Klassikot 7/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Viva la tila Kiireettömän harrasteauto Vauxhall Viva Estate ´73 07/12 autoilun ajankuvaa . MADE IN FINLAND VIIMEINEN HETKI SUOJATA AUTOSI ENNEN TEIDEN SUOLAUSTA Datsun 180B ´74 . Rover 3-Litre Mark II ´64 . www.klassikot.fi . PAL VKO 2012-49 Ruosteenestokäsittelyt Ruosteenpoisto Brilliant maalipinnankäsittelyt Äänieristyskäsittelyt 6 414883 684808 ? ? ? ? Auto kuin suoraan tehtaan linjalta: Ford Granada 2600 L ´77 12007 Valtakunnallisen ketjumme yli 50 liikettä palvelee sinua autosi hoitoon liittyvissä asioissa Löytö lahden takaa SUOMALAISTA TYÖTÄ . Oldsmobile Delta 88 ´78 . Opel Diplomat ´75 . Ford 20M ´68 . Hinta 8,50 ? I .F R O IK IN .F W W W i: es ke ik li n hi lä Katso Meidät löydät myös facebookista: WWW.FACEBOOK.COM/FINIKOR Lintukorpi 10 | 02660 Espoo, Finland | Aukioloajat: ma-pe 8:00-16:00 | Puhelin: (09) 5915 030 | Sähköposti: ?nikor@?nikor.? Klassikkoesine Karkki- Kolhuille Lipas kyytiä 368480-1207 . Vauxhall Viva Estate ´73 NYT KAIKKI JOPA KÄSITTELYMME MALLA 12kk KOROTTO ! MAKSUAJALLA Kun pakkauksesta tuli sisältöä halutumpi Fotoalbumi Sympaattisia arkiautoja Sisilian kaduilta Pellit sileäksi vaihtoehtoisella menetelmällä Harrastuksen ehdoilla Free Technics tarjoaa ratkaisut vauhdinnälkään Abarth replica Jarkko Saastamoisen Fiat 600 -ratakilpuri. Ford Granada ´77 . 07/12 . Fiat 600 Historic
myös hintahaita Teiden kunkun paluu Opel Commodore GS/E Coupé ´71 Parik ymmentä vuot ta tallissa pöly ttynyt tehopesä pääsi uuden omistajan myötä takaisin tien pääl le. Pieni mutta sitkeä Fiat Panda 4X4 ´84 Nelivetoinen Panda on tavallinen näky Keski-Euroopan vuoristokylissä, mutta ainakin yksi hieno esimerkki aiheesta löytyy myös Suomeen rekisteröitynä. 07/12 91. Seuraavassa numerossa: Klassikot 08/12 ilmestyy 6.12.2012 Mukavasti pieni 5 Peugeot 104 GL ´7t aina osan- ova Ranskalaisvalmistajat soonallisia per ja ia kav mu neet luoda alapäähän. rin autoja
Sillä hetkellä pieni englantilainen museoikään ehtinyt arkiauto noteerattiin parin tuhannen markan arvoiseksi. Ollapa samat taidot. Artikkelin laatimisen myötä tulvahtivat mieleeni taakse jääneet vaikutelmat kultaisesta lapsuudesta, jolloin näennäisissä olemattomuuden tunnelmissa pienikin juttu tuntui suurelta ja päinvastoin. Vanha tuttu oli siis tuo Datsun 180B SSS ´74, jonka olemassaolosta tiesin jo ennen kuin tunsin sen pitkäaikaiset omistajaveljekset yläasteen myötä. Melko pian rekisteriin palauttamisen jälkeen auto oli ajan ja motivaation puutteessa jäänyt seisomaan ja leimakin oli mennyt umpeen aikapäiviä sitten. Vahausta silloin tällöin, pientä huoltoa toisinaan ja kuivan seisontapaikan talvien ajaksi. Mutta kuka sellaista tarjoaisi autolle jota ei arvosteta? Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Tekijältä: Mitä jos? COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. ILMOITUKSET Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Kelpasihan se, ja paperit tehtiin siltä seisomalta kolmensadan markan suoritusta vastaan. Seuraavien kuukausien aikana auto sai uudet jarrut jumittuneiden tilalle, hieman uutta peltiä ja maalia pintaan sekä pohjaan ja niin edelleen. Minulle on muutenkin kaikki toiminta ollut aina tunnelmille alistettua. Tämän, järjestyksessä toisen pelastuskierroksen läpikäytyään autovanhus oli taas valmis ihastuttamaan vastaantulijoita tien päällä. Sen kuntoiseksi autoksi summa oli suorastaan rikollisen alhainen, mutta arvostustikkaiden alimmalla puolalla keikkuvasta ajopelistä olisi tuskin saanut käteisenä puoltakaan siitä. Muutama viikko sitten sama auto ilmaantui myyntiin. Muikun Jani ja Toni olivat hyvin sivistyneitä kavereita ja heihin tutustuminen kannatti siitäkin syystä, että sain kurkistaa ensimmäistä kertaa pintaa syvemmälle myös hyvin säilyneiden vanhempien autojen maailmaan. Vuodet eivät ole kuvista päätellen kohdelleet autoa sen ansaitsemalla arvolla, sen verran surkealta sen nykytila näyttää. Ja niin se tekikin aina siihen saakka, kunnes siirtyi vaihdossa seuraavaan harrasteautoon. Kolmas pelastuskerta taitaa olla kyseisen yksilön kohdalla mahdollista ainoastaan siinä tapauksessa, että joku edellisistä omistajista tahtoisi kunnostaa sen tunnesyistä. Rahallista arvoa vehkeellä ei taida olla tulevaisuudessakaan edes murto-osaa siitä, mitä sen kuntoon saattaminen tulisi kustantamaan. Vuodet eivät ole kuvista päätellen kohdelleet autoa sen ansaitsemalla arvolla. Auton nykytilanne voisi olla aivan toinen, jos se olisi matkan varrella saanut hieman huomiota osakseen. Ja poissa ainainen rahapula. Sami Korhonen Avustaja 07/12 3. Tuttava oli sen joskus jostakin pelastanut, hieman kunnostanut ja rekisteröinyt uudelleen. Muistan oikein hyvin vielä senkin marraskuisen illan, kun kävimme Joensuussa cruisailemassa ja silmittelemässä sikäläisiä naisia ja yöelämää. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Olin hieman yllättynyt, kun sain tehtäväkseni kirjoittaa lehteen jutun eräästä nuoruudestani tutusta Datsunista. Kun kysyin onko auto kenties myytävänä, omistaja vastasi ihmettelevään sävyyn että joutaahan se siitä jos se vain jollekin kelpaa. Älykkäitä keskusteluja käytiin kuitenkin puolin ja toisin ja ajauduttiin myös siihen what if -pisteeseen, josko olisin ostanut heiltä joskus pois tämän aina siististi pidetyn auton. Taisi kuitenkin olla parasta, että meni niin kuin meni, sillä jokainen auton omistaja on varmasti ollut pätevämpi sitä pitämään kuin minä, jolle pelkkä kruisailu on merkityksellisintä. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Arttu Toivonen, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Tomi Eronen, Johanna Helin, Markku Ikonen, Iikka Kekko, Sami Korhonen, Eero Kumanto, Lea Lahti, Vesa Rantasalo, Paula Tavasti TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi KÄYNTIOSOITE Klassikot Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. MATERIAALI Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Toisille samat vibat ja enemmänkin tarjoaa rakentaminen ja usein kadehdinkin heidän tahtoaan ja haluaan tähän. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. J oskus, ehkä pari vuosikymmentä sitten, poikkesimme tuttavan luona kyläilemässä. Pääkirjoitus Vanhan auton kiertorata TILAAJAPALVELU Puh. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Pihan laidalla, korkean heinikön keskellä seisoi vanha brittiauto hylätyn oloisena
Auto jätti sen verran hyvän vaikutelman, että Pasin oli hankittava sellainen vielä toistamiseen. Kaksiovisen sedanin hankkiakseen on katseet suunnattava ulkomaiden tarjontaan. 18 Rover 3-Litre Mark II ´64 Kolmelitrainen Rover tarjoaa eleganttia, jopa Rolls Royceen verrattua kyytiä. 26 Oldsmobile 88 07/12 s. Tässä numerossa Läpi helteisen Etelä-Ruotsin ajaessaan Nicklaksella oli aikaa muistella lapsuuden kesäreissuja Fordeilla. s. 32 Fiat 600 50 Vauxhall Viva Estate ´73 Vanha Viva ei ole edelleenkään kovin haluttu harrasteauto, mutta varsinkin kirkkaan keltaisena farkkumallina sellainen kerää ihastelevia katseita missä sitten ikinä liikkuukin. 56 Ford 20M HT ´68 Vantaalaisen Pasi Parviaisen ensimmäinen auto oli aikoinaan ´68 M-Ford. 18 Rover 4 s. 44 Opel Diplomat s. 56 Ford 20M. 38 Datsun 180B SSS s. 12 Ford Granada Jarkko Saastamoisen ase Historic-luokan ratakapinoissa on siististi viimeistelty Fiat 600, jonka kanssa omistaja on kokenut värikkäitä hetkiä vuosien varrella. Kuten moottoriurheilussa kuuluukin. 38 Datsun 180B ´74 70-luvulla pikkupojilla riitti pohdittavaa: ostaisiko isona Caprin, Mantan vai kenties Japanista saapuneen haastajan . SSS Datsunin. 44 Opel Diplomat ´75 Tapani Karinen näki unelma-autonsa koulubussin ikkunasta 70-luvulla. Museorekisteriin matkalla olevalla autolla on tapahtumarikas Suomi-historia. 26 Oldsmobile Delta 88 Royale Diesel ´78 Kyseenalaisesta maineestaan huolimatta dieselmoottorinen Oldsmobile on mukava harrasteauto ja hyvin hoidettuna luotettava matkatoveri. 32 Fiat 600 Historic s. 12 AJONEUVOT 12 Ford Granada 2600L ´77 Kokoluokassaan suosittua isoa Fordia ei aikanaan saatu maahan kuin neliovisena sekä tietenkin coupékorisena. 56 Vauxhall Viva Estate s. Seuraavan vuosikymmenen puolivälissä oli aika toteuttaa haaveet ja hankkia sellainen. Sama auto löytyy mieheltä edelleen. s. Tällä kertaa harvinaisena HT-mallina. s
Tällä kertaa seurasimme kuinka Chryslerin lippulaivat kävivät kaupaksi. 68 M-Fordit Korialla M-Ford-omistajien syyskokoontumispaikalta ajeltiin komeassa letkassa tutustumaan paikallisen harrastajan kokoelmiin. Vakionopeus 76 Fotoalbumi Vanhoja valokuvia vuosien varrelta. 80 Klassikkoesine Mintunmakuisista PEZ-makeisista tuli lasten herkkua, ja jossakin vaiheessa pakkauksesta tuli sisältöä halutumpi. 82 Klassikkomarkkinat Harrastekalustoa, varaosia ja varusteita kaupan. 86 Tuleva klassikko BMW:n pieni kaksipaikkainen roadster houkuttelee hintansa lisäksi ajettavuudellaan. s. 80 Klassikkoesine ?LÄHTI kuin palmun alta. 6 Vakionopeus s. 70 Sapporon siloitus s. 86 Tuleva klassikko 07/12 5. 78 Museihuset TAPAHTUMAT VAKIOPALSTAT 66 Teivo Swap Meet 6 Syksyn tulo ei välttämättä tarkoita kaiken toiminnan pysähtymistä. s. Poikkesimme katsastamassa museon tarjonnan. s. Teivon Swap Meetissä käytiin kauppaa totuttuun malliin. Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä. 74 ARTIKKELIT 62 Vauhdin janoon, nostalgian nälkään Free Technics -osaputiikkia pyörittävä Mika Heikola on palvellut harrastekenttää tarjoamalla erikoisosia jo reilun parinkymmenen vuoden ajan. 70 Sapporon siloitus Toimittajan auto joutui kevyen ilkivallan kohteeksi. Lommonoikaisu perinteisin menetelmin olisi kustantanut liikaa, joten turvauduimme edullisempaan vaihtoehtoon. 78 Leikkiautomuseo Parin sadan kilometrin päässä Tukholmasta sijaitsee leikkiautoihin ja moottoriveneisiin keskittynyt Museihuset. 62 Free Technics Verkot vesillä Ebayn tarjonnasta poimittuja erikoisuuksia. 66 Teivo Swap Meet s. -hokema sopii hyvin Kari Ruususen Sisilian-kuviin. Fotoalbumi sivulla 76. s. 68 M-Fordit koolla s
Halvin Cortina maksoi uutena 573 puntaa; mallisarjojen kehittyessä ja ajan kuluessa viimeinen vuoden 1982 Cortina (suomeksi tuolloin jo Taunus) maksoi 4?515 puntaa. -sivuston tietokannan mukaan saarivaltiossa kilvissä 3?785 yksilöä; liikenteestä poistossa on 2?252 autoa. Kokoonpano tapahtui Dagenhamin lisäksi Taiwanissa, Alankomaissa, Australiassa sekä UudessaSeelannissa. Tästä esiteltiin myös GT-versio 78-hevosvoimaisena ja matalammalla alustalla, ja totta kai myös Lotuksen edelleenkehittelemä Lotus Cortina 1?558-kuutioisella twincam-moottorilla. The Young Ones -sarjasta) juontaman juhlaohjelman, ja englantilainen MkII Cortina Club suuntasi letkansa Italian Cortinaan merkkipäivien kunniaksi. Myös Goodwood Revival -tapahtumassa oli erityistä Cortina-sisältöä. Kotimaisillakin rallitaipaleilla Cortinaa nähtiin kamppailemassa. Sanottiinkin, että Cortinan peittosi radalla vain toinen Ford . Viikatemies on paalannut siis melkoisen osan kannasta; vuonna 1995 Cortinaa oli kaikkineen vielä jäljellä melkein 120?000 autoa. Virallinen ykköskopan Cortinan esittely oli London Motor Showssa lokakuussa 1962. Ensimmäinen tarjolla ollut moottori oli 1,2-litrainen kehitysversio Angliassa olleesta litraisesta moottorista, ja seuraavan vuoden puolella Cortinaan tarjottiin myös isompaa, 1,5-litraista konetta mallinimellä Cortina Super. Sivumennen sanoen, näistä autoista on How Many Left. Takavetoa Cortina ei ravistanutkaan selästään koko mallisarjan aikana, ja sitä loppujen lopuksi seurannut Sierrakin raapi vielä takaa vuoteen 1993 saakka. Kaikkineen Cortinaa valmistettiin neljän malliversion ja 20 vuoden aikana miltei 4,3 miljoonaa autoa, joista ensimmäisen täyden valmistusvuoden, 1963:n, myyntiluvut olivat yli 260?000 autoa. ja tällöin pellin alla tuli olla vähintään 4,7-litran kasikone. Cortinan 50-vuotisjuhlat ovat Englannissa iso tapaus. Tarkistapa japanesenostalgiccar.comin Shop! 6 07/12 Cortina 50 vuotta Ford Cortina, tuo tuttu teiden tähtiperä, tuli odottavien asiakkaiden ulottuville vuoden 1962 syyskuun 20. päivästä alkaen. E nsialkuun Consul Cortinana myyty auto oli suunniteltu mahdollisimman yksinkertaiseksi pitää ja huoltaa, ja sitä kyettiinkin myös valmistamaan eräänlaisena maailmanautona. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Korrek-materiaalia hakusessa Tuttu kotimainen autonhoitotuotteiden valmistaja Korrek etsii asiakaskuntansa keskuudesta vanhaa Korrek-materiaalia juhlavuotensa kunniaksi: vanha kunnon merkki kun täyttää ensi vuonna jo 50 vuotta. Korrek tahtoisikin löytää juuri ne vanhat Korrek-julisteet, mainokset, pakkaukset, lehtiartikkelit, jotka ovat saattaneet jäädä jonnekin autotallin perukoille tai kenties lienevät vieläkin kiinnitettynä nastalla seinään. Mikäli löydät jotakin 60-70- tai 80-lukuista, mistä Korrekilla ilahduttaisiin, laita postia menemään osoitteeseen korrek@preesens.fi. Voit voittaa kattavan Korrek-tuotepalkinnon. Japanese Nostalgic Shirts Japanilaisten klassikkoautojen harrastajille on tarjolla tyyliin sopivaa vaatetusta. Japanese Nostalgic Car, tuttavallisesti JNC, tarjoaa Datsun Z -aiheisia T-paitoja, Mazda Cosmo -paitoja, japanilaisten klassikkovanteiden kuosilla varustettuja paitoja, takaveto-Toyota-paitoja . Keskisuomalainenlehden kuvassa Leo Kinnunen Volvon ratissa, Bengt Söderström Cortina GT:n puikoissa ja taustalla Simo Lampinen Saab 96 Sportilla, Jyväskylän Suurajoissa vuonna 1964.. Legendaarinen kilpaautoilija Jim Clark voitti Lotus Cortinalla British Saloon Car Championship -mestaruuden vuonna 1964, ja samana vuonna tehdastiimi Cortina GT:illä vei Itä-Afrikan safarirallin voiton. Inflaatiollakin oli toki osansa hintakehityksessä. Jo kehitystyön aikana Saksan Ford ehdotti tämän kansanmallin suunnittelemista etuvetoiseksi, mutta tämä tyrmättiin tuolloisessa ilmapiirissä kustannus- ja huoltosyistä. BBC esitti koomikko Alexei Saylen (tuttu esim. kaikkea vintage-japanilaistyylistä asustetta. Tarjolla on myös racing-aiheista tuotetta, esimerkiksi vuoden 1991 Le Mansia dominoinutta Mazda 787B:tä kunnioittava Renownin viher-oranssin sävyinen paita, ja kuvan Daytona RX-7 -asuste. Hinnat eivät ole edullisimmasta päästä (25 dollarista kolmeenkymmeneen plus postikulut), mutta näitä ei saakaan mistään muualta. Dagenhamin kokoonpanolinjalta rullasi vuoteen 1982 mennessä 3,15 miljoonaa autoa, joista IsoBritannian kotimarkkinoilla löysi omistajansa yli 2.8 miljoonaa autoa
Toki yritys toimittaa jostakin syystä vain saksaa puhuviin maihin, mutta eBaystä lähti varsin kivuttomilla lisäkustannuksilla oma MCR1014 tulemaan, kohti 5-sarjalaisen kojelautaa. 07/12 7. Vaihdelaatikkona oli Commodoren nelivaihteinen manuaali ja perävälityksenä 2,667:1. Nykyisellään ennätys-GT viettää eläkepäiviä museossa. Ei levykoteloiden kanssa arpomista ajon aikana, ei mautonta krominhohtomuovia. Männänrenkaat käsiteltiin molybdeenillä ja puristussuhde muutettiin 17.5:1:stä 22:een. Mahlen männät vaihdettin koneeseen luotettavuuden parantamiseksi. Soittimen design sopii lähes saumattomasti esimerkiksi vanhoihin BMW-kojelautoihin, ja muovi on miltei identtistä. Se on nähty useammassa merkkitapahtumassakin esillä. 85 litran polttoainetankki Ja se soittopeli Onko CD-soitin mielestäsi autossa täysin turha varuste. Tämä ei aivan riittänyt GT-pro- dieseliä vain 13,5 litraa satasella. jekti-insinööreille, vaan koneesta kutiteltiin Eberspächerin valmistaman turboahtimen avulla 95 hevosta, samoissa 4?400 kierroksen lukemissa kuin vakiomoottorissa. Ahdin kiersi tuolloin 98?000 kierrosta minuutissa, yhden barin paineilla. Kaikkeen tähän löytyy ratkaisu saksalaiselta elektroniikkavalmistajalta, Kienzleltä. Kienzlen MCR 1014 -soittimesta puuttuu CD-levysoitin kokonaan, ja sen sijaan radiolaitteesta löytyy nykyaikaan kätevästi vain USB-, AUX- ja SD-paikat radiopuolen lisäksi. FIA:n valvovan Opel otti Rekordwagenin pohjaksi Opel GT:n, josta hiottiin kaikki turhanpäiväinen silmän alla ja Mobil Oilin tarrat kyljissään Rekordwagen-GT lähti matkaan. Kyl- jousituksessa ralli-Kadetin lehtijouset ja Bilsteinin kaasuiskunvaimentimet. lä, mielessäsi varmaankin kajastaa kukkean Kesällä 1972, parin vuoden testauksen ja oranssi Mercedes-Benz C111 eri variaatioissaan. Kaikki varastossa olevat mallit löytyvät osoitteesta www. janikaasalainen.fi. 40 vuotta sitten, kesällä 1972 Opel lähti rikkomaan dieselmoottoristen autojen rataennätyksiä tarkoitusta varten kehitellyn diesel-GT:n kanssa. M lepäsi entisen repsikanistuimen paikkeilla. ikä auto tulee mieleesi ensimmäisenä, kun ajattelet dieselmoottoris- Akselit olivat normaalit Opel GT:n akselit, ten autojen nopeusennätyksiä. Mikä parasta, soitin on huomattavan edullinen käytettävyyteensä ja ulkoasuunsa nähden; Kienzlen webbikaupassa laitteet maksavat vähän päälle kuusikymppiä. Ovatko kojelaudan tyyliin sopimattomat Tokyo by Night -etulevyt tanssivine delfiineineen mielestäsi uskomattoman ärsyttäviä. Kaasalaisen mukaan tässä tapauksessa ?nopeat syövät hitaat?, eli kipin kapin kaupoille. Palat ja kengät on hinnoiteltu erittäin harrastajaystävällisesti, suurin osa 10-20 euroon. Jarruja japsipyöriin Opel GT Rekordwagen Jani Kaasalainen Oy tiedottaa saaneensa muutaman sadan kappaleen erän Newfrenin jarrukenkiä sekä Vesrahin jarrupaloja ja -kenkiä 1970-1980-lukujen japanilaispyöriin. Saatavuus vaihtelee; joitakin malleja löytyy reilusti, mutta jotkut ovat yksittäiskappaleita. Mercedes ei kuitenkaan ollut ainoa auton jatkuvan parantelun jälkeen, ennädiesel-ennätystenrikkoja 70-luvun Saksassa: tyskuljettajatiimi ja teknikot kokoontuivat 4,8-kilometriselle Dudenhofenin radalle. myös General Motors ja Opel panostivat Kuudesta kuljettajasta kuuluisin lienee ollut yhdessä dieselin kehitykseen. belgialainen Paul Frère. 30 seja epäaerodynaaminen pois. Katto typiskunnin tankkaukset 500 kilometrin välein tyi pleksikatteiseksi kuplaksi kuljettajan pitivät keskinopeuden yli 190 km/h:ssa ja puolelle, oviaukot jätettiin pois, takapyö52 tunnin yhtäjaksoinen puristus sai tiimin rät peittyivät ja auto keventyi 967 kiloon. Projektin taustalla oli kerätä gloriaa uudelle parantamaan siihenastista 10?000 kilometrin ajon nopeusennätystä 60 prosentilla. 2,1-litraiselle CIH-dieselmoottorille, joka tuotti normaalissa asussaan jämäkät 60 he- 200 kilometrin tuntivauhdissa GT ryysti vosvoimaa. Oletko kyllästynyt autossa lojuviin levyihin ja albumien jatkuvaan sekoittumiseen kotelosta toiseen
ole kuvattu vain kylmässä valkoisessa studiossa, vaan monesti kauniin unenomaisessa luonnon helmassa. Andropovin kausi jää vain viidentoista kuukauden mittaiseksi, hänen kuoltuaan helmikuussa 1984. Andropovia seuraa myös lyhykäiseksi jäävä Konstantin Tsernenkon hallintokausi. Puolalainen Solidaarisuus-työväenliikkeen johtohahmo, Lech Walesa vapautetaan 11 kuukauden mittaisesta vankeudesta. Lolan kehittämien tai yhteistyössä suunnittelemien autojen puikoissa viihtyivät sellaiset suuret nimet kuin John Surtees, Roy Salvadori, Chris Amon, Mike Hailwood, Graham Hill ja Michele Alboreto. Hän hakeutuu takaisin telakalle töihin, mutta jatkaa samalla työtään liikkeen toiminnan parissa, saaden Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1983. Kookas, Tammen kustantama kirja esittelee kymmeniä klassikkoautoja 1900-luvun alusta 1970-luvun loppuun asti tarkoin ruodituin ja ajatuksella asetelluin valokuvin, ja kirja on todellakin näkemisen arvoinen . Sen ostajahankinta näyttää olevan paremmissa kantimissa kuin kilpaautonvalmistajapuoli. Lola aloitti toimintansa vuonna 1958, ja ansaitsi pian nimeä kansainvälisillä kilpaareenoilla. Ostaja Lola Carsille oli hakusessa jo hyvän tovin, mutta kauppaa ei saatu järjestymään minkään tahon kanssa. Lola Groupin komposiittivalmistajajaos todennäköisesti myydään ennen vuodenvaihdetta, ja se kyennee jatkamaan toimintaansa. Andropov on entistä KGB-johtoa, ja Politburon johdossa hän teki teki ratkaisevan päätöksen Afganistanin miehittämisestä vuonna 1979. Autoja ei . ja isänpäivä ja jouluhan tässä kolkuttelevatkin jo ovelle! Kromi ja jalopuu, nahka ja teräs, aistikkaat korimuodot ja kuvista henkivä ajotuntuman ambienssi imaisevat mukaansa historian siiville; merkillepantavaa on myös autoja ympäröivä, hienosti hetkeen talletettu aika ja paikka. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Loka-marraskuu 1982 Juri Andropov valitaan Neuvostoliiton pääsihteeriksi Leonid Brezhnevin tilalle, Brezhnevin menehdyttyä marraskuun alussa. Sen 185 hevosvoimaa on todella paljon tehoa ahtamattomasta neloskoneesta tuohon aikaan, ja auton kolmella prototyypillä asetetaan kestävyysajoennätyksiä 25?000 kilometrin, 25?000 mailin ja 50?000 kilometrin matkoilla Nardon testiradalla Italiassa neljä viikkoa ennen 2.3-16:n julkistamista. Toinen loppusyksystä 1982 julkistettu autouutuus on uusi Audi 100. Hieman edeltäjäänsä muistuttava, mutta huippumoderni ja aerodynaaminen uutuus nostaa Audin kertaheitolla luokan kärkeen; tässä vaiheessa pahimmat kilpailijat kun 8 07/12 Timantteja kirjakaupassa T oimittajamme Arttu Toivosen ja valokuvaaja Kimmo Taskisen yhteistyönä on syntynyt erittäin hieno kuvateos, Timantteja autotallissa. Vielä viime vuonna Lolalla voitettiin kaksi valmistajien pokaalia American Le Mans -sarjassa. Lolan muistoksi sopinee vaikkapa The Kinksin samanniminen kappale vuodelta 1970.. 190D:n moottorina on kokonaan uusi nelisylinterinen diesel, ja kaikkineen dieselmallia tullaan valmistamaan kymmenvuotisen taipaleen aikana 452?806 kappaletta. 2.3-16 tullaan tuntemaan CosworthMersuna, sen 16-venttiilisen kannen suunnitelleen moottoriurheilulegendayrityksen mukaan. Lolan omistukset myydään ja kaikki työntekijät vapautuvat kilometritehtaalle. Myöhemmin, Puolan kommunistihallinnon romahdettua Walesa nousee presidentiksi vuonna 1990. Mercedes-Benz W201 esitellään marraskuussa 1982 ja sen valmistus alkaa. Kirja on saatavilla kirjakaupoista 45 euron hintaan. Lola lopettaa L egendaarinen englantilainen kilpa-autovalmistaja Lola Cars sulkee ovensa. Lola liittyy näin muiden sammuneiden brittivalmistajatähtien, kuten Marcosin ja TVR:n joukkoon; rahoitusongelmien kourissa kuukausia painiskellut tehdas tiedottaa vaikean eurooppalaisen taloustilanteen ja Iso-Britannian hallituksen veromuutosten ajaneen sen tähän lopulliseen ratkaisuun. kansikuvasta huolimatta . Ensimmäisen vuoden ajan tätä Bruno Saccon muotoilemaa,linjoiltaan selvästi 70-luvun Mercedeksistä eroavaa kompaktia sedania valmistetaan Sindelfingenissä, jonka tuotantolinjat eivät aivan kykene vastaamaan kysynnän määrään, mutta tämän jälkeen Bremenin tehtaan linjat vapautuvat W201-sarjalaisen valmistukseen. Ensimmäiset mallit ovat 190 ja 190E, ja 190D sekä 190E 2.3-16 seuraavat heti seuraavina vuosina
Audin selvitysten perusteella onnettomuusautojen omistajat ovat vain sotkeutuneet polkimissaan, ja varmuuden vuoksi automaatin vaihdekaaviota muutetaan. Kestää kuitenkin aikansa, ennenkuin ?Unintended Acceleration. 0500-368040), Matias Brännströmille (puh. YouTube kuumaksi ja klipit latautumaan. S uuri osa euroautoharrastajista varmastikin muistaa John Frankenheimerin ohjaaman Ronin-elokuvan vuodelta 1998. Käytännössä takaa-ajokohtauksien ympärille nidottu salkunmetsästystarina pyörittää Robert DeNiroa ja Jean Renoa ympäri Ranskaa, tehden samalla selvää useammastakin komeasta autosta; Audi S8, MeB 450SEL 6.9, BMW E34 M5, läjä 605:ia ja XM:iä; kuminkäry ja lentelevät peilit ovat tarinan pääasia. 20 vuotta myöhemmin muuttuu alun takaa-ajon jälkeen huomattavan tylsäksi. ovat selvästi vanhahtavampi BMW E28-sarja sekä vasta vuonna 1984 poistuva Mercedes-Benz W123. Toisilleen virnistelevät testikuljettajat rankaisevat tuolloin suoraan pakasta vedettyjä kauppaedustajaluokan autoja, ajaen ne käytännössä ulkopeltien suhteen täysin loppuun. Myös jokainen näistä elokuvista on saatavilla DVD:llä, mikäli takaa-ajokohtauksia ympäröivä näyttelijäntyö jaksaa kiinnostaa tarpeeksi; ainakin Mies ja nainen . Taustalla on oltava Kokkolan katuja, maamerkeiksi sopivia rakennuksia, kaikkea erityisen kokkolalaista. Samoihin aikoihin hieman vanhanaikainen kojelautakin muutetaan kokonaan uudeksi. Audi kuitenkin kärsii Yhdysvaltain markkinoilla sensaatiomedian nakerruksesta; 60 Minutes -ohjelma tutkii Audien äkillisiä, autotallin takaseinään täräyttämiseen johtaneita kiihtymisongelmia, virittää pari Satasen (jenkeissä 5000) kaasupoljinta tekemään temppuja kameran edessä ja tuhoaa auton maineen miltei täydellisesti jenkkimarkkinoilla. Ilman kohtauksen pohjustusta, näemme tuntemattomalla testiradalla melkoisen kattauksen vuoden 1986 keskiluokan sedaneita; Lancia Theman johtamana radalla kulkevat Audi 100, BMW 528i E28, Mercedes-Benz 190E, Peugeot 505, Renault 25 ja Saab 900 turbo. Syyssäässä, osittain hiekkaränneistä koostuvalla radalla tuo autojoukko kulkee kyljet toisiaan vasten paukkuen, peltiä ja peilejä säästelemättä; rapa roiskuu ja kivet lentelevät autojen laseihin ja lamppuihin. 20 vuotta myöhemmin (Un homme et une femme, 20 ans déjà). Audi kehittää 100:ta 80-luvun aikana vielä pidemmälle, pitäen ulkonäön miltei täsmälleen samana, mutta muuttaen korirakenteen täyssinkityksi pitäen 100:t siistissä käyttökunnossa vielä nykypäivään saakka. Torimyyjät ja lenkkeilijät lakoavat Lambertin lainaaman Peugeotin tieltä, eivätkä sellaiset vähäpätöiset esteet kuin katutason loppuminen tai metron porraskuilu vaikuta reittivalintoihin. Seuraava, jonkin verran pidempi kohtaus on hieman hämmentävä takaa-ajo elokuvasta Mies ja nainen . Ronin on kuitenkin turhan tuoreesta autokavalkadista koostuva tuttavuus näin klassikoiden maailmassa, kenties SEL-Mersun osallistumista huomioimatta; siispä on kohtuullista muistuttaa muutamasta muusta Ranskaan sijoittuvasta, takaaajokohtauksien eliittiä olevasta elokuvasta. Ensimmäisenä kiinnitän huomion Luc Bessonin Subwayelokuvaan. Tuossa aiemmassa elokuvaosassa oli päätähtenä ihmisnäyttelijöiden lisäksi valkoinen, huomattavan kurainen Ford Mustang. Viimeisenä kolmesta klipistä nostan katseltavaksi Jean-Paul Belmondon suorituksen Le Professionnelissa (1981). Peltien kolinaa 80-luvulta Mitkä ovat mieleenjäävimmät takaa-ajokohtaukset 80-luvun Ranskasta. kartoittaa historiaansa, ja Kokkolan seudulla vaikuttavien autoharrastajien ja muiden autojansa kuvanneiden kannattaa nyt kaivella muistilokeroitaan ja valokuva-albumeitaan. Belmondo kepittää Fiat Mirafiorilla Peugeot 504:ää ohjastavien rumiluksien perässä Fiuden twincam karjuen. Luodit viuhuvat, lasit särkyvät ja kolhuja saavat niin autot kuin kuskit, kun JeanPaul haastaa mustaa Peugeotia punaisella Fiatillaan. Myös vanhat kaupungin autoliikkeitä ja niiden miljöitä esittelevät valokuvat sopivat tulevaan historiikkiin, ja kuvat saavat olla mustavalkoisia tai värillisiä, isoja tai pieniä. Mikäli tallesta löytyy jotakin tarkoitukseen sopivaa kuvamateriaalia, sopii pirauttaa Osmo Wirkkalalle (puh. Elokuva itsessään tuskin on Belmondon parhaimmistoa, mutta Mirafiori pääsee klipissä hyvään rooliin. Kaikki nämä esitellyt kohtaukset löytyvät pienellä etsimisellä YouTubesta. -kohu laimenee, ja amerikkalaiseen puheenparteen jää ilmaisu ?I?m Outta Here Like an Audi 5000!? Kokkolalaiset autovalokuvat esiin Kokkolan Autokauppiaat r.y. Ennen viimeistä hyppyriä, jonka autot selvittävät keulat maahan paukkuen ja kipinät lentäen, kuulemme Ajankohtaisesta kakkosesta tutun Francis Lain teemamusiikin; elokuva kun on 20 vuotta myöhemmin toteutettu jatko-osa Mies ja nainen -elokuvalle, josta TV2:n ajankohtaisohjelma nappasi musiikkinsa. Christopher Lambertin, Isabelle Adjanin ja Jean Renon tähdittämä, nimensä mukaan metroon sijoittuva vuonna 1985 tehty veijaritarina alkaa moottoritieltä, jossa Lambert paiskoo menemään tuolloin uunituoretta Peugeot 205 GTi:tä. Eric Serran reipas soundtrack vauhdittaa Peugeotin menoa, ja 205:n peräpeiliä kolhii tarjoilijoiksi pukeutuneiden miesten joukko Mercedes-Benz S-sarjalaisella. Elokuvassa on Ennio Morriconen soundtrack, mutta korostetut moottorinäänet vievät huomion tämän kohtauksen aikana. Kaikki kuvat palautetaan omistajilleen, joten niiden kohtalosta ei tarvitse kantaa huolta. 07/12 9. Yhdistyksen tulevan historiikin kuvitukseen on mahdollista päästä jollakin hienon nostalgisella otoksella, jossa on tunnistettavasti Kokkolassa kuvattuja autoja. 0400647991). 0400-660051) tai Tommi Lerbackalle (puh
Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Tapahtumakalenteri MARRASKUU 3.11 FCMA Open-autopienoismallinäyttely, Puropellon koulu, Turku 9.-11.11. Lokasuojat piti hiekkapuhaltaa, ja vaikka Ylikotila käyttikin pykälää järeämpää hiekkapuhalluslaitteistoa, eivät lokasuojat menneet siitä miksikään vaan pysyivät muodossaan. Moottori autoon on vaihdettu tuolloin ensimmäisen omistajan aikana vuosien 1965 ja 1990 välillä. Kyllä, leimalla käyminen maksaa viidestäkympistä sataseen ja monella meistä kuplii vatsanpohjassa vanhaa hyrysysyä tuomiolle viedessä, mutta kaikkialla maailmassa näin onnellisessa asemassa ei olla. Myyjä vannotti Jounia laittamaan auton kuntoon, mihinkään ?roskapönttöajoihin. Pienoismallitapahtuma, Kuopion Raittiustalo, Kuopio 11.11. Nyttemmin on mahdollista, että Seppänen on jo siirtynyt ajasta ikuisuuteen, mutta Kuplan sukuhistoria jäi Jounia vielä kiinnostamaan. Jouni osti Kuplan vanhemmalta herrasmieheltä Oulusta vuonna 1991. Autosta löytyy hanskiksesta vielä alkuperäinen ensimmäinen bensakuitti, kun auto on ensimmäistä kertaa käynyt tankilla 1.6.1965 tapahtuneen hankinnan yhteydessä. Esimerkiksi useassakaan Yhdysvaltain osavaltiossa ei kats-konttorilla tarvitse asioida, ja autoilla yksinkertaisesti ajetaan kunnes jotakin ajamista tarpeeksi hankaloittavaa särkyy. Ylikotila osti näistä autoista tämän nimenomaisen auton juuri siksi, että siinä oli alkuperäiset rekisteritunnukset vielä paikallaan. Ylikotilan mukaan autossa oli ostaessa vielä myös kajaanilaisesta apteekista haettu Hota-pulveripussi, mutta tästä on valitettavasti sittemmin hankkiuduttu eroon. Mikäli Kajaanista päin löytyy vielä OLT? 14-tunnuksisen Kuplan tunnistavia sukulaisia, olisi yhteydenotto Jounille mieluinen. Muistot, tarinat, vanhat valokuvat; kaikki Kuplan taipaleelle kuuluvat jutut täydentäisivät Jounin kuvaa Kuplastaan. sitä ei saisi viedä. Jounin laitettua Kuplan kuntoon, olisi hän mielellään käynytkin sitä tälle myyjälle näyttämässä, mutta aikataulut eivät tällöin sopineet yksiin. Kupla osoittautuikin vähävaivaiseksi kunnostettavaksi, kokonaan uudelleen sitä ei tarvinnut tehdä. Ensimmäisen omistajan nimi on Ylikotilan mukaan ollut Tauno Seppänen, mutta kymmenisen vuotta sitten tätä tavoitellessaan Ylikotila kohtasi niin paljon samannimisiä henkilöitä tuolta seudulta, että kun tällä otannalla ei ketään Kuplaa omistanutta työnjohtaja Tauno Seppästä tullut vastaan, hylkäsi Ylikotila senkertaisen yhteydenottoyrityksen. Miekkonen oli ostanut Kuplan itselleen talteen vähän aikaa sitten, muttei ollut ehtinyt sillä ajelemaan lainkaan; auto oli kyllä keretty rekisteröidä uuden omistajan nimiin, mutta oli jäänyt ulkosalle toisen samanlaisen viereen. VM Motorsportshow 2012, Helsingin Messukeskus 10.-11.11. Mahdolliset yhteydenotot sähköpostilla: jouniylikotila@ gmail.com. Pohja oli erinomaisessa kunnossa, vain kynnyksien pohjapellit piti uusia ja kynnyksiin laittaa ovenmittaiset pätkät peltiä. Stadin Pärtsäreitten Rompetori, Citymarketin parkkihalli, Lohja ?Someone was driving around like that!? On hyvä, että Suomessa on autojen katsastuskäytäntö. Sitten, kun vaurioita kertyy ja lompakon pohjalta morjestaa jotakin muuta kuin käytettävää korjausbudjettia, pyritään fiksejä tekemään pienellä vaivalla itse . Ylikotila on kunnostanut ?65 mallisen Volkkarin täsmälleen alkuperäisen kaltaiseksi, mutta tahtoisi selvittää sen historiaa perikotaisemmin. A utolla on ollut kolme omistajaa, ja liikenteessä se on ollut vain Jouni Ylikotilalla ja ensimmäisellä omistajalla; tämän ensimmäisen omistajan nimi on kyllä tiedossa, mutta auton varsinainen historia ja merkitys on vielä kadoksissa. Volkkari on ennen Jounia ollut KajaaniVaala-Otanmäki-suunnalla; nyt se on Nivalassa. tai vieläkin välttämään kokonaan. Näitä purkkapatentteja ja neronleimauksia on keräilty Redditsivuston, tuon internetin etusivun Just Rolled Into the Shop -osioon; sivusto on täynnään loppuunajettuja jarrulevyjä, finaalissa olevia pyöränlaakereita, täysin entisiä kytkimiä, kankailla olevia renkaita sun muita vaihtokuntoisia komponentteja. Lueskelemalla postauksia saa myös erinomaisen kuvan siitä, miltä auton moottori näyttää ilman säännöllisiä öljynvaihtoja, tai mitä jarrulevyssä tulee vastaan kitkapinnan jälkeen. Selaimen suljettuaan päällimmäinen fiilis onkin, että eikö meillä olekin tässä pohjoisen kolkassa asiat hyvin ja maalaisjärki kunnossa? www.reddit.com/r/Justrolledinto theshop/ Katsastusmiestä kammoksuvan on hyvä muistaa, että sentään meillä Suomessa ei kanssa-autoilija ajele vastaan tällaisilla kulutuspinnoilla. 10 07/12 Kuka kertoisi Kuplan tarinan? Etsintäkuulutus! Lukijamme Jouni Ylikotila lähestyi meitä Kupla-asialla
www.premiumklassikot.fi Porsche Museum Stuttgart Paljon muutakin kuin 911:tä Kuin Brooklandsista Jaguar XK120 OTS ?52 Premium Klassikot esittelee menneiden vuosi kymmenten erikoisimmat, harvinaisimmat ja arvokkaimmat autot ja vie lukijansa keräilyautojen mielenkiintoiseen maailmaan. Tilaa Premium Klassikot: puh. Uutuuslehti! PreMiuM KlASSiKot 02/2012 i! leht s U U UUt Mannerten ylittämiseen Ferrari 400 GTA ?77 Nro 2. 02/2012 Hinta 9,50? ?Jaramat vaihtavat omistajaa ison perheauton hinnalla, mikä on mallin harvinaisuuteen nähden lähes käsittämätöntä.? Härkää SarviSta V12-moottorin pauhua . Lamborghini Jarama 400 GT ?71 Legendamoottori Jaguar XK Eifel Rallye Festival 2012 Urheiluautot Vanajanlinnassa BMW Art Cars Andy Warholia neljällä pyörällä PAL VKO 2012-48 Viipale mediat 6 414887 005593 12002 700559-1202 Suomalaista työtä . 03-2251 948 (ark klo 8-16.30) tai tilaus@premiumklassikot.fi www.premiumklassikot.fi
12 07/12
Löytö lahden takaa Ford Granada 2600 L ?77 Etelä-Ruotsista länsirannikollemme uinut Ford Granada on loisteliaan alkuperäiskuntonsa lisäksi harvinainen kaksiovinen sedanmalli. Kokkola 07/12 13
Sedanin lisäksi esiteltiin myös viisiovinen farmarimalli sekä linjakas kaksiovinen coupe. Pelkästään koria ei ollut muovattu uusiksi, vaan myös alustarakenteita oli päivitetty edellisistä isoista Fordeista. Edessä ei ollut McPherson-tuenta vaan kolmiotukivarsin toteutettu ripustus. Uudella mallilla oli siten monenkokoiset ja -tyyliset saappaat täytettäväksi. Uutuus nimettiin Granadaksi, mutta myös vanha kunnon Consulnimi otettiin käyttöön. Uudesta isosta Fordista tihkui huhuja ennen julkistusta, mutta vasta maaliskuussa 1972 14 07/12 Geneven autonäyttelyssä suoritettu esittely toi auton kaiken autokansan ihmeteltäväksi. Takana jäykän taka-akselin sijaan käytettiin eteenpäin suunnattuja tukivarsia ja kaksinivelisiä vetoakseleita sekä kierrejousia, mikä tosin pohjautui jo Zephyr/Zodiac-pesueessa hyödynnettyyn ratkaisuun. Yhdestä on moneksi Granadalla oli tarkoitus iskeä useampaan kuin yhteen markkinarakoon, joten moottorivalikoima oli laaja. Karkeasti Granada-mallinimen taakse kätkeytyi alkuvaiheessa aina V6moottori, ja mallistossa alemmaksi sijoittuvan Consulin pellin alle asettui useimmin nelisylinterinen vaihtoehto. Kirjoa lisäsi entisestään brittien ja germaanien valmisteiden erilaiset voimanlähteet. Tavoitteena oli asettaa vastine ainakin Opel Rekordille, mutta isolla moottorilla ja korkealla varustetasolla pyrittiin antamaan ajattelemisen aihetta Saksassa Mercedestä tai BMW:tä pohtiville ja Briteissä Roveria tai jopa Jaguaria harkitseville kuluttajille. Harvinaisuudeksi jäänyt kaksiovinen sedan-Granada esiteltiin vuosimalliin 1974. Fordin omissa mallistoissa uusi tulokas ottaisi Saksassa laajan ?metrimalliston. Ja kyllä autoa kelpasikin tutkia. Uusi Granada nosti ison Fordin piirteet kertoheitolla 70-luvulle. Korimuotoilu oli selkeää ja pyrki miellyttämään mahdollisimman monen silmää. Neliovinen kori oli laatikkomainen pitkäkeulainen ja lyhytperäinen, mutta 60-luvun särmät olivat vaihtuneet pehmennetyiksi uuden vuosikymmenen linjoiksi. Ford Granada Teksti: Harri Onnila Kuvat: Tuukka Erkkilä 1 970-luvun alussa EuroopanFordilla elettiin kiireisiä aikoja. Niin Saksan kuin Iso-Britannian siniovaalitehtaiden oli määrä alkaa syöttää käärmekeittoa kilpailijoilleen uuden ison Fordin avulla. tarjoavan P7-Taunuksen paikan ja Briteissä Zephyrin ja Zodiacin pestin mallistossa. Brittikonsulissa käytettiin perusneloskoneena kaksilitraista 80-hevosvoimaista V4-Essexiä, jonka korvasi myöhemmin Pinto-nimellä tunnettu 99-hevosvoimainen OHCmoottori. Perusmallin lisäksi listalla seisoi L-, GL-, GT- ja. Saksalaiskollega käytti Consulissa Taunuksista ja Saabeista tuttua 1,7-litraista V4-moottoria, joka luovutti 74 hevosvoimaa. Malli- ja moottorikuvion kiemuraisuutta kuvaa, että Consuliin oli tarjolla 2,3-litraisen kutoskoneen lisäksi ?muskeliversio?, kolmelitraisella 136 hevosvoiman koneella ja matalalla varustetasolla toteutettu coupe-malli 3000 GT. Britti-Granadoissa moottoreina käytettiin Essex-moottorin 2,5- ja 3,0-litraisia V6-painoksia, tehoiltaan 118 ja mainittu 136 hevosvoimaa. Saksalaispellin alla sijaitsi puolestaan kölniläiset 2,3- ja 2,6-litraiset V6motit, jotka voimistelivat 107 ja 123 hevosen edestä. Eri varustetasoja tarjoavien mallisarjojen laajuus kertoi osaltaan, että Euroopan Ford pyrki osumaan nuolillaan useaan maaliin samojen peruskorien avulla
Samalla linjoilta ei enää valmistunut Consuleja, vaan tilalla olivat perus-Granada, Granada L ja Granada S. Isojen autojen kilpaa Suomi-hinnoin Suomessa Granada oli kohtuullisen suosittu iso auto nimenomaan porrasperäisenä. Toisaalta ainakin vuoden 1976 autotaulukossa on Ford Granada 2.3 GL 2D hinnoiteltuna 61?750 markan arvoiseksi . Sen jälkeen olikin sitten jo Scorpioita?, Nicklas kertoo. Edellistä kuunnellessa ymmärtää hyvin, että Nicklas on yhdessä Kristianin kanssa hankkinut aikuisiällä jo useamman hienon 1970?80-luvun Fordin, joista moni on jo klassikoita 07/12 15. Esimerkiksi ?72 Granadaa oli useampia, seuraavasta korimallista niin sedanina kuin farmarina vuosimalleja ?78, ?82 ja ?83. Kaksiovista sedania ei koskaan valmistettu IsossaBritannissa, joten mallin tunnistaa kauempaakin saksalaistekoiseksi. Kuriositeettina mainittakoon, että VW Kleinbus 1.6 kustansi 54?180 ja muuan VW Golf GTI tasan 50?000 markkaa. Ruotsiin suurien Fordien maihinnousu oli huomattavasti vaikuttavampaa kuin meille. Uskallamme epäillä, ettei hintaero selittynyt vain Ghian astetta paremmalla varustelulla. Granada-puutostilaa on kuitenkin ollut mahdollista lääkitä myöhempinä vuosikymmeninä lähtemällä Ruotsiin Fordin hakuun. jollei merkinnän taakse kätkeydy sittenkin coupe-Granada. Jos muutama kaksiovinen sedan olisi saapunutkin Oy Ford Ab:n toimesta, joka tapauksessa ani harva. Helmi Etelä-Ruotsista Kokkolassa vaikuttavat Nicklas, Kristian ja Peter Dahlbacka ovat saaneet Ford-innostuksensa jo lapsuus- ja nuoruusvuosina, sillä heidän isänsä suosi sinisen ovaalin tuotteita. ?Perheellämme oli Taunuksia, Consuleita ja Granadoita useita. Autot hankittiin käytettyinä, pari kolme vuotta vanhoina. Siten ovat tehneet ainakin Dahlbackan veljekset, jotka hankkivat länsinaapurista häkellyttävän hienon?77 Granada 2600 L:n. Suomessa auton harvinaisuutta lisää kaksiovisuus, sillä eräiden lähteiden mukaan kaksiluukkuinen sedan ei ollut maahantuontiohjelmassa lainkaan. GXL-malleja. Viimeisin Granada oli ?83. GXL toi varusteluun muun muassa ohjaustehostimen sekä kolmiportaisen automaattivaihteiston. Se on myös Granada-perheen harvinaisin korimalli. Vuosimalliin 1975 tehtiin sitten jo koko mallistoa koskeva päivitys. Sen seurauksena kojelauta uusittiin ja ulkoisia detaljeja kuten listoja ja merkkejä muokattiin. Tähän parin tonnin hintarakoon mahtuivat muun muassa kuin Peugeot 504 GL (53?200), Opel Rekord 2.0 Berlina (54?400), Saab 99 GL Combi automaatti (54?450) sekä Citroën CX 2000 (54?600 mk). olihan Ford hankkinut äskettäin omistukseensa kyseistä italialaista koripajaa, jonka nimeä yhtiö saattoi siten hyödyntää paremman varustetason malleissaan. Vuoteen 1977 asti valmistetun mk1-Granadan suurimmat mallimuutokset olivat vuodeksi 1974 esitelty kaksiovinen sedan sekä suoralinjaisempi coupen muotoilu. Myöhemmin varustetasoksi tuli myös Ghia . Isot coupet kun tuppasivat olemaan kunnon kansalaisen mielestä ISTUINSUOJIEN alta paljastui alkuperäinen ehjä verhoilu, jonka väritys huokuu ehtaa 70-luvun tunnelmaa. turhanaikaista hapatusta, ja sitä paitsi tolkuttoman kallista sellaista. Vuonna 1976 neliovinen Ford Granada 2.0 maksoi 52?535 markkaa ja Granada 2.3 puolestaan 54?615 markkaa. Kun vuonna 1975 Granada 2.6 Ghia maksoi Suomessa 78?710 markkaa, niin 2.6 GL kustansi tuolloin Ruotsissa kruunuja 37?312 markan edestä. Granadan ja muiden isompien autojen yleisyyden kuningaskunnassa ymmärtää, kun katsastaa autojen hintaeroihin
80-luvun puolivälistä eteenpäin malli valloitti nuorison sydämiä, usein V6:n voimin. Senpä vuoksi alkuperäiskuntoiset Granadat ovat nykyään harvassa. tai vähintään klassikoitumassa hyvää vauhtia. Yksi tuoreimmista hankinnoista on kuvien Granada 2600 L, joka aloitti liikennöinnin toukokuun alussa vuonna 1977. Haastetta lisäsi ulkona vellonut 27-asteinen kesäkeli. ?Pyysin matkalle sen verran työkalua, että saa tarvittaessa termostaatin pois, koska tiesin kuumenemisen mahdolliseksi ongelmaksi isoissa Fordeissa. Soitin ja varasin auton saman tien, mikä olikin hyvä, sillä vain päivän myynnissä ollut auto ehti pian herättää kiinnostusta Saksassa asti. Silmiin sattui Lundissa myynnissä oleva erittäin vähän ajettu kaksiovinen Granada. ?Autolla ilmoitettiin ajetuksi vain 88?000 kilometriä ja se vaikutti ilmoituksen mukaan todella hyvältä. Jos oli ollut huonompi keli, hän ei ollut ottanut Granadaa lainkaan tallista ulos, vaan ajoi Volvollaan kehnolla säällä.? Ensimmäisen omistajan lapsenlapsetkin olivat päässeet ?nauttimaan? ensiluokkaisesta Granadan huolenpidosta. ?Toinen omistaja oli kuullut autoa myyvältä jälkikasvulta, että kun pappa oli vienyt lapsenlapsiaan kesällä uimarannalle, niin paluumatkalla ei ollut asiaa kyytiin, jos jaloissa oli yhtään hiekkaa?, Nicklas hymyilee. Ensimmäisen omistajan autoilu-ura oli lopulta vaihtunut vanhainkotiin, ja niinpä hänen perheensä oli päätynyt myymään papan silmäterän vuonna 2008. Kuljettaa kuin takavuosikymmeninä Nicklas pääsi heti kaupat tehtyään koeponnistamaan Granadan ajokunnon, sillä edessä oli 600 kilometrin siirtymä Lundista Tukholmaan Silja Linen terminaaliin. Olin kuitenkin etusijalla oltuani ensimmäiseksi asialla?, Nicklas kertaa. Niinpä Nicklas otti autolautan alleen ja suuntasi meren yli Ruotsiin. Perillä selvisi, että auto oli vähintään sellainen kuin oli luvattu, miehen mukaan kovista ennakko-odotuksistakin huolimatta positiivinen yllätys. Autoa myi harrastehenkinen kaveri, joka oli Granadan toinen omistaja. Hänen oli ollut tarkoitus pitää auto itse, mutta muut kiinnostavat harrasteautot ja se kuuluisa tallitilan puute pakottivat hänet myymään helmikun16 07/12 toisen Granadan eteenpäin. Myyjä osasi kuitenkin kertoa Nicklakselle jotain auton taustasta, mikä antoi selvyyttä sen upealle kunnolle. ?Ensimmäinen omistaja oli ollut vanhempi herra, joka oli pitänyt autosta todella hyvää huolta. Ford Granada TAVARATILAN kunto paljastaa auton todellisen käyttömäärän. Dahlbackojen Granadassa kaikki on kuin saksalaisen laaduntarkkailijan lyötyä takaluukun kiinni tehtaalla 1977. BRITTIEN Granada-valmisteissa suosittiin 2,5- ja 3,0-litraisia veekuutosia, Saksassa luotettiin 2,3- ja kuvan 2,6-litraisiin. GRANADAN muodot vetosivat tilavan ja mukavan matka-auton tarvitsijoihin 70-luvulla. Mutta eipä tarvinnut sitten termostaattiinkaan koskea.? Granada pelasi matkalla kuin uusi auto, joten läpi helteisen Etelä-Ruotsin ajaessaan Nicklaksella oli aikaa muistella lapsuuden ja nuoruuden kesäreissuja Fordeilla. ?Tuli mieleen aika kun oltiin nuoria eikä ilmastointia ollut oikein missään autossa. Länsinaapurimme tienpintojen kuluttaminen alkoi lähestyä loppuaan kesäkuussa 2010, kun Nicklas oli suorittamassa erästä harrastustaan, haravoimassa sähköisen verkon autonmyyntipalstoja. Kotona kun Granadoja ehti olla 20 vuoden aikana kymmenkunta, niin muistoista nousi muun muassa lomareissut perheemme neliovisella ?72 Granadalla.? Matka taittui takasivulasit raollaan, joten kuumaa ilmaa sai vaihdettua lämpöiseen ilmaan. Nicklaksen saapuessa Siljan terminaaliin, sai hän huomata, että virheetön Granada ei ollut kiinnostava vain hänen itsensä mielestä. ?Vaikka kyseessä on normaali saksalainen auto, niin satamassa oli paljon ihailijoita. Ajattelin, että muita työkaluja ei tuollaiseen autoon tarvitse ottaa mukaan. Kaipa siinä kiinnitti huomiota uudempien seassa oleva vanha auto, joka oli oikeastaan paremmassa kunnossa kuin monet uudet?, Nicklas miettii.
Kuva Nicklaksen albumista. Edessä kolmiotuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Takana erillisjousitus, vinot tukivarret, kierrejouset. 01 Merkki ja malli Ford Granada 2600 L 02 Vuosimalli 1977 03 Moottori Kuusisylinterinen vesijäähdytteinen v-moottori edessä pitkittäin. Iskutilavuus 2551 cm3. Malli-ikä näkyy siinä, että ohjaustehostinta ei ole ja laatikko on vain neliportainen. Vääntävän koneen ansiosta voisi kaivata viitosta, mutta toisaalta eihän tällä ole tarkoituskaan ajaa 150 km/h. Sellainen 80?90 km/h on nautinnollisin vauhti?, Nicklas kuvailee. Dahlbackojen Granadaa katsellessa ei ole ihme, että veljekset eivät suunnittele auton myyntiä eteenpäin, vaan auto saa paikkansa heidän vanhojen isojen Fordiensa huolitellussa joukossa. 07/12 17. Granada läpäisi odotetusti museotarkastuksen huomautuksitta. Sen jälkeen Dahlbackoilla on ollut mahdollisuus vain nauttia Granadakyydistä kahden kesän ja parintuhannen kilometrin verran. Ajokokemus moitteettomalla autolla on Nicklaksen mukaan miellyttävä. ?Granadassa on vähän jenkkimäinen alusta, joten kyyti on pehmeä. Auto on myös hiljainen, kun ajattelee että se on vuodelta 1977. Kunnostustöitä ei ollut kuin pieni detalji. ?Yhteen sivulistaan oli joskus lyöty tallinovi, minkä vuoksi ehjä lista puuttui. Hommasimme sen sitten jälkikäteen.? Syyskuussa 2010 Dahlbackat saattoivat ohjastaa museotarkastukseen ajoneuvon, joka oli kuin tehtaan linjalta. Renkaat (alkuperäiskoko) 175-14 08 Suorituskyky Huippunopeus 170 km/h Nautiskelua virheettömästä museoautosta Kotimaahan ja Kokkolaan saavuttua ei auton tuoreilla omistajilla Nicklaksella ja Kristianilla ollut oikeastaan muuta tehtävää kuin ihastella auton hienoa kuntoa. Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 2-ovinen teräskori 07 Mitat Pituus 457, leveys 179, korkeus 137, akseliväli 277 cm. Omamassa 1370 kg. Lattia valitsin 05 Alusta GRANADA juuri ostettuna, ja 600 kilometrin matka satamaan onnellisesti takana hellekelistä huolimatta. Virheettömän ulkoasun lisäksi moottoritila oli kokonaan alkuperäinen kuten myös sisusta, jonka ilmeen kruunasi istuinsuojien alta paljastunut ehjä alkuperäinen verhoilu. Teho 123 hv/5000 rpm, vääntö 201 Nm /3500 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto. Puristussuhde 9,0:1
Kovakattoista harrasteautoa kokoelmaansa etsineen lahtelaisen Jouko Kuisman kohdalle osui pientä puuhastelua kaipaava Rover. Lahti 18 07/12. Sadepäivän auto Rover 3-Litre Mark II ´64 Jos tallissa on avoautoja jo kaksin kappalein niin mieli tekee jo kattoa päälle
07/12 19
Roverien kohdalla Jouko myöntää vaimonsa mieltyneen enemmän P4 -korimalliin, mutta itse hän oli kiinnostunut ajettavuudeltaan modernimmasta P5-korisesta, joka oli vaihtoehdoista myös se harvinaisempi. Iso-Britanniassa, jossa hillitty arvokkuus ja laatu olivat kunniassaan, löytyi asiakkaita Roverin loistovaunulle siinä missä Jaguarillekin, mutta toisin kuin kilpailijastaan, kaupallisesti menestyksekkääksi vientituotteeksi Roverista ei ollut. Kolmas britti Rover 3-Litre Mark II vuodelta 1964 on lahtelaisen Jouko Kuisman kolmen brittiauton kokoelman ainut ?sadepäivän auto?. Osa omistajavaihdoksista ja tarinoista on paljastunut vasta Joukon otettua yhteyttä entisiin omistajiin tai heidän lähipiiriinsä. Auton uutena ostanut Someron Linja Oy:n toimitusjohtaja, liikennöitsijä Johan ?Jukka. Bemarin kunto ei kuitenkaan motivoinut kaupantekoon, kuten ei toiseksi vaihtoehdoksi nousseen, pääkaupunkiseudulta löytyneen Borgwardinkaan. Jaguarin MK II olisi toisaalta ollut helppo valinta, kun se tekniikaltaan, moottoriltaan ja jarruiltaan on pitkälti samoista osista koottu kuin tuo XK 150, jonka kanssa olen tapellut. Koski ei ole enää keskuudessamme kertomassa ostoksestaan, mutta hänen poikansa, sekä Kosken perheen käyttöautojenkin huollosta vastuussa ollut Someron Liikenteen entinen korjaamopäällikkö Tarmo Kallio osasivat valaista Roverin taustoja. Iso-Britanniassa Roverin hillitylle loistovaunulle löytyi kyllä asiakkaita, mutta vientikilpailussa urheilullinen Jaguar veti pitemmän korren. 3-LITRAISEN rivikuutosen jatkoksi sai lisävarusteena myös automaatin. Nelinopeuksisen manuaalin hienoutena oli sähköisesti ohjattu ylivaihde. 20 07/12. Rovaniemeltä ensin löytynyt Rover P5 olisi kaivannut sekä mittavia ruostekorjauksia että katon oikaisua, joten liian haasteellisena se sai jäädä, mutta tutun peltisepän vinkkaus perikunnalle jääneestä Roverista johti kauppoihin. Autoilijan valinta Vasta viime helmikuussa Kuismalle päätyneen Roverin aiempi omistajahistoria selvisi pitkälle Trafin kautta, mutta entisen Ajoneuvorekisterikeskuksen tiedoista löytyvät kuitenkin vain ne omistajat, joiden nimissä auto on aikoinaan ollut. Rover 3-Litre Mark II Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine R over 3-Litre on hieno auto. Jopa niin hieno, että kun sitä aikanaan vertailtiin muihin Brittein saarten autotuotannon aikaansaannoksiin, vertailukohdaksi varsin usein tahdottiin poimia Rolls Royce. Ei siksi, että nämä kaksi olisivat kilpailleet suoranaisesti samassa hintaluokassa vaan siksi, että Roverin lukuisat hienot yksityiskohdat yhdistettynä laadukkaaseen toteutukseen ja eleganttiin muotoiluun loivat vaikutelman, joka ei ollut läheskään niin kaukana vertailukohdastaan kuin kaksikon keskinäinen hintaero olisi saattanut olettaa. Todellisuudessa Rover paini samassa hintaluokassa Mk II Jaguarin kanssa samoista asiakkaista, ja jos pienikin mieltymys urheilullisuuteen painoi vaakakupissa, kallistui se useimpien asiakkaiden kohdalla juuri Jaguarin eduksi. Ei sitten sellaista ollut siinä kohtaa tarjolla ja vaimokin kyseenalaisti, miksi sen tarvitsisi Jaguar ollakaan, onhan niitä muitakin merkkejä olemassa.? Kokoelman kolmanneksi autoksi päätynyt Rover ei ollut vaihtoehdoista ensimmäinen vastaan tullut, vaan harkinnassa oli myös Itä-Suomessa tarjolla ollut kuutoskoneinen ´58 BMW, joka olisi sopinut kuuden BMW-moottoripyörän kokoelman rinnalle. Kun aiemmin paikkansa tallista löytänyt brittikaksikko ´59 MGA sekä ´60 Jaguar XK 150 hiukan keskenään samantyyppisinä avoautoina alkoivat kaipaamaan seuraa, ajatuksena oli etsiä jotain kovakattoista. ?Saisi sitä yksi kovakattoinenkin olla, niin voisi sateellakin lähteä ajelemaan?, Kuisma perustelee ja jatkaa: ?Ajattelin että se voisi olla muunkinmaalainen kuin britti, mutta taas vain tuli brittiauto vastaan
Aikansa väiteltyään oli huoltomies tenttinyt Herhiltä, mistä hän voi muka tietää moottorin öljymäärän kun ei ole edes kurkannut autonsa konepellin alle. Herhi oli todennut, että sehän ei ole tarpeen, sillä hän näkee autonsa öljytilanteen sen kojelaudasta. Koska sen huoltoväli oli nykymittapuun mukaan lapsellisen lyhyt, vain 3?000 kilometriä ja automerkkikin ilmeisen tuntematon Saksassa, oli hän katsonut viisaimmaksi varautua matkalla tehtäviin huoltoihin tarvittavin varaosin ja suodattimin. PERIKUNNALLE jääneet Roverit saivat nukkua ruususen untaan lajitovereidensa seurassa seitsemän vuotta. Turkulainen Jukka Koski oli Oy Sisu Ab:n henkilöautojen maahantuontiyritys Suomen Autoteollisuus Oy:lle hyvä asiakas, sillä liikennöitsijällä oli ennestään viitisenkymmentä Sisun alustalle rakennettua linja-autoa. Suoraan maahantuojalta hankittu Rover oli liikennevakuutettu jo toukokuussa 1964, mutta syystä tai toisesta TOS? 64-kilpiin rekisteröidyksi se merkattiin vasta heinäkuun loppupuolella. Liekö sitten liikennöitsijän bussialustahankinnatkin vaihtuneet MercedesBenzeihin, sillä Roverin jälkeen hän siirtyi suosimaan saksalaismerkkiä käyttöautonaan. Runsaan parin käyttövuoden ja noin 15 tuhannen ajokilometrin jälkeen Rover kulkeutui turkulaiseen August Aaltosen autoliikkeeseen, jossa tiedettiin heti kelle vaihdokkina tullutta Roveria kannattaisi tarjota. Puhelinsoitto ja myyntipuhe uusikaupunkilaiselle, jo ennestään muutamaa vuotta vanhemmalla Roverilla ajaneelle Harri Herhille johtikin kauppoihin, sillä Herhi katsoi Roverin olevan juuri sopiva kakkosauto perheeseen. Herhi perheineen matkaili Roverillaan aina Saksaa myöten. Kun öljyt suo- dattimineen oli vaihdatettu sopivalla huotamolla, oli Herhi lähtöä tehdessään todennut moottoriöljyn määrän olevan liian alhainen. Huoltomies oli kuitenkin vakuutellut hänelle että öljymäärät ovat kunnossa, mutta omistaja pysyi kannassaan. Yksi Roverin hienouksista on polttoainemittari, jonka pienestä kytkimestä kääntämällä saa vaihtoehtoisesti näyttämään moottoriöljyn määrää. Huoltomiehen oli tunnustettava ole07/12 21
Tarjolla olisi ollut Suomeen Hollannista jälkituotu Rover P5 Coupekin, mutta koska Jouko arvosti auton Suomi-historiaa, päätyi hän kahden tänne uutena myydyn saloonin joukosta parempikuntoiseen. Puuhaa riittää Helmikuussa 2012 uuteen kotiin päässyt Rover on matkalla museoautoksi, toteaa Jouko Kuisma. Tämän useita Rovereita omistaneen harrastajan maallinen taivallus päättyi kuitenkin hiukan auton hankinnan jälkeen, ja vuoden lopussa leski turhia käyttömaksuja välttääkseen poisti normaalirekisterissä olleet autot kilvistä. Runsas seitsemän vuotta ehti pöly Roverin pinnalle laskeutua ennen kuin luovutustodistuksia autosta jälleen kirjoiteltiin. Neljästä Roverista kolme sai lähteä ja koska museokilpinen P4 oli päätetty seuraavalle polvelle jättää, oli Jouko Kuismalla valittavana kolmen P5-korisen joukosta. Rover 3-Litre Mark II vansa väärässä, kun asiaa tarkistettiin öljytikusta. Turun suunnalla 70-luvun loppupuolelle asti usealla omistajalla ollut Rover siirtyi neljäksi vuodeksi mikkeliläisen opettajan käyttöön ennen siirtymistään Päijät-Hämeeseen. 80-luvun alussa lahtelaisella Reijo Stenströmillä auto ehti olemaan hetken ennen poistumistaan ensimmäistä kertaa rekisteristä syksyllä 1982. Neljä vuotta myöhemmin Rover palasi kuudeksi vuodeksi rekisteriin tippuakseen jälleen, tällä kertaa NJH? 46-kilpisenä rekisteristä ilmeisen ruostevaivaisena vuonna 1993. Kymmenisen vuotta ilman kilpiä parin väliomistajan kautta Rover päätyi Hollolaan, jossa Tarmo Raatikainen tarttui toimeen, hitsasi ruostevauriot helmoista ja lokasuojista kuntoon ja maalautti auton jälleen hienoksi. Tammikuussa 2004 rekisteriin palannut auto ei ehtinyt hänellä olemaan kuin puolisen vuotta kun se päätyi vaihtokaupalla vierumäkeläisen pitkän linjan Rover-harrastaja Risto 22 07/12 Entisiltä omistajilta ja heidän lähipiiriltään Jouko keräsi tarinoita ja tietoja auton värikkäistä vaiheista. Leikosen omistukseen. Hankintahetkellä sähköiltään hiukan projektivaiheessa ollut auto on kaivannut ja kaipaa edelleen viimeistelyä, mutta sähköt eivät ikänsä sen parissa leipää tienanneelle omistajalle ole ongelma. Korjailtua on tullut niin moottorin öljytilassa oleva korkeusanturi kuin takakontista löytyvä polttoaineen tuplapumppukin. Koppuraksi kuivuneiden ovi- ja ikkunatiivisteiden tilalle
Ja vaikka rivikuutonen hienosti käykin, aikomuksena on tarkastaa jakoketjun tilanne sekä viedä auto ammattilaiselle kaasuttimen säätöön. Tehostetut rumpujarrut 06 Kori 4-ovinen kokoteräskori joka on kytketty etupään apurunkoon 07 Mitat Pituus 474, leveys 178, korkeus 153, akseliväli 281 cm 07/12 23. VAIKUTELMA ohjaamossa on brittiläisen ylellinen, eikä ihme että autoa vertailtiin aikanaan juuri Rolls Royceen. olisi uudet olleet tilattavissa auton kotimaastakin, mutta usean kuukauden toimitusaika pisti etsimään muita vaihtoehtoja. Tilavuus 2995 cm3. Teho 115 hv 4 500 rpm. Takana pitkittäiset lehtijouset, jäykkä akseli. Poraus 78, isku 105 mm. Sähköisesti ohjattu ylivaihde. 3. Imuventtiilit kannen yläpuolella, pakoventtiilit vinosti lohkossa. 7 runkolaakeria. Kunnialla tulevasta museotarkastuksesta selviämiseen tulee moottoritilaa vielä siistiä ja ainakin pakosarja maalata, visioi omistaja. Puristus 8,75 : 1 04 Voimansiirto 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto jossa 2. vaihde synkronoitu. Uudet tiivisteet matkasivat lahteen Australiasta ja mikä parasta, viikossa. Sitkeästi pesuakin kestävä home oli päättänyt jäädä pysyvästi Roverin lattiamattoihin, joten vaihtoehtoa niiden uusimiselle ei ollut. Viimein netistä löytyi ohje tehostimen sisällä olevan nahkaisen tiivisteen ohentamiseen, ja sitä noudatettua katosivat ongelmat hidastimista. Oma ongelmansa oli tosin löytää verhoilija, joka suostui mallin mukaan tekemään uudet. Valitsin lattialla. Takaveto 05 Alusta Edessä pitkittäisin vääntövarsijousin toteutettu erillistuenta. ja 4. Kun auton alkuperäiset TOS?64-tunnuksetkin olivat vapaana, epäselvää ei ollut millaisiin kilpiin auto tällä kertaa palasi. Roverissa jarrut ovat toistaiseksi tuottaneet omistajalleen eniten tuskaa ja tekemistä, sillä vaikka tehostimesta vaihtoi puslia ja stefoja toisensa jälkeen uuteen, tahtoi se jättää jarruja laahaamaan. Näkyviä puutteita autossa ei hankintahetkellä juuri ollut, mutta takaluukun alapuolelle kiinnitettävän varapyörän kadonnut suojapelti on etsintälistalla. ?Harkinnassa on myös kojelaudassa hiukan liian innokkaasti käyvän viisarikellon tuleva kohtalo, kunnostettuja kun Briteistä saa varsin edullisesti?, pohtii Jouko Kuisma ja jatkaa: ?Kun leipätyö on pääosin puhumista ja matkustamista, riittää tässä vastapainoksi sopivaa tekemistä käsille ensi talveksikin.? 01 Merkki ja malli Rover 3-Litre Mark II 02 Vuosimalli 1964 03 Moottori 6-sylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Lohko valurautaa, kansi alumiinivalua
Vaikka erityisesti hartiakorkeudella leveyttään kasvanut Rover olikin entistä isompi auto, oli se edelleen sopivan kompakti ja ketterä niin kaupungin ruuhkaisille kaduille kuin maaseudun mutkaisille pikkuteillekin. Rover 3-Litre Mark II Rover 3-Litre Saloon esitteensä maailmassa Hienostunutta olemusta perinteikkäällä tekniikalla Kolmelitraisen P5-korimallin Rover-esite ei tarjoile tyylikästä autoa turhan prameilevassa ympäristössä, sillä vaikka osa se asiakaskunnasta ehkä asuikin linnamaisissa kodeissaan palvelusväkineen, taisi valtaosa potentiaalisista Rover-asiakkaista lähteä aamuisin autollaan töihin. Teksti ja esitteen vapaa suomennos: Jan-Erik Laine 24 07/12 E site keskittyy pääosin auton teknisiin ratkaisuihin, joskin korostaen seikkaa että kaikella tuotekehityksellä, joka uuteen Rooveriin on tuotu, on joko tavoiteltu mukavuutta tai vaivatonta käytettävyyttä. Korkeatasoiseen mukavuuteen uudessa kolmelitraisessa Roverissa on päästy aiempaa matalammalla, pidemmällä ja leveämmällä korilla, jossa leveys oli tuotu suoraan sisätiloihin. Se edustaa Roverin traditionaalista suunnittelua venttiilien järjestelyltään, jossa imuventtiili on kannessa ja pakoventtiili sivulla.? Monien muiden huomattavien seikkojen lisäksi moottorin kampiakselilla oli seitsemän runkolaakeria sekä sen nokka-akselilla rullatyyppiset venttiilinostajat, joiden ansiosta voimanlähteen käynti oli tasaista kaikilla käyntinopeuksilla. Moottori, vaihteisto, etujousitus sekä ohjauksen komponentit oli asennettu hitsattuun teräsrunkoon, jonka. Isoilla valtateillä sillä kykeni kuitenkin pitämään yllä korkeampiakin nopeuksia väsymättä. Kaikista katselukulmista edukseen erottuvan uuden Roverin kaarevat lasipinnat tarjosivat lähes rajattoman näkyvyyden ja sivuikkunoiden raottaminen mahdollisti entistä vedottomamman ilmanvaihdon. Tekniikan esittelyssä ei ostajaehdokasta lähdetty pitkästyttämään liialla nippelitiedolla, vaan teknisten ratkaisujen kohdalla päädyttiin vain tärkeimpien seikkojen esilletuomiseen. ?Roverin moottoreilla on korkeatasoinen maine luotettavina sekä huomaamattomina voimanlähteinä, joista tämä uusi 3-litrainen on tähänastisista tehokkain
Taka-akselin tuennassa luotettiin pitkiin puolielliptisiin lehtijousiin, jonka kumipuslin toteutettu kiinnitys on sekin täysin huoltovapaa. Sisustuksen hienoimmista materiaalista käsityönä valmistetut verhoilut olivat valittavissa viidestä eri värivaihtoehdosta, jotka sointuivat upeasti auton ulkopinnan lukuisiin värivaihtoehtoihin. Valurautaisessa lohkossa oli seitsemän runkolaakeria. ETUAKSELISTOSSA käytettiin pitkittäistä vääntövarsijousitusta. Harkittua käytännöllisyyttä edustivat alaslaskettavat kannet, jotka tarvittaessa toimivat pieninä pöytinä. Kojelaudan alta saattoi tuhkakupin lisäksi ongelmatilanteessa vetää esiin myös pienen työkalulajitelman. Valitessaan automaattivaihteiston tuli sen valitsin kätevästi ohjauspylvääseen. Helppokäyttöisiä olivat myös ajovalo- ja vilkkukytkimen viikset ohjainpylväässä, niiden käyttö onnistui irrottamatta kättä ohjauspyörästä. Valonvaihdin lyhyiltä pitkille ajovaloille oli asennettu kätevästi vasemman jalan lepuuttajaan. Akseliston voitelutarve oli pyritty minimoimaan. Korkeatasoiseen mukavuuteen uudessa kolmelitraisessa Roverissa oli päästy aiempaa matalammalla, pidemmällä ja leveämmällä korilla, jossa leveys oli tuotu suoraan sisätiloihin. kiinnitys koriin oli kumivaimennettu. Tällä rakenteella kerrottiin saavutettavan korkea lujuus ja samalla se mahdollisti helpon huollettavuuden. Rasvarien tulevaisuus ei näyttänyt hyvältä, sillä Roverin erityisrakenteisen laminoiduin vääntövarsijousin jousitetun etuakseliston kaikki pallonivelet oli suojattu likaantumiselta ja kosteudelta, eivätkä tukivarsien kumipuslat tarvinneet minkäänlaista voiteluhuoltoa. Vakiovarusteena tarjottiin etupenkiksi alaslaskettavalla keskikyynärnojalla varustettua sohvaa, mutta lisähintaan saattoi sen tilalle valita myös toisistaan erilliset etuistuimet. Tyylikkään sisustuksen katseenvangitsijana toimi valikoidulla pähkinäviilulla koristeltu kojelauta, jonka keskimmäisen luukun taakse saattoi halutessaan asennuttaa radion laitimmaisen toimiessa tilavana hansikaslokerona. Kaikki mittarit ja merkkivalot on sijoitettu kuljettajan eteen ja hallintalaitteet ovat perin vaivattomia käyttää, vakuutteli esite. SISUSTUKSEN viidestä värivaihtoehdosta löytyi varmasti sopiva mihin tahansa ulkoväriin. 07/12 25. 2?995-kuutioisesta sekaventtiilimoottorista puristui 115 hevosvoimaa 4?500 kierroksella
värisävyn lähdettä ei kaukaa tarvitse hakea. 26 07/12. Kuvassa on käsissä ensimmäinen itse rakennettu kitara, jonka väritys poimittiin miehen omistaman Valiantin innoittamana. Ylivieska MARKO Sorvisto on kunnostautunut harrasteautoilun lisäksi soitinrakentamisen saralla. Seuraavaksi on luvassa viininpunainen bassokitara
Pienempi moottori jäi tilastoharvinaisuudeksi, sillä sitä käytettiin vain vuoden 1979 Cutlass-dieseleissä. ?Testipenkiksi? pääsi GM:n keskiluokkaa ylellisyyden osalta edustava Oldsmobile, jota oli ennenkin hyödynnetty uusien teknisten innovaatioiden koekenttänä, muun muassa ahdetun Jetfire Turbo -moottorin kohdalla 1962?1963. Vuodeksi 1978 lanseeratut V8-moottorit olivat tilavuudeltaan 4,3-litrainen sekä tuttu pikkulohkokoko eli 5,7-litrainen. Tämä kysymys oli nostettu pöydälle General Motorsin suunnitteluosastolla, ja asiaan keksittiin myös ratkaisu. Maineestaan huolimatta diesel-Olds on hyvin hoidettuna luotettava matkatoveri. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Tuukka Erkkilä N elisenkymmentä vuotta sitten autoilun kultamailla Amerikassa loistoristeilijöillä suoritettu liikehdintä, jota myös yksityisautoiluksi kutsuttiin, sai ikäviä sora-annoksia rattaisiinsa. Ja vaikka pieniä kotimaisia malleja olikin jossain määrin jo tarjolla, olivat kansalaiset tottuneet isoihin autoihin, joita kiihdyttivät kevyellä kaasuvarpaan painalluksella matkaan kivitaloja nurin vääntävät V8-moottorit. Mutta entäpä jos keskikokoisen amerikkalaisauton pellin alle saataisiinkin V8, joka mahdollistaisi pienemmät polttoainekulut sekä vääntövoimaa päästömääräyksien myötä puhtinsa menettäneiden bensamoottorien tilalle. Tai oikeastaan ratkaisu poimittiin Euroopasta, mutta siihen lisättiin jenkkimauste. Vastaus oli dieselmoottori, mutta ei mikään kuoliaaksi kiusattava nelonen, vaan mieluummin V8. Öljykriisin seurauksena amerikkalaisten oli alettava tutkimaan autojen teknisistä tiedoista kenttää, jonka oli aiemmin voinut jättää lähes tyystin huomiotta: kulutusta. Sen pienentämiseksi ei nopealla tahdilla ollut tehtävissä paljoakaan, sillä suurta laivaa ei käännetä nopeasti. Suurempaa dieselmoottoria sijoitettiin Oldsmobilessa muun muassa Delta 88 -malliston konepeltien Entäpä jos keskikokoisen amerikkalaisauton pellin alle asennettaisiinkin diesel-V8? 07/12 27. Mainettaan parempi Oldsmobile Delta 88 Royale Diesel ?78 Dieselmoottorinen Oldsmobile on konkreettinen osoitus 70-luvulla uutta suuntaa etsineestä amerikkalaisesta autoteollisuudesta
Totuus ei kuitenkaan ole niin yksioikoinen. Tuo näkemys tuntuu poikkeuksetta olevan, että Oldsin diesel-V8 oli susi. Tämä puolestaan johti pian kansipahvin palamiseen. Venyneillä pulteilla suoritettu kiristys aiheutti herkästi kannen kieroutumisen, koska. Kiireessä valmistukseen saatetun moottorin alkutuotannon ongelmat löivät leiman, joka ei tahtonut himmentyä vaikka heikkouksia saatettiinkin kuntoon. 28 07/12 mitat vastaavatkin monelta osin 5,7-litraisen bensiinikoneen vastaavia. Oldsmobilen dieselmoottorin vakavimmat puutteet kulminoituivat liian pieneen öljytilavuuteen, puristukseen nähden vähäiseen kannenpulttien määrään sekä liian nopeaan koneistukseen ja kokoonpanoon. Kojelaudasta on havaittavissa 50-luvun koristeellisen tyylin yhdistyminen 80-luvulle ponnistavaan muoviaikakauteen. alle, mutta diesel vieraili myös muiden GM-merkkien keulilla. Moottorin esittely oli vuonna 1978 jo vuoden myöhässä, mikä osaltaan ajoi siihen, että voimanlähteitä koneistettiin liian pian valun jälkeen. Ja täysin päinvastainen sen myytin suhteen, että diesel-V8 olisi rakennettu bensapikkulohkon pohjalle: diesel oli omaa suunnitteluaan, vaikka ulkoiset Jos GM:n dieselissä olikin alkuvaiheessa puutteita, olivat monet ongelmista käyttäjälähtöisiä. ULKOMITOISTAAN huolimatta 5,7-litrainen diesel ei ole bensapikkulohkon pohjalta kehitetty, vaikka sellaisia väittämiä kuulee usein. Oldsmobile Delta 88 DELTA 88:n sisustaan on kerätty amerikkalaiseen ohjaamomuotoiluun vuosikymmenien aikana kertyneet vaikutteet. Olihan dieselkone saatava nopeasti myyntiin, jotta mallisarjojen keskikulutus saataisiin tippumaan hallituksen antamiin normeihin. Korjauksen jälkeen ei venyneitä pultteja useimmiten ymmärretty vaihtaa, vaan moottori koottiin vanhoja pultteja käyttäen. Vuoteen 1985 mennessä 5,7-litraista dieseliä valmistettiin kunnioitettava määrä, kaikkiaan noin miljoona moottoria. Mutta helppo tuo taival ei ollut. Väärin kohdeltu Oldsmobilen dieselkasit kuuluvat autohistorian laajan saagan siihen osastoon, josta lähes kaikilla on näkemys, vaikkei omakohtaista kokemusta kyseisestä padasta olisikaan. Delta 88 Dieselin yhdistetty kaupunki- ja maantiekulutus oli saatu pitkän 2,21:1 välityksen ansiosta puristettua vain 9,5 litraan sataa kilometriä kohden. Jos dieselmoottorissa olikin syntyessään puutteita ja GM reagoi niihin liian hitaasti, olivat monet dieselin kohtaamista ongelmista käyttäjälähtöisiä tai -vaikutteisia. Yksi suurimmista ongelmista oli moottorin kansipultit, joilla oli taipumus venyä liikaa moottorin korkean 22,5-puristussuhteen vuoksi
Markon hyvin hoidettu Delta 88 tuottaa mainittuja ominaisuuksia edelleen, vaikka kilometrejä on takana reilusti yli puoli miljoonaa. 07/12 29. Tuloksena oli korroosion ja epäpuhtauksien aiheuttamia toimintahäiriöitä. Hyvin hoidettuna diesel-Oldsmobile oli sen sijaan rutkasti parempi kuin autosta usein kerrotut ?faktat. Me kaikki pojat saatiin sitten isän töitä seuratessa koneoppia suoraan kotoa, isän perintönä.? Kuopuksena Marko tarttui toimeen vielä muitakin nuorempana, sillä hänen noustessa jaloilleen olivat isommat veljet jo mopo- ja peltoautoiässä. ?Viisivuotiaani opettelin hitsaamaan vanhalla Esabilla ja yhden käden maskilla, jonka taakse mahduin melkein kokonaan. Ensitöinä hitsasin muun muassa isän avaimet yhteen kiinteään nippuun?, nyt 39-vuotias Marko hymyilee. Askel harrasteautoilun suuntaan otettiin, kun Markon vanhin veli laittoi Kuplavolkkarin ajoautoksi. Tämän vahvistaa Marko Sorvisto, jonka omistamalla ?78 Oldsmobile Delta 88 Royale Dieselillä on rullattu Pohjois-Pohjanmaan seudulla jo yli puoli miljoonaa kilometriä. Koneperheen kasvatti Ylivieskassa asuvan Markon harrastemaailmaan monien vieroksuma diesel-Olds mahtuu hienosti. Taustalla on jo pienenä lapsena syntynyt kiinnostus erilaisia koneita ja motorisoituja kulkineita kohtaan. antavat ymmärtää. Edessä oli nopeasti kansipahvi- tai laajempi kansiremontti. Pulttihuolia koettiin myös aluksi käytössä olleen, D-nimellä tunnetun lohkon runkolaakeripukkien kanssa, sillä pukeissa oli rasitukselle liian lyhyet pulttien kierteet. Polttoainelinjan herkkyys häiriöille korostui erityisesti auton kotimaassa Yhdysvalloissa, jossa dieselhenkilöautokulttuuria ei ollut. Oppinsa Marko on ammentanut maalaistalon miljööstä niin isältä kuin kolmelta vanhemmalta veljeltä. ?Isä on aina ollut kova konemies. Hän oli oikeastaan kylän koneseppä, joka laittoi kuntoon niin aurat kuin traktoritkin omassa verstaassaan. Sen jälkeen veljeksillä on ollut useampiakin pahnanpuhaltajia. 70-LUVUN lopun Euroopassa dieselOlds tarjosi suorituskykyä, reiluja tiloja ja mukavuutta, joihin ei dieselautojen kohdalla ollut totuttu. Tämä aiheutti pahimmillaan kampiakselin katkeamisen, mikä oli kuitenkin harvemmin koettu tuho. Pukkien kierteet korjattiin pidemmiksi vuosimalliin 1981 tulleen vahvemman DX-alakerran myötä. Ongelmia koettiin myös ruiskutuspumppujen kanssa. kertakäyttöiseksi tarkoitettu pultti ei toimi suunnitellulla tavalla toisella käyttökerralla. Niinpä diesel-Oldsit joutuivat ruokailemaan dieselpumpuilla, joiden tarjoilema aine saattoi sisältää vettä ja isoihin säiliöihin kertynyttä likaa
Tunnustuksena työstä Delta läpäisi museokatsastuksen toukokuussa 2010. Tällöin edustaja sanoi, että älä keltään jobbarilta osta, sillä täällä Oulussa on myynnissä hyvä ?79 diesel-Oldsmobile, jolla on mittarissa vajaat 300?000. Viimeksi hänellä oli laitettavana kaksi Challengeria, mutta nyt autot on jo myyty ja rakennettavana on ?78 Ferrari,. Automyyjä pyrki luonnollisesti hälventämään dieselkoneeseen kohdistuvia epäilyksiä parhaansa mukaan, mutta lopullisen kaupat sinetöivän vaikutuksen Aarnoon oli tehnyt myyjän Oldsmobileen kytkemä filosofinen ajatus, että vaikka elämää ei voi pidentää, niin tällä autolla sitä voi ainakin vähäsen leventää?, tietää Marko kertoa, sillä hän on jututtanut Latvalan veljen poikaa Matti Vilkunaa, jolle haluaa myös osoittaa kiitokset Oldsin takavuosiin liittyvistä tiedoista. Latvala sai Oldsmobilesta ilmeisen miellyttävän ajoneuvon, sillä hän piti autoa pitkälle 2000-luvun alkuvuosiin asti. Hänen luovuttua siitä vuosien kuluttama Oldsmobile ehti hetken aikaa olla pientä automyyntitoimintaa pyörittävällä nivalalaisella, jolta Harri Sorvisto auton osti. Loistavakyytinen pyhäauto Oldsmobilen pari vuotta omistanut Marko on pystynyt lähinnä nautiskelemaan museorekisteriin kunnostetusta oman aikansa jenkkiautosta. ?Tarkoitus on pitää autoa jatkossa lähinnä pyhäisenä huristeluautona ja fiksailla sitä talvisin pikku hiljaa vielä paremmalle tolalle. Automalli oli pistänyt myönteisesti silmään jo silloin, kun niitä oli aikoinaan taksissa. Espoossa asusteleva Harri ei kuitenkaan pienistä hätkähtänyt, joten punaisen Deltan restaurointi- ja konservointityöt käynnistyivät etelärannikolla liukkaasti. Parin vuoden työn jälkeen Delta 88 Royale Diesel oli nostettu kulahtaneesta käyttökunnosta kohti ansaitsemaansa loistoa. Valmiiseen autoon menee sitten kiinnostus nopeasti, ja on saatava äkkiä taas uusi aihio kunnostettavaksi. Auto oli osiltaan täydellinen, mutta käyttövuosien kuluttama: muun muassa pakoputkea oli tehty vesijohtoputkesta ja konehuonetta oli maalattu metallihohtomaalilla. Ennen viininpunaista yksilöä tutustuttiin aiheeseen kuitenkin samanikäisen valkoisen Delta 88:n kautta. ?Innostus Oldsiin syttyi minulla ja Harrilla saman aikaan, kun hän huomasi bensastetun diesel-Deltan myynnissä Etelä-Suomesta. Lisäpotkua nyt Sarin nimiin rekisteröidyn auton hankintaan antoi, että kuusipaikkaisella autolla on Suomi-historia uudesta lähtien. ?Auton ensimmäinen omistaja oli kittiläläinen taksiautoilija, jolle auto oli rekisteröity vuoden 1979 puolella. Nykyinen rekisterikilpi on sama, joka autolla oli uutena sen liikkuessa Lapin läänissä?, tietää Marko Oldsmobilesta, jolla taksiaikoina kyydittiin useaan otteeseen kuvataiteilija Reidar Särestöniemeä. Taksiautoilijan päivittäessä tavanomaisen parin vuoden ammattikäytön jälkeen Deltan uuteen kalustoon, jäi Olds odottamaan hetkeksi seuraavaa kyydin tarvitsijaa oululaiseen autoliikkeeseen. Vuonna 1983 nivalalainen Aarno Latvala oli puolestaan etsimässä uutta ajopeliä itselleen, kenties jotain edustavampaa silloisen Volvo 244:n tilalle. ?Eräällä työreissulla Latvala huomasi autojobbarilla ?80 diesel-Oldsmobilen. Hän päätti kuitenkin kysyä GM:n edustajalta Oulusta kommenttia Oldsmobilesta. Toistaiseksi. Eikä se huono ollut, varmaan Suomen paras koriltaan, pohjaltaan ja rungoltaan täysin ruosteeton, mutta häpeällisesti siis bensakoneella?, Marko kuvailee. Elämänpolun leventäjä Vahvakuntoisen valkoisen Oldsmobilen eteenpäin myyntiä ei Marko jäänyt murehtimaan, sillä tilalla oli nyt museorekisteröity Delta 88. Ei sillä etteikö diesel-V8:n rosoisen rullaava saundi olisi musiikkia korville sinällään. 30 07/12 Harri puolestaan tyydytti oman diesel-Oldsin nälkänsä hankkimalla kuvien viininpunaisen ?78:n Nivalasta läheltä Ylivieskaa. Lisäksi muutama listat ja kahvat repsottivat. Oldsmobile Delta 88 ?Tällä hetkellä vanhimmalla veljellä on ?54 Kupla ja toiseksi vanhimmalla muun muassa Porsche-traktoreita?, Marko kertoo veljeksien koneharrastuksesta. Erityisesti veljessarjan toiseksi nuorin, Harri, on Markon mukaan kunnostautunut autojen kunnostajana. ?Harrilla on ollut autoja laitettavana eniten. Marko kuvailee. Valkoisesta punaiseen Diesel-Oldsmobilen hankinta on myös pitkälti Markon ja Harrin yhteistyötä. Totesin myynnissä olleen Deltan hyväksi ja ostin pois.? SOITTOPELIT mahtuvat mukavasti museorekisteröidyn Oldsin konttiin. Sen jälkeen auton oli määrä siirtyä seuraavalle omistajalleen, sillä Harri aikoi laittaa auton myyntiin uusien projektien tieltä. Mutta Markon Sari-vaimo puuttui tässä kohdin asiaan ja ilmoitti, että upeaa punaista Deltaa ei hävitetä, vaan valkoinen saa mennä myyntiin.? ?Valkoinen myytiin sitten Jyväskylään. Hän kun ottaa jotain työn alle, niin ei pitkään käpistele
Takana jäykkä akseli, neljä tukivartta, kierrejouset. Rattivalitsin 05 Alusta Edessä kolmiotuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Maalaistalon vajoihin ja latoihin kun mahtuu tunnetusti paljon projekteja. ?Tallessa on muun muassa ?73 SKupla, ?74 1600 TL, ?64 Valiant, 70-luvun Fiat-pienkuorma-auto, ?75 Kadett, josta puuttuu vain maalaus, sekä aikanaan dieselöity W114-Mercedes 250C, jolle on bensakone valmiina odottamassa?, Marko listaa. Huolettomia kilometrejä Oldsmobilellaan taittanut Marko on voinut luoda kokemukseen perustuvan mielipiteen GM:n diesel-V8:sta . Omamassa 1850 kg. Iskutilavuus 5730 cm3. Moottorin puristussuhde kun on korkea 22,5 ja taksissa paljon tyhjäkäyttöä, niin puristussuhde nousi entisestään karstan kertyessä. Siitä kun kuski polkaisi sitten tolpalta vauhdilla liikkeelle, niin aina eivät kansi ja runkolaakerit kestäneet.? Vuosimallien myötä GM paranteli dieselmoottorinsa ratkaisuja, joita on hyödynnetty jälkikäteen myös Markon ensimmäisen lähdön dieselOldsmobileen. Tämän kanssa ei tule muskeliautofiilistä, niin että sarvet kasvaisivat päähän. ?Luotettava ja mainettaan parempi. Enemmänkin sellaista arvokasta etenemistä, mutta äänet ovat loistosäveliä . Esimerkiksi vahvempi DX-alakerta autoon on laitettu jossain vaiheessa taksivaiheen jälkeen. ?Tuon puolimoottoriremontin jälkeen on tehty lisäksi kansiremontti vuonna 1994, jolloin kansipahvit on vaihdettu ja alakertaan laitettu uudet laakerit?, Marko tietää. Huolellinen ylläpito ja huoltaminen tuovat miellyttäviä kilometrejä varmasti myös jatkossa. ?Aivan loistavakyytinen auto Oldsmobile on, kaliiberia suurempi kuin tavalliset käyttöautot, joten se herättää huomiota eikä sitä ihan joka nurkkaan parkkiksella laiteta. Maantiellä diesel-V8 ei ole ohjus, vaikka 125 hevosvoimaa liikuttaakin koppaa kiitettävästi Suomen rajoituksia ajatellen. Jos autolla on ajettu 650 000 kilometriä, niin ei se kovin huono voi olla.? olen tehnyt autoon vain tuplaputket perään asti, hitsannut takarunkoon pienet ruostepaikat ja poistanut mielestäni tyylittömän peräkoukun, joka tosin on tallessa jos tarvetta tulee. Suunnitelmissa on myös hiukan paikkamaalata historiansa aikana kaksi kertaa uudelleenmaalattua autoa?, kertoo Marko. Vaikka Oldsmobile on pelannutkin hienosti sen mitä Marko sillä on ajanut, riittää hänelle silti paljon harrastepuuhaa. Renkaat (alkuperäiskoko) 9R78-15 07/12 31. Puristussuhde 22,5:1. Teho 125 hv/3600 rpm, vääntö 300 Nm/1600 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 3-nopeuksinen auto maattivaihteisto. 5,7-litrainen bensakone ei tuota läheskään sellaista ääntä kuin diesel?, Marko kuvailee. Mitä siihen kestävyyteen tulee, Markolla on omakohtainen arvio. ?Luotettava ja mainettaan parempi. Jos autolla on ajettu 650?000 kilometriä, niin ei se kovin huono voi olla.? OLDSMOBILEN vuosimalliin 1978 saapunut 5,7-litrainen diesel-V8 sinnitteli vuoteen 1985 saakka kuten myös takavetoinen Delta 88. Vuonna 1986 koitti perinteikkäässä mallissa etuvedon aika. 01 Merkki ja malli Oldsmobile Delta 88 Royale Diesel 02 Vuosimalli 1978 03 Moottori Kahdeksansylinterinen vesijäähdytteinen v-moottori edessä pitkittäin. toisin kuin moni moottorin kilpahaukuntaan osallistunut. ?Hyvä huolto ja mahdollisimman vähän tyhjäkäyntiä, niin kestää ok. Taksihomma oli oikeastaan kaikista huonointa ajoa. Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut 06 Kori Umpimallinen 4-ovinen teräskori, erillinen runkorakenne 07 Mitat Pituus 553, leveys 195, korkeus 142, akseliväli 295 cm
p l e Ei h ?71 istoric replika h C T 0 0 0 1 h rt Fiat Aba 32 07/12
Historic-kisojen lähtöviivojen kalusto ei sattumalta koostu tietyistä automalleista . jotkin mallit vaan ovat helpommin ylläpidettäviä ja rakennettavia kuin toiset. Jarkko Saastamoinen päätti kulkea eri reittejä. Haapajärvi ä t i e t a j po 07/12 33
Jarkon haavena on tietysti lisää tehoa, kuinkas muuten. ?Hommasin Amerikasta TCR-mallin pakosarjan, joka oli uustuotantoa. Siellä on firma nimeltä Scuderia Topolino, jossa kaveri hitsailee putkistoja. Haavena olisi saada vielä TCR:n kansi, joka olisi sitten tuplakaasareilla. Sitäkin tehdään uustuotantona, mutta hintaa on aika reilusti?, Jarkko kertoo. Vaihteisto on alun perin 600:sesta, joka on muokattu Abarth-tyyppisesti viisivaihteiseksi. Kilpuriosaa Abarthin alusta poikkeaa vakio-600:sta myös melkoisesti. Hänen moottoriurheiluhistoriansa juontaa juurensa nuoruusvuosiin saakka. ?Olen ajanut Jokkista 14 vuoden ajan. Samaan aikaan aloitettiin Abarth-osien metsästys ympäri maailmaa?, Jarkko kertoo. Uustuotantoa ja vanhoja ongelmia Internet on edelleen autonrakentajan paras ystävä, ainakin mitä tulee harvinaisten osien metsästämiseen. Jarkko kertoo ettei Suomesta tuntunut löytyvän kilpa-autoprojektiin sopivia palikoita, joten katse oli pakko kääntää ulkomaille. ?Maailmalla on firmoja, jotka tekevät ihan suoraan uustuotantona osia Abartheihin, vaikka hinnat monessa osassa ovatkin aika suolaisia jopa aitoihin verrattuna. Suurin murheenkryyni oli kuitenkin moottori. ?Ostin auton rullaavana. Auto oli kuitenkin osoittautunut tekijälleen vähän turhan suureksi projektiksi, joten se oli ilmestynyt myyntiin. Nekin tosin ovat kiven alla, joten jouduin alkuvuosina ajamaan autoa Fiat 127:n moottorilla. Autoon asennettiin turvakaaret kaustislaisen Extra-putken toimesta ja aloitettiin alustan muuttaminen Abarth-malliksi. Kun perheenäidin kauppakassista pitää oikeasti tehdä kilpa-auto, tarvitaan ankaria muutoksia.. Hyväkuntoinen mylly laakeroitiin varmuuden vuoksi, mutta muuta remonttia se ei edes kaivannut. Nyt miedosti rakennettu moottori tuottaa kaksikurkkuisella Weberillä 81 hevosvoimaa. Tämä taas tarkoitti että jouduin Roadsport-luokkaan kun moottori ei ollut auton alkuperäinen. Moottori on Abarthin rakentamisessa kaikkein vaikein homma. Isä aikoinaan aloitti ajamaan siellä, ja olemme ajaneet Fiat 600:lla koko ajan. Alkuperäisiä moottoreita ei ole enää olemassa, ja FIA onkin tehnyt poikkeuspykälän niin että passitettavissa Abartheissa saa käyttää Autobianchi A112 A1 Abarthin moottoria. monet vanhan liiton kisa-autoista haaveilleet pääsivät toteuttamaan ikiaikaisia haaveitaan huomattavasti järkevämmin kustannuksin kuin ennen. Haapajärveläinen Jarkko Saastamoinen kuului samaan kastiin. Silti moni sanoi projektia aloittaessani, että kylläpä rakennuskohteen valitsit?, Jarkko manaa. Täydelliset merkkisarjat löydettiin ulkomailta, korisarja autossa oli jo paikallaan. Autobianchin moottoria on metsästetty vuodesta 2006 saakka, ja vasta tänä kesänä sain oikeanlaisen moottorin. Kemistä löytyi myynnistä kokonainen Autobianchi, jolla oli ajettu jäärataa. Ostin sen kokonaisena, otin moottorin talteen ja myin loppuauton osina eteenpäin?, Jarkko kertoo. Autobianchin moottori avattiin ja tarkastettiin. Takavuosina tapahtunut sääntömuutos mahdollisti myös replika-autojen rakentamisen, eikä FIA-passitettavilla autoilla tarvinnut enää olla oikeaa kilpahistoriaa. Tämä johti lajin suosion reippaaseen nousukiitoon . Jarkko osti jo kasaan menossa olleen projektin rullaavana ja aloitti muutostyöt. 34 07/12 A utourheilun harvoihin elinvoimaisiin ja nouseviin lajeihin kuuluvan Historicin kalusto on ainakin klassikkoharrastajan silmin tarkasteltuna kiinnostavinta koko alalla. Fiat Abarth 1000TC historic replika Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Paula Tavasti KILPARADOILLE lopulta päätyneestä Kuussatasesta oli tarkoitus tulla ensin katuauto. Siinä oli hankittuna ja osin asennettunakin Abarth-levikkeet sekä puskurisarjat, ja autoa oli alettu jo kasaamaan. Sieltä sitten kypsyi ajatus historic-Abarthin rakentamiseen?, Jarkko kertoo. Projektiin houkutteli mukaan toinen harrastaja, Kai Reunanen. ?Vuonna 2006 sitten möin kaikki jokkisvehkeet pois ja hommasin Abarth-aihion. Purimme projektin kuitenkin vielä muttereiksi. Auto oli aloittanut taipaleensa tavallisena Fiat 600:na vuonna 1971, ja nyt siitä oli rakenteilla katukäyttöön tarkoitettu replika
Muuten Jarkon Abarth-kilpuri henkii tiukkaa asiaa. 07/12 35. Moottori on Historic-Abarthin rakentamisessa kaikkein vaikein homma. Alkuperäisiä ei ole enää olemassa ja sallitut korvaajatkin ovat kiven alla. KONEHUONEESTA löytyy tällä hetkellä FIA-hyväksytty vaihtoehtokone, alunperin Autobianchi A112 Abarthin juuri alle litrainen murikka
Löytyisiköhän Suomesta 4?5 kappaletta. Olen ajanut tällä kisoja vuodesta 2009 saakka, kerran on toinen samanlainen ollut yhdessä kisassa mutta muuten olen saanut ajella yksin. Ratti, penkki ja vyöt ovat tietysti tämän päivän kilpaosia turvallisuussyistä. Isompia kiusaamassa ?Ensi kaudella olisi tarkoitus päästä Escorteja kiusaamaan ja ajaa koko sarja läpi.? ?Pulttijaoksi on muutettu 4x100, sillä siihen on saatavana paljon helpommin vanteita kuin alkuperäiseen 4x98:iin. Alumiininen etupalkki on uustuotantoa, ja etutukivarret ovat kiinni siinä ilman 600:n normaalia lehtijousta. Etujarrut ovat Girlingin kolmimäntäiset, juuri samanlaiset mitä Abarth käytti aikanaan. Takapää on vielä vakio, eli 600:n rummuilla varustettu, mutta levyt pitäisi sinnekin jossain vaiheessa saada. Konehuoneessa huomio kiinnittyy kolmihaaraiseen letkuhaaroittimeen. Abarthin pannu kiertää niin kiukkuisesti, että autoihin oli rakennettu öljynjäähdytysjärjestelmän ohella myös huohotukseen öljyn talteenottojärjestelmä. Kisatankki on omavalmiste, ja tietysti varustettu turvavaahdolla. Polttoainejärjestelmä on varustettu välisäiliöllä, ja polttoaine pumpataan siihen ja eteenpäin kahdella Facetin pumpulla. Jarkon tähtäimessä on sekoittaa Escortpainotteista pakkaa G/Dluokassa. 36 07/12 ?Edessä on Abarth-mallinen erillisjousitus. Etuvanteet pitäisi vielä löytää, niin nekin voisi vaihtaa alle. Akku löytyy niin ikään edestä, yhdessä molempien jäähdyttimien kanssa. vähän kiven alla?, Jarkko kertoo. Ohjaamo on pelkkää raakaa kilpaauto-osastoa. Jurvassa lähti kierros-. Nyt alla on aikakauden 13-tuumainen tarvikevannekierros, mutta varastossa on jo pari aitoa Abarth-vannetta. Johonkin tonnikolmesataseen Escortiin saa vaikka mitä osia kaupan hyllyltä, mutta tuohon se onkin jo paljon vaikeampaa?, Jarkko kertoo. ?Roadsportissa piti ajella isompia autoja vastaan, ja kerran olin siellä kolmas yhdessä kisassa vesisateella. Nyt kun saatiin oikea moottori ja enemmän voimaa alle, niin se näkyi tuloksissa heti. Fiat Abarth 1000TC historic replika TÄÄLTÄ komennetaan sinistä skorpionikusiaista myös kauden 2013 kisoissa. Tosin magnesiumvanteet ovat Jarkon Abarth sai FIA-passin viime vuoden joulukuussa. ?Abartheja ei ole kisakäytössä montaa, nimenomaan sen moottoriongelman vuoksi. Kaikkien iskarien yläpäät on tehty Abarth-mallisiksi. Takaakselisto on vielä 600:sen vakio, tosin se on koottu täysin uretaanipuslilla. Abarthin omassa taka-akselistossa on uniball-nivelet ja muut, ja haaveissa minulla onkin jossain vaiheessa saada autoon sellainen
En usko että luokan minimipainoon päästään, ehkä realistinen tavoite voisi olla 605?608 kiloa?, Jarkko miettii. Toivelistalla on muiden Abarthosien lisäksi vielä magnesiuminen öljypohja sekä jo aiemmin mainitut Abarthin magnesiumvanteet. ?Ongelma on, ettei näkyvästi saisi keventää oikein mistään. Tällä hetkellä se painaa 646 kiloa, ja luokan minimipaino on 583 kg. Abarthin valinta kilpuriaihioksi ei ole ollut se helpoin tie . Tietoa ei ollut saatavana yhtä helposti kuin normaalimalleista. Itse etsin oikeaa tietoa usein turhaan, mutta nyt kun auto on valmis, niin kelkka on kääntynyt niin päin, että minulta tullaan kyselemään mistä mitäkin osia on saatavana, ?Jarkko päättää. 01 Merkki ja malli Fiat Abarth 1000TC-replika 02 Vuosimalli 1971 03 Moottori Autobianchi A112 A1 Abarthin nelisylinterinen, neste jäähdytteinen rivimoottori takana pitkittäin. Sikäli kisan ajaminen on nyt tasaisempaa, mutta voimaa saisi olla tietysti lisää. Vuosi sitten autolla ajettiin näytös, ja Ahti signeerasi sen ajon jälkeen?, Jarkko kertoo hiven ylpeyttä äänessään. Tällä hetkellä auto on G/D-luokassa enintään 1300cc. Miten oikea Abarth-kuski suhtautui Jarkon tekemään replikaan? ?Kyllä Ahti sitä piti sellaisena kuin sen pitäisikin olla. Ensi kaudella olisi kuitenkin tarkoitus päästä vähän niitä Escorteja kiusaamaan, ja ajaa koko sarja läpi?, Jarkko visioi. Lopuksi juttumme kääntyy etupellistä löytyvään nimikirjoitukseen. Ja ehkä ihan aiheesta. ABARTH-MALLIN tuulilasinpyyhkijät, yksi tunnistettavimpia juttuja skorpionikeulaisissa. HALLINTALAITTEISSA Jarkko luottaa moderniin kilpaosapalettiin. AHTI Vaara kävi täällä, ja jätti puumerkkinsä Abarthiin. JARKKO Saastamoinen ei lähtenyt rakentamaan historic-kilpuriaan helpoimman kautta. ?Moni sanoi projektia aloittaessani, että jopa auton valitsit rakennuskohteeksi.? Lopputulos miellyttää kuitenkin. ajasta kuusi sekuntia. Auto puretaan nyt talven aikana, ja sitä pitäisi päästä keventämään. Iskutilavuus 982 cm3. Teho 81 hv 04 Voimansiirto Abarth-tyylinen viisivaihteinen manuaalivaihteisto, takaveto. 05 Alusta Edessä Abarth-replika erillisjousitus alumiinisella alapalkilla, takana vakioakselisto uretaanipuslilla. Iskunvaimentimien yläpäät muutettu Abarth-mallisiksi 06 Kori Kaksiovinen teräskori, Abarth TCR-levikkeet 07 Mitat Pituus 328, leveys 138, korkeus 140, akseliväli 200 cm. Paino 646 kg 08 Kiitokset Kai Reunanen, Jan-Erik Hakalax, Jouni Susiniemi, Kansiset/Jarmo Saastamoinen, Oma isä 07/12 37. Osa kerrallaan punnitsemalla ja kevyempiin vaihtamalla painoa pitäisi saada pudotettua. vaivattomammin rakennettavia autoja löytyy, mutta vuosien kokemus nimenomaan Fiat 600:sta houkutteli Abarth-touhuihin. ?Sen huomasi, että vaikka 600:set tunsi, niin Abarth oli kokonaan oma maailmansa. Sen tussasi paikalleen entinen Abarthin tehdaskuski Ahti Vaara, joka ajoi Oulaisten Veteraanikonepäivillä autolla näytösajon
38 07/12
Joensuulaisen Timo Hallikaisen omistukseen päätynyt auto on nykyään myös mitä melkoisin harvinaisuus. Joensuu 07/12 39. Datsun 180B SSS ´74 Nissanin mallistossa SSS-kirjainyhdistelmällä varustettu Datsun oli yleensä se kaikista halutuin versio
Harvinaisen hyvin säilynyt sekä tarkoin vaalittu auton habitus niin sisältä kuin päältäkin takasi arvostusta myös niiden tavallisten ihmisten keskuudessa, jotka eivät kovin paljoa perustaneetkaan vanhempien autojen päälle. Kirjoittajan entisen kotikadun päässä seisoi toisinaan heleän vihreä, urheilullisen oloinen Lähestulkoon kaikki sporttiset japsit on jo ajettu loppuun. Tämäkin selvisi melkein kuin ihmeen kaupalla. auto, joka oli paljastunut Datsuniksi heti kun olin kyennyt autojen nimiä tunnistamaan. Ei mikään valmis auto vielä todellakaan?, Timo toteaa. Tämä sopi kuitenkin hyvin Timolle, jonka tervehenkinen motto kuului silloin ja nyt: ?Harrasteauton pitää olla semmoinen, että sitä pitää saada rakentaa. Siinä kun sitten autoa jonkin verran katsoin ja tarkastelin sitä lähempää, huomasin että tekemistä oli vielä jäljellä. Sitä pitää saada ajamalla ajaa ja muutaman kerran kesässä käydä myös tapahtumissa.? Timo pääsi Janin kanssa sitten sopuun hinnasta ja omistajanvaihdos dokumentoitiin papereihin päivämäärällä 3.10.2009. Hänen hoteissaan auton saattoi halutessaan saada kukoistamaan monin eri tavoin, suuntaan jos toiseen. 180B oli jossain vaiheessa saanut vielä lumikuorman- kin niskaansa pressuhallin katon pettäessä, minkä seurauksena auton laipioon oli tullut joitakin kosmeettisia haittoja lommojen muodossa. Hallikaisen hoteisiin Joensuulaisella rajavartija Timo Hallikaisella, joka tunsi hyvin edellä mainitun Tanskasen myös työkuvioidensa tiimoilta, oli aikaisemmin ollut kolme kappaletta Datsun 1000 -projekteja, joista kaukaisimman hän oli hakenut Uudestakaupungista asti. Yhtään näistä hän ei ollut kuitenkaan saanut valmiiksi asti, sillä enin mielenkiinto oli kohdistunut siihen asti aina kaksipyöräisten maailmaan. Vaikka harrastajatausta olikin lähinnä moottoripyörien puolella, perheenlisäyksen jälkeen harrasteauto alkoi tuntua käytännöllisemmältä vaihtoehdolta luonnollisista syistä. ?Moottoripyörällä kun lähtee liikkumaan, se on aina joko yksin tai emännän kanssa. Ensi töikseen, vielä Janin pihassa, Datsunista otettiin pois aikanaan Jani Muikun asentama kisahenkinen viritystekniikka. Jotkut mökit olivat hieman rempallaan ja niiden villiintyneet puutarhat tuottivat kesäisin monenlaisia tuoksuja aistittavaksi pienelle ohikulkijalle, joka haaveili isoksi kasvamisesta ja autolla ajelemaan pääsystä. Tonniset Datsunit oli tullut jo myytyä pois, mutta siinä kävi sitten niin, että kun Tanskasen Jani hävitti pois omaa kalustoaan, niin hän vihjaisi mulle että haluaisitko tällaisen 180B SSS Datsunin mahdollisesti ostaa. ferrari-kaavioineen sekä retkuperineen päivineen. Se olikin hyvä, sillä jos alkuperäisyyden kannalta vääränmallinen kone olisi jäänyt siihen paikalleen, niin tuskin auto olisi enää tässä nykyisenkaltaisessa kunnossaan. Kohti museoleimaa Timon vaihtama, Janilta saatu oikeanmallinen kone nokalla käynnistyi Datsunin kuntokartoitus. ?Siinä oli melkoisia ruostevaurioita, esimerkiksi takalokasuojien kaaret jouduttiin tekemään pikkupaloista. Toinen kuudesta ja toinen seitsemästä palasta?, Timo luettelee.. Noilla teknisillä seikoilla sekä suuremmilla moottorin suoritusarvoilla tämä SSS-erosi eniten tavallisesta Sedanista. Näihin tunnelmiin sekoittui vielä aimo annos pakokaasun tuoksua, kun joku satunnainen Kadett porhalsi ohi kääntyäkseen pihapiiriin vievälle liittymälle. Autolla pystyy koko perheellä harrastamaan. Läheltä katsottuna se näytti vieläkin tyylikkäämmältä, kun suoritin ensimmäiset horjuvat ajot pyörälläni aina vesipostille asti, vastapäätä tuota erikoisuutta. Lieksalaisille onkin varmasti jäänyt muistijälkiä vuodesta 1978 asti tästä Muikun Tapanin sekä hänen poikiensa Tonin ja Janin pitkäaikaisesti omistamasta Coupésta, joka oli melko harvinainen näky silloin ja on sitä totisesti myös nyt. Sillä lähestulkoon kaikki sporttiset japsit on ajettu loppuun jo hyvän aikaa sitten. noiden sanojen alkukirjaimista muodostuvat ne maagiset kirjainmerkit . sai palvella edellä mainituilla Muikun veljeksillä vielä ympärivuotisen käyttöauton virkaa, ja mikäs sen mukavampi vehke talven liukkailla olikaan kuin vanha kunnon takavetoinen vaihteiston ns. Tämän, melkein kuin ihmeen kaupalla selKONEHUONEEN puolella on tuttuun japsityyliin kaksi Hitachin valmistamaa muuttuvakurkkuista SU-kaasutinta. Näin päätti tehdä Janikin, sillä yksin aikaakaan ei tahtonut riittää enää koko katraan hoitamiselle. Janilla olikin parhaimmillaan merkittävä kokoelma Datsuneita ja niihin vielä kelpo tavalla varaosia. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin hetki, jolloin liiasta tulee luopua. Datsun 180B SSS Teksti: Sami Korhonen Kuvat: Tuukka Erkkilä M uistatteko vielä nuo kaupunkien laitojen idylliset puutalokorttelit, joista enintä osaa ei oltu ehditty vielä repiä alas kolmisenkymmentä vuotta sitten. Huomiota herättävän näköinen ja -värinen ilman puhdistajan kotelo löytyy vasemmalta ohjattavissa autoissa erikoisesta paikasta. 40 07/12 vinneen auton tarina alkaa kuitenkin Torniosta, jossa Herajärven Auto Oy on ollut myyntipaikkana 17.9.1974, ja tässä liikkeessä 180B on sitten kirjattu Alakärpän valinnan nimiin seuraavaksi runsaaksi kolmeksi vuodeksi. Tanskasen talliin 90-luvulla uniikki Super Sports Sedan . Tuumailivat vain, että pojilla on homma hyvin hanskassa. Tämän yksilön varsinainen käyttöauton ura päätyi viimein lokakuun alussa 2002, kun sen osti itselleen tohmajärveläinen Datsun-guru Jani Tanskanen
5-pykäläinen vaihteisto, jossa ykkönen sijaitsee vasemmalla takana ja pakki sen edessä, houkuttelee käyttäjäänsä nostamaan kierroslukumittarin neulaa hieman korkeammille lukemille. 07/12 41. LAADUKKAAN vaikutelman antama sisustus vailla enempiä näkyvillä olevia peltipintoja on aistikas. Jopa ylellisyyteen vivahtava. Vasta suuremmilla kierroksilla asiaan kuuluvat karheanrouheat pakoäänet tunkevat kutkuttavasti kabiiniin. MITTARISTO on melko täydellinen ja varsin vaivatta toimiva. Sporttinen kori on lisäksi harvinaisen vapaa häiriöäänistä
Niitä pystyy vielä kirjaimellisesti ajamaan toisin kuin nykyautoja, joiden kyydissä oikeastaan enää ?lillutaan??, heittää Timo naurahtaen. Tulevaisuudensuunnitelmista harvinaiseksi käyneen Datsuninsa suhteen hän toteaa tulevana talvena työn alle tulevan konetilan entisestään siistimisen ja maalauksen, sekä moottorin läpikäymisen. Datsun 180B SSS AUTO on monilta osin uutta vastaavassa kunnossa. Maskista ja takapilareista löytyvät SSS-merkinnät kertovat omanlaista kieltään sen uniikkiudesta. LINJAKKAAT 610-koriset Datsunit taitavat nykyisellään kivuta jo arvostuksessa korkeammalle kuin legendaariset edeltäjänsä. AIDOT ja alkuperäiset pisarapeilit löytyvät urheilullisesti lokasuojien etuosasta. Kuten japanilaisten autojen kanssa puuhastellessa on yleisesti tunnettua, peltiosia ei saa näihin oikeastaan mistään. Täysin poissuljettu ei ole sekään mahdollisuus, että muutettaisiinko sitä jossain välissä vaihteeksi taas enemmän Race-henkiseksi. Reservissä kun on tarvittaessa peltiosia ja muuta sälää kohtuullisen runsaasti takaamaan alkuperäisyyden. Tietynlainen ajettavuus kiehtoo noissa 70-lukuisissa autoissa. Lisäksi Janilta löytyi tiettyjä uusia pisteosia. Kun entisöinti aloitettiin todenteolla syksyllä 2010, sen käsittäessä auton oikomista sekä uudelleen maalaamista, pirssi saatiin museokatsastettua jo vuoden päästä. Nyt kelpasi taas ajella ja heleä Datsunin 123 yellow green -väri loisti taas yhtä eloisana niin kuin 42 07/12 silloin ennen, kadonneina ja kauas taakse jääneinä aikoina. Ajotuntumista Timo toteaa että ?jos tätä lähtee pikku-Datsuneihin vertaamaan, tämä on mielestäni sporttisin niistä kaikista. Muikun veljeksille pitääkin hattua nostaa, kun eivät ole tällä harjoitellessaan kaikkia tien penkkoja kolluutelleet?, Timo toteaa leikkimielisesti ja vahvistaa, että auto on ollut monilta kohdiltaan alusta asti niin päältä kuin sisältäkin kuitenkin varsinainen säilymäihme. Tämä 180B on toki vielä edellä mainittua pikkusen isokokoisempi ja painavampi. Timon tietämän mukaan neljä kappaletta on vielä liikenteessä, joista kolme hienosti museorekisterissä. En ihmettele ollenkaan miksi esimerkiksi jotakin 160J:tä rakennellaan mielellään Historic-autoiksi. Kaksi kappaletta näistä tummemmalla 141 dark green metallic -värillä ja toiset kaksi artikkelin Datsun mukaan lukien aiemmin mainitulla 123 yellow greenillä. Sitten on vielä ainakin kaksi yksilöä rakenteilla. Timon toinen motto harrastepuolella kuuluukin, että ?aina pitää olla mieli avoimena kaikenlaisille ratkaisuille?. Yksi asia on varma: Jos Timon kahdelta pieneltä pojalta kysytään, millä autolla lähdetään, niin vastaus kuuluu: ?Isin vihreällä tatsunilla.? Tiedossa olevat sporttiversiot ovat kovin harvassa Suomessa. Ne ovat enemmän kuin kiven alla, puhumattakaan tällaiseen vanhempaan SSS-malliin. ?Ja jos peltihommat osaakin tehdä itse, niin ongelmaksi voivat muodostua puskurien kromipinnat sun muut pisteosat. Toivottavasti löytyisi vielä muitakin jostakin harrastajien tietämättömistä.
Vuoden 1971 lopussa koki ensiesiintymisensä uusi 610-sarjan 1,6 ja 1,8 litran SSS ja vuonna 1973, jolloin Datsun 240Z tarjosi Nissanille Safari-rallin mestaruuden (näin tapahtui myös 1971), uusi 610 1800 SSS pärjäsi erinomaisesti sijoittumalla sarja-ajossa toiseksi sekä voittamalla oman luokkansa. Aluksi rinnalla oli tarjolla myös 160B:tä, jossa oli 1,6-litrainen voimanlähde. 01 Merkki ja malli Datsun 180B SSS 02 Vuosimalli 1974 03 Moottori Nestejäähdyttinen rivimoottori edessä pitkittäin. Maahamme tuotiin edellisen 510-mallisarjan aikana tämän SSS-tyyppiä vielä tavallisella porrasperäisellä korilla ja tiettävästi maassamme on jokusia SSS-yksilöitä vielä tätä aiemmankin korimallin ajoilta. Kun 1972 saapui maahamme uusi 180B, kuosiltaan Nissanin uuden Jetlinen eli ?J?-linjan edustaja, moottoria oli kasvatettu nyt 1,8-litraiseksi (105 hv) mallimerkintänsä mukaan. Neljä sylinteriä, yksi kannen yläpuolinen nokka-akseli. Teho 110 hv/6000 r/min Jos Timon kahdelta pieneltä pojalta kysytään, millä autolla lähdetään, niin vastaus kuuluu varmasti: ?Isin vihreällä tatsunilla.? 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaali vaihteisto, takaveto 05 Alusta Edessä joustintuet sekä kolmiomalliset alatukivarret, levyjarrut. Turvallisiksi perheautoiksi aina mielletyltä Bluebird-mallisarjastolta löytyy myös voitokasta rallihistoriaa menneisyydestään, ja jo vuonna 1963 Nissan otti osaa ensimmäisen kerran kuuluun Safari-ralliin P312 Bluebirdillä ja G31Cedricillä. Vuonna 1966 saavutettiin jo Bluebird P411 1300SS -mallilla ensimmäinen japanilaisvoitto omassa luokassaan. Kuten yleisesti on tunnettua, tämä viralliselta nimeltään East African Safari Rally on erittäin vaativa, ja tuona japanilaisille voitokkaana vuotena se pidettiin lisäksi vitsauksellisen märissä olosuhteissa. Jotain edellämainitusta kertoo seuraava seikka, että alle 1300-kuutioisten luokassa maaliin asti selviytyi vain yhdeksän autoa, joista kaksi oli Bluebirdejä. Seuraavana vuonna Nissan otti lopulta kaiken kunnian itselleen, kun se voitti luokka-, joukkue- ja kokonaiskilpailun todella luotettavaksi osoittautuneella 510-sarjalaisella. Molemmat nimeltään 5000 Kilometers to Glory. Tämä oli kuitenkin vasta alkua, kun vuonna 1969 seuraajamalli P510:n 1600SSS otti joukkue- sekä luokkavoitot. Takana erillisripustettu taka-akseli, kierrejouset ja rumpujarrut. Kuulamutteriohjaus 06 Kori 2-ovinen teräskori 07 Mitat Pituus 422, korkeus 139, leveys 160, akseliväli 250 cm. Omamassa 1090 kg. ja ?Sakura?, ottivat osaa vaativaan 16?000 kilometrin Australian ympäriajoon, sijoittuen luokissaan mainiosti ensimmäiseksi ja neljänneksi. Auto ei kuitenkaan myynyt Yhdysvalloissa yhtä hyvin kuin sen edeltäjä ja sama päti täällä Suomessa. 180B:n kaikki kaksioviset mallit olivat hardtopCoúpe-versioita - aluksi De luxeja, hieman myöhemmin, 1974 suoritetun faceliftin myötä tänne saatiin tarjolle sporttisempaa versiota - SSS Coúpea aina vuoteen 1976 asti. 07/12 43. Sylinteritilavuus 1770 kuutiosenttiä, isku 85, poraus 78 mm. Tekniikka oli aiemmasta 510-mallista tuttua, mutta olemus oli muuttunut tyystin vastaamaan lähinnä pohjoisamerikkalaisia makuja ja mieltymyksiä. Tehtaan sisäisessä koodistossa auton tyyppi on KPL610 ja totuttuun japanilaiseen tapaan erilaisia versioita ja niiden yhdistelmiä tarjottiin maailmalla sen verran, että ihmekös tuo, jos ne tännekin tuotuna ovat tavalliselta mattimeikäläiseltä jääneet hieman hämärän peittoon. Tämä sopi hyvin, sillä enimmäkseen uuden ajan japanilaisten maku osui hyvin yksiin näissä asioissa kaiken sen kanssa mitä jenkit edustivat. Rengaskoko 165 HR 14 08 Suorituskyky Huippunopeus 170 km/h, kiihtyvyys 0-100 noin 11 sekuntia MENESTYSTÄ RALLIPOLUILLA Jo niinkin varhaisessa vaiheessa kun 1958 kaksi japanilaista Datsun 210-sarjan autoa, ?Fuji. Oli selvää, että viimeistään näinä vuosina Nissan oli nimenä jo niidenkin ihmisten huulilla, jotka eivät ralliajojen maailmaan sekä Race-henkisyyteen varsinaisesti syventyneet muuten kuin sanomalehtien urheilupalstojen kautta mukavasti nojatuolissaan. Artikkelissa käsiteltävä Datsun edustaa järjestyksessä neljättä Suomeen tuotua sukupolvea perheautokokoisessa Bluebirdmallisarjastossa. Selvää oli että keisarillisessa kotimaassa voittoa juhlittiin suurin elkein, kirjoitettiin kirja sekä tehtiin elokuvakin. Edellämainittuun elokuvaan onkin filmattu kohtauksia juuri tuosta vuoden 1969 spektaakkelista
Pihasta löytyykin GM:n eurooppalaisille moottoriteille täsmäräätälöimä maantielaiva, jonka rekisteriotteen omistajakenttään Tapani merkittiin jo vuonna 1986. Savonlinna 44 07/12. Diplomaatti ja Tapani ja Anita Karisen käytännönläheisessä taiteilijaperheessä on silmää myös automuotoilulle
Opel Diplomat ´75 boheemi 07/12 45
Opel Diplomat Teksti: Sami Korhonen ja Tapani Karinen Kuvat: Sami Korhonen T apani Karinen ei ollut vielä kovin vanha, ehkä neljäntoista ikäinen, kun hän istui Sonkajärvellä Komulaisen liikenteen linja-auton kyydissä matkalla opinahjoon. töitä ainakin oli riittävästi. Muistellessa nyt niitä näitä, käsieni läpi menneitä autoja, ne olivat usein hyvin siistejä, jotkut jopa virheettömiä. Se laittaa miettimään silloista yleistä niihin kohdistuvaa arvostamista . Se oli vaaleansininen vaunu, jolle piti antaa kepillä vauhtia. Nuoren miehen päättäväisyyteen vaikutti osaltaan perheessä vallinnut luottamus Opelin valmisteisiin, sillä yhdellä isoveljistä oli ollut A-mallin Kadett, jolla Tapani oli tehnyt ensimmäiset nykivät ajosuoritteensa. Viimeisiä minulla olleita manuaalilaatikolla varustettuja vehkeitä.? Tätä seurasi automaatilla varustettu Amiraali vuodelta 1972, ja sittemmin muitakin automaatilla varustettuja saksalaisia ja usalaisia kulkineita ? enimmäkseen niitä isompia. ?Ei sillä, vaikka en ole japsia koskaan omistanut, ovat Crownit ja 929:t mielestäni komeita vaunuja. Ajatukset olivat kipinöineet heti, että jonakin päivänä ?Siskonpoika hieman epäröi auton nähdessään, mutta minä siirsin omistajanpaperit taskuuni viivyttelemättä.? minäkin vielä tuollaisella ajelen. tai paremminkin arvostamisen puutetta. Myös omalta kohdaltani. Olisipa ollut mahdollisuus laittaa niitä jo silloin talteen!? 70-luvun lopulla, kun Tapani muutti sisarustensa perässä Ruotsiin, edellä mainittu taltioimisharrastus olisi saattanut olla kruunujen puolesta mahdollistakin . Göteborgin vieressä sijaitsevasta Mölndalista löytyi alle metallinruskea Ford Mustang Grande ´69, vinyylikatolla ja mustilla sisuksilla, jolla hän teki myös yhden kesälomareissun vanhoille kotikulmilleen. ?Musse oli varustettu 351-kuutiotuumaisella kasikoneella ja automaatilla. Ne silloin tuntemani nuoren miehen värinät soisi kyllä joka ukolle!? Tapani toteaa vieläkin haltioituneena. Takaisin Opelin rattiin ?Jostakin, nyt ajatellen tuntemattomasta syystä, vaihdoin Fordin kuitenkin samasta liikkeestä löytyneeseen ´69 Opel Admiraliin, joka oli varustettu 2,8-litraisella ruiskukuutosella. Väriltään hehkeän viininpunaisen. Rekordin hävittyä näyttämöltä seuraavaksi allani oli jo kerran ympäri ajettu B-Kadett Coupe. Olin tuolloin onnellinen tuoreen ajokortin omistaja ja elettiin 70-luvun puoliväliä. Ikkunasta hän oli nähnyt jo usean kerran tienvarressa niissä oloissa melkoisen ilmestyksen, ison ja hivelevän kauniin Opel Diplomatin. Sittemmin tämä oli vaihtunut A-malliseen Commodoreen ja tässä kermanvärisessä 46 07/12 vinyylikattoisessa tuulenhalkaisijassa alkoi jo olla sitä jotakin. Koulun jälkeen Tapani ajautui Jalasjärvelle, jossa hän opetteli automaalari-peltisepäksi. ?Ajautumiseni autoalalle oli enemmänkin silloisen työnvälittäjän ehdotus kuin oma valintani.? Autot kyllä kiinnostivat Tapania, kuten kai suurinta osaa nuorukaisista. ?Kuten arvata saattaa, ensimmäinen oma autoni oli Opel: neliovinen ja rattivaihteinen Rekord A vuodelta ´64. Eikä joku
Muutakaan huomautettavaa tämän yksilön sisustasta on turha lähteä hakemaan. AUTOMAATIN t-kahvallinen valitsin vie ajatukset saman yhtymän ison veden takana valmistettuihin malleihin. Ajettavuuteenkin panostettiin, sillä automaatin jatkeena on perinteisen jäykän akselin sijasta De Dion -pyöräntuenta. 07/12 47. Langan toisessa päässä vastannut herra kertoi Opelin olevan hyvässä ajokunnossa ja lisäsi perään olevansa järjestyksessä auton toinen omistaja. ?Myönnän, että tein kaupat jo puhelimessa?, naurahtaa Tapani ja jatkaa: ?Seuraavana päivänä, siskonpoika toisena kuskina polkaisimme 500 kilometrin matkan Göteborgista pääkaupungin saarille. Siellä, pihapuun suojissa seisoskeli Diplomat hieman unohdetun näköisenä kerättyään neulasia ylleen muutaman viikon ajan.? Pohjolassa myytiin aikoinaan pääosin kasikoneella varustettuja Diplomateja, mutta tämän yksilön pellin alla kehräsi tuttu 2,8-litrainen rivikuutonen perässään kolmelovinen OHJAAMO edustaa tyypillistä saksalaista suunnittelua harkittua väritystä ja hallintalaitteiden sijoittelua myöden. Perillä odotti varsinainen kartano suurine tiluksineen. iso kissakaan paha ole! 1986 sattui kuitenkin käteeni ilmoitus, jonka teksti kulkeutui piristeen lailla selkäydintä pitkin kantapäihin, jolloin paikallaan pysyminen oli miltei mahdotonta. Tukholman saaristossa oli lehden mukaan myytävänä se elämäni ja nuoruuteni unelma-auto: Opel Diplomat!? Tapani otti välittömästi luurin käteensä ja pirautti ilmoituksessa olevaan numeroon. Pientä kikkailuakin löytyy: ajovalot syttyvät vasta moottorin saavutettua määrätyn kierrosluvun, ei siis välittömästi katkaisijasta kytkemällä. ALKUPERÄISET istuinverhoilut ovat säilyneet uutta vastaavassa kuosissa aikanaan asennettujen penkinpäällisten ansiosta
Tekemistä riitti jonkin verran, mutta mitään yllättävää projektin aikana ei onneksi ilmaantunut. ?Tässä yhteydessä on pakko mainita erinomaiseen Opel-tietouteen omistautunut mies nimeltään Petteri Alanne, todellinen guru opelisteille. Ajovalojen pyyhkimet ilmaantuivat nokalle mallivuonna 1975. Takaisin tien päälle Pitkän hiljaiselon jälkeen oli aika karistaa Diplomatin päältä seisontaaikana kertyneet pölyt ja korjata pikkuviat, jotta peli saataisiin takaisin liikenteeseen. Diplomat oli minulla arkiajossa pari seuraavaa vuotta, jona aikana sen mittariin kertyi 57?000 kilometriä lisää.? Kuten ison auton olemuksesta voi helposti päätellä, Diplomatin parhaat puolet tulevat esiin pitkillä siirtymillä. ?Ajoltaan se sijoittuu jonnekin isojen Mersujen ja amerikkalaisten välimaastoon. Edellisten omistajien säännöllisesti suoritetut huoltotoimenpiteet eivät olleet turhia. Istumani pitkät matkat, Oslo, Etelä-Ruotsi, Tukholma ja Suomen Savo antavat vieläkin kivoja matkamuistoja.? Jenkkihimon nostellessa Tapanilla taas päätään hulppea Opelin lippulaiva sai jäädä talliin, mutta siitä luopuminen ei tullut mieleenkään. Kun perhe sitten 90-luvun loppupuolella muutti takaisin Suomeen, seurasi Diplomaatti perässä . vuoden viiveellä tosin. Matkamittarissa oli vain 133?078 kilometriä. ?Saatuani auton kotiin ja tutkittuani sitä tarkemmin, totesin sen olevan mitä parhaimmassa kunnossa aikalaisekseen hienostunutta tekniikkaa myöten. Matka taittui puomin perässä maanteitä pitkin Göteborgista Tornioon, ja sieltä Suomen puolelle. ?Appi-Esalle kiitos tallipaikasta, jonka suojissa auto sai olla aluksi useamman vuoden.? MONI odottaa näkevänsä GM:n pikkulohkokasin Diplomatin konehuoneessa. Karisen yksilö on kuitenkin varustettu 2,8-litraisella kutoskoneella, jonka perästä löytyy kolmiportainen automaattilaatikko. DIPLOMATIN kori koki valmistusaikanaan muutamia pieniä päivityksiä. Vuoden 1973 ja uudemmat yksilöt tunnistaa siitä, että keulamerkki on konepellin sijasta kiinnitetty maskiin. Samalla C-pilarin alalista leveni. Samana vuonna lanseerattiin myös pidemmällä akselivälillä varustettu versio. Opel Diplomat automaattilaatikko. Hänen avullaan olen onnistunut pitämään auton alkuperäiskunnossa?, Tapani kiittelee. Uutta etupuskuria lukuunottamatta peli on korin puolesta tehtaan jäljiltä. Sähköikkunat ja kattoluukku vahvistivat ylellistä vaikutelmaa, samoin tuulilasiin piilotettu radioantenni. ?Siskonpoika hiukan epäröi näkyä, mutta minä siirsin omistajanpaperit taskuuni viivyttelemättä.? Opel oli toiminut aluksi vakuutusyhtiö Folksamin edustusautona 20.2.1976 alkaen, ja Tapani oli vasta kolmas omistaja. Ei niin tukeva kuin Mercedes, eikä niin pehmyt kuin jenkit. Mukavaa ja vakaata menoa tarjoavat 165 konia juoksuttavat tarvittaessa nopeasti pois kartalta. Myös maalipinta on alkuperäinen ja ehjä, jos 80-luvulla tehtyjä 48 07/12 B-SUKUPOLVEN Diplomat erosi Admiralista ja Kapitänista muun muassa pystyvalonheittimien osalta, mutta pääpiirteittäin korit olivat yhteneväiset.
Molemmat taisivat tulla jäädäkseen. 07/12 49. Varustelu, ajettavuus ja työn laatu ovatkin tässä mallissa hyvin kohdallaan, varsinkin hintaluokassaan. Tuskin myöhemmin esitellyt isot Opelit ovat edeltäjäänsä kehnompia, mutta jotakin vaikeasti selitettävää mutta helposti aistittavaa laatuvaikutelmaa Diplomatissa on. ?On pakko todeta, että joku vuosi sitten omistukseeni tulleeseen ensimmäisen lähdön Senatoriin verratessa nämä K-A-D Opelit ovat laadullisesti paremmin tehtyjä, ja sanoisinko, luotu ?paksummista. Sylinteriluku ja ulkomitat ovatkin sitten ainoita yhdistäviä tekijöitä, sillä Diplomat on selkeästi ajateltu kilpailemaan markkinoista muiden isojen eurooppalaisten kanssa. Teho: DIN 165 hv/5600 r/ min, Vääntömomentti DIN 23,3 kpm 4100-4600 r/min 04 Voimansiirto 3-nopeuksinen automaatti vaihteisto. kiveniskujen korjauksia ei oteta huomioon. 80-luvulta ovat peräisin myös auton renkaat. Polttoaineella toimiva lisälämmitin on sen sijaan asennettu autoon tiettävästi jo uutena. ?Öljyjen ja muiden kulutusosien lisäksi ei ole tarvinnut juuri muuta laittaa. Takana erillisjousitettu De-Dion ripustus. 06 Kori Neliovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pituus 492, leveys 185, korkeus 145, akseliväli 285 cm, raideleveys edessä 151,0 takana 151,2 cm. Muutamaa pientä ruosteläikkää olen petraillut. materiaaleista??, kiteyttää Tapani. 01 Merkki ja malli Opel Diplomat 2,8 E 02 Vuosimalli 1975 03 Moottori Nestejäähdytteinen kuusisylinterinen rivimoottori varustettuna elektronisella Bosch D-Jetronic polttoaineen ruiskutuksella. Hydrauliset venttiilinnostimet. Sylinterin halkaisija 92, iskunpituus: 69,8 mm, sylinteritilavuus 2784 cm3. Autossa on ollut koko tietämäni historian ajan penkinpäälliset, joiden alta löytyvät istuimet ovat uutta vastaavassa kunnossa, kuten muukin sisustus.? Kutoskoneen rauhallinen käyntiääni auton isoon kokoon ja 60?70-luvun taitteen muotoiluun yhdistettynä tuo väistämättä mieleen saman kokoluokan vaatimattomasti varustellut jenkit, jotka olivat aikanaan tuttu näky kotimaan teillä. Tankki 80 L 08 Suorituskyky Huippunopeus: 190 km/h, 0-100 km/h 11,5 s ANITA ja Diplomat ?löytyivät? samoihin aikoihin 80-luvun puolivälin jälkeen. Renkaat 195 HR 14, paino 1530-1720 kg. Valitsin keskikonsolissa. Takaveto 05 Alusta Edessä kierrejouset
50 07/12
Vauxhall Viva Estate ?73 Viva la Tila Vauxhall Vivan viimeiseksi sukupolveksi jäi 70-luvulla valmistettu HC-tyyppi. Tutun sedanin ohella mallista valmistettiin maukkaan vauhdikkaasti muotoiltua kolmeluukkuista Estate-farmaria. Sellaista, jota Juhana Jasmavaara on vaalinut kohta 15 vuoden ajan. Rauma 07/12 51
Mutta monen aarnikotkamerkin ystävän mielestä ei enää ?aito? Vauxhall. Vivan laskeva myyntikäyrä Autotuojat ry:n autokantatilastot tukevat HC-Vivan myyntikaarta. Vuoden 1979 lopulla HC-Vivoista oli eniten rekisterissä vuosimallia 1970, yhteensä 2?917 kappaletta. Vauxhall Viva Estate G Teksti: Harri Onnila Kuvat: Kari Mattila eneral Motorsin omistaman brittiläisen Vauxhallin malleissa yhdistyivät 60-luvulla varsin onnistuneesti eurooppalaisen autoilijan vaatimukset amerikkalaiseen muotokieleen. HC-sukupolven oltua markkinoilla parisen vuotta kokonaisrekisteröintiluvut kertovat Vivan myyntijakaumasta selkeää tari-. Jo seuraavana vuonna 1,2-litrainen OHV-moottori kasvatettiin 1,3-litraiseksi ja keväällä 1972 suurempien OHC-mottien tilavuudet nostettiin 1,8 ja 2,3 litraan. Piirun päälle nelimetristä HCVivaa oli GM-diilereillä esitellä 52 07/12 en, useimmin näkyvä luku on noin 640?000. Se tarkoitti perinteistä takavetorakennetta ja eteen pitkittäin sijoitettuja nelisylinterisiä 1,2-, 1,6- ja 2,0-litraisia voimanlähteitä. Raikkaimmillaan toteutus oli merkin keskikokoisessa perheautossa Vivassa, jonka vuonna 1966 esitellyn HB-sukupolven muodoissa oli nähtävissä ehtaa cokispullomuotoilua. kokonaistuotantomääräksi ilmoitetaan lukuja 600?000?700?000 lähteistä riippu- Viva HC oli perustaltaan 60-luvun tuote, jonka oli yhä vaikeampi pyristellä kilpailijoiden etuvetomalleja vastaan. Vuoden 1970 markkinoille tullut Viva HC pohjautui pitkälti edellisen sukupolven tekniikkaan. Erikoisuuksien hakijoille Vivasta oli 70-luvun puolivälissä tuotannossa coupe-korinen HP Firenza ja myöhemmin vielä Magnum Estate, joiden nokka oli muotoiltu aerodynaamisella droop snoot -nimellä tunnetulla keulapalalla. Vauxhall Vivan HC-sukupolvea valmistettiin koko 70-luvun ajan, mutta ensimmäisten vuosien jälkeen tuotantomäärät kääntyivät laskuun. Neljän vuoden ja yli 550?000 valmistuneen HB-Vivan jälkeen Vauxhall esitteli uuden sukupolven, nimeltään loogisesti HC. neljää korimallia. Listalla oli kaksi- ja neliovinen Saloon-sedan, kaksiovinen Firenza-coupe sekä kolmiovinen Estate-farmari. Vauxhall ei automerkkinä kadonnut minnekään, mutta omien mallien sijaan Vauxhallautot olivat jatkossa vahvasti Opelperustaisia, kuten C-Kadettiin nojaava Chevette, joka käytännössä oli Vivan seuraaja. Korivaihtoehdot olivat tuttuja jo HB-ajoilta, joskin coupe oli kokonaan tuore tarjokas. Viva HC kun oli perustaltaan 60-luvun tuote, jolla oli vuosien mittaan yhä vaikeampi tehtävä pyristellä kilpailijoiden uusia kompakteja ja taloudellisia etuvetomalleja vastaan. Kaikesta huolimatta HC-Vivaa valmistettiin vuosikymmenen aikana kunnioitettava määrä . Malliston huipulla oli vuosina 1973?1978 valmistettu Magnum, jonka voimaa uhkuvaa nimeä puolustettiin 1,8- ja 2,3-litraisten mottien tehokkaimmillaan tuottamien 88 ja 110 hevosvoiman turvin. Lukumäärä on kunnioitettava, mutta erityisen hurja oli uuden Vivan myynnin käynnistyminen, sillä kesällä 1971 kerrotaan juhlitun jo sadantuhannen valmistuneen Viva HC:n ympärillä. Vuosikymmenen loppuun mennessä serpentiinit ja hassut hatut oli kuitenkin pakattu jo ullakolle: Vivan valmistus päättyi eikä uutta mallia enää tullut. Seuraavia vuosimalleja oli liikkeellä parisen tuhatta ja ?75-malleja 1?128, mutta seiskakutosia vain 213, seiskaseiskoja 14 ja ?78 mallia vain yksi yksinäinen Viva. Tilastot tietävät lisää numerotriviaa Vivan menekistä
Myyntisuhde on siten samaa luokkaa Escortin ja Vivan välillä molemmissa korimalleissa: Escortia myytiin karkeasti kaksi kertaa enemmän porrasperänä ja farmarina. Lisäksi löysin jostain alkuperäiset jarrukumisarjat, jotka vaihdoin.? Laittaminen kuitenkin venyi muiden kiireiden vuoksi, joten kesäauto VIVA Estaten takatilat ovat mukavan laakeat, vaikkei kontti olekaan kovin syvä. Kevään 1998 saapuessa hän teki listaa kohteista, jotka vaativat ennemmin tai myöhemmin toimenpiteitä. Huoltokirjassa oli kuitenkin kuva Estate-farmarista, ja siitä jäi kytemään mieleen ajatus että tuollainen olisi hieno?, Juhana muistelee. Jonkin ajan kuluttua Juhanan isoveli selaili, ei suinkaan nettiä, vaan viime vuosituhannen paperisia myyntiväyliä. ?Puhelinpalstalla oli myynnissä alle satatuhatta ajettu Viva Estate ?73. Päädyin Vivaan, jolla ajelin sitten arkiajojani. Suomen GM:n kuraläpät istuvat ilmeeseen nätisti. VAUXHALLIN mallistoon vuonna 1963 saapunut Viva-mallinimi katosi HC-sukupolven myötä vuonna 1979. 07/12 53. Yksilö ei ollut paras mahdollinen, sillä siihen piti laittaa muun muassa lattiat uusiksi. Myynnin ykkösnyrkkinä oli Viva 1300, jota vuoden 1973 päätteeksi laskettiin rekisteröidyn komeat 1?222 autoa. Viva 1600 myi jo dramaattisesti vähemmän . Kiva lastausta helpottava yksityiskohta on puskuria myöten avautuva takaluukku. PIIRTEISSÄ voi havaita rapakon takaa ammennettuja muotoiluvaikutteita. Escort 1300 -mallia kilvitettiin yhteensä 2?660, mutta Escort Estate Car -nimen alle on kirjattu vain 133 autoa. naa: ?73 perus-Viva myi satoja, muut mallit vain yksittäisesti. Uuden Viva 2300:n omistajaksi itsensä huomasi loppuvuodesta vain kaksi autoilijaa. vain 14 yksilöä. Viva 1800 -mallia myytiin saman verran, 13 autoa. Sain käsityksen, että auto oli ollut vanhemman herran ajossa, ja autoa hetken aikaa pitänyt jälkipolvi oli sitä myymässä.? Kauppoja ei lähdetty tekemään heti, mutta asiaa ei Juhanan mukaan tarvinnut pitkään sulatella. ?Jo kotimatkalla Uuteenkaupunkiin päätin, että se otetaan.? Kauppa tehtiin syksyllä, ja Juhana antoi Vivan odottaa vielä talven yli ennen kuin keväällä alkoi tutkia sen kuntoa tarkemmin. Kyseessä on turkulaisen Auto-Peko Oy:n uutena myymä, nykyään Juhana Jasmavaaran kohta jo 15 vuoden ajan omistama keltainen Viva, jota hän on tavanomaisen ylläpidon ohella vähä vähältä kunnostanut kohti alkuperäistä asuaan. Estaten lumo Juhanan tie pirteästi muotoillun farmari-Vivan omistajaksi taustoittuu nuoruuden kokemuksiin sedanVivan ratin takana. ?Syksyllä 1997 olin juuri päässyt armeijasta ja hain pienellä budjetilla alle käyttöautoa. Vielä silloin en korjannut sitä sen kummemmin , sillä asetelma oli vain hiukan löysä.? Saman vuoden kesänä Juhana sai ensimmäisen kerran myös ulkopuoliselta taholta vihiä, että ainoastaan hän itse ei pitänyt keltaista farkkuVivaa kivannäköisenä. ?Suuntasin juhannusfestareille 200 kilometrin päähän ja ensimmäinen tyyppi festarialueella tuli sanomaan, että hieno auto?, Juhana muistaa. Syksyllä Viva meni jälleen seisomaan, sillä talviajoon Juhana ei sitä altistanut. Odotusarvo ei auton suhteen ollut kova, mutta ajateltiin että mennään nyt katsomaan.? Perillä Turussa odottanut auto osoittautui ennakkoluuloja paljon paremmaksi yksilöksi. ?Viva oli kohtuullisen hyvässä maalissa ja täysin käyttökuntoinen, vaikka olikin ollut kilvistä pois vähän aikaa. Molempien mallistoihin kun kuuluivat sopivasti kolmeoviset farmariversiot. Syynä ei vielä silloin niinkään ollut auton säästely. ?Vivasta ei oikein ole talviautoksi. Lämmintä kyllä riittää, mutta kevyt perä osoitti, että Vivalla ei ajella talvella?, Juhana naurahtaa. Seuraavan kesän hän aloitti jälleen Vivan ehostamisen. ?Puhdistin lämppärin ja otin vaihdelaatikon irti, jotta se aiemmin havaittu helisevä painelaakeri saatiin kuntoon. Listasta tuli kohtuullisen pitkä. ?Painelaakeri piti ääntä, tavaratilan lattia oli pintaruoteessa, viiksikytkin ei toiminut, kuskin puolen peltiset helmalistat olivat ruosteessa?, Juhana luettelee. Myös Vivan tyyppiongelma, väljä poljinasetelma, oli vaivana. ?Asetelma on tehty pehmeästä metallista, joka antaa periksi akselille, joka sitten syö reikäänsä isommaksi. Opel Kadetillekin Viva jäi vuonna 1973 selkeästi, sillä BKadett 1100 innosti peräti 4?872:n sedanin ja 344 Caravan-farkun verran. Uuden C-Kadettin 1200-mallia kilvitettiin vasta 515 autoa ja C-mallin Caravania niukat 19 yksilöä. Mainituista 58:sta Viva Estate 1300:sta rekisteröitiin syyskuussa 1973 silloisessa Turun ja Porin läänissä neljä yksilöä, ja ilahduttavasti ainakin yksi näistä neljästä kaunismuotoisesta Estatesta on edelleen hengissä. Viva Estate 1300 -farkkua rekisteröitiin 58 autoa, joten nättikorinen auto houkutti kovin maltillisesti samalla moottorilla varustettuun sedaniin verrattuna. Vertailupohjaa Vivan menekkiin antavat Ford Escortin ja juuri uudistuneen Opel Kadettin rekisteröintiluvut
Vauxhall Viva Estate saatiin liikenteeseen vasta lokakuussa. Tutuksi tuli myös Vivan kytkimen tapa jumiutua, jos auto seisoo pitkään. ?Kakkonen päällä starttasin alamäkeen, ja kytkin napsahti auki kun vähän ajoi eteenpäin.? Kesällä 2000 Juhanan oli tarkoitus käydä autoa enemmän läpi, mutta arjen ajankäyttösuunnitelmat kokivat muutoksia, joten Viva jäi seisomaan. Eikä vain vuodeksi, vaan lähes vuosikymmeneksi. Kunnostusta ongelma kerrallaan Vuoden 2009 kesällä Juhana alkoi laittaa pitkään odotellutta Estatea uudelleen. ?Pitkän seisonnan jälkeen sitä laittamista sitten olikin! Lisäksi enää minulle ei riittänyt, että auto olisi pelkästään käyttökunnossa?, hän kertoo kunnianhimoisemmiksi muuttuneista suunnitelmista. Kahdeksan tunnin työllä Juhana sai Vivan käyntiin ja lähti rohkeasti hakemaan konttorilta luetteloa korjattavista kohteista. ?Sieltä sitten sainkin käsivarren mittaisen listan?? Viva-mies ei lannistunut, vaan alkoi käydä kohteita läpi. Päävoimansiirtoakseli oli katkennut?, kertoo Juhana odottamattomasta lisäremontista. ?Vaihdoin tilalle uuden vaihdelaatikon ja samalla korjasin poljinasetelmaa. Hoppuisemmille oli tarjolla 2,3-litraisiakin pannuja, mutta Suomessa Vivan pellin alla sijaitsi lähes aina tällainen 1,3-litrainen. JUHANA on 15 vuoden omistajuutensa aikana ehostanut Vivaa kohti alkuperäiskuntoa. Välillä rakentelussa oli pitkä tauko, mutta parin viime vuoden rutistus on palauttanut harvinaisen farkku-Vivan niin omistajansa kuin kanssaliikkujien kesäiseksi piristykseksi.. Nyt on prikat akselin molemmin puolin pellissä, joten pitäisi kestää alkuperäistä paremmin.? Talven 2010?2011 kohennustoimista Juhana listaa muun muassa moottorin pesun, maalauksen ja 54 07/12 ?Pitkän seisonnan jälkeen sainkin sitten konttorilta käsivarren mittaisen korjauslistan.? SUURET ikkunat tekevät ohjaamosta valoisan, jota Juhanan yksilön vaalea sisusta ja pirteä väri korostavat. PIENI nelonen palvelee nöyrästi kiireetöntä kulkijaa. Korjattavana oli muun muassa jumiutuneet jarrut, mätä oikea alatukivarsi, väljä alapallonivel sekä toinen etu-umpio irronneiden pinnoitteiden vuoksi. ?Neljännelle yrityksellä meni sitten leimaan. Näkyvimmin tähän vaikutti uusi maalipinta. ?Uudessakaupungissa asui naapurissa maalari, joka veti pintaan sävyn joka on mahdollisimman lähellä alkuperäistä.? Ajokauden suurin vastoinkäyminen tuli yllättäen niin kuin yleensä, sillä eräästä risteyksestä kääntyessä Vivan veto loppui kuin veitsellä leikaten. Moottori kyllä kävi edelleen, mutta liike oli lakannut, vaikka vaihde oli päällä. ?Vilkaisin auton alle eikä kardaani pyörinyt. Jarrujen kanssa tuli sekoiltua ylimääräistä, minkä vuoksi piti käydä konttorilla niin monta kertaa.? Ajokaudella 2010 Viva Estate otti aimo harppaksen kohti menneisyyden loistoa
kun menee rattiin, niin tulee heti rennommaksi. Muita viime vuonna työn alla olleita kohteita olivat erityisesti sisustan yksityiskohdat. ?Lisäksi jouduin ensimmäistä kertaa tämän auton kohdalla tarttumaan hitsauslaitteisiin. Tällä olen voinut lähteä harrastereissuille kevyin mielin, pieni työkalusatsi mukana. Hyvinhoidettuna Viva on kelpoinen auto?, Juhana päättää. JUHANA on palauttanut Vivaan saman rekisterinumeron joka siinä oli uutena syyskuussa 1973, jolloin turkulainen autoliike luovutti ajoneuvon ensimmäiselle omistajalleen. 01 Merkki ja malli Vauxhall Viva Estate 02 Vuosimalli 1973 03 Moottori Nelisylinterinen vesi jäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Renkaat (alkuperäiskoko) 155-13 08 Suorituskyky Huippunopeus 135 km/h 07/12 55. Varaosalähteinä ovat toimineet varaosiksi hankitut autoyksilöt, kanssaharrastajien varaosavarastot ja jopa tavalliset varaosaliikkeet, joista Juhana on hommannut muun muassa laturin. Osahankintojen lisähaasteena on usein tarkalleen oikean varaosan löytäminen. ?Brittiautoissa on vaikea löytää täsmälleen oikea osa. Omamassa 857 kg. tiivistesarjan uusimisen. Ja mikä on liikkuessa, sillä Juhanan mukaan kanssa-autoilijoidenkin asenne on muuttunut Vauxhallin suhteen. ?Kyllä nykyään enemmän ihastellaan. Puristussuhde 8,5:1. Teho 53,5 hv/5200 rpm, vääntö 89 Nm/2600 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 4-nopeuksinen manuaali vaihteisto. Iskutilavuus 1256 cm3. Lattiavalitsin 05 Alusta Edessä poikittaiset kaksoistukivarret, kierrejouset. Takana jäykkä taka-akseli, pitkittäiset eteen suunnatut tukivarret, kierrejouset. Kyydiltään Viva on letkeä, johtuneeko sitten osaltaan ikivanhoista iskareista.? Työmatkoja Raumalta Uuteenkaupunkiin Juhana ajelee mieluusti sään salliessa. ?Sellainen 90 km/h mittarissa on sopiva vauhti ajella rantatietä.? Viva Estaten käytännöllisyyttä lisää suuri-ikkunainen tavaratila, jossa Juhanan koirat ovat muutaman kerran matkustaneet mukavasti. Juhana ei suunnittele Vivan myyntiä, vaan hänen on tarkoitus viihtyä Vivan puikoissa tulevinakin kesinä. Turvavyön kiinnikkeissä kun oli vähän haperoa.? Edellä on lueteltu vain osa Juhanan suorittamista kohennustoimista. Hän korostaa, että pääosa tehdyistä toimista on liittynyt ylläpitoon ja auton yleisolemuksen kohentamiseen. Varsinaisia vikoja ei kohta 40 vuotta vanhassa Vauxhallissa ole ollut niinkään, vaikka moni Viva-vitsailija niin ehkä luulee. Juhanan mukaan Vivan varaosat ovat edelleen kohtuullisen edullisia ? kunhan niitä ensin vain löytää. Henkilökohtaisesti olen pitänyt aina varsin hyvinä. Samassa mallissa kun on voitu käyttää erilaisia jarruja, ohjausvaihteita, kaasareita ja ilmanputsareita?, antaa Juhana esimerkkejä. Kiireettömän kiva Kaikkien kunnostus- ja entisöintitoimien ohessa Juhana on silti ennen kaikkea ehtinyt nautiskella Vivansa tarjoamasta kyydistä. ?Tämä on kiireettömän ihmisen auto . Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 3-ovinen teräskori 07 Mitat Pituus 413, leveys 165, korkeus 135, akseliväli 246 cm
Ford 20M TS 2300s ´68 Harvinainen hardtop 56 07/12
Niinpä sellainen oli hankittava vielä toistamiseen, kun kohdalle osui samanvuotisen Kölnin-Fordin harvinaisempi hardtop-painos. Vantaa 07/12 57. Ensimmäisenä ajoautona palvellut ´68 M-Ford teki aikanaan lähtemättömän vaikutuksen vantaalaiseen Pasi Parviaiseen
Aikansa autoon tutustuttuaan teki Pasi autosta tarjouksen, mutta sillä kertaa ei auton arvosta päästy vielä yhteisymmärrykseen. Kesälomamatka jatkui eteenpäin, mutta viikon verran unettomia öitä teltassa vietettyään Pasin oli pakko soittaa myyjälle tiedustellakseen, josko tämä olisi halukas miettimään tarjousta uudemman kerran. Mikä? julkaistiin myyntilehdissä, joihin tilaajat pääsivät käsiksi päivää ennen irtonumeron ostajia. Ford 20M TS 2300s Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine E i ole tavatonta, että juuri ajokortin saaneen muistikuvat ensimmäisistä omista autoilureissuista ikiomalla autolla tekevät niin lähtemättömän vaikutuksen, että kyseinen automalli jää erityisasemaan koko elämäksi. Puolittain harrastehengessä hankitut autot olivat olleet ensisijassa liikkumavälineitä, kunnes 90-luvun puolivälissä tuli tunne että nyt on aika hankkia puhtaasti harrasteauto. Lomamatkahankinta Vielä viitisentoista vuotta sitten valtaosa autojen myynti-ilmoituksista Tyylikkäät yksityiskohdat sointuvat toisiinsa. Vantaalaisen Pasi Parviaisen kohdalla merkitykselliseksi autoksi muodostui ?68 Ford 17M, vaikka aikomus olikin aloittaa autoilu itse rakennetulla tähtiperä-Cortinalla. Tärkeää oli kuitenkin se että myytävänä ollut auto oli Ford ja tiedustelusoitto omistajalle johti siihen että myyjä ehjemmän auton omistajana kurvaili Espoosta tutustumaan Pasin vaihdokkina ehdottamaan Cortinaan. ?No se huoli sen Cortinan vaihdossa ja oli perjantai-ilta kun kaverin kanssa lähdettiin uudella 17 Ämmälla ajelemaan ja sunnuntaiaamuun asti ajeltiin samoilla silmillä.? M . Pasin ja 20M Fordin tiet kohtasivat kesälomamatkalla, jolloin Heinolassa oli sopivasti aikaa poiketa kirjaston lukusalissa selailemassa Keltaisen Pörssin automyynti-ilmoituksia. Niiden joukosta silmiin pisti harvinainen hardtop-Ford, jota sattumalta kaupiteltiin juuri Heinolassa. Kaunis korimalli oli tuotannossa kuitenkin vain vuoden verran. 58 07/12. Myyjä tuumi ettei hinnassa olisi varaa tiputtaa kuin korkeintaan viitentoista tuhanteen, johon Pasi tokaisi että siinä tapauksessa hänen on vain tultava hakemaan se pois. ?No aikamoinen projektihan se silloin oli, mutta ajokuntoinen ja leimassa oleva auto kuitenkin?, hän toteaa hankintakunnosta. Samana päivänä kun Pasi sai ajokortin, hänen rakentelemansa Cortinan kytkin levisi. Väljä loma-aikataulu mahdollisti treffit myyjän kanssa ja vaikka elämää ja tietä nähnyt Ford vaikutti tuolloin 15?600 markan hintapyynnillään suhteellisen kalliilta, kannatti harvinaisuuteen käydä tutustumassa. Ilmestymispäivinään ne olivat poikkeuksetta kirjastojen lukusalien jonotetuimpia julkaisuja. Helsingin Sanomissa joku kaupitteli tällaista kuuskasia A-korista kaksiovitolppaa ja myyntitekstissä oli vain että Ford 17M, ja mulle se 17M ei silloin sanonut vielä yhtään mitään.? Tuolloin 17M Fordin asema oli palvella puhtaasti ajoautona ja liikkumavälineenä, mutta Pasi toteaa että ensimmäisenä se kuitenkin kipusi hänen mielessään erityisasemaan ja jätti sinne pysyvän jäljen. Aikansa palveltuaan vaihtui Metrinen muihin kulkupeleihin ja välillä Pasin tuli kokeiltua liikkumista jenkkiautoillakin. Ajamisen poltetta lääkittiin myyntiilmoituksesta löytyneellä 17M:llä. Pasi Parviaisen käsitys autojen keskinäisestä paremmuudesta muodostui jo lapsena, ja hänen silmissään Fordit ovat aina kiiltäneet autojen aatelina. 16-vuotiaana hankitun ja hiljalleen mieleiseksi rakennellun tähtiperäCortinan tuli toteuttaa kaikki autoiluhaaveet, kunhan vain täysi-ikäisyys ja ajokortti antaisivat siihen mahdollisuden. Vuonna 1981, sinä hienona päivänä kun ajokortti oli todellisuutta, kytkinkoteloon piiloutunut kohtalo muutti loppuelämän autoilusuunnitelmia ratkaisevasti: ?Pari vuotta rakentelin tähtiperäistä Ford Cortinaa, ja sinä päivänä kun ajokortin sain ja viimein pääsin oikein tien päälle ajelemaan, niin siitähän levisi kytkin?, muistelee Pasi ja jatkaa: ?Silloin oli kova polte päästä tien päälle
Kauhajoelta löytyi kuitenkin juuri oikean vuotinen kaksiovinen M-Ford, jossa oli oikea tekniikka hardtop-malliin. Vaikka varaosa-autossa muuten ei ollut paljoa hurraamista, oli moottori siinä kuitenkin niin hyvä että sen kunnostustoimiksi riitti pelkästään kansien remontointi. Koska pelkkää tekniikkaa ei siitä suostuttu Pasille myymään, oli hänen hankittava koko auto. Perushuollon jälkeen autolla matkattiin jo viikkoa myöhemmin Ahvenanmaalle ilman teknisiä murheita. Luukku kiinni Auto ei vastannut lähellekään sen nykyistä kuntoa, mutta koska harrasteautoa tässä tapauksessa hakemassa oltiinkin, tarjosi hankinta hyvät mahdollisuudet auton kunnostusharrastukseen. ?Käytännössä tähän on jouduttu tekemään joka paikka?, omistaja tiivistää auton kunnostuskohteet ja jatkaa: ?Itse en osaa peltitöitä riittävän hyvin tehdä, mutta niihin löytyi tekijä kaveripiiristä. Joitain vuosia sitten luukkuasennus saikin lähteä ja reikä tukittiin siihen kaarevuudeltaan täydellisesti sopivalla paikkapalalla, joka hitsattiin paikoilleen huomaamattomasti puskusaumalla. Pasi oli kuitenkin kaukoviisaasti paljon aiemmin leikellyt moottoria varten hankkimansa varaosa-auton katosta riittävän ison palan talteen, jos kattoluukku alkaisi myöhemmin harmittamaan. Suomessa harvinaisen koneen Pasi arvelee kulkeutuneen tänne Ruotsista, jossa moottorivaihtoehtoa aikoinaan Metri-Fordeihin tarjottiin. Samassa projektissa oli sisäkattoverhoilukin uusittava ja koko auto sai uuden maalipinnan kevättalvella 2010. Joskus projektivaiheessa ollut auto kasattiin liikenteeseen vain katsastusta varten jottei se poistuisi rekisteristä. 07/12 59. Konehuoneen maalaus on omistajan omaa käsialaa ja siinä ideana oli toteuttaa Auto on uudesta asti aina ollut ISI10-kilvissä. Finlandia-kattoluukku, mutta sen sopivuudesta autoon ei omistaja koskaan täysin vakuuttunut. Auto museokatsastettiin vuonna 2006 ja todistukseen merkittiin maininta luukkuasennuksesta. Myöhemmin on varalle löytynyt toinenkin oikeaa tyyppiä oleva moottori, joka kannatti poimia talteen. Ensimmäisellä maalauskerral- la vuonna 2003 autoon sai vielä jäädä siihen 80-luvulla asennettu ns. Omat taidot rajoittuvat lähinnä osien purkamiseen, parempien metsästämiseen maailmalta ja kiinnittämiseen paikoilleen.? Harvinaiseen, vain vuoden tuotannossa olleeseen korimalliin pisteosat on jouduttukin hankkimaan pää- asiassa auton kotimaasta Saksasta. Keulilta oli nostettu tiensä päähän tullut alkuperäinen moottori jo joskus 80-luvulla, ja tilalle oli istutettu purkaamolta hankittu 1800-kuutioinen veekutonen
Suunnitelmissa on verhoiluttaa uudelleen toiset penkit, jolloin alkuperäiset saisivat jäädä varalle, mutta ongelmana on kuitenkin ollut juuri oikeanlaisen verhoilukankaan löytäminen. Historia tiedossa Klassikkoautoharrastuksessa oma viehätyksensä on myös oman autonsa historian selvittäminen mahdollisimman tarkoin. Pasi Parviainen kertoo olleensa auton jokaiseen omistajaan yhteydessä ja suurimman osan heistä tavanneensakin henkilökohtaisesti. Parhaiten auton taustoja sen nykyiselle omistajalle osasi selvittää auton uutena ostanut ja sen 14 vuotta omistanut nokialainen Kaarlo Saramies. Tämä Tampereella vuodesta 1954 60 07/12 omaa toimistoaan pyörittänyt rakennusinsinööri oli perheellinen mies, ja katsoi tarpeelliseksi uuden auton hankinnan syksyllä 1967. Samana syksynä tehty markan yli 30 prosentin devalvointi teki kaikesta tuontitavarasta kalliimpaa ja Fordinkin hinta pomppasi yhdessä yössä 27?000 markan paikkeille. Kalliiksi käynyt kaunislinjainen Ford palveli Saramiestä kaikkiaan 14 vuotta, jonka jälkeen se siirtyi joksikin Autolla on nykyisen omistajan toimesta ajeltu Ahvenanmaalla pariinkin otteeseen. Tämä rekisterikilpien myöntämisestä vastannut viranomainen laittoikin kaverilleen sopivat ISI?10-kilvet odottamaan, vaikkei niihin ruuvattavasta autosta ollut kummallakaan vielä hajuakaan. Syksyllä 1967 auton suunnilleen 18?000 markan hankintahinta vaikutti Saramiehen mielestä hiukan kalliinpuoleiselta, mutta hänen kertomansa mukaan viikon kitkuttelu hankintapäätöksessä vasta kalliiksi muodostuikin. Ford 20M TS 2300s ISI?rekisterikilvet tulivat auton ensimmäiselle omistajalle lahjana perhetuttuihin kuuluneelta nimismieheltä. himmeämpi kiilto, joka konehuonetta alkujaankin koristi. Verhoilujen suhteen auto on pääosin alkuperäinen, mutta etupenkkien istuinosien kankaita on jouduttu vaihtamaan toisesta autosta purettuihin kankaisiin. Tarra takasivulasissa on muisto ensimmäiseltä matkalta heti auton hankinnan jälkeen.. Autonhankintasuunnitelmistaan Saramies oli maininnut myös perhetuttuihin kuuluneelle nimismiehelle
Heinolalaisomistajalla auto ehti olemaan kahdeksan vuotta ennen siirtymistä Pasille, josta tulikin taannoin auton pitkäaikaisin omistaja, eikä näköpiirissä toistaiseksi ole ollut syitä autosta luopumiseen. Viime kesänä parin viikon lomareissusta Pasi laskee ajopäiviä olleen vain viisi ja kun siihen ynnää erilaiset kerhotapaamiset joissa autolla tulee käytyä, ei ajopäiviä kerry koskaan yli sallitun, ja hän laskeekin museorekisteröidyn auton 30 käyttöpäivää riittävän mainiosti. Vuodesta 1995 Vantaalla taksiyrittäjänä toimineelta Parviaiselta ei MFordeja löydy enempää, mutta muita merkin kölniläistuotteita kylläkin. Alkujaan käyttöautoksi ostettu Ford Granadan laihempi painos Consul löytyy farmariversiona vuodelta 1973. Kokopunaisesta ohjaamosta saa helposti sporttisen vaikutelman. Kahteensataan yltävän nopeusmittarin vierestä löytyy kuitenkin viisarikello kierroslukumittarin sijaan. Verhoilu on pääosin alkuperäinen. Kuluneimmista kohdin on istuinten kankaita uusittu samanlaisista penkeistä puretuilla kankailla. Fordista oli alkuperäinen moottori korvattu joskus pienemmällä vaihtoehdolla. Varaosa-autosta löytyi juuri oikean lainen 2,3-litrainen moottori, joka kaipasi vain kansiremontin. aikaa hänen poikansa käyttöön. Lyhytaikaisempia omistajia autolla ehti hänen jälkeensä olemaan kourallinen, joista yksi oli 80-luvun alkupuolella käynyt Fordillaan silloisessa Neuvostoliitossa. Siihen kiinnitettäväksi löytyy kesälomamatkoilla perässä roikkuva ?69 Tabbertasuntovaunu tai vaihtoehtoisesti vielä saman aikakauden moottorivenekin trailereineen. 01 Merkki ja malli Ford 20M TS 2300s Hardtop 02 Vuosimalli 1968 03 Moottori 6-sylinterinen nestejäähdytteinen V-moottori edessä pitkittäin. Lohko ja kannet valurautaa. Nokka-akseli lohkossa, kansiventtiilit. Pasi toteaa harrastuksensa päässeen hivenen karkaamaan, sillä kolmisen tuhatta kilometriä vuosittain ajettavan M-Fordin harvemmin museoautojen perässä näkyvälle vetokoukullekin löytyy perusteet. Tulevaisuuden projektina tulee olemaan ´76 Granada Ghia, johon metsästetään toistaiseksi herkeämättä uusia osia. Poraus 90, isku 60 mm, tilavuus 2274 cm3. Teho 108 hv/5100 rpm 04 Voimansiirto 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattialla. Takaveto 05 Alusta Edessä McPherson-joustintuet, kallistuksenvakaaja, levyjarrut. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset, rumpujarrut 06 Kori 2-ovinen itsekantava kokoteräskori 07 Mitat Pituus 474, leveys 176, korkeus 149, akseliväli 271 cm. Paino 1120 kg 07/12 61. Nyt Consul on kivunnut puhtaasti harrasteauton asemaan sekin
Esimerkiksi kun taannoin minulla oli A-mallin Manta, niin sen jälkeen oli helpompi touhuta saman ikäkauden Opelien parissa.? Mutta myytävien tuotteiden painotukseen ovat vaikuttanut muutkin seikat kuin omat tai vakioasiakkaiden kulloinkin pinnalla olleet intressit. ?Vanhojen alkuperäisten osien löytäminen alkoi vaikeutua 90-luvun lopulla, jolloin siirryttiin yhä enemmän uustuotanto-osiin. Jossain vaiheessa Porschet tulivat mukaan kuvioihin, sillä minulla oli ollut haaveena vanhemman 911:n hankkiminen. Ensin osia haettiin farmariautolla ja kun ne menivät kaupaksi, sitten pakettiautolla ja lopuksi jollain onnettomalla kuorma-autollakin?, Mika muistelee. Hakureissuilla, lähinnä siis Italiasta, Mika hankki osia silloisiin omiin kiinnostuksen kohteisiin kuten Mineihin, Porscheihin ja myöhemmin Volkkareihin. Harvinainen ja haluttu kun eivät aina ole sama asia?, Mika tiivistää. Toiminta muuttui entistä enemmän liiketoiminnaksi kohti 80-luvun loppua ja kehitys jatkui 90-luvun alun lamasta huolimatta. ?Harrastekuviot kun eivät usein seuraa suoraan kansantalouden kuvioita?, Mika taustoittaa. Hiottua osahankintaa Mikan ja hänen Irene-vaimonsa pyörittämä liiketoiminta jatkaa tänään pitkälti samalla tavoin kuin alkuvaiheessa, toisin sanoen itselle tuttujen autojen pohjalta. Sellainen sitten toteutuikin 90-luvun alussa.? Omiin ja kavereiden harrasteautoihin ei kotimaasta useimmiten löytynyt haluttuja osia, ja niinpä Mika teki erityisesti virityskaasuttimien ja erikoisvanteiden hakureissuja Italiaan. Lisäksi mukaan lähti monia muita kiinnostavia osia. ?Harvinaisuus ei kuitenkaan ole koskaan ollut ykköskri- UUTENA tuotteena hyllyyn on tulossa muun muassa nostalgisia Marchal-valosuojia. FREE Technicsin toimitilat sijaitsevat Jussin pellontiellä Kaarinassa. Se oli luonnollista, sillä Italiasta on kotoisin moni perinteikäs merkki, esimerkiksi Weber ja Dell?Orto. ?Liiketoiminnan käynnistäminen ei ollut itsetarkoitus, harrastus vain lipsahti työksi. Asia on silloin tuttua ja on helpompi palvella asiakkaitakin. Toki edelleen on asiakkaita, jotka haluavat tyylisyistä alkuperäisen vanhan, vaikka tarjolla olisi laadukas uustuotanto-osa selvästi halvemmalla.? Italia on edelleen tärkeä tuontimaa, mutta rinnalle on noussut myös Englanti ja Ruotsi. ?Useampien osatoimittajien luona ollaan käyty paikan-. Vauhdin janoon, nostalgian nälkään Mika Heikola on jo reilun parinkymmenen vuoden ajan palvellut harrastajia tarjoamalla heille erilaisia vauhtia tai vauhdikkuutta lisääviä varusteita klassikkoautoihin. T Teksti: Harri Onnila Kuvat: Kari Mattila urun kainalossa Kaarinassa sijaitsevan Free Technics Oy:n takana oleva Mika Heikola kertoo viritysosia ja muita urheilulliseen autoiluun liittyviä kapineita myyvän yrityksen syntyneen oikeastaan vahingossa. Asiaan vaikutti vahvasti oma ja kaveripiirin kiinnostus autoihin ja niiden viilailuun. ?Saatuani ajokortin 80-luvulla oli minulla useampikin Mini, joita piti sitten laitella ja viritellä. Asiakkaat ovat tervetulleita paikan päälle, mutta osatoimitukset onnistuvat myös puhelin- ja sähköpostitiedustelujen pohjalta. 62 07/12 teeri, vaan osien kysyntä. Tähän Mikalla on hyvät perusteet. ?Se on vaan helpompi tarjota osia niihin autotyyppeihin, joita on itse käynyt läpi. Alkuun oli käyty Saksassakin, mutta Italia osoittautui kiinnostavien vauhtiosien suhteen antoisimmaksi vierailukohteeksi
07/12 63
Ollaankin joskus mietitty, että mentäisiin myymään Suomesta osia 64 07/12 Saksaan?, Mika naurahtaa. Jos yrityksen painotukset ovat muuttuneet toimintaympäristön ja yrittäjän omien autojen vaihtuessa, ovat myös asiakkaat muuttuneet sen mukana. ?Asiakaskunta on kasvanut firman mukana. Olen jo päättänyt, että Escortiin tulee pulleat lokasuojat ja leveät 13-tuumaiset vanteet ja turvakaaret. Väriteema on vielä lyömättä lukkoon samoin kuin tekniikka. Jokaista hanketta ei ole perustettu järkeen. Osa samasta asiakaskunnasta on yhä mukana, ja nyt he tekevät autoistaan uusintapainoksia. Monella on nyt 40?50 vuoden iässä mahdollisuus tehdä vihdoinkin se oma auto ?oikein?, niin kuin sen olisi aikoinaan halunnut tehdä, jos olisi ollut varaa ja osaamista?, Mika avaa asiakaskuntansa motiiveja. Harrastus linjaa liiketoimintaa ja päinvastoin Free Technicsin toiminta on muovautunut pitkälti Mikan omien kiinnostuksen kohteiden muuttuessa, mutta toiminnassa on edelleen sama henki kuin aikana, jolloin osia metsästettiin vain harrastusmielessä. ?Ote toimintaan on aina ollut harrasteen makuinen, ei niinkään kylmän kaupallinen. Tavoitteena ei ole huipputehokas moottori, vaan sivistynyt ja miellyttävä käyttää, sellainen joka murisee mukavasti eikä tarvitse huudattaa vaan kulkee hyvin jo tukevalla väännöllä?, innostuu Mika kuvailemaan. Omillekin projekteille hän on siis onnistunut järjestämään aikaa.. Aluksi oltiin samanlaisia poikasia, ja fiilattiin Minejä ja Escorteja. Taustalla mielessä on ollut oma lista harrastepeleistä, jotka haluaisi vielä käydä läpi?, Mika hymyilee. Vuosien saatossa Heikolan perheessä on ollut jo aiemmin mainittujen lisäksi junakeula-Volkkaria, avo-Kuplaa, rantakirppua ja brittisporttejakin. Pysyvinä perheenjäseninä ovat Mikan Porsche 911 ?65 ja vaimon ?59 Cadillac. Tällä hetkellä ajatukset kohdistuvat Escort mk1:een, josta on Mikan mukaan tarkoitus rakentaa 70-lukua henkivä katuauto kisahöysteillä. ?Auto on menossa vasta purkuun ja sitä rakennetaan sitten pitkän kaavan mukaan tyhjästä kopasta lähtien. Meihinkin ollaan yhteydessä, mutta aktiivisimmat tarjoajat ovat Kiinasta ja Taiwanista, ja niiden osien laatu ei ole toistaiseksi vakuuttanut.? Maailman on myös kierähtänyt jollain tapaa toiseen asentoon hintojen suhteen siitä mitä se oli vielä markka-aikana, vaikka asia ei suoraan valuutanvaihtoon liittyisikään. ?Maailma on muuttunut, että samat osat voivat nykyään maksaa enemmän muualla Euroopassa kuin Suomessa. MIKAN omaan harrastekalustoon lukeutuu tällä hetkellä muun muassa tämä symppis avo-MGB. KAASARIT, imutorvet ja -sarjat ovat olleet aina merkittävässä osassa yrityksen tuotepalettia. VANNESARJAT ovat seinillä helpommin tutkittavissa, mutta tarjoavat myös kauneusarvoja putiikissa vieraileville. päällä, sillä asioimista on helpompi jatkaa kun on kohdattu kasvokkain. Vierailemalla on myös helpompi hahmottaa yrityksen tuotteet ja heidän osaamisensa.? Muutamat toimittajista ovat olleet mukana jo todella pitkään, mutta uusiakin tulee vastaan silloin tällöin. ?Uusia toimittajia otetaan mukaan, jos löytyy kivoja tuotteita?, Mika tiivistää. Uusia kunnollisia osatoimittajia pitää Free Technicsin kuitenkin hakea itse. ?Suomi on pieni maa esimerkiksi Briteistä nähtynä, joten yhteydet pitää kaivaa ja luoda itse
Hän myös korostaa, että ei yritäkään tehdä kaikkea itse omiin autoihinsa. ?Olen oppinut hyödyntämään alan asiantuntijoita ja tekemään itse vain osa-alueen, joka tuntuu omalta ja kivalta, kuten niputuksen ja säädöt.? Lopuksi on kysyttävä pitkään vanhempien autojen nostalgiavoimasta harrasteen ja elantonsa ammentaneelta Mikalta, että milloin autot oikein näyttivät parhaimmalta? ?Minulle ei ole olemassa yhtä ikäluokkaa tai mallia. ?Sen verran pitkään olen pitänyt firmaa, että enää en tee 16-tuntista päivää?, kuittaa Mika ajankäytön ja siten jaksamisen. Kemiläisen ja kumppaneiden ajoa. Hienoja ovat Jaguar E-Type ja Porsche 911, mutta yhtälailla Lancia Delta Integrale.? Pohdiskelun myötä erityiseksi innoittajaksi nousee 70-luvun ratahenkinen tyylisuuntaus. ?Syyttävän sormen saa kääntää 70-luvun Artukaisten moottoriradalle, jonka kaiteella ihailtiin Escortia käskeneen Matti J. Tunnelmaa rakentaa muun muassa pariskunnan taustalla oleva sarjakuvatyylinen Weber-piirros. 07/12 65. Niistä hetkistä on jäänyt jotain niin syvälle, että niitä fiiliksiä pitää kokea yhä uudelleen.? MIKA kertoo keränneensä vanhoja leluja jo jonkin aikaa. Niitä on sitten kiva sijoitella ympäriinsä luomaan fiilistä ja sopivaa mielikuvaa. IRENE ja Mika Heikola luotsaavat Free Technicsiä siinä hengessä, että työssä pysyy sopivasti harrasteen maku mukana
Syksyn saapumisen selkein merkki on Teivon Raviradalle rompetoritavaraa kaupittelemaan ilmestyvät harrastajat. Yhtä kaikki, kympillä lähtee.. Tavara tapahtumassa on vahvasti amerikkalaispainotteista, mutta saattoi seasta löytää niin Wartburgin kuin Volgankin osia. Syyssään epävakaus ei paljoa kävijämäärään vaikuta, ja mikä punaiset posket sopivat NSU:n Primaskootteriin. Kesä taitaa olla ohi. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine T 07/12 parasta, kastumisarkaa tavaraa kaupittelevilla myyjillä on mahdollisuus pystyttää kioskinsa sisätiloihin. Järjestävän kerhon pientä näyttelyosastoa koristivat hot rodit ja parkkipaikoilta saattoi bongata monenlaista harrasteautoa. Lahtelaisen Jovi Oy:n valmistamia vaunuja on nähty romppareilla aina, kymmenisen senttiä leveämpää kaksosmallia harvemmin. 66 ampereen seudun roddarien lokakuinen rompetori houkutteli kävijöitä jälleen matkojenkin takaa. Satanen oli pyyntiä, mutta tarjouksiakin kuunneltiin. Vauxhall on helppo, oliskos tuo alimmainen Volga. October Swap Meet Teivon Ravirata, Tampere, 13.10
Tästä lähti kympillä Mario Andrettin entinen kilpuri pojalle. Myyjä tiesi vaikka kuinka paljon hyviä käyttötarkoituksia värikkäille kankailleen. Kumpikohan autosta oli enemmän kiinnostunut? ESLAn vähemmän tunnettu turbomalli nuoremmalle asiakaskunnalle? Toiseen käteen sopisi vaikkapa jotain Kuplan konepellin kanssa saman painoista. Chevy Vanit muuttuivat aikoinaan luksusautoiksi tukevalla laudoittamisella. Tältä pöydältä löytyi poikkeuksellisen hyvä valikoima alkuperäisiä myyntiesitteitä. Jälkikasvu, mikä ihana tekosyy. Ilmetty tekstiiliasiantuntija! Herkemmän tavaran kaupittelijoilla on mahdollisuus myydä sisätiloissa. Tammiselle juomatelineelle näyttäisi vähän läikkyneen. Jotkin automallit eivät koskaan menetä kiinnostavuuttaan. Hempeän Mustangin sisälle riitti kurkkijoita. 07/12 67
M-Fordit Korialla Muutaman kerran vuodessa kokoontuvat M-Ford-harrastajat ajelivat syystapaamiseensa Korialle, ja samalla oli mahdollisuus tutustua paikallisten klassikkoautoharrastajien kokoelmiin. Koria, 8.9. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine LETKASSA suunnattiin tutustumaan paikallisten harrastajien kokoelmiin. KIVASTI 50-lukua kaksivärimaalauksellaan henkivä ´59 Ford 17 M P2 on entisöitynä kohtuullisen harvinainen peli. Lähinnä internetin keskustelufoorumilla toimivan epävirallisen ja jäsenmaksuttoman kerhon kokoontumisajotkaan eivät turhasta virallisuudesta kärsi, vaan ideana oli lähinnä harrastetoverien tapaaminen, pienimuotoinen varaosarompetori sekä kiinnostavissa kohteissa vierailu. Kymen Automobiilikerhon tallilla oli mahdollisuus tutustua kerholaisten kalustoon ja sieltä suunnattiin MFord-letkassa tutustumaan paikallisten klassikkoautoharrastajien kokoelmiin.. Museorekisteriin niitä on omistajansa mukaan päätynyt toistaiseksi vain kolme kappaletta. 68 07/12 M -Fordistit kokoontuivat syystapaamiseensa Kymen Automobiilikerhon kerhohallille Korian Pioneeripuistoon. Ajoittain tihkuinen sää taisi herkimpiä pelottaa, mutta siitä piittaamatta paikalla pistäytyi päivän mittaan kolmisenkymmentä M-Fordia ympäri Suomen
YKSI tutustumiskohteista oli Jorma Tammisen klassikkoautokokoelma. KYMEN Automobiilikerhon tallilla oli mahdollisuus tutustua kerholaisten klassikkoautoihin. HUOLTO on ensisijaisen tärkeää myös luotettaviksi osoittautuneissa M-Fordeissa. METRIFORDEISTA löytyy monenlaista naamailmettä. Tämä 12 M tuli markkinoille vuonna 1966. KERHOTAPAAMINEN on aina iloinen aihe liputtaa yhteisen asian kunniaksi. KERHOTALLILLA kiinnosti viime numerossamme esitelty Jouko ja Birgitta Perin ´64 12 M Taunus... MAKUASIOISTA kiistely on loistavaa ajanvietettä ja Barokki-Taunuksena tunnettu P2 50-luvun lopulta monen mielestä Taunuksista kaunein. SEKÄ tallin perukoilta löytyvä, harvinainen Seppo Solavuon ´50 Ford Taunus. 07/12 69
70 07/12
Lokasuojien taitteiden lähettyvillä pelti saattaa olla kuitenkin niin monella taitoksella ja niin kovaa, että syvempien osumien poistaminen näiltä alueilta voi tällä metodilla kilpistyä. Ensimmäinen työvaihe olikin irrottaa kattokahvat ja sisävalo harkitun rauhallisesti ? mutta nopeasti. KATTOVERHOILU laskeutui alas ja katon lommoja päästiin oikomaan. Tuolloin ei lommon siloitukselle ollut mitään järkevänhintaista metodia tarjolla, ainakaan kuluttajatasolla. Kolhukohdan sisäpuoliseen peltiin käsiksi pääseminen on toki tapauskohtaista, mutta kattavalla työkalupakilla varustautunut asiansa osaava verhoilunpurkaja kyllä osaa ?lukea? peltirakenteita. Yhteydenotto Tampereen alueella kolhunkorjauksia tekevään Kalle Mäkkeliin poiki ajan Sapporolle jo soittoa seuraavalle viikolle, ja olin todellakin kiinnostunut näkemään kolhunpoistotyön omin silmin, vierestä seuraten. Hatanpään valtatien Autokeskuksella kaksi päivää viikossa ahkeroiva Kalle on tottunut siloittamaan parkkipaikkakolhuja kyljistä, todeten kuitenkin tekevänsä kaikkein mieluiten raekuurokolhuja; tällöin voi työskennellä rauhassa saman auton parissa hyvän tovin, tarvitsematta siirtyillä ympäriinsä. Vanhempien autojen muoviosat voivat osoittautua haasteellisen hapruiksi, mutta rauhallisin ottein eivät kiinnikkeet tärveltyneet ja verhoilu laskeutui ?silmille. Sapporon siloitus Artikkelin kirjoituksen ja auton kuvauksen välille sattuu joskus sellainen hetki, että kohteena oleva auto joutuu kevyen ilkivallan kohteeksi. Vanhempien autojen kohdalla ongelmana saattaa olla vanha maalipinta, tai se, että maalipinnan alla voi piillä monenlaista aikaisempaa korjaustyötä. varsin nopeasti. Kuinka saada vanhempi auto kustannustehokkaasti takaisin kuvauskuntoon niin etteivät ylikävelyn jäljet paistaisi lehden sivuilta? A utomaalaamojen aika on toisinaan kallisarvoista, sopivat korjaamoajat kaukana hamassa tulevaisuudessa ja kustannusarvioissa kattavia korjaustöitä ?worst case scenario. Jutellessamme harmittelin, kuinka taloomme uutena ostetun ?94 Mazdan ovessa komeili parkkipaikkaosuma heti muutama päivä auton luovutuksesta lähtien. katon äänieristysvillojen seassa. Kallen irrotettua NMT-antennin jämät ja työskenneltyään keskireikää ympäröivän pellin parissa, katto palautui pikkuhiljaa takaisin muotoonsa. Katseltuani parin kuukauden ajan kuin pisarasta taipuneelta järvenpinnalta näyttävää kattoa, oli täysin suora TÄSTÄ se lähtee. NMT-antennin ympärys keskellä kattoa on painunut kuopalle, antennintyngän toimittua jalansijana. Ensimmäisenä työkohteena oli katon lommo, jonka syvyyteen vaikutti antennin kiinnitys katon keskipalkkiin, joka kulki ?siellä jossakin. NMTantennin johto käärittiin C-pilarin sisälle, eihän koskaan tiedä jos sitäkin tarvitsisi. Antennintynkä keskellä kattoa vaihdettiin kromilätkään. 07/12 71. Uudemman auton kohdalla pakkelipatentit lienevät ainakin harvinaisempia. Teksti ja kuvat: Antti Kautonen Hihat heilumaan ja kädet kattoon Saatuaan Sapporon työn alle Kalle ryhtyi saman tien irrottamaan kattoverhoilua pois tieltä. Kallella itsellään on kymmenen vuoden kokemus työstä; kolhujen siloitustyö Suomessa on ottanut tuulta vasta 2000-luvun puolella. laskettuna työtunteihin. Tästä syystä Autodentin asiantuntemus lommonpoistossa nousikin arvoon arvaamattomaan Mitsubishi Sapporon kattoa katsellessa
nuoren ja kevyen tuntemattoman vandaalin kesäisen päähänpiston takia vaadittiin lukemattomia puhelinsoittoja, tutkimista, järjestelyä, auton näytillä käyttöjä, CSItutkimuksia, valokuvaamista, selvittelyä ja yhteensä kahdeksan tunnin ajomatkat vain siksi, että hipsterinjäljet Sapporosta saatiin häivytettyä. Joko valistan sivukolumnissa ystävälliseen sävyyn, etteivät janipetterit ja jonnet purkaisi kesäöistä turhautumistaan tuntemattomien yksityishenkilöiden henkilöautoihin, tai hankin sopivasti dekadentin, valmiiksi lommotetun ja rumennetun ruosteisen käyttöauton jossa eivät lommot haittaa. Kumpikohan kävisi kätevämmin?. Kuinkahan kauan aikaa tuohon ylikävelyyn kului, 1015 sekuntia. Kalle purki konepellin eristysmateriaalin irti tarkasti, naksautti korikitillä pellissä kiinni olleen tukirakenteen lommon kohdalta erilleen, ja alkoi oikoa laajaa lommoa lastalla pellin ja tukirakenteen välistä. Apuna työssä toimi loisteputkipaneeli, joka oli gorillavarrella ja imukupilla kiinni konepellissä. Huojuvat, epävarmat askeleet ylös katolle, laskien painopiste keskellä kattoa tököttävän NMT-antennintyngän päälle, antaen kattopellin antaa periksi antennin ympärillä. Varsinkin, kun automaalaamon arvio peltien oikaisusta ja kunnostuksesta alkoi kahdella kakkosella, eikä nollat perässä jääneet yhteen. Tämän oikaisukerran jälkeen vaihtoehtoja on käytännössä kaksi. Lisäksi kävi järkeen kiinnityttää kattoverhoilu sen purkaneella henkilöllä heti oikaisun perään, koska muutoin parempaa peitelätkän löytymistä ennen olisi kattoverhoilun joutunut kiinnittämään tilapäisesti ja reiän peittämään millä lie teippipatentilla. Loistevalo auttaa lommojen tarkkailussa. KONEPELTIÄ liikuttelemalla ylös alas, tutkimalla heijastumia ja naputtelemalla pintaa lommot häivytettiin pian olemattomiin. Alkuperäiseen korjautusarvioon sisältyi kaikkien tasopintojen maalaus, joka nyt vältettiin. 72 07/12 Konepeltityöskentelyn jälkeen keula näytti taas entiseltään. Oikea jalka keskelle konepeltiä, ja etureunan kautta maahan ja matkaan. Se on ainakin varmaa, että tuon . Vanhaan maaliin jääneet minimaaliset naputtelujäljet olivat itse osumaan nähden todella vähäpätöiset. Autossa on nyt jo tarpeeksi shakkiruututason sävyeroja edellisten omistajien aikana tehtyjen tasopintakorjauksien takia kyljissä, joten erivärinen konepelti ja katto olisivat harmittava lisä epätasaisiin hopeansävyihin. Kallen mukaan vanha hopeamaali on pahimmasta päästä sävyttää oikein, ja kun nykyisin on siirrytty akryylimaaleista vesiväreihin, on paintmatching-työ vielä vaikeampaa. Steppaillun Sapporon kaltainen siloitustyö on kustannuksiltaan noin 300?500 euron luokkaa. Suurin ja häiritsevin lommo oli keskellä konepeltiä oleva tallaus, joka piti hoitaa useammassa osassa. Toinen askel katon reunalle, siitä alas konepellin takareunalle. Nyt olivat kaikki kiinnikkeetkin tuoreessa tiedossa ja muistissa. Etupäässä etupäässä Konepellin laakeat loimulommot olivat seuraava työvaihe. Sitäpaitsi, toisin kuten alunperin oli suunniteltu, kun auto säästyi maalaamiselta jäi sen ilmiasu mukavasti entiselleen. Tästä kyyläämällä ja kauempaa mittaa ottaen Kalle saattoi selättää ison lommon hiljalleen hieromalla. ilmeisesti lommoista ja Conversejen jättämistä jäljistä päätellen . kenties kyseenalaisenpuoleinen peiteratkaisu, mutta tähän kohtaan sopiva. Sapporon siloitus Täysin suoraksi ja moitteettomaksi oiennut kattopelti oli yllättävä näky. ja moitteeton kattopelti yllättävä näky. Kalle tasoitti antenninreikää ympäröineet mujut pois myllytyskiekolla ja antenninreikä peittyi tarvikekromilätkällä . Konepelti ei koskaan ollut ollut tehtaanveroisen täydellinen, mutta ylikävelyn jäljet siitä katosivat tällä työskentelyllä käytännössä täysin. Peräpeili kuntoon Kalle häivytti myös näkymättömiin takakontin kannessa olleen, sisältä ulospäin nousseen kolhun koputtelemalla. Vähän vauhtia, askel takapuskurin kautta takakontin päälle. Autosta tehtävän artikkelin kuvaukset siirtyivät hamaan tulevaisuuteen, ja aivan hetkellisesti jopa mietitytti jaksaisiko lommotettua loistoautoa enää edes pitää. Terävämmät, konepellin keskipokkauksen laidalla olevat pienemmät painaumat oiottiin molemmin puolin tapailemalla sisältä lastalla ja ulkoa naputtelemalla kumikärkisellä väliastalolla. KONEPELLIN terävämpiin pienempiin lommoihin ja laakeaan isoon lommoon keskellä päästiin irrottamalla konepellin eristemateriaali ja pokkaamalla tukiraudoitusta irti. Pienemmät ovien parkkipaikkakolhut hoituvat nopeammin ja edullisemmin, ja raekuuronkin tärvelemä käyttöklassikko oikenee takaisin siihen kuosiin, että sitä kehtaa taas vahatessa katsella. Lisätietoja: www.autodent.fi SORMENHERISTYSTÄ Sehän kävi nopeasti
34110 Lakiala NYT SAATAVILLA MYÖS OVITIIVISTEITÄ 142 / 144 / 145 / 164 -MALLEIHIN! ISÄNPÄIVÄ SUNNUNTAINA 11 MARRASKUUTA 2012 Lohjalla Citymarketin parkkihallissa klo 9.00 . 14.00 Opastus alueelle valtatie 25:ltä. Lisätiedot: Matti Herlevi 040 556 3757 Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. verhoilu- ja tiivisteosia. Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Pirkanmaan V-Palvelu V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.fi Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 . Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. 2 viikon välein). www.varastopalvelu.fi
Taatusti kittivapaan ja hyväkyytisen yksilön huoltohistoria oli aukoton. 74 07/12 IMPERIALIT olivat Chryslerin kromikylläisimpiä risteilijöitä ja aina ylellisesti varusteltuja. Verkot vesillä Nettihuutokauppojen jyvät ja akanat Chryslerin lippulaivat Y hdysvaltain kolmen suuren autonvalmistajan oli 50-luvun kilpailutilanteessa pärjätäkseen tarjottava jotain myös luksussegmenttiin. Suhteelliseen pienet valmistusmäärät eivät aina tehneet kaikesta toiminnasta kannattavaa, vaikka yksikköhinta olisi perusautoon verraten nelinkertainen ollutkin. 80-luvun alussa Imperial putkahti kolmeksi vuodeksi markkinoille kadoten jälleen kannattamattomana. Koriltaan sekä suora että ruosteeton yksilö oli alkuperäismaalissaan, joskin hiukan nyt jo patinoitunut. ´67 14 TARJOUSTA, VOITTANUT 8 664 USD Ohion Bryanista listattiin Elwood Engelin piirtämä ´64 avo-Imperial, jonka mittarissa olevat 84 tuhatta mailia olivat kaikki mitä autolla on ajettu, vakuutteli myyjä. Autoon oli tehty hiljattain täydellinen jarruremontti, mutta bensamittari oli epäkunnossa ja yksi sähkölaseista takkuili ajoittain. ´64 IMPERIAL CROWN CONV. Helmojen ruostekuplat tiesivät peltitöitä ja näkyivät hinnassa. 7 TARJOUSTA, 3 050 USD EI RIITTÄNYT Kalifornian Burbankista listattiin 80 000 mailia ajettu Frank Sinatra Imperial, jonka vaaleansininen sävy napattiin laulajatähden silmistä. Lähes virheetön yksilö ei löytänyt ottajaansa.. Tässä muutama poiminta nettihuutokauppojen Imperial-tarjonnasta. IMPERIAL COUPE ´55 12 TARJOUSTA, VOITTANUT 19 900 USD Floridan Tampasta huutokauppaan listattiin ikänsä Kaliforniassa viettänyt mustakilpinen ´55 Imperial. Tekniikka oli kuitenkin usein samaa kuin konsernin perusautoissakin. IMPERIAL CROWN CONV. 331 kuutiotuuman Hemi-kone kävi kauniisti ja automaattilaatikko vaihtoi moitteetta, jarrut olivat kunnossa ja ajaminen helppoa ja miellyttävää, kehui myyjä. Viiden tonnin lähtöhinta triplaantui nopeasti, minkä jälkeen kaksi huutajaa jäivät nokittelemaan toistensa tarjouksia. IMPERIAL LEBARON HT ´72 8 TARJOUSTA, VOITTANUT 4 050 USD Michiganin Nashvillestä myytiin samassa perheessä aina ollut LeBaron, joka talvet on saanut viettää tallissa. Tätä Chrysler-pohjaista autoa seurasi kokonaan Imperialin omat runkoratkaisut aina itsekantavaan koriin asti. Kustannukset kuitenkin pakottivat takaisin Chrysler-pohjaisiin ratkaisuihin, ja 70-luvun energiakriisi häivytti merkin kokonaan valikoimasta. Tämä Exnerin piirtämä kaunislinjainen coupe oli kaikin puolin alkuperäinen sekä tönimätön yksilö, jonka pintaa koristi edelleen tehtaan alkuperäinen maali. Myyjä harmitteli että Imperialin automaatti-ilmastointi oli juuri saanut lämpöhalvauksen ja sähköantenni jumitti ajoittain. Rahavaikeuksiin vedoten samasta tallista myytiin myös ´69 Lincoln sekä ´87 Cadillac. IMPERIAL CROWN COUPE ´74 FRANK SINATRA EDITION ´82 9 TARJOUSTA, VOITTANUT 4 250 USD Virginian Gainesvillestä lähti viimeisen ison Imperialin Crown Coupe, joita kattoluukulla varustettiin vain 57 kappaletta. Muuten auto olisi kelvannut vaikka päivittäiseen ajoon, omistaja vakuutteli. 8 TARJOUSTA, VOITTANUT 13 855 USD Uudesta saakka vuoteen 2010 Kaliforniassa viettänyt ´67 avo listattiin Mississipin Bay St. Louisista. Tarkka myyjä oli luetellut jokaisen lommon ja naarmun mitä alkuperäismaalissa oli nähtävissä, sekä mainitsi kromiosien olevan ruosteettomat, joskin hivenen himmentyneet. Nahkaverhoilu oli kuskinpenkkiä lukuun ottamatta alkuperäinen, mutta sen verhoilu oli tehty niin ettei korjausta voi huomata. Konsernien imagon kannalta luksustuotteiden löytyminen valikoimista katsottiin kuitenkin tärkeäksi. Kun General Motorsilla oli Cadillac Eldorado ja Fordilla Lincoln Continental, Chryslerin hinnaston yläpäähän tiensä löysivät Imperialit. Imperial mallinimenä oli keikkunut Chryslerin tuotevalikoimassa jo 20-luvulta asti, mutta 50-luvun puolivälissä se päätettiin irrottaa kokonaan omaksi automerkikseen ja samalla Chryslerin luksusbrändiksi. Virgil Exneriä pidetään Imperialien maineikkaimpana suunnittelijana, ja hänen kynästään irtosi ensimmäinen Imperial-malli (1955?56)
Saat lehden aina uunituoreena kotiisi kannettuna. Datsun Fairlad y 1500 ?63 . säästät rahaa ja saat enemmän! 59,90 ? 8 nroa vuodessa . Kun toimit nopeasti, saat Klassikot-seinäkalenterin vuodelle 2013 (arvo 14,90 ?). Näin tilaat: Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Internetissä: Omistaja: Esa Luuk Maanantai 32 33 Kupongilla: Käytä tilauskuponkia sivulla 19 Jokaisella ajoneuvolla on tarina. 34 35 Tiistai 29 31 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@klassikot.fi Kuva: Jan-Erik Laine Elokuu 2013 Toimi heti! Saat Klassikotkalenterin vuodelle 2013 Täytä lomake osoitteessa www.klassikot.fi kainen, Myrskyl ä? 5 12 19 26 Keskiviikko 30 Salme, Sanelma Klaara 6 Mauno, Maun u 13 Ilmi, Ilma, Ilmatar 20 www.klassiko 27 t.fi Toim i, Keimo Jesse Sami, Samu li, Samu, Samuel Rauli Torstai 31 7 14 21 28 1 Lahja Oner va, Kane Soini, Veini Tauno 8 rva 15 22 29 Perjantai Maire Sylvi, Sylvia, Silva Marja, Jaana, Marjatta, Marjo Iivari, Iivo Iina, Iines, Inari 2 9 16 23 30 Lauantai Kimmo 3 Erja, Eira Aulis Signe, Varma Eemi l, Eemeli 10 17 24 31 Sunnuntai Nea, Linnea, Neea, Vanamo 4 Lauri, Lasse, Lassi 11 Verneri Pertt u Arvi 18 25 1 Veera Sanna, Susanna, Sanni, Susanne Leevi Loviisa. Tilaajana saat vuosikerran edullisemmin verrattuna irtonumeroihin. Kestotilaus 59,90? ja määräaikaistilaus 64,90?. . www.facebook.com/klassikot Kestotilaus Tilaa Klassikot suoraan kotiisi
aurinkokatto. Fotoalbumi Lähetä kuvasi tälle palstalle! Tämän auke aman kuvat nappasi Kari Ruusunen Sisilian-mat kallaan. Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa s käysuosittu harrasteautona jota myö FIAT 500 tuntuisi olevan Italiassa eella myös ualu kasv den upui palm pä Ehkä tetään aktiivisesti arkiajoihin. n? aisi harrastevälinettään useammi suomalainen harrastaja ulkoilutt PANDAN espanjalaisserkku Seat Marbella sisilialaisen kalastajan ajokkina. TÄMÄ Fiat 500 oli paikallisen autokauppiaan tontilla. Peräluukkujen merkinnät paljastivat mm. seuraavia voimanlähteitä: 750, 800, 900 ja 1000 Fire. aurinkokatolla. Monissa nelivetoisissa näkyi olevan myös em. Korimalleissa näkyi pakettiversion lisäksi kangaskattoisia versioita, siis nk. Pääsääntöisesti nelivetoversioissa oli takaluukkuun stanssattu suurella fontilla: PANDA 4X4. Perämurikka näkyy auton alla. 76 07/12 PIAGGION mainio, niin, mihin kategoriaan tämänkin luokittelisi. Ja voimansiirtopuolelta löytyi nelivetoisia kuten tämä risteilyalusta vahtiva yksilö. Jonkin sortin miniavolavapaku kaiketi.. Takana autonosturi, jonka merkki jäi avoimeksi, sekä jokin veteraanifarmari ja skootteri. PANDOJA oli useammallakin moottorivaihtoehdolla liikenteessä
Fiat 126. PIENI Piaggio odotteli isäntäänsä aallonmurtajan kupeessa. Ohitse on ajamassa isommalla ohjaamolla varustettu vastaava kolmipyörä. Pieni on, kun vertaa vasemmalla olevaan Fiat Puntoon. GIARDINI-NAXOKSEN lauantaimarkkinoilla oli myyntitiskinä tämä Fiat 127. PIENESSÄ Castelmolan kylässä korkean kukkulan huipulla ajeli vanha isäntä kapeaa katua infrastruktuuriin sopivan ajoneuvonsa kanssa. Taustan kukkuloilla näkyy Taorminan kaupunki. VIISSATASEN takapuskuri on joss akin välissä saanut lisää rautaa. 07/12 77. CITROEN Mehari Rooman kilvissä. SISILIASSA näkyi yllättävän paljon ranskalaisia ajoneuvoja, tässä siisti Tipparellu kadun varrella. FIAT-PAKETTIAUTO Taorminassa
Tuolloin nähtäville saatiin muutaman veneen lisäksi noin tuhat leikkiautoa. Niitä on jatkuvasti nähtävillä noin 4?500 kappaletta. Näyttely ei ole ihan staattinen, sillä autoja vaihdellaan kiinnostavuuden ylläpitämiseksi. Murtoluvuksi käännettynä vastaava skaalamerkintä olisi noin 1/45. Leikkiautomuseo Linköpingistä, parinsadan kilometrin päässä Tukholmasta, löytyy mielenkiintoinen leikkiautoihin ja moottoriveneisiin paneutunut Museihuset. Nykyiset tilat tarjoaa vuodelta 1939 peräisin oleva entinen viljavarasto, joka vetää noin 5?000 kävijää vuodessa. Hansin museo voidaan jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan. Hans muistelee, että kerääminen olisi alkanut noin 5-vuotiaana. kokoelmaa on siis kartutettu jo yli 65 vuoden ajan! Yksi suurimmista Tukholmasta kotoisin oleva Hans on luonut uransa geologina. Pitkäaikainen haave oman kokoelman esilletuomisesta toteutui vuonna 1994 Rimforsaan avatun museon muodossa. Tilat kävivät nopeasti ahtaaksi ja yhtäkkiä oltiinkin hankalan valinnan edessä: laittaako 78 07/12 lappu luukulle vai löytyisikö jostain isommat tilat. Tilat eivät yksinkertaisesti vieläkään riitä esittelemään kaikkia kerralla. Kyseinen skaala oli suosittu aikavälillä 1900?1960. Esillä on pienoisrautateitä ja muita leluja, mutta suurimman tilan ja huomion keräävät itse leikkiautot. Mainitsemisen arvoista on muun muassa se, että kaikki ruotsalaisvalmisteiset leikkiautot kyseessä olevalta skaalaväliltä löytyvät. Kiskojen kalketta Rautatieharrastus keskittyy hiukan harvinaisemmaksi käyneeseen mittakaavaan 0. Hans toteaa, että yksi uupuu. Museon kokoelma käsittää luonnollisesti juuri tämän aikakauden kalustoa. Muun muassa näiden valmistajien tuotanto löytyy kokonaisuudessaan Hansin kokoelmasta. Pienen laskutoimituksen jälkeen toimittajan silmät avautuvat astetta suuremmalle . Dinky Toysin osalta tilanne on harmittava. Asian harrastajille brändit Märklin, Tekno ja Corgi kertovat paljon. Kalusto ei pölyty paikoillaan, sillä isäntä järjestää mielellään museovieraille esittelytilaisuuksia, joiden aikana tarinankerronnan lomassa. Onneksi valinta osui jälkimmäiseen. Mikäpä on vaihdellessa, sillä Hansin kertoman mukaan kokoelma käsittää yhteensä yli 10?000 leikkiautoa. Pienoismallien maailmaan hurahtanut toimittaja uppoutui tällä erää nimenomaan museon leikkiautotarjontaan. Teksti ja kuvat: Eero Kumanto A ivan Götan kanavan kupeessa sijaitsevaa museota kuvaa ehkä paremmin sana kokoelma. Näytteillä olevat leikkiautot on nimittäin kerännyt yksi ja sama henkilö, vanhempi herrasmies Hans Værnéus. Kuten monille tätäkin lehteä käsissään piteleville on tuttua, hänelläkin kiinnostus autoihin heräsi jo varsin varhaisessa vaiheessa. Rataa kiemurtelee noin parisataa metriä muutaman kymmenen neliömetrin kokoisella alueella. Pilke silmäkulmassa kuitenkin. Tunnettujen merkkien lisäksi kokoelma kattaa kosolti harvinaisempien valmistajien leikkiautoja. Tällä lukumäärällä kyseessä onkin yksi suurimmista 1:43?1:50-skaalaisten leikkiautojen kokoelmasta ihan maailmanlaajuisesti mitattuna
Leppoisasti kokoelmastaan ja harrastuksestaan tarinoiva Hans toteaa vielä lopuksi, että olisi mukavaa tutustua myös suomalaisiin keräilijöihin. Esille mahtuu kerrallaan alle puolet autoista. ajetaan useimmilla junilla. Muillekin kuin keräilijöille museota voi poikkeuksetta suositella. Jos matka suuntautuu eteläiseen Ruotsiin, kannattaa eeneloselta poiketa muutama kilometri Linköpingin kohdalla. Kyseessä on yksi maailman suurimmista 1:43?1:50-skaalaisten leikki auto jen kokoelmista. Niillä vanhimmillakin. Leppoisa levähdyspaikka Normaalisti museossa on voimassa kuvauskielto, mikä kohteliaasti tuodaan esille infotaulujen muodossa. Kysyttäessä asiasta itse kokoelman isännältä, on vastaus ymmärrettävä. Liian tarkkaan kuvattu kokoelma vapaassa levityksessä saattaisi houkutella pitkäkyntisiä. Kokoelma on näkemisen arvoinen, eikä aivan kanavan tuntumassa nautittu kahvikupponen ainakaan stressitasoa nostata. MUSEOSTA löytyy myös kokoelma moottoriveneitä tarvikkeineen. Tässä talon isäntä Hans Værnéus poseeraa nojaillen varsin kunnioitettavaan Chris Craftin voimanlähteeseen. KAKSI Dinky Toysin formulaa vierekkäin? Hetkinen, toisessa laatikossa lukeekin Finn Toys. ETUALAN Petteriä sittenkin ehkä mielenkiintoisemmaksi nousee ilmeisen harvinainen suomalaisvalmisteinen kuormuri. Valmistajaksi mainitaan Muoval. TÄMÄN kaapeliviidakon alla pääsee seuraamaan harvinaiseksi käyneen 0-kokoisen junaradan tapahtumia. KOKOELMASTA löytyy ilahduttavasti myös hyvin säilyneitä alkuperäispakkauksia. 07/12 79. Hyvään tarkoitukseen kuitenkin kuvauslupa tällä erää myöntyy
Klassikkoesine PEZ Lippaallinen karkkia Aikuisten tupakointivimmaa hillitsevästä piparminttumakeisesta saatiin taitavalla markkinoinnilla lasten herkkua, ja jossain matkan varrella pakkauksesta tuli sisältöä halutumpi. Teksti: Markku Ikonen Kuva: PEZ AG Tutustu suomalaisharrastajien toimintaan: www.finnpez.org I tävaltaunkarilainen Haasin suku teki varallisuutensa kauppiastaidoilla ja leivinjauheen sovellutuksia kehittämällä. Pienissä peltirasioissa myydyistä PEZeistä tuli pian suosittuja Itävallassa, mutta Haasille piirisarjatason karkkimestaruus ei ollut tarpeeksi. Tupakan tilalle Toisen maailmansodan aseiden vaiettua PEZin makeistuotanto nousi vähitellen takaisin jaloilleen. mitenkäs muuten kuin tapahtumalle omistetun annostelijan muodossa.. Tupakoinninvastaisuus, yksi Natsi-Saksan harvoista hyvistä aikaansaannoksista Kuplavolkkarin ohella, oli vaiennettu ja sauhuttelijoiden määrä oli KeskiEuroopassa huipussaan. näitä keräilyhimon herättäviä kriteerejä on tällä palstalla toisteltu kyllästymiseen asti. Siksi vuonna 1948 Oscar Uxa suunnitteli PEZille uuden, sytytintä muistuttavan pakkauksen. Piparmintunmakuiset PEZkarkit (kirjaimet on poimittu saksan kielen sanasta Pfefferminz) puristettiin litteään muotoonsa koneellisen pakkauksen helpottamiseksi. 1920-luvun lopussa perheen vesa, Eduard Haas III, halusi kokeilla siipiään makeisten valmistuksessa. Suomesta ainakin Muumit ovat päässeet mukaan. Keräily kukoistaa PEZ-annostelijoiden keräily on maailmanlaajuinen harrastus, ja kun uusia malleja julkaistaan joka vuosi, eivät kokoelmatkaan pääse koskaan täysin valmiiksi. Heidän aktiivisuutensa on tunnustettu myös tehtaan toimesta . Ensin perustettiin aiheen ympärille keskustelufoorumi ja vuonna 2007, PEZin 80-vuotisjuhlavuotena, järjestettiin Tampereella ensimmäinen FinnPEZ-kokoontuminen. Varsinainen läpimurto tuli vuonna 1955, kun liipaisimen tilalle hoksattiin kiinnittää sarjakuva- tai animaatiofiguurin pää. Uudesta PEZistä tuli välittömästi hitti ja samalla kylvettiin myös siemen keräilyharrastukselle. Edullinen hankintahinta, tunnistettavuus ja jatkuvasti uudistuva valikoima . Herkut- 80 07/12 telu oli hygieenistä: pientä liipaisinta painamalla annostelijasta tipahti yksi makeinen. Samoihin aikoihin yhtiö haki uusia markkinoita Atlantin toiselta puolelta. Jenkkilän lapset tuntuivat olevan PEZeille persompia kuin aikuiset, joten markkinointistrategiaa hienosäädettiin pudottamalla vähäpukeiset naiset pois mainoksista. Terveiden elämäntapojen Haas mietti, että minttupastillin maiskuttelu voisi joko auttaa lopettamisesta haaveilevaa tai ainakin raikastaa tämän hengityksen. Näihin tapaamisiin osallistuu vuosittain nelisenkymmentä keräilijää, ja väki on seuraavan kerran koolla huhtikuussa 2013. Kalleimmat julkisesti tiedossa olevat kaupat on tehty varhaisesta Mikki Hiiri -PEZin prototyypistä 7?000 dollarilla, mutta valtaosa keräilijöistä operoi huomattavasti pienemmillä summilla. Vannoutunutta keräilijäkuntaa löytyy myös Suomesta. Annostelijoiden ja oheistuotteiden kauppa käy niin kuumana, että eBay-huutokaupassa on PEZille oma kategoriansa. PEZin vetovoiman hoksasivat myös muut yritykset, joilla oli markkinoitavaa perheen pienemmille. Vaikka PEZ ilmoittaa olevansa ensisijaisesti makeiseikä lelutehdas, annostelijoista kasvoi karkkeja mielenkiintoisempi ilmiö jo varhain. Disneyn hahmot tulivat remmiin vuonna 1962, ja myöhempinä aikoina karkkikotelon nokassa on heilunut muun muassa Tähtien sodan ja Toy Storyn hahmoja, Kiss-yhtyeen maskeerattu- ja rokkareita ja brittikuninkaalliset William ja Kate
8,90? Rakkaud o t s Ke tilaus 0 ! 10 ua siv nro 1 n a ta u a R ta s e d u a Rakk Yli 20 sivua tapahtumia! Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.fi www.amerikanrauta.fi Viipale mediat. Esittelyt kattavat niin amerikkalaiset autot kuin moottoripyörätkin laidasta laitaan, tyylisuuntaan katsomatta. Tilaajalahjaksi hieno metallinen avaimenperä, arvo 14,90? Tehodyno: Mitä se kertoo? 0 9 , 46 Päätä änä ylemp a Valmiin u t t e Ost hty e t e s t I ? 700245-1201 amerikan raUta 01/2012 ?Kun uraKKaan Kerran ryhdyttiin, missään ei haluttu oiKaista. UUsi lehti amerikanaUtojen ystäville! ReILuStI koRotettu DoDge Ram HemI ´04 SS LS1 Chevy Impala 6 Convertible ´6 ilmajousilla vInyyLIkatto uuSIkSI! mukana CH evyn pRojekt Ikuvat! sittelyt : E gmC pICk-up ´69 2 FoRD 3W Coupe ´3 ´55 om St ku D aR paCk p ´54 FoRD F-100 pICk-u o ´79 RL Ca te on CHevy m peR op anDy´S FLyIng CH Suomalaista työtä . 1/2012 . JoKainen osa puhallettiin puhtaaKsi Ja KaiKKi saumat Ja Kolhut tinattiin.? esta Rautaan . www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2012-46 Viipale mediat 6 414887 002455 12001 oa r e m 6 nu Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia
Mukaan runsaasti varaosia, mm. 3800 ?, 040-4104273, Varkaus 133389 Mercedes-Benz 280 SE -74 Hyvin säilynyt alkuperäiskunto, maalipinta uusittu. Katsastettu, h. Mukaan alkuperäiset puskurit, spoilerit, sisämatot, yms. 3200 ?, 0404169313, Nastola Volkswagen 1300 -74 Moottori ja kori läpikäyty. Ylönkyläntie 35 . alan työt. PEKKA HOFFRÉN Aapakatu 4 15950 Lahti 050 0716 960 . 293000 km, hienokuntoinen MB kaikilla tehtaan varusteilla. 170000 km,tekniikka ja sisusta todella hyvät, kori ei ajokunto. 5000 ?, 040-5616408, Espoo 133395 Datsun Patrol 3.3 D -81 aj. Kori on ehjä, säilytetty pääsääntöisesti sisätiloissa. Ex Peter Geitel kilpa-auto. Siisti peli, vähällä työllä museorekisteriin, h. 3200 ?, 0400-564104, Kuortane 133397 Mercedes-Benz 420 CL aj. Viime vuodet ollut autosuunnistus käytössä. joilla auto voidaan uudelleerakentaa alkuperäisasuunsa. HOFFRÉN RJOUS! SYYSTA VEMPAA NYT ON HAL LÄ! TEHDÄ KUIN KEVÄÄL Autojen, veneiden ja huonekalujen verhoilut ym. Tarjoa!, h. kokonainen varamoottori. Huoltokirja, 2 x renkaat aluvanteilla. www.ujanen.net. Ensirekisteröity kilpavarustuksella N-ryhmään. 8850 ?, 0400-407400, Kouvola 133394 Volga M24 -75 Museorekisteröity -07. info@ujanen.net . 03 7538 080 pekka.hoffren@phnet.fi WWW.HOFFREN.WEBSITES.FI 82 07/12 16000? 43000? CADILLAC DE VILLE COUPE 7.4 L -72 Siisti! Alkuperäinen maali, musta vinyylikatto uudenveroisessa kunnossa. Museorekisterissä. Vaihto mahdollinen museopyörä/mopo. Sisusta kuin uusi. ROLLS ROYCE SILVER SPUR 6.75 L -85 Täysin ruosteeton. säilytetty aina sisällä. Kysy lisää nettiauto id 4663587 KYSY LISÄÄ! 040 0228 087 Kauppayhtymä Ujanen Oy . Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Myydään ajoneuvot Mazda 323 BF 4wd turbo -87 aj. Kaikki toimii, h. 500 ?, 040-7099406, Vihti Thames Van -59 MR. 10000 ?, 0400-739092, Kyröskoski 133385 Autosisustus ja verhoomo P. 25610 Ylönkylä . taksitimo.kulmala@elisanet. fi, h. toimiva peli, h. 35000 km, ajettu vähän mutta kovaa. Ajalta jolloin brittien imperiumi oli mahtinsa tunnossa, h
heimo.rouvinen@gmail. com, 040-5069700, Lahti -osaa, Rekord C 4D ovet, konepelti, ohjauspylväs. Toinen omistaja myy. 1940. www.?nmopo.? SMR KLASSIKOIHIN KLASSIKOIHIN RODEIHIN JA JA RODEIHIN Valkosivuisina ja ja mustina mustina Valkosivuisina Ford Escort 1.3L -83 (saksl.), katsastus umpeutui 8/12. Eilispäivän auto, tämän päivän hinnalla, h. 115000 km, todella hyväkuntoinen. 2900 ?, 040-7050777, Espoo 133399 Myydään muuta Varaosia MB 170 -50, kello 40 euroa, Nissan Laurel -84 vasen kynnys (alkuperäisvaraosa) 40 euroa. Myydään tilanpuutteen vuoksi. 2 x renkaat, kaikki toimii, paitsi ilmastointikomp. Kats 7.9.2012, ei mitään vikaa, h. Ollut Kanadassa, tuontiauto, ei ruostetta, ei hitsattu, ehjä. 2000 ?, 044-5425225, Ikaalinen 133391 Saab 9000 S -91 Aj. Vähän maalivikaa. Kaksi sarjaa kesärenkaita vanteilla. Taunus P3 käyttämättömät kynnyspellit, Tippa-Renun käyttämättömät vetoakselit. Sähköosia Renault, Toyota jne. 0500-848879 . MAALAUKSET . ENTISÖINNIT . Auto tällä hetkellä Keravalla. 044 347 6406 / 045 130 6728 rami.smrservice@gmail.com mika.smrservice@gmail.com Rinnetie 8 27840 Köyliö 07/12 83. 60-luvun kattoteline (säädettävä leveys) hinta 20 euroa, 050-3461026, Lapua 133396 Porsche 928 S -83 aj. 500 ?, 044-9376022, Vantaa Myös korjaamo-, käyttöohje ja varaosakirjoja, myyntiesitteitä ym. Museokatsastettavissa ensi vuonna. Penkkejä: Kadett A takap. www.samilassila.com SERVICE OY . Seuraava katsastus 03.01.2014. Auto on ikäisekseen hyväkuntoinen. Opel Kadett D 1.2 S -83 aj. on pois mutta toimii. Automaatti, paljon uutta osaa laitettu. Umpioita ranskalaisiin malleihin, uusia. pun, Rekord A coupe etupenkki oik.puol., Volvo Amazon etupenkit, Kadett B mustat penkit, hannu.koivumaki@kolumbus.fi, 0509189 163, Ylihärmä Myydään varaosia: Opel Ascona B etuakseli + maski, Kadett A/B FINMOPO OY Varaosat klassikko mopoihin Järvenpäästä. 040 5361 544 . Käyttämättömiä Nissan/Datsun-koriosia 1977-. Moottorit: Anglia, Ford Escort 1,1 L, Audi 60, Elite -71, Opel Kadett A, Opel Olympia vm. PELTIKORJAUKSET . kirjallisuutta Korkealaatuisia EMS-peltiosia 30-50-lukuisiin Fordeihin ja Chevroleteihin. Ruotsinkyläntie 5-9 T:MI SAMI LASSILA 07990 RUOTSINKYLÄ Puh. 224 tmiles, Amerikan malli, kaikki sähköllä. 07990 Ruotsinkylä www.samilassila.com puh. Alla alut 235x18 ja 225x18, h. Täysin alkuperäinen. 0500-848879 Ruotsinkyläntie 5-9 . MOOTTORIEN KUNNOSTUKSET Puh. Tarvittaessa kuvia sähköpostiin, h. 8700 ?, 040-5507118, Hankasalmi 133398 Vaihdelaatikko Zephyr -59 3-vaihteinen, käy muihinkin vanhoihin britteihin. kirjallisuutta Myös korjaamo-, käyttöohje- ja varaosakirjoja, myyntiesitteitä ym. Katsastettu kesällä huomautuksetta. 145800 km, tehokas 4.6 V8, 221 kW
Kupu lasikuitua samoin kuin alkuperäisessä mallissa. Sisusta pehmeää huopamaista kangasta ja nahkaosat mustaa nahkaa. © Viipalemediat Oy VIIPALEMEDIAT OY PL 350 65101 VAASA. MOOTTORINOSIA . laulaja.jukka.tmi@japo.. www.tmijukkalaulaja.japo.? Ostetaan Halda Twinmaster trippimittari, 040-7581630, Kerava Ostetaan Chevyn 6.5 TD pata, nelikko pikkikseen, 0400-909391, Varkaus 133388 Ostetaan Messerschmitt kääpiöauto entisöintiin, myös varaosat haussa. Tarjoa!, 050-5661860, AMAZON DUETT PV 140-SARJA . Mainio lahja ikääntyvälle motoristille, veteraani MP-kerhoille ym. TIIVISTEET . (02) 243 2781 www.freetechnics.fi info@freetechnics.fi Jussinpellontie 2 20780 Kaarina RETRO KYPÄRÄ OHEI nimellä tunnettu, 50-60 luvulla Töysässä valmistettu kypärä. Ensimmäinen MP-kypärä Suomessa. Ei tieliikenne hyväksytty. Hinta 20 0? +tk. Tmi Jukka Laulaja: Puh.0400 872 074 . Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa 07/12 84 Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. JARRUOSIA . AKSELINOSIA YM. T:mi Tommy Rönngård . . www.tommyronngard.? Näin ilmoitat Klassikko Markkinoilla: Postitse: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia Postita ilmoituksesi osoitteeseen: Klassikot, PL 350, 65101 VAASA Ilmoita ilmaiseksi Klassikko Markkinoilla! Sähköpostitse: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@klassikot.fi Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Myydään Ostetaan Postimerkki Vaihdetaan Autot Moottoripyörät / Mopot Työkalut Varaosat Muut HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 21.11.2012 klo 12.00 julkaistaan 5.12.2012 ilmestyvässä Klassikot -lehdessä. Nimi: Puhelinnumero: Osoite: Postinumero ja paikkakunta: Klassikot pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta. SISUSTUSOSIA . Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Ostetaan Puh. 041-469 9090
kuorma-auToT . mB bussi ´66 . www.vanhatkoneet.fi . oliver standard 70 ´39 . PAL VKO 2012-39 Äidin ja tyttären entisöimä Valmet 359D 12005 Kestotilaus 59 90 8 numeroa/vuosi Yhteinen projekti SUOMALAISTA TYÖTÄ . Rautaista luettavaa! 15 TrakToriT . 05/2012 . DaF Fa-16DD ´65 . maanrakennuskoneeT . aTo traktori . Hinta 8,50? Koneita menneiltä vuosikymmeniltä. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, auraus- ja maaurakointikalustoa sekä muita vanhoja koneita. Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Kuivasaaren masKoTTi ameriiKan HerKKu AT-S tykinvetäjä vuodelta 1962 Kauniisti muotoiltu Oliver Standard 70 ´39 Komea HollanniKas Juhani Tuiran torpedomallin DAF ´65 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi www.vanhatkoneet.fi. MADE IN FINLAND 5/2012 . CaT D6C ´68 Rautaista luettavaa . TapahTumaT ehta ja aito aTo! Hevosvoimat hommissa Kulissien Takana Lavastemestari Risto Höylän verstaalla Vanhojen traktorien vetokisat Vuolenkoskella 6 414887 450003 745000-1205 . aT-s tykinvetäjä ´62
maineesta ? turhaan. Eri kaliperin edeltäjistä BMW valmisti vuosikymmeniä sitten hienoja, nopeita ja haluttuja urheiluautoja. ja mikä oli ollessa, MALLIHISTORIA 1995 BMW julkaisee Z3 Roadsterin käytännössä James Bond -elokuva Golden Eyen yhteydessä. Z3 kärsii kumma kyllä ?parturikampaajaauton. Tuloksena pitäisi olla välittömästi haluttava ja arvonsa säilyttävä klassikkoauto, vaan toisin kävi. Z1:llä pystyi ajamaan toki myös ovet alas laskettuna. BMW Z1:n suurimpia ongelmia oli varmasti, että samaan aikaan Mazda esitteli MX-5:sen, joka tarjosi lähes saman kokemuksen huomattavasti halvemmalla . Pitkälti koska se vain sattui olemaan mahdollista, rakensi BMW:n ZT-osasto autoon ovet, jotka laskivat sähköisesti kynnysten sisään . Turvakaaret ensin optioksi, sittemmin vakiovarusteeksi.. Sotia edeltävistä malleista listoilla nousee väkisinkin kaksipaikkainen, pieni ja kevyt 328, joka oli kilpakäyttöön suunniteltu versio suuremmasta ja saman komponenttisalaatin jakaneesta 327:sta. Z3 on vahvasti tulevaisuuden klassikko. Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen B MW Z3:n imago on kummallinen. Sen jälkeen BMW:n roadster-mallistossa oli pitkään ammottava aukko . Kuitenkin se sekä vuonna 1956 esitelty upea 507, olivat kalliita, ylemmän luokan avoautoja ja vain harvojen tavoitettavissa ? 327 oli varustettu rivikuutosella, 507 puolestaan taideteosmaisella 3,2-litraisella V8:lla. Se oli teoriatasolla Z3:n edeltäjä: tekniikka lainailtiin kolmesatasen isolohkoversioista, mutta muuten Z1 oli enemmänkin konseptiauto josta oli jostain syystä tullut todellinen: sen lattiat olivat hiilikuitua ja muovista valmistetut koripaneelit pystyi BMW:n mukaan vaihtamaan alle tunnissa toisen värisiksi. Vastaavia on valmistettu vuosikymmenet: poimitaan valmistajan suuremmista perheautoista sopivat komponentit alustaa, moottoria ja vaihteistoa myöden ja asennetaan ne kevyeen avokoriin, joka muotoillaan tyylikkäästi, hinnoitellaan järkevästi ja tuupataan markkinoille. Sen valmistajana on yksi maailman arvostetuimmista laatuautomerkeistä, joka teki siitä hyvin perinteisellä reseptillä puhdasverisen urheiluauton. tai ?tyttöauton. urheiluautojakaan ei rakennettu kuin yhtä mallia, huippukallista ja eksoottista M1:sta. Tuotanto alkaa vuoden lopulla. 86 07/12 1997 Luistonesto vakiovarusteeksi, 2,8-litrainen kuusisylinterinen versio mukaan valikoimaan. Kovin ominaisuus Z1:ssä oli kuitenkin sen oviratkaisu. Ensin mainitulla BMW voitti lähes kaiken kaksilitraisten urheiluautojen luokassa, jälkimmäinen suunnattiin kaupalliseen kilpailuun Mercedes-Benz 300SL:n kanssa. Muuten valmistajan intohimot ohjattiin vähintään nelipaikkaisiin autoihin, jotka toki tehtiin todella hyvin. Vuonna 1989 BMW:n tutkimus- ja kehitysosaston taidonnäyte Z1 (Klassikot 01/2012) näki päivänvalon. Tuleva klassikko BMW Z3 Rajatonta ajamisen iloa Reilut 15 vuotta sitten BMW toi markkinoille pienen, kaksipaikkaisen avourheiluauton. Se oli erinomainen ajaa, se oli tarjolla laajalla moottoripaletilla ja se oli erittäin järkihintainen ylläpitokuluiltaan
01 Auton merkki ja malli BMW Z3 Roadster 02 Vuosimalli 1996-2002 03 Moottori 1,9-litrainen nelisylinterinen bensiinimoottori edessä pitkittäin. Muut vaihtoehdot 1,8-3,2 litraa, yli 2-litraiset kuusisylinterisiä. Tehot 115-325 hv 04 Voimansiirto Takaveto, viisivaihteinen manuaali vaihteisto tai nelivaihteinen automaattivaihteisto 05 Alusta Edessä McPhersontuenta, takana pitkittäiset tukivarret, kallistuksenvakaajat, kierrejouset 06 Kori Kaksipaikkainen, kaksiovinen itsekantava teräsrakenteinen avokori (tai coupékori). 07 Mitat Pituus 402, leveys 169-174, korkeus 128130 cm, akseliväli 244 cm, paino 1170-1445 kg 08 Suorituskyky 0-100 km/h 5,3-10,5 s, huippunopeus 188-250 km/h 09 Hinta uutena 255000-549000 mk (vuonna 2000) ERIKOISINTA Z3:n historiassa lienee, että se valmistettiin Spartanburgissa, Etelä-Carolinassa. Siitä tuli samalla myös ensimmäinen Yhdysvalloissa valmistettu täysin uusi BMW-malli. 2000 Facelift muuttaa takavalojen muotoa. Parannuksia sisustuksen materiaaleihin. 1998 Z3 Coupé esitellään, samoin Z3 M -mallit sekä avoversiona että Coupéna. 2002 Z3:n valmistus päättyy, korvataan suuremmalla Z4-mallilla. 07/12 87. Yksikerroskatto muuttuu kaksikerrosmalliksi
Erinomainen ajettavuus, nykyisin edullinen hankintahinta ja järkevät ylläpitokulut ovat nostaneet myös toisen sukupolven MX-5:sen vähitellen kulttiklassikoksi. MERCEDES-BENZ SLK (1996-2004) Mercedeksen SLK oli kenties suorin kilpailija Z3:lle. lopulta hyvin pätevästä syystä. BMW halusi markkinoida uutta roadsteriaan menevän, menestyvän ja kadehdittavan miehen ajokkina. Mazdan tuote oli valtaisa hitti alusta alkaen, ja se säikäytti muut valmistajat varpailleen. Se jäi kuitenkin suorituskyvyssä kauas Z3 M:n taakse. FIAT BARCHETTA (1995-2005) Fiatin pieni Barchetta oli etuvetoinen ja perustui Punton alustaan, joskin korisuunnittelu oli tehty täysin puhtaalta pöydältä. Tuleva klassikko BMW Z3 sikäli kun MX-5 suunniteltiin alun perin sarjatuotantoon, edulliseksi, pieneksi ja halvaksi roadsteriksi. Z3:n ajovalot eivät ole aivan parhaasta päästä, mutta niillä tulee toimeen. 88 07/12 KILPAILIJAT ALFA ROMEO SPIDER (1995-2006) Alfan veistosmainen kaksipaikkainen avoauto pohjautui nelipaikkaiseen GTV:hen. Etuvetoisen auton ajettavuutta kiiteltiin laajalti, ja Spider oli saatavana oikeastaan yhtä laajalla moottoripaletilla kuin BMW:kin, myös 3,2-litraisella V6-koneella. Konttiin taittuva kovakatto popularisoitiin SLK:n myötä ja se yleistyi erityisesti alempien hintaluokkien avoautoissa. Pierce Brosnanin tähdittämässä James Bond -seikkailussa Golden Eye. Alussa legendaarisen Desmond Llewelynin esittämä Q tutustutti Bondin autoon, mutta Z3:n rooli jäi muuten elokuvassa varsin lyhyeksi . Ensiesiintyminen tapahtui varsin näyttävästi . Tänä päivänä SLK on hyvä ja hinnaltaan kilpailukykyinen vaihtoehto BMW:lle. TOYOTA MR2 (1999-2007) Toyotan pieni kaksipaikkainen roadster oli muusta joukosta poiketen keskimoottorinen, mikä heikensi sen käytettävyyttä - autossa kun ei ole lainkaan minkäänlaista tavaratilaa, ei edessä eikä takana. Alta tonnin painoisena se oli kuitenkin suorituskykyinen ja nautittava auto.. päivänä vuonna 1995. Japanilaisvalmistaja oli vain niin aikaansa edellä, että muilta kesti vuosia tuoda vastaavia autoja markkinoille. Alfa Romeo Spider poistui mallistosta 1993, mutta seuraavaa edes jotenkin kilpailijaksi laskettavaa roadsteria saatiin odottaa vuoteen 1996. Tuplanolla BMW:n uusi Roadster purjehti ensimmäistä kertaa näkyvään julkisuuteen marraskuun 13. Näiden mukana oli sadan kappaleen erä 007 Edition -mallia, joka jäljensi elokuvassa käytettyä autoa värimaailmaltaan. Kankaisiin lattiamattoihin oli lisäksi brodeerattu 007-logo, ja kojelautaan kiinnitetty asiaankuuluvasti rajoitetusta erästä kertova plakaatti. Niiden valikoima suomalaisilla markkinoilla on melko ohutta, eikä kovin tehokkaita erikoispolttimoita ole saatavana. BMW:n alku- BMW varusti Z3:n jostain syystä HB3- ja HB4-tyypin ajovalopolttimoilla. Bond sopi mannekiiniksi enemmän kuin hyvin, mutta vasta prototyyppiasteella ollutta autoa ei ollut mahdollista käyttää kuvauksissa sen näyttävämpiin rooleihin, joten autolla ajettiin vain muutaman sekunnin siivu elokuvan loppupuolen kohtauksessa. Taktiikka oli kuitenkin nappivalinta, sillä BMW myi koko ensimmäisen vuoden tuotantokiintiön, 15?000 autoa, ennen kuin itse tuote oli ehtinyt edes jälleenmyyjien showroomeihin. Barchetta oli kohtalaisen suorituskykyinen, ja kevyen elopainonsa ansiosta 131-hevosvoimainen moottori lennätti sitä selvästi nopeammin kuin nelisylinterisiä Z3:sia. MAZDA MX-5 (1998-2005) Nykyisen roadster-buumin kantaisä on edelleen yksi parhaista luokkansa edustajista - ellei paras
Valokytkimen kansi saattaa irrota. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! BMW Z3 keikkuu saksalaisten luotettavuustilastojen kärjessä vuodesta toiseen, ja on osoittautunut erittäin toimintavarmaksi autoksi. Isoin murhe korissa on taka-apurungon irtirepeäminen korista. Sen pystyy havaitsemaan hyvissä ajoin ostotilantessa nostamalla tavaratilan maton ja tarkistamalla pistehitsisaumat. SISUSTA Ei isoja ongelmia. Ongelma on äärimmäisen harvinainen ja koskee pääosin isoimpia moottoriversioita. Kuusisylinterisiä vaivaa Vanos-systeemin ongelmat, jotka ovat tosin hyvin tunnettuja. Sähköpenkkien pituussuunnan rajakytkimessä joskus ongelmia. ALUSTA Taka-apurungon puslien väljistyminen aiheuttaa vaikeasti jäljitettävää kolinaa, mutta on BMW:lle tyypillistä, eikä kovin vaikea tai kallis korjata. Nelisylinterisen suurin ongelma on pohjan O-renkaasta vuotava paisuntasäiliö sekä harvinaisemmat öljyn- pohjan tiivisteen vuodot. Omat murheenkryyninsä siinäkin kuitenkin on. KORI Z3:n kori on ruostesuojattu melkoisen hyvin, eikä ruskeaa pitäisi löytyä. Muuten alusta on tehty E30:n ja E36:n osista, joten vara- ja viriosia on saatavana lähes rajattomasti. MOOTTORI BMW:n moottorit ovat kautta linjan kohtalaisen hyviä. Ympärivuotisessa käytössä kannattaa ostaa tehtaan omat roiskeläpät eteen, sille ne suojaavat helmakoteloiden etupäätä kivisuihkulta. M-mallien moottoreissa on omat ja potentiaalisesti hintavat ongelmansa, mutta hyvin huollettuna kaikki Z3:sten moottorit kestävät kilometrejä ja ajamista hurjia määriä. Automaattivaihteistoa kannattaa välttää. Aski on GM:n toimittama, ja sillä on taipumus hajota 150-200 tkm tietämillä. Varaosia on hankala saada, sillä aski tarkoitettiin vaihdettavaksi osakokonaisuutena. 07/12 89. Kangaspenkkien puhtaanapito avoautossa on työlästä
vaikka ankaraa vauhtia kaipaavat haikailisivatkin puuttuvien hevosvoimien ja kuuden sylinterin äänen perään. Perusta nojasi Z3 Roadsteriin, mutta päälle oli rakennettu parhaita Shooting Brake-perinteitä noudattaen kohtalaisen suoraviivainen farmariauton kori, kuitenkin niin että auto oli kaksipaikkainen. Tavaratilaa oli urheiluautoksi suorastaan huikeasti, ja vaikka ulkonäkö on puhtaasti mielipidekysymys, on Z3 Coupé kuitenkin kaikessa erikoisuudessaan todellisen intohimosta autoja harrastavan valinta. Vaikka mallisto oli näennäisesti pieni ja suppea, on Z3:seen tarjolla kuitenkin käytettyjen autojen markkinoilla yhtätoista eri moottorivaihtoehtoa, paria eri vaihteistoa, kahta korimallia ja runsaasti vaihtoehtoja kaikille tarpeille. Omistajan kokemuksia. Kuviemme Z3 on mallivuoden 1996 1,9-litrainen versio. niinpä BMW:n MATKUSTAMON työnlaatu on hyvää, joskaan aikalaisarvioiden mukaan ei tehtaan muiden autojen tasolla. Varsinkin tehtaan omalla M-sport-paketilla se on riemukas ajettava pienillä mutkateillä. Tilaa kaikki Z3-mallit tarjoavat hyvin myös pitkille kuljettajille ? samaa ei voi sanoa esimerkiksi Mazda MX-5:stä. BMW Z3 on väärin ymmärretty auto . M-Sport-sarja tuo myös nelisylinterisiin malleihin kuusimukisista tutun jämäkämmän alustan sekä ympärivuotisessa käytössä erittäin tärkeän 25-prosenttisen lukkoperän, jolla auto taas on todella hieno ajettava myös liukkailla alustoilla. Tuleva klassikko BMW Z3 peräisenä tarkoituksena oli myydä 20 autoa 3,5 kuukauden aikana, mutta kaupat sovittiin kaikista sadasta autosta vain kahdessa päivässä. Yhteensä Z3:sia tilattiin pelkästään tuon vuoden jouluaikaan 6?000 kappaletta. Laajennettu mallisto BMW starttasi Z3:sen nelisylinterisillä versioilla. Auto toimii erittäin herkullisesti nimenomaan keveillä ja kuusisylinterisiä versioita paremman painonjakauman tarjoavilla nelisylinterisillä moottoreilla . Keinonahka ja nahka ovat helppohoitoisempia materiaaleja kuin harvinainen kangasverhoilu. Tilaa on kahdelle aikuiselle erinomaisesti. 90 07/12 Motorsport-osastolle annettiin myös tekemistä. Kiihtyvyydestä leikattiin vielä kymmenys pois vuonna 2001, kun moottoriteho nousi 325 hevosvoimaan. Z3 Coupé oli tarjolla myös kaikilla kesymmillä moottoreilla, tosin nelisylinteristä versiota ei koskaan tuotu tarjolle, eikä alle 2,8-litraisia kuutosia. Itse auto oli tyrmäävän näköinen esittelynsä aikoihin. Peräti 321-hevosvoimaiseksi kutiteltu voimanpesä lennätti sekä Roadsteria että seuraavana vuonna esiteltyä Z3 M Coupéa rajoitetun 250 km/h nopeudella ja linkosi ne satasen vauhtiin 5,4 sekunnissa. Alkujaan 2,8-litrainen moottori kävi läpi muutaman uudistuksen ja poistui mallistosta vuonna 2000 kun se korvattiin kolmelitraisella painoksella. Tuloksena oli vuonna 1998 esitelty Z3 M Roadster, jonka 3,2-litrainen rivikuutonen nostettiin keulalle aikakauden M3:sta. Aluksi kategorisesti kiistetty, ja sittemmin tehtaan puolelta myös vihjailtu kuusisylinterinen Huolimatta kummallisesta ?parturiauton. Tarjolla oli 1,8- ja 1,9-litraiset versiot, joista jälkimmäinen aluksi 16-venttiilisenä, ja myöhemmin 8-venttiilisenä korvaamassa pienintä koneversiota. Huolimatta jostain syystä kummallisesta ?parturiauton? imagostaan Z3 on nimittäin erittäin nautittava pieni urheiluauto. imagostaan Z3 on erittäin nautittava pieni urheiluauto, varsinkin tehtaan M-sport -paketilla varustettuna. rinnakkaisversio tuli tarjolle vuonna 1998. se on puhdasverinen roadster, jonka hauskuus ei piile aina murhaavan tehokkaassa moottorissa, vaan kevyessä painossa ja eloisassa ajettavuudessa.. Tehokkaampi nelisylinterinen versio korvattiin kaksilitraisella kuutosella vuonna 1999, ja seuraavana vuonna sen iskutilavuus kasvoi 2,2 litraan. Joillain markkina-alueilla oli tarjolla myös 2,5-litraista moottoriversiota. Pieni ja kevyt kori suorastaan houkutteli pahoille teille . Alkupään autois- sa, kuten Vertti Pekkasen vihreässä Roadsterissa ei vielä ole turvakaarille edes paikkoja, vaan ne tulivat optioksi 1997 ja vakiovarusteeksi vasta 1998. Tämän jutun kirjoittajalla on henkilökohtaisen lämmin suhde Z3 Roadsteriin, sillä omistin 1,8-litraisen Roadsterin reilun vuoden ajan, ja se toimi jokapäiväisenä käyttöautona melkein 20?000 kilometrin ajan? ja josta ei varmasti olisi koskaan pitänyt luopua
Seuraavassa numerossa: Klassikot 08/12 ilmestyy 6.12.2012 Mukavasti pieni 5 Peugeot 104 GL ´7t aina osan- ova Ranskalaisvalmistajat soonallisia per ja ia kav mu neet luoda alapäähän. rin autoja . myös hintahaita Teiden kunkun paluu Opel Commodore GS/E Coupé ´71 Parik ymmentä vuot ta tallissa pöly ttynyt tehopesä pääsi uuden omistajan myötä takaisin tien pääl le. Pieni mutta sitkeä Fiat Panda 4X4 ´84 Nelivetoinen Panda on tavallinen näky Keski-Euroopan vuoristokylissä, mutta ainakin yksi hieno esimerkki aiheesta löytyy myös Suomeen rekisteröitynä. 07/12 91
Ford Granada ´77 . 07/12 . Ford 20M ´68 . Oldsmobile Delta 88 ´78 . MADE IN FINLAND VIIMEINEN HETKI SUOJATA AUTOSI ENNEN TEIDEN SUOLAUSTA Datsun 180B ´74 . Fiat 600 Historic . Rover 3-Litre Mark II ´64 . Hinta 8,50 ? I .F R O IK IN .F W W W i: es ke ik li n hi lä Katso Meidät löydät myös facebookista: WWW.FACEBOOK.COM/FINIKOR Lintukorpi 10 | 02660 Espoo, Finland | Aukioloajat: ma-pe 8:00-16:00 | Puhelin: (09) 5915 030 | Sähköposti: ?nikor@?nikor.? Klassikkoesine Karkki- Kolhuille Lipas kyytiä 368480-1207 . PAL VKO 2012-49 Ruosteenestokäsittelyt Ruosteenpoisto Brilliant maalipinnankäsittelyt Äänieristyskäsittelyt 6 414883 684808 ? ? ? ? Auto kuin suoraan tehtaan linjalta: Ford Granada 2600 L ´77 12007 Valtakunnallisen ketjumme yli 50 liikettä palvelee sinua autosi hoitoon liittyvissä asioissa Löytö lahden takaa SUOMALAISTA TYÖTÄ . Vauxhall Viva Estate ´73 NYT KAIKKI JOPA KÄSITTELYMME MALLA 12kk KOROTTO ! MAKSUAJALLA Kun pakkauksesta tuli sisältöä halutumpi Fotoalbumi Sympaattisia arkiautoja Sisilian kaduilta Pellit sileäksi vaihtoehtoisella menetelmällä Harrastuksen ehdoilla Free Technics tarjoaa ratkaisut vauhdinnälkään Abarth replica Jarkko Saastamoisen Fiat 600 -ratakilpuri. Opel Diplomat ´75 . www.klassikot.fi . Viva la tila Kiireettömän harrasteauto Vauxhall Viva Estate ´73 07/12 autoilun ajankuvaa