Pääpaino on suomalaisen moottoriurheilun tähdistössä. Kirjassa on harrastajien tarinoita ja mielenkiintoista tietoa heidän 50 ajoneuvostaan. Ojanen 168 sivua, til.nro S218 Suos.hinta 31,50 Aikamatka 1953•1963•1973 6 414883 684808 suomalaiseen moottoriurheiluun kokonaisuutena. Kirjoittaja Juha Vartiainen 208 sivua, runsas kuvitus Til.nro S317, suos.hinta 36,50 Janita Jutila ja museoleimattu Trabant Vauhdin takana Kilpamekaanikko Timo Saariston tarina Harjoittelukappale Tuleva klassikko 1479 kilometriä ajettu Fiat Croma Tyyliä ja laatua Japanin malliin. Kirjoittaja Olli J. Kirjoittaja Erkki Vanhanen 272 sivua, til.nro S315 Suos.hinta 38,80 Huoltoasemakirja Saab 96 ´75 13008 Motorsport Made in Finland Suomalaista moottoripyöräilyä Kirja tarjoaa läpileikkauksen Sinivalkoinen SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND klassikkoharrastajan aarreaitta! Datsun Finn ’72 • Fiat Croma 2.0ie ’89 • Lancia Delta HF Integrale Evo1 ’91 • Plymouth Valiant V100 ’69 • Saab 96 V4 ’75 • Simca 1000 ’63 • Trabant P601 ’65 Tuhti tietopaketti raottaa ovea veteraaniajoneuvojen maailmaan. Verraton lahja vuosina 1953, 1963 ja 1973 syntyneille! Kirjoittaja Jukka Vesterinen 144 sivua, til.nro S312 Suos.hinta 35,80 Kirjakauppamme osoitteessa Kaisaniemenkatu 13, Helsinki, sekä verkkokauppamme www.alfamer.fi palvelevat sinua. Kakstahtityttö Viipale mediat 368480-1308 • PAL VKO 2014-03 Moottoripyörän tie 40-luvun lopun arkisesta kulkuneuvosta 60-luvun lopun harraste- ja urheiluvälineeksi. Näillä vehkeillä ajaminen ei välttämättä ole harrastuksen tärkein pointti, vaan sitä on myös niiden rakentaminen, ylläpitäminen ja niiden edustaman aikakauden tuntemus. Olennaista on muotoilun ja teknisen kauneuden ymmärtäminen sekä ajoneuvojen ja niiden historian tallentaminen jälkipolville. Kirjoittaja Jukka Vesterinen 208 sivua, til.nro S239 Suos.hinta 30,20 Neljäs Aikamatka jatkaa Alfamerin kirjasarjaa Nostalginen vuosikirja. Tule tutustumaan valikoimaamme ja tekemään onnistuneita ostoksia itselle ja pukinkonttiin! Tai tilaa puhelimitse (09) 774 2810. Aikansa suosikit Datsun Finn & Simca 1000 08/13 n e s i p m a L autoilun ajankuvaa • www.klassikot.fi • 08/13 • Hinta 8,50 € Harrastuksena museoajoneuvo Kirja kertoo suomalaisen bensiinikaupan lähes satavuotisen historian Viipurin Revonhännän bensapumpusta Suomusjärven Kivihoviin
Opel Admiral ’67 Saab 9000 Turbo 16 ’85 08/13 91. Tuo varaosiksi päätynyt auto ei unohtunut vaan vuosia myöhemmin Jannen oli hankittava samanlainen sinapinkeltainen loistomalli. Viittä vaille museokuntoon entisöity yksilö majailee Ylivieskassa. Klassikot 1/14 ilmestyy 16.1.2014 Seuraavassa numerossa: Ensimmäinen loistomalli Lada 1500 S ´79 Auralainen Janne Ilola hankki jo 12 -vuotiaana ensimmäisen 1500 S Ladan, jolla hän kurvaili isänsä autokorjaamon pihapiirissä. Arvokas Admiral Tuleva klassikko Admiral on aikoinaan ollut Opelin edustavin tuote. Tuleva klassikko -juttusarjassamme on aika esitellä ”Turbotonnari”
Virittäjävelhot, mekaa nikot ja kauppamiehet ovat vähemmän tunnettu, mutta yhtä lailla tärkeä ryhmä moottoriurheilussa. Kilpamoottorin kokoaminen ja sen eri komponenttien valinta vaatii luonnollisesti paljon tietoa ja kokemusta, joten pätevät moottorivelhot nauttivat näissä ympyröissä ansaittua arvostusta. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Arttu Toivonen, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Johanna Helin, Markku Ikonen, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Vesa Rantasalo, Paula Tavasti, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi KÄYNTIOSOITE Klassikot Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Tekijältä: Puuttuva lenkki COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. Otetaan esimerkiksi vaikkapa moottori. Tähdet tähtien takana M oottoriurheilun saralla kuljettajat ovat ymmärrettävistä syistä johtuen niitä tunnetuimpia hahmoja, ja moni alaa seuraava osaa nimetä myös joukon kartanlukijoita ja tallipäälliköitä. Alussa mainitun autonkin tarina sai onnellisemmat puitteet, sillä sitä ei kuskattu paaliin eikä myyty varaosa-autoksi. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Kilpaosien kohdalla yksittäisen nimikkeen kierto saattaa usein jäädä siihen yhteen kertaan, ja senkin kaupan saadakseen on myyjä saattanut joutua lähettämään faksin jos toisenkin. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Varikoilla, huoltoalueilla ja talleilla liikkuessa ei voi välttyä huomaamasta kuinka jokaisen tiimin takaa löytyy monipuolinen verkosto ihmisiä, joita yhdistää intohimo tekniikkaan ja kilvanajoon. Antti Kautonen, toimittaja 08/13 3. Tehokkaan ja kilpailukykyisen moottorin toteuttaminen ei tänä päivänä ole yhden miehen show, ei edes historic-luokissa. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Osa tätä ”autojen kanssa turaamista” on omien ajokkien tarpeiden ruotimista tuttujen ukkojen kanssa, ja sieltä ratkaisut tai ohjeistus saattavat löytyäkin, joskus yhteisen tekemisen merkeissä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Hienosta alkuperäiskunnosta huolimatta ajokki ei ollut ruusuisten ensikilometrien jälkeen mennyt läpi leimasta, vaan pyöränkoteloista löytyi ruostevauriota ja muuta laitettavaa. En malta olla tässä yhteydessä huomauttamatta, että kauppamiehille on tarjolla monta helpompaa ja etenkin kannattavampaa tapaa elantonsa hankkimiselle. Mutta aivan lähihistoriassa asiat olivat aivan toisin, ja ilman kivijalkaliikkeiden panosta osakaupassa olisi monen moottoriurheilijan ura hyytynyt jo alkumetreillä. ILMOITUKSET Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Toinen harrastaja kävi ostamassa ajopelin itselleen, säilöi muiden samanmerkkisten sekaan ja käy pikkuhiljaa vikalistaa läpi. Pääkirjoitus TILAAJAPALVELU Puh. Tämän numeron myötä pääsemme tutustumaan yhden kuuluisan moottorimiehen tarinaan, tai oikeammin sen ensimmäiseen osaan. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Kun terävöittää katsetta entisestään, huomaa että jokaisen – hyvin pieneltäkin tuntuvan – yksityiskohdan taakse kätkeytyy huomattavan paljon osaamista ja mielenkiintoisia persoonia. Kaikkeen eivät resurssit riitä, kaikkea ei ole mahdollista korjata tai korjauttaa. Jokaiseen moottorin osa-alueeseen – kuten kaasuttimet, nokkaakselit, sylinterikansi ja niin edelleen – löytyy omat mestarinsa, jotka sisäpiiri tuntee pakostikin. Sen luettuasi tiedät, että varikolta löytyy yhtä kovia tähtiä kuin ratin takaa. MATERIAALI Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Maailma on toistaiseksi vielä täynnä autoja, ja usein sitä vain miettii: Hieno on, ja halpakin, mutta mihinkähän tämän tunkisi. Harrastaminen on usein ketjun oikeiden lenkkien löytämistä, joko osapuutteiden tai korjaustalkoiden suhteen. Oma lukunsa ovat ne kauppamiehet, jotka ovat väsymättä kiertäneet maailmaa ja hankkineet edustuksia johtavilta viritysosavalmistajilta, rengasmerkeiltä ja niin edelleen. Nykyisin eksoottisetkin kilkkeet löytyvät pienellä googlettamisella ja osat myös kulkeutuvat edullisesti ja kivuttomasti kotiovelle saakka. Auto meni samantien myyntiin, ja ajoajan päättymisen kohdalle myyjä uumoili jo murskaimen kitaa – lie tehokeinona. Loppujen lopuksi autoharrastuneisuudessa on kyse myös ajasta ja tilasta, ei vain käytettävistä varoista. Seurasin hiljattain keskustelua eräällä merkkifoorumilla, jossa tuore harrastaja tuskaili vastahankkineensa 33-vuotiaan auton kanssa
Tästä on ralliunelmat tehty. s. 14 AJONEUVOT 14 Saab 96 V4 ’75 Simo Lampisen entinen rallityökalu kulkee sinivalkoisessa iskussa, Tomi Tikanmäen vaalimana. 54 Fiat Croma 2.0ie ’89 s. 28 Simca 1000 ’63 Tonnista Simcaa on tehty pari miljoonaa kappaletta. 46 Lancia Delta HF Integrale Evo1 ’91 Pullistetut lokasuojat, punainen pinta, valkoiset vanteet. Koska viimeksi näit näin hienon. 34 Plymouth Valiant V100 ’69 s. Tässä numerossa Saabia rakentaessaan Tikkikselle valkeni, ettei hän enää raaskisi riskeerata sitä todellisessa ralliajossa. s. 22 Datsun Finn ’72 Alkuperäiskuntoisena pysynyt, kertaalleen uuden sinapinvärisen maalin saanut Finn on alun perin papin silmäterä. ARTIKKELIT 58 Oulun automuseo Automuseontiellä sijaitsevassa puolikkaan pyörän muotoisessa rakennuksessa riittää ihmeteltävää. 22 Datsun Finn ’72 Ammattikoulun harjoitusautoksi ostetulla Cromalla on ajettu uskomattoman vähäiset 1479 kilometriä. 54 Fiat Croma. 28 Simca 1000 4 08/13 s. 40 Trabant P601 s. 46 Lancia Delta s. 14 Simo Lampisen entinen Saab 96 V4 ’75 Urhea Valiant on palvellut aikoinaan palolaitoksen käytössä. 64 Autoja joista tuli toisia autoja Porsche 924:n kehitystarinaan liittyvät väistämättömästi Volkswagen ja Audi. Pari kolhua on jätetty muistoksi vanhoista ajoista. 34 Plymouth Valiant s. Punainen maali on yhä pinnassa. 40 Trabant P601 ’65 Beigenvärinen ”pahvilaatikko” on Janita Jutilan silmäterä ja kesäinen kulkuväline
83 Klassikkomarkkinat Projekteja, varaosia ja harrasteautoja kaupan. 86 Tuleva klassikko Kaksi ovea, hienostunut V6-moottori ja linjakas coupe-muotoilu. 80 Prahan sightseeing-autot 66 80-luvun nelivedot Turbobuumin lisäksi myös nelivedot olivat kovassa nousussa 1980-luvulla. 6 Vakionopeus s. 81 Klassikkoesine Käsi sydämelle: kuka ei ole aikoinaan huristellut Hot Wheels -leikkiautoilla. S. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä. 58 Oulun automuseo s. 78 Fotoalbumi s. s. Prahaa pääsee tarkastelemaan myös vanhalla kiertoajeluautolla. 82 Verkot vesillä Nettihuutokaupan jyvät ja akanat. 80 Prahan sightseeing-autot NELIVEDOSTA innostuivat 80-luvulla niin eurooppalaiset, japanilaiset kuin amerikkalaisetkin autovalmistajat. 72 Kilpamekaanikko Timo Saaristo Osa 1/2: Timo Saaristo kertoo uransa vaiheista aina Impistä Interserieen. 72 Kilpamekaanikko Timo Saaristo s. 86 Tuleva klassikko 08/13 5. 66. 81 Klassikkoesine s. 78 Fotoalbumi Katsaus ympärille ennen kuin lumi peittää maan. s
Ja jos loppuun lisätään ”KIT3”, tulee mukana samoja osia sen verran paljon, että kiinnikkeitä saadaan T3 Syncron etutasauspyörästön sekä T4:n takatasauspyörästön puslien verran. Ne nimittäin rajoittavat kansalliseksi kulttuuriperinnöksi laskettavien ajoneuvojen maastavientiä – jos eivät kaikissa tapauksissa suoraan kiellä, niin asettavat niihin hyvin tiukan valvonnan. Sen sijaan tuoreemmillekin autoille, jos ne liit- tyvät kansalliseen historiaan, pitää aina hakea maastavientilupa. Ajoneuvos on saatavana hyvinvarustetuista kirjakaupoista. Seuraukset ovat yllättävän kovat, sillä asiasta on määrätty rikoslaissa rangaistukset – seuraus voi olla joko sakkoa tai vankeutta korkeintaan kahdeksi vuoksi, nimikkeenä salakuljetus.. Powerflexin valikoimasta löytyy nyt pusla joka on tarkoitettu korvaamaan VW:n varaosanumeron 183 199 381A, mikä tarkoittaa esimerkiksi tölkkiVolkkarin, Iltiksen ja T4 Syncron ja Audi 100/200 Quattrojen sekä V8:n moottorin, tasauspyörästön ja vaihteiston kiinnityspuslaa. Mitä laki sanoo historiallisesti merkittävien ajoneuvojen kaupasta ulkomaille. Paljon vouhotetulle Marskin Mersulle tai Kekkosen Cadillacille luulisi löytyvän ostajakandidaatteja ulkomailta, mutta tässä vaiheessa vastaan tulevat sekä kansalliset että EU-tasoiset lait ja asetukset. Jos tilauskoodin perään lisätään ”KIT2”, tulee mukana lisää samoja osia mikä sovittaa setin T3 Syncron vaihdelaatikon sekä Iltiksen vaihdelaatikon ja takatasauspyörästön kiinnittämiseen. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta KEKKOSTA on kuljetettu tällä Oulun automuseosta löytyvällä Chryslerilla. J os tallissa sattuu huilaamaan kansallisesti ja historiallisesti merkittäväksi kirjattava auto, kuten vaikka Kekkosen, Mannerheimin tai Armi Kuuselan vanha kulkupeli, saattaa nykyisessä vanhojen autojen hintahissin suhinassa tulla mieleen sen kauppaaminen ulkomaille. Arvoauto vai ei. Vientiä valvova viranomainen voi kieltää esineen maastaviennin väliaikaisesti jo ennen myyntiäkin. Lain mukaan yli 50 vuotta vanhat kulkuneuvot nimittäin vaativat maastavientiluvan. Mitä sitten tapahtuisi jos kauppaisi Armi Kuuselan vanhan mopon ulkomaille ilman asianmukaisia lupia. Pienen maamme harrastajista kun ei aina löydy sitä rahamiestä, joka auton haluaisi ostaa ja säilyttää sitä kautta palan kotimaista kulttuuriperintöä. Kirja kertoo muistelonomaisesti Hallin mielen syövereihin syvimmin painuneista ajokokemuksista erilaisten erikoisten autojen parissa. Näistä jälkimmäinen valvoo muitakin kulttuuriesineiden kauppaa. Tämä ei kuitenkaan koske automaattisesti ulkomailla valmistettuja autoja jos ne ovat olleet alle 50 vuotta Suomessa, tai ne eivät liity kansalliseen historiaan tai merkkihenkilöihin. Ajoneuvos TV-ohjelmaa seitsemän kauden ajan luotsannut median moniottelija Jussi Halli on kirjoittanut nyt TV-sarjaan perustuvan kirjan Ajoneuvos. POWERFLEXILTÄ UUTTA JOS JONKINLAISIIN VOLKKAREIHIN Brittiläinen puslavalmistaja työntää markkinoille setin, jossa on tarjolla valinnasta riippuen osia joko Audiin tai Volkkariin – tai toiseen Volkkariin. Ulkomailta ostohaluja löytyisi. Väliaikaisuus tarkoittaa tässä tapauksessa aikaa, kunnes lupahakemus on käsitelty. Tämä kuitenkin edellyttää että esine on julkisesti myynnissä, eikä yksityisomistuksessa oleville esineille voida vientikieltoa asettaa ennakoivasti. Jos ajoneuvo on tarkoitus viedä EU-alueen ulkopuolelle, on niille haettava EU-lupa jos ne ovat yli 75 vuotta vanhoja ja niiden arvo on 50?000 euroa tai enemmän – ja tämä siis riippumatta niiden kansallisesta merkityksestä. JOULULAHJAVINKKI Joululahjojen ostokausi on kuumimmillaan, ja kuten tiedettyä, parhaat lahjat tulevat aina kovissa paketeissa. Tämä setti kulkee varaosakoodilla PFR85-1020. 6 08/13 Lakia niin kuin se luetaan Huhut vellovat milloin mistäkin merkkihenkilön entisestä autosta. Vientiä valvova viranomainen on ajoneuvojen kuten muidenkin esineiden tapauksessa Tulli, ja museovirasto toimii neuvoa-antavana tahona tapausten kanssa. Mukana on tietysti uudempaa luksuskalustoa, klassisia superautoja (kuten Klassikot-lehdessä aiemmin esitellyt BMW M1 ja Aston Martin V8 Vantage) mutta myös sellaisia todellisia erikoisuuksia kuten Sinsheimin museon BMW-lentokonemoottorilla varustettu hirviöauto nimeltä Brutus sekä Goggomobil 300, joka tällä kertaa sattui saamaan voimansa Vedeneyevin 360-heppaisesta ja kymmenlitraisesta tähtimoottorista
Vielä 1940-luvun puolella espanjalaisten pankkien ja valtion yhteenliittymä oli allekirjoittanut sopimuksen lisenssivalmistuksesta italialaisen Fiatin kanssa – huomattavaa ja historiallisesti katsoen mielenkiintoista on, että myös Volkswageni oli loppumetreille tarjouskilpailussa mukana, mutta Fiat vei pidemmän korren sillä kertaa. ”Kusiaista” valmistettiin aina vuoteen 1973 saakka. Myös molempien maiden selvästi Saksaa alempi elintaso vaikutti: automallisto oli sellaisenaan helposti siirrettävissä espanjalaisten kukka- rolle sopivana, vaikkei Kuplakaan nyt ylettömän hintainen auto ollut tuolloin. Samaan aikaan Volkswagen alkoi lähestyä Seatia ostohousut jalassa, ja kasvatti omistustaan vähitellen niin että joulukuussa 1990 yritys omisti Seatin jo 99,99-prosenttisesti. KUMMAJAISESTA SUOSIKIKSI Espanjalaisen Seatin autotuotanto täytti hiljattain 60 vuotta. Mitä merkin taipaleeseen on mahtunut ihmisiän aikana. Seat esitteli hyvin pian uuden suuremman mallin nimeltään Seat Ronda – kiusallista kyllä, se muistutti hyvin pitkälti vuonna 1978 esiteltyä Fiat Ritmoa. Merkit erosivat riidoissa, sillä Seat olisi tarvinnut tukevaa lisärahoitusta eikä Fiatilta löytynyt pääomaa. Kahdesta valmistajasta juuri yhteistyö Fiatin kanssa oli sinänsä ilmiselvä: molempien maiden puoliprotektionistinen markkina oli hyvin samankaltainen, samoin maantieteellinen sijainti ja sen mukanaan tuoma hyvin samanlainen tieverkosto loivat sopivat edellytykset yhteistyölle. Yhteistyö Fiatin kanssa jatkui vuoteen 1982. Automerkit kävivät oikeudessa saakka selvittelemässä plagiointisyytöksiä, mutta yllätyksellisesti tuomioistuin taipui Seatin kannalle, eikä Ronda ollut juridisesti katsoen Ritmo-kopio. 08/13 7. Vuonna 1957 apua saatiin, kun Barcelonan-tehtailla startattiin Fiat 600:seen perustuvan Seat 600:sen tuotanto. Ensimmäinen tuotantoon päässyt Seat-malli oli numeroltaan 1400, joka oli koko lailla tarkka kopio Italiassa valmistetusta Fiat 1400:sta, sillä erolla että Seatin tapauksessa peräti 93 % osista valmistettiin kotimarkkinoilla Espanjassa. Ongelma auton myynnissä peilautui vain valitusta autosta – 1400 oli hinnoiteltu Espanjassa selvästi ylempään luokkaan mitä kansan kukkaronyörit olisivat antaneet myöden, eikä siitä tullut koskaan kovin kummoista myyntimenestystä. SEATIN tuotanto alkoi loppuvuodesta 1953 Fiat 1400:n lisenssivalmistuksella. E spanjan ainoa edelleen hengissä oleva automerkki Seat perustettiin nimellä SIAT (Sociedad Ibérica de Automóviles de Turismo) jo vuonna 1940, mutta nykyisellä nimellä SEAT ( Sociedad Espa ñola de Automóviles de Turismo) tuotanto pääsi käyntiin vasta vuonna 1953
Onko vaihtoehtoja, sellaisia edullisia ja silti klassisisa. Vanhan raudan markkinat X-mas Swap Meet, Helsinki 31.1.-2.2. Yhdessä Omegan kellojen kanssa avaruuteen nimittäin lähetettiin AO:n aurinkolasit päässään muun muassa Apollo 11:n miehistö, kärkenään tietysti Neil Armstrong. Renault 25 on myös yksi maailman ensimmäisiä autoja, jonka varustelistalta löytyy myös stereojärjestelmän kaukosäädin. Samoja laseja on jaettu vuosikymmenten ajan jo Yhdysvaltojen armeijan lentäjille – tarkemmin sanoen yli 50 vuoden ajan jo. KUINKA NÄYTTÄÄ ASTRONAUTILTA Vaikka elämme vuoden pimeintä aikaa, ovat sekä keväthanget että ensi kesän polttava auringonpaiste ihan nurkan takana. 24. K 19. Kehyksen kokoja on kolmea, 52-millisestä 57-milliseen ja linssinkin saa tarvittaessa polarisoituna pienellä lisäpanostuksella. Kuvassa myös America Opticalsin pilottilasit. No on! American Opticals on pitkän linjan silmä- ja aurinkolasivalmistaja, joka kuuluu myös siihen harvalukuiseen ja tavoiteltuun joukkoon merkkejä jotka hyväksyttiin aikanaan avaruuden valloituksen alkuvuosina toimimaan NASA:n virallisena tavarantoimit- tajana. Pienoismallipäivä, Tampereen Kauppaoppilaitos 29.3. Perheauto 21:n yläpuolelle sijoittuvaa ja varsin hyvin varusteltua automallia myydään hyvin kotimaassaan, mutta muualla se jää selvästi marginaaliin. MP14, Helsinki 15.-16.2. joulukuuta: Renault esittelee uuden suuren mallin numeroltaan 25. 27. Ja hei, onhan tämä nyt sentään se oikea ja aito astronauttilasi! TAPAHTUMAKALENTERI 7.-8-12. 10. Kummastakin joutuu vaan pulittamaan tänäpäivänä komeasti kolminumeroisen summan, mikä saattaa hieman kirvellä. Kaksviitosta valmistetaan vuoteen 1992 asti. 1. tammikuunta: Apple Computer tuo markkinoille Macintosh-nimisen kotitietokoneensa, joka osoittautuu myyntihitiksi. No mitä tämä kaikki maksaa. tammikuuta: Brunein valtio itsenäistyy Iso-Britanniasta, ja viikkoa myöhemmin valtio liittyy ASEAN:iin, Kaakkois-Aasian yhteisöön. Kustom Kulture Show, Helsinki 1.3. joulukuuta: Murhenäytelmät Madridissa jatkuvat, kun 83 henkeä menehtyy diskopalossa. Tarjolla on useampia eri kehyksen värivaihtoehtoja, samoin korvan päälle tulevaa kappaletta saa parina eri mallina. Virallista maahantuojaa AO:n laseille ei Suomesta löydy, joten nettikaupasta ostaminen käy varsin hyvin ilman omantunnon tuskia. Klassikkoaurinkolaseja etsivälle on olemassa yksi mielenkiintoinen vaihtoehto. tammikuuta: Yhdysvallat ja Vatikaani palauttavat täydet diplomaattisuhteensa 117 vuoden jälkeen. Kyseessä ei ole Applen ensimmäi nen tietokone, vaan ensimmäinen Macintosh. Vaikka kuukävelyllä astronauteilla taisi olla päässään vain muovikuuppa integroidulla aurinkovisiirillä, jaettiin astronauteille silti maan päällä mukaan vielä nimenomaan American Opticalsin pilottilasit. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta JOULUKUU 1983TAMMIKUU 1984 7. 17. joulukuuta: Kaksi espanjalaista matkustajakonetta törmää toisiinsa Madridin kentällä sankassa sumussa. Nettikaupoista AO:n alkuperäistä pilottilasia saa vähän paikasta riippuen 40–80 dollarilla, eivätkä postikulutkaan nosta hintaa kuin muutamalla kympillä. Winter Swap Meet, Teivon Ravirata, Tampere Ilmoita omasi: toimitus@klassikot.fi 8 08/13 NASA:N astronautteja pinnanmuoto-ja karttakoulutuksessa joskus 1960-luvun loppupuolella. 25:sen erikoisominaisuuksiin kuuluvat muun muassa puhesyntetisaattorilla tapahtuvat varoitukset auki jääneistä ovista ja luukuista, liian alhaisesta öljynpaineesta sekä palaneista polttimoista. Kuva: NASA.. Turma vaatii 90 henkeä. lassista aurinkolasimallia halajavan mieli ja lompakko taipuvat yleensä Ray-Banin Wayfarerin (Klassikkoesine 3/2012) tai saman valmistajan pilottilasien (2/2008) suuntaan – eikä siinä sinänsä vikaa, molemmat ovat kaikkiin tilanteisiin ja kaikkien asusteiden (sekä autojen) kanssa yhteensopivia lasimalleja. Onnettomuus vaatii myöhemmin lukuisia ihonsiirtoleikkauksia ja tekee Jacksonista selvästi aiempaa vaaleampi-ihoisen. tammikuuta: Michael Jackson saa pahoja palovammoja Pepsivirvoitusjuomajätin TV-mainosta kuvatessaan. Näyttäisi että varsin kohtuullisesti
Pystyleikattu muoto ei siis ole sattumaa – eikä ole koskaan sitä ollutkaan. Perusperiaate on, että pisaranmuotoisen korin suurimmasta poikkipinta-alasta noin 50 prosentin kohdalle muoto täytyy katkaista – siis auton perää kohti mennessä pisaran takaosa supistuu puoleen siitä mitä se on suurimmillaan etupenkkien kohdalla. 08/13 9. vähentää esineen, tässä tapauksessa auton, ilmanvastusta huomattavasti. Yksi Kammin tutkimustyön hedelmiä oli löydös, joka osoitti että aerodynaamisen pisaramuodon katkaisu sen takapuolelta CITROËN CX on yksi tunnetuimpia Kamm-tail-autoja. Suurempaan suosioon Kammperät nousivat heti 1960-luvun alussa. Saksalainen aerodynamii- kan tutkija Wunibald Kamm kehitteli aerodynaamisia muotoja Stuttgartissa toimineen autoteollisuuden tutkimuskeskuksen laskuun 1930-luvun puolivälissä. Vihje: niiden muotoiluun liittyvä yhtäläisyys joka juontaa juurensa 1930-luvulle saakka. Sen sijaan AMC Gremlinin perän muoto ei ole Kamm, sillä auton poikkileikkaus ei pienene vaadittua 50 prosenttia ennen ”katkoa”. Vastaus: Kamm-perä. Auton suurimmasta halkileikkauksesta taakse mentäessä perän halkaisija putoaa hyvin tarkasti 50 prosenttiin ennen ”katkaisua”. Fiat toi muodon 850:seen vuonna 1969, Citroën GS:ään vuonna 1970 ja CX:ään vuonna 1974. Aerodynamiikka ei ole lainkaan niin tuore keksintö kuin nykypäivänä voisi olettaa. Toyota Prius- ja Honda Insight -hybridien muodon luullaan johtuvan akkutekniikasta, vaikka jäljet johtavat 1930-luvulle. Niin siis mikä. Ensimmäinen Kamm-perää käyttänyt tutkimusauto oli BMW 328:n pohjalle tehty Kamm Coupe, ja ensimmäiset massatuotantoautot puolestaan vuonna 1949 esitelty Nash Airflyte sekä vuonna 1952 markkinoille saapunut Borgward Hansa 2400. M itä yhteistä on Citroën GS:llä, Lancia Y10:llä, Fiat 850 Sport Coupélla ja toisen sukupolven Alfa Romeo Spiderilla. Alfa Romeo käytti muotoa Giuliassa, samoin muutamat kalliita autoja tehneet valmistajat. Saksassa suurinopeuksisia Autobahneja rakennettiin jo 1930-luvulla, ja koska varsinkin massamyyntiin tarkoitettujen automallien – kuten vaikka Volkswagen Kuplan – moottoritehot olivat hyvin rajoitettuja, piti niiden suurinta marssinopeutta nostaa ilmanvastusta pienentämällä. Yksi vanhimpia henkilöautojen aerodynamiikkaan liittyviä muotoja on niin sanottu Kamm-perä. Mikä ihmeen Kamm. Samaa muotoa on nähty Audi A2:ssa sekä Citroënin persoonallisesti muotoillussa C4 Coupéssa muutama vuosi sitten. Kamm-perä on varsin yleinen tänä päivänäkin
Mistään kesäviikonloppujen kevyestä hurvittelusta ei ole kyse, sillä kauden ensimmäinen ralli on jo tammikuun 11. päivänä Kyrössä, ja toinen osakilpailu tammikuun 25. Näytteilleasettajiin kuului muutamien uusien autojen edustajien lisäksi myös muun muassa Autohistoriallinen seura AHS kumppaninaan Naisten Automobiiliklubi ja Sports Car Club of Helsinki. Mukana on sekä kilpa-autoja, siviiliautoja että puhtaasti näyttelypeleiksi tarkoitettuja erikoisuuksia. Lisätietoja saa sähköpostitse osoitteesta mikahannu@luukku.com Osakilpailut 2014: 11.1 KySUA-ralli, Kyrö. 25.1 Peurunka-ralli Laukaa 8.3 Salpausselkä-ralli, Lahti 15.3 Toivakka-ralli, Toivakka 28.6 Jyväskylän Suurajot, Jyväskylä MENOPELIMESSUT järjestettiin 2224.11. Triangle Motor Co:n organisoimassa myyntitapahtumassa kaupataan tälläkin kertaa sekoitus sekä arkisempia että harvinaisempia autoja, kuten vain 11 000 kilometriä ajettu Maserati Bora vuosimallia 1977 sekä Facel Vega II vuodelta 1972. Marraskuun viimeisenä viikonloppuna Helsingissä järjestetyt Menopeli-messut olivat osa suurempaa Meidän Viikonloppu -tapahtumaa. Virittäjät-TV-sarjaan perustuva kirja käy läpi rakennusvaiheittain lukuisia hyvinkin erikoisia harrasteautoja maailman nopeimmasta ’65-korisesta Chevrolet Corvettesta alkaen. Esillä oli myös pienoismalleja, alan kirjallisuutta sekä tarvikkeita.. TOINEN JOULULAHJAVINKKI Jos joululahjan saaja on vähemmän alkuperäisiä ja yläluokkaisia autoja arvostavaa sorttia, saattaa Raimo Tengvallin syksyllä ilmestynyt Virittäjät – Sydän sykkii pellin alla olla silloin oikea lahjavinkki. päivänä Laukaassa Peurunka-rallin yhteydessä. Helsingin Messukeskuksessa. 10 08/13 Uusi autonäyttely Loppuvuodesta aikanaan järjestetty Helsinki Motor Show on ollut kuollut ja kuopattua jo vuosien ajan, ja vanhempiin harrasteautoihin keskittyvät American Car Show sekä Classic Motor Show järjestetään kevätaikaan. Sekä televisiosta että päivälehtien autopalstoiltakin tutun Tengvallin teksti on mukavaa, sujuvaa ja käsittelee autonrakentamisen onnistumisia, iloja ja suruja osuvin sanakääntein. KUPLAPAJA –rallisarjan kausi 2014 N imensä mukaisesti Kuplapajan sponsoroima, ilmajäähdytteisille Volkswageneille tarkoitettu rallisarja starttaa jo neljännelle kaudelleen vuonna 2014. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta CLASSIC MOTORSHOWN HUUTOKAUPPA TULEE TAAS Lahdessa tulevana keväänä seitsemättä kertaa järjestettävän Classic Motorshown olennaiseksi sivunäytökseksi kasvanut, kahtena peräkkäisenä vuonna järjestetty autohuutokauppa on mukana myös keväällä 2014. Syksy ja alkutalvi kaipasivat selvästi omaa alan messutapahtumaansa, ja toimeen tarttui Classic Motor Shown isäntäpari Terhi Heloaho ja Risto Laine
050 523 89 51 08/13 11. Voimansiirtoöljyt. käytön mukaan. Voimansiirtoöljyt GL-1, GL-3, GL-4, GL-5. Ei vahingoita kumiosia. HELSINGIN KATUNÄKYMIÄ KANSALLISMUSEOSSA Marraskuun puolivälissä Suomen Kansallismuseossa avautui ”Aho & Soldan - Autot & Helsinki”-näyttely, joka perustuu Heikki Ahon ja Björn Soldanin 1920-1950-luvuilla Helsingissä ottamiin valokuviin. Voi lyhentää jarrutusmatkaa 7 %. Kiehumispiste 180°C, ei painetta. Venttiilinsuoja-aineet ja oktaanitehostimet. Parempi teho. TOIMITUS KAIKKIALLE SUOMEEN! EVANS MILLERS OILS MILLERS OILS VEDETÖN JÄÄHDYTYSNESTE KLASSIKKOAJONEUVOIHIN POLTTONESTEIDEN LISÄAINEET VOITELUÖLJYT KLASSIKKOAJONEUVOIHIN • • • • • • • • • • • • Ei vettä, ei ruostu. Uutuus noudattaa vanhaa kaavaa: katukisoja ajamalla ansaitsee rahaa, joilla autoaan voi parannella yhä nopeammaksi ja edetä pelissä. Yksiasteöljyt SAE 30,40,50. Dieselpolttonesteen tehoaineet. Jähmepiste -60°C, ei jäädy. Seisonnan suoja-aineet. Parempi käynnistys. Valokuvien ohella näyttelyssä on esillä Ahon ja Soldanin varhaiset filmit, joissa pääosaa esittävät niin ikään Helsinki ja autot. Muutaman vuoden ikäiselle CSR Racing -pelille on nyt julkaistu jatko-osa CSR Classics. • Palauttaa puristuspaineet. MC-1600 MONIKÄYTTÖINEN JARRURASVA • • • • Kestää 1000°C. Pienempi kulutus. Peli on saatavana ainakin uudemmille iPhoneille ja iPadeille Applen sovelluskauppa App Storesta. • Vähentää öljynkulutusta. Kalusto on paljon alkuperäistä tuning- peliä kiinnostavampaa, sillä tarjolla on vanhoja autoja Audi 100 Coupé S:stä aina Mercedeksen Gullwingiin, Chevrolet Corvairiin ja Mini Cooperiin. • Vaimentaa mekaanista ääntä. Kestää moottorin iän. Suomen Kaasutinexpertti Oy www.kaasutinexpertti.fi • kurki-suonio@kolumbus.fi • Puh. Ja ihan ketä tahansa kuvaajatkaan eivät ole, sillä molemmat ovat kirjailija Juhani Ahon poikia. Näyttely on avoinna 16.3.2014 saakka Kansallismuseon näyttelyhuoneissa 131-132, rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa. Torikokous Palautetta lukijoiltamme AJANVIETETTÄ ROSPUUTTOKAUDELLE Jos harrasteauto on säilötty jo talviteloille, eikä juuri nyt ole tarvetta tai kiinnostusta tallirymyämiseen, voi aikaa viettää harrastusta sivuavan pelin kimpussa. PULSTAR RESURS PULSSISYTYTTIMET SYTYTYSTULPPIEN TILALLE METALLINPINNOITUSAINEET MOOTTOREIHIN JA VOIMANSIIRTOLAITTEISIIN • • • • Vahvempi kipinä. Etanolin suoja-aineet. Ei jähmety pakkasella. Teknisesti peli on upealla grafiikalla toteutettu ja melko koukuttava, vaikka itse pelisuoritus on yksioikoista oikean vaihtokohdan etsimistä kiihdytyskisojen tuoksinassa. Vuonna 1911 Tuusulasta Helsinkiin muuttaneet Aho ja Soldan perustivat vuonna 1924 valokuvaus- ja filmiyhtön, jonka siivin herrat taltioivat pääkaupungin katunäkymiä nimenomaisesti painottaen autoistumista. Kuusi erilaista 20W50 öljylaatua
08/13 12. Valokuvat ja erillinen lomake tarvitaan, jotta ajoneuvosta ja sen kunnosta saadaan mahdollisimman tarkka kuvaus, Vakionopeus-205 Ahveniston reissun jälkeen Peugeotin kanssa on paneuduttu sen osapuutteisiin ja epätäydellisyyksiin. Yksi näistä oli OP-Pohjolan kovaksi hinnoiteltu paketti. Jukka Salminen Vakuutukset puhuttavat Vertailimme viime numeron suuressa vakuutusyhtiövertai- lussa eri yhtiöiden tarjoamia ratkaisuja pariin erityyppiseen ja -ikäiseen harrasteautoon. Harraste- tai museoajoneuvo on Pohjolankin näkemyksen mukaan kohteena erityinen, koska se ei ole päivittäiskäytössä ja se on eräänlainen keräilyesine josta pidetään huolta, jolloin sen kunto ja arvo poikkeavat vastaavasta käyttöajoneuvosta. Tylsemmännäköiset mustat talvivanteet peitettiin myöhemmästä Peugeot 306:sta kotoisin olevilla alkuperäiskapseleilla, jotka käyvät autoon keksimäisiä 205-peruskapseleita nätimmin. Museoajoneuvo voidaan vakuuttaa liikennevakuutuksen lisäksi joko Laajalla tai Suppealla Museokaskolla. Tulokset olivat melko värikkäitä: osa yhtiöistä ei suostunut myymään vakuutuksia, toisilla taas tuotteen ei voinut sanoa olleen asiakasta kiinnostavasti hinnoiteltu. Museoikään on vielä monta vuotta, mutta mielelläänhän sitä katselisi ehjää sporttipenkkiä, ja toppauksissakin olisi nykyisin jo vähän täydentämisen varaa. Tällöin välitykset pienillä vaihteilla pysyvät yhtä ketterinä, mutta pidemmän viitosen ansiosta kierrokset maantiellä tippuvat noin tonnilla. Tissier teki myös sixwheelereitä Cx:n pohjalle muttei Loadrunner nimellä. Ja Ranskasta asti niitä on haettukin, vaikka nämä saatiin Suomesta. Autoon saapui kauttaaltaan ehjä, entisestä pelkääjänpaikasta otettu istuinverhoilu, jonka paikalleenaskartelu käynee helposti: kippimekanismi kun on penkin alla, ei selkänojan sivussa, jolloin kahvanreikää penkissä ei ole. Näyttely on avoinna vielä 20. Pohjola lienee tarkistanut asiakaspalvelijoidensa tuotetuntemuksen jutun jälkeen! Toimitus RODITAIDETTA JA PIENOISMALLEJA Kustom Kulture Shop & Galleryssä Helsingissä on marraskuun lopulla avautunut taidenäyttely, joka tuo päivänvaloon jenkkiautokulttuurin todellisia alaoksia. Pohjolan tuotepaletissa harrasteajoneuvo, joka on vähintään 20 vuoden ikäinen voidaan vakuuttaa liikennevakuutuksen lisäksi Laajalla Harrastekaskolla ja vähintään 26 vuoden ikäinen harrasteajoneuvo Suppealla Harrastekaskolla. Vaihdelaatikon lisäksi talvikin tulla jollottaa, ja kesävanteet saavatkin talven aikana myös ehostusta osakseen. Sisustaan saatiin myös ehjät ovikotelot, jotka ovat varmasti leijonanosassa 205:ta palasina tai puuttuvat kokonaan. Kuljettajan pukki ei ole toivoton eikä sitä räjähtäneeksi voi sanoa, mutta sen vasemmanpuoleisten toppauksien kangasverhoilu on odotettavasti kulunut puhki sekä istuin- että selkänojasta. Larilta muuten saatiin myös kelpo vinkki 205:n matka-ajoa ajatellen: vaihdelaatikon tilalle kelpaa myös 306:n vaihteisto, kunhan vaihteensiirtäjää hieman muokkaa. ”Psychedelic and insane Hot Rod Art with some mindblowing scale models individually & together by Eero Kumanto” -niminen näyttely esittelee nimensä mukaisesti Ed Roth-henkistä roditaidetta, johon yhdistyy lehtemme sivuilla uskomattomia pienoismallejaan esittelevän Eero Kumannon pienoismalliihmeet. Apuun tuli 205-harrastaja Lari Leijón, jonka purkamista yksilöistä saatiin VakionopeusKaksnollavitosta reippaasti avittava osapaketti kosmeettista täydellistämistä varten. Kun auto on neljännesvuosisadan ikäinen ja matkamittarissakin – no, ei nyt ihan neljännesmiljoonaa, mutta lukemia kuitenkin, kulumaa on väistämättömästi tullut ja osia jäänyt matkan varrelle. eBayssa keskiökupit maksavat kuluneinakin parikymppiä kappale, mikä jaksaa ihmetyttää. Ajoneuvon tiedot -lomake voidaan täyttää yhdessä vakuutusvirkailijan kanssa vakuuttamispäätöstä haettaessa.” Vertailumme oli siis paikallaan sekä asiakkaiden maksamien hintojen tarkistamiseksi, mutta sillä näyttää olleen vaikutusta myös yhtiöiden sisäisiin tuotekoulutusasioihin. Pohjola Vakuutuksesta oltiin toimitukseen yhteydessä ja pahoiteltiin, ettei asiakaspalvelija osannut puhelimessa tarjota oikeita tuotevalikoimasta löytyneitä tuotteita asiakkaalle vaan oli laskenut ajoneuvojen hinnat tavallisen käyttöauton hinnoittelun mukaan. Näiden seikkojen perusteella ajoneuvolle yleensä halutaan myös laajaa kaskovakuutusta. koska harraste- ja museoajoneuvot ovat omistajilleen tärkeitä ja hyvän huolenpidon alaisia. Pohjolalla vakuutettavasta harraste- tai museoajoneuvoista tarvitaan valokuvat ja erillinen ajoneuvotietolomake täytettynä. Teuvo Kaipainen Pohjolan ajoneuvovakuutuksista kertoo, että ”OP-Pohjola tarjoaa kuin tarjoaakin liikenne- ja kaskovakuutuksia harraste- ja museoajoneuvoille. Torikokous Palautetta lukijoiltamme Korjaus Sitikoista Pieni tarkennus viime numeron sivulla 8 olevaan Citroenartikkeliin: Loadrunnerit rakensi saksalainen Mike´s Garage. joulukuuta saakka osoitteessa Keiteleentie 12, Helsinki. Vaihdekepin suojapussikin seurasi mukana, ja XS-malliin kuuluviin peltivanteisiin sopivat oleellisen hyvin leijonalogoiset keskiökupit, joita on koetettu metsästää tähän mennessä Ranskasta ja Englannista asti ihan marmoritiskinkin lisäksi. CABOCHON de roues, kuten näiden keskikuppien nimitys alkuperämaassa menee. Kieltämättä enemmän kuin kiinnostava muutostyö tulevaisuudessa
JOULU TULOSSA! kki: Tässä hyvä lahjavin si! ak hj la tilaa Klassikot .. www.klassikot 948 tai puh. 03-2251 Lataa Klassikot App Storesta QR-koodilla KAIKKI NUMEROT NYT IPADISSA.. Jokaisella autolla on tarina
Yksi merkittävimmistä ralliautoista näiden aarteiden kokoelmassa on Tomi ”Tikkis” Tikanmäen omistama, keväällä 1975 Scan-Autossa Simo Lampisen käyttöön rakennettu sinivalkoinen Saab 96 V4, joka edelleen kantaa siihen uutena ruuvattuja, syvälle rallikansan mieleen painuneita AEU–502-kilpiään. Tehtaalla ei kilpuriosastoa ollut vaan toiminta oli keskitetty Saabin myyntiä ja korjaustoimintaa hoitavan Scan-Auto Oy:n Konalan toimipisteeseen Helsinkiin. Uudestakaupungista Maaliskuun kevättalviset päivät Uudessakaupungissa lienevät olleet toistensa kaltaisia, kun Saab-Valmetin autotehtailla pakerrettiin Ysikutosia kahdek- 14 08/13 santuhannen auton vuosivauhdilla. Liukuhihnalla rullaavista Saabeista yhden kohtalo erosi ratkaisevasti, sillä siitä oli tuleva seuraava ralliauto sinivalkoiseen kilpatallin, jonka kuljettajista Tapio Rainiolle oli edellisenä syksynä rakennettu AEC–501-kilvillä menestyksellisesti rallitaipaleita kiertävä yksilö. Lappeenranta Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine L ienee turha väittää, etteivätkö ralliautot olisi suomalaisille rakkaita. Korista puuttuivat massauksen lisäksi sisustuksen turhat verhoilut sekä penkit, mutta kattoverhoilu, johtosarja ja kojelauta siinä jo olivat, kun se lähettiin Konalaan jatkojalostettavaksi.. Varsinkin kun lähes kaikilla nykyisin klassikkoautoiksi luokiteltavilla kulkupeleillä on joskus joko tehtaan, maahantuojan tai yksittäisen rattisankarin toimesta ralleissa kilvoiteltu. Nimekkäimmät kuljettajat ovat muodostuneet legendoiksi ja menestyksekkäimmät kilpurit lähes kansallisaarteiksi. Saab 96 V4 ´75 Yksiä rakastetuimpia kilpureita suomalaisessa rallihistoriassa ovat kotimaisen tehdastallin rakentamat sinivalkoiset 96 Saabit. Näistä Simo Lampiselle vuonna -75 rakennettu yksilö oli jo matkalla jokkikseen, kun oikea mies tuli ostamaan siitä pyöränpultteja. Kilpurin aihio oli tehtaalla pistehitsattu kasaan kuin muutkin kaltaisensa, mutta maalauksen jälkeen ei vitivalkoinen kori matkannut ruostesuojaukseen, sillä korroosio-ongelmat eivät ehdi tehdaskilpureita vaivaamaan
08/13 15
16 08/13. MENESTYKSEKKÄÄSTÄ yksilöstä on tallentunut kuvia varsin hyvin. Saab 96 V4 Suuren mediahuomion saaneissa vuoden 1975 Suurajoissa tallin ainoa tavoite autolle oli voitto, eikä siitä kauaksi jääty. Soranheitto- ja huoltokuva ovat Suurajoista 1975, talvikuvat kaudelta 1976 jolloin katolla mainosti Lee Cooper
Sylinterit porattiin kolmisen milliä halkaisijaltaan isommille kupumännille ja kampiakseliksi valittiin tavallista lujempi ja iskultaan pidempi, mutta tasapainotusakseli kelpasi sellaisenaan. Mahdollista keskeytystä sähkövikaan minimoitiin tulipeltiin lisätyllä varapuolalla, joka tarpeen vaatiessa voitiin ottaa ripeästi käyttöön vain johdotusta vaihtamalla. Kisan puolivälissä kirkkaalla johtopaikalla viillettäneen Saabin toisesta ilmanputsarikotelosta hitsauksistaan irronnut pellinpala tukki kaasuttimen ja puolet moottorista kävi kuin ryyppy olisi täysillä. Kaikki Scan-Auton rakentamat tehdaskilpurit opittiin tuntemaan sinivalkoisuudestaan. Nämä jäivät kuitenkin useimmilta kilpurin konehuoneeseen kurkanneilta huomaamatta, sillä kaiken huomion vie ristikkäin virtaava imusarja tupla-Webereineen sekä mahtavine ilmanputsareineen. Auto keikkui koko vuoden 1976 hyvillä sijoituksilla ollen Suurajoissa viiden08/13 17. Tämä hässäkkä esti vakiojakajan käytön ja tilalle tuli pidempijalkainen ja ennakoiltaan kilvanajoon sopivampi. Siinä meni selkeä puolentoista minuutin johtopaikka ja Lampinen ajoi maaliin toisena, minuutti ja neljätoista sekuntia Toyota Corollalla kisan voittaneelle Hannu Mikkolalle hävinneenä. Jäähdytys parani vakiota leveämmällä jäähdyttäjällä, jonka etupuolelle lisättiin vielä sähköinen puhallin. Pohjola-Ralli päättyi keskeytykseen johtoasemasta, mutta Lampisen edellisellä, ACN–402-kilpisellä kilpurillaan alkuvuodesta ajama menestys kuten Hankirallin voitto ja AEU-502 -autolla hyvin ajettu loppukausi toivat sen mitä oltiin hakemassa eli kakkosryhmän Suomen mestaruuden. Virtausta voitiin vauhdittaa SCAN-AUTO Oy käytti rallimenestystä tehokkaasti mainonnassaan. Kiertokanget olivat kakkosryhmän sääntöjen mukaisesti vakio-osia, mutta kokivat nekin tarkan kiillotuksen ja tasapainotuksen ennen asennusta. Näkyipä yksilö kurvailevan myös englantilaisen Autosport-lehden kannessa. Etupäässä sekä kolmiotukivarsia että niiden akselitappien kiinnityskohtia vahvistettiin lisähitsauksin. Tiimin menestystä täydensivät vielä toiseksi sijoittunut Tapio Rainio sekä kolmanneksi kurvaillut Jari Vilkas. Samaan peltiin tulivat releet Cibien lisävalopatteristolle, jonka virrantarvetta ruokkimaan valittiin tavallista järeämpi laturi. Palotiloiltaan muokattuihin kansiin soviteltiin isompia venttiileitä, joihin ohjurit napattiin yllättäen Volvolta. Kilpurin moottori perustui Saksan Fordilta peräisin olevaan valurautaiseen V4-konstruktioon, johon osa kilpaosista tuli Ruotsin tehdastallista, ja osa, kuten nokka-akselit, Suomesta. ohjaamalla osa nesteistä termostaatin ohi ja jos lämpö olisi vieläkin noussut liiaksi, saattoi lämmityslaitteen kennoa käyttää lisäjäähdytykseen, sillä siitä sisälle puhallettu lämpö voitiin ohjata erillistä ilmakanavaa pitkin lattian läpi suoraan ulos. Scan-Autolle mestaruus oli nannaa eikä menestystä peitelty Ysikutosten markkinoinnissa. Tikkikselle ei ole täysin selvää, mitä autolle missäkin vaiheessa kilpatallin toimesta tehtiin, mutta oletettavaa on, että autossa kokeiltiin sekä ruiskukonetta että isompaa 1933 -kuutioista moottoria, autosta kun löytyvät edelleen tältä ajalta peräisin olevat polttoaineruiskutuksen bensalinjat paikoiltaan. Suuren mediahuomion saaneissa Suurajoissa tallin ainoa tavoite autolle oli voitto, eikä siitä kauaksi jääty. Alkuvuoden 1976 Tunturiralli päättyi Saabilta perärikkoon kisan kärjestä Angelin 105 km pitkällä erikoiskokeella, mutta helmikuun Mänttä 200 -ajoissa se oli jälleen nopein tallipäällikkönä toimineen Klaus Lehdon lukiessa nuotteja. Kun hyppy toisensa jälkeen olisi vakiokorin hajottanut, lisättiin sen kriittisiin saumoihin jäykistehitsauksia. Kun etuvetoisen kilpurin ohjattavuus riippui paljon takapäähän vaikuttavasta käsijarrusta, sen toimivuus varmistettiin vielä lisäjousin. Kun kotimaisuus näytteli Ysikutosen markkinoinnissa tärkeää osaa, oli tehdaskilpurien värivalikoimakin varsin yksiselitteinen. Mestaruusauto Tikanmäen mukaan 22. Konalan konstit Scan-Auton tehdastallissa tiedettiin tarkalleen, millä eväillä kilpailukykyinen ralliauto syntyy. Pakokaasujen virtausta oli parannettu kanavia avartamalla sekä erikoisilla valurautaisilla lisäkappaleilla, jotka hitsattiin valurautaisten kansien kylkiäiseksi. Auto oli kuitenkin Saabit hallitsevan Lampisen käsissä nopea ja voitot sille kirjattiin syyskuussa ajetussa Kesoil-Rallissa sekä marraskuussa ajetussa Teboil-Rallissa, jossa Markkasta kartturina tuurasi rallitallin tekniikasta vastannut, ja aiemmin itsekin kuskina toiminut Robert Gröhdahl. toukokuuta 1975 tallin nimiin rekisteröidyn Saabin päätavoite oli menestyä elokuun lopulla ajettavissa Jyväskylän Suurajoissa, mutta auto nähtiin ehkäpä testimielessä kesäkuun loppupuolella ajetussa Itärallissa, jossa kaksikko Simo Lampinen/Juhani Markkanen eivät keskeytykseltään maaliin päässeet. Takapäähän vaihdettiin progressiiviset vieterit, 95-farmarimallista paksumpaa ainevahvuutta oleva ja järeämmällä akselitapilla sekä pyöränlaakereilla varustettu taka-akseli sekä isommilla sylintereillä ja kilpahihnoilla vauhtia hillitsevät rumpujarrut, joiden jäähtymistä tehostettiin vielä ylimääräisillä ilmanohjaimilla. Alumiinikuorisen laatikon sijaan koneen jatkoksi tuli kilpakäyttöön tehty teräskuorinen vaihteisto, joka sisälsi rallivälitysten lisäksi tasauspyörästön lukon. Kabiiniin tulivat turvakaaret, Recaron rallipenkit nelipistevöineen, VDO:n kierrosluku- ja öljynpainemittarit sekä muutama tarpeellinen lisäkatkaisija kojelautaan. Jouset, iskarit ja puslat vaihtuvat jäykempiin, ja etupään levyjarruihin tuli vauhdikkaampaa ajoa kestävät kisapalat
Saab 96 V4 VANHA tehdaskilpuri on pyritty entisöimään mahdollisimman tarkoin siihen kuosiin missä se oli vuoden 1975 Jyväskylän Suurajoissa. 18 08/13. Sisälokarin lommot ovat saaneet kuitenkin jäädä, ne kun ovat Simo Lampisen sinne ajamia
Syyskussa 1987 Saab matkaa äänekoskelaiselle Hannu Joelle, joka ajaa autolla vielä muutaman kilpailun. tenä kokonaiskilpailussa. Pultteja vailla Ysikutosista innostuneen Tomi Tikanmäen osumista kilpurin kohdalle voidaan pitää sen pelastuksena. Raahelainen Niemi ei juuri etelän kisoihin Saabillaan ajele ja myykin sen kolme vuotta myöhemmin Ouluun, josta Saabille löytyy vielä kaksi seuraavaakin, siellä täällä autolla ralleja ajanutta omistajaa. Ensimmäinen ralli päätyi kuitenkin keskeytykseen, sillä jo kolmen erikoiskokeen jälkeen vaihdelaatikosta hajosi perä. Ensimmäiseen omaan ralliin ajamalla Tikkis osallistui tammikuussa 1993 saatuaan AEC–501-autosta laatikon kuntoon. Tammikuussa 1978 Saab siirtyy Pekka Niemelle, joka käy loppuvuodesta voittamassa sillä Pohjola-rallin. Matkatessaan isoisänsä hautajaisiin Pyhäjärvelle oli Tikkis sopinut samalle reissulle Joen kanssa treffit, jolloin kilpuria saattaisi tulla katsomaan. Ajatelin että ei hitto vie, tämähän on vielä ihan nipussaan oleva, eihän tällaista autoa voi jokkikseen laittaa.” Sitten autosta ruvettiin käymään puhelimessa kauppaa. ”Pääsin puolitoista erikoiskoetta ja vedin auton ihan rusinaksi. Vaihtelevia kuskeja Menestyneen kilpurin kiertoradat on pitkiä, ja joulukuussa 1976 kilpatallista siviiliin myyty ja kaasariversioksi palautettu auto nähdään viikkoa myöhemmin Riihimäki-rallissa hankolaisen Tom Lindqvistin ajokkina. Todettuaan ettei hänestä koskaan Markku Alénia tulisi, nosti Joki konehuoneesta jo huollon tarpeessa olevan kaksoiskaasarikoneen pois ja laski tilalle jokkiskäyttöön kilpaosilla kasatun moottorin ja ajeli seuraavan talven Saabilla normaaleja siviiliajojaan. Muu perhe ei asiasta ollut tietoinen ja kun matkalaisten autoa oli määrä Jyväskylän korkeudella tankata, selitti Tikkis tarkistaneensa etukäteen, että Äänekosken Teboililla olisi sattumoisin halvempaa bensaa. Puuhailtuaan ensin aikansa huollossa, ehdotti Tölkkö siirtymistä kartturin paikalle. LAMPISEN entinen työkalu ei ole sen nykyomistajalle Tomi ”Tikkis” Tikanmäelle mikään trailerilla kuljetettava näyttelyesine, vaan tarvittaessa sora lentää entiseen mallin. Viimeinen Lampisen ajama voitto autolle kirjataan lokakuussa ajetussa Teboil-Rallissa ja marraskuun Pohjola-Rallin kolmas sija jäi sen viimeiseksi saavutukseksi Scan-Auton palveluksessa. Tuolloin alkoivat kilpuriosat Ysikutosiin olla jo kiven alla ja Tölkkö luovutti perähuolet suosiolla ja myi autonsa Tikkikselle. Viimeisin rallitulos vanhalle tehdaskilpurille kirjataan marraskuulta 1989 Tikkakosken rallista. Jälkeenpäin olen ajatellut, että olipa tyhmää ottaa hyväkuntoinen tehdaskilpuri romuttavaksi. Kun auto oli ajettu Pyhäjärvelle mummolan pihalle, matkasi Tikkis linjurilla takaisin Äänekoskelle, josta matka jatkui kilpurilla kotiin Helsinkiin. ”Minulla oli tarkka tieto siitä missä Saab on, ja kun olin tankannut meidän automme ja isä meni sisälle maksamaan, niin minä hipsin viereisen linja-autohallin taakse, jossa tiesin Saabin olevan. ”Pääsin Äänekoskelta Jämsään asti kun jo autolle ilmestyi ensimmäinen ostajakandidaatti”, hän muistelee kotimatkaansa. Ruotsin tehdastalli oli tuolloin jo hylännyt Ysikutoset ralliautoina ja Jyväskylässä nähtiin Per Eklundin kurvailevan Saab 99:llä. Romurallia Tikkiksen into Saabeihin tuli jo kotoa, mutta rallitouhut alkoivat kun hän lähti porvoolaisen, AEC–501-kilpisellä tehdaskilpurilla ajaneen Timo Tölkön huoltojoukkoihin. ”Katselin Vauhdin Maailma -lehdistä autoja, joissa voisi olla sellaiset pultit ja soittelin rekisteritietojen perusteella edellisiä omistajia läpi, olisiko jollain sellaiset myydä”, hän kertoo. Vuosi 1976 oli sinivalkoiselle Saab-tiimille menestyksekäs, sillä nelosryhmässä mestaruuden tallille hankki Tapio Rainio Lampisen ajaessa pronssille ja kakkosryhmän mestaruuteen ajoi puolestaan Heikki Vilkman. Vannekierros auton alla ja ”Ajatelin että ei hitto vie, tämähän on vielä ihan nipussaan oleva kilpuri, eihän tällaista autoa voi jokkikseen laittaa.” vielä toinen ylimääräinen kierros kisavanteita oli jäämässä tarpeettomiksi, sillä Joen suunnitelmissa oli lähteä kilpailemaan autolla jokamiesluokassa, jossa pärjää peltivanteillakin, jos on pärjätäkseen. Tuolloin vielä lukiokirjoja pänttäävä ja juuri ajokortin saanut Tikkis oli saanut hankituksi kierroksen Saabin harvinaisia kilpavanteita, joista ei kuitenkaan ollut kuin omistamisen ilo, sillä tavallisilla pulteilla niitä ei vakiosaabin alle saanut. Tuolloin tehdaskilpurilla arkiajojaan hoidellut Hannu Joki lupasi pultit myydä. Siihen olisi joutanut Lampisenkin auto, kun se oli silloin jo heikommassa kunnossa.” Auto saatiin jälleen pelikuntoon syksyllä ajettuun Kymenlaakson ralliin ja sen jälkeen ajetussa Helsinkirallissa lähti kilpuri taas Tikkiksen hanskasta: 08/13 19. Lindqvist taisi lähinnä fiilistellä seitsemässä rallissa, joihin hän vuonna 1977 Saabillaan osallistui, sillä lähimainkaan kärkisijoilla ei autoa tuona vuonna näkynyt. ”Rahaa ei ollut yhtään, ei penniäkään, mutta sain kaverilta lainan ja tehtiin velkakirjat”, Tikkis muistelee ja jatkaa: ”Kaksi autoa olen eläissäni velaksi ostanut, kaksi sinivalkoista, muita en ole katsonut aiheelliseksi velaksi ostaa.” Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Tikkis lasketteli omalla vakiokajakillaan Äänekoskelle kauppoja tekemään ja kun muodollisuudet oli saatu hoidettua, ruuvattiin käyttöautosta kartturinpenkki paikoiltaan ja sen paikalle nosteltiin kilpurin irrallinen rallikone ja kyytiin vielä kierros kisavanteita
”Saatana että tämä on maksanut minulle, että nuo kilvet olen saanut siinä pidettyä”, hän puistelee päätään. ”No ei, lähti katsos mopo käsistä siinä kunnostuksessa.” Työelämä vei Tikkiksen 2001 Ruotsiin, ja hommattuaan sieltä kimppatallista harrastetilaa, tuli AEU–502 kaverin lähettämänä kansirahtina puolta vuotta myöhemmin perästä. AUTO on täynnä pieniä kilvanajon vaatimia muutoksia. Muutos tehtiin huomaamattomasti ja uuteen kappaleeseen tehtiin kaikki samat jäykistehitsaukset, jotka kilpurin keulassakin oli ollut. Saab 96 V4 OHJAAMOON löytyi pari Recaron kuppipenkkejä. Koska kyseessä oli kilpa-autoksi harvinaista auton alkuperäinen kori, Tikkis jätti tarkoituksella etupään sisälokareihin lommoja, jotka ovat sinne jo Lampisen aikanaan ajamia. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kun auto oli ollut uudesta asti samoissa tunnuksissa, Tikkis kaivoi sen joskus maalta lumihankienkin takaa vain viedäkseen sen konttorille, ettei se putoaisi rekisteristä. Kaasarit purettiin, putsattiin ja kasattiin uudelleen.. Eniten päänvaivaa aiheutti kuitenkin auton tuhanteen kertaan tönitty ja takaisin mittoihinsa vedelty keula, joka oli todettava lohduttomaksi enää oikoa. Kori katkaistiin etuakselin kohdalta, josta eteenpään tilalle vaihtui varaosa-autosta saksittu kappale. Osina Ruotsiin matkannut kone laakeroitiin, putsattin ja hoonattiin kevyelti, sillä kilpamäntiin ei löytynyt enää käypiä renkaita. Turvavöistä vakioautoissa muistuttanut merkkivalo toimi kilpureissa öljynpaineen merkkivalona. Tehdessään autoa Tikkikselle valkeni, ettei hän koskaan raaskisi enää riskeerata sitä todellisessa ralliajossa. Ruotsissa auto purettiin atomeiksi ja se vei Tikkiksen vapaa-ajat lähikuukausina varsin tehokkaasti. Niiden historiaa selvittäessä ilmeni, että ne ovat joskus mitä todennäköisimmin purettu juurikin tästä samaisesta yksilöstä. Tikkis oli remontoinut sylinterinkannet valmiiksi jo 90-luvulla tehdessään Volvon raskaan kaluston koneistushommia. Vaikka tukivarsien kiinnikkeet olivatkin puolittain autosta revenneet, on hän aina onnistunut puhumaan otteeseen leiman, kiitos historia-arvoja ymmärtävien katsastusmiesten: ”Kerrankin leimalla ihmeteltiin ettei valot toimi ja renkutettiin sulakkeita eikä ne silti syttyneet. Kun asiaa tutkittiin tarkemmin, selvisi että niin vain oli lipun värisävyä muutettu paria piirua tummemmaksi 70-luvun lopulla tehdyssä lippu-uudistuksessa, ja niinpä auto oli maalattava osittain uudestaan. Kun peltihommat olivat valmiit, vei Tikkis auton maalarille ohjeena vain maalata kori Suomen lipun väreihin kuten tehdasautot aikanaan olivat. Sitten huomattiin ettei niissä ole edes polttimoita paikollaan, kun olin hakenut ne satawattiset siviiliautooni. Katsastusmies totesi silloinkin, että laita vaan pelti kiinni ja vie pois.” Väärä sininen Visiot auton tulevaisuudesta olivat kuitenkin koko ajan selvät: Lampisen työkalu tulisi palaamaan lähtöviivalle 20 08/13 Historic-ralliautona. Peltipuuhaa oli, sillä yksilöä ei ollut kukaan edelleenkään massaillut ruostetta vastaan. ”Silloin rupesin ajattelemaan, että nyt tässä romutetaan korvaamatonta historiaa, jos vielä kolmannen kerran ajan sen romuksi.” AEU–502 palveli kesät 1990 ja 1991 Tikkiksen käyttöautona, mutta loput 90-luvusta se sai olla aika rauhassa. Lopputulos kuitenkin oudoksutti, sillä korin sinisessä sävyssä oli jotain pielessä
2?500 kilometrin reissulla tuli pyörähdettyä myös Brysselissä. Tikkis analysoi autoaan järkikompromissiksi, sillä valmis ei entisöinti kaikilta pikku detaljeiltaan vielä ole, mutta vanhojen kilpurien kohdalla pienimpien yksityiskohtien selvittely on ollut erityisen työlästä. Valopatteriston kohdalla oli onni myötä, sillä Cibien maahantuojana toiminut Atoy sponsoroi kilpurin nokalle hyllyistään löytyneen kierroksen oikeanlaisia valaisimia. 08/13 21. ”On niitä oikeasti ihan liikaa”, hän toteaa varaosa-autot mukaan lukien parinkymmenen Saabin kokoelmas- Pit. Tasauspyörästön lukko, etuveto 05 Alusta KONEHUONEESSA kaiken huomion ja isoimman osan tilasta vie näyttävä imusarja Webereineen. Nyt tapahtumissa kiertely autolla on tuonut lisävalotusta sen vaiheisiin, sillä aina sieltä täältä löytyy lehtileike tai rallipolun varrella 70-luvulla seisseeltä fanilta valokuva Saabista tositoimissa. Nokka- ja tasapainoakseli lohkossa. Takana jäykkä akseli pitkittäisin tukivarsin, kierrejouset, rumpujarrut 06 Kori 2-ovinen itsekantava teräskori, turvakaaret 07 Mitat ”Silleen helppo homma, kun niissä oli paikoillaan suuttimet jotka koneessa toimii. Kun ehdotan ajatusta kuvien autosta luopumisesta, kääntyy ilme mietteliääksi. Lohko ja sylinterikannet valurautaa. 2 kaksikurkkuista Weber-kaasutinta. Entiseen loistoonsa palautettu Saab nähtiin keväällä 2012 Classic Motor- showssa Lahdessa, ja myöhemmin kesällä onnistuneesti ajettu 2?500 kilometrin Belgian-reissu osoitti, että se varma, osittain Ruotsissa kasattu kotimainen on tehty ajoa varten. Korvaamatonta apua projektissa on saatu myös Simo Lampiselta itseltään, jonka valokuvaarkistosta on löytynyt vanhoja lehtikuvia, sekä Saab-Klubilta, jonka jäsenistöä oli aikanaan pelastamassa Scan-Auton vanhoja lehdistökuvia. SINIVALKOISTEN Saabien tarina jatkuu osoitteessa www.saabworks.fi taan, johon kuuluu nykyisin kaikkiaan viisi aitoa Scan-Auton rakentamaa tehdaskilpuria. Teho 165 hv/6800 - 7000 rpm, vääntö n. Vaikkakin nykyiseen mobiiliajoon niitä voisi vaikka vähän pienentääkin, ei haisisi perässä niin paljon.” Tehdessään autoa Tikkikselle valkeni, ettei hän koskaan raaskisi enää riskeerata sitä todellisessa ralliajossa. ”Ja sitä varaosaa, sitä on oikeesti niin että meinaa pää hajota kohta”, hän lisää. 190 Nm / 4500 - 4800 rpm 04 Voimansiirto 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin ohjauspylväässä. Auto teipattiin aika tarkalleen samoihin sponsoritarroihin, joissa se esiintyi vuoden 1975 Suurajoissa, sillä vaikka voittoa ei kisassa tuolloin tullutkaan, lienee se yksilön historiaarvojen kannalta merkityksellisin ajankohta. 159, kork. 01 Merkki ja malli Saab 96 V4 02 Vuosimalli 1975 03 Moottori Nestejäähdytteinen V4 -moottori edessä pitkittäin. Uusin tavoittein Auto palasi 2002 trailerilla Suomeen ja loppukokoonpanon jälkeen se hyväksyttiin vanhana ralliautona museorekisteriin, mutta vedet palotilaan vuotavien kannentiivisteiden sekä muiden kiireiden vuoksi se jäi kuitenkin seisomaan lähes kymmeneksi vuodeksi. Paino 910 kg 08 Valmistusmäärä Scan-Auto Oy:n valmistamia Saab 96 kilpa-autoja valmistui vuosina 1970-77 yhteensä 19 kappaletta. Siitä sairaudesta Mitä harrastamiseen tulee, oma intoilu vanhoista Saabeista naurattaa Tikkistä itseäänkin. Näistä puolet on edelleen olemassa. Poraus 93, isku 66,8 mm, tilavuus 1815 cm3. Kannentiivisteongelmakin ratkesi, kun aikanaan Ruotsin tehdastallille kilpamoottoreita rakentanut Per-Erik Ström lupasi valmistaa tiivisteet jotka kestäisivät moottorissa. KESKEN jääneelle viimeistelylle asetettiin uudeksi tavoitteeksi vuonna 2012 Belgiassa pidetty Saabkokoontuminen. Mutta keräilyvietti on kaverilla luja. Ajatus ei ole täysin poissuljettu, mutta hinnan tarvitsisi olla riittävä jotta voisi lopun ikäänsä keskittyä, yllätys yllätys, vanhojen Saabien harrastukseen, hän perustelee. 147, akseliväli 249 cm. Vain tietyn valmistajan tiivisteestä saattoi lesteillä työstää sopivan aihion, johon mitoiltaan hyvin tarkat kuparimessinkiseoksesta tehdyt liekkirenkaat kiinnitettiin. 420, lev. Edessä päällekkäiset kolmiotukivarret kierrejousin, hammastanko-ohjaus, levyjarrut. Kokoelmaan kun oli tullut hankittua myös BSX–12-kilvissä Jari Vilkkaan ja Antero Laineen aikanaan ajama tehdaskilpuri, joka oli jo Tikkiksellä rallikäytössä. Auto otettiin uudelleen työn alle, kun sen valmistumiselle asetettiin uusi tavoite: ajaa elokuussa 2012 Belgiassa pidettyyn kansainväliseen Saab-kokoontumiseen
Laihia 22 08/13
Viiden vuoden maltillisen ajelun jälkeen Finn sai jälleen uuden omistajan, mutta edelleen samasta perhepiiristä. Vierailun pohjalta autoon tehtiin Suomen markkinoita varten muutamia talvikäyttöä huomioivia parannuksia ja samalla mallinimeen lisättiin termi Finn. Hyvin myyvä auto ei ollut ainoa Vaasan lääniin toukokuussa 1972 myyty sedan-Finn, sillä Autotuojien tilastojen mukaan rekisteriin meni 28 yksilöä, siis keskimäärin yhden auton päivävauhtia. Datsun 1200 De Luxe Finn ’72 PAPPIA kyydissä Pappisperheen omistuksessa uudesta lähtien ollutta Finniä uhkasi muutama vuosi sitten jopa romutus, mutta alkuperäiskunnossa oleva auto säästyi ja on nykyään Datsunharrastajan hoivissa. Miehen iästä päätellen hän hankki auton lähinnä tulevien eläkepäivien kulkuneuvoksi. Ennakkoluulot aasialaistuotteita kohtaan hälvenivät pian, sillä ne osoittautuivat tekniikaltaan luotettaviksi ajopeleiksi. Kauppa alkoi käydä heti mukavasti, sillä ensimmäisen myyntivuoden aikana kotimaan teille lähti yli 2?000 Finn-Datsunia: sedania 1?966, farmaria 119 ja jopa 34 coupékorista. Omistajaksi siirtyi 08/13 23. Autokeskuksen perustaja Vilho Kuusela myi tuolloin sinapinruskean Datsun 1200 Finnin kauhajokelaiselle Aadolf Jyllilälle. Yksityiskohtaisemman tarinan mukaan Datsunin insinöörejä kävi vuonna 1970 testaamassa automallia tuoreeltaan Suomen Lapissa talviolosuhteissa. Pitkästä rupeamasta huolimatta ajokilometrejä kertyi nuukasti, noin 40?000 kilometriä, joten kovin usein Aadolf ja Finn eivät Kauhajoen Autokeskuksen huoltopalveluissa vierailleet. Auton vastaanottaja Aadolf Jyllilä oli noin kuusikymppinen pappi. Paras myyntivuosi oli 1972, jolloin sedan-Finneihin ruuvattiin kilpiä 3?071 kertaa. Suomessa malli opittiin kuitenkin pian tuntemaan nimellä Datsun Finn. Seuraavat kolme vuotta olivat Datsun-kauppiaille mainiota aikaa, sillä Finn myi pyöreästi 3?000:n yksilön verran joka vuosi. Pappissuvun Finn Ensimmäinen Datsun 1200 -myyntierä saapui meille keväthankien huvetessa maalis–huhtikuussa 1970. Yksi näistä lukuisista Finneistä myytiin toukokuun viidentenä Kauhajoen Autokeskuksessa, joka oli toiminut Datsunin, Renaultin ja Dodgen edustajana tuolloin kolmen vuoden ajan. Luupää-lempinimen saaneen pienehkön, mutta muutoin jämptin sedanin jälkeen tie oli tasoitettu ja monesta suomalaisesta kasvoi Datsuniin ja sittemmin Nissaniin luottava autoilija. Datsunin toisen vuosikymmenen Suomen markkinoilla käynnisti tammikuussa 1970 esitelty Sunny B110 eli Sunny 1200. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Tuukka Erkkilä J apanilaisten autojen rantautuminen Suomeen alkoi autotuonnin vapautumisen vuonna 1962, kun erä Datsun Bluebirdejä saapui totuttautumaan pohjoisiin oloihin. Se tiedetään varmasti, että auto oli pappismiehelle mieleinen, sillä hän omisti terhakan ketterän Datsunin peräti vuoteen 1996 saakka. Kevyestä perästä ja takavedosta huolimatta juuri ajokortin saanut nuorukainen piti Datsunin ojien välissä ja ajeli muutoinkin siivosti, sillä auto pysyi edelleen alkuperäisessä kuosissa koko Timon omistajuuden ajan. Seuraava omistaja oli Aadolfille tuttu, sillä Finn siirtyi hänen pojanpojalleen, Timo Jyllilälle. Kiva nimi oli osittain kiitosta kotimaamme markkinoita kohtaan, sillä Datsunin eräänlainen sillanpääasema vanhaan maailmaan oli ollut nimenomaan Suomi. Datsunin asema Suomessa vakiintui vuosina 1964–1966 tuotannossa olleen Bluebirdin myötä
Tässä kohdin romuttamon omistaja oli joko helläsydäminen tai haistoi pienen liiketoiminnan, kenties molempia. Ja pian minusta tuli coupé-Finnin omistaja, sillä autoa katsomaan tulleen mielestä se oli ollut liian pieni”, Harri kertoo ensimmäisestä hankkimastaan Finnistä, jonka myyjänä oli lukijoillemme tuttu Jens Uppgård (Nissan 2400 GT, Klassikot 6/2010). Hän nimittäin osti auton, muttei tehnytkään siitä hakkelusta, vaan päätti myydä ehjän Datsunin eteenpäin. Ei tosin aivan heti ensimmäisen oman auton myötä. Datsun 1200 Finn nyt keskimmäinen polvi, Timon isä Heikki Jyllilä, siis Aadolfin poika. HARRI on kerännyt 70-luvun tunnelmiin sopivia tamineita. 24 08/13. Naapurin pojalla Anssi Myllyniemellä yllään Laihia-takki, omistajalla itsellään komea Datsun-pusakka. ”Ensimmäinen autoni oli Escort 1300 GT, jonka hankin kortin saatuani vuonna 1981. Arkiajossa olleiden Datsuneiden jälkeen vuodet rullasivat 2000-luvun alkuun asti, ennen kuin Harrille kulkeutui harrasteautoiksi luokiteltava Datsun. ”Museorekisteröin 100A:n kolmisen vuotta sitten, mutta pistin pari vuotta sitten kuin vahingossa myyntiin, ja sehän meni kaupaksi.” Kun autoharrastajalle vapautuu tallitilaa, niin pitkään se ei yleensä tyhjänä pysy. Ei tälläkään kertaa. Pihtiputaan kirkkoherrana työskennellyt Heikki jatkoi Finnin ylläpitoa, mutta kilometrejä kertyi yhä hitaammin. Sekin itse asiassa Jensiltä Harrille päätynyt auto. Hän soitti ja kysyi, että jos auto ei menekään kaupaksi, niin otatko sen. Vaihdoin sen kuitenkin vuoden päästä ’76 Datsun 100A:han, jolla ajelin viitisen vuotta. Hän omisti auton vuoteen 2008 Finn oli jo matkalla sinne minne vanhoja autoja julkisuudessa kannustetaan vietäväksi - romutukseen. Romutuskohtalolta säästyttyään Finn ehti lyhyessä ajassa olla omistuksessa muutamilla autojobbareilla, kunnes päätyi autoharrastajaksi luokiteltavalle omistajalle. Kiekkoa ja autokauppaa Vuosikymmen sitten hankittu coupéFinn on edelleen projektina, mutta Harrilla hyvässä tallessa. Armeijareissutkin sillä kuljettiin viiden hengen kuormalla”, Harri kertoo. Aivan rasvasta puhtain käsin ei hän silti ole pystynyt olemaan, mistä kertoo taannoin museoajoneuvoksi saatettu, silloin vain 48 tuhatta ajettu Datsun 100A ’77. Päätöstä lienee siivittänyt yksityiskohta, että tiettävästi autossa oli tuolloin edelleen eräitä sisustuksen suojamuoveja yhä paikallaan. ”Siskon mies harrastaa Datsuneita, ja hänelle oli kymmenisen vuotta sitten myynnissä coupé-Finn, jolle oli tulossa ostaja. Sen rinnalle hän on hankkinut toisenkin coupén varaosa-autoksi, mutta kunnostustoimet ovat odottaneet sopivaa ajankohtaa. Sanoin että ilman muuta. asti, jolloin ajatteli viedä Finnin sinne minne saastuttavia ja turvattomia vanhoja autoja julkisuudessa kannustetaan vietäväksi – romutukseen. Tämä aikakausi jäi vain vuoden mittaiseksi, sillä omistajan elämä tuli päätökseensä, ja Finn oli tämän ikävän tapahtuman jälkeen jälleen vailla kotia. Tämä Datsun-harrastaja oli laihialainen Harri Vehniäinen, jolle Datsunit ovat tulleet tutuiksi kolmen vuosikymmenen ajalta. Tai pikemminkin harrasteDatsunin aihio. Pelastukseksi löytyi Datsun-harrastaja Laihialta, siis samalta seudulta, missä Aadolf oli toiminut pappina 50-luvulla ja Heikki käynyt kansakoulua
Vuoden 1972 rekvisiittalehdistä viaton autotoimittaja ei osaa sanoa mitään. Ainoastaan kuljettajanistuimen ommelta piti korjauttaa. NELJÄ vuosikymmentä on kulunut, mutta mittari on yhä ensimmäisellä kierroksellaan. SISUSTUS on alkuperäinen. FINNIN kojelautamaisema on painunut lähtemättömästi monen 70-luvun alussa Datsunilla matkustaneen mieliin. NOSTALGISET lämpö- ja trippimittari edustavat yleisiä takavuosien tarvikkeita. Pian lukema kuitenkin nollaantuu, sillä Harri on viihtynyt Finnin ratissa pitkiäkin reissuja. Vaikka Harri on lisännyt ne autoon vasta äskettäin, olisivat ne voineet koristaa Finniä alusta saakka. 08/13 25. Apumiehen jakkara ja takapenkki ovat sen sijaan olleet aina erittäin vähäisellä käytöllä
”Ainoa isompi autolle tehty toimenpide näytti olevan maalaus, joka on uusittu alkuperäisellä värillä arviolta kymmen vuotta sitten. Se oli oikein yllätys, sillä tämähän on minulle ensimmäinen Finn, joka on ajossa. Pahvilla oli laitettu nokka umpeen, jolloin lämpö riitti juuri ja juuri.” Pitkiin harrasteajeluihin Harria on kannustanut erityisesti Finnin ajettavuus ja taloudellisuus. Kokonaisuutena Finn oli niin hyvä, että pari viikkoa hankinnan jälkeen museorekisteröin auton ilman vaikeuksia.” Tuolloin kilometrejä oli mittarissa vain 73?450, ja tässä tapauksessa ei tarvinnut arvailla, monesko kierros oli kysymyksessä. ”Usein on tullut tuhannenkin kilometrin päivämatkoja. Se kannatti. Finnin pientä talvella ilmennyttä. ”Tämä on tosi hyvä ajaa. Datsun 1200 Finn ”Katselin lätkän MM-kisoja televisiosta, ja ensimmäisellä erätauolla huomasin nettiin tulleen myyntiilmoituksen valkoisesta Finnistä. Matka-ajossa tällä pääsee kuudella litraa satasen, mutta kulkeekin tarvittaessa vaikka mittarin pohjaan, mikä tuli kerran motarilla testattua. Kunnostustoimia nykyinen omistaja ei ole joutunut tekemään myöhemminkään kuin nimeksi. Soitin kuitenkin myyjälle, ja kun hän pudotti puhelimessa saman tien hintaa melkein puolella, niin hain auton itselle patinaa tavattiin, mutta esimerkiksi ehjää alustaa ei ollut hitsattu mistään. Olen esimerkiksi ollut pari kertaa Jyväskylän talviajoissa. Coupélla kun en ole ajanut vielä metriäkään. vielä samana päivänä”, kertaa Harri huhtikuun 2011 tapahtumia. ”Netissä oli siistinnäköinen sinapinvärinen ’72 Finn, mutta puoliso ei oikein tykännyt väristä ja auto oli puolta kalliimpikin kuin edellisen päivän valkoinen auto. Vain tavanomaisia käytön jälkiä ja neljän vuosikymmenen aikana kertynyttä 26 08/13 ”Kuskinpenkissä oli pieni saumarepeämä ompeluksessa, mutta tuttu kangasniemeläinen autoverhoilija laittoi sen kuntoon ja lisäsi samalla pienet nahkapalat, jotka puuttuivat lattian sivuista.” Kilometrit taittuvat Koska Finn osoittautui kelpokuntoiseksi, Harri on ollut sillä tien päällä usein. Pitkiin harrasteajeluihin on kannustanut erityisesti Datsunin ajettavuus ja taloudellisuus. Talviajoissa on puolestaan ollut kiva vähän ajaa sivuluisussa ja muistella nuoruusvuosia”, Harri tunnelmoi. Niinpä mittarin pyörähtämien ympäri tapahtuu lähitulevaisuudessa. Hankittu auto oli kaikin puolin alkuperäisessä kunnossa. Vuoden 2012 ajoihin mennessä oli varmaan talven kylmin aamu ja mittari näytti pahimmillaan –34 astetta. Seuraavalla erätauolla kun meinasin soittaa autosta, se olikin jo mennyt.” Harri ei lannistunut, vaan jatkoi sopivan yksilön etsintää heti seuraavana päivänä
Lattiavalitsin 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, reaktio tangot, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. kondensaattorin tai puolan aiheuttamaa käyntihäiriötä lukuun ottamatta auto on pelannut moitteetta, joten remontteihin ei ole aikaa tuhraantunut. Takana jäykkä akseli, lehtijousitus. Kesällä nimittäin sain museorekisteriin itselleni 50-vuotislahjaksi hankkimani automaattilaatikkoisen ’82 Cherryn. Puristussuhde 9,0:1. Renkaat 6.00 S x 12 (alkuperäiskoko). ”100A:sta sanoin lapsille, että minulla on tuollainen mopoauto. AUTOA maahantuonut Aro-Yhtymän Autokeskus Oy mainosti Finniä jopa urheilulliseksi. Omamassa 700 kg. DATSUNIN 1,2-litraista moottoria kiiteltiin autoa tuoreeltaan koeajaneen lehdistön arvioissa taloudelliseksi ja sitkeävetoiseksi. 01 Merkki ja malli Datsun 1200 De Luxe Finn 02 Vuosimalli 1972 03 Moottori Nelisylinterinen vesi jäähdytteinen rivimoottori (OHV) edessä pitkittäin. Tosin on tässä lisäksi odottamassa ’72 100A, joka piti pelastaa kun on uutena myyty Laihialla.” Näyttää siltä, että Laihian Datsunkannasta pidetään hyvää huolta. Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 2-ovinen teräskori 07 Mitat Pituus 383, leveys 150, korkeus 139, akseliväli 230 cm. Iskutilavuus 1171 cm3. Sen vuoksi onkin todennäköistä, että sedan saa kaveriksi pitkään kunnostusta odottaneen coupén. Poraus 73, isku 70 mm. Siitä on osaltaan päässyt nauttimaan myös nuorempi polvi, sillä koulun – itse asiassa sen saman, jota Heikki Jyllilä lapsena kävi – vahtimestarina toimiva Harri tekee joskus hyvällä kelillä työmatkat harrasteajoneuvolla. 08 Suorituskyky Huippunopeus 150 km/h, 0-100 km/h 17,9 s 08/13 27. Teho 68 hv /6000 rpm, vääntö 95 Nm /3600 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 4-nopeuksinen manuaalivaihteisto. Finnin he ovat lempinimenneet sinappiautoksi”, omistaja naurahtaa. Varmasti kevyt, vain 700-kiloinen Datsun sitä olikin - ainakin talviliukkailla. Mukavia ominaisuuksia tämän päivän harrasteajeluissakin. ”Seuraavaksi olisi viimein tarkoitus laittaa coupé-Finn kuntoon, kun tiellä ei ole muita projekteja
in k k r a Simca 10 m it uuttuvilla . Italialaisia ideo hteen miljoonaan m n e e s k ä a luvulle Pärjät 0 6 i n lähes k a is a y t n r e ii t s o u e v eväin s tuotanto 7 1 i ls y a hitti, jok y t s e n e M Vimpeli 28 08/13. tävä, millä it t ie m in k n Simcan nni oli todellinen e is la a k s n o 00 ´63 oilla oli ra a hyödyntänyt T autoon
i l l a m s y 08/13 29
Simca-liikkeen valikoiman olisi teoriassa pitänyt olla kasassa, kun tarjolla oli sekä perusauto, ylemmän keskiluokan perheauto että loistoauto. Rättisitikka, joka ensiesittelyssään lähinnä nauratti autotoimittajia, oli koko ajan käynyt hienosti kaupaksi eikä sen myyntiluvuissa ollut mitään viitteitä alamäestä uutta vuosikymmentä lähestyttäessä. Omien mallien vanheneminen, uusine vaatimuksineen kauppaan astelevat asiakkaat ja kilpailijoiden menestysmallit pakottivat kuitenkin Simcankin miettimään, millä eväillä merkki jatkaisi menestystään 60-luvulle tultaessa. Renaultilla oli hyvin myyvä 4CV ja valikoimaa täydensi vuonna 1956 esitelty Dauphine. Ford oli operoinut Ranskassa jo lähes 40 vuotta, mutta toiminta ei yltänyt tavoitteisiin ja kun ´49–´51 OLIHAN auto toki 4-ovinen ja porrasperäinen, mutta teknisiltä ratkaisuiltaan Simca 1000 oli kyllä rakennettu aivan kuin pikku-Fiatit. Jos Aronde vastasi valikoimassa suunnilleen saman kokoluokan perusautoa kuin Länsi-Saksan puolella valmistettu Kuplavolkkari, toi Simca markkinoille vuonna 1957 Arianen pykälää ylempään luokkaan. Fiat esitteli Topolinonsa seuraajaksi Kuussatasen, joka yhtälailla oli välitön menestys. Muuttuvat markkinat 50-luvun alkupuoliskolta suosiotaan kasvattaneet kääpiöautot olivat alkuun isompi uhka moottoripyörävalmistajille kuin oikeille autotehtaille, mutta kääpiöiden kehitys surkeista kakstahtisista koteloskoottereista pienikokoisiksi perheautoiksi alkoi muuttumaan jo sen kaliiberin liiketoiminnaksi, että moni isompikin ajoneuvovalmistaja haistoi siinä tulevaisuuttaan. Kotimaassaan Ariane markkinoitiin melko tarkalleen samalle kohderyh- Pienet Fiatit, Mini, Renault 4CV ja Dauphine osoittivat, että Simcakin tarvitsee pikku auton mallistoonsa. Fiatin malleista irtauduttuaan ensimmäinen omaa muotoilua oleva menestystuote oli vuonna 1951 markkinoille tullut Aronde, joka pysyi myytävän tuoreena kun sen ilmettä uudistettiin vuonna 1955. Aronden korista karistettiin loputkin 50-luvun pölyt vuonna 1958 tehdyllä onnistuneella uudistuksella, jolla auto säilyi myyntikelpoisena vielä vuoteen 1964. Simca 1000 Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine A lkujaan italialaisen Fiatin lisenssivalmistajana toiminut, pääosin Ranskan omille markkinoille autoja valmistanut Simca tarjosi 50-luvulla asiakkailleen sitä mitä he halusivat: tyylikkästi muotoiltuja, käytännöllisiä ja järkevästi hinnoiteltuja autoja. 30 08/13 Mercuryä muistuttanut pyöreämuotoinen Ford Vedette tuli kuusivuotisen elinkaarensa päähän vuonna 1954, myi Ford tehtaansa koneineen Simcalle ja keskittyi markkinoimaan Länsi-Saksan ja Englannin Fordtuotteita Ranskassa. Tämän alapuolelle vuonna 1957 lanseerattu Fiat 500 nosti joka vuosi tuotantomääriään ja toimi esimerkkinä siitä, etteivät kaikki edes tulisi haluamaan isoja autoja, vaikka sellaiseen varaa olisikin. Vuonna 1959 esitelty Mini vakuutti kaikki – myös. mälle kuin paria vuotta aiemmin Peugeotin markkinoille tuoma 403-malli. Simcan loisteliaana lippulaivana kiilteli vahvasti amerikkalaisvaikutteinen, 1954 markkinoille tullut ja 1957 uudistettu Vedette, jonka sivuventtiilinen V8-moottori oli Fordin peruja
Itseasiassa liukuhihna pyöri tuolloin jo täyttä vauhtia Fordilta ostetussa Poissyn tehtaassa, sillä Pigozzi luotti siihen, että uutuusmallin kysyntä räjähtäisi käsiin ja jokaisella Simca-liikkeellä on oltava tuolloin myytävää. Pigozzi halusi uuden Simcansa olevan alusta alkaen askeleen edellä kilpailijoitaan. Ratkaisuiltaan nämä menestystarinoiksi muodostuneet pikkuautot olivat keskenään erilaisia, mutta yhteistä niissä oli, ettei yhdessäkään enää käytetty etupäässä pitkittäin olevaa tekniikkaa, josta voima olisi välitetty kardaanilla vetävälle taka-akselille. Projekti 950 -nimellä kulkenut Simca hyödynsikin paljon Fiatin tuotekehittelyä ja keväällä 1960 ensimmäiset prototyypit olivat jo testiajossa. Simcan perustaja, italialaistaustainen Henri Pigozzi ymmärsi, että jos tulevaisuuden pikkuautomarkkinoille teki mieli, ei tulevaa mallia voisi taivuttaa mistään jo tuotannossa olevasta Simcasta vaan se olisi piirrettävä kokonaan puhtaalta pöydältä. Läpihengittävä 944-kuutioinen viiden runkolaakerin rivinelonen oli kevyeen pikkuautoon verrattaen tehokas ja kun sen jatkoksi tuli vielä Porschen synkronointia hyödyntänyt nelilovinen vaihteisto, ei pikku-Simcalla jäänyt jalkoihin. 08/13 31. Modernin laatikkomaisessa korissa ei nähty rippeitäkään pyöreästä 50-luvusta, vaan se oli suunniteltu korostuneen yksinkertaiseksi ja toiminnallisuuden ehdoilla. Moottorin Pigozzi halusi olevan kaikin puolin parempi kuin suoranaisena kilpailijana näkemässään Renault Dauphinessa. SIMCAN etukontti on tavattoman tilava ja renkaanvaihtotarvikkeet hyvin käsillä. Takapenkki ei ollut piiku-Fiiujen lailla mikään lastenistuin, vaan kun kerran autoon tuli ranskalaisille niin tärkeät neljä ovea, olivat tilat takanakin mitoitettu aikuisille. Simcan perustaja Henri Pigozzi halusi uuden mallinsa olevan alusta alkaen askeleen edellä kilpailijoitaan. Ideoita Italiasta Ihan tyhjästä ei uutta autoa loihdittu, sillä Pigozzin suhteet Fiatia johtavaan Agnellin perheeseen olivat hyvät, ja kun italialaismerkillä oli kaiken aikaa kehitteillä pieniä takamoottoriautojaan, näistä saatua osaamista oli suoraan siirrettävissä Ranskaan. kriittiset moottorijournalistit – siitä, että todella hyvin suunniteltuna kolme metriä riittäisi neljän hengen autolle mainiosti. Autolle ei kuitenkaan kek- TONNIN mainoslauseena Suomessa käytettiin hokemaa ”Simca menee ohi” Nopeutta autolle luvattiin yli 130 km/h. Fiatin avustuksella nopeasti kehitelty auto oli täysin tuotantovalmis, kun se ensiesiteltiin yleisölle lokakuussa 1961 Pariisin kansainvälisessä autonäyttelyssä. Uutuuden nimeksi oli alkuvaiheessa suunniteltu Arielle, joka olisikin sopinut hienosti Aronden ja Arianen jatkoksi, mutta nimi osoittautuikin varatuksi
Tempauksilla todisteltiin, että kestävyys ja voimavarat olivat Tonnisessa ennemmin yli- kuin alimitoitettuja. Varsinainen kohderyhmä ei tainnut olla lukuisat pankinjohtajat, lääkärit, papit, arkkitehdit ja muut johtajat, mutta heidänkin mainostettiin Tonni-Simcoilla mielellään ajavan, joutuivathan he tilaisuuksiin joissa katsotaan millä autolla ajetaan. Pigozzin aavistus uutuuden menestyksestä osui oikeaan, sillä ensimmäisenä kokonaisena tuotantovuotena 1962 Simca-Tonneja lähti Poissyn tehtailta maailmalle yli 160?000 autoa. Bertonelta tilattiin Tonnisesta veretseisauttavan kaunis Coupe, joka ei kaupallisesti näytellyt merkittävää roolia vaan oli pakollinen imagoliike aikana, jolloin jokaisella uskottavalla valmistajalla oli oltava valikoimassa mieluiten italomuotoiltu sporttimalli perusautostaan. Yksistään temppuvälineeksi ei autoa haluttu kuitenkaan leimata ja mainonnassa käytettiin niin julkkiksia kuin järkiseikkojakin. Simca 1000 TONNI-SIMCAN kojelaudan muotoilu on kiistatonta Ranskaa. Jos automalli olisi tullut markkinoille vuoden, pari aiemmin olisi kojelauta varmasti valkoinen. 32 08/13 Kilpapuolella yhteistyökuvioita tehtiin italialaisen Abarthin kanssa, joka veisteli Tonnisesta rata-autoja niitä haluaville. Ehkä tällä tarkoitettiin sitä, että auto oli malliltaan porrasperäinen ja sisälsi neljä ovea eikä siksi takapenkille tarvinnut ryömiä. Erikoisin mainostempaus oli pitkin Suomea kiertänyt autosirkus, jossa espanjalainen hurjapää Jose Canga apureineen esitti Tonnisilla hurjia sirkustemppuja, taitoajoa ja vauhtikäännöksiä. Kauaa ei Simca kuitenkaan Ranskan markkinoilla päässyt loistamaan laatikkomuodon uutuusarvolla, sillä Renault vastasi haasteeseen heti seuraavana vuonna esitellessään tyyliltään hyvin samanlaisen Renault 8:n. Vaikka ratkaisut olivat selkeästi pikkuautoille tyypillisiä, mainostettiin sen olevan rakennettu kuin suuri auto. Bensamittaria ei ole, vaan menoveden loppumisesta ilmoittaa merkkivalo. Saivat autojournalistit meilläkin myrkytettyä Tonnisen mainetta – ja oli siihen ilmeisiä syitäkin, sillä hyvin edullisessa autossa ei juuri ruosteenestoa vakiovarusteena ollut. Hän toi automerkkinsä hienosti uudelle vuosikymmenelle, mutta tuskinpa vaan olisi vuonna 1964 lusikan nurkkaan heittänyt tehtailija voinut arvata, että malli jatkaisi tuotannossa kaikkiaan 17 vuotta ja yltäisi kahden miljoonan kokonaistuotantoon. sitty väkisin uutta A-alkuista nimeä, ja tulihan autosta lopulta niin selkeä irtiotto kaikista aiemmista Simcoista että pelkkä 1000 oli hyvä mallinimi autolle. Kuluttajia toimitusväen nurina ei tainnut juurikaan hetkauttaa, sillä Simca-kauppojen ovi kävi tiuhaan, mikä Pigozzin tavoite olikin. Rutina Tonnisen kestävyydestä tai sen puutteesta sai maahantuojan intoutumaan mainostempauksiin joissa väitteitä kumottiin, tai ainakin huomio kiinnitettiin toisaalle. Maahantuojana toiminut Berner Oy hinnoitteli Tonnisen 5?995 markkaan, mikä teki siitä juuri tuonnista vapautuneilla markkinoilla varsin kiinnostavan ajoneuvon. Suomen olosuhteita ajatellen autossa. Jostain syystä autolehdistö otti tehtäväkseen moittia Tonni-Simcaa oikein olan takaa. Erityistä aihetta nurinaan antoi sen kiistaton takapainoisuus ja hiukan holtiton ohjattavuus kovemmissa vauhdeissa. Simca oli pidetty pieni auto, jonka parhaita puolia olivat ketteryys kaupunkiliikenteessä sekä edullinen hankintahinta. Sirkusauto Suomessa Tonninen Simca otettiin avosylin vastaan
Peittää ei tarvitse kuin kuljettajan puoleinen ritilä, sillä jäähdytyspuhallin imee ilman moottorin takaa kiertävän kanavan kautta vain siltä puolelta. Autosta pidettiin kuitenkin hyvää huolta ja vähistä kilometreistä huolimatta se katsastetiin aina määräajoin. Turun keskustassa Aninkaisenkadulla asuneella Lehtosella oli autolleen talli, jossa Simca lienee viettänyt suurimman osan ajastaan, sillä Esan käsityksen mukaan autoa käytettiin lähinnä vain kesäisin. Sen jälkeen auto on saanut enemmän huomiota ja liikuntaa. 01 Merkki ja malli Simca 1000 02 Vuosimalli 1963 03 Moottori 4-sylinterinen neste jäähdytteinen rivimoottori takana pitkittäin. Kun myöhemmin Vimpeliin muuttaneilta Lehtosilta Simca periytyi heidän ainoan tyttärensä miehelle, Esan veljelle Pentti Pyhälahdelle, oli auton matkamittarissa vasta runsaat 40 tuhatta kilometriä. 08/13 33. 2009 museorekisteriin tarkastettu Simca nähtiin 2010 Saarijärvellä Keski-Suomen Mobilistien Talwiajoissa ja saman vuoden kesällä se pyörähti Suur-Saimaan Ympäriajot. 5 runkolaakeria, nokkaakseli lohkossa, työntötangot, kansiventtiilit. Muilta osin sisustus on alkuperäinen ja sisäkaton, ovipahvien ja lattiamattojen osalta varsin hyvin säilynyt. Kauppa kävi ja Simca 1000 oli koko 60-luvun alkupuoliskon Suomen myydyimpiä autoja. Takana vinot kolmio tukivarret kierrejousin. oli hinnan lisäksi muitakin kiitosta saaneita ominaisuuksia. Vaikka auto olisi jo ikänsä ja hyvän alkuperäiskuntonsa vuoksi ollut kohtuuhelppo museoida, oli se Pentillä normaalirekisterissä. Lämpöä takamoottorista riitti ohjaamoonkin ja laajat ikkunapinnat pysyivät pakkasella kirkkaina. Etupään lommoja Esa on oikonut sisäpuolelta painelemalla ja penkkien verhoilut hän antoi Gami-tuote Oy:n uusittaviksi. Molemmissa auto toimi ongelmitta ja saa omistajaltaan kehuja. Pientä laittoa Vimpelistä, Esa Pyhälahden kokoelmasta löytyvä vaaleansininen ´63 Simca 1000 edusti uutena, tasan 50 vuotta sitten, Suomen toiseksi myydyintä automallia heti Ford Anglian jälkeen. Kuluttajia autotoimittajien nurina hiukan holtittomasta ohjattavuudesta ei hetkauttanut, sillä Simca-kauppojen ovi kävi tiuhaan. Teho 44 hv 04 Voimansiirto 4-nopeuksinen manuaali vaihteisto, valitsin lattiassa. Talviajoa ajatellen Simcan konepellin ritilään löytyy tarvittaessa talvipeitto, jolla hillitään jäähdytysilman kiertoa. Poraus 68, isku 65 mm, tilavuus 944 cm3. Jos reilu takapainoisuus teki autosta epävakaan kovilla nopeuksilla, kääntyi ominaisuus talvella vain eduksi, sillä paino vetävillä pyörillä tarkoitti hyvää etenemiskykyä lumilla ja liukkailla. Vuonna 2009, tuolloin 49 tuhatta ajetu Simca siirtyi Esan ja puolittain hänen poikansa Mikan nimiin. Esa arvioi veljensä ajojen Simcalla olleen lähinnä satunnaisia pyörähtelyjä lähinurkilla, joista tuskin yli tuhatta kilometriä yhteensä kertyi. Ihan joka vuosi sitä ei kuitenkaan enää katsastettu, mutta kuitenkin aika ajoin, jotta siihen uutena ruuvatut TIH–11-kilvet säilyivät. Rumpujarrut 06 Kori Itsekantava 4-ovinen kokoteräskori 07 Mitat Pituus 370, leveys 148, korkeus 135, akseliväli 222 cm. Talwiajoissa peitto oli paikollaan ja lämmintä riitti, vakuuttaa Esa. Simcan uutena ostanut turkulainen Paavo Lehtonen sai ilmeiseti töissään lihafirman jakeluautokuskina ajella kyllikseen, sillä Simcaan ei kilometrejä juuri kertynyt. Takalokareista, Tonni-Simcan ruosteherkimmistä kohdista, alkava kupliminen korjattiin tinaamalla ja paikkamaaluksella, mutta muilta osin on auto edelleen tehtaan alkuperäismaalissaan, eikä sitä ole kertaakaan vielä hitsailtu. Paino 740 kg ESA Pyhälahdella Simca on toiminut kolmisen tuhatta kilometriä ilman suurempia ongelmia. Takaveto 05 Alusta Edessä poikittainen lehtijousi joka toimii alatukivarsina, kolmioylätukivarret, simpukka ohjaus. ”Se Paavo oli niin nuuka”, hän tiivistää
34 08/13
Keskisuuri ullakkopalo on sitonut päivystävän palomestarin muualle. Plymouth Valiant V100 ’69 ”Hälytysilmoitus, Helsinki P1…” Tammikuinen pakkasyö vuonna 1971. Teksti: Arttu Toivonen • Kuvat: Tuukka Kaski Helsinki 08/13 35. Punainen Plymouth odottaa pakokaasu höyryten. Palopäällikkö Olli Lylyn puhelin oli soinut kello 02:42, ja autonkuljettaja on matkalla noutamaan tätä kotoaan Erottajalta
Tuona vuonna palopäälliköllä oli vielä virka-autonaan sama punainen Plymouth. Jenkkikaluston jälkeen päällikön autoksi vaihtui ensin Simca, sitten samaa sukujuurta oleva Ford Vedette vuonna 1958. Keskuspelastusasemaksi Kallion asema muuttui vuonna 1975. Plymouth Valiant S uomen suurin kaupunki, Helsinki, sijaitsee niemennokassa ja muutamalla enemmän tai vähemmän suurikokoisella saarella. Tosin merikonttirakenteinen talo ei liene oikeasti asumismukavuudeltaan edes siedettävä. Taustalla merikonteista rakennettu simulaattori savuaa hiljalleen, ja puolittain suojavarusteisiin pukeutuneet palomiehet käyskentelevät rauhallisesti ympäriinsä. Tilanne voisi näyttää täysin aidolta, sillä oikeassakaan elämässä palo- ja pelastustoimi ei siedä kimpoilua paikasta toiseen, vaan yhden miehen johtamana työ sujuu nopeasti ja turvallisesti. ”Vuoteen 1997 asti Helsingin palopäälliköllä oli oma autonkuljettaja, joka oli tällainen vanhempi ja kokeneempi palomies. ”Pelastuslaitosta on perinteisesti pidetty vähintään puolisotilaallisena organisaationa, eikä siitä tietysti tositilanteessa mitään tulisikaan, jos joka jätkä sooloilisi omiaan”, kertoo palomuseon museonhoitaja Jari Auvinen. Sen jälkeen palopäällikkö ajoi Fiatilla ja sitten Packardilla vuodesta 1936, jonka jälkeen hankintoja pidettiin jäissä hetken. Sen seuraaja otettiin käyttöön vuonna 1969, ja valinta oli osunut vaihteeksi amerikkalaiseen Plymouth Valiant V100:Seen. Valiant pyörittää vilkkujaan iloisesti, hienoisen surinan säestämänä. Kuljettajan ajamana Hienosti entisöity Valiant seisoo Herttoniemessä, alueella jolla palolaitos harjoittelee säännöllisesti. Se on ollut asutettua aluetta vuosisatojen ajan, vaikkakin asutus on levinnyt Koskelan keskiaikaisen kylän alueelta ensin etelään, ja sitten vasta kohti pohjoista. Hierarkinen järjestys onkin tarkempaa kuin mitä maallikosta äkkiä tuntuisi. Kallion Agricolankadulle valmistui paloasema vuonna 1914, ja kolmea vuotta myöhemmin laitokselle hankittiin ensimmäinen paloauto, Overland. 36 08/13. Oman vakinaisen palokunnan – ensimmäisen laatuaan Suomessa – Helsinki sai vuonna 1861, ja ensimmäinen varsinainen paloasema valmistui vuonna 1891 Korkeavuorenkadulle. Tosin vuoden 1972 jälkeen asetusten muutosten jälkeen tämän tehtäviin kuului myös ajaa tarpeen vaatiessa johtokeskusautoa
Valiantin historia on kovin yksinkertainen, onhan se ollut virka-ajossa ja periaatetasolla saman omistajan hallussa uudesta asti. 08/13 37. SININEN väritys ei rajoitu pelkästään istuimiin ja mattoihin, vaan samaa sävyä löytyy myös oven väleistä. Kun Rainer Juhani Alho jäi vuonna 1997 eläkeelle, hänen seuraajansa Kari Lehtokangas halusi itse ajaa autoa, eikä osallistunut muutenkaan enää operatiiviseen päällikköpäivystykseen”, Auvinen kertoo. Tämä viittaisi siihen, että auto on maalattu punaiseksi vasta Suomessa. Päällikkö istui kyydissä olleessaan takapenkillä, ja harvinaisissa tilanteissa ajoi myös itse, mikäli vuorokaudenaika ja miehistötilanne sitä edellytti. Sitä taas tarvitaan suuremmissa tulipaloissa ja onnettomuuksissa, joissa ollaan paikalla jopa pari vuorokautta. Pieni viive siinä tuli pelastustoimeen, mutta protokolla säilyi”, Auvinen nauraa. ”Olli Lyly oli päällikkönä 1961– 1971, eli hänen allaan auto ehti olla vain kahden vuoden ajan. Ja se on siis ollut myös oikea hälytysajoneuvo. Pääasiassa se oli virka-ajossa ja virka-aikaan maanantaista perjantaihin. Silloin päivystävä päällikkö, joka tuohon aikaan oli Rainer Alho, tai apulaispalopäällikkö Åke Grönmark lähtivät tehtävälle. ”Alho oli palomiestaustainen, eikä ajaminen ollut hänelle mikään ongelma”, Auvinen tähdentää. Kuitenkin jos päällikköä tarvittiin hälytystehtä- viin yöaikaan tai viikonloppuina, lähti tämä auto pääpelastusasemalta Kalliosta noutamaan päällikön kotoaan virka-asunnosta, joka sijaitsi Erottajan paloasemaa vastapäätä. Kunnossa kuin palokunnan auto Vielä 1960- ja 70-luvuilla Helsinki P1:llä, eli juuri tällä päällikön autolla oli oma autonkuljettaja, jonka tehtävänä oli myös huolehtia itse autosta: pestä ja ylläpitää sitä käyttökuntoisena ja edustavana. Auto osallistui operatiivisiin hälytystehtäviin silloin kun vuoromestari ja päivystävä palomestari olivat kiinni edellisissä, aikaisemmissa tehtävissä. Punaisen Plymouthin historia on kovin yksinkertainen, onhan se ollut virka-ajossa ja periaatetasolla saman omistajan hallussa uudesta saakka. Plymouth on ollut kahden palopäällikön käskytettävänä varsinaisen aktiivipalveluksensa aikana. Sen jälkeen palopäälliköksi nimettiin Rainer Alho, jonka virka-autona Plymouth jatkoi. Palopäällikön auto tosin liikkui hälytysajossa ja pillit päällä hyvin, hyvin harvoin. ”Valiant on ollut rivissä ja hälytysvalmiudessa, eli nykytermein korvamerkittynä kaupungin palopäällikön autoksi
Vanha Valiant siirtyi siinä vaiheessa hallinnon autoksi, mutta toimien edelleen varsinaisen P1:sen vara-autona. Kirjain merkitsi auton kotikaupunkia, ensimmäinen numero aseman ja toinen yksikön numeroa. Nykyisen päällikön auto on samalla tavalla HE10”, Auvinen kertoo. ”Ennen meillä oli hyvin yksinkertainen systeemi. Palopäällikkö on siellä ikään kuin edustamassa laitosta tapauksissa, joissa tulee paljon julkisuutta ja jotka kiinnostavat mediaa ja yleisöä. Alho nähtiin paikalla suuremmissa onnettomuus- ja palotilanteissa, ja nykyään käytäntö on vieläkin tiukentunut takavuosikymmenten tavoista. ”Nyttemmin päällikkö tulee paikalle vain isoissa, mediaakin kiinnostavissa tapauksissa, joissa on tiedossa suuria vahinkoja, joko inhimillisiä tai aineellisia, ja joissa joudutaan sulkemaan suuria alueita, kuten esimerkiksi Harjukadun ullakkopalossa. ”Se oli kauhean vikaherkkä auto, koko ajan siinä oli jotain vikoja. Ennen esimerkiksi säiliöauto oli H53, mutta sisäministeriön uuden ohjeistuksen mukaan se auto on nykyään HE503. Se ei tietenkään tarkoita että meillä olisi 50 paloasemaa, vaan 50 tarkoittaa edelleen paloasemaa 5. ”Tuon aikainen korjaamon esimies Raimo Ikäheimonen ja päällikkö Kalevi Laakso päättivät pelastaa auton. Ja jos paikalle piti tulla pikavauhtia, oli käsky puolestaan ”auto ykkösen kuljettaja, neljäneljä”. ”Kun pyydetään kuljettajaa vaikkapa juuri auto ykkösen luokse, kuulutetaan silloin ”auto ykkösen kuljettaja, neljä”. Jos tulee massiivisia vesivahinkoja tai pelastus- ja raivaustyöt alkavat haitata arkista elämää, ratikoiden liikkumista ja muuta, tarvitaan paikalle ylintä päätäntävaltaa. Näistä P1 tarkoitti päällikön autoa, seuraavat tehtävälle lähteviä varsinaisia paloautoja. Hallinnollisia tehtäviä Aikanaan kun punainen Plymouth häädettiin tallista tehtäviin, kuului kaiuttimista tiedote ”Hälytysilmoitus, 38 08/13 Helsinki P1, 21, 25, 26…”. Mutta Sitikka ei ollut enää oikea hälytysajoneuvo, se oli varustettu vain irtomajakalla”, Auvinen kertoo. Vuonna 1988 Valiantin korvaajaksi hankittu Volare poistui samalla tavoin vahvuudesta ja sai seuraajakseen Buick Electran, josta Auvisella ei ole mairittelevaa sanottavaa. Valiant V100:sen työura hälytysajoneuvona kesti vuoteen 1976, jolloin sen korvaajaksi valikoitui Plymouth Volare. Paloautojen numerokooditus on sinänsä varsin yksinkertaista touhua, mutta Auvinen ei lämpene nykyiselle järjestelmälle. Tietysti päällikön oman autonkuljettajan käskyttäminen päättyi silloin vuonna 1997, mutta tänäkin päivänä jos asemaesimies haluaa miehistön koolle, käytetään samaa nelosta vaikkapa muodossa ”työvuoro, yläaulaan, neljä”. Se oli niputettu jo kaupungin huutokauppajonoon, mutta herrat näkivät onneksi sen verran pitkälle, että oivalsivat ettei palopäällikön. Komeasti eläkkeelle Samoin vuonna 1988 Valiant V100 joutui poistoon, tarpeettomana ja loppuunkuluneena. Plymouth Valiant Plymouth oli jo niputettu huutokauppajonoon, josta se pelastettiin odottamaan peruskunnostusta. Sen jälkeen palopäällikön autoksi tuli Mercedes, joka vaihdettiin leasing-sopimuksella olevaan Citroëniin. Iso kerrostalopalo kovalla pakkasella aamuyöstä on hyvä esimerkki tällaisesta. Kun joudutaan miettimään, mihin majoitetaan suuri määrä ihmisiä tilapäisesti kaupungin laskuun, on paikalla päällikkö tekemässä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa”, Auvinen valottaa
”Se oli liike, joka sitten pelasti tämän auton. Valiantista oli viety jo säilytysaikana osia, mutta ne löydettiin takakontiin piilotettuna. Auto päätettiin napata huutokauppajonosta pois ja korvamerkitä palomuseolle, joka oli valmistunut vuonna 1986 Erottajan paloasemalle”, Auvinen kertoo. ”Kaikkea tietenkään ei voida säästää, mutta kaikenlaisia otantoja museossa on oltava, niin palopuolen kalustosta, ambulansseista, lääkäriyksiköistä kuin palopäällikönkin autosta. autoja ole säilynyt museoituna yhtään kappaletta. 01 Merkki ja malli Plymouth Valiant V100 02 Vuosimalli 1969 03 Moottori Kuusisylinterinen, nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 08/13 39. KONEHUONEESSA kohisee suurin Valiantiin saatavana ollut kuutoskone, 145-hevosvoimainen ja 225-kuutiotuumainen voimanpesä. Iskutilavuus 3,7 litraa, suurin teho 145 hevosvoimaa 04 Voimansiirto Automaattivaihteisto, takaveto 05 Alusta Edessä päällekkäisripustus vääntösauvajousin, takana jäykkä akseli lehtijousin 06 Kori Neliovinen porrasperä 07 Mitat Pituus 478, akseliväli 274, leveys 180, korkeus 136 cm 09 Valmistusmäärä 49 409 kpl PALOPÄÄLLIKÖN paikka löytyi täältä. Niinpä oli Alholle melkoinen yllätys, kun tämä viimeisenä virkapäivänään haettiin kotoa kohti työpaikkaa, ja myös työpäivän jälkeen toimitettiin kotiin juuri tällä samalla palopäällikön autolla. Tarkoitus on, että jokaiselta vuosikymmeneltä saataisiin ainakin yksi auto talteen”, Auvinen päättää. Nokkaakseli lohkossa, työntötangot. Palolaitoksella oli peräti vuoteen 1997 saakka oma nimetty autonkuljettaja myös päällikön autolle - vaikka joskus päälliköt ajoivat itse. Kun autolla aktiivivuosinaan ajanut Alho jäi eläkkeelle vuonna 1997, hänelle ei oltu kerrottu mitään että auto peruskunnostetaan ja museoidaan. Alholle se oli mieluisa yllätys, sillä hän oli aikanaan juuri halunnut, että pelastuslaitoksen perinteitä vaalitaan”, Auvinen kertoo ylpeyttä syystäkin äänessään
Kesäkaudella Kokkolan kaduilla huristelee niin pientä Miniä kuin isompaa jenkkirautaa, eivätkä kirkkaanväriset avoautotkaan ole poikkeus. Kokkola 40 08/13. Yksi erottuvimmista autoista kuitenkin lienee Janita Jutilan omistama Trabant
Kaksta h t ja Trab ityttö ant Trabant P 6 01 ’65 08/13 41
Pahvilaatikko. Painikkeita on vähän ja merkkivaloja vielä vähemmän, mutta muotokielen hienostuneisuutta ei käy kiistäminen – vaikka kaiken kansan autossa ollaankin. Penkit on päästy verhoilemaan uusiksi kertaalleen, ja rekisterikilvet ovat vaihtuneet useampaan otteeseen. Matkamittarissa oli hankintahetkellä vasta 25 000 kilometriä. Eipähän kulu turhan äkkiä, vai kuinka. Myöhempiin Trabant-malleihin järjestyi aikanaan musta muovinen kojelauta ja rattikin päivitettiin uudemmanlaiseksi, mutta tässä 60-lukuisessa autossa fiilis on huomattavasti herraskaisempi. Valkoisen ratin takana istuessa tunnelma on valoisa. Autoharrastajat tungeksivat Trabantin ympärillä makkarat kourissaan, ja tuolloisista EU-tunnuksellisista rekisterikilvistä huolimatta Trabant teki minuun vaikutuksen hienolla alkuperäiskunnollaan. Asioista perillä oleva toki korjaa ettei se ole pahvia lähelläkään, vaan sisältää esimerkiksi ylijäämäpuuvillaa ja hartsia. Hallissa komeilevien Minien, Escortien ja Volvojen yläpuolelle se nousi kirjaimellisesti, sillä auto oli päässyt katsastushallin nosturille museotarkastajien tarkkojen silmien ruodittavaksi. Mittarissa oli hankintahetkellä vasta noin 25?000 kilometriä, ja alla alkuperäiset rättirenkaat vuodelta 1965. Ulkopuolta tarkastellessa täytyy todeta, että jotakin lystikästä pienessä Trabissa vain on. Sittemmin renkaat on päivitetty uudempiin Michelineihin, ja mittariinkin on kertynyt jo 53?500 kilometrin lukema. Sitten on tietenkin koripaneelien materiaali, pahviinkin verrattu Duroplast. Sisätiloja myöten kauttaaltaan beigenvärinen Trabant on miltei koko omistajahistoriansa ajan ollut naisten kuljettama. Tai mitä pilapiirros-autoihin tulee, ei Trabant ole henkisesti kaukana Fingerporisarjakuvan Stalin 1200:stakaan. eurolliset lätkät. Ehkä kyse on mittasuhteista, auto kun on kapea ja korkea, ja jokin sitä katsellessa saa ajattelemaan Trabantin olevan kuin karikatyyri isommista autoista. Auto tosin ehti olla jonkin aikaa Janitan isän Mikan nimissä, ajokin tultua taloon vuonna 2000, mutta asia korjaantui Janitan tultua ajokortti-ikään. Trabant 601 Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Tuukka Erkkilä 42 08/13 E nsimmäinen havainto Janita Jutilan Trabantista tuli tehtyä keväällä Kokkolan Vip-Katsastuksen tiloissa järjestetyssä museotarkastustapahtumassa, josta kirjoitettiinkin numeroon 3/2013. Lähempänä se on lasikuitua; jonkun mielestä se soveltuu tätä paremmin auton paneelien. Ennen matkaamistaan Turun seudulta Kokkolaan, auto oli ollut uudesta asti saman suvun hallussa. Vararengas on kuitenkin alkuperäinen, ja käsiintuntuvan kovaa kumia. Pian viittäkymmentä ikävuotta puskeva, mainitusti museokatsastettu Trabant onkin säilynyt vuosien halki harvinaisen hienosti, sillä se on jouduttu ylimaalaamaan vain kerran, ja pohjaa ei ole tarvinnut hitsailla sitten Zwickaun kokoonpanolinjan jälkeen. Nyt kiinni olevat ovat alkuperäisen tunnuksen mukaiset, mutta paikallaan ovat olleet sekä Trabant-henkiset TBT-kilvet että mainitut ns
Etenevän Trabantin käyntiääni muistuttaa ihan pientä dieselmoottoria, ja vaikka autossa on mopoautoon verrattuna tyyliä ja perinnettä sanomattoman paljon, on moottorin pörinässä eittämättä jotakin samaa fiilistä. Lienee ominaisuuksia. prässäykseen, toinen taas toteaa pakkaskestävyydessä olevan sanomista. Ohjaamossa on havaittavissa pientä patinaa, mutta alkuperäisenä säilyneeseen autoon se sopinee hyvin. Toinen tapa arvioida kaksitahtibensan kulloinenkin tarve on kuunnella auton käyntiä liikennevaloihin pysähtyessä: silloin kun tankissa on hädintuskin tilkka jäljellä, sen kyllä huomaa. ”Koulussa pari kaveria on vähän nuuskinut vaatteitaan, että ei kai se auton haju tarttunut kyydissä kulkiessa”, nauraa Janita. Jokunen taho on tainnut moitiskella auton ominaistuoksujakin. Täytyy tosin itse kymenlaaksolaislähtöisenä lievittää sen verran, että kouvolalaiset tylyt julkisrakennukset ne vasta Trabantin ja vaikkapa Wartburgin taustalle sopisivatkin. Muista tankata! Autosta löytyy hyvästä käyttökunnosta huolimatta pientä harrastettavaa. Trabantiin hahmoon kieltämättä liittyy oleellisesti myös idänkaipuu, ostalgia, ja varsinkin Kokkolan kaupungintalon edustalla tietyistä yhtymäkohdista itäsaksalaiseen betoniarkkitehtuuriin on vaikea olla hiiskumatta. Lämpimänä Trabant ei ole ihan yhtä terhakka lähtemään käyntiin kuin kylmänä. Mutta kun rasitteena ei ole teräskorin painoa, on reilun 600-kiloisen auton kulku kaupungin kaduilla köykäistä ja kepoista. Moottoritilassa saa suorittaa silloin tällöin pieniä säätötoimenpiteitä, mutta sinne on toki muutenkin asiaa esimerkiksi tankkaamisen ohessa. Tankkauksien välille autolla on kuitenkin jääty vain kerran; sen jälkeen tankille on ehditty aina ajoissa. Trabant kun juotetaan suoraan moottoritilassa sijaitsevaan tankkiin, eikä varsinaista polttoainemittaria ole – tässä yksilössä polttoainetason arvioimiseen on monesti kelvannut ihan vain puutikku, paljastaa Janita. MYÖHEMPIIN malleihin verrattuna vaalea kojelauta ja valkoinen ratti ovat piristävän valoisia. Kymmenessä pakkasasteessa meno tosin kangistuu siihen malliin, että sittemmin auto on päätetty säilöä 08/13 43. KOJELAUDAN vähäisistä katkaisijoista leijonanosa on kuljettajan vasemman käden ulottuvilla, ja niistä osalla hallitaan valolaitteita. Trabilla on kyllä ajeltu viime vuosina talvellakin, minkä vuoksi siihen on hankittu jopa kunnon talvirenkaat. Ja käyhän Trabant samalla pumpulla mopopoikien kanssa. ”Pahvilaatikkona” Trabant on tunnettu Jutilan perheessäkin: Janitan äiti ja osa tuttavapiiristä eivät kumma kyllä ole autosta vieläkään innostuneet, vaikka sunnuntaiajeluilla autolla on hanakasti käyty. Loppujen lopuksi, Trabantin lisäksi vain DeLorean – ruostumatonta terästä, totta kai – lienee yhtä tunnettu vaihtoehtoisesta koripaneelimateriaalistaan
Puristus 7,6:1, teho 26 hv/3800-4000 rpm. Trabant 601 01 Merkki ja malli Trabant P601 02 Vuosimalli 1965 03 Moottori 2-sylinterinen ilmajäähdytteinen 2-tahtimoottori edessä poikittain. Vääntö 5,9 kpm/2700-2800rpm 04 Voimansiirto 4 vaihdetta, valitsin ohjainpylväässä. Hammastanko-ohjaus 06 Kori Itsekantava teräsrakenne, ulkopinnat Duroplast-puristetta 07 Mitat Pituus 356, leveys 151, korkeus 144, akseliväli 202 cm. Poraus 72, isku 73mm, tilavuus 594 cm3. Täyssynkronoitu, neljännessä vaihteessa vapaakytkin 05 Alusta Edessä ja takana poikittaiset lehtijouset ja rumpujarrut. Paino 615 kg 08 Suorituskyky On 09 Valmistusmäärä Vuosina 1957-1991 runsas 3 000 000 autoa 44 08/13
Nuorempi polvi taas ei välttämättä tunnista autoa, ja onpa käynyt niin, että autoharrastajapiireissä Janitaan on viitattu ”Kakstahtityttönä”: Suomessa nykyisinkin Nuorempi polvi ei välttämättä tunnista itäauton merkkiä, mutta kaksitahtimoottorin äänen muistaa jokainen sen kerran kuullut. Siinä itäsaksalainen perhe, matkustelun vapauduttua, suuntaa kohti Napolia uskollisella sinisellä Trabantillaan, runoilija Goethen jalanjäljissä. Osia Trabiin saa yllättävän hyvin merkkikerhon kautta, joten se ei ole Trabant-kuskille huolenaihe. Tavaraa tankkiin mahtuu 24 litran verran. KAKSITAHTIBENSA n tasoa täytyy tarkkailla tankinkorkista käsin, sillä mittaria tai merkkivaloa ei ole. Rekvisiitta-Trabantien maalipinnat taiteiltiin värikkään räikeiksi, ja esimerkiksi Berliinin Hard Rock Caféssa voi ihailla yhtä säilytettyä Zoo TV -Trabia. Vanhempi väki tulee kuva- uksienkin aikana kyselemään autosta ja muistelemaan omia kokemuksiaan Trabien kanssa. MEDIAN SILMÄTERÄ KUVA: Steven Straiton, Wikimedia Trabantista kiinnostuneiden kannattaa muuten etsiä käsiinsä saksalainen Go Trabi Go -komediaelokuva vuodelta 1991. Vain kaksitahtimoottori oli tuolloin jo menneiden aikojen perua, ja siitä Trabi pääsi eroon vasta vuonna 1989: tuolloin auto sai keulilleen Volkswagen Polon 1,1-litraisen moottorin. Loppujen lopuksi Trabant on kuitenkin todella ikoninen auto harrastettavana, ja katukuvassa se aiheuttaa hilpeyttä. Museokatsastuksessa moitiskeltiin muun muassa kuluneita ikkunatiivisteitä, mutta ne ovat alkuperäiset ja pitävät vettä. Tehdasta tuettiin valtiovaroin, sillä auto ei käynyt enää kaupaksi entisen lailla – vuosien jonotuksien sijaan asiakaskunnalla oli valinnanvaraa hieman eri malliin. Myös rockyhtye U2 valitsi Trabantin 90-luvun alun Zoo TV -kiertueensa symboliksi; yhdentyvä Eurooppa oli mullistuksien koettelema vuonna 1992, ja mikäpä toimisi paremmin uuden ajan airuena kuin muurin murtumisen myötä läntisen Saksan valtateille vapautunut Trabant. Saksassa silloin tällöin poikkeava kerholainen kerää listan tarvittavista osista ja tuo niitä sitten aikanaan Suomeen odottavien tarjolle. Miksipä niitä vaihtamaan. Yhtä Trabantia käytettiin aina DJ-koppina, ja laulaja Bono istahti välillä autoon tarinoimaan yleisölle, tai soittamaan satelliittipuheluita Sarajevoon. Mutta mennyt aika ei koskaan palannut, ja Trabant 1.1:ksi nimettyä kevyesti modernisoitua versiota valmistettiin vain kaksi vuotta. harvinaisen auton merkki ei ole aina sattunut kaikille mieleen, mutta autolle ominaisen kaksitahtimoottorin äänen muistaa jokainen sen kerran kuullut. 08/13 45. talveksi aina talteen. Pellin alla on kuitenkin paikka myös polttoainekäyttöiselle lisälämmittimelle, joka kuitenkin on tällä hetkellä irrallaan autosta, kertoo isä-Mika. Mutta valmistusvuonnaan 1965 Janitankin Trabant oli vähintäänkin ajanmukainen: etuvetoinen ja erillisjousitettu. Maailmaa 1992–1993 tahkonnut kiertue ei edes tyytynyt yhteen ainokaiseen koriste-Trabantiin, vaan autoja nostettiin esiintymislavojen katonrajaan välillä kahdeksan, välillä 11 kappaletta, ja niiden ajovalot loimottivat teatraalisesti esiintymisareenan lisävalaistuksena. Zwickaun tehdas myytiin sittemmin VW-yhtymälle, joka kasaa siellä nykyisin moottoreita konsernin tarpeisiin autonvalmistuksen ohella. Kommelluksia sattuu, eikä vähiten siksi, että muumitalonsininen Trabant on länsimaissa seikkailessaan vähintään yhtä ajan hampaan järsimä kuin sen omistava perhekin, villiä tytärtä lukuun ottamatta. Trabant eilen ja tänään Trabantia on helppo pitää pysähtyneen, historian sivuille jo vuosikymmeniä sitten kadonneen valtion pölyisenä muistomerkkinä, mikäli on taipumusta suhtautua kivisydämisesti näinkin nättiin pikkuautoon
t u u l o v E IPPU F Delta H Lancia Evoluzione ’91 le Integra U H tuneen s o n n i i k rallista taitteeseen, e i v a t l un De Lancia t 80- ja 90-luv erkkimestae m ajatuks tolla vietiin n. Todellisen ä au jolloin toisensa perä äy ttymys on t ruuksia atikon Deltaa rallifan Evo1. le Integra 46 08/13
n o i t Laihia 08/13 47
Deltan maine varsinaisena katukanuunana syttyi kuitenkin vasta MM-rallin luokitteluversion myötä vuonna 1986, jolloin esiteltiin Delta HF 4WD. Virallinen rallitalli oli lopetellut jo aiemmin. Paikaltaan sataseen kipaistiin 7,8 sekunnissa. Auton nelivedon hienouksiin lukeutuivat viskolukko keskitasauspyörästössä sekä Torsen-lukko taka-akselissa. Mallivuodelle 1988 vastuuta alkoi kantaa lokasuojan levityksillä varustettu Delta Integrale. Kauden 1987 alkaessa lyhyen tauon jälkeen poissa olivat muun muassa Peugeot, Citroën ja Austin Rover. Lokasuojien pullistelulle oli katetta, sillä nollasta sataan -arvoksi ilmoitettiin räväkät 6,6 sekuntia. Hurjat Bryhmäläiset jäivät historiaan ja kisaamista jatkettaisiin yli puolet vähemmän tehoa tarjoavilla A-ryhmäläisillä, jotka muistuttivat huomattavasti enemmän varsinaisia tuotantoautoja kuin B-ryhmäläiset. Kausina 1987 ja 1991 kuljettajien mestaruuden nappasi Juha Kankkunen ja kausina 1988 ja 1989 Miki Biasion. Mikä komeinta, valmistajien mestaruus irtosi kuusi kertaa putkeen vuosina 1987–1992. Lancian toistaiseksi viimeinen, tehtaan tukeman Martini Racingin ajattama MM-ralli oli vuoden 1992 päätöskilpailu RAC-ralli. Fulvian, Stratoksen, Rally 037:n tai pelottavan Delta S4:n jälkeen kilparadoille talutettu Delta HF 4WD näytti ymmärrettävästi hieman vaatimattomalta edellä lueteltujen vuoristoratavaunujen jälkeen, mutta yhtä kaikki, se oli jälleen kerran osoitus Lancian osaamisesta kilvanajon saralla. Nelivedon voimaa siirrettiin 50/50-jaon sijaan hieman etupainotteisesti suhteessa 47/53. Huomionarvoinen yksityiskohta on, että Lancia Deltalla voitettiin heti sen ensimmäisessä MM-rallissa Monte Carlossa tammikuussa 1987. Tämän 16-venttiilisen ohella Evo1:stä valmistettiin myös kahdeksanventtiilistä katalysaattoriversiota. Tämä toistui seuraavan kuuden vuoden aikana joka kerta, kun Lancia esitteli uuden luokitusversion Deltasta. Vuoden 1991 lopulla tuotantoon tullut 210-hevosvoimainen HF Integrale Evoluzione, puheissa usein Evo1, oli viimeinen tehtaan ralliauton luokitteluversiona käytetty malli. Pari vuotta myöhemmin esitellyllä, viimeiseksi Delta HF Integraleksi jääneellä Evoluzione II:lla, Evo2:lla, ei enää ollut tekemistä ralliauton luokitteluversiona. Käy- Uuden ajan ralliautoiluun Delta HF 4WD oli nappiosuma, jolla putsattiin palkintopöydät kerta toisensa jälkeen. Kesken kauden 1986 vetäytynyt Audikaan ei enää palannut täysipainoiseen sarjan kiertämiseen. Yksi ikonisia ralliautoja valmistanut merkki sen sijaan pysyi leikissä mukana – Lancia. Uuden ajan ralliautoiluun Delta HF oli nappiosuma, jolla putsattiin palkintopöytien korkeimmat pokaalit ja kirkkaimmat lautaset kerta toisensa jälkeen. Deltan tuotanto käynnistyi 1,3- ja 1,5-litraisilla koneilla, mutta mallivuodelle 1983 saapunut 1,6-litrainen 130-hevosvoimainen turbomoottori vastasi jo paremmin mielikuvaan urheilullisesta Lanciasta. Delta HF 4WD:n kiirehtimistarpeisiin vastattiin kaksilitraisen, välijäähdytetyn 165-hevosvoimaisen turbomoottorin toimesta. Kompaktin kopan kätkemien 200 hevosvoiman turvin satanen saavutettiin alle kuuden aikayksikön kuluessa, sillä tarkka arvo kirjattiin lukemin 5,7 sekuntia. Lancia Delta HF Integrale Teksti: Harri Onnila Kuvat: Tuukka Erkkilä, rallikuvat Harri Onnila 48 08/13 R allin MM-sarjan hiljennyttyä kauden 1986 jälkeen oli koko laji muutoksien edessä. Näin tapahtui siis Montessa 1987, mutta myös Delta Integralen kohdalla Portugalin rallissa 1988, Delta Integrale 16V:llä Sanremossa 1989 sekä Delta HF Integralella vuoden 1992 Montessa. Meno kiihtyi 1989 entisestään 16-venttiilisen Integralen myötä. Suuri muutos säännöissä aiheutti samalla sen, että merkittävä osa MM-sarjaa kiertäneistä tehdastiimeistä jättäytyi rivistä. Voimat kasvavat B-ryhmäläisen Delta S4:n kohdalla Delta-nimi oli mukana käytännössä vain markkinoinnillisista syistä, joten varsinaisesti Delta astui rallipoluille vasta kaudelle 1987, vaikka itse kulmikas viisiovinen Lancia Delta oli ollut markkinoilla jo 80-luvun alusta. Seuraavana vuonna Lancia Delta esiintyi vielä mukavilla sijoituksilla MM-kapinoissa, mutta terävimpien. Tarina vietiin päätökseen Evo2:n Dealers Collection -malleilla vuoden 1995 puolella. tännössä sama automalli oli myös alkuvaiheessa Ruotsissa tarjolla nimellä Saab-Lancia 600, mikä oli merkkien välisen yhteistyövirittelyn satoa. Muun muassa ilmastoinnilla ja katalysaattorilla varustettu 215-hevosvoimainen jäi myös viimeiseksi Integraleksi. Ja hyvin se vastuuta kantoikin, sillä isomman välijäähdyttimen ja Garrett T03 -turbon kanssa voimaa saatiin 185 hevosvoimaa
Alaikäisestä lähtien olen seurannut varsinkin rallia, ja sitä kautta kun italialaiset autot ovat menestyneet, innostus niitä kohtaan on herännyt”, Juha luonnehtii. ”Harrastin autosuunnistusta 80-luvulla ja sittemmin rallia ja sprinttiä. Kun esimerkiksi pakoputket ja jarruosat maksoivat enemmän kuin perusautoihin, hankin tilalle tavanomaisemman käyttöauton ja Lancia jäi odottamaan tulevia aikoja. Auton omistava Juha Pensas nimittäin kokee sekä rallin että italialaiset autot antoisiksi harrastekohteiksi. Kotivoittoihin tottunut suomalaisyleisö sai esimakua siitä, että ranskalainenkin osaa ajaa soralla, sillä ykköseksi ajoi Didier Auriol (3), kuvassa Koivulahden erikoiskokeella. Yksi niistä JYVÄSKYLÄSSÄ 1992 Lancia-tiimi otti Delta HF Integraleilla sen mitä tarjolla oli. Lajin parissa hän on liikkunut myös itse. ”Siitä lähtien kun kahdeksanventtiilinen tuli minulle, niin ajatuksissa oli, että joskus pitäisi saada Evo1.” Perustelut innostukselle ovat Juhalla vahvat: ”Ralli-ihmisenä en pidä Evo2-mallia yhtä merkittävänä autona, sillä Evo1 oli luokitteluauto, johon ralliauto perustui. Ratapuolella jäähdyttelin endurancessa 2000-luvulla. Se oli minulla kolme vuotta käyttöau- tona, mutta polttoaineen hinnat kun olivat jo silloin aika hyviä, niin auto oli pidemmän päälle kallis ajaa. ”Ostin kyseisen kahdeksanventtiilisen ’88 Integralen vuonna 1995. Auto oli silloin kymmenvuotias – ei siis vielä klassikko ikänsä puolesta, mutta muutoin kyllä.” Integrale ei 90-luvulla talttunut Juhan käyttöautoksi, mutta innostus mallia kohtaan kasvoi entisestään. ”Autoharrastus on lähtenyt liikkeelle varhaisesta autourheilukiinnostuksesta. Siitaman ek:lla Juha Kankkunen (1) nostatti tunnelmaa ja oli rallin lopputuloksissa toinen. Rallissa käytettiin pystyasentoa, jolla pyrittiin erityisesti estämään perän karkaaminen ylös hypyissä. Italialaistallin unelma Kuvien ´91 Delta HF Integrale Evoluzionen sijaitseminen nykyisen omistajansa autotallissa ei ole sattumaa, vaan kahden siihen voimakkaasti liittyvän ominaisuuden ansiota. Näiden lisäksi hänen hallussaan on muun muassa 850 Coupe, X1/9, 131 Mirafiori sekä jokkiskohtalolta pelastettu, nykyään museokilpinen 133. ”Se oli vuosimallin ’64 Fiat 600, joka on yhä tallessa, nykyään museorekisteröitynä.” Kuusisatanen ei jäänyt miehen viimeiseksi Fiatiksi, sillä piskuisilla italialaisilla on tallia täytetty useamman yksilön toimesta. ”Viime keväänä tein sijoituksen tulevaisuuteen ostamalla ’88 Fiat Uno 70:n, jolla on ajettu vähän yli 50?000 kilometriä. Evo2:lla ei TAKASPOILERISSA on kolme asentoa: vaaka, 45 astetta ja pysty. on 127 Sport, ja viimeisimmän ostin parin vuoden takaisen Klassikot-jutun perusteella”, viittaa Juha numerossa 3/2011 esittelemäämme ’73 Fiatiin. Kymmenkunta vuotta kun odottaa, niin tuskin ensimmäisen polven Unoja montaa enää vastaan tulee.” Kunnostusta odottamassa on Fiat Ritmo Abarth sekä Lancia Delta Integrale, jonka Juha hankki kohta 20 vuotta sitten. Kilpa-autoja olen ruuvannut vuosien aikana paljon, ja koko aikuisiän tehnyt turvakaaria erityisesti ralliautoihin.” Ensimmäisen harrasteautonsa hän hankki viitisentoista vuotta sitten. ”127-Fiateja minulla on kolme, joista kaksi museokilvissä. 08/13 49. suorituksien takana oli yksityinen Jolly Club -talli
50 08/13. Alustan korkeus ja jousitus ovat alkuperäisiä, mutta roiskeläpät ovat hyödyllistä Suomi-lisää. Lancia Delta HF Integrale KAKSI hyvää Evo1:n tunnusmerkkiä: etulokasuojan valetuuletusaukko ja viisipulttinen pyörännapa. RUJON kauniit yksityiskohdat vievät ajatukset soraränneihin ja kestopäällysteisiin neulansilmiin
Huomasin, että tarjonta vähitellen laski ja hinnat lähtivät kevyesti nousemaan.” Se oli Juhalle viesti, että jos Evo1:n haluaa, se pitää ostaa nyt. ”Kaupanteko kesti pitkään kuten kauppa syntyi. Yksilö oli hyväkuntoinen Italiassa uutena myyty, hiukan alle 120?000 kilometriä ajettu Integrale, joka oli rantautunut Suomeen 2000-luvun alussa. Istuimet sen sijaan näyttävät paremmilta kuin ne oikeasti ovat. Tavoitteena oli sen oman Ykkösen hankkiminen. ”Evo1 on 60 milliä leveämpi ja joustovarat ovat pidemmät. ”Seurasin etenkin Saksan markkinoita. ”Esimerkiksi ohjaustehostimen öljyllä on jäähdytys, vaikka siviilissä sitä ei tarvitsisikaan toisin kuin rallissa. Kävin katsomassa autoa muutamaan kertaan, ja välillä hintaneuvottelua käytiin aktiivisesti, välillä tuumattiin.” Vuoden 2007 huhtikuussa myyjän ja ostajan hinnat lopulta kohtasivat ja 08/13 51. Näin Juha oli haaveilemansa Delta HF Integrale Evoluzione 1:n omistaja. Niin tälläkin kertaa, sillä Juhan tiedostettua Evo1:n hankkimisajan olevan käsillä, niin kotimaassa tuli myyntiin Suomeen tullattu yksilö. Siviiliversio kisamausteilla Sattumalla on unelmien toteutumiselle monesti yhtä merkittävä vaikutus kuin haaveen saavuttamiseksi tehdyillä pyrkimyksillä. AJOASENTO on italialaisiin harrasteautoihin tottuneen Juhan mukaan medium, sillä ratin korkeussäätö lieventää polkimet lähellä, ratti kaukana -tunnelmaa. ”Ne eivät aivan vastaa auton ominaisuuksia, sivutukea ei saa riittävästi.” TÄSTÄ kuvakulmasta Evo1 näyttää lähinnä ahtaalta hatchbackilta, johon on poimittu pykälää prameampi verhoilu. Edeltävään mallin verrattuna HFeli High Fidelity -tunnuksen saanut Integrale erosi tehokkaamman moottorin ohella myös ulkoisesti. Takaluukussa on puolestaan vesisäiliö, Ralliauton luokittelumalli pitää sisällään monta yksityiskohtaa, jotka viittaavat alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Mutta jos kuljettaja sattuu olemaan pyrkivän ajotyylin omaksunut vihtahousu, selviää viimeistään silloin takapenkkiläisillekin, mitä pippurilientä tälle viistoperällä on syötetty. Helpoiten mallin tunnistaa viisipulttisista pyörännavoista ja takana olevasta siivestä, joskin siipiä on lisätty sittemmin myös moniin muihin liikenteessä oleviin Deltoihin.” Ralliauton luokittelumalli pitää sisällään monta yksityiskohtaa, jotka viittaavat sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. sen sijaan ollut enää rallin kanssa tekemistä, vaan se tehtiin sisustus- ja varustemuutoksilla malliksi, jolla saatiin Deltalle elinkaarta lisää.” Delta Integrale Evoluzione 1:n markkinat asettuivat näistä syistä vuosituhannen taitteessa Juhan seurantaan. ”Tuontiauto olikin ainoa mahdollisuus, sillä Evo1-mallia ei koskaan tuotu meille virallisen maahantuojan kautta.” Vuonna 2006 myyntiin tullut Evo1 oli vuosimallia ’91 eli se kuului alkupään Evo1-tuotantoon. erikoisauton kanssa usein
Edes perinteinen italialainen ”ratti kaukana, polkimet lähellä” -ajoasento ei ole Deltassa kiusaamassa ajokokemusta. Hiekkatielläkin se on kiva, mutta nykyiset renkaat ovat aivan liian kovat eivätkä tarjoa pitoa.” Kestopäällysteellä alkuperäisten 15-tuumaisten sijasta Deltassa alla olevat, alkuperäisten vanteiden ilmettä kunnioittavat 17-tuumaiset Compomotivet ja 40-sarjan renkaat pääsevät oikeuksiinsa. ”Tuolla rengastuksella ei voi asfaltilla oikein sanoin kuvailla: on paukkua ja ajo-ominaisuutta, mitä hyvät jarrut täydentävät”, omistaja kuvailee. ”Olen kuullut, että jotain ei saa enää rahallakaan. Lancian rattiin houkuttelee etenkin sen upeat ajo-ominaisuudet yhdistettynä räväkkään suorituskykyyn. ”Ratin korkeussäädön kun vetää ihan alas, niin ajoasento on medium. AHDETTUA tekniikkaa kahdella tapaa. Iskutilavuus 1995 cm3. Erityisesti korinosat ovat haaste, sillä esimerkiksi lokasuojat ovat erilaiset kuin 8- ja 16-venttiilisessä Integralessa.” Tavallisempien kulutusosien kohdalla tilanne on parempi. Ei huippu, mutta siedettävä.” Juhan Evo1 vaikuttaa olevan juuri sellainen, mitä hän lähti automallissa hakemaan. Kun kyseessä on vielä erittäin hyväkuntoinen ja alkuperäinen yksilö, niin ei ole ihme, että punainen Lancia on tarkoitus pitää perheessä pitkään. Syinä todennäköisesti sekä painonsäästö että tilanahtaus. Isoin homma on ollut jarruletkujen uusinta ja muutaman maadoituksen parantelu.” Huippukuntoinen lähtökohta on Evo1:n kanssa kiitollinen tilanne, sillä eräät varaosat voivat olla joko erittäin kalliita – jos niitä ylipäätään on saatavilla. Puristussuhde 8,0:1. ”Kahdeksanventtiilisessä Integralessani on ilmastointi, mutta niin ahtaassa paikassa että huh-huh.” Evo1:n konehuoneessa on silti vähintään yhtä tiivistä. Jousitukset ja ohjauksen geometriat ovat kohdallaan, joten ajotuntuma on erinomainen. Omamassa 1300 kg. Edessä ja takana levyjarrut 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 5-ovinen teräskorit 07 Mitat Pituus 390, leveys 177, korkeus 137, akseliväli 248 cm. Takana joustintuet, pitkittäiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Ralleissa on ollut kartturin tehtävä annostella jalkapainikkeella vettä, mutta tässä siviiliversiossa nappi on kojelaudassa.” Juhan Lanciassa oleva kattoluukku on sekin epäsuorasti seurausta ralliautoperustasta. Pitää ensin vaan varmistaa, että saa osia.” Mahtava ajettava Juhan monipuolisen harrasteajoneuvokatraan ulkoiluttamisessa ajokausi käy lyhyeksi, mutta Evo1:n mittariin hän on ehtinyt kuuden vuoden aikana kerätä vajaat kahdeksan tuhatta kilometriä. Poraus 84, isku 90 mm. ”Onhan se hemmetin mahtava auto, aivan huippu. Oman autoni kilometrit ovat niillä main, että tarkistava huolto moottorinlaakerien suhteen pitäisi tehdä lähitulevaisuudessa. Voisi ajatella, että ensimmäinen omistaja on halunnut taistella lämpimiä Italian kelejä vastaan edes kattoluukulla, sillä ilmastointia ei ollut tarjolla. 01 Merkki ja malli Lancia Delta HF Integrale Evoluzione 02 Vuosimalli 1991 03 Moottori Neljäsylinterinen vesi jäähdytteinen pakokaasuahdettu rivimoottori edessä poikittain. ”Paljon autoja on tullut hankittua, mutta vähemmän on myyty. Renkaat 205/50ZR15 (alkuperäiskoko) 08 Suorituskyky Huippunopeus 220 km/h, 0-100 km/h 5,7 s 09 Valmistusmäärä 6 451 kpl. 52 08/13 ”Nähdäkseni vaikkapa pakoputki- ja jarruosia saa Italiasta. Olenkin sanonut, että en myy mitään, mutta kyllä meiltä saa tulla ostamaan. Teho 210 hv/5750 rpm, vääntö 304 Nm/3500 rpm 04 Voimansiirto Neliveto, 5-nopeuksinen manuaali vaihteisto. Löylyä kaksilitraiselle padalle lyö Garrett-turbo, jonka sovittamiseksi apulaitteineen on insinööri saanut raapia otsaa toisenkin kerran. ”Esimerkiksi starttimoottorin irrottamiseksi pitäisi purkaa vaihteisto tai imusarja ensin pois tieltä, sillä startti on ahtaasti rintapeltiä vasten.” Juha ei Lanciansa voimalinjaa ole joutunut purkamaan, sillä punainen Evo1 on hienossa alkuperäiskunnossa, josta käy kiittäminen aiempia omistajia. Tosin tämä Lancia on kymmenestä autostamme se, joka lähtee viimeisenä”, tyytyväinen omistaja juttelee. Lopputulos kuitenkin puhui vakuuttavasti niin kilparadoilla kuin siviililiikenteessä. josta johdetaan vettä ruiskutettavaksi välijäähdyttimen ulkopintaan. Lattiavalitsin 05 Alusta Edessä joustintuet, kierre jouset, kolmiotukivarret, kallistuksenvaimennin. ”Olen tehnyt vain perushuoltojuttuja kuten öljyvaihtoja
06-7662 462 • Fax 06-7662 021 E-mail alfa@tmuukkonen.fi • www.tmuukkonen.fi. Paljon osia suoraan varastosta. 03-2251 948 www.vanhatkoneet.fi ALFA ROMEO -OSAAMISTA JO YLI 20 VUOTTA! PISTÄYDY IHMEESSÄ UUTEEN VERKKOKAUPPAAMME. VARAOSAT mopoihin, moottoripyöriin, mönkijöihin, moottorisahoihin ja puutarhakoneisiin helposti netistä: Valitse paras klassikko ja huippuvaraaja. tai puh. Mikäli varastosta ei löydy tarvitsemaasi osaa, saamme sen nopeasti tilauksesta. Muukkonen Oy Puh. VALIKOIMAMME KASVAA PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ. AB T. www.janikaasalainen.fi Avokypärä IXS HX105 65€ EXIDE-akut ja -varaajat vaativiin harrasteajoneuvoihin! ® MARINE & MULTIFIT By Exide Technologies www.exide.fi RAUTAISTA LUETTAVAA! JOULU TULOSSA! Tässä hyvä lahjavinkki: tilaa Vanhat Koneet lahjaksi! www.vanhatkoneet.
54 08/13. Kaikki nämä meriitit yhdistyvät tässä vuoden 1989 Fiat Cromassa. Fiat Croma 2.0ie ’89 Minkälaisen käytetyn auton ostaisit mieluiten. Mittarilukemakin on vain vaivaiset 1?479 kilometriä. Vähän ajetun totta kai, ja hyvin huolletun. Yhdellä omistajalla olleen. Tallissa pidetyn
Croma Melkein ajamaton Kokkola 08/13 55
Myös tuhkakuppi on valitettavasti särkynyt – olosuhteiden pakosta. Auto odotti vain noutoa, mutta byrokratia heitti keppinsä rattaisiin: maksamatta jätettävän autoveron osuus Bemarin hankintahinnasta olisi ylittänyt asetetun 100?000 markan haamurajan, ja hankinta olisi pitänyt hyväksyttää valtionvarainministeriötä. nähden: ruoste ei iske alustaan, aurinko, sade ja vuodenajat eivät käy maalipintaan, mutta opetuskäytössä siltikin sattuu ja tapahtuu. Kylkiin ja AUTON mukana seurannut koulutusmateriaali sekä alkuperäinen Fiat- ja Lancialogoilla koristeltu testeri. Sillä tiellä se on vieläkin, allaan viikolla 22/1988 paistetut Michelin MXV -renkaat joissa kuviota riittää vielä mainiosti. Myös konehuoneessa muuttujia riittää, kun sadat ja taas sadat ammattiin opiskelevat ovat tutustuneet italialaisen autotekniikan mahdollistamiin elektroniikan saloihin. Kuluu se koulun penkkikin Siltikin, laboratorio-olosuhteissa tähänastisen uransa suorittanut Croma ei ole päässyt aivan vähällä. Alun perin 1980-luvulla opetusautoa hankkiessa, oli Veholta järjestetty ammattiopistolle sopiva BMW kaikkine herkkuineen. Onkin mielenkiintoista verrata, miten siistissä sisätyössä ahkeroiva koulutusauto kuluu tavalliseen käyttöön Fiatin alla on viikolla 22/1988 paistetut Michelin-renkaat. Bemarihan sen piti olla! Sattumankauppaa oli tämän nimenomaisen auton päätyminen tähän käyttöön, kertoo auto- ja kuljetusalan lehtori Jaakko Huhtala. Autoa joskus dynamometrille kiinnittäessä ovat liinat lipsahtaneet alustassa väärään kohtaan ja korjattavaa on syntynyt. Auton mukana muuten seurasi salkussa kulkeva, hieno Fiat-Lancia-logoilla varustettu testeri kaikkien ohjekirjojen ja materiaalien lisäksi. 56 08/13 puskureihin on tullut pientä lommoa ja raapetta, ja autohallilla majaillut auto on menettänyt sieltä täältä pieniä osia jonkun nopeasormisen matkaan. Fiat Croma Teksti ja kuvat: Antti Kautonen O n varmastikin helppo arvata, että Suomen mittakaavassa tämä Croma on ainutlaatuinen, mutta haluaisinpa nähdä toisen yhtä vähän ajetun ja yhtä pitkään sisätiloissa viihtyneen Croman missään päin maailmaa – ehkäpä tehtaan museo poislukien. Matkamittariin kertynyt, hakumatkan jälkeinen tuhatkunta kilometriä on ajettu sisätiloissa dynamometrillä, eikä sade ole kastellut auton maalipintaa montaakaan kertaa. Siniharmaa Fiat on otettu heti uudesta lähtien opetuskäyttöön Kokkolan ammattiopistolle, ja Suomen maanteillä se on päässyt verryttelemään vain kerran elämässään, matkalla Hangosta Keski-Pohjanmaalle koekilvet yllään. Pellin alla on merkittyjä liittimiä opetuksen helpottamiseksi, ja samasta syystä auton elektroniikkaboksi on kaivettu esiin matkustajan jalkatilaan
Sen merkiksi auton identiteetti on hienosti sanoen pyyhitty, ja kuin hapolla tärvellyt vakoojan sormenjäljet, on Fiatin valmistenumero kulutettu olemattomiin konepellin alta. Esa Rovio silti toteaa, että Croman nyt saatua huomiota, siitä on ryhdyttävä pitämään parempaa huolta. Kun aika tulevaisuudessa koittaa modernisoida opetuskalustoa enemmän, mikä on Fiatin kohtalo. Nykyisiä päästönormeja Croma ei täytä millään ilveellä, vaikka siihen onkin oppilaitoksessa asennettu katalysaattori. myöten. Kieltämättä tulee mietittyä, missä tuo opetuskäytöltä sivu suun mennyt E34-korimallin BMW mahtaa nykyisin majailla. VUONNA 1985 esitelty Croma jakoi pohjalevynsä ja joitakin ratkaisuja muiden Tipo 4 -autoprojektin sisariensa, eli Alfa Romeo 164:n, Lancia Theman ja Saab 9000:n kanssa, mutta pellin alla on Fiatin oma nelisylinterinen, kaksilitrainen DOHC-moottori, josta irtoaa 120 hevosvoimaa. Rovio mainitsee, että ammattiopiston auto-osasto on laitoksen vanhin alkuperäisasussaan oleva puoli, ja sen uusimista jo hiukkasen odotellaan. Croma on sivuuttanut koko veroprosessin ja rekisteröinnin aikanaan täysin, eikä sitä ole kilvitetty mihinkään maahan. Täytyy muistaa, että arvokkaimmillaan se on kokonaisena ja mahdollisimman ehjänä, sellaisena kuin se on selvinnyt kuluneen neljännesvuosisadan ajan. Ammattiopiston Esa Rovio hymähtää, että Fiatin verotuksen kohdalla sietäisi kyllä antaa armon käydä oikeudesta, ikää autolle kun kuitenkin on kertynyt melkein 25 vuotta. Vuosien varrella Fiat on saanut seuraa, sillä samassa tilassa viettää aikaansa myös Renault Laguna vuosimallia 2001. Kankaat ovat kaikki ehjiä, ja matkamittari todistaa vähäisistä ajokilometreistä. Tällaista on tuskin toista. Tax Free Niin, se autovero. Tämä estänee Fiatin rekisteröimisen Suomen kilpiin ja saattamisen liikenteeseen, vero kun lankeaisi autolle täysimääräisenä – ellei ongelmaksi sitten muodostu sen mahdollinen kohteleminen uutena autona. 08/13 57. Asian järjestyminen venyi ja venyi, ja lukukausikin ehti jo alkaa. Osiksi purettuna se ei ole osiensa summa, sillä kuin kuplassa elänyt, tiesuolan ja pohjoismaiset olosuhteet ohittanut ylemmän keskiluokan iso Fiat on kaltaisenaan ainokainen. Laguna onkin vielä nuori ori, sillä sen mittarissa on vasta 600 kilometriä. Kutsuisiko museo. Niinpä ajatukset BMW:stä hylättiin, tuolloin vielä Fiatiakin maahantuoneelta Veholta löytyi sopivan edullinen verottomana 70?000 markan hintaiseksi jäänyt Croma ja rattaat lähtivät taas pyörimään. ABS-jarruilla ja kehittyneellä elektroniikalla auto on tarpeeksi moderni tämänkin ikäisenä, ja niin sanotusti sen kohdalla ei hyvä häviä, mikäli harjoitustöiden aikana sattuu pieniä moukareita. Croma puurtaa vain Testikäytössä siniharmaa Fiat varmastikin jatkaa vielä hyvän tovin, sillä Jaakko Huhtalan mukaan auto on vielä opetukseen täysin kelvollinen. Moottoritilassa on nykyisillään huomattava määrä opetuskäyttöä varten sijoitettuja liittimiä ja bensapaineenmittari. Pienille sisustan osapuutteillekin on jo ryhdytty etsimään täydennystä, vaikka romuttamoille päätyneiden, käytettävissä olevien luovuttaja-Cromien lukumäärä onkin nykypäivänä varsin vähäinen. Ja kuvauksia varten pestynä ja vahattuna sekä konepelti kiinnitettynä auto menisikin uudenkarheasta leikiten, mikäli pikkulommoja katsoo läpi sormien. ÄKKISELTÄÄN katsottuna ohjaamo on kuin varkaan jäljiltä, mutta helposti siistittävissä tarpeen tullen
Kaikkineen varsin harvinainen paketti. Museon takaosassa huomion varastaa käsittämättömän järkälemäinen, Rolls-Roycen moottorilla varustettu Sisu, aikoinaan Pohjois- maiden suurin koskaan valmistettu auto. Vuodesta 1986 lähtien paikallaan ollut, A-Fordin puolikkaan pyörän muotoiseksi suunniteltu museo on arkkitehti Risto Syväniemen käsialaa, ja se tarjoaa komeat tilat näyttävälle kokoelmalle, jota aika ajoin päivitetään ja kierrätetään. Ruskea volkkari lienee ainoa jälkipolville säästynyt auto isommasta tärpätillä maksetusta köntästä, ja se onkin jatkuvan täydellistämisen kohteena.. Teksti ja kuvat: Antti Kautonen CITROËN ID 20 ’68 on tuotu Ruotsista vuoden vanhana ja pysynyt käytössä 1990-luvun lopulle saakka. Taustalla pilkistää kaunis/kauhea Citroën Ami. Oulun automuseo Pääsimme hiljattain tutustumaan Oulun automuseon alati vaihtuvaan antiin. Auto on kunnostettu nykyasuun 2000-luvulla. Automuseovierailu ajoittui Suomen ajoneuvohistoriallisen keskusliiton SAHK:n puheenjohtajien kokouksen aikaan, ja niinpä samalla kertaa toimituskin pääsi astelemaan Oulun Seudun Mobilistien tuoreisiin hallitiloihin, jotka sijaitsevat vähän matkan päässä Kempeleessä. 58 08/13 T alvi pääsi jo tekemään ensimmäisen jäädytysyrityksensä lokakuun lopulla, ja lumisessa maisemassa sijaitsevassa Oulun Automuseossa oli huomattavan viileä kuljeskella autojen seassa – kuiva ja viileä tasalämpöinen säilytys lienee autovanhuksille hyväksi. Henkilöautokaluston lisäksi museossa voi ihailla vanhoja kuorma-autoja ja hyötyajoneuvoja sekä moottoripyöriä. Vapusta lähtien museon teemana ovat olleet ranskalaiset ajoneuvot, ja niinpä museon kaarevassa tilassa pääsikin tutustumaan kerralla useampaan nykyisin jo harvinaistuvaan ranskalaisautoon; Citroënien lisäksi paikalle oli esimerkiksi saatu useampi Simca. 1960-MALLISTA Simca Vedette Beaulieuta kuljettaa 2,35-litrainen Aquilloniksi nimetty sivuventtiili-V8. Ajopelin lahjoitti museolle sen siihenastinen omistaja, Kemijoki Oy vuonna 2006. Suomalaisen autoilun historiaa esittelevän museon lisäksi ovet avattiin tällä kertaa myös Oulun Seudun Mobilistien tiloihin. Talvisäilytettävien autojen lisäksi paikan päällä on laitteet nosturia myöten, ja nostinta mallailikin käyntimme aikaan yksi Oulu Osakeyhtiön tärpätillä ostamista Volkswagen Kuplista, jota meille esitteli Oulun Seudun Mobilistien puheenjohtaja Erkki Knuutila
CITROËN 11 Berline Sport vuodelta 1952 levittelee siipiään. RILEY One Point Five vuodelta 1961 on alunperin Oulun läänin maaherran, Kalle Määtän uutena ostama. VUODEN 1964 Taunus Transit onkin ensimmäinen Transitnimeä kantanut pakeetteri-Ford. Näitä ei tietojen mukaan muita Suomessa olekaan. KYLLÄ, 1,5-litrainen nelonenhan se siellä. Auto on säilynyt alkuperäiskuntoisena! 08/13 59. PIKKUPÖSÖ vuodelta 1922: 172 Quadrilette eli vapaasti suomentaen kevyt nelipyörä. 667 kuutiosenttimetrin koneesta irtoaa 9,52 hevosvoimaa, istuimet ovat hieman limittäin ja auto on niinkutsutusti veneperäinen. MGA on sattunut paikalleen takaperin
Ensin kolaroidun Messerschmittin päällä on sittemmin tanssinut vielä metsäkone. ONKO tämä nyt sitä patinaa. VIHERTÄVÄSTÄ Mersu-kaksikosta etummainen on 1952-mallinen Mercedes-Benz 300. Mitä nyt penkki on vähän räjähtänyt vuosien saatossa. 60 08/13 MESSERSCHMITTIN kaverina on ’56 BMW Isetta 300. JOSKUS entisöinti teettää vähän enemmän töitä. Nykykunnollaan se muistuttaa, ettei rusinankaan kanssa kannata heittää kirvestä kaivoon. Museolaiset viittaavat tähän T-Fordiin hyvänä entistämisaihiona, mutta onhan se vaikuttavan näköinen juuri tällaisenakin. NÄMÄ kaksi taas ovat itäautojen aatelia: Skoda 1102 ja DKWpohjainen IFA F8 L. Auto niistä voi tulla vielä kaikista; tämän kanssa piti tehdä töitä puolitoista vuotta. TAAEMPI Mersu on puolestaan 180B ”Ponton”.
Kolmikon uusin on ’70 Chrysler New Yorker, Rautaruukin entinen edustusauto. KOMEA kolmen mustan jenkin kolonna. Näidenkin määrä Suomessa lienee vähäinen. VANHEMPI New Yorker, vuodelta 1962, on toiminut puolestaan Oulujoki Oy:n käytössä. TAKAMOOTTORISET Rellut vierekkäin: valkoinen Dauphine ja sininen 4CV. SIMCA 1500 vuodelta 1965. 08/13 61. VOLVO Duettille kolahti hiljattain 60 vuoden ikä mittariin. VUODEN 1951 Buick Roadmaster on valtioneuvoston ja maaherran virka-autoina käytettyä mallia. Tämä puolestaan on niinkin nuori kuin vuosimallia 1966
TALVISÄILYTYKSEEN siirretyn Rambler Americanin punainen maalipinta on kauhtunut kauniisti. 1960 tilattu ja vuonna 1961 valmistunut Sisu K-50SS rekisteröitiin leveytensä sekä teli- ja kokonaispainonsa takia erivapaudella. ”Rämpylän” kiillottaminen kauttaaltaan kutkuttaa kyllä kovasti. Sisulla kuljetettiin muuntajia, voimalaitosten turbiineja ja muuta raskasta tavaraa aina vuoteen 1988 asti. NÄITÄ on vain tämä. Yhä ajokuntoisen Sisun on osittain entistänyt sen museolle lahjoittanut Kemijoki Oy. 62 08/13
Melkein kuin olisi suklaasta valettu. VANHAN Mersun ei tarvitse aina olla musta, kuten tämä ’67 250 S osoittaa. Kyllä, auto on tullut Rovaniemeltä. 08/13 63. VIERESSÄ edustaa Wartburg 1000 vuodelta 1963. TÄSSÄ se on: tärpätillä ostettu Kupla. AUTOMUSEOLLE lahjoitetun ’72 Rekordin kuljettajanovi oli maalattu taannoin uusiksi porovahingon vuoksi. Punainen käy pintaan oikein hyvin
Maailmantalous ja tuulisen paikan johtajat vaikuttivat lopulta siihen, mitä autosta tuli. Autoja joista tuli toisia autoja Projekti nimeltä EA425 oli alunperin tarkoitettu VW-Porsche 914:n moderniksi seuraajaksi. Kaksilitrainen asennettaisiin ensin urheiluautoon, ja myöhemmin Audi 100:seen sekä Volkswagenin tuloillaan olevaan isoon pakettiautoon, LT:hen. 924-PROTOTYYPPI Porschen museossa. Konsernien tytäryhtiöistä Audi loi autoon moottorin, joka oli kehitelmä aiemmasta Audi 100:n moottorista, mutta suuremmalla iskutilavuudella ja polttoaineensuihkutuksella varustettuna. Auton markkinoille tuloon vaikutti kuitenkin yllättävä taho: öljysheikit. Lopputulemana VW kauppasi lähes valmiin urheiluautoprojektinsa sen kehittäneelle Porschelle omakustannehintaan. Volkswagen päätti ensin laskut hyväksyneen pääjohtaja Rudolf Leidingin toimesta, että yhteistyönä kehitetty urheiluauto tulisi päätymään vain Audiksi tai Volkkariksi, mikä jättäisi Porschen täysin ilman 914:n seuraajaa. Auton linjat piirsi Anatoli Lapine, tuolloin myös työn alla olleen 928:n mittasuhteita vapaasti lainailleen. Isoveljeään kulmikkaampi 924 oli aluksi tarkoitus rakentaa jopa etuvetoiseksi, mutta Porsche halusi mahdollistaa 64 08/13 auton ohjaamisen etupyörien lisäksi myös kaasupolkimella, joten etuvetosuunnitelma hylättiin hyvin nopeasti. Leiding sai potkut vuoden 1974 lopussa, ja seuraaja Toni Schmücker puolestaan totesi ettei öljykriisimaailmassa olisi paikkaa uudelle urheiluautolle – Golf-pohjainen Scirocco saisi kelvata. Kun öljykriisi iski maailmantalouteen ja autoteollisuuteen vuonna 1973, oli yhteisyritys VG:stä samalla tullut kokonaan Porschen omaisuutta. Stuttgartilaiset hieroivat yksityiskohdat kuntoon ja esittelivät megamenestykseksi osoittauneen Porsche 924:n syksyllä 1975. Muutaman vuoden ikäiselle, tehtaiden yhteistyönä toteutetulle VW-Porsche 914:lle pitäisi kehittää seuraaja, ja vastuun tuotteesta ottaisi harteilleen sama VW-Porsche Vertriebsgesellschaft (VG) jonka nimi komeili jo keskimoottorisen 914:n arvokilvessä. Alustan ja korin kehitystyöstä vastasi puolestaan Porsche, jota kuitenkin ohjeistettiin käyttämään niin paljon Volkswagenin osia kuin mahdollista – jarrut, tukivarret ja ohjaus olivat VW:n tai Audin varaosahyllystä. V Teksti: Arttu Toivonen • Kuvat: Porsche AG ja Arttu Toivonen uonna 1971 Stuttgartin ja Wolfsburgin terävimmät kynät istutettiin saman pöydän ääreen. Takakylkien muoto jyrkkeni vielä ennen tuotantoonottamista.
Suoma laista työtä 13005 PAL VKO 2013-46 59,90 PONtIAC GrANd SAfAri ´74 olisi voitu tehdä jo 40-luvun lopun iivisia mieli kuvia .” kustom Kesto tilau s Rakkaudesta Rautaan • 6/2013 • 8,90€ Korkeasaaren 7 PickuP ´5 ongbed Chevy l mitä kuuluu e. 8-17 tai sopim. Ota yhteyttä ja kerro kuinka voimme palvella sinua. Sinä ja Premium-autosi ansaitsette ainoastaan parasta ja asiallisin kustannuksin. 040 912 8272 • www.overpaint.fi • Facebookissa: OverPaint Finland. mukaan • Puh. esA sAlOll 100 sivuA! 700245-1306 nrO 7 iAutOlehti! tutkimAttA pArAs jenkk TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90€ Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi Laadukasta autonhoitoa • Automaalaustyöt • Kustomoinnit • Vahinkotarkastukset • Osien maalaukset • Kolari- ja muovikorjaukset • Asennukset • MP-maalaukset • Tarvikkeet Meguiars- ja automaalimyymälä avattu! Käytämme vain huippuluokan tuotteita ja menetelmiä. Ammattitaito, parhaat tuotteet, intohimo ja jatkuva kehitys takaavat parhaan lopputuloksen. 03-2251 948 6 414887 002455 Suomalais ta työtä • www.ame rikanrauta .fi PAL VKO 2014-03 Viipale mediat 8 nume roa 6 414887 002455 13006 TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.fi PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.fi Ford ´49 Supercharged Chevy Sportside ´88 • e ´79 • H-D Panhead ´57 Plymouth Fury ´68 • s Suprem Cutlas s Old • ´71 a LISäk ter SI Pan ESIttELySSä: DeTomaso fi • www.a merika nrauta. n a a t u a R a t s e d u Rakka NrO 8 13 AmerikAn rAutA 05/20 PIkkuISEN ENEmmäN tuNNEttA AmErIkAN rAutA 06/2013 ”Miikka halusi rakentaa auton ”Päät in hank kia firma e n i h s n oxpress o M E utaan • 5/2013 • 8,90€ udesta Ra Rakka 100 SIvuA! Blower- STW FOrD tudor ´35 lle työk alun , joka MahdollisiMMan pitkälti siten, kuin se Posit herättäis i ihmis issä DODGE BUSiNESS COUPE ´36 JOULU TULOSSA ! lisÄksi esittelyssÄ: 700245-1305 Buick Grand National ´87 • H-D EVO umia! ht Oldsm obilea Super ta88pa Conve rtible ´60 sivu Yli 30 Hudso , n Roadster ´30 •-nic wheels Chrys Big ler k, Winds or ta! ´50 Pick n ssa t, For kaliforniassa.” Viipale mediat Chevrolet Corvette ´76ng Muu JonValian Power Big Mee Ja Paluth acruisi • Plymo t Turbo ´67 Jokers car show, linn BILL HINESIN TAPAAN! TEKNIIKKAA: NÄIN VAIHDAT VIRTALUK Tässä hyv ON ä lahjavin tilaa Ame kki: rikan SEMA Show Las Vegas & www.am Rauta lahjaksi! JEn kkiAutonäyttEly Lahti erikanra uta.. Maalaus suoritetaan ympäristöystävällisesti uudessa maalauskammiossa, autoille säilytystilat lämpimässä hallissa. Terveisin Toni Sundström mies OverPaintin takana Hitsaajankuja 2, 04500 Kellokoski • Ark. tai puh
66 08/13
Uusi aika odotti kuitenkin nurkan takana - neliveto. Jeep oli osoittanut pätevyytensä jopa traktorin korvikkeena, mutta heti sodan jälkeen markkinoille tullut Willys Jeep Station Wagon piti sisällään jo lupauksen mukavuudesta ja maantieominaisuuksista. Korkean ja karkeakuvioisilla renkailla varustetun nelikko-Pobedan maasto-ominaisuudet olivat epäilemättä kohdallaan, mutta ajomukavuus oli siinäkin todennäköisesti toissijainen ominaisuus. Mielipiteitä jakavaan vääntöön ”ensimmäisestä nelivetoautosta” ei tässä yhteydessä ole syytä ryhtyä, mutta muutamia henkilöautokorisia nelivetomenijöitä on hyvä muistella aihemaailman pohjustamiseksi. Maailmanpalon edettyä hiillosasteelle nelivetoisia valmistettiin, mutta painotus oli vahvasti hyötyajoneuvopuolelle. Tavalliselle ihmiselle riitti, jos edes yksi pyörä veti konevoimin. Eräs tällainen oli henkilöautokorinen nelivetoajoneuvo. Siellä esiteltiin 50-luvulla jo sangen kypsä ratkaisu, itsekantavaan henkilöautokoriin toteutettu nelivetoinen Gaz M72, tuttujen kesken Pobeda 4x4. TÄÄLLÄHÄN VETÄÄ Etuveto oli 80-luvulla tultaessa hakenut niskalenkkiä taka vedosta yleisimpänä vetotapana. Esimerkiksi Sinpar-yhtiö jalosti Renault R4:stä joka nurkasta raapivan toteutuksen. Moottoripyörä oli parempi kuin polkupyörä, saati tietä nähneet nahkasaappaat. Vuonna 1963 esitellystä R4 4x4 Sinpar -mallista saatiin Teksti: Harri Onnila Kuvat: Klassikot-toimitus ja autovalmistajat VIIMEISTÄÄN tämä näky kertoi suomalaisille, että neliveto on saapunut keskuuteemme. Muistiin jääneitä toteutuksia syntyi ainakin Ranskassa, jossa etenemiskykyä kaipaaville luotiin erikoisversiot tutuista kansanmalleista. E nnen kuin pilkkakirveet ja oravaa pienemmät murikat singahtavat tähän suuntaan, todettakoon että neliveto on toki paljon varhaisempaa kuin 70-luvun lopulla esiteltyä tekniikkaa. Henkilöautokoria maastokelpoisella alustalla kehiteltiin myös Euroopan puolella. Kai sen voi hullutukseksi laskea, sillä eihän sellaiselle ajoneuvolle ollut markkinoita. Hintatietoinen Sunny-asiakas päätyi silti etuvetoiseen 1.6 SLX:ään, joka oli vuonna 1987 lähes 20?000 markkaa edullisempi kuin 95?900 markkaa maksava 1.6 SLX 4x4. Toisin oli Neuvostoliitossa. Pääosin ne jäivät vielä lunastamatta, sillä auto oli hahmoltaan enemmän maasturi kuin henkilöauto. 08/13 67. Viisikymmentäluvulla taloudellinen ja poliittinen tilanne oli sen verran rauhallisempi, että sotakoneiden sijaan insinöörien annettiin jo suunnitella siviilipuolen hullutuksia. Varhaisempia viritelmiä Amerikassa jos missä markkinat luodaan, jos niitä ei ennalta ole. Toisessa maailmansodassa erilaiset jokapyörävetoiset ajoneuvot olivat osoittaneet etenemiskykynsä, millä oli monessa tapauksessa henkiä pelastavia tai niitä riistäviä seurauksia
Audin kokeiluosaston johtaja Jörg Bensingerin mielessä syttyi silloin lamppu, jota ei sen koommin ole Audi-päämajassa sammutettu. Se valmisti 2CV-hittituotteestaan nelivetoisen mallin, jossa taka-akselille saatiin vetovoimaa autoon asennetusta toisesta moottorista. Kokonaisuus oli synkattu yhteen, joten yksi vaihdekeppi ja tavanomaiset polkimet riittivät. Nelivedon saloihin oli jo 70-luvun alusta lähtien tutustunut japanilainen Subaru, mutta yritettiin sitä Yhdysvalloissakin. Suomeenkin pari näytettä, mutta mistään laajoja kansanrivejä innostaneesta nelivetomallista ei voinut puhua. 80-luvun nelivedot RANSKALAISIA ei voi syyttää mielikuvituksen puutteesta. Jeepin voimansiirtopalikoilla ja FF Developmentsin kehittämällä nelivetojärjestelmällä Eagle myikin siedettävästi, joskin lähinnä vain Pohjois-Amerikan talvioloja tarjoavilla seuduilla. Se nimittäin saattoi olla myös tuulennopea urheilullinen auto, joka haastavissa olosuhteissa jätti paljon tehokkaammatkin kaksivetoiset jälkeensä. Sen tuella 2,1-litrainen viitosmoottori tuotti 200 ahnasta hevosta. Näin edettiin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta 70-luvun loppuun asti, kunnes Ingolstadtin insinöörit keksivät, että onhan nelivedosta muuhunkin. Monimutkai- Audi osoitti automaailmalle, että nelivetoinen auto voi olla muutakin kuin maastoajoneuvo. Sama tilanne oli Renaultin kotikentän kilpatoverilla Citroënilla. Tästä ’62 2CV 4x4 Saharasta pyydettiin pari vuotta sitten Espanjassa 48 000 euroa. Quattro osoitti pian automaailmalle, että nelivetoinen auto oli muutakin kuin maastoajoneuvo. Useaan otteeseen kerratun tarinan mukaan Audi-väki oli 70-luvun puolivälin jälkeen testaamassa Suomen Lapissa mallistonsa talviominaisuuksia. nen konstruktio jäi tuhansia ja taas tuhansia myyvän perus-Rättisitikan rinnalla kuriositeetiksi, sillä 2CV Sahara -mallia valmistettiin vuosina 1960–1971 alle 700 yksilöä. Audi Quattro ei ollut 80-luvun alussa ainoa nelivetoinen henkilöauto, mutta muut saatavilla olevat nelikot olivat hyvin erityyppisiä. Samoihin aikoihin Quattron kanssa markkinoille tullut AMC Eagle oli amerikkalainen näkemys ylellisestä nelivetoisesta henkilöautosta, jonka markkinat nähtiin lumisia talvioloja tarjoavilla jenkkialueilla. Audi avaa latua Nelivetoisten henkilöautoiksi luokiteltavien ajoneuvojen luonteessa painotettiin pitkään vain ja ainoastaan 68 08/13 maastokelpoisuutta. Audin keväällä 1980 yleisön eteen marssittama Audi Quattro oli ylellinen ja urheilullinen coupé-malli, joka jatkuvan nelivedon lisäksi oli varustettu toisella uutta teknologiaa edustavalla ominaisuudella, turboahtimella. Mainitun FF Developmentsin aiempiin toteutuksiin lukeutui muuten. Lumipöperöisissä oloissa tehokkaatkin etuvetoiset Audit olivat sahanneet mäkiä ylös eturenkaat hutia soittaen, kun testiporukan käytössä ollut VW Iltis -maastopaku oli pyyhkäissyt niistä ohi kuin tyhjää vain. Muiden autovalmistajien kylmää hikeä ei vähentänyt tieto, että ensimmäisen tuotantovuoden aikana Quattroa kaupattiin yli 3?000 yksilöä, mikä oli paljon kalliiksi erikoisautoksi luokiteltavalle ajoneuvolle. Sahara-Rättäri piti sisällään kaksi moottoria ja siten kaksi voimansiirtolinjaa
Kaksi- ja neliovisten sedanien lisäksi mallistossa oli Wagon-farmari ja parina vuonna jopa Sundancer-avomalli. 08/13 69. Kun järjestelmä havaitsi luistoa, kytki se hydraulisesti ensin nelivedon, sen jälkeen tarvittaessa keskitasauspyörästön lukon ja lopuksi vielä taka-akselin lukon. BMW esitteli nopean ja merkin luonteeseen sopivasti takavetopainotteisen 325iX:n. Parin vuoden kuluttua, 80-luvun puolivälissä vastauksia alkoi tipahdella. Subarun rinnalla vuonna 1982 olivat ainakin jo Mitsubishi nelivetoisella Cordiallaan sekä Toyota korotetulla katolla varustetulla farmari-Tercelillään. Tällaista 4x4-tekniikkaa käytti esimerkiksi Lancia, jonka Delta HF 4WD:n etenemistä tehosti vielä taka-akselin Torsen-lukko. Saksassa Audin kilpailijat katselivat Quattro-malliston kasvamista koko mallistoon: 80-, 100- ja 200-Audeihin. Muun muassa Mercedes-Benzin nelivetojärjestelmä hyödynsi jo ABS:n käyttämiä pyörimistunnistimia. Astetta teknistyneempi toteutus oli muun muassa VW Golf Syncrossa, jonka neliveto kytkeytyi päälle automaattisesti etupään pidon heikennyttyä. Volkswagen toteutti itävaltalaisen Steyr-Daimler-Puchin teknisellä tuella 90-hevosvoimaisen 1,8-litraisen Golf Syncron. Unohtaa ei myöskään sovi Fordia, joka lanseerasi nelivetoversion sekä keskikokoiseen Sierraan että isoon Scorpioon, moottorien edustaessa isoja 2,8- ja 2,9-litraisia V6-pannuja. ERI VETOJA Tässä yhteydessä kaikki nelivetomallit on niputettu samaan tekniseen läjään, mutta todellisuudessa erilaisia variaatioita oli runsaasti, aivan kuten tänäkin päivänä. Tercelin kanssa kilpasille asettui tila-automainen Honda Civic Shuttle 4WD, mutta meillä moinen jäi marginaalimerkinnäksi. Mahtava Daimlerkaan ei ollut jäänyt ihmettelemään, vaan marssitti kuutoskoneisiin W124Mercedeksiin tarjolle huipputeknisen 4Matic-mallin. Tästä kertoi noin 300 myytyä 4WD-Terceliä vuonna 1983. Perusajossa etuvetoisiin autoihin saatiin taustatukea takaakselilta mekaanisesti kytkettävän nelivedon ansiosta. Keskitasauspyörästön tai taka-akselin lukkoja näissä ei ollut. Kaikkien eri variaatioiden läpikäyminen ei palvele tätä eräitä nelivetomalleja esillenostavaa kavalkadia, mutta muutamien esimerkkien ottaminen valaiskoon asiaa. Toyota Tercel 4WD oli oikeastaan ensimmäinen henkilöautomainen nelikko, joka sai Suomessa autoilijoita sekä aitoa kassavirtaa mainittavammin liikkeelle. Keskitasauspyörästönä ja sen lukitsijana toimi viskokytkin kuten monessa muussakin 80-luvun nelivetoisessa henkilöautossa. Pari vuotta aiemmin VW oli tosin hyödyntänyt Audin teknistä osaamista, kun se oli tuonut markkinoille Quattron jatkuvaan nelivetoon pohjautuneen Passat Variant Syncron. Urheilullisuutta painottavissa nelikoissa käytettiin usein jatkuvaa nelivetoa, jonka keskitasauspyörästö oli planeettatyyppinen ja sen lukitsemisesta huolehti viskokytkin. Muun muassa Subaru ja Toyota suosivat 80-luvun lopulla puolestaan yksinkertaisempaa järjestelmää. Myyntimenestykseksi auto ei noussut, mutta sinnitteli tuotannossa vuosina 1979–1987. AMC:n Eagle oli omintakeinen esitys amerikkalaisesta nelivetoisesta henkilöautosta. Mercedeksessä niin neliveto, planeettapyörästöllä toteutettu keskitasauspyörästö kuin taka-akselin lukituskin olivat automaattisesti kytkeytyviä ja niiden toiminta perustui tietoon pyörien luiston määrästä. Taka-akselilla ei ollut lukkoa, mutta sen sijaan vapaakytkin, joka esti takapyöriä pyörittämästä jarrutuksissa etupyöriä. KOTKA on laskeutunut ja etenee neljällä jalalla. Pieniä ja isoja, hitaasti ja kovaa Nelivetoja ei ilmaantunut vain keskikokoisiin ja suuriin automalleihin, vaan myös monissa pienissä autoissa vetoa jaettiin jokaiseen nurkkaan. eräs eksoottinen nelivetomalli, yhtiön nimessäkin viitatulla Formula Ferguson -nelivedolla toteutettu Jensen FF, jota väsättiin vuosina 1966–1971 maltilliset 320 yksilöä. Villitys leviää Lähemmäs tavallista autoilijaa nelivedon toivat ketkäs muutkaan kuin kekseliään yritteliäät japanilaiset. TÄMÄ automalli muutti kehityksen suunnan, vaikka samaa ajatusta oli ollut jo Jensen FF:ssä. Audi Quattro (Klassikot 8/2009) oli ensimmäinen urheilullinen nelivetoinen auto, jonka myyntimäärät kohosivat merkittäviin lukemiin. Pian saksalaisvalmistajista jokainen itseään kunnioittava halusi mukaan kipuamaan vauhdikkaasti vaikka Alppien huipulle
35 Ford Sierra..............................................................29 Audi 100..................................................................22 Ford Scorpio........................................................... 11 VERTAILUN VUOKSI Nissan Sunny 1.5 GL........................................ 2 984 Lada 1200 S.......................................................2 571 Nissan Cherry 1.5 GL........................................2 495 Saab 90..............................................................2 253 Lada Samara.....................................................2 056 NELIVETOISTA Fiat Pandaa ihmettelimme numerossa 8/2012. 70 BMW 325................................................................36 VW Golf................................................................... 70 08/13 TOYOTA Tercel oli ensimmäinen 4x4henkilöautomalli, joka myi Suomessa merkittäviä määriä. Malli saapui 1982 ja oli myyntilistoillamme viitisen vuotta, kunnes Corollan Sportswagon-nelivetofarkku otti vetovastuun. 15 Mazda 323.............................................................. 11 VW Passat.............................................................. 3 580 Lada 1200 L.......................................................3 135 Toyota Carina 1.6 DX.........................................3 019 Toyota Corolla DX............................................. 80-luvun nelivedot SUOMESSA 1986 REKISTERÖIDYT UUDET NELIVETOHENKILÖAUTOT Subaru (kaikki mallit)...........................................606 Toyota Tercel.........................................................148 Audi 80.................................................................... Tercelistä enemmän numerossa 3/2012.
Ja todellinen Keijo Rosberg -fani hankki varmasti talliinsa 90-luvun alussa Justy Keke Design -mallin. Muista vauhdikkaista ja poikkeuksetta turboahdetuista nelivetomalleista nähtiin 80-luvun lopun ja 90-luvun taitteen rallipoluilla myös Ford Sierra, Toyota Celica, Mitsubishi Galant, Subaru Legacy, Mazda 323 sekä Audin 80 ja 200. Piskuisia etenijöitä pukkasi myös pienien autojen luvatusta maasta Italiasta. Urheilullisista tai sitten selkeästi maastokykyisyyttä edustavista malleista huolimatta 90-luvulle tultaessa valtaosa nelivetohenkilöautoista oli käyttöautoja, ehkä malliston pirteämpää moottorivaihtoehtoa ja hieman parempaa varustetasoa edustavia, mutta joka tapauksessa melko tavanomaisia. Kun 80-luvun alussa 4x4-henkilöauton ostajan oli valittava parista vaihtoehdosta, 10 vuoden päästä tilanne oli aivan toinen. Vuonna 1990 uuden nelivetoauton hankintaa suunnittelevan edessä oli pitkä lista. MM-rallisarjan luokittelusäännön myötä Lancia-kauppiailla oli 80-luvun lopulla vetää taskustaan todellinen nelivetoässä, Lancia Delta HF 4WD. Kuten toisaalla tässä lehdessä käy selville, neliveto-Lancia tarkoitti myös jotain aivan muuta kuin rauhallisesti eteenpäin möyrivää pikkuautoa. SUBARULLA nelivetomallit ovat kuuluneet tarjontaan jo vuodesta 1972. Fiat Panda 4x4 vei ajatuksia neliveto-Tipan ja -Rättärin suuntaan, sillä mallissa oli aidosti maastoajoainesta. Muut japanilaisautojen valmistajat saapuivat nelivetokakun jakoon pääosin vasta kymmenisen vuotta myöhemmin. Mallin toteutuksen takana olikin Steyr-Daimler-Puchin nelivetotekniikkaa. PISTEET tarkkasilmäisille - tämä ei olekaan neliveto! Kuvasta voisi ensisilmäyksellä ajatella, että siinä se Lancian nelivetohirmu nyt on, mutta kyseessä on Delta HF 4WD:n sijaan etuvetoinen Delta HF Turbo. Siinä luki aiemmin mainittujen 4x4-mallien ohella muun muassa sellaisia perheautoja kuten Citroën BX, Mazda 626, Nissan Sunny, Opel Vectra ja Peugeot 405. Kun 80-luvun alussa nelivetoista henkilöautoa halajavan oli valittava lähinnä Subarun tai Audin väliltä, oli kymmenessä vuodessa tilanne tyystin toinen. Ne eivät myyneet sellaisia määriä kuin kaksivetoiset sisarmallinsa, mutta mikä tärkeintä, niitä oli tarjolla. Nelivetospesialisti Subaru ilahdutti ainakin autosuunnistajia aloittaessaan vuonna 1984 pienen ja ketterän Justyn valmistamisen. Pandan jäljillä seurasi Lancia Y10 4WD, mikä oli luonnollista jatkumoa, sillä piskuisen Lancian alusta oli Pandan sukua ja nelivetopaketti siten helposti adoptoitavissa. 08/13 71. Nelivedosta oli tullut arkipäivää
72 08/13
Vakiona oli 42 hevosvoimaa ja tuplakaasarisessa sport-versiossa 55 hevosta. Niinpä Impien korjaushommat suuntautuivat enimmäkseen meille nuoremmille, kun vanhemmat asentajat huolsivat mieluimmin perinteisiä autoja”, Timo kertaa. Motoralilta sai jotain jo Miniin ja Volkkariin, mutta ei juurikaan Impiin. Toisaalta siihen aikaan monet muutkin kilpa-autot olivat lähes vakioita: samalla autolla ajettiin rallia sekä työ- ja perheajoja.” Autolan yksi ensimmäisistä ralli-Impeistä rakennettiin Timo Mäkisen nuoremmalle veljelle Tapiolle, joka joutui siis tinkimään tehoista isoveikan Miniin verrattuna. Kaksiosaisen juttusarjan ensimmäisessä osassa luotaamme Timon vaiheita Autolan Imp-vuosista AAW Racingin menestyksekkäisiin Interserie-tunnelmiin. ”Olin käynyt keskikoulun ja tarkoituksena oli kouluttautua inssiksi. ”Nuorempi polvi usein kysyy, että mitä me sen aikaisista koneista jarrutettiin. Impit olivat saaneet mekaanikoilta antipatiaa emämaassa Briteissä ja sama oli meillä Suomessa. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Harri Onnila, Timo Saaristo ja Wolfgang Thierack T imo Saariston ura Härmän Häjyjen, Leo Kinnusen Interserie-Porschen ja nuoren Henri Toivosen ralliautojen kilpamekaanikkona on upeaa suomalaista ja kansainvälistä kilpa-autoiluhistoriaa, jota nykypäivän näkökulmasta kuuntelee nostalgiakorvat höröllä, silmäkulmassa pieni kateuden, mutta ennen kaikkea ihailun välkähdys. Ja Impissähän oli kaikki väärinpäin: moottorivaihteisto takana ja muutenkin niissä oli uudempaa tekniikkaa mihin oli perinteisesti totuttu. 08/13 73. Siihen tarvittiin myös työharjoittelua ja pääsin Rootes-maahantuojalle Oy Autola Ab:lle asentajaharjoittelijaksi. Pohjapanssaria laitettiin ja vähän iskareita, ei juuri muuta. Silloinhan otettiin vielä paljon oppipoikia erilaisiin töihin”, kertoo Timo kesän 1965 tapahtumista, joilla oli suuri merkitys tuleville elämänkuvioille. Ennen kuin siirrytään mestarikuljettajien toimesta korkealta ja kovaa parkuneiden kilpamoottorien äärelle, mennään kyseisen ajanjakson kynnykselle, 60-luvun puolenvälin Helsinkiin. ”Aika vakioImpejä ne oli, 875-kuutioisella sport-koneella. Ja lähes aina, kun Tapsa tarvitsi apua, minut pistettiin apumieheksi.” Autolassa rakennettiin vanhan kakkosryhmän mukaisia ralli-Impejä, joiden virittäminen oli kuitenkin hyvin rajallista. Mutta eihän Suomessa sellaisia jarrudynamometrejä oltu vielä nähtykään, kaikki testaus perustui takapuolitun- ”Ei sellaisia jarrudynamo metrejä oltu vielä nähtykään, kaikki testaus perustui takapuolituntumaan.” ”JOHDETTIIN luokkaamme, kunnes yksi mutka meni pikkuisen pitkäksi, mikä vei voiton”, muistelee Timo vuoden 1970 Porrassalmi-rallia, jossa Impiä kiidätti Pekka Iivonen. Autolan uusi päätuote oli edellisenä vuonna myyntiin tullut Imp, jonka pariin nuori mies pääsi ilman että hänen omaa mielipidettään olisi juuri kysytty. Timo viihtyi Herttoniemessä sijainneessa pajassa hyvin, mutta kohta valtio tarvitsi sekin nuorukaisen palveluita, joten hän siirtyi vuodeksi armeijan harmaisiin Helsingin Autopataljoonaan. ”Toivosen Paulista oli tullut sillä välin Autolan johtaja, ja Pali kun oli autourheilumies, niin hän perusti heti Autolan rallitoiminnan. Markkinointiosaston alaisuuteen oli keväällä jo palkattu yksi kaverikin, Sirolan Tapani, aloittelemaan toimintaa. Kisapalikoita ei ollut saatavilla, sillä tehtaalta tuli luokitusosia vasta myöhemmin. Rallitoiminta käynnistyy Keväällä 1968 asepalvelus oli kunnialla takana ja Timo sitä myöten valmiina palaamaan Rootesmoottorien pariin. ”Englantilainen perusautohan oli silloin tyyppiä moottori edessä ja kardaaniveto takana. Osa 1/2 Vauhdin takana Timo Saaristo Timo Saariston kilpamekaanikon ura vei hänet niin Leo Kinnusen kuin Henri Toivosen taustavoimiin
74 08/13 Aluksi Autolan kilpatallin toiminnasta vastannut markkinointiosasto osti Timon palveluksia korjaamon puolelta, mutta tähän haettiin pian suoraviivaisempi ratkaisu. ”Vuonna 1970 tuli Kostaja, joka alkoi pian myydä Impiä paremmin. Tähän muutosajankohtaan tähdättiin sittemmin legendaarisen hohteen saaneen ralliryhmän alku. ”Minut siirrettiin markkinointiosaston hommiin eli aloitin rallitallissa kuukausipalkkalaisena, niin heidän ei tarvinnut ostaa työtunteja erikseen. Tämä ’uusi’ auto sai nimen Sunbeam 900.” Päivitys osui sopivaan saumaan myös kilpatoiminnan kannalta, sillä FIA:n ralliluokitusäännöt muuttuivat kaudelle 1970. Jos kuskilla oli hyvä säätötuntuma, niin se auttoi tietysti paljon.” Häjyjä Härmästä TIMO hankki Paavo Kanervan kanssa kimppaImpin, jolla haettiin rajoja ahkerasti 60-luvun viimeisinä vuosina. Toiminta lähti kehittymään hyvin ja menestystäkin tuli pienissä ja isommissa kisoissa, niin rallissa kuin jääradalla.” Myyntikäyrät osoittivat, että Toivosen aivoitukset toimivat toivotulla tavalla. TIMO on kaukaa viisaasti tallentanut Interserie-vuosista konkreettisiakin muistoja, joita on mukava katsella nyt neljä vuosikymmentä myöhemmin. Pali kun oli markkinahenkinen ja oivaltava, niin hän päätti hävittää Imp-nimen kokonaan vuosimalliin ’70. Vauhdin takana Timo Saaristo tumaan. Rallitalliin panostaminen oli merkittävä satsaus Impin markkinointiin. ”Rallihomman ja lastentaudittoman auton ansiosta myynti parani huomattavasti. ”Tullessaan 1964 Impiä oli mennyt kohtuullisesti, mutta sitten myynti oli romahtanut.” Kun Imp sai enimmistä pikkuvioista korjatun ja päivitetyn mk III -version, Toivonen päätti käyttää tilaisuuden hyväksi. ”Imp oli silloin ikään kuin jo menettänyt maineensa autona, kun 1969 tuli facelift, jonka myötä kojetaulu ja sisätilat muuttuivat. Niiden väliä kellotettiin ja saatiin suuntaa-antavia eroja mihin päin säädöt olivat menneet. Olihan se mukava homma nuorelle miehelle, vaikka olikin lähes ympärivuorokautista työtä ja viikonloput aina jossain rallissa, maastoajoissa, rata- tai jääratakisoissa”, Timo kuvaa. Ihmisten varallisuus parani ja pikkuautot jäivät muutoinkin vähemmistöön. Impin kilpailukyvyn odotettiin nostavan sen pykälää suurempien autojen tasolle. TIMO lukee nuottia Voitto ”Vote” Kinnuselle, todennäköisesti vuoden 1970 North State -rallissa. ”Oliko se mainostoimisto vai mikä, kun keksi sen nimen, Härmän Häjyt. Vuoden 1973 jälkeen ei Impiä tainnut tulla enää maahan, mutta häntiä myytiin seuraavana vuonna”, Timo muistelee.. Tai olihan vanhalla Lahdentiellä niin sanottu vankilan suora, jonka päissä sopivasti pari puuta. Impillä voitiin jatkossa kilpailla 998-kuutioisella moottorilla ja useilla muilla uusien sääntöjen mahdollistamilla muutoksilla. Paikoin se nousi tasoihin Minin, Fiat 850 ja kumppaneiden kanssa.” Imp – tai Sunbeam 900 – myi siis kohtuullisen kivasti, kunnes pian saapui Sunbeam Avenger
Lisäksi tukivarsia, vakaajatankoja, jousia ja iskareita vaihdettiin tarpeen mukaan. Siinä asiasta vääntäessä huomattiin, että tämä pomohan seisoi siellä juhlatilassa vähän kauempana. Viisi rakennusta, joissa maanpäällisiä kerroksia oli kolme ja maanalaisia viisi. Paikkana toimi kolmisenkymmentä kilometriä Stuttgartista sijaitseva Weissach-niminen kylä. Mutta se pomo olikin aivan innoissaan ja sanoi, että jumankauta jos joku sulle tarjoaa tuollaista hommaa, älä koskaan kieltäydy. Varsinaisia moottoritöitä eivät tiimin mekaanikot juuri joutuneet tekemään. Ja sillä reissulla menikin seuraavat pari vuotta.” TIMON albumiin on tallentunut AAW:n InterseriePorsche myös kauden 1973 kuosissa. ”Sieltä pyydettiin, että tule talveksi hommiin. Eikä siinä sitten mitään, alettiin kokoamaan autoa. AAW ja Porsche 917 Tässä kohtaa lienee hyväksi käydä pintapuolisesti läpi, minkä sarjan kiertämiseen Timo lähti mukaan. Se oli yleensä minun hommaa. ”AAW Racingin tallipäällikkö Hannu Kahi soitti ja sanoi, että heille on tulossa Porschelta uusi auto, tule meille hommiin.” Työ autourheilumaailman eräästä huippusarjasta Interseriestä kiinnosti Timoa, joten hän kertoi varovasti Super Vee -osaston pomolle, että on saanut Suomesta soiton ja siellä tarjotaan työtä proto-Porschen parista, ja nyt pitäisi lähteä tehtaalle opettelemaan auton tekniikkaa. Olisi pitänyt olla se virallinen kutsu. Vaikka alustassa käytettiin titaaniniveliä, niin niitä se söi. ”Meillähän oli tiukka budjetti eli rahat tosi vähissä sillä reissulla, joten hyvä että ruokaa saatiin ostettua. Kierrettiin se vuosi, ja Lasse taisi olla sarjassa lopulta kahdeksas.” Timo mekaanikonkyvyt oli ilmeisesti pantu merkille, sillä Stuttgartin lähellä oleva Super Vee -kilpureihin moottoreita valmistava paja teki hänelle työtarjouksen. Oli melkein viimeinen reissupäivä menossa ja meidän varikkopilttuulle sattui eräs mies, joka oli huomannut auton Pepsitarrat, meillä kun oli Porin Oluttehtaalta pieni sponssi. ”Prototyyppimoottorit tulivat meillä yleensä pakettina, mutta pari kertaa olin mukana Porschen moottorimekaanikon kanssa, kun uutta moottoria kasattiin.” AAW:N huoltoautona toimi persoonallinen bussi, Plaxton Panorama -korinen telikeulaBedford. ”Keväällä 1971 Sirviön Lasse lähti ajamaan Super Veellä Eurooppaan ja pyysi minut mekaanikoksi mukaan. Wihurin ylläpitämän Keimola Racing Oy:n alaisuuteen sijoittuva AAW Racing ajatti eurooppalaisessa Interseriessa kaudella 1971 Porsche 917 Spyder -kilpuria ja kausilla 1972 ja 1973 kehittyneempää 917/10-mallia Kuljettajana toimi Leo Kinnunen, tallipäällikkönä Hannu Kahi, Timon rinnalla toisena mekaanikkona oli kaudella 1972 Pekka Rämö ja seuraavalla kaudella saksalainen Jimmy Gossman. PEPSI-POMON BILEISIIN Lasse Sirviön kaudella 1971 saavuttama sijoitus Super Veessä oli kympin sakissa, mikä oli merkityksellinen siinä mielessä, että koko Super Vee -sarjan takana ollut Volkswagen vei kymmenen parasta kuljettajaa mekaanikoineen reissulle Floridan Daytona Beachiin epäviralliseen MM-kisaan. Se oli aivan umpimetsässä, missään ei ollut matkan varrella tienviittoja kunnes vasta portilla oli kilpi. Saatiin sitten ainakin kerran sillä reissulla syödä hyvin.” 08/13 75. Muutokset testattiin yleensä ennen kisoihin lähtöä tehtaan monipuolisella koeajoradalla lähes tulevan kilpailupaikan olosuhteissa. ”Koneet vaihtuivat niin usein, olisiko ehkä vaan pari kisaa ollut tietty kone kiinni, kunnes tuli taas uusi evoversio. ”Siinä oli just viiden formulamoottorin osat, jotka odottivat kokoamista. Meillä oli lähes koko auton vaihdettava tekniikka varalla kisoissa sekä optimisäätöjen saavutta- miseksi”, hän luettelee. No lopulta tämä pomo huomasi meidät ja vinkkasi sisään. Välityksiä piti myös vaihtaa ja kokeilla aina ratakohtaisesti. Sanoi kuitenkin että tulkaa nyt edes tänään iltatilaisuuteen, Plaza-hotellin ylimpään kerrokseen. Tältä reissulta on Timon mieleen jäänyt erityisesti eräs kilpailun ulkopuolinen sattumus. Sillä päästiinkin läpi monesta ovesta, mutta viimeiselle portille ennen juhlia homma tökkäsi. Yritettiin kiinnittää tämän kaverin huomio ja Lasse taisi kielimiehenä siinä huudella suomeksi, että hellou, me ollaan täällä. Mulla oli kulkulupa kolmeen rakennukseen: moottori-, vaihteistoja lasikuituosastolle.” Timo työskenteli kilpailujen väliviikot Weissachissa, jossa kisojen välillä auto purettiin ja siihen vaihdettiin yleensä uusia evo-osia ja muu tekniikka huollettiin. Mehän Lassen kanssa mentiin. ”Siellä oli Porschen kokeilukeskus, mutta ei sinne sattumalta osunut. Niillä koneilla kun oli kova kysyntä, joten apua tarvittiin.” Timo otti työn vastaan, mutta ennen kuin hän ehti kunnolla aloittaa, tuli kotimaasta käsin toinen työtarjous. Kutsukorttiahan meillä ei tietenkään ollut, ainoastaan Pepsipomon antama käyntikortti. Kilpailuissa hänen ja tiimin jäsenten toimenkuva oli pääasiassa kilpurin alustan huolto ja ratakohtaisten kisasäätöjen muutostyöt. Lisäksi jarruja piti huoltaa kaiken aikaa etenkin niillä radoilla, joilla oli pitkät suorat ja niiden päässä hiusneula. Sinne vaan!” Timo otti uuden mielenkiintoisen työn hyvillä mielin vastaan ja sopi Kahin kanssa asioista. Minä kysyin, että ottaako pahasti pattiin jos lähden pois. ”Itse olin pääsääntöisesti molemmat kisakaudet Saksassa huoltamassa autoa kisojen välissä ja valmistelemassa lähtöä seuraavaan kisaan, kun muut suomalaiset palasivat Suomeen ja tulivat takaisin ennen kilpailuja.” Timon uusi työ lähti hyvin liikkeelle ja Keski-Euroopan moottoriradat kävivät tutuiksi. Sen vuoksi ne moottoritkin olivat meille aika huolettomia.” Timo pääsi silti omin silminkin näkemään, missä voitokkaat 917-Porschet syntyivät. Tämä kaveri osoittautui koko Pepsi-konsernin myyntijohtajaksi, joka siinä harmitteli että ei ollut tiennyt meistä aiemmin, olisi huolehtinut meistä pitkin viikkoa. ”Sain yhden nimen ja ohjeen, että kun olet perillä Porschen portilla, niin kysy tällaista miestä. Kokoa keskuksella oli muutama kerta enemmän kuin Hesan vanhalla messuhallilla. ”Kun kuskit menivät nukkumaan, meillä varikolla paloivat valot joskus aamutunneille. Super Vee vie etelään Impin ja Avengerin välisen myyntisuhteen sijaan Timon huomio alkoi 70-luvun alussa kääntyä kohti eurooppalaisia kilparatoja
Osakilpailuvoittoja kertyi yhteensä 11 mainittujen kolmen kauden aikana. ”Leksa saattoi sanoa, että nyt taakse camberia miinus puoli astetta lisää tai että etuvakaajaa 10 milliä tiukemmalle. Ja siten Leksa itsekin sai puristettua autosta parhaan vauhdin irti.” Kinnunen vieraili sarjassa vielä 1974, mutta tuolloin AAW Racing oli jo vetäytynyt Interseriestä, mihin autoilua ympäri maailmaa varjostanut energiakriisi ei ollut pienin syy. Vaikkapa Ferrarin äänet. Ensin puoli tuntia käytti leppoisasti, sitten toiset puoli tuntia isommilla tehoilla. Hän pystyi vetämään sitä kärkikierrosaikaa käytännössä koko kisan läpi, kun joku toinen saattoi vetää jonkun nopean kierroksen sekaan. Läheltä mestaria seuranneena Timo osaa analysoida Kinnusen menestyksen syitä. Niissä moottoreissa oli niin tarkat sovitukset, että ei tarvinnut sen kummempaa totutuskäyttöä.” Ja kyllähän niistä sitä tehoakin lähti. Sellaisella tyypillä alkoi kisan mittaan narut väsyä, mutta Kinnunen veti koko kisan hanat selällään ja hyppäsi kisan jälkeen autosta pirteänä poikana”, hän naurahtaa ja antaa arvoa myös Kinnusen autonsäätötaidoille. Lisäksi bensatankin kokoa muutettiin, jolloin Porschet olisivat joutuneet välitankkaamaan. Jenkit olivat siis aina yhtä teholuokkaa edellä.” Porschen vauhdittama Penske pärjäsi amerikkalaisvalmistajien näkökulmasta liiankin hyvin. ”Leksa oli kestävä, mikä oli etu kun kisat olivat pitkiä ja kuumassa ajettiin. Tämä upea menestys johti kuitenkin epäsuorasti Porschen vetäytymiseen Can-Am-sarjasta vain kahden vuoden jälkeen. Se helpotti meidän toimintaa, kun kaveri osasi sanoa mitä piti tehdä. ”Rengaskokoja rajoitettiin, samoin turbon mittoja. Kun AAW:n touhu päättyi, Timo palasi vuodeksi 1974 kotimaahan, mutta kisatoiminnasta sivuun ei häntä päästetty. ”Porsche halusi tehostaa myyntiään Pohjois-Amerikassa, minkä vuoksi se lähti mukaan Can-Am-sarjaan. ”Wihuri maksoi viulut, mutta en tiedä mitä luokkaa ne kustannukset olivat. Sellainen kun pyyhälsi ohi, sen V12 piti niin raikuvaa ääntä, että korvat helisivät seuraavat pari päivää. Sen jälkeen tempaistiin teholukemat saman tien. ”Yksi mies kasasi koneen alusta loppuun ja vei tehomittaushuoneeseen. Sitten laitettiin pelit seis ja katsottiin, että mitään ei vuoda. Samalla huomasi miten hieno paikka koti-Suomi on, joten oli aina kiva tulla takaisinkin”, hän kuvailee. PORSCHE PUTSAA CAN-AM-PÖYDÄN Vaikka Interserie olikin eurooppalainen ratasarja, Porschen osallistuminen lähti seurauksena amerikkalaisesta sarjasta, jota varten saksalaisvalmistaja kehitti uuden 917/10-tuplaturboversion. Jonkun tiedon mukaan se olisi nykyään jossain päin maailmaa yksityismuseossa, mutta tiedä sitten.” Muistot AAW Racingista ovat Timolle kokonaisuudessaan mahtavia. McLarenit, Lolat ja muut jenkkitallit olivat hätää kärsimässä.” Saksalaismerkin voittokulkua hillitäkseen amerikkalaiset turvautuivat jatkuviin sääntömuutoksiin. Lähistöllä oli jälleen varttumassa nopea suomalainen, joka kaipasi osaavaa mekaanikkoa avukseen tiellä kohti maailmanmenestystä.. ”Kauden 1973 jälkeen AAW:n Porsche jäi ihan virattomiksi. Tilastoihin kirjattiin molempien lähtöjen ykkössija ja siten myös osakilpailuvoitto. Paljon liikuttiin, joten näki maailmaa ja erilaisia persoonia. ”Jenkkejä alkoi ottaa kaaliin, kun Porsche voitti koko ajan. Käytännössä siis huippuluokan auto, Kun satsaus ja osaaminen on kohdallaan, tuppaa useimmiten syntyä tulostakin. Vuosina 1971, 1972 ja 1973 Interserie-sarjan mestari oli piinkova kilpa-autoilija Suomesta, Leo ”Leksa” Kinnunen. Ei niistä kokemuksista mitään haluaisi vaihtaa pois. Vauhdin takana Timo Saaristo osat, jatkuva tekninen kehitys ja muu valmistajan tieto-taito.” Menestyksekkäät Interserie-kaudet LEO Kinnunen tekemässä kellontarkkaa työtä Keimolassa elokuussa -71, toimistona Porsche 917 Spyder. ”Sinisessä, Nesteen sponsoroimassa 917/10:ssämme vuoden 1973 viimeisessä kisassa taisi olla 1?060 hevosvoimaa”, muistelee Timo kasvot peruslukemilla. George Follmer nappasi mestaruuden vuonna 1972 Porsche 917/10:llä ja Mark Donohue seuraavana vuonna ylivoimaiseen tyyliin, lyömäaseenaan Porsche 917/30. ”Oli se hienoa aikaa. Kilpailutoimintaa Porschelle pyöritti siellä Roger Pensken tiimi.” Porschen kehitystyön painopiste oli siten Yhdysvaltojen Can-Am-sarjassa eikä eurooppalaisessa Interseriessä. Huomionarvoista on, että 1973-sarjan voitoista yksikään ei karannut Porschen käsistä, sillä Donohuen kuuden voiton lisäksi voittoihin ajoivat myös Follmer sekä Charlie Kemp. ”Kun Penske sai viimeisimmän evoluution moottorista, niin me saimme edeltävän. Ja mikä hienointa suomalaisyleisön kannalta, Kinnunen nousi korkeimmalle pallille AAW:n Porschella Keimolassa 1971 ja 1972. Lopulta Porschelta ilmoitettiin, että nyt tämä leikki loppuu, ajakoon jenkit omaa sarjaansa.” 76 08/13 Mekaanikko kokosi Porschen 12-sylinterisen moottorin, 917 Spyderin tapauksessa 4,9-litraisen ja 917/10:n kohdalla ensin 4,5-litraisen ja myöhemmin viisilitraisen tuplaturbomoottorin. Kuten pyhään Porsche-pajaan pääsystä voi tulkita, AAW Racing oli Porschen tukema, mutta lahjaksi modernia kokonaisuutta ei tietenkään saatu. Se mitä sillä rahalla joka tapauksessa saatiin, oli tehtaan tuki
RIISUTUN kilpurin ohella kuvassa näkyy Mercedes, joka näyttää vahvasti yhdeltä harvoista Waxenberger-versioista. Takana AAW-tiimin käytössä ollut Porsche 911, joka oli usein Timon käytössä. Nopeusmittarin viisari näytti autobahnalla parhaimmillaan 240 km/h. HUOMAA taustalla näkyvät natsipuolueen paraatikentän rakenteet, jotka toimivat katuradan katsomoina edelleen. TIMO mietteliäänä keskellä kuvaa, kädet lanteilla. LEKSA painaa ”hanat selällään” kuten Timo asian ilmaisee. Tuloksena Norisringin ensimmäisestä lähdöstä irtosi voitto ja toisesta oli kakkossija, mikä tarkoitti upeaa osakilpailuvoittoa. 08/13 77. LEO Kinnunen Norisringin tunnelmissa elokuussa 1972. Vasemmalla oleva AAW Racingin kalustoon kuulunut VW 411 E Variant antaa hyvin mittakaavaa 917/10:n kokoluokasta. ”Vuoden 1973 viimeisessä kisassa Porsche 917/10:ssämme kisassa taisi olla 1?060 hevosvoimaa”, muistelee Timo kasvot peruslukemilla. Siihen aikaan huippuluokan kilpureita pääsi seuraamaan varikko-oloissa kosketusetäisyydeltä
FIAT 132 on jo varsin harvinainen näky näillä teillä. Fotoalbumi Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Ennen lumia J otkut asiat ovat väistämättömiä, ja alkutalven lumipeitekin löytää tiensä tienoillemme ennemmin tai myöhemmin. Kevään tullen sitten linnunlaulun aikaan tutkitaan, mitä lumen alta paljastuu. Aukeamamme kuvat ovat kaikki tarttuneet kameraan Kokkolan nurkilla. ALKUPÄÄN tuotannon Toyota Crown -farmari on viherryksestä päätellen ollut ajosta sivussa jo hyvän tovin. Välimereltäkin kotoisin olevat autot saavat valmistautua talven tuloon; kuvaushetkellä marraskuun keskivaiheilla maa oli vielä paljas, mutta ei pitkään. Auto on onneksi Fiat-harrastajan hyppysissä, joka varmastikin ehtiessään kunnostaa siitä pahimmat kukat pois. 78 08/13. Mutta autosta riippumatta, lumentulo on tasapuolinen ja peittää niin suuret kuin pienetkin, ruosteiset ja suolalta säästyneet kaikki tyynni. Niin entiset, nykyiset kuin tulevatkin harrasteautot saavat lumet niskaansa, mikäli eivät ole siinä onnellisessa asemassa, että joku ehtivä noutaa ne tallin suojaan tai käy heittämässä edes pressun päälle. TRAKTORIKORJAAMON takapihalle sijoitettu Fiat on taivasalla, mutta katseilta suojassa verkkoaidan takana
08/13 79. SÄRJETTY ja kolhittu Alfa Romeo 75 Twin Spark on menettänyt jo ilmatkin kumeistaan. On sitä lunta nähty naapurivaltiossakin. Taustalla pilkottaa Nissan 100NX: kaipa niillekin löytyy kiinnostuneita tahoja. MYÖHEMMÄN mallin vanteet alleen saanut E28-korimallin BMW 5-sarjalainen on sipaistu mattamustaksi. Matka käy maan alle. 50-LUKUINEN Opel Olympia Rekord on sammaloitunut ja saanut vähän siipeensäkin. NO, Lada Niva ei varmasti ole millänsäkään lumien tulosta. ENSIMMÄISESTÄ kuvasta on kenties hankala tunnistaa metsittynyttä ajopeliä. EHJÄPÄ ei välttämättä ole tämäkään Alfa. JOKU onneton on kaiketi raaputtanut Alfan takapilariin P-alkuisen nimensä. KAAPPARIOVINEN Fiat 600:han se siellä on. KUUSEEN kurkottaa, vai kuinka
80 08/13. KORIN tyyli on lainaa 30-luvulta, mutta yksityiskohdat ja hillitön akseliväli vievät ajatukset tuoreen pakettiautoalustan suuntaan. Kyyti ei maksa maltaita, sillä hinnat alkavat noin 50 eurosta autoa kohden eli kymmenkunta euroa per nuppi, jos matkalaisia on autollisen verran. VILKAISU sisälle antaa lisävihiä: mittaristo ja automaattilaatikon hämmennin viittaavat alustan olevan MercedesBenzin modernista pakumallistosta. MERKITTÄVÄ osa aidosti vanhoista kiertoajeluautoista on Tšekin maalle sopivasti Škoda- ja Pragamerkkisiä, lähinnä 1928–1935-mallisia. Teksti ja kuvat: Harri Onnila V ltava-joen rannoilla sijaitseva Tšekin pääkaupunki Praha tarjoaa matkailijalle monenlaista nähtävää kaupungin pitkän historian varrelta. Näkemämme autot eivät olleet pilkuntarkasti entisöityjä, vaan lähinnä kuluttavaa kiertoajelukäyttöä palvelevia. Tämä pätee myös Prahassa, mutta ajoneuvoista kiinnostuneille kuvioon tuo lisämakua vanhoilla autoilla suoritettavat kierrokset. Eräs tuttu ja kätevä tapa hankkia kokonaiskuvaa miljoonakaupungista on kiertoajelu. Reittiä ja hintaa selvitellessä kannattaa myös varmistaa, onko kipuamassa aidon klassikon vai vain vanhalta näyttävän kiertoajelurassin kyytiin. Prahan vanhat ja ”vanhat” autot Historialliseen Prahaan tutustumiseksi on tyrkyllä kiertoajeluja kirjavalla kalustolla
Autotehtailta lisensoitujen piirustusten ansiosta makeimmat uudet katuautot löytyvät joka vuosi Hot Wheels -paketeista, mutta välillä voidaan vaikkapa heittäytyä animaatioelokuvan maailmaan ja unohtaa mittasuhteiden pilkuntarkka noudattaminen. Itse asiassa useat Hot Wheelsin suunnittelijoista olivatkin tulleet yritykseen automerkkien palveluksesta. M attel on nykyään maailman suurin leluvalmistaja, mutta kerran sekin oli vain kahden hengen työpaikka. Ruth osoitti myöhemmin kykynsä lelubisneksessä kehittämällä muuan Barbie-nuken. Vauhtia ja värejä Elliot Handler lähti 60-luvun lopussa vetämään projektia, jolla haastettaisiin pieniä metallisia leikkiautoja valmistava brittiläinen Matchbox. Suurin keräilymielessä maksettu summa Hot Wheels -autosta on 72?000 dollaria, mutta useimmiten autot vaihtavat omistajaa huomattavasti pienemmillä seteleillä. Vaikka Hot Wheelsit ovat olemassa ensisijaisesti hurjia autoleikkejä varten, Mattel on noteerannut aikuisten keräilyinnostuksen autoja kohtaan ja pyrkii ruokkimaan sitä. Matala keräilykynnys Mattel on alusta asti uskonut, että lelumaailman ja ympäröivän todellisuuden täytyy asettua sopivasti limittäin. Miljardin valmistuneen Hot Wheels -auton rajapyykki ylitettiin vuonna 1991. Yritykset pitää tuotantokustannukset kurissa ja tuotanto länsimaissa eivät johtaneet kuin tuotteiden laadun huonontumiseen. Teksti: Markku Ikonen Kuva: Liz Tasa/Flickr 08/13 81. Sittemmin Mattelista tuli perheyritys, kun Elliotin vaimo Ruth osti Matsonin ulos yhtiöstä. Mattelin autot myös kulkivat muovisilla autoradoilla kovempaa paremman alustansa ansiosta. Aluksi Mattel valmisti valokuvakehyksiä, mutta onnistunut kokeilu nukkekotien kalustamisessa käänsi huomion leluihin. Yli 10?000 erilaisen mallin olemassaolo ja parin euron kappalehinta takaavat sen, että keräily on helppo aloittaa, mutta kokoelma ei valmistu turhan nopeasti. Markkinointimielessä mainittakoon Mäkkärin Happy Meal -lastenateriat ja Kellogg’sin muropaketit – molemmat sisälsivät Hot Wheelsejä jo 80-luvulla. Mattelin muun johtoportaan mielestä idea oli huono, mutta jo ensimmäinen, vuonna 1968 julkaistu kuudentoista Hot Wheels -auton sarja osoitti Handlerin tulkinneen markkinoita oikein. Mattel ylläpitää keräilijöiden nettiyhteisöä ja on pukannut markkinoille rajoitettujen erien Treasure Hunt -mallisarjoja kohta parikymmentä vuotta. Näitä tuotemerkkejä tekohengitettiin, mutta suurimmat panostukset kohdistuivat aina omaan Hot Wheels -merkkiin. Yhdysvaltalaiset Harold Matson ja Elliot Handler perustivat yhteisen yrityksen vuonna 1945. Barbien, Kenin ja puhuvien lelujen ansiosta Mattel nousi jo 60-luvulla yhdysvaltalaisten lelutehtaiden kärkeen. Sekä Matchboxin että Hot Wheelsin autot valmistettiin mittakaavassa 1:64. Ensin mainitun autot saattoivat muistuttaa uskollisemmin esikuviaan, mutta haluttavuudessa jenkkiyhtiö veti pidemmän korren. 1980- ja 1990-luvuilla sekä Corgi-, Dinky Toys- että Matchbox-brändit päätyivät Mattelin hallintaan monivaiheisten yrityskauppojen kautta. Näiden pikkuautojen tarina alkaa 45 vuoden takaisesta Kaliforniasta, jota muskeliautot ja kustomit hallitsivat. Mattel hallitsi ulkoistamisen muita paremmin ja niin merkki kerrallaan brittiläinen leikkiautoteollisuus kellistyi sen edessä. Sen autot näyttivät Spectraflame-maalauksessa syötävän hyviltä ja imivät inspiraatio- ta rodeista, Kalifornian kustomointikulttuurista sekä konseptiautoista. Varsinkin 1970–1980-lukujen taite oli synkkä jakso kaikille valmistajille. Klassikkoesine Hot Wheels Pyörät kuumiksi Tänäkin jouluna lukemattomissa suomalaiskodeissa nostetaan pukinkontista täydennyksiä perheen Hot Wheels -kokoelmiin. Seuraavina vuosina Mattel kasvatti leikkiautovalikoimaansa nopeasti ja tuli samalla heiluttaneeksi markkinoiden tasapainoa pysyvästi. Pari Hot Wheels -mallia on rakennettu täysikokoisiksi näyttelyautoiksi ja viime vuonna yritys rakennutti Los Angelesiin 18 metriä korkean Hot Wheels -silmukan, jota pitkin kaksi ammattikuskia ajeli kilpa-autoillaan Guinnessin ennätysten kirjaan
25 eri tarjoajaa intoutui Framoa huutamaan ja kaupat tuli. Kumpaakaan automallia ei taida maastamme löytyä ainuttakaan. Auto on viettänyt ensimmäiset vuoskymmenensä Pohjois-Dakotassa ja säilynyt hyvin lommottomana ja ruosteettomana, mutta nyt kartturin lattiasta omistaja löysi pienen reiän. Kolme vuotta sitten vähän ajetusta aihiosta rakennettuun autoon on uusittu jarrut, verhoilut, kaikki kromaukset sekä renkaat ja sen alustaa on parannettu niin, ettei kuljetus kallistele vaikka kyytiin nostaisi raskaankin ajoneuvon. Euron lähtöhinnasta noustiin heti kymmenen eri huutajan voimin 11 tuhanteen euroon, jolloin huudot alkoivat rauhoittumaan. 105 TARJOUSTA, VOITTANUT 10 400 USD Californian Topangasta kiertoon lähti upea lava-Datsun, jonka hieno entisöinti oli tuonut palkintoja. Tallia oli siivottava ja tämä 15 vuotta siellä ollut Datsun oli nyt realisoitava.. Umpikylkisillä farmareilla saa kaikkialla erityishuomiota, mutta enemmänkin niitä soisi mainoskäytössä hyödynnettävän. Entäs sitten monenkirjavat avolavat, joita lähes kaikki autonvalmistajat ovat joskus tehneet, joko oikeaan tarpeeseen tai täydentääkseen vain valikoimaansa. Ajoltaan erittäin hyvää yksilöä saivat halukkaat tulla kokeilemaan ennen tarjousta. Oma lukunsa ovat jenkkipickupit, joilla useimmiten kuskataan omistajansa egoa, mutta L 319 Mersulla kuskaisi vaikka jo omia ja kavereiden projekteja. 82 08/13 OLISKO näistä jompi kumpi seuraava peräkärryn tai trailerin korvaaja. Aika tarkalleen kaikissa muissa klassikoissa avomalli on katollista halutumpi ja usein tuplat kalliimpi, olivat suhdanteet sitten mitkä hyvänsä. Verkot vesillä Nettihuutokauppojen jyvät ja akanat Hyödylliset harrasteautot M ersun lokinsiipiovistaan tunnettu 300 SL taitaa olla ainoita autoja, jossa umpimallista saa maksaa avoautoa enemmän. SUBARU BRAT GL ´86 3 TARJOUSTA, VOITTANUT 7 100 USD Coloradon Norwoodista listattiin 6 500 taalan lähtöhinnalla 58 000 mailia ajettu, aina tallissa pidetty Subaru, jonka sisustus oli virheetön ja alkuperäisessä maalissa vain pari naarmua. MERCEDES 206 D ´77 DATSUN NL 320 SPORTS ´64 19 TARJOUSTA, VOITTANUT 1 598 EUR Saksan Neukirchenistä listatiin 140 tuhatta kilometriä ajettu lava-Mersu, jonka jalkatiloissa olisi vähän hitsattavaa eikä kytkin irrota, mutta jarrut ja moottori olivat täysin kunnossa. 18 TARJOUSTA, 14 500 EUR EI RIITTÄNYT Puolan Kobylkasta listattiin tyylikkääseen kuljetustoimintaan sopiva Mersu, joka on toiminut viime vuodet klassikkoautokaupan palveluksessa. Tässä muutama hiljattain maailman nettihuutokaupoissa tarjolla ollut harrastehyötyauto. Auto on toiminut enemmän hääparien kuin rahtitavaran kuljetuksessa, kertoi myyjä, ja sisältään ja konehuoneesta Framo oli vähintään yhtä siisti kuin ulkoa. Hintavaraukseen ei kuitenkaan ylletty. Voisiko jomman kumman hankintaa perustella sillä, että pienellä lava-autolla hoitelisi harvakseltaan tarvittavan peräkärryn tehtäviä. CHEVROLET 3100 ´51 36 TARJOUSTA, VOITTANUT 10 800 USD Minnesotan Lake Parkista listattiin 200 dollarin lähtöhinnalla hyvässä harraste- tai työkunnossa oleva lyhytlavainen ´51 Chevy. Paperit olivat kunnossa ja myyjä lupasi tarvittaessa lähettää auton minne hyvänsä. FRAMO V 901/2 ”BARKAS” ´55 MERCEDES L 319 ´61 34 TARJOUSTA, VOITTANUT 5 272 EUR Saksan Hammelburgista listattiin yhden euron lähtöhinnalla kiinteistöhuoltofirman maskottina toiminut Framo. Entäpä tämän sivun Datsun tai vaikkapa Framo. Automalli tunnetaan paremmin salamaa tarkoittavalla Barkas-nimellä, mutta se tuli mallissa käyttöön vasta vuonna 1957. 12 eri huutajaa lähti kilpailuun. Alkuperäisellä kutosella ja manuaalilla pirteästi liikkuva Chevy on on maalattu 15 vuotta sitten, ja valkosivurenkaat sen alla olivat lähes uudet
Ajokunnossa, ei katsastettu. 49000 €, 045-6305762, Naantali Fiat Uno 70 SL -89 aj. Trans Am -80 t-Top & -92 avo. (02) 243 2781 www.freetechnics.fi info@freetechnics.fi Jussinpellontie 2 20780 Kaarina Ford Escort -93 aj. www.fanituoteshop.fi AVATTU UUSI NETTIKAUPPA JA MYYMÄLÄ! VARAOSIA • RENKAITA • VANTEITA • TYÖKALUJA • KEMIKAALEJA • TARVIKKEITA • LÖYTÖJÄ! Avajaistarjouksena toimitukset yli 50€ tilauksiin -50 % Pienoisporasarja Lahjavinkit: 100 W, 216 osaa. 5900 €, 040-8512160, Varkaus 138665 BMW 1600 -67 Museorekisteröity, uudet renkaat, siisti, H. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Myydään ajoneuvot Autoja 2x Trans Am, Camaro, Tbird Kalifornian helteistä tuodut. 4300 €, 0405950227, Nastola 138619 Land Rover • Range Rover VARAOSIA, VARUSTEITA, HUOLTO, KORJAUKSIA, MUUTOKSIA, AUTOJA. 165000 km, Suomi-auto. (norm. Yhteishinta. 90,70) 59,- 59,Remonttisuoja auton penkille 10,- -58% 5,95 (norm. 14,10) (norm. 96318 km, siisti, alkuperäiskuntoinen. Camaro Iroc-Z (viimeinen vuosi) avo -90 & Thunderbird HT -68 rekisteröitynä Suomeen. Toimiva. Jakoremmi ja apulaitehihna vaihdettu 96.250 km. Katsastettu, seuraava katsastus 12/2014. 9800 €, 050-3490710, 138657 138667 138623 Puh. 99,00) 44,90 (norm. 950 €, 0400-581500, Oulu Lada Niva 1.6 -80 Rekisterissä mutta poistettu liikennekäytöstä. Poistoerä Hankook-eurokitkoja! Saatavilla myös muita kokoja! Moukarinkuja 4 A 2, 04300 Tuusula, Puh. 24,90) DVD-Soitin 7” näyttö (norm. Siisti, H. pikikissa@yahoo.com, H. W310 Laturi Sis.4 x AA akkua (2500 MAH) Soveltuu AA ja AAA Nihm- akuille. Kahdet renkaat, lisävalot, kattoteline, H. Nahat, uusi katto, renkaat, jakopää. Museorek., H. Kahdet hyvät renkaat, vetokoukku, lohkolämmitin, sähköikkunat, H. 2900 €, 0400-428167, Helsinki 138660 Mercedes-Benz 116 450 SEL -80 Kaikilla lisävarusteilla. Union T-paita 11,95 € Karaasi.com Juvan teollisuuskatu 38 B • 02920 Espoo puh. Latausaika 2-4 tuntia, akkukohtainen lataustilan valvonta. Tullit ja alvit OK. 70,00) Ladattava LED-taskulamppu 3 W Valoteho 130 lumenia! 2500 mAh akku, veden- ja iskunkestävä alumiinirunko! Saatavilla myös poistoeriä varaosista, tarkista saatavatuus omaan autoosi: www.autoilijanoutlet.fi 08/13 83. KLASSIKKO TUOTTEET Esim. (09) 855 5617 • fax (09) 853 1331 • karaasi@kolumbus.fi Lippikset • Tarrat • Solmiot • T-Paidat Ja p a VOIT TILATA MYÖS PUHELIMITSE! 040 548 6806 ljon muuta... 050-329 6782 Sahankulman liikekeskus Tarjoukset voimassa niin kauan kuin erää riittää! Aukioloajat: Ma-pe La 9.00 - 18.00 10.00 - 15.00 myynti@autoilijanoutlet.fi Esimerkiksi Tarjous Hankook W310evo 205/55-16 Hankook W310evo 195/65-15 329,00 4 kpl 269,00 4 kpl Nastaton High Performance -talvirengas, jonka epäsymmetrinen pintakuviointi, tiheä lamellointi ja renkaassa käytetty Super Silica -pintamateriaaliseos varmistavat hyvän pidon. Mittavasti kunnostettu ja huollettu
25000 €. 50 €. 2500 €, ehkä vaihto. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. yht. Kaikki kerralla pois, H. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.fi Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala NYT SAATAVILLA MYÖS VOLVO 240 / 140 / AMAZON 2-PIIRI JARRUTEHOSTIMIA! Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. 198000 km,ilmastointi, erittäin siisti, H. H. Rekisterissä, H. 50 €, 040-7227568, Nastola 138670 Suzuki S1 -90 Huippuhieno harrasteyksilö, ollut vain sunnuntaikäytössä. 2 viikon välein). H. osia ym., H. Harvinainen, yksillä takapyörillä. Tiivisteet mukaan, 0505012255, Talvirenkaat, 195 x 65 R15, 4 kpl. 7900 €, 040-5904350, Turku 138663 Mercedes-Benz 30 OSE -88. Ajoaikaa 24.10.2014 saakka. Varaosiksi, H. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Huippukuntoinen ruosteeton löytö, tulevaisuuden klassikko!, H. Hyvä lähtökohtaisesti, tehty onnistuneet peltityöt ja maalaus. 6000 €, 040-8512160, Varkaus Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Pirkanmaan V-Palvelu Volkswagen Polo -77 900 kuutioinen. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. 120 €, 0503723647, Padasjoki 138659 V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Vanteet Rover, 5-pulttiset, 4 kpl. www.varastopalvelu.fi 84 08/13 Teboil kyltti Pahvia. Kaikki osat tallella, 2 kpl hyvä moottori, paljon hyviä käyt. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Saab 900 C, juhlamalli vm. YRITYSPAIKOITUS • ASUKASPYSÄKÖINTI YKSITYISHENKILÖT Helsinki: Pitäjänmäki, Herttoniemi Alastaro, Loimaa 010-322 8000. 1950 €, 0500513337, 138661 Mercedes-Benz 320 CE autom. 040-7099406, Vihti Jawa 555 -62 Museorekisteröity. LIsäksi paljon muita varusteita. 650 €, 050-3535398, Raisio 138664 Bedford KC -50 Hyväkuntoinen museoajoneuvo. Täydellinen MB-huoltohistoria! Ilmastointi, nahkasisustus, autom., säköllä kattoluukku, ym. Kantavuus 1800 kg, H. Ajettu vain kesäisin. 40 €, 050-3723647, Padasjoki 138176 Austin Morris Minin Tuulilasi ja ja takalasi. Nouto ja käteismaksu, H. 3900 €, 050-3490710, 138656 Mercedes-Benz 300E 24v -92 aj. H. verhoilu- ja tiivisteosia. markku@savis.fi, H. -93 aj. 150000 km, ollut uudesta asti 75-vuotiaalla papalla. Puoliksi kulun. Ilmastointi, ohjaustehostin, keskuslukitus, sähkölasit, koukku, lohkol. 8500 €, 0500-755259, Hietanen 138671 Myydään muuta Talbot 1510 osia Pölykapselit, etu- ja takavalot, vilkunlasit, maski, lampunpyyhkijät ja pari ohjekirjaa. Täysin entistetty, uudenveroinen. Kahdet uudet Michelin-renkaat alkuperäisillä aluvanteilla, Dinitrol-takuusuojaus, huollettu ja katsastettu joka vuosi. 0503616910, Lahti www.MOOTTORIPARKKI.FI Turvallinen, lämmin ja vaivaton kausisäilytys ajoneuvollesi vuodesta 2007. koko 100 x 50 cm. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. ym. Kehyksiin ja seinälle. ´89, luumunpunainen, ajettu 9410 km. Käy ja pörisee. Peltoautona ollut. 0400-974444, Kannus Mercedes-Benz W115 220 -72 Projektin etsijälle tilaisuus! Uusia osia mukaan 2200 euron edestä
Se jatkoi Yhdysvaltain markkinaosuuden tavoittelua yhteistyössä Chrysler-yhtymän kanssa, tarjoten huippumallina Diamanteksi nimettyä Sigmaa. Tästä kaikesta on jo 20–25 vuotta aikaa, ja tuolloisten high end -tuotteiden hinnat ovat painuneet harrastajaystävällisiksi. Teksti: Antti Kautonen Kuvat: Tuukka Erkkilä H arkitsetko harrastecoupea kesäkauden iloksi, mieluiten sellaista jossa mahtuisi levittäytymään oikein mukavasti myös pidemmällä matkalla. Mitsubishi puolestaan lienee todennut suutarin kannattavan pysytellä lestissään. Myös Mazdalla oli vastaavia suunnitelmia, mutta talousvaikeudet nitistivät tulevan Amati-malliston ennen sen esittelyä. Tästä vaikuttuneina Toyota ja Nissan toivat markkinoille luksusmerkkinsä Lexuksen MALLIHISTORIA 1986 Honda perustaa Acura-merkin, joka sijoittuu perusmallin Hondien yläpuolelle. Coupevaihtoehtoa ei tuoda markkinoille.. Siirtyessään toiseen sukupolveensa Honda Legend karisti sisarensa Rover 800-sarjan heittämän varjon itsestään. 1980-luvun kääntyessä 1990-luvuksi osa japanilaisista autonvalmistajista lähti muista maista kotoisin olleiden Kehitystyönsä aikana Legendiä käytettiin NSX-superauton komponenttien testipenkkinä. Honda ehti ensimmäisenä esittelemään Acuramallistonsa, sloganinaan ”Precision Crafted Performance”, ja lippulaivanaan ylellinen Legend. Tuleva klassikko Honda Legend Coupé Legendan elkein Pituutta kuin seiskasarjan Bemarissa, mittasuhteet kuin Mercedeksestä, ainutlaatuisempi kuin Lexus... Ensimmäinen Legend-malli tulee Yhdysvalloissa myyntiin Acuran merkin alla. Hakuehtoihin täytyisi myös sopia tinkimätön luotettavuus kohtuullisiksi odotettavilla käyttökuluilla, erottuen silti nahkapenkkisten coupejen joukosta positiivisella tavalla. 86 08/13 ja Infinitin vuosina 1989–1990. Auto faceliftataan vuonna 1993, ja valmistus jatkuu vuoteen 1995. Ensimmäisen korimallin accordmaisen kantikas Legend oli jakanut tekniikkansa ja pohjalevynsä Roverin Sterlingiksikin kutsutun huippumallin kanssa, mutta japanilainen ongelmattomuus ei ollut siirtynyt mukana – ainakaan Yhdysvaltain markkinoilla, jossa moitteet Sterlingistä ulottuivat jopa auringon paahteessa vihreäksi muuttuvaan kojelautaan. Legendin oli kasvettava uusiin nahkoihin, ja Super Legendiksikin kutsuttu uusi 90-lukuinen malli hyötyi huimasti 1990 Legendin entuudestaan kasvanut toinen sukupolvi tulee tarjolle. kalliimman luokan autojen kintereille uusin nimin ja mallipaletein varustettuina, nyt kun perheautojen myyntitilastot oli Yhdysvalloissakin valloitettu Accordilla ja Camryllä. Aiemman mallin kokoiseksi vaihtoehdoksi tarjolle tuotiin pienempi Vigor, malliston kattavuuden varmistamiseksi. 1996 Legendin kolmas sukupolvi esitellään; Acura-versio kantaa jatkossa mallinimeä RL Legendin sijaan. Nelinumeroisella summalla pääsee Hondista hienoimpaan
2005 Neljäs Legend tulee myyntiin, ja Acurana se on edelleen RL. 2013 Acuran RLX-malli esitellään Yhdysvalloissa. Autoa saa aiemmista poiketen myös nelivetoisena, älykkäällä SH-AWD -järjestelmällä. Esimerkkiautomme alkuperäiset alumiinivanteet on pyhitetty talvikäyttöön, alla ovat aftermarketvanteet. 08/13 87. Auton Legendversiota odotellaan vuodelle 2014. LEGEND Coupé on metallinpunaisena näyttävän näköinen
PITKITTÄIN sijoitettu, 3,2-litrainen 24-venttiilinen 90 asteen V6-moottori lepää moottoritilan takaosassa. Kullanväriset Hondan merkit muodostavat viininpunaisen värin kanssa kontrastia kuin kalliit kalvosimennapit. Toinen vetoakseli kulkee jännittävästi öljypohjan läpi. 88 08/13. Ei sillä, ei coupeLegend pieni auto olekaan. Syvä metallinpunainen väri leikkii yhdeksänkymmentälukuisen pyöreillä pinnoilla, ja väri on ehdottoman onnistunut valinta loistoautoon – vahattuna siinä on oikeanlaista näyttävyyttä. Vastavetona lyhyelle keulaylitykselle toimii pitkä perä, ja on kuin auto olisi muotoiltu takavetoisen rakenteen oppien mukaan, ottaen pari nuottia BMW:n säkeistöistä. Legendin sai sedanina tai coupeversiona, ja jutussamme keskitymme erityisesti solakkaan coupeen. Autosta löytyy myös mukava määrä teknisiä erikoisuuksia, kuten esimerkiksi tuplasaranoidut ovet. Auton erikoisen puikulamaisesta muotoilukielestä vastasi Erwin Lui; suunnittelua ei haluttu aloittaa kliinisellä tietokonemallintamisella, joten coupen perusmuodot ideoitiin kaatamalla ilmapalloihin kittiä, ja syntynyttä stressilelun kaltaista mötikkää puristelemalla auton perusmuoto saatiin halutulla tavalla ”orgaaniseksi”. Lexus-versio on kuitenkin aina Soareria ylellisempi, ja automaattivaihteistokin on viisipykäläinen nelivaihteisen sijaan. Soarereita oli valmistettu jo usean sukupolven ajan, mutta Lexukselle auto oli ensimmäinen coupe. Voimakkaasti kallistettu C-pilari yhdessä laakean perämuodon Pituutta on melkein millilleen saman verran kuin E38-korimallin seiskasarja laisessa Bemarissa. Vasemmalla näkyy esimerkkiautomme alkuperäinen saudiarabialainen rekisterikilpi. Lexus-merkkisenä auto pudonnee näiden ääripäiden väliin. Toinen makuasia on se, että Soarerit liittyvät vahvasti esimerkiksi drifting-kulttuuriin; etuvetoista Legendiä ei ole yhtä helppo assosioida lippispäämenoon kuin takavetoista Toyota-vastinetta. Esimerkkiautossamme nahkasisustus on vaalea, ja kattoluukusta tulviva luonnonvalo antaa sisustalle lisää tilantuntua. Tuleva klassikko Honda Legend Coupé siitä käytännön mahdollisuudesta, että sen kehitystyön aikana autoa voitiin käyttää tulevan NSX-superauton ominaisuuksien testipenkkinä. Siltikin, uusi Legend suunniteltiin etuvetoiseksi kuten edeltäjänsä, vaikka moottorin sijoitus pitkän keulan takaosaan antaisi sille mahdollisuudet tulla kutsutuksi keskimoottoriseksi NSX:n tavoin – toteaisi koiranleuka. Moottori on myös hihnakäyttöinen ”huoltovapaan” ketjun sijaan, joten jakohihnaremontitkin pitää mahtua tekemään. Leveät ajovalot antavat autolle arvokkaan, rauhallisen katseen, ja puskurin linjojen myötä auto on saanut kuin aristokraattiset leukaperät. Auton ainoa saatavilla ollut voimanlähde oli 3,2-litrainen V6, Hondan ensimmäiseen V6-perheeseen kuulunut C32A, geneettisesti siis myös NSX-sukua vaikkei montaa osaa urheiluauton moottorin kanssa jaakaan. Pituutta on melkein millilleen saman verran kuin E38-korimallin BMW 7-sarjalaisessa, ja edeltävän seiskasarjan ohi Legend menee kuin meneekin. TOINEN VAIHTOEHTO LEXUS SC300/SC400 JA TOYOTA SOARER (Z30) Valmistusvuodet 1991-2000 Teho 225-290 hv Hinta uutena: Ei kuulunut tuontiohjelmaan Suomessa 1990-luvun alussa Lexus tarjosi samassa coupeluokassa Kalifornian Calty-designstudiolla muotoiltua SCmallia, jota myytiin Japanin markkinoilla Toyota Soarer -nimisenä. SC:n moottorivaihtoehdot olivat turbottomat kolmen litran kuutonen sekä LS400-mallista tuttu nelilitrainen, Kuva: Kentaro Ma tsui 32-venttiilinen V8. Tämän jälkeen päästiin sitten tekemään täysikokoisia savimalleja. Näitä on nähty Lexuksissakin. Soarer-siskoon puolestaan sai myös vastaavanikäiseen Toyota Supraan tarjottuja turbo- tai tuplaturbokuutosia, mutta niiden hintana voidaan pitää oikeanpuoleista ohjausta – siihen sopeutuminen lienee makukysymys. Viisimetrinen ilmestys 1990-lukuisen Legendin pitkä ja näyttävä keula on muotoiltu hienostuneesti
Tunnelmaa Istuessani ratin taakse oikea matkustusasento löytyy sähkösäätöisten penkkien avulla varsin vaivattomasti. Automyyjä näytti liikkeeseen tilatun viininpunaisen Legendin suuntaan, ja yhteinen matka isomman coupen kanssa alkoi siltä istumalta. Viimeinen silaus ovat niinkutsutut imuovet – ässäsarjan tapaan myös Legend sulkee raskaat ovensa paiskomatta, hoitaen viimeiset millit itse. CRX ei kuitenkaan tuntunut oikealta ostokselta, vaan piakkoin pariskunta asioi Honda-liikkeessä uudemman kerran. Istuimissa on vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen mukavasti sivutukea, ja nahka on patinoitunut vain hiukan. Erämaan tuliainen Juttumme 1994-mallinen auto on kakkoskorimallin viimeistä edeltävää vuosikertaa. Automaattivaihteiston vaihteenvalitsin on huvittavasti joystickmäinen; muuten arvokkaassa autossa se on kuin hävittäjälentokoneesta nykäisty. kanssa leikittelee rauhallista nokkaa vastaan. Kävelyvauhdissa sormenpäillä pyöriteltävä, maantiellä vähemmän tehostettu nahkaratti on muodoltaan tutun hondamainen, mutta en kokisi asiattomaksi ajatella autoa Acuran merkkien alla. Ajoltaan Legend on rauhoittava, hyväksyvä, sellainen joka palkitsee pitkän päivän jälkeen. Auton perä on kuin kalliista huviveneestä otettu – ja alunperin kotimaassaan näytetyissä mainoksissa Legend laskeutuikin jahdin takakannelle, Harrison Fordin ihailtavaksi. Mutta tämä nimenomainen yksilö on nähnyt hiekkaerämaata jossakin aivan toisaalla, nimittäin Saudi-Arabiassa. Nelivaihteisen automaattivaihteiston sijaan Legendin sai tilattua myös viisivaihteisella manuaalilla, tuotannon loppuvaiheessa myös kuusivaihteisella. Ei siinä, hyvältähän se tuntuu kädessä tavanomaisen automaattilaatikon kepin sijaan. Honda viimeiseen asti Matkamittarissa komeilee tällä hetkellä 240?000 kilometrin lukema, ja Honda on yhä päivittäisessä käytössä. Del Solistakin hyvitettiin tarkalleen se, mitä siitä oltiin hieman aiemmin maksettu – ei kovinkaan huonot kaupat siis. Kone käy ja kiertää kauniin värinättömästi, juuri niin kuin hyvin toteutetun japanilaiskuutosen haluaisi toimivan. Automaattivaihteisto tarjoaa D4- ja D3-valinnat, riippuen kuljettajan tarpeista, ja vaihtaa varsin asiallisesti vielä tässäkin iässä. Se on Euroopan myyntimalli, vaikka lyhyillä kilvillä ja oransseilla vilkuilla antaakin tietyt vaikutelmat villistä lännestä. Vakionopeudensäädin ja automaatti-ilmastointi kattavan vakiostereopaketin lisäksi kuuluvat mukaan varusteluun. Muuttoautona koti-Suomeen ajettu auto on työkomennuksella tienattu, ja se matkasi todellakin muuttokontin sijaan kilometrinsä itse, omistaja Pertti Turpeisen ohjastamana. Saranat ovat mutkattoman vanhanaikaiset ja vaativat oman tilansa. NAHKASISUSTUS on aikoinaan ollut ainoa saatavissa oleva lisävaruste: kaikki muu on ollut vakiota – koeajoauton kullatut Honda-merkit kenties poislukien, sillä ne saattavat olla Lähi-Idän peruja. Ohjaus on hereillä, ja V6-moottorin voimavarojen kevyt kokeilu vakuuttaa siitä, että tarvittaessa ratsut voidaan kutsua käyttöön vaivattomasti. Oikeammin auto kuitenkin kuuluu Anja-vaimolle, jonka autoksi alunperin Saudeissa hankittiin pienempi, musta CRX Del Sol tunnusomaisella irrotettavalla kattopaneelilla. Jos sivuuttaa yhden vetonivelen vaihdon ja eräälle talvelle sattuneen lämmityslaitISOSSA perässä on iso takakontti, mikä on hyvä – takapenkki kun ei liiku minnekään, eikä tilaa sikäli voi lisätäkään. Ja koko paketti onnistuu henkimään sitä jämptiyttä, jota pitkän matkan loistoautolta pitää voida odottaa. Ei sitä voi kiistää, ohjaamo on ehdottomasti japanilainen, mutta silattu runsailla jalopuukoristeilla. Auto ei kuitenkaan puuduta kuljettajaansa tai eristä häntä tietuntumasta. Syystä tai toisesta, Honda on harrastanut näitä muissakin malleissa. Ei tätä ole tehty revittelyyn, tarkoituksena vain on saapua paikalle kuin paikalle juuri oikeaan aikaan riippumatta siitä, milloin on päässyt lähtemään. 08/13 89
TEKNIIKKA Koeajoauton moottori oli toiminut ongelmitta nykypäiviin, mutta kannentiivistevioista C32-moottorin yhteydessä on raportoitu; ongelma liittyy pakokaasujen takaisinkierrätysjärjestelmään, joka vaatii puhdistusta sadan tonnin välein. Parissa kohdassa punaiseen peltiin on päässyt patina jo tarttumaan, mutta Hondan ennen nähneille näidenkään jälkien sijainnit eivät tule yllätyksenä. Nelivaihteinen automaatti vaihteisto, etuveto 05 Alusta Edessä: päällekkäiset kolmio tuet, kierrejouset, kallistuk senvaimennin. Sittemmin tänne on uinut muuttoautojen lisäksi myös Saksasta ja muualta Euroopasta tuotuja yksilöitä. Öljyvuotojakin voi ajan saatossa ilmetä. Istuinten sivutuet ovat myös voimakkaasti muotoillut, ja sikäli kulumalle alttiit. Jos Legendin haluaa, ei sellaista aivan joka kylältä pääse noutamaan – toisin kuin vaikkapa Preluden kanssa, vaikka niidenkin määrät vähenevät pikkuhiljaa. Teho 230 hevosvoimaa 04 Voimansiirto teen korjautuksen, koko omistussuhteen aikana autossa ei ole ollut vikaa. Tuleva klassikko Honda Legend Coupé JUTTUMME 1994-mallinen Legend Coupé on ollut Anja ja Pertti Turpeisen hallussa uudesta lähtien. Sähköt on todettu luotettaviksi pidemmänkin päälle, mutta sensoriviat esimerkiksi ABS-jarruissa ja mittaristossa ovat mahdollisia. Karmittomat sivulasit korostavat hyväkuntoisten ikkunatiivisteiden tärkeyttä, eikä ovia saa tässäkään tapauksessa sulkea lasista paiskoen. Hinnat pysyttelevät maltillisesti kuuden tonnin alapuolella, myös sedanmallilla, ja varaosien suhteen päässee halvimmalla netistä tilaten; onhan Legend kuitenkin käynyt Yhdysvalloissa varsin kiitettävästi kaupaksi, joten osakysyntä on ollut sielläpäin suurinta. KORI Merkille ja auton valmistusmaalle tyypillisesti ruoste tarttuu näkyvästi esimerkiksi pyöränkaariin ja muihin vakiopaikkoihin; ruostesuojaus voi olla puutteellinen. Talosta löytyy myös toinen punainen loistoauto, BMW 850i. Tähänastisen huolettomuuden perusteella uskaltaisi toivoa coupen toimivan mutkattomana harrastettavana tulevaisuudessakin. Koko kahdenkymmenen vuoden taipaleesta on selvitty rauhallisessa ajossa perushuolloilla, ja tasaisesti ajaen on mahdollista painaa keskikulutuskin alle kahdeksan litran, maantiellä matkatessa. HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! Legend ei ole yleinen auto, mutta hintahaitarin alapäästä saattaa löytyä kulahtaneita yksilöitä; odotetun luotettavuuden takia autoilla on saatettu ”vain ajaa” pitämättä sen kummemmin huolta perushuolloista tai korin siisteydestä. Ei luotettavuus ole pelkkää legendaa. ALUSTA Kookas, raskas auto voi vanhempana olla alustastaan kulunut; esimerkkinä jousituksen vaahtomaiset pohjaanlyöntikumit rappeutuvat ja iskunvaimentimet sitä myötä rikkoutuvat käytössä. SISUSTA Ajamassamme autossa nahkasisustus oli säilynyt hyvin, mutta sivutuissa ja joissakin saumoissa oli nähtävissä kulumaa. Auton ilmiasu on silti vaikuttava: vaikka talouteen kuuluu myös kirkkaanpunainen 8-sarjan coupe-BMW, ei Legendin voi sanoa jäävän seinäruusuksi. Takana: kahdet poikittaiset alatukivarret, poikittaiset ylätukivarret, kahdet eteen suunnatut pit kittäistuet, kierrejouset ja kallistuksenvaimennin 06 Kori Kaksiovinen, teräsrakenteinen, itsekantava coupekori 07 Mitat Akseliväli 291, pituus 495, leveys 181, korkeus 141 cm. 90 08/13 Automaattivaihteisto saattaa vaihtaa ykköseltä kakkoselle karuin ottein vanhemmiten. Raskaat ovet kuluttavat saranoita. Omapaino 1630 kg 08 Suorituskyky Huippunopeus 226 km/h, kiihtyvyys 0-100 km/h 8.1 s 09 Hinta uutena 599 500 mk (marraskuu 1994). Kuten mikä tahansa iäkkäämpi Honda, voi Legendkin olla ruosteinen. 01 Auton merkki ja malli Honda Legend Coupé 02 Vuosimalli 1994 03 Moottori Kuusisylinterinen, neste jäähdytteinen 90 asteen Vmoottori edessä pitkittäin, iskutilavuus 3206 cm3, kaksi hammashihnakäyttöistä kannen yläpuolista nokka-akselia, 24 venttiiliä, tietokoneohjattu polttoaineensuihkutus. Harrasteautossa kenties polttoainetalous ei ole niitä ensimmäisiä mieleen juolahtavia asioita, mutta tulevan klassikon täytyy vielä ennen harrastepäiviään sietää käyttöäkin. Yhdysvaltojen tuontimalleissa voinee odottaa kuluneempaa sisustusta kuin euromalleissa. Mikäli koeajettu Legend ei ole poikkeus, tohtii automallia hyvinkin ajatella nyt talteenotettavaksi, hyvänä pidettäväksi tulevaisuuden silmäteräksi. Vaikka Legend löytyikin maahantuojan hinnastosta, ei melkein 600?000 markan autoa varsinaisesti revitty käsistä 1990-luvun Suomessa
Opel Admiral ’67 Saab 9000 Turbo 16 ’85 08/13 91. Tuleva klassikko -juttusarjassamme on aika esitellä ”Turbotonnari”. Klassikot 1/14 ilmestyy 16.1.2014 Seuraavassa numerossa: Ensimmäinen loistomalli Lada 1500 S ´79 Auralainen Janne Ilola hankki jo 12 -vuotiaana ensimmäisen 1500 S Ladan, jolla hän kurvaili isänsä autokorjaamon pihapiirissä. Viittä vaille museokuntoon entisöity yksilö majailee Ylivieskassa. Tuo varaosiksi päätynyt auto ei unohtunut vaan vuosia myöhemmin Jannen oli hankittava samanlainen sinapinkeltainen loistomalli. Arvokas Admiral Tuleva klassikko Admiral on aikoinaan ollut Opelin edustavin tuote
Ojanen 168 sivua, til.nro S218 Suos.hinta 31,50 Aikamatka 1953•1963•1973 6 414883 684808 suomalaiseen moottoriurheiluun kokonaisuutena. Näillä vehkeillä ajaminen ei välttämättä ole harrastuksen tärkein pointti, vaan sitä on myös niiden rakentaminen, ylläpitäminen ja niiden edustaman aikakauden tuntemus. Kirjoittaja Jukka Vesterinen 208 sivua, til.nro S239 Suos.hinta 30,20 Neljäs Aikamatka jatkaa Alfamerin kirjasarjaa Nostalginen vuosikirja. Kirjoittaja Olli J. Pääpaino on suomalaisen moottoriurheilun tähdistössä. Tule tutustumaan valikoimaamme ja tekemään onnistuneita ostoksia itselle ja pukinkonttiin! Tai tilaa puhelimitse (09) 774 2810. Olennaista on muotoilun ja teknisen kauneuden ymmärtäminen sekä ajoneuvojen ja niiden historian tallentaminen jälkipolville. Verraton lahja vuosina 1953, 1963 ja 1973 syntyneille! Kirjoittaja Jukka Vesterinen 144 sivua, til.nro S312 Suos.hinta 35,80 Kirjakauppamme osoitteessa Kaisaniemenkatu 13, Helsinki, sekä verkkokauppamme www.alfamer.fi palvelevat sinua. Kirjoittaja Erkki Vanhanen 272 sivua, til.nro S315 Suos.hinta 38,80 Huoltoasemakirja Saab 96 ´75 13008 Motorsport Made in Finland Suomalaista moottoripyöräilyä Kirja tarjoaa läpileikkauksen Sinivalkoinen SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND klassikkoharrastajan aarreaitta! Datsun Finn ’72 • Fiat Croma 2.0ie ’89 • Lancia Delta HF Integrale Evo1 ’91 • Plymouth Valiant V100 ’69 • Saab 96 V4 ’75 • Simca 1000 ’63 • Trabant P601 ’65 Tuhti tietopaketti raottaa ovea veteraaniajoneuvojen maailmaan. Kirjoittaja Juha Vartiainen 208 sivua, runsas kuvitus Til.nro S317, suos.hinta 36,50 Janita Jutila ja museoleimattu Trabant Vauhdin takana Kilpamekaanikko Timo Saariston tarina Harjoittelukappale Tuleva klassikko 1479 kilometriä ajettu Fiat Croma Tyyliä ja laatua Japanin malliin. Kirjassa on harrastajien tarinoita ja mielenkiintoista tietoa heidän 50 ajoneuvostaan. Kakstahtityttö Viipale mediat 368480-1308 • PAL VKO 2014-03 Moottoripyörän tie 40-luvun lopun arkisesta kulkuneuvosta 60-luvun lopun harraste- ja urheiluvälineeksi. Aikansa suosikit Datsun Finn & Simca 1000 08/13 n e s i p m a L autoilun ajankuvaa • www.klassikot.fi • 08/13 • Hinta 8,50 € Harrastuksena museoajoneuvo Kirja kertoo suomalaisen bensiinikaupan lähes satavuotisen historian Viipurin Revonhännän bensapumpusta Suomusjärven Kivihoviin