Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. MY YTÄ VÄN Ä VU OKR ATT AVA NA Käy öja vara sto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. SE ENSIMM ÄINEN AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 07/15 • Hinta 8,90€ Brittiautokauppiaan ’65 Triumph Herald Tien päällä Vantaa-Nordkapp-Nürburgring parin tonnin urheiluautolla Tuleva klassikko Merkillisen näköinen mulkosilmä-Ford Palakatto Katsauksessa melkein oikeat avoautot Renault 21 Turbo, Bohse Euro-Star + Ford Escort XR3i Räpeltämätön SPORTTI Kolme kasariautoa Toyota Celica LT ´71 MY YTÄ VÄN Ä VU OKR ATT AVA NA Käy öja vara sto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. 07 /1 5 36 84 80 -1 50 7 • PA L VK O 20 15 -4 8 6 41 48 83 68 48 08 15 00 7 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D Bo hs e Eu roSta r ’88 • Fo rd Es cor t XR 3i ’88 • M erc ed esBe nz 23 E ’82 • Re na ult 21 Tu rbo ’88 • Sa ab 99 LE A ’74 • To yo ta Ce lica LT ’71 • Triu m ph He rald 12 00 ’65. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m 2 kokonaisuuksiin. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m 2 kokonaisuuksiin. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet
200 museota. Museokortti.fi Yksi vuosi. 91 Seuraavassa numerossa: Klassikot 08/15 ilmestyy 26.11.2015. /kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. nu m er o • 5/2 01 5 Suomen Historia 5/2015 Hinta 8,90€ MAAMME PUOLUSTAJAT URHEILU Partioradistin sotaretket Työväen olympialaiset ja sotainvalidien kisat Sirkusvi ihteen värikkää t vaiheet Hienovaraista ulkopolitiikkaa Muotikenkiä puusta ja paperista Kiertävät tähdet SUOMALAISEN PARHAAT PULA-AIKA Laila Kinnunen – laulajan taival HENKILÖKUVA määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalah jaksi upea metalline n Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Lehden löydät myös Lehtipiste istä kautta maan! 44 90 8 numeroa + avaimenperä ovh. Tutustuimme aiheeseen alle 8000 kilometriä ajetun yksilön koeajolla. M utt a ky llä sit ä m on ta ke rta a on nis tu ttii n.“ 6 414888 002355 1 5 5 80 02 35 -1 50 5 PAL VKO 2015-50 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi 54 eurolla treenaat kehoasi kuukauden kuntosalilla tai 12 kuukautta aivojasi museoissa. 64,90€ Tutustumistarjous! Pelastava tekijä Fiat Uno 60S ´89 Italialaisvalmistajan menestystuote alkaa olla harrasteiässä. 54€. 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “K un ei oll ut ra ha a nii n pit i hii piä te lta n re un an alt a sis äll e. Ei se oll ut he lp po a, ku n va ht i oli jo ka ky m m en en m etr in pä äss ä. Nuoruusmuistoja Opel GT ’70 Petteri Rautio ei onnistunut hankkimaan juuri sitä GT-Opelia, joka heidän perheessä oli 80-luvulla, mutta parikymmentä vuotta sitten Ruotsista Suomeen tuotu yksilö täyttää paikan komeasti. 69 90 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.. Takaisin perusasioihin Datsun 100A ’74 Kahdeksankymmentäluvun puolivälissä niin Jarno Pietilän isällä kuin mummollakin oli ajokkina Datsun 100A, joten ei ihme että aikuisiässä Jarnonkin piti hankkia oma pikku-Datsun. MUSEOKORTTI AIVOT OVAT LIHAS Su om en H ist or ia n 5. Osta Museokortti museosta tai verkosta, vaikka heti
Kiusaus raaputtaa uudesta autosta kaikki mainokset olemattomiin on suuri, mutta näin 30 vuoden jälkeen tällaisessa auringonpaahtamassakin lätkässä on oma nostalgiansa, varsinkin kun itse autoliikkeiden rakennuksetkin muuttuvat aikanaan betonimurskeeksi vaikka sieltä myyty auto säilyisikin uudenveroisena tai se sellaiseksi kunnostettaisiin. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. ”Niin, niin, mutta mikä merkki ja malli?” kuului kaverin jatkokysymys. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Antti Kautonen Toimittaja TILAAJAPALVELU Puh. Tähän numeroon haalimme kolme erikoista kasariautoa. Kaksi niistä on edellä kuvailtuja sportteja ja kolmas taas on paitsi auto, myös liikkuva muisto viimeiseltä aikakaudelta, jolloin oli vielä mahdollista toteuttaa unelmansa ja pystyttää oma autotehdas. Ei varmaan mene kauaakaan, kun 90-luvun laitteiden muodot alkavat vetää puoleensa. Silloin aikanaan kaikki autot näyttivät olevan kuin yhdestä puusta veistettyjä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Aiemmin ei ollut tullut mieleen, että joku voisi nähdä ’89-mallisen auton ”vanhana”. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Sellainen onkin monen firman viimeinen jälkipolville jäävä viesti, ellei itse myytyjä autoja lasketa. Nyt tuo kulmikas muotokieli näyttää merkillisellä tavalla tyylikkäältä. Ja ne kulmikkaista perheautoista väännetyt sporttimallit, ne vasta hienoja ovatkin. Ei ainakaan liikenteessä. ILMOITUKSET Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Vaelluksen takaisin liikkeen pihaan voi tehdä vilkaisten tarraa, joka vie ajatukset sinne kiiltävään rivistöön, josta uudenkarhea ajokki aikoinaan asiakkaalle lähti. COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. Eipä tuosta mennyt kuin muutama vuosi, kun A-Corsa alkoi näyttää jo omaan silmäänkin harrasteikäiseltä ja onhan niitä saanut museokilpienkin väliin jo jonkin aikaa. Toisaalta, missäpä pääkaupunkiseudulla kasvanut nuori autoharrastaja olisi sellaisen kohdannut. Romuttamolta haetun lasin alalaidassa komeilee aikaa sitten toiseen yritykseen sulautetun myyjäliikkeen kauhtunut tarra. Tai onhan sen vuosikymmenen vehkeissä jo useampi, mitä on tullut harkittua omaan virkistyskäyttöön. Tai pikemminkin sahatuilta, sen verran vähän kurveja niissä peleissä oli edellisiin vuosikymmeniin verrattuna. MATERIAALI Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Mutta takaisin 80-luvulle. Avasin oven ja sytytin valot, jolloin kaveri innostui heti näkemästään: ”Aa, hieno klassikko!” Vastasin, että juu, mutta sitten huomasin, että hän katsoo Opel Corsaa eikä taaempana olevia autoja. ”Kakkoskorin Ford Escorteja”, vastasin jo hiukan hämilläni. Jos sellainen taas on tallessa, ei alkuperäiselle tule koskaan käymään kuinkaan. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Meniina Wik, Tero Björklund, Thomas Backman, Sari Mantila POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi KÄYNTIOSOITE Klassikot Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Tekijältä: Takalasitarran taikaa Ostin hiljattain harrasteautoon parinkympin hintaisen takaikkunalasin vähän kuin halpana vakuutuksena: ajattelin ettei uutta löydy, jos takalasi joskus muruiksi menee. 3 07/15. Pääkirjoitus 80-luvun herkkuja J oitakin vuosia sitten juuri ajokortin saanut tuttavani tarvitsi omaan projektiinsa osia, joita sitten lähdimme tallilta hakemaan. Hieman se hymyilytti eipä ollut ennen tuota päivää tullut mieleenikään, että joku voisi nähdä ’89-vuosimallisen vehkeen ”vanhana autona”. Vinkkasin, että nuo taaemmat ovat oikeita klassikoita. ”Fryhmän ralliautoja”, vastasin. Kaveri katseli, että hienoja pelejä, mitä ne ovat
Triumphin ropaaminen johti lopulta yrittäjän tielle, ja sillä tiellä mies ja auto ovat edelleen. 54 Poistetut AJONEUVOT 12 Mercedes-Benz 230 E ’82 Edellisessä numerossa ajetun Mercedes-Benz W124:n aiemman omistajan käsien kautta kulki myös tämä vähänajettu W123. 32 Bohse Euro-Star ’88 Ladasta Länsi-Saksassa jalostettu lujitemuovikorinen avoauto on varsin erikoinen paketti. 20 Ford Escort XR3i ’88 ”Tuntuu että yhdeksän kymmenestä nauraa kun näkee auton liikenteessä” 4 07/15. 26 Renault 21 Turbo ’88 Kantikas, Suomessa harvinainen sedan-Renault kulkee voimakkaan turbomoottorin voimin. 32 Bohse Euro-Star ’88 s. 64 Urheiluautot Vanajanlinnassa Vanajanlinnan tapahtuman teema oli ”B-ryhmän kultaiset vuodet”, mutta olipa alueella muutakin nähtävää. 26 Renault 21 Turbo ’88 s. 14 Triumph Herald 1200 ´65 Erik Stenström sai ensimmäisen autonsa vuonna 1978. 12 Mercedes-Benz 230 E ’82 s. Ylöjärveläisellä Ville Koskenniemellä ehjä sellainen on. s. 20 Ford Escort XR3i ’88 XR3i-mallin Escort on kasariklassikko, ja alkuperäiskuntoisen sellaisen löytäminen voi olla jo vaikeaa. 44 Saab 99 LEA ’74 s. Tässä numerossa s. 44 Saab 99 LEA ’74 LEA-mallin kotimainen Saab oli Mika Viita-ahon 40-vuotislahja itselleen. TAPAHTUMAT 62 Fiat 600:n synttärit Kuussatanen Fiat on automallina 60-vuotias, ja sen kunniaksi Vaasan Autoja Moottorimuseolla järjestettiin teeman mukaiset synttärijuhlat. 38 Toyota Celica LT ’71 s. 14 Triumph Herald 1200 ´65 s. 38 Toyota Celica LT ’71 Sininen japsisportti on selviytynyt läpi vuosikymmenien alkuperäisessä asussaan
79 Klassikkomarkkinat Harrastekaluston kierrätystä vanhaan malliin. 72 MX-5:llä Norjasta Saksaan s. 70 Kaanaan Kahinat Speedway-radalla järjestetyssä ajotapahtumassa on menoa ja meininkiä hurjapäille. Targakatto yhdisti vapauden tunteen ja turvallisuuden. 54 Poistetut Metsään unohdettuja ajoneuvoja ja muuta mielenkiintoista. 84 Simson-mopedilla napapiirille Helsinkiläinen Konetuote Oy maahantoi Simson-mopedia 1950-luvulla. 72 MX-5:llä Norjasta Saksaan Mazda-roadsterilla Nordkappista vuoristomaisemien halki aina Nürburgringille: kesäreissulla riitti pituutta. 86 Tuleva klassikko 66 Rauta ja Petrooli Konetapahtuma Raudan ja Petroolin harrasteparkissa riitti ihasteltavaa koneiden lisäksi autoista kiinnostuneille. 64 Urheiluautot Vanajanlinnassa s. Kestävyyden osoituksena ajopelillä hurautettiin pitkälle pohjoiseen. s. 68 Kulman Pentin Piknikki Urjalassa järjestettävään kirjallisuustapahtuma Pentinkulman Päiviin kuuluu myös klassikkoautokokoontuminen. 66 Rauta ja Petrooli MELKEIN kuin oikea avomalli. 86 Tuleva Klassikko 1990-lukuinen Ford Scorpio jäi takavetoisen malliston viimeiseksi edustajaksi. s. 78 Marginaalista Kaunislinjaista Siata Dainaa valmistettiin vain kymmeniä kappaleita. 58 Mersulla Mänttään s. ARTIKKELIT 50 Targa-katot Umpiauton mukavuus ja avoautoilun vapaus: katon voi toteuttaa myös näin. 5 07/15. 58 Mersulla Mänttään Viehkeä valkoinen coupe-Mercedes soveltui hienosti Keski-Suomen kierrokseen. 62 Fiat 600:n synttärit s. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä. 82 Klassikkoesine Suussasulava Sisu-pastilli pitää pintansa vuodesta toiseen. 78 Marginaalista s. 84 Simsonmopedilla napapiirille s
Ensi vuoden näyttely pidetään viikko vapun jälkeen, eli 7.–8.5.2016, ja sen teemaksi on valikoitunut ”Sorateiden virtuoosit”. G40mallin lisäksi ysäri-Polosta sai montaakin eri erikoisvarusteltua versiota, esimerkkinä vaikkapa rockyhtye Genesiksen mukaan tyyliltelty violetti Polo Genesis. Volkswagenin pieni arkiauto Polo täyttää pyöreät 40 vuotta. Lokakuun alusta voimaan astuneiden uusien määräysten myötä tiettyjä helpotuksia on saatu, sillä esimerkiksi moottorimuutosten jälkeen Euro2-päästötasoiselle autolle ei tarvitse enää suorittaa kallista päästötestiä, vaan käynti katsastuskonttorilla riittää. Ralliautoja eri vuosikymmeniltä on siis varmasti odotettavissa, mutta suomalaiskansallista sepeliä on raapinut moni muunkinlainen ajopeli. Pitkälti samantyylinen, mutta hieman isommissa raameissa oleva kakkoskorimalli, eli 86C esiteltiin vuonna 1981. Alun alkaen Audin mallista kehitetty pikku-VW porskutti ensimmäiset parikymmentä vuotta miltei muuttumattomana. Eräs säästöprototyyppi puolestaan kulki kaksisylinterisellä, remmiahdetulla moottorilla. Teknisesti Polo 86C:ta kyettiin käyttämään monenakin eri kokeiluversiona, sillä siitä sai sekä varhaisella startstop-mekanismilla varustettua säästömalli Formel E:tä, että Gmallisella ahtimella ryyditettyä G40-tehomallia. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 40-vuotias Polo CMS 2016 TEKEE TULOAAN Klassikkoajokit alkavat tältä ajokaudelta hiipiä talvisäilytykseen, mutta on syytä muistaa yksi parhaista syistä ottaa ne taas keväällä esille: toukokuinen Classic Motorshow Lahdessa. Sama peruskori jatkoi elämäänsä vielä pitkälle 1990-luvulle asti, sillä 2F-version Polo oli uusitusta keulasta ja perästä sekä kojelaudasta huolimatta selkeästi samaa linjaa. Myös vaihtoehtoisia polttoaineita on jatkossa helpompi ottaa käyttöön. 6 07/15. TRAFIN UUDET MÄÄRÄYKSET Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi on julkistanut muutoksia autojen rakentamiseen liittyviin säädöksiin. 20 vuoden jälkeen perus-Polo lähetettiin historian hyllylle, ja korvattiin kokonaan uudella, kolmoskorin Golfista suuntaa ottaneella Pololla. Mallipaletti monipuolistui hieman, sillä nyt vaihtoehtona oli myös kolmiovinen pikkufarmari, jonka perä oli käytännössä täysin pysty – siksipä kyseistä koppaa kutsutaan myös ”Steilheck”nimellä. Täysin tylsäksi ei tätäkään versiota voine haukkua, sillä siitä tarjottiin hillitöntä, neljässä väriyhdistelmässä myytyä Polo Harlekin -mallia, jollainen on esitelty numerossa 2/13. ”Poikkeuslupamenettelyä kehitetään ottamalla alan järjestötoimintaa mukaan.” V olkswagen Polon ensimmäinen korimalli esiteltiin vuonna 1975. Sedanversiota myytiin joillakin markkinoilla nimellä Polo Classic, kun taas vaikkapa Saksassa Derby-nimi jatkoi ensimmåisten vuosien ajan listoilla. Tästä sukupolvesta tuotiin parin vuoden päästä tarjolle porrasperäinen Derbyversio, jonka linjat pohjautuivat suunniteltuun pieneen sedanAudiin, josta ei kuitenkaan koskaan tehty tuotantomallia. Pohjimmiltaan ykkös-Polo oli sisarmerkki Audin 50-malli, mutta edullisemmin hinnoiteltu. Se, mitä kaikkea Lahteen kevääksi roudataan, selviää paikan päällä. Trafin Otto Lahti kertoo yhteistyön autoharrastajajärjestöjen kanssa kehittyvän pidemmälle. 1990-lukuisen Euro2-normin mukaisia autoja kohdellaan myös tästedes kuin varhaisempia eli eivähäpäästöisiä autoja, joten moni aiempi turbotusprojekti saa vihdoin valoa tunnelin päähän. Vuosikymmenen taitteessa 86-korinen Polo koki pienen päivityksen viimeisiksi valmistusvuosikseen, jolloin etusäleikkö muuttui ulkonevammaksi, ja Derbyn ajovalot vaihdettiin kantikkaisiin. Harlekinin ostaja sai Polonsa sekoitetuilla väreillä, sillä ovi saattoi olla punainen, takaovi keltainen, takaluukku vihreä ja niin poispäin
• 7. • 9. James Deanilla oli Porschensa, ja saman merkkinen auto löytyi myös rocklegenda Janis Joplinilta. • 30. Käytettynä ostettu, vuoden 1964 mallinen 356C 1600 Cabriolet tuli tehtaalta Oyster White -värissä, mutta perusvalkoinen ei uudelle omistajalle riittänyt. marraskuuta: Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan ja Neuvostoliiton päämies Mihail Gorbatsov tapaavat Genevessä ensimmäistä kertaa. marraskuuta: Microsoft-käyttöjärjestelmä Windowsin ensimmäinen versio 1.0 julkaistaan. M oneen manan majoille menneeseen kuuluisuuteen yhdistyy vahvasti jokin tietty autoyksilö. Nykyinen maalipinta on 1990-luvun peruja, ja autoa on kunnostettu monesti vuosien varrella. Ei liene ihme, jos siitä vasaroidaan kassaan isohko summa. lokakuuta: matkustaja-alus Achille Lauro kaapataan Välimerellä. Kyseessä on Fiat 600:n Serbian Kragujevacissa valmistettu lisenssimalli, jota kasattiin siellä lokakuusta 1955 lähtien. AUTORUNOJA Suomussalmelainen Risto Kormilainen on kirjoittanut autorunoihin keskittyvän Ei oo Ladan voittanutta -teoksen, joka on saatavilla esimerkiksi Väylä-kustantamolta. kirja, ja siinä on aimo annos ajamisen ja autokulttuurin nostalgiaa. Koristelu on tehty useampaan otteeseen, sillä aikaisessa vaiheessa auto varastettiin Janisilta ja maalattiin vaivihkaa harmaaksi, jonka jälkeen kaikki täytyi tehdä uudelleen. marraskuuta: 22-vuotiaasta Garry Kasparovista tulee kaikkien aikojen nuorin kansainvälinen shakkimestari, voitettuaan Anatoli Karpovin. LOKA-MARRASKUU 1985 • 3.–7. • 13. JANISIN PORSCHE Kuuluisa, psykedeelisesti maalattu rock-klassikkoauto huutokaupataan joulukuussa New Yorkissa. • 19. Nimestä huolimatta moni muukin merkki saa kirjassa osansa – siispä Lada-fanikin pääsee kirjan parissa hekottamaan. lokakuuta: avaruussukkula Atlantis suorittaa ensilentonsa. joulukuuta. • 20. Mutta siinä missä Dean tyytyi koristelemaan oman avo-Porschensa vain kilpanumerolla ja ”Little Bastard” -lempinimellä, satsasi Joplin uuteen maalipintaan huomattavasti näyttävämmin. 7 07/15. • Zastava 750:n tuotanto päättyy marraskuun 18. marraskuuta: Lassi ja Leevi -sarjakuva (Calvin & Hobbes) julkaistaan ensimmäistä kertaa sanomalehdessä. Vuosikaudet Joplinin perheellä ollut, ja Cleveland Rock ’n’ Roll Hall of Fame -museossa näytillä ollut Porsche menee RM Sotheby’sin huutokauppaan 10. Humoristinen teos on Kormilaisen 40. päivään mennessä. Ajokissa oli kaappariovet vielä vuoteen 1969 asti. lokakuuta: Puolassa järjestetään ensimmäiset parlamenttivaalit vuoden 1980 jälkeen. Hieman samalla tavalla kuin John Lennon toimi oman Rolls-Roycensa kanssa, maalautti Janis Porschen tuttavallaan räikeän moniväriseen, surrealistiseen happokuosiin. Myös rättikatto on täytynyt vaihtaa vedenpitävään. Aikanaan Atlantis tekee 33 avaruuslentoa vuoteen 2011 mennessä. Zastava 750 oli hieman alkuperäis-Fiatia pidempi, ja sitä tarjottiin kahdella eri moottorivaihtoehdolla, joista pienempi 767 cm 3 moottori tuotti 25 hv, ja isompi 843 cm 3 vaihtoehto 30 hevosta. • 18. ”The History of the Universe” -nimeä kantaneen maalauksen loihti auton pintaan roudari David Richards. marraskuuta: Matti Nykänen valitaan vuoden urheilijaksi
Kaivosja laivanrakennuselinkeinojen tyrehtyessä koillis-Englannin työllisyys oli näivettynyt, ja japanilainen autotehdas otettiin avoimin käsin vastaan. Tällä hetkellä kasassa on miltei 9 000 peukutusta, joten hyvältä näyttää. Joulukuussa 1985 valmistuneessa tehtaassa käynnistettiin autotuotanto vuoden 1986 aikana, ja vuoteen 1988 mennessä tehtaalta rullasi 40 000 autoa vuodessa. Auton ikuistaminen virallisena Lego-sarjana onkin sellainen saavutus, mihin harva harrastaja kykenee. E räs ensimmäisistä IsoBritanniasta valmistetuista japanilaisautoista lienee ollut lehdessämmekin esitelty Triumph Acclaim, joka merkkiä ja pieniä eroja lukuunottamatta oli uskollinen alkuperäiselle Honda Ballade -pohjaratkaisulle. Euroopassa Bluebirdin korvasi aikanaan huomattavasti edistyneempi ja solakampi Primera, joka kantoikin Suomessa takalasitekstiä ”Eurooppalaisten uusi Nissan”. Lego-Cruiser tuotantoon. Tuolloin Bluebirdkin oli kokenut jo ilmettä uudistavan faceliftin, jolla se pärjäsi 1990-luvun puolelle. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 80 -lukuisesta Ferrarista lienee yksinkertaista suunnitella Legorakennussarja, mutta vielä palikkamaisempi on klassinen Toyota Land Cruiser. Australialaisen legoharrastaja Matthew Inmanin suunnittelema, 1 700 osasta koostuva Toyota saattaa muuttua viralliseksi Lego-rakennussarjaksi, jota varten se tarvitsee 10 000 fanin äänen Legon Ideas-nettisivustolla. Britti-Nissanit Japanilainen autonvalmistus Englannissa otti ensiaskeleitaan 30 vuotta sitten, Nissan Bluebirdin esittelyn aikoihin. Matthew valitsi 40-sarjalaisen Land Cruiserin oman projektinsa aiheeksi, sillä vastaavanlainen ajopeli oli miehen oma ensiajokki. 8 07/15. Japanilaisinahan Nissanit pitkälti myytiin Suomessa vielä 1980-luvun puolella, vaikka Euroopassa myydyistä ”Luupäistä” iso osa tuli Sunderlandin Tyne and Wearin kokoonpanotehtaalta pohjois-Englannista; vuosikymmenen loppupuolella vain farmarimalli oli japanilaista perua. Varsinainen omalla nimellään ja naamallaan esiintynyt ensimmäinen englantilaisvalmisteinen japanilainen oli kuitenkin syksyllä 1985 esitelty Nissan Bluebird, joka tuli suomalaisillekin hyvin tutuksi. Nykyiselläänkin tehdas on kovassa iskussa, ja Suomeen tuotavista malleista vaikkapa Qashqai, Juke ja Leaf ovat brittiläistä perua. Alkuperäinen japanilaisversio Auster ja Yhdysvaltain markkinoilla vastaava malli Stanza olivat jo muuttuneet seuraavan korimallin mukaisiksi. Saarella valmistettuja autoja suomalaisten Nissanit ovat siis olleet joka tapauksessa, tuotiin ne tänne Japanista tai vähän lähempääkin
2015 elokuvatrilogian näytökset. Päivästä muodostunee muutenkin maailmalla huomioimisen arvoinen, ja jokainen kulkevan DeLoreanin omistaja varmasti ulkoiluttaa tuolloin autoaan. Helsinkiläisissä elokuvateattereissa, Lasipalatsin Bio Rexissä sekä Orionissa järjestetään 21.10. Muistattehan Paluu tulevaisuuteen -elokuvatrilogian kakkososan. Jotkut Back to the Future -ennustukset ovat käyneet toteen, ja iso osa ei; lentävistä autoista ei ole muodustunut jonoja taivaalle, ja kengännauhatkin on vielä toistaiseksi sidottava itse ilman sähkötoimisia remmejä. Sen tapahtumat sijoittuivat lokakuuhun 2015. M oni elokuvasarjan fani on odottanut lokakuun 21. Mutta silti ilmassa on juhlan tuntua, sillä pr-tempauksena leffapäivämäärä on vailla vertoja. KUVAT: Mondo/Phantom City 9 07/15. Ensimmäinen, vuonna 1985 valmistunut osa näytetään Bio Rexissä kello 17 ja Orionissa kello 20:15; vuoteen 2015 sijoittuva kakkososa Bio Rexissä 19:15 ja Orionissa 22:30 ja viimeinen, Villiin länteen suuntaava kolmososa Bio Rexissä 21:30; Orionissa Paluu tulevaisuuteen III:tä ei näytetä. Laikka-avatun BMW 635CSi Cabrioletin ehtii myös vielä toteuttaa, mikäli sellainen sopii omaan budjettiin paremmin. päivää kuin kuuta nousevaa, sillä tuohon päivämäärään lentävä DeLorean DMC-12:een rakennettu aikakone matkusti vuoden 1989 elokuvassa
Pyöränkulmat säätyivät riippuen siitä, ajettiinko rauhallisesti, matka-ajoa vai rankemmin kurvaten. Lokakuu 1985: RX-7 FC esitellään Ropaamisen lisäksi palstaa ilahduttavalla 205:llä on myös ajettu: syyskuussa mittariin kelautui noin 1 300 kilometriä puhdasta matka-ajoa kaupunkiliikenteen lisäksi. Imatran rompetori, Imatra. Peugeotin parissa on nyt viihdytty jo 15 000 kilometrin ajan: matka 230 000 kilometristä 245 tuhanteen. Kuljettajan istuinverhoilussa alkaa ikä jo näkyä, joten syytä olisi ottaa penkki pöydälle ja paneutua verhoilun vaihtamiseen. Nelipyöräohjaus oli kovaa kamaa 1980-luvulla, ja RX-7 -malliin Mazda esitteli passiivisen DTSS -ohjauksen, eli Dynamic Tracking Suspension Systemin. Kun aiemmassa korimallissa tehoa oli satakunta hevosta, lähtivät 13B-moottorilla varustetun FC-korin lukemat 150 hevosvoimasta ylöspäin ja Turbo II -mallissa oli jopa napakat 215 hevosvoimaa. Sorateillä 205:llä oli mukava lasketella menemään, mutta taka-akselin aikeista oli parasta olla selvillä, niin innokkaasti perä teki itseään tykö kuulalaakerimaisella tienpinnalla. Niiden hinnat eivät ole vielä paukahtaneet kattoon asti, ja toisin kuin FD:n kanssa, ohjaus on useimmiten vasemmalla puolella. FC-mallisia RX-7-yksilöitä löytää vielä nykyisellään kohtuuhinnalla Saksasta. Japanilaismerkki Mazda on ollut viime vuosikymmeninä ainoa, joka on pitänyt wankelin liekkiä yllä, ja RX-8 -urheiluauton valmistus päättyi jo joitakin vuosia sitten. Muista malleista eroten FC oli saatavana myös tehdastekoisena avomallina. 17.–18.10. Mutta vuonna -85 luotto tähän vaihtoehtoiseen voimanlähteeseen oli suuri, ja Mazda esitteli seiskamallin kasarisukupolven, FC:n syksyllä. Lamavuosina debytoinutta FD:tä kun on laivattu Japanista Eurooppaan käytettynä. Kilpailijoista esimerkiksi Toyota Celica oli tarjolla vain jälkikäteen konvertoituna avokattona. Vetkun Loska-Ajo 2015 18.10. PÖSÖ JÄRVI-SUOMESSA TAPAHTUMAKALENTERI 17.10. Pysäköintiapua DTSS ei vaikkapa 626:n 4WS:n tapaan tarjonnut. Konepäivä, Vaasan Autoja Moottorimuseo 8.11. Kasimallia edeltävästä RX-7-sportista tuli wankelmoottorin synonyymi, sillä ainoastaan ylellisessä Cosmo-urheilucoupessa moottori piipahti 1990-lukuisessa tuotannossa RX-7-malliston ulkopuolella. Swap-Meet rompetori, Vermon ravirata, Helsinki 24.10. Stadin Pärtsäreitten rompetori, City-Marketin parkkihalli, Lohja 10 07/15. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta K iertomäntämoottori lienee tällä hetkellä jonkinlaisessa limbossa. Paljonkin Porsche 924:ää ja 944:ää muistuttava luukkulamppuinen sportti on monelle se aito ja oikea RX-7, sillä FC-korissa autoon tuli reippaasti edeltäjäkori SA/ FB:tä enemmän tehoa – kiitos turbon – mutta aivan yhtä monimutkaisissa ja epäluotettavissa sfääreissä ei oltu, kuin 1992-mallisen FD-7:n kanssa. Matka kävi länsirannikolta itään, sillä autolla koluttiin niin Kuopio kuin Savonlinnakin. Pielavedellä riitti aikaa pysähtyä presidentti Kekkosen syntymätorpalla, tarkalleen UKK:n 115-vuotissyntympäivänä
Päähenkilö Patrick Macneen esittämä John Steed hoiti ajohommansa näyttävällä tummanvihreällä Jaguarilla. ”H errasmiesagentti” -nimellä Suomessa näytetyn The Avengers -sarjan 1970-lukuisen version nimeksi tuli aikoinaan The New Avengers. Latolöytö-Jaguar Englantilaisesta agentti-TV-sarjasta tuttu Jaguar XJ-C on tulossa myyntiin hieman kunnostusta vaativana. Toimintasarjan jaksoissa leveä kori ja vanteet erottuivatkin varmasti tavallista Jaguaria paremmin. Nyt H&H Classics huutokauppaa auton lokakuussa, ja hinta-arvio on varsin kohtuulliset 10 000 puntaa – vaikka ruostepeikon kiinniottamisessa meneekin varmasti pidempi tovi kuin TV-sarjan pahisten. 11 07/15. Nykyisellään ”Chassis #2G 1008 Experimental Car – Project XJ36” -nimellä rekisteröity Jaguar on hieman nuhruinen ja ruosteinen. Vuonna 1973 valmistunut, korinumeroltaan 1008 oleva ja 5.3-litraisella V12-moottorilla kulkenut Jagge maalattiin ja koristeltiin Broadspeedin valmistamalla ratahenkisellä levikesarjalla televisiotyötä varten kolme vuotta myöhemmin. Jaguar myytiin julkkisarvolla rahastaen vuonna 1985, ja on todennäköistä, että se on säilötty 1980-luvulla sopivaan latoon, odottamaan parempia päiviä. Kyseessä ei ollut aivan mikä tahansa autonvalmistajalta lainaan saatu mainosauto, vaan Jaguar Experimental Departmentin varustelema kaikkiaan kahdeksas valmistettu XJ-C -mallin coupe. Rekisteritietojen mukaan auto ei ole ollut liikenteessä vuoden 1987 jälkeen, eli se on kököttänyt kymmeniä vuosia sivussa
OSA II Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine 12 07/15. Väsymätön Edellisessä numerossa näkemämme, vain reilut 50 000 kilometriä ajetun ’92-mallisen W124:n pitkäaikainen omistaja jätti jälkeensä myös vähällä käytöllä olleen ’82 W123:n
”Autossa oli pientä käyntiongelmaa, jonka syyksi selvisi vajaana olleen polttoainetankin seinämistä irronnut ruoste, joka kulkeutui polttoainejärjestelmään. Väsymätön ”A sioita on olemassa”, filosofoi opiskelukaverini Leena aikoinaan vastaanlaittamattomasti. Vuosimallin -92 W124 oli alkujaan Kiinan suurlähetystöllä kuten viimeksi kerroimmekin, mutta kiinalaisilta auto oli päätynyt parin käyttövuoden jälkeen pääkaupunkiseudun autoliikkeeseen, josta autoa oli osattu tarjota sellaista etsivälle. Tällainen henkilö oli vuosien 1982–1983 taitteessa uuden 230 E -Mercedeksen hankkinut mies, joka kymmenisen vuotta myöhemmin oli vailla vähänajettua bensa-W124:ää. Lausahdus piti jälleen kutinsa, kun toimitukseemme otti yhteyttä Harri Lahtinen, joka kertoi että hänellä olisi lehdessämme esiintyneeseen 220 E -Mercedekseen läheisesti liittyvä 230 E ’82. Hänen toimestaan W123 sai kohennusta sinänsä jo erittäin ryhdikkääseen olemukseen. Harrin kertomus kuluneena kesänä hankkimastaan vain 95 000 kilometriä ajetusta yksilöstä valotti osaltaan myös kuvissamme olleen W124:n taustoja. Niinpä purin ulkopuoliset osat irti ja auto maalattiin kokonaan.” Teknisiä ongelmia ei ollut muita kuin yksi pitkistä seisonta-ajoista johtunut. Miksi – siitä ei ole tietoa, ehkä vara-autoksi, ehkä tunnesyistä, ken tietää. ”Ostin W123:n autoliikkeessä työskennelleeltä kaverilta, joka myyntihetkellä näytti kuvia myös hankkimastaan harmaasta W124:sta.” Molemmat autot olivat peräisin samalta perikunnalta, joka oli kaupannut edesmenneen Mersu-miehen autot samaiselle autoliikkeen kaverille, joka oli ollut aikanaan osallisena W124:n ostotapahtumaankin. ”Autosta kyllä huomaa, että se on vähän ajettu. Ne saivat mennä. Ei varmaan uutenakaan ole paljoa tuosta poikennut”, nykyinen omistaja juttelee. Se oli pääosin poissa liikenteessä, mitä ei sinällään tarvitse ihmetellä, sillä saihan harmaa W124-Mersukin maistaa tietä erittäin vähän. Raha-asiat olivat Mersua mielineellä kunnossa, joten tuoreen W124:n saatuaan hän ei hankkiutunut eroon liki virheettömästä W123:sta, vaan jätti sen omistukseensa. Yhtä kaikki, se alkaa viimeistään nyt olla harrasteiässä. ”Auto ei ollut mitenkään huono eikä ruosteinen, mutta siinä oli pieniä kolhuja sen verran, että ajattelin paikkamaalauttaa sitä. Jees, kuvan 6325 tilalle 6402. Miehen tallin kiintotähdille suoma säilöntäfilosofia – oli se sitten mikä hyvänsä – sai kuitenkin kyytiä tänä vuonna, kun pitkäaikainen omistaja kuoli eikä perikunnasta löytynyt halua, tahtoa tai aikaa vanhoille Mersuille. Voi sanoa että auto on virheetön – ei ole revitty ja raastettu missään vaiheessa. Uusia avaimia teettämällä autot saatiin liikkeelle ja uusille omistajille, W123:n tapauksessa siis lahtelaiselle Harri Lahtiselle, jonka harrastetallissa on viihtynyt aiemminkin Mercedeksiä, mutta etenkin Bemareita. Väsymätön Mercedes-Benzin W124:stä on moneksi. Tämän vuoksi jouduin operoimaan bensalinjoja.” Maalauksen ja muiden ehostustoimien johdosta Harri ei kuluneena kesänä juuri ehtinyt tuoreella hankinnalla kurvailla. ENEMMÄN BMWharrastajaksi tunnustautuva Harri Lahtinen kertoo kuluneena kesänä hankkimansa Mercedeksen vähäisen ajomäärän välittyvän ryhdikkyytenä auton koko olemuksesta. Niinpä 230 E jäi vuoden -94 alkupuolella seisomaan talliin. Jotain Mersu-kaksikon tilanteesta kertoo, että tiettävästi molemmista autoista jäivät perikunnalta kadoksiin autojen avaimet, toiset renkaat ja dokumentteja, muun muassa huoltokirjat. Ajoltaan se on hyvä, vaihdelaatikko ja kytkin toimivat kuten pitää, ei suhise eikä sähise. Maalari oli kuitenkin sitä mieltä, että paikkoja ei saada yli 30 vuotta vanhassa metallivärissä näkymättömiksi ja ehdotti että maalattaisiin auto kokonaan yli. Sitä tietysti voi ihmetellä, että miksi tallissa ylipäätään piti olla kaksi Mersua, joille molemmille oli erittäin vähän ajoa. Sen verran kuitenkin, että alle satasen ajettu 230 E ehti tehdä mieheen vaikutuksen. / H 28 06/15 Väsymätön M er ce de sBe nz W 12 4 29 06/15 13 07/15 Uusia avaimia teettämällä molemmat Mercedekset saatiin jälleen liikkeelle.. Se voi olla miljoona kilometriä ajettu dieselkoneinen ikiliikkuja, hyvin palveleva perhefarmari, kuutoskoneinen coupé tai kesäinen avomalli
PARADISE CARSIN Triumph Herald 1200 ´65 Triumph number one 14 07/15
Nuoruuden Heraldkin on vielä hienossa kunnossa. Useilla avo-Heraldin harrastaminen hyytyi kuitenkin parin kesän ajelun jälkeen, kun elämä vakiintui. Triumph Herald 1200 ´65 Triumph Herald oli muutama vuosikymmen sitten malli, josta moni nuori mies sai tehtyä edullisen avoauton, eikä muunnos vaatinut kovin kummoisia taitojakaan. Rekijoki 15 07/15. Erik Stenströmillä se kuitenkin johti ammattiin ja yrityksen perustamiseen
Eikä käytetyn Heraldin hinta enää 80-luvun alussa päätä huimannut. Nuori mies valitsi jälkimmäisen. Oikea urheiluauto olisi ollut sisarmalli Triumph Spitfire, jossa oli samanlainen runko kuin Heraldissa – vain hieman lyhennettynä – ja Heraldin tekniikka, mutta se oli tuolloin Suomessa harvinainen ja hintansa puolesta monen nuoren ulottumattomissa. Huolimatta siitä, että kovan katon sai pois ruuvaamalla vain muutamat pultit, ei sen poistaminen sen aikaisessa virkamies-Suomessa ollut mikään läpihuutojuttu. Pian Stenströmit veivät katsastetun ja ajokuntoisen Trumpan Sammattiin. Triumph Herald 1200 16 07/15. Kotimaisilla räteillä homma toimi hyvin, kun ajoi avona, ja jotenkin jopa rätti päälläkin, jos ei satanut. PUNAINEN verhoilu, puukehäinen ohjauspyörä ja yksinkertainen kojelauta parilla kromikehäisellä mittarilla ja muutamalla katkaisijalla varustettuna. Tällöin ilmanpaine saattoi imaista melko lötkön katon kuperaksi ja sivuikkunoiden sekä katon väliin ilmestyi reilun viiden sentin aukko, josta vesi kasteli herrasmiehen elämään tykästyneen kuljettajan. Homma paisui 80-luvulla ja kokoelma karttui muun muassa Triumph 2000:lla sekä usealla Spitfirellä. Harrastus ei jäänyt siihen. Ensimmäinen pysyy kuitenkin ykkösenä. Mukavan urheilullinen ohjaamo vie 60-luvun tunnelmiin. Neitsytpolulla sijaitsi autoliike, jonka nimi oli kekseliäästi Neitsyt Auto. Autolla hän pääsisi sompailemaan perheen mökillä Sammatissa ennen kuin saisi ajokortin. Katon poistaminen Heraldeista oli 80-luvulla Suomessa jonkinlainen buumi. 1970 -luvulla Helsinki ja etenkin Kallion kaupunginosa oli täynnä autoliikkeitä, jotka toimivat kerrostalojen ja liikehuoneistojen talleissa. Hän laskee kunnostaneensa kaikkiaan noin kolmekymmentä Heraldia. Autossa yhdistyi kaksi ominaisuutta, jotka tekivät siitä monien silmissä vastustamattoman: sen sai helposti avoautoksi, ja se oli englantilainen, siis melkein brittisportti. Nuorten herrasmiesten avoauto Toimittajakin hurahti nuorena (ja köyhänä) aikoinaan Heraldiin. Ryhdyttiinpä täällä valmistamaan niihin jopa keinonahkaisia rättikattoja. Erikin isä oli nimittäin luvannut ostaa pojalleen viisitoistavuotislahjaksi joko mopon tai auton. Katsastusmiehillä oli valtaa, ja he myös käyttivät sitä. Miehen kiinnostuksen ja osaamisen huomasivat muutkin brittiauto-omistajat, ja vuosikymmenen lopussa teknikoksi opiskellut Stenström perusti Paradise Carsin. ”Tietysti nuori mies purki sen heti palasiksi, oli se sitten kovin viisasta tai ei”, Erik Stenström naurahtaa. Pian hän hankki ropattavakseen lisää Triumpheja, vaikka ei vielä ollut saanut ajokorttiakaan. Siellä Erikin silmiin osui jasmiininvärinen Triumph Herald 1200 vuosimallia -65. Nyt mies istuu haastateltavana Rekijoella sijaitsevassa liikkeessään, joka on erikoistunut brittiautoihin. Tällaisista kellarikaupoista myös Erik Stenström etsi itselleen autoa vuonna 1978. Kohtalo oli arpansa heittänyt. Huonoin yhdistelmä oli maantieajo ja vesisade. Stenströmkin muistaa, kuinka muutoksen vaadittiin todistus, joka piti hankkia Triumphin maahantuojalta, Sisu-Autolta, vaikka Herald ei Teksti: Harri Mustonen Kuvat: Jan-Erik Laine VAIKKA Herald ei urheiluauto olekaan, on sen kojelautaan saatu aimo annos urheilullisuutta
”Se oli sitä aikaa. ”Tänne myytiin aikoinaan paljon, ja katon pois ottaminen todennäköisesti pelasti monta autoa”, mies toteaa. Tätä eivät poliisitkaan vielä 80-luvun alussa tienneet. Hänen arvionsa mukaan Suomen rekisterissä on noin nelisensataa Heraldia. Spitfirejäkin oli vain muutama Suomessa”, mies summaa 80-luvun Herald-buumin. Elettiin eri maailmassa. ”Muistan, että kun mukulakivillä ajeli, niin ei todellakaan kannattanut pitää kättä siinä oven saumassa, koska se nipisti ihan varmaan, kun se rako meni välillä kiinni.” Mies kertoo erään tarinan siitä, kuinka hän kolisteli avo-Heraldillaan mukulakivettyä Pohjoisesplanadia presidentin linnan ohitse. 17 07/15. Kuten yleensäkin, poliisit olivat linnan edessä vahdissa. Vaikka merkki Stenström laskee kunnostaneensa kaikkiaan noin kolmekymmentä Heraldia. ”Varsinkin jos oli hieman hapan runko”, Stenström toteaa. Sen lisäksi, että avomallin rakenne tukee koria, laskeutuu kangaskatto siististi sille tehtyyn kuiluun. Hän näyttää alkuperäisten lokasuojien väliin istutetun avomallin koriosan saumaa. Päällepäin muutosta ei juuri huomaa. Tehdas valmisti Heraldista myös avomallia, tosin niitä ei alun perin tuotu Suomeen. sitä rungollisena autona olisi tarvinnut. Siinä oli vahvikkeet ja lisälukot, jotka pitivät ovet ryhdissä, sekä lisäksi solki, joka löi raon kiinni. Vuosikymmenien saatossa Stenströmin yrityksen kautta Suomeen on tuotu lukuisten muiden brittiautojen ohella toistakymmentä avo-Heraldia. Tietysti myös Stenströmin omaan autoon täytyi tehdä moinen muokkaus. Näin niistä tuli oikeita avomalleja. Stenström kertoo, että kun he kurvailivat kavereiden kanssa avo-Heraldilla, poliisit saattoivat monta kertaa illassa pysäyttää nuoret ja kysyä, että ”ootteko laikottanut tän avoautoksi.” Vaikka katon poistaminen kävi miltei käden käänteessä, ei se pitemmän päälle aivan mutkatonta ollut: katto piti nimittäin osaltaan koria ryhdissä ja usein kotikutoisissa avo-Heraldeissa tuppasivatkin ovet irvistelemään. Ajat muuttuvat ”Nyt se on muutettu vastaamaan täysin alkuperäistä avoautoa”, Stenström esittelee hallissa olevaa Heraldiaan. Alkuperäisen avomallin korin takaosa oli rakenteeltaan erilainen. ”Siinä tiukassa mutkassa kori eli niin paljon, että oven lukko ei pitänyt enää. Hänen onnekseen poliisit eivät kuitenkaan reagoineet oudosti käyttäytyvään Heraldiin. 1990-luvulla Paradise Cars toi Suomeen Triumphien osia sekä koreja ja teki muun muassa muutostöitä Heraldeihin. Ovi lävähti poliisien edessä auki ja katoin et ne lähtee perään”, mies muistelee tapausta naureskellen
Jos ajattelee muita 60-luvun autoja, ei se niille kyllä häviä pätkääkään.” Heraldin jousitus oli kaikin puolin hyvä normaaliajossa. Auton ajo-ominaisuuksia mies pitää hyvinä, ainakin kun sitä vertaa muihin ajan autoihin: ”Ihan perusauto. Herald oli 50-luvun suunnittelua – ensimmäinen malli esiteltiin vuonna 1959 –, ja sen synkronoimaton ykkönen aiheutti varmasti tuskaa monelle tuoreelle 70-luvun kuljettajalle. Tämä ei Stenströmin mukaan ole kuitenkaan ollut mikään ongelma – tai ehkä joskus vaimoväelle. huom.) päässä ja ajettiin katto alhaalla tuulen tuivertaessa.” Nykykatsannossa Herald ei ole mikään perheauto ainakaan matkatavaratilan suhteen. PINNAVANTEET ja ohuet valkoiset raidat renkaissa viimeistelevät punavalkoisen avokorin edustuskelpoiseksi. Osa mittarin kilometreistä on tullut vuosien varrella tehdyillä Euroopan reissuilla. Vetoakselin ristiniveliä Heraldeihin sai aikoinaan vaihtaa melko tiheään. Sen käsityksen ainakin saa, kun katsoo kesäajossa olevia klassikkoautoja. Mies on osallistunut useisiin Triumph-tapaamisiin Englannissa ja havainnut, että nykyään kokoontumisajoissa Heraldit on laskettavissa kymmenissä, kun ennen niitä oli satoja. Mies muisteleekin lämmöllä, kuinka ”lapsilla oli nahkakuulat (nahkakypärät toim. Nimismiehenkiharaisilla suomalaisteillä koetukselle joutuivat myös alaripustuksen messinkiset puslat. Herald alkaakin olla synnyinmaassaan jo pieni harvinaisuus, jonka arvo on noussut. Triumph Herald 1200 ”Tiukassa mutkassa kori eli niin paljon, että oven lukko ei pitänyt enää, ja ovi lävähti auki poliisien edessä.” ei aikoinaan meillä hirveän yleinen ollut, vaikuttaa siltä, että Suomessa on säilynyt useampia yksilöitä kuin monia tuon aikakauden tavanomaisempia autoja. Hän ei muista, että se 18 07/15. HERALDIN konetilaan pääsee hienosti käsiksi, sillä konepeltiä avatessa lokasuojat kääntyvät kätevästi mukana. Ollaan tultu aina yhdessä kotiin Stenströmin Heraldin mittariin on kertynyt viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana keskimäärin reilut tuhat kilometriä vuodessa. Se on mennyt jopa urheilullisen sisarensa Spitfiren ohi. Lasten kanssa perhe kävi 90-luvulla muun muassa Legolandissa. Heraldeja on Suomessa Stenströmin mukaan ehkä Euroopan maista eniten, kun ottaa huomioon myös rekisteristä poistetut, nurkissa makaavat yksilöt. Stenström on tehnyt Heraldillaan pitkiä reissuja aina ulkomaita myöten, mutta auto on aina palvellut uskollisesti ajossa. Tämä johtunee siitä, että Spitfiren arvostus oli aikoinaan ihan toista luokkaa kuin perheautoksi valmistetun Heraldin. ”Maailmalla hyvä Herald maksaa enemmän kuin Spitfire, meillä toisin päin”, Stenström tietää. Toki joitain puutteitakin löytyi. Parkkihallissa auto on lyömätön, se kun kääntyy miltei paikallaan. Nopeassa kaarreajossa takapyörät tuppasivat tosin hieman pomppimaan, mutta kyseessähän oli perheauto
Olen aina ollut nättien autojen perään”, mies tunnustaa. 3 594, lev. Vajaat neljäkymmentä vuotta myöhemmin mies kiteyttää ajoneuvon merkityksen: ”Se oli sattumalta tuo Herald. Takana pian neljä vuosikymmentä yhteistä taivalta ja jokunen talli-ilta. 01 Merkki ja malli Triumph Herald 1200 02 Vuosimalli 1965 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Hän kertoo, että auto on kokenut paljon sen jälkeen, kun hän sen aikoinaan nuorena sai. Tilavuus 1 147 cm³, teho 48 hv 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, ykkönen synkronoimaton, valitsin lattialla. 1 524 mm, paino 833 kg olisi koskaan jättänyt tielle. Hyvä sattuma Stenström on omistanut Heraldin miltei neljäkymmentä vuotta. ”Kyllä vanha 60-luvun auto tuo kotiin, jos vähänkään ymmärrät siitä.” Nykyään mies tekee ulkomaan reissut muilla brittiautoilla. Avomalli, kangaskatto 07 Mitat Pit. Stenström sanoo, että aikoinaan hänen valintansa olisi voinut sattua mihin autoon tahansa. Silloin Herald näytti hieman erilaiselta. Sinä aikana siitä on käyty kaikki paikat läpi, ja se on miehen mukaan ollut ainakin neljä kertaa osina pahvilaatikoissa. Herald on ollut kokonaan osina useampaan otteeseen, ja pieniä ehostuksia on tehty lähes joka vuosi. Tosin se oli hyvä sattuma, koska me olemme sillä tiellä edelleenkin.” 19 07/15. Museorekisterissä oleva auto on kunnostettu niin, että siinä ei ole mitään, mikä ei sinne kuuluisi. ”Me ollaan aina päästy sopuun sen kanssa ja ollaan tultu yhdessä kotiin”, hän painottaa. Heraldia säästellään ja sillä käydään enemmän kotimaan tapahtumissa, kuten viime kesänä Rotary-rallissa sekä Forssan Pick-Nickissä. Viimeisestä isosta remontista, jolloin se muutettiin muun muassa vastaamaan oikeaa avo-Heraldia, on kulunut parikymmentä vuotta. ”Ellei sitten lähtisi ihan radikaalille linjalle niin, että purkaisi sen taas kerran.” Mies ryhtyy pohtimaan, että sinnehän voisi laittaa vaikka loikkarilaatikon tai Spitfiren moottorin, mutta tulee oitis katumapäälle ja kuittaa, ettei sellaisia ruveta tekemään. MIES ja auto. Hän lisää vielä, että häntä on aina kiinnostanut englantilaisten tapa elää, vaikka se ei hänen mukaansa ole välttämättä se järkevin tapa, kun autojakin katsoo. Konehuoneesta löytyy yhä alkuperäinen 1200-moottori sekä vaihdelaatikko, nekin toki kokonaan kunnostettuina. Tivaan mieheltä kuitenkin, että kai brittiautossa oli jotain, mikä sai hänet juuri siihen päätymään. Takaveto 05 Alusta Edessä: kierrejouset, hammastanko-ohjaus, kallistuksenvakain, levyjarrut Takana: poikittainen lehtijousi, rumpujarrut 06 Kori Kantavalle rungolle valmistettu kaksiovinen teräskori. Stenströmin kohtaloksi muodostui auto, jonka hän valitsi nuorena miehenä syntymäpäivälahjakseen. Stenström kertoo, että aiemmin hän koetti keksiä Heraldiinsa joka vuosi jotain uutta, mutta viime aikoina se on ollut vaikeata, niin moneen kertaa autoa on tullut laitettua. ”Kyllä se oli se estetiikka
Ylöjärvi 20 07/15
Ruoste ja romumiehet Korroosio koetteli kovalla kädellä varsinkin vuosikymmenen loppupuolen ajoneuvoja, kun pakollinen ruostesuojaus maahantuojien toimesta päättyi. Kertakäyttökulttuuri otti tuolloin pitkiä harppauksia. Ford Escort XR3i ´88 X -sportti 1980 -luku oli automaailmassa muutoksien aikaa. Voimansiirtopuolella etuvetoisuus löi itsensä lopullisesti läpi. Pakokaasuja puhdistamaan ilmestyivät ensimmäiset katalysaattorit ja tämän myötä perinteiset kaasuttimet saivat väistyä polttoaineen suihkutussysteemien tieltä. 1980-luvun autot tuntuvat kuolleen lähes sukupuuttoon. Tekniikan osalta kulutuslukemien pienentämiseen pyrittiin laihaseosmoottoreilla, viitosvaihteella ja pitkällä perävälityksellä. Perheen ruokarahoja ei välttämättä haluttu uhrata juuri hankitun auton ruosteenesTeksti ja kuvat: Kari Ruusunen 21 07/15. Vuosikymmen oli myöskin muovin esiinmarssi. Sporttija erikoismalleja on säilynyt jälkipolville, mutta nekin ovat yleensä kiertopalkintoina kuluneita. Vuosikymmenen lopulla sylinterikansien hengittävyyttä parannettiin lisäämällä ainakin imupuolelle ylimääräinen venttiili. Puskurit, maskit ja kojelaudat korvattiin ämpärimateriaalilla. Polttoainetalouteen alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota ja autot alkoivat muistuttaa toisiaan valmistajien tavoitellessa mahdollisimman alhaista ilmanvastuskerrointa. Ohjaamossa aiemmin peltipinnalle jääneitä alueita peiteltiin muovipaneeleilla ja monissa autolehtien koeajoraporteissa olikin maininta muovisuudesta, nimenomaan negatiivisessa merkityksessä. Ylöjärveltä löytyy autoelämän pahimmat karikot välttänyt kasari-Ford
Tämän artikkelin yksilökään ei ole aivan tehtaan jäljiltä, mutta harvinaisen lähellä kuitenkin. tokäsittelyyn – maksoihan kunnollinen suojaus muovilokareineen kolminumeroisen summan markkoja. 22 07/15. Hieman erikoisemmat ja urheilullisemmat yksilöt säästyivät sekä ruosteelta että romunkerääjiltä, mutta näitä uhkasi ensimmäisen omistajan jälkeen nuorison viihdekäyttö ja kiertopalkinnoksi joutuminen. 2000-luvun alussa alkoi melkoinen metallinkeräysbuumi. Moni luotti tehtaan tekemään käsittelyyn, joka oli meidän olosuhteisiimme nähden täysin riittämätön. Huoleton ja raju käyttö jätti jälkensä, eikä niitä rupia paikkaamaan monellakaan ole mielenkiintoa. Ruostepeikon jälkeen kasarikulkuneuvojen kimppuun kävivät romumiehet. Maakunnissa oli keräyspaikkoja jonne ihmiset saivat tuoda metalliromua, autonraadot mukaan lukien. Täysin alkuperäisenä säästynyttä kasariajoneuvoa saakin hakemalla hakea. Parinkymmenen vuoden aikana on muodostunut erityinen kiintymys Fordeihin, sekä euroettä USA-malleihin. Escortin lisävarustelistalta löytyy mm. Romumiehet kiertelivät keräämässä ylimääräisiä autoja ihmisten pihoilta ja saattoivat maksaakin niistä muutamia kymmeniä euroja. keskuslukitus, sähkötoimiset peilit ja ikkunat sekä lämmitettävä tuulilasi. Ylöjärveläinen Ville Koskenniemi on varsin laajakatseinen ajoneuvoharrastaja; tallissa on ollut harrasteväliFord Escort XR3i YLÖJÄRVELÄINEN VILLE Koskenniemi on monipuolinen ajoneuvoharrastaja
Aloin etsiä autoa joka olisi hinnaltaan edullinen ja osien löytymisen kannalta helppo. Sieltä auton osti jälleen väliomistaja, joka myi sen tamperelaiselle Timo Tainiolle. Vuonna 1995 hyvin hoidettu – ja ruostesuojattu – Escort siirtyi Pekka Lindströmin omistukseen. Fordit ovat muodossa tai toisessa kuuluneet parikymmentä vuotta harrastuskuvioon hyvin vahvasti. Mutta vanhakoppaEscortista koko harrastus aikoinaaan alkoi, Mk1 on Escortien ykkönen. Värivaihtoehtoina XR3i-malliin oli tarjolla ”Radiant Red” ja ”Black” sekä ”Diamond White”, kuten tässä yksilössä, ja ainoana metallivärinä ”Mercury Grey.” Moottorina XR3i:ssä on tutun CVH-moottorin 1,6-litrainen versio mekaanisella Bosch K-Jetronic polttoaineen suihkutuksella varustettuna. Rolfin poika Pekka Lindström on kertonut, että isällä oli kilpailutaustaa moottoripyöräpuolelta. 23 07/15. Tämä selittänee urheilulliset autovalinnat, vaikka Rolf oli Escortin ostohetkellä hyvinkin miehen iässä. Sähköiseen ruiskuun mallisarjassa siirryttiin 1990. Huippunopeus asettuu näillä eväillä 185 kilometrin tuntivauhtiin ja paikalta sataseen vehje kirii 10,5 sekunnissa. Myös köntässä ostettavat sähkötoimiset ja lämmitettävät sivupeilit sekä lämmitettävä tuulilasi on listalta ruksittu, kuten kaksitoiminen kattoluukkukin. Eero Kaaja Sastamalasta kaupitteli XR3i Escortia, joka sopi suunnitelmiini”, hän jatkaa. Reilusti herkkuja Escort ei ole aivan perusvarusteilla maahan tullut. Saabissahan oli muuten Fordin V4-moottori. Kolmen vuoden kesäkäytön jälkeen hän vaihtoi Escortin uuteen Fiat Bravaan Delta Autossa. ”Ensimmäinen autoni oli Saab 95, jonka sain sedältäni. Omistajaksi tuli Rolf Lindström Vammalan Stormista. Edellinen Ford, Satu-vaimolle Kaliforniasta hankittu ja museokilvitetty -66 Mustang lähti pihasta noin vuosi sitten. Pekka Lindströmin luopuessa autosta vuonna 1998 oli matkamittariin kertynyt 55 000 km. Hän oli osallistunut mm. Tainio ajoi autolla vuodet 2002–2009, jonka jälkeen Escort seisoi käyttämättömänä vuoteen 2014. ”Tuli olo että jotain puuttuu. Tehoa on 105 hv ja vääntöä 138 Nm. neitä Fiat Ritmosta Chevy Scottsdaleen ja MZ moottoripyörään. Nyt lukema on 56 000. Historia selvillä XR3i rekisteröitiin EHO-737 kilpiin 14.4.1988. Aikaisemmin Rolfilla oli ollut kolmoskorinen XR3, joka oli vaurioitunut kolarissa. Rolf oli ollut aluksi hieman pettynyt autoon, sillä se oli huonokulkuisempi kuin vanha kaasutinkoneinen malli. Tuolloin auto pääsi takaisin kotikonnuilleen, lähes alkuperäisen omistajansa naapuriin, josta matka jatkui nykyiselle omistajalle. MOOTTORI on 1,6-litrainen CVH Boschin mekaanisella K-Jetronic ruiskulla. Oliko kyseessä maahantuojan vai Rolf Lindströmin valitsemat lisävarusteet, siitä ei ole varmaa tietoa. Pyöriksi Rolf oli valinnut edellisen korimallin XR3:n neliapila-aluvanteet. Fordin mittari pyörähtää ympäri sadassa tuhannessa, ja auton hyvästä kunnosta päätellen ajomäärä voisi olla vain 156 000 km. Tehoa on 105 hevosvoimaa ja vääntöä 138 Nm. Pyynikin ajoihin Tampereella. TAVALLISEN perheauton koriin on saatu urheilullista näköä varsin pienin kosmeettisin keinoin. Lisävarusteista on autoon valittu sähkötoimiset etuikkunat ja keskuslukitus, joita ei saanut erikseen vaan pakettina. Nämä autossa uutena olleet, väärän sukupolven erikoisvanteet ovat yhä tallessa. Mainita voisin Laitilasta 90-luvun lopulla hakemani yksilön, josta rakensin Mexico-replican. Tämä Escort jalostui myöhemmän omistajan toimesta BDA-replicaksi ja myytiin sittemmin ulkomaille”, Ville kertoo. Ajan hengen mukaisesti veto etupyöriin välittyy viisinopeuksisen manuaalivaihteiston kautta. Testipaikkana hänellä oli kuulemma eräs mäki, jonne vanha Escort kelasi 180 km/h ja uusi vain 160 km/h. Oikeanlaiset XR3i-aluvanteet ovat Villellä kunnostuksen alla, myös autossa uutena alla olleet vanteet ovat tallessa. Sedän appiukko oli puolestaan ostanut auton aikanaan uutena. Tuliterän XR3i:n hän osti Levorannan autoliikkeestä Vammalasta. Täältä Escort siirtyi väliomistajan kautta tamperelaisen Auto Sladeyn myyntirivistöön
Lisäksi kuluneiden vuosikymmenten varrella ajoneuvojen menneisyys on saattanut muodostua melkoisen mielenkiintoiseksi, sisältäen vaiherikkaita tarinoita. Janin kautta avainaihiot löytyivät alle 20 eurolla. Sitkeällä puhdistamisella ja kiillottamisella siitä tuli kuitenkin varsin hyvä. 24 07/15. Villen Escort on mukava piristys harrasteautorintamalla, eikä lähes aukoton historia auton vaiheista ainakaan heikennä sen säilymistä tulevien sukupolvien hämmästeltäväksi. Nyt alla on kymmenen vuotta liian uudet BBS aluvanteet. Toisaalta, kuten XR3i:n kohdallakin, saattaa tiettyjen pisteosien löytyminen olla melkoisen haasteellista. Oikeanlaiset pultit sen sijaan tuntuvat olevan kiven alla ja pulttisarjojen hinnat ovat huikeat.” 80-luvulla edes hieman erikoisempiin autoihin ei välttämättä tarjottu kevytmetallivanteita kuin lisävarusteena. Kiinnostava 80-luku Artikkelin alussa todettiin 1980-luvun olleen eräänlainen murroskausi, jona aikana autot menettivät värikkyyttään sekä osin muotojen persoonallisuutta. Avuksi löytyi tamperelaisessa RShuollossa työskentelevä Jani Kajosvaara, joka jaksaa paneutua vanhempienkin Fordien osatarpeisiin. Vanteet eivät ole ainoat osat jotka vaihtuvat lähiaikoina alkuperäisiin: ”Escortin alustassa on madallussarja Konin säädettävillä sport-iskareilla. ”Löysin toisen sisustuksenkin ja tarkoitus on yhdistää parhaista osista uusi interiööri. Onnistuin hankkimaan alkuperäiset erikoisvanteet, jotka vaativat melkoisesti kunnostamista. Ford Escort XR3i Pientä laittoa vaan ”Tarkoitus on palauttaa auto takaisin alkuperäiskuntoon. Ratin ja vaihdekepin vaihdoin jo alkuperäisiin ja originaalit, keltaiset etuvilkut on asennusta odottamassa.” Puutelistaan on kirjattuna vielä alkuperäiset pyöreät lisävalot mallikohtaisine kiinnitysrautoineen. VILLE löysi autoon alkuperäisen ratin ja vaihdekepin. Mukava yksityiskohta on uudet, valolla varustetut avainaihiot. Myös XR3i:t toimitettiin alun perin peltivanteilla ja pölykapseleilla varustettuna. Pakoputkisto on vakiota sporttisempi, mutta uusi NOS-osana löytynyt putki on hankittuna. Harvinaista on, että vaikka autossa on musiikkilaitteitakin ollut, niin kukaan aikaisemmista omistajista ei ole puhkonut kaiuttimille reikiä hattuhyllyyn tai ovipahveihin!” ”, kertoo Ville helpon harrasteauton haasteista. UUDET, valolla varustetut avainaihiot olivat mukava löytö. Kun asiaan perehtyy tarkemmin, niin huomaa ettei asiaan kannata suhtautua kovin yksioikoisesti. Radion paikalla on originaali peitelevy. Täydellisen lukkosarjan löysin Escort harrastaja Harri Heliniltä”, Ville kiittelee osakanaviaan. Nämä kuusi tuumaa leveät peltivanteet ovat täysin omanlaisensa, eivätkä alkuperäiset, varsin tyylikkäät pölykapselit sovi kuin näihin vanteisiin. Auton korkeus on kuitenkin lähellä alkuperäistä, ja toistaiseksi alusta saa vielä jäädä entiselleen. ”XR3i:n peltivanteitakaan ei ole vastaan tullut”, Ville naurahtaa. Digitaalikello kattopaneelissa on XR3i:n lisäksi Laser-, Ghiaja RS Turbo -malleissa. Osien saannin suhteen harrastaminen voi olla hyvinkin helppoa ja edullista, uusia varaosia myydään vielä oman kylän harakiriliikkeessä ja peltiosat ovat halpoja. Kyseisen vuosikymmenen tuotteista löytyy kyllä nostalgisia arkiautoja samoin kuin erikoisempia ja jopa outoja laitteita. XR3i:n välykselliseen rattiakseliin Jani hanki uuden laakerin ja kiristysholkin, hintaa kertyi kympin verran. Valkoinen maalipinta oli ostohetkellä kauhtunut ja sen elvyttäminen oli melkoinen savotta. ”Etsin niitä ensiksi eBaysta, mutta hinnat olivat huimia: 80 puntaa kappaleelta. Mk4 -Escorteissa oli huomattavan lyhyet vilkkuja pyyhkijänviikset
1,3 HCS oli virranjakajattomalla sytytysjärjestelmällä modernisoitu työntötankomoottori. Vaihteistoina OHV-koneisissa oli nelipykäläinen ja muissa viisipykäläinen laatikko. Vuonna 1986 esiteltiin neljännen sukupolven Escort, joka oli peruskoriltaan samanlainen kuin edeltäjänsä, mutta kulmikkuutta oli monin paikoin pyöristelty ja muoviosien määrää kasvatettu. Kolmioviseen CL:n sekä Ghiaan oli saatavilla myös automaattivaihteisto. Takana erillisjousitus, poikittaiset tukivarret, kierrejouset sekä rumpujarrut. 4 049, lev. Renkaat 185/60/14. Omamassa 945 kg. 25 07/15. 08 Suorituskyky Huippunopeus 185 km/h, kiihtyvyys 0-100 km/h 10,5 s. Korimalleina oli tarjolla 3ja 5-oviset monikäyttöversiot, 3ja 5-oviset farmarit sekä kangaskattoinen Cabriolet. 01 Merkki ja malli Ford Escort XR3i 02 Vuosimalli 1988 03 Moottori Nelisylinterinen, nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Moderni, kulmikkaalla monikäyttökorilla varustettu Mk3 korvasi teknisesti 1960-luvulta periytyneen Mk2 version. Vauhdin surmaksi löytyi tarvittaessa lukkiutumaton jarrujärjestelmä, mikä teki tuolloin vasta tuloaan tavallisiin perheautoihin. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin, etuveto. Neliovinen sedan kuului myös valikoimaan, mutta Orion-mallinimellä. Pitkää matkaa ajaville oli tarjolla 1,6ja 1,8-litraiset vapaastihengittävät dieselit. ”NELOSKOPPA” Ford siirtyi Escortin osalta etuvetoaikaan vuonna 1980. Suomeen tuotujen Escortien varustetasoja olivat C, CL, Laser, Ghia, XR3i, XR3i Cabriolet sekä RS Turbo. 1 640, akseliväli 2 400 mm. Sylinteritilavuus 1 597 cm 3 , nokka-akseli kannessa, Bosch K-Jetronic polttoaineen suihkutus, teho 105 hv / 6 000 rpm, vääntö 138 Nm / 4 800 rpm. 05 Alusta Edessä McPherson joustintuet, kallistuksenvakaaja ja levyjarrut. Katalysaattori oli saatavilla tiettyihin malleihin. Tavarankuljetustarpeisiin mallistosta löytyi kaksipaikkainen Express Van, joka Suomessa sai silloisten pakettiautojen verovapauspykälien johdosta lasikuituisen kattokorotuksen kaunistuksekseen. Moottorivalikoima kattoi 1,1 ja 1,3 litraiset OHV työntötankomoottorit, 1,3 HCS ja 1,4 CVH -laihaseosmoottorit sekä 1,6 litraisen CVH:n kaasuttimella, ruiskulla tai turbolla höystettynä. 06 Kori Kolmiovinen teräskori 07 Mitat Pit. Neljännen polven Escortia valmistettiin vuoteen 1990 saakka, jonka jälkeen se korvattiin Mk5-mallilla
Tampere Renault 21 Turbo ’88 Mukavan nopeasti 26 07/15. Asiaa tuntemattomille Renault 21 Turbo saattaa olla huomiota herättämätön auto, mutta Renault-harrastaja tai 80-luvun vauhtivaunuista kiinnostunut pistää harvinaisuuden kyllä merkille
Moottorin huipputeho syntyi samalla 5 500 kierroksen pyörintänopeudella kuin kaksilitraisessa vapaastihengittävässä 21 GTX:ssä, mutta tehoa oli tarjolla 55 hevosvoimaa ja vääntöä noin 100 newtonmetriä enemmän. Merkittävimpiin ajettavuutta kohentaviin elementteihin kuuluivat kolme senttiä madallettu urheilualusta, ABS-jarrut sekä 15-tuumaiset erikoisvanteet, joille oli kietaistu 195 milliä leveät, aikalaisittain matalaprofiiliset 55-sarjan renkaat. Renault 21 Turbon kohennuksiin kuuluivat maltilliset helmasarjat ja spoilerit sekä huomattavasti perusmalleista poikkeava keula, jonka ilme luotiin lisäpitkät sisältävillä umpioilla sekä puskurin alle ripustetuilla sumuvaloilla. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine K eskikokoisten sedanien luokassa Renault oli siirtynyt turboahtamisen aikakauteen 18-mallin Turbo-painoksen myötä vuonna 1980. Kun Renault 21 Turbo asettui vuodelle -88 myyntiohjelmaan silloisen Renault-maahantuojan Oy Autorex Ab:n toimesta, tiedettiin haaste jo ennalta kovaksi. Sisusta vastasi turbon vihellykseen reilusti topatuilla istuimilla, tehostettua ohjausta komentavalla sporttiratilla, Turbo-merkinnöillä sekä tietenkin ahtopaineen määrästä kertovalla lisämittarilla. Suomessa 21 Turbo jäi todelliseksi harvinaisuudeksi, sillä huhun mukaan niitä olisi myyty täällä uutena vain neljä yksilöä. Ulkonäön suhteen tehdyt parannukset näyttävät parannuksilta vielä neljännesvuosisata myöhemmin kehu jota kaikkien kasarisporttien kohdalla ei kirkkain silmin voi sanoa. Toki 21 Turbo oli erittäin maukas ja suorituskykyinen ajettava ja runsaasti varusteltu, mutta silti lähes neljännesmiljoona markkaa keskikokoisesta Renaultista oli liikaa jopa kasinotalouteen kiiruhtavassa 80-luvun lopun Suomessa. Turbo-Renault oli myynnin kannalta valitettavasti kalliimpi verrattuna esimerkiksi aiemmin mainittuun Saab 9000 Turboon, josta pyydettiin 235 000 markkaa. Turbo-21:n pellin alle pitkittäin sijoitettu kahdeksanventtiilinen 1995-kuutioinen moottori saatiin Garrett T3 -turboahtimen myötämielisellä tuella tuottamaan 175 hevosvoimaa – sopivasti saman verran kuin Saab 9000 Turbossa. Siinä missä 18 Turbo oli ollut 110 hevosvoimaa tuottavalla 1,6-litraisella koneellaan varsin reipas esitys, pistettiin 21 Turbon kohdalla pari pykälää paremmaksi. Kehityssuunta oli yllätyksetön, sillä olihan ripeitä turbo-kärryjä nähty yhdeltä jos toiselta aikaansa seuraavalta autonvalmistajalta 80-luvun mittaan. Renaultin urheilumalleille ominaiseen tyyliin valmistaja ei tyytynyt vain tehonlisäykseen, vaan kasvaneet voimavarat huomioitiin parannuksilla ympäri autoa. Katsotaanpa asiaa hieman tarkemmin ja otetaan vertailukohdaksi urheilulliset keskiluokan neljätai viisioviset turboautot. Näin ollen ei ollut kovin suuri kummastelun aihe, että 1986 lanseerattuun 21-mallistoon lisättiin pian ahdettu versio. Hinnastoon oli nimittäin kirjattu luku 248 000 markkaa siis samaan aikaan kun 1,7-litrainen 21 GTS maksoi 99 900 markkaa ja kaksilitrainen GTX 131 900 markkaa. Samasta suunnitteluperimästä ponnistaneen Fiat Croma Turbo ie:n (155 hv) hinta oli 228 000 markkaa ja Lancia Thema Turbo ie:n (165 hv) 232 800 markkaa. Suunnilleen samassa hintaluokassa nopeasti 27 07/15. Siirto oli luonteva ottaen huomioon Renaultin panostukset ja saavutukset turboahdettujen moottoreiden saralla etenkin Formula 1 -sarjassa
Ja jokainen myyty Cosworth oli omalla tavallaan pois 21 Turbon menekistä. Jos edellä mainitut turboautot eivät vielä tyhjentäneet pajatsoa urheiluRenaultin nenän edestä riittävästi, hoitivat selvästi edullisemmat ranskalaiset sporttisedanit työn loppuun asti. Eikä Citröen-eksotiikka BX 19 GTI 16V:n muodossa sekään kustantanut Renuun verrattuna maltaita, 167 500 markkaa. Renault 21 Turbon elintila Suomen uusien autojen markkinoilla oli 80ja 90-lukujen taitteessa lähes olematon. Näin on toimittu Renault 21 Turbonkin kohdalla, vaikka Renaultharrastajienkin intressit ovat suuntautuneet pitkälti muihin vaihtoehtoihin. Tuolloin mittarissa oli maltilliset 112 000 kilometriä. 28 07/15. 21 Turbon kanssa ostajista kisasivat muun muassa 246 500 markan hintainen Volvo 740 Turbo sekä Renaultiakin nopeampi, 204-hevosvoimainen Ford Sierra Cosworth, jonka hinta oli vain tonnin enemmän, 249 000 markkaa. Siitä pitävät huolen Turbo-merkinnät sekä mittariston ”pakollinen” ahtopainemittari. ”Auto vaikutti tuolloin olleen hyvässä teknisessä kunnossa eikä kulumista ollut näkösällä ulospäinkään.” Tuosta ensikohtaamisesta ehti kulua puolenkymmentä vuotta, kun Juha kuuli turbo-Renaultin olevan myynnissä. Peugeot 405:n räväkkä 160-heppainen Mi16 maksoi nimittäin lähes sata tonnia vähemmän, vain 155 800 markkaa. Auto kasvatti maamme 21 Turbo -kannan tiettävästi kolmeen, sillä Suomeen uusina tulleista neljästä kun oli vuonna 2002 rekisterissä enää kaksi. ”Silloinen omistaja oli veljeni naapurin poika, jonka veljenikin tunsi hyvin. Sitä kautta sain tiedon autosta.” Renault 21 Turbo RENAULTIN 21-malliston menevin versio ei jää tunnistamatta ohjaamossakaan. Kyseinen vuosimallin ’88 yksilö tuotiin vuonna 2002 Saksasta, jonne auto myös oli uutena myyty ja ehtinyt olla kahden saksalaisomistajan hallussa ennen päätymistään 14 vuoden iässä Suomeen. Ei oikeastaan ollut ihme, että vuoden -88 alussa esiteltyä uutta porrasperä-Cossua myytiinkin Suomessa vain puolessa vuodessa noin kolmisenkymmentä yksilöä. Joka tapauksessa ainakin yksi 21 Turbo on jälkituotu maahamme vuosien saatossa. TUNTUU että etenkin ranskalaiset ovat osanneet yhdistää mukavuuden ja urheillullisuuden sopivassa tasapainossa. Loiston palautusta Uusina töykeitä summia maksaneiden automallien kantoja ovat suomalaiset autoilijat paikanneet aina mahdollisuuksien mukaan myöhemmin tuontiautoina. Lähinnä Tipparelluja harrastanut tamperelainen Juha Leppänen kiinnitti suomalaisrekisteriin ilmestyneeseen harmaaseen 21 Turboon huomion parin vuoden päästä Renault-kerhon tapahtumassa
Alkuperäisvanteet tuovat mieleen Alpine A610:n ”turbiinivanteet”. Olihan malli kulkevan pelin maineessa.” Tipparelluihin verrattuna 21 Turbo oli jotain aivan muuta, mutta etenkin mallin harvinaisuus herätti Renaultmiehen kiinnostuksen. 29 07/15. ”Hinnasta ei heti päästy yhteisymmärrykseen, mutta lopulta kuitenkin, joten hain auton vanhemman poikani Ollin kanssa Porvoon läheltä kotiin Tampereelle kesällä -07.” Ostopäätöksen tehdessään Juha oli jo päättänyt, että tulevaisuudessa 21:een pitäisi kohdistaa laajalti kunnostustoimia. Vuoden 2008 aikana ehostus jatkui ja muun muassa startti ULKOKUORESTA ei jää epäselväksi, että kyseessä on 21:n urheilullisin painos. Kesällä 2007 harmaa 21 Turbo oli jo hieman kulahtaneemmassa ilmeessä kuin viisi vuotta aiemmin, mikä oli ymmärrettävää sillä se oli toiminut käyttöautona kesät talvet ja mittariinkin kertynyt jo 249 000 kilometriä. ”Velipojalla oli ollut aikanaan 21 GTX. ”Uusin nokkahihnan, hihnankiristimet ja vesipumpun sekä laitettiin uusiksi kuluvaa jarruosaa, iskaria ja akkua.” Talveksi Renault laitettiin seisomaan ja otettiin käyttöön taas seuraavana keväänä. ”Auto oli olemukseltaan nuhjaantunut eikä enää kovin kauaa pelastettavissa tai ainakin olisi mennyt pian paljon hankalammaksi, jos olisi meinannut saada autoa vielä kulun päälle.” Vaikka autossa oli pieniä parkkipaikkakolhuja ja muuta, yleisolemus oli edelleen ruosteeton, mikä kiinnosti kaupankäyntiin. ”Suunnitelmiin kuului, että kori pitäisi saattaa kuntoon, oikaista kolhut ja sitten ylimaalata.” Heti hankinnan jälkeen tuore omistaja kuitenkin tyytyi tekemään välttämättömiksi kokemiaan tekniikan huoltotoimia. Se painoi vaakakupissa, mutta 21 Turbo kiinnosti erityisesti olihan malli kulkevan pelin maineessa”, Juha juttelee. Somisteet ovat nykynäkökulmasta kuitenkin hillitympiä kuin monessa muussa kasarikiihdyttimessä. Hän oli tykännyt siitä, auto oli ollut erinomainen ja pieniruokainen matka-auto. ”21 Turbo kiinnosti erityisesti
Porrasperä sai pian rinnalleen Nevada-farmarin ja vuosikymmenen taitteessa viisiovisen luiskaperän. Selityksenä tälle oli lähinnä Renaultin olemassa olevat moottori-vaihteisto-yhdistelmät, joiden sovittaminen sellaisenaan 21:n tarpeisiin oli edullisempaa kuin eri voimalinjavaihtoehtojen sovittaminen yhteen ja samaan akseliväliin. Sen jälkeen tahti hiipui, ja vuosien 1990–1994 aikana myytiin yhteensä enää vain noin 700 Renault 21:stä. Renault 21:n tapauksessa eri akselivälit eivät itse asiassa jääneet mainittuun kahteen, vaan pakkaa levitti lisää Nevada-farkuissa käytetyt 15 senttiä pidemmät akselivälit. Se on, jos ei suorastaan ainutlaatuista, niin ainakin erittäin poikkeuksellista massatuotantona valmistetun perusauton kohdalla. Renault 21 oli neutraalisti muotoiltu neljä ja puoli metriä pitkä sedan, jonka vetävät pyörät olivat ranskalaisvalmistajalle luonteenomaisesti edessä. Suomessakin mallia myytiin etenkin alkuvuosina hyvin: vuosina 1987–1989 noin 600 autoa vuodessa. Moinen akselivälikirjo ei kuitenkaan sekoittanut pakkaa, vaan jotenkin ranskalaiset saivat laskukoneet näyttämään positiivisia talouslukuja. Renault 21 Turbo 30 07/15. Samoihin aikoihin mallia tuoreutettiin faceliftilla, jonka turvin 21 kantoi Renault-soihtua vuoteen -94 asti, kunnes uusi Laguna otti homman hoitaakseen. Kaikkiaan 21 oli Renaultille menestyksekäs malli, jota valmistettiin lähes 2,1 miljoonaa yksilöä. Kun vielä mallistoon myöhemmin kaksilitraisen bensakoneen yhteyteen tarjotussa Quadranelivedossa oli kaiken lisäksi muutaman millin lyhyempi akseliväli kuin vastaavassa etuvetoisessa, käytettiin 21-mallistossa kaikkiaan kuutta eri akseliväliä. AKSELIVÄLIENSELVITTELYÄ Renaultin henkilöautomalliston keskikokoisen 18-mallin rinnalle esiteltiin vuonna 1986 uusi malli, 21. Renault 21:n ostajan kannalta osin merkityksettömiin, mutta tuotantoteknisesti eittämättä mielenkiintoisiin ratkaisuihin kuului 21:n eri moottorivaihtoehtojen heijastuminen moottorin sijoitustapaan ja edelleen akseliväleihin. Tilavuudeltaan kaksilitraisissa bensakoneissa ja 2,1-litraisissa dieseleissä moottori oli sen sijaan pitkittäin ja akseliväli yllättäen lyhyempi, 260 senttiä. Malliston 1,7-litraiset bensakoneet ja 1,9-litraiset dieselit sijoitettiin poikittain, ja näissä malleissa akseliväli oli 266 senttiä. Edeltävä 18 jäi vielä tuotantoon, mutta 21 tulisi ottamaan vuonna -78 esitellyn 18:n poteron vähitellen Renaultin myyntiasemissa
Takana erillisjousitus, pitkittäiset tukivarret, vääntösauvajouset, jotka toimivat kallistuksenvaimentimina, apuna kierrejouset. 01 Merkki ja malli Renault 21 Turbo 02 Vuosimalli 1988 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen turboahdettu rivimoottori edessä pitkittäin. ”Moottoria ei katsottu tarpeelliseksi avata, mutta tulpat, virranjakaja, suodattimet ja termostatti uusittiin. Värisävynä pysyi alkuperäinen metallihohtoharmaa. Puristussuhde 8,0:1. Tilavuus 1995 cm 3 . Sen jälkeen aloin vaan arvostamaan 21:stä yhä enemmän”, Juha kuvailee. Jollei peräti ainoa sellainen. Teho 175 hv /5 200 rpm, vääntö 270 Nm /3 000 rpm. Näin myös tehtiin, mutta kun ruvettiin tutkimaan moottoria ja konehuonetta, niin nälkä kasvoi syödessä ja päätettiin siistiä moottoria oikein huolella. ”Voimalinja tuntui pelaavan ihan ok. Etuveto. Paino 1 220 kg. Poraus 88, isku 82 mm. Uuden pakosarjan sai vielä maahantuojan marmoritiskiltä. Tuona aikana Juha kunnosti ystävänsä Henkan kanssa muun muassa takajarrut läpikotaisesti, samoin vaihteistoon hankittiin uudet laakerit ja synkronointiosat myöhemmin tapahtuvaa vaihtoa varten. 07 Mitat Pituus 450, leveys 171, korkeus 139, akseliväli 260 cm. Ajatuksena oli vain ottaa voimapaketti nokalta pois ja viedä muun muassa vaihdelaatikko tyypille, joka osaisi sen kanssa toimia. ”On se ajoltaan oikein mukava. Siinä purkaessa sitten huomattiin kaikennäköistä, muun muassa että turbo, pakosarja, laturi ja jäähdytin olivat kaikki kunnostuksen tarpeessa. Uutta jäähdytintä ei löytynyt, joten sellainen teetettiin paikallisella jäähdytinkorjaamolla.” Moottoritilan yleisilmettä kohotettiin uusimalla putkia ja letkuja mahdollisuuksien mukaan sekä hiekkapuhaltamalla ja maalaamalla. Samalla kertaa myös kytkimen mekaaniset osat vaihdettiin uusiin. Vaihteistossa oli sen sijaan pientä ongelmaa ykkösen ja kakkosen synkronoinnissa, mikä kertoi että laatikkoakin pitäisi jossain vaiheessa laittaa.” Ajokauden -08 päätteeksi kori huollettiin ennen kuin auto meni maalattavaksi. ”Vuosi sitten loppukesästä apuun lupautui onnekseni Ari ja Rale näillä kavereillani kun oli aikaa ja taitoa katsoa teknistä puolta. (kuvat: Juha Leppänen) vaihtui uuteen. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Sitten laitettiin paketti kasaan ja tänä vuonna maaliskuun lopulla koneesta otettiin savut.” Kunnostus onnistui kokonaisuudessaan hyvin, mistä kertoo sekin että toukokuussa suoritettu katsastus meni kerralla läpi. Voimat olivat tallella, kone ei kuluttanut öljyä ja äänet olivat kuten pitikin. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Sen jälkeen onkin ollut aika nauttia ahdetun ranskalaisen kipakasta kyydistä. Turbo meni pajalle, joka uusi sen käytännössä kokonaan. Edessä jäähdytetyt levyjarrut ja takana levyjarrut. Sellaisen havaitsin, että kerkesin tottua siihen Vaasan-reissulla niin, että kun menin uudehkon käyttöautoni rattiin, niin se tuntui 21:n jälkeen huojakalta ja vähemmän suuntavakaalta, vaikka yli 20 vuotta nuorempi onkin. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, poikittaiset kolmioalatukivarret, kallistuksenvaimennin. Tämän kesän aikana matka maittoikin niin hyvin, että ajetut pari tuhatta kilometriä tuplasivat Juhan ripeällä ajokillaan liikkumansa kokonaiskilometrit. Jos kyseinen Renault sattuu kohdalle, kannattaa sitä tarkastella huolella, sillä se on yksi harvoista tilaisuuksista nähdä 21 Turbo suomalaiskilvissä. ”Lisäksi tehtiin jotain pientä teknistä juttua, esimerkiksi etupyörien joustintukien yläpäissä olevat kääntölaakerit vaihdettiin.” Ruokahalu kasvaa Syksyllä -09 alkoi sitten Renun laajempi kunnostusvaihe, joka samalla tarkoitti että muutamana seuraavana kesänä se ei näkyisi Tampereen katukuvassa. 08 Suorituskyky Huippunopeus 227 km/h, 0-100 km/h 7,4 s 31 07/15. PROJEKTIKUVAT antavat vihiä kuinka suuri työ tehtiin moottorin ulkoasun kohentamisessa mahdollisimman lähelle tehdasuutta olemusta
HIRVEÄ N Tampere HAUS KA 32 07/15. Länsisaksalaispajan Lada-jaloste sai suomalaiset rekisterikilvet vuonna -97, minkä jälkeen avoauto on liikkunut omintakeisena harrastepelinä, joka herättää huomiota takuuvarmasti
HIRVEÄ N Bohse Euro-Star ’88 HAUS KA 33 07/15
Konehuoneen hallinnasta kun vastaa Ladan 1,5-litrainen nelonen. Sen keräämissä kommenteissa kuvastuu useimmiten hyväntahtoinen huumori, mutta samalla aito kiinnostus ja jopa peitelty ihastus tätä Lada 2107 -perustaista, mutta länsisaksalaisen autotehtailun jalostamaa tuotosta kohtaan. Mutta olen kiinnostunut autoista samalla tavoin kuin monesta muustakin ilmiöstä erityisesti persoonan tai fiiliksen vuoksi. Sen sijaan tiedossa on, että vantaalainen autoliike osti auton tullin huutokaupasta ja tyyppikatsasti auton Suomeen vuonna -97. Siitäkään ei ole tietoa tuliko Bohse Suomeen suoraan Saksasta vai oliko se uutena myyty johonkin muuhun maahan, josta tie vei Suomeen. ”Tuli itsellekin mahtava fiilis, kun sellainen paatunut katsastusmies heitti noin väkevän lausahduksen. Sen sijaan innostun, jos auto kliseisesti ilmaistuna koskettaa sielua eli niissä on jotain erityistä särmää tai muuta, joka antaa persoonallisen vaikutuksen”, hän kuvailee. Siis autoista puhuttaessa en niinkään tekniikan, suorituskyvyn tai muun sellaisen vuoksi. Hän kun ei ollut koskaan aiemmin nähnyt Bohsea, mutta ollut nuorempana Ladahuollossa töissä, joten Ladat olivat hänelle perinpohjin tuttuja”, kertoo Olli elokuussa menestyksekkäästi suoritetusta Bohsen katsastusreissusta. ”Mieluusti hän istuu kyytiin ja on ajanutkin Bohsella. ”Tuntuu että yhdeksän kymmenestä nauraa, kun näkee auton liikenteessä.” Hyväntuulisuus onkin yksi tärkeimpiä syitä miksi Olli hankki auton eikä tyttöystäväkään ole katsonut omintakeista kesäautoa pahalla. ”Minulla ei ole aikaisempaa autoharrastustaustaa eikä auto ole ollut minulle muuta kuin kulkuväline paikasta A paikkaan B. ”T ämä on suurin kunnia, jonka katsastusmies voi saada.” Katsastusammattilaisen lausahdus kuvaa mainiosti Olli Vakkalan omistamaan Bohse Euro-Stariin kohdistuvaa huomiota. 34 07/15. Palaute on usein, sanoisinko sarkastista, mutta kyllä hän autosta pitää, ylpeileekin sillä”, omistaja naurahtaa. Tuntematon taho toi auton Suomeen todennäköisesti 1996 tai 1997, mutta auto jäi jostain syystä tulliin. Bohse Euro-Starissa kieltämättä särmää on ihan sananmukaisesti, joten sinällään persoonallisen kulkuneuvon kriteerit täyttyvät heittämällä. Mainittu katsastusmies tutki tarkastuksen yhteydessä Trafin tietokantoja ja tuli siihen tulokseen, että Ollin Bohse on myös Suomen ainoa rekisteröity lajissaan, joten sinällään ei ole ihme ettei hän moista aitoa neuvostoliittolaislänsisaksalaista muovikummitusta ollut aiemmin tavannutkaan. Kyseinen omistaja oli tamperelainen Tapani Koskela, jolta Olli osti auton tämän vuoden alkupuolella. ”Tapani oli naapurismies samasta taloyhtiöstä, joten olin ihaillut autoa sen kahdeksan vuotta, mikä oli asuttu samassa yhtiössä ja Bohse tullut tutuksi viereisestä autotallista.” Auto oli tehnyt vaikutuksen myös Tapaniin aikoinaan, mutta nyt kun hän muutti alkuvuodesta, niin auto jäi Tampereelle, muutti vain viereiseen talliin. Auto on silti ollut tuttu tapaus hänelle jo vuosien ajalta. Hämärän peitossa on kyllä sekin, miksi tämä vuonna -88 valmistunut yksilö maahamme oikein saapui. Ensimmäisellä suomalaisomistajalla Bohse oli vain parisen vuotta, mutta toisesta omistajasta auto sai ylläpitäjän noin 15 vuodeksi. Lähes ajamaton auto kuitenkin oli, mistä kertoo, että kilometrejä on mittarissa yhä alta kymppitonnin. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Bohse Euro-Star SIINÄ missä Bohsen koripaneeleja ei niin vain varaosatiskiltä tavoitakaan, onnistuu auton voimalinjan ylläpito ilman tuskanhikeä. Fiiliksen vuoksi Olli ei tunnustaudu varsinaiseksi autoharrastajaksi, joka tykkää ruuvaamisesta tai autoilusta vain ajamisen vuoksi
MITTARISSA oli kuvaushetkellä reilut 8 700 kilometriä eikä auton yleisolemuksessa mikään viittaa siihen etteikö lukema pitäisi kutiaan. EURO-STARIN ilmettä on rakennettu eri puolille viljeltyjen merkkija mallikilpien lisäksi tarvikehenkisellä jalopuuratilla. 35 07/15. Keinonahkasisustus on puolestaan paikallaan, jos kesäsade yllättää ennen kuin irrallista muovikattoa ehtii kiinnittää paikoilleen. Ei ollut mikään ihme, ettei katsastusmies ollut aiemmin moista neuvostoliittolaislänsisaksalaista muovikummitusta nähnytkään
Bohsel oli kuitenkin tuotokseensa tyytyväinen, joten hän halusi tarjota muillekin mahdollisuuden nauttia avoautoilun iloista ja päätti käynnistää ajoneuvojen tuotannon. Sopivia käytettyjä ykkös-Golfeja oli työlästä löytää ja uuden VW-tekniikan hankkiminen olisi puolestaan ollut liian kallista. Tulevan ajoneuvonsa aihioksi hän hankki Volkkarin, mutta perinteisen Kupla-ratkaisun sijaan modernimman etuvetoisen, ensimmäisen sukupolven Golfin. Hän hakeutui paikallisen Lada-jälleenmyyjän juttusille ja ilmoitti tomerasti haluavansa ostaa tuhat Lada Novaa, Suomessa nimellä 2107 paremmin tunnettua Ladaa. Asiassa Bohsel sai tukea Ladan jälBohse Euro-Star leenmyyjiltä, jotka ehdottivat uuden mallin pohjaksi modernimpaa mallia. ”Bohsen autotehtaalla” kokonaiset kanttiLadat saivat äkkiä uuden muodon, kun niistä irrotettiin luukut ja leikattiin pois koripaneeleja sekä katto. Bohsel oli toiminnan mies, joten haaveilujen sijaan hän pani toimeksi. KUN ITÄ KOHTASI LÄNNEN Omintakeisten Bohse-autojen juuret ovat Dörpenissä Luoteis-Saksassa. Mallin tuotanto päättyi 90-luvun alkuun mennessä, mutta autotehtailija Bohsel ei antanut periksi niin helpolla. Tämä pieni markkinarako ei sittenkään ollut riittävän iso, jotta Euro-Starin tuotanto olisi noussut kunnolla siivilleen. Esisarjaa valmistui kymmenkunta yksilöä, mutta siinä kaikki. Yrityksen nimeksi tuli Bohse Automobilbau GmbH. Piti keksiä uusi idea, jotta kanssaihmisillä olisi mahdollisuus päästä Bohse-autoilun eleganssiin mukaan. Samara Funin valmistus päättyi vuonna -92 osaltaan siihen, että autojen saatavuudessa ja toimitusvarmuudessa oli ilmennyt häikkiä, minkä seurauksena bohselaiset päättivät jälleen tutkailla uusia mahdollisia kanta-autoja. Nyt tarvitsi vain rakentaa tarvittavat kokoonpanohallit, ja tuotanto saattoi alkaa. Aherruksen tuloksena syntyi kantikas avomallinen ajoneuvo, jonka muotoilu ja pintamateriaali toivat suomalaiselle mieleen lähinnä liikennekäyttöön suurennetun Lokarijeepin. Siellä asustellut Johann Bohsel innostui 80-luvun alussa oman auton rakentamisesta, minkä virikkeenä eläkeikää lähestyneelle miehelle toimivat hänen hankkimansa pari rantakirppua. Olli Vakkalan Euro-Starin lisäksi Suomessa on ilmeisesti toinen, rekisteröimätön yksilö. Suurin osa Euro-Stareista päätyi Etelä-Eurooppaan, missä autovuokraamot halusivat tarjota asiakkailleen mahdollisimman edullisen ja yksinkertaisen vuokrapelin. Vuonna -87 Bohselin idealamppu syttyi. Vieläköhän jostain eteläisestä Euroopasta löytyisi autovuokraamo, josta saisi edullisesti alleen ehdan Euro-Starin. Tässä suhteessa Bohse Euro-Star oli toista maata. Uhriksi valikoitui Hyundai Ponyn kolmiovinen versio, mutta niiden sarjatuotanto jäi toteutumatta. Bohsel tuumasi, että mikä ettei, ja pian Dörpenin uunista pukkasi takaosaltaan avonainen Samara Fun. Tarkkaa tuotantomäärää ei ole tiedossa, mutta arvioiden mukaan autoja ehdittiin valmistaa jopa 250 yksilöä. Monet pienien autopajojen luomukset eivät ole päässeet lainkaan tuotantoon tai valmistuneiden yksilöiden määrä on jäänyt muutamaan hassuun. Ja miksei Bohsella rantakatua olisi ajellutkin – eihän autoon nousemiseksi tarvinnut edes ovea avata. Bohse Automobilbau GmbH pistettiin pakettiin ja tuotantolaitos ajettiin alas. Golf-perustaista Bohse Sprinteriä valmistettiin 39 yksilöä, mutta tuotannossa havaittiin nopeasti perustavanlaatuisia haasteita. Katseiden kohteena oli luonnollisesti Lada Samara. Johann Bohselin perintö kuitenkin elää edelleen, säilymä noin 220–250 valmistetusta Bohse Euro-Starista on kohtuullinen. Autoja lienee lähinnä Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa, mutta joitain on ajautunut pohjoisemmaksiksi. Tiettävästi ovet ja katot menivät suoraan kierrätysmetalliksi, millä säästyttiin eräiltä veromaksuilta. Tuotantomääräksi kerrotaan peräti 3 000, mitä voi pitää huimana määränä auton käyttötarkoitus huomioon ottaen. Hauskaltahan luomus näyttikin, joten asiakaskunta kiitti tilauksilla. Virossa Euro-Stareja on rekisterissä kolme, Venäjällä, Puolassa ja Slovakiassa yksittäisiä, mutta Saksassa sentään parisenkymmentä Euro-Staria. Korealaisten hintapyynnöt olivat liian korkeita, jotta Ponysta olisi voitu toteuttaa hinnaltaan kilpailukykyinen uusi avo-Bohse. Jawohl, silmiä hivelevä – jollei jopa kirvelevä Bohse Euro-Star oli valmis. Sympaattiset VW Kupla -perustaiset hättärät innostivat Bohselia sen verta paljon, että ajatus oman vastaavan ”hassutteluauton” tai virallisemmin vaikkapa piknik-auton rakentamisesta alkoi kiinnostaa yhä enemmän. Lähde: bohse.ee 36 07/15. Alastomiin Ladan rankoihin hitsattiin vahvistuksia, minkä jälkeen alusta verhoiltiin muovisilla koripaneeleilla. Aluksi tilaukseen suhtauduttiin suurella epäilyksellä, mutta hämmennyksen laannuttua niin vain Dörpeniin toimitettiin läjäpäin uusia Ladoja
Jos joskus löytyy sellainen kenet tämä auto tekee onnelliseksi, niin ehkä silloin olen valmis luopumaan. Tulevaisuudessa auto pysynee sille tutuksi käyneen taloyhtiön autotallissa vastedeskin, jollei joku sitä oikein erityisesti omakseen halua. Omamassa 980 kg. Takana jäykkä akseli, neljä pitkittäistukea, poikittaistuki, kierrejouset. Tunnelma pysyy Ollin mukaan kivana, kunhan nopeutta ei ole liikaa. 15 s Lupsakkaa matkantekoa Kilometrejä ensimmäisenä yhteisenä kesänä on kertynyt Bohseen nelisen sataa, joista suurin osa avoautoilua suosineen elokuun aikana. OLLI Vakkala ihastui Bohseen erityisesti sen herättämän hyväntuulisuuden vuoksi. Puristussuhde 8,5:1. 08 Suorituskyky Huippunopeus 140 km/h, 0-100 km/h n. Poraus 76, isku 80 mm. ”Ajoviima alkaa häiritä, jos vauhtia on yli 70 km/h:ssa. Minulle tulee autosta sellainen tunnelma, että tämä on todella yksinkertainen ja samalla nautinnollinen ajaa. Ilmiselvästi moni muukin on siis kokenut Bohse Euro-Starin saman romuluisen houkuttelevan kutsun kuin auton omistaja. Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut. Sateinen alkukesä kun ei oikein ollut autolle omiaan, vaikka Bohsen varustukseen kuuluukin kahdesta osasta koostuva muovikatto sekä neppareilla kiinnitettävät keinonahkaovet. rivimoottori edessä pitkittäin. Paitsi kun autoa yrittää kääntää! Ohjaus on nimittäin käsittämättömän raskas hitaassa vauhdissa.” Ajokokemukseen luovat pientä ylellisyyttä keinonahkaistuimet ja Bohsen jäljiltä oleva puuratti. Maantienopeuksilla 80–100 km/h tulee jo niin paljon repivää tuulta sisään, että autoa ei ole suunnitteluvaiheessa käytetty varmasti tuulitunnelia lähelläkään. 37 07/15. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, päällekkäiset kolmiomalliset alaja ylätukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Omaa suhtautumista persoonalliseen Bohseen voi käydä punnitsemassa Kangasalla Vehoniemen automuseossa, jossa auto on näytillä seuraavan vuoden mittaan. ”Kuten katsastusmies sanoi, Ladallehan tämä tuntuu. Iskutilavuus 1 452 cm 3 . ”Tämä katsastusmies osaltaan avasi silmiäni näkemään, että Bohse herättää niin paljon tunteita. Kaupunkiajossa auto on sen sijaan mukava, joten sillä on tullut liikuttua kauniilla säällä lyhyttä matkaa lähes päivittäin.” Tänä kesänä auto on jo ehtinyt toimia hääautonakin – eräs tuttu pariskunta kun soitti Ollille ja pyysi autoa heidän tärkeän juhlapäivänsä kulkuneuvoksi. Mutta haluan kuitenkin, että auto menee hyvään kotiin, jos sitä joku tarpeeksi omakseen haluaa”, Bohse Euro-Starin tyytyväinen omistaja tuumailee. Se tekee ajaessa juuri niin kuin auton pitää tehdäkin. Teho 74 hv /5 600 rpm, vääntö 106 Nm /3 400 rpm. 07 Mitat Pituus 419, leveys 167, korkeus 158, akseliväli 242 cm. Aurinkoisella säällä autolla liikkuu taajamassa sen sijaan hymy huulilla. 06 Kori Itsekantava 4-ovinen teräskori muokattu ovettomaksi avomalliksi, muoviset koripaneelit. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Takaveto. 01 Merkki ja malli Bohse Euro-Star 02 Vuosimalli 1988 03 Moottori Nelisylinterinen vesijäähd
Iittala 38 07/15
Pienen sportin alla pyörii alkuperäiset peltivanteet ja kapselit, moottori on edelleen vakiokunnossa ja nelilovinen askikin on paikallaan. Utriaisen veljesten Juhan ja Jounin ensimmäisen vuosikerran Toyota Celica LT on melko harvinainen säilymä. Tämä yksilö on viehättävä juuri siksi. Toyota Celica LT 1971 44 Herra numero 39 07/15
Perhetuttava huolsi ja korjasi autoa tarvittaessa. Omistaja piti autostaan hyvää huolta ja ajeli sillä säästeliäästi reilut parisenkymmentä vuotta. ”Olin silloin parikymppinen nuorimies ja oli todella hienoa ajella sillä kaupungilla – ja kyllä oli helppo saada tyttöjä kyytiin tanssilavareissuille.” Matin siskot olivat tuohon aikaan jo muuttaneet pois kotoa, joten auto jouti nuorukaisen käyttöön aina kun hän vain halusi sillä ajaa. Tamperelaisesta työnjohtaja Eino Kievarista tuli auton ensimmäinen omistaja tammikuussa -72. Perhe asui kerrostalossa ja Toyotaa säilytettiin taloyhtiön autotallissa. Valmistenumeron perusteella artikkelimme ST-Celican valmistusajankohta tehtaalla tarkentuu vuoden 1971 elo-syyskuulle. Eino kulki lyhyen työmatkansa lähes aina kävellen, ja kun kesämökkimatkakin oli ainoastaan seitsemän kilometrin mittainen, ei Celicaan kertynyt kovinkaan paljon kilometrejä. Hardtop-korissa ikkunat sai koko matkalta auki ja korttelirallia ajaessa oli melkein kuin olisi ajanut avoautolla. Edullisin niistä oli LT, jonka pellin alla pauhasi 1,6-litrainen 2T-moottori. 40 07/15. Mikään muu auto ei ole myöhemmin herättänyt samanlaisia tunteita. Eino lähti kotoa Cortinalla ja palasi Celicalla. Eurooppalaisilla oli valittavana kolme vaihtoehtoa. Celica oli omistajansa silmäterä, Eino käytti paljon aikaa sen pesuun, jynssäykseen ja puunaukseen ja auto olikin aina puhdas ja kiiltävä. ”Kaksikymppisillä nuorilla ei siihen aikaan ollut omia autoja, vaan perheessä oli yleensä vain yksi auto, jolla kaikki ajoivat – eikä kaikkien kavereiden perheissä ollut autoa ollenkaan.” Ajoneuvon hankinta oli vielä 1970-luvulla suuri sijoitus ja auto oli omistajalleen paljon enemmän kuin pelkkä kulkuneuvo. Maalauksen hoiti sama tuttava, joka toimi Toyotan luottohuoltajana. Einon perikunnalta auto siirtyi 1990-luvun alkupuolella Matille EsTeksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine Kotiväelle auton vaihtuminen oli täysi yllätys. ”Penkkien päällä oli aina istuinsuojat, ja muistan, että oviverhoilujen suojamuovitkin olivat paikoillaan vuosikausia”, Matti kertoo. Silloin auto sai HRA-44 -rekisterikilpensä ja kutsumanimekseen ”Herra numero neljäkymmentäneljä.” Perheenisän yllätysostos Kievarin perheen kotiväelle uuden auton hankinta oli täysi yllätys; Eino lähti kotoa Cortinalla ja palasi jonkin ajan kuluttua uutuuttaan kiiltävällä sinisellä Celicalla. ”Muistan kyllä, että isä maalautti auton, mutta en muista minkä takia. Ostajan kannalta auto olikin varsin houkuttelevalla tavalla toteutettu. Tyylikkäät muodot ovat kuin urheiluauton ja amerikanmuskelin nokkela yhdistelmä, mutta Carinaan perustuvana auto oli helppo huoltaa ja edullinen käyttää. ”Celica on ehdottomasti makein auto millä olen koskaan saanut ajaa. Aika on osoittanut pirteän koneen luotettavaksi voimanlähteeksi. Toyota on kertaalleen maalattu Kievarin omistuksessa, mutta syy vähän ajetun auton maalaamiseen on jäänyt arvoitukseksi. Kovin peli oli tuplanokkaisella 2TG-moottorilla varustettu GT, mutta se ei ollut tarjolla Suomessa. STmalli tarjosi hiukan paremman varustelun ja kahden kaasuttimen myötä se myös kulki reippaammin. Toyota Celica LT KONEHUONEEN puolelta löytyy tuttu 1,6-litrainen 2T-moottori. Nykyautot ovat Celicaan verraten vain liikkumisen apuvälineitä paikasta toiseen siirtymistä varten.” Kievarin parhaan kaverin isällä oli Opel Commodore ja nuoret ajelivat vuoroin näillä kahdella autolla. ”Commodorekin oli aivan mahtava auto siihen aikaan”, Matti painottaa. Kolaria sen kanssa ei koskaan sattunut”, Matti pohtii. ”Suoraan sanoen se oli kyllä aika makea auto”, Einon poika Matti toteaa. T oyota Celica tuli myyntiin Suomessa vuonna 1971, ja siitä tuli heti haluttu peli urheilullisia autoja himoavien keskuudessa
pooseen. Ajatus omasta Celicasta jäi kuitenkin pahasti polttelemaaan ja pian mies oli uudelleen matkalla kohti Helsinkiä. Vuonna 2002 otettiin ensimmäinen askel museoajoneuvostatuksen saavuttamiseksi. Museoajoneuvotarkastajat syynäsivät auton alustavasti ja kehottivat kohentamaan muutamia yksityiskohtia, jonka jälkeen auto voitaisiin hyväksyä museoajoneuvorekisteriin. Tilavassa autotallissa oli monenlaista kalustoa tiiviisti varastoituna. ”Se alkoi välittömästi vetää minua vastustamattomasti puoleensa. Tällä kertaa matkassa oli Juha-veli. Pikkupojasta lähtien Toyota Celica on ollut minulle jonkinlainen ihanneauto.” ”Neuvoteltiin hinnasta, mutta kauppoihin ei siitä huolimatta heti ryhdytty”, Jouni kertoo. ”Meillä oli jo kaksi käyttöautoa, ja Celica oli minulla sellaisena kolmosautona omakotitalon tallissa. Ajelin sillä silloin tällöin itsekseni ja joskus oman poikani kanssa.” Matin oli tarkoitus pitää Toyota ja ajella sillä kesäaikaan, mutta kun useamman vuoden ajan ajot jäivät hyvin vähäisiksi eikä harrasteautoilu tuntunut omalta lajilta, tuli aika luopua autosta. Radion alkuperäinen peitelevy taitaa olla useimmista Celica-yksilöistä jäänyt matkan varrella kadoksiin. Sattuman kauppa Joulukuussa 2014 Jouni Utriaisen tuttava tiedusteli, joutaisiko Jouni mukaan moottoripyörää hakemaan. Työlistalle oli kirjattu muun muassa ilmansuodattimen kotelon vaihto tai kunnostaminen sekä helmojen pienten ruostevikojen korjaus. ”Kun kysyin kuka ajoneuvot omistaa, mies kertoi, että kaikki ajoneuvot ovat hänen – ja kaikki ovat myynnissä. SIISTI sisusta tekee alhaisen mittarilukeman varsin uskottavaksi. Enimmäkseen kalusto oli italialaista ja ranskalaista, mutta keskellä tallia huomion kiinnitti heti siistin oloinen sininen Celica. ”Kaveri oli ostanut menopelin pääkaupungista ja tarvitsi sille kuljetusta, joten lähdin pakettiautollani mukaan hakureissulle. Tiesin saman tien, että nyt taisi käydä huonosti, sillä minua vaivaa krooninen autokuume”, Utriainen nauraa. Kaveri vinkkasi jo matkalla, että kohteessa on muitakin harrasteajoneuvoja myytävänä – ja ajattelin heti, että tämä saattoikin olla paha rasti, tällä reissulla voi mennä rahat.” Taksialan yrittäjänä toimiva helsinkiläinen harrastaja Harri Eskelinen teki kovaa karsintaa vuosikymmenten aikana kertyneeseen kalustoonsa. Museorekisteröinti jäi kuitenkin siinä vaiheessa vielä suunnitelmaksi. ”Kaveri vinkkasi matkalla, että kohteessa on muitakin harrasteajoneuvoja myytävänä – ajattelin heti että tällä reissulla voi mennä rahat.” 41 07/15. Celica siirtyi vuonna 1998 joksikin aikaa lähellä asuvan autoharrastajan nimiin, jolta matka jatkui 2000-luvun alkupuolella Helsinkiin. Veljekset KAPEAT ja korkeat renkaat istuvat peltivanteilla, joita peittää alkuperäiset koristekapselit
Juha irrotti ja putsasi polttoainetankin kuitenkin ensin, jonka jälkeen ongelma poistui ja kone alkoi käydä nätisti. Toyota on miesten yhteinen hankinta. Helmojen pienet ruostevauriot korjautettiin, ja koska käyttämättömiä rosterisia helmalistoja ei löytynyt kovasta yrityksestä huolimatta, korjattiin alkuperäiset ja asennettiin ne takaisin paikoilleen. Tampereen Mobilistien tarkastajat totesivat Toyotan museoajoneuvoksi kuluvan vuoden elokuussa. UTRIAISEN veljekset tunnustautuvat sekakäyttäjiksi automerkkien suhteen. Moni asia auton kunnossa puol42 07/15. Toyota Celica LT tutkivat auton läpikotaisin, ja kun ostokuume ei siitä ainakaan laskenut, Celica siirtyi siltä seisomalta veljesten yhteisomistukseen. Kaikki muu tuntui toimivan hyvin, mutta moottori ei aluksi käynyt kunnolla. Jarrut herkisteltiin ja autolle tehtiin perusteellinen huolto. Veljekset epäilivät bensapumppuvikaa. ”Ollaan monesti mietitty pitääkö kilometrilukema paikkaansa, ei uskalleta varmaksi vannoa, mutta kyllä luulisin, että se on mahdollista”, Juha toteaa. Pienet kilometrit Toyota haettiin tammikuun puolella trailerin kyydissä kotiin, ja siirrettiin saman tien talliin tarkempaa tutkiskelua varten. Myyjä ei mainostanut autoa vähänajettuna, ja ensivilkaisu matkamittarin 54 000 kilometrin lukemaan johti päättelemään, että tämän ikäisen auton mittarin täytyy olla pyörähtänyt ainakin kertaalleen ympäri. Auton mukana tullut ahkerasti täytetty huoltokirja kuitenkin päättyy 45 000 kilometrin kohdalla tehtyyn huoltoon 1970-luvun lopulla
Mutta kun ajaa Celicalla, päät kääntyvät ja peukkua näytetään hymyssä suin. Jounin tallissa on ollut pääasiassa jenkkiautoja; tällä hetkellä sieltä löytyy miedosti kustomoitu kaksiovinen ´50 Mercury, A-Ford 1929 Roadster Pickupista 40-luvun 01 Merkki ja malli Toyota Celica LT e 02 Vuosimalli 1971 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. taa sitä, että matkamittarissa olisi todellakin ympäri pyörähtämätön paikkansa pitävä lukema. Eskelinen oli selvittänyt auton omistajahistorian, ja sen perusteella Juha kyseli numerotiedustelusta mahtaako Tampereen tai Helsingin suunnalta löytyä Matti Kievari – nimisiä henkilöitä ja soitti kokeeksi saamaansa numeroon. Myös Matti Kievari vahvistaa vähät kilometrit – ja tuskinpa mittari on enää ehtinyt pyörähtää ympäri kahden lyhytaikaisen omistajan käytössä. Monenmerkkistä kalustoa Molemmat Utriaisen veljekset ovat harrastaneet autoja pikkupojista lähtien. Kimppa-auton tulevaisuus ei ole aivan lukkoon lyöty. Jouni kertoo kesän mittaan huomanneensa että ajo Celicalla eroaa huomattavasti amerikkalaisella autolla liikkumisesta. Alkuperäinen HRA44 -rekisterikilpi on autossa edelleen. Veljekset ovat ajelleet autollaan pieniä reissuja lähiseudulla. 06 Kori Itsekantava 2-ovinen teräspeltikori 07 Mitat Pituus 4 165, leveys 1 600, korkeus 1 310, akseliväli 2 430 mm, omamassa 960 kg, rengaskoko 165 x 13 tyyliin tehty rodi, sekä pari Triumph– moottoripyörää. Kun ajaa 1950-lukuisella Mercuryllä, ei sitä sen suuremmin noteerata, ehkä katsotaan hieman ihaillen. ”Ollaan sitten huoltoasemalla, kaupan pihalla tai kioskilla käymässä, ihmiset tulevat juttusille ja kertovat innoissaan nostalgisia muistoja kyseiseen malliin liittyen. Isku 70 mm, poraus 85 mm, tilavuus 1 588 cm 3 , teho 102 hv 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin, takaveto 05 Alusta Edessä mcPherson erillisjousitus, takana jäykkä akseli kierrejousin. Alipainetehostetut levyarrut edessä, rumpujarrut takana. ”Ollaan tämmöisiä sekakäyttäjiä, ei millään lailla merkkiuskollisia”, veljekset kommentoivat. Saman tien Matti kysyi onko herra numero 44 teillä”, Juha kertoo nauraen. Perusmalli LT toimitettiin nelivaihteisella laatikolla. Utriaisen veljesten käsissä kalustolla on taipumus tulla ja mennä, joten on mahdollista, että Celicakin saattaa jossakin vaiheessa jatkaa matkaansa seuraavan omistajan hoiviin. ”Kyselin varovasti onkohan minulla oikea numero kun etsitään nyt meidän omistuksessa olevan sinisen Celican ensimmäisiä omistajia. Viidettä vaihdetta tulee hapuiltua reilummassa matkavauhdissa; kyllä hyvin ymmärtää miksi näihin aikanaan vaihdettiin paljon koneita sekä vaihdelaatikoita. 43 07/15. LINJAKASTA korimuotoilua tukevat lukuisat hienot yksityiskohdat, joista monet ovat myös hyvin selkeästi japanilaisesta kynästä lähtöisin. Simpukkaohjaus. Auton sisusta kuskin penkkiä myöten on melko virheettömässä kunnossa ja lisäksi konetilakin on varsin siisti ja kulumaton. Juhan harrastus on suuntautunut enemmän eurooppalaisiin autoihin: omistuksessa on ollut niin Opel Rekord, Ford Mustang kuin muutama Triumph–merkkinen ajoneuvokin. ”Celica on tukevan tuntuinen auto, ei kolise eikä rämise ajossa. Autossa on myös paikoillaan alkuperäinen siniseksi sävytetty karkaistu tuulilasi. Oman aikakautensa kaltaisilla mutkaisilla asfalttiteillä Celica on ehdottomasti parhaimmillaan”, Jouni kiteyttää
Lea Saab 99 2.0 LEA ’74 44 07/15
Mika Viita-aho asetti tavoitteekseen hankkia ennen 40-vuotissyntymäpäiviään suomalaisvalmisteisen Saab 99:n. Lea Hämeenlinna 45 07/15. Määräajan kanssa meni tiukille, mutta hyvää kannatti odottaa
Hankittaessa 99 LEA oli varustukseltaan muutoin tavanomainen, mutta keskisuomalaisen Saab-liikkeen jäljiltä auto sai yhden poikkeuksellisen lisäTeksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Saab 99 46 07/15. Lähestyvä 40-vuotispäivä Ratkaisu tippui eteen 99 LEA:n muodossa, joka ilmestyi myyntiin keväällä -12. ”Isä osti autoksemme vuosimallin ’74 Saab 99 L:n, joka oli perheemme ensimmäinen kunnon auto.” Mikan isä oli Saabiin sen verran tyytyväinen, että löysi lempimerkin seuraaviksi vuosikymmeniksi. Ajelin sillä armeijaajan tienoilla, mutta myin sen sitten lähtiessäni opiskelemaan.” Kokemukset Saab-tuotteista olivat Mikalle kaikkiaan myönteisiä, mutta silti merkin edustajat jäivät hänen kohdalta taustalle vuosikausiksi. Tämän Electronic Manual Special -mallin kaksilitraista kone ruokki Boschin elektroninen D-Jetronic, vaihteistona oli nimen mukaisesti manuaalivaihteisto ja ”spesiaalia” toivat muun muassa nopeampi ohjaus, erikoisvanteet ja ylellisempi sisustus. LEA oli ostettu Jyväskylän Saabilta, ja auton valkoinen väri oli valikoitunut sillä perusteella, että ostohetkellä muun värisiä yksilöitä ei ollut tarjolla. Myyjänä toiminut henkilö oli osaltaan vaikuttanut myönteisellä tavalla ostopäätöksen syntyyn, sillä Saabia ostamassa ollut pariskunta oli hankkinut samaiselta myyntipäälliköltä aiemmin Opel Rekordin hänen tosin toimiessa silloin luonnollisesti Opelliikkeen lukuun. Isän veljellä oli puolestaan 70-luvulla 96ja 99-Saabeja. Tähtäimeen asettui nuoruusvuosilta tuttu ”kunnon auto” Saab 99, mutta ei suinkaan L-koon karvalakki, vaan malliston huipulla aikoinaan ollut vaihtoehto, vuoden -72 alussa esitelty EMS. Aina niin pitkäksi aikaa, kunnes hän vuoden -12 alkupuolella sai idean: ennen kuin hän täyttäisi 40 vuotta, omistuksessa olisi suomalaisvalmisteinen Saab. Porkkananväristä 96:a lainattiin 70-luvun lopulla kesälomareissulle oli sitä aika polleeta olla Saabin takapenkillä.” Mikan ensimmäinen oma auto oli kuitenkin takaveto-Sunny, mutta kyllä hänkin varhaisessa vaiheessa hankki södertäljeläistuotteen alle. Nyt oli tosin mahdollisuus pistää L:stä hieman paremmaksi: kyseistä kirjainta seurannut E kun tarkoitti ruiskumoottoria ja A luonnollisesti automaattivaihteistoa. ”Taka-ajatuksena oli, että pitäisi omakohtaisesti pelastaa suomalaista autohistoriaa”, hän kuvaa. Myyjätahona toimi ensimmäisen omistajan poika, joka osasi sen myötä kertoa myynnissä oleva yksilön taustoista. LEA-malli oli vielä vuosimallia -74, joten edusti sopivasti samaa vuosimallia kuin Mikalle lapsuudessa tutuksi tullut perheen 99 L. Voimaa ruiskukone antoi riuskat 110 hevosvoimaa ja vuodesta -75 eteenpäin 118 hevosvoimaa mekaanisen K-Jetronicin turvin. ”Ysiysien lisäksi hänen omistuksessa sittemmin 90-, 900ja 93-malliakin. Saabin metsästäjän 40-vuotispäivä läheni joka tapauksessa hetki hetkeltä, joten jostain piti suomalaisvalmisteinen 99 keksiä. ”Olikohan neljäs oma autoni, joka oli 900 Turbo ’83. EMS-Saabia ei kuitenkaan tahtonut tiukasta yrityksestä huolimatta tarttua Mikan haaviin, mikä ei sinällään ollut yllätys, sillä hintavaa mallia ei uutenakaan liikkunut erityisen runsaasti, joten harrasteikään niitä ei ole yltänyt kuin kourallinen. Auto oli myynnissä Jyväskylässä, jonne se oli myyty uutenakin. H ämeenlinnalaisen Mika Viita-ahon autoharrastukselle piirrettiin suuntaviivat 35 vuotta sitten Mäntässä, jossa Viita-ahon perhe tuolloin asui
47 07/15. Ja ostopäivä vieläpä hänen 40-vuotissyntymäpäivänsä. YKSI tärkeä auton hankkimisen perusteista löytyy konehuoneesta: Made in Finland. Kesällä -12 ajelin sillä jonkin verran sen jälkeen kun lokasuojat oli laitettu.” Peltitöiden lisäksi tuore omistaja hankki lähinnä joitain puuttuvia osia. Jari nimittäin halusi erityisesti yhden Uudessakaupungissa kootuista noin 191 000 Saab 99:stä. Vuonna 2007 auton iäkäs ensiomistaja päätti omatoimisesti palauttaa ajokorttinsa poliisille. Tavaratilassa viettivät aikaa alkuperäiset Kleber-talvirenkaat sesongilta -74, joten talviajoa Suomeen talveen sopivalla Saabilla oli ajettu erittäin niukalti. RUISKUKONEINEN automaatti-99 viipyi Jyväskylässä vuoteen 2012 saakka, mutta kilometrejä liki neljässä vuosikymmenessä karttui vain 106 000 kilometriä. Näin oli Mikan itselleen asettama lupaus täytetty – omistuksessa oli suomalaisvalmisteinen ruiskukoneinen Saab 99. Jossain vaiheessa monille Saabin omistajille tuttu ongelma, kattoverhoilun kiinnityksen pettäminen iski, mutta vastavuoroisesti joidenkin ongelmalliseksi kokema Boschin elektroninen ruisku sen sijaan oli pelannut moitteetta. Vuosien aikana ratin ja penkin välissä aiheutetuiksi vastoinkäymisiksi luettiin talvisessa kaupunkiliikenteessä tapahtunut kylkikosketus kuorma-auton kanssa. Auton hinnasta päästiin molempia osapuolia miellyttävään eurolukemaan, joten kaupat tehtiin. Jo jyväskyläläisestä tallista peruutettaessa vesipumppu oli vuotanut tuntuvasti, mutta tekniikan osalta laajemmille kunnostustoimille ei ollut tarvetta. Sen seurauksena konepelti ja toinen ovi piti uusia. Sitä ehkä oli huippuluokan Blaupunkt-radiokin, mutta erityisesti sen jalkakytkimellä käytettävä automaattinen kanavahaku oli eittämättä luksusta. Saab 99 LEA ’74 oli palvellut autoa kaupitelleen äitiä aina vuoteen 2007, jolloin kuljettajatar oli omatoimisesti päättänyt palauttaa ajokorttinsa Jyväskylän poliisiasemalle. Valkea Saab oli siitä eteenpäin seissyt jyväskyläläisessä tallissa, minkä ansiosta viimeiset pysähtyneisyyden vuodet eivät olleet kohdelleet autoa kaltoin. Kunnostusta vaativat etenkin etulokasuojien kaaret, jotka olivat muhineet pehmeiksi koristelistojen alla. Osajahtia Pienestä ajomäärästään huolimatta edessä oli kohtuullisen paljon kunnostustoimia, joista suurimman osan Mika oli pannut merkille jo ostopäätöstä puntaroidessa. ”Heti oston jälkeen vein auton leimalle, jotta sitä oli helpompi siirrellä. LEA:n kokonaisajomäärä oli 106 000 kilometriä, ja osaltaan viimeisten vuosien yhä vähäisemmistä ajomääristä kielivät alla olleet Lapponia-kesäkiekot vuodelta 1982. varusteen. Myyjätahon mukaan Saab oli palvellut lähinnä äitinsä autona vuosikausia ilman suurempia ongelmia
Vastapainoksi ainakin sisustuksen väri korostaa 70-lukulaisuutta. Kun uuden maalipinnan lisäksi sisätiloja puhdistettiin huolella ja moottoritilaa kohennettiin siistimällä ja paikoin maalaamalla, oli LEA valmiina museorekisteröitäväksi. ”Saappihan on 70-lukulaiseksi autoksi hiljainen, ja voimaa ruiskumoottorissa on ihan riittävästi nykyliikenteenkin sekaan”, omistaja kuvaa matka-ajon taittumista. Vielä kun Mika onnistui äskettäin hankkimaan viimeisenkin autosta puuttuneen E-koristemerkin, ei automaatti-99:llä ajelua häiritse oikeastaan kuin yksi iso tekijä. ”Vauhtia oli jotain 80 km/h:ssa, kun tasakaasulla ylämäkeen tultaessa laatikko vaihtoi kolmoselta kakkoselle sellaisella paukauksella, että luulin sen hajoavan! Sen jälkeen olen oppinut ottamaan jyrkkiin mäkiin enemmän vauhtia, että pysyy vääntöalueella”, kuvailee Mika. Tilavuus 1 985 cm 3 . Uuden alkuperäisen pakoputken tavoitin Parkanon suunnalta. 48 07/15. Poraus 90, isku 78 mm. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset eteenpäin suunnatut tukivarret, pitkittäiset taaksepäin suunnatut reaktiotangot, Panhard-tanko, kierrejouset. SAABIN matkustusmukavuus koostuu hyvästä ergonomiasta ja aikalaisekseen matalasta melutasosta maantienopeuksilla. Paino 1 150 kg. Saab 99 ”Lokasuojien kaarilistat tilasin uustuotanto-osina Hollannista. Tätä nykyä LEA:n rinnalla komeilee myös museotarkastettu 99 EMS. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Kirkkaat silmät löytyivät Saab-kerhon puheenjohtajan tallista, ja valojen pyyhinpesimet toimivat edelleen niin kuin pitääkin.” Haussa olleista osista uupumaan jäivät tuossa vaiheessa auton mallista kertovien LE-merkkien E-kirjaimet sekä tyyliin sopiva antenni. Etuveto. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmionmuotoiset yläja alatukivarret, kierrejouset. Matkalla taas Kesällä 2014 Mika pääsi viimein kunnolla tunnelmoimaan ’74-mallisen 99-Saabin kyydistä sitten 80-luvun alun. Teho 110 hv/5 500 rpm, vääntö 167 Nm/3 700 rpm. 01 Merkki ja malli Saab 99 2.0 LEA 02 Vuosimalli 1974 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Kesän jälkeen auton ehostuksessa tuli puolen vuoden tauko, mutta talven aikana ulkoasu parani kokonaisvaltaisesti kun Saab maalattiin uudelleen alkuperäisellä värisävyllä. Puristussuhde 8,7:1. Kyseinen proseduuri suoritettiin menestyksekkäästi lokakuussa 2013. Edessä ja takana levyjarrut. 07 Mitat Pituus 442, leveys 169, korkeus 144, akseliväli 247 cm. 04 Voimansiirto Kolminopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. Ajoltaan Saab on alla yhä olevien Lapponia-renkaiden häiriköintiä lukuun ottamatta tasapainoinen. JO uutena varustus täydentyi Blaupunkt-radiolla, jonka hienous oli jalkakytkimellä toteutettu kanavahaku. Ensimmäisellä pidemmällä reissulla auton kolmiportainen Borg Warner -automaatti tosin säikäytti kuljettajaa oikein kunnolla. Lisäksi verhoilijalla auto sai tismalleen alkuperäistä vastaavan kattoverhouksen. Nykyisellään reissutunnelmaa luo myös mainittu Blaukkari, sillä sopiva radioantenni on löytänyt paikkansa a-pilarista
Myyjät pääsevät sisään lauantaina klo 18.00 jälkeen ja sunnuntaina klo 7.00. Lisätiedot: Lauri Lankinen puh. Mobilismiin ja motorismiin liittyvän tavaran myyjät ovat tervetulleita. Muun tavaran myynnistä on sovittava etukäteen. Opastus alueelle valtatie 25:ltä. 0400 761 808 Anglo Parts Suomi Valtuutettu jälleenmyyjä: Grips Garage Oy Luhtaanmäentie 21, 01750 Vantaa +358 10 292 7420 myynti@gripsgarage.com Saksa Belgia Hollanti Ranska Italia Espanja Ruotsi Luxemburg Unkari Puola Tsekki & Slovakia www.angloparts.com Quality Parts & Service ONLINE TILAUS Varaosat Brittiklassikoille Laaja valikoima osia suoraan varastosta AUSTIN HEALEY TRIUMPH MG JAGUAR MINI LAND ROVER MORRIS MINOR. Pysäköinti on ilmainen mutta sisäänpääsy maksaa 5 € . Parkkihalliin mahtuu alle 2,5 metriä korkea auto. S t a d i n P ä r t s ä r e i t t e n R O M P E T O R I Isänpäivänä sunnuntaina 8 päivä marraskuuta 2015 Lohjalla Citymarketin parkkihallissa Ojamonharjuntie 61, 06200 Lohja klo 9.00 – 14.00. Ruutu on kooltaan 3m x 5m ja maksaa 20 €
Porsche tarjosi irtopalakattoa myös keskimoottorisessa, edullisemmaksi suunnitellussa 914-mallissa, joka juonti juurensa yhteistyöhön Volkswagenin kanssa. 1970-LUKUISEN näyttävät elkeet: Pontiac Firebird Trans Am T-Top -katolla ja konepellin kotkalla. 50 07/15. Avoautoja ei lainsäätäjä koskaan kieltänyt, mutta autonvalmistajien ja kuluttajien varautuessa mahdollisiin lakimuutoksiin, tulivat targakattoiset autot osaksi monen valmistajan mallipalettia. ”Katolleen” pyörähtäessä avoauto kun ei liiemmin tarjoa suojaa, ellei ajokkiin ole asennettu joko tehtaalla tai jälkikäteen turvakaarta etupenkkien taakse. 1970-luvun alun turvallisuusmääräysten ja jenkkipuskureiden lomassa alkoi kiiriä huhu, että perinteiset avomalliset autot tultaisiin jossakin vaiheessa kieltämään kokonaan. Targakatto ja T-katto antavat lisää ilmatilaa ohjaamoon, mutta takalasi on osa korirakennetta. 1960-luvun alussa tarjolle tullut ja sittemmin yleistynyt kattoratkaisu yhdistää kummankin kattotyypin hyvät – ja huonotkin – puolet, antaen autoilijalle mahdollisuuden nauttia lämpimistä päivistä tukka putkella, ilman kangaskattoon liittyviä kunnossapitohuolia ja monimutkaisempaa mekanismia. Pala kerrallaan Kutsuisiko sitä avoautoksi vai coupeksi. Lännestä päin tuulee Pohjimmiltaan targatyyppisen katon suosio perustuu yhdysvaltalaisiin säädöksiin, taikka niiden uumoiluun. AvoTeksti: Antti Kautonen Kuvat: Valmistajat TARGA-NIMITYS juontaa juurensa alkuvuosien Porsche 911 Targaan. Targakattoja oli olemassa jo jokunen vuosi ennen kuin itse termi keksittiin: Triumph TR4:n ”Surrey Top” -katoksi kutsuttu avoin malli ja harvinaiseksi jääneen Toyota Sports 800:n vastaava palakatto edelsivät Porsche 911:n maantiekilpailu Targa Florion mukaan nimeämää irtokattoa 911-mallissa. T argakatto on mielenkiintoinen vaihtoehto avoautolle ja kattoluukulla varustetulle umpiautolle
Targa-katolle on olemassa myös hieman erilainen vaihtoehto, mikäli korijäykkyys arveluttaa – edellyttäähän targakattoinen auto kuitenkin jäykkää koria, ettei maha ala ennen pitkää viistää maata kuin hemmotellulla lemmikillä. 51 07/15. PORSCHEN edullinen, Volkswagenin kanssa yhteistyönä toteutettu 914-malli tarjosi samaa kattoratkaisua. TRIUMPH TR4 ja alakuvan Toyota Sports 800 olivat kattotyypin uranuurtajia. Jälkimmäinen ratkaisu oli käytössä Triumph Stag -urheiluautossa. Tässä yhteydessä voidaan hyödyntää joko kahtena osana aukeavaa kattoa, taikka jäykisteen yläpuolelle asetettavaa yhtenäistä kattopalaa. T-toptaikka T-bar -korisessa autossa kulkee ohjaamon yläpuolella pitkittäinen jäykiste, jolloin vain sivut jäävät auki. autojen myynti kokikin jonkinasteisen notkahduksen 1980-luvun taitteessa, ja vasta 1990-luvulle tultaessa uusi avoautobuumi lähti taas nousuun
Myös pienemmissä 70-lukuisissa ja kasarisporteissa kattopala avasi mahdollisuudet niskan kärähtämiseen. Samaan kastiin menevät tuon ajan Datsun 280ZX sekä Toyota Supra, kummatkin oli tarjolla eri tavoin aukeavilla katoilla. Malleja löytyi sekä Italiasta, Japanista että Yhdysvalloista kompaktiautoluokassa: Fiatin X1/9 on yksi tämän genren tunnetuimmista edustajista. Aikansa kuva T-mallinen katto patentoitiin Yhdysvalloissa 1950-luvun alussa, mutta varsinaisesti se liittyy 1970-luvun ja 1980-luvun bulevardisportteihin tai hieman prameileviin isoihin coupeihin – ajattelepa vaikka Konna ja Koukku -elokuvasta tuttua Burt Reynoldsin mustaa Pontiac Trans Amia konepeltiin maalatulla kotkakuviolla. Sen ja Toyota MR2:n jenkkivaihtoehSAMA näkemys, kaksi eri autoa: vasemmalla 70-luvun lopun Dodge Aspen ja ylhäällä kymmenisen vuotta uudempi Nissan EXA, kumpikin T-top -kattoisia. Alhaalla näkymä Datsun 280ZX:ään, Suzuki X-90:een ja 80-lukuiseen Trans Amiin. Targa-katot 52 07/15 T-mallinen katto liittyy 1970-luvun ja 1980-luvun bulevardisportteihin.
Porsche on toki sinnikkäästi pitänyt kiinni Targa-vaihtoehdosta jo oman historiansakin takia – vaikka järjestelmä onkin sittemmin muutettu sähkötoimiseksi. Erikoisimpia 1990-lukuisten trendien edustajia lienee kuitenkin ollut Suzukin kaksipaikkainen, kaksiovinen ja porrasperäinen X-90 -malli, joka yhdisti kaupunkimaasturin ja avokaton. Peribrittiläinen Rover tarjosi T-bar -kattoa Tomcatina tunnettuun, Honda-pohjaiseen 200-sarjan coupeen. Sen lisäksi, että Del Solin takalasi laskeutui sähköllä alas kuin jenkkifarmarin takaluukussa konsanaan, oli mallista vielä erikseen myynnissä hämmästyttävän monimutkaiselta näyttävällä TransTop-katolla varustettu versio. NÄIN toimi Honda CRX Del Solin TransTop -niminen sähkökatto: takakontin kansi nousi ylös, ja kattopala siirtyi automaattisesti sen alle. Uudehkon avokattoisen kakkosauton muuttuessa harrasteautoksi kahdenkolmenkymmenen vuoden aikana alkaa päänvaivaa löytyä muutenkin kuin aurinkorasvan unohtuessa. Honda muokkasi CRXmallistoaan hieman lempeämpään suuntaan, tarjoten 1990-lukuisena seuraajana Del Solia, jonka nimikin viittaa aurinkoisiin säihin. FIAT/BERTONE X1/9 oli myynnissä miltei muuttumattomana vuodet 1972–1989. Siinä mekaaninen järjestelmä kätki kattopalan siististi suristen takakontin kannen alle. Esimerkkeinä näistä toimii hienosti Nissan 100NX, joka jatkoi Yhdysvalloissa tarjotun edeltäjämalli Pulsar EXA:n tyyliä pulleammassa muodossa. tona voidaan pitää Pontiac Fieroa, jota sai myös T-top -katolla. Mutta ehkä pikku murheista ei kannata piitata, vaan kulkea avoimin mielin ja katoin kohti ensi kesän lämpimiä päiviä! NÄIN avoimet näkymät X1/9 tarjosi yläilmoista käsin. Suzukin Cappuccinominisportin irtokatosta taas sai irrotettua paloja sitä mukaa kuin sää lämpeni. Näinä päivinä palakattoja tuskin tapaa uusissa autoissa. 53 07/15. Vanhana vinkkinä korin kunnon testaamiseksi sopii kattopalan irroitus ja helmakotelolla seisominen: jos pala sopii vielä paikoilleen, on kori vielä jäykkä. Konttiin sähköisesti taittuvat, enemmän tilaa rohmuavat kovakatot ovat asettuneet markkinoille. Edullisemmista 2000-lukuisista autoista käynee esille nostettavaksi vaikkapa takamoottorinen Smart Roadster Coupé, jota valmistettiin vuodet 2003–2006, tai Lotuksen Elise-malli ja sen serkus Opel Speedster myöhempine versioineen. Tokihan irtokattojen mahdolliset ongelmat ovat kaksijakoisia: toisaalta koppuroituvat tiivisteet lorauttavat sadevettä olalle, ja oma hommansa on kattopalojen järkevä sijoitus tai varaosien saanti. 1990-luvulla irtopalat näkyivät vielä kohtuullisen edullisissakin autoissa
Sininen edustaa vauhdikasta GT Automatic -mallia ja vihreä kantaa kirjainyhdistelmää XL. Britanniaan yhtiö laajensi kahdeksan vuotta myöhemmin ja 1925 yhtiö oli vallannut tehtailleen alaa niin Saksasta, Australiasta kuin Brasiliasta. 54 07/15. Lukuisat Fordit ovat pärjänneet niin autourheilukuin hyötyajoneuvomaailmassa hienosti, ja loput tahkottu käyttöajokkeina loppuun. Säilyneiden yksilöiden lisäksi metsistä ja navetoiden takaa löytyy vielä vanhoja Taunuksia ja Escorteja. Suomalaiselle kukkarolle sopivimpia ovat olleet saksalaiset ja brittiläiset Fordit amerikkalaisten seuratessa perässä. Poistetut 60–80-lukujen unohdetut ajoneuvot Fordismi FORD Cortina mk3 oli muodokas muodinmukaisesti Coca-Cola -pullon mukaisine linjoineen. Teksti: Kuvat: LAATIKKOMALLIN Cortina mk2 puskee pajua puskurinvälistä ja sammal kukoistaa osana koristetekstiä. Maapallo on pyöreä ja Fordin logo sininen ovaali. Tämän monikansallisen yrityksen useiden vuosikymmenien ajan eri maista Suomeen tuodut Fordit olisi voineet melkein kaikki luokitella omiksi merkeikseen poikkeavuuksiensa takia. Se muotoutui kirjainten ympärille hieman myöhemmin siitä, kun Henry Ford sai pystyyn Ford Motor Companyn vuonna 1903. Vuoden 1988 lopulla tämän ison merkin autot olivat Suomessa kolmanneksi yleisimpiä, heti japanilaisten Nissanin ja Toyotan jälkeen
FORD Granada Estate alkaa olla vähiin käyvää erää. 55 07/15. Toinen varhainen seuralainen, hieman jo vähiin käyneellä ovien lukumäärällä. Moottorikoko merkattiin ”metrimäärällä”. Näissä kuvissa esiintyy sedanja farmarikorit. P7-koria valmistettiin vain neljä vuotta, 1967–71. Toki näitäkin osattiin puhkoa ikkunalliseksi enemmän tai vähemmän kauniilla tavalla. FORD Zephyr 6 Mark III oli varustettu kuutosmoottorilla ja osa rekisteröitiin Suomessa kuusipaikkaiseksikin. Sellaisen erotti keulasta, missä oli ajovalot maskin ulkopuolella. Molemmissa malleissa oli vakiona täysin synkronoitu vaihdelaatikko. SAKSAN Ford merkkasi ”metritaunusmallinsa” kirjaimen ja numeron yhdistelmillä. FOUR door, no waiting. Suurin P7-korimalli oli 26M eli 2,6-litraisella V6-koneella varustettu auto. Ylivaihteen tai automaatin sai lisävarusteena. Kolmoskorimalli oli valmistuksessa 1962–66. Tämä vihertää sammaleen kanssa kilpaa jäkälän harmaannuttavassa seurassa. Zephyriä sai ostaa myös nelisylinterisellä moottorilla varustettuna. FORD Escortin farmareita oli kahta mallia: normaalia henkilöfarmaria ikkunoilla ja hieman korkeakattoisempaa “tllhi”-mallia umpikylkisenä
Tätä soramontulla runnottua pakua ei kyllä enää kannata elvyttää vaikka kuinka mieli tekisi. SAKSALAISTA Taunus Transitia ei pidä sekoittaa englannissa valmistettuihin. TUHTI sammalhattu ja vihreä vaahtera. Bensamallin possunokat huilailevat takapihoilla ja metsissä. KAKSI unohdettua Ford Taunus P3 -farmaria. Toisen sukupolven Transit rullasi tehtaalta ulos seuraavana vuonna ja oli tuotannossa vuoteen 1986 asti. Alun perin FK1000 -mallinimeä kantaneen pikkupakun oli suunnitellut aikaisemmin Volkswagen Transporterin parissa puuhaillut Alfred Haesner. Poistetut 60–80-lukujen unohdetut ajoneuvot 1980-LUVUN Transit oli mallisarjansa kolmas edustaja, joka esiteltiin ulkonäöltään täysin erilaisena aikaisempiin nähden vuonna 1986. Sininen oli mytätty sorakuopan laidalle, punainen unohdettu metsään, mikä tosin oli jo kaadettu. 56 07/15. Tämä Transit on parhaat päivänsä viettänyt ansioituneesti Fiatagrin huoltoautona kentällä. FIAT laajensi traktorintuotantoaan hankkimalla italialaisen Agrifullin vuonna 1977
GROSSER Feldberg on erään saksalaisen vuoriston korkein kohta. HERRASMIESSPORTTI kuusikymmenluvulta: Ford Capri. FORD luotti perinteiseen takavetojärjestelmään keskiluokan autoissa, vaikka etuvetoisuus oli tullut jäädäkseen 1980-luvun alkupuolella. ”merkonomin mersuksi” ja kaikessa yksinkertaisuudessaan silläkin kyllä sai naapurit kateelliseksi, oli kyseessä merkonomi tai ei. Taunusta nimitettiin meilläpäin aikanaan mm. F*CK Rebel vai F*RD Taunus. FORD 12M/15M P6 oli aikanaan yleinen malli Suomessa, mutta johonkin nekin on vaan kadonneet – coupeista puhumattkaan. Vuoriston nimi on Taunus, niin kuin tämän automallin. Sierra tuli korvaamaan Taunuksen ja niin sitä sinnikkäästi valmistettiin pitkälle 90-luvun puolelle asti. 57 07/15. ROBERTIN Ford Granada GXL Automatic Ruotsissa ja Veijon vinyylikattoinen porrasperä Iitissä
Ajoneuvoja ihailtiin puolin ja toisin. Mersulla Mänttään Kaunis coupe-Mersu reissuautona, kiireetön päivä täynnä nostalgiaa, pikkupuoteja, taide-elämyksiä, kirpputorilöytöjä sekä hyvää ruokaa ja suussa sulavia herkkuja. Iloisen puheensorinan täyttäessä auton Leena käänsi Mersun keulan Jämsää kohti. Viereisen korttelin kangaskauppa veti retkeläisiä vastustamattomasti puoleensa ja niinpä Mersun peräkontti haukkasi kitaansa useamman ostoskassin tältäkin rastilta. Kiireettömän kiertelyn jälkeen todettiin, että tilava takakontti alkoi uhkaavasti täyttyä. Amandan Aarteet -kirpputorin yrittäjä Maiju Salmivirta vuokraa kuuden huoneen Villa Amanda -taloa Mäntässä majoitTeksti ja kuvat: Lea Lahti 58 07/15. S ateisesta heinäkuusta huolimatta lasinpyyhkijöitä ei käytetty kertaakaan koko päivän aikana. Kartanon salissa toimii viehättävä vanhanajan tyyliin sisustettu kahvila. Etukäteen tutkittu mahdollisten vierailukohteiden lista Jämsässä oli pitkä: matkalaisten olisi tehnyt mieli poiketa Jämsän jokaisen huopatehtaan puodissa. Ostokset lastattiin kyytiin ja tähtikeula suunnattiin Jämsän keskustan tuntumassa sijaitsevan Witikkalan kartanon pihalle. Päivä tuntui kuluvan vauhdilla ja hetken pohdittiin jo mahdollisuutta viettää toinenkin päivä paikkakunnalla. Vatsat täynnä Witikkalan kartanon herkkuja, seurue ei tällä kertaa pysähtynyt testaamaan talon hyvältä näyttävän ruokalistan antia. Valinta ei olisi voinut olla parempi, sillä sattumoisin paikanpäällä oli samaan aikaan kansainvälinen 2CV -seurue, joka oli matkalla kokoontumiseen Puumalaan. Matkatavarat nostettiin kyytiin, istuuduttiin auton muhkeille nahkapenkeille ja lähdettiin liikkeelle. Pilvipoutainen sää osoittautui mitä mainioimmaksi matkakeliksi ja aika ajoin aurinkokin tuli esille pilvien takaa. Mitäpä muuta ystävysten kesäretkeltä voisi toivoakaan. Talosta löytyy myös pieni kauppamuseo sekä sisustusja lahjatavaramyymälä. Mänttä-Vilppulassa suunnistettiin ensimmäisenä Amandan Aarteet -kirpputorille. Neljän naisen kalenteriin hyvissä ajoin varattu yhteinen retkipäivä osui olemaan yksi kesälomakuukauden harvoista poutapäivistä. Ravintola Jämsänkosken Vanha Mylly viehättävine pihapiireineen houkutteli myös pysähtymään. Koska oli tarkoitus ehtiä myös Mänttä-Vilppulan suuntaan, päätettiin vierailukohteeksi valita vain yksi, Huopaliike Lahtisen tehtaanmyymälä. Aamun koitteessa kokoonnuttiin Mersun kotitallille päijäthämäläiselle kesäasunnolle
MATKALLA Mänttään Huopaliike Lahtisen pihalla Jämsässä tavattiin sattumalta 2CV-harrastajia. Autoihin maalatut mietelauseet ja kuvat kertoivat seurueen määränpään olevan hieman Mänttää etäämmäällä. MYLLYRANNAN UNIIKIT PUTIIKIT SERLACHIUS-MUSEO GUSTAF AMANDAN AARTEET KIRPPUTORI KAHVILA KOSKENVÄYLÄ 9 WITIKKALAN KARTANO ARRAKOSKI ASIKKALA Päijänne HUOPALIIKE LAHTINEN JUUPAJOEN ROTKO 59 07/15. MONTA erilaista paikkaa ehdittiin päivän aikana katsastaa, mutta muutama mielenkiintoinen kohde jäi vielä odottamaan seuraavaa reissua
Kemppien harrastetallista löytyy Mersun lisäksi muun muassa vuosimallin 1955 Pobeda sekä 60-,70ja 80-lukuista museokalustoa. Hiljaisessa vauhdissa ja kaupunkiliikenteessä se on sen verran kankea, että vaatii vähän fyysistä voimaa ratin pyöritykseen”, Leena kuvailee. Mercedes on siinä mielessä harvinainen yksilö, että sen rakenteisiin ei ole koskaan tehty ainuttakaan paikkausta. Ajo-ominaisuuksia ajatellen auto on ikäisekseen varsin hyvä ajaa ja siinä on hyvät ja tehokkaat jarrut. Pekan sisko Leena Kemppi sekä miehensä Esko ajelivat Mersulla silloin tällöin. Kun Tupamäki alkoi viidentoista omistusvuoden jälkeen pohtia autosta luopumista, löytyi uusi omistaja melko vaivattomasti. Autolla ajellaan ahkerasti kesäisin oman perheen voimin. Matkustusmukavuutta lisäävät ryhdikkäät penkit ja tilaa riittää, autossa ei tule ahdasta viiden hengen seurueellekaan. Saimaa on kierretty kahdesti Suur-Saimaan Ympäriajo -tapahtuman merkeissä ja muutamiin tapahtumiin on osallistuttu myös Tampereen suunnalla. 60 07/15. Muodokas valkoinen Mersu on saanut kunnian toimia hääautonakin jo usean kerran, sillä on viety vihille kummilapsia sekä ystäviä. Huittisissa asunut maahantuoja teetätti autolle huolellisen peruskunnostuksen. ”Mersu liikkuu vaivattomasti matkavauhdissa tien päällä – ja tehoakin löytyy riittävästi. Auto oli Suomeen tullessaan pelleiltään täysin ehjä. Parhaat käyttövuotensa jo nähnyt, melko hyväkuntoinen, mutta sisäja ulkopintojen kunnostusta vailla oleva auto tuli Suomeen vuonna 1988. Myös Leenan ja Eskon poika Jouko on ajanut Mersulla muutaman kaverinsa hääkyydin. Mersu oli Tupamäen omistuksessa viitisentoista vuotta. REISSUAUTO MERCEDES BENZ 1962 220 SEB COUPE Kempin perheen omistuksessa olevan Mercedeksen ensimmäiset käyttövuodet sijoittunevat merten taakse Amerikkaan, missä se on tiettävästi ollut ainoastaan yhden perheen käytössä. Leena on osallistunut Mersullaan pari kertaa Naisten Automobiiliklubin ajotapahtumaan. COUPE-MERCEDES oli uutena loistokas reissupeli ja yhtä lailla loistokasta kyytiä se tarjoaa tänäkin päivänä. Mersu siirtyi Leenan nimiin kuusi vuotta sitten. ”Mercedes on hyvä harrasteauto, perustekniikaltaan sellainen, että se on helppo pitää itse kunnossa”, Esko kertoo. Auto sai uuden maalipinnan ja sen sisusta uusittiin täydellisesti: penkit saivat auton tyyliin sopivan vaaleanruskean nahkaverhoilun. Mersun kanssa on jo ehditty taittaa sen verran yhteistä taivalta, että autosta on tullut pysyvä perheenjäsen josta ei ole aikomusta luopua. Tämän jälkeen kaunis coupe-mallinen Mersu saikin pian uuden omistajan ja auto siirtyi tamperelaisen Pekka Tupamäen omistukseen
Pieni patikointi jääkauden muovaaman rotkolaakson poluilla ja portaissa piristi mukavasti ja virkisti retkeläiset kotimatkalle valoisaan kesäiltaan. Mielenkiintoisia kohteita olisi ollut vielä jäljellä, mutta kello kulki ja kesäpäivä alkoi kääntyä iltaa kohti. 61 07/15. Joenniemen monipuolinen ja ajatuksia herättävä näyttelyanti sai retkeläiset viihtymään. Jo pelkissä Serlachius -museoissa riittäisi nähtävää vaikka kokonaiseksi päiväksi. tuville, joten sieltä olisi löytynyt sopiva yösija. Gustafiinkin ennätettiin vielä pikavierailulle ennen sulkemisaikaa. Keskustassa sijaitseva Gustaf keskittyy tehtaan historiaan ja Joenniemessä sijaitseva Gösta taiteeseen. Kotimatkalle oli varattu vielä yksi kohde, jonka aukioloajoista ei tarvinnut olla huolissaan. Päätettiin kuitenkin pitäytyä yhden päivän retkisuunnitelmassa. Juupajoen Rotkolaakson parkkipaikalla vaihdettiin rennompaa ylle ja jalkauduttiin sulattelemaan päivän herkkuja. Vanhassa veturitallissa toimivat Myllyrannan puodit olivat jo sulkeneet ovensa, mutta kahvilan pihapöydissä oli mukava kerrata päivän tapahtumia ja nauttia jälkiruokakahvit jäätelön kera. Mäntän monipuolinen museoja näyttelytarjonta oli seuraavana ohjelmassa. Välillä istahdettiin lounaalle uudisrakennuksen ravintolaan pohtimaan päivän aikana nähtyä ja koettua. Oli tullut aika kääntää tähtikeulan suunta takaisinpäin
62 07/15. Vanhin Auto oli puolestaan Rainer Mäkipään vuoden -56 Fiat. Kakkukahvittelun lisäksi ohjelmassa oli tutustuminen museon kokoelmiin ja eritoten sen Abarth-näyttelyyn. E lokuun viimeisenä lauantaina järjestettiin Vaasan Autoja Moottorimuseolla Pompannapin 60-vuotisjuhlatapahtuma, jonne huristeli 35 autokuntaa ympäri Suomea. MIKA Mäenpää pokkasi pikkupokaalin tapahtuman kauneimmaksi äänestetylle ´58 Fiatilleen. Koollekutsujina toimi edellisenä vuonna tapahtumaa harjoitelleet Fiat-harrastajat Harri Ala-Aho, JanErik Hakalax sekä Abarth-keräilijänä tunnettu Reijo Wikman. Vaasan Autoja Moottorimuseolla vietettiin 600-Fiatin 60-vuotisjuhlia kakkukahvien ja kiertoajelun merkeissä. Teksti: Jan-Erik Laine Kuvat: Elina Hanhikorpi KIERTOAJELULLA haettiin ajotuntumaa Raippaluodon sillalta. Paikalla tehtiin myös varaosakauppaa useamman osakauppiaan voimin ja leikkimielisessä tarkkuusheittokilpailussa lentelivät pikku-Fiattien varaosat vaihtelevalla tarkkuudella. POMPANNAPIN 60-vuotisjuhlat Vaasa, 29.8. Kiertoajelun vierailukohteina olivat Raippaluodon mahtava silta sekä TV-sarjasta tuttu Strömsö. Tapahtuman kauneimmaksi Fiatiksi äänestettiin Ilmajoelta tulleen Mika Mäenpää vaaleansininen -58 Fiat 600, kun taas pisimmän matkalaisen palkinto meni Kajaanista saapuneelle Ari Mönttiselle
JUHLIJOIDEN joukossa nähtiin myös pari pikkusiskoa, joista tässä Tampereelta saapunut Jukka Pentikäisen ´63 Fiat 500 D. KUN 600-mallin valmistus Italiassa loppui, jatkui meillä kauppa vielä vuosia espanjalaisella Seatilla. vauhtipyörä. KIMMO Nokikuru kurvaili Ulvilasta Klassikot 2/15 lehdestä tutulla Vignalen korittamalla 600 D Fiatilla. STRÖMSÖSSÄ onnistuu kaikki, kuten tämäkin juhlaväen yhteiskuva, jonka keskellä Mika Mäenpään Pompannappi pokaaleineen. OSIEN tarkkusheitossa kilpailuvälinevalikoimaan kuului mm. Niitäkin nähtiin syntymäpäivillä pitkä rivi. 63 07/15. Roiskeläpällä mallia näyttämässä Jan-Erik Hakalax
Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Kari Mattila ja Jukka Vuorenmaa LINJAKAS Alfa Romeo edusti paikallista urheiluautokalustoa. Urheiluautot Vanajanlinnassa Hämeenlinna, 29.8. LADA ja urheilullisuus kuulostaa kaukaa haetulta yhdistelmältä, mutta tämä peli on kyllä kipakan oloinen kokonaisuus. PIHAMAALLE astuja kohtasi vakuuttavan näyn – pitkän rivin Citroen SMloistokiitäjiä. 64 07/15. Vanajanlinnan loistelias ympäristö tarjoaa mahtavat puitteet urheiluautotapahtumalle. Kävijöiden riemuksi näyttelyalueelle laskettiin harrastekalustoa varsin rennolla otteella, joten nähtävää riitti kaikille erikoisautoista kiinnostuneille. JAGUAR XK:n kaunislinjainen kori ja avattu konepelti houkutteli tutkimaan autoa tarkemmin
RUOSTUMATTOMAN teräksen himmeä hohto ja lokinsiipiovet ovat merkillinen yhdistelmä. ”B-RYHMÄN kultaiset vuodet” oli tämän vuoden tapahtuman pääteema, ja järjestäjät olivatkin onnistuneet houkuttelemaan paikalle upeita rallivehkeitä. 65 07/15. TAKATUUPPARISKODA hieman madallettuna ja erikoisvanteilla varustettuna piristi kummasti autorivistöä. AUTOKAUNEUTTA ison veden tuolta puolen. SÄÄ hemmotteli ajoissa tapahtumaan saapuneita urheiluautojen ystäviä. OPEL Diplomatin tekniikkaan perustuva, Chevyn pikkulohkon voimin liikkuva Bitter CD lipumassa tapahtumaalueelle.. KIMMO Saharisen BMWtekniikkainen omavalmisteurheiluauto on hauska yhdistelmä kotimaista insinööriosaamista ja käsityötä. Mukavaa, että jokunen DeLorean on löytänyt tiensä Suomeen
66 07/15. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Jukka Vuorenmaa SUNNUNTAINA keli oli suosiollinen ja autoja sekä yleisöä kerääntyi näyttelyalueelle runsain määrin. Kuva kertoo kuinka pappamopoista kuljettiin kohti sporttimalleja. Tällainen olalla kelpasi koulun pihalla jammailla. Syksyn suuriin masinistitapahtumiin lukeutuva Rauta ja Petrooli tarjosi edellisvuosien kaltaisesti osan tapahtumapaikasta harrasteautoilijoiden kokoontumisalueeksi. Kannettavat nauhuritkin paisuivat ja kasvoivat lopulta kotistereoiden mittoihin. KAIKESSA sitä onkin kilpavarusteltu. Epävakaasta kelistä huolimatta paikalle saapui runsaasti kalustoa molempina tapahtumapäivinä. TUNTURIT rivissä. Etummaisen vehkeen tankin alla lymyilee vielä prässätty peltirunko. Konetapahtuman kylkiäinen Riihimäki 5.–6.9
Molemmat oikeastaan aika näyttävän näköisiä. KIRKKAAT värit vai harmaan sävyt. HIEMAN SIVUMMALLA sijaitsevalta pysäköintialueelta kävijät kyydittiin tapahtumapaikalle museoikäisellä linja-autokalustolla. Merimiesautona aikanaan maahan tulleen auton vuosimalli on 1950. 67 07/15. JAPANILAISIA autoja nähtiin molempina tapahtumapäivinä. TAKAVUOSIEN arkiautot olivat harrasteparkin pääosassa, ja se sopi oikein mukavasti konetapahtuman henkeen. LAUANTAIPÄIVÄN sateiden jälkeisessä aurinkokelissä paistatteli Volvo 144 ja saman vuoden Citroen DS. Moni pysähtyi toviksi tutkimaan Honda Preluden muotoja. Komeaa! NUMEROSSA 8/14 esitelty MB-tekniikkainen UAZ-maasturi vieraili paikalla. ESKO Sirola toi näytille mustan Mercedes Benzin. Muotoilusta ei heti arvaisi, että molemmat ovat -73 vuosikertaa. SUZUKI GT 750: kolmepyttyinen kaksitahtimoottori nestejäähdytyksellä
68 07/15. TAVALLISTA lyhempi ja paremmalla ilmanvaihdolla varustettu Datsun 100A tuli paikalle ajamalla. Tapahtuma on avoin kaikille harrasteautoille ja Mini-harrastajien keskuudessa se on noussut erityisen suosituksi. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine V altakunnallisen kirjallisuustapahtuman Pentinkulman Päivien yhteydessä aiemmin ajettu klassikkoajoneuvojen Pentinkulman ajot ovat muuntautuneet vapaamuotoiseksi kokoontumiseksi, joka on nyt parin vuoden ajan tunnettu Kulman Pentin Piknikkinä. Vapaamuotoinen klassikkoajoneuvojen piknikki kokosi Urjalaan viitisenkymmentä ajoneuvoa, joista Minit olivat vahvimmin edustettuina. Leiriytyminen paikalla oli suotavaa ja Mini-grilli oli kuumana koko illan. VÄHÄN ajettuja ja erittäin siistejä kolmannen sukupolven Camaroja näkee harvoin. TAPAHTUMAN rähjäisin Mini oli puita täynnä ja konehuoneessa paistuivat grillimakkarat. SUZUKI Carryt ehtivät lähes täysin katoamaan ennen museoikään ehtimistään. Jokohan jossain päin maatamme tällainen pikkukuormuri kulkee museoautona. Kulman Pentin Piknikki 2015 Urjala 29.8. ”VUOSIKAUSIKSI Fiat 127” kuului Seiskan mainoslause aikanaan. Tapahtuman takaa löytyy brittiajoneuvoharrastajia ja pitopaikaksi on valikoitunut sopivasti Urjalassa toimivan, hyvällä Minien varaosavarastolla varustautunut Urjalan Tarvike ja Varaosa Oy:n pihapiiri ihan 9-tien varrelta. Traileria ei tosin oltu jätetty kovinkaan kauas. Urjalassa näki tämän RS-varusteisen, vain 62 tuhatta kilometriä mittarissaan. NÄILLÄ ei pitäisi polttoaineesta tulla pulaa ja ainakin Vaniin mahtuu pilkkeitä pidemmällekin reissulle. Paikalla nähtiin myös jokunen moottoripyörä, traktori sekä kovasti kiinnostusta herättäneet puukaasuautot joiden käyttömukavuutta arvioitiin sujuvasti, nojasi arvio kokemukseen tai ei
RAMBLER American on palvellut samassa perheessä lähes uudesta. Autourheilun jäädessä taka-alalle Mini-kerhoon liittymisen myötä, Mineistä tuli Alpolle harrastus joka on vienyt miestä jo 18 eri maahan ajamalla. Ei vaan MG Metro ja ainoa Suomessa, luki tuulilasin lappusessa. ”Se on sellainen sekasikiö” kuvailee mekaanikko tekemisiään. Raskaskoneasentajana työuransa tehnyt Alpo toteaa aina viihtyneensä yksinäisten teiden kulkijana, eikä kielitaidottomuus ole ollut este uusien tuttavuuksien saamisessa. ALPO LAAKSO, MONIEN MINIREISSUJEN MIES Mini-kerhon kunniajäseneksi nimetylle, nyt jo kahdeksaakymppiä lähentelevälle Alpo Laaksolle Minit ovat olleet lähellä sydäntä jo vuoskymmenet. 69 07/15. ”Kerrankin matkalla Espanjaan hajosi kytkin Ranskassa ja kolme päivää oli odoteltava osia ranskalaisperheessä ilman yhteistä kieltä”, hän kertoo. Nykyisin perässä kiikkuu tyyliin sopiva vaunu. Katsastusmiehen suostumuksella Miniin syntyi huoltoa helpottava flippi-keula, mutta sillä poikkeuksella että keulapalassa on myös normaalisti aukeava konepelti toiminnassa. 80-luvun alkupuolella vaimonsa Toini Laakson ajaessa Mini 1000 rataluokkaa, Alpo rakensi ja huolsi kilpakaluston ja nousujohteisen touhun tuloksena oli vuonna -86 saavutettu mestaruus. ”18 Euroopan maata on tullut Mineillä kierrettyä, Englannissa muutamiakin kertoja, mutta Itä-Euroopan puoli on jäänyt vähemmälle”, hän toteaa. Nyt uskollinen reissuauto on siirtynyt Olli Hartuksen omistukseen, mutta Mini-kisoissa katsojana ja kerhon kokoontumisissa kunniajäsen kiertää edelleen. Farmarimallinen Mini tuli rakennettua aikanaan hyvin heikosta aihiosta itseä miellyttäväksi yhden hengen matkailuautoksi, jossa saattoi taiteltavan repsikanpenkin ansiosta yöpyä huoletta. Moottori rakentui Marinan lohkosta, Allegron kampiakselista ja yhdistelytaidoista. AUSTIN Metro
Kaanaan Kahinat on moottoripyöräkilpailu juuri sinulle! K aanaan Kahinat on juuri sitä mitä moottoriurheilun pitäisi olla. Ja sitä pauketta näistä vehkeistä myös irtosi. Näissä kapinoissa ei pykälillä kikkailla ja mukaan pääsee, jos oma prätkä sopii johonkin kolmesta luokasta: Metanolit, Paukkuraudat tai Sivuvaunut. Kunnon KAHINAT Tampere, 19.9. Kaipaatko elämääsi pärinää, pauketta ja kovaa menoa, mutta et tunne suurta mielenkiintoa moottoriurheilujärjestöjen byrokratiaa ja kilpalajien sääntöviidakkoa kohtaan. Se on kokemus, jota ei kannata jättää väliin! Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Tapio Mäntyniemi PAUKKURAUDAT-LUOKASSA oli eniten osanottajia. 70 07/15. Tänä vuonna radalla nähtiin kaikkiaan 86 prätkää, joista sivuvaunuluokassa päästeli 11 ja metanolieli speedway-vehkeitä oli kymmenen. Hurjia brittipyörävirityksiä, Harrikoita, viritettyjä mopoja ja ties mitä häkkyröitä ottamassa mittaa toisistaan. Tai mitä se olikin ennen kuin puhelinluettelon paksuiset sääntökirjat ja isojen sponsorien mukanaan tuomat jäykistelyt tekivät koko hommasta liian kallista ja vuosikymmenien takaiseen hommaan verrattuna tylsää puuhaa. AJOT ajellaan speedway-radalla ja mukaan mahtuu myös varsinaisella speedway-kalustolla. Kisa ajetaan speedway-radalla ja sen kunnossapysymisen takia motocrosstai muut karkeakuvioiset nappulakumit on vetävässä pyörässä kielletty. Tapahtuma ei siis ole virallinen kilpailu, vaan vuosi vuodelta paisunut samanhenkisten kavereiden kerran vuodessa järjestetty ajotapahtuma, johon jokainen ottaa osaa harrastepohjalta ja ajaa täysin omalla vastuullaan
RUOTSALAISKAKSIKON 500-kuutioisella JAP-moottorilla varustettu sivuvaunuprätkä on vuodelta 1959. Ola Backer -niminen herra toimii purkkiorjana ja ohjaustankoa veivaa Alf Nilsson. RENTO ja vapaa meininki on Kaanaan Kahinoiden ydinajatus, ja tämä myös näkyy kalustossa sekä yleisössä. AJOPUKU on vapaa mutta pakollinen. 71 07/15
NordkappNordschleife Mazda MX-5 1.6 16v ’93 72 07/15. Kuulostaisiko kesälomalta. Mahdollisimman halvalla avoautolla mahdollisimman pohjoiseen, takaisin Keski-Euroopan kautta, Nürburgringin pohjoislenkki muutamaan kertaan kiertäen
Kerimäen kohdalla satula sitten lopulta irtosi kokonaan. Oli selvää, että tänä vuonna oli tehtävä saman sorttinen reissu. Tehdä jotakin, mikä lähti kevyesti ilmaan heitetystä ajatuksesta. Saunomisen lomassa Saabiin järjestettiin uudet käytetyt jarruosat Savonlinnan toiselta puolelta vielä samana iltana, ja seuraavana iltapäivänä ajokki oli taas ajokuntoinen. 73 07/15. Suzukiin oli hiljattain vaihdettu vaihdelaatikko, joka toimi moitteettomasti matkan Saksasta Baltian kautta Suomeen. Ehdimme jo pelätä aikataulun tärvääntymistä, mutta osien ripeä hankkiminen sai Saabin nopeasti takaisin tien päälle ja selvisimme illaksi Ristijärvelle ilman uusia murLOSSIKYYDISSÄ Puumalan suunnalla, oikealla siintelee Karigasniemi. Ajoittain sateiset olosuhteet eivät haitanneet porukan Triumphpyörällä ja Lotus Sevenillä reissaajia, kunhan vermeet pääsi välillä kuivattelemaan. Swift-polon matka katkesi siis jo Haminan liepeillä, samoin kuin takarenkaan johonkin onnettomaan raudanpalaan puhkaissut Honda Vultus -moottoripyörän. Suomen halki pohjoiseen ja Nordkappiin, ja Norjan rannikkoa pitkin alas. Mökkitiellä vastaan juoksi britti-Saabin kakkoskuski Arron heiluttaen käsiään: ”Massive brake failure!” Autoon oli ennen reissuun lähtöä tehty täydellinen jarruremontti ja toinen takajarrusatula oli puuhaillessa kiinnitetty hieman huolimattomasti. Seuraavana päivänä jatkoimme sadekelissä Mikkelin ja Puumalan kautta Kerimäelle, jossa koitti seuraava tekninen vastoinkäyminen. Pitkän matkan taittaminen kohti jotakin vain omassa mielessään kuviteltua määränpäätä. Belgialais-brittiläis-saksalais-norjalais-suomalainen ajojoukkio kokoontui Ilmailumuseolla pidetyssä Sportscar Breakfast -tapahtumassa 25.7., ja päivän varsinaisena ajoreittinä oli Haminan Museotie, joka on moneen kertaan koettu yhdeksi Suomen parhaista mutkateistä. Siltä tieosuus pitkästä aikaa taas tuntuikin, mutta yhdelle autolle se koitui kohtalokkaaksi jo ensimmäisenä ajopäivänä: viime vuoden Romanianreissulla urheasti seikkaillut Suzuki Swift cabriolet sylki vaihteistoöljyt pihalle. Kuulostaa suunnitelmalta! Keväiset ja kesäiset ajelukuukaudet raksuttivat hitaasti ohi, ja Norjan-reissu pääsi käynnistymään heinäkuun viimeisellä viikolla. Teksti ja kuvat: Antti Kautonen I tsensä ja vanhan autonsa äärirajoille viemisessä on jotakin koukuttavaa. Liikkua kilometri kerrallaan, päivä toisensa jälkeen, maisemia ihaillen ja ihmisiä tavaten. Mutta mihin ja millä. Vuosi sitten halusin nähdä miten pitkälle pikku-Peugeotilla pääsee, ja ajokki kesti Transfagarasanina tunnetulle DN7C-valtatielle Romaniaan ja takaisin Alppien yli
Vedimme tankit täyteen hiuksenhienosti halvempaa suomibensaa, ja jatkoimme E6-tietä kohti Lakselvia. Inarista lähdettyä alkoi maasto muuttua kumpuilevammaksi. Tuulisuojaa en ole vielä hankkinut. Kohti pohjoiskärkeä Ja sitten: pitkä, kapea, haastava Norja. Sadekelilläkin voi ajaa katto auki, sillä vasta vauhdin laskiessa alle kuudenseitsemänkympin alkaa vettä tulla ohjaamoon enemmän. Tätä pohjoisemmaksi autolla ei juuri pääse. En ollut käynyt tähän asti Oulua pohjoisempana, joten porojenkin bongailu tien viereltä huvitti vielä pitkään. Sieltä jaksoimme ajaa napapiirin ylittäen Rovaniemi-Sodankylä-reittiä aina Inarinjärvelle asti, jossa kastautuminen kuului kylmyydestä huolimatta kuvioihin. Porsangerinvuonon avautuessa edessä myhäilin tyytyväisenä: vuononreunatiet muistuttivat Kalifornian Highway 1:tä. Ratin takana, rätin alla Seuraavat päivät olivat vähintäänkin yhtä messevää ajettavaa pitkin syheröisiä vuonoteitä Altasta Kilpisjärven tuntumaan ja edelleen kohti Lofootteja, pysähtyen välillä nauttimaan maisemista ja huoltoasemakahvista. Tietenkin takakontin kannen telineelle olisi voinut lastata vaikka mitä, mutta riskinä olisi ollut joutua keräilemään telttakassin sisältöä tienposkesta. Aavalla ulapalla ummisti moni reissukumppani silmänsä, sillä loppupäivänä ajoimme vielä SaltfjelletSvartisenin kansallispuiston jylhien tunturimaisemien halki Mo i Ranan liepeille. Luodolta toiselle kulkevien siltojen muodostama näyttävä tie oli kuin lakumattoa, niin notkeasti näyttivät Nordkapp-Nordschleife NORDKAPPIN saavuttaminen alle tonnilla Saksasta ostetulla autolla tuntui jo joltakin, saati sitten matkakumppanin oranssilla Lotuksella. Vaikka sade rajoitti näkyvyyttä, oli Karigasniemelle vievä 92-tie lystikästä ajettavaa. Pientä vaihtelua ajamiseen toi lauttayhteys Lofoottien Å:sta mantereen Bodø:hon, ja tuo olikin ensimmäinen aluskuljetus sitten Puumalan lossin. heita. Oma rankani on 180-senttisenä jotakuinkin täysin sopiva ratin taakse, mutta kaveriporukastani pari miekkosta joutuu jättämään Mazdan testauksen sikseen, koska säätymättömän ohjauspyörän alle pitkiä kinttuja saa kunnolla taiteltua. Napapiiri ylitettiin myös alas tullessa, ja jälkikäteen huomasimme ihailleemme vuoden 1937 aikaista maamerkkiä. Ajomelu ei ärsytä kangaskatto ylhäällä, ja vain pelkkä takaikkunan vetoketjun avaaminen saa ilman kiertämään hieman paremmin. Pitkät, loivat kurvit, edessä aukeava meri ja tunnelit: mahtavaa reittiä koko matka kohti pohjoista määränpäätä. Sumukin hälveni ennen pitkää, ja saimme luvan kanssa ajaa kulkineemme rautahäkkyrämonumentin luokse jyrkänteen reunalle. Honningsvågin satamakaupunki on kivenheiton päässä pohjoisesta määränpäästä. Porsangerinvuonon avautuessa edessä myhäilin tyytyväisenä: vain muutaman päivän matka oli tuonut meidät näin hienoille vuononreunateille. Nykyinen napapiiri kulki hieman etäämmällä. 74 07/15. Sumu kätki nousun viimeiset kilometrit alleen ja lisää pientä haittaa tuli vielä viime metreillä: kolmenkympin maksu per matkaaja tuntui suolaiselta vain siitä, että pääsisimme perille asti – mutta kääntyminen ei varsinaisesti ollut vaihtoehto. Majoittauduimme Honningsvågin kaupungin tuntumaan Magerøyan saarella, josta hurautimme vielä samana päivänä Nordkappiin. Matkakumppanina Mazda tuntui tyköistuvalta: tavaraa kyytiin mahtui noin puolentoista henkilön tarvikkeiden verran, kiitos täysikokoisen varapyörän. Reitti muistutti viime kesänä ajamaani Kalifornian Highway 1:tä, Pacific Coast Highwaytä. Trondheimin turistikohteeksi meille valikoitui Granåsenin hyppyrimäen hämmästely, jonka jälkeen jatkoimme kohti Averøyn Atlantin valtatietä
75 07/15. HELSINKI VANTAA VIROLAHTI KERIMÄKI RISTIJÄRVI INARI NORDKAPP SKIBOTN LEKNES MO I RANA TRONDHEIM STRANDA STRANDA TONSBERG HIRTSHALS ALTENAHR TRAVEMÜNDE LOFOOTTIEN lautalle mennessä piti laskea vilkusta vedet pihalle, kiitos vastaantulleen rekan heittämän kiven. Samalla tuli tuulilasiinkin pieni häränsilmä
Kenties tuo huippunopeuden tavoittelu liikutteli jotakin pellin alla. Samalla tavalla kuin 205:n kanssa oli ajettava Romaniaan ja Alpeille asti auton ytimen löytämiseksi, löysin MX-5:n tiiviimmän sielun tällä Norjan-reissulla, maan neulansilmämutkista ja lumisten huippujen luota. Löylyä lisää! Geirangeristä jatkoimme vuonoristeilyn jälkeen illaksi Oslon suunnalle, ja ajoimme varhain aamulla Tanskan-lauttaan. Reput selässä seikkailu vuorenrinteellä sai nauttia maisemia lähempää kuin vain tieltä käsin tarkkailtuna. Norjan säät olivat olleet pohjoismaiselle retkikunnalle sopivan viileät, mutta Tanskassa iski hautova helle. Vesipumpulle menevän letkulähdön 90° kulmassa olevaan nippaan oli muodostunut ruostereiät taitteeseen. Silmissä siinteli hotellivaraus yhdentoista aikaan illalla, mutta tätä edelsi tuhannen kilometrin kuumottava matka Hirtshalsista Tanskan halki, Hampuria hipaisten, Kölnin ohi kaartaen autobahnia Altenahriin asti. Illan varsinainen kohokohta oli kuitenkin Geirangerin seudulta löytynyt vuoristomaja, jonne oikaisimme pitkin pituutta pitkän päivän jälkeen. VAIHTEEKSI lautassa. ATLANTIN valtatien sillat ja kaarteet näyttivät hädin tuskin järjellisiltä. Niin tai näin, kolmannen Nürburgring Nordschleife -kierroksen jälkeen radalta palatessa kuului konehuoneesta karmea vollotus, joka herätti myös sivustakatsojien huomion. Moottoritievauhtia ei huvittanut ajaa katto auki, joten ilmastoimattomassa, pienessä kabiinissa ehti välillä tulla kohtuullisen lämmin. Terassilta avautunut vuorenhuippujen reunustama maisema oli kuin suoraan Toblerone-etiketistä. Tai kuten auton edellisen omistajan takakonttiin liimaama FC Bayern -jalkapallojoukkueen kannattajatarra sen ilmaisee: ”Mia san mia” – mie olen mie, olen mikä olen. Pikapuoliin ilmeni myös jäähdytysnestevuoto, joka paikattiin leirintäalueella Plastic Padding -massalla. Kyseisen letkunipan kunnollinen korjaus sai odottaa Suomeen asti. Lommoinen ja hieman koirankorvilla oleva MX-5 vakuutti minut reissulla täydellisesti. Nordkapp-Nordschleife sillat taipuvan. Siitäkin huolimatta sain sopivassa alamäessä piiskattua Mazdan 190 kilometrin tuntivauhtiin – mittari näytti hetkellisesti kolmatta sataa, mutta GPS antoi realistisemmat lukemat. Vuorista emme siltikään saaneet tarpeeksemme, vaan lähdimme seuraavana päivänä valloittamaan Trollstigenreittiä. MIKÄ parkuu ja mistä vuotaa. 76 07/15. Luonnollisesti tässä yksilössä riittää työtä tulevina vuosina, mutta käyttöön se soveltuu mainiosti jo tällaisenaan. Vaihtoon meni. Vuonojen ylitys maksoi kymmenen-viisitoista euroa auton kanssa, ja Geirangerissa päin lauttamatkaa riitti. Mahdollisimman halvalla hankittu yksilö kesti matkan sen suuremmin nikottelematta, mutta tuntumatta silti tylsältä: alusta asti roadsteriksi suunniteltu auto ei koostunut aukileikatuista kompromisseista, eikä huonommillakaan tieosuuksilla tuntunut siltä, että kottero tahtoisi olla jossakin muualla. Slovenialaisen tuttavan pikadiagnoosi kuitenkin helpotti nopeasti, sillä kyseessä oli vain löystynyt laturin kiinnitys – pultin mutteri oli lähtenyt omalle matkalleen kuka ties milloin. Yli tuhat kilometriä sekin kuitenkin kesti ja auto toimi ilman ongelmia lauttamatkan kautta reissun viimeiseen Nord-pisteeseen: Vuosaareen, eli Nordsjö:hön
Oli selvää, että alle puolellatoista tonnilla, jota pidin jonkinlaisena hintakattona, ei priimaa sattuisi kohdalle – ruoste tarttuu vanhoihin Mazdoihin suhteellisen herkästi, ja täysin ruosteeton yksilö tuskin irtoaisi kolmellakaan tuhannella. 77 07/15. Lommoinen, hieman koirankorvilla oleva mahdollisimman edullinen MX-5 vakuutti minut reissulla täydellisesti. Aikanaan tämä hieman parkkipaikoilla kolhittu ja hieman käyntihäiriöinen, mutta muutoin oikein mukiinmenevä 1993-mallinen yksilö löytyi Münchenistä, ja sain sen haltuuni helmikuun lopulla. Oli myös suotavaa, että rättikatto pitäisi vettä, ja että todennäköisin 1.6-litrainen moottori ei olisi Saksan markkinoiden myöhempi 90-hevosvoimainen versio, vaan alkuperäinen 116-heppainen. Skaala ulottui Alfa Romeo Spidereistä ja Fiat Barchettoista aina avo-Rovereihin asti, mutta alusta lähtien olin erityisen kiinnostunut ensimmäisen korimallin Mazda MX-5:stä. Käyntihäiriöt korjasi 15 euron hintainen lämpöanturi. Olin valmis hyväksymään jopa raevauriot, kunhan kori olisi muutoin kohtuullisen asiallinen ja auton kunnostaminen aikanaan kävisi vielä järkeen. Etsintä Saksan markkinoilta alkoi. 999 eurolla kaupatun auton helmoissa on ruostetta ja takalasin pleksi halkesi kesken kauppojen hieromisen, mutta huoltohommien jälkeen auto osoittautui käyttökelpoiseksi, luotettavaksi, ja ennen kaikkea oikein käteenkäyväksi ajettavaksi. Vuodenvaihteen jälkeen avoauton hankinta tuli ajankohtaiseksi: perustelin itselleni, että talvisaikaan olisi edullisinta hankkia avomallinen auto. MAZDAN TARINA Ajatus tämänkin turneen tekemisestä tutulla Peugeot 205:llä houkutteli jossakin kohtaa kovastikin, mutta päädyin sittenkin hankkimaan jopa kaksi kertaa kalliimman ajokin. NÜRBURGRINGIN Nordschleife-rataosuus oli viimeinen koitos, määränpää ja palkinto tuhansien kilometrien jälkeen
2008 Dainan vaihdettua omistajaa alkoi sen neljä vuotta kestänyt täydellinen entisöinti, jossa auto palautettiin tinkimättömästi alkuperäistä vastaavaan kuntoon. Marginaalista 78 07/15. Dainan korittaminen siirrettiin Bertonen vastuulle, joka valmisti autosta hivenen eroavaa Sport-malliaan. Merkin ensimmäiset kulkuneuvot olivat uudelleenkoritettuja ja omin vauhtipalikoin viritettyjä Fiat 500 Topolinoja, mutta vuonna -50 oli aika esitellä reilusti isompi Daina, joka pohjautui teknisesti uuteen Fiat 1400 -malliin. Siata Daina Gran Sport S iata oli yksi lukuisista Milanon kultakauden autoverstaista, jonka historia juontaa viritysosien valmistuksesta omien automallien tuotantoon. Farinan korittamien Gran Sporttien valmistusmääristä ei ole vedenpitävää tietoa, mutta valveutuneet arviot liikunevat 30 yksilön paikkeilla. Milanolaisen koripajan omistajana hääri veljeksistä tunnetumman, Battista ”Pinin” Farinan isoveli Giovanni Farina. Gran Sportin tuotanto ei kuitenkaan ennättänyt kuin alkumetreille, sillä Giovanni pisti koripajansa pillit pussiin jo seuraavana vuonna. Kuvat: RM Auctions TEKNISESTI Fiat 1400-malliin perustuva, Stabilimenti Farinan korittama ´52 Siata Daina Gran Sport kipusi Montereyn huutokaupassa 357 500 dollariin. Siata Daina rakentui oman teräspalkkirungon varaan ja sen kauniin korin loihtiminen uskottiin Stabilimenti Farinan tehtäväksi. Hiljattain Montereyn huutokaupassa omistajaa vaihtanut ´52 Daina Gran Sport on viettänyt valtaosan ajastaan Kaliforniassa, jossa sen nokalle oli soviteltu joskus vauhtimielessä V8-moottoriakin. Geneven autonäyttelyssä -52 Dainasta esiteltiin uusi Gran Sport, jonka alumiinisen konepellin alle kätkeytyvä 1395-kuutioinen työntötankomoottori oli viritelty uhmakkasti jo 65 hevosvoimaiseksi
Alkuperäinen. Puh. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi 79 07/15. Puh. Kadett C takavalot, Rekord C mittaristo, Sunbeam Avenger takalasi, perä. Alkuperäinen uusi tuulilasi, sekä Chevrolet Scottsdale 60-63 värituulilasi H. Puh. 25€. etu-ovi, puola, takapenkki, pissapoika. H. Volga -63 -68 lokasuojat, konep. T4 kääntyvä. Puh. Puh. Corona -67 syylari, Rekord A syl. 050-351 6495. Kannattaa tulla katsomaan. kansi. 50€. Yhteensä H. Vain nouto. kardaaneja ja ristikoita tukkuostajalle ym. Puh. 40€. 040-049 9456, Lahti. 046-8987900, Sulkava. 040-033 2276. Kats. 0500-805928. Tasapainotuskoneet Hunter ja Hofmann 60-70 luvulta. Kadett B kapselit. Dodge Maxiwagon käsikirja. Puh. 040-056 1340. Be-Ge kuskinpenkki. Victor -62 osia laatikollinen h. 040-763 6271 Soundradio ruotsalainen autoradio + kaiutin 50 luvulta .. Ponttoonimersun uusi konepelti 56-59 1208800357, sekä ristipelti maskin taakse 1208800040. 100 €/kpl tarjous Puh. Carav. 60€. Allatasapainottavat, korjaamorekvisiitaksi, käyttöön (toimivia) H. 040-078 3603. Transit -07 aurinkolippa. 80€ Mahdollisesti kotiinkuljetus järjestyy. Hyvät penkit, ovet, luukut, 4-ovinen. Ascona B tuulilasi, konepelti, vaihdelaatikko, 1,9 kone, kardani, perä, 2D ovet, syylari. Puh. Nouto ja käteismaksu. Etuja taka-akseli, vetoakseli, lehtijouset, vanteet 5kpl ja renkaat ym. Taunus -76 viikset, vas. Myydään kuvan vanteet 19’’, toinen leveämpi H. Lada 1200 pölykapselit, kardani, etupuskuri. Piikkinokka-mossen konepellit, huono lokasuoja ja ohjausvarsi. Saab 900 C -89 osina. Myydään Ford Prefect varaosia. 100€. Myydään Ford Cortina 1600 GT-71 4 d. Kaikki pois. Siisti myös sisältä. Rekord D mittaristo, etupalkki, perä. Myyn säilytysvaikeuksien takia. Puh. 050-372 3647, Padasjoki. mallit. Ps. Kunnosta ei tietoa. Saab 900 Combi -86 osina, toimivia autoja. 6-15. Kotiinkuljetusmahdollisuus. Yht. 050-372 3647, Padasjoki. International Travelall, Cargostar 1970-76. 050-351 6495. Volkswagen T3+T4 penkit yhdelle apukuskille
www.vanhatkoneet.fi RAUTAISTA LUETTAVAA MENNEIDEN VUOSIKYMMENIEN TYÖKONEISTA Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.. Tuo vaivattomasti talvisäilytykseen vene, asuntoauto/-vaunu, harrasteauto, henkilöauto, moottoripyörä, mopo tai mönkijä. Jokaisella autolla on tarina. 64 90 8 numeroa/vuosi Kestotilaus ARVO 14 90 Tilaajalahjaksi LIPPALAKKI! VARAA OMA PAIKKASI: WWW.FORSSAGARAGE.FI LÄMMINTÄ VARASTOTILAA HYVIEN LIIKENNEYHTEYKSIEN VARRELLA. Forssa Garage on uusi turvallinen veneiden ja moottoriajoneuvojen säilytystila! Forssa Garage sijaitsee Forssan Finlaysonin alueella ja tarjoaa asiakkailleen 15 000 m 2 lämmitetyn sisäsäilytystilan, joka on vartioitu ja sisältää sprinklauksen. Hae lähimmästä Lehtipisteestä tai tilaa kotiisi: www.klassikot.fi. Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.
Vuodesta 1928 valmistettu Sisu-pastilli on juurtunut syvälle suomalaiseen kansanperinteeseen. Jotkut tuotteet ovat sinnitelleet halki vuosien, läpi sotien, köyhien ja rikkaiden vuosien, ohittaen tyylit, trendit ja haihatukset. Esikuvana oli ruotsalainen Läkerol, jota oli markkinoitu vuodesta 1909 lähtien. Itse kukin lienee tuntenut yhden Sisuja rintataskussaan kantaneen ukon, jolta joskus sai pastillin jos toisenkin. Moni karamelli tai pastilli on poistunut valikoimista, ja niistä muistuttavat vain vanhat mainokset joita tulee vastaan mökiltä löytyneitä aikakauslehtiä selatessa. 70-vuotisjuhlavuoden 1998 ohessa aivan alkuperäisen, sokerilla makeutetun Sisun valmistus loppui, ja siitä lähtien tarjolla on ollut vain vaihtoehtoisesti makeutettuja Sisuja, kuten Sokton. Leaf-konserni puolestaan siirtyi hollantilaisomistukseen vuosituhannen taitteessa ja Leaf Suomi myytiin Cloettalle vuonna 2013. M uistojen kultaamia makeisia riittää mielikuvissa jos jonkinlaisia. Auran tehtaan sulkemisen myötä Sisujen valmistus siirtyi niinkin pitkälle kuin Italiaan. Sisun resepti, kuten monen muunkin elintarvikkeen salaisuus, on tarkoin varjeltu. Sisua on vuosien varrella myyty useana eri versiona. Sisun valmistus alkoi jo vuonna 1928 Turussa. Suo, kuokka... omalta itseltään, sekoitukselta arabikumia ja lakritsia. Sekä alkuperäisen rasian että logon suunnitteli Turun Kirjapainon työntekijä Arnold Tilgmann. Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Sari Mantila Klassikkoesine ...ja Sisu 82 07/15 Sisu-pakkauksen ja logon suunnitteli Turun Kirjapainon työntekijä Arnold Tilgmann.. Kaikkien näiden mullistusten myötä on todellakin todettava, että siitä selviää vain Sisulla. Logon muuttaminen vuosikymmenten aikana olisi voinut koitua pastillien turmioksi, sen verran vahvasti fraktuurakirjaimet liittyvät tuotteen mielikuvaan. Tuotteelle valittiin pian tuo kansallisromanttinen nimi. Lähteiden mukaan TehdasOsakeyhtiö Sereksen kemisti Johan Ponkamo kehitti Sisun sellaiseksi kuin se tunnetaan, ja saksalainen viinikumitablettiohje siivitti Ponkamon pyrkimyksiä löytää oikeanlainen koostumus. Pakkaus koristeltiin vielä kultamitalilla, jonka Sisu-pastillit voittivat Liegen elintarvikemessuilla. Tervaista on myös se, ettei pastilleja nykyisin valmisteta Suomessa. Sisu maistuu vahvasti, hmm... Perinteinen Sisu-pastilli kuuluu tähän sorttiin. Kenties makukin tulee mieleen kun oikein eläytyy muistoihinsa. Onpa tervanmakuisiakin Sisuja. Rinnalle on tuotu niin sorbitolilla makeutettu Sokton, ksylitoliversio, Salmiakki-Sisu, paperipusseissa myyty Sisu Horna. Kukaties pastillitkin palaavat jonakin päivänä takaisin koti-Suomeen. Valmistusmaan vaihtumisen lisäksi tuotemerkki on kokenut monta omistajanvaihdosta: Serekseltä pastillit siirtyivät tupakasta tunnetulle Rettigille vuonna 1975, jolta Sisu puolestaan lähti Leafille vuonna 1992
Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Kestoti laus 64,90 8 numeroa Autot 80€/kk Prätkät 25€/kk LÄMMINTÄ VARTIOITUA SÄILYTYSTILAA VANTAALLA TE ER ISUONKUJA 1 B DUROFIX YHTIÖT 040-8301221 INFO@DUROFIX.FI 00700 HELSINKI www.varastopalvelu.. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90€ Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala NYT MYÖS RUOSTUMATTOMASTA TERÄKSESTÄ TEHTYJÄ PUSKUREITA KLASSIKKOVOLVOIHIN. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. UUTUUS! Edullisempi hinta Ei ruostu Saatavilla myös USA-mallisia FINMOPO OY Varaosat klassikkomopoihin. Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Klassikot tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@klassikot.?. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. /kampanja PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.. verhoiluja tiivisteosia. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.. MYÖS JENSEN P1800. Finmopo Oy Puurtajankatu 8 04440 Järvenpää www.finmopo.fi 040-536 1544 Kun muutat, kerro myös meille. 2 viikon välein). Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Meiltä myös huollot, moottorit ja pinnaukset. Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm
Tehtaan historia ulottuu aina 1800-luvun puoliväliin, jolloin Lob ja Moses Simson perustivat Simson & Co.-nimisen asetehtaan. Mopoja valmistettiin keskisessä Saksassa, Suhlin kaupungissa. Tämän jälkeen tehtaan nimi vaihtui useaan otteeseen. Myöhemmin yritys keskittyi pääasiassa mopedien ja kevytmoottoripyörien valmistukseen. Sittemmin Simson-nimi otettiin uudelleen käyttöön 1950-luvulla tehtaalta valmistuneiden mopedien merkkinä. Jo vuodesta 1949 alkaen Simsonin Suhlin tehtaalla valmistettiin AWOmoottoripyöriä. Suomeen Simson-mopedeita tuotiin 1960-luvulle saakka. Vuotta myöhemmin valmistui uudistettu SR-2 malli, joissa takapyörä sai jousituksen. Adolf Hitlerin noustua valtaan juutalaiset sukujuuret omaavat Simsonin veljekset pakenivat maasta. K esko Oy:n edustaja agronomi Pentti Jokela ajoi mopedilla testiajon talvisissa olosuhteissa Helsingistä Rovaniemelle ja takaisin. Teksti: Mari Immonen • Kuvat: Maahantuojan mainos Simson-mopedilla Helsingistä napapiirille 84 07/15 Hyväkuntoisilla teillä nopeus nousi jopa 60 kilometriin tunnissa.. Vuoden 1957 Seurassa mainostettiin helsinkiläisen Konetuote Oy:n maahantuomaa Simson-mopedia mieleenpainuvalla tavalla. Mopedi selviytyi 2 750 kilometrin ajourakasta erinomaisesti – ilman ainoatakaan korjausta! Matka taittui 35–40 kilometrin tuntivauhdilla, hyväkuntoisilla teillä nopeus nousi jopa 60 kilometriin tunnissa. Mopedien valmistus aloitettiin vuonna 1956 Simson SR-1-mallilla. 1900-luvulla tehtaalla ryhdyttiin valmistamaan myös polkupyöriä ja autoja. Simson-mopedit olivat 1950-luvun lopulla Suomeen eniten maahantuotu mopedimerkki
Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. Nautinnolliset lukuhetket isänpäivälahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Vanhat Koneet kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.fi Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.fi Puhelimitse: puh. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.fi Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.fi Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Klassikot kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.fi Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.fi on lehti tuningharrastajille. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.fi. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Koneurakointi kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.fi Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Amerikan Rauta kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. Tuning.fi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Tuning.fi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.fi Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Raskas Kalusto kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.fi Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä
Jälkimmäiset kaksi ovatkin merkkien pitkän takavetosedanperinteen viimeiset edustajat, ja persoonallisesti muotoiltu viimeinen Scorpio jää ansaitusti mieleen. I sojen autojen markkinat eivät enää ole entisellään. 1998 Scorpio kokee kevyen faceliftin, jonka erottaa tummista ajovaloista. Kookasta neliovista sedania harkitseva pääsee valitsemaan tuttujen saksalaismerkkien seasta, mutta valikoima on 1990-luvun jälkeen kutistunut. Tuleva klassikko Ford Scorpio Kerro kerro kuvastin Ken on mulkosilmäisin. Teksti ja kuvat: Antti Kautonen PUNAINEN Scorpio ehti joitakin vuosia olla seuraavalla omistajalla, kunnes Marko haki sen takaisin itselleen. Kenties ensimmäinen Scorpio oli keski-iän faceliftistä huolimatta liiankin sierramainen tehdäkseen todellista vaikutusta ostajiin kummallakaan puolella Atlantin valtamerta. Ford korvasi vanhahtavan näköisen Granadan uudella, sämpylämäisemmällä ja Sierrasta muotoilun päälinjat lainanneella Scorpiolla vuonna 1985. 1995 Edeltäjämallia peräosaltaan paljolti vastaava farmariversio Turnier tulee myyntiin. Uudistettu auto jää harvinaiseksi, sillä myynti lopetetaan kesken vuotta. 1990-lukuinen Ford Scorpio oli pitkän takavetoisen linjan viimeinen edustaja, jonka mieleenpainuvat pyöreät muodot erottuvat joukosta. Granadan kaksi sukupolvea olivat olleet tuotannossa vuodet 1972–1977 ja 1977–1985, ja ne ovat selkeästikin samaa puuta keskenään. Isoja Sitikoita ja Peugeoteja ei enää saa, ja Opel Omega ja Ford Scorpio ovat poistuneet myyntilistoilta niitäkin aikaisemmin. Siltikin on vaikea arvioida kansainvälisen automedian reaktiota uuteen, 1994-malliseen Scorpioon. Kuinka moni muu valmistaja käyttäisi lausetta ”It’s just another luxury car – until you get in it”, vain loistoauto muiden joukossa kunnes astut sisään. Pyöreät, mulkosilmämäiset ajovalot, hymynaaman muotoinen etusäleikkö ja hyvin alas sijoitetun matalan takavalopaneelin korostama korkea, muhkea perä – samaan autoon mahtui paljon. Helppo nieltävä aiempien rauhallisten muotojen jälkeen se ei ole voinut olla – vaikka teknisesti auto jatkoikin pitkälti edeltäjänsä eväillä. 1990-lukuiseen, uudistuvaan Scorpioon Ford halusi tuoda pyöreitä muotoja, vaikka perusrakenne pysyisikin yhä takavetoisena ja pitkittäismoottorisena. MALLIHISTORIA 1994 Uudistunut Ford Scorpio esitellään Pariisin autonäyttelyssä. Seuraavat vuodet eivät kohdelleet Scorpiota armollisesti, ja mainoskampanjatkin tuntuivat sivuuttavan ulkomuodon vaivihkaa, korostaen auton hyviä tiloja ja varustelua. 86 07/15. Ympäripyöreä Eräs viittaus tuleviin korilinjoihin nähtiin vuoden 1993 Ford Synthesis 2010 -konseptiautossa, joka esitteli hyvin samanlaista matkustamoa ja pyöreää perää. Iso-Britannian markkina-alueella ensimmäisen korin Scorpiota kutsuttiin vielä vakiintunutta ostajakuntaa liehitellen Granadaksi, ja Yhdysvalloissa puolestaan Scorpio liitettiin Sierran kanssa Merkur-merkin alla myytävään eurooppalaiseen mallistoon muutamaksi vuodeksi
1990-LUVUN alun alumiinikorisessa, kolmisylinterisessä Ford Synthesis 2010-konseptissa voi nähdä Scorpion muotoja. 01 Auton merkki ja malli Ford Scorpio 02 Vuosimalli 1996/1997 03 Moottori Eteen pitkittäin sijoitettu nelisylinterinen bensiinimoottori kahdella ketjukäyttöisellä nokka-akselilla, tilavuudet 1 998 cm 3 /2 295 cm 3 , teho 118 hv/145 hv, vääntö 171 Nm/210 Nm 04 Voimansiirto Viisivaihteinen manuaalivaihteisto / nelivaihteinen automaattivaihteisto, takaveto 05 Alusta Edessä MacPherson-tuenta, kallistuksenvakaaja levyjarrut, takana erillisjousitus, kallistuksenvakaaja, levyjarrut, ABS 06 Kori Neliovinen itsekantava sedan-mallin teräskori 07 Mitat Pituus 4 825, leveys 1 875, korkeus 1 388, akseliväli 2 770mm, paino 1 490/1 515 kg 08 Suorituskyky 0-100 km/h 12,8/11,2, huippunopeus 196/192 km/h 09 Hinta uutena 2.0i 192 000 mk, 2.3i 16v 212 000 mk (lokakuu 1997) 87 07/15
Miehen ja ”Mulkkareiden” taival alkoi jo vuonna 2008, kun kuviemme punainen, 2.3-litraisella moottorilla varustettu automaattivaihteinen Scorpio löytyi mikkeliläisen autoliikkeen rivistöstä. Tuleva klassikko Ford Scorpio The Scorpios Savonlinnalainen Marko Luukkainen on kaikesta huolimatta ottanut mulkosilmä-Scorpion automallina omakseen. Marko ei tarvinnut paljonkaan mietintäaikaa, kun auto liittyi punaisen kumppaniksi. Markon kokoelmasta ei löydy vain yhtä tai kahta yksilöä vaan punavalkoista kaksikkoa täydentää vielä kolmaskin, jonka osana on tosin olla kahden muun auton varaosaluovuttaja. Muodot eivät ainakaan silmää haitanneet, päinvästoin, onhan Omega jopa linjakas – ruoste vain nappasi oviin ja kaariin varsin nopeasti. Aiemmat pienet ruostekohdat olivat päässeet tarttumaan takakaariin syvemmin, joten kumpikin kaari sai uutta peltiä ja maalia osakseen, ja myöhemmin sekä ohjauspyörä että CD-soitin vaihtuivat jalopuupintaisiin. Samoin kuten Scorpio teki Granadalle, oli 1986 esitelty aerodynaaminen A-Omega tuore vaihtoehto aiemmalle Rekordille, joka oli vanhahtava nimeään myöten. Aikanaan auto vaihtui V70-mallin Volvoon, ja tuota kauppaa Marko katui niin, että kun sama ajokki vuosia myöhemmin ilmestyi myyntiin Kiteellä, haki hän Scorpionsa takaisin kotiin. Kokoelma kasvaa Pari vuotta punaisen Scorpion uudelleentalletuksen jälkeen kävi varsinainen tuuri, sillä viereisellä rekisteritunnuksella varustettu valkoinen, manuaalivaihteinen sedan tuli myyntiin Savonlinnassa. Vain satakuntatuhatta ajettu autoyksilö tarttui mukaan, ja Marko asettui mielellään Scorpion ratin taakse. Siispä on luonnollista vilkaista Scorpion kilpailijoista nimenomaan Opel Omegaa, vaikka 90-lukuisesta edustusautoluokasta pääseekin valitsemaan ison autojoukon väliltä. Juttumme 90-luvun puoliväliä edustaville Scorpioille käy parhaiten vaihtoehdoksi hyvinvarusteltu 1994 esitelty B-Omega, jota myöskin sai kuutoskoneisena. 88 07/15. Tekniikan suhteen Omegan ylläpidon helpppus riippuu moottorivaihtoehdosta, sillä isot V6:t täyttävät konehuoneen niin, ettei esimerkiksi pakosarjan tiivisteiden vaihto käy aivan käden käänteessä – ahtaus helpottaa vasta kun moottorin nostaa pöydälle. Vasemmalla punaisen, automaattivaihteisen auton kabiini, alla valkoisen manuaalivaihteisen Scorpion. Vain 115-hevosvoimainen kahdeksanventtiilinen moottori ei tarjoa aivan 145-hevosisen tuplanokkaisen koneen kulkua, mutta punaisen auton automaattivaihteisto, sport-asennosta huolimatta, rauhoittaa osaltaan menoa. Ruostekukkien turmelemat Omegat ovat viime vuosina suunnanneet sankoin joukoin purkuun, ja siistin harrastettavan kuntoisen auton löytäminen ei välttämättä ole helppo tehtävä. Eteläsavolaisilla mutkateillä kumpaakin on TOINEN VAIHTOEHTO OPEL OMEGA Valmistusvuodet 1994–2003 Teho 116–218 hv Saksassa valmistetut Fordit ja Opelit ovat aina kulkeneet käsi kädessä. Montaakaan tuhatta euroa ei MV6-Omegasta kuitenkaan tarvitse ostaessa köyhtyä, ja 211 hevosvoimaa tarjoavat mukavasti kulkua. Jo entuudestaan ylellinen viininpunainen Ford otti siis askeleen lähemmäksi brittiläistä sisustusperinnettä. Jos ei Scorpio korimuotojensa takia löytänyt ostajia itselleen, oli kori Omegallekin kompastuskivi. Tuo kevyemmin varusteltu ja edullisempi yksilö oli ollut pitkään samalla omistajalla, ja sitä on mielenkiintoista vertailla 2.3-litraiseen versioon. SISÄLLÄ riittää jalopuuta. ”Muut jotenkuten vastaavat autot maksoivat tuolloin viitisentoista tonnia, ja tämä viisi”, valottaa Marko ajatuksenjuoksuaan
89 07/15. Ylellistä, parkkipaikalla erottuvaa takavetoista sedania hakevalle Scorpio tarjoaa paljon vastinetta rahalle. 2.3-LITRAINEN moottori on uudempaa suunnittelua, kun taas kaksilitrainen nähtiin jo DOHCSierroissa
Tunnelma ei ole laivamainen, vaan esimerkiksi amerikkalaiselta kantilta katsottuna Scorpiot ovat ajajan autoja – Markolla on kokemusta myös Buick LeSabren harrastamisesta. ABS-keskusyksikössä on myös juotosvikoja, jotka vievät sen vikatilaan. Valkoisen auton etupää lienee myös kevyempi, ja se myös on punaiseen yksilöön verrattuna hieman korkeammalla. KORI Scorpio ottaa ruostetta Fordille tyypillisesti pyöränkaariin ja helmoihin, mutta asiaa auttaa se, ettei helmoja ole peitettu muovilistoilla, vaan ne ovat rehdisti peltiä. Ylellistä, parkkipaikalla erottuvaa takavetoista sedania ostavalle mulkosilmä-Scorpio tarjoaa paljon vastinetta rahalle. Pieni rengastusero autojen välillä on, sillä punaisen auton alla on 16-tuumainen alkuperäisvannesarja, ja valkoinen kulkee 15 tuuman pyörillä ja korkeaprofiilisemmilla renkailla. Takalokasuojien korjauspaloja on tähän korimalliin saatavilla huonosti, mutta ensimmäisen korin Scorpion kaaret ovat käytännössä vastaavat. Antureita ja EGR-venttiileitä joutuu usein uusimaan. Iso osa Suomen Ford Scorpioista on tuotu tänne käytettynä ison veekuutosen innoittamana. ALUSTA Puslia ja tukivarsia pääsee raskaan auton kanssa vaihtamaan, mutta niitä on hyvin saatavilla eivätkä hinnat ole korkeat. Ilmamassamittari antaa signaalin automaattivaihteistolle – jos laatikon toiminnassa on parantamisen varaa, syy saattaa olla siinä. Tuleva klassikko 90 07/15 Ford Scorpio. TAVARATILA on selkeä, laakea ja ennen kaikkea kaukosäätimellä avattava. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! TEKNIIKKA Moottoreiden jakopäätä käyttää ketju, joten sillä saralla ei ongelmia ole suuremmin tiedossa, ellei ketju rallata. kuitenkin miellyttävä ohjastaa, sillä natinattomat, jämäkät, ja itsensä hyvin kantavat autot ovat reippaasti ennakko-odotusta parempia ajaa. Harmittavasti viereisillä rekisteritunnuksilla ei 24-venttiilistä ”mulkkaria” ole Suomeen kilvitetty, joten kolmen auton pakettia ei tässä suhteessa sarjaan saa. Kojelauta noudattaa Fordin muotoilulinjauksia ja pyöreää ulkokuorta, ja jalopuupaneelit oikein korostavat hallintalaitteiden pehmeää pyöreyttä. Auton korilinjat ovat tehneet sille karhunpalveluksen, mikä kyllä mahdollistaa kohtuullisen edullisen hankintahinnan siistinkin yksilön kohdalla. SISUSTA Mittariston kontaktiviat ovat tuttuja, eli airbag/ ABS-valojen vilkkumiset voivat johtua huonoista juotoksista. Saksan ja Ruotsinkin markkinat tarjoavat vielä sopivasti Scorppareita, joten ulkomailta on edelleen mahdollista tehdä hyvinvarusteltuja löytöjä. Punaisesta Scorpiosta Marko ei hevillä luovu, ja kysyttäessä jatkosuunnitelmista, hän vihjaisee 2.9-litraisella Cosworth-kuutoskoneella varustetun siistin yksilön kiinnostavan kyllä, varsinaisen kruununjalokiven saamiseksi neloskoneisten rinnalle. Ovien saranoiden ympärystö on syytä tarkistaa ruosteen varalta. Jalopuulla silatut sisätilat ovat tilavat, ja Marko sanoo Scorpion olevan niitä harvoja autoja, joissa hän sopii takapenkille istumaan ”itsensä taakse”, eli omilla etupenkin säädöillä. Puupaneeliset soittimet ovat varsin persoonallinen silaus muutoinkin koristeelliseen ohjaamoon. Ovilukoissa ilmenee vikoja, kuten myös virtalukossa
03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “K un ei oll ut ra ha a nii n pit i hii piä te lta n re un an alt a sis äll e. Takaisin perusasioihin Datsun 100A ’74 Kahdeksankymmentäluvun puolivälissä niin Jarno Pietilän isällä kuin mummollakin oli ajokkina Datsun 100A, joten ei ihme että aikuisiässä Jarnonkin piti hankkia oma pikku-Datsun. MUSEOKORTTI AIVOT OVAT LIHAS Su om en H ist or ia n 5. nu m er o • 5/2 01 5 Suomen Historia 5/2015 Hinta 8,90€ MAAMME PUOLUSTAJAT URHEILU Partioradistin sotaretket Työväen olympialaiset ja sotainvalidien kisat Sirkusvi ihteen värikkää t vaiheet Hienovaraista ulkopolitiikkaa Muotikenkiä puusta ja paperista Kiertävät tähdet SUOMALAISEN PARHAAT PULA-AIKA Laila Kinnunen – laulajan taival HENKILÖKUVA määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalah jaksi upea metalline n Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Lehden löydät myös Lehtipiste istä kautta maan! 44 90 8 numeroa + avaimenperä ovh. Osta Museokortti museosta tai verkosta, vaikka heti. 69 90 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.. Ei se oll ut he lp po a, ku n va ht i oli jo ka ky m m en en m etr in pä äss ä. Museokortti.fi Yksi vuosi. Tutustuimme aiheeseen alle 8000 kilometriä ajetun yksilön koeajolla. Nuoruusmuistoja Opel GT ’70 Petteri Rautio ei onnistunut hankkimaan juuri sitä GT-Opelia, joka heidän perheessä oli 80-luvulla, mutta parikymmentä vuotta sitten Ruotsista Suomeen tuotu yksilö täyttää paikan komeasti. 200 museota. 54€. M utt a ky llä sit ä m on ta ke rta a on nis tu ttii n.“ 6 414888 002355 1 5 5 80 02 35 -1 50 5 PAL VKO 2015-50 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi 54 eurolla treenaat kehoasi kuukauden kuntosalilla tai 12 kuukautta aivojasi museoissa. /kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. 64,90€ Tutustumistarjous! Pelastava tekijä Fiat Uno 60S ´89 Italialaisvalmistajan menestystuote alkaa olla harrasteiässä. 91 Seuraavassa numerossa: Klassikot 08/15 ilmestyy 26.11.2015
Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. MY YTÄ VÄN Ä VU OKR ATT AVA NA Käy öja vara sto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. 07 /1 5 36 84 80 -1 50 7 • PA L VK O 20 15 -4 8 6 41 48 83 68 48 08 15 00 7 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D Bo hs e Eu roSta r ’88 • Fo rd Es cor t XR 3i ’88 • M erc ed esBe nz 23 E ’82 • Re na ult 21 Tu rbo ’88 • Sa ab 99 LE A ’74 • To yo ta Ce lica LT ’71 • Triu m ph He rald 12 00 ’65. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. SE ENSIMM ÄINEN AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 07/15 • Hinta 8,90€ Brittiautokauppiaan ’65 Triumph Herald Tien päällä Vantaa-Nordkapp-Nürburgring parin tonnin urheiluautolla Tuleva klassikko Merkillisen näköinen mulkosilmä-Ford Palakatto Katsauksessa melkein oikeat avoautot Renault 21 Turbo, Bohse Euro-Star + Ford Escort XR3i Räpeltämätön SPORTTI Kolme kasariautoa Toyota Celica LT ´71 MY YTÄ VÄN Ä VU OKR ATT AVA NA Käy öja vara sto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m 2 kokonaisuuksiin. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m 2 kokonaisuuksiin