Tuleville sukupolville
Moskvitsh 400 ´49 Viisaasti taltioitu
Pitkään palvellut
Ford Galaxie ´65 Täysikokoinen taksi
Uskollisella omistajalla
Mazda Marella `75 Alkuperäisenä säilynyt
Autoilun nostAlgiAA 1950 - 1985 · www.klassikot.fi · 06/09 · Hinta 7,50
Aseman kulmilta
Upean Kiemen Coupen paluu kotikulmille
09006 >
Ensimmäinen
Porsche 356 Malli joka määritteli koko automerkin
414883 684808
SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND
Scramble & Trial
Vanhat kisapyörät kohtasivat Hyvinkäällä
Tuleva Klassikko
Nopea, mukava ja turvallinen perheauto naapurimaasta
6
Viipalekustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Niin tai näin, väärien ohjeiden mukaan tehty kiristys saattaa hyvinkin johtaa täydelliseen moottori tuhoon, ja vastuun siitä kantaa vain ja ainoastaan moottorin koonnut harrastaja.
Netin keskustelupalstat tuntuvat korvanneen vanhat "essonbaarit" niin hyvässä kuin pahassakin.
Netin keskustelupalstat tuntuvat korvanneen vanhat "essonbaarit" niin hyvässä kuin pahassakin. Vanhana kauppamiehenä sain nimittäin vaihdettua paketin päittäin ensimmäisen sukupolven Fiat 127 autoon. ilmoiTukseT Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. maTeriaali Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Internet on parhaimmillaan aivan erinomainen apu vaikean harraste auton kunnostajalle, sillä vain netin välityksellä on mahdollista saada nopeasti ja helposti yhteys vastaavan projektin kanssa painivaan henkilöön ja saada näin arvokasta tietoa ja mah dollisesti jopa puuttuvia osia oman kohteen kunnostusta silmälläpitäen. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalekustannus Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle.
LISää nopeasti vanhentuvaa tiedonsiirtoteknologiaa sivulla 53.
06/09. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Luin juuri eräältä kilpaautoja käsittelevältä foorumilta joitakin tek nisiä kysymyksiä sekä niihin esitettyjä vastauksia. Verkkopankissa asiointi tai muu oikeasti hyödyllinen käyttö ei tuolloin ollut tietenkään mahdollista, sillä sen tyyppisiä palveluja ei yksinkertaisesti ollut vielä olemassa. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Rytsölän veljesten perustaman DLC:n pakkaama startti paketti piti sisällään cdlevykkeen ja käyttöohjeet, joiden avulla liittyminen tietoverkkoon onnistui, jos nyt ei aivan kivuttomasti niin suhteellisen pienellä vaivalla kuitenkin. Eräs harrastaja haki tietoa kiertokangen pulttien oikeasta kiristys momentista, ja jokainen annetusta kolmesta vastauksesta oli väärin. Selaimesta oli käytännössä pakko ruksia kuvan lataukset estävä toiminto päälle, jotta olennaisen tekstisisällön sai käyttöön sä kohtuullisella odottelulla. Erillinen modeemi ja lankaverkon liittymä oli tietenkin oltava omasta takaa. Toinen, näin jälkikäteen hieman huvittava kytkentä autoihin liittyy DLCpaketin hankin taan. Silloin kauppa tuntui varsin hyvältä, mutta näin jälkikäteen ajatel tuna hienokuntoinen Fiat olisi ollut ehkä viisainta pitää omassa tallissa. Tiedon nopea ja vaivaton liikkuvuus koskee valitettavasti myös väärää tietoa. Ensinnäkin, nettiliittymän hankinnan motiiveista tärkein oli päästä tutus tumaan muiden harrastajien sivustoi hin. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalekustannus Oy:lle. Pääkirjoitus
Tilaajapalvelu Puh. Alkuaikojen autoaiheisilta verkko sivuilta löytyi mukavasti tietoa, mutta silloiset tiedonsiirtonopeudet rajoit tivat käyttöä olennaisesti. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Tilaajille pääToimiTTaja Kari Mattila ToimiTTaja Jan-Erik Laine avusTajaT Tomi Eronen, Markku Ikonen, Minna Mattila, Jape Tiitinen, Johanna Helin, JiiVee Korpela, Johannes Repo, Vesa Rantasalo, Lea Lahti, Leif Rehn TuoTanTopäällikkö Tomi Saloniemi ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen posTiosoiTe Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi käynTiosoiTe Klassikot Hovioikeudenpuistikko 13 A 65100 Vaasa kusTanTaja Viipalekustannus Oy Puh. Erilaiset merkki ja mallikerhojen sivut ovat ehtymätön tietolähde koke neemmallekin harrastajalle ja netin huutokaupat sekä markkinapaikat toimivat yhtä hienosti varaosien han kinnan apuna. Oikea tieto olisi tässäkin tapaukses sa löytynyt pulttivalmistajan omilta verkkosivuilta, mutta moni näyttää kokevan näinkin helpon tiedonhaun liian hankalana. Autoharrastukseen tämä tapah tuma liittyy parillakin eri tavalla. Samanhen kisten kanssa keskustelu ja teknisistä sekä makuasioista väittely on par haimmillaan mukavaa ajanviihdettä, mutta faktatietoa hakevan kannattaa kahvipöydän ympärillä istuvien kave reiden sijasta kysyä edelleen neuvoa alan oikeilta asiantuntijoilta.
Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi
CopyrighT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ilmoiTusmyynTi Susanne Laine: 050-4147 553 Peppe Haapala: 050-4147 559 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti painopaikka UPC Print, Vaasa myynTi R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan issn: 1797-6715
Oikean ja väärän tiedon lähteillä T
aisi olla vuosi 1996, kun sain kotiini nykyaikaisen internet liittymän
58 NSU Prima ´60
06/09. Porschen kohdalla jäljet johtavat sympaattiseen ja kauniisti muotoiltuun 356-malliin.
24 FordGalaxie´65 s.6opelKadettCoupe´66
Täysikokoinen jenkki-Ford on ihanteellisen mukava taksiauto ainakin siitä päätellen että tämäkin yksilö oli palveluksessa vielä 90-luvulla.
30 Moskvitsh400´49
Vanha Piikkinokka on tallennettu viisaasti tulevia sukupolvia silmälläpitäen. 18 Porsche 356 ´60
s. Lopulta Tuberkuloosiyhdistys myi auton eteenpäin.
18 Porsche356´60
Perinteisillä urheiluautovalmistajilla on taustansa. 30 Moskvitsh
s. 42 Peugeot 604 ´83
s. Tässä numerossa
Huoltoaseman pitäjälle Kadett ei ihan sellaisenaan kelvannut, vaan hän asennutti hienot pisarapeilit ja lisävalot sporttisuutta lisäämään.
6 Ajoneuvot opelKadettCoupe´66
Lahden keskustassa sijaitsee edelleen vanha huoltamorakennus, jonka isäntä hankki tarinan auton uutena ja piti siitä hyvää huolta loppuun saakka.
s.6
12
AustinA40Countryman´62
Arpaonni ei suosinut ketään niiden kahden vuoden aikana, jolloin Austinia mainostettiin arpajaisten pääpalkintona. Taltioinnin takana on kaveri, jota voi perustellusti kutsua automieheksi.
36 talbotHorizon&Solara´84
Uudenkaupungin autotuotanto aloitettiin neljäkymmentä vuotta sitten, tutun ranskalaismerkin kokoonpano puolestaan kymmenen vuotta ensimmäisen Saabin valmistumisen jälkeen.
s.12AustinA40Countryman´62
42 Peugeot604´83
Peugeotin iso lippulaiva ehdittiin hylätä peräti kahteen otteeseen, ennen kuin nykyinen omistaja palautti sen entiseen loistoonsa.
48 MazdaMarella´75
Pieniä ja pippuriseksi tiedettyjä tonnikolmesatasia ei juuri tien päällä tapaa, mutta ainakin yksi hienokuntoinen yksilö on edelleen liikenteessä.
58 nSuPrima´60 s.24FordGalaxie´65
Laakson Juha haeskeli valmista museoprätkää ensimmäiseksi kaksipyöräisekseen, mutta päätyikin erikoisen skootteriprojektin omistajaksi.
s
66 Rompetori
s. 54 Muoviautot
s. 62 Unski-projekti etenee
s. 82 Vakionopeus
s. 94 Tuleva klassikko
06/09. s.68Impitradalla
s.70RallyelbaStorico tAPAHtuMAt
Vantaan Koivukylässä oli tavaraa tarjolla, mutta parhaiten taisi kauppa käydä rompparin kanttiinissa.
s.78Scramble&trial 62 Projektiunskietenee
Toimitus on onnistunut löytämään Audiinsa joitakin vaikeasti saatavia osia, ja onpa pihalle ilmaantunut kokonainen varaosa-autokin.
66 Rompetori,vantaa
68 Impitradalla,Botniaring
Moottoriurheilu on olennainen osa Impin historiaa, niinpä merkkikerhon kokoontumisajoissakin mentiin tavallista lujempaa.
64SportCarBreakfastClub
Katsaus kuluneen kesän urheiluauto-aamiaisiin.
81Simcakerhonkuulumisia
Pieni merkkikerho on tänään aktiivisempi kuin aikoihin.
70 RallyelbaStorico
Klassikot-lehti oli mukana matkassa, kun kotimainen rallilähetystö matkasi Historic-rallin EM-kapinoihin.
vAKIoPAlStAt
Matkapuhelin, joka toi nykytekniikan useimpien ulottuville.
53 Klassikkoesine 82 vakionopeus
Ajankohtaisia asioita vanhojen ajoneuvojen harrastajille.
74 Drive-inelokuvailta,Helsinki
Helsinkiin syntyi pieni jenkkiautonäyttely, kun alan harrastajat saapuivat katsomaan American Graffiti -klassikkoelokuvaa.
76 RautajaPetrooli,Hyvinkää
Monipuolinen maatalouskoneiden ja ajokaluston tapahtuma keräsi ennätysyleisön Hyvinkään vanhan maatalousopiston maille.
86 Rompetori
Tarpeellista rompetta tunkista pienoisautoon.
88Kolumni
Leif Rehn pohtii liikenneasemien roolia perinteisten eväsretkien korvaajana.
78 Scramble&trial,Hyvinkää
Vauhdikasta menoa ja tarkkoja ajosuorituksia nähtiin kun vanhojen kisapyörien omistajat kokoontuivat Hyvinkään Vauhtipuistoon.
89 Klassikkomarkkinat
Talven projektia hakevalle tarjolla useita houkuttelevia vaihtoehtoja.
ARtIKKelIt
Pienet promoautot ovat nykyisin haluttua keräilytavaraa.
94 tulevaklassikko
Volvon ripeäliikkeinen farmarimalli nousee tulevaisuudessa halutuksi harrastekohteeksi.
SIVULLA 74 katsotaan elokuvaa letkeästi jenkkiraudan takapenkillä.
54 Ståhlberginmuoviautot
s
Lahti
06/09
Lahden keskustaan vuonna 1931 rakennettu arkkitehti Gunnar eklundin suunnittelema huoltoasema toimi ensin nobel-Standardja myöhemmin esso-nimellä. Rakennusta jatkettiin vuonna 1935 tyylin mukaisilla huolto- ja pesuhalleilla. Samaista autoa luotsaa nykyisin Jukka Töyrylä, joka sattuneesta syystä voi kertoa auton tarinan varsin tarkasti.. nykyisin upeassa rakennuksessa toimii RikuMotor-moottoripyöräliike.
Aseman kulmilta
Opel Kadett L Coupe ´66
06/09
Lahden keskustassa sijaitsevassa 30-luvun funkistyylisessä rakennuksessa huoltsikkaansa pitänyt Harri Salo hankki itselleen yhden ensimmäisistä Lahteen tulleista Opel Kadett "Kiemen" Coupeista
Lehti Oy, joka niihin aikoihin kaupitteli Lahdessa Mersuja, sai vanhasta Opelmiehestä helposti uuden asiakkaan.
Huoltamoyrittäjän yksilö
Vuodesta 1950 Lahden keskustassa huoltoasemaa pitänyt Harri Salo hankki loppukesästä 1966. Merkin edustus oli tuolloin vaihtunut Starckjohanille, jonka myyjä ei edes vaivautunut pihalle saakka katsomaan vain viitisen vuotta aikaisemmin uutena ostettua, niin ikään hyvin hoidettua autoa. Inflaatio oli toki markan ostovoimasta osansa nakertanut, mutta myyjä osasi sillä kertaa pitää Opel-asiakkaansa tyytyväisenä. Kadetilla oli ikää 14 vuotta, kun Jukan isä syksyllä 1980 antoi auton vaih-
Ensimmäinen maahantuontierä lienee ollut pienempi kuin kysyntä, sillä perheen pari kuukautta vanhasta autosta tehtiin kerran tarjous, joka ylitti ostohinnan.
Auto tuli pikkupojalle tutuksi, kun Kiemen Coupella matkailtiin koko perheen voimin ympäri Suomea. Hyvin hoidetusta, vaikkakin paljon ajetusta Kadetista hyvitettiin jopa enemmän kuin se oli uutena maksanut. Kun nelivuotiaan Jukan perheeseen hankittiin Lahden Autosta hieno kiiltävä luiskaperä, sai alkunsa miehen "Opel-vinksahdus", joka onkin sitten jatkunut tähän päivään saakka.
tosta tehtiin kerran tarjous, joka ylitti auton ostohinnan.
Pikkuremontteja ja Opel-kauppoja
Kun ensimmäinen satatuhatta kilometriä oli kertynyt Opelin mittariin, alkoi puhtiaan menettänyt auto kaivata moottoriremonttia. Matkaa kertyi ja aikaa kului ja niin kuluivat uutena niin hienot kankaiset penkinpäällisetkin. "Isäpä ratkoi kuluneet kangaspäälliset ja käytti niitä kaavoina ommellessaan itse uudet istuinsuojat", muistelee Jukka hieman hymyillen. Toisin oli asioiden laita silloin, kun Ascona oli tarkoitus antaa vaihdossa uutukaiseen Recordiin. Hiukan alle 10 000 markkaa maksanut auto sai tarkalta mieheltä hyvää hoitoa ja Dinitrolin ruosteenestokäsittelyn jo uutena. Jukka arvailee Tammer-Dieselissä saneeratun moottorin kasatun alkuperäisiä parempilaatuisilla laakereilla, sillä tämä kone hyrräsi autoon vielä 300 000 kilometriä lisää. Kymmenen käyttövuoden jälkeen Kadetin etulokarit ruostuivat vaihtokuntoon ja muilta osin kori tarvitsi ainakin uutta maalipintaa. Moottori ja verhoilu eivät suinkaan olleet ainoita huoltoa kaipaavia kohteita ikääntyvässä Opelissa, vaan ulkokuorikin alkoi kaivata huomiota osakseen. Ensimmäinen Kiemen Coupe -erä lienee ollut pienempi kuin kysyntä, sillä Jukka muistelee, kuinka perheen pari kuukautta vanhasta au
06/09
dossa uuteen Opel Asconaan. Mikäs oli linjakkaallla autolla matkatessa, varsinkin kun Jukan isä oli vielä teettänyt lisävaahtomuoveilla varustetut kankaiset istuinsuojat nihkeähköjä vinyylipenkkejä suojaamaan. "Uudemmat ja parempilaatuiset voiteluaineetkin saattoivat vaikuttaa koneen lisääntyneeseen kestoikään", arvelee Jukka. Opel Kadett L Coupe ´66
TakaviiSToSTa kiemen Coupe on herkullisimmillaan, eikä mustaksi maalattu katto ainakaan pahenna linjakkaan auton näköä.
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
L
ahtelaiselle Jukka Töyrylälle valkoiset vuosimallin ´66 Kiemen Coupet jäivät voimakkaina muistikuvina kovasti autoista kiinnostuneen pikkupojan mieleen
Ajankohdasta ja mallin harvinaisuudesta päätellen kyseinen Kadett saattoi hyvinkin todennäköisesti saapua Lahteen samassa erässä Töyrylän perheen yksilön kanssa. Matka-ajosta luiskaperä kun selviää alle kuuden litran kulutuksella.
06/09. Jukan mielestä ei mahdotonta ole sekään, että auto olisi lähtenyt mustakattoisena jo tehtaalta. Mukavuutta matkantekoon toi laadukas Blaupunkt-radio. Lisätekstejä eivät nappulat ympärilleen kaipaa.
iSokehäiSen ratin keskiössä kiiltelee tuttu pallosalamalogo.
eRikoinen kattolinja tuo jännän tunnelman räväkänpunaiseen ohjaamoon.
itselleen samanlaisen Kiemen Coupen. kuinka kuumaksi tunnelma urheilullisen auton ohjaamossa Blaukkarin soidessa voi nousta, se selviää pikkumittarista.
hyvää suunnittelua on se, että selkeistä symboleista ilmenee kunkin namikan toiminto. Huoltoaseman pitäjälle auto ei ihan sellaisenaan kelvannut, vaan hän asennutti hienot pisarapeilit ja lisävalot linjakkaan auton sporttisuutta lisäämään. Tuolloin elettiin heinäkuuta 2008.
Taloudellinen harrasteauto
Hienokuntoinen auto pelasi kotimatkalla moitteetta, ja vaikka hiukan optimistinen polttoainemittari aiheuttikin tien poskeen jäämisen, oli uusi omistaja tyytyväinen hankintaansa. Vaikkei auto ihan kaikissa säädöissä ollutkaan, oli sillä niin riemukasta ajaa, että kotimatkakin piti kierrellä pidempiä reittejä. Ainakin radion pikku-Jukka olisi silloin mielellään ottanut isän täysin varustelemattomaan Kadettiin.
Takaisin kotikaupunkiin
Huoltoaseman pito loppui Salolta vuonna 1977, mutta Opelin mies piti aina päiviensä päätökseen vuoteen 1995. Käyntikuntoisena, mutta venttiilivaivaisena aikanaan seisomaan jäänyt auto kulkeutui romumiehen sijaan Järvenpäähän Opel-harrastaja Mike Kaireniukselle, joka pelottomasti tarttui kovasti ruostuneen, vaikkakin vähän ajetun auton entisöintiurakkaan. Hän muistaa elävästi, kuinka isän autoa ja huoltoaseman
pihalla seisonutta Coupea vertailtiin toisiinsa jokaisella tankkauskerralla. Kaikkien työvaiheiden etenemisestä ei ole kirjanpitoa säästynyt, mutta arvatenkin joka paikka autosta on jouduttu käymään läpi. Tyytyväisyyttä ei lainkaan vähennä se, että auto kulkee varsin vähällä bensalla. Lähellä kävi Kadettinkin jatkoaika, sillä Jukka muistaa todenneensa auton silloin nähtyään, ettei siitä kukaan enää autoa tekisi. Uusi omistaja, Jari-Pekka Rajasalo, löytyi autolle Joensuusta, vaan ei liene hänkään päässyt autoonsa vielä kyllästymään, kun Töyrylä haki auton takaisin vanhaan kotikaupunkiinsa jo puolen vuoden kuluttua. Tekniikan ja alustan osatkin ovat irrotettuna maalattu siististi, joten huolellista on aherrus ollut.
Opelin entisöityään kaveri ajeli sillä jokusen vuoden, mutta muutamien autoon tulleiden pikkukolhujen jälkeen oli todennut Kiemen-Coupeilun riittävän hänen osaltaan aivan mainiosti. Hiukan epäselvää on se, maalattiinko katto mustaksi maahantuojan vai ensimmäisen omistajan toimesta
Opel Kadett L Coupe ´66
Kun nelivuotiaan Jukan perheeseen hankittiin Lahden Autosta hieno kiiltävä luiskaperä, sai alkunsa miehen "Opelvinksahdus", joka onkin sitten jatkunut tähän päivään saakka.
danieLSon-kaLMaRin pitsihuvila on yksi vääksyn kulttuurikohteista, kuten on antin automuseokin, josta kuvan sininen ja punainen kiemen olivat lainassa.
10
06/09
Takana pitkät, puolielliptiset ja epäsymmetrisesti sijoitetut lehtijouset. Puristussuhde: 8,8:1. Vaikka Jukka on ollut innokas Opelmies pikkupojasta asti, miksikään merkkifriikiksi hän ei haluaisi tunnustautua onhan miehellä sentään ollut harrasteautoina muutamia Saab ysikutosiakin. Odotellessa tämä nykyinen käy hyvänä korvikkeena, sillä onhan tämäkin auto tuttu jo uudesta ja vieläpä paremmin varusteltu. Muuten nokkapellin alta löytyi normaalia perus-kadettin tekniikkaa.
Jokainen löytää kadeTT-sarjasta makunsa mukaisen! näin totesi auton esite ja se piti paikkansa, jos enää esitteen läpi kahlattuaan osasi päättää, millaisena kadettinsa haluaisi. Teho 59 hv (SAE) kierroluvulla 5600 rpm, vääntömomentti 8,7 kpm 2800-3600 rpm (SAE)
04 Suorituskyky
Kiihtyvyys 0-80 km/h 11,5 s, 0-100 km/h 18,0 s. huRJeMpia suoritusarvoja kadettiinsa kaipailevan kannatti valita suoraan Rallye-versio. Jos jostain putkahtaisi esiin Jukan isän vanha samanlainen auto, siihen hän olisi valmis yksilönsä vaihtamaan. Sylinteritilavuus 1078 cm3. kieMenLiSäniMen auto sai C-pilarista löytyvistä, hain kiduksia muistuttavista pokkauksista. Huippunopeus 59 hv S-moottorilla yli 140 km/h
05 Voimansiirto
Kuiva yksilevykytkin. Yhteisiä kilometrejä on ehtinyt kertymään vasta pari tuhatta, ja kaikkiaan auto on taivaltanut noin 130 000 kilometriä. Hiukan kulumaa Jukka arvelee moottorissa jo olevan, mutta hyvinpä se vielä jakselee kevyttä koria liikuttaa. Vankka tavoite Jukalla on rajata autojen määrä jatkossa kuuteen kappaleeseen, joka miehen mielestä olisi sopiva määrä hänen jäsennumeronsa Opel-kerhossa kun on juuri 6.
Jukka Töyrylä palautti huoltoasemayrittäjä harri Salon uutena hankkiman Coupen tutuille kotikulmille Lahteen.
01 Merkki ja malli
Opel Kadett L Coupe
02 Vuosimalli
1966
03 Moottori
Lyhytiskuinen 4-tahtinen kansiventtiillikone, jossa on ylhäällä sijaitseva nokka-akseli. 4vaihteinen täysin synkronoitu vaihteisto ja lyhyt urheilullinen lattiavaihdetanko
06 Alusta
Edessä kolmiotukivarsin erillisjousitetut etupyörät ja poikittainen lehtijousi. Hydraulinen jarrujärjestelmä, edessä levyja takana rumpujarrut
07 Mitat
Pituus 418, leveys 157, korkeus 139, akseliväli 242 cm. Omapaino 750 kg
08 Hinta uutena
Noin 9500 markkaa
06/09
11. vuonna 1962 aloitettu a-kadett oli kolmella mallillaan (sedan, coupe ja farmari) tuotannossa vuoteen 1966, jolloin B-kadettien monenkirjava mallisarja korvasi sen.
LiikkeeLLe lähdettiin kadett Sedaneista, jonka sai niin kaksi- kuin...
neLioviSenakin. autot olivat reilusti konttiperäisiä pystyhköllä C-pilarillaan.
aaviSTukSen sulavammasta kattolinjasta pitävälle opel-asiakkaalle tarjottiin LSmallinimellä markkinoitu malli....
...Jonka myös sai neliovisena.
JoS ei kaksiovisen LS-mallin takasivuikkuna miellyttänyt silmää, kannatti vakavasti harkita kaunislinjaista Fastback Coupea.
kauniin Fastback Coupen sai toki rivakkaasti liikkuvana Rallye-mallinakin..
...JoLLaiSen sai "kiemen"- eli kiduksetlisänimen saaneen Coupeenkin.
JoS tavarankuljetusmahdollisuudet olivat kattolinjaa tärkeämmät, kadett Caravan -nimellä kulkeneista farmareista saattoi valita kolmiovisen ja...
...viiSioviSen väliltä paremmin tarpeitaan vastaavan vaihtoehdon.
Ehjä auto ei ole ehtinyt aiheuttaa nykyiselle omistajalleen juurikaan murheita, mutta sopivasti pientä puuhaa on kunnossapidosta ja puuttuvien osien metsästyksestä seurannut. Suomessa toimivista kahdesta Opel-merkkikerhosta juuri 6070-lukuisten Opelien kerhotoiminta on tullut tutuksi ja näyttelyissä on kerhon osastolla esittäytynyt miehen museokilpinen A-Kadett.
Tämänhetkinen saldo on seitsemän Opelia, joista neljä on museorekisterissä
Asikkala
12
06/09
Austin on kuitenkin ollut hintansa väärti, sillä vielä lapsenlapsenlapsetkin saavat nauttia "vaarin punaisen auton" mukavasta kyydistä.
06/09
13. Hannu Mäkelä muistelee Leo-isän tuhahtaneen kotimatkalla, että "kyllä nyt ostettiin kallis auto, mutta tehty mikä tehty". Arpajaisautosta suvun silmäteräksi
Austin A40 Countryman ´62
Asikkalalaiseen Mäkelän perheeseen hankittiin monikäyttöinen Austin A40 vuonna 1965. Kolme vuotta vanha auto maksoi tuolloin 4200 markkaa
Kaupat tehtiin 1.6.1965 ja hinnaksi sovittiin 4200 markkaa. Heinät oli laitettu seipäille ennen lähtöä, ja takaisin kiirehdittiin korjaamaan kuivat heinät talteen.
14
06/09. Siksipä kaikki materiaali käytettiin hyödyksi: puretun auton kaikki osat menivät kiertoon ja muun muassa verhoilukankaista Leon poika Hannu sai äidin ompeleman uuden puvun. Austin katsastettiin seuraavana päivänä, ja uusi ajopeli otettiin saman tien kunnon koeajoon isä-Leon, 14-vuotiaan Hannun ja Heikkilän Anteron lähtiessä lomareissulle aina Norjan Hammerfestiin asti. Ensimmäinen hytti suunniteltiin ja toteutettiin Vesivehmaalaisen Pertti Metsä-Vähälän toiveiden ja ohjeiden mukaan. Austin A40 Countryman ´62
Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine
V
eljekset Aarne ja Leo Mäkelä pitivät ennen sotia pajaa Vesivehmaan naapurikylällä Hollolan Paimelassa. Pajalla työskennellyt Hannu pääsi Lahden Autokorille töihin ja siellä työura jatkuu edelleen. Päävoitto ei kuitenkaan osunut yhdellekään arvanostajalle ja niinpä kauppias Urho Hilska Orimattilasta osti auton, jolla oli ajettu noin 14 000 kilometriä. Monitaitoinen ja kekseliäs kyläseppä Leo Mäkelä teki pajallaan kaikkea, mitä sepältä pyydettiin: korjasi maatalouslaitteita, valmisti ja asensi häkäkaasupönttöjä, kehitteli traktoriin kiinnitettävää lumilinkoa, valmisti vetäviä peräkärryjä traktoreihin, puhkoi ikkunoita pakettiautoihin, valmisti tiiliranoja, seiväskairoja, sontatalikoita, öljysäiliöitä, sahtikuurnia ja sirkkeleitä.
Elintarvikesäädösten kiellettyä maitotonkien kuljetuksen kattamattomalla lavalla paikallinen maitomies Viljo Miekka pyysi seppää valmistamaan katetun lavan autoonsa. Pysyvänä muistona näistä ajoista on Paimelassa vieläkin Pajaranta-niminen paikka. Myynnissä ollut farmarimallinen Triumph Herald houkutteli kovasti, mutta Mäkelä päätyi kuitenkin monikäyttöiseen Austiniin. Näitä kuljetuskori-lavayhdistelmiä valmistui sittemmin 72 kappaletta. Vielä saman päivän iltana auto muutettiin henkilöautoksi puhkaisemalla ikkunat ja asentamalla Hirsimäentien verhoomosta haettu takapenkki. Sodan loputtua Aarne alkoi ajaa autoa ja Leo perusti oman pajan Vesivehmaalle vuonna 1946. Hytin muotoilussa ja toteutuksessa näkyi selvästi lentokonetehtaalla saatu oppi. Vuosien mittaan työssä on ollut paljon uutta opittavaa, tietokoneet ovat nykyisin olennainen osa työtä. Auto kiersi Suomea tiettävästi pari vuotta arpajaisvoittona. Kahdessa osassa aukeava takaluukku näytti siltä, että kaikki pajatoiminnassa tarvittava tavara saataisiin uudella autolla kuljetettua kätevästi. Ahjossa tosin savustetaan kesämökiltä pyydettyä kalaa, joten taontatyöt ovat tällä erää tauolla.
Päävoitto, jota kukaan ei voittanut
Veho oy myi Austin A40 Countryman -auton kesäkuussa 1962 Suomen
Tuberkuloosiyhdistykselle. Vuoden aikana kauppiaan kilometrimittariin kertyi kolmannes lisää, lukemaksi tuli 21 000 km. Hevosvetoisia vehkeitä purettiin ja niistä rakenneltiin traktoriin sopivia työtä helpottavia vempeleitä. Leon paja on nykyisin hänen autotallinaan ja harrastekäytössä kotitarvepajana. 1970-luvun alussa Leo Mäkelä jäi eläkkeelle ja pajatoiminta loppui. Mainittakoon myös, että Ferguson-traktoreihin valmistettiin monta sataa hyttiä Mäkelän pajalla. Kyläseppä Leo Mäkelä harkitsi auton ostoa, aiemmin hänen käytössään oli ollut muun muassa Taunus, IFA ja puukenkä-Austin. Tuolloin oli pula kaikesta eikä kaupoista saanut tavaraa valmiina. Sähkötöitä tekevä Mäkelä kouluttaa myös uusia osaajia yrityksen palvelukseen. Sodan aikana lentokonetehtaan moottoriosastolla hankittu työkokemus oli hyödyksi, ja uuteen pajaan saatiin ostettua myös koneita ja laitteitakin sodanaikaisesta työpaikasta
Myös Hannun molemmat sisaret ajoivat autoa. Austin on ollut luotettava ajopeli tien päälle on jääty harvoin, jos koskaan. Vakiovikana oli myös se, että venttiilit tahtoivat palaa. Se ei ollut ajokuntoinen, mutta Pihkolan Einon kuorma-auton kyydissä oma Austin saatiin kotipajalle työn alle. Onpa Austimen kyydissä ollut jopa naapurin Fordson Majorin rengaskin. Tälläkin autolla tuli ajettua paljon, niin työmatkoja kuin mökkireissujakin. luukku aukeaa koko sisätilan mitalta maksimoiden pienen auton kuljetuskapasiteetin.
AusTin A-40 Contryman, maamiesten suosikkimalli 60-luvulla.
Austin A-40 napakymppi
Monikäyttöinen Austin osoittautui Mäkelän pajalle hyväksi ostokseksi: pitkät kaasupullot, Forssin rautakaupasta haettu tavara ja paljon muutakin kulki kätevästi kaupungilta kotiin. Tästä kalasaaliista on todisteena valokuviakin. Matala auto oli kuoppaisella tiellä joskus hankala ajettava ja pohja otti helposti kiinni. Kun muissa autoissa käytiin konepellin alla
KosKisen Keijo ja mäkelän Hannu kuvattuna liikennekilpailuvoiton jälkeen heinäkuussa 1970.
HeinäKuussA 1966 Hannulla ei vielä ollut ajokorttia, mutta auton pesu, huolto ja siirtely kotipihassa oli siitä huolimatta mieleistä puuhaa.
06/09
15. Kun matkalla Lahteen huomasi, että vauhti hyytyi pitkässä Tuhkamäen nousussa, tiesi, että illalla kotona odottaa venttiiliremontti. Alustaa "massattiin" siten, että auton pohjaan ruiskutettiin öljysumu, jonka pinnalle hankittiin pölykerros ajamalla autolla kuivalla ja pölisevällä hiekkatiellä. Vielä ostopäivän iltana auto muutettiin henkilöautoksi puhkaisemalla ikkunat ja asentamalla Hirsimäentien verhoomosta haettu takapenkki.
AusTimellA saa kuljetettua pitkää tavaraa kaatamalla takapenkin ja avaamalla takaluukun. Hannu osti sadalla markalla toisen Austin A40:n. Jarrut reistailivat ja vaativat vähän väliä huoltoa. Yhdellä mieleen painuneella kalareissulla saatiin 13 kiloa painanut hauki,
Neljän tunnin venttiiliremontti
Austin sai kotipajalla säännöllistä huoltoa ja pysyi hyvässä kunnossa. Kerran Matti tosin putosi tielle, kun luukun saranat pettivät töyssyssä. Vesivehmaan kylälläkin nelikymppisiä oli useampi yksilö.
viilaamassa katkojan kärkiä, viilattiin Austimessa peräkontissa bensapumpun kärkiä. Kotona oli kolme lehmää, ja Austimen kyydissä kulki näppärästi myös heinäseipäät ja maitotonkat. Kuntoon laittamiseen kului kolmisensataa markkaa. Huonolla tiellä oli ajettava aina toinen pyörä keskellä tietä. Pitemmällä matkalla oli aina mukana varaosa-bensapumppu. Talvikelillä hyvälle kalapaikalle johtava mäki päästiin ylös, kun Matti istui avonaisen takaluukun päällä. Yhdentoista vuoden kuluttua autosta sai vielä pois myydessä 60 markkaa!
Kalareissuja ja katkennut kampiakseli
Ajokortin saatuaan Hannu kävi Austimella ystävänsä Koskisen Matin kanssa kalassa. Kaiken kaikkiaan auton matkamittariin kertyi n. 350 000 kilometriä. Tarpeen tullen auton saa käyntiin myös veivillä. Leo valmisti itse leveämmät liinat ja niin saatiin jarruihin parempaa pitoa. Katolle kiinnitetty painava rengas sai auton vaappumaan aika rankasti, mutta reissu Tuomen purkamolle Lahteen ja takaisin onnistui kuitenkin. Lehtimainoksissa monikäyttöistä autoa mainostettiin: "Austin A 40 napakymppi". Kotipajan varastossa oli aina valmiina varaosia, muun muassa kannentiiviste, ja kun neljältä aloitti remontin, valmista tuli kahdeksalta.
joka ei mahtunut suorana Austimen perään: pyrstö taittui mutkalle, kun takaluukun sulki. Jälkeenpäin ajatellen melkoisia kuormia taisi tulla lastattua kyytiin. Usein pelkkä kopautuskin riitti, ja pumppu toimi taas. Hannun sisko onnistui kerran ajamaan Asikkalan Kalkkisissa isossa töyssyssä kampiakselinkin poikki.
Toinen Austin
Vuonna 1972 Hannu pääsi armeijasta ja mieli paloi omaan autoon. Kun venttiilejä ei polttanut pahasti, selvisi hiomisella
Eskola kävi katsomassa autoa kaksi kertaa entisöinnin edistyessä. Eräällä katsastusreissulla Hannulle ehdotettiin auton museorekisteröintiä. Kerran kävi niin, että hän oli saanut auton pihalla niin hankalaan vinkkeliin pihakallion päälle, ettei saanut itse ajettua sitä pois. Kotona aurauskulmia tutkittiin eikä niissä huomattu moittimista, joten auto vietiin seuraavana päivänä sellaisenaan uudelleen näytille. Puustio oli Lahdessa erityisen ankara katsastaja, ja täkäläinen sanonta kuuluikin, että Puustion leima on kahden vuoden leima hänen katsastamalleen autolle ei yleensä seuraavan vuoden katsastuksessakaan tarvinnut tehdä mitään.
Luotettavaa on kyyti ollut: kaikki Austinilla kuljetetut hääparit ovat pysyneet yhdessä.
Kerran katsastusreissulla Puustio totesi, että Austimen aurauskulmat eivät ole kohdallaan, eikä leimaa tule ennen kuin asia on korjattu. Näin
auto tuli käytyä läpi perusteellisesti. Leon jouduttua sairaalaan hän halusi siirtää auton poikansa Hannun nimiin ja kertoi toivovansa, että Hannun jälkeen auto siirtyisi Pia-tyttären nimiin. Entisöinti sai lisävauhtia, kun tyttären häät lähestyivät. Austin A40 Countryman ´62
Katsastusmiehen sana on laki
Entisaikaan katsastuskonttorille mentiin pelokkain ja nöyrin mielin. Kaukonäköisesti jo aiemmin kolmesta eri autosta talteen puretuille varaosille tuli nyt käyttöä. Kurakaaren väliin seisomaan jäänyt vesi oli tehnyt sen verran tuhoa, että Mig-hitsauskone tuli kuitenkin hankittua entisöintiprojektia varten. Vielä senkin jälkeen, kun ajokortti oli jo annettu pois, Mäkelä ajoi joka päivä autollaan omassa pihassaan. Puustio totesi, että nyt ovat aurauskulmat kunnossa ja antoi leiman! Austin oli Leo Mäkelän käytössä
16
06/09
vuoteen 1989 saakka, jolloin mittariin oli kertynyt yli 400 000 kilometriä. Austin ei ollut enää päivittäisessä käytössä, mutta se kuitenkin katsastettiin säännöllisesti ja on siis ollut koko ajan rekisterissä. Otettuaan yhteyttä museotarkastajana toimineeseen Eskolan Mattiin Hannu aloitti Austimen entisöinnin ja kunnosti sen alkuperäiskuntoon kotipajassaan talven aikana. Vuosien mittaan tutuksi tullut tekniikka ei tuottanut entisöijälle ongelmia, ja peltitöitä ei juurikaan tarvinnut hyvin pidetylle autolle tehdä. Pekka Karstila maalasi autoon uuden pinnan ja Jorma Laitamäki verhoili sisustan. Klaus Lindholm ja Eskola museotarkastivat laadukkaasti entisöidyn auton ja se rekisteröitiin museoajoneuvoksi viimeinen päivä toukokuuta vuonna 1995.
Neljässä polvessa punaisen auton kyydissä
Austin sopikin hyvin hääautoksi Hannun tyttärelle Pialle, sillä saman-. Hannu kertoo entisöintiprojektin paisuneen kuin pullataikina: kun laittoi yhden kohdan kuntoon, toinenkin paikka näytti vaativan kunnostusta
AusTinin hallintalaitteet ovat selkeitä ja vailla turhia hienouksia. Pariskunta kertoi omistaneensa samanlaisen auton juuri naimisiin mentyään. Takaveto
04 Alusta
"Meilläkin on ollut juuri tällainen"
Usein Austimella ajellessa käy niin, että juttusille tulee entisiä A40:n omistajia. Myös Vääksyn mobilisti-illassa on moni paikalla ollut halunnut hetkeksi ratin taakse muistelemaan vanhoja hyviä aikoja.
Edessä kierrejouset, takana pitkittäinen lehtijousitus. Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin. Iskutilavuus 948 cm3. Austin tulee varmaankin säilymään Mäkelän suvussa vielä useamman sukupolven ajan.
01 Merkki ja malli
Austin A40 Countryman
02 Vuosimalli
1962
03 Moottori ja voimansiirto
oHjeKirjAT ja muut Austimen mukana tulleet paperit ovat hyvässä tallessa.
Nelisylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin, sylinterin halkaisija 63 ja iskupituus 76 mm. Äskettäin hautausmaalla käydessä iäkäs ohikulkijapariskunta pyysi parkkipaikalla lupaa istua hetkeksi Austimen kyytiin. Rumpujarrut. Aikanaan asennetut lisämittarit saivat entisöinnin yhteydessä jäädä paikalleen. Sittemmin Austin on antanut hääkyydin muutamille muillekin suvun nuorille pareille, ja luotettavaa on kyyti ollut: kaikki sillä kuljetetut hääparit ovat pysyneet yhdessä. Verhoilu on uusittu kokonaan entisöintityön aikana. Piatyttären molemmat lapset ovat myös innokkaita kyydissäolijoita, haluavat aina kyläillessään "vaarin punaisen auton" kyytiin. mooTToriTilAsTA löytyy helposti kaikki huoltokohteet, tosin polttoainepumppu sijaitsee auton takakontissa.
laisella autolla Hannu vei vaimonsa Arjan laitokselle silloin kun Pia syntyi. Rengaskoko 145-13
05 Kori
Itsekantava 3-ovinen teräskori
06 Mitat
Pituus 366, leveys 152, korkeus 144, akseliväli 221, raideväli 119 cm
07 Valmistusmäärät
Austin A40 Mark II-mallia valmistettiin 172 550 kappaletta vuosina 1961-67
HAnnu mäkelä on pitänyt Austinin kunnossa jo yli 40 vuoden ajan ja yhteinen matka jatkuu edelleen.
! Elävää kuvaa Hyppää Austinin ky ytiin w.klassikot.fi autosta osoitteessa ww
06/09
17. Kojelaudan alla on mukavasti tavaransäilytystilaa.
AuTossA on mukavasti tilaa neljälle. Teho 40 hv
Helsinki
18
06/09
B-mallin puskurit siirrettiin ylemmäs ja lähemmäs koria, samoin ajovalojen linjausta lokasuojassa nostettiin ylemmäs. Pisaran muotoinen takavalo sekä yläpuolelle sijoitetut heijastimet sijoittavat auton 5060lukujen taitteeseen.
06/09
21. Moottorikokoja kasvatettiin siten, että pienin 1,1-litrainen pudotettiin valikoimasta, ja uudet vaihtoehdot olivat 1300, 1300S, 1500 tai 1600S, missä numero merkitsi koneen kokoa. Carrera GT:ssä ritilän molemmin puolin oli rivi louverseja.
alkuPään autoissa on yksi pyöreä takavalo per puoli, joka myöhemmin vaihtui kahdeksi. valkoinen vilkunlasi on muisto tämän yksilön jenkkivuosilta.
60-luvun alussa Porsche 356:n moottori oli muokkautunut niin pitkälle, ettei yhteisiä osia volkswagenin moottorin kanssa enää oikeastaan ollut. Myös versioita on koko ajan ollut tarjolla enemmän kuin yhdessä artikkelissa pystyttäisiin käsittelemään. Konekokoja oli tarjolla enää kaksi, 1600-kuutioinen
mallimErkinTä kertoo kyseessä olevan perusmallin. Vuonna 1955 esiteltiin seuraava sukupolvi, 356A. Vuonna 1957 esiteltiin A-sarjan kasvojenkohotusversio T2, jossa takavalot vaihdettiin pisaranmallisiin ja tuulilasin kokoa kasvatettiin monen muun parannuksen ohella. Urheilullisin versio oli tänä päivänä helposti yli 100 000 euron arvoinen Carrera GS, jossa vauhdista vastasi 550 Spyderista lainattu 100-hevosvoimainen, neljällä
kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu kone. Tohtori oli täysiverinen insinööri: ei niinkään kiinnostunut kehittelemänsä laitteiden lopullisesta käytöstä tai käytön moraalisesta oikeutuksesta, vaan laitteista pelkkinä teknisinä ratkaisuina.
ETuvaloT nousivat uusien versioiden myötä koko ajan hieman ylemmäs ja ylemmäs. Samana vuonna markkinoille tuli myös 356 Speedster mataline tuulilasin karmeineen sekä korkeareunaisine kuppipenkkeineen.
Sukupolvet B:stä C:hen
Frankfurtin autonäyttelyssä syksyllä 1959 esiteltiin myös juttumme automalli, 356B. Teholuokat olivat 44, 60, 60 tai 75 hevosvoimaa. Yhteistä kuplan kanssa on vain sijoituspaikka ja peruskonstruktio.
vain 60-hevosvoimaisen "Dame"-mallin hidastamiseen riittivät rumpujarrut nippa nappa. A-sarjan hurjin versio oli vuonna 1958 esitelty Carrera GT, jonka nelosbokseri tuotti 115 hevosvoiman tehon kun tämä yhdistettiin alumiinin käyttöön korissa sekä yleisesti kevennettyyn varusteluun, oli Porschen menestys kisaradoilla taattu. Hieman tehokkaampi versio oli 1600S ja sitäkin ruudikkaammat saivat lisämerkinnän Super90.
TakariTilän malli, rivoituksen koko ja muoto vaihtelivat vuosikerrasta toiseen. Nyt kuitenkin Kolmeviiskuutonen koki mallikaarensa rajuimman muutoksen. Kaksiosainen tuulilasi säilyi vuoteen 1952 asti, seuraavana vuonna takavalojen määrä tuplaantui neljään ja kromilistoja ilmestyi sinne-tänne ympäri autoa. vanteen sisältä kurkistava rumpu maksaa helposti parin hyvän taulutelevision verran.
Komenda silotteli aiemmin hieman karkeatekoisen 356:sen linjoja entisestään. Koko mallisarjan evoluutio oli vuodesta toiseen niin hienovaraista, että vaikka perusmuodon tunnisti jo hyvin, oli vuosimallien erottaminen toisistaan vaikeaa ilman syvempää perehtymistä. välillä ritilöitä oli yksi, kuten kuvassa, loppupään malleissa sekä tehoversioissa kaksi
arvokkaasti lipumalla ja huolellisesti liikennetilanteet ennakoimalla 356:lla pärjää myös nykyliikenteen rytmissä. ohjaus ei ole erityisen hidas tai raskas, vaan porschemaisen tanakka. Perusmallin lempinimi, "Dame" eli leidi, ei siis liene ihan tuulesta temmattu. ainoastaan liikenteen mattivirtaset, nuo harmaiden japanilaisautojen harmaat kuljettajat, tuijottivat tympääntyneen näköisinä eteensä punaista vanhaa romua huomioimatta. rumpujarrut olivat tuohon aikaan vielä tuiki tavallinen varuste jopa urheiluautossa, ja sellaisia löytyy neljä kappaletta tästäkin. Rengaskoko 165 HR 15"
06 Suorituskyky
0100 km/h n. Yksi nokkaakseli, työntötangot, 8 venttiiliä. alumiinirummun sisältä löytyy teräksinen kitkapinta, jota vasten kengät puristavat. kuusikymmenluvun taitteessa Porsche oli tuomaisillaan ate:n valmistamaa levyjarrujärjestelmää 356:seen ja sellainen tulikin vakiovarusteeksi vuoden 1962 Carrera 2:een. Paino 830 kg
08 Valmistusmäärä
Yhteensä 76 302 kappaletta vuosien 19481965 välillä
06/09
23. Sylinteritilavuus 1582 cm3, kaksi Zenithkaasutinta. Porsche 356:lla ajaminen ei ole samanlaista kuin modernilla autolla ajaminen eikä edes kovin lähellä vanhan 911:n ajamista. vajaat pari vuotta tämän hetkisellä omistajallaan ollut Guards red -värinen kaunotar on tuon ajan halvin Porsche-malli. Jos varaosakauppaan tulee asiaa, merkitään jarrurumpujen hinta sitten neljällä numerolla ennen pilkkua. Teho 60 hv
04 Voimansiirto
Kytkin ja vaihdelaatikko moottorin etupuolella, nelinopeuksinen synkronoitu käsivalintainen vaihteisto, peruutusvaihde.
05 Alusta
Erillisjousitus edessä ja takana, molemmissa päissä toteutettu vääntösauvoilla ja pitkittäisillä tukivarsilla, öljyiskunvaimentimet. kappaleelta. ilmastointi syöttää heille viileää ilmaa ja höyhenenkevyt kytkin vaihtaa vaihteen ykköselle rutisematta ja kevyesti. 356:n evoluutio vuosien varrella ei mahtuisi yhteen lehtijuttuun tai edes lehteen, joten lisätietoa janoavien kannattaa etsiä käsiinsä vaikkapa karl ludvigsenin Excellence was Expected -kirjajärkäle.
viiKonloPPuAJelullA 356:n KyydiSSä
Tarinamme kuvituksena toimiva Porsche 356 on vuosimallia 1960 ja tarkalta mallimerkinnältään 356B. Perusmallin jarrut ovat juuri ja juuri soveliaat nykyliikenteen rytmiin, kunhan muistaa liikenneturvan suosituksen ennakoida. mitäpä nuo tästä edes tajuaisivat?
01 Merkki ja malli
Porsche 356B 1600
02 Vuosimalli
1960
03 Moottori ja vaihteisto
Nelisylinterinen, ilma jäähdytteinen bokserimoottori takana pitkittäin. 15 sekuntia, huippunopeus n. Hieman käsikaasua kylmälle koneelle ja vaihde ykköselle kylmällä laatikolla on viisainta saattaa vaihteenvalitsin perille asti ja hitaasti, muuten laatikon saa rusahtamaan varmasti. Taka-akselin takapuolella luuraava 1,6-litrainen nelosbokseri tuottaa jopa oman aikansa mittapuussa vaatimattoman 60 hevosvoiman tehon, minkä turvin vanhukselle mitattiin uutena noin 15 sekunnin kiihtyvyys nollasta sataan. Erwin komendan piirtämä muoto säilyi koko 17 vuotta liki muuttumattomana. Tehoa rummuista ei nimittäin löydy nykyautojen malliin, vaan ne ovat pikemminkin verrattavissa vw kuplan jarruihin, sillä poikkeuksella että jopa "Dame" ottaa huippunopeutta tarvittaessa melkein 160 km/h. kytkin on helposti omaksuttava, eikä kaasun annostelu ole vaikeaa mitä nyt lattiaan saranoidut polkimet vaativat erilaisen nilkkatekniikan omaksumista. 157 km/h
07 Mitat
Pituus 401, leveys 167, korkeus 131, akseliväli 210 cm. alun perin amerikkaan uutena myyty auto tuotiin Suomeen joskus 1990-luvulla, jonka jälkeen sitä on entisöity muutaman omistajan toimesta. vaihteet löytyvät kuitenkin pienen totuttelun jälkeen. nykyisin auto kuuluu helsinkiläisen Harri Asunnan kokoelmiin. viikonlopulle osunut koeajomme ei aivan pahimpiin ruuhkiin heittänyt, mutta lauantaipäivän kauppareissulaiset vilkuttivat sekä jalkakäytäviltä että muista autoista iloisesti punaiselle kovakuoriaiselle, näyttivät peukaloa ja kaivelivat kamerakännyköitä esiin. nopeimmat kaksilitraiset Carrera 2:det kellottivat noin kymmenen sekunnin aikoja, ja saavuttivat 200 km/h huippunopeuden. nelivaihteinen aski vaatii tarkkuutta, sillä vaihdevipu on kohtalaisen pitkä eikä mekanismi ole enää kovin tarkka kaikkien vuosien jälkeen. käynnistysmoottori jurnuttaa hitaasti, mutta kaasupoljinta pumppaamalla sympaattinen säksätys lähtee kuulumaan varsin helposti. koko vaihteensiirron synkronointi on muuten Ferdinand Porschen keksintöä 1900-luvun alkupuolelta
24
06/09
Saukkolalainen Taisto Sorvari palautti nuoruudestaan tutun, ainakin miljoona kilo metriä nähneen auton takaisin kuntoon, joka lupaa autolla olevan vielä paljon vuosia edessäänkin.
Saukkola
06/09
25. Palveluksessanne!
Ford Galaxie 500 ´65
Lohjan seudun pirssikyytejä neljällä vuosikymmenellä hoitanut Galaxie on varmasti yksi Suomen pitkäaikaisimmista takseista
Mielenkiintoista oli myös se, että vaikka kyseinen yksilö edusti periaatteessa isokokoisten Fordien keskimmäistä varustelutasoa, sen todellinen varustetaso oli varsin vaatimaton. Amerikanautojen ystävä Virtanen oli ollut jo aiemmin, ja herätti huomiota 1950-luvulla Lincolntaksillaan, joka oli sen ajan liikenteessä todella poikkeuksellinen näky. Ford Galaxie 500 ´65
Takapenkin siisteys pistää miettimään, minkälainen suojus sen päällä on mahtanut olla. Vanhemmiten oman mausteensa ajamiseen tuo väljistynyt rattivaihdetangon nivelistö, joka tekee kokemattoman vaihteensiirrosta arvonnan. Hän oli myös aktiivinen musiikinharrastaja, ja ´56 Ford Country Sedan -ambulanssilla hoituivat kätevästi myös keikkamatkat. 150-hevosvoimainen 240-kuutiotuumainen kuutosmoottori ja rattikepillä varustettu manuaalivaihteisto edustavat nekin hinnat alkaen -tasoa, joka lienee ollut Amerikan markkinoilla yleisempi paketti vaatimattomimmassa Custom-mallisarjassa. Lohjan taksikanta oli 1960-luvun puolivälissä varsin amerikanautopainotteista, ja pirssikäytössä oli yllättävän monta isokorista jenkkiä. SiSälTä Galaxie on varsin siistissä kunnossa. Siinä missä moottori edustaa automaailman lujinta laitaa, ei kolmivaihteisesta manuaalista voi ihan samaa sanoa. Vaikka nopeusrajoitukset olivatkin vähissä, rajoitti käytännön nopeuksia teiden koko ja kunto. Vaikka rekisteriotteeseen siis tosiaan kirjattiin käyttöönottovuodeksi 1966, oli auto ajalle tyypillisesti valmistusnumeronsa mukaan itse asiassa edellisen vuoden mallia. Isot Fordithan uudistuivat vuodelle 1965 melkoisesti, ja Ford mainostikin mallin tarjoavan eniten uutta vuoden 1949 jälkeen. Paikkakunnalla oli tuolloin taksissa myös ruskea vastaava Galaxie. Yksinkertainen rivikutostekniikka oli kuten olettaa saattaa erittäin varmatoimista ja myös varsin polttoainetaloudellista. Räjähtävää suorituskykyä se ei tietenkään isossa korissa tarjonnut, mutta toisaalta ihan reippaan matkanopeuden kuitenkin. Ja kaksi isoa jenkki-Fordia samalla tolpalla on paljon, kun ottaa huomioon, ettei takseja ollut koko pitäjässä kaiken kaikkiaan kahtakymmentä.
Huolella pidetty
Raimo Virtanen oli tunnollinen autonpitäjä ja huolsi Galaxietä juuri niin tunnollisesti kuin samalla autolla kymmeniä vuosia ammattiajoa harjoittaneen voi kuvitella tehneen. Kerrotaan, että autoa sai huoltaa ja korjata tietyssä paikallisessa korjaamossa yksi ainoa asentaja, ja että Virtanen muisti huolehtia aina öljynvaihdon yhteydessä, että kaikki vanhat öljyt olivat varmasti tulleet pois moottorista. Olisi vaikeaa uskoa, että istuin olisi säilynyt näin siistinä ilman suojausta. Virtanen oli muutenkin Lohjan seudulla tunnettu kaveri, sillä hänellä oli oma pienkone, jolla hän lennätti ihmisiä ja teki monenlaisia temppuja.
Ylivuotisena rekisteriin
Vuonna 1966 Virtanen hankki itselleen uuden taksityökalun, pakasta vedetyn Ford Galaxie 500:n. Virtanen ei ollut innokas luopumaan muistakaan autoistaan, vaan paikalliset muistelevat myös Raiken ambulanssin olleen tuttu näky paikallisissa jäärata-ajoissa ja moottoritapahtumissa vielä pitkään aktiivi-. Suuria eroja kuusvitosessa ja -kutosessa ei sinällään ollut, korimalli säilyi täysin samana. Kytkimet tapaavat olla niissä autovalmistajasta riippumatta lyhytikäisiä, eikä itse vaihteistojakaan ainakaan Fordin tapauksessa erityisen kestävinä tunneta. Kokeneempi tietää, että vaihteet löytyvät kyllä alkuperäisiltä paikoiltaan, mutta keppiä kannattaa liikutella rauhallisesti
ja sormenpäätuntumalla, jotta välttyy rusauttelemasta pykäliä turhaan ohi. Taksiautoilun ohessa Virtanen ajoi ambulanssia, tietenkin amerikkalaista sellaista. Viivottimella piirretyn oloinen korimalli tarjosi myös jotain sellaista, mitä ei oltu jenkki-Fordeissa ennen nähty. Amerikan mittapuulla Galaxie edusti sitä suosituinta perheautojen kokoluokkaa, mutta meillä yleisimpiä olivat 1960-luvulla keskikokoiset mallit, kuten Ford Fairlane, Mercury Comet sekä Ramblerin American- ja Classic-mallit. Vain istuinsuoja ja ratin kulunut pinta kielivät raskaasta työhistoriasta.
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen
G
alaxien ensimmäinen omistaja Raimo Virtanen oli varmasti Lohjan seudun tunnetuimpia taksikuskeja liikennöidessään samalla autolla 1960-luvulta pitkälle 1990-luvulle saakka. Täysikokoisiin Fordeihin tuli nimittäin ensimmäistä kertaa kierrejouset taka-akselille, ja samalla
26
06/09
taka-akselin tuenta tietysti uudistui muutenkin täysin. Suomalaiskansalliseen tapaan ylimääräisiä tehostimia saati sitten sähkövarusteita ei optiolistalta ruksattu. Kun Galaxie ikääntyi, Virtanen keräsi varastoon kaikkea mahdollisesti tarpeeseen tulevaa ylimääräistä osaa uusista kulutusosista aina ehjiin varaoviin
Auto nimittäin oli säilössä Virtasen vanhan omakotitalon tallissa ja siirtyi Virtasen kuoltua talon ostajalle kaupan yhteydessä.
Vanha tuttu
Uusi omistaja puolisoineen ehti hieman aloitella Galaxien ehostelua, ja kun NummiPusulan Saukkolassa, aivan kuuluisan Hyrsylänmut-
06/09
27. Virtanen oli tunnollinen autonpitäjä ja huolsi Galaxietä juuri niin tunnollisesti kuin samalla autolla kymmeniä vuosia ammattiajoa harjoittaneen voi kuvitella tehneen.
eTuSOhVaa suojaa jo melkoisen kulunut istuinpäällinen, jonka alla vaikuttaisi olevan hämmästyttävän hyväkuntoinen alkuperäisverhoilu. Galaxiekin palveli taksina aina 1990-luvun lopulle saakka, joskin viimeisinä vuosina ajot jäivät varsin vähiin Virtasen hoitaessa vain peruspäivystyksiä. Kaikelle on aikansa, ja viimein Raimo Virtanenkin joutui luopu-
maan ammattiautoilusta. 2000-luvun alussa Galaxie kulkeutuikin nuorelle naishenkilölle vähän epätavallisella tavalla. 1980-luVun alussa Belgiasta tullut vaihtomoottori lienee toinen Galaxieta kuljettanut voimanlähde. Toinenkin tuli auton mukana nykyiselle omistajalle saakka.
uransa päättymisen jälkeen
Kuten arvata saattaa, ruostetta oli melkoisen paljon. Sorvari alkoikin suunnitella auton korin peruskorjausta. Tai mistä sen tietää, ehkä auto päätyy sunnuntaikeikoille jollekin taksiyrittäjälle...
Öljyn- ja vedenlämmöt kertova Speedwellin mittari henkii nostalgiaa samoin kuin taloudellisessa ajossa auttava Smithsin alipainemittarikin.
OVien tekstit kertovat omaa kieltään Raimo Virtasen tavasta pitää Galaxietaan.
kOjelaudaSTa löytyy sama teksti kuin ovistakin, jatkona moottorin koko 240 Cid eli noin neljä litraa. Paikallinen Mersuihin erikoistunut paja teki kuitenkin hienoa työtä, ja jo parin kuukauden kuluttua Galaxie oli
Tämä kuva oltaisiin voitu ottaa yhtä hyvin vuonna 1966 jos olisi ollut digikamera.
Vapaa taitaa olla Galaxien pysyvä ammattiajostatus tästä eteenpäin. "Olen itsekin tehnyt aiemmin remonttihommia työkseni melkein parikymmentä vuotta, mutten jaksanut alkaa enää hitsailla Fordia."
Pellit kuntoon lahden takana
Puolenkymmentä vuotta takaperin Sorvari veikin Galaxien ammattimiehelle Pusulaan hitsattavaksi ja maalattavaksi. Ford Galaxie 500 ´65
Taksiautoilun ohessa Raimo Virtanen ajoi Lohjan seudulla myös ambulanssia, tietenkin amerikkalaista sellaista.
kan kupeessa asuva Taisto Sorvari törmäsi autoon vuosien jälkeen, oli se kirjavampi kuin koskaan aiemmin. Sorvari ei tunnusta koskaan olleensa mikään jenkkiautoilija, mutta muistaa tykästyneensä tähän kyseiseen autoon jo kauan sitten. Vaikka autoa oli pidetty huolellisesti ja tietysti korjailtukin jatkuvasti eri puolilta, kaipasi kori jo täydellistä läpikäyntiä. Työn aloittaminen siellä tuntui kuitenkin siirtyvän ja siirtyvän, kunnes parin vuoden päästä kävi ilmi, että autosta oli koko aikana ehditty vasta irrottaa ovenkahvat. Tiedonanto on ymmärrettävä, koska harvassa ovat varmasti olleet ne asiakkaat, jotka eivät ole autosta kysyneet.
28
06/09. Galaxie ei tosiaankaan ollut menneiden aikojen loistossaan, vaan vuosien ja runsaslukuisten kilometrien kuluttama. Korjattavaa löytyi paitsi helmoista, myös muun muassa C-pilarien kupeelta ja takalasin takapuolelta. "Totesin, että saavat niputtaa auton takaisin ajokuntoon, ja se viedään muualle korjattavaksi." Galaxie päädyttiin viemään lahden taakse Viroon peltiremonttiin. "Muistan, kuinka joskus 1960-luvun lopulla olin Galaxien kyydissä jonkun hauskan illan päätteeksi." Sorvari totesikin, että vanha tuttu auto piti saada itselle. "Tarjosin vaihdossa minulla ollutta siistikuntoista Kuplaa, ja kauppoihin päästiin", Sorvari kertoo
jos tämä lamppu osaisi puhua, sillä saattaisi olla monta tarinaa kerrottavanaan.
01 Merkki ja malli
Ford Galaxie 500 4D
02 Vuosimalli
1965
03 Moottori
3,9-litrainen (240 CID) bensiinikäyttöinen rivi-6. Kuinkahan moni nykytaksi on täällä vielä 44-vuotiaana ja saman verran ajettuna?
mikä lienee rikkonut sisävalon lasin. Teho 150 hv
04 Voimansiirto
3-vaihteinen manuaali, takaveto
05 Alusta
Kierrejouset ja kolmiotukivarret edessä, jäykkä taka-akseli ja kierrejouset, rumpujarrut edessä ja takana
06 Kori
4-ovinen sedan
07 Mitat
Pituus 533, leveys 196, korkeus 141, akseliväli 302 cm. luCaSin lisävalot tulivat varmasti tarpeeseen 1960- ja 1970-lukujen pimeillä sivuteillä.
jenkki-FORdeille tunnusomaiset isot, pyöreät takavalot jäivät useimpien mallien osalta historiaan vuonna 1965. Ja totta mies puhuu. Galaxien kyljet eivät loimota eikä valmiin pinnan läpi paista niin surullisen yleisiä pohjatöissä tehtyjä virheitä. Virossa oli jopa uusittu etulokasuojan katkennut Galaxie 500 -merkki ihan oma-aloitteisesti", Sorvari valottaa. Ja tuttujahan ne sille jo ovatkin. "Ei tämä silti vielä aivan täydellinen auto ole. "Työn jäljessä ei kyllä mielestäni ole moittimista. Omapaino 1690 kg. Puskurit ovat aika
huonokuntoiset ja jarrut pitäisi pitkän seisomisen jäljiltä läpikäydä." Kaikki kielii kuitenkin siitä, että perustekniikka on lujassa kunnossa ja kunnostettuine koreineen Galaxie komistaa teitämme vielä pitkään. Tarkkaa ajokilometrien määrää ei ole kellään tiedossa, mutta kyllä lukema pitkälle toiselle miljoonalle varmasti menee. Rengaskoko 7,75 x 15"
06/09
29. isokoristen halvimmassa Custom-mallissa käytettiin kuitenkin pyöreää punaista valoa kulmikkaan kehyksen sisällä!
valmis noudettavaksi koti-Suomeen entistä ehompana uusi maali pinnoissaan
Omia innovaatioita edesmenneessä suurvallassa ei tällä saralla juurikaan ollut, joten ei ihme että tämänkin tarinan piikkinokka on lähes 1:1 sotia edeltäneen Opel Kadetin kaltainen.
30
06/09. Piikkinokka
Moskvitsh 400 ´49
Neuvostoliiton autotehtaat puskivat markkinoille yksinkertaisia, vanhanaikaisia ja edullisia jokamiehen kulkupelejä
Turenki
06/09
31
Tällä hetkellä Kivistö isännöi pientä autoliikettä Turengissa. Pentti ei suinkaan jäänyt Hannun ainoaksi kosketukseksi ralliautoilun maailmaan. Läheisen Kernaalanjärven rannalla sijaitsi mökki, jonka kesäasukkaista yksi tuli omalta osaltaan vaikuttamaan Hannun tulevaisuuteen, ja vieläpä aivan käytännön tasolla. Armeijan jälkeen hän vielä haki vahvistusta osaamiselleen kauppaopiston puolelta, ja siitä saakka elanto onkin tullut autokaupasta ensin vieraan palveluksessa ja sitten oman yrityksen kautta. Niillä seuduilla saattoi hyvinkin törmätä myös muihin samanhenkisiin ihmisiin, joista yksi lisäsi Hannun kiinnostusta autoihin aivan erityisesti.
"Airakkalan Pentillä oli silloin hienoja autoja, joita tuli usein ihmeteltyä. Siihen tuskin löytyy yhtä oikeaa vastausta, mutta kun eri automiesten historiaa kelaa tarpeeksi pitkälle taaksepäin, saattaa henkilöiden taustalta löytyä hyvinkin samantyyppisiä kokemuksia. Hienon vaikutelman ohella keskeltä saranoitu pelti tarjoaa erinomaisen pääsyn moottoritilan huoltokohteisiin.
alkuperäiNeN kuuden voltin sähköjärjestelmä on jossakin vaiheessa korvattu nykyaikaisella 12 voltin systeemillä, mutta toimintavarmuuden ja käytännöllisyyden nimissä sitä ei vaihdettu alkuperäiseen entisöinnin yhteydessä.
arkiNeN käyttöauto tämäkin peli on, mutta tarkempi tutkiminen paljastaa siitä toinen toistaan kauniimpia ja mielenkiintoisempia yksityiskohtia.
32
06/09. Kun Hannu Kivistö seisoi pikkupoikana kolmostien varrella kirjaten ohi ajavien autojen tietoja pieneen muistivihkoonsa, ei kauempana talon pihalla puuhaileville vanhemmille voinut tulla mieleen kuin yksi asia pojasta taitaa tulla isona automies. Moskvitsh 400 ´49
Teksti ja kuvat: Kari Mattila
S
yvästi sydämensä nelipyöräisille kulkimille menettänyttä henkilöä kutsutaan usein automieheksi, mutta kyseisen termin tarkempi sisältö jääkin sitten yleensä määrittelemättä. Ikävuosien lisääntyessä pojan reviiri kasvoi pikkuhiljaa kylän suuntaan, jossa vanhan linja-autoaseman taakse kokoontuneet rassit saivat polkupyöräilevän miehenalun erityishuomion osakseen. Mikä sitten tekee automiehen. "Lukiosta päästyäni, itse asiassa
välittömästi viimeisten kirjoitusten jälkeen, aloin soitella lähiseudun autokauppoja läpi. "Salosen Timo oli toinen kaveri, jonka autoharrastusta tuli seurattua tiiviisti. Halli on sama, jossa hän piti autoliikettä yhdessä Timo Salosen kanssa useamman vuoden ajan.
Kuka ostaisi vanhan Mossen?
Autokauppiaan arki koostuu pääasiassa aivan tavallisten perusautojen kanssa pelaamisesta. Riihimäen Volvolle otin ensin yhteyttä, mutta kun sieltä ei työpaikkaa irronnut, soitin sitten seuraavaksi saman paikkakunnan Datsun-kauppiaaalle eli Himbergin Topille. Timon kanssa oltiin monesti samaan aikaan metsässä mopoilemassa, ja sitä kautta tuli tutustuttua häneen hieman paremmin", Hannu jatkaa.
Autokauppaa vuodesta 1973
Vaikka autourheilu varmasti jollakin tavalla Kivistöä kiinnosti, se ei häntä kuitenkaan motivoinut samalla tavalla kuin kaupankäynti. Seuraavana maanantaina sitten alkoi minun kauppiasurani", Hannu tarinoi. Vaikka erikoisautot olisivatkin lähellä sydäntä, lei-
NykyaikaisiiN autoihin verrattuna piikkinokan konepelti aukeaa varsin persoonallisella tavalla. Se, että Pena sitten alkoi ajamaan rallia ja vieläpä hyvällä menestyksellä myötävaikutti kyllä vahvasti oman harrastukseni kehitystä", Kivistö muistelee. Topi tokaisi, että hän onkin tässä odotellut, että joku riittävän oma-aloitteinen soittelisi ja kysyisi töitä
Autoahan piti sitten lähteä katsomaan vielä samana iltana. Kyseessä ei ollut uusi automalli, vaan sotaa edeltäneen Opel Kadetin pohjalta vain pienin muutoksin toteutettu kopio. Seuraavaksi päiväksi hän sopikin tutun katsastusmiehen, Kimmo Kenetin, kanssa treffit Hämeenlinnan tulliin, jossa auton paperit saataisiin käytyä virallisesti läpi. Tähän väliin on syytä mainita, että jos tuontiautojen paperityöt tökkivät nykyäänkin, niin tarinan tapahtumahetkellä vuonna 1993 byrokratian rattaissa oli hiekkaa vielä hieman enemmän.
No, paperit olivat kaikin puolin kunnossa, ja itse asiassa autokin näytti sen verran hyvältä, että Kenetti kehotti ajamaan Mossen tullista suoraan katsastuskonttorin nosturille. Näin on asian laita myös Kivistön kohdalla. Toisaalta, mielenkiintoisia yksilöitä voi siitä huolimatta hankkia jos ei muuten, niin omaan käyttöön. vän niistä saa pöytään vain aniharva. "Mies kertoi, että auto oli tullut hänen Virosta kotoisin olevalle vaimolleen perintönä, ja että vaimon isä olisi ostanut auton aikanaan uutena. Minä sitten tein siinä aika paljon hommia sen jälkeen." Kun kaikki maali oli vihdoin saatu pois Mossen pinnasta, alkoi pohjatöiden teko. Maalari tutki autoa hieman lähemmin ja sai selville, että jossakin vaiheessa sinisen maalipinnan saanut Mosse on alkujaan ollut tummanvihreä. "Vaikka pidänkin autosta tosi paljon, on pakko myöntää, että se on aika hirveä ajettava. Hannu teki kuten käskettiin, ja iltapäivällä piikkinokan puskureita koristivat jo kotimaan rekisterikilvet!
"Useampi ihminen on tullut auton nähtyään muistelemaan, kuinka ovat olleet itse kyydissä kun piikkinokka on pyörähtänyt katolleen."
Kehno ajettava
Piikkinokka-Mossen eli Moskvitsh 400 -mallin tuotanto starttasi Neuvostoliitossa vuonna 1947. Tätä kestikin sitten jonkin aikaa, mutta lopulta kaikki pinnat olivat yhtä suoria ellei jopa suorempia kuin tehtaalta tullessaan. Tämä ajatus juolahti Hannun mieleen silloin, kun eräs mies soitti liikkeeseen ja kyseli, josko autokauppias sattuisi tietämään mahdollista ostajaa vanhalle piikkinokka-Mosselle. Reilusti alle tuhatkiloinen ajopeli kulkee nelisylinterisen moottorin tuottaman 23 hevosvoiman turvin suht rauhallises-
ti, mutta takuulla riittävästi ajo-ominaisuuksiinsa nähden. Työnjako hoidettiin siten, että Kivistö hioi ja mestari paklasi sekä viimeisteli. Useampi ihminen on tullut auton nähtyään muistelemaan, kuinka ovat olleet itse kyydissä kun piikkinokka on pyörähtänyt katolleen", Hannu naurahtaa. Ruostetta tässä yksilössä oli iän ja käyttöhistorian huomioon ottaen suorastaan hämmästyttävän vähän, mutta joitakin peltiosia autoon kuitenkin uusittiin.
06/09
33. Itse asiassa auton valmistuksessa käytettävät laitteetkin olivat peräisin Kadetin tuotantolinjalta se kun siirrettiin silloisen Itä-Saksan puolelta Neuvostoliittoon osana suunnitelmaa muuttaa Saksa maatalousvaltioksi. Mielellään mies varmasti näkisi hallinsa edessä upean rivin vanhoja klassikkoautoja, mutta jollakin sitä on sentään hänenkin elettävä. Auto näyttää kapealta ja korkealta, ja tämä vaikutelma osoittautuukin todeksi numerotietoja tarkastelemalla: Mossella on tosiaankin enemmän korkeutta kuin leveyttä. Pian kaupoista sovittiinkin, mutta ennen lopullista omistajanvaihdosta Hannu halusi varmistua vironkilpisen ajokin rekisteröintimahdollisuuksista sekä muista muodollisuuksista. "Sitten Rauno sanoi, että koko auto on hiottava pellille, jos siitä meinaa tehdä hyvän. Tarinan paikkaansapitävyydestä ei voi tietenkään olla aivan varma, mutta joka tapauksessa Mosse oli käyntikunnossa ja näytti muutenkin ihan kelpo laitteelta" Kun kauppaan kuului piikkinokan lisäksi myös runsas varaosapaketti, alkoi kokenutta autokauppiastakin jo kuumottaa oikein tosissaan. Tai tuskin tuo nyt on yllätys, sillä auton valmistusajankohtana pääpaino taisi olla juuri sorateillä asfalttia kun ei joka paikassa ollut.
Täydellinen läpikäynti
Pitkään ei Kivistö jäänyt ihmettelemään autovanhuksen ajettavuutta, sillä melko pian rekisteröintikatsastuksen jälkeen hän purki auton ja kuskasi korin maalarimestari Rauno Aaltosen halliin. Kestopäällysteisellä tiellä Mosse ei oikein tunnu viihtyvän, mutta soratiellä sen kyyti on yllättäen jonkin verran parempaa
Niinpä hääkeikat saivat jäädä, ja pian Mosse otettiin pois liikenteestä kokonaan.
Museokilpiin
Piikkinokan rauhallista seisonta-aikaa jatkui useita vuosia, mutta aivan virattomana sen ei kuitenkaan tarvinnut joutopäiviään viettää olihan vanha Moskvitsh sentään upea vetonaula seistessään autoliikkeen hallissa. Vein sen sitten näytille lähestulkoon siinä kunnossa kuin se oli, ja kyllähän ne sen sellaisenaan hyväksyivät." Museokilvistä huolimatta vanha piikkinokka seisoo edelleen suurimman osan ajastaan kuivassa ja siistissä hallissa, mutta jos omistajan mieliala on virittynyt sopivalle taajuudelle ja keli sattuu tuona päivänä olemaan kuin morsian, auto otetaan kyllä ulos hallista pienelle ajolenkille. Toisaalta, onhan Mossen nykyinen elinympäristökin monin verroin miellyttävämpi kuin mihin se on aikanaan joutunut tottumaan.. Puutelistalle jäi takalattian matto sekä alkuperäinen kuuden voltin sähköjärjestelmä jälkimmäistä ei tosin ole tarkoitus edes entistää, sillä 12 voltin systeemi tekee autosta hieman helpomman ja luotettavamman tinkimättä silti lainkaan alkuperäisestä hengestä.
hankkinut koko projektin perimmäinen idea oli taltioida aikanaan niin suosittu auto jälkipolvia varten. Mosse oli edelleen huippukunnossa, vaikka täydellisestä läpikäynnistä oli ehtinyt kulua jo reilusti yli kymmenen vuotta. Hannu toimi annettujen ohjeiden mukaan ja nouti Toijalasta muutamia näytekappaleita, joista museotarkastuksia suorittavan Kenetin avustuksella löytyi sitten oikeat kankaat.
Koko projektin idea oli taltioida aikanaan niin suosittu auto jälkipolvia varten.
Verhoilutyön jälkeen piikkinokka saatiin vihdoin koottua, mutta täysin alkuperäistä vastaavaan kuntoon sitä ei kuitenkaan saatu. Se homma ei kuitenkaan lyönyt leiville, sillä vaikka varsinaista ajoaikaa ei hirveästi ollutkaan, paikalla piti yleensä olla koko lauantaipäivä aamuvarhaisesta iltamyöhään. Nopeusmittari on ehkäpä hieman epäkäytännöllisesti sijoitettu oikeaan laitaan, mutta toisaalta kun suorituskyky ja ajettavuus ovat mitä ovat, mittaria tuskin tarvitsee jatkuvasti edes tarkkailla.
Takaluukkua autossa ei ole lainkaan, joten tavaratilaan päästään käsiksi ainoastaan takapenkin kautta. 16" vanteet menivät tämän jälkeen pois muodista vain tullakseen takaisin markkinoille 2000luvulla.
kivisTöN Hannulle tärkeintä vanhojen autojen harrastamisessa on niiden säilyttäminen jälkipolville. Välillä auto siirrettiin aivan tavalliseen hallipaikkaan isännän työkuvioiden sitä vaatiessa, mutta milloinkaan tun-
Hääkeikkaa
Ensimmäisten koeajojen yhteydessä moottorin lämpötila tuntui nousevan vaarallisen korkealle, mutta vika saatiin kuriin jäähdyttimen huollolla. Sympaattinen neliovinen soveltui mainiosti kuljettamaan tuoretta hääparia, ja sen tehtävän piikkinokka ja kuljettaja hoitivatkin kunnialla läpi. ehkä juuri siitä syystä hänen autonsakin edustavat kunkin aikakauden yleisimpiä laitteita.
Verhoilun osalta Kenetti neuvoi raksimaan näytepalat jokaisesta materiaalista ja toimittamaan ne Toijalan Vaatetukkuun, josta sitten saisi todennäköisesti riittävän lähelle alkuperäisiä sattuvat kankaat. Näille ajomatkoille vanha Mosse lähtee enemmän kuin mielellään, sillä sen tekniikka ei oikuttele pitkänkään seisontarupeaman jälkeen. Tuntipalkoille ei oikein tahtonut päästä, ja usein keikat tuntuivat rasittavan autovanhusta turhan paljon. Museokatsastuksia suorittava Rainer kummasteli ääneen hienon yksilön seisomista turhan panttina ja ehdotti Hannulle laitteen katsastamista museorekisteriin. kaappariovien ansiosta takaistuimelle käynti onnistuu kivuttomasti ja tavaratilaan pääsee helposti käsiksi.
HalliNTalaiTTeeT ovat kauniita ja hyvin käsillä. Moskvitsh 400 ´49
Mosse näyttää perin huteralta siinä vaiheessa, kun saman kyljen molemmat ovet avataan yhtäaikaisesti. "Käytiin sitten Rainerin kanssa läpi ne pienet puutteet, joita autossa sillä hetkellä oli, mutta hän ei pitänyt niitä mitenkään merkityksellisinä museoleiman kannalta. Taisi olla vuosi 2006, kun Niemen Rainer kiinnitti huomionsa hallin kätköissä seisovaan itäautoon. alkuperäisen tunnelman säilyttämiseksi ehjät pinnat ovat jätetty tarkoituksella uusimatta.
reNgasrikoT olivat aikanaan niin yleisiä, ettei varapyörää kannattanut piilottaa epä käytännöllisesti auton alle. Ensimmäinen hieman virallisempi ajotehtävä osui kohdalle, kun Kivistön kummipoika meni vihille. Onnistuneen hääkeikan jälkeen alkoi kyseinen kuljetuskalusto kiinnostaa myös muita rakastavaisia, ja yrittäjähenkisenä miehenä Hannu tarttui tilaisuuteen ja sopi muutamasta hääkuljetuksesta. Ajoa ei luonnollisesti tämän ikäisellä autolla ole juurikaan ollut, eikä Hannu piikkinokkaa ajettavaksi edes
34
06/09
nollisesti pidettyä ajokkia ei kuitenkaan jätetty taivasalle
Omapaino 845 kg.
06/09
35. Nestekäyttöiset rumpujarrut, mekaaninen käsijarru. 01 Merkki ja malli
Moskvitsh 400
02 Vuosimalli
1949
03 Moottori
Nelisylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin. Simpukkaohjaus. Lohko sekä kansi valurautaa, sivuventtiilit. Teho 23 hv/3400 rpm
04 Voimansiirto
Takaveto, kolmiportainen manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin
05 Alusta
Edessä erillisjousitus polvinivelin, takana jäykkä akseli ja lehtijouset. Sylinteritilavuus 1070 kuutiosenttiä, poraus 67,50 mm, iskun pituus 75,00 mm. Rengaskoko 4,50-16", teräslevypyörät
06 Kori
Neliovinen itsekantava teräskori
07 Mitat
Pituus 386, leveys 140, korkeus 156, akseliväli 234, raideväli 111 cm
Uude
Espoo/Urjala
36
06/09
Merkillepantavaa on, että auto tuntuu käytännössä siltä, miltä se on varmasti tuntunut uudesta asti.
Hopeinen Horizon
Jarmo Suontausta puolestaan kertoo autoharrastuksensa kumpuavan muista lähtökohdista, ja nimenomaan
kotimaisuudesta. Kun toisen öljykriisin säikähdyksestä oli selvitty melkein kuivin jaloin, näivettyi koko tärpättiautohanke kiinnostuksen puutteeseen. Soitin seuraavana aamuna myyjälle, sovin näytön samalle päivälle ja noudin auton pois", hän kertoo. Solara löytyi suurelta kotimaiselta myyntipalstalta, ja sen historia kuulostaa klassisen useasti kuullulta: Solara oli ollut yhdellä iäkkäällä naisomistajalla uudesta asti, ja sen jälkeen myyty
autoliikkeeseen. Opel Calibra ei sytyttänyt oikein mitenkään, eikä Euro-Samarakaan. Niiden valmistus päättyi vasta vuonna 1990.
Sininen Solara
Tero Pänttönen on omistanut upean Talbot Solaransa parin vuoden ajan. Sieltä se oli joutunut toisen liikkeen myyntiriviin, josta Tero autonsa kävi lunastamassa pois. Syksyisin auto ajettiin huoltoon, jossa alle asennettiin myös talvirenkaat. Varsinaisesti etsin vanhemmilla ollutta viistoperäistä 1510:iä, mutta tämän auton kunto ei vain jättänyt rauhaan", Tero sanoo. "Varsinaisesti olen Saab-harrastaja, joten aloin tutkailla muita Uudessakaupungissa valmistettuja autoja. "Auton uudesta omistanut, nyttemmin edesmennyt herrasmies ajoi sillä vuoteen 2004 asti, viimeiset vuodet tosin hyvin pieniä kilometrimääriä. Letkeää matkanteon pitääkin olla, sillä tehostamaton ohjaus on yllättävän hidas. Vuosimallin 1984 autolla on ajettu 225 000 kilometriä, mutta matka ei laitteesta näy mitenkään päällepäin. Jenkit lainasivat ja lisensoivat myös Horizonin itselleen, ja rapakon takana pienempää mallia valmistettiinkin sekä Dodge Omnina että Plymouth Horizonina, näistä ensimmäistä jopa Shelbyn virittämänä turboversiona. Isompi, 1,5-litrainen ja 85-hevosvoimainen moottori kiskoo porrasperän matkaan sopivan letkeästi. Pälyilin myös Talboteja netistä, kun tämä sattui silmään. Omilla vanhemmillani on ollut kolme isoa Talbotia, ja vaimon vanhemmilla kaksi. Vaihteensiirto on ihan mukiinmenevä, muttei tietenkään nykyautojen tasoa. Ulkokuori on oikeastaan virheetön, eikä sisälläkään näy käytön jälkiä. Jo aiemmin moottoripetrolikäyttöiseksi sovelletusta Saab 99:stä lainattu periaate sovellettiin myös Horizoniin. muita sloganeja olivat muun muassa "Katsot Suomen horisonttiin" sekä "Huoleton Horizon Petro".
Ei suostunut kuolemaan
Talbotin tuotanto eri puolilla Eurooppaa sijainneissa laitoksissa päättyi pääosin vuonna 1985. Kevyesti verotetun polttoaineen ongelmat liittyivät surkeaan suorituskykyyn, sankkaan ja pahanhajuiseen pakokaasuun sekä tyngäksi jääneeseen jakeluverkostoon. Myös emoyhtiö Peugeotin 1,9-litrainen dieselmoottori löysi tiensä Talboteihin, ensin Horizon 1,9 GLD:hen ja myöhemmin myös isoon malliin.
KoTimaiSen autotuotannon kulta-ajan laitteita. Kuuden vuoden aikana Talboteja valmistui noin 32 000 kappaletta, joista Horizonien osuus on hieman yli puolet.
...eikä kaikkea niin onnistuneesti
Petro-versio oli mielenkiintoinen sekoitus valtiovallan kotiinpäin vetoa ja kotimaista insinöörityötä. Horizon oli tällöinkin hyvin varovaisella käytöllä, ja sen mittariin kerättiin enää noin tuhat kilometriä vuodessa. Hienokuntoinen Horizon on miehen kokoelmaan kuulunut vasta huhtikuusta asti. "Muutama vuosi sitten katselin myynnissä olevia Talboteja. Horizon on Teron Solaran tapaan vuosimallia 1984, kilometrejä mittariin on kertynyt vaivaiset 113 000. Hänen iso Talbotinsa tuntuu kovin kotoisalta ajaa. Näistä tosin molemmilla on ollut yksi Chrysler-nimellä. Keväällä tehtiin sama toisinpäin." Vanha herra luopui autostaan viitisen vuotta sitten ja myi sen pojalleen, joka omisti auton viime talveen asti. Erikoiseksi autojen historian tekee, että Talbotin kahta mallia myytiin Suomessa eri kanavia pitkin.
ta myös harvinainen perusmalli 1,1 LS sekä kotimaiseksi öljykriisin jälkeiseksi kokeiluksi jäänyt Horizon Petro. Merkkihuoltohistoriaa Solaralla on vuosituhannen vaihteeseen asti, eikä sillä ajanut siro naisihminen ole saanut edes penkkejä istuttua lyttyyn. Sarjatuotantoon limusiiniversio ei koskaan päätynyt, toisin kuin samalla verstaalla venytetty Saab 900 Finlandia.
KaSariTarroja parhaimmillaan vain Teiden ritarien punainen sulka puuttuu. Nykyautolla juuri ajanut yllättyy tavalliseen mutkaan tarvittavien kierrosten määrästä, mutta adaptoituu 80-luvun konsensuksen henkeen hyvin nopeasti. Suomessa ja Espanjassa linjat pyörivät vielä vuoteen 1987 saakka, mutta muun muassa Brittein saarilla viimeiset autot valmistuivat vuonna 1986. Autolla on siis ollut kolme omistajaa, mutta vain kaksi käyttäjää ennen minua", Jarmo kertoo.
06/09
39. "Alkuperäisen omistajan poika myi auton eteenpäin kaverille, jolta sen ostin sitten huhtikuussa itselleni. Imatran Voiman kanssa viritellystä sähköautoprojekteista sekä varhaisesta VTT:n kanssa kehitellystä etanolikäyttöisestä flexifuel-versiosta huolimatta eniten palstatilaa sai varmaankin kuusioviseksi venytetty Horizonzon, jonka Uudenkaupungin insinöörit suunnittelivat maaseutujen koululaiskuljetuksia silmälläpitäen. Sen jälkeen autolla ajettiin 34 kilometriä eli ilmeisesti talvisäilytyspaikkaansa
Kaikki Petro-mallit lienee myös muutettu jo bensakäyttöisiksi niiden ongelmien takia", Tero aprikoi. Kotimaisen autoteollisuuden merkkipaalujen pelastamiseen on siis ryhdyttävä oitis. Sellainen voisi siis olla ihan pelastamisen arvoinen. Yksi nokkaakseli sylinteriryhmässä, työntötangot, 8 venttiiliä. Isot varaosaketjut
sekä osa halpamyymälöistä tarjoaa vielä kulutusosia, mutta käyttämättömiä varaosia löytyy vielä yllättävistä paikoista. "Osasyynä voi toki olla, että isokorisia dieseleitä valmistettiin noin 300 kappaletta kaikkien vuosien aikana. Osia vanhoihin Talboteihin saa vielä kohtuudella. "Yhdeltä harrastajalta sain ostettua käyttämättömän pakoputkiston Horizoniin, ja pian olisi tarkoitus käydä toisesta lähteestä hakemassa uusi tuulilasi sekä jäähdytin. Rengaskoko 155 SR 13"
06 Suorituskyky
0-100km/h 13,1 sekuntia, huippunopeus 167 km/h
07 Mitat
Pituus 439, leveys 168, korkeus 139, akseliväli 260 cm, paino 1050 kg
08 Valmistusmäärä
Suomessa noin 15 000 kappaletta vuosien 1979-1985 välillä
06/09
41. lämmityslaitteen säätötaulu löytyy loogisemmasta paikasta, ja muuhunkin muotoiluun on panostettu enemmän.
85-HeVoSVoimainen ja 1,5-litrainen moottori kiidätti Solaran 13,1 sekunnissa sataseen ja takasi sille aikalaiseksi mukavan 162 km/h huippunopeuden.
01 Merkki ja malli
Talbot Solara 1.5 GLS
02 Vuosimalli
1984
03 Moottori ja vaihteisto
ParKKiTuTKa 80-luvun autossa. ei sentään, vaan Solaran lasikuitupuskurista löytyvät omituiset näppylät kätkevät tosiasiassa alleen kiinnityspultit.
Solaran takakontti veti vakioasennossaan 348 litraa matkatavaroita, mutta vain viistoperäisen 1510-mallin takaselkänojan sai laskettua alas suurien kappaleiden kuljettamista varten.
Nelisylinterinen, nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Sylinteritilavuus 1442 cm3, yksi Weber 36 DCNVA-kaasutin. Solara 1.5 GlS edusti vuoden 1984 malliston kärkipäätä: melkein 78 000 markan hintaista mallia kalliimpi oli enää 1510 dieselversiona.
Solaran ohjaamoergonomia on selvästi pikkuveljeään edellä. En tosin tarvitse niitä mihinkään tällä hetkellä, mutta ei sitä tiedä jos joskus joku tarvitsisi", Jarmo kertoo. Teho 85 hv
04 Voimansiirto
Harrastajat kertovat nähneensä myynnissä 420 000 kilometriä ajetun Horizon 1.9GLD:n, mutta muutoin Peugeotin nokivasaraa lainanneita autoja eivät Tero tai Jarmo ole enää modernina aikana nähneet. Nämä herrat ovat tehneet osansa oletko sinä?
Kytkin ja vaihdelaatikko moottorin sivulla, viisinopeuksinen synkronoitu käsivalintainen vaihteisto, peruutusvaihde
05 Alusta
Erillisjousitus edessä ja takana, edessä vääntösauvat, takana pitkittäiset tukivarret ja kierrejouset, öljyiskunvaimentimet, kallistuksenvakaajat
42
06/09
Ura yrityksen imagonluojana olikin lyhyt, kun Björn Eklundista tuli Pösön uusi omistaja loppuvuodesta 1986. Leijonan seuraavaksi allensa kuitannut Olli Hyryläinen katsoi uuden kulkupelinsä kaipaavan hiukan lisää edustavuutta, ja siihen asti peltivanteilla kulkenut Peugeot sai Maan Autosta hankitut, malliin lisävarusteina tarjotut
Pininfarinan piirtämän Kuusnollanelosen hiillittyä tyylikkyyttä ja selkeälinjaista asiallisuutta arvostavat ne, joille hyvä muotoilu merkitsee tasapainoisuutta ja asioiden selkeyttä.
Pösön keulaan tuli ruttua sen verran, että arvio korjauskustannuksista sai vakuutusyhtiön lunastamaan auton. Se oli sitä sekä markkinoille tullessaan vuonna 1975 että valmistumisen päättyessä kymmenen vuotta myöhemmin. Siksi aikanaan uuden 604:n ratin takaa saattoi löytyä vaikkapa arkkitehti, kuten tämän yksilön kohdalla.
Peugeot 604 STI ´83
Hollola
Arkkitehtitoimistolle hankittu luksusluokan Peugeot ehti kolarin jälkeen vajota alakuloiseen kuntoon. Siinä vaiheessa runsaat satatuhatta ajetun
Omistajaruletti alkaa
Helsinkiläisen arkkitehtitoimiston nimiin hankittu musta loistoauto ehti kerätä kolmen ensimmäisen vuoden aikana vain 50 000 kilometriä, joten kovaan työmaa-ajoon sitä ei liene hankittu. Hieno auto ei kuitenkaan Hyryläiselläkään puolta vuotta kauempaa vanhentunut, kun sille löytyi jo uusi omistaja Espoosta.
Teksti: Jan-Erik Laine Kuvat: Jan-Erik Laine ja Vesa Rantasalo
Kahdesti hylätty
Päivi Grönlund hankki viisivuotiaan ja vasta 66 000 kilometriä ajetun 604:n varsinaiseen maantiekäyttöön. Niille joille värikkäät ja voimaauhkuvat pullistelumallit ovat mieleen, 604 on pari tai oikeastaan monta pykälää liian tyylikäs. Pininfarinan piirtämän kuusnollanelosen hiillittyä tyylikkyyttä ja selkeälinjaista asiallisuutta arvostavat ne, joille hyvä muotoilu merkitsee tasapainoisuutta ja asioiden selkeyttä. Aikansa vakuutusyhtiön vahinkovarastolla seisoskellut kolariauto kulkeutui alkuvuodesta 1996 vuodeksi Orimattilaan ja seuraavana vuonna Jura Lempiäiselle Heinolaan. Helmikuussa 1994 kohtalo puuttui peliin, kun hieno auto lipsahti omistajaltaan Helsingin pääpostin edustalla betoniporsaan ja Skodan väliin. Tietä nielemään tehty iso ja tilava auto oli aivan omiaan mökkimatkoille, ja lapsillekin oli mukavilla penkeillä reilusti tilaa. Ennen luovutusta auton hienot aluvanteet löysivät tiensä kuopiolaisen Peugeotharrastajan 505:een. Luxus
P
eugeot 604 on yksinkertaisesti upea auto. Vuonna 1985 restauroidussa rakennuksessa kokoontuvat kau punginvaltuusto ja hallitus.
43. Eklundin käytössä autolle kävi harmittava tapaus, kun työmatkalla V6-moottori vuoti jäähdytysvesiään sillä seurauksella, että pelkkä vesien lisäys ei lämpöhalvausta parantanut. Harkitsemattomasti tehty nopea vilkaisu auton suuntaan saattaa antaa vaikutelman viivottimella piirretystä tylsähköstä laatikosta, mutta näin helposti ei autoja pidä lähteä luokittelemaan. Ruttuiselle ja hyvää vauhtia ruostumisenkin aloittaneelle autolle näkyi lopulta valoa tunnelin päässä, kun uusi omistaja ryhtyi kartoittamaan hankkimansa projektin laajuutta. Suurimman osan ajasta Peugeot kuitenkin seisoi tallissa viikonloppuja odottelemassa, sillä arkisemmat ajot hoituivat perheen muilla kulkupeleillä. Onnekseen auto päätyi lopulta merkkiuskolliselle harrastajalle, jonka taidoilla ruosteinen ruttuleijona palasi uutuuden loistoonsa.
TRX-alumiinivanteet. Näkemys auton kunnostamisesta oli selvä ja
06/09
Eliel Saari sen vuonna 1911 suunnittelema Lahden kaupungin talo on punatiilestä rakennettu myöhäis jugendin mestari teos. Ja on se sitä vieläkin. Peugeotia edustavan Maan Auton korjaamolla vaurioita tutkittaessa selvisi, että pelkkä tiivistysremontti riittäisi onneksi koneen elvyttämiseen, joten korjaamolaskustakaan ei muodostunut seitsemää silloista tonnia suurempaa. Omistaja oli kuitenkin jo luottamuksensa menettänyt ja 57 000 kilometriä ajettu auto päätyi Herttoniemen Autorexin vaihtoautorivistöön
Peugeot 604 STI ´83
ruiSKuVEEKuTONEN vie autoa hyvin eleettömästi, mutta tarvittaessa potkua löytyy ripeäänkiin kyytiin.
OhjaamO on tilava, penkit pehmeitä ja ajotuntuma jotain sellaista, johon tuotekehittelyn olisi siltä osin voinut ihan rauhassa vain lopettaa.
KiErrOSKELLOSTa voi seurailla automaattivaihteiston huomaamatonta toimintaa. Nopeus upeakyytisessä autossa karkaa helposti yli sallitun.
44
06/09
Tiivisteen väliin kulkeutuva vesi ei vain ymmärrä poistua tehtaan suunnittelemaa reittiä, vaan tahtoo jäädä odottelemaan paremmin virtaavan vaihtoehdon syöpymistä.
niin hyvä kuin taidot riittävät
Ruostekorjauksien lisäksi korin kolarivaurioissakin riitti puuhaa. Peltisepälle annettiin tehtäväksi korikorjauksissa tarvittavien peltien loihtiminen. Peltisepällä teetetyt korjauspalat alkoivat yksi toisensa jälkeen löytää paikoilleen ja metallifirmaa pyörittävän Jarkon verstaassa syntyi joukko uusia paikkapaloja helmoihin, lattiaan ja lokarinkaariin. Tuulilasin ympäristö oli haasteellinen metallimiehellekin, sillä alue on tässä automallissa hyvin ruostumisherkkä. Kaikki irti lähtevä putsaantui hiekkapuhalluksessa ruosteesta ja löysi takaisin paikalleen uusi, itse ruiskutettu maalipinta päällään. Työtunteja ei tullut erikseen laskettua, mutta aika tarkkaan joka päivä mies autonsa parissa ahersi.
sujuvasti alkuun päässyt purkaminen eteni samalla, kun lista uusittavista osista alkoi kasvaa. aktiivisena Club Peugeotin jäsenenä on kerhon tapahtumia kierrelty vuodesta 2001 ja ranskaan suuntautuvat varaosamatkat ovat muodostuneet jo perinteeksi. Ranskalaisen laatuauton ei sovi jättää lätäköitä alleen, joten moitteetta toimiva moottori sai venttiilikoppiinsa uudet tiivisteet. Pösöille jo ajat sitten sydämensä menettänyttä miestä merkin lippulaiva alkoi kiinnostamaan siinä määrin, että omistajaan oli otettava yhteyttä. Innolla tarttui uusi omistaja toimeen ja jatkoi siitä, mihin edellinen uupui. Uutena autoon tarjottiin ranskalaisen omituista 390-millistä vannekokoa, mutta koska nykypäivänä järkevähintaisten renkaiden löytäminen niihin tuottaa päänvaivaa, on 15-tuumainen vaihtoehtona parempi. Vuosimallin ´71 viisnollanelosesta alkoi kova innostus Pösöihin, ja nykyisinkin mieheltä löytyy niitä muutama. ranskanmatkailua silmälläpitäen työn alla on nyt reilusti vanhempi Peugeot 203, joka valmistunee lähitulevaisuudessa. Omilla Pösöillä ei ole tullut vielä patonkimaahan ajeltua, mutta siihenkin on tulossa muutos. Autoon löytyikin tuumakoon alumiinivanteet, jotka teräskuulapuhalluksen
PöSöJä JO PITEmPään
jarkko Könöselle Peugeot on tuttu merkki. Kun hän pari viikkoa myöhemmin pääsi tutustumaan kolaroituun ja osittain purettuun autoon, lyötiin kaupat lukkoon saman tien. Varaosien saatavuudessa 604 ei ollut silloinkaan Kuplavolkkarin luokkaa, mutta yhtä ja toista uutta palikkaa omistaja löysi odottamaan kasausvaihetta, jota ei koskaan tullut.
Uusin voimin eteenpäin
Kesällä 2002 huhu Heinolassa kesken jääneestä 604:n kunnostusprojektista kantautui hollolalaisen Jarkko Könösen korviin. jarkon tallista löytyy lisäksi aikanaan rans kasta Suomeen saapunut, erittäin hienokuntoinen 504 Coupe mrkilpisenä.
KuNhaN vuodet täyttyvät, jarkko Könönen saa 604: stä talliinsa toisen museokilpisen leijonakeulan.
06/09
45. Auton mukana tuli kokoonpanoa odottamaan jääneet uudet varaosat, mutta ettei osista tulisi heti akuuttia pulaa, osti Jarkko vielä samana päivä-
nä Loviisasta toisenkin, myöhemmin tarpeelliseksi osoittautuneen kuusnollanelosen. Koska autosta oli kauttaaltaan tarkoitus tehdä niin hyvä kuin taidot riittävät, vaativat alustan osatkin huomiota. Iskunvaimentimet ja vaijerit vaihtuivat uusiin ja jarruosia uusittiin tarpeen mukaan. Vasta kun Autopeltimestarit Oy:n korirobotti kiskoi vinksahtaneen etukulman takaisin kohdalleen, sai autoon asennella uudet etulokarit,
konepellin sekä apumiehen puoleisen etuoven. Kun auton hankinnasta oli kulunut viisi kuukautta, oli Jarkon Peugeot 604 jälleen kuin uusi ja jokainen varuste toimi hienosti. Vaihdelaatikon tiivisteet oli myös uusittava
Vääntö 22,1 kpm/3000 rpm
04 Voimansiirto
3-vaihteinen ZF-automaatti
05 Alusta
Kierrejouset ja tehostetut levyjarrut joka nurkassa, vakaajat edessä ja takana
06 Mitat
ruOSTEiSEN kolaripösön onni oli merkille sydämensä menettänyt, mutta myös aikaansaava omistaja, joka viidessä kuukaudessa ahersi auton jälleen loistoonsa.
Pituus 472, leveys 177cm, korkeus 145, akseliväli 280 cm. Kun auton hankinnasta oli kulunut
KuuSNOLLaNELOSEN takapenkillä tilat riittävät vaikka edustuskäyttöön.
viisi kuukautta, oli Jarkon Peugeot 604 jälleen kuin uusi ja jokainen varuste toimi hienosti. Tulevaisuudessa Pösön loistokuntoa edesauttaa se, että huonoa keliä saatika talviajoa ei auto näe ensinkään. Auton lukuisista lisävarusteista suurin osa oli kunnossa, mutta toimivuuden varmistamiseksi oli kaikki vitkuttimet parasta kuitenkin herkistellä. Sähköpuolta vaivasi maadoitusongelmat ja alipaineohjattua keskuslukitusta tahmeus. Viiden maalaamossa vietetyn viikon jälkeen sai kiiltävän musta sananmukaisesti loistoauto palata jälleen kotitalliin.
Viimeiset silaukset
Maalattuun koriin oli mukava ruuvailla uusia osia ja projekti eteni ripeään tahtiin. Syyskuussa 2002 auto palasi vihdoin rekisteriin kahdeksan vuoden tauon jälkeen, ja huolellisesti rakennettu auto on sittemmin palvellut omistajaansa jo kymmenentuhatta erittäin mukavaa kilometriä. Työtunteja ei tullut erikseen laskettua, mutta aika tarkkaan joka päivä mies autonsa parissa ahersi. Kunhan ikää kertyy riittävästi, siirtynee yksilö "heittämällä" museorekisteriin.
Vuosina 1975-1985 yhteensä 153 252 kpl, vuonna 1983 vain 3470 kpl
SamaiSEN V6moottorin löytää mm. Teho 104kW (144 DIN hv)/5500 rpm. Korin värittämisen Jarkko jätti Paakkisen Automaalaamon huoleksi. monikäyttöisyyttä kuvaa se, että mylly venyi edustusautoista ParisDakarralliin ja Le mansin 24 tunnin kisakäyttöön jolloin vinkkelistä irroitettiin jopa 600 hevosvoiman tehoja.
46
06/09. Kyljistä paikkansa löysivät virheettömät kylkilistat, joiden vuoksi Jarkon oli ostettava yksi varaosa-auto lisää. Peugeot 604 on ajettavuudeltaan paras auto, jonka Jarkko on omistanut, ja hänen mielestään sillä voisi huoletta huristella minne hyvänsä pelkästä ajamisen ilosta. Peugeot 604 STI ´83
01 Merkki ja malli
Peugeot 604 STI
02 Vuosimalli
1983
03 Tekniikka
2664 cm3 90 asteen V6-moottori edessä pitkittäin. Ylänokat, puristus 8,65:1, Bosch K-Jetronic -polttoaineensuihkutus. Paino 1440 kg
07 Valmistusmäärä
ja maalauksen jälkeen vastasivat jälleen uusia. Volvo 260, 780, renault 25, 30, alpine V6 GT, Peugeot 605, 505 sekä tulevaisuusauto DmC DeLoreanin pellin alta
Korkeus: 1500 mm. Mukana kuvan 5 rullaa + 1 joka on laitteessa jo kiinni. alv
autosi entisöintiä?
3 in 1 yhdistelmäkone: mankeli, kanttaus ja leikkuri
Kolme kätevää konetta samassa rungossa. Karan sis. Katso muut mallimme nettisivultamme!
815
sis. Poikittaiskelkan liike on 65 mm ja kärkipylkän istukan liike 35 mm. Hyvä moottoriteho: 550 W / 220 V. Irrotettavat teräpalat. Tilaa omasi! Katso nettisivultamme myös DeLuxe malli.
MARTELIUS - EXHAUST OY
Puh. tiedot: Kara kallistuu 90 astetta molempiin suuntiin ja kääntyy 180 astetta rungon ympäri. 02-856 616 Fax 02-856 617 www.martelius.com
KaipaaKo
Olemme vuonna 1952 perustettu yhtiö ja entisöintiin erikoistunut, alaamme kuuluvat autojen, moottor ipyörien,veneiden, ym metalliosien entisöinti sekä kaikki pinnoitukseen liittyvät toiminnat. 06-4387313 fax 06-4331049. Koko: n. Helppo ja nopea käyttää. Paino: 45 kg. Alapyörä: 75 x 50 mm Paino: 55 kg. Läpivienti 20 mm. levyn vahvuus 1 mm, paino: 200 kg, mitat: 135 x 45 x 68 mm. LAADUKKAAT PAKOPUTKISTOT
LÄHES KAIKKIIN USA-AUTOIHIN 50-luvulta alkaen
www.koneita.com
Porakone Nova 116
Digitaalisella nopeusnäytöllä varustettu 2009 porakonemalli, jossa portaaton nopeuden säätö! Porakone, joka ei maksa liikaa, mutta tarjoaa tuotekehityksen viimeisimmät hienoudet. Maksimi porakoko 16 mm, maksimi jyrsintäkapasiteetti 20 mm, MK3, 80 mm karaliike, maksimi pystyjyrsintä 63 mm, Paino: 230 kg, Moottori: 750 W / 230 V, jyrsimen moottori: 550W 230 V.
1890
Erikoistarjous:
ovh. Metallimiehen ja auto-harrastajan ymv. 2290,sis. pitkittäis syöttö. Ihanteellinen kone, kun tilasi on rajoitettu. Moottori: 550W / 230 V. IndukVAIN: tiokarkaistut johteet. MK3 ja takapylkässä MK2. Karakoko: 16 mm, MK-2. Yrittyksellämme on seuraavat metallin pinnoitukset: kromaus, niklaus, kuparointi, kultaus, sinkitys, keltapassivointi, mustapassivointi, antiikkipatina sekä erillinen hiomo ja hiontaan sekä kiilloitukseen kuuluvat palvelut.
695
sis. unelma työkalu. Nyt lyömättömään hintaan. Työstöleveys: 1067 mm, taivutuskulma: 90 astetta, rullien halkaisija 43 mm, maks. Kierteistysalue: 0,2--3,5 mm (20 kpl) - 8 -- 56/1" (20 kpl) Pitkittäissyötön alue: 0,05 -- 0,1 mm. 350 mm:n kärkiväli ja 550 W:n moottoriteho mahdollistavat isotkin työstöt.
645
Valmistus ja maahantuonti
Englantilainen pyörä Nova 710
Harrastekäyttöön sopiva erittäin edullinen, mutta laadukas ja toimintavarma malli. alv kierrosnopeus, portaaton: 50 -- 2500 RPM, hiljainen ääni. Pyörii molempiin suuntiin. Alustan mitat: 620 mm x 870 mm Kita: 700 mm.Yläpyörä: 200 x 50 mm. Pöytä: 200 x 200 mm, Jalusta: 220 x 360 mm. Vaihteistolla -- ei hihnojen vaihtoja tmv. Karanopeusalueet: 115 -- 1620 rpm (6 nopeutta). Kaikissa malleissa säädettävä takavaste. Laadukas ja kestävä rakenne. Pora/jyrsimen tek. Erittäin laadukas pikkusorvi, jolla teet huipputarkkoja sorvauksia. Nopeudet portaattomasti: 350--3000 / 420--3600 r/min. halk. 180 mm:n kappaleelle. Valmistamme pakoputkia myös mallin mukaan taivuttamalla.
Huippulaatuinnen minisorvi 350 mm:n kärkivälillä sekä varustettuna portaattomasti säädettävällä nopeudella, jolle diginäyttö. työstettävälle kappaleelle: 250 mm, Vastakelkan kartio: MK2, karareikä: MK4/27 mm. Korkeus: 900 mm Paino: 40 kg
345
sis. Kaikki yhdellä koneella. alv
Katso netistä muut porakonemallimme.
Minisorvi Nova CJ-350
Valikoimistamme löytyvät laipat, tarvikkeet sekä putki- ja vaimenninosat pakosarjan tai putkiston tee-se-itse -valmistamiseen. 85 x 30 x 30 cm. Kierteet -- metrinen: 0,5--2,5 mm, kierteet--tuuma: 12--52 TPI. alv
Yhdistelmäsorvi Nova 25L/3
Sorvin tekniset tiedot: Keskiöiden väli: 700 mm, maks. alv
www.niklaamorautio.fi
Puh: 02-2370354 · myynti@niklaamorautio.fi Voimakatu 17, 20520 Turku (Itäharjun teollisuusalue) Olemme avoinna arkisin ma-to 07-15.30 pe 07-14.00
www.koneita.com
Uranus-Tuonti Oy, Alanurmontie 128, 62100 Lapua puh. Työkorkeus: 1200 mm. Mainio kone särmäykseen, pyöristykseen ja leikkaamiseen. Runko: 58 mm. Autom. Tarkkuus: 0,01 tai parempi. Sorvaus maks
Lahti
48
06/09
Varhaiskeväiselle koeajolenkille kyytiin pakkautuneet sukulaiset hiukan pelästyivät, kun outo auto jotenkin vaan lipsahti Marjalta lumipenkkaan. "Myöhemmin kevytperäinen takavetoauto opetti kyllä olemaan hurjastematta, ainakaan liukkailla." Marja muistelisi uuden pikku-Marellan maksaneen tuohon aikaan 18 000 markkaa. Yhden punaruskean kun kauppias oli itse tuupannut rivistä syrjemmälle aikomuksenaan ottaa kyseinen yksilö omaan käyttöönsä. Niinpä Vesijärven Autoon,
06/09
49. Kuitenkin juuri Mazdan sopivan pienikokoinen Marella oli kauneudellaan tehnyt häneen erityisen vaikutuksen. Marella-rivistöstä ei juuri sitä väriä löytynyt, mutta myyjä vinkkasi sellaisen kyllä löytyvän, jos kauppa väristä olisi kiinni. "En kait vaan osannut meidän Simcaa ajaa, kun olin sillä vähän joka kurvissa poikittain", muistelee Marja autoilunsa alkuaikoja. Kyytiläiset päättelivät äänistä kyljen ruttaantuneen pahemman kerran, mutta kun autosta kömmittiin tilannetta arvioimaan, joukkio totesikin auton säilyneen naarmuitta. Lahtelainen Marja Ilmonen on tosityytyväinen Mazda Marellan omistaja, jolle uutena ostettu auto on muodostunut jo perheenjäseneksi.
Ryypyt päälle
Uuden auton tuli olla punainen, mutta kun selvisi että Marellan sai vieläkin kauniimpana punaruskeana, tahtoi Marja Mazdansa juuri sellaisena. Isäkin lupautui luopumaan Simcasta, jotta tyttärelle saataisiin auto, jolla ajaminen sujuisi helpommin. Tosityytyväinen asiakas onkin autokaupan kannalta hiukan hankalampi, sille kun ei saa myytyä autoa kuin kerran. Marjalla mielikuva japanilaisista autoista oli muodostunut hyväksi ja vakavan harkinnan alla oli muitankin Kaukoidän kulkupelejä. Hän muistelee ajatelleensa, ettei nuoren naisen parane yksikseen mennä autoja ostelemaan. Tyytyväiselle autonostajalle on kohtuullisen helppoa myydä uusi samanmerkkinen auto, kun vaihdon tarve tulee aikanaan eteen. "Vetävät vielä hölmöä retkuun", oli nuoren naisen selkeä käsitys autokauppiaiden luotettavuudesta. Kun Marja Ilmosen ajelut isän Simcalla eivät millään ottaneet onnistuakseen, luopui isä ajokistaan vaihdossa, jotta tyttärelle saatiin uutukainen pikku-Mazda. Mazdailu sujuikin jo paremmin eikä uskollista marjametsäkaveria ole sen koommin tarvinnut vaihtaa.
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
Marjametsän Marella
Mazda Marella ´75
joka Lahdessa Mazdaa kaupitteli, mentiinkin koko suvun voimin pientä Marellaa ihmettelemään.
T
yytyväinen asiakas on automerkille ja -kauppiaalle kävelevä mainos, joka parhaimmillaan toitottaa ilosanomaa vielä muillekin. Kun kaupantekoon viimein päästiin, kaikki mukaan tulleet ja auton hyväksyneet sukulaiset saivat auton oston kunniaksi vielä ryypytkin paitsi tietenkin Marja, jonka piti ajaa uusi auto ja suitaan napsuttelevat sukulaisetkin kotiin liikkeestä.
Suvun kanssa autokaupoille
Marja Ilmosen autoilu alkoi aikanaan isän Simcalla, mutta vikuroivan ranskiksen ja Marjan kemiat eivät tahtoneet harjoittelusta huolimatta millään kohdata. Kun isän hyvin hoitama ja uudehko Simca meni vaihdossa, saatiin Marellan hintaa sorvailtua sopivammaksi. Aikansa Simcailtuaan kehkeytyi Marjalle ajatus oman auton ostosta
Risteyksissä auton sai pysähtymään vain sammuttamalla moottorin, mutta niin vain omistaja taiteili autonsa itse korjaamoon apua saamaan. "Voi kuinka paljon se harmitti", muistelee Marja päätään puistellen autokin kun oli silloin vielä lähes uusi. Vika ei suuren suuri ollut, sillä katkojankärjet olivat vain tulleet tiensä päähän. Parhaimmillaan auto on ollut marjanpoimintareissuilla, joita tulee syksyisin tehtyä paljon Orimattilan Pennalaan. Samalla kyydillä pääsi hän itsekin maaseudulle lehmiä katselemaan. Nykyisin Marja kuitenkin tunnustautuu niin hiljaisuuden ystäväksi, ettei nauhuri enää
50
06/09
lähde reissuille mukaan. Pieni vahinko kuitenkin autolle kerran kävi, kun tallista ulos peruutettaessa oli kuljettajanpuoleinen ovi jäänyt epähuomiossa rakoselleen. Pikkuosan vaihdolla ja säädöllä sammumishuolet hävisivät. Huolettomuus tarkoittaa yleensä, kuten tässäkin tapauksessa, hyvää huoltoa. Vaurioiden tultua korjatuksi matka jatkui entiseen malliin. Ämpärin poikineen on Marella metsäreissuilta marjoja ja sieniä kiikuttanut.
Nipa hoitaa
Huolettomuus on kaikki vuodet ollut Mazdan parhaita puolia. Kun katsekin oli käännettynä oikean olan yli, ovi nappasi omia aikojaan kiinni tallin seinään ja taittui sijoiltaan. Kerran muistaa omistaja Mazdansa kiukutelleen, kun se tahtoi sammua joka risteyksessä. Ja jos ovat Mazdan starttausvoimat olleet vähissä, on latausapua tai uusi akku aina hoitunut tarpeeseen. Mazda Marella ´75
Sieneen, marjaan ja lehmiä katselemaan
Ketterä Mazda tuntui uuden omistajansa käsissä heti alusta asti omalta, joten Marjan ja Marellan yhteiselämä pääsi hyvään alkuun. Kolarialttiutta vähentää sekin, että kauppareissullaan Marjan vie autonsa parkkitalon suojiin välttääkseen turhaa ja riskialtista keskustaliikennettä. Pelkällä saranoiden oikomisella ei vaurioista selvitty, vaan viisainta oli vaihtaa koko ovi. Tallissa tapahtunutta vahinkoa lukuunottamatta on Mazda säästynyt onnettomuuksilta. Akkuja on hyvin vähällä käytöllä olevassa autossa kuollut käyttämättömyyteen jo useampia.. Kytkin aiheutti kerran päänvaivaa, kun se ei pohjaan painaessa ei enää irrottanutkaan. Auton sai kuitenkin liikeelle starttaamalla se vaihde päällä. Onpa autoa tullut joskus lainailtuakin. Kun naapurissa asuvan maatalouslomittajan auto oli kerrankin rikki, lainasi Marja hänelle autoaan, jotta lomitushommat tulisivat hoidettua. Auton
huolloista on aina vastannut Nipa eli nyt jo lopetettua Teboil-huoltsikkaa Lahden Möysässä pitänyt Niilo Tarkiainen. Nipa on useasti hakenut auton Marjan kotitallista ja palauttanut huollettuna takaisin. Radiota ei uuden auton kojelautaan koskaan asennettu, mutta patterilla toimivaa kasettinauhuria tuli omistajan useinkin kuunneltua
"Ja nytkin oli luottomies pessyt Marellan kuvauskuntoon", kehuu Marja. On ne kerran vaihdettu", muistelee omistaja huolettoman autonsa huoltoja. Toisen kerran puolestaan sairaalan pihalla kaksi miestä tinkasi Mazdaa pitkään, mutta hintaa ei autolle silloinkaan keksitty. Syy Marellan hyvään säilymiseen ja vähiin kilometreihin on työmatkoissa, jotka ovat omaa autoa kätevämmin hoituneet aina bussilla. TArrAT ikkunoissa kielivät paitsi auton historiasta ja valtiovallan autoilijoihin kohdistamasta kurituksesta, myös hyvästä huolenpidosta.
"Niin ja iskarit. Kun kysyn, vaihtaisiko tämä Marellan johonkin upouuteen autoon ilman välirahaa, on hetken hiljaista. Kerran olisi ollut mahdollisuus siirtyä uudehkon, mutta omistajalleen tarpeettomaksi jääneen Escortin omistajaksi, mutta kahden auton pidossa ei olisi ollut järkeä. Samasta talosta on kaksikin ollut autosta kiinnostuneita, mutta mitään tarvetta luopua tai vaihtaa ei ole. "Eipä sillä rahalla kuitenkaan uutta saisi" perustelee Marja. Kerran Mazda-kauppiaat tiedustelivat, joko olisi aika harkita Mazdan vaihtoa hiukan uudempaan, mutta siihenpä Marja vastasi tyhjentävästi "Mitäs minä sellaisella". Mutta vain hetken: "Kuule, en tiiä lähtiskö sittekkään!" Tosityytyväisille voi auton myydä vain kerran.
Voi kuule, on yritetty!
Hienokuntoinen Marella ei jää autoharrastajilta huomaamatta lipuessaan Lahden kaduilla.
UUden Mazda n ostaja sai mukaansa pie ne kokoisen auto n luot tokortin nkuvan, jonka toisella puole lla oli puolen vuoden kalenteri.
06/09
51. Hyvän huolehtimisen kertoo omistaja oppineensa isältään, joka oli autonsa suhteen tarkka mies. Ketterä Mazda tuntui uuden omistajansa käsissä heti alusta asti omalta, joten Marjan ja Marellan yhteiselämä pääsi hyvään alkuun.
Alle neljän metrin pituisena Marella on porrasperäiseksi autoksi hyvin pienikokoinen. Ja varsin harvoin autoa tarvitsee tankatakaan kulutuksen pyöriessä kuuden litran nurkilla.
"Voi kuule, on yritetty ostaa ja käyntikortteja olen saanut", tokaisee Marja. "Taisi se auto olla isälle perhettään rakkaampi", naureskelee Marja
Perushuolto on pitänyt sen tyytyväisenä.
Pituus 396, leveys 154, korkeus 139, akseliväli 226 cm
08 Erikoista
Automalli tunnettiin kaikkialla muualla vain moottorin koosta johdetusta mallinumerostaan. Nokka-akseli kannessa, viisi runkolaakeria. Tilavuus 1272 cm3, puristus 1:9,2, iskun pituus 73 x76 mm. Marella-nimisenä sitä myytiin vain Suomessa
rAdion paikka kojelaudassa jäi käyttämättä, sillä matkoilla omistajaa viihdytti pattereilla toimiva nauhuri.
jokseenkin turhaan on Marja ilmoselta tultu Marellaa tinkaamaan, hän kun ei kaveriaan vaihtaisi edes uuteen.
52
06/09. Yksi kaksikurkkuinen kaasutin
04 Voimansiirto
4-vaihdetta kaikki synkronoituja, takaveto
05 Kori
2-ovinen kokoteräskori
06 Alusta
Edessä levyjarrut, takana rummut
07 Mitat
MArellAn pirtsakka yks-kolmonen ylänokkakone ei ole huomionkipeä. Mazda Marella ´75
Kun kysyn, vaihtaisiko Marja Marellan johonkin upouuteen autoon ilman välirahaa, on hetken hiljaista. MiTTArissA nyt seisovat 86 tuhatta kilometriä ovat vielä ensimmäistä kierrosta.
01 Merkki ja malli
Mazda 1300 Marella
02 Vuosimalli
1975
03 Moottori
4-sylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin. Mutta vain hetken: "Kuule, en tiiä lähtiskö sittekkään!"
eTUPenkkien hyvää säilyvyyttä selittää karvapäälliset, jotka suojasivat niitä vuosikymmeniä.
AjAnMUkAinen musta muovi hallitsee Mazdan kojelautaa.
TAkAPenkki on Marellassa kirjaimellisesti käyttämätön ja se näkyy kunnossa
Faksi- ja datapuhelujen soittaminen puolestaan ennakoi mobiilin internetin tuloa, vaikka useimmat Venttikympin omistajat tuskin osasivat näitä ominaisuuksia hyödyntää. Kahden ja puolen tunnin puheaika yhdellä latauksella oli markkinoiden kärkitasoa. Klassikkoesine Nokia 2110
Kännykkä vuonna nolla
Teksti: Markku Ikonen Kuva: Tero Björklund
Juuri oikeaan aikaan markkinoille tullut Nokia 2110 siivitti yhtiön menestystarinaa ja tarjosi miljoonille kuluttajille ensi kosketuksen mobiiliviestintään.
Nokia 2110 nosti kännyköiden vaatimustason kertaheitolla monta pykälää korkeammalle. Se onkin monessa yhteydessä nostettu avaintekijäksi Nokian nousulle kohti kännykkämarkkinoiden valtiutta.
Suunnannäyttäjä
Ei vain lipeville liikemiehille
Matkapuhelimiin liittyi 90-luvun alussa vielä vahva juppi-imago, jota Nokia lähti ensimmäisenä valmistajana murtamaan. Nokia 2110 määritteli kertaheitolla vuosiksi eteenpäin, miltä maailman parhaiden matkapuhelimien tulee näyttää. Kaiken kaikkiaan 2100-sarjan puhelimia myytiin maailmanlaajuisesti 20 miljoonaa kappaletta.
J
os lehtemme toimitusjohtajalta tai allekirjoittaneelta kysytään, Nokian historian paras matkapuhelin on sutjakka ja luotettava 6310i. Nokia Tune eli Francisco Tárregan Grand Vals kajahteli 2110:n omistajien taskuissa ensimmäisenä ja valmisti osaltaan ihmisiä personoitaviin soittoääniin. Vaihdettavat värikuoret sen sijaan jäivät ohimeneväksi ilmiöksi, vaikka olihan jalopuujäljitelmä-2110 huomattavasti harmaata karvalakkimallia koreampi. Vielä kolmantena vuonna sitä myytiin 2,8 miljoonaa kappaletta. Frank Nuovon muotoilema Nokia 2110 tuli markkinoille vuoden 1994 lopussa. Vuonna 2001 myyntiin tullut bisnesluuri ei kuitenkaan keksinyt pyörää uudestaan, vaan on pikemminkin pelkkä jatko-osa kuusi vuotta aikaisemmin alkaneelle nokialaisten valtakaudelle. Lisävarusteeksi oli saatavana värinäakku. "Ruiskumallin" ohjelmistoon oli tehty parannuksia ja tehokkaamman akun ansiosta puhe- ja valmiusajat pitenivät. Pyöristetty muotoilu onnistui kuitenkin häivyttämään mielikuvat tiiliskivestä, jotka vaivasivat vanhempaa 1600-sarjaa. GSM-puhelimien kutistuskilpailu ei tuolloin ollut vielä alkanut, eikä 15 senttimetriä korkea ja lähes neljänneskilon painoinen 2110 olisi siinä pärjännytkään. Liitoon lähteneen 2110:n elinkaarta pidennettiin myöhemmin vielä 2110i:llä, jonka erottaa edeltäjästään helpoiten pidemmästä ja kapeakärkisemmästä antennista. Helppokäyttöisyys, pirteät muodot ja värit sekä kohtuulliseksi laskeneet valmistuskustannukset tukivat mainonnan sanomaa elämäntapatuotteesta, joka helpottaisi kenen tahansa arkea. Isoilla näppäimillä tekstiviestien näpyttely sujui nopeasti, kun monista kilpailijoista tekstiviestien lähetysominaisuus puuttui vielä kokonaan. 2110-mallisto keikkui Nokian myydyimpien mallien kärjessä vuodet 1994-1996. Jos Nokiaa tänä päivänä haukutaan tylsän insinöörimäiseksi, 90-luvulla firmasta löytyi vielä huumoria: 2110i:stä julkaistiin jouluksi 1996 punainen erikoismalli, jossa animoitu pukki poroineen viiletti puhelun merkiksi ruudun poikki Kulkusten soidessa. Hetken puhelinta näpelöityään ostajaehdokas oli jo valmis antamaan luurin koon anteeksi, sillä neljän tekstirivin näyttö yhdistettynä kahden toiminto- ja kahden nuolinäppäimen käyttöliittymään suorastaan murskasi pikkuruiset Ericssonit käytettävyydessä.
06/09
53. Mainonta ei puhutellut enää vain liituraitaisia "citymaneja", vaan omalla lompakolla maksavia kuluttajia houkuteltiin tosissaan matkapuhelimen omistajiksi
Promoautoiksi tänä päivänä kutsutut laitteet liikkuivat varsinaisten pienoismallien ja leikkikalujen rajamaastossa. Volvoja toimitettiin maahantuojalle ja jälleenmyyjille oikean värikartan mukaan valettuina, myös luonnollisesti Ruotsiin ja muualle maailmaan.
Promovillitys leviää
Kun tuotekehitys Göteborgissa muovasi oikeiden autojen yksityiskohtia tai värejä, kuljetettiin samat muutokset luonnollisesti myös nummelalaisyrityksen muotteihin. Isomman skaalan Volvo 142 oli oikeastaan iso sysäys eteenpäin koko
teollisuudenhaaralle. Mäenpää valmisti muotit sekä pienemmässä 1:32-skaalassa että sittemmin alan standardiksi muodostuneessa 1:20-mittakaavassa. Kaksiovisen porrasperäversion rinnalle tuotiin myös farmarimallinen 145, mutta neliovista 144-versiota ei koskaan tuotettu. Tuotanto aloitettiin 142S-mallilla, mutta 1970-luvun alkuvuosina se oli muutettu jo tavanomaisemmaksi L-malliksi. 1950-luvun lopulla toimintansa aloittanut yritys päätyi myöhemmin kokeilemaan muovilelujen tuotantoa saatuaan käsiinsä muotit 1958-malliseen Ford Thunderbirdiin. Ne olivat tarpeeksi kestäviä rajuimmillekin pikataipaleille, mutta samalla hämmästyttävän yksityiskohtaisia: kojelaudasta pystyi erottamaan samoja vipuja kuin oikeissa autoissa, penkit ja niskatuet olivat esikuvan mukaisia ja takaluukun mallimerkinnät täsmäsivät alkuperäisen kanssa.
Historiaa
Suomessa muovileluja on valmistettu melkeinpä materiaalin yleistymisestä alkaen, useassa eri pajassa ja useassa
54
06/09
eri koossa. Poikkeuksena useista ulkomaisista kilpailijoistaan näiden lelujen esikuvina toimivat tuon ajan tavanomaiset kulkupelit: Saabit ja Volvot eri korimalleinaan, VW Golfit ja Toyota Corolla DX:t. Ruotsalaistehdas kiinnostui Mäenpään taidokkaasti veistämästä automallista ja tilasi niitä itselleen promolahjoiksi siitä nimitys. Ståhlbergin autotehdas työllisti tuohon aikaan käytännössä kaksi henkilöä: omistaja Holger Ståhlbergin sekä varsinaisesta muottien toteutuksesta vastanneen Esko Mäenpään. Kohta tuotantoa laajennettiin GMC:n tuotannosta vaikutteita saaneeseen kuorma-autoon sekä pian myös Miniin, joka tuli markkinoille mittakaavoissa 1:16 ja 1:32. Jossakin vaiheessa kokeiltiin myös epäonnista, Daf-pohjaista Volvo 66: sta sekä jo vähän vakavammin otettavaa keskikokoista Volvo 343:sta ja 345:sta.. Varsinaisten isojen promoautojen valmistuksen aloitti kuitenkin Vihdin Nummelassa toiminut muovialan yritys T:mi H. Hiekkalaatikoid
Sanaparista "suomalainen leluteollisuus" ei äkkipäätään tule mieleen kovin erikoista kerrottavaa. Takavuosina hiekkalaatikkoja hallitsivat kuitenkin promoautot kotimaista tuotantoa, totta kai!
Teksti ja kuvat: Johannes Repo
P
romoauton käsite ei välttämättä avaudu kuin intohimoisille lelukeräilijöille. Herrat päättivät laajentaa tuotantoa ja ottivat 1960-luvun lopulla valmistusohjelmaan myös Volvon tuoreen 142-mallin. Stålhberg. Tavallinen hiekkalaatikonkuluttaja sen sijaan saattaa muistaa lapsuudestaan ne isot, kohtalaisen tarkat muoviset leluautot
Neliovista porrasperämallia tuotettiin kuitenkin lukuisina eri versioina, ja varsin
55. Myöhemmin, nyt Emek Muovin valmistamana, tuotantoon otettiin Volvo 740- ja 760-sarjat. Volks-
liKi kaikkia promoautoja on tehty myös erikoisversioina, kuten tässä näkyvinä poliisipainoksina. Myös Aero-versio korisarjoineen ja erikoisvanteineen huomioitiin, samoin valtaosa Ståhlbergin tuotannosta taisi olla Turbo-versioita. Sekä Volvon että Saabin malleista modifioitiin myös poliisiversioita, joiden värityksen ja varusteiden muutokset seurasivat luonnollisesti aitojen virka-autojen muutoksia. Ruotsin poliisille tehtiin valkoista Saab 900mallia, tietysti ruotsalaismallisella valopatteristolla varustettuna. Koska kyseessä ei ollut pelkkä leikkikalu vaan autonvalmistajien promotuote, seurailtiin oikeaa mallistoa oikeastaan orjallisen tarkasti. Huomattavaa on, että sekä Volvon että Saabin promomalleja vietiin myös Yhdysvaltoihin, tietysti jenkkimallin valoilla ja varusteilla! Esko Mäenpää lienee veistänyt muotteja ihan täysipäiväisesti, sillä pelkkien 99:n muutostöiden ohella tuotantoon tuli myös viisiovinen 99 Combi Coupé, josta myöhemmin muovaantui viisiovinen 900. Ei riittänyt että valmistettiin yhtä Volvo 240-mallia, vaan valikoima kattoi tarkasti yksityiskohdilla toisistaan erotetut DL-, GL- ja Turbo-mallit. Hyvin pieneksi sarjaksi jäänyt ja vain Ruotsissa ja Norjassa sillä nimellä myyty Lancia muistuttaa tosin enemmän myöhempää Deltaa. Erikoista on, ettei paljon yleisempää porrasperämallia koskaan tehty.
06/09
Göteborgista Trollhättaniin ja Stuttgartiin
Jossain vaiheessa promomallit kulkeutuivat tietysti kilpailijoiden käsiin, joista Saab innostui ensimmäisenä ja eniten: Ståhlberg sai veistettäväkseen Saab 99:n muotit, joita tosin ei koskaan tuotettu kaksiovisena. Kuvassa vasemmalta 99 Combi Coupe, jenkkimallin 99 ja kaksi eriikäistä 99:iä. Erikoisuus oli myös Saab-Lancia 600. Virkavallan liikelahjat seurasivat nekin tarkasti muutoksia oikeissa autoissa: huomaa keskimmäisten autojen maskit!
Koska kyseessä ei ollut pelkkä leikkikalu vaan autonvalmistajien promotuote, seurailtiin oikeaa mallistoa orjallisen tarkasti.
wagenin ensimmäisen sukupolven Golf pääsi tuotantoon viisiovisena, samoin Toyotan viimeinen takavetoinen Corolla DX, sekin neliovisena. Mercedes-Benzin W123-sarjan farmaria valmistettiin myös promomallina 1980-luvulla. Ysisatkua saikin sitten kaikkina mahdollisina koriversioina: ensin "pystylamppuna", sitten "makaavalamppuna", kaksi- ja neliovisina sedaneina sekä tietysti 3- ja 5-ovisina viistoperinä. Myös poliisiversio löytyi. PromoauTo maailman halutuimpia pelejä: Volvo 242GT ehjällä vauhtiraidoituksella, mutta tässä yli määräisen antennin takaluukkuunsa saaneena.
Saab 99 sarja seurasi Ståhlbergin tuotannossa Volvoja. Huomaa alkupään oranssin 99:n peltikapselit!
en kuninkaat
Myöhemmin 140-sarjan muotit modifioitiin 240-sarjaksi, jota sitäkin oli saatavana useana eri versiona: kahdella ja neljällä ovella, sekä farmari- että porrasperäisenä. paljon vuosien varrella muuttuneen esikuvan muutokset tehtiin myös promomalliin: takavalot kasvoivat, maski ja puskurit saivat lisää kokoa ja niskatukien malli muuttui
Myös Ståhlbergin muotteja kaupattiin ulos. Volvojen muotit siirtyivät valtaosin EMEK-muoville, kun taas vanhat Saab-muotit siirtyivät KMS
nyrHiSen, sittemmin JuJu Toysin ja Hot Toysin valmistama Golf i kuvassa ns. Saukkolassa toimiva yritys on tänä päivänä keskittynyt pelkästään rekkamallien valmistamiseen, mutta vielä 1990-luvun puolivälin tienoilla se valmisti Ståhlbergiltä perimillään muoteilla Volvo 245 -farmaria. Melkein valmistajasta riippumatta useimpien autojen muottien takana on kuitenkin yksi mies: Esko Mäenpää.
Mitä maksaa?
Promoautokeräilijöitä löytyy yllättäen ympäri maailman ja hintataso on varsin korkea. Muotit siirtyivät ensin Ju-Ju Toysille ja myöhemmin Hot Toys -nimiselle yritykselle. Vanhemmissa löytyi puskurista vaaleammat "kromilistat".
Myynti -nimisen firman omistukseen. Tuulilasit ovat usein myös rikki, joten kuvan kaltaisen ehjän auton löytäminen on vielä vaikeampaa.
Tehtaat ja suunnittelijat
Ståhlbergin lisäksi verstaita on ollut useita. Saab 900:sta valmistettiin kaikkina saatavilla olevina korimalleina kolmiovisesta aero Turbosta viisioviseen perusmalliin ja porrasperämalleihin asti.
Saab 900 Cabrio ei koskaan päätynyt viralliseen tuotantoon: tuulilasin karmin muoto ja laatu eivät tyydyttäneet valmistajaa, joten autoa tehtiin vain pieni koeerä. Saab Lancia 600:n sekä MercedesBenz 200T:n muotit kaupattiin myöhemmin Viroon, jossa valmistusta jatkoi Norma-niminen paja. Nyrhinen aloitti Volkswagen Golf I:n sekä Corolla DX:n valmistamisen, mutta luopui myöhemmin hankkeesta. uudempi, mustapuskurinen malli. Yksi kuuluisimmista ja useimmin mainituista tehtaista on ollut Nyrhinen, joka kuitenkaan ei koskaan ollut nummelalaisverstaan tasoinen mitä tuli valikoimaan ja valmistusmääriin. Myös auton alusta on huomattavasti detaljoidumpi kuin vanhemmissa autoissa. Hyväkuntoiset, lähes virheettömät perusautot maksavat
56
06/09. EMEK:in muovilaatu poikkeaa Ståhlbergin, Nyrhisen ja Ju-Ju Toysin materiaaleista siinä, että se on selvästi kovempaa. EMEK otti tuotantoon myös Saab 9000:n, jota
se valmisti sekä perinteisenä viistoperänä että porrasperäisenä CD-mallina. Esko Mäenpään, entisen Ståhlbergin muottimestarin, myöhemmin perustama EMEK-Muovi on merkittävimpiä kotimaisia alan toimijoita ja ainoa edelleen toimiva promoautotehdas. muoTTimieHillä on työtä riittänyt
Hyväkuntoinen auto on harvinainen, sillä vauhtiraidoitus on yleensä karissut vuosien varrella ja valmistuserä oli alkujaankin pieni. Niinpä 242GT saattaa rokottaa lompakkoa jopa 250 eurolla olisiko siis syytä kiivetä ullakolle penkomaan niitä vanhoja lelulaatikoita?
SelVä lelumaisuus ja värimaailman hempeys väistyivät siirryttäessä uudelle vuosikymmenelle.
Virossa promo norm a jatkoi gin usta Ståhlber autojen valmist la. Kuvan alkupää n 9000 Turbo muuttui jossain vaiheessa porrasp eräisek si CDmalliksi.
06/09
57. Kaikkein kovinta hintaa saa kuitenkin maksaa Volvo 242GT:stä. Jenkkimallin Saab 99 on rapakon takana arvossaan, niistä pyydetään yleisesti 150 dollarin hintoja. oteil vanhoilla mu
Suurin Saab koki sam at muutok set kuin 900 sarjakin. PromoauToJa valmistettiin samoissa väreissä kuin esikuviaan kuva kertoo siis hyvin Volvon 80luvun lopun värikartastosta.
Saab lancia 600 ja mercedesbenz 200T olivat harvoja nyrhisen alkuperäismalleja. Arvokkaita ovat myös ehjät Saab 900 Cabrioletit ja ensimmäiset Volvo 142:set. molempien muotit myytiin sittemmin Viroon.
ehkä 40 euroa ja huonokuntoisistakin saa pulittaa 1020 euroa
Lahti
58
06/09
Seuraavana päivänä paketin saikin jo noutaa Lahden terminaalista ja skootteri oli viimein kotona.
Saksassa paloiksi, Suomessa kasaan
Kesäkuun ensimmäisenä päivänä 1960 Juhan NSU Prima 3 ensirekisteröitiin liikenteeseen Saksassa. Ensimmäinenkään ei jouten jäänyt, sillä sinne alkoi miehellä kertyä hiljalleen mopoja. Sepä ei Coronan talliin mahtunut, joten piti rakentaa tilavampi viereen. Lämpöä ei enää Oulun korkeudella riittänyt. Suomesta, jossa skootteriromujen vajaus on ilmeinen, myynti-ilmoituksen bongasi itäpyöräharrastaja Jouni Veivo. Kun osalaatikot putkahtivat Ouluun, alkoi Priimalle jälleen päivä paistaa. "Rupesin vaan kerran katselemaan itselleni valmista museomotskaria", hän muistelee tapahtumasarjaa. Niiden rinnalla Juha olisi mielellään nähnyt jonkin isommankin kaksipyöräisen. Skootteri toimi juuri kuten skootterin kuuluu, eli sillä ajaminen oli vaan niin kivaa. Ulkoisesti jäisen Juhan sydän suli pian Priiman viileässä kyydissä.
Luovaa osametsästystä
Ajokuntoisuus ei vielä merkinnyt sitä, että skootteria olisi kannattanut näytellä museotarkastajille todistuk06/09
59. Myyjä tiesi mistä narusta vetää, ja kohta Juha jo istui Oulun-junassa matkalla tapaamaan Priimaansa ensi kertaa. Aprillipäivänä 2008 sai skootteri ensimmäistä kertaa Suomen rekisterikilvet takamukseensa.
"Hampaat kalisten koeajelin vieraassa kaupungissa ihan kummallisella vekottimella ja vielä nollakelissä."
Muita varteenotettavia vaihtoehtoja ei juuri sillä hetkellä sitten tarjolla ollutkaan, mutta myynti-ilmoituksia selatessa silmään pisti skootteri, joka oli jotenkin jännän näköinen. Kaupat lyötiin lukkoon ja Priima paketoitiin hiukan pahvien suojiin ja kuskattiin myyjän peräkärryllä Transpointin Oulun terminaaliin. Priimakuntoinen pikkuskootteri
NSU Prima 3 ´60
Kun Juha Laakson moottoripyöräinnostus leimahti vasta vuosi sitten, suunnitelmana oli kulkea helpointa reittiä ja ostaa valmiiksi museokilpinen japsimotskari. Hyvin purkamisella alkanut kunnostusprojekti tyssäsi kun Prima oli saatu riekaleiksi. Kun siitä kärrystä ei ollut ainesta museoautoksi, löytyi tilalle Juhan jo 80luvulla kuolaama Mercury Comet Caliente. Veivo ratkoi skootterin tekniset pulmat, tilasi ja asensi siihen uudet valkosivurenkaat Saksasta sekä kasasi vekottimen jälleen ajokuntoon. Aina eivät asiat mene suunnitelmien mukaan, ja kohta Juha löysi itsensä entisöimästä NSU:n Prima-skootteria.
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
L
ahtelaisen Juha Laakson reitti skootterin sarviin ei ollut suorin mahdollinen, sillä hänellä oli ensin harrasteautonaan HT-korinen Toyota Corona. Skudun toinen omistaja, Armin Brönner, jatkoi samaa rataa, kunnes kymmenen vuotta myöhemmin skootteri oli jo isomman remontin tarpeessa. Oli Hondan joku muukin keksinyt, sillä omistajalle soitettuaan kuuli Juha prätkän jo myydyksi.
Aikaa Oulussa oli kolmisen tuntia, ja koska skootteria ei jostain syystä saa junaan käsimatkatavarana ottaa, oli toimittava nopeasti. Marraskuun neljäs vuonna 2008 oli Lahden seudulla vielä lämmin syksyinen päivä, kun juna sieltä lähti skootterinkatsoja kyydissään. "Hampaat kalisten koeajelin vieraassa kaupungissa ihan kummallisella vekottimella ja vielä nollakelissä", kertoo Juha Oulun kokemuksistaan. Vasta 18 vuotta myöhemmin Brönner totesi kasaamisen olevan selvästi purkutyötä hitaampaa ja poisti Priiman rekisteristä. Netistä löytyi kiinnostava 70-luvun alkupuolen kolmepuolikas CB-Honda, joka oli museorekisterissä, edullinen ja vieläpä lähellä Heinolassa. Skootteri alkoi vaivaamaan ja Juhan oli pakko soittaa myyjälle. Ensimmäinen omistaja lienee ollut skootteriinsa tyytyväinen, sillä häneltä vekotin lähti kiertoon vasta 1969. Lopulta vuonna 2007 hidasliikkeinen mies katsoi olevan parasta luovuttaa ja osakasa ilmaantui myyntiin. Sen etupeltiä koristi näyttävä skoottereita myyneen Hans Staabin merkki, ja Juhan käsityksen mukaan dealerin nimen alla toimii yhä tänäkin päivänä jonkinlaista kulkupelikauppaa
musta tölkkiä muistuttava purkki on työkalukotelo.
sen toivossa. Matkaa on Primalla tullut taitettua noin 700 kilometriä, josta osa vielä kaks´päällä. Erikoisen muotoinen virta-avain syntyi ´78 Dodge Aspenin vaatekoukusta, joka maalaamalla saatiin näyttämään oikealta. Skootterissa on tavallaan tuplajousitus, sillä etu- ja takahaarukan joustovaran lisäksi erilliset satulatkin on juhlavasti jousitettu. Virtalukko-ongelmaan apua löytyi Traktorivarusteesta, jonka hyllystä löytyi vanhemmissa Zetor- ja Ursus-
peltovetureissa käytetty virtalukko, josta askartelemalla syntyi toimiva ja alkuperäistä muistuttava ratkaisu. Tekniikka järjestely on kuin autossa. erikoinen ratkaisu on imuilman tuominen polttoainetankin läpi, jolloin se toimii vaimentimena.
mooTTorin sylinteri on kallistettu oikealle puolelle. NSU Prima 3 ´60
Vasemman posken alta paljastuu skootterin vetopuoli. Oli uudesta sellaisesta tarjouskin vetämässä saksalaisessa nettihuutokaupassa, mutta joku tarvitsi sitä Juhaa enemmän. Etulokarin reunaa kiertävä alumiininen, puskurin virkaa tekevä lista oli päässyt aika surulliseen kuntoon, mutta oikomisnaputtelulla siitäkin tuli vielä kohtuullinen. Tekniikan koteloivien peltien väliin hän maalasi mustasta Etolan kumilistasta muiden kumiosien värisen ja hyvä tuli. Kaksivärinen maalaus oli pahasti naarmuuntunut arvatenkin pitkästä purettuna olosta. Sekalaiset ruuvit, joilla skootteri oli kasattu, Juha korvasi yhdenmukaisilla ja talttapäisillä huolitellun vaikutelman aikaansaamiseksi. Juhan työkaveri ruiski ruosteettomiin peltiosiin uuden värin ja koska Juha ei pitänyt alkuperäisen kaksivärimaalauksen rajauksesta, sai skoot60
06/09
terista tulla nyt kokonaan sininen. alkuperäistä käyttäytymishäiriöistä Bingkaasutinta tuuraa nykyisin Dell ´orton valmiste. Kampikammion perästä löytyy kytkin, vaihde laatikko, 10 sentin kardaaniakseli ja hypoidiperä. Alkuperäinen virtalukko oli rikki ja sen viereen oli porailtu pari ylimääräistä reikää: toiseen oli sävelletty virtakatkaisin ja toiseen sulake.
Erikoisen muotoinen virta-avain syntyi ´78 Dodge Aspenin vaatekoukusta, joka maalaamalla saatiin näyttämään oikealta.
Muilta osin Priima vaikutti teknisesti niin hyvältä ja toimivalta, että päätös ulkokuoren siistimisestä museokuntoon syntyi nopeasti. Tallista Juhalta löytyy myös paremmin kahden hengen kuskaamiseen sopiva Hondan iso nyky-. Koska skootterin tekniikka oli valmiiksi kunnossa, jää nyt vain arvailuksi, minkä laitteen osilla Juha olisi sen kunnostanut.
Aja yhtä, kunnosta toista
Priimaansa Juha on oikein tyytyväinen jo pehmeän kyydinkin takia
Parhaimmillaan Prima on kuitenkin lyhyillä matkoilla. Edessä ja takana keinuhaarukat, joissa kierrejousitus sekä nestevaimentimet. Matkan aikana tunnin yhtämittainen istuskelu Priiman ohjaimissa osoittautui riittäväksi kerta-annokseksi, välillä kun oli pysähdyttävä elvyttämään tärinästä puutuvia käsivarsia. Hiljalleen etenevä Suomihistorian omaava yksilö täydentyi kivasti kun siihen löytyi kesällä Kangasalan rompepäiviltä hyvä varaosamoottori. Rengaskoko 3:50 X 10"
06 Mitat
Pituus 178, paino 136, leveys 65, akseliväli 123 cm
07 Muuta
6 voltin sähköjärjestelmä. Tavarateline ja vararengas vakiovarusteena
06/09
61. Hiukan heikosti lataavaan sähköjärjestelmään on Juhalla kehitteillä parannuksia tulevaisuudessa. Teho 7,4 hv
04 Voimansiirto
Märkä monilevykytkin, 4 vaihdetta, kardaaniveto, potkustartti
05 Rakenne
Teräsputkirunko, peltiset astinlaudat ja lokasuojat. Silloin hinta oli niin tukevasti hakoteillä ja kaupat jäivät tekemättä, mutta puoli vuotta myöhemmin oli osakasalle mietitty ratkaisevasti järkevämpi hinta. "Tarkkana saa kyllä maantiellä olla, sillä kaikki kaahaavat skootterista ohi", kuvailee Juha matkantekoa. miTTarin luulisi muotoilijalta unohtuneen tyystin, mutta alkuperäinen se kuitenkin on. Helkaman maahantuoman Priman vakiovarusteisiin kuuluivat tavarateline ja varapyörä.
customi, joka on lisäksi aavistuksen Priimaa joutuisampi. Ja on puuhaa tiedossa hiukan enemmänkin, tallissa kun odottelee toinen samanmoinen Prima. Kesällä Juhan tuli ajeltua pisin skootterireissu mökille Kuhmoisiin. Tämä skootteriprojekti tuli samalta myyjältä, joka jo ensimmäistä Priimaa myydessään
yritti kaupitella Juhalle toista vaikka varaosavehkeeksi. "Enää magneetto on sen projektin suurin puute", selventää Juha.
01 Merkki ja malli
NSU Prima 3
02 Vuosimalli
1960
03 Tekniikka
1-sylinterinen 146 cm3 kaksitahtimoottori, isku 57,6, halkaisija 57 mm. Kahvat ovat maguran valmistetta.
VirTaaVaimella käännetään myös bensahana auki.
ascHaffenBurgissa toimiva nsudiileri Hans staab vastaa puhelinnumerosta 5515.
sKooTTeriT ovat aina ensisijaisesti kauniita, käytännöllisyyttä niihin ripotellaan vain välttämätön määrä
Jostakin oudosta syystä kyseisen korimallin kolhimattomat takapuskurit tuntuvat olevan kovin harvinaisia, eikä alkuperäisen puskurin valmistusmateriaalina käytetty ruostumaton teräs ole niitä kiitollisimpia oiottavia. Jan-Erik tarkasti vielä sähköpostin välityksellä puskurin mitat sekä toimituskustannukset saksalaiselta myyjältä, minkä jälkeen jäimme seuraamaan aluksi 30 euroa maksaneen tuotteen hintakehitystä. Niinpä odottelimme kyseisen kohteen sulkeutumista aivan viime sekunneille saakka ennen omaa tarjousta, ja numeroiden vilahtelusta päätellen J-E ei ollut ainoa näin toimiva. Elimäellä seissyt punainen yksilö oli ajosta jäänyt peli, josta ei puuttunut oikeastaan ainuttakaan osaa. Puskuri jäi lopulta meille, eikä kustannuksiakaan tullut kuin reilu 40 euroa plus toinen mokoma rahtikustannuksiin. Seisonta-aikana Unski tulee saamaan joitakin uusia osia, sillä olemme kesän mittaan onnistuneet löytämään siihen yhtä jos toistakin tarpeellista.
K
uluvan kesän aikana toimituksen harrasteauton mittariin on ehtinyt kertyä melkoinen määrä kilometrejä ja eräällä tapahtumareissulla matkamittarin lukema kierähtikin jo päälle kuudenkymmenen tuhannen. Useamman viikon odottelun jälkeen postimies kiikutti osan ovelle, mutta asentamaan saakka ei sentään vielä ole ehditty.
Varaosa-auto
Vaikka oma yksilömme alkaa olla jo melko täydellinen, tartuimme silti Koskelan Vesan tarjoukseen kokonaisesta varaosa-autosta. Käyntiin emme ole autoa yrittäneet, mutta jos se on myös teknisesti kunnossa, saattaa olla viisaampaa etsiä sille jostakin uusi koti. Purkuhommiin emme ole ainakaan vielä ryhtyneet, sillä kyseinen yksilö tuntuu jotenkin liian hyvältä yksilöltä pelkäksi osaluovuttajaksi. Päinvastoin, kylkiäisiksi sai vielä joitakin ylimääräisiä varaosia. Projekti etenee
Teksti: Kari Mattila Kuvat: Jan-Erik Laine
Syksyn tullen on aika pysäköidä toimituksen oma harrasteauto kuivaan ja lämpimään talliin odottelemaan talven ajotapahtumia. Noutohetkellä Audista uupui maski ja pari muuta yksityiskohtaa, mutta nekin löytyivät auton sisältä. Kokenut nettihuutaja odottelee oman tarjouksen jättämistä aivan viime tippaan, jotta hinta ei nousisi harmittavan korkealle usean huutajan kisatessa. Jos jotakuta kiinnostaa ottaa peli työn alle, kannattaa ottaa toimitukseen yhteyttä! Audi 60 ei ollut Unskin ostohetkellä mitenkään tuttu laite kenellekään meistä, mutta ajan kanssa tieto on
ToimiTuKsen silmäterä on rullannut kesän mittaan tuhansia kilometrejä ilman murheita, ja tunnollisen huollon avulla uskomme sen selviytyvän kunnialla myös tulevan talven ajotapahtumista.
62
06/09. Auton kunnostus on sekin edennyt, joskin tahti on ollut varsin maltillista. Vähän ajettua laatuautoa eivät pikkuviat ole kiusanneet sitten viime talven käynnistysvaikeuksien, eli jokainen Unskilla heitetty reissu on sujunut täysin ilman ongelmia. Kun eBay-nettihuutokauppaan
sitten putkahti myyntiin aivan uusi ja käyttämätön osa, oli se saatava Suomeen hinnalla millä hyvänsä. Jokin aika sitten lehden sivuilla peräänkuulutettuja osia on putkahdellut esiin sieltä täältä, mutta ehjän takapuskurin metsästys tahtoi tuottaa turhankin paljon päänvaivaa
Liian suuren venttiilivälyksen aiheuttama mekaaninen ääni oli häirinnyt meitä jo jonkin aikaa, mutta syystä tai toisesta säätötoimenpidettä oli lykätty tuonnemmaksi kerta toisensa jälkeen. Kun hommaan sitten viimeinkin ryhdyttiin, osoittautui se niin helpoksi ja nopeaksi operaatioksi, että oikein harmitti moisen työn jatkuva viivyttely. Talven ajoja silmälläpitäen on myös moottoriöljyt ja suodatin vaihdettava ja jakajan osat käytävä läpi, vaikka kilometreissä mitaten seuraavaan huoltoon olisikin vielä matkaa.
VenTTiilien säätö oli tämän mallin kohdalla niin nopea ja helppo toimenpide, että jälkikäteen oikein harmitti mokoman huoltotoimen jatkuva lykkääminen.
06/09
63. erilAisTA oheismateriaalia on löytynyt internetin huutokauppojen avulla, mutta tämän esitteen saimme lahjoituksena ystävälliseltä lukijaltamme.
elimäelTä löytyi täydellinen varaosa-Audi, mutta purkuhommiin emme ole vielä rohjenneet ryhtyä. Jos kyseessä on joku muu kuin rivinelonen tai kyseisen moottorin sytytysjärjestys poikkeaa tavanomaisesta, kannattaa toimia varman päälle ja hakea ensin venttiilien vaihtokohta, minkä jälkeen kiertää kampiakselia täydet
360 astetta, jolloin päästään kyseisen sylinterin puristustahdin yläkuolo- eli säätökohtaan.
Syyshuoltoa odotellessa
Venttiilinvälykset olivat todella paljon pielessä, ja säätötoimen jälkeen moottori kehräsi jälleen kuin uutena. Lähes uudenveroiset istuimet on siis purettava jossakin välissä pehmusteiden uusimista varten. Parasta nippelitietoa saa vanhoista autoesitteistä, ja sellaisia olemmekin onnistuneet haalimaan jo useamman kappaleen kaikki vieläpä keskenään erilaisia. Auto kun tuntuisi olevan vielä hyvinkin kunnostuskelpoinen yksilö.
pikkuhiljaa lisääntynyt. Säätö tapahtuu mutteria kiertämällä, ja kun kyseessä on eräänlainen lukkomutteri, ei systeemissä ole erillistä lukitusta. Seuraavaksi tarkoituksena on sovitella uutta puskuria paikalleen ja kartoittaa korin vauriot tulevaa kunnostusta silmälläpitäen. Palasäätöisen koneiston säätäminen onnistuu teoriassa itse, joskin harvalla on tarvittavia työkaluja saatikka riittävää määrää säätöpaloja työn suorittamiseen. Jos välystä syystä tai toisesta pääsee syntymään, on edessä todennäköisesti hieman muutakin remontoitavaa. Työntötangon ja venttiilin
välissä on pellistä prässätty keinuvipu, joka on kiinnitetty sylinterikanteen pinnapultin ja mutterin avulla. Yksi suomenkielinen esite saapui toimitukseen postin välityksellä Helsingistä, kun ystävällinen lukijamme Aarne Immonen päätti luopua nuoruusvuosinaan arkistoimasta kappaleestaan. Sama pätee kakkosen ja kolmosen kohdalla. Yleisin mekaaninen koneisto on puolestaan helposti säädettävissä yksinkertaisten ja lähes jokaisen harrastajan pakista löytyvillä työkaluilla. Auto-Unionin moottorissa säätösysteemi on yksinkertaisin mahdollinen. Helpoin tapa on säätää ykkössylinterin venttiilit silloin, kun nelossylinterin molemmat venttiilit ovat hieman auki ja toisinpäin. Kesän aikana on ilmaantunut yksi laittoa vaativa kohta edellisten lisäksi: etuistuimien pehmustemateriaali näyttää menettäneen joustavuutensa ja murenevan lattialle hieman jokaisen ajokerran jälkeen. Venttiinvälystä säätäessä on varmistuttava siitä, ettei nokka-akselin nokka ole lähellä avautumis- tai sulkeutumisramppia. Yleensä riittää kiintoavain, ruuvimeisseli sekä liuskamitta. Hydraulinen nostaja pitää välyksen optimaalisena itsestään, joten se on käytännössä huoltovapaa. Vanhojen autojen venttiilikoneistot voidaan säätämisen näkökulmasta jakaa karkeasti kolmeen osaan: Palasäätö, jossa venttiilin sekä nokka-akselin välinen välys säädetään kovametallisten palojen avulla. Muita dokumentteja on haalittu kasaan mistäpä muualta kuin internetin huutokaupoista.
Venttiilit säätöön
Oulaisten tapahtuman yhteydessä vanha Audi-asentaja kommentoi venttiilikoneiston olevan rapinasta päätellen säätöä vaille, ja niinhän se kieltämättä olikin. Liuskamitta asetetaan venttiilin ja keinuvivun väliin ja mutteria kiristämällä tai löysäämällä haetaan kohta, jossa mitta liukuu tahmeasti edestakaisin
Harvinaisinta päätä edustivat
viimeisissä tapaamisissa käyneet Lamborghini Countach VT sekä saman merkin Jarama. Oman lisänsä toivat myös aurinkoisina aamiaiskertoina paikalla nähdyt sumujen saarten edustajat Aston Martin DB7 Vantage Volante sekä V8 Vantage, mutta myös toista ääripäätä edustaneet Caterhamin Super Sevenit.
Vain aavistuksen moottoripyöräilyä suojatumpi, mutta taatusti yhtä hauska tapa liikkua: Caterham Super 7. "Ajankohdaksi valikoitiin juuri viikonloppuaamu, sillä silloin ihmisillä todennäköisimmin on aikaa tällaiseen", sanoo puuhamies Arttu Toivonen. Toivonen kertoo ensimmäisissä tapahtumissa käyneen vajaat parikymmentä autoa, mutta puskaradion ja sissitiedotuksen tehonneen hyvin: kesän toisek-
si viimeiseen tapahtumaan autoja tuli 59 ja viimeiseen peräti 65 kappaletta. Paikan päällä nähty kalusto on kesän aikana edustanut urheiluautoharrastusta laidasta laitaan. Maailmalta löytyi kuitenkin yksi konsepti, jota ei oltu kokeiltu ennen tätä kesää: aamiaisklubi. Sportscar Breakfast Clubin järjestäjä myöntää nimen olevan hieman harhaanjohtava: ajatuksena ei ole kilpailla minkään muun kerhon tai tapahtuman kanssa. Teho-painosuhde taatusti kohdallaan!
Jaguar XK120 upeilla speedster-tuulilaseilla ohjattiin ajankohtaan sopivalle paikalle.
64
xx/xx. Tapahtumia piti järjestää myös tarpeeksi monta, ettei kesän ainoa kerta mene sivu suun jonkin muun tapahtuman vuoksi. Aamiaistapaamisia järjestettiin kesän aikana yhteensä seitsemän. Yksi hauskimpia ideoita oli Sportscar Breakfast Club.
M
ennyt kesä osoitti, että Suomesta löytyy joka viikonlopulta tekemistä moottoriharrastajalle. Ferrareita piipahti paikalla melkein joka kerta, Porscheja samoin. Sportscar Breakfast Club
Teksti: Johannes Repo Kuvat: SBC ja Johannes Repo
Alkukesästä Sipoon Paippisiin avattu Moottorikahvila keräsi kesän aikana hurjan määrän eri ajoneuvoharrastajaryhmiä säännöllisiin kokoontumisiin. Kadunmiehen kulkupelejä, kuten Mazda MX-5:sia ja Porsche 944:sia nähtiin Moottorikahvilan takapihalla usein, mutta tasaisesti läpi kesän mukana oli myös hyvin eksoottisia pelejä. SBC syntyi alun perin halusta koota yhteen eri urheiluautomerkkien harrastajia vapaamuotoisiin tapaamisiin
65 autokunnan joukkoon mahtui kaikkea aston martin V8 Vantagesta lamborghini Jaramaan.
xx/xx
65. SBC:n parasta antia on avoin ja rento tunnelma: luukut avataan ja autoja esitellään mielellään.
harVinaiSEmpaa kalustoa alkukesän aamiaisklubeilta edusti nissan Figaro. ilTapäiVälEhTiEn palstoilla aikanaan paistatellut taisteluhärkä piipahti paikalla paippisissa. lambon giljotiiniovet ja V12 kiinnostivat. mazda mX-5, Smart roadster tai alfan Spider ovat hankittavissa perusautobudjetilla
ViimEinEn Sportscar Breakfast Club veti kesän suurimman ja eksoottisimman osanoton. hauskan viisikymmenlukulainen pikkucoupe on tosiasiassa 80-luvun lopulta.
EnSimmäinEn aamiaisklubi keräsi paikalle 15 autoa, joista valtaosa Ferrari-klubin alkukesän ajoreissulaisia.
urhEiluauTon ei tarvitse olla kallis
Vantaan Koivukylän Havis-hallissa myytävää romua oli kaikenlaista, mutta ei sentään tungokseksi asti. Paikka ja ajankohta ovat uusia, mutta järjestäjä on tuttu aiempien Tuusulan jalkapallohallin "ruotsalais-
rompetorien" takaa. Hinta ei ole kova, sillä valuutta oli Ruotsin kruunu.
Jos sen sijaan kadettin pöläri irtoaa moottoritiellä, menetys ei tule hirvittävän kalliiksi.
66
06/09. Pihalle kertyi pienen motskarinäyttelyn lisäksi harrasteautoja ja parhaiten kauppaa teki Japsistarojen kanttiini.
RivikuTosTen hurja tehoreservi tuottaa ehtymätöntä iloa Möhkökaksikon omistajille.
Hondia moneen makuun. Havis-hallin rompetori
19.9. Koivukylä, Vantaa
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
P
ääkaupunkiseudun hiljaisempaa rompetoritoimintaa piristämään järjesti BGT EXPO yhteistyössä VMPK:n Japsistarojen kanssa auto- ja motskarirompetorin. CB 750 eli "Tuutti", CB 350 Twin sekä jäykkäperä-Monkey, jonka etulokaria ei ole koolla pilattu.
veTTeRin Terraplane-sivuvaunun vierestä, Windjammer-katteen alta, löytyy Hondamaticpuoliautomaattituutti täydellä laukkusarjalla.
PiHaMyynnissä oli tämä avo-Musse, joka sijoitusmielessä on harrasteautojen turvallisimpia hankintoja.
Ruskea farmari oli joillekin vaikea tunnistaa. Tämäkin ´82 itera meni heti kaupaksi.
CusToM-ukkoJen himoama ´53 Cadillacin pölärikierros hintaan 2500. Lahna-skodahan tuo.
Liekö viime lehdessämme ollut artikkeli iteramuovipolkupyöristä nostanut kummajaisen haluttavuuden hetkessä pilviin
sen jälkeen läpyskä tuupataan Fordin ahteriin, painetaan nappulasta ja kohta on vaan koodaajilla kivaa. nyt ei perus-Caddy hämmästytä, kun ei sitä tahdo tehdä edes myynnissä ollut´56 eldorado seville.
keiHäsMaTkoiLLa oli varmasti aikoinaan niin mukavaa, että lenskareista tutuille air sickness -pussukoille tuli käyttöä.
uMPikuLTaisia shellin rintaneuloja, joiden timanttien määrä ilmaisi palvelusvuodet yhtiössä. Pahvilaatikosta löytyvä Ford GT40 on ohjelmoitavissa pahvisilla reikäkorteilla ajamaan haluttua kuviota. arvokkaimman sait oltuasi 30 vuotta simpukkafirman leivissä.
vaRsinainen hämmästysautomaatti on tämä amaze-a-Matic-leluauto. PaLJon on vettä virrannut vantaanjoessa siitä, kun ´59 Cadillac teillämme oli vähintään yhtä hurja tapaus kuin sleepy sleepers livenä lavalla. Pahviläpyskään leikellään saksilla kuvioita sen mukaan, millaisia toimintoja pattereilla liikkuvan auton halutaan suorittavan. koskahan?
aMeRikanauToJen hienot nokkamerkit ovat lumoavan kauniita veistoksia jo itsessään.
TokiHan kaikki nyt haluavat ajella uudella "Gay Look" -Hillmanilla, sillä onhan se hilpeän näköinen auto.
TäsTä ei kyllä automaalarit tykkää, vaikka simonizin silikooni pintakiiltoa toisikin.
06/09
67. vuonna 1969 lanseerattuun Hasbron ohjelmoitavien autojen sarjaan kuului neljä futuristista autoa, joista Ford oli ainoa oikeasti tuotantoon päässyt.
avaaMaTon paketti Blue Crown -sytytystulppia, joilla on saavutettu kolminkertainen voitto indianapolisin viidensadan mailin kisassa
Juttua riitti, eikä tämän porukan puheenaihettakaan kauaa tarvitse arvailla.
Hyvin taipuu ralliimp radallakin. Kehnosta kelistä huolimatta paikalle saapui reilusti kalustoa, joista suuri osa uskaltautui myös sateen liukastamalle radalle testaamaan rajojaan.
A
utourheilu kuuluu olennaisena osana niin Impin kuin merkkikerhon toimintaan. Ohjelmassa oli ensimmäisenä Botniaringin rataan tutustuminen, katu- ja kilpa-autot tietenkin omilla vuoroillaan. Kunnioitettava määrä mitaleita autolta, jonka maahantuonti lopettiin 1971 ja valmistus nelisen vuotta myöhemmin. Tätä mallia on tuotu erittäin vähän maahan, lähteestä riippuen 3035 yksilöä, joista jäljellä on noin puolet ainakin jos lukumäärään lasketaan mukaan myöhemmin tuodut 4 yksilöä. Ensimmäiset Impit laivattiin Suomeen tammikuussa 1964 ja samana vuonna Impillä ajettiin ensimmäisen kerran kilpaa oululaisen Ukko Kervisen toimesta. Imp-kerhon
Teksti: Kai Saarenmäki Kuvat: Kai ja Kimmo Saarenmäki
kokoontumista ei sää suosinut, mutta sehän ei näitä kavereita haittaa. Viereisellä museolla suoritetun ruokailun jälkeen koko ryhmä siirtyi majoitusalueelle syömään ja saunomaan. Tietenkin monta autoa on vielä työn alla, joko käyttöentisöinnissä tai museokatsastukseen saakka kunnostettavana. Suomeen on eksynyt myös muutama Commer Imp Van, eli Impin pakettiautoversio. Tällä kerralla tarjolla oli tikan- ja pallonheittoa, tietovisaa paikallisessa Imp-valmistamossa, renkaanvaihtoa sekä minigolfia. Sittemmin on Impillä saavutettu 52 SM-kultaa, 49 hopeaa ja 51 pronssia, joiden lisäksi lukuisia cup-mitaleita. G1ikäkauden Historickilpuri on vuosimallia ´64 ja kuuluu herroille nimeltä Marko Tuomi ja Juha Paavilainen.
viiMeisen päälle hienoa museokilpistä yksilöä ei ehkä uskalla aivan rajoilla viedä, mutta suhteellisen lujaa tälläkin mentiin.
eTualan electric Blue -värinen yksilö ehti seistä ladossa kymmenen vuotta, kunnes se kaivettiin esiin tätä tapahtumaa varten perheen museorekisteröity imp kun oli toisaalla hääkeikkaa suorittamassa.
68
06/09. Riittävän tahkoamisen jälkeen muutama kaveri siirtyi rakentamaan slalom-rataa, jolloin muilla oli aikaa tutustua paikalle saapuneeseen kalustoon vesisateessa. Vauhdikkaammat lähdöt ajettiin siten, että ensin ajoivat maantielle rekisteröidyt autot ja sen jälkeen
radalle saapuivat kisapelit. Kerho ei myöskään väheksy entisöityjä tai jokapäiväisessä ajossa olevia Impejä, ja niitä kerholaisten omistuksesta löytyykin toinen toistaan hienompia. Muutamalta kerhon jäseneltä löytyy paljon haluttu Impin coupe-versio eli Sunbeam Stiletto. Ei siis ihme, että kerhon syyskuun lopulle järjestämä kokoontuminen oli sisällöltään erittäin monipuolinen. Impit radalla
Jurva, 29.8. Kerhon filosofia on kuitenkin se, että Imp pysyköön liik-
keessä, oli sen kunto mikä tahansa.. Säätiedotus lupasi kyseisen päivämäärän kohdalle vesisadetta, ja sitä sitten myös saatiin. Slalomin jälkeen kisavehkeet pakattiin trailereihin ja kerholaisille jaettiin rallista tutut tiekirjat, jonka mukaan suunnistettiin rastitehtäville. Maisemamatkailun ja rastitehtävien kautta saavuttiin Isokyrön Sirpistä Puimuriin -tapahtumaan, jokavuotiseen vanhojen traktorien ja maatalouskoneiden näyttelyyn
JyRKi salovuoren stiletto on alkujaan rakennettu rallicrossiin, josta se kulkeutui sprintin kautta nykyiseen lajiinsa eli Roadsportluokan rata-autoksi. Kevyt kilpuri on saatu laihdutettua 652-kiloiseksi käyttämällä mm. Tuolloin puikoissa oli Mustolan ari, nyt stilettoa ohjastaa Petri Riihimäki.
MKii-Mallin myötä takapenkille saatiin tuhkakupit, mutta niistä ei vauhtilajeissa ole hyötyä. stiletto on rakennettu Mäkelä auto Tunigin piirustusten mukaan ja sillä on ollut muutama muukin omistaja. Tervetullut uudistus oli kestävämpi kytkin. Matilla tämä yksilö on ehtinyt olla jo viisitoista vuotta.
TäMä hieno yksilö tuli reilu viisi vuotta takaperin ajamalla englannista suomeen. alleKiRJoiTTaneen singer Chamois Coupe omaa pitkän kilpailuhistorian. sTileTTo tarkoittaa jousivoimalla toimivaa automaattilinkkuveistä, ja nimi onkin hyvä jatkumo sunbeamin mallistossa. kevlarista valmistettuja korinosia.
06/09
69. Mallinimi vaihtui sunbeam stiletosta nykyiseen viimeisen kunnostuksen jälkeen vuonna 2007. isompi coupe kun oli mallinimeltään Rapier, joka puolestaan tarkoittaa pienikokoista miekkailuvälinettä.
MaTTi Koistisen ss1300-luokan sunbeam stiletto 1167 cc viisipykäläisellä Jack Knight -suorakytkentävaihteistolla varustettuna
Ei kun takaisin kentälle. Jonon pää oli tässä vaiheessa tietysti melko kaukana virkailijasta. Reissuun lähtijät saivat odotella matkaan lähtöä vielä viikon verran. syyskuuta me loputkin suuntasimme kohti Tampere-Pirkkalan lentokenttää.
Päivä 1: Vauhdilla Pionbinoon
Köyhänä teamina sitä joutuu käyttämään Ryanairia. syyskuuta starttasimme hieman ennen puoltapäivää traileri perässämme kohti Hyvinkäätä ja Tuomiston Jukan pihaa, jonne Matkan organisoija ja puuhamies Jouni Papunen oli järjestänyt autonkuljetusrekan sekä ison Mercedes-kuormurin varaosia ja renkaita varten kuljettajinaan luottokuskimme ja mekaanikkomme Raivo ja Marcus. Maanantaina 14. Rally Elba Storico
SuomiItaliaSuomi 14.20.9.
Teksti: Ilkka Pohjonen Kuvat: Anton Pohjonen
Ralliautoilu on vauhtilaji, senhän me kaikki tiedämme. Tosin Liukkosen ja Haavikon tiimit lähtivät jo paria päivää aiemmin, lieneekö syynä menestyspaineet. Keväisistä Euroopan kiertäjistä mukaan olivat lähdössä Jukka Ford Cortina Lotuksella, Jouni Opel Mantalla (joka vietiin pikkutrailerilla satelliitti-huoltoautona toimineen Huyndain perässä), Lauri Heikkilä Lancia Fulvia HF:llä ja allekirjoittanut yhdessä Arto Arolan kanssa Lancia Fulvia 1,3 S Rallyellä. Tiskin toisella puolella rouva katseli ensin varauspaperia, sitten meitä ja ihmetteli, että Fiat Panda tuonkokoisille miehille. Tästä ne kommellukset sitten alkoivatkin. Saavuimme iltapäivällä Bergamoon, josta sitten varattua vuokra-autoa lunastamaan. Kahden aikaan, lastauksien ja valokuvausten jälkeen, kuljetuskalusto oli valmiina lähtemään kohti Pärnua, josta sitten seuraavana torstaina jatkettaisiin kohti Elban saarta. Tämä voi olla myös koko perheen harrastus matkakokemuksineen. Uusina tulokkaina tässä ryhmässä olivat mukana Tuomo Liukkonen Ford Escort 1,3:lla, Kimmo Haavikko
- Hannu Haavikko välikoppaisella Ford Escortilla, sekä Jari Hämäläinen - Tero"Iisakki"Mäki järeällä Opel Monzalla. Tuli pikku muistikatkos ja autoa lähdettiin hakemaan autoa väärästä paikasta. Siitä sitten maksamaan, vaan eipä onnistunut, kun kartturin
70
06/09. Tapahtumia riittää myös kisan ulkopuolella, kun ryhmä kotimaan Historic-kuskeja suuntaa porukalla mittaamaan vauhtiaan lajin EM-osakilpailuun.
S
unnuntaina 6. Päätettiin ottaa Bravo. Määränpäänämme oli Bergamon lentokenttä lähellä Milanoa. Tovin odoteltuamme pääsimme tiskille. Näillä herroilla tosiaan oli perheet mukana, mikä onkin lajin hienous. Kanssamme saman lennon olivat valinneet perhe Papunen kera
kartturi Janne Mäntylän sekä perhe Hämäläinen kera "Iisakin" ja reippaiden nokian murretta puhuvien huoltomiesten
Muutama auto jäi jo pätkällekin. Saavuimme lautalle neljä minuuttia ennen sen lähtöä. Vettäkin tuli riittävästi.
Päivä 3: Nuottikirjan säveliä
Aamun sarastaessa sää oli pilvipoutainen. Paikalliseen tapaan erikoiskokeilla ei merkitä nuotituksen aikana risteyksiä ynnä muita kääntymisiä maastoon. Ensimmäinen auto starttasi Marina di Camposta iltakymmeneltä, me puolitoista tuntia myöhemmin. Perillä Heikkilän Lauri oli jo hommannut apartementoihimme avaimet valmiiksi ja otti meidät vastaan.
sitten ukkosmyrskyt. Vain taipaleen alussa ja lopussa on asfalttiin merkitty paikat, tosin näitä merkintöjä saattaa olla muutamalta vuodelta. Ensimmäinen EK oli 11,5 kilometriä vuorilla ja pikkukylien läpi pilkkopimeässä niin kovaa kuin vanhoilla autoilla pääsi. Sitten nuottia tekemään. Saavuimme lautalle neljä minuuttia ennen sen lähtöä.
ensimmäisTä kisapäivää varten käydään porukalla läpi kilpailua varten laadittu huoltosuunnitelma. Yöllä alkoivatkin
71. Yksittäisen kilpatiimin suunnistaminen em-sarjan osakilpailuun on hyvin työläs ja tietenkin myös kallis projekti, mutta yhdistämällä useamman tallin voimat haaveet muuttuvat todeksi huomattavasti järkevämmällä ponnistuksella.
maisemaT ovat huippuluokkaa Keski- ja eteläeuroopan kisoissa, mutta varikkopilttuista luksuselämä on kaukana.
Jos historicin em-sarjassa jaettaisiin suosituimman automallin palkintoja, olisi Porsche 911 ehdoton voittajasuosikki jokaisessa osakilpailussa.
eKsooTTisimPien tai muuten vain teknisesti mielenkiintoisimpien laitteiden pystit saattaisivat puolestaan löytää tiensä esimerkiksi Lancia stratoksella kisaavien palkintokaappiin.
Visa ei toiminut. Päivän kääntyessä iltapäivään ukkosmyrskyt alkoivat jälleen. Tässä vaiheessa oltiin jo tärvätty tunti ylimääräistä ja muut ryhmät olivat jo matkalla koht Elban lauttaa. Järjestäjä kuitenkin selvisi urakastaan hienosti ja kaikki pääsivät ajallaan reitille. Onneksi oli vielä toinen nuotituspäivä, jonka aikana saatiin nuotit valmiiksi.
Päivä 4: Talla pohjaan
Kilpailu alkoi torstai-iltana. Ei muuta kun lappu lattiaan ja kohti Pionbinon lauttasatamaa. Edessä 423 kilometriä ja aikaa illan viimeisen lautan lähtöön alle neljä tuntia. Viimein matkaan, edessä 423 kilometriä ja aikaa illan viimeisen lautan lähtöön alle neljä tuntia. Tiekirja tuotti alkuun pieniä hankaluuksia. Ikkunat helisivät ja sänky tuntui hyppivän lattialla. Ei muuta kun lappu lattiaan ja kohti Pionbinon lauttasatamaa. Teknisiä vikoja ja pari osumaa kallionseinään.
06/09
Päivä 2: Turistimatkailua
Seuraava päivä oli papereiden hakua lukuun ottamatta vapaata. Käveltiin rannalla ja käytiin nauttimassa virvokkeita. Salamointi ja jyrinä olivat ihan omaa luokkaansa. Vuorilla tiet olivat puoleksi tukossa mudan ja irtokivien takia. Rannikolla kaupungeissa vesi oli noussut rajusti ja sitä riitti paikoin miehen haaruksiin asti. Edessä vuokraajan vaihto ja uusien papereiden teko. esittelijänä strategian luonut "maisteri" Papunen.
suomaLaisen ralliretkikunnan kalusto valmiina euroopan valloitukseen. Useampi nuo-
tittaja jäi veden saartamaksi, muun muassa Hämäläinen ja Iisakki olivat saarroksissa pari tuntia. Ilma oli aurinkoinen ja lämpöä liki 30 astetta. Italialaiseen tyyliin kaikki 104 ralliautoa änkesi yhtä aikaa ahtaalle rantabulevardille ja kaaos oli valmis monia alkupään autoja jäi jonon perälle mottiin. Sinne mentiin muuten kovempaa kuin kisassa kertaakaan
Onneksi varaosia oli mukana. Fiat 850 sport C vuodelta 1970. Ei kun tienvarteen ja purkuautolle keskeytysilmoitusta antamaan. Saman kohtalon koki Tuomiston autokunta Cortinallaan. Seurauksena keskeytys ja korjauspuuhiin. Onneksi ilmoitimme heille jatkavamme super-rallisäännön mukaisesti seuraavana aamuna, mikäli auto saadaan kuntoon. Kaikki muut suuomalaiset ajoivat päivän 6 Ek:ta läpi. Pätkä oli puolet torstain ykkös-EK:sta, matkaa 6,5 km. Alamäkeen mentiinkin sitten hyvin. Järjestäjä olikin sijoittanut molemmat oikeille paikoilleen lähtölistaan, mutta 10 minuutin takamatkalta on hankala ponnistaa. Autosta oli yötauon aikana jarrunesteet valuneet sulaneiden sylinterikumien läpi kadulle. Laturin johtopistoke oli osittain. Siellä odoteltiin, kunnes viimeinenkin auto oli saapunut. Pääsimme ajamaan ensimmäisen
72
06/09
pätkän, mutta ylämäkeä mentäessä auto alkoi käydä huonosti ja pätkiä. Järjestäjä tarjoili tällä välin tuhdin illallisen, gulassia ja paikallisia herkkuja. Perjantaina keskeyttäneet Tuomisto ja Pohjonen olivat jo 7.15 jonottamassa rivistöön. Varaosia ja renkaita löytyi yhteisesti järjestetystä mercedeskuormurista.
aLPine a110 on yksi kauniimmin muotoiltuja urheiluautoja kautta aikojen. Takaisin ajettiin 20 kilometrin siirtymänä. suomaLaisKisaaJiLLa huolto pelasi hienosti. Varsin mystinen vika. Näin pidetään historiikkimiehet hyvässä lihassa. Lähtölavalle mentäessä meinasi edellä menevän
Porschen perä lyhentyä. Vikakin Lanciassa oli löytynyt. Maaliin päästiin ja puoliväliin siirtymääkin, kunnes auto lakkasi kokonaan käymästä. Tällä yksilöllä kisasi pari eugenio ja Caterina Colla.
Toinen EK oli pituudeltaan 3,2 km ja silloin ajettiin niemenkärkeen lähellä Portoferraioa. riCCardo mariottin kuskaama Fiat 131 abarth kilpailee näyttävyydessä siirtymäpätkän maisemien kanssa.
YKKösKorisen escortin vian aiheuttajaa on vaikea lähteä arvailemaan, mutta ongelman sijaintipaikasta on jo huomattavasti helpompi esittää veikkauksia.
PorsCheT eivät sentään olleet tapahtuman ainoita takamoottorisia. Aikaa oli kaksi tuntia, joten autot kerettiin huoltamaan ennen parc fermeen ajoa. Olimme Marina di Campossa kello 2.30 ja siirryimme nopeasti majapaikkaan nukkumaan.
Päivä 5: Konepelti auki
Seuraavana aamuna yhdeksältä starttasi jälleen ensimmäinen auto reitille. Oli maalissa väsyneitä miehiä, Reitti oli nimittäin vaativa ja sisälsi sadoittain mutkia ja serpoja.
Päivä 6: Riemukas päätös
Lauantai-aamuna 7.45 ampaisi jälleen ensimmäinen auto reitille
aLLeKirJoiTTanuT oli liikkeellä luotettavalla Lancia Fulvialla, joka tosin tällä reissulla toimi totutusta poikkeavalla tavalla sähkölaitteidensa osalta. Kaikki suomalaiset selvittivät reitin läpi ja maaliin. Tässä käydään läpi oman porukan "läheltä piti"-tilanteita.
eurooPan ralleissa parasta on tunnelma. Tuulilasin takana pari Kimmo ja hannu haavikko.
iLLan pimetessä tunnelma alkoi olla kohdallaan. Tarkempi tutkimus osoitti vian olevan huonosti asennetusta liittimestä, eikä suinkaan rikkoontuneesta osasta johtuva. autosta voi lukea lisää Klassikot-lehdestä 4/2008.
raLLi ilman välikoppaa ei tule kuuloonkaan! Tämä escort on hieman totutusta poiketen varustettu 1600-kuutioisella voimanlähteellä. Siellä kilpakalusto odottaa meitä 810. Rekat lähtivät kohti San Marinoa maanantaiaamuna. Kaksi muuta pätkää olivatkin samoja kuin perjantaina. Ja suomalaisryhmä lauloi italialaiset "suohon" maisteri Papusen johdolla, minkä seurauksena Lahdessakin usein vierailleen Team Bassanon edustajat toivat palkintoviinit suomalaisten pöytään.
Päivä 7: Kohti kotia
Sunnuntaiaamu oli sateinen ja ankea, mutta silti jäi haikea mieli hienon
saaren jäädessä taakse. 5,8 kilometriä ylä- ja alamäkiä. Lanciassa tosin oireili yhdellä siirtymällä, mutta kiitos hyvien huoltomiesten, vika osattiin jo nopeasti korjata. Edessä oli ajomatka kohti Bergamoa, jossa oli hotellihuoneet varattuna. Valkokankaalla pyöri elävää kuvaa vanhoista Elba-ralleista. Enpä vaihtaisi tuota laatuaikaa mihinkään. Kisahan on Legends Rally ja pari muutakin suomalaista tulee ajamaan sinne. Palkintoja ei tällä kertaa suomalaisille herunut, mutta paljon uusia kokemuksia ja kokemusta jälleen uudesta legendaarisesta rallista. Yleisöä oli mukavasti niin lähdössä kuin pätkien varrellakin.
PorsChen nokan valopatteristo on tarpeen pimeillä ja kapeilla teillä kurvaillessa.
aJo ei lakkaa edes tauon aikana. Vilahti siellä muuten muutama suomalainenkin legendaarinen rallimies, kuten esimerkiksi Markku Alen Mirafiorilla ja Simo Lampinen Fulvialla. ajojen jälkeen ei suinkaan suunnata suoraan hotelliin tai kotimatkalle, vaan iltaa jäädään istumaan porukalla rennon meiningin vallitessa.Palkintojenjaossa ei tällä kerralla juhlittu suomalaistunnelmissa, mutta kyseessä on onneksi vain tilapäinen häiriö.
irronnut tärinästä, ja kun akku oli riittävän tyhjä, se ei jaksanut enää pyörittää sähköistä bensapumppua. Päättäjäisjuh-
lat olivat jälleen hienot Marina di Capon satamassa, jossa pöydät notkuivat paikallisia herkkuja ja viiniä. lokakuuta ajettavaa seuraavaa koitosta varten. Koska lento Tampereelle lähtisi jo 10.15 maanantaiaamuna, katsoimme parhaaksi yöpyä lentokentän lähellä. Lauantaina oli ensimmäisenä vielä ajamaton Volterraio. Joku Kankkunen ja Grönholm.
06/09
73. Parata-Falkonnaia 13,2 km sekä Monte Perone 17,9 km, jokainen EK kahteen kertaan. Aamulla palautimme vuokra-auton ja hyppäsimme kohti kotimaata kulkevaan lentokoneeseen, jälleen yksi hieno reissu tehtynä
Riittävän iso "taulutelkkari" takasi näkyvyyden vielä takarivissäkin, ja elokuvan ääniraidan saattoi kuunnella autonsa radiosta, sillä sitä varten oli varattu taajuus elokuvan esityksen ajaksi. Ja vaikka elokuvaillan järjestänyt
autus , tai huom kunnossa kisterivalon pitää olla vaikka re ajopeliT lla lta voipi tu virkavalla uudesta. Elokuva on erityisesti monelle jenkkiautoharrastajalle varmasti merkityksellinen monellakin tasolla, ja cruisailukulttuuriin kuuluvat käyttäytymismallit on elokuvasta opiskeltu ympäri maailmaa. Katsottiinpa
elokuvaa minkälaisena ihmissuhdedraamana hyvänsä, on se auto- ja cruisailuelokuva jos mikä, eikä leffassa jatkuvasti soiva musiikki ainakaan meininkiä huononna. Vaikka George Lucasin ohjaama kulttileffa onkin vuodelta 1973, eletään elokuvassa vahvasti vuotta 1962 nuorison keskittyessä pitkälti toistensa jallittamiseen loppukesän viimeisenä yhteisenä iltana ennen opiskelujen alkua. Sompasaari, Helsinki
Tyhjilleen jääneelle Sompasaaren satama-alueelle muodostui hyvissä ajoin mittava autonäyttely, kun FHRA järjesti drive-in-elokuvaillan.
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
P
itkälti jenkkiautopainotteista katsojakuntaa hemmoteltiin ehkäpä kaikkien cruisailuelokuvien kuninkaalla, American Graffitilla. m toimimat to
FHRA on hienosti vuosikymmeniä ohjannut katukiihdyttelyn pois liikenteestä oikeille kilparadoille, tulee aina ilmestymään uusi sukupolvi syrjäiselle suoralle kaksintaisteluun kylän kovimmasta rassista.
KaKsi ´58 Chevroletia oli saapunut hyvissä ajoin nähdäkseen rakentelytyylinsä esikuvan, jonka avulla Terry "The Tiger" Fields joutuu elokuvassa kommelluksesta toiseen.
NoKialTa paikalle lipui Chryslerin mahtava tila farmari, josta tilaa löytyi yhdelle ylimääräisellekin.
74
06/09
Universal
Studios. ican er i Am ffit Gra
5.9. Yksi jos toinenkin aamuöinen kiihdytyskisa on tässäkin maassa kaasuteltu John Milnerin ja Bob Falfan jalanjäljissä
on ne, jos vaan mahdut kyytiin.
ÖiseN Helsingin siluetti toi oman lisänsä satama alueen tunnelmaan.
06/09
75. BuiCKissa taidettiin osata elokuva jo ulkoa, sillä aikaa riitti välillä huoltotoimiinkin.
upea ´55 avo Cadillac tuli paikalle hyvissä ajoin ja vältti jonottamisen.
poppariT ovat tärkeä osa hyvää elokuvailtaa. Kun alusta on oikea, eivät ne jäähdy.
ai pikapit eivät ole mukavia
Hyvinkäältä löytyy kuulemma sopivia ja riittävän suuria alueita, joten paikkakunnan vaihto ei ainakaan näillä näkymin ole sentään todennäköistä.
76. 26 metriä pitkä silta on valmistettu alumiinista ja painoa sillä on 11 tonnia.
Fordson Club Finlandin järjestämässä Rauta ja Petroolitapahtumassa vieraili tänä vuonna noin 5500 kävijää, mikä on liki tuplaten edellisiin vuosiin verrattuna.
R
06/09
auta ja Petrooli -tapahtuman nimi kuvaa osuvasti viikonlopun tunnelmaa, sillä esillä olevat laitteet ovat pääosin kovaan työkäyttöön aikanaan valmistettuja rautaisia ja petroolille tuoksuvia koneita. Tämä tuntuu olevan vanhoista työkoneista kiinnostuneille kovasti mieleen, tai ainakin näin voisi päätellä myytyjen pääsylippujen perusteella. yleisömäärä rikkoi reilusti edelliset ennätyslukemat.
PiEni valmet-traktori näytti kykyjään työnäytöksessä.
Petroolintuoksuinen viikonloppu
Hyvinkää, 12.-13.9.
Teksti: Kari Mattila Kuvat: Minna Mattila
PuolusTusvoimiEn sisu E15T-l silta-auton avulla saatiin kulkuyhteys näyttelyalueelta pellolle. Itse asiassa tapahtuma keräsi kävijöitä siihen malliin, että vanhan maatalousoppilaitoksen pihamaille ei juuri enempää ihmisiä olisi edes mahtunut. Järjestäjän mukaan ensi vuoden
tapahtumapaikkaa joudutaan harkitsemaan tarkkaan, sillä nykyisessä sijainnissa ei tila enää riitä tämän kokoluokan tapahtumalle. Tuttuun tapaan näitä kovia koneita ei tarvinnut tyytyä ainoastaan katselemaan, sillä monen laitteen toimintaa demonstroitiin yleisölle
tositoimissa. Kesäisin tehdään kuulemma juuttihattuja, talvisin materiaalina on puolestaan huopa.
RauTa ja Petrooli keräsi Hyvinkään vanhan maatalousoppilaitoksen pellolle runsaasti vanhoja maatalouskoneita ja muita kiinnostavia laitteita. TuusjäRvEn Tunareiden osastolla oli muutaman pappaTunturin ohella hieno yG-yamaha, vastaava peli esiteltiin edellisessä numerossa.
yKsi erikoisimmista vempaimista oli tolpan juurella näkyvä laite, joka kiipeää itsestään puunrunkoa pitkin ylöspäin sahaten matkan varrelle sattuneet oksat pois tieltään.
Royal Endfieldejä on valmistettu liki samanlaisena aivan käsittämättömän pitkään, eikä asiaan vihkiytymätön tahdo erottaa alkuperäistä mallia intialaisesta serkustaan.
anna-lEEna avovaara saapui Padasjoelta käymään kauppaa hienoilla hatuillaan
miehellä oli rakenteluajankohtana ikää 15 vuotta.
06/09
77. RomPPaRilla oli tavaraa joka lähtöön. Tästä kojusta sai pakasta vedettyjä roiskeläppiä jos vaikka mihin kulkupeliin.
TyyliKKyydEsTä ei tingitä edes traktorin ratissa!
PaiKalla ei ollut vain pelkkiä maatalouden koneita, myös valmiita tuotteita löytyi tyylikkäästi ladan pellille aseteltuna.
RasKaidEn työkoneiden vastapainoksi paikalle pöristeli muutama kevyempi kulkupeli. Tässä laitteessa tyyli kohtaa urheilullisuuden kaksisylinterisellä moottoripyörän moottorilla varustettu putkirunkohärveli on oikeasti aika pippurinen peli.
KaiKKi halukkaat eivät mahtuneet kerralla matkustamaan heinälavalla.
KaiKKi laitteet eivät suinkaan tarvitse petroolia toimiakseen käsivoimat piisaavat aivan hyvin.
ajanmuKaisET asusteet ovat vuosi vuodelta suositumpia vanhojen ajoneuvojen ja koneiden harrastajien keskuudessa.
miniKoKoinEn kulkupeli on olof sundellin 50-luvun puolivälissä suunnittelema ja rakentama vetolaite, jolla aikanaan kuljetettiin puutarhatuotteita. Kaksisylinterinen bokserimoottori on peräisin aBC-moottoripyörästä vuodelta 1920
Vauhdilla sekä taidolla
Hyvinkää, 6.9.
EnsimmäinEn kuski on matkalla seuraavien odottaessa lähtövuoroaan. Vaativa crossirata oli vanhoja pyöriä ja harrastekuljettajia silmälläpitäen muokattu hieman kevyempään suuntaan. Taisi siinä pyöriä käynnistellessä kipeytyä monen muunkin jalka jo pelkästä potkimisesta.
78. Lajeina olivat scramble sekä trial.
Teksti ja kuvat: Minna Mattila
K
erran vuodessa Hyvinkään Vauhtipuiston varikolle kokoontuu sankoin joukoin huimapäisiä miehiä kovien koneidensa kera. Turvallisuussyistä näissä tapahtumissa lähdetään liikkeelle yksi kerrallaan.
Kaksitahtimoottoreiden räime täytti Hyvinkään Vauhtipuiston syyskuun alkupuolella, kun prätkämiehet testasivat taitojaan vanhan kilpakaluston sarvissa. Varsinkin vanhat motocrosspyörät ovat tunnettuja temperamenttisesta luonteestaan, eivätkä näitä kuljettavat kaverit suinkaan jää laitteitaan vaisummiksi. Helpossa kunnossa rata ei kuitenkaan ollut muutoksista ja
huolellisesta tasauksesta huolimatta, sillä jo ensimmäisen lähdön yhteydessä pehmeään hiekkaan muodostui syviä spooreja muista epätasaisuuksista puhumattakaan. Tapahtuma on tietenkin Hyvinkään Scramble & Trial kaksiosainen klassikkopyörien tapahtuma, jossa nähdään sekä rajua motocrossmeininkiä sekä rauhallisempaa, mutta sitäkin haastavampaa trial-ajoa takavuosien kalustolla. Kyse ei ole kilpailusta, vaan lähdöt ajetaan näytösluonteisesti jokaisen kuljettajan päättäessä itse oman vauhtinsa. Esimerkiksi pitkä ja jyrkkä mäkiosuus jätettiin ajamatta kokonaan ja monet hyppyrit olivat profiililtaan hieman loivempia kuin varsinaisissa crossikisoissa. Katsojien ei silti tarvitse pettyä,
06/09
sillä vauhtia ja vaaratilanteita riittää tässäkin lajissa. Osa väsyneistä kuskeista suunnittelikin pyyhkeen heittämistä kehään kahden näytöslähdön välisellä tauolla olipa joku satuttanut jalkansakin käynistyspolkimen lävistettyä kengänpohjan takapotkun seurauksena
Paikkakunnan mainetta piti yllä antti Vartiainen, allaan hänellä vuoden ´85 CZ. Valinnan sai tehdä paikan päällä reittiin tutustumisen jälkeen, mikä oli pelkästään hyvä asia.
PETTEri leppänen taituroi mäkeä ylös vuosimallin ´84 Honda Tlr 250 -pyörällään.
nEliTaHTisET trialpyörät eivät suinkaan ole mikään tuore keksintö. kuutioita ilmajäähdytteisessä kaksitahtarissa on varttilitran verran. stressi ja muut paineet jäävät kyllä radalle ja vaikka eivät jäisikään, niin eipä sitä enää kovan rääkin jälkeen jaksa kuitenkaan pingottaa.
koVilla jätkillä on matkassaan kovat varikkomopot.
romPParilla ei tämän rakennussarjan lisäksi juuri ollut tavaraa tyrkyllä.
06/09
79. Vanha Bsa oli todella upea ilmestys eikä kuulostanut lainkaan hassummalta.
CrossiVarikolla on aina rento tunnelma. VanHEmPaa CZ-kalustoa edusti antti rannikon kulmikkaasti muotoiltu 380kuutioinen crossi vuodelta 1971.
TrialradoisTa sai valita kahden eri vaikeusasteen välillä
apua toki saa, sillä kuskien sekä mekaanikoiden joukossa vallitsee erinomainen yhteishenki.
Edullinen moottoriurheilumuoto
kun rata- ja ralliautoilijat nostavat kuljetuskaluston kyytiin tusinan verran jerrykannuja per tapahtuma, voi olettaa lajin polttoainekustannustenkin olevan
lisäTiEToja harrastuksesta löydät osoitteesta www. käyntikuntoisen trialpyörän saattaa saada alleen viidelläsadalla, mutta jos on valmis sijoittamaan 10004000 euroa, pääsee käsiksi jo varsin kilpailukykyiseen kalustoon. classictrial.com. suomen osakilpailu ajettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja tapahtumapaikkana oli Tervakosken perinteikkäät trialmaastot. kisaa mies on ajanut 16-vuotiaasta saakka, joskin taukoakin tuli pidettyä enduropyörällä ajetun aktiiviuran ja myöhemmän trialharrastuksen välillä. suomenkielinen sivusto pitää sisällään kaiken tarpeellisen, kuten lajin säännöt, tiedotteet, kilpailukutsut sekä avainhenkilöiden yhteystiedot.. monella kuskilla on tosin useampi pyörä, sillä tekniikan pettäessä varaosia ei välttämättä löydy kovinkaan helposti, jolloin peli voi jäädä seisomaan pidemmäksi aikaa kesken ajokauden", tuumaa kahden pyörän kera Hyvinkäälle saapunut Hannu. kuViTElkaa miltä kuulostaa ja tuoksuu parikymmentä hermostunutta tyhjäkäyntiä räpisevää ilmajäähdytteistä kaksitahtimoottoria kisavireessä, niin pääsette ehkä hieman aistimaan kuvan tunnelmaa.
PiikkisEn jammun moottori saa lämmetä rauhassa sillä välin, kun kuljettaja keskittyy tulevaan lähtöönsä.
jos on laji rankka, sitä ovat laitteetkin. alkuun pääsee hyvin kohtuullisella pääomalla ja pyörän peruskäsittelytaito riittää mainiosti lähtökohdaksi.
Sopii myös varttuneemmille
Historic-Trialin harrastajista löytyy todennäköisesti suurin ikäjakauma koko moottoriurheilun kentässä. kaksipäiväisen kisaviikonlopun henkeen kuuluu, että kuljettajat saavat rauhassa tutustua rataan jalkaisin ennen starttia. VasEmmanPuolEisTa laitetta tarjottiin Tunturin puolesta aikanaan mopomiesten käyttöön, ja kyllä niitä sitten kylillä näkyikin. Varaosia saattaa niin ikään löytää suhteellisen edullisesti esimerkiksi romppareilta. kevään ja syksyn reissut aiheuttavatkin ongelmia rengastuksen valinnassa jopa kuljetuskalustolle saksassa kun ei saa ajaa nastarenkailla. alaja kiertää vuodessa kymmenen tapahtumaa. 80
06/09
jokseenkin korkealla tasolla. kuskeja jättitapahtuma kerää paikalle jopa 700, joista trialharrastajia on viitisenkymmentä.
Hannu alaja rohkaisee uusia harrastajia mukaan lajiin. Vanhin suomessa ajava kuski on syntynyt ´38 ja nuorimmalla on ikää vasta 14 vuotta! lajin suola on yhdessä liikkuminen sekä sosiaalinen toiminta ja tietenkin oma kehittyminen lajissa. Trialkuskia eivät kisabensaan kohdistuvat taloudelliset satsaukset stressaa: "Tähän tapahtumaan kävin ostamassa kaksi litraa polttoainetta, josta toki jäi vielä vähän seuraavalle ajokerrallekin", virnistää Hannu. "Tämä on oikeastaan ainoa moottoriurheilulaji, jossa ei jatkuvasti valiteta kaluston vanhenemisesta. Esimerkiksi kuluvana vuotena ruotsissa ajetuissa kilpailuissa iäkkäimmät kuskit ovat olleet vuonna 1934 syntyneitä ja Hyvinkään tapahtumassa kokeneimmalla oli ikää jo 71 vuotta. Eikä näiden vehkeiden bensiinin tarvitse olla edes superia, moottorit kun näyttävät pitävän erityisesti edullisesta ekolaadusta. "Tosin tässä alkaa olla jo sen verran vanha, ettei sitä enää meinaa muistaa missä on kävellyt", naurahtaa Hannu. CZ 380 on vuosimallia ´85 ja kuuluu Pentti orajärvelle.
LAji, jossA kALusto ei vAnHene
Espoosta kotoisin oleva Hannu Alaja osallistui Hyvinkään tapahtumaan jo neljättä kertaa. Vanhalle enskakuskille rauhallinen, mutta vaativa trial sopii Hannun mukaan erinomaisesti, ja laji onkin vienyt miehen sydämen totaalisesti. ajotaitoa ei vasta-alkajalta juuri vaadita, mutta menestyminen edellyttääkin sitten jo melkoisia lahjoja sekä ahkeraa harjoittelua. mikähän tarkoitus on keltaiseen pyörään liitetyillä laukuilla. sen sijaan jonkinlaiset mieluiten hyvät mekaanikontaidot olisi hyvä hallita, sillä näissä ympyröissä jokainen rakentaa ja huoltaa omat laitteensa itse. Yleisön kannalta kiinnostavin tapahtuma lienee ruotsin osakilpailu, jossa ovat edustettuina kaikki vanhoilla prätkillä ajettavat lajit, eli TT, speedway, motocross sekä trial. Hannu kiertää yhdessä tuttujen kilpakumppanien kanssa nordic Cup -sarjaa, jota ajetaan suomessa, ruotsissa, Tanskassa sekä saksassa. kausi alkaa maaliskuun puolivälissä saksassa ja loppuu yleensä ruotsin Göteborgissa lokakuun lopussa, jolloin kotiintulomatkalla saa yleensä riesakseen vuoden ensimmäiset lumimyrskyt. Trialharrastus ei suuria investointeja vaadi: pyörät ovat kohtuuhintaisia ja kuljetuskalustoksi riittää mainiosti peräkärry tai tavallinen pakettiauto
SimcaKerhon syyskokoontumisessa nähtiin, jos ei määrällisesti niin ainakin mallikirjoltaan, automerkin monet kasvot. Talbot on harrastajien mielestä merkkinä jäänyt vähän turhan vähälle huomiolle ja siten on myös rekisterissä olevien yksilöiden määrä kovassa laskussa. Toukokuussa Janakkalan Leppäkoskella pidetyn kevätkokoontumisen oli tarkoitus olla kerhon ainoa tapaaminen tälle vuodelle, mutta aktiivisten harrastajien keskuudessa syttyi ajatus syystapaamisen järjestämisestä. Pienen
Teksti: Toni Naskali Kuvat: Toni Naskali ja Jani Lehtonen Kerhon kotisivut: http://simca. Monet kerhon kokoontumisissa käyneet ovatkin
kertoilleet hankkineensa äskettäin itselleen talteen Talboteja. Paikaksi valikoitui Sipoon Paippisissa sijaitseva Moottorikahvila, jonka upeista puitteista on kuulunut paljon kehuja paikalla aiemmin käyneiltä. ÄÄripÄiTÄ edustivat Uudessa kaupungissa kasattu ´84 Talbot Solara GlS sekä sporttinen Simca Bertone coupe ´70. Elokuinen sunnuntai oli poutainen vaikkakin pilvet hieman häiritsivät.
Kaikki osallistujat olivat lähteneet matkaan hyvissä ajoin, ja paikalle saapuikin puolenpäivän aikoihin seitsemän kerhon edustamiin merkkeihin lukeutuvaa autoa. Rekisterissä olevien Simcojen määrä on laskenut sen verran vähäiseksi, että monessa suuressakaan kokoontumisessa ei aina näe edes yhtä ainoata Simcaa.
Muistatko vielä Talbotin?
Kerhon edustamiin merkkeihin kuuluvat Simcan lisäksi myös Talbot, Matra, Ford Vedette, Chrysler France sekä Massey Harris. Välillä hiukan säästöliekillä toiminut kerho on saanut uutta virtaa merkin hiljalleen nousevan suosion myötä.
Simcakerho syystunnelmissa
Sipoo 30.8. Onneksi tapaamisessa oli paikalla kuitenkin yksi Talbot Solara, joka on hyvä esimerkki siitä, että arvostus ja kiinnostus merkkiä kohtaan on palaamassa. munfoorumi.com
mutta aktiivisen merkkikerhon jäsenet suuntasivat harvinaisilla ajopeleillään Paippisten Moottorikahvilaan vaihtamaan kuulumisia syksyn kynnyksellä.
R
yhmä Simca-, Talbot- ja Matraharrastajia kokontui elokuun viimeisenä viikonloppuna Paippisten Moottorikahvilalle erilaisine kulkupeleineen. Juttua olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa, mutta piti alkaa tehdä tilaa seuraavalle kerholle, joka tuonne suositulle Moottorikahvilalle teki tuloaan. Mahdollisimman monelle sopiva päivämäärä löytyi nopeasti ja tieto syystapaamisesta tavoitti harrastajat lähinnä kerhon omien nettisivujen kautta. Tällä kertaa jokainen paikalla ollut auto edusti omaa malliaan yksin. Kerho sai riveihinsä myös muutaman uuden jäsenen, jotka kasvattivat jäsenmäärän 65:een.
VanTaalTa paikalle saapui tämä vuosimallin ´81 matra murena. Pari tuntia kului nopeasti autoja vertaillessa ja varaosavinkkejä vaihtaessa. Vaikka autoja oli paikalla huomattavasti vähemmän kun kevätkokoontumisessa, oli eri mallien kirjo siltikin erittäin laaja. arto miettisen sulavalinjaiseen Bertoneluomukseen palaamme tulevaisuudessa.
06/09
81
Ensinmainittu on keskittynyt lähinnä autojen pienoismalleihin, kun taas jälkimmäisen teemana on lähes kaikki muu pieneen mittakaavaan rakennettu, kuten lentokoneet, laivat ja niin edelleen. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta
Pienoismalliharrastajan marraskuu
Talven lähestyessä 1:1 mittakaavassa toteutetuille harrasteajoneuvvoille suunnatut tapahtumat harvenevat harmittavasti, mutta onneksi pienoismalliharrastajat aktivoituvat samoihin aikoihin. Lauantaina 14. FCMA Open ja IPMS-tapahtuma, Turku
82
06/09. Nyt kun mittarissa on jo puoli vuosisataa, lienee sopiva aika seuraavalle juhlajulkaisulle.
harrastajan perusteoksena, sillä sen sivuilla käsitellään varsin kattavasti esimerkiksi ajokin museokatsastusta sekä aiheeseen liittyviä käsitteitä ja käytäntöjä. seppala@sakyla.fi, IPMS-tapahtuma esittäytyy osoitteessa www.ipmsfinland.org.
Annetaanpa välikaasua!
K
uten jokainen alan harrastaja varmasti tietää, Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi täyttää kuluvana vuonna tasan viisikymmentä vuotta. Tässä osiossa jokainen kerho esitellään historian, nykypäivän toiminnan sekä kunkin yhdistyksen järjestämien aktiviteettien osalta. Tai vaihtoehtoisesti ostaa se leikkiauto, jota omat vanhemmat eivät aikanaan lukuisista vihjailuista huolimatta ymmärtäneet kääriä lahjapapereihin. pienoismalleista kiinnostuneiden kannattaa suunnata kohti Kuopiota, jossa PohjoisSavon pienoismalliharrastajat järjestävät aiheesta yhdistetyn näyttely- sekä kilpailutapahtuman. Seuraavana viikonloppuna, eli 7.8.11. Samaa aihetta tukee omalla tavallaan myös kuvitettu esimerkkitarina auton entisöimisestä sekä artikkeli entistämisen laatukilpailun arvostelumenetelmistä. marraskuuta järjestetään puolestaan Turussa FCMA Open -pienoismallinäyttely, jonka yhteydessä IPMS järjestää oman tapahtumansa. Laadukkaasti toteutettu juhlajulkaisu on kattava katsaus SA-HK:n historiaan sekä yhdistyksen vaikutukseen koko harrastuksen saralla kuluneiden vuosikymmenten aikana. Lisätietoja saa järjestäjän kotisivuilta www.marklinclub.fi tai soittamalla Martti Rinteelle numeroon 0400 491 826. Old Toy Swapissa on loistavat mahdollisuudet hankkia itselleen juuri samanlainen leikkikalu, jollaisella on itse nuoruusvuosinaan leikkinyt. Annetaanpa välikaasua -kirjan hinta on 39 ja omansa voi noutaa tai tilata itselleen esimerkiksi Kangasalan Auto- ja tiemuseo Mobiliasta, museon puhelinnumero on (03) 3140 4000.
taPahtumakalenteri
3.10. Pienoismallinäyttely ja -kilpailu, Kuopio 14.11. Kirja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen niin ajoneuvoharrastajille kuin myös maamme kehityksestä sekä autoistumisesta kiinnostuneille ihmisille. October Swap Meet, Teivon ravirata, Tampere 10.10. Old Toy Swap, Helsinki 7.8.11. Keräilykuume-keräilymessut, Lahti 31.10. Kurikanseudun II Tekniikkarompetori, Kurikka 10.10. Imatran rompetori, Imatra 24.25.10. Suurin kotimainen keräilyleikkikalutapahtuma on Helsingissä vuosittain järjestettävä Old Toy Swap, joka tänä vuonna osuu marraskuun ensimmäisen päivän kohdalle. Kirjaa voisi pitää myös eräänlaisena museoauto-
SA-HK:n 50-vuotisjuhlakirja sisältää kattavasti tietoa myös Suomen autoistumisen alkuvaiheista.
Vuonna 1989 Suomen Automobiili-historiallinen klubi julkaisi 30-vuotisen taipaleensa kunniaksi kirjan nimeltä Ajetaanpa automobiililla. Perinteisesti myyntipöydillä on nähty tuttuja leikkiautoja, kuten Tekno, Gorgi Toys ja Matchbox, sekä tietenkin junien, laivojen sekä lentokoneiden pienoismalleja tinasotilaista ja kiiltokuvista puhumattakaan. Yksi kirjan mielenkiintoisimmista sivuista pitää sisällään useita automainoksia sekä tarinaa eri merkkien maahantuontiyrityksistä aivan autoistumisen alkuvuosilta. FCMA:n näyttelystä saa lisätietoja sähköpostilla osoitteesta tuomas. Kaikkea on näytillä ja mikä parasta, ostopakkoa ei ole. SA-HK:lla on kaikkiaan 24 jäsenjärjestöä, joista jokainen on saanut oman tilansa kirjan sivuilta. Kuopion tapahtumaan liittyviä yksityiskohtia voi tiedustella Kuuselan Petriltä numerosta 050 343 7029. Osa yleisöstä piipahtaakin tilaisuudessa ainoastaan ihailemassa kauniita ja muistoja herättäviä esineitä. Historic ralli, Lammi 17.10. Tekstin luettuaan lukijalle selviää myös kymmenen ensimmäisen maahan saapuneen auton tiedot niistä kun on tähän mennessä ollut lähinnä kuulopuheisiin perustuvaa tietoa, mutta kirjan toimitusväki on tehnyt arvokasta salapoliisityötä selvittääkseen asioiden todellisen laidan vanhoista tullipapereista ja muista dokumenteista. Forssan mp-rompetori 1.11. Harvemmin tulee nimittäin edes ajateltua, kuinka paljon juuri tavallisten henkilöautojen sekä kuljetuskaluston yleistyminen on vaikuttanut maamme ja itse asiassa koko maailman kehitykseen sellaiseksi, kuin sen nykyään tunnemme. Juhlavuoden kunniaksi on julkaistu yli 350-sivuinen Annetaampa välikaasua -kirja
Tulevaisuudessa museoiden välistä yhteistyötä on tarkoitus vahvistaa entisestään. Molemmat edellämainitut laitteet ovat monessakin mielessä nousseet vanhojen retkeilyajokkien harrastuksen keulakuviksi, ja juuri tämänkaltaista kalustoa Siukosaari on jo pitkään halunnut asettaa suuren yleisön nähtäville. lokakuuta Vaasaan pohtimaan eri mahdollisuuksia. Kuoreen merkintä "Klassikot-kilpailu". Materialia palstalle voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen toimitus@klassikot.fi tai postilla Klassikot / Vakionopeus, PL350 65101 Vaasa.
PARASTA juttua äänestäneiden kesken arvotaan 89 euron arvoinen Champion-laatukello.
06/09
83. Lähes saumaton ja aerodynaamisesti edullinen rakenne ei lisännyt juurikaan painoa, mutta liekö sillä ollut vaikutusta myyntihintaan vai oliko kilpailijoita suurempi hintalappu yleisesti paremman laadun takana. Vastausten tulee olla perillä toimituksessa viimeistään 24.10. Muista liittää mukaan yhteystietosi, ilmoitamme arvonnan voittajalle henkilökohtaisesti.
VAKIOnOPEuS-PALSTALLA julkaistaan kerhojen kuulumisia sekä muita harrastukseen liittyviä uutisaiheita. Kaikin puolin hienossa alkuperäiskunnossa olevan munavaunun Kotkasta Lahteen veti Mika Taipale. Tontille oli pystytetty aito leiriympäristö, jonka keskipisteenä komeili aito oranssi Tena Kalotti -kupoliteltta muistuttamaan retkeilyn perusasioista. Ehkäpä hienoin yksityiskohta Grandessessa oli sen Nöpö-merkkinen säteilylämmitin, mutta erikoiseksi vaunun tekee lujitemuovista valmistettu kori. Siinä, missä luksusluokan asuntoautoihin pääsi lähes poikkeuksetta marssimaan suoraan sisään, piti esimerkiksi Mauno Hasusen ´81 VW Joker Camping -retkeilyautoon tutustuakseen jonottaa pahimmillaan useamman minuutin ajan. Kerro se meille ja olet mukana urheilullisen Championrannekellon arvonnassa! Lisäksi sinulla on loistava mahdollisuus vaikuttaa suosikkilehtesi tulevaan sisältöön, sillä jokainen toimitukseen saapunut palaute otetaan huomioon lehden tulevia juttuja suunnitellessa. TuLEVAISuudESSA automuseot erikoistuvat ja tiivistävät yhteistyötään. Hienon Festivalia-tuotteen yleistä kiinnostavuutta ilmentänee sekin, että sama laite komeili paikallisen sanomalehden, Etelä-Suomen Sanomien etusivulla! Toinen messuväkeä kiinnostanut retkikalusto koostui tummansinisen farmari-Amazonin ja ´75 SMV 420 -munavaunun yhdistelmästä. Oma tärkeä roolinsa automatkailussa on tietenkin telttailulla, eikä sitä suinkaan sivuutettu osastolla pelkällä olankohautuksella. SA-HK:n jäsenjärjestöillä on kuusi automuseota eri puolella maata, ja näiden keskenäisen yhteistyön sekä eräänlaisen työnjaon vahvistamiseksi museoväki on päättänyt kokoontua 7. Jo nyt moni museoista on erikoistunut taltioimaan omaa erikoisalaansa, mutta yksi tapaamisen pääaiheita on kunkin erikoistumislinjan vahvistaminen muiden suotuisalla tuella. Suurimman huomion sai kuitenkin osakseen vanhojen vaunujen osasto.
vaunukalustoa edusti vain 40 kappaleen valmistuserästä näihin päiviin säilynyt Paro, eikä Varjosen Jarmon MKP Grandesse taida sekään olla kovin yleinen näky. mennessä. Niin tai näin, MKP jäi Suomessa marginaaliin eikä siitä tainnut tulla hittiä muuallakaan retkeilevässä maailmassa.
Automuseoilla on oma tärkeä tehtävänsä maan ajoneuvohistorian taltioimisessa, ja suomalainen museotoiminta on kansainvälisestikin tarkasteltuna varsin merkittävällä tasolla. Ruotsalaisvaunun pituus on muuten 5,5 metriä, joten SMV:n mallimerkinnän taustat lienevät jossakin muualla. näitä haasteita puidaan lokakuussa Vaasassa, jossa veteraaniautoseura remontoi kuvan vanhaa näkkileipätehdasta museoksi.
museovÄki kokoontuu vaasassa
Vanhat vaunut messuilla
A
nssi Siukosaaren johdolla Caravan Messuille koottu vanhojen matkailuvaunujen osasto oli todellinen yleisömagneetti. Esimerkiksi neuvostoliiton autotuotannosta tuskin missään on vastaavaa tieto- ja kalustomäärää taltioituna. 70-luvulla leirintäalueita kierrelleelle tuli takuulla nostalgisia muistoja myös vuosimallin ´75 Sprite Alpine C -vaunusta, joka oli niin ikään säilynyt täysin alkuperäisessä kunnossa eikä kunnostustarvetta näytä olevan tiedossa myöskään lähivuosien aikana. Harvinaisempaa matkailu-
MESSuyLEISö jonotti nähdäkseen Joker Camping -retkeilyauton (pieni kuva) sekä Amazonin ja SMV 420:n yhdistelmän.
Lahden suurhalli täyttyi Caravan Messujen myötä toinen toistaan upeammista matkailuvaunuista sekä -autoista. nyt kannattaa siis toimia! Tee näin: Lähetä valitsemasi jutun otsikko lyhyen perustelun kera sähköpostilla osoitteeseen kisa@klassikot.fi tai perinteisin menetelmin osoitteeseen Klassikot, PL350, 65101 Vaasa. yleisön kannalta tästä muodostuu selvää etua, sillä hyvin organisoitu toiminta koituu lopulta niin yksittäisen kävijän kuin koko harrastuksen parhaaksi.
ÄÄnestÄ lehden Paras juttu ja voita urheilullinen rannekello
Mikä oli sinun mielestäsi tämän lehden paras juttu ja minkä takia
· Jarkko ja Laura sijoittuivat Eurovisionlaulukilpailussa 12. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta
50 vuotta sitten
· BMW esitteli pienen 700-mallin (kuva ylh.), joka jäi historiaan toistaiseksi viimeisenä tämän kokoluokan ajokkina. Museokierroksen jälkeen Ford-miehet siirtyivät Päijännetalolle ja Vääksyn kauniiseen pitäjään ruokailemaan. · Harvinaiseksi käynyt Peugeot 304 esiteltiin yleisölle Pariisin autonäyttelyssä.
Metrifordit koolla
S
yyskuun 12. Sivustolla on paljon annettavaa sekä hylkyautojen romantiikasta nauttiville, että valokuvauksesta kiinnostuneille. · Syyskuun ensimmäisenä päivänä 1959 nähtiin televisiosta maamme ensimmäinen uutislähetys.
40 vuotta sitten
· Kulmikkaasti muotoiltu Fiat 128 saapui markkinoille. · Maapallosta saatiin ensimmäiset avaruudesta käsin otetut valokuvat. Mallia valmistettiin aina vuoteen 1985 saakka. · Ford esitteli yleisölle Mazdan pohjalta toteutetun luukkulamppuisen Probe-urheilumallin.
84
06/09. · Ensimmäisen korimallin Toyota Supra saapui markkinoille. Kylläisinä kerholaiset jatkoivat Vesijärven kiertäen Hollolan kirkolle. Kohtauspaikkana toimi Antin Automuseo, jossa väki pääsi tutustumaan museon kokoelmiin ja sieltä löytyviin metrisiin. · Toyota vahvisti asemiaan luksusautojen markkinoilla lanseeraamalla uuden Lexus LS-sarjan. Reissun päätepysäkkinä oli Hollolan Kukonkoivussa sijaitseva yksityinen kokoelma, joka koostui tietenkin hienoista M-Fordeista.
30 vuotta sitten
· Suositun Muppet Show´n tähtihahmot nähtiin ensimmäistä kertaa myös valkokankaalla, elokuvan nimi oli simppelisti The Muppet Movie. Autoharrastajien parista löytyy takuulla reilusti molempia.
20 vuotta sitten
· Ensimmäinen GPS-satelliitti laukaistiin kiertoradalle. sijalle kappaleellaan Kuin Silloin Ennen. · Kolminkertainen olympiavoittaja Samppa Lajunen syntyi 23. päivänä "metristen" Fordien omistajat kohtasivat kyseisissä merkeissä Päijät-Hämeen maisemissa. Merkkikerhojen tapaamisissa tapaa samanhenkistä porukkaa ja bonuksena mukaan saa vielä kosolti vinkkejä ja kikkoja oman yksilön kunnostamiseen tai ylläpitoon.
Kuukauden linkkivinkki: www.lostamerica.com
yhdysvaltalaisen valokuvataiteilija Troy Paivan valokuvat vanhoista ja hylätyistä autoista pysäyttävät kauneudellaan. Keskellä yötä kuvatuissa otoksissa on vaadittu äärimmäistä kärsivällisyyttä, sillä pelkästään valotusajat ovat täysikuun valossa kohtuullisen pitkiä. Troyn kuvien perusvalo on peräisin täysikuun hehkusta, ja täytteeksi rakennettu värimaailma on saatu aikaiseksi värigeelillä pinnoitetuilla taskulampuilla sekä salamavaloilla. Tämä näkyy esimerkiksi kuvien tähdissä, jotka ovat viiruja valopisteiden sijasta. Kuvien uskomattoman loistava värimaailma on "suoraan kamerasta", eli mies ei ole sortunut kikkailemaan efektejä tietokoneen avulla jälkikäteen. huhtikuuta.
Yhdessä harrastaminen on monin verroin mukavampaa. Kun selaa kuvagallerian satoa, niin ei voi kuin hämmästellä mitä kaikkea saakaan aikaiseksi amerikkalaisista hylkyautoista ja muista, hieman vastaavista aiheista
Tapaaminen oli riemukas ja ideoita herättävä. Ohessa valokuva tapaamisesta siltä varalta, että lehteänne kiinnostaisi se julkaista. Nyt olen tajunnut, kuinka vaikeaa ja hidasta klassikkoauton entisöiminen on. Appiukko pyysi minua pihalle katsomaan jotain juttua. Pikkuhiljaa vikoja alkoi paljastumaan lisää. Käytännössä samaa autoahan tehtiin Morris Oxfordina, eikä MG, Wolsley ja Riley paljon eronneet nekään. Autojen värikin on lähes sama. Maalipinta ei ollutkaan niin hyvässä kunnossa kuin luulin, penkit puhki sieltä täältä ja ovitiivisteet haperona. Itse en ymmärrä tekniikasta tai moottoreista yhtään mitään. Väri oli pirtsakka british racing green, mikä ei ole aivan alkuperäisvärien joukossa. Mainitsemasi ajopelit ovat ehdottomasti juttunsa ansanneita malleja ja ilmestynevät lehden sivuille, kunhan toimittajamme törmäävät sopiviin yksilöihin. Jan-Erik Laine
85. Terveisin Leif Heikkinen mopoilija vuodesta 1959
Kiitos tästä tarkennuksesta, nyt Sisu de Luxen tunnistavat meidän lisäksemme myös Klassikot-lehden lukijat. Siinä pientä taustaa autostani. ´81. yhtä palkitsevaa on, että toimitukselle kerrotaan tämäntyyppiset kuulumiset oikein kuvien kera, kiitoksia! Toimitus
Juttutoiveita
Kiitos mainiosta lehdestä, lehden monipuolisuus ja avarakatseisuus miellyttävät kovasti. Pahimmat kukinnot vanteissa ja helmoissa hoidettiin kuntoon appiukkoni Kaken toimesta ja seuraavana kesänä ajoin menopelini kotiin Espooseen. Olen kiinnostunut myös auton liikkeistä ja historiasta Suonenjoen seudulla, jossa entinen omistaja Sulo Kauppinen (kuvassa) on sillä liikkunut 1015 vuotta sitten. Pienoismalliaiheita on tarkoitus käsitellä lehden sivuilla jatkossakin, ja ehkäpä tämän numeron muoviautoista kertovaa artikkelia voi eräällä tavalla pitää kyseistä harrastetta sivuavana. Toivoisinkin, että lehden toimitus tai lukijat voisivat vihjata minulle Corollan osista ja siitä, kuinka saan autoni uusittua lukijoiden vihjeiden perusteella. Uskon, että monet eivät edes pidä minua autoharrastajana tämän luettuaan... Peugeot-terveisin Pertti Torstila
Mukava kuulla, että jutun johdosta kaksi lähes täsmälleen samanlaisen kulkupelin omistajaa pääsevät vaihtamaan kokemuksiaan. Mukavaa syksyn jatkoa ja menestystä lehdellenne! Terveisin Juhani Jartti
Kiitos kannustavasta palautteesta sekä juttuehdotuksista. Toiveena olisi juttu Austin Cambridge A55/60 -sarjasta. Noin vuosi "ensitreffien" jälkeen olimme viettämässä pääsiäistä vaimoni suvun luona Juankoskella. Tuttu peruste toiveelleni on varmaan se, että isälläni oli aikoinaan (uutena ostettu) ´59 A55. Kysymyksessä oli Hopeasiipi De Luxen kaksoisolento, jota Ruotsissa myytiin Sisu De Luxena. Itse olen teettänyt uudet penkinpäälliset ja koittanut löytää netistä varaosia. Jan-Erik oli oikeilla jäljillä. Antti Valtanen, Avuton autoharrastaja 040 570 3741, antti.valtanen@gmail.com
LuKIJOIdEn AuTOT -palsta aloittaa! Julkaisemme jatkossa palautteen lisäksi myös Antin tarinan kaltaisia kuulumisia. Sain siis unelmieni auton ilmaiseksi. Hopeasiivessä käytettiin Demmin konetta, Ruotsin versiossa oli sen sijaan Zweirad Unionin voimapesä. Torikokous
Palautetta lukijoiltamme
Auta Avutonta autoharrastajaa
L
ähestyn toimitustanne vähän eri kantilta. Someron Autopelti ja Maalaamo Oy:n miehet ovat nyt fiksailleet koria kuntoon kaikessa rauhassa ja kommentoineet löytämiään puutteita. Samoin Austin Healey 3000 on jotenkin aina kiehtonut, joten juttua toivoisin siitäkin jossain vaiheessa. Viime numeron Technics-levari juttu oli kiinnostava, samoin pienoismalleista lukisin mielelläni jatkossakin. Sain ajokorttini vuonna 1990 ja noihin aikoihin alkoi "lipilaattori-ralli" viedä enemmän aikaa iltamenoissani. Hän oli kuullut tunteisiin vetoavan valitukseni kaksipaikkaisesta urheiluautosta ja ajattanut Corollan pihalleen. Kysymys kuului: Pitääkö auto pistää myyntiin vai mitä tehdään. Ralliemme suurin tähti oli kakkelinvärinen 1974 Toyota Corolla. Lähetä omasi osoitteeseen Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa tai sähköpostilla toimitus@klassikot.fi
PEuGEOT 504 -harrastajat tapasivat juttumme innoittamana.
Leijonakaverukset
Arvoisat Klassikot-toimittajat, hienon juttunne "Wanhat naapurukset" (Klassikot 03/2009) innoittamana kävin näyttämässä heinäkuussa Aimo Pesoselle omaa helmeäni Peugeot 504 vm. Keskustelin asiasta vaimoni kanssa, joka näytti vihreätä valoa Corollan kunnostamiseen. Corollaan mahtui "sujuvasti" viisikin nuorta miestä ohuissa viiksissään. Takavetoinen unelma kuljetti meitä ikkunat huurussa pääkaupunkiseudun yössä popin pauhatessa. Kaikki bensikset ja kahvilat tulivat tutuiksi. Tämän huomasin, kun ajoin auton idioottina konepesuun ja vettä tuli sisälle soirona. Toimitus
06/09
VETERAAnIKOnEPäIVILLä nähdyn Sisu de Luxen arvoitus selvisi lukijan avustuksella.
Sisu De Luxe
Klassikot-lehdessä numerossa 5/2009 toimittaja Jan-Erik Laine kertoo bonganneensa kummalisen mopon, jota hän aluksi luuli Helkaman Hopeasiiveksi. Mittarissa oli noin 77 tkm ja auto päällisin puolin siisti, joten sitä tuli ihasteltua ja taivasteltua urakalla. Nuo ajat ovat painuneet vahvasti mieleen ja pääni kääntyy aina kateudesta, kun vastaan ajaa Carillo/ Cordola/Cortsu/Condola. Tavattuani vaimoni isoisän ensimmäistä kertaa näin hänen pihallaan upean menopelin: Toyota Corolla 1,2L KE-30 2d ´77
Lisätietoja: Suomen Kaasutinexpertti Oy, kurki-suonio@kolumbus.fi tai soittamalla 050 523 89 51
Ford Popular 103E- ja 104E-malleihin on jälleen saatavilla uusia takavaloja. Gunson Trakrite Camber & Caster -mittalaitteen lisäksi tarvitaan pyörän halkaisijan mittainen lattarauta ja kulmaviivain caster-kulman mittausta varten. Pienoisautojen voimanlähteen voi valita siinä missä nahkaverhoilun värin ja muut yksityiskohdatkin. Kuvan E-Type on mittakaavaltaan 1:2, eli tarkalleen puolet alkuperäisestä mallista. Niinpä pyöränkulmat onkin syytä tarkastaa aina, kun jousituksen osia on uusittu tai auton ohjattavuus ei tunnu asianmukaiselta. Osia voi tilata helposti verkkokaupasta osoitteessa www.vintagecarparts.co.uk
Takavalot Populariin
Ahtaaseen talliin
Ajokunnottoman tai muuten vaan ahtaaseen väliin parkkeeratun auton siirtely saattaa muodostua perin hankalaksi, mutta Speedway Motorsin Gojak 6200tunkkien avulla homma käy kuin rasvattu. Sikäläinen, laadukkaita verhoilunosia ja puskureita klassikkoautoihin valmistama yritys tarjoaa varakkaammille autoihmisille suorastaan käsittämättömän upeasti viimeisteltyjä pienoisautoja. Alkuperäistä vastaavat takavalot myydään vain pareittain ja myyntihinta Englannissa on noin 100 puntaa ilman rahteja. Kuluvien osien uusiminen ja jousituksen komponenttien ikääntyminen voi aiheuttaa muutoksia pyörien asentoihin ja ohjauskulmiin. Rompetori Tarpeellista tavaraa harrastajalle
Kulmat kohdalleen
Auton pyörien suuntauksella on tärkeä merkitys auton ajettavuuden, hallittavuuden ja renkaiden kulumisen kannalta. Gunson Trakrite Camber & Caster -mittalaite maksaa 39 ja sen kaveriksi kannattaa hankkia aurauksen mittaukseen tarkoitettu Gunson Trakrite, joka puolestaan kustantaa 89 . Gunson on tuonut markkinoille kätevän mittalaitteen, jolla voidaan mitata pyörien camber- ja caster-kulmat eli pyörien sivukallistuman ja olkatapin takakallistuman. Noin250 taalan kappalehinta jarruttaa laitteen yleistymistä näitä kun tarvitaan yhtä monta kuin autossa on pyöriä mutta kiinnostuneet voivat hakea lisäinfoa osoitteesta www.speedwaymotors.com tai vaihtoehtoisesti lähimmästä jenkkiautojen osia kaupittelevasta liikkeestä.
Häikäisevän hieno pikkuauto
Autoharrastajalle Vietnam ei tähän mennessä ole juuri mitään onnistunut tarjoamaan, mutta tämäkin seikka saattaa korjaantua jo lähitulevaisuudessa. Nerokkaan yksinkertainen rakenne nostaa auton irti maasta kulma kerrallaan, ja tunkin alla olevien pyörien avulla autoa voi siirtää vaikka suoraan sivulle päin. Täydellinen sarja pitää sisällään lasin, pohjan, tiivistyskumin ja ruostumattomat kiinnitysruuvit sekä paikat polttimoille. 86
06/09. Tekniikkavaihtoehdot riippuvat hieman automallista, mutta taloudellisten puksuttimien ja sähkömottorien ohella listalta voi poimia esimerkiksi kiihkeän kisamikroauton voimanlähteen! Maahantuojaa näillä vempaimilla tuskin on, mutta jos kukkaro ei aseta esteitä ja kaipaat jotakin ainutlaatuista, niin www. groupharrington.com -sivuilta löydät lisää tietoa. Peli sopii niin perheen pienimmille kuin vähän isommillekin jäsenille, sillä tilaa ja voimaa riittää täysikasvuisellekin. Yksi henkilö voi tehdä mittauksen tasaisella vaakasuoralla alustalla autotallissa tai vaikka pihatiellä
Tuttu korvauskaasutin
Weber 32/36 DGV on mekaanisesti vaiheittain aukeava vakiokaasutin, joka on varustettu luotettavalla käsiryypyllä. Ratin kehällä on halkaisijaa 15.5 tuumaa ja valmistusmaterialeina on käytetty perinteisiä ja laadukkaita raaka-aineita. Muut säädöt hoidetaan suuttimia vaihtamalla. www.webcon.co.uk
06/09
87. Kiinteät sisäkurkut ovat halkaisijaltaan 26 ja 27 mm, ja ainoa ruuvattava säätö on tyhjäkäyntiseokset. Juuri tämän tyyppisiä Bluemel-ratteja käytettiin monien erimerkkisten ajokkien ohjaamossa vuodesta 1930 aina vuoteen 1960 saakka. Hintaa kaasuttimella on 290 , mutta tuotetta saa myös neljän ylimääräisen suuttimen kera 330 euron hintaan. Lisätiedot: US-Parts, www.usparts.fi, (09) 25 131 850
Klassinen uustuotantoratti
Kuvan ohjauspyörä näyttää varmasti monien mielestä tutulta kapistukselta, eikä ihme. Nyt tätä suosittua mallia valmistetaan uustuotantona alkuperäisiä työkaluja käyttäen. Kokovaihtoehdot ovat S-XXL ja hinta karvan alle 90 euroa. Malli on juuri se kaikista suosituin ja arvostetuin Weberin korvauskaasutin, eli ei ihme, että tuttu kaasari on edelleen tuotannossa. Löysimme tuotteen www.vintagecarparts.co.uk-verkkokaupasta, jossa sitä kaupitellaan noin 200 punnan hintaan.
Alumiinikansi MGB:n moottoriin
Brittiläinen vauhtikauppa Webcon tarjoaa asiakkailleen täysin uutta alumiinikantta MGB-malliin. Suuttimien valinta perustuu asiakkaan ilmoittamiin tietoihin auton moottorista. Pulttijako on 46 x 93 mm, joten se sopii suoraan moneen Ford-, Opel- ja BMW-imusarjaan. Saatavana tyylikkäissä Gulfin väreissä. Sovitelaippaa käytettäessä merkki- ja mallivalikoima laajenee entisestään. Vaaleansinisessä takissa oranssi ja tummansininen pystyraita sekä Gulf- ja Heuer-logot. Jonkinlaista suorituskyvyn kasvua on siis odotettavissa, mutta Webconin mukaan tärkein edistysaskel on kuitenkin kestävyyden saralla. Tyhjä kansi kustantaa 920 puntaa plus rahdit, täydellinen sylinterikansi on vain joitakin kymppejä kalliimpi, joten se lienee kahdesta vaihtoehdosta se fiksumpi. Tyylikäs rattimalli on ollut monen rakentelijan valinta myös itse koottuun urheiluautoon. Mukaan tulee myös purkukuva kaasuttimesta ja asennus- ja säätöohjeet sekä tiiviste kaasarin alle. Lisätietoja numerosta 02-2432781 tai sähköpostilla osoitteesta info@freetechnics.fi
Gulf Grand Prix -svetari
Laadukkaiden Dakota-Gulf-vaatteiden valikoima on kasvanut GP Zip-mallin svetarilla. Malli soveltuu noin 1,62,6litraisiin vakiomoottoreihin. Kevytmetallisena osana MSX-crossflow-kansi painaa peräti 75 prosenttia alkuperäistä vähemmän samalla kun virtauskapasiteetti on kasvanut noin neljänneksellä. Takista löytyy kaksi vetoketjullista taskua, jotta tavarat pysyvät vauhdissa mukana. Museoautoon tai sääntöjen mukaiseen Historic-kilpuriin kyseinen tuote ei varmasti sovellu, mutta esimerkiksi käyttöentisöityyn tai kansimurheista kärsivään yksilöön kevytmetallinen sylinterikansi saattaa olla hyvä vaihtoehto haljenneen rautaosan kunnostamisen sijaan
Kun Kehätie lähestyi, palasin taas nykypäivän arkeen. Kauaa en saanut hörppiä kahviani yksin, kun paikalle pöllähti yllättäen naapurirapussamme asuva jannu. Matkaan lähdettiin yleensä aamunkoiton aikaan ja kotiin saavuttiin melko myöhään. Toki myös kavereita sai ottaa mukaan niin paljon kuin autoon mahtui. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta
Piknikiltä liikenneasemalle
Teksti ja kuvat: Leif Rehn
Kolumnistimme muistelee lapsuuden kesiä ja miettii, onko piknikeistä sittemmin tullut virallisia tilaisuuksia huolettoman yhdessäolon sijaan.
O
li helteinen kesäkuinen sunnuntai-ilta, kun ajelin KeskiSuomesta Helsinkiin. Oli kivaa viettää kesäistä päivää kimpassa tutun porukan kanssa. Kahvila oli ehkä vähemmän viihtyisä, mutta valoisa ja ennen kaikkea iso se oli. Kaikilla kun ei omaa ajopeliä vielä ollut tuona säännöstelyn aikana. Ja tietenkin kunnon porokahvia, josta keitettiin nuotiolla tuoretta kahvia. Kolmisen tunnin ajon jälkeen lähestyin yhtä näistä modernimmista tienvarsikahviloista ja päätin poiketa jaloittelemaan sekä nauttimaan kupillisen kahvia. Eli vuosi on ollut ehkä 1956, kun pienenä räkänokkana poseeraan automme edessä. Oli mehupulloa ja voileipää, ja joku nuotiolla valmistuva keitto pakattiin mukaan. Lapsuudessani vanhemmat tekivät kuusipäiväisiä työviikkoja, joten sunnuntaista osattiin ottaa kaikki huvi irti. Toivottavasti naapurini jälkikasvulla oli hauskaa pallomeressä. Paikka, joka siihen aikaan oli monen mutkan ja pitkän hiekkatien päässä kotoa.
88
06/09
MuisTojen piknikit olivat onnellista aikaa taivasalla ja veden äärellä. Silloin ei vielä ollut krokettipelejä, mutta käsittämättömän paljon muuta tavaraa, joilla täydellinen piknik onnistui. Meillä lapsilla riitti puuhastelua joka hetkeksi. Vielä kotia lähestyessäni jaksoin ihmetellä, miksi nykyään jokaisen piknikin pitää olla jonkin kerhon tai yhdistyksen järjestämä. Isille piknik oli
oiva tilaisuus pestä auto, koska nämä retket suuntautuivat aina jonkin vesistön rannalle. Mihin on jäänyt se hauska elämäntapa, jonka saattoi kokea ennen kuin oli kylmälaukkuja, kertakäyttögrillejä ja edes kunnollisia termospulloja. Mieleeni on kuitenkin syvästi painunut se uskomattoman rento ilmapiiri, mikä vallitsi. Toivottavasti tämän päivän nappulat muistelevat liikenneasemien pallomeriä aikanaan samalla lämmöllä.. Itse siirryin ulos varjoon istumaan kahvikuppini kanssa, ja nautin Suomen suvesta. Samoin kuin se vaihtelu, minkä piknik sai aikaan koko viikoksi. Itse en vaihtaisi omia kokemuksia piknikeistä pois.
Vantaanjoen rannalla
En ehtinyt ajaa kauaa, kun mieleen tulvahti perheemme piknikit. Jokainen pienikin yritys johti arviolta 140 desibelin huutoon, joka oli jo saamassa muksunurkan ikkunat säröille. Meitä oli usein 46 autokuntaa, kaikki samasta pihapiiristä. Juteltuamme hetken niitä näitä lähdin takaisin moottoritielle, kytkin cruisen päälle ja nautin ilmastointilaitteen vilvoituksesta.
Myöhemmin, muuttaessamme kerrostaloon porukkaan liittyi monia muitakin perheitä. Näinä aikoina meillä oli jo ´57 Kupla ja piknikeillä käytiin myöhemmin vielä isäni ´59 DKW AU 1000 Ässällä. Meillä pikkunappuloilla oli tietenkin omat lelut mukana, joista ehkä neppis-autot olivat tärkeimmät. Lapsille oli avara muksunurkka pallomerineen ja kiipeilytelineineen. Ja sulkapallopelit, jalkapallot, uimapatjat ja rantapallot kulkeutuivat mukaan siinä ohessa.
Aamusta myöhään iltaan
Vanhemmat valmistautuivat lauantaina tekemällä eväät valmiiksi. Sen aikainen oma mansikkapaikkamme sijaitsi Helsingin maalaiskunnan Ylästössä Vantaanjoen rannalla. Kertakäyttögrillejä ei silloin ollut, joten mielikuvitusta ja kokemusta sai käyttää vapaasti hyödykseen. Autoharrastuksesta on kokonaan kadonnut vanha perinne. Joistakin valokuvistamme huomasin, että näillä piknikeillä käytiin jo aikana, jolloin isälläni oli ´35-mallin hoppa. Eli koko päivä sujui piknikin merkeissä. Äidit tekivät ehkä käsitöitä tai nauttivat vaan auringosta, kokkaamista unohtamatta. Nyt oli kuulemma jo neljäs tunti menossa samassa paikassa, koska lapsia ei saanut pois pallomerestä millään. Kaveri oli vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa liikkeellä ja kertoi, että koko perhe oli lähtenyt retkelle juuri tänne, 70 kilometrin päähän Helsingistä. Surukseni ihmettelen asiaa vieläkin
Luxus malli, kaikki sen ajan varusteet. 16000 , 050-3695663, Katinala 97757
Fiat 124 Spider -77 1800 TC koneella. Hyväkuntoinen, museoitavissa (mukaan aikakauden mukaiset aluvanteet). 8900 , 0400-832642, Ylöjärvi 104153
VARAOSAT AUTOOSI
nyt myös kännykällä! Lähetä tekstiviesti: OSA MERKKI MALLI VM HAETTAVAT OSAT numeroon
16340
Chevrolet Caprice Classic -84 aj. 1964 1/2 HT 289 cid, C4 8" 23000 euroa. 2600 , 050-5169458, Rangsby 103271
4 199 6 A AUDI A Esim. 1967 Convertible 390 cid, 4-toploader, 9" 35000 euroa (valm. 95000 km, Hyväkuntoinen, kats.-09 Ehkä vaihd. Säilytetty lämpimässä tallissa., h. Klassikko Markkinat
Osta, myy tai vaihda klassikkosi
Austin A35 -58 2 doors. Paperit kunnossa. Tekniikka pelaa moitteitta. Tee tarjous, h. 1967 Fastback 390 cid, 4-toploader, 9" 40000 euroa (Suomen Fordin maahantuoma). Katsastettu 07/09. OS K KU AK ALUU SEDAN T
Osatiedustelu välitetään kaikille Autopurkaamot.comliikkeille.
Tekstiviestin hinta 1,60 /viesti
Chrysler Imperial Crown Aj.
Ford Galaxie 500-65-54A/3020 Paljon tavaraa mukaan. vain 940 kpl). Hyvät renkaat. osaa. Rekisterissä., h. 18500 , 050-4083109, 104155
Fiat 600 -65 Museoauto haluaisi päästä uuteen hyvään kotiin, jossa sitä arvostetaan hyvin säilyneenä, lähes alkuperäiskuntoisena ja edelleen pirteänä kulkupelinä, h. Museokatsastettu tänä suvena. esim.mp, h. 3500 , 0400-470799, 104168 Ford Mustang 3 kpl Museorekisteröityjä. Vaihdossa huomioidaan Honda Dax. 11500 , 0400-972049, Saukkola
Alkuperäisosat, purkuautot ja autopurkaamot helposti osoitteesta:
www.autopurkaamot.com
06/09
89. 66979 km, hyvässä kunnossa, sähköllä ikkunat ja penkit, 1 vararengas, h. Myydään myös yhdessä 90000 euron kertasummalla, h. Uudet lattiamatot, tavaratilan sisus, kello, ym. Sisusta siisti ja ehyt. 2450 , 98184 0500-507650, Tampere
Chevrolet Bel Air -57 , h. Aloitettu projekti, kaikki osat löytyvät. 90000 , 0400-569966, Porvoo 104158
BMW 318 baurcabrio -84 hieno laiteltu/maalattu, just katsastettu harvinaisuus edullisesti, h. 2000 , 050-9301262, Iisalmi 103261
Ford Capri xl -74 aj. Hyvin vähän hitsattavaa. Harvoin tarjolla, nyt syyshintaan, h. 1400 , 040-5678026, Orimattila 104156 67000 mailia
Huoltokirja. Alkuperäinen Suomi-auto, toisella omistajalla 22-vuotta. Soita ja kysy lisää, h. 20000 , 050-3695663, Katinala 95826
hupmobile Sedan Six -29 Hienossa käyttökunnossa ja museorekisterissä, h. Mukaan toinen täysin samanlainen projektiaihio., h. Museotarkast. Tervetuloa katsomaan ja tekemään tarjous!, 0500-470799,
104170
Mercedes-Benz W123 230 E -81 aj. 2250 , 0400-812044, Kortesjärvi 82363 Webasto. Museorekisterissä, valkoinen, musta nahkasisusta, ilmstointi, keskuslukko, sähkölasit, RE-käsitelty. 6/09, tykkipyörät, radio, lisävalot, h. 8900 , 040-4104273, Varkaus 104149 90
06/09
Mercedes-Benz 300 -52 Olympiavuonna 1952 Suomeen tuotu komea MB 300. Toimii hyvin myös jokapäiväisenä kuljettimena. kiittävin arvosanoin, museoajoneuvotodistus 11.7.2007, h. 13000 , 050-3490710, 104163
Morris Marina Coupe -76 alkup. Katsastettu 09/09, 0400-684112, 104160 Ford Taunus 2.0 GXL -75 aj. 5700 , 040-5696345, Vantaa 103266
Ford Mustang Aut -65 paljon uutta, sisusta, vaihteisto, renkaat, jarrut, lämmityslaite, katto sekä sen suoja, maali, laturi, startti ym. Täysin kunnostettu ja museorekisterissä. 8700 , 0500-442120, Espoo 97723. Helppo projekti vaikka museorekisteriin. 121000 km, Erittäin siisti, kaunis ja ehjä. 1100 , 0400-586559, Karjaa 103264
Ford Thunderbird 390cid -62 cruise-o-matic, sähkövar. MR -kats., siisti, hyväk., entinen CA-auto, h. bfb-787@hotmail.com, h. Helppo muuttaa museoautoksi. Vinssi ei kuulu kauppaan. 57000 km, erittäin siisti, huoltokirja, kats. 214000 km, Erittäin hieno, alkuperäisenä säilynyt ja harvinainen 2-ovinen malli kaikilla varusteilla. Parabolijouset, heavy duty -iskarit, palkkihelmat. 2+4 pakettiauto, vero 72/v. Ei ole ollut mätä, 289cid ja c4 automaatti, h. 2500 , 040-5411795, Espoo 104167
Mini MK II -95 aj. Vain Webasto ajastimella ja stereot eivät ole alkuperäiset. harvinainen, käy hyvin, ei rekisterissä, vahattu, siisti, myös vaihto, h. Vaihdossa MB W 108, 114 (kaikenkuntoiset huomioidaan). Kaikki sähköherkut. Huippukunto. Alkuperäiset aluvanteet ja peltivanteet pölykapseleilla. Klassikko Markkinat
Osta, myy tai vaihda klassikkosi
Land Rover Series III STW 88 -77 Hyväkuntoinen pätkälantikka. 15000 , 0500-470799, 104169
Mercedes-Benz SLC 450 autom. Uudet talvirenkaat,
Oldsmobile 88 Delta Royale Aut -81 kaukolukitus, ilmastointi, vakionop.säädin, ohj. 6000 , 0400-864622, Tampere 103272
Morris Oxford -59 Hieno ja täysin kunnossa oleva harvinaisuus.Tekniikaltaan täysi kymppi, maalipinta auringon polttama mutta suora kylkinen ja ruosteeton., h. teh., lohkol.+sisäp., sähköistuimet/-ikkunat. 1000 , 0400-788427, Pori 104165
Mercedes-Benz 300 SD -83 USAmalli. Katsastettu joka vuosi. Juuri kats., h. 233000 km, Hyväkuntoinen ja siisti. -77 aj
lTa! s vanh stos
· Tuulilasit suoraan mallin mukaan. · Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit Tuulilaseja jo vuodesTa 1970.
Kuttilan Autolasi Oy
Kuusjoki, Puh. 900 , 103262 0400-586559, Karjaa Voitontie 12, 02820 Espoo puh. 02-7347 673
Ammattitaitoiset moottorikoneistukset vuodesta 1960 aj. 950 , 0400-586559, Karjaa 103265
4x4 jakoVaihtEistot usa-autot
Nyt varaosat myös nettikaupasta www.jamant.fi
AmAzon Duett PV 140-sArjA
· tiiVisteet · moottorinosiA · jArruosiA · sisustusosiA · AkselinosiA ym. 250000 Peugeot 205 1.3 Rally lähtien
Konepaja Mankinen Oy Tehtaankatu 9 11710 Riihimäki P: 010-835 8900
Yli purettua VOLVO henkilöautoa
S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat
Nyt saatavilla Volvo PV, Duett, Amazon ja 140-sarjaan uusia osia!!!!
400
UUTTA!
METALLISET PIENOISMALLIT
Käytetyt autonosat: moottorit, peltiosat, vaihteistot, sisustusosat ackfältin autohuolto & autopurkaamo
68410 ALAVETELI · www.backfalt.fi Purkaamo: 040-7332 493 · Korjaamo: 06-8648 493 Automyynti: 040 8234 100
Käy myös katsomassa nettivuillamme uutuuksia sekä hyviä tarjouksia pienoismalleista! Collectors Model Toys Oy · Hirventie 13 · 68660 Pietarsaari 6 · p.0400-764405 info@modeltoys.net · www.modeltoys.net
www.mankinen.fi www.mankinen.fi
Turvallinen, lämmin ja vaivaton säilytys- ja huoltopaikka arvokkaalle ajoneuvollesi!
MOTOPARKKI
www.motoparkki.fi · 040-578 8822
Puh. 09-855 8035, 0400-812 535
avoinna: ma-ke 13.00-20.00, to-pe 10.00-17.00
T or empiin hTaa Tuulilasivarasuta myöaan Teautoihin. mopo- ja mp-varaosia
www.tmi-janikaasalainen.com
Opel Kadett -69 käy hyvin, ei rekisterissä, mustat kilvet, seissyt aina sisällä, h. (02) 243 2781 www.freetechnics.fi info@freetechnics.fi Jussinpellontie 2 20780 Kaarina
www.presco.fi
06/09
91. t:mi tommy rönngård · 041-469 9090 · tommy@tawi.fi
Autohuolto JAmAnt oy
Peugeot 203 -59 seissyt sisällä, paperit ok, myös vaihto, h
164190 km, alkuperäinen, museorekisteröity entisöimättä. Ruosteeton syksyllä öljytty ja kotelot ruostesuojattu toiselta omistajalta vaikka jokapäiväseen käyttöön., h. Nyt ajamatta v:sta 2002, ei katsastettu, ei akkua, säilytetty kuivassa tallissa. Virheetön alkuperäinen sisustus, uudet renkaat ja akku vaihdettu tänä kesänä. 6000 , 044-5364590, Turku 102689
Kawasaki KMX 200 -89 aj. huoltohistoria, h. Todella upea met.kulta, ruosteeton (suojattu 6kertaa). Täydellinen historia, helppo museokatsastaa. 4300 , 050-3064344, 104171
Volvo 242DL -81 aj. 2800 , 040-5460640, 019-722887, Riihimäki 104143 nen MR-auto, vähän ajettu, musta, uusi maalaus, uudet verhoilut (penkit ja ovet alkuperäisillä materiaaleilla). Myös vaihto, h. 74000
Suzuki GS 1000G -80 hyvin pidetty, nahkainen Travelcade-istuin ja alkuperäisistuin löytyy, sivulaukut,
EMW 340 -52 Myydään varaosina. 2800 , 050-3342320, 102106 Vaasa
Peugeot 304S -73 aj. Seuraava katsastus 04/2012, h. Täysin ruosteeton hieno peli kaksilla pyörillä toiset aluvanteilla., h. 2000 , 0400-812044, Kortesjärvi 66384
Toyota Corona 1500 -69 aj. 1650 , 040-5943675, Hamina 102033
Audi Vanteet 4 kpl 6J x 15H2 ET37, h. 1500 , 0400-586559, Karjaa 103260
Toyota AE86 -83 lukkoperä, sähköikkunat, helmalevikkeet+takapalkit, JDM-etulippa, takasiipi, h. Huollettu säännöllisesti Volvon alkuperäisillä varaosilla muutenkin alkuperäiskuntoinen, h. Uudet Michelin renkaat ja akku. 5900 , 050-3064344, 104172 km, Alkuperäisessä kunnossa, harvinainen yksilö, saa kiinni varmimmin iltaisin, h. MR-katsastettu, ollut aina rekisterissä, nykyisissä alkuperäisissä kilvissään. 50 , 040-7266267, 104164
Peugeot 404 1.6 -62 Hienokuntoi92
06/09
Toyota Corolla KE-20 -74 aj. 4500 , 050-5827412, Tampere 103269 km, Alkuperäinen, räpeltämätön. 28000 km, alkuperäinen, loistokunto, h. Seuraava katsastus 6/2011, h. Klassikko Markkinat
Osta, myy tai vaihda klassikkosi
Peugeot 403 -58 Huippuhieno ranskatar, täysin alkuperäisessä ruosteettomassa kunnossa oleva veteraani. Ollut uudesta asti samassa perheessä hyvällä pidolla. Kaikenlaista osaa, kysy, 044-2753375,
104154. Kaksi omistajaa, täyd. 21000 km, Hieno toyota museorekisterissä katsastettu ja museoitu. 82000 km, Huippu siisti yksilö juuri katsastettu seuraava näyttö vasta 2010 museorekisterissä. 280000 km, Erittäin hyväkuntoinen museokatsastettu Volvo. 1800 , 0400-404773, Mäntsälä 104159 takaboxi ja toiset mittarit. 900 , 050-5169458, Rangsby 103287
Myydään MP:t
Myydään muut
Peugeot 404 -64 ei rekisterissä, punainen sisustus, 2xrenkaat, varaosia, 3 omistajaa, seissyt aina sisällä, myös vaihto, h. 2450 , 0400-323113, Masku
102065
Renault 12 -79 aj. Molemmat renkaat ja etujarrupalat vaihdettu viime vuonna, säännöllisesti huollettu, Workshop, -käsi, ja -omistajan manuaalit, h. 2600 , 0400812044, Kortesjärvi 74320
Tunturi Sport -76 2kpl, hyvä projekti, varaosia mukaan, h
Ei näyttänyt hyvältä Volvolla mutta sitten tuli 850, eikä mikään ollut kuin ennen.
Vallankumous
Volvo on aina nojannut vahvasti turvallisuuteen sekä tuotekehityksessään että markkinoinnissaan. Sen yläpuolella ollut 900-sarja puolestaan oli sekin yli kymmenen vuoden ikäinen, eikä rehellisesti sanottuna kovin uudenaikainen, vaikka se tulisi jatkamaan vielä vuosikymmenen loppuun S/V90-mallimerkinnällä. Yhtiö ilmoittaa CV:ssään melko yksioikoisesti keksineensä suunnilleen kaikki nykyaikaiset turvallisuusvarusteet sekä tuoneensa ne ensimmäisenä myös tuotantoon. Tuotteet olivat dinosauruksia: 240-sarja periytyi oikeastaan muinaiselta 1960-luvulta ja oli vähitellen kuolemassa pois. 1994 Viisisylinterinen ja 225 hevosvoimainen turbomalli 850 T-5 esitellään.
94
06/09. Tuotteet itsessään olivat kuitenkin hieman vanhanaikaisia, joskin tukevia ja arvostettuja.
1993 Mallisto laajenee farmarikorisella Sportwagon-mallilla.
Mallihistoria
1992 Porrasperäinen 850 GLT esitellään korvaamaan takavetoiset 700-sarjan Volvot. Arkisista lähtökohdista Härskistä värimaailmasta Isosta turbomoottorista Pienestä valmistuserästä Niistä on tulevat klassikot tehty!
Teksti ja kuvat: Johannes repo
J
oskus 1990-luvun alussa Volvoa ei hyvällä tahdollakaan voinut kutsua kiehtovaksi automerkiksi. Tuleva klassikko Volvo 850 T-5R Sportswagon
Myrskytuulta länsinaapurista
Mistä on tulevat klassikot tehty. Kummalliset liukkaan kelin ajoominaisuudet omannut 300-sarja oli kuollut pois, ja sen paikan oli ottanut pikkuvikalistan kärkipäätä suvereenisti hallinnut 400-sarja
oikea pintakäsittely on mattapintainen, kiiltävät ovat jälkikäteen käsiteltyjä.
01 Merkki ja malli
Volvo 850 T-5R Sportswagon
02 Vuosimalli
1995
03 Moottori
Viisisylinterinen, nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain, iskutilavuus 2319cm3. Elektroninen polttoaineen suihkutus, kolmitoimikatalysaattori. JoS valitsi T-5R: nsä mustana, oli vanteiden lisäksi ainoa keino tunnistaa erikoismalli ulkoapäin tässä: alahuuli työntyy selvästi pidemmällä kuin missään muussa versiossa.
T-5R:n vakiovanne on häijyn harmaa. Rengaskoko 205/45 R17
06 Suorituskyky
0-100 km/h 6,9 s, huippunopeus 245 km/h
07 Mitat
Pituus 472, leveys 176, korkeus 140, akseliväli 267 cm. Pellin alla möyrysi puhuri, joka työnsi auton tarvittaessa 245 km/h vauhtiin.
1996 850R korvaa vasta edellisenä vuonna esitellyn T-5R:n.
1995 Turbomalli saa ruudikkaamman version kun 850 T-5R esitellään.
1997 Mallimerkintäuudistuksen myötä Volvo S/V70 korvaa 850-sarjan.
06/09
95. Teho 240 hv/5800 rpm, vääntö 330 Nm
04 Voimansiirto
Viisiportainen manuaalivaihteisto tai neliportainen automaattivaihteisto, peruutusvaihde
05 Alusta
Edessä erillisjousitus McPherson tukivarsilla, takana Delta-Link-takaakselisto, passiivinen ohjaus taka-akselilla, kaasuiskunvaimentimet, kallistuksenvakaimet. Paino 1430 kg
08 Valmistusmäärä
Vuonna 1995 yhteensä 2500 kpl MuSkeLikoneinen 850 oli 90-luvulla optimaalinen johtoportaan työsuhdeauto: tilava ja tarpeeksi sovinnainen. Kaksi hihnakäyttöistä kannen yläpuolista nokka-akselia, 20 venttiiliä
Kasipuolikkaan etuakselisto oli toteutettu McPherson-tukivarsilla, takana oli Volvon itse kehittämä Delta-Link-niminen järjestelmä, joka vapaasti tulkittuna on melkein erillisjousitus. Tonnarin aerodynamiikka ja varsinkin kulutuslukemat ovat täysin toiselta planeetalta Volvoon verrattuna, mutta muista kilpakumppaneista löytyvä varsinainen räyhähenki siitä puutui.
Kaudella 1995 kuitenkin räjähti, kun Volvo esitteli kilpailumenestyksensä innoittamana T-5:n riivatun isoveljen, T-5R:n. Radikaalein yksityiskohta Sportswagon-lisänimellä tunnetussa kartanomallissa olivat tuohon aikaan liki ennenkuulumattoman korkeat takavalot: ne kulkivat katosta takapuskuriin asti. Mikä tietysti oli pysytellessä, sillä 240-sarjaa pidettiin jonkinlaisena mittapuuna muille perheautoille. Kaukana poissa olivat sovinnaisuus, hillityt värit sekä Volvon konservatiivisuus.
96
06/09. Porrasperäisenä GLT-mallina aloittanut laivasto laajeni hyvin nopeasti ensin moottorivaihtoehtojen suhteen, sitten 240:n kadottua markkinoilta tarjolle tuli myös suuriin saappaisiin hyppäävä 850 Sportswagon. Tehokkain, 225-hevosvoimainen Aero oli saatavana vain viistoperäiseen koriin. Saabin 2.3-litrainen turbokone oli koeteltu ja hyväksi koettu. Tehdas itse mainosti ratkaisun yhdistävän erillisen ja jäykän akselin edut, mutta sen tärkein ominaisuus oli kuormituksen mukaan muotoaan muuttavat puslat. Tänä päivänä Audi RS2:n kanssa selvästi halutuin keräilykohde.
Kasipuolikkaan anatomia
Uusi 850-sarja näytti siis ulospäin perinteiseltä Volvolta. Alkuun perusmallien etuvalot olivat selvästi esimerkiksi kuviemme autoa suuremmat, mutta vuonna 1994 esitelty farmari sai ensin kuvan matalalinjaiset valonheittimet, ja vuotta myöhemmin sama kasvojenkohotus ulotettiin myös muihin malleihin. Se oli kuitenkin saatavana sekä farmarina että porrasperänä.
SAAB 9000 CS 2.3 AeRO
Saab ei tarjonnut täydellistä vastusta Volvolle, vaikka oli yhtä nopea. Todellinen kilpailija se ei Volvolle ollut: melkein kaksinkertainen hinta ei suosinut samaa ostajakuntaa. GLT:tä mainostettiin televisiossa sanoilla "sen ajo-ominaisuuksia voi lähinnä verrata rata-autoon", mikä lienee ollut ihan hyväksyttävää mainosmaailmassa. Ratkaisulla autoon saatiin
Opel OMegA MV6
opelin iso malli oli 90-luvun puolivälissä ehtinyt jo toiseen sukupolveensa, mutta sekin oli edelleen kovin konservatiivinen: takaveto, kolmelitrainen suora kuutonen ja yksinkertainen alustarakenne. Se oli perinteisen Volvon näköinen, mutta etuvetoinen, ja varustettu viisisylinterisellä, poikittain asennetulla rivimoottorilla. Tekniikka pohjautui samaan 2,2litraiseen vitosturboon kuin S6:ssa, mutta Porschen virittämänä ja rakentamana RS2 tuotti 315 hevosvoimaa, jolla RS2 saavutti satasen merkkipaalun 5,4 sekunnissa.
BMW M5
Baijerin tulta syöksevä autobaanaohjus oli omilla luvuillaan: 3.8litrainen rivikuutonen tuotti 340 hevosvoimaa ja 400 nm, jolla M5 pinkaisi sataseen alle kuudessa sekunnissa. Göteborgissa kuitenkin tunnustettiin tosiasiat, joten vuonna 1992 markkinoille ilmestyi 850. Audin selvä etu oli kuitenkin nelivetoisuus sekä tänä päivänä turbomoottorin loputon viritysvara.
Audi RS2
Henkisesti T-5R:ää lähinnä on Audi RS2 Avant: vain 2200 kappaleen rajoitettuna eränä valmistettu nelivetoinen pikkufarmari kyykytti jopa BMW M5:sen kiihtyvyydessä. M5 oli saatavana myös harvinaisena farmaripainoksena. Sen perään ilmestyivät samalle pohjalevylle toteutetut viistoperäinen 440 sekä porrasperäinen 460, mutta isot Volvot pysyivät takavetoisina. Farmarimalli oli muodoltaan sekin perinteistä Volvoa: kontin katto kulki vaakasuoraan taakse, ja putosi 90 asteen kulmassa kohti takapuskuria. Tokihan 850 oli toiselta planeetalta verrattuna edeltäjäänsä, mutta silti?
KilPailiJat
Audi S6
Audin keskikokoisella muskelisedanilla oli pakka sekaisin vuonna 1995: vanhasta satasesta periytynyt korimalli oli saatavana sekä 2.2-litraisena turbona (230 hv) sekä 4.2-litraisena V8-versiona (290 hv), joista jälkimmäinen oli saatavana vain automaattina. Porrasperäisen mallin ulkokuoren perusmuoto oli lainattu isommasta 940-sarjasta, mutta hieman tätä pienempänä autona Kasipuolikkaan takakontin kansi kulki korkeammalla. Tuleva klassikko Volvo 850 T-5R Sportswagon
Volvon ensimmäinen etuvetoinen, rohkeasti muotoiltu sporttimalli 480ES, esiteltiin vuonna 1987. Lihaksikkain MV6 oli selvästi sovinnaisempi kuin härski Volvo, eikä pärjännyt suorituskyvyssä (210 hv) saati laadussa
Vuonna 1994 Volvo lanseerasi kilparadoille 850 Sportswagonin, kuljettajinaan ruotsalainen Rickard Rydell sekä hollantilainen Jan Lammers. T-5-R:ää tultaisiin valmistamaan vain 2500 kappaletta maailmanlaajuisesti, sisältäen sekä farmarit että porrasperät, ja kaikki kaksi värivaihtoehtoa.
Keltainen vaara
Volvo 850 T-5R oli myrskyvaroitus muutenkin kuin värinsä puolesta.
MoLeMMiLTA etupenkkipaikoilta löytyy monipuolinen sähkösäätömahdollisuus, peräti kolmella muistipaikalla varustettuna. Mallivuodeksi 1994 tuli tarjolle 850 T-5, joka tunnettiin monilla markkina-alueilla nimellä 850 Turbo. Volvo kuittasi tilanteen nousemalla kahdeksannelta sijalta kolmanneksi kokonaistuloksissa, Rydellin ottaessa niin ikään vuoden 1995 kokonaiskilpailun kolmannen sijan. MATkuSTAMo on tyypillistä 90-luvun Volvoa: hieman kantikas, mutta äärimmäisen selkeä ja rauhallinen. Sivuluistojen todennäköisyys pieneni, ja 850 saikin syystä kehuja ajettavuudestaan.
laiskasta kiivaaseen
Uskottavuutta kisaradoilta
Yhdeksänkymmenluku oli Euroopassa vakioautosarjojen aikaa: DTM toimi Audin, Mersun ja BMW:n markkinakanavana Saksassa, kun Briteissä tahkottin omaa BTCC-sarjaa. T-5 oli Volvon nopein siviiliauto siihen asti: 240 kilometriä tunnissa ja 7,4 sekuntia nollasta sataan. Siinä iskutilavuus pudotettiin 2,3 litraan, mutta Mitsubishin turboahtimella teho nostettiin 225 hevosvoimaan. Menestys jäi keskikastiin, mutta farmarimallin sedaneita etevämpi aerodynamiikka ei jäänyt huomiotta: sen käyttö kiellettiin kisakaudeksi 1995. Kaukana poissa olivat sovinnaisuus, hillityt värit sekä Volvon konservatiivisuus. Kaudella 1995 kuitenkin räjähti, kun Volvo esitteli kilpailumenestyksensä innoittamana T-5:n riivatun isoveljen, T-5R:n. Niille, joille huomioväri oli liikaa, oli tarjolla myös perusmusta versio mutta miksi valita massaan uppoava väri, jos auto oli jotain muuta kuin tavanomainen. Tom Walkingshaw Racing oli tuolloin voimissaan, ja Volvo nojasikin kokeneen kisaketun kokemukseen kilpatiiminsä kokoamisessa. Varustelu on täydellinen, vakiovarusteena olevaa jalopuupanelointia myöten.
eräänlainen passiivinen nelipyöräohjaus, joka nopeissa väistöliikkeissä käänsi takapyöriä samaan suuntaan etupyörien kanssa. T-5R:n alkuperäinen mattosarja oli koristeltu auton ulkokuoren värisellä 850-tikkauksella.
06/09
97. Vanteiden ja värin lisäksi R-version tunnisti eteen työntyvästä etuspoilerihuulesta ja kumpaakin korimallia koristaneista hillityistä takaspoilereista. Kisanäkyvyys haluttiin hyödyntää ja niin tapahtuikin.
Alkuun tarjolla oli 2,4-litrainen vitoskone 10- tai 20-venttilisinä versioina, mutta varsin vikkelästi Volvo astui myös 850:llä turbomaailmaan. T-5R lanseerattiin kanariankeltaisena (tehdas käytti
nimeä Cream Yellow) farmariversiona, varustettuna grafiitinvärisillä 17-tuumaisilla aluvanteilla
"T-5R on todella hieno käyttöauto. Mietin jopa kesärenkaita ostaessani, että olisin ostanut alkuperäiset Volvon speksaamat Pirelli PZero-renkaat, mutta päädyin kuitenkin toiseen merkkiin", Jesse kertoo. Mutta sen jälkeen auto palasi alkuperäiseksi. Tilaa isossa farmariautossa on runsaasti." Jessen auto on täysin alkuperäinen ja vakio. Varustelista oli vedetty kokolailla täydelliseksi: TRACS-luistonestojärjestelmä, ilmastointi, sähkötoimiset etuistuimet muistipaikoilla, sivuturvatyynyt, hälytinjärjestelmä, nahkainen ohjauspyörä, kaukosäädettävä keskuslukitus sekä monipuolinen ajotietokone löytyivät vakiona. Hieman päälle parikymppinen Jesse on omistanut täysin alkuperäiskuntoisen autonsa reilun vuoden päivät. kanariankeltainen värivaihtoehto lunasti Sports-osuuden nimestä.
Ennestään kipakka T-5:n moottori ohjelmoitiin uudestaan, ja nyt yliahtotoiminnolla saatiin 30 sekunnin ajaksi käyttöön 240 hevosvoimaa sekä 330 newtonin vääntö. Tärkein valinta ehkä värin ja korimallin lisäksi käytiin todennäköisesti vain automaattivaihteiston ja käsinhämmennettävän laatikon välillä.
omistajan ajatuksia
Juttumme keltaisen muskelifarmarin omistaa järvenpääläinen Jesse Patanen. Se kulkee kohtuullisella kulutuksella, mutta maantieajossa voimaa löytyy ohitustilanteissa varmasti tarpeeksi."
Kun otetaan mukaan 15 vuoden aikaperspektiivi, alkaa totuus auton voimavaroista hahmottua. Tuleva klassikko Volvo 850 T-5R Sportswagon
ä räyhäkäst na kovin än oisesti an oneesta mitenkä hu one ei ulk koneHu ä eroa T-5:n kone salta. "Erilaisia autoja on ollut melkoiset määrät, kaikki vähän sporttisempia aina Alfa Romeo Sprintistä alkaen. Nuoresta iästään huolimatta omistajalla ei tunnu olevan haluja laitteensa peukaloimiseen. Hyvissä käsissä hienokuntoinen keräilyharvinaisuus ainakin vaikuttaisi olevan ei huolta!. Malli on sen verran harvinainen, etten halua pilata sitä millään. No jaa, puoli tuntia auto oli kerran viritettynä, kun etsimme kaverin T-5R:n käyntivikaa siten että hänen autonsa virilastu asennettiin autooni. Verhoiluun oli tasan yksi vaihtoehto, musta nahka yhdistettynä Amaretta-nimiseen keinomateriaaliin, joka muistuttaa mokkanahkaa melkein kaikilta ominaisuuksiltaan. Kaverilla sattui olemaan
keltainen porrasperäinen T-5R, joten kiinnostus tuli varmaan sitä kautta", Jesse kertoo. Se kulkee kohtuullisella kulutuksella, mutta maantieajossa voimaa löytyy ohitustilanteissa varmasti tarpeeksi. o kuvaa, eik lisähevosvoiman paitsi 15
kARTAnoVoLVo-käSiTTeeSTä pyrittiin aktiivisesti eroon nimeämällä farmarimalli Sportswagoniksi. T-5R:ää nopeampia autoja löytyi toki kalliimmista luokista, mutta esimerkiksi nopeana pidetty Ford Escort Cosworth yltää tasan samoihin lukemiin kuin Göteborgin perhemuskeli! Voimavaroistaan huolimatta Ärrä oli kaukana askeettisesta kilpa-autos98
06/09
ta. Etsin kuitenkin tällä kertaa autoa, johon mahtuisi tyttöystävän ja itseni lisäksi myös koirat. Tällä puolen minuutin spurtilla Ärrä lienee ollut hyvän matkaa lainlaatijan tarkoittaman sopivan tilannenopeuden tuolla puolen, sillä satasen merkkipaalu ohitettiin 6.9 sekunnissa, eikä 245 km/h huippunopeus enää ollut sekään kaukana.
"T-5R on todella hieno käyttöauto. "Ei, tämä auto pidetään ihan vakiona
Klassikot 07/09 ilmestyy 12.11.2009
Ammattilaisten eniten käyttämä autonhoitosarja Suomessa
Täydellinen valikoima laadukkaita Autoglym autonhoitotuotteita
Katso lisää osoitteessa: www.autoglym.fi
Valtuutettu maahantuoja