin omistaja piti myös huolen että auto ajettiin poikkeuksetta suojaan sateelta tai porotukselta talliin, mutta tämä ei ollut Saabille pelkästään hyväksi. ”Joskus mummo saattoi saada kyydin työpaikalleen Nesteen jalostamolle, ja milloin käytiin Brunbergilla makeisostoksilla, mutta suurin päivittäiskäyttö Saabille taisi olla kun mofa kävi hakemassa iltapäivälehden Porvoon torilta.” Arin mukaan Birger oli jämpti auton omistaja ja ylläpitäjä, vaikka sinällään kiinnostusta autojen laittamiseen ei hänellä ollut. Ari pohti takalokarien uusia kivensuojakumeja omaansa, mutta vielä jäi harkintaan. Tulevaisuuden nähtiinkin olevan nuorissa, sillä Saab siirrettiin jo tuossa vaiheessa Arin nimiin sillä ajatuksella, että ajoneuvoharrastamisen oireita osoittanut nuorukainen nostaisi ukkinsa Saabin vielä joskus uuteen kukoistukseen. ”Talli oli umpinainen, maapohjalle toteutettu ilman sen kummempaa ilmanvaihtoa, mikä antoikin sitten olosuhteet korroosion etenemiselle.” Saabin ja ensiomistajan yhteinen taival jatkui vuoteen -92, jolloin Birger päivitti vielä kertaalleen kalustoa, tällä kertaa uuteen VW Golfiin. Alkuperäisen maalin ja ruosteen toteuttaVuoden -75 EMS-99:llä oli liikkeellä hämeenlinnalainen Mika Viita-aho, jonka museorekatun Saab 9000 Turbon esittelimme numerossa 8/2016. 70 4/2018 Saabilla Hyvinkäälle. Rosterirunkoisista kumeista pyydettiin 130 euroa/pari. Tästä ei kai voi aloittaa kuin yhden ja saman keskustelun vai voisiko sittenkin sanoa jotain itse autostakin. kuuta, jolloin ristiäiseni olivat itse asiassa jo takanapäin”, naurahtaa Ari. Mallisisaret kohtaavat rekisteritunnuksia myöten
Arin lasketellessa korkeaoktaanista Saabin 38-litraiseen polttoainesäiliöön, katselen sympaattisen nukkavierua kahvila-huoltoasemarakennusta. massa kaksiväriruskeassa Saab sai lepäillä aina syksyyn -14 saakka, jolloin Arin isä, Tuomo Perttilä alkoi potkia projektia eteenpäin. Auton menonesteytystauosta huolimatta olemme edelleen aiErittäin hienokuntoinen 900i Combi Sedan -87 on rekisteröity tänä vuonna museoajoneuvoksi. Kun Ari vielä kippaa Saabille kahvimaidoiksi muutaman senttilitran lyijynkorviketta, voimme jatkaakin matkaa kohti Mäntsälän keskustaa ja sen jälkeen odottavaa käännöstä kohti Hyvinkäätä. Kaikki hyvin siis sittenkin. Onpa hieno malli ja hieno väri, taisi Ari tuumailla tästä ’78-mallisesta, jo isommilla etuvilkuilla varustetusta 96 GL:stä. ”Isän piti sitä kuulemma vain pikkasen alkuun laitella, mutta ei mennyt kuin pari viikkoa niin ei ollut varmaan yhtään mutteria kiinni”, Ari virnistää lentävälle lähdölle kunnostukseen. Lopetan kuitenkin kirkkaasta auringonpaisteesta tihrustamisen lasin läpi ”suljettuun” kahvilaan, kun huomaan tuijottavani suoraan paria kahvilan pöydässä päivystysvuorossa olevaa isäntää. Tankkauspaikaksi valikoituu epäröimättä seudun varmasti nostalgiavoimaisin huoltoasema, Mäntsälän pohjoispuolella sijaitseva Kaukalammin Teboil. Ari antaakin isälleen ison tunnustuksen Saabin entisöinnistä, jossa ulkopuolista apua käytettiin lähinnä hitsaustöissä ja maalauksessa. Voimalinjan osalta ja monien pisteosien suhteen urakkaa helpotti, että autolla oli kaikkiaan ajettu vain reilut 90 tuhatta kilometriä, joten mikään loppuun uitettu kajakki ei isoisän 96 todellakaan ollut. Yhtenä käynnistävänä tekijä oli, että touhuun oli nyt pätevä tila, jonka Ari oli hankkinut suojaksi eritoten harrastekuorma-autolleen, ’68 Volvo FB88:lle. Takavuosien tunnelmaa Mäntsälää lähestyessämme Ari toteaa, että kohta voisi olla sopiva hetki tarjota ajokillemme lisää menovettä. Vapaa-ajan, innostuksen ja voimien mukaan kunnosteltu Saab valmistui viime kesäksi, ja museotarkastuksen jälkeen se rekisteröitiin alkuperäisillä UHT-822-tunnuksilla jälleen liikenteeseen heinäkuussa -17. 71. Ihmettelen ovessa olevaa helatorstain aukiolosta kertovaa ilmoitusta, vaikka sisällä näyttää olevan hämärää ja hiljaista
Suomen SaabKlubi ry:n väki on kuitenkin jo ohjaamassa paikalle saapuvaa Saabkalustoa hyvään järjestykseen Hyvinkään keskustan tyylikäs hampurilaisravintola avattiin Shellhuoltoasemana vuonna 1935. Jälkimmäiselle antaa selityksensä, että Rautatiemuseolle on kyseisenä päivänä vapaapääsy. Monella muulla merkillä vastaavaa ei kovin helpolla näe. Ei silti, kyllä Saab-tarjonta tuntuu kiinnostavan väkeä siinä missä uljaat höyryveturit ja museon muu hieno kiskokalusto. Pikaruoka vastaa tässä kohtaa kysyntään, etenkin kun muutaman korttelin päästä Rautatiemuseolta löytyy aiheeseen hienosti puitteidensa osalta vastaava ruokapaikka. Mahtavan aurinkoisessa säässä Saabeja ja vetureja ihmetellessä kolmen tunnin kokoontumisaika kuluu lennokkaasti. Tai itse asiassa muut autoilijat hoitavat sen muistutuksen: äänimaiseman ohjaamana mukava matkavauhti 96:lla asettuu 80 km/h tienoille, mutmuseon pihamaille. Hyvinkäänkadun ja Siltakadun kulmassa sijaitsevan talo ei jätä epäilyksiä etteikö se olisi aloittanut ensin huoltoasemana; nopea nettiselailu paljastaa että kiinteistö rakennettiin vuonna 1935 Shell-huoltoasemaksi. Puoleenpäivään mennessä alueelle on kertynyt kymmenittäin Saabeja aina 60-luvun kaksitahtivehkeistä tuotannon loppuvuosien GM-taustaisiin malleihin. Käännymme oikealle, tielle numero 1403 ja Ari antaa V4-koneen porinan kiihdyttää meidät Ridasjärven Kylätielle, jota muun muassa raskas liikenne käyttää oikoessaan 25-tieltä Tampereen suuntaan. McDonald’s ei sinällään aiheuta sen kummempia värinöitä, mutta Hyvinkäällä keltainen M-kirjain on viritetty upean funkkisrakennuksen katolle. Tämä onkin hyvä, sillä paikalla on hämmentävän paljon paitsi Saabeja, myös aurinkoisena helatorstaina vapaapäiväänsä viettävää kansaa, etenkin lapsiperheitä. Vähän ennen kello kahta mieli on kylläinen kohdatusta rautaisesta kattauksesta erilaisia ajoneuvoja, mutta vatsamme sen sijaan eivät ole unohtaneet väliin jäänyttä lounasta. kataulussa etupainotteisesti liikkeellä, joten päätämme tehdä ennen rikospaikalle siirtymistä vielä pienen lisäkiepin. Lähdemme tähtäilemään pitkin 290-tietä Hikiän kautta kohti Riihimäentietä, jota pitkin pääsisimme palailemaan takaisin Hollolaan. Kun ensin keksimme miltä puolelta hienon rakennuksen parkkipaikalle voi ja kuuluu ajaa, käymme nappaamassa burgerit huiviin ennen Super-Saabin käynnistelyä kohti kotimatkaa. Helatorstain tapahtumaan saapuneita Saabeja järjestettiin sinällään fiksusti niiden iän ja mallien 72 4/2018 Saabilla Hyvinkäälle. Isolle tielle palatessamme Saab muistuttaa miksi se viihtyy paremmin seututeillä. Saabharrastus tuntuukin edustavan sitä poikkeuksellista harrastefilosofiaa, jossa kokoontumisajoihin ovat tervetulleita kaikki mallit ikään katsomatta. mukaan karkeasti sanottuna museoikäiset ja avomallit lähemmäs museorakennusta ja muut mallit ratapihan makasiinirakennuksen suunnalle. Kelit ja kalusto kohdallaan Saavumme Rautatiemuseolle varttia ennen tapahtuman kello yhdeltätoista aloittavaa ajoneuvojen sijoittelua alueelle. Pysähdymme vielä pikaisesti Ridasjärven sympaattisen Kylis-kioski-kahvilan pihamaalla, mutta kun aamukahvin jäljiltä tummapaahtohammasta ei vielä kolota, niin jatkamme matkaa kohti päivän pääasiallista määränpäätämme
Soljuvasta vaihteensiirrosta samoin kuin muutoinkin natisemattomasta olemuksesta voi suunnata kiitoksia moneen suuntaan: autosuunnitteluun ja siihen varmaan kotimaiseen kokoonpanoon sekä Perttilöiden suorittamaan kunnostustoimiin ja vasta hieman yli 94 000 kilometrin kokonaisajomäärään. Tilaamme jäätelöt ja autokunta on taas tyytyväinen ikään katsomatta. Riihimäentien varressa sijaitseva Oitin Taukokioski täyttä kriteerit oivallisesti, joten kaarramme levikkeelle. Pudotamme nopeuden kuitenkin takaisin 80 km/h korville, ja niin äänimaailmakin jälleen rauhoittuu. Ja veturit”, kuuluu diplomaattinen ja eittämättä osuva vastaus. Eräs elementti on Saabin kapea, vain reilun 1,2 metrin raideleveys, joten Saab ei vieraile tämän päivän maantieurissa kuin toisen puolen pyörät kerrallaan. Loppuhuipennus Reissu on sujunut kaikin puolin mukavassa myötätuulessa, joten kenties sen kannustamana Ari heltyy tarjoamaan toimittajalle ajovuoroa päivän viimeiselle etapille. Saab-kyytiä, vetureita ja jäätelöt päälle ei hullumpi reissu. Peruutamme parkkipaikalla patinoituneen pallonokka-Volkkarin viereen, auton jonka bongasimme jo aiemmin Hikiän kulmilla. Muutoin ohjaamon ergonomia on asiallisella tolalla, joten huomiota ei joudu erikseen teroittamaan kuin omintakeisesti istuimen keskilinjalta hieman oikealla sijaitsevaan poljinasetelmaan sekä rattivaihteeseen. Asiallinen muistutus, joten ei kun sopivaa stoppipaikkaa hahmottamaan. Kun kaarramme takaisin Saabin tämänhetkiselle kotipihalle, on vielä aika yhdelle kysymykselle, neljännen polven kyytiläiselle UHT-822-kilpisessä Saabissa: kummat olivat hienompia Hyvinkäällä Saabit vai veturit. Ennen Salpakangasta Ari vääntää kojelaudan alapuolisesta vivusta vapaakytkimen käyttöön, joten rennosti rullaavan menon myötä 96-koeajo on tiiviyteensä nähden kattava. Kuskinpukille solahtaminen käy isohkosta oviaukosta mukavasti, mutta sisällä on tiivis tunnelma: aiemmin mainitun ohjaamon kapeuden lisäksi istuimen pituussäätö on jo harmillisesti valmiiksi takaasennossaan. Omistajan luvalla kirraamme nopeuden hetkeksi satasen lukemiin. Pienen pohdiskelun jälkeen Akulta tulee kommentti. Ohjauspylvääseen sijoitetun karahkan käyttely on kuitenkin selkeää ja vaihteet lumpsahtelevat ongelmitta pykäliinsä etenkin jos jätetään kertomatta ensimmäinen, kolmosella suoritettu liikkeellelähtö. 73. Saabin käyttämä Ford-taustainen 1,5-litrainen V4 kirnuaa 65 hevosvoimansa turvin ongelmitta tavoitenopeuteen, sillä omapainoa 41-vuotiaalla uusikaupunkilaisella on kannettavana vain 980 kiloa. ta tämä ei ymmärrettävästi nykymenolle riitä, joten alituiset ohitustilanteet tekevät reissunteosta stressaavaa. ”Saabit. Ennen maaliviivaa on kuitenkin luvassa vielä yksi tauko, sillä Aku muistuttelee takapenkiltä Ari-isän luvanneen että reissun aikana syötäisiin jäätelötkin. Sinällään Saab on yhä tänäkin päivänä kelpo matka-auto, vaikka vuodet ovatkin muuttaneet autoilun kriteerejä
Näkyi parkkialueella muutama maatalouskonekin kuten isolla turboahtimella varustettu Zetor, Fordin v-koneella terästetty Valmet sekä huimasti madallettu Allis-Chalmers-traktori. Vuoden 2019 näyttelyn teemaksi on valittu urheiluautot ja tapahtuma järjestetään 4.-5.5. Kevään odotettu päätapahtuma kokosi Lahden messukeskuksen tiloihin liki 20 000 pääsylipun lunastanutta kävijää. Tämän vuoden näyttelyn teemaksi oli valittu brittiautot, ja niitä olikin saatu paikalle mukavasti. Oulaisten tapahtumassa on totuttu näkemään monipuolisesti kalustoa, joten näyttelyosastoltakin löytyi monta komeaa laitetta kuten Sunbeam Imp, peltirunkoinen polkupyörä, maamoottori ja veteraanitraktori. Nyt kun oikein hieno yksilö osuu kohdalle, huomaa pakostikin että se on myös kauniisti muotoiltu. 74 4/2018. Lahdessa valittiin myös Vuoden ajoneuvomuseo, ja sen kunnian kilometripylväs-palkintoineen nappasi Vaasan Autoja Moottorimuseo. P äijät-Hämeessä pitkään jatkunut viileä ja tihkusateinen keli väistyi kuin tilauksesta juuri näyttelyn avauspäiväksi ja vielä lämpimämpi sää sattui sunnuntaille. Toyota Carina ansaitsi maineensa helppokäyttöisenä ja luotettavana perheautona. Harrastajia olikin liikkeellä sankoin joukoin ja kaupunkilaisten riemuksi moni saapui näyttelyalueelle klassikkoautolla tai -prätkällä. Edellisvuosien tapaan hallit olivat tulvillaan upeaa kalustoa ja harrasteparkeissa riitti nähtävää molempina näyttelypäivinä. Brittisporttien lomassa taas saattoi kuulla ihastelevia huokauksia ja toiveita siitä, että onni olisi myötä viikonlopun lottoarvonnassa. Pontiac on kuin unessa mutta Citroën tarkkailee valppaana ympäristöään. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Mitsubishi Celeste on aina komea näky, mutta näin hienoa yksilöä ei ole tainnut näkyä sen jälkeen kun autot olivat tuliteriä. Lahdessa on tilaa kaikille 30 vuotta täyttäneille tyyliin tai valmistusmaahan katsomatta. Morris Marina muutaman muun heikkomaineisen mallin ohella kirvoittivat yleisöstä tutuksi tulleita piikkejä laatuun ja luotettavuuteen liittyen. Classic Motorshow 2018 Lahti, 5.-6.5. Saarivaltion autoteollisuus on siunannut automaailmaa runsaalla kädellä. Kaksi italialaista näkemystä keltaisesta takamoottori-pikkuautosta. Parhaaksi yhdistysosastoksi valittiin Oulaisissa toimivan Wanha Woima ry:n Veteraanikonepäivä-tapahtumaa esittelevä osasto
Olipa kerran aika jolloin autot saattoi tunnistaa ihan vain nokkaa vilkaisemalla. Pätkäpuskurit ja RS-alkuinen rekisteritunnus tuo mausteeksi rallimeininkiä. Tämän rivin kohdalla sai vertailla viistokeulaa pystynokkaan ja ihmetellä Saabin pellin alta löytyviä ratkaisuja. Piha-alueen jatkuvasti vaihtuvaan näyttelyyn muodostui hetkittäin samanmerkkisistä vehkeistä koostuvia asetelmia. 75. Escort-paku on saanut kylkiin avattujen ikkunoiden koristeeksi kivat verhot ja maalipinnan somisteeksi värikkäitä kukkatarroja. Fordin ukot osaavat väsätä urheilumalleja – oli kyseessä sitten perheauton koritus sporttisemmaksi tai urheiluauton suorituskyvyn ymppääminen perheauton koriin
Hienoa kun luukkulappuiset hollannikkaat rohkenevat ihmisten ilmoille. Kullanhohtonen Capri oli saanut korinvärisiä ikkunaritilöitä taakse ja sivuillekin. Tämä peli on alkujaan kuulunut rallimestari Minna Sillankorvalle ja se on palvellut nuotitusautona sekä ns. nopeana huoltoautona. Mielipiteet jakautuvat juurikin puolesta ja vastaan kun Ford Juniorin alla näkee pyörivän 20” renkaat. Moni asia maailmassa on vain viitsimisestä kiinni. Toiset tykkää, toiset ei. Opelin urheilumallit GT ja Manta rinnatusten. No, on se kuitenkin erinomaisen hienoa että näitäkin on säilynyt jälkipolvien ihmeteltäväksi. Volvo 480 ei ole tuttu tapahtumavieras, mutta niin vaan sellainenkin pihaan kurvasi. Komeat pyörät kruunasivat räyhäkkään kokonaisuuden. Omistaja kaipaisi kovasti valokuvia autosta sen aktiivivuosilta. Nyt on japsiautossa kokoa ja näköä! Näillä eväillä kehtaa pysäköidä brittiläisen aristokratin viereen. 76 4/2018 Classic Motorshow 2018. CoupéMarinakin olisi komia peli jos vain olisivat viitsineet tehdä siihen erilaiset ovet kuin perusmalliin. Kuorien alla lymyää Escortista lainattua tekniikkaa ja Volvon akselistot. On hatunnoston arvoinen suoritus entisöidä nelivetoinen Mazda 323 Turbo. GT täyttää kuluvana vuonna pyöreät puoli vuosisataa, mikä saattoi olla syynä siihen että pikkuisia urheiluautoja oli alueella tavanomaista runsaammin
KAUPPAPAIKKA Tapahtumissa tavataan samanhenkisiä ihmisiä ja katsellaan kiinnostavia ajoneuvoja. Classic Motorshow’n tämän vuoden uutuus oli erikseen vuokratut myyntiruudut. Klassikot-lehden osastolla näytillä ollut viime numerosta tuttu Ford Escort oli näyttelyn kuvatuimpia autoja. 6480 € 16 500 € 6980 € 6000 € 14 500 € 77. Myyntiruuduissa olikin mukavasti autoja, mutta tuttuun tapaan kalustoa kaupattiin muutenkin parkkialueella ja olipa muutama hallin sisällä oleva autokin kaupan. Kauppaakin käydään. Sellaisen vuokrannut sai autonsa hyvälle paikalle ja ostajaehdokkaan osuessa kohdalle saattoi helposti lähteä koeajolle, sillä paikka pysyi takuulla varattuna koeajolenkin ajan. Moni auto on myynnissä muuten vaan, ja omistajan aikeista kertoo auton lasiin kiinnitetty ilmoitus tietoineen ja joskus myös hintapyynteineen. Varsinkin Lahden näyttelyn kaltaisissa suurtapahtumissa moni myynnissä oleva ajokki kohtaa mahdollisen ostajaehdokkaan, kun katselmusta ei olla aikaisemmin saatu järjestettyä pitkän välimatkan tai aikatauluongelmien vuoksi
Timo Tuomiston City on vuosikertaa -89. Klassikot-lehden kansikuvassa poseerannut Alpine oli saanut useamman lajitoverin seurakseen. Ranskalainen Mobylettemopo vuodelta 1961 on ollut samalla suvulla uudesta saakka ja on edelleen alkuperäisessä kunnossa. Mopon takana on 70-luvulta saakka ladossa säilötty ’59 Panhard PL 17. Eniten patonkimaan kalustoa oli esillä Ranskalaisella Avenuella, jossa saattoi tutustua mm. Renault 17 ja vieläpä ruiskukoneella varustettu TS-versio. Olavi Tiri kertoi väijyneensä tällaista jo pitkään, eikä aikaillut kun tämä yksilö ilmaantui myyntiin Ruotsissa. 78 4/2018 Classic Motorshow 2018. Lada Samaran epävauhtimalli. kuvan Rättäriin, joka on ensimmäinen Suomeen tuotu 2CV-Citroën. Jaa jäljitelmä. Tällainen joukko eksoottisia Alpine-urheiluautoja on mahtava näky. Liekö Wartburg Cabrioletin papereissa epäselvyyksiä vai mikä on saanut DDR:n viranomaisille kuulustelupykälän silmään. Kyllä osaa Bellett olla hienon näköinen! Seppo Lehtisen -68 Isuzu on ollut museoleimassa hyvän matkaa yli 20 vuotta. Mies soitti heti ilmoituksen nähtyään ja sopi kaupat, minkä jälkeen matkasi lentokoneella Ruotsiin ja ajoi Renaultilla takaisin kotiin. Samara Cityn voimanlähteenä puuskuttaa Zaz Tavariasta lainattu 1,1-litrainen kone. Ei, hyvä herra, tämä on aito laite! Saab 96:n räyhän olemuksen selitys vapaasti suomennettuna
Hienoja Fiateja ”myyntirivissä”: Panda, numerossa 8/15 esittelemämme Uno ja Ritmo, mutta ei mikä tahansa päristin vaan kaksilitraisella tuplanokkakoneella varustettu 130 TC, jonka takana pilkottaa harvinaiseksi käyneen Regata-mallin keula. Ristolla oli myös mielikuvitusta sekä työpaikka linja-auton koreja valmistavassa Lahden Autokori -firmassa. Teksi mieli lisätä, että kummalliset brittiautot. Tämä euron Matra Bagheera oli yksi niistä helmistä; Vesa Virtanen sai heikkokuntoisen urheiluauton itselleen yhdellä lantilla, mutta sitoutui myös kunnostamaan auton hienoon kuosiin. Lopputulos hämmästytti ja ja etenkin kummastutti Lahden ympäristön kulkijoita 90-luvun puolivälissä. Teemana brittiautot. Museon aktiivijäseniä vasemmalta lukien: Harri Ala-aho, Jukka-Pekka Kangas ja Henry Wideroos. Bussitunnelmaa löytyy myös sisätiloista, jotka ovat verhoiltu pitkälti koritehtaalta löytyneistä materiaaleista. Parhaaksi ajoneuvomuseoksi valittu Vaasan Autoja Moottorimuseo palkittiin tapahtuman yhteydessä. Unon omasta luukusta madallettu osa on vieläpä varustettu vaaksan korkuisella takalasinritilällä. COUPÉ-UNO Nastolalaisella Risto Haikolla oli käsissään nokan kautta ympäri pyörähtänyt Fiat Uno. Toinen näyttelyn teemoista oli Omistajien helmet. Ensinäkemällä menee hetki ennen kuin auton edes tunnistaa Fiat Unoksi. Oulaisen väki saapui esittelemään Veteraanikonepäivä-tapahtumaansa ja kuittasi parhaan kerho-osaston palkinnon. Hyvin näyttää Vesa lupauksensa pitäneen. Värisävy on linja-autoharrastajille tuttu Pukkilan Liikenteen keltainen. Suorasta pellistä naputeltu katon takaosa spoilereineen kiinnittää ensin huomion, kunnes katse siirtyy hullunkuriselta näyttävään takaluukkuun. Näitä valttikortteja pyöritellen syntyi ajatus tehdä Unosta tavallista Fiiua erikoisempi kulkupeli. Muitakin korimuutoksia löytyy ja edestä tietenkin luukkulamput. Coupé-Uno on muuten myynnissä, eli jos mielesi tekee taatusti uniikkia ajopeliä, niin tästä se lähtisi! 79
Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Jukka Vuorenmaa Martini-teipattu ja turvakaarilla varustettu Lancia Delta HF Integrale on häjynnäköinen ilmestys museoautojen keskellä. Piristävä näky tällainen käytön jäljiltä oleva Mini. Harmaa-Fergu heinäkärryineen luo hauskasti kontrastia. 80 4/2018. Mikkelin Mobilistien järjestämä tapahtuma sujui leppoisissa merkeissä ja nähtävää riitti niin traktorimiehille kuin vanhojen ajopelien ystävillekin. Harrasteparkin antia. Etualalla hienokuntoinen PV-Volvo ja vieressä Paavo Kokkosen ’64 Ford Zephyr 4. MG Magnette ’56 ei ole aivan arkinen näky tapahtumissa. Tuulilasilla olevan infokyltin perusteella ’62 Austin 850 on 60–70-luvun Mini-miehen käyttöauto. Oikealta ohjattava kaunotar oli kurvaillut paikalle Mäntyharjulta. Tämän vieressä moni pohti mistä autosta oikein on kyse. Mikkelin romppari Mikkeli, 28.4. Erkki Hokkasen Kupla on vuosimallia -70 ja entisöity pari vuotta sitten. Etelä-Savon harrastajat kokoontuivat huhtikuun lopulla Mikkelin ammattikorkeakoulun parkkialueelle esittelemään klassikkokalustoansa sekä myymään tallin perukoille kertynyttä rompetta
Ei tullut muoviroskaa aikanaan kun autonhoitotuotteetkin pakattiin komeasti peltipurkkeihin. Rompetorilta entinen kevarikuski olisi voinut hankkia vaikkapa pientä laittoa vaativan MTX-Hondan, jolla olisi sitten aikanaan päässyt verestämään 80-luvun pärinämuistojaan. Vieressä komea töllötin ajalta jolloin tehtaiden väripaletista löytyi muutakin kuin mustaa. Kannettava yhdistelmälaite josta löytyi radion ja kasettinauhurin lisäksi oikein televisio. Jos Ariel Square Four on ennestään tuntematon laite, saattaa sellaisen lohko pistää miettimään millaisessa järjestyksessä sylintereiden pitäisi oikein olla. Kuinkahan monta tällaista aikanaan ruuvailtiin jenkkivehkeiden konepellille. Amerikanautorakentelun historian havinaa, lasikuituinen L88-scoop. 81
Veteraanimoottoripyöräkerhon rompetorilla oli mukavasti vilinää, vaikka keli ei paras mahdollinen ollutkaan. Ylöjärven kaupunki on päättänyt ottaa Teivon alueen asumiskäyttöön ja siirtää raviradan Kolmenkulmaan Tampereen, Nokian ja Ylöjärven rajalle. Voshodmoottoripyörän korjausopas ja muutamien kiinalaisten moottoripyörien ohjekirjanen irtosivat alle kympillä kappale. Muutaman vuoden kuluttua Teivossa ei kuitenkaan enää tehdä kauppaa eikä ravata. T eivon ravirata Ylöjärvellä on suosittu rompetoripaikka. Moottorille oli tehty jonkin verrankin piristystöitä. Uusi omistaja löytyi monelle tarpeelliselle tai tarpeettomalle romppeelle. Tampereen Ravirata Oy:n hallituksen puheenjohtaja Matti Mahlamäki on todennut, että ainakin kahden seuraavan vuoden kisat ajetaan Teivossa. 82 4/2018. Toivottavasti romukansakin saa vielä pari vuotta kokoontua Teivoon. Hankkeen aikataulu on vasta suunnitteilla. Teksti: toimitus Kuvat: Mika Rassi Pirteän Raisun hinta oli 450 euroa. VMPK:n kaksipyöräispainotteinen rompparikin veti huhtikuun aamun sateesta huolimatta rutkasti väkeä radalle. Teivon torilla Ylöjärvi, 21.4
Ehkä tehdaskin luotti sen läntiseen vetovoimaan ja jätti varuiksi Riga-logon pois tankista. Vuonna 1986 esitelty Riga Delta -mopo on sen verran räleä peli ettei sitä heti itävehkeeksi arvaakaan. Mutta oli mies tehnyt jo aamusta hyviä kauppojakin. Pikkuvikainen harvesterin sylinteri ja raivaussahan moottori olivat vaihtaneet omistajaa. Raviradan jyräämisestä Jaakolla oli vissin kielteinen mielipide. 83. Muotoilu on jotakin pappamopon ja skootterin välimaastosta. Italialainen kevytmopo Fantic Lei on aina hauska näky. Jaakko Anttolainen Nokialta oli tullut omien sanojensa mukaan pesemään ja tuulettamaan tavaroitaan. Myös juttua Jaakolla piisasi, eikä tarinoista tarvinnut maksaa mitään. Tältä pöydältä sai sopivasti mukaansa iskarit niin ruotsalaisvalmisteisiin kuin vanhaan Mersuunkin. Mahtui motskarirompetorille muutama autonosakin
Irto-osien kohdalla voi tehdä todellisia löytöjä, sillä kaikki ei ole käytettyä purkuosaa. Tai ihan vain ihmeteltävää. Lahti, 19.-20.5. Tavara oli taattua etsittävää, löydettävää, tingattavaa ja ostettavaa. Tunturin Aqua-tiikeri herätti monessa nostalgisia muistoja, eikä 500 euron pyyntiäkään pidetty kovana. Jokimaan Rompemarkkinat Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 84 4/2018. Klassikot-lehti on ollut mukana Jokimaan Rompetorilla niin kauan kuin tapahtumaa on Lahdessa järjestetty, ja Klassikoiden harrasteajoneuvoparkki on osoittautunut menestykseksi. Nämä Fiatin käyttämättömät mittarit olivat maahantuoja Autonovo Oy:n peruja. 125 Specialin sekä 1100ja 1200-malleihin (’58-’60) sopivan nauhamittarin pyynti oli 150€. ’56-’57 Mossen takavalolasissa oli vielä 270 markan hinta ajalta, jolloin se kuului varaosaliikkeen perustavaraan. Metallista, oikeasti Amerikassa valmistettua työkalupakkia ihaili harrastaja toisensa jälkeen. Satasen pyynti pisti jokaisen fordistin mietteliääksi. Myyntiruutuja riittää kentällä jokaiselle ja jos muutama konkari olikin jättäytynyt romppeineen tulematta, niin oli tänäkin vuonna myyjien joukossa muutama ensikertalainen. Uusi osa on aina uusi
Mazda olisi nyt vailla uutta omistajaa. Moto Guzzin Galletto-mallissa toteutus on harvinaisen nerokas, tai no ainakin harvinainen. Jos Corsair-mallista oli uutena löydettävissä hiukan Thunderbirdiä, niin Sierran muotoilu oli hyppy Taunuksesta tulevaisuuteen. 85. Minne skootterissa pitäisi varapyörä sijoittaa, ettei se olisi tiellä. Hyvin vähän ajettu ja aina tallissa pidetty ’75 Marella esiteltiin Klassikot 6/09 -lehdessä. Heraldin Coupé-mallia ei montaa aikanaan Suomeen uutena tuotu. Yksilö on ollut pitkään maassa, mutta vasta nyt liikenteessä. Hyvin mahtui päähän, pois ei lähtenytkään niin helposti. Peräkärryn kyydissä leikkuri, takana nostolaitteet ja hinhapyörä työkoneille. Ihan oikea Amerikan traktori Allis-Chalmers B10 vuodelta -64. Alfa Romeo 2600 Sprint-malleja on Suomessa oletettavasti neljä yksilöä, tämä erikoisesti oikeanpuoleisella ohjauksella. Tämä on yksi niistä harvoista tässä lehdessä esiteltävän yksilön ohella. Metallista valetut SFläpyskät sopivat hienosti koristeellisiin arvoautoihin, varsinkin kun ne ovat vielä niin sanottuja Suomi-autoja kuten tämä ’64 Jaguar MK2. Traktorikauppaa hierottiin 800 euron kohdilla
Matkalaisten taukopaikka löytyi Liakan Nuorisoseurantalolta, jonne kyläyhdistys oli hoitanut pientä purtavaa. Ajotapahtuman jälkeen oli vuorossa palkintojen jako. Merilappilaisen harrasteajoneuvokerho Lounais-Lapin Euroautoilijoiden Toukotaiwal-ajot järjestettiin jo 18. Teksti ja kuvat: Lounais-Lapin Euroautoilijat ry Crayford Auto Developments muokkasi avomalleja muun muassa Ford Cortinasta. Toukokuinen taival Kemi-Tornio, 19.5. 86 4/2018. Kuudenkymmenen kilometrin reitille lähti 26 ajoneuvoa. Yleisön suosikiksi nousi Kari Rimpisalon ’28 Reo Wolverine, ja parhaan ajoneuvo-asuyhdistelmän oli kehitellyt 15M-Fordilla ajoihin osallistunut Matti Maunu puolisoineen. Pisimmältä puolestaan paikalle saapui Juha Isosalo Muhokselta. Maalialueeksi oli valittu nostalgiaa huokuva Union Bar, nykyiseltä nimeltään Motelli Käpylä. Kilpailun voittajaksi julistettiin Donaulla kurvaillut Kari Arponen ja hopealle sompasi BMW-kuljettaja Kyösti Miettinen. Kolmanneksi suoriutui Noora Nurmikari Escorteineen ja nelossijan nappasi avo-Cortinalla reitin läpäissyt Veera Hookana. Tehtäviä rasteilla oli moneen lähtöön tikanheitosta välimatkan arviointiin. Isosalon ajokkina palveli ’67 Ford Anglia. Tarmo Hookana puolestaan muokkasi Cortinasta Crayford-jäljitelmän, jolla kurvaili tällä kertaa Tarmon tytär Veera Hookana. Reitin varrelle oli järjestetty seitsemän tehtävärastia sekä matkarasti. T oukotaiwal-ajon reitti kulki Kemistä ensin Tornioon, josta matka jatkui Keminmaahan. kerran
87. Jos tapahtumassa olisi palkittu raskain ajokki, pystistä olisi kamppaillut tämä kaksikko. Kisahenkisen vanhakoppaEscortin pellin alta saattaa löytyä ulkokuoren olemukseen täsmäävää tekniikkaa – tai ainakin näin voisi päätellä kojelaudan päällä pilkottavasta 5” kierroslukumittarista ja vaihtovalosta. Yleisön suosikiksi nousi maukkaasti väritetty ja 90 vuoden kypsään ikään ehtinyt Reo Wolverine. Etummainen Sisu on vuosimallia -77 ja taaempi samanmerkkinen on tasan kymmenen vuotta tuoreempi. Rovaniemeläisen Lauri Seppäsen valinta toukokuisen taipaleen läpivientiin oli Borgward Isabella TS vuosimallia 1959. Isabellan takana väriä tuomassa Arposen Karin Donau-paku. Hopeanvärinen Corolla liikkui oululaisen Jukka-Pekka Haatajan ohjastamana ja valkokylkirenkailla koristeltu 1200L-Lada taas kuuluu torniolaiselle Hannu Kantolalle. Tuttuakin tutummat takavuosien arkiautot
88 4/2018 Toukotaiwal 2018. Matti Maunun hienokuntoinen ja mukavan värinen Ford Taunus 15M tarjosi yleisölle silmänruokaa. Tasaiset maantiet ja kaunis keli suosi Pyhimys-Volvolla reissaavaa, mutta kunnon takatalvi olisi antanut Land Rover -kuskille tilaisuuden näyttää missä ja miten mennään. Vitivalkoisella perheautolla tehtävärastilta toiselle kaasutteli Noora Hookana. Opelin ohjaimissa sompaili Matti Kallinen Kemistä. Pari urheiluautoakin mahtui mukaan; vihreä Z-Datsun ja keltainen De Tomaso Pantera liikkuvat normaalisti Tornion katukuvassa. Vaaleansininen B-Kadett kävisi varustelunsa puolesta vaikka asuntovaunun veturiksi, joskin 1100-kuutioinen pata tasoittaisi matkantekoa ainakin telivaunun kanssa. Neliovisen Cortinan 50-vuotisjuhla osui tälle vuodelle. Auton pellin alla säksättävän V4-koneen äänet saavat satunnaisen ohikulkijan höristämään korviaan – sen verran harvinaisiksi ovat nämä sävelet käyneet. Ajotapahtumaan osallistuvat ajokit herättivät huomiota missä vain liikkuivatkin
Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. TRAKRITE: Edulliset pyörien suuntauksen testauslaitteet. MC1000: Metallia pinnoittava rasva laakereille ja liukupinnoille. Kysy myös Colortune-testitulppaa lasi-ikkunalla. TULOKSET PUHUVAT NYT! EVANS: Vedetön jäähdytysneste, kiehuu vasta 180º C, ei jäädy, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa. Saatavana valmiina moniin autoihin. MC1600: Monikäyttörasva jarruihin, kestää lämpöä, ei jähmety pakkasella, ei vahingoita kumiosia, kestää vesija suolasumutusta. Uusimman teknologian Nanodrive-öljyt tämän päivän autoihin. MILLERS OILS: Aikakauden vaatimusten mukaiset yksiasteöljyt ja moniasteöljyt klassikkoajoneuvoihin. Tilaa tuotteet www.kaasutinexpertti.fi Kysy lisää: kurki-suonio@kolumbus.fi tai +358 50 523 8951 KAASUTINEXPERTTI ONNITTELEE 10-VUOTIASTA KLASSIKOT-LEHTEÄ! Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. GASTESTER: Pakokaasutesteri kaasuttimien säätöön ja testaukseen. HICLONE: Pyörrekiihdytin parantaa moottorin sylinterintäytöstä, lisää tehoa ja kiihtyvyyttä, vähentää kulutusta. P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA.. RESURS: Moottorin ja voimansiirtolaitteiden kunnostusaine toimii osia purkamatta, Vähentää kitkaa, pienentää kulumista, parantaa taloudellisuutta. ITG: Öljyttävä avosoluvaahtosuodatin on pestävä. PULSTAR: Pulssisytyttimille pienempi kulutus, parempi teho, puhtaammat päästöt. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. Harrastajaystävällinen hintataso. Voidaan teettää mittojen mukaan
Klassikkoautoharrastajan silmin kiinnostavinta oli kuitenkin merkkikerhojen osastot, jossa näytillä oli pääosin arkisempia klassikkoautoja. Kyllä, tämä on italialainen versio... 90 4/2018. Tuttu Austinmalli, mutta perässä lukee Innocenti. ... Napolin Mostra D’Oltremare -tapahtumakeskus sai toimia näyttelypaikkana kun esillä oli kaikkea mahdollista ajoneuvoihin liittyvää. Pikku-Fiatien vauhdittajista se vähemmän tunnettu oli Giannini, joka tarjosi valmiita virityspaketteja muun muassa 126-malliin. Motor EXPERIENCE EXPO Napoli, Italia, 11.-13.5. Tai onhan se tavallaan, mutta Italiassa tätä ”söpöliiniä” myytiin nimellä Pescaccia. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Paikallisen Auto Moto Club Veicoli del ’900 -kerhon osaston erikoisuus oli Siatan korittama Fiat 850, jonka mallinimi on kivan keväinen Spring. Ei, se ei ole Volkkarin Thing, vaikka niin luulisi. Ja kättä ylös ketkä tunnistaa automallin. ja samasta syystä Minejä on Italiassa paljon, kaikki paikallista valmistetta. Järjestöjen, maahantuojien, kauppiaiden ja korjaamoiden osastojen lisäksi ihmeteltävänä oli näytösajoja sekä tottakai kymmeniä Ferrareita
www.automuseo.info Näytteillä yli 300 ajoneuvoa: Henkilöautoja, kuorma-autoja, traktoreita ja moottoripyöriä. 20 juhlavuosi Vuoden atomuseo 2017 MYLLYN VANHAT AUTOT A U T O M U S E O YLÄMYLLYNTIE 87, 80400 YLÄMYLLY Sisä-Savon Mobilistit 0442 831 821 M in tii Kulttuur ’päevä Kerkonk k 28.7.2018 Kerkonk k 28.7.2018 ® Liput 8 € Alle 16-v € Alk. Hirvonen Oy (p. Avoinna 16.6 19.8.2018 klo 11.00 17.00 (juhannusaattona sekä juhannuspäivänä suljettu). Tiedustelut 040-556 8830 tai 0400-513 110 Autoväri K. VALOKUVANÄYTTELY ja KANAVA-AJOT (Lähtö la klo 10.00) VALOKUVANÄYTTELY ja KANAVA-AJOT (Lähtö la klo 10.00) KANAVA-AJOJEN ILMOITTAUTUMINEN ALKAA KLO 8 Koe Ketterän Kahvilan herkut Sataman Rantakala ja Paistetut Muikut KERKONKOSKEN KEITAAN ja Kyläkauppa PUOTIPIIAN palvelut Vanhat kulkuneuvot ja koneet käytössä ja kulussa, paikoillaan ja näytillä Aluep s vuotta 25 www.vanhatkoneet.fi RAUTAISTA LUETTAVAA MENNEIDEN VUOSIKYMMENIEN TYÖKONEISTA Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.. klo 9 VALOKUVANÄYTTELY ja KANAVA-AJOT (Lähtö la klo 10.00) VALOKUVANÄYTTELY ja KANAVA-AJOT (Lähtö la klo 10.00) KANAVA-AJOJEN ILMOITTAUTUMINEN ALKAA KLO 8 Koe Ketterän Kahvilan herkut Sataman Rantakala ja Paistetut Muikut KERKONKOSKEN KEITAAN ja Kyläkauppa PUOTIPIIAN palvelut Koe Ketterän Kahvilan herkut Sataman Rantakala ja Paistetut Muikut KERKONKOSKEN KEITAAN ja Kyläkauppa PUOTIPIIAN palvelut Koe Ketterän Kahvilan herkut Sataman Rantakala ja Paistetut Muikut KERKONKOSKEN KEITAAN ja Kyläkauppa PUOTIPIIAN palvelut Koe Ketterän Kahvilan herkut Sataman Rantakala ja Paistetut Muikut KERKONKOSKEN KEITAAN ja Kyläkauppa PUOTIPIIAN palvelut 29.7. Museo sijaitsee Liperin kunnassa Honkalammella, noin 13 km Joensuusta Kuopion suuntaan. 64 90 8 numeroa/vuosi Kestotilaus ARVO 14 90 Tilaajalahjaksi LIPPALAKKI!. Liput aikuiset 6 €, opiskelijat, varusmiehet, eläkeläiset 4 €. Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.. 013-222 222) palvelee niin T-Fordin kuin nykyautojenkin väriasioissa Ylämyllyn Välikankaalla
Liekö ryhdikkäänä poseeraava joukko tullut Mossella juuri jostakin kaukaa. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa 92 Fotoalbumi 4/2018. Oheiset kuvat ovat kaikki saman talon pihalta otettuja, ja ne tarjoavat mukavan katsauksen siitä, kuinka kalusto on vaihtunut 60-luvun alusta lähtien. Kuvat: Vuorenmaan perhealbumi Volgan ja perhe on lähdössä automatkalle Turkuun. Joskin sivuhuomautuksena mainittakoon, että perheen autoista näille sivuille mahtuu vain murto-osa. Vaan kun aikaa kuluu vuosia ja vuosikymmeniä, niin autoista innostuneen isännän pihassa ehtii vierailla monenmoista kulkupeliä. Ennen reissua auto siivotaan perusteellisesti. Wartburgin teknisiä ongelmia ratkoessa on mennyt tupakkia ja miestä väkevämpää. Talon isännän vävypoika on poikennut vierailulle farmari-Rekordillaan. Matkan pölyt pestään pinnasta ennen kotiinlähtöä. Ainakin auto on sen verran kurainen että näin voisi päätellä. Patalantie 16 Y hden perheen omakotitalon pihalle ei montaa autoa kerralla mahdu, varsinkin jos talo sijaitsee taajama-alueella
Pitkä tukka, ruskea nahkarotsi ja maahan saakka ulottuvat lahkeet. Ford Fairlane vuosimallia -66. Pellin alla viritetty 289 ja manuaalivaihteet. Näinköhän tässä ollaan liimaamassa myynti-ilmoitusta B-Kadetin sivuikkunaan. Kuplavolkkari on ollut suosittu ajopeli vuosikymmenestä toiseen. 93. Tälläkin pihalla niitä on vieraillut lukuisia, osa alkuperäiskuntoisia ja jotkut hiukan piristettyjä. Kuvan kuskilla taitaa kuitenkin olla vielä jokunen vuosi aikaa ajokortti-ikään. Ei riemulla rajaa kun Mossella ajaa. Vanteet ja kuraläpät on valittu aikakauden terävimpien trendien mukaisesti
Pikkumies on päässyt kokeilemaan miltä tuntuu istua enduro-Kawasakin kyydissä. Liekö etupiha aivan täynnä autoja kun takapihallakin on kolme ajopeliä ja matkailuvaunu. Sinisen Mazdan vieressä vanha Fairlane. 94 Fotoalbumi 4/2018. Tummanvihreä nappisilmä-Lada näyttää olleen melko tuore laite kuvanottohetkellä. Ajokengät ovat unohtuneet mutta muuten vermeet näyttävät oikein uskottavilta. 70-luvun muotivärejä ja trendivaatteita. Neliovinen Valiant taisi seuraavan omistajan käsissä muuttua kaksioviseksi. Autointoilijoiden suvussa pienimmillekin on järjestetty nelipyöräinen kulkupeli. Saab 99:n ikkunat ovat jäässä syksyn ensipakkasilla. Mihin lie Peugeot 504:n kilvet jääneet
Rättäreitä Patalantie 16:n pihalla on näkynyt aivan viime vuosinakin. Iso ja komea amerikanauto on pikkumiehen mieleen. Taaempana pihatielle kaartava Saab lienee ollut tuohon aikaan uudenkarhea laite. Retkeilyvarusteinen junakeula oli varmasti hienompi sisältä. Tämä Dyane on kuvattu kuitenkin 80-luvulla. Kuva on otettu kesällä -87. On se herkkua kun pikkumiehellä on tutkimuskohteissa valinnan varaa. Oldsmobile oli talossa pitkään ja vuosien aikana siihen tehtiin pientä remonttiakin. Pihaan kurvaa mies komealla Mersullaan. 95. Jossakin vaiheessa pihalle pystytettiin kylmä peltitalli, jossa kelpasi askarrella vaikkapa VWbussin ruosteongelmien parissa
Kinnusen kevytsarjalainen Porsche 911 Carrera RS 2.7 Lightweight ‘73 T oukokuun puolivälissä RM Sothebyn autohuutokaupassa Monacossa omistajaa vaihtoi koko joukko mielenkiintoisia klassikkoautoja, joista suomalaisharrastajan silmin ehdottomasti kiinnostavin oli Leo Kinnusen Porsche. Tämän lisäksi yksilö on ainut leveällä takaspoilerilla jo uutena varustettu aikakautensa RS, sillä tuolloin Porschen kilpakuljettajana toimineen Kinnusen kerrotaan olleen kehittämässä tätä myöhemmin 911-malleissa käyttöön tullutta spoilerimallia. Tämän jo uutena Kinnusen käyttöön muokatun auton harvinaislaatuisuutta lisää, että sen tiedetään olevan toinen vain kahdesta 2.7 RS -yksilöstä, jonka lokarit pullistettiin leveämmille renkaille sopiviksi. Tarkempi esittely tästä mielenkiintoisesta autosta löytyy Klassikot 7/13 -lehdestä. Kuvat: Klassikot Suorituskykyinen, hyvin harvinainen erikoismalli ja hyvä omistajahistoria näkyi huutokauppahinnassa. Ehkä juuri siviilikäyttö pelastikin auton poikkeuksellisen hyvässä alkuperäiskunnossa; yhdeksässä vuodessa Kinnusen käytössä autoon kertyi vain 32 000 kilometriä. 911 RS Porschen hinta kipusi palkkioineen 1 242 500 euroon. 96 Marginaalista 4/2018. Nyt matkamittarin kilometrit ovat tuplaantuneet, mikä sekin on edelleen varsin vähän. Vaikka yksilö suorituskykyinen onkin, se rakennettiin Kinnusen toiveiden mukaisesti siviilikäyttöön sopivaksi, eikä sille ole kirjattu legendaarisia taisteluvoittoja nimekkäistä kilpailuista
0500-606 371 myynti@brittiosa.com • www.brittiosa.com Varaosat brittiautoihin Puh. 0500-848879 www.samilassila.com American Classic Bias Look Radial -renkaat JAGUAR • BRITTI FORD • MG • MINI MORRIS • RIUMPH • AUSTIN • ROLLS-ROYCE Tmi Brittiosa Kankaantie 117, 48720 Kotka Puh. kirjallisuutta T:MI SAMI LASSILA Ruotsinkyläntie 5-9 • 07990 Ruotsinkylä • puh. VOIT TILATA MYÖS PUHELIMITSE! 040 548 6806 www.fanituoteshop.fi www.v-palvelu.. Union T-paita 11,95 € Lippikset • Tarrat • Solmiot • T-Paidat J paljo muut ... verhoiluja tiivisteosia. 0400-911356 info@freetechnics.. 2 viikon välein). www.klassikot.?. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Tervetuloa! Lisätiedot Mauri Suominen 050 527 0802 www.kuhmonmobilistit.fi KUHMON MOBILISTIEN 10-VUOTISJUHLANÄYTTELY KLASSIKKO TUOTTEET Esim. Klassikot tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@klassikot.. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala UUTUUS! 140 -72-74 kangasmattosarja eri väreissä KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN Valkosivuisina ja mustina Myös korjaamo-, käyttöohje ja varaosakirjoja, myyntiesitteitä ym. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Vakioja viritys-kaasuttimet sekä osat www.facebook.com/ klassikot Kun muutat, kerro myös meille. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.. LIEKSA, Kuhmonkatu 32, Riveria 8.-10.6.2018 KUHMO, Urheilukeskus 20.-22.7.2018 NURMES, Hyvärilä 10.12.8.2018 Aukiolot kaikissa tapahtumissa pe 12-18, la 9-18, su 9-15. www.freetechnics.
Finnjet – itämeren superkulkija 248 sivua. komatsu_HB215_v2_297x210fi.indd 1 22.08.2013 08:50:54 KoLME DooSAnIA piKaKoKeilussa: UUTUUSLEHTI! 8 90 8 90 8 90 8 90 8 90 Raskas Kalusto parkkikiekko Klassikot parkkikiekko Koneurakointi parkkikiekko Vanhat Koneet parkkikiekko 8 90 Amerikan Rauta parkkikiekko Vanhat Koneet lippalakki Koneurakointi lippalakki Raskas Kalusto lippalakki 8 00 Vanhat Koneet pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. Sireenejä ja sinivilkkuja Pelastusajoneuvoja Suomessa, 200 sivua. Kaupan päälle avaimenperä. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 CAT-HYBRIDIKAIVURI esittelyssä MAnIToU KURoTTAjAT Koeajossa ARMoTon VW AMARoK maanrakennus • metsäkoneurakointi • kiinteistöhuolto • maatalous n ro 1 • 1/ 20 13 • 7, 90 € 6 414887 200110 1 3 1 72 00 11 -1 30 1 PAL VKO 2013-44 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.koneurakointi.fi HajateK oy jo 20 vuotta energiatuotantoa liikevoiman hyötykäyttäjä Metsäalan tekijät koolla TARPEESEEN TURVETTA n U M E R o 1 K o n E U R A K o In T I 1 /2 1 3 • tu rv et ta ta rp ee se en – H aj at eK oy • piK aK oK eil u ss a: Ko lM e do o sa n ia • el M ia W oo d ´1 3 • es it te ly ss ä: M an it ou -K u ro tt aj at tuoretta teKniiKKaa KoneMessuilla ELMIA WooD ´13 silvator 2000 EnERgInEn HAKKURI Miksi Komatsu. IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. Viipale mediat Klikkaa ostoksille verkkokauppaan www.supermarket.. Kaupan päälle avaimenperä. Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot. Kaupan päälle avaimenperä. Supermarket.. Suuri Valmet -traktorikirja 216 sivua. 020 775 8400, FAX 020 775 8492, www.sr-o.. 37 90 37 90 37 90 14 90 Amerikan Rauta avaimenperä 14 90 14 90 14 90 8 00 Klassikot pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä.. 4 90 Tarra-arkki Säänkestävät tarrat A5 arkilla. • Kun työsi sisältää paljon kääntöliikettä, polttoaineen kulutus laskee jopa 25 – 40% • Komatsu HB215LC-1 on aito sähköhybridi japanilaista osaamista ja tekniikkaa • Hybridikomponenteille 4 v /10 000 h takuu – muut koneen osat 2 v /3000 h • Komatsu HB215LC-1 hybridikaivukoneita on toimitettu vuodesta 2008 lähtien jo tuhansia – Komatsu laatuun voi luottaa Kun haluat tehokkaan ja ympäristöystävällisen kaivinkoneen, soita meille METALLITIE 6, 33960 PIRKKALA PUH
Buick on ilmiselvästi amerikkalaista suunnittelua mistä tahansa suunnasta katsottuna. Amerikkalaiseen makuun Ulkonäöstä ei voi erehtyä. Varustevaihtoehtoja on tarjolla kaksi, moottoreita vain yksi. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h: 11,4 s, 0-402 m: 18,2 s. Niinpä se on joka puolelta mukavaa katseltavaa, jos sattuu pitämään amerikkalaisesta tyylistä. Iskutilavuus 2,8 litraa (poraus 89 mm, isku 76 mm), teho 125 hevosvoimaa, suurin vääntömomentti 220 Nm. alumiinivanteet ja erilainen listoitus. 09 Valmistusmäärä Vuoden 1988 Buick Regal -mallia valmistettiin 129 997 kappaletta. 05 Alusta Edessä joustintuet, kallistuksenvakaaja ja hammastanko-ohjaus. Etuvetoinen coupé on usealla tavalla kiinnostava erikoisuus – ja myös edullinen ostos. 1990 Lisäpuhtia on nyt mahdollista hankkia ruksimalla optiolistasta 3,8-litrainen kuutoskone. Sivusta katsottuna Regal on jännittävästi muotoiltu, ja se näyttää pienemmältä ja siTeksti ja kuvat: Kari Mattila MALLIHISTORIA 1988 Etuvetoisen Buick Regalin ensimmäinen mallivuosi. Uutuudessa on pieniä eroavaisuuksia varusteissa, mm. 04 Voimansiirto Neliportainen automaattivaihteisto, vaihteenvalitsin rattipylväässä. Neliovinen korimalli tulee coupé-mallisen rinnalle. Uuteen aikaan Kolmannen sukupolven Buick Regal on yhdistelmä amerikkalaista luksusta ja eurooppalaista ajettavuutta. 1980 -luvulla amerikkalainen autoteollisuus oli tullut pisteeseen, jossa sen oli pakko uudistua. 07 Mitat Pituus 488 cm, leveys 184 cm, korkeus 135 cm, akseliväli 273 cm. Tuleva klassikko Buick Regal Limited 100 04/2018. Valmista tuli kuuden vuoden ponnistelujen jälkeen, kun mallivuodelle 1988 esiteltiin kaksioviset Buick Regal, Oldsmobile Cutlass Supreme coupé ja Pontiac Grand Prix. Takana erillisjousitus poikittaisella lehtijousella, putki-iskunvaimentimet ja kallistuksenvakaaja. Auton keulailmettä hallitsee merkin perinteisiin nojaava pramea maski. Huippunopeus (rajoitettu) 185 km/h. 01 Merkki ja malli Buick Regal Limited 02 Vuosimalli 1988 03 Moottori Kuusisylinterinen v-moottori edessä poikittain. Sylinteriryhmä valurautaa, sylinterikannet kevytmetallia, työntötangot, 2 venttiiliä / sylinteri, polttoaineen suihkutusjärjestelmä. Peliliikkeitä tehtiin kiivaaseen tahtiin. Sen sivuilta tuijottavien ajovalojen matalaa profiilia korostavat niiden jatkeena olevat, reilusti sivulle taipuvat vilkunlasit. Piti ruveta kilpailemaan eurooppalaisia ja japanilaisia vastaan heidän omilla aseillaan. Vuonna 1982 käyntiin polkaistun projektin tarkoituksena oli valmistaa moneen käyttöön taipuva moderni pohjalevy. GM asetti keskikokoisen auton suunnittelupanokset koodinimen GM10 kohdalle. 1989 Customja Limited-versioiden rinnalle tulee Gran Sport. 06 K ori Kaksiovinen coupé-mallinen teräskori. Viimeinen oli suunnattu urheilullista vaihtoehtoa hakeville, Oldsmobilella kosiskeltiin perinteistä amerikkalaisasiakasta ja Buick viriteltiin erikoisen luksusauton suuntaan. Levyjarrut joka pyörässä
Buick Regal nostattaa hymyn huulille, vaikka veto onkin edessä ja pellin alla mouruaa kasin sijasta veekuutonen. 2,8-koneen teho kasvavaa. Limited poistuu valikoimista. 1993 Kasvojenkohotus tuo uutta ilmettä, ja automaattivaiteisto päivitetään sähköisesti ohjatttuun versioon. 1992 Aikaisemmin maksullisena lisävarusteena ollut lukkiintumaton jarrujärjestelmä tulee vakiovarusteeksi muihin paitsi Custom-versioon. 1994 Customiin tulee ABS-jarrut vakiovarusteeksi, muihin sähkölasit ja matkustajan turvatyyny. Amerikanautoille tuttuun tapaan Regalin voimalinja on viritetty niin, että pieni kaasunpainallus saa auton rivakasti liikkeelle. 101
LeBaronin virtaviivainen kori on Buickin tavoin hyvin amerikkalainen – varsinkin alkuvuosien kromimaskilla varustettuna. Renkaiden ja lokasuojan kaarien väliin jää tarpeettoman paljon ilmaa. Mallivuoden 1996 Regalin taru ei olekaan lopussa, vaan tuotanto ja myynti jatkuu jonkin aikaa. Ensi yrittämällä tulee automaattisesti vetäneeksi ovenkahvaa kuin se olisi saranoitu pitkältä sivulta, ja hetkeksi tulee tunne, että jotain on mennyt rikki. Valtaosa luksusautoista on tietysti arvokkaita. Etuosan erikoisuutta lisää valonheittimien eteen nousevat suojat, joiden myötä ilme muuttuu entistä enemmän loistoautomaiseksi. Piirre on kaiketi osunut mainoskuvaajankin silmään aikoinaan. Kuuden hengen auto viidelle Ovi aukeaa erikoisesti pystyasentoon asennetusta mutta kuitenkin alareunasta saranoidusta kahvasta. TOINEN VAIHTOEHTO CHRYSLER LEBARON COUPÉ Valmistusvuodet 1987–1995 Teho 102 hevosvoimaa (2,5-l vapaastihengittävä -87) Suorituskyky huippunopeus 175 km/h Hinta uutena ei hinnoiteltu Suomessa Yhdysvaltain automarkkinoilla mallistot on jaettu eurooppalaisesta näkövinkkelistä katsottuna monipuolisemmin ja useammalle kohderyhmälle. Kuusisylinterinen versio tuli monen muun uudistuksen myötä mallivuodelle 1990, jolloin auto kehittyi modernimpaan mutta myös tylsempään suuntaan. 30-vuotiaan Regalin hintatasolle laskeuduttaessa vaihtoehdot vähenevät mutta eivät sentään lopu. 1996 Kolmannen sukupolven Buick Regalin viimeinen mallivuosi. 3,8-litrainen moottori saa 35 hevosvoimaa lisää. Näinköhän kukaan haluaa pujottautua sillä tavalla turvavöiden ali autoonsa. Etupenkin istuinosa näyttää siltä, että vöitä on enemmän kuin tarpeeksi. Ajossa kaikki tuntuu oikein miellyttävältä, vaikka peli on kohta museoiässä ja kaikin puolin käytetyn näköinen. TaTuleva klassikko Buick Regal Limited 102 04/2018. Kun oven sitten avaa, vyöt roikkuvat pitkinä liinoina avoimen oven takaosasta kiinnityspisteeseensä. Kolmannen sukupolven Chrysler LeBaron irtoaa käytettynä todella halvalla, ja mallistosta löytyy Regalin kanssa kilpaileva kaksiovinen coupé. Korimuodot piirtänyt ryhmä on onnistunut säilyttämään tyylin myös takaosassa. 1997 Seuraajamallin valmistus ja markkinoille tulo takkuaa. Sekä edessä että takana on istumapaikat turvavöineen kolmelle, mutta Suomessa auto on rekisteröity viidelle. Buick Regal on luokiteltu henkilökohtaiseksi luksusautoksi (personal luxury), joten sopivaa vaihtoehtoa kannattaa katsoa tämän luokituksen alta. rommalta kuin todellisuudessa onkaan. 1980-luvun LeBaron on varustettu nelisylinterisellä koneella, ja tarjolla on 2,2ja 2,5-litraiset versiot turbolla tai ilman. Joissakin vanhoissa mainoskuvissa auto onkin selvästi vakiomallia matalampi. Pitkään oveen on kiinnitetty automaattisiksi mainostetut turvavyöt. 1995 Turvatyynyjärjestelmä uusitaan ja saman päivityksen yhteydessä sisusta nykyaikaistetaan. Regalin alusta on viritetty eurooppalaiseen makuun, mutta sisätilat ovat väärentämätöntä amerikkaa rattivalitsimineen ja sohvapenkkeineen. Turvavyön solki voi olla koko ajan kytkettynä. Sohvamainen penkki onkin kolmelle tarkoitettu
GM:n kuutoskone ja automaattivaihteisto ovat kestävän maineessa, mutta huolellinen koeajo kannattaa silti tehdä. Jos on sellaisen päättänyt itselleen hankkia, joutuu joko hyväksymään myyntiin putkahtavan yksilön sellaisenaan tai jäädä kärsivällisesti odottelemaan seuraavaa. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Etuvetoinen Buick Regal on kotimaan markkinoilla harvinainen laite. 103. Toisaalta valmistusmäärä yhden vuosimallin osaltakin on liki 130 000, ja jos kaksi sisarmallia lasketaan yhteen, päästään jo yli tuplasti tuohon lukemaan, eli käytetyn osan löytymiselle on kuitenkin edellytykset olemassa. Ruoste ei valmistusmaata katso, joten happamat paikat löytyvät lokasuojien liepeiltä, alustasta ja koteloista. Regal-malliin varta vasten räätälöityjen osien kanssa tilanne voi olla toinen. Vaikka autoja välillä myynnissä onkin, kahden ilmaantuminen markkinoille samanaikaisesti on jo tavaton poikkeus. Omalaatuisesta ulkonäöstään huolimatta Regal koostuu pitkälti sellaisista osista, joita on käytetty monissa muissakin GM:n tuotteissa. Amerikkalainen auto väsyy hieman eri tavalla kuin eurooppalainen tai japanilainen. Jo kaksi vaihtoehtoista varustetasoa Custom ja Limited eroavat toisistaan merkittävästi. Sähköviat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, joten kaikki toiminnot kannattaa testata ja miettiä samalla, kuinka paljon haluaa nähdä vaivaa sen eteen, että saisi kaikki toimimaan. Autoon on ollut tarjolla myös runsaasti lisävarusteita ja vaihtoehtoisia osia, jolloin juuri oikeanlaisen purkuosan löytyminenkin voi olla konstikasta. Moottorin tai voimansiirron, nivelien tai muiden kulutusosien kohdalla ei tarvitse siis olla erityisen huolissaan. Tässä hintaluokassa koneremonttia tuskin on taloudellisesti järkevää tehdä, varsinkin jos muutakin puuhastelua on luvassa
Kuvien yksilön moottoritila on ollut pesemättä varmuudella vuodesta 1992. Kori on muotoilultaan tasapainoinen, ja linjakkaat muodot saavat auton näyttämään todellista pienemmältä. Tuuman madallus parantaisi ulkonäköä entisestään. Jousitus on jämäkkä, auto ei kallistele liikoja, ja jarrut tuntuvat peräti hyviltä. Hetken kuluttua kierrokset laskevat. Likakerroksen alla lymyää vanhaan työntötankotekniikkaan nojaava mutta alumiinikansilla ja ruiskutekniikalla päivitetty 2,8-litrainen kuutoskone. GM:n tarkoituksena oli tuoda amerikanauto samalle viivalle eurooppalaisten kilpailijoiden kanssa, ja jollain tasolla siinä on myös onnistuttu. Ei muuta kuin rattivalitsimen viisari osoittamaan toista d-ikonia ja jalka pois jarrulta. Se tuntuu voimakkaalta ja höyhenenkevyeltä, vaikka todellisuudessa massaa on reilusti ja tehoa vaatimattomasti. D-asennoista ensimmäinen käyttää kolmea ensimmäistä pykälää, ja toinen ottaa mukaan myös neljännen vaihteen. Vaihteenvalitsinkin on ohjauspylväässä. Suomessa auto on kuitenkin rekisteröity viidelle, vaikka se Amerikassa on tarkoitettu kuudelle hengelle. kaistuimellakin on vyöt kolmelle. Ainakaan tosi-tvohjelmista tuttuja amerikkalaishahmoja ei saa näille istuimille mitenkään sovitettua neljää enempää. Muoviperäinen avain oli muuten 80-luvun Jenkkilässä kovin eurooppalaishenkinen tuulahdus. Regal ei ehkä yllä aivan parhaiden eurooppalaisten tasolle ajoominaisuuksien puolesta. Mutkaisella tieosuudella vaikutelma muuttuu, ja auto ei tunnukaan niin amerikkalaiselta. Auto on ajossa edelleen hyvin amerikkalaisen oloinen. Konepellin alla majaileva 2,8-litrainen V6-moottori jyrähtää käymään korkeaa tyhjäkäyntiä. Ajossa kaikki tuntuu oikein miellyttävältä, vaikka peli on kohta museoiässä ja kaikin puolin käytetyn näköinen. Istuimet ovat verhoilultaan ja muotoilultaan hyvin amerikkalaistyyliset, samoin digitaalisella nopeusmittarilla varustettu kojelauta ja oviverhoilut. Kaupunkipyörityksessä rivakalta tuntunut voimalinja paljastaa toisen luonteensa viimeistään kun lähtee maantienopeuksissa ohittamaan edellä ajavaa. Ohjausta moni jenkkipirssiin tottumaton moittisi ylitehostetuksi, mutta auto reagoi ohjauspyörän liikkeisiin täsmällisesti ja nopeasti. Ainakaan pehmoisella sohvapenkillä istuessa ei rohkene alustarakenteen rajoja kokeilemaan. Jämäkkä alusta Jahka pitkä ovi on saatu vedettyä kiinni ja kummalliset turvavyöt kytkettyä, on aika kiertää muoviperäistä avainta virtalukossa. Sisätilat eivät kuitenkaan ole erityisen avarat. Mutta jotakin ideaa kokonaisuudessa vaikuttaa olevan. Mutta tunnelmasta on vaikea olla pitämättä. Tuleva klassikko Buick Regal Limited 104 04/2018. Erityisen hienoa on, että perinteisestä jenkkityylistä ei ole tingitty tuumaakaan
Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. 03-2251 948 Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.. • Puhelimitse: puh. Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Amerikan Rauta kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.. Vanhat Koneet kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.. Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Raskas Kalusto kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.. Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Nautinnolliset lukuhetket itselle tai lahjaksi! Viipale mediat. Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Klassikot kestotilaus 66.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 71.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Koneurakointi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.
Klassikot 5/2018 ilmestyy 2.8.2018 Seuraavassa numerossa: 106 4/2018. Vauhtivehkeitä ja kulkimia kiireettömille Elokuun numeron autoesittelyiden joukosta löytyy mm. Fiat Ritmo 130 TC Abarth ja VW Corsar. Lisäksi tutustumme Eero Kumannon upeaan pienoismalliin Casa Finlandia CF-100-huoltoasemarakennuksesta
4/2018 • Hinta 8,90 € • www.klassikot.fi 36 84 80 -1 80 4 • PA L VK O 20 18 -3 1 6 41 48 83 68 48 08 18 00 4 Viipale mediat HARRASTAJA: Rättäristi Ammi Koivisto KESÄREISSU: Saabilla Saab-kokoontumiseen TULEVA KLASSIKKO: Etuvetoinen Buick Regal 10 8 SI VU A! KYNÄÄ SÄÄSTÄMÄTTÄ GIOVANNI MICHELOTTI 04 /1 8 DK W F1 02 ’64 • Isu zu Flo ria n De lux e ’71 • Pe ug eo t 205 La co ste ’86 • Triu m ph He rald Co up é ’59 • VW Gro ssr au m -K ast en wa ge n ’62 • Vo lvo 740 GL E ’87 VUOTT A KANSANKUPEE TRIUMPH HERALD COUPÉ ’59 TOUKOTAIWALAJOT + 5 MUUTA TAPAHTUMAA Maijan & Sarin Retkiauto