Mainiot monikäyttöautot Fiat 1100 Van ´63 + Ford Escort Mk1 Van ´70 07/13 autoilun ajankuvaa • www.klassikot.fi • 07/13 • Hinta 8,50 € täydellisyyteen Pekka Äijön tunnollisesti entisöimä Opel Manta ´71 368480-1307 • PAL VKO 2013-49 6 414883 684808 13007 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND Alfa Romeo Alfetta 1800 ´77 • Fiat 1100 Van ´63 • Ford Escort Mk1 Van ´70 • Opel Manta 1900 ´71 • Porsche 911 Carrera RS ´73 & 911 T/R ´68 • Saab Sonett ´68 • Volvo Amazon ´67 Matkalla Tankki täyteen Nostalgisten bensapumppujen kokoelma Hintaviidakossa Tuleva klassikko Viheltävä 80-luku Asiaa harrasteauton vakuuttamisesta Perinteitä ja veekasin murinaa Kun turboahdin tuli perheautoon
Klassikot 08/13 ilmestyy 5.12.2013 Seuraavassa numerossa: n e n i o k l Siniva taja, jonka tallista s a rr a -h b a a S n e n intohimoin ten seuraavassa u k – lö si Tomi Tikanmäki o yk n e in . Aikanaan auto ei saavuttanut suurta arvostusta, mutta nykyään Simca on mitä mainioin harrasteauto. Kokkolan ammattiopistolle uutena haettu vuosimallin 1989 Fiat Croma on kerryttänyt matkamittariinsa vasta 1479 kilometriä. mielenkiinto nha tehdaskilpuri a löytyy useampikin v n e is p m a L o ävä Sim numerossa esitelt Saab 96 ´75 Omistajan onni Melkein ajamaton Mainoksen mukaan tällaisella pienellä neliovisella ajavat pankinjohtajat, lääkärit, papit, arkkitehdit ja lakimiehet. Simca 1000 ´63 Fiat Croma 2.0ie ’89 07/13 91
MATERIAALI Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Omani osui elokuun lopun lämpimän aurinkoiselle lauantaille tänä vuonna. Takavuosina tuli ajettua harrasteautolla poikkeuksetta vuoden ympäri. Iloiset ihmiset vilkuttivat risteyksessä, kun pöristelin soratietä pitkin kesäkahvilaan jäätelölle. Eikä huurteenpoisto ja lämmitysjärjestelmä muutenkaan ole vanhan auton parhaita puolia. Lisäksi sanotaan, ettei sankareitaan koskaan saisi tavata, etteivät unelmat osoittautuisi harhaksi. Rankimmat talvikilometrit tuli ajettua kaksipyöräisellä. Kesällä hankittu Renault 5 oli jäätynyt isoon vesilätäkköön helmojaan myöten. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Kylmää kyytiä T untuu, että on kulunut vain hetki siitä, kun rullasin Rättärin katon auki ja annoin kuuman kesäilman pyöriä vapaasti ympäri ohjaamoa. Mutta auringonpaisteessa, pudottaessani reilun parinkymmenen vuoden ajan kovasti fanittamani Porsche 911 Carrera RS:n kaasupolkimen pohjaan, kuunnellessani sen kiukkuisen bokserikuutosen mylvintää, vetäessäni ensin vaihteen ykköseltä kakkoselle, sitten uudelleen punarajalla kakkoselta kolmoselle... Eräänä syksynä talvi yllätti motoristin. Puolihuolimattomasti aikanaan ideoitu parivertailu kahden suomalaiseen moottoriurheilun historiaan liittyvän Porsche-yksilön välillä oli seissyt työpöydällä pitkiä aikoja keräämässä pölyä, mutta yhtäkkiä näytti että se olisi konkretisoitumassa. Kostealla kelillä käyntiinlähtökään ei tunnu olevan aivan itsestäänselvää. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Arttu Toivonen Toimittaja arttu.toivonen@klassikot.fi 07/13 3. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Tekijältä: Unelmia ja toimistohommia COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. silloin totesin tämän unelman olevan sellainen, joka kannatti toteuttaa. Voi olla, että joitakin murheita oli myös, mutta kuka niitä muistelee. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. ILMOITUKSET Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Pääkirjoitus TILAAJAPALVELU Puh. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Arttu Toivonen, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Tomi Eronen, Johanna Helin, Markku Ikonen, Iikka Kekko, Sami Korhonen, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Vesa Rantasalo, Paula Tavasti, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi KÄYNTIOSOITE Klassikot Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Kuplalla talvi taittui mukavasti, mutta toinen takamoottorinen ja ilmajäähdytteinen laite oli suorastaan vaarallinen: NSU Prinz 1000 käyttäytyi liukkaalla merkillisellä tavalla, ja toisinaan huomasi auton perän osoittavan äskeiseen menosuuntaan. Se oli kylmää kyytiä. Aikanaan ajoin kesät pelkästään prätkällä ja talvet sitä varten hankitulla, muutaman sadan Vanha Fordini oli talviautona mainio sekä käyttövarmuudessa että fiilispuolella. Hetken aikaa pystyi kuvittelemaan olevansa Leo Kinnunen, kenties tutustumassa Targa Florion reittiin toukokuussa 1973. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. markan talviautolla. Melko pian kyllästyin ranskalaisen oikkuihin ja hankin talvirenkaat vanhaan Fordiin, eikä lopputalven aikana enää tarvinnut stressata auton käyttövarmuuden suhteen. Toisaalta, kulkeehan vanha auto kelissä kuin kelissä. Ja olihan se voitto myös fiilispuolella: mukavasti hyrisevä veekutonen, takaveto ja reilusti plussan puolella oleva, pirteän punainen ja mukava ohjaamo oli loistava yhdistelmä talvipakkasilla. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Klassikkoautotoimittajan hauskassa ja loputtoman kiinnostavassa työssäkin on omat huippuhetkensä. Viimeisellä ajokerralla harmittelin, miksi en herkistellyt lämmityslaitteen vipuja silloin kun sen olisi voinut tehdä lämpimällä ja kuivalla kelillä. En keksinyt keinoa millä sen saisi irti, joten päästelin koko talven Hondallani. Yhtenä talvena ajattelin, että jätän hienokuntoisen 20M-Fordin seisomaan ja hankin talviautoksi tuoreemman Renaultin. Se oli huono idea. Olisikohan aika työntää harrasteauto talliin odottelemaan parempia kelejä. Aivan jokainen vanha auto ei tuottanut hyviä talvimuistoja. Lyhyessä ajassa ongelmia kertyi niin, että Nasu jäi odottelemaan kesää ja tilalle tuli joku tylsempi mutta turvallisempi laite
Kaupat tehtiin lopulta molemmista, mutta vain jälkimmäinen tuli jäädäkseen. 14 AJONEUVOT 14 Opel Manta 1900 ´71 Ensimmäisen lähdön Manta on monen harrastajan haaveissa. 42 Fiat 1100 Van ´63 Kun Pertti Sarivirta läksi prätkäkaupoille, samasta tallista löytyi kiinnostava farmariauto. 48 Saab Sonett ´68 s. 22 Porsche 911 Carrera RS ´73 + 911 T/R ´68 48 Saab Sonett ´68 Suurin osa naapurimaassa valmistetuista urheilu autoista kulkeutui uutena kauas länteen, mutta tilannetta on sittemmin paikkailtu laivaamalla niitä takaisin Pohjolaan. 22 Porsche 911 Carrera RS ´73 + 911 T/R ´68 Kahta punaista Porschea yhdistää ainutlaatuinen suomi-historia: toinen on Pauli Toivosen vanha tehdaskilpuri, toinen taas Leo Kinnusen entinen ”työsuhdeauto”. s. 54 Volvo Amazon ´67 Favorit on Amazonista harvemmin nähty versio, jolla valmistaja paikkasi mallistonsa edullisempaa päätä PV:n jäätyä pois valikoimista. 14 Opel Manta 1900 ´71 Ford Escortin pakettiversiota kaupattiin mukavana ja henkilöauton ajo-ominaisuuksilla varustettuna pikkupakuna. 42 Fiat 1100 Van s. 36 Alfa Romeo Alfetta s. Tässä numerossa ”Tämä on kiva ajella maantiellä, menee mukavasti ja voimaa riittää. Äijön Pekka toteutti omansa ja hankki talliinsa oranssin Opelin, josta tulikin aiottua laajempi projekti. Esittelyssä Antero Hautakedon täydellisesti läpikäymä yksilö. 30 Ford Escort 4 07/13 s. 54 Volvo Amazon. s. 30 Ford Escort Mk1 Van ´70 s. Menisi sataakahtakymppiä pitkät matkat.” s. 36 Alfa Romeo Alfetta 1800 ´77 Perinteikkään italialaisvalmistajan neliovinen sedan ei ehkä ole merkin halutuimpia korimalleja, mutta jotain erikoista täytyy olla autossa, josta tuli harrasteauto jo nelivuotiaana
62 San Marino Rallylegend s. 82 Verkot vesillä LASKUVIRHE rengasliikkeessä. 86 Tuleva klassikko 07/13 5. 64 Kun perässä luki turbo Vakuutusjärjestelmä on edelleen muuttumaton ja jäykkä, mutta yrityskenttä on muuttunut mielenkiintoisella tavalla. s. 70 TAPAHTUMAT 76 Mittarimuistoja Aarno Meron polttoainemittarikokoelma tuo pintaan nostalgisia tunteita. 74 63 Volvo 343 64 VAKIOPALSTAT Klassikkoesine Vansin kengät levisivät Kalifornian skeittiporukoista koko maailmaan. 83 Klassikkomarkkinat Projekteja, varaosia ja harrasteautoja kaupan. 60 Jenkkiautonäyttely s. Nyt on aika tarkistaa miten markkinat ovat muuttuneet. s. 6 alkaen. s. 86 Tuleva klassikko Veekasin murinaa ja perinteitä muutamalla tonnilla. 80 Fotoalbumi s. Nettihuutokaupan jyvät ja akanat. 62 San Marino Rallylegend Legendaarisia kuljettajia ja legendaksi nousseita ralliautoja San Marinon tiukoissa mutkissa. ARTIKKELIT DAFin ajauduttua Volvon haltuun, sai työn alla oleva uutuusmalli uuden suunnan. Kun perässä luki turbo 80-luku toi mukanaan ahdetut perheautot, ja niitä olikin markkinoilla enemmän kuin kukaan taitaa muistaakaan. Citroënin kymmenpyöräinen hirviö laskettelee Vakionopeuden sivuilla s. 63 Volvo 343 6 s. 60 Jenkkiautonäyttely, Lahti Ensimmäistä kertaa järjestetty amerikanauto tapahtuma vakuutti kaluston korkealla tasolla. 70 Vakuutusvertailu Teimme muutama vuosi sitten vertailua harrasteauton vakuuttamisen kustannuksista. 76 Mittarimuistoja s. 80 Fotoalbumi Lukijoiden kuvia vuosien varrelta. s. 70 Vakuutusvertailu Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä
Golf-nimen maailmanlaajuisuus oli omiaan tekemään autosta jonkinlaisen normiauton monellakin tapaa: suoraviivainen, nelihenkisen perheen kohtuullisesti arkiajoissa paikasta toiseen siirtävä monikäyttökorinen autoluokka nimeytyi nopeasti automediassa Golf-luokaksi vaikkapa Escortluokan sijaan. Jokaisessa valmistuvassa V6-moottorisessa Morganissa on tästä lähin EZ:n tehostama ohjaus; Plus 6 07/13 4 -malliin sen saa tilauksesta. Tosin GTI-versio oli rapakon tuolla puolen vain ”Volkswagen GTI”. Sporttimallin Golf Mk2 miltei ansaitsisi omat juhlimisensa, se kun on vuodesta toiseen säilynyt monen rattimiehen muistoissa kenties parhaiten toteutettuna monikäyttöauton urheilujalosteena. Niin, se GTI. Nelivetoista Golfia sai myös normaalikorkeuksisena Syncro-mallina, mikäli tiluksilla kiertelyyn ei ollut tarvetta. Kyseessä ei ole mikään ihan nyrkkipaja, vaan EZ Power Steering on valittu toimittamaan ohjaustehostimet Morgan Motor Companylle. Muhkeampi oli homologaatio-spesiaali Rallye vuodelta 1989: 80-lukuisen pullistetut lokasuojat, kantikkaat valot ja pellin alla G-ahdettu 1,8-litran kone. Vaikkakin aiempaa Golfia myytiin Yhdysvalloissa lystikkäällä Rabbit-nimellä, ihan kuin Passatiakin oli kutsuttu Dasheriksi tai Quantumiksi (sivumennen sanoen, yksi hienoimmista auton mallinimistä), oli toisen sukupolven Golf Jenkeissä rehellisesti Golf. Metsien miehet TEHOSTUSTA Alankomaalainen EZ Power Steering -yritys keskittyy klassikkoautojen ohjausjärjestelmiin. Yritys myös tarjoaa ratkaisuja esimerkiksi sellaisiin klassikoihin, kuin Mazda RX7:ään, Lotus Espritiin, Ford Capriin ja kenties hieman yllättäen Ford GT40:een. V iisaasti jo tuolloin Volkswagenilla oli ymmärretty, miten kaunislinjainen alkuperäinen ensimmäisen korimallin Golf Giugiaron vetämine viivoineen oli, ja VAG-konsernissa muotoillun seuraajan annettiin säilyä nopeasti vilkaisten samanlaisena, vain jämäkämmän oloisena. Golf Mk2:ta uudistettiin ensin kevyesti vuonna 1987, jolloin etuoviin vaihtuivat isommat sivuikkunat. Näihin päiviin saakka lienee selvinnyt kiitettävän moni.. Seuraava uudistus ajoitettiin mallivuodelle 1990, ja tällöin sirot pikkupuskurit vaihtuivat suurempiin. Tarjolla on myös alkuperäisrattia muutoin täysin vastaavia, mutta kooltaan pienempiä ohjauspyöriä ensimmäisiin Corvetteihin, Mercedes-Benz 300SL:ään ja ”Pagodaan”, PyhimysVolvoon ja Amazon 123 GT:hen, sekä isoon liutaan Aston Martineita, mikäli tällaisen hankkinut harrastaja kokee alkuperäisratin olevan omaan fysiikkaansa nähden liian suuren ja ohjaamon käyvän turhan ahtaaksi. Kahdeksanventtiilisellä koneella varustettuna GTI:ssä oli varsin maltilliset 112 heppaa, mutta 16-valveutuneena kunnioitettavat 139. ajelevat vieläkin Golf Countryillä, korotetulla viisiovisella mallilla karjapuskuri naavaa nyppien. Ja siltikin se oli ulkoisesti yhä niin hillitty kuin aiempi GTI: punainen raita ympäri keulan maskia, kenties hieman vannetta ja lätkä peräpeilissä. Tuotannon päätyttyä vuonna 1992, oli maailmalle rullannut eri linjoilta yli kuusi miljoonaa yksilöä. Kakkos-Golfia olikin melkein niin montaa sorttia kuin käyttötarkoitusta. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 30-vuotias Golf II Kakkoskorimallin Volkswagen Golf on nyt 30-vuotias: Golf Mk2 eli Typ 19E esiteltiin Frankfurtin kansainvälisessä autonäyttelyssä syyskuussa 1983. 120 kilon painonlisäys ei tullut tyhjästä, vaan mitat kasvoivat
Tämä on pitänyt kutinsa, sillä Marina löytyy Juhalta edelleen. Jo tuolloisessa artikkelissa auton omistaja Juha Joutsenlahti totesi ettei ole erityisen todennäköistä, että hän koskaan myisi autoa pois. Kilometrejä on kertynyt artikkelin jälkeen vain kymmenisen tuhatta, sillä Juhalla on vuodesta 2011 alkaen ollut toinenkin Marina harrastettavanaan. 07/13 7. Kyseessä on ylellisempi 1.8 Special Automatic, joka on entisöity ja museorekisteröity. Mainitsimme jutussamme automaattivaihteisen Marinan olevan nykyisin todellinen harvinaisuus, joten auton kunnostaminen on tekemisen arvoinen työ. Artikkelin jälkeen punaisen coupen kunto on vain parantunut, sillä joitakin tuolloin paikallaan olleita ei-alkuperäisiä osia on korvattu oikeanlaisilla. Juhan hankittua projektikuntoisen auton pari vuotta sitten, Mika Ajalin teki siihen peltityöt ja auto kasattiin yhteistuumin. Paikallaan on myös mainita siitä Juhan toisesta harrasteMarinasta tarkemmin. Nyt tulikin aika poimia puhelin ja soitella auton tuoreet kuulumiset. Juhan Morris Marina EXIDE-akut ja -varaajat vaativiin harrasteajoneuvoihin! ® MARINE & MULTIFIT By Exide Technologies www.exide.fi Kirjoitimme viisi vuotta sitten, numerossa 4/2008 vuosimallin 1976 Morris Marinasta. Ensimmäinen Marina-miitti pidettiin vuonna 2010, ja siitä lähtien epävirallinen, mutta tiivis noin kymmenhenkinen porukka on kerääntynyt Marinan merkeissä. Valitse paras klassikko ja huippuvaraaja. Ryhmälle on nyt aivan hiljattain perustettu myös oma Morris Marina Finland -niminen Facebook-ryhmä. Vaihdelaatikon rikkouduttua sekin oli vaihdettu toiseen, mutta nyt kyseinen vaihteisto on kunnostettu ja odottelee asentamista paikalleen. Viiden vuoden takainen artikkelimme onkin toiminut varsinaisena alkusysäyksenä suomalaisen Marina-harrastamisen edelleenkehittymiselle, sillä pian jutun julkaisun jälkeen Juhaan otti yhteyttä toinen Marina-mies, Mika Ajalin, ja automallin parissa kokoontumisia alettiin suunnitella tosissaan
V enytettyjen Citroenien näkyminen ranskalaisessa katukuvassa ei ollut 1970-luvulta eteenpäin kenties tavanomaista, muttei ennenkuulumatontakaan. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta LOKA-MARRASKUU 1983 • Honda esittelee kolmannen sukupolven Civic-malliston, jota täydentää urheilumalli CR-X. MP-rompetori, Forssa 3.11. Kymmenpyöräinen, keltaoranssi ajoneuvo oli kuin DS:stä turvotettu emoalus tai amfibinen sukellusvene, ja sen työtehtäviin kuului kuorma-autonrenkaiden testaus. Kyllähän tämän Citroëniksi tunnistaa, mutta kymmenpyöräinen DS Safari on silti mielikuvituksellinen näky. Niin, ei tätä tavarankuljetukseen tarkoitettu, vaan keskiosa oli pyhitetty järjestelmälle, joka nosti ja laski täysikokoista kuorma-autonrengasta tien pintaan ja takaisin. Sinänsä tehdyt muutokset käyvät järkeen: etuvetoista autoa voi teoriassa venyttää niin pitkäksi kuin tarvitaan, ilman huolta esimerkiksi kardaaniakselin pituudesta. Autojen aerodynaaminen, teräväsärmäinen muotoilu on melkoinen loikkaus eteenpäin vanhahtavasta, 70-luvun puolella esitellystä toisen sukupolven Civicistä, ja siinä missä edellisen korimallin sukuisia Honda Ballade-autoja myytiin myös Triumph Acclaimina, saa uudenmallisen Balladen nyt Rover 200-sarjalaisena. Nykyisellään PLR lepäilee Michelinin museossa, jossa sitä sopii käydä tarkastelemassa.. Paikkana Black Rock Desert, Nevada, lokakuun 4. FCMA Open Pienoismallinäyttely, Puropellon koulu, Turku 2.11. Yksi aikaisimmista ja samalla erikoisimmista rakennelmista oli kuitenkin Michelinin toteuttama, DS Safariin pohjautuva Citroën PLR. Äärimmilleen pelkistetty, höyhensarjalaismainen CR-X tarjoaa yhdistelmän kevyttä ajonautintoa höystettynä taloudellisuudella. Ajatuksena oli, että erikseen tarkoitusta varten suunnitellulla ajoneuvolla rengastestaus olisi helpompaa ja vähemmän riskaabelia: yhden renkaan puhjetessa DS-pohjainen auto pysyisi varmasti paremmin hallinnassa kuin varsinainen kuorma-auto. Normaalilla nelisylinterisellä moottorilla ei kymmentonnista hirvitystä olisi liikuteltu kovin tehokkaasti, eikä sitä suurempaa moottoria olisi konepellin alle saatu mahdutettua, joten auton takaosaan järjestyi kaksi kappaletta helppohoitoisia Chevroletin 350-kuutiotuumaisia V8-moottoreita. • Lokakuun 21: metrin mitta määritellään valonnopeuden avulla matkaksi, jonka valo kulkee tyhjiössä sekunnin 1/ 299,792,458:s-osassa. Korivalmistaja Tissier rakensi omia Loadrunnernimellä tunnettuja CX-, BX- ja XM-pohjaisia venytyksiään, joilla oli toisinaan pituutta kuin metrovaunulla ja pyöriä kuusi tai enemmän. Toinen liikutti autoa, toinen puolestaan ajoneuvon sisällä liikuteltavaa testirengasta. Käyttötarkoituksia oli monenlaisia: ambulansseista autokuljetuksiin, elokuvakäyttöön tai pikkubussin virkaan: yhdessä hervottomimmista Tissier-venytyksistä olikin seitsemän ovea ja 14 istumapaikkaa. Sitä paitsi, tuolloin Michelin omistikin Citroënin, joten ajoneuvon toteuttamisessa ei varsinaisesti ollut ongelmaa. Enemmän tilaa tarvitseville on kehitetty korkea Civic Shuttle -tilamalli, jota saa myös nelivetoisena. Rompetori, Esterinkatu, Imatra 26.10. Keräilymessut, Loviisa 10.11. Tissierin lisäksi myös useampi pikkupaja teki omia kehitelmiään. TAPAHTUMAKALENTERI LOKAKUU 26.10. Xtreme Car Show, Messukeskus, Tampere MARRASKUU 2.11. Kolmannen sukupolven Civic on tuotannossa vuoteen 1987 asti, ja vastaavaa Rover 200:ta saa vielä vuonna 1989. Stadin pärtsärien rompetori, Lohja Ilmoita oma tapahtumasi: toimitus@klassikot.fi 8 07/13 KUVAT: Michelin • Richard Noble asettaa maanopeusennätykseksi 633,468 mailia tunnissa, tai 1 019,468 km/h Thrust 2:lla. Pyörät ja navat saatiin Citroën H -pakettiautosta, mutta tekniikka meni täysin uusiksi. Tuhatjalkainen Citroën DS We all live in the yellow submarine. Eikä aerodynamiikan puutteestakaan voi Citroën-pohjaisia kehitelmiä syyttää
Pienempi kulutus. Ei jähmety pakkasella. Voimansiirtoöljyt GL-1, GL-3, GL-4, GL-5. Parempi teho. • Palauttaa puristuspaineet. • Vaimentaa mekaanista ääntä. Erittäin lyhyeksi välitettyä vaihteistoa sai radallakin hämmentää jatkuvasti, ja KUVA: Markus Markkanen 205 XS tiellä ja radalla Vakionopeus-palstan oma Peugeot 205 vapautettiin hetkeksi taajama-ajelun ikeestä, ja sille sovittiin kovaa ajoa sisältävä viikonloppu syyskuun lopulle. Voi lyhentää jarrutusmatkaa 7 %. Hämeenlinnan Ahvenistolla auto vieraili Teekkareiden Autokerhon ratapäivillä, kulkien viitisentoista kierrosta ympäri legendaarista, mutkittelevaa rataa nousuineen ja laskuineen, selviten koitoksesta ehjin nahoin. 050 523 89 51 07/13 9. Dieselpolttonesteen tehoaineet. MC-1600 MONIKÄYTTÖINEN JARRURASVA • • • • Kestää 1000°C. Yksiasteöljyt SAE 30,40,50. käytön mukaan. Jähmepiste -60°C, ei jäädy. Kuusi erilaista 20W50 öljylaatua. • Vähentää öljynkulutusta. Ei vahingoita kumiosia. Miinusta sateli jo aikaisemmassa numeroissa haukutuista halparenkaista, jotka saivat Pösön puskemaan ja sutimaan turhan paljon – kerkeäkulkuinen voimalinja ja koko paketista paistava kevyt innokkuus puolestaan saivat kehuja osakseen. Kestää moottorin iän. Tulikasteen kaltaisen viikonlopun perus- teella voi kuitenkin todeta 205 XS:n soveltuvan mainiosti käytännössä joka käyttötarkoitukseen – hintaisekseen erittäin hyvin. Seisonnan suoja-aineet. Ahvenistolla käytettävät vaihteet olivat kaikki kakkosesta viitoseen. Paikallaan olleen öljynvaihto- ja tulppahuollon jälkeen valkoisen 205:n matkamittariin kertyi 1400 kilometriä sekä valtatiellä, moottoritiellä että moottoriradalla. PULSTAR RESURS PULSSISYTYTTIMET SYTYTYSTULPPIEN TILALLE METALLINPINNOITUSAINEET MOOTTOREIHIN JA VOIMANSIIRTOLAITTEISIIN • • • • Vahvempi kipinä. Moottoritiellä välitykset tarkoittavat lähinnä sitä, että tuntikausia karjuvan moottorin melu peittää alleen monta muuten kuuluvaa häiriöääntä, jopa stereot. Suomen Kaasutinexpertti Oy www.kaasutinexpertti.fi • kurki-suonio@kolumbus.fi • Puh. Voimansiirtoöljyt. Venttiilinsuoja-aineet ja oktaanitehostimet. Parempi käynnistys. Kiehumispiste 180°C, ei painetta. TOIMITUS KAIKKIALLE SUOMEEN! EVANS MILLERS OILS MILLERS OILS VEDETÖN JÄÄHDYTYSNESTE KLASSIKKOAJONEUVOIHIN POLTTONESTEIDEN LISÄAINEET VOITELUÖLJYT KLASSIKKOAJONEUVOIHIN • • • • • • • • • • • • Ei vettä, ei ruostu. Etanolin suoja-aineet. Puhdasveriseksi rata-autoksi Peugeotia tuskin kukaan suorilta käsiltä odottanee, mutta syheröiselle radalle XS soveltui hyvin
Syyskuun 25. 180 osallistuneesta autosta se pääsi hienosti 59. Tuhatkilometrinen ajo kattaa seitsemän etappia, ja varsinainen reitti on joka vuonna harkittu salaisuus ennen tapahtuman alkua. Syyskuussa auto oli mukana vaativassa klassikkorallissa. Tämä sitruunankeltainen, vuonna 1974 valmistettu Mk III -mallin Mini 1000 ei kuitenkaan ole museoesine historiastaan huolimatta, vaan sillä ajetaan klassikkoralleja. BMW Classic Groupista kerrotaan, että Mini on yhä alkuperäiskunnossa, ja yllättäen restauroimaton! Tämän nimenomaisen auton kohdalla tv-sarjassa näkynyt kulahtaneisuus saattoikin olla maskeerausta. Hieman neppisautoa muistuttava, metallinen ajokki löytyi romulavalta, ja se on jo ajan myötä hieman patinoitunut. Creme 21:n voittoon ajoi Krieger-Wagnerin BMW M635 CSi, ja osoituksena siitä etteivät tällaisessa tapahtumassa tehot merkitse kaikkea, tuli toiseksi Volkswagen 1600 Typ 3, tiiminä Witt-Witt.. Lukijamme Topi Saarivuori etsiskelee tietoja löytämästään formulamallisesta polkuautosta. Miten tapahtuma sitten sujui sitruunaiselta Miniltä. Beanin Mini elää Tv-sarjan pyörteistä ja omalaatuisesta omistajasta selvinnyt 1974-mallin Mini ei pölyty museossa. päivänä auto osallistui kahdenteentoista Creme 21 Youngtimer Rally -tapahtumaan Belgian Spassa. Vaikka Mr- Bean -Ministä on mieleenjäävä oven munalukko ja irtilähtevä ratti jätetty jo pois, se on silti lelukarhuineen tunnistettavissa välittömästi yhdeksi tv-sarjan autoista. Y ksi Mr. Bean -sarjassa käytetyistä Mineistä kuuluu nykyisin emoyhtiö BMW:n klassikkojaokselle. Niin, sana ”käytetty” viittaa tässä yhteydessä loppuunkäyttämiseen, sillä vuosille 1989–1995 ajoittuneiden kuvauksien ja tuotantokausien aikana monikin nuhruinen Mini ajettiin varsin finaaliin. POLKUFORMULA. Toisena filmihistorian autona Minin lisäksi mainittava Audi 200 elokuvasta 007 vaaran vyöhykkeellä. Ajopelistä enemmän tietävät voivat ottaa yhteyttä toimitukseen: toimitus@klassikot.fi 10 07/13 Nelipäiväinen Creme 21 on Euroopan suurin vuosittainen ”youngtimer”-ikäisten klassikkoautojen rallitapahtuma, ja Belgiasta sen reitti kulkee eteläisen Saksan puolelle. sijalle, jättäen helposti taakseen monta isompaa ja nopeampaa autoa. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Mr. Tänä vuonna Opelin Dudenhofenin testikeskukselle päättyneeseen ajoon osallistui 180 vuosien 1970 ja 1990 välillä valmistettua autoa. Polkuauton merkki ja malli ovat kuitenkin täysi mysteeri, ja olisikin mielenkiintoista tietää edes mistä mantereelta se on kotoisin. Keulapeltiä koristaa Iowan rekisterikilpi, mutta se voi olla jälkikäteen siihen eksynyt
KUVAT: TheHenryFord/flickr VELOREX TARJOLLA KOMPONENTTI kerrallaan valmistuivat T-mallin Fordit tasan sata vuotta sitten, liukuhihnaa kulkien. On myös kieltämättä harmillista, mikäli Defender ei saavuta täyttä 70 vuoden ikää; toki nykyinen malli on lähempänä vuoden 1983 malliuudistuksen aikaisia Ninety- ja One Ten -malleja, kuin alkuperäisen kaltaisia versioita. Klassikkoautojen ja moottoripyörien seassa pilkistää jännittävä tuttavuus: ruskeaa vinyyliä oleva auton ja moottoripyörän yhdistelmä, tsekkiläinen Velorex. 07/13 11. Velorexista kiinnostuneiden kannattaa myös lukea lehtemme numero 8/2009 kääpiöautovertailuineen! Defenderin tien pää häämöttää Land Rover tiedottaa legendaarisen Defendermallin valmistuksen päättyvän vuoden 2015 tiedoilla. Vehje on yksi erikoisimmista kulkineista mitä maa päällään kantaa, ja sitä kuljettaa Jawan kaksisylinterinen, 350-kuutioinen kone. Alankomaalainen The Gallery Brummen -automuseo pyörittää myös klassikkoajoneuvojen kauppaa. Fordin tuotantolinja jäljittelikin kenties hieman makaaberilla tavalla ajatellen chicagolaisen teurastamon linjaa – käänteisessä järjestyksessä. Toki henkilökunnan vaihtuvuus oli yksinkertaiseksi tylsistetyn prosessin takia suurta: Highland Parkissa T-mallia sorvasi kasaan noin 14?000 työntekijää, mutta sisään otettiin vuoden aikana jopa kolminkertainen määrä. Velorexille on kertynyt ajokilometrejä vasta 28 tuhatta, mutta jokainen niistä on varmasti ollut varsin jännittävä. Joulukuuhun 1913 mennessä päästiin jo tuottamaan autoja täydellä tohinalla. Mikäli se tuntuu kovalta pyynniltä, voi sitä verrata toiseen Gallerystä löytyvään erikoisuuteen: ’64 Amphicarista pyydetään viittäkymppiä vajaata 50?000 euroa. Tämän ajokin kanssa tuskin tylsää hetkeä tulee: 310 kiloa painavalla, 16-hevosvoimaisella päristimellä luvataan pääsevän jopa 85 km/h. Linja ei ollut varsinaisesti ensimmäinen prosessi laatuaan, sillä Ransom E. Olds oli patentoinut auton tuotantolinjan jo niinkin aikaisin kuin 1901, mutta Fordin kehittämä linja oli huomattavasti yksinkertaisempi ja nopeampi, eikä sillä työskennellyt henkilöstö vaatinut niin mutkikasta erityiskoulutusta. Myytävä yksilö on merkitty 1956-malliseksi, vaikka toisissa lähteissä 16-350-mallin valmistuksen kerrotaan alkaneen vasta vuonna 1963; kenties viitonen ja kuutonen ovat vaihtaneet ilmoituksessa paikkaa. Highland Parkissa sijainnut T-mallin tuotanto oli siitä merkittävä, että Fordin ajattelumallin mukaan sinne täytyi kyetä palkkaamaan työmiehiä käytännössä suoraan maatilalta. L okakuun seitsemäntenä päivänä tuli kuluneeksi tasan sata vuotta Fordin T-mallin tuotantolinjan pyörähtämisestä käyntiin ensimmäistä kertaa. Joka tapauksessa, hienokuntoisesta Velorexista saa pulittaa 7?000 euroa. Electric Defender vetää matkustajavaunuja luonto- ja ympäristöaiheisessa Eden Project -vierailukohteessa, ja ajoneuvoja otetaan käyttöön kaikkiaan kuusi. Ja edullisiksi suunniteltujen, nopeasti valmistettujen T-mallien myötä monella Fordin kilpailijalla olikin kana kynittävänä vanhan Henryn kanssa: vuoteen 1918 mennessä puolet kaikista Yhdysvaltain teillä huristelevista autoista oli T-mallin Fordeja. Päästöistä puheen ollen, sähkökäyttöinen ja sikäli teoreettisesti nollapäästöinen Defender on otettu käyttöön Iso-Britannian Cornwallissa. Seuraaja ei ole tuotannon lopettamiseen mennessä vielä valmis, joten Land Roverin mallistossa tullee olemaan hetkellinen tyhjiö Defenderin kohdalla. 100 vuotta liukuhihnaa Sanailemme useimmiten hivenen nuoremmista auto klassikoista, mutta tästä autohistorian merkkipaalusta on syytä mainita. Osa museon näyttelyesineistä on ostettavissa, ja luokiteltu kunnon mukaan; osa on rehellisesti restaurointiprojekteja, siinä missä toiset puolestaan virheettömiä. Fordilla oli helmikuusta 1914 lähtien myös kirjaimellisesti käytössään mekaaninen liukuhihnatuotanto, joka kutisti auton valmistamiseen kuluvan ajan ensin päi- västä pariin tuntiin, lopuksi vain 93 minuuttiin. Jokainen linjalla etenevä, pikkuhiljaa valmistuva Model T -yksilö kasattiin 84 erilaisen etapin myötä, ja jokaisella työntekijällä oli vain se yksi ainoa pyhitetty työtehtävä. Sähkö-Defenderin toimintasäde on noin 50 mailia, ja akkukesto noin kahdeksan tuntia maastoajoa. Vuonna 1948 esiteltyyn perusmalliin pohjautuva Defender on uudistettu vuosien varrella monesti, ja sen voimanlähteitä on päivitetty useaan otteeseen, mutta viimeisimpiä päästönormeja malli ei tule enää millään ilveellä täyttämään
Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta KUVAT: EAMA 20-mailinen Herald kaupaksi Englantilainen East Anglia Motor Auctions on hiljattain huutokaupannut vain 20 mailia ajetun vuoden 1961 mallisen Triumph Heraldin. Hinta kerrotaan vain tiedustellessa.. Ex-TWR XJS tarjolla KUVAT: JD CLASSICS Doningtonin ja Goodwoodin klassikkotapahtumissakin esitelty vuoden 1984 Jaguar XJS TWR Group A -kilpa-auto on tullut myyntiin JD Classics-nimiselle spesialistille. Tämän jälkeen auto on herätetty takaisin käyttöön vuonna 2004, jonka jälkeen sitä on ajatettu näytösluontoisesti. Alkuperäinen ostaja-lady ei vain koskaan käyttänyt tilaamaansa autoa, vaan sen sijaan alkuperäinen myyjäliike Kings Lynnistä myöhemmin osti auton takaisin ja laittoi säilytyk- seen sisätilojen lämpöön. 52 vuotta vanhan Triumphin hinta nousi 13?500 puntaan, eli noin 15?900 euroon. Tom Walkinshaw Racingin alunperin valmistelemaa, 5,3-litraisella V12:lla varustettua kilpuria ovat aikoinaan ajaneet itse Tom Walkinshaw’n lisäksi muunmuassa Win Percy, Arwin Hahne ja Martin Brundle, ja kilpauransa jälkeen Jaguar on restauroitu kertaal12 07/13 leen vuonna 1989 ennen näytteillelaittamista. Tosin verrattuna viime kuussa Yhdysvalloissa huutokaupatun Chevrolet-liikkeen ajamattomiin kokoelmiin, jotka olivat viettäneet vuosikymmeniä ulkotiloissa ruostumassa, näiden brittiautojen hankkijat pääsevät varmastikin vähällä vaivalla. Samalta myyjäliikkeeltä huutokaupattiin myös kaksi miltei ajamatonta Triumph Dolomiteä, vuosimallin 1977 1500HL 69 mailia mittarissaan sekä 1979-mallinen, 80-mailinen 1500SE, ja nekin tarvinnevat kunnollista käyttöönottohuoltoa ja kunnostusta. Runkonumeroltaan 005 olevan TWRXJS:n kerrotaan olevan ehdottoman autenttinen joka suhteessa, ja tämänhetkiseltä varustukseltaan se vastaa kilpakäyttöä. Pientä säilömisestä tullutta patinaa on tullut pintaan, ja varmastikin täydellinen entistäminen täytyy tehdä kaikkia tiivisteitäkin ajatellen, mutta käytännössä auto on niin hyvä kuin 52-vuotias ajamaton Herald vain voi olla
Pysäköinti on ilmainen mutta sisäänpääsy maksaa 5 €. www.vanhatkoneet.fi Lisätiedot: Lauri Lankinen puh. Opastus alueelle valtatie 25:ltä. 0400 761 808. Alfa Romeo Alfetta 1800 ´77 • Fiat 1100 Van ´63 • Ford Escort Mk1 Van ´70 • autoilun ajankuvaa • www.klas sikot.fi • 07/13 • Hinta 8,50 € Matkalla täydellisyyteen Pekka Äijön tunnollisesti entisöimä Opel Manta ´71 Opel Manta 1900 ´71 • Porsche 911 Carrera 6 414883 684808 • Volvo Amazon ´67 13007 368480-1307 • PAL VKO 2013-49 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND RS ´73 & 911 T/R ´68 • Saab Sonett ´68 Lataa Klassikot App Storesta QR-koodilla KLASSIKOT NYT MYÖS IPADISSA. Muun tavaran myynnistä on sovittava etukäteen. Mobilismiin ja motorismiin liittyvän tavaran myyjät ovat tervetulleita. Parkkihalliin mahtuu yli 2,5 metriä korkea auto. 07/13 Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi Van ´63 + Ford Escort Mk1 Van ´70 Tankki täyteen Nostalgisten bensapumppujen kokoe lma Hintaviidakossa Tuleva klassikko Viheltävä 80-luku asiaa harrasteauton vakuuttamisesta Perinteitä ja veekasin murinaa kun turboahdin tuli perheautoon RAUTAISTA LUETTAVAA! Isänpäivänä sunnuntaina 10 päivä marraskuuta 2013 Lohjalla Citymarketin parkkihallissa Ojamonharjuntie 61, 06200 Lohja klo 9.00 – 15.00. Mainiot monikäyttöautot Fiat 1100 Jokaisella autolla on tarina. Myyjät pääsevät sisään lauantaina klo 18.00 jälkeen ja sunnuntaina klo 7.00. Ruutu on kooltaan 3m x 5m ja maksaa 20 €
Rajalta haettu Opel Manta 1900 ´71 Pekka Äijö intoutui toteuttamaan nuoruuden haavettaan oranssista Opel Mantasta myyntiilmoituksen innoittamana. Hiukan ensivaikutelmaa työläämmäksi osoittautuneessa projektissa museotarkastus oli vain välietappi ja Opelia parannellaan edelleen. 14 07/13
Helsinki 07/13 15
ti valmiiksi, sillä aina vanhasta autosta löytyy parannettavaa. Syykin auton myyntiin oli järkeenkäypä, sillä harrastekalustoon kuuluneen coupekorisen C-Kadetin ja hiljattain hankitun Commodoren vuoksi oli jotain laitettava vaihteeksi kiertoon. Lauantai oli hiljainen, oli aikaa roikkua netissä ja olin jo pitkään ajatellut 16 07/13 että joku vanha auto olisi kiva”, hän muistelee. Manta oli joskus lipsahtanut penkkaankin ja etupään peltikorjaukset oli toteutettu peltiä pellin päälle -menetelmin, eivätkä auton mukana irrallisena tulleet sisälokarit mahtuneet enää paikoilleen. Vaikka Manta syksyllä 2008 museorekisteriin pääsikin, ei se omistajansa mukaan taida tulla koskaan lopullises- Ruudulle auennut kuva oranssista A-Mantasta säväytti kauneudellaan, eikä myyjän hintapyyntökään ollut pielessä. Kun varaosapäällikkönä toimiva ja ulkomuististaan Mantan varaosanumeroita heitellyt Suutarinen esitteli autoa, saattoi vakuuttua että ainakin myyjä oli perillä kaupan kohteesta. Ruudulle auennut kuva oranssista A-Mantasta säväytti kauneudellaan, eikä myyjän hintapyyntökään autosta ollut pielessä. Tullakseen vaikuttuneeksi on oltava oikein tavoin virittäytynyt, mieleltään avoin ja vaikuttuneeksi tulemistaan voi vielä vauhdittaa hakeutumalla sopivan aiheen liepeille. ”Se oli ensimmäinen viikonloppu kesän jälkeen kun piti mennä töihin. Helsinkiläiselle Pekka Äijölle kesken työpäivän netin myynti-ilmoitusten joukosta bongattu oranssi Manta poisti kertaheitolla vapaa-ajan ongelmat pitkäksi aikaa, ja ensivaikutelmaa monin paikoin heikommaksi osoittautunut aihio teetti sekä puuhaa että varaosametsästystä paljon ostohetkellä luultua enemmän. Koeajon aikana Suutariselle tulleet kyselyt myytävästä Mantasta saivat Pekan olettamaan että tinkivara hinnassa lienee olematon, jos kotimatkaa mielisi Opelilla tehdä. Pelkkä menolippu Taideyliopiston Teatterikorkeakoululla vahtimestarina toimivan Pekka Äijön ja Mantan tiet kohtasivat elokuussa 2007, kuten nykyisin usein tapana on, netin myyntipalstoilla. Autoa ei oltu koskaan kokonaan ylimaalattu, mutta paikkamaalauksia ja lommoja löytyi korin joka kolkalta. Opel Manta 1900 Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine E nsivaikutelman voi tehdä vain kerran. ”Jälkeenpäin olen kyllä ajatellut, että nykyisillä tiedoillani en ehkä enää tätä autoa ostaisikaan”, Pekka toteaa ja jatkaa: ”Se oli tavallaan tämän auton pelastus, sillä se oli siinä iässä ja kunnoltaan niillä rajoilla, että se joko ajetaan loppuun tai sitten sille tehdään jotain isompaa.” Toiminut suojaus Aika pian Mantan ostamisen jälkeen se purettiin parempaan tarkasteluun. Siksi olisi tärkeää, että esille nousisivat ne vaikutelman tekijän parhaat puolet. Auto toimi tekniikaltaan ja vaikka yleiskunnossa jo vuodet näkyivätkin, eivät kosmeettiset pikkuseikat haitanneet kauppojen syntyä. ”Sinä syksynä kun tätä ryhdyttiin purkamaan elettiin kyllä jännittäviä. Konehuoneessa oli akun ympärille jouduttu joskus tekemään hitsauksia, mutta muilta osin se oli toistaiseksi peltisepiltä säästynyt. Heti seuraavana oli tiedusteltava vaimon mielipidettä ja sähköpostiin lähetetty kuva autosta toimi kuten pitikin, sillä vastausviesti oli selkeä: juu osta, hieno auto. ”Meidän kakkosautonamme toiminut Nissan Micra oli juuri myyty sopivasti pois, joten oli olevinaan irtorahaa ja laskin, että micrarahat riittäisivät Mantaan ja jäisi vielä muutama satanen korjauksiinkin.” Niinpä Pekka löysi itsensä samoin tein soittamasta myyjälle Joensuuhun kyselläkseen autosta lisää, eikä tunnin puhelu asiansa tuntevan myyjän kanssa ainakaan hillinnyt intoa. Viimeisenä oli vielä järjestettävä työkaveri paikkaamaan seuraavaa työvuoroa, sillä Pekan tie vei aamulla lähtevän Pendolinon matkassa kohti Joensuuta, jossa vastassa oli autoaan kaupitellut Heikki Suutarinen. Nyt kuutisen vuotta autoa parannellessa ovat kesät menneet työn tuloksista nauttien. Manta vastasi aika tarkalleen myyjän kuvailuja ja Pekalle oli ensinäkemältä varsin selvää, että Opel tulisi hetkeä myöhemmin vaihtamaan omistajaa
Toinen takakaarista vaihdettiin kokonaan, toinen vain 30 sentin matkalta. Lattiat olivat säilyneet hienosti massauksen ansiosta, mutta molemmissa helmoissa seissyt vesi oli löytänyt tiensä ulos ja niihin oli tehtävä pienet paikat. Mantan penkkejä on tarjolla vähemmän kuin arvaisikaan, mutta tuurilla löytyi hetken päästä Laihialta moottoriton ja ruosteensyö07/13 17. Pekka tunnustaa niiden olevan paremmat istua, mutta kun museorekisteröinti oli tavoitteena, oli etsittävä alkuperäisiä vastaavat. Perimätiedon ja auton mukana tulleiden kuittien perusteella moottoriin olisi viimeksi vuonna 1999 tehty remontti, jonka laajuudesta Pekka heittää omat arvauksensa: ”Sen hinnasta päätellen aika lailla täydellistä koneremonttia on tehty ja tuo konehan tässä pelittää hienosti.” Remontissa punaiseksi maalattu moottori palautettiin kuitenkin alkuperäishenkeen sopivan mustaksi. Tammikuussa 2008 Mantan pintaan ruiskutetusta sävystä ei ollut epäselvyyttä: ”Alkuperäinen oranssi on paras väri tähän autoon: siihen sopii sekä kromiosat että mustat raidat niin hyvin”, Pekka perustelee. Moottori oli maalauksen ajan pois paikoiltaan, mutta korjaamaan ei ehjää lähdetty. Mantan maalauksen otti hoitaakseen Pekan velipoika Matti Äijö, joka luotsaa Sata Pinta -automaalaamoaan Porissa. Mantan etupyöräaukoista kaavittiin kilokaupalla hiekkaa sekä muutaman syksyn lehdet, joista alimmat jo kompostoituivat. hetkiä, kun ei tiedetty mitä siitä paljastuu”, muistelee Pekka ja jatkaa: ”Kun olin tähän tarkemmin tutustunut, oli todettava ettei tämä ihan niin hyvä ollutkaan kuin olin kuvitellut.” Paljastui autosta hyviäkin seikkoja. AKAAN Verhoomo toteutti Mantan sisustukseen uuden lattiamaton, uuden kattoverhoilun sekä etupenkkien korjaukset. Uuden pellin pinta-ala korissa jäi lopulta varsin pieneksi. Vaikka etulokasuojat olivat takareunastaan ruostuneet alhaalta ylös asti, ei sisäpuolisissa rakenteissa ollut mainittavia vaurioita. Ensimmäisten omistajien autoon teettämät ruosteenestokäsittelyt olivat suojanneet rakenteita kohtuullisen hyvin. Penkit vara-autosta Sisustuksen isoimpina puutteina olivat kadonneet etupenkit, jotka oli korvattu B-Mantan Recaroilla
Menisi sataakahta kymppiä pitkät matkat.” mä, mutta penkillinen Manta, joka oli valmiiksi purettu. Myyjä halusi koko autosta 250 euroa eikä suostunut myymään pelkkiä penkkejä, vaikka Pekka tarjosi niistä parisataa. Alkujaan vain yhdellä peilillä varusteltu Manta sai rompepäiviltä löytyneet uustuotantopeilit molempiin oviinsa ihan perustellusta syystä: ”Totesin että Helsingin liikenteessä ja kehäteillä ajellessa tämä on järjettömän vaarallinen, kun ei pysty vaihtamaan kaistaa. Uutispallot Kotitallissa Mantaan ripusteltiin tiivisteet, ovipahvit sekä hattuhyllylle Huuto.netistä löytyneet pallokai- uttimet, jotka myyjä kertoi uutena asennetun juurikin A-Mantaan. ”Uutisia niistä on hyvä kuunnella, muuta ei”, Pekka tiivistää Blaukkarien äänimaisemaa. NETISTÄ löytyneet Blaupunktpallokaiuttimet viimeistelevät sisustuksen. Varaosa-autoa noutaessa myyjä tiputti omatoimisesti hinnan kahteensataan, sillä osakasasta oli mittaristo kadonnut jäljettömiin. Kun valot iltamyöhällä viimein pelasivat, ajoi Pekka tyhjäkäyntinsä hukanneen ja oudon paksusti savuttavan Mantan kotitalliin, jossa myöhemmin selvisi syykin savutukseen. Taakse ei näe kun paksu takatolppa peittää vaikka täysperärekan taakseen.” Takapuskuriksi löytyi hyvä käytetty ja etupäähän vanhaa varastoa oleva alkuperäisosa Hartolasta Opel-osiin erikoistuneelta Raimo Asikaiselta. Koneen takaisinlaiton yhteydessä olivat sähköisen ryypyn johdot vaihtaneet paikkaa rikastavin seurauksin. Kaupan päälle tuli vielä ostohintaakin arvokkaampi muovikassillinen uusia Mantan osia, joista muun muassa raidetangonpäät, alapallonivelet ja etupyöränlaakerit tulivat kaikki tarpeeseen. Puolenpäivän aikoihin alkoi maalauksen tieltä irrotettujen ajovalojen asentelu paikoilleen, ja aikomus oli olla hetkeä myöhemmin jo tien päällä. Auton mukana tulleesta repaleisesta lattiamatosta saatiin kaavat uuden ompeluun, ja samaa metodia käytettiin myös kattoverhoilun kohdalla. Verhoomon sulkeuduttua auto työnnettiin pihalle ja asennus vain jatkui, sillä millään ei valoja tullut Mantan joka kulmaan yhtä aikaa. Kun peltityöt ja maalaus oli tehty, siirtyi Manta trailerikyydillä Akaan Verhoomoon, jossa etupenkit saivat uudet kankaat. 18 07/13 autoon vain lamput paikoilleen, jotta sen saattoi ajaa omin voimin Helsinkiin. Pyöränkaarien koristelistoista yksi kelpasi käyttöön, kaksi käyttämätöntä löytyi Pornaisista Opel-harrastajan varastoista ja yksi uusi oli tilattava. Opel Manta 1900 ”Tämä on kiva ajella maantiellä, menee mukavasti ja voimaa riittää. Tarrakilvet mukanaan Pekka matkasi Toijalaan asentaakseen TILAVASSA takaluukussa matkaa Pekka Äijön 50-vuotislahjaksi saama työkalupakki. HUUTO
”En ollut ennen ollut museotarkastuksessa. ”Ainahan sitä yrittää paremmaksi saada, jokaisen huonon osan tilalle uusi, jos vain löytyy”, omistaja tiivistää filosofiaansa. Takana jäykkä akseli pitkittäisin tukivarsin, kierrejouset, Panhard -tanko, kallistuksenvakaaja, rumpujarrut 06 Kori 2-ovinen itsekantava kokoteräskori 07 Mitat Pituus 429, leveys 163, korkeus 136, akseliväli 243 cm. Olin epävarma vielä mennessä, mutta yksi tarkastajista ilmoitti omistaneensa samanlaisen seitsemän vuotta ja toinen kertoi olleensa Opel-korjaamolla 18 vuotta silloin kun näitä Mantoja vielä korjattiin.” Keskimäärin 3?500–4?000 kilometriä kesässä Äijön perhettä palvellut Opel on toiminut hyvin, mutta kerran se oli jättää matkalaiset tielle. Paino 950 kg AUTON mukana tulleiden kuittien perustella moottoriin oli vuonna 1999 tehty mittava remontti ja silloin se oli maalattu punaiseksi. Ehjää ei ole sen koommin korjattu vaan moottori kävi pois paikoiltaan vain maalausta varten. Museotarkastukseen Pekka ajeli Mantansa lokakuussa 2008. Hammastankoohjaus on tarkka ja ajotuntuma jämäköityi, kun Pekka uusi ohjausakselin laakerit. 01 Merkki ja malli Opel Manta 1900 02 Vuosimalli 1971 03 Moottori 4-sylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Asiantuntevat tarkastajat Mantaa ei tehty vain näyttäväksi vaan myös toimivaksi. ”Tämä ohjaus tuli vähän kummalliseksi, kun tämä ei oikein palauta. 07/13 19. Ajettavuus parani heti kun alle saatiin uudet jouset ja iskarit. Takaveto 05 Alusta Edessä päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvakaaja, hammastanko-ohjaus, levyjarrut. Puristus 9,0:1. Isku 70, poraus 93 mm, tilavuus 1897 cm3. Kyllä se varmaan sieltä jäi kun jo silloin ajattelin, että vitsi tuollainen Manta olisi hieno auto.” MANTA ilmestyi myyntiin, kun Heikki Suutarisella alkoi käydä piha jo ahtaaksi. Sitä ennen se oli jotenkin yliveltto ja tunnoton ajella, en tiedä herkistyykö tämä ikinä tästä”, hän toteaa, ja lisää: ”Tämä on kyllä ihan kiva ajella maantiellä, menee mukavasti ja voimaa riittää. Muistan nuoruudesta, kun minulla oli Mosse ja naapurilla tällainen, juuri tämän värinen. Mantasta. Intohimoseksi Opel-fanaatikoksi ei Pekka Äijö tunnustaudu vuosien mittaan muuttuneensa, ja syy Mantan hankintaan oli alun perinkin varsin yksinkertainen: ”Se oli yksinkertaisesti vain se, että tämä on kaunis auto. Menisi sataakahtakymppiä pitkät matkat, mutta ei tämä mikään hiljainen enää siinä vauhdissa ole.” Kehuja saa myös taloudellisuus, sillä kovempi vauhti vie hiukan alle 8 litraa satasella, mutta alle 7 litran kulutuksiinkin Mantalla pääsee helposti. Silloin virranjakajasta seonnut ennakonsäätö kiilattiin perinteisten Opel-niksien mukaan tulitikulla paikoilleen, ja auto tuli tuolloinkin omin voimin kotiin. Nokka-akseli kannessa. Teho 90 hv/5100 rpm 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattiassa. PROJEKTISSA maalauksen otti hoitaakseen automaalaamoaan Porissa luotsaava Matti Äijö. Olin kuullut vain kauhukertomuksia – mitä jos autosta löytyy vääränlaisia ruuveja, ajattelin että mistä minä edes tiedän millaisia ruuveja tähän kuuluu. Saksassa alkuperäisosia kaupittelevasta Dr
Mantan vuonna 1970 painettu myyntiesite luettelee otsikoinnissaan 07/13 autosta kaiken tärkeimmän ja oikeassa järjestyksessä; eleganssia, suorituskykyä, viidelle. Lopputulos muodostuu väistämättä näillä ehdoilla kompromissiksi, mutta Manta käy malliesimerkistä kuinka autoteollisuudessa tarkkaan hiottu kompromissi saavuttaa sadattuhannet tyytyväiset ostajat. Auto käskijälle Tehokas äänenvaimennus, tasainen kulku ja hyvä jousitus tarjosivat nautittavuutta. O Teksti: Jan-Erik Laine 20 pel Mantan tullessa markkinoille oli pelikenttä jo tulvillaan samalla hyvällä idealla toteutettuja ja menestystuotteeksi osoittautuneita autoja: perusauton komponentit ilman yhtään eksoottista saati kallista ratkaisua, teoreettinen käyttömahdollisuus perheautona ja äärimmäisen tyylikkääksi hiottu muotoilu. Opel Manta 1900 Käskettävä pitkänokka General Motorsin vastaus perivihollisensa Fordin roppakaupalla muotoilustaan kehuja keränneelle Caprille oli vuonna 1970 esitelty sulavalinjainen Manta. Samaa tarjoaa Teille maantiellä Opel Manta.” Esitteessä painotetaan, että kaikki Mantan ominaisuudet on ajateltu viiden ihmisen kuljetustarpeita ajatellen. Turvallisuudentunteen toivat leveät vyörenkaat, tehostetut 2-piirijarrut ja varmuutta antoi raju suorituskyky ohituksissa. Teholukemat. Opel Manta on saanut nimensä manta-rauskusta. Pitkänokkaisen korin matalat linjat kertovat voimasta ja suorituskyvystä. ”Silmiähivelevän elegantti matkailuauto urheiluhenkisille. Pitkälti Asconan kanssa komponenttinsa jakanut menopeli edusti esitteessään yläluokan eleganssia. Niin voima kuin pitkillekin ajomatkoille riittävä mukavuus ja peräti 575 litran tavaratila kuljettaa koko perheen matkatavarat – ”miltei uskomattoman paljon, kun katselee autoa ulkoa”. Tässä merien mustassa kuninkaassa on alkukantaista voimaa ja sulavaa kauneutta. ”Opel Manta on sopiva käskettävä Teille, joka olette tottunut käskemään.” Käskijällä oli valittavanaan elegantin pinnan alle 1,6- tai 1,9-litrainen moottori, joista pienemmästä tarjottiin kahta viritysastetta
Kahden tehokkaimman moottorin jatkoksi sai halutessaan kolmiportaisen automaatin. 07/13 21. Olipa GM-auton omistajalla etunaan vieläpä huoltokustannuksia säästävä GM EUROSERVICE 365 -huoltotakuu, ja yksistään Suomesta löytyi yli 50 Opel-huoltopistettä. Jos Manta kiehtoi mutta uutuusmallin ostaminen jännitti, asiakasta rauhoiteltiin Suomessa vain GM-autoille myönnettävällä viiden vuoden ruosteenestotakuulla. LISÄVARUSTELISTALTA saattoi Mantaan valita kangasverhoilun sijaan mustan keinonahkaverhoilun. Alkukantaista voimaa ja sulavaa kauneutta, samaa tarjoaa Teille maantiellä Opel Manta. Viihteellistä informaatiota hänelle tarjosivat ohjauskeskuksen kierrosluku-, ampeeri- ja öljynpainemittarit. Mantan SR-versiota valotetaan vain hyvin vähän, mutta mattamusta ohjauskeskus ja häikäisemättömät ympyränmuotoiset mittarit saivat kuitenkin ”urheiluajajan viihtymään”, lupasi esite. Hyttiin tuli lisämaksusta niskatuet, kolmipistevyöt, radio ja vaikka kattoluukku, ja sai auton alle halutessaan vielä lukkoperän ja päälle vinyylikatonkin. Se lienee tarjonnut vielä tavallistakin kuumemman ajoelämyksen. SPORTTIVARUSTELLUSSA SR-Mantassa urheiluajaja viihtyi. Niinpä ei ollut mitään syytä olla vastaamatta kutsuun ja tulla kokemaan luokkaa ylempänä olevan Mantan kuuma koeajoelämys lähimmän GM-myyjän luona. ”Kierroslukumittari, ampeerimittari ja öljynpainemittari Manta SR:ssä vakiona ilmoittavat Teille SR:n sisäisestä toiminnasta.” valikoimassa olivat DIN-hevosina 68, 80 ja 90
Tallikaverina ajoi edellisvuoden mestari Vic Elford – Porschella oli tuona vuonna siis vain kaksi tehdaskilpurin statuksella kulkenutta 911:stä. Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen 22 07/13 P auli Toivonen (1929–2005) oli yksi suuria nimiä suomalaisessa ralliautoilun historiassa, nimenomaan ”Lentävien Suomalaisten” maineen alkuaikoina. Autokauppa Euroopassa oli notkahtanut, ja Porschen piti asetella suuta säkin myötäisesti – R-projekti jäisi vuoden mittaiseksi kokeiluksi, ja kaudelle 1968 tehdas luokittelisi kolmosryhmään enemmän tuotantoautomaisen kilpurin.. 911R:n rakentaminen ei ollut lainkaan tuottoisaa, ja nyt Porschen olisi valmistettava niitä peräti 500 kappaletta GT-luokituksen vaatimusten täyttämiseksi. Porsche 911 T/R ’68 vs. Se oli koripaneeleita myöden äärimmilleen kevennetty hirviö, johon tehdas oli kaiken muun kilpailuosaamisen ohella asentanut 230-hevosvoimaisen ja etäisesti Carrera 6 -kilpurin tekniikkaan perustuvan, mutta siitä poiketen edelleen alumiinilohkoisen moottorin. Vuoden 1966 Monte Carlon rallin hylkäysskandaalin voittajaksi nostama Toivonen ei ajanut enää koskaan tapahtuman jälkeen Citroënilla vaan siirtyi ensin Lancialle, ja vuoden 1968 alusta Porschelle, tehdaskuljettajaksi. Edellisvuonna Weissachin kilpaosasto oli rakentanut 24 kappaleen sarjan kevyttä ja sitäkin kautta tuulennopeaa 911R:ää. Isä-Toivosen saavutukset Citroënilla ja Minillä ovat tietysti tunnettuja, mutta 1960-luvun loppuvuosille ajoittuu myös aikakausi, jolloin ”Tiikeri” tahkosi rallipolkuja Porschen ratissa ylivoimaisella tavalla. Luokitussääntöjen muuttuessa vuoden 1968 alusta Porsche oli ongelman edessä. Unelmatestiin päätyi kaksi 911:stä, joilla on molemmilla mieletön historia. Porsche 911 Carrera RS ’73 Legendojen synty Tänä vuonna 50 vuotta täyttävä urheiluautoikoni Porsche 911 on historian menestynein yksittäinen automalli, jos mittapuuna käytetään kilpailuvoittojen määrää
Erittäin nopea T/R Uusi ralliase tulisi pohjautumaan malliston edullisimman version, 911T:n koriin, koska osa sen koripaneeleista oli tehtaalta jo valmiiksi ohuempia. Tehtaan oma kilpatalli hankki kaksi autoa, toisen Elfordille, toisen Toivoselle. Näistä jälkimmäisen runkonumero oli 11820455. Moottori ei enää nojaisi Carrera 6:sen komponentteihin, vaan rakennettaisiin katuautomallistosta löytyvän 911S:n koneen pohjalta hyvin lievin muutoksin. Rallivarusteisen 911:sen pystyisi tilamaan tehtaalta sopivia suhteita käyttäen, ja tällöin epäviralliseksi mallimerkinnäksi tulisi T/R, jossa R ei tarkoittaisi enää ”Renn”, vaan ”Rallye”. Alastaro 07/13 23
Vuonna 1972 esiteltiinkin se laite, johon kaikkia sitä ennen ja sen jälkeenkin valmistettuja 911:siä verrattiin. Fordilla oli hyvin nopeiksi viritettyjä Capreja ja BMW oli esitellyt E9-korisen 3.0 CSL:n, joita vastaan piti keksiä kilpailukykyä parantavia kikkoja. Käyttöön otettiin lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen taianomainen nimi ”Carrera”, joka oli aina ennenkin varattu vain malliston nopeimmille, eksklusiivisille ja pienimpinä erinä valmistetuille Porscheille. Takamoottoriset 911:set silittivät palkintosijoituksia sekä radalla että rallissa, ja tehtaan kilpaosaston todelliset ohjukset, prototyyppiluokan 917:t, olivat juuri korjanneet Porschelle valmistajan ensimmäiset yleiskilpailun voitot Le Mansin 24 tunnin ajoissa vuosina 1970 ja 1971. Vakioautoluokissa Porsche oli kuitenkin pikkuhiljaa helisemässä. Ensin AAW:n tyyliin BYK–10, ja myöhemmin BYK–90-rekisteritunnuksen saanut kilpuri operoi sittemmin Suomesta käsin. Lyhyen kuivan kauden jälkeen Pauli nousi kolmannelle sijalle Acropoliksella heinäkuun alussa, kolaroi ja keskeytti Jyväskylässä (tosin todennäköisesti ja tiettävästi eri autoyksilöllä) mutta voitti Castrol-Danuben ja Geneven kilpailut. Graalin malja Porsche oli 1970-luvun alussa pitelemätön autonvalmistaja kilparadoilla. Koska AAW omasi erinomaiset suhteet Porschen pääkallonpaikalle Stuttgartiin, voitiin Toivonen palkata Autolan markkinointipäälliköksi niin että samassa kaupassa AAW-Racingin talliin saatiin myös Paulin tehdaskilpuri. Ovet ja luukut tultaisiin valmistamaan ohuemmista ja kevyemmistä materiaaleista, äänieristyksestä tingittäisiin ja jopa ikkunalasit tulisivat olemaan ohuempia kuin malliston siihenastisen huipun, 911S:n tapauksessa. Ja Porschellahan keksittiin. Suomalainen AAWRacing eli tuolloin nousu- ja kukoistuskauttaan, ja mikäs oli kukoistaessa, kun taustalla toimi Porschen ja Volkswagenin maahantuojana toiminut Wihuri-konsernin Autola Oy kipparinaan Antti Aarnio-Wihuri. Porsche 911 T/R vs. Lopputuloksissa Pauli Toivonen nousi Rallin Euroopan mestariksi tuona vuonna. Koska Porsche oli aina napsinut päänahkoja tehokkaammilta kilpa-autoilta nimenomaan keveytensä ansiosta, piti uutuuden paino saada pudotettua niin alas kuin tuotantokustannusten valossa oli järkevää. Uutuus tulisi olemaan varustettu 2,7-litraiseksi kasvatetulla kuutosbokserilla, josta pitäisi saada jo siviiliversiossakin 210 hevosvoimaa. 911 Carrera RS Pauli Toivosen käyttöön tilatun, tehdaskilpurin ilmiasu on täysin alkuperäinen myös siltä osin ettei edes ylimmän tason kilpa-autoja tuolloin varustettu minkäänlaisilla turvakaarilla! 24 07/13 Ruotsin rallin voitti ei-tehdaskuljettaja Björn Waldegård, Elford kuittasi itselleen muutaman viikon kuluttua Monte Carlon voiton Pauli Toivosen korjatessa toisen sijan yhdessä Martti Tiukkasen kanssa. Jos ja kun asiakas halusi. Tulokseen oltiin äärimmäisen tyytyväisiä taatusti Stuttgartissa, mutta Toivosen saavutukset huomioitiin myös Suomessa. AAW itse ajoi sillä vuonna 1969 Monte Carlon rallin ja ylsi yleiskilpailussa sijalle 34, seuraavana vuonna BYK–90:llä ajettiin ainakin Hankiralli Toivosen toimesta, ja sitä seuraavana vuonna vielä Tunturiralli sekä Jyväskylän Suurajot Matti Johanssonin ajamana. Maaliskuussa ajettu San Remo oli Toivosen juhlaa, samoin Itä-Saksan ja Länsi-Saksan rallit. Auto jäi Suomeen pysyvästi – mutta siitä myöhemmin lisää. Lopputuloksena luokitteluun halutun mallin paino saatiin pudotettu 976 kiloon, ja se tulisi tuntemaan lisänimen RS Leichtbau
Joidenkin osien kohdalla varastot ehtyivät jo aikaisemmin, joidenkin myöhemmin. Näiden lisäksi rakennettiin 27 kappaletta luokitteluun käytettyjä autoja. Niinpä jossain vaiheessa tuotantoa – tarkkaa ajankohtaa tai järjestyksessä tuolloin ollutta runkonumeroa ei ole tiedossa – kevyet L-osat loppuivat, ja loppuihin RSL:iin alettiin asentamaan normaalipainoisia Touring-osia. Carrera RS:n suosio ylitti tehtaan arviot, mikä johti mielenkiintoiseen tilanteeseen autojen osalta. 3. 4. Niinpä markkinointiosasto otti käyttöön isot aseet: tehtaan johtajistosta ne joiden työsopimus sisälsi ylemmän segmentin työsuhdeauton, pakotettiin ottamaan itselleen Carrera RS, ja koko kentän myyntihenkilöstö koulittiin tarjoamaan Carrera RS:ää kaikille potentiaalisille 911S-asiakkaille. edes auttavilla äänieristeillä ja mukavuusvarusteilla varustetun RS:n, hän voisi tilata RS Touringin, joka painaisi noin 100 kiloa enemmän. 2. Uutta, nelosryhmään tarkoitettu 911 Carrera RS 2.7:ää piti valmistaa kevyenä versiona vähintään 500 kappaletta, eikä tehtaalla oltu lainkaan varmoja että autoja saataisiin kaupaksi sitä määrää. Ensimmäiset 500 autoa rakennettiin varmuuden maksimoimiseksi keveiksi RSL-malleiksi tehtaalla, ja jos asiakas oli sattunut raksimaan tilauskaavakkeeseen RST-mallin koodin M472, rakennettiin autot Touringeiksi tehtaan porttien ulkopuolella, siis käytännössä jälleenmyyjillä. Myyntiin Kuvat ylimmästä alkaen: 1. päivänä 1972. 911 T/R:n kone (ylh.) on peräisin S-mallista, ja varustettu vielä kaasuttimin. Auto esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä lokakuun 5. Carrera RS:n tavaratilan matto on alkuperäinen, eli istuu todella epämääräisesti. Hintaero ei ollut edes merkittävä, sillä RS maksoi 1?500 DM enemmän kuin S, ja jos asiakas halusi mukavan Touring-version lisähintaa kertyi 2500 DM, eli alle 8 prosenttia enemmän kuin aiemmassa huippumallissa. Ainulaatuinen 911 Carrera RS:ää pidetään Porschepiireissä eräänlaisena Graalin maljana. Carrera RS:n moottori oli jo Boschin polttoaineenruiskutuksella. Touringissa myös ikkunalasit olivat tavanomaista, paksumpaa lasia. Varsinkin alkupään RSL:iä pidetään tänä päivänä tästä syystä arvokkaampina, sillä ne sisältävät enemmän keveitä kilpaluokittelukomponentteja. Porsche oli tilannut vain tietyn määrän RSL:n rakentamiseen tarvittavia keveitä osia alihankkijoiltaan, joten jossain vaiheessa varastot alkoivat ehtyä. Hyvin nopeasti paljastui, että pelot myyntivaikeuksista olivat liioteltuja – koko 500 kappaleen erä oli myyty loppuun alle viikossa sen julkaisusta. 911 T/R:stä matto puuttuu täysin, koska se on rakennettu jo tehtaalla kilpailukäyttöön. Tehdas rakensi lopulta 1?590 kappaletta Carrera RS:iä, joista 1?308 oli Touringeja, 255 kappaletta Leichtbau-malleja. 911 T/R:n keulalta, niinsanotusta salakuljettajan laatikosta löytyy polttoainekäyttöinen lisälämmitin. Se oli siihen asti ja vuosia esittelynsä jälkeenkin nopein 911-malli, ja 07/13 25. Se lienee ollut tarpeen tammikuisessa Monte Carlon rallissa, ja oli toisinaan valittu lisävaruste myös aikakauden siviilikäytössä olleissa 911:ssä
”Kisaosaston johtaja on tuolloin päättänyt, että koska Leo on ollut mukana kehittämässä siipeä, niin varustetaan tämän katuautokin samalla siivellä. Näin kuljettaja pystyi keskittymään vain ajamiseen, kartturi sai raivata reitille tilaa torvella. Mitä tulee ankanpyrstöspoileriin, niin tunnusomaisuudesta puhuminen on oikeastaan vasta myöhempien aikojen tuotosta. Vuosien 1972-1973 aikana kilpaosaston tähtäin oli seuraavien vuosien tulevissa kilpaautoissa. Porsche 911 T/R vs. Ducktail-luukku oli kuplamuoviin pakattuna takapenkillä, ja auton ostaneet saivat valintansa mukaan asentaa sen itse autoon ja käydä hyväksyttämässä auton yksittäiskappaleena myöhemmin katsastuskonttorilla. ”Seuraavan vuoden IROC-näytöskisoihin rakennetut Carrera RSR:tkin varustettiin tehtaalla uutena vielä ducktaililla, ja siivet lähetettiin myöhemmin syksyllä perässä ennen kuin autot starttasivat ensimmäiseen kisaansa. ”AAW -kisatiimin toiminta siirtyi täysin Saksaan vuonna 1973, ja Leksa on sanonut viettäneensä tuohon aikaan paljon aikaa tehtaalla, ja sitä kautta oli mukana kehittämässä myös takasiipiä tehtaalle”, Juha Liukkonen kertoo. Näin kävikin käytännössä joka ikisen Carrera RS:n kanssa. Ducktail ei nimittäin ollut hyväksytty tieliikenteeseen tuohon aikaan Saksassa, ja Carrera RS:t olivat tehtaalta varustettuja tavallisella sileällä taka- luukulla. TOivosen 911 T/R on rakennettu kilpa-autoksi. Kinnusen vanha Carrera RS on kuitenkin varustettu huomattavasti tuoreemman näköisellä takasiivellä - eikä kyseessä ole jälkikäteen tehty modernisointi, vaan jotain aivan muuta. 911 Carrera RS Ankanpyrstöstä valaanpyrstöksi Porsche 911 Carrera RS 2.7:n silmiinpistävin tuntomerkki on sen moottoritilan kansi. Sen takaluukkua koristi kaikennäköisten sähköisesti nousevien nykyajan hömpötysten sijan vanha kunnon kiinteä ducktail-spoileri. Ankanpyrstöspoileri teki paluun vuonna 2013, kun Porsche julkaisi uusimmasta 911-mallista 50 Years -juhlamallin. Tavallinen luukku oli nimittäin varustettu niinkutsutulla ”ducktail-” eli ankanpyrstöspoilerilla. Siinä mielessä voidaan olettaa, että tämä on maailman ensimmäinen 911, johon on asennettu valaanpyrstöspoileri”, Liukkonen sanoo. 26 07/13. Tunkki on nopeasti saatavilla kartturin istuimen vieressä, ja äänimerkin painonappi löytyy niinikään kartturin jalkatilasta (!). Siipi on prototyyppi, ja se on asennettu autoon uutena jo tehtaalla”, Liukkonen kertoo. Haldan Tripmaster kertoo ajetun ajan, Tagin kelloilla mitataan ajat. Ankanpyrstöspoileri oli kelvollinen katukäyttöön, mutta riittämätön kilpavauhdeissa, joten tehtaalla suunniteltiin jo valaanpyrstöä muistuttavaa suurikokoista siipeä, joka tulisi myöhemmin vuoden 1974 malliseen Carrera RSR:ään. Sen kerrottiin lisäävän downforcea kovissa vauhdeissa ja sitä kautta tietysti parantavan 911:sen hieman kummallisia ajo-ominaisuuksia
Tämän auton runkonumero päättyy lukemaan 1177, mikä sijoittaa sen valmistuneeksi huhtikuussa 1973, siis reilusti puolenvälin jälkeen tuotantoajasta. Ajamme Alastaron sisäänajoväylältä Jarno Saarisen tielle, ja Juha käskee: ”Anna mennä, anna mennä nyt vaan.” Painan kaasupolkimen pohjaan ykkösellä hölkkävauhdista. Vauhtia on jo enemmän kuin tarpeeksi, mutta Juhan valmiiksi radalla pehmentämät, vuoden 1974 leimoilla olevat renkaat tarttuvat as- 911 T/R hönkii kaksilitraisen koneensa pakokaasut tuplaputkien kautta, Carrera RS:n pakosavut tulevat ulos yhden suuremman hormin kautta. Myös jarrut ovat tavalliset RSL:n jäähdytetyt levyt, ei 917-kilpurista periytyneet kuten RSR:ssä, eikä autossa ole ylimääräistä öljynjäähdytintä keulalla. Yksi niistä on siis varmasti korkannut joskus ja uusittu, muuten iskunvaimentimet ovat autoyksilön alkuperäiset”, Juha kertoo. Leksa ei kuitenkaan halunnut autoon RSR:n moottoria, sillä sille ei ollut siviiliautossa käyttöä. Moottori on 2,7-litrainen, ja siitä on jo tehtaalla kutitettu tavallisen 210 he- vosvoiman sijaan noin 235 hevosvoimaa, Juhan mukaan kuitenkaan mitään radikaalia tekemättä. Bokserikone kiertää pysäyttämättömästi punarajalle. Minun aikanani jarrut on purettu ja huollettu, navat putsattu ja rasvattu ja iskarit huollettu”, Juha kertoo. ”Tämä kyseinen auto on käynyt tehtaalla läpi muutoksen RSR:ksi, eli kuuluu niiden 55 konvertoidun auton joukkoon. viimeisen kymmenen vuoden aikana se on nostanut arvoaan hurjasti. Ulkoisesti auto on RSR, mutta teknisesti ja koriltaan RSL. Koska ensimmäinen omistaja oli tehtaan kilpakuljettaja, ei autokaan ollut aivan vakiokuntoinen. Kevyt, omapainoltaan ehkä 900-kiloinen takamoottoriohjus ei sudi eikä vikuroi vaan hyökkää eteenpäin jokaisella vaihteella. ”Voi olla että joku toinenkin auto on samanlaisen käsittelyn läpi käynyt siellä, mutta kaikilla niillä on taatusti joku erikoinen tarina takanaan. Auto vietiin kilpaosastolle, laitettiin laikkakone laulamaan, hitsattiin pullistukset kiinni, maalattiin häthätää, ja vähän huonosti kuten kilpa-autoille tehdään”, Carrera RS:n omistaja Juha Liukkonen kertoo. Auto luovutettiin Leo Kinnusen käyttöön, eräänlaisella työsuhdeauton statuksella. RSL osoittaa sen, miksi siitä on tullut legenda: se kiertää täysin pysäyttämättömästi punarajalle 7?300 r/min lukemiin, vedän vaihdevipua taakse, ja toistan saman, uudelleen punarajalle. Leksa ajoi sillä yhdeksän vuoden aikana 32?000 kilometriä, ja vahvistamattomien tietojen mukaan tämä nimenomainen yksilö olisi ollut harjoitteluautona Jyväskylän Suurajoissa sekä legendaarisessa Targa Florion kisassa tuona vuonna. Autoa ei ole entisöity mitenkään, ja sillä on ajettu vasta 60?000 kilometriä. Niissä näkyy muuten valmistusleima 4/73, paitsi yhdessä on 11/73. Kinnusen RSR:stä ei esimerkiksi vaivauduttu irrottamaan edes sivulaseja tai Carrera-kylkiteippauksia maalauksen ajaksi, vaan Juhan mukaan niissä näkyy suojateippauksen jäljet edelleen. Ääni muuttuu jossain 5?000 kierroksen lukemilla matalasta ja rintakarvoja värisyttävästä murinasta julmetuksi moukunaksi. Tehtaalla tämä on kuitenkin saanut Matterin puolikaaret toppauksineen päivineen, 80 % tasauspyörästönlukon ja Konin säädettävät iskarit. Ja kolmosella samoin. ”Edellinen omistaja ei tälle tehnyt mitään, paitsi huollatti joskus. Jumalten vankkuri Käännän virta-avainta vasemmalla kädelläni aidossa Carrera RS:ssä ja bokserikuutonen herää eloon. Painan kaasupolkimen pohjaan ykkösvaihteella, ja Carrera RS näyttää mistä sen legenda on tehty. Tunnen olevani hermostunut, sillä entisöimätön Carrera RS tällaisella historialla jotain sellaista, minkä arvoa on kenties mahdotonta määritellä. 07/13 27
Paino n, 980 kg 08 Suorituskyky Välityksistä riippuen jopa 225 km/h, kiihtyvyys 0-100 km/h n. Kapea ja sirorakenteinen alkupään 911 on samalla tavalla kliinisen helppo ajettava kuin RS. Se ei ole vaikea ajaa, ei vikuroiva eikä tem- RSL:ssä on jotain maagista. Siinä missä oranssi, pullistettu ja maskuliininen RS on entisöimätön ja täysin alkuperäisessä, kevyesti patinoitu- neessa kunnossa, on T/R täydellisesti entisöity viimeistä piirtoa myöden. peramenttinen. Tavallisissa nopeuksissa ohjaus on todella herkkä, ja kovissa vauhdeissa ohjauspyörä hakisi hieman keulan kiertäessä pituusakselin ympäri. Auto muodistettin vastaamaan vuoden ’74 tai uudempia ”ruttupuskuri”-malleja, ja auton tehtaan rallihistoria häivytettiin näkymättömiin. Auto päätyi lopulta neljäntoista eri omistajan kautta historic-rallipiireissä tunnettujen Jukka ja Ville Silvastin talliin, jossa se odotti päätymistään uudelleen ralliautoksi. Kontekstista, autoyksilön historiasta ja sen runkonumeron tuomasta taiasta irrotettuna T/R tuntuu vain tavalliselta, joskin mukavan nopealta vanhalta 911:lta. Kilpa-auto on tietysti kevyt ja varhaisen 911:n tapaan erittäin herkkä ajettava. 1970-luvulla 01 Merkki ja malli Porsche 911 T/R 02 Vuosimalli 1968 03 Moottori Kuusisylinterinen, ilmajäähdytteinen bokserimoottori takana pitkittäin. Mittava entisöinti suoritettiin Duel Motorsportilla Hollannin Heerhugowaardissa. Tehdaskilpuri Pauli Toivosen 911 T/R on sekin ainutlaatuinen yksilö. Iskutilavuus 1991 cm3, Weber-kaasuttimet, sylinterimitat 80x66mm, puristussuhde 9.8:1, suurin teho 160 hv/6600 rpm, vääntömomentti 178Nm/5200rmin 04 Voimansiirto Viisivaihteinen manuaali vaihteisto, valitsin lattialla, kuiva yksilevykytkin, takaveto, tasauspyörästön lukko 05 Alusta Edessä ja takana vääntösauva jousitus pitkittäistukivarsilla, kaasuiskunvaimentimet, kallistuksenvakaajat 06 Kori Kaksiovinen teräskori 07 Mitat Pituus 416, leveys 161, korkeus 132, akseliväli 221 cm. Se ei ole vaikea ajaa, ei vikuroiva eikä temperamenttinen. Ehkä jopa puolessa miljoonassa. 911 T/R edustaa yksilönä täysin erilaista ajattelutapaa kuin Carrera RS. Auton alkuperäinen moottori oli vuosikymmenten saatossa kadonnut, mutta siihen onnistuttiin löytämään alkuperäisen kaltainen moottori – ja jonka sarjanumero heitti vain yhdellä numerolla tämän auton alkuperäisestä. Palaamme ajan myötä takaisin varikolle. Se on ajettavuudeltaan saksalaisen laskelmoiva, hurjan tunnokas, mutta vetäisee kierrosten noustessa silti takataskustaan sellaisen kortin, että kauniin loppukesän päivä jää mieleen ehkä ikuisesti. RSL:ssä on jotain maagista. Porsche 911 T/R vs. Tästä syystä ajan korostetun varovasti, vaikka pari kertaa annankin T/R:lle reilummin bensiinin ja ilman seosta kuullakseni miltä se kuulostaa. Näin kevennettynä ehkä 900-kiloiseksi laihdutettu RSL kiihtyy sataseen todennäköisesti viidessä sekunnissa, mikä on vuonna 1973 ollut uskomaton aika, silloisten superautojen ehdotonta aatelia. 7 s 09 Valmistusmäärä 25 kpl 28 07/13 auto vähitellen taantui alkuperäisestä asustaan ja sille tapahtui kuten monelle kauniille, varhaiselle peltipuskuri-911:lle. Kuten kaikki tehdaskilpuritkin tuohon aikaan, oli tämäkin Porsche 911 rakennettu lopulta osista, joita tehdas tuotti muutenkin satoja tai tuhansia kappaleita vuosittain.. Tässä vaiheessa autosta sai vihiä Porschen maahantuojan toimitusjohtaja Riccardo Bernard, joka neuvotteli auton kaupan itselleen. 911 Carrera RS valttiin sellaisella innolla, ettei mutkatien ajaminen omalla uskallustasollani ole mikään ongelma. Nopeassa kaarreajossa on muistettava, että pidon rajalla tapahtuva kaasun nosto aiheuttaisi tässä tapauksessa varmuudella vahingon, jonka loppusumma laskettaisiin sadoissatuhansissa euroissa. Kaksi ketjukäyttöistä kansien yläpuolista nokkaakselia
Toinen on vain 25 kappaleen sarjana valmistettu täysiverinen tehdaskilpuri, jolla nimenomaisella yksilöllä on noustu suomalaisvoimin rallin EMtaistelun voittoon – ja siis maailman- mestaruudesta ei vielä tuolloin edes ajettu. 900 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus yli 240 km/h, kiihtyvyys 0-100 km/h n. 01 Merkki ja malli Porsche 911 Carrera RS 2.7 02 Vuosimalli 1973 03 Moottori Kuusisylinterinen, ilma jäähdytteinen bokserimoottori takana pitkittäin. Niiden Suomi-historia tekee niistä sen luokan arvoesineitä, että niiden säilymiselle kotimaisessa omistuksessa täytyy jokaisen nostaa hattua, ja ehkä hieman myös kumartaa. Pilkuntarkasti entisöity kilpuri on siinä asussa, jossa se on saattanut hetken viivähtää tehtaalta noutamisen ja Monte Carloon saapumisen välillä, mutta tietenkään alkuperäisten rallikuhinoiden patinaa siinä ei ole. 260 Nm 04 Voimansiirto Viisivaihteinen manuaali vaihteisto, valitsin lattialla, kuiva yksilevykytkin, takaveto, tasauspyörästön lukko 05 Alusta Edessä ja takana vääntösauva jousitus pitkittäistukivarsilla, kaasuiskunvaimentimet, kallistuksenvakaajat 06 Kori Kaksiovinen teräskori 07 Mitat Pituus 422, leveys 177, korkeus 132, akseliväli 227 cm. Etuakselin takaa löytyvä ”smuggler’s box”, salakuljettajan laatikko oli täytetty Ebersprächerin polttoainekäyttöisellä lisälämmittimellä. 5 s 09 Valmistusmäärä 1590 kpl (Carrera RS), Kaksi kotimaisenjoista autourheiluhistorian kpl (Carrera RSL), kannalta255 kenties merkittävintä ja joista arvokkainta Porschea, samaan aikaan 55 (Carrera RSR) Alastaron moottoriradalla. Kahden 911:sen tarrat kertovat kieltään niiden historiasta. Paino n. Oranssi Carrera RS puolestaan on jokaisen Porsche-fanaatikon ehdottomiin unelmiin kuuluva – se on niin kovan luokan klassikkoauto, että sillä avautuvat ovet kaikkiin maailman hienoimpiinkin arvoautotapahtumiin. Kaksi ketjukäyttöistä kansien ylä puolista nokka-akselia. Rahassa näiden autojen arvoa on mahdoton määritellä, eikä sille ehkä ole tarvettakaan. parempaa päivää voisi 07/13 29. Sarjatuotantokori, sarjatuotantomoottori ja sarjatuotantojarrut – olennaisimmat erot löytyivät alustasta, sillä auto oli varustettu sekä edessä että takana kunnon pohjapanssareilla, sekä joistain kilpakäyttöön tarkoitetuista komponenteista kuten 100 litran polttoainesäiliöstä, 900 watin laturista sekä kartanlukuvaloista. Unelmapäivä Kahden tämän luokan Porschen ajaminen saman päivän aikana on kokemus, joka ei kovin monelle avaudu. Isku tilavuus 2687 cm3, Boschin mekaaninen polttoaineensuihkutus, sylinterimitat 90x70,4mm, suurin teho n. Entisöityjä autoja saa rahalla, mutta entisöimättömän ja säilyneen metsästäminen on usein paljon vaikeampaa, ja tänä päivänä jopa kalliimpaa. Ei ehkä § kuvitella. Eikä auton arvoa myöskään alenna se, että kyseinen yksilö on rakennettu tehtaan kilpaosastolla suurelta osin prototyyppiosilla. Tämän yksilön arvoa nostaa entisestään se, että sillä on ajettu vain reilut 60?000 kilometriä, ja auto on lähes täysin alkuperäinen ja entisöimätön, vain kevyttä ylläpitohuoltoa elämänsä aikana saanut säilymä. 235 hv, vääntömomentti n. Carrera RS:n ohjaamo tarkoituksenmukainen, karu mutta 911:lle tyypillinen
Ihan vieras ei entisöintikohde ollut, sillä auton huolloista hän oli vastannut jo vuodesta 1972. 30 07/13. Palkittu Pikkujätti Ford Escort 300 AV Van´70 Antero Hautaketo entisöi veljeään 22 vuotta palvelleen paketti-Escortin
Edsevö 07/13 31
Tämä merkitsee taloudellista tehoa vielä vuosienkin kuluttua. Escortin eri versioita kyettiin markkinoimaan samaan aikaan hyvin eri kuluttajaryhmille: rahoistaan tarkka ostaja sai pienimoottorisen niukan perusauton ja kun varustelutasosta kertovia kirjaimia lisättiin, kasvoi mukavuus Escortin kyydissä. Nämä muuttavat jokaisen bensiinipisaran puhtaaksi hyödyksi. Tämä kertoo huolellisesta suunnittelusta ja luotettavuudesta.” Vuonna 1972 veljensä autohuollot vastuulleen ottanut Antero Hautaketo voi sanoa tuntevansa tämän Escortin varsin hyvin. Escort-moottori onkin suosittu kilpa-autoilijoiden keskuudessa. Tehoakin oli enemmän, 53 väsymätöntä hevosvoimaa ja mukavuus oli suoraan henkilöautosta. ”Insinöörimme puhuvat cross-flowsylinterinkannesta, mäntiin upotetusta palotilasta ja viidellä runkolaakerilla tuetusta kampiakselista. Kurssi loppui kuitenkin kesken ja tereet päällisiin ompeli Gamituote Oy. Mainonnassa vedottiin usein ensin taloudellisuuteen, laatuun ja muihin järkiseikkoihin, mutta lähes poikkeuksetta tuotiin tavalla tai toisella esille saavutukset kilvanajoissa. Ford Escort 300 AV Van Tikkaukset istuinpäällisiin tehtiin työväenopiston verhoilukurssilla. Näiden perusteella moni pienyrittäjä valitsikin kuljetustarpeeseensa Escort Vanin. Rallimallit saivatkin huomiosta usein valtaosan ja niiden menestyksen siivittämänä päästiin solmimaan perusmalleistakin varmasti lukemattomia kauppoja. Yksi heistä oli Urjalan asemalla kauppaansa pitänyt kauppias Aarne O. Ja se otetaan ulos kevyesti ja värinättömästi. Poikkeusta ei tee edes sympaattisen koruton pakettiauto, jonka esite lähtökohtaisesti keskittyy vain järkiseikkoihin. Vaan eipä se ollut kalliskaan, sillä ei se ollut niin suuri, varsinkaan ulkomitoiltaan. Tärkeimpiä seikkoja oli vakuuttaa, ettei auton pakettiversio olisi hiukkaakaan epämukavampi kuin sen henkilömalli.. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 32 07/13 F ord Anglian seuraajaksi tammikuussa 1968 esitelty Escort muodostui menestystarinaksi, sillä lopulta aika tavanomaisiin ratkaisuihin pohjautuva perusauto taipui luontevasti moneen käyttötarkoitukseen. Pikkujätiksi mainitun pakueskon pellin alta löytyi parasta nykyaikaa ja taloudellista tehoa. Escortia ei lähtökohtaisesti ollut suunniteltu ylivoimaiseksi aihioksi ralliin, mutta ylivoimaista oli se, miten tehokkaasti yhden ainoan kilpailun, vuoden 1970 Lontoo–Meksiko-rallin Hannu Mikkolan ajamaa voittoa käytettiin Escortin vauhtimallien markkinoinnissa. Kahden kuution kuormatilan kerrottiin tekevän siitä tilavamman, mutta tilavamman kuin mikä, sitä ei esite kerro. Se ei esitteensä mukaan ollut tehoton, epämukava tai niin pieni, kuten jotkin huokeammat pakettiautot. Oikea pikkujätti Paketti-Escort on järkevä auto. Halme, jonka uutena ostama ´70 Escort Van löytyy nykyisin Antero Hautakedolta palkitun korkeatasoisesti entisöitynä
Kuusikankainen, kuten pakuihin tuolloin vaadittiin. Kauppias Halme rekisteröi autonsa liikenteeseen heinäkuun viimeisenä päivänä. Pienyrittäjän uskottiin kuitenkin perustelevan hankintansa järkiseikoin, ja kun vakuuttuneisuus mukavuustekijöistä oli saavutettu, perusteltiin hankinta taloudellisesti. Tämän kokoiset kuljetukset Van otti avosylin vastaan, sillä koko takaseinä oli yhtä pariovea. Kestävyys sekä helppo ja edullinen huollettavuus olivat seikkoja, joilla perusteltiin Escort Vanin hyvää jälleenmyyntiarvoa joka teki siitä taloudellisestikin turvallisen investoinnin. Vaikka sillä arvattavasti liikkeen kuljetuksia hoidettiinkin, ei auton kylkiin ilmestynyt minkäänlaisia mainoksia, vaan ainoa informaatio muille tielläliikkujille olivat tuolloin pakettiautoille pakolliset painonumerot kuskin etulokarissa sekä 80 kilometrin tuntinopeusrajoituksesta kertova iso keltainen tarra takaovessa. Kauppiaan valinta Antero Hautakedolle Escort Van on läpikotaisin tuttu ajopeli. tely, josta on säilynyt todistuslipuke auton dokumenteissa. Lämmityslaite taittoi pakkasen, raitisilmapuhallus vilvoitti helteillä, istuimet olivat mukavat ja mittaristo sekä hallintalaitteet selkeitä. Ajoltaan Escort Van oli henkilöautomaisen herkkä, täsmällinen ja tottelevainen ja erityisen hyvää siinä olivat vaihteisto sekä hammastanko-ohjaus. Siinä vakuutetaan, että auton kaikki kotelotilat, palkit ja peltiliitokset on suojattu tieteellisesti tutkitun ML-menetelmän mukaisesti, sekä painotetaan ettei näin suojattua autoa tulisi koskaan pestä yli 45-asteisella vedellä, saati höyryllä. Matkassa kulkee alkuperäinen India Super -vararengas. Tuolloin 24 tuhatta kilometriä ajetun Escortin huollot otti hoitaakseen pari vuotta nuorempi veli Antero, jolle autojen huoltoon pätevyys oli peräisin jo ammattikoulusta: ”Minä olen yleensä ne huollot aina tehnyt, ja voin kyllä sanoa että tunnen tämän auton aika hyvin.” Huoltohistoria Escortissa onkin varsin aukoton, sillä aika tarkalleen 2?500 kilometrin välein on sen moottorista vaihdettu öljyt ja joka toinen kerta on paikoilleen kierretty uusi suodatin. Ford Escort Vanin vakuuteltiin aloittavan taloudelliset kuljetukset jo hankintahinnasta ja ensimmäisistä kilometreistä alkaen. Ruostesuojauskäsittely oli ohjeiden mukaisesti käyty puolivuosittain Vihannolla jälkitarkastamassa, mutta muilta osin oli ensimmäiset huollot uskottu Urjalassa toimineen TB-huolto Kalervo Vaittisen tehtäväksi. Huokeita vuosia oli luvassa, sillä moottori käytti polttoaineen tarkoin, ei pisaraakaan yli kuljetustarpeen. Oletettavaa on, että pakueskon markkinointia suunniteltaessa on kohderyhmäksi ajateltu pienyrittäjät, jotka itse hoitelevat valtaosan kuljetuksistaan. Yrittäjän kuljetustarpeen piti mahtuman pariin kuutioon eikä saanut painaa yli 340 kiloa. Urjalan asemalla toimineelle kauppiaalle vuonna 1970 myyty yksilö oli tiettävästi ostettu Loimaalta Auto- ja Koneliike K. Pari vuotta ehti Escort kauppiasta palvelemaan, kunnes se kulkeutui Vaasan Fordliikkeeseen ilmeisesti vaihdokkina, ja sieltä sen ajokikseen poimi Evijärvellä kotitilaansa viljellyt Pentti Hautaketo. 07/13 33. Tärkeimpiä seikkoja on ollut vakuuttaa heidät siitä, ettei auton pakettiversio olisi hiukkaakaan epämukavampi kuin henkilömalli. Vihannolta, ja liikkeen toimesta on autoon myös tehty ruosteensuojauskäsit- Kuormattavuus on hyvä, sillä koko takaseinä on pelkkiä ovia
remontointiin. ”Sellainen massaus ettei mitään hyötyä”, tiivistää Antero, joka paikkasi pop-niitein ja alumiinipellein veljensä autoa aina tarpeen vaatiessa. Myyjä ilmoittikin, että postikuluista puuttuu vielä 7 puntaa ja jos rahoja ei kuulu, myydään männät seuraavalle. Kaverin avustuksella 94 punnan männistä tehtiin kaupat ja maksun jälkeen jäätiin odottelemaan lähetystä. Koko työuransa autojen parissa viettäneeltä Antero Hautakedolta onnistui suurin osa entisöinnin työvaiheista, mutta maalaukseen hän ei sekaantunut.. Myös kuulalla laakeroidut takaovien saranat tuottivat päänvaivaa, mutta niihinkin löytyi Kokkolasta erikoiskorjaamo, jossa syntyivät uudet laakerit. Varakoneesta tulivat mm. standardikoossa ollut kampiakseli uusine laakereineen sekä tehok- kaampaa mallia oleva öljypumppu, mutta sen uusista männistä ei ollut iloa, sillä alkuperäinen lohko oli jo porattava puolen millin ylikokoon. ”Siihen työhön minä en sekaannu, muut teen kyllä”, valottaa Antero, joka itse perehtyi sillä aikaa tekniikan 34 07/13 Konehuoneeseen piti nostaa oppilastyönä täyskorjattu vaihtomoottori, mutta suunnitelmiin tuli muutos ja alkuperäinen remontoitiin uutta vastaavaksi. Ajatus olikin vain putsata ja maalata se, ja nostaa maalatun korin konehuoneeseen. Moottoria putsatessa selvisi kuitenkin, että sen vesitilassa oli seissyt pelkkää vettä ties kuinka kauan ja se oli nyt täynnä ruosteista rautamalmia. Olisi luullut, että oikein tutkituin menetelmin ruostesuojauskäsitelty auto olisi vähäisessä käytössä säilynyt koriltaan hienosti, mutta mitä vielä. Ford Escort 300 AV Van Pari ensimmäistä vuotta olivat Escortin kiireisimmät, sillä Pentti Hautakedolle päätyessään ei sen matkamittariin paljoa kauppamatkoja enempää kertynyt. Harvinainen Hepoliten mäntäsarja löytyi Englannista nettihuutokaupasta, jossa myyjä mainosti sen olevan varmasti viimeinen laatuaan. Vuosia myöhemmin ruostevaurioita korjatessa selvisi, että uutena kotelorakenteisiin poratuista rei’istä oli laskettu vain pienen pieni suihkaus suoja-ainetta. Tippiä männistä Tallissa lepäilevän Escortin omistus siirtyi sitä aktiivivuodet huoltaneelle Anterolle vuonna 2004. ”Sattui tuo peukalo tuonne sivulle”, hän tiivistää projektikuvia selatessaan. Kun ruostunut lohko oli hylättävä, rakentui Escortiin kone sen alkuperäiseen lohkoon. Moottorin kohdalla oli selkeät suunnitelmat, sillä tallin nurkassa oli jo vuosia odotellut Vaasan ammattikorkeakoulusta ostettu opetusmoottori, jonka piti olla oppilastyönä täyskorjattu. Antero katsoi viisaimmaksi purkaa koko moottori ja selvittää, miltä osin siitä olisi hyötyä. Antero laskee viettäneensä peltitöiden parissa kolmisen kuukautta tehden 12-tuntisia päiviä. Parin ulkosäilytysvuoden jälkeen se sai suojaisamman paikan maatilan talleista, jossa se keräsikin pölyä päälleen seuraavat 15 vuotta. Kun Englantiin lähti nopeasti 50 euroa lisää, vaihtorahojen palautuksesta tiedustelleelle myyjälle vastattiin että tarve olisi männille, ei vaihtorahoille, muistelee Antero. Tulevaisuudessa häämöttävään entisöintiin hän varautui hankkimalla tarjolla olleita varaosia, ja hyvin tarkka kirjanpito osahankinnoista alkoi kertymään kuittimappiin jo noihin aikoihin. Kun peltityöt olivat valmiit, siirtyi kori maalarin jatkokäsittelyyn. Auto palveli toista omistajaansa kaikkiaan 22 vuotta ja jäädessään seisomaan vuonna 1994 sen matkamittari näytti vasta 96 tuhatta kilometriä. Kotitalliin siirretty kori vaati varsin mittavat peltityöt ja projektikuvista saattaisi päätellä, että helpompaa olisi luetella ne pellit, joita korista ei olisi vaihdettu uuteen. Aivan kaikkea peltiosaa ei Escortin pakettimalliin uutena saanut, joten tavaratilan lattiaa piti stanssata kaverin avustuksella kotikonstein. Syksyllä 2011 oli aika tarttua urakkaan ja Escort purettiin alkutekijöihinsä
Merkki auton maskissa kertoo huolellisen entisöinnin palkitun myös SA-HK:n valtakunnallisissa retkeilyajoissa entisöinnin laatukilpailun ensimmäisellä palkinnolla, ja samoista ajoista Escortin kuljetuskapasiteetillekin tuli käyttöä, kun matkaan tarttuivat vielä ajojen rastitehtävistä sekä asu-ajoneuvokilpailustakin ykköspokaalit. Rumpujarrut 06 Kori Itsekantava kokoteräskori 07 Mitat Pituus 408, leveys 157, korkeus 149, akseliväli 240 cm. Tilavuus 1098 cm3, puristus 9,0:1, teho 53 hv/5500 rpm 04 Voimansiirto 4-nopeuksinen manuaali vaihteisto, valitsin lattiassa. Paino 810 kg 07/13 35. Konehuoneen tarroista saatiin vielä valokuvat ja mitat, joiden perusteella teetettiin uusi tarrasarja. Mattosarja ohjaamoon tuli valmiina Kotkassa toimivalta Brittiosalta, josta löytyi myös konehuoneeseen akkukotelo sekä paljon muita osia. Takaveto 05 Alusta Edessä McPherson-joustintuet, hammastanko-ohjaus. Numerot kuljettajan etulokarissa kertovat kantavuuden, kokonaispainon ja akselipainon. Kesällä 2012 valmistunut Escortin entisöinti sai museotarkastajilta tarkastuslomakkeeseen maininnan ”Erittäin hyvin entisöity auto” ja se rekisteröitiin museoautona liikenteeseen vanhoilla HPN–41-tunnuksillaan. uusi bensatankki Escorttiin. Poraus 81, isku 53 mm. Penkkien verhoilun Antero toteutti ilmoittautumalla työväenopiston verhoilukurssille, mutta kurssi loppui kesken projektin ja hän kiikutti keskeneräiset tekeleensä autoverhoiluun erikoistuneeseen Gamituotteeseen, jossa istuinpäälliset ommeltiin tereineen lopulliseen muotoon. Konehuoneen vanhoista tarroista sai vielä valokuvia sekä mitat, joiden perusteella Kokkolassa kuormureita ja linjureita teippaava tarrafirma Täyskäsi valmisti valmisti uudet tarrat. Takana pitkittäiset lehtijouset, jäykkä akseli. 01 Merkki ja malli Ford Escort 300 AV Van 02 Vuosimalli 1970 03 Moottori 4-sylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Toinen kehuja saava osatoimittaja on Saksassa toimiva, vanhoihin Fordeihin erikoistunut Motomobil, josta löytyi mm. Palkittua laatua Escortin sisustuksessa näkyy myös monin paikoin omistajan kädenjälki. 5 runkolaakeria, nokka-akseli lohkossa, kansiventtiilit. 15 vuoden pölyjen pyyhkimisen jälkeen kori koki mittavat peltityöt
Jos historian ehkä epäkiinnostavimpiin Alfoihin kuuluva Alfetta on päässyt nelivuotiaana harrasteautoksi, täytyy siinä olla jotain erikoista. Rakkautta ensisilmäyksellä Alfa Romeo Alfetta 1800 ’77 Alfan historiassa on paljon kauniita ja haluttuja automalleja: urheiluautoja, spidereita ja linjakkaita coupéja. Sipoo 36 07/13
07/13 37
Väriksi valikoitui tummanvihreä, si- 38 07/13 sustusväriksi tilattiin oranssinrusehtava kangasverhoilu ja lisävarustelistalta valittiin muun muassa Philipsin stereokasettisoitin ja sävylasit. ”Otin saman tien yhteyttä suurlähettilääseen. Kun olin vaihtanut sen pois, muutaman kuukauden päästä se kukki ympäri kaikkia ikkunoita, ja katossa maalia piti kiinni enää lähinnä ruosteet. Olennainen ero Bemariin nähden tosin oli, että Alfetta oli vain neliovinen, kun BMW oli puolestaan vain kaksiovinen. Aurinko paistoi sisään ”Aurinko paistoi sisään korjaamon ikkunoista, ja vihreiden sävylasien lävitse. Pelti taisi olla tuohon aikaa italialaisilla heikkolaatuista, ehkä siinä oli liikaa hiiltä”, Ralf miettii. Ja juuri nuo sävylasit vaikuttivat auton myöhempään kohtaloon. Päätin sillä hetkellä että tuo on seuraava autoni”, Ralf Eklund sanoo. Alfasud oli vähän turhan pieni koneeltaan ja kauhean ruostealtis. Verdonck Huffnagel. Sitä valmistettiin peräti vuoteen 1987 saakka, tosin vuoden 1984 jälkeen vain linjakkaana GTV-nimisenä coupéna. Silti valmistuskaaren aikana Alfettoja myytiin 400?000 kappaletta, mikä ei suinkaan ole vähäpätöinen määrä pienelle ja usein talousvaikeuksissa pyöriskelleelle valmistajalle. Vuonna 1972 esitelty isomman keskiluokan neliovinen sedan haki kilpailijoita muista aikakauden urheilullisista porrasperistä, kuten BMW:n 1502–2002-sarjoista. Ajoin sillä pari vuotta, ja vuonna 1975 ostin uuden Alfasudin. ”Vuoden 1979 helmikuussa näin Koneliikkeen huollossa nosturilla vihreän Alfettan, joka oli tuotu huoltoon sinne. Koneliikkeen työntekijät kertoivat, että auto on kyllä mahdollisesti tulossa myyntiin, mutta sitä varten pitäisi ottaa yhteys Hollannin suurlähetystöön. Yhtiön valikoimasta oli auton itselleen vuonna 1977 ostanut myös Hollannin suurlähettiläs C.G. Takaisin helmikuiseen pakkasaamuun. BMW oli tuohon aikaan nousemassa pikkukastista merkittäväksi valmistajaksi ja onnistui myymään 02-sarjaansa melkoisia määriä, mutta niin onnistui Alfakin, siis Alfaksi. Ensimmäistä Alfaansa Ralf ei ollut ostamassa, sillä alla oli tuolla hetkellä hieman vanhempi Alfetta, 1,6-litraisella koneella. Alfa Romeo Alfetta 1800 Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen A lfetta ei ole millään muotoa seksikkäimpiä Alfa Romeoita. Auto kun oli varustettu diplomaattikilvillä, tunnuksella CD–3802. Lähetystössä vastasi Sademies-niminen autonkuljettaja, joka puolestaan sanoi ettei tiedä asiasta mitään, eikä ole kuullut että auto olisi tulossa myyntiin. Ralf kyseli huollon tiskiltä auton omistajaa, ja kertoi tarvitsevansa tiedon koska oli päättynyt ostaa auton. Valinta oli osunut 1?800-kuutioisella moottorilla varustettuun Alfettaan. Pidin sitä viisi kuukautta, ja vaihdoin sen saman vuoden syksyllä 1,6-litraiseen Alfettaan. Autonkuljettaja kuitenkin lupasi ottaa yhteyttä kunhan saisi korviinsa tietoa auton myyntiajankohdasta”, Eklund kertoo.. Se kirpeä pakkaspäivä Alfa Romeota toi 1970-luvun lopulla maahan Helkaman tytäryhtiö Suomen Koneliike, jonka valikoimasta löytyivät myös Skoda ja Mitsubishi. Päätin sillä hetkellä että tuo on seuraava autoni.” korjaamon ikkunoista, ja vihreiden sävylasien lävitse. ”Aloitin Alfojen kanssa joskus 1972 tai 1973, jolloin ostin lähes uuden, vain 836 kilometriä ajetun Giulia 1.3 Superin
Sademies lupasi jälleen olla yhteydessä kunhan aika koittaa”, Ralf sanoo. Ajokilometrejä sillä oli takanaan tuossa vaiheessa kohtuulliset 32?000. Säilymä Marraskuun 1981 jälkeen tummanvihreä Alfetta ei ole ollut talviajossa kertaakaan, ja nyt entisen diplomaattiauton mittarissa on 108?000 kilometriä. Eikä Helsingissä muuten siihen aikaan ollut pysäköintiongelmia CD-kilvillä”, Ralf nauraa. Toinen mitä hän myös sanoi aikanaan, on että Volkkaria ei meidän pihalle tule. Keulasta löytyy sukunäköisyyttä vetreämpiin Alfa-malleihin, kuten vanhempaan GT:hen, GTV:hen ja Junioriin. Isä nimittäin sanoi aina, että auton pitää olla neliovinen. Suurlähettilään henkilökohtaisena autona toiminut Alfa alkoi vähitellen tulla verovapaan myynnin mahdollistavaan neljän vuoden ikään. Alfa seisoi vuoden 1980 heinäkuuhun saakka lämpimässä tallissa Pietarinkadulla Helsingissä, vaikka se oli minulla pari kertaa lainassa sillä välilläkin. Aikanaan pakolliset Suomessa, nykyään tyylikäs muisto menneestä: alkuperäiset roiskeläpät. Joulukuussa 1979 autonkuljettaja Sademies soitti, että nyt alkaisi Alfettan myynti vähitellen olla ajankohtaista. Hieman reilussa vuodessa sen mittariin oli kertynyt vajaat 30?000 kilometriä lisää, joten Alfetta jäi aidosti harrastekäyttöön vain noin neljän vuoden ikäisenä ja alle 60?000 kilometriä ajettuna. ”Sitten samana vuonna, juuri ennen juhannusta otin yhteyttä uudelleen sinne, kun pelkäsin että auto menee nenän alta kaupaksi jollekin toiselle. Lähes puolentoista vuoden kaupanhieronnan jälkeen tummanvihreä Alfetta siirtyi viimein Ralfin omistukseen, tarkkaan sanoen 4.7.1980. Ehkä se on perua kotoa. ”Jos nyt katson itseäni autoharrastajana, olen varmasti aika poikkeava yksilö siinä mielessä, että olen aina tykännyt neliovisista sedaneista. Käyttö- ja työsuhdeautot ovat aina olleet neliovisia, ja Alfat yhtä lukuun ottamatta ennen tätä olivat aina neli ovisia, vaikka periaatteessa en tarvitsisi kuin kaksipaikkaisen auton. ”Vuonna 1981 sain työsuhdeauton, jonka jälkeen Alfa jäi seisomaan tuonne liiteriin”, Ralf viittaa hyväkuntoiseen ja todella tilavaan autotalliinsa. 07/13 39. Eikä sen merkkistä ole sitten ollutkaan”, Ralf nauraa. Vaikka aikakauden italialaisautoja ei todella tunneta hyvin ruostetta vastustavina, on vähäisen ajokilometrimäärän lisäksi yksi syy tämän yksilön säilymiseen kellontarkassa huolenpidossa. ”Eikä tietenkään ole mitään takeita siitä että etumaksu säilyy tallessa, kyseessä kun on diplomaatti jolla tietysti on diplomaattinen koskemattomuus. Tiesin kuitenkin alusta alkaen että kyseessä on kyllä rehellinen mies. Samoin alkoi kaupanteolle olla varsin valmis Ralf Eklund, joka maksoi 10?000 markkaa etumaksua autosta – huomioitavaa on että kyseessä oli tuohon aikaan kohtalaisen suuri summa rahaa, nykyrahassa yli 5?000 euroa. Tämän jälkeen Alfetta toimi käyttöautona – mutta vain seuraavan vuoden marraskuun viimeiseen päivään saakka. Diplomaattinen aikataulu Ja se aika koitti viimein. Nelioviselta, kuitenkin aivan tavalliselta nelioviselta sedanilta se on melkoisen harvinaista
Alfa Romeo Alfetta 1800 Italialaiseen tyyliin mittareita ja varoitusvaloja on vähän joka lähtöön. 40 07/13. Siniset mittarintaustat tuovat eksoottista tunnelmaa, Phillipsin mankka puolestaan aitoa matkamusiikkia
Mutta vaihdelaatikko ja muut ovat täysin alkuperäiset”, Ralf muistelee. Ja kun tämän kappaleen kohdalla todella tietää, että se on alkuperäinen eikä mikään rakennelma, niin onko sille olemassa edes mitään markkinahintaa?” Ralf miettii. ”Ehkä vähän liian vähän sillä tulee ajeltua, ja nytkin oli aika pitkä aika kun tämä on viimeksi ulkona ollut. ”Alfetta itkisi varmasti, jos se lähtisi tästä pihasta. Ralfin tietojen mukaan maahan olisi aikanaan tuotu 238 kappaletta Alfettoja. Silloin kun minulla oli aikanaan Giulia Sprint, tuttava piipahti ja sanoi, että hän muistaa kuinka olin nuorena miehenä sanonut, että kun aikanaan kasvan isoksi ja saan ajokortin, niin sitten minulla kyllä pitää olla Alfa”, eläkepäiviään jo viettävä Ralf sanoo. Markkinahinnalla se ei vaihda omistajaa. Voi olla, että ruostesuoja-ainetta on joutunut vääriin paikkoihin, ja se on saanut moottorin käymään hieman lämpimänä. Kun laski Diakonissalaitoksen mäkeä alas ja painoi kaasua Töölönlahdella, niin koko Linnanmäki oli sinisessä savussa. Toisaalta huolellinen, ja välillä jopa vähän huoleton ruostesuojaus lienee ollut syynä toiseen remontintarpeeseen. ”Kyllä se ajamisen ilo on varmaan. Jopa niin, että kun uusi aine tuli markkinoille, auto piti ruostesuojata sillä vaikka se olisi juuri hiljattain suojattu edellisellä parhaalla aineella – jos uusi aine sai paremmat arvosanat kuin vanha”, Ralf tarinoi. Ehkä siksi tämäkään Alfetta ei ole myytävänä. Autohan on tässä vaiheessa jo vanha, joten siinä on mukana nostalgiaa ja muuta. En edes harkitse siitä luopumista, vaikka välillä kolmen auton omistaminen tuntuu liian paljolta.” ”Huffnagelilla oli tapana suojauttaa auto säännöllisesti. Katoprosentti lienee ollut melkoinen, sillä joskus vähän kalliisti korjattava moottori ja ennen kaikkea mädännyttävät tieolosuhteet ovat taatusti verottaneet osansa. Alfa tosin on aina tehnyt perhesportteja, ja roikkuivat nimenomaan takavetoisen kanssa markkinoilla hyvin pitkään. Ei ehkä enää täysin vedenpitävä, mutta onko tuolla niin merkitystäkään. ”Eikä noita ole varmasti tuotu jälki- tuontina Suomeen, sillä miksi joku haluaisi tuollaisen tavallisen neliovisen perusmallin”, Ralf kysyy. Nykyään vaan jää aika vähän vaihtoehtoja, jos haluaa järkevän hintaluokan takavetoauton”, hän miettii. Se on miellyttävä ja tasapainoinen auto ajaa. Alfan 1,8-litrainen tuplanokkainen rivinelonen tarjoaa miellyttävän urheilullisen suorituskyvyn jopa tavalliseen isompaan henkilöautoon. Kauniina päivinä olen ajanut Daimlerilla, mutta Alfa on silti aina Alfa. ”Kone tässä on ollut kerran auki, joskus 1990-luvun alkupuolella. Minulla on tänä päivänä kolme autoa, ja joskus tosin tuntuu että sekin on liikaa”, Ralf viittaa käyttöautona toimivaan Mercedekseen sekä tallista löytyvään Daimler Double Sixiin. Vaikka en ole kiinnostunut kilvanajosta, on merkillä se kilpahistoria ja suuret päivät F1-radoilla ehkä sitten takana. Iskutilavuus 1779 cm3, suurin teho 122 hv, vääntömomentti 174 Nm 04 Voimansiirto Viisivaihteinen manuaali vaihteisto taka-akselilla, valitsin lattialla, takaveto 05 Alusta Edessä pitkittäinen vääntösauva jousitus, poikittaiset tukivarret, kaasuiskunvaimentimet, takana de Dion-tyyppinen taka-akselisto, levyjarrut sisälinjalla 06 Kori Neliovinen, teräsrakenteinen itsekantava sedan-kori 07 Mitat Pituus 427, korkeus 143, leveys 162, akseliväli 251 cm, paino 1060 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 180 km/h, kiihtyvys 0-100 km/h 11 s 09 Valmistusmäärä n. Kaksi Weber 40 DCOEE/32-kaasutinta. Annetaan Ralfin fiilistellä Alfan ajo-ominaisuuksia: ”Ohjaus siinä on hurjan tarkka, ja tuntuu paljon sporttisemmalta autolta kuin mitä se sitten onkaan. Eikä sen myynti ole rahasta kiinni, sillä ei siitä järkevää summaa saisi myydessä, enkä sitä kautta enää edes harkitse siitä luopumista. Kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia. 01 Merkki ja malli Alfa Romeo Alfetta 1.8 02 Vuosimalli 1977 03 Moottori Nestejäähdytteinen, neli sylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin. Se takavetoisuus on sen neliovisuuden kanssa muuten toinen juttu, mistä pidän. Hitsattu Alfaa on vain ovien alareunoista, ihan alhaalta. Sivuilta auto maalattiin pari vuotta sitten, mutta konepelti, katto ja tavaratilan kansi ovat alkuperäisessä maalissa. Tilavassa tavarasäiliössä huilaa aikakauden sateenvarjo. Aika pitkään autolla on päässytkin, johtuen juuri hyvästä suojauksesta. Ja kai se on toisaalta se omistamisen ja keräilyn halu. ”Alfetta itkisi varmasti, jos se lähtisi tästä pihasta. Mikä sitten Alfettassa on kaikkein erityisintä. Aika minimaalinen vika se oli, mutta auto savutti kuitenkin. Koskaan ei saatu täyttä varmuutta aiheuttajasta, mutta sylinteriputket olivat hieman soikeat. 400 000 kpl (kaikki versiot) 07/13 41. ”Molempiin takaoviin tuli pieni kukka, mutta ne sai vain hiottua pois”, Ralf miettii. Ei myytävänä Näin pitkän omistussuhteen jälkeen miehen ja auton välinen kiintymys on vahva, ja se voi olla sitä jopa molempiin suuntiin
Harvinainen Farmari Fiat 1100 Van ´63 Iisalmi 42 07/13
Moottoripyörä lähti myöhemmin kiertoon, mutta Fiat on pysynyt Sarivirralla jo 27 vuotta. Kun Pertti Sarivirta lähti moottoripyöräostoksille, löytyi samasta tallista poikkeuksellisen hyvin säilynyt farmari-Fiat, ja kaupat tehtiin lopulta molemmista. 07/13 43
Kävi kuitenkin niin, että hänestä tuli molempien omistaja, ja nykyisin näistä kahdesta ostoksesta vain Fiat on säilynyt hänellä jo 27 vuotta. Vuosikaudet se palvelikin nöyrästi nuorta kuljettajaansa jättämättä koskaan tielle. Puolustusvoimien autokoulu vastasi pienoisammattikoulua autojen suhteen, sillä siellä käytiin läpi kaikki autoihin ilmaantuvat viat ja niiden korjaaminen. Volkkareilla liikkeelle Vuonna 1966 kuorma-autokortin saaneen Sarivirran perspektiivi autoihin, autoiluun ja autojärjestötoimintaan on pitkä. Se vaihtui myöhemmin ovaali-ikkunaiseen ´57 Kuplaan, josta myöhemmin tuli Pertin ensimmäinen oma auto. Kupla tuli myytyä veljelle, kun alle vaihtuivat yhtä lailla tiepalvelutoiminnassakin palvelleet ´74 ja ´81 Volkswagen Passatit. Paikalla myyjä. Fiat 1100 Van Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 44 07/13 H arrasteautonsa voi valita tarkan harkinnan ja mieltymyksiensä perusteella, varsinkin jos vakaasti uskoo tämän olevan itselle paras tapa löytää ajamisen iloa ja omistamisen mielihyvää antava kulkupeli. Varsinainen tarkoitus oli hankkia harrasteajoneuvoksi vanha 250-kuutioinen Puch-moottoripyörä, joka oli Iisalmessa kaupan. Näin ajatellen tulee väistämättä sulkeneeksi pois valtavan määrän mahdollisuuksia, joiden kaikkia puolia ei tule koskaan edes harkinneeksi. 70-luvun alkupuoliskolla oli aika päivittää omaa kulkupeliä tuoreempaan, kun eräällä Kuopion-matkalla ovaali-Kupla vaihtui ’66-malliseen Kuplaan. ”Hölmö kun vaihdoin, olisi pitänyt säästää se ’57, mutta ei silloin näistä museoautoista tiedetty vielä mitään”, harmittelee hän kauppojaan. Vikojenkorjaustaidot olivat tarpeen, sillä vuonna 1974 Pertti aloitti yhä edelleen jatkuvan tiepalvelutoiminnan Kuplallaan. Koska harrasteauton ja -autoilun ei pitäisi antaa nousta mielessään liian tärkeäksi asiaksi, kannattaa harkita, josko antaisi sattuman tuoda kohdalle jotain jonka hyvät ominaisuudet oivaltaa vasta kun ne ovat käsinkosketeltavan lähellä. Syynä on ollut tyytyväisyys hyväksi ja ilmeisen harvinaiseksi osoittautuneeseen hankintaan. Iisalmelaisen Pertti Sarivirran suunnitelmissa ei ollut vuonna 1986 ostaa itselleen harrasteajoneuvoksi farmarimallista Fiatia, vaan tähtäimessä oli itävaltalainen Puch-moottoripyörä. Varastolöytö Se että Pertti Sarivirrasta tuli vanhan Fiatin harrastaja, oli pitkälle sattumaa. Kotimaisemiin kuului isän rinkeli-ikkunainen ´52 Kuplavolkkari, joka liikkui ikäisiään pirteämmin 34-heppaisella vaihtokoneella
Fiatista ei kuitenkaan päästy lyömään kättä päälle ihan noin vain, sillä se ei kuulunut tallin omistajalle vaan siitä oli tullut joitain aikoja aiemmin kokkolalaisen perikunnan omaisuutta. Historiankirjoitukset mainitsevat hänen toimineen valtion hyväksi muun muassa urkkimalla kommunistien puuhastelua maassamme, mutta liittyikö Fiat urkintatoimiin, sitä ei tarina kerro. saranointiratkaisu on erikoinen, sillä samaan saranaan sovitetut ovet aukeavat toisiaan vasten. Tuolloin 23-vuotias auto oli poikkeuksellisen hyvin säilynyt ja ryhdikäs ja se oli seissyt pyörät ilmassa pukkien päälle nostettuna jo toistakymmentä vuotta. Rakennemuutoskatsastuksen päivämääräksi on otteeseen kirjattu 15.8.1966, joten silloin auto lienee muutettu henkilöautoksi, sillä maininnat tilapäiskuljetuksista penkeillä on otteessa 23 vuoden ikäinen auto odotteli ostajaansa tallissa huolellisesti ruostesuojattuna ja varastoituna. Huolellinen ylietsivä Fiatin ensimmäisestä omistajasta ei ole säästyneissä dokumenteissa mainintaa, mutta vanha rekisteriote kielii sen ensirekisteröidyn elokuussa 1963 Vaasan Läänin YK–423-kilpiin. maininta otteessa kertoo auton istuinten olleen vain henkilöiden tilapäiskuljetuksia varten. totesi, että olisi hänen tallissaan autokin, joka yhtälailla olisi joutilas jo lähtemään. Vuonna 1966 tuolloin 42 tuhatta kilometriä ajettu Fiat siirtyi Vaasaa kotipaikkanaan pitäneen Suojelupoliisin ylietsivä Esko Kerttulan omistukseen. Silloisesta pakettiautojen verovapaudesta johtuen on Fiatkin ilmeisesti kulkenut ensitaipaleensa pakettiautona, sillä 07/13 45. Tavaratilasta löytyvät tiepalvelumiehen perusvarusteet sekä ajanmukainen ensiapulaukku. Aikanaan tavattoman huolellisesti öljyin ja rasvoin tehty ruosteenesto koteloiden ja ovien sisäpuolilta sekä hyvä varastointi olivat edesauttaneet Fiatin säilymistä, eikä sen korista löytynyt pienintäkään merkkiä ruosteesta. Verhoilultaan auto oli melko lailla virheetön, mikä taasen johtui osittain istuinten irtosuojista, jotka olivat ol- leet autossa ilmeisen uudesta saakka. Kaupat motskarista syntyivät kuten oli suunniteltukin, mutta kun harmaaseen farmariautoon oli paremmin tutustuttu, oli Pertin todettava sekin varsin houkuttelevaksi. Takapenkin voi taittaa kumoon, jolloin tavaratila kasvaa merkittävästi. Joka tapauksessa Kerttula oli luonteeltaan huolellinen mies, mistä kielii tarkka päiväkirja auton kaikista huolloista ja hoidosta
Jarrujen kohdalla oli tehtävä perusteellinen remontti, sillä kaikki vanhat jarrusylinterit olivat vuosien saatossa jumiutuneet. Kokkolassa asustaneelle leskelle piti perustella kiinnostusta miehensä vanhaan Fiatiin, ja pitipä vielä Kerttulan lastenkin saada äitinsä suostuteltua joutilaan auton myyntiin. Laakista käymään Ylietsivän siirryttyä korkeampiin etsintätehtäviin oli Fiatin ostossa perikunnalta hiukan puuhaa. Lommoton ja ruosteeton kori ylimaalattiin vuonna 1987 Iisalmessa Volvon merkkikorjaamolla. 46 07/13 on siihen tullut hankittua uusia aina kun on sopivia löytynyt. Myös vanteisiin tuli uudet koristekehät sekä pölykapselit. Myös vanhat ristikudosrenkaat olivat säilyneet täysin ajokelpoisina. Pertti kiinnitti akun paikoilleen, kaatoi bensiiniä suoraan kaasuttimeen ja Fiat käynnistyi ongelmitta, joskin öljystä johtuen savuttaen kuin höyryveturi. Fiat 1100 Van yliviivattu. Moottorin ei ainakaan pitänyt olla jumissa, sillä tallin omistava sähkölaitekorjaaja oli joskus irrottanut Fiatista sytytystulpat, kaatanut tulpanrei’istä öljyä sylintereihin ja pyöritellyt sen moottoria. ”Ne ovat kuin jostain kilpa-autosta”, Pertti toteaa alumiinivaletuista ja jäähdytysrivoitetuista rummuista. Vääntävä moottori Fiatin moottoriin Pertti teki nelisen vuotta sitten kattavan koneremontin. ”Ja se oli kyllä todella ammattimies, niitä kun näkee monenlaisia maalauksia”, toteaa Pertti tyytyväisenä työn jälkeen. Pertti olettaa ettei autoa olisi koskaan varastoitu minkään teknisen vian takia, sillä autossa toimivat niin sähköt, valot kuin lämmityslaitekin. Kilpurin jarrut Pertti Sarivirta toteaa, että ruosteettomuus oli hänelle tärkeimpiä seikkoja auton hankintaan, sillä jos Fiatin korissa olisi ollut näkyviä ruostevaurioita, olisi se jäänyt häneltä varmasti ostamatta. Oli se kyllä. Toinen hyvä hankintapaikka oli Rainer Mäkipään varasto, josta löytyi monta maahantuojan vanhaa varaosaa. Kun Pertti velipoikansa kanssa veti autoa ulos tallista 12 varastointivuoden jälkeen, arvuuttelivat he että näinköhän tuo käynnistyisi. kustannuksia. 60-luvun käyttövuosina istuimia suojasi penkinpäälliset. Huolellisesti hoidettu auto läpäisi katsastukset huomautuksetta ja viimeinen katsatusleimoista on päivätty vuodelle 1974, jolloin Sarivirta arvelee tuolloin 11-vuotiaan Fiatin ajetun Iisalmeen ja varastoidun pukkien päälle odottelemaan parempia aikoja. Myös jarrurummut oli viisainta sorvata. Lohko porattiin ja maalattiin, ja akselit hiottiin ja laakeroitiin. Kun kaikkien käsitys hinnastakin oli saatu yhteneväiseksi ja perikunnan jäseniltä nimet papereihin, saattoi vanha farmariauto viimein vaihtaa omistajaa. Fiatin alla pyörivät viime vuosiin asti vanhat ristikudosrenkaat, jotka oli tarkoitus korvata uusilla, mutta nyt alla on kohdalle osuneet ja ajoltaan paremmat Michelin MX -vyörenkaat. Uudet ajovalojen kehykset sekä joitain pikkuosia tuli Lahdessa vanhojen Fiatien osia kaupanneelta Jari Muikulta. Vaikka moottoriremontit häneltä onnistuvatkin, korin peltityöt olisi teetettävä ammattilaisella, mikä taas nostaisi 12 vuoden tauon jälkeen kone käynnistyi ongelmitta, joskin varastointiöljyä höyryveturin lailla savuttaen. Uusia sylintereitä etsiessä selvisi, että tilalle sopisivat niin pakettiFiatin kuin Mirafiorinkin osat ja jarrukengiksi taasen Ladan kengät. Vaikka auto hankintahetkellä varsin hyvä olikin, on siihen 27 vuoden aikana tullut tehtyä kaikenlaista. ”Yhdeltä kaverilta löytyi siihen ylikokomännät ja toiselta kaverilta niihin männänrenkaat, laakerit sitten kolmannelta ja näin niitä piti uusia osia hommata. Vaikka korista ei juuri pisteosia puuttunut, Fiatin alkuperäinen sisustus on säilynyt hämmästyttävän hyvin jo 50 vuotta
07/13 47. Poraus 68, isku 75 mm, tilavuus 1089 cm3, puristus 7,85:1.Teho 55hv. 06 Kori Itsekantava 5-ovinen kokoteräskori. Kerhojäsenyyksistä kielivät SAHK:n ja Fiat-kerhon merkit, mutta Ruotsin Kuninkaallisen Autoklubin merkki on löytö rompetorilta, Pertti huomauttaa. Laturin kunnostin itse ja pakosarjasta taaksepäin kaveri teki lahonneen pakoputken tilalle uuden putkiston.” Joitain tiivisteitä moottoriin löytyi, mutta esimerkiksi öljypohjantiiviste oli itse leikeltävä tiivistematosta. Rivissä ovat vanhan Auto Klubi -merkin lisäksi Autoliiton pronssinen, hopeinen ja kultainen ansiomerkki, sekä harvinaisempi Suomi Touring Club -jääkarhumerkki. 1455, kork. Ei ole varmaan uskaltanut, kun on tiepalvelumies ratissa”, Pertti naurahtaa. ”Ei se ole milloinkaan jättänyt tielle. Takana pitkittäiset lehtijouset jäykkä akseli. Luotettavaan autoon on oltava tyytyväinen. Ihan valmiiksi harrasteautot harvoin tulevat, ja Fiatiinkin on vielä osia haussa: laminoituun tuulilasiin on ilmaantunut pieni railo ja jos jostain löytyy tilalle ehjä, vaihtuu se ja samalla tuulilasin tiiviste. Takaveto 05 Alusta Edessä päällekkäiset kolmiotukivarret, kierrejouset, simpukkaohjaus. Fiatilla on nyt Sarivirran aikana ajeltu toistakymmentätuhatta huoletonta kilometriä ja harvinainen auto kääntää kaupungilla varsinkin nuorempien päitä. Osien metsästäminen oli työläs homma, kertoo omistaja. Toinen hakusessa oleva osa on pissapojan kuminen painopumppu, joka on vanhuuttaan hapertunut halki. Weberin kaksikurkkuisella kaasuttimella hiukan yli litraisesta moottorista irtoaa 55 hevosvoimaa, jonka Pertti toteaa riittävän autoon mainiosti: ”Hirmu vääntävä kone, nelosellakin se menee kuin Harley Davidson, ei sammu millään, eikä ryhdy edes nykimään.” Merkillinen maski Sisustuksen osalta auto kelpasi museotarkastajille sellaisenaan, ja ainut näkyvä muutos on kojelautaan jo joskus aikoinaan lisätty vedenlämpömittari. Fiatin maskista löytyy nykyisin merkki poikineen. 1496, akseliväli 3550 mm. 07 Mitat Pit. Nokka-akseli lohkossa, kansiventtiilit. 01 Merkki ja malli Fiat 1100 Van 02 Vuosimalli 1963 03 Moottori 4-sylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Paino 920 kg Moottoriin tehtiin nelisen vuotta sitten täysremontti. Remontin jälkeen autolla on ajettu nelisentuhatta kilometriä ongelmitta. 04 Voimansiirto 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin ohjauspylväässä. Rumpujarrut. työläs homma”, hän selventää ja jatkaa: ”Jakopäänketju kävi 600 Fiatista ja nokkaakselin vein Pitäjänmäelle kunnostettavaksi. Myös alkuperäinen käyttöohjekirja on etsinnässä ja sitä tuuraa nyt kopio. ”Katsopas näitä verhoiluja, ei kyllä uskoisi että ovat näin hyvin säilyneet 50 vuotta vanhassa autossa”, omistaja ihmettelee itsekin. 3788, lev
Imp vaihtui jossain vaiheessa Sunbeam Avengeriin ja istumapaikkakin apumiehen puolelle, sillä Matti toimi tuolloin usein nuotinlukijana Bjarne Lindellille. Minillä entisöinnin makuun Kun automies tai -nainen kerää riittävästi vuosia mittariin, alkavat nuoruuden ajoneuvot nousta yhä useammin ajatuksiin. Muistilokeroita kaiveltuaan Matti nostaa kuitenkin esiin merkittäviä vaikuttimia. ”Aloin toimia autokilpailuissa toimitsijatehtävissä ja olin mukana koulun ST- eli suunnistus- ja tarkkuusajojoukkueessa. Vaikka oma kilvanajo jäi taka-alalle, jatkoi Matti yhä tiiviimmin toimitsijatehtävissä. Vuosien mittaan näitä omintakeisen näköisiä urheiluautoja on uitettu takaisin Pohjoismaihin, Saabharrastajien hoiviin. ”Vuonna 1974 hankin ensimmäisen oman kilpurin, ykkösryhmän Impin, jolla ajoin rallia, nykyistä sprintiä vastaavaa maastoajoa sekä lähinnä raviradoilla järjestettyjä maarata-ajoja.” Matin ralliharrastus jatkui 1980-luvun loppupuoliskolle asti. ”Olen syntyisin Kittilästä ja olin vielä lukiossa, kun paikallinen urheiluautoilijoiden yhdistys perustettiin ja kiinnostuin sen toiminnasta.” Syvemmälle autourheilun maailman Matti ajautui mentyään 1960-luvun lopulla opiskelemaan Vaasan kauppakorkeakouluun. Teksti: Harri Onnila, kuvat: Tuukka Erkkilä L oistokuntoisen Saab Sonett II:n omistaja Matti Silfvast kuuluu niihin autoharrastajiin, joiden on itsekin vaikea määritellä milloin varsinainen autoinnostus syntyi – se kun on ollut osa elämää lähes aina. Suurin osa Saabin valmistamista Sonett-malleista löysi ostajansa Yhdysvalloista ja erityisesti Kalifornian seudulta. Matilla ajoneuvoentisöinti tuli mukaan tietyllä tapaa olosuhteiden pakosta, hän nimittäin joutui sairauden vuoksi jäämään työeläkkeelle ennakoitua aiemmin. 48 07/13. Yksi tällainen on Matti Silfvastin entisöimä Sonett II. ”Olin Kokkolan UA:ssa aktiivisesti mukana ja autourheilussa myös siten, että silloinen työnantajani sponsoroi jonkin verran suomalaisia ratasarjoja.” Kuriositeettina voi vielä mainita, että Matti oli osaltaan mukana järjestämässä Kokkolan seudun ensimmäisiä jokkiskilpailuja ja myöhemmin hän oli vahvasti mukana, kun Vetelin Kemoraan alettiin virittää Truck Racing -kilpailuja. Silloin kierrettiin kilpailuja pitkin Pohjanmaata.” Matin muutettua 1972 Kokkolaan harrastus jatkui, ja viimein tuli aika myös oman kilpa-auton hankinnalle. Energiaa terveydentilan mahdollistamiin harrastuksiin riitti kuitenkin edelleen, joten autojen parissa puuhastelu jatkui
Saab Sonett II ’68 Kokkola 07/13 49
96-sukuinen Sonett Vuosituhannen lopun lähestyessä Matilla kantautui tieto mahdollisesta Sonett-projektista. Kysymyksessä oli vuosimallin ’68 Saab Sonett II, jossa oli kaksitahtisen sijaan jo Fordin V4moottori nokalla. Sitten, kun hän olisi päässyt ajamaan jotain merkkiluokkaa, niin ajattelin tekeväni hänelle kilpurin Mini 1000 -luokkaan.” Matti hankki vuosimallin ’71 Mini 1000:n, mutta kilpa-auton rakentamisen sijaan hän päättikin entisöidä kohtuullisen mukavassa kunnossa olleen aihion. ”Spitfiren hankinta perustui siihen, että nuorena ekonomina ajoin sellaisella, niin halusin myöhemmällä iällä ilahduttaa vaimoa hankkimalla nuoruusaikojemme ajopelin.” Kahden brittiauton jälkeen Matin mielessä alkoi pyöriä ajatus Saabin hankkimisesta. ”Entisöin sitten Minin vastaamaan lähinnä oman aikansa ykkösryhmäläistä.” Auto valmistui ja se saatiin museorekisteriin tiettävästi ensimmäisenä Mininä, joka hyväksyttiin Suomessa museoajoneuvoksi kilpaosien kanssa, vaikka 50 07/13 nimenomaisella yksilöllä ei ollut kilpailuhistoriaa. Ruotsalaistuotteesta haaveiluun vaikutti vahvasti omat kokemukset merkistä. Matti tarttui tarjolle tulleeseen yksilöön ja teki vuonna 1998 kaupat Amerikasta Suomeen laivatusta projektiaihiosta. ”Se oli kolariauto, keula kasassa ja flippi poikittain halki, lasikuitua kun on. ”Koska auto ei ollut aito kilpa-auto, ei tarkastuspapereihin voitu laittaa viritysasteeksi ykkös- tai nelosryhmää. ”Jouduin työssä ajamaan paljon, ja totuin silloin Saabiin. Sen sijaan paremmin ruotsia puhuvat tarkastajat merkitsivät raporttiin, että autossa on talonpoikaisviritys”, Matti naurahtaa. Autourheilumies ei päätynyt palauttamaan Miniä ihan tehdasasuun, vaan syntyi ajatus alkuperäistyylisestä, mutta aikakautensa viritysosilla terästetystä koirankopista. Samoihin aikoihin kun Matti hankki Minin, oli hänen omistukseensa kulkeutunut myös toinen brittiauto, ’63 Triumph Spitfire. Onneksi sain ehjän flippikeulapalan ostettua heti projektin alkuvai-. 1990-luvun mittaan aloin sitten ajatella, että Sonett olisi kiva ja kiinnostavin malli harrasteautoksi.” Varsinainen Sonett-siemen oli kylvetty pari vuosikymmentä aiemmin. Saab Sonett II ”Kun vanhin poika tuli autoikään rakentelin hänelle jokkisautoja. ”Tutustuin aikanaan kuuluun Saabmieheen Rafael Huhtaan, ja mieleen jäi erityisesti, kun hän ajoi Kokkolan Venetsia-rallissa nolla-autona kaksitahti-Sonettilla.” Niinpä Matti alkoi Sonett-haaveen herättyä vähitellen etsiskellä sopivaa projektia, vaikka työn alla olikin kaiken aikaa poikien kilpa-autoja
heessa.” Matti aloitti kunnostuksen purkamalla auton alkutekijöihinsä, sillä tähtäimessä oli kokonaisvaltainen läpikäynti. Pohjalevy perustuu Saab 96:een, mikä helpotti tekniikan kunnostamista ja osien saantia. Saabeja Kaliforniaan Lähinnä Pyhimys-Volvoa haastamaan kehitettyä Sonett II -Saabia tehtiin Fordin V4-moottorilla vuosina 1967–1969 varsin maltillinen määrä, noin 1 600 autoa. Kaksitahtisia Sonett II:ia valmistettiin vain 258 yksilöä – vielä vähemmän tehtiin käytännössä vain prototyyppiasteelle ehtinyttä ensimmäistä Sonett-mallia: kuusi yksilöä vuosina 1955–1957. Kolmosen tuotantomääräksi kerrotaan hieman alle 8 400 yksilöä. Paitsi englantilaisissa autoissa luukkujen sovitus on entisöinnin jälkeen yleensä parempi kuin tehtaan jäljiltä”, Matti hymyilee. Kunnostan ja uusin kaiken, mikä vaan on jossain määrin järkevää. Suurimpaan tuotantomäärään ylti Sergio Goggiolan kynäilemällä, vähintäänkin omintakeisella korilla varustettu Sonett III, jossa oli 1,7-litrainen V4-moottori. ”Tekniikkapuolen kunnostus sujui kohtuullisen helposti, sillä Sonettissa on Saab 96:n pohjalevy, joskin lyhennettynä, ja keulaan etupyörien eteen on lisätty suippo etuosa.” Eniten moottoripuolella päänvaivaa tuotti ehjän jäähdyttimen paikallistaminen. Sonett II:n kunnostus sujui Matin mukaan pääosin kitkatta, vaikka kyseessä onkin suhteellisen vähän valmistettu auto. Jos Sonettin keula on persoonallinen, niin auton takaosan muotoiluun tottuminen vaatii useimpien kohdalla vielä pidemmän ajan. V4-moottoriset Sonett II:t tunnistaa helposti keulapahvin kohoumasta. Vaihdekeppi siirtyi lattialle vasta Sonett III -sukupolven myötä vuosimalliin 1970. Istuimet paljastavat kuitenkin auton vauhtihakuisen luonteen ja mailimittari amerikkalaishistorian. 07/13 51. Sonett-mallia valmistettiin vuosina 1966–1974 kaikkiaan reilut 10 200 yksilöä. Tavoitteena on, että autoni ovat urakan jälkeen samassa kunnossa kun ne ovat tehtaalta lähteneet. Tuotannosta on karkeasti sanottu, että 90 prosenttia meni Yhdysvaltoihin ja niistä edelleen 90 prosenttia Kaliforniaan. Sonettin ohjaamo on yhdistelmä urheilullisuutta ja 96:n käytännöllisyyttä. ”Minulla on ollut tapana, että laitan autoni muttereista saakka. Parin ensimmäisen vuoden ajan Sonett II -mallia, viralliselta mallikoodiltaan 97, keulalla oli työskennellyt 841-kuutioinen kolmesylinterinen kaksitahtimoottori
Lähinnä tyyliin Ferrarit ja Rollsit saivat omat jarrusatulansa”, Matti listaa. 52 07/13 Tämä kuvakulma paljastaa monta Sonettin rakenneratkaisua kuten flippikeulan, pitkän etuylityksen ja samalla sen, kuinka edessä veenelonen sijaitsee etuakseliin nähden. ”Sain lainattua ehjää Sonettin ilmanputsaria, jonka mukaan ammatillisessa kurssikeskuksessa valmistettiin työkalut, joilla saatoin prässätä pellistä tarkan kopion.” Haastavissa korinosissakin turvauduttiin lainaosiin. Sellaisesta sain sopivan jäähdyttimen vain päätyosat vaihtamalla.” Edellä kerrottuun liittyen Matti harmittelee, että nykyään autojen varaosat ovat merkkikohtaisia, joten eri merkkien välillä vaihtokelpoisten osien havaitseminen on usein vaikeaa. Lisäksi olen kerännyt Sonettia varten varaosapakettia tulevan varalle. Jarrusatuloissa tilanne on sellainen, että kymmenissä merkeissä ja malleissa on käytetty samanlaisia satuloita, vain varaosanumerot ovat erilaisia. ”Saabissa kun on vain 1,5-litrainen kone, niin vakuutusmaksut kolmelle kesäkuukaudelle eivät olleet paha rasti. Minulla on odottamassa muun muassa täyskunnostettu 1 000 kilometriä ajettu moottori, vaihdelaatikko, kytkinpaketti sekä vetoniveliä.” Matin mukaan tekniikka ei olekaan tulevaisuudessa mahdollinen ongelmakohta, vaan lähinnä eräät korinosat. Sonettin alkuperäinen flippikeula oli halki auton Amerikan-vuosina tapahtuneen kolarin vuoksi, mutta Matti onnistui hankkimaan ehjän keulapalan projektin alkuvaiheessa. ”Esimerkiksi Saabin kytkimen työsylinteri on samanlainen kuin Escortissa ja Taunuksessa. Lisäksi vielä tein autoon vielä jotain pientä ehostusta, kuten hommasin siihen alkuperäisen puuratin. Voimalinjan ehostus sujui ilman suurempaa kitkaa lukuun ottamatta alkuperäisen mallista ilmanputsaria. ”Ennen vanhaan varaosamyyjät tiesivät mikä osa sopii mihinkin autoon ja varaosaluetteloissa oli ristiinsopivuusmerkintöjä. Saab Sonett II ”Mittasin, että eräässä Saabin 99-mallissa on samankokoinen jäähdytin. Se ratkesi, kun sain lainattua eräältä Sonettin omistajalta luukut, joiden avulla tein lasikuitumuotit.” Huolellisen entisöinnin jälkeen Matin Sonett II valmistui vuonna 2003. Se ratkesi, kun Matti sai lainattua malliksi ehjät luukut lasikuitumuotteja varten. Jarrusylinteri on puolestaan vastaava kuin Austin Allegrossa tai Jaguarissa. Tuuletusluukut, ”elefantinkorvat”, olivat ongelma. Nykyään tilanne on erilainen, mutta netissä on jonkin verran vastaavuustietoja, joita entisöijät ovat listanneet kerhosivuille.” Matille vastaavuustietoja oli jo omasta takaa, kiitos pitkän autoharrastuksen. Auto olisi olemuksensa puolesta mennyt museorekisteriin heittämällä, mutta Matti ei kokenut asiaa kiireelliseksi. Matin periaatteena on ulottaa entisöinti pienimpiin yksityiskohtiin asti, joten urakan jälkeen koko ajoneuvo on käyty läpi ja kunnostettu tarvittavilta osin.. ”Elefantinkorvat eli takapilarin lasikuituiset tuuletusluukut olivat ongelma
Puristussuhde 9,0:1. ”Ilmeisesti lasikuitu ei ollut riittävän vahvaa, vaan eli Kalifornian auringossa. Poraus 90 mm, isku 59 mm. Myyntimäärät eivät olleet riittävät, jotta olisi nähty kannattavaksi teettää uudet korimuotit. Aikanaan kun 96:lla ajoivat rallia, niin käyttivätkin usein Sonettin laatikoita”, tietää Matti kertoa. Saabille kannattamattoman Sonettin lopettamispäätös oli siten ymmärrettävä.” Pohjoismaisia ominaisuuksia Huomiota herättävän kesäautonsa Matti vei museoleimalle vasta 2011 – edellä mainittujen maltillisten vakuutusmaksujen ohella Sonettin museotarkastusta lykkäsi toinen projekti, Lancia Fulvia Coupé, joka on nykyään uutta vastaavassa kunnossa sekin. 06 Kori Levyrunko, 2-ovinen lasikuituvahvisteinen muovikori. v-moottori edessä pitkittäin. Fulviaan verrattuna Saabissa on sellaista pohjoismaista jäykkyyttä ja tarkkuutta, kun Lancian ominaisuuksissa on välimerel- listä pehmeyttä”, Matti filosofoi. Takana U-muotoinen jäykkä akseli, kierrejouset. Omamassa 660 kg. ”Sonett on erittäin hyvä ajaa. Teho 68 hv /4700 rpm, vääntö 115 Nm /2500 rpm 04 Voimansiirto Etuveto, 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto. Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut. Sonettin ja mainitun Fulvian lisäksi Matilla on muun muassa VW Karmann Ghia sekä tällä hetkellä työn alla oleva Triumph TR8, joka on entinen British Touring Car -kilpuri. 01 Merkki ja malli Saab Sonett II 02 Vuosimalli 1968 03 Moottori Nelisylinterinen vesijäähd. Matin mukaan kuumuuden vaikutus lasikuituun on epäsuotuisa ja oli osaltaan aikanaan päättämässä Sonettin valmistusta syksyllä 1974. 05 Alusta Edessä päällekkäiset kolmitukivarret, kierrejouset. ”Škoda teki Sonett II:n korilla 1100 GT -mallin lähinnä kilpakäyttöön. Heppoja ei ole paljon, mutta ne jaksavat viedä kevyttä autoa. Renkaat 155SR15. Iskutilavuus 1498 cm3. 08 Suorituskyky Huippunopeus noin 160 km/h, 0-100 km/h noin 12 s 09 Valmistusmäärä 1 610 kpl 07/13 53. ”Tiivisteitä hankin Ruotsin puolelta Saab-kerhosta, ja mainitun pohjalevyn lisäksi sisälokarit ja tulipelti vastaa lyhennettyä 96:sta, mutta joidenkin osien kanssa on vaikeuksia.” Lasikuidulla vahvistettu kori kun ei edes ole Saabin tekemä, vaan alihankkijan. 07 Mitat Pituus 379, leveys 145, korkeus 117, akseliväli 216 cm. Verrattuna 96-Saabiin, niin se istuu hienosti tiellä. Autoja ei ole tehty kuin muutama, joten tuskin sellaista löytyy, mutta mielenkiintoinen sellainen olisi.” Saapa nähdä josko Matin taitaviin käsiin ajautuu vielä joskus kyseinen maailmanluokan harvinaisuus. Auto, jolla on sukunäköä Sonettiin. ”Pieneksi autoksi se on tukeva ja siinä on hyvät tieominaisuudet. Silloin kun Matti on liikkeellä Sonettillaan, on kyyti omistajan mukaan nautinnollista. Rattivalitsin. Ysikuutoseen nähden laatikon välitykset ovat erilaiset: Sonettiin ykkönen ja kakkonen ovat lyhyempiä, kun nelonen on loikkarimaisen pitkä. Sonettin menevyydestä rakentuu suuri osa auton rakenteelle. Pyörät ovat suhteellisen nurkissa, vaikka pitkä keulaosa hämääkin. Näiden harvinaiset autojen lisäksi Matilla on haaveissa vielä astetta erikoisempaa kalustoa
Lahti 54 07/13. Volvo Amazon Favorit ’67 Konemestarin Suosikki Volvo paikkasi PV:n jälkeistä aukkoa hinnastossa tuomalla riisutun Favorit-version Amazonista. Hieno esimerkki aiheesta on uutena Tammisaareen myyty tummansininen yksilö
07/13 55
Sisälläkin oli säästöleikkuri tehnyt työtään. Perusvärejä olivat musta ja valkoinen. Kansankodissa oli totuttu valitsemaan mieluummin lisää varusteita kuin karsimaan niitä, joten edullisempi hinta ei auttanut Amazon Favoritia kiitoon edes sen kotimarkkinoilla. Toisaalta valmistaja toi samoihin aikoihin tuotantoon selvästi modernimman, vaikkakin perinteisiä Volvo-arvoja kunnioittaneen 140-sarjan. Ulkoapäin Favoritin tunnisti muun muassa mustista kumilistoista ei-avattavien takaikkunoiden ympärillä ja korinvärisistä sadekouruista. Asialle keksittiin kuitenkin ratkaisu – tehdään kaksiovisesta Amazonista eli P130-mallista karsittu työläisversio, jotta hinta saataisiin painettua riittävän alas. Suomessa Favoritin sai kolmisen tuhatta markkaa edullisemmalla kuin kaksiovisen perusvarusteisen 121-Amazonin, mutta säästettyjen markkojen edestä joutui tekemään myös myönnytyksiä. Göteborgissa käytiin tuumasta toimeen ja pian myyntihuoneisiin oli taluttaa uusi hinnat alkaen -malli, Volvo Amazon Favorit. Tekniikkana toimi luotettava B18A, jonka kanssa pärjäsi mainiosti. Sen sijaan vain kolmiportainen vaihteisto oli seikka, joka sai ostajakandidaatin miettimään, että tuleeko tässä nyt säästettyä väärässä kohtaa. Tupakansytytin oli pudotettu pois, samoin jopa matkustajanpuoleinen aurinkolippa. Sisustus oli väriltään aina punainen ja sitä oli pelkistetty sileillä ovipahveilla, joista oli turha etsiä rypytettyä karttataskua. Värivalikoimaa täydennettiin mallivuodella -67 tummansinisellä ja seuraavana vuonna tietyille markkinoille tuli saataville myös punainen ja vihreä. Volvo Amazon Favorit M Teksti: Harri Onnila Kuvat: Kari Mattila allivuoden 1966 alkaessa Volvo oli poikkeuksellisessa tilanteessa. Ammoisella 1940-luvulla esitellystä PV444:stä alkanut mallisarja oli poistunut tuotannosta 440 000 valmistuneen PV-Volvon jälkeen. (kuva: Volvo Car Group) 56 07/13 Asiassa oli kuluttajan ja sitä kautta myös autonvalmistajan näkökulmasta yksi ongelma. Viimeinen PV544 oli rullannut taputusten saattelemana linjalta lokakuussa 1965. GT-Amazon antaa vertailupohjaa Favorit-mallin kitsaalle kiilto-osien käytölle etenkin ikkunapuitteissa. Ponnisteluista huolimatta Favorit ei saavuttanut valmistajan sille asettamia myyntitavoitteita. PV:n myötä hävisi Volvon mallistosta sen selkeästi edullisin malli. PV:n tuotannon lopettaminen oli luonnollista, sillä malli-ikää autolla oli hurjasti jopa Volvon näkökulmasta. Favorit kiinnosti jossain määrin muun muassa Hollannissa, Tanskassa ja Suomessa, mutta todennäköisesti mallin vaatimaton
Huhtikuun 15. Favorit-Amazon edullisuudesta kertoo, että pari vuotta myöhemmin uusi Amazon 121 maksoi noin 17 000 markkaa. Peilien sijoittelu ja muoto vaihtelivat Amazoneissa pitkälti sen mukaan mitä maahantuojalla milloinkin oli hyllyssä, kunnes vuosimallissa 1969 peilit ilmestyivät perusvarusteena etuovien nurkkiin. Turvavyöt olivat Volvoissa vakiona jo kymmenen vuotta aiemmin. Tässä kohtaa Amazonin alamäki olisi voinut olla nopeaa jonkun nähdessä Volvossa hyvän kesäauton. Amazonissa näkyivät tuolloin käytönjäljet muun muassa muutamina osumina puskureissa, mutta maltillisen ajomäärän myötä 30 vuotta vanhan käyttöauton tekniikka oli varsin hyvässä lyönnissä. Hillman Minxistä tammisaarelainen Volvo-liike hyvitti 3 400 markkaa, jolloin maksettavaa jäi tasan kymppitonni. Bäckmanin autohankinnasta nousee ajatus, että konemestari hankki Amazonin ikään kuin eläkkeelle lähdön kunniaksi, sillä mihinkään kilometritehtailuun ei Bäckman Volvollaan ryhtynyt. Minxistä tammisaarelainen Volvo-liike hyvitti 3 400 markkaa, jolloin Amazonista jäi maksettavaa tasan kymppitonni. Huoltokirja ja muut dokumentit kertovat kilometrien hyvin maltillisesta kertymisestä, vaikkakin yhtenä vuonna ajomäärä nousikin 10 000 kilometrin kieppeille. Vanhuuspäiviään viettänyt Bäckman komistutti Tammisaaren maisemia Amazonillaan lähinnä kesäautoillen peräti vuoteen 1998, jolloin hän luopui autosta vain muutamia viikkojen ennen poismenoaan. Lähtökohdat olivat otolliset ja tuotekin täytti konemestarin kriteerit, joten Bäckman teki kaupat paikallisessa Västnylands Bil & Traktor -liikkeessä ja sai alleen uudennihkeän tummansinisen Volvo Amazon Favoritin. menestys Ruotsissa aiheutti sen, että mallin valmistus päättyi 1968. päivänä tehdyn myyntilaskun mukaisesti vaihdossa meni Bäckmanin Hillman Minx ’60, rekisterinumerolla ZJ-83. Amazonilla eläkepäiviin Sisustuksen työläishenki näkyy muun muassa ovipahveissa, jotka ovat vailla koristekuvioita ja ovitaskuja. Konemestarina työskennellyt herra oli juuri alkanut nauttia eläkepäivistään ja ajatteli suorittaa oloneuvoksen kiireettömät kulkemiset uudella Volvo Amazonilla, etenkin kun tarkkaa markkaa arvostaville oli sellainen nyt tarjolla aiempaa edullisemmin. Yksi heistä oli tammisaarelainen Ivar Bäckman. Monien suomalaisautoilijoiden haaveleimasta Volvo Amazonista ilmestynyt pelkistetty, mutta edullinen Favorit-malli herätti saapuessaan alkuvuodesta 1967 kiinnostusta uuden auton ostoa suunnittelevien keskuudessa. Amazonin mittarissa oli tuolloin alle 100 tuhatta kilometriä, sillä viimeisinä vuosina Bäckman oli taittanut ajokillaan matkaa yhä vähenevissä määrin. Onneksi tummansininen ruotsalainen oli kiinnittänyt tammisaarelaisen autonkuljettajan Ragnar Lehtisen 07/13 57
huomion jo vuosia aiemmin, joten hän osasi tiedustella Volvoa Bäckmanilta ja sai myös luvan ostaa sen pois autoilujaan lopettelevalta ikämieheltä. Lapsuuden liikennemaisemaa Tummansinisen Favoritin nykyään omistava lahtelainen Ari Lehtola kertoo syttyneensä Amazonin muo58 07/13 toilusta jo varhaisvuosina. Kaupankäynti kävi sujuvasti – olihan hinta sovittuna ja harkinta-aikaakin vietetty puolenkymmentä vuotta. Vuosien vieriessä ja ajokortin ilmestyessä taskuun Arille tulivat Volvo omakohtaisesti tutuiksi 240-sarjan muodossa, mutta Amazonia hän ei hankkinut, vaikka monella nuorella sellainen olikin ensimmäisenä autona vielä 1980-luvun lopullakin. ”Sain ajokortin 1986 ja kävin katsomassakin jotain Amazonia, mutta kauppoja ei silloin syntynyt.” Amazon-haave ei silti haalistunut minnekään, vaikka joutui usein takaalalle arjen kiireiden viedessä aikaa ja energiaa milloin minnekin. Soitin tapahtuman jälkeen Ragnarilla ja hän sanoikin, että nyt lähtee.” Ajoitus oli Arilta oiva, sillä hänen ja Lehtisen epävirallisesta myyntisopimuksesta tietämätön Lehtisen tytär oli jo suunnitellut myynti-ilmoituksen laatimista ruotsalaiselle ja saksalaiselle nettipalstalle. Niinpä Volvo siirtyi ensimmäistä kertaa omistukseen Tammisaaren ulkopuolelle, ja vuosikymmenet Amazonia tunnelmoinut Ari pääsi itse asiassa ensimmäistä kertaa ajamaan sellaisella ja saman tien omalla. Ei, kunnes koitti vuosi 2003. Ajoittain unelma otti muutamia askelia kohti konkretiaa, mutta lopullista päätöstä Amazonin ostoon ei syntynyt. ”Olen itse vuosimallia ’68, joten pikkupoikana näki paljon Amazoneja liikenteessä. ”Asuin tuolloin vielä Helsingissä, ja minulla ei tuolloin olisi ollut mahdollista säilyttää Amazonia missään, joten kauppoja ei silloin syntynyt, vaikka hinnastakin päästiin jo sopimukseen.” Ajatukseksi jäi, että Arista tulisi Amazonin kolmas omistaja joskus tulevaisuudessa, kun toinen omistaja olisi siitä valmis luopumaan. Koneeseen puhdin palauttaneen ”ohitusleikkauksen” ohessa lohko sai pintaansa uuden maalipinnan. Lehtinen otti Amazonin työn alle ja kunnosti muutamia ulkoisia vaurioita saaneen ulkoasun sekä kävi tekniikan läpi siltä osin kun se oli tarpeellista. Keskusteluun nousi pian Amazonin mahdollinen omistajanvaihdos. van kolmiportaisen laatikon vaihtaminen neliportaiseen vaihteistoon. Suurimpiin muutoksiin kuului vuota- Kaupankäynti kävi sujuvasti – olihan hinta sovittuna ja harkinta-aikaakin vietetty puolenkymmentä vuotta. Volvo Amazon Favorit Viime keväänä Ari nostatti pitkään palvelleen B18A-moottorin nokalta ja se puhdistettiin sisältä huolellisesti. Elokuussa 2000 vähän ajetun Amazonin hyvä peruskunto ja Lehtisen suorittamat ehostustoimet palkittiin, sillä Volvo läpäisi museoajoneuvotarkastuksen yleisarvostelun ”yleiskunto hieno alkuperäinen” saattelemana. Myöhemmin tulleet 140-sarjalaiset eivät innostaneet samalla tavoin”, Ari taustoittaa. Kuuden vuoden harkinta-aika Almanakkojen sivut lehteilivät eteenpäin tasaista tahtiaan kunnes koitti kevät 2009. Tuolloin Ari asui perheineen Lahdessa ja hän suuntasi toukokuussa historian ensimmäisen Classic Motorshow -tapahtumaan. Silloin heräsi haave, että hankin joskus Amazonin. ”Näyttelyssä oli muutamia hienoja Volvoja ja mieleen nousi Tammisaaren Amazon. Tuolloin itsekin kuljetusalalla työskentelevä Ari näki Tammisaaressa ikänsä viettäneen Amazonin, sillä hän tunsi ammattitaustansa vuoksi Ragnar Lehtisen. Mieleen on jäänyt erityisesti urheilullisesti varustellut Amazonit, joissa oli keulilla lisävalot ja niin edelleen
Renkaat 165S15. Teho 85 hv /5000 rpm, vääntö 147 Nm /3000 rpm (SAE) 04 Voimansiirto Takaveto, 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto. 05 Alusta Edessä kaksi päällekkäistä kolmiotukivartta, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Kasvava ’67-kerho. Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut. Meidän perheelle kun oli silloin Simca 1000.” W115-Mercedeksen ensimmäinen mallivuosi oli 1968, mutta eiköhän jostain löydy esisarjan 220 D, niin Arin ’67-sarja saa oivaa jatkoa. Poraus 84, isku 80 mm. Ajat ovat siis muuttuneet Amazon Favoritin alkuvuosista, jolloin pilkkakirveet tavailivat Arin mukaan hokemaa ”Kellä Favorit, se Favoritin kätkeköön”. Lattiavalitsin. Ikävä sattumus ei kuitenkaan pilannut koko ajokautta, sillä Ari löysi osaavan peltisepän korjaamaan peltivauriot ja tarvittavat korvaavat pisteosat hän sai tilattua VP Autopartsista Ruotsista. Moni on sittemmin tullut myös juttelemaan Amazonin äärelle. Iskutilavuus 1780 cm3. hienokuntoisella museopelillä. Koneelle tehtiin ikään kuin ohitusleikkaus, sillä putsauksen jälkeen se piristyi huomattavasti. Suur-Saimaan ympäriajo -tapahtumassa museokuorma-autolla liikkunut harrastajatoveri peruutti epähuomiossa Amazonin takasiipeen painauman. Tulevaisuus näyttää, tuleeko nuoruuden haaveiden – Amazonin ja Mustangin – rinnalle vielä yksi Arin lapsuudesta unohtumattomasti mieleen jäänyt malli. Amazonit, mallivuosi 1967) 07/13 59. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset tukivarret, eteen suunnatut reaktiotangot, Panhard-tanko, lehtijouset. Karvanopat muistuttavat osuvasti siitä, että Ari haaveili Amazonista jo nuoruusvuosinaan. 08 Suorituskyky Huippunopeus noin 150 km/h, 0-100 km/h noin 17 s 09 Valmistusmäärä 62 950 (2-ov. 01 Merkki ja malli Volvo Amazon Favorit 02 Vuosimalli 1967 03 Moottori Nelisylinterinen vesijäähd. Pari ensimmäistä ajokautta meni autosta nautiskellen, mutta ajokauden 2012 jälkeen Ari päätti teettää Amazonille B18A-tekniikkaa ryhdistäviä toimia. Nyt se hyökkää jo 140 mittariin”, Ari kuvaa. Muovin aikakausi oli jo ovella, mutta Amazon piti yllä rautaisia linjoja 70-luvun alkuun asti. Ari nimittäin toteutti toisen autohaaveensa hankkimalla Ford Mustangin, ja kuinka ollakaan, vuosimallia 1967. 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 2-ovinen teräskori. ”Moottori nostettiin nokalta ja sen sisältä pestiin bensalla vuosikymmenien mineraaliöljykerrostumat pois. Ja Amazonilla liikkumisessa oli vielä sellainen egoa kohottava fiilis, kun päät kääntyivät katsomaan autoa. Omamassa 1050 kg. Ari on taittanut Amazonilla matkaa ajokaudesta riippuen noin 1 000–3 000 kilometriä kesässä. Tarrat osoittavat puolestaan sen, että harrastetoimintaan on osallistuttu ahkerasti. 07 Mitat Pituus 444, leveys 163, korkeus 147, akseliväli 260 cm. rivimoottori edessä pitkittäin. ”Olihan ne ensimmäiset kilometrit makeita. ”Kolmas haave olisi pystylamppuMersu, sellainen 220D. Kesän Amazon-ajeluihin vaikutti myös kilpaileva ajopeli. Samalla uusittiin muutamia tiivisteitä ja lohko maalattiin ulkoa uudelleen punaiseksi. Laulun takana lienevät henkilöt, joiden Amazon-haave ei syystä tai toisesta koskaan toteutunut. Puristussuhde 8,7:1. Eikä Amazon rikkonut pitkän odotuksen nostattamia haavekuvia. Naapureilla oli lapsuusvuosinani sellainen ja se jäi mieleen uinti- ja marjareissuilta. Kuka on kertonut opetelleensa ajamaan tällaisella, kuka kertonut lavatanssireissuista Amazonilla, jonka takapenkille mahduttiin vaikka kaksinkerroin”, Ari hymyilee. Ajokauden 2013 alkaessa Amazon oli paremmassa vireessä kuin aiemmin, mutta kesän myötä tuli lisää töitä
60 07/13 osa näyttelyautoista oli kuskattu paikalle ulkomailta ja palkintopokaaleista moni matkasikin ansaitusti vieraille maille. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine J enkkiautonäyttelyn kattaus ei varmasti ollut yleisölle pettymys, sillä jos ameriikanmeininki kiinnosti, oli halleissa ihmeteltävää koko lipunhinnan edestä. Esillä ei ollut vain puunattuja limusiineja vaan myös rodeja, kustomeita, rekkoja, työnäytöksiä, livemusiikkia, pin-uptyttökisaa ja vaikka mitä. Näyttelyvieraat toivotti tervetulleeksi hieno ´58 Chevrolet Delray Delivery. Jenkkiautonäyttely Lahti, 12.-13.10. Järjestelyn korkeasta tasosta kertoi sekin, että iso Ruotsalainen Patric Jacobsen toi näytille Kaliforniassa Mayberryn palolaitoksella työuransa palvelleen ´64 Chevrolet Bel Air Wagonin. Amerikanautojen ystäviä hemmoteltiin Lahden Messukeskuksessa uudella Jenkkiautonäyttelyllä jossa esillä olivat kaikki rakentelusuuntaukset entisöidyistä loistoautoista kiihdytyskilpureihin sekä rähjäisimpiin kovistelurasseihin. Tämän tukikohtana oli Neuvostoliiton suurlähetystö, se toinen meni Kekkoselle.. Paimelan Paronin valikoimasta löytyy toinen uutena Suomeen tulleista ´79 limusiini-Cadillaceista
Kertakaikkisen virheetöntä entisöintiä edusti 50-lukuisten kakkospalkinnolle kivunnut Lennart Zachrissonin ´58 avo-Chrysler. Marko Väisäsen ´71 Oldsmobile Cutlass poimi 70-lukuisten kakkospalkinnon ja oli auto myös pin-up-tyttöjen mieleen. Vuonna -52 Suomeen hankittin paljon hienoja autoja. Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta nähtiin parkkipaikallakin hyvän kokoinen, ja tyylisuunniltaan monenkirjava näyttely. Tämä muhkea Buick Super tuli Yleisradion palvelukseen. Parhaan kerho-osaston pokaali meni Volkkariporukalle. 50-lukuisten ykköspokaali lähti Ruotsiin Jan Fridbergin Dodge Polara matkassa. 07/13 61. Vaikka kalusto oli Saksanmaalta, oli rakentelutyyli kiistatonta Kaliforniaa
Järjestelyt ovatkin aivan päätähuimaavia ja kaikki pikikset ajetaan asfaltilla kolmen päivän aikana, monet niistä pimeällä. Rallilegendat Harri Toivonen nauttii Italiassa suurta suosiota räväkän ajot yylinsä ansiosta. Tässä mies käskyttää Lancia Rally 037 -kilpuriaan. Mukana ovat myös ne niin kovasti katsojiin vetoavat B-ryhmän rallitykit: Lancia S4:t, pätkä-Quattrot, T16-Pösöt, RS200:t, Metrot ja niin edelleen. Suomalaisena on paikalla hieno olla: maine on korkealla ja Markku Alén voitti pääluokan jo toisen kerran peräkkäin Lancia Rally 037:lla. Autot on jaettu karkeasti neljään ryhmään, joista pääosassa ovat Historic-, WRC- ja Star-luokat. Kuljettajana Giorgio Mela. Ei ihme, että tapahtumasta on muodostunut todellinen klassikko, ralliharrastajien paratiisi. 62 07/13. Jo vahvaksi perinteeksi eteläisessä Euroopassa muodostunut Rallylegend järjestettiin yhdennentoista kerran San Marinon kääpiövaltiossa. Teksti ja kuvat: Kari Näätänen R allylegend-tapahtumasta on muodostunut jonkinlainen pyhiinvaelluskohde rallifaneille. San Marino, 10.-13.10. Yksi kaikkien aikojen suosituimmista tehotykeistä, Lancia Delta S4. Michael Gerber ja Sport Quattro S1 ryntäävät ylös serpentiinitietä. Legendaarisia kuskeja oli taas paikalla runsaasti kuten Biasion, Auriol, Sainz, Alén, Harri Toivonen, Gigi Galli ja Franco Cunico
Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Volvo V olvo oli tunnettu suurien ja kassakaappimaisten autojen valmistajana. Ne tosin olivat luvattoman huonolaatuisia autoja, ja Volvolla pelättiin maineen menetystä. Auto oli melkoinen pettymys: sen suorituskyky oli jopa aikakaudelle aneeminen, ja korin huonosti suunnitellut tiivisteet laskivat vettä sisään. Niinpä 300-sarjan takapenkki oli ahdas, eikä tilanne korjaantunut edes manuaalilaatikon kanssa. DAF:in lisäksi Giovanni Michelotti oli piirrellyt suunnitelmia uudeksi DAF:iksi, mutta lopulliseksi muodoksi valittiin John de Vriesin suunnitelma. Vuonna 1972 ilmoitti ostaneensa kolmanneksen hollantilaisen DAF:in osakkeista, ja sai kaupan mukana tietysti pienenpienet DAF 55:sen ja 66:sen. Vaikka Volvo omisti nyt jo 75 % DAF:in osakkeista, oli uutuudessa voimakas tulppaaninomainen tuoksu. DAF:in variaattorivaihteisto söi suorituskykyä ja vaati paljon tilaa korkeussuunnassa. Keskiluokka kaipasi pienempää kakkos autoa, jollaista Volvolta ei löytynyt. Volvo kehitti 55/66-sarjaa sen elinkaaren loppuun, mutta osallistui sitäkin voimallisemmin projekti 77:n kehitystyöhön. Sen moottorina toimi Renaultin nelisylinterinen 1,4-litrainen rivikone, ja voimansiirrosta vastasi taakse asennettu ja de Dion -tyyppiseen taka-akselistoon yhdistetty variaattorivaihteisto. Geneven autonäyttelyssä 1976 viimein estradille marssitettiin Volvo 343. Volvo 340:n tuotanto päättyi maaliskuussa 1991, neljä vuotta sen jälkeen kun seuraaja 400-sarja oli esitelty. Pesuveden mukana tuli myös DAF:in lähes valmis isompi auto. Syksyllä 1978 esiteltiin manuaalivaihteinen versio, Volvon mukaan koska ”jotkut olivat kaivanneet sellaista” – lopputulema oli, että jo vuonna 1982 CVTvaihteiston halusi enää 15 prosenttia ostajista. Mallistosta löytyi 1970-luvun alussa iso 140-sarja, sen kuusisylinterinen johtoporrasversio sekä urheilullinen P1800S. Volvo tarttui raivokkaasti kehitystyöhön, korjasi virheet ja sai 300-sarjasta lopulta kohtalaisen hyvän tuotteen. Volvo 343 Autoja joista tuli toisia autoja Nurkan takana kurkistava energiakriisi sai Volvon halajamaan itselleen aimo osuuden pienten autojen osaamista DAF:ilta. Kovaa vauhtia autoistuva keskiluokka kaipasi kuitenkin jo usein pienempää kakkosautoa, jollaista Volvolta ei löytynyt – joten oli lähdettävä ostoksille. Mutta ei ennen kuin siitä oli siivottu useimmat daffismit pois. DAF:illa oli piirustuspöydällä myös selvästi suurempi malli 77, joka olisi valmistajan kookkain auto siihen saakka. 07/13 63
64 07/13
Samaan aikaan Amerikassakin yritettiin. Aihetta oli pohdiskeltu jo pari vuosikymmentä aiemmin, kun kiiri tieto että amerikkalaiset olivat istuttaneet ahtimen Oldsmobileen ja valmistaneet vuosina 1962–1963 mallia nimeltä Jetfire Turbo. Pari vuotta myöhemmin esiteltiin ikonin asemaan nouseva Porsche 911 Turbo, jonka ensimmäisessä ruumiillistumassa voimaa antoi 260-hevosvoimainen kolmelitrainen bokserikuutonen. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Klassikot-toimitus ja autovalmistajat SIITÄHÄN se sitten lähti: Saab 99 Turbo. Mainittuja saksalaishienouksia seurasivat 80-luvun alkuun mennessä muun muassa Lotus Turbo Esprit, Audi Quattro, Maserati Biturbo ja jopa Bentley muhkealla Mulsanne Turbo -mallillaan. Kun perässä luki TURBO Pakokaasuahtimet eli tuttavallisesti turbot rantautuivat henkilöautojen pariin 70-luvun lopulla, mutta ahtaminen pääsi kunnolla vauhtiin vasta 80-luvun puolella. E nnen kuin turbo-sana alkoi 80-luvun alussa kaikua Kesoilin kahvipöydässä tiuhaan, oli pakokaasuahtaminen tuttua aihepiiriä ainakin automiehinä ja -naisina itseään pitävien keskuudessa. Tuttujen TurboSaabien jälkeen ahtimen saivat mitä monituisemmat henkilöautomallit, joista moni on jo päässyt unohtumaan. Ford Mustang Cobra Turbon pellin alla pilkotti turboahdin vuosina 1979–1981, kun 07/13 65. Joten muistellaanpa hetki. Sen jälkeen oli kymmenisen vuotta hiljaisempaa, kunnes vuoden 1973 Frankfurtin autonäyttelyssä saatiin ihmetellä vihaista pientä baijerilaista, BMW 2002 Turboa, jonka kaksilitrainen moottori roihusi KKK-ahtimen avustamana 170 korskuvaa hevosta
Rauhallisien, turvallisien ja käyttövarmojen kulkuvälineiden valmistajana tunnettu Saab nousi vuonna 1976 autoihmisten huulille, 66 07/13 joilta oli luettavissa yksi sana: turbo. jälkeen markkinoille päästetty 99 Turbo kiirehti sataseen noin yhdeksässä sekunnissa ja huippuja kelattiin liki 200 km/h. kadonneilta kuutiotuumilta oli jäänyt amerikkalaisen auton pannuhuoneeseen ylimääräistä tilaa. Aasialaisista myös Nissan päivitti esimerkiksi Bluebirdiään ahtimella. Pari vuotta esittelynsä Peugeot 505 Turbo Injection rykäisi sataseen pari kymmenystä nopeammin kuin vauhtisedan 405 Mi 16. Ja tietenkään Volvo ei voinut jäädä sivustakatsojaksi, vaan marssitti markkinoille 155-hevosvoimaisen 244 Turbon jo vuonna 1980. Toiset ranskalaisvalmistajat eivät jääneet 80-luvulla sen huonommiksi. Saab 99 ärhäköityi kertalaakista, kun keulille asennettiin kaksilitrainen turbomoottori, joka tuotti komeat 145 hevosvoimaa. Saabikaan ei jäänyt 99 Turbon varaan, vaan rinnalle tuotiin vähitellen useampikin Turbo-versio 900-mallista. Ahdettua perheautoilua Urheiluautojen ja muiden sporttipelien rinnalle saapui turboautoja, jotka panostivat silkan urheilullisuuden sijaan vauhdikkaan mukavaan matkantekoon. Ranskalaiset olivat liikkeellä jo varhain, sillä F1-tekniikkaan perehtynyt Renault esitteli 18 Turbon, jolla pyrittiin verestämään Gordini-aikojen muistoja modernilla tekniikalla. Näin tapahtui esimerkiksi Pontiac Firebird Trans Am Turbon 4,9-litraisen vinkkelikasin kohdalla 1980–1981. Mustangin ahdettu moottori oli 2,3-litrainen ja Chevrolet Monte Carlo Turbon motti 3,8-litrainen, mutta asennettiin puhallinta silti hieman isommankin padan kylkeen. Sen valmisti Saab. ”Turbo-boost” oli siis tosi asiassa edeltävässä Firebird-sukupolvessa kuin mistä Ritari Ässä tottui hamuamaan pelastavaa nappulaa esteiden sattuessa. Pian ruotsalalaiset saivat lisää seuraa turboahdettujen isojen porras- ja luiskaperien joukkoon. Japanilaisista etenkin Mitsubishi oli aktiivinen tuomalla myyntiin Galant Turbon sekä hieman pienemmän Tredia Turbon. Ne kun liikkuivat hintaluokassa, jonne useimmat eivät ilman Oy Veikkaus Ab:n apua kokeneet yltävänsä. Ne olivat hurjia lukuja karvalakkikansan pureskeltavaksi. 70- ja 80-luvun turbot PEUGEOT 505:n kerkeävin malli oli Turbo Injection, mutta valmistaja satsasi ahdintekniikkaan myös dieselmalleissaan - ja lisäsi mainokseen jopa pienen tekstiviittauksen turbosta. Viimeksi mainittu oli 8,4 sekunnin sataseen rykäisyllään jopa pari kymmenystä nopeampi kuin vä-. Mikään näistä edellä luetelluista ei kuitenkaan hetkauttanut tavallista eurooppalaista autoilijaa – tai varmasti säväytti, mutta ei sillä tavoin, että turboautoa olisi realistisesti alkanut suunnitella omaksi kulkuneuvoksi. Esimerkiksi käyvät vaikkapa Citroën CX 25 GTI Turbo ja Peugeot 505 Turbo Injection. Audi oli yhdistänyt turboahtamisen nelivetoon mullistavan Quattro-mallinsa yhteydessä, mutta edustuksellisempaan turboliikkumiseen merkillä oli ehdottaa pian Audi 200 5T:tä. Mutta mahtui joukkoon sentään yksi turboauto, johon tavallinen tossunkuluttaja saattaisi inhimillisellä kurkottelulla yltää
Haastajia Peugeot sai muun muassa Renault 30 Turbo Dieselistä ja myöhemmin peräti 120-hevosvoimaisesta Citroën CX 25 TRD Turbo 2:sta. Niinpä esimerkiksi Volvolla oli tuoreeltaan tarjota edellä mainittuun 700-sarjaan 760 Turbo Diesel ja vähän myöhemmin sama VW-taustainen, 2,4-litrainen 109 hevosvoimaa tuottava dieselpata 740-malliin. Samoin Volvon ylellisin kanttimalli eli 700-sarja sisälsi ahdettuja painoksia: ensin edustuksellisimman 760 Turbo Intercoolerin muodossa, sitten 740 Turbon 2,0- ja 2,3-litraisilla turbomoottoreilla. Mercedeksen kohdalla ei pidä antaa pelkän TD-nimen hämätä, sillä T ei Mersuissa suinkaan viittaa turboon, vaan Touring- eli farmarimalliin. Saabin turboilu jatkui vuonna 1984 ajomukavuuden, reilut tilat ja hyvän suorituskyvyn yhdistäneellä Saab 9000 Turbolla, jonka 175 hevosta kiidättivät auton 220 kilometrin tuntinopeuksiin. Samaisesta Tipo 4 -yhteistyöprojektista syntyneet Lancia Thema, Fiat Croma ja Alfa Romeo 164 saivat myös omat turboversionsa. Mercedes-Benz aloitti turboutumisen dieseleistä, ja ensimmäinen Suomessa laajemmin tunnetuksi tullut tarjokas oli 300 TD Turbo vuonna 1982. 07/13 67. Vuoden 1985 listoille ilmestyneen Audi 100 Turbo Dieselin kaksilitrainen moottori tuotti sen sijaan 87 hevosvoimaa. Sen tuloksena myyntihuoneisiin talutettiin nopeaan tahtiin 1,6-litraiset 70-hevosvoimaiset turbodieselit niin Golfista, Jettasta kuin Passatistakin. Ranskalaisvalmistajien kohdalla turbodieselöintiin innostuttiin paikoin erittäin innokkaasti. TURBO-MALLI herätti kiinnostusta kaikkein perinteisimmissäkin Volvo-autoilijoissa. Toinen iso saksalainen, Volkswagen oli sekin päässyt turbovauhtiin dieselpuolella. JOS Charade Turbo ei riittänyt, niin Daihatsusta tuli lähes DeTomaso kun kyseinen tekijä hienosääti auton olemuksen. Esimerkiksi Peugeot esitteli 1979 turboahdetun 604 SRD:n ja pari vuotta myöhemmin 505:n turbodieselillä. Varhaisista turbodieseleistä ei sovi unohtaa Alfa Romeo Alfetta Turbo Dieseliä, jota merkki esitteli lehdistölle jo vuonna 1979. Urheilullisuutta painottavalla Audillakin oli omansa, 80 Sport Turbo Diesel, jonka voimanlähde oli tosin samainen 70-hevosvoimainen pata. Tomerat dieselit Samoihin aikoihin kun turboahtimet valtasivat sijaa bensakonehuoneissa, sama tapahtui myös dieselmallien puolella. hän myöhemmin esiteltävä Peugeotin vauhtisedan 405 Mi 16
Niinpä muodoltaan hiustenkuivaajamainen turboahdin pesiytyi luontevasti jo valmiiksi urheiluhenkisiin pirsseihin. Vuosimallin 1982 Renault 5 Alpine Turbon teho oli roimat 110 hevosvoimaa, minkä turvin Rellu kiivastui sataseen 9,1 sekunnissa. 80-luvun edetessä kohti loppuaan alkoi etenkin dieselpuolella painottua turbomoottorien taloudellisuutta lisäävät mahdollisuudet. Toisaalta turboahdettua dieselmoottoria soviteltiin myös pikkuautojen sisuksiin kuten on Daihatsu Charade 68 07/13 Turbo Dieselin tapauksessa. Renaultin ja Daihatsun kanssa pienten turboautojen markkinoita oli 80-luvun mittaan jakamassa muun muassa 105-hevosvoimainen Mitsubishi Colt Turbo, 114-hevosvoimainen Nissan Cherry 1.5 GL Turbo sekä Fiat Uno Turbo i.e., joka etääntyi tai läheni kohdetta 105 hevosvoiman linkoamana parhaimmillaan 200 kilometriä tunnissa. Edellä mainittujen ohella pienien turboautojen listalle voidaan lisätä myös MG Metro Turbo ja piskuinen Honda City Turbo. Eurooppalaisia turbopioneereja olivat esimerkiksi Lancia Beta Montecarlo Turbo ja Renault Fuego Turbo, kun Japanin puolesta turbiinia pyörittivät Mitsubishi Cordian ja Sapporon turboversiot, Subaru 1,8 XT Turbo Coupe ,Nissan Silvia 1.8 GL Turbo sekä urheiluautoihin laskettava Nissan 300 ZX Turbo. Renault 5 Turbon potkusta saattoi nauttia heti 80-luvun alusta lähtien. Ja kulkihan se: valmistajan mukaan 183 km/h, joka oli paljon Tredia 1400:n 150 kilometrin huippuihin nähden. Sen seurauksena markkinoilla oli muun muassa Mitsubishi Galant 2000 Turbo D, jonka korvasi pian 2,3-litrainen versio. Charaden 993-kuutioisesta dieselmoottorista otettiin 46 hevosvoimaa kun vapaastihengittävässä tyydyttiin 37:ään. Kiivaat kipot ja jo valmiiksi urheilulliset Daihatsu otti Charadellaan osaa myös bensiinikäyttöisten pikkuautojen ahtamiseen. Tuttuun peruskoriin nojaavia, mutta moottoriurheilutarpeiden muovaamia löytyi sekä Euroopasta että Aasiasta.. Valmistajia oli niin vanhalla mantereella kuin kaukana idässä. Esimerkiksi Charade Turbo tarjoili 68 hevosvoimaa, joka on prosentuaalisesti huomattavasti enemmän kuin vaparin 52 hevosvoimaa. Niinpä pelin avanneesta bensiinikäyttöisestä, kiihkeästä Turbo-Saabista oli reilussa puolessa vuosikymmenessä edetty tilanteeseen, jossa turbomoottori löytyi myös uuden ajan airueesta, tila-autosta. 70- ja 80-luvun turbot MITSUBISHI ehdotti Tredialla liikkuville astetta pirteämpää liikehdintää 1600 Turbo -mallilla. Eräänlaisena pelinavaajana toimi Renault 5 Turbo, jonka potkusta saattoi nauttia jo vuonna 1980. Niinpä turboja istutettiin myös malleihin, joissa ratkaisulla haettiin vääntövoimaa ja pientä polttoaineenkulutusta. Kuriositeettina mainittakoon, että se on reilut 12 sekuntia ripeämmin kuin raukein Viitonen. Tällainen oli esimerkiksi Mitsubishi SpaceWagon Turbo Diesel. Toyotan 80-luvun turbodieseleihin lukeutui muun muassa Camry 1.8 TD sekä taksimiesten sieluja tavoitellut Cressida 2.4 TD. Niiden kohdalla turboilla tavoiteltiin selkeästi enemmän suorituskykyä kuin dieseleiden kohdalla. Eurooppaa hyvää vauhtia autoillaan valloittanut Japani satsasi bensaturbojen lisäksi myös puristussytytteisiin polttomoottoreihin. Isompien mallien kohdalla hintalapun korotusta kun ei katsota niin pahalla, kunhan rahalle vain saa vastinetta. Pienet autot eivät tavallisesti ole uusien teknisten innovaatioiden alustana kustannusten karkaamisen pelossa
TURBOT valtasivat alaa pieniä myöten. 07/13 69. Sellaiset kuin Mitsubishi Turbo Lancer 2000, Alfa Romeo 75 Turbo, Renaultin 9- ja 11-turbomallit, Subaru 1,8 RX Turbo, Pontiac 2000 Sunbird SE Turbo, Dodge 600 SE Turbo ja listan lopuksi vaikka turbodieselFiat: Ritmo Turbo DS. Vaikka tässä käsitellyn ajanjakson aikana turbomalleja oli nykypäivään verrattuna hyvin rajallinen määrä, jäi edellä listatuiden joukosta uupumaan moni turboperintöä rakentamassa ollut malli. 1,6-litrainen ja 110-hevosvoimainen turbomoottori kiidätti autoa monia vapaastihengittäviä kaksilitraisia ripeämmin. Siitä yksinkertaisesta syystä, että ahdin löysi paikkansa yhä useamman autonvalmistajan yhä mo- nipuolisempiin mallivalikoimiin. Sekä muut muotioikut 2,3-LITRAINEN turbonelonen puhalsi 700-sarjan Volvoja liitoon parhaimmillaan 182 hevosvoiman innolla - kuvan B23ET tosin kymmenisen hevosta vähemmällä. Sillä jatkettiin Renaultin Kova rauta -perinnettä ja ihan syystäkin. TÄSSÄ jutussa maastoautot jäivät syrjään, mutta kyllä maasturipuolellakin osattiin hehkuttaa turbon ihanuutta kuten Isuzu-mainos vuodelta 1985 osoittaa. Turboahdettujen ”tavallisten” 70- ja 80-luvun henkilöautojen luokittelu ominaisuuksien ja käyttötarkoituksien perusteella on vielä kohtuullisen helppoa, mutta tehtävä olisi monin verroin vaikeampi mitä lähemmäs tätä päivää lähestyttäisiin. Tässä Honda City Turbo II - kera välijäähdyttimen, kertoo pieni präntti oven alareunassa. MONIKO muistaa, että myös Renault 18:sta oli Turbo-malli. Hyvinä esimerkkeinä Ford Escort RS Turbo ja Mazda 323 Turbo 4WD
Usea yhtiö kaipasi autoa. K eväällä 2010 tartuimme puhelimeen ja teimme päivän mittaisen soittelukierroksen eri vakuutusyhtiöihin. Museoajoneuvoksi rekisteröidyn Porschen liikennevakuutusten erot olivat täysin marginaalisia, reilun 10 euron sisällä, mutta täyskaskovakuutus – niistä yhtiöistä jotka sen suostuivat myöntämään – maksoi väliltä 250–516,53 euroa. Maksettua turvaa ja epäkiinnostavia asiakkaita Suuri vakuutusverta Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Klassikot-toimitus 70 07/13 Reilut kolme ja puoli vuotta sitten teimme suuren vakuutusvertailun, jossa selviteltiin kolmen hyvin erityyppisen harrasteauton vakuutusten hintoja. Yksi autoista oli toimituksen kalustovahvuuteen juuri tullut urheiluautoikoni Porsche 356B, toinen päätoimittaja Mattilan Renault 4 ja kolmas niin ikään Karin omistuksesta löytynyt young-timer-ikäinen tuleva klassikkoauto MGF Roadster. Esiinnyimme yksityishenkilönä ja pyysimme tarjousta kolmeen eri klassikko- tai harrasteautoon. Huomattavaa on että pari yhtiötä eivät suostuneet myöntämään Renaultille minkäänlaista kaskoa. Miltä näyttää tarjonta tänään. Brittiläisen pikkusportin vakuutuksissa oli niin ikään huikeita heittoja: liikennevakuutuksen olisi saanut halvimmillaan 489,08 eurolla, pahimmillaan siitä olisi rokotettu 917,35 euroa. Kaskon olisi MGF:ään tarjonnut lähes jokainen yhtiö, hintahaarukalla 281,89–387,13 euroa. Vakuutusmaailma on uudistunut tässä ajassa. Renaultiin pelkkä liikennevakuutus maksoi väliltä 354–682 euroa, ja täyskasko 113–184,11 euroa. Tarjoukset kysyttiin tuolloin olemassa olleista kuudesta suurimmasta vakuutusyhtiöstä, ja tulokset olivat hyvin mielenkiintoista luettavaa
Yrityskenttä on muuttunut, osin jopa mielenkiintoisella tavalla. On siis aika selvitellä, mihin hintaan syksyllä 2013 kaupataan vakuutuksia kahteen erilaisen harrasteautoon – ja millaista hintaa tarjotaan naisasiakkaalle. Ruotsalainen Folksam osti yhteistyössä Veritaksen kanssa Aktian vahinkovakuutusosaston alkuvuodesta 2012, ja lähti sitä myöden kasvattamaan markkinaosuuttaan. Vertailuun otettiin autoiksi ympärivuotisessa käytössä oleva Porsche 968 Coupé vuodelta 1992 sekä kesäajokkina toimiva Citroën 2CV – kumpikaan ei ole museoajoneuvo, mutta käyttöprofiilit eroavat silti selvästi toisistaan. osalta 55%, kaskovakuutuksen osalta 70%. Vuonna 1991 valmistettu ja ensirekisteröity, mutta vuosimallia 1992 oleva Porsche on edelleen keskimääräistä käytettyä autoa arvokkaampi ja ehkä pikkuhiljaa myös jo arvoaan nostava käyttöklassikko. POP Vakuutuksen virkailija kertoi ettei yritys vakuuta minkäänlaisia Porscheja lainkaan – ei siis myy edes lakisääteistä liikennevakuutusta 21 vuoden ikäiseen ja noin 15?000 euron hintaiseen Porscheen. Pakollinen liikennevakuutus maksaisi Fenniassa 955 euroa, joka jäi myös vertailun korkeimmaksi tarjoukseksi hienoisella erolla kakkoseen eli Pohjolaan, jonka tarjous oli 929 euroa. Alkuun hinta on ilmoitettu, mutta ensimmäisen kolarin jälkeen bonukset putoavat 20%, minkä jälkeen ne nousevat takaisin 10 prosenttiyksikön vuosivauhdilla. Valinnanvara vakuutuksenottajalle pieneni entisestään. Erikoisin ilmoitus tuli tuoreesta, pienestä ja paikallisesta POP Vakuutuksesta, jonka autovakuutus myydään aina kokonaisena pakettina: siis lakisääteinen liikennevakuutus tarjotaan joka tapauksessa kaskovakuutuksen kanssa yhdessä. Lähivakuutus ja Tapiola, jotka molemmat ovat pitkään alalla toimineiden vakuutusyhtiöiden fuusioiden tuloksia, yhdistyivät lopulta keskenään alkuvuodesta 2012. nen Tryg kauppasi meillä Nordean vahinkovakuutuksia pitkään, kunnes If osti sen vakuutusliiketoiminnan Suomessa, ja kumitti sekä Trygin että Nordean nimet pois vakuutuskartalta keväällä 2013. ”Meillä on otettu tällainen linja kaikkien Porschejen kanssa, eikä tämä 07/13 71. Järjestelmä on edelleen muuttu maton ja jäykkä, mutta yrityskenttä on muuttunut mielenkiintoisella tavalla. Tähän saakka useilla vakuutusyhtiöillä on ollut politiikkana laskuttaa naisasiakkaalta korkeampaa vakuutusmaksua kuin miesasiakkaalta. Ensimmäisellä soitolla ei kerrottu tarjouskyselyn todellisesta tarkoituksesta, mutta muutamista vakuutusyhtiöistä pyydettiin puhelun päätteeksi esimiehen tai asioista päättävän henkilön nimi ja yhteystiedot kommentteja varten. Se toimii todella hyvin myös talviajossa, vaikka Suomen noin 25 yksilön kannasta kovin montaa ei ympäri vuoden käytetäkään. Seuraavassa ryhmässä olivat LähiTapiola 822,37 euron hinnalla sekä Pohjantähti hintaan 813 euroa, joka tosin sisälsi ”negatiivisen bonuksen”. Myös Paikallisosuuspankkien oma POP-vakuutus on ryhtynyt tarjoamaan vakuutuspalveluita Suomessa. Toimittajan oikeat bonukset ovat liikennevakuutuksen YoungtimerPorsche Ensimmäisenä listalla oli toimittajan arkiauto – juuri sellainen ongelmatapaus, jonka ylläpito ja omistaminen on melkein kohtuuttoman kallista Suomessa. Järjestelmä yritysten, viranomaistahojen ja toisaalta kuluttajien eli vakuutuksenottajien välillä on edelleen muuttumaton ja jäykkä, eikä tarjolla sen enempää todellisia vaihtoehtoja kuin ennenkään. Tuore yrittäjä alalla, Folksam, olisi myynyt liikennevakuutuksen hintaan 745 euroa, ja paras hinta löytyi lopulta If:istä, jonka tarjous Porschelle olisi 502 euroa vuodessa. Näille kerrottiin mistä syystä kyselyä tehtiin. Yksi mielenkiintoinen detalji on myös vuoden 2013 alussa voimaan astunut EU-määräys, jolla vakuutuksenottajan sukupuoli ei saa vaikuttaa enää vakuutuksen hintaan. ailu 2013 nähtäväkseen ennen vakuutusten myöntämistä. Liikennevakuutus pyydettiin 0%-bonuksen hinnoilla, kaskovakuutuksissa pyydettiin alhaisimman mahdollisen bonusprosentin hinta, vaikka moni yritys tarjoaa väkisin 70% bonuksia niihin. Perusteluna on käytetty naisten erilaista autonkäyttötapaa: naisautoilijat ovat vakuutusyhtiöiden mukaan riskialttiimpia kuljettajia, sillä heidän ajoreittinsä on kodin, kaupan ja lasten harrastusten välillä kulkemista, parkkipaikkojen etsiskelyä ahtaissa paikoissa ja muuta selvästi vaarallista toimintaa. Vuonna 2013 Kolmessa ja puolessa vuodessa on vakuutusmaailmassa tapahtunut paljon. Ensimmäisenä vakuutusta kyseltiin vuoden 2010 vertailuksi ehdottomaksi hännänhuipuksi jääneeltä Fennialta, jonka tarjous jätti monellakin tapaa kylmäksi. Ruotsalaisperäi- Kuinka temppu tehtiin Samalla tavalla kuin viimeksi: toimittaja soitti yksityishenkilönä eri vakuutusyhtiöiden puhelinpalveluihin, kysyi vakuutushintoja kahteen autoon joista toisen omisti jo, ja joista toisen kerrottiin olevan tulossa omistukseen lähiaikoina. Toisaalta uusia yrittäjiäkin alalle on ilmestynyt
Artun Porsche 968 Coupé on Suomessa kohtuullisen harvinainen 31 yksilön kannallaan, Karin Rättisitikka taas puolestaan yksi yleisimpiä ja monella tapaa edullisimpia harrasteautoja. POP-vakuutus ei tietenkään edes keskustele Porschesta, mutta yhtä yllättävä tieto tulee selvästi suuremmalta ja sitä kautta syvemmät taskut omaavalta Fennialta. Harvinaisemman auton vahinkotilanteissa on ikävä miettiä, lähetetäänkö auto korjattavaksi esimerkiksi Pietariin vai vaikka Englantiin”, Ansala jatkaa. Kalleimman tarjouksen antoi Pohjola, jonka mielestä osakaskosta pitäisi pulittaa vuodessa 431 euroa. Tuotteeksi kysyttiin jokaisesta vakuutusyhtiöstä suppeinta mahdollista törmäysturvan sisältävää kaskovakuutusta. Folksamin virkailija naureskeli itsekin tarjoukselle, mutta kehotti tarttumaan siihen.. Myöskään lasivakuutusta tai keskeytysvakuutusta Pohjantähti ei Porscheen myy, mikä on päätöksenä erikoinen, sillä 968:n tuulilasi maksaa saman kuin normaalien arkihenkilöautojen akkunat. Vapaaehtoista Porschelle Kaskovakuuttamisessakin on eroja. Sama päätös koskee kaikkia muitakin erikoisempia autoja. Harrasteauton vakuutusvertailu KAKSI hyvin erilaista harrasteautoa, ja taatusti hyvin erihintaiset vakuutukset. Vapaaehtoiselle liikennevakuutukselle onnistuttiin saamaan tarjouksia kuitenkin lopuista yhtiöistä. Tosin asiakaspalvelussa oltiin asiasta ihan toista mieltä. koske pelkästään tätä autoa. Uudemmat ja merkittävästi kalliimmat Porschet ovat niin kalliita korjattavia, että meidän pitää pienenä ja uutena toimijana olla varovaisia sen suhteen mitä riskejä otetaan”, kertoo POP Vakuutuksen kehityspäällikkö Erkka Ansala. ”Emme myy” -listaan liittyi tässä yhteydessä myös LähiTapiola, joka ei suostunut myymään käyttöauton statukselle Porscheen täyskaskoa, mutta yrityksen harrasteajoneuvopuolelta sellaisen olisi saanut kuitattua kyllä, jos olisi valmis seisottamaan autoa ajamatta vähintään viisi kuukautta vuodessa. Korkeimman hinnan antoi Pohjola, jonka asiakaspalvelijan äänestä kuului hämmästyksensekainen häpeä tämän tarjotessa täyskaskoa hintaan 1?058 euroa vuodessa – huikeinta oli, että hinnasta oli laskettu päältä pois jo 70% bonus, ja virkailja sanoi ettei suostu edes laskemaan täyskaskolle tarjousta 0% bonuksella. ”Meillä on käytössä vastuunvalintaohje, jonka mukaan Fennia ei kaskovakuuta yli 15 vuotta vanhoja autoja. ”Eikä meillä haluta mennä siihen, että yksi klubilainen saa autonsa vakuutettua meillä mutta toinen ei. Toki harrasteauton statuksella olevaan Citroëniin olisi pitänyt asiakaspalvelusta tarjota harrasteajoneuvon vakuutusta, mutta näin ei ole tällä kertaa käynyt”, kertoo tiedottaja Hanna-Maija Loikkanen Fenniasta jälkikäteen. 72 07/13 pää yritystä pudottivat pöytään vielä kovemmat tarjoukset: Pohjantähti möisi hirvi-palo-varkauden hintaan 176 euroa ja tuore yrittäjä Folksam haluaisi samasta palvelusta todella edullisen kuuloiset 99 euroa. Yksittäisen yksityisasiakkaan tapauksessa puhelin olisi silti sulkeutunut pelkän asiakaspalvelukontaktin ja kielteisen vakuutuspäätöksen jälkeen. Pieni Folksam tarjosi ehkäpä erikoisinta mahdollista pakettia. If:in täyskasko maksaisi 770 euroa, Pohjantähden vastaava tuote 520 euroa mutta törmäystilanteessa omavastuu olisi 1?000 euroa, muissa kaskovahingoissa normaali 150 euroa. Tavanomaisella 150 euron omavastuulla täyskasko maksaisi vuodessa 328 euroa, mutta nostettaessa omavastuu 500 euroon, nousi vakuutuksen hinta 339 euroon – siis täysin päinvastoin kuin vakuutusmatematiikan mukaan normaalisti tapahtuu. Porscheja Suomessa on kyllä jonkin verran, mutta mitä harvinaisempiin autoihin mennään, sen hankalammaksi korjaaminen tulee. Seuraavan ryhmän muodostivat If 251 euron hinnalla sekä LähiTapiola, joka rokottaisi asiakasta 242 eurolla. Täyskaskoista pyydettiin tarjoukset. Kaksi pienemFENNIA lupaa vakuuttaa nyt myös harraste- ja museoautot. ”Toki tässä tapauksessa vuosimallin 1992 Porsche on rajatapaus, jonka vakuuttamista asiantuntijamme voisivat selvitellä muiden vakuutusten yhteydessä”, Loikkanen jatkaa viitaten muiden asiakkuuksien siirtämiseen Fennialle. Yhtiön asiakaspalvelusta kerrotaan, ettei Porscheen tai toiseen kyseltyyn autoon, Citroëniin, myönnetä minkäänlaista kaskovakuutusta, mikä saa kuluttajan kiittämään kohteliaasti ja kääntymään kannoillaan – varsinkin kun pakollisten liikennevakuutusten hinnatkin olivat taulukon selvästi kalleimmat. Naisparkaa ei siitä voi syyttää
Hintoja puolestaan saatiin lopuista yhtiöistä. Huomattavaa liikennevakuutuksissa on yksinkertainen nyrkkisääntö: halvin on aina paras, sillä liikennevakuutuksestahan ei makseta lainkaan vakuutuksenottajan vahinkoja, vain vastapuolen vahingot. If teki hyvin edullisia tarjouksia, uusi LähiTapiola oli puolestaan hinnoittelultaan enemmänkin lähellä aiemminkin hintavaa Lähivakuutusta kuin vanhaa edullista Tapiolaa. Uudet POP-vakuutus ja Folksam olivat melko tarkkaan eri päistä asteikkoa: toinen ei suostunut ottamaan vanhojen autojen ystäviä asiakkaikseen oikein mitenkään, toinen taas tarjosi suorastaan naurettavan edullisia hintoja varsinkin kaskovakuutusten osalta. Pohjola olisi halunnut nähdä Sitikan (ja Porschen) omin silmin ennen vakuutuksen myöntämistä, eikä Pieni ja heiveröinen Citroën 2CV on yksi maailman harrastetuimpia automalleja, ja yhtenä syynä moiseen saattaa olla sen vakuuttamisen edullisuus. Edullisimmat tarjoukset olivat If:in 266 euroa sekä POP-vakuutuksen 190,63 euroa. Rättisitikan pakolliset liikenteet kuutusyhtiöiden mukaan avoautoksi, ja niiden kaskovakuuttaminen on kalliimpaa kuin umpiautojen. Hinta on silti kova: 522 euroa. Lopulta vakuutusyhtiöiden vertailussa ei ole olemassa sitä yhtä, oikeaa vastausta. Rättikaskoa ei tarjolla Rättisitikka lasketaan monien va- suostunut laskemaan halvalle pikkuautolle hintaa puhelimitse ollenkaan. Niinpä jos autossa meinaa pitää vain liikennevakuutusta, on paras valita edullisin. Parasta on siis jälleen kerran tarttua puhelimeen, käyttää muutama tunti ajasta soitteluun ja tutkia olisiko tarjolla edullisempia vakuutuksia kuin mistä tällä hetkellä maksat. Tällä kertaa kyseltiin hintoja paljon yleisemmille ja edullisemmille autoille, mutta silti moni jätti antamatta vakuutustarjouksen - Fennia mainoksestaan huolimatta, ja POP Vakuutus jopa jättäen asiakkaan kokonaan vakuuttamatta. Folksam olisi myynyt täyskaskon 289 eurolla ja If veisi voiton tässäkin hintaan 164 euroa. VAIKEAMPAA KUIN VIIMEKSI Tämänkertaisen vakuutusyhtiövertailumme hintataulukko näyttää enemmän ”emme myy”-viivaa kuin edellisellä kerralla, vaikka tällä kertaa vakuutettavana oli monella tapaa ”helpompia” autoja kuin vuonna 2010. Seuraava satasluokka hypätään kokonaan yli, sillä Folksam tarjosi Sitikalle 394 euron liikenneturvaa, Pohjola nokitti hintaan 361,77 euroa ja LähiTapiola hinnoitteli palvelunsa 311,81 euroon. Huomiot ja päätelmät Vertailussa pärjäsivät kohtalaisesti ne yhtiöt, jotka viime kerrallakin olivat vahvoilla. Toisaalta Pohjantähti arvioi Rättärin liikennevakuutuksen 530 euron arvoiseksi. Kallein pakollisen liikennevakuutuksen tarjous löytyi jälleen Fennialta, joka mielestä Rättäri aiheuttaa niin pahat vahingon törmätessään vastapuoleen, että hinnaksi asetettu 591 euroa on perusteltu. POP-vakuutus teki edullisimman tarjouksen ja haluaisi Rättärin osakaskosta vain 50 euroa. Fennia ei myy missään nimessä minkäänlaista kaskovakuutusta Rättisitikkaan, ja Pohjolan asiakaspalveluhenkilö ilmoitti, ettei Porschen huikean täyskaskotarjouksen jälkeen uskalla laskea tarjousta enää. Taulukon hinnat on pyöristetty kokonaisiin euroihin. Täyskaskovakuuttaminen on vielä vaikeampaa: Fennia ja Pohjantähti eivät myöntäneet Rättärille täyskaskoa, LähtiTapiolakin vain jos sen ottaa harrasteautovakuutuksena jolloin auton pitää seisoa viisi kuukautta vuodessa. Aiemmassa vakuutusvertailussa testiautoiksi valittiin keskimääräistä selvästi kalliimpi museoauto (Porsche 356B), sekä yksi edullinen (Renault 4) sekä yksi hankala (MGF Roadster). Kolaritilanteissa avoautojen erikoisemmat korirakenteet on yleensä hankalampi korjata kuin umpiautoissa, ja ilkivaltavakuutuksen pitää (tai pitäisi) kattaa myös kangaskaton ilkivaltainen viiltely kadunvarsiseisonnassa. Loppuporukan hinnat painuvat alle sadan euron: If:in hinta on 92 euroa, Folksamin 84 euroa ja LähiTapiolan 75,62 euroa. Yksi vertailun yhtiöistä ei vakuuta Porscheja lainkaan – eikä siis myönnä edes lakisääteistä liikennevakuutusta. POP-vakuutus ei myönnä täyskaskoa vuosimallia näin vanhoille autoille ollenkaan. FENNIA FOLKSAM IF LÄHITAPIOLA POHJANTÄHTI POHJOLA POP VAKUUTUS Liikennevakuutus 955 745 502 822 813 929 - Osakasko - 99 251 242 176 431 - Täyskasko - 339 770 - 520 1059 (-70%) - Liikennevakuutus 591 394 266 312 530 362 191 Osakasko - 84 92 76 125 - 50 Täyskasko - 289 164 522 - - - Porsche 968 ’92 Citroën 2CV 07/13 73. Kalleimmaksi osakaskon taholta osoittautui Pohjantähti, jonka tarjous oli 125 euroa
He aloittivat muutamalla kenkämallilla ja värivaihtoehdolla, mutta huomasivat pian, että kaikkiin asiakkailta tuleviin kuositoiveisiin ei mitenkään voi varautua etukäteen. Ensimmäisten nauhallisten Vansien kaltainen Authentic pysyy taatusti mallistossa, mutta tunnetuimmaksi malliksi lienee noussut kuvan Slip-On, joka sekin on ollut kuvioissa jo 70-luvulta saakka. 1930) oli urallaan huomannut, että alan voitot valuvat tehtaan ja asiakkaan välissä päivystäville välikäsille. Tunnetuin niistä on pian 20 vuotta järjestetty Vans Warped Tour, joka houkuttelee vuosittain noin puoli miljoonaa kävijää kuuntelemaan punk- ja metallipainotteista musiikkia, katsomaan extremelajeja ja pitämään hauskaa. 60-luvun alussa tie toisen palveluksessa oli kuljettu loppuun, ja Paul muutti veljensä Jamesin kanssa Kaliforniaan perustamaan alalle omaa tehdasta, joka tarjoaisi tuotteitaan suoraan kuluttajille. K ouluja käymättömästä apupojasta suuren kenkätehtaan varapääjohtajaksi määrätietoisesti noussut Paul Van Doren (s. 1990-luvulla perheyrityksen leima haalistui entisestään, kun tuotanto siirrettiin Yhdysvalloista Kaukoitään ja Vans listattiin pörssiin. Entäs ne kengät. Juuri muuhun ei silloisella budjetilla olisi ollutkaan varaa. Mallistoon tuli myös skeittaukseen suunniteltu, nilkkoja suojaava varrellinen kenkä. 70-luvun Kalifornia oli rullalautailun toisen sukupolven kasvualusta. Paulin jälkeen johtajaksi siirtyneen Jamesin kunnianhimo kävi yritykselle kuitenkin kalliiksi. Valitettavasti yhtiö ei ole ehtinyt pitää tekemisistään arkistoa, josta kaikki tuhannet värikkäät versiot näkisi kerralla.. Skeittikenkien jakamisen lisäksi se on muun muassa rakentanut oman skeittipuiston, kustantanut skeittidokumentin sekä järjestänyt lukemattomia kilpailuja ja tapahtumia. Konkurssin partaalla 1980-luvun alussa Vansilla meni mukavasti. Suunnittele omasi Van Dorenien kenkäresepti oli yksinkertainen ja kestävä: paksusta kankaasta nylonlangalla neuvottu päälliosa paksun kumipohjan päällä. Van Doren Rubber Company perustettiin vuonna 1965 ja seuraavana vuonna aukesi pieni tehdas ja tehtaanmyymälä Anaheimin kaupungissa. Paul palasi johtoon ja sai yhdessä poikansa Steven kanssa velat maksettua muutamassa vuodessa. Hän halusi Vansin olevan monipuolinen urheiluvälinevalmistaja kuten Nike ja Adidas, ja unohti huuman keskellä Vansin omat vahvuudet. Niinpä he heittäytyivät palvelualttiiksi: kenkiä tehtiin asiakkaan tuomista kankaista, eri koulujen ja joukkueiden tunnusväreissä, ihan mitä vaan, kysynnän mukaan. Skeittarit ihastuivat Vansin kengissä niiden kestävyyteen ja kustomoitavuuteen. Mielenkiintoa Vans pitää yllä säännöllisesti uudistuvilla kuoseilla, joita piirtelevät niin yhtiön omat kuin vierailevat suunnittelijat. Vastarakkautta panostuksille löytyi skeittariyhteisöstä. Vuonna 1983 yritys määrättiin harharetkien päätteeksi yrityssaneeraukseen. Klassikkoesine Vans Slip-On Skeittikaveri Teksti: Markku Ikonen Kuva: Tero Björklund Mainosrahan puute pakotti Van Dorenin kumitehtaan hengailemaan kohderyhmänsä parissa ja palvelemaan heitä henkilökohtaisella tasolla. Tämä oli mahdollista juuri siksi, että myymälän ja tehtaan välissä ei ollut turhaa byrokratiaa. Kenkien näkyminen skeittilehdissä ja mediassa (etenkin 74 07/13 kulttileffassa Fast Times at Ridgemont High) myi miljoonia pareja kenkiä, oma myymäläverkosto oli kasvanut maanlaajuiseksi ja jälleenmyyjiä löytyi eri puolilla maailmaa. Sponsoroinnin edelläkävijä Aivan kuten itävaltalainen energiajuomajätti tänä päivänä, Vans on tunnettu etevästä sponsoroinnin käytöstä. Firman nettisivuilla on jo vuodesta 2004 asti saanut suunnitella ihan omankin kengän, jos hyllystä ei löydy mieluista. Sen jälkeen takki olikin niin tyhjä, että hän myi omistuksensa sijoittajaryhmälle. Suosio ei jäänyt Van Doreneilta huomaamatta, ja he ruokkivat tätä suhdetta jakamalla taitavimmille lautailijoille ilmaisia kenkiä
0500-848879 • www.samilassila.com www.MOOTTORIPARKKI.FI Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Pirkanmaan V-Palvelu KLASSIKOIHIN KLASSIKOIHIN JA RODEIHIN JAValkosivuisina RODEIHIN ja mustina V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. YRITYSPAIKOITUS • ASUKASPYSÄKÖINTI YKSITYISHENKILÖT Helsinki: Pitäjänmäki, Herttoniemi Alastaro, Loimaa Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Mercedes-B enz GSM 0400 57041 3. esim. 05-281 511, 0500-606 371 myynti@brittiosa.com www.brittiosa.com Verhoomo K&L Partner en 30 vuodsella! k u m e k o k Vanhojen a utojen kankaita , nahkoja, vinyylejä ym . Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. kirjallisuutta Myös korjaamo-, ja Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.fi Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala varaosakirjoja, myyntiesitteitä ym.Ruotsinkyläntie kirjallisuutta 5-9 07990 RUOTSINKYLÄ Puh. NYT SAATAVILLA MYÖS VOLVO 240 / 140 / AMAZON 2-PIIRI JARRUTEHOSTIMIA! T:MI SAMI LASSILA Ruotsinkyläntie 5-9 • 07990 Ruotsinkylä puh. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. 2 viikon välein). (02) 243 2781 www.freetechnics.fi info@freetechnics.fi Jussinpellontie 2 20780 Kaarina JAGUAR • BRITTI FORD • MG • MINI • ROVER TRIUMPH • BENTLEY • ROLLS ROYCE Tmi Brittiosa Kankaantie 117, 48720 Kotka • Puh. Valkosivuisina ja mustina Myös korjaamo-, käyttöohje- ja varaosakirjoja, myyntiesitteitäkäyttöohje ym. www.varastopalvelu.fi 010-322 8000 Varaosat brittiautoihin Puh. 0500-848879 www.samilassila.com Korkealaatuisia EMS-peltiosia 30–50-lukuisiin Fordeihin ja Chevroleteihin. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Turvallinen, lämmin ja vaivaton kausisäilytys ajoneuvollesi vuodesta 2007. verhoilu- ja tiivisteosia
76 07/13
Yhtälö on luonnollinen, sillä jokaiselle autoilijalle mittarityypit ovat tuttuja niistä vuosista lähtien, kun oma ajokortti ilmestyi takataskuun. Tuumailin, että kunnostan sen ja myyn, niin lähden joskus eläkepäivillä reissulle Amerikkaan. Kävimme ikuistamassa hänen kokoelmaansa, ennen kuin ikämiehiin lukeutuva Aarno alkoi kaventaa kunnostamiensa pumppujen määrää myymällä niitä nuoremmille aiheesta innostuneille. Lisäksi kehotettiin, että pitäisi keksiä jotain harrastuksia, jotta saisin selkäsäryt mielestä. Kymmenien traktorien kunnostaja Aarno kertoo bensamittariharrastuksen alkaneen muutaman mutkan kautta vuosikymmeniä sitten. Eräs pitkän linjan polttoainemittariharrastaja on tammelalainen Aarno Mero. ”En esimerkiksi hyväksynyt sitä, että messinkiosat olivat maalattuja, sillä alkujaan näin ei ollut, vaikka Teksti: Harri Onnila Kuvat: Tapio Mäntyniemi Ennen mittariharrastusta Aarno ehti kerätä 55 traktoria, joista hän kunnosti noin 40 yksilöä. Huomattavasti mieluummin pysähtyy Aarno Meron entisöimien takavuosien mittarien luona. ”Ostin sen Ypäjältä käyttämättömänä, oli vielä alkuperäisessä pakkauksessaan kun 70-luvulla hankin.” 07/13 77. Kaikkiaan Aarno ehti kerätä laskujensa mukaan peräti 55 traktoria, joista hän kunnosti noin 40 yksilöä. ”Taisi olla vuosi -75, kun kunnostin ensimmäisen mittarin, se oli Shellin bensapumppu. Tuoreemmista markkaversioistaan huolimatta Kesoilin setelimittari on peräisin 70-luvulta. ”Tein 60- ja 70-luvulla metsätöitä, kunnes selkä meni niissä hommissa. Ajattelin sitten hankkia Porvoossa myynnissä olleen ’38 John Deeren aihion kunnostettavaksi. Mittarimuistoja Autoilijan on vierailtava polttoainemittarin ääressä aika ajoin ja annettava menovedestä vaihdossa usein lähes koko kukkaron sisältö. Hankin mittareita vähitellen lisää, sillä homma osoittautui mielenkiintoiseksi.” Innostavuuden lisäksi työ oli haastavaa, sillä pyrkimyksenä oli alkuperäinen ulkoasu. Samojen puiden alta mistä ostin traktorin, niin löytyi myös muutamia polttoainemittareita, jotka hankin siinä ohessa”, hän taustoittaa. V anhojen bensamittarien harrastaminen on maassamme kohtuullisen harvinaista, vaikka komeita pumppuja nähdessään lähes jokainen autoharrastaja innostuu muistelemaan ainakin itselle tuttujen mittarien äärellä. Vähitellen innostus suuntautui kuitenkin enenevissä määrin polttoainemittareihin. Metsätyöt jäivät, mutta sain selälle tukiliivin, joten maatyöt vielä onnistuisivat jollain tapaa
”Siinä on niklatut putket, mutta ei vielä lasia pumpattavalle polttoaineelle.” monien pumppujen messinkejä oli myöhemmin maalattu päälle. Alkujaankin maalattujen osien kohdalla pitää kiittää polttoaineyrityksiä, sillä sain niiltä tietoja alkuperäisistä värisävyistä maalausta varten.” Mittareiden metsästystä Harrastajaluonteelle tyypillisesti Aarnolle kertyi mielenkiinnon kohteiksi nousseita polttoainemittareita yhä enemmän. Esimerkiksi minulla ollut Gulfin mittari oli sellainen.” Aarnon paikallistamat mittarit olivat usein ikäänsä nähden säädyllisessä kunnossa. Kyseisten käsikäyttöisten pumppujen toimintaperiaate on seuraava: kun toiseen lasiin pumpataan viisi litraa ainetta, niin sillä välin kun neste Aarno Mero ehti 70-luvulta käynnistyneen harrastuksen aikana kerätä ja kunnostaa noin parinkymmenen mittarin kokoelman, jonka hän nyt on myynyt eteenpäin. ”Näteimpiä mielestäni ovat sellaiset mittarit, joissa oli valurautaa oleva jalkaosa. ”Mittarit kun olivat edelleen öljyisiä, niin säilyivät kohtuullisen hyvinä.” Varaosia paikallistui erilaisista lähteistä. Etualalla oleva Gulf-mittari edustaa Aarnon suosikkipumppumallia sen komean valujalan vuoksi. ”Vinkkien perusteella teetin valoja, mutta sain muun muassa lahjoituksena Shelliltä yhden. Ulkoisen kunnostuksen rinnalla Aarno kohensi myös mittarien sisäosia ottamalla pumput auki ja rasvaamalla osat. Kesoilin valon alkuperäisestä muodosta en saanut tietoa, joten teetin neliskanttisen.” Etsinnöissään mittarientistäjä onnistui lisäksi hankkimaan viiden litran lasisäiliöitä sekä messinkisiä polttoaineletkujen liipasimia – kaikki elintärkeitä osia vanhan mittarin elvyttämisessä. 78 07/13. ”Kun vaan jostain sain vinkin, niin ajoin vaikka satoja kilometrejä mittaria hakemaan. Esson mittari vuodelta 1927 kuului Aarnon kokoelman vanhimpiin. ”Armeijan huutokaupasta onnistuin ostamaan muun muassa kierreputkea, sellaista jossa on kumin päällä valkoinen kangas.” Mittarien päällä olevia laseja hän pyrki hankkimaan tai teettämään alkuperäisyyttä vaalien. Kunnostuksen jälkeen osa lasisäiliöllisistä mittareista tuli käytännössä toimintakuntoon. Tässä auttoi niiden aktiiviaikojen käyttö ja toimintaympäristö. Niitä sitten löytyi milloin kuusen alta, milloin vanhan kaupan takaa.” Mitään tiettyä kriteeriä mittarin tyypille tai mallille hän ei asettanut, kunhan vain oli riittävän vanha
”Muutamasta mittariaihiosta olen saanut tiedon. ”Ensimmäisissä sähkömittareissakin oli vielä varoilta kahva käsin pumppaamista varten.” Pumpuille uudet kodit Aarnon mittarikokoelmaan kertyi parhaimmillaan lähes 20 mittaria, mikä herätti kiinnostusta myös autoiluharrastuksen ulkopuolisissa tahoissa. Tässä taannoin teinkin vielä baarikaapin yhdestä vanhasta mittarista, jossa ovet aukeaa nätisti kuin linja-autossa.” Näyttää pahasti siltä, että Aarnon Amerikan-matka saa odottaa edelleen toteuttamistaan. Mittarin iästä ei ole tietoa, alkupään Kesoil-mittareita kuitenkin.” Gulf-mittarissa oli tallessa kruunumerkki, joka kertoo viimeiseksi tarkistusvuodeksi 1965. ”Teetin tuollaisen vaikka olisi ehkä saanut olla pyöreä. ”Kyllä Union on poikaa” – samaa mieltä voi olla kunnostetun pumpun äärellä, vaikka Union-asemat muuttuivat Nesteiksi kotimaisella bensa-asemakartalla yli 20 vuotta sitten. Pöytyältä mukaan tarttunut pytty on alkujaan matkannut kanttiauton astinlaudalla. 07/13 79. ”Arvelisin mittarin olevan 30-luvun lopulta tai 40-luvulta.” päästetään pois, pumpataan toinen lasi täyteen. Kun tulivat keväällä katsomaan pumppuja, niin odottivat jotain öljyisiä mittareita, mutta ihmettelivät sitten että kylläpä ovatkin hienoja”, hän naurahtaa. Mutta ilmassa on merkkejä, että vanha suola janottaa. Punkalaitumelta kaupan takaa löytyneessä Kesoil-mittarissa ei ollut enää valoa tallessa. ”Esimerkiksi vielä viime kesänä yksi kesäteatteri lainasi minulta yhden mittarin Tankki täyteen -näytelmän rekvisiitaksi. Kuten mainittua, tällä hetkellä suurin osa mittareista on jo myyty eteenpäin. Matkalaukkumainen Gulf-kanisteri sopii hyvin somisteeksi mittarien oheen. Värityksen kohdalleen saattamisessa auttoivat muun muassa bensafirmat, pumpuissa käytettyä kangaspäällysteistä letkua löytyi puolestaan puolustusvoimien huutokaupasta
Huomaa asianmukaiset Datsun-roiskeläpät!. Siisti yksilö kaiken lisäksi. Fotoalbumi Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa azin kaupunkia, mainosti Pohjois-Lat viassa, lähellä Limb näyt tävästi. (Kari Ruusunen) in vars aan eluit autokorjaamo palv Kuusneljä Farmari-Chevy, takana avolava-Jeep. (Kari Ruusunen ) Takavuosien arkiautoja Ruotsinpyhtäällä järjestetyiltä Vanhan ajan päiviltä. Kuvattu Hyrkin Höri nöissä Vammalassa. Jämsän Shellin pihassa oli varsin erikoinen ja myös harvinainen matkailuauto: Chevy ja kotimainen(?) Teve. (Vas.), keskellä Juuson lähettämä foto ’80 Honda Civic 1.3l -autosta, joka toimii ympärivuotisena käyttöautona (!) ja oikealla Riku Hieturin postittama kuva komeista Volvoista. (Kari Ruusunen) 80 07/13 Juha Wiljakka bongasi hienon ja ennen kaikkea mainion värisen ZDatsunin Tampereella
(Juha Wiljakka) Hämmästyttävän alkuperäiskuntoisena säilynyt Hyundai Scoupe Hämeenlinnassa. Jos olisi coupe, ottajia olisi lähes jonoksi asti... Varaosa-autona käytetty Viva on metsäisen elämänvaiheensa aikana saanut tyylikkään sammalpeitteen. Audi on vuosimallia 1986 ja todella siistiä kuntoa selittää osaltaan se, että auto on vasta toisella omistajallaan ja kilometrejä mittarissa vasta 105?500 kilometriä. (Kari Ruusunen) Autokaupan valikoimaa Hämeenlinnassa: Inva-auto itänaapurista ja siistin oloinen Mitsubishi Sapporo. ”Nelostien varrella, Kärsämäen eteläpuolella, huomio kiinnittyi ikkunapaketti-Petteriin.” (Kari Ruusunen) 07/13 81. (Juha Wiljakka) Mustosen Veijo lähetti kuvia Coupe Quattrostaan. Tämä Mazda 929 majailee Enontekiöllä. Ei sitä hetki sitten olisi arvannut, että korealaisia autoja alkaa katsella ”sillä silmällä”. Monesta tapahtumasta tutut Pobeda ja Barkas Parkanossa
lohko porattiin, nokka-akseli vaihtui jyrkempään ja kahden kaasarin imusarja napattiin koneeseen ´57 Corvetesta. Molemmat liikkuvat jälleen omin voimin. Pikkis käy ja kulkee ja mukaansa sai uudet jarruosat sekä puretun vara-auton. PONTIAC FIREBIRD 400 ´67 30 TARJOUSTA, VOITTANUT 9 700 USD New Yorkin Finger Lakesta listattiin naislääkärin uutena ostama avo-Pontiac. Mielellään sitä ei olisi epäreilu vanhaa ystäväänsä kohtaan, vaan palkitsisi sen jollain, vaikka sitten leposijalla sukulaisen ladossa. PORSCHE 912 ´68 45 TARJOUSTA, VOITTANUT 12 301 USD Kalifornian Tarzanasta listattiin ainakin 30 vuotta varastoitu Porsche. 2004 kuolleen lääkärin sisko myi nyt vasta 42?867 mailia ajettua, mutta ruostekorjauksia vaativaa Tulilintua haikein mielin. FORD F2 PICK-UP ´51 JAGUAR E-TYPE ´64 35 TARJOUSTA, VOITTANUT 3 951 USD Nebraskan Columbuksesta listattiin sympaattinen lava-Ford, joka oli viettänyt 28 vuotta ladossa. Arviolta 400-heppainen auto ajettiin vuonna 1982 talliin, joka oli nyt pakko tyhjentää. Kun auto lähtökohtaisesti on tai siitä useiden käyttövuosien myötä muodostuu vahvasti tunnearvolla ladattu, kuin jonkin tietoisuuden omaava esine, ajatusta siitä luopumisesta on monelle vaikea käsitellä. Myyjä pahoitteli puutteita, sillä joku pitkäkyntinen oli vienyt autosta etupuskurin ja esiinpyörähtävät ajovalot. Latoon ajettaessa ei monellakaan ajoneuvolla ole omistajalleen enää mitään rahallista merkitystä, mutta perikunnassa voidaan vuosikymmenten päästä toivoa, että latoon olisi ajettu jotain nyt paljon arvokkaanpaa. Myyjä oli ostanut tämän Washingtonista aikomuksenaan entisöidä se, mutta tunnusti ettei hänen aikansa tule hommaan koskaan riittämään. Sattumoisin yksilö oli Karmann-koripajan ihka ensimmäinen 912 Porsche valmistenumerolla 12800001. Tarina kertoo hänen nähneen 190SL-Mersunsa ratin takaa tämän Pontiacin autoliikkeen ikkunassa. Tässä muutama nettihuutokaupassa realisoitu klassikko, jotka ovat saattaneet olla omistajilleen aikanaan kaikki yhtä arvokkaita. 45 TARJOUSTA, VOITTANUT 23 999 USD Kalifornian Venturasta listattiin monen mielestä parhainta korimallia oleva Corvette hauskalla hippimaalauksella. Käsityksessä on vankka totuuspohja, mutta monessa tapauksessa oikein varastoitu maallinen saattaa yllättää varastoijan ja hänen perillisensä. TOYOPET CROWN CUSTOM ´60 CORVETTE STING RAY ´65 28 TARJOUSTA, VOITTANUT 7 499 USD Pennsylvanian Monroevillestä listattiin harvinainen Toyopet Crown Custom Wagon, joka myyjän tietojen mukaan oli Toyotan ensiaskeleita amerikanvalloituksessa. Verkot vesillä Nettihuutokauppojen jyvät ja akanat Siivouspäivä O n piirejä, joissa vallitsevana käsityksenä on hahmottaa maallinen katoavaisena. Ajovalot ja mittarit oli joku Jaguarista pöllinyt, mutta tekniikka oli tallella ja kone pyöri.. Auto oli hankittu 1974 ja sen 327 cid veekasiin tehtiin tuolloin koneremonttia, jolloin mm. Vain muutama tuhat mailia vuosittain ajanut lääkäri parkkeerasi autonsa peltihalliin vuonna 1979, eikä siihen ole sen koommin koskettu. 82 07/13 MAAILMA on muuttunut siitä kun nämä kaksi arkista kulkupeliä joskus varastoitiin latoon. Jarrut hän oli saanut vuodesta 1970 seisseeseen Toyopetiin jo elvytettyä, valot toimivat ja autolla saattoi jopa ajaa, mutta ostajan tuli olla selvillä, että varaosien löytäminen kyseiseen projektiin olisi haastavaa. Seurasi välitön U-käännös ja hetkeä myöhemmin oli autoista tehty vaihtokaupat. 23 TARJOUSTA, VOITTANUT 11 050 USD Kalifornian Paramountista listattiin tonnin lähtöhinnalla ladossa seissyt E-tyyppi. ”Barn find” on latolöytöä tarkoit- tava termi, joilla usein perikunta nimittää realisoimiaan ajoneuvoja, joita edesmennyt entinen omistaja ei usein halunnut, tai vain tunnesyistä saanut aikaiseksi myydä omina aikoinaan
599 €. Vaikka varaosiksi. Tällä kun vaappuu niin herättää iloisia ilmeitä joka kadunkulmassa. Säilytys yli talven kuivassa ja lämpimässä onnistuu tarvittaessa. 105000 km, museorekisteröity, erittäin siisti ja toimiva. Ilmastointi, ohj. H. Tippakin etsii hyvää kotia jossa tulevaisuus on turvattu. 0407099406, Vihti 138145 Moskvitsh Elite 1500 vm. Ohj. 94000 km, Kalustoa täytyy vähentää... 3100 €, 050-5416260, Hämeenlinna 138127 Citroen Visa -81 Museoajoneuvo. Käyttöjarru rikki, käsijarru toimii. Katsastettu, seuraava katsastus 6/15, H. 3950 €, , Tampere 138138 Rover P6 3500 V8 aut. Autot seisseet pitkään ulkosalla, 044-2802473, Kokkola MB 190 -88, 2,5D. tehostin, keskuslukitus, sähkölasit, jalopuuta ym. 550 €. Halvalla lähtee!, H. Tarjoa, 0400-523986, Uusikaupunki 138136 Talven alta autoja MB 180B -56 1000e, VW 411 Variant 350e, Ford Transit 250e, Saab 96 V4 200e. Siisti alkuperäiskuntoinen yksilö. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Myydään ajoneuvot Austin A 40 -62 aj. H. Ajettu välillä. 040-7099406, Vihti Renault 4 GTL -87 aj. 040-5274170, Sievi 07/13 83. nyt vain 2500 €. Yhteydenotot sähköpostitse jyrki.laiho@me.com , H. Katsastettu kesällä 2013. Poistettu käytöstä -07. Ruosteeton ja teknisesti kunnossa. Seuraava katsastus 2015, H. ym. Museorekisterissä, katsastettu 8.7.2013. 40 €, 050-3723647, Padasjoki 138141 MB 300 SE -88. tehostin, keskuslukitus, sähkökattoluukku, koukku, lohkol. 2950 €, 0500-499510, Hämeenlinna 138130 Honda Jazz -86 Osiltaan kokonainen, huonopeltinen. Tuotu Ranskasta 2012. Trailerikunnossa, paperit löytyy. -79, projekti. H. Kahdet renkaat. Tallin puutteen vuoksi. Vaaleanruskea, seuraava katsastus 25.10.2014
Katsastettu 6/13, 0500-499510, 138129 Ford Transit MK I diesel -74 aj. Säilytys yli talven kuivassa ja lämpimässä järjestyy tarvittaessa. laiho@me.com, , Tampere 138137 Honda MBX 125F -84 Siisti alkuperäiskuntoinen. Hinta neuvottelukysymys, järkeviä tarjouksia kuunnellaan. Kunnostukseen tai osiksi. Uutta kulutusosaa mm. tomi.simola83@kymp.net, , 138144 AMAZON DUETT PV 140-SARJA • TIIVISTEET • MOOTTORINOSIA • JARRUOSIA • SISUSTUSOSIA • AKSELINOSIA YM. Kunnostukseen tai osiksi, H. 100 €, 050-3723647, Padasjoki 138142 ATS Alumiinivanteet 4 kpl 13" kuvanmukaiset vanteet tarvitsevalle tarjousten perusteella. renkaat ja akku. Pian museorekisteröitävissä. Kauan seissyt. Hyvä kulkuinen. 040 5361 544 • www.finmopo.fi 84 07/13 •Autot •osAt •pAlvelut 0400 657 728 /Juhani Jyränkö www.jamant.fi. Trailerikunnossa, paperit löytyy, H. 154000 km, Kalustoa täytyy vähentää... 200 €, 050-3723647, Padasjoki 138140 Trabant 601 -88 Siisti alkuperäiskuntoinen Trabi. Entisöity ruosteettomaksi, maalattu ja vaneroitu (kustannukset ilman omaa työtä n. Todella käytännöllinen harrasteauto jolla liikkuessa juttuseuraa riittää. 7000€) sekä lopuksi museokatsastettu 2010. Takajarrut huollettu tänä kesänä. "Possunokka" etsii hyvää kotia jossa tulevaisuus on turvattu. Ei rekisterissä, paperit löytyy, H. 450 €, 0500-668839, Seinäjoki 138128 MOPO- JA MP-VARAOSIA www.janikaasalainen.fi Talbot 1510 GLS -83 Osiltaan kokonainen, kohtuulliset pellit. T:mi Tommy Rönngård • 041-469 9090 • www.tommyronngard.fi FINMOPO OY Varaosat klassikko mopoihin Järvenpäästä. Seuraava katsastus 2015. Yhteydenotot ja lisätiedot sähköpostitse jyrki. Katso koko tarina Klassikot-lehdestä nro 05/10. Varusteet ja varaosat mukaan. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Skoda 120 GLS -84 Osiltaan kokonainen, aika hyvät pellit
Varsasta mustangiksi Se joku oli autoteollisuuden historian merkittävimpiin miehiin kuuluva Lee Iacocca. 86 07/13 Eurooppalaiset kärvistelivät litran ja kahden väliin osuvan iskutilavuuden autoissaan, kun jenkkiasiakas pääsi aloittamaan perusmalleilla, joiden moottorit olivat lähellä neljän litran kokoa. Tämä johti Ford Motor Companya 1960-luvun alkuvuosina, ja totesi detroitilaisilla olevan sarkaa kynnettävänä pienten ja edullisten, mutta sporttisten autojen valmistuksessa. Yhdysvalloissa valmistettiin vuonna 1960 yhteensä 7,9 miljoonaa autoa, kun muu maailma valmisti samana vuonna 16,4 miljoonaa autoa – siis yhteensä. Brittiläiset valmistajat ujuttivat pieniä, keveitä ja suoritusky- Lee Iacocca totesi detroitilaisilla olevan sarkaa pienten ja edullisten, mutta sporttisten autojen valmistuksessa. Onko jälkeläisistä täyttämään suuret saappaat. Paitsi että joku Dearbornissa keksi kokonaan ennen hyödyntämättömän segmentin 1960-luvun alussa. Muutos ei tosin johtunut siitä, että jenkkivalmistajien tuotanto olisi ollut alamäessä, vaan muiden teollisuusja teollistuvien maiden noususta mukaan kilpailuun. Sen tuotteet olivat mahtipontisen kokoisia, eikä reilusti yli viisimetrinen henkilöauto ollut mitenkään kovin poikkeuksellisen kokoinen – se oli tosiasiassa ihan tavallisen perheen tavallinen kulkupeli. Tuleva klassikko Ford Mustang GT Vieläkö on villihevosia. Sen tuotantomäärät olivat ihan omilla miljoonaluvuillaan verrattuna mihinkään muuhun yksittäiseen maahan, vaikka esimerkiksi vuoden 1950 prosenttiluvuista oli tultu reilusti alaspäin. 1967 Mustang saa kasvojenkohotuksen ja muuttuu sekä suuremmaksi, painavammaksi että aggressiivisemmaksi. Vuonna 1964 esitelty Ford Mustang oli kaikkien aikojen ensimmäinen nuorisoauto, kaikkien aikojen myyntimenestys ja yksi vuosikymmenensä merkittävimpiä tuotteita. Samaan aikaan Euroopassa ahtauduttiin Kuplavolkkariin tai parhaissa tapauksissa jenkkiserkkujaan kokonaisen metrin lyhyempään barokki-Taunukseen. Teksti ja kuvat: Arttu Toivonen D etroit oli 1960-luvun alussa maailman tärkein autoteollisuuskaupunki. 1969 Mustang kasvaa jälleen ja muuttuu jo todella maskuliinisen näköiseksi. Edellisen vuosikymmenen puolella esitelty Chevrolet Corvette oli kyllä väkivaltaisen nopea, ja nimenomaan Fordilla oli täysi työ vastata siihen vuonna 1955 esitellyllä Thunderbirdillä. Vielä vuosisadan puolivälissä yhdysvaltalaiset tehtaat olivat tuottaneet peräti 76 % kaikista maailman autoista, kymmentä vuotta myöhemmin luku oli 48 %. Mallihistoria 1964 Ensimmäisen korimallin Ford Mustang esitellään, ja siitä tulee kaikkien aikojen myyntimenestys ensimmäisen mallivuoden myynnin perusteella. Hurjimmat mallivuodet tarjoavat todellisuudessa yli 500-hevosvoimaisia vaihtoehtoja.. ”Myrskylintu” tosin oli lähtenyt kehittymään suurikokoisen nelipaikkaisen luksuscoupén suuntaan, ja jättänyt Corvetten yksin urheiluautomarkkinoille. Detroit johti monella muullakin mittapuulla kuin pelkässä kylmässä statistiikassa. Auto oli kuitenkin sekä uudella että vanhalla mantereella selvästi aikuiselle suunnattu tuote, eikä nuorison edustajilla normaalisti olisi ollut varaakaan uuden auton hankintaan
Näistä ensimmäinen oli radikaali kaksipaikkainen speedster, josta lopulliseen tuotantoautoon ei päätynyt kuin mallinimi ja logo. kyisiä sportteja hintaluokkaan, joka oli kalliin Corvetten alapuolella. Konseptissa oli irrotettava hardtop-katto, joka puolestaan oli hieman matalampi kuin tuotantomallin kiinteä versio, mutta hyvin saman muotoinen. Mustang II:n ja lopullisen tuotantomallin erot ovat lähinnä laimennuksia keulan ja perän muodoissa, korin keskiosa akseleiden välissä oli jo käytännössä sama kuin tuotantoversiossa. 1974 Ford Mustang II esitellään. Iacocca pisti piirustusosaston töihin, ja tuloksena oli kaksi konseptiautoa, vuoden 1962 Mustang I sekä seuraavana vuonna päivänvalon nähnyt Mustang II. 07/13 87. joten eurooppalaisten kilpailijoiden kierrosaikoja sillä ei hätyteltäisi, ainakaan vakiokuosissaan. Koneet laimentuvat. Se on selvästi edeltäjäänsä pienempi, ja muskeliautotehot ovat mennyttä elämää: tehokkain versio on vain hieman yli 100-hevosvoimainen. Mustangin idea oli kuitenkin personoitavuudessa. Se on laatikkomaisempi kuin vähän koomiselta näyttänyt edeltäjänsä. Moottoreihin tulee vähitellen lisää tehoa, ja viisilitrainen V8 tekee paluun. 1979 Fox-korinen Mustang esitellään. Sen lisävarustelista oli pitkä kuin M-102-moottoritie, ja omistaja saattoi valita 170-kuutiotuumaisen rivikuutosen sijaan joko 260- tai 289-kuutiotuumaisen V8:n ja automaatti- tai manuaalivaihteiston. Jälkimmäinen puolestaan oli jo hyvin tuotantovalmiin näköinen nelipaikkainen kompaktiauto. Tuotantoauton valmistuskustannukset pyrittiin pitämään kurissa, joten Mustang pohjautui lähes täysin edulliseen Ford Falconiin. Muuten eri lisävarusteiden ja vaihtoehtojen määrä oli pikemminkin tuttu loistoautoista kuin siitä ankeasta perheautosta, johon Mustang perustui. Sen alusta oli jäykällä taka-akselilla ja rumpujarruilla varustettua perheautokamaa, 1971 Juuri ennen öljykriisiä ensimmäisen polven Mustang kokee viimeisen uudistuksen: muoto on paljon viivasuorempi ja vähemmän aggressiivinen kuin edellisessä uudistuksessa. Alkuperäiset 15-tuumaiset vanteet antavat mukavan kyydin, mutta korkea rengasprofiili ei välttämättä enää istu yhteen jos alustaa jämäköitetään
Mustang-konsepti esitellään Ford Probena, Mazda MX-6:n sisarmallina. Kolmannen sukupolven Camaro tuli markkinoille sisarmallinsa Pontiac Firebirdin kanssa vuonna 1982, ja sitä valmistettiin vuoteen 1992 asti. Pikkulohkomoottorien rinnalle saatiin vähitellen suurempia ja väkevämpiä moottoreita hevosvoimasodan riehuessa Detroitin esikaupunkialueilla muskeliautoaikakauden kuumimpina vuosina. Luku on edelleen kaikkien aikojen ennätys lanseerausvuoden myynnissä, ja saa oikeat mittasuhteet perspektiiviin asetettuna: samaisena vuonna 1964 Volkswagen Kuplaa, tuolloin melkein 20-vuotiasta ja selvästi Mustangia halvempaa reliikkiä, myytiin reilut 948?000 kappaletta. Saman, yhden ainoan päivän aikana arvioidaan neljän miljoonan (4?000?000) asiakkaan vierailleen Ford-liikkeissä uutuutta katsomassa. päivän aamuna sanomalehdet avattiin ympäri Yhdysvaltoja, ei lumipalloilmiötä voitu enää pysäyttää. Kuten Mustangia, myös Camaroa oli saatavana vahvojen V8-koneiden ohella myös V6:lla sekä todella aneemisella nelisylinterisellä ”Iron Duke” -rivinelosella, joka tarjosi 90 hevosvoimaa ja noin 20 sekunnin kiihtyvyyden satasen vauhtiin. Mustang säilyi ulkoisesti ennallaan vuoteen 1966 saakka, ja sai hieman aiempaa suuremmat ja maskuliinisemmat kuoret vuodeksi 1967. Lopulta on melkein makuasia, kumpaan päätyy. Tehokkain versio on lähes 400-hevosvoimainen. Mutta kuten Mustang, myös Camaro on sovitettavissa aidosti nopeaan ajoon sopivilla viritysosilla. Sen jälkeen villihevonen kasvoi joka vuosi suuremmaksi ja painavammaksi. Kaikkien aikojen mahalasku Fordilla unohdettiin kuitenkin tuotekehitys hyvin nopeasti. Viritys- ja varaosien saatavuus on lähes samalla tasolla, eikä isoja ongelmia pitäisi olla tiedossa. Molemmat sopivat käytännöllisiksi koko perheen harrasteautoiksi: takapenkillä mahtuu matkustamaan kaksi lasta todella mukavasti ja kaksi teini-ikäistäkin vielä kohtuudella, samoin tavaratilaa löytyy kummastakin erittäin hyvin tämän tyyppiseksi autoksi. Fordin ennustama sadantuhannen auton myynti saavutettiin kolmessa kuukaudessa, ja kun ensimmäinen kokonainen vuosi Mustin myyntiä oli kulunut, oli autoa myyty murskaavat 418?812 kappaletta, näistä 126?538 kappaletta pelkästään ensimmäistä ”1964 ½” -tynkävuosimallia. 1987 Ford aikoo esitellä uuden etuvetoisen ja nelisylinterisen Mustangin, mutta peruuttaa suunnitelman ja uudistaa Fox-korisen. Kuten Mustang, myös Camaro on helposti ylläpidettävä laite: osia ja osaamista on saatavana loputtomasti niin moottoriin, vaihteistoon kuin alustan parantamiseenkin. 88 07/13 2004 Modernisoidun Mustangin viimeinen vuosimalli. Ja Mustang oli täysin uusi tuote, jolle ei ollut asiakaskuntaa edes olemassa! TOINEN VAIHTOEHTO Chevrolet Camaro Valmistusvuodet 1982-1992 Teho 90-245 hv Moottorit: 2,5, 2,8, 3,1, 5,0 ja 5,7 l Voimansiirto: 4- tai 5-vaihteinen manuaali tai 3- tai 4-vaihteinen automaatti Mustangin kovin kilpailija Chevrolet Camaro saatiin markkinoille vuonna 1967, ja sen jälkeen se on seurannut kaikissa liikkeissään villihevosta tarkasti. Rajuimmat esimerkit löytyvät aivan 1960- ja 1970-lukujen vaihteesta. Tuleva klassikko Ford Mustang GT Kaikkien aikojen juttu Ford arvioi että uusi, hyvin edulliseksi hinnoiteltu uusi automalli jäisi hieman alle sadantuhannen kappaleen vuosittaiseen myyntiin, mikä olisi kohtuullisen hyvä suoritus jo sinällään. Sen moottorin kerrottiin tuot- Fordin Windsor-V8 on FoMoCo:n vastine Chevroletin pikkulohkolle. Camaro on hieman urheiluautomaisesta ulkoasustaan huolimatta ehta muskeliauto tai ”ponycar”: ajettavuus on kohtalaisen terävä amerikkalaiseksi autoksi, mutta totuuden nimissä myös Camaro sopii satunnaisten sudittelujen ohella rauhalliseen risteilyyn paremmin kuin slalom-autoksi. Cokispulloa korinsa muotojen puolesta muistuttanut, aggressiivisen hainkeulan omannut vuoden 1970 Mustang oli saatavana 429-kuutiotuumaisella vinkkelikasilla mallina Boss 429. Täysin uusi, mutta muodoiltaan huomattavan retro Mustang esitellään.. Kuluttajat eivät kuitenkaan tienneet mitä olivat olleet vailla, sillä kun huhtikuun 17. Pelkästään ensimmäisen päivän aikana myytiin yli 22?000 Mustangia, mikä tarkoittaa että kaupat uudesta pony-luokan autosta käteltiin tiuhempaan kuin kahden sekunnin välein – siis jos kuvitellaan autoliikkeiden olleen auki 10 tuntia tuona päivänä. 1993 Fox-kori jää historiaan, ja Ford esittelee muodoiltaan modernimman nelossukupolven Mustangin. Kaiken kaikkiaan 2?600 lehtimainosta sekä Timen ja Newsweekin kannet tulvivat villistä ja vapaasta elämäntavasta viestivää Mustangia, ja Fordilla voitiin todeta markkinasuosioanalyysien menneen kertaheitolla pieleen
Kasvojenkohotuksia tehtiin jenkkityyliin tiuhemmin kuin muualla: seuraavan kerran vuosina 1985 ja 1987. Asiakaskunnan vihaiset reaktiot kuultuaan FoMoCo:n johtoryhmä päätti muodistaa vanhaa Fox-koria, ja vaihtaa melkein-Mustangin mallinimeksi Probe. Kettu kuittaa Ford esitteli niin sanotun Fox-alustalle perustuneen Mustangin vuonna 1979. Vielä vuonna 1971 entisestään kasvanut Mustang oli saatavana samalla mahtimoottorilla, mutta vuonna 1972 vahvin vaihtoehto oli enää 351-kuutiotuumainen ja 275-hevosvoimainen HO. Näistä jälkimmäinen oli pakotettu kerta: Ford oli hautaamassa takavetoisen V8-Mustangin kokonaan, ja esitteli uuden Mazda MX-6:seen perustuvan, modernin Mustang-konseptin. Satulassa Anssi Hautakosken vuosimallin 1992 Mustang GT on uunituore hankinta, joka kuvaushetkellä oli ollut uudella omistajallaan alle viikon. Aiemmin Anssin omistuksesta on löytynyt muitakin harrasteautoja, kuten varsin kiukkuiseksi viritetty Sierra Cosworth, joten ensimmäistä kertaa ei olla väkivahvan auton ratissa. Vuonna 1974 esitelty Mustang II – jolla ei nimestään huolimatta ollut tekemistä vanhan konseptin kanssa – oli hurjimmillaan 105-hevosvoimaisella V6:lla varustettu, eikä seuraavaksi vuodeksi tarjolle tullut 302-kuutiotuumainen V8 tarjonnut kuin nuhaiset 140 hevosvoimaa. Juuri mikään ei korvannut kuutiotuumia, paitsi ahtopaine. tavan 375 hevosvoiman tehot, mutta lukuisten autolehtien suorituskykymittausten valossa oli syytä epäillä Fordin kaunistelleen lukuja, joskin poikkeukselliseen suuntaan. Listalta löytyi 2,3-litrainen turbonelonen, joka tuotti 132 hevosvoimaa, siinä missä viisilitrainen V8 puolestaan 140 hevosvoimaa. Fox-korinen Mustang jatkoi mallistossa vuoteen 1993, ja korvattiin selvästi pyöreämuotoisemmalla ja mo- dernimmalla mallilla – tosin pehmeiden linjojen alta löytyi edelleen vanha Fox-pohjalevy. Hevosvoimalukema nimittäin määritteli vakuutusmaksujen suuruuden, ja Boss 429:n epäiltiin tuottavan tosiasiassa yli 500, joidenkin arvioiden mukaan jopa 575 hevosvoimaa. Energiakriisi ja kiristyvät saastemääräykset tekivät villi hevosesta todellisen ruunan. Vuonna 2005 esitelty uusretro Ford Mustang lainaili surutta vanhoja muotoja, ja muistutti kaikkein eniten vuoden 1967 Fastbackia. Se ei onneksi enää näyttänyt yhtä koomiselta kuin edeltäjänsä, mutta ei edelleenkään tarjonnut kovin väkevää suorituskykyä. Viimeinen ”modernin” näköinen Mustang, vuodelta 2004, oli saatavana jälleen aidosti tehokkaana versiona, 390-hevosvoimaisella V8:lla. Sen jälkeen energiakriisi ja kiristyvät saastemääräykset tekivät entisestä villihevosesta todellisen ruunan. Loppu on siltä osin historiaa. Takapenkit sopivat tilapäiseen kulkemiseen aikuisille tai paremmin jälkikasvulle. Tämän jälkeen mahalasku oli raju ja väistämätön. Fox-Mustang kehittyi vähitellen. Vuonna 1983 viisilitraisesta tuli tarjolle 175-hevosvoimainen voimaversio, ja mallinimi GT löytyi edelleen nelisylinterisestä turboversiosta, josta kirnuttiin nyt 145 hevosvoiman tehot. Ohjaamojärjestely, ajoasento ja istuimet ovat jenkkikulkineeksi jopa hyvin urheilulliset. Anssin Mustang GT on siitä erikoinen yksilö, että se on aito Suomiauto vuodelta 1992, jolloin autoja ei 07/13 89. Istuimet antavat mukavasti tilaa, ja vaihdekeppi on helposti saatavilla, ja jopa vähän rattia kohti kallistettu
toman kokoonpanon jäljet lienee nykyään jo siivottu pois. Kaksi venttiiliä / sylinteri, työntötangot. Tuleva klassikko Ford Mustang GT 01 Auton merkki ja malli Ford Mustang GT 02 Vuosimalli 1992 03 Moottori Nestejäähdytteinen, kahdeksansylinterinen V-moottori edessä pitkittäin. Fordin viisilitrainen moottori vastaa hyvin viritykseen, sillä se on rakennettu hyvällä varmuuskertoimella, joten lisävoimaa kaipaavan ei tarvitse luopua edes vakiosta tai lähes vakiosta ulkonäöstä. Eteenpäin vievät vaihteet löytyvät todella helposti, eikä kepissä ole minkäänlaista väljyyttä – vain peruutusvaihde menee päälle ehkä liian helposti, mutta senkin kanssa oppinee elämään. Viisilitrainen, 225-hevosvoimainen auto on varustettu viisilovisella manuaalivaihteistolla, mutta myös tuon aikakauden Suomi-autolle erikoisesti ilmastoinnilla. 90 07/13 SISUSTA Kestävyydeltään vain normaalitasoa, mutta purku- ja tarvikeosien saatavuus on hyvä. Reilusti yli 200 hevosvoimaa ja nykyaikaisilla osilla helposti saavutettavissa oleva jämäkkä ja täsmällinen ajettavuus tällä hinnalla. Vaihdelaatikko on erittäin hyvä, tarkka ja jämäkkä. Suurin osa silloin huonolla hoidolla olleista osista on taatusti jouduttu vaihtamaan jo tähän päivään mennessä. mentimen ansiosta. Ford varusti Mustangin vuoteen 1996 asti sen saman moottorin kehitysversiolla, joka oli vauhdittanut myös ensimmäistä Mustangia vuonna 1964. Puolihuolimat- KORI Ruostetta saattaa löytyä tavaratilan lattiasta ja korisarjoilla varustettujen mallien levikkeiden alta. Osia on saatavana helposti ja halvalla. Etsi siis hyvää ja ehjää yksilöä. Fox-Mustangin alusta on yksinkertainen, ja melkein 30 vuoden tuotantosykli takaa sen, että alkuperäisosien ohella tarjolla on runsaasti viritys- ja tarvikeosia. Teho riittää alustaan nähden oikein hyvin: Mustang lähtisi piirtämään mustaa kumiviivaa asfaltiin hyvin pienellä härnäyksellä, ja todennäköisesti tekisi sitä niin pitkään kun omistaja vain haluaa. Eikä Mustang ole kauhean huono nytkään, vaikka lievä väljyys alustassa on. Suurin teho 225 hv 04 Voimansiirto Viisivaihteinen manuaalivaihteisto, takaveto 05 Alusta Edessä erillisjousitus, takana jäykkä akseli, kallistuksenvaimentimet, kaasuiskunvaimentimet 06 Kori Kolmiovinen teräskori 07 Mitat Pituus 456, leveys 173, korkeus 132, akseliväli 255 cm, paino 1434 kg 08 Suorituskyky 0-96 km/h 6,2 s, huippunopeus 233 km/h, 0-400 m 14,4 s (154 km/h), suurin sivuttaiskiihtyvyys 0.83 G maassamme juurikaan myyty muutenkaan, saati tällaisia erikoisuuksia. Penkit ovat kangaspäällysteiset ja tummanharmaat. Ei ihme että Mustang oli suosittu aikanaan – ja on suosittu edelleen. Imusarjan päältä löytyvän moottorin mallikyltin Anssi suunnittelee kiillottavansa ehtaan amerikanautotyyliin: ”jos se ei kulje, kromaa se”. Iso kasikone murisee vähän vakiota äänekkäämmin, Anssin mukaan Ford Motorsportin peltipakosarjojen ja vähän normaalia avoimemman rosterivai- kämmän paketin odottavan vain talvea ja asennusta. Harva Mustang on kuitenkaan ollut talviajossa, joten suolaongelmaa ei kannata murehtia liikaa.. Kytkin ravistaa hieman lähdöissä, mutta Anssi tiedostaa ongelman ja kertoo Cobra-Mustangin jämä- Huomioi nämä seikat ennen kauppoja! Yli 20-vuotias V8-moottorinen Ford Mustang on taatusti ollut jossain vaiheessa elämäänsä siinä ihan oikeassa käytössään: raskaskaasujalkaisen omistajan alla, lähdössä takarenkaat savuten liikennevaloista. Mustang on taittanut taivalta 225?000 kilometriä, ja ilmeisesti joskus myös talvisin, mutta säilynyt koriltaan päällisin puolin varsin siistinä. Jämäkillä puslilla ja hyvillä iskareilla Mustangista saa erittäin hyvän ajettavan, joka ei kärsi jenkkiautojen stereotyyppisestä keinunnasta. MOOTTORI ALUSTA Fordin Windsor-moottoria on valmistettu valtavat määrät, ja se on kohtalaisen luotettavan voimanpesän maineessa. Sen vuoksi Mustangia ostavan ei kannata erityisesti murehtia autoyksilön huoltohistoriasta vaikkapa 90-luvun puolen välin osalta. Mustangissa oikeastaan ainoa sähköongelmia aiheuttava osa, sytytyspuoli, on korvattu MSD:llä, mutta muuten auto on vakioasussaan. Ohjaus on hyvin nopea, lähes urheiluautomainen, mutta samalla hieman kevyempi kuin mitä omaan makuuni sen soisi olevan. Jopa puolihuolimattomat jenkit kertovat koneella pystyvän ajamaan huikeita kilometrimääriä tavallisella huollolla. Rajummassa käytössä takalattia kuljettajan istuimen takaa saattaa ratketa. Tulevana talvena omistajan olisi tarkoitus vaihtaa autoon jäykkä uretaanipuslasarja alustaan sekä asentaa Ford Racingin jämäkämpi alusta
mielenkiinto nha tehdaskilpuri a löytyy useampikin v n e is p m a L o ävä Sim numerossa esitelt Saab 96 ´75 Omistajan onni Melkein ajamaton Mainoksen mukaan tällaisella pienellä neliovisella ajavat pankinjohtajat, lääkärit, papit, arkkitehdit ja lakimiehet. Simca 1000 ´63 Fiat Croma 2.0ie ’89 07/13 91. Aikanaan auto ei saavuttanut suurta arvostusta, mutta nykyään Simca on mitä mainioin harrasteauto. Kokkolan ammattiopistolle uutena haettu vuosimallin 1989 Fiat Croma on kerryttänyt matkamittariinsa vasta 1479 kilometriä. Klassikot 08/13 ilmestyy 5.12.2013 Seuraavassa numerossa: n e n i o k l Siniva taja, jonka tallista s a rr a -h b a a S n e n intohimoin ten seuraavassa u k – lö si Tomi Tikanmäki o yk n e in
Mainiot monikäyttöautot Fiat 1100 Van ´63 + Ford Escort Mk1 Van ´70 07/13 autoilun ajankuvaa • www.klassikot.fi • 07/13 • Hinta 8,50 € täydellisyyteen Pekka Äijön tunnollisesti entisöimä Opel Manta ´71 368480-1307 • PAL VKO 2013-49 6 414883 684808 13007 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND Alfa Romeo Alfetta 1800 ´77 • Fiat 1100 Van ´63 • Ford Escort Mk1 Van ´70 • Opel Manta 1900 ´71 • Porsche 911 Carrera RS ´73 & 911 T/R ´68 • Saab Sonett ´68 • Volvo Amazon ´67 Matkalla Tankki täyteen Nostalgisten bensapumppujen kokoelma Hintaviidakossa Tuleva klassikko Viheltävä 80-luku Asiaa harrasteauton vakuuttamisesta Perinteitä ja veekasin murinaa Kun turboahdin tuli perheautoon