Klassikot 6/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Miljoonakerholainen Maantietä nähnyt diesel-mersu vuodelta 1952 autoilun ajankuvaa · www.klassikot.fi · 06/12 · Hinta 8,50 Mukavasti Urheilullinen Alkuperäiskuntoinen ´81 Mitsubishi Sapporo GSR Matkakaveri Outin ja Rättärin 24 yhteistä vuotta ralliwarre 12006 SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND 6 414883 684808 368480-1206 · PAL VKO 2012-43 1989 Suurajojen luokkavoittaja on jälleen iskussa eifel rally Erikoisuuksien juhlaa Ranskassa Super Marion kotikolo Klassikkoesine Keinokiiltoa Uskottavan oloista kromijäljitelmää maalaamalla Ratakettu Mitä kuuluu Kalle Sarlinille tänään?
RAUTAISTA LUETTAVAA! TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT ehta ja o! aito aT Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 05/2012 · Hinta 8,50 Hevosvoimat hommissa Vanhojen traktorien vetokisat Vuolenkoskella Kulissien Takana Lavastemestari Risto Höylän verstaalla Koneita menneiltä vuosikymmeniltä. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, auraus- ja maaurakointikalustoa sekä muita vanhoja koneita. 12005 745000-1205 · PAL VKO 2012-39 SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND 6 414887 450003 15 5/2012 · mB bussi ´66 · oliver standard 70 ´39 · aT-s tykinvetäjä ´62 · DaF Fa-16DD ´65 · aTo traktori · CaT D6C ´68 59 Kestotilaus 90 Yhteinen projekti 8 numeroa/vuosi Äidin ja tyttären entisöimä Valmet 359D Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Kuivasaaren masKoTTi ameriiKan HerKKu AT-S tykinvetäjä vuodelta 1962 Kauniisti muotoiltu Oliver Standard 70 ´39 Komea HollanniKas Juhani Tuiran torpedomallin DAF ´65 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi www.vanhatkoneet.fi
Urheiluautot, remmiahdetut muskelit, rodit ja rantakirput oli parkkeerattu Anglioiden ja Kuplien kanssa samalle kentälle. Niinpä uskon myös, ettei kovinkaan moni haikaile takaisin aikoja, jolloin yksi ja sama harrastus oli jaettu lukuisiin eri leireihin. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Hyväntuulisuus tarttuu COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. Muistan kuinka 90-luvun puolivälissä vanhan arkiauton omistamista ja kunnostusta ei tässä maassa suuremmin arvostettu. Markku Ikonen Graafinen suunnittelija 06/12 3. Vaikka hienot autot ovat pikkupojasta asti kiinnostaneet allekirjoittanutta, mielenkiinto ei ole missään vaiheessa realisoitunut harrastukseksi asti. Yhtäkkiä sitä huomaa tunnistavansa vanhempaa kalustoa tien päällä ja pysyvänsä ainakin jotenkin mukana automiesten jutuissa. Näin ei varmasti tapahtuisi, jos autoharrastus näyttäytyisi uteliaille ulkopuolisille salatieteenä tai kilpailuna, jossa yhteen aikakauteen tai automerkkiin kumartava automaattisesti pyllistää toisaalle. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Parempia aikoja A jat muuttuvat ja viimeisten vuosikymmenien aikana moni asia on mennyt eteenpäin, niin ihmisten arjessa kuin vanhojen autojen harrastuksessakin. MATERIAALI Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Jotain kuitenkin tarttuu väistämättä mukaan, kun lukee, editoi ja taittaa satoja sivuja autoaiheista tarinaa vuodessa. Kuluneen kesän tapahtumista jäi erityisesti mieleen Vääksyn kanavalla järjestetty Mobilisti-ilta. Seuraavankin oireen, omistamisen himon, olen jo tunnistanut itsessäni muutamaan otteeseen viimeksi Artun kirjoittamaa Peugeot 406 Coupé -juttua selaillessani. Kun isä parikymmentä vuotta sitten kilpaili Lada-merkkiluokassa, minä kuuntelin mieluummin kotona kuulokkeilla hip-hoppia kuin kisakoneen kierroksia varikkoalueella. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. ILMOITUKSET Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Pääkirjoitus TILAAJAPALVELU Puh. Nykyään ei onneksi tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan, sillä naapurimaasta tuttu leppoisa ja suvaitsevainen meininki on rantautunut pysyvästi myös Suomeen. Hyvän fiiliksen takia Power Meet -tapahtumassa tuli vierailtua monena vuonna, mutta kertaakaan en lähtenyt matkaan amerikkalaisvalmisteisella autolla vaikka sellainenkin pihalta löytyi. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Tekijältä: Jatketaan Karin yllä aloittamaa teemaa hetken verran täältä sivunvalmistusbunkkerin perältä. Sinnikkyydestä ja yhteistyöstä kertovat, useimmiten onnelliseen loppuun päättyvät hyväntuuliset autotarinat sen sijaan ovat parhaita koukkuja, joihin kaltaiseni potentiaaliset uudet harrastajat tarttuvat kiinni. Uskon, että juuri itseni kaltaisia autointoilijoita, jotka pitävät hienos- Naapurimaasta tuttu leppoisa ja suvaitsevainen meininki on rantautunut pysyvästi myös Suomeen. ta kalustosta valmistusvuodesta tai -paikasta riippumatta, on alan harrastajista valtaosa. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Oikeastaan olin tuolloin hieman kateellinen länsinaapurin rennolle meiningille Västeråsin Power Meetissä yleisö taputti käsiään hymyssä suin kun ajelin jenkkiautoletkassa 30-vuotiaalla A-Vivallani, autolla joka saman kesän Pick-Nickissä ohjattiin ystävällisesti mutta päättäväisesti yleisöparkkiin muiden tavallisten autojen joukkoon. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Arttu Toivonen, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Tomi Eronen, Johanna Helin, Markku Ikonen, Iikka Kekko, Sami Korhonen, Eero Kumanto, Lea Lahti, Vesa Rantasalo, Paula Tavasti TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi KÄYNTIOSOITE Klassikot Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Laajalle tapahtuma-alueelle toivotettiin tervetulleeksi kaikki vanhoilla harrasteautoilla paikalle saapuneet, ja niin puisto täyttyi illan mittaan hyvin värikkäästä kalustosta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta
Viimeisin omistaja hankki sen lasivitriinistä itselleen, ja dieselmoottori ratkaisi salamakaupat. 28 34 s. 28 Ford Taunus s. 40 Wartburg 353W Historic Grand Race Ahveniston historic-ratasuhinat keräsivät tänä vuonna 170 autoa ja 30 moottoripyörää. Lahti Historic Rally Lahden klassikkorallin voitto tuli tänä vuonna Suomeen, vaikka norjalainen autokunta Lancia 037:lla pistikin kampohin. s. 34 Renault 8 s. Museorekisteröity vanhus asustaa Kaustisilla. 51 s. 10 Mitsubishi Sapporo GSR '81 40 46 Ford Taunus 12M '54 "Kaksitoistametrinen" Taunus pääsee kesälomareissuille joka vuosi auto on käytettäväksi hankittu. Renault 8 '67 Tipparellumiehen entisöimä "Kasi" on virheetön näky Kokkolan kaduilla. Wartburg 353W Rally '83 Vuoden 1989 Jyväskylän Suurajojen luokkavoittaja on taas täydessä iskussa. Ford Zephyr '62 Kuutoskoneinen, kuuskakkonen Zephyr edustaa vanhempia britti-Fordeja hienoimmillaan ja suurimmillaan. "Kun läheskään tavanomainen ei riitä..." Moskvitsh 407 '62 Kunnolla kunnostettu Mosse on vastaveto amerikanautojen valtavirralle. Mercedes-Benz 170 DS '52 Kolmisenkymmentä vuotta sitten restauroitu uranuurtaja-Mersu on taittanut varmastikin jo miljoona kilometriä. 16 Moskvitsh 407 Citroen 2CV6 '76 Kesätyörahoilla 24 vuotta sitten ostettu ja silloin rusinasta suoristettu Rättisitikka on taittanut yhteistä taivalta jo 100 000 kilometriä, kertoo mukana kulkeva ajopäiväkirja. TAPAHTUMAT 62 66 s. 46 Ford Zephyr s. 22 Mercedes-Benz 170 DS s. Tässä numerossa AJONEUVOT 10 16 22 Mitsubishi Sapporo GSR '81 Japanilainen Ranskan-tuliainen on aito herrasmiescoupe. 51 Citroen 2CV 4 06/12
76 Eifel Rally Festival "Olen ajatellut, että menen vuoden 1988 DTM-asuun entisöidyn Sierran kanssa Nürburgringille ja laitan myyntilapun ikkunaan." s.56 70 Kuhmon Mobilistien rompetori, Nurmes Nurmeksen Hyvärilässä pidettiin perinteinen harrasteauto- ja rompemyyntitapahtuma kesän päättäjäisiksi. VAKIOPALSTAT 6 84 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrasteautoilun maailmasta. 72 76 Terva-ajot, Iisalmi Iisalmella on järjestetty Terva-ajot jo vuodesta 1994. 94 Tuleva klassikko 06/12 5. 70 Rompetori, Nurmes s. s. 82 Kromimaalaus s. 56 Kalle Sarlin ja Ford Sierra Cosworth s. Esillä tänäkin vuonna yhtä jos toista. Verkot vesillä Katsaus eBay-verkkohuutokaupan erikoisautotarjontaan. Tällä kertaa vuorossa Datsunia. Eifel Rally Festival, Daun, Saksa Eifel-vuoriston lähettyvillä Saksassa kokoontui huomattavan monta hienosti säilynyttä historic-ralliautoa sekä koko joukko laadukkaasti rakennettuja replikoita. 86 88 90 94 Klassikkoesine Nintendo NES:n hinnat ja arvostus ovat jo kovassa nousussa. ARTIKKELIT 56 Harrastajaesittely: Kalle Sarlin MG-ja Ford-kuljettaja Kalle Sarlinin Sarlin Race Service Ky entisöi entistä sotaratsua, DTM-kauden 1988 voittaja-Sierraa. Fotoalbumi Lukijoiden lähettämiä kuvia meiltä ja vähän muualtakin. Klassikkomarkkinat Harrasteautoja ja niiden varaosia kaupan. 82 Kromimaalaus Artikkelimme perehdyttää kromimaalauksen saloihin Kaustisella, Janne Hautakosken pajalla. Tuleva klassikko Futuristisen persoonallinen kaksiovinen italialainen ei jätä ketään kylmäksi. KULTA, kutistin kuplan! Tämä ja muuta lukijoiden kohtaamaa kalustoa sivulla 88. s. 86 Klassikkoesine s. 6 Vakionopeus s
Jenny Holzerin V12 LMR -maalaus julisti "Protect Me From What I Want" ja Jeff Koonsin M3 GT2 näyttää pikselöityine vauhtiraitoineen kuin legopalikkaryöpyltä. Vakiolokasuojiin sopivien vanteiden koko on 4,5x12, ET 25 ja jako 4x190. KOTIMAISIA IMUTORVIA Toinen Free Technicsin markkinoille tuoma uutuustuote on 40 ja 45 mm kaasuttimille ja läppärungoille soveltuva imutorvimalli. Pituus 30 ja suurin ulkohalkaisija 79 mm. 6 06/12. Myöhempinä vuosina BMW Art Car -konsepti on palannut kilpa-autojen maailmaan. Tallinnasta matkaa Audruringille koituu 128 km, eikä rata ole Helsingistäkään kuin 213 kilometrin päässä sisältäen lauttamatkan lahden yli. Punaisen Z1:n koristeli A.R. Myös taiteen laajentaminen itse auton ulkopuolelle on ollut mahdollista Art Carien maailmassa; Olafur Eliassonin H2R-konsepti koteloitiin jäisien rakenteiden sisälle, ja Robin Rhode käytti Z4:ää ja maalisia renkaita maalaustyökaluina. Edelliset autot oli maalautettu suunnitelmien pohjalta erikseen, mutta Andy teki "likaisen työn" M1:n kohdalla omin käsin! Vaikkakin ensialkuun Art Carit olivat vain kilpa-autojen koristelua, mukaan mahtui 80-luvun puolella myös aivan tavallisia vakioautoja. Tai mikäli ensi kesälle on kaavailtu Baltian-reissua, on Audruring yksi monista hyvistä syistä koukata Pärnun kautta. Vaikkakin kesä alkaa taipua syksyksi, on Audruring sen verran lähellä ja helposti vierailtavissa, että ennen lumien tuloa ja kesäajokkien talviteloille laittamista siellä kerinnee piipahtaa vielä tämän vuoden puolella. Sinne siis! H erve Poulain, ranskalainen huutokauppayrittäjä ja kilpa-autoilija, maalautti vuoden 1975 Le Mansin 24 tunnin ajoihin osallistuvan BMW 3.0 CSL:nsä amerikkalaisella kuvanveistäjällä, Alexander Calderilla. BMW:n kilpaautojen maalauttamisesta taiteilijoilla tuli pian jatkuva projekti, ja Calderia seurasivat 70-luvulla Frank Stellan toteuttama 3.0 CSL, Roy Lichtensteinin rasteroitu E21 320i Turbo ja itse Andy Warholin M1. Avoimien ratakierroksien lisäksi Audruring tarjoaa rata-autopaketteja. Torvi sopii muun muassa Weber-, Dellorto-, Solex-, SK-Racing-, ja Mikuni-kaasuttimiin, on heti varastossa ja sopii sekä vaakaimu- että pystykaasareille. Neljän ja puolen miljoonan euron projektin myötä Audruringistä on pyritty saamaan Pohjois-Euroopan modernein kilparata myös FIA:n hyväksymä. Mikäli tahdot antaa klassikko-Viissatasellesi vähintään tuplaespresson verran lisää visuaalista potkua, on Lesmo ehdoton valintasi. Varsinainen edeltävä ratakonfiguraatio toteutettiin 1989-90, ja se uudistettiin edellisen kerran kymmenisen vuotta sitten. 1990-luvulla näkyvä Art Car oli tuolloin vallankumouksellinen Z1-avoauto; varsinkin, kun Z1:n lujitemuoviset koripaneelit oli suunniteltu "nopeasti" irrotettaviksi ja vaihdettaviksi myöhemmän Smart City Coupén tapaan, olisi Z1:n pitäminen liikkuvana taidegalleriana jopa järkeenkäypää. Pysyvä BMW Art Car -näyttely sijaitsee Münchenissa. CROMODORAA FIAT 500:EEN Free Technics tarjoaa klassiseen Fiat 500:een uustuotantovanteena upeaa Cromodora Lesmoa. Billet-alumiininen imutorvi on firman omaa suunnittelua ja suomalaista tekoa. Kilpa-autojen toteutusta edusti australialaistaiteilija Michael Nelson Jagamarran aboriginaaliaiheinen M3. Vain viimeisiä silauksia tätä kirjoittaessa vailla oleva rata on nyt avattu yleisölle, ja se sijaitsee vain kahdeksan kilometrin päässä rantakaupunki Pärnusta. Lisätietoja: www.audruring.ee Taidebemarit Espoossa Kuuluisa BMW Art Cars -kokoelma on esillä Espoon EMMA -modernin taiteen museossa lokakuun loppuun saakka. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta AUDRURING UUDISTETTU Viron perinteinen ja ainoa pysyvä moottorirata, Audruring, on kattavasti remontoitu ja uudistettu. Kaksi 635 CSi:tä (Fuchs ja Rauschenberg) saivat erikoisvärityksen, kuten myös E34 535i ja E32 730i, tekijöinä Matazo Kayama ja Cesar Manrique. EMMAan kaikista BMW Art Careista saapuu kuusi autoa, kronologisessa järjestyksessä Calder, Stella, Warhol, Done, Nelson sekä Chia-teokset. Penck. Uusi, 3,2-kilometriseksi venynyt rata on modernisoitu ja monipuolisempi versio tästä, mahdollistaen neljä erilaista rataprofiilia eri käyttötarkoituksiin. Audruringin sijainnin paikkeilla on ajettu kilpaa jo 1930-luvulla, minkä jälkeen ympäröivistä teistä yhdisteltiin erilaisia kilvanajoreittejä
Hymyilyttävä sateenvarjoratkaisu oli ainakin tutun näköinen pikapatentti. Katon hinta on tosin tautiset 2 950 dollaria ilman postituksia, joten katosta on paras pitää sen tilatessaan. Kilpailujen kommentaattori British Racing & Sports Car Clubista hämmästyttävän englantilaisella äänensävyllään selosti Supersportkilpailun kulkua, "Kaarteessa on ulkona auto... 7 eljä Caterhamin kilpasarjaa kävivät lauantain puolella läpi välienselvittelyitään, ja radan varikkoalueen keskellä esitteli autojaan Saksan Caterhamkerho. Jokaisen kolhun ja ruosteenruskeaksi käyvän peltipinnan myötä Hondasta tuli oleellisempi ja tunnistettavampi osa naapuruston katunäkymää, ja Harryn mukaan joka päivä joku kuvautti itsensä sen vieressä. Kilpasarjojen ajo oli kieltämättä jännit- tävää katseltavaa lokasuojien ja äänenvaimentimien lennellessä ja Fordin Duratecmoottoreiden parkuessa. Kysymykseen, aikoisiko Harry hankkia uutta ajokkia, hän vastasi "En aio suunnata autokaupoille. Valitettavasti, kuten vanhojen japanilaisten autojen osa on, paha ruostepeikko kalvoi ahkeraa Civiciä vähintään yhtä sinnikkäästi. Tähänastisista Miatan kovakatoista tuote eroaa siten, että se peittää koko auton perän ja antaa MX-5:lle erittäin virtaviivaisen coupe-viistoperän. Tarvitsen vähän suruaikaa." Caterhamit Ringillä Heinäkuun viimeinen viikonvaihde oli Caterhamien juhlaa Nürburgringillä; kiertävä merkkitapaaminen ja kilpasirkus Caterham Eurofest pyhiinvaelsi tuolloin GP-radalle. N FASTBACK-KATTOJA MX-5:EEN Yhdysvaltalainen valmistaja Warhorse Performance tarjoaa vuosimallista 1999 eteenpäin valmistetulle eli NB-kopan Mazda MX-5:lle solakan näköistä lasikuituista kovakattoa. Pian auton hankkimisen jälkeen juoppokuski kolhi "Blueyn" ja kolme muuta autoa lunastuskuntoon, ja vuonna 1992 Washington Heightsin mellakoiden aikana Civic puolestaan käännettiin katolleen. toinen.. 30 vuoden ja 171 000 mailin jälkeen Harry alkoi arvella, ettei pohja kestäisi enää kovinkaan paljon pidempään, ja päätti päästää auton kärsimyksistään. Omalla "Seiskallaan" Nürburgringille asti Suomesta ajanut tuttavani ihasteli esillä olevia autoja, vertaillen tarkasti autojen osia omiinsa. Silinterihatussa ja puvuntakissa hän johdatti neworleanstyylistä hautajaiskulkuetta, siitäkin harvinaista hautajaistapahtumaa että autovainaja itse putputti kuorma-auton lavalle, kohti viimeistä matkaansa purkaamolle dixielandmusiikin soidessa. Auto palveli Harryä uskollisesti 30 vuoden ajan, siitäkin huolimatta että se sai jatkuvasti siipeensä vastaanottaen enemmän kolhuja kuin kukaan soisi. Mikäli MX-5 coupé on koskaan ollut saavuttamattomien unelmiesi kohde, tuo Warhorsen katto sinut askeleen lähemmäksi. Jossakin vaiheessa joku nyysi kaikki pyörät auton alta. kolme-neljä-viisi autoa päätyy ulos pääsuoran kaarteesta! Nämä Caterhamit ovat todellakin pieniä autoja niin pieniä, etten oikein saa kunnolla selvää niiden numeroista." Pienen papereiden kanssa arpomisen jälkeen ja Supersport-sarjan autojen päästyä ruutulipulle, selostaja virnisti: "Voiton vie Jeremy Webb, joten olinkin aivan oikeassa koko ajan." 06/12. Jokainen katto tehdään tilauksesta ja muotoillaan yrityksen sovitusautoon kiinni laadun varmistamiseksi. Siinä missä Superlight R300, Supersport, Roadsport ja Tracksport -mestaruussarjojen autot taistelivat vuoroillaan rinta rinnan, spinnaillen sateesta kostealla radalla ja menettäen satunnaisia osia silloin tällöin, kiilsivät saksalaiset Caterhamit nätissä rivissä virheettömiksi kiillotettuina. Paalaaminen olisi tälle Hondalle aivan liian vähäpätöinen menettely, joten Harry järjesti autolle sen arvon mukaiset menot. HONDAN VIIMEINEN MATKA Harry Etting osti haaleansinisen Honda Civicinsä uutena vuonna 1982
Autolla voi posotella huoletta satasta, ja vaikka vauhtivarat ovatkin rauhalliseen ja hillittyyn ajoon parhaiten sopivat, ei Unski todellakaan ole muun liikenteen tukkona. DeLoreanin kauppakumppanit paljastuvat FBI-agenteiksi, ja yritys pelastaa alamaissa kömpivä urheiluautoprojekti tärveltyy lopullisesti. Soittelimme Audia nykyisin pitävälle taholle ja kyselimme kuulumisia. Nykyinen omistaja, kuopiolainen Tapio Rahkonen on jatkanut auton kunnostamista, ja Tapion mukaan Unski on ehdoton helmi nykyisessä kuosissaan. Sony julkaisee ensimmäisen kuluttajamallin CD-soittimensa, CDP-101:n. DeLorean pidätetään kokaiinikaupasta syytettynä. Kauppa alkaa myöhemmin kyllä käydä, varsinkin kun keulaa muokataan ja konttiperäkin tuodaan tarjolle. Vielä askarreltavaa toki löytyy: jälkikäteen uudelle omistajalle toimitettu takapuskuri oli siltä osin puutteellinen, että siihen täytyy porauttaa rekisterikilven valoille paikat. Taunus- ja Cortina-kansa järkyttyy Uwe Bahnsenin laskelmoimista aero-muodoista, eikä Sierra aivan alunalkaen ole menestys. Unskiksi ristitty auto oli toimituksen käyttöklassikkona, kunnes aika tuli sopivaksi luovuttaa se eteenpäin seuraavalle omistajalle. Toimituksesta lähdettyään Unskin vointi on vain parantunut entisestään. Tehty kansiremontti vei pois jäähdytysnesteen vuotamisesta johtuneet vaivat, ja Unskin kyljet on maalautettu vyötäröistä alaspäin pienten ruostevikojen hoitamiseksi pois päiväjärjestyksestä. Huomionarvoinen ralliauto tässä Naantalin kilpailussa oli Juhani Jyrängön beige F-ryhmä-Kupla, joka oli saatettu kilpailukuntoon kaarineen ja varusteineen viidessä päivässä sen jälkeen kun se oli noudettu "puun alta". Muut tutut automiehet suhtautuvatkin Unskiin leppoisasti arvostaen, ja kun Tapio mainitsee auton olevan Klassikot-lehden entinen ajokki, kommentti on usein "Ai se on se!" Rallivolkkareiden kauden päätös Naantalissa Kolmesta osakilpailusta koostunut Kuplapajan VW-rallisarja 2012 huipentui Naantalin Turku Karting -ralliin 1.9.2012, Laukaan ja Nurmijärven talviajojen jälkeen. Tähän 25 kilometrin mittaiseen ajoon osallistui kahdeksan autoa, 1302 S- ja 1303-Volkkareiden lisäksi yksi 1500 "porrasperä". Muutaman vuoden päästä valmistunut Paluu Tulevaisuuteen -elokuva nostaa DeLorean DMC-12:n kulttiklassikoksi, mutta DeLoreanin maine ja yritys ovat mennyttä. Mitä Unskille kuuluu? Klassikot-lehden entinen maskotti, Auto Union Audi 60 eli "Unski" jatkaa taivaltaan hyvissä käsissä. M uistattehan vielä lehden sivuilla aikaisemmin esiintyneen Auto Union Audi 60:n, vuosimallia 1970. Jyrängön mukaan parasta sarjassa ovat tasapuoliset, kunnolla laitetut autot, jotka periaatteessa mahdollistavat voiton jokaiselle osallistujalle; vain taidot ratkaisevat, autosta se ei jää kiinni.. Viimeksi soittoa edeltävänä päivänä Unskilla oli heitetty pieni verryttelylenkki kaupungilla. Hapenpuute melkein tainnuttaa Collinsin, mutta mies onnistuu laskeutumaan käyttämällä kumpaakin varjoaan. Auto oli katsastettu perjantaina kilpailemista varten ja puunattu juuri ennen kilpailua lauantaina. Toiseksi pääsi Stefan Wiik ja kolmanneksi Kimmo Raitanen; Raitanen varmisti tällä kolmannella sijalla ralli8 06/12 sarjan mestaruuden itselleen. Oikeudessa DeLoreanin huumepidätys todetaan FBI:n asettamaksi ansaksi ja mies välttyy tuomiolta, mutta loppuvuoden aikana DMC:n kokoonpanotehdas suljetaan varojen loputtua.. Wiik sai hopeaa ja mestaruuspronssi tuli Mika Hannulle, joka Naantalin kisassa sai neljännen paikan. Laitteesta löytyy jo tuolloin CDkelkka, kaukosäädin ja VFD-digitaalinäyttö. Itse kilpailu kilpistyi harmittavasti keskey- tykseen laturin hihnasta johtuneen peräpään palon takia, mutta auto säästyi ilman suurempia vahinkoja. Voiton Naantalissa vei Juhani Laaksonen tyylikkäästi Ferrari-vaakunoitetulla Kuplallaan (kuvassa). Tapio kommentoi kuitenkin Unskin ajotuntumaa vuosimalliin nähden uskomattoman tanakaksi, ja kehui ajettavuuden vertautuvan hienosti samanikäiseen Mersuun. Ensi vuodelle rallisarjaan kaavaillaan pohjoismaisessa mittakaavassa huomattavaa 15-20 auton porukkaa, suuremmalla määrällä porrasperiäkin. Ford Sierra tuodaan markkinoille. John Z. Oma lukunsa on Fordin premium-kokeilu Merkur XR4ti jenkkimarkkinoita varten; 2.3-litran turbokoneella myyty, oman merkkinsä saanut Sierraversio epäonnistuu täydellisesti ja Merkur-merkki haudataan parin vuoden jälkeen. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta SYYS-LOKAKUU 1982 Australialainen laskuvarjohyppääjä Rich Collins nousee lämpövirtauksen takia 2 800 metrin korkeuteen hypättyään koneesta. Toisen CD-ajan pioneerin, Philipsin kanssa tehdyn sopimuksen mukaan CDP-101:tä myydään ensimmäisen kuuden kuukauden ajan vain Japanissa. Renkaatkin autoon oli syytä uusia, sillä vuoden '75 kumekset olivat käyneet jo melko koppuroiksi. Auto olikin saatu niin hyvään ilmiasuun, että se saatiin vappuna museotarkastettua
Old Toy Swap, Valkoinen Sali, Aleksanterinkatu 16-18, Helsinki. VANAJANLINNA JA LIPPUMIES Viikonloppuna 25.-26.8. October Swap Meet, Teivon Ravirata, Tampere 20.-21.10. Urheiluautotapaamisessa paikalla oli yllättävän monta Lotusta, sekä erityismainintana kuvassakin näkyvät Maserati Bora ei aivan jokapäiväinen näky ja Lamborghini Urraco. Toisin sanoen "kokonaisuus ratkaisi". Myös "pikkuluokalle" eli Suzukeille tai Daihatsu Rockyille löytyy aina tilaa. 8.-9.9. Myös sää suosi ensikertalaista tapahtumaa, ja myös Vanajanlinnan tapahtuma järjestetään ensi vuonna kesän päätteeksi.. Havishallin Rompetori, Koivukylä, Vantaa LOKAKUU 6.-7.10. Vetkun Loska-ajo, Siuro-Tampere 13.10. Masinistin Kulttuurj´päevät, Rautalammi 22.9. M-Ford -harrastajien syystapaaminen Korialla 11-15 8.9-9.9. Ohjattu letka-ajo Rauta ja Petrooli -tapahtumaan. järjestettiin kaksi erilaista harrasteautotapahtumaa ensi kertaa: Urheiluautot Vanajanlinnassa sekä maastoautokokoontuminen Tampereen Teiskossa, kahvila Lippumiehen alueella. Maastoautojen kokoontumisajojen järjestäjä Teppo Norrena kiitteli paikalle tulleita, kahteen ryhmään jakautuneita autoharrastajia, sillä tämänvuotisen tapahtuman perusteella on syytä järjestää maasturitapahtuma ensi vuonnakin. TAPAHTUMAKALENTERI SYYSKUU 1.9-31.10 BMW Art Cars, EMMA-taidemuseo, Espoo 8.9. Nyt paikalla oli museorekisteröityjen wanhojen maastureiden kolonna, viimeisen päälle puunattuine harvinaisuuksineen, sekä toisessa ääripäässä offroad-harrastajien miehistö tarjoten offikyytiäkin tapahtuman ohessa sijainneella erillisellä maastoreitillä. Myös Austin Healeyitä oli saatu paikalle merkin 60-vuotisjuhlan kunniaksi. Toiveena ensi vuoden osallistujista esitettiin tähän ääripäiden keskivaiheille sopivaa maastoautoluokkaa: tervetulleita kokoontumiseen olisivat esimerkiksi Land Cruiser-, Pajero- ja Patrol-harrastajat kunnossapidettyine 7080-lukujen autoineen. Kumpikin tapahtuma oli ehdottomasti järjestämisen arvoinen; Vanajanlinna on hieno ympäristö autokokoontumisille ja maastoautojen harrastajat todellakin ansaitsevat tuoda ajokkinsa esille kiinnostuneiden ihasteltaviksi. Stadin Pärtsäreitten Rompetori, Citymarketin parkkihalli, Lohja 4.11. Pienoisrautatiepäivät, VPK-Talo, Turku MARRASKUU 11.11. Tapahtuman järjestänyttä tahoa, SUA:ta edustavan Jani Hottolan mukaan parasta tapahtumassa oli erityisesti osallistuneiden autojen kirjo, aina 1920-luvun Alviksesta alkaen tälle vuosikymmenelle saakka, Facel Vegasta Ford GT:hen
Mitsub ishi Sap poro GS R '81 10 06/12
Helsinki Kolmisenkymmentä vuotta sitten Mitsubishin mallisto oli selkeä ja linjakas ja tuolta aikakaudelta on myös syntyisin yksi tyylikkäimpiä malleja. Aikanaan Suomen mallistostakin löytyneitä Sapporoita tosin lienee säästynyt aika vähän siksi tämäkin tuli maahamme Keski-Euroopasta. 06/12 11
"Sain kuulla saman tarinan useammalta taholta, kaikilta evästyksin että koko juttu kannattaisi unohtaa. Joku kysyi lähtiessäni matkalle että aiot sitten ajaa 30 vuotta vanhalla ja yli 20 vuotta seisoneella autolla yli 12 06/12. Mitsubishi Sapporo GSR Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Tuukka Erkkilä J o aikaisemmista Klassikot-lehden numeroista tuttujen Coltin (8/2010) sekä Starion Turbon (7/2010) omistajana tunnetun Jouko Perälän Mitsubishi-kokoelma karttui viime vuonna edelleen hienokuntoisella yksilöllä. Kyseinen yksilö oli vielä huippumalli GSR, varustettuna kahden kaksikurkkuisen kaasuttimen ruokkimalla kaksilitraisella 4G63-moottorilla, nelipyörälevyjarruilla sekä sähköikkunoilla ja sähkötoimisella kattoluukulla. Vakuutus tosin alkaisi vasta suunniteltuna kaupantekopäivänä", Jouko kertoo. Haku Ranskasta Kielimuuri ja byrokratia helppoa "Sähköpostia olisi pitänyt Ranskaan tietysti lähettää asiasta, mutta kun paikallinen murre ei oikein sujunut. Perillä käänsimme nokan kohti Le Castelletin pikkukylää, josta Sapporon piti löytymän seuraavana aamuna. Se oli varmasti nopein tekemäni autokauppa, ja vieläpä Ranskassa", Jouko ihmettelee. Erikoisinta oli kuitenkin auton mainostettu ajokilometrimäärä, 89 000 km. harrastaja hänkin. Onneksi apuun riensi Vanamon Pentti, vannoutunut Mitsubishi- Jouko otti suunnaksi Nizzan, jossa suomalaissyntyinen apuri odottaisi vaimonsa Corinnen kanssa. Ranskassa tuntuu olevan melko mahdotonta saada autoa rekisteröidyksi vientikilpiin vaikkapa Saksaan verrattuna. Tällä kertaa haaviin tarttui harvemmin kotimaan kamaralla nähty tapaus, ensimmäisen sukupolven Sapporo. Koko juttu kuulosti niin suurelta seikkailulta, että päätin kokeilla sitä. Jatkoin silti netissä etsimistä jännetupentulehdusta pelkäämättä. Korimalli ei koskaan ole ollut ykkössuosikkini, mutta Celesten myynti-ilmoitusten puuttuminen auttoi keksimään puoltavia seikkoja", Jouko kertoo. Auton ensimmäinen omistaja oli nimittäin siirtynyt autuaammille viininviljelymaille vuonna 1989, jonka jälkeen auto oli jäänyt kuivaan ja pimeään talliin seisomaan seuraavan 20 vuoden ajaksi. Myös lyhytaikainen vientivakuuttaminen tuntui mahdottomalta. Lisäksi tarvitaan aina kauppakirja, jolla myyjä voi irtisanoa vakuutuksensa. "Lento oli kyllä kärsimys, sillä tuntui että olin jostain syystä vahingossa tilannut paikan Blue1:n jalka-amputoitujen luokkaan. Sain meilitse lisää kuvia autosta sekä selvityksen sen hyvään kuntoon ja vähäisiin ajokilometreihin", Jouko sanoo. Jossain vaiheessa silmiin tarttui Etelä-Ranskassa myynnissä oleva '81 Sapporo. "Käänsin keulan kohti 1 700 kilometrin päässä siintävää Travemündea. Nykyinen omistaja oli ostanut auton, puhdistanut sen polttoainejärjestelmän kaasuttimia myöden, vaihtanut renkaat sekä laittanut auton myyntiin. Jouko sai kuulla monesta suunnasta, että Ranskan lakien byrokraattisuuden vuoksi auton hankinta kannattaisi unohtaa. "Siinä vaiheessa ostohalut heräsivät, mutta Ranskan lait tuntuivat olevan Napoleonin ajalta: erehtymättömiä, kaikkivoipaisia ja äärettömän byrokraattisia", Jouko tuskailee vieläkin. GSR erosi perusmallista vielä pintakiiltoakin syvemmältä: toisin kuin vähäisemmät Sapporot, se on varustettu erillisjousitetulla taka-akselistolla. Asiaa selvitettäessä aloin olla varma että se saattaisi olla viisastakin. Ranskassa ei ole auton rekisteriotteessa lainkaan erillistä ilmoitusosaa, vaan myynnin yhteydessä rekisteriotteen yli vedetään viiva, ja myyjä ja ostaja laittavat siihen nimensä. Ihme ja kumma, sain vakuutuksen autolle jota en vielä edes omistanut, sekä siihen vieläpä green cardin. Ihan läheltä isokokoista coupéta ei löytynyt, vaan hopeanhohtoinen vaunu rahdattiin Suomeen Ranskasta saakka. "Alun perin etsin ensimmäisen sukupolven Celesteä, mutta löysin Starion Turbon. "Tämän jälkeen auto on omistuksessasi, neuvoi Pena, ja lisäsi että vakuutus kannattaa ottaa suomalaisesta yhtiöstä. Kun olin jo luopua koko hommasta, Pena tuli apuun ja neuvoi unohtamaan sekä Ranskan viranomaiset että vakuutuslaitokset", Jouko nauraa ja vakuuttaa olleensa enemmän kuin hämmästynyt. Matka jatkui paikallisten viininviljelijöiden tilamyymälään, josta hankitut tuliaiset Jouko kertoo laittaneensa radioantennin alle matkan ajaksi Sapporon koko takakontin kansi kun on eristetty, ja toimii alkuperäisen radion antennina. Ja löytyihän se, juuri sellaisena kuin oli luvattu. Löimme nimet paperiin ja koko kaupankäynti oli ohitse viidessä minuutissa
Josonhermoissavikaataitaipumustaverenpaineeseen,kannattaapari seuraavaalausettajättäälukematta. Tosinruumiinrakenteenpitääolla kohtuupainoinen,lyhytselkäinenja rimppakinttuinen",Joukokertoo. Kotimaan kilpiin SapporosaapuiSuomeensiisongelmitta.Tullimuodollisuudetsujuivat Joukonmukaanyhtäsujuvastikuin ennenkinvastausalleviikossaja verojaallesataeuroa. Ongelmitta,sanooJouko. "Ranskanteilläolinajanutviimeksi35vuottasitten,Saksastasen sijaanonpaljonkinkokemustaviime vuosilta.Merde!Ranskalaisetmoottoritietolivaterinomaisessakunnossa,jaliikennekulttuuriolimyös mieleeni.Moottoriteilläonmyös viitteellinennopeusrajoitus,tehden kuitenkinsen,etteivätnopeuserot kasvasuhteettomasti.KokoRanskassaennähnytyhtäänonnettomuutta", Joukohämmästelee. Ranskalaisestaliikennekulttuurista onvarmaanmonellamielipiteensä myösJoukolla. Sapporossaonparaskuskinistuin missäolenikinäistunut.Piste.Koko matkasujuiminkäänpaikanmitenkäänpuutumattataiväsymättä.Ajan ammatikseniVolvoS80:stä,joten jonkinlaistavertailupohjaakinon. "Seuraamyösvaroituksensana. 1700kilometriätostavaan.Kumma kysymys,kaverivarmaanajaajollain muullaautollakunMitsulla",Jouko nauraa. Jamitensujui1700kilometriä vanhallajapitkäänseisseelläautolla. "Ennenkatsastustatuttuasentaja käviautonläpi.Varmuudenvuoksi vaihdettiinkaikkiöljyt,jakopäänja tasapainotusakselienhihnatsekä jotainmuutapientä.Ainoitakorjattaviakohteitaolivatpallonivelienja raidetankojenniveliensuojakumit." Myösrekisteröintikatsastussujui ongelmitta.
Sähkö- ja bensiinilaitteisiin erikoistunut yhden miehen korjaamo laittelikin kaasuttimia kahteen otteeseen vajaalla neljälläsadalla eurolla, ilman apua. Sähkölaitteet Cibien sumuvaloja myöden toimivat. Auton seisottua muutaman päivän oli omistaja autuaan muistamaton 14 06/12 asiasta, ja kaksien paineilmatorvien kajautettua fanfaarit ilmoille kertoo Jouko kalsareiden menneen vaihtoon kertaheitolla: "Nykyaikaiset varashälyttimet ovat aika pieniä piipittäjiä tuon rinnalla." Pienellä säädöllä Ensimmäisten ajokokemusten hankkimisen aikaan paljastui Mitsusta epämiellyttävä yllätys. Mitsubishi Sapporo GSR JOUKO kehuu Sapporon penkkejä parhaiksi missä hän on koskaan istunut. Uutena autoon jälkiasennettu varashälytin jäi testaamatta. Käynti oli epätasaista eikä Sapporo vetänyt kuten sen kuuluisi. "Heräsi siis kysymys uusien kaasuttimien ostamiseksi, joita on siis kaksi lähes identtistä. Japanista ilmeisesti olisi saanut etummaisen kaasuttimen hintaan vähän yli 1 200 euroa ja takimmaisen vähän yli 1 900 eurolla! Kaksi kaasutinta siis reilusti yli kolme tonnia", Jouko päivittelee. Kysely tuotti ristiriitaisen tuloksen. Pitkän matkan väsyttämättömyys saattaa kuitenkin johtua siitä, että pehmeällä penkillä keho liikkuu koko ajan, eikä pääse puutumaan! MEKAANISESTI toimivia säätöjä löytyy aikakaudelle poikkeuksellisen paljon myös istuinosan etureunan kallistus on säädettävissä. SAPPORON ranskalainen historia näkyy kytkimistä. Ei toisaalta ihme, koska ei löytynyt edes. Tavoistani poiketen päätin kerrankin viedä autoni asiantuntijalle. Kaasuttimien toiminta ei Joukon omien sanojen mukaan vastannut VKPU-standardia, mikä tulee sanoista "Vanha Kärttyinen Pilkuntarkka Ukko". Pohja oli osittain tehtaalla massattu, täysin ruosteeton ja tehtaan maalissa massaamattomissa kohdissa. Tilaa on silti vain kahdelle hyvin. "Katsastuksen aikana itselleni paljastui Sapporon paras puoli, nimittäin alapuoli. Muutenkin auto vastasi odotuksia tai ylitti ne. "Jotain kaasuttimille piti kuitenkin tehdä. Sähköikkunoita edessä ja takana komennetaan galliaanojen kielellä. ALUN perin Sapporo rekisteröitiin neljälle, mutta Joukon autosta löytyy silti keskipaikan vyöt. Jouko oli aktivoinut hälyttimen tarkoituksenaan sen toiminnan tarkistaminen, mutta epäonnekseen unohtanut asian. Pölyt pyyhkimällä siitä saisi melkein näyttelykelpoisen", Jouko kehaisee
Ajoasento on juuri ja juuri sopiva 189-senttiselle. Sapporo ei ole urheiluauto, joten emme intoudu pikkuteilläkään voimisteluun mutta valtaväylillä se kulkee todella vaivattoman ja kevyen tuntuisesti ollakseen yli 30-vuotias museoauto. Kaksilitrainen neloskone kuulostaa hämmästyttävän paljon rivikuutoselta, vaikka Jouko vakuuttaa hormiston olevan alkuperäistä Mitsubishia. Lopulta koko remontti olisi tullut maksamaan kokonaiset viisi euroa suuttimien hinnan. Mietitämyssyä hetken päähän soviteltuaan hän tarttui ruuvimeisseliin. Sapporon ohjaus on tehostettu, mutta silti melkoisen hidas, aivan kuin alkuperäiseen kuulamutterimekanismiin olisi vain lisätty tehostus ohjausvaihteen välitystä muuttamatta. Kaasutinexpertin tiskiltä oikeat suuttimet kainaloon, ja uudelleen Sapporon konepellin alle käynti parani juuri sellaiseksi miksi sen kuuluukin. Eleetön ja asiansa osaava kuvailisi ehkä parhaiten Mitsubishin ison coupén luonnetta. 01 Merkki ja malli Mitsubishi Sapporo GSR 02 Vuosimalli 1981 03 Moottori Nelisylinterinen, neste jäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Annan omistajan peruuttaa upeakuntoisen coupén ahtaasta paikastaan ennen rattiin hyppäämistä. SAPPORON auttaa laukkaamaan Mitsubishin sittemmin legendaariseksi kohonnut 4G63-moottori. Jouko kertoo myös kulutuksen pudonneen, kun kiihdytyspumpun ei tarvitse painella koneeseen lisäbensaa. Pienen rupeaman jälkeen istuin vajoaa sen verran että mahdun istumaan myös luukku kiinni. Kuormitettaessa kone kävi selvästi laihalla, josta innostuneena Jouko päätteli kaasarien tarvitsevan vajaat neljä sadasosamilliä suuremmat pääsuuttimet. Vauhtiin päästyään isokokoinen Mitsu kulkee huikean hienosti. Vaihdelaatikko on sama kuin jo aiemmin ajamassani Starion Turbossa keppiin välittyy askin sisäkalujen liikehdintä, ja ykköseltä kakkoselle vaihtaessa tuntee selvästi rattaiden ensin hiukan vastustavan, ja sitten suostuvan yhteistyöhön. Kulku on oikeastaan jopa hiljaista, vaikka alla ei olekaan aivan se meluttomin rengaskerta. Hienostuneen värinättömästi käyvä kaksilitrainen rivinelonen kuulostaa yllättävän paljon kuusisylinteriseltä, ainakin tyhjäkäyntinopeuksilla. Kaasuttimien toiminta ei Joukon omien sanojen mukaan vastannut VKPU (Vanha Kärttyinen Pilkuntarkka Ukko) -standardia. bensatankin vieressä olevaa bensasuodatinta, vaikka se siellä on", Jouko miettii. Kannen yläpuolinen nokkaakseli, jakopää hihnakäyt töinen, 8 venttiiliä, isku tilavuus 1997 cm3, teho 81,7 hv, vääntömomentti 154,9 Nm 04 Voimansiirto Viisivaihteinen manuaali vaihteisto, valitsin lattiassa, peruutusvaihde, takaveto 05 Alusta Edessä ja takana McPherson tuenta, takana nivelakselit, kierrejouset. Se on täysin kitinätön ja natinaton sisältä, eikä HT-rakenteesta ja karmittomista ovenlaseista huolimatta tuuli suhise sen enempää kuin nykyautoissakaan. Edessä ja takana levyjarrut tehostimella 06 Kori Kokoelman osaksi "Onko kolme autoa jo kokoelma", Jouko miettii kun noudamme nyt museorekisteröityä Sapporoa ajoon. korkeussuunnassa, joten alkumatkasta on liki pakko pitää luukku auki että mahdun ajamaan. Auton alkuperäinen kattoluukku verottaa hieman tilaa Teräsrakenteinen, kaksiovinen coupekori, tehdaskattoluukku 07 Mitat Pituus 452, leveys 167, korkeus 135, akseliväli 253 cm, omapaino 1205 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 183 km/h 06/12 15
Vastaveto Moskvitsh 407 ´62 Oli aikoja jolloin Moskvitsh oli yleisin auto liikenteessämme ja amerikanautoja näkyi harvakseltaan. Harrastepiireissä asia on kääntynyt päinvastoin ja vastavetona kaveripiirinsä jenkki-intoilulle Petri Rantanen entisöi aikansa suosikkiauton. Keuruu 16 06/12
06/12 17
Lujatekoisen auton toimintavarmuutta takaamassa oli myös sangen kattava huoltoverkosto eikä varaosien saatavuuskaan ollut uhattuna. Moskvitsh 407 Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine M oskvitsh-autosta eli "Mossesta" on tullut suomalaisen autoväen lemmikki numero 1. Jo matka luistaa, ja syytä on myös muistaa... Projektimossen hankinnan ja sellaisen entisöintiin ryhtymisen hän kuvailee olevan enemmänkin vastaveto valtavirralle, jossa amerikkalaisautojen ratkaisujen kehuminen tuntui olevan se eniten hyväksyntää saava tapa toimia. sen halpuus, näkö, tehok- kuus sen edut arvokkaat." Suomalaisen autokaupan kannalta ratkaisevalta vuodelta on myös Keuruulta löytyvä Moskvitsh 407, joka on palannut elävien kirjoihin omistajansa Petri Rantasen entisöimänä. Vastaveto Petri ei kuvaile mosseharrastajaksi ajautumistaan niinkään erityisestä mielenkiinnosta neuvostoautoja kohtaan, vaan innostus juontaa juurensa kaveripiiristä, jossa yhdellä jos toisellakin tuntui olevan amerikanautoaarteita talleissaan. Netin myyntipalstoilta löytyi vuonna 2009 kaikin puolin sopivalta vaikuttanut Mosse-projekti, johon myyjällä itsellään ei mielenkiinto riittänyt ryhtyä. Autokauppaa tiukasti juuri länsiautojen kohdalla rajanneet, valuuttapulalla perustellut tuontilisenssit vapautuivat ja Mossen markkinaosuudelle kävi kuin 18 06/12 sen maailmanlopun läheisyydestä tietoiseksi tulleen pyyn ulkomitoille. Ykköslemmikin haluttuun asemaan kipuaminen oli Mossen kohdalla mahdollistunut keinoin, jotka eivät välttämättä perustuneet sen teknisen edelläkävijän ratkaisuihin tai selkeästi tulevaisuuden linjauksia viitoittavaan muotoiluun, Mossen kilpailuvaltteina säilyivät läntisiin haastajiin verraten edullinen hankintahinta sekä osamaksumahdollisuudet. vaan reilusti sen epäreilun hyvään asemaan kilpailutilanteessa, jossa muiden toimijoiden kädet olivat pitkälle sidotut, tiukasti, ja selän taakse. Muutoksen vuosi Vuosi 1962 muutti kuitenkin kaiken, ainakin autokaupan osalta, ja erityisesti Suomessa. Ja kun inflaation myötä kulutushyödykkeiden hinnat vaikuttivat kallistuvan, ilmoitettiin 408 Moskvitsh Eliten mainonnassa hintojen vain laskevan, kiitos Moskvitsh-tehtaiden kasvaneiden tuotantolukujen myötä pienentyneiden yksikkökohtaisten tuotantokustannusten, jotka Konela mainosti siirtävänsä suoraan asiakkaan eduksi. Niinpä Mossen mainosfilmissä saattoi heleä naisääni kepein mielin rallatella: "Jos tahdot ajaa mukavasti, osta Mosse. Jos tahdot ajaa huokeasti, osta Mosse. Samaan hengenvetoon saattoi pöytään lyödä faktan, että Suomeen oli tuotu jo 23 000 tämänmerkkistä pikkuautoa. Ei hän toisaalta muiden tapoja harrastaa halua lähteä arvostelemaan, toteaapahan vain ettei henkilökohtaisesti ole erityisen kiinnostunut autojen amerikkalaisuudesta. Moskvitsh kuitenkin keikkui myyntitilastoissa muuttuneesta tilanteesta huolimatta, sillä sen kilpailuvaltteina säilyivät läntisiin haastajiin verraten varsin edullinen hankintahinta sekä osamaksumahdollisuudet, joissa auton sai kaupasta mukaansa 40 prosentin käsirahalla. Mossen ohjauspyörän taakse tiensä löysivät usein aatemaailmassaan vasemmalle kallistuneet maaseutujen miehet, joiden talvisen ja kelirikkoaikaisen etenemisen mahdollisti Mossen henkilöautoluokassa lähes ylivoimainen maavara. " Näin itsevarmasti kehui Konela Oy edustamaansa suosittua neuvostoliittolaista perheautoa lehtimainonnassa. Tämä Kouvolasta löytynyt yksilö oli kulkeutunut omistajalleen vaihtokaupoissa ja Petri oli käsityksessä, että jos auto ei ottajaansa löydä, on se seuraavaksi matkalla Kuusakosken kuormassa kohti metallirouheen olomuotoa. Haasteellisesta, mutta ei millään muotoa ylivoimaisesta entisöintikohteesta päästiin kauppoihin, ja Mosse matkasi Keuruulle, jossa se sai pari seuraavaa vuotta osakseen mittavia kunnostustoimia.. Nykytalouteen kuuluvan velaksielämiseen verraten tuolloiset rahoitusratkaisut eivät vaikuta erityisen edukkailta, mutta olivat kuitenkin vaihtoehto, jota eivät muut autokauppiaat juuri pystyneet nokittamaan
Mikä sitten oli Mossen maalauksen virheettömyystaso uutena se on toinen juttu mutta museotarkastuksessa epäiltiin autojen peltien olleen suoruudeltaan ihan Petrin yksilön luokkaa. Kojelaudan peitelevyn paikalle on vielä hakusessa alkuperäishenkinen putkiradio. NEUVOSTOAUTOJEN kromiosien laatu on aina saanut kiitosta omistajiltaan. Peltitöitä tehdessä oli hyvä samalla hiekkapuhallella koria tarvittavista kohdista, jotta maalia päästiin levittelemään puhtaalle pinnalle. Muutama valuma pintavärissä pistää omistajan silmään, mutta samalla hän toteaa niiden olevan hiottavissa huomaamattomiin. Muutama kotelomainen kuraa keräävä kohta näissä on, jotka mädännyttävät Mosseja", Petri kuvailee ja jatkaa: "Ovien kohdalla oli alareunat uusittava kokonaan. Huolellinen puhdistus on monin paikoin riittänyt entisöinniksi. HUOLELLISEEN vaikutelmaan ei ole oikoteitä. Päällimmäisenä silmään pisti auton kauhtunut ulkoasu sekä sieltä täältä tiensä takakautta pinnalle nakertanut ruoste, jota löytyi automallille tyypillisistä paikoista. "Et usko kuinka kauan me noita ovia soviteltiin että saatiin ne istumaan kuin mainoskuvien autoissa", tiivistää omistaja. Suurpiirteisyydellä on Mossessa myös toinen mukavampi ilmenemismuoto, nimittäin kiinnitystarpeiden mitoitus. Petri muistelee tokaisseensa, että kyllä hän Mossen varmasti vapuksi liikenteeseen saa, mutta vuotta ei hän silloin uskaltanut lähteä sanomaan. Moottoritila riisuttiin apulaitteista maalauksen ajaksi. 06/12 19. Se oli oikeastaan sellaiset viikko per ovi -tahdissa kun tätä tehtiin." Petri Rantasen tietojen mukaan ei 407 Mosseissa vielä jälkiasenteisia sisälokareita suosittu, mutta myöhempiin mossemalleihin olisi Lokari Oy:n valmistamat asennettu jo maahantuojan toimesta. Mosseille kuten muillekin neuvostokulkimille tyypillinen suurpiirteinen viimeistely tulee usein parhaiten esille juuri koriosien sovituksissa, eikä ole harvinaista että kylkiä koristava listoitus heittelee ovien ja lokarien kohdalla hiukan miten sattuu. Museotarkastuksessa kehuja saaneet maalauksen pohjatyöt ovat omistajan omaa käsialaa, mutta kotitallissa tehdyn pintavärin ruiskutukseen löytyi kokeneempi tekijä kaveripiiristä. "Takapyöräkaarien etupäissä ja ovien alareunoissa olivat ne pahimmat vauriot. Pultit auki Entisöintiprojekti käynnistyi puutteiden ja työmäärän kartoituksella. "Siitä ihmeellinen vehje tämä on että joka pultin minkä minä tästä autosta avasin niin ainuttakaan en katkaissut, ja kaikki aukesi vielä VAALEA sisustus saa Mossen tuntumaan todellista tilavammalta. Myös kaikkien ovien ja luukkujen irrotus paikoiltaan helpotti paikkailutoimenpiteitä
Esimerkkinä vaikkapa varalle hankittu moottorin yläpään täydellinen tiivistesarja hintaan 30 euroa ja siihen vitonen postikuluja päälle, huomauttaa Petri. Konehuoneen saattaminen nykyiseen kuntoon vaati kuitenkin lukuisia työtunteja, sillä moottorin kaikki apulaitteet purettiin huoltoa, hiekkapuhallusta ja maalausta varten. Yhtenä apuna projektin läpiviemisessä on ollut Petrin isä, jonka harteille on uskottu kiiltävien pikkuosien ja listojen kiillotustyöt, sekä HRhuoltoa pyörittävä velipoika Hannu, jonka Glas Isariin tutustuimme pari numeroa aiemmin. Vertailuna sanottakoon että kun Simca tonnia purin ja vaikka kuinka lämmitti ja kitkutti, niin poikkinaisia tuli. Jarrut purettiin kauttaaltaan ja uutta osaa niihin löytyi yllättäen entisen Itä-Saksan alueelta löytyneeltä eBaynettihuutokaupan kauppiaalta, jonka varastoista tehtiin hankintoja ja vielä sangen harrasteystävälliseen hintaan. Petri Rantasella on ollut onnea matkassa. ETULOKARIEN 407-merkit ovat kotimaista uustuotantoa. 20 06/12. Mossessa sen sijaan kaikki oli puhdasta ja ehjää ihan kuin eivät vaan ruostuisi jumiin", Petri kehuu. Osia maailmalta Tekniikkansa osalta Mosse osottautui parhaiten säilyneeksi, sillä pirteä auto kiipesi omin voimin trailerille jo sitä hakiessa, eikä kellon lailla käyvää moottoria katsottu aiheelliseksi purkaa palasiksi myöhemminkään vain tarkistuksia varten. Jotkin osat ovat olleet kiven alla ja huutokauppaan tarjolle tullutta alkuperäistyyppistä putkiradiota joku tarvitsi enemmän, hän harmittelee. Olisikohan todellinen toimitusmäärä jäänyt sittenkin mainoksen 10 000 autoa pienemmäksi? jenkoja pitkin. Apua on ollut myös merkkikerhon aktiiveihin tutustumisesta, sillä kerhon jäsenistöltä löytyi aikanaan Tampereen Konelasta hankitut 15 paria käyttämättömiä takavaloja, joista yhdet päätyivät koristamaan Petrin yksilön takapäätä. Erään sopivaan hetkeen osuneen tallityhjennyksen yhteydessä olisi joukko vanhoja mosseosia joutunut romukeräykseen, ellei Petri olisi ehtinyt väliin. Moskvitsh 407 EI epäilystäkään etteikö Mosse olisi ollut hyvä auto, jos kerran amerikkalaisetkin niitä halusivat. Samalla päästiin maalaamaan lohko ja koko konehuone kun kaikki häiritsevä oli poistettu tieltä. Mossekerhon kautta autoon saatiin uustuotantona etulokarien 407-merkit haalistuneiden tilalle, sekä paljon neuvoja ja vinkkejä projektin edetessä. Hyviä ovia, luukkuja ja kojelauta pelastuivat ja kun irtonaisessa konepellissä sattui olemaan vielä poikkeuksellisen hienosti säilynyt ja vaikeasti löydettävä nokkamerkki, niin myyjän ehdottama 50 euron könttihinta osakasalle tuntui jo lähes lahjoitukselta. JOITAIN Mossen pisteosia alkaa olla jo vaikea löytää ehjinä
Aihioksi valittiin paras löytynyt, jonka parissa velipojalta meni yksi lauantaipäivä lämmitellessä sitä varovaisesti kuumailmapuhaltimella takapuolelta ja taivutellessa se takaisin malliinsa. Mosseen on matkan varrella kertynyt sopivaa rekvisiittaa, kuten kaverin Virosta tuliaisiksi tuoma Mossen vanha ensiapulaukku, jonka matkapahoinvointiin tarkoitetusta pullosta on ehkä viisainta olla siemailematta, ainakaan ajaessa. Osa osalta on autoon löytynyt myös alkuperäinen rengaspainemittari ja työvalon sisältävä, sangen kattava työkalusarja, jonka meisseli- ja avainvalikoimasta omistaja toteaa: "Noin periaatteessa tällä pystyy metsässä tekemään vaikka koneremontin." 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin ohjauspylväässä. Mittariston bakeliittikehys on yksi Mossen hankalista osista, sillä kappaleella on vuosien kuluessa taipumus vääntyillä pois muodostaan. 01 Merkki ja malli Moskvitsh 407 02 Vuosimalli 1962 03 Moottori 4-sylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Saatuaan Mossensa ensin normaalirekisteriin ajeli Petri sitä näyttämään museotarkastajille saadakseen lisäohjeita mitä tulisi tehdä jotta auto pääsisi museorekisteriin. Ehjän, mutta reunoiltaan tummuneen kattoverhoilun osalla jätettiin alkuperäinen toistaiseksi paikoilleen, sillä sen uusimiseen tarvitsisi löytää taitavampi tekijä ja oikeanlainen materiaali. Auton mukana tulleessa punaisessa rekisteriotteessa ei alkupään rekisteritunnuksia näkynyt, mutta konttorilta luvattiin että vaikkapa vanha valokuva autosta, jossa vanha tunnus on luettavissa, kelpaisi tässä tapauksessa vanhan tunnuksen uudelleen saamiseen. Simpukkaohjaus, rumpujarrut 06 Kori Itsekantava 4-ovinen kokoteräskori 07 Mitat Pituus 398, leveys 150, korkeus 149, akseliväli 237 cm. Isku 75, poraus 76 mm, tilavuus 1390 cm3. Kolmen tarkastajan syynissä todettiin että autoon olisi tehtävä vielä paperityöt, niin urakka olisi siltä osin valmis. Kansiventtiilit. Takaveto 05 Alusta Edessä erillinen kierrejousitus, takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset. Teho 45 hv 04 Voimansiirto Sisustuksen osalta ajan hapertamat istuinverhoilut sekä lattiamatot uusittiin kauttaaltaan, mutta oviverhoilujen suhteen päädyttiin kompromissiin, jossa valtaosa materiaalista jätettiin alkuperäiseksi ja vain kyynätukien päälliset uusittiin. Paino 990 kg PETRI Rantasen mosseharrastus syntyi vastavetona kaveripiirin amerikanautointoilulle. 06/12 21. Muodonpalautuksen jälkeen osa sai näköä antavan sellakkakäsittelyn pintaansa. Korjaamo mukana Auton nykyiset OSO65-tunnukset eivät viittaa yksilön historiaan Oulun läänissä, vaan tulivat autoon sattumalta kun Petri sai selata katsastuskonttorin kilpipinoa autoa rekisteröidessään
Nykyisin tämä kolmisenkymmentä vuotta sitten kunnostettu miljoonamenijä löytyy Riihimäeltä, lujasti diesel-Mersuihin luottavan Kari Kuutin omistuksesta. 22 06/12. Miljoonamenijä Mercedes-Benz 170 DS ´52 Kuutostien varrella, Kesälahdella on yksi jos toinenkin Pivanka-huoltamoon kahvitauolle pysähtynyt nähnyt punaisen Mercedes-Benz 170:n koristamassa ravintolan sisätiloja
Riihimäki 06/12 23
Mercedes-Benz 170 DS Teksti: Jan-Erik Laine ja Antti Kautonen Kuvat: Jan-Erik Laine D ieselautojen historiaa tentittäessä parhaiten autokirjansa ulkoa opetelleet pussihousut pääsevät loistamaan knoppitiedollaan että Citroenin Rosalie -malliin tarjottiin moottorivaihtoehtona dieseliä jo 1930-luvun puolivälissä, ensimmäisenä maailmassa. Vaikka 3 691 tuodun ajoneuvon määrä nykymittapuun mukaan on vaatimaton, kipusi Veho edustamillaan Kaiser-, Austin-, Diamond T- ja Mercedes-Benz-autoillaan maan johtavaksi autojen maahantuojaksi vuonna 1950. Helsingissä Tennispalatsin yhteyteen Kalevankadulta siirtyneen Vehon toimipisteen edustalla saattoi vuonna 1949 ihailla maamme ensimmäistä dieselmoottorista henkilöautoa. Mutta kysyppäs asiaa tavallisilta klassikkoautoharrastajilta, niin kyllä vaan arvaukset kohdistuvat varsin yksimielisesti sille kannalle että Mercedes-Benziä saadaan automerkkinä kiittää näistä äänekkäästi raksuttavista, ja usein vaatimattomaan huippunopeuteensa varsin kiireettömästi kiiruhtavista autoista. Kekseliästä bisnestä Suomessa ei dieselhenkilöautoihin juuri ennen sotia päästy tutustumaan ja verkkaisesti se tapahtui sen jälkeenkin. Tämä musta, tyyppinumeroltaan W136-korinen 170 diesel-Mersu oli vielä varta vasten kyljiltään teipattu mainostamaan henkilöautoissa uutta moottoriratkaisua ja kyseisen yksilön pioneeriasemaa massamme. Pari vuotta myöhemmin oli sotakorvaukset saatu maksetuksi, Armi Kuuselasta kruunattua maailman kaunein ja Helsingissä järjestettiin olympialaiset, joiden vuoksi Suomen ja erityisesti Helsingin katukuvaa haluttiin uudistaa kertaheitolla. Tuolloin maahamme saapui myös lujasti diesel-Mersujen ylivoimaan luottavan riihimäkeläisen Kari Kuutin omistuksesta nykyisin löytyvä Mercedes-Benz 170 DS. Kaupat kahdesta Perimätiedon mukaan Helsinkiin taksiautoilijalle uutena myydyn yksilön alkutaipaleet ovat omistajalle osin hämärän peitossa, mutta pitkään Kesälahdella viipyneen auton 70-luvun loppupuolella tehdyn kunnostuksen vaiheita varsin läheltä seurasi Petri Issikainen, jonka isälle Viljo Issikaiselle Mersut olivat intohimo. Modernin kaupungin vaikutelmaa lähdettiin toteuttamaan myöntämällä erityisen paljon Suomen Pankin valuuttavarantoja autojen maahantuojil- le, jotka myös käyttivät tilaisuuden hyväksi. Petri uskoo isänsä jo tuolloin saaneen erityisen kipinän Mersuihin, sillä hänelle oli uskottu savonlinnalaislääkärin Mercedeksen huollot, pesut ja puunaukset, joista hän huolehti vapaa-aikoinaan. 50-luvun alkuvuosina Viljo Issikainen aloitti itsenäisenä taksiautoilijana Kesälahdella ja teki vielä linjurikuskin hommia päällekkäin vuoteen 1954, mutta niistä oli luovuttava kun seuraavana vuonna avattiin hänen vetämänään Kesälahden Esso-huol-. Omaa osaansa valuuttaongelmassa näyttelivät vielä sotakorvaukset Neuvostoliitolle, jotka eivät ainakaan vauhdittaneet autokauppaa. Suosio ei varsinaisesti räjähtänyt 24 06/12 käsiin, johtuen siitä että autojen saanti oli sananmukaisesti kortilla ja maahantuojan oli keksittävä kaikki mahdollisuudet saada autojen hankintaan tarvittavaa ulkomaanvaluuttaa. Kalevi Karusuon Fiude-kirjassa Vehon mersutuontia tiedetään noina vaikeina aikoina vauhditetun kekseliäillä bisneksillä, joihin kuuluivat niin puolukoiden, jäkälän kuin partasutien valmistukseen sopivien sianharjastenkin kaupittelu ulkomaille. Sodan jälkeen 40-luvun lopulla Viljo aloitti Savonlinnassa toimineen linjaautoilija Veikko Uotilan palveluksessa kuljettajana
Hänestä oli apua erityisesti varaosahankinnoissa Saksasta. Kaupat autoista tehtiin ja niin kaksi mustaa johtotähteä matkasi Kesälahdelle. Molemmat kuntoon Pitkää päivätyötä huoltamoyrittäjänä tehnyt Viljo Issakainen hallitsi kyllä auton korjaushommat, mutta koskaan ei myöskään ole liian vanha oppimaan uutta. Oviverhoilut ovat edelleen alkuperäiset, etuistuimet sen sijaan on verhoiltu uudelleen. 60 vuotta vanhan, toista miljoonaa ajetun entisen taksin takapenkki: alkuperäinen ja ehjä! toasema. "Isä oli jo silloin seitsemänkymppinen kun se ne autot osti. 80-luvun alkupuoliskolla valmistunut auto museotarkastettiin ja rekisteröitiin MRA57-tunnuksiin ja Viljo 06/12 25. Petri muistelee että Vantaalla kaupan olleet ´54 sekä ´52 Mersut olivat liiteriin unohdetun oloisia, mutta kaikin puolin kokonaisia, ja ilmeisesti niille sijoilleen omin voimin ajettuja. Molemmat Mersut valmistuivat aikanaan, mutta jostain syystä tekijä ei tahtonut molemmista autoistaan enää mustia, vaan ryhtyi kartoittamaan muita aikanaan tarjolla olleita värivaihtoehtoja vanhempaan autoonsa. Sitten piti mig-hitsauskonekin ostaa ja opetella vielä hitsaamaan sillä, kun se niitä Mersujaan teki", muistelee Petri isänsä touhuja. Niin kuin Viljo ei työelämässä olisi tarpeeksi autoja päässyt rassailemaan, piti eläkepäiviksikin hankkia vielä tekemistä. Petri muistelee että projektissa oli mukana myös aikanaan Vehon palveluksessa ollut, kymmenkunta vuotta sitten edesmennyt herra Eronen, joka tunnettiin varsinaisena Mersujen tietolaarina. Aikansa myyntiesitteitä uskoen autoa olisi ollut saatavana myös punaisena, mutta Petri Issakainen vähän epäilee olisikos sävy ihan niin kirkas ollut jollaisen isä autoonsa itse ruiskutti. Niinpä Viljo Issakaisesta tuli kahden projekti-Mersun omistaja. KUN auton pintaväri vaihdettiin mustasta punaiseksi vaihtui tunnelma ohjaamossa kun peltinen kojelautakin maalattiin. Petri muistaa että elettiin 70-luvun jälkimmäistä puoliskoa, kun Helsingin Sanomissa oli pieni riviilmoitus kahdesta vanhasta Mersusta, joiden perään isänsä intoutui soittelemaan. Tekniikan osalta Mersun dieselmoottori uskottiin Kiteen Moottorikoneistamon remontoitavaksi ja samalta paikkakunnalta löytyi myös tekijä etuistuinten uudelleenverhoiluun. Myyjä ilmoitti että on joko ostettava molemmat tai vaihtoehtoisesti mentävä muualle ostoksille. Isän pohdinnat siitä, kumman hän niistä projektikseen ostaisi, osoittautuivat tarpeettomiksi. Silloisilla huoltoasemilla ratkottiin monenmoisia huolia, joita hiljalleen lisääntyvät autoilijat toivat tullessaan, ja Petri muistaa että kaikenlaisten korjauksien lisäksi huoltamolla tehtiin entisaikaan jopa autojen maalauksia. Myyjä ilmoitti että on joko ostettava molemmat tai mentävä muualle ostoksille
Paino 1275 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 100 km/h, kiihtyvyys 0-100 56 s 09 Valmistusmäärä 12 857 kpl Issakainen raksutteli menemään autollansa joka kesä, joskaan ei kovin pitkiä reissuja. Minähän siitä paikasta kyselemään että onko jo myyty, ja kun vastattiin että ei ole, niin minä siihen että nyt on." Itse kaupassa ei varsinaisia ehtoja ollut vaan enemmänkin toiveena että jos auto pääsisi hyvään ja huolehtivaan kotiin eikä päätyisi rokattavaksi. Kari kertoi mersutaustoistaan ja vakuutti että häneltä ei auto tulisi lähtemään enää kiertoon ja tilat säilyttämiseenkin löytyy. Koska BDH 96-kilpi oli vapaana, faksattu kuva autosta ja vanhasta rekisteriotteesta Ensisijaisesti työkaluja Kuljetusliikettään Riihimäellä vetävä Kuutti kertoo oikeastaan aina olleensa mersumies, ja nimenomaan juuri diesel-sellainen. Nykyisin kuljetusliikkeen tavara-ajossa oleviin Sprinttereihin kertyy 200250 tuhatta kilometriä per vuosi per auto, joten Tampereen Veho, josta kalustohankintoja on tehty, on tullut tutuksi. "No enhän minä olisi ostanut tuotakaan, jos se olisi bensavehje ollut, 26 06/12. Vuonna 1972 ajokortin saatuaan pahinta nuoruudenintoa hän kertoo tasoittaneensa ensin vuoden päivät 1 200-kuutioisella Kuplavolkkarilla, mutta kun sitä seurasi ´66 siipimersu dieselkoneella, niin suuria linjanmuutoksia ei ole sen koommin tarvinnut tehdä. vääntö 10,3 mkg / 2000 rpm. 04 Voimansiirto 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin ohjauspylväässä, takaveto 05 Alusta Erillisjousitus kierrejousin, rumpujarrut 06 Kori Keskusputkirunkoon kiinnitetty 4-ovinen teräskori 07 Mitat Pituus 444, leveys 169, korkeus 161, akseliväli 285 cm. Mercedes-Benz 170 DS 01 Merkki ja malli Mercedes-Benz 170 DS 02 Vuosimalli 1952 03 Moottori 4-sylinterinen nestejäähdytteinen dieselmoottori edessä pitkittäin. Petri Issakaisen toisessa polvessa luotsaaman, yli 50 kun se on se naftankäry ollut meillä jo neljännessä polvessa", hän toteaa. Talvet Viljon punainen Mersu seisoi huoltamon ravintolan sisustuselementtinä muutaman muun klassikkoauton lailla, ja se siirrettiin hänen Ilpo-poikansa nimiin Viljo Issakaisen itse siirryttyä ajasta ikuisuuteen vuonna 2003. Koska MRA57-tunnusta Kari piti hiukan harhaanjohtavana, hän tiedusteli Trafista mahdollisuuksia saada vanha tunnus. Miksikään autokeräilijäksi Kari ei tunnustaudu, vaikka talleista ´74 ja ´96 avo-Corvetet löytyykin, ja vanhan Mersun hankintakin oli hiukan sattumaa. Poraus 75, isku 100 mm, tilavuus 1767 cm3. laskeskelee vuosien varrella hankkineensa kaikkiaan kolmisenkymmentä. "Se oli kesälomareissulla kun pysähdyttiin Kesälahdelle syömään ja näin tämän siellä lasiseinän takana. Aiemmin lähes parikymmentä vuotta taksia pitäessään niitä tuli vaihdeltua puolentoista vuoden välein uusiin. Siinä sitten katsellessa havahduin että lasissa oli pieni lappu että myytävänä. Johtotähtiä hän "No enhän minä olisi ostanut tuotakaan, jos se olisi bensavehje ollut, kun se on se naftankäry ollut meillä jo neljännessä polvessa." vuotta Essona toimineen ja nykyisin ST1-asemana toimivan huoltsikan ravintolassa Mersu sai seistä lähes koskematta vuoteen 2010, jolloin riihimäkeläinen Kari Kuutti kesälomamatkallaan osui paikalle. Puristus 19:1, Teho 40 hv/ 3200 rpm. Kaupat päästiin sopimaan siltä paikalta ja auton hakukin jo seuraavalle viikolle. Vanhaan tunnukseen Auton mukana tuli muutama valokuva sen kunnostusvaiheista, joista selviää sen olleen aivan alkutekijöissään, sekä vanha rekisteriote, josta selvisi auton alkuperäinen Helsingin rekisterinumero
Dieselkäyttöisiä autoja on siltä saanut jo yli 75 vuoden ajan, alkaen vuoden 1936 W138-sarjan 260 D:stä ja sen OM138-neloskoneesta. TILAA kuvatekstille.Met vel del et, quat adit euguer sequat. Ensimmäinen viisisylinterinen tuotantodieselmoottori oli 1974 tarjolle tullut kolmelitrainen OM617; käytännössä tarkalleen kuin siihenastinen 240D-mallin OM616, mutta ylimääräisellä sylinterillä. 230 hevosvoiman tehoilla varustettuna C111 saavutti yli 320 kilometrin vauhdin Nardon testiradalla Italiassa sekä kykeni 12 tunnin yhtäjaksoiseen ajoon 316 km/h:ssa kuluttaen tuona aikana keskimäärin 16 litraa satasella, tuossa vauhdissa. Toki Suomessakin harva hairahtui tuolloin 200D:stä mihinkään muuhun malliin. 06/12 27. Boschin syöttöpumpulla varustettu motti tarjosi 45 hevosvoiman tehot 3 200 kierroksessa. Varaosien saatavuutta näinkin vanhoihin Mersuihin Kari pitää hyvänä, vaikka itse hän ei ole toistaiseksi tarvinnut kuin uudet takajarrusylinterit. Ottaen huomioon sen, että tankkauspisteet olivat suhteellisen harvassa tuolloin, oli 9,5 litran keskikulutus satasella sekä 500 kilometrin toimintasäde huomattava saavutus; bensiinikäyttöinen 200-malli vei 13 l/100km. Vuonna 1967 auto löytyy rekisteröidyn autonasentaja Juho Aaltosen nimiin, joten huoltopuolen voisi olettaa olleen kunnossa vielä 15 vuotta vanhassa autossa. "Jotain kolmesta viiteensataan kilometriin ja olisinkos vasta kerran tai kaksi edes tankannut tätä." Hän toteaa raksuttajastaan. RIIHIMÄKELÄISELLE Kari Kuutille diesel-Mersut ovat tuoneet niin leipää pöytään kuin iloa mielelle. Taksina Kari ei auton usko kauaakaan olleen, sillä kaluston vaihtuvuus on kuluttavissa hommissa ollut aina vilkasta. "Enää autoa ei arvailla viisseiskaksi", Kari perustelee. Sumsandre modolum velis dolore tatem henit praesed dit vulputpat, volortie vercidui tio od euis ad et nit nibh erit vel utat adignis augue tat praesecte delis. riitti perusteeksi tunnuksen palauttamiseen. Iloisesti raksuttavan miljoonamenijänsä hän on suunnitellut pitävänsä ainakin niin pitkään kuin henki pihisee. MERSU JA DIESELIT Mercedeksen dieselhistoria kieltämättä jättää muut merkit pitkälle varjoonsa. Siinä missä käytännössä jokaisella merkillä on nykyisin turbolla avitettu pikkudiesel tarjolla jokaisessa mallisarjassa, on Mercedes-Benz ollut vuosien saatossa monelle se ainut ja oikea dieselajokki. Tämä selittäisi myös miljoonasta ajetusta kilometristä kertovan maskimerkin, jonka kuulumista autoon vakuuteltiin Vehosta Karin sitä kysellessä. Artikkelissa mainittu 170 D, OM-636 -moottorillaan oli todellakin vasta kolmas dieselkäyttöinen henkilöauto koko dieselmoottoreiden historiassa, sekä ensimmäinen sodanjälkeinen dieselauto. Moottorin ensiesiintyminen oli ollut C111-konseptiautossa, tosin hieman kutitellussa muodossa. Vuonna 1978 markkinoille tullut W116-korin Mercedes-Benz 300SD, ahdetulla OM617:llä, oli ensimmäinen tuotantomalli turbodieselillä. Im dolor ipit laorper sim et dunt ut ametumsan ulputat. Mercedeksen synonymiteettiä dieselautojen suhteen avitti 80-luvulla W123:n erikoinen markkinointi Yhdysvalloissa: vuoden 1981 jälkeen autoa sai USA:ssa vain kolmelitraisella dieselillä, turbolla tai ilman. Taksiliitosta hän tiedusteli josko yksilön taksivaiheista löytyisi dokumentteja, mutta niin vanhoista ei arkistoa löytynyt. Loppuvuodesta 1979 tuotiin markkinoille ensimmäinen W123-turbodiesel eli 300TD Turbodiesel; tätä sai ensialkuun vain automaattilaatikolla ja suurimmassa osassa markkinoita vain farmarikorin yhteydessä. Ajaminen miljoonamenijällä on muutenkin jäänyt häneltä varsin vähälle, sillä jos työajolta aikaa jää, maisema vaihtuu mukavammin uunituoreen CLS 350 CDI:in ohjaimissa
Kouvola 28 06/12
Muutto Turkuun oli jo sinetöity, mutta eipä tuo ollut matka eikä mikään, kun uudella Taunuksella ajeli sunnuntai-iltoina Kirkniemelle ja lauantai-iltaisin takaisin kotiin Turkuun. Perheen molempien poikien hankittua uudet autot, Taunus jäi ylimääräiseksi ja siitä päätettiin luopua. Ruotsin ja Keski-Suomen Mobilistien talviajoissa todeten auton lämpimäksi talvikulkuneuvoksi. 1970-luvun lopulla Salosta jo hieman jännitti, meneekö ajokortin uusinnan lääkärintarkastus vielä läpi, kun ikääkin alkoi jo olla lähemmä 80 vuotta, mutta kymmenen vuotta vanhempi tuttu lääkäri vain ihmetteli "Mitä sinä nuori mies tuollaisia epäilet". Taunuksen varusteena oleva Telefunken Bajazzo Sport -matkaradio ja sen alkuperäinen autoteline ovat peräisin Heikkilällä 1960-luvulla olleesta kakstahti-Saabista. Englantiin Taunus-rahoja tienaamaan "Olen aloittanut autoilijan urani vuosimallin 1964 Taunus Transitilla, joka meillä oli kotona maatilalla. Vaari huomasi nuoren miehen aidon kiinnostuksen ja testamenttasi auton tyttärenpojalleen ja vannotti vävyään rakentamaan uuteen taloon niin suuren autotallin, että Taunuskin varmasti mahtuu sinne. Muutaman kerran vuodessa tosin ajeltiin rouvan kanssa kyläilemään Kouvolaan muuttaneen tyttären perheen luokse sekä toisinaan poikettiin sukuhautoja hoitamassa Jokioisilla ja Paraisilla, mutta talvet Taunus huilasi pukkien päällä. Tehtaan valmistuttua Taunuksen matkamittari pyöri harvakseltaan. Niin todella tehtiin. Huoleton harrasteauto Omana aikanaan arkinen ja tuiki tavallinen Taunus 12 M herättää nyt nostalgisia tunteita missä ikinä liikkuukin ja liikkeellä se onkin: Jouko ja Birgitta Peri hankkivat vuonna 2004 harrasteautokseen vuosimallin 1964 Taunuksen ja ovat siitä lähtien ajelleet sillä useamman tuhannen kilometriä joka kesä. Teksti ja kuvat: Lea Lahti K un Rauma-Repola Oy:n Rauman tehtaiden pitkäaikainen työntekijä Urho Salonen alkoi lähestyä eläkeikää, hänelle tarjottiin pehmeänä laskuna eläkkeelle pestiä Lohjalle rakennettavan Kirkniemen tehtaan työmaavalvojana. Uusilla Hakkapeliitan talvirenkailla Turun ja Lohjan väli kuitenkin taittui talvikelissäkin ongelmitta. Ostajaksi löytyi kouvolalainen pitkän linjan mobilisti Anssi Heikkilä ja auto siirtyi hänelle 31.7.1998. Talviautoilu hieman arvelutti, kun siihen asti oli ollut tapana laittaa auto talveksi pukkien päälle huilaamaan. Se oli hankittu vihanneksia ja juureksia kasvattavan tilan tuotteiden kuljetukseen. OMISTAJILTA löytyy varsin kattava valikoima P4-malliin liittyvää aineistoa: muun muassa varaosakirja, korjaamokäsikirja, esitteitä, mainoksia sekä lehtiä, joissa on automallin koeajoselostuksia. 06/12 29. Uusi omistaja joutui vielä muutaman vuo- den odottelemaan omaa ajolupaansa, mutta ajeli sittemmin perintöautollaan muutaman kesän. Anssin ei tarvinnut tehdä suurempia remontteja, ainoastaan kulunut kuljettajan istuin vaihtui toisen väriseen ja apumiehen puoleiseen. Hän ajeli Taunuksella eri tapahtumissa ja kävi sillä mm. Lompakossa oli aina mukana kuva Taunuksesta siltä varalta, että joskus oli liikkeellä ilman autoa ja halusi näyttää millaisen menopelin omistaa. Tyttären esikoispoika kuuli kertomuksen vastaanotolla käydystä keskustelusta ja kysyi vaariltaan, mitä tämä oikeasti aikoo autolleen tehdä sitten kun ei enää saa ajolupaa. Vävyn kertoman mukaan puolison kuvaa lompakossa ei ollut. Vuonna 1993 Taunus hyväksyttiin museorekisteriin melkein sellaisenaan, sen verran hyväkuntoisena aina sääsuojassa pidetty ja vähän ajettu auto oli säilynyt
Kesällä 2003 lyötiin kättä päälle, mutta auto jäi vielä talveksi Anssin talliin. Omistajanvaihdos tehtiin heti vuodenvaihteen jälkeen ja auto rekisteröitiin Perin nimiin tammikuussa 2004. "Viisari oli ajon aikana heilunut reunasta toiseen ja keväällä Kuninkaantieajon yhteydessä neula sitten katkesi. "Taunus Transitissahan oli paljon samaa kuin 12M:ssä, maskin muoto oli sama ja lamputkin samanlaiset", hän kommentoi. Olin löytänyt mittariston Saksan eBaynettihuutokaupan sivuilta ja Kymen kerhon jäsen Iiro Jaakkola sai hankittua sen yhdellä eurolla, joten mittariremontin hinta ei päätä huimannut." Myös uusia alkuperäisiä puskurinpuolikkaita on löytynyt samasta nettiosoitteesta kohtuulliseen alle 50 euron kappalehintaan. Eräältä P6harrastajalta löytyi sopiva uusi kytkinlevy, jonka avulla kytkinremontti saatiin suoritettua ennen ajokauden alkua. "Olin lähdössä syyskuussa Englantiin työkomennukselle ja sovittiin, että käyn hakemassa sieltä autorahat ja hoidamme raha- ja paperiasiat sitten kun palaan", Jouko kertoo. Täysentisöinti ei tämän auton kohdalla ole tullut mieleenkään. Viimeisen päälle laitetulla autolla ei sitten raaskitakaan ajella. Varastoon on hankittu myös erilaisia kulutusosia tulevaa tarvetta varten. Otin mittariston vaihdon yhteydessä vaijerin ulos vaipastaan, puhdistin sen ja laitoin takaisin ja vika poistui. Vuoden 2005 Suur-Saimaan Ym- sin vaijeri oli päässyt öljyyntymään. Ajoin sillä pari vuotta kunnes vaihdoin sen Datsun Finniin", Jouko Peri kertoo. Taunuksen omistajan kannattama linja on se, että korjataan se mikä 30 06/12. Harmittavasti se ehti rikkoutua ennen kuin sain vinkin, miksi mittarin viisari vemputtaa edestakai- Matkamittari pyörii "Tähän asti emme ole tehneet autolle mitään pientä huoltoa kummempaa, olemme tankanneet bensaa tankkiin ja ajaneet vaan", Birgitta ja Jouko juttelevat tyytyväisinä hankinnastaan, jonka matkamittarissa on tällä hetkellä 115 000 kilometriä. Kun Peri kuuli, että Heikkilä olisi halukas luopumaan Taunuksesta, alkoi autokuume nousta. "Visulahteen asti sinnittelin ja sitten tuntui siltä, että on pakko luovuttaa. Ford Taunus 12M 1973 meille ostettiin uusi diesel-Transit ja minä sain vanhan auton omiin nimiini. Ehkä juuri muistot tästä ensimmäisestä omasta autosta saivat Perin innostumaan 12M:stä harrasteajoneuvona 30 vuotta myöhemmin. Tosin alkuperäisen kaltainen kuljettajan istuin pitäisi löytää nykyisen vihreän ja väärän puoleisen tilalle. Hänen mielestään on paljon arvokkaampaa säilyttää mahdollisimman paljon entistä. Lainalaturin turvin saatiin kuitenkin ajo ajettua", Jouko kertoo nauraen. Täysentisöinti ei tämän auton kohdalla ole tullut mieleenkään. "Ajelin samalla laturilla vielä muutaman viikon, kunnes sain eräältä Kymen kerhon jäseneltä Transitin V4-koneen laturin ja nyt on se asia kunnossa toivottavasti pitkälle eteenpäin." 2007 kesäkuun lopulla autoon vaihdettiin mittaristo. Taunus on tällä hetkellä mittaristoa, kuljettajan istuinta ja laturia lukuun ottamatta alkuperäisessä kunnossa pienine kolhuineen ja kulumineen, ja sellaisena se on tarkoitus säilyttää jatkossakin. Siellä rompetoria kierrellessäni ja sopivaa laturia etsiessäni osui kohdalle toinen Taunus-harrastaja Timo Laulaja, jonka 17M:n takakontista löytyi lainaksi P3:n laturi. Kotiin auto haettiin vasta huhtikuun lopulla teiden kuivuttua. päriajoon Mikkeliin mennessä sattui niin, että Taunuksen laturi paloi ja oli vähällä jäädä koko ajo ajamatta. Selvisi kuitenkin, että lataus ei toimi, kun P3:n moottori pyörii oikealle ja P4:n vasemmalle. Joukon mielestä tämänkaltaisten tavallisten arkiautojen entisöinnissä mennään joskus liian pitkälle
on välttämätöntä ja pidetään auto yleensä hyvässä ajokunnossa. Rattivaihteessa on suhteellisen isot liikeradat, mutta se toimii hyvin ja vaihteet loksahtavat vaivattomasti paikoilleen. Peri on ollut kerhon sihteerinä kunnioitettavat 21 vuotta. "Sitä paitsi ihan vaan kylmästi rahallisestikin arvioiden on niin, että vaikka tekisin tähän täysremontin kymppitonnilla, auton arvo ei kuitenkaan nousisi paljoakaan", omistaja laskeskelee. Pieni ja näppärä Taunuksen polttoaineenkulutus vaihtelee 68 litran välillä. Birgitta ja Jouko kerryttävät auton matkamittarilukemia 2 0004 000 kilometrillä joka vuosi. Yhteensä matkaa on vuodesta 2004 alkaen taitettu lähes 24 000 kilometriä. Vuodesta 2004 lähtien Perit ovat osallistuneen kaikkiin Suur-Saimaan Ympäriajoihin, useisiin SAHK:n retkeilyajoihin ja myös useisiin AHS:n järjestämiin ajotapahtumiin. "Monta vuotta ajeltiin niin, ettei nähty yhtään samanlaista, mutta yhtenä vuonna kävi niinkin, että näitä oli yhtä aikaa kolme Suur-Saimaan Ympäriajossa", Perit hämmästelevät. Kaksi vuosikymmentä Kymen Kerhossa Jouko Peri on vahvasti mukana Kymen Automobiilikerhon toiminnassa. Tämä on mukavan pieni ja näppärä auto. "Saimme kattotelineet lainaan ja virittelimme vielä somisteeksi vanhat puusukset katolle", omistajat kertovat. "Tykkään kovasti ajella tällä. "Sitä ennen en ollut ajanut autolla paljonkaan ja etukäteen vähän jännitti talvikelissä ajaminen, mutta huoli oli turha, kaikki sujui oikein hyvin", Birgitta muistelee. Kuljettavan istuimessa on tällä hetkellä väärän värinen kangas ja omistajilla olisikin haussa kuljettajan istuin tai istuinverhoilu kuvan mukaisella kankaalla. 06/12 31. Myös pariskunnan lapset Heini, Jenni, Ville ja Nelli ovat olleet silloin tällöin ajotapahtumissa mukana. On selvää että vireän ja puuhakkaan, ajotapahTELEFUNKEN Bajazzo Sport -matkaradio ja sen alkuperäinen autoteline ovat peräisin auton aiemmalla omistajalla Anssi Heikkilällä 1960-luvulla olleesta kakstahtiSaabista. Perit ovat hankkineet 1960-luvun vaatteita ja pukeutuvatkin joskus ajotapahtumiin vanhan ajan tyyliin. Ensimmäisenä talvena, vuonna 2005 Birgitan työkaveri jäi eläkkeelle ja hänet saateltiin työelämästä Taunus-kyydillä. Hän liittyi kerhoon vuonna 1986 ja on ollut johtokunnassa 1980-luvun lopulta asti. On mukavaa, kun tällä liikkuessa tulee juttusille paljon ihmisiä, joilla on muistoja Taunuksesta", Birgitta kertoilee. "Olen vahvasti sitä mieltä, että autot ovat ajamista varten, myös museoautot", Jouko painottaa. Taunukseen on olemassa myös talvirenkaat, mutta toistaiseksi autolla on ajeltu vain kesäisin. Toissa kesänä mittariin kertyi lähes 5 000 kilometriä, kun jo pelkästään kaksi ajotapahtumaa Turussa ja Kolille suuntautunut autoharrastajien ajelu lisäsivät lukemia reilulla kahdella ja puolella tuhannella kilometrillä. Nuorimmainen, nyt 18-vuotias Nelli auttoi perheen vuoden 2008 Suur-Saimaan Ympäriajojen ajotehtävissä auton oman ikäluokan ykköspalkintoon, sillä Nellin tiedoilla ja arvauksilla napattiin neljältä rastilta täydet pisteet. Taunus 12M on naisellekin ihan helppo ajettava, vaikka siinä on rattivaihde. "Se lisää tunnelmaa ja juhlavuutta kun pukeutuu auton aikakauden mukaisiin vaatteisiin." Vaikka Taunus 12M oli aikanaan hyvin tavallinen ja melko yleinen kansanauto, ei niitä ole kovin paljon jäljellä. Penkkien keskiosan tyylikkäät kangasverhoilut lisäävät myös matkustusmukavuutta
Ford Taunus 12M Birgitta ja Jouko kerryttävät Fordin matkamittarilukemia joka vuosi. Toissakesänä Taunuksella ajeltiin ihailemaan Kolin komeita maisemia. 32 06/12. "Mielestäni harrasteauton pitää haista, maistua, pitää ääntä ja liikkua!" AUTO ja sen omistajat ovat tuttu näky monelle harrastajalle; Perin pariskunta osallistuu lukuisiin ajotapahtumiin joka kesä
Valtaosa Suomeen tuoduista P4-malleista on todennäköisesti ollut 1,5 litran moottorilla varustettuja TS-malleja. Oman kerhohallin hankinnan ja kunnostamisen myötä aktiiviporukasta hitsautui hienosti yhteen hiileen puhaltava tiimi. Uusi P4-malli esiteltiin vuonna 1962 ja sitä valmistettiin vuoteen 1966. Saksassa Fordin 12M-malli oli taas ollut jo pitkään lähes muuttumattomana ja tästä saatiin sen korvaaja lähes valmiina. Tavaratilasta näkee, että auto on säilynyt hyvin vähäisen ajomäärän ja huolellisen ruostesuojauksen ansiosta. Nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin, iskutilavuus 1498 cm3. Moottoreina olivat 40 hv:n 1,2-litrainen sekä 50, 55 ja 65 hv:n 1,5-litraiset V4:set. Korimalleina olivat kaikki normaalin kaavan mukaiset, eli kaksija neliovinen sedan, coupé, avomalli sekä ikkunoilla varustettu ja umpikylkinen farmarimalli. Lämmityslaitteen puhaltimessa on tarra, jonka päivämäärä JAN 10 1964 kertonee auton valmistusajankohdan. Meillä on tosi hyvää porukkaa kerhossa, on hienoa olla idearikkaan porukan kanssa järjestämässä tapahtumia samanhenkisille harrastajille", Jouko ja Birgitta kehuvat. "Kerhon ydinjoukoissa on mukavaa olla mukana, silloin pääsee hyvin vaikuttamaan kerhon toimintaan ja osaltaan muokkaamaan sitä mieleisekseen. "Onhan ollut mukava käydä Schlumpfin veljesten museossa katsomassa upeita autoja, mutta ei niiden katsominen tunnu miltään, kun vertaa vaikka viime kesänä Turun tuomiokirkon pihalla koettuun: kymmenittäin vanhoja autoja on liikkeellä yhtä aikaa ja ne pitävät jokainen omanlaistaan ääntä. Taunus 12M on kuin luotu vuosikausien kovaa käyttöä varten, esitteessä kehuttiin. 01 Merkki ja malli Ford Taunus 12M TS 02 Vuosimalli 1964 03 Moottori TAVARATILAAN saa helposti mahtumaan isommatkin matkatavarat. Usein Suur-Saimaan Ympäriajojen reitillä Anttolan rastilla odottelee tutuksi tullut Taunus-mies, jonka kanssa jutustellaan pitkät tarinat ja vaihdetaan kuluneen vuoden kuulumiset. Moottoria kehuttiin aikanaan erittäin vahvaksi ja verrattain taloudelliseksi. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset ja kallistuksenvaimennin. Paino 880 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 135 km/h 09 Hinta uutena 9555 mk 06/12 33. Sitä valmistettiin erilaisina 12M- ja 15M-versioina vuodesta 1966 vuoteen 1970. Pariskunta on myös aktiivisesti mukana Naisten Automobiiliklubin toiminnassa, Birgitta on tällä hetkellä kerhon puheenjohtajana. Muistoja ja elämyksiä Vuosien mittaan Taunuksen kanssa on tutustunut moniin ihmisiin, joissa 12M herättää edelleen aitoa jälleennäkemisen riemua. "Työtaakkaa helpotti huomattavasti, kun Lyytikäisen Riitta ryhtyi jäsenasioiden hoitajaksi", Peri kommentoi. Sen jälkeen Ford palasi useaksi vuodeksi takaisin pelkkiin takavetomalleihin. KONEHUONE on lähes alkuperäisessä kunnossa. Kerran Perin kodin ohi ajoi auto, joka peruutti saman tien takaisin. "Mielestäni harrasteauton pitää haista, maistua, pitää ääntä ja liikkua!" Peri päättää. Edessä kolmiomalliset alatuki varret ja ylös sijoitettu poikit tainen lehtijousi. P4-mallin seuraaja oli P6, joka myös oli etuvetoinen. TAKAVEDOSTA ETUVETOON JA TOISINPÄIN Ford Taunus 12M P4 oli ensimmäinen etuvetoinen Ford. Siinä vasta paikallaolijat saavat aidon elämyksen ja kokemuksen", Jouko kuvailee. Rengas koko 5,6013" 06 Kori Kaksiovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pituus 425, leveys 159, korkeus 146, akseliväli 253, raideväli 125 cm. Samaa moottoria käytettiin myöhemmin hieman modernisoituna Saab 96:ssa. Hän kysyi, voisiko saada katsoa konepellin alle ja tottahan toki konehuone tutkittiin yhteistuumin ja hyvin perusteellisesti. Teho 62 hv/5000 r/min 04 Voimansiirto Neliportainen manuaalivaihteisto rattivalitsimella, kuiva yksilevykytkin, etuveto 05 Alusta tumia joka vuosi järjestävän kerhon sihteeri ei pääse ihan helpolla. Auto perustuu alun perin Amerikan markkinoille suunniteltuun Ford Cardinal -konseptiautoon, jonka piti olla vastine Euroopasta tuotaville merkeille. Kuljettaja oli samalla kadulla asuva mieshenkilö, joka nähtyään 12M:n autokatoksessa tuli juttelemaan ja kertoi olleensa Fordin korjaamolla töissä näiden Taunus-mallien ollessa uusia. Kun Cardinal oli jo lähes valmis tuotantoon, päätettiin hanke kuitenkin haudata hiljaisuudessa
PITKÄÄN ITÄNYT HAAVE Jukka Pekka Järven 60-luvun maaja jääratakapinoissa näkemät kilpaGordinit johtivat oman Renault 8:n hankintaan 40 vuotta myöhemmin. Kokkola Renault 8 '67 34 06/12
06/12 35
Mutta ei Jukkakaan aivan voi pestä käsiään Gordini-vaikutteista, sillä neljän vuosikymmenen takaisissa jää- ja maaratakilpailuissa nähdyt 8 Gordinit eli kansan kielellä Sinisorsat vaikuttivat osaltaan siihen, että Jukka on entisöinyt ja museorekisteröinyt hopeanvärisen Kasin vuosimallia 1967. Unohtumattomia jääratamuistoja Jukka Pekka Järvi on kertomansa mukaan suhtautunut koko ikänsä myönteisellä innostuksella autoihin ja moottoriurheiluun. Esimerkiksi kierrejouset löytyivät niin edestä kuin takaa, mutta suurin tekninen edistyksellisyys oli auton hidastimissa. Jukka kuuli takaa lähestyvän auton ja ohjasi pyöräänsä lähemmäs tien reunaa. Renault 8 Teksti: Harri Onnila Kuvat: Paula Tavasti R enaultin vuonna 1962 esittelemä, sämpylämäisen Dauphinemallin korvannut perheauto R8 oli monella tapaa aikansa lapsi. 60-luvun Suomessa kyseisen innostuksen tyydyttäminen onnistui helposti, sillä kesällä maarataa ajettiin lähes joka paikkakunnalla ja talvella vesistöjen kiinteydyttyä siirryttiin jääradalle. Jukka oli 60-luvun lopulla ihastellut etenkin valkoisilla tuplaraidoilla tehostettujen sinisten Gordini-Renaultien vauhtia Kokkolan seudun eri autokilpailuissa. Jos Dauphinesta peritty takamoottorirakenne edustikin jo katoavaa kansanperinnettä, niin Gordini on alkanut määritellä perus-Kasiakin, ainakin meillä kilvanajon armoitetussa maassa. eräiltä kohdin R8 kulki vahvasti kehityksen aallonharjalla. Helmikuun 12. päivänä 1972 tapahtui jotain erityistä, mikä jätti lähtemättömän Renault 8 -painauman Jukan mieleen. Hilkkua vaille tonnisen motin voimavarat riittivät kuljettamaan kevyttä Kasia mukavasti ja taloudellisesti, mutta kuten historian kulku on usein osoittanut, muistetaan massoittain myytyjen perusmallien sijaan parhaiten ne kipakimmin kulkevat toteutukset. Kuvien upean Renault 8:n omistaja Jukka Pekka Järvi on jo usein saanut kohdata edellä mainitun ilmiön, kun Kasin havainnut kansalainen on tullut avaamaan keskustelua Renaultista: "Eikös nämä olleet kovia kulkemaan..?" Jukka on silloin joutunut korjaamaan, että eihän nämä tavalliset Kasit. Ratkaisu, joka yleistyi perheautoissa vasta vuosituhannen lopulla, oli 60-luvun alussa ehdotonta edistyksellisyyttä, jota saattoi tavoittaa vain monta luokkaa kalliimmista ja eksoottisem36 06/12 mista urheiluvaunuista. Rumpujarrujen sijaan Kasin jokaiseen nurkkaan oli asennettu levyjarrut. Moottori oli takana ja pyöreitä muotoja tuhlailleen 50-luvun jälkeen kantikkuus oli päivän sana, jota R8 edusti vahvasti saippualaatikkomuotoilullaan. Renault R8:n moottoritilassa oli uusi 956-kuutioinen nelonen, joka tuotti 44 hevosvoimaa liikuttamaan kehittyneillä alustaratkaisuilla toteutettua autoa. Hän oli tapansa mukaan menossa katsomaan jäärata-ajoja ja ajeli polkupyörällä kohti kisapaikkaa. Renault R8 ja vuodesta 1964 eteenpäin pelkällä 8-mallinimellä tunnettu Renault kuuluu osaltaan tähän ryhmään, sillä vuonna 1964 esitelty Gordiniurheilumalli on tietyllä tapaa alkanut määritellä perus-Kasiakin, ainakin meillä Suomessa, kilvanajon armoitetussa maassa. Ohittamisen sijaan auto kuitenkin hidasti Jukan kohdalle ja avoimesta ikkunasta kyseltiin, josko nuori mies tietäisi paikkakunnalla jär-
Muutaman vuoden iästä huolimatta Renault oli 70-luvun alussa edelleen uudenveroinen. Harmi kyllä, maltillisella ajolla ja hyvällä pidolla ollut Renault ei päässyt nauttimaan vanhoista päivistään kevyeen ajoon, vaan joutui käytännössä perheen kakkosautoksi. Tämä ei kuitenkaan ottanut vain 60 tuhatta ajettua priimakuntoista takatuupparia ajoon, vaan säilöi sen liiteriin talteen. Siemen oman Kasi-Rellun hankkimiseksi oli kylvetty. Taimin hellimä Kasi Samaan aikaan kun Jukka-poika katseli ihaillen Gordineja merenjäällä Kokkolan edustalla kevättalvella 1972, niin 200 kilometriä pohjoisempana Oulussa Taimi Kovalainen oli ajellut tyytyväisenä jo viitisen vuotta toukokuussa 1967 hankkimallaan hopeanhohtoisella Renault 8:lla. Kuski kuitenkin kysyi Jukalta olisiko hänellä mahdollisuutta hypätä kyytiin ja opastaa repsikan paikalta perille asti, niin ylimääräisiltä mutkilta säästyttäisiin. Renault 8:n myynti-ilmoitus ilmestyi Kalevaan, josta sen huomasi eräs raahelaismies. Hänen edellinen projektinsa, '74 Tippa-Rellu (Klassikot 2/2012) oli valmistunut edellisenä keväänä, joten aika oli vihdoin kypsä nuoruuden haaveen toteuttamiselle. Renaultin horros voisi jatkua kenties tänäkin päivänä, jolleivät yhteiskunnan muutospaineet olisi yltäneet liiterin rauhaan. Vuonna 2010 auto olisi vaatinut sen verran kunnostustoimia muun muassa ruostevaurioiden vuoksi, että raahelaisperhe katsoi vaadittavien kunnostuksien olevan sen verran suuria, että oli helpompi pistää Kasi myyntiin. Käyttöautoilun kuluttama Renault 8 ilmestyi netin myyntipalstalle elokuussa 2010, josta sen huomasi kokkolalainen Jukka Pekka Järvi, Gordineja ihastelleesta pojanviikarista Renault-harrastajaksi kasvanut mies. Jukka teetti kyläpläkkärillä alkuperäisen mallin mukaan tehdyn radiotelineen, jossa sävellahjoja loihtii National-radio. jestettävien jäärata-ajojen kilpailutoimiston sijainnin, ilmoittautumisaika kun olisi menossa pian umpeen. Kilpailutoimisto löytyi, mutta Jukan pesti apumiehenä jatkui, sillä hän ohjeisti kuljettajan jääradalle asti. SAIPPUALAATIKKOKORIN suoraviivainen ilme jatkuu auton sisätiloissa. Sama tahti jatkui aina vuosituhannen lopulle asti, jolloin ikääntynyt Taimi luopui autolla ajamisesta. Kasin oli siten määrä tulla päivänvaloon vain parin seisontavuoden jälkeen. Rakennuksen lähistöllä käynnistyi nimittäin tieprojekti, jonka oheistuotteena Renaultia suojaava lato määrättiin purettavaksi uuden väylän edestä. Päivän aikana hän sai olla varikolla pyörittelemässä piikkipyöriä Gordinin alle, laittamassa vilttiä tuulilasille ja mikä upeinta, antamassa kierroksia moottorille voimanlähdettä säätävän Gordini-kuskin ohjeiden mukaisesti. Renaultia hellästi kohdellut Taimi kuoli vuosituhannen vaihteessa, jolloin auto jäi hänen Veikko-pojalleen. Syykin oli ilmeinen, sillä Taimin autontarve oli maltillista ja kilometrejä kertyi vuodessa keskimäärin vain pari tuhatta. Jukan oli helppo vastata myöntävästi, etenkin kun hän oli ehtinyt huomata, että auton perässä oli traileri ja trailerilla jotain erityisen sykähdyttävää Renault 8 Gordini. Jukka sen luonnollisesti tiesi ja alkoi antaa parhaansa mukaan suullisia ohjeita. Ja kuin kiitoksena avusta, Jukka sai toimia koko kisapäivän apuna yksin liikkeellä olleelle Gordini-kuskille. Vähän ajettu Renault oli luonnollisesti komea näky, ja niin ikänsä Oulussa viettänyt Kasi lähti Raaheen. "Olin seurannut Kasien myyntiilmoituksia käytännössä päivittäin ja 06/12 37. "ONKO tuolla autolla kuuma kun sillä on kieli ulkona?" kysyi eräs harrastajanalku nähdessään Jukan Renault Kasin varapyörän sijaintia esittelevässä asennossa harrastetapahtumassa. Ei Renaultia varsinaisesti huonosti kohdeltu, mutta ympärivuotinen ajo himmensi nopeasti 40 vuoden ikää lähestyvän Renaultin hohtoa
Minulla oli Tippa, hänellä Kasi, ja kun kumpikin tarvitsi toisen autoa, niin tehtiin vaihtokaupat. "Totesin, että auto vaatii muutakin kuin pientä kohennusta. Niinpä aloin selailla nettiä ja kysellä tutuilta ympäriinsä." Ensimmäisenä Jukan silmään pistäneet ruostuneet lokasuojat piti ainakin vaihtaa. "Penkit olivat huonossa kunnossa, sillä ranskalaisten istuimien rungot ovat pehmeitä. "Koska olin harrastanut Tippoja, minulla ei ollut mitään varaosia Rellu Kasiin. Hän oli itsekin ostanut auton juuri lokareiden takia. Jukka ajoi auton keskelle tallin lattiaa ja nosti sen ylös. Tästä '69 varaosaKasista sain sitten myös muita hyödyllisiä varaosia." Samoihin aikoihin kun Jukka hankki Kasinsa, hän sai käsiinsä vuoden 1967 Renault 8:n esitteen. Renault 8 "Koska olin harrastanut Tipparelluja, minulla ei ollut valmiina mitään varaosia Renault Kasiin." odottanut sopivaa yksilöä. Tippojen parissa viihtyneellä Jukalla oli kuitenkin omat haasteensa uuden tuttavuuden kanssa. Verhoojakin ihmetteli, että olivat vanhaksi keinonahaksi ihmeellisen hyvät ja ehjät." Lokasuojien vaihdon lisäksi peltihommista selvittiin pienillä paikoilla ISTUIMIEN rungot ovat Renault 8:n sisustan heikko kohta, joten entisöinnin yhteydessä niitä jouduttiin korjaamaan. Varmaan edellinenkin omistaja laittoi auton myyntiin pitkälti sen vuoksi, että vuosimallin '67 autoon on jo vaikeaa löytää varaosia." Tippa-projekti oli siis vasta päättynyt, joten Jukalla oli aikaa keskittyä Kasiin toden teolla. Muutoin auto oli kyllä ehjä ja osiltaan täydellinen. Ilmajoella 19 vuotta puiden alla viettäneeseen aihioon oli aikanaan laitettu uudet lokasuojat, mutta projekti oli jäänyt siihen. Moottoriin oli kertynyt yhdeksässä vuodessa noin 60 tuhatta kilometriä lisää ja pellit kukkivat, vaikka auto oli jo ylimaalattukin kerran. Traileri perässä Jukka ajeli sovittuna ajankohtana Raaheen, mutta trailerin hän jätti läheisen huoltoaseman pihaan odottamaan, jottei näyttäisi liian innokkaalta ostajalta. Tässäkin ne olivat antaneet periksi, joten jouduin korjaamaan niitä. Myyntiin tullut Kasi vaikutti hyvältä ja lisäksi Raahe oli sopivan lähellä Kokkolaa, joten sovin tapaamisesta", Jukka kertoo. Otin sitten tästä varaosa-autosta lokasuojat, jotka hiottiin pellille niin, että olivat kuin tiskipöydänkannet. "Myyjä sanoi, että auto ei ollut ollut kovassa ajossa, mutta räknäsin kilometreistä, että kyllä se aika kovaan käyttöön oli joutunut. "Minulla oli aikaisemmilta vuosilta vaasalainen Rellu-ystävä, jolla oli Kasi. "Esitteen autossa oli jopa samat värit kuin omassa autossa, joten se oli hyvä malli ja apu entisöinnissä." Vaikka Renault oli ollut ympärivuotisessa ajossa liki kymmenen viimeisintä vuotta, oli se osiltaan täydellinen, joten kokonaan uusittavia kohteita oli lopulta miellyttävän vähän. Myös istuimien kangasverhoilu piti uusia, mutta keinonahkaosat olivat niin hyvät, että alkuperäiset saivat jatkaa tehtävässään. Tippamiehen uusi aluevaltaus Viimeisimmät vuotensa vauhdilla kilometrejä niellyt Renault oli edelleen katsastettuna, joten Jukka ajeli sillä ajokauden loppuun ja tunnusteli samalla korjaustarpeita. 38 06/12. Keinonahkaosat ovat sen sijaan alkuperäiset. Kangasosat olivat puolestaan kuluneet puhki, mutta kokkolalainen ammattilainen verhoili ne uudestaan. Pitkän väännön tuloksena kaupat tehtiin, minkä jälkeen sanoin, että onhan minulla trailerikin tuossa jo, joten saan auton saman tien kotiin", Jukka muistelee hymyillen
Itsestään asia ei tapahtunut, vaan vaati pitkäjänteistä ja sinnikästä puurtamista. Onneksi samanlainen mutta hyväkuntoinen osa löytyi etsinnän jälkeen Helsingistä. Jukka ei kuitenkaan aio keskittyä vain jompaankumpaan Renault-malliin, vaan sekä 4 että 8 saavat huomiota. Omamassa 740 kg. Mutta tämähän ei todellakaan ole kilpa-auto. "Mielestäni tein sitä kyllä ahkerasti, itse asiassa melkein joka ilta. Mutta tosi vankka kori, huomasin sen kun ensimmäisen kerran nostin autoa. Takana heiluriakselit, eteen suunnatut reaktiotangot, kierrejouset, kallistuksenvakain. "Jos olisin tiennyt, että nokkapelti on niin huonosti kiinni, niin en olisi uskaltanut ajaa huolettomasti auton hankittuani. Teho 44 hv /5200 rpm, vääntö 75 Nm /2500 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto. Sen sijaan pellin alta lymyävä 956-kuutioinen pannu vaati enemmän huomiota, sillä ennen remonttia se savutti ja vuoti öljyä. Poraus 65, isku 72 mm. Iskutilavuus 956 cm3. Puolet peltitöihin, puolet osien puhdistamiseen, kunnostamiseen ja maalaamiseen." Toukokuun alussa oli aika kutsua museotarkastajat paikalle ja punnituttaa työn jälki ulkopuolisilla asiantuntijoilla. Aiemmin museorekisteriin saatettu Tippa ei ollut sattumaa, niinpä myös Kasi läpäisi tarkastuksen komeasti. Muistona 40 vuoden takaisesta helmikuun päivästä on tallessa auton varikkolippu, jonka toiselle puolelle on kirjattu kilpailuaika. kynnyskoteloihin. Mutta ihmiset mieltävät, että Renault 8 oli kilpa-auto niiden Gordinien ansiosta." Tai ehkäpä perus-Kasikin on sielultaan "kova rauta" kuten Renault-mai- nonta julisti 60-luvulta 80-luvulle asti. Edessä ja takana levyjarrut 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 4-ovinen teräskori 07 Mitat Pituus 399, leveys 149, korkeus 141 (tyhjänä), 137 (kuormattuna 320 kg), akseliväli 227 cm. Tuo on kyllä Kasin tyyppivika, että nokkapellin saranoiden kiinnityskohdat ruostuvat", Jukka kertoo. Laskin että tunteja kertyi noin 1 500. Lasinen jarrunestesäiliö on kuin apteekin hyllyltä. Huippunopeus 130 km/h TÄMÄ Kokkolassa jäärata-ajoissa kilpaillut Gordini herätti viimeistään Jukan Renault 8 -innostuksen. "Kytkimen uusin ja kävin moottorin läpi: sylinteriputket, männät, laturin ja muut apulaitteet", Jukka listaa. Gordinien leimaama Kasi Jukan alkusyksystä 2010 hankkima Kasi nousi uuteen loistoon tämän vuoden keväällä. Tunkille on nostokohta vain yhdessä paikkaa taka-akselin etupuolella, josta koko kylki nousee kerralla ylös, mutta ei mene kori yhtään notkolle eivätkä ovet takertele." Vannoutunut Tippa-mies on huomannut lapsuusajan Kasi-unelman täyttymisen näkyvän myös autovalinnassa oman pihan klassikoista. Sen jälkeen oli aika nauttia työn hedelmistä. Toki tämä on tietysti uusi tuttavuus, joten sikälikin", Jukka loiventaa. Siitä saa viitteitä Jukankin pohdiskelusta perus-Kasin luonteesta. Ihmiset kun tulee juttelemaan, niin aina ne aloittaa että mä muistan kun näillä ajettiin kilpaa. "Tipalla ajo on jäänyt vähän vähemmälle, mieluummin sitä ottaa Kasin ajoon. "Ajellessani Tipalla kyyti on pehmeää ja korostetun maltillista, kun taas Kasin ohjauspyörän takana kaasujalkaa vaivaa levottomuus", hän kuvailee. 06/12 39. Puristussuhde 8,5:1. Pari päivää museotarkastuksen jälkeen Jukka käytti auton katsastuksessa ja autoon kiinnitettiin MPM55-kilvet. Virtaa tekemiseen riitti, kun oli innostus päällä. Renkaat (alkuperäiskoko) 135SR15 08 Suorituskyky MOOTTORI vastaa auton ulkokuoren herättämiä odotuksia entisöinnin tasosta. Moottoripellin herkästi rikkoutuva muovinen Renault-merkki oli takapuskurin kävyn ohella ainoa pisteosa, joka piti Kasissa uusia. 01 Merkki ja malli Renault 8 02 Vuosimalli 1967 03 Moottori Nelisylinterinen vesijäähdytteinen rivimoottori takana pitkittäin. "No onhan se tavallaan pirtsakka, 44 hevosvoimaa ja kevyt kori. Hieno Kasi ei ole jäänyt huomiotta Kokkolan kaduilla ja kulmilla. "Kun aina puhutaan että joku on susi lampaan vaatteissa, niin tämä on ennemminkin päinvastoin. Molemmissa kun on oma vahva persoonallisuutensa. Lattiavalitsin 05 Alusta Edessä poikittaiset A-tukivarret päällekkäin, kierrejouset, kallistuksenvakain. Nokkapellin saranointi vaati hitsausta enemmänkin
Tampere 40 06/12
War tbur g 35 3W '8 3 Harr Jy vä i Välimä k War sk ylän i on no tbur s S gin u uurajo tanut v je u udel leen n luokk oden 19 8 vauh a tiin. voittaja 9 - 06/12 41
Tehtaan hyväksi toteama Seppo tehtaanautolla Suurajoissa -konsepti olisi varmasti jatkunut vuoden 1989 kisassakin, mutta Wartburg-tiimi painiskeli jo nelitahtimoottorilla varustetun ralliautoprojektinsa parissa, joten tehdasautoa ei kyseisen vuoden sorasirkukseen ollut tarjolla. Tulos luonnollisesti tarkoitti sitä, että taakse olivat jääneet kaikki Wartburgin tehdaskuljettajat. Tuki kannatti, sillä tuloksena oli nappisuoritus, luokkavoitto. Tällä 42 06/12 kertaa laulun lopetti kannentiivisteen pettäminen. sija ja Wartburgin saavuttama automerkkien joukkuekilpailun voitto! Vuotta myöhemmin konsepti toteutettiin samanlaisena, joskin sillä erolla että Seppo karautti vauhdikkaasti metsään tehdas-Warrellaan. Nykyään tämän todennäköisesti viimeisen kaksitahtisen Jyskälän luokkavoittajan omistaa vahvoja ralligeenejä perimässään kantava Harri Välimäki. Historiallisten ralliautojen pariin Tamperelaisen Välimäen imaisi ralliautojen maailmaan hänen oma isänsä,. Periksi ei kuitenkaan annettu ja niin vain yrittäminen palkittiin seuraavana vuonna jälleen luokkavoiton muodossa. Hän kysyi Sepolta, josko suomalainen voisi ajaa tehdastiimissä seuraavana vuonna. Vuodeksi 1984 Sepon vauhti oli kuitenkin pistetty merkille, joten tukea Jyväskylään tuli maahantuojalta muun muassa ilmoittautumismaksujen ja majoituksen kuluihin. Seuraavana vuonna Seppo palasi vahvistetuin korvakkein rakennetulla 353W:llään Jyskälään, mutta joutui jälleen pettymään karvaasti. Silloin hän mietti, että olivatko tehdasautolla ajamiset nyt tässä. Se aiheutti kiusallisen tilanteen Wartburg-tiimille, mutta tallipäälliköllä oli ongelmaan ratkaisuidea. Seppo sai kuitenkin tapahtuneesta oppia, sillä itäsaksalaistiimi näytti miten he olivat ratkaisseet korvakkeiden vahvistamisen omissa autoissaan. Tuntuma ei ollut tuulesta temmattu, sillä ensimmäisen päivän jälkeen Seppo oli komeasti luokkajohdossa, takanaan muiden kilpakumppaneiden ohella Wartburgin tehdasjoukkueen kuljettajat. Sattuuhan nyt näitä, rallia kun ajetaan. Niinpä Warret oiottiin jälleen iskuunsa vuoden 1987 Jyväskylään, mutta kotiintuomisina oli jälleen vesiperä, tällä kertaa moottoririkon muodossa. Tuloksena luokkavoitto, yleiskilpailun 54. Vauhti jatkui kiivaana toisenakin kisapäivänä, mutta Sepon harmiksi Yksityiskuskin menestys aiheutti tiimille kiusallisen tilanteen, ja niinpä Virtaselle tarjottiin paikkaa tehtaan auton ratista. ralliratsu ei kestänyt kovaa kyytiä, vaan moottorin korvakkeet pettivät. Ralli-Wartburg Teksti: Harri Onnila Kuvat: Tuukka Erkkilä J ämsäläinen ralliautoilija Seppo Virtanen lähti vuoden 1982 Jyväskylän Suurajoihin toiveikkaasti, sillä alla oli hyvään lyöntiin saatu Wartburg 353W. Mutta mitä vielä, tehdasväki ei ollut millänsäkään. Se kun olisi mukavampi, että luokan voittaisi tehdaskuljettaja eikä yksityiskuski. Tehdaskuljettajana Jyväskylässä Niinpä Seppo saapui '85 1000 Lakes Rallyyn ehtana tehdaskuskina ja tallipäällikkö sai mitä oli tilannut. Tukea kuitenkin löytyi, joten Seppo osallistui omalla '83 Wartburg 353W:llä ralliin, ja niin vielä kerran Jyväskylässä juhlittiin luokkavoittajana Seppo Virtasta ja kaksitahtista Wartburgia. Apua ikävään tilanteeseen saatiin tehdastiimiltä asti, mutta edes he eivät onnistuneet kursimaan Warrea enää kisakuntoon lyhyessä ajassa
Vapaakytkimen ansiosta vauhdikkaassa ajossa neloselta kolmosella voi vaihtaa ilman kytkintä todella nopeasti. "Pakosarja on käännetty toisinpäin. Entinen voittaja-auto ei lopulta edes maksanut mitään. Yksilöön toi lisämielenkiintoa sen tausta: auto oli alkuperäinen tehtaan auto, jonka neuvostoliittolaiset olivat tuoneen Suomeen 1973. "Rakentamisessa oli suureksi avuksi samaisesta autoyksilöstä vuonna 1986 Vauhdin Maailmaan tehty artikkeli, jonka kuvista sai mallia teknisten ratkaisujen toteuttamiseen. rungonnumerot ne mitkä pitikin. Työtä helpotti se, että tärkeä pakoputkisto oli autossa edelleen paikallaan. Entinen voittaja-auto ei lopulta edes maksanut mitään. Sen myötä Harri tuli kiertäneeksi MM-sarjan ralleja ja Tyynenmeren rallisarjan osakilpailuja muun muassa etuautona. Normaalisti se menee moottorin alle, nyt moottorin yli lähtevä tehoputkisto on aika huomiotaherättävän näköinen. Seppo oli vain tyytyväinen, että joku tekee siitä vielä auton. joka ajoi 70-luvulla muun muassa Tampereen Konelan rallitallin Mossella ja Ladalla. Asiaa edisti, että Harri oli omistanut ralli-Warren ja viehättynyt sen kaksitahtisen kolmisylinterisen moottorin tekniikkaan ja sointiin. Edelleenkin rallia ja rallisprinttiä ajelevan Harrin historic-ralliautokanta ei jäänyt Mosseen, vaan talteen on otettu ja viimeistelty muun muassa Skoda 110 R Coupé ja DAF 55 Coupe Marathon, johon tutustuimme pari vuotta sitten (Klassikot 3/2010). Pakoputken päässä on sitten efektori, joka vähentää päpätysääntä." Kysyjä löytää "Tiesin Virtasen Sepon rallimeriiteistä Wartburgilla, joten viitisen vuotta sitten kysyin häneltä mahdollista aihiota, ja hänellä olikin tallessa 1989 Jyväskylän luokkavoittaja-Wartburg. Ne on tehty samaan kuoreen kuin nelivaihteiset, joten rattaat ovat ohuita eikä kestävyys ole siten neliportaisen luokkaa. Tehtaan autoissa laatikot olivat viisivaihteisia, ja tässäkin ehkä sellainen harvinaisuus on joskus ollut. Ohjaus on vakio, joten sen kanssa ei tarvinnut painia, mutta jarruja joutui tekemään hieman enemmän. Mansen Elite Racingin kilpurin, jolla Harrin isä oli ajanut kilpaa 80-luvulla. "Tekniikaltaan Wartburg on selkeä, ja Saksasta saa onneksi hyvin osia. Lisäksi Sepolta sain paljon hyviä kommentteja, jotka auttoivat rakentamisessa." Paikallaan olivat rattivaihde, pakoputkiston paisuntakammio ja vahvistetut tukivarret, joten kaikkea ei tarvinnut rakentaa tyhjästä uudelleen. Seppo oli valmis luopumaan autosta, ja olisi varmasti tehnyt niin jo aiemminkin, mutta kukaan ei ollut osannut kysellä häneltä autoa. Vanhat kuppipenkit ja nelipistevyöt ovat hyvä esimerkki. 06/12 43. Siinä mielessä nykyinen neliportainen on hyvä, välityksetkin samat kuin viisiportaisessa, ainoastaan viitonen puuttuu", Harri kertoo rattivaihteisen sielunelämästä. Kaksitahtinen päpättämään Kunnostus eteni kokonaisuudessaan ongelmitta. "Lattiakeppi oli surkea ja epätarkka rallissa, joten tehtaan autoissa oli aina rattivaihde. Harri tuntee sympatiaa erityisesti itäblokin vanhoja ralliautoja kohtaan, joten vähitellen hän alkoi etsiä Wartburg-ralliautoa aidolla kisahistorialla. Tässäkin rattivaihde on, minkä johdosta vaihtaminen käy nopeasti. Oli siis selvää, että ajokortin hankkiminen vuonna 1986 johti myös omaan ralliharrastukseen, ensiksi kartturiksi ja sitten ratin taakse. Edessä on levyt, takana rummut, jarrupaineensäädin on erikoisesti moottoritilassa, mutta sieltä voi siis säätää jarrujen painopistettä eteen ja taakse." Moottoria rakennettiin osaltaan huolella. Seppo oli vain tyytyväinen, että joku tekee siitä vielä auton", Harri kertoo projektin käynnistymisestä. Asiaa luonnollisesti helpotti, että Harri ei ollut ensimmäistä kertaa ralliautoa tekemässä. Polku vanhojen ralliautojen luo avautui käytännössä silloin, kun Harri havaitsi myynnissä vanhan Tampereen Konelan Mossen. Oma rallinajo tapahtui harrastepohjalta, mutta ammattimaiseen ralliautoiluun Harri pääsi tutustumaan sittemmin Jussi-veljensä kautta. Runkoa hitsattiin kuntoon ja maalattiin, alatukivarret on vahvistushitsattu ja alla on Bilsteinin iskarit. Alkuperäistä 80-luvun ralliasua oli autossa rajallisesti jäljellä ja kokonaisuus muuta kuin täydellinen. Vaihdettavia ja kunnostettavia osia oli melkoisesti, mutta mikä tärkeintä, paperit olivat olemassa ja HARRI ei ole rakentanut autoa historic-kilpailemista varten, joten tyyliä on voitu toteuttaa nostalgiapohjalta
Tällöin myös vaihdevipu siirrettiin ratilta lattialle, mutta käytännössä vain siviilimalleissa, sillä ralleissa rattivaihde oli nopeampi ja varmempi käyttää kuin hieman huteran siirtomekanisminsa vuoksi epätarkka lattiavaihde. Joka vuosi pyrittiin toki tekemään pieniä parannuksia niin luotettavuuden kuin suorituskyvyn eteen sääntöjen sallimissa puitteissa. Kun vuoden 1974 tehtaan 353 Rallyssa oli 992-kuutioisesta pannusta puristettu 85 hevosvoimaa, mikä viisiportaisen vaihteiston ansiosta kuljetti Warrea suotuisissa oloissa 170 km/h nopeutta, niin pari vuotta myöhemmin 353 WR:n 1147-kuutioinen kolmonen lauloi jo 110 hevosvoiman edestä. AWEtehtaan voimakkaan panostuksen myötä Wartburgin tehdasjoukkue puna-valkoisine autoineen oli tuttu näky rallikoitoksissa eri puolilla Eurooppaa. Rallitiimin paneutumista kaksitahtivirittämisen saloihin kuvaa luotettava huhu, jonka mukaan parhaiten jäähdytystä saavan etummaisen sylinterin sytytysennakkoa säädettiin hieman aikaisemmalla kuin kahden taaemman sylinterin. Käytännössä koko 80-luku rallattiin tuon reilun 1,1-litraisen voimanlähteen turvin. Ja mainittu Mille Miglian vienyt 328-kilpa-auto oli toki Eisenachissa valmistettu, merkiltään tosin BMW... Kaksitahtisen tehoille merkityksellistä pakoputkistoa paisuntasäiliöineen itäsaksalaiset rallimekaanikot tiettävästi säätivät shimmilevyillä tehokkaimman toteutuksen löytämiseksi. Tiimi saapui vielä kerran Jyväskylän näyttämölle 1,3-litraisen nelitahtiWarren kanssa vuonna 1990. Tämä lisätehon tavoitteluhan oli mahdollista, kun jokaiselle sylinterille oli omat katkojankärjet, puola ja kondensaattori. AWE:n rallitoiminnan keihäänkärkenä olivat Wartburgit, joilla kisattiin pienemmissä luokissa 50-luvun puolivälistä vuosikymmenen ajan 311-mallista ja lopuksi 312-mallista jalostetulla ralliautolla. Puolustukseksi on silti sanottava, että vuonna 1885 perustetun yrityksen "linjalta" saapui jo vuonna 1898 Wartburgwagen-nimeä kantanut auto, joten sikäli esitelehtisen otsikko on ohuesti perusteltavissa. Kun omaa virallista ralliautoa ei vielä ollut, oli ymmärrettävää että rallitalli antoi tukensa esimerkiksi Seppo Virtaselle vuoden 1989 Jyskälään, vaikka Sepolla oli alla vanha kaksitahtinen sotaratsu mallia '83. Ainakin siitä päätellen, että 70-luvun puolivälin suomenkielinen esite "Kahdeksan vuosikymmentä Wartburg-autoja" kertoo kilpailutoimintaosiossaan Wartburg-autojen saavuttaneen ensimmäisiä sijoja jo vuonna 1900 ja että Mille Miglian voitettiin vuonna 1940 "eisenachilaisella tyypillä 328". Siviilipuolelle katalysaattorilla varustettu moottori antoi hetkeksi tekohengitystä, mutta rallipuolelle se oli haastava. Tehdyt parannukset olivat joka tapauksessa ilmeisen ansiokkaat, vai onko kovin monesta muusta uudistetusta automallista esittää 44 DDR:n korkein arvomerkki, Karl Marx -kunniamerkki, "tunnustuksena erinomaisesta suorituksesta". Siirryttäessä rallimaailmaa muokanneelle 80-luvulle, jatkoi Wartburg tehdasjoukkueineen yhä pikkuluokkien palkintohyllyjen tyhjentämistä, vaikka automalli lähestyi jo 20 vuoden ikää. Vuosituhannen viimeisen vuosikymmenen kolkutellessa ovelle alkoivat olla DDR:n ja sitä myöten Wartburgin rallitiimin päivät luetut. Ensinnäkään rallissa ei ollut markkinoinnillisesti perusteltua kilpailla enää kaksitahtimoottorilla ja toisekseen nelitahtimoottorilla kilpailemisesta ei ollut kokemusta, olihan osaaminen viety äärimmilleen kaksitahtimoottorin kanssa. Tai olihan vuonna 1977 esitelty sentään paranneltu 353W, jonka kohennuksiin sisältyivät muun muassa kaksipiirijarrut ja levyt eteen sekä vaihtovirtalaturi, uusittu kojetaulu, H4-valot sekä törmäyksessä kokoonpainuva ohjausakseli. Suomalaisella rallikansalle Wartburgin rallihistoria on käytännössä yhtä kuin vuonna 1965 esitellyn 353-mallin ralliesitykset, jotka alkoivat loppuvuodesta 1966. Pian kuitenkin DDR:stä sammutettiin valot, joten sinnikkään AWE:n rallitiimin oli kerättävä kamppeet huoltoparkista ja keksittävä jatkossa jotain muuta mielekästä puuhaa. 06/12. Vaikka Wartburg-merkkisiä autojen valmistus alkoi vasta vuonna 1956, tehtaan propagandaosasto näki kilpa-autoiluhistorian ponnistavan jo paljon varhaisemmilta vuosilta. Ralli-Wartburg KAKSI TAHTIA RALLISINFONIAA Automobilwerk Eisenach -tehdas (AWE) kuuluu niihin autonvalmistajiin, jotka vuosikymmenien ajan osallistuivat aktiivisesti rallikilpailuihin oman tehdasjoukkueen voimin. Edellä mainittu esite kertoo 353:stä, että "197172 on 23:sta suuresta rallista yksistään 3 yleisvoittoa, 24 luokkavoittoa ja 9 joukkuevoittoa." Erikseen mainitaan, että Monte Carlossa 1973 Wartburg 353 sijoittui "ensimmäisenä etuvetoisena autona ryhmässä 2 (kuutiotilavuudelta 1150 cm3) toiselle sijalle". Lopun alkua toi Wartburg 1.3, jossa kaksitahtinen voimanlähde oli kiristyvien päästörajoitusten vuoksi korvattu Volkswagenin 1,3-litraisella nelitahtimoottorilla. Vaikka Wartburgin ulkonäkö pysyi hyvin samanlaisena 60-luvun lopulta eteenpäin, tehtiin tehtaan ralliosastolla vimmattua kehitystyötä kaikkien mahdollisten hevosien hankkimiseksi kolmesylinteriseen kaksitahtitalliin
"Mitä nyt olen vieraita kuljettanut, niin ihmettelevät miten hyvin tämä kulkee. Harrilla on nimittäin nyt työn alla mielenkiintoinen historic-ralliprojekti, FSO Polonez 2000 Rally. Ihan vain siitä syystä, että tehdasväritys sopii autoon Harrin mielestä niin hyvin. Iskutilavuus yli 992 cm3. Teho 75-85 hv 04 Voimansiirto Etuveto, 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto. Kun vielä vasemman jalan jarrutusta käyttää, menee reippaasti. Vapaakytkin 05 Alusta Edessä kaksoistukivarret, kierrejouset. On siinä ralliauton tuntua, vaikka onkin aika painava, lähes 1 000 kiloa." Harrin mukaan rungollinen ja vahvistetuilla tukivarsilla varustettu Wartburg on omimmillaan suhteellisen nopealla, mutta heikkokuntoisella tiellä. Vallankin missä kolmosella ja nelosella pääsee ajamaan ja heittämään aina kolmosta raakana sisään", Harri hehkuttaa. MOOTTORITILASSA herättää huomiota pakosarja, joka ei suuntaa tavanomaisesti koneen alle, vaan ylöspäin. Olisiko niitä nyt sellaiset 7585 hevosvoimaa", Harri pohtii. Rattivalitsin. Takana viistoheiluriakselit, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. "Ajanotto- ja pääkellot ovat rakentelun alla venäläisistä kelloista. Näin kaksitahtisen virittämisessä tärkeää roolia näyttelevälle paisuntakammiolle on saatu enemmän tilaa. "Mitä huonompaa tietä, sitä paremmin tämä menee." Ralli-Warre ei silti suinkaan ole vain pakoputkiviritteinen. Heikoin kohta virittämisen kannalta on vakiokaasari, mutta suuttimia vaihtamalla on koetettu houkutella tehoja. "FSO:sta on tarkoitus tehdä Teemu Tahkon kaudella 19811982 ajaman tehdasauton replika. Renkaat 14/56-13 06/12 45. Warren ulkoasu päätettiin toteuttaa Sepon aikana pinnassa olleen kokopunaisen sijaan tehtaan rallitallin puna-valkoisella teemalla. Sisusta on karu, mutta tarkoituksenmukainen. "Moottorin puristussuhdetta on nostettu laskemalla kantta 34 milliä. Autoa ei ole rakennettu historic-kilpailemista ajatellen, joten sisältä löytyvät nykymääräyksille kelpaamattomat, mutta auton henkeen sopivat vanhat rallipenkit nelipistevöillä. Warresta tuli myös rakentajan haaveilema mukava ajettava. Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut 06 Kori Kovaa kyytiä yli kuoppien Wartburgin tehdasjoukkueen ja Seppo Virtasen saavutuksia kunnioittava ralli-Warre valmistui viime kesänä. Erillinen profiiliputkikehikkorunko, 4-ovinen teräskori 07 Mitat Pituus 422, leveys 164, korkeus 150, akseliväli 245 cm. Turvakaareen on kiinnitetty myös tyyliin istuva ensiapulaukku, joka on peräisin vanhasta tehtaan ralli-Mossesta. Ne kun ovat ainoita sen hintaisia mitä pystyy ostamaan." Katsastuksesta auto meni läpi ilman sivuääniä, joten Harri pääsi heti nautiskelemaan autosta suljettujen testierikoiskokeiden lisäksi myös yleisillä teillä. Ja tietenkin ne uudet projektit. Poraus on ensimmäisessä ylikoossa, jolloin moottori pysyy alle litran tilavuudessa. Omamassa 900 kg. Syyt ovat harrastajille tutut: monen harrasteauton tuomat tila- ja kustannuskysymykset. Wartburgista tuli sellainen mihin Harri pyrki, mutta siitä huolimatta hän voisi luopua autosta maltilliseen hintaan. FSO on hieman hankala tehdä, sillä kaksilitraisella twincam-moottorilla ja Colottin viisivaihteisella laatikolla ladatussa Polonezissa lähes kaikki poikkeaa vakioautosta." Harrin aiemmat ralliprojektit tuntien voidaan Tampereen suunnalta silti odottaa pitkien talli-iltojen jälkeen jotain näyttävää, suomalaista rallinostalgiaa huokuvaa kalustoa. 01 Merkki ja malli Wartburg 353W 02 Vuosimalli 1983 03 Moottori Kolmesylinterinen vesijäähdytteinen kaksitahtinen rivimoottori edessä pitkittäin. "Mitä huonompaa tietä, menee sitä paremmin
Fordeihin päin aina vahvasti kallellaan olleelta Alpo Finnilältä löytyy Englannin Fordin lippulaiva vuodelta 1962 auto joka nautti suurta arvostusta valmistumisajankohtanaan. Brittifordien aatelia Ford Zephyr 6 46 06/12
Sitten se oli muuttanut Lappiin Äkäslompoloon seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Suomessa tuontisäännöstely jatkui aina vuoteen 1962 saakka eikä tätä ennen ollut kovin paljon toiveita saada muita kuin itäisiä autotuotteita. Britannian autoteollisuus oli tuolloin laatuun liittyvissä seikoissa myöskin jaloillaan ja tuotti mukiinmeneviä konstruktioita pienimmistä aina suuriin vaunuihin, kuten Ford Zephyr Mark II:sen, jota on luonnehdittu erääksi kaikkien aikojen kestävimmäksi brittituotteeksi. Hommasin sitten eräältä kaveriltani siihen voimalaitteen, joka oli ollut kellarissa osittain veden alla. Sitten purin tämän moottorin ja puhdistin kaikki osat ja niillä osilla pistin sen uudelleen pelaamaan." Alpoa ovat aina kiehtoneet Fordit ja nuorempana hänellä on ollut myös MK III useiden Kölnissä valmistettujen saman konsernin tuotteiden ohella. Alpo selvittää tietävänsä nykyään omistamansa kuutoskoneisen Zephyr ´62:sen historian vuodesta 1987 lähtien. Se oli nimetty myös sopivan runollisesti, sillä latinankielinen nimi tarkoittaa länsituulta. Monien Fordien mies Kaustisilta kotoisin olevan, vannoutuneen Ford-harrastajan ja SA-HK:n Keski-Pohjanmaan automobiilikerhon aktiivin Alpo Finnilän omistuksessa on ollut muiden muassa parikin Mk II -yksilöä (joista toinen rinnakkaismalli Consul), joten perspektiiviä löytyy varmasti: "Ostin aikoinani erään tällaisen luunkovan vanhemman mallisen Zephyrin, jonka kone ei ollut enää hyvässä kunnossa. Samoin tehtaat ja niiden tuotanto, palatessaan sotataloudesta, olivat monin eri tavoin vanhakantaisia. Teksti: Sami Korhonen Kuvat: Tuukka Erkkilä V ielä 1960-luvun alkaessa Englannissa seisoivat edellisen vuosisadan teollisen vallankumouksen tiiliset kompleksit alakuloisen näköisinä, vierellään nurmettuneet pommien jättämät jäljet sota-ajalta. Auto oli ollut Pohjois-Karjalan Juuassa vuoteen 1991 saakka. Läntisistä nimenomaan englantilaisia ajoneuvoja saatiin kohtuullisesti, mutta se ei riittänyt tyydyttämään kasvavaa janoa kuin hiukan. Sieltä matka oli jatkunut Kuusankoskelle, josta Alpo oli Zephyrin pelastanut vuonna 2002 yhä hyvässä alkuperäiskunnossa olevana. 06/12 Kaustinen 47. Säännöstely oli ollut tosiasia englantilaisille aina vuoteen 1955 asti
Ostohetkellä autoa oli jonkin verran fiksattu ja paikkamaalailtu, mutta siististi alkuperäisen värin ollessa edelleen pinnassa varsin eloisana. Isojen autojen markkinoilla mielleyhtymä lienee juuri se mihin valmistaja on pyrkinytkin. Ford Zephyr 6 AIKAKAUDELLE tyypilliseen tapaan Zephyrin peltivanteet on varustettu pillerikapselin ja koristekehän yhdistelmällä. SOHVAPENKKI ja rattivaihteet vievät ajatukset pois epämukavasta urheilullisuudesta mukavan ja leppoisan matkanteon pariin. KOLMOSKORINEN Zephyr on helppo tunnistaa, sillä vaikka muotoilu yleisiä trendejä noudatteleekin, on kokonaisuus varsinkin brittiautoksi omaperäinen. MOOTTOREITA oli tarjolla neljä- ja kuusisylinterisinä. Kauppaan kuului lisäksi peräkärryllinen purkuosia kyseessä olevaan malliin, joita ei ole kuitenkaan tarvinnut lähteä vielä asentelemaan", Alpo selvittää. Työlääksi tuo viimeinen askel ei muodostunut vaan operaatio hoidettiin rutiininomaisella varmuudella. Persoonallinen menopeli Alpo luonnehtii vaununsa olevan "hyvän ohjattavan ja kivasti tiellä menevän sillä edellytyksellä että tietää miten auto pelaa". Alpo kertoo äkänneensä auton Keltaisesta Pörssistä ja sopineensa kaupoista siltä istumalta hinnan viilaamisen jälkeen: "Melkein näkemättä ostin." Alpon kaltaiselle alan asiantuntijalle kyseessä oleva suora toiminta ei tuonut muassaan ongelmia eikä pettymyksiä. Hiljakseen. Zephyr on siis vahva persoonallisuus. Kytkimen pääsylinterin kumit olen vaihtanut ja herkistellyt jarruja, vaihtanut tulppia ja johtoja sekä säätänyt konetta. "Vaihteita vatkatessa on mentävä kaavion mukaan, ei saa oikasta missään, muuten se menee sekaisin", tokaisee Alpo huumorin pilke silmäkulmassaan ja selventää samalla auton voimalinjan pelaavan mukavasti, kun sillä ajaa rauhallisesti. Huhtikuussa 2011 hänen matalasti muriseva Zephyrinsä saateltiin viimein museorekisteriin. "Moottoriakin oli kunnostettu, joten autoon ei ole tarvinnut lähteä oikein mitään osia hankkimaan. Ruosteongelmakaan ei ole karannut käsistä missään välissä, mistä osakiitos kuuluu sinisen ovaalin varhaiselle ruosteeneston pioneerityölle. Alpon yksilö on varustettu jälkimmäisellä, mukavan matalalta murisevalla voimanlähteellä. KOKO keulan täyttävä, kiiltävä ritilämaski tuo väkisinkin mieleen 60-luvun alkupuolen amerikanautot. "Olen heittänyt Zephyrillä useita kolmensadan kilometrin keikkoja eri tapahtumiin ja voin todeta tekniikan olevan luottamusta herättävää.". 48 06/12 Ensimmäisen neljännesvuosisadan ajalta Zephyrin ollessa suuressa kierrossa Finnilä ei osaa sanoa muuta, kuin että auto on ollut rekisterissä ja alkuperäisillä kilvillään yhtäjaksoisesti kaikki nämä vuodet
Brittituotteeksi auto oli todella vallankumouksellinen, levyjarrutkin löytyi joka nurkasta. Sisätiloiltaan autosta saataisiin entistä avarampi ottamalla käyttöön uusi V-moottori. Tämä tuolloin vielä salainen voimanlähde koki ensiesiintymisensä saksalaisen Ford Taunus 12M:n keulilla. Mahdollisimman nopeasti tuotantoon saattaminen koitui kuitenkin tämän auton suosion kohtalonkysymykseksi. Edeltäjä Mk III oli ollut teknisesti hyvin perinteinen, tähän uuteen malliin taka-akselisto muutettiin erillisjousitetuksi. Ei, vaikka epäkohdat saatiin hyvin pitkälle korjailtua 70-lukua kohti mentäessä. Tämän viimeisen omaperäistä suunnittelua olevan ison britti-Fordin tuotanto lopetettiin 1972, sen tehdessä tuotantolinjoilla tietä yhtenäistetyn Ford Europen tuotteelle, Consulille. 06/12 49. Tämä oli ensimmäinen näkyvä pyrkimys muutenkin luoda yhtenäiset uudet mallisarjat Fordille Eurooppaan jo 50 vuotta sitten. Tällöin tultiin vielä eurooppalaisittain johdonmukaiseen päätelmään auton koon kasvattamisen olevan epäjohdonmukaista. Fordin päämajasta, USA:n Dearbornista oli pyydetty apua tähän projektiin, jonka seurauksena tulevan auton tavoitteena oli olla entistä suurempi, ylellisempi sekä sisältävän myös turvallisuusajattelua. Tarjolla oli keväästä 1966 halvimmasta päästä alkaen 2,0 litran neloskoneella varustettu Zephyr 4. Eurooppalaiset arvostelivat mallin liian amerikkalaishenkisenä, kun taas Yhdysvalloissa päädyttiin siihen johtopäätökseen, että auto oli yhä liian pieni! Seuraavaksi kritiikin aiheeksi nousivat laatukysymykset. Kölniläiset olivatkin toteuttaneet edellä mainitun, amerikasta lähtöisin olevan Cardinal-projektin uskollisemmin kuin englantilaiset, valiten autonsa moottoriksi sitä varta vasten luodun uuden voimalaitteen. tettuna se saat taisi näyt tää jopa NELOSKORINEN ZEPHYR Hieman ennen kuin Ford Zephyr Mk III oli vuonna 1962 valmiina lähtemään maailmalle niittämään suosiota teknisesti sekä voimalinjaltaan luotettavana, olivat suunnitelmat nelossukupolvesta jo olemassa. Vuoden 1966 alkuun mennessä auto saatiinkin valmiiksi nopeamman aikataulun puitteissa. Zephyr 6 Specialissa ja Zephyr Zodiacissa oli vastaava kuutonen 3-litraisena. Zephyr 6:ssa oli 2,5 litran V6. Hän tahtoi autosta ison, näyttävän sekä uudenaikaisen ja kiirehti aikataulua. Kalliisti luotua Zephyriä ja erityisesti sen neloskonetta alkuun vaivanneet ongelmat, heikosti suoritettu pohjamaalaus sekä ruostesuojaus loivat negatiivista mielikuvaa joka ei hevillä karissut. Zephyr Mark IV -suunnitelmien suhteen alkoivat muutosten tuulet puhaltaa, kun Englannin Fordin teknisenä johtajana aloitti hienoihin isoihin autoihin syventynyt Harley Copp USA:n Lincoln-divisioonasta. Mark IV oli kieltämättä englantilaiseksi teknisesti edistyksellinen varustettuna uudella V-moottorisarjalla. AUTO huokuu mukavuutta ja tilaa sateriaaleilla ja kromilistoilla varu Hieman eri verhoilum ylelliseltä. "Vaihteita vatkatessa on mentävä kaavion mukaan, ei saa oikasta missään, muuten se menee sekaisin", tokaisee Alpo pilke silmäkulmassaan. sisältä sekä päältä. Silloin kuitenkin alkoivat englantilaisen laadun todelliset ongelmat sekä menekkivaikeudet lakkoilun ja suoranaisen sabotaasin johdosta. Zephyr Zodiacia sai myös 3-litran Executive-mallina, jossa vakiona oli Ford-o-maticautomaattivaihteisto. Olihan kompaktimman kokoinen Falcon Fordin emämaassa jo muodostunut suureksi menestykseksi ja karu totuus oli Euroopan suhteen se, että tiekanta oli vielä kovin kehittymätöntä. Myöhemmin saatiin tuon ajan suurin englantilainen kartanovaunu, E.D Abbotin muuntama hulppea Zephyr 6 Zodiac Estate, jonka valmistusmäärä oli noin 1 700 kappaletta. Rahaa oli palanut peräti 26 miljoonaa puntaa, mutta siitä huolimatta ensimmäiset arviot uudesta mallista eivät olleet lehdistössä järin mairittelevia. Tämä asetti luonnollisia rajoituksia, ehkä Saksan liittotasavaltaa lukuunottamatta
Hänen omistushistoriastaan löytyy pitkä liuta sinisellä ovaalimerkillä varustettuja menopelejä.. Omapaino 1228 kg. Sylinterin halk:82,55.puristussuhde: 8,3:1 04 Voimansiirto Neliportainen täysin synkronoitu manuaalivaihteisto. Rasvanippojen määrää onnistuttiin alentamaan myös. Nykypäivän Suomessa säilynyttä Zephyr-kantaa päivitellessä Alpon sanoja voi käyttää tähän lopuksi toteamalla "auton käyneen jo harvinaiseksi. Tällä kun olen ajellut, ei ole tullut toista samanlaista vastaan." 50 06/12 Nestejäähdytteinen 6-sylinterinen rivimoottori. McPhersonit ja levyjarrut edessä loivat ajankohtaan nähden modernia tuntua ja toivat peliin mukaan jo turvallisuusajattelua. Neliovisina aina tarjolla olleista sedanista Abbottin koritehdas loihti vielä Station Wagon-version. Alpon uljaan eurooppalaisen siipiFordin kuvia silmitellessä voi tässä yhteydessä tuoda mieleen, millaisilla vaihtoehdoilla Mk III -mallia oli tarjolla silloin kauan sitten. Kehitys johti lopulta hulppean Zephyr Zodiac Executiven esittelyyn vuotta ennen mallinvaihdosta. Kansiventtiilit. Teknisesti auto periytyi vähäisten parannusten kautta suoraan edeltävistä 50-luvun malleista, mutta oli koriltaan näitä kuitenkin selvästi suurempi. Alpo toteaa niissä olevan kieltämättä eroa, vaakakupin kallistuessa germaanien suuntaan laatukysymyksen ollessa ratkaisevana tekijänä. Ford Zephyr 6 01 Merkki ja malli Ford Zephyr 6 02 Vuosimalli 1962 03 Moottori Alpon auto tuntuukin olevan kuin aristokraattinen brittiherrasmies moitteettomine ulkoasuineen ja vähäeleisine, pidättymistä vaativine manöövereineen. Iskunpituus 79,5, teho DIN 98hv/4750. Kiertokuulaohjaus 06 Kori Neliovinen itsekantava kokoteräskori 07 Mitat Pituus 458, leveys 175, korkeus 146, akseliväli 272, raideväli edessä 143, takana 132 cm. Yksi kaksikurkkuinen kaasutin. Ulkonäön suhteen vallitsevia olivat edelleen yllättävän paljon edellisen vuosikymmenen muotoseikat, saaden auton olemuksen nopeasti vanhenemaan 60-luvun kuluessa. Perinteikkäille briteille itselleen seuraajamalli Mk IV:n kohtaloa päivitellessä nämä vanhahtavat piirteet lienevät kuitenkin olleet hyveitä. Pieniä parannuksia tehtiin melkein joka vuodelle mallin elinkaaren loppuun mennessä, joista mainittakoon vaihteiston valitsimen sijoitus lattialle. 12-voltin sähköjärjestelmä. Rengaskoko 165/13" FINNILÄN Alpo on pitkän linjan Ford-harrastaja. Mk III -sarjassa vanhan Consulin korvasi nyt neloskoneinen 1,7 litran Zephyr 4 ja kuutoskoneisen 2,6 litran Zephyr 6:n erotti vähäisemmästä veljestään prameammasta maskista. Koska Alpo omistaa ja on omistanut myös useita saksalaisia takavetoisia M-sarjan Fordeja, väistämätön kysymys herää, mitä mieltä tämä kiihkottomasti asioihin suhtautuva mies on noiden kahden entisen vihollismaan Ford-tuotoksista niitä keskenään verratessa. Viimeistely on niissä parempi brittien ollessa suuripiirteisemmin tehtyjä, mutta hän vihjaa jälkimmäisten olevan kenties persoonallisempia muista syistä. Ovissa oli lisäksi turvalukot ja kabiinissa pehmustettuja yksityiskohtia aina ohjauspyörän turvallisempaa muotoilua myöten pahan paikan varalle. Rumpujarrut. Kuiva yksilevykytkin. Takaveto 05 Alusta McPherson tuenta ja levyjarrut. Tilavuus: 2553 cm3. Rattivalitsin. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset puolielliptiset lehtijouset
Tuolta peräluukusta voi tarkistaa missä kaikkialla tällä on meidän aikana käyty", kertoo Outi ja jatkaa: "Kerran kun Tsekeissä oli maailmankokous en päässyt lähtemään Ylöjärvi 06/12 51. Rättärin korjaus muodostui yhteisprojektiksi, sillä tekemistä riitti myös poikaystävälle, eikä touhussa pidetty liiallista kiirettä: "Olikohan vuosi 1991 kun tämä saatiin vasta takaisin rekisteriin." Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Luovia tilaratkaisuja Kunnostuksen jälkeen perhesuhteissa on ehtinyt tapahtumaan muutoksia, mutta kesiin on aina kuulunut Rättärillä ajelua. Vuosimallin `76 Citroen 2CV6 ei ollut ylivoimaisen pahasti keulastaan rutussa, mutta vakuutusyhtiön kannalta 12-vuotias auto oli jo väistämättä sen verran vähäinen rahalliselta arvoltaan, että se oli ollut järkevämpi lunastaa kuin korjauttaa. "Pojat ovat olleet syntymästään asti mukana näissä rättäritapahtumissa ja reissuilla ja perheen kanssa ollaan kierretty tällä Rättärien maailmankokouksissa. Veli sai puolestaan lunastaa aiemmin Outille antamansa lupauksen siitä että hän tulee laittamaan pikkusiskolle oman auton, kunhan hän saa ajokortin. Syyn omaan innostukseensa juuri näistä sympaattisista ranskalaiskulkuneuvoista hän vierittää isoveljensä harteille, sillä hänen kyydissään oli mahdollisuus päästä ensikertoja tutustumaan niin Rättäreihin kuin rättäristeihinkin. Yhteisprojekti 2CV-harrastukseen liitetty kiireetön ja iloinen elämänasenne tuli tutuksi myös kansainvälisesti jo ennen omaa ajokortti-ikää: "Minä pääsin vuonna 1985 Rättisitikoiden maailmankokoukseen Englantiin veljeni kyydissä, ja se oli minun ensimmäinen pidempi retkeni näiden parissa", valottaa Outi ja jatkaa: "Kyllä se oli varmaan ratkaisevaa että minäkin sitten halusin tällaisen." Tuolloin 15-vuotiaana syntynyt haave realisoitui vuonna 1988, kun kesätöistä kokoon haalitut rahat menivät kertasijoituksena Autovahinkokeskuksesta löytyneeseen kolariautoon. Poikaystävästä tuli aviomies ja takapenkille syntyi matkaseuraa kahden pojan verran. Matkakaveri Citroen 2CV6 ´76 Outi Jaakolan kesätyörahat menivät aikanaan Autovahinkokeskukselta ostettuun kolarirättäriin, josta veljen ja poikaystävän toimesta leivottiin vielä kelvollinen kulkuneuvo. Nyt 24 vuotta myöhemmin on auton mittariin kertynyt 100 000 kesäistä kilometriä lisää, joista osa on kertynyt pitkin Eurooppaa. Y löjärveläisen Outi Jaakolan suhde Rättisitikkaansa on muotoutunut 24 yhteisen vuoden aikana vahvaksi, ja ihmekös tuo sillä sitruunankeltainen Sitikka on kuulunut joka kesä olennaisena osana matkantekoon
"Kyllä minä öljyt aina tarkistan kun lähden pidemmälle ajelemaan ja tuo varatuuletin on mukana isännän jäljiltä, jos vaikka menee rikki", hän toteaa ja osoittaa tulipeltiin nippusitein kiinnitettyä varapotkuria. Pysyvät aloillaan, Outi Jaakola perustelee. TARRAT takaluukussa kertovat reissuista maailmalla. Citroen 2CV6 KUN pojat syntyivät niin autoon asennettiin turvavyöt myös taakse. Tekniikkaan ei ole liiemmin tarvinnut edes perehtyä, sillä velipoika on vastannut isommista huolloista. Sisätilojen muunneltavuudesta tunnetun automallin kaikki tavaratilat ovat pidemmillä reissuilla olleet tarpeen. Muuten eivät kaikki keittimet ja makuualustat mahdu kyytiin." Tarrakokoelma täydentyy Tekniikan ja toimivuuden puolesta Outi antaa kiitosta autolleen, sillä kertaakaan se ei ole häntä tielle jättänyt. No kerran kun me lähettiin Irlantiin niin mummu sanoi että tuohonhan mahtuisi vielä lisääkin tavaratilaa. RÄTTÄRIKUSKI pärjää varsin vähällä informaatiolla. YKSINKERTAINEN tekniikka on usein se toimintavarmin ja helppohuoltoisin. Normaalirekisterissä oleva ja vuosittain katsastettava Citroen on ollut Outilla vain kesäisin liikenteessä, sillä talviautoilu sujuu Nissan Qashqailla. 52 06/12. " Ajokilometrit, huollot ja tankkaukset löytyvät ajopäiväkirjasta, jonka mukaan yhteistä matkaa on nyt taivallettu suunnilleen 100 000 kilometriä. Ja ajateltiin että onhan meillä moottoripyörässä sivulaukut ja niin ne rakenneltiin sitten siihen sivuille", esittelee Outi ja jatkaa: "Ja sitten jos me kaikki neljä henkeä lähetään telttareissuun, niin on meillä kattotelineen päälle vielä sellainen lyhyt suksiboksi. Varapotkuri kulkee mukana varmuuden vuoksi. mukaan, joten sillä reissulla ajetut kilometrit voi merkata isännän piikkiin. Kun pojilla oli pienet jalat, niihin mahtui vielä kumppareita kyytiin, mutta kun he kasvoivat niin tilanne hankaloitui. "Sivulaukut tuli tuohon peppurepun kylkiin
Takaluukun tarrakokoelma saattaa jatkossa täydentyä häränkuvalla, sillä yhtenä matkasuunnitelmana on suunnata Sitikan nokka kohti Espanjaa, eikä poissuljettu ajatus ole sekään, etteikö osan matkasta voisi kokeilla matkustaa vaikka autojunassa. NOSTALGISET seeprakuvioidut istuinpäälliset sopivat mainiosti 70-lukuiseen autoon. MOOTTORIPYÖRÄN sivulaukut autossa on harvemmin nähty lisävaruste. Tykkäsin kyllä siitä kovasti ja se oli kiva ajaa, mutta kun ovenkahvat irtosivat kun se oli vasta muutaman kuukauden vanha. Ja siinä oli kyllä yhtä sun toista, valitettavasti." Suomen 2CV-Kiltaan sekä Tampereen Seudun Mobilisteihin kuuluvalle Outi Jaakolalle vanhat autot ovat tuttuja myös lapsuudesta, sillä hänen isänsä hankki jo 60-luvulla projektikuntoisen ´27 Buickin, jonka keskenjääneen entisöinnin vei loppuun Outin aviomies. Tilavuus 602 cm3. Kuljetuskapasiteettia kyetään lisäämään vielä suksiboksilla. 06/12 53. Citroen sen sijaan sopii pitkillekin matkoille, ja jos kelit antavat myöten, ajaa Outi mieluiten katto kokonaan aukirullattuna. Nykyisin Vehoniemen Automuseosta löytyvällä Buickilla on kierretty taannoin retkeilyajoissa, mutta nykyliikenteeseen Outi pitää sitä ajoltaan hiukan kömpelönä. Simpukkaohjaus, rumpujarrut 06 Kori Kantavaan runkoon pultattu 4-ovinen teräskori avattavalla kangaskatolla 07 Mitat Pituus 383, leveys 148, korkeus 160, akseliväli 240 cm. Kierrejouset vaakatasossa. Poraus 74, isku 74 mm. Teho 33 hv/5750 rpm 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin kojelaudassa. Puhallinjäähdytys, kansiventtiilit. Kaikki 2CV-muunnokset mukaan lukien yli 3 800 000 kpl Tykkään siitäkin hirveästi, kun sieltä näkee hyvin, hän perustelee. Jos kelit antavat myöten, ajaa Outi mieluiten katto kokonaan aukirullattuna. 01 Merkki ja malli Citroen 2CV6 02 Vuosimalli 1976 03 Moottori 2-sylinterinen bokserimoottori edessä pitkittäin. Erillistuenta pitkittäistukivarsin. Paino 585 kg 08 Valmistusmäärä Tuotantoa lukuisissa eri maissa. "No minulla oli uusi Citroen C3, mutta meidän suhde loppui heti kolmen vuoden jälkeen kun takuuaikakin loppui. Puristus 8,5:1. "Jos sen avaa vain osittain, niin kuljettajan niskaan tuulee enemmän", hän perustelee. Etuveto 05 Alusta Keskiosastaan koteloitu tikapuurunko. Aiemmin talviauton virkaa hoitanut pieni ranskatar sen sijaan ei saa Outilta kehuja
Jos ostopäätöksen tekeminen jostain syystä sittenkin vielä arvelutti, nosti esite esille seikan että miljoona Rättärin autokseen hankkinutta, onnellista ja vapaata ihmistä eivät ole tehneet virhettä. Ja kun talvi yllättää autoilijat, osoittaa 2CV:n etuveto ylivoimaisuutensa. Ihanan yksinkertainen rakenne teki siitä käytännöllisen, sillä pesu puutarhaletkulla, myös sisäpuolelta, oli täysin mahdollista, penkithän ovat kätevästi irrotettavissa vaikka retkituoleiksi. Se on kuin kotonaan maantiellä, mutta ei ole paikkaa jonne sillä ei voisi kulkea. Toimivuus on todettu niin Saharassa, Lapissa, Etiopiassa, Perussa kuin Japanissakin ja ennen kaikkea normaalissa päivittäisessä käytössä. Kun yli miljoona autoilijaa oli valinnut autonsa mukavuuden, käytännöllisyyden, taloudellisuuden, turvallisuuden ja luotettavuuden perusteella ja päätynyt 2CV Citroeniin, kuinka he voisivatkaan olla väärässä? 54. Sille ominaista olivat alhaiset kiinteät kustannukset ja pieni bensiininkulutus. Matkat maailman ympäri olivat osoittaneet sen luotettavuuden ja kestävyyden kaikenlaisissa ilmasto-olosuhteissa ja kaikenlaisilla maaperillä. Sillä vaikka tie loppuisikin, 2CV kykenisi jatkamaan vielä vähän kivisempiäkin polkuja, raivaamaan kuin todellinen maastoauto tiensä kaikkialle ja viemään kuljettajansa ennennäkemättömiin paikkoihin. Havainnollinen kuvasarja auton todellisesta kuljetuskapasiteetista kertoi enemmän kuin litratilavuudet, sillä Citroen 2CV kykeni kuljettamaan lähes mitä tahansa, minne hyvänsä ja yhtä aikaa. Kansikuvassa nuorekas joukko kauniita ja värikkäästi pukeutuvia, Rättärin päällä istuvia ihmisiä vilkuttaa kutsuvasti liittymään onnellisten ja vapaiden iloiseen joukkoon. Ja kuinkas muuten joukkoon oliskaaan voinut liittyä kuin hankkimalla nyt oman Citroen 2CV:n. Citroen 2CV6 Onnellinen ja vapaa Citroen 2CV :n esitteessä ei ostajaehdokasta lähennelty tekniikalla, vaan ennemminkin perehdyttiin siihen mikä on auton perimmäinen tarkoitus: tarjota mahdollisuus onnelliseen ja vapaaseen liikkumiseen. Teksti: Jan-Erik Laine R ättisitikan markkinointiosastolla luotettiin siihen että asiakas joka vakavasti harkitsi autokseen 2CV Citroenia, tiesi että auto olisi hänelle ensisijaisesti väline joka mahdollistaa liikkumisen täysin oman mielen mukaan. 2CV mahdollisti muiden aikatau06/12 luista piittaamatta kyydin elokuviin, teatteriin, viikonloppuretkille tai vaikkapa pitkille lomamatkoille. Teknisten ratkaisujen suhteen Citroen 2CV oli koeteltu ja toimivaksi todettu
Jopa ovet saattoi irrottaa pesun ajaksi. Minkä ihmeen takia, sitä ei esite kerro. 2CV tarjosi mahdollisuudet mukavaan retkeilyyn, sillä penkit saattoi nostaa pihakalusteiksi ja pari ilmapatjaa muuttivat auton lepäilykelpoiseksi. SUUNNILLEEN pienen antiikkikaupan valikoima mahtui kerralla kyytiin. 06/12 55. Toimivuus on testattu ankarissa maailmankolkissa Saharasta Lappiin, mutta ennen kaikkea päivittäisessä käytössä. ESITE havainnollisti miten kätevä Rättäri on puhdistaa
56 06/12
Kilvanajon sivutuotteena syntyi elinvoimainen vauhtiputiikki, jossa osamyynnin ohella entisöidään parhaillaan DTM-kauden 1988 voittaja-Sierraa. 06/12 57. Rataelämää Kalle Sarlinin pitkä kilpa-autoilijan ura vei hänet Minien ja Metrojen kautta turbo-Fordien rattiin
Olihan ajankohta keskellä kuuminta lentävien suomalaisten rallikuljettaji- en maailmanvalloitusta, ja Keken F1mestaruuden nostattamaan ratabuumiin oli aikaa vielä yli vuosikymmen. Kilpa-autoilija Kalle Sarlin KALLE Sarlinin kilpa-autojen tekninen huipentuma on omalla väellä rakennettu Ford Escort RS Cosworth, jolla Kalle kilpaili vuosituhannen taitteesta vuoteen 2006. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Harri Onnila ja Kalle Sarlinin albumi K olmatta vuosikymmentään toimiva Sarlin Race Service Ky on antanut kisa- ja ajokausien saatossa avun monen autoharrastajan osatarpeisiin. Mutta se on helpompi pärjätä autolla, joka on rakennettu hyvin. Helsingin Kontulassa lapsuusvuotensa viettänyt Kalle kertoo saaneensa vauhtia moottoriurheilun pariin isältään, mutta etenkin kummisedältään Carl-Otto Bremeriltä, jonka muistettavimpiin meriitteihin lukeutuu Jyväskylän Suurajojen voitto Saab 96:n ohjaimissa vuodelta 1960. "Autoja on aina rakennettu ajamista varten. "Oma rakkaus muttereihin on aina ollut se suurin eteenpäin vievä voima", tiivistää Kalle, jonka ensimmäisiin vauhdinjanon tyydyttäjiin kuuluivat Vespa ja sittemmin kilpailemista varten hankittu mikroauto. Kallen varsinainen kilpailu-ura oli käynnistynyt mikroautoilla vuonna 1972, mutta 70-luvun loppua lähestyessä ilmestyi ajokortti lompakon välikköön, joten oli aika siirtyä oikean auton puikkoihin. Vaikka Kalle on opittu tuntemaan tinkimättömänä autonrakentajana, kokee hän silti kuuluvansa siihen ryhmään, joka saa enemmän ajamisesta kuin ruuvaamisesta. Yrityksen voimahahmo ja ruumiillistuma Kalle Sarlin ei ole ansainnut kannuksiaan pelkästään muiden ajoneuvoihin virityspalikoita myymällä, vaan suuremmalle moottoriyleisölle hän on tuttu lukemattomasta määrästä menestyksekkäitä ratakilpailuja 70-luvulta aina 2000-luvun alkuvuosiin saakka. Lisäksi itse tehdessä on voinut toteuttaa omia ideoita. Niin vahvaa oli kotimaisen autourheilun leimautuminen ralliin tuohon aikaan." Kalle ei antanut kyselijöiden häiritä, vaan antoi hanaa kun pikirataa löytyi alle. Tosin kovin monesta paikkaa sitä ei löytynyt, lähinnä Ahvenistolta, Keimolasta ja katuradoilta. Riihimäen ja Tervakosken puolivälissä, Janakkalan rauhallisessa maalaismaisemassa sijaitsevasta vanhasta navetasta on vähitellen kehitetty täyden palvelun talo, joka on tarjonnut ratkaisujaan moottoriurheilun suuntaan kallistuneille vauhtimiehille ja -naisille. Ja jos niiden avulla on pärjännyt hyvin, niin se on tuonut sitäkin paremman mielen." Radalle rallin sijaan Kalle kaahatessa mikroautollaan 60ja 70-luvun taitteessa oli oikeastaan harvinaista, että nuoren vauhtihurjan kiinnostus suuntautui ratapuolelle. "Kun kerroin ajavani rataa, niin moni kyseli että missä se kartanlukija istuu. Suuri tuo ensimmäinen kilpa-auto ei ollut, mutta kilpailuluokka sitäkin enemmän. Tilanne on siis tänään rata-autoilijan kannalta suunnilleen sama kuin silloin: ratoja on perin vähän ja niiden vähienkin toimintaa pyrkivät niposielut häiritsemään. Tilannetta kuvaa hyvin Kallen muisto vuosikymmenien takaa. Vaikutti- mista huolimatta Kalle kokee ajamisja rakenteluinnon olleen enemmän sisäsyntyistä. Kalle nimittäin liittyi 58 06/12
"Pesosen Eero Kauniaisista tuli kerran kysymään, että mikä olisi Metron hinta. Eero jatkoi, että ei hän kysynyt sitä että onko se myynnissä, vaan että mikä sen hinta on. Myöhemmin näitä autoja ilmestyi sitten muiden ajamina ratasarjaankin", Kalle muistelee. Sitä kehitettiin kuitenkin koko ajan eteenpäin matkan varrella." Takavuosien ratakatsomoissa on saatettu luulla Kallen hankkineen tuoreemman Metron jossain vaiheessa, mutta todellisuudessa auton keulailme vain päivitettiin vuonna 1985 tulleen uudistuksen mukaiseksi. Sanoin, ettei auto ole myytävänä. Tuloksena oli SM-hopeamitaleita ja mestaruus viimeiseltä Metrovuodelta 1987. MG Metrolla kilpaileminen loppui kilpa-autoilijan kannalta sillä myönteisimmällä tavalla auto ostettiin väkisin pois alta. SATOJEN kilpailujen muistelemista helpottavat kansiot, joihin Kallen lähipiiri on koonnut lehtileikkeitä miehen urasta. juuri perustetun Mini 1000 -luokan sankkaan kilpailijakaartiin. Kiersi Kallen kautta silti muitakin Metro-yksilöitä. "Varsinaisen kisa-auton lisäksi teimme useampia jäärata-autoiksi, joita sitten myin eteenpäin. Tuolloin elettiin vuotta 1978. Jos nälkä kasvaa syödessä, niin myös vauhdinjano ajaessa, niinpä kaudeksi 1984 Kalle haki uusia haasteita. Tonninen Mini vaihtui Mini 1275 GT:ksi, jolla ajettiin alle 1 600-kuutioisissa A-ryhmän seitsemänneksi ja talvikaudella alle 1 300-kuutioisissa jääratakaudella 19841985 hopeapytyn arvoisesti. Metro-menestystä Monen Mini-vuoden jälkeen Kallella oli tiimeineen uusia suunnitelmia ratakaudelle 1985. Metrolla kilpaileminen loppui ehkä sillä myönteisimmällä tavalla kilpa-autoharrastajan kannalta auto ostettiin väkisin alta pois. "Ostin esittelyautona olleen '84 MG Metron suoraan maahantuojalta Sisu-Autolta. Osittain Minin tekniikkaan perustuvasta Metrosta oli helppo rakentaa kisa-auto Mini-taustamme ansiosta." Modernimpaa korimuotoilua edustaneella Metrolla Kallen vauhti oli tuttua, joten palkintokaappi täyttyi jälleen. Niin Kallesta tuli entinen Metron omistaja ja edessä oli jälleen uuden ajokaluston metsästys. 06/12 MUISTOJA eletystä elämästä. Kerroin hinnaksi että tuollainen, johon Eero, että se on sitten minun auto", Kalle virnistää. XR4Ti kohomassa Espoon Dipoliin näytteille, Metro säästämässä sisäkaarteen puoleisia renkaita ja DTM-Sierra keskellä suomalaista varikkoglamouria. 59. Jos pari vuotta meni perehtyessä sekä autoa että miestä parhaimpaan iskuun hioessa, niin kaudella 1981 rävähti. Tuloksena oli sarjavoitto ja kuin varmuudeksi Kalle uusi cupin voiton myös kahtena seuraavana kautena. "Minulla oli koko aikana vain yksi virallinen kilpa-Metro näinä vuosina
"Kesken mutkan loppuosan piti jo painaa kaasu pohjaan, jotta moottori oli hereillä sitten kun tehoa tarvittiin. EX-LUDWIG-SIERRAN entisöinti etenee rauhallisesti ja huolellisesti. Suhteellisen painavana autona Sierra oli myös viivalta haastava matkaan lähetettävä: pienillä kierroksilla ei tapahtunut mitään ja korkeammilla kierroksilla voima uhkasi päästää takarenkaisiin pakattua savua ja ääntä vapauteen. Samat haasteet piti ottaa huomioon mutkista ulostuloissa. Kaudella 1989 autoa oli DTM:ssä kuljettanut Frank Biela, mutta seuraavaksi vuodeksi Sierran tie vei siis Suomeen. Kilpa-autoilija Kalle Sarlin "Eero ajoi kyseisellä autolla monta vuotta, ja tietääkseni se on edelleen jossain olemassa", kertoo Kalle Metrokauden päättymisestä. Tehokkaisiin takavetoisiin Uuden kilpa-auton hankinnalle antoi suuntaa Kallen merkille panemat brittiläiset lehtijutut Ford Sierra XR4i -kilpa-autoista. "Jos näit 7 000 taulussa, niin olit myöhästynyt vaihdosta", kuvaa Kalle tyhjentävästi. Kardaaniopit otettiin haltuun hyvin, mistä kertoo muun muassa 1988 Kemora 500:n nelossija ja samaisen kilpailun viitossija seuraavalta vuodelta. Tehoa oli puolisentuhatta heppaa, mutta kapealla alueella 6 0007 000 kierroksella minuutissa. Sierra-vauhtiin päästyään Kalle tiimeineen teki kaudelle 1990 kalustohankinnan, joka jälkikäteen ajatellen vetää vertoja Scuderia Askolinin Ferrareille 50-luvulla tai Wihurin AAW Racing Teamin Porscheille 70-luvulla. Kalle teki kaupat kilpurista, ja niin etuvetoisen niksit perin pohjin oppinut Kalle sai jatkossa keskittyä tehokkaan takavetoisen käskyttämiseen. Saksan radoilta poistumista on varmasti vauhdittanut se, että kaudeksi 1990 DTM:ssä kiellettiin ahdetut moottorit, joten kipakoille turbo-Sierroille ei enää ollut niissä karkeloissa sijaa. Euroopassa XR4i-malleissa oli 2,8-litrainen kuutosmoottori, mutta Pohjois-Amerikassa Merkurmerkkisenä myydyssä XR4Ti-mallissa oli 2,3-litrainen turbonelonen. 60 06/12. Tulevaisuudessa häämöttää kuitenkin päivä, jolloin Cosworth pääsee jälleen kiekaisemaan. 80-LUVUN lopun DTM-kilpurin ohjaamosta tunnistaa vielä ongelmitta minkä automallin sisällä ollaan. Kalle nimittäin hankki saksalaisen Grab Motorsportin Ford Sierra RS 500 Cosworthin, joka oli Klaus Ludwigin vuoden 1988 DTMsarjan voittoauto. "Saksan nopeisiin ratoihin verrattuna Suomessa on mikroautoratoja, joten meni jonkin aikaa ennen kuin auton potentiaali saatiin kaivettua kotimaan hitaille radoille." Ei Sierra silti "Suomi-säädöilläkään" ollut mikään helppo ajettava. Kalle innostui autosta, ja lyhyen etsinnän jälkeen löysikin Saksasta kilpa-autoksi rakennetun Sierra XR4Ti:n. Kehittyneestä telemetriasta oli turha haaveilla, sillä koje kertoi vain vikakoodit sekä moottorin maksimit ja minimit. Ford vetäytyikin DTM-kinkereistä. DTM-Sierran kesyttämistä Suomeen rantautuneelle DTMSierralle Kalle asetti paljon odotuksia. Aluksi auto oli kuitenkin hitaampi kuin edellinen Sierra. Apumiehen paikalla kannattaa kiinnittää huomio auton mukana tulleeseen aikansa Bosch-ajodatalaitteeseen
Entisöinti etenee hiljalleen, sillä ymmärrettävästi osia ei löydy varaosakauppojen hyllyiltä. Escortilla Kalle saavutti muun muassa FIA:n NEZ Cupin mestaruuden Baltic GT -luokassa kaudella 2005. Asiaan vaikutti Suomen valtion taloutta ja hyvinvointiyhteiskunnan liitoksia natisuttanut lama, joka teki tavallisestikin haastavarahoitteisesta autourheilusta taloudellisesti lähes mahdotonta harrastaa. Jos siitä vaikka saisi kesämökin hinnan", Kalle naurahtaa. Samasta syystä Sierran myyminen käypään hintaan olisi ollut erittäin vaikeaa ainakin Suomessa, mutta ratkaisu onneksi löytyi. Escortia Kalle pitää Sierraakin huimempana kilpurina. Sierran valmistuessa kannattaa autoa mielivien suomalaisten olla siis hereillä. "Vuokrasimme auton moneksi vuodeksi samalle kaverille ajettavaksi siten, että hoidimme auton ylläpidon ja huollon. Kallen taustalla häämöttävät Sarlin Race Teamin modernit työstökoneet, joilla on valmistettu esimerkiksi pöydällä seisova nokka-akseli. Sierralla piti siis usein painaa kaasu ensin pohjaan ja sitten nostaa sitä vähitellen tehon tullessa ulos." Jos kauden 1990 alku menikin DTM-herkkuun tutustuessa, syntyi silti jo tulostakin SM-sarjan toinen ja PM-sarjan kuudes tila. Mutta ken tietää, vaikka tilanne joskus muuttuisi ja Kalle poimisi ajohanskat sieltä naulasta. "Firma elättää itseni lisäksi myös monta muuta, joten sen toiminta on pidettävä etusijalla. "Auto piti jättää sen kilpakäytön jälkeen koskematta, mutta otimme siitä harmi kyllä jotain osia Escortiin", viittaa Kalle hänen aktiiviuransa viimeiseen kilpuriin, itse rakennettuun Escort Cosworthiin, jolla kilpailtiin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoleenväliin. Pitkä vuokraaminen vaikutti osaltaan siihen, että Sierraa ei myyty eteenpäin vuokra-ajan päätyttyäkään olihan silloin kyseessä jo liki kymmenen vuotta vanha kilparatsu. Niinpä Sierra löytyy Kallen hoteista edelleen. Seuraavalla kaudella Kalle kiersi vielä Nordic-sarjaa Sierralla, mutta sen jälkeen oli aika laittaa ajohanskat toistaiseksi kuivumaan tallin seinälle. "Olen ajatellut, että menen sen kanssa Nürburgringille ja laitan myyntilapun ikkunaan. Sierran entistysprojektin etenemisen on mahdollistanut Sarlin Race Servicen oma osaaminen ja osatuotanto, joten määrättyjä komponentteja voidaan valmistaa itse. Kun Sierra joskus tulevaisuudessa valmistuu, ei Kalle näillä näkymin itse lähde kiertämään sillä ratoja, vaan todennäköisin vaihtoehto on auton myyminen. Olisihan se sääli, jos pitkän Suomi-historian jälkeen DTM-Sierra valuisi ulkomaiseen omistukseen. Teoriassa paja voi rakentaa tilauksesta vaikka kilpa-auton alusta loppuun, mutta Kallen mukaan pääpaino on siirtynyt käsityön myymisestä osien myymiseen. 06/12 61. Kaudeksi 1991 Sierra RS 500 Cosworth oli kuljettajalle jo tutumpi ja ennen kaikkea sen säädöt oli saatu Kallea ja kelloa miellyttävälle tasolle. Aikanaan kilpailutoiminnan tueksi perustettu yritys vie mieheltä sen verran paljon aikaa. Ja nyt sen arvo on kaikkea muuta kuin laskussa. Osamyyntiä ja entisöintiä Kalle joukkoineen on käynnistänyt vuodet 19952008 navetan ylisillä viettäneen Sierran entisöinnin asuun, jossa se oli Ludwigin DTMmestaruuskaudella. Kalle itse ei usko, että hän palaa ratasarjoihin ainakaan nykytilanteessa. "Olen ajatellut, että menen sitten vuoden 1988 DTM-asuun entisöidyn Sierran kanssa Nürburgringille ja laitan myyntilapun ikkunaan." DEUTSCHE Tourenwagen Meisterschaftin eli DTM:n vuoden 1989 kautta kertaavassa kirjassa Sierraa kuljettaa Frank Biela. Sillä tavoin selvittiin 90-luvun lamasta", Kalle kuvailee. Näinhän on käynyt ennenkin, että vanhoja ratakettuja on nähty Historic-luokkien tiimellyksessä. ALKUJAAN kilpailutoiminnan tueksi avattu moottoriurheilupainotteinen yritys on nykyään se pääjuttu. Tiimi saavutti Sierralla PM-sarjan toisen sijan erään Mika Häkkisen voittaessa ja SM-sarjan ison A-ryhmän mestaruuden. Tämä on helppo uskoa kun katsoo teknistä erittelyä: monokokkirunko, taka-akselille sijoitettu kuusiportainen Lola DGB -suorakytkentävaihteisto ja kruununa kaksilitrainen kuivasumppuvoideltu Cosworth RS 500 -turbomoottori, josta puristettiin yli 500 hevosvoimaa ja vääntöä yli 550 newtonmetriä. Ja pitkän työpäivän jälkeen ei oikein enää riitä energiaa muihin hankkeisiin", Kalle selventää ja kiittää samalla kaikkia vuosikymmenien mittaan avustaneita ja mukana olleita
Osuimme paikalle sinä aurinkoisempana päivänä. Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Kari Mattila 62 06/12. Moottoriurheilulajeista se voimakkaimmin kasvava houkutteli Ahveniston hornankattilaan. Jos nyt hornankattilasta voi epävakaisena viikonloppuna edes puhua. toric His Race rand G Hämeenlinna, 18.-19.8
N yt jo 22. Elokuun puolivälin tienoilla Ahvenistolla järjestettyyn mittelöön oli nimittäin ilmoittautunut etukäteen reilut 170 autokuntaa ja kolmisenkymmentä moottoripyörää. Eikä tämä ohjelmanumero pettänyt tälläkään kertaa: niin halutessaan pääsi tutustumaan lähietäisyydeltä Lotus Espritiin, sitä paljon harvinaisempaan Lotus Cortinaan ja ties mihin klassikkoihin. 06/12 63. kerran järjestetty Historic Grand Race on hyvä osoitus siitä mihin kotimainen moottoriurheilu on matkalla kaukana takana ovat ajat jolloin paikallisissakin rallikisoissa starttasi satamäärin välikoppia ja imppejä taipaleelle. Nyt historic-osasto tuntuu vallanneen kokonaan sen samaisen lokeron. Luokkia ajettiin tutusti laidasta laitaan. Perinteisten koppiautoluokkien ohella lenkkiä kierrettiin historic formuloilla, pari vuotta taas vanhalla tutulla nimellään ajaneilla Subaru Sport -luokan prototyyppikilpureilla, vanhoilla pienen Super Saloon -luokan autoilla, Lotus Seven -tyyppisillä Locosteilla sekä tietysti Mini Tonneilla. Sillä aikaa kun radalla vaihdettiin luokkia tai harjattiin ylimääräistä materiaalia, saattoi käydä tutustumassa Historic Grand Racen tuttuun harrasteautoparkkiin harjun laella
Minin kimpussa ollaan tiiviisti useamman miehen voimin, kun taas Citroënpilttuussa otetaan eteläeurooppalaisen rennosti. JAA ettei näitä saa enää uusina. MIKKO Kataja paukutti menemään rallikäyttöön (!) rakennetulla Starletilla - ja ajaa sillä myös Time Attackia. 64 06/12. 500-kuutioinen RG Gamma oli aikanaan raju peli. RICKMAN Metisse G50 vuodelta 1970 on varustettu Matchlessin 500-kuutioisella koneella. Kyllä kiekuu! LOCOSTIT ja Subaru Sportit olivat viikonlopun nopeimpia kilpaluokkia. Monipuolisen moottorimiehen touhuja voi käydä katsomassa vaikkapa nettisivuilla www.vhtracing.fi KESKIMOOTTORINEN Renault 5 Turbo - ja pettämätön mainosslogan takaikkunassa: "Uusi leveämpi Renault 5 - entistä vaikeampi ohittaa". ERILAISIA näkemyksiä varikkotyöskentelystä. KAKSITAHTIKAUDEN huipentuma löytyi harrasteparkista. Kai Kuparisen aikanaan rakentama Suzuki T500-moottorinen kilpaprätkä löytyi ja entisöitiin vaikka sinänsä entisöintiin ei olisi tarvetta, sillä pyörä oli täysin ajamaton! FORMULA Ford -autokunta otti kantaa viime aikoina tapetilla olleeseen keskusteluun formuloiden ohjaamon kattamisesta turvallisuuden nimissä
MONTUNPOHJA oli mustanaan kisakalustoa, ja rinteet puolestaan melkein turvoksissaan yleisöä. Ympäripatinoitunut brittipeto saattoi jäädä monelta huomaamatta. KASARI-IKONI, Lotuksen turboahdettu Esprit paistatteli päivää muun kaluston joukossa. Kunhan ikää on tarpeeksi, ovat kaikki tervetulleita niin rantakirpusta Lancia Fulviaan kuin Fiat 127:sta AMX:ään. 06/12 65. HEIKKI Enbergin Vauxhall Viva GT on aito vanha kilpa-auto. Yksi tunnustetuimpia laatikkoklassikoita. HARJUN harrasteautoparkissa ei vierasteta mitään merkkiä tai tyylisuuntaa. Näitäkin löytyy maastamme nykyään yllättävän paljon - koskahan keskimoottorisen klassikon hinnat lähtevät oikeasti nousuun? VASTAVÄRISET veljekset, Lotuksen virittämä Cortina etualalla
Triumph TR7 ei ole niitä yleisimpiä historic-kilpureita. 66 06/12. Voiton veivät tänä vuonna Veli-Matti Saarelainen ja Marko Tikkanen ajokkinaan Opel Ascona 400, ja samanlaisella pelillä kolmannelle sijalle kiilasivat myös Mika Turkki ja Timo Hantunen. RALLILEGENDA Simo Lampinen piipahti paikalla ja kohtasi vanhan kilpurinsa uskollisen jäljitelmän. Heidän Lancia 037:nsa oli lajinsa ainoa edustaja Lahdessa, ja sitäpaitsi erinomainen esimerkki viimeisistä takavetoisista kilpureista ennen nelivetoaikakauden jyräämistä. Lahti Historic Rally Lahdessa ajettu Historic Rallyn EM-osakilpailu. Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Jukka Vuorenmaa, Vesa Rantasalo, Tuukka Erkkilä Lahti 9.-11.8.2012 Vanhan kaluston sorarännipäristelyjen kohokohta oli tänäkin vuonna V iime vuodesta poiketen tänä kesänä Lahden Historic EMosakilpailu järjestettiin viikon erolla varsinaiseen rallin MM-osakilpailuun nähden olisiko yleisövajaus päällekkäisten tapahtumien johdosta ollut tärkeimpänä syynä. Lahtelaisen Poppoo Team ry:n vuodesta 2002 järjestämä tapahtuma kerää tutusti kotimaisen historic rally -kerman ohella osallistujia myös muualta maailmasta. Tällä kertaa kotimaisten autokuntien ohella mukana oli kilpailjoita muun muassa Espanjasta, Saksasta, Itävallasta, Ruotsista sekä Norjasta, joista jälkimmäistä edustava parivaljakko Valter Christer Jensen Eric Pedersen sijoittui yleiskilpailussa suomalaisparien väliin toiseksi, eikä millään vähäisellä autolla. Viikkoa aikaisemmin MM-rallin aikaan sama kalusto nähtiin kuitenkin Lahteen piipahtaneen kisan yleisötapahtumassa, ilman kilpailullista aspektia
VIIKKOA ennen varsinaista historictapahtumaa vanha kilpakalusto nähtiin Lahden satamassa, Neste Rally Finlandin oheistapahtumassa. TEEMU ja Jani Koiviston Mercedes 280CE ei ole niitä tavanomaisimpia historic-ralliautoja. Pitkät ja rauhalliset sladit veivät parivaljakon kokonaiskilpailussa sijalle 28. Silti, maailma tarvitsee esikuvia! KLAUS Wilkmanin hiljattain valmistunut Triumph TR7 V8 kiinnosti rallikansaa ennakkotapahtumassa. Roverin V8 höpisee pienen auton konehuoneessa niin että tuntuu. 06/12 67
ERIKOKOISIA näkemyksiä aiheesta "ralliauto". Sunbeam Avenger on sitä tyypillisintä päätä, Chevrolet Monza puolestaan harvemmin nähtyä, joskin hyvin mielenkiintoista koulukuntaa. HEIKKI Viljasen ja Antti Pellisen Audi Quattro jäi kokonaiskisassa sijalle 17, Pekka Anttalaisen ja Pirjo Rosbergin Skoda Octavia TS:llä puolestaan päästiin sijalle 48. VALTER Christian Jensenin ja Erik Pedersenin Lancia 037 oli tämän vuoden kilpailun ehdottomasti eksoottisinta antia. 68 06/12. Keskimoottorinen superauto on sitä viimeistä takavetoista sarjaa ennen nelivetojen saapumista. AURINKOINEN ja lämmin sää houkutteli Lahden satamaan runsain mitoin yleisöä
JOKIMAAN raviradalla järjestetyssä näytöshenkisessä tapahtumassa päästiin näkemään myös ilmalentoja - mikä ei ihan joka autokunnalle taida olla itsestäänselvää itse kisatilanteissakaan? PORSCHE 911:siä löytyy historicin lähtöluettelosta enemmänkin. RUOTSALAINEN rahtilaiva taipuu sekin Lammin sorateillä. 06/12 69. Maaliin päästiin, mutta vasta sijalla 49. ESPANJALAISET Aboitiz ja Sanjuan pitivät vauhtia Renault Alpine 5:llä. Vetävien pyörien ja lähes kaiken painon sijainti samalla akselilla houkuttaa, samoin venyminen lähes kaikkiin mahdollisiin luokkiin. JOAQUIN Domenechin ja Antonio Boton pitkä matka Espanjasta saakka ei tuottanut varmasti halutunlaista tulosta
Lauantaipäivän väenpaljoudessa saattoi havaita tuttuja sekä uusia juttuja tutkailtaessa, että monelta ihmiseltä unohtui arki monessakin mielessä. Nostalgiaa Karjalassa Hyvärilässä pilvien sekä sateen väistyttyä onnistuneesti pidetty harrastusajoneuvo- ja rompemyyntitapahtuma keräsi ihmisiä taas uuteen kävijäennätykseen. Nurmes, 10.-12.8. Teksti ja kuvat: Sami Korhonen V anhemmalla kalustolla cruisailua hieman haitannut kasteinen kesä sai Itä-Suomessa jo ennen päättymistään mukavan piristysruiskeen, kun Kuhmon Mobilistien järjestämä tapahtuma pidettiin tuossa luonnonkauniiksi mainitussa ylä-karjalaisessa kaupungissa. Elektroniikan kyllästämä muovimaailma sai väistyä, kun tarjolla oli runsaasti vanhaa rautaa ja kromia ryyditettynä asiaan kuuluvilla visuaalisilla tehosteilla ja äänillä vuosikymmenten takaa. NIILO Kauppisen upea museorekisteröity BMW 1800 TI vuodelta 1964. Tähän suuntaan sitä on varmasti tapahtumaorganisaattoreiden taholta tietoisesti ohjailtukin. NOSTALGISIA tunteita herättävä Solifer. 70 06/12. Nurmekselle varmasti mieluisa ja kaupungin suu- rimmaksi tapahtumaksi muodostunut autotapahtuma onkin muotoutunut luonteeltaan niin sanotuksi koko kansan juhlaksi
Uutena näitä kahta ei samalle kohderyhmälle tarjottu, nykyisin vastaava kaksikko saattaa hyvinkin löytyä samasta tallista. KAKSIPYÖRÄISIÄ oli myös nähtävillä varsin runsaasti. PAIKKAKUNNAN oman miehen ja Nissan Club of Finlandissa vahvan harrastustaustan omaavan Aki Härkösen hienoakin hienompi Nissan Sunny Coúpe vuodelta ´85. SATIAINEN ja Kaarina vuosilta ´73 ja ´77. SYMPAATTINEN Saab 96 oli aikanaan teillämme niin yleinen, että auton muotoilu näyttää erikoisuudestaan huolimatta lähes tavalliselta. AUTOHISTORIALLISEN seuran "tallissa" Abarth työn alla. AUTOJEN lisäksi alueella oli vanhoja traktoreita ja muita työkoneita. 06/12 71. BUICK Skyhawk Coúpe vuodelta ´78. Yksipyöräinen Oulunsalosta näytteille saatu ajettava kapistus oli sen sijaan varsin harvinainen ilmestys. Hienon autoparin, joista 100A on vielä museorekisterissä, omistavat Esko Huttunen ja Marko Toivanen Juuasta. Auton omistaa Reijo Villman. AIKA tasoittaa luokkaerot. Nämä autot kuuluivat aivan olennaisena osana menneiden aikojen Suomi-autoiluun. JOS valkoisen Jaguarin ajaisi välistä pois, näyttäisi Caddyn ja pienen brittisportin kokoero jo hupaisalta
Savon kerhon pitkään ja perinteikkääseen historiaan ovat kuuluneet ajotapahtumat jo 70-luvulta asti jatkuneiden Ruskaajojen muodossa. Tunnelma oli sieltä parhaimmasta päästä, kun aina hyväntuulisilta vaikuttaneiden savolaisten harrastajien keskuudessa pääsivät alkamaan vahvoja perinteitä omaavat terva-ajot. Teksti ja kuvat: Sami Korhonen S A-HK:n Savon kerhon toimintaalueeseen on kuulunut aikoinaan koko laaja itäinen Suomi, jonka alkuperäisellä toiminta-alueella toimivat nykyään itsenäisesti SA-HK:n Sisä-ja Koillis-Savon yhdistykset, sekä myös Mikkelin ja Pohjois-Karjalan automobiilikerhot. KAINUUN mobilisteihin kuuluvan Paavo Puheloisen näyttävä 408 Elite vuodelta 1967. 72 06/12. Tapahtuma on ollut monipuolisuudessa mitattuna itäisen Suomen suurin jo pidemmän aikaa, mistä kertoo esimerkiksi viime vuonna saavutettu vajaan 7 000 myydyn lipun lukema. Klassikoita Koljonvirralla Iisalmi 3.-5.8. Tänäkin vuonna vaihtelevan kelin vallitessa päästiin yli 5 000 lipunostajan lukemiin. PERTTU Ulmasen todellinen kansanauto vuodelta 1974. Se aito ja oikea pikku-Corolla. Museo on avoinna myös talvisaikaan. Vuonna 1994 järjestettiin Iisalmen Koljonvirralla, kirjailija Juhani Ahon kotimaisemissa, ensimmäiset Rom- pepäivät sekä Terva-ajot. Lisäksi heillä on Kuopiossa käytettävissään kompaktin kokoinen entinen teollisuushalli, joka on saneerattu monien mahdollisuuksien automuseoksi
KUNNON maantielaivoja oli tapahtumassa useita, tässä yksi niistä: DeSoto Diplomat vuodelta 1955. Projekti oli ajokuntoinen ja joku kävi sillä koeajollakin. HARVEMMIN nähty Tunturiskootteri. D-mallin Kadettikin on kuin huomaamatta saavuttanut jo museoauton iän. RIVISTÖÄ matkalla lähtöselvitykseen. Tiedä sitten, tapahtuiko omistajanvaihdosta. 06/12 73. Auton ylpeä omistaja on Mika Alaraasakka Iisalmesta. HILKKA Urpanen Kesälahdelta kurvaili paikalle vuoden 1965 HAVivalla. NIVALASTA saapunut, Timo Pihlajamaan nätti museorekisteröity Citroen GS vuodelta 1978 on edelleenkin varsin modernin näköinen ilmestys. LAVAN täydeltä Eestin rautaa tarjolla. OSTALGIAA farmari-Trabantin muodossa
Tällä rompetorilla on aina ollut tarjota jokaiselle jotakin. WARRET tuovat aina menneisyyden mieleen, ja muistikuvat tuntuvat kiinnittyneen aina johonkin ominaiseen seikkaan: esimerkiksi tuoksuun näiden tiellä porhaltaessa. KERTAKAIKKISEN upea varhainen museorekisteröity Toyota Corona RT40 vuodelta 1966, jonka omistaa lapinlahtelainen Jouko Kärkkäinen. JAPSIVEHKEISIIN oli saatavana mukavasti osia. 74 06/12. MUSEOREKISTERÖITY Skoda 1100 MB vuodelta 1968. AINA yhtä pysäyttävä näky: wankel-moottorinen NSU Ro 80 vuodelta 1969. Orimattilasta saapuneen Pentti Pihlaja-Kuhnan omistaman auton saattaminen museorekisteriin on kulttuuriteko sekin. TARROJA tarjolla illuusioiden luomiseen tai mihin kukin niitä sitten tarvitseekin
Vaikka ulkokuori oli ajan patinoima, tuntui auto käyvän ja kukkuvan täysiään. Tässä hän saattelee matkaan Heinosen Pentin omistamaa Plymouth P6:sta vuodelta 1938, yhtä tapahtuman vakituista vierailijaa. FIAT 127 Stella vuodelta 1984 oli myös myynnissä. Veikkaisin, että silloin kun ne olivat uusia. 06/12 75. Tällaisen nähdessään tulee mieleen Jarvan Bensaa suonissa -elokuva ja Lilga Kovankon upea roolisuoritus. DIESELKONEISEN Oldsmobile Delta Royale Broughamin vuodelta 80 oli näytille tuonut oman paikkakunnan mies Janne Kärkkäinen. TOYOTA Club of Finlandin riveihin kuuluvan Hannu Kärkkäisen hieno Sprintteri-Corolla vuodelta 1970. PUHEENJOHTAJA Pentti Rissanen on toiminut tapahtuman lupsakkana sanavalmiina kuuluttajana. Siitä pikkurahalla pelastettavaksi 80-lukuinen arjen käyttökapistus. PAPPAMALLISIA Tuntureita näkee joka tapahtumassa, mutta milloin viimeksi näit saman valmistajan Tigerin tässä kunnossa. MARKKU Kekkosen aina yhtä pirteänoloinen Sunbeam 900 Deluxe, eli "Imp" vuodelta 1972. Ajoltaan auto on hyvä takamoottoriseksi konstruktioksi ja se menestyikin ralleissa sekä jäisillä radoilla. Kyseisenä vuonna "sumppeja" rekisteröitiin vielä melko mukavasti noin 700 yksilön verran, kunnes seuraavana vuonna tapahtui romahdus tuonnin loputtua yllättäen
FILLARISTI ja näteistä nätein Escort. Sään suhteen ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä, keli kun voi muuttua vartin sisällä. BOSCHIN Volkswagenmainospaku, kuin pakasta vedetty. 76 06/12. Kiertele ralliautojen seassa kamera kaulassa auringon porottaessa täydeltä taivaalta tuntikausia, takaisin teltalle päästyä on vuorossa napakka ukkos- myrsky illan käännyttyä yöksi. Summasin autojen paljouden myöhemmin verraten tapahtumaa taidegalleriaksi sillä erotuksella, että ainutlaatuisen harvinaiset teokset liikkuivat pitkin aluetta koneet käyden. Nuku yö teltassa vuorenrinteen vieressä kuunnellen sateen ropinaa ja tuulen suhinaa, herää auringonpaisteen kuumottaessa telttakangasta ja kömmi kahville ja croisantille leirintäalueen respan terassille. Kylänraitille koottu yhteinen esittely- ja varikkoalue oli yhtä lailla täynnä parveilevaa ihmismassaa ja joukon halki matelevaa superharvinaista ralliautoa. Markkinatunnelmaa Martini- ja Rothmansvärityksillä maustettuna. Replika vuoden 1973 RAC Rallyn voittajaautosta. Eifel Rally Festival festivaali esitteli kerralla huikean otoksen klassisia ralliautoja. Teksti ja kuvat: Antti Kautonen Daun, Saksa, 26.-28.7. Eifel-vuoriston kupeessa, Daunin kaupungissa järjestetty ralli- E ifel-vuoriston seudut vuoroin hellivät, vuoroin piiskaavat ensikertalaista turistia. Pääsin tutustumaan tapahtuman antiin perjantaipäivänä, jolloin autot olivat kenties siisteimmässä iskussa kii- AFRIKAN tähti, Peugeot 504 jolla arvatenkin tiikeri tankissa. Tylsää päivää heinäkuiseen Saksanreissuuni ei mahtunut ainuttakaan, ja jo seudun mutkaiset vuoristotiet tekivät rallifestivaaleille suuntaamisesta ikimuistoisen kokemuksen. Itse tapahtuma sitten olikin jollakin tasolla surrealistinen kokemus
RENKAANVAIHDON ja muunkin säätelyn kohde oli Armin Schwarz -Lancia Stratos. 06/12 77. MANTAN tunnusomaisen kolmioritelikön yhteyteen sopi hienosti tapahtuman tunnustarra. PETZOLD/KRONSEDER-MANTA paistatteli auringossa. Pop-up-valot kyseenalaistuvat tuolla valopatterilla. AUTOJA vekslailtiin ympäri hiekkakenttää pitkin päivää. Täysin alkuperäinen vuoden 1984 B-ryhmäläinen. SAMAINEN tarra komeili myös tämän 924:n keulalla. MIKÄLI Alpinet ovat mieleen, niitäkin pääsi ihailemaan useampaa kappaletta. RENGASVALINTOJA. Tässä Alpinekaksikko on suuntaamassa pienellle vetreytyslenkille. JAPANILAINENKIN kalusto oli hyvässä edustuksessa, siitä esimerkkinä tämä '77 Lombard RAC Rally-aiheinen Celica 2000GT. SININEN Alpine oli osallistujien kauneimmasta päästä
Liikenneympyrästä katusuoralle lähtiessä valojaan välkyttelevät Audi Quattrot ja Sierra Cosworthit mahtuivat sulassa sovussa samalle estradille. Joka tapauksessa herrasmies kantaa kaksi rengasta kerralla. tos aurinkoisen kelin. Tämä vuoden 1980 Bandama Rallyn voittaja-autoa vastaava 500 SLC oli oikeutetun leveästi esillä. Kauttaaltaan ehdottoman siisti, kaikkine osineen kuin vastakasattu. Porschet ja Peugeot 205 Turbo 16:t pitivät huolen siitä, etteivät ralliautojen väliin ehtineet paikallisten lippissällien pörinä-Astrat saaneet riistettyä liikaa huomiota itselleen. 1988 exNannini/Loubet Alfa Romeo 75 IMSA:n nelivalot. LEVEÄT takaläskit, levikkeet, spoilerit; kaikki Alfassa oli 80-lukua parhaimmillaan. NORSUNLUURANNIKOLLA 1980 voiton veivät 5 336 ajetun kilometrin jälkeen Waldegaard ja Thorszelius. SAKSALAINEN MB-spesialisti Mechatronik esitteli järeää SLC-kalustoa. Pellin alla järeä viisilitrainen V8, 305 hevosvoimaa. Lancia 037 tunkattiin vaivihkaa ylös, Stratoksen takaosa nostettiin auki, Renault R5 Turbon VALOPATTEREIDEN huomiotaherättävimpiä olivat tämän vm. Vollgas! Jonkin ajan päästä autoja alkoi valua takaisin varikkoalueelle, ja niiden pysäköinti telttoihin tai kuljetusauto- jen läheisyyteen alkoi. Ilmassa oli vain pölyä, kun hiekkaparkin autot yksi kerrallaan lähtivät kiertämään lähialueen osuuden. ILMEISTÄ päätellen renkaat olivat kevyet kantaa tai seura hyvää. Siinä missä Audit niiasivat perä maata kohden, turboviitonen karjuen pikaisessa showoff-kiihdytyksessä, olivat afrikkalaisvarusteiset MercedesBenzit ääniltään jopa sivistyneen hillittyjä. 78 06/12. Monen auton pelti nostettiin pikapikaa korjaustarpeiden ilmettyä, osasta autoja irrotettiin samantien pyörä tai kaksi; monimutkaiset ja temperamenttiset ralliautot selkeästi tarvitsivat jonkin verran ennaltaehkäiseviä huoltotoimenpiteitä
"Mene mene, vielä kerkeät perään", totesi kaverini. MYÖS tässä 308 GTB:ssä oli valolaitteisto kunnossa. Eikä myöskään sitä, että kuuman hiostavan päivän aikana grillikioskin viereisen limutiskin tyttö jaksoi joka kerta ojentaa kokispullon hymyillen. ROTHMANS-AIHEINEN 911 SCRS. Seuraavan päivän puolella kylän varikkoalueella hohtaneet autot liattiin komeasti varsinaisilla ralliosuuksilla Daunin lähistöllä, eikä tekniikkamurheilta tai pieniltä lipsahduksilta vältytty kaikkien osallistujien osalta. Ennen pitkää perjantai alkoi vaikuttaa täydeltä, ja suuntasimme pysäköintialueelle vievälle bussille palaillen takaisin majoituksen pariin. Tämä yksilö oli kirjaimellisesti latolöytö; auto oli pelastettu romahtaneesta ladosta. Korinumeroltaan 0016, tämä 911 oli tehtaan takaisin ralliasuun restauroima ja vastasi Henri Toivosen vuoden 1984 European Rally Championship -autoa. 06/12 79. RENAULT 17 Gordini on kieltämättä niitä erikoisemman näköisiä teoksia. Toki, Röhrliin liittyvän auton löytäminen tuosta autokokoelmasta löytyisi yhtä hyvin nakkaamalla taskusta poimittu kolikko satunnaiseen suuntaan. HYVIN pääsee, Ferrari ei ottanut vatsasta kiinni töyssyä ylittäessään. WALTER RÖHRL Nopea vilkaisu uudestaan äsken minut ohittaneeseen haalarimieheen oliko se Röhrl. Ihmisjoukossa eteenpäin kulkeva, jokaista kojunpitäjää hymyillen tervehtivä ja kättelevä pitkä mies haalari kuorittuna vyötäisilleen oli kuin olikin itse rallilegenda, joka näytteli tämänkin tapahtuman vetämisessä suurta roolia. Restaurointityön aikana se osoittautui tehdastiimin autoa vastaavaksi, mikä saneli kunnostuksen teeman. Röhrl ehdotti kuvan taustaksi jotakin Audeista, ja sopiva löytyikin heti kymmenen metrin päästä. Moni autoista tarvitsi säätötoimenpiteitä. alta paistoivat korjaajan jalat. Totta kai osa autoista oli replikoita, mutta niihinkin mennyttä työmäärää ja restauroinnin vaivaa ei pidä väheksymän. Auto oli saksalaistekoinen replika Andruet/ Bouchetal-parin asfalttiralliautosta. Kuvia muistikortilta selaillessa olo oli hämmentynyt; kuinka suuren osan jäljelläolevista rallisuuruuksien autoista olinkaan tullut nähneeksi. Alueen tunnelma oli silti rento, huolimatta vekslailtavien ja fiksailtavien autojen harvinaisuudesta ja hintaluokasta. WALTER Röhrl VUODEN 1984 Renault R5 Turbo oli rakennettu vastaamaan Ragnotti/Thimonier-parin Ranskan-mestaruusautoa. PIENTÄ laittoa. Esiteltyäni itseni kamera kourassa, Walter tervehti kädestä pitäen ja nykäisi minut samantien kauemmaksi takanani siirrettävästä Lancia 037:sta, todeten "Let's give him more room". Esimerkkinä huolettomasta fiiliksestä lienee Michele Mouton -tarroitetun Audi Quattron tuulilasilla levännyt aurinkotuolin pehmuste, jolla kaiketi yritettiin pitää kabiini suojassa paahtavalta auringolta
80 06/12. ENGLANTILAISOMISTUKSESSA oleva 205 Turbo 16 on täyteen alkuperäiskuosiin restauroitu yksilö. 205 Rallye oli kevyempää kalustoa. 1988 Monte Carlo Rallyn autoja. UUDEMMASTA päästä oli tämä vuoden 2001 Focus WRC, 22 WRC-tapahtuman veteraani. CARLOS Sainzin jälkeen Focusta ohjasti seuraavana vuonna Markko Märtin. TOINEN tuoreempi WRC-auto oli vuoden 1999 Subaru Impreza. KYPROKSELTA haettu vm. Kyseisen aisaparin jälkeen Deltaa ajoi aikanaan mm. Toni Gardemeister. RS200 kulkee väkijoukon halki, kuin suoraan 80-luvun julisteesta sinne siirtyneenä. Kuvassa 240Z rapaisissa olosuhteissa. Stig Blomqvistin Ruotsin rallin auto, vuodelta 1986 ja korinumeroltaan 014. HISTORIAN siipien havinaa tarjosi varsin massiivinen videotaulu. 1991 Integrale osoittautui restauroitaessa Kankkusen/Piirosen Safari-voittajaksi
Alkuperäinen Didier Auriolin auto vuosilta 19871988 Ranskan mestaruudesta ajettaessa. MANTA 400:ta nähtiin useammassakin värityksessä. Wamberque/Wamberque, isä ja poika. QUATTRO nolla-auton tehtävissä. NISSAN 240RS. Jäljellejääneet autot ovat äärimmäisen harvinaisia, ja on nostettava hattua tapahtumassa omaa autoaan ajaneelle Philippe Wamberquelle. Taustalla Irmscher-Ascona 400. VOIHAN nenä. Turboahdettu, nelivetoinen BX:n pitkälle kehitetty versio ehti osallistua vain kolmeen ralliin ennen B-ryhmän lopettamista; näistä paras sijoitus oli Ruotsin rallin kuudes sija. SIERRA Cosworth vihervalkoisessa värityksessään. Projektin tyssättyä vuoden 1986 loppuun mennessä Citroën etsi käsiinsä niin monta 4TC:tä kuin pystyi, tuhoten suurimman osan autoista. Varsinkin kun 26-vuotias BX 4TC hajosi stagelle tuttuun 4TC-tapaan, turbon petettyä. TÄSSÄ viedään BX 4TC:tä ennen turbomurheisiin tyssäämistä. Monte Carlossa keskeyttivät tallin molemmat autot, Akropolis-ralliin Citroën osallistui kolmella autolla joista yksikään ei selvinnyt kolmatta osuutta pidemmälle. Varovasti, varaosat ovat tähän harvassa. SCHWARZ kuskaa Stratosta. 06/12 81. BX 4TC:n turbomoottori oli pitkittäin, joten keulankin tuli olla tavallista BX:ää pidempi konkkanokka. TAKAPÄÄSTÄ auton tuntee herkemmin BX:ksi, vaikka levikkeet ovatkin varsin miehekkäät. CITROEN BX 4TC Tapahtumassa nähty BX:n ralliversio on todellinen harvinaisuus
Mukaan lähti kavereita, joista haluan erityisesti kiittää mestarimaalari Lampakkaa, joka on opettanut minulle ruiskutustekniikat. Pian kuitenkin maalaustekniikka tuli haltuun, ja Janne saattoi siirtyä harjoituskappaleista asiakastöiden pariin. Monille pinnoille Kromimaalaaminen onnistuu useille eri pintamateriaaleille, mikä laajentaa maalauskohteiden kirjoa. PULLO ei ole Lahden Sinistä vaan esimerkki siitä, että Janne Hautakoskelta onnistuu myös lasipintojen kromi maalaaminen. Kromipintaa ruiskulla Teksti: Harri Onnila Kuvat: Paula Tavasti Kromimaalaus voi tuoda apua harrasteajoneuvon kiilto-osien kohentamiseen silloin, kun perinteinen kromaus ei ole syystä tai toisesta mahdollista. K austisella vaikuttava T:mi Janne Hautakoski on keväästä lähtien tarjonnut palvelua, joka tuo apua hohtonsa menettäneen kromiosan ilmeen kirkastamiseen esimerkiksi tilanteissa, joissa alkuperäisen kromaaminen käy kukkarolle liian kalliiksi tai parempikuntoista osaa ei löydy kirveelläkään. "Muutama vuosi sitten jo etsittiin sopivaa ratkaisua, mutta taannoin eteen pulpahti eteen amerikkalainen firma, joka herätti mielenkiinnon." Jannen havaitsema yritys oli Spectra Chrome, joka on jo pitkään toiminut ruiskutettavan kromimaa82 06/12 lauksen parissa. Floridassa osallistuin kromimaalauskoulutukseen ja ostin sieltä lopuksi maalaukseen tarvittavat välineet", Janne kertaa. Kyse on kromimaalauksesta, jossa materiaalin pinnan ja lakkakerrosten väliin lasketaan kerros aitoa hopeaa, joka luo osalle peilimäisen pinnan. Kiiltoa Floridasta Yrityksen takana oleva Janne Hautakoski kertoo idean kromimaalauksesta hautuneen jo pitkään. "Inspiraatio kasvoi aihetta tutkiessa ja niin lähdin helmikuussa paikanpäälle Floridaan. Sen jälkeen Janne saattoi rakentaa kromimaalaamon Kaustisella sijaitsevaan uuteen halliin ja alkaa tutustua kromimaalaa- miseen saloihin kotimaan kamaralla. "Maalattavana materiaalina voi olla metallin ohella lasi, kivi, puu tai vaikkapa nahka. Kromimaalaaminen ei siten ole juurikaan materiaaliriippuvaista", Janne listaa. Spectra Chromen puoleen kannusti kääntymään yrityksen meriitit, joihin lukeutuu muun muassa Titanic-elokuvaa varten tehtyjen patsaiden ja koristeosien kultaamiset ja kromaamiset. "Laitteisto lähti pelaamaan heti, mutta kuskissa oli aluksi vikaa", Janne naurahtaa. Noin vain ei ruiskun varteen voi kuitenkaan tarttua, vaan maalaus vaatii määrättyjä olosuhteita työn onnistumiseksi. "Kromimaalaaminen on tarkkaa puhtauden sekä oikean lämmön ja kosteuden suhteen", Janne kertoo.. Keväällä maahamme saapui kontti, joka sisälsi tilatut välineet. Yrityksen tuotteilla maalataan Euroopassa ainakin Etelä-Englannissa, mutta suomalaista kromimaalaamoa ei Jannen silmiin ole osunut
"Koko on tarkoituksella valittu siten, etten joudu maalaamaan kokonaisia autoja", Janne hymyilee. "Ilman pohjatöitä yhden selkeämuotoisen vanteen maalaus maksaa alkaen noin 150 euroa per vanne." Janne tekee maalattaviin kohteisiin tarvittaessa myös pohjatyöt, mutta toivoo maalattavien kohteiden saapuvan työn alle pohjatyöt laadukkaasti tehtyinä. Lopputuloksena saadaan krominhohtoinen pinta, joka Jannen mukaan kestää samalla tavoin kuin normaali lakkapinta. "Lakka on hiukan ohuempaa kuin tavanomainen autolakka, mutta toisaalta lakkakerroksia on enemmän." Sellaista ei kuitenkaan voi suoralta kädeltä antaa, sillä on aivan eri työ maalata selkeä viisipuolainen vanne kuin jokin hunajakennovanne." Jotain osviittaa Janne kuitenkin asiasta kiinnostuneille antaa. "Kohteita on laidasta laitaan, klassikkoautoista tuningiin ja moottoripyöriin. Maalaustyöhön kuluu aikaa kolmesta neljään päivään, sillä tartunta-aineen pitää kuivua ennen seuraavaa työvaihetta vuorokauden, ja saman verran on odoteltava hopeoinnin ja lakkapintojen jälkeen. Yritys on vastannut muun muassa monien Hollywoodelokuvien "kulta ja ho peaesineiden" maalaamisesta aidoilta muistuttaviksi. LAKKAA värjää mällä saadaan kohteeseen juuri oikean värinen "kromaus". Janne on maalannut laattoja esittele mään värikarttaa ja värin käyttäy tymistä kohokuvi oissa. TUNINGPUOLEN harrastajat ovat myös löytäneet kromimaalaami sen mahdollisuu det. "Moni on kysellyt esimerkiksi vannesarjan maalaamiseen hintaa. 06/12 83. "Pohjatyöt tehdään huolellisesti kuten normaalia maalausta odottavalle pinnalle. Varsinainen maalaustyö eroaa sekin tavanomaisesta ruiskumaalaamisesta. VÄLINEET kromimaalaamiseen on hankittu Spectra Chromelta Floridasta. Tällöin hän voi keskittyä pääasiaan eli kromin säihkeen luomiseen. KAKSI ja nelipyö räisten klassikoi den osia odottele massa pohjatöitä ja peilikirkasta kromimaalipintaa. Kasvavaa kysyntää Hautakosken maalaamossa on käytettävissä noin kaksi metriä leveä ja neljä metriä pitkä uusi maalauskammio. Maalattavaa on ollut valoumpioista sisustan osiin." Hintataulukkoa tähyäville kerrottakoon, että on hinnoittelu on pitkälti tapauskohtainen. Joka tapauksessa tila on riittävän suuri, jotta siellä voidaan maalata vaikka dollarihymyn puskuri. Sen jälkeen ruiskutetaan lakkaa 78 kerrosta." Erisävyiset ja -väriset kiiltopinnat saadaan aikaan lakkausvaiheessa värjäämällä lakka halutulla sävyllä. Vaikka Janne ei ole vielä sen kummemmin markkinoinut kromimaalaamoaan, on puskaradio kahissut ja maalauskohteita kertynyt jo monipuolinen joukko. Väripaletista kaivetaan usein rohkeammin sävyjä verrattuna entisöinnin tarpeisiin. Maalattavana materiaalina voi olla metallin ohella lasi, kivi, puu tai vaikkapa nahka. Puhtausvaatimuksista kertoo myös hopeoinnissa käytettävä vesi: tavallinen akkuvesi ei kelpaa, vaan onnistunut prosessi vaatii ionipuhdistettua vettä. Ensimmäiseksi maalataan tartunta-aine ja tämän 'pohjamaalin' päälle aidolla hopealla peilikerros
60-luvun loppuvuosien yksilöitä on tarjolla kaikissa kunto- ja hintaluokissa, mutta harvalukuiset, tuotannon alkupään yksilöt ovat saaneet hintoihinsa rutkasti keräilyarvoa. Kymmenen eri huutajan osallistuessa kauppaan, voittaja nappasi auton kesken maksamalla suoran kaupan hinnan, joka myyjä oli asettanut 12 500 taalaan. 25 TARJOUSTA, VOITTANUT 12 700 USD Los Angelesista listattiin omistajansa suurin ylpeyden aihe 240 Z. Hyvä niin, mutta edelleen Fairlady on maassamme harvinaisuus, jos vertailukohtana pidetään tänne kasapäin laivattuja brittiroadstereita. Hän oli hiljattain uusinut autoonsa kaikki jarruosat, sekä vaihtanut metelöivän kolmosvaihteen. Kojelaudassa kaikki mittarit toimivat, myös kello. Lähes kaikki mittarit olivat epäkunnossa ja katto huono. 14 eri huutajaa osallistui kaupantekoon. DATSUN 240 Z ´73 32 TARJOUSTA, VOITTANUT 17 500 USD Rhode Islandista myytiin uusilla osilla täydellisesti entisöity Zeta. Fairladya seurannut Z-Datsun on yhtä lailla haluttu klassikko, vaikka mallistosta, käsittämätöntä kyllä avoauto puuttuikin. Amerikka, jonne lähes kaikki Fairladyt uutena myytiin, on paras paikka niiden käytettynä hankkimiseen. Autoa ei ole koskaan pesty pesukoneessa eikä varastoitu ulkosalla. 06/12. Tässä muutama poiminta hiljattain yhdysvaltalaisissa nettihuutokaupoissa myydyistä urheilu-Datsuneista. FAIRLEIDIÄ seurannutta Zetaa tarjottiin vain umpimallina, mutta useampi sahattiin kotikonstein avoksi. Heikkokuntoisia Zetoja on tarjolla loputtomasti, romuraudan hintaan, mutta hyvä alkuperäinen tai tasokkaasti entisöity on jo kysytty sekin. Auto käy, liikkuu ja pysähtyy omin voimin, mutta myyjän mukaan siinä olikin kaikki auton hyvät puolet. Sekä sisältä, alustasta että konehuoneestaan täysin näyttelykuntoinen auto oli ajoltaan moitteeton, sillä nivelet, jouset ja iskarit oli taannoin uusittu. Auto oli vietävä välittömästi pois, sillä sen kotitalo oli juuri myyty. Verkot vesillä Nettihuutokauppojen jyvät ja akanat UrheiluDatsunit D atsunin 60 ja 70-lukuiset urheilumallit olivat Suomessa uutena varsin harvinaisia ja harvoista yksilöistä oli käytettyinäkin kysyntää. Ulkokuoren auringonpolttamat muoviosat oli kaikki vaihdettu uusiin maalauksen yhteydessä. Kourallisesta uutena tulleita Fairladyja taisivat harvinaisuudestaan johtuen selvitä meidän päiviin jokainen, ja niille kaveriksi on myöhemmin laivattu pari kourallista lisääkin. 84 DATSUN 280 ZX TARGA ´83 39 TARJOUSTA, VOITTANUT 6 700 USD New Yorkin Brooklynista listattiin ensimmäisen omistajan 89 000 mailia ajettu, ja hiljattain ylimaalattu Datsun. Jopa kaikki ikkunalasit oli vaihdettu uusiin. Tuulilasissa oli kaksi pientä kiveniskemää, muuta virhettä ei löytynyt, vakuutti myyjä. Mukana seurasivat korjauskirjat sekä tuhti nippu projektikuvia. Vuonna 1978 Zetaa seurannut ZX-sarja on se, mistä saattaa tehdä nyt huippulöytöjä, sillä myyntiin putkahtelee yhden omistajan vähän ajettuja, kunnoltaan usein uudenveroisia huippuyksilöitä. Halvalla meni. DATSUN 2000 FAIRLADY ´69 DATSUN 240 Z ´71 17 TARJOUSTA, VOITTANUT 12 500 USD Alachuasta, Floridasta lähti näyttelykuntoinen roadsteri-Datsun, joka ajoltaan vastasi täysin uutta, kehui myyjä. ZX-mallia markkinoitiin sekä Targana että 2+2 perheautona. DATSUN 1600 FAIRLADY ´70 11 TARJOUSTA, VOITTANUT 3 075 USD Kalifornian Beamontista listattiin pienempikoneinen Fairlady johon omistaja oli täysin kyllästynyt. Ikänsä Kaliforniassa ollut auto ei ollut pahemmin ruosteessa, mutta on ilmeisesti ollut lommoinen ja kitattu huonosti maalausta varten, sillä irtimurenevaa kittiä löytyi joka puolella. Vain stereot oli vaihdettu uudempiin, ja kaikki toimi ilmastointia myöten. NISSAN 300 ZX TURBO ´85 18 TARJOUSTA, VOITTANUT 10 300 USD Floridan Miamista lähti superhieno, vain 38 000 mailia ajettu 300 ZX ensimmäiseltä omistajaltaan. Edelleen alkuperäisissä Kalifornia-kilvissään oleva auto oli takuuvarmasti ruosteeton ja kolaroimaton, kehui myyjä. Autoon löytyivät kaikki työkalut sekä käyttöohje- ja korjaamokirjat
UUtUUslehti lehtipisteissä! HTI! USLE U UUT Brittisportti taskukoossa Austin Healey Sprite `62 Viipale mediat 700559-1201 Hae Lehtipisteestä tai tilaa: www.premiumklassikot.fi 03-2251 948 (ark klo 8-16.30) tai tilaus@premiumklassikot.fi PREMIUM KLASSIKOT 1. 01/2012 Hinta 9,50 KAUNOTAR Esittelyssä yksinoikeudella Suomessa Toyota 2000GT `67 TUNTEMATON Legendamoottori Porsche 911 Goodwood Festival of Speed Concours d'Elegance Mama's Classics Mercedes-Benz Museum Rastitehtäviä kisahengessä Suomalaista työtä · www.premiumklassikot.fi Stuttgartin tähtitaivas PAL VKO 2012-37 12001 Diktaattori 6 414887 005593 Mercedes-Benz 600 SWB `67 Premium Klassikot esittelee menneiden vuosikymmenten erikoisimmat, harvinaisimmat ja arvokkaimmat autot ja vie lukijansa keräilyautojen mielenkiintoiseen maailmaan.. numero "Kukaan ei voi vakavissaan tarvita tai edes haluta maantieajossa enempää kuin mitä Toyota 2000 GT voi tarjota." Nro 1
Tätä kriisipesäkettä saapui vuoden 1985 CES-messuille hämmentämään Nintendo-niminen japanilaisyritys. Pelisuunnittelijoissa yksi oli ylitse muiden: Shigeru Miyamoto. 50 000 kappaleen ensierä meni kaupaksi kuin häkä, joten seuraavana vuonna Nintendo vyörytti konsolinsa koko Yhdysvaltoihin ja vuonna 1987 edelleen Eurooppaan, Suomi mukaanlukien. osoitti suurta mielenkiintoa konsoleillaan pelattaviin peleihin. Tänä päivänä NES on jo ohittanut vanhan teknologian aallonpohjan ja konsolien sekä pelien jälleenmyyntiarvot ovat nousussa. Hänen luomuksiaan ovat niin Donkey Kong, tasohyppelygenren aloittanut Super Mario Bros kuin The Legend of Zeldakin. Maailmanlaajuisesti NES:iä myytiin noin 60 miljoonaa kappaletta. Nintendon tiukka kontrolli ulottui pelien sisällön lisäksi myös jälleenmyyjiin, hinnoitteluun ja mainontaan monessa suhteessa tämä toimintatapa tuo mieleen erään omenalogoa käyttävän tietokoneyrityksen. Lähes 100-vuotias yritys oli aloittanut pelikorttien valmistajana ja laajentanut valikoimaansa vuosien saatossa ensin mekaanisiin peleihin ja sitten kolikkopeleihin. Se piti pelitaloja tiukasti otteessaan ja esitteli itse Super Mario Brosin ja Duck Huntin kaltaisia klassikoiksi muodostuvia pelejä. Miyamoto ei ollut koulutukseltaan ohjelmoija tai insinööri, vaan hänen peliensä kirkas värimaailma ja peliä eteenpäin kuljettava juoni kumpusivat taiteesta, manga-sarjakuvista ja saduista. Ostohaluja 80-lukuista viihde-elektroniikkaa kohtaan ei laske edes tieto siitä, että useimmat NES-pelit olisivat pelattavissa nykylaitteilla joko netti- tai emulaattoriversioina. 86 06/12. Alennusmyynneillä ja uusilla peleillä NES:istä riitti kuitenkin mehua puristettavaksi aina vuoteen 1995 asti, jolloin neljännen konsolisukupolven Sega Mega Drive ja Super Nintendo olivat olleet markkinoilla jo viisi vuotta ja viidennen sukupolven Sony PlayStation oli jo tulossa. Suurimpana syyllisenä oli Commodore 64:n (Klassikkoesine 3/2008) johtama kohtuuhintaisten kotitietokoneiden rintama, mutta vikaa oli myös heikkotasoisia pelejä markkinoille dumppaavissa pelifirmoissa itsessään. Komea paluu olohuoneisiin alkoi vuonna 2006 esitellyn Wiin myötä, joka palautti pelaamiseen alkuperäisen NES:in arvoja: koko perheelle sopivia pelejä ja helppokäyttöisen toteutuksen. Pari vuotta aikaisemmin kotimarkkinoille esitellystä Famicompelikonsolista oli ravisteltu lastentaudit pois, se oli muotoiltu uudestaan ja kastettu Nintendo Entertainment Systemiksi eli NES:iksi. Huuto.netissä kasibittisestä saa pulittaa kunnosta ja mukana tulevien pelien määrästä riippuen 40250 euroa. Välillä kontrollia oli liikaakin: vuonna 2002 EU mätkäisi Nintendolle 149 miljoonan euron sakot 1990-luvulla tapahtuneista vapaan kilpailun vastaisesta hinnoittelusta. Lisää bittejä NES hallitsi konsolimarkkinoita koko 80-luvun, mutta vuosikymmenen vaihtuessa Peliteollisuuden Apple? Raudan valmistamisen ohessa Nintendo 8-bittinen tekniikka alkoi väistämättä jäädä jälkeen. Klassikkoesine Nintendo NES Super Marion kotikolo Nintendon kasibittinen konsoli marssitti olohuoneisiimme amerikanitalialaisia putkimiehiä, sieniä ja prinsessoja ja pelasti siinä sivussa kokonaisen toimialan. Teksti: Markku Ikonen Kuvat: Flickr/Hades2k V aikka kaiken järjen mukaan 1980-luvun olisi pitänyt avautua yhdysvaltalaisille videopelivalmistajille nousujohteisena olivathan pelaajat juuri lumoutuneet piipittävistä ja vilkkuvista peleistä ja tekniikka kehittyi pitkin harppauksin kärsittiin alalla vuosina 19831984 melkoista krapulaa. Sittemmin Nintendon laitteet jäivät kodin viihdekeskuksena Pleikkarien ja Xboxien varjoon, mutta firma pärjäsi Game Boy- ja DS-laitteilla varsin mukavasti käsikonsoleiden markkinoilla
Tilaajana saat enemmän! Miljoonakerholainen Maantietä nähnyt diesel-mersu vuodelta 1952 6/12 0 Mukavasti Citroën 2CV '76 · Ford Taunus 12M '54 · Ford Zephyr '62 · MB 170 DS '52 · Mitsubishi Sapporo GSR '81 · Moskvitsh 407 '62 · Renault 8 '67 · Wartburg 353W Rally '83 n · Tilaajana saat vuosikerran 8 edullisemmin kuin irtonumeron ostajana · Saat lehden aina uunituoreena kotiisi kannettuna · Tilaajat saavat joulukuun numeron mukana Klassikot-seinäkalenterin vuodelle 2013 · Saat lisäksi tilaajalahjaksi Klassikot-lippalakin autoilun ajankuvaa · www.klassikot.fi · 6/12 · Hinta 8,50 Urheilullinen Alkuperäiskuntoinen ´81 Mitsubishi Sapporo GSR - t Matkakaveri Outin ja Rättärin 24 yhteistä vuotta ralliwarre 12006 SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND 6 414883 684808 368480-1206 · PAL VKO 2012-43 1989 Suurajojen luokkavoittaja on jälleen iskussa eifel rally Erikoisuuksien juhlaa Ranskassa Tilaajalahjaksi Klassikot-lippis Ratakettu Klassikkoesine Super Marion kotikolo Keinokiiltoa Arvo 14,90 Uskottavan oloista kromijäljitelmää maalaamalla Mitä kuuluu Kalle Sarlinille tänään? Kestotilaus 59,90 /8 nroa Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.klassikot.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@klassikot.fi Jokaisella autolla on tarina. www.klassikot.fi
Mitähän tästäkin nyt sanoisi. on räpsäisty Forssan Pick-Nickissä kuva, joka PRÄTKIEN ohella Suzuki on pukannut markkinoille useita skootterimalleja. Hieno keinoin saatu kasvatet tua entisestä . Räpsy on tämän kesän Power Meetistä. (Kuva: VÄSTERÅSIN satoa tämäkin. Tämä vahvasti 80-luvun henkeen muotoiltu yksilö oli esillä Vääksyn kanavalla. järjestet täisiin AUS TIN A30 Seven ´54. MGB:n kori offroad-henkisessä Epa-traktorissa. Tämä upea yksilö on kuvattu kesän Bella Italia -tapahtumassa. valokuvauksen CADDYN keulan mahtavuutta on än. 88 06/12. (Leif Rehn) 70-LUVUN loppupuolen Honda Accord on vuosien varrella etääntynyt alkuperäisestä olomuodostaan. Pirteän rakennelman kuvasi Jukka Vuorenmaa Forssan Pick-Nickissä. (Kuva: Leif Rehn) FIAT Ritmo ei taida enää olla uhanalainen malli, varsinkin vauhtiversioita näkyy kasvavassa määrin. Jos autoille elisi takuulla tisuuskilpailu, tämä korimalli taist sympaat Raimo Nastola) kärkisijoista. Fotoalbumi Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa KUPLAN pituudessa on ollut kaik eti metri liikaa, joten omistaja on tarttunut kulmahiomakoneeseen ja hitsipilliin. (Leif Rehn) TRANSITIN äänentoistolaitteissa pauhannut Suomi-iskelmä vahvisti siniristilipun viestiä lauluporukan kotimaasta
HINNAT ALK. 050-5595061 · t.kettunen@kolumbus.fi MILLERS CLASSIC -voiteluaineiden jälleenmyyjät: HELSINKI: Autopalvelu Harklin, puh. HINNAT ALK. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Esim. Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Pirkanmaan V-Palvelu Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 · 34110 Lakiala V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. verhoilu- ja tiivisteosia. Esim. kaasuttimet. irto-osat ja vanteet. 09 340 54 97 HÄMEENLINNA: Carbex Oy, 0400 817 002 KALAJOKI: ST Heikkilä Oy, 050 322 55 10 KLAUKKALA: Bensa-Sähkö Expertti, 040 5548 372 KOKKOLA: Kokkolan Autoexpertti, 040 7250 210 KOTKA: Brittiosa, 0500 606 371 RENKO: Rengon Monitoimi A. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.fi NYT SAATAVILLA MYÖS OVITIIVISTEITÄ 142 / 144 / 145 / 164 -MALLEIHIN! VIELÄ PERINTEISIÄ AUTOMAALEJA SAATAVANA! Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Tuotteet myös verkkokaupastamme: Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. 050-523 89 51 · www.kaasutinexpertti.fi. 2 viikon välein). WWW.STORENVARI.FI Avoinna: Arkisin 8-17 · Kokkola (06) 830 2334 · Vaasa (06) 317 6033 · Närpiö (06) 2242185 www.varastopalvelu.fi OSAT PUHTAAKSI.. Ultraäänipesulla eroon vaikeasta liasta. 20,- ..JA MAALAUSKUNTOON! Rae-, lasikuula- tai hiekkapuhalluksella eroon ruosteesta ja vanhasta maalista. Rantanen, 050 4021 051 TURKU: Royal Motor Cycles, 050 5920 805 TOIMITUS KAIKKIALLE SUOMEEN! KAASUTIN EXPERTTI X Nyt myös bensiinin ja dieselin tehoaineet sekä säilytyssuojaus bensiinille ja polttoainejärjestelmälle. Maahantuoja ja tukkumyynti: Suomen Kaasutinexpertti Oy, Sammatintie 2, 00550 Helsinki puh. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. 20,Niittylänpolku 7 · 00620 Helsinki · Puh
Kats. 179000 km, hyvä ja ruosteeton kori, katto ehjä. 17000 , 050-5471151, Kokkola 133169 Fiat Panda 1000 Fire -86 Ajokunto, ei katsastettu, H. 5500 , 0405303148, Lohja 133164 Ford Escort 1.6i Cab -91 Erittäin siisti, hyvin toimiva, ruosteeton. postilassi@gmail.com, H. Nyt netto syyshintaan, H. 040 5361 544 · www.finmopo.fi FINMOPO OY 90 06/12. Alkuperäinen, katsastettu viimeksi 2010. CD-soitin, uudet renkaat ja paljon muuta. 1990 , 0505932920, Kokkola 133156 Dodge Coronet 500 2D HT -70 318 cid V8 + autom. Harvinainen, näiden hinta ei enää laske. · Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! WWW.BACKFALT.FI · Purkaamo: 040-7332 493 ackfältin autohuolto · Korjaamo: 06-8648 493 · Automyynti: 040 8234 100 & autopurkaamo WWW.AUTOTRANSMISSION.FI Pekka Nätkin · Puh. 500 , 0400410059, 131448 Yli purettua VOLVO henkilöautoa 400 www.backfalt.fi Jenkki autoja Ford 12M Taunus -66 1.5 v4 6 voltin särköjärjestelmällä. 4/12, jakohihna juuri vaihdettu. Klassikkomarkkinat Myydään ajoneuvot Osta, myy tai vaihda klassikkosi BMW 320i Cabrio -89 aj. Uusi 2-kerroskangaskatto, 17" Racing vanteet, kiiltävä maalipinta, siisti sisustus, Kats. Tekniikka ok. Lisäkuvia ja tietoa pyydettäessä. 4000 , 050-4927615, 133170 S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat 68410 ALAVETELI · Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. 4/12, H. (02) 243 2781 www.freetechnics.fi info@freetechnics.fi Jussinpellontie 2 20780 Kaarina Varaosat klassikko mopoihin Järvenpäästä. 02-648 6677 (arkisin 9-17) Pori AUTOMAATTIVAIHTEISTOJEN KORJAUS, HUOLTO JA VARAOSAMYYNTI. MOPO- JA MP-VARAOSIA www.janikaasalainen.fi Puh. Kuskin puolelta maali hilseilee kyljestä. hieno, alkuperäinen, museorekisterissä, H
700 , 0505461968, Vähäkyrö Ostetaan Bonneville avo -69 takapuskuri ja muuta kroi- ja pisteosaa, 050-5926473, Sastamala Ostetaan Datsun 240z urheiluauto 040-8448314, Joutseno Turvallinen ja vaivaton kausisäilytys ja autopaikka ympäri vuoden! Helsinki, Loimaa. MOTOPARKKI www.moottoriparkki.fi · 010-3228000 T:mi Autopaja Jali Silván Autojen korityöt ja entisöinnit AMAZON DUETT PV 140-SARJA · TIIVISTEET · MOOTTORINOSIA · JARRUOSIA · SISUSTUSOSIA · AKSELINOSIA YM. T:mi Tommy Rönngård · 041-469 9090 · www.tommyronngard.fi Myös avaimet käteen valmiiksi museoituina Korjaukset, osaentisöinnit ja ruoste suojaukset www.autopajasilvan.fi puh. panukoo@gmail.com, H. 700 , 0400-410059, 131449 Myydään MP:t Mercedes-Benz 220 S B -65 Moottorivikainen, siisti sisältä ja päältä. H-historia, H. 40000 km, 1600 cc, entisöity, siisti ja harvinainen japsi-coupé. Mukaan sotakypärä ja pyörään kuuluvat sukset, H. 0400 738061 06/12 91. 350 , 050-5932920, Kokkola 133097 Lievä projekti-Honda CB450 -74, uudet renkaat, H. 19681978, moottori 1750/2000, 050-5461968, Vähäkyrö Triumph Spitfire MK 4 alkuperäinen tehtaan kovakatto, hyväkuntoinen, sopii 1971-81, H. Opel Ascona 2.9 Berlina Automatic -78 aj. 220000 km, ajokunto, rekisterissä, ei katsastettu, H. 2200 , 0400-909391, Varkaus 133167 Innocenti Elba -93 aj. 175000 km, hyvä ja alkuperäinen. Tarjoa rohkeasti. 2900 , 050-3137523, Orivesi 133162 Ostetaan Honda Prelude Hondamatic -80 aj. Soitot iltaisin klo 16 jälkeen, 0400-663668, Lapväärtti 133157 Jawa Army 579 -62 Alkuperäiskuntoinen, ei entisöity, Suomen rekisterissä. 7900 , 040-7158221, 133159 Alfa Romeo Berlinan ohjausvaihde ja jäähdytin vm
Tarjoa hannu.aaltonen@sappi.com, H. Eturenkaat 185R60 vielä hyvät, takakumit 205/R60 ns. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Volkswagen Kupla 1303S Big -74 aj. Datsun Sunny -80: umpiot, lattiamatot, taakse virtalukko. Helppo museoida. käytetyissä sisällä polttimot. Ei ruostevikaa, uusia varaosia mukaan. Peugeot 404 -65 hyvin säilynyt. Ulkopellit: Peugeot 404, 505, 040-5282691, Jyväskylä Myydään: Ilmanpuhdistajat: Austin A40, Mini, DAF 55, 66, Renault, Volvo 340, Toyota Liteace, Marina, Austin Maxi. 6900 , 0400-203515, Lappeenranta Thames Van -59 MR. Hinta sisältää lähetyskulut, H. Opel Kadett B: maski, konepelti. 60 , 0400-162787, Ylivieska Myydään lokasuojat: Fiat 128, 125, Taunus 82, Fiesta, Peugeot 304, lasikuituiset, Isuzu Bellett, Datsun Finn. Reilu hinta tarvitsijalle, 0400-606940, Kotka uusia 5-pulttisia, Kuplan pyöränlaakerisarja, joitain LT ja TV Transporter -osia, 040-5282691, Jyväskylä Myydään varaosat: Opel Kadett C: takavalot, mittaristo, kardaani. VW kuplan umpion lasit, etuakselisto. 2 uusia, 2 ollut käytössä. Esitelty Klassikot 02/12 lehdessä, H. Opel Rekord -80: umpiot, konepelti, takavalot, 2.0 kone, etupalkki, maski. Toyota Corona RT-40 -70 entisöintiin tai varaosiksi. Upeassa kunnossa, ympäri maalattu, H. Saattaa sopia muihinkin vuosimalleihin. 4 omistajaa, kats. 142000 km, erittäin hienokuntoinen, musoerekisteröity erikoismalli. 3790 , 0404104273, Varkaus 133166 133171 Myydään muuta Autoja ja osia FIAT 1100 D -65 entisöinti aloitettu, m.m. Malli 120 Y. 150 , 045-8918766, Järvenpää 133168 Osia Latureita 6/12/24 V ja startteja 6/12V vanhoihin koneisiin. Vauxhall Viva -kytkinasetelma, ilmanpuhd., jarruhihnat, 040-5282691, Jyväskylä Myydään VW Type 3 -ohjausiskunvaimentimia, Type 21A 4952 etustefoja, volkkarin jarrurumpuja, 92 06/12. 12" vanteet, pölykpaselit, takaluukku, takapuskuri, 040-7636271, Salo Enkei alumiinivanteet "Hunajakenno" 5 1/2 - JJX13, offset 15, olleet joskus 70-luvun corollassa alla. "kulutettu". 6/12. Merkki Superset, päällisten reunat ja selkänojan yläosat ruskeaa vinyyliä, keskiosat ruskea/beige kangasta. 300 , 050-3819094 Fiat Uno penkinpäälliset -88 koko sarja 4-ovisen uudet ja käyttämättömät. Ollut Galantissa, purettu toimivana. moottori täysin kunnostettu. Alustan niveliä, jarrukumeja, virranjakajan osia, 50-luvun SUNtestereitä 2 kpl, 03-6549060, Hämeenlinna Datsun Y takavalot 4 kpl. Osia: Peugeot 504/505, Mini 850, Anglia, Simca 1000, Olympia, Rekord, Kadett 1000, Vauxhall Victor, VW Kupla, Saab 96, ford Custom k-auto, 06-4340401, Kauhava Varaosia 80-luvun etuveto Mitsubishin kaksilitrainen moottori ja 5-vaihteinen laatikko. Helmat: Taunus, Escort, Audi 100, Fiat 128, Kadett A. Ruosteeton, helppo projekti.FIAT 133 -79 entisöintiin. Itse vanteet hyvässä kunnossa!, H
Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa. www.facebook.com/klassikot Näin ilmoitat Klassikko Markkinoilla: Postitse: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia Postita ilmoituksesi osoitteeseen: Klassikot, PL 350, 65101 VAASA Sähköpostitse: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@klassikot.fi ILMOITA ILMAISEKSI KLASSIKKO MARKKINOILLA! Myydään Ostetaan Vaihdetaan Autot Moottoripyörät / Mopot Työkalut Varaosat Muut HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 11.10.2012 klo 12.00 julkaistaan 25.10.2012 ilmestyvässä Klassikot -lehdessä. Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Postimerkki VIIPALEMEDIAT OY PL 350 65101 VAASA Nimi: Puhelinnumero: Osoite: Postinumero ja paikkakunta: Klassikot pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta. Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. © Viipalemediat Oy 06/12 93
Tai kohonnutta verenpainetta. Nimi velvoittaa Alfa Romeon mallihistoria on turvoksissa sielukkaita, kiihkeitä ja ajajan nautintovälineeksi tarkoitettuja coupé- tai spider-korisia autoja. Olisiko tuoreemmasta GTV:stä sellaiseksi? Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen T uleva klassikko -sarjassa esiteltäviä autoja yhdistää yleensä se, että ne ovat arkiautomerkkien erikoisimpia malleja sieltä malliston ylähyllyltä siis useimmiten. Giulietta sai kaksi mietoa kasvojenkohotusleikkausta, ensimmäisen vuonna 1959 ja toisen 1961. Aloitusmalliksi 1,8-litrainen rivinelonen. 94 06/12. Coupé-markkinoille Alfa oli esitellyt vuonna 1963 sisäisesti 105- ja 115-sarjana tunnetun kaksiovisen, ja sittemmin umpivarmaksi klassikkoautoksi nousseen mallin, joka tunnetaan versiosta riippuen eri nimillä. Klassista kaunotarta vauhditti tuolloin 1,3-litrainen rivinelonen. Modenin ajan malleista ensimmäinen GTV:n edeltäjäksi laskettava auto oli vuonna 1954 esitelty Giulietta, tarkemmin sanottuna sen Sprint- ja Spider-versiot. Tuleva klassikko Alfa Romeo GTV Pala modernia taid Alfa Romeon pieni nelipaikkainen sports coupé kantaa takaluukkunsa reunassa niin legendaarista mallimerkintää, että auton on oltava oikeasti hyvä jos se meinaa lunastaa lupauksensa. Rättikattoisen Spiderin rakentamisesta vastasi Pininfarina, kovakattoista Sprintiä puolestaan rakennettiin Bertonella. Vuonna 1995 esitellyn umpikorisen GTV:n tai sen rättikattoisen version Spiderin edeltäjähistoriasta löytyy paljon täysiverisiksi klassikoiksi laskettavia autoja joskin linjat ovat olleet haarautuneet oikeastaan koko ajan ennen 916-koodilla tunnettua etuvetoista mallisarjaa. Moottoreina 2-litrainen neloskone tai markkinoista riipuen 2- tai 3-litrainen V6. 1997 GTV saa kolmelitraien V6-moottorin, mutta 24-venttillisenä versiona 12-venttiilisen sijaan. Keskikokoluokan takavetoisen perheauton kaksioviset painokset olivat äärettömän kaunislinjaisia. Keskikonsolia muutetaan hieman. 1998 Ensimmäinen facelift: uusi keskikonsoli ja sisustuksen yksityiskohtien uudelleen järjestely. Sinänsä sen tuoreemman, 1990-luvun MALLIHISTORIA 1995 Umpikorisen GTV:n ja rättikattoisen Spiderin valmistus alkaa. Alkupään autoja markkinoitiin Giulia Sprintinä, isokoneisempia versioita 1750 GTV:nä tai 2000 GTV:nä. Muutamat automerkit eivät sen sijaan rakenna lainkaan arkiautoja, tai sitten se arkiautovalikoimakin aiheuttaa kohonnutta pulssia automiesten parissa. Alfa valmisti 105-sarjalaista aina vuoteen 1977. Kilpaversiot puolestaan tunnetaan GTA:na, ja että mallinimien sekamelska olisi täydellinen, valmisti tehdas Touring-autosta vieläpä avokorista mallia Giulia Sprint GTC, näitä tosin rakennettiin vain tuhat kappaletta koskaan. Perhemallin moottorista otettiin ulos reilut 50 hevosvoimaa, mutta Sprintiä oli tarjolla aluksi 80-hevosvoimaisena, ja sittemmin Veloce-mallissa 90-hevosvoimaisena versiona, millä kaksiovinen coupé kirmasi autostradaa riittävästi eteen saatuaan jopa 180 km/h huippunopeutta. Vuonna 1962 Alfa esitteli vielä uuden Giulian, jonka nimikyltin alle myös kaksioviset painokset siirtyivät ennen valmistuksen päättymistä vuonna 1965. Eri sukuhaaraa Tässä kohdassa Alfa Romeoiden suku jakautuu kahteen. Pienemmät moottoriversiot toivat takaluukkuun mallinimet GT 1300 Junior tai GT 1600 Junior. Jos Fordiin laitetaan tuplanokkamoottori tai Volvoon kiukkuinen turbokone, ne muuttuvat helposti potentiaalisiksi harrasteautoiksi, vaikka muuten kyseinen automalli ei aiheuttaisi väristyksiä kenessäkään
etta 01 Auton merkki ja malli Alfa Romeo GTV T.Spark 02 Vuosimalli 2002 03 Moottori 2-litrainen, nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Kaksi hihnakäyttöistä nokkaakselia kannessa, 16 venttiiliä. Teho 150 hv, väääntömomentti 187 Nm 04 Voimansiirto Etuveto, viisivaihteinen manuaalivaihteisto 05 Alusta Edessä McPhersontuenta, poikittaiset alatukivarret, kallistuksenvakain, takana erillisjousitus moniniveltuennalla, kallistuksenvakain 06 Kori Kaksiovinen, täysin galvanoitu, itsekantava teräskori 07 Mitat Pituus 428, leveys 178, korkeus 138, akseliväli 254, omapaino 1440 kg. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h 8,4 s, huippunopeus 215 km/h 09 Hinta uutena 279 000 mk 2003 Viimeinen facelift. Kolmelitrainen V6 vaihtuu 24-venttiiliseksi myös Spiderissä. 2006 Spiderin tuotanto päättyy, GTV:n tuotanto päättyi jo edellisenä vuonna. 06/12 95. 2-litrainen kone on nyt JTS-malli, ja V6 on nyt 3,2-litrainen. 2000 Alfa Romeo sulkee Aresen tehtaan, ja molempien mallien tuotanto siirtyy. Keulan ilme muuttuu siloitellummaksi ja modernimmaksi, mutta sisustus säilyy ennallaan
FIAT COUPÉ (1993-2000) Emokonsernin pikku-Coupé oli tehty samalle pohjalevylle kuin Alfa, ja muistutti muotoilullisestikin sitä jonkin verran. Aluksi GT oli tullut markkinoille 1,8-litraisella rivinelosella, mutta myöhemmin koneen kokoa kasvatettiin kahteen litraan. MX-5 on pärjännyt luotettavuustilastoissa aina erittäin hyvin, joten se lienee turvallisuushakuisen ostajan valinta. Audia sai myös nelivetona, mutta se oli monikäyttöisempi kuin Alfa. Perusvarma valinta. Vaatii sielua ja rohkean ostajan. MAZDA MX-5 (1998-2005) Maailman myydyimman avourheiluauton kakkossukupolvi noudatti edelleen perinteisen pikku-urheiluauton kaavaa. Autodelta rakensi luokittelukäyttöön kaksilitraista turboversiota (joka oli ensimmäinen italialainen turboahdettu tuotantoauto), sekä vain 20 kappaleen erän Montrealista lainatulla 2,6-litraisella V8koneella varustettua erikoismallia. BMW Z3 (1996-2003) Bemarin retrovaikutteinen pikkuroadster ei tarjonnut edes takapenkin korviketta, vaan oli puhtaasti kaksipaikkainen. Vuonna 1972 esiteltiin keskikokoluokan Alfetta, neliovinen sedan, josta veisteltiin myös emämallia selvästi kulmikkaammin muotoiltu GT-versio markkinoille vuonna 1974. GTV-6-nimellä myytiin 2,5-litraisella veekutosella varustettua mallia tuotannon päättymiseen, vuoteen 1987 saakka. Miehuuskoe GTV:stä ei avoversiota koskaan ollut markkinoilla. Aiempiakin malleja "vaivannut" nimenvaihtorumba jatkui myös Alfetta GT:n kohdalla. Vuoden 1981 kasvojenkohotuksen yhteydessä kromipuskurit korvattiin mustilla ja selvästi aiempaa massiivisemmilla muovihuulilla, minkä yhteydessä Alfetta-nimi jäi pois ja nimeksi vakiinnutettiin vain huippumallille siihen mennessä varattu GTV. Sen sijaan Alfa Romeo esitteli vuonna 1961 kaksipaikkaisen pienen Spiderin, joka tulisi myöhemmin 96 06/12. Tuleva klassikko Alfa Romeo GTV KILPAILIJAT AUDI TT (1998-2006) Modernin automuotoilun klassikko, alkuperäinen TT oli Audilta rohkea veto. Se oli saatavilla useilla eri konevaihtoehdoilla, sekä jälleen hyvin mielipiteitä jakavana coupé-versiona, joka tosin kilpaili vain isoimpien V6-Alfojen kanssa. Se kilpaili enemmän Alfan Spiderin sekä BMW Z3:n kanssa. Köyhän miehen Ferrari jäi suorituskyvyssä GTV:lle selvästi, paitsi viisisylinterinen turboversio, joka oli oikeasti jo todella nopea laite. Ostajakunta oli varmasti täysin erilaista kuin Alfalla - italialaista osti kaupunkilainen ja dynaaminen väki, Celica maistui paremmin juurevalle, kenties ralliorientoituneelle väelle. GTV:n kantaisät olisivat selvästi nähtävissä tässä, jos Alfa ei olisi markkinoinut samoihin aikoihin muitakin kiehtovia, klassikoiksi nousseita automalleja, joiden haarat kietoutuvat sekä toisiinsa että nuorempiin sukupolviin melkeinpä saippuaoopperamaisella tavalla. Alfetta GT Alfa sekoitteli mallistoja ristiin, ja juuri 1960- ja 1970-luvulla siltä tuntui puuttuvan selkeä linja mallistoistaan päällekkäisyyksiä löytyi, enemmänkin kuin vain muutaman vuoden mittaisten ylimenokausien ajan. Järkihinnalla ylläpidettävä, Volkswagenin konsernialustalle tehty pieni sports coupé oli muotoilultaan yhtälailla silmiinpistävä kuin Alfa, ja oli myös saatavana sekä roadsterina että coupéna. TOYOTA CELICA (1994-1999) Tuplavalo-Celica kisasi ostajien sielusta vain Alfan elinkaaren alkuvaiheessa, ja uusittiin täysin vuosituhannen vaihteessa
SISUSTUS on hyvin laadukkaan ja arvokkaan oloinen, ja tokihan punaisessa nahkasisustuksessa on oma elementtinsä aina. Molemmat perustuivat emoyhtiö Fiatin raskaasti modifioituun konsernialustaan, joka juonsi juurensa yllättävän kaukaa 80-luvun perheautokatastrofi Tiposta alkaen. Alfa Romeo päivitti autoa vuoden 1970 kasvojenkohotuksen lisäksi vuosina 1982 sekä 1990. Vuonna 1995 esiteltiin sekä kovakattoinen ja 2+2-paikkainen GTV että rättikattoinen kaksipaikkainen Spider. Aivan Enrico Fumian muotoilema kori oli vuonna 1995 käsittämättömän futuristinen. alkupään Spider Duetton moottori tuotti 109 hevosvoimaa, ja alahyllyn 1300 Juniorinkin 89 hevosvoimaa, siinä missä kiukkuisimmat versiot kuten melkein koko 70-luvun tuotannossa ollut 2000 Veloce tuli toimeen 133 hevosvoimalla. Viimeinen versio, jota valmistettiin aina kesään 1993 saakka, muistutti kuitenkin vielä alkuperäistä siron kaunista Spideria. Tosiasiassa autoja saatiin tuotantolinjalta ulos vasta 1965, osittain siksi ettei Alfalla tuntunut olevan kiire uutuuden kanssa. Moottoreina käytettiin pitkästä aikaa pelkkiä nelisylinterisiä moottorei- ta, iskutilavuuksiltaan 1,62,0 litraa. Koska Alfa ei hakenut Spideristä varsinaista urheiluautoa, vaan pikemminkin modernin muotoilun klassikkona toimivaa näyttäytymisvälinettä, oli myös tehojen kasvu maltillista. Ajoasento ei ole yhtä paha kuin italoautoissa yleensä, muttei saksalaisen suoraselkäinenkään. PERUSMALLIA vauhditti ennen faceliftiä kaksilitrainen tuplatulppakone. Suorituskyky on välttävä, mutta äänimaailma mahtava. Peruskori säilyi koko ajan samanlaisena, mutta vilkkujen paikka sekä puskurien muoto ja koko vaihtelivat kulloistenkin liikennemääräysten mukaisesti. Mutta GTV oli kaukana siitä, mitä Fiat oli ollut vuosikymmen aiemmin. 06/12 97. Spider on tänä päivänä yksi yleisimpiä ja edullisimpia vanhan liiton harraste-Alfoja, näennäisen pienistä tuotantomääristä huolimatta vaikka autoa valmistettiin melkein 30 vuoden ajan, oli sen tuotantomäärä parhaimmillaankin hieman päälle 9 000 kpl vuodessa ja vuotuinen keskiarvo alle 5 000 autoa vuodessa. Veistos Jonkinnäköisestä tuotannon järkeistämisestä oli kyse klassisen Spiderin seuraajassa. Vanhaan Giulia 105 -sarjaan perustunut Spider esiteltiin aluksi pitkällä liuskaperällä, joka muutettin Series 2:n aikaan tunnetummaksi pystymalliksi. TAKAKONTTI on vain 155-litrainen, ja tästäkin kuvasta puuttuu vielä loput siitä haukkaava vararengas. nousemaan todelliseksi klassikkoautoksi jo valmistusaikanaan
Ainoa käytön kannalta huonompi juttu on kohtalaisen lyhyt jakohihnan vaihtoväli, joka on 60 000 kilometriä tai kolme vuotta. Tuleva klassikko Alfa Romeo GTV HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! Alfa Romeon 916-sarjan GTV ja Spider olivat selvästi paremmin tehtyjä autoja kuin edeltäjänsä, mutta täysin ongelmavapaita nekään eivät ole. Voimaa ei ole niin paljon kuin alusta kestäisi, mutta toisaalta se kertoo onnistuneesta moottorin ja ajo-ominaisuuksien yhdistelmästä. Eikä muotoilu taida jättää ketään mielipiteettä.. SISUSTA Ei suuria ongelmia. Pakoputkiston ruostuminen on jonkinlainen tyyppiongelma. Sen valmistuslaatua kehuttiin huikeaksi hyppäykseksi edeltäjään nähden, eikä ajettavuuskaan jättänyt kylmäksi. Olen itse keskimittainen mutta GTV:ssä ei ole rata-ajoon sopivaa ajoasentoa, ei pääntilaa kypärälle, ei alustaa, ei tehoa eikä jarrujakaan. Yhtä kaikki, myös kaksilitrainen TS-moottori kuulostaa varsinkin ylärekisterissä oikeasti hymyilyttävän hyvältä, vaikka kyyti vastaa nykypäivän perheautojen suorituskykyä. Omistajan mietteitä Tero Pänttönen on omistanut kuvien GTV Twin Sparkinsa kahden vuoden ajan, jona aikana se on ollut vain kesäkäytössä, tosin hyvin aktiivisessa sellaisessa. Aikakauden lehdistö otti GTV:n vastaan hyvin. Vaihto maksaa spesialistikorjaamolla 650 euroa", hän kertaa. "Mutkateillä GTV on todella hauska ajaa radalle se ei sovi." Kaksipaikkainen Spider jakoi samat erikoiset detaljit, ja riippuu ainoastaan katsojan silmästä kummassa erityinen muotoilu näyttää paremmalta. Hyvin hoidettuna moottori kestää kyllä. Huono hoito näkyy helposti yksilön kunnossa ja luotettavuudessa, mutta GTV ja Spider ovat yleisesti mainettaan parempia autoja. MOOTTORI JA TEKNIIKKA Nelisylinterisessä moottorissa on kohtalaisen lyhyt jakohihnan vaihtoväli, 60 000 km tai kolme vuotta, eikä vaihtotyö ole ihan edullinen. Poikki leikattu kamm-tail-henkinen perä oli sekin muotoiltu varsin persoonallisesti: takavalokompleksi oli yksi, yhtenäinen punainen raita koko auton poikki. lennättävät GTV:tä jo todella kiukkuisesti. Nahkasisustus on hyvin yleinen, ja Suomi-autoissa on maahantuojan jälkiasentama yhdestä keinukytkimestä ohjattava penkinlämmitys - kytkin on ruma kuin mikä. Spiderin kattomekanismi kannattaa tarkistaa, kuten muissakin avoautoissa. Moottoritiellä erityisesti rengasmelu lähtee kasvamaan kotimaisilla laatuasfalteilla, mutta muuten GTV on mukava matka-auto. Kaikkia osia on hyvin saatavana. Muuttuva nokkien ajoitus antaa voimaa aika laajalla rekisterillä, ja auto myös kuulostaa hyvältä kun kierrokset nousevat kohti 7 000 r/min lukemia", Tero kertoo. ALUSTA Etuakselisto on kohtalaisen ongelmaton, mutta taka-akseliston nivelet ja laakeroinnit ovat herkkiä kulumaan, minkä kuulee matkustamoon välittyvänä narinana. 1990-lukulaisessa GTV:ssä ei ehkä ole samaa taikaa kuin vanhoissa esiisissään, mutta sielua siinä on. Itse konepeltiin oli puhkottu neljä kappaletta reikiä, jotka antoivat vaikutelman että autossa olisi nelivalojärjestelmä tosiasiassa ajovaloumpiot olivat yksiosaiset, ja ne ainoastaan maskeerattiin näyttämään tuplavaloilta. Nelisylinterisen auton 61/39-painonjakaumalla se tarkoittaa, että etuakseliston suunnittelu on osunut kohdalleen joskin hintana on nopeasti kuluvat etupyörät. "Mutta rata-ajoon se ei sovi. Mutta sekalaisessa ajossa se on tosi kiva auto", Tero kehuu. Takaviisto on monen mielestä huonoin näkövinkkeli tähän malliin, mutta onko tämä nyt lopulta sitten niin ruma edes? Enrico Fumian muotoilema kori oli käsittämättömän futuristinen: etupuskurin ja koko keulan kokoisen konepellin sauman linja jatkui etupyöränaukon takaa, kaartaen vähitellen ylös kohti katon C-pilaria, kuitenkin alittaen sen juuri ja juuri. Italialaisten autojen sähkövioista tuntuu automiehillä olevan vahvoja mielipiteitä, myös Terolla. "Yksi jarruvalopolttimo tästä on palanut kahden vuoden aikana, ja muutenkin Alfa on toiminut todella luotettavasti. Suorituskyky jäi malliston heppoisimmilla malleilla (1.8, 144 hv sekä 2.0 Twin Spark, 150 hv) korkeintaan kohtuulliseksi eikä vastannut täysin imagoa tai ulkonäön tuomia lupauksia, mutta malliston vihaisemmassa päässä tarjolla olleet V6-moottorit (192240 hevosvoimaa) 98 06/12 Ajettavuudeltaan Alfa on italialaisen eloisa. Karmittomat ikkunalasit on tuoreemmissa varustettu laskuautomatiikalla - jos lasi suhisee vauhdissa vain vähän, on sen parempi antaa vain olla, sillä säätötyö on pirullisen hankala, ja sen jälkeen lasi suhisee yleensä kahta kauheammin. Sähköongelmat ovat yksilökohtaisia, eivätkä suoraan yleensä tyyppiongelmia. GTV:N ulkonäköä voi pitää onnistuneena - taatusti jokaisella on siitä nimittäin mielipide. Kääntöympyrä on melkoisen suuri, sillä etupyörät eivät käänny kovinkaan paljoa, mutta väkevämmässäkään ajossa ei tule oloa että GTV lähtisi puskemaan omia aikojaan. Keulapainoisena, mutta hyvin kuljettajaa tottelevana autona Alfa syö melkoisen tehokkaasti eturenkaita, joten niiden kunto kannattaa tarkistaa. "GTV on todella hauska auto ajaa pieniä mutkateitä, jossa riittää että ajaa pelkällä kolmosella. KORI Korit olivat täysin galvanoituja, joten kovin herkkiä ne eivät ole ruostumaan
Seuraavassa numerossa: Klassikot 7/2012 ilmestyy 25.10.2012 Pirteä radankiertäjä Fiat 600 Esittelyssä Jarkko Saastamoisen Historicsarjan ratakapinoihin viritetty Fiat 600. Maagiset kirjaimet Datsun Bluebird HT SSS '81 Datsunin mallistossa SSS-kirjainyhdistelmällä varustettu peli on yleensä se kaikista halutuin. lkujen ien po Om kulkija Vauxhall Viva Vanhat Vivat ovat kadonneet lähes sukupuuttoon. Tämä yksilö on ollut tyyty väisellä omistajallaan harrastekäytössä jo 15 vuotta. 99
JoKainen osa puhallettiin puhtaaKsi Ja KaiKKi saumat Ja Kolhut tinattiin." Valmiina u OstIesttthty t e e SS LS1 Chevy Impala ble ´66 nverti Co ilmajousilla 0 ! 10 ua siv Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Esittelyt kattavat niin amerikkalaiset autot kuin moottoripyörätkin laidasta laitaan, tyylisuuntaan katsomatta. vInyyLIkatto uuSIkSI! mukana CH evyn pRojekt Ikuvat! el p ´6 EsiCttCk-uyt9: gm pI 2 FoRD 3W Coupe ´3 ´55 D kuStom paCkaR p ´54 FoRD F-100 pICk-u o ´79 CaRL CHevy monte oppeR anDy´S FLyIng CH Mitä se kertoo? Suomalaista työtä · www.amerikanrauta.fi Tehodyno: TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90 PAL VKO 2012-46 12001 Yli 20 sivua tapahtumia! PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi Viipale mediat. kaudesta Rautaan Rak UUsi lehti amerikanaUtojen ystäville! esta Rautaan · 1/2012 · 8,90 Rakkaud Päätä änä ylemp ReILuStI koRotettu DoDge Ram HemI ´04 ,90 46 oa umer 6n estoi-aus K tl Viipale mediat 6 414887 002455 TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.fi 700245-1201 nro 1 amerikan raUta 01/2012 "Kun uraKKaan Kerran ryhdyttiin, missään ei haluttu oiKaista