Klassikot 8/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Citroen 2CV ´60 . Paljon energiaa vaativaan käyttöön. ® MARINE & MULTIFIT By Exide Technologies www.exide.fi Viipale mediat COB * Talviaikaan akuille on suoritettava 368480-1208 . Fiat Panda 4X4 ´85 . 08/12 . Peugeot 104 GL ´75 . Yksinkertaisesti siksi, että akut ovat erilaisia. Venekäyttöön, nopeasti varattava. EQUIPMENT GEL Vuotamaton kansirakenne, huoltovapaa. www.klassikot.fi . Renault 8 Gordini ´67 & ´70 . Mini Cabriolet ´84 ? Opel Commodore ´71 . MADE IN FINLAND TALVIAIKAAN*. Ainoana markkinoilla. Renault 8 Gordini ?67 & ?70: Kaksi ripeää kilpuria Reijo Tavastin tallista 6 414883 684808 AINUTLAATUINEN EXIDE-VARAAJA Gordinin kutsu 12008 TÄYTEEN VARATUILLA AKUILLA! SUOMALAISTA TYÖTÄ . Hinta 8,50 ? ylläpitovaraus lämpötilakompensoidulla varaajalla kerran kahdessa kuukaudessa. Kun valitset oikean akun käyttötarkoituksen mukaan, voit ottaa rennosti. HETI KEVÄÄLLÄ JYRÄYTÄT HARRASTUSKAUDEN KÄYNTIIN Austin A70 ´52 . Karismaattinen sportti VW Karmann Ghia type 34 ´64 08/12 VARAUDU KESÄÄN JO TALVELLA autoilun ajankuvaa . VW Karmann Ghia ´64 ANNA EXIDEN HUIPPUVARAAJAN HUOLEHTIA AKUN KUNNOSTA A R Ericofon, 50-luvun muotoiluhelmi Asiaa akusta Älykkäät laturit ja akkujen talvisäilytys Fiat Panda 4X4 Pienen budjetin mainio neliveto Auto kuin koru Harvinainen Citroen 2CV Bijou ´60. PAL VKO 2013-04 Useimmat varaajat on suunniteltu toimimaan huonelämpötilassa, noin +20 °C:ssa. Käynnistysakku on suunniteltu antamaan paljon käynnistysvirtaa lyhyessä ajassa. Exiden akkuvaraaja antaa oikean varauskäyrän akun koosta, tekniikasta tai ulkoilman lämpötilasta huolimatta. Se toimii hyvin moottoripyörässä ja autossa. Vene- ja vapaa-ajan akuissa puolestaan yhdistyvät pitkä käyttöikä ja hyvät varausominaisuudet. Ne ovat myös turvallisia ja helppoja käsitellä. Vältät huolet ja säästät aikaa ja rahaa. DUAL Sekä käynnistykseen että ajoon. DUAL Vuotamaton kansirakenne, huoltovapaa
UU ODO TU TE US TT LE U HT I! Klassikot 1/2013 ilmestyy 24.1.2013 Seuraavassa numerossa: ä e t r i P o t u a u k k i p i peliä sa u k l u k pienintä allina, joka oli n o t s i l l a tim Opel-m isenä GSi-vauh ti nuorempien es ke ripeäliik suosittu erityis a. n aikanaa en keskuudess st rattimie ´8 8 rsa GSi Opel Co Paalilta pelastettu Fargo K-160 ´68 Elinkaarensa kouluajos sa aloittanut minibussi virui romuliikkeen pihassa hylätt ynä. Pelastuspart io saapui onneksi paikalle ja antoi sympaattiselle Fargolle uuden mahdollis uuden. Uusi aikakauslehti Amerikanautoharrastajille. Toinen numero nyt Lehtipisteissä kautta maan! Brittiratojen kasvatti Tilaa Amerikan Rauta: www.amerikanrauta.fi Vauxhall Viva GT ?68 tta sitten kotimaisten vuo Heikki Enberg toi pari ä ksi GT-Vivan, jolla on pitk kse sty piri ratapäivien sa. nis lan rata- ja rallihistoria Eng 08/12 91
materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Hyllyn päällä komeilee toistakymmentä pokaalia. Pääkirjoitus TILAAJAPALVELU Puh. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Arttu Toivonen, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Tomi Eronen, Johanna Helin, Markku Ikonen, Iikka Kekko, Sami Korhonen, Eero Kumanto, Lea Lahti, Vesa Rantasalo, Paula Tavasti TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi KÄYNTIOSOITE Klassikot Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Eipä sitä tainnut ottaa kukaan oikein tosissaan, muistelen että setäni vain naurahti epäuskoisena. Ehkäpä jossain vaiheessa ajan vielä kilpaa, mutta lajivalinta voi olla toinen. Setäni Repa on ajanut muutakin kuin jokamiesluokkaa, ja tämän lehden sivuilta löytyykin juttu hänen Renault-harrastuksestaan. Nostalgia ja tekniikka kiehtovat ihmismieltä. Joitakin ponnisteluja tietysti tarvitaan harrastuksen jatkuvuuden turvaamiseksi. Potentiaalisten uusien harrastajien tavoittelussa perinteiset autotapahtumat toimivat hienosti, mutta varsinaiseksi kipinän herättäjäksi niistä ei ole. Pinnan alla piilevää intoa voi houkutella esiin viemällä tapahtuma sinne, missä ihmisiä eli mahdollisia tulevia harrastajia on jo valmiiksi kiireettömänä paikalla. Syksyn VM Motorsport -tapahtuma on tästä ajattelusta mainio esimerkki. Samalla lipulla kävijä pääsi tutustumaan moottoriurheilun ohella muun muassa Lemmikki- Kädentaito- ja Maaseutumessuihin, joten mielekästä ajanvietettä oli tarjolla koko perheelle. Yli 50 tuhannesta kävijästä varmasti suuri osa tuli katsomaan jotakin Tapahtumat ovat yksi parhaista tavoista turvata harrastuksen jatkuvuus. muuta kuin kilpa-autoja, mutta yhtä lailla moottoriurheiluun ja -kalustoon tutustui satoja, ellei tuhansia sellaisia, jotka eivät olisi poikenneet tapahtumaan jos se olisi järjestetty omana tilaisuutenaan. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Tekijältä: Sukuvika COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. ILMOITUKSET Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Taitaa tämä kiinnostus autoihin olla jonkinasteinen sukuvika. Paula Tavasti Valokuvaaja 08/12 3. Messut, kilpailut ja muut viikonlopputapahtumat kilpailevat samoista kävijöistä kuin huvipuistot, elokuvateatterit ja niin edelleen. Autoharrastus on hyvissä asemissa suhteessa moneen muuhun ajanvietteeseen, sillä ihmisten intohimo tekniikkaan, vauhtiin ja kaikkeen äänekkäästi liikkuvaan tuntuu siirtyvän sukupolvelta seuraavalle ikään kuin geeneissä . Jm-kisoistahan ne pokaalit ovat minulle tuonne hyllylle tulleet. Muutaman vuoden seurailin kisoja sivusta ja kuvasin ensimmäisellä digikamerallani kisoja nettiin jokkisgalleriaan. Kun ikää oli riittävästi, kävin tekemäs- sä jm-tutkinnon ja pääsinkin hyppäämään jokkisauton puikkoihin pian sen jälkeen. Sama kiilto syttyy vanhemmankin herran silmiin hänen nähdessään nuoruudestaan tutun ajopelin, vaikka elämänsä sisältöön eivät autot sen suuremmin kuuluisikaan. Heitin silloin myös haaveeni ilmoille ja sanoin että minä tulen vielä joku päivä ajamaan jokkista. Yksi luontevin tapa on esitellä kalustoa sekä niiden parissa puuhastelevia erilaisissa tapahtumissa. Volvo, Toyota Corolla KE20, Kupla ja Fiat 850 tulivat tutuiksi muutaman vuoden aikana. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Sinne missä ihmiset ovat I hmisten ja ennen kaikkea perheiden vapaa-ajasta käydään kovenevaa kamppailua ja erilaisia harrastus- ja ajanvietemahdollisuuksia on tarjolla enemmän kuin koskaan aikaisemmin. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ne eivät ole yleisurheilukilpailuista saati sitten ala-asteen hiihtokilpailuista. Yläasteikäisenä minua alkoi kiinnostaa jokamiesluokka, sillä serkkuni sekä setäni ajoivat niihin aikoihin kilpaa Fiatilla. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. MATERIAALI Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. kovin suuria ponnisteluja ei yleensä tarvita, jos haluaa istuttaa vaikkapa viisivuotiaan pojan mopon sarviin
Tässä numerossa AJONEUVOT 10 Renault 8 Gordini ´67 & ´70 Moni toteuttaa nuoruuden unelmansa myöhemmällä iällä. Niin harvinainen auto ei sentään ole, ettei kaksi yksilöä löytyisi Suomesta. s. 18 Opel Commodore 4 08/12 s. 52 Austin A70. Pikkuautoluokassakin on joka kulmasta raapivia menestystarinoita, kuten Fiatin mainio Panda 4X4. 32 Peugeot 104 GL ´75 Peugeot lähti taistelemaan pikkuautojen markkinaosuuksista neliovisella 104-mallilla. 40 Mini Cabriolet 52 Austin A70 Hereford ´52 Tarinan auto oli alkuvuodet kovassa taksikäytössä, viimeiset toimivat vuodet se vietti viiden pojan peltoautona ja löytöhetkellä se oli osin maahan vajonneena vajassa, jonka katto oli antanut periksi aikoja sitten. 58 Citroen 2CV Bijou ´60 Englannissa valmistettiin 2CV:n lasikuitukorisia Bijoumalleja, joista on tiettävästi jäljellä alle 35 yksilöä. Corvette-haaveet latistuivat koeajolla ja lopullisen niitin niille antoi netistä löytynyt ilmoitus avoautoksi muutetusta Ministä. 46 VW Karmann Ghia ´64 Ari Huhdan Volkkari-kokoelmaa täydentää harvinainen iso Karmann Ghia 1500. 58 Citroen 2CV Bijou s. Näin teki myös Reijo Tavasti, joka kunnosti itselleen kaksi vanhaa Gordini-kilpuria kolme vuosikymmentä innostuksen heräämisen jälkeen. 18 Opel Commodore GS/E Coupé ´71 Parikymmentä vuotta vajassa pölyttynyt vauhtilaite on jälleen tien päällä nuoren ja innokkaan autoharrastajan työn tuloksena. 24 Fiat Panda 4X4 ´85 Nelipyöräveto on tuttu varuste maastureissa ja paremman luokan henkilöautoissa. 46 VW Karmann Ghia s. 32 Peugeot 104 s. 10 Renault Gordini 40 Mini Cabriolet ´84 Leena-Kaisa Kandelberg päätti sijoittaa itseensä ja hankkia harrasteauton. Auto on yksi kolmesta helmenvalkoisesta ja mustakattoisesta Suomeen vuonna 1964 saapuneesta yksilöstä. s. Suomessa asiakkaat eivät uutuudesta suuremmin innostuneet, vaikka ajettavuutta odotetusti kehuttiinkin. s. 24 Fiat Panda s
78. s. S. 66 Automuseon emäntä s. 10 TAPAHTUMAT VAKIOPALSTAT 70 Stadin Pärtsäreitten rompetori, Lohja 6 Perinteisellä prätkärompparilla isänpäivä sujui tuttuja tapaillen ja kauppoja vääntäen. 72 VM Motorsport messut, Helsinki Uutisia ja kuulumisia harrasteautoilijoiden maailmasta. 65 Klassikkoesine 50-luvun muotoiluhelmi ristittiin alun perin Ericofoniksi, mutta sai kansan suussa pian osuvamman nimen. Historic-kalusto oli hienosti edustettuna tämän vuoden moottoriurheilumessuilla. ARTIKKELIT 78 Fotoalbumi Pirkko Färdigin kuvia muutaman vuoden takaisesta Toyota-kokoontumisesta Norjassa. 66 Automuseon emäntä Vehoniemen Automuseolla poiketessaan törmää yleensä hymyilevään ja hyväntuuliseen museoemäntä Leila Suutariseen. 68 Moot-tori Uutisoimme hiljattain uudesta sisärompetorista. Poikkesimme katsastamaan kuinka toiminta on lähtenyt käyntiin. 74 Ylläpitolaturit harrasteautoon 82 Verkot vesillä Nettihuutokaupan jyviä ja akanoita. 83 Klassikkomarkkinat Harrastekalustoa, tarviketta ja varustetta kaupan. 86 Tuleva klassikko Otimme selvää, kuinka akkua tulisi varastoida talven yli ja millaisia ylläpitolatureita on markkinoilla. s. 70 Stadin Pärtsärit Mikä olisikaan hienompi tapaa kunnioittaa auton edesmennyttä kuljettajaa, kuin päästää Gordini kanttaamaan kaarteisiin ja kiekumaan suorille. s. 86 Tuleva klassikko 08/12 5. 72 VM Motorsport s. 65 Klassikkoesine s. s. 78 Fotoalbumi LADATUIN akuin kelpaa lähteä taas keväällä liikenteeseen. Selvitimme konstit ja kapineet, joilla akku säilyy kunnossa talven yli. 6 Vakionopeus Vakionopeus s. 68 Moot-tori Italialaisvalmistajan kauniisti muotoiltu ja urheilullinen luiskaperä. s
Suositeltavaa onkin siis varustaa nahkarättärisi Michelinin aidoilla 2CV-talvirenkailla, eli mallilla XM+S 89 koossa 135R15. ei mitään turhaa. ALPINET ovat seikkailleet Klassikon sivulla ennenkin: kerroimme Markku Klemolan siviiliautosta ja Timo Mäkelän kisapelistä numerossa 3/2010. Nykyisellään Dieppessä on valmistettu Renaultin RenaultSport-malleja, eli paikkakunnan moottoriurheiluhenkisyys on säilynyt yli Alpine-tuotannon taukoamisen. Nyt firmoilla olisikin mahdollisuus syventää partneriuttaan pidemmälle kuin Renaultin 90-lukuiset Williams F1moottoritoimitukset, joidenka hedelmistä kuluttajatasolla jäivät mieliin lähinnä sinikultaiset Clio Williamsit. Pohjaksi on otettu vuoden 1989 2CV 6 Spécial, joka on restauroitu ja maalattu uusiksi vanhahtavanruskealla sävyllä. Sisällä onkin sitten jutun juju: kauttaaltaan luonnonnahkaa aivan joka paikassa. Nämä kumekset voidaan myös nastoittaa, jolloin sätkä vailla vertaa pysyy suuremmalla varmuudella kiiltävä puoli ylöspäin.. Siinä missä Toyotakin on paluu takaisin yksinkertaiseen peruskonseptiin ja haikailee moottorirataperinteiden perään, on tuleva uusi Alpinekin varmasti hatunnosto vanhoille Monte Carlo -menestyksille. Lisää tyyliä 2CV:een Arvostatko Citroen 2CV:n pelkistettyä olemusta, mutta silti kaivaten toteutukseen hiukkasen lisää luksusta? V alintasi on ranskalaisen nahkatalo Hermeksen jokunen vuosi sitten toteuttama juhlamallin 2CV Hermes: tyylikkyyttä, johon vain ranskalainen yltää. Tähän asti viimeinen valmistettu Alpine oli A610, jota tehtiin mallivuoteen 1995 asti, ja budjettisyistä se oli varsin samankaltainen edellisen, vuonna 1986 esitellyn Alpine GTA:n kanssa. Vaikkakin renderöinti- ja konseptitasolla on väläytelty pullistelevia Le Mans -kilpuritason Alpine-ideoita, tuleva ensimmäinen uuden tuotannon auto on varmastikin henkisesti lähimpänä alkuperäistä 1960-lu- vun A110-mallia; kevyt, alumiinirakenteinen ja helpommin saatavilla oleva myös motorsport-henkisen kuluttajan lompakolla. Arvioitu lähtöhinta huitelee jossakin 40?50 tuhannen euron tietämillä, jolloin se sattunee mukavasti samaan segmenttiin esimerkiksi Toyota GT-86:n kanssa. Myös auton tärkein osa, rättikatto, on vedetty 6 08/12 uusiksi canvaksella. Mikäli olet tätä lukiessasi tarttunut luuriin ja tilannut tämän hienon yksittäiskappaleen suoraan Ranskasta, ota toki huomioon suomalaisten sääolosuhteiden olevan jo huomattavan talviaiheiset. Renaultin toimitusjohtaja, yhteistyön kautta Nissaninkin pelastajana tunnettu Carlos Ghosn kertoo projektin mahdollistavan taas aitoa Alpinen DNA:ta kantavan auton luomisen, ja tässä kohtaa Dieppen tehtaan historia on todellakin arvossa arvaamattomassa. Alpine-tuotannon päätyttyä Dieppessä aikanaan, kasasi tehdas sen jälkeen kuuluisan pelkistettyä Renault Sport Spideriä, jossa ainakin henkisesti on paljonkin samanlaista Caterham-autojen kanssa . Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Alpine tulee takaisin Renault ja Caterham kaavailevat legendaksi muodostuneen Alpineautomerkin herättämistä jälleen henkiin. TIMO MÄKELÄN ARKIS TO R enault ja Caterham ovat löytäneet yhteistyömahdollisuuksia F1:n kautta, Caterhamin F1:ssä kun on Renaultin moottorit. Kokonaisen Alpine-merkin tuominen takaisin on vielä hiukan merkittävämpi teko, vaikka numeroidusta Williams-Cliosta muodostuikin klassikkosportti heti markkinoille tullessaan. Tuleva SAAC (Societe des Automobiles Alpine Caterham) -yhteisyritys tulee olemaan 50/50-jaollinen yhteistyö, ja autoja tulee kasaamaan vanha Dieppen Alpine-tehdas 300-henkisellä työvoimalla. Penkit ovat nahkan lisäksi puuvillacanvasta, mutta kojelaudan suunnalla kaikessa mihin koura sattuu on täysnahkapinta: niin ratissa, vaihdekepissä kuin vilkkuviiksissäkin. Ovissa on nahkalaukut, jotka on suoraan riistetty supermallien kainaloista
myynti@niklaamorautio.fi WWW.NIKLAAMORAUTIO.FI 08/12 7. Myös satavarma startti joka tapahtumassa on myyjän mukaan taattu. Myös Haldan Twinmaster ja Heuer Montecarlo -ajanottovehkeet löytyvät, sekä Peltorin valmistama intercom-järjestelmä. Pyyntihinnaksi on asetettu 63 000 puntaa, mikä on myyjän mukaan edullinen hinta tällaisesta legendasta, verrattuna ?hyvään Escortiin ilman historiaa?. Eifelin rallifestivaaleilla ihastelin useampaa komeaäänistä V8-TR7:ää ralliparkissa. Eklundin, Timo Mäkisen ja John Buffumin aikanaan ohjastama. Värikästä historiaa autolta yli 30 vuoden takaa löytyy: Eklundin osallistuessa sillä Portugalin ralliin 1980, auton bensapumppu laukesi eikä maaliin päästy, mutta myöhemmin Jyväskylän Suurajoissa Mäkinen pääsi sillä perille asti 22:na. Vuosimallin 1979 auto on sellaisten suuruuksien kuin Per ?Pekka. Saman vuoden RAC Rallyssä Buffum teloi taka-akselin vaihtokuntoon ja keskeytystä tuli taas, mutta Welsh Rallysprintissä Eklund vei jopa voiton ja sijoittui Daily Mirror Rallysprintissä toiseksi. Vuoden ?81 Limburgia Rallyssä Buffum johti TR7:llä, kunnes vaihdelaatikko antautui. Myös moottoriongelmia vuoden 1981 RAC Rallyssä näyttää tilastojen mukaan olleen. Mutta, käytettyä autoa hankkiessa kannattaakin sen historiasta olla selvillä! British Leylandin tehdastallihistorian jälkeen autolla on ollut vain kolme omistajaa, ja mukana tulee FIA:n historic-passi. Puh: 02-2370354 . PUNASINIVALKOINEN Triumph TR7 V8 Works kävi aikoinaan kääntymässä Suomessakin. Ralli-Triumph tarjolla Viimeinen tehtaan rakentama ralli-preparoitu Triumph TR7 V8 on tullut myyntiin Racecarsdirectin kautta. B elgiassa majaileva puna-sinivalkoinen Triumph TR7 V8 Works on siitäkin erityisharvinainen, että 19 ralliauton joukosta se on vain yksi kuudesta vasemmanpuoleisella ohjauksella valmistetuista. Tästä ei varmastikaan ovistoppari-Triumph parane, eikä ole kulkupuoleltaankaan varmaankaan laiskimmasta päästä. KAIPAAKO AUTOSI ENTISÖINTIÄ? 60 vuoden kokemuksella Kromaus, niklaus, kuparointi, kultaus, sinkitys, keltapassivointi, mustapassivointi, antiikkipatina sekä erillinen hiomo ja hiontaan sekä kiilloitukseen kuuluvat palvelut. Voimakatu 17, 20520 Turku (Itäharjun teollisuusalue) Avoinna ma-to 07-15.30 pe 09-14.00 . Äänetkin lienevät kunnossa, ainakin kuulemani perusteella
Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta TÄMÄ ylellinen Poltrona Frau -nahkasisustus kuuluu tätä nykyä jo harvinaiseen Lancia Thema 8.32:een 80-90-luvun taitteesta. Lopuksi, Fiat-Chrysleriin kuuluva Jeep laajentaisi mallipalettiaan ja skarppaisi tarjontaansa maailmalla. Tuo ensimmäinen, raaka päänavaus Marchionnelta kuitenkin vedettiin jotakuinkin takaisin miltei välittömästi. Botnia Swap Meet, Ravirata, Seinäjoki Lähetä tapahtumavinkki: toimitus@ klassikot.fi. Tarkat speksit ovat esillä joka pelistä aina tuontimäärätaulukoita myöten, ja moottorikoot ja tehot löytyvät joka mallin kohdalta listattuina. Niin Kanadassa valmistettu Chevrolet Impala kuin meksikolaistekoinen Ford Falcon ovat . Tarkoitus on kehittää, muttei koko8 08/12 naan lopettaa Lanciaa. Merkki oli jo miltei leikkuulistalla. M arraskuun alussa kansainvälinen automaailma kohahti Fiatin pääjohtaja Sergio Marchionnen sanavalinnoista. Tilanne muuttui tämän kirjan käsittelemään aikakauteen mennessä, kun vuonna 1959 jenkkiautoja oli autokannasta enää vaivaiset kymmenen prosenttia. Minkälaista kalustoa suomalaiset jenkkiautoihin tykästyneet kuljettajat saivat alleen, kun siipiautojen aikakausi oli mennyt? Valtion hienot edustusautot ja klassisen amerikkalaiset kaksioviset coupet sekä urheilullisina että ylellisinä loistoautoina löytyvät tästä kirjasta kaikkineen. Toivoa sopii, ettei Lancian olemus jää pelkästään merkkien lätkimiseen kromigrilliin, vaan että jotakin merkin vanhasta hengestä jäisi yhä eloon. Uusi Dodge Dart:han jakaa tekniikkansa ja paljon konseptistaan Fiat Viaggion kanssa, mutta kumpikin auto silti onnistuu näyttämään ja tuntumaan tarpeeksi paljon omanmerkkiseltään toteutukselta. Nähtäväksi jää, minkälaisia uusia Lancioita Euroopassa jatkossa kurvailee. Kirjoittajaa ainakin sykähdyttää vielä ajatus jostakin ylellistä Thema 8.32:ta henkivästä autosta; nykyinen Thema (alla) on käytännössä Chrysler 300C hieman lancioituna. Ferrarin V8:aa sen pellin alle lienee turha toivoa, mutta hieno täysnahkasisusta puukojelaudalla varmastikin onnistunee. Vanha Thema Croma-164-9000-autosarjan osana olikin vielä kelpoinen esimerkki yhteistyömallien toteuttamisesta tyylillä. JENKKIAUTOT OSA 2 Joulumarkkinoille kovaan lahjapakettiin sopivasti tarjoutuu tämä kattava kuvateos jenkkiautojen historiasta 1960-luvulta näihin päiviin saakka. Jenkkiautot 2: 1960-2011 kuuluu Ajoneuvot Suomessa -kirjasarjaan, jossa on jenkkiautojen lisäksi aiemmin esitelty venäläis- ja brittiautoja sekä Sisu- ja Vanaja-kuorma-autoja. Ennen toista maailmansotaa oli Suomen autokannasta 87 prosenttia amerikkalaisvalmisteisia. Kuvia on reippaasti selailtavaksi asti, ja eri mallisarjojen keskinäinen kehittyminen vuosien saatossa käy kuvasarjoista hyvin ilmi. varsin leppoisan vapaasti. Saksalaisen Automobilwochen alkukuusta toimittaman raportin perusteella Marchionne olisi valmis terminoimaan Lancian merkkinä kokonaan pois maailmankartalta, jättäen Alfa Romeon ja Maseratin ainoina premium-segmenttiin. Fiatin tulisi panostaa 500:een ja Pandaan, sillä se on aina onnistunut pienten autojen parissa parhaiten; strategia heijastaisi BMW:n Minin menestyksen jäljittelyä. Fiatista tulisi näin ensisijaisesti pienempien autojen brändi. Motor-man X-mas Swap, Golden Classics Café, Tyynenmerenkatu 6,Helsinki 19.1. Auton erityispiirre oli Ferrari 308:n moottorista kehitetty V8. Noutaja hipaisi jo Lanciaa Fiat-Chrysler -yhtymään kuuluva Lancia on ollut taakkana yhtymälle jo vuosien ajan, ja nykymallisto on Lanciaa vain nimellisesti. Chryslerin tiedottajan, Scott Brownin mukaan Lancian on tarkoitus jatkossakin jatkaa olemassaoloaan; Lancia Ypsilonia tehdään tulevaisuudessakin Euroopassa ja muut mallit kehitetään yhteistyössä Chryslerin kanssa. jenkkiauton näköisinä ? kirjan määritelmän täyttäviä, mutta Yhdysvalloissa valmistettu Accord tai Camry ei sitä suin surminkaan ole. Kirjaa saa esimerkiksi kustantaja Apalin nettikaupasta, osoitteesta www.apali.fi. TAPAHTUMAKALENTERI 8.12. Muutaman tekstiin osuneen lyöntivirheen ei kannata antaa himmentää kromin kiiltoa. Kontrastina erittelyiden tarkkuuteen, kirja käyttää ilmaisua ?jenkkiauto. Eurooppalaisessa talouskriisissä painiva Fiat on havainnut, että sen on vaikea pysyä pinnalla nykyisellä merkkipaletilla, ja vaikkakin tällä hetkellä myytävät Lanciat ovat lähinnä Chryslereitä Lancian lätkillä, tulee Lancialla rankasti takkiin
Takajousitusta ja polttoainetaloutta parannetaan malliuudistuksessa eniten, ja myöhemmin tarjolle tulee jopa neliovinen malli, joka edeltäjästä puuttui . NuSKoN -auToT . Dinos 7/2012 . Hinta 8,50 www.vanhatkoneet.fi Rautaista luettavaa ? Luottopelit Pertti Kilpeläisen pirteä traktorikaksikko: Fiat 415 DT + 211R en tarina Kiiminkiläisen konemieh on uumenissa 12007 MADE IN FINLAND F12 ´85 2012-51 35 paloauton museo kalli 745000-1207 . PAL VKO ´29 . TapahTumaT ? . vaikkei kolmossarjalainen vielä tilava auto olekaan. 07/2012 . Lotuksen menestystä Chapmanin viimeisinä vuosina sekä Formula 1:ssä että katuautojen puolella himmentää Chapmanin osallisuus DeLoreanin autotehtaan rahoitussotkuissa. Kehittynein malli on kuitenkin vuodesta 1985 saatavilla oleva M3, joka haastaa Mercedes-Benzin RAUTAISTA LUETTAVAA! 415 DT . Ilman Chapmanin panostusta DMC12:sta ei olisi aikanaan tullut niinkään valmista tuotetta kuin minkälaiseksi se Lotuksen 17 ARAOSA T LI 1000 AKTORIALLIIN MARRAS-JOULUKUU 1982 TELAvALLu la tehty Hyvällä maul erikoisuus PErINTEELLä 23 n NorMAg Ng rkki Puintipäivä Rautajärve saksaErilainen esime laisesta insinööritaidosta Vanhalla Savotalla www.vanhatkoneet.fi 08/12 9. Fiat 211R + SIN KELLO 8.00?16.30 (03) 3122 7615 ? Michael Jacksonin menestyslevy Thriller julkaistaan marraskuun 30.päivänä 1982. maaNRaKeN TRaKToRiT . Scamm Museo- IAA rit kuormuuilla mess SUOMALAISTA TYÖTÄ ? Z 20 . M3:n nelisylinterisestä S14-moottorista saadaan revittyä katuversiossa irti 200 hevosvoimaa, viitisentoista enemmän kuin vakio-Mercedeksestä. eeT . Levystä tulee kaikkien aikojen eniten myyty albumi, ja arvioiden mukaan sitä on kaupattu noin 65-110 miljoonaa kappaletta. Nimiraidalla vierailee legendaarinen kauhuelokuvien näyttelijä Vincent Price. ? Lotuksen perustaja Colin Chapman menehtyy sydänkohtaukseen joulukuun 16. Auto kehittyy E21:stä modernimpaan suuntaan, vaikka pitäytyykin perinteissä melkein joka suhteessa. Volvo Eeron urakat Pelastetut pelastajat 003 6 414887 450 ell Normag NG23 ´52 . KuoRma 190E 2.3-16:n moottoriurheilun puolella. päivänä vain 54-vuotiaana. Myös dieselversiot tulevat saataville, turbolla tai ilman. Valmet 361 D . Karhu-Sisu ´82 ? TE.FI kokeneemmalla urheiluautoinsinöörityöllä saatiin, mutta 10 miljoonaa puntaa brittiläisten veronmaksajien rahoja jäi teille tietymättömille. ? BMW 3-sarja uudistuu loppuvuodesta 1982 ja mallisarjan tehtaansisäiseksi koodiksi tulee E30
kaiken lisäksi samainen ratakilpuri, jonka vauhtia Reijo oli todistamassa jo 70-luvulla. 10 08/12. Hienoon alkuperäiskuntoon saatetun ison Gordinin rinnalla seisoo tänään toinenkin yksilö . Renault 8 Gordini ?67 & ?70 Reijo Tavastin nuoruudessa herännyt innostus Renault 8 Gordineihin johti oman yksilön hankkimiseen liki 30 vuotta myöhemmin
Pyhäjärvi 08/12 11
Pääsyyllinen löytyi naapurissa asustaneesta Eero Kerolasta, joka Reijoa hieman vanhempana kaverina viritteli jo kilpamoottoreita, kun Reijon ajoneuvon vauhti riippui vielä siitä kuinka paljon reidet antoivat kyytiä fillarin polkimille. ?Eero ajoi kilpaa jää- ja maaradoilla 70-luvun alusta asti. Että jos teen vahingon, niin joudutaan lähtemään pian koko talosta maksujen vuoksi?, muistelee Reijo isänsä voimakkaita alkureaktioita. Menetyksiä ja uutta elämää Reijon ajettua muutaman kilpailun Eeron ja muiden poikien Gordineilla, alkoi hän haaveilla omasta kilpa-autosta. Ratkaisut harrastamisen ja perhe-elon yhdistämiseksi löytyivät myös silloin.. Kilpa-autona Eerolla 12 08/12 oli aina Rellu 8 Gordini, joita hänellä ehti olla uran aikana muutamakin eri yksilö.? Aivan matkaseuran vuoksi Eero ei nuorta Reijoa mukaan ottanut, vaan taustalla oli myös yksi pari auttavia käsiä, sillä Reijo oli osoittanut kyvykkyytensä auton laitossa niin arkena kuin kisaviikonloppuina. ?Eeron kaverit Matti Kärjä ja Timo Passi ajoivat jää- ja maaratakilpailuja myös 8 Gordineilla. Ehkäpä isäkin oli tyytyväinen, kun poika ei jatkossa rikkoisi ainakaan muiden kalliita kilpa-autoja. Reijo sen sijaan alkoi pian miettiä, että olisi kenties pitänyt jatkaa muiden autoilla. ?Rahaa meni tietysti auton hankkimiseen ja laittamiseen, mutta suurin syy oli että ajamani Renaultit olivat kilpailukykyisempiä kun itselle ostamani Sumppi.? Oman kilpa-auton hankkimisen jälkeen Reijon tie autoharrastuksessa vei muutoinkin toiseen suuntaan kuin Eeron. Aina kun kuulimme, että Eero käynnisteli ja testasi naapurissa kilpakoneita, otimme veljien kanssa pyörät alle ja menimme katsomaan?, Reijo muistelee. Tosin puhtain paperein ei Tavastin poikien isäkään selviä aktiivisesta ?korkeakulttuurin. Siinä missä Reijo alkoi rakentaa Imppiä tiukempaan iskuun, niin Eero päätti myydä silloisen, veljensä rakentaman ja parisen vuotta omistamansa Gordinin kauden 1985 jälkeen. Kisareissuilla nukuttiin usein pakussa tai trailerin päälle viritetyssä teltassa.? Toinen poika syntyi pari vuotta myöhemmin, vuonna 1988. Palaute ei ollut kehuvaa. ?Tuli torumista siitä, että toisten kalliilla autoilla kilpailen. Pojat olivat minua vanhempia ja viikot töissä, lähinnä reissuhommissa. Viisivaihteinen laatikko ja tehokas moottori. Sehän kulki kuin eläin! Sen jälkeen työ ja kaikki muu oli väliaikaa, kun odotti vain viikonloppua että pääsisi ajamaan tai katsomaan kisoja.? Ensimmäisen kilpailunsa Reijo ajoi salaa kotiväeltä, kun ei oikein ollut varma vanhempiensa suhtautumisesta kilvanajoon. Renault 8 Gordini Teksti: Harri Onnila Kuvat: Paula Tavasti ja Reijo Tavastin albumi P yhäjärvellä asuvan Reijo Tavastin lapsuus ja nuoruus kului Kalajoella vahvan autoinnostuksen vallassa. Niin hän sitten hankki Sunbeam Impin, joka oli jo ratakilpuriksi rakennettu. Minä sitten tein autoja kuntoon viikon aikana aina sen minkä osasin.? Porukkaan kuulumisen merkkinä ja myös kiitoksena Reijon tekemästä työstä hän pääsi ajokortti-ikään vartuttuaan myös ajamaan junioriluokassa Eeron ja kumppaneiden kilpureilla 80-luvun alussa. ?Olin minä jokamiesluokkaa ajanut jo vähän, mutta sitten kun pääsi viitosryhmän Renaultilla ajamaan niin olihan se ihan eri laite. Auto sai uuden omistajan Fjalar Björklundista, jonka piiskaamana kilpuri nähtiin jo kevättalven 1986 jäärataajoissa SM-pronssin arvoisesti. Sama vuonna Reijo muutti Kalajoelta Pyhäsalmelle, mutta se ei ollut syy yhteydenpidon päättymiseen pitkäaikaisten ystävien välillä. Syy oli paljon musertavampi ja lopullisempi, sillä Eero menehtyi työtapaturmassa 1986. Jälkikäteen ajatellen oli jollain tapaa lohdullista sattumaa, että ystävykset ehtivät ajaa samaan aikaan muutamassa kilpailussa 1984?1985: Reijo ensimmäisiään omalla autolla ja Eero viimeisiään. Pyhäsalmelle muuttanut Reijo eli 80-luvun puolenvälin jälkeen elämän ruuhkavuosia, mutta jollain tapaa Impin rakentaminen ja kilpailutoiminta mahtuivat samaan yhtälöön perheen perustamisen kanssa. ?Vanhempi poikani oli vasta muutaman kuukauden vanha, kun oli matkassa ekassa kisassa, kuulosuojaimet päässä. Varhaisnuoruuden vuodet iskostivat häneen myös sammumattoman kiinnostuksen kiivaisiin Renault 8 Gordineihin. ?Olin Eeron matkassa, kun hän lähti ajamaan jää- tai maarataa tai harvoille asfalttiradoille kuten Keimolaan. Innostusta lisäsi muun muassa hänen nappaamansa jääradan SM-hopea vuonna 1977. Mutta isä oli tarkka mies ja Reijon epäonneksi löysi poikansa nimen lehteen painetuista jääratatuloksista. pariin ohjaamisesta. Ensimmäisen kilpailunsa Reijo ajoi salaa kotiväeltä. Hänen epäonnekseen isä löysi poikansa nimen lehteen painetuista jääratatuloksista. ?Lapsuusaikoinamme oli koulua lauantaisinkin, mutta me olimme usein lauantait vapaalla, kun isä haki meidät mukaan katsomaan kun Eero ajoi jäärataa?, Reijo hymyilee. Iän karttuessa maailma vei veljeksiä eri suuntiin, mutta Reijon kohdalla autot ja kilvanajo houkuttivat yhä enemmän
Hän harrasti jokamiesluokkaa jonkun verran ja omat pojat ajoivat nuorten luokassa, mutta 90-luvun lopulla alkoi kirimoottorien vietti jälleen tiukentaa otettaan. Sen aikana autosta rakentui yhä täysiverisempi kilpuri. Parin vuoden kuluttua sama tyyppi kysyi, että ostatko takaisin. Sen Reijo tiesi jo ennalta: Gordinejahan siunaantui maahamme kuin kultapaikkoja kanan hampaisiin. ?Gordini 1135 -malleja saapui maahamme uutena noin 60, joista näihin päiviin on tietääkseni säilynyt noin 15 rekisteröityä ja puoli tusinaa viitosryhmän kilpuria.? Kokonaista Gordinia ei tuntunut löytyvän, joten Reijo hankki alkuperäisiä osia sieltä mistä onnistui löytämään. ?Esimerkiksi kun vanteet piti saada, niin jouduin ostamaan kokonaisen tavallisen Kasin, kun myyjä ei halunnut myydä vanteita erikseen. Renault 8 Gordini 1135. ?Kannustusta tuli vaimoltakin, joka muisti että olin aina puhunut Gordinin hommaamisesta. Minä en kyllä muista että niitä olisi ollut niin monta?, Reijo virnistää. Unelmien horsmapuska Pitkällinen etsintä palkittiin paria vuotta ennen uuden vuosituhannen alkua, joskin tapauksessa oli sattumalla vahva rooli. ?Olin Savonlinnassa autokorjaamolla vähän muissa asioissa, mutta keskustelu kääntyi Gordineihin. Projektin eteenpäin vieminen oli Reijon mukaan tasapainoilua edistysaskelien ja takaiskujen välillä. ?Kun moottori oli hyvä, ei ollut kunnon laatikkoa. Ensimmäinen omistaja oli myynyt auton eteenpäin 1970, minkä jälkeen Gordinilla alkoi vauhdikas, mutta kuluttava elinkaari KOVAA kyytiä saaneen ja sen jälkeen pari vuosikymmentä seisoneen kilpaGordinin kunnostuksessa riitti savottaa. Vaimo sanookin, että pihalla oli pahimmillaan seitsemän Kasia 90-luvun jälkipuoliskolla. Meriitteihin lukeutui muun muassa jääratapronssi 1969. Mutta yhtä kaikki, kyseessä oli kokonainen, aito Suomi-Gordini, joka oli aloittanut taipaleensa vuonna 1967 Alavudella. Päätöstä nopeutti se, että säilytyspaikkana ollut vuokratalli oli menossa alta.? Reijon ja muiden Sunbeamista pitävien iloksi auto on edelleen tallella, Reijon tietojen mukaan Ypäjällä Petri Laineella. Gordini on saatava Muutaman vuoden ajan Reijo Tavastin harrasteautotoiminta eli pienemmällä liekillä. Vein talliin sisäpuhelimen, niin vaimo sai yhteyden kun tarvitsi apua.? Sunbeamilla Reijo ajoi noin viisi vuotta. Viisi minuuttia mietin ja sitten olin jo menossa pakulla hakemaan. Sitten kun saatiin suorakytkentälaatikko, niin moottori oli loppu. Niinpä pistin ilmoituksia lehtiin, että olisin kiinnostunut ostamaan koko auton tai Gordini-osia.? Tehtävä ei ollut helppo. Kun moottori oli uusittu, oli rahat loppu eikä varaa uusiin renkaisiin?, hän naurahtaa. Lopulta Sunbeam oli täysiverinen rata-auto, jolla Reijo ajoi viimeisenä täysipainoisena kisavuotenaan 1990 SM:ssä kympin sakkiin. ?90-luvun alussa aloin yrittäjäksi, minkä vuoksi Sunbeam jäi seisomaan ja myin sen Tampereelle 1992. melko uutena vierellään KUVISSA vasemmalta: Kilpa-Gordini as (kuva: RenaultKang i Saul taja auton ensimmäinen omis sa 70-luvun puolivälissä olas Keim Reijo ), 1970 elta vuod ti Vies , Fjalar Björklund Ylivieskan ja jääratakilpailuissa vuonna 1981 ilma) ja kilpa-Gordini Maa jääradalla -86 (kuva: Vauhdin ella 2006. ttalv kevä ssa tama odot ä entisöinti ?Huhtikuussa kun syntyi nuorempi poika, niin rakensin isyyslomalla autoa. Ensimmäinen omistaja oli hankkinut Gordinin suu kuivana vauhdinjanosta, joten sininen urheiluRenault oli päässyt radoille heti uutena. Kaveri sanoi, että siellä ja siellä olisi sellainen. Menin paikalle ja sieltä horsmien seasta näkyi vähän auton kattoa.? Kohde osoittautui aidoksi Gordiniksi, joka tosin oli huonossa kunnossa. Tässä pohjien tekoa, ja auto sen jälkeen päälle vedetyssä pohjamaalissa viime vuosikymmenen lopulla. 08/12 13. En sitten oikein tiennyt että ajaako vai ei, joten myin parin vuoden päästä auton uudestaan eteenpäin. Tähtäimeen tarkentui vain ja ainoastaan yksi malli, jo nuoruusvuosina huumaa nostattanut sininen ammus Ranskanmaalta
Puristussuhde 10,5:1. Renkaat 175/70R13 08 Suorituskyky Huippunopeus 175 km/h, 0-100 km/h noin 12 s 14 08/12 ttajat GORDINIEN kulje rsoja pe t ee oll a ain at ov t ise sin ja le, vauhdil eet Kasit ovat vastann a. oll inn un kutsu -GorYläkuvassa siviili della dini uutena Alavu vasku ala , 67 19 na vuon na ma ta jas sa Reijon oh lla noin da ra jää en alm Iis min. 40 vuot ta myöhem. Omamassa 855 kg. Poraus 74,5, isku 72 mm. Iskutilavuus 1255 cm3. Takana heiluriakselit, tuplaiskunvaimentimet, eteen suunnatut reaktiotangot, kierrejouset, kallistuksenvakain. Edessä ja takana levyjarrut. 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 4-ovinen teräskori 07 Mitat Pituus 399, leveys 149, korkeus 138, akseliväli 227 cm. Teho 103 hv /6750 rpm, vääntö 117 Nm /5000 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 5-nopeuksinen manuaalivaihteisto. Lattiavalitsin 05 Alusta Edessä poikittaiset A-tukivarret päällekkäin, kierrejouset, kallistuksenvakain. Renault 8 Gordini 01 Merkki ja malli Renault 8 Gordini R 1135 02 Vuosimalli 1967 03 Moottori Nelisylinterinen vesijäähdytteinen rivimoottori takana pitkittäin
Se ei ollut erityisen pahasti ruosteinen, sillä maantieajot suolaisilla teillä olivat jääneet vähiin, mutta rata-ajossa autoa oli pökitty sieltä täältä, joten kulmat olivat rutussa joka puolelta.? Autossa ei ollut hankintahetkellä edes konetta, mutta Reijo aloitti sinnikkään kunnostustyön . Kohde paljastui aidoksi Gordiniksi, tosin hyvin huonokuntoiseksi sellaiseksi. kohti eteläsavolaista horsmapusikkoa. Mutta sen ajot eivät lohduttomasta tilasta huolimatta sittenkään olleet vielä ajetut, sillä Reijo teki Gordinista kaupat ja vei tuoreen hankinnan kotikulmilleen Pyhäsalmelle. ?Auto oli tosi huonossa kunnossa pitkän jääratauran jäljiltä. ?67 Gordinin ilmettä urheilullistaa tarrasarja, jonka Reijo osti tarroja teettäneeltä harrastajakollegalta Orimattilasta. Horsmien seasta näkyi vähän auton kattoa. Sen jälkeen hän viimeisteli auton hiljalleen nykyiseen upeaan kuntoon, johon auto valmistui vuoden 2004 aikana. ?Siviiliosia puuttui paljon, joten erilaista pientä nippeliä sai metsästää paljon?, kertoo Reijo alkuperäisen mukaisella tekniikalla varustetun ?67 Gordininsa haastavimmista vaiheista kunnostuksen aikana. Viime vuosina Reijolla on sitten ollutkin mahdollisuus lähinnä nautiskella entisöintityön tuloksista. ?Kesäajossa sillä on pöristelty menemään, mutta on käyty myös jääratatapahtumissa ja asfalttiradallakin verestämässä vanhoja muistoja. Kaaria piti tosin hieman muokata, jotta alkuperäinen sisusta istuimineen mahtui kabiiniin. Parin vuoden ahkeroinnin jälkeen Reijo saattoi maalauttaa tuoreen sinisen maalin Renaultin ylle jouluna 2001. Olin tulisilla hiilillä, että ei voi olla totta!? Reijon innostusta lisäsi epäilys, että auto olisi todennäköisesti Kerolan Eeron entinen auto, joka Fjalar Björklundin ja turkulaisen Pertti Aholaisen 80-luvun lopulla ajamien kisojen jälkeen käytännössä katosi ratakapinoista. Mielenkiintoinen sattuma on, että Kangas ajoi myöhem08/12 15. Hinnaksikaan ei maininnut kuin muutaman satasen.? Seuraavana lauantaiaamuna Reijo suuntasi poikansa kanssa jo varhain kohti Turkua. Kun Gordinin ottaa kärrylle kyytiin, niin on tunnelma kuin ennen vanhaan kisoihin lähtiessä?, Reijo tunnelmoi. Rata-Gordinin kimppuun Kunnostusurakan päätyttyä olisi voinut luulla, että Reijon Gordinitarpeet olisivat olleet tyydytetty, kun pitkään itänyt haave omasta Renaultlegendasta oli vihdoin täyttynyt. Reijo ei kuitenkaan kääntynyt takaisin, vaan ajeli perille Turkuun. ?Alettiin tehdä kauppaa, mutta hinta oli hirveä. Siinä vaiheessa myyjä pyysi tekemään tarjouksen. Näin käytännössä olikin, kunnes koitti kesä 2005. ?Olin Renault-tapahtumassa, ja eräs mies alkoi puhua Gordinistani, että Turussa voisi olla tuollainen kisa-auto. Sanoin että en minä tätä otakaan ja panin jo ajosiltoja takaisin kärryyn. olihan käsissä viimeinkin oma Gordini. Reijo oli päättänyt tehdä autosta siviiliauton näköisen, mutta jättää turvakaaret sisälle muistuttamaan kisahistoriasta. Aloin tapahtuman jälkeen soittelemaan ja selvittelemään, onko huhussa perää.? Etsimisen jälkeen Reijo saikin yhteyden mieheen, jolla kisa-Gordinin oli väitetty ainakin joskus olleen. Reijoin kysellessä, että onko kyseistä autoa enää olemassa ja mihin se lienee ajautunut, sai hän tuolilta pudottavan vastauksen. ?Turkulainen vastasi, että tuolla se on tallissa. Tein, ja myyjä käveli sitten kymmenen minuuttia rinkiä, mutta hyväksyi lopulta tarjoukseni.? Tiukan ostoreissun jälkeen Reijo oli siis toisen Gordinin omistaja, mutta tällä kertaa aidon viitosryhmässä, alle 1?300-kuutioisissa kilpailleen kisaRenaultin haltija. Intoa autoa kohtaan oli lisännyt sen varmistuminen juuri siksi autoksi, jota Reijokin oli rassaillut ja kokeillutkin sen ollessa Eeron omistuksessa. ?Auton tunnisti esimerkiksi katossa olevasta reiäistä, jonka kautta ruuvattiin silmukka suoraan turvakaareen. Tästä silmukasta Eero oli nostellut autoa pienen kuorma-auton kyytiin Hiabilla.? Kerolakuidutettu kilpuri Kotona oli aika tutkia uutta hankintaa. Innokkuus autonostoreissusta haihtui kuitenkin Tampereen kohdilla. ?Myyjä soitti ja kertoi kuulleensa tutultaan, että Gordinit ovat nykyään hirvittävän kalliita. Ajattelin heti, että nyt hinta pompsahti.? Ja niinhän se oli tehnyt. Mahdollisuutta kasvatti se, että myyjänä oli nimen omaan autolla kisaillut Aholainen. ?Kun kysyin voisiko autoa ostaa, myyjä sanoi että joutaahan tuo. Auton taustat olivat Reijolla hyvin tiedossa, ja alkuperäinen omistajakin selvisi Autorexin arkistoista Volvo Auton kautta. ?Renault oli luovutettu kenkätehtailija Sauli Kankaalle Kankaanpäähän tammikuussa 1970
Renault 8 Gordini 01 Merkki ja malli Renault 8 Gordini R 1135 ?Eero Kerola? 02 Vuosimalli 1970 03 Moottori Nelisylinterinen vesi jäähdytteinen rivimoottori takana pitkittäin. Iskutilavuus 1296 cm3. Puristussuhde 12,5:1. Teho noin 150 hv /8000 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 5-nopeuksinen manuaalivaihteisto. Lattiavalitsin 05 Alusta Edessä poikittaiset A-tukivarret päällekkäin, Spaxin säädet- 16 08/12 tävät jousi-iskunvaimenninpaketit, kallistuksenvakain. Takana heiluriakselit, tupla iskunvaimentimet, eteen suunnatut reaktiotangot, kierrejouset, kallistuksenvakain. Poraus 75,7, isku 72 mm. Edessä ja takana levyjarrut 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 4-ovinen teräskori, putkirunko 07 Mitat Pituus 399, leveys 170, korkeus 120, akseliväli 230 cm. Omamassa 635 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 195 km/h, 0-100 km/h 6-7 s Mikä olisikaan hienompi tapaa kunnioittaa auton edesmennyttä kuljettajaa, kuin päästää Gordini kanttaamaan kaarteisiin ja kiekumaan suorille.
Reijon yksilö, jolla on voitettu heti uudesta lähtien useita jääradan Cupja SM-mitaleja, olisi ratakapinoissa kuin kotonaan. 08/12 17. KUMISIA muistoja takavuosien jääratakarkeloista. Vasemmalla junioriluokan rengas satoine talttapäisine nastoineen, oikealla yleisen luokan 23-milliset julmapitoiset piikit. NOSTOSILMUKKA oli eräs yksityiskohta, josta Reijo tunnisti Gordinin olevan edesmenneen ystävänsä exkilpuri. SISUSTAA Reijo palautti pitkälti sellaiseksi kuin se oli 70- ja 80-luvun taitteessa. min Impillä kilpaa samoihin aikoihin kuin minä Impillä 80-luvun lopussa.? Vuonna 2005 Renault oli siinä kunnossa mihin se oli jäänyt kilpaurakan päättyessä pari vuosikymmentä aiemmin. ?Autossa oli paikallaan alkuperäinen viisivaihteinen laatikko ja moottori, joka oli melko vainaa. Kiikarissa on siten parempi?, Reijo vinkkaa. Suunnitelma auton kunnostuksen suhteen oli selvä. ?Ajatuksena oli rakentaa Gordini samaan asuun kuin se oli Eerolla Kalajoen-aikoina. Reijo korostaakin rakentaneensa auton edesmenneen ystävänsä muistolle. Auto on nyt Reijon sanojen mukaan ?suhteellisen kunnossa?, joten ajamaan jo pääsee, mutta rakenneltavaa riittää tulevaakin ajatellen. ?Jos meinaa radalle ajamaan, niin pitää jarruja rakentaa. Itsellekin oli kertynyt jotain osia, mutta hain palikoita netistä Ranskaa myöten.? Osajahdin jälkeen Reijo saattoi tehdä moottoriremontin rataosilla ja lisäksi kunnostaa vaihteiston, jossa oli siirtäjiä poikki ja laakerivaurioita. Putkikeulaan piti myös vaihtaa osia ja kunnostaa monin paikoin. Eeron muistolle Noin puolen vuosikymmenen projektivaiheen jälkeen ?70 Renault 8 Gordini oli jälleen siinä iskussaan ja erityisesti asussaan, jossa se oli Eero Kerolan aikana. Mainittujen ratkaisujen ansiosta Gordini painaakin kisakunnossa vain 635 kiloa. Sisustaa Reijo palautti lähemmäs Eeron aikaista asua, sillä Turun vuosina autoon oli tehty erilainen kojelauta. Menneitä kisavuosia henkivä kuppipenkki sai jäädä sijoilleen. Tekniikan elvyttämisessä oli Reijolla kova urakka, vaikka auto oli viimeisen kisan jäljiltä ja voimalinja siten paikallaan. ?Tekniikka oli täydellinen, mutta myös täydellisen kunnostuksen tarpeessa. Kevennystavoitteista kertovat myös muovista tehdyt sivuja takalasit. Ainoastaan tuulilasi on lasia. Nyt ne koostuvat lähinnä Opelin jarruista, mutta radalle kaipaisi isot levyt.? Tulevaisuudessa Renault saatetaan siis nähdä ratakapinoissa. ?Historicin SS1300-luokkaan pääsisi tällä mukaan, kunhan vaihtaisi muun muassa nykyaikaisen kuppipenkin ja kuusipistevyöt?, Reijo aprikoi. Mikä olisikaan hienompi tapaa kunnioittaa auton edesmennyttä kuljettajaa, kuin päästää Gordini kanttaamaan kaarteisiin ja kiekumaan suorille. ?Radalla ei ole SS-luokan Renaulteja näkynyt. Sikälikin asia himottaa, että pitäisi siellä nyt yksi Renukin olla.? Asiasta on helppo olla samaa mieltä. Rata-Kaseihin oli lasikuituosia valmistanut Eeron veljen Kalajoella vetämä Autokorjaamo Kerola. Gordinissa on lasikuitua muun muassa etuspoileri, levitetyt lokasuojat sekä etu- ja takaluukku. Väritys tuli siten Astro-asuntovaunun perusteella, sillä Kalajoella oli asuntovaunufirma, joka sponsoroi aikoinaan Eeroa.? Kunnostus alkoi korista, jossa oli paljon lasikuitua. Eräs kaveri oli nimittäin teettänyt Kerolassa lasikuidut, mutta ei ollut käyttänytkään niitä, joten sain ostaa ne.? ?Kerolakuidutetussa. Auton lattia on putkikehikkoa ja alumiinia. Myös lukkoperä oli paikallaan, joskin se oli ja on edelleen viallinen. Näin ollen kyseisiä suomalaisvalmisteisia lasikuituosia ei auttanut etsiskellä ulkomaisista nettihuutokaupoista. ?Minulla oli ehjiä lasikuitusuojia hankittuna jo etukäteen, mutta suuren osan sain ostettua kerralla
N E D I TE UN K N KU UU L A P 1971 /E Coupé S G e r o d mo Opel Com 18 08/12
Ruiskukoneella ja lukkoperällä varustettu Opel Commodore hallitsi Saksan autobaanoja hetken 1970-luvun alussa. Poikani löysi tuollaisen ihmehärvelin viime syksynä tallista, missä se oli uinunut parikymmentä vuotta. Helsinki 08/12 19
Commodore toi sen keskiluokan, tai ainakin sen vauraimman osan, ulottuville. Ruisku siivitti GSE Commodoren hurjaan laukkaan. Niitä oli yli puolet viidessä vuodessa kaupaksi käyneistä 823 autosta. Ensimmäinen etuspoileri Boschin D-jetronic-suoraruiskutusta käyttävä mylly ympättiin Commodoren nokalle vuonna 1970, vaikka mallin elinkaaren loppu oli jo näkyvissä. Nykymittapuulla pruutta edustaa kivikautista tekniikkaa, mutta oli oman aikansa huippua. Vielä 40 vuoden jälkeenkin pojan Commodoren moottori puhkuu voimaa, eikä perän irrottaminen tiestä vaadi kohtuuttomia ponnisteluja. Vaikka tarjolla oli rata-ajoon sopiva auto, Opel pysyi virallisesti erossa kilpa-ajoista. Se kuopi asfalttia käskettäessä ja mukaan ängenneet tytöt kirkuivat kiihdytyksissä. Kutoskoneen murina sykähdyttää edelleen ja katseet kääntyvät, kun Commodoren ohjaa maantielle. Commodore sotketaan helposti Opel Rekordin kanssa. Sen verran tehdas antoi periksi, että päästi insinööri Klaus A. Steinmetzin virittämään Commodoreja lisäpotkua tarvitseville. Varmemmalla pohjalla on tieto siitä, että suunnittelutiimi poimi luomukseen vaikutteita Chevrolet Chevellestä. Hän myös kevensi autoa lähes sadalla kilolla riisumalla koristeet, puskurin, äänieristeet ja lämmityslaitteen. Suomen ainoan Steinmetzin GM toi vuoden 1971 Auto Expo -näyttelyn vetonaulaksi Messukeskukseen. Miinusta tuli näkyvyydestä taakse, siellä havainnot olivat seuraavan läänin puolelta. Se kiersi myös muita Pohjoismaita, mutta palasi sitten Suomeen ja on edelleen ajossa. Tuuli alkoi suhista autotoimittajien korvissa kiusallisesti yli 150 kilometrin nopeuksilla, mikä kertoi ikkunoiden tiivistyksen puutteista. Nöyryytyksen varmisti Commodoren takaluukun näyttävä logo, joka kertoi ohitetuille, kenen pakokaasuja ne joutuivat nielemään. Huikean huippunopeuden takia GSE:hen asennettiin peltinen etuspoileri, mitä ei ennen ollut perusautoissa nähty. Kaikkea ne toimittajat keksivätkin. Commodoren lehdistölle esitellyt suunnittelujohtaja Claire MacKichan kehui estoitta auton ylellisyyttä, tehokkuutta ja laatua. Puhe ei jäänyt tuulen pieksennäksi, siitä tuli menestys. Suomessa Commodoren myyntiä jarrutti kohtuullisen kova hinta, mikä nosti sen edustusautoluokkaan ja siivitti neliovisen mallin suosiota. Sitä ennen Opel oli kokeillut ruiskukoneita Admiralissa ja Diplomatissa, ja sama ruisku vauhditti myös Pyhimys-Volvoa. Se jätti BMW:n ja kaikkien muidenkin valmistajien vastaavat vauhtihirmut taakseen jo kiihdytyksessä ja 197 kilometrin huippunopeus takasi, ettei siitä päässyt tavallisilla autoilla ohi myöhemminkään. Steinmetziä testaamaan päässeet TM ja Vauhdin Maailma totesivat suurimman eron löytyvän alustasta, jonka Steinmetz oli virittänyt hiukan yliohjautuvaksi. Vanhojen autolehtien testeissä Commodoren karvalakkiversiokin sai kehuja lähes täydellisestä varustelusta ja istuinmukavuudesta. Tai voisivat auton matalat penkit huonommatkin olla, kyllä niillä sadan kilometrin pyrähdyksen istuu. Hän repi GS/E:n koneesta 10 heppaa lisää tehoa, vaihtoi välitykset lyhyemmiksi ja pisti alustan uusiksi. Se ei ole ihme, sillä jostain syystä GM päätti ahtaa sen vuoden 1967 helmikuussa Frankfurtissa esitellyn C Rekordin kuosiin. Legendan mukaan Opelin nuori suunnittelijalupaus Erhard Schnell lainasi auton kylkilinjan kaaren Coca-Cola-pullosta. Vesisateella vanha auto kannattaa siksi peitellä suosiolla.. Herrat kun tykkäävät istua takana. Opel Commodore GS/E Coupé Teksti ja kuvat: Jarmo Palokallio 20 08/12 V esijärven rannalle unohtunut Opel Commodore GS/E Coupé oli oman aikansa superauto. Tuo ratakäytön rajoille viritetty tehopesä herätti omistajassaan ylpeyttä ja muissa sopivasti kateutta
Se puute korjaantui nopeasti, sillä elettiin kasettien kultaaikaa. Vuoden 1982 keväällä espoolainen autoharrastaja pelasti Commodoren ?hangesta?, jonne se oli talveksi jäänyt. Hän vaihtoi renkaat leveämpiin ja ratin pienempään. Ruoste oli päässyt autoon kiinni, joten uusi omistaja hommasi siihen tuliterät lokasuojat ja maalautti sen. Ja nauroi päälle, ettei kyseessä ollut mikään turha peli nuorelle miehelle. Väri pysyi entisellään, mutta ilmeisesti tuossa vaiheessa auton kyljistä katosivat GS/E:lle tyypilliset mustat vauhtiviivat, joita moni piti rumina. ?Porautin myös koneen ja viimeistelin muutoksen vaihtamalla mustapohjaisten rekisterikilpien tilalle uudet valkopohjaiset. Sen lisäksi maahan tuotiin yksi neliovinen ja kolme automaattilaatikolla varustettua GS/E:tä. Bore VII purki kultaisen Commodoren Turun sataman autokarsinaan marraskuun lopussa vuonna 1970. Sieltä se kuskattiin Helsinkiin MetroAuton näyteikkunaan. Commodore sopi hienosti dynaamisen kasvuyhtiön imagoon. Samaa lääkettä sai maistaa Commodore, jonka takajouset vaihtuivat pidemmiksi. Ajo-ominaisuuksien parantamisen kanssa sillä tuskin oli mitään tekoa. Vaikka kyse oli kalliista edustusautosta, radiosoitin ei kuulunut auton vakiopakettiin. Suomalainen hiekkatie edellytti mutkien ottamista heittämällä. Sitä riemua riitti pariksi vuodeksi, sitten energiakriisi kahlitsi nopeudet kuriin. Pramean auton osti Partekin myyntijohtaja, joka asui Helsingin keskustassa. Auto herätti kiinnostusta, mutta kauppoja siitä ei heti syntynyt. Se toi autoon tuoreutta?, ex-omistaja kertoo. Nuorisoauton kierto kiihtyy Juppikauden kynnyksellä Commodore kierrätti nuorisoa kaupungilla, ja sisällä pauhasivat Dingo ja Eput sekä kaikki karvaiset kasarihevibändit. Auto vaihtoi tiuhaan omistajaa pää- HINURI kippasi nelipyöräjarrutukseen jumittuneen Commodoren kesämökin pihalle viime syksynä. Aarni Palokallio kunnosti sitä samalla paikalla kenttäolosuhteissa viime kesänä. ETSIMME toisen samanlaisen Commodoren varaosiksi, mutta lopulta sillekin löytyi uusi omistaja. 08/12 21. Commodore sai autolehdissä kehuja lähes täydellisestä varuste lusta ja istuinmukavuudesta. Kiivaassa menossa Commodoren heikkoutena oli kytkimen pitkä liikerata ja ohjauksen hitaus. Siitä pyydettiin nykyrahassa 68?000 euroa vastaavaa läjää markkoja, mikä karsi ostajaehdokkaita tehokkaasti. Täkäläisiä vapaita nopeuksia tes- taamaan se polkaistiin vasta toukokuun lopulla. Siihen vaadittiin luupäinen kuski, sillä luiston ylimenoa ei ehtinyt kuorma-automaisella ratilla korjata. Metro-Auton näyteikkunaan Tämän tarinan Commodore on yksi yhdestätoista Suomeen virallisesti tuodusta käsivaihteisesta GS/E Coupésta. Se palautui Metro-Autoon vasta vuoden 1978 lopulla, mistä firman varaosapuolen päällikkö sen nappasi. Noin kymmenen vuoden käytön jälkeen auton rattiin pääsi ensimmäinen nuorukainen. Tuohon aikaan Helsingin kaduilla pyörivien raggariautojen perät kurottivat taivasta kohti. Kun soitin hänelle auton vaiheista kysyäkseni, hän luetteli saman tien auton rekisterinumeron ulkoa
Tarkoitus oli purkaa se pojan auton varaosiksi viimeistä mutteria ja pellinpalaa myöten. Harvinaisen auton löytymisestä nousi kuitenkin niin suuri haloo harrastajapiireissä, että luovuin purkamisesta ja etsin sille uuden omistajan. Ehkä pääsemme moikkaamaan sitä vielä joskus liikenteessä.. Oven tiivisteiden välistä paistoi päivä, mutta pellit olivat odotettua paremmassa kunnossa. Opel-harrastajilla oli tiedossa vain kaksi GS/E Coupea siinä vaiheessa kun poikani Commodore löytyi. Joskus hän jopa yöpyi autossaan. Suomessa Varpio testasi auton talviominaisuudet. Aika oli ajanut Rüsselsheimin ylpeyden ohitse, joten autovanhus pölyttyi liikkeen varastokirjanpidossa seuraavalle vuosikymmenelle. Lahtelainen nuorimies äkkäsi Commodoren vuoden 1990 syksyllä. Muutaman vuoden pyörityksen jälkeen hän unohti Commodoren lähes 20 vuodeksi talliinsa. Koska Commodoren jarrut olivat täysin juntturassa, ne piti kunnostaa ensimmäiseksi. Irto-osina auton mukana kulkeneet etuspoileri ja alkuperäinen, isokehäinen ratti katosivat tässä vaiheessa, mikä on harmi. Osa jopa epäili sen aitoutta. Vanhan rassin kunnollinen kunnostaminen on työlästä ja kallista. Prinsessa herää unesta Keväällä koulun loputtua poika muutti mökille, jonka tallissa Commodore häntä odotti. Vanheneva katutykki uhkasi jäädä kiertopalkinnoksi ja päätyä paalaamoon vievälle radalle. Vesijärven rannalla, T Fordille alun perin rakennetussa tallissa meitä odotti Commodore, jonka perä oli palannut normaalikorkeuteen. Hän kertoi viilettäneensä GS/E:llä kahtasataa, kun kiirehti sillä Keski-Euroopassa oopperalavalta toiselle. Aitous on sekä ilo että taakka, joka 17-vuotiaan auton omistajan on otettava huomioon. Samalla etupää sai uudet jouset ja iskarit. Pienen nakkikioskin kokoiset karvanopat pitävät huolen tunnelmasta. 22 08/12 Autojen vanheneminen ja ruostuminen sekä jossain vaiheessa myös arvostuksen puute on hävittänyt Commodore GS/E:t katukuvasta. Kolmisen kuukautta palstalla roikkunut ilmoitus oli avattu 550 kertaa, mutta kauppoja ei ollut syntynyt. Aloitin sen metsästyksen Varpiosta, jolla auto oli 1990-luvulle asti. Kumpikin olisi nyt arvokas. Edessä oli pudotus maakuntasarjaan, sillä auton yhdeksäs omistaja asui Mäntsälässä. Hän sanoi, että hakemaan ei tarvitse tulla ennen kuin auto käy. Opel Commodore GS/E Coupé kaupunkiseudun lähiöissä. Äkkiseltään tomun peittämässä kaunottaressa havaitut puutteet vaikuttivat pieniltä. Vasta GM:n kellarista esiin kaivettu vanha kantakortti lopetti jossittelun. Minulla ei ollut Commodoresta oikein mitään hajua, joten kaivoin netistä esiin auton vanhan mainoskuvan, jota vilautin silloin-16 vuotiaalle pojalleni. Se nappasi heti kiinni. ?Ei kerrota tästä äidille, poika varoitti?. Valmistaja lupasi GS/E:n lähtevän vaivatta käyntiin 22 asteen pakkasessa, mutta kerran Savonlinnassa pakkanen laski pitkäksi aikaa -30 asteeseen, mikä oli Commodorelle liikaa. Tunsi naiset. Hän keräsi kasaan käteiskassan, jolla auto siirtyi hänen nimiinsä. Sovimme kaupat autoa tai edes kuvaa siitä näkemättä. Pikemminkin kovaa kyytiä ja rock?n?rollia. ?Messissä oli paljon porukkaa ja takana 225 milliä leveät läskit, jotka ottivat lokasuojiin kiinni. Tunsi naiset. KADONNEEN GS/E:N METSÄSTYS ALKUPERÄISEN ratin kehä on kuormaautomainen. Se oli hinattava oopperan verstaalle sulamaan. Auton seuraavien omistajien jäljittäminen vaati salapoliisityötä, tietopyyntöjä virastoihin ja soittoja ihmisille, joita Commodore-kyselyt hämmensivät. He kertoivat siirtyneensä pc-tietokoneisiin aikapäiviä sitten. Sitkeys palkittiin ja punainen GS/E rötkähti pihallemme. Sekään ei haitannut, että unelias Commodore vastusti nelitassujarrutuksella tallista ulos hinausta. Opel-harrastajien keskuudessa löytö herätti ansaittua ihmetystä. Välillä meno hirvitti sekä auton että renkaiden puolesta?, mies muisteli. Talvella 1988 Commodore päätyi Mäntsälän Autotalon vaihtoautoriviin. Toinen niistä on edelleen hyväkuntoinen Steinmetz-viritelmä, jonka GM toi juhlanäyttelyynsä 1970-luvun alussa. Niiden lisäksi harrastajatapaamisissa oli kymmenkunta vuotta sitten nähty oopperalaulaja Timo Mustakallion Saksasta ostama ja sittemmin Helsingin Juhlaviikkojen pitkäaikaisen johtajan Veijo Varpion Suomeen tuoma punertava GS/E. Hän oli lähdössä armeijaan, eikä Commodore saanut sääliä. Sen ruususen- uni katkesi vasta viime syksynä, kun tallipaikka joutui katkolle. Common osto autoa näkemättä Törmäsin Commodoren kuvattomaan myynti-ilmoitukseen sattumalta Opel Club Finlandin nettisivulla. Myös bensalinjat menivät uusiksi. Ensimmäiset käynnistysyritykset johtivat köhivään lopputulokseen. Kone kävi epätasaisesti ja pakoputki paukkui ja sylki tulta kesäyöhön. Kakominen rauhoittui, kun poika hankki autoon uuden virranjakajan kannen ja viritti sytytyksen niin hyvin ?Ei kerrota tästä äidille?, poika varoitti ostoksesta
Siltä osin valta on tosin vaihtunut jo monta kertaa. Ensin oli löydettävä katsastusasema, josta sai lyhyitä kilpiä. Lopputuloksena pojan Commo poikkeaa mitoiltaan taatusti kaikista muista. Vaan jotain hyvääkin katsastusmiesten Opelin välittämän alkuperäistiedon karttamisessa oli. Koska moottorin tehoa ei löytynyt järjestelmistä, se kohta jäi rekisteriotteessa avoimeksi. Lyhyen ja tarvittaessa mustan rekisterikilven hän siihen sentään lupasi. Auto oli siis rekisteröitävä uudestaan, mikä vaati omat mutkansa katsastuksessa. Ihastusta vanha vauhtihirmu silti herättää, vaikka se ei enää ketään kisoihin haastakaan. Rekisteröinti uusiksi Aikaisempien omistajien räpellys auton sähköjen kanssa hidasti Commodoren paluuta liikenteeseen useammalla viikolla. Auton mitat ja painot katsastusmiehet halusivat mitata itse, vaikka tarjolla olisi ollut auton valmistajan ohjekirjaan printtaama näkemys aiheesta. Aarni Palokallio ahersi sen jarrujen, bensalinjan ja sytytyksen kimpussa kesäloman alussa mökillä, kunnes auto oli valmis liikenteeseen. 01 Merkki ja malli Opel Commodore GS/E Coupé 02 Vuosimalli 1971 03 Moottori 6 -sylinterinen neste jäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Samoin moottorin tilavuus. Se ei paljon lohduttanut, sillä virkanainen totesi, että kilpailevien liikennevälineiden takia sitä ei autoon enää saa. Se onkin painettu vaikeaan paikkaan moottorin ja jäähdyttimen väliseen palkkiin. Runkonumeroa auton kimpussa häärineet nuoret katsastusmiehet sen sijaan eivät tahtoneet löytää. Vasta neljäs yritys tärppäsi. Rekisteröintikatsastukseen kuulunut kuntotarkastus saattoi 20 vuotta seisoneelle autolle olla jopa eduksi. Siinä löytyi yksi vähän löysällä ollut pultti pohjasta. Takana jäykkä akseli, kierrejouset, kallistuksenvakaaja, rumpujarrut 06 Kori 2-ovinen itsekantava kokoteräskori 07 Mitat Pituus 457, leveys 175, korkeus 144, akseliväli 267 cm. Omapaino 1220 kg 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h 9,3 s, huippunopeus 197 km/h 09 Valmistusmäärä 6229 kpl, Suomeen tuotu 11 kpl kohdalleen kuin se korvakuulolta oli mahdollista. Usean päivän aherrus palkittiin, kun kone lopulta hörähti tasaiseen käyntiin 20 vuoden tauon jälkeen. Rivikutonen kumisi niin komeasti muuten hiljaisessa kesäyössä, että pojan uni jäi väliin. Kesän mittaan poika purki auton sisustuksen pois ja hioi pohjan sisältä pellille. Sisäpohja sai suojakseen ensin sinisen sinkkiepoksin ja sen päälle kaksi kerrosta mustaa polyuretaania. Lopulta saimme omatekoisiin ohikytkentöihin ja katkottuihin johtoihin riittävästi tolkkua. Osa vempaimista meni kokonaan uusiksi. Jo etukäteen hämmennystä herätti myös, että auto oli kadonnut Trafin päivittäistietokannasta. Katsastusta viivästytti edellisten omistajien tekemien omituisten sähköviritelmien purku. Katkottujen sähköjohtojen ja kojelautaan porattujen reikien tarkoitusta voi vain ihmetellä. Katsastusmiestä varten toimimaan tapeltavia vehkeitä olivat lämmittimen puhallin, tuulilasinpyyhkimet, äänitorvi, pissapoika ja miten sattuu syttyneet ja sammuneet valot. Valmistenumeron avulla virastosta löytyi havainto myös samaa rekisteriä käyttävästä Commodoresta. COMMODORE palasi käyttöön uudelleen rekisteröitynä. Ilmeisesti pojan Commosta voi vapaaksi jääneen moottorin tehon ansioista rakentaa vaikka millaisen superauton! 08/12 23. Sen rekisterinumero nosti tietokoneen näytölle auton sijasta sekä moottoripyörän että mopon, mitä lopputulosta Trafi itsekin vähän ihmetteli. Isku 69,8 poraus 87 mm Tilavuus 2490 cm3. Teho 150 hv, vääntö 200 Nm. Bosch D-Jetronic -ruisku 04 Voimansiirto 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattialla, takaveto 05 Alusta Edessä päällekkäiset kolmiotukivarret, kierre jouset, levyjarrut, kallistuksenvakaaja. Omaksi iloksi vaihdoimme myös nopeusmittarin vaijerin. Nyt Commodore on valmis palaamaan Helsingin kaduille. Hitsaustarve jäi pariin pieneen reikään ja kynnyspaikkaan
Pohja 24 08/12
Tämän kokoelmissa auto oli useamman vuoden, minkä jälkeen se kulkeutui toiselle harrastajalle, jolta sitten itse ostin auton reilu vuosi sitten?, Sami Letti kertoo. Kun kyseessä on Suomessa hyvin harvinainen automalli, on sen tarina monelle tuttu. ?Piireissä on tullut useasti vastaan harrastajia, jotka ovat kertoneet olleensa jossain vaiheessa ostamassa juuri tätä autoyksilöä. Tavalla tai toisella auto on kuitenkin aina kulkeutunut sitten muualle?, Sami toistaa muidenkin automallien kohdalla tuttua tarinaa. Harrastajien käsissä autoon oli tehty ruostekorjauksia, ja se myös maalattiin puolivälistä alaspäin. ?Tapaninpäivänä 2010 kävin autoa katsomassa, ja tammikuussa ostin sen itselleni. se oli tarkoitettu halvaksi kaupunkiautoksi. Edullista kokonaishintaa haettiin jo yksinkertaisella muotoilulla: Panda oli piirretty taipumattomalla viivaimella, ja paljon paljasta peltipintaa sisältävänä se muistutti lähinnä sotilasajoneuvoa. Uusi Panda poikkesi myös ulkonäöltään. Diesel tosin oli 1,3-litrainen (ja raakasti 37-hevosvoimainen) . Pandasta tulisi erinomainen mökkiauto alppimajan autokatokseen: keskituloisenkin tavoitettavissa oleva, lumessa loistavasti kulkeva pikkuauto hoitaisi tehtävänsä paremmin kuin kaksivetoauto pelkillä lumiketjuilla. Panda 4x4:n nelivetosysteemin toimitti kuka muukaan kuin itävaltalainen Steyr-Puch. Kytkin, vaihdelaatikko, voimansiirtoakselit ja taka-akselisto tulivat tuohon aikaan jo runsaasti nelikkokokemusta omaavalta verstaalta, mutta itse autot koottiin Termini Imeresessä. Panda sai kasvojenkohotuksen alkuvuodesta 1986. Kun autoa käytiin katsomassa, oli helppo todeta että tällainen on pakko saada?, Sami hymyilee. Ihan ensimmäistä kertaa ei mies torinolaismerkin kimpussa ole. ?Fiatit on mulla sellainen heikko kohta, tai etten sanoisi mielenhäiriö. Vanha lehtijousitettu taka-akselisto väistyi huomattavasti paremmat ajo-ominaisuudet taanneen erillisjousituksen myötä. Jarrut olivat jumiutuneet käytön puutteessa, ja kaikki nesteet vaihdettiin. Jonkin aikaa auto oli ollut hänellä Suomessa, kunnes se oli myyty muuan Fiat-harrastajalle Virroille. Omintakeinen nelivetoinen Fiat Panda 4x4 ?84 Fiatin alkuperäinen kulmikas Panda oli aikanaan saatavana myös nelivetoversiona. eikä sovi unohtaa vuonna 1990 esiteltyä Elletraversiota, täyssähköistä sarjatuotantoversiota. Neljän tassun pandakarhu olivat vaihtuneet sileisiin ja epäsymmetrinen maski korvattiin tavanomaisella muovisäleiköllä. Autossa ei myöskään ilmeisesti koskaan ollut talvirenkaita, joten ne hankittiin myös. Piireissä on tullut useasti vastaan harrastajia, jotka ovat kertoneet olleensa jossain vaiheessa ostamassa juuri tätä autoyksilöä. Mallivuodelle 1984 Fiat esitteli Pandasta nelivetoisen version. Nelivetoversion taka-akselisto säilyi kuitenkin ennallaan. Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Kari Mattila Tuliaispanda ?Alun perin auton on uutena ostanut sveitsiläinen naislääkäri, joka oli rakastunut suomalaiseen mieheen ja muuttanut tämän perässä Suomeen, Panda mukanaan. Suomeen niitä ei uutena tuotu, mutta hyvin suomalainen on Sami Lettin Pandan tarina silti. E nsimmäisen sukupolven Fiat Panda oli tarkoitettu segmenttiin, joka Skandinaviassa oli tuohon aikaan oikeastaan tuntematon . Jostain syystä niitä on aina ollut käyttö- ja harrasteautoina minulla.? Kun auto haettiin, se piti viedä trailerilla Samin kaverin korjaamolle. Takapyörän aukoissa oli levitykset, helmojen aaltopellit 08/12 25. Edullinen kaupunkiauto Välimeren tuntumassa ei neljää vetävää pyörää tarvitsisi, mutta Torinossa tähdättiinkin ylemmäs, kirjaimellisesti. Sotilaallisuus pysyi tosin autosta kaukana koko ajan. Panda oli aluksi saatavana jopa ilmajäähdytteisellä 650-kuutioisella, Fiat 126:sta lainatulla rivikakkosella, mutta kaikki loput vaihtoehdot olivat rivinelosia juuri litran iskutilavuusrajan alapuolella
Fiat Panda 4x4 Käyttöön ja harrasteeksi Sami kertoo tekevänsä itse perushuollot, mutta suuremmissa remonteissa turvaudutaan kavereiden autokorjaamoiden apuun. ?Kuskin oven alasaranan tosin vaihdoin, sillä se oli rikki, ja löysin käytetyn saranasarjan yhdeltä harrastajalta. Vetokoukkukin siihen asennettiin, se on vieläpä alkuperäisosa. Odotin viime talvena kuin kuuta nousevaa. Ja kun lähes kaikki autossa on muovisuojattua, niin käytiin hakemassa vielä polttopuitakin?, hän virnistää. Mutta nelivetoauton ilot alkavat siinä vaiheessa kun lumi leijailee maahan. ?On sillä jääradallakin käyty. Tällä hetkellä tulevia korjaustarpeita olisi jäähdytin, joka alkaa olla tiensä lopussa. Teknisesti olen täysin tumpelo?, Sami nauraa. Tiiliskiven aerodynamiikalla varustetuksi vanhaksi nelivetoautoksi Panda menee Samin mukaan yllättävän pienellä polttoainemäärällä. Normaaliajossa kaksivedolla ainetta kuluu 6,5?7 litraa sadalla kilometrillä, ja jos nelivetoon joutuu turvautumaan useammin, nousee kulutus 8 litran tuntumaan. ?Minulla on myös periaate, että oli auto mikä tahansa, käyttö- tai harrasteauto, on sen oltava sellainen että se kääntää päitä. Myös startti kiukuttelee välillä ja sanoo pari kertaa naks ennen kuin suostuu käynnistämään?, Sami kertoo. Käytöltään Panda on kuitenkin ollut omistajan mukaan harvinaisen helppo ja ongelmaton auto. ?Olen itse kuitenkin sellainen harrastaja, että tykkään enemmän ajamisesta, pesemisestä ja vahaamisesta. Kun sain Pandan liikenteeseen ensimmäistä kertaa ja oli liukasta, niin menin paikalliselle Nyt ei enää tarvinnut työntää mökkikamoja perille kottikärryillä, kuten aiemmin kaksivetoisella piti tehdä. PANDA 4x4 on selvästi kaksivetoista veljeään korkeampi. Vetokoukku on ehta ja alkuperäinen, tosin jälkikäteen asennettu lisävaruste, kattoteline puolestaan on yleismallinen ja alkuperäisosaa jyhkeämpi. 26 08/12 parkkipaikalle, missä kylän teinit olivat takavetoautoineen sudittelemassa. Pyörittelin Pandaa nelipyöräluisussa, ja kyllä siellä paikalliset juniorit vähän katsoivat että mikä auto ja mikä äijä?, Sami naurahtaa. Ihan oikea neliveto Auton tai moottorin pienen koon ei pidä antaa hämätä kulkupuolella. Sami kertoo pääsevänsä Pandalla samoihin paikkoihin työpaikan kesäpaikassa mihin oli aiemmin menty Land Rover Defenderillä ja Jeep Grand Cherokeella. ?Nyt ei tarvinnut työntää mökkikamoja perille kottikärryillä, kuten aiemmin oli kaksivetoautolla saapuessa pitänyt tehdä
Sanoin että tuossa on korkeintaan 15 senttiä lunta, että sinne vaan. Lopputulos on jopa hieman sotilasajoneuvomainen. 08/12 27. että pääsen ajamaan naapuruston auraamalle radalle. Siellä tapasin sattumalta yhden kaverin joka oli ollut niin ikään tätä autoyksilöä ostamassa, ja jolta sain vielä ostettua juuri tuon merkkikohtaisen peräkoukun. Viime talvena yhden ostajakandidaatin kanssa autolla ajettiin myös keskellä talvea uimarannalle. No, hyvinhän se tietysti meni, mutta tehot loppuvat kesken kun pitoa on niin paljon. Noh, Panda jäi pohjapanssarista kiinni, mutta kun autosta kevennettiin kaksi ukkoa pois, ja hyppäsin itse rattiin, niin Panda nousi sieltä ilman lapiota?, Sami kertoo. Tapahtumiakin nelikko-Pandalla on kierretty. Reilu vuosi sitten Lahden Classic Motor Shown harrasteparkissa Sami pääsi pysäköimään Fiat 127 Stellan ja Ferrari 308:n viereen. ?Moni tuli jo sielläkin kyselemään että mikä auto tämä on, samoin Bella Italiassa Tammelassa, jossa olemme olleet Fiat Tuning Clubin puolesta esillä. Nelikko-Pandaa vauhdittaa 965-kuutiosenttinen rivinelonen, teholtaan 48 hevosvoimaa. PANDA on hyvin käytännölliseksi rakennettu. Turhaa kikkailua on vältetty kaikkialla. Asia tuli puheek- KUN moottori on tarpeeksi pieni, saadaan samaan tilaan mahdutettua vaikka vararengas
Siinä on hiukan ruostetta, mutta kyllä siitä saisi varmasti vielä auton tehtyä. Iskutilavuus 965 cm3, teho 48 hv 04 Voimansiirto Viisivaihteinen manuaali vaihteisto, valitsin lattialla, kytkettävä neliveto 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, poikittaiset tukivarret. ja vielä harvinaisempia ne ovat Suomessa. Joten jos alkavan talven tuiskuissa vastaan tulee haaleanvihreä Panda, se saattaa olla seuraavan puolen vuoden harvinaisin autobongauksesi. ?OLEN itse kuitenkin sellainen harrastaja, että tykkään enemmän ajamisesta, pesemisestä ja vahaamisesta. Nelivedot ovat etelässäkin harvinaisia . Itse harkitsin sen ostamista myös aikanaan, niin että olisin tehnyt siitä itselleni talviauton, mutta se olisi vaatinut ruostetöiden teettämisen?, Sami sanoo. Rooman katukuvassa vanhoja, aina vuoteen 2003 asti valmistettuja alkuperäisiä Pandoja näkyy jatkuvasti, joka risteyksessä. Teknisesti olen täysin tumpelo?, Sami Letti nauraa. 01 Merkki ja malli Fiat Panda 4x4 02 Vuosimalli 1984 03 Moottori Nelisylinterinen, neste jäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Fiat Panda 4x4 si, sillä olin miettinyt että koukku autoon pitäisi saada. Sillä tavalla on aina hauska tavata ihmisiä, joilla on samaan autoyksilöön ollut jonkinlainen yhteys jossain vaiheessa?, Sami miettii. Neliveto-Panda on Samin tietojen mukaan ainoa rekisterissä oleva yksilö Suomessa. ?Tällä samalla Panda-harrastajalla on kokoelmissaan vuonna 1998 Suomeen Italiasta tuotu neliveto, jota ei ole koskaan kuitenkaan verotettu eikä rekisteröity tänne. Takana jäykkä akseli lehtijousin 06 Kori Teräsrakenteinen kolmiovinen monikäyttökori. 07 Mitat Pituus 338, leveys 149, korkeus 144, akseliväli 216 cm, paino 740 kg 08 Suorituskyky 0-100km/h 18.2 s, huippunopeus 133 km/h 28 08/12
Tilaajana saat vuosikerran edullisemmin verrattuna irtonumeroihin. Saat lisäksi tilaajalahjaksi Klassikot-lippalakin 28 29 30 Täytä lomake osoitteessa www.klassikot.fi Sähköpostitse: 31 Lähetä sähköpostia tilaus@klassikot.fi 1 27 Puhelimitse: Internetissä: . Saat lehden aina uunituoreena kotiisi kannettuna. . Kuva: Kari Mat tila Heinäkuu 201 3 Näin tilaat: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 ?73 Jasmavaara, Rau ma 8 15 22 29 Maanantai Tiistai Aaro, Aaron 2 Turo, Turkka Maria, Maija, Mari, Meeri, Marika, Maiju , Rauni, Rauna 9 Jasmin, Ilta, Jade Leena, Matleena, Leeni, Lenita 16 Olavi, Olli, Uolev i, Uoti 23 30 Reino Olga, Oili Asta Keskiviikko 3 Torstai Arvo 4 10 Saima, Saimi 17 Ossi, Ossian Kristiina, Tiina, 24 Kirsti , Kirsi 31 11 Helena, Elena 18 5 Elli, Noora, Nelli, Eleonoora 12 Riikka Jaakko, Jaakob, 25 Jimi, Jaakoppi 1 Perjantai Ulla, Ulpu Lauantai Unto, Untamo 6 Hermanni, Herkk o, Herman 13 Sari, Saara, Sara, 19 Salla, Salli 26 Martta 2 Sunnuntai Esa, Esaias Eino Leinon päivä 7 Joel, Ilari, Lari 14 Marketta, Maari t, 20 Reetta , Margareeta 21 Heidi 27 Unike onpäivä 3 Klaus, Launo Aliisa, Alisa Johanna, Hanna, Jenni, Jenna 28 Atso 4 www.klassiko t.fi Tilaajalahjaksi is Klassikot-lipp Arvo 14,90 ? Jokaisella ajoneuvolla on tarina. Toimi heti! Näitä enää muutama jäljellä.... Kestotilaus 59,90? ja määräaikaistilaus 64,90?. 8 nroa vuodessa . Kun toimit nopeasti, saat Klassikot-seinäkalenterin vuodelle 2013 (arvo 14,90 ?). Vauxhall Viva Estate Omistaja: Juha na . t o k i s s Tilaa Kla t ä t s ä ä s ? i s i i t o k suoraan ! n ä m m e n e t a a s a rahaa j Kestotilaus 59,90??
Sisältä kytkettävä neliveto on Pandassa pystytty toteuttamaan niin ettei huippunopeuteen, kiihtyvyyteen tai ohjausominaisuuksiin ole tarvinnut tehdä myönnytyksiä. Hetkessä se muuntautuu tavallisesta etupyörävetoisesta henkilöautosta nelivetoiseksi maastoautoksi ja matka jatkuu suju- vasti. 4x4-pandailijalle kaikki polut ja pientareet ovat oivallisia retkeilymaastoja ja kuralätäkköön pulahtaminen mitä suurinta huvia. Panda 4x4 on paljon enemmän kuin tavallinen henkilöauto, tavallisesta Pandasta nyt pu- 4x4 Pandalla matka jatkuu sujuvasti, vaikka vastassa olisi lunta, jäätä ja jyrkkiä ylämäkiä. humattakaan. kysyy esite, ja vastaa itselleen selkeäsanaisesti: Kuka tahansa joka autoa tarvitsee, sillä sen ajettavuudessa ei ole mitään tavallisesta henkilöautosta poikkeavaa. Kaikki jotka haluavat selvitä autollaan yllättävistäkin olosuhteista ja tilanteista, sekä kaikki jotka eivät tahdo maksaa kaikista nelivedon tuomista ylivoimaisista ominaisuuksista yhtään enempää kuin tavallisen henkilöauton verran. NELIKKOPANDA kävi vaikka rantalelusta ja huoletta sillä saattoi hiekalla vesirajaankin ajella. Siksipä sen hyvä ajettavuus säilyy koko ajan kuin tavallisessa henkilöautossa, vakuuttaa esite. ?No kuka sitten nelikkopandan voisi autokseen ottaa?. Siellä 4x4 Panda onkin kuin kotonaan, sillä sen ominaisuudet ovat lähes Puch Geen tai paremmin vientimarkkinoilla tunnetun Mercedes-Benz G -mallin veroisia, onhan molempien jokapyöräteknologia Steyr Daimler Puchin käsialaa. Tavallista suuremmat sivupeilit parantavat näkyvyyttä ahtaissa paikoissa ja tukevat paneloinnit kyljissä suojaavat vaativammassa ympäristössä. Merkkivalo kojelaudassa kertoi milloin neliveto oli kytketty. 30 08/12. Vasta kun vastassa on lunta, jäätä ja jyrkkiä ylämäkiä, pääsevät 4x4 Pandan ominaisuudet täysiin oikeuksiinsa. Kaikki joille tavallinen auto ei vain riitä. Selväksi tehdään myös heti ensimetreiltä, että kyseinen auto perustuu Itävallassa valmistettuun laadukkaaseen jokapyörätekniikkaan, jonka hölmömpikin ymmärtänee olevan jotakuinkin maailman parasta. Tämän lisäksi se on nyt nelikkonallessa toteutettu ennennäkemättömästi poikittain asennetulla moottorilla. Alustan parempi ryhti ja M+Spintainen 145SR 13 -rengastus tekevät Pandasta mukavan ajaa maantiellä ja kiipeilykykyisen tien vierellä. Lukkoja ei sen tasaupyörästöistä kuitenkaan löytynyt. SUKULAISUUS monin verroin kallimpaan Puch G 4X4 -malliin tehtiin selväksi, mutta Pandassa samoista ylivoimaisista jokapyörätekniikan ominaisuuksista pääsi nauttimaan tavallisen henkilöauton hinnalla. VARUSTELUUN kuuluivat peruutus- ja sumuvalo sekä kaksi lasinpyyhkijää, joista toinen löytyi takalasista. Fiat Panda 4x4 Geen jalanjäljissä Jos yleinen mielikuva perus-Pandasta oli rimpula kaupunkiauto, niin sen nelivetoversio tahdottiin esitteessään mieltää mieluummin monin verroin kalliimman Puch G -mallin pikkuveljeksi. Teksti ja esitteen vapaa suomennos: Jan-Erik Laine N elikko-Pandan esite lähtee kosiskelemaan ostajaehdokkaita auton tarjoamin mahdollisuuksin
08/12 31
Hartola 32 08/12
Kuin esittelykappale Peugeot 104 GL ´75 Peugeot 104 tuli Jalo Pihlajasaarelle tutuksi jo hänen toimiessaan 70 -luvulla Peugeot-myyjänä Jyväskylässä. Tuolloista esittelyautoa vastaava, alkuperäiskuntoisena säilynyt yksilö kulkeutui hänen omistukseensa Ruotsista. 08/12 33
Varapyörän alta löytyy 72 astetta taaksepäin kallistettu moottori. PIKKU-PÖSÖN takaluukku ei ole suuren suuri. Takapään katkaisu ei ollut pelkkä muotoilullinen harhautus vaan coupén akseliväli oli neliovista lyhyempi. Selkeälinjaisesta, uuden aikakauden muotoilua edustaneesta muotoilusta pidettiin, mutta pieni ja hankalasti kuormattava takaluukku sai hiukan moitteita. Pienet vivahde-erot lopputulokseen saadaan mausteilla, mutta hienovarainen niiden suhteen sopii olla . Tehtaalla kritiikki huomioitiin ja seuraavaan versioon luukku saranoitiin takalasin yläpuolelta. 1970-luvun alussa aika pikkuautolle oli otollinen, joskin kilpailu oli kääntymässä yhä ankarammaksi. aina tehdä toisin, ja niinpä pikkuPösön ensiesittelymallissa oli jo kaikki neljä ovea. Tämä hivenen sporttisemmalla mielikuvalla maustettu töpöhäntä sai myöhemmin mallinimekseen 104 Z. Ensimmäiseen faceliftiin Yksnollanelosen kohdalla turvauduttiin vuonna 1976, jolloin neliovisen 34 08/12. Ratkaisujen tuli olla yksinkertaisia ja kokonaisuus edullinen valmistaa, jotta suhteellisesti edullista hankintahintaa saattoi rahoistaan tarkalle kohderyhmälle mainostaa. Yleensä näissä cityautoissa liikkeelle lähdettiin kaksiovisella perusmallilla, jota seurasi nelovinen, jos oli seuratakseen. Heti neliovisen perään esiteltiin kuin takapäästään veitsellä lyhemmäksi leikattu kolmiovinen 104 Coupé. Kaikissa lähtökohtana oli jo Minissäkin nähty perusresepti: alle litrainen rivimoottori edessä poikittain, etuveto, tilat 4?5 aikuiselle, mutta mahdollisimman pienillä ulkomitoilla ja tavaratilaa vain sen verran mitä nyt takapyörien väliin jää. muuten alkujaan laajaksi suunniteltu asiakaskunta saattaa supistua kannattamattoman pieneksi. Mutta ranskalainen voi KUN tilaa on vähän, on se käytettävä tehokkaasti. Peugeot 104 GL Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine S amalla reseptillä ja samoista tarveaineista leivottaessa pitäisi lopputuloksenkin olla suunnilleen samanlainen, riippumatta leipurista. Kun Peugeot lähti 70-luvun alkuvuosina mukaan kaikkein pienimpien kaupunkiautojen markkinoille syntyi Peugeot 104, joka leivottiin perinteisen pikkuauton reseptillä, ja maustettiin laadun mielikuvalla sekä ranskalaismerkkiin mielletyllä mukavuudella. Aika pikkuautolle oli otollinen, joskin kilpailu luokassa oli kovaa ja kääntymässä yhä vain ankarammaksi. Kun Peugeot 104 vuonna 1972 esiteltiin, valitsivat Euroopan autotoimittajat Vuoden Autoksi vasta markkinoille ilmestyneen Fiat 127:n. Renault 5 oli uutena tulokkaana jo markkinoilla, ja monella valmistajalla pikkuautoluokkaan suunnattavan kilpailijansa prototyyppi oli kehitteillä
yllätys, yllätys . kömpelönpuoleinen takalasin alapuolelta saranoitu pieni takaluukku korvattiin isolla, takalasin yläpuolelta saranoidulla luukulla. Rättisitikan tekniikka. Talvet tallissa pukkien päällä säilytetty auto on saanut hipiäänsä muutaman varastointilommon, ja joskus on talliin ajaessa arvio ulkomitoistakin mennyt pieleen, sillä painauma konepellin etureunassa on seurausta osumasta polkupyörän polkimeen, Jalo selventää. Pääosin auto on säilynyt tehtaan ruiskuttamassa pintavärissä, mutta tarkkasilmäinen omistaja löytää ulkopinnasta korjailujakin. ?Tuo toinen etulokasuoja on uusittu ja siinä näkee värissä pienen vivahde-eron, mutta se ei museoinnissa ole haitannut. Samoin kuljettajan puolelta etulokasuoja ja osa oven alareunasta on maalattu.? Elokuussa 2008 Peugeot siirtyi Ester Anderssonin tyttärelle, myöskin Västeråsissa asuvalle Johanna Brobergille, jonka omistuksessa se RUOTSISTA matkanneen yksilön mukana kulkee edelleen sen alkuperäinen takuutodistus. 08/12 35. Töpöperäisestä Peugeot 104 Z -mallista leivottiin pienin ulkoisin muutoksin Citroen LN, jonka pellin alta löytyi . Syy matalaan suosioon johtui sen kilpailijoihinsa verraten korkeahkosta hinnasta. No eihän se oikein kelvannut ja tirehtöörikin sanoi meille myyjille, että ajakaa nyt sillä että ihmiset näkee sitä.? Pihlajasaari piti autoa Peugeotiksi vähän mitäänsanomattomana, heikkovarusteisena ja kalliina, mutta kehuja se sai juurikin ajoominaisuuksistaan. ?Parempiakin pikkuautoja oli?, hän tiivistää. Jalo Pihlajasaaren hienokuntoinen ´75 Peugeot 104 GL ei kuulu harvinaisiksi käyneiden Suomessa uutena myytyjen pikku-Pösöjen joukkoon, vaan se on matkannut tänne hiljattain länsinaapuristamme. Västeråsilaiselle rouva Ester Anderssonille uutena myyty Peugeot ei tainnut tulla hankituksi kovinkaan suureen autopulaan, sillä hänen 33-vuotisella omistajantaipaleellaan kertyi matkamittariin vain runsaat 40?000 kilometriä. Tämä 602-kuutioinen ilmajäähdytteinen bokserikakkonen oli sellaisenaan napattu 2CV:n tuotantohihnalta ja auton olikin tarkoitus kilpailla kaikkein edullisimpien henkilöautojen joukossa. Esterin kesäauto Meillä Suomessa Peugeot 104 jäi vaatimattomiin myyntilukuihin, mutta ei siksi että autossa olisi ollut vikaa tai se olisi ollut oloihimme sopimaton. Auton hyvää alkuperäiskuntoa selittää sekin että rouva Andersson ei tiettävästi autoillut koskaan talvisin, eikä näin ollen talvirenkaiden hankinnalle ollut perusteita. Näin muistelee vuosina 1975?79 Jyväskylän SOK Automyynnissä Peugeotmyyjänä toiminut Jalo Pihlajasaari: ?Silloinkin meillä oli juuri tämän värinen siellä esittelyautona. Ratkaisu teki pikkuautosta käyttökelpoisemman, varsinkin kun takapenkin selkänojat alaskääntämällä alkoi kyytiin mahtumaan jo isommatkin tavarat. Kun talousvaikeuksien kanssa kamppaillut Citroen ajautui noihin aikoihin Peugeotin käsiin, toteutettiin fuusiota myös lopputuotteissa sekoittamalla automerkkien komponentteja keskenään
Olen käyttänyt tässä 20W-50 Valvolineöljyä kun tässä on moottori ja vaihdelaatikko samassa öljyssä, eikä tähän ole lisätä tarvinnut. Kaikki tässä toimii, kellokin kävelee silloin tällöin, näissä Pösöissä oli nämä kellot vähän halpoja silloin.? Isompia remontteja ei autoon ole toistaiseksi tarvinnut tehdä. Mittariin on toistaiseksi kertynyt 49?500 kilometriä. ?Tässä pitäisi pitää nämä kilometrit paikkansa, mutta mistä niitä tietää, en minä ainakaan mene vannomaan?, omistaja arvioi. ?Tekniikka tässä on ihan ok, jos tällä olisi se sataviiskymppiä ajettu niin tämä olisi kyllä aika loppu. Tulevia tarpeita ajatellen on auton matkaan jo Ruotsissa kerätty reipas laatikollinen alkuperäisvara- osia, joiden joukosta löytyy mm. Peugeot 104 GL ehti olemaan kolmisen vuotta ennen uutta omistajanvaihdosta. Kesällä 2011 Peugeot siirtyi ruotsinsuomalaiselle, joka välitti sen samoin tein Suomeen vantaalaiselle Pentti Elolle. Ruotsalaisista HUO 636 -laatoista suomalaisiin EVI?971-tunnuksiin rekisteröidyn Yksnollanelosen rekisterikilpien ruuvit eivät ehtineet jumiutua paikoilleen, sillä Elo oli jo kohta museotarkastuttamassa hankintaansa. Ulkoisia lisäyksiä on ainoastaan oikeanpuoleinen sivupeili, jonka hankinnasta vastasi Club Peugeot ry:n varaosavastaavana toimiva Osmo Noso. Tiensä päähän tullut pakoputki vaihdettiin Citroen Visan putkeen, joka sopi paikoilleen kun takavaimentimen kannatinkoukun vaihtoi pöntön kyljeltä toiselle. Ja netti helpottaa paljon että tällaisiakin pystyy harrastamaan.? Takaluukusta löytyy alkuperäistyökalujen lisäksi pakkausmuovistaan avaamaton etusäleikköön kiinnitettävä talvipeittokin. ?Ja auton vara-avaimetkin ensim- Peugeot-mainoksen lupaus isomman auton äänettömästä kulusta pitää paikkansa, mutta vain tiettyyn rajaan asti. PEUGEOTIN niukka ja selkeä sisustus on toteutettu laadukkaasti. Konehuoneeseen on tarvinnut uusia vain akku sekä mykistynyt pissapojan pumppu, ja kiihdytettäessä pieni nykiminenkin hävisi kun kaasuttimeen vaihdettiin isompaa suutinta. ?Tämähän on vain tonninen kone ja tässä on Solex, ja eihän se niitä parhaita kaasuttajia ole.? Tarrat autossa ovat saaneet jäädä paikoilleen kertomaan yksilön ruotsalaishistoriasta. Moitteetta hyväksyttyyn autoon vaihdettiin mustapohjaiset MU?34-kilvet. Osat mukana Jalo Pihlajasaaren ja pikku-Pösön tiet kohtasivat viime kevättalvella, kun auto löytyi netin myynti-ilmoituksesta. ?Meinasin että kun tämä rivitalon piha on niin pieni niin tämmösen hommasin?, hän perustelee ja jatkaa: ?Heti kun näin ilmoituksen, soitin, menin katsomaan ja tingittiin kaupat. Tein oman tarjoukseni, joka riitti myyjälle, mutta olin kyllä päättänyt ottaa sen joka tapauksessa ja vaikutti että autosta oli muitakin kiinnostuneita.? Auton mukana tuli kiitettävästi dokumentteja aina alkuperäistä takuutodistusta myöten. Lähes 40 -vuotiaasta autosta ei kuulu ajossa edelleenkään ylimääräisiä sivuääniä. PEUGEOT -myyjänä toimineelle Jalo Pihlajasaarelle Yksnollaneloset tulivat tutuiksi jo silloin kun ne olivat uusia. vesiletkuja, roiskeläppiä, takajarruhihnat, kytkimiä, etuiskarit sekä vilkkujen ja umpioiden laseja. ?Latureitakin taitaa olla kolme?, Jalo luettelee ja jatkaa: ?Osien suhteen tässä on vaikeutensa, mutta löytyy kun osaa kysellä. Hauska yksityiskohta Ruotsista tuodussa yksilössä on myyjäliikkeeen sekä ensimmäisen omistajan tiedot kojelaudassa. 36 08/12
Kesän mittaan autoa nähtiin Suur-Jämsän Moottoriklupin Jämsän Ajoissa, Vääksyn Mobilisti-illassa sekä Rautalammin Pestuuajoissa, josta kertyi yli 400 ajokilometriä. ?Pari tuhatta olen tällä nyt ajellut, ja uskallan tällä kyllä lähteä, ei tämä ole nikotellut yhtään. Takapenkin selkänojan verhoilukankaassa on auringonpolttamaa, ja takapenkin suojana onkin usein viltti, sillä kyytiin pääsee toisinaan myös Jalon koira. ?Kyllä tämä on pysynyt ihmeen hyvänä sisältä. Poraus 70, isku 62 mm, tilavuus 954 cm3. Alkuperäisiä, lähes virheettöminä säilyneitä kumimattoja suojaamassa ovat nykyisin toiset matot. Puristus 8,8:1 teho 46 hv / 6000 rpm. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattialla 05 Alusta Edessä kierrejouset, kallistuksenvakaaja, hammastankoohjaus, levyjarrut. Moottori kallistettu 72 astetta taaksepäin. on suurpiirteinen vastaus, kun kyselen vuosien mittaan ajossa olleiden autojen määrää. Taksissakin hänellä ehti olemaan yksi Peugeot: ?Kirosin että ei enää koskaan, se oli kyllä täys murheenkryyni, vaikka tilavahan se oli.? Muita mittariautoja olivat seitse- män Mersua, pari Volvoa sekä 520 BMW, jonka hän tunnustaa ollen huolettomin työkalu. ?Nyt minä oikeastaan etsin 1502 Bemaria, mieluiten seiskavitosta, jos vain hyvän valmiin museoauton löydän. Ja kun kurvaamme isommalle tielle huomaa että Peugeot-mainoksen lupaus isomman auton äänettömästä kulusta pitää paikkansa, mutta vain tiettyyn rajaan asti: ?Tälleen tämä menee kahdeksaayhdeksääkymppiä hienosti, mutta kun sataseen nostetaan vauhtia niin alkaa tuo moottorin meteli tulemaan sisälle. Harvinaista on että kojelautakin on näin ehjä?, Jalo toteaa ja lisää: ?Uusissa Pösöissä on aina ollut se oma haju, tässä haiskahtaa se vielä.? Pehmeäkyytisessä autossa ei ilmene minkäänlaista tärinää tai muovin kitinää, joten sitä voitaneen pitää osoituksena aikaa kestävästä laadukkuudesta. Vielä ei ole löytynyt.? 01 Merkki ja malli Peugeot 104 GL 02 Vuosimalli 1975 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. mäinen omistaja lähetti minulle vielä perästä?, Jalo lisää. Suomenkielinen käyttöohjekirja on ollut hakusessa, mutta toistaiseksi sellaista ei ole rompetoreilla vielä vastaan tullut. Pehmeillä renkailla Sisustaltaan auto on täysin alkuperäiskuntoinen. Renkaat piti valita huolella, ja Uniroyal oli siihen aikaan hyvin pehmeä rengas.? Ensimmäinen kesä pikku-Pösöllä on mennyt autoon tutustuen ja tapahtumissa kierrellen. Tässähän tämän huomaa, että 104 oli aikanaan aika huonosti äänieristetty auto. Takana erillisjousitus kierrejousin, rumpujarrut 06 Kori Neliovinen itsekantava kokoteräskori 07 Mitat Pituus 358, leveys 152, korkeus 139, akseliväli 242 cm. Paino 760 kg 07 Suorituskyky Huippunopeus 135 km/h, kiihtyvyys 0-100 km/h 20 s 08/12 37. Sataankolmeenkymmeneen olen mittariin ajanut parhaimmillaan, ja sen verran tälle luvataankin. Seuraavana minä tähtään Talwiajoihin, mutta näillä renkailla ei kehtaa sinne lähteä.? Lyhyehkön pösönmyyntiuransa jälkeen Jalo Pihlajasaari luotsasi 24 vuotta taksiautojaan Jyväskylän lentoasemalta käsin, mutta autokauppaa ei hän jättänyt vaan se muodostui ennemminkin harrastukseksi. ?Ainakin sata. 5 runkolaakeria
Etupyörävetoisena siinä on lisäksi neljä erillisjousitettua pyörää ja kallistuksenvakaaja edessä myötäilemään tietä. Näin kuvailee pienen Peugeotin suurta tekniikkaa sen 8-sivuinen, joskin varsin vähäsanainen esite. Konehuoneeseen poikittain asennetun ja 72 astetta taaksepäin kallistetun, alumiinista painevaletun moottorin kerrotaan olevan sekä kestävämpi että kevyempi. Näin ainakin, jos sen esitettä oli uskominen. Teksti: Jan-Erik Laine 1 04 on perinyt kaikki tekniset ratkaisut, jotka ovat tehneet Peugeotien maineen. Neljää oveahan ei sen kilpailijoissa ollut. Kun nojatuolimaisille, helposti säädettäville Teppluxe-verhoilluille istuimille oli istahtanut, huomasi kuinka hyvin ne tukivat selkää. Samalla saattoi hämmästellä hyvin suunniteltua kojelautaa, josta ei puuttunut mitään: merkkivalot näkyivät hyvin ja säätimet oli esimerkillisesti ryhmitelty. aseman 1?000-kuutioisten luokassa, mutta esitteen suomentaja ESITE ei sanallakaan mainitse siitä, mahtuivatko kuvissa näkyvät matkalaukut kyytiin vai ei, mutta Teppluxe-verhoillut istumet tukivat hyvin selkää ja omat tuhkakupit löytyivät kaikille. 38 08/12 olisi toki voinut lisätä, että ehkäpä pikku-Pösö oli sitä kotimaassaan. Peugeot 104 GL Perintö prinsessa Peugeotin pienin, 104 oli mukava, laadukas ja kaikin puolin toiveet täyttävä auto . Kuljettajan mukavuutta lisäsivät varusteet kuten häikäisyn estävä taustapeili sekä sähkölämmitteinen takaikkuna. Jarruttaminen on tehokasta, sillä edestä löytyvät levyjarrut, ja turvallista järjestelmän jarrutustasaajan ansiosta. Kiemurtelematta suurin Kolme vuotta markkinoilla olleen 104:n kerrotaan saavuttaneen ?bestsellerin. Sen lisäksi se oli ihanteellinen kaupunki- ja maantieauto, liukas liikenteessä ja helppo pysäköidä. Vaikka ulkomitoiltaan 104 olikin Peugeot-malliston pienin, oli se luokassaan sisämitoiltaan suurin auto. Ainutlaatuista ei sen esitteen mukaan ollut se että kyytiin mahtui koko perhe ja vielä täysin mukavasti, vaan se että myös takapenkille saattoi päästä helposti kiemurtelematta. Aurinkolipat löy-. olihan se perinyt kaikki hienot ominaisuutensa isosiskoiltaan. Yhtä kaikki, siinä oli kaikki mitä pikkuauton ostaja voisi toivoa: neljä ovea, neljä erillisjousitettua pyörää, neljä vaihdetta ja tilaa viidelle. Sen 46 DIN-hevosvoiman kerrotaan tarjoavan autolle korkean matkanopeuden (135 km/h) sekä hyvät suoritusarvot, eikä nollasta sataan kiihdytykseenkään kerrota kuluvan kuin 20 sekuntia
Kaikissa olosuhteissa.? KOKONAAN kevytmetallisen moottorin märät sylinteriputket olivat vaihdettavissa. Kannen palotilojen esite kuvaili olevan kaksoiskalotin muotoiset. 08/12 39. Muita hienouksia matkustajille olivatkin sitten kyynärnojat etuovissa ja tuhkakupit kaikille. ?Kyllä, 104 :ssä on hyvä matkustaa?, tiivistää esite sisustuksesta. Koska 104 oli kuitenkin aito Peugeot, saattoi ostajakandidaatti olla vakuuttunut tärkeimmästä seikasta: ?Se tekee kaikkensa helpottaakseen Teidän elämäänne. 104:ssä oli kaikki mitä pikkuauton ostaja voisi toivoa: neljä ovea, neljä erillisjousitettua pyörää, neljä vaihdetta ja tilaa viidelle. LUOKKANSA ?best-sellerillä? ajellessa oli hymy herkässä, olihan pikku-Pösö perinyt isommista malleista myös mukavuuden. tyivat edestä molemmille ja kartturille oikein peilin kera
n e g n e h n ä j l Ne iole Mini Cabr 40 08/12 t ?84
i l a a d n a s ä s ke Kenties kaikkien aikojen kulttiauto Miniä sai aikanaan normaalimallin lisäksi paketti- ja avolavaversioina, rantakirppuna ja Riley-nimellä jopa porrasperänä. mutta vasta kun niitä oli tehty ensin muiden toimesta. Kokkola 08/12 41. Rover valmisti myös rajoitetun erän avomallia
Se perustui LAMM:in suunnitelmiin, mutta oli monella tapaa tuotteistetumpi. Roverin versiossakaan ei ollut turvakaarta ja sekin oli varustettu korisarjalla. Värivaihtoehtoja oli yksi enemmän, sillä Roveria sai jo mainitun Nightfire Redin ohella myös Caribbean Bluena, eräänlaisea tummana turkoosina. Olennaisin, ulospäin näkyvä ero olivat takasivuikkunat. Alaluokasta ?kesäautot. Suuresta erästä ei ollut kyse, sillä autoja valmistettiin ainoastaan 75 kappaleen sarja. Lienevätkö markkinointiosaston taskulaskimet olleet nekin Lucaksen valmistamia, tai kovakattoisen Minin asema muuttunut tarpeeseen hankitusta arkiajokista jo vähitellen kulttiklassikon suuntaan, sillä Roverilla herättiin avoversioon vasta vuonna 1993. Sysäyksen oman raitisilmaversion rakentamiseen oli antanut saksalainen Roverin ja Minin jälleenmyyjä LAMM 42 08/12 Autohaus, joka oli vuonna 1991 lanseerannut oman LAMM Mini Cabrioletin. Joka nurkalla aitoja avo-Minejä ei siis tule vastaan . mitä tehdä jos sellainen kuitenkin on saatava? Nelipyöräinen sandaali Kokkolalainen Leena-Kaisa Kandelberg ei ollut ihan ensimmäistä kertaa vanhojen autojen kanssa tekemisissä, kun ajatus oman harrastepelin hankinnasta alkoi hiipiä mieleen. Selailin siis edelleen Nettiautoa, työaikana tietysti kuten kaikki muutkin tekevät. Rover rakensi avoonsa ylösveivattavat takasivulasit siinä missä LAMM integroi muoviset, pehmeät kelmut suoraan kiinteäksi osaksi suflettia. silmiin hyppäsi Rekijoella, Paradise Carsilla myyn-. Etsin kesäautoa itselleni . Mini 1000 Cabriolet Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Tuukka Erkkilä V uonna 1959 markkinoille tulleesta, Sir Alec Issigoniksen suunnittelemasta Ministä on kirjoitettu varmasti tarpeeksi monta artikkelia klassikkoautolehtiin. Mini ei ollut se aivan itsestään selvin valinta, sillä vaihtoehto sille oli vähintään mielenkiintoinen. ?Vuonna 2008 täytin pyöreitä vuosia, ja päätin silloin investoida itseeni. Väritykseltään LAMM:in autot muistuttivat Roverin omaa Nightfire Rediä, viininpunaisiin laskettavaa sävyä, mutta oli tosiasiassa sävyltän hieman kirsikkaisempi, Cherry Red. Vaihtoehtoja oli pari. Roverin Mini Cabriolet oli varustettu myös Miniksi kovin laakealla rengastuksella, 175/70-sarjalaisilla kumeilla ja Revolutionon 12-tuumaisilla pyörillä. Roverinkaan avomalli ei ollut massoittain tuotettu laite, sillä vain 300 kappaletta lipui liukuhihnan päästä ulos. Joskus täysi-ikäisyyden kynnyksellä olleelta poikakaverilta oli löytynyt Chevrolet Bel-Air, joten innostus autoihin jäi kytemään, vaikka sen jälkeen vanhan kulkupelin ylläpito ei Leena-Kaisan elämäntilanteeseen sopinutkaan hetkeen. Edellisellä poikaystävällä oli ollut C3-korinen Chevrolet Corvette, samoin ?Vette oli muutenkin oma nuoruudenhaaveeni. Niinpä päädyin etsimään sellaista netistä?, Leena-Kaisa kertoo. ?Kävin koeajamassakin yhtä Corvettea, mutta se ei tuntunutkaan yhtäkkiä niin kivalta enää. LAMM:in autot oli varustettu helmalevikesarjalla, eikä niistä löytynyt turvakaarta. Rover toi oman versionsa markkinoille vuonna 1993. joku lelu sitä oli kesäkuukausiksi saatava alle. Tarinoita löytyy. Kevyttä, rantakirppumaista Mini Mokea lukuun ottamatta BMC, Aus- Suunnitelmat kesä-Corvetesta unohtuivat, kun Leena-Kaisan ruudulle pomppasi myyntiilmoitus avo-Ministä. tin, Rover tai muutkaan Minin valmistajat eivät kuitenkaan tehneet pienestä tilaihmeestä avoversiota. Jos aiheena ei ole ollut pitkäaikaisen kunnostustyön vaatinut ja vasta vanhemmalla iällä toteutettu nuoruuden haave, niin sitten kyseessä on ollut nostalgiaa pursuileva muistelu kuusikymmenluvun rallipolkujen lentävistä suomalaisista
LEENA-KAISAN Mini ei ole alkuperäinen, eikä edes alkuperäinen cabriolet - mutta mitäpä sitten? Omistajalleen hauskasti rakennettu pieni avokas tarjoaa hupia ja hyviä fiiliksiä tältä paikalta katsoen varmasti koko rahan edestä. ULKOISILTA yksityiskohdiltaan Avo-Mini on kuitenkin melko tarkkaan tehdastekoista mukaileva - hauska mallimerkintä personoi auton omistajalleen. nissä ollut avo-Mini. Korkeakauluksinen paita ja takki vaan päälle sekä lippalakki päähän, se oli oikein mukavaa matkantekoa?, Leena-Kaisa kehuu. Enimmäkseen pieni auto saa kehuja, mutta myös aavistuksen kritiikkiä. ?Mini on tietysti pieni ja näppärä auto, sen saa taatusti parkkiin joka paikkaan. No aivan loistava. Olin toissakesänä autolla matkalla Poriin, ja Vaasassa yritin saada kaistaa vaihdettua, kun tuntui että toinen auto kiilasi koko ajan kylkeen minua. Soitin firmaan ja kyselin että onko tällainen auto vielä tallella. Hän haki neidon Salosta ja kyyditsi Rekijoelle tutustumaan uuteen perheenjäseneen. Huomasin vasta kaistaa vaihdettuani, että sieltä autosta kuvattiin rätti auki viilettänyttä Miniä?, omistaja nauraa. ?Siltä samalta Porin reissulta palatessa Mini teki toistaiseksi ainoat tepposensa. Hinku rätti-Minin perään oli ollut kova, sillä vuonna 1984 valmistunut perus-Mini oli ensin konvertoitu vasemmalta ajettavaksi, minkä jälkeen peltikatto oli laikattu irti ja tilalle oli asennettu rättikatto . Olihan se?, Leena kertaa. Leenan auton tapauksessa ei kyseessä ole LAMM:in eikä Roverinkaan valmistama cabriolet, vaan jotain muuta, jopa hyvin suomalaishenkistä. Paradise Carsista kerrottiin, että auto oli tullut heille Hollannista, johon se oli laivattu kanaalin toiselta puolelta Englannista vuonna 2002. Ajoin auton Rekijoelta suoraan kotiin Kokkolaan, tietysti rätti auki. Kun auto vastasi puhelimessa kerrottua ja netissä nähtyä, lyötiin punaisesta Ministä kättä päälle. ?Jaa millainen valinta Mini on pitkille matkoille. Avomalli kääntää myös katseita. tietysti normaalien korin vahvistushitsausten jälkeen. ?Ilmoitin ostavani auton, ja hyppäsin yöjunaan?, Leena-Kaisa kertoo. Ne tärkeimmät varusteet Leenan kaveri oli lupautunut avuksi Miniä noudettaessa. Vaikka sinne ajaessa oli ollut varmasti kesän lämpimin päivä, alkoi kotimatkalla tulla vettä aivan 08/12 43
Ja ehkä hieman liikaa, sillä saatoimme myös ehkä rikkoa sitä. Muualle ei lämmintä tulekaan?, Leena-Kaisa nauraa. Kesäpeli Punainen, vakiotekniikalla varustettu 990-kuutioinen cabriolet kaivetaan talviunelta viimeistään vapuksi liikenteeseen, ja lasketaan säistä riippuen uinumaan yleensä syyskuun alusta. Minihän on muuten tosi kiva, mutta ajomukavuus ei ole ihan paras mahdollinen. Sama patentti on muuten nyt kiinni kolmatta vuotta, eivätkä ongelmat ole palanneet enää?, Leena-Kaisa kehuu. Muuten Leenan Mini on toiminut hyvin. Vesipumppu on vaihdettu kertaalleen, seuraavaksi vuorossa voisi olla ajoittain takeltelevan kytkimen vaihto. ?Lämmityslaite ei toiminut nyt syksyllä enää, ja alkoi tulla hieman vilpoinen. Tuntui että konehuoneessa ollut hana oli ehkä vähän jumissa, joten sitä naputeltiin, hieman. Vähän ennen Vaasaa sitten kurvasin huoltoasemalle, että auttakaa, nyt on neito hädässä. Neljä aikuista avolla on matkustanut ja ihan kohtalaisella menestyksellä, mutta takapenkille vihamiehiä ei kannata yrittää tunkea?, Leena hihittää. Sympaattisia molemmat . Minulla on toinenkin harrasteauto, ?66 Fiat 600, sekä Suzuki Savage -moottoripyörä, joilla tulee myös ajeltua. Siinä ei ole ohjaustehostinta, joten paikallaan kääntäessä se on raskas, mutta kevenee heti kun saa vähän vauhtia. Kilometrejä Leena-Kaisalla ei vuotuisella tasolla paljoa kerry. ?Ehkä sellainen tonnin verran. Totesivat että autossahan virranjakaja on ihan maskin takana ja alttiina vesisuihkulle . 680 kg ?Neljä aikuista avolla on matkustanut ja ihan kohtalaisella menestyksellä, mutta takapenkille vihamiehiä ei kannata yrittää tunkea.? 44 08/12. alkavatkohan omistajat muistuttamaan ajan myötä autojaan? 01 Merkki ja malli Mini 1000 Cabriolet 02 Vuosimalli 1984 03 Moottori Nelisylinterinen, neste jäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. ei ihme että pätki. Siihen tehtiin näppärä pikapatentti, muovipussi kiinnitettiin nippusiteillä kiinni, ja ongelmat loppuivat siihen paikkaan. Paikkahan oli tietysti umpiruotsinkielinen ja oma tekninen ruotsini ei ole kovin vahvaa, mutta apua piti silti yrittää paikalliselta huoltoasemalta?, Leena-Kaisa kertoo. ?No, pari kaveria sieltä tuli sitten katsomaan autoa. Nyt lämmityslaitteessa on enää kaksi asentoa: tosi kuumaa tai tulikuumaa ilmaa, ja nekin vain jalkoihin. Iskutilavuus 998 cc 04 Voimansiirto 4-nopeuksinen manuaali vaihteisto, valitsin lattialla, etuveto 05 Alusta Erillisjousitus, kumi kartio jouset, teleskooppi-iskun vaimentimet 06 Kori Kaksiovinen, kangaskattoinen avokori 07 Mitat Pituus 309, leveys 158, korkeus 136, akseliväli 204 cm, paino n. Mini 1000 Cabriolet kaatamalla. Mini alkoi nykiä ja pätkiä, joten pysähtelin välillä kuivattelemaan autoa. Nokka-akseli lohkossa
03-2251 948 (ark klo 8-16.30) tai tilaus@premiumklassikot.fi www.premiumklassikot.fi. Lamborghini Jarama 400 GT ?71 Legendamoottori Jaguar XK Eifel Rallye Festival 2012 Urheiluautot Vanajanlinnassa BMW Art Cars Andy Warholia neljällä pyörällä PAL VKO 2012-48 Viipale mediat 6 414887 005593 12002 700559-1202 Suomalaista työtä . UUTUUSLEHTI! PreMiuM KlASSiKot 02/2012 i! leht s U U UUt Mannerten ylittämiseen Ferrari 400 GTA ?77 Nro 2. 02/2012 Hinta 9,50? ?Jaramat vaihtavat omistajaa ison perheauton hinnalla, mikä on mallin harvinaisuuteen nähden lähes käsittämätöntä.? Härkää SarviSta V12-moottorin pauhua . www.premiumklassikot.fi Porsche Museum Stuttgart Paljon muutakin kuin 911:tä Kuin Brooklandsista Jaguar XK120 OTS ?52 Premium Klassikot esittelee menneiden vuosi kymmenten erikoisimmat, harvinaisimmat ja arvokkaimmat autot ja vie lukijansa keräilyautojen mielenkiintoiseen maailmaan. Tilaa Premium Klassikot: puh
Herraskar Ari Huhda lla saapuneis on tallessa yksi har ta tyypin 3 v 4 Karman oista Suomeen vuon n Ghioista na 1964 . 46 08/12
Kokkola rismaa 08/12 47
Tyyppiä 14 valmistettiin nimittäin hurjan paljon pidempään kuin tyyppiä 34: vuodesta 1955 vuoteen 1974 eli siis lähes 20 vuotta. Kymmenien Kuplien ja lukuisten muiden klassisten. Oikeastaan päinvastoin, jos kriteereinä pitää vaikkapa harvinaisuutta tai ulkonäön herättämiä suorituskykyhaaveita. Sen sijaan type 34:n linja pysäytettiin valmistusnumeron juostua noin 42?500:aan asti. Type 14:n selvästi parempi menestys on selitettävissä sekä tunteen että järjen asioilla. Tämä ei kuitenkaan tee isosta Karmann Ghiasta yhtään vähäpätöisempää harrastettavaa kuin lempilapsen aseman saavuttaneesta tyypin 14 Karmann Ghiasta. Käytännön seikoissa type 34:n menestystä jarrutti korkea hinta ja myös se, että autoa ei enää myyty USA:ssa virallisten kanavien kautta. Asialla oli varmasti suuri merkitys, sillä varhaisemman tyypin myynti oli menestyksekästä juuri Pohjois-Amerikassa auringon hellimillä seuduilla. Karmann Ghia type 34 K Teksti: Harri Onnila Kuvat: Paula Tavasti 48 armann Ghia -Volkkareista puhuttaessa autoharrastajan mielikuvaprojektori tuottaa useimmiten kuvan type 14 -korimallisesta Karmann Ghiasta, vaikka yhtä hyvin mieleen voisi nousta myös toinen coupé-Volkkarin korimalleista, type 34. Kyllä, type 14 on juuri se pehmeän kaarevalinjainen, klassisen urheilullisesti muotoiltu Karmann Ghia ja type 34 puolestaan selvästi veistoksellisemman ja herraskaisemman näköinen Ghia, jonka muotoilusta on etenkin takaapäin havaittavissa hengenheimolaisuutta amerikkalaiseen bokseritoveriin eli Chevrolet Corvairiin. Volkswagenin myymistä, mutta italialaisen Ghian piirtämistä ja saksalaisen Karmannin korittamista coupé-Volkkareista juuri type 14:n suosio klassikkoikään vartuttuaan ei ole sattumaa, vaan pohjaa rakennettiin jo valmistusvuosina. Asia näkyy suoraan tuotantoluvuissa: varhaisempaa versiota valmistettiin Saksassa coupéna ja avona yhteensä reilut 445?000 ja Brasiliassa vielä noin 23?000 linjakasta yksilöä lisää. ?66-malleista eteenpäin takapellin alle sijoitettiin jo 1?600-kuutioinen vastaiskumoottori. Volkkaristin puuttuva type 34 Kokkolassa vaikuttava armoitettu VW-harrastaja Ari Huhta (katso Klassikot 7/2010) on rakennellut takamoottori-Volkkareita jo kolmen vuosikymmenen ajan. Tunnepuolella ensimmäisen Karmann Ghian muotoilu viehätti autoilun ystäviä enemmän kuin kookkaamman seuraajan. Kolmenelosen kaari ylsi sen sijaan vain vajaan vuosikymmenen mittaiseksi, syyskuusta 1961 heinäkuuhun 1969. Lieneekö edellä mainitun Corvairin kotimarkkinoillaan saama tyrmäys myös vaikuttanut asiaan, että type 34 ei enää rantautunut Yhdysvaltoihin Volkswagenin toimesta? Kaikki edellä mainittu on vaikuttanut siihen, että Karmann Ghia on harrasteiässään opittu tuntemaan nimenomaan type 14:n muodossa. Niiden harrastamista on tukenut suuremman valmistusmäärän myötä merkittävästi parempi varaosien saatavuus. Näiden elinkaarien 08/12 vertailu paljastaa myös sen tosiasian, että tuoreemman Karmann Ghian menestys jäi paljon vaisummaksi kuin pelin avanneen type 14:n. Kun type 14 -mallia liikuttaa useimmin 1,2- tai 1,3-litrainen bokseri, niin harvemmin nähtyä isoa Karmann-Ghiaa vauhdittaa Type 3 -Volkkareista tuttu 1?500-kuutioinen moottori: ensimmäisinä vuosina yksikurkkuisella kaasuttimella, mutta ?64- ja ?65-malleissa tuplakurkuilla
Tulokset olivat ohkaisia, kunnes vuosikymmenen lopulla koho alkoi pomppia. ?Olimme palaamassa Saksasta VW-tapahtumasta kohti kotia kesällä 2009, kun huomasin myyntiin tulleen ?64 Karmann Ghian. Sitä ei aloitettu kuitenkaan Suomessa, vaan linjakas Volkkari laivattiin Ruotsin puolelle. ?Omistajan vaimon veli tai joku muu lähisukulainen piti autokorjaamoa Västeråsin seudulla, joten auto vietiin kunnostettavaksi ja maalattavaksi sinne.? Huolella hoidettu myyntikohde Saksan-reissun jälkeen kotinurkille Kokkolaan saavuttuaan Ari huomasi pian olevansa jälleen matkalla etelään. Tällä kertaa pääkaupunkiseudulle katsomaan myynnissä olevaa museorekisteröityä coupé-Volkkaria. Perillä Espoossa odotti luvatun ja puhutun mukainen Karmann Ghia. Volkkarit läpikotaisin tuntevalle Arille selvisi nopeasti, että Ruotsissa tehty kunnostustyö oli tehty hyvällä silmällä ja laadukkaasti. ?Hän totesi, että ei ole pitänyt autoa sateessa laisinkaan. SERVICES VOLKSWAGEN MEDIA Karmann Ghioista type 14 on juuri se pehmeän kaarevalinjainen ja type 34 puolestaan selvästi veistoksellisemman ja herraskaisemman näköinen. Volkkareiden kuten vaikkapa tyypin 2 pakujen ja pikkubussien ohella Arille oli vuosien mittaan tulleet tutuksi myös tyypin 14 Karmann Ghiat. Korjaamo oli hommannut merkin, mutta merkin reikiä poratessa ei tullutkaan vastaan peltiä vaan pakkelia. Pian selvisi myös myyjän pieteettinen suhtautuminen harrasteajoneuvoonsa, josta hän oli päättänyt luopua lähinnä oman ikääntymisensä vuoksi. ?Myyjä peruutti auton ulos tallista, mutta hetken kuluttua totesi, että saattaa alkaa satamaan, joten ajoi auton takaisin talliin?, naurahtaa Ari auton nopeaa näyttämistä päivänvalossa. Ilmoituksessa oli nimittäin mainittu, että autossa olisi ?tehdasuusi sisustus?. Isoa Karmann Ghiaa ei Arin tallien suojiin ollut kuitenkaan ajautunut. ?Type 14:ää oli muutama kertynyt varastoihin, mutta Kolmenelosta ei ollut tullut eteen. No eipä siinä, katseltiin sitten lisää tallissa.? Saksalaista takatuuppari-coupéa ihaillessa selvisi myös yksi myyntiilmoituksessa Ari kummastuttanut seikka. Entisöintiä käynnistettäessä oli auton omistaja onnistunut ETENKIN takaviistosta Karmann Ghia type 34 edustaa samaa muotoilumaailmaa kuin Chevrolet Corvair. Valkosivurenkaat täydentävät coupén arvokasta ilmettä. 08/12 49. Yksi kolmesta VW-Auton maahantuomasta helmenvalkoisesta mustakattoisesta Karmann Ghiasta. ?Myyjänä oli vanhempi herra, joka ei ollut myymässä pelkästään autoa, vaan myös samalla ajoneuvoon liittyviä varaosia ja kirjallisuutta.? Tämän kokonaispaketin vuoksi myyjä oli kertonut torjuneensa muutamia ostajaehdokkaita, muun muassa klassikkoautoliikkeen. ?Häntä ei ollut kiinnostanut myydä liikkeelle, koska siellä auto menisi heti uudelleen myyntiin. Malli alkoi kuitenkin kiinnostaa yhä enemmän, vaikka tiesin aihioiden vähäisen määrän sekä mallin varaosien saannin vaikeuden.? Vuosituhannen alkuvuosina Ari alkoi yhä tiiviimmin seurailla eri myyntipalstoja ison Karmann Ghian löytämiseksi. Myyjä halusi että kokonaisuus saa uuden hyvän kodin.? Myyjä kertoi Arille hankkineensa pitkään haaveilemansa automallin jo 90-luvun alussa Hämeestä. Eihän sellaisen hankkiminen harvinaiseen isoon Karmann Ghiaan pitänyt olla käytännössä mahdollista. Karmann Ghia oli ollut silloinkin ajossa, mutta kaukana hyvästä alkuperäiskunnosta. ?Autoa oli ollut rakennettu kilpaautotyyliin, joten siinä oli rallirattia ja penkkiä.? Silloinen uusi omistaja alkoi vähitellen kunnostuttaa autoa kohti alkuperäisempää asua. ?Autosta oli puuttunut muun muassa keulasta pieni VW-logo. Asialla löytyi kuitenkin looginen selitys. Myytävä auto oli saapunut maahan huhtikuussa 1964 mitä todennäköisimmin samaan aikaan kahden muun samanlaisen helmenvalkoisella värityksellä ja mustalla katolla varustetun Karmann Ghian kanssa. Olin yhteydessä myyjään ja kiinnostus pysyi yllä.? Myyjän puheiden perusteella selvisi, että kyseessä oli uudesta lähtien Suomessa ollut yksilö. Mies oli päättänyt, ettei merkkiä tuollaiseen pintaan kiinnitetä?, tietää Ari kertoa. Todennäköisesti tuolla hetkellä oli syntynyt päätös auton kokonaisvaltaisesta entisöinnistä. Autoissa oli myös identtinen punainen keinonahkasisustus. Lisäksi hän sanoi, että liikettä kiinnosti vain auto, vaikka hän myi samalla myös kirjallisuutta ja varaosia
Tosin en ihan siltä mittarilta jolle olin jo menossa, sillä mies vinkkasi minut pumpulle, jossa oli ?parempi tankata rauhassa?. Kun sitten jo tankkasin, niin myyjän rouva nousi autosta ulos ja sanoi että så, så, varo ettet laske bensaa yli?, Ari hymyilee edellisen omistajapariskunnan loppuun asti suorittamasta huolenpidosta. ?Nokkapelti oli jo kiinni, ja olimme lähtötunnelmissa Kokkolaa kohti, niin herra pysäytti vielä bensiksen pihalla. Oli miten oli, Taivalkosken auto oli 90-luvulla jo erittäin huonossa kunnossa, mutta sen sisustus sen sijaan jostain syystä hyvässä kuosissa. Niinpä omaa Karmann Ghiaansa entistänyt herrasmies oli todennäköi50 08/12 sesti ostanut koko Taivalkosken auton varaosakäyttöön. ?Auton kori oli ollut loppu ja kone kai antanut periksi jo aikaisessa vaiheessa, koska sisusta oli säilynyt hyvänä. Mitään kauppoja estävää ei autosta noussut esille, joten Karmann Ghia vaihtoi omistajaa volkkariharrastajalta toiselle. ?Kun kaupat oli tehty, niin kysyin mieheltä, että kun tiedät paikat, niin missä olisi lähin huoltoasema. Ulkonahan se homehtuu ja pilaantuu nopeasti, joten ei kai se ole voinut ulkonakaan seistä?, Ari pohtii. Ari kuunteli herrasmiehen sanoja myyntikohteesta ja tarkasteli autoa tallissa. Olisiko Taivalkosken auto tuo Lapin Karmann Ghia ja Arin nykyään omistama mahdollisesti Uudellemaalle tullut kaunotar. Karmann Ghia type 34 SÄIHKYVÄN punainen sisustus löytyi onnekkaasti toisesta ?64 Suomi-autosta, kun edellinen omistaja entisti autoa 90-luvulla. paikallistamaan toisen yksilön näistä kolmesta maahantuodusta valkoisesta ?64 Karmann Ghiasta. Autotuojat ry:n tilastojen mukaan Suomeen rekisteröitiin huhtikuussa 1964 kolme autoa Volkswagen Coupé -nimikkeellä: yksi Uudenmaan, yksi Vaasan ja yksi Lapin lääniin. Auto oli löytöhetkellä Taivalkoskella, mikä osaltaan tukee tietoa kolmesta samanlaisesta autosta. Hän lähti vaimoineen näyttämään tietä. Ajoimme eteenpäin ja kun olimme ohittaneet parit huoltoasemat, aloin jo ihmetellä minne olemme menossa. Viimein käännyttiin erään, ilmeisesti miehen lempiaseman pihaan ja pääsin tankkaamaan. Olisiko sisusta kuitenkin ollut irrotettu ja pidetty sisällä
?Jonkun silmässä type 34 on suorastaan ruma, mutta minun mielestäni se on kaunis . Puristussuhde 8,5:1. Teho 54 hv /4200 rpm, vääntö 83 Nm /2000 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto. Lattiavalitsin 05 Alusta Edessä vääntösauvajousitus. Takana vääntösauvajousitus, heiluriakselit. Hankitun VW-klassikon myötä pitkään mielessä ollut malli saapui täydentämään miehen Volkkari-rivistöä. Autossa on isot ja avarat ikkunat, ja siinä istutaan matalalla, melkein kuin suoraan lattialla. Siinä on ison auton tuntu ja ajossa se on aivan erilainen kun vertaa Kuplaan, uskoo kaasua ja lähtee hyvin jalan alta?, Ari kuvailee kaunista coupéVolkkariaan. 07 Mitat Pituus 428, leveys 162, korkeus 134, akseliväli 240 cm. Omamassa 910 kg. Renkaat 6.00x15 08 Suorituskyky Huippunopeus 145 km/h, 0?100 km/h 17 s 09 Valmistusmäärä Noin 42 500 kpl 08/12 51. Ari kiitti tiedosta ja käänsi Karmann Ghian viimein kohti Pohjanmaata. Auton myynyt herra on ollut vielä jälkeenpäinkin yhteydessä Ariin ja kysellyt miten autoa säilötään. ?Ei tosin ole tullut jälkitarkastamaan, vaikka olen sanonut että voi tulla katsomaan sitä paikkaan, jossa sillä on veljiä enemmänkin?, sanoo Ari ja viittaa VW-kokoelmaansa. MIELIKUVISSA type 14 koetaan urheilullisempana, vaikka todellisuudessa type 34 oli usein rivakampi. Isoa Karmann Ghiaa kiidätti 1500- ja loppuvaiheessa 1600-kuutioinen moottori, kun pidempään valmistettua type 14:ää sai aluksi vain 1200- ja 1300-kuutioisilla boksereilla. Ison auton tuntua Ari ajeli hienokuntoisen coupén Kokkolaan, ja niin, sitä kauppaan sisältynyttä varaosaa haettiin myöhemmin mukaan noin kahden pakettiautollisen verran. Edessä ja takana rumpujarrut 06 Kori Kantavaan pohjalevyyn pultattu kaksiovinen teräskori ?Ei ole tarvinnut muuta kuin katsastaa ja ajella. Autoa kun ei ole tarvinnut ruuvata lainkaan. 01 Merkki ja malli Volkswagen 1500 S Karmann Ghia Coupé 02 Vuosimalli 1964 03 Moottori Nelisylinterinen ilma jäähdytteinen vastaiskumoottori takana pitkittäin. etenkin kun katsoo muotoja hieman pidempään.? Mielipiteeseen on helppo yhtyä ison Karmann Ghian veistoksellisia muotoja silmäillessä. Työ- ja vapaa-aikanaankin Volkkareiden parissa puuhaavan Arin nautiskelu erityisesti tästä museorekisteröidystä yksilöstä on täysin ymmärrettävissä. Ensimmäinen tekijä on mallin harvinaisuus. ?Type 34:n määrä on Suomessa hyvin minimaalinen, olisiko uutena tullut maahan parisenkymmentä yksilöä?, hän arvelee, mutta olisi itsekin kiinnostunut tietämään tarkempia lukumääriä. Autotuojien tilastot eivät tähän kysymykseen anna lisätietoa, sillä esimerkiksi vuonna 1964 maahan rekisteröityjen 34:n Volkswagen Coupé -auton kohdalla ei ole eritelty, milloin on kyseessä Karmann Ghia type 14 ja milloin type 34. Myös jälkituonti on Kupla-perustaisen ensimmäisen korimallin kohdalla ollut vahvaa, koska siihen saa mukavasti varaosia. Poraus 83, isku 69 mm. Iskutilavuus 1493 cm3. etenkin kun katsoo muotoja hieman pidempään.? KAUNIIDEN muotojen alta löytyy tavaratilaa niin edestä kuin takaa, joskin mieluummin pienelle taulukuin kuvaputkitelevisiolle. kertoakseen, että ajovalopolttimot olivat uudet ja niitä ei ollut käytetty vielä lainkaan.. Type 3:een eli VW 1500- ja 1600-malleihin perustuvaan Karmann Ghiaan ei saa uustuotantoosia Arin mukaan käytännössä oikein mitään. Toinen isossa Karmann Ghiassa Aria innostava ominaisuus on ulkonäkö. ?Jonkun silmässä type 34 on suorastaan ruma, mutta minun mielestäni se on kaunis . Autossa ilmenee Arin mukaan kaksi häntä innostavaa seikkaa
Pramean vaikutelman tämä Hereford antaakin. Austin A70 ´52 Mukavasti vanhanaikainen Kuhmolainen Matti Kilpeläinen on tehnyt todellisen kulttuurityön pelastamalla perin harvinaiseksi käyneen Austin-mallin. Briteille ominaisella herttaisen vanhanaikaisella tavallaan. 52 08/12
Kuhmo 08/12 53
Lisäksi käytössä oli vielä koko joukko amerikkalaisia sotaa edeltäviä loppuunajettuja sotaratsuja. Eipä ihme, että ensi tammikuussa 70 vuotta täyttävän Matti Kilpeläisen intressit harrasteautoilun puolella ovat aina suuntautuneet brittiläisiin kohteisiin niillä ollessa aina oma erityinen sijansa hänen kadonneiden nuoruusvuosiensa sielunmaisemassa. Tuo brittiläisistä brittiläisin Matin motiivi Austinin pelastamisprosessiin oli siis ilmeinen, vaikka se vaati kolme työlästä vuotta eläkkeelle jäämisen jälkeen. Suomessa 50-luvun tilanne autoistumisen suhteen oli käytännössä se, että teillämme liikkui harvoja uusia autoja enimmäkseen venäläisiltä sekä brittiläisiltä valmistajilta. Menneen hegemonian menetys Yhdysvalloille lienee korvennut myös monia rojalisteja, jotka olisivat katsoneet kernaasti edelleen vanhaan. Vieläkin se tuntuu huokuvan samanlaista. Ennen sotia ei maahamme tätä merkkiä oltu juuri tuotukaan, mutta nyt jälleenrakennusajan tiimellyksessä se havaittiin hyväksi vaihtoehdoksi iänikuisille itävehkeille valikoiman ollessa Austin Motor Companylla (myöhemmin British Motor Company, BMC) laajan sekä monipuolisen, mallikirjon ulottuessa kansanautojen sekä hyötypuolen vehkeiden kaltaisista tuotoksista aina pompööseihin luksusvaunuihin asti. Vuosina 1950?54 valmistettu Austin A70 Hereford kuului eittämättä sinne valikoiman herraskaisempaan päähän. Kaiken lisäksi vielä lähimmät Oy Alkoholiliike Ab:n puoditkin sijaitsivat pahimmoilleen maakunnan pääkaupungissa Kajaanissa tai sitten Nurmeksessa, entisen Kuopion läänin puolella, joten ei ihme että kilometrejä kertyi. Auton tyylikäs ruskean sävyinen interiööri voisi kertoa varmasti monia tarinoita kuljettamistaan elämänjanoisista ihmiskohtaloista. Pitkien välimatkojen Kainuussa, tuossa Kiannon nälkämaaksikin tituleeraamassa suloisessa Suomenmaan paikassa oli riittänyt savotta-ajoja pitkin perukkoja. Vielä vajaa vuosikymmen sitten lähes puolta planeetan maa-alueista hallinnut ylpeä dominio, jonka territorioissa aurinko ei koskaan painunut mailleen, oli joutunut luopumaan suoranaisesti sekä välillisesti lähestulkoon kaikista merkittävistä omistuksistaan. Vapaussodat riehuivat pienemmissä mittakaavoissa monessa entisessä alusmaassa, paljastaen englantilaisen järjestelmänkin olevan perimmältään kolonialistis-imperialistisen, jolta ymmärrystä ei hevin herunut Austin joutui tuoreeltaan kovaan taksikäyttöön savipohjaisille teille, nälkämaan pitkiä välimatkoja taittamaan. uuden ajan uusille vaateille. Samaan aikaan Suomea uhkasi jo pelkällä olemassaolollaan varmasti yksi kolkoimmista vaihtoehdoista demokratialle, mitä maailman historia oli nähnyt pitkään aikaan: Itäisessä Euroopassa oli alkanut pimeä ja loputtomalta tuntuva punainen yö. 1940-luvun jälkimmäisen puoliskon 54 08/12 autojen ulkonäkö oli juuri muotoutuneiden blokkien kummallakin puolella kuitenkin kuin pastissi sotaa edeltävältä ajalta. Hereford on viettä- nyt kaikki kuusikymmentä vuottansa Kuhmon selkosilla ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä seikkana Matin isä oli aikanaan omistanut auton. Tätä ennen, tullessaan tuoreeltaan paikkakunnalle vuonna 1952 Austin oli joutunut välittömästi kovemmasta kovempaan taksikäyttöön savipohjaisille teille, jolloin runsaan vuoden aikana mittari ajettiin kerran ympäri tämän tarkoittaessa 100?000 kilometrin lukemia. Autopuolella Suomeen pääsi sujahtamaan säännöstelyn läpi nimenomaan brittiläisiä ajoneuvoja kaikista länsimaisista hyödykkeistä, eivätkä näistä peribrittiläisiltä näyttäneet Austinin tuotteet olleet varmasti niitä huonoimpia. Se oli täällä paljon yleisempää, mutta askeettisempaa Austin A40 -mallia vielä viisitoista senttiä leveämpi sekä pikkuisen pidempi. Austin A70 Hereford Teksti ja kuvat: Sami Korhonen Y mmärtääksemme parhaiten englantilaisen kansansielun tuotoksia meidän on palattava ajassa taaksepäin aina toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, jolloin brittiläinen imperiumi oli köyhtynyt ja kuin varjo entisestään. Suotta ei Winston Churchillkään kerran itseironisesti todennut demokraattisen järjestelmän olevan vain parhaimman kaikista huonoista vaihtoehdoista
Matti kertoilee Seppäsen Villen ostaneen meiltä Austinin ja lopulta matka kohti alennustilaa saattoi alkaa: ?Seppäsen pojat, oliko heitä viisi tai kuusi siunautunut, olivat pitäneet tätä peltoautona muutaman kesän. Tästä olkoon esimerkkinä kirjoittajan toinen isoisä . Ajelleet pihoissa, pelloilla ja metsäisillä teilläkin malliksi kunnes matka oli päätynyt eräälle kallionkielekkeelle, jossa likasuoja oli mennyt läjään ja runko oli poksahtanut verkonsilmille. Heillä se oli ollut kahdeksan vuotta ja Matti muistaa, ettei sillä ajeltu talvisin, koska tällöin ei heilläpäin aurailtu pahemmin teitä. vaikeasti määriteltävää tunnelmaa, jonka voi saavuttaa vielä esimerkiksi Wanhassa Jokelassa. Lopulta maahan osin vajonneena, tallin katto päälle lauenneena.? Lähtökohdat olivat siis hyvin huonot vuoden 2004 kieppeillä, kun Matti onnistui saamaan auton heiltä itselleen. tuo ajat sitten tuonen tuville siirtynyt rakennusmestari ja kova työmies, jolla oli myös raskaat huvit. Vaimonsa mieliharmiksi, nousuhumalan suomalla voimalla hänkin selkääntaputtelijoiden joukko ympärillään oli kiertänyt Pielisen ympäri taksamittarin naputtaessa koko ajan ja omantunnon äänen soimatessa sitten myöhemmin. Isäukon entinen auto Ankaran taksirupeaman jälkeen A70:n ura oli jatkunut vuoden 1954 puolella kuukauden päivät erään maatalousneuvojan pirssinä, kunnes Matin isä oli ostanut kyseisen ajoneuvon. Varmaa on, että suomalaisen kansallisjuoman makuun päässeille isännille kilometrit eivät merkanneet silloin mitään. rauha hänen sielulleen . Kolmannesta purkuautosta, joka oli A40, sain hyväkuntoisia korin kromiosia, jotka ovat onneksi justiinsa samanlaisia kuin tähän minun malliini kuuluvat. 1952?54 A40 onkin sivulta katsottuna samankaltainen.? 08/12 55. Austinhan se monesti seisoo kapakan edustalla Sydämen asialla -televisiosarjassakin. Tästä ´49 yksilöstä sain autooni moottorin ja vaihdelaatikon, toisesta kohtuulliset puskurit sekä muutamia muita osia. Jotenkin kuvaa täydentää myös se toteamus, että briteilläkin pubikulttuuri on vahvaa. Silmämääräisesti pystyi jo toteamaan, että koko pohja piti laittaa kertakaikkiaan uusiksi. ?Minä purin sen ihan alkutekijöihinsä muutenkin, eli siihen ei jäänyt mitään osaa mitä ei olisi joutunut käsittelemään.? Hitsattavaa riitti ja jumissa olivat kaikki paikat. Matille kävi alusta asti selväksi, että tulisi olemaan hirveän vaikea saada osia nimenomaan tähän Herefordiin. Niin vähän on tuotu A70-mallia maahamme ja kaikki lisäksi varmasti loppuunajettuja yksilöitä. ?Onnistuin kuitenkin saamaan pari vanhempaa A70:stä purettavaksi, joista toinen oli vielä vanhempaa mallia kuin omani. Sitten ne oli hinanneet sen maapohjaiseen autotalliin, jossa Austin oli seisonut montakymmentä vuotta
hyvä matkamiehen käydä istumaan ja orientoitumaan oikeanlaiseen olotilaan. 56 08/12 aikaan Matti rakensi uudelleen alkuperäiseen kuntoon sisustaa, jossa aika oli tehnyt tuhojaan kovalla kädellä. Nahkaistuimien puiset kehikot olivat lahonneet ja osin kadonneet, samoin ovien nahkapäällysteet, jotka Matti teki itse lentokonevanerista pohjineen. Jossakin välissä hän oli ottanut yhteyttä erääseen suomalaiseen britti osia myyvään sekä välittävään firmaan, jossa oli todettu (heidän kuultuaan että kyse on A70-mallista), ettei osaa ole saatavilla siltä suunnalta tähän malliin. Matti toteaakin huojentuneena katsellessaan hillityn komean maalipinnan heijastuksia syysauringon 2012 valossa, että ?lopulta hyvä tuli, vaikka monta kertaa meinasi usko loppua?. Austin on nykyään saateltu käytännössä museokuntoon ja varustettu autenttisella taksivarustuksella, kuten auton historiaan kuuluukin. Ei hae tietä eikä eti, männöö suoraan hyvin kun alla on isot renkaat jotka on hyvin suunnattu.? AUSTINISSA on ammattiautoilijan keltainen lätkä eli taksimerkki päällä ja jo varsin harvinaiseksi käynyt suomenkielinen versio Record-taksamittarista, sekä vapaavalo, sellainen kuin takseissa oli ennen. Samaan VANKAN vaikutelman antavan Austinin takapenkille on ollut . Muista Austinin asioista hän mainitsee vielä takapuskurin joka pitäisi niklauttaa, se kun on tällahaavaa maalattu. ?Tai jos joku tietää paremman takapuskurin, niin olisin tyytyväinen. Se on samanlainen edessä ja takana.? Nykyisistä ajotuntumista hän kertoo kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen näin: ?Ihan hyvä sillä on edelleen ajaa lojotella. Hän toteaakin miettineensä usein, että mitähän sitä eläkkeelle siirtyessään tulisi tekemään, ja vaateliaan Hereford-rupeaman poistaneen sitten tyystin hänen vapaa-ajan ongelmansa. ?Tämä oli lisäksi minun ensimmäinen autoprojekti, mutta onneksi oli hyviä kavereita jotka neuvoivat.? Moottori oli laitettavana Kajaanissa, jossa porattiin sylintereitä vähän isommiksi uusille männänrenkaille sekä laakeroitiin uudestaan. ja on edelleen . Ei hae tietä eikä eti, männöö suoraan hyvin kun alla on isot renkaat jotka on hyvin suunnattu. Korkeintaan etunivelissä on pientä väljyyttä havaittavissa. Myös tyköistuva pirssisuharin puvustus löytyy, johon pukeutuneena mies menee vielä täydestä kuin väärä raha alan tapahtumissa. Vaikeuksien kautta voittoon Näin kolmen eri purkuauton, sekä lisäksi vielä yhden lisäharson kautta alkoi Matin Austin-projekti hahmottua. Kilpeläisellä on lisäksi taksimiehen kamppeet asiaan kuuluvine lakkeineen, haitarivarsikenkineen sekä pussihousuineen. A40:seen osia saisi kyllä, jota kuten edellä tuli todettua, olikin tullut hyödynnettyä tämän isoveljen tapauksessa. Turun puolesta löytyy yksi museorekisteröity yksilö artikkelin auton lisäksi, Suomen nykyisen kannan ollessa varovaisestikin arvioituna vajaat kymmenkunta yksilöä aihiot mukaan lukien.. Tämä oli isäukon ensimmäinen auto ja minun on tarkoitus tämä pojanpojille lahjoittaa kun tästä vielä vähän vanhenen.? Huomaavaisesti ajateltu, varsinkin kun tietää Herefordin olevan todella harvinainen. Austin A70 Hereford ?Ihan hyvä sillä on edelleen ajaa lojotella
2199 cm3 Poraus 79, isku 111 mm. Teho: 68 hv/3800 rpm, suurin vääntömomentti 157 Nm/1700 rpm. 12 V sähköjärjestelmä 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaali vaihteisto josta ykkönen synkronoimaton. Tankki: 56,8 L. Renkaat 5.50x16 08 Suorituskyky Huippunopeus: 129 km/h 0-80 kmh n. 01 Merkki ja malli Austin A70 Hereford 02 Vuosimalli 1952 03 Moottori Suora nestejäähdytteinen nelisylinterinen kansiventtiili moottori. 15 s 09 Valmistusmäärä Kaikki mallit 1950-54 yhteensä 50 421 kpl TÄMÄN voimanlähteen ensiesiint yminen tapaht ui Austin 16 hp-mallin yhteydessä vuonna 1945. Seuraavak si se asennettiin vuosina 194 8-5 0 valmis tetun A70 Hampshiren nokalle, josta se periytyi tähän seuraajam alliin. 10 Hinta uutena 540 000 markkaa 08/12 57. Takana: jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset 06 Kori Neliovinen teräskori 07 Mitat Pituus: 426, leveys 177, korkeus 167, maavara 19,1 cm. Raideiväli edessä 137, takana 142 cm. Paino 1100 kg. Kuiva yksilevy kytkin, takaveto 05 Alusta Edessä ja takana rumpujarrut. Jousitus edessä erillinen; kierrejouset
Citroen 2CV Bijou ´60 Lasikuitukuorinen KORU 58 08/12
Citroenin 2CV:n harvinaisimpiin lukeutuvia, Englannissa valmistettuja Bijou-malleja tiedetään maailmassa säilyneen alle 35 yksilöä. Niin harvinainen ei tämäkään lasikuitukorinen erikoisuus silti ole, etteikö niistäkin kaksi löytyisi Suomesta. Jämsänkoski 08/12 59
Perinteikkyyden korostaminen muotoilussa ei herättänyt ihailua . Sen kehuttiin olevan täysin uniikki insinööritaidon ja muotoilun yhdistävä mestariteos, joka sen lisäksi oli helppo käsitellä, yksinkertainen huoltaa ja taloudellinen ajaa. Sodasta oli kulunut aikaa, elintaso noussut tasaisesti eikä auto liikumavälineenä ollut enää ylellisyystuote. Se on ollut monella tapaa ainutlaatuinen autonvalmistaja, jonka tuotteet eivät ole jättäneet autoilevaa maailmaa kylmäksi. Koska tuotteet olivat kunnossa ja markkinat selkeästi vain kasvamaan päin, avattiin alkuvuodesta 1926 nelisenkymmentä kilometriä Lontoosta itään Buckinghamshiren Sloughiin IsoBritannian oman markkina-alueen kysyntään vastaava Citroen Cars Limited. jos mille tahansa tuotteelle haluttiin huomiota, oli sen paras näyttää korostuneen virtaviivaiselta tai mieluiten tieteiselokuvasta todellisuuteen tipahtaneelta. Ideana oli siirrellä 60 08/12 naruista roikottaen näitä kevyitä, mutta sangen maastokykyisiä autoja helikoptereilla vaikeakulkuisessa maastossa eteneville joukoille. Vain hyviä ideoita lähdetään toteuttamaan ja huonoiksi niistä iso osa tunnistetaan vasta kun toteutusvaihe on jo täydessä käynnissä. Näihin voidaan kai luokitella brittisitikan todella erikoinen, ehkäpä jopa veistoksellinen lasikuitumuunnos Rättäristä, joka sai nimekseen Bijou . Mallistosta on aina löytynyt ääripäiden tuotteita, joiden ratkaisut ovat vähintäänkin erikoisia ja toisinaan lähes käsittämättömiä. Citroenin juuret ovat lujasti Ranskassa, mutta elinvoimaisen kasvin lailla se on levittänyt rönsyjään kaikkialle missä on valoa, tai tässä tapauksessa autoja ostavia asiakkaita. Englannissa merkin historia yltää niinkin kauas kuin vuoteen 1919, jolloin ensimmäiset 750 Sitikkaa lähtivät saarivaltiota valloittamaan. Asiaa ei suoranaisesti korostettu, mutta Korun kohderyhmäksi oli selvästi ajateltu naisia, sillä Bijoun mainittiin suunnitellun kaksi autoa tarvitsevien perheiden tarpeisiin. Lasikuitu korimateriaalina nautti vielä automaailmassa uutuusarvostaan, eivätkä työkalu- ja muottikustannukset olleet ylitsepääsemättömiä. Mikä sitten oli Bijoulle suunniteltu BIJOUN mainostettiin olevan täysin uniikki ajoneuvo lähes kaikilta ominaisuuksiltaan. eikä vähempään kuin sotilaskäyttöön. Citroen 2CV Bijou Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine C itroen ei ole vain automerkki muiden joukossa. Kun toimivuudesta oli tullut kulutusesineissä jo itsestäänselvyys, muodikkuus ja tyylikkyys nousivat näyttelemään yhä tärkeämpää osaa kokonaisuudessa. Klassiset syyt tehtaan avaamiseen kulloisellekin markkina-alueelle johtuivat vaikeasta kilpailuasemasta, jossa oman maan tuotteita suosittiin välillisesti rankaisemalla tuontitavaraa räätälöidyillä tulleilla ja veroilla. Tuontitullien ja verojen välttämiseksi Citroenin oli rakennettava brittimarkkinoita varten kokonaan oma tehdas Englantiin. Näin se Sloughin tehtaan kohdallakin oli, vaikka vuonna 1960 painetusta, tehtaan 35-vuotista historiaa valottavasta esitteestä olisi asian saattanut ymmärtää toisinkin. Se oli fiksuin, taloudellisin ja mukavin pikkuautojen luokassa, ja flippikeulansa ansiosta luotettavaksi todettua 2CV -tekniikkaa oli helppo huoltaa.. joskus jopa hiukan huvittavin lopputuloksin. Ehkä veikein idea oli istuttaa futuristisiin, kuin avaruuteen lentäviltä näyttäviin ID- ja DS-Sitikoihin väkisin vuossatasten hevoskärryperinteiden hengessä englantilaissilmää miellyttävä puinen kojelauta. Amerikkalaiset rakastivat joka vuosi uusiutuvia kromikylläisiä siipiautojaan, joiden takavalot muotoiltiin muistuttamaan suihkumoottoreiden jälkipolttimia. Euroopassa maltillisuus oli pakon sanelemaa ja käsitys tyylikkyydestä edusti hillitympiä ja harkitumpia ja toisinaan jopa minimalistisia linjoja. Lokakuussa 1959 Englannin markkinoille esiteltiin Sloughin tehtailla kasattu ID Citikan 8-paikkainen farmarimalli Safari, ja samoihin aikoihin yleisölle esiteltiin myös 2CV-perustainen ja lasikuitukorinen Bijou. Koru. Harvinainen koru Bijou on aikansa lapsi. Sitä selattuaan vakuuttui että nimenomaan englantilaisten korkeasta vaatimustasosta sekä mausta johtuen oli kaikki saarivaltiossa myytävät Citroenit valmistettava pääasiassa englantilaisista komponenteista ja englantilaisten toimesta. Ei se ihan niin mennyt, mutta kyllä Sitikoita ?englantilaistettiin. Toinen brittisitikan kummallinen väkisinväännös oli 2CV:n eli perusrättärin taivuttaminen lava-autoksi
Kun 90-luvun alussa Englantiin joksikin aikaa muuttaneelle, yhtä lailla ikänsä merkkiä harrastaneelle Michael Cedercreutzille tuli vinkattua että sellaisen Bijoun voisit sieltä etsiä, ei Weltti oikeasti uskonut että näin myös kävisi. ?Kyllä oli hämmästys suuri kun Mikke ilmoitti että tällainen on löytynyt?, Weltti muistelee syksyä 1993. ?Minulla oli silloin siinä mielessä vähän hurja tilanne, oli avioero päällä ja olin aivan pennitön. Mikke soitti ja kysyi että otatko sinä sen ja sanoin miettiväni vielä muutaman päivän. No tuli lauantaiehtoo, istuin yksin kotona ja lottorivi arvottiin. Bijoukin täällä on, itse asiassa jopa kaksi. Ikänsä Sitikoiden parissa puuhailleen jämsänkoskelaisen Jouko ?Weltti? Virtasen Bijoun matka Suomeen oli osittain suunniteltu ja osittain kivasti kohtalon ohjailema. OVIEN sisäkahvat napattiin Sloughin tehtailla tuotannossa olleesta Citroen ID -mallista. Eikä siitä kolmen prototyypin ja 208 valmistuneen auton tuotantomäärällä koskaan sellaista tullutkaan. Hyvää tuuria Automalli on todella harvinainen, jos sellaista ei Suomesta löytyisi. Takaluukun saranoita ei voi irrottaa, sillä alapuolen mutterikiinnityksen jälkeen on rakennetta vahvistettu lisäämällä sisäpuolelle lasikuitua. vuosituotantomäärä, on epäselvää mutta suurten volyymien massatuotetta siitä tuskin alkumetreilläkään ajateltiin. Mulla oli 6 oikein siinä.? Bijou oli lohduttomasta ulkonäöstään huolimatta melkoinen löytö. Lasikuitukorin ulkopintaa oli raavittu 08/12 61
Mitään korvaamatonta ei ollut kuitenkaan purettu myöhempää kadottamista varten ja harvinaista kyllä flippikeulan alla oli edelleen alkuperäinen 12-hevosvoimainen moottori. Pieniä pulmia Bijoun lähettämisessä Suomeen oli omat ongelmansa, sillä autoa ei huolittu ajokelvottomana laivaan. Yhtä vähän oli niin poliisista kuin vakuutusyhtiöistäkään hyötyä, sillä yksilö oli tiettävästi poistunut liikenteestä jo ennen vuotta 1970, jonka jälkeisestä ajasta olisi tietoja löytynyt helpommin. Tilanne olisi saattanut vaikuttaa huolestuttavalta, ellei tuttu historiantutkija olisi ottanut asiaa hoitaakseen, ja niin vain maakunta-arkistoja penkomalla löytyi Bijoun alkuperäisen rekisteriotteen kaksoiskappale. 13. Citroen 2CV Bijou maalinpoistomielessä, mutta liekö tekijä keksinyt parempaa ajanvietettä, sillä projekti oli jäänyt kesken. Harvinaisuusarvo Bijoulla on kiistaton, mutta rahallisen arvon Weltti toteaa olevan riippuvainen siitä paljonko yksilöön on uhrattu työtä. ?Kyllä jos näistä Sätkistä puhutaan niin kyllä minä kaksimoottorista Sahara-mallia arvostan melkein paalupaikalle.. Näistä valtaosa on säilynyt Englannissa, sillä oikeanpuoleinen ohjaus varmasti on varmasti karsinut harrastajien intoa viedä niitä muualle. Yhtä kaikki, olen- naisempaa dokumentissa oli sen kelpaaminen katsastuskonttorilla Bijoun rekisteröintiin, ja Koru nähtiin jälleen kilpien välissä vuonna 2007 Ruotsissa pidetyssä maailmankokouksessa. Arvokas vai aliarvostettu? Nyt kun viime vuonna löytyivät raatokuntoisina ensimmäinen ja toinen koskaan valmistettu Bijou, tämänhetkinen, sangen luotettava arvio säilyneiden Korujen kappalemärästä on 33 yksilöä. Hän matkasi myös paikan päälle etsiäkseen todisteita siitä että Bijou olisi ollut ainakin joskus rekisterissä. Kahden tiedetään olevan Australiassa ja Belgiasta löytyy erikoinen, myöhemmin avoautoksi sahattu Bijou. Tarkemmin ei nykyinen omistaja ole asioiden yhteyttä selvittänyt, mutta sattumalta muuan Formula 1 -piireistäkin tunnettu Frank Williams asui tuolloin juuri Birminghamissa. Weltti selvitteli dokumenttien löytymismahdollisuuksia Royal Automobile Clubista sekä Englannin Automobile Associationista, mutta turhaan. Apuun järjestyi niin ikään tuttu Citroenharrastaja, joka hinasi sen trailerikyydillä Göteborgiin, josta Weltti kävi ostoksensa noutamassa. Autovero Korusta perittiin silloisten käytäntöjen mukaan, mutta vuosia myöhemmin katsastuksessa selvisi että tuontisäännökset olivat muuttuneet siten että pelkillä luovutustodistuksilla ei rekisteröinti tänne enää onnistuisikaan. Kun kysyn, vaihtaisiko ?Tekniikaltaan näin alkuperäisinä ei ole säilynyt kuin viitisen kappaletta. Melkein kaikkien näiden tekniikka on joskus vaihdettu 600-kuutioisiksi tai joksikin muuksi.? 62 08/12. elokuuta 1960 ensirekisteröidyn Bijoun toiseksi omistajaksi on otteen mukaan merkitty Frank Williams Birminghamista. Asia harmitti siksikin että tarkoitus oli lähteä autolla vuonna 2005 Englannissa pidettyyn 2CV-harrastajien maailmankokoukseen
valmistunut Bijou on osiltaan pääasiassa englantilaistehtaan jäljiltä. ?Tekniikaltaan näin alkuperäisiä ei varmaan ole säilynyt kuin viitisen kappaletta. Erikoislaatuisia, vain Bijoussa käytettyjä tunkkeja oli autossa tullessaan kaksi, joista ylimääräinen jouti toiseen Suomesta löytyvään Bijou-yksilöön. Auto on tällä hetkellä siinä kunnossa että se kelpaa omistajalleen, mutta on lähipiiristä tullut kehotuksia sen museoreksteröintiinkin. Siitä mä olen tosi tyytyväinen?, hän toteaa ja jatkaa: ?Vielä 15 vuotta sitten oli ihme, jos ei kerran kuussa joku soittanut ja kysynyt, että tuletko hakemaan Sitikan vai pannaako romuksi.? 08/12 63. Kojelaudan alkuperäinen matkamittari on mykistynyt 36 tuhannen mailin kohdalle, ja sen korjauttaminen on suunnitteilla, kunhan pätevä mittarikorjaaja osuu kohdalle. Siihen asti kojelaudan alla tuuraa toinen, normi 2CV:n mittari. Ajokortinsaantivuodesta 1973 on matkaa näillä ranskiksilla taittunut yli 900?000 kilometriä ja Citikoita on ollut paljon: ?Kaksi Sätkää olen myynyt pois, joista keskimmäinen poika osti toisen myöhemmin takaisin. Ei sekään ole poissuljettu mutta pientä laitettavaa autossa ennen sitä vielä olisi, hän perustelee. Mantereelta toiselle Weltin suhde 2CV Citroeniin on pitkä. VALOISAAN ohjaamoon uusittiin istuinverhoilut. Kokomuovisten verhoilujen tilalle vaihtui mukavampi kangas. BIJOUN mainosmateriaalista päätellen Korun kohderyhmää olivat ensisijaisesti naiset. PUOLITTAIN maalipinnaltaan raavittu auto oli löytyessään lohduttoman näköinen. Ensisijaisesti tyylikkäässä korimallissa on ripaus käytännöllisyyttäkin, sillä takapenkin istuinta nostamalla mahtuu takaselkänoja kaatumaan, ja takaluukusta saattaa kyytiin sovittaa pidempiäkin tavaroita. Autoa ei onneksi oltu purettu ja kaikki alkuperäinen oli tekniikkaa myöten tallella. hän Korunsa sellaiseen, hän vastaa hetken mietittyään myöntävästi. Weltin järjestyksessään 93. Alkuperäiset, kokomuoviset penkinpäälliset teki verhoilija uusiksi, mutta mukavuutta lisäävällä kompromissillä, jossa istuinosaan laitettiin hengittävämpää kangasta. Melkein kaikkien näiden tekniikka on joskus vaihdettu 600-kuutioiseksi tai joksikin muuksi.? Ties koska kesken jäänyt ulkopinnan raapiminen suoritettiin loppuun ja konehuoneen tulipellistä saatiin maalarille sävymalliksi alkuperäinen keltainen väri. ?Neljävuotiaana mä olen tämän sairauden Sätkän kyydissä saanut?, hän itse diagnosoi. Moottoripyöriä on miehellä ollut 11-vuotiaasta ja viisi vuotta myöhemmin mukaan tulivat ensimmäiset Citroenit. Omasta syvennyksestään löytyvät varapyörä sekä tunkki. Muita tutumpia osia ovat ID-mallin sisäkahvat sekä ohjauspyörä
Bijoun flippikeulan alta löytyy 2CV:n 12 -hevosvoimainen moottori. Matkaa on taittunut sen lisäksi Meksikossa, Kanadassa ja Amerikassa pariinkin otteeseen. 425 cm3, 12 hv 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaali vaihteisto, vapaakytkin. Muut on kokolailla kierretty. Viime vuosina on hänen tullut ajeltua kymmeniätuhansia kilometrejä myös Australiassa, jonne yksi omista Sätkistä tuli laivattua ja rekisteröityä vuonna 2008. Citikoita on kertynyt jos minkämoisia ja vaikka mistä. ?En ole ikinä edes haaveillut että sellaisenkin omistaisin?, Weltti toteaa Bijoun vieruskaverina tallissa lepäilevästä, keveästi Kalifornian auringon päivettämästä, vain 56 000 mailia ajetusta SM-mallista. Sätkäharrastajalle maailma on pienempi kuin muille ja harrastajaystäviä on kertynyt kaikkialta. Tekniikkaa on englantilaistettu Minin ilmanputsarilla sekä Lucasin tuulilasinpyyhkijän moottorilla.. Citroen 2CV Bijou Nykyisestä automäärästä ei selkeää vastausta tahdo tulla, vaan onko tarviskaan. Rumpujarrut 06 Kori 2 -ovinen lasikuitukori, edestä saranoitu flippikeula 07 Mitat Pituus 380, leveys 158, korkeus 147, akseliväli 231 cm. Paino 590 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 81 km/h 08 Valmistusmäärä 208 kpl, 3 prototyyppiä TAKAPENKIN kääntämällä takaluukkuun voi lastata rutkasti retkeilytarpeita. Edessä ja takana pitkittäiset tukivarret, jotka on kytketty auton alla erillisessä pöntössä olevaan kierrejouseen. Kunhan luonnoltaan kiehtovaa maata on joskus kierretty tarpeeksi, visiona on laivata Sätkä Etelä-Amerikkaan, sillä Chilestä löytyy harrastajakaveri joka on lupautunut avittamaan auton paperiasioissa. ?Se on nimittäin Etelä-Amerikassa hankala saada muualta tuotua autoa minkään maan rekisteriin?, toteaa harrastaja, jolle touhu taitaa olla vähän enemmän kuin pelkkä harrastus. 64 08/12 01 Merkki ja malli Citroen 2CV Bijou 02 Vuosimalli 1960 03 Moottori 2-sylinterinen ilmajäähdytteinen bokserimoottori edessä pitkittäin. Takaveto 05 Alusta Tikapuutyyppinen, keski kohdaltaan koteloitu teräs runko. Erillisjousitettu. Weltti mainitsee Irlannin ja Portugalin olevan Euroopassa maita, joissa hän ei ole Sätkillään ajanut
Muoviseen koteloon oli muotoiltu hyvä kädensija ja matala painopiste piti kapulan siististi pystyssä pöydällä. Näitä kahta hieman harvinaisempi, mutta sitäkin hurjempi Cobra hätkähdytti puhelinmarkkinoita 1950-luvulla. Ergonomia etusijalla Niin hyvä kuin se olikin, Ericssonin tuotekehittely ei suinkaan pysähtynyt vuonna 1931 esiteltyyn bakeliittipuhelimeen. äskettäin suomalaisissa nettihuutokaupoissa kaupitelluista luureista on saanut pulittaa 50?90 euroa. Jos sopuhintaista Cobraa ei kirppareilta löydy ja kodin lankalinjakin on katkaistu tarpeettomana, netistä voi ostaa aidon Ericofonin, jonka kuoret yhdysvaltalaisfirma on kiillottanut uudenveroiseksi ja tekniikan modernisoinut Bluetooth-älypuhelimen lisälaitteeksi. Sellaisen käyttö talon ainoana puhelimena vaati seinään kiinnitettävän summerin. Myöhemmissä malleissa summeri oli saatu mahdutettua kotelon sisään. Teksti: Markku Ikonen Kuva: K W Gullers, 1965. Nordiska museet Käytöstä kulttiesineeksi 1970-luvun alussa Cobran myrkky alkoi väljähtyä. Ensimmäisissä Ericssonin valmistamissa Cobrissahan ei soittoääntä ollutkaan, sillä ne oli tarkoitettu kodin tai toimiston kakkospuhelimeksi. North Electric lopetti puhelimen valmistamisen Yhdysvalloissa vuonna 1972, mutta Ericsson julkaisi 100-vuotisjuhliensa kunniaksi Ericofon 700:n vielä vuonna 1976. Edeltäjiään kulmikkaampaa luuria valmistettiin vuoteen 1980 saakka, ilman suurempaa suosiota. Helposti tunnistettava Cobra on nähty lukemattomissa filmeissä ja sarjoissa Casino Royalesta Mad Meniin tuomassa ruudulle 50- ja 60-lukujen ajankuvaa. Vintage-kuumepäissään sisustavat ovat nostaneet laitteen keräilyarvoa . Ericssonin yrityksestä kasvoi merkittävä puhelimien ja verkkolaitteiden valmistaja vuosisadan vaihtuessa, ja sen suunnittelemat bakeliittipuhelin ja Dialog (Klassikot 1/2012) ovat maailmanlaajuisesti tunnettuja teollisen muotoilun klassikkoja. Toinen maailmansota keskeytti kuitenkin suunnittelun. Vuonna 1949 yksiosaisen kapulan piirustukset kaivettiin jälleen työpöydälle. Pohjois-Amerikan markkinoilta odotettiin vahvaa jalansijaa, jonka turvatakseen Ericsson sopi valmistussopimuksen ohiolaisen North Electricin kanssa. Muotoilijat Hugo Blomberg ja Ralph Lysell kehittelivät ruotsalaisten vastausta ja saivatkin ensimmäiset prototyypit valmiiksi vuonna 1941. Klassikkoesine Ericofon Kuningaskobra Puhelinvalmistaja Ericsson kutsui 1950-luvun muotoiluhelmeään viileän modernisti Ericofoniksi, mutta kansan suussa sutjakka luuri sai pian osuvamman nimen. L ars Magnus Ericsson (1846? 1926) perusti nimeään kantavan, lennätinlaitteita korjaavan liikkeen Tukholmaan vuonna 1876, samana vuonna kuin Alexander Graham Bell haki patenttia puhelimelleen Bostonissa. Vuonna 1938 taloon insinööriopiskelijana harjoittelijaksi tullut Thames oli vakuuttanut johtoportaan suunnittelemalla lupaavan kovaäänispuhelimen. Hänet mainitaan joissakin lähteissä puhelimen ainoaksi suunnittelijaksi, vaikka todellisuudessa toimenkuva oli lähempänä projektipäällikköä. Thamesin vahvat näkemykset ergonomiasta ja kyvyt sovittaa kaikki komponentit haastavan kokoiseen koteloon olivat kuitenkin ensiarvoisen tärkeitä menestystekijöitä uudessa puhelimessa. Cobra nostaa päänsä Thames työryhmineen sijoitti pyöritettävän valintalevyn puhelimen pohjaan. Muotitietoisuudesta joutuu tässä kohtaa pulittamaan yli 400 taalaa. 08/12 65. Aluksi kotelo valmistettiin kahdesta puoliskosta, mutta vuonna 1958 muottitekniikan kehityttyä siirryttiin yksiosaiseen koteloon. Samalla kuulokeosaa madallettiin ja virtaviivaistettiin hieman. Ensimmäiset prototyypit puhelimesta esiteltiin Televerketille 1953. Sarjatuotanto alkoi seuraavana vuonna, joten laitteelle piti keksiä kiiruusti nimi. Se olikin sitten puhelimen ainoa ominaisuus, joka meni toisin kuin Ericsson oli suunnitellut. Yritysjärjestely helpotti markkinoille pääsyä, jota sikäläinen operaattori Bell Telephone Laboratories koitti monopolinsa turvin jarruttaa parhaimpansa mukaan. North Electric jatkokehitti Cobraa ja toi markkinoille muun muassa äänitaajuusvalinnalla varustetun version ja Ericotone-soittoääntä kujertavan version. Yrityksessä oli saatu vihiä, että saksalainen kilpakumppani Siemens suunnittelee puhelinta, jossa valintalevy ja kuuloke ovat samassa kotelossa. Tylsä musta ei ollut koskaan tarjolla, sen sijaan Cobraa markkinoitiin vaurastuviin länsikoteihin 18 pirteällä värivaihtoehdolla. Ensimmäinen ehdotus, Erifon, oli jo tavaramerkkirekisterissä toisella yrityksellä, joten nimi pidennettiin Ericofoniksi. Ruotsin kansan syvät rivit näkivät kuitenkin puhelimen muodossa aivan selvästi hyökkäykseen päänsä nostaneen ja kaulansa levittäneen kaukomaiden käärmeen, joten Ericofon sai väistyä kielenkäytössä Cobra-nimen tieltä. Amerikan markkinoille Tuotantomääriä kasvatettiin vuonna 1956, ja kauniin muotoilunsa ja keveytensä ansiosta Cobrasta tuli erittäin suosittu kuluttajamarkkinoilla. Projektin sai tällä kertaa johtaakseen Gösta Thames
Automuseon emäntä Hymyilevän ja hyväntuulisen museoemäntä Leila Suutarisen tapaa lähes aina Vehoniemen Automuseolla poiketessaan. Pitkää päivää autoharrastuksen parissa tekevä Leila pitää aidosti työstään ja nauttii täysillä jokaisesta hetkestä mobiilien ja museovieraiden parissa. Teksti ja kuvat: Lea Lahti 66 08/12
Perheessä on harrastettu vanhoja autoja jo 50-luvulta lähtien. Nurmijärveläinen autokorjaamonomistaja oli aikanaan piilottanut sen, ja sillä tavoin se oli säästynyt joutumasta valtion palvelukseen sota-aikana. Sodan jälkeen Studebakerilla oli ajettu todella vähän - ja vain kesäisin . ja arvatenkin se saattoi herättää kylällä pahennusta, kun sen tarina tiedettiin. Jos haluaa harrastaa vanhoja autoja ja moottoripyöriä eikä osaa itse kaikkea, on onneksi olemassa tekijöitä, jotka tekevät entisöintiä ammatikseen ja mahdollistavat näin monen muun osallistumisen harrastukseen?, Leila kommentoi. Monien vuosien ajan Suutarinen oli voimakkaasti mukana harrastustoiminnassa sekä paikallisesti että valtakunnallisestikin. ?Se oli mielenkiintoista sekä mukavaa, mutta aika alkoi loppua kesken, kun jo pelkästään tämä museon pyörittäminenkin on aikamoisen aikaaviepää puuhaa.? Vehoniemen Automuseolla emännöi ja isännöi nykyisin kolme sukupolvea sulassa sovussa, kun Olavi Sallinen on museolla yhä päivittäin, samoin Leila ja Aki. Studebaker on rakkain autoni, se on oikea rauhallisuuden saareke, johon voin tarvittaessa paeta pahaa maailmaa?, Leila kuvailee lempiautoaan. Maroninpunainen maalipinta on haalistunut ja halkeillut ja siinä on paljon kivenhakkaamia. ?Jotkut aina kyselevät minulta, että eikö sinulla Leila ole vieläkään varaa maalata tuota autoa. Leila Suutarinen kertoo. 1970-luvulla Leilan vanhemmille, Olavi ja Lilja Salliselle, oli kertynyt mittava museoajoneuvokokoelma ja he alkoivat miettiä oman automuseon perustamista sekä kuljetusliikkeestä luopumista. Kun kiipeän penkille istumaan, tuntuu kuin aikakone pyörähtäisi ja astuisin sisään menneeseen maailmaan, kaikki tyyntyy ja rauhoittuu. Olen päättänyt, etten maalaa sitä vaan aion pitää sen nykyisessä alkuperäiskunnossa ja ajella sillä sellaisenaan . Silloin huilataan ja ladataan akkuja tulevaa kautta varten?, Vehoniemen Automuseon museonjohtaja kertoo. Tapahtumat olivat pienempiä ja harrastajat tunsivat paremmin toisensa. ?Täältä olen löytänyt paikkani elämässä.? ?Ehdin nykyisin osallistumaan harmittavan harvoihin tapahtumiin, mutta sitten kun pääsen johonkin käymään, parasta antia on juuri vanhojen tuttujen tapaaminen. Auto oli ja on edelleen täysin alkuperäiskuntoinen. Tämä on minulle elämäntapa, täältä olen löytänyt paikkani elämässä. Pauliina on osallistunut sekä omalla autollaan, että museon Reo-kuormurilla muutamaan ajotapahtumaankin. ?Olen onnellinen siitä, että olen onnistunut siirtämään minulle tärkeän harrastuksen seuraavalle sukupolvelle?, Leila toteaa tyytyväisenä. Suvussa on siis harrastajia jo neljässä polvessa, sillä jo Leilan isoisä oli harrastuksessa mukana. ?Joka päivä museolla on mukava päivä. Kuulun kalustoon, olen ollut täällä aina, niin kauan kun tämä museo on ollut olemassa?, Leila juttelee. Myös hänen puolisonsa Aki Suutarinen on päivittäin museolla. ?Kun isäni alkoi sairastella, Aki jäi pois työstään ja ryhtyi mukaan automuseotoimintaan.? Leila myöntää, että kesäisin on kiirettä, museolla painetaan pitkää päivää kausihenkilökunnan avulla ja työ on silloin joskus rankkaa. ?Talvella aukioloajat ovat lyhyemmät ja sydäntalvella pidetään parin kuukauden loma. tapaan niin paljon tuttuja, että puhun ääneni käheäksi?, Leila nauraa. ?Ja voi sitä halausten määrää, minkä saan!? Leila pohtii, että harrastus on muuttunut kuluneiden vuosien aikana ainakin niin, että kun vielä 1960-luvulla suurin osa harrastajista rakensi ja kunnosti autonsa itse, alkaa nyt aika suuri osa harrastajista olla sellaisia, jotka ostavat autonsa valmiina tai teettävät kunnostustyön maksua vastaan ammattilaisilla. ?Elämänrytmi on kiireisempää. Osallistujia kanttiautoineen saapui ympäri Suomea, perjantaina kokoonnuttiin ja vasta sunnuntaina lähdettiin kotiin. ?Viihdyimme silloin siellä hyvin, mutta en usko kuitenkaan, että sen kaltaiselle tapahtumalle olisi nykyaikana kysyntää . Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä ja jutella. Autolla oli ajettu 60?000 km silloin kun se tuli Suutariselle. ?Pidän tästä alkuperäiskuntoisesta autosta erityisesti siksi, että siinä on ihan erilainen tunnelma kuin hienosti, mutta steriilisti entisöidyssä ajoneuvossa. Studebakerissa on lepopaikkani; kun olen oikein väsynyt tai pahalla päällä, kiipeän auton takapenkille ja vedän oven kiinni. mutta eihän se sitten onneksi niin mennytkään?, äiti kertoo nauraen. ?Pauliina on nyt mukana kokopäivätoimisesti ja hän on keittiöpuolen ammattilainen, joten voin hyvillä mielin siirtyä kahviosta takaisin museon puolelle?, Leila kertoo iloisena. Pauliina on ajokortin saatuaan ollut myös museoajoneuvon ratin takana; hän on saanut omakseen upean auton, vuosimallin 1930 Marmon Big Eight Limousinen. Olen ollut mukana jo silloin, kun Tampereen Mobilistit on perustettu. Leila kertoo hymyillen. LEILAN LEMPIAUTO Yksi museon helmistä on vuosimallin 1938 Studebaker State Commander, jonka Leila on saanut 14-vuotiaana syntymäpäivälahjakseen. O len kasvanut mukaan tähän harrastukseen ja työhön. . Parhaillaan kahvio sekä keittiöpuoli on jäämässä 21-vuotiaan Pauliina-tyttären vastuulle. ?Vielä 14-vuotiaana Pauliina sanoi painokkaasti, että älkää kuvitelkokaan minusta jatkajaa, en sitten ikinä aio tulla museolle töihin . Vaikka olinkin vielä lapsi, muistan sen ajan hyvin. ja olemmekin ajelleet sillä aika paljon vuosittain?, omistaja kertoo päättäväisesti. 08/12 67. Siellä on oikea vanhanajan tuoksujen maailma, häivähdys entisajan leidin parfyymiä ja herran hienoa sikaria. Esimerkiksi, kun olen nyt useana vuotena osallistunut Lahden Classic Motor Show -tapahtumaan, olen nauttinut täysillä siitä kahden päivän ?lomasta. Kun samaan aikaan Vehoniemenharjun matkailumaja tuli myyntiin, oli museon perustaminen sillä sinetöity. ?Opiskelin silloin jotain ihan muuta, mutta olin niin kasvanut autoharrastukseen kiinni, että seisoin tietenkin innokkaana eturivissä täällä heti kun museo avattiin. en itsekään haluaisi enää majoittua teltassa?, pitkän linjan harrastaja pohtii. Suutarinen vertailee, että ehkä harrastustoiminta oli ennen mutkattomampaa ja rennompaa. Leila toivoo itseään tituleerattavan kuitenkin mieluummin emännäksi kuin johtajaksi. Harrastustoiminta muuttuu ajan mukana Tampereen Mobilistit järjestivät aikanaan Tiitolan Suvipäivät -nimistä tapahtumaa. Kokonainen sika grillattiin vartaassa, saunottiin savusaunassa saaressa ja majoituttiin teltoissa pellolla
Kävimme katsomassa mitä Suomen ainoan pysyvän sisärompetorin myyntipöydiltä löytyy. Teksti ja kuvat Arttu Toivonen 68 08/12 T uusulan Lahelasta löytyvän teollisuuskiinteistön puolikkaassa on aiemmin toiminut joitain moottoriurheilualan yrittäjiä, mutta tilan jäädessä tyhjilleen viimeksi syntyi idea. yleensä kesäaikaviikonloppuina järjestettävissä tilaisuuksissa on aina riski joutua muiden perheenjäsenten jallittamana sukujuhliin tai ties mihin mökkirannan raivaustalkoisiin. Satunnaisesti järjestettävät rompetorit ovat erinomaisia tapoja päästä eroon tai hankkia uutta palikkaa omiin klassikkoautoprojekteihin. Ongelma on tietysti vain ajoituksessa . Pöytävuokra on 7 euroa päivältä, eikä minkäänlaista komissiota peritä. Hyllyistä löytyy samaa mitä perusmallisiltakin romppareilta: vanhoja leikkiautoja, vanhaa autoalan kirjallisuutta, korjausoppaita, esitteitä ja muuta tallirekvisiittaa. Moot-tori täyteen vauhtiin Tuusulassa Sideways 60?s -yhdistyksen pyörittämä Moot-tori on päässyt täyteen vauhtiin pari kuukautta avajaisten jälkeen. Osapuoli on myös kirjavaa: myytävänä oli marraskuun puolivälissä kaikkea Lada Samaran lämmityslaitteen puhaltimen moottorista Porsche 993:sen kaasupurkausvaloihin, Escort RS 1800:n ilmanputsarikoteloista Toyota Corolla GT:n käyntinopeusmittariin ja kolmikerroksisiin, nykyhyväksynnät täyttäviin ajohaalareihin. Oikeaa roskaa ei myynnissä näkynyt, vaan kaikelle tavaralle varmasti löytyisi ottajia kunhan oikea tarvitsija vaan sattuisi kohdalle. Moot-tori löytyy osoitteesta Lahelantie 7, nettisivut puolestaan osoitteesta www.moot-tori.com ESITTEITÄ olisi tarjolla, Metri-Taunuksiin, Vivaan ja moneen muuhun automalliin.. Ja silloin saattaa juuri jäädä se kaikkein kriittisin, puuttuva osa hankkimatta. Moot-tori toimii kuitenkin jokaisena viikonpäivänä, joten paikalle ehtii lounastauolla keskiviikkoisin tai paikalla voi norkoilla vaikka koko sunnuntain jos siltä tuntuu. Paikalla on myös koko ajan joku vahtimassa, joten arvokkaampienkaan tavaroiden katoamista ei kannata pelätä. Myytävä tavara on hyvinkin sekalaista, mutta laadukasta
RALLIVIDEOITA oli tarjolla metritolkulla - onko jollain vielä VHS-nauhuri kotonaan? JA lisävaloja, useammankin aikakauden mukaisina malleina. MARRASKUUN alussa muutama pöytä oli vielä vapaana, mutta toisaalta vaihtuvuuttakin myyntiartikkeleissa oli. NÄITÄ OZ:N kisavanteita ei ollut valitettavasti tarjolla kuin yksi pari, mutta täysi kierros näyttäisi varmasti hyvältä vaikkapa Golf Rallyen alla? ALKUPERÄISEN E30-sarjan BMW M3:sen mittaristoa olisi tarjolla. Suomessahan perus-kolmesatasen tekniikan vaihtoja M-sarjalle melkein suositellaan. KÄYTTÄMÄTTÖMIÄ merkkejä eri-ikäisiin Fordeihin, vieläpä pussitettuna. TIEKARTTA esittelee anatomisesti oikeaoppisen Suomi-neidon, ajalta ennen amputaatioita. TARJOLLA on aidosti kaikenlaista - ?59-Buickin takavaloja, Mustangin pölykapseleita ja Toyotaan ties mitä palikkaa, kuten yhdeltä pöydältä löytynyt 10 000 rpm asti näyttävä Corolla GT:n käyntinopeusmittari. TIETOKIRJOJA autoalalta, ja muutama sen vierestäkin. Taitava ajaja muistaa käyttää ajokäsineitä. 08/12 69
Stadin Pärtsäreitten perinteisellä prätkärompetorilla isänpäivä sujui tuttuja tapaillen ja kauppoja vääntäen. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine V eteraanimoottoripyöräklubin Helsingin aluekerho Stadin Pärtsärit järjesti perinteisen prätkärompetorinsa Lohjan Citymarketin parkkihallissa jo kuudetta kertaa. Aina isänpäivälle osuvalle tapahtumalle on selkeä perustelukin sillä kauppa ei ole suljettu kuin pyhäinpäivänä ja isänpäivänä, jolloin parkkihallia voi käyttää. Pelkkää roinaa ja rompetta ei hallissa ollut, vaan kahvi- ja makkarabuffetin lisäksi näytille oli kerätty myös vanhoja kilpapyöriä eri vuosikymmeniltä. TOINEN tarjolla ollut erikoisuus oli paljon julkisuutta saanut, Fordin 30-lukuiseen V8-tekniikkaan perustuva Silver Flathead. Pärtsäreitten prätkäromppari Lohja, 11.11. Pyyntiä kummajaisella oli 4 500 euroa, mutta tarjouksiakin kuunneltiin. MV Agustan kuskaamiseen sopivasta rotsista olisi saanut pulittaa 190 euroa. 70 08/12
Onkohan kukaan koskaan nähnyt kenenkään pyöräilevän tällaisella? NELIREIKÄISIÄ valurautasylintereitä harvemmin näkee myyntipöydillä. Myyjältä olisi löytynyt loputkin tarveaineet Ariel Square fourin rakentamiseen. HIVENEN patinoitunut emalikyltti olisi lähtenyt kuuteenkymppiin. ENNEN ostopäätöstä on parempi varmistaa valmistenumerosta että moottori on oikeaa sorttia. YKSI eniten ihmettelyä herättänyt vekotin oli mekaanisesti ahdettuun J.A.P. Bang & Olufsenin Beomaster tonnin olisi saanut matkaansa seitsemällä kympillä. 08/12 71. Tipunkeltaisella W126-korin secciMersulla paineltiin rehvakkaasti Chamonixiin skimbaamaan Rossignolit katolla . tekniikkaan perustuva raaseri. 80-LUVULLA pärjääminen sai näkyä. TAANNOIN Klassikot-lehdessäkin esitelty Iteramuovipyörä. ainakin leikeissä. DESIGNKLASSIKKO jos mikä
Useamman luokan kauden mestaruuspalkinnot jaettiin tapahtumassa ja ajonäytöksiäkin nähtiin, joskin radio-ohjattavien mittakaavassa. Sveitsin ja Saksan kautta Suomeen tullut auto lienee ainokainen rekisterissä laatuaan oleva yksilö. VM Motorsport Show Helsingin Messukeskus, 9.-11.11. Paikalla nähtiin niin historic-ralli kuin -rataautojakin, joista Juhani Tukeisen ´78 Triumph Dolomite Sprint kuuluu uusimpiin tulokkaisiin. Myös kaahailemaan pääsi kaikenikäiset halukkaat, sillä simulaattoreihin ei ajokorttia kyselty.. Sen kaverina näyttelyosastolla nähtiin ainut uutena Suomeen kilpuriksi tullut Dolomite varsin ankaraa kilpurinelämää nähneessä kuosissaan. Legendaarisia ralliautoja edusti ties kuinka monta suomenmestaruutta aikoinaan napanneen Kyösti Hämäläisen vanha välikoppa-Escort, jonka tekee arvokkaaksi sen autenttinen kunto. Ratakaluston todellinen legenda oli ´72 Chevrolet Z28 Camaro, joka on uudesta asti kiertänyt suomalaisia asfalttiratoja kaiketi tunnetuimpana kuljettajanaan Robert Lappalainen. Kaikki eivät edustaneet suoranaisia kaahailulajeja, sillä autosuunnistusosastolla nähtiin vuodesta 1974 lajissa kilpailleen Raimo Vennolan E30-korinen BMW 325iX. VM Motorsport Show keräsi autourheilun monenkirjavan lajivalikoiman ja lukuisat alan toimijat saman katon alle. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine KYÖSTI Hämäläisen Escort on säilynyt siinä kunnossa kuin se kilpauransa päätösvaiheissa oli. ´72 Z28 Camaro on uudesta asti jaksanut kiertää suomalaisia asfalttiratoja. 72 08/12 V M Motorsport Show tarjosi myös klassikkoautoharrastajille hyvän läpileikkauksen maamme autourheiluluokista, joissa varsin monissa ajetaan klassikoiksi luokiteltavissa olevalla kalustolla
ROKKIRALLIN osastolla havainnollistettiin että lajin kaluston ei tarvitse olla kallista, eikä välttämättä edes kaunista. KUPLAPAJAN osaston 2,2-litraista ihmetellessä jokainen joskus Kuplan omistanut muisteli oman autonsa rajallista suorituskykyä. PIRTEÄVÄRITTEINEN Saab 96 V4 on rakennettu tarkalleen ruotsalaisen Per Eklundin vuoden 1976 kilpuria vastaavaksi. HISTORICIN kilvanajo-osastolla nähtiin Triumph Dolomite -kaksikko. Juhani Tukeisen Dolomiitti on vasta aloittamassa kilpailu-uraansa, etummainen ei ole Suomessa muuta tehnytkkään. SCUDERIA Naftalinin osastolla oli Vee-formuloiden lisäksi esillä valokuvia suomalaisesta formulahistoriasta. SIMULAATTOREISSA saattoi esitellä rattisankaritaitojaan, mutta jos metsään meni, kartturilaumalta tuli välitöntä kommenttia suorituksesta. JUKKA Martikaisen 635 CSi Bemari on aikoinaan kiertänyt Ruotsissa kilpurina. KUPLAPAJA toi virimoottorin lisäksi näytille myös nostalgisessa farkku sponsorin väreissä koreilevan Kuplan. 08/12 73
74 08/12
Käännyimme kysymyksinemme akkuvaraajia edustavien yritysten puoleen. ?On tärkeää huomata, että suljetut AGM- ja geeli- eli hyytelöakut tarvitsevat erilaisen varauskäyrän kuin avoimet akut. Antimoni aktivoi akun sisäistä kemiaa, joten tämäntyyppisten akkujen varaus on hyvä suorittaa 2?3 kertaa talven aikana, jotta vältetään akkulevyjen sulfatoituminen?, opastaa Calixin Keijo Sumusalo ja antaa samalla vinkin, että pikiakkuja on tuonut maahan Ylöjärvellä toimiva AkroPower Oy. Monet nykyään tarjottavat laadukkaat ylläpitovaraajat ovat kiinteästi asennettavia. Erilaiset akkutyypit vaativat kuitenkin erilaisen varauskäyrän. Eräät merkit mainostavat, että varaajat sopivat ilman asetusten vaihtoa kaikille akkutyypeille. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä ei ole mahdollista valmistaa varaajaa, joka yhdellä toiminnolla varaisi kaikki akut optimaalisesti?, Exiden Ilmo Hakkarainen korostaa. Jos oma klassikko sattuu olemaan kuusivolttisella sähköjärjestelmällä, on laadukkaan ylläpitolaturin löytäminen nykymarkkinoilta vaikeampaa. Ainakin Kahan valikoimassa on silti kuusivolttisen järjestelmän varaamiseen sopiva C-Tekin CT XC 0,8. Kuusivolttisen omistajien kannattaa keskittyä erityisen huolella kuuden voltin akun hyvään huolenpitoon. ?Kuuden voltin akut ovat useimmiten niin sanottuja pikiakkuja, joissa levyjen antimonipitoisuus on korkea, mikä tarkoittaa korkeaa vedenkulutusta. Varaajat eivät myöskään ylilataa akkua?, kertoo Harri Suomi Kahalta. 08/12 75. Asia on kuitenkin harrastajanäkökulmasta kaksijakoinen. Toisaalta kiinteä asennus parantaa sähköturvallisuutta, mutta toisaalta Teksti: Harri Onnila Kuvat: Harri Onnila ja laitevalmistajat Ylläpitovaraajan kiinteä asennus parantaa sähköturvallisuutta, mutta rikkoo helposti moottoritilan alkuperäisilmeen. Jatkuvaa varausta ylläpitolaturista Tavanomaisten akkulatureiden rinnalle on tullut enenevissä määrin niin sanottuja ylläpitovaraajia, jotka ovat koko ajan verkkovirrassa ja huolehtivat siten akun varauksesta koko seisonta-ajan. Levosta liikenteeseen ladatuin akuin Ylläpitolaturit harrasteautoon Kyselimme asiantuntijoilta vinkkejä harrasteajoneuvon akun käsittelyyn ennen seisonnan alkua ja sen aikana. E rottamattomana osana ajoneuvoharrastusta ovat kulkupelien seisonta-ajat ja niihin liittyvät haasteet. Esimerkiksi Exidellä on tarjolla varaajia kolmessa eri ampeeriluokassa 12 voltin akuille. Tuoteperheeseen kuuluu 4A-, 7A- ja 15A-varaajat, joiden hinnat ovat 75, 120 ja 200 euroa. Bosch C3 -varaajan hinta on puolestaan noin 60 euroa. Kiinteästi asennetuista varaajista Calixit maksavat puolestaan noin 100 euroa ilman asennuskaapelointeja ja itse asennusta. KAHA myy 12-volttisten lataukseen esimerkiksi Defa SmartChargea. ?Laturissa on neliportainen latausohjelma, jolla sopeutetaan laturi lataamaan oikealla jännitteellä kuhunkin akkuun. SmartChargessa ei tarvitse tehdä muuta kun laittaa kaapelit kiinni akkuun tai lisätarvikkeilla esimerkiksi tupakansytyttimeen, kytkeä verkkojohto kiinni ja painaa käynnistysnappulaa. Sitä varten kunnollisessa varaajassa voidaan valita lataus käytössä olevan akun perusteella. Markkinoilla olevat laadukkaina pidetyt ylläpitovaraajat maksavat satasen molemmin puolin. Oma hommansa on ylipäätään talvisuojan löytämisessä, ja kun rakkaalle harrastekiesille on toivon mukaan järjestynyt suojaisa säilytystila, pitää miettiä itse säilyttämiseen liittyviä kysymyksiä. Eräs monien mieltä askarruttava osa-alue on ajoneuvon akku ja sen asianmukainen käsittely talviseisokkia ajatellen. Olisiko ylläpitolaturi ainoa oikea vaihtoehto vai voiko akkua säilyttää niine hyvineen, kunhan vain nyppää kaapelit irti. Siksi nestepinnan tarkistus ennen varastointivarausta on syytä suorittaa huolellisesti. Molemmat varaajat ovat suojattu vääriin napoihin kytkemistä vastaan, ovat kytkennöiltään kipinävapaa sekä lataustoiminnoiltaan lämpötilakompensoituja
Powerfinn valmistaa myös ammattilaiskäyttöön käsisäädettyjä PAP802-varaajia, joissa voi itse säätää toisiopuolen jännitettä ja virtaa. Geeliakut valmistetaan tekniseltä rakenteeltaan kiinteiksi, joten ne sietävät hyvin syväpurkauksia, mutta korkeamman sisäisen vastuksen takia niiden käynnistysteho jää pienemmäksi kuin AGM- ja avoimien akkujen. AKKUTYYPPEJÄ 76 08/12 (lähde: Exide). Varaajissa on ylläpitovarausominaisuus, joka meillä tarkoittaa jatkuvaa varausjännitettä 2,3 voltilla per kenno noin 0,5 ampeerin virralla?, kertoo Sumusalo. Erillisistä varaajista Sumusalo pitää parhaimpana sellaista, joka ?haistaa? pitkään seisseen akun vastajännitteen ja antaa tarvittavan latauspulssin akulle tarvittaessa. ?Mikäli ylläpitovaraajaa ei ole, on akulle kuitenkin hyvä tavalla tai toisella antaa pieni latauspulssi pitkän käyttämättömyyden aikana. Tämäntyyppisissä akuissa on tarkastussilmä, joka näyttää varaustilan. AGM tulee sanoista absorbent glass mat (imeytetty lasivillamatto). Koko elektrolyytti on imeytetty erottimiin ja levyihin, jolloin konstruktiolla on alhainen sisäinen vastus ja se antaa suuren käynnistystehon. Jos viimeksi mainittu ilmiö ei häiritse, löytyy Calixin valikoimasta runsaasti kiinteitä varaajia. ?Varaajamme soveltuvat varaamaan kaikentyyppisiä akkuja: avoimia lyijyakkuja, lyijy-calsium-akkuja, calsium-calsium-akkuja sekä suljettuja AGM- ja geeli-akkuja. Se tarkoittaa venttiiliohjattuja akkuja, joissa erityistä lasivillamattoa käytetään erottimena. Paras tapa varaajavalinnassa on tuimasti katsoa myyjää silmiin ja kysyä, mikä varauskäyrä hänen varaajassaan on käytössä minkäkin napin takana, ja tiedustella soveltuuko varaaja juuri käyttäjän akun varaamiseen ja varsinkin pitkäaikaiseen ylläpitovaraukseen.? Sumusalo heittää myös vinkin harrastekerhoille mahdolliseksi yhteishankinnaksi. ?Suomalainen Powerfinn Oy on varmasti yksi maailman parhaita osaajia valmistaen monipuolisesti säädettäviä varaajia alan ammattilaisille. Boschin C3 maksaa noin 60 euroa, Exiden 4-ampeerinen varaaja puolestaan noin 75 euroa. Jos akku on täyteen varattu, pakkasta saa olla vaikka -30 astetta. se rikkoo helposti moottoritilan alkuperäisilmeen. On myös olemassa huoltovapaita akkuja, joissa on suljettu kansi. Ylläpitolaturit harrasteautoon YLLÄPITOVARAAJIA saa eri valmistajilta alle satasen hintaluokasta lähtien. AGMakut sietävät syväpurkauksia (toistuvia varauksia ja purkauksia) merkittävästi paremmin kuin avoimet akut. Geeliakut ovat venttiiliohjattuja akkuja, joissa elektrolyyttiin eli akkuhappoon on lisätty sen hyytelöksi ja?hmettävää piiliuosta. Tämä maksaa pitkässä juoksussa varmasti vaivasta palkan pidennetyllä akkuiällä.? Pienet elektroniset varaajat noudattavat Sumusalon mukaan varauskäyriltään kompromisseja. ?Muutaman vuoden takaiset tutkimuksemme osoittivat, että monissa varaajissa varauskäyrät eivät muuttuneet, vaikka varaajassa oli AGM- ja geelivaihtoehdot perusvaihtoehdon lisäksi. levyjen pintojen sulfaattia kun tietää mitä te- AVOIN AKKU AGM-AKKU GEELIAKKU Avoimia akkuja (free ventilated) kutsutaan joskus myös standardiakuiksi. Niille on ominaista, että nestemäinen elektrolyytti (happo) peittää levyt. Latauskaasut johdetaan ulos korkkien tai kannessa olevien venttiilien kautta. Osassa näistä akuista korkit voidaan avata ja lisätä happoa tarvittaessa. Tämä on paras varaaja ?polttamaan
Ongelmien syy on useimmiten se, että akku ei ole täysi, jolloin se jäätyy pakkasella. Esimerkiksi veneissä akut ovat yleensä kiinni läpi talven, vaikka ovatkin ulkona?, jatkaa Hakkarainen. Oy Kaha Ab:n Harri Suomi korostaa samaa asiaa. ?Täyteen ladattu akku kestää kylmää jopa lähes -70 celsiusastetta, ja kylmänä itsepurkautuminen on pienintä. Tällä Calix varmentaa asiakkaiden suuntaan lakien ja määräysten mukaiset, sertifioidut ja sähköturvalliset laitteet. Kuvien paksuimman nietoksen alla kylmien olojen kasvatti idästä, Lada Samara. kee. Niitä löytyy kokoluokissa 3A, 4A ja 10A. Yleisin henkilöautoissa on ollut 4A kätevän kokonsa ja helpon asennuksen johdosta. Alemmassa varaustilassa oleva akku jäätyy hyvinkin herkästi.? Kylmän ja kuivan tilan lisäksi akun pinnat ja etenkin sen kansi on syytä pitää puhtaana ryömintävirtojen välttämiseksi. Harrasteajoneuvokäyttöön Exidellä on Hakkaraisen mukaan tarjota useita vaihtoehtoja. ?Löytyy erilaisia AGM- ja geeliakkuja sekä Vintage 6/12-voltin akkuja sekä massalevy- ja muita erikoisakkuja.? Jos akkuvalmistajien esitelehtiset ja verkkosivustot tuntuvat pursuavan suorastaan liikaa vaihtoehtoja, on aina suositeltavaa kääntyä oman akkukauppiaan tai suoraan maahantuojan puoleen, jotta omassa klassikossa riittää virtaa tulevina keväinä. Nykyautoissa on yleistynyt perinteisen lohkolämmittimen yhteydessä toimiva akun varaaja. Täytyy vain huolehtia että akku on täysi. LOHKOLÄMPPÄRI JA LATURI SAMAAN PAKETTIIN? AKUN kunto punnitaan niiden klassikkojen kohdalla, jotka eivät vietä talvea tallin tai katoksen suojissa. Jos ajoneuvo on tällöin latauksessa sisätiloissa niin kannattaa muistaa irrottaa lohkolämmittimelle menevä johto, ettei lämmitin lämmitä turhaa moottoria seisonnassa?, kertoo Defaa maahantuovan Kahan Harri Suomi. CALIXILLA on myynnissä ylläpitovaraajia, joiden yhteyteen voidaan liittää lohko- ja sisätilalämmitin. Ratkaisu voi kiinnostaa talvisia kokoontumisajoja kiertäviä klassikkoautokuntia. 08/12 77. Ne edustavat uusinta latausteknologiaa, joten voivat olla pitkiäkin aikoja kytkettynä. Calix myös mainostaa olevansa ainoa lämmitysjärjestelmiä valmistava yritys, jolla on lupa toimittaa järjestelmiä suoraan autovalmistajille. Myös Defa tarjoaa lohkolämmittimen ja laturin yhdistelmää. ?Defalta löytyy lohkolämmittimen johtojen väliin tulevia latureita. Olisiko tällaisesta järjestelmästä ratkaisuksi harrastajalle, joka ulkoiluttaa klassikkoaan säännöllisesti kuivilla pakkaskeleillä? Exiden Hakkarainen ei innostu mainittujen järjestelmien toimintakelpoisuudesta, sillä markkinoilla on liikkunut tuotteita, joiden laatu on kyseenalainen. ?Henkilökohtaisesti suhtaudun varauksella, ellei kyseessä ole esimerkiksi Calixin tasoinen huippuvalmistaja?, hän tiivistää. Mainittu Calix ilmoittaakin tuotteensa olevan laatuhyväksyttyjä ulkopuolisella viranomaisella, Intertek Semkolla. Tällöin kannattaa panostaa akun oikeaan käsittelyyn ennen seisontaa ja sen aikana. ?Talvivarastoinnin yhteydessä on tärkeää huolehtia akun puhtaudesta ja tarkistaa, ettei akun kotelossa tai navoissa ole mekaanisia vaurioita. Mahdolliset vuotovirrat estyvät, kun akun navat irrotetaan käyttökohteestaan?, opastaa Aulis Rintamäki Robert Bosch Oy:stä. Akun säilyttämiseen liittyy monia yllättävä tieto: täyteen ladattua akkua on parempi säilyttää mieluummin kylmässä kuin lämpimässä tilassa. ?Lämmin paikka on huonoin vaihtoehto, sillä mitä kylmempi, sen pienempi akun itsepurkaus. Järjestelmään kuuluu usein myös sisätilanlämmitin. Varaaja palvelee etenkin sähkösyöppöjen uusien autojen kanssa, koska lyhyillä talvisilla ajomatkoilla ei auton oma laturi useinkaan ehdi korvata käynnistyksen ja kaikkien sähköisten lisävarusteiden ja apulaitteiden haukkaamaa jännitemäärää. Joskus tämä on välttämättömyys, jos halutaan museoautossa käyttää alkuperäistä pikiakkua.? Talvihoivaa akulle Vaikka intoa ylläpitolaturin käyttöön olisikin, kaatuu monella hanke siihen, että tarjolla ei ole verkkovirtaa varaajan jatkuvaan käyttöön. Oma klassikko kun saattaa talvehtia kylmässä vajassa tai jopa pressun ja lumivaipan alla. Varaus on hyvä huolehtia täyteen noin kahden kuukauden välein riippuen varaajasta ja akun koosta, tyypistä ja kunnosta?, ohjeistaa Hakkarainen. Kovakaan pakkanen ei siis ole ongelma täyteen varatulle akulle. ?Jos akku on täyteen varattu, voi olla vaikka -30 asteessa
Tätä autoa ei pidä sekottaa 510-sarjan edustajiin, sillä automalleissa ei ole juuri yhtään yhteneväistä peltiosaa moottorinkin ollessa PMC:n peruja. 78 08/12. siinäpä kelpo lippulaiva! UPEA suomalaisen harrastajan Datsun Fairlady. USKOMATON näky avautuu näin suomalaisittain ikkunasta: kolme C30 Laurelia yhdessä kuvassa! Näiden ensimmäinen sukupolvi syntyi vuoden ´68 kieppeillä, kun PMC:n valmistus päättyi ja tehdas sulautui Nissaniin. Autot omaavat useitakin teknisiä viitteitä PMC:n suuntaan, kuten Datsuneissa harvinaisen hammastanko-ohjauksen. Täällä meillä ensimmäisen polven Laureleita myytiin lyhyellä ja ytimekkäällä nimellä 1800, viitaten moottorin kokoon. Fotoalbumi Fotoalbumi Lähetä kuvasi tälle palstalle! Tämänkertai sen Fotoalbu min kuvat nappas i Pirkko Färd ig Norjan Toyo ta-kokoontu misessa v uonn a 2005. Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa OSIEN myyntiä, taivastelua taivasalla kaverien ja mieluisien vanhempien autojen seurassa, sekä ajelemista hulppeissa jyrkkäprofiilisissa maisemissa. Näistä resepteistä on ikimuistoiset tapahtumat tehty. TOYOTA Crown Super Saloon 2,8
Edellyttäen tietysti halusiko sijoittaa rahaa enemmän kalliimpaan vaihtoehtoon karvalakkimallin sijaan. Kuvassa Mazdan nätti tulkinta aiheesta 70-luvun alusta. PAIKALLA oli melkein kaikilta japanilaismerkeiltä niitä aikanaan halutuimpia coupéja. Auton omistaja kuuluu Norsk Classic Mazdaklubiin. NO mikäpä siinä! EKSOOTTISEMPAA muotokieltä. CROWNIN tämä malli on jakanut aina mielipiteitä puolesta ja vastaan. Kuvassa on RS60:n kasvojenkohotusmalli vuosiväliltä 1973?74. Prefacelift-sedanin takavalot olivat muuten vieläkin näyttävämmät kuin tässä versiossa. Lieköhän sama omistaja enää tällä hulppealla hardtopilla? MERJA Suden omistama vuoden ´90 Camry on kunnon peli, vieläpä kuutoskoneella. 08/12 79. Nimenomaan yöaikaan. ?RUSKEITA pieniä ruosteenkukkia havaitsen minä armaassani.? NORJALAINEN siisti satiainen. TÄSSÄ toinen näyttävä Toyo kogyon valmistama coupé. SUOMALAISEN vierailijan Datsun 240 GT vuodelta 1980
Fotoalbumi RÄYHÄKÄN oloinen Datsun 1800. HIENO rivistö Mazdan urheilullisia tuotteita. LEGENDAARISEN 510-sarjan edustaja norjalaisessa kansallismaisemassa. 80 08/12 JEPS, katseltavaa ja törisemistä riitti joka miehelle ja naiselle. Kielimuuri ei ole milloinkaan ongelma autoharrastajalle. Yhteinen sävel löytyy varmasti. TOYOTA lepotauolla takahodlari avoimena.
ja se vasta oli saavutus! 08/12 81. Eivätkä jäljellä olevat yksilöt ole vielä hinnankiroissaan. NORJALAINEN Finn-Datsun, anteeksi, Datsun 1200. NÄYTTÄVÄ ja vähän isompi Datsun taustallaan ihan ensimmäisen lähdön Nissan Micra ja Datsun 1600. VAKAA vanha Datsun Bluebird PL411 vuodelta 1967. SIINÄPÄ toinen iso kunnon Datsun. DATSUN Bluebird PL312:n viattomuuden kasvot esittäytyvät tässä. MATTA-LAURI tarujen maalla. Vuosimallin ´76 Datsun 200L:n omistaa Seppo Saarnio Hyvinkäältä. NORJALAISEN Toyota-harrastajan komea Crown, jonka vuosimalli on joko 1970 tai 1971. FARMARI-CROWN RS50, vierellään soma ´79-80 N10 Cherry, joka Suomessa nousi suosiossa jopa 100A:n ohi . JOKAINEN Toyota Cressida on varmasti hyvä harrasteauto
Ties koska kesken jääneen projektin osista oli vielä ainakin 85 prosenttia tallella, arvioi myyjä, joka lupasi lähettää raadon minne tahansa. 22 TARJOUSTA, VOITTANUT 1 265 EUR Itävallan Wagrainista lähti täysin alkuperäinen 104 tuhatta kilometria ajettu 316, jota on säilytetty viimeiset 12 vuotta tallissa. Ruostetta ei ole missään ja kaikki toimii, vakuutti myyjä.. Verkot vesillä Nettihuutokauppojen jyvät ja akanat Baijerilaisia B MW on yksi ihmeen monista edelleen hengissä säilyneistä saksalaismerkeistä, jotka ovat onnistuneet esimerkillisesti imagon luonnissaan. Tekniikkaa on remontoitu alkuperäisosin ja alla pyörivät tuliterät renkaat. BBS-vanteilla mutta 15. 140 000 mailia ajettu coupe oli hiljattain maalattu uudelleen alkuperäisellä Fjord Blue -sävyllä ja muutenkin ulkoasutaan auto oli lähes näyttelykuntoinen. Jos Bemari oli vielä väriltään musta, oli se mielikuvissa jo varsinainen kauhistus. Haluttavuus merkillä on kiistatta kova ja klassikko-Bemareita löytyy moneen makuun ja kassatilanteeseen. Autoon löytyi aukoton huoltohistoria ja kuitit olivat tallella jokaisesta öljynvaihdostakin. alkuperäiskiekot seurasivat mukana. Tässä muutamia poimintoja. BMW 3.0 CS ´74 36 TARJOUSTA, VOITTANUT 14 600 USD Washingtonin Seattlesta listattiin Kaliforniasta taannoin haettu 3.0 CS, joka oli Amerikassa harvinaisemmalla 4-vaihteisella manuaalilaatikolla. Vaikka negaatioita saattaa kanssa-autoilijoilla löytyä, kohdistuvat ne Bemarillaan urheilullista ajotyyliä liikenteessä suosiviin bemaristehin, tuskin koskaan itse tuotemerkkiin. Vähän ajetuista 3.0 CS -malleistakin on huudeltu jo lähes 40 000 dollarin hintoja. BMW 700 CABRIO ´63 BMW M3 ´88 16 TARJOUSTA, 27 450 USD EI RIITTÄNYT Floridan Miamista myyjä listasi kerralla kolme erilaista 700-sarjan kääpiöbemaria, joista tämä cabrio on todellinen harvinaisuus. Baur-koripajan rakentama avokas on uutena Kaliforniaan myyty ja 66 000 mailia ajettu. Sen verhoilut on kauttaaltaan uusittu, samoin kangaskatto. Pikkuruinen Isetta tai 700 Cabrio on kiistatta jo investointi, samoin kuin kulttimaineeseen kivunnut 80-luvun M3, puhumattakaan vanhemmista sportti-Bemareista. Saksalainen ADAC tutki taannoin autoilijoiden mielikuvia pelottavimmista automerkeistä liikenteessä, eikä ilmennyt pienintäkään epäselvyyttä siitä etteikö BMW olisi merkeistä pelottavin. Lasinpesunesteen anturi ja ulkolämpömittari olivat ainoat asiat jotka eivät autossa toimineet, kertoi myyjä. Viimeisimpänä Kolmoseen oli uusittu bensalinjat sekä pakoputkisto. Aina tallivarastoituun autoon ei ole ruoste tarrannut, kehui omistaja, joka harmitteli että kojelaudan viilun oli aurinko haalistanut. BMW M6 ´88 20 TARJOUSTA, VOITTANUT 16 100 USD Virginian Williamsburgista lähti keräilijän kokoelman harvennuksessa 130 000 mailia ajettu M6, jonka omistaja itse luokitteli 9/10-kuntoiseksi. Myyjä vakuutteli että vastaavaan tasoon entisöityä 700 cabriota ei toista myytävänä löydä, eikä tästäkään päästy kauppoihin, sillä hintavaraukseen ei ylletty. 27 TARJOUSTA, VOITTANUT 17 600 USD Miamista listattiin myös tämä 141 000 mailia ajettu M-kolmonen. Takuuvarmasti kolaroimaton ja ruosteeton yksilö myytiin 16. Koeajamaan sai tulla ennen tarjousta. 82 08/12 PARI Amerikassa listattua baijerilaista, joista 700 Cabrio on harvinaisuus. ´40 BMW 316 ´77 25 TARJOUSTA, VOITTANUT 25 657 EUR Saksan Dresdenistä kiertoon lähti harvinainen avokas. Tavalliset perusmallit vaikkapa 60?80-luvuilta ovat hyväkuntoisinakin kaikkien ulottuvilla, mutta erikoisuus tavalla tai toisella nostaa hintoja usein yli järjellisen. Kaikki dokumentit vuosien varrelta olivat tallessa ja myyntiä varten oli valokuvattu jokainen yksityiskohta. Tarjontaa baijerilaisista riittää ja nettihuutokaupoissa on aina mahdollisuus saada toivemalli varsin sopivastikin. Yhden dollarin lähtöhinnasta noustiin yhdentoista eri huutajan voimin. BMW 320 REUTTER CAB
Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Ford Escort 1.6i Cabriolet -91 Erittäin siisti ja hyvin toimiva avoauto, uusi rättikatto, kats. 5400 ?, 040-5895707, Etelä-pohjanmaa 134035 Kawasaki Z1 -73 aj. 09-896 709, 0400-745 915 bh@britti-helmet.fi . Vestrantie 12 . muk. 0400 657 728 /Juhani Jyränkö www.jamant.fi Puh. ana.niskanen@hotmail.com, 0400-575898, Kiuruvesi 134037 Mercedes-Benz 240 D -81 Ajoaikaa n. 10/12, ruosteeton kori, 17" vanteet, hyvät 40-sarjan renkaat, nyt nettohintaan, H. (02) 243 2781 www.freetechnics.fi info@freetechnics.fi Jussinpellontie 2 20780 Kaarina 08/12 83. 2 vuotta, maksut n. 30 euroa/ vuosi, Hyvä käyttökunto, 2 x renkaat, vetokoukku, stereot. Alkuperäisenä museoitu, harvinaisuus, 0400-503646, Auttoinen 134045 puh. Soittele jos kiinnostaa. Myydään tarjousten perusteella, 0405167192, Hyvinkää 133939 Mercedes-Benz 240 D -74 Hyvä projekti. 01750 Vantaa ?Autot ?osAt ?pAlvelut Palikat kaikkiin kunnon brittipyöriin avoinna Ma 16-20 ja La 10-15 tai sop. 1800 ?, 050-5932920, 134051 Ford Mustang Mach 1 Fastback 5.7 -71 Hieno katsastettu klassikko hyvään kotiin. 800 ?, 040-5895707, Etelä-pohjanmaa 134036 Morris Marina 1.8 Super -76 Katsastettu, varaosia mukaan, kahdet renkaat. Vaihto 25 Zetoriin., H. Ajokuntoinen, ei katsastettu, H. 37000 km, 900 kuutoinen
200 ?, 044-3737222, Sastamala 134038 Tunturi Pappa -74 Entisöity uusilla osilla MR varten. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Klassikot tilaajapalvelu: 03-2251948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@klassikot.fi Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Kromaukset hyvässä kunnossa, H. kaikki sähköt uusittu, vähän ajettu. Uusi hihnasatula + peilit lisänä, 0400-503646, Auttoinen 134046 RETRO KYPÄRÄ OHEI nimellä tunnettu, 50-60 luvulla Töysässä valmistettu kypärä. Ensimmäinen MP-kypärä Suomessa. Päällä sakkokuntoiset 175/70 Barumit. 34110 Lakiala NYT SAATAVILLA MYÖS OVITIIVISTEITÄ 142 / 144 / 145 / 164 -MALLEIHIN! kerro myös meille. Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. verhoilu- ja tiivisteosia. Mainio lahja ikääntyvälle motoristille, veteraani MP-kerhoille ym. Ei tieliikenne hyväksytty. Hinta 20 0? +tk. Tmi Jukka Laulaja: Puh.0400 872 074 . www.tmijukkalaulaja.japo.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Pirkanmaan V-Palvelu V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Kun muutat, Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.fi Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 . Myös Zündapp Compinette -64, 1-om., käyttökunnostettu, kaikki pelaa. Lisäksi Jaguar XJ6 -90, todella hieno, 0400-503646, Auttoinen 134048 Motorscope MK VI moottoritesteri -78 Kysy lisää, H. Kupu lasikuitua samoin kuin alkuperäisessä mallissa. Mm. Ajettu 100 km remontin jälkeen, 0400-503646, Auttoinen 134047 Mangels vanteet 5,5J x 13CH. Jako 4x108. 2 viikon välein). www.varastopalvelu.? 84 08/12 www.klassikot.fi. Sisusta pehmeää huopamaista kangasta ja nahkaosat mustaa nahkaa. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Vespa Super Sport 180 -68 kone, tekniikka, kytkin, sähköt jne uusittu. Museorekisteri. 120 ?, 0405308630, Hyvinkää 134049 Norton Commando 750 -68 MR. laulaja.jukka.tmi@japo.fi
0400 738061 Postitse: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia Postita ilmoituksesi osoitteeseen: Klassikot, PL 350, 65101 VAASA ILMOITA ILMAISEKSI KLASSIKKO MARKKINOILLA! Sähköpostitse: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@klassikot.fi Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Myydään Ostetaan Postimerkki Vaihdetaan Autot Moottoripyörät / Mopot Työkalut Varaosat Muut HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 11.1.2013 klo 12.00 julkaistaan 24.1.2013 ilmestyvässä Klassikot -lehdessä. Nimi: PL 350 65101 VAASA Puhelinnumero: Osoite: VIIPALEMEDIAT OY Postinumero ja paikkakunta: Klassikot pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta. Datsun 1000 -69 huonokuntoinen, myydään kokonaisena. Soitot klo 16 jälkeen, 0400-663669, Kristiinankaupunki Ostetaan Datsun 240 Z Soita ja tarjoa, 040-8448314, Joutseno Ostetaan Vespa Mieluiten museorekisterissä tai muuten hieno. Datsun Patrol 3.3 -82 Nelivaihteinen, toimii. Ollut metsäkäytössä, isommat renkaat, H. MOOTTORINOSIA . 550 ?, 0407099406, Vihti Range Rover V8 automaatti -89 ohjaustehostin, koukku, sähkölasit ja luukku. 1500 ?, 040-7099406, Vihti Mazda osia Savanna, esim. Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. JARRUOSIA . 64-67 Huonokuntoine. Myydään kokonaan tai osina, hinta sovittavissa. AKSELINOSIA YM. Jali Silván T:mi Tommy Rönngård . 929 osia vm 82-92. www.tommyronngard.fi Autojen korityöt ja entisöinnit Myös avaimet käteen valmiiksi museoituina MOPO- JA MP-VARAOSIA Korjaukset, osaentisöinnit ja ruoste suojaukset www.janikaasalainen.fi Näin ilmoitat Klassikko Markkinoilla: www.autopajasilvan.fi puh. Mitä vanhempi sen parempi (tai vm 1974). Tarjoa jonas.malmberg@luukku. com, , Ostetaan Volvo 444 HS -54 varaosia. Maskiritilä, pyöräntunkki, ym muita osia, 045-2620099, Kyröskoski AMAZON DUETT PV 140-SARJA T:mi Autopaja . Keskuslukitus, alut, stereot, ym. 041-469 9090 . Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa. Laittoon harvinainen Opel Kadett C automativ 1978, 0509189163, Kauhava MB 110 vm. moottori + vaihdelaatikko, koriosia jne. SISUSTUSOSIA . Vaaleansininen, toimii, ei katsastettu mutta helpolla leima, H. © Viipalemediat Oy 08/12 85. TIIVISTEET
Moottorivaihtoehdot nelisylinterinen kaksilitrainen vapaastihengittävä tai turbo-malli. 86 08/12 1996 Fiat Barchettasta laitannut 1,8-litrainen nelisylinterinen aloitusmalli myyntiin.. Tuleva klassikko Fiat Coupé Punainen ja Italiasta Fiatilla on pitkät ja monivivahteiset perinteet houkuttelevien coupé-autojen valmistajana. Ne eivät juuri koskaan ole vetäneet vertoja sen punaisista autoistaan tunnetun yrityksen kaksiovisille taideteoksille, mutta omassa kategoriassaan ne ovat aina olleet varsin kiehtovia. Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Tuukka Erkkilä T orinolaistehtaan historia kaksiovisten, linjakkaiden nautintoautojen valmistajana alkaa varsinaisesti vuodesta 1952, jolloin tuotantoon otettiin aikalaiseksi urheiluautoksi suhteellisen vauhdikas 8V. Tehtaan johto kuitenkin katsoi että tähtäimen kuuluisi olla enemmän edullisissa sarjatuotantoautoissa, joten kallis 8V hävisi tuotannosta vuoden 1954 aikana, vain 114 valmistuneen kappaleen jälkeen. niistä maksetaan tänä päivänä komeasti seitsennumeroisia summia silloin kuin sopiva kappale sattuu huutokaupan olemaan. 8V:n jälkeen Fiatin urheiluautonvalmistus sai odottaa seuraavaa askeltaan yli kymmenen vuotta, aivan kuten yrityksen strategiassa luki. Ferrarilla oli myös tarkoituksena rakentaa V6-moottorin ympärille oma urheiluautonsa . Se oli varustettu kaksilitraisella V8-moottorilla, mikä takasi linjakkaalle, vain tuhatkiloiselle vaunulle aikalaiseksi korkean 190 km/h huippunopeuden. Vain kaksi vuotta valmistettua, käsin rakennettua urheiluautoa korittivat useat tuon ajan italialaiset taiteilijapajat Ghiasta Zagatoon ja Vignaleen, vaikka Fiat itsekin rakensi koreja ?Otto Vu:hun?. Niistä suuriin valmistusmääriin päästiin vuonna 1965 esitellyllä 850 Coupélla, Sport Coupélla sekä piskuisella 850 Spiderilla. Hieno urheiluvaunu on jäänyt todelliseksi harvinaisuudeksi Fiatina . Fiat valmistaisi 124 Coupén yläpuolelle suunnatun urheiluauton, joka varustettaisiin Ferrarin suunnittelemalla ja valmistamalla moottorilla. Vuonna 1970 esiteltyä kakkoslähdön 124 Coupéa valmistettiin muuten myös Espanjassa, aikana jolloin Seat oli Fiatin lisenssitehdas eikä urheilullisesti brändätty Volkswagen. Ja sitten urheiluautoja Fiatilta löytyi toki reipaskulkuisia Coupéta myös pykälää ylemmistä luokista. Alempaan hintaluokkaan tähdännyt ja Fiatin arkiauto 124:stä (joka sitten opittiin tuntemaan Ladana) alustansa lainannut 124 Coupé sekä sen rättikattoinen painos 124 Sport Spider esiteltiin vuoden 1966 Tornin autonäyttelyssä. Unisinkin moottoriversio tuotti 90 hevosvoiman voiman, ja moottorin kasvettua 1?800-kuutioiseksi hevosia löytyi konepellin alta jo 118 kappaletta. eikä se itse asiassa olisi edes mahdollista, sillä vanha Enzo ei suostunut vajaasylinterisiä moottoreita nimeään kantaviin autoihin asentamaan. Suunnitelma oli yksinkertainen, mutta nerokas. Turboahtimella teho nousee 220 hevosvoimaan. 1993 Tipo-alustaan perustuva Fiat Coupé tulee tuotantoon. Perusmallin 850:siin nähden ne olivat ihan reipaskulkuisia, mutta suurempi painoarvo taisi olla linjakkaalla ulkonäöllä kuin absoluuttisella suorituskyvyllä. Fiat 850:n sporttimallit olivat ihan reipaskulkuisia, mutta linjakas ulkonäkö taisi mennä absoluuttisen suorituskyvyn edelle. Toinen enemmän ?sports coupeksi. ja näin melkein tapahtuikin. 1996 Uudet moottorit, nyt viisisylinterisinä. Vähän vähemmän vakavasti otettavia, ei ehkä täysin urheiluautoiksi laskettavia, mutta silti erikoiskoritettuja coupéja valmistui kyllä säännöllisesti. Juuri tuhannen kilon alapuolelle sijoittuneet alkupään mallit, sekä vain aavistuksen sen päälle painaneet loppupään coupét ja spiderit olivat aikalaiseksi mukavan reipaskulkuisia laitteita. Vaikka Fiat hankki Ferrarin omistukseensa vasta vuonna 1969, oli yrityksillä vakavamielistä vispilänkauppaa jo aiemmin. Ferrari nimittäin tarvitsi pienen V6-moottorin kilpaillakseen Grand Prix -luokan alapuolella Formula 2:ssa. Sen omat myyntimäärät eivät tulisi riittämään koskaan luokittelumääriin . kuin täysiveriseksi urheiluautoksi laskettava tuotos näki puolestaan päivänvalon vuonna 1967
Kuusipykäläinen vaihteisto, ahdettujen mallien kiihtyvyys putoaa 6,3 sekuntiin. 2000 Coupén tuotanto päättyy, valmistusmäärä 72 762 kpl. 1999 Kuusilovinen vaihteisto vakiovarusteeksi myös tavalliseen Turbo-malliin. 08/12 87. 01 Auton merkki ja malli Fiat Coupé 02 Valmistusvuodet 1993-2000 03 Moottori Neli- tai viisisylinterinen, nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain, vapaastihengittävä tai turboahdettu. Kaksi nokka-akselia kannessa, 16-20 venttiiliä Iskutilavuudet 17471998cm2, tehot 130-220 hv 04 Voimansiirto Etuveto, viisi- tai kuusivaihteinen manuaalivaihteisto 05 Alusta Edessä McPhersontuenta, poikittaiset alatukivarret, kallistuksenvaimennin. Takana erillisjousitus monivarsituennalla, kallistuksenvakain 06 Kori Kaksiovinen täysin galvanoitu, itsekantava teräskori 07 Mitat Pituus 425, leveys 176, korkeus 134, akseliväli 254 cm, painot 1180-1310 kg 08 Suorituskyky 0-100km/h 6,5-9,2 s, huippunopeus 205-250 km/h 09 Hinta uutena 212 000-249 000 mk (1998) 1998 Turbo LE ja Turbo Plus-versiot markkinoille
Jälleen kerran ajettavuutta kiiteltiin vuolaasti, mutta vaikka elopaino jäi painavimmissakin versioissa reilusti alle tonnin, eivät 1,3ja 1,5-litraiset moottorivaihtoehdot lennättäneet Murtolukua mitenkään tuulennopeasti. Kirkkaanpunaisena tästäkään ei liene haittaa, jos omistaja on valinnut autonsa juuri siksi.. EIKÄ se kaikki ole pelkissä suurissa linjoissa. Porsche oli paria vuotta aiemmin esitellyt edulliseksi kaavaillun, Volkswagenin kanssa yhteistyössä tehdyn 914:sen, mikä lienee vaikuttanut siihen että Torinossa hypättiin oitis millimetripaperin ääreen. Vuonna 1969 esitellystä, superfuturistisesta Autobianchi Runabout -konseptiautosta ideansa ottanut Fiat X1/9 esiteltiin vuonna 1972. Linjat ovat peri-italialaiset, ja monellakin tapaa hyvin ferrarimaiset. Murtoluku-Fiatina myöhemmin tunnetuksi tullut auto oli Fiatiksi sikäli erikoinen, että se oli keskimoottorinen. Kalliin, tiettyyn. jälleen melkein. Ferrarin valmistama keskimoottorinen urheiluauto tähtäsi samoille markkinoille kuin Porsche 911, ja aivan oikein, oli varustettu samalla V6-moottorilla kuin Fiatkin. Molempien Dinojen tarina päättyi 88 08/12 1970-luvulle, mutta Fiatilla oli jälleen uusi ässä hihassa. Luku, joka on mainittava Ehkäpä erikoisin episodi Fiatin urheiluautohistoriassa sijoittuu liki kahden vuosikymmenen ajalle. Tuleva klassikko Fiat Coupé FIAT Coupén (tai oikeasti Coupé Fiatin, jona autoa markkinoitiin) veistoksellisuutta ei voi kiistää. Vanha kiukkuinen Enzo ei moista turhuutta arvostanut, joten lopulta auton myyntinimeksi tuli Dino 206GT, Enzon reilua kymmentä vuotta aiemmin kuolleen pojan kunniaksi. Kaiken kaikkiaan linjalta valmistui 17 vuoden tuotannon aikana kuitenkin noin 160?000 X1/9:iä, joista viimeiset 19?500 kappaletta Bertonen merkillä vuonna 1989. Banglen siveltimestä Tämän jälkeen Torinossa vedettiin hetken aikaa henkeä, tosin uuden coupén suunnittelutyö starttasi käytännössä saman tien. Coupé on täynnä pieniä muotoilukikkoja, joita on lupa odottaa sielukkaalta italovalmistajalta - vaikka auton olisikin suunnitellut amerikkalainen. Vuonna 1966 esitelty Fiat Dino oli tarjolla aluksi kaksilitraisella veekutosella, jota kasvatettiin vuosimallin 1969 yhteydessä 2,4 litraan. Samaan aikaan Maranellossa kynäiltiin jotain tehtaalle täysin poikkeuksellista, ja vuonna 1968 esiteltiin sen ensimmäinen keskimoottorinen siviiliauto . Budjettiluokkaan tutusti se lainaili ison osan komponenteistaan merkin perheautomallistosta, vaikka moottori olikin kokonaan uusi
Pakosarjoilla on taipumus haljeta varsinkin vanhemmissa 20VT-malleissa. Jos moottori pitää kylmänä pientä nakuttavaa ääntä, joka loppuu hetken kuluttua, on halkeama vielä kenties korjattavissa hitsaamalla. Kovempi ja jatkuva ääni tarkoittaa että pakosarja pitää uusia. Öljyä saattaa kulua, varsinkin Turbo-malleissa. Valmistajan pessimistinen ohjeistus kertoo että jopa litra tuhannelle kilometrille on hyväksyttävää, mutta tämä tarkoittanee raakaa autobahn-kaahaamista. 08/12 89. Käännä ohjaus laidasta laitaan - jos se kolahtaa, vikapaikka on yleensä koiranluissa tai joustintuen laakereissa. MOOTTORI Turbomallit ovat luonnollisesti ongelmallisempia kuin vapaastihen- gittävät. Niinpä normaalia tarkemmat tarkastustoimenpiteet yleiskunnon osalta lienevät paikallaan. KORI Coupé on kohtalaisen hyvin suojattu ruostetta vastaan jo tehtaalta. Tarkista kuitenkin takavalojen ympäristö, lukkopellin alue sekä kynnykset, jos autossa ei ole käytetty roiskeläppiä edessä. SISUSTA Kohtalaisen laadukas sisustus ei sisällä kovin pahoja miinoja. Penkkien kaatovivut saattavat rikkoutua ajan myötä. Maskin sivuilta lähtevät peltipokkaukset suuntaamaan kohti etusivuikkunoiden puoliväliä, ja sama kuvio kulkee yhtälailla takapyöränaukkojen päältä ? kummatkaan pyöränaukot eivät ole siis täysin pyöreitä. Se oli Banglen amerikkalaisesta syntyperästä huolimatta italialaisen graafinen muodoiltaan. Jos sinistä savua alkaa tulla, vaatii ahdin huoltoa. Ulkokuoren värinen kojetaulun paneeli tuo ripauksen muita sarjatuotantoautoja persoonallisempaa otetta. automalliin spesifioidun rakenteen hylkääminen oli selvää, joten uusi coupé tultaisiin rakentamaan olemassaolevalle perheauton alustalle . Punaisen (tai kaikkien avainten) katoaminen tarkoittaa myös ECU:n uusimista. ALUSTA Jarrulevyillä on joskus taipumusta taipuilla. COUPÉN sisustus on linjakas ja hyvän näköinen, joskin ikä näkyy. Sähkövarusteiden toiminta kannattaa tarkistaa - se ei ole niin huonoa kuin maine antaa ymmärtää, mutta varmuus ei ole pahasta. Huolehdi että saat kolme avainta auton mukana! Punapäinen avain on ainoa, jolla auton avaimet voidaan monistaa, ja se on koodattu suoraan ECU:un. Tarkista myös että ilmastointi toimii oikeasti. Ei aivan yhtä rohkea kuin pari numeroa sitten tällä palstalla esittelemämme Alfa Romea GTV, mutta siinäkin oli pari poikkeavuutta valtavirrasta. Aja kone lämpimäksi ja jätä se tyhjäkäynnille 5-10 minuutiksi. keskimoottoriratkaisu ei enää tulisi kysymykseen. Viivotin, paperi ja kynä annettiin tuolloin nuorelle, hieman päälle 30-vuotiaalle Chris Banglelle, joka piirrusti Fiatin Tipo-alustalle lopulta hyvin linjakkaan ja tasapainoisen muotoisen coupén. Konepelti ja keula muistuttavat muodoiltaan muutamia myöhempiä italialaisia superautoja kuten Pagania, kun taas peräpeilissä on aistittavissa huomattavan paljon ferrarimaisuutta kaksine pyöreine takavaloineen. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! Vaikka harva Fiat Coupé on joutunut koskaan varsinaiseksi nuorisorassiksi, on kyseessä kuitenkin yleensä keskimääräistä keskimääräistä vauhdikkaampaa elämää viettänyt sportti
Ja ehkä ripaus Ferrarityyliäkään ei ole haitaksi? 90 08/12 TOINEN VAIHTOEHTO FIAT BARCHETTA Tuotannossa v. Myös yläpäässä tapahtui, sillä vanhat Lancia Deltasta periytyneet nelisylinteriset laskettiin eläkkeelle. Kolme vuotta myöhemmin moottoripaletti uudistettiin perusteellisesti, kun aloitusmalliksi tuli avomalli Barchettan 1,8-litraisella moottorilla varustettu malli. Tilalle saatiin Fiatin oma viisisylinterinen ja 20-venttiilinen rivikone, joko 147-hevosvoimaisena ilman ahdinta tai peräti 220-hevosvoimaisena ahtimen kanssa. Fiat siirsi avoauton tuotannon omille tehtailleen vielä parin vuosimallin ajaksi. Fiat Coupé, kuten Alfa Romeo GTV:kin, vaatii ostajaltaan hiukan rohkeutta.. Kori on avoautoksi erittäin jäykkä (sillä se ei perustu mihinkään perheauton hyttiin, josta olisi vain katto leikattu pois), mutta Coupé vetää puolestaan selvästi pidemmän korren käytännöllisyyden puolesta. Siinä tapauksessa samaan aikaan valmistettu, Punton pohjalevylle suunniteltu Barchetta voisi olla se oikea vaihtoehto. Barchetta on yli 30 cm lyhyempi kuin Coupé, ja se on tarjolla vain yhdellä moottorivaihtoehdolla - samalla joka löytyy Coupén hinnat alkaen -mallista. Muotoilultaan pieni roadster jakaa mielipiteet yhtä varmasti kuin arkkitehtonisen muotoinen Coupékin. Barchetta on myös Coupén tapaan etuvetoinen, mutta myös sen ajo-ominaisuuksia kehuttiin aikanaan kautta linjan. Tuleva klassikko Fiat Coupé Yhtä kaikki, muoto on helposti klassikkoautomainen, ja samalla varmasti yksi vähiten mielipiteitä jakaneita Banglen tuotoksia. Fiat Coupé Auto esiteltiin 1993, ja se oli tarjolla sekä ahdetulla että vapaastihengittävällä rivinelosella, tehoiltaan 139 ja 190 hevosvoimaa. Coupé oli nyt todella nopea auto, sillä satasen spurtti hujahti vain 6,5 sekunnissa, ja vuoden 1999 uudistuksessa tulleella kuusivaihteisella askilla aika putosi vain 6,3 sekuntiin. Turboversion huippunopeus oli myös aika mykistävä hintaluokkaan nähden, ahtimen turvin kaksiovinen Fiat nimittäin kipitti 250 km/h huippunopeutta. 1995-2002, 2004-2005 Teho 131 hv, vääntö 164 Nm Kiihtyvyys 0-100km/h 8,9 s, huippunopeus 200km/h Ei hinnoiteltu uutena Suomessa Jos on tarkoitus hankkia edullinen italosportti pelkkään kesäkäyttöön, niin sopisiko nelipaikkaisen ja kovakattoisen Coupén sijaan hieman pienempi kaksipaikkainen spider. Persoonallista, tyylikkästi ja erottuvasti muotoiltua harrastepeliä hakevalle se on omiaan. Näillä eväillä Coupé oli nopein sarjavalmisteinen etuvetoauto maailmassa. Mitä ja kenelle? Fiat Coupé, aivan kuten Alfa Romeo GTV:kin, vaatii hiukan rohkeutta ostajalta. Italialaisia autoja vaivaa epäluotettavan ja helposti ruostuvan auton maine, mikä näkyy jälleenmyyntihinnassa. Coupén ei raportoida kuitenkaan olevan erityisen herkkä mätänemään, ja normaalilla ylläpitohuollolla sekin toimii vähintään kohtalaisesti. Turbo-versiot ovat todella nopeita, mutta käytetty turboauto voi olla kallis omistaa jos moottoriruletissa käteen jää se lyhyempi korsi. Barchettan tavaratilaan ei nimittäin mahdu yhtä lentolaukkua enempää tavaraa, joten viikonloppureissun tavarat kahdellekin hengelle edellyttävät äärettömän suunnitelmallista pakkaamista. Ylläpitokuluiltaan molemmat ovat suunnilleen samaa luokkaa, varsinkin jos Coupén kanssa pysytellään edullisemmissa moottorivaihtoehdoissa. Erikoista on, että Barchetta-tuotanto keskeytettiin melkein kahden vuoden ajaksi, sillä korit valmistanut Maggiora meni konkurssiin vuonna 2002
Pelastuspart io saapui onneksi paikalle ja antoi sympaattiselle Fargolle uuden mahdollis uuden. Uusi aikakauslehti Amerikanautoharrastajille. Toinen numero nyt Lehtipisteissä kautta maan! Brittiratojen kasvatti Tilaa Amerikan Rauta: www.amerikanrauta.fi Vauxhall Viva GT ?68 tta sitten kotimaisten vuo Heikki Enberg toi pari ä ksi GT-Vivan, jolla on pitk kse sty piri ratapäivien sa. nis lan rata- ja rallihistoria Eng 08/12 91. UU ODO TU TE US TT LE U HT I! Klassikot 1/2013 ilmestyy 24.1.2013 Seuraavassa numerossa: ä e t r i P o t u a u k k i p i peliä sa u k l u k pienintä allina, joka oli n o t s i l l a tim Opel-m isenä GSi-vauh ti nuorempien es ke ripeäliik suosittu erityis a. n aikanaa en keskuudess st rattimie ´8 8 rsa GSi Opel Co Paalilta pelastettu Fargo K-160 ´68 Elinkaarensa kouluajos sa aloittanut minibussi virui romuliikkeen pihassa hylätt ynä
PAL VKO 2013-04 Useimmat varaajat on suunniteltu toimimaan huonelämpötilassa, noin +20 °C:ssa. Ainoana markkinoilla. Renault 8 Gordini ?67 & ?70: Kaksi ripeää kilpuria Reijo Tavastin tallista 6 414883 684808 AINUTLAATUINEN EXIDE-VARAAJA Gordinin kutsu 12008 TÄYTEEN VARATUILLA AKUILLA! SUOMALAISTA TYÖTÄ . Mini Cabriolet ´84 ? Opel Commodore ´71 . Fiat Panda 4X4 ´85 . Peugeot 104 GL ´75 . Renault 8 Gordini ´67 & ´70 . VW Karmann Ghia ´64 ANNA EXIDEN HUIPPUVARAAJAN HUOLEHTIA AKUN KUNNOSTA A R Ericofon, 50-luvun muotoiluhelmi Asiaa akusta Älykkäät laturit ja akkujen talvisäilytys Fiat Panda 4X4 Pienen budjetin mainio neliveto Auto kuin koru Harvinainen Citroen 2CV Bijou ´60. Yksinkertaisesti siksi, että akut ovat erilaisia. Karismaattinen sportti VW Karmann Ghia type 34 ´64 08/12 VARAUDU KESÄÄN JO TALVELLA autoilun ajankuvaa . Käynnistysakku on suunniteltu antamaan paljon käynnistysvirtaa lyhyessä ajassa. Hinta 8,50 ? ylläpitovaraus lämpötilakompensoidulla varaajalla kerran kahdessa kuukaudessa. Kun valitset oikean akun käyttötarkoituksen mukaan, voit ottaa rennosti. HETI KEVÄÄLLÄ JYRÄYTÄT HARRASTUSKAUDEN KÄYNTIIN Austin A70 ´52 . 08/12 . Citroen 2CV ´60 . Paljon energiaa vaativaan käyttöön. ® MARINE & MULTIFIT By Exide Technologies www.exide.fi Viipale mediat COB * Talviaikaan akuille on suoritettava 368480-1208 . www.klassikot.fi . MADE IN FINLAND TALVIAIKAAN*. Venekäyttöön, nopeasti varattava. EQUIPMENT GEL Vuotamaton kansirakenne, huoltovapaa. Exiden akkuvaraaja antaa oikean varauskäyrän akun koosta, tekniikasta tai ulkoilman lämpötilasta huolimatta. Se toimii hyvin moottoripyörässä ja autossa. Vene- ja vapaa-ajan akuissa puolestaan yhdistyvät pitkä käyttöikä ja hyvät varausominaisuudet. Ne ovat myös turvallisia ja helppoja käsitellä. Vältät huolet ja säästät aikaa ja rahaa. DUAL Sekä käynnistykseen että ajoon. DUAL Vuotamaton kansirakenne, huoltovapaa