Oikein maustettu
Ford Cortina GT ´70
Säästömalli suomalaisittain
BMW 518 ´83
autoilun ajankuvaa · www.klassikot.fi · 07/11 · Hinta 8,50
Japsisportti
eomiehen Mus
Toyota Supra tyylipuhdasta 80-luvun muotokieltä ja muskelimeininkiä
SYKSYN TAPAHTUMAT:
· Triangle Motorin avajaiset · Haviksen ja Teivon rompparit · Frankfurtin autonäyttely · X-treme Car Show
11007
SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND
6 414883 684808
368480-1107 · PAL VKO 2011-49
Timanttinen peli
Puoli vuosisataa Afrikan Tähteä
Tuleva klassikko
Muutaman tonnin saksalainen laatuavo
Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, auraus- ja maaurakointikalustoa sekä muita vanhoja koneita.
11005
745000-1105 · PAL VKO 2011-50
SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND
6 414887 450003
9
5/2011 · DT-14 · Scania-Vabis L56 · Kontio-Sisu · International B-414 · Valmet 1502 · Munktells · Harkov & Nuffield V8 · Agrozet Prostejov · John Deere M · Sisu M-162
ttaa a puksu 4 jaksa nut DT-1 ion saa rkutuom een pu Ker taall
54
Kestotilaus
90
8 numeroa/vuosi
Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948S
Ammattitaitoisesti entisöity Klapit maistuvat vanhalle M-sarjan John Deere hörykoneelle
PREERIAN PEURA
MAHLUN MUNKTELLS
VALMETIN VETOPETO
56 000 tuntia palvellut erikoisuus
Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi
47:45
www.vanhatkoneet.fi. RAUTAISTA LUETTAVAA!
TRAKTORIT · KUORMA-AUTOT · MAANRAKENNUSKONEET · TAPAHTUMAT
APAUS KEÄ T SIT
Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 5/2011 · Hinta 8,50
Koneita menneiltä vuosikymmeniltä
Onneksi poikkeuksiakin on kuten esimerkiksi tässä lehdessä esiintyvät Celica Supra tai Cortina 1600 GT. Hyvässä asemassa olevan henkilön kurvailua 20 vuotta vanhalla ja hieman ruostuneella keskiluokkaisella autolla katsotaan vähintäänkin oudoksuen, ja jos alempaan palkkaluokkaan kuuluva kurvailee tuliterällä laatumerkkisellä, selän takana supistaan onko rahat saatu perintönä vai peräti hämärähommien avulla. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Sporttisen coupen tai perusmallista kirratun GT:n elämänkaari noudattaa sen sijaan turhan usein linjaa, jossa ajoneuvo siirtyy omistajalta toiselle yhä pienemmällä rahasummalla auton kunnon rapistessa samassa tahdissa. Pääkirjoitus
Matkailu avartaa
TILAAJAPALVELU Puh. Yhteistä näille eri omistajille on kuitenkin halu ajoneuvon sporttisielun säälimättömään ulosmittaamiseen. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Toinen ajattelemisen arvoinen seikka oli tämän pienen kaupungin, Maranellon, keskustan välittömässä läheisyydessä sijaiseva Fioranon testirata. Sen sijaan, että pai-
Auton valinnassa muuten korrektit ihmiset unohtavat käytöstapansa ja haukkuvat "väärään merkkiin" hurahtaneen armottomasti.
kalliset asukkaat olisivat osoittaneet mieltä Ferrarin F1-auton ujeltaessa pitkin rataa, he kerääntyivät kylmälaukkuineen ja aurinkovarjoineen radan varteen nauttimaan tapahtumasta meidän autoihin hurahtaneiden turistien kanssa.
Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi
COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. Puhdasverinen urheiluauto kun on monesti niin arvokas, että se saa hoivaa vaikka omistajat vuosien mittaan vaihtuisivatkin. Mihin tahansa päätyykin, aina sataa kuraa niskaan. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle.
Tekijältä:
Kovaa kulkevan kova kohtalo
Urheilullisten henkilöautomallien selviytymisprosentti on näppituntumalla arvioituna varsinaisia urheiluautoja matalampi. Tosin tasapuolisuuden nimissä on mainittava, että samaan merkkiin aikaisemmin päätyneet saattavat kehaista onnistuneen valinnan johdosta tai ainakin nyökätä varovasti hyväksynnän merkiksi. Opin aikanaan, että näin ei tarvitsisi olla. Ties kuinka monta automerkkiä kokeilleena tiedän, että sitä oikeata ei yksinkertaisesti ole. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Susanne Laine: 050-4147 553 Peppe Haapala: 050-4147 559 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä.
T
oisinaan on vaikea uskoa, että ihmiset ovat käyttäneet henkilöautoja liikkumiseen jo alun toistasataa vuotta, niin suuria tunteita tämä nelipyöräinen keksintö jaksaa nostaa pintaan vuosikymmenestä toiseen. MATERIAALI Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Auton pitää sopia myös omistajansa sosialiseen asemaan. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Kun aikaa oli, ryhdyin uteliaisuuttani katselemaan kaupungilla liikkuvia autoja tarkemmin huomatakseni, että kuljettajan ulkoasusta ei voinut päätellä millainen auto hänellä oli. ILMOITUKSET Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Varsinkin Suomessa aiheesta väännetään peistä monella tasolla, milloin pitäisi sulkea joku harvoista moottoriradoista, milloin taas verotusta kiristää, yksityisautoilua vähentää ja niin edelleen. Harri Onnila Toimittaja
07/11
3. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Tilaajille PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Arttu Toivonen AVUSTAJAT Tomi Eronen, Markku Ikonen, Minna Valonen, Johanna Helin, Eero Kumanto, Tuukka Erkkilä, Vesa Rantasalo, Lea Lahti, Leif Rehn, Iikka Kekko, Sami Korhonen TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi KÄYNTIOSOITE Klassikot Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Tämän jatkumon tuloksena alkuperäisenä tai menneiden aikojen virikuosissa säilyneitä vauhtimalleja on perin vähän. Kerran seurasin sivusta,
kun siististi pukeutunut herrasmies asetteli salkkunsa mattavalkoisen mopoauton etuistuimelle, asettui sen jälkeen kuljettajan paikalle ja starttasi matkaan yksisylinterisen dieselin putputuksen säestämänä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Auton valinta onkin sitten aivan oma lukunsa, ja siinä pelissä ympäröivät ihmiset saavat kerrankin luvan kanssa unohtaa muuten korrektit käytöstapansa ja piestä väärään merkkiin hurahtanutta reppanaa sanan säilällä täysin häpeilemättä. Lista on pitkä ja jokainen on osannut puolesta ja vastaan lausutut argumentit ulkoa jo ties kuinka pitkään
Nykyinen, järjestyksessä kolmas yksilö on ollut alla vuodesta 1995.
18 s. Meille niitä tuotiin verosyistä pikkukoneella ja veivi-ikkunoilla varustettuna.
46
VW Golf Country ´91
Vuonna 1983 esitellystä kakkos-Golfista tuotiin loppuvaiheessa markkinoille nelivetoinen, karjapuskurilla ja maasturimaisella maavaralla varustettu Country.
56 s. Tässä numerossa
"Kaikki kunnia myös rakentelijoille, mutta minun silmäni lepää alkuperäisyydessä."
s. 46 VW Golf Country
s. 18 Vauxhall Velox s. Moni muistaakin GT:t tarinan auton oloisina.
32
Mercedes-Benz 190 ´62
Isän vuonna 1970 hankkima auto muodostui tyttärelle niin rakkaaksi, ettei hän antanut myydä sitä pois vaan kunnosti siitä miehensä kanssa tyylikkään kesäauton.
s. 12 Moskvitsh 407
40
BMW 518 ´83
500-sarjan BMW on maailmalla opittu tuntemaan voimakkaana laatuautona. Maskotin virkaa toimittava Major ei kuitenkaan ole myytävien listalla.
s. 26 Ford Cortina s. 6 Toyota Supra 26
Vauxhall Velox ´55
Lammilaisen Rouvalan tilalla ei vanhaa autoa myyty uuden alta pois, niinpä Vauxhallkin huilasi ladossa yli 25 vuotta ennen kuin nykyinen omistaja sen kunnosti.
Ford Cortina GT ´70
Olisi historian vääristelyä väittää, että GT-Cortinat kiertelivät aikanaan kortteleita alkuperäisessä asussaan. 40 BMW 518
Helkama Major ´70
Turenkilaisen autokaupan tiloissa voi törmätä entisöityyn mopoharvinaisuuteen. 32 Mercedes-Benz 190
s. 6
AJONEUVOT 6 Toyota Supra ´85
Kaikkiruokaiseksi veteraaniautoharrastajaksi tunnustautuva Harri Ala-Aho halusi vaihteeksi sporttisen japsiauton. Alkuperäiskuntoinen Supra täytti kriteerit.
12
Moskvitsh 407 ´60
Kouvolalainen Jaakko Niskapohja haki ensituntumaa Mossen ratin takaa jo 40 vuotta sitten. 56 Helkama Major
4
07/11
Osat vaihtoivat omistajaa ja prätkämiehet kuulumisia siinä samalla.
80 82 84 88 90 94
Autokaupan ajankuvaa
Pieni katsaus autojen mainoksiin vuonna 1953.
Verkot vesillä
Muutama poiminta huutokaupan kohteina olleista replica-autoista.
72 74
X-treme Car Show, Helsinki
Ennakkoluuloton näyttely keräsi saman katon alle koko harrasteautoilun kirjon.
Vakionopeus
Uutisia ja kuulumisia harrasteautojen maailmasta.
Frankfurtin autonäyttely
Uusien autojen markkinointiin keskittyvän näyttelyn valikoimasta löytyi myös upeita klassikkoautoja.
Fotoalbumi
Lukijoiden lähettämiä valokuvia vuosien varrelta.
SENSAATIOMAISTA automainontaa vuosien takaa sivulla 80.
ARTIKKELIT 52 60 Sitruunakuume
Joidenkin autoharrastus ei rajoitu yhden tai kahden ajopelin omistamiseen ja ylläpitoon.
Klassikkomarkkinat
Syksy on edullisinta aikaa harrasteauton hankinnalle, löydä omasi täältä!
Tuleva klassikko
Laadukas saksalaisvalmisteinen avoauto muutamalla tonnilla.
Autoentisöintiä ja kromin kiiltoa
Rauno Kalliokorpi hankkii elantonsa autoja ja niiden osia entisöimällä.
s. 52 Sitruunakuume
s. 84 Vakionopeus
s. Kiinnostavin ohjelmanumero oli arvoautojen huutokauppa.
s. 62 Arvokasta avajaishumua
s. 72 X-treme Car Show TAPAHTUMAT 62 Arvokasta avajaishumua
Triangle Motorin uusien tilojen avajaisia juhlittiin lokakuun alkupuolella. 66 October Swap Meet VAKIOPALSTAT 76 78 Toivosen toiveauto
Maranellossa valmistettu punainen keskimoottoriauto on monelle unelma.
66
October Swap Meet
Taivasalla järjestettävien romppareiden kauden on perinteisesti päättänyt Tampereen seudun roddareiden järjestämä tapahtuma.
Klassikkoesine
Suomessa kehitelty lautapeli on opettanut Afrikan maantietoa jo 50 vuotta.
70
Koivukylän rompetori
Japsistarat järjestivät Vantaalla rompparin. 60 Rauno Kalliokorpi
s. s. 76 Toivosen toiveauto
s. 94 Tuleva klassikko
07/11
5
Vaasa
6
07/11
Celica Supra on Suomessa harvinainen sportti, joten pisteosia ei liiemmin purkamoilla ole, saati sitten maahantuojan varastoissa. Pitää selvittää mitkä osat käyvät ristiin Supran ja jonkin muun mallin välillä. Vaikka auto ehkä onkin nykynuoren näkökulmasta jo vanha, niin etenkin ammattikouluikäiset tuntuvat kiinnittävän huomiota."
ISTUIMET ja mittaristo henkivät Ritari Ässää, mutta ohjaamossa on yksityiskohtia myös koko kansan Toyota-malleista.
KUSKIN istuimen säädöt ovat monipuoliset. Mutta mikäpä on ollut kauniilla, vauhdikkaaseen ajoon suunnitellulla coupe-Toyotalla ajellessa. Lisäksi sivuttaistukia saa säädettyä rullasta.
07/11
9. "Manuaalivaihteinen Supra on erittäin kiva ajaa ja voima riittää, vaikka tässä onkin 2,8-litraisen kuutosen 140-heppainen mopoversio." Harrin Suprassa olevaa 140-hevosvoimaista SOHC-versiota myytiin Ruotsin lisäksi ainakin Australiassa
ja Sveitsissä. Pumpulla saa selkänojaan ilmaa, jota saa napeilla vähennettyä kolmesta eri kohdasta selkänojaa. Sen on todennut myös Harri. Kun alumiini tummuu lakan alle päässeen kosteuden johdosta, on puleeraushomma erittäin kova ennen kuin alumiini kiiltää jälleen."
HARRIN Supra on alkujaan Ruotsista , joten keulalla on tuplanokkaisen sijaan 140-hevosvoimainen SOHC-moottori.
Kesäinen katseenkääntäjä
Entisöintiin mieltynyt Harri on Toyota Celica Supran kohdalla joutunut tai ehkä sittenkin päässyt naut-
timaan pääasiassa vain ajamisesta. Esimerkiksi Toyota Crowniin ei enää löydy iskunvaimentimia, paitsi jos osaa kysyä Land Cruiserin iskareita, jotka sopivat myös Crowniin." Harrin ei ole tarvinnut tehdä Supraan mitään suurempaa remonttia kuten aiemmasta selviää, mutta jotain parannettavaa on aina. "Jos kysyy Toyotan merkkihuollosta Supra-osaa, niin siellä nostetaan kädet heti pystyyn. "Kyllähän tämä katseita kääntää. "Sinänsä olen Supran kanssa ollut hienossa tilanteessa, että vesipumppua ja sen remmiä lukuun ottamatta en ole joutunut varaosia vielä haalimaan." Tulevaisuuden varaosajahdissa auttaa kuitenkin merkkituntemus. Osan olen jo putsannut, mutta siistittävää riittää vielä. Ajamisen ilon lisäksi Supra herättää huomiota myös kanssaihmisissä. Suomessa autotaulukot ilmoittivat vuonna 1985 uuden Celica Supran voimavaroiksi 170 hevosvoimaa, joka syntyi moottorin DOHCrakenteen ansiosta. "Vanteet olivat aika kamalassa kunnossa
Uuden korimallin myötä hintakin karkasi Suomessa yhä harvempien ulottuville. Toyota Celica Supra
CELICAN ISOVELI
Toyota toi Supra-nimen ensimmäistä kertaa käyttöön vuonna 1979, jolloin se alkoi valmistaa Celica-sporttimallin pohjalle rakennettua hieman suurempaa 2+2-coupea. Supra erottui Celicoista selvästi, sillä esimerkiksi akseliväli oli 115 milliä pidempi kuin Celicoissa. Auton omamassa oli vain 1 265 kiloa, minkä myötä suorituskyky oli iloinen: Tekniikan Maailma mittasi vuodeksi 1984 Suomeen saapuneen Celica Supran manuaaliversion 0100 km/h kiihtyvyydeksi 8,4 sekuntia. Kolmannen sukupolven saapuessa Celica-nimen käytöstä luovuttiin ja mallista alettiin puhua pelkästään Toyota Suprana. Vuodeksi 1986 Supra sai uusitun korimallin ja samalla uuden moottorin, kolmelitraisen kuutosen, joka kiusatessa luovutti 204 hevosvoimaa. Huippukyytiä luvattiin 210 km/h verran. Koko tämä pidennys sijoittui vieläpä konepeiton alle, joten keulaa Suprassa riitti huomattavasti "perus-Celicaa" enemmän. 170 hevosvoiman siirtymistä liike-energiaksi edesauttoi tasauspyörästön kitkalukko. Supran edellä mainittuun "keulitteluun" oli syynsäkin, sillä pellin alle oli sijoitettu Celicoissa käytetyn 1,62,4-litraisen nelikon sijaan 2,8-litrainen kuutosmoottori. Vuonna 1986 linjakas Supra maksoi perusvarusteisena jo noin 250 000 markkaa.
10
07/11. Sukulaisuussuhde oli kuitenkin niin läheinen, että malli tunnettiin Toyota Celica Suprana. Voimiaan kyseinen pannu välitti joko viisivaihteisen manuaalin tai kolmeportaisen automaatin kautta. Toisen sukupolven Celica Supra esiteltiin jo mallivuodeksi 1982 ja se oli edelleen Celican suurin versio. Hintaa Supralla oli mallivuonna 1985 noin 205 000 markkaa. Nimen Celica Supra saanut uutuus oli varustettu Celican neloskoneen sijaan kuusisylinterisellä 2,6-litraisella ruiskukoneella
12
07/11
Seuraava Mosse palvelikin sitten kovakulkuisena käyttöautona, ja kun kolmas, hyvin vähän ajettu yksilö löytyi vuonna 1995, siitä tuli tehtyä museoauto.
Kouvola
07/11
13. Kolmas Moskovalainen
Moskvitsh 407 ´60
Jaakko Niskapohjan ensimmäinen Mosse kiepsahti kumoon kun hän kaahasi sillä päin tolppaa
Oltuaan Pelkosen konepajalla töissä tuli kerran ruokatunnilla poikettua
katsastamassa Konelan vaihtoautotarjontaa, ja kun rivistössä oli sopiva sinivalkoinen ´59 Moskvitsh, tuli siitä tehtyä kaupat. Tämä tietysti harmitti Jaakkoa, mutta vielä enemmän harmitti se, että mentyään autokouluun vuonna 1966 eli vuotta myöhemmin kuin ikä olisi antanut myöden, sanottiin sieltä ettei kortin siirtämisestä oltu koskaan tehty merkintöjä Jaakkoa koskeviin paperihin. Sakkoa kortittomalle kaaharille rapsautettiin 60 markkaa ja ajokortin saamisenkin piti siirtyä rytäkässä vuodella. Hullumminkin kortittoman rattisankarin touhuissa olisi voinut käydä, sillä farmarin tavaratilassa olleet irtonaiset ja teräväreunaiset korjaushelmapellit lensivät törmäyksen voimasta, mutta sen sijaan että olisivat viiltäneet etupenkkiläisiä mennessään, leikkasivat ne kattoverhoilun riekaleiksi. Tähän autoon tuli myöhemmin tehtyä koneremonttia ja omistajaa itseäänkin ihmetyttävä viritys: "No sille kävi silleen että kerran Heinolassa, Havossaaren tanssipaikalla tuli Mossen konetta vähän vedätettyä ja siitä pamahti keinuvipu." Siltä tanssireissulta piti palata linjaautolla takaisin Kouvolaan ja hankkia varaosat, jotta auto saataisiin jälleen liikkeelle. Hän muistelee vuoden olleen suunnilleen 1963 tai 1964. Ensimmäinen tolppaan törmännyt Mosse sai myöhemmin uutta lokasiipeä poisrepeytyneen tilalle, mutta Jaakon laillinen autoilu alkoi vasta kun seuraava Mosse tuli hankittua. Aiemmin ei Mosse ollut mennyt kuin 120 vaikka kuinka yritti", kertoo Jaakko. Moskvitsh 407
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
I
känsä autojen parissa puuhaillut kouvolalainen Jaakko Niskapohja peruuttaa vihreävalkoista Mosseaan Kouvolan Putkiradiomuseon eteen varsin rauhallisesti. Ensimmäiset kokemukset näistä ovat hänellä jo yli 40 vuoden takaa, mutta aina eivät liikkeet Mossen ratissa ole olleet yhtä rauhallisia.
Kun polte rattiin oli kova eikä perheessä ollut autoa, Jaakko osti ensimmäisen Mossensa ollessaan vielä alaikäinen.
Kun polte auton ohjaimiin oli kova eikä perheessä autoa ollut, Jaakko osti ensimmäisen farmari-Mossensa itse ollessaan vielä alaikäinen. Nopeusneula löi mittarissa toppariin ja kaverin 145 kulkevasta tonniviissatasesta Volkkarista se meni heittämällä ohi. "Minä ostin kaverilta viidellä markalla sylinterikannen, ja siihen aikaan Konelassa oli TB-huoltoasema josta sai varaosia kuten Mossen kaikki tiivisteet sunnuntainakin. Jaakko muistelee päivää, jolloin isä oli johonkin kokoukseen lähti14
07/11
essään erikseen kieltänyt pihasta poistumisen, mutta niin vain kaverin istuessa kyydissä oli ajotaitojen äärilaitoja koetellessa Mosse lipsahtanut tolppaan sillä seurauksella että etulokari repesi kokonaan irti ja auto kiepsahti kyljelleen. Mitä taikoja vitosen maksaneelle kannelle oli myyjä tehnyt, se jäi epäselväksi, mutta päältäpäin mitattuna kansi näytti samalta kuin alkuperäinenkin.. Isäukolla ei ajokorttia ollut, eivätkä häntä autot liiemmin kiinnostaneet, mutta hänen luvallaan sai Jaakko kaahailla rekisteröimättömällä Mossella kotipihalla. Kun laitoin sylinterikannen koneeseen kiinni, niin autosta tuli ihan raketti
"Joskus tuli osteltua enemmän työkaluja kyllä itselle kuin firmaan", hän muistelee. Taksit käyttivät autonsa aina merkkihuolloissa, mutta pienet vahingot korjautettiin pikkupajoissa jottei huoltokirjoihin tai merkkikorjaamojen tietokoneille jäisi merkintöjä korikorjailuista. "Kouvolan Seudun ambulansseihin ja Sähkölaitoksen autoihin tein korihommia, ja kun vielä armeijakin tarjosi korjaustöitä, oli jo pakko kieltäytyä", luettelee Jaakko asiakkaitaan ja jatkaa: "Museokilpiin päätyneitä autojakin tuli koriteltua kait kymmenkuntaa."
Vuosikymmenten varastointi
Jaakko Niskapohjan nykyisen Moskvitshin taival Suomen maaperällä alkaa kuten muidenkin kanssatovereidensa, Lappeenrannan Raipon kautta. Kokonaista autoa ei voinut tuoda ja tulli oli niin tarkka, että kävivät välillä katsomassa mistä kohtaa koria oli milloinkin leikelty. Vuonna 1991 oli aika siirtyä itsenäiseksi korikorjaamoyrittäjäksi, ja kun starttirahahakemukseen piti tehdä selvitykset yrityksen pärjäämisen mahdollisuuksista, oli Jaakolla kerättynä vankan ammattitaidon lisäksi täydellisen autokorikorjaamon kalusto robotteineen eikä penniäkään velkaa. Yksi mieleenpainuneista hommista oli Bernerin omassa käytössä ollut BE2-kilvin liikkunut mahtava Imperial, joka oli ajettu pahasti Katajanokan sillan kaiteeseen. Kielto oli ehdoton, että kori ei saa hävitä." Olisihan se vastannut toki törkeää petosta, jos kolaroidun ja vääntyneen korin olisi vaihtanut ehjään. Siihen aikaan Amerikka oli varaosatoimitusten suhteen monin verroin kauempana kuin nykyään ja tullikäytännötkin lähes skitsofreenisia. Liekö otettu ensin osamaksulla ja vasta syyskuussa rekattu uudelleen ja nyt omistajansa Hugo Kanniaisen nimiin, arvioi auton nykyinen omista07/11
15. Vaikka kaikenkaatava lama niittikin tuolloin yrityksiä, se ei vaikuttanut juurikaan uuden korjaamon
työtilanteeseen. Jaakon tietojen mukaan kun Mosset purettiin junakyydistä "maahantuontihuoltoon", niihin ruuvattiin peilit ja korin alaosat maalattiin, jotta autoista saatiin kauniilla kaksiväriyhdistelmillä länsimaisempina helpommin myytäviä. Hän muistelee, että silloin korjattiin paljon Simcojen ja Chrysler-tuotteiden peltejä. "Se seisoi meillä pihalla vissiin kaksi vuotta ennen kuin otettiin työn alle kun Amerikasta saatiin viimein raakakori. Ihmiset törmäilivät autoillaan toisiinsa aivan kuin nousukautenakin ja vakuutusyhtiöt toimivat useimmiten viulujen maksajina. Tämä vihreävalkoinen yksilö päätyi uutena Ouluun ja liikenteeseen se rekisteröitiin GZ189-kilvin kesäkuussa 1960. Rengistä isännäksi
Vuonna 1972 Jaakon tie vei Berner Oy:n palvelukseen, jonka autopeltikorjaamossa lokarien vaihdot ja lommojen oikaisut tulivat tutuksi. "Siihen aikaan ei korikorjaamoilla autorobotteja ollut, ja Imperialista oli mennyt runkokin niin käyräksi, että puolitoista metriä leikattiin raakakorista irti ja vaihdettiin vääntyneen
tilalle", kertoo Jaakko ja jatkaa: "Lähes 20 vuotta tuli oltua Bernerillä, ja kun lähdin, Imperialin irtokori seisoi hallin takana. "Taksimiehet houkutteli", tiivistää Jaakko syitään yrittäjäksi lähtemiseen. Liekö vieläkään hävitetty?" Bernerin aikana tuli Jaakon keräiltyä itselleen kunnolliset työkalut, ja kun firmassa poikkesi työkalumyyjiä, neuvoi korjaamopäällikkö Jaakkoa ostelemaan kaikkea mitä nyt korjaamolla milloinkin tarvittiin
Moottorin ollessa irtinostettuna konehuone hiekkapuhallettin maalausta varten ja itse moottorista maalattiin muun muassa venttiilikopan kansi. "Tilavasta takaluukusta löytyy alkuperäisiä työkaluja, mutta sarja ei ole ruuvimeisseleiden osalta aivan täydellinen", harmittelee Jaakko. Ajatus oli varmaan hyvä, kun auto vielä peiteltiin. Pitkään seissyt auto elvytettiin katsastuskuntoon ja rekisteröitiin uudelleen loppukesällä 1995, sillä yksi perikunnan jäsenistä tahtoi käyttää sitä tyttärensä hääautona. Keinonahat olivat vielä käyttökelpoiset ja niihin ommeltiin Venäjältä löytynyt uusi verhoilukangas. Pidemmällekin olisi Mosse Hugoa varmaan vienyt, mutta hänen maallinen mosseilunsa päättyi muutamaa vuotta myöhemmin. Koska kyseessä on vientimalli, on konehuoneesta löytyvä tyyppikilpi englanninkielinen. Moskvitsh 407
VERHOILUN keinonahat ovat edelleen alkuperäiset, mutta saumoistaan ratkenneet kankaat uusittiin.
MITTARISTON kehys on maalaamatonta bakeliittia. Tiivistekumeja uusimalla tuli niistäkin pitkälle uutta vastaavat. Alkuperäiset letkujen klemmarit kiristettiin kiillotettuina ja lakattuina paikoilleen, mutta spray-lakan laatua ei Jaakko lähde ylistämään. Pienen parannuksen hän osasi kokemuksiensa pohjalta tehdä, sillä alkuperäinen öljypumppu vaihtui 408 Eliten tehokkaampaan versioon. Siitä löytyvät niin alustan, korin kuin moottorinkin numerot jotka kaikki täsmäävät edelleen. Seuraavan vuoden tammikuussa Jaakko löysi lehdestä myynti-ilmoituksen autosta, ja vähäiset ajokilometrit houkuttelivat ostamaan samanlaisen auton jollaisen hän oli vuosikymmeniä aiemmin omistanut.
Purkamista ja kokoamista
Vaikka autolla ei paljoa kilometrejä ollutkaan, oli aika tehnyt monin
16
07/11
paikoin tehtävänsä. Moottorin Jaakko purki tarkastaakseen että kaikki oli kunnossa ja uusiakseen samalla kaikki tiivisteet. Jarrut autosta oli purettava tarkistuksen vuoksi, vaikka arvata saattoi että kilometrien perusteella ei kenkiä tarvinnut vielä uusia. ALKUPERÄINEN putkiradio toimii edelleen, kunhan ensin malttaa odottaa sen lämpenemistä.
ja. Museotarkastuskuntoon se valmistui kesällä 2009, jolloin matkamittarissa oli vasta 21 113 kilometriä. Kankaat eivät olleet puhkikuluneita, mutta ratkeilivat saumoistaan jo ajan hapertamina. Autoa piti muutenkin purkaa aika lailla uuden maalauksen vuoksi ja
kori maalattiin myös sisäpinnoiltaan sisustuksen ollessa sillä aikaa Jaakon siskolla saamassa uusia kankaita. Ilmeisesti tuo löysäksi jäänyt pressu kuitenkin hankasi hiljalleen koria niin että ulkonevilta kohdiltaan maalipinta hiertyi pilalle. Harmikseen ei Jaakko saanut autoon-. Lattioiden kumimattosarja oli taistellut aikaa vastaan paremmin ja on edelleen alkuperäinen. Vuonna 1963 perikunnan nimiin jäänyt ja hyvin vähän ajettu auto seisoi tallissa yli 20 vuotta, jonka jälkeen se siirrettiin pukkien päälle kuivaan riiheen tilaa viemästä. Tallella on kuitenkin rengaspainemittari sekä hieno huoltovalo, jonka töpseli tökätään konehuoneen pistokkeeseen ja johtoa siinä riittää aina takaluukkuun asti.
Alueensa ensimmäinen
Muutaman vuoden tekeillä ollut auto seisoi milloin missäkin tallissa pitkin Kouvolaa
"Autoja on tällä hetkellä vähän liikaakin", hän tokaisee kokoelmastaan, johon kuuluu Audien lisäksi muun muassa kohta 30 vuotta säilötty 17M Taunus sekä velipojalta jäänyt KE-25 Coupe Corolla. Poraus 76, isku 75 mm, tilavuus 1358 cm3. Erityisesti aikaa on mennyt 80-lukuisten turbo-Audien parissa, joista yksi on ollut hänellä jo 25 vuotta ja odottelee
museointi-iän täyttymistä. Suunnitelmissa ei ole toistaiseksi Mossesta luopuminen, koska sillä voi aina välillä pyörähtää ajelulla. Teho 45 hv. Kansiventtiilit
04 Voimansiirto
4 vaihdetta ja pakki, takaveto
05 Alusta
Edessä kierrejouset, takana pitkittäiset lehtijouset, jäykkä akseli. Rumpujarrut
06 Kori
4-ovinen itsekantava kokoteräskori
07 Mitat
Pituus 406, leveys 154, korkeus 156, akseliväli 237 cm. 01 Merkki ja malli
Moskvitsh 407
02 Vuosimalli
1960
03 Moottori
MOOTTORI purettiin varmuuden vuoksi, kaikki tiivisteet uusittiin ja öljypumppu vaihdettiin tehokkaampaan.
4-sylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Vaikkapa Kuplavolkkareita, joita yhtälailla oli aikanaan runsaasti, on museokilvissä lähes ruuhkaksi asti. "Kyllä tällaisella tuli silloin aikoinaan ajeltua paljonkin, tuli käytyä Mikkelissä ja Porissa", hän muistelee ja lisää: "Enää en kyllä lähtisi."
08 Suorituskyky
Huippunopeus noin 110 kilometriä tunnissa
MOSSEN työkaluvalikoimaan kuuluu riittävän pitkällä johdolla varustettu lamppu.
Vaikka Mosseja seisoi 60-luvulla vähän joka talon pihalla, Jaakon yksilö oli Kymen alueella ensimmäinen museorekisteriin päässyt.
07/11
17. Paino 990 kg
sa sen vanhaa rekisteritunnusta, sillä kyseinen kilpi oli jo käytössä moottoripyörässä. Korjaamon pyörittäminen jäi Jaakolta vuonna 2004 ja sittemmin autot ovat olleet vain harrasteena. Mistä lie itäautotraumoista kertoo sekin seikka, että vaikka Jaakon muistikuvien mukaan Mosseja seisoi 60-luvulla vähän joka talon pihalla, hänen auto oli Kymen alueella ensimmäinen museorekisteriin päässyt yksilö. Tilanteeseen saattaa tulla myöhemmin muutos, kun ajoltaan mukavampi Audi saa tulevaisuudessa museostatuksen
Ruususen unta kesti neljännesvuosisata, kunnes kohdalle osui auton arvon mukainen ostajaehdokas.
18
07/11. Pidettävien listalla
Vauxhall Velox ´55
Ensimmäinen omistaja päätti mieluummin kapaloida tarpeettomaksi jääneen autonsa latoon kuin myydä sen pois ja katua myöhemmin
Tuulos
07/11
19
Toisissa tapauksissa auto on ollut ensinnäkin perin kestävä, toisekseen hyvin hoidettu ja kolmanneksi varsin vähän käytetty, että se olisi yksinkertaisesti vain säilynyt. Talvisotaan Plymouthia ei vielä takavarikoitu, mutta ottelun toiseen erään tarvittiin kaikki käyttökelpoinen kulkuvälineistö ja tuolloin vasta 8 000 kilometriä ajettu auto joutui rintamalle. Hän kuitenkin tunnustautuu pitävänsä eniten 50-lukuisista, sillä ne tekivät häneen vaikutuksen aikana kun autoja oli vielä varsin vähän ja maaseudulla pikkupojat olivat tarkasti selvillä jos johonkin taloon oli uusi hankittu. "Tätä Chrysleristä luopumista vanha isäntä myöhemmin harmitteli lopun ikänsä", Mauri Häppölä tietää. Se viipyi kolmisen vuotta kunnes ykkösauton paikan otti muuttoautona tänne kulkeutunut ´50 Dodge Meadowbrook, joka oli aivan upea auto, toteaa isäntä. Vauxhall Velox
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
Y
li 50-vuotiaan, ikänsä Suomessa olleen auton säilyminen meidän päiviin voi olla seurausta monesta seikasta. Yksi tällainen pitkään seissyt, aikanaan lammilaisen Rouvalan tilan kahta sukupolvea palvellut ja sen jälkeen ladon suojiin säilötty Vauxhall Velox löytyy nykyisin Tuuloksesta, Mauri Häppölän kokoelmasta upeaan kuntoon entisöitynä.
Häppölän Hoppa
Mauri Häppölän autokokoelmassa 60-luvun autot ovat vahvimmin edus-
tettuina. Hän tiesi, että autoa oli pitkään varastoitu tallissa ja se oli sinne joutuessaan ollut vielä varsin hyväkuntoinen. Jotta Vauxhallin hävittäminen ei myöhemmin harmittaisi, kuten oli käynyt Chryslerin kohdalla, se periytyi nuoremman isännän, Yrjö Rouvalan käyttöön palvellen häntä aina joulukuuhun 1972. 50-luvulle tultaessa pula helpotti, ja kun pieniä määriä henkilöautoja alkoi virtaamaan maahamme, hankittiin Häppölään Hillman Minx. Tai poikkeus tähänkin on, sillä K. "Oli meillä myös ´54 Opel Kapitän joka hankittiin aikanaan Haukilan kartanosta", muistelee Mauri.
Isältä pojalle
Toisin kuin Häppölästä, lammilaisen Rouvalan tilalta autot eivät lähteneet uuden tieltä kiertoon. merimies-Kupla. Syyskuussa HI908-kilpiin rekisteröity Vauxhall palveli maatilan isäntää hänen asiointimatkoillaan Lahteen ja Lammin kirkolle. Paku siksi, että ajolupia lääninhallitukselta eivät yksityiset olisi henkilöautoihin oikein saaneetkaan. Yrjö Rou-
20
07/11. Selviydyttyään vaikkapa 20 vuoden ikään autot tulivat hävitetyiksi jo pelkästään siksikin että ne olisivat vanhanaikaisina tuottaneet omistajilleen häpeää.
Jotta hävittäminen ei myöhemmin harmittaisi, kuten oli käynyt edellisen auton kohdalla, Vauxhall tuupattiin Rouvalassa latoon uinumaan.
Joissain tapauksissa jo käytöstä poistunut auto oli kuitenkin muodostunut omistajalleen sen verran tunnetasolla tärkeäksi, että jos varastointitilat mahdollistivat, se työnnettiin suojaan ilman sen kummempia tulevaisuudensuunnitelmia. Vuonna 1961 Rouvalassa tehtiin jälleen autohankintoja, kun taloon ostettiin tuliterä Opel Kapitän. Kuitenkin erityisesti 1950-luvun autoille tyypillinen lyhyt elinkaari alkaa siitä, että harvat maahamme saadut autot tulivat kovaan tarpeeseen ja ajoon hyvin huonoille ja kuluttaville teille. Häppölässä autoja on ollut kauan, kertoo tilan isäntä: "Ensimmäinen auto oli T-mallin Ford vuonna 1926. A. Heti sodan jälkeen yksityisautoilu oli perin hankalaa, sillä bensa, moottoriöljy ja vaseliinit olivat kortilla. Vuonna 1947 Häppölään hankittiin ´34 henkilö-Fordista Suomessa nikkaroitu avolavapakettiauto, jolla hoidettiin maatilan talousajoja. Talossa pidettiin autoista esimerkillisesti huolta ja Vauxhallin alusta ruiskutettiin öljyllä aika ajoin ruostumisen estämiseksi. Rekisteristä poistettu ja tuolloin 140 000 kilometriä ajettu Vauxhall tuupattiin latoon, jossa se saikin uinua seuraavat 25 vuotta.
Tuplakaupat
Vauxhallin ja sen nykyisen omistajan tiet kohtasivat vuonna 1997, kun Mauri lähti kyselemään Rouvalaan uutena ostetun Opel Kapitänin perään. Vuonna 1955 tilan metsä- ja
peltoteille hiukan liian isolta tuntunut Dodge myytiin Toijalaan pirssiksi ja sen tilalle ostettiin tuliterä Kupla, jonka rinnalle hankittiin myöhemmin toinen ns. Vuonna 1928 se vaihdettiin isoon ja komeaan Chandleriin." Chandler lähti kiertoon, kun vuonna 1939 taloon hankittiin uusi Plymouth, josta ei kuitenkaan kauaa iloa riittänyt. Rouvalan uutena hankkima ´39 Chrysler lähti vuonna 1955 Vauxhall Veloxin tieltä. Selkkauksen päätyttyä lähes terminaalivaiheessa ollut auto palautettiin Häppölän pihaan köyden jatkona ja moottori haljenneena, kertoo Mauri
Tilaa sitaatille muutaman rivin verran. Corem dolorpero dolor sequatu eraesecte faccum venisissi. Corem dolorpero.
07/11
21
"Ennen sanottiin että pelaa kuin Letukan ovi", hän sanoo napsauttaessaan Veloxin takaoven kiinni. Tutun Veloxin säilyminen oli Maurille yllätys, ja hän sai vielä samalle illalle sovittua että autoja sopisi tulla katsomaan lähemmin. Pieni vipu painonapin alapuolella toimii lukkonuppina.
vala kertoi, että kyllähän Opel vielä tallistaan löytyy, ja että tallella on vielä sitä ennen vanhaa isäntää palvellut Vauxhallikin. Opel sitävastoin oli vielä hieno ja kaikki sen dokumentit aina ostokuittia myöten tallessa. Kun autoja oli tarkasteltu ja muutama tunti istuttu kauppoja väännellen, oli sekä Opel että Vauxhall siirtynyt Maurin omistukseen. Vauxhall suuritöisempänä odotteli sillä aikaa vuoroaan, ja koska tekemistä oli kerralla hankittu vähän liiaksi, tutun kaverin ilmaistua kiinnostuksensa Rekordiin Mauri myi sen eteenpäin. Urakka ei ihan aikataulussa pysynyt, mutta työn laatuun omistaja on täysin tyytyväinen. "Kyllä se Matti mestari on." Myös Veloxin maalaukseen on omistaja tyytyväinen. Korjauspeltejä autoon ei ollut tarjolla, joten vaikeat muodot oli taiottava suorasta pellistä. Vaikka alustaa oli suojattu öljyllä, takalokarit olivat jo varsin haperot ja vasen takaovikin ruostunut niin että se uusittiin puolivälistä alaspäin. Vauxhallin mittaville peltitöille ei tahtonut ensin löytyä tekijää edes ammattilaisten joukosta, kunnes velipoika vihjasi orimattilalaisesta Matti Sairolasta, joka saattaisi projektiin ryhtyä. "Ilman Mattia tämä auto ei olisi tässä kunnossa, se oli niin huono pelleiltään", kiittelee Mauri tekijää. Mauri ehti jo lannistumaan, että näinköhän miehestä kuuluisi, mutta joitakin kuukausia myöhemmin peltimestari soitti, antoi kustannusarvionsa ja lupasi ryhtyä
toimeen seuraavana syksynä. Autoja hakiessa mainitsi Yrjö Rouvala sisarensa Opel Rekordinkin olevan puimalassa, ja kun sitä oli aikansa tarkasteltu, kysäisi Mauri että kyllähän hän sen saa kaupantekijäiseksi. KALLIIMMASSA mallisarjassa kaiutinritilän keskeltä löytyi kello. Yli 50-vuotias verhoilu on edelleen hienossa kunnossa. Vuonna 2000 Mauri sai houkuteltua Sairolan tutustumaan autoon ja antamaan pellitysprojektista oman arvionsa. Jos peltityöt olivat entisöinnin. Ennen pellitettäväksi menoa Mauri purki autosta kaiken minkä arveli olevan peltisepän tiellä. OVET Veloxissa aukeavat painonapista myös sisäpuolelta. Vauxhallia ei enää paljoa arvossa pidetty, sillä se oli pintapelleiltään päässyt ruostumaan jo varsin pahoin ja paperitkin olivat hukkuneet. Sen toteutti Mauri Mäenpää Hattulasta. Hänkään ei ensin turhia toiveita herätellyt, vaan lupasi palata asiaan myöhemmin. Vauxhall Velox
BRITTIAUTOILLE tyypillisesti myös Vauxhallin kojelauta on muodoiltaan symmetrinen. Markkina-alueesta riippuen voidaan ohjaus siirtää puolelta toiselle. Tämä onnistui ja kaikki kolme autoa lähtivät uuteen kotiin.
22
07/11
Huono päältä, hyvä sisältä
Koska Kapteenissa oli vähiten puuhaa, se laiteltiin ensimmäiseksi museointikuntoon. Uudelleenmaalattua ohjauspyörää lukuun ottamatta sisustuksessa kaikki on tehtaan jäljiltä.
VYNIDEKEINONAHAN luvattiin oleva kaunista, taipuisaa ja erittäin kestävää
Jarrut oli kuitenkin käytävä perusteellisesti läpi ja syöpyneet sylinterit, putket ja letkut uusittiin. Sähköjohdot jätettiin alkuperäisiksi, mutta konehuoneeseen asennettiin päävirtakatkaisija varmuuden vuoksi. Puristus 7,3:1. Rumpujarrut, kuulamutteriohjaus
06 Kori
MAAKUNTANEUVOS Mauri Häppölälle 50-luvun autot ovat lähinnä sydäntä, ne kun jäivät pikkupoikana vahvasti mieleen. Ajovalojen pohjat olivat myös ruostuneet pahemman kerran, mutta brittiautojen parissa Rekijoella toimivasta Paradise Cars Repairista löytyi uudet. Rompetorilöytöjä ovat myös perusteelliset varaosa- ja korjauskirjat joita Vauxhalliin on löytynyt kattavasti. Takana pitkittäiset lehtijouset, jäykkä akseli. Ajoa on sen jälkeen kertynyt äärimmäisen vähän, mitä omistaja perustelee useilla autoillaan: "Jossain vaiheessa periaatteenani oli että joka vuosi pitäisi jokaista autoa
ulkoiluttaa, mutta tallissa näkee että joidenkin päällä on pölyä, eivät ne ole tänä kesänä ulkona käyneet." Maurin harrasteista erityisesti 3050-lukujen autoesitteiden keräily alkoi jo pikkupoikana, ja tallessa olevien, tarkkaan mapitettujen esitteiden määrää hän itse kuvailee sanalla "tuhottomasti". Teho 67,4 hv/4000 rpm
04 Voimansiirto
3 vaihdetta ja pakki. Velox on sisustukseltaan edelleen täysin tehtaan jäljiltä, ainoastaan ohjauspyörän pinta oli niin kulunut että se maalattiin uudelleen. Paino 1160 kg.
vaikein osuus, paljon hyvääkin rikkomattomassa autossa oli. Se kannatti ostaa varuiksi ja kotiin päästyä oli kiireesti mentävä tallille toteamaan, että hankinta oli onnistunut ja osa juuri oikeanlainen. Sen verran sähköihin liittyviä huolia oli, että kerran startin bendix jäi jumiin ja startti pyöri jonkin aikaa käyvän koneen vauhdittamana. Mauri purki startin irti, öljysi bendixin akselin ja vivut ja asensi takaisin paikalleen, eikä ongelmia sen suhteen ole myöhemmin ilmaantunut.
Osia romppareilta
Veloxin kiiltävistä suurin osa on edelleen alkuperäiskromeissaan, mutta puskurit, pölykapselit sekä muutama pikkuosa kävivät Turussa Rautiolla uudelleen kromattavina. 4 runkolaakeria. Autorekisterikeskuksesta tilatun kantakorttijäljennöksen perusteella autoon saatiin paperit ja toukokuussa 2005 Vauxhall palasi yli 30 vuoden tauon jälkeen vanhojen rekisteritunnuksiensa väliin museoautoksi rekisteröitynä. Valitsin ohjauspylväässä
05 Alusta
Edessä erillinnen kierrejousitus kolmiotukivarsilla, kallistuksenvakaaja. Toisen taka-
valon kromattu koriste oli jo pahasti ruostunut, mutta kerran Restaurannan rompetorilla sekalaisten osien joukosta pilkotti tutun näköinen osa, joka ei ollut hinnalla pilattu. Oulun automuseon rompetorilta löytyi puolestaan pari sumuvaloja, joiden ainut virka on täydentää Vauxhallin komeaa kromikeulaa. Poraus 79, isku 76 mm, tilavuus 2262 cm3. Joitakin vanhoista autoista on satunnaisesti tullut myytyä pois, ja nytkin hän voisi halukkaiden ostajaehdokkaiden ilmaantuessa joistakin autoista luopua, mutta ainakin Opel Kapitän ja Vauxhall Velox ovat pidettävien listalla. 01 Merkki ja malli
Vauxhall Velox
02 Vuosimalli
1955
03 Moottori
6-sylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Niihin on pitkältä ajalta muodostunut erityislaatuinen tunneside, hän perustelee.
07/11
23. Kakkosja kolmosvaihde synkronoituja. Häppölän tilan edellisvuosisadalla rakennetussa navetassa on isännän hyvä säilöä autokokoelmaansa.
4-ovinen itsekantava kokoteräskori
07 Mitat
Pituus 437, leveys 169, korkeus 173, akseliväli 262 cm. Teknikkakaan ei suurempia tarvinnut, sillä moottori pärähti terveen kuuloisesti käymään, eikä vuotamaan alkaneen pakkaspropun vaihtoa kummempaa remonttia tarvinnut. Vuodesta 1976 käyttöautoinaan Mersuja suosineen miehen museoautokalusto on valtaosin saksa-
Vauxhallin mittaville peltitöille ei tahtonut ensin löytyä tekijää edes ammattilaisten joukosta.
laisvalmisteita, mutta löytyy vanhasta navetasta kunnostetusta tallista myös Volvo ja Chevrolet
Nuukalle ostajalle sopii mainiosti sekin, että Wyvern muista malleista poiketen on varustettu 4-sylinterisellä 1,5-litraisella koneella, jonka alhainen polttoaineenkulutus on pääsyy sen edullisiin käyttökustannuksiin. pienet ajokustannukset... Mukavuudesta ei tässäkään vaihtoehdossa olla tingitty vaan alustaltaan ja hallintalaitteiltaan Wyvernin luvataan olevan samaa mukavuustasoa isoveljiensä kanssa. säkenöivä kiihtyvyys huippunopeuteen
24
07/11. Tilaa on kuudelle ja istuimet
sekä oviverhoilut kaunista ja taipuisaa Vynide-keinonahkaa, joka on hämmästyttävän kestävää.
Velox
Kun Vauxhall-kauppiaalle teki selväksi ettei autohankinnassa ihan viimeisiä pennejä olla jonoon laittamassa, siirtyi hän varmasti mielellään kertomaan Veloxin isommasta 6-sylinterisestä moottorista, jolla matka taittui jo ihan eri tahtiin: "Mitä tahansa toivookin löytävänsä uudesta autosta, Velox täyttää vaatimukset... alhainen hinta... Vauxhall Velox
Vauxhallin kolme varustetasoa
Aivan kuten General Motors myi Amerikassa samaa peruskoria erinimisinä automalleina varustetasosta riippuen, toimi konserniin kuuluva brittiläinen Vauxhall samoin Euroopassa.
Teksti: Jan-Erik Laine
K
aunis, isoihin piirroskuviin tukeutuva Vauxhall-esite vuodelta 1955 esittelee omilla aukeamillaan Vauxhallin kolme mallia, jotka kaikki perustuvat samaan autoon. mitättömät ylläpitokustannukset... tyylikkyyttä, joka kestää arvostelun muiden autojen joukossa... laadusta ja mukavuudesta ei silti ole tingitty." Näin tiivistää esite Wyvernin perusajatuksen. Kanteen on tietenkin aseteltu merkin kaksivärinen lippulaiva Cresta merellisissä maisemissa.
Wyvern
Vauxhallin alkaen-malli Wyvern täyttää kaikki perusautoon kohdistuvat vaatimukset ja on suunnattu tarkan markan kaverille, joka ei halua maksaa autonsa ylimääräisestä kromikoristelusta: "Wyvernissä ajetaan kuin suuren luokan autossa maksamatta kuitenkaan
suuren auton kustannuksia..
Viehättävä katsella, ihana ajaa, yhtä äänetön ja nopea kuin Velox." Ulkoisia lisäyksiä Crestassa olivat terävä nokkamerkki konepellillä, kromikehät vanteissa, valkosivurenkaat, kullanväriset mallimerkinnät sekä tyylikäs kaksivärimaalaus neljällä eri väriyhdistelmällä. suuri matkatavaratila... Se onnistui parhaiten Vauxhallin Crestaksi nimeämällä loistomallilla. sametinpehmeä käynti pienilläkin kierrosluvuilla suoralla vaihteella ajettaessa... tyylikäs sisustus... Crestalla on lyhyesti sanottuna kaikki Veloxin ominaisuudet sekä lisäksi suuri joukko muita hienouksia. Tekniikaltaan Veloxin kanssa yhteneväinen Cresta oli koristeltu niin sisältä kuin ulkoakin: "Cresta on Vauxhall-autojen uusi loistomalli. Keinonahkaverhoiluun lisättiin ovien kyynärnojat ja tuulilasin yläpuolelle toinen häikäisysuoja. Ja mikä parasta, tavaratila on oikeassa suhteessa matkustajatilaan.
07/11
25. Radionkin sai lisämaksusta kaikkiin malleihin, lupaili esite.
KAIKISSA malleissa oli ilmanvaihtojärjestelmä vakiona. Aistikkaasta kaksivärimaalauksestaan
pienimpään sisustuksen yksityiskohtaan on Cresta todellinen loistoauto. Etummaisesta puskurista takimmaiseen puskuriin asti on tämä auto täynnä yksityiskohtia, jotka mitä suurimmassa määrin lisäävät ajamisen nautintoa. Kiertävä listoitus tuli myös ikkunalinjan alapuolelle ja takapyöräaukkoihin peitelevyt. Lämmityslaite kuului vain Crestaan, mutta oli toki saatavissa muihinkin malleihin.
asti... väljälti tilaa kuudelle henkilölle... ja tähän kaikkeen kuuluu erinomaisten ajo-ominaisuuksien, vakaan kulun ja varmojen jarrujen aikaansaama miellyttävä turvallisuuden tunne." Veloxin nokalle ilmestyi lisää kromia, lokarien päälle koristeet ja kylkiin koristelistat. Hanskalokeroon syttyi automaattisesti valo ja kojelaudassa tikitti sähkötoiminen kello.
ESITE kehui Vauxhallin tarjoavan suurimman mahdollisen matkustaja- ja tavaratilan kohtuullisten ulkomittojen puitteissa. voima riittää pitkissäkin ylämäissä suoritettaviin ohituksiin... Sisustasta Vynide-keinonahka oli heivattu aidon nahan tieltä ja toppauksiin oli lisätty vielä ylimääräinen kerros vaahtokumia. Bensaa meni hiukan Wyvernin pikkukonetta enemmän, mutta Veloxin luvattiin olevan
autona paljon enemmän kuin mitä hinta edellyttää.
Cresta
Kun haluttiin tehdä kanssa-autoilijoille selväksi, kuka täällä oikein pärjää. Arvokasta tunnelmaa toivat villakankainen kattoverhoilu sekä lattioiden villamatot. Kun haluttiin tehdä kanssa-autoilijoille selväksi, kuka täällä oikein pärjää, se onnistui parhaiten Crestaksi nimetyllä loistomallilla.
VAUXHALLIN uusi kojelauta - tyylikkäästi muotoiltu ja käytännöllinen! Se on maalattu kauniiseen harmaaseen värisävyyn, joka on miellyttävä silmälle eikä heijasta häiritsevästi
Upea esimerkki aiheesta on Toni Reunasen Ford Cortina 1600 GT. Täydellisen entisöinnin tai nykypäivän tekniikkaa vahvasti hyödyntävän rakentelun välillä on vaihtoehtoja. Loppi
07/11
27. Yksi mahdollisuus on rakentaa harrasteajokki edustamaan jotain tiettyä kulkuneuvon historiaan kuulunutta aikakautta
Helmoissa ja takalokarin kaarissa näkyi hitsauspaikkoja, mutta mikään ei viitannut että Cortina olisi seissyt sijoillaan kovin pitkään", Toni muistelee. Tonin isän tutulla oli Sulassa automaalaamo, jonne Cortina vietiin pohjatöitä ja maalausta varten. "Olin silloin ammattikoulussa autonasentajalinjalla, joten tein Cortinan moottorirempan harjoitustyönä. Ja pari vuotta siinä sitten raaputin ja hitsasin. "Cortinassa oli alkuperäisvärissä, moottori hajalla, mutta kaikki osat tallessa. Pari suvea meni mukavasti Fordin puikoissa tuore ajokortti taskussa, mutta vuosituhannen taitteessa todetut pari pohjan ruostereikää johtivat suurempaan kunnostukseen. Tyyli oli jo aiemmin alkanut muovaantua siihen suuntaan, että Cortinan pitää näyttää siltä miltä se olisi voinut 70- ja 80-lukujen taitteessa näyttää aikakauden vauhtiosilla varustettuna. Tässä vaiheessa tarvikeliikkeen mies oli ostanut Cortinan takaisin ja pistänyt sen odottamaan jatkotoimia liikkeensä takapihalle. Tältä pitkäaikaiselta omistajalta tarvikeliikkeen isäntä oli GT:n ostanut ja myynyt nuorelle miehelle, joka oli ajanut autolla vuoden päivät siihen asti kunnes moottori antautui. Springalexralliratin ostin yhdestä Cortinasta, joten se on Cortinaan tarkoitetulla keskiöllä. Kun sain hitsaustyöt valmiiksi, en enää massannut alustaa, vaan ruiskumaalasin sen mustaksi."
Pohjan putsauksen yhteydessä alustaan sijoitettiin lyhyet jäykemmät jouset eteen ja taakse muokatut lehdet madalluspaloilla. GT-CORTINAAN hienosti sopivan Springalex-ralliratin Toni hankki toisesta Cortinasta, joten samalla tuli mukana sopiva keskiö.
Nuoruuden innolla
Konerikkoista autoa ei ostotapahtuman jälkeen hinattu heti Lopelle, vaan eheytys alkoi jo Sulassa. Olen pitänyt johtoajatuksena, että kaikki päällepäin näkyvä olisi 70-lukua joko aidosti tai ainakin tyyliltään."
07/11
29. Kaupat syntyivät välittömästi kun Toni iski silmänsä alkuperäiseen pakkaukseen: Lynx Ram-Flo -putsari vaakaimukaasuttimeen!
MOOTTORITILAA HALLITSEE perinteisen brittiläisen Burton-virityspajan uustuotantoa oleva alumiiniventtilikoppa, jonka tyyppistä tehtiin jo 60-luvulla. Muistaakseni niillä eväillä auto saatiin ajoon keväällä 1997, mutta itse jouduin aluksi tyytymään vain kyydissä
istuskeluun, koska sain ajokortin vasta vajaata vuotta myöhemmin." Koko Cortina-historiansa aikana Toni on käyttänyt kultaista GT-malliaan vain kesäisin. Sellaisen Toni löysi vanhalta huoltoasemalta, jossa vanhempi rouva piti kirpputoria. Useampi männänrengas oli poikki ja yksi sylinteri leikannut kiinni. Toisen kaaren otin puolestaan siitä Cortinan raadosta, jonka olin hankkinut jo aiemmin. Helmojen ja lokarien vaihdon jälkeen moottoritila maalattiin ja auto ylimaalattiin alkuperäisellä Amber Gold -värillä." Kun Cortina oli jälleen kasattu kokoon, hinattiin se uuteen kotipaikkaansa Lopelle, jossa käynnistyi moottorin kunnostus. Uutta peltiä hitsasin sillä tavoin päittäin, että pohjassa ei näkyisi saumoja. myötä Helsinkiin 18 vuodeksi. Auto oli 30-vuotias, joten ajattelin tehdä kolmenkympin huollon ja raapata alustan puhtaaksi pohjamassoista. Sain ostettua molemmat uudet helmat ja toisen takalokarin kaaren. Näin syntynyt vauhdinnälkäinen asento kruunattiin Konin iskareilla. "Nuoruuden innossani purin taas sisustat, tekniikan ja akselit irti. Auto oli Tonin isän mielestä suhteellisen kallis siihen maailman aikaan, joten kannattaisi harkita, jos löytyisi vaikka muita vaihtoehtoja. "Jo joskus 199798 ostin tykkivanteet, mutta ne olivat vain 5,5 tuumaa leveät, joten vaihdoin ne rallimiehen kanssa 7 tuumaa leveisiin. "Purin sisustan ja hiekkapuhallutin konehuoneen. Ja siellä Toni siis näki auton ensimmäisen kerran. Muutaman päivän 17-vuotias Toni käytti isän ympäripuhumiseksi, kunnes tämä heltyi ja Cortina vaihtoi jälleen omistajaa.
KUVASTA poiketen nykyään paikalla on myös Lynx-ilmanputsari. Tarvikeliikkeen isäntä pyysi autosta 5 000 markkaa, mutta sillä kertaa Cortina jäi vielä pihaan
Tätähän pitää virittää! Uuden vuosituhannen alkuhetkinä Cortinan 1,6-litrainen moottori joka ei enää tässä vaiheessa ollut se kertaalleen rempattu alkuperäinen sai osakseen muun muassa korkeammat puristukset, tuplakaasarit ja kireämmän nokan. Voimia oli käytössä reippaammin, mutta edes viisipykäläinen laatikko ei pystynyt hälventämään sitä tosiasiaa, että käyttömukavuudesta oli menetetty siivu. "Aina on hauska ajaa, kuluneena ke-
30
07/11. Lopulta Toni kuitenkin päätti tehdä Cortinasta vähemmän kulmikkaan ajettavan. Joskus olen käynyt Ford-päivillä rääkkäämässä radallakin. "Pari vuotta sitten nostin koneen ylös. "Kyllä näillä autoilla pitää ajaa, ajettaviksi ne on tehty. Ford Cortina 1600 GT
Tehoja taikomassa
CORTINA oli pudonnut pois rekkarista, kun Toni rekisteröi sen uudelleen vuonna 1997. Toni ei kuitenkaan rupea säästelemään GT-Cortinaansa, päinvastoin hän kokee monien muiden tavoin, että autolla kuuluu ja pitää ajaa. "Kaikki mitä ei ole käyty läpi hajoaa jossain vaiheessa, mutta kun kaikki on käyty läpi, niin pääsee huoletta eteenpäin", Toni filosofoi. "Samassa rytäkässä vaihdoin Sierran 5-portaisen laatikon, mutta nestetoimisen kytkimen säilyttämiseksi Cortinan omalla kytkinkopalla, joten sitä varten rakensin välilaipan. Lisäksi piti taikoa Cortinan kromattu vaihdekeppi hitsaamalla kiinni Sierran vaihdekepin tynkään, jotta ulkonäkö säilyisi oikeana." Kuin uudestisyntynyt Cortina pääsi tallin kätköistä takaisin päivänvaloon vuonna 2003. Vaihdoin miedomman nokan sekä Lynxin yhden tuplakaasarin imusarjan. Kaikki ei ole ihan 70-lukua
mutta eipä ne juuri ulospäin näy", listaa Toni moottoripuolen ratkaisuja.
15 vuoden kierros
Viimeiset pari kesää Toni on voinut lähinnä nautiskella Cortina GT:llä ajamisesta, sillä lähes koko auto on käyty läpi. Cortina on vain kesäisin ajossa, mutta ei se vesisadetta pelkää mutta aika äkkiä pitää sitten soratien jälkeen pestäkin." Kilometrien kertymistä jouduttaa, että Cortinalla on nykykuosissaan erityisen mukava liikkua. Kaksi kesää on nyt ajettu ja paljon, sillä muutoksien myötä Cortinasta tuli mukava ajettava." Virityksen alaspäin viilaamisesta huolimatta Cortinalla on oikeus edelleen vähintään GT-nimeen, joka tarkoitti 88 hevosvoimaa auton ollessa uusi. Ei ole penkitetty, mutta veikkaisin tehoa olevan yli 100 hevosvoimaa. "On se pirteämpi kuin alkuperäisenä. "Tosin läpikäynnin aloittamisesta on kohta 15 vuotta, joten kierros alkaa vähitellen alusta", hän hymähtää. Ne olivat vapaana, joten sain uudet kilvet, joskin kiinnitin vanhat tallella olleet autoon."
Kun peltityöt olivat vihdoin päätöksessään ja auto jälleen kasassa, syttyi Tonin pään yläpuolella uusi lamppu. "Puristukset 10,9:1, avarrettu kansi vakiokokoisilla venttiileillä, nopea katunokka, kevennetty vauhtipyörä, korkeapaineöljypumppu, kiillotetut kiertokanget sekä kärjetön sytytys, joka on 80-luvun Fiestasta otettu virranjakaja. Suuttimia vaihtamalla ja koeajamalla on haettu sopivaa yhdistelmää." Mahtavasti nostalgiaa uhkuva konehuone pitää sisällään paljon pientä ja isompaa parannusta. Kun laki muuttui muutama vuosi sitten, menin heti hakemaan alkuperäisiä TSE-75-tunnuksia. "Jouduin ottamaan lyhyet valkoiset JTC49-kilvet silloin. Tiukasta nokasta huolimatta Toni ajeli autolla joka kesä, vaikkei se ei ollutkaan
mukavan automatkailun perikuva
Kent Cams BCF3 -nokka-akseli, Weber 40 DCOE -kaasutin, Lynx-imusarja. (sivun kuvat Tonin albumista)
VUONNA 1997 piti silloin 17-vuotiaan Tonin pyytää kaveria vielä kuskiksi, mutta perillä saattoi istahtaa ratin taakse omistajan oikeudella.
07/11
31. Iskutilavuus 1637 cm3. Puristussuhde 10,9:1. Vaimo tosin ei kauheasti tästä tykkää: on kuulemma liian jäykät jouset ja liikaa meteliä." Iloa lisää kanssaliikkujien reaktiot. Kansiventtiili. Lähinnä museoleiman etu olisi rahansäästössä." Toni on silti huomioinut mahdollisuuden, jos täydellinen alkuperäisyys olisikin joskus se juttu. "Sama se onko museoleimaa vai ei: tykkään pitää Cortinan tässä asussa ja kunnioittaa auton historiaa.
01 Merkki ja malli
Ford Cortina 1600 GT
sänäkin ajoin sillä työmatkat ja suven mittaan kilometrejä kertyi useampi tuhat. Omamassa n. "Siihen on saanut tottua, että ihmiset osoittelevat valoissa ja joskus parkkipaikalta ei meinaa päästä pois kun väki tulee juttelemaan", kertoo Toni positiivisesta huomiosta.
Tyyli pitää
Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu ehdottomasti Cortinan säilyttäminen. "Kaveri sai Escort 1300 GT:n
museorekisteriin, vaikka siinä oli tuplakaasarit, kovemmat puristukset, viritysnokka ja tykkivanteet, joten varmaan Cortinankin saisi museokilpiin. Lattiavalitsin.
05 Alusta
Edessä McPherson-erillisjousitus. "Olen pyrkinyt muuttamaan siten, että mulla on ehjät alkuperäiset osat hyllyssä, joten tarvittaessa ne saadaan takaisin kiinni." Mutta tätä ajokkia silmäillessä tuntuu, että Cortina on hyvä juuri näin. Takana lehtijousitus. 900 kg
VUOSITUHANNEN vaihteen molemmin puolin kului aikaa moottoriremontin ja peltitöiden parissa. Teho 100+ hv, vääntö 150+ Nm
04 Voimansiirto
Takaveto, perävälitys 4.125:1, 5-nopeuksinen täyssynkronoitu. Museorekisteriin pääsee nykyään alkuperäiskuntoisten lisäksi tapauskohtaisesti aikakauden tyyliin rakennetutkin, mutta Toni ei ole varma toisiko mr-status mitään lisäarvoa. Kuin 70-luvun taitteesta tähän päivään kurvanneena.
02 Vuosimalli
1970
03 Moottori
Nelisylinterinen vesijäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Mutta ei se ole mulle niin iso juttu: sama se onko museoleimassa vai ei, koska joka tapauksessa tykkään pitää Cortinan tässä asussa ja kunnioittaa auton historiaa. Levyjarrut edessä, takana rumpujarrut
06 Kori
Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori
07 Mitat
Pituus 427, leveys 165, korkeus 142, akseliväli 249 cm
Kouvola
32
07/11
Mercedes-Benz 190Dc ´62
Perintökalleus
Isän vuonna 1970 perheeseen hankkima Mersu muodostui tyttäristä nuorimmalle niin rakkaaksi, ettei hän antanut myydä tarpeettomaksi jäänyttä autoa pois vaan kunnosti siitä yhdessä miehensä kanssa kesäauton perheen muiden Mersujen joukkoon.
07/11
33
Hänen oppiensa mukaan autolla saattoi olla vain yksi kuljettaja silloin se säilyi hyvänä.
LAPINREISSUT siipimersulla jäivät kun perheeseen hankittiin matkailuauto. Kuljettajana toimineen miehen alle kouluikäisellä tyttärellä oli toisinaan mahdollisuus päästä kyytiin ja siitä jäi hänelle hyviä lapsuuden autoilumuistoja. Mercedes-Benz 190Dc
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
M
ercedes-Benzillä on hienot perinteet. Kun auton vaihtoa jarrutelleelle äidille selvisi, että kaupat oli jo tehty, oli hän vihaisena todennut että nyt ei sitten mennä autoa vaihtamaan moneen vuoteen. Tuolloin kahdeksanvuotiaan ja joko 110 tai 210 tuhatta kilometriä ajetun Mersun ei tarvinnut kauaa pölyä päällensä vaihtoautorivis-
tössä kerätä, sillä jo seuraavana päivänä kohdalle osui uusi omistaja, jonka luotsaamana johtotähti tuli seuraavien vuosikymmenten aikana matkaamaan useita kertoja Suomea päästä päähän.
Porukalla Lappiin
Aiemmin niin Kuplavolkkarilla, Mossella kuin Warrellakin autoilleen, Myllykosken paperitehtaan palveluksessa olleen Heikki Eerolan tarpeita tummanharmaa dieselmersu vastasi hyvin. tammikuuta 1963 pääkaupunkiseudulle ja varsin pian se rekisteröitiin käytettynä Kymen lääniin GE183-kilpiin. Tuolloin sen omistajaksi tuli vanhempi ajokortiton rouva, jonka sukulaismies toimi hänen autonkuljettajanaan ja oli myös tätinsä mukana hakemassa autoa Helsingistä. Muita kalliimpi hinnoittelu on osaltaan myös motivoinut loppukäyttäjiä huolehtimaan autoistaan, jotta ne kestäisivät pitkään ja säilyttäisivät ulkoisen arvokkuutensa. Laatu niinkin monimutkaisen laitteen kuin auton kohdalla on hyvin vaikeasti määriteltävä asia, mutta oikein huollettuna varsin varmatoimisia autoja merkki aikanaan valmisti ja sai mainetta paljon ajoa kestävillä autoillaan. MERSUA pestiin kesällä 1965 lattiaharjoilla.
34
07/11. Kautta aikojen Mersuun on tahdottu liittää mielikuvaa laadusta, jonka avulla automerkin haluttavuutta on pidetty yllä. Yksinkertaiset toiminnot ovat olleet helppoja valmistaa paljon käyttöä kestäviksi laadukkailla materiaaleilla, osien tukevalla mitoituksella ja moottorien kohdalla matalalla viritysasteella. Yksi vuosikymmenten ympärivuotista käyttöä kokenut, mutta omistajiltaan myös huolenpitoa saanut Mersu löytyy kouvolalaiselta Katja Suomalaiselta. Hän kunnosti isänsä vuonna 1970 perheeseen hankkiman siipi-Mersun.
Perintö kiertoon
Tummanharmaan Mersun alkuvaiheet tehtaan liukuhihnalta suomalaiskilpien väliin ovat nykyiselle omistajalle hiukan hämärän peitossa.
Vuonna 1962 valmistunut auto ensirekisteröitiin kuitenkin 7. Luottokuljettajana toimineesta sukulaismiehestä tuli hienokuntoisena säilyneen Mersun uusi omistaja hänen tätinsä siirryttyä kirkkaampien tähtien pariin syksyllä 1967. Siinä kohtaa annettua neuvoa tuli noudatettua kirjaimellisesti, sillä auto palvelikin päivittäisessä käytössä Eerolan perhettä pitkälle tulevaisuuteen. Katja kertoo äitinsä muistelleen, että vaikka perheen pää olikin puhunut jo aiemmin auton vaihdon tarpeesta, oli hän Mersun mennyt ostamaan muiden mielipiteitä kyselemättä. Auto palveli varsin vähäisellä käytöllä, ja aina kun omistajarouva oli kyytiä vailla, tarvittiin sukulaismiestä kuljettajaksi. Muutaman vuoden perintömersu toimikin uuden omistajansa käyttöautona, kunnes loppuvuodesta 1970 se jäi Kouvolan Maan Auton vaihtoautorivistöön omistajan jatkaessa matkaansa farmari-Peugeotilla. Matkat olivat pääsääntöisesti asioiden hoitoa ja lääkärissäkäyntejä Kouvolassa tai sukulaisvierailuja Valkealan alueella. Mersu oli tavanomaisista etupenkkijärjestelystä poiketen varustettu etusohvalla, ja auton jokaiselle istumapaikalle tuli käyttöä
Heikki Eerola oli autostaan aina hyvin tarkka. Innokkaina lapinmatkaajina Eerolan pariskunta ja heidän kolme tytärtään mahtuivat autoon hyvin ja takaluukkuun vielä reilusti matkatarpeita
Alkuperäinen ja pieni, vain kuljettajan puolella oleva kromattu peili vaihtui molemmin puolin oleviin mustiin peileihin. Ruostesuojauksen "massaraja" nousi auton kyljessä iän myötä, ja jossain vaiheessa takapuskuri ja etupuskurin kulmat saivat myös synkemmän värityksen, kun kamppailu ruostetta vastaan eteni pidemmälle. Koska isä oli innokas valokuvaamaan ja Mersu hänelle hyvin tärkeä, on lukuisilta autoilureissuilta Katjan onneksi muistona rutkasti valokuvia joissa auto on kuvattuna milloin missäkin. Katja muistaa että vuonna 1989, yhdellä viimeisistä pohjoisen reissuista, autosta katkesi pakoputki Rovaniemen korkeudella.
Matkaa sekään ei haitannut, sillä isä toteutti huoltoaseman pihalla väliaikaiskorjauksen putkistoon kaljatölkillä ja rautalangalla. Heikkokuntoisia siipimersuja vain ilmestyi pihalle, niistä purkaantui tarpeelliseksi katsottu talteen ja korit vain katosivat kuin itsestään, hän kuvailee. Takapaksissa kulki lastenvaunujen koppa ja sen kokoontaittuva runko pyörineen kattotelineellä, kun kuusihenkinen Eerolan perhe matkasi kesällä 1975 pitkin Suomea. Muistissa on myös reissuja, jolloin isä kuljetti Katjaa ja kahta samanikäistä kaveria Mersun takapenkillä kerhoon. Niiden lisäksi auton ilmettä koristivat lisävalot sekä jäähdyttäjän säleikköön kiinnitetty 200-merkki sekä Peugeotista peräisin oleva Dieselteksti. 200-sarjalaisen koristekehät olivat auton vanteissa jo sitä hankkiessa, mutta etulokarien päällä olevat, ponttoonimersustakin löytyvät sivuvilkut vaihtuivat jossain vaiheessa 200-mallin tyylisiin, ajovalojen alapuolella oleviin vilkkuihin, jotka napattiin ensin 404 Peugeotista ja myöhemmin vaihdettiin Mersun vilkuiksi. Ensimmäiset muistikuvat ovat ajalta, jolloin hän istui takapenkin keskelle kiinnitetyssä turvaistuimessa. Eväät kokkailtiin matkassa kulkeneella kaasukeittimellä ja yöt yövyttiin mukavasti teltassa. kun kuopus Katja syntyi perheeseen vuonna 1974. Näistä lempparikuvaksi on myöhemmin muodostunut otos Turun linnan edustalta, johon Mersu on parkkeerattu tuona vuonna 1975.
Tuunausta isän tapaan
Katjalla on muistoja autosta niin kaukaa kuin niitä lapsuudesta ylipäätään voi olla. Kangasverhoiltua sohvakalustoa suojaamassa olivat penkinpäälliset ja hattuhyllyyn lisättiin läpivirtausta parantava reititys, sillä 190-sarjassa ei vielä ollut C-pilarin läpivirtauskiduksia, jotka kuuluivat 200-mallin varustukseen. Ylläpitoa helpottivat varaosa-autot, joita Katja muistaa isällään olleen useita. 90-luvulle tultaessa tämä sympaattinen auto tuli Katjan harmiksi vaihdettua Mersun kantikkaampaan Kapo-matkailuautoon.
PERHEEN kesälomamatkalla vuonna 1975 auton nykyinen omistaja harjoitteli jaloittelua Hangossa.
07/11
35. "Ja on sillä eräskin kerta käyty pohjoisessa, ei niin kuin kerran tai kaksi, vaan vähintään kerran tai kaksi vuodessa", hän muistelee perheen matkoja.
Heikki Eerola muutteli vuosien mittaan Mersua mieleisekseen. Pitkät Lapin-kiertueet jäivät siipimersulta taakse, kun siihen tarkoitukseen hankittiin perheeseen ensin 60-luvun pyöreämuotoinen Mersu 319:n pikkubussista muovattu matkailuauto, jonka liikuntakyvyn varmistamiseen ilmestyi myös varaosa-auto
MERSUN pystymittaria ei sekoita muihin. Auto meni leimasta ja sai hetkeksi toiset kilvet, kunnes siihen uudelleen tilatut GE138-tunnukset saapuivat konttorille noudettaviksi.
Kokonaisvaltaiseen kunnostusurakkaan ryhdyttiin, kun auto haettiin talvisäilöstä keväällä 2004. Hän oli päättänyt, että nyt harmaa Mersu lähtee tallista, ja jos ei kukaan tyttäristä sitä halua, laittaa hän sen yleiseen myyntiin. Sukupolvenvaihdos autolle kirjattiin elokuussa 2000 ja seuraavan talven se sai vielä viettää vielä rauhassa, kunnes seuraavana keväänä siitä nostettiin dieselmoottori bensakoneen tieltä tallin nurkkaan, jarrut herkisteltiin ja auto ajettiin katsastukseen. Toyotalla Katjankin oli ajettava, sillä Mersua hän muistaa saaneensa vain kerran siirtää tallista ulos ja takaisin. Vasta syksyllä 1995 se poistettiin kokonaan rekisteristä ja tuolloin se ehti olemaan jonkin aikaa myytävänäkin, mutta myyjän ja ostajaehdokkaiden käsitykset sen hinnasta eivät olleet yhteneväiset. Sisustukseen ommeltiin kankaasta uusi sisäkatto, mutta ainakaan tuolloin ei lattioiden kumimattosarjaa saanut vielä uustuotantona vaikka sitä Vehon kautta kyseltiinkin. Takaluukun kannessa ollut 190D-lätkä korvattiin bensaversion 190-merkillä, jotta tankkaustilanteessa ei Katjan touhuja katsottaisi kieroon.. Alkuperäissävyllä tehdyn maalauksen autoon toteutti Myllykosken Automaalaamon Aki Haapaniemi ja työn tulokseen Katja on täysin tyytyväinen. Mercedes-Benz 190Dc
KOJELAUTAA ei kunnostuksessa purettu paikoiltaan. Niihin ei alavilkuille puhkottu enää reikiä, sillä tarkoituksena oli palauttaa ulkoasu lähemmäksi tehtaan näkemystä. Auto jäi talliin mutta ei hylättynä, sillä sitä käynnisteltiin satunnaisesti jotta tekniikka pysyisi virkeänä.
36
07/11
Kuntoon ja kesäkäyttöön
Viitisen vuotta sai Mersu levätä rauhassa, kunnes yhtenä päivänä isä soitti Katjalle. Matkamittari on pyörähtänyt jo kolme tai neljä kertaa ympäri ja meno vain jatkuu.
Heikki Eerola oli autostaan aina hyvin tarkka. Hän kertoo silloin jo arvanneensa, että käyntikuntoista mutta monin paikoin laittoa vaativaa autoa tuskin muut siskoksista haluaisivat. Isän oppien mukaan autolla saattoi olla vain yksi kuljettaja silloin se säilyi hyvänä. Koneenvaihdolla päästiin suhteellisen isoilta tuntuvista veroista, sillä käyttöautoksi ei Mersua enää elvytetty. Siipimersun ohjaimiin ei perheen tyttärillä ollut juuri asiaa ja siksipä äiti osti, vaikka itse ajokortiton olikin, perheeseen pienen Corollan, jotta tytöilläkin olisi mahdollisuus autoilla. Muiden autojen ottaessa ykkösauton paikan ei siipimersua raaskittu myydä pois, vaan se jäi usean vuoden ajaksi omistajansa harrasteautoksi. Siinä vaiheessa Katja torppasi isänsä myyntiaikeet ja ilmoitti halukkuutensa autoon. Sen päällä oleva bakeliittinen koristelista oli katkennut, mutta varaosa-autosta löytyi onneksi tilalle ehjä.
AKTIIVIKÄYTTÖVUOTENSA penkinpäällisten alla suojassa ollut laadukas kangasverhoilu on kestänyt hyvin aikaa ja lapsiperheen matkoja. Muutamia hitsauskorjauksia koriin oli tehtävä ja etulokarit olivat jo vaihtovalmiita, niinpä uudet Mersun originaaliosat tilattiin suoraan Saksasta. Kojelautaa lukuun ottamatta sisustus purettiin ja koria hiottiin monin paikoin kirkkaalle pellille
Museorekisteri ei ollut projektissa tavoitteena, ja vaikka omistaja ei ajatusta siitä joskus tulevaisuudessa vastustakkaan, säilyttää auto hänen mielestään arvonsa nykyiselläänkin. Alkuperäinen diesel palaa paikalleen, jos auto tulevaisuudessa museoidaan.
Käy katsomassa Katjan Mersun vaiheita ja lukuisia projektikuvia Suomalaisen autokalustosivuilta: www.autonkuvat.jossain.com
01 Merkki ja malli
Mercedes-Benz 190Dc
02 Vuosimalli
1962
03 Moottori
Katjan yhdessä miehensä kanssa toteuttama kunnostus valmistui heinäkuussa 2005, minkä jälkeen auto on palvellut kesäkäytössä. Takana heiluriakselit, pitkittäiset tukivarret ja kierrejouset
06 Kori
4-ovinen itsekantava kokoteräskori
07 Mitat
Pituus 473, leveys 180, korkeus 150, akseliväli 270 cm. Poraus 87, isku 83 mm, tilavuus 2085 cm3. Ajankohta on vielä toistaiseksi auki, mutta suunnitelmissa on lähteä näyttämään johtotähdelle tuttuja seutuja Lappiin, jossa sen tuli kierreltyä lukuisia reissuja ennen nykyisen omistajansa syntymää. Vapaa-ajasta iso osa on viime vuosina kuulunut rallisprinttiin rakennetun 190E-kilpurimersun ohjaimissa. Sillä autolomaillaan toisinaan 70-luvun reissujen hengessä, sillä jo silloin mukana ollut teltta on edelleen tallella. KONEHUONEESTA löytyy nykyisin bensaversio, jollaisella auto olisi voinut lähteä jo tehtaalta. Rakkaaksi muodostunutta siipimersua ei tulla enää kaupittelemaan perheestä pois. Teho 60 hv/4200 rpm *
04 Voimansiirto
4 vaihdetta ja pakki, täysin synkronoitu. "Yhteensä meillä autoja on 11, joista Mersuja 7", laskeskelee Katja, jonka päivittäiset työmatkat Ummeljoelta Kouvolaan taittuvat kesäaikaan mukavasti vuoden ´81 380 SL Mersulla. "Jos auto joskus päätetään museoida, tallin nurkassa varastoitu dieselkone nostetaan takaisin nokalle", visioi omistaja ja jatkaa: "Ja sisustaa pitäisi kait pikkasen fiksata siistimmäksi."
Sen seitsemän Mersua
Lujatekoisella autolla on tähän mennessä lasketeltu joko 361 tai 461 tuhatta kilometriä, joista suunnilleen 40 000 Katjan omistuksen aikana.
Kuluneena kesänä ajot siipimersulla jäivät vähille, sillä harrasteautoja perheessä on muitakin. Valitsin ohjainpylväässä. Takaveto
05 Alusta
Edessä päällekkäiset tukivarret kierrejouset, kallistuksenvakain. Puristus 21:1. Siipimersun tulevaisuus perheessä lienee pitkälle turvattu, sillä jo seuraavakin sukupolvi on jo autoharrastuksessa innolla mukana.
4-sylinterinen nestejäähdytteinen dieselmoottori edessä pitkittäin. Koneenvaihtokaan ei olisi hyväksymisen esteenä, sillä paikallaan oleva bensamoottori on sekä iältään että tyypiltään juuri vastaava, jolla auto olisi voinut aikanaan tehtaalta lähteä. Paino 1300 kg
* alkuperäisen dieselmoottorin tiedot
07/11
37
Jäykkärakenteiseen pohjaan yhdistetty tukevatekoinen kori loivat yhdessä turvallisen rakenteen vailla vertaa ja omalta osaltaan vaikuttavat auton jämäkkään ajettavuuteen.
Kun autoon oli yhdistetty vielä Mersulle tyypilliset tehokkaat ja jäähdytetyt jarrut sekä taloudellisen moottorin jatkoksi 4-vaihteinen, täysin synkronoitu vaihteisto, kokonaispaketti piti omistajansa varmasti tyytyväisenä useita vuosia.
MERSUN hyvä ajettavuus perustui harkittuihin alustaratkaisuihin. 38
07/11. Lisävarustemahdollisuuksiltaan minimalistista autoa markkinoidaan kuin työkalua ja maalauksellisia maisemia on tästä mersuesitteestä turha etsiä.
Teksti: Jan-Erik Laine
V
ielä joitain vuosia sitten oli valloillaan yleinen käsitys siitä, että jos autossa oli mukavan pehmeä jousitus, oli se toteutettu muiden ajoominaisuuksien kustannuksella. Mercedes-Benz 190Dc
Mukavuus yhdistettynä turvallisuuteen
Mercedes-Benzin hinnastossa sitä edullisempaa päätä edustaneen 190 D -mallin myyntiesite huokuu saksalaisen järkevää asiallisuutta. Edestä löytyi päällekkäisten tukivarsien kavereina vieterit, vakaaja sekä mahdollisimman lähelle pyöriä sijoitetut iskarit. Mercedes-Benzin esiteltyä 220 mallinsa tuo käsitys ei enää vastannut todellisuutta. Takana heilui keskeltä saranoitu akseli. Selkeällä kuvituksella akselistorakenteista saatiin ostajaehdokas vakuuttumaan, että kyseessä on järkimiesten tekemä ripustusratkaisu eikä näitä pidä sekoittaa vaikkapa halvempien autojen vielä vahvasti suosimaan jäykkään taka-akseliin pitkittäisillä lehtipakoilla. Taas jos ajo-ominaisuudet viritettiin huippuunsa, menetettiin kovan alustan myötä iso osa auton mukavuudesta. Myös 190 D -mallissa yhdistyvät ihanteelliset ajo-ominaisuudet luksustason mukavuuteen joka on saavutettu jousituksen osien täydellisellä tasapainolla."
Näin tiivistää Mercedes-Benzin esite niukalti varustellun 190 D -mallinsa ajettavuuden
Erillisten etupenkkien väliin oli lisämaksusta tilattavissa lisäkappale, jolla istuen auto muuttui kuuden hengen autoksi. Viisarimittarit löytyivät polttoaineen määrälle, öljynpaineelle sekä moottorin lämpötilalle. Nappula vedetään puoliväliin hehkulle ja jo kohta merkkivalo kertoo kun nuppia saa vetää lisää ja moottori käynnistyy välittömästi, myös hyvin kylmällä ilmalla.
07/11
39. Turvallisuuden tunnetta lisäsi pehmustettu ratinkeskiö sekä kojelaudan päällinen.
NIILLE joita dieselauton hankinta arvelutti vieraiden käynnistysrituaalien vuoksi, kertoi esite kuinka helppoa Mersun starttaus yhdellä nappulalla on. ETUPENKIN lisäkappaleen pienen selkänojan saattoi taittaa myös alas, jolloin se muuttui etupenkkiläisten kyynärnojaksi.
LAADUKKAALLA kankaalla verhoillut istuimet oli muotoiltu antamaan juuri oikeanlaisen tuen istujalleen ja ohjauspyörä oli valmiiksi asennettu asentoon, jossa se oli kaikille kuljettajille juuri oikessa kohdassa. Pystysuunnassa toimiva laatikkomainen nopeusmittari oli toteutettu nauhamittarina josta esille tuli eri värejä kun vauhti kasvoi. POIKKEUKSELLISEN tilavaan takapaksiin mahtuivat helposti kuuden hengen lomallaan tarvitsemat matkatavarat ja niitä varten oli Mersuun mahdollista hankkia kuuden spesiaalin matkalaukun sarja, lisähintaan tietenkin.
KOJELAUDASTA ei turhia nappuloita löytynyt. Jatkuvaa kuuden hengen autoilua suunnittelevan kannatti kuitenkin tilata Mersunsa kahden etupenkin sijaan etusohvalla varustettuna ja vieläpä ilman lisähintaa, kehottaa esite
Ihan hyvää, kiitos.... Ja, bitte. Ja, Herr Virtanen! Guten Tag! Mitä jääkarhujen maahan kuuluu. Puhelin soi Münchenissä. Mutta ei sitä tarvitsisi erikseen mainita, sillä maahamme uutena saapuneet autot tunnistaa kyllä jo kaukaa. Ööö... Päivää, täällä Matti Virtanen Veho Oy:stä täältä Suomesta. Erikoistilaus Suomeen
BMW 518 ´83
Myynti-ilmoituksissa mainitaan usein termi "Suomi-auto". Hienoja ja suuria autoja meillä on osattu aina arvostaa, mutta varusteita niihin ei ole raskittu hankkia.
O
Teksti: Jaakko Tylppä Kuvat: Tuukka Erkkilä 40
07/11
n vuosi 1982
Sehr gut, kyllä se onnistuu. On teillä melkoiset toiveet, Herr Virtanen. Keskustelu on kuvitteellinen, mutta ei kovin kaukana totuudesta. Sehr gut, ymmärrämme kyllä. Yksinkertaista ja halpaa pitää olla, muuten hinta kertautuu mahdottomaksi. Ja, doch, Herr Virtanen! Kyllä onnistuu. Kyllä, sellainen pitäisi saada. Tuotte iloa kahvipöytäkeskusteluihimme!
Arvatenkin... Laitetaanko teille taas sellainen 5-sarjan BMW ilman mitään lisävarusteita. No niin, ovathan ne, mutta sellaiset ovat meillä nuo autoverotuksen pykälät. Soitan kun autonne on valmis. Tosiasia on, että suomalaisen autoverotuksen kukkasena maahan tilattiin hienoja edustusluokan autojakin mahdollisimman yksinkertaisella varustuksella. Taitaa tosin olla tuo 1,8-litrainen pienin mitä suostuvat asentamaan. Viime vuonnahan tilasimme yhden metallivärilläkin, mutta nuo perusvärit ovat suositumpia. Olemme palkanneet tuotantolinjalle uuden ryhmän irrottamaan kaikki mahdolliset varusteet: ohjaustehostin poistetaan, ikkunoihin saadaan käsiveivit, kattoluukkuja hitsataan kiinni ja Horst ja Günther lähtevät 3-sarjan
linjalle etsimään jotakin pienempää moottoria. Niin ja saisiko sen tällä kertaa valkoisena. Lohjalaisen Hannu Kaunismäen BMW 518 vuodelta 1983 on juuri sellainen.
07/11
Lohja
41
Finnjetiksikin tätä mallia jotkut ovat haukkuneet. Ja sitten kun seuraava vitossarja esiteltiin, tämä vanheni hetkessä ihan antiikkisen näköiseksi." Hannu arveleekin, että jos olisi 90-luvun alussa, vasta ajokortin saaneena, joutunut E28:n rattiin, olisi se saanut osakseen vain vihansekaista polkemista. Ja helppohan se on ymmärtää. Joka nurkka on verhoiltu tummansinisellä plyysillä, joka tarjoaa vähintään virkamiestason ylellisyyttä ja mukavuutta. "Tällainen suomalainen kourakin sinne sopii, ja silti jää tilaa. "Mutta nyt jälkeenpäin kun noita linjoja katsoo, niin ne näyttävät päivä päivältä paremmilta tuollainen klassinen muotoilu on kestänyt aikaa todella hyvin!" Nykyään Hannun auto odottaa museorekisteri-iän täyttymistä eli alkuvuotta 2014. "Isän työkaverilla oli sinänsä ihan hieno 535i, mutta pidin sitä aika kamalana ja liian suurena. Toinen seikka, joka uuteen omistajaan teki vaikutuksen, oli moottoritila. Selitin, että katso nyt rekisterikilpeä, se on minun autoni! Eräänä aamuyönä kello neljä kaveri sitten taipui ja suostui kauppaan." Kauppahinta 1 500 euroa ei ollut lopulta edes kova, mutta vaimolleen Hannu selitti sen olleen vain 600 euroa, "kun siinä säästyi samalla 900 euroa eli erikoiskilpien tilausmaksu". Tallissa Bemarille tekee seuraa museorekisteröidyt Fiat 127 ja Ford Cortina Mark II sekä muun muassa vuoden 1942 Harley Davidson ja laulaja Kari Tapion vanhaksi autoksi epäilty Ford Mustang vuodelta 1973. BMW:n iso konehuone on suunniteltu isolle moottorille, mutta kun sinne olikin sijoitettu pieni neloskone ilman ylimääräisiä apulaitteita, oli tilaa tehdä korjauksia ja remontteja.
"Ei tarvitse olla kiinalaiset kädet, että tuonne mahtuu", Hannu selittää. "Heti kun näin sen, tiesin, että tuo on saatava! Jotain kohtalonuskoa se kai oli, mutta kun auton rekisteritunnus oli HPK-518 eli omat nimikirjaimeni ja auton tyyppi, se oli menoa", Hannu selittää. YKSITYISKOHDAT vahvistavat vaikutelmaa siitä, että saksalaiset ottavat autonvalmistuksen tosissaan. Tuonne moottorin viereenhän voi mennä vaikka seisomaan!" BMW toimi monta vuotta Hannun ykkösautona, ja sinä aikana mittariin kertyi 40 tuhatta kilometriä. Neljäs omistaja myi auton Hannu Kaunismäen kaverille syyskuussa 2005, jolloin sen matkamittarissa oli vasta alle satatuhatta kilometriä ja auto oli edelleen varsin ryhdikäs.
Uusi ylpeä omistaja teki kuitenkin kohtalokkaan virheen esitellessään autoa lokakuisena päivänä kaverilleen. "Mutta kun harrasteautoriviä katsoo, niin kyllä tämä Bemari on ainoa, jonka uskaltaa surutta antaa rouvankin ajettavaksi. "Kaveri ei olisi halunnut millään myydä, mutta keskusteluja käytiin pitkään ja sinnikkäästi. Siihen asti sitä on aikaa puunata ja kunnostaa hiljalleen.
07/11
43. Lisäksi hallintalaitteiden ergonomia on varsin toimiva.
Erikoista kyllä, valmistajan tuotannossa oli myös nelilovinen vaihteisto, jonka olisi voinut saada 518-malliin, mutta Vehon perustilaukseen kuului kuitenkin vuonna 1983 viisivaihteinen laatikko. Laihialaismielinen kansa ei ehkä moista olisi sulattanut, joten perusmallin "lisävarustetta" perusteltiin maahantuontipäätöksessä varmasti "järkevyysvarusteena".
Sattuma tai kohtalo
Auton ensimmäinen omistaja piti BMW:stään hyvää huolta vuoden 1996 loppuun asti, jolloin se siirtyi toiselle omistajalleen, pari kuukautta myöhemmin kolmannelle ja vuonna 1999 neljännelle. Syynä saattoi olla merkittävä ero kulutuslukemissa DIN-normin mukaisissa nopeuksissa 90 ja 120 km/h kulutukset olivat 7,0 ja 9,5 litraa (4-vaihteinen) sekä 6,4 ja 8,7 litraa (5-vaihteinen). Hannun ensikosketus E28-mallin BMW:hen kun ei ollut kummoinen. "Ordnung muss sein!" huutaa vitossarjalaisen jokainen kohta.
EDES perusmallin BMW:n sisustus ei ole karu, korkeintaan askeettisen pelkistetty. Nyt se on kuitenkin siirtynyt harrasteautoksi. Sen hallintalaitteita tai käyttöä ei tarvitse selitellä ja opastaa, sillä kaikki toimii yhtä vaivattomasti kuin nykyautoissa."
Ikääntyy mutta paranee
Oikeastaan on ihme, että auto ja omistaja ovat löytäneet toisensa
Takaveto
05 Alusta
Edessä McPherson-joustintuet ja levyjarrut. Teho 66 kW (90 hv DIN)/5500 rpm, suurin vääntömomentti 140 Nm/4000 rpm. BMW 518
01 Merkki ja malli
BMW 518 E28
02 Vuosimalli
1983
03 Moottori
1,8-litrainen nestejäähdytteinen 4-sylinterinen bensiinimoottori (M10B18). Ohjauskierukka ja -rulla
06 Kori
4-ovinen sedan, itsekantava teräskori
07 Mitat
Pituus 462, leveys 170, akseliväli 262,5 cm. Sylinterimitat 89 x 71 mm (iskutilavuus 1 766 cm3). Kaksikurkkuinen Solex 2B4 -kaasutin
04 Voimansiirto
Käsivalintainen vaihteisto, viisi vaihdetta eteen ja yksi taakse. Kulutus ECE l/100 km 6,4 (90 km/h), 8,7 (120 km/h), 11,1 (kaupunki)
"Nuorena pidin E28-Bemaria kamalana ja liian suurena, mutta nykyisin nuo linjat näyttävät päivä päivältä paremmilta!"
44
07/11. Puristussuhde 9,5:1. Rengaskoko 175 R 14
08 Suorituskyky
Huippunopeus 164 km/h, kiihtyvyys 0-100 km/h 14,0 s. Takana vinoheiluriakselisto ja levyjarrut. Omapaino 1140 kg. Sylinterikanteen sijoitettu ketjukäyttöinen nokkaakseli
07/11
47
Korkea Country oli saatavana vain kahtena mallivuonna, 1990 ja 1991. Sieltä tuli sitten isäntiä mukaan jahtiin", Kaj naurahtaa. Maaseudulla ajaessa talvella lumi tahtoo kinostua tien reunaan. Malleja oli kolme: Montana, Chrom ja Allround (sekä 50kpl Country GTI:tä), joista vain ensimmäistä perusvarusteltua mallia tuotiin Suomeen. Edellisessä korimallissa mukana ollut avoversio sekä seuraavan korimallin menestystarina Variant puuttuivat mallistosta tyystin, mutta sitten joku Volkkarilla keksi jotain todella erikois-
Metsäkaveriksi hankittu
Helsinkiläinen Kaj Österberg osaa kertoa omistamastaan Countrystä paljon itse asiassa kaiken, sillä Kaj lunasti auton uutena itselleen vuonna 1991. Auton etupäätä koristivat järeätekoinen karjapuskuri, metalli48
07/11
verhon raosta vilkuiltiin että kenen auto kylän raitilla oikein liikkuu. Nelikot oli tuolloin puettu tavallisella maavaralla varustettujen autojen kuoriin, eikä varsinaista korkean maavaran nelivetohenkilöautoa ollut markkinoilla edes olemassa, jenkkiläinen ja kuriositeetiksi jäänyt AMC:n Eagle-farmari poislukien. Suunnannäyttäjänä Euroopassa toimi Audi, Japanista puhallettiin markkinoille lähinnä Subarun mallistolla. Samoin mäkilähdöt ja muut ovat helppoja. Maasturimalli oli tarjolla 1,8-litraisella bensiinimoottorilla tai tuikiharvinaisella 1,6-litraisella turbodieselkoneella, jota tosin ei Suomeen tuotu koskaan. Ne eivät maksaneet Suomessakaan paljoa, sillä huoltovarmuuden maksimoimiseksi tietyn maavaran tarjonneet nelivetoautot oli vapautettu autoverosta. Silloin Volkkarilla nähtiin Golfin mentävä markkinarako.
nen pohjapanssari sekä lisävalopatteri. Tässä yhden Countryn tarina.
niin, että painoi lopulta keskuslukituksen kiinni. Avaimet olivat tietysti virtalukossa. Kun ei noita Countryja niin paljon silloin aikanaan sielläpäin ollut, kylillä tiedettiin aina koska saavumme paikalle. Mitä väliä sillä on, jos citymaasturimarkkinoiden avautumiseen on vielä 10 vuotta. Kysyin että missä he avaimiaan oikein pitävät vastaus oli että hanskalokerossa", Kaj nauraa.
Luottoa nelivetoon...
Syncro-Golfin ajo-ominaisuuksia kiiteltiin aikanaan alan lehdistössä, ja samalla tavalla autonsa tunteva omistaja suitsuttaa nelikko-Golfia. Kahta muuta versiota oli saatavana lähinnä Alppimaiden markkinoilla, sillä esimerkiksi Yhdysvaltoihin Countryä ei koskaan viety. Maastoautot olivat selvästi maastoautoja, kuten Nissan Patroleja, Mitsubishi Pajeroita ja Toyota Land Cruisereita. "Kyllä siihen autoon pystyi aina luottamaan. Volkswagen Golf Country
Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen
E
nnen vanhaan kaikki oli toisin. Neliveto rynni henkilöautomarkkinoille 1980-luvun alussa. Golf Country oli melkoinen outolintu 90-luvun alussa. Kas jos ilkeämielinen suurvaltavihollinen A2 Keltainen olisi päättänyt jaloitella piippalakkista armeijaansa, olisi kansalta voitu mobilisoida sopiva kataloogi maastokelpoisia ajoneuvoja puolustusvoimain käyttöön. Steyr-Daimler-Puchin tehtaalta Itävallan Grazista päivänvalon näki tuona aikana vain 7 735 Countryä, joista kuitenkin yllättävän suuri osa kulkeutui Suomeen, juuri sen verohelpotuspykälän vuoksi. Yritin ulkopuolelta neuvoa koiralle, miten lukitus avataan, mutta eihän siitä tainnut mitään tulla. Toisin kuin usein tänä päivänä, tuolloin korkeat nelivetoautot hankittiin ihan oikeaan tarpeeseen, Kaitsun tapauksessa metsästysharrastuksen tueksi. Koira hätääntyi isännän lähtöä ja säntäili autossa. Lokasuojien reunoja kiersivät muhkeat muovilevikkeet ja takapuskurin jatkeena oli niin ikään kunnon nojausrauta. Maasturit olivat karkeatekoisia, mutta ihan oikeita maastureita. Jos on liukasta, ei tarvitse olla kaasun kanssa varovainen. Vein auton sitten ikkunan vaihtoon paikalliseen korjaamoon, jossa mekaanikot neuvoivat että heilläkin on aina vara-avain mukana. Ja tarinoita niistä metsäreissuista riittääkin. Syncrolla pystyi luottamaan siihen, että auto kulkee suoraan vaikka toiset pyörät soutaisivat lumessa. Jouduin rikkomaan pienen takasivulasin että sain taas ovet auki ja ihmisten ilmoille. Liikennevalolähdöissäkin tuli vähän hykerreltyä, vaikka siinä pitää
Montana, Chrom ja Allround
Kakkos-Golf oli vuosikymmenen vaihdetta lähestyttäessä jo iäkäs peli. Vuonna 1983 esitellyn ja silloin suuriin saappaisiin astuneen automallin paletti oli laaja: 1-litraisesta kaasaripelistä nopeakäyntisiin turbodieseleihin, 1,8-litraisiin GTI-malleihin (joista saatiin G-ahtimella jopa 210 hevosvoimaa) sekä vuonna 1986 esiteltyyn nelivetoiseen Syncro-malliin. Ihmeen nopeasti siellä aina sana kulki ilman puhelintakin kai siellä sitten
Toisin kuin usein tänä päivänä, 8090-lukujen taitteessa korkeat nelivetoautot hankittiin tarpeeseen, Kaitsun tapauksessa metsästysharrastuksen tueksi.
ta: nostetaan Syncro-Golfin alustaa ja varustetaan se asianmukaisilla lisävarusteilla. "Eräänä talvena olin yksin katsastamassa jonkin metsäautotien reunustoja, että menisikö siellä jälkiä. Jätin auton käyntiin, koska oli kylmä ja minulla oli koira mukana. "Meillä on mökki Ylämaalla, joka kuuluu Lappeenrantaan nykyään. Eikä siinä kaikki, aitoon maasturityyliin myös varapyörä oli nostettu takakontin ulkopuolelle. Kompakteja nelivetoja oli löytynyt lähinnä Toyotalta ja Subarulta, mutta mikään niistä ei ollut näin pöyhkeän näköisesti varusteltu
KAKKOS-GOLFIN takapenkin mainostettiin aikanaan olevan leveämpi kuin 190E-tyypin Mercedeksissä.
MAALAIS-GOLFIN sisustus on hyvin samanlainen kuin muissakin Golfeissa. Countryn GTI-mäiset penkit tukevat hyvin.
BLAUPUNKTIN CD-soitin on aikakauden mukainen. Turvatoiminnoista vastaa kahva, josta koko soittimen voi nypätä mukaansa autosta poistuessaan.
07/11
49. Kaj:n autossa tosin on muutama ylimääräinen jälkiasennuslisävaruste kojelaudassa
Alumiinivanteet ovat alkuperäiset, ja peräti Speedlinen valmistetta! 50
07/11. Volkswagen Golf Country
Mäkisillä metsäautoteillä on sattunut hurjiakin tilanteita, mutta joka kerta Golf on tuonut isännät luotettavasti takaisin kotiin.
COUNTRY-GOLF on varustettu jykevällä pohjapanssarilla, Montana-teippaus puolestaan kertoo kyseessä olevan perusmallin
Huollosta sanottiin että laatikolla on ajettu ilman öljyjä, ja siksi se hajosi. Se teki peltivanteeseen kolon, mutta rengas ei ihme kyllä tyhjentynyt. Syncro-Golfin vaihdelaatikko aiheutti myös aikanaan harmaita hiuksia tosin vika ei ollut sinänsä autossa vaan korjaajissa. Varoitin poikia LA-puhelimella, että älkää nyt lähtekö kiipeämään tuota ylös, jos jäätte jumiin niin putoatte tien vieressä olevaan rotkoon. Siinä oli sellaista traktorinjälkeä jota pitkin ajoin, ja menin ihan hiljaa sitä ylös kun auto pomppasi töyssystä. Kaikki kuitenkin pääsivät mäen päälle. Volkkarilta sanottiin auton valmistumista odottaessa aina että "soita huomenna", ja seuraavana päivänä että "soita huomenna", jonka jälkeen kehotettiin taas soittamaan huomenna. "Talvella oltiin jossain metsällä, vaaran juurella Nurmeksen ja Kuhmon välillä. Sillä hetkellä taisin kyllä luottaa autoon ehkä vähän liikaakin. Golf meni vauhdilla töyssyjen yli, mutta vauhti oli ilmeisesti juuri sopiva, sillä auto meni aivan tasaisesti, kuin olisi asfaltilla ajanut. Pelästyin, sillä täällä liikkuessa apua saa aina eikä auton tielle jääminen ole ongelma, mutta kun ajat ensin kilometritolkulla jotain metsäautotietä korpeen,
se on siellä ihan eri juttu. Noh, syy selvisi, ja laatikko piti vaihtaa. Hermostuin lopulta ja soitin huoltopäällikölle, että ei minua kiinnostaa kauanko siinä menee, kunhan tietäisin milloin auton saan takaisin, että pystyn siihen asti järjestämään itselleni sijaisauton. "Ja hei, peruutettaessa Syncro ei aina kytke nelivetoa päälle. Käänsin Golfin ja lähdin ajamaan takaisin alas, auto täynnä metsämiehiä. Omapaino 1245 kg
08 Suorituskyky
Huippunopeus 155 km/h, 0-100 km/h 12,3 s
09 Valmistusmäärä
7 735 kpl
VOLKSWAGEN MEDIA SERVICES
COUNTRYA oli saatavana myös sinisenä, punaisena ja mustana.
07/11
51. En ollut ehtinyt sillä ajamaan kuin jonkun tonnin sen jälkeen, kun vaihdelaatikko hajosi. Sitä ei voinut korjata vaan piti hankkia kokonaan uusi virranjakaja. Karjapuskuri osui tien vieressä olleeseen puuhun, ja sen puun vieressä oli hangen alla yksittäinen rikkokivi. Olisiko sitten kokeillut mäkilähtöjä?" Kaj miettii. Kun jakaja sitten vaihdettiin, hävisi vika kokonaan. Turha siinä toisaalta oli alkaa rähjäämäänkään, jos sinne joutuisi vielä uudelleen asiakkaaksi", Kaj miettii. "Kerran olimme useammalla autolla liikkeellä, ja talvi oli silloinkin. Pojat kovasti kehuivat että kylläpä on muuten hyvä auto. Jalassa oli leveät lapikkaat, ja kun yritin painaa niillä jarrua pahassa paikassa, tulinkin vahingossa painaneeksi kaasua oikein kunnolla. Ja siellä korvessa sitä vasta on tapahtunutkin. Ja Kaj, jos kuka, kyllä tietää mistä puhuu.
GOLF GT:stä lainattu 98-hevosvoimainen kone lepää tavallista Golfia syvemmällä, Countryn oman apurungon päällä.
01 Merkki ja malli
Volkswagen Golf Country Syncro
02 Vuosimalli
1991
03 Moottori
Nelisylinterinen, nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Teho 98 hv
04 Voimansiirto
Viisi vaihdetta, peruutusvaihde, valitsin lattiassa. Mutta se onkin sitten ainoa ongelma mikä autossa on oikeastaan ollut". Metsäautotie oli jyrkkä ja kivinen, ja sen lisäksi tien viereen oli kaivettu syvät ojat. Enkä ole vieläkään sitä kehdannut paljastaa", Kaj nauraa. Ajokilometrien puolesta Golfilla olisi kyllä vielä ajoa jäljellä, ja tälläkin kertaa vika saatiin selville. Se taisi olla Vepsän alueella. No sehän hyökkäsi eteenpäin ja kiihtyi nopeasti. "Auto oli juuri jokin aikaa aikaisemmin tullut huollosta. ja muuhun tekniikkaan
Country on palvellut Kaitsua liki 400 000 kilometrin edestä 20 vuoden aikana. Virranjakajasta, kannen ja pyörijän alta löytyi pettänyt komponentti. En kehdannut sanoa että se nyt oli ihan täysi vahinko, ajattelin vaan että olkaa nyt sitten siinä uskossa. "Jokin aika sitten tosin tuli käyntihäiriö, ihan täällä etelässä. tietysti muistaa että pysähtymismatka on sama kaikilla. Mietin että miten hitolla pääsen nyt tästä ympäri, mutta päätin kiivetä mäen päälle katsomaan josko sieltä löytyisi kääntöpaikka ja löytyihän sieltä. Sitä kuitenkin tuli pelästyttyä sen verran, että nyt arkiajossa on uusi auto, ja Countrylla liikkuvat juuri kortin saaneet jälkeläiset", Kaj kertoo. Tie nousi jyrkästi mäkeä, jolla oli korkeuseroa varmaan 80 metriä. Jatkuva neliveto ja viskokytkimellä jaettu automaattinen voimanjako etu- ja taka-akselistojen välillä
05 Alusta
Edessä McPherson-tuenta, erillisjousitus, takana erillisjousitus kierrejousin
06 Mitat
Pituus 425, leveys 170, korkeus 155, akseliväli 248, raideleveys 143/144, maavara 180 cm. Vuosien aikana autoon on kehittynyt luottamussuhde, minkä vuoksi sillä on uskaltanut taittaa tiettömiäkin taipaleita. Nokkaakseli kannessa, 8 venttiiliä, iskutilavuus 1781 cm3. Varoittelin muita liukkaudesta, ja rinta pyöreänä turhankin kanssa..."
... Vaimokin sanoi aikanaan, ettet sinä tuollaista autoa tarvitse, mutta aika nopeasti hänet sai taivuteltua sen puolelle
Toiselle jenkki on ehdoton elämäntapa, kun toisaalla vannotaan idänihmeen mystiikkaan. Kysymys ei ole välttämättä purkamotoiminnasta tai autojen hautausmaasta, vaan merkin vaalimisesta ja aihioiden pelastamisesta ehkä varmalta romutukselta. Pääasiahan on lopulta se, että itse saa harrastamastaan toiminnasta mielihyvän tunteen ja mahtavia muistoja.
Vanhainkoti
Merkkiuskollinen harrastaja voi siis satsata vain siihen yhteen silmäterään kaiken liikenevän ajan ja rahansa. Tätä mahdollisesti jo perheenjäseneksi luokiteltavaa yksilöä vaalitaan luonnollisesti erityisellä huolellisuudella.
Kanssaharrastajat merkin ympärillä tulevat ehkä tutuiksi vuosien saatossa ja tallin seinille kerääntyy pikkuhiljaa rekvisiittaa ja jopa keräilyesineitä kirjahyllyn pursutessa merkkiin liittyvistä julkaisuista. Sopivat yksilöt on ikään kuin velvollisuudentunnosta korjattava parempaan talteen. Jotkut uhraavat kaiken vapaa-aikansa vuosiksi
entisöidäkseen silmäteränsä ihan viimeistä piirtoa myöden, kun toisessa ääripäässä tavoitteena on vierailla ehkä viimeistelemättömällä harrastepelillä mahdollisimman monessa tapahtumassa ja niellä kilometrejä tien päällä. Merkkiään tunnustava harrastaja voi kuitenkin lähestyä aihetta aivan erityylisestä näkökulmasta. Yhtä hyväksyttäviä ja ilahduttavia harrastuksen muotoja kuitenkin kaikki. Osalle ei ole ollenkaan pahitteeksi, jos tallista löytyisi useampikin harrastevehje. Autoharrastuksen parissa ei ehkä olisi niin suotavaa viitata käyttäjän tai harrastajan terveydentilaan, varsinkaan pelkän merkkiuskollisuuden perusteella. Hiukan väljempi haarukointi voisi kattaa vaikka valmistusmaan perusteella harrastettavat autot. Sopivalla ei tässä yhteydessä välttämättä viitata yksilön kuntoon, muut tekijät ja kokonaisuus kun ratkaisevat. Merkkiuskollisuus on varmasti se tyypillisin tapa harrastaa autoja joku voisi jopa sanoa, että varmin. Talteen otetut
52
07/11. Kuitenkin jostakin samantyyppisestä tarinamme sitruunakuumeessa on oltava kysymys.
A
utoharrastus ei ole mikään ihan tiukasti määriteltävissä oleva termi. Toki autoja voi harrastaa myös käyttötarkoituksen perusteella: niin ruumis- kuin kääpiöautoillekin löytyy omat kerhonsa ja aktiivinen harrastajakuntansa. Sitruunakuume
Teksti ja kuvat: Eero Kumanto
Saabisimin sanotaan leikkisästi olevan sairaus. Pureuduttaessa yksilötason harrastamiseen hieman syvemmälle, voidaan vielä vetää erilaisia linjoja harrastuksen muodoista. Kerhotoiminnassa ja aktiivisesti alan tapahtumissa pyörimisen sijaan harrastaja saattaa omistaa harrastuksensa, ja kaikki tilansa, tietyn automerkin edustajien ja niiden osien säilömiseen. Vaikka sitten ihan vallitsevan säätilan mukaan valittavin perustein. Samanhenkisiä harrastajia voi nähdä puhaltamassa yhteen hiileen, mutta niitä kekäleitä on ainakin säkillinen erilaisia
Autojaan läpikäydessä harrasta-
Ranskatar käänsi sitkeällä väsytystaistelulla pään ja lopulta koko sydämen. Myöhemmin tutuiksi ovat tulleet luonnollisesti niin Xsarat kuin Xantiatkin. Muun muassa Volvoa ja Mersua ainoina oikeina automerkkeinä pitänyttä harrastajaamme kohtasi kuitenkin 1980-luvun alkupuolella työkuvioiden myötä ranskalainen outous, Citroën. Ranskatar käänsi sitkeällä väsytystaistelulla pään ja vei lopulta koko sydämen. Harrastuksen alkutaival on ollut tarinamme tapauksessa hyvin tyypillinen. Pieteetillä työlleen omistautunut nuorimies uskalsi ottaa merkin vastaan ja toimi sen kanssa ammattimaisin ottein, vaikka taustalla kyti kova epäilys merkin luotettavuudesta. Ammattimainen näkökulma luisui orastavaksi elämäntavaksi.
Tulevaisuus näyttänee, onko citroënismi pesiytynyt perintötekijöihin miten vahvasti. jamme pysähtyy hetkeksi miettimään ja nimeää tästä joukosta kaikkein mieleenpainuvimmaksi malliksi ehkä hieman yllättäen ison farmarin, CX Familialen isolla turbokoneella. Citroëneita on luonnollisesti vuosien saatossa ollut ja mennyt, mutta tällä hetkelläkin kokoelmista löytyy jokunen museoikäinen helmi.
07/11
Hammaslogoa jos jonkinlaista
Harrastajamme on luonnollisesti tutustunut merkin mallikirjoon hyvin laajalla skaalalla jo sieltä nuoruusvuosilta lähtien lähinnä työnsä puolesta. KOKOELMA viettää lepopäiviään pääsääntöisesti kattojen alla, tämä 25 RD Turbo tekee poikkeuksen sääntöön.
PÄÄSKYSET eivät osoita kunnioitusta tälle navetan päädyssä majailevalle helmelle. Ammattimainen näkökulma merkkiin luisui kuin huomaamatta orastavaksi elämäntavaksi, nimittäin tuosta päivästä lähtien Citroën on kuulunut koko perheen elämään. SIKSI ylemmän kuvan CX 2000 Pallas piiloutuu linnuilta peiton alle.
HYDRAULIPUMPUN lumoavaa sytkytystä. Kokemusta ja kilometrejä erilaisista Sitikoista on plakkarissa siis kunnioitettava määrä. Saattaa kuulostaa monen lukijan korvaan kiusallisen tutulta erityisesti ranskalaisten autojen kohdalla. Harrasteautoiksi luettavista merkin vanhemmista malleista alla on ollut muun muassa Rättäriä ja DS:ää, unohtamatta legendaarista B11:sta. Erityisen pehmeän kyydin lisäksi se oli moottorinsa ansiosta varsin ärhäkkä ja kulki kuulemma kuin juna. Mielen oli saanut muuttumaan aktiivinen merkin parissa toimimi-
nen, jolloin tutustuminen Sitikan saloihin ja hienouksiin oli tapahtunut lukuisten ajokilometrien myötä puolivahingossa. Anonyymina siksi, että kuvatunlainen autojen leposija myös säilyisi seesteisenä tulevaisuudessa. Perhepiirissä jokapäiväisenä käyttöautona on luotettu vuosien mittaan muun muassa lukuisiin CX:iin ja BX:iin pienempää Visaa unohta-
53. Harrastuksen voidaan sanoa uineen veriin ja jopa geeneihin, sillä jälkikasvukin on myöhemmin aloittanut autoilutaipaleensa kyseisen merkin edustajilla.
matta. Tosin ilman kolkutusta ja kovuuden tunnetta. Pari vuotta Sitikoiden kanssa hyvin menestyksekkäästi puuhanneena yhtenä kauniina päivänä nuorukaisen käyttöautoksi vaihtui sitten se ensimmäinen oma Citroën, mallia BX 16 TRS. Toki muidenkin merkkien edustajia on välillä mahtunut käyttöautojen rooliin, näin on saatu sopivasti vertailukohtaa erilaisten autojen ominaisuuksista. Kokoelman helmiä myös ulkoilutetaan harvakseltaan, vuorossa DS 23 ie "plyyshipallas", vuosimallia 1972.
yksilöt saavat levätä rauhassa, joten olisiko liikaa inhimillisin termein puhua jopa vanhainkodista?
C-kromosomi
Juttumme anonyymina esiintyvä päähenkilö edustaa juuri tätä jälkimmäisenä toimintamallina esiteltyä harrastuksen muotoa. Autot ovat kiinnostaneet ja kuuluneet elämään jo nuoruusvuosista lähtien
MYSTISIÄ vihreitä ja punaisia nesteitä, joiden sekoittamisesta seuraa aivan kauheita.
54
07/11. LÄPIKÄYTYJÄ ja kunnostettuja latureita tulevaisuuden projekteihin.
SIISTISTÄ rivistä löytyy takalyhtyjä CX-malliin. PELTIOSIA löytyy joka lähtöön ja kuntoluokkaan. Sitruunakuume
JOKUNEN vanne on pahojen päivien varoiksi laitettu talteen.
KAUKAA viisaana on harrastajamme taltioinut myös muutaman tehtaan kääreissä olevan maskin.
PÖLYKAPSELEITA ja käytännössä uusia etulyhtyjä B-malliin. KIPINÄ on turvattu vuosiksi eteenpäin
Vaikka hurjimmat keksinnöt ovat ehkä nykymalleissa hieman pienemmässä roolissa, on merkillä historian taakka kannettavaan. Merkillä on ollut kautta aikojen teoksissaan varsin erilaisia ja omalaatuisiakin teknisiä oivalluksia. Citroën vain vaatii sekä omistajaltaan että huoltoliikkeeltä oikeanlaista suhtautumista ja vihkiytymistä asiaan. Osa laittaa niityn perhoset lasin alle talteen seuraavan haaliessa nimikirjoituksia. Kun keskustelu kääntyy Sitikoiden ehkä tunnetuimpaan ominaisuuteen, mukavuuteen, toteaa tarinamme päähenkilön ovelasti sen olevan lähes huomaamaton voimavara. Tällöin luonnollisesti laskun loppusumma on ollut ehkä totuttua korkeampi. Osalle merkittävää on rahallinen arvo, kun toisille merkitsee enemmän vaikkapa kerättävään kohteeseen liittyvä historia ja tunnesidonnaisuus. Joidenkin tavoitteena on yksinkertaisesti saavuttaa kokoelmassaan mahdollisimman suuri määrä kerättäviä asioita. Tämä väite on helppo
ESITTEITÄ ja varaosaluetteloita löytyy luonnollisesti mallista toiseen.
07/11
55. Hän hieman harmittelee, että monet erikoisina pidetyt tekniset ratkaisut ovat olleet jopa fiksumpia ja simppelimpiä, mihin valtamerkkien osalta on totuttu.
perustaa vankkaan kokemukseen lukuisista automerkeistä vuosien varrelta. Pidemmätkin matkat sujuivat kuin huomaamatta vähemmillä pysähdyksillä, muistelee tarinamme päähenkilö. "Merkkiin perehtyneeltä ei kulu huoltotoimiin normaalia kauempaa aikaa", harrastajamme valistaa. Itse asiassa lähes mitä tahansa on mahdollista kerätä, ja melko varmasti kerätäänkin. Esimerkiksi taiteenkerääjien lisäksi meistä löytyy niin postimerkkien kuin muovisten keittiöastioidenkin kerääjiä. Erilaisista teknisistä ratkaisuista johtuen esimerkiksi tavalliseksi kaavailtu korjaamokäynti on saattanut ottaa enemmän aikaa pään raapimisen muodossa. Kaasunestejousituskin on niin eksoottinen, että pelkkä maastoon eksynyt jousipallo voi aiheuttaa poliisioperaation räjähdevaaran vuoksi. Merkkiuskollisten Citroën-käyttäjien voisi siis kuvitella olevan jopa onnellisen tietämättömiä autonsa mukavuudesta.
Keräämiskulttuuri
Ihminen on kehittänyt itselleen eriskummallisen tavan kerätä jotain. Jo esi-isät harrastivat ruuanhankinnassaan keräämistä. Tämä on osasyy siihen harhaluuloon, että Sitikka olisi erityisen kallis ja vaikeasti ylläpidettävä auto. Sitikassa on ehkä hiukan enemmän niitä tarkkuutta ja huomiota vaativia huoltokohteita kuin tavallisemmissa merkeissä, mutta sehän ei luotettavuutta vähennä. Kerääjän saaliista muodostuu kokoelma, jota pyritään kasvattamaan erilaisin kriteerein. Vaikka hurjimmat keksinnöt ovat Citroënin nykymalleissa ehkä hieman pienemmässä roolissa, on merkillä historian taakka kannettavaan.
YLELLINEN CX 25 TRD Turbo 2 muovipuskurein oli aikakautensa nopein sarjavalmisteinen diesel.
taittaessa ei selkä puudu, eikä niiden tien kuoppien olemassaoloa tule edes ajatelleeksi. Citroënin mukavuuden nimittäin huomaat vasta ajettuasi jonkin toisen automerkin edustajalla. Nykyihmisillä fyysinen kerääminen on kiteytynyt erilaisiksi harrastuksen muodoiksi. Sitikalla matkaa
Liikkumisen huomaamaton keveys
Luotettavuudesta kysyttäessä aiheessa syvällä oleva harrastaja toteaa Citroënin olevan kuten mikä tahansa muukin merkki. Nämä kaikki kriteerit huomioon ottaen, eiköhän yksi Citroën-kokoelmakin vaikuta jo melko normaalilta.
Väärin ymmärretty
Sitikkaan on aina muiden ranskalaismerkkien tapaan liittynyt vahvoja ennakkoluuloja. Huoltotoimet on syytä suorittaa merkistä riippumatta asianmukaisesti ja huolettomia kilometrejä on näin ollen varmasti edessä
Turenki
56
07/11
"Kun ostin mopon, siitä oli aika paljon osia hukassa ja vaikutti siltä, että se oli saanut toisen omistajansa aikana kovaotteista kohtelua. Kotonani oli kyläpaja ja sain rakennella siellä kaikenlaista. Juuri tämä kyseinen malli on vielä harvinaisemmasta päästä: olen ostanut itselleni Helkaman mopokirjan, eikä siinäkään ole yhtään kuvaa tästä mallista", Hannu Kivistö kertoo.
matka joutui jo huomattavasti nopeammin, kun alla oli jo kevytmoottoripyörä", hän muistelee hymyssä suin vuosien takaisia ajokokemuksia.
Teksti: Lea Lahti Kuvat: Kari Mattila
Kolmen omistajan omana
Ensimmäinen koti Kivistön Helkamalla oli metsänhoitajan perheessä, jossa isä työnsä vuoksi ajeli paljon mopedilla. Itse asiassa kaikki omistamani mopot ovat olleet Sachsin moottorilla varustettuja. Aion kyllä vielä löytää paremmat, mutta sellaisenaankin mopo on mukava maskotti Turengissa sijaitsevassa autoliikkeessäni: se kiinnostaa kovasti liikkeessä poikkeavia asiakkaita. Vuosien kuluttua, isän siirryttyä ajasta ikuisuuteen, oli perheen muutettava pois työsuhdeasuntona olleesta omakotitalosta. "Koko päivä siinä meni, kun päristelimme mopoilla hyvässä kelissä Turengista Jyväskylään. Seuraavana vuonna
"Kun ostin mopon, siitä oli paljon osia hukassa ja se vaikutti saaneen kovaotteista kohtelua.
07/11
57. Etenkin moottori oli kokenut kovia, se oli ihan säpäleinä. Helkamahan ei ollut aikanaan ollenkaan niin yleinen mopo kuin Tunturi, nykyisinkin Tuntureita ja varsinkin Pappoja on paljon, mutta Helkamaa vähemmän. Kun ikä salli vauhdikkaampien menopelien ohjastamisen, mopedi jäi hyväkuntoisena uinumaan kotinurkkiin. Mopo käynnistettiin uudenaikaiseen tyyliin kertapolkaisulla käynnistyspolkimesta, toisin kuin edellisen vuoden malli, joka piti vielä polkea käyntiin "polkupyörätyylillä". Sekin oli Sachsin moottorilla, kuten tämä Helkama Majorkin on. "Kunhan vaan muistaa antaa riittävästi ainetta." "Minulla oli jo 7-vuotiaana ensimmäinen oma mopedi. Kaikeksi onneksi peltiosat olivat kuitenkin säästyneet suhteellisen hyvässä kunnossa, mutta maalipinta oli haalistunut, naarmuuntunut ja kolhiintunut vuosien saatossa.
Sachsin moottorilla
Helkama on hyvässä ajokunnossa ja se saakin liikuntaa vähintään kerran kuussa, useimmiten useamminkin. Katselimme ajot, ja reissu oli oikein onnistunut siihen saakka, kunnes maanantaina kotimatkalla alkoi sataa heti kun olimme päässeet liikkeelle ja satoi sitten koko matkan. Autoliikkeen maskotti
Helkama Major
Hannu Kivistön autoliikkeessä Turengissa on esillä sievä sininen mopo, joka ei kuitenkaan kuulu myytävien ajoneuvojen joukkoon. Nykyinen omistaja löysi Helkaman muutama vuosi sitten vaimonsa kotitalon naapurista, jonne se oli jäänyt seisomaan toisen omistajan jäljiltä. Moponi olivat monenlaisista rungoista yhdisteltyjä menopelejä ja niitä rakennellessa opin paljon." Kun Hannulla karttui ikää riittävästi että mopolla sai luvallisesti ajaa, hän ajeli vuonna 1968 kaverin kanssa Jyväskylän Suurajoja katsomaan. Helkama Major on omistajansa itse kunnostama ja toimittaa puodissa maskotin virkaa.
M
opossa olisi vieläkin laitettavaa: pakoputki saisi olla kauniimpi ja moottorin poski voisi olla parempi. Pienikokoinen metallinhohtosininen mopo oli takuuvarmasti mieleinen menopeli uudelle omistajalleen. Jonkin aikaa kauppoja hierottuaan Kivistöstä tuli Helkama Majorin kolmas omistaja. Lisäksi moposta puuttui paljon osia, muun muassa toinen takaiskari ja kaikki sähkölaitteet olivat joutuneet hukan teille", Kivistö kertoo. Siinä yhteydessä Helkama myytiin eteenpäin rajanaapuriin uudelle mopoikäiselle omistajalle. "Se on laakin peli", Kivistö kehaisee ajokkiaan, joka lähtee takuuvarmasti käyntiin yhdellä polkaisulla. Kun talon poika tuli mopoikään, hänellekin ostettiin oma ajopeli, vuosimallin 1970 Helkama Major
Jousitettu istuin lisää matkustusmukavuutta huonoilla teillä.
"Autoon verrattuna mopon kunnostus on pikkujuttu, mukava yhden talven projekti."
Vähällä vaivalla kuntoon
"Löysin hyvällä tuurilla nettiilmoituksen perusteella toisen, tosin väriltään oranssinpunaisen mopon, josta sain aika paljon puuttuvia osia. Zyndappin myyntiesitekin olisi jo olemassa", Kivistö perustelee ostoaikeitaan.
58
07/11. Hän päätti maalauttaa Helkaman alkuperäisväriin ja Hemmo Aaltonen teki maalaustyön paikallisessa automaalaamo Histec oy:ssä. Toivottavasti saisin ne ostettua kaveriksi Helkamalle. Tankinkorkki kannustaa luottamaan Esson tuotteisiin.
ALKUPERÄINEN moottori oli ajettu käytännössä silpuksi onneksi varaosamoposta löytyi täysremontoitu yksikkö tilalle.
KILPI on mukavasti sävy sävyyn muun mopon kanssa. "Juuri tämän mopon omistamisessa on mukavaa se, että tiedän sen historian sekä tunnen ensimmäisen omistajankin henkilökohtaisesti. Varaosamopon moottori oli vastikään kunnostettu, joten moottoriongelma ratkesi helposti sen avulla", Hannu kertoilee. Olen kunnostanut muutaman autonkin, ja autoon verrattuna mopon kunnostus oli pikkujuttu, mukava yhden talven projekti", Kivistö kertoo. En aio koskaan myydä sitä pois, päinvastoin yritän hieroa kauppoja parista Zyndapp-moposta, jotka ovat samassa paikassa, mistä tämänkin löysin. Helkama Major
ALKUJAAN puutteellinen aihio on kunnostettu yksityiskohtia myöten hienoon kuntoon. "Helkama tuli kuntoon yhden talven aikana; purkasin, putsailin ja kasailin sen pikkuhiljaa autotallissani
Mopedimainonta oli likipitäen olematonta, mitä nyt joku paikallinen kauppias joskus... Näihin aikoihin oli jo ehditty toteamaan suomalaisten "jakautuvan Tunturi- ja Solifer-puolueisiin". Koneviesti-lehdessä sitä kuvailtiin näin: "mopedin rakennetta sävyttää yksinkertaisuus ja ulkonäköä ei ole asetettu muuttamaan mitään tarpeettomia peltisuojuksia". Kevättalvella katsastettiin sitten Helkama Major S-502MA -tyyppimerkinnän saanut uusi malli. Keväällä 1969 hyväksyttiin hiukan muuttunut versio, joka kantoi virallista nimeä Helkama Major S-50 2MA-SF. Hinta oli sopiva eikä mopedistakaan suuria puutteita löytynyt, vaisu menekki selittyykin parhaiten tehtaan lähes olemattomalla panostuksella markkinointiin.
H
elkama Major -mopedi tuli tarjolle 1960-luvun lopulla. Helkaman mopedien näkyvyys jäi niidenkin varjoon. Helkama Majorista jäi yleisölle tuskin mitään vaikutelmaa eikä valmistaja vaivautunut tuotettaan näkyville nostamaan.
Uusi moottori
Major oli hankolaistehtaan edellisistä malleista ja perinteistä poikkeava sikäli, että länsisaksalainen Sachs-moottori oli siinä korvannut italialaisen Demmin. Tunturin Sport ja vakiomallit olivat mainonnallaan hyvin esillä, ja Tunturi Automat edusti uutena mallina käytön helppoutta. Helkama tuotti tähän aikaan monenlaista kestokulutushyödykettä, joita mainostettiin ahkerasti. Tosin 50-luvun mittaan tehdyissä kokeilumalleissa oli käytetty myöskin Sachsin koneita. Major oli uusi malli niin kutsutusti "vakiomopedien" ryhmään, jossa edeltäjänsä Helkama De Luxe oli vuosikymmenen puolivälin aikoihin tehnyt epäonnistuneen esittäytymisensä. Sarjatuotantomalleissaan Helkama oli kuitenkin turvautunut Demmiin, ja rinnakkaisversioissa eli ASE-mopedeissa Mosquitoon. Major oli ilmiselvästi ajateltu vakiomopoksi. Major oli lähes satasen halvempi kuin Tunturin vakiomalli ja Soliferin vakioon nähden ero oli vielä tuntuvampi. Samaan aikaan myyntiin tuli Minin ulkoapäinkin uusittu versio Sachsin voimaannuttamana. Keväällä 1972 Major maksoi 1150 mark-
07/11
59. Öglaendin mopedit olivat näiden lisäksi kohtalaisen hyvin esillä. Jopo pidettiin hyvin esillä. Tuoreissa tuotantotiloissa kahdelta linjalta valmistui polkupyöriä, yhdeltä mopoja. Se oli levyrunkoinen, vaikkei sitä levyä paljoa ollutkaan.
kaa eli suunnilleen saman kuin Tunturin vakiomopo Maxi ja satasen vähemmän kuin Solifer Export.
Teksti: Olli J. Major ei jatkossakaan suuria muutoksia kokenut. Helkama Major oli yksinkertainen ja näytti siltä. Suomalaisen mopediteollisuuden ensimmäinen sarjavalmistaja ja alkuvuosien markkinajohtaja Helkama oli tässä vaiheessa ehtinyt menettää asemiaan. Helkama oli aloittanut Jopojen tuotannon. Tarjolla oli "kevytmopoksi" ajateltu Export-mallin seuraaja Mini sekä "nuorisomalliksi" ajateltu Mini GT. Solifer toimi hyvin aktiivisesti osallistumalla näyttelyihin ulkomailla, ja esittelemällä kevytmopedien sarjaan kolmekin uutta Anker-Lauran automaattikoneistuksella varustettua mallia. Malleja uusittiin niin, että kevyt ja matala Export 2 M sai tyyppihyväksynnän talvella 1968, samoin Mini GT-3M ja Mini 2 M hiukan myöhemmin. Kevään 1969 myyntikaudella Major S:n hinta oli 895 markkaa. Helkaman mopedit alamäessä
Majorista ei tullut myyntimenestystä. Ojanen
Jopo vs. Suhteellinen hintaetu kapeni vuosikymmemen vaihduttua. mopo
Majorin aikana valmistajan ja markkinoijien kiinnostus kohdistui jälleen poljettaviin pyöriin. Perinteiset Export- ja Speed-mallit pidettiin ajan tasalla. Sen tuotantokapasiteetiksi sanottiin 2 500 kappaletta vuodessa. Mainonta oli aktiivista. Tähän aikaan tarjolla olleet kevytmopot olivat Majoria tuntuvasti halvempia. Uutuusmallin titteli jo viittasi siihen, että moottorina oli Sachs S 50MA -tyyppinen kone. Yleisö otti uudenmallisen polkupyöräilyn vaihtoehdon kiinnostuneena vastaan. Mopedien tuotanto oli pudonnut neljännekseen huippukauden lukemista
Kapeassa listassa virheet eivät niinkään näy, mutta leveässä puskurissa tai kaarevassa tankissa pohjatyöt on tehtävä todella huolellisesti, jos lopputuloksesta haluaa hyvän. "Peltityöt tulevat varmaankin jatkossa muuttumaan jonkin verran, koska uudempien ajoneuvojen koreissa on käytetään erilaisia lujuuksia ja eri materiaaleja. Raunon mielestä Hiacen vetokoukku ei näyttänyt hyvältä, joten mies hitsaili puhdetöinään rosterista komeat kuoret sen päälle. Luulen että jatkan työntekoa jossain määrin vielä eläkkeelle jäätyänikin", hän suunnittelee.
Kromauksen salat
Kromattavien osien kunnostus etenee siten, että kun asiakas tuo esimerkiksi lommoisen moottoripyörän tankin Raunolle, hän vie sen ensin kromaamoon, jossa vanhat kromit poistetaan. Tekniikka on uudemmissa menopeleissä hankalampaa ja monimutkaisempaa, joten työnkuva tulee ehkä olemaan vähän erilainen tulevaisuudessa", Rauno arvelee. Raunon mukaan Suomessa on tällä hetkellä kolme eri kromaamoa, jotka ottavat töitä vastaan. Ja tottahan se on, että jos 50-luvulla 20-lukuiset ajoneuvot olivat mobiileja, nyt samalla kaavalla laskettuna 80-lukuiset ovat jo kunnostuksen arvoisia aihioita vaikkei se itsestä siltä tunnukaan. Työvuosien aikana kunnostettava kalusto on nuorentunut, harvoin tulee enää kunnostettavaksi 19201930-luvun autoja tai niiden osia. Osa harrastajista on todella taitavia ja huolellisia ja he osaavat tehdä pohjatyöt hyvin, mutta jos lähtökohtana on epätasainen pinta, ei lopputuloksestakaan voi odottaa sen kummempaa. "Aion tehdä tätä niin kauan kun vaan jaksan ja terveyttä riittää. Kromaus ei täytä lommoja vaan päinvastoin korostaa niitä."
kromaamossa. Kromaus ei täytä lommoja eikä naarmuja vaan päinvastoin korostaa niitä", yrittäjä painottaa. Jos asiakas toivoo valmista kolmen vuoden kuluttua, voin varmasti luvata, että se onnistuu. "Jotkut harrastajat hiovat itse osansa ja tuovat ne minulle vain kromausvaihetta varten. Tämän jälkeen osa palaa takaisin Kalliokorvelle, joka oikaisee ja hioo sen huolellisesti tasaiselle peilipinnalle, minkä jälkeen tankki käy uuden kylvetysreissun kromaamossa ja saa upean kiillon pintaansa. Aikataulu riippuu toki paljon myös ajoneuvon kunnosta ja koosta", yrittäjä kuvailee.
TYÖTILAAN mahtuu useampi auto kerrallaan. "Pohjatyöt on tehtävä todella huolellisesti. Moottoripyörän tankin kunnos-
KAIKKEA voi kaunistaa. Karkeasti laskeskellen reilun parinkymmenen vuoden aikana noin 23 000 kulkupeliä on saanut osiinsa uuden kiillon Kalliokorven käsien kautta, ja jatkoa on luvassa. Silloin olisi tietenkin viisainta hankkia varaosa-aihio, jota voisi hyödyntää. "Joskus on vaikea päättää, milloin lopettaa", Rauno huokaa. "Jos koko auto tuodaan entisöintiin ja halutaan se valmiiksi vuoden päästä, tekee aika tiukkaa. Kromattavan osan koko vaikuttaa myös työn haasteellisuuteen. Hinta-arvion Kalliokorpi voi antaa muutaman kympin tarkkuudella tankin nähtyään, mutta osaa näkemättä hintaa on lähes mahdotonta arvioida. Hinta vaihtelee myös käyttötarpeen mukaan: tehdäänkö kromiosia kovaan ajoon tulevaan kulkuneuvoon vai menopeliin, josta valmistellaan palkintomagneettia näyttelykäyttöön.
Vuosikymmenet vaihtuvat uudempiin
"Tätä työtä tehdessä tapaa monenmoista ja -ikäistä harrastajaa. Se kyllä onnistuisi, jos keskittyisi vain siihen, mutta kun sivussa on aina tekeillä pienempää osahommaa, on yksi vuosi vähän liian piukka aikataulu. "Ompelukonetta minulla ei ole, eli verhoiluja en tee itse. Taustalla näkyvä muoviseinä pitää isommissa ja likaisemmissa hiontahommissa syntyvän pölyn pois muista tiloista.
07/11
61. Myös maalaukset teetän vieraalla." tuksessa, johon sisältyy pohjatyöt ja kromaus, hinta liikkuu muutamissa satasissa. Silloin vaan paikataan ja hiotaan niin kauan, että saadaan kunnollinen pinta aikaisiksi", Kalliokorpi juttelee. Nuoremmat sukupolvet kuitenkin ajattelevat niin ja 15-vuotiaalla pojallanikin on vuosimallin 1983 Toyota Crown työn alla", Kalliokorpi vertailee. Nuorimmat harrastajat ovat 25-vuotiaita ja vanhimmat jo eläkeikäisiä. "Joskus on kuitenkin niin, että ajopelillä on sellainen tunnearvo, että sen identiteetti halutaan säilyttää ja se halutaan kunnostaa mahdollisimman pitkälle alkuperäisosia käyttäen. Viimeistelyn tasoa ei voi kuin ihailla.
Haastetta kerrakseen
Haasteellisimpia ovat olleet tosi huonokuntoiset puretut ja vääntyneet aihiot, joissa toinen puoli on jo lähes mädäntynyt pois
Arvokasta avajaishumua
Triangle Motorin uusien tilojen avajaisia vietettiin lokakuun alkupuolella mukavissa tunnelmissa. Käytännössä perusteellisen kunnostuksen voi siis teettää autoonsa myös alkuperäisestä poikkeavaksi esimerkiksi verhoilumateriaalien, äänentoistojärjestelmän tai tekniikan osalta. Avara ja valoisa näyttelytila antaa juuri oikean vaikutelman palvelun tasosta ja samasta tilasta löytyvä harrikkapuoti tuo mukavasti kontrastia urheilu- ja loistoautojen täyttämälle hallille. Lopputulos oli kuitenkin sen verran kannustava, että jatkoa on kuulemma luvassa heti ensi vuonna.
PRÄTKÄPUODIN eteen parkkeerattu kaksipyöräinen kiinnitti ohikulkijoiden huomiota kasikoneen ja melko läskin takakumin avustuksella.
62
07/11. Hinnat eivät päätä huimanneet ja moni laatikko lähti uuden omistajan matkaan taskurahalla.
listassa kun oli lukuisia kiinnostavia arvoautoja etsimässä itselleen uutta isäntää. Päivän kiinnostavinta antia oli huutokauppa, jossa uusia omistajia haettiin useille arvoautoille.
Turku, 8.10.
Teksti ja kuvat: Kari Mattila ja Jan-Erik Laine
T
urussa sijaitseva Triangle Motors on opittu tuntemaan tinkimättömän laadukkaasta entisöintityöstä, joka toteutetaan myös asiakkaan toiveiden mukaisesti. Lisäpalveluna Risto Paunosen luotsaama yritys jäljittää asiakkailleen varaosia sekä kokonaisia erikoisautoja maailmalta siinä tapauksessa, että sopivaa ei löydy heti varastosta.
Trianglen uudet tilat löytyvät Orikedonkatu kahdestatoista, vain pienen matkan päässä edellisestä osoitteesta. Alustavassa huutokauppaYLIJÄÄMÄOSIA huutokaupattiin laatikkokaupalla. Syksy ei tunnetusti ole parasta aikaa harrasteautokaupassa, mikä lienee vaikuttanut tämänkin tilaisuuden vilkkauteen negatiivisella tavalla. Myös verstaan puoli täyttää odotukset niin työn alla olevan kaluston kuin yleisen siisteyden osaltakin. Joillekin yksilöille sellainen löytyikin, mutta yllättävän moni peli jäi kokonaan ilman tarjousta varsin kohtuullisesta lähtöhinnasta huolimatta. Avajaispäiväksi paikalle saapui runsaasti yleisöä, eikä varmasti vähiten uteliaisuutta herättäneen huutokaupan takia
Nuija paukahti pöytään 66 000 euron kohdalla.
HUUTOKAUPATTAVIEN autojen jono jatkui pihalle saakka. Hinta lähti kiipeämään 45 tuhannesta ja kaupat lyötiin lukkoon aplodien saattelemana lukkoon 56 tuhannen euron kohdalla.
YKSI huutokaupan kauneimpia myyntikohteita odottelemassa omaa vuoroaan. Stringo -autonsiirtelylaitteet.
HIENO MGC GT ei kuulunut huutokaupattaviin, mutta myytävänä se oli kuitenkin. Viron kilvissä oleva Volvo on ollut aikaisemmin Suomen rekisterissä, ja uutta omistajaa haettiin taas auton vanhasta kotimaasta. Kolmelitraisella kutosella varustetun GT:n lasiin oli ripustettu 17 800 euron hintalappu.
07/11
63. KORJAAMOTILAT ovat varsin siistit ja kuten näkyy, entisöinti- ja huoltopalveluille löytyy myös asiakkaita.
RENAULT Caravelle ei kiinnostanut huutajia, mutta se ei myyjää haitannut autosta kun oli jätetty kymppitonnin ennakkotarjous, joka riitti omistajanvaihdokseen asti.
MONACON rekisterissä oleva Mercedes 600 kiinnosti huutajia. Ei löytynyt tällä kertaa.
MYYNTITISKIN liepeillä oli näytillä työn alla oleva Fiat 850 Racer vuodelta 1970. Projekti alkaa olla vähitellen voiton puolella.
TRIANGLE Motorin maahantuontiohjelmasta löytyy mm
64
07/11
PAGODAN kohdalla meklari kokeili yleisön kiinnostusta 29 tuhannen kohdalta, josta tultiin pykälä kerrallaan alaspäin. Viinipulloa lukuun ottamatta kaikki oli myös kaupan. Uniikki ajopeli liikkuu skootterin voimanlähteen avulla, mutta tuskin näitä kuitenkaan pihaleikkejä varten hankitaan.
ASIANTUNTEVA henkilökunta kertoi mielellään entisöintityön vaiheista ja mahdollisuuksista.
PERINTEISIÄ brittisportteja siinä oikeassa värissä. SATASEN raja ylitettiin ensimmäisen kerran Jaguarin stereoita sisältävällä laatikolla, jonka kauppahinta kohosi 110 euroon.
AVAJAISIIN kuului myös tuote-esittelyjä. Kent-kemikaalien ohella paikalla päivysti Presta-vahoja ja pesuaineita esitellyt Markku Uotila (kuvassa oikealla). Käyrä kääntyi nousuun kuudentoista kohdalla ja lopulliseksi myyntihinnaksi muodostui 22 000 euroa.. LASIVITRIINEISTÄ löytyi oheisrekvisiittaa, kuten Jaguar-merkkisiä kelloja ja avaimenperiä, hienoja pienoismalleja ja niin edelleen. VUONNA 1937 kilpa-autoksi rakennettu Alvis Barson Special on yksi Triangle Motorin asiakkaalleen tilauksesta tuoma auto. MINIATYYRI-MASERATI vaihtoi omistajaa tasan kymppitonnilla
Corvetten korisarja jakaa varmasti mielipiteitä siinä missä kutitellun murtoluvun spartalaiset kuppipenkitkin.
MUKAVASTI patinoitunut ruskea Jaguar lienee oikeasti käytössä, sillä toimitus on törmännyt tähän yksilöön aiemminkin.
07/11
65. Tämäkin Aston Martin -kaksikko on melko ainutlaatuinen näky.
450 euron hinnalla uuden omistajan löytänyt Jaguarin kori oli sen verran sopivan hintainen, että se olisi käynyt vaikka koristeeksi heinälatoon tai pihamaalle.
LAATIKOLLINEN Jaguarin osia, tarjoaako joku kymmenen euroa. ERIKOISAUTOISTA kiinnostuneen kannatti tulla paikalle vaikka vain parkkialueen vehkeitä ihastelemaan. LANCIA Beta Coupen alin hinta olisi ollut seitsemän tuhatta. Ainakin päällisin puolin kunto oli niin upea, että olisi luullut ostajan löytyvän siihen rahaan.
MUSEOKILPINEN Hudson Pacemaker ´50 kiinnosti kovasti, mutta 12 tuhannen euron lähtöhinnasta huolimatta ainuttakaan huutoa ei yleisön joukosta kuulunut.
KEVÄÄLLÄ näin upean Jensen Healeyn hinta olisi varmasti kivunnut reilusti yli 7 700 euron lähtöhinnan, nyt oli hiljaista tuollakin pyynnillä.
ERIKOISTA kalustoa parkkipaikalla. Viisitoista
Teivoon tullaan
vanhasta tottumuksesta useimmiten harrastekavereita tapaamaan, mutta kauppakin käy, kunhan tavara on edes jollekin tarpeellista ja hinta kohdillaan. PUHALLUSLAMPPU toisensa jälkeen päätyy peiliksi kiillotettuna keräilijöiden rivistöihin, mutta vielä näitä putkahtaa myyntipöydille löydettäviksi.
October Swap Meet
Teivon Ravirata, Tampere 8.10.
Ulkoromppareiden kauden on perinteisesti päättänyt Tampereen seudun roddarien järjestämä October Swap Meet. Niin tänäkin vuonna.
Teksti: Jan-Erik Laine Kuvat: Tuukka Erkkilä
L
okakuu on hyvä aika järjestää rompetori, sillä kesäkiireistä suurin osa alkaa olemaan jo takanapäin, eikä tapahtumakalentereissa ole joka viikonlopulle enää lukuisia päällekkäisyyksiä. Löytöjään kanniskelevaa yleisöä lähes kesäinen keli houkutteli rutkasti
ja moni saapuikin paikalle harrasteautoillaan.
ETTEI vaan olisi kaverilla ollut Helkama AX vailla hyvää etuvannetta. Osa rompparitavarasta on kaikille tarpeetonta, mutta loppusyksystä hyvät talvirenkaat ovat kysyttyä tavaraa. UUSI tai täysin ruosteettomasta purettu etuloksu on aina parempi jos vaihtoehtona on jo useita kertoja parsitun ja silti mädän elvyttäminen. 66
07/11
Tähän 13 000 euron ´65 Harrikkaan oli ympätty lukuisia tuotemerkkejä joilla oli päästelty jo 10 000 ilmeisen kovaäänistä kilometriä. EI taida sopia viereiseen pyörään. Pyyntiä 600-kuutioisella rumpujarrufillarilla oli 3 250 euroa.
SATASEN pyynnillä kaupan ollut, lähes neljäheppainen Arkkimeedes on huomiovärinsä avulla helppo löytää pohjasta, jos hätäpäissään tehty kiinnitys veneen perään sattuu epäonnistumaan.
´68 Helkama Mini GT näyttäisi ruopineen ketjunsa paikoiltaan. LOKASUOJIA pienipyöräiseen Vesta- tai Crescent-mopoon.
NIILLE jotka eivät osaa lukea näitä fillareita mistä ne milloinkin on kasattu, on hyvä laittaa selventävä tietolappu. Nortoniin tai Royaliin kävisi.
07/11
67. TUO ei taida olla kovin vanha grammari. NÄMÄ sen sijaan taitavat olla jo ainakin yhteensä sata vuotta vanhoja.
KAHVILARAASERIKSI rakennellun ´71 Bemarin muutokset kerrotaan merkityn otteeseen
Aina niitä kuitenkin lähtee jokunen myyntipöydältä entisöijien matkaan.
68
07/11. MYÖHÄISESTÄ ajankohdastaan huolimatta swappi houkuttelee lähtemään harrasteautolla, varsinkin jos ilma suosii kuten tänä vuonna.
EI ainoastaan pirteän värinen vaan myös huolellisesti viimeistelty Kupla on hukannut tuuletusikkunansa ja saanut katolleen taakseliukuvan aurinkokaton.
NÄILLE roiskeläpille on tullut rompepäivillä kiertäminen tutuksi
KUN kuljetuskalusto mahdollistaa tuomaan myytäväksi kaiken, jo kohta on kaikkea myytävänä.
MITÄ sille napakelkkaperinteelle on tapahtunut. Vieläkö sellaisia tehdään järvien jäälle. TÄLLÄHÄN on hyvä kerrata vaikka viime kevään MM-kisoja.
BEDFORDIIN olisi löytynyt ohjekirja, vaan tuskinpa siitä olisi neuvoja puukaasuvehkeisiin löytynyt.
07/11
69. Tästä voisi tehdä kelkan kesämuunnoksen.
SAISIKOHAN näistä ladottua Yhdysvaltain kartan kun laittaisi Kalifornian vasemmalle ja New Yorkin oikealle ja muut osavaltiot niiden välimaastoon paikoilleen?
´85 El Camino Chevyyn kuulunut komea ekvalisaattori-nauhuri olisi lähtenyt matkaan vitosella.
NO mutta, eikös tästä osavaltiosta pitänyt tulla juuri ne ruosteettomat
Ei tule talvella aika pitkäksi.
70
07/11. Yleisömääräksi laskettiin suunnilleen 1 100 ja myyjiä paikalla oli 72, molemmissa kasvua edelliskerrasta. Pienessä harrasteparkissa nähtiin tuttuja autoja ja olipa muutama sadetta pelkäämätön pyöräillytkin paikalle.
TÄLTÄ PÖYDÄLTÄ lähti köntissä monta laatikkoa BMW-motskarin riekaleita. OTTO Brandtin tarralla varustettu Master-kypärä löysi ottajansa. LEHDEN toimituskunnassa on eräs, jolla on pala Keimolan moottoriradan asfalttia kirjahyllyssään. Vitosella olisi nokittanut.
Haviksen romppari
Havukosken Palloiluhalli, Vantaa, 24.9. Veteraanimoottoripyöräkerhon
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
alajaoksena toimiva Japsistarat järjesti Vantaan Koivukylässä rompetorinsa, jossa osa jos toinenkin lähti uuteen kotiin.
H
avis-Romppari ei ole koolla pilattu, mutta tavara on koitettu pitää ensisijaisesti motskareihin liittyvänä, mistä kävijöiltä tulee kiitosta. Halliin ei paljoa enempää rompetta mahtuisikaan ja muutama myyjistä oli nyt jo jäänyt pihalle romuineen. Myyjälle jäi kuulemma kymmenien avopottien kokoelma josta harventaa
PARKKIKSELLA nähtiin Sami Kyttälän huikaisevan hieno ´64 Volvo PV 544 Sport, jonka tarkempaan esittelyyn palaamme tuonnempana. Missähän mahtaa mennä Suomen Kuvalehden aikanaan arpoma Fiat 500?
JOS on takavalo kummallinen niin sitä on moottorikin Suzukissa josta tämä on peräisin, nimittäin wankel.
NAAPURIMAASSA väkästelivät niitä toisiensa sisälle meneviä mummoja, olisivat tehneet näistäkin sellaisia.
VUOSIKYMMENET tarroja puuhailleen Harri Rintamäen motskaritarrat kestävät ylilakkauksen vaikkapa pyörän takissa tai katteissa. Ainakin Spo
rtsterin menovesisäiliös
tä (oikeanpuolimmaine
n kuva) syntyi kaupat.
MARSUT huppuineen olisi lähtenyt neljäänkymppiin, yksinäinen Luukas kahdella hupulla kahteen.
TUOSSA kohtaa on kyllä ollut ahdasta. Mallin mukaan tehdään vaikka mikälaista jos ei valikoimasta löydy mieleistä. Nyt hyvän löytäminen voi ollakin jo hankalaa. Timo Saarnolla on käynyt tuuri.
KLASSIKKOPARKIN rivissä nähtiin myös lehdestämme tutut Arto Miettisen autoslalomiin rakenneltu Fiat 500 sekä Marko Savin ja Elina Raukon Vauxhall Victor Estate.
07/11
71. SUZUKI Carryt olivat talviliukkailla varmaan hauskimpia autoja mitä tähän maahan tuotiin 80-luvulla. KAUPANKÄYNTI on väl illä tot
ista puuhaa
Erilaisia teemoja oli näyttelyn yhteyteen rakennettu kaikenmoisia ja vetonauloiksi oli maailmalta lennätetty monenlaista ihmeteltävää. Fiftarimusiikillaan touhuun tunnelmaa loi Vesa Snygg ja Satelliittiyhtye. Näyttelyteemoista vintage vei ajatukset 50-luvun amerikkalaiseen muotoiluun ja paikalla oli aikakauden vaatteita esitteleviä ja kaupittelevia yrittäjiä. Kyseinen yksilö on hiljattain
myyty ruotsalaiskeräilijälle, joka on kierrättänyt projektikuntoista aarrettaan nyt useammassa näyttelyssä. Rakennettujen motskareiden Petrol Circus -näyttelyssä olivat niin bomberit kuin chopperitkin ja ajonäytöksiä nähtiin surmanajopallossa kaikkien jäädessä henkiin. 72
07/11
TODELLISTA autorakenteluhistoriaa edusti tämä Chevy Van, joka on pokannut pokaaleita jo usella eri vuosikymmenellä.. Yhdeksän yksilön tiedetään säilyneen. Yksi ihmeellisyyksistä oli General Motorsin vuonna 1940 tekemä Futurlinerbussi, joita valmistettiin kaikkiaan vain 12 kappaletta. Kaikkiaan ajoneuvoja nähtiin suunnilleen 500 kymmenestä eri maasta.
40-LUKUINEN GM Futurliner on yksi tusinasta valmistetusta ja nykyisin ruotsalaiskeräilijän omistuksessa. X-TREME CAR SHOW
Helsinki, 24.-25.9.
X-Treme Car Show keräsi erikoisia ja harrastustavoiltaan hyvinkin erilaisia ajoneuvoja meiltä ja maailmalta osoittamaan, kuinka monipuolista voi vanhojen ajoneuvojen harrastaminen parhaimmillaan olla.
H
elsingin Messukeskus täyttyi XTreme-näyttelyviikonloppuna niin monipuolisella kattauksella harrasteautoilun ja -moottoripyöräilyn eri osa-alueista, ettei hallista tainnut puuttua mitään. Tässä hengessä järjestettiin paikalla myös Suomen ensimmäinen Pin-Up-tyttöjen kisa, jossa neitoset keikistelivät valokuvattavina esiintymislavan lisäksi näyttelyn lukuisten 50-luvun amerikanautojen ja rodien luona. Olipa paikalle lennätetty
vetonaulaksi amerikkalainen ammattikeikistelijä Sabina Kelley, joka itse ajelee miellään ´65 lowrider-Impalallaan
Maalauksella, ajokorkeudella ja vanteistuksella classic-Chevyt taipuvat kaikkien aikakausien trendeihin.
HARVEMMIN näitäkään enää liikenteessä näkee. YKSI pysäyttävimmistä oli Porsche-kerhon osastolla ollut ´54 avo-356. Amerikan latinoyhteisöissä syntyneet matalalla kulkevat lowriderit alkoivat ajan kuluessa nostelemaan nurkkiaan hydraulijousilla, ja nykyisin respektiä saa, jos jousista löytyy virtaa niin että koko auton saa loikkaamaan ilmaan.
LUKUISISTA näyttelyteemoista yhtenä oli vintage, jonka hengessä järjestettiin Suomen ensimmäinen pin-up-tyttöjen kilpailu. Musisoinnista vastasi Vesa Snygg ja Satelliittiyhtye.
07/11
73. Henri Poutalan ´84 Caprice Classic on klassikko jos mikä. NÄITÄ ei taida olla Suomen kilvissä ainuttakaan. Taitava straippaaja voi hyvinkin saada työtarjouksia niin rakenneltujen kuin entisöitävien ajoneuvojen raidoituksesta.
RAKENTELUTYYLISUUNTIEN evoluutio on monimutkainen ja monin paikoin myös kulttuurisidonnainen. Tämäkin Stutz Blackhawk tuli näytille Ruotsista.
PARHAIMPIA koreja ei tarvitse lähteä muuttelemaan. Moni pysähtyi visioimaan mielessään, miten tästä jatkaisi.
AMC-KERHON osastolla oli Jeepin lisäksi Pekka Järvisen ´71 AMC Hornet Sportabout.
NÄYTTELY tarjoaa tekijöille mahdollisuuden esitellä taitojaan
Enzo pehmeni vähitellen. Roikkui etumoottorisissa F1autoissa pidempään kuin muut, ja sai kiukkukohtauksia usein ja monenlaisista asioista. Siis markkinointia. Nelipaikkainen 308 GT4 korvattiin 308 GTB/GTS -sarjalla. Keskikonsolissa on radio, mutta sitä ei ole tarvinnut kytkeä päälle lainkaan, sillä muuten vakiokuntoisessa Ferrarissa on Tubi. Joku kuitenkin onnistui puhumaan Enzon ympäri, ja kun Fiatyhteistyöstä liikeni F2-sarjassa käytettyjä V6-moottoreita, ne päätettiin pultata kiinni tuotantoautoon. Yhtenä niistä oli joskus 1960-luvun alussa Enzon puheille
76
07/11
naapurikylästä reklamaatioreissulle saapunut Ferruccio-niminen tehtailija, jonka etumoottorinen Ferrari oli hajonnut. Enzo heilutti tyypilliseen tapaansa käsiään, tiuski ja tähdensi johtokunnan kokouksessa, että Ferrarin kuuluu olla V12-koneinen ja etumoottorinen, ja että Lamborghinin tai Porschen keskimoottorikelkkaan ei tulla hyppäämään, sillä nehän ovat vaarallisia ajettavia. Keskimoottori-Ferrareiden yläpuolella tarjoiltiin koko ajan niitä etumoottorisia V12-koneisia autoja, mutta valmistusmääriltään ja hinnaltaan ne olivat täysin toisessa todellisuudessa. Ja sitten on Ferrari. Huomattavasti vähemmän tunnettu nyrkkisääntö nimittäin menee, että Ferraria ei oikeasti ole koskaan kiinnostanut siviiliautojen rakentaminen ne ovat olleet välttämätön paha, jolla tehtaan kilpailutoimintaa on rahoitettu, näkyvimpänä osanaan tietysti Formula 1 -sarja. Enzon vastustuksesta huolimatta.
Viimeinen kolmelitrainen
Boschin suihkutuksella ja neliventtiilikansilla varustettu kolmelitrainen V8-kone ärähtää käyntiin selän takana. Keskimoottori-Ferrarista tuli nyt se auto, joka tuli ensimmäisenä kadunmiehen mieleen maranellolaismerkistä puhuttaessa. Uutuus oli nyt kaksipaikkainen, ja huomionarvoista on, että vuodesta 1975 vuoteen 1977 se oli lasikuitukorinen kesken mallivuoden materiaali vaihdettiin takaisin teräkseen. Toivosen toiveauto Ferrari 308
Ferrari 308
Maranellon tanssiva orhi nousee automiesten keskinäisessä rankkauksessa kunnioituslistan korkeimmille sijoille melkein poikkeuksetta. Dino 206 päivittyi ensin Dino 246:ksi, ja lopulta kokonaan uudeksi 308 GT4:ksi. Auton merkki vaihtui Ferrariksi, Dino jäi roikkumaan enemmän tai vähemmän epävirallisesti taustalle. Pelko ja kunnioitus kulkevat usein käsi kädessä.
Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen
Y
leisesti automaailmassa pätee nyrkkisääntö, että kilpailutoiminta on maksullista mainontaa, jolla autoja päästään myymään kisaviikonlopun jälkeen tavallisille teppotallaajille. "Mutta Ferraria siitä ei tehdä ei varmasti", Enzo ärisi ja lähti Ristorante Cavallinoon pastalle. Vanha Enzo sanoi aikanaan, että auto on kaunis kun se voittaa, eikä italialaisia ole voinut visuaalisen tajun puuttumisesta moittia monenkaan Ferrarin kohdalla.
Keskimoottorin lyhyt historia
Enzo Ferrari oli itsepäinen ja hankala mies. Kul-
mikasta 308:sia työnnettiin linjalta ulos pari vuotta, kunnes Enzo antoi periksi. Auto on viimeisiä kolmelitraisia kappaleita, pian tämän jälkeen 308 korvattiin faceliftatulla 3,2-litraisella versiolla. Enzo käski Ferruccion suksia takaisin traktoritehtaalleen, mistä sydämistyneenä tämä perusti superautotehtaan, aloittaen keskimoottorisella taideteoksella, joka tunsi nimen Miura
Tuli katsottua Magnum P.I:ta televisiosta, ja siinä oli tällainen. Alan harrastajat tietävät kertoa, että paljon pelätyt jakopään- ja kytkimen remontit onnistuvat pyöränkoteloiden kautta helpommin kuin monissa etumoottoriautoissa. "Tämä oli niitä autoja joita pikkupoikana ihailin, tottakai sillä on vaikutusta. Mikään paikka ei rämise, ei täristä eikä haise palaneelle sähköjohdolle sellaisiakin Ferrareita olen kokenut joskus. Kytkin vaatii voimaa vain kohtuudella. Vaikka voimaa on takana 240 hevosen verran, ei auto tunnu musertavan nopealta nykymittapuulla. Kolmelitrainen V8kone kuulostaa hermostuneelta ja vihaiselta aina.
KUN toiminto seuraa muotoa: fundamentaalinen ero Ferrarin ja tärkeimmän saksalaiskilpailijan väliltä löytyy muodoista ja yksityiskohdista. Ferrarilla taiteilijat piirtävät korin, jonka sisään insinöörien on sovitettava tekniikka.
MITTARISTO on sekin enemmän 60-luvulta kotoisin. Vaihteensiirto on uskomattoman tarkka, ja oikealla rengastuksella varustettu 308 pujottelee Bodom-järven mutkahelvetin läpi tarkasti kuin ajatus. 308:n ja vastaavien muotokieli puhuttelee minua, kuten monet muutkin 60-luvun lopulta 70-luvulle", Jari maalailee. Moottoritien rampista kiihdyttäminen vetää naamalle typertyneen virnistyksen, pääosin ihokarvoja nostattavan soundtrackin johdosta. Vanhat kasikoneiset Ferrarit eivät edes maksa omaisuuksia, joten mitä jos jättäisit seuraavan uuden käyttöauton päivityksen tekemättä. Flatplane-koneen kiroilu päätyy ilmoille lähes vailla minkäänlaista moderointia.
Stylen pakoputkisto, joka päästää raivoisan flatplane-koneen kiroilun ilmoille lähes vailla minkäänlaista moderointia. Ajaminen ei ole pelottavaa, mutta onko omistaminen. Punaraja on lähinnä viitteellinen...
07/11
77. Jari Pohjanväreen omistama alkuperäinen Suomi-auto on taittanut tietä ennen tätä vain 60 000 kilometriä, minkä näkee ja tuntee joka paikasta. Pyöreitä, yläreunastaan nivellettyjä pikkumittareita kehystävät vain hieman suuremmat käyntinopeus- ja nopeusmittari. Normaalit autoilla pelaamisen säännöt pätee tässäkin. Rosso Corsa -värinen Quattrovalvole GTBi on ollut Jarin omistuksessa kolmisen vuotta, ja mieliteon syy on sitä tutuinta mahdollista. Samalla rahalla saa tällaisia...
KESKIKONSOLI on selkeä, muttei kovin modernin oloinen: enemmän 1960- kuin 80-lukua. "Ei 308:n omistaminen oikeasti ole niin tolkuttoman kallista. 308:n valmistussarjat olivat suuria, joten purkuosaa ja muuta löytyy todella hyvin", Jari kertoo. Jos iskee kätensä siihen itseensä, niin se on varmasti kallista, mutta hyvä peruskuntoinen yksilö alle, niin ei se niin ihmeellistä ole. Ajaminen on aivan yhtä helppoa kuin minkä tahansa vanhan auton ajaminen. FERRARIN sielu lepää takakannen alla. Nopealta kyllä, muttei musertavan nopealta
Pelin oikeudet omistava Peliko Oy on keväästä lähtien järjestänyt alkukarsintoja Afrikan tähden MM-kisoihin, jotka huipentuvat 22.23. Jossain siellä viidakossa liihotti liaanin jatkona Johnny Weissmullerin esittämä Tarzan, joka rökitti norsunluuta havittelevia ryöstäjiä sekä leukojaan napsuttelevia matelijoita. Vuonna 1949 Mannerla sai valmiiksi kehittelemänsä lautapelin, jossa matkattiin Afrikan halki kuuluisaa jättitimanttia etsimässä. 16-vuotiaana kaikki koulun tarjoama oppi oli otettu vastaan, joten hän siirtyi työelämään, SEK-mainostoimiston palvelukseen. Lautapeli pitää pintansa sukupolvelta toiselle, mutta olisiko jonkin suomalaisen pelifirman aika siirtää timantinmetsästys seuraavaksi älypuhelimiin?
78
07/11. Eläkevuosinaan hän palasi vielä kerran rakkaiden pelien ääreen ja kehitti Inkan aarteen, Afrikan tähteä muistuttavan mutta Etelä-Amerikkaan sijoittuvan seikkailun. Mannerla kuoli vuonna 2006.
Pelin idea kestää
Kuluvana vuonna Afrikan tähti täyttää 50 vuotta. Afrikan tähdestä on vuosien varrella tehty ainakin matka-, deluxe- ja pelikorttiversiot, ja kotitietokonevillityksen riehuessa 80-luvulla se käännettiin jopa Commodore 64:lle. Menestyksestä huolimatta Mannerla ei kuitenkaan suunnitellut uutta peliä pitkiin aikoihin: Tuomas Kasevan laatiman muistokirjoituksen mukaan rima nousi kerta kaikkiaan liian korkealle. Saapa nähdä onko toissavuotinen maailmanmestari, 10-vuotias Maxemilian, puolustamassa titteliään. 1930) ahmi Afrikka-tietoutta fiktiosta, mutta kaikkein suurimman vaikutuksen häneen tehnyt tarina oli täyttä totta: vuonna 1905 oli Etelä-Afrikasta löydetty maailman suurin luonnontimantti. suunniteltu sa maantietoa jo 50 Suomessa ä sivus ettanut siin ja op
A
frikka oli puoli vuosisataa sitten Suomesta katsottuna mahdottoman jännä paikka. "Afrikan tähti" julkaistiin vuonna 1951.
Pelistä tuli valtava hitti: tähän mennessä se on käännetty 16 kielelle ja sitä on myyty yli 3,6 miljoonaa kappaletta. Koulupoikana Mannerla ansaitsi lisätienestejä pyörittämällä postimyyntiyritystä ja kirjoittamalla jännityskertomuksia lehteen. Kesti kuitenkin kaksi vuotta ennen kuin parikymppinen nuorukainen löysi peliinsä uskovan yhteistyökumppanin. Klassikkoesine Afrikan tähti
akaisin iin ja t Tanger
Teksti ja kuva: Markku Ikonen
sessä eitä jännityk on pitänyt m eliklassikko lautap vuotta. lokakuuta Espoon WeeGee-keskuksessa pelattavaan finaaliin. Mantereen luoteiskulmassa puolestaan touhusi Humphrey Bogart casablancalaisena klubi-isäntänä.
Nuori nero
Ikätoveriensa tavoin helsinkiläinen koulupoika Kari Mannerla (s. Yli 600 grammaa painava murikka päätyi sittemmin pilkottuna Iso-Britannian kruununjalokiviin, kunhan se oli saatu kuljetettua turvallisesti Eurooppaan. Mannerla menestyi kuitenkin mainostoimistomaailmassa: copywriterina aloittanut mies oli nelikymppisenä jo SEK:n hallituksen puheenjohtaja
Suomen paras tuninglehti!
´81 opel ASconA 24V 0 hondA ciVic B18 ´0
BMW:n VoiMillA
RAtoJen KunKKu
Värillä ON Väliä
BMW 325i CaBrio ´95
´04 Audi RS6 MTM avanT Th 4x4 ´92 or FoRd SieRRA CosW e 400 CDi ´04 MeRcedeS-Benz ´83 iShi colt 1.6 TurBo MitSuB Yline GT-r ´89 niSSAn SK VW JettA 1.8 16v ´85 VolVo V40 2.0T ´01
SuomeN TuNINgleHTI! 8/2011 · HINTA 7.90 ·
11008
2011-48
ellaflusH uk H
Ce MeeTisTä raporTTi BriTTien sTan on
SUOMALAISTA TYÖTÄ
yoh rä se ainoa oi m Pko öjearvonkulkea. at
951 6 414888 165
816595-1108 · PAL VKO
MADE IN FINLAND
tai Hae omasi Lehtipisteestä ning.fi tilaa kotiin: www.tu
Autokaupan ajankuvaa
Autoiluvuotta 1953
1950-luvulla Suomessa autoilivat ne siihen määrällisesti pieneen kansanosaan kuuluvat, joilla ei kaikki käteenjäävä mennyt perustarpeiden tyydyttämiseen. Tämän sivun automainokset ovat vuodelta 1953, jonka joulukuussa General Motorsin autoja myynyt ja huoltanut Oy Nikolajeff Ab uutisoi näyttävästi avanneensa Pitäjänmäelle nykyaikaisen "Autoklinikan". 4 400 neliön toimitiloista löytyivät kaikki nykyaikaisimmat säätö- ja korjauslaitteet. Näyttelyn erikoisuutena oli "50-vuotias vanhus, vuoden 1903 Cadillac, joka hyvän GM-huoltonsa ansiosta liikkuu vielä tänäkin päivänä".
80
07/11. Tiloja sopi tulla ihailemaan, sillä samalla oli mahdollisuus tutustua uusimpiin Chevrolet-, Buick- ja Vauxhallhenkilöautoihin sekä Bedfordin ja Reon kuormureihin. Riittävän länsivaluuttanipun omaaminen mahdollisti vaikka Studebakerin satavuotisjuhlamallin ostamisen. Monelle tämä oli kuitenkin lähinnä unelma
www.klassikot.fi. Tilaajana saat enemmän!
Oikein maustettu
Ford Cortina GT ´70 BMW 518 ´83
Säästömalli suomalaisittain
· Tilaajana saat vuosikerran 13 edullisemmin kuin irtonumeron ostajana · Saat lehden aina uunituoreena kotiisi kannettuna · Tilaajat saavat joulukuun numeron mukana Klassikot-seinäkalenterin vuodelle 2012 · Saat lisäksi tilaajalahjaksi Klassikot-lippalakin
11007
SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND
6 414883 684808
368480-1107 · PAL VKO 2011-49
07/11
autoilun ajankuvaa · www.klassikot.fi · 07/11 · Hinta 8,50
BMW 518 ´83 · Ford Cortina GT ´70 · Helkama Major ´70 · MB 190 ´62 · Moskvitsh 407 ´60 · Toyota Supra ´85 · Vauxhall Velox ´55 · VW Golf Country ´91
Japsisportti
useomiehen M
Toyota Supra tyylipuhdasta 80-luvun muotokieltä ja muskelimeininkiä
SYKSYN TAPAHTUMAT:
· Triangle Motorin avajaiset · Haviksen ja Teivon rompparit · Frankfurtin autonäyttely · X-treme Car Show
Tilaajalahjaksi Klassikot-lippis
Tuleva klassikko
Muutaman tonnin saksalainen laatuavo
Timanttinen peli
Puoli vuosisataa Afrikan Tähteä
Arvo 14,90
Kestotilaus 54,90 /8 nroa
Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.klassikot.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@klassikot.fi
Jokaisella autolla on tarina
Se voi olla myös rakentajansa kunnianosoitus ihailemalleen voittoisalle kilpa-autolle, jonka alkuperäiskappale saattaa olla jo tuhoutunut. Lähetyskin olisi onnistunut minne vain, mutta hintavaraukseen ei huutokaupassa ihan ylletty.
AUBURN SPEEDSTER ´36
JAGUAR XK 120 ´52
10 TARJOUSTA, 20 099 USD EI RIITTÄNYT Floridasta kaupattiin ´36 Auburn-replikaa jonka on valmistanut vuonna 1985 Indianapoliksessa vuodesta 1970 näitä väkertänyt Elegant Motors. Kyseessä ei ole varsinaisesti väärennös, jos autoa ei yritetä myydä jonain mitä se ei ole. Parhaimmillaan replika on kuitenkin ihan kaikilta osa-alueiltaan esikuvaansa parempi vaihtoehto. Myyjä kertoi auton rekisteröidyksi Ohioon ´52 Jaguarina.
AC COBRA ´67
26 TARJOUSTA, 15 200 USD EI RIITTÄNYT Michiganissa listattiin American Speed Companyn rakentama Cobra-replika, joka liikkuu ripeästi 351 Clevelandin voimin. Laadukas replika pitää myös hintansa siinä missä harrasteautot yleensäkin. 4 300 mailia ajettu auto luvattiin lähettää minne vaan. Huomiota tällä hyvin matalalla autolla saa yllin kyllin ja ajaminen on kivaa jos mikä. Siinä on moderni tekniikka, joka ei tarvitse kuin määräaikaishuollot. Tähän on montakin syytä, joista suurimpana on varmasti ollut se, että esikuva on harrastajalle useimmiten jo hintansa puolesta mahdoton hankkia. Lasikuitukuorisen auton osat on napattu ´72 MG Midgetistä jonka papereilla auto on myös rekisteröity. 1 275-kuutioisen BMC-moottorin jatkona on nelivaihteinen manuaali eikä tekniikan varaosien suhteen tule ongelmia, vakuutti myyjä. Nyt myyntiä varten akku ja renkaat oli autoon uusittu. 1996 rakennettu ehjä perustui ´78 Vetteen ja ´72 pohjainen osakasa tuli kaupan päälle.
07/11. Replika ei myöskään ole jäljennös, sillä lähes aina tekniikka ja alusta ovat eri planeetalta kuin ulkokuori. Tekniikaltaan tämä 1996 rakennettu tekele kuitenkin erottuu ratkaisevasti, sillä kuorien alta löytyy Fordin runko, nelosmoottori ja automaattivaihteisto. Verkot vesillä
Nettihuutokauppojen jyvät ja akanat
Melkein kuin aito asia?
H
aluttavista ja harvinaisista klassikkoautoista on replikoita tehty iät ja ajat. Vaikkapa Auburn-replikaa voi ihan oikeasti käyttää ainakin kesäautona. Amerikkalaiset pitävät muskeliCobristaan, kun taas britit rakentelevat mieluummin keveitä kilpureita.
LOTUS XI ´57
18 TARJOUSTA, 19 988 USD EI RIITTÄNYT Seattlessa kaupan oli varsin hauska Westfield Sportscarsin vuonna 1982 rakentama ´57 Lotus Eleven. Mikä replika sitten oikein on. Tämä Fordin 390-veekasin voimin käyttöautona palvellut luomus kaipasi uutta maalia, mutta kromit olivat vielä virheettömät.
14 TARJOUSTA, VOITTANUT 8 099 USD New Yorkissa toimineen British Motor Coach LTD:n rakentamaa Jaguar-replikaa oli myyjän mukaan vaikea eroittaa alkuperäisestä. Ensimmäinen iäkkäämpi omistaja ei ole autollaan ajanut kuin 3 000 mailia ja sitä on suurimmaksi osaksi vain varastoitu. 82
MG TD 53
16 TARJOUSTA, 3 250 USD EI RIITTÄNYT 1983 Floridassa Daytona Migi -nimellä tehty replika perustuu Chevy Chevetten nelostekniikkaan ja kulkee mukavasti koska jatkona on 3-nopeuksinen automaatti, kehui myyjä.
FERRARI DAYTONA
14 TARJOUSTA, 11 211 USD EI RIITTÄNYT Rahapula pakotti californialaisomistajan myymään kaksi Corvette-pohjaista Daytona Ferraria. Tehostimet ja automaatti tekevät ajamisesta helppoa ja sen voit jättää kadun varteen kun poikkeat kahville. Kuten alkuperäisessä, akseliväli on 127 tuumaa ja korin yksityiskohdat tarkalleen esikuvansa mukaiset. Näistä amerikkalaisista nettihuutokauppojen replikoista ainakin AC Cobraa, Ferrari Daytonaa, MG:tä sekä Auburnin mahtavaa veneenperäSpeedsteriä löytyy jo suomalaiskilpienkin välistä.
MIKÄ lieneekään se eniten replikoitu automalli. Paja valmisti kaikkiaan kuutta eri versiota ja sen lisäksi replikoita syntyi 500K-Mersuista, Cordeista, Duesenbergeista ja Lamborghini Countachistakin. Hankintahinta on ainakin esikuvaansa verraten siedettävä ja ylläpito helppoa
019-32 921 · Fax. 019-383 676 · www.crcind.com
Tosimiesten metalliset pienoismallit!
Traktoreita kaikkia kokoja: 1:16, 1:32, 1:43, 1:87 FORDSON Power Major massey ferguson 65 nuffield Universal Four
ford Model F
KUORTIN TRAKTORI KY · TOIMITUKSET KOKO SUOMEEN · PUH. 0400 685 235. 50 VUODEN
ODOTUS ON PALKITTU!
www.crcind.com
vahashampoo ja autovaha nyt Suomessa.
CRC
CRC Industries Finland Oy Asemanrinne 13 · 08500 LOHJA · Puh
Osallistumismaksu on 20 euroa autokunnalta, mutta kilpailijoilta ei vaadita minkäänlaista kilpailijalisenssiä. Kuva Jyväskylästä kesältä 2010.
84
07/11. Samalla käydään myös läpi ajankuvaa sellaisena kuin tuon ajan nuori sen on kokenut. Tarina kulkee leppoisasti, kuvaten välillä työn ankaria olosuhteita ja välillä hetkiä työnteon ulkopuolelta. Petsamon urakan jälkeen kuvataan isä-Jussin kuljettajauran etenemistä samalla kun Pentti vasta haaveilee pääsevänsä ratin taakse. Tarinoissa vilahtaa niin tanssilavamuistoja kuin menneiden vuosikymmenten suosikkimusiikkiakin sehän tietysti soi aikanaan myös kuorma-auton ratin takana ja taukopaikoilla. Joka tapauksessa, käsien suojaamisen tärkeyttä ei voi liiaksi korostaa. Välillä käy mielessä, olisiko kirja sopinut paremmin pokkarikokoiseksi, jolloin se olisi tarjonnut helposti mukaan napattavaa ajanvietettä vaikka matkaluke-
Kotimaista kuorma-autoilun historiaa on nyt tallennettu kansien väliin ihan ratin takaa arvioituna. Pentti Ruuskan "Isä, Poika ja Kuorma-auto" on mainio katsaus raskaan liikenteen menneisyyteen.
miseksi. Palsta väitti ilmoitusten olevan vuodelta 1965, minkä valossa tietysti olisi erikoista jos Triumphin ilmoituksessa mainostettaisiin merkin voittaneen Suomi-ajot vuonna 1969. Kisassa on käytössä tasoitusjärjestelmä, jolla eri ikäisten autojen tulokset tasoitetaan keskekään. Kirja on saatavissa suoraan tekijältä, yhteystiedot osoitteesta www.musta-lammas. Nykyaikaiset asennuskäsineet eivät enää toimi työjarruina, vaan niiden kanssa niin ruuvaaminen kuin renkaanvaihtokin sujuu mukavammin kuin ilman. Osa selviää perushuolloilla, toisilla on edessä täysremontti tai uuden projektin aloittaminen. Kovakantinen, A4-kokoinen kirja sisältää 168 sivua sujuvasti etenevää tekstiä sekä valokuvia eri aikakausilta. Guiden valikoimaan voi tutustua autotarvike- ja rautakaupoissa.
Syksyn viimeiset tasavauhdit
Jos luet tätä lehteä tuoreeltaan, ehdit vielä mukaan! Pro Regularity järjestää vielä 4.11.2011 Sipoossa tasanopeusharjoituskilpailun nimellä Sipoon Syysajo 2011. Toimitus pahoittelee sekaannusta!
Isomman ratin takaa
P
entti Ruuskan uutuuskirja leikkaa lukuisin tarinoin suomalaisen kuorma-autoliikenteen historiaa suoraan kuljettajan paikalta katsottuna. Ruotsalaiselta Guidelta on tullut juuri markkinoille useampiakin työkäsineitä, jotka vetävät vertoja perinteiselle kirvesmiehenrukkasille. Samaan viittaa myös Plymouth Satelliten kuva Bernerin vaihtoautomainoksessa, auto kun esiteltiin vasta 1968. Tietokirjamaisessa muodossaan kirja sopii hyvin kuljetusalan historiasta kiinnostuneen kirjahyllyyn. Kisaan ilmoittautumisella alkaa tosin olla jo hieman kiire, se kun pitää tehdä 31.10.2011 klo 16.00 mennessä, nopeimmin ehkäpä sähköpostilla osoitteeseen kari.kuosmanen(at) kolumbus.fi, josta heltiää samalla lisätietoja mittarintarkistusmatkoista ja muusta kisaan liittyvästä.
VIELÄ ehtii tälle syksylle tasanopeuskisoihin. Ruuska aloittaa kerrontansa isänsä Jussin matkasta, Petsamon rahtirallista vuodelta 1940. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta
OIKAISU
Timo Siekkinen huomasi, että viime lehden "Autokaupan ajankuvaa"palstalle oli eksynyt skannausvaiheessa väärän vuoden ilmoituksia. Vaan niitä vastaan on tarjolla käsineitä. Kerronta on rehellisen kansankielistä ja sopii hyvin niillekin, jotka eivät vapaa-aikaansa yleensä kirjojen parissa vietä. Lähtö- ja maalipaikkana toimii Kalkkirannan Kievari, ja kilpailuun voi osallistua Suomessa henkilöautoksi hyväksytyllä ja katsastetulla ajoneuvolla ikään katsomatta. Terävät pellinkulmat, kemikaalit tai lipeävän kiintoavaimen aiheuttama rystysten kuorinta ovat kaikki autoharrastajan elämän pikku suolakiteitä. Lopulta sekin päivä koittaa ja Pentti Ruuska kuvailee elävästi erilaisia sattumuksia kuormaautoilun saralta. net.
SORMIEN SUOJAKSI
Tallikausi lienee startannut jo lähes kaikilla harrasteautoilijoilla
Osa budjetista tuli jopa sponsorirahana. Itse olen harrastanut kyseistä lajia vuodesta 1996, ja olen se jäsen jolla on museorekisteröity Dodge Coronet. Siinä oli juttu ruumisautoharrastuksesta. Torikokous
Palautetta lukijoiltamme
50 VUOTTA SITTEN
· Takavuosina ei tainnut olla montaakaan amerikkalaista elokuvaa josa ei taustalla vilahdellut Checker Marathon -taksia. Terveisin Thomas Utriainen Pieksämäki
86
07/11. On kiva nähdä että harrastusta myös vähän erikoisemmasta päästäkin siedetään nykyisin. Sen verran vielä, meillä on taksissa 20 vuotta vanha Lexus LS400. · Persianlahden sota käynnistyi massiivisin ilmaiskuin tammikuun 16. Ensimmäinen miehistö yritti astua asemalle jo muutaman päivän päästä, mutta he eivät päässeet sisään. Sen perässä kulkee täysin entisöity puinen tuulilasivene, jolla ajetaan aina sään salliessa. Touhu meni jopa niin ahdasmieliseksi että milloin autosta vaadittiin lippua pois (vaikka teetin USA:n lipun), tai sitten arkku oli liikaa, tai auto oli jotenkin muuten epämieleinen. Nykyisin minulla on monenlaista harrastekalustoa: autoja, veneitä sekä moottoripyöriäkin. No, harrastusta ei tarvitse hankkia toisten mieliksi, vaan sen kuuluu tuoda itselle hyvää mieltä. · Aston Martin DB4:ään perustuvan Lagonda Rapiden ensimmäiset yksilöt saivat uuden omistajan. Kun aikanaan sattumalta tarjoutui mahdollisuus ostaa hauturi, oli kerralla selvää että auto pysyy alkuperäisessä asussaan, eikä sen työura tulisi jäämään mitenkään hämärän peittoon, päinvastoin. Toisin oli kun aloitin vuonna 1996. On kivaa, kun nykyisin tullaan juttelemaan autosta ja veneestä ja ihaillaan molempien kuntoa. · Epäonninen Saljut 1 -avaruusasema laukaistiin avaruuteen 19 huhtikuuta. Kansa raivosi yleisönosastolla moisesta mauttomuudesta.
Internetissä, osoitteessa www.leichenwagen.de oli iso juttu, ja Pieksämäen paikallisradio raportoi matkan aikana livenä. päivä.
rvoisa toimitus, ostin kioskilta numeron 4/2011 kun olin taksiautolla liikenteessä ja perillä oli luvassa pitkä odotus. Olen luultavimmin vannoutuneimpien harrastajien joukossa, vaikka en enää pidä yhteyttä muihin harrastajiin asian tiimoilta. Auto on on edelleen täysin alkuperäinen maalausta myöten, tekniikka täysin koskematon ja kunnossa. Hauturi on ainoa jota ei myydä, sen ratissa kun istuu niin suu on aina hymyssä. Parin vuoden sisällä se päästetään eläkkeelle, mutta luultavimmin se pysyy silti talossa. Retro-lehden päätoimittaja taisi olla yhtenä arkkitehtinä siinä hommassa. Tämä oli tietysti helpommin sanottu kuin tehty. · Burt Reynoldsin tähdittämä Kanuunankuularalli sai ensi-iltansa.
20 VUOTTA SITTEN
· Chryslerin näkemys mukavasta tilaihmeestä siirtyi toiseen sukupolveensa. SuurSaimaan Ympäriajoista meidät suljettiin kokonaan pois vuonna 2001 verukkeilla. Oli miten oli, jossain vaiheessa homma muuttui niin, että autosta enää vitsailtiin, ja nykyisin sitä jopa kaivataan kokoontumisajoissa kun tulen paikalle ilman sitä. Harrastekentällä malli jäi kuitenkin takavetoisten varjoon. Myöhemmin autosta löytyi juttu myös Spinneri-lehdestä niin kuin Iltalehden sivuiltakin. Loin yhteydet saksalaisten harrastajien kanssa, ja tästä tuloksena oli että ajoimme autolla halki Euroopan. Erittäin harvinaiseksi jäänyt erikoisuus oli tuotannossa vuoteen 1964 ja valmistusmäärä jäi 55 kappaleeseen.
HAUTURI-HARRASTUS voi viedä miehen kokonaan. Seuraava miehistö menehtyi paluumatkalla ja koko asema paloi ilmakehään jo saman vuoden lokakuussa.
Ruumisauto harrastuksesta vielä
A
30 VUOTTA SITTEN
· VW Polo mk2 ja sen konttiperäinen versio Derby saapui myymälöihin. Kyseinen malli ilmestyi katukuvaan 1961 ja sen valmistusta jatkettiin vain pienin muutoksin aina vuoteen 1982 saakka. Käyn nykyisin harvemmin alan tapahtumissa, mutta auto on kesäisin paljon tien päällä. Auto palvelee moitteettomasti ja asiakkaat ovat aina hämillään sen hiljaisuudesta ja mukavuudesta. Luotettavuudesta sen verran, että pari viikkoa sitten haettiin 900 kilometrin päästä avoauto trailerin kanssa, Dodge veti sen nöyrästi perässä eikä konepeltiä avattu koko reissun aikana. Juttuja reissusta oli Savon Sanomissa, Länsi-Savossa sekä Pieksämäen Lehdessä. Jarruremonttia ja venttiiliohjurien vaihtoa isompaa remonttia ei ole koskaan tehty. Lukijamme kertoo omista kokemuksistaan.
40 VUOTTA SITTEN
· Alfa Romeo Alfasud ihastutti edistyksellisellä muotoilullaan ja erinomaisella ajettavuudellaan. Kokoontumisajoissa osa ei katsonut meitä hyvällä silmällä. Hommasin autolle jopa arkun ja pukeuduin hautausurakoitsijan vaatteisiin, silloinen vaimo surevana leskenä
Mahdollisuus vesisumutukseen pölyämisen minimoimiseksi, jos kohteessa tarjolla vesipiste. Moottorin osista tulee kuin uusia soodapuhaltamalla. · Miten sekarotuinen jäniskoira liittyy metsäkonevalmistukseen. www.alfamer.fi!
UUSINTAPAINOKSIA OPPAISTA!
Erikoiskirjakauppa
Alfamer Oy
Hämeentie 111, 00550 Helsinki Puh. · Missä valmistettiin Noramaster-metsäkoneita. Sooda (E500) eli natriumbikarbonaatti on tavallista ruokasoodaa ja näin ollen täysin vaaratonta ympäristölle. · Miksi japanilainen Valmet tuli Ruotsista. Puhallamme puhtaaksi metalleja, kiveä, tiiliä, betonia, muovia, kumia, lasia ja puuta. · Mitä tapahtui Itikan tilan navetassa 1965. Janne Riikanen ja Juhani Laukkanen, 200 sivua, til.nro S286, s.hinta 39,90
ta Taas saa
villa!
Olemme ottaneet uusintapainoksia useista aiemmin loppuunmyydyistä suomenkielisistä korjausoppaista. · Mitä ovat viitti ja vaatti. Tulivat uutuuskoneet, Jussit, Teräsmiehet, Michiganit, Caterpillarit, Natikat, Allis-Chalmersit... Kerää koko sarja! Jukka Vesterinen, 144 sivua, til.nro S292, s.hinta 34,90
Piikkinokasta Bulldogiin
Kuorma-autot 1920-1960 Kirja kertoo kahden sodan välisistä raskaista pula-ajoista ja voimakkaista nousukausista ja niiden vaikutuksista kuorma-autojen kehitykseen sekä laajasta kuorma-autojen merkkikirjosta Suomen liikenteessä. Soodapuhallus on erinomainen vaihtoehto kun entisöit ajoneuvoa. · Mitä v-alkuista voimasanaa käytettiin Velsalla 1993. Ks. Kromi eikä muukaan sähköinen pintakäsittely ei irtoa soodapuhaltamalla. Sylinterikannen voi puhaltaa venttiilit paikoillaan, näin säästyt turhalta purkamiselta Soodapuhallus ei ole tehokas ruosteenpoistomenetelmä. Kuvituksena on autenttisia lehtimainoksia, esitteitä ja maahantuojien valokuvia. Entä mitä tekemistä näillä kysymyksillä on suomalaisen koneellisen puunkorjuun kanssa. Soodapuhallus on tehokkuuteensa ja nopeuteensa nähden varsin edullista.
SOODAPUHALLUS
UUTUUSKIRJOJA
Metsäkoneita Suomessa ja Suomesta 1910-2000
Missä ääntä, siellä voimaakin Mitä tapahtui Annikille. Vastaus löytyy tästä kirjasta, kuten vastaukset kysymyksiinkin. Ei lämpenemistä eikä kipinöintiä. Runsaasti kuvitettu ja monipuolisesti dokumentoitu teos tarjoaa kuvia ja muistikuvia tuon ajan käyttötavaroihin. (09) 774 2810
www.alfamer.fi. Soodapuhallusauto siirtyy tarvittaessa kohteeseen ja toimii ilman ulkopuolista tukea. · Mitä olisi tehnyt puustaaja. Matti Hiittu ja Mikko Hiittu, 152 sivua, til.nro S290, s.hinta 29,90
Maanrakennuskoneet Suomessa 1960-1964
Kuusikymmenluvun alku oli ennen näkemättömän murroksen aikaa maanrakennustekniikassa. Kumitiivisteitä ja ikkunoita sooda ei myöskään vahingoita. · Kenen metsissä keisari seurasi kuningasta. Sooda tehoaa myös muoviosiin poistaen maalin. Soodapuhallus poistaa lian, maalin, alustamassan kaikilta pinnoilta hellävaraisesti materiaalia vahingoittamatta. Jukka Vesterinen, 152 sivua, til.nro S256, s.hinta 34,90
Aikamatka 3
Kysy lisää: 045-2318 390 Tero tai 045-2318 380 Mikko
Saunatie 9, 05200 Rajamäki www.yleiskorjaus.fi nurmijarven@yleiskorjaus.fi
Alaniityntie 8, 01900 Nurmijärvi www.yleiskorjaus.fi nurmijärven@yleiskorjaus.fi
Nostalginen vuosikirja 1952·1962·1972 Aikamatka-sarjan kolmas osa on haikeanhauska paluu siihen Suomeen, joka kehittyi sodan hävinneestä ja kituliaasti teollistuneesta maatalousyhteiskunnasta yhdeksi Euroopan johtavia teollisuusmaita. · Missä kuvattiin tukkilaiselokuva Me tulemme taas. Vanha maali ja alustamassat saa helposti pois tällä menetelmällä, eikä toimenpide vahingoita ajoneuvoa millään tavalla. Muodonmuutoksia ei tapahdu kuten hiekkapuhalluksessa
040 5466402. Kaukaisimmat fotot ovat Thaimaasta saakka ja valottavat osaltaan paikallista ajoneuvokulttuuria klassikoksi luokiteltava VW-bussi on valjastettu baaritiskiksi, pieni japsiauto pikkubussiksi ja sitä rataa. Hauska otos on myös avolavainen Sunny, joka ulkoasustaan päätellen on omistajalleen enemmän kuin tavallinen pikkis. Tietäisikö kukaan, miten ja miksi autossa oli jo uutena musta tehostemaalaus. Kuvauskeli ei ollut paras mahdollinen, välillä satoi kaatamalla, välillä vähän paistoi ja olipa välillä tosi synkkääkin." Näin kertoo Lehtolan Sami, joka kuvasi Anglian Lapinlahden sprintissä.
HELSINKILÄINEN ravintoloitsija Raakel Makkonen osti kuvan 1302 S Kuplan uutena Turun VW-piirimyyjältä vuonna 1971. (Jussi-Mikko Kesti).
88
07/11. Kiitos kaikille kuvia lähettäneille!
THAIMAAN Phuketissa poikkeavan autoharrastajan on vaikea olla pysähtymättä tämän baarin kohdalla, ja kaipa sitä näillä keleillä itse kukin viipyisi pallokeulan drinkkivalikoimien ääressä pidempäänkin. Fotoalbumi
Meiltä ja muualta
Kaikkea sitä mahtuukin yhteen aukeamaan. Kuva on käsittelemätön, suoraan kamerasta. Jos tiedät tarinan värityksen takana, pistä postia toimitukseen tai ota yhteyttä auton omistajaan; jmk@jussikesti.fi tai iltaisin puh. (kuva: Kari Ruusunen)
"HISTORIC-LUOKAN Angliassa ei alusta ole aivan nykyautojen tasoa, joten auto loikkaa hassusti ja sattui kuvakin osumaan oikeaan aikaan. Auto on tulossa kuvan vasemmasta reunasta, eikä oikealta kuten voisi luulla. Rouva itse muistelee, että auto olisi tarkoitettu jollekin kilpatallille ja siksi jo maahantuojan tai piirimyyjän toimesta valmiiksi "rallivärjätty", mutta päätyi kuitenkin perusmyyntiin, josta rouva sen nappasi omaan käyttöönsä
Tämä yksilö on kuvattu kuluvan vuoden toukokuussa Dublinissa. Osa Paoista varustettiin isolla kangaskattoluukulla ja kyseiset laastarikatot ovat kuulemma kovaa valuuttaa harrastajapiireissä. Aivan perussätkästä ei ole kyse, vaan peli on harvinainen vuonna 1959 Belgiassa valmistettu AZS-malli.
07/11
89. Kiire oli, ja tämän omistaja oli ainoa jonka sai puhelimen päähän.
NISSAN Micra K10:n pohjalta toteutettua Paomallia valmistettiin ainoastaan vuosina 1989-91. (Lauri Koponen)
AJAN hengen mukaisilla vanteilla varustettu tummanvihreä tähtiperä vuodelta 1964 on taas tien päällä edellisestä kerrasta on ehtinyt kulua noin neljä vuosikymmentä! Cortinan omistaja ja kunnostaja on vantaalainen Thomas Modev.
Lähetä kuvasi tälle palstalle!
Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa
MIKKO Räsänen lähetti foton hienosta Rättisitikastaan. Vasemmalla Mazda Marella, keskellä linja-autoksi koritettu Datsun ja oikeanpuoleinen on veretseisauttavan hieno Nissan Sunny.
MIKKO Nurmen nykyinen harrasteauto, viime vuonna Arizonasta uitettu ´67 Plymouth 4d HT. Ylemmän kuvan Laurel on saman kaverin ensimmäinen omilla palkkarahoilla hankittu ajopeli, jota hankkiessa hänellä ei ollut tietoakaan millaisesta ajopelistä oli edes kyse. KARI Ruususen Thaimaan-matkalla kuvaamia avolavoja
HINNAT ALK. Esim. Lisää kuvia sähköpostiin, tosiostaja tulee paikan päälle ihailemaan. Auto ei paljoa uudelle häpeä konehuonetta myöten. Talven lähestyessä talvisäilytys lämpimässä hallissa ensi kesään saakka kaupan päälle. petri.soderberg@pp.sonera.net, 0400-569966, 127156
Ford Mustang Covertible -69 302 cid/C4/8" tekniikalla. Wimbledon White väri, Aqua turkoosi (sininen) sisusta. 450 , 040-7337392, Riihimäki 127129
Ford Mustang avo -65 Alkuperäinen V8 ja automaatti, H. Kerrassaan upea väriyhdistelmä. Museorekisteröity täydellisillä "arvosanoilla" 2010. Klassikkomarkkinat
Myydään ajoneuvot
Osta, myy tai vaihda klassikkosi
Ford Mustang 1/2 HT -64 289 cid/C4/8" (D-koodi auto). Ehjä peltinen, käytön jäljiltä, ajokuntoinen. Talven lähestyessä talvisäilytys lämpimässä hallissa ensi kesään saakka kaupan päälle. Sitä ennen entisöinti suoritettu Crown Mustang Florida. 19000 , 050-3695663, 127149
Ford Taunus -82 entisöijälle hyvä aihio. 11000 , 050-3695663, 127147
Ford Cortina 1600 DL -70 2 ovinen, projektiksi/varaosiksi, käyntikuntoinen. petri.soderberg@pp.sonera.net, 0400-569966, 127157
Chevrolet Bel Air -67 Alkuperäisellä V8 ja Bg automaatilla, H. Esim. Myydään tarjousten perusteella., 0500-636948, Huittinen
127131
MOPO- JA MP-VARAOSIA
www.tmi-janikaasalainen.com
AMAZON DUETT PV 140-SARJA
· TIIVISTEET · MOOTTORINOSIA · JARRUOSIA · SISUSTUSOSIA · AKSELINOSIA YM.
T:mi Tommy Rönngård · 041-469 9090 · www.tommyronngard.fi
OSAT PUHTAAKSI..
Ultraäänipesulla eroon vaikeasta liasta. 20,-
Niittylänpolku 7 · 00620 Helsinki · Puh. Melkein väitän että mahdollisesti jopa suomen hienoin 1969 avo. 050-5595061 · t.kettunen@kolumbus.fi
90
07/11. Paperit on., H. 20,Puh. Erittäin hyvin varusteltu, vinyylikatto, ilmastointi, ohjaustehostin, Rally-Pack lisämittaristo, Pony-sisusta, keskikonsoli, GT-valot jne. kaasuttimet. irto-osat ja vanteet. Ajettu suomessa vuosina 1992-2011 noin 12000 km. (02) 243 2781 www.freetechnics.fi info@freetechnics.fi Jussinpellontie 2 20780 Kaarina
..JA MAALAUSKUNTOON!
Raepuhalluksella eroon ruosteesta ja vanhasta maalista. HINNAT ALK
verhoilu- ja tiivisteosia. 8/11. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin.
Puhelin: 040 047 2321 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.fi
· Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. Istuinverhoilut uusittu ja irrotettava kangaskatto tehty Marimekon markiisikankaasta., H. Kaarissa vähän ruostetta. 25000 , 0400-828247, Nummela 127135
Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Pirkanmaan
KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN
Valkosivuisina ja mustina
Myös korjaamo-, käyttöohje ja varaosakirjoja, myyntiesitteitä ym. 2800 , 0400-523772, Lieto 127155
Mercedes-Benz SEC 500 -91 aj. Tarjoa!, H. Sisusta vähän nuhraantunut. 225000 km, Kats. (02) 5332 686 Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Perustuu 840 cc Tipparellun tekniikkaan, läpikäyty ja kunnostettu. Huom. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Ei talvirenkaita. Rekisteri numero SEC-500. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. 0500-848879 · www.samilassila.com
KÄYTTÖENTISÖINNIT JA HUOLLOT
Harraste- ja erikoisautoihin
ERIKOISALANA: · Säädöt ja mittaukset tehodynolla · Autronic ja ViPEC moottorinohjauslaitteet · Moottoreiden tasapainotukset · Triumph ja MG varaosat
Helalantie 11, 21800 KYRÖ · p. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Vaihdossa museomoottori, H. Entinen Arizonan kuvernöörin virka-auto., H. 10000 , 040-5179879, Kemiö 127138
Jaguar 4D Sedan XJ 12-5.3 Serie II -79 Museorekisterissä, alkuperäiskunto. kirjallisuutta Korkealaatuisia EMS-peltiosia 30-50-lukuisiin Fordeihin ja Chevroleteihin.
Yli purettua VOLVO henkilöautoa
S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat
www.backfalt.fi
400
Jenkki autoja
V-Palvelu
Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 · 34110 Lakiala
V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. 3800 , 0400-337681, Nokia 127137
Lincoln Continental Mark IV -59 Valmistettu 78kpl., museorekisterissä. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Renault Rodeo -75 Suomen ainut yksilö. Hisstoria tiedossa. · Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia!
UUTTA!
Nyt myös viritysosia B18/20 sekä B19 - B230 -moottoreihin.
ackfältin autohuolto & autopurkaamo
68410 ALAVETELI · www.backfalt.fi Purkaamo: 040-7332 493 · Korjaamo: 06-8648 493 Automyynti: 040 8234 100
T:MI SAMI LASSILA
Ruotsinkyläntie 5-9 · 07990 Ruotsinkylä puh. 2 viikon välein).
Tilaa nettikaupasta: WWW.SPORTTIAUTO.FI
www.varastopalvelu.fi
07/11
91. Myyn tämän ihanuuden (V8) pitovaikeuksien vuoksi. Ei vaihtoa
371470 km, ei rek. Mahd. Vaihto mopoon, oltava originaali/MR kunnossa, H. 1000, 040-5907250, Kihniö/Parkano 127134
Dodge Power Ram 350 -85 aj. Harmaa ei kats. Mannerhaimin rek. Alkuperäinen vihreä, ei ole ollut mätä. alusta, yms., H. Ollut vakituisessa käytössä ja hyvin on pelittänyt. 7500 , 0500-403257, Sipoo 127139
Toyota Corolla KE20 -73 aj. Klassikkomarkkinat
Osta, myy tai vaihda klassikkosi
Mercedes-Benz 250 SL autom. Kats. 300000 km, Klassikko jo nyt. (suojeltu), automaatti, sähköt. Hyväkorinen yksilö. -10 eikä sen jälkeen ajettu. kuorma-auto, tosi vhän ajettu löytö. Kats. yht. 1500 , 0503807527, Kannus 127128
T METALLI SET PIENOISMALLI
Collectors Model Toys Oy Hirventie 13 · 68660 Pietarsaari · p.0400-764405 info@modeltoys.net · www.modeltoys.net
Talbot 1510 GLD Punainen, alkuperäinen, ei rek., ajok., varaosa-auto. 5000 , 046-5553293, 127151
Sunbeam Alpine Avuoauto, sama kori kuin Tigerissa joka on 289 V8 koneella. Maalattu ja massattu. 40000 km, myydään pitovaikeuksien vuoksi. Hyvin toimii. Mahdollisesti vaihto max 2000 euron autoon, H. 1.5GLS bensaautosta Dieseliksi. H. 3000 , 0405179879, Kemiö 127140
kerro myös meille.
Klassikot tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@klassikot.fi
Kun muutat,
www.klassikot.fi
Skoda 120i -78 aj. Mukaan -86 XT varaosa-auto. Maalattu kokonaan 2010. Kaksi kattoa, vaalea kangaskatto ja musta kovakatto. -67 Tyylikäs ja kaunis kahden hengen avo / coupe. kattoluukku, madall. 8500 , 0400-337472, Lempäälä
127141
92
07/11. 72900 km, kats. Kahdet renkaat. Verhoilu siisti, luonnonruskeaa nahkaa. Museorekisterissä, hyvä ajokunto, H. nro. Nyt 6 henk. 6500 , 050-3695663, 127146
Mercedes-Benz 190 2.0 E -89 aj. Uutena muutoskats. Vaihto Triumph Herald tai Tunturi mopedi., H. 215000 km, kats. 7/11, seuraava katsastus 8/12. 19000 km, Ex paloauto. Siisti. 26000 , 0500470799, 127153
Subaru XT Turbo 4WD -89 aj. Nykyinen kone remontoitu, H. Ei mätä, ei tarvitse hitsailla. pneumaattinen jousitus kunnossa, toimiva ilmastointi. Ehkä vaihto kuormaajalla varustettuun pihakoneesen., H. 1500 , 0440-850902, Kurikka 120341
Volvo 144DL B20 -73 aj. kesällä. Tarjoa!, H. museokatsastukseen. 7/11, 2 x renkaat, s-lasit, klukko, alkup
Johtotähtimerkki oli valmistanut koko olemassaolonsa ajan suuria ja ylellisiä autoja, mutta myös kompaktimpia, keskiportaalle ja -luokalle sopivia henkilöautoja, ja tehnyt sen erittäin hyvin. BMW oli mukana katottomien kisassa niin ikään vahvasti. Tuleva klassikko Audi Cabriolet
Auto vailla menneisyyttä
Harrasteautoksi parikymmenvuotias saksalainen laatucabrio, ilman pikku-Bemarien nuorisoautoimagoa tai Mersujen noususuuntaista hinnoittelua. Perinteisten umpiautojen ohella jo W136-sarjasta oli tarjolla kaksiovinen rättikattopainos. Täysiverisiä avoautoja BMW ei vielä tuolloin valmistanut ainakaan itse, sillä niin Neue Klassen kuin sitä seuranneen menestyksekkään E21-sarjan avoversiot teki Bauer. Alun perin ennen sotia esitellystä mallista päästiin eroon vasta vuonna 1955. Konservatiivista ehkä, mutta todella konservatiivisia olivat kilpailijatkin. Ensimmäisen oikean modernin ajan kompaktiluokan avoauton BMW esitteli vuonna 1986 E30 Cabrioletin myötä. Sitä seuranneet "siipiMersu" ja "pystylamppu" kuten kaikki myöhemmätkin sukupolvet W123:sta lukuun ottamatta olivat tarjolla myös nelipaikkaisina avopainoksina. Alussa Audilla oli valtava takamatka kurottavanaan BMW:hen ja Mercedekseen nähden. Kolmen suuren saksalaisen premium-merkin joukossa Audi on ainoa, jolla oli rättikaton mentävä aukko mallistossaan pitkälle itse asiassa niin kauan, että koko modernin Audin aikana merkillä ei ollut ainuttakaan avomallia, eikä yksittäiskappaleina valmistettuja Treser Quattron avopainoksia lasketa nyt mukaan.
MALLIHISTORIA
1986 Audi esittelee pyöreämuotoisen Typ89-sarjan ja B3-pohjalevylle tehdyn 80:n, joka tulee tarjolle neliovisena sedanina ja kolmeovisen coupéna.
1991 B3-alustainen auto korvataan uudemmalla B4-mallilla, Coupé ja uusi Cabriolet perustuvat vielä vanhaan B3:seen.
1995 Coupén valmistus päättyy, Cabriolet jatkaa tuotannossa.
94
07/11. Kääpiöautoseikkailujen jälkeen baijerilainen perheyritys lähti määrätietoisesti kehittämään mallistoaan laatusegmentin suuntaan, mutta säilyttäen koko ajan mukana myös keskikokoiset laitteet. Pari vuotta aiemmin Mercedes lanseerasi W120sarjalaisen keskikokoluokan "Ponton"sedanin, josta sinänsä ei löytynyt rättikattopainosta mutta samaan sarjaan usein lokeroitava R121-sarjan 190SL Roadster oli selvästi "alahyllyn" versio suuresta ja mahtavasta 300SL
Roadsterista. Tätä seurasivat NSU:n sulauttaminen Audiin vuonna 1969 ja lopulta automallin nimenä toimineen Audin päätyminen "oikeaksi merkiksi" 70-luvun alussa. Auto Union kadotettiin mallimerkinnöistä, ja VAG alkoi määrätietoisesti rakentamaan Audista konsernille ylemmän luokan autoa, teknisesti edistyksellistä mutta saksalaisen turvallista. Sitä paitsi molemmissa tapauksissa kyseessä oli katsantokannasta riippuen melkein enemmän jättimäinen kangaskattoluukku kuin täysiverinen autoauto, sikäli kun Bauer-cabrioissa ikkunaraamit ja kattokaaret jäivät paikalleen. Mahdollista ja helppoa Audi Cabriolet on Ingolstadtin parhaiten pidetty salaisuus.
Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen
A
udin moderni aika oli alkanut 1965, Volkswagenin haalittua pikkuhiljaa Auto Unionin omistukseensa
ALUSTA Alustaosia on saatavana sekä alkuperäisosana että tarvikkeina hyvin, myöskään jarruosastolla ongelmia ei ole luvassa. Vuoden 1986 80:iin perustuva Cabriolet jatkaa tuotannossa.
2000 Audi Cabriolet väistyy uuden Audi TT Roadsterin alta.
1995 B4-sarja ja samalla kaksinumeroinen mallinumerointi jää historiaan uuden Audi A4:n myötä. Teltta- ja venekuomuliikkeistä saa yleensä hyviä tarjouksia. Cabriolet... Vanha Cabriolet jatkaa edelleen tuotannossa.
1998 Audi esittelee Coupén korvaavan coupé-malli TT:n. MOOTTORI Kaikki moottorivaihtoehdot ovat melko hyviä, 1,8-litrainen nelonen ja 2,3-litrainen vitonen ehkäpä kestävimmät näistä. Osia on helposti saatavana purkuautoista. jatkaa tuotannossa.
07/11
95. Termostaatit ovat VW-tyyliin alttiita vikaantumiselle, mutta eivät kallita uusia säännöllisestikään vaikkapa varmuuden vuoksi.
01 Auton merkki ja malli
Audi Cabriolet
02 Vuosimalli
1991
03 Moottori
Viisisylinterinen, nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin, 10 venttiiliä, kannen yläpuolinen nokkaakseli. Mittarin varoitusvalojen liitännät saattavat väsyä tärinästä vuosien saatossa, mutta niiden korjaaminen on halpaa. 2,6-litraisen kutosen vasemman puoleisissa katalysaattoreissa on tavattu mystisiä vikoja, minkä syitä Audi-yhteisö etsii edelleen. V6-koneissa sylinterikansien takapäässä saattaa ilmetä öljyvuotoja huonon suunnittelun johdosta. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA!
Audi Cabriolet on laadukkaasti valmistettu ja verraten yksinkertainen auto, mutta omat kommervenkkinsä siinäkin on. Iskutilavuus 2309 cm3, Bosch K-Jetronic -suihkutus
04 Voimansiirto
Viisi vaihdetta ja peruutusvaihde, valitsin lattiassa, etupyöräveto
05 Alusta
Edessä McPhersontuenta, takana erillisjousitus kierrejousin
06 Kori
Kaksiovinen itsekantava teräskori, taitettava kangaskatto
07 Mitat
Akseliväli 255, pituus 458, leveys 169, korkeus 137 cm. Niiden vaihtamiseksi vain tarvitsee purkaa puoli kojetaulua. SISUSTA Sisustus on Audi-laatua ja melko kestävä. Automaatti-ilmastoinnin lämpötilan säätömoottorit antautuvat vuosien myötä, eivätkä maksa kuin euronkaksi elektroniikkaliikkeessä. KORI Täysgalvanoitu kori ei ole herkkä ruostumaan, mutta etsi jälkiä kolarikorjauksista - niissä piilee aina vaaransa. Paino 1350 kg
08 Suorituskyky
0-100 km/h 10,8 s, huippunopeus 198 km/h
1997 Audi A4 saa faceliftin. Itse katto on kulutusosa kuten avoautoissa yleensäkin, eikä mitenkään halpa vaihtaa. Nahkaverhoilu on kangasta halutumpi. Katon lukituselektroniikka on monimutkainen ja vianetsintä voi olla hankalaa. Takavalojen välinen paneli maksaa yli 300 euroa, ja lohkeaa yläosastaan jos takaluukun kantta avataan sieltä mistä ei pitäisi
Ensimmäinen todella uuden näköinen ja isompi Audi 100 esiteltiin vuonna 1983, kun taas selvästi vanhan 70-lukulaisen muotokielen hylkäämistä pienemmän mallin kanssa saatiin odottaa vuoteen 1986 saakka. Fyysiseltä olemukseltaan Bemaria ja Audia massiivisempi laite, vaikka mittanauhalla kokoa ei hirveästi enempää ole. Nelivetoisten ralliautojen esiinmarssi Ur-quattron vanavedessä toi jokapyörävedon myös kadunmiehen henkilöautoihin, eikä sitä pidetty enää pelkkien maastoautojen tai traktoreiden ominaisuutena.
Cabrioletin mallihistoria oli pitkä: alun perin vuonna 1986 esitelty perusrakenne sinnitteli hengissä vuoteen 2000 asti.
Sitten 70-luvun puolivälin Audin malliston pienin malli oli ollut 80-numerokoodilla varustettu keskikokoluokan sedan, josta oli tarjolla myös paremmin varusteltu ja usein isompikoneinen 90-versio. CHEVROLET CAMARO CONVERTIBLE (1994-2002) Chevroletin nelossukupolven Camaro jäi viimeiseksi laimeaksi tulkinnaksi muskeliklassikkoautosta, vaikka pippurisin versio kulki Corvette-perimän ansiosta todella reippaasti.
Auto Unionin, Horchin tai muiden sotia edeltäneiden merkkien mallistoista suflettiversioita toki oli löytynyt. SAAB 900 CABRIOLET (1995-1998) Opel Vectran pohjalle veistelty uuden sukupolven Saab 900 oli teknisesti yhtä persoonallinen kuin edeltäjänsä, vaikka monen mielestä aidot saabismit menetettiin sen myötä. Tarjolla oli siinäkin laaja kirjo moottoreita. MERCEDES-BENZ A124 (1990-1996) Mersun kuvankaunis E-sarjan avomalli saapui puolivälissä mallikaarta ja kantoi tuotannon loppuun asti. Varteenotettava vaihtoehto aikanaan, mutta tänä päivänä selvästi enemmän nuorisoauton imagolla ladattu. Paljon hienoja moottori-innovaatioita, ja todennäköisesti jo nousu-uralla vanhan Ysisatasen vanavedessä.
96
07/11. Imagollisesti ei aivan eurokilpailijoiden tasalla, muttei huonokaan vaihtoehto - iso osa tekniikasta kun tuli Mitsubishilta. Suurilla jenkkimarkkinoilla Bemarin ja Mersun avoautot myivät niin hyvin, että Audilla ei haluttu jäädä sivustaseuraajaksi.
Kasikymppi saa avopainoksen
Audi oli tehnyt itsensä toden teolla tunnetuksi 1980-luvun alussa. Moottoripaletti oli yhtä laaja kuin Audilla, paitsi että tarjolla oli lisäksi väkivahva M3 Cabriolet. Tällöin esitelty uusi 80 oli saatavana vain neliovisena sedanina ja kolmeoviseksi merkittynä
CHRYSLER SEBRING CONVERTIBLE (1996-2000) Chryslerin iso avokas ei oikeasti perustunut Sebring Coupéen, vaan eri alustalle tehtyyn Cirrukseen. Hinta tänä päivänä selvästi noususuunnassa. Tuleva klassikko Audi Cabriolet
KILPAILIJAT
BMW 300-SARJA (1991-1998) Bemarin suora kilpailija Audille oli takavetoinen ja muodoltaan enemmän 90-lukulaisen kulmikas. Meksikossa valmistettu kruiseri oli tarjolla 2,4-litraisella nelosella tai 2,5-litraisella V6:lla
Ulkoiset erot edelliseen B3sarjaan olivat melko pieniä, mutta kuoren alle oli kätketty selvästi tuoreemman sukupolven B4-alusta. Uusi sukupolvi 80:stä esiteltiin 1991. Audi laajensi korimallistoa sedanin lisäksi myös farmarimalliin sekä pitkälti edellisen B3 Coupén tekniikkaan perustuneeseen Cabrioletiin. Korjaaminen ei ole kallista. Moottorivaihtoehdoiksi oli tarjolla joko 2,3-litrainen riviviitonen (136 hv) tai 2,8-litrainen V6 (174 hv), myöhemmin mallihistoriassa oli tarjolla myös 1,8-litrainen neloskone (125 hv), 2,0-litrainen nelonen (115 hv) sekä 2,6-litrainen V6 (150 hv). Kun vaimo tuli mukaan kuvioihin, siirryttiin farmari-Golfeihin, mutta Audi on ensimmäinen harrasteautoni", Teijo selventää.
JÄNNITTEEN, öljynpaineen ja -lämmön mittarit vaikuttavat hieman tarvikemaisilta, mutta ovat alkuperäisosia.
07/11
97. Tarjolla oli myös edellisestä sukupolvesta tuttu Coupé, joka sekin jakoi perusrakenteensa vanhemman B3-sarjan kanssa. AUDI Cabriolet kuljettaa neljä henkeä mukavasti ja kohtuullisen ylellisesti, varsinkin nahkapenkillisenä versiona.
VALEPURETTAVAT vanteet ovat Cabrion alkuperäisvaruste. Ensimmäinen oma autoni oli tosin Saab 99, jota seurasi 900. CABRION tavaratila on yllättävän syvä, ja imaisee vähintään kahden hengen matkatavarat.
Audi Coupéna. Audi
oli myös yksi ensimmäisiä vakavassa mielessä dieselkonetta avoautoon tarjonneita merkkejä, kun 1,9-litrainen 90-hevosvoimainen turbodiesel tuli vaihtoehdoksi Cabrioletiin. Kaksiovisten versioiden kohdalla Audi jatkoi myös edellisen korimallin linjaa mallit olivat yksinkertaisesti Coupé ja Cabriolet, ilman 80- tai 90-lisätunnuksia. "Appiukolla on Audeja ollut varmasti 70-luvulta asti. CABRIOLETIN mittaristoa vaivaa avokorin tärinästä pimenevät varoitusvalot. Eikä viisimukisen omalaatuista kurnuttavaa käyntiääntä voi väheksyä, varsinkaan avoautoista puhuttaessa!
Lottovoittajan valinta
Renkolainen Teijo Mononen on tuore Audi-mies, vaikka vaikutteita merkin suuntaan on imuroitu jo vuosien ajan. Perspektiiviä antaa se, että Audi oli ehtinyt tuohon mennessä esitellä jo B4:n seuranneen A4-mallin, tehdä siihen ensimmäisen faceliftin, ja korvata myös alkuperäisen B3 Coupémallin jo sellaisella nykyautolla kuin TT.
AUDIN 5-sylinterinen 2,3-litrainen kone on vahvan ja luotettavan moottorin maineessa. Cabrioletin mallihistoria oli pitkä: alun perin vuonna 1986 esitelty Typ89-perusrakenne (eli B3-alusta) sinnitteli hengissä vuoteen 2000 asti, jolloin Cabrioletin valmistus viimein päättyi. Auto oli menestys kohtalaisen kovasta hinnasta huolimatta: täyssinkitty kori ja aikalaiseksi moderni turvatekniikka tekivät hyvin kauppansa
Ikkunoiden pitää olla alhaalla omasta napistaan painettuna vasta sitten katon suojakannen saa auki. Liima sulatetaan kytke-
mällä auton akulta johdot ikkunan saumoihin, ja se sulattaa ikkunan irti. Erikoinen, ja umpiautomiesten mielestä
käsittämätön vikapaikka on sen sijaan mittarin merkkivalopatteri. Ja miten niin lottovoittajan valinta. Keskuslukitusta tarvitaan taas siihen, että takakontti menee lukkoon prosessin ajaksi, ettei kahta luukkua saa kolisteltua toisiaan vasten tahattomasti. "Katto maksaa maahantuojalla 950 euroa ilman asennuksia, joten se on iso investointi jos siinä ilmenee ongelmia. Seisontajarru pitää olla kytkettynä, keskuslukituksen pitää olla toimintakuntoinen. Terveisiä Rengon kylänraitille, Audi Cabrioletien hinnat alkavat 4 000 euron tienoilta.
98
07/11. Myös ikkunan kiinnitys kehykseen vaatii askartelua, ja jouduin ostamaan parikymmentä erilaista vetoketjua, joista löysin sopivan lukkolaitteen itse ikkunan kiinnittämiseen. Omasta autostani nämä ilmeisesti on korjattu, sillä kaikki valot toimivat", Teijo mainitsee. Pienen kylän huhumylly pyörähti useamman kierroksen verran, kun kaikilla tuntui olevan varmaa tietoa potin voittajasta katukuvaan ilmestyneen punaisen avoauton perusteella. "Avoautojen korit tärisevät ja vapisevat enemmän kuin umpiautoissa, ja sillä on taipumusta irrottaa mittarivalojen liitokset niin etteivät valot enää toimi. Audi näitä vetoketjun lukkoja ei myy varaosana, vaan tarjoaa koko kattoa", Teijo päivittelee. Katon korjaaminen vaatii muutenkin tekniikan tajua, sähköisesti toimiva systeemi kun on ketjutettu vanhalla elektroniikalla. Takalasi on pehmeää muovia, ja halkeaa ajan myötä. Uusi asennetaan pehmentämällä liima sähköllä, ja työntämällä se takaisin paikalleen. Tuleva klassikko Audi Cabriolet
Kriteerit juuri tämän automallin valinnalle olivat normaalista poikkeavat: "Piti löytää avoauto, jossa oli tarpeeksi suuri takakontti vaimon pyörätuolin kuljettamista varten. Tekniikka Audissa on vahvaa, varsinkin 2,3-litrainen kone ei Audimiesten mukaan lopu ajamalla. "Katon avausnappi avaa hattuhyllyn luukun, ja sitä varten pitää autossa täyttyä tiettyjen ehtojen. Rengon kylälle osui viime keväänä miljoonaluokan lottopotti, sattumalta samoihin aikoihin kun Teijo osti parikymmenvuotiaan harrasteautonsa. Meille auto tosin myytiin niin, että luukun lukitus avataan kuusiokoloavaimella, mutta voi olla ettei myyjäkään tiennyt miten systeemin pitäisi oikeasti toimia", Teijo miettii. Audilla on ajateltu kyllä huoltoa, sillä takaikkunan kehyksen saa irti katosta sen saumoihin piilotetun eristämättömän sähköjohdon avulla. Vanhassa Cabrioletissa varapyörä ei ole vielä täysikokoinen, ja on sijoitettuna tavaratilan sivuun, joten pyörätuoli sujahtaa konttiin istuintyynyn ja toisen pyörän irrottamisella", Teijo kehaisee.
Katon korjaaminen vaatii tekniikan tajua, sähköisesti toimiva systeemi kun on ketjutettu vanhalla elektroniikalla.
Audi Cabrioletia Teijo pitää kohtuuhintaisena ja helposti ylläpidettävänä harrasteautona kunhan muutamat perusasiat tarkistaa ennen ostopäätöstä