RUOTSIN RAASERI Volvo 142 GT ’69 07/14 AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 07/14 • Hinta 8,50 € Tommi Wellingin Ford Anglia Estate Deluxe ´67 368480-1407 • PAL VKO 2014-47 6 414883 684808 14007 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND Fiat 130 ’75 • Ford Anglia Estate Deluxe ’67 • Neckar Jagst 770 ’64 • Volkswagen 1303S Big ’74 • Volvo 142 GT ’69 • Volvo 300 -sarja Kesäfarkku Rapeat Ruotsin kummajaiset ranskikset Naapurimaan unohdetut automerkit Mainettaan isompi Fiat 130 Berlina ´75 Persoonallisemmat metsäautolöydöt Vauhtivehkeet Vaasassa Abarth & Motorsport -näyttely Tuleva klassikko Sporttipeli joka ei kallistele
(09) 774 2810, www.alfamer.fi a j a a k s u k s o v e H usein e joutui FSO Poll t u eesn ih n a a erkkejä kasti kis u im ti s e ta ä s s e s s ä si. 1950•1960•1970 144 sivua, til.nro S262 suos.hinta 35,20 1951•1961•1971 144 sivua, til.nro S272 suos.hinta 35,20 1952•1962•1972 144 sivua, til.nro S292 suos.hinta 35,20 1953•1963•1973 144 sivua, til.nro S312 suos.hinta 35,80 Harrastuksena museoajoneuvo Tuhti tietopaketti veteraaniajoneuvojen maailmasta. n statuk mioiduk e ’87 ole jääm FSO Poedllullisimman lava-auteton jälkipolville ei juusriilö ansaitsee tulla huo a yk n, jo S uo m en käy ttöö nnostam ttömään orgin ku jb re F i s säälimä i Jus in vuoks ta. Liikenteessä et ole yksin Tietoa erilaisista liikkumismuodoista ja ohjeita turvalliseen liikkumiseen. Kirjoittaja Erkki Vanhanen 264 sivua, til.nro S322 suos.hinta 34,50 Auton korikorjaus Ohjeita auton korin korjaamiseen ja parantamiseen. Senk 07/14 91. ALFAMERIN nostalgia- ja tekniikkakirjoja Klassikot 08/14 ilmestyy 20.11.2014 Seuraavassa numerossa: Kiireellä häihin Toyota Corolla Sprinter ’70 Vuosia aiemmin hankittu ja pitkiä aikoja pysähdyksissäkin ollut Corolla Sprinterin kunnostus sai vauhtia, kun pienestä coupésta oli määrä tulla omistajapariskunnan hääauto. Kirjoittaja Juha Vartiainen 208 sivua, til.nro S317 suos.hinta 36,50 Veteraanimopedit ”Klassisen” kauden mopedikaluston esittely ja neuvoja mopojen kunnostukseen. Uusin Aikamatka käsittelee vuosia 1954, 1964 ja 1974. Ojanen ja Jussi Muotiala 176 sivua, til.nro S114 suos.hinta 30,20 1954•1964•1974 144 sivua, til.nro S332 suos.hinta 33,50 Kun otetaan edullisen perheauton kevyt kori ja varustellaan se vauhdikkaampaan menoon, saattaa lopputulos olla jotain hyvin mielenkiintoista. Kirjoittajat Olli J. Tilaa verkkokaupasta tai soita (09) 774 2810! Alfamer / Tarusto Oy Kaisaniemenkatu 13, 00100 Helsinki Puh. Kirjoittaja Jukka Vesterinen. Kirjoittaja Carsten Heil 352 sivua, sivukoko 160 x 200 mm til.nro S324, suos.hinta 29,50 Ford Cortina Koko valikoimamme verkkokaupassamme www.alfamer.fi. Kovaan menoon Nostalginen vuosikirja -sarjasta on nyt ilmestynyt viisi osaa. Kirjoittajat Riitta Kastemaa, Pekka Kastemaa, Tom Rönnberg 280 sivua, til.nro S133 suos.hinta 30,50 Moottoripyörät Merkkien ja mallien kavalkadi 1900-luvun alusta alkaen
Kisapäivän aamuna CRX sai alleen ensimmäistä kertaa ratakäyttöön soveltuvat renkaat ja kevyet vanteet. MATERIAALI Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Edellisiin kumipyöriin verrattuna uudet kumit olivat hyvin erilaiset ajaa ja kun kohdalle sattui vielä viileä ja kostea keli, auto ei pysynyt näpeissä aivan toivotulla tavalla. Niin tiukka, ettei se mahdollistanut edes oman tallipaikan hankkimista. Oli se päivä, jolloin veljenty- TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi KÄYNTIOSOITE Klassikot Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Aikaisemmalla palstalla aprikoimani, yhteensä kymmenen vuoden unilta herätetty Sierrakin on sittemmin osoittautu- nut luotettavaksi matkakaveriksi, ja kilometrien karttuessa se alkaa vetreytyä kummasti. Pari vannetta oli solmussa ja kyljen peltiosat saaneet hieman uutta muotoa. Autokin alkoi muistuttaa oikeaa kilpa-autoa. ILMOITUKSET Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Kisalähdön jälkeen varikolle nilkutti auto, jonka hopeanväriseen maalipintaan oli tarttunut sinistä väriä radan suojakaiteesta. Kyytiin oli ahdettu kaikki viikonlopun aikana tarvittava varikkotelttaa myöten. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Antti Kautonen Toimittaja 07/14 3. Kyydissä oli kaikki kisaviikonloppuna tarvittava varikkotelttaa myöten. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Nälkäkin kasvoi syödessä ja pian erilaisia suorituskykyä ja ajettavuutta parantavia kilkkeitä ilmaantui ostoslistalle. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Kaikkia harrasteautoja ei tarvitse sulloa vällyjen väliin puoleksi vuodeksi, ne kun eivät tallissa makuuttamisesta tunnu paranevan ollenkaan. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Tekijältä: COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. Armeija-aikana rahatilanne ei ainakaan parantunut, mutta niin vain lomien sattuessa ratapäivien kohdalle sitkeä kaksikko kiersi rataa jossain päin Suomea. Penninvenytystä ja pitkiä talli-iltoja lienee luvassa talven ajaksi, mutta kevään tullen kuski ja auto palaavat radalle entistä nopeampina. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Neljännesvuosisataisella belgialaisvalmisteella olisi tarkoitus taistella talven tuiskuissa tänä vuonna, ja mikäli syksyn kylmyys käy luihin, kannattaa muistaa sen olevan vain hetkittäinen vaihe jääratoja ja talviralleja odotellessa. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila Sitkeydellä, pojat! R eilut kolme vuotta sitten ajelin Ahveniston moottoriradan varikolle, jossa minua odotteli veljentytär kaverinsa kanssa. Tämä ei tietenkään koske jokaikistä vanhempaa ajokkia, sillä talven tullessa osalle kulkupeleistä vain tehdään kylmempiä kelejä ennakoivaa huoltoa, ja varmistellaan luotettavuutta myös sunnuntaiajelua hankalammissa olosuhteissa. Kuten kaikilla ensikertalaisilla, Rosan ensimmäiset kierrokset olivat hapuilevia ja ajo epävarmaa. Lunta tupaan Kuin katkaisijasta käännettäisiin, laskevat lämpötilat, hämärtyvät illat ja vettä alkaa tulla vaakatasossa. Tämän syksyn aikana lukuisat pienet palaset olivat vihdoinkin loksahtaneet kohdalleen ja CRX kuskeineen ilmoittautunut uransa ensimmäiseen kilpailuun. Talvisäilytyspaikkojen kanssa käy kuhina, ja harrasteautot kaikkoavat kaduilta samoin elein kuin ne huhti-toukokuussa ilmestyvät liikenteeseen. Kesän mittaan yhä useampi ratapäivä jäi taakse ja auton käsittelyyn alkoi tulla varmuutta ja ajoon rohkeutta. tär ja hänen itse kunnostama auto nähtäisiin ensimmäistä kertaa radalla. Tai oikeammin voisi puhua pelkästä listasta, sillä nuoren naisen budjetti oli hyvin tiukka. Pääkirjoitus TILAAJAPALVELU Puh. Juuri opiskelut aloittaneen kuskin talous ei ymmärrettävistä syistä ollut juuri kohentunut edellisvuosiin verrattuna, joten hän kurvaili paikalle täyteen pakatulla CRX:llä. Verhoilu ja äänieristeet olivat häipyneet kuppi-istuimien ja monipistevöiden tieltä, ohjaaosta löytyi turvakehikko ja alustakin oli lopulta saanut päivitystä osakseen. Koska tytöt halusivat olla paikalla ajoissa, olivat he saapuneet varikolle jo edellisenä iltana ja yöpyneet pikkuisessa CRX-Hondassa
74 Fiat 600 -kokoontuminen s. 12 Ford Anglia Estate Deluxe ’67 38 Fiat 130 ’75 Suomessakin harvinainen edustusmallin Fiat on aikoinaan kuulunut Hankkijan pääjohtajalle. 44 Volvo 300 -sarja s. 38 Fiat 130 ’75 4 07/14 s. 32 Volkswagen 1303S Big ’74 s. Ensiksi pitää liittyä sukuun ja toiseksi toivoa, että saa sen perintönä.” AJONEUVOT 12 Ford Anglia Estate Deluxe ’67 Pitkäkattoisesta Angliasta tehtiin kaupat eurolla nykyisen omistajan mummon lopetettua autolla ajamisen. 18 Neckar Jagst 770 ’64 74 Fiat 600 -kokoontuminen, Vaasa Pompannapit kohtasivat Vaasassa elokuun lopulla Abarth-näyttelyn yhteydessä. TAPAHTUMAT 70 Abarth & Motorsport -näyttely Vaasan auto- ja moottorimuseossa esiteltiin kotimaisen moottoriurheilun historian lisäksi mittavaa Abarth-aiheista kokoelmaa. s. 44 Volvo 300 -sarja Vaatimattoman kokoinen alankomaalainen Volvo-mallistokin ansaitsee oman arvonsa. s. 26 Volvo 142 GT ’69 Volvon GT-mallin 142 on saanut kaikenlaista urheilullista viritystä osakseen. 76 FSO-klubi. 18 Neckar Jagst 770 ’64 Iloisen vihreä Neckar Jagst on hienokuntoinen Fiat 600:n saksalaispainos. Tässä numerossa ”Anglian ostaakseen pitää täyttää kaksi ehtoa. s. 26 Volvo 142 GT ’69 s. 78 Rauta ja Petrooli Konetapahtuma Rauta ja Petrooli toi paikalle myös harrasteautoja. 76 FSO-klubi Malmin lentokentällä Suomen FSO-klubi järjesti syystapaamisen ennätyksellisellä osanottajamäärällä. 32 Volkswagen 1303S Big ’74 Hyvinkääläisen Kari Näätäsen Big-Kupla on ollut samassa perheessä neljänkymmenen vuoden ajan
64 USA-vientimallien vaatimuksia Jenkkimallisten eurooppalaisautojen ulkonäkö muuttui tylyjen puskureiden myötä joskus rankastikin. s. 82 Verkot Vesillä Katsaus verkkohuutokaupan kiinnostaviin kohteisiin. 70 Abarth & Motorsport -näyttely ARTIKKELIT s. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä. Harrastekaluston kierrätystä vanhaan malliin. 78 Rauta ja petrooli s. 64 USA-vientimallit 84 Klassikkomarkkinat 50 Särkyneet unelmat: Ruotsi Myös läntisessä naapurivaltiossamme on autojen kehittelyn menestys ollut vaihtelevaa. s. 68 Pirelli Cinturato P3 Vuoden 1976 Pirelli Cinturato P3 -renkaalla haluttiin tuoda kilpa-autojen rengasteknologiaa kuluttajatasolle. 86 Tuleva klassikko 07/14 5. 56 Poistetut s. 58 Vesivehmaalla s. 68 Pirelli Cinturato P3 s. 56 Poistetut Metsään unohdettuja ajoneuvoja ja muuta mielenkiintoista. 80 Klassikkoesine Jokaisella lienee muistoja Joposta. 58 Vauxhallilla Vesivehmaalla Pähkinänruskea vuoden 1979 Vauxhall Chevette kuljettaa ympäri Vesivehmaan seutuja. 86 Tuleva Klassikko Aktiivijousituksella varustettu Citroën Xantia Turbo Activa on jo parinkymmenen vuoden ikäinen. 50 Särkyneet unelmat s. JOPO on noussut kansan suosikkipyöräksi jo kahdesti
Toinen kaunokainen oli helmiäisvalkoinen, huippufuturistinen Peugeot Quasar, joka vielä 30 vuoden jälkeenkin näyttää yhtä sykähdyttävältä. Punapäinen Ferrari julkistettiin Pariisin kansainvälisessä autonäyttelyssä syyslokakuun vaihteessa 1984, mutta kyseessä ei suinkaan ollut ainoa katseita kääntävä keskimoottorinen urheiluauto, joka pääsi tuolla ihailevan yleisön eteen. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Kasari-kvasaari Pariisin autonäyttelyssä 1984 esitelty Peugeot Quasar -konsepti täyttää pyöreitä vuosia. Quasaria ei luonnollisestikaan tehty tuotantoon, ja B-ryhmän ralliautojen kohdattua loppunsa parin vuoden sisään jäi auton tekniikkakin historiaan, mutta myöhempien Proxima- ja Oxia-konseptien kanssa se vei Peugeotin automuotoilua huimasti rohkeampiin sfääreihin.. Digitaalinäyttöjä täynnään oleva sisusta on kuin nahalla päällystetty hifi-studio. Keskikonsoliin on aseteltu navigaatiojärjestelmän hahmomalli, ja isojen digipaneelienkin näytöt ovat käytännössä suuntaa-antavia show-mittareita. Quasarin sisimmässä on 205 T16 -ralli- 6 07/14 mallin ydin, mutta siinä missä kilpa-205 on kuin sotavarusteltu ja täysin ulkomuodon estetiikasta piittaamatta kasattu esitys, on Le Mans -autoa muistuttava Quasar pitkälle jalostettu supermallin kaltainen designunelma. Kuusikulmaiset ovet aukeavat eteen ja ylös Lamborghinien lailla, 1775-kuutioinen XU8T-moottori on kiilloteltu kauniiksi ja jätetty näkyviin, ja sen pakoputket koristavat muutoin paljasta takaosaa. M ainitsimme viime numerossamme Ferrari Testarossan 30-vuotispäivistä. Supertähden ulkoasu ei ole vieläkään vanhentunut
Hoponderos US Tour 2014:ksi nimetty turnee alkoi pienellä tällillä Ladan keulaan, mutta siitäkin selvittiin säikähdyksellä. V iime kevään Classic Motorshown teemana olivat unelmaautot, olivatpa kyseessä sitten toteutuneet tai särkyneet unelmat. Tapahtumajärjestäjät miettinevät tätä talven ajan hartaasti, mutta vihjaavat erikoisuuden kattavan sekä ulkokuoren että tekniikan ja nostavat esimerkiksi esille wankel-moottoriset autot. Span 24 tunnin ajoista tuli luokkavoitto Skyline R32 -mallin kanssa vuonna 1991 ja heti seuraavana vuonna kultaa Daytonan 24 tunnin kilpailuista. 1990-lukuinen Nismo 400R lienee kuuluisin Skylinen johdannainen, joka on kantanut moottoriurheilujaoksen nimeä. Ensi vuonna fokus vaihtuu ja vuorossa ovat jollakin tavalla erikoiset tai erilaiset autot, teemana kun on ”Erilaisuus kunniaan”. Teemaosastolle saatetaan ottaa myös lähtökohdastaan erikoisiksi rakennettuja, omistajien personoimia ajokkeja, mutta tämän onnistumiseksi täytyy kunkin kohdalla olla vankat perustelut, kertoo järjestelyistä vastaava Risto Laine. Kuluneet vuodet ovat menneet voittoja napsien, ja tuotantomalliset autot ovat toisinaan saaneet Nismo-merkit peräpeiliään koristamaan – tällöin myös rauta on ollut hieman vakiomallia räväkämpää. Suomikilpinen auto laivattiin syyskuun lopulla Kalifornian Port Huemeneen, josta miekkoset lähtivät huristelemaan kohti Teksasia. Tätä kirjoitellessa oranssi Lada on Kansasissa, ja lokakuun puolenvälin tienoilla porukan pitäisi olla jo New Yorkin kautta New Jerseyssä. Kannustammekin rohkeasti ottamaan yhteyttä, jos tiedossa on jotain kiehtovaa”, yllyttää teemaosaston tuottajana toimiva Petri Niemenmaa. Siksipä teemakuvassakin komeilevat omintakeinen esi-tila-auto Fiat Multipla, Heinkel-skootteri ja kaiken kukkurana kotimainen huippupelkistetty lavapakettiauto Teijo. com/hoponderosustour2014/ Classic Motorshow 2015 Mikäli talven tuleminen inhottaa jo ajatuksenakin, voi katseen kääntää kevääseen ja ensi toukokuun Classic Motorshow’hun. NISMO 30 VUOTTA Nissanin moottoriurheilujaos Nismo pyöräytti myös kolmekymmentä vuotta mittariinsa. Syyskuussa 1984 perustettu, Nissan Motorsportista nimensä saanut divisioona syntyi yhdistämällä Publication Division 3 -nimeä kantanut ja yksityistallien tekniikasta vastannut jaos sekä tehdastallin toimintojen Special Car Testing Division. Ajolle pyhitetty Facebook-sivu löytyy osoitteesta facebook. 07/14 7. Mitä muuta erilaista automaailmaan sitten mahtuu. Nismo osallistui Le Mansin ajoihin jo 1986, ja otti parin vuoden päästä jo paalupaikan samassa kilvassa. ”Suomi on jännä maa: jos maailmassa on valmistettu jotain erikoista ja erilaista, niin kyllä yksi esimerkki on aina jossain vaiheessa tiensä Suomeen löytänyt. Ladalla halki Amerikan K olme Ladakerhon sankaria, Mika Flyktman, Atte Hietalahti ja Jori Kymäläinen ajavat Yhdysvaltojen halki nappisilmäisellä Lada 2102 -farmarilla
Mistähän saataisiin sopivanlainen jakeluauto kirjeiden ja pakettien vientiin. • 17. D eutsche Bundespostilla eli Saksan postilaitoksella oli tarkalleen tietyn kokoinen ongelma 1960-luvun alussa. Ensimmäistä hahmomallia päästiin ihailemaan tammikuussa ’63, ja ensimmäiset käyttötestattavat prototyypit tulivat Westfalialta saman vuoden elokuussa. Nykyisellään SS1:tä kehutaan yksinkertaiseksi ja edulliseksi harrasteavoautoksi, sillä erikoinen ulkoasu kampitti auton myyntiä uutena ja on pitänyt käytettyjen yksilöiden hinnat alhaisina. Ensimmäiset SS1:n moottorivaihtoehdot ovat 1.3-1.6-litraisia Ford CVH:ita, mutta vuonna 1986 saataville tulee Nissanin CA18ET-turbomoottori, joka kiidättää 840 kilon painoista pientä avoautoa varsin reippaasti 135 hevosvoiman turvin. Suomeen kulkeutui tietojen mukaan yksi uutukainen kappale testikäyttöön koekilvitettynä, mutta kyseiseen Fridoliniin ei Suomen Posti ilmeisesti ihastunut niin paljoa, että niitä olisi tänne laajemmalti otettu.. Nykyisin nämä keltuaiset ovat jo kovin harvinaisia. Lujitemuoviset koripaneelit ovat Dunlopin ruiskuvalulla valmistamia, ja ne kiinnitetään suoraan keskusputkirunkorakenteiseen korikehikkoon. Nimen alkuperää on koetettu selvittää, ja juuret johtavat Westfalian kokoonpanolinjan sisäpiirin vitseihin, mutta aivan täyttä selvyyttä lempinimen taustasta ei ole saatu. marraskuuta: Ronald Reagan voittaa Yhdysvaltain presidentinvaalit, ja hänet valitaan toiselle kaudelle. lokakuuta: Seinäjoen pääkirkko vaurioituu tulipalossa. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta LOKA-MARRASKUU 1984 • 10. SS1-Scimitareja tuodaan Suomeen joitakin kappaleita Mäkelä Auto Tuningin kautta 1980-luvun loppupuoliskolla. 8 07/14 ’63 kaupungissa pidetyn kansainvälisen autonäyttelyn aikaan. Westfalian valmistaman ajokin käyttämät komponentit tulisivat Kuplasta, Karmann Ghiasta, Transporterista ja Type 3:sta, eli käytännössä jokaisesta VW:n mallisarjasta. Helmikuussa 1962 perustarpeet listattiin paperille, ja kahdella liukuovella varustetussa jakeluautossa olisi niiden mukaan oltava kahden kuutiometrin verran tilaa, kantavuuden tulisi sattua 350 ja 400 kilon välille, pituutta saisi olla vain 3750 millimetriä ja leveyttä 1440 milliä, ja korkeuden pitäisi jäädä 1,7 metriin. Loppujen lopuksi valmista tuli syksyksi ’64, jolloin sarjatuotantomallia päästiin kasaamaan. Siihen asti käytössä olleet Kuplat olivat osoittautuneet hiukkasen liian pieniksi jakelukäyttöön, ja aivan Transporterin kokoista ajokkia postimiehet eivät kuitenkaan tarvinneet. • 6. lokakuuta: Aleksis Kiven syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta. Kiilamainen SS1 on automuotoilija Giovanni Michelottin viimeinen design, ja konepellistä esiin kääntyvillä ajovaloilla varustettu auto jakaa mielipiteitä. Fridolinia kasattiin kymmenen vuoden aikana 7340 kappaletta Saksan ja Sveitsin postilaitoksille, ja kovaan käyttöön tehtyjä ajokkeja on harrastajasivuston mukaan säilynyt korkeintaan parisataa. lokakuuta: Brightonin Grand Hoteliin tehdään IRA:n pommi-isku. Jakeluauton virallinen nimi oli Volkswagen Type 147 Kleinlieferwagen, mutta kansan suussa möhkälemäisestä paketti-Volkkarista tuli ”Fridolin”. Ensialkuun Bundespostilla kokeiltiin Goggomobilin rakentamaa kaksitahtista kaksisylinteristä Goggomobil-Transporteria, mutta jakelukäyttöön Gogosta ei aivan ollut, vaikka yritys olikin hyvä. • 12. Fridolin 50 vuotta Saksan postin käyttöön suunniteltu omintakeisen näköinen paketti-Volkswagen on nyt puolivuosisatainen. Seuraavaksi postilaitokselta otettiin yhteyttä Volkswageniin, joka puolestaan usutti matkailuautoja ja -vaunuja valmistavan Westfalia-yrityksen kehitystyöhön. Vaatimuksena oli kehittää ”työpsykologisesti optimaalinen kulkuneuvo järkevään hintaan”, kuten jälkipolville jäänyt kapulakielinen lause kuului. Neljäkymmentä yksilöä on tällä hetkellä kirjoissa ja kansissa Saksanmaalla. Kolmesta rakennetusta protosta keskimmäistä tutkittiin tarkkaan Frankfurtin pääpostin pihalla syksyllä SELLAINEN Fridolinista tuli kuin tilattiin. • Reliant Scimitar SS1 esitellään Birminghamin kansainvälisessä autonäyttelyssä lokakuun lopulla
Alkuperäinen vaihdelaatikko on korvattu uudemmalla viisilovisella, ja taka-akseli on muutostyöt toteuttaneen CMC-yrityksen omaa kädenjälkeä. CMC, tai Classic Motor Cars, on sen verran tyytyväinen lopputulokseen, että tämänlaisia autoja valmistetaan pajalla pieni sarja. Asiaan löytyi kuitenkin kohtuullinen ratkaisu, sillä pietarsaarelaiselta harrastajalta lähtivät kohtuullista korvausta vastaan käytännössä kaikki keulan irto-osat peltejä lukuunottamatta – tärkeimpänä reiätön ja ehjä eurooppamallin puskuri. Tokihan nyt korjattavat seikat olivat korjattavissa jo ennen Euroopassa seikkailua, mutta nyt ne tuntuvat vähintään hyvin ajoitetuilta. Ohjaus on jälkiasenteisesti sähkötehostettu ja kojelautaan on eksytetty uudenaikainen Clarion-äänentoistojärjestelmä, joten 2000-lukuisia vivahteita tässä Callum-Jaguarissa selkeästi riittää. Toivottavasti niitä ei tarvitse vaihtaa uusiin aivan joka vuosi. Ehkäpä nykyisillä osilla kärvistellään talvi, ja kevään tullen vaihtoon menevät parempikuntoiset vilkut, ajovalot sekä mainittu puskin. Tukikumien kohdalla harkinnassa oli tilata autoon englantilaisvalmisteiset Baker BM GrpN -kumit, sillä kyseiset tuotteet ovat olleet urheiluhenkisissä pikku-Peugeoteissa kovin suosittuja. Kuten Sinne ja takaisin -artikkelissa ounasteltiin, hankaava ja valittava ääni etupäästä johtuu lopussa olevasta vetoakselin kannatinlaakerista, ja laakerinvaihdolle varattiin remonttiaika samalta ammattiopiston auto-osastolta, jossa talvinen moottoriremontti tehtiin. Peugeotin tiskillä laakerin hinnaksi kerrottiin 54 euroa ja että osaa joutuisi jonkin aikaa odottelemaan, mutta kokkolalainen Kentso Oy myi oikeanlaisen laakerin kolmeentoista euroon suoraan hyllystä. 07/14 9. E uroopan-reissu oli palstan Peugeotille rankka. XK-kuutosmoottori on kasvanut 4,2 litrasta 4,3 litraan, ja sen vääntökäyrää on entisestään petrattu. Pikaisen selvittelyn perusteella erilaiset tärinät ja värinät kuitenkin välittyisivät autoon näin jäykillä kumeilla harmittavan paljon, ja autossa kun omaa elämäänsä pitää myös vaihdelaatikon ”joutokäyntilaakeri”, ei soppaan tarvittaisi ainakaan lisää meteliä. 205 käy pajalla Vakionopeus-205 kotiutui ehjin nahoin Suomeen, mutta hieman siinä olisi korjattavaa. Jokaisena ajopäivänä kilometrejä tuli tauluun monta sataa, ja ajaminen oli mutkaisilla vuoristoteillä vähintään dynaamista. Ne irrottamalla puskuriin taas jää rumat reiät. Myös ulkokuorta on kutiteltu, ja pinnavanteetkin ovat jopa 17-tuumaiset. Moderni Jaguar Mk2 M iltä lopputulos näyttää, kun Jaguarin päämuotoilija Ian Callum pääsee tilaamaan englantilaiselta klassikkoautospesialistilta makunsa mukaisen Jaguar Mk2:n. Asiakasautojen hintaluokan kaavaillaan asettuvan 350–375 000 punnan tienoille. Siispä nyt, kun reissun jälkeen on vähän jäähdytelty, on aika käydä korjaamon pakeilla. Hintaero oli hyödyksi, sillä samalla kertaa, kun laakeri vaihdetaan, uusitaan myös lopun alkuja enteilevät moottorin tukikumit. 18 kuukauden kehitystyön jälkeen valmista autoa kelpaa ihailla, ja tummanharmaa maalipinta kätkee alleen jonkin verran moderneja parannuksia. Merkkiliikkeen tiskiltä tukikumeja ei myöskään ollut enää saatavilla, joten lopuksi tilaukseen lähti sarja tarvikekumeja. Kaikki Pösön korjaustarpeet eivät ole sisäisiä, vaan myös ulkoasuun on hieman pa- neuduttu. Pohjoismaisena vientimallina 205:n keulalla kököttävät ajovalonpesuripahkat, jotka ovat kenties hieman höntin näköiset
Compucruise K iinnostunut lukijamme otti yhteyttä, kysyen muistammeko Zemco Compucruise -laitteet vuosikymmenten takaa. Toinen Zemcon myyntituote oli FuelSaver, joka toimi ikäänkuin varhaisena start-stop-laitteena nykyautojen tapaan: FuelSaver löi pelit sammuksiin esimerkiksi valoissa seistessä, mutta toimi vasta moottorin lämmettyä käyttölämpöön. Compucruiset saavuttivat vankan käyttäjäkunnan 1980-luvulla, sillä sen verran monipuolinen ja kohtuullisen edullinen laite se oli. On hienoa todeta, että tällaisia laitteita on myyty kuluttajaelektroniikan saralla jo näin varhain, ne kun ovat olleet esimerkiksi Volkswagenin konseptiautoissa valmistajan erikseen mainitsemia hienouksia vielä 1980–1990-lukujen taitteessa. Zemco hiipui valmistajien kartalta 1990-luvun alussa, mahdollisesti tuotteiden vanhettua ja autojen vakiovarustelun parannuttua tarjoamaan ainakin osan Compucruisen eduista jo valmiiksi. Ainakin 80-luvun Subaruun tai muuhun vastaavaan japanilaisautoon tuollainen kantikas digilaite vielä sopisi kojelaudan tyylin mukaisesti hienosti. Vielä silloin tällöin tehtaan paketissa olevia Zemco-laitteita tupsahtaa myyntiin esimerkiksi eBay-nettihuutokauppaan, ja täytyy myöntää, että sellaisen käyttökokeilu ainakin allekirjoittaneesta vaikuttaisi hirmuisen mielenkiintoiselta. Zemcolta sai myös jälkiasenteisia hälytinjärjestelmiä, joten kaikki autoilijan tarpeet pyrittiin täyttämään. Aluksi aihe tuntui tutulta vain etäisesti, mutta asiaa selviteltyämme alkoi tarina valjeta. Myös Car & Driver -autolehti varusti projekti-AMC Eaglensa juuri Compucruisella rakentaessaan artikkelisarjassa täydellistä jokapaikan nelivetofarmariautoa. Asennussarjoja oli erikseen 10 07/14 etu- ja takavetoisiin autoihin, ja laitteen muokkaus toimimaan ruiskutinmoottorisessa autossa oli käyttäjien mukaan suhteellisen helposti tehtävissä. Tunnetuin Zemcon värkki oli nimenomaan mainittu Compucruise, joka muistutti jonkinlaista taskulaskimen ja autoradion välimuotoa, ja jollaista myytiin myös Zemco ZT-1:n nimellä. Ajotietokone oli 1980-luvun alussa niin hieno laite, että pienillä muutoksilla autoon kuin autoon itse asennettavalla versiolla oli selkeä markkinarako. Nimmari on taiteiltu auton hallintapaneelin oheen, ja näppäimillä saa taiottua esiin diagnostiikkatietoja viitoskoneen sisuksista. Turvallisuussyistä polttoainetankki on vaihdettu moderniin turvatankkiin, mutta muutoin tämä yli 80-vuotiaan omistajan silmäterä on täysin alkuperäinen. Pienen otannan perusteella tuolloin hankitut Zemcot ovat porskuttaneet menemään vuosikymmenien ajan. Lieköhän lukijakunnallamme vielä tällaista laitetta käytössä nykypäivänä?. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta TAPAHTUMAKALENTERI 18.10. Mobilian kuorma-auto- tiekonepäivä, Kangasala 18.-19.10. Loska-ajot, Mobilia, Kangasala 18.-19.10. Suuri Snadi (Valtakunnalli- set pienoisrautatiepäivät, Old Toy Swap, Miniasun tomessut, Pienoismalli tapahtuma) Energia areena, Vantaa 26.10. Rompetori, Vermon ravirata 1.11. FCMA Open, Puropellon koulu, Turku 9.11. Stadin pärtsäreitten rompetori, Lohjan Citymarket Aztec ’88 M ikäli mieli tekisi aitoa konseptiautoa, tulevat tilaisuudet harmittavan harvoin vastaan. Jos varat kuitenkin riittävät vuoden 1988 Italdesign Azteciin, jota kaupataan Japanissa noin 590 000 euron hintaan, on aika toimia. Mittarissakin on vasta tuhat kilometriä. Kaasutinmoottorisiin autoihin parhaiten soveltuva laite tarjosi digitaalikellotoimintojen lisäksi tiedot ajetusta matkasta, vielä ajettavasta matkasta, toimintasäteestä, polttoaineenkulutuksesta, hetkellisestä nopeudesta ja keskinopeudesta, lämpötilasta ja pitihän se vielä tasaisen nopeudenkin. Audi-moottorinen ja Lancian nelivetojärjestelmää hyödyntävä Aztec kun on kulkeva ja toimiva laite, ja tämä 25 kappaleen piensarjan ensimmäinen valmistunut yksilö vielä kantaa Giugiaron omakätistä nimikirjoitusta kyljessään. Yhdysvaltalaisen Zemcon valmistamat elektroniikkalaitteet täydensivät 1980-luvun alussa muutoin perusvarusteltuja autoja: postimyynnillä tai varaosaliikkeissä kaupatut, kojelautaan asennettavat pikkuaivot tarjosivat jälkiasenteisen vakionopeudensäätimen lisäksi mahdollisuuden tarkkailla omaa ajotapaa ja ajoneuvon polttoaineenkulutusta. Kaikki autonäyttelyiden harvinaisuudet eivät edes ole ajokelpoisia, konsepteja kun ei ole tehty kulkemaan muutoin kuin ihmismielissä
Myynnissä on myös irrotettuja lasikuitukoreja, useampi elokuvan ajokki kun käytti samaa perusrunkoa, ja vain päällirakenne vaihdettiin kuvauksien tarpeiden mukaan. 07/14 11. RUSH-FORMULAT MYYNTIIN Viimevuotisen Rush-elokuvan lavasteita ja ajopelejä kaupataan lontoolaisessa huutokaupassa lokakuun puolessavälissä. Tee se itse: merkit kuntoon M useokatsastus on kenties auton kohdalle sattuvista katsastustapahtumista se arvokkain. 1 Paljaaksi hiottuun merkkiin on maalattu Ford-teksti uudelleen. Lakkaamalla foliopinta jää merkkiin paikalleen kiltisti. mällä. Kun vaikkapa tässä yhteydessä mainittavan etuveto-Escortin Fordlätkät ovat vuosikymmenten saatossa kuluneet mattapintaisiksi ja sininen sävy on halkeillut kadoksiin, saattaa museotarkastajan otsa mennä kurttuun niitä tutkiessa. 3 Kuivumisen jälkeen teipit uskaltaa irrottaa. Mitä merkin kiiltäviin reunuksiin tulee, vinkkinä voidaan käyttää purukumipaketin foliopaperin pintaa, joka lähtee suojapaperista irti vetä- 2 Sininen maali hoitaa taustan kuntoon. Toki logolätkien kunnostustarve on aina autoyksilökohtaista, ja samoin kuin moni arvostaa esimerkiksi alkuperäisten rekisterikilpien omaa patinaa, on merkkienkin tietty kuluneisuus oma alkuperäisenä säilyneen auton juttu. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat patinoituneet merkit, joilla on auton keulalla ja perällä oma asemansa. Mahdolliset esimerkiksi teippauksen yhteydessä ylimenneet sinisen maalin rippeet lähtevät nöyrästi pois viimeistelyssä, ja merkit ovat taas kiinnityskuntoiset. Huutokaupan mukaan kuvauk- sia varten rakennetuilla kilpa-autoilla ei tulisi ajaa, mutta ne ovat kuitenkin toimivia laitteita. Pohjahinnat HuntLauda-Regazzoni-Andretti-tason Ferrari 312T2 -, BRM P160 -, Hesketh 308 - ja Lotus 77 -autoille ovat noin 10 000 punnan luokkaa, ja niistä arvioidaan saatavan 20 000–30 000. Ovaalissa muovissa oleva upotettu Ford-teksti saatiin samoin elkein täysin paljaaksi ja siveltiin hopeanvärisellä pienoismallimaalilla jälleen näyttävän näköiseksi. 4 Alku- ja lopputulos, kyllä kelpaa. Laudan tähti-Ferraria liikuttaa Fordin kaksilitrainen Duratec, ja BRM:ssä on Roverin V8; Huntin Hesketh puolestaan perustuu Reynard-Opel-Lotukseen, jossa on Opelin kaksilitrainen kone ja ReynardHewland-vaihteisto. Mutta mikäli sopivankuntoisia lätkiä ei esimerkiksi purkaamolta löydykään, on maalauksen näpertely iltapuhteeksi sopivaa puuhaa. Kun sisustuksen repsahtaneet materiaalit on tarvittaessa uusittu ja maalipinta saatettu sellaiseen asuun, että 30-vuotiaan ajokin kehtaa viedä museotarkastettavaksi, saattavat pienetkin yksityiskohdat nousta esille. Taustan sinistä sävyä on maalikauppojen lisäksi saatavana myös pienoismalliliikkeistä, joten sitä ei tarvitse vetää aivan hatusta. Siispä Fordin merkit napsaistiin ennen museotarkastusta irti ja entiset maalinrippeet hiottiin tarkoin pois merkkejä rumentamasta pienikarkeuksisella santapaperilla. PropStore-huutokaupan kiinnostavinta antia ovat elokuvan formula-autojen replikat, jotka näyttävät erittäin aidoilta 70-luvun kilpureilta, vaikka ovatkin yksinkertaisille runkorakenteille kasattuja
n i k i n y y P a m r a f ä kes 1967 tate Deluxe s E a li g n A Ford Lahti 12 07/14
Olisiko toinen jokin Anglian erikoismalli kuten Super ja toinen puolestaan Estate-farmari. Sinne on nimittäin merkitty kolmelle riville mallinimi Anglia. Näyttihän niitä menneen. Yksi rivi on ilmiselvää juustohöylää, sillä lukema on 245 rekisteröityä. Mutta kahdella muulla rivillä on vain luku 1. Linjalla eteni Anglia-malleja toisensa perään. Eräs kokoonpantavista farmareista oli vasemmanpuoleisella ohjauksella varustettu punainen Anglia Estate Deluxe, jonka moottoritilaan oli asennettu 1,2-litraisen sijaan konevaihtoehdoista pienempi, vain litrainen kiuas, mutta sentään korkeampipuristeisena versiona. Sisältyvätkö ne henkilöautomallien listaukseen. Kuvatunlaisen Anglia Estaten kokoaminen ei ollut poikkeuksellista, sillä vuonna -59 saapuneeseen Anglian 105E-mallistoon oli parin vuoden päästä lanseerattu farmarimalli valmistettavaksi rinnan sedanien ja Vanpakettiautojen kanssa. Vuonna 1963 Anglia nappasi Suomen myydyimmän automallin tittelin, ja myynti jatkui vahvana tuotannon päättymiseen asti. Tässä kohtaa voi tietysti syystä kysellä, mitä poikkeuksellista siinä oli, että Halewoodin tytöt ja pojat kokosivat Anglian lähettäväksi kylmään pohjoiseen. Katsotaanpa siksi hieman vuoden -67 rekisteröintitilastoja Anglian osalta. Menevät edelliset aprikoinnit kuinka metsään hyvänsä, tosiasia on, että syksyllä -67 Suomeen saapui ainakin yksi punainen Anglia Estate, jonka Deluxe-varustetaso oli 07/14 13. Suurin osa Saloon-sedaneita, mutta oli joukossa silloin tällöin Estatemallejakin. Elokuun Anglia-rekisteröinneistä tehty kirjaus antaa mahdollisuuden meheville spekulaatioille. Mahdollisesti, mutta eivät välttämättä, sillä tilastoon on merkitty erikseen Consul Cortinat ja Consul Cortina Estatet, joten kai Anglia-mallejakin olisi vähän perattu. Mutta missä ovat Estatet. Poikkeukselliseksi punaisen Estaten tilanteen teki se, että kyseinen yksilö oli lähdössä Suomeen. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine H einäkuussa 1967 Fordin Halewoodin tehtaan linjalla työt sujuivat tavanomaisella painollaan. i r a m Tampereen Pyynikin ja Teiskon välinen matka on aikoinaan mitattu Tommi Wellingin Anglialla lukuisat kerrat, sillä auto toimi hänen mummonsa kesäisenä mökkiajokkina kyseisellä reitillä yli 35 vuotta. Vastaus piilee korimallissa. Kun vasta edellisenä mallivuonna saataville tullut Dragoon Red -väri oli todettu laadunvalvonnassa virheettömäksi kuten auto muutenkin, oli Anglia valmis toimitettavaksi eteenpäin. Menestystuote Kohtuullisen edullisena länsiautona Anglia oli ajanut suoraan suomalaisautoilijoiden sydämiin, mitä edesauttoi mallin saapuminen sopivasti autokauppaa kuristaneen sääntelyn höllentämisen aikoihin. Autotuojat ry:n papereihin on kirjattu tuolta vuodelta kaikkiaan 3 116 henkilömallista Angliaa ja 254 pakuversiota. Esimerkiksi vuonna -66 Angliaa rekisteröitiin henkilöautomalleista toiseksi eniten lähes 4 700 myydyllä autolla – edellä oli vain Volkswagen Kupla. Niinpä kaksiovisia porrasperäisiä Saloon-malleja myytiin Suomessa tuhansittain
Toinin ja Anglian taival jatkui kutakuinkin samalla tyylillä 80-luvulle, ja mikä ettei, auto oli käynyt tutuksi ja kilometrejä kertyi ajokaudessa sen verran nuukasti, että tekniikankin osalta herttainen brittifarkku pelasi suvesta toiseen. Anglian talvikausia helpotti ja selkeytti 80-luvun puolivälissä järjestynyt vakituinen tallipaikka Tommin isän tallista Pirkkalasta. ”Toini-mummoni osti auton setäni työkaverilta Jämsästä vuonna -70”, aloittaa auton nykyinen omistaja, lahtelainen Tommi Welling. Vaikka Anglia ikääntyi, ei nuorekas Toini kokenut tarvetta päivittää ilmeikästä Angliaansa silloinkaan, kun se oli ikänsä puolesta niin sanotusti vaihtoiässä. Suomalaisittain harvinaisen Estatemallin tavaratilassa kulkivat tarvittavat mökkitarvikkeet ja 70-luvun edetessä joskus myös lapsenlapset. Seurana kontissa saattoi olla vaikka kaasupulloja, kun irvistelimme takaikkunasta takana ajaville”, naureskelee Tommi 70-luvun huoletonta kesämatkailua. Toisaalta hän oli myös tyytyväinen autoon – ei ollut tarvetta vaihtaa autoa, joka ei ollut jättänyt koskaan tien päälle”, uskoo Tommi. Seuraavan vuosikymmenen alussa Anglian mekaanisessa elämässä alkoi kuitenkin vaihe, joka tuli jatkumaan pitkälle 2000-luvun puolelle asti. Pyynikki–Teisko-linjalle Tarinamme farmari-Anglian taival kotimaassa alkoi Keski-Suomessa, jossa se vietti ensimmäiset kolme vuotta. Muistoissa on lapsuuden kesiä, jolloin matkattiin siskon kanssa Anglian peräkontissa. Hankinnan kohdistuminen farkku-Angliaan ei ollut niinkään kiinni auton merkistä tai korimallista, vaan pikemminkin siitä, että tietoon tuli sopivan ikäinen ja tuntuinen ajoneuvo luotettavalta myyjältä. Kun syksy koitti, järjestettiin autolle tallipaikka aina jostain, kunnes jälleen keväällä Toini täräytti litraisen kentiläisen tulille ja kaasutti kohti Pyynikkiä tai Teiskoa. Toinin ja Anglian tasaiseen yhteiseloon uhkasi tulla ohittamaton kupru,. Anglia ei ollut nuorena leskeksi jääneen Toinin ensimmäinen auto, vaan hänellä oli ollut aiemminkin oma ajokki lähinnä kesäisille siirtymille kotoa Tampereen Pyynikiltä kesämökille muutaman kymmenen kilometrin päähän Teiskoon Näsijärven rannalle. Edellinen auto oli kuitenkin mennyt romuksi auton ollessa lainassa Toinin pojalla, joten tarve uudelle kulkupelille nousi esille. 14 07/14 nähtävissä leveästä kromimaskista ja muutoinkin Standard-mallia enemmän kiilto-osia käsittävästä kokonaisuudesta ja muutamista pienistä varustelisistä. ”Anglia tuli vain kesäajoon eikä siinä tietääkseni edes ensimmäisen omistajan toimesta ollut koskaan talvirenkaita.” Toini alkoi taittaa kesäisiä mökkimatkoja noin kerran viikossa yhden ihmisen tarpeisiin runsaasti tilaa tarjoavalla Estate-Anglialla. ”Mummo on asunut samassa taloyhtiössäkin 50-luvulta, mikä käy esimerkistä, että hän ei ole kokenut tarvetta tehdä elämässä muutoksia vain muutoksien vuoksi. Ford Anglia Estate DELUXE-MALLIN Anglian keula on perin tuttu suomalaisillekin, mutta korin takaosan Estatemuotoilu sen sijaan huomattavasti harvemmin nähty. ”Siskoni on syntynyt -70 ja minä -73
Oli varmasti ajatellut, että ikäkin alkaa tulla vastaan, ja tehnyt ajatustyön ajamisen lopettamisen suhteen.” Anglian seuraavan omistajan suhteen kauppaneuvottelut olivat lyhyet. Mutta ei auttanut kuin tarttua härkää sarvista ja hypätä syksyisenä päivänä Tampereella Anglian ohjaimiin ja suunnata 12-tietä UUDELLEENMAALAUS alkuperäisellä Dragoon Red -sävyllä toi ohjaamolle samaa uutuuden hehkua, jota tämä yksilö sai osakseen Halewoodissa heinäkuussa 1967. Ohjauspyörän päällyste on ollut sijoillaan sen sijaan vuosikymmenien ajan. Mies, joka ei ollut koskaan kokenut itseänsä autoharrastajaksi. Toini halusi käytännössä antaa auton Tommille, joten hinnaksi sovittiin yksi euro. ”Teetin luovutuskirjan vastineeksi puisen korurasian, jossa oli euron kolikko ja Anglian kuva.” kun taivalta oli takana neljännesvuosisadan verran. Sellaisiin puheisiin Tommi VERHOILU laitettiin uusiksi alkuperäistä mahdollisimman tarkkaan muistuttavilla materiaaleilla ja sävyillä. ”Yhtenä kertana vaan mummo kertoi, että hän oli päättänyt lopettaa ajamisen. Anglia oli pääosin ehjä, vain vähän jotain tupakantumpin reikää oli ilmestynyt verhoiluun.” Toinen taipaleen jatkumisen kannalta uhkaava hetki koettiin heti pari vuotta myöhemmin. Toini myös silloin tällöin pohdiskeli, että pitäisikö Anglia laittaa myyntiin. Syksyllä 2007 Tommi oli odotetusti mutta silti tavallaan yhtäkkiä vuosikerta-auton omistaja. ”90-luvun lopulla Anglian perään kolaroitiin, mistä seurasi remppaa, mutta ei onneksi mitään suurempaa.” Eurolla eteenpäin Uuden vuosituhannen alussa Toini alkoi pojanpoikansa mukaan pohtia autoilun lopettamista. Toki täytyy itsekin sanoa silloin yli 80-vuotiaan mummoni kyydissä joskus olleena, että välillä vähän jännitti”, Tommi asettelee. Sillä sain luovutuskirjan vastineeksi”, kertoo nykyinen omistaja tyylillä loppuun viedystä omistajanvaihdoksesta. ”Mummo jutteli aina talvisin, että hän ei taida enää mökille ajella tai uusia ajokorttiaan. ”Sanoin että älä ikinä vaan myy pois, kyllä Anglia sukuun jää.” Vuoden 2007 aikana Toini sitten teki ratkaisunsa. tarttui nopeasti. Ajaminen saisi jäädä nuoremmille. Auto oli muutaman päivän karkuteillä ennen kuin se tavoitettiin. ”Teetin mummolle puisen korurasian, jossa oli euro ja Anglian kuva. 07/14 15. ”Joskus 90-luvun puolessa välissä nuorisojoukko varasti sen pihasta Pyynikiltä
SEITSEMÄNKYMMENTÄLUVUN alusta Tampereella liikkunut Anglia Estate vaikuttaa nykyään Tommi Wellingin ja Hanna Orpanan nostalgia-ajokkina Lahden seudulla. Ford Anglia Estate Anglian suosittuun 105E-perheeseen esiteltiin Estatefarmarimalli syksyllä 1961. 16 07/14
Seuraavana talvena purin sisustan, ja se verhoiltiin uudelleen. 01 Merkki ja malli Ford Anglia Estate Deluxe 02 Vuosimalli 1967 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Tässä Lahden ympäristössä vaan on pyöritty, kesäpäivänä lasten kanssa satamassa jätskillä ja sellaista. Lahteen lähtiessäni en tiennyt, että kestääkö tällainen vanha auto kerralla noin pitkää matkaa. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus. Ensiksi pitää liittyä sukuun ja toiseksi toivoa, että saa sen perintönä.” Ford Anglia Estate ei ole aiemmin autoja harrastamattomalle mikään annetusta lupauksesta syntynyt työläs vastuutehtävä. Paino 815 kg. Siksi tulin parilla pysähdyksellä ja annoin tauoilla auton jäähtyä puoli tuntia”, hän hymyilee. Edessä ja takana rumpujarrut. Kun mummo huomasi tutun Anglian parkissa, niin kyllä siinä tuli tippa linssiin meillä molemmilla.” Vaikka Toini näkee pitkäaikaista autoaan nykyään harvoin, muistaa hän aina kysellä Tommilta Angliasta. kohti Lahtea. 06 Kori Itsekantava umpimallinen kolmiovinen teräskori. 08 Suorituskyky Huippunopeus n. Teho 38 hv /4800 rpm, vääntö 70 Nm /2700 rpm. Ei alkuperäisellä sävyllä, mutta mahdollisimman samanlaisella.” Anglian pohjaan oli vuosikymmenien aikana ehditty hitsata muutama paikkalappu, joten oli odotettavissa että hitsarille olisi jälleen hommia. Takaveto. Olisinko omistajuuteni aikana ajanut yhteensä 1 500 kilometriä”, Tommi laskeskelee. Auton edellinen omistaja, edelleen kesät mökillä viettävä 94-vuotias Toini on hänkin päässyt kohtaamaan pitkäaikaisen kulkuneuvonsa pariin kertaan pojanpojalle siirtymisen jälkeen. ”Minulla on kaksi poikaa ja siskolla viisi lasta. Tilavuus 997 cm3. Anglia hoidettiin Lahdessa talveksi talliin seisomaan eikä siinä vaiheessa sen kuntoa vielä sen kummemmin tutkittu. Kun nykyään 79 000 kilometriä ajettu Anglia oli ollut kevyessä ajossa vuosikymmenien ajan, ei tyyliä muutettu vaikka Anglian kotikaupunki vaihtui toiseen. Edellinen kerta oli vuosi sitten Tommin siskon häissä Tampereella, jonne Anglia vietiin trailerilla hääautoksi. Mutta jopa kyseistä juhlapäivää KONEHUONEESSA touhuaa 997-kuutioinen Kent-moottori, joka on kuljettanut farkku-Angliaa noin 80 000 kilometrin verran. Puristussuhde 8,9:1. 30 s 09 Valmistusmäärä 129 529 kpl (Anglia Estate 1961-1967) Tunteikkaita kilometrejä Kesäksi 2008 Anglia oli jälleen valmis palaamaan tien päälle, nyt entistä ehompana. ”En ollut sitä ennen koskaan edes ajanut mummon autolla. Heistä sitten joku onnellinen tai epäonnekas saa viestikapulan kannettavakseen”, Tommi lupaa. Sinällään hän voi olla huoleti, sillä Tommi aikoo pitää autosta hyvän huolen jatkossakin. 120 km/h, 0–100 km/h n. 07 Mitat Pituus 392, leveys 145, korkeus 146, akseliväli 230 cm. Yksi vilkunlasi oli halki, hanskalokeron kansi rikki, samoin toisen etuoven stoppari.” mieleenpainuvampi hetki Anglian ja sen nykyisen sekä entisen omistajan tiimoilla koettiin muutama vuosi aiemmin, kun auto oli vasta kunnostettu ja maalattu nykyiseen kuntoonsa. ”Lupasin ettei se mene pois suvusta. Sen jälkeen Tommi pääsi vähitellen kokoamispuuhiin, koska toimivaan voimalinjaan ei koettu tarvetta koskea. ”En ole ollut autoihminen, mutta tämän kautta minusta on sellainen vähän tullut, ja autoharrastus on osoittautunut olevan mukava juttu.” Myös lupaus Anglian suvussa pitämisestä näyttää tällä haavaa helpolta rastilta pitää. ”En ole varmaan kertaakaan käynyt Anglialla 30 kilometriä kauempana kotoa. ”Mummo oli tulossa Lahteen käymään, ja sovin isäni kanssa mummolta salaa, että isä jättää mummon muutaman kilometrin päähän kohteesta, josta veisin hänet perille. Poraus 81, isku 48 mm. Vaikka on sitä toisaalta yritetty jo ostaakin. Olen kuitenkin sanonut, että sen ostaakseen pitää täyttää kaksi ehtoa. Seuraavana kesänä Tommi ajeli autolla jonkin verran, mutta päätti auton yleisilmeelle tehtävästä kohennuksesta. ”En ollut tehnyt sitä ennen autoilleni oikein mitään itse, ajanut vaan, mutta ajattelin että nyt pitää ryhtyä. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Takana jäykkä taka-akseli, lehtijouset. Pisteosien osalta selvittiin muutamien detaljien uusimisella. 07/14 17. ”Kunnostin pohjaa parhaani mukaan eikä pohjaankaan tarvinnut hitsauttaa kuin pari paikkaa.” Maalaus uusittiin päältä ja sisältä alkuperäisellä Dragoon Red -sävyllä ammattimaalarin toimesta. ”Montaa varaosaa en joutunut hommaamaan
p a n n a p Pom a a m n a Saks Neckarjoen varrella Länsi-Saksan Heilbronnissa valmistettua Neckar Jagstia tuotiin Suomeenkin tuhansia, mutta montaa ei niitä jäljelle jäänyt. Saksan markkinoiden valloitustoimet alkoivat Heilbronnin kaupungista jo 30-luvulla italialaismerkin ostettua NSU:n tehtaan, josta paikallisille jälleenmyyjille rullasivat NSU-Fiat-nimellä markkinoidut ajoneuvot. Kaukaa katsoen kaupassa tuli kuusisatanen Fiat, ja aika lähelle sai katsomaan tulla ennen kuin eroja Italian Pompannappiin alkoi löytyä. Edullisten kulutustuotteiden kohdalla tämä tarkoitti usein sitä, että kerätäkseen kohderyhmän rahat oli tuote valmistettava mieluiten kohderyhmän kotimaassa ja kohderyhmän itsensä toimesta. Viime vuosisadalla, kun Eurooppa oli vielä pienistä itsenäisistä kansallistuntoaan huokuvista maista koostuva manner, pyrki jokainen valtio kykyjensä puitteissa turvaamaan kansalaisiensa hyvinvointia ja vaurastumista suojelemalla lähes kaikkien maaperällään toimivien teollisuudenhaarojen puuhia mitä monimutkaisimmilla tuontitavaroiden tulli- ja verotuskäytännöillä. Se on ketterästi kulkeva, kätevän kokoinen, saksalaisten taidolla tekemä ja edelleen erityisen sopivan hintainen. Markkinoiden ehdoilla Fiatin Euroopan laajuinen suosio pikkuautojen luokassa ei ole perustunut ainoastaan tuotteiden muita parempaan suunnitteluun, toteutukseen, taitavaan markkinointiin tai halvempaan hintaan. ”L Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine iikenteen vilinässä, isän työmatkoilla, äidin ostosmatkoilla, koko perheen hauskoilla lomaretkillä, ahtaisiin tiloihin pysäköitäessä, talvipakkasella liikuttaessa – aina Teillä on iloa Neckar 770:stä. Kuinka kuranttia valuuttaa Neckar Jagstin autokseen valinnut sitten käytännössä sai. Orimattilan Mallusjärveltä Juha Kinnuselta yksi 600 Fiatin koristeellisempi saksanpainos löytyy. Sodanjälkeisillä pikkuautomarkkinoilla kilpailleiden NSU:n ja Fiatin nimiriitakompromissiin seurauk18 07/14. Neckar on kovaa valuuttaa.” Näin selkeitä järkiperusteita painottivat yhteisessä lehtimainonnassaan Lahdessa toiminut Hämeen Autokeskus Oy sekä Heinolan suunnalla Neckar-kauppaa hoitanut Sepon Auto. Agnelli-perheen johtama Fiat osasi toimia autoteollisuuden yhteistyökuvioiden pelikentällä menestyksekkäästi levittäessään tuotteitaan Ranskaan Simcana, Espanjaan Seatina, Itävaltaan Steyrinä, Jugoslaviaan Zastavana, ja tätä listaa voitaisiin jatkaa nykypäivään tultaessa muutamankin rivin verran lisää
appi aalta Neckar Jagst 770 ´64 Mallusjoki 07/14 19
Autotuonnin vapauduttua kesällä -62 oli vuoden loppuun mennessä ennätetty Suomeen rekisteröidä jo kolmisensataa Neckaria, ja seuraavana vuonna niitä saatiin täkäläisien kilpien väliin lisää yli 1700, joista valtaosa oli juuri järkevästi hinnoiteltua 770 Jagstia. Pelkästään Fiatin perusmallistoa ei tehdas kasannut, vaan hihnalta pukkasi ulos myös syötävän söpöjä Fiat 500 -mallin pohjalevyyn ja tekniikkaan perustuneita Neckar Weinsbergejä sekä 600-malliin pohjautuneita, italialaisen Vignalen suunnittelemia Jagst 770 Coupe ja Cabriolet -malleja, joiden uskoisi muotoilultaan olleen kuin suoraan NSU:n prinssivalikoiman kampitukseen suunniteltuja. Neckarin kuten monen muunkin automerkin tuonnin aloitusta Suomeen voidaan kai ainakin puoliksi pitää sattumana. Nopeasti uutta myytävää etsittäessä osui kohdalle Neckar, jonka malliston perusautot nauttivat länsisaksalaisuutensa tuomasta laadukkaasta mielikuvasta, ja kuitenkin ne olivat järkevästi hinnoiteltuja. Pelkän Sitikan varassa ei tulevaisuus näyttänytkään enää niin hyvältä, varsinkin kun kansalliset markkinat olivat juuri aukeamassa autotuonnin vapautumisen myötä. PARHAITEN Neckar Jagstin erottaa Fiat 600:sta sen pienistä yksityiskohdista. 20 07/14. Korpi- vaaran paletti meni kuitenkin pahemman kerran sekaisin, kun ensin tykätyn laatuauton maineessa ollut Borgward löi pillit pussiin, Triumphin edustuksen nappasi Suomen Autoteollisuus Oy ja Ferguson-edustuksen onnistui neuvottelemaan itselleen Hankkija. Neckar Jagst 770 sena Fiatin Länsi-Saksan markkinoille tuottamat ajoneuvot jatkoivat Neckar–nimellä, mutta mainonnassa Fiat muisti aina painottaa tuotteiden olleen NSU-Fiat-tehtaan valmisteita. Vuosikymmenet autotuonnin ja -kaupan parissa puuhanneella Korpivaara Oy:llä oli eri automerkkien edustuksia mukavasti, kun asiakkaalle oli ainakin teoriassa tarjota ranskalaista Citroënia, länsisaksalaista Borgwardia, brittiläistä Standard-Triumphia ja vielä hyvin kauppansa tekevää Ferguson-traktoria
jonnekkin ajaa. Erittäin huolellisesti toteutetun verhoilun kangas ja keinonahka ovat hyvin 07/14 21. Autoverhoomo Aaltonen Lahdesta otti verhoiluprojektin hoitaakseen, ja ovipahvien ja istuimien lisäksi uusi verhoilu istuinkankaasta syntyi myös auringon polttaman hattuhyllyn tilalle. Paljonko Korpivaara pikku-Nekkuja muutamia vuosia kestäneen maahantuontinsa aikana toi, se ei ole harrastajakentälläkään täysin selvillä, mutta tuhansittain lienee riittävän tarkka arvaus mittakaavasta. KONEHUONEESTA löytyy Magneti Marellin sijaan länsisaksalaisen Boschin valmistamat sähköosat. Ongelmallista oli kuitenkin verhoilujen alla olevien pehmusteiden hapertuminen jo siihen pisteeseen, että istuimiin kohdistuva rasitus olisi kaikki jäänyt päällikankaan varaan ratkeilevin seurauksin. Tekeeköhän väri sitten vielä osansa”, arvioi Juha autonsa vetovoimaa. Tekeeköhän väri sitten vielä osansa”, arvioi Juha autonsa vetovoimaa. Suhteellisen vähän ajettu yksilö oli kohtuullisen siisti ja poimi rekisteriotteeseensa katsastusleimat vuosina -93 ja -94 vielä huomautuksitta, mutta tuolloin aloitetun kunnostusprojektin viivästyessä jäivät parin seuraavan vuoden leimat otteesta uupumaan. Neckaria tuotiin kuitenkin reilusti vähemmän kuin italialaista Fiatia tai sitä seurannutta espanjalaisvalmisteisia Seatia. Kirkkaan vaaleanvihreän pikku-Nekun Juha toteaa tulleen heille puolittain vahingossa ja monin paikoin keskeneräisesenä projektina. Takalokasuojia peittävät keinonahat maalattiin pinnoiltaan, sillä uusien liimaaminen siististi kuperalle pinnalle vaikutti mahdottomalta. Sisustuksen kohdalla Juhan ensimmäinen ajatus oli vain pesettää irrallaan olleet verhoilut ja istuimet ja korjata niitä lähinnä repaleisen kuskinpenkin osalta. Vuodet saivat kulua ennen kuin Neckarin oli aika palata jälleen liikenteeseen, ja tekemistäkin oli tiedossa, sillä tavoitteena oli rekisteröidä Jagst museoautoksi. Kinnusen omistukseen 90-luvun lopulla. Ennen siirtymistään Kinnusille oli kaupan ehtona Neckarin katsastus, ja tuolloin ylimaalattu ja osittain purettu auto saatiin katsastettua ennen siirtymistään Juhan isän Harri Puntista pussi Orimattilan Mallusjoelta Juha Kinnuselta löytyy toukokuussa -64 ensirekisteröity Neckar Jagst 770, joka viime vuoden keväänä palasi jälleen liikenteeseen pitkän hiljaiselon jälkeen. Elokuussa -99 Neckarista tuli Juhan omaisuutta, ja ensi töikseen hän palautti Jagstin kilvet konttorille. Kirkkaan vihreä pikku-Nekku ei jää keneltäkään huomaamatta, ja tavallista on, että juttuseuraa erityisesti vanhemmasta väestä kertyy auton ympärille muistelemaan. ”Äkkiä tulee joku juttelemaan, kun sillä ”Äkkiä tulee joku juttelemaan, kun sillä jonnekin ajaa. T-alkuisista kilvistään päätellen Turun suunnalta lähtöisin oleva Neckar kulkeutui ensimmäiseltä omistajaltaan Lahteen 90-luvun alkuvuosina. Tuhansien Jagstien kadosta saa käsitystä siitä seikasta, että loppuvuonna -84 niitä liikennöi rekisterissä 163 kappaletta ja Juhan poistaessa omansa kilvistä jäi niitä rekisteriin vielä kahdeksan yksilöä
”Pahemmin se näkyisi jos sitä ei olisi edes yritetty paikata”, toteaa omistaja korjauksesta. Kojelaudan alta löytyy Juhan sinne lisäämä uusi päävirtakatkaisija. Vanhan ristikudosrenkaan päältä oli hihna tullut tiensä päähän, ja Juha uusi sen komeron naulasta löytämällään nahkavyöllä. Fiat 600 -harrastaja Lauri Viljaselta löytyi muutamien listojen lisäksi 22 07/14. ”Niin piiloon koetin laittaa kuin sen yhtään sai. Etuluukun alla olevasta tavaratilasta bensatankki vie kolmanneksen ja toisen kolmanneksen vievät varapyörä ja työkalupussi. ”Noi teetti töitä nuo pölykapselit, niitä on kissojen ja koirien kanssa haettu ja kaikki on löytynyt eri paikoista”, Juha toteaa. Ei näihin mitään sähköjä uskalla päälle jättää, kun niitä palaa uudempiakin autoja”, hän perustelee. ”Ajattelin että mistä rupean sitäkin taikomaan. Sen sijaan pyörivien osien suhteen ilmeni haasteita. Neckar Jagst 770 tarkoin alkuperäismateriaaleja ja -sävyjä vastaavat. ”Verhoilijan kanssa niitä silloin kilpaa haettiin”, muistelee Juha. Näiden lisäksi on sähköistystä täydennetty jo aikanaan lohkolämmittimellä. Ohjauspyörän muovi on viidessäkymmenessä vuodessa kutistunut niin että kehälle ilmestyneeseen railoon oli tehtävä Plastic Paddingilla täytettä. Jarruosat oli uusittava kauttaaltaan, ja ne löytyivät autoon helposti. Sisäkatto sai säilyä alkuperäisenä kuten alkuperäiset kumimatotkin, jotka tarvitsivat vain hiukan korjailua. Samaa improvisointikykyä ”Noi teetti töitä nuo pölykapselit, niitä on kissojen ja koirien kanssa haettu ja kaikki on löytynyt eri paikoista.” osoittaa vararenkaan vierestä löytyvä pussi tunkille ja muutamalle työkalulle. Konehuoneen näkymä on Fiatista tuttua, mutta parempi tarkastelu osoittaa, että sähköosat on länsisaksalaisen auton tekniikkaan Magneti Marellin sijaan toimittanut Bosch. Sitten löin farmarihousut puntista poikki ja ompelin puntin toisen pään kiinni”, hän nauraa touhujaan. Etukontista löytyy myös valmistekilpi, joka kielii ajoneuvon valmistetun aikaisemmin NSUautotehtaana tunnetussa Neckartehtaassa
NIUKASTA mutta riittävästä mittaristosta näkee kaiken oleellisen. Takana viistosti taakse suunnatut tukivarret kierrejousin. 110 km/h 07/14 23. Paino 605 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus n. Lahdessa toimineesta Erolan Kumista löytyi kuitenkin viime hetkellä kierros sopivia renkaita. Matkaa Neckarille on kertynyt puolessa vuosisadassa 54 000 kilometriä. Paljoakaan Lahtea kauemmas ei Juha Kinnusen ole pikku-Nekullaan tullut ajeltua, vaikka omistajan näkemys autonsa matkailumahdollisuuksista onkin selkeä: ”Hyvä matka-autohan tämä on, mutta täytyy vain olla lyhyt matka.” 01 Merkki ja malli Neckar Jagst 770 02 Vuosimalli 1964 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori takana pitkittäin. Auton alla olleet vanhat Michelinit olisivat kulutuspintojensa puolesta kelvanneet vieläkin tehtäväänsä, mutta yhden renkaan pintaan oli aikaa myöten ilmestynyt patti. Etukontista löytyy itse tehty työkalupussi. Maantiekartat matkassa VERHOILIJAN ompelema sisustus vastaa materiaaleiltaan ja sävyiltään tarkoin alkuperäistä. Mukana kulkevat alkuperäisen käyttöohjekirjan lisäksi Shellin painattamat vanhat maantiekartat, joista ei taida nykyisiä bensa-asemia saati kaikkia teitäkään löytyä, mutta kartoilla on enemmän tunne- kuin hyötyarvoa. Neckarin kone pörähtää käymään heti startatessa, ja omistajan mukaan vauhdin hurmaa kokee jo yhdeksänkympin nopeuksissa, tosin mukavin sitä on ajaa mutkateillä kuuden-seitsemänkympin vauhtia. Teho 32 hv/4800 rpm. Simpukkaohjaus. Rumpujarrut 06 Kori kaksiovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pituus 3 295, leveys 1 395, korkeus 1 405, akseliväli 2 000 mm. Poraus 62, isku 63 mm, tilavuus 767 cm3. käyttämätön kierros kapselien alle tulevia koristekehiä ja todellinen Mr. Fiat Rainer Mäkipää kaivoi mittavista varastoistaan oikeanlaiset vanteet Juhan autoon joskus vaihtuneiden väärien tilalle. Huhtikuun lopulla -13 Neckar museotarkastettiin, ja koska alkuperäistä rekisterinumeroa ei ollut viidentoista vuoden aikana kenellekään jaettu, sai auto tutun TOL-21-tunnuksensa takaisin. Ennen niin suosittujen 12-tuumaisten renkaiden tarjonta on supistunut varsin niukaksi, ja rengastuksella alkoi olla kiire, sillä autoon oli jo sovittu museotarkastus, eikä rengasliikkeestä luvattuja renkaita alkanut kuulua. Puristus 1:7,5. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. ”Vaari ajoi aikanaan Shellille bensiiniä, ja löysin nuo kartat sitten vuosia myöhemmin, kun tyhjennettin vaarin taloa”, Juha selventää. Takaveto 05 Alusta Edessä kolmiotukivarret sekä poikittainen lehtijousi, joka toimii alatukivarsina
”Muissakin suhteissa tämä auto ylittää ennakko-odotuksen, sillä se on luotettava ja taloudellinen, kestävä ja hinnaltaan kohtuullinen. Ilmeistä on, että Jagst oli kotimaassaan valittavissa myös lämpimään ilmastoon sopivalla haitarikatolla, mutta Suomen tuontiohjelmaan ei tainnut malli kuulua – ainakaan esite ei riepukatto-Nekun ilmanvaihdosta hiiskunut sanaakaan. Neckar 770:stä näkee kuitenkin jo ensisilmäyksellä, että se on kauttaaltaan luotettava auto ja pienten ulkomittojensa ansiosta erittäin näppärä liikenteessä.” Kyvystä nähdä luotettavuus voidaan toki olla montaa mieltä, mutta näillä sanoin myyntiesite Neckar Jagstin esittelyn aloitti. Mukavasti Neckarissa kuitenkin pystyi neljäkin henkeä istumaan, ja paljon siihen mahtui esitteen mukaan matkatavaraakin, mutta ei ilmeisesti yhtä aikaa. Näppäryys liikenteessäkin jäi esitteen valossa hivenen hämäräksi, sillä siitä ei löydy Neckarista liikenteen seassa tai vaikkapa pysäköimässä ensimmäistäkään kuvaa, josta Jagstin näppäryyttä voisi hahmotella. Jos näitä tavoittelitte, silloin olettekin jo löytänyt oman autonne, jossa on lisäksi äreätä kiihtyvyyttä, ajovarmuutta ja mukavuutta”, esite jatkoi. ”Vaunua voidaan mukavasti käyttää myös tavarakuljetukseen”, kehaisi esite, ja takapenkin selkänoja olikin käännettävissä, mutta ei lepoasentoon, vaan auton takaosan saattoi muuttaa matkatavaroiden kuljetukseen sopivaksi. Teksti: Jan-Erik Laine ”O n harvinaista, että auton ulkomuoto antaa oikean mielikuvan myös sen muista ominaisuuksista. Luotettavuutta ensisilmäyksestä Kun kotimaisissa lehdissä vilisi 60-luvun alkupuoliskolla tiuhaan Neckar-mainoksia, tukeuduttiin niissä aina mieleenpainuvaan hokemaan: ”Neckar on kovaa valuuttaa.” Pikku-Nekun omassa lukuisille eri kielille käännetyn myyntiesitteen suomenkielisessä painoksessa ei mainintoja valuutoista löytänyt. Kyvyttömämpikin näki varmasti jo ensisilmäyksellä monin verroin isommalla kirjasinkoolla painetun otsikon ”LÄNSI-SAKSASTA NECKAR 770 JAGST”, joka saattoi virittää Neckaria tarkastelleen oikeanlaisiin oletusarvoihin ja mielikuviin Länsi-Saksassa valmistettujen tuotteiden laadukkuudesta. 24 07/14. Tai jos väsymys vei voiton, saattoi ne kipata lepoasentoon. Kun oli kuuma, ovien tuuletusikkunat kääntyivät ja isommat ruudut olivat alas laskettavissa, ja kylmällä säällä luotettavasta lämmityslaitteesta virtasi miellyttävää lämpöä. ”Hämmästytte näin saadun lisätavaratilan määrästä”, jatkoi esite hehkutusta. Jyrkissäkin käänteissä istujaa tukevat vaahtokumipehmusteiset etuistuimet estivät väsymisen pitkilläkin matkoilla. Ilmiömäistä tilankäyttöä Neckarin varustelu läpikäytiin esitteessä saksalaisella selkeydellä. Sisäänkäynti oli helppoa, sillä suuret ovet kääntyivät selkoselleen. Etupellin alta saatiin lisätodisteita pikku-Nekun ilmiömäisestä tilankäytöstä, sinne kun saattoi myös jemmata matkatavaroita
Ajokustannuksilta se taas on aito pikkuvaunu: säästeliäs bensiinin käyttäjä ja vaatimaton huollettava.” NECKARIN ovet aukesivat selkoselleen, ja pikkuauton tilankäyttö oli ilmiömäistä. Tai jos väsymys vei voiton, saattoi ne kipata lepoasentoon. Etuistuimet estivät väsymyksen pitkilläkin matkoilla. Vanhojen 600-Fiatien tapaan oli Jagstissakin ollut aiemmin vipukäynnistys keskikonsolissa. 07/14 25. Ihan turvaton auto ei sekään esitteen mukaan sentään ollut, sillä takavalojen mainittiin olevan valovoimakkuudeltaan verrattomat: ”Tehän tiedätte, että selvät valomerkit lisäävät turvallisuutta ja vähentävät onnettomuusvaaraa.” Vaikka tekniset tiedot luettelomuodossa esitteen takakannesta löytyivätkin, tekniikkaa ei tarkemmin esitelty. Samoin painoarvoinen seikka esitteessä oli Neckarin Suomen oloja varten suoritettu erikoisruostesuojausruiskutus. Myös salamakuvion oviin tekevä kylkilistoitus sai sen näyttämään täällä myytyä 600-Fiatia loisteliaammalta. Turvallisuus ei tuolloin ollut vielä suoranainen kilpailuvaltti. VALOVOIMALTAAN verrattomat takavalot lisäsivät turvallisuutta, ja terhakka moottori tarjosi äreätä kiihtyvyyttä. Ainakin Neckarin kourasta se kortti puuttui. ”Sekä mukavuutensa että ajo-ominaisuuksiensa kannalta se vetää vertoja monille suuremmille ajoneuvoille. Vaikka myyntiesite ei lehtimainosten tapaan valuutoista puhunutkaan, selvensi se, että tarkastelipa Neckar 770 Jagstia miltä kannalta tahansa, saattoi todeta sen antavan rahalle parhaan vastikkeen. ”Neckar 770:n moottorin arvo on todettu jo miljoonissa kokeissa”, tiivisti esite ja jatkoi yhtä lyhytsanaisesti: ”Sen terhakkuus ja taloudellisuus ovat kuuluisat.” Varustelu vakiona Kuljettajan paikalta avautui esteetön näköala ajoradalle, ja yhdellä vilkaisulla saattoi tarkastaa koko mittariston. ESITEKUVISSAAN Jagst oli ilman koristekapseleita ja salamakuvion kylkilistoitusta. 770–mallissa siihenkin oli saatu modernisointi: ”Lisämukavuuksista mainittakoon virta-avaimella hoidettava käynnistys ja varmuuspehmusteella varustettu kojelaudan alareuna.” Esitekuvista päätellen oli Jagstiin muualla valittavana lisävarusteet kuten moottorin lämpömittari, kipattavat selkänojat etuistuimissa ja koristekapselit, mutta Suomeen tuoduissa nämä olivat jo vakiona
Ruotsin Volvo 142 G T ’69 GT-varustee t ku omistajia jo tkuttivat 140-sarjan Vo lvo n Mikko Vatas eljä vuosik ymmentä s jen en itt juurikaan mu 142:n perusteella tilanne en. 26 07/14. uttunut näih ei ole in päiviin me nnessä
Ylämylly raaseri 07/14 27
Volvon ratkaisu oli vuodelle -72 esitelty Volvo 142 GT. Ruotsalaisvalmistajan PV-malleista muistetaan Sport-versiot, Amazonista GT:t ja 144:stä S-painokset. GT-paketti siis ei ollut mikään ruotsalaiseen graniittiin hakattu kokonaisuus, vaan pikemminkin listaus, josta asiakas saattoi poimia kiinnostavia varusteita ja virityspalikoita. GT-Volvon toteuttamiseksi oli vuonna 1972 tarjolla innostava valikoima varusteita. Oman GT-Volvon rakennuttaminen oli siinäkin mielessä mukavaa, että sellaisen saattoi tehdä tai teettää myös käytettyyn 140-sarjan Volvoon - monilta osiltahan rakenteet olivat. Sarjatuotantomallina kireitä 140-malleja ei ollut saatavilla - eräänä syynä varmasti 140-sarjan Volvojen turvallisuuspainotteinen markkinointi, johon virimallit olisivat istuneet huonosti. Siinä on miettimistä mitä alkuperäispaketissa olevien 142 GT -merkkien kanssa tekisi. Levyjarrut olivat Volvossa joka pyörässä vakiona, mutta parhaimmillaan 140-hevosvoimaisen GT-version ajo-ominaisuuksia kohennettiin edelleen tarjoamalla kaasuiskunvaimentimia eteen ja taakse. Ulkoisia visuaalisia elementtejä edustivat kevytmetallivanteet sekä GT-kylkiraidat ja eripuolille autoa sijoitetut GTmerkit. Ulkonäköä kohentavia elementtejä sisustaan olivat muun muassa GT-mittarit, -ratti sekä pistoolinkahvavaihdekeppi. Ei huono, mutta 60- ja 70-luvun taitteen nuoret ja hieman vanhemmatkin hurjat halusivat enemmän. Kulkua annettiin B20E-moottorin muokatulla korkeapuristeisemmalla kannella, kireämmällä nokalla ja kevennetyllä vauhtipyörällä sekä alumiini-imusarjoilla ja kahdella Solex 45 -kaasuttimella, joiden ruokintaa tuettiin Pentan veneilypuolelta lainatulla tehokkaalla polttoainepumpulla. Sellaisia ovat suomalaisittain ikimuistettavasti kuljettaneet muun muassa Hannu Mikkola, Markku Alén, Timo Salonen ja Eeva Heinonen. Mielenkiintoisen mallista teki se, että sitä ei oikeastaan ollut olemassa. Tuolloin 70-luvulla Volvo ei ollut rallissa enää mukana niin sanottuna tehdastallina, mutta mahdollisti kuitenkin ruudikkaiden 140-sarjan Volvojen rakentamisen tarjoamiensa Stage-virityspakettiensa myötä. Näiden suoraan tehtaan linjalta rullanneiden vauhtirautojen lisäksi Volvon alaisuudessa toiminut ”maanalainen R-armeija” on aikojen saatossa toimittanut yhtä ja toista kiihkeää kilkettä vilkastuttamaan göteborgilaistuotteiden verenkiertoa. Vuonna 1962 perustetun Volvon Competition Servicen ja vuodesta -78 R-Sportina ja vuodesta -83 Volvo Motorsportina tunnetun kilpaosaston kiitoon kannustamiin kilpureihin kuuluvat esimerkiksi 142-Volvoista rakennetut ralliautot. Urheilullisin 140-sarjan Volvo 60-luvulla oli siten 142/144 S, jonka B18- ja myöhemmin B20-moottorit tuottivat parhaimmillaan noin 115 hevosvoimaa. Volvo 142 Teksti: Harri Onnila Kuvat: Tapio Mäntyniemi AVATAKO vai ei. Pakokaasujen poistumista kiirehdittiin peltipakosarjoilla. Pitkälti siis samaan tyyliin kuin USA:ssa oli toimittu maailman sivu diilereiden esitellessä autonostajille lisävarusteita tursuvia optio-listoja. 28 07/14 A utojen turvallisuusasioiden soihdunkantajiin yli puolen vuosisadan ajan kuuluneella Volvolla on ollut myös vauhdinnälkää tyydyttänyt pimeä puolensa. Kyseessä oli näet Volvon tarjoama varustepaketti, joka oli hankittavissa 142:een Volvo-jälleenmyyjän kautta
Näin on toiminut ylämyllyläinen vannoutunut Volvo-harrastaja Mikko Vatanen. GT oli 140-sarjan varustepaketti, joka oli hankitttavissa itseä kiinnostavana kokonaisuutena Volvo-jälleenmyyjän kautta. ”Purettiin auto kevättalvella 2003 ja se ehostaminen lähti vähän lapasesta”, hän myöntää. Pienien paikkailujen sijaan kori hiekkapuhallettiin tarpeellisilta osin, mutta hitsipilliin ei hyvän peruskunnon vuoksi tarvinnut tarttua. Ratkaiseva hetki elettiin vuonna 2002, kun Mikko huomasi ilmoituslehdestä Hämeenlinnassa myynnissä olevan valkoisen ’69 Volvo 142:n. pysyneet muuttumattomina vuonna 1966 alkaneesta 144-tuotannosta lähtien. Oman perheen Volvojen lisäksi suvussa pyöri paljon muitakin Volvoja.” Mikolla itselläänkin ehti olla käyttöautoina useampia Volvoja, mutta ensimmäinen sellainen kulkeutui harrasteautoksi vasta kun harrastepeleinä oli ehtinyt olla ”vieraiden” merkkien edustajia. Mikään ei siten estä 142:n GTpainoksen toteuttamista vaikkapa 2000-luvulla, kunhan talliin löytyy sopiva aihio ja nurkkiin on koottu kokoelma alkuperäisiä GT-palikoita. Hämeenlinnan-auto oli juuri tuon värinen, minkä vuoksi se kiinnosti erityisesti.” Autokuumeen iskiessä pitää sysätä mahdollisesti orastava järjen ääni sivuun ja toimia heti. ”Auto oli tietääkseni kertaalleen purettu jo 80-luvulla ja sille oli tehty silloin jonkinlainen entisöinti.” Volvo maalattiin tutulla valkoisella alkuperäisvärillä ja koottiin innos- VIIME aikoina Mikko on vähentänyt harrasteautomääräänsä, mutta ruotsalaista rautaisannosta on pihassa yhä riittävästi. 07/14 29. CALIFORNIA White -väri oli Mikolle yksi tärkeä syy juuri tämän yksilön hankkimiseen. Ensimmäinen auto minkä oikeasti muistan on PV 544, ja myöhemmin on mieleen jäänyt isän 142 ja sillä tehdyt Lapin-reissut. Valloittava valkoinen ”Tarina olisi pitkä ja monimutkainen, mutta otetaan lyhyt versio”, aloittaa Mikko Vatanen kertaamaan Volvoharrastuneisuutensa taustoja. ”Isäukolla on aina ollut Volvoja ja sitä kautta se on tullut. Jopa helmiäismäiseen sävyyn hän ihastui jo 80-luvun alussa sukulaisen 244-Volvossa. Auto osoittautui puheiden mukaiseksi. Lahdessa yöksi hotelliin ja aamulla katsomaan autoa.” Perillä selvisi että reissu ei ollut turha. Näin teki myös Mikko. ”142 oli peruskuntoinen - siisti, muttei valmis. Tai sellainen oli suunnitelma. Myynti-ilmoituksen kaksi ratkaisevaa tekijää olivat Volvo-merkkinen auto ja sen väri. ”Serkun isällä oli aikoinaan 244 D6, jonka California White -valkoisesta väristä pidin erityisesti, koska se näytti ilta-auringossa suorastaan helmiäisväriltä. GT-osista autossa oli kiinni GT-mittaristo ja muut GTmerkit paitsi keulamerkki puuttui. Moottorissa oli D-nokka ja kantta oli vähän laitettu.” Vuonna 1969 liikenteeseen Siemensin hankkimana perusmallisena 142-Volvona lähtenyt tuore hankinta sai toimia Mikolla ajossa yhden talven yli ennen kuin hän päätti ottaa auton pienen ehostuksen alle. ”Samana iltana kun olin huomannut ilmoituksen ja soittanut myyjälle, lähdin ajamaan kohti Hämeenlinnaa
Sen jälkeen piti käydä vähän kävelemässä ja ottamassa happea”, Mikko kertaa. ”Ei se tietenkään mennyt sen ihmeemmin, mutta olihan mukavammat äänet kun painoi kaasua”, rakentaja hymyilee. ”Silloin vaihdettiin jo tiukempi nokka, uusittiin pakoputkisto ja kantta muokattiin. ”Seuraavana talvena tein ensimmäisen moottoriversion. Sellainen konijoukko liikutti 1 180-kiloista Volvoa jo kiivaasti. ”Moottoria on rakennettu R-Sporthengessä, mutta nykyaikaisella tekniikalla. ”Muistaakseni kesäkuussa auto tuli jo ajokuntoon.” Sama maalipinta kaksine lakkakerroksineen on auton yllä edelleen. Takapyöriltä on mitattu noin 140 hevosvoimaa, mikä tarkoittaa noin 165 hevosen konetehoa.” Moottorin luonteen Mikko on halunnut säilyttää sellaisena, että sillä on kelvollista ajella rauhallisestikin. Alkuperäinen 82 hevosvoiman moottoriteho kun oli vaihtunut 115:ksi takapyöriltä mitatuksi hevosvoimaksi. Kesä kesältä kiivaampi Kunnostettu Volvo ei ehtinyt mittailla Joensuun seudun teitä kuin yhden kesän ajojen verran, kun talli kutsui taas. Epähuomiossa oli jäänyt nojaamaan pitkä kaksnelonen tallin sisäseinälle, ja kun ulkopuolella rakennettiin, niin tärinän voimasta lankku kaatui suoraan Volvon lokarin päälle ja tietysti kantti edellä. Tuloksena oli pieni lommo ja halkeamat maaliin. Nyt on noin kahden alkuperäisen moottorin verran tehoa. Mutta eihän sekään riittänyt. Volvo 142 VOLVO on lähestynyt madallettujen 164-mallin jousien myötä noin 5–6 senttiä - paljon enempää eivät etukaarien linjat sallisikaan. ”On siellä vielä tehoreserviä. Nokka-akseli on tilattu Ruotsista ja kansi teetetty Kuopiossa. tuneen Volvo-miehen toimesta jo seuraavaksi suveksi. Kuten eivät pari myöhempääkään moottoripäivitystä. D-nokka jäi sijoilleen, mutta kaksi 45-Weberiä ja peltisarjat löysivät paikkansa.” Näillä eväillä edettiin yksi kesä. Silloin taidettiin asentaa kärjetön sytytyskin.” Mikon mukaan Volvo alkoi näyttää tuolloin kulkuhalujakin, mikä on helppo uskoa. ”Laatikko ja perä ovat orkkiskamaa,. Sen kunto on moitteeton - pientä konkreettista takaiskua lukuun ottamatta. Tällä hetkellä käytössä onkin Mikon arvion mukaan jo viides versio moottorista. Suunnilleen kaikki pyörivät osat ovat kevennettyjä. Tietenkään. ”Volvo seisoi tallissa ja olin rakentamassa tallin ulkopuolelle katosta jatkeeksi. Joku paikka ei ilmeisesti hengitä riittävästi, mutta nyt pärjätään näillä.” Voimalinjan osalta Volvo noudattelee pitkälti alkuperäistä. Seuraavan version myötä kulkua haettiin päättäväisemmin. Silloin en tosin 30 07/14 koskenut vielä sisuskaluihin, mutta kansi tehtiin uusiksi. Koneessa on omistajan mukaan silti edelleen kehittämisen varaa, vaikka mainitussa periaatteessa pitäytyisikin. Nyt antaa tehot vähän yli 5 000 kierroksella ja vetää 6 700 asti, mutta teho ja vääntö pysyvät samoina maksimikierroksille asti
”Oli ne mr-tarkastajat hieman pitkin hampain, mutta kun oli aikakauden virityssarja ja todistukset siitä, niin kelpasi. Teho 165 hv /5600 rpm, vääntö 197 Nm /4500 rpm. Vaihdekepin GT-nuppi puuttuu, mutta en tiedä oliko tässä pitkässä sellaista. Iskarit ovat Konin säädettävää mallia. Ei niitä rikki saa, jos ei tahallaan särje. Vakaajatankoa ei ole vaihdettu paksumpaan, vaan siellä on vanhan koulukunnan mukaisesti tuplasti tankoja edessä, mikä on helppo ja hyvä konsti. TÄLLAISIA yksityiskohtia mr-tarkastajat arvostavat, Volvoharrastajista puhumattakaan. Ja kuten juttelin, niin puristuksia ja hengitystä lisää.” Volvon GT-henki elää ja voi hyvin. toki säädetty ja katsottu että ovat kunnossa. Helmenä edelleen tehtaan paketissa oleva sarja GTmerkkejä. 07 Mitat Pituus 464, leveys 171, korkeus noin 138, akseliväli 260 cm. Venttiilikoppaa etsin kanssa pitkään. Vaihdelaatikko on näistä se heikoin lenkki, mutta sekin kestää kun ajaa nätisti.” Alustaa on päivitetty kasvaneita menohaluja vastaavaksi. ”Olen tehnyt tätä pitkälti oman maun mukaan. GTmallin venttiilinkoppa ei ole vain ulkonäkösyistä, sillä nykykuosissa nokassa riittää nostoa sen verran, että vakiokoppa jäisi ahtaaksi. Mikolla on tallessa runsaasti 140-sarjan vakio-osia sekä GT- ja R-Sport-palikoita, jotka odottavat mahdollista tulevaisuudessa tapahtuvaa kiinnilaittoa. R-Sportin nokka taitaa olla viimeinen mitä voi käyttää alkuperäisen kanssa, tällä nykyisellä nokalla keinuvivut ottaisi jo alkuperäiseen koppaan kiinni”, hän hymyilee GT-kopan hyödyllisyydestä. Alla ovat esimerkiksi ATS:n valmistamat GT:n erikoisvanteet. Mennäkö nykyisillä eväillä vai vaihtaako jossain vaiheessa kiinni edellä mainittuja tallessa olevia priimakuntoisia pisteosia. Edessä ja takana levyjarrut. 07/14 31. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Tavoitteena on tehdä joka tapauksessa siten, että pysyy käyttäjäystävällisenä. Myös taka-akselille on asennettu vakaajatanko.” Hidastuvuutta on tehostettu 164-mallin tuuletetuilla levyillä ja satuloilla. ”Ratti oli ehkä vaikein, mutta sain hommattua sen kotimaasta kymmenisen vuotta sitten. Ajamisen hauskuus kun voi kärsiä, jos tehoa löytyy vain ylärekisterissä.” Juttutuokiomme sai ilmeisesti Mikon tuumaukset moottorin päivityksestä kirkastumaan, sillä jonkin aikaa haastattelun jälkeen saimme mieheltä viestin. Madallus on 50–60 milliä ja jousina toimivat 164-Volvosta peräisin olevat astetta jäykemmät. Poraus 89, isku 80 mm. kromiset tuulilasinpyyhkijät. Vanteet ovat ymmärtääkseni ’71-malliset.” Pitkään Volvoja harrastaneelle Mikolle on kertynyt sanojen mukaan ”älytön määrä” Volvo-osia, joista hänen on ollut hyvä ammentaa yksityiskohtia Volvoonsa. Tilavuus 1985 cm3. ”Niissä lukee ATS:n lisäksi Volvo Import. 05 Alusta Edessä poikittain sijoitetut päällekkäiset tukivarret, kierrejouset, kaksi päällekkäistä kallistuksenvaimenninta. Puristussuhde 10,5:1. Takaveto. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Sanoivat vain, että ei kai tässä sitten - auto on hienossa kunnossa ja muutokset tehty Volvoosilla.” Huomisen suunnitelmat Volvon suhteen ovat Mikolla hieman auki. 01 Merkki ja malli Volvo 142 GT 02 Vuosimalli 1969 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. ”Autoon on kaikki listat odottamassa, samoin hyväkuntoiset puskurit, uudenveroinen maski ja esimerkiksi MIKKO kertoo, että B20A-moottorissa on edelleen vakiokokoiset imuventtiilit, mutta pakoventtiilit ovat hieman vakiota isommat. Siinä ei ole mitään nikoteltavaa, sillä tehdyt viritykset vastaavat niitä, joita autossa olisi voinut kohdata jo silloin kun se oli liki uusi. ”Tarkoitus on laittaa kaikki RSport-detaljit paikalleen kuten imusarja ja ilmanputsari. Tulevaisuuden suunnitelmissa siintää hengityksen parantaminen ja puristuksen nosto 12:1:n tienoille. Paino 1180 kg. Himoittuja GT- ja R-Sport-osia Valkoisen Volvon GT-detaljeja Mikko on lisännyt tekniikan kiristämisen rinnalla. Takana jäykkä akseli, kierrejouset, pitkittäiset tukivarret, Panhardtanko, kallistuksenvaimennin. Hankkisin kyllä sellaisen lyhytkeppisen pistoolikahvankin talteen jos vaan tulee sellainen vastaan.” Kattavista muutoksista huolimatta Volvo on museoajoneuvorekisterissä. ”Moottorin vielä kerran päivitän
Riihimäki 32 07/14
Ja koska tekniikka oli mainitsemisen arvoista, oli Big myös pintapuolisesti korskeampi. Kokoisekseen ISO S aman autoyksilön pysyminen samassa perheessä tai suvussa on huomionarvoinen asia. 07/14 33. Mutta kuin vastareaktiona laatikkomaiselle, etuvetoiselle ja monikäyttöisemmälle Golfille, veti vanha Kupla vielä keuhkonsa täyteen, pullisti itseään ja röyhisti rintaansa: samalle vuodelle tuotiin tarjolle harteikkaamman oloinen erikoismalli ”Big”. Kabiinin puolella huomion kiinnitti puujäljitelmäteippi, josta on helppo vetää yhtymäkohtia Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Tuukka Erkkilä Minin tilalle maksimia Hyvinkään Autolassa tehtiin paperit upouudesta 1303S Bigistä marraskuussa 1973 ja jäätiin odottelemaan seuraavan vuoden puolelle siirtyvää luovutusta. Luopuipa Kari tuolloin vielä moottoripyörästäänkin. Kari Näätänen muistelee kahvikupin ääressä, että Big ei ollut aivan TAKANA pöhisee EMPI:n pakosarjan kautta alkujaan 50-hevosvoimainen 1600-kuutioinen moottori. Volkswagenin esitellessä upouuden Golfin vuonna 1974, ladattiin siihen melkoinen määrä toivoa mukaan – yhtymän tuli siirtyä eteenpäin jo historiallisesta Kuplasta, keinolla millä hyvänsä. Satsaus kuitenkin kannatti, sillä 1303S-mallin Big oli aivan eri peli kuin arkipäiväisemmät Kuplat: etupäässä oli levyjarrut ja McPherson-tuenta ja molemmista päistä nivelletyt vetoakselit pitivät takapyörien kulmat ojennuksessa isommissakin kuopissa. Autoteollisuus kun puskee tuotantolinjoiltaan yhä uudempia malleja houkuttelemaan ostajia, ja vuosikaudet tuotannossa olleita mallistoja korvataan joskus huimastikin edeltäjästään eroavilla kehitysversioilla, minkä myötä automyyjän koppiin voi kumma kyllä tulla asiaa uudemmankin kerran. Tarjolla oli kolme metalliväriä valittavaksi, joista Näätäset ottivat Kuplaansa vaaleansinisen sävyn. halvimmasta päästä, mitä uusiin autoihin tuli, ja hankintahintaa katettiin antamalla siihen vaihdossa kaksi autoa. Juuri tällainen – yksi viidestäkymmenestä maahantuodusta yksilöstä – on viihtynyt Näätäsen perheessä uudesta asti. Volkswagen 1303S Big ’74 Näätäsen Karin metallinsininen VW Kupla on riihimäkeläisille tuttu näky – onhan autohulluksi tunnustautuvan miehen ajokki ollut perheessä uudesta saakka. Voimanlähteenä tilatussa autossa oli kunnon 1600-kuutioinen kone, joka tarjosi Bigille 50 hevosvoiman mukaiset menohalut. Osa hinnasta muodostui Karin Mini Cooper S:stä, ja osa Karin isän Kaukon ´72 pikku-Corollasta. Toiset kaksi vaihtoehtoa olisivat olleet kulta ja vihreä
Tuohon mennessä keulaa olikin jo joku kyläseppä korjaillut, joten kunnollinen maalaus tehtiin tarpee- KARI Näätänen ja HCA-212 Tykkimäen VW-ratakisoissa. Aikanaan Big sitten ilmestyi Autolaan haettavaksi. Pian Bigiä paranneltiin varusteiden osalta, ja se sai keulalleen Cibien 44-malliset umpiot ja kojetauluunsa erillisen kierroslukumittarin. Syyksi kerrottiin ruostesuojauskäsittelyssä kattoon tulleet vauriot, joka kieltämättä kuulostaa epäilyttävältä; eihän auto vain ollut pohjaa suojatessa kellahtanut kevyesti katolleen. Sorateitä kulkiessa, menovettä säästelemättä, oli Bigin miltei tunnusomainen metallinsininen maalipinta jossakin vaiheessa päässyt kauhtumaan niin kunnolla, että auto päätettiin maalata kauttaaltaan uusiksi vuonna 1990. Osallistuttuaan alunperin auton hankintahintaankin, Kari oli päässyt sanelemaan auton lisävarusteita – kenties sitä ajatellessa, että Kupla päätyisi kuitenkin aikanaan hänen haltuunsa, ja että Kuplalla ajettaisiin vielä kilpaakin. Kari päätyi noutamaan Kuplan isänsä mökiltä Puumalasta ja ottamaan lopunkin osuuden autosta haltuunsa. Oli miten oli, auto saatiin haltuun ja sitä kautta ajoon. Talvivanteiden päälle väännettiin karkeakuvioiset Semperitit. Vanteita tarjottiin kahdella eri leveydellä, neljän ja puolen tuuman sekä viiden ja puolen tuuman mitalla. Big-kuskin kouria hemmoteltiin karvalakkimallia paremmalla ohjauspyörällä ja sama hemmottelulinja jatkui istuimissa, joiden laadukkaan verhoilumateriaalin sai valita joko beigenä, tummansinisenä tai tummanruskeana. Kuten tyyliin sopii, on tarinan auto sininen myös sisältä. Big is Back Vuodet vierivät Kuplan kanssa, ja autolla kierreltiin ralleja katsomassa ympäri Suomea, moottoriurheilu kun oli miehillä veressä. 1980-luvulla Karin NOIN neljänkymmenen vuoden erolla otetuissa kuvissa sama mies, Markku Näätänen fiksailee Kuplan kylkeä. VW 1303S Big ‘74 vaikkapa Saab 99:n kojelaudan myöhemmin kuplivaan viiluun. Nyttemmin alla ovat Minilite-kopiovanteet, ja lisäheposia 1600-kuutioisesta moottorista on houkuteltu esiin EMPI:n pakosarjalla. 34 07/14 isä pääsi viettämään jo eläkevuosiaan toimittajan urastaan, ja vuosikymmenen loppuun mennessä totesikin siirtyvänsä ajelemaan siitä edespäin vain taksilla. Saapumista saatiin odotella luvattua pidempään, ja ilmenikin, että ennen luovutus- ta HCA-212:n katto oli jouduttu maalaamaan uusiksi, kuten mukana saapunut dokumenttikin todistaa. Näistä HCA-212:een tulivat leveämmät, juurikin sellaiset kuin Formula Vee-luokan autoissa nähtiin, ja ne rengastettiin 175/70-kokoisilla Continentaleilla. Kuva Kuplan paljaskylkisiltä vuosilta.
Big-Kupla on mukavan rehellinen matkamuisto 1970-luvulta. RALLIPAPERIT ovat muistona HCA-212:n kilvanajovuosilta. SININEN sisustus on perus-Kuplaa parempi ja kojelaudan puuviilu tuo äveriäämpää henkeä kajuuttaan. 07/14 35
Iskutilavuus 1584 cm3. Teho 50 hv/4000 rpm, vääntö 108 Nm/2800 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin 05 Alusta Kantava pohjalevy, jossa edessä MacPherson-tuenta, takana erillisripustus, vääntösauvajousitus. Levyjarrut edessä, takana rumpujarrut 06 Kori Kantavaan pohjalevyyn pultattu kaksiovinen teräskori 07 Mitat Pituus 411, leveys 159, korkeus 150, akseliväli 242 cm. Saksassa, joista 50 Suomeen tuotuja Big-Kuplia. Bigin matkamittariin on kertynyt näillä main 56 000 kilometriä, ja toiselle 36 07/14 kierrokselle kääntymisen myötä tuon lukeman eteen saa piirustaa ykkösen. Saman ikäiseen, siroon ykkös-Golfiin verrattuna Big on kuin kertaluokkaa karskimpi, enemmän rallihenkinen. Tuulahdus takavuosilta Nykyasussaan Näätäsen Big-Kupla on mukavan rehellinen matkamuisto 1970-luvulta, ja kattavalla kunnostuksellakin on jo ikää neljännesvuosisadan verran. Isku 69, poraus 85,5 mm. Tavallaan auto kaipaa taakseen 1970-lukuisia moottoriöljy- ja tupakkamainoksia, makkarakojuja ja pakokaasun sekä kumin käryä täydellisen ajankuvan aikaansaamiseksi. Nelisylinterinen ilmajäähdytteinen bokserimoottori takana pitkittäin. Remontissa sisuskalujen sekaan ui vähän normaalia sporttisempi nokka-akseli kulkupuolen parantamiseksi entisestään. VW 1303S Big ‘74 01 Merkki ja malli Volkswagen 1303S ”Big” 02 Vuosimalli 1974 03 Moottori seen. Kari Näätäsen haltuun kun taannoisena merkkipäivänä kulkeutui tähtiperä-mallin Cortina GT, on osa harrastusautokilometreistä kertynyt muidenkin autojen ratissa. Esimerkkinä näistä ulkoiluista vaikkapa VWkerhon ratakisat vuonna ’99, taikka tasanopeusrallia vuonna 2006. Tämän henkisiä olivat ajamisesta ja autoista kiinnostuneiden kulkupelit silloin joskus, pienillä yksityiskohdilla paranneltuja ja tanakammilla vanteilla varusteltuja. Omamassa 890 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 135 km/h, kiihtyvyys 0-100 km/h 20 s 09 Valmistusmäärä 21 529 464 autoa, joista 15 444 858 valm. Sopivan teipin Kari sai tilattua Saksasta, ja siitä joutui pulittamaan vain muutaman kympin. Ja tuossa maalissa auto on vielä tänäkin päivänä. KUPLAN kylkitekstit on uusittu kertaalleen, Saksasta kun löytyi oikeanlainen teippisarja edullisesti. Moottori rakennettiin hieman maalaushommia ennen myös uusiksi rallimekaanikko Jukka Kolehmaisen pajalla, ja niillä evällä se säksättää yhä. Eikä sitä ole vain tyhjäkäynnillä liikuteltu, vaan viime vuosikymmeninä Bigillä on lähdetty liikkeelle kisailumielessä. Ainoa parannukseksi mainittava on tuolloin maalausta varten valmistelun yhteydessä hävitetyn 1303S/Big-tekstiteipin korvaaminen jokunen vuosi sitten tuoreella, tarkalleen oikeanlaisella
Vantaa 38 07/14
Mainettaan Fiat 130 ’75 isompi Fiatin suuren 130-mallin tuotanto jäi odotetusta, sillä erityisesti pienien autojen valmistajana kunnostautuneen italialaismerkin oli vaikea vallata osuutta edustusautoasiakkaista. 07/14 39
Luvut puhuvat puolestaan: vuonna -64 Suomessa rekisteröitiin noin 7 000 uutta Fiatia ja vuoden päästä reilut 1 000 yksilöä enemmän. Mutta oli Fiatillakin tarjota mainittuja pieniä takamoottorimalleja suurempiakin vaihtoehtoja. Tuskin tuo lempinimi oli motivoivin syy torinolaisvalmistajalle, mutta joka tapauksessa Fiat päätti korottaa 60-luvun lopulle panoksia ja valmistaa edustusmallin, joka laittaisi Mercedes-autoilijankin miettimään seuraavan autonsa merkkiä. Puitteet kohdallaan Fiatilla X1/3-koodinimen saanut uuden edustusauton suunnitteluprojekti oli monella tapaa suunnittelijan unelma. Vahvassa otteessa olevien kotimarkkinoiden lisäksi valmistajan tuotteet olivat erottamaton näky monen muunkin maan katunäkymää eri puolilla Eurooppaa. Näytille asetetussa uutuudessa oli suoraviivaisen veistoksellinen Dante Giacosan muotoilema yli 4,7 metriä pitkä kori, joka kätki sisäänsä paitsi tilavan ohjaamon kuljettajalle ja neljälle matkustajalle myös 2,9-litraisen V6-moottorin, jonka jatkeena oli vakiona kolmeportainen automaatti tai valinnaisvarusteisesti viisivaihteinen manuaali. Mantereen valloituksen etulinjassa häärivät etenkin pienet torinolaiset henkilönkuljettimet Fiat 500 ja Fiat 600. Sellaisia etumoottorisia takavetomalleja kuten 1300/1500 ja isompi 1800/2100. Fiat 130 Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine ja Fiat 40 07/14 I talialainen Fiat oli 60-luvulla sangen oivassa kiidossa. Fiatin tuoreella maahantuojalla, Hankkijan tytäryhtiössä Autonovo Oy:ssä oli asioihin laitettu todella vauhtia. Italialainen auto tarkoitti meillä käytännössä aina Fiatia. Ylenpalttiseen rahankäyttöön ei mahonkipöytien takaa tietenkään kannustettu, mutta se hyväksyttiin sillä verukkeella, että valmiin auton oletettiin satavan edellä mainitun pöydän laatikot liiroja täyteen. Voimavaroiltaan 140-hevosvoimaisen padan tenhoa lisäsi taustatieto, että mootto-. Ennen toista maailmansotaa Fiat ehti tulla tunnetuksi myös edustustason autojen valmistajana, joten oli ymmärrettävää että suunnitelmat luksusluokan autoista elivät, vaikka tuotantolinjat syytivätkin vuolaana pikku-Fiateja. Tuleva malli ei pohjautunut edeltävään malliin, ja budjettia oli käytössä suorastaan ruhtinaallisesti. Alfa Romeot, Lanciat ja Ferrarit olivat vauhdinjanoiselle kansalle niminä tuttuja, mutta ei juurikaan tien päältä, vaan lähinnä kilparadoilta ja autolehtien unelmakoeajoista. Ominaisuuksien, edullisen hinnan ja toimivan markkinakoneiston soljuvasta yhteistyöstä kertoi sekin, että Fiatin 600- ja 850-mallit menestyivät myös Suomessa, kovien autovero- ja talviolosuhteiden luvatussa maassa. Edellä mainittu Fiat 2300 oli toki edustava vaunu ja saanut luiskaperäversiona lempinimen ”köyhän miehen Ferrari”. Mutta toisaalta - miksi vain ”köyhän miehen”. Kun lähtökohdat olivat otolliset ja kunnossa, niin valmistakin tuli. Vuoden 1969 keväisessä autonäyttelyssä Genevessä oli aika esitellä, mitä oli saatu aikaiseksi. Olihan isojen autojen katteet aivan jotain muuta kuin koko kansan pikkukärryissä. Loisteliainta ruokalajia Fiat-pöydässä edusti Fiat 2300, jota oli 60-luvun aikana saatavana niin Coupéna, Berlina-sedanina kuin Familiarefarmarina
Nykytermein ilmaistuna Fiatin brändi ei siis osunut yksiin edustusautoluokan kanssa. Fiat-merkin herättämä mielikuva oli kynnys esimerkiksi Mercedes-Benzin tai Jaguarin omistajalle. AUTON varuste-erikoisuuksiin lukeutuu tööttikatkaisijasta käyttöön kytkettävät alppitorvet. Samaiselle ’71-mallivuodelle 130-sarjaan liitettiin Pininfarinan piirtämä näyttävä Coupé-malli. ”Fiat 130 oli kova ruostumaan, joten tällekin oli tehty peltitöitä ja kori maalattu uudelleen. Kun Pertti hankki Hankkijan pääjohtajaa uutena kiidättäneen Fiatin, oli sen 100 000 kilometrissä pyörähtävän mittarin lukemana noin 25 000 kilometriä. ”Olin joskus 2003 käymässä Klaukkalassa pienessä autoliikkeessä. Identiteettikriisiin ei auttanut auton ulkonäkö. rin oli suunnitellut Ferrarilla kannuksensa ansainnut Aurelio Lampredi. Autoon ihastuminen tapahtui ensikohtaamisella. Kokonaisuuden täydensi mukava jousitus ja hiljaiseksi kehuttu ohjaamo. Seuraavana vuonna moottorin teho nousi kasvatetun puristussuhteen myötä 160 hevosvoimaan, kunnes vuodeksi 1971 oli luvassa jo enemmänkin päivityksiä, minkä vuoksi uusi mallipolvi sai nimen 130 B korvaten alkuvuosien tuotantonimen 130 A. ”Soitin kaverille ja hän sanoi, että ei hän Fiatilla oikeastaan mitään tee, että voisi olla myynnissäkin.” Pertti sopi tapaamisen, ja pian sovittiin jo hinnastakin. HANKKIJAN PÄÄJOHTAJAN 130 Kuvissa esiintyvä ’75 Fiat 130 Berlina kuuluu vantaalaiselle Pertti Halmeelle, jolla auto on ollut kymmenisen vuotta. ”Otin startin sekä laturin pois ja laitatin kuntoon, ettei tarvinnut niistä heti huolehtia.” Parin vuoden omistajuuden jälkeen vuonna 2006 Pertti saattoi Fiatin museorekisteriin. Toinen vika oli kynnyslistojen ruuvien ruosteiset kannat ja kolmas ongelma oli tuhkakupin pohjalla ollut ruoste”, hymähtää Fiat-mies pikkutarkkoja kunnostuspyyntöjä. Muihin muutoksiin luettiin muutamilta osin päivitetty ohjaamoilme. Berlina-sedanin ja Coupén lisäksi 130-Fiatista nähtiin myös farmaritoteutus sekä Pininfarinan piirtämät Oli vain yksi erittäin iso ongelma - edustusautoluokkaan asettunut Fiat 130 ei käynyt toivotulla tavalla kaupaksi. shooting brake -farkku Maremma sekä coupé-henkinen sedan Opera, mutta niiden valmistusmäärät jäivät kuriositeetiksi. Veekuutosen lisäksi ajoelämystä oli rakentamassa muun muassa ohjaustehostin sekä levyjarrut kaikissa pyörissä. ”Takapenkin istuinosaa joutui käyttämään ompelimossa. Pilalle hinnoiteltu Fiat onnistui tavoitteessaan valmistaa teknisien mittapuiden mukaan kivasti Keski-Euroopan ylellisille sedaneille kampoihin laittava iso auto voimakkaalla moottorilla. UUDEN Fiat 130:n saattoi aikoinaan hyvinkin nähdä kääntymässä Sannaisten kartanon portista sisään. Ison Fiatin varustelu oli kohdallaan ja ajettavuutta kiiteltiin kriittisiä lehdistökoeajajia myöten. ”Tehtiin kauppa sillä puheella, että haen sen myöhemmin katsastettuna pois.” Uuteen kotiin päätyessään Fiat oli ehjä ja kunnossa, mutta hienon yleisilmeen eteen oli tehty myös työtä. Fiat oli onnistunut pikkuautojen valmistajana ja samalla se oli iskostunut autoilevan kansan mieliin nimenomaan sellaisena: Fiatin edustusauto oli silti ”vain” Fiat. ”Sellainen käsitys minulla on, että autolla olisi ollut tuolloin ajettuna 125 000 kilometriä.” Kilometrejä ei ole nyt kymmenen kesää myöhemmin merkittävästi enempää, sillä yhtä ajokautta kohti matkaa on kertynyt vain 500–1 000 kilometriä lisää. Kunnossa oleva Fiat ei vaatinut tekniikan osalta kunnostamista, mutta heti tuoreeltaan Pertti teetti siihen ennakoivaa huolenpitoa. Ja hienosti elegantti auto istuu herrasmiljööseen edelleenkin. Siellä nurkan takana näin ison Fiatin nokan ja katsoin, että mikä ihme tuo on.” Fiat 130:ksi osoittautunut auto ei kuulunut autokaupan rivistöihin, mutta autokauppias tiesi antaa Pertille Fiatin omistajan nimen. Auto oli kuitenkin saanut vuosien mittaan hyvää kohtelua, sillä kaikki pisteosat olivat ehjiä ja tallessa”, kertoo omistaja. Yksittäisiä pieniä tekijöitä kangertelevaan myyntiin on varmasti ollut muitakin, mutta isoimmat ongelmat saattoi tiivistää kolmeen tekijään: Fiatmerkkiin, ulkonäköön ja hintaan. Se oli ajaton ja tyylikäs, 07/14 41. Fiat 130 B:n merkittävin uudistus oli Weberin ruokkima 3235-kuutioiseksi kasvatettu V6, joka tuotti 165 hevosvoimaa 5 600 kierroksella. Oli vain yksi erittäin iso ongelma - Fiat 130 ei käynyt kaupaksi
Tuotannon alkuvuosiin osunut öljykriisi ei ainakaan helpottanut suuren Fiatin matkaa menestykseen. Ongelma olisi varmasti ollut pienempi, jos 130-malli olisi esitelty aiemmin kuin 125, mutta keskiluokan Fiat oli nähnyt päivänvalon jo vuonna 1967. Hinta tosin kompensoitui ominaisuuksissakin, sillä Fiat rankattiin V6-vertailun ykköseksi. Coupé-malli jatkoi vuotta pidempään ja tuotantomääräksi saatiin muutamaa autoa vaille 4 500. Fiat 130 PERTTI ja Deici Halme ovat nauttineet Fiatin yli 3,2-litraisen veekuutosen tuottamasta matkustusmukavuudesta reilun vuosikymmenen ajan. Pari vuotta myöhemmin hinta oli edelleen ”kohdallaan”. Isolla budjetilla suunnitellusta Fiatista tuli myös ison rahan auto. Sen vuoksi edustusFiatin saattoi kiusallisesti sanoa näyttävän keskiluokan Fiatilta eikä päinvastoin, jolloin mielikuvaongelma olisi ollut huomattavasti lievempi. Pätevistä ominaisuuksistaan huolimatta Fiat 130:n valmistusmäärät jäivät mainituista syistä johtuen kauaksi siitä, mitä Fiat-pomot olivat ajatelleet ja toivoneet. Suomeen Berlina-sedaneita päätyi. Etenkin Suomessa - hirvittävästi. Kun sedan-mallisen Fiat 130:n tuotantolinja pysäytettiin vajaan kahdeksan vuoden jälkeen vuonna 1977, oli edustus-Fiatia valmistettu vain reilut 15 000 yksilöä. Sama mies, Dante Giacosa oli nimittäin suunnitellut myös keskiluokan Fiatit ja ilmiselvästi jalostanut linjat edustusluokkaan. Herääkin ajatus, olisiko Fiat 130 pitänyt laittaa viivalle pykälää ylellisempään ja hintavampaan luokkaan BMW:n, Jaguarin ja Mercedes-Benzin rinnalle. Coupé-Fiatin hintaa ei kehtaa edes ääneen sanoa: 92 500 markkaa. Mitä Fiat 130 sitten oikein maksoi. Ongelmista suurin taisi kuitenkin olla hinta. mutta ongelma piili siinä, että Fiat 130 näytti kuin suurelta Fiat 125:ltä. Harrastekäytössä ei noin 15 litran kulutuskaan muodostu ongelmaksi. 42 07/14 summalla se oli asettunut Mercedesluokkaan - kuta kuinkin isojen 250- ja 280-Mersujen väliin. Ja vielä kerran merkin imagosta: korkea hinta olisi ehkä ollut nieltävissä jonkun tutusti kalliin auton kohdalla, mutta ei edullisen maineessa olevan Fiatin. Vuonna -73 Fiat 130 Berlina maksoi hilloisat 60 900 markkaa, millä Porrasperäisen 130:n tuotantolinja pysäytettiin 1977 hieman yli 15 000 valmistetun yksilön jälkeen. Hintalapussa seisoi 119 000 markkaa, kun Ford Granadan, Peugeot 604:n ja Volvo 264:n hinnat olivat noin 80 000 markan tienoilla ja joukon edullisin, Renault 30 maksoi noin 70 000 markkaa. Tekniikan Maailma -lehden testatessa viittä V6moottorista isoa eurooppalaista ylemmän luokan autoa, oli Fiat 130 selvästi kallein
Takana McPhersontyyppinen erillisjousitus, kallistuksenvaimennin. Tilavuus 3235 cm3. Ainoa luontevaa ajoasentoa häiritsevä tekijä on hämmentävän ohutkehäinen ratti, etenkin kun ottaa huomioon, että kyseessä on sentään jo 70-luvun puolivälin ajoneuvo. 04 Voimansiirto Kolminopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. Tasaisessa nopeudessa ohjaamoon asettuu rauha eikä häiritseviä tekijöitä ole nimeksikään. Reilun kolmen litran moottoritilavuus ei jätä itseään sivurooliin, vaan vääntää ison sedanin liikkeelle pitämättä itsestään meteliä. 07 Mitat Pituus 475, leveys 181, korkeus 144, akseliväli 272 cm. Puristussuhde 9,0:1. Auton jonka ensimmäinen omistaja oli Hankkijan pääjohtaja Jorma Järvi. PERSOONALLISISSA alumiinivanteissa on samaa henkeä kuin urheilullisen Fiat Dinon vanteistuksessa. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Tasaisen kuminauhamaisen kiihtyvyyden katkaisee vain Borg-Warner, joka kahteen otteeseen halua päivittää välitystä osuvammaksi. Lievästi jytkähtävä vaihtotapahtuma hieman rikkoo Fiatin eleetöntä menoa, mutta se annettakoon anteeksi liki 40-vuotiaalle voimalinjalle. Takaveto. Teho 165 hv /5600 rpm, vääntö 250 Nm /3400 rpm. Miten sinne mahtuu. Fiatin V6 vastaa virta-avaimen kääntöön nöyrästi ja jää käymään hiljaista käyntiään valmiina liikauttamaan yli puolitoista tonnia Torinonrautaa tien päälle. 08 Suorituskyky Huippunopeus 190 km/h, 0-100 km/h 11,6 s 07/14 43. Aito puu ja mukavat kangaspenkit rakentavat leppoisan ylevää tunnelmaa ainakin kuljettajanpaikalla, mutta miten on takana. Vastapainoksi selkeän kulmikas kori helpottaa nurkkien arviointia. Jalka ylös jarrulta ja tummansininen 130 lipuu kartanon pihamaalta kohti pikitien risteystä. Koeajon jälkeen tosin tuli mieleen, että olikohan ohjauspyörässä tiettävästi oleva etäisyyssäätö lähimmässä mahdollisessa säädössään. Painan persoonallisesti vaihdevalitsimen päällä olevaa lukituspainiketta ja lumpsautan valitsimen D-asentoon. Kierrosten kohotessa lähemmäs 4 000 r/min lukemia, tuntuu vedossa pientä nykertämistä ja päätän hellittää kaasua. Ohjaamoon alkaa kuulua mukava veekutosen kurnutus, kun Fiat äityy jatkamaan kiiruhtamista pienillä vaihteilla. Ehkä kyseessä on vain pieni yskäisy ennen huippukierroksille siirtymistä, mutta annetaan vanhuksen edetä rauhallisemmilla kierroksilla kuten edustusautolla pitääkin. Kun Fiat on jälleen asfaltilla, painan kaasua hieman reippaammin. Ratti myös asettuu turhan kauaksi, kun istuimen etäisyys on säädetty sopivaksi paria senttiä vaille 190-senttiselle. Kääntöpaikalla selviää Fiatin koko, sillä kääntöympyrä on varsin suuri. Poraus 102, isku 66 mm. ”Hyvin on tilaa”, kuuluu kameroineen takapenkillä matkaavan kollegan vastaus pehmeän kangassohvan syleilystä. Suurehkon ohjauspyörän pyörittäminen käy tehostimen tukemana kevyesti. Rauhallisella tiellä ei liikennettä näy, joten kutitan oikean jalan varpailla Fiatille pyynnön siirtyä matkavauhtiin. Matkavauhti asettuu noin 80 km/h nopeuteen, vaikka puhtia kovempaankin kyytiin eittämättä riittäisi. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, pitkittäiset vääntövarret. Tiedä vaikka herra Järvi olisi joskus vieraillut Fiatillaan näillä samoilla nurkilla, sillä pieni koeajo alkaa Porvoon kupeessa sijaitsevan Sannaisten kartanon tiluksilta. Paino 1600 kg. 01 Merkki ja malli Fiat 130 Berlina 02 Vuosimalli 1975 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen V-moottori edessä pitkittäin. Niin, se edustavuus. noin 90 yksilöä, mistä käy pitkälti kiittäminen autoa maahantuoneen Autonovoa ja sen emoyhtiötä Hankkijaa, sillä ne suosivat 130-Fiatia johtoportaan kuljettimina ja tasoittivat tietä kalliille autolle parhaansa mukaan. Ison Fiatin kyytiä Istun vuosimallin ’75 Fiat 130 Berlinan puikoissa. Edessä ja takana levyjarrut
PIKKU- 44 07/14
07/14 45. -VOLVO Volvon 300-sarja Ruotsalais-hollantilainen pikku-Volvo on saanut niukasti huomiota osakseen, vaikka 300-sarjaa valmistettiin 15 vuotta ja yli miljoona yksilöä
46 07/14 U usi käänteentekevä automalli voi muuttaa markkinoita, mutta vanha malli ei taatusti määräänsä enempää pitele asiakkaita oman merkin piirissä. Muutosta ei voi pysäyttää, vaan sen mukaan on mentävä. Sekä sedanina että farmarina valmistettu DAF/Volvo 66 oli ominaisuuksiltaan kaksijakoinen auto. Näin teki myös Volvo, joka jo vuonna -72 oli hankkinut kolmanneksen Van Doorne’s Personenautofabriek BV:stä. Samalla hollantilaisputiikin nimeksi vaihdettiin Volvo Car BV. Hyvät neuvot – tai mieluummin jo ratkaisut – olivat enemmän kuin tarpeen. ”Pientä Volvoa” oli viimeksi oikeastaan edustanut 40-luvulta ponnistanut PV-Volvo, jonka viimeinen painos oli poistunut markkinoilta vuosikymmen aiemmin, vuonna 1965. Volvo oli myös tuolloin alkanut toimia DAF- kauppiaana Volvo-jälleenmyynnin kautta Pohjoismaissa. Tällaisia kommentteja saattoi singahdella erittäin rauhallisia malliston suuntamuutoksia tehneen ruotsalaisen Volvon johdossa 70-luvun alussa. Näin ollen tuotannossa olleiden Volvojen rakenteet ja osat eivät soveltuneet haaveillun pienen Volvon valmistamiseen, sillä ne oli suunniteltu luokkaa suurempien Volvomallien tarpeisiin. Samalla muuttui myös pienen DAF 66:n nimi Volvo 66:ksi, ja kappas, Volvolla oli oma pikkuauto. Miinuspuolelle kirjattiin esimerkiksi voimansiirtoratkaisun tuoma vähennys taka- ja tavaratiloihin ja vastavuoroisesti lisäys polttoaineenkulutukseen, vaikka moottorit olivatkin vain 1,1- ja 1,3-litraisia.. Pienemmän automallin saaminen markkinoille oli Volvolle erittäin tärkeää, sillä malliston kompaktein malli vuonna 1974 oli, niinpä, 140-sarjan DAF 66:n nimi vaihdettiin Volvo 66:ksi, ja kappas, Volvolla oli oma pikkuauto. Volvo. Jos muuttuneeseen tilanteeseen ei reagoida, saattaa pieni joukko merkkiuskollisia pysyä perinteiden piirissä, mutta hetki hetkeltä joukot alkavat rakoilla yhä laajemmin. Ei siis kovin pieni. Esimerkiksi Volkswagen oli tuomassa Golfiaan ja Ford Fiestaansa. Pako toisen automerkin uusien mallien luo kiihtyy. Vuosikymmenen käydessä kohti puoliväliään päänraapiminen mellanöltuopin ääressä todennäköisesti kiihtyi, sillä tietoja eurooppalaismerkkien uusista kompakteista kolmiovisista malleista tihkui tiuhaan. Jos aika käy vähiin oman tuotteen valmistamiseksi, pitää katsoa olisiko naapuripöytä jo katettu. Käytännössä kaikki myytävät Volvot olivat liki samankokoisia: niin 140- ja 160-sarjat kuin vasta markkinoille saapuneet 240- ja 260-sarjat. Volvon 300-sarja Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine ja Volvo Car Group VOLVO 343 oli selvästi modernimman oloinen kuin Volvo 66. Ranskalaiset ja italialaiset olivat myös sitä vahvempia, mitä pienemmästä autoluokasta oli kyse, eikä yhä vain suositumpien japanilaistenkaan merkitystä voinut enää sivuuttaa. Volvon ote kasvoi talousvaikeuksista kärsineestä DAFista vuonna -75, jolloin ruotsalaisten omistusosuus kasvoi 75 prosenttiin. Molempien DAF-syntyisten mallien rakenteita yhdisti esimerkiksi taka-akselin eteen sijoitettu variaattorivaihteisto. Hyvää siinä edusti esimerkiksi pieneen kokoon nähden kelvot sisätilat, variaattoriin ja kiilahihnavetoon pohjautuneen CVT-vaihteiston helppokäyttöisyys sekä hyvän painojakauman ja muun muassa DeDion-taka-akselin tuennan luomat pätevät ajo-ominaisuudet, jotka huomioitiin kilparatoja myöten. Kyseessä oli hollantilaisen DAFin henkilöautojen valmistuspuoli
Se ei kuitenkaan koskaan nähnyt myyntihuoneistoja DAFina. Mukava mutta hintava Uuden tulppaanin sipuli oli Volvo 66:n aikoihin onneksi hyvällä taimella, sillä DAFin suunnitteluosaston touhun tuloksena oli syntynyt DAF 77. Kun vuonna -76 Volvo 66 DL maksoi meillä 29 800 markkaa, suunnilleen samalla hinnalla sai sellaisia autoja kuten Ford Escort 1.3 tai Opel Kadett Super. Tai onhan niitä mausteitakin erikoisvanteiden verran. On siihen laturi vaihdettu.” Porin seudulla pääosan taipaleestaan viettänyt pikku-Volvo siirtyi Kalevin autohallin suojiin, joten ainakin yksi perusmallin 300-sarjalainen on tallennettu jälkipolville yhdessä tutuimmista ilmiasuistaan. Porvoolaisen paikallislehden myynti-ilmoituksessa myynnissä ollut Volvo kiinnitti Kalevin huomion maltillisella ajomäärällään: 126 000 kilometriä. 300-SARJAN sisustailme oli tunnistettavaa Volvoa, vaikka hieman pienemmässä mittakaavassa kuin mihin oli totuttu. ”Äitinsä uutena ostamaa autoa myynyt poika vastasi, ettei se ole alkuperäinen. Viistoperät eli ulkomaan kielellä hatchbackit olivat päivän sana vuonna 1976. Ei, vaan koska päämies puhui nyt ruotsiksi, esiteltiin uutuus saman tien Volvona nimellä 343. Eindhovenissa valmistettu viistoperäinen auto oli 4,2 metriä pitkä, ja sen voimanlähteenä 07/14 47. Ehkäpä se suurin ongelma oli kuitenkin auton identiteetti: Volvo-asiakkaat halusivat edelleen tuttuja isoja Volvoja, joten pienelle Volvolle piti löytää asiakkaita muiden merkkien asiakkaista. PORILAINEN ILMAN MAUSTEITA Kuvissa esiintyvä ’83 Volvo 340 DL on askolalaisen autoharrastaja Kalevi Sivénin kokoelmista, joihin se on kuulunut parin vuoden ajan. Tässä ’83-mallisessa on jo manuaalivaihteisto, joka piristi tutumpana ja taloudellisempana kummasti pikku-Volvojen myyntiä. Kuten mallinimikkeen viimeisestä numerosta saattoi tulkita, oli tuore Volvo kolmeovinen, joten se vastasi siltä osin hyvin ajan henkeä. Lupauksia hyvästä kunnosta antoi myös vastaus Kalevin tiedusteluun Volvon alkuperäisyydestä. Volvo 66:n kanssa se ei täysin onnistunut, joten ruotsalais-hollantilaisen yhteistyön piti yrittää uudelleen. Kuuskutosen menekkiä oli jarruttamassa se perinteisin ja varmin tekijä – kilpailijoihin nähden liian suolainen hinta. Pienen Volvon myyntiä myrkytti myös se tosiasia, että Fiesta, Polo tai Corolla irtosi noin 5 000 markkaa pienemmällä summalla
Keskikulutus nousi herkästi yli 10 litraan satasella, mikä ei tuolloin 70-luvun puolivälissä ollut sinällään tavaton lukema, mutta kuitenkin varsin paljon 1,4-litraiselle tonnin painoiselle autolle. Monikäyttöisyyttä puolestaan kasvatettiin lisäämällä viisiovinen 345 valikoimaan. Volvon 300-sarja toimi Renault-sukuinen 1,4-litrainen 70-hevosvoimainen neloskone, jonka voimaa välitettiin DAF-hengessä CVT-vaihteiston turvin. CVT-laatikon keskipakosäädin alkoi sulkea kytkin- 48 07/14 tä 1 200 r/min nopeudessa, mutta salli luistoa 2 300 r/min asti, mikä toi mukavuutta muttei taloudellisuutta. Tuolloin Volvo-perheen pienimmäinen lainasi isoveikaltaan 240-sarjalta neliportaisen manuaalilaatikon, minkä vaikutus myyntiin oli poikkeuksetta vain myönteinen. Nyanssina mainittakoon, että vuonna -81 Volvon osuus Volvo Car BV:stä laski 30 prosenttiin, kun Hollannin valtio nosti omistajuutensa 70 prosenttiin. Hintansa osalta 300-sarjan Volvo oli kilpailukykyisempi kuin 66, mutta luokkansa edullisimmasta autosta ei silti ollut kyse. Takatyöntö oli säilytetty etuvetoisuuden maailmanvalloituksesta huolimatta, mikä ei varmasti haitannut Volvon ystävien keskuudessa. Mallivuodeksi -81 pienin Volvo sai osakseen kevyen kasvojenkohotuksen, mikä näkyi suurempina etuvaloina ja uutena etusäleikkönä. Ensimmäisiä isoja mallistolaajennuksia nähtiin mallivuodella 1979. Kulutuskaan ei ollut pienimmästä päästä. Aiemmin lueteltujen vuoden -76 autohintojen rinnalle kun lisää halvimman Pikku-Volvon hinnan, 39 900 markkaa spartalaisvarustellusta 343 L:stä, näkee Volvomyyjän haasteet. Pakkoakin oli, sillä alkutuotannon 343-Volvoissa oli laatuongelmia muun muassa sisustuksen yksityiskohdissa ja sähköissä. ”Normaali-Volvoon” oli sentään matkaa: 242 L maksoi 52 800, joten selvästi edullisimmasta Volvosta oli kyse, jollei tuotannossa pysyneitä 66-malleja otettu lukuun. Vuoden 1982 aikana mallinumerois-. 80-luvun puolella 343 kasvoi suurempaan suuntaan, sillä moottorivaihtoehtoihin lisättiin kaksilitrainen 240-sarjasta lainattu B19A-moottori, joka tuotti 95 hevosvoimaa. Sen sijaan melutaso ja vaatimaton suorituskyky saivat moitteita, samoin yksityiskohtana CVT-vaihteiston epätäsmällinen valitsinkeppi. Hyvää näkyvyyttä sekä ajamisen yleistä helppoutta ja vaivattomuutta kiiteltiin, samoin runsaita sisätiloja lukuun ottamatta ahtaita takatiloja. taan ristiriitainen. Pieniä mutta kiusallisia elementtejä nakertamaan ruotsalaismerkin laatumainetta. Lehdistön vastaanotto oli tuoreel- 343:n ostaja saattoi tähyillä Taunus 2.0:n tai Ascona 1.9:n suuntaan, sillä ne irtosivat satasia edullisempaan hintaan. Valikoima laajenee Pikku-Volvoa ei ollut tarkoitettu tähdenlennoksi, joten vuosien mittaan mallistoa päivitettiin ja laajennettiin ruotsalaisten parhaaksi katsomalla tavalla. Mahdollinen ostaja saattoi tähyillä vaikkapa kaksilitraisen Taunuksen tai Ascona 1.9:n suuntaan, sillä kumpikin saksalainen irtosi muutaman satasen pientä Volvoa halvemmalla
Tämän lisäksi tapahtui jotain konkreettistakin muutosta. Teho 70 hv /5500 rpm, vääntö 105 Nm /2500 rpm. Mallivuonna -86 valikoima täydentyi Renaultin 1,7-litraisella 82-hevosvoimaisella nelosmoottorilla, joka löysi kodin 340 GL:n nokalta. Paino 955 kg. Volvon 300-sarjalaisista muistoja kuunnellessa selviää, että moni haikailee etenkin lopputuotannon kaksilitraisten pikku-Volvojen perään. Ne tulivat ensin 360-sarjaan ja vuonna -84 340-sarjaan, joka sai samoihin aikoihin myös Renaultin 1,6-litraisen 54-hevosvoimaisen dieselvaihtoehdon. Käytännöllisyys ja järkevyys olivat kuitenkin tavoitteista päällimmäisinä, mistä käyvät esimerkkeinä sedanmallit. Huippuna oli 360 GLT, jonka 115-hevosvoimainen B19E-ruiskumoottori riipaisi Pikku-Volvon sataseen 10,5 sekunnissa ja kelasi huippua 180 km/h:ssa. 08 Suorituskyky Huippunopeus 150 km/h, 0–100 km/h 16 s 09 Valmistusmäärä 505 969 kpl (1976-1990, kolmioviset 343/340/360) 07/14 49. SE pikku-Volvo, joka lie mallin haluttavuuslistan kärjessä. SISÄTILAT olivat kilpailukykyisen reilut aavistuksen nafteja takatiloja lukuun ottamatta. Takana DeDiontyyppinen pyöräntuenta, lehtijousitus, rumpujarrut. 05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen erillisjousitus, kolmiotukirakenne, jonka muodostavat tukivarsi, taaksepäin suunnattu vääntötuki, kallistuksenvaimennin, levyjarrut. Niissä kun kulkua piisasi ja tasapainoista ajettavuutta. 06 Kori Itsekantava umpimallinen kolmiovinen teräskori. Viimeiset pienet takaveto-Volvot valmistuivat vasta 1991, ja yhteensä 300-sarjaa valmistettiin komeat 1 100 000 yksilöä. Onkin oletettavaa, että parhaiten 300-sarjasta tulevat säilymään ruiskukoneiset ja urheilullisesti maustetut loppupään 360 GLT:t. Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Sporttimalli Volvo 480 ES oli sensaatiomaisesti etuvetoinen, ja pian rinnalle liittyivät kansamallit 440 ja 460. Poraus 76, isku 77 mm. Osansa tilasta vaati pienikokoinen varapyörä, joka tässä yksilössä näkyy olevan edelleen alkuperäinen. Siinä valossa on hienoa, että talteen on ymmärretty ottaa muutamia perusmallejakin, kuten esimerkiksi kuvien ’83 Volvo 340 DL. Mallivuodeksi -83 Volvo 340:t saivat rinnalleen mallin 360, joka tarkoitti, että konepellin alla piili aina kaksilitrainen voimanlähde. Volvo 360 GLT houkuttelee tehokkaan kaksilitraisen padan, viisiportaisen vaihteiston ja takavedon suoman maukkaan ajettavuuden myötä ohjauspyörän taakse. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Tilavuus 1397 cm3. 01 Merkki ja malli Volvo 340 DL 02 Vuosimalli 1983 03 Moottori PIENEHKÖSTÄ 1,4-litraisesta moottorista huolimatta moottoritilan tunnelma on tiivis. Puristussuhde 9,25:1. ta viimeinen, ovien lukumäärää osoittanut numero vaihtui nollaksi kuten myös kaikissa muissa Volvo-malleissa. Eräs aikakausi alkoi lähestyä loppuaan. Tuohon aikaan alkoivat myös näkyä ensimmäiset merkit 300-sarjan Volvojen tarun päättymisestä. Tämän 343:n mainoskuvan perusteella kohderyhmänä eivät olleet kaikkein karskeimmat Volvo-miehet. 07 Mitat Pituus 430, leveys 166, korkeus 144, akseliväli 240 cm. Viimeisiä pieniä takavetoisia Alkuvaikeuksista ja identiteettiongelmista huolimatta Volvon 300-sarja eli lopulta ruotsalaisvalmistajan malleille ominaisen pitkän elinkaaren. Takaveto
Katsotaanpa länsinaapurissa nousseita ja sittemmin kadonneita autonvalmistushankkeita 50-luvulta vuosisadan lopulle. Parikymmentä vuotta myöhemmin Volvo sai kilpailijan useaksi vuosikymmeneksi, kun lentokoneteollisuudessa sananmukaisesti siipensä ansainnut Svenska Aeroplan AB aloitti autonvalmistuksen. Muodokas Reva Kuusikymmentäluvulla länsinaapurissa lähdettiin tielle, joka suomalaisittainkaan ei kuulosta vieraalta. Liekö snapsilauluilla tai muuten korkealla lentävillä ajatuksilla ollut vaikutusta, mutta erilaisia yritelmiä ruotsalaisilla on sentään ollut autonvalmistuksen saralla. Kuten auton nimestä voi jo päätellä, nojautui se vahvasti saksalaiseen kääpiöautoon Fuldamobiliin. Ehkei yhtä menestyksekkäitä kuin mainitut, mutta vastapainoksi länsinaapurimaista konservatiivisuutta tiukasti ravistelleita ilmestyksiä. Syitä voi hakea kääpiöautojen lyhyestä valtakaudesta, joka vauraassa Ruotsissa oli varmasti muutakin Eurooppaa lyhyempi. Otetaan VW Kuplan alusta ja muovataan siihen päälle niin urheilullinen kori kuin kynästä ja lasikuitumuoteista irtoaa. Vuonna. & Reva, Jösse muita ruotsalaisia Ruotsalainen henkilöauto on ollut muutakin kuin sarja Saabeja ja Volvoja. Tuotantoaikakaudeksi kirjattiin 1957–1962. Edes merkin lyhentäminen pelkäksi King-nimeksi ei auttanut, vaan 2+2-paikkainen ruotsalais-Fulda katosi markkinoilta vähin äänin noin 400 valmistetun yksilön jälkeen. Tänä päivänä erikoislaatuisena marginaalituotteena elää ajo- ja lausuntataitoa kysyvä Koenigsegg, mutta Saabin ja Volvon rinnalle ei oikeastaan koskaan noussut mitään vakavaa kilpailijaa sini-keltaisesta kuningaskunnasta. Teksti: Harri Onnila Kuvat: autonvalmistajat ja Wikimedia R uotsalaisilla rapukesteillä saattaa syntyä hyviä ideoita. Ainakin 1920-luvulla juomalaulujen seassa haaveiltiin omasta automerkistä, minkä seurauksena keväällä 1927 astui sarjatuotantoon ensimmäinen Volvon henkilöauto. Kuningasidea Lisenssituotteen valmistus on useimmiten ollut se lyhyin tie pistää pystyyn ”oma” automerkki. Alle 200-kuutioinen yksisylinterinen 9,5-hevosvoimainen pannu antoi pisaramuotoilua kunnioittavalle Fram King Fuldalle jos ei muuta niin taloudellisen kyydin, mutta auton Ruotsin valloitus jäi haaveksi. 50 07/14 Se tie valittiin myös Ruotsissa 50-luvun lopulla, kun Fram King Fulda rullasi julkisuuteen. Ruotsalaisversion valmistajana toimi hälsinborgilainen (nykyään Helsingborg) AB Industrikompaniet King. Tuote tuli tunnetuksi Saabina
Ensimmäisessä protossa oli 3,5-litrainen Roverin kasi, toisessa Corvetten 327-kuutiotuumainen ja kolmannessa Oldsmobilen 330-kuutiotuumainen voimala. Kulmakarvoja voi koettaa laskea tiedolla, että lähteissä mainitaan auton nimeksi myös Reeva. Muutamia näytteitä tästä urheilulaitteesta jäi kuitenkin jälkipolville. 1964 ilmestyneelle urheilupulkalle annettiin nimeksi Reva. TÄMÄ ruotsalainen rantautui meillekin kuten katukuva paljastaa. Sen seurauksena uunista saapui aiempaakin muodokkaampi vauhtilaite, jonka myötä tuotanto moninkertaistui. Korimuotit tosin ovat tiettävästi tallessa yksityiselle harrastajalla, joka on pyöräyttänytkin pari Revaa. Alusta oli vaihtunut Kupla-lainasta putkirunkoviritelmäksi, jonne istutettiin vaatimattomasti vinkkelikaseja. Kjell Lindskogin perustama putiikki antoi näyttöjä etenkin Formula Vee -kilpa-autojen valmistajana, mutta paja ei malttanut pysyä pelkässä kilpuritehtailussa, vaan alaa laajennettiin niin ikään vaikealle siviilipuolelle. 07/14 51. Ainakin yksi Kuplan tekniikalla varustettu RPBGT on ollut tänäkin vuonna kaupan nettipalstoilla. Hankkeesta johtuen tai ei, ruotsalaisviranomaiset muuttivat tuolloin omavalmisteisten autojen lainsäädäntöä. RPB:n toiminnan tökättyä länsinaapurissa, valmistettiin viimeiset yksilöt Suomessa 70-luvun alussa. Kisaplastiikkia Samaan markkinarakoon Revan kanssa pyrki myös vuonna 1965 Racing Plast Burträsk (RPB). Alusta oli siis Kuplasta ja voimanlähteenä oli Volkkarin 1200-kuutioinen moottori. Reeva GT Mk III pisti todella ison vaihteen silmään. Mk II -versioon panoksia korotettiin. Kaupaksi meni 20 koria ilman tekniikkaa. Jarruihin panostettiin pykälää enemmän, sillä ne poimittiin Porschesta. REVA tai Reeva GT saapui Ruotsin kit-car-markkinoille vuonna 1964 ja puoli vuosikymmentä myöhemmin yritys oli pitkälti historiaa. Näillä eväin ensimmäinen tuotantoversio Reeva GT Mk I oli menestys – olettaen että kolmeen yksilöön kohonnut valmistusmäärä sellaiseksi koetaan. Reva jäi testipenkkiin vuonna 1968 ja taustavoimien piti keksiä muuta puuhasteltavaa
Tuotanto jatkui muutamia vuosia, mutta suomalaisvalmisteiset muotit ovat ilmeisesti edelleen olemassa, viimeisimmäksi niiden tiedetään olleen Vaasan seudulla. Tässä kohtaa RPB-tarinan päättyminen näytti vääjäämättömältä, mutta peliin astui suomalainen RPB-maahantuoja, joka osti oikeudet automallin ja jatkoi tuotanto Suomessa tekemällä korit alkuperäisten autojen korien perusteella. Ruotsissa myynti törmäsi kuitenkin seinään vuonna -70, kun autonvalmistajilta alettiin vaatia törmäystestejä tuotteilleen. Pienelle valmistajalle moinen oli ymmärrettävästi ylitsepääsemätön taloudellinen satsaus. Täällä valmistettiin noin 20 GT-mallia, joista kolme asiakkaalle valmiiksi saakka rakennettuna.. Muotoonsa leikatut sivuikkunat olivat alkujaan Ministä, tuulilasi puolestaan Chevrolet Corvettesta. Seuraavaan painokseen, vuonna 1969 esiteltyyn RPB-GT:hen selkeyttä oli haettu ainakin ovien osalta, sillä ne olivat Pirayan lokinsiipien sijaan tavanomaiset etureunasta saranoidut luukut. Seuraava takaisku koitti jo vuoden kuluttua, sillä 1971 tuli tuhosi kokoon- panotilat ja muotit tehden tuotannon jatkamisen mahdottomaksi. Alusta oli, kuinka ollakaan VW Kuplasta, samoin moottori. Ruotsin särkyneet unelmat OBC Mantorpin piti olla menestyksekkään ruotsalais-saksalaisen urheiluautotehtailun alkusoittoa, mutta soittimet laitettiin pakettiin jo ennen kuin konsertti pääsi vauhtiin. Epävirallisten tietojen mukaan RPB Pirayaa valmistettiin noin 70 ja GT-mallia noin 50, joista parisenkymmentä löysi tiensä Suomeen. Ulkomuoto seuraili parhaansa mukaan yhtä sen hetken menestyksekkäintä kilpa-autoa, Ford GT40:ä. GT:n menekki ei ollut hullumpi. Muotoiluun annettiin uutta ilmettä tuoreilla perälinjoilla ja korotetulla katolla. Kit-carin myynti ei käynnistynyt hullummin, muutamaa kymmentä myytyä koria voi pitää ihan kelvollisena saavutuksena etenkin, kun asiakkailta kantautui kritiikkiä auton vaikeasta koottavuudesta. Korimuotojen sisällä oli sen sijaan leppoisempaa kuin esikuvansa kätköissä. RPB:n taival olisi voinut päättyä kokonaisuudessaan tähän, mutta lähinnä Suomeen ja Norjaan suunnatun viennin myötä toiminta jatkui. Replika, joka Volvo-tekniikkalainansa vuoksi on hieman leveämpi ilmestys kuin esikuvansa. GT perusti olemassa oloaan edeltäjänsä tavoin lainarakenteiden käyttöön. EI Austin-Healey, vaan Hult Healey. Kauppansa tekivät etenkin rakennussarjat, mutta myös muutamia valmiiksi koottuja vaihdettiin rahaan. 52 07/14 Tästä käyvät esimerkkeinä Renault 16:sta lainatut ovenkahvat ja lukot sekä Renault 10:n polttoainetankki. Siviilipulkka esiteltiin vuonna 1968 ja se kantoi nimeä RPB Piraya
Herra Beckmanin erikoinen RPB oli silti suorastaan arkinen menopeli, kun sitä vertaa vuoden 1974 ruotsalaiseen ”superautoon”, OBC Mantorpiin. Tosin emme keksineet mistä halukas voisi tällaisen ostaa. Kirjainyhdistelmä taakse kätkeytyi kokonaisuudessaan nimi Ottmar Beckman Cars AB. Korissa sekä runkorakenteessa piti Beckmanin mukaan hyödyntämän kaksikerrosmuovia. Beckmanin haaveissa oli tuotannon kasvattaminen nopeassa tahdissa jopa sataan OBC-autoon kuukaudessa. Jousitusratkaisut lainattaisiin niin ikään BMW:ltä. Valmistus tapahtuisi 8 000 neliön tehtaassa 130 työntekijän voimin. Rajallisella tutkimustyöhön käytetyllä ajalla autosta löytyi erittäin vähän kirjoitettua tietoa, ja visuaaliseksi vastapainoksi vain pari julkisuuteen jäänyttä mainoskuvaa. Ja kun tuotanto olisi vauhdissa, liittyisi mallistoon myös Nürburgring-, Indianapolis- ja Le Mans -mallit. Näin kovaa vauhdinnälkää pyrittiin tyydyttämään BMW:stä lainatulla 100-hevosvoimaisella moottorilla, joka asennettiin taka-akselin etupuolelle. Ruotsalaisen toteutuksen takana oli tiettävästi Hultista kotoisin ollut Mats Svan07/14 53. Tässä pitkälti kaikki mitä OBC-ihmeestä saimme selville. Jotain kuitenkin onneksi tiedetään. Estherin ensimmäiset tuotantomallit perustuivat Triumph Heraldiin, mutta sittemmin myös 240-Volvoa hyödynnettiin. Auton isähahmon Ottmar Beckmanin mukaan auto pystyi sataseen 6,5 sekunnissa ja parhaimmillaan peräti 254 km/h:n nopeuteen. UNO 001 piti sisällään keskimoottoriksi asemoidun Saabin turbovoimalan. Volvo-sydäminen roadster Mantorp-menijää kymmenen vuotta myöhemmin pinnalle pulpahtanut Hult Healey oli urheilullinen sekin, mutta aivoituksiltaan niin paljon lähempänä todellisuutta, että tuotantoakin saatiin aikaiseksi. Baijerilaismotin voimaa ohjattiin Porschen viisiportaisen vaihdelaatikon jaoteltavaksi. Sekä sen että tuotantolinja ei koskaan nytkähtänyt käyntiin. Kuten auton nimikin viittaa, kyseessä oli Austin-Healey -roadsteria ihannoiva replika. LOTUS 7 -jäljitelmiin lukeutuvan Estherin ei välttämättä pitäisi olla tässä, sillä joidenkin huhujen mukaan putiikki olisi vielä hengissä. Mantorpin moottoriradan mukaan nimetyllä kaksipaikkaisella huimistelulaitteella tavoiteltiin kovia nopeuksia ja ammattimaista tuotantoa. Maltillisiin tehoihin nähden hurja huippunopeus luotaisiin linjakkaalla korilla ja keveillä rakenteilla. Ulkoisen olemuksensa osalta auto muistuttaa lähinnä 90-luvun alun amerikkalaisautoja
Voimanlähteenä autossa on Saabin 16-venttiilinen turbokone, joka on hyökkäysasemissa taka-akselin edessä. Myöhempinä aikoina alustaratkaisuissa on hyödynnetty muun muassa Ford-, Opel-, Volkswagen- ja Alfa Romeo -tekniikkaa. Viimeisen kolmen tuotantovuoden aikana tuotiin tarjolle myös kisahenkisempi Mark II -versio, jonka kyydistä vastasi 250-hevosvoimai- seksi kiusattu Volvon B23-moottori. Tästä seurasi myös se, että autosta tuli 14 senttiä leveämpi kuin Austin-Healeystä. Samoilla suunnilla tuotantomäärien suhteen liikkuu vuonna 1994 perustetun Jösse Car Ab:n Indigo 3000, joka valmistui vuodeksi 1997. Tiedä sitten pitikö ”mallinimen” olla juokseva valmistusnumero, mutta se jäi arvoitukseksi, koska toista Unoa ei nähty koskaan. Tai oli siis niin pitkään, kunnes he vetäytyivät hankkeesta ja muistoksi jäi yksi valmistunut yksilö, joka on tiettävästi pelikykyinen edelleen. Tuumasta siis toimeen, etenkin kun apuun lupautui Matsin ystävä Lennart Waerme. Ja kun yksi oli tehty, niin miksei muillekin. Taustalla oli myös ajatus, että hän ei halunnut altistaa omistamaansa alkuperäistä yksilöä autokilpailuissa olemassa oleville riskitekijöille. Estherin esikuva oli ikoninen Lotus 7, jonka unohtumattomia muotoja ovat lainanneet monet muutkin pienvalmistajat. Kakkospainos ei kuitenkaan löytänyt jalansijaa, joten vain kolmen yksilön kerrotaan valmistuneen. Urheilullisen, hieman Dodge Viper -tyyliä henkivän auton voimanlähteeksi asettui Volvon 204-hevosvoimainen kolmelitrainen kuutonen, minkä uumoiltiin antavan autolle 0–100 km/h kiihtyvyydeksi noin 6,5 sekuntia ja huippunopeudeksi. Kit-car-perusteella kaupattavaa Hult Healey -pakettia meni kaupaksi vuoteen 1990 mennessä kaikkiaan 35, ja niiden lisäksi vielä neljä valmiina myytyä autoa. Estheriä valmistava putiikki on ilmeisesti jossain määrin voimissaan edelleen, vaikka tuotantomäärät eivät ole nousseet muutamia kymmeniä myytyjä kummoisemmiksi. Valmista tuli ja Hult Healey heilahti Ruotsin-kilpiin vuonna 1984. Ruotsin särkyneet unelmat INDIGO 3000 ei jäänyt pelkäksi näyttelyesineeksi, vaan tietojen mukaan lähes 50 yksilöä saatiin kokoon 90-luvulla. Ei vaikka modernin näköisellä, teräsputkirunkoisen Saab-tekniikkaa hyödyntävän auton valmistajilla oli kertoman mukaan vahvoja taloudellisia tukijoita. Todennäköisempi syy on toiminnan päättyminen vuonna 1999, mihin mennessä Jösse Car valmisti yhteensä 43 Indigoa.. Selvästi itsenäisemmille poluille muotoilun suhteen lähdettiin 90-luvun alussa, jolloin ruotsalaisautoilijat saivat ihmeteltäväkseen Uno 001:n. Mallimerkki antoi osviittaa moottorista, joka oli Volvon kolmelitrainen kuutonen. Valmiin Hult Healeyn alusta seuraili pitkälti esikuvan linjoja, mutta tekniikaksi poimittiin pala varmaa ruotsalaista sarjatuotantoa - Volvo 142:n tekniikka. Legenda-Lotuksen linjoilla Brittiläisromanssi roihahti myös Estherin kohdalla vuonna 1987, ja rakkaus näyttäisi kestävän edelleen. Valmiin auton kanssa lähdettiin kiertueelle, mutta liekö se edelleen kesken, kun Jösse on päivittänyt www-sivustoaan viimeksi maaliskuun lopulla 1998. Estherin ensimmäiset tuotantomallit perustuivat Triumph Heraldiin, mutta sittemmin myös Volvo 240:n voimalinjaa hyödynnettiin. 250 km/h. Ja arvasitte oikein, Volvo-tekniikkaisena Esther on vajaat kymmenen senttiä leveämpi kuin Triumph-alustainen toteutus. 54 07/14 Uno on numero nolla-nolla-yksi berg -niminen hemmo, joka oli niin ihastunut alkuperäisen brittimallin muotoihin, että sellaisia piti alkaa rakentaa itsekin
Pysäköinti on ilmainen mutta sisäänpääsy maksaa 5 €. Mobilismiin ja motorismiin liittyvän tavaran myyjät ovat tervetulleita. 019-32 921 • www.crcind.com. Suojaa kausisäilytyksessä moottorit sisältä ja ulkoa. Suojaa ja voitelee pulttien kierteet ja koneen osat helpottaen asennusta ja purkamista. Lisätiedot: Lauri Lankinen puh. VARAOSAT mopoihin, moottoripyöriin, mönkijöihin, moottorisahoihin ja puutarhakoneisiin helposti netistä: www.janikaasalainen.fi TI PELTIKYLT PUCH SERVICE 25,00€ Isänpäivänä sunnuntaina 9 päivä marraskuuta 2014 Lohjalla Citymarketin parkkihallissa Ojamonharjuntie 61, 06200 Lohja klo 9.00 – 15.00. Parkkihalliin mahtuu yli 2,5 metriä korkea auto. Muun tavaran myynnistä on sovittava etukäteen. Ruutu on kooltaan 3m x 5m ja maksaa 20 €. Opastus alueelle valtatie 25:ltä. Voitelee ketjut ja saranat paremmin kuin monitoimiöljy. Lisätietoa: facebook.com/crcfinland CRC Industries Finland Oy • Puh. Myyjät pääsevät sisään lauantaina klo 18.00 jälkeen ja sunnuntaina klo 7.00. Käyttökohteet: Aseet, automobiilit, traktorit, työvälineet, ketjut, kotelot, saranat, koneistetut osat, laivat, varastointi, museointi ja kuljetussuojaus. 0400 761 808 SISU CRC:n uusi kunnossapitoöljy valloittaa maailman Nyt kolme kertaa pidempi suoja kosteutta vastaan
Ranskalaiset ajoneuvot ovat ihan suunnittelijoidensa ja käyttäjiensä näköisiä ja oloisiakin: temperamenttisia ja oikuttelevia, kun sille päälle sattuvat. Ja autot maatuvat siinä kuin kaikki muukin, kaikki muu tosin hieman nopeammin. Näin on ainakin sanottu jossain. Tämä neliovinen malli on ehkä Suomen maassa se tunnetuin pick-upin lisäksi, mutta näitä valmistettiin myös kaksiovisena kovakattona ja avona sekä farmarina. RENAULTIN kevyt pakettiauto suunniteltiin vuonna 1945 alun perin armeijan käyttöön, mutta pari vuotta myöhemmin se astui myös siviilimarkkinoille. Rapeat ranskattaret Ranskasta, tuosta temperamenttisten ihmisten suloisesta maasta tulevat herkulliset viinit, tuoksuvat juustot ja rapeat patongit ja leivät sekä autot. Citroënin ja Peugeotin rinnalla kuitenkin Renaultin vastaava vei pisimmän korren ja oli 1950-luvulla myydyin pakettiauto Ranskassa. Lisenssin varjolla automallia tehtiin vielä 2000-luvun puolella. Mutta kaikesta huolimatta ranskalaiset patonginpyörittäjät osasivat tuottaa tiukkoja vastineita ulkomaisille kilpailijoilleen, kun koko Eurooppa koetti kasvaa sotaleikkien runtelemasta menneisyydestä. Samaan aikaan toisaalla suunniteltiin erääseen toiseen ranskalaiseen kapineeseen, Citroën Ami 6:een, nimeä Dauphine, mutta Renault ehti ensin rekisteröidä tuon nimen omalle Project 109:lleen.. 56 07/14 RANSKAN insinöörien aikaansaannos lepää nyt tässä. Tämän kuvan yksilön voisi valita ennemminkin vuoden ekoautoksi sammaloitumisensa vuoksi. Poistetut 60–80-lukujen unohdetut ajoneuvot PEUGEOT 504 astui maailman julkisuuteen vuonna 1968, ja jo seuraavana vuonna se valittiin vuoden autoksi. Äärimmäisen perinteisestä patonkien kuljettimesta on siis kyse, ja sitä valmistettiin melkein kaksi vuosikymmentä
Tämä Citroënin tyyppi H sai kuolemattoman ja hyvin persoonallisen ilmeensä saksalaisen Junkers Ju 52 -lentokoneen inspiroimana. PEUGEOT 404 oli myös suomalaisten arjessa kovasti mukana. Tämä viisiovinen Prairie oli sarjan suosituin malli, hyvä ranskalainen versio Lontoon takseista. Nämä yksilöt ovat jo hyvinkin unohdettujen listalla. Project D12 sai mallinimekseen 204 60-luvun puolivälissä. Kovin arkisesta Pösöstä leivottiin myös avoautoa muiden peruskorimallien lisäksi, saatavilla oli manuaalin lisäksi puoli- ja täysautomaattistakin vaihteistoa, ja joku taisi näppäillä Kugelfischerin ruiskunkin. SOCIÉTÉ Industrielle de Mécanique et Carrosserie Automobile eli lyhykäisyydessään Simca nukkuu pois kosteassa ja vähälumisessa suomalaisessa talvessa. AALTOPELTIAATELINEN Ranskasta, patonkien ja pullien väsymätön kuljettaja. Tästäkin kansan pikkuautosta piti pyöräyttää parit erikoiset mallit, kuten Suomessakin nähty eräs kaksiovinen kanttilamppu. KIVENKOVA käyttöpeli vielä tänäkin päivänä – diesel-Pösö. VUONNA 1959 tuotiin Renaultilta markkinoille pakettiautomalli nimeltä Estafette. 1950-luvulla valmistettua Renault Coloralea sai vain punttiperätyyppisenä korimallina lava-auton rinnalla. Pininfarinan kynästä lähti tämäkin teos, jonka mallikavalkaadiin sisältyivät kaikki yleisimmät korimallit, eikä suotta, sillä autosta tuli 70-luvun vaihteessa Ranskan parhaiten myyty auto. Kori pysyi lähes muuttumattomana 80-luvun taitteeseen asti, kunnes moderni Trafic korvasi tämän. 1970-LUVUN alkupuolella Paolo Martin pani minimäisen pikkuauton Peugeotin tehtaalta pihalle. PIKKURUINEN Peugeot sinnittelee länsisuomalaisella purkaamolla. TÄTÄ kangasmetsän asukkia voisi kutsua jonkinlaiseksi tila-autojen esi-isäksi. 07/14 57. Moottorikoot vaihtelivat vuosien saatossa välillä 850–1300cc. Pininfarinan suunnittelemaa luomusta painettiin vajaat kaksi miljoonaa autoa ja siihen vielä lisensseillä valmistetut miljoona yksilöä päälle – yhteensä 2,8 miljoonaa 404:sta
Vapaapäivä Vauxhallilla Kotona töitä tekevän on usein hankala säädellä työn ja vapaaajan rajoja – eikä se ole toki aina tarpeenkaan, etenkin kun työ on mieleistä ja mukavaa. Joskus kuitenkin jonkinlainen irtiotto kesken kiireisimmänkin sesongin on tarpeen. 58 07/14
VÄÄKSY ASIKKALA VESIVEHMAA RUUHIJÄRVI VUOLENKOSKI E75 VILLÄHDE NASTOLA P Teksti ja kuvat: Lea Lahti äivän mittainen kesäretki klassikkoikäisellä kulkupelillä on pieni piristävä katkaisu arkiaherrukseen, ja samalla tulee tutustuttua lähiseudun kohteisiin hieman tarkemmin – niihin, joihin on aina suunnitellut menevänsä, muttei ole vielä ehtinyt. Pikkupurtavaa löytyi matkan varrelta lähes joka kohteesta, eikä nälkä päässyt päivän aikana yllättämään. Sateenvarjot saatiin sukkelasti auki ja auton luota suoritettiin pikapyrähdys sisätiloihin. Useassa kohteessa nähty oman kodin ja pihapiirin avaaminen vierailijoille on rohkea teko, sillä vierailijat silmäilevät paitsi sitä mitä halutaan esitellä, myös sitä, mitä ei ehkä ole tarkoitettu niin suuressa määrin esiteltäväksi. Seuraavana aamuna oli käytettävissä paljon uutta energiaa tekemättömiin töihin. Vaaleanpunainen Lorina -limonadi myydään viehättävässä patenttikorkkipullossa. Auton mittariin pyörähti suunnilleen sataviisikymmentä kilometriä, ja näin jälkeenpäin ajatellen melkoisen monta kohdetta ehdittiin päivän aikana katsastaa. Kun pilvet väistyivät, päästiin ulkokohteet tutkimaan poutakelissä, eikä mitään jäänyt näkemättä. VANHASSA Vääksyssä entinen Päijännehotelli on kunnostettu uusien omistajien toimesta upeaan ulkoasuun, ja siinä toimii Ranskalainen Kyläkauppa. Ketjuravintolat ja aakkoshuoltamot ohitettiin tällä reissulla vauhdilla – pysähdykset tehtiin pienempien kioskien ja kahviloiden pihalla. Aurinkoisena ja helteisenä Vääksyssä alkanut aamu yllätti vapaapäiväläiset vesisateella Kaivolan perinnetilalle Villähteelle saavuttaessa. Heinäkuisena tiistai-iltana paikalla on enemmän autoja kuin laivoja, kun Mobilisti-ilta kerää Kanavan puiston täyteen harrasteikäisiä ajopelejä. 07/14 59. Muutoinkin matkaa on mukavampi taittaa ilman tarkkaa aikataulua ja kohdeluetteloa; etenkin kun liikutaan muutaman kymmenen kilometrin säteellä kotikonnuilta, kaikkea ei ole pakko saada sopimaan yhteen päivään, vaan osan kohteista voi siirtää suosiolla poutapäivän puolelle. Kesäpäivän sää on yllätyksiä täynnä; sateen ja paisteen vuorottelu toisinaan vauhdittaa ja toisinaan viivästyttää matkantekoa, mutta kun matkaa avoimella asenteella, ja on valmis vähän joustamaan etukäteen suunnitellusta reitistä, on vara valita sisäkohteita sadekuuron ajaksi ja taivasalla olevia poutaisiin hetkiin. Ja niihinkin, joissa on jo käynyt, mutta haluaa ehdottomasti mennä uudelleen. Kotiin saapuessa havaittiin, että retki oli tehnyt tehtävänsä ja onnistuneesti unohduttanut arjen kiireiset askareet. Reilu hatunnosto kaikille kodin yhteyteen rakennetuille kohteille ja niiden parissa ahkeroiville perheille, oli ilo viettää vapaapäivää kanssanne! VÄÄKSYN kanavalla voi kesäaikaan poiketa ihailemassa laivojen sulutusta. Kesäpäivän pitkä valoisa aika antoi lisää pituutta retkipäivälle. Päivän aikana koettu ja kuultu puhutti ja pohditutti vielä useana päivänä jälkikäteenkin
Juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna Taarastissa soivat sähkökitarat Suomen suurimmilla Rautalankafestareilla. VÄÄKSYN Myllyn puodista löytyy muun muassa maistuvat puurohiutaleet ja herkulliset lettujauhot. Heinäkuun puolivälin paikkeilla kylässä on mahtava 50-luvun meininki, kun siellä vietetään Rockabillyfestareita.. TAIDEKESKUS Taarastissa Nastolassa on vaihtuvia taidenäyttelyitä, ja kesäaikaan siellä voi nähdä myös kesäteatteriesityksiä. RUUHIJÄRVEN kylä toivottaa matkalaisille hyvää matkaa. VIIPURILAISEN kotileipomon Café&Deli -puodista voi ostaa matkaevääksi vaikka paikallisesta rukiista leivottua maistuvaa ruisleipää. 60 07/14 KANAVALAHDEN satamassa Majakkapaviljongilla saa ruokailun tai kahvittelun yhteydessä ihailla kanavaan menevää ja sieltä tulevaa laivaliikennettä
Taiteilijan tavoittaa numerosta 040-7223439 07/14 61. Museotarkastuksessa mukana ollut Antti Vähälä huomasi myynti-ilmoituksen, ja kävi hakemassa hyväksi havaitsemansa auton kotiinsa Vesivehmaalle keväällä 2011. VAPAAPÄIVÄN KULKUPELI: VAUXHALL CHEVETTE 1979 Menneiden vuosikymmenten ammattinimikkeet herättävät hilpeyttä vanhoja rekisteriotteita lukiessa: turkulainen sairasvoimistelija Karl-Erik Ahlqvist osti itselleen uuden Vauxhall Chevetten vuonna 1979, ja luopui siitä vasta reilun parinkymmenen vuoden kuluttua vuonna 2002. Mäkelä museorekisteröi alkuperäiskuntoisen ja vähän ajetun Vauxhallin matkamittarin näyttäessä 31000 kilometrin lukemaa. Vähän ajetun auton penkit ovat vielä hyvässä ryhdissä, eikä niitä voi millään tavoin moittia; pitkätkin ajomatkat sujuvat hyvin ilman jatkuvaa ajoasennon korjailua. Alla olevat auton alkuperäiset Michelin XZX-vyörenkaat ovat pehmeät ja hiljaiset ja kestänevät jatkossakin sen mitä autolla ajetaan – tosin sadekelillä on syytä pudottaa ajovauhtia jos haluaa pysyä reitillä. Vauxhallin 1,3-litrainen työntötankomoottori tuntuu mukavan pirteältä ja 850 kiloa painava auto kulkee sen tuottamien 59 hevosvoiman avulla varsin mukavasti vielä nykyliikenteenkin vauhdissa – moottoritiellekin uskaltaa ajella ilman tientukkona olemisen pelkoa. VILLÄHTEEN kylänraitilta löytyy Kylähullun vanhojen tavaroiden kauppa. Vierailun arvoinen on myös romutaiteilija Seppo Suomensyrjän sopimuksesta avoinna oleva taidepiha. Auton seuraava omistaja, niin ikään turkulainen Johan Ekberg omisti auton kahdeksan vuoden ajan, kunnes myi sen Seppo Mäkelälle Klaukkalaan lokakuussa 2010. Toisella laidalla pihaa pääsee ihmettelemään Villa Fantin uskomatonta norsuaiheisten esineiden kokoelmaa. Seppo päätti kuitenkin jo vajaan vuoden kuluttua luopua autosta, kun talliin tarvittiin tilaa uusille projekteille. Hammastanko-ohjaus on kevyt ja tarkka käänneltävä ja auton ominaisuudet ovat erityisesti edukseen mutkaisilla kyläteillä. Kaksiovisen auton miinuspuoliin voidaan lukea hankala kulku takapenkille, mutta toisaalta kahdelle matkustajalle suuret ovet tarjoavat helpon kulkureitin autoon ja pois. Vaihdekeppi on lyhytliikkeinen ja kevyt käyttää ja tehostetut jarrut pysäyttävät menon ilman suurempia jalkavoimia. Muutamassa vuodessa lukema on lisääntynyt 34000 kilometriin, eikä kauppa ole kaduttanut; Vauxhall on vaivaton ja ikäisekseen todella helppo auto ajella. Päällepäin pieneltä näyttävän auton takaluukkua avatessa ei voi olla hämmästelemättä isoa ja tilavaa tavaratilaa. Chevette on vakaa suorem- mallakin tiellä – tiivistetysti ilmaistuna se on kaikin puolin simppeli ajettava. KAIVOLAN perinnetilalla Villähteellä saa nauttia aidosta vanhanajan tunnelmasta asiantuntevan opastuksen kera
MYLLYN Grill & Cafe palvelee asiakkaita kesäaikaan Vuolenkosken Vehnämyllyn pihapiirissä. Tuohimestari Erkki Pekkarisen kanssa voi sopia vierailusta puhelimitse: 040-8657546 PÄIJÄT-HÄMEEN Ilmailumuseossa Vesivehmaalla on esillä mielenkiintoisia museoikäisiä lentokoneita. TUOHIMESTARIN Tuvalla Vesivehmaalla voi ihailla tuohesta tehtyjä esineitä ja kiivetä jättiläiskokoisen tuohipeikon syliin. Lippalakistaan kannattaa pitää kiinni, jos menee liian lähelle uteliaiden strutsien aitausta! Farmipuodista voi ostaa mm. VANHA Ferguson somistaa Vuolenkoskelaisen Kilkkilän Farmin pihaa. 62 07/14. strutsinlihaa, -munia ja -sulkia
Union T-paita 11,95 € Lippikset • Tarrat • Solmiot • T-Paidat Ja p a VOIT TILATA MYÖS PUHELIMITSE! 040 548 6806 Kun muutat, kerro myös meille. TULOKSET PUHUVAT NYT: EVANS – vedetön jäähdytysneste, ei ruostuta, ei tarvitse vaihtaa, myrkytön, kiehumispiste 180°C, jähmepiste -60°C PULSTAR – pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, tuhat kertaa tehokkaampi, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt MILLERS NANODRIVE – Nanopartikkelein tehostetut moottori- ja vaihteistoöljyt, pienempi kitka, parempi kestävyys RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostusaineet antavat uuden metallipinnan moottoria tai vaihteistoa purkamatta ITG PROFILTER – Öljytty vaahtoilmanpuhdistin kantaa 3 – 5 kertaa kauemmin kuin tavallinen, voidaan pestä ja käyttää uudestaan MC 1000 – metallia pinnoittava vaseliini korjaa voideltavien nivelten kuluneisuutta Tilaa tuloksia antavat tuotteet: www.kaasutinexpertti.. 03 - 53 400 53. 0400 - 17 17 27 fax. Klassikot tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@klassikot.fi ljon muuta... www.fanituoteshop.fi AMMATTILAISTEN KÄYTTÄMÄT TEHOKKAAT VAAHTOPESUAINEET JA LAITTEET Wash Self ja Jedy 2 Super-Foam Vaahtopesuaineet ja vaahtomestari ruiskut takaavat: -Runsaan vaahdon -Tehokkaan lianirrotuksen -Kiiltävän lopputuloksen tel. KLASSIKKO TUOTTEET Esim
Takapäähän riitti, kun tömäytettiin kahden ja puolen mailin vauhdilla. Ajatuksen taustalla oli myös rajoittaa autojen korjauskustannuksia: ulkonevat, törröttävät ja maalaamattomat puskurit ilman niihin upotettuja valolaitteita olisivat kuluttajan kannalta edullisemmat korjata. Toki pienet brittisportit kävivät kotimaassaan ja Euroopassa kaupaksi, mutta puskurimääräyksiä ei voinut olla huomioimatta. Käytännön kannalta säädökset käyvät varsin hyvin järkeen, mutta voi vain kuvitella minkälainen sauhu muotoilijan ja insinöörin pöydillä on tuolloin käynyt – puskureiden ja valojen kun tuli myös olla määrätyllä korkeudella. Samaan syssyyn MG B:n riesaksi koituivat myös ajovalojen korkeutta säätävät määräykset, joiden noudattamiseksi autonvalmistaja ei halunnut tehdä kalliita muutoksia ja päätyi ratkaisemaan ongelman korottamalla auton jousitusta. Lajissaan ensimmäisten, puskurien lujuutta millään tavalla määrittävien säädösten mukaan ajovalojen ja puskureiden tuli vaurioitua mahdollisimman vähän viiden mailin nopeudella tapahtuvien tönäisyjen yhteydessä, auton etupäähän viitaten. Samasta tehtaasta lähteneet autoyksilöt saattoivat erota toisistaan huomattavastikin, riippuen kohdesatamasta. Eurooppaan jäävät autot pysyisivät valmistajasta riippuen aiotun kaltaisina, jos resurssit riittivät auton valmistamiseen kahdella eri ulkoasulla. 1970-luvun alussa voimaan astuneiden yhdysvaltalaisten määräysten jälkeen moni euroauto koki melkoisen muodonmuutoksen täyttääkseen USA-vientimallin vaatimukset. Jos oikein tyly tahtoisi olla, voisi ajanjakson tiivistää niin, että jokai- sesta autosta täytyi keinolla millä hyvänsä tehdä myöhemmän Saab 900:n näköinen. Alfa Romeo taas möi 75-mallin isomoottorisempia versioita jenkkipuskureilla joka markkinoilla, sillä veekuutonen ”Milano”-malli oli USA:aan tähdätty. Ysisatkun suunnittelussa kun päätettiin pitää auto yhtä hyvin jenkkimallisen oloisena, ja samat puskurit olivat jokaisen yksilön koristeena. Pure Jenkki Teksti: Antti Kautonen Kuvat: valmistajat 64 07/14 N iin kutsutut turvapuskurit muuttivat sirojen ja solakoiden autojen ulkoasua toisinaan kenties humoristiseenkin suuntaan, mutta lain kirjainta oli noudatettava, jos autoja aikoi USA:n markkinoilla myydä. Vuosina 1980-1982 sallittiin kymmenen millin kokoinen lommo puskuriin, joka itsessään sai jäädä 19 millin päähän alkuperäisestä mitastaan. Britit muuttuvat Esimerkiksi MG:lle Amerikan markkinat olivat leipälaji. Siispä vuoden 1974 puolivälistä eteenpäin kaupatut kumipuskuri-MG B:t kulkivat noin 25
Aikaisemmat mallit olivat päästömääräysten ansiosta myös vain 63 hevosvoiman tehoisia, ja malliuudistuksessa tullut 1500-kuutioinen moottori nosti tehot 75 hevoseen. 07/14 65. milliä kromipuskurista edeltäjäänsä korkeammalla. Tämä taas sabotoi tuolloin KROMIPUSKURIEN kadottua MG B -roadsterista, saatettiin mainoskuvia ottaessa pyrkiä hieman verhoamaan uutta kumista kuonoa. Mutta jos X1/9:n ulkoasu muuttui vain jonkin verran, voidaan toisena ääripäänä nostaa esille Maseratin Khamsin-coupe. Tuohon aikaan Maserati ja Citroën olivat vielä kimpassa, ja vuoden 1974 määräykset tärvelivät Khamsinin sukulaissielu Citroën SM:n myynnin täysin. Jo yhdysvaltalaiset ajovalosäädökset olivat muokanneet SM:n keulan uusiksi, sillä kuutta vierekkäistä, saati kääntyvää ajovaloa ei saanut SM:n keulalla olla – eikä myöskään niitä peittävää lasikupua. Brittiroadstereista vain Triumph Spitfire selvisi ilman suuria ulkonäkömuutoksia, sillä sen puskureihin kehitettiin vain järeämmät pahkat eturekisterikilven molemmille puolille. Khamsinin takaosa oli suunniteltu jännittävän näköiseksi, sillä takapaneeli oli läpinäkyvä, ja takavalot ikäänkuin leijuivat sen keskellä. Samat muutokset pätivät myös MG Midgetiin, josta tuli isoveljensä tavoin hieman omalaatuisen näköinen kumipuskureilla varustettuna. TÄLTÄ 1970-luvun loppupuoliskon MG B:t näyttivät. Euroopan epätoivoa Brittiroadstereiden lisäksi myös pieniä italialaisia urheiluautoja laivattiin 1970-luvulla Yhdysvaltoihin reippaita määriä. Citroën haki erikoislupaa säilyttää SM:n keula edes tuohonastisessa asussa, mutta mahdollisuus evättiin, ja 1974-malliset USA-SM:t jouduttiin laivaamaan Japaniin. USA-vientimallissa koko takapään valaistus jouduttiin pudottamaan ikään kuin kertaluokkaa alemmaksi: valot lähtivät paneelista ja ne sorvattiin suoraan kiinni peräpeltiin, ja niiden alla komeili kunnon puskuri. DS:n nokalla puolestaan komeili kissansilmien sijaan neljä erillistä valoa. Kaiken kukkuraksi myös maavaran korkeussäätö joutui mustalle listalle, sillä matalimmillaan ajovalojen korkeus ei täyttänyt minimivaatimuksia. Maavaraa tuuma enemmän kuin ennen, ja keulalla turvapuskuri. Roiskuva vesi sopi siihen hyvin. Uusi maavara vaikutti pakostakin ajettavuuteen, ja päästömääräykset olivat nitistäneet moottorin muutenkin vaatimattomia tehoja. Kuva: Mr Choppers / Wikimedia VERROKKINA Triumphin näkemys samojen määräysten täyttämisestä. Kiilamainen Fiat X1/9 oli tarjolla monella eri puskurimallilla lain kirjaimen täyttämiseksi, ja murtoluvun jenkkipainokset vuosina 1975-1978 kantoivat palkkimaisia puskurijärkäleitä keulillaan. Vuodet 1979-1982 menivät sirompien kumipuskureiden kanssa, mutta euromalleihin nähden Atlantin taakse laivatut versiot ovat silti melko erottuvan näköisiä
Turvapuskurit FIAT X1/9:ää sai ensin tylyn näköisellä palkkipuskurilla (oikealla), mutta mallimuutoksen yhteydessä etupäätä hiottiin uusiksi (ylhäällä). Kuva: Jay Ramey Ajovalojen ja puskureiden tuli vaurioitua mahdollisimman vähän viiden mailin nopeudella tapahtuvien tönäisyjen yhteydessä. 66 07/14. SIVUVALOINEEN BMW:n E23korimallin 7-sarja on väärentämättömän amerikkalaisen näköinen jenkkiasussaan. MYÖS Fiat 128:aa myytiin USA:n markkinoilla joitakin vuosia
Muista saksalaisista BMW sai malleihinsa myös melkoiset ”pomppu- laudat”, joita harrastajat ovat sittemmin itse vaihtaneet europuskureihin kohtalaisen innokkaasti. Onko auton alkuperäisyys niin arvostettava asia, ettei esimerkiksi MGB:n faceliftin peruminen olisi hyväksyttävää. Perän linjat menivät miltei täysin pilalle. Aikanaan määräykset lievenivät, ja etupuskureiltakin vaadittiin 1983-mallisista autoista lähtien vain kahden ja puolen mailin vauhdin tällistä selviämistä ehjin nahoin. Joitakin CX-malleja on sittemmin päätynyt Yhdysvaltoihin epävirallisempia teitä. Kuva: Jay Ramey MASERATI Khamsin muuttui USA:n vientimallina kenties eniten. Kysyntä täyttyi eurooppapuskurisilla harmaatuontiyksilöillä, joita kaupattiin 1980-luvun alussa kymmeniä tuhansia. Kun pihassa komeilee esimerkiksi jenkkimallin avoauto uhkeine kalifornialaislisäkkeineen, kannattaako niitä poistaa. Mercedes-Benzin aktiivisen lobbaamisen myötä vuonna 1988 voimaan astui erillinen säädös, joka vaikeutti yksityishenkilöiden autontuontia nin paljon, että harmaatuonti saatiin tyrehdytettyä. USA-MALLIN Rover SD1 poikkeaa meillä myydystä versiosta, kiitos pyöreiden ajovalojen ja raskaamman puskurin. Saksalaiset säännökset Mercedes-Benz on sitten oma lukunsa. Tässä loppujen lopuksi piileekin tietty kahtiajakoisuus. Kuva: Hyman 07/14 67. Tästä vain on seurauksena se, ettei puskurista jatkossa ole mitään sen suurempaa hyötyä, vaan pienempikin kolaus vääntää tukirakenteita ikävästi. Niitä vilisi lähes joka Miami Vice -jaksossa levikkeillä ja BBS-vanteilla varustettuina pahiksien kulkupeleinä. 1970-1980-lukuinen Mercedesmallipaletti oli erikoisen riisuttu, sillä esimerkiksi W123-korista oli tarjolla pääosin vain dieselmoottorisia malleja, ja W116-korista räätälöitiin Pohjois-Amerikan markkinoille erityinen, turbodieselillä varustettu viisisylinterinen 300SD. Toinen muutos esimerkiksi E30-korisessa kolmossarjalaisessa on ”bumper tuckiksi” kutsuttu puskureiden upottaminen keulaan: turvapuskureiden joustovara poistetaan, jotta aiemmin ulkoneva jenkkipuskuri saadaan istumaan keulaan paremmin. Jokainen autoyksilö on omalla tavallaan aikansa kuva, ja vaikka määräysten mukaiset ulokkeet saattavat euromallin viereen pysäköidessä näyttää vähemmän viehättäviltä, viestivät ne aikakautensa tuulista ja suuntauksista. Voiko Yhdysvaltojen markkinoille suunnatun moottoriversion kanssa yhteen kuuluvia puskureita irrotella, vai voiko esimerkiksi töröhuulisen, eta-moottorisen BMW 525e:n kanssa elää pitäen auto siinä asussa, kuin se on tehtaalta tullut. Vielä nykyiselläänkin moni yhdysvaltalainen autoharrastaja odottaa maagisen 25 vuoden iän täyttymistä halutun auton kohdalla, jotta auto voi ohittaa tuolloin voimaan astuneet määräykset esimerkiksi törmäysturvallisuudesta ja valolaitteista. Myöhemmät muotoilusuuntaukset helpottivat järeämpienkin tukirakenteiden piilottamista kolhuja kestävien muovikuorien sisään, ja sittemmin vain sivuvaloista ja hieman töröttävämmistä puskureista on voinut helpoiten erottaa USA-vientimallit euroversioista. uuden CX-mallin vientipyrkimykset, sillä koko auton ajatus perustui luonnollisesti Citroënin tavaramerkiksi muodostuneeseen kaasunestejousitukseen. Vuonna 1979 esitellystä W126-korin S-sarjasta ei tarjottu 500-mallia alkuun lainkaan, vaan ylellistä Mercedestä kaipaaville oli luvassa vain pienemmällä V8:lla varustettu 380 SE/SEL
Cinturaton erikoismuotoiltu kuvio muovautui tiepinnan pienimpienkin epätasaisuuksien mukaan. Tämän on suurelta osin johtunut käyttävissä olleista kulutuspintojen materiaaleista. Nyt on syntynyt täysin uusi rengas joka tarjoaa sinulle molemmat, uhraamatta mitään. Vuonna -76 Cinturaton mainoksessa Lancia Stratos tuli näyttävässä sivuluisussa jo kolmanteen peräkkäiseen rallin maailmanmestaruuteen Pirellin rallirenkaat allaan. Se on vallankumouksellinen Cinturato P3.” Näin tiivistää alkuun Cinturato P3 –esite uuden renkaan tärkeimmät ominaisuudet. Þ3 Vallankumouksellinen Henkilöautorenkaiden markkinointi on vuosikymmenistä riippumatta pitkälti perustunut uusimman mallin mullistavien ominaisuuksien hehkuttamiseen. Nyt Pirellin uuden P3:n vallankumouksellinen Tetramixkulutuspinta, sen täysin uusi kuviointi sekä kolmevöinen rakenne asettavat tälle täysin uudet standardit. Samaa rengasteknologiaa löytyi erittäin nopeaan ajoon suunnatuista Cinturaton P7 –mallistosta, joiden mainittiin ensiasennetun Porsche Turbon ja Lamborghinin Countachin kaltaisiin kaahailuautoihin. ”Koskaan aikaisemmin eivät ole rengasvalmistajat kyenneet valmistamaan rengasta joka tarjoaisi loistavan märkäpidon lisäksi pitkää käyttöikää. Tavanomaisen jäykän kaksikerroksisen teräsvyörakenteen lisäksi Cinturatorenkaassa on käytetty uloimpana vielä kolmatta nailonista valmistettua vyötä, joka tuo Cinturato-renkaalle sen ylivoimaiset ominaisuudet. Se mitä Cinturato P3 pystyy renkaassa yhdistämään on pitkä käyttöikä, loistava märkäpito sekä huomattavasti mukavampi ajettavuus.” Selvensi esite uusia standardeja ja jatkoi: ”Se mikä erottaa uuden P3:n muista teräsvyörenkaista on sen radikaalisti erilainen valmistusmenetelmä. Pirellin vallankumoukselliseksi mainostettu Cinturato P3 ei tehnyt tässä poikkeusta. Kontakti tien pintaan on tarkempi, ajo vakaampaa ja rengas onnistuu säästämään polttoainetta pienemmän vierintävastuksensa ansiosta.” Pureva Tetramix Tetramix-kulutuspinnan neljän pitkittäisten kuviorivien satojen teräväreunaisien lamellien kehuttiin suorastaan pureutuvan tien pintaan, luoden Peekolmoselle verrattoman pidon. Tai parhaan pidon märälle, uhraten silloin paljot kilometrit. Merkin urheilulliseen ajoon suunnitellut Cinturato-renkaat ovat sitten 50-luvun lanseerauksensa muuttaneet rakennettaan ja muotoaan moneen kertaan ja niiden mainonta on aina ollut visuaalisesti vaikuttavaa. Tavallista renkaankuluttajaa koskeva uutinen mainoksessa oli se että uusi Cinturato P3 vastasi rakenteeltaan näitä kovemman luokan renkaita, tarjoten tavalliselle autoilijalle kuitenkin kerrassaan vallankumouksellisen yhdistelmän mukavuutta, pitoa ja pitkää käyttöikää. Teksti ja esitteen vapaa suomennos: Jan-Erik Laine 68 07/14 I talialaislähtöinen Pirelli on profiloitunut moottoriurheilussa vähintään yhtä menestyneeksi rengasmerkiksi kuin sen pahimmat kilpailijat. Standardit uusiksi ”Tähän asti ovat useimmat renkaat tarjonneet sinulle paljon kilometrejä uhraten parhaan pidon märällä
07/14 69. Märällä vesiliirron vaarakin oli käytännössä eliminoitu kolmen pitkittäisen kuviouran ja veden syrjäyttävän pintakuviomuodon ansiosta. Ja kulutuspinnan reunojen pyöreys vielä tehosti veden syrjäyttämistä lamellien väleistä. Loppuun on aina hyvä tiivistää asiat ja näin tekee Cinturato-esitekin: ”Tosiasiassa mitä vallankumouksellinen P3 kykenee sinulle antamaan, on paljon parempi rengas: parempi käyttöiältään, parempi pidoltaan märällä ja kuivalla ja sen lisäksi se on mukavampi ajaa – Pirelli Cinturato P3, paremmalla renkaalla on sinulle enemmän annettavaa.” TETRAMIX-KULUTUSPINTA myötäili tietä tarkemmin, kuviourat syrjäyttivät veden tehokkaasti ja satojen teräväreunaisten lamellien kehuttiin suorastaan pureutuvan tienpintaan. Pyöreäolkaisessa Cinturato-renkaassa vieläpä kulutuspinta ja joustava runkorakenne kykenivät toimimaan itsenäisesti vähentäen näin uraherkkyyttä. missä olosuhteissa tahansa. Enempi, parempi Ainutlaatuisen rakenteensa ja radikaalisti poikkeavan suunnittelunsa ansiosta Cinturato P3 asetti esitteensä mukaan renkaille myös uudet mukavuusstandardit. Ainutlaatuisen vyörakenteen ja Tetramix-kulutuspinnan yhdistelmä toikin esitteen mukaan loistavan ajettavuuden kaikille pinnoille. Kulutuspinnan muotoilu aiheutti renkaan pyöriessä vähemmän ääntä, tietämyötäilevä pinta vähemmän tärinää, ja erittäin joustavan runkorakenteensa ansiosta pehmeämpi rengas vaimensi tiepinnan töyssyjä ja tarjosi autoilijoille näin tasaisemman ja rentouttavamman kyydin. Uuden P3:n ero muihin renkaisiin on sen radikaalisti erilainen valmistusmenetelmä. PIRELLIN tiukassa testiohjelmassa P3 Cinturatoilla ajettiin 45 000 mailia pitkin Britannian vaihtelevia teitä - vain seitsemässä viikossa
NÄYTTELYN sympaattisin raaseri oli jokkis-Kupla, joka on jotakuinkin siinä kunnossa, johon se vuonna -77 yhdestä ensimmäisistä jokamieskisoista jäi. FIAT 128 Special ja Singer Chamois Coupe ovat vuosien mittaan kokeneet rutkasti muutoksia. Aitojen vanhojen kilpureiden lisäksi esillä nähtiin edelleen kilparatoja kiertäviä historic-kilpureita, motskareita, mikroautoja sekä formuloita. 70 07/14 V aasan Veteraaniautoseuran mahtavassa museorakennuksessa menneen kesän teemana oli suomalaisen moottoriurheilun monipuolista historiaa esittelevä näyttely. Kilpaura tuskin on kummaltakaan vielä täysin takanapäin. Näyttelyn yhteyteen oli aseteltu myös Reijo Vikmanin mittava Abarthaiheinen kokoelma, joka käsittää useiden autojen lisäksi moottoreita, osia, vitriinikaupalla esitteitä, pienoismalleja, mainoksia ja valokuvia.. Sittemmin Suomen historic-ratakisossa nähty yksilö esiteltiin Klassikot 3/09 -lehdessä. Abarth & Motorsport -näyttely Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Vaasan Auto- ja Moottorimuseon tiloissa näyttäytyi kotimaisen moottoriurheilun historiaa sekä Reijo Vikmanin mittava Abarth-aiheinen kokoelma. JOHAN Svahnin Triumph TR4 kiersi uutena ratakisoja Kanadassa. Yksilön museaalinen arvo on ainutlaatuinen
´72 Rallye Sprint Kadett alkoi kerryttää kilpahistoriaansa jo heti tuoreeltaan, ja välillä tauolla oltuaan se jatkaa touhuja nykyisin historic-kisoissa. 07/14 71. Hienoa, että yksilö on edelleen hengissä ja suomalaisomistuksessa. RELLUN maahantuojana toimineen Auto Rexin rakentama ´68 8 Gordini oli uutena Jorma Luseniuksen kilpuri, ja lennokkaasti ovat sillä myöhemmätkin kuskit kilpailleet. VOLKKARIN porrasperäinen 1500 S menestyi ralleissa, ja pitkä on lista nimekkäistä kuljettajia, jotka toivat mallille näkyvyyttä. TÄMÄ ´63 Lotus 20 tuli tuoreeltaan Suomeen kansanedustaja Leo I. Taaempana näkyvälle ´75 Asconalle sen sijaan riitti yksi ralli. Tätä tehtaan ralliin rakentamaa yksilöä ovat aikanaan luotsanneet Markku Alén sekä Timo Salonen, ja löytyy yksilön kuljettajaluettelosta muiden muassa myös Jari Vilkas. 142-VOLVO ei ehkä ollut se sulavalinjaisin kilpa-auto, mutta vireessä ja taitavissa käsissä voitokkaan nopea. Mattilan kilpuriksi. 70-LUKUISIA formuloita edustivat 80-luvun alkuvuosina menestystä niittänyt ´79 PSR Formula Ford sekä Volkkari-formuloissa menestynyt ´73 Kaimann
Kunto on aika tarkalleen sama kuin 70-luvun puolivälissä, jolloin kisoissa väsynyt ja hurmaavasti patinoitunut yksilö työnnettiin kuivaan talliin yli kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Abarth ja Motorsport -näyttely ABARTH-NÄYTTELYN helmi oli kotikonstein Abarthiksi rakenneltu ´65 Fiat 600, jolla on aikanaan tahkottu kilpailu jos toinenkin. ABARTH valmisti ensisijaisesti vauhtipalikoita, joita näyttelyssä oli esillä vitriini poikineen. Lämpö on kovaa kiertävissä takamoottoreissa ainainen huoli, jota tässä on ratkottu näyttävällä öljypohjalla.. 72 07/14 NÄYTILLÄ oli runsaasati moottoreita, joista tässä tonninen Abarth. AUTOBIANCHI A112 on meillä lähes tuntematon ajoneuvo, mutta vikkelänä Abarth-versioina tuttu näky Euroopan historic-ralleissa
ABARTH viritteli parhaansa mukaan myös kaksisylinteristä Fiat 500 -moottoria, joka ei lähtökohtana ollut se kiitollisin. Läpihengittävällä kannella varustettu moottori on nykyisin todellinen harvinaisuus. KIINNOSTAVIA yksityiskohtia täynnä olevien, värikkäiden kilpureiden lisäksi seiniltä löytyy mittava kokoelma Abarth-mainoksia ja rekvisiittaa. LUKUISIA ABARTH-REPLIKOITA rakennellut Reijo Vikman tuntee Abarth-mallien erot, ja teknistä tietoa löytyy ulkomuistista kirjasarjan verran. SATAKAKSSEISKAA ei meillä juuri ralliautona näkynyt, mutta Ranskaan Fiatmyyntiä vauhdittamaan Abarth viritteli kourallisen 127 Rally -versioita. 07/14 73
74 07/14 E nsi keväänä 60 vuotta täyttävä Fiat 600 täytti Suomessakin aikanaan monen pientä perheautoa tarvitsevan toiveet, ja korkeimmilleen sen myyntilukemat taisivat nousta 70-luvun alkuvuosina, kun automallia tuotiin tänne Seatin valmistamana Espanjasta. Tavoitteet eivät perinteeksi kaavaillulle tapahtumalle ole sen vähempiä kuin tuplata tai triplata osallistujamäärä jo ensi vuonna.. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine MUSEON pihalla oli hyvää aikaa tutustua paikalle saapuneisiin Pompannappeihin. Vaikka Fiat-merkkikerho onkin pitkään ollut voimissaan, ei 600-mallin ympärille ole vielä näihin päiviin mennessä syntynyt harrastetoimintaa nimeksikään verrattuna vaikka Mini-kerhon kokoluokkaan. 600-Fiatit Vaasassa Yleisimpiin arkiautoihimme kuulunut Fiat 600 on harrastekentällä jäänyt usein erikoisempien kulkupelien varjoon. Nyt automallin harrastajat kokoontuivat Vaasan Auto- ja Moottorimuseolla. Näppärää ja lämmintä pikkuautoa arvostettiin hyötynäkökohdiltaan, mutta kun lähes viimeisetkin käyttöautona puurtaneet Pompannapit päätyivät jokamieskisoihin tai romuautokeräyksiin, on havahduttu huomaamaan, ettei hyvin säilyneiden yksilöiden määrä ollutkaan niin valtava kuin tuontimääristä voisi olettaa. Nyt historian toinen Fiat 600 -kokoontuminen Vaasan Auto- ja Moottorimuseolla keräsi museon pihalle näyttävän 13 auton rivistön, johon tapahtuman puuhamiehet Harri Ala-Aho ja Jan-Erik Hakalax olivatkin tyytyväisiä. Vaasan Automuseo 30.8. Paikalla oli pienimuotoista varaosakauppaa ja ohjelmassa tutustumista museon tarjontaan sekä kiertoajelu Vaasassa
07/14 75. MUSEOLLA tehtiin päivän mittaan varaosakauppaa ja tarttui sieltä joillekin matkaan jotain kotiin vietävääkin. HARRI Ala-Aho opasti kiertoajelijat lounaspaikan parkkiin. RAINER Mäkipää kurvaili paikalle hienossa alkuperäiskunnossa säilyneellä ´65 Neckarillaan. KIERTOAJELULLA vierailtiin samaan aikaan kaupungin leirintäalueella kokoontuneiden jenkkivaniharrastajien luona
HYVIN varustellun Polonez-mallin säädettävä ohjauspyörä herätti ihastusta. Yksi Suomen pienimmistä merkkikerhoista, FSO-Klubi kokoontui Malmin lentokentällä ja teki kerhotapaamistensa osallistujaennätyksen kaikkiaan neljällä autolla. Yhdistyksen jäsenmäärän ilmoitetaan olevan ”hädin tuskin toistakymmentä” eikä jäsenten ajoneuvoillakaan ole kaksista ruuhkaa aikaan saatu. FSO-Klubin syyskokoontuminen Malmin lentokenttä, 27. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine 76 07/14 V uodesta 2008 hengissä sinnitellyt FSO-Klubi on pyrkinyt ajamaan Suomen FSO-harrastajien etuja ja toimimaan vertaistukiryhmänä. Runsas osanottajajoukko ilahduttikin kerhon puheenjohtajana perustamisesta lähtien toiminutta Ossi Bergiä, joka kuvaili FSO-harrastamisen usein olevan harrastamista vaikeimman kautta. Kerholehtiä ei pieni yhdistys julkaise, mutta FSO-Klubin nettisivuilta löytyy informaatiota niin automerkistä kuin kerhon toiminnastakin, ja varmimmin FSO-harrastajia tapaa ilmielävänä vuosittain Ikaalisissa Manso Camping -leirintäalueella pidettävässä Idän Ihmeet -tapahtumassa.. Upea syyslauantai keräsi kuitenkin Malmin lentokentälle ennätykselliset neljä ajoneuvoa, joista kaukaisin tuli aina Tampereelta asti – ajamalla. 9. PUHEENJOHTAJA Ossi Berg iloitsi tapahtuman ennätyksellisestä osanottajamäärästä, joka lupaa yhdistyksen tapahtumille hyvää tulevaisuutta
Varaosatarjonnan heikentyessä kerholaiset toivovatkin vihjeitä hylätyistä tai omistajilleen muutoin tarpeettomista FSO-autoista, jotka kelpaisivat osaluovuttajiksi tai jopa palautettavaksi liikenteeseen. FSO on verraton harrasteauto, joka tarjoaa jotakuinkin kaikkia harrasteautolta tarvittavia ominaisuuksia. GIORGETTO Giugiaron piirtämää Polonez-mallia muunneltiin aina tarpeen ja muodin mukaan. Malleja ja niiden eri versioita on tehdas valmistanut lukuisiin eri tarpeisiin, eikä mikään niistä ole toistaiseksi noussut hankintahinnaltaan kohtuuttomaksi. FSO Polleja oli paikalla kaksin kappalein, molemmat Jussi Frejborgin pilttuusta. 07/14 77. Punaiseen Polleen tutustumme lähemmin ensi numerossa
Ehkä juuri siksi tämä Rautalammilta alkunsa saanut ja Hyvinkään kautta Riihimäelle kotiutunut traktori- ja konetapahtuma Rauta & Petrooli saa vuosittain syyskuun puolivälin paikkeilla liikkeelle varsin mukavan määrän myös klassikkoikäisiä henkilöautoja sekä kaksipyöräisiä. Päivän aikana ajoneuvot jonkin verran vaihtuvat ja harrasteparkissa kannattaakin poiketa mennen tullen katsastamassa kalusto. Nykyautolla saapuvat saavat myös pienen kosketuksen entisajan autoiluun, kun heidät kuljetetaan parkkipaikoilta tapahtumaalueelle museoikäisten bussien kyydissä – ei siis ollenkaan harmita, vaikka parkkialueen ja tapahtumapaikan välillä on hieman välimatkaa! SIISTIKSI entisöidyn Ramblerin perävaunu kätkee sisäänsä matkamallisen retkikeittiön – grilli ja kylmäkaappi ovat aina mukana tien päällä, kun niihin asentaa pyörät alle! 78 07/14 MOPOKERHOILLA oli myös omia osastoja tapahtuma-alueella.. RYHDIKKÄÄN näköinen Triumph Dolomite ei ole kovin yleinen näky harrastetapahtumissa. PIKKUINEN mintunvihreä Goggomobil Isar 600 paistatteli päivää harrasteparkissa. Teksti ja kuvat: Lea Lahti T apahtumaan harrasteautolla tai -prätkällä saapuvat ohjataan harrasteparkkiin tapahtuma-alueelle, ja pienenä palkkiona ajoneuvon paikalle tuomisesta kuljettajalta ei kerätä pääsymaksua. Harrasteautot konetapahtumassa Syyskuussa ei ole enää suurempaa ruuhkaa harrastetapahtumista, vaikka usein sää onkin ihan mukiinmenevä, eikä hellekelikään enää aseta haasteita. Syksyllä monella on myös paremmin aikaa kuin kiireisinä kesäviikonloppuina
TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.fi/kampanja PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.fi TILATESSA MUISTA MAINITA KAMPANJAKOODI: AR2014 Kaikki ilmestyneet Amerikan Rauta -lehdet nyt myös iPadissa! Lataa Amerikan Rauta -sovellus App Storesta QR koodin avulla Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi. n a a t u a R a t s e d u a k Rak Kestotilaus 44,90 8 nume roa TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90€ Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa
MAINOKSISSA on 70-luvun reippautta. Yhtenevästä ulkoasusta huolimatta uusi Jopo on jo ehtinyt käydä läpi useita muutoksia ja valmistuskin oli välillä kaukomailla. Ohessa myös Jopon kilpailijan, Tunturi Ponin mainos, jossa satulan ja sarvien säädön helppoutta toitotetaan. Siitäpä taitaa Jopon nimikilpailulla valittu nimikin tulla, olihan se Jokaisen Polkupyörä useammalla kuin yhdellä tavalla, varsinkin kun sarvikon ja istuimen korkeussäätöön ei tarvittu työkaluja, vaan pyörän sovitus käyttäjän mukaan kävi käden käänteessä. 1960-lukuisen legenda-Jopon tuotanto päättyi jo vuonna 1975, mutta malli jäi elämään suomalaisten mielissä. Klassikkoesine jopo jokaiselle Polkupyörän tuotantoprosessia on mietitty uudelleen kerran jos toisenkin. Myöhemmin palettia täydennettiin vielä tuostakin, ja peruspyörästä kehiteltiin erilaisia runkoversioita, isompia ja taittuvarunkoisiakin, sekä postimalli. Teksti: Antti Kautonen Kuva: retropedal J os tavallisimmat polkupyörät olivat 1960-luvun Suomessa jokseenkin samankokoisia ja vain yksityiskohdiltaan eroavia, oli Helkaman Jopo-malli kuin raikas tuulahdus Euroopasta. Alkuperäinen, Eero Rislakin ja tehtaanjohtaja Erkki Rahikaisen suunnitteleman Jopon tuotanto käynnistyi Hangon tehtaalla vuonna 1965, ja pikapuoliin Tunturi toi tarjolle oman versionsa samasta aiheesta, Tunturi Ponin. 80 07/14. Pienillä 22-tuumaisilla pyörillä varustetun kaupunkipolkupyörän runko koostui kahdesta prässätystä ja yhteen liitetystä teräslevystä, eikä mallista tarjottu erikseen miesten- tai naisten pyörää. Helkaman näkemys helposti valmistettavasta kansanfillarista oli 1960-lukuinen Jopo. Jopo tuotiinkin takaisin markkinoille vuosituhannen vaihteessa, mutta tässä kohtaa runkorakenne oli jo muutettu tavanomaisemmaksi teräslevyrakenteen sijaan ja ajettavuuskin erosi vanhasta. Hiljattain Jopojen valmistus on kuitenkin palannut takaisin Hankoon kevyen rummunpärinän saattelemana, ja tuo liike kaksinkertaisti vuotuisen Jopo-kaupan, varsinkin kun pyörän ajogeometria vastaa nyt alkuperäistä. Tällä hetkellä joka kolmas Helsingissä varastettu pyörä on Jopo, joten silmäterästään on syytä pitää huolta. Jopoa tarjottiin alunperin vain kahdessa sävyssä, sinisenä ja punaisena, mutta pian värivalikoimaa täydennettiin valkoisella, keltaisella, vihreällä ja kullanvärisellä – varmastikin markkinointisyistä, ettei kaikkia vaihtoehtoja käytettäisi heti kerralla, vaan pyörällä säilyisi jonkinlainen uutuusarvo hieman kauemmin. Olivathan kestävät, yksinkertaiset ja näppärät pyörät paitsi käteviä, myös pitkäikäisiä. Jopo-fani toki etsinee itselleen klassisemman teräslevyrunkoisen pyörän, mikäli sellaisen onnistuu jostakin löytämään – ellei sitten vanha kunnon Jopo ole pysynyt tallessa alusta lähtien. Vuonna 2013 Jopoja myytiinkin 24 tuhatta kappaletta, mikä tekee siitä Pohjoismaiden suosituimman pyörämallin. Ponin runko oli kuitenkin tavanomainen Jopon teräslevyrunkoon verrattuna, vaikka pikaisella silmäyksellä pyörät olivatkin samanhenkiset
Ilman pohjahintaa listattua Hondaa huuteli 14 eri huutajaa. Korissa alkoivat vuodet jo hiukan näkyä, mutta renkaat olivat erittäin hyvät, ja mukaan sai vanhan startin sekä toisen ruosteettoman takaluukun. 200 dollarin lähtöhinnasta noustiin hyvin. HONDA CIVIC CRX ´87 19 TARJOUSTA, VOITTANUT 3 000 USD Pennsylvanian Lincolnista kiertoon lähti siisti, 103 000 mailia ajettu, uudesta perheessä ollut CRX. Yksilö oli puutteeton ja räpeltämätön, ja sisuskin oli täysin ehjä ja ryhdikäs, niinpä lähtöhintaakin oli neljä tonnia. Harrastenäkökulmasta vanhaan Hondaan pätee sama viisaus kuin kaikkiin vanhempiin japanilaisiin: osta paras minkä löydät. 82 07/14 HONDAN 600 Coupea eivät tainneet amerikkalaiset vielä ihan tosissaan ottaa, mutta Civic täytti jo monen autotarpeet. Tässä otantaa Amerikan nettihuutokauppojen klassikko-Hondista. Männänrenkaiden valmistuksesta 30-luvulla alkunsa saanut moottorikonserni siirtyi 60-luvulle tultaessa autobisnekseen Subarun 360:n ja Suzukin Suzulightin perässä kilpailemaan Japanin kei-, eli kääpiöautoluokan markkinoista. N1300 mallia seurannut, vuonna -72 esitelty ensimmäinen Civic räjäytti pankin, ja kun öljykriisikin teki taloudellisten pikkuautojen myynnin Amerikassa helpoksi, Civicejä myytiin nopeammin kuin tehdas kykeni niitä toimittamaan. Autoa on varastoitu hyvin pitkään kuivassa ja pimeässä tallissa, mikä selittää kaikkien muoviosien erittäin hyvän kunnon. Honda-matic-automaatti vaihtoi pehmeästi, ja ajaminen Hondalla oli vaivatonta, kuvaili myyjä. Moottori ei savuta eikä syö öljyä, eikä tekniikassa ole minkäänlaisia öljyvuotoja, vakuutti myyjä. Ihan odotusten mukaan ei N600 maailmaa valloittanut, mutta hyvä pohjatyö sillä seuraajille tehtiin. Aivan kaikki autossa toimi, jopa ilmastointi ja alkuperäinen kasettisoitin, kehui myyjä. Aina tallissa pidetty 72 000 mailin yksilö oli Amerikan paras, vakuutti myyjä.. HONDA AN 600 ´72 HONDA CIVIC 1200 ´79 4 TARJOUSTA, VOITTANUT 4 250 USD Tennesseen Jefferson Citystä puolestaan listattiin 49 000 mailia ajettu AN 600 Honda, johon oli juuri remontoitu jarrut ja pakoputkisto sekä uusittu renkaat. Ruostetta ei autosta löydy hakemallakaan, mutta pitkä varastointi on jumittanut jarrut, ja oletettavaa on, että ne on uusittava täysin. 25 TARJOUSTA, VOITTANUT 2 650 USD New Jerseyn Paramuksessa Honda-kauppaan tullut yhden omistajan Prelude oli täysin virheetön. Civicin sisustus oli täysin virheetön ja puhdas, moottori käynnistyi pirteästi juuri uusitulla startilla ja teknisesti auto oli moitteeton. HONDA PRELUDE COUPE ´81 HONDA PRELUDE 2.0 Si ´87 10 TARJOUSTA, VOITTANUT 3 050 USD Texasin San Antoniosta listattiin hivenen nuhruinen, mutta vain 71 000 mailia ajettu Prelude, jonka huoltodokumentit ja myyntiesite olivat tallessa. 42 TARJOUSTA, VOITTANUT 3 327 USD Ohion Wickliffesta listasi autoliike vaihdokkina tulleen Civicin, jolla oli ajettu 71 892 mailia. Moottori käy kuin kello, mutta vastaa hitaasti kaasuun, joten kaasutin olisi syytä puhdistaa, arvioi myyjä. Verkot vesillä Nettihuutokauppojen jyvät ja akanat Hondista huudellaan H onda on yksi niistä japanilaisista menestystarinoista, joka on pohjautunut laadukkaisiin ja toimiviin tuotteisiin. Hyvin pidetty, maltilla ajettu Honda on luotettava ja huoleton, mutta puutteellinen yksilö saattaa muodostua helposti ylitsepääsemättömäksi projektiksi heikon varaosasaatavuuden vuoksi. HONDA 600 COUPE ´72 14 TARJOUSTA, VOITTANUT 4 275 USD Indianan Scherervillestä listattiin sympaattinen 600 Coupe, jonka pienestä ajomäärästä, 38 500 mailista, omistaja meni takuuseen. Honda N360 suunniteltiin tarkalleen Japanin kei-luokan maksimiulkomittoihin, sillä samaa koria saattoi tarjota isommalla moottorilla vientiin. Kuudesta eri huutajasta löytyi voittaja. 150 mailin koeajolla omistaja ei löytänyt Hondan ajettavuudesta mitään huomautettavaa, mutta vasemmassa takalokarissa on lommo, jonka huomaavat kaikki
Ollut uutena Suomen suurlähettiläällä Mexicossa. H.6500€ 040-538525 Varkaus WWW.PARADISECARS.COM KLASSIKKO AUTOT SUOMESSA VUODESTA 1987 Autamme sinua klassikkoauton hankinnassa ja ylläpidossa. 5000 € Tee tarjous. 1992. Kats. Chevrolet Caprice Classic 1978 350 ja autom. AMAZON DUETT PV 140-SARJA • TIIVISTEET • MOOTTORINOSIA • JARRUOSIA • SISUSTUSOSIA • AKSELINOSIA YM. Hyvään kotiin. Kesäkäytössä. 050-32124217 / rokotiili@rokki. net. Horch 830 BL Pullman 1936 kori H. 05-281 511, 0500-606 371 myynti@brittiosa.com www.brittiosa.com 07/14 83. Hyvä aihio entisöintiin. T:mi Tommy Rönngård • 041-469 9090 • www.tommyronngard.fi Isohiidenkatu 1211 • 25380 Rekijoki • Puh. 02-728 7282, 040-074 4587 Varaosat brittiautoihin Puh. voim. Hyvässä alkuperäiskunnossa. (02) 243 2781 www.freetechnics.fi info@freetechnics.fi Jussinpellontie 2 20780 Kaarina JAGUAR • BRITTI FORD • MG • MINI • ROVER • TRIUMPH Tmi Brittiosa Kankaantie 117, 48720 Kotka Puh. Liki kaikki varusteet. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Myydään ajoneuvot Citroen XM Break 2.0i vm. Alkuperäiskuntoinen, ei rekisterissä. Katso lisää nettisivuiltamme. Lohja. 04/15. aj.138000 tkm. Hintapyyntö 750 €/ tai asiantunteva tarjous. 0400-962645. 0037255605455 Info.taltsitalu@gmail.com, Pärnu; estonia Helkama Hopeasiipi vm.1962. Vain 4 omistajaa. Ensimmäisen tuontierän XM break
040-5464621 trahkone@yahoo. –82, museorekisteröity 2013. 3500 € Info.taltsitalu@gmail.com 0037255605455, Pärnu, Estonia Isabella Borgward vm -60. 0400703426 Autohoito Oy AUTOHARRASTAJIEN AARREAITTA! Autotarvikkeita ja varaosia. Info.taltsitalu@gmail. muk. H. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Hillman MINX 1.0 1927 Varaosiksi (ei papereita) Osto - Myyntisopimus tulisi mukana. Katsastuksen jälkeen poistettu liikennekäytöstä. väri champagne metallic, Becker-radio. 09-896 709, 0400-745 915 bh@britti-helmet.fi • Vestrantie 12 • 01750 Vantaa Osia kaikkiin kunnon brittipyöriin La 10–15 tai sop. Varmatoiminen, luotettava yksilö, tuotu saksasta 2003. com MB 380 automatic coupe c 126 vm. Minulla ei ole tilaa säilyttää tätä todellista helmeä ja hankin tämän itselleni 128 tkm ajettuna. Puh. 0407788067. Historia tiedossa, huollettu ajallaan. Museorekisterissä, ajokunnossa, katsastettu 2011. com 0037255605455, Pärnu Estonia Paljon pisteosaa 50-/60-euroautoihin, mukana käyttämätöntä osaa 70-lukulaisiin eurooppalaisiin. Jotain pientä puuttuu (ketju , bensaletku, magneetto) H. 4500 €. H. Todella paljon tavaraa, tule katsomaan. Eurooppalaisiin ja Japanilaisiin autoihin 60-luvulta lähtien. Volvon liikkeen myyjä totesi ettei mikään enää ole tuntunut miltään tämän esittelyn jälkeen. H. 3900 € / tarjous. 3000 €. Volvo 940 2,3 automaatti, ajettu 169500 tkm. H. 5500€, 0503632176 Zündapp 200 1936 Kaikki osat samasta pyörästä. puh. 20000 € Info.taltsitalu@gmail.com 00372 55605455, Pärnu, Estonia Mb Unimog 404 S vm.1963, täysin kunnostettu alkuperäinen hyvillä ripapyörillä, alkuperäiset mukaan. yht.otot klo 15 jälkeen arkisin sekä viikonloppuisin. Sisustus ehjä, alkuperäinen, ruskea plyyshi. 09 5885 251 • 050 5841 482 Spelttitie 4, Itä-Pakila, 00680 HELSINKI WWW.AUTOHOITO.COM 84 07/14. H. H. Ehostusta vailla oleva kaunotar. 10 800€ Lincoln MK III 1968 6.2 Diesel konella! Paperit OK ( Diesel engine ) Kaikki uusittu ... Varastosta myöskin ammattilaisten suosimat autoglymin ja prestan kiillotus- ja puhdistusaineet
Activan moottorina 2.0 Turbo CT, 147 hevosvoimaa. Moottorivaihtoehdoiksi lisää 16-venttilisiä malleja ja 1.6-litrainen.. Autossa ei varsinaisesti ollut mitään moitteen sijaa, mutta siihen lienee ollut vaikea liittää samanlaisia vahvoja tunteita, joita halvin, yksinkertaisin ja pienikoneisin BX olisi voinut omistajassaan herättää. 1980-luvulla moni oli yhtä kantikas, mutta mikään keskiluokkainen auto ei ollut pystypäin näin outo. Viimeinen mielenkiintoinen aito Citroën. BX:n saappaisiin Niin, BX. Moottoripaletti koostuu ensi alkuun 1.8- ja 2.0-litraisista moottoreista hienoimpana vaihtoehtona 16-venttiilinen VSX-malli Hydractive IIjousituksella. Tuon Volvo-konseptista syntyneen, osaksi muovipaneeleista kasatun, yksipuolaista rattia ylpeänä kantaneen ja jokaisessa muodossaan väärentämättömän erikoisen auton merkittävyyttä luokassaan ei voi vähätellä. Visan korvannut AX:kin oli sukulaissielu 205:tä huomattavasti laatikkomaisempi. Useampi muotoilustudio valjastettiin hakemaan suuntaa ulkomuodolle: PSA-yhtymän studio Carrièresissa, Citroënin oma muotoi- XANTIA-MALLEISTA kenties erikoisin ei juuri huutele kyvyistään – vain pienet Activalogot vihjaavat alustasta. Dieselit 1.9-litraisia. MALLIHISTORIA 1993 Xantia esitellään. Suorastaan iänikuinen ja kunnioitusta herättävä CX, itsessään jo muinaisen ja silti vallankumouksellisena pysyneen DS:n seuraaja, oli juuri korvattu erityisen arkkitehtonisen näköisellä, jännittävällä XM:llä. Tuleva klassikko Citroen Xantia Viimeinen Miten lähtisit lokeroimaan Citroën Xantiaa. Ensimmäinen tylsempi kaasuneste-Citroën. Peugeot 306:n pohjalevylle ja moottoritekniikalle räätälöity ZX ei tarjonnut kaasunestejousitusta, kojelauta oli varsin mutkaton, ja vain yksipyyhinjärjestelmä näytti olevan perua entisestä ajasta. 1995 Koripaja Heuliezin suunnittelema ja valmistama farmariversio Break tulee myyntiin. 86 07/14 1994 Xantia Activa tulee tarjolle ja täydentää jousitusvaihtoehdot aktiivijousituksella. Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Jan-Erik Laine 1 990-luvun alkuun mennessä Citroën oli onnistunut paketoimaan kaikki mallisarjansa jotakuinkin kiilamaiseen, monesti Bertonen kynäilemään kuosiin. Kaikki riippuu näkökulmasta, siitä, mihin 90-luvun ”Santtua” vertaa joko merkin sisällä, luokassaan tai muuten. Vuonna 1986 poistuneen edullisen keskiluokkaisen GS/GSA:n henkiseen markkinarakoon oli kuitenkin esitelty kenties vedenjakajana toiminut ZX: hämmästyttävän tavallinen Sitikka. ”Projekti X”, BX:n tulevan korvaajan suunnittelu, lähti käyntiin vuonna 1987. Millähän ihmeellä BX:n voisi korvata, kun aika tulisi. Keulan ilmettä muokataan myös hieman
V6 saatavana tästedes myös Activa-malliin turbomoottorin rinnalla. 07/14 87. 1997 24-venttiilinen 3.0 V6 liittyy moottorivalikoimaan ja antaa 204 hevosvoimaa. Dieseleistä HDi-versioita tästä lähtien. mohikaani 01 Auton merkki ja malli Citroën Xantia Activa 2.0 Turbo CT 02 Vuosimalli 1997 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain, tilavuus 1998 cm3, teho 147 hevosvoimaa / 5300rpm, vääntö 235Nm / 2500rpm 04 Voimansiirto Viisivaihteinen manuaalivaihteisto, etuveto 05 Alusta Edessä McPhersontuenta, levyjarrut, takana poikittaiset vääntösauvat, levyjarrut, kaasunestetoiminen elektroninen aktiivijousitus 06 Kori Itsekantava viisiovinen teräksinen monikäyttökori 07 Mitat Pituus 4400, leveys 1755, korkeus 1380, akseliväli 2740mm, paino 1430kg 08 Suorituskyky 0–100 km/h 9 sekuntia, huippunopeus 212 km/h 09 Hinta uutena 195 800 markkaa 1998 Facelift uudistaa keulan, perän ja sisustuksen. Ilmeen lisäksi korinväriset puskurit toimivat tunnistuskeinona. 2001 Xantian valmistus päättyy seuraajamalli Citroën C5:n tullessa markkinoille
Kaikkialla tuntuu korostetumpi jämäkkyyden tuntu. Pökköä pesään Xantiaa on kuitenkin turha syyttää laiskanpulskeasta sohvamaisuudesta. Suomessa myynnissä olleessa 2.3-litraisessa moottorivaihtoehdossa 4WS-ohjaus oli tarjolla, mutta muuttuva venttilinohjaus VTEC kuului vain 2.2-litraiseen versioon, ja tällöin koneja löytyi jo 185. taan pidempi. Paksummasta tavarasta BX:ään verrattuna Xantia on huomattavasti 1990-lukuisempi, siitä ei pääse mihinkään. Ainakin teoreettisesti sähkötoiminen nelipyöräohjaus on myös vanhempaa mekaanista vähemmän arka jumittumaan 20 vuoden kuonan ja ruosteen kerryttyä alustaan. Vaikka jo perinteinen kaasunestejousitus on varsin edistynyt, Activan myötä pakettiin tulee vieläkin lisää palloja, jotka tietokoneavusteisesti kumoavat kaarteissa kallistumisen. Totutusti myös ruostepaikkojen tarkastus on Preluden kohdalla peruskauraa, ja ensimmäisenä ruostepeikko iskee takapyörän kaariin ja helmoihin. Edeltäjä BX:ään verrattuna Xantia on huomattavasti 1990-lukuisempi, siitä ei pääse mihinkään. Näistä lähimmäksi pitkäkeulaista ja lyhytperäistä maaliaan osui Bertone, jonka ehdotus sisustuksenkin peruslinjoiksi hyväksyttiin miltei sellaisenaan. Varsinkaan kun tarkastelun alle ottaa Break-nimeä kantaneen farmariversion, joka on Berline-viistoperää reippaasti takapuoles- TOINEN VAIHTOEHTO HONDA PRELUDE 2.3I 4WS Valmistusvuodet 1992–1996 Teho 160 hevosvoimaa Suorituskyky 0–100 km/h 8 sek, huippunopeus 213 km/h Hinta uutena 299 500 mk Avain Xantia Activaan on sen aktiivijousitus, se nimenomainen koukku, joka tuo kaupoille juuri sellaisesta autosta. Kumpikin moottori oli saatavana pisimmälle vietyyn Xantia-versioon, aktiivijousitettuun erikoismalli Activaan. Xantian vertaaminen vaihtoehtona esimerkiksi sisarmalli Peugeot 406:een ontuu, sillä 406:sta ei samalla tavalla teknisesti mielenkiintoista mallia ollut saatavana, ja vain Pininfarinan kynäilemä 406 Coupé kääntää katseet. Taka-akseli oli ZX:ssä testattu passiivisesti ohjaava ratkaisu, ja tämäntyyppinen löysi sittemmin tiensä myös XM:ään. Hondan ajatus sähäkämmästä ajettavuudesta toi takapyörät mukaan ohjaukseen, ja samaan aikaan Citroën tahtoi hallita kallistelua täydel- lisesti. Oleellinen ero oli tietysti oikeaoppinen kaasunestejousitus, ja erityinen meriitti se, että Xantian jousitus oli viimeinen laatuaan, jossa jarrut ja ohjaus olivat jousituksen kanssa samassa piirissä. Ja siinä missä BX jakoi osaltaan tiettyjä pohjalevyn rakenteita ja moottoreita myöhemmän 1987 esitellyn Peugeot 405:n kanssa, aseteltiin Xantia-nimen saanut ja vuonna 1993 esittelyvalmiiksi saatu Projekti X pitkälti tulevan 406:n pohjille. 4WS:n toiminnan tarkastaminen on varsin yksinkertaista, ja mittariston merkkivalon ja pyörien liikkeen tarkkailun avulla käytetystä yksilöstä pääsee helposti jyvälle. Toisella puolella näkyy kaasunestejousituksen LHM-säiliö, etummaiset jousipallot ovat konehuoneen takanurkissa.. Tähän kuului muun muassa matkustajan eteen sijoitettu ”kauhukahva”, joka myöhemmissä malleissa häivytettiin matkustajan airbagin tieltä. Kaikkialla tuntuu korostetumpi jämäkkyyden tuntu, kuin auto olisi tehty paksummasta pellistä. Tuleva klassikko Citroen Xantia lutoimisto sekä tuttu Bertone. Auto oli myös viimeinen LHMnestettä käyttänyt uusi Citroën; myöhemmissä neste vaihtui uudempaan LDS:ään. Kenties koripajan onneksi, sillä lasikuitukoppakattoinen BX Van on nätti vain niille, jotka hyödyntävät sen kuljetuskapasiteettia. Lopputulos tuntuu jännältä, samaan aikaan luonnottomalta ja luonnolliselta: lataa Xantia vaikka mootto88 07/14 KURKISTUS pellin alle on virkistävää niille, joita muovikatteet tylsistyttävät. Siitä pitävät huolen kaksi moottorivaihtoehtoa, joiden kaltaisia ei BX:ään koskaan saatu: kaksilitrainen bensaturbo TCT ja kolmen litran V6. Syyttääpä sitten turvarakenteita tai 406-genetiikkaa, mutta BX:ssä huokuvaa keveyttä ei Xantiasta hevin löydä. Farmari-Xantiakin tosin vastaanottaa huonekaluja suuremmin temppuilematta. Siispä Xantian aikalaisista käy parhaiten päinsä nostaa esille 1990-luvun alkupuoliskon Honda Prelude, joka sekin on viekoittelevan näköinen kaksiovinen sportti, mutta jonka alustasta löytyy myös erikoisuutta: aikaisemmissa korimalleissa mekaanisesti toiminut nelipyöräohjaus oli nyt sähköohjattu. Voimakkaasti taaksepäin kallistettu neloskone lepää varsin takana, ja ahtoputki sekä ilmanputsarin boksi jakavat moottoritilan kahtia. Farmarikorin valmistus muuten ulkoistettiin nimekkäälle koripaja Heuliezille, ja yhdessä suhteessa Heuliez pääsi Bertonea vähemmällä: Xantia-farmarista ei koskaan Suomessa tehty korkeakattoista pakettiversiota toisin kuin BX:stä – lainsäädäntö oli tuolloin jo muuttunut
Tarkasta järjestelmän toiminta joka asennossa ennen ostoa. 07/14 89. Alkupään Xantioiden käynnistyksenesto on toteutettu keskikonsolin PIN-koodipaneelilla, jonka viat voivat tehdä moottorin ohjausyksiköstä kerralla paperipainon. Järjestelmän pääpaineenvaraajan viat mahdollisia, jolloin auto laahaa jompaakumpaa päätä maassa. Mittariston Controlé Citroën -teksti virkistää muutoin harmaata näkymää; nopeusmittarivikoja ilmenee toisinaan. Kytkinviat yleisiä, vaijeritkin napsuvat. Myös nahkasisustusta näkee monissa Activa-versioissa. Kangas on tukevampaa. KANGASPENKKIEN sivut ovat useissa Xantia-malleissa alcantaraa. Pohja vähemmän ruosteherkkä, samoin ovet. KORI Xantian koriin liittyy kaksi erityisen oleellista Akilleen kantapäätä. Jousituksen putkia joutuu vuotojen takia uusimaan. Jousituksen säätövipu löytyy tutusta paikasta penkkien välistä. Siispä samat vinkit pätevät: talvella on naamapahvin käyttö viisasta, ettei huohotin jäädy. SISUSTA Alcantara-sisustus voi kulua puhki kuljettajan istuimen sivusta, samoin luksusmallien nahka. ALUSTA Xantian kaasunestejousituksen pallot maksavat muutaman kympin, ja niiden vaihto käy kotikonstein. Toinen ruostekohta on kuljettajan puoleisen takapyörän yläpuolelle kertyvän moskan mädättämä takakylki. Kun ruosteen näkee tulevan läpi, on sisäpuolella jo ties mitä. Useimmiten ruoste syö kotelon takaosan puhki, ja tämän näkee parhaiten takaoven alla paistavasta saumasta, kun avaa oven. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! TEKNIIKKA Moottorit ovat kautta linjan suoraan Peugeot 406:sta. Ensimmäinen on helmakotelo: kosteuden kertyessä koteloon alkaa tapahtua. Mittariston kontaktivian takia viisari jää matamaan noin kuuteenkymppiin, ja kevyt napautus kojelaudan pintaan herättää nopeusmittarin näyttämään taas oikeaa lukemaa
Nitinättömyys tulee yllätyksenä; häiriöäänet loistavat poissaolollaan. Perusmalleista maksetaan satasia, VSX:t voivat pyöriä noin tonnissa, Activan voi löytää puolellatoista tonnilla. Myös tuontia sopii harkita: esimerkiksi Ruotsissa Activoita on Suomea paremmin tarjolla. Mitalin kääntöpuolena on toki sitten korjausten järkevyys: jos olet satsannut jopa huikeat viisisataa euroa melko siistin Xantian hankkimiseen, ja jotakin jokapäiväiselle toiminnalle oleellista paukahtaa, aiotko säilyttää ja korjata auton vai lähettää sen autuaammille metsästysmaille. Näistä ei yksinkertaisesti ole tarpeen maksaa kovinkaan paljoa. Eikä se kukaties ole samalla kertaa viimeinen. Maantiellä Xantia on kuin hyvätapainen juhta. Ensimmäinen Citroënisi voi aivan hyvin olla pienellä budjetilla hankittu Xantia. Turbo CT:n 147 hevosvoimaa eivät ole mitenkään erityisen paljon, mutta murisevassa kuutosessa tehoa on jo 204 hevosta. riradan mutkaan ja suorassa pysyy. Valikoi tarkkaan, pidä pää kylmänä ja kasta varpaasi siihen, mitä moni autoharrastajatuttava voi pitää liemeen joutumisena. Mikäli sisustaa ensi alkuun pitää tylsänä ja varman päälle pelattuna, voi sen huomata myöhemmin vähintään kohtuullisen hyvin toteutetuksi. Houkutus on varmasti melkomoinen, mutta silloin kyseisen Xantian kohtalona ei ole enää olla tuleva klassikko vaan tuleva kierrätysmateriaali. Activa koettuna moottoriradalla on jotakin hämmästyttävää: kallistelematon turboauto suoriutuu mäistä ja kaarteista eleettömästi. Penkit eivät ole mitenkään ihmeelliset, mutta muutoin pitkät ajosuoritteet taittuvat kiltisti. Tuleva klassikko Citroen Xantia SIVULTA päin tarkasteltuna Xantia on viistoperäisenä jännittävämmän näköinen, ja auringonvalossa juttumme Activamallin Rouge d’Enfer-metalliväri pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Activa koettuna Ahveniston moottoriradalla on jotakin hämmästyttävää: turboauto kapuaa mäet nöyrästi, ja vaikkei ajolinjoja suuremmin taitaisi, eleetön kallistelemattomuus antaa illuusion taitavammastakin kuljettajasta. 90 07/14. Mitä ajettavuuteen tulee, on se mielestäni varsin onnistunut kummallakin tärkeällä saralla – sekä pitkää matkaa jurrutettaessa että pieniä mutkateitä paiskottaessa. Harrasteyhteisö on Suomessa vakaa, varaosia on saatavilla, kaasunestejousituksen pallot eivät ole kalliita, ja moottoritekniikka on konsernin laajuista. Mikäli auton mukana tulee tarpeeksi uskottavaa dokumentaatiota esimerkiksi jousitusjärjestelmän säännöllisestä huollosta, on houkutus asiallisen Xantian rattiin käymiseen kova – ja Activan hankkiva saa alleen jotakin 1990-luvun autoksi todella erikoista. Activan alapuolella oli pykälää yksinkertaisemmalla mutta perusmallia älykkäämmällä Hydractive II -jousituksella varustettu VSX, jonka moottoriksi sai kahden litran koneen 16-venttiilisenä ja ensimmäisinä vuosina 155-hevosvoimaisena. Lompakon mukaan Ja kuten niin monen ranskalaisvalmisteisen auton kohdalla, on Xantiassa parasta hinta. V6:t eivät ole yleisiä, mutta sellaisenkin saa reilulla kahdella tuhannella ja siitä ylöspäin. Loppujen lopuksi Xantian oikeutus tulee uudempaa mallistoa katsomalla. 16 venttiilin turvin ohi pääsee kohtuullisen ripeästi perusmallillakin, ja manuaalivaihteisto tuntuu miellyttävältä käyttää; automaatti on sellaista ajaneilta tuttavilta saanut kehuja myöhempien mallien laatikkoon nähden. Pienemmillä mutkaisilla tieosuuksilla Xantia on hereillä, ja epätasaisillakin tienpinnoilla sitä käskee erittäin mielellään. Tässä voitaneen vetää vertailukohtia esimerkiksi saman tehoiseen ja samalla voimanlähteellä varustettuun Peugeot 405 Mi16:een, jonka nimi on VSX-Xantiaa huomattavasti tunnetumpi. Myöhemmät C5-mallit ovat omissa tasapaksuuden sfääreissään, mutta alkupään Xantiat ovat jo yli 20-vuotiaita autoja, joiden samankaltaisuus XM:ään nähden on selkeämpi
Kirjoittajat Riitta Kastemaa, Pekka Kastemaa, Tom Rönnberg 280 sivua, til.nro S133 suos.hinta 30,50 Moottoripyörät Merkkien ja mallien kavalkadi 1900-luvun alusta alkaen. (09) 774 2810, www.alfamer.fi a j a a k s u k s o v e H usein e joutui FSO Poll t u eesn ih n a a erkkejä kasti kis u im ti s e ta ä s s e s s ä si. 1950•1960•1970 144 sivua, til.nro S262 suos.hinta 35,20 1951•1961•1971 144 sivua, til.nro S272 suos.hinta 35,20 1952•1962•1972 144 sivua, til.nro S292 suos.hinta 35,20 1953•1963•1973 144 sivua, til.nro S312 suos.hinta 35,80 Harrastuksena museoajoneuvo Tuhti tietopaketti veteraaniajoneuvojen maailmasta. Liikenteessä et ole yksin Tietoa erilaisista liikkumismuodoista ja ohjeita turvalliseen liikkumiseen. Tilaa verkkokaupasta tai soita (09) 774 2810! Alfamer / Tarusto Oy Kaisaniemenkatu 13, 00100 Helsinki Puh. Kirjoittaja Carsten Heil 352 sivua, sivukoko 160 x 200 mm til.nro S324, suos.hinta 29,50 Ford Cortina Koko valikoimamme verkkokaupassamme www.alfamer.fi. Kirjoittajat Olli J. Ojanen ja Jussi Muotiala 176 sivua, til.nro S114 suos.hinta 30,20 1954•1964•1974 144 sivua, til.nro S332 suos.hinta 33,50 Kun otetaan edullisen perheauton kevyt kori ja varustellaan se vauhdikkaampaan menoon, saattaa lopputulos olla jotain hyvin mielenkiintoista. n statuk mioiduk e ’87 ole jääm FSO Poedllullisimman lava-auteton jälkipolville ei juusriilö ansaitsee tulla huo a yk n, jo S uo m en käy ttöö nnostam ttömään orgin ku jb re F i s säälimä i Jus in vuoks ta. Uusin Aikamatka käsittelee vuosia 1954, 1964 ja 1974. Kirjoittaja Juha Vartiainen 208 sivua, til.nro S317 suos.hinta 36,50 Veteraanimopedit ”Klassisen” kauden mopedikaluston esittely ja neuvoja mopojen kunnostukseen. Senk 07/14 91. Kovaan menoon Nostalginen vuosikirja -sarjasta on nyt ilmestynyt viisi osaa. Kirjoittaja Jukka Vesterinen. ALFAMERIN nostalgia- ja tekniikkakirjoja Klassikot 08/14 ilmestyy 20.11.2014 Seuraavassa numerossa: Kiireellä häihin Toyota Corolla Sprinter ’70 Vuosia aiemmin hankittu ja pitkiä aikoja pysähdyksissäkin ollut Corolla Sprinterin kunnostus sai vauhtia, kun pienestä coupésta oli määrä tulla omistajapariskunnan hääauto. Kirjoittaja Erkki Vanhanen 264 sivua, til.nro S322 suos.hinta 34,50 Auton korikorjaus Ohjeita auton korin korjaamiseen ja parantamiseen
RUOTSIN RAASERI Volvo 142 GT ’69 07/14 AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 07/14 • Hinta 8,50 € Tommi Wellingin Ford Anglia Estate Deluxe ´67 368480-1407 • PAL VKO 2014-47 6 414883 684808 14007 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND Fiat 130 ’75 • Ford Anglia Estate Deluxe ’67 • Neckar Jagst 770 ’64 • Volkswagen 1303S Big ’74 • Volvo 142 GT ’69 • Volvo 300 -sarja Kesäfarkku Rapeat Ruotsin kummajaiset ranskikset Naapurimaan unohdetut automerkit Mainettaan isompi Fiat 130 Berlina ´75 Persoonallisemmat metsäautolöydöt Vauhtivehkeet Vaasassa Abarth & Motorsport -näyttely Tuleva klassikko Sporttipeli joka ei kallistele