Hevoskuskaaja FSO 1500 “Polle” pick-up ´87 08/14 AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 08/14 • Hinta 8,50 € vauhtimallit Ford Cortina Lotus ´66 & 1500 GT ´65 Prototyyppi UAZ 469B MB-dieselmoottorilla 368480-1408 • PAL VKO 2015-03 6 414883 684808 14008 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND Ford Cortina Lotus ’66 & Cortina GT ’65 • FSO Polle ’87 • Mercedes-Benz 280 TE ’79 • Mitsubishi Galant Super Saloon ’85 • Toyota Corolla Sprinter ’70 • UAZ 469B ’75 Tähtiperän Salonkikelpoinen Saudi-Arabiasta tuotu Mitsubishi Galant ´85 Tuleva klassikko Idän auringonlaskut Alfa Romeon kuoret ja Lancia Integralen tekniikka Outouksia ja erikoisuuksia Japanin malliin
Mukavasti varusteltu Honda Prelude ´80 Ruotsista Kokkolaan rantautuneen sportin kunto on upea sisältä ja päältä. Seuraavassa numerossa: Klassikot 01/15 ilmestyy 15.1.2015 Pikku reissari Austin Mini ´66 Jouni Ahola osti vuosimallin 1966 Austin Minin vuonna 1989 ja on sen jälkeen reissannut sen kanssa Suomea ristiin rastiin – ja jonkun verran muidenkin maiden teitä on tullut tutkittua. päivä vuonna 2006 sisälsi muitakin suomalaisia ilonaiheita kuin voiton laulukilpailuissa. Auto on moitteeton myös tekniikan osalta – eihän mittarissakaan ole kuin reilut 70 000 kilometriä. 91. Seurapiirisuihku Peugeot 404 Coupé Injection ’65 Toukokuun 20. Samaan aikaan autolautalla Ruotsista Suomeen matkasi nimittäin maamme tiettävästi ainoa ruiskukoneinen 404 Coupé
No, kaipa osa autoista ylellisiä onkin, mutta valtaosalle väestöstä henkilöauto on kuitenkin lähes pakollinen liikkumisen väline. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Uuden auton päätähuimaava hinta ei tietenkään ole kuin osaksi korvaus itse tuotteesta. Tuoreemmat vehkeet tulivat mistä milloinkin. Auto muuttokuormassa S uomella on pitkät perinteet liikkumiseen käytettävien vempainten myynnin jarruttamisesta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Verottajan harhauttamiseksi on kaikkina autoveron vuosina ollut omat porsaanreikänsä. Noilta vuosilta muistelen edelleen lämmöllä kevyennäköistä ja linjakasta Hyundai Scoupea, jollaista en ole vielä koskaan omistanut. Pääkirjoitus TILAAJAPALVELU Puh. Muistan hyvin, kun kotitienoillani Kymenlaaksossa ryhdyttiin myymään Hyundaita 1990-luvun alussa ja Kouvolan Korjalan teollisuusalueella sijainneeseen myymälään tulvahti kerralla koko tuolloinen merkkiedustus – aprikoivien paikallisten asiakkaiden ohella. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Antti Kautonen AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Tapio Mäntyniemi, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi KÄYNTIOSOITE Klassikot Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Siinäkin hommassa pykälät ovat muuttuneet, mutta joka tapauksessa vuosien varrella paluumuuttajien mukanaan tuomat autot ovat rikastuttaneet autokantaamme varsin mukavalla tavalla. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Antti Kautonen Toimittaja 08/14 3. MATERIAALI Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Lamavuodet eivät ainakaan helpottaneet uuden merkin mahdollisuuksia, ja ensimmäisen lähdön Hyundait jäivät myöhempiä malleja harvinaisemmiksi, vaikka myynti siitä sitten aikanaan vilkastui- kin. Korealaiset klassikot Kian historiikkiartikkelia kirjoittaessani juolahti mieleen kysyä, mikähän lienee vanhin Suomessa nähty korealaisauto. Jokunen siisti yksilö piipahtaa toisinaan myynnissä, ja mieli tekisi tallettaa sellainen tuleville vuosille. Meidän kyliltä lähdettiin 80-luvulla usein Saudeihin tiliä tekemään, ja lähes poikkeuksetta komennukselta palaavalla oli tuomisina komea ajopeli. Suuri osa niistä, jotka autoa lähtivät maailmalta hakemaan, toivat itselleen jotakin erikoista tai ainakin tavallista paremmin varusteltua – jälleenmyyntiarvosta välittämättä. Kaikki varmasti muistavat mitä erilaisimmat pakettiautoviritelmät, mutta tuli maahan verovapaana ihan räpeltämättömiäkin henkilöautoja: kun oli aikansa asunut ja omistanut auton ulkomailla, sai sen tuoda muiden muuttotavaroiden ohella maahan ilman seuraamuksia. Loput ovat erilaisia veroja. ILMOITUKSET Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Edulliseksi suunniteltujen vanhempien Hyundaiden määrät kun kuitenkin harvenevat, ja ehkäpä nätti keltainen Scoupekin voisi olla vielä tulevaisuudessa jonkinlainen klassikkoauto. Toinen Saudeista muuttanut auto, Mitsubishi Galant, ei niiden tilastojen kärjessä tainnut keikkua, mutta sekin oli tavallaan tyypillinen muuttoauto. Sattuma toi tämän numeron sivuille kaksi aikoinaan Saudi-Arabiasta muuttoautona Suomeen tullutta harrasteautoa. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Tekijältä: COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Niistä konsteista tehokkaimmaksi on pitkässä juoksussa osoittautunut kulkupelien hintojen pitäminen sen verran korkeana, että autoa on meidän leveyksillämme jo pitkään pidetty jonkin sortin ylellisyytenä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Farmarikorinen Mercedes lienee muuttoautoksi varsin tyypilli- Muuttoautoina tuotiin jälleenmyyntiarvosta piittaamatta myös erityisen kiinnostavaa kalustoa nen, olihan sellaisen tuominen taloudellisessa mielessä varsin fiksu veto. Osa muuttoautoista hankittiin varta vasten harrastekäyttöön, ja silloin lähtömaa oli usein läntinen naapuri – joko pienen tai ison veden takainen. Asioista päättävät pyrkivät pitämään autokantaamme mahdollisimman iäkkäänä monella eri konstilla
50 Mitsubishi Galant ’85 s. s. s. Tässä numerossa Niin 1500 GT kuin LotusCortinakin ovat molemmat nykyisille omistajilleen toteutuneita haaveita AJONEUVOT 14 Ford Cortina Lotus ’66, Cortina GT ’65 Esittelyssä ne mielenkiintoisimmat tähtiperä-mallin Cortinat, kumpikin Raimo Pienimäen kautta kulkeneet. 35 Toyota Corolla Sprinter ’70 s. 35 Toyota Corolla Sprinter ’70 Valkoinen Corollan sporttiversio on Ari Järvenmäen ensimmäinen harrasteeksi hankittu auto. Kunnostusprojektin aikataulun määritti tuleva hääpäivä. 50 Mitsubishi Galant Super Saloon ’85 Numeromme toinen Saudi-Arabian tuliainen on digitaalimittaristolla ja muilla herkuilla varusteltu Mitsubishi Galant. 24 FSO Polle ’87 78 Riäväkylän Pikkulauantai, Tampere Tampereen Mustanlahden satama kerää eri ajokkien harrastajat yhteen kesäisinä keskiviikkoiltoina. 38 Mercedes-Benz 280 TE ’79 4 08/14 s. 38 Mercedes-Benz 280 TE ’79 Farmarimallin kermanvärinen Mersu on aikanaan matkannut Arabian niemimaalta Askolaan leipurihommiin. 12 Tallinnan automuseo. s. 24 FSO Polle ’87 Puolalaisten hyötyajoneuvojen eliittiä: Lapista eteläSuomeen matkannut aito kasari-Polle. TAPAHTUMAT 74 Auto e Moto d’Epoca, Italia Fiera di Padovan Auto e Moto d’Epoca on Euroopan suurin klassikkoautojen myynti- ja esittelytapahtuma. 14 Ford Cortina Lotus ’66, Cortina GT ’65 44 UAZ 469 OM621 ’75 Venäläiseen maastoajoneuvoon on maahantuoja Konela asennuttanut Mercedes-Benzin dieselmoottorin. 44 UAZ 469 ’75 s
74 Auto e Moto d’Epoca, Italia ARTIKKELIT VAKIOPALSTAT 12 Tallinnan automuseo 6 Vuonna 2013 avattu museo sijaitsee kätevästi Saku Suurhallin ja Rocca al Maren kauppakeskuksen tuntumassa. KOSS PortaProluurit, jo kolmikymmenvuotiaat. 84 Verkot Vesillä Katsaus verkkohuutokaupan kiinnostaviin kohteisiin. 58 Särkyneet unelmat, Japani Myös nousevan auringon maassa on innostus päässyt joskus laskemaan. 78 Riäväkylän Pikkulauantai s. 81 Klassikkomarkkinat Harrastekaluston kierrätystä vanhaan malliin. 86 Tuleva Klassikko 08/14 5. 64 Poistetut s. s. 68 Kian historiaa Eteläkorealaisella autonvalmistaja Kialla on menneisyydessään monta mielenkiintoista automallia. s. 68 Kian historiaa s. s. 64 Poistetut Metsään unohdettuja ajoneuvoja ja muuta mielenkiintoista. 70 Kahden tonnin talviauto s. Mistä pienellä budjetilla sopivan mielenkiintoinen talvirassi. 70 Kahden tonnin talviauto Kesäkäytössä oleva harrasteauto menee talvisäilytykseen. 80 Klassikkoesine Kossin PortaPro-kuulokkeet uhmaavat aikaa. 58 Särkyneet unelmat, Japani Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia harrastekentältä. 86 Tuleva Klassikko Särmikäs Alfa Romeo 155 oli tarjolla myös nelivetoisena turboversiona
Giorgetto Giugiaron suunnittelema Etna erosi kuitenkin siihen astisista Espriteistä selvästi, sillä kuljettajan takana ei majaillut neloskonetta, vaan autosta kaavailtiin V8-moottorista. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Etnan jylinää Lotuksen vallankumouksellinen, mutta vain konseptiasteelle jäänyt aktiivijousitettu Esprittutkielma Etna esiteltiin lokakuun lopulla 1984. Etnan ilmanvastus oli vaivaiset 0.29, ja korin yläosa oli Perspex-muovia. Ajetta- 6 08/14 vuudeltaan Etnan tuli olla mullistava, sillä autoon suunniteltiin aktiivijousitus, joka olisi kumonnut kaarteissa kallistelut ja kiihdytyksissä sekä jarrutuksissa tapahtuvat nyökkäykset. Auto oli vielä tuolloin konseptitasoa, eli enimmäkseen vain työnneltävä esine, josta ei mitään toimivaa löytynyt. Viime vuosien aikana Etna on toisinaan piipahtanut näytteillä, ja toisin kuin vuoden 1984 Birminghamin autonäyttelyssä, siitä lähtee jopa ääntä.. Ajokorkeuden säätöä kaavailtiin myös mukaan, jonka lisäksi Etnasta löytyisivät myös luistonesto ja ABS-jarrut ja kaiken huippuna vastamelujärjestelmä ajometelin vaimentamiseksi. Etna oli Italdesignin ajatus Espritin modernistamiseksi, ja erittäin kiilamainen konseptiauto pohjautui hieman pidennettyyn Espritiin. Etnasta ei kuitenkaan koskaan tullut tuotantoautoa, vaikka valmistuksen aloittamista kaavailtiin vuodelle 1988. S amassa tapahtumassa jossa viime numerossa mainittu Reliant Scimitar SS1 esiteltiin, vedettiin lakana myös Lotuksen uuden konseptiauton yltä. Kuljetuksessa heti huutokauppaamisen jälkeen vaurioitunut Etna päädyttiin kuitenkin rakentamaan miltei kokonaan uusiksi, ja vuoden kestäneen entisöintityön aikana myös harvinainen 909-sarjan V8-moottori rakennettiin toimintakuntoon. Lotus oli Colin Chapmanin yllättävän poismenon jälkeen huonoissa suhdanteissa, ja vuoden 1986 GM-haltuunoton jälkeen Etnalle ei ollut sijaa – vaikka myöhemmissä Espriteissä samaa näköä onkin, ja talon oma veekasikin löysi Espritistä paikkansa vuonna 1996 3.5-litraisena. Tekniikka olisi neljällä nokalla varustettu, periaatteessa kahteen 16-venttiiliseen Lotus-moottoriin pohjautuva nelilitrainen kasi, jota Lotuksella oli suunniteltu jo vuodesta 1978 lähtien. Täyteen henkeen Etna-konseptiauto lojui Lotuksen Hethelin toimipisteessä vuoteen 2001 asti, kunnes se huutokaupattiin kunnostettavaksi
TALVIVANNETTA 205:EEN Palstan maskotti-Peugeot 205 XS valmistautuu tulevaan talveen entistä urheilullisemmassa asussa. Miltei 300-hevosvoimaisia Capri Perania myytiin noin viitisensataa kappaletta vuosien 1970 ja 1973 välillä, kunnes rahavirta tyrehtyi ja projekti päättyi. Paikallisen Mini- ja Cortinaspesialisti Basil Green Motorsin valmistamat Capri Peranat saivat vakiomoottoreidensa tilalle 302-kuutiotuumaiset, Mustangista tutut Windsor-kasit nelikurkkuisilla Holley-kaasuttimilla varustettuna, jolloin Capri kieltämättä otti melkoisen loikan kohti Mustangia. Nyt enemmistöosuuden uudeksi ostajaksi on ilmoittautunut venäläinen miljardööri Viktor Haritonin NH Holding-yhtiöineen. Talviurheilukaupunki Zakopanen mäet vielä mielessä, ruosteiset peltivanteet vaihtuvat myöskin elämää nähneisiin, mutta huomattavasti tyylikkäämpiin valkoisiin rallivanteisiin. Alkuperäisiä Ford-varaosia on käytetty aina kun se on ollut mahdollista, ja niiden puuttuessa tarkalleen vastaavia on tehty itse. Etelä-Afrikasta löytynyt yksilö on purettu täysin osiin, eikä työn laadusta ole tingitty. Moottori on vaihdettu toiseen 302-kuutioiseen, mutta vaihdelaatikko on alkuperäinen Perana T4 Toploader. Jospas jarrutuntuma paranisi paremmilla paloilla. Eteläafrikkalaisen spesialistin 1970-luvun alussa rakentamia V8-moottorisia Capri Perania valmistettiin noin viisisataa kappaletta. Neljä- ja kuusisylinterisellä moottorilla varustetut Caprit ovat aina löytäneet omistajansa, budjetista ja tarpeista riippuen. Keltainen Perana huutokaupataan tämänvuotisessa NEC-showssa, ja siitä arvioidaan saatavan 32-38 tuhatta puntaa. Yksi huutokaupataan marraskuussa. Samaisesta myyntiryhmästä Peugeotiin kotiutettiin vielä uusi kierros jarrupaloja, sillä reissussa lisäseikkailuita aiheuttaneet jarrut tuntuivat vielä lasittaneen tarvikepalat melko huonon tuntuiseksi ratakierroksilla. Caprista kenties paljon, mutta V8-moottorisia EteläAfrikan spesiaaleja ei markkinoilla paljoa liiku. NÜRBURGRING UUSIIN KÄSIIN C apri kasilla Jo jonkun tovin työn alla ollut Nürburgringin kilparatakompleksin omistajanvaihto on kääntynyt uuteen suuntaan. Facebookin varaosamyyntiryhmästä noin viidelläkympillä ostetut, ilmeisesti Peugeot 309:stä peräisin olevat 13-tuumaiset vanteet kieriteltiin vielä samoille Hankook Novac-renkaille joilla Peugeot telmi jo viime talvena, mutta nastoja niissä onkin vielä vaikka muille jakaa. Haritonin tunnetaan autoharrastajana, ja mies onkin osallistunut esimerkiksi Mille Miglia -historicajoihin vuoden 1935 Mercedes-Benz 500K:lla. K lassiset Ford Caprit ovat aikaansaaneet omistamisen halua monessakin autoilijassa, aina automallin yli 40 vuoden takaisesta esittelystä lähtien. 08/14 7. Toki pohtia sopii, mahtuisiko Caprin pellin alle isompikin voimanlähde – ja Etelä-Afrikassa tämä pohdinta myös konkretisoitui. Jonkinlaisena Euroopan Mustanginahan Capri oli toisinaan nähtykin. Aikaisemmin uudeksi omistajaksi mainittu saksalainen Capricorn-yhtiö on joutunut rahoitusvaikeuksiin, eikä radan ostaminen ole sille enää mahdollista. Kuvassa esiintyvä keltainen Capri Perana on käynyt läpi kolmivuotisen restaurointiprosessin, jonka tuloksena sitä on esitelty NEC Classic Motor Show’ssa Englannissa viime vuonna
marraskuuta: Tampereen kaupunginvaltuusto pidättää kaupunginjohtaja Pekka Paavolan virastaan rakennusliike Noppa-jutun tutkimusten ajaksi. • 28. • 29. Myös muissa maissa Porschet valikoituivat vaativaan poliisikäyttöön, esimerkkinä vaikkapa Hollanti. • 9. marraskuuta: Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF julistaa juoksija Martti Vainion elinikäiseen kilpailukieltoon dopingrikkeiden takia. Hollantilaisen harrastajan restauroima, vuoden 1986 911 targa on nyt tullut myyntiin ilman hintapyyntöä. Kolmenkymmenen vuoden aikana poliisikäyttöön ostettiin yli 500 autoa, joista kovan käytön takia monikaan ei ole selvinnyt erityisen siistissä kunnossa – pitihän 911:tä välillä käyttää myös takaa-ajotilanteissa. • 21. päivänä. Valkoisen univormun ja oranssin kypärän lisäksi autossa on sireeni, radio, valotaulu, megafoni, valaisimia, ja myös AVD-Porschejen historiaa valottavaa kirjallisuutta – sekä auton alkuperäisen käyttäjän kynäilemät pari sanaa kyseisestä autoyksilöstä.. marraskuuta: Ronald Reagan voittaa vastaehdokas Walter Mondalen Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Malliston tehokkain versio on Porschen osaksi valmistama V8-moottorinen 500E. Kutsutunnukseltaan Alex 12.43 oleva Porsche on kunnostettu tarkalleen sellaiseksi, millaisena se suoritti päivätöitään 1980-luvun lopulla, ja auton mukana tulee reippaasti asiaankuuluvaa rekvisiittaa työvuosilta. 8 08/14 A lankomaalainen valtionpoliisi Rijkspolitie muodosti valistus- ja liikenneturvallisuusyksikkö AVD:n 1960-luvun alussa, moottoritienopeuksien ja onnettomuuksien määrän kasvaessa. • Band Aid -hyväntekeväisyystapahtuman single ”Do They Know It’s Christmas?” levytetään Lontoossa, ja julkaistaan joulukuun 3. Avomallia tehdään vielä vuosi pidempään. AVD:hen kuuluvien valkoiset univormut ja oranssit kypärät erottuivat tavallisista sinisistä poliisihaalareista, ja autoiksi valikoitiin ensin Porsche 356:t, ja targa-mallin 911:n tultua markkinoille saivat AVD-yksikön kuljettajat alleen sellaiset. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta MARRAS-JOULUKUU 1984 • 6. joulukuuta: Neuvostoliittolainen risteilyohjus harhautuu radaltaan ja syöksyy Suomen puolelle Inarinjärveen. Suomalaiseen tie- ja mielenmaisemaan hyvin juurtuvaa, Bruno Saccon muotoilemaa isoa Mersua myydään maailmalla yli kaksi ja puoli miljoonaa kappaletta valmistuksen päättymiseen mennessä, vuoteen 1996 asti. • Mercedes-Benzin tyyppikoodin W124 mallisarja esitellään marraskuussa 1984. Levyllä vierailee huima määrä kansainvälisiä artisteja. Poliisi-Porsche Suomalaisilla teillä liikkui poliisikäytössä olleita Porscheja silloin aikoinaan. Vainio menettää myös Los Angelesin kisojen hopeamitalinsa. joulukuuta: Hanoi Rocks -yhtyeen rumpali Nicholas ”Razzle” Dinghey menehtyy auto-onnettomuudessa Kalifornian Redondo Beachilla, matkustaessaan Mötley Crue-yhtyeen solistin DeTomaso Panterassa. Porschen osalta viimeiset AVD-autot olivat 964-koriset 911:t, joiden jälkeen siirryttiin Volvoihin
Kiitämme tiedoista! Imatran maineikas katurata toimi yhtenä ratamoottoripyöräilyn MMsarjan kisapaikkana vuosina 19641982. Näin ei onneksi kuitenkaan ole. Kirjan kiinnostavinta antia ovat kuitenkin erilaiset tuokiokuvat jotka antavat lukijan kurkistaa millaista elämää vauhdin ja vaarallisten tilanteiden takana vietettiin. Viljanen ehti jo vuonna 2000 ottaa selvää Neckarin tuontimääristä Toyota Finlandin kautta, sillä autoja toi alunperin maahan yrityksen edeltäjä Korpivaara Oy. Näiden vuosien aikana itärajan tuntumassa nähtiin maailmanluokan tähtikuljettajia Agostinista Saariseen kisaamassa aikansa kovimmilla kaksipyöräisillä. Hintaa kirjalla on tasan kolme kymppiä + postikulut. Viljanen kysyi tuolloin Toyotan tiedotusosastolta, olisiko Neckareista säilynyt tuontilukuja, mutta vanhat arkistot sekä mikrofilmit oli hävitetty yhtiön omistuksen siirtyessä Amerille 1990-luvun puolivälissä. L ukijamme Lauri Viljanen lähestyi toimitustamme Neckar-juttuun liittyen. Valtaosa kuvasadosta keskittyy moottoripyöriin radalla ja varikolla, ja niiden kautta lukijalle avautuu lähes kahden vuosikymmenen aikainen kehitys niin tekniikan kuin muotoilun osalta. Onneksi kuitenkin asioista perillä ollut, uransa Korpivaaralla jo vuonna 1963 aloittanut Norbert Strahlendorff kokosi käsinkirjoitetun kirjan perusteella Lauri Viljaselle kattavan listan tuoduista Neckareista; kyseisessä kirjassa kun oli ylhäällä kaikki Korpivaaran maahantuomat ajoneuvot. IMATRANAJOT KUVINA Neckartarkennusta Aikaisemman Neckar-juttumme yhteydessä arvelimme, etteivät Neckarien tarkat tuontimäärät ole tiedossa. Korpivaaran lisäksi myös Autonovo Oy toi vuonna 1967 Jagsteja 595 kpl ja seuraavana vuonna tuotannon jo loputtua vielä 50 lisää. Tekstiä yli 300-sivuisessa kirjassa on vain nimeksi, mutta vanha sanonta ”yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”, on tämän teoksen kohdalla aivan paikallaan. Opusta ei löydä sen enempää kirjakaupan kuin kirjastonkaan hyllyltä, eli jos haluat sellaisen kirjahyllyysi tai pukinkonttiin, niin ainoa mahdollisuus on pirauttaa Juvekimin Kimmo Lampiselle numeroon 0400 527 382. Kuluneen kesän Muistojen Imatranajo -tapahtumassa julkaistu kirja ”Finnish Motorcycle TT Suomen Grand Prix - Imatranajo 1964-1982 - kolme vuosikymmentä kuvina” on tuhti kuvateos, jonka kansien väliin on niputettu satoja hienoja otoksia Imatranajon MM-vuosilta. Neckar-maahantuonti 1962 – 1966 1962 –1963 Neckar Europa Special 190 kpl Jagst Transporter 1 kpl Jagst 600 1 kpl Jagst Coupe 770 5 kpl Weinsberg 27 kpl Jagst 770 377 kp 1963 – 1964 Neckar 1500 TS Coupe 4 kpl Neckar 1500 TS 37 kpl Jagst 770 2027 kpl Europa 1100 162 kpl Europa 1200 Special 434 kpl 1964 –1965 Neckar Jagst 770 3202 kpl Europa 1200 Special 411 kpl Europa Lieferwagen 120 kpl Europa 1200 Kombi 169 kpl Neckar 1500 TS 23 kpl Neckar Panorama 142 kpl 1965 – 1966 Neckar Jagst 770 1193 kpl Europa 1200 Special 25 kpl Neckar Primula 1 kpl 1966 – 1967 Neckar Jagst 770 556 kpl Europa 1100 Special 40 kpl 08/14 9
80-hevosvoimaisen, 750-kuutioisen pyörän hinta nousi eBay-huutokaupassa yli 31 000 dollariin tai 24 600 euroon, eikä se ylittänyt vielä hintavarausta – pyöräharvinaisuuden arvon tietänee myyjäkin.. Bimotalöytö M oottoripyörä mahtuu kasaamattomana pieneen tilaan. 27 vuotta ensimmäistä käyttä- KUVAT: vintagemunro/eBay. Uusimpana tämän sortin tuotteena Powerflex laajentaa vuosien 1960 ja 1979 välillä valmistettujen Saab 96 -mallin puslavalikoimaansa kallistuksenvakaajan puslilla, tutusta sinisestä polyuretaanista valmistettuna. 10 08/14 jäänsä odotellut Bimota on kaikilta osiltaan uuden veroinen, eikä ’87-mallisia DB1SR-pyöriä tehty aikanaan kuin 153 kappaletta. Myös jämäkämmät Black Series -puslat ovat tarjolla rallisaabisteille. Viimeisimpänä esimerkkinä varastolöydöstä käy tämä Kanadasta löytynyt, vielä suojamuovitettu italialaisvalmisteinen ´87 Bimota DB1SR, joka on aikaisemmin nähnyt päivänvaloa vain lähtökuopissa Italiassa. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta PUSLAA YSIKUUPPAAN Alustatarvikkeiden valmistaja Powerflex jaksaa huomioida myös klassikkoautojen omistajien tarpeita, kumipuslia kun ei välttämättä vanhempiin autoihin virallista tietä enää saakaan. Niinkin pieneen, että klassisia mutta ajamattomia pyöriä 1970- ja 80-luvuilta tuntuu putkahtelevan silloin tällöin maailmalla esiin kuin tyhjästä, ikään kuin ne olisivat unohtuneet tiskin alle tai kaapin perukoille
Pelin pääsee lataamaan itselleen Google Playstä, ja lisätietoja saa muunmuassa Mobilian kotisivuilta, osoitteesta www.mobilia.fi. Laitetta ravistelemalla käynnistetään pelissä alle valittu auto, jolla pääsee huristelemaan suomalaisessa tiemaisemassa, nopeuskameroita ja tutkaratsioita väistellen – ja pääseepähän autovalinnoissa fiilistelemään esimerkiksi Ford Angliaa tai kuvan 80-lukuisen Volkswagen Golfin autenttista leopardisisustusta. Peli on ilmainen, ja se on suunniteltu Android-käyttöjärjestelmäisiin älypuhelimiin ja tabletteihin. Kännykkäpeli Mobilialta A uto- ja tiemuseo Mobilian tilaama kännykkäpeli On the Road julkistettiin Pikkolan koululla Kangasalla perjantaina lokakuun 31. 1.3-litraisella 4K-bensiinimoottorilla tonnin painoinen Kijang ja filippiiniläisversio Tamaraw varmasti kulkivat tarpeeksi hanakasti, ja laitteissa ei selkeästi ollut niin paljoa irtoavia osia, että mitään toiminnalle oleellista olisi voinut jäädä tien päälle. Jakartan maailmannäyttelyssä ’75 esitelty ja parin seuraavan vuoden aikana tuotantoon päässyt, paikallisen peuran mukaan nimetty kursailematon hyötyauto oli suunniteltu mahdollisimman yksinkertaisesti valmistettavaksi, ja silti kestäväksi. Pyöreää vain pyörät M ikä mahtaisi olla 1900-luvun jälkipuoliskon vähiten muotoiltu auto. Sen lisäksi, että kotimainen, laatikkomainen Teijo vilahtaa mielessä, voi palkintoa varmasti tarjota Toyotan Kijang/ Tamaraw -lavapakettiautolle 1970-luvulta. Ajopeli uudistettiin vuodelle 1981, ja seuraava, 1986-mallinen auto oli jo pyöreämuotoisempi, minkä lisäksi korityön laatu oli lähempänä japanilaisvalmisteisia versioita – olipahan myöhemmissä versioissa tarjolla myös pikkubussiakin vain lavapakun sijaan. päivänä. Pinnat olivat suoraa peltiä ja ikkunat joko muovia tai pressua, ja jollakin lailla Kijangia voidaan pitää 70-lukuisena T-mallin Fordina, olihan tässäkin kohtaa tarkoitus nostaa Kaakkois-Aasia pyörien päälle. Ensimmäinen, kaikkein laatikkomaisin Kijang on kuitenkin ehkä se karskein ja sitä myötä luonnollisesti paras. 08/14 11
Näyttelyyn pääsee tutustumaan vajaan viiden euron pääsymaksulla, ja mikäli aikoo samalla poiketa myös eläintarhassa, pääsee molempiin tutustumaan alle kymmenen euron yhteislipulla.. Tallinnan Automuseo on avoinna ainoastaan kesäaikaan. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Automuseo Tallinnassa Tallinnan museotarjonta on monipuolistunut reilu vuosi sitten, kun Peeter Kalli on avannut Tallinnaan automuseon kesällä 2013. Museon pitäjä harmittelee sitä, kuinka paljon Eestistä on viety pois autoja. Museo sijatsee aivan Tallinnan eläintarhan vieressä lähes vastapäätä Rocca al Maren kauppakeskusta sekä Saku Suurhallia. Toukokuun alusta syyskuun loppuun museossa voi vierailla joka päivä joka päivä klo 11-19. Rakennukset, joissa museo on, ovat autoliikkeen entiset tilat. 12 08/14 E ntinen autokauppias Peeter Kalli esittelee museossa vuosien varrella keräämäänsä autokokoelmaa. Teksti ja kuvat: Lea Lahti RYHDIKÄS rivistö moskovalaisia - ja paljon muuta - on nähtävänä kesäaikaan osoitteessa Tallinna Automuuseum, Paldiski mnt. Museolle on matkaa alle 10 kilometriä Tallinnan satamasta ja sinne pääsee paitsi taksilla myös Eläintarhaan kulkevilla trollibusseilla eli johdinautoilla numero 6 ja 7 sekä busseilla numero 21, 21B ja 22. 135a, Tallinn 13522. Jokaisen auton luokse on myös asetettu teline, jossa on luettavissa tietoa kyseisestä autosta ja automallista eestin, venäjän ja englannin kielellä. Muistissa ovat vielä ajat, jolloin suomalaiset hankkivat veteraani-ikäisiä autoja varsin edullisella oravannahkakaupalla vaihtamalla eestiläisen vanhan auton Suomesta tuotuun käytettyyn jääkaappiin. ”Itse asiassa olen hankkinut Suomesta suurimman osan esillä olevista neuvostovalmisteisista autoista”, Peeter Kalli kertoo. Esillä oleva autokokoelma vaihtuu ja laajenee jonkin verran koko ajan: parhaillaankin on työn alla museoon esille tulevia uusia yksilöitä. Museon esittelijä sekä Kalli itse puhuvat melko sujuvasti suomen kieltä, joten paikanpäällä saa asiantuntevan ja perusteellisen esittelyn museon kalustosta niin halutessaan. Museonäyttely on jaettu kahteen rakennukseen siten, että toisessa rakennuksessa esitellään entisessä Neuvostoliitossa rakennettuja autoja pienestä SMZ S-SD –invalidiautosta, Ladoista ja Mosseista loistokkaisiin limusiineihin, ja toisessa on esillä monenlaisia eri-ikäisiä länsimaisia autoja urheiluautoista luksusautoihin. Uusia ja parempia tiloja etsitään, mutta toistaiseksi museo toimii nykyisissä tiloissa Keilaan ja Paldiskiin johtavan tien varrella
Huippunopeus maalla 75km/h ja vedessä 3km/h. MUSEOAUTOJEN rivistössä oli kesäkaudella nähtävänä työn alla oleva, oikeita osia odottava Jaguar XK 120 Drop Head Coupe -projekti. MINTUNVIHREÄN, Fiat 600:sta vahvasti vaikutteita saaneen kansanauto ZAZ-965A:n takana lymyilee Lutskiy Auto Zavod:in valmistama sinapinvärinen maastoajoneuvo LuAZ 969M. Moskvichin rallimalli 412 IZ on vuodelta 1974. TALLINNAN automuseosta löytyy myös eurooppalaista ja amerikkalaista kalustoa Tukholmassa taksina palvelleesta Opel Kapitänistä 1959 Cadillaciin ja 1940-lukuiseen Packard 180:een. MUSEON maamerkkinä toimiva Jaguar -opastepylväs ohjaa oikeaan pihaan. LUAZ 967M amfibi kehitettiin etulinjan sotilaiden evakuointiin. 08/14 13. Keskelle sijoitettu kuljettajan istuin ja ratti mahdollistivat kahden paareilla makaavan haavoittuneen samanaikaisen kuljetuksen
n ä r e p i t Täh t i l l a m i vauht ´65 & Ford Cortina 1500 GT Ford Cortina-Lotus ´66 14 08/14
Kun vauhtia pi vu an in rt Co 00 15 än er kuittasi alleen tulit teen 1500 GT -malliin. eä rip ä el vi ui os le al hd Sekin sai väistyä kun ko Hämeenlinna & Salla 08/14 15. uu in m m he yö m ta ot vu saada lisää, vaihtui se mpi Cortina-Lotus. ami” Pienimäki ”R o im Ra yt yn lt ie m un ti Ford Cortinan muotoilu onna -64
Elettiin vuotta -61, jolloin autokauppaa tehtiin vielä toreilla kuin hevoskauppaa. Myös Kupla sai jäädä, kun loppuvuodesta -64 mies päätti hankkia ajokikseen muotoilultaan varsin onnistuneena pitämänsä Ford Cortinan. Kaupat Mersusta tehtiin ja sen säilymistä turvattiin vielä ruiskimalla jäteöljykerros alustaan. Kun nopeusrajoitukset eivät tuolloin vielä ajoinnon toteuttamista häirinneet, kiiti Cortina useinkin suorituskykynsä äärirajoilla. Klaukkalalaiselle Raimo “Rami” Pienimäelle niin 1500, 1500 GT kuin Lotuksen virittämä vauhtimallikin tuli tutuksi jo tuoreeltaan. Muodon vuoksi Cortina Mainospiirtäjän ammatista haaveilleelle Ramille ei tekstiili- ja huonekaluteollisuuden varaan kasvanut Lahti tarjonnut mahdollisuuksia opiskella alaa, mutta oletus, että puupuolella ainakin piirreltiin huonekaluja, vei hänet ammattikouluun. “Mallina se oli ihan hyvännäköinen ja kai se oli hyvä hinnaltaankin, osamaksullahan sekin ostettiin.” hän muistelee. 16 08/14. Tukena ollut autokorjaaja suositteli yksilöä ja lupautui vielä auttamaan, jos Mersun tekniikassa ilmenisi ongelmia. Tarjolla oli tuolloin mielettömän upealta vaikuttanut ´57 Ford Customline, johon Rami tunnustaa ihastuneensa, mutta vanhemmat toppuuttelivat, ettei olisi viisasta mennä ihan omin päin ensimmäistä autoa ostamaan. “Se oli ihan hyvä auto kaiken kaikkiaan, mutta ehkä minulla oli vähän liian raskas kaasujalka”, Rami muistelee. Ihan ilman NYKYISIN Arto Jaakkolan omistama Cortina 1500 GT lähti tehtaalta aikoinaan valkoisena. Kerran eteen taittanutta autoa väistäessään joutui Rami tekemään äkkijarrutuksen ja ilmeisesti kytkimen painelaakerin antautumisen seurauksena kuulosti moottori siltä kuin joku olisi vasaralla naputtaen pyrkinyt ulos moottorista. Mersulla liikenteeseen Nuoruutensa Lahdessa viettäneen Rami Pienimäen autoilu alkoi armeijassa suoritetun ajokortin oikeuttamana, ja haaveena oli hankkia heti alkuun näyttävä ajopeli. Korjaamoon viedystä Mersusta annettiin ensin kovalta vaikuttanut kustannusarvio, sillä moottorin arveltiin tarvitsevan uutta kampiakselia. “Silloin tuli kyllä ajeltua aika kovaa”, hän kuvailee. Työpaikka mahdollisti jälleen autohankinnan, ja ajopeliksi valikoitui käytetty Kupla. Vuonna -73 vihreäksi maalattu yksilö sai myös vuonna -13 valmistuneessa entisöinnissä pintaansa vihreän värin. Ford Cortina-Lotus & 1500 GT Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine L okakuussa 1962 Lontoon autonäyttelyssä esitelty Britti-Fordin uutuusmalli Cortina muodostui todelliseksi hitiksi, eikä vähiten autourheilussa saavuttaman menestyksensä vuoksi. Vaikka huonekalujen piirtely ei hänelle leipätyöksi koskaan muodostunutkaan, opiskelupaikka ei ollut virhe, sillä verhoilulin- jalta löytyneen tytön kanssa on yhtä matkaa kuljettu jo vuosikymmenet. Auto saatiin kuitenkin vanhalla akselilla vielä kuntoon, ja Rami katsoi viisaimmaksi pistää jälleen terveeltä kuulostaneen Mersun saman tien kiertoon. Ammattikoulun ja lyhyiden hanttihommien jälkeen mielenkiinto ohjasi mainosalalle ja lahtelaisen MainosReunan palvelukseen. Ateljeepuolen printtimainonta sai jäädä, kun työkaverit houkuttelivat Ramin firman filmipuolelle mainoselokuvien pariin. Ensimmäinen uutena ostettu Cortina 1500 palveli nuorenparin ajokkina vajaan parin vuoden verran ja Rami muistelee olleensa hankintaansa pääosin tyytyväinen, tosin vauhtia olisi saanut urheilullisemmasta ajotyylistä pitävän Ramin mielestä autosta löytyä enemmänkin. Vuonna -63 suuntasi nuori perhe Helsinkiin, sillä Ramille tarjoutui töitä tuolloin Suomen suurimman mainostoimiston Taucherin palveluksessa. Torilta löytyikin myytävänä ´52 Mercedes-Benz 170 VA, joka vaikutti koriltaan varsin hyvälle niin alta kuin päältäkin. Kun tuttu autokorjaaja tarjosi apuaan Ramin auton ostoon, tyrmäsi hän idean rehvakkaasta jenkkiautosta – siitä kun olisi tiedossa pelkkää rahan menoa
Kun hän kerran ajeli pois Jyväskylän Suurajojen pikataipaleen varrelta, tupsahti Mini mäen takaa keskellä tietä reipasta nopeutta. Rami kertoi hänelle GeeTeensä menohaluttomuudesta, ja kohta oltiin jo korjaamassa asiaa sylinterikannen parannuksilla ja pirteämmällä nokka-akselilla. Talvisin Cortinalla olikin kivaa luisutella tuolloin joka järveltä löytyneillä jääradoilla, mutta vaikka moottoriurheilu Ramia kiinnostikin, oikeisiin kilpailuihin ei hän autoillaan koskaan osallistunut. Nyt jo neljänteen ylikokoonsa porattua konetta ruudittaa avarrettu kansi ja hivenen jyrkempi nokka-akseli. Vaikka talvirenkaista ei ollut tietoakaan, sai Rami kurvattua Fordinsa viime hetkellä tieltä ulos ja Cortina sukelisi pehmeään pakkaslumeen ikkunalinjaasa myöten. Minulla oli varmaan joku maanantaikappale tai muuten laiska yksilö”, Rami muistelee pettymystään. Matkalaiset ryömivät ikkunasta ulos, ja kun vaurioitta selvinnyt Cortina oli lähitalosta löytyneen traktorin voimin hinattu takaisin tielle, jatkettiin matkaa kisoja katsomaan. 08/14 17. Kohtuullisen tuore Cortina kannatti vielä korjata, ja Stockmannilla oiotun ja kokonaan ylimaalatun Cortinan korjauksiin omistaja oli tyytyväinen. Rami tutkaili mukana olleen kaverinsa kanssa vaurioita, kun Mini palasi tapahtumapaikalle ja kyydistä noussut hurjastelija alkoi sättiä Ramia huolimattomasta ajotavasta. Aktiivisen autourheilun seuraamisen myötä Rami tuli kiertäneeksi tuolloin maamme uusilla radoilla kuten Keimola ja Ahvenisto, ja samalla hän tutustui moottorivirittelijä Leif Virtaseen, joka paremmin tunnettiin piireissä Honda-Virtasena. 1500 GeeTeen konehuoneessa pyörii edelleen sen alkuperäinen työntötankomoottori. haavereita eivät reissut Cortinalla aina sujuneet, sillä kerran vaimon ja parin kaverin kanssa Mänttään jäärata-ajoja seuraamaan ajellessa tuli mutkan takaa Kuplavolkkari tien väärää puolta vastaan. Vaikka näkemykset kolariin syyllisestä erosivatkin, suostui mineilijä kattamaan Cortinan korjauskustannukset vakuutuksistaan. Lähtiessään mineilijä vielä varmisteli käsityksiään, että oli kaahaillut mäen takaa varsin näyttävästi, ja siitä seikasta oltiinkin yhtä mieltä. Viritelty GT Ajatus Fordin vaihdosta ripeämpään 1500 GT Cortinaan sai alkunsa Tekniikan Maailman artikkelista, jossa automallin kiihtyvyysarvot tekivät Ramiin vaikutuksen. Ramin pyrkimys oli silloinkin vain koukata alta pois, mutta Mini ehti rusikoimaan Cortinasta kyljen ruttuun, minkä jälkeen Mini kuskeineen katosi mutkan taakse. Kesäkuussa -66 oli jälleen autokaupoille asiaa. “Kun saatiin se valmiiksi niin kyllä se sitten kulki aika kivasti.” CORTINA GT-mallin nopeusmittarin asteikko yltää 180 km/h asti. “Ostin sitten GeeTeen, mutta olin pettynyt siihen, sillä ei se kiihtynytkään niihin arvoihin mitä ne olivat siellä mitanneet
“Kyllä se oli niin että se nyt vaan oli pakko saada”, Rami toteaa ja jatkaa: “Ja kyllä siinä eron huomasi, se oli vielä paljon pirteämpi kuin GT, vaikka olihan sitäkin viritetty.” Lotuksen kyydissä maisema vaihtui vinhasti ja maantiellä tuli toisinaan otettua mittaa kanssa-autoilijoista. Kisoissa Lotarit pärjäsivätkin hyvin, ja Rami tunnustaa haaveilleensa sellaisen saamisesta, mutta vallalla oli käsitys, että maahamme oli seitsemän Lotaria tullut ja valtaosa niistä jatkanut suoraan kilpakäyttöön. Jotain tuli tehtyä oikein, nousihan Lada Suomen myydyimmäksi autoksi. Auton edustalla Sisko ja tuolloin ensiaskeleitaan ottanut Nina Pienimäki. Ford Cortina-Lotus & 1500 GT Harvinainen Lotus Aito Lotus-Cortina oli tuolloin varsin harvinainen ajopeli Suomen liikennevilinässä, eikä Rami muista sellaisiin törmänneensä kertaakaan muualla kuin rata-ajon parissa. Aikaa kuvien ottamisen välillä pyörähti 44 vuotta. Yksilön oli takaisin paikalliseen Oy Traktor Ab -nimiseen Ford-liikkeeseen tuonut Porvoossa kultasepänliikettään johtanut Pekka Hopea, joka oli päättänyt päivittää menopelinsä uuteen Mustangiin. Hauskan harrastuksen ylle alkoi kuitenkin kertymään synkkiä pilviä, ja Rami muistaa olleensa hyvin eri mieltä kokeiluna lanseeratuista kattonopeuksista. Perheautona Cortina palveli Pienimäellä nöyrästi, ja perheeseen siunaantuneet tytöt Nina ja Johanna haettiin molemmat aikanaan kätilöopistolta Lotuksen kyydissä. 70-luvulle tultaessa vaihtui Ramin työpaikaksi Konela ja tehtävinä oli suunnitella ja toteuttaa muun muassa juuri lanseeratun Ladan mainontaa. Kerran kuitenkin työkaveri sattui Ramilta kysäisemään, oliko hän nähnyt myynti-ilmoitusta Porvoossa olevasta vajaan vuoden ikäisestä ´66 Lotus-Cortinasta, jonka mittarissa oli vasta 8 000 kilometriä. Matalan auton sai näyttämään vieläkin matalammalta teippaamalla helmat mustiksi. 18 08/14. Matkavauhtikin asettui Lotarilla tehdyillä Lapin-reissujen asfalttiosuuksilla 150-170 km/h välimaastoon, mutta hiekkateillä oli vauhdista hiukan tingittävä. Vaikka johtopaikalla oltiinkin, väljäksi kulunutta moottoria ei enää kilvanajo kiinnostanut, ja helvetin piinaan väsynyt kiertokanki pakeni moottorilohkon kyljestä räjäyttäen mennessään koko moottorin. “No eiköhän se hintapolitiikka ollut siinä se tärkein kuitenkin”, hän tarkentaa menestyksen syitä. Rami lähti heti innoissaan harvinaisuuteen tutustumaan, ja vaikka Lotarin hintalapussa lukikin kovalta tuntuva 14 800 markkaa, jäi GT sillä reissulla Porvooseen ja muutaman vekselin turvin Rami jatkoi Lotuksellaan kotiin päin. Raskas ajo ja vuosien mittaan kertyneet kilometrit alkoivat kuitenkin käydä Lotarin koneen päälle, ja sen öljynkulutus alkoi nousta 70-luvun loppupuoliskolla jo huomattavaksi. Se moottori räjähti kuin pommi ja hävetti niin pirusti kun piti kurvata sivuun ja siinä meni Porsche menojaan”, muistelee Rami twin-camin kuolinpäivää. Rami oli jo ennen katastrofia käynyt Fordilta uutta moottoria kyselemässä, KESÄLLÄ -70 Cortinan helmaa koristi teippiraita. Suurempaa hätää ilmenikin sitten kerran mökkimatkalla, kun samaan suuntaan matkanneen Porschen kanssa tuli mittailtua autojen menohaluja. Ajan rakentelutyylien mukaisesti etupuskurit saivat väistyä ja myöhemmin nokalle taivuteltiin vielä alumiinista uutta spoileria. Rami muistaa, että Lotarin mittarinopeuden sai ylittämään 220 km/h, mutta todellinen nopeus taisi jäädä jonnekin kahdensadan nurkille. Autourheilun parissa puuhaillut Jussi Lagerblom hoiteli Lotuksen huoltoja ja tutkittuaan Ramin muistikuvien mukaan silloin noin 150 000 kilometriä ajettua moottoria totesi, että vaikka öljyä kuluu, ei suurempaan hätään ollut aihetta. Cortinan kori kesti hyvin ajan hammasta, sillä huolellinen ruostesuojaus myös lattioiden sisäpuolelta piti sen kunnossa. Vaihtokonetta purkaamosta Kun ikimuistoisesta kilvanajosta oli toivuttu, oli aika ryhtyä tekemään suunnitelmia Cortinan korjaamiseksi. “Siinä meni kuumat vedet ja öljyt sekaisin ja olin keskellä hemmetinmoista paksua höyrypilveä enkä nähnyt yhtään mitään
18 vuoden seisotus pihalla, osin maahan painuneena, oli syönyt Cortinan koria aika lailla. Kun korjattu Volkkari vietiin trailerikyydillä Kuloharjulle, matkasi GT paluukuormassa. mutta 7 000 markan hinta uudesta alakerrasta tuntui sillä hetkellä kohtuullisen kovalta. Kun työpaikka oli vaihtunut Mainostoimisto Viherjuurelle ja homman etuihin kuului työsuhdeauto eikä tiloja ei kahdelle autolle ollut, katsoi Rami Lotuksen kohdalla yhteisten vuosien tulleen täyteen ja soitti jokamiesluokkaa harrastavalle kaverilleen, joka jo vuosia aiemmin oli kysellyt Cortinaa ostoaikein. “Niitä oli 60-luvulla Kemijärvellä parikin ja kyllä niitä ihailtiin, kun sora lensi kun ne lähti risteyksistä”, muistelee Arto. Artolle juurikin GT-Cortina oli jo lapsuuden haaveauto. Vaikka Cortinan liikuntakyky palasi purkamosta haetun GT Cortinan moottorilla, ja jatkui vielä vuosia ja kymmeniä tuhansia kilometrejä, oli Ramin suunnitelmissa kerätä rahat sekä tarvittavat osat ja remontoida vanhasta sylinterikannesta ja tavallisen Cortinan lohkosta vielä twin-cam –kone. Aikanaan se tarjosi vauhtia, iloa ja hyötyä koko perheelle lähes 18 vuotta. Liekö auto kokonaan purettu, sillä koriin oli ruiskittu joka puolelle väriä. Kahden nokka-akselin kansi ja kaasuttimet ovat alkuperäisiä, mutta koneen alakerta oli uusittava. Vuonna -84 myydessään Lotus-Cortinansa pois sen käypää hintaa oli vaikea määritellä, olihan sen eksoottinen tekniikka palasina laatikoissa ja nokalla vain perus GT –moottori, mutta jälkeenpäin Ramille selvisi että kaipa autosta ja osista olisi moninkertaisesti enemmänkin saanut. Kolarikorjaukseen vaihdettu Cortina GT jäi siis runsaan vuoden ikäisenä porvoolaisen Ford-liikkeen vaihtoautorivistöön, ja sieltä sen kuittasi allensa Sven Höglund. GeeTee seisoi alakuloisena maatilan pihalla, kun sallalainen, autopeltitöitä ikänsä tehnyt Arto Jaakkola näki sen vuonna -99 ja yritti ostaa heikoin tuloksin. Rami muistelee että harvinaisesta autosta tuli vuosien LOTUS-CORTINAN konehuoneessa räjähti 70-luvun lopulla. Suunnitelma ei kuitenkaan hänen toimestaan koskaan toteutunut. Kun 08/14 19. Nyt kun sille olisi todellista tarvetta ollut, sanottiin liikkeessä että ainut moottori heitettiin mereen koska se ei ollut kelvannut kenellekään. Arto tunnustaa tuolloin pohtineensa, oliko mädän korin hitsaamiseen ryhtymisessä enää paljoakaan järkeä. Omistajia ehti 70-luvulla olemaan useita, ja alkujaan valkoinen auto vaihtoi värinsä vuonna -73 vihreään. Vuonna 2002 GT:n omistaja kyseli, voisiko Arto peltiseppänänä korjata hänen tyttärensä kolaroimaa Volkkaria, mutta Arton oli todettava, että aikaa ei yksinkertaisesti lisähommille löydy. Kun kyselijä lisäsi, että maksuksi tulisi GT, järjestyi Volkkarin korjaukselle kummasti heti sopiva rako. Vuonna -79 sen rekisteröi nimiinsä Sirkka Karppinen Sulkavalta ja kuusi vuotta myöhemmin oli rekisteristä poistunut GT ajautunut Rovaniemelle huutokauppaan, josta sen Posion Kulohar- julle huusi puolestaan Esa Sarajärvi. mittaan useinkin ostotarjouksia, mutta minkäänlaista kiinnostusta sen myyntiin ennen työsuhdeauton saantia ei hänellä ollut. Lotus-Cortinan myyntiä hän ei ole kuitenkaan katunut, sillä auto olisi vaatinut paljon vaivaa ja huomiota tullaksen täysin kuntoon
Mieleen jäi vuonna -83 Hesarissa ollut myynti-ilmoitus Porissa olleesta Lotarista, johon hän ei alaikäisenä vielä ylettynyt. 8,5 s. 01 Merkki ja malli Ford Cortina - Lotus 02 Vuosimalli 1966 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Isku 73, poraus 82,5 mm, tilavuus 1 558 cm3. Teho 105 hv/5 500 rpm. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattiassa. Puristus 9,5:1. Eskon tavoitteena oli tuolloin saada ostoksensa kiireesti katsastettua ettei se olisi tippunut vanhoista kilvistään, sillä tuolloin jos kilvet autostaan menetti, samoja tunnuksia ei olisi siihen enää saanut. “Minä olen tilannut kaikki Englannista mitä vain on rahalla saanut: verhoilut, sisäkatot, ovipahvit ja pikkuosia”, Arto luettelee. Kun ajokortti viimein oli taskussa, oli autoilu aloitettava ´66 1500 Cortinalla. Paino 900 kg 08 Suorituskyky (Tehtaan ilmoittama) Huippunopeus 107 mph. Ensimmäisen kerran aitoon LotusCortinaan hän törmäsi vuonna -86 Hangon katuautojen kiihdytyskisoissa, jossa Leo Laitinen ajeli alkuperäisellä Lotus-Cortinalla, jonka nokalla pyöri Fordin OHC-moottori. Lähtiessään jäljittämään yksilön ensimmäistä omistajaa ilahtui Rami Pienimäki kuullessaan GeeTeen olevan edelleen hengissä, ja kun hän kertoi vaihtaneensa yksilön aikanaan Lotukseen, kesti Artolta puolisen tuntia kun hän sai jäljitettyä kyseisen yksilön hyvissä voimissa Hämeenlinnasta Esko Pärssisen omistuksesta. Iso osa muista osista matkasi kuitenkin auton kotimaasta. Vuosia vieri lähes tusinan verran, mutta kun entisöintityö oli saatu päätökseen, rekisteröitiin GT viime vuoden lopulla museoajoneuvoksi. Aikanaan Kemijärven Autotarviketta pitänyt Kalevi Penttilä kaivoi vanhoista varastoistaan Cortinaan kaikki jarruosat ja Sallan Autotarvikkeen Timo Kunnari puolestaan vaikeasti löydettävän kytkimen painelaakeripidikkeen. 4 270, lev. Samalla reissulla hän sai vihjeen Espoossa pihalla seisovasta Lotus-Cortinasta, ja vaikka yksilö ei myytävänä ollutkaan, sai sitä innokas Esko tulla katsomaan. 1 586, kork. “Minähän päätin, että kyllä minä siitä auton teen. Takaveto 05 Alusta Edessä McPhersonjoustintuet, simpukkaohjaus, kallistuksenvakain, levyjarrut Takana pitkittäiset lehtijouset, jäykkä akseli, rumpujarrut 06 Kori Itsekantava kaksiovinen teräskori 07 Mitat Pit. Pellin alla ollut GT-moottori oli jumissa, mutta sen sai liuottamalla pyörimään ja lainakaasarilla vielä käymäänkin.. 1 367, akseliväli 2 400 mm. Museoajoneuvotarkastajien luvalla ruiskutettiin GeeTeen pintaan siihen uutena tilattavissa ollut vihreä väri, sillä olihan auto suurimman osan elämästään vihreä ollutkin, omistaja perustelee. Kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia, kaksi kaksikurkkuista Weber-kaasutinta. Osia olkalaukulla Esko Pärssinen tiesi jo mopoiässä joskus hankkivansa vielä aidon LotusCortinan, jollaisista liikkui Hämeenlinnan seuduilla käytännössä vain hataria vihjeitä. Kun pukkien päällä olevaa, osittain purettua autoa oli tarpeeksi katseltu, sen omistaja vaihtui ja auto matkasi Hämeenlinnaan. 09 Valmistusmäärä Cortina - Lotus (1963-1966) 2 883 kpl 20 08/14 lähipiiristä löytyneiden epäilijöiden lisäksi Kemin katsastusaseman päällikkö Jouni Jyrkäs totesi kannustavasti, ettei läpimädästä Cortinasta enää ainakaan autoa tulisi, tarjoutui Artolle tilaisuus pistää kavereille jauhot suuhun. Enhän minä voi sanoa autopeltiseppä olevani, jos minä en nyt osaa yhtä autoa tehdä.” Projekti lähti edistymään harppauksin, kun Vihdistä löytyi koriltaan erittäin hyvä mutta ilman tekniikkaa oleva entinen ralliauto, joka luovutti suurimman osan projektissa tarvituista koripelleistä. (172 km/h) Kiihtyvyys 0-60 mph
Osiltaan yksilö oli hämmästyttävän alkuperäinen ja koriltaan erittäin hyvä, niinpä peltityöt jäivät sen osalta varsin vähäisiksi. Teho 78 hv/5 200 rpm. Arto on ehtinyt Geeteellään ajella vasta nelisentuhatta kilometriä, kun taas Esko on Lotarillaan 28 omistusvuotensa aikana kurvaillut suunnilleen 30 000 kilometriä. Eskolle Lotus toimittaa kolmosauton virkaa, mutta Arto laskee tallistaan löytyvän nykyisin yhdeksän autoa. 1 390, akseliväli 2 400 mm. Varaosien hankkiminen tavalliseen Cortinaan oli Suomessa tuolloin ratkaisevasti vaikeutunut ja Lotukseen se oli jo perin hankalaa. Paino 890 kg 08 Suorituskyky (Tehtaan ilmoittama) Huippunopeus 95 mph. Vaihteistosta uusittiin pääakseli, synkronirenkaita ja jokunen tiensä päähän tullut vaihteensiirtäjä. (153 km/h) Kiihtyvyys 0-60 mph. Nähdessään brittilehdessä pienen ilmoituksen aiheesta heitti Esko laukun olalleen ja lähti kesällä -87 interrail-reissulle Cortinan kotimaahan Englantiin. ”Kampiakseli eroaa vain vastapainoiltaan vakiosta, kiertokanget ovat järeämmät ja männät halkaisijaltaan isommat ja laeltaan muotoillut”, Esko selventää. Omasta käyttö-Cortinasta vaihtuivat alle katsastusta varten McPhersonit, ja kun kiireellä oli autoon saatu taiottua vielä jarrutkin, saattoi sen otteeseen käydä konttorilta noutamassa leiman. Kotiinpäin matkasi alustan puslia ja pikkuosia ja myöhemmin, liityttyään Lotus-Cortina –merkkikerhoon, alkoi löytyä tarvittavaa tietoa aiheesta ja puuttuvia osia moottoriin. Rami Pienimäki iloitsee puolestaan vilpittömästi siitä, että molemmat Cortinat jatkavat elämäänsä hyvissä ja arvostavissa käsissä ja näyttävät tuottavan omistajilleen iloa, aivan kuten tekivät jo vuosikymmeniä aiemmin. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattiassa. Ajoltaan vakio ja Lotus-Cortina eroavat täysin. Isku 73, poraus 80,8 mm, tilavuus 1 498 cm3. “Se on kuin se vaatisi rata-ajoa. 4 270, lev. 1 586, kork. Museoautoksi auto tarkastettiin 90-luvun puolivälissä ja sitä varten oli kuljettajan istuimen verhoiluja osittain uusittava. Mukaan tulleista twin-camin palikoista alakerta oli menetetty, mutta kansi kaasareinen oli remontilla pelastettavissa. Alustan osat hiekkapuhallettiin ja maalattiin, puslat vaihtuivat uusiin ja keväällä -88 kiersi twin-cam jälleen auton nokalla. Oikeaa tyyppiä olevasta Cortinan lohkosta pystyi rakentamaan varsin tarkalleen alkuperäistä vastaavan alakerran. 09 Valmistusmäärä Cortina 1500 GT (1962-1966) 76 947 kpl 08/14 21. Aivan kuin sitä ei olisi edes tehty normaaliin liikenteeseen”, Esko kuvailee ja jatkaa: “Jäykkä, raskas ja kankea, mutta kun sillä pääsee radalle ajamaan, tietää mihin se auto on tehty.” Haaveautoja kumpainenkin Niin 1500 GT kuin Lotus-Cortinakin ovat molemmat nykyisille omistajilleen toteutuneita haaveita ja vaistottavissa on, ettei kumpikaan ole järin kiinnostunut toteutuneista unelmista luopumaan. Ajelut siltä osin jäivät kuitenkin yhden syksyisen päivän kurvailuiksi, mutta BOX-10-kilvet oli sentään pelastettu. Nokka-akseli lohkossa, kaksikurkkuinen Weberkaasutin. 13,5 s. Takaveto 05 Alusta Edessä McPhersonjoustintuet, simpukkaohjaus, kallistuksenvakain, levyjarrut Takana pitkittäiset lehtijouset, jäykkä akseli, rumpujarrut 06 Kori Itsekantava kaksiovinen teräskori 07 Mitat Pit. Vaikka alustan osat pääpiirteittäin saman näköisiä ovatkin, lähes joka osassa olevien pienten mutta ratkaisevien erojen yhteissummana ajettavuus muuttuu radikaalisti. 01 Merkki ja malli Ford Cortina 1500 GT 02 Vuosimalli 1965 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Puristus 9:1
Teksti ja esitteen vapaa suomennos: Jan-Erik Laine 22 08/14 E nsimmäisen korimallin Cortinasta painatti Ford of Britain ties kuinka monta erinäköistä myyntiesitettä – olihan malleissa eroja, kuten eräs seitsemän erilaista Cortina-mallia luetteleva myyntiesite tiivistää. Pidän autossani myös sen tarkoin moottorin suorituskykyyn valituista vaihteiston välityksistä, jotka tekevät ohitukset paljon helpommiksi. Nelosvaihteella matkavauhdit nousevat päälle sadan mailin tuntinopeuksiin (160 km/h) ja siitä minä pidän.” Toteaa vuonna -65 Keimolan radallakin tutustumiskierroksella pyörähtänyt rattisankari ja jatkaa: ”Yhtä lailla minä ihailen autoni. Cortina-Lotus on tehty kuin mittatilauksena niille jotka nauttivat ajamisesta, ja käynnistettyäni sen moottorin, voin hyvin tuntea luotettavan twin-camin voimavarat. Näihin vaatimuksiini Cortina-Lotus vastaakin hyvin, eikä ole sattumaa että useat miellyttävimmistä matkoistani olen ajanut suuri sillä. Siksi vaadinkin autoltani nopeutta matka-ajossa, hyvää kiihtyvyyttä, jarruja ja ajoominaisuuksia. Eräässä Britti-Fordin suorituskykyisten, Cortina GT, Corsair V4 GT ja CortinaLotus –mallien hienouksia valottavassa painotuotteessa formulatähti Jim Clark perustelee oman käyttöautonsa valintaperusteita. Vaatimuksia vastaava Auto kannattaa valita käyttötarkoituksen ja elämäntyylin mukaan. Siitäkin huolimatta onnistun kerryttämään autoni matkamittariin vuosittain yli 40 000 mailia maanteillä, ja poikkeuksetta kiireessä. ”Kaiken kaikkiaan näyttäisi siltä, että vietän puolet ajastani kilpa-auton ohjaamossa ja toisen puolen ajastani matkustan lentokoneella. Ensimmäisellä vaihteella voin kiihdyttää 45 mailin (72 km/h), kakkosvaihteella 70 mailin (112 km/h) ja kolmosella vielä 90 mailin tuntinopeuteen (145 km/h) ilman vaaraa moottorin ylikierroksista. Sen pitää olla kevyt käsiteltävä, mukava ajaa ja ennen kaikkea luotettava. Niin teki myös Jim Clark valitessaan Britti-Fordin mallistosta Cortina-Lotuksen
Autossani hallintalaitteet ja ovat tarkalleen siellä missä pitääkin, ja kuljettaja pysyy vireänä, mikä onkin yleensä aliarvioitu turvallisuustekijä. Mielestäni Cortina-Lotus onkin tässä verraton: se on aika jämäkkä ajettava, mutta nämä todella mainiot etuistuimet ovat sopivasti tukevat ja pehmustetut. Mutta merkittävintä mielestäni autossani on kuitenkin se että siinä on kaikki kaksipaikkaisen urheilumallin ominaisuudet, mutta sisätiloiltaan se on täysikokoinen neljän hengen perheauto. Mieleeni ei kyllä tule toista autoa jossa yhdistyisivät näin hyvin nämä ominaisuudet, hintaluokasta riippumatta”, Pohdiskelee vuonna -68 Lotuksen formulalla ajanut ja Hockenheimissa menehtynyt Jim Clark. 08/14 23. Mutta nopea auto voisi olla vaarallien ilman hyvää käsiteltävyyttä ja kykyä pysähtyä. LUOTETTAVAN twin-camin voimavarat tunsi jo heti käynnistyksestä. kykyä suoritua sujuvasti läpi tungosten kuin sen ajettavuutta paahtaessani pitkin tyhjää moottorietä yli 110 mailin tuntinopeuksia (n.180 km/h). ”Nelosvaihteella matkavauhdit nousevat päälle sadan mailin tuntinopeuksiin ja siitä minä pidän.” - Jim Clark. SUORITUSKYKYISIMMÄN malliston esitteessä komeilivat Cortina GT, Corsair V4 GT ja Cortina Lotus
HEVOSKUSKAAJA FSO Polle ’87 Helsinki 24 08/14
08/14 25. Mikä on punainen, urheilullinen ja kaksipaikkainen. Nopea kukoistuskausi Seuraavien vuosien aikana FSO:n lavamallin myynti saavutti Suomessa varsin mukavan lentokorkeuden. Tiedä sitten tehtiinkö heti Kangasalan näyttelykentällä kauppoja uudesta Polski-Fiat Pick-Upista, mutta joka tapauksessa syksyn -81 aikana yhteensä 19 lava-FSO:ta merkittiin Suomen rekisteriin. Toki 90-luvun alussa Polle edusti muutoinkin teknisiltä ominaisuuksiltaan mennyttä maailmaa, johon harva ammattikäyttöön lava-autoa etsinyt halusi palata edes edullisen hinnan kannustamana. Kalenterin kääntyessä 90-luvulle alkoi Pollen päivätyö olla paketissa, sillä vuoden -89 yhteensä 261:stä rekisteröidystä määrä putosi seuraavana vuonna 69:ään ja puolittui viimeiseksi jääneenä vuonna -91 vain 33 autoon. FSO:n hintaa hieman alemmaksi asettui ainoastaan Moskvitshin lavamalli, jonka kanssa FSO käytännössä ainoana kisasi Suomen edullisimman hyötyajoneuvon tittelistä. Paransi nimi autoa tai ei, niin vuoden -82 aikana FSO-lavapakuja rekisteröitiin kymmenenkertainen määrä kuin mitä ensimmäisen syksyn mittaan, yhteensä 191 autoa. Porrasperäisen PolskiFiat 125P:n hinnat alkoivat vajaasta 27 000 markasta. Menekkiä tehostaakseen maahantuoja oli tuoreeltaan antanut autolle kansan jäyhiin leukaperiin paremmin istuvan mallinimen - Polle. K Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine angasalla elokuussa 1981 vietetyssä Pirkanmaan maatalousnäyttelyssä ajoneuvoista innostuneita isäntiä ja emäntiä pysähtyi Wihuri-yhtymään kuuluvan Polmot Oy:n osastolle poikkeuksellisen runsaasti. Myös ero henkilöautomalliseen viisioviseen FSO Poloneziin oli merkittävä: keväällä -81 sellaisen hinta uutena oli parisen sataa alle 40 000 markkaa. Kansan tiirailema puolalainen hyötyajoneuvo oli todellinen hintapommi, sillä esimerkiksi bensakoneinen Toyota Hilux maksoi tuolloin noin 28 000 markkaa - siis lähes kymppitonnin enemmän. LavaFSO oli siis paperilla kokoonsa ja ominaisuuksiinsa nähden erittäin edulliseksi hinnoiteltu. FSO Pollen kohdalla kun piti valitettavasti muistaa, että halvan hankintahinnan kuittaamiseen jälkeen lompakko kannatti pitää edelleen kädenulottuvilla, sillä lisäkuluja oli todennäköisesti tulossa pian. Tuolloin maahantuojan nimi oli jo Maanteho Oy, joka oli korvannut Polmot-nimen vuonna -83. Toki osastolla oli esillä tuoreimpia Ursus-traktoreita, mutta eniten huomiota taisi kuitenkin kerätä ryhdikäs pieni pick-up, jonka lavalle viritetty kyltti kertoi koko komeuden hinnaksi vain 18 950 markkaa. Tietenkin FSO Polle. Vinkki: sen nimi alkaa F-kirjaimella. Kokonaiskustannuksia kun oli nostamassa monet pienet ja isommat ongelmat, joista osasta oli vaikea erottaa oliko kyseessä ominaisuus vai tyyppivika. Syynä olivat ennen kaikkea kiristyneiden päästöpykälien mukanaan tuomat katalysaattori-vaatimukset. Vuosikymmenen kuluessa Pollea rekisteröitiin lähes joka vuosi noin 250 yksilöä, huippuvuonna -85 peräti 330 Pollea. Arvioivien katseiden alla seisova ajoneuvo oli kyltin mukaan Polski-Fiat Pick-Up - selkeälinjainen noin 4,5 metriä pitkä FSO:n 125P- ja Polonez-malleihin perustuva lava-auto
Minulla on muun muassa ollut kaikkiaan tusinan verran 200-sarjan Volvoja, sitten on tälläkin hetkellä Chevy Caprice ja broidin kanssa yhteinen ’71 Renault Estafette.” Esimerkiksi Estafette-pakun kohdalla on toteutunut myös hyötykäyttö, joten lopulta ei ollut mahdottoman pitkä matka siihen, että ajopeliksi siunaantui myös FSO Polle. Pollen kyseenalainen laatu yhdistettynä säälimättömiin ajotehtäviin esimerkiksi maatilojen apuajoneuvoina tai yrityksien heittoautoina tarkoitti Pollelle liki poikkeuksetta hyvin lyhyttä elinkaarta. Irronneen vaihdekepin Jussi korvasi lyhyemmällä versiolla, joka sai ympärilleen 240-Volvon haitarikumin. Näiden kahden ajoauton lisäksi on minulla on sitten kaksi varsinaista varaosa-Pollea.” Mutta keskitytäänpä tässä yhteydessä tarkemmin tuohon punaiseen ’87 Polleen. Sinällään tehokkaan moottorin käyttötunnit saattoivat tulla täyteen pahimmillaan kymmenen kertaa aiemmin kuin vastaavissa japanilaismalleissa. Sähköongelmat olivat yleisiä. ”Monissa autoissani on yhdistynyt harrastus- ja käyttöautoilu. Kerhon laskelman mukaan maahantuojan kautta Suomeen tuodusta 2 176 lava-FSO:sta oli rekisterissä enää 76, joista liikennekäytössä vain 28 yksilöä. Kato on siis ollut valtava. Tämän’87 Pollen lisäksi minulla on alun perin varaosa-autoksi hankittu ’86-mallinen, mutta sen oltua kohtuullisen hyvässä kuosissa, kunnostin sen ja vein leimalle. Varsinkaan kun ottaa huomioon, että Jussi on ehtinyt tutustua slaavilaiseen koneperimään vuosien mittaan myös Ladojen ja Škodan muodossa. Tämä käy ilmi Suomen FSO-Klubin parisen vuotta sitten tekemästä arviosta. ”Tällä hetkellä minulla on neljä Pollea. Lisäksi raportoitiin pyöränlaakerivaurioista, jopa vetoakselien katkeamisista. Ajattelin että sehän on hauska vekotin ja sinäl-. FSO Polle SISUSTAN kunnostusta helpotti auton kohtuullisen vähät ajokilometrit: ahkeralla putsauksella lian alta paljastui kelpokuntoinen verhoilu. ”Kaveri soitti ja sanoi, että Korsossa olisi myynnissä FSO Polle. Jälkipolville ei näin ollen ole juuri jäämässä esimerkkejä aiheesta, minkä vuoksi on hienoa, että joidenkin Polle-yksilöiden eteen on tehty työtä hartaassa harrastehengessä. 26 08/14 Omistajakokemukset kertovat muun muassa etupään nivelien ennenaikaisesta kulumisesta. Sen ajautuminen Jussille elokuussa 2004 oli kuten elämässä moni asia - sattuman kauppaa. Tilaisuus tekee omistajan Räväkänpunaisen FSO Pollen asettuminen helsinkiläisen Jussi Frejborgin huomaan on ymmärrettävää, sillä miehen suhtautuminen autoiluun on ollut sangen avointa ilman nurkkakuntaista suhtautumista automerkkeihin tai valmistusmaihin. Eräs hienoimpia ellei hienoin on varmasti Jussi Frejborgin kunnostama FSO Polle ’87. Jarrut piti puolestaan herkistellä viimeistään katsastukseen, käsijarrun vaatiessa mahdollisesti isompaakin hoivaa
Polle pääsi tuoreeltaan laukkaamaan Lapin pitkiä etappeja. Radion taustalevy on Jussin käsialaa, samoin siihen istutetut vipukytkimet, joista toistaiseksi vain yksi on käytössä, valaisinkatkaisijana. Vuoteen -96 tultaessa Pollen kilometritehtailu oli rauhoittumaan päin, sillä kyseisenä vuonna tehdyssä AHDASMIELISYYTTÄ karttelevaa rakenteluotetta edustavat esimerkiksi äänentoistolaitteet. lään tuttu malli, Rampe ja Naukkis -elokuvaa myöten.” Jussi meni ystävineen paikalle ja alkoi tutkia autoa. Oletusta tukivat myös kohtuullisen hyväkuntoiset ja hitsaamattomat pellit.” Auton mukana olleiden dokumenttien perusteella pääsi mukavasti selvittämään tuolloin 17-vuotiaan Pollen varhaisempia vaiheita. kesäkuuta -87, jolloin auto oli luovutettu ensimmäiselle, kittiläläiselle omistajalleen. Sen jälleen Jussi saattoikin jo onnitella itseään tuoreena Pollen omistajana. Auton oli myynyt Autoliike E. ”Ei autolle tarvetta ollut, mutta kun myyntihinnaksi tuli vain 130 euroa, niin Pollesta tehtiin paperit.” Koko ostotapahtuman hoitaminen itsepalveluna onnistui, sillä auton paperitkin olivat esitäytettyinä myyjän suunnalta, joten Jussi saattoi täyttää ostajan tiedot ja mennä konttorille. 08/14 27. Asiaan perehtymätön ei äkkiseltään huomaa, että perälautaan maalattu Polle-teksti on alkuperäistä hieman suurempi ja tyyliltään piirun lennokkaampi. Tästä kertoo elokuussa -87 Sodankylässä suoritettu ensimmäinen huolto, jonka kohdalla Pollen mittarissa seisoi 6 700 kilometriä. ”Huoltokirjasta kävi ilmi, että auto oli saanut Lappiin viittaavat LKBkilvet uutena 13. Lapin-reissusta ei puolalaiselle lava-autolle tullut kuitenkaan kovinkaan pitkä, sillä vuonna -90 auto oli muuttanut kauas etelään. Silloisen omistajan kotipaikaksi kun mainittiin Helsinki. Suuria taloudellisia tappioita ei olisi hankintahinnasta ainakaan luvassa. Pekkala Kemistä.” Polle pääsi tuoreeltaan laukkaamaan pohjoisen pitkiä etappeja noin 3 000 kilometrin kuukausitahtiin. Se onnistui vaikkei itse myyjä ollut paikalla: Pollen ovet kun olivat auki ja avaimet tiedon mukaan maton alla. Polle pohjoisesta Alkuun Jussi suoritti FSO:lle vain pientä putsailua, ja ajeli sillä katsellakseen ja kuulostellakseen auton toimintakuntoa. ”Jarrut makasivat päällä, mutta toista etujarrusatulaa hakkaamalla saimme niitä sen verran irti, että pääsimme heittämään autolla pienen koeajon.” Katsastettu auto oli kohtuullisessa kunnossa, joten Jussi päätti ostaa auton hetken mielijohteesta. Tallella olleet huoltokirja sekä rekisteriotteet kuitenkin viittasivat, että mittari oli vasta ensimmäiselle kierroksellaan. ”Silloin mittarissa oli vain 49 500 kilometriä, mikä epäilytti oliko mittari pyörähtänyt ainakin kertaalleen. AUTON urheilullisen olemuksen kruunaavat Minilite-henkiset vanteet
FSO Polle KONEPELLIN Jussi on joutunut nostamaan useammin kuin olisi toivonut, mutta aina on taival jatkunut ennemmin tai myöhemmin. huollossa mittarilukema oli 34 000 kilometriä. Hän osti auton maalausyritykseltä, jossa Polle oli palvellut lähinnä maalitynnyreiden ja -purkkien kuljettimena. Sen ansiosta tämä ’87-mallinen jäi talviksi seisomaan.” Pollen varsinainen kunnostusprojekti alkoi vuonna 2008. Työtä tehtiin hissukseen, joten Polle ehti olla pihalla parisen vuotta. Moottoritila noudattelee alkuperäistä olemusta, joskin turkkipellistä väännetty putsari on omavalmisteinen. Asiaa vauhditti katsastaja, joka huomautti takakaarien ruosterei’istä jo edeltävänä vuonna. Siinä ajassa puukin kaatui syysmyrskyssä auton päälle, mutta onneksi ilman suurempia vahinkoja.” Kun suurimmat peltikorjaustyöt olivat takana, Jussi siirsi auton jatkohoitoon mökilleen Nurmijärvelle. Lisäksi ostin etulokarit, sillä tavoitteena oli ostaa kaikkia uusia peltiosia mitä vaan vielä sai.” Jussi puhui tuttunsa kaarienvaihtoon ja toimi itse apumiehenä peltien kunnostuksessa. ”Löysin vielä korjauspaloja takakaariin ja helmoihin. ”Vein auton kaverin pihaan, jossa hän vaihtoi kaaret ja takahelmat. ”Kesäkuussa -08 olisi pitänyt katsastaa, mutta alkoi näyttää siltä, että jotain pitää tehdä ennen kuin kehtaa 28 08/14 mennä näyttämään konttorille.” Tuolta kesältä - ja sittemmin useammalta seuraavalta kesältä - katsastukset jäivät väliin, sillä kunnostus laajeni, vaikka projektin käyntiin sysänneille heikoille pyöränkaarille saatiinkin lääke. ”Opiskelin vielä tuolloin, ja luokkakaverillani oli Polle, jonka ostin sitten pois, talvi-Polleksi. Näyttävää lava-autoa katsellessa sen ymmärtää, etenkin kun peilaa siihen tosiasiaan, että Suomen Polle-kanta on kokenut liki täydellisen kadotuksen.. Alkuperäistä mukaillen Ensimmäisen talven 2004–2005 Jussi vielä ajeli Pollella, mutta siitä eteenpäin se jäi vain kesäajan autoksi. Hyötyajoneuvotehtävissä Polle oli ollut ilmeisesti kaiken aikaa, sillä sellaisten parista Jussikin auton tavoitti. ”Etupäästä purin kaikki tukivarret pois maalattavaksi, ja ennen kokoamista jouduin pitkään metsästämään raidetankoa ja sen sisäpäitä pitkin Suomea ennen kuin Jämsästä paikallistui uudet osat.” Joitain varaosia sai ja saa sentään MATKALLA kohdatut vastoinkäymiset eivät ole hyydyttäneet Jussin hymyä, vaan pikemminkin lujittaneet FSO-harrastusta. Seuraavina vuosina matkaa taitettiin keskimäärin vain tuhat kilometriä vuodessa, sillä viimeinen huoltokirjaan merkitty huolto on suoritettu vuonna 2000, jolloin autolla oli ajettu vasta 40 000 kilometriä
Lisäksi varaosa-autoja on käytännössä pakko olla.” Punaisen Pollen elvytystoimissa korvaamatonta apua tai vähintään vertaistukea antoi vastaperustettu FSO-Klubi. Nyt jos ajattelen, niin olisi jäänyt laittamatta, mutta se oli joku sen ajan villitys. Pollen voimalinjaan, apulaitteisiin ja muutoinkin pisteosiin ympäri autoa Jussi sovelsi samaa periaatetta kuin peltiosiin. 08/14 29. Oviin asennettiin 3-tiekaiuttimet. Toisin kuitenkin kävi, sillä niputettavaa oli näyttelyn aikoihin vielä runsaasti ja sisustakin aivan levällään. Esimerkiksi nykyinen väri on lähellä alkuperäistä, mutta oikeasti Rosso Corsa -punainen. Toisaalta vahvistintehoa on nyt 2 500 wattia, joten kyllä siinä lavapressu väpäjää”, Jussi juttelee ja lisää, että takaseinästä irrotettu pala on sekin tallella, jos se halutaan joskus palauttaa. Puheenjohtaja Ossi Berg jeesasi mukavasti, ja kerhon kautta löytyi esimeriksi toinen takalyhdyn lasi. ”Kertyneiden kokemuksien myötä alkoi olemaan selvää, että FSO on laadultaan niin surkea auto, että kaikki varaosat mitä löytää, kannattaa ostaa ennalta talteen. Tilannetta kuvannee, että seuraavan vuoden näyttelyssäkin hän vasta tilaili sopivia vanteita Polleen. Personoida vähän, mutta siten ettei ”pilaa” mitään lopullisesti. Yleisenä kunnostus- ja viimeistelyvisiona oli rakentaa Polle alkuperäistä mukaillen. Vapaamuotoisempaa päivitystä sai Pollen viihdelaitteisto. ”Halusin autoon 13-tuumaiset seitsemän tuumaa leveät Minilite-kopiot. edelleen suoraan varaosaliikkeiden hyllyistä. Tällaisia ovat Jussin mukaan esimerkiksi Fiatin kanssa yhtenevät jarrulevyt ja -palat. Se on samalla pieni vitsi - minä kun olin aina halunnut punaisen kaksipaikkaisen urheiluauton, jonka merkki alkaa F:llä.” Muita ulkonäköön tehtyjä pieniä muutoksia ovat muun muassa Engelmannin pisarapeilit sekä alkuperäisestä hieman suurennettu ja tyylitelty perälaudan Polle-teksti. ”Sahasin osittain ohjaamon takaseinän pois, ja siihen rakennettiin kotelo 12-tuumaiselle bassolle ja pääkaiuttimille. Huolellista viimeistelyä Keväällä -12 Jussi elätteli vielä suunnitelmaa, että uudestisyntyvällä Pollella tehtäisiin ensiretki Lahden keväiseen klassikkonäyttelyyn. ”Jostain kuulin kerhosta ja kannatuksen vuoksi liityin. Lisäksi kerhon nettifoorumin kautta hankin tiivisteitä ja sain henkistä tukea”, Jussi hymyilee
Moottoritila on pitkälti alkuperäiskunnossa lukuun ottamatta ilmanputsaria, joka tuli joskus tehtyä turkkipellistä vapaavirtaussuodatinhengessä.” Pisteosiltaan auto oli kohtuullisen täydellinen, mutta viimeistelytasoa kohennettiin poimimalla varaosa- Paluu katsastetun Pollen rattiin oli mieltä ylentävä hetki. Tässä kohtaa on hyvä huomauttaa, että Pollea ei toki rakennettu kuutta vuotta putkeen, vaan aina silloin kun muulta elämältä ja muilta autoprojekteilta ehti. ”Bensapumpun ja -letkut uusin, samoin sytytysjohdot. Iskutilavuus 1481 cm3. Tavoitteena oli siis jälleen Lahden-näyttely ja niin vain kaksi päivää ennen näyttelyn alkua Jussi ajoi Pollella konttorille. Nyt alle 78 000 kilometriä ajettu auto on tosin kesäisessä harrastekäytössä ja sillä kuljetetaan vain jotain kevyttä, mutta alkuvuosina se ehti näyttää kyvykkyytensä kuormien kuskaamisessa. rivimoottori edessä pitkittäin. Tähän auttoi varmasti auton ikään nähden matalat kokonaisajokilometrit. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset lehtijouset, tukitangot. 07 Mitat Pituus 445, leveys 163, korkeus 129, akseliväli 270 cm. Ehdittiin Pollella heittää keikkaa, mutta nyt se on eläkkeellä”, Jussi lupaa.. Puristussuhde 9,2:1. 01 Merkki ja malli FSO 1500 Pick-Up Polle 02 Vuosimalli 1987 03 Moottori Nelisylinterinen vesijäähd. Poraus 77, isku 80 mm. ”Kyydissä on ollut joulukuusia, pesukoneita, jääkaappi, milloin mitäkin muutto- ja purkukuormaa. Edessä ja takana levyjarrut. ”Olivathan ne tolkuttoman makeen näköiset! Vähän päänvaivaa aiheutti sopivien renkaiden löytäminen, niissä kun piti olla riittävästi kantavuuttakin. ”Esimerkiksi etulyhtyjen kromikehykset valittiin ottamalla neljän Pollen vaihtoehdoista parhaiten säilyneet.” Nokka kohti Lahtea Kun auto lopulta alkoi olla valmis ja katsastuskunnossa, oli käsillä jälleen Classic Motorshow’kin, tällä kertaa vuoden 2014. Olin katsellut sellaisia Free Technicsin nettisivuilta ja menin näyttelyssä yrityksen osastolle juttelemaan vanteista.” Osastovierailun seurauksena tilaukseen lähti JBW:n vanteet reilulla huulella ja 4x98-jaolla. Tein pyörille harjanvarsisuuntauksen, jolla sain ratin melko suoraan vielä ennen näyttelymatkaa Lahteen.” Kuuden vuoden jälkeen paluu katsastetun Pollen rattiin oli ymmärrettävästi mieltä ylentävä hetki. autoista parhaiten säilyneet osat, joita sitten putsattiin ja kiillotettiin vaivoja säästelemättä. Mutta Nankangin valikoimassa oli 205/65R13-renkaat, joiden kantavuus riitti grammalleen. Etupäähän oli uusittu kaikki nivelet, ja ohjaus veti ihan tolkuttomasti. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, kolmiomalliset ylätukivarret, poikittaiset alatukivarret, vinosti eteen suunnatut tukitangot, kallistuksenvaimennin. ”Sisustus oli aika ehjä, joten pesemällä ja putsaamalla siitä saatiin kelpo. 06 Kori Umpimallinen 2-ovinen 2-paikkainen itsekantava teräskori, avolava. ”Kyllähän sillä tuli vähän hupia ajeltua luu ulkona ja hymy huulilla! Ei se tietenkään mikään superhieno ole, kun käytetyt rahat ja työtunnit eivät ole huippuentisöintien luokkaan, mutta auto on mielestäni hyvännäköinen ja siitä tulee hyvä fiilis.” Ja mikä mukavinta terhakkaat 82-hevosvoimaa ja viisi vaihdetta antavat Pollelle mukavaa kyytiä vaikkapa auton omimmassa käyttötarkoituksessa, hyötyajossa. Tavaratilan pituus 192, leveys 128 cm. Teho 82 hv /5200 rpm, vääntö 114 Nm /3400 rpm 04 Voimansiirto Takaveto, 5-nopeuksinen käsivaihteisto. Keskikonsoliin tein mankalle taustalevyn ja lisäsin ajanhenkeen istuvat vipukytkimet.” Konetta tai vaihteistoa ei ollut tarpeen nostaa pois sijoiltaan, vaan 30 08/14 huoltotoimet riittivät. Lattiavalitsin. ”Loppuniputuksessa tuli kiire, mutta katsastus meni laakista läpi. Renkaiden kantavuus kun on 530 kiloa ja Pollelle sallitaan taka-akselipainoa 1 060 kiloa.” Sisustan ja voimalinjan osalta kunnostustöitä oli pelättyä vähemmän. Vanteiden saapumista sai odottaa lopulta puolisen vuotta, mutta kun ne lopulta saapuivat, olivat ne vähintään odotuksien mukaiset. Lisäksi vaihdoin jakohihnan. Omamassa 1020, kantavuus 730 kg
f i Kaikki tilaukset rahtivapaasti 20.12. 03 - 53 400 53 Laaja valikoima kylpytynnyreitä Alumiiniset kylpytynnyrit Lasikuituiset kylpytynnyrit Puiset kylpytynnyrit Kamiinat koriks.fi koriks@koriks.ee Puh: + 358 50 306 3123. 0400 - 17 17 27 fax. s v h . w w w. Kamasa Tools -työkalut helposti ja edullisesti suoraan verkkokaupasta! Nyt löydät koko Kamasa Tools -valikoiman yhdestä osoitteesta. 2014 saakka! 167 -osainen* (K 25018) 98 -osainen* (K 25016) 349,00,209,00,- Työkalusarjan* ostajalle Kamasa Tools -pipo ja minisarja K 7102 veloituksetta! K 25018 svh 567,- K 25016 svh 390,- K 7102 svh 59,- AMMATTILAISTEN KÄYTTÄMÄT TEHOKKAAT VAAHTOPESUAINEET JA LAITTEET Wash Self ja Jedy 2 Super-Foam Vaahtopesuaineet ja vaahtomestari ruiskut takaavat: -Runsaan vaahdon -Tehokkaan lianirrotuksen -Kiiltävän lopputuloksen tel
32 08/14
08/14 33. Kiireellä häihin Parkano Toyota Corolla Sprinter ’70 Vuosia aiemmin hankittu ja pitkiä aikoja pysähdyksissäkin ollut Corolla Sprinterin kunnostus sai vauhtia, kun pienestä coupésta oli määrä tulla omistajapariskunnan hääauto. Noin 3,85 metriä pitkälle takavetoiselle Corollalle antoi vauhtia 1,1-litrainen moottori, mutta auto oli rekisteröity viidelle, joten kahden oven kautta sisään mahtui koko perhe. Ensimmäisenä tuontivuonna rekisteriin ehti 30 Toyotaa, mutta pato oli murtunut, ja seuraavan vuoden Toyota-rekisteröintejä kirjattiin keskikokoisen Corona-mallin kirittämänä jo 1 254 kappaletta. Toyota Corollan tuotanto alkoi. Corolla-mallisto täydentyi jo toukokuussa -67 kolmeovisella farmariversiolla, mutta lisää vaihtoehtoja korimalleihin oli tulossa jo vuoden kuluttua. Suomalaisten suurin Toyotarakkauden kohde oli tuolloin vielä tuloillaan, mutta marraskuussa 1966 kaukana Japanissa se tapahtui. Sprinterin korimitat noudattivat linjakkaasta kattomuotoilusta huolimatta pitkälti sedanien mittoja, ainoastaan auton korkeus oli 35 milliä matalampi. Ihailun kohteeksi asettui pienuudestaan huolimatta eittämättä tyylikäs coupé-malli - Toyota Corolla Sprinter. KE 10 -tunnuksella tutuksi tullut pieni Corolla selvitti alkukeväästä -67 tiensä valtamerien yli Suomeen, ja tuli jäädäkseen. Ei hullumpi avaus. Niin ikään kaksiovisen ja viisipaikkaisen auton tekniikka edusti sedaneista tuttua COROLLAN ensimmäiseen sukupolveen perustuneen Sprinter-coupén taival jäi vain parin vuoden mittaiseksi Corolla-malliston uudistuessa vuodelle 1971. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine T oyotan maahantuonti Suomeen käynnistyi vuonna 1964 Korpivaaran toimesta isohkon Crown-mallin toimiessa tuulenhalkojana. Vuoden -67 aikana Corollaa, Coronaa ja Crownia rekisteröitiin lähes 4 000 yksilön ver- ran. Ensimmäiset Corollat kilvitettiin Autotuojien tilaston mukaan vasta toukokuussa, mutta silti loppuvuoden aikana ehdittiin vapauteen päästää yhteensä 1 374 Corolla-kuljettajaa. Keväällä -68 paljastettiin Corolla-malli, joka järkevien Toyota-kuljettajien mielestä oli kenties askel turhamaisuuteen, mutta estetiikan janoisten kohdalla osuma tyylitajuhermoon
Vuoden -69 puolessa välissä coupé-Corollaa oli myyty puolisentuhatta, mikä oli kova määrä, kun vertaa kilpailijoiden menekkiin. Tästä huolimatta Sprinteriä hieman parjattiin suorituskykynsä suhteen - se pärjäsi kilpakumppaneilleen, mutta ”ongelma” oli että arvot eivät juurikaan eronneet edukseen sedan-Corollan saavuttamista. Tosin hidastuskyvyssä Sprinter on todennäköisesti ottanut sedania tiukemman otteen, sillä ainakin osassa Sprintereitä oli edessä levyjarrut, kun porrasperämalli sai pärjätä rummuilla. Lähimpänä Corolla Sprinterin lukemia oli Kadett Coupé 1100 LS: sitä oli myyty kaikkiaan noin 230 yksilöä, vaikka sen myynti oli alkanut jo syksyllä -67 eli sillä oli myynnissä noin vuoden etumatka Toyotaan. Vuonna -69 se oli 11 700 markan hinnallaan reilun tonnin edullisempi kuin edellä mainitut Capri ja Stiletto, puolitoista tonnia halvempi kuin Kadett ja yli 3 000 markkaa edukkaampi kuin 850:n vauhtipainos. Toyota Corolla Sprinter linjaa, mutta vauhdikas kori sinällään riitti tekemään autosta urheilullisen, ainakin sellaisen hankkineen mielestä. Korpivaaran vuoden -69 mallistoon saapuneen Corolla Sprinterin pellin alla oli 1 077-kuutioinen KE15-mallin K-moottori, joka tuotti 60 hevosvoimaa. Vuosi -70 jäi Corolla Sprinterin viimeiseksi, sillä vuodelle -71 saapui E20-malli, meillä Pikku-Corollana tunnettu malli. Fiat 850 Sport Coupén, Ford Capri 1300:n ja Sunbeam Stiletton kokonaismyyntimäärät olivat 20–30 auton luokkaa, vaikka mallien myynti oli alkanut suunnilleen samoihin aikoihin kuin Corollan. Mutta vasta kun oli makuun päästy, niin herkuttelu jo loppui. Kivan ulkonäön ja luotettavan perustekniikan lisäksi sportti-Corollan menekkiä kasvatti sen edullinen hinnoittelu. Menestyjä luokassaan Corolla Sprinterin menekki oli järkiautoja suosivien suomalaisten keskuudessa varsin hyvällä tasolla. Kiihtyvyydessä se oli siten nopein edellä mainittuihin kisaajiinsa nähden. Ajan hengestä kertonee, että vertailun loppuyhteenveto päätetään Sprinterin kohdalla sedania vastaavan suorituskykynsä, mutta korean ulko34 08/14 KATTO- ja lattiaverhoilut uusittiin kunnostuksen yhteydessä, istuimien keinonahkoile riitti sen sijaan tikkauksien kohentaminen. Seuraavana vuonna malli pysyi käytännössä muuttumattomana, mutta konehuoneeseen päivittyi KE17-versio: 3K-pannu tarkoitti 1 166 kuutiota ja 70 hevosvoimaa. Sprinterin huippunopeudeksi mitattiin vuonna -69 kotimaisen lehdistön toimesta 139 km/h ja seisovasta kilometristä selvittiin 38,1 sekunnissa. Karvanopat olivat Arin mukaan pakollinen lisä auton ilmeeseen heti tuoreeltaan.. Toki siitäkin saapui tarjolle coupé-versio, ei kuitenkaan enää Sprinter
Parkanoon muuttaneen Sprinterin kunnostus eteni jaksottaisesti. Oli Toyotassa silti innostaviakin tekijöitä, jotka johtivat kaupan tekoon. Kivan ulkonäön lisäksi coupé-Corollan menekkiä Suomessa kasvatti sen edullinen hinnoittelu. Voimalinjan osalta Toyota oli toiveita herättävä, sillä auto oli käyntikuntoinen ja ajettavissakin, joskin luistavalla kytkimellä. Auto ostettiin talviaikaan, joten se sai odottaa kesään asti ennen kunnostuksen aloittamista. ”Se ei ollut pohjasta kovinkaan mätä, oli varmasti hyvin ruostesuojattu jossain vaiheessa. Pitkään levännyt yksilö Ari Järvenmäki kertoo Corolla Sprinterin olevan hänen ensimmäinen harrasteautoksi laskettava kulkupeli, mikä on siinä mielessä hyvin ymmärrettävää, että hän hankki Sprinterin jo ennen kuin hänelle oli edes ajokorttia. Joka muuten puuttuu edelleen, mutta nyt pitäisi sellainen olla tiedossa”, Ari juttelee. ”Isän kanssa katselin nettiä ja sieltä hän bongasi, että onpa hieno Toyota, hänelläkin on ollut aikoinaan tuollainen.” Ei auttanut kuin lähteä katsomaan myyntikohdetta länsirannikolle. Ainakin Parkanossa, jossa ’70-mallinen Corolla Sprinter on Elina ja Ari Järvenmäen yhteinen ajokki. RETROA henkivä Toyota-kassi on vuodelta -80 ja annettu parkanolaisesta Toyotaliikkeestä uuden auton ostajalle. Ostamista edelsi nykytyyliin verkkokaupan silmäily. ”Sitten kesällä alettiin kauhealla innolla tehdä, mutta syksyn tultua projekti jäi taas seisomaan.” 08/14 35. Vuonna -96 oli tullut katsastuksessa hylky haljenneen tuulilasin takia.” Hylkytuomion jälkeen auto oli seissyt pitkiä aikoja, vaikka olikin pariin otteeseen vaihtanut omistajaa. näkönsä seurauksena luonnehdintaan: ”Naisten auto!” Etenkin myöhemmällä iällä Corolla Sprinteristä muodostui useimmiten nuorten miesten auto, mutta poikkeuksiakin on. Lisäksi auto oli pisteosiltaan pitkälle täydellinen. ”Se oli ollut 12 vuotta sitten viimeksi ajossa. Lisäksi takaluukun päältä puuttui Sprinter-teksti. Perille selvisi, että Toyota oli pitkälti yhtä lohduttomassa kunnossa kuin oli luvattukin. Isoin puute oli vääntyneet vesikourun listat, sillä autoa oli ilmeisesti joskus nostettu liinalla ovien välistä
Tosin joutui hän tekemään vielä niitä pohjiakin”, Ari naurahtaa. Toyota Corolla Sprinter HÄIDEN jälkeiseksi kesäksi moottoritilaan vaihtui varaosa-Corollasta poimittu ja taannoin peruskunnostettu 1,2-litrainen kone. Moottorille tehtiin vain jotain pientä, että hääajoista selvittäisiin: öljyt vaihdettiin ja kaasari putsattiin.” Sisustuskin vaati toimenpiteitään, sillä autolla oli ikää eikä pitkä seisotus ollut tehnyt verhoilulle hyvää. Lauantaina piti lähteä kirkolle, mutta vielä edellisenä yönä sulhanen viimeisteli Corollaa kuntoon. Pohjia tehtiin samaan aikaan kun jarruja kunnostettiin ja kytkintä vaihdettiin. Corolla otettiin huhtikuussa -12 esille ja Ari ystävineen kävi töihin. ”Se oli pohjien tekoa ja uusien lokarinkaarien hitsaamista. Kaikki irtoava oli purettuna, sillä sisusta kaipasi laittamista ja jumiutuneet jarrut kunnostamista.” Kuten tällaisissa projekteissa usein, projektille asetettu takaraja läheni uhkaavasti. Päivä jolloin linjakkaan Corollan pitäisi olla valmis. Tähtäimessä häät Seisonta-aikaa kertyi vaivihkaa vuoden 2012 puolelle asti, kunnes kalenteriin tuli selkeä merkintä. ”H-hetki lähestyi ja kaikki kynnelle kykenevät olivat apuna. Hienoja muistoja Kun oikein yritetään, niin valmistakin tuppaa tulemaan. ”Vietiin Toyota trailerilla isäni luokse ja hän maalasi auton. päivänä ja Corollan olisi määrä toimia parin hääautona. Corolla Sprinter valmistui kuin valmistuikin elokuiseksi hääpäiväksi, vaikka tiukoille meni. Sen lisäksi myös lattiaverhoilut uusittiin, mutta istuimille sai riittää 36 08/14 pelkkä puhdistus ja tikkauksien kursiminen kasaan.” Ennen sovittua maalausta pohjatyöt saatiin Arin mukaan juuri ja juuri valmiiksi. Lauantaina kun piti lähteä kirkolle, niin yöllä kello yksi vaihdoin vielä sen.” Aamulla Toyota oli joka tapauksessa valmis tärkeän päivä ajosuorituksiin. Niin Corolla sai yllensä valkoisen värin, joka ei ole aivan alkuperäinen sävy, mutta mahdollisimman lähellä sitä kuitenkin. ”Uutta kytkintä ei meinannut löytyä ensin mistään. Viimeisenä hommana taisi olla termostaatin vaihto. Ja millainen se päivä sitten oli?. Arin ja Elinan häät olisivat elokuun 11. ”Elina ompeli uuden kattoverhoilun
Ihme juttu, sillä sen jälkeen se ei ole koskaan vaivannut.” Parin vuoden takaisella morsiamella on yhtä hyvät muistot päivästä kuin miehellään - hääautoa myöten. Sprinterin kaveriksi talliin on nimittäin hankittu projektiasteinen DX-Corolla, joka odottelee kunnostusta. Takana jäykkä taka-akseli, lehtijouset. ”Virtalukko temppuili eikä bestman onnistunut aina heti starttaamaan. Ja onhan se sellainen erilainen, ei kovin monella tuollaista hääautoa ole ollut”, Elina tunnelmoi. Pelasi se vanha konekin, mutta kyllä tämä käy tasaisemmin ja toimii virkeämmin.” Tulevaisuuden tuumauksena on Corollan museoajoneuvotarkastus. 07 Mitat Pituus 385, leveys 149, korkeus 135, akseliväli 229 cm. Puristussuhde 9,0:1. (kuva: Jonna Hietala) 01 Merkki ja malli Toyota Corolla Sprinter 02 Vuosimalli 1970 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Pientä jännitystä taisi silti olla Toyotallakin - tai sitten bestmanilla. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. ”Kyllähän Toyotaan voi aina luottaa, enemmän se avioliitto jännitti”, hän hymyilee. Uskomattomalta tuntui ja oli kaikin puolin hieno fiilis.” Arin mukaan jännityskään ei sotkenut juhlapäivän viettoa millään tavoin. ”Oli se komia päivä. Autoa kaupanneen mukaan moottori oli taannoin tehty uusiksi Tammer-Dieselissä ja väitteet osoittautuivat sittemmin paikkansapitäviksi. Teho 68 hv /6000 rpm, vääntö 93 Nm /3800 rpm. ”Tein siihen uuden moottorin, kun vanha ei tosiaan ollut enää kovin priima. Edessä ja takana rumpujarrut. Paino 740 kg. ”Paikallinen museotarkastuksia tekevä katsastaja silmäili eikä nopeasti huomannut pikkujuttuja kuten vääränväristä ilmanputsarinkoteloa isompia seikkoja.” Sprinterin mr-tarkastus noussee asialistalle ennemmin tai myöhemmin, mutta tällä hetkellä näyttää että hieman myöhemmin. Takaveto. 140 km/h, 0-100 km/h n. TODISTE elokuisesta onnenpäivästä parin vuoden takaa: kiireisessä kunnostusprojektissa onnistuttiin ja Corolla pääsi Arin ja Elinan hääajokiksi. ”Oli se hienoa, ei olisi voinut oikein kuvitella että jollain muulla autolla olisimme hääajot tehneet. Moottorin sain ostamastani varaosa-Corollasta. Poraus 75, isku 66 mm. Ehkä sekin kaipaisi jotain sopivaa takarajaa valmistumiselle, jotta kunnostustyöt kierähtäisivät oikein toden teolla vauhtiin. Tilavuus 1166 cm3. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus. 08 Suorituskyky Huippunopeus n. 17 s 08/14 37. Häiden jälkeen Corollaa ei tällä kertaa unohdettu seisomaan, vaan kuntoon saatettu auto sai seuraavaksi kesäksi lisää huolenpitoa. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori
Askola 38 08/14
W123-malliin perustuva farkku sai mallikoodikseen T eli Touristik ja Transport. Edellä mainitut hinnat asettuvat perspektiiviin, kun vertaa bensakoneisten farmari-Mersujen hintoja aikalaisiin isoihin farmariautoihin. Mutta siinä kaikki. T eetä Mercedes-Benz 280 TE ’79 Arabialaista Uutena Saudi-Arabian auringon alla liikkunut ensimmäisen sukupolven T-Mercedes palveli Suomeen saavuttuaan leipomon juoksevissa tehtävissä. Tämän vuoksi uuden korimallin esitteleminen Frankfurtin autonäyttelyssä syyskuussa 1977 oli jo sinällään erityistä, mutta tähtimerkit asettuivat kokonaan uuteen asentoon, kun esitelty malli ei ollut sedan, coupe tai avomalli. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Korkealta soiva hintahaitari Mercedes-Benzin malliston uusi tulokas pantiin merkille Suomessakin, mutta innostusta rajoitti tehokkaasti vilkaisu hinnastoon. Loppuvuodesta -78 farmari-Mersun hinnat alkaen -bensamallin 230 T:n hintalapussa luki 138 700 markkaa ja ruiskumoottorisen 280 TE:n pyyntö oli julmahkot 185 000 markkaa. Klassisen tyylikkäistä joskaan ei aina viimeisen päälle moderneista muodoista tutuksi tullut Mercedes avasi uusia linjoja myös farkun toteutuksen suhteen. Mersun bensafarkkuun pääsi edullisimmin kiinni 152 000 markalla - sillä irtosi 200 T. Nelisen vuotta myöhemmin eli vuonna 1982 olivat hinnat kohonneet entisestään. Hintarevittely lienee hyvä lopettaa toteamukseen, että Touringia oli saatavilla huomattavasti edullisemminkin. Hyväksyvän vastaanoton myötä Daimler saattoi aloittaa luottavaisena W123T:n valmistuksen Bremenin tehtaassaan huhtikuussa 1978. Siellä oli uunituore keskiluokkainen W123, edustuksellinen S-sarja W116 sekä urheilulliset SL:t ja SLC:t eli R107- ja C107-mallit. Esimerkiksi Opel Rekord 2.0 S Caravan maksoi 79 470, Peugeot 504 GL Break 76 900 ja farkkujen virstanpylväs Volvo 245 DL 77 600 markkaa. Mallipaletti käsitti alkuvaiheessa dieselmoottoriset 240 TD- ja 300 TD -mallit sekä bensamallit 230 T, 250 T sekä 280 TE. T-mallista tuli niin tyylikäs, että moni piti muotoilua jopa onnistuneempana kuin konservatiivisessa W123sedanissa. Tuloksena oli nimittäin toki tilava farmariauto, mutta ei muotoilun kustannuksella. Vuonna 1983 uusi farmarimallinen Wartburg 353W maksoi 08/14 39. Hieman ylellisempää linjaa edustanut Granada 2.0 GL maksoi farmarina 103 800 markkaa, mikä sekin oli tuntuvasti Mercedestä vähemmän. Vuosien myötä ajot vähenivät, mutta komeasta farmarista ei luovuttu. Viistottu takaosan antoi autolle erittäin tyylikkäät muodot, minkä vuoksi täysin pystyyn perään verrattuna menetetyt tavaratilalitrat saattoi hyväksyä mutinoitta. Uuteen ajoneuvoluokkaan Mercedeksen vienyt T-malli noudatteli mitoiltaan ja voimalinjoiltaan tavanomaista W123-Mercedestä, mutta takaosa oli piirretty uusiksi: kattolinja jatkui suorana yli taka-akselilinjan ja perän kruunasi laaja ylhäältä saranoitu takaluukku. Ei, kyseessä oli Mercedeksen ensimmäinen sarjatuotantofarmari. Kyseiseen titteliin ylti 300 TD Turbo, jonka lunastamiseksi tarvittiin 220 000 markan edestä pelimerkkejä. Ja Mercedeksen silloisen karvalakkivarustelun tuntien summat nousivat vielä tuntuvasti, kun mukaan ruksaili muutamia tärkeiksi kokemiaan varusteita. A ikana jolloin Mercedes-Benzin henkilöautomallien kirjo ei vielä yltänyt A:sta V:hen kuten tänään, oli uuden korimallin esitteleminen mullistava tähtihetki. Kallein bensamalli oli edelleen 280 TE, peräti 210 000 markkaa, mutta se ei silti ollut malliston kallein. Asian kirkastamiseksi ajatellaanpa 70-luvun puolivälin jälkeistä tilannetta stuttgartilaismerkin mallistossa
Yhtä kaikki, W123 T oli siis kallis auto. Leipomon ajoneuvoksi Askolalainen leipomoyrittäjä Kalevi Sivén suunnitelma oli muhinut mielessä jo jonkin aikaa ja muotoutui päätökseksi vuoden 1982 aikana. Ei nyt ihan kalliimpaa kuin kulta vaikka kotimainen autolehdistö niin maalailikin, mutta suuren rahasäkin sai MB-liikkeeseen joka tapauksessa toimittaa ennen kuin pääsi kotimatkalle uudella Touring-Mercedeksellä. viisikymppiä alle 23 000 markkaa. Mercedes oli nimittäin vasta tuotu Suomeen Saudi-Arabiasta myyntitarkoituksessa. Sukulaismies kun piti huoltoasemaa ja hänellä olisi siksi yhteyksiä autoihmisiin. Kalevi kiinnostui autosta ja suuntasi Irmeli-vaimonsa kanssa Turun suuntaan katsomaan farmari-Mersua. Voimansiirtotehtäviä Mersussa suoritettiin neliportaisella manuaalilaatikolla, mutta automaattivaihteistoa Kalevi ei muista kaivanneensa. Perillä auton osoittautui ennakkokuvauksen mukaiseksi, joten Kalevi alkoi hieroa kohteesta kauppaa. ”Käsivaihteisto oli siihen aikaan vain plussaa. Sinettinä kaupalle oli viimeistään myyjän lupaus hoitaa autoon uudet talvirenkaat. Leipomon juoksevia asioita olisi kätevämpi hoitaa isolla farmariautolla kuin sedanilla. Jo ensimmäiset kilometrit osoittivat, että hankinta oli kohdistunut oikein. Serkkupoika ei unohtanut Kalevin puheita, vaan hyvin pian hän otti yhteyttä ja kertoi, että hänen asiakkaallaan olisi myynnissä iso farmariauto, 40 08/14 Mercedes-Benz 280 TE vuosimallia ’79. Kotimatkalle lähdettiin, mutta Irmeli ei halunnut Mersun rattiin kiivetä, joten Kalevi asettui farmarin ohjauspyörän ääreen. Olihan se taloudellisempi ja käyttövarmemman maineessa kuin automaatti.” Varsinaiseksi talousihmeeksi isoa,. Auton tuoja oli suomalainen nosturikuski, joka oli ollut työkomennuksella Saudeissa ja saattanut sen myötä tuoda tuliaisina auton mukanaan. ”Muistiin on jäänyt miten tuolloin oli todella kylmä päivä, ja miten auton omistaja tahtoi puhua enemmän säästä ja minä yritin taas puhua autosta”, Kalevi naurahtaa. T-Mercedeksen alkuperäinen käyttöalue selitti myös auton värin: enemmän berliiniläistakseihin ajatuksia vievä kermanvaalea sävy oli luonnollisesti käyttäjäystävällisempi polttavan auringon alla kuin jokin sinällään näyttävä tumma väri. Kolmevuotiaalla autolla oli ajettuna 47 000 kilometriä, mutta tiettävästi ei metriäkään loskakeleillä. ”Mieti että voiko näin suurta eroa autoilla olla”, muistelee Kalevi tunnelmoineensa vaikkei perheen Fiatissakaan sinällään moitittavaa ollut. Käytössä ollut Fiat 132 hoiti tehtäväänsä mukisematta, joten vaihtoon ei ollut sen suurempaa kiirusta, mutta Kalevi tuli silti maininneeksi farkkuhaaveesta Taisto-serkulleen. Mercedes-Benz 280 TE Vuoden 1982 Suomessa lasku uudesta 280 TE:stä oli 210 000 markkaa. Autoasiaakin onnistuttiin lopulta puhumaan ja niin Mercedes vaihtoi omistaja. Farkku-Warre maksoi 22 950 markkaa. Etelämaisen historiansa vuoksi Mercedeksessä oli myös ilmastointilaite, joka suomalaisissa tähtikeuloissa erittäin harvinainen varuste 90-luvun alkuun asti
”Hankin sen joskus -85 ja oli minul- LAATIKKO on neliportainen, mutta vääntävä moottori olisi mieluusti kaivannut myös viidettä vaihdetta. Valinta kohdistui W126-mallin 280 S:ään vuodelta -81. tyhjänäkin yli 1,5 tonnia painavaa 2,8-litraisella kuutoskoneella varustettua Mersua ei voinut kutsua. Valmistaja ilmoitti 90 km/h nopeuden kulutukseksi satasella liki 10 litraa ja kaupunkikulutukseksi piirun yli 17 litraa. Ei niinkään melun, vaan taloudellisuuden vuoksi. Mutta reippaan bensannielennän vastapainoksi 185-hevosvoimainen 280 TE tarjosi reipasta ja mukavaa kyytiä. Ja tunnettuahan on, että valmistajan ilmoittamat kulutuslukemat eivät normaaliajossa tuppaa ainakaan alittumaan. KALEVI Sivén hankki Mercedeksen vuonna -83 laadukkaan mukavaksi mutta ennen kaikkea hyödylliseksi ajoneuvoksi, sillä farmarilla hoideltiin leipomon juoksevia asioita. Viisivaihteinen manuaali tulikin lisävarusteeksi ’82-malleihin. Arkikäytöstä museoajoneuvoksi Alkujarruttelun jälkeen myös vaimo suostui Mercedeksen puikkoihin - eikä sieltä sitten poistunutkaan. 08/14 41. ”Lapin-reissuilla ei tälle ollut kuskista puutetta”, Kalevi tiivistää. Kun farmarista muodostui Irmelin nimikkoauto, niin Kalevilla oli edessä toisen Mercedeksen hankinta
Teho 185 hv /5800 rpm, vääntö 240 Nm /4500 rpm. T-Mercedeksen ikääntyessä alkoi nousta esille myös Irmelin arkiajokin päivittäminen johonkin tuoreempaan ja kenties taloudellisempaan. Tämä ei silti tarkoittanut, että perheessä kymmenisen vuotta palvellut 280 TE olisi saanut lähdöt. Mercedes-Benz 280 TE MERCEDEKSEN 2,7-litrainen M110-kuutonen palveli 70- ja 80-luvuilla monissa Mercedeksen malleissa eikä ihme, sillä janoisuutta lukuun ottamatta ruiskun myötä 185-hevosvoimaisen tuplanokkapadan ominaisuudet olivat kohdallaan. Lisäksi Mersu oli ollut rouvalla niin pitkään, että ei siitä haluttu oikeastaan luopua.” Näin ollen T-Mercedes sai jäädä Askolaan viettämään eläkepäiviä, sillä tallitilaa auton säilytykseen oli, ja toki sitä silloin tällöin käytettiin myös ajossa. Lisää lukemia sinne kertyy harvakseltaan, mutta kuutoskone on valmis murahtamaan käyntiin aina, kun käsky vain käy. Takaveto. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 5-ovinen teräskori. Edessä ja takana levyjarrut. SIVÉNIN ’79 280 TE on taittanut matkaa Askolan maisemissa kolmenkymmenen vuoden ajan, joskin museorekisteröity auto on viime vuosina nähnyt päivänvaloa harvakseltaan. Apurungot edessä ja takana. 42 08/14 la parisen vuotta. 01 Merkki ja malli Mercedes-Benz 280 TE 02 Vuosimalli 1979 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Väriltään se oli nätti tummanvihreä.” Polttoainetta kaasarikoneinen ÄssäMersu vei samankokoisella 2,8 litran moottorilla varustettuun farkkuun verrattuna runsaasti, mutta vaihtoon kannustivat enemmän ulkoautoilulliset tekijät. Tilavuus 2746 cm3. Takana erillisjousitus, apurunkoon kiinnitetyt leveäkantaiset kolmionmuotoiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin, hydraulinen tasonsäätö. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, kolmionmuotoiset alatukivarret, poikittaiset ylätukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Puristussuhde 9,0:1. ”Auto oli silloin olevinaan vanha eikä sen arvokaan ollut kummoinen. 07 Mitat Pituus 473, leveys 179, korkeus 147, akseliväli 280 cm. Paino 1560 kg. 08 Suorituskyky Huippunopeus 200 km/h, 0-100 km/h 10,2 s 09 Valmistusmäärä 19 789 kpl (1977-1986). Leipurin työn ohella myös vanhojen autojen keräilijänä kunnostautuneelle Kaleville oli luontevaa, että vahvassa 80-luvun alun ilmeessä säilynyt Mercedes-Benz 280 TE rekisteröitiin museoajoneuvoksi, kun se auton iän puolesta oli mahdollista 2010-luvun alussa. Ässä-Mersulle löytyi seuraava omistaja nopeasti, joten Kalevi jatkoi autoilua muistikuviensa mukaan ensin hetken Nissanilla kunnes pihaan asettui yrityksen kuljetustarpeisiin jos asenneilmastoonkin kivasti sopinut Toyota Hiace. Pihaan ilmestyikin mainitun Nissanin lisäksi Honda, joten ajoneuvoasiat olivat jälleen päivitetty järjestykseen. Tällä hetkellä mittarissa on maltilliset 220 000 kilometriä. Poraus 86, isku 79 mm. ”Pienellä paikkakunnalla kun asutaan, niin kaksi Mersua sopi yrittäjän pihaan huonosti”, Kalevi muotoilee
www.varastopalvelu.fi. 11,95 € Lippikset • Tarrat • Solmiot • T-Paidat Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille VOIT TILATA MYÖS PUHELIMITSE! 040 548 6806 ljon muuta... 03-2251 948 VARAOSAT mopoihin, moottoripyöriin, mönkijöihin, moottorisahoihin ja puutarhakoneisiin helposti netistä: www.janikaasalainen.fi 400 KYPÄRÄ MDS M13 Yli Jenkki autoja purettua VOLVO www.backfalt.fi henkilöautoa 96,00€ S80, S&V70, S&V40, 900, 850, 700, 400, 300, 240, 140-sarjat • Duett, PV, Amazon, 140-sarjan uudet osat. Union T-paita Ja p a Pirkanmaan V-Palvelu V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. www.fanituoteshop.fi Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.fi Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Käy tutustumassa uudistuneisiin nettisivuihimme! Varastossa myös suuri määrä käytettyjä varaosia Sivuillemme päivittyy erikoisimmat löydöt ja osaerät METALLISET T PIENOISMALLI Paljon erilaisia tarjouksia, koko ajan muuttuvasta valikoimastamme. tai puh. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. • Nyt myös Klassikko Mustangien uusia osia! Purkaamo: 040-7332 493 • Korjaamo: 040-5107 493 • Automyynti: 040-8234 100 68410 ALAVETELI WWW.BACKFALT.FI ackfältin autohuolto & autopurkaamo KLASSIKKO TUOTTEET Esim. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Muistojen Paratiisi Orimattila • p.040-079 4681 • info@modeltoys.net • www.modeltoys.net Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. JOULU TULOSSA! Tässä hyvä lahjavinkki: tilaa Klassikot lahjaksi! www.klassikot.. verhoiluja tiivisteosia. Yli 4200.n tuotteen valikoimista löydät varmas ti omasi. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. 2 viikon välein)
Espoo 44 08/14
08/14 45. TYYPPI UAZ 469B ’75 PROTOUAZ-maastoauto on tuttu varmasti jokaiselle varusmiespalveluksen 70-luvulla tai sen jälkeen suorittaneelle. Neuvostomaastureita kun saapui maahamme ensimmäiset yksilöt heti 70-luvun puolivälissä ja 80-luvun mittaan UAZien määrä laskettiin jo sadoissa. UAZ 469 -maasturin ensiyksilöitä oli kurmuutettu kovissa oloissa jo 60-luvun alussa, mutta varsinainen tuotanto käynnistyi vasta vuosikymmen mallin esittelyn jälkeen, vuonna 1972. Vuoden -83 kevyen mallipäivityksen myötä meno kiihtyi entisestään, kun pellin alla voimat kasvoivat 92 hevosvoimaan. Harvassa lienevät ne 70-luvulla tai sen jälkeen armeijaa käyneet varusmiehet, jotka eivät ole saaneet minkäänlaista kosketusta UAZiin. UAZ oli karu niin sisältä kuin ulkoa, mutta pääpaino olikin etenemiskyvyssä. Konela maahantoi UAZin siviilipainosta 469B:tä tiettävästi noin 300 yksilöä vuosina 1975–1987. Kun bensalle perso, mutta ohuen alaväännön tarjoava 72-hevosvoimainen motti kiljui kunnolla, niin metsämaisema vaihtui jyrkässäkin ylämäessä. Armeijan pelit eivät ole kuitenkaan maahamme saapuneiden UAZien koko kuvasto. Eräs pieni sivupolku oli kaksitankkisen maasturin polttoainekulujen suitsiminen kansallisin toimin - dieselöimällä niitä. Siviilimallinen UAZ 469B on sen sijaan jo astetta harvinaisempi näky, puhumattakaan maahantuojan asennuttamalla Daimlerin dieselmoottorilla. UAZien maahantuonti jatkui ainakin 90-luvulle asti, mistä allekirjoittaneellakin on omakohtaisia kokemuksia Hyrylästä, edesmenneen Helsingin ilmatorjuntarykmentin autohallista, jossa kiristelimme uusien UAZien pultteja ja muttereita 1996–1997. UAZ 469:n 2,4-litrainen bensiinimoottori oli perua edeltäjämallista GAZ-69:stä, mutta jämäkälle tikapuurungolle istutetun teräskorin muodot olivat huomattavasti modernimmat kuin 40-lukua henkivillä erillisillä etulokasuojilla varustetulla edeltäjällään. M Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Tapio Mäntyniemi ahtavan Neuvostoliiton loputtomia sotilaallisia tarpeita varten 50-luvun puolivälissä käyttöönotettu maastoauto GAZ69 sai seuraajansa itätuotannolle luontaisessa aikataulussa - vain vajaan parin vuosikymmenen jälkeen. Tästä piti viime kädessä huolta kytkettävä neliveto ja voimansiirron alennusvaihde. Suomessa 469:t ja vuodelle -85 mallinimensä osalta 31512-malleiksi päivitetyt maasturit tulivat tutuksi ennen kaikkea puolustusvoimista. Yksi tällainen Konelan toteuttama diesel-UAZ majailee espoolaisen Erkki Virtasen hoivissa
Sen jälkeen 55 sekunnin hehkutus, UAZ käyntiin ja menoksi. 46 08/14 erittäin pitkään. ”Suuntasin ammattikouluun autopuolelle ja sieltä valmistuttuani Riihimäen Dieselhuoltoon asentajaksi. UAZ 469B ERKKI kertoo, ettei ole halunnut museorekisteröityä autoa suuremmin maastoajolla rasittaa. Tosin edelleen miehen palveluksia kaivataan tutkimuskeskuksessa silloin tällöin. Tähän ammatilliseen taustaan nähden ei ole eriskummallista, että Erkki kiinnitti muutama vuosi sitten huomiota vaimon siskon tuttavan asuinkulmilla sijaitsevan puuvajan sisältöön. Päätöstä ei hidastanut, että auto oli tarjolla vie pois -hintaan. Siellä kun näytti värjöttelevän jokin purettu ajoneuvo. Tuntumaa on kuitenkin haettu - talviajoa myöten. ”Tehtiin kaupat ja hain auton Riihimäelle. ”Tämä omistaja oli käynnistellytkin kunnostustoimia, mutta oli oikeastaan kyllästynyt autoon ja valmis luopumaan siitä.” Osia oli säilytetty kuivissa olosuhteissa ja suurin piirtein kaikki osat olivat myös tallessa, joten Erkki innostui hankkimaan UAZin itselleen. Pian kuitenkin selvisi, että kyseessä oli UAZ, vaikkei silmiin sattunutkaan yhtään venäläistä tekstiä auton osista.” Toisessa rakennuksessa olivat UAZin loput osat, ja omistajalta selvisi, että hän oli purkanut auton osiin liki kolme vuosikymmentä aiemmin konerikon seurauksena. ”Ajattelin ensin että kyseessä oli joku Mercedes, koska alustassa oli Mersun dieselmoottori. Sen jälkeen aloin pikkuhiljaa kunnostaa sitä.” Vuosimallin ’75 UAZ 469:ssä ollut saksalaisvalmistajan dieselmoottori sai Erkin tutkimaan asiaa tarkemmin,. ”Kyllä autot olivat mielessä jo ihan nuorena. Kotona meillä ei ollut kuin hevosia, mutta naapureissa oli autoja, ja ne kiinnostivat kovasti.” Vuonna -62 kotitilalle hankittiin ensimmäinen traktori, jonka myötä nuorukaisen into moottorilaitteita kohtaan vain kasvoi, eikä paluuta ollut. Armeijaan menin Turun Autokomppaniaan.” Pian valtiolle suoritetun palvelusvuoden jälkeen Erkki haki ja pääsi Helsingin teknilliseen kouluun, josta valmistui autoteknikoksi -72. Vuonna 2007 hän sitten sattui kysymään asiasta tarkemmin rakennuksen omistajalta. ”Pian mentiinkin jo katsomaan, että mitä siellä puuvajassa oikein on.” Kuten hän oli ounastellut, vajassa oli auto, tarkemmin sanottuna osiin purettu maasturi, jota oli ilmiselvästi säilytetty sijoillaan Puuvajassa näytti värjöttelevän jokin Mercedes-Benzin valmistama maasturi. Puuvajan salaisuus Riihimäeltä kotoisin olevan Erkin kiinnostus kaikkeen moottoreilla liikkuvaan sai alkunsa jo 50-luvun lopulla. Silloin neliveto on pakko kytkeä, sillä auto on sen verran etupainoinen. ”Samana vuonna aloitin työt Otaniemessä VTT:llä, jossa tutkin ajoneuvoja ja niiden polttoaineita.” VTT-rupeamasta tulikin sitten neljän vuosikymmenen taival, sillä hän jäi VTT:ltä virallisesti eläkkeelle vasta vuosi sitten
Siis kaksilitraiseksi dieseliksi, joka oli tuttu esimerkiksi siivekkään W110-Mersun 200Dmallista. UAZ oli tuotu Suomeen siviilikäyttöön, mutta maahantuoja Konela oli asennuttanut autoon Mercedeksen dieselmoottorin. Erkin yksilön ajot olivat jääneet poikkeuksellisen vähiin, sillä vuonna -77 rekisteröidyn yksilön ajot olivat päätyneet koneen kiinnileikkaamiseen, kun mittarissa oli vasta 19 800 kilometriä. Roiskeläppien tähtikuviot herättävät kanssakulkijoissa kysymyksiä. Ei ole 08/14 47. Vuosikymmenien irtolaiselämän jälkeen UAZin osat alkoivat vähitellen lähestyä jälleen toisiaan. ja pian kävi ilmi, että kyseessä ei ollut mikään kotipraktiikassa suoritettu elinsiirto. Siihen aikaanhan bensa-autoja dieselöitiin melko yleisesti, joten operaatio ei sinällään ollut poikkeuksellinen. Projektin aikana selvisi myös, miksi Konelalla oli päädytty nimenomaan Daimlerin dieseliin. ”Kunnostusurakka ei ollut kauhean paha, sillä mitään hitsattavaa ei pelleissä ollut. Siitä ei ollut tietoa oliko UAZiin istutetulla moottorilla ollut vuonna -77 minkä verran käyttötunteja takanaan. Kokonaan toinen juttu ovat Indenordieselmoottoreilla varustetut UAZit”, valottaa auton omistaja. Yksi selkeimpiä on valkoiset lampunkehykset. Tuntuisi oudolta, että prototyyppiin olisi istutettu loppuunajettu pata, mutta erikoista on myös kestäväksi tiedetyn Mersun dieselin rikkoutuminen vähillä kilometreillä. TUOREEN maalipinnan lisäksi ulkoasua kohentaa uuteen vaihdettu rättikatto. ”Edellinen omistaja oli ostanut auton tietääkseni vasta -79 ja poistanut rekisteristä saman vuoden viimeisenä päivänä. ”Alkoi selvitä, että auto oli eräänlainen koeauto, prototyyppi. Auto piti joka tapauksessa maalata uudelleen, niiltäkin osin mistä edellinen omistaja oli jo suorittanut maalausta.” Moottori osoittautui vuonna 1966 valmistetuksi Daimlerin OM621.918moottoriksi. ”Jäi arvoitukseksi miksi kone oli leikannut kiinni.” Erkki rakensi toimivan moottorin kahdesta koneesta: jumiin menneen alkuperäisen osia käytettiin mahdollisimman paljon, mutta kampikoneisto ja lohko otettiin toisesta aihiosta. Siitä minulla ei ole tietoa missä dieselöinti oli suoritettu ja minkä verran Mercedes-koneisia diesel-UAZeja tehtiin. MITTAREITA ja lukkoja tilattiin tehdasuusina suoraan Venäjältä. KARDAANITUNNELIN keppiviuhkasta käytellään seisontajarrua, vaihteita, alennusvaihdetta sekä kytkettävää nelivetoa. ERKKI on hyödyntänyt UAZin tuplatankkisuuden dieselautolle sopivasti: katkaisijasta voi valita käyttääkö talvilaatua vai toisen tankin kesälaatua. Ja sen jälkeen auto siis seisoi purettuna vajassa seuraavat 28 vuotta.” Kokoon järjesty SIVIILIMALLISEN 469B:n erottaa sotilasversiosta parista yksityiskohdasta. Toistaiseksi en ole kuullut kuin yhdestä toisesta vastaavasta yksilöstä, ja huhun mukaan näitä olisikin tehty vain kaksi. ”Jännä juttu, mutta UAZin kytkinakseli on tismalleen samanlainen kuin Mersun kytkinakseli
Sen ansiosta moottori mahtuu rintapeltiin nähden oikealle paikalleen. ”Vielä silloin en kuvitellut, että tästä tulisi joku museoauto. ”Se katseli autoa ja sanoi sitten, että Virallisia dokumentteja aiheesta ei ole ilmaantunut, mutta tiedossa on vain kaksi Konelan 70-luvun lopulla toteuttamaa dieselmoottorista UAZ-prototyyppiä.. Lisäksi Suomessa oli yksi kaveri, joka myi UAZin osia. Sitten heräsi ajatus, että perhana, laitetaan oikein kunnolla kuntoon, kun tämä kerta niin hyvin toimii.” Yksi ratkaiseva sysäys oli Rauta ja Petrooli -tapahtumassa paikalla ollut museoajoneuvotarkastaja. Samalla imukanavien rakenne on tietysti hieman muuttunut. Taloudellinen avomaasturi Diesel-UAZ palasi pitkän unen jälkeen liikenteeseen vuonna 2011. Mersun dieselmoottori on siis ollut äärettömän helppo laittaa kiinni UAZiin, mikä on varmasti se syy miksi Konelan insinöörit ovat asiaa miettineet ja tehneet prototyypit.” Kunnostusvaiheessa oli helppo havaita myös muut konkreettiset muutokset, joita moottorivaihdoksen eteen oli tehty. 48 08/14 tarvinnut laittaa väliin kuin 30 millin teräslevy, jolla kytkinkoppaa on saatu vähän kauemmaksi vaihdelaatikosta. Olin laittanut lähinnä koneen kuntoon ja kasannut UAZin, jolla ajeltiin avoautona pelloilla. Viisto on puolestaan tarvittu sen vuoksi, että ohjauslaitteille on jäänyt riittävästi tilaa.” Jos kirurgin veistä on tarvittu moottorin alaosassa, samoin leikkauspöydällä on käynyt yläpääkin. ”Joitain osia kuten mittareita, lukkoja ja jarrusylintereitä tilasin tutun venäjää taitavan kaverin kautta Venäjältä. Kun UAZille liki ainutlaatuinen voimalinja oli saatettu kuntoon, keskittyi Erkki pisteosien metsästykseen. UAZ 469B KONELA on muokannut Mercedeksen OM621dieseliä muun muassa viistetyllä öljypohjalla sekä madalletulla imusarjalla, jotta moottori mahtui uuteen toimistoonsa. ”Öljypumpun imusiivilää on pitänyt kääntää 180 astetta, jotta on voitu viistää öljypohjaa. ”Imusarjaa on jouduttu hieman madaltamaan, jotta konepelti on mahtunut kiinni. Sieltä hankin uusina osina muun muassa rättikaton, ohjauspyörän ja jarruletkut.” Hyvin tuoreeltaan seisomaan jäämisestä oli UAZin kunnolle myös myönteisiä vaikutuksia, sillä penkkien verhoilu oli hyvässä iskussa ja niin alkuperäiset kelpasivat mainiosti käyttöön puhdistuksen jälkeen. Joka tapauksessa kyseessä on ollut hyvin suunniteltu moottorivaihdos, jossa on järkeilty että näin homma pitää tehdä”, analysoi Erkki vuosikymmenien autoteknikon kokemuksellaan
Edessä ja takana rumpujarrut. ” Ei kuulosta lainkaan pahalta, kun tietää että kevyessäkin ajossa bensaUAZ saattaa herkästi tissutella 15 litraa satasella. Maastossa vetää ihan kivasti, joten voi olla että ei paljon häviä bensakoneelle. Moottori on hiukan tehoton, kun hevosvoimia vain 55, mutta vääntömomentti on ihan ok. 01 Merkki ja malli UAZ Cabriolet 469BE 4x4 02 Vuosimalli 1975 (käyttöönotettu ja dieselöity 1977) 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen dieselmoottori edessä pitkittäin. 07 Mitat Pituus 403, leveys 179, korkeus 202, akseliväli 238 cm. Puristussuhde 21,0:1. Tie museoajoneuvoksi ei perushyväkuntoiselta UAZilta ollut enää pitkä. Poraus 87, isku 84 mm. 05 Alusta Edessä ja takana lehtijouset, jäykät akselit. Se tasapuolisuuden vuoksi bensakoneella. Tilavuus 1988 cm3. ”Kesällä se on hauska seitsemän hengen avoauto. Erkin kokemuksen mukaan siinä onnistuttiin mallikkaasti. Kytkettävä neliveto. ”Melutasoa on, mutta kyllä se bensaversiokin ääntä pitää. Paino 1550 kg. Maantiellä huippunopeus on 85 km/h, mutta melun vuoksi sellainen 65–70 km/h:ssa marssinopeus on sopiva.” Konelan toteuttaman dieselkokeilun suurimmat tavoitteet koskivat varmasti polttoainetaloutta. Erkillä ei bensa-UAZeista juuri kokemusta ole, mutta pientä teoreettista vertailua voi silti tehdä. Museoajoneuvoksi UAZ katsastettiin 7. Avomallinen 5-ovinen teräskori. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, alennusvaihde, lattiavalitsin. tammikuuta 2013.” Yhteensä Erkki on ajellut UAZilla reilut puolitoista tuhatta kilometriä, minkä perusteella uskaltaa tiedustella, että minkälaisen pelin Konelan pojat oikein rakensivat. 08/14 49. 08 Suorituskyky Huippunopeus 85 km/h 09 Valmistusmäärä tiedossa 2 kpl sähän laitat tän museoon. Teho 55 hv /4200 rpm, vääntö 118 Nm /2400 rpm. 06 Kori Tikapuurakenteinen erillisrunko. Mercedeksen roiskeläpistä tulee aika ajoin kysymyksiä, mutta ne ovat sellaista autoon liittyvää mukavaa vitsiä,” kertoilee Erkki, jolla odottaa tallissa jo seuraava kunnostuskohde, Volvo-paloauto vuodelta ’56. ”Ei mitään isompaa, vähän maalausta korjattiin ja lampunlasia vaihdettiin. ”Kulutus on matka-ajossa 11–12 litraa satasella, jopa 10 litraa. Minä olin vain, että juu, selvä”, Erkki naurahtaa. TÄMÄ symboli vei Erkin ajatukset ensin Mercedes-Benzin maasturien suuntaan, kunnes selvisi että kyseessä oli purettu UAZ, poikkeuksellinen sellainen. Avomallisen UAZin leppoisuus suvipäivien ajokkina ei sen sijaan ole kiinni moottorin käyttövoimasta
a S e k i k n lo up ant S l a G i ubish Mits Lohja 50 08/14 loon er Sa ´85
08/14 51. e n e n i o p l Maamme ehkäpä parhaimmin säilyneen, aikanaan SaudiArabiasta Suomeen matkanneen Mitsubishi Galantin ilmestyttyä myyntiin, ilmaantui oven taakse oikea mies ostoaikeineen. S Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine uomen riemunkirjava autokanta ei ole merkittävissä ainoastaan ennakkoluulottomien maahantuojayritysten ansioiksi, sillä paljon on tänne kulkeutunut erikoisia ajopelejä myös matkamuistoina eri puolille maailmaa suuntautuneilta työreissuilta. Suomalainen työmies, alasta riippumatta, on nauttinut Saudi-Arabiassa kotimaataan kilpailukykyisemmän liksan lisäksi reilusti isommasta arvostuksesta, ja tämä yhtälö onkin houkutellut vuosikymmenten mittaan tuhansia suomalaisrakentajia vientiprojekteihin, jonka seurauksena Saudi-Arabia on ainakin osalle kansaansa parempi paikka elää ja harjoittaa toimintojaan. Moni muuttoauton verottomana mukanaan tuonut hankki lisäansiota myytyään autonsa voitolla heti kun se lain puitteissa oli mahdollista, mutta joitain yksilöitä on säilytetty puhtaasti matkamuistoina. Kun sitkeys, ahkeruus ja kekseliäisyys eivät ole Lähi-idän kansoillekaan myötäsyntyistä, on Saudi-Arabia yhtenä muiden öljyntuottajamaiden ohella houkutellut infrastruktuurinsa kehittämiseen ja pitkälti myös sen toteuttamiseen ammattitaitoista ja luotettavaa työvoimaa, jota lämpimän ilmaston ja ammatillisten haasteiden lisäksi on lähtemään motivoinut usein lähtömaahan verraten perin kilpailukykyiset ansiomahdollisuudet. Pitkän matkaa kolmattakymmentä Galantia omistaneen Marko Ojalan ´85 Galant Super Saloon odottelee nyt tallessa museoiän täyttymistä. Marko Ojalan ´85 Mitsubishi Galant Super Saloon on yksi näistä. Suhteettomasti kasautunut vauraus on luonut loistavat markkinat sotateollisuuden toimijoiden lisäksi luksustuotteiden tarjoajille, ja kun yhteiskuntarauhan turvaamisen nimissä on yltäkylläisyydestä riittänyt neppailla pelimerkkejä myös laajemmille kansanosille, on kulutushyödykkeiden kysyntä kasvanut samassa suhteessa. Öljyn virratessa sitä narkomaanien lailla hamuavien teollistuneiden maiden poltto- ja voiteluaineeksi on näiden valtioiden setelipainoissa tehty täyttä päivää ja hiukan ylitöitäkin jotta sheikkien öljylaskuista ollaan selviydytty. Vauraus maasta Karun ja pääosin viljelykelvottoman Lähi-idän maaperä on öljyvarantojensa ansiosta mahdollistanut kouralliselle valtaapitävistä mittaamattoman ostovoiman kaikkeen maan päällä ostettavissa olevaan. Toiminnan sivutuotteena on tännepäin kulkeutunut hyvinvointia tilipussien ja usein juuri mielenkiintoisten muuttoautojen muodossa
Näistä 52 08/14 puolestaan 1 400 edusti Galant –mallistoa, joten karkeasti joka sadas tuolloin meillä myyty uusi auto oli Mitsubishi Galant. Marko Ojalan Mitsubishi ei ollut yksi näistä, sillä kivasti varusteltu Galant Super Saloon aloitti taipaleensa Saudi-Arabian liikenteessä, sähköasennushommien perässä maahan tulleen Hannu Silomäen ajokkina. Määräaikaishuollotkin lienevät olleen lähinnä nesteiden ja suodattimien vaihtoja, hän arvioi. Kolme ensimmäistä vuottaan Arabian lämpöön rekisteröidyn Galantin futuristiseen digitaalimittaristoon ehti kertymään viitisentoistatuhatta kilometriä ennen kuin viimeinenkin kytkentä tuli Silomäen osalta Arabian niemimaalla suoritettua. Tiesuola, räntäsateet, lumituiskut ja talvirenkaat ovat säilyneet täysin yksilön kokemuspiirin ulkopuolella, Mitsun saatua viettää pääosan ajastaan autotallin suojissa. Mitsubishin vuonna -83 esittelemässä viidennen sukupolven Galantissa oli selkeää sukunäköä edeltäjänsä kanssa ja teknisesti suurin ero olikin siirtyminen takavetoisuudesta etuvetoon. Verraten hinnakkaan japanilaisauton tulos on kuitenkin kohtuullinen, sillä suunnilleen samojen lompakoiden sisällöistä taistelivat japanilaisautoista Honda Accordin, Nissan Bluebirdin ja Toyota Camryn lisäksi vielä lukuisat eurooppalaismerkit. Vuonna -88 Galantin matkattua verovapaana muuttoautona Suomeen oli konkreettisesta ilmastonmuutoksesta johtuen viisainta tehdä mikä tehtävissä oli, ja niinpä auto sai Parkanossa toimineessa Ruoste-Expertissä perusteellisen ruosteenestokäsittelyn. 80-luvulla. Vähän, tässä tapauksessa vain 36 500 kilometriä ajettu, lähempääkin katsottuna virheettömältä vaikuttava ylemmän keskiluokan japanilaisauto on ilmestys, jollaisia näki suomalaisilla parkkipaikoilla viimeksi, hmm.. Marko Ojalan tietojen mukaan Silomäki olisi hienon Mitsubishinsa vuosittain katsastanut vaikka ilmeistä tarvetta autolle ei liene ollutkaan. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin takavetoiset edeltäjät jatkoivat jonkin aikaa uutukaisen rinnalla farmarimallina, jollaista ei viidennestä Galantsukupolvesta nähty. Ja mitä renkaisiin tulee, Galantin takapäässä alla on edelleen tehdasasenteiset renkaat ja etupäästäkin sellaiset löytyisivät, ellei toisen eturenkaan vyön katkettua olisi molemmat eturenkaat uusittu, Marko huomauttaa. Osat mukaan Vuonna 2011 netin myyntipalstalle putkahtanut Galant kiinnittyi erikoisen vähän ajettuna Marko Ojalan silmiin ja saman tien oli soitettava myyjälle ja sovittava lähempi tutustu-. Vuonna -85 Suomeen rekisteröidyistä 138 000 uudesta autosta japanilaisten osuus oli 53 000, joista Helkama-Auton maahantuomia Mitsubisheja oli 5 600 kappaletta. Mitsubishi Galant Muuttoautona Suomeen Marko Ojalan häkellyttävän hienokuntoinen ´85 Galant Super Saloon on yksilö jollaisiin ei yksinkertaisesti voi liikenteen vilinässä enää törmätä
Edelleen olin ihmeissäni miten voi löytyä näinkin hyväkuntoinen ja kaupathan siitä sitten tehtiin.” Hän muistelee. Sen jälkeen tuli tuon korimallin ´86 ja sitä seurasi seuraavan korimallin ´90 ja nykyään isää palvelee 2000-vuoden Galant.” Hän muistelee ja jatkaa: ”Jos oikein muistan niin olinkohan viidentai kuudentoista niin hankin tuon korimallin Mitsubishin, ja vaikka ajokorttia ei ollutkaan, niin autoharrastus tuli silloin jo aloitettua.” Galantharrastus ei ole varaosien suhteen niitä helpoimpia, sillä rakennellessaan ahdettua Galantia mieleisekseen, oli Markon usein hankittava kokonaisia autoja saadakseen niistä omaan projektiin tarvittavat parempikuntoiset 08/14 53. Kun auton vasemman takavalon kulmassa oli pieni halkeama, löytyi laatikoista kokonaan uusi takavalo ja kun etuvalojen kehyksissä oli hivenen hapettumaa, oli varalla uudet kehykset ja umpiot, sekä läjäpäin ilman- ja öljynsuodattimia, Marko luettelee. DIGITAALIMITTARISTO on 80-lukua upeimmillaan ja tyylikkäämmistä musiikkivehkeistä ei voisi Modern Talkingin ”You’re My Heart, You’re My Soul” enää soida. ”Ensimmäinen auto jonka minä muistan oli isän ´82 Mitsu, tuosta koppaa vanhempi, eli takavetoinen Galant. Hannu Silomäen poika myi edesmenneen isänsä tarkoin vaalimaa autoa, sillä talli jota se oli saanut pitää vuosikaudet kotinaan, oli tyhjennettävä tiukalla aikataululla. Yhteiselämä vanhan auton rinnalla on helpompaa jos edes jonkin verran tuntee harrastamaansa automallin rakennetta ja tekniikkaa. Sisustuksessa oli osittain vielä tehtaan suojamuoveja paikoittain ja mukaan tuli kolme pahvilaatikollista alkuperäisiä varaosia. Myyjä kertoi että isällään oli tapana kerran kesässä ajaa Galantillaan Helsingistä Tampereelle ja takaisin ja ainakaan hänen tietojensa mukaan sen takapenkillä ei olisi koskaan ketään kyyditetty. Vuonna 2002 ajokortin saaneen Marko Ojalan kohdalla luulisi näin olevan, sillä Ojalan perheessä ajeltiin Galantilla jo ennen hänen syntymäänsä. ”Väittäisin näin äkkiseltään että tätä korimallia olisi minulla ollut kaiken kaikkiaan 26 tai 27 yksilöä, joten voi sanoa että kyllä ne käytännössä jo tuttuja on.” minen säilymäihmeeseen. Jo seuraavana päivänä oli Marko isänsä kanssa Helsingin Pukinmäessä hämmästelemässä Galantin upeaa kuntoa ja pieni koeajo sinetöi päätöksen: ”Mentiin autoa katsomaan ja käytiin sillä pikku lenkki ajamassa. Tuttuja on GALANTIN konehuone on näyttelykuntoinen, viimeisimpänä sieltä kiilloitettiin hapettumaan päässyt venttiilikoppa. Auto oli vielä myyntiä varten käytetty jakopääremontissa ja katsastettu, ja kun myyjä oli todennut ostajaehdokkaan hienolle autolle sopivaksi, tinki hän oma-aloitteisesti jo sovitusta kauppahinnasta niin että Galant saattoi lähteä täydellä tankilla uuteen kotiinsa Lohjalle
Salonkikelpoinen Super Saloon saa kuitenkin odotella museoajoneuvoiän täyttymistä vähän ajettuna. Mitsubishi Galant MARKO Ojalalle Mitsubishi Galantit ovat tuttuja ja matkaa niillä on taittunut satoja tuhansia kilometrejä. 54 08/14
Mitsubishi Galant Super Saloon 02 Vuosimalli 1985 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Kyseinen korimalli on tullut tutuksi purkamalla ja kasaamalla eräskin yksilö aika tarkalleen jokaista pulttia ja mutteria myöten, eikä vielä ole vastaan tullut ongelmaa mistä ei olisi omin neuvoin selvinnyt. Vääntö 154 Nm / 3500 rpm. sähkölasit, -peilit, -antennin, penkinlämppärit, vakionopeudensäätimen, ohjaustehostimen, ilmastoinnin, erillisen radion ja kasettisoittimen sekä digitaalimittariston. osat. Takana erillisjousitus kierrejousin, kahdet pitkittäistuet, poikittaistuki, kallistuksenvaimennin, rumpujarrut 06 Kori Itsekantava neliovinen teräskori 07 Mitat Pit. Tulevaisuus museoautoma Markon kaveripiiristä löytyvät Mitsubishi-harrastajat ovat vuorotellen ihmetelleet Arabia-Galantin alkuperäiskuntoa, sillä tiesuolaus ja ruoste söivät sen paperinohuesta pellistä tehdyt, sinkittömät lajikumppanit sukupuuttoon pääosin jo viime vuosituhannen puolella. Etuveto 05 Alusta Edessä McPherson-joustintuet, kallistuksenvaimennin, tehostettu hammastanko-ohjaus, levyjarrut. Hankintahetkellä vasta 33 000 kilometriä ajettu, juuri katsastettu Galant ei ole vaatinut uudelta omistajaltaan suurempia remontteja ja on toiminut vähäisessä ajossa täysin moitteetta. Paino 1160 kg 08/14 55. Autonasentajan koulutuksesta ei ole ollut myöskään haittaa harrastuksessa, eikä liioin siitä että työuraakin on tullut tehtyä toimipisteissä, joihin on kuulunut myös Mitsubishin merkkihuollot ja –korjaukset. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Pohjolaan uutena myytyihin 2-litraisiin Galanteihin verraten Arabia-versiosta on löytynyt pieniä erojakin, kuten takapään rumpujarrut, jollaiset täällä löytyivät 1,8-litraisen turbodieselin taka-akselista. Isku 88, poraus 85 mm, tilavuus 1997 cm3. Tulevaisuudessa omistajan on aikomus korjailla yksilöstä sen pienimmätkin virheet ja tarjota sitä keväällä -16 museoajoneuvotarkastajien syynättäväksi. 1695, kork. ”Sen jälkeen uskoisin että tulen auton myymään pois, nyt minulla on määränpäänä vain se että saan auton museokilpiin kiitettävillä arvosanoilla. Huoltaminen on käsittänyt lähinnä voiteluaineiden sekä jarrunesteiden vaihdon ja venttiilikopan tiivisteiden uusimisen ja samalla tuli hapettunut venttiilikoppakin kiilloitettua, Marko luettelee. Tämä on pohjastaankin kuin uusi.” Marko toteaa. 01 Merkki ja malli Varustelu Super Saloonissa on runsas, käsittäen mm. 4560, lev. Jos aikaa on, tulee Markon satunnaisesti pyörähdettyä myös merkkikerhon ratapäivillä Mitsubishi Lancer evo-kolmosellaan. Nykyisin pääosa työajasta kuluu Lohjanportin Autossa Skoda-asentajana, mutta toimipisteen hoitamat Mitsubishihuollotkin sujuvat tarvittaessa. 1400, akseliväli 2600 mm. Toinen erikoisuus on automaattirikastimen sijaan autosta löytyvä käsiryyppy, jota ei periaatteessa tarvita kuin kylmäkäynnistyksessä, jonka taas SaudiArabiassa kuvittelisi kuuluvan yhtä etäisiin käsitteisiin kuin demokratia tai naisten oikeudet. teho 104hv / 6000 rpm. ”Kokemuksen perusteella uskaltaa väittää että jos 80-lukuinen Mitsu on yhdenkin talven Suomen suolatuilla teillä ajossa, niin alustaltaan ei puhuta enää uudesta autosta. ”Väittäisin näin äkkiseltään että tätä korimallia olisi minulla ollut kaiken kaikkiaan 26 tai 27 yksilöä, joten voi sanoa että kyllä ne käytännössä jo tuttuja on.” Pelkästään rakentelua ei Markon harrastus ole ollut, sillä matkaakin on käyttö-Mitsuilla taittunut satoja tuhansia kilometrejä. Osien vaihdon jälkeen on Galant toisensa jälkeen jatkanut kiertokulkuaan eteenpäin. Puristus 9,5:1. Nykyinen käyttöautona palveleva ´87 Galant tuli hankittua aikanaan 275 000 kilometriä ajettuna ja nykyisin sen matkamittari raksuttaa päälle 530 tuhannen lukemia. Markolle tuttu automaalari muistelikin vaihtaneensa vastaaviin takapyöränkaaria autojen ollessa vasta kolmivuotiaita, mikä osaltaan kuvastaa 80-lukuisten Mitsubishien ilmiömäisestä kyvyttömyydestä taistella ruostetta vastaan. Sehän on minulle periaatteessa täysin turha, se ei ole käyttöautona, seisoo vaan.” Hän arvioi Galantin tulevaisuutta
Uusin moottorikonstruktioista oli pikahehkutuksella ja ahtoilman välijäähdytyksellä varustettu turbodiesel, kun taas. Rivistöstä löytyi edellisen sukupolven takavetoinen Galant farmarimallina. 56 08/14 Suomen maahantuoja HelkamaAuto antoi tehtävän Mainostoimisto Markkinointikarin toteutettavaksi ja tuloksena oli esite jossa ei kurkittu konepellin alle tai takaluukkuun, vaan etuviisto- sivu- ja takaviistokuva hoitivat ostajaehdokkaan vakuuttelun Galantin tyylikkyydestä. Paljon vaativalle Viidennen sukupolven Mitsubishi Galant esiteltiin suomalaisessa myyntiesitteessään autona jossa yhdistyivät ensiluokkaisten ajoominaisuuksien ja ehdottoman käyttövarmuuden lisäksi viimeistelty työnjälki sekä ylellinen tuntuma. Siinä missä Englannin maahantuoja kuvautti Galantin esitteeseensä business-luokan suihkarin edessä, löytyi saksankielisten markkina-alueiden esitteestä uuden Galantin taustoilta vanhan ja modernin arkkitehtuurin yhdistelyä. Maailmankuulu värinättömyys HELKAMA-AUTON yritysmyyntipalvelu lupasi tarjota kilpailukykyisen mallivalikoimansa myös edullisin leasingsopimuksin. Miellyttävän vakaan ajettavuuden kerrottiin syntyvän neutraalin etuvedon ja tarkan hammastanko-ohjauksen tuloksena, kun taas hiljaisuuden takaa löytyivät värinättömyydestään maailmankuulut moottorit, joiden salaisuutena pyörivät tasapainoakselit. Galantin kestävyys oli taattua sillä tavallisen vuoden takuun sijaan Mitsubishiin sai kolmen vuoden käyttöturvan ja vieläpä ilman kilomet- rirajoituksia. Hallintalaitteiden, joihin kuuluu myös automaattinen lämmönsäätöjärjestelmä, kuvaillaan olevan ainakin GLSmallissa täydellisesti varusteltu. Teksti: Jan-Erik Laine M itsubishi vaikuttaisi ulkoistaneensa automallien myyntiesitteiden visualisoinnin ja painattamisen kunkin maan maahantuojan harteille, sillä vaikkapa saman ikäisestä Galantista löytyy lukuisia kuvituksiltaan erinäköisiä myyntiesitteitä markkina- ja kielialueesta riippuen. Ainoassa sisätiloja valottavassa kuvassa ilmenee mahdollisuus Galan- Galantin hiljaisuuden takaa löytyivät värinättömyydestään maailmankuulut moottorit, joiden salaisuutena pyörivät tasapainoakselit. Jo kannessa huomautettiin Mitsubishin jatkavan uudella etuvetoisella Galantilla Japanin vanhimman henkilöautovalmistajan kunniakkaita laatuperinteitä. tin etupenkkien taittamiseen täysin vaakatasoon, jolloin koko ohjaamo muuttui kuin suureksi parivuoteeksi
MYYNTIESITE havannollisti Galantin ylellisen tuntuiset ja todella väljät sisätilat lepoasentoon kipatuilla etuistuimilla. Käyntikortti Edustavimman Mitsubishin tarjoama runsas varustelu tarjosi mahdollisuuksia ominaisuuksien yhdistelmiin niille joita tavanomainen ei tyydyttänyt, ja monen yksilöllisesti säädettävien mukavuuksien mainittiin olevan itsestäänselvyyksiä uudessa Galantissa. GLS-mallin täydellisesti varustettu hallintalaitteisto käsitti mm. 08/14 57. SIINÄ missä GLS-malli kiiti parhaimmillaan 180 km/h nopeuksia, luvattiin huippusuorituskykyisen Galant 2000 Turbon yltävän 150 hevosvoimansa turvin jo hiukan matkaa kolmannelle sadalle. Galantin uskottiin uppoavan myös yritysmaailman tarpeisiin sillä sen korostettiin toimivan edustavana käyntikorttina, jolla on katetta niin ajajan kuin yrityksenkin kannalta. suorituskykyisimmän voimavaroista vastasi tietokoneohjattu ECI-turbo. Tai jos Galant ei ollut se jota yrityksesi tarvitsi, löytyi maahantuojan mallivalikoimasta edullisella leasingsopimuksella työkalu tai kuljetusratkaisu kaikissa veroluokissa ja mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin. asteen tarkkuudella toimivan lämmösäätöjärjestelmän. 4-portaisen automaativaihteiston lisäksi lisävarusteluettelosta löytyvät hienoudet kuten ABS-jarrut, sekä tien ja ajo-olosuhteiden mukaan automaattisesti säätyvä jousituksen vaimennusaste
Teksti: Harri Onnila Kuvat: autonvalmistajat 58 08/14 M iljoonatahtiin valmistettujen Toyotien, Datsunien ja kumppaneiden äärellä unohtuu helposti, että Eurooppaa ja Amerikkaa 60-luvulta lähtien valloittaneilla japanilaisillakin on ollut omat vaikeutensa. Sen Gloria-mallia tuotiin Suomeenkin, kunnes Nissan osti yrityksen vuonna -66, ja Prince katosi eläväisten automerkkien joukosta. Osa auringonnousun maana tunnetun Japanin tuotteista on kokenut auringonlaskun heti tuoreeltaan. Pienille paketeille Euroopassa nopean menestyksen ja yleisen elintason nousun myötä niin ikään pikaisen suosionmenetyksen kokeneet kääpiöautot olivat Japanissa pidempiaikainen ja oikeastaan edelleen jatkuva ilmiö. Tutuimpia tällaisia lienee Suomeenkin tuotu Prince Motor Company. Eräs markkinoille pyrkinyt viipotin oli vuonna -61 saapunut Cony, joka alle 360-kuutioisen moottorinsa myötä asettui alhaisimpaan japanilaiseen autovero-. Itätaivaan auringonlaskuja Japanilainen autoteollisuus ei ole ollut pelkkää vientimaihin suuntaavien rahtilaivojen lastaamista, vaan menestystarinoiden rinnalla on ollut lukuisia heti alkuunsa hyytyneitä hankkeita tai suurempiin valmistajiin sulautuneita automerkkejä. Osa on puolestaan näyttänyt merkkejä menestyksestä aina siihen asti, kunnes jokin suurempi valmistaja on nielaissut pienemmän tekijän. Mutta käydäänpä seuraavassa läpi muutamia suomalaisille vähemmän tuttuja jo aikaa sitten kadonneita japanilaismerkkejä
EIVÄT siivet kantaneet. Cony-autoja valmistaneen Aichi Machine Industry Companyn tähtäimessä olivat erityisesti pikkuruisten hyötyajoneuvojen markkinat, joille valmistaja suuntasi Cony Guppy -lava-autolla (avauskuvassa). Lentoonlähtöä yrittämässä pieni Fuji Cabin, jonka 85 yksilön tuotannosta on jäljellä tiettävästi kolme yksilöä. Aichi ei kuitenkaan nimenä hävinnyt historian taustatomuun vaan on ollut myöhemminkin esillä esimerkiksi Nissan Serena -pikkubussin valmistajana. Tällainen lyhyt ajanjakso alkoi vuoden -55 Tokion autonäyttelystä, kun yleisö sai ihmeteltäväkseen pienen Fuji Cabin -nimisen ajoneuvon. Sellainenkaan ajatus ei ole mahdoton 50-luvun puolivälin Suminoe Flying Featheria katsellessa. Mutta löytyykö Suomesta yhtään mustavalkokuvassa esiintyvää Prince 1900 Sprintiä. Lentävä sulka Uljaana seisova liki 3800 metriä korkea Fuji-vuori on innostanut ainakin kuvaus- ja linssialan tuotevalmistajan lainaamaan kyseisen kukkulan nimeä, mutta on Japanissa kokeiltu myös ajaa Fujilla. PMC ei ole suomalaisille mikään outolintu, sillä sitä ehdittiin maahantuoda ennen kuin koko merkki sulautui Nissaniin. 08/14 59. luokkaan. Keskimoottorirakenne kannusti valmistajaa rakentamaan Guppyn pohjalta myös auvoisen urheiluvälineen, kaksipaikkaisen Cony Guppy Sports -avoauton. Kuljettajan selkää säästi tieto, että kuormaa sai olla kyydissä peräti 100 kiloa. Emme löytäneet merkintöjä näiden Cony-mallien emmekä päivitetyn ja suurempimoottorisen Cony 360:n valmistusmääristä, mutta joka tapauksessa Conyn taival itsenäisenä automerkkinä päättyi vuoden 1965 jälkeen, kun Aichi liitettiin osaksi Nissania. Nyyteille annettiin kyytiä juhlavasti 11-hevosvoimaisen 199-kuutioisen keskimoottorin voimin. AUTON ja moottoripyörän risteytys
Se mikä oli myös kohtuullisen kivassa kunnossa, oli auton myyntimenekki. Kaikkiaan noin 47 300 valmistunutta PC-sarjan Contessaa oli hurjan paljon enemmän kuin edellä mainittujen kääpiöluokan autojen lukumäärät.. Jos tallissa sattuu seisomaan uutta vastaava Fuji Cabin, niin siitä ei kannata kairata ovellista kylpytynnyriä. Höyhenenkevyeen matkantekoon pyrittiin myös osittain Datsun-osiin perustuvalla Suminoella, jonka vuosina 1954–1955 tuotannossa käynyt malli oli suomennettuna Lentävä sulka. Tavoitteeksi asetettiin oma automalli. Suminoe Engineering Works -putiikin voimahahmo Yutaka Katayama palasi aiheen pariin vielä muutaman vuoden kuluttua, mutta laihoin tuloksin. Hino Contessaa tarjottiin niin sedanina kuin coupéna. Autoa valmistaneen, lentoteollisuudessa kunnostautuneen Fuji Toshuda Motors Corporationin tavoitteena oli valmistaa Fuji-autoja 400–500 yksilön kuukausivauhtia, mutta vuosina 1955–1958 vain 85 yksilöä valmistui. Flying Feather II:n keulilla oli Subaru 360:n moottori, mutta tuotanto ei lähtenyt lentoon senkään voimin. ROADSTER oikeanpuoleisella ohjauksella ja avoautoilun kunniaksi viiltävä merituuli. Michelottia japanilaisille Kääpiöautoluokkaa ylemmäs tähtäsi 60-luvulla Hino Motors, joka päätyi hakemaan pitävää otetta automarkkinoista tukeutumalla lisenssituotteeseen. Japanin särkyneet unelmat HINO voidaan laskea kohtuullisen hyvin menestyneisiin mutta sittemmin kadonneisiin henkilöautomerkkeihin. Flying Featherin nokalle asennettu ilmajäähdytteinen 350-kuutioinen V2-moottori antoi reelle vauhtia parhaansa mukaan, mutta siitä huolimatta Suminoe leijaili maahan nopeaan tahtiin. Viime vuonna kansainvälisessä autohuutokaupassa virheettömästä ’55 Fuji Cabinista maksettiin nimittäin reippaat 100 000 euroa. Vuonna 1961 esitelty uusi takamoottorinen Hino sai nimen Contessa 900, jonka numerosarja viittasi auton moottoritilavuuteen. Alun perin autosta kaavailtiin Datsunilla jo 30-luvulta tuotannossa olleen Austin Seven -lisenssimallin seuraajaa, mutta toisin kävi: Flying Feather lensi taivaan tuuliin, kun Datsun päätti satsata Austinin A40- ja A50-mallien lisenssivalmistukseen. Urheiluversion muotoilu oli siten eurooppalaisittainkin kunnossa, vaikka auton markkinat eivät vanhalla mantereella olleetkaan. Briteissä siis ollaan – vaan ei sittenkään, sillä kysymyksessä on japanilainen Mikasa Touring vuodelta 1958. Sen verran askelia varottiin, että auton rakenteissa hyödynnettiin edelleen voimakkaasti Renaultia, mutta muotoilu oli omaa. Kyseinen yksilö oli yksi kolmesta tiedossa olevasta Fuji-autosta. Sellainen valikoitui ranskalaisesta kansanautosta Renault 4CV:stä. Hino-merkkiset ”Japanin ryppypeput” keräsivät mainetta korkealla laadullaan, joten oli ymmärrettävää, että valmistaja lisäsi panoksia. 60 08/14 Kyseessä oli niin ikään kääpiöautojen luokkaan pyrkinyt 292 senttiä pitkä kolmepyöräinen etenemislaite, jossa oli 122-kuutioinen 5,5-hevosvoimainen moottori. Tämän vuoteen 1964 asti valmistetun PC-mallisarjan coupé-version oli suunnitellut Ferrarija Maserati-kynäilijänäkin ansioitunut Giovanni Michelotti. Contessa 900 kiiti neliportaisen laatikon auttamana, ja lisää vauhtia tuli seuraajamalli Contessa 1300:n liki 1,3-litraisesta Renault-moottorista
Eurooppalaista urheiluhenkeä Samoihin aikoihin, kun ensimmäisen Hino Contessa -mallipolvi esiteltiin, TEKNIIKKANA VW 1200, mutta muutoin Yanase YX 1200 Sports Coupé esitteli tulevaisuuteenkurkottelevampia muotoja kuin saksalainen elinluovuttajansa. Liikkeestä japanilaisliikenteessä huolehdittiin 1251-kuutioisella noin 55-hevosvoimaisella nelosmoottorilla. Ostohaluja ei auto kuitenkaan herättänyt kannattavan liiketoiminnan edellyttämällä tavalla. V10-moottorin piti lyömän tahtia kuin vihtahousun kavio. Tämän jälkeenkään Hino-ajoneuvot eivät ole kadonneet autovalmistajien joukosta, Hinomerkin jatkeena on vain ollut ketterän henkilöauton sijaan bussi tai kuormaauto. Huomiota herättävin yksityiskohta on, että 3,8-metrisessä Mikasassa hyödynnettiin aikalaisekseen erittäin modernisti etuvetorakennetta. 08/14 61. Valitettavasti Jiotto Caspitan huomionkerääminen jäi pitkälti esittelykuvien tasolle, sillä varsinaisia asiakasautoja ei koskaan syntynyt. Uuden Contessa 1300:n ulkoasu oli varsin kansainvälinen, joten auton menekkiä päätettiin kokeilla myös saarivaltion ulkopuolella. Tiettävästi ainakin Sveitsissä, Hollannissa ja Australiassa viriteltiin myyntikoneistoja. Tuotanto kesti vain muutaman vuoden, mutta auton teknisiä ratkaisuja puntaroidessa herää ajatus, että oliko Mikasa ratkaisuiltaan puoli vuosisataa etuajassa. Tuloksena oli uusi PD-sarja, jonka myötä Hino Contessa sai paitsi uuden Michelottin piirtämän muodon myös voimalinjan. Syynä ei ollut kehno menekki – noin 55 000 PD-Contessaa valmistui – vaan Toyota, joka ahmaisi pienemmän Hinon osaksi itseään. Vuosina 1957–1961 elävien autovalmistajien joukossa sinnitellyt Mikasa valmisti ainakin kahta mallia, brittiroadsterhenkistä Touring-avomallia sekä samaan perusrakenteeseen nojaavaa kolmeovista farmarimallia. Jotain kuitenkin on onneksi jäänyt muistikirjoihin. Autojen valmistusmäärät ovat hämärän peitossa, mutta käytetty voimalinja on tiedossa kohtuullisen kattavasti. Mikasa-auto kuuluu niihin autovalmistajiin, jotka eivät kovin montaa riviä autoteollisuuden historiaan kirjoittaneet. Vuodeksi -64 syömähammasta teroitettiin entisestään. Niiden rasvaaminen saatiin kuitenkin lopettaa melko tuoreeltaan, sillä viimeinen Hino-henkilöauto saapui linjalta vuoteen 1968 mennessä. Etupyörille voimaa antoi 585-kuutioinen 23-hevosvoimainen moottori, jonka aggressiot ohjattiin eteenpäin kaksiportaisen automaattivaihteiston voimin. pisteltiin Mikasan osalta jo pillejä pussiin. Tänäänhän automaatti- KUIN autoista innostuneen pojan tai tytön huoneenseinää koristaneesta julisteesta 80-luvun lopulta, eikö vain
Talous alkoi kangertaa muuallakin kuin meillä Suomessa, joten Jiotto Caspitan taru sai päätöksensä vuonna 1993 ennen kuin yhtään tuotantoyksilöä oli valmistunut.. Tosin noin 90 km/h:ssa tyssäävä huippunopeus saattaisi saada nykytouhottajat kääntymään hektisempien tulivaunujen puoleen. Kasarijuhlien loppu Otetaan lopuksi yksi selvästi tuoreempi, joskin jo sekin parinkymmenen vuoden takainen huipulle tähdännyt japani- laisyritelmä. Kuljettajan selän taakse oli pultattu vaatimattomasti Motori Modernin Subarulle suunnittelema 12-sylinterinen vastaiskumoottori. Japanin särkyneet unelmat vaihteinen etuvetoinen pieni avoauto kelpaisi monelle, eikö niin. Vuosina 1964–1965 välähdyksen päivänvalosta näki ulkoasultaan eteläeurooppalaisen kepeää coupé-muotoi- 62 08/14 lua edustanut Yanase YX 1200 Sports Coupé. Maineeseen malli ei noussut, vaikka 1,2-litrainen voimalinja perustui suursuosion saavuttaneeseen malliin, Volkswagen Kuplaan. Kysymyksessä oli Jiotto Design -nimisen japanilaisputiikin ilmoille loihtima superauto, Jiotto Caspita. Mutta kuinkas kävi. Senkään ei katsottu olevan tarpeeksi, sillä jo seuraavana vuonna valmistaja suunnitteli 12-pyttyisen korvaamista Judd V10 -moottorilla, jonka piti lyömän tahtia kuin vihtahousun kavio: 577 hevosvoiman turvin noin 1200-kiloisen Jiotto Caspitan luvattiin raivoavan sataseen 4,7 sekunnissa ja jatkavan kiihtymistä aina 320 km/h nopeuteen asti. Vuonna -89 esitellyn kamikazekehdon ulkonäkö oli lajin edustajalle kohdallaan lokinsiipiovia myöten. Tämä Formula 1 -tason moottori piiskasi Jiotton 335-leveitä takarenkaita 450 hevosvoiman ankaruudella, kun kierroslukumittari osoitti 10 000 r/ min lukemia. Tässä tapauksessa huipulle ei pyritty polkemaan valmistusmäärillä vaan rajulla suorituskyvyllä. Hetkelliseksi jäi niin ikään Yanasen taival
03-2251 948 Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 www.vanhatkoneet.fi Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi. tai puh. TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT Kestotilaus 59 90 RAUTAISTA LUETTAVAA MENNEIDEN VUOSIKYMMENIEN TYÖKONEISTA 8 numeroa/vuosi JOULU TULOSSA! Tässä hyvä lahjavinkki: tilaa Vanhat Koneet lahjaksi! www.vanhatkoneet.
ROVER P4 mikkeliläisellä vanhalla kaatopaikalla. 64 08/14 MAZDA Marellan takakulma vilkuttaa puun takaa. Autoon löytyi puuta vasten nojaavat ovet ja paloiteltu takapää luukkuineen sekä etulokasuojat.. Vuosikymmenien kiihtynyt materialismi on saanut kaatopaikatkin pullistumaan äärimmilleen. Paikallaan kiilteli festival-ratti ja takalokasuojien rosteriset kivipellit, jotka on myöhemmin korjattu harrastajan huostaan, kuulemma. Kerran kierretty hehkulamppu palaisi yhä moitteettomasti, mielensäpahoittajan Escortti kiiltäisi vieläkin ja kansalla olisi hyvä ja kestävä mieli, jos sitä ei olisi haavoitettu ja revitty auki kulutusyhteiskunnan sanelemalla juoksuvauhdilla. Tuotteet tehdään nykyään ostamista, ei käyttöä varten. Poistetut 60–80-lukujen unohdetut ajoneuvot ILMEISESTIKIN Italianserkun Zastava on saanut kohtalokkaan lopun kivilouhikosta vanhan kaatopaikan takarinteestä. KIVILOUHIKOSTA löytyi rusikoitu Opel Kadett B Festival. Kaatikselle Ennen vanhaan kaatopaikalle vietiin kaikki mahdollinen ja mahdotonkin. Ei ollut erikseen ongelmajätelajitteluita, tiukasti määrättyjä öljykeräyksiä tai autojen vastaanottopisteitä. Puolikas peräpää on leikkelystä huolimatta yllättävän vähän murjottu. Betonilähiöiden harmaat haisevat jätteet, naapurin pojan rikkinäiset rattikelkat ja koiran syömät mollamaijat. Ihmisen elinkaari on pidentynyt, mutta tavaran elinkaari lyhentynyt
POPEDAN maalliset jäännökset seuraavat jokitörmällä veden virtausta merelle päin. KOVIN rusikoitu japanilainen auto porilaiseen malliin. HYÖTYAJONEUVO hyödyttömässä tilanteessa. ”PALJONKO haluaisit multaa?” ”Ottaisin auton täydeltä, kiitos.” Skandinaavinen Mosse on saanut täyden multakuorman sisuksiinsa. 08/14 65. Kuuluu todennäköisesti kaatopaikan jälkituontiin. PIIKKINOKKA-SKODAN keulan pellit kurkkivat sammalikosta. Huomaa kyläseppämäinen, niittaamalla suoritettu ruostepaikkaus lokasuojan päällä. OPEL Kadett D edustaa parhaiten säilynyttä kaatopaikkakalustoa tässä otannassa, mutta lienee jälkihylkäämisosastoa, eli on tuotu paikalle kaatopaikan sulkemisen jälkeen. VOLVON ja Opelin lokasuojat sinnittelevät viimeisiään satamakaupungin kaatopaikan uumenissa. Nyt sen viimeisistä rippeistä hädin tuskin tunnistaa enää mitään. PALVELEVA ja ammattilainen Huolto-Rauma -yritys Rauman maalaiskunnasta on käyttänyt tällaista hyötyajoneuvoa hyödyksensä
Aluksi niitä ei meinannut huomatakaan, kun olivat niin naamioituneita. Kolmas hytti lepäsi oviaan myöten kuraojaan uponneena. KYLMÄSSÄ syyssäässä merituulen pieksiessä vasten kovia kokeneita peltejäni, kostean heinän hivellessä ruttuisia helmojani kuusipuun alaoksien syleilyssä, minä viimeiset aikani vietän. Auton takaosa oli eroteltu toisaalle. KUORMA-AUTON hyttejä oli laitilalaisella kaatopaikalla useampikin. Poistetut 60–80-lukujen unohdetut ajoneuvot MOBILOIL-PURKKEJA tällä kyseisellä kaatopaikalla oli useita kymmeniä. Kunto oli jo ”ei tunnistettavaa” -osastoa. Vihreä hytti jäi tuntemattomaksi, mutta T. 66 08/14. MOSKVITCH 401 kanttasi tiukasti vasemmalle, kunnes kellahti. VELIPOJAN Anglian loppusijoituspaikan on sinetöinyt länsisuomalainen koivu. Rauteliuksen vaalean hytin tunnistin isoksi Thamesiksi
NEUVOSTOTASAVALLAN pieni ihme, meidänkin kulmilla tunnettu voimanlähde: Moskvitshin 1361cc 60 hevosvoimainen R4-moottori. Tarkempaan tutkimiseen ei ollut mahdollisuutta, koska päälle kasvanut puusto ja maanvyöry peitti kokonaisuuden. SANKASTA risukosta pilkotti rattiaksila ja vanhanmallinen ratti. Masentavassa risukossa ja heinikossa vaivaiset puut ja runsas pensaikko rehotti rumana syyssateella. HANOMAG-HENSCHEL vietti viimeisiä aikojaan kaatopaikan peltihallin seinustalla. Pienen tarkastelun jälkeen ovien sisäpelleistä ja ratin keskiöstä paljastui brittiläisen universumin hyötyajoneuvo, Bedford. Doppelhyttinen lavaluomus kauhistutti aavemaisuudellaan. MAAKASAN alla oli jokin mytty. 08/14 67. KAATOPAIKAN takarinteessä samoilu oli hankalaa ja uuvuttavaa. Tällä ei enää pärryytetä liikenteen tukkona. Kuvan keskipisteenä masentelee Ford Cortina. Kommunistin valinta, Neuvostoliiton skootterisukupolven kulkine
Teksti: Antti Kautonen • Kuvat: valmistaja M ikäli eteläkorealaiset autot tuntuvat harrastajasta kenties hieman sieluttomilta, voi se johtua autojen jonkinlaisesta historiattomuudesta täältä käsin katsoen. Hyundaikin oli monelle ”Korean Mitsubishi”. Koreasta kajahtaa Eteläkorealaisen autonvalmistaja Kian historiaan mahtuu monta mielenkiintoista ajokkia. Vanhin valmistajista 70 vuotta sitten joulukuussa 1944 Kyungsung Precision Industry -nimellä perustettu Kia on kuitenkin maansa vanhin autonvalmistaja. Ensimmäiset vuodet yritys teki polkupyörien ...JA Retonan kurkkusalaattiversio armeijan harmaisiin, Kia KM420.. Pian Daewooista tulikin Chevroleteja merkkilätkien ja liimatippojen suosiollisella avustuksella, KULUTTAJILLE suunnattu Kia Retona... Mutta entä Kia. 68 08/14 kun valmistaja oli ajautunut kokonaisuudessaan GM:n syliin. Eurooppalaisvalmistukseen päätyneet, saksalaisen muotoilijan nykyisin avustamat tuotteet ovat olleet Hyundain kanssa samaa perusrakennetta 1990-luvun lopulta asti, mutta japanilaisesta Mazdasta on ollut suurin apu Kiaa maailmalle lähetettäessä. Japanilaisia autoja on katukuvassamme viihtynyt 1960-luvulta lähtien, mutta Hyundai ensimmäisenä eteläkorealaisvalmistajana kokeili Suomen markkinoita vasta 1990-luvun alussa. Daewoo-merkkiset autot tulivat tarjolle kymmenkunta vuotta myöhemmin, samoihin aikoihin Kian kanssa, mutta vahva side General Motorsiin sotki Daewoon merkki-identiteettiä jo alusta alkaen
Kia Brisaa tarjottiin kahdella eri moottorivaihtoehdolla vuoteen 1981 asti, kunnes Etelä-Korean silloinen sotilasjohto komensi Kian keskittymään jälleen tavara-autojen valmistukseen. Kian Mazdaaikakauden päätti lopulta yhteenliittymä Hyundain kanssa ennen vuosituhannen vaihdetta. Kehitys on ollut kovasti nousujohteinen vuodesta toiseen. Esimerkiksi Peugeot 604:n tekniikka tuli sellaisenaan Ranskasta eteläkorealaisille tuotantolinjoille. Tämän jälkeen ensiaskeleet henkilöautovalmistuksessa alkoivat, sillä lokakuussa 1974 Kia ryhtyi kokoamaan Marellana Suomessa tunnettua toisen sukupolven Mazda Familiaa Brisa-nimellä. Coupe-malleihin, mutta ainakin yksi Kia-merkkiä kantanut erikoisuus mallistosta on löytynyt: Lotus Elanin uudelleensyntynyt versio. Kia Brisalla lähdettiin kilpailemaan samoihin aikoihin markkinoille tulleiden Morris Marinan ja Ford Cortinan komponenteista Italdesignin koriin yhdistellyn Hyun- Erikoisin Kia-merkkiä kantanut auto on ollut Lotus Elanin uudelleensyntynyt versio. Tällöin Ford-yhtymä hyödynsi mahdollisuutensa ja tutustutti Kian jälleen Mazda-malliston kanssa. Return to Nature -fraasista lyhentämällä nimensä saanut Retona oli myynnissä myös Euroopan markkinoilla vuosituhannen taitteessa, ja esimerkiksi Saksasta niitä on helpompi löytää käytettynä kuin Elaneita. Jo ennen moottoripyörien valmistuksen alkamista yritys vaihtoi nimekseen Kia Industrial Company. Toinen perheautojen muotista eroava Kia-linja oli armeijan jeepistä kuluttajamalliksi muokattu Kia Retona, jonka ei millään uskoisi tulleen markkinoille vuonna 1998, niin pelkistetty ja karski se on. Uusi yritys Viisi vuotta myöhemmin Kia pääsi uudelleen henkilöautotuotannon pariin. Etuvetoisen M100-mallin Elanin valmistuksen päätyttyä Englannissa vuonna 1995 Kia osti mallin tuotantolinjat itselleen ja valmisti Elania erilaisilla takavaloilla ja omalla 1,8-litraisella moottorillaan vuoteen 1999 asti. Jetsettiä ja jeeppiä Kia ei koskaan revitellyt erityisen jännittävillä autoilla, ainakaan verrattuna Hyundain solakoihin Scoupe- ja PYÖREÄVALOISISTA Kia Brisasta ja Fiat-Kia 124:stä se alkoi, ja 1990-luvun puolivälissä Kia teki myös M100-korimallin Lotus Elania omalla nimellään. Japanin vientimallin Elanin nimi oli Kia Vigato. Toinen merkittävä kilpailija oli vielä Saehan-nimen alla myyty, Opel Kadettin perusrakenteeseen pohjautunut Gemini. Sen lisäksi, että Yhdysvaltain markkinoilla vastikään esiteltyä 121-malliin perustuvaa Ford Festivaa päästiin valmistamaan Kia Priden nimellä Etelä-Koreassa, tuli isommaksi mallivaihtoehdoksi 626:sta kehitetty Kia Concord. Karu Retona onkin kuin klassikkoauto jo uudesta lähtien. Daewoo puolestaan möi Opel Rekordja Senator-kehitelmiä useampana eri vaihtoehtona. Concordin mainokset ovat kieltämättä aikansa kuvia: Jan Hammerin Miami Vice -soundtrack soi taustalla, kun ylväs ja kaikuva korealainen mainosääni ylistää Concordin modernia tekniikkaa. 604:ä tehtiin vuoteen 1989 asti. 08/14 69. VUODESTA 1979 lähtien Kia kasasi myös eurooppalaisia loistoautoja. Kia Concordin ja sen edullisemman Capital-version yläpuolella oli luonnollisesti Mazda 929:ä vastaava Kia Potentia, 323:a taas vastasi Sephia, joka ei kuitenkaan ollut muiden Mazda-pohjaisten mallien joukossa yhtä selvä näköispainos vaan enemmän omanlaisensa. Firma siirtyi hiljalleen kolmipyöräisiin tavara-autoihin 1960-luvulla, ja seuraavan vuosikymmenen alussa päästiin nelipyöräisen Titan-tavaramallin tuotantoon. dai Ponyn kanssa. Brisan ja 818:iin perustuneen Brisa II:n lisäksi Kia treenasi isompien autojen valmistusta kokoamalla Fiat 132:ta ja Peugeot 604:ää sikariporrasta varten 1970-luvun lopulta lähtien, ja Kiaan myöhemmin liitetty Asia Motors puolestaan valmisti Fiat 124:ää. Ja olihan etuvetoinen, polttoaineensuihkutuksella ja digitaalimittaristolla varustettu Concord 1980-luvun jälkipuoliskolla varsin vakavasti otettava tuote, kun sitä vertaa samaan aikaan tarjottuun takavetoiseen Hyundai Stellariin, joka pohjautui vielä Taunukseen. osia, sitten kokonaisia polkupyöriä vuodesta 1952 lähtien ja siirtyi moottoripyöriin vuonna 1957
Talvea varten hankitun ajokin ei kuitenkaan tarvitse hukkua harmaaseen loskaiseen massaan. Kesän ajan puunattua ja paranneltua autoa ei oikein millään raaskisi kylvettää suolassa eikä konetta kiusata kylmäkäynnistyksillä, vaikka talviautoilussa monesta ajokista löytäisikin vallan uusia puolia ja ominaisuuksia. Hankitulla pelillä pitää kyetä rytyyttämään huonoissakin olosuhteissa, eikä se pääse säästymään tiesuolalta, ellei nyt aivan pohjoisessa asu – tai kykene painepesemään alustaa aina sopivassa kohtaa. Välillä sitä tahtoo käydä katsomassa ja varmistelemassa, etteivät vaikkapa hiiret järsi niille kuulumattomia paikkoja. Pysäköintihalleissa vierailukin tuntuu. Talvisäilytysrituaalistakin tulee sitä paitsi jotensakin miellyttävä olo: suoja-aineet tankissa, kosteudenpoistajat jalkatiloissa ja peite yllään auto on tavallaan turvassa, olosuhteiden koskemattomissa. Kahden tonnin talviauto Talvi puskee päälle, eikä kesäiltojen silmäterällä raaski enää ajella. Tarkoitus on ostaa hyvä auto, joka ei suinkaan ole liian hyvä lumiharjattavaksi tai skrapattavaksi. Harrastajasta riippuen käytössä on varmasti muunkinlaista kalustoa, mutta aivan mahdottoman tylsäksi sitä ei tahtoisi heittäytyä edes talven tullen. Siispä aiemman Kahden tonnin klassikko -artikkelin tapaan pohdiskelen hintahaitariin mahtuvan talviauton hankkimista. Ajatus ei ole itselle vieras, näin on tullut tehtyä ennenkin, mutta monta autoa on vielä ostamatta. Teksti: Antti Kautonen Kuvat: valmistajat / avauskuva Nils/ MVBrumbyBrat/ Flickr 70 08/14 T alvirengaskauden alkaessa moni sulloo harrasteautonsa talviunille. Säilytyskausi on sen verran pitkä ja runsasluminen, että itsensä sulkeminen harmaaseen ja innottomaan autolaatikkoon pajunkissoja ja leskenlehtiä odotellessa voi olla kovin masentava ratkaisu. Hyvä muttei liian hyvä Talviauton, vieraalla kielellä hienosti ilmaisten winter beaterin ajatus on jo itsessään ristiriitainen. Mutta jollakin sitä pitää talvet ajella, eikö totta
Toki silloin, kun matkalla ei tarvinnut ajaa vain puuduttavan suoraa väylää vaan ajettavuudesta pääsi nauttimaan mutkapätkillä, nousivat kyseisen yksilön ajettavuuden hyvät puolet selkeästi esiin. Saahan minkä tahansa teräksisen auton ruostumaan jos niikseen tulee, mutta kohtuullisesti tehtaalla sinkityt korit ovat Audeissa pysyneet edustavan näköisenä, vaikka kilometrejä olisikin kertynyt kovasti. Siksipä haarukoin ostettavan auton suurinpiirtein vuosien 1985-1995 kieppeiltä: ei liian iäkäs ollakseen pelleiltään niin herkkä, että sitä sietäisi mieluiten säilyttää talvella, eikä liian uusi ollakseen vain herpaannuttavan tylsä. Mitä pelteihin tulee, ikä- ja hintaluokkaan sattuvat Audit erityisen hyvin. Eräänä aikaisempana talvena suori- tin ajoni 5-sarjan BMW:llä, joka edusti E34-korimallia. KAKSISATANEN Audi kulkisi talvellakin loihakasti, vaikka kuvassamme sellainen onkin vielä Ingolstadtin kilvissä nuoruutensa vuosina. Jääradalla Xantiaa ajaneena täytyy vain sanoa, että etupäähän ottavalla käsijarrulla ei paljoa leikitellä, vaikka perän saikin muljahtamaan BMW 525iX paljastaa salansa räjäytyskuvassa. Nelivetoinen iXviitossarja on kuitenkin varustettu E30-mallin kolmossarjasta peräisin olevalla etuakse- listolla ja hammastanko-ohjauksella, jolloin ajotuntumakin eroaa takavetoisesta. Varmastikin keulan tienoilla olisi ollut myös monta puslaa vaihdettavana, mutta jäisellä tiellä suoraan ajaessa jäi BMW:stä vain varsin epävakaa kuva. Ja viitoskoneen laulattaminen nyt vain tuntuu miellyttävältä ajatukselta, vaikkei perusmallin kaksilitraisessa olekaan kuin päälle satakunta hevosvoimaa. ruostuttavan autoa hyvästä tarkoituksesta huolimatta, sillä parin tunnin parkkeerauksen myötä auto on aina vähintään märkä. Nelivedon etuja talviautoilussa ei kannata myöskään vähätellä. Oma autoni oli vielä neloskoneinen 518i, joka oli kyllä muutoin passeli, mutta voimaa oli vain tarkalleen tarvittava määrä, ei koskaan enempää. Talviautona on tullut myös kokeiltua Citroënia, ja Xantian kanssa pärjäsin varovaisia ennakko-odotuksiani paremmin. Lämpöä tuli kabiiniin hyvin, ajettavuus oli tarkka, huonommillakin teillä oli ajomukavuus mieleinen, eikä Citikka jättänyt alun starttimoottorimurheiden jälkeen käynnistymättä sen enempää kuin hyvävirtainen BMW. Hankkisin sellaisen ehkä toistekin, mutta ajan myötä löystyneen apusimpukkaohjauksen kanssa en oikein koskaan päässyt sinuiksi. Lötkönä tunnetun C3-korimallin 100:n ja 200:n ottaisin itselleni milloin vain, sillä jotenkin sellaisen näkeminen liikenteessä, suorakylkisenä ja pitkäkeulaisena jaksaa aina sykähdyttää. 08/14 71
Ja jos nelivedon haluaa jossakin muussa paketissa kuin Audissa tai pienessä maasturissa, on vaihtoehtona myös joka päästä vetävä Mitsubishi Galant. Samaa estetiikkaa pienemmässä koossa kaipaavalle sopii esimerkiksi Daihatsu Feroza. Totta kai amerikkalaisvalmisteiseen pellintaitteeseen ruoste ottaa herkästi, mutta näinkin edullisesti hankitussa sitä on melko varmasti jo valmiiksi, eikä auto talven tuiskuissa varsinaisesti huonone. rinnalle härnäävällä ratinkäsittelyllä. Mikäli nelilitraisen kuutosen talvikulutus kammottaa ajatuksena, ovat myös japanilaiset pikkumaasturit, esimerkiksi Daihatsu Feroza, pistämättömiä pelejä. Kahden tonnin talviauto 1980-LUKUINEN laatikkoCherokee kävisi hienosti hanskaan talven tullen. Hintahaitarin alapäässä majailevat Jeep Cherokeet sopisivat talviautoiluun erinomaisesti. Vuonna 1988 esitelty kuudes Galant oli tarjolla peruskaksilitraisen nelivedon lisäksi myös Dynamic-4-mallina, jossa 4G63moottorista on otettu silloiseen urheilusedanluokkaan riittävät 150 hevosvoimaa. Toki samasta korimallista oli saatavilla myös AMG:n virittämä versio, mutta niistä on tällä suunnalla kenties turha haaveilla, sillä AMG-Galantia sai vain kotimarkkinoilla.. Valkoinen, valkoisilla levikkeillä ja vanteilla varustettu sähäkännäköinen Dynamic-4 edustaa hienosti Mitsubishin 1980-luvun lopun asennetta. Maasturi suosiolla. Dieselmaasturin kannattavuudesta kukin tekee varmasti itse omat laskelmansa, 72 08/14 mutta Ferozaa saa 1,6-litraisella bensakoneella, ja se on hieman Suzuki Samuraita kookkaampi laite, mikäli tilantuntua tarvitsee. Talviajoon näet mielestäni kuuluu myös omien rajojen hakeminen turvallisissa jäärataolosuhteissa, silloin kun tietää kulloisenkin auton kohdalla mitä se tekee, kun pito alkaa olla loppumaisillaan tai yllättävä tilanne harppoo eteen. Nykyisen, juuri talviautoksi kunnoltaan hienosti sopivan Ford Sierrani kanssa en malta millään odottaa jääradalle pääsemistä – ja uskon kyllä jossakin vaiheessa tärveleväni jo entuudestaan hieman repsottavan takapuskurin kunnolla johonkin ottavaan penkkaan
Hintaa parhailla on monta tonnia, mutta kyllä kahdellakin tuhannella käypäisen maaseutu-Golfin saa. AIVAN ensimmäiset Imprezat ovat jo iäkkäitä ja farmarikorisena erikoisemman näköisiä autoja. Golf Country lienee pisimmälle viety kehitelmä, mitä Golfista koskaan sai. Takaisin luontoon Jos ihan tavallinen etuveto-Volkswagen lukeutuu mielestäsi harmaaseen kastiin, kannattaa vilkaista Golf Country -mallia. Ja mitä merkillisemmän värinen, esimerkiksi kuulolaitteensävyinen vaaleanruskea, se sattuu olemaan, sen parempi. 08/14 73. Ulkonäköasiat ovat edelleen makuasioita, mutta omasta mielestäni hieman erikoisen näköinen Impreza-farmari on takaa katsottuna jopa nätti. Vanhemmat Subarut alkavat käydä sen verran harvinaisiksi siistikuntoisina, että esimerkiksi Leonea ei oikein millään raaskisi uittaa suolassa puhki. Mutta sopivanlainen muutamalla satasella ostettu 90 tarjoaa juuri sitä omintakeista talviasennetta, jota se tarjosi uutenakin. Hankintahinnaltaan 90:t pyörivät kolmenumeroisissa summissa, ja yli tonnia kannattaa maksaa vain erityisen hienosti säilyneestä autosta, josta kaavailee laativansa itselleen museoauton. Talviautoksi suosittelisin kaiken kukkuraksi vielä kotoista Saabia. Toisinaan kaupan tulee myös jenkkimallisia yksilöitä, joissa moottori on ”hulppea” 2,2-litrainen. Farmariversio on ehkä vaivihkaisin farmarimuunnos koskaan, ja tilaa siinä ei ole mitenkään erityisen paljon, mutta ainakin lastaus on sedania mutkattomampaa. Silti siitä löytyvät kummankin mallin hyvät puolet, ja maantiellä siinä on ison auton elkeet. Samaa nelivetologiikkaa hyödyntäen voi myös tutkiskella ensimmäisiä Subaru Imprezoita, joilla on ikää jo yli 20 vuotta. KOROTETTU, nelivetoinen, karjarautaa ja lisävaloja kantava Golf Country on kuin talveen tehty. Talviominaisuuksia löytyy muutoin, mutta karmittomien lasien jäätyminen tiivisteisiin on aina riskinä. Ja mitä pidempi mallitarra takaovessa, sen parempi. Erottuupahan lumesta. Se on ehkä pisimmälle viety kehitelmä, mitä Golfista koskaan sai. NELIVETO-GALANTISSA on 1980-luvun lopun rallipolkujen fiilistä. Nelivetoinen ja 1,8-litraisella moottorilla seikkaileva Country on uudesta lähtien ollut jonkinlainen kulttiauto, metsämiesten suosikki ja parkkipaikkojen kummastus. Targa-Pickupia puolestaan kuitenkin näkee vielä sopivasti paranneltunakin, niin että sellaista voisi käyttöön harkitakin. Syystä tai toisesta 90-malli on käyttöklassikkonakin pysynyt juuri sellaisena väliinputoajana, millaisena se tuotiin markkinoillekin 1980-luvun puolivälissä: se ei ole 99 eikä oikein 900:kaan
Neljän päivän intohimo Italiassa Quattro giorni di passione Auto e Moto d’Epoca Euroopan suurin klassikkoajoneuvojen myynti- ja esittelytapahtuma valtaa lokakuun lopulla Pohjois-Italiassa sijaitsevan Padovan kaupungin messukeskuksen alueen. Fiera di Padova, Italia 23–26.10.2014 74 08/14. Vuosittain järjestettävä tapahtuma kerää aina vain enemmän ja enemmän intohimoisia autoharrastajia sekä alalla toimivia ammattilaisia hyväksi havaittuun kohtaamiseen, jossa mittava määrä autoja, moottoripyöriä ja kaikkea niihin liittyvää on esillä ja/tai vaihtaa omistajaa neljän päivän ajan
KAPSÄKKIKAUPPIAAN osastolla maskottina toimiva vuosimallin 1935 Fiat 508 Balilla on melkein hautautunut myytävien matkalaukkujen ja muun vanhanajan rekvisiitan alle. kertaa järjestettävässä tapahtumassa vierailee vuosittain noin 70 000 vanhoista ajoneuvoista kiinnostunutta kävijää. Messuille osallistuminen on sallittu muillekin, mutta lähes tuplahintainen sisäänpääsy rajoittaa tulijoiden määrää ja takaa osallistujille ruuhkattoman messupäivän. Järjestäjien kertoman mukaan nelisenkymmentä prosenttia myytäväksi tuoduista ajoneuvoista löytää ITALIASSA kun oltiin, Fiat-varaosia oli totta kai tarjolla runsain mitoin. Myynnissä olevat varaosat ovat puhtaita, siistejä ja hyvin merkittyjä. Teksti ja kuvat: Lea Lahti ISON kissan polkuautossa ei lapsille tule riitaa siitä, kuka saa olla ohjaajan paikalla. 08/14 75. N äyttely avautuu torstaina, jolloin tapahtumaan saapuvat pääasiassa vain ammattilaiset ja ostajat. KÄSITYÖNÄ Pohjois-Italiassa 1940-luvun lopulla valmistettu, Fiat 1100:n tekniikalle rakennettu maailman ainoa Padovan oli myynnissä 225 000 euron hintaan. Näyttelyosastot varataan loppuun jo useita kuukausia ennen tapahtumaa, ja 1600 näytteilleasettajan joukosta löytyy myös 12 merkittävää nykypäivän autonvalmistajaa. Auto e Moto d’Epocan kerrotaan olevan Euroopan suurin veteraaniikäisten autojen ja moottoripyörien myynti- ja esittelytapahtuma: 9 hehtaarin kokoiselle näyttelyalueelle on aseteltu mittava määrä ajoneuvoja 11 eri kokoiseen näyttelyhalliin. Jo 31. Peräevällä varustetulle omaperäisesti muotoillulle kahden hengen urheiluautolle luvataan 145 km/h huippunopeus. ITALIALAINEN tilaihme, Autobianchin valmistama Bianchina Furgoncino 264 E 1967. FERRARI 1965 ja Giordani Indianapolis 1962 -polkuautot keräsivät ihailevia katseita. Torstaina liikkeellä ovat tosiostajat, ja niinpä perjantaina paikan päälle saapuvat saavatkin huomata, että aika monen ajoneuvon ikkunaa koristaa jo myytyteksti. Näyttelyhallien väliin jäävät piha-alueet on myös hyödynnetty, ja niiltä löytyy sekä varaosamyyntiä että myytäviä ajoneuvoja. Esittelijöistä noin 30 prosentin osuus on Italian rajojen ulkopuolelta tulleita. tapahtuman aikana uuden omistajan. Seinälle ripustetusta auton myyntijulisteesta voi tutkia, mitä kaikkea pikkupakun tavaratilaan voi saada mahtumaan. Varsinaisen osaston varanneiden lisäksi tapahtumassa tuotteitaan esittelee ja myy noin 600 varaosa- ja keräilytavaramyyjää, ja kaksi suurinta hallia onkin kokonaan pyhitetty kaikelle harrastukseen liittyvälle myytävälle romppeelle
76 08/14 PAOLO odotteli ostajaa kauniille täydellisesti kunnostetulle 51-vuotiaalle Giulietta Julietille. Vaikka näyttelyn helminä esiteltiinkin 1930-luvun autoja, oli valtaosa näyttelyn ajoneuvoista kuitenkin klassikkoikäistä, 1950–1970-lukuista ajokalustoa. Tämän vuoden tapahtumaan oli saatu esille paljon harvinaisia ja erikoisia malleja. Auto e Moto d’Epocassa oli todella paljon nähtävää. MAASTA se pienikin ponnistaa: Italian ikonista Fiat Multiplasta on moneksi – jopa tikasautoksi. Messumatkaan voi myös vallan mainiosti yhdistää muutaman päivän tutustumisen ainutlaatuiseen veden päälle rakennettuun Venetsiaan, joka sijaitsee vain noin 50 kilometrin päässä Padovasta hyvien juna- ja bussiyhteyksien päässä.. Kolme 1930-luvun mobiilia, Mercedes Benz 380 Special Roadster, Horch 853 Manuela sekä Rolls-Royce Wraith olivat ensi kertaa esillä Italiassa. Näyttelyn kauneuskuningatar Alfa 6C 1750 Gran Sport 1931 oli asetettu esille vitriinin sisään. Näyttely keskittyy kokonaan henkilö- ja pakettiautoihin sekä kaksipyöräisiin; kuorma-autoja tai muuta raskaampaa kalustoa ei esitellä eikä myöskään maataloustyökoneita. Auto oli vastikään palkittu ”Best of Show”-maininnalla Concorso d’Eleganza Villa d’Este -tapahtumassa. tus koostui messuosaston seinille asetetuista tulosteista tai osaston keskelle pystytetyistä ja ripustetuista kylteistä sekä lakanoista. Kaikkien myyjien kanssa asiointi ei suju englannin kielellä, mutta elekieli, kynä ja pala paperia auttaa kummasti kauppojen syntymisessä. Perusteellisesti ja taitavasti entisöidyt ja kunnostetut olivat toki korkeissa hinnoissa, eikä kaikissa ollut hintoja esilläkään. Ajoneuvoja myyvien firmojen osastot oli täytetty mahdollisimman hyvin tilaa hyödyntäen, eikä somistukselle näin ollen ollut tarvetta eikä tilaakaan. Näyttelyosastojen somistus ei ole kovin suuressa roolissa tässä tapahtumassa. Nähtävänä on uskomaton määrä kalustoa, järjestäjän mukaan lähes 4000 ajoneuvoa. MYYNTITISKEILTÄ löytyi kattava valikoima hyvin merkittyjä, puhtaita ja siistejä autojen osia. Myynnissä olevien tavanomaisten ajoneuvojen hinnat tuntuivat kuntoon nähden varsin kohtuullisilta. Perusteellisesti näyttelyyn tutustumalla olisi saanut helposti kulutettua neljäkin päivää – kuten paikan päällä tapaamamme suomalainen harrastaja oli jo vuosien ajan tehnytkin. Auto e Moto d’Epoca FIAT 1100 H vuodelta 1960 oli ostajaehdokkaiden tarkassa syynissä pihaalueen myyntirivistössä. Joillakin myyntiosastoilla sekä erilaisten autokerhojen osastoilla oli nähty jonkin verran vaivaa asian eteen, mutta pääosin somis- TAIDOKKAASTI entistetty puukylkinen Fiat Topolino oli ilman muuta esittelemisen arvoinen
HOTEL Gran Rivieran kuljetuskalustoon kuuluu kätevä koppivespa-riksa. Keskimmäisestä yksilöstä löytyvät ne kaikki – ja paljon muuta. YKSI näyttelyn kaunottarista oli Abarth 750 Zagato vuodelta 1957. RUOSTEPITSIKSI hapertunut ja kovaan hintaan myynnissä ollut Porschen raato sai messuvieraat epäilemään, josko siitä ikinä tulee vierustoveriensa kaltaista näyttelyautoa. TEHTAALLA alun perin Eiswagenjäätelöautoksi 1967 valmistettu Volkswagen on kunnostettu perinpohjin, ja se palvelee asiakkaita italialaisten herkkujäätelöiden myyntipisteenä erilaisissa tapahtumissa. SITIKOITA oli paljon myynnissä, muovisia Mehareitakin monessa värissä. VESPAA löytyi kaikissa maailman väreissä. NÄYTILLÄ oli myös upea punainen Abarth 1000 Bialbero 1962. Laaduntarkkailu suoritettu – erinomaisen hyvää oli! 08/14 77
Keskiviikkoiltaisin, toukokuusta syyskuuhun, paikalle ilmestyy huolellisesti entisöityjä kulkuneuvoja, kilpaautoja ja rodeja, eikä traktorikaan ole harvinainen näky. Ajan patinoima junakeula on melkoinen kontrasti kiiltävän punaisille veljeksille. AVOJENKKITARJONTAA edustivat nämä kaksi Camaroa. Monipuolisuus ja syrjimättömyys lieneekin tapahtuman suosion syy. 78 08/14 H öyrylaiva Tarjanteen kotisatamasta Tampereella on muodostunut ajoneuvoharrastajille tärkeä kokoontumispaikka kesäaikana. Tuolloin vuosituhannen vaihteessa Kesoil oli jo muuttunut Nesteeksi ja monien harmiksi toiminta päättyi 2000-luvun alkupuolella. ”Ei ollut, Kesoil oli enimmäkseen FHRA:laisten kokoontumispaikka, ei niinkään mobilistien”, vastaa Prusi. Viitisentoista vuotta sitten hän alkoi miettiä sopivaa paikkaa jossa harrastajat voisivat kokoontua.” Kivenheiton päässä Mustanlahden satamasta sijaitsi legendaarinen Paasikiventien Kesoil. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen SATAMASSA kun ollaan niin joskus saattaa laiturissa höyrylaivojen lisäksi nähdä hienoja veneitäkin. Kaikkitietävä netti ei tätä kysymystä osannut selittää, mutta jäljet johtavat Tampereen seudun mobilisteihin. Mobilistien aikaansaannos Mistä tämä huiman suosion saanut tapahtuma on saanut alkunsa. Yhdistyksen puheenjohtaja Antti Prusi kertookin vastauksen: ”Yhdistyksemme kunniajäsen Pauli Valo on idean isä. RIÄVÄKYLÄN PI K Tampereen Mustanlahden satama-alueelle kokoontuu kesäisinä keskiviikkoiltoina lukuisa joukko ajoneuvoharrastajia. Hyvin toimiva tapahtuma vaatii yleensä organisointia, kuinka on Mustanlahden kohdalla?. Oliko ”ranta-Kesoilin” toiminnan loppuminen syy uuden paikan etsimiselle
Antti Prusi on asiasta kysyttäessä hetken hiljaa ja toteaa: ”Kyllä tapaamiset varmasti jatkuvat tulevaisuudessakin. KUKA sanoi että harrastetapahtumiin voi tulla vain autolla. 08/14 79. Tämä kirppu oli lisäksi tyylikkäällä ja halutulla lyhennetyllä alustalla. Mutta onko mitään asiaa jolloin ajoneuvoharrastaja jää mieluimmin kotiin kuin saapuu Mustaanlahteen. Mikä kokeneen kävijän mielestä tapahtumassa on parasta. Koska tämä tapahtuma on kaupunkialueella, on huomioarvo melkoinen! I KKULAUANTAI ”Harrastajat saapuvat paikalle aivan spontaanisti, mitään järjestelyitä ei ole. Datsun oli saanut seurakseen kansanauton ja tästä jalostetun, aikanaan hyvin suositun rantakirpun. Näsijärveltä alkaa puhaltamaan voimakas tuuli tuoden mukanaan rajun ukonilman. ”Varmasti se, että ketään ei käännytetä takaisin ja kalusto on monipuolista”, Koskenniemi vastaa. Satama hiljenee. ”Sade, silloin täällä on melko hiljaiset markkinat”, kertoo ylöjärveläinen Ville Koskenniemi joka on käynyt paikalla säännöllisesti vuodesta 2006. PIRTEÄN punainen Skoda Felicia erottuu hieman arkisempien kulkuneuvojen rivistöstä. Viikon kuluttua he jälleen palaavat. Ylemmän keskiluokan kalustoa kolmen vuosikymmenen takaa: Volvo 244 ja Pasi Myllymäen museorekisteröity Ford Granada. Ehkä kulkureitit kuitenkin hieman muuttuvat.” Sää vaikuttaa osanottoon Upea ympäristö ja satamaravintola palveluineen tukevat tapahtuman saamaa suosiota. VAIKKA Mustanlahden tapaamiset ovat Tampereen seudun mobilistien alulle laittama tapahtuma, ei rodejakaan katsota karsaasti. Tapaamisen tulevaisuudesta eräät harrastajat ovat olleet huolissaan, sillä parin vuoden päästä valmistuva rantatunneli muuttaa seudun liikennejärjestelyitä. LUXUS-COUPE joka on N-kilvistä päätellen ollut maassamme kauan. ”Aurinkoisella säällä satama on täynnä kuin Turusen pyssy, kalustoa ja ihmisiä on paljon”, hän jatkaa. Tapahtumaa mainostetaan ainoastaan jäsenlehdessämme ja nettisivuillamme asiasta on mainittu. Tampereen ulosmenoteillä harrasteajoneuvot matkaavat kotitalleihinsa. FARMARIKORINEN Vauxhall Victor ei ole aivan tavanomainen näky harrasteajoneuvotapahtumissa. Kun valitsee ajokikseen vaikka David Brownin, niin mahtuu rouvakin kyytiin. Tämä Pirkanmaan tapahtumissa usein näkyvä pick-up on saanut sivuventtiilikasin piristäjäksi ajanmukaisia viritysosia. Satama ja vieressä oleva Särkänniemen huvipuisto jatkavat toimintaansa tunnelin valmistumisen jälkeenkin, joten alueelle on oltava liikenneyhteydet. Puskaradio toimii hyvin”, jatkaa Prusi. Helteinen heinäkuun keskiviikkoilta on saamassa kostean lopun. Seuranaan hyötyajoneuvoja, Citroen ja farmariTaunus
Musiikin toistotekniikka kehittyy, mutta kuulokkeiden ei tarvitse välttämättä muuttua. Koss demonstroimassa PortaPro-mallin istuvuutta. JOHN C. Kenties tästä syystä PortaPro:t ovat olleet käytännössä täsmälleen saman näköiset niiden koko kolmekymmenvuotisen uran ajan – muutamaa juhlamallia ja erikoispainosta lukuun ottamatta. 80 08/14. Ensimmäiset PortaPro-kuulokkeet hankittiin C-kasetteja toistavien korvalappustereoiden, esimerkiksi Sony Walkmanien kavereiksi. Saapa luurit taiteltua taskuunsakin, jos moiselle ominaisuudelle sattuu olemaan tarvetta. Herra Koss itse oli tosin päälaeltaan harvahiuksisempi, joten hiuksia toisinaan nipistävä panta ei kenties häntä päässyt aivan niin paljoa häiritsemään. PortaProkuulokkeiden avulla konkurssikypsä valmistaja nousi takaisin kannattavaksi. Klassikkoesine 30-vuotiset Kossit Teksti: Antti Kautonen Kuvat: valmistaja Kossin klassisilla PortaPro-kuulokkeilla on ikää jo kolmisenkymmentä vuotta. Muutama vuosi myöhemmin esitellyn Porta Pro -kuulokkeiden istuvuus oli Sound Partnereita parempi, ja 1980-luvun puolivälissä käytännössä konkurssikypsä valmistaja pääsi niiden avulla nousemaan syvimmästä murheen alhosta takaisin kannattavaan kaupankäyntiin. Sairaalatelevisioiden vuokratoiminnalla yli 60 vuotta sitten aloittanut Koss-yhtiön John C. Sitten kuvaan tulivat Discmanit ja muut kannettavat CDsoittimet, MiniDiscit, ensimmäiset mp3-soittimet ja sitä myötä iPodit – ja nykyisin älypuhelimiin liitettyinä PortaProiden kautta voi soida käytännössä ääretön streamattava musiikkikirjasto suoraan internetin valtaväyliltä ilman tarvetta fyysiselle medialle tai edes tallennettaville tiedostoille. Koss seisoi PortaPro-kuulokkeiden esittelyn aikaan Consumer Electronics Show -tapahtumassa päällänsä kuulokkeet korvillaan, ihan vain osoittaakseen miten hyvin luurit istuivat. PortaProt eivät ole sen jälkeen muuttuneet. PortaProt soivat hyvin, varsinkin siihen nähden miten kevyen tuntuiset ja vaatimattomat ne ovat. Sinikoristeiset Kossit näyttävät suoraan 1980-luvun teinin makuuhuoneesta kotoisin olevilta vielä tänäänkin, mutta jos valmistaja on ollut tuotteeseen niin tyytyväinen, että luurien toimivuus on nostettu niiden muotoilua tärkeämmäksi koko tämän ajan, on tietty nörttimäisyys varmasti perusteltua. E deltäjämalli Koss Sound Partner oli alun alkaen suunniteltu kannettavan soittimen kylkiäisiksi, mutta yhdistelmän esittelytilaisuudessa kuulokkeet keräsivät kiinnostusta soitinta enemmän. PortaPron akilleenkantapää lienee pehmusteiden murentuminen, mutta kymmenellä eurolla saa kuuden pehmusteen korvaussarjan Ulkonäkö on makuasia. Lenkkeillessä ja ulkosalla liikkuessa PortaPron käyttö on melko lailla yhtä miellyttävää kuin mutkattomasti kotona, ja sää- dettävän kuulokeosan sekä erillisen, jo Sound Partnereissa nähdyn ylemmän pehmusteen ansiosta ne eivät paina korvalehteä ärsyttävästi pidemmänkään kuuntelutuokion aikana. Vuonna 1984 esitellyt PortaPro-luurit korvasivat aiemmat Koss Sound Partner -kuulokkeet, jotka ehtivät olla markkinoilla vuodesta ’81 alkaen
0500-891589 Hyundai Coupe -92, punainen, 1 om. Meiltä myös huollot, moottorit ja pinnaukset. Crown Farmari -75 vas. Toimiva peli, paljon uutta osaa. 1300 €. Finnish Motorcycle TT Grand Prix - kolme vuosikymmentä kuvina Imatralla ajettujen GP-kisojen kuvia ja muistelua, nidottu, 306 sivua 30 € + postikulut Juvekim Oy Antikvariaatti Arwo Paperi Läntinen Pitkäkatu 26, Turku Kimmo Lampinen 0400-527382 www.juvekim.. Allegro konepelti, takaluukku. etu suoja, etupään peltejä, takaluukku. 1250 € 040-5131822, Pornainen EMW vm 1953 kori, H. 09 5885 251 • 050 5841 482 Spelttitie 4, Itä-Pakila, 00680 HELSINKI WWW.AUTOHOITO.COM Toyota Carina -82, diesel, takaveto. 0400-875530, Oulu www.finmopo.fi Varaosat klassikkomopoihin. Leimaa 7/15. Escort mk1 takaluukku. 040-7099406, Vihti Autohoito Oy AUTOHARRASTAJIEN AARREAITTA! Autotarvikkeita ja varaosia. 215000, 1,5 ruisku, automaatti, sähkölasit ja pellit, ohj. 08/14 81. Eurooppalaisiin ja Japanilaisiin autoihin 60-luvulta lähtien. 800€ /tarjous. Hinta 1000€/kpl Sekä samaisilta vuosikymmeniltä pitkä huoltamon kahvion penkki, sininen keinonahkaverhoilu ja metalliputkirunko. pakoputki, akku, vesipumppu ym. Record -69 ovet 4-oviseen, takaluukku. H. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi Myydään Ford Fiesta 1,1 trend vm.1989 juuri katsastettu, 2xrenkaat ml.vain 84000 km. 040-735 40 40 Peltiosia: MB 110, 111, 115, 123. 040-7271635, Kyröskoski 2kpl kuvan mukaisia Gulfin polttoainemittarin valomainoksen pleksejä. Varastosta myöskin ammattilaisten suosimat autoglymin ja prestan kiillotus- ja puhdistusaineet. Tänä vuonna ei katsastettu, viimeksi laakista läpi. Hinta neuvoteltavissa. tehostin, koukku, lohkol., radio, alut ym. Coronet -65 ovet 4-oviseen, etusuojat, takaluukku. Olleet käytössä -60-70 luvulla. H. H. Rambler American -66 ovet 4-oviseen, takaluukku. Kadett B konepelti. Puh. 500 €, ehkä vaihto. Huoltokirja, aj. Finmopo Oy Puurtajankatu 8 04440 Järvenpää 040-536 1544 FINMOPO OY Jarno Saarinen 2015 -kalenteri aiemmin julkaisemattomin kuvin 20 € + postikulut. uusittu mm
muk. www.facebook.com/klassikot Maailman mahtavimpia koneita! Ke s t o tilaus vain 2 9 ,9 0 € 4 n um e r o a Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.fi. 02-728 7282, 040-074 4587 citikka_1-12sivu_112014.indd 1 3.11.2014 10:30:37 puh. 09-896 709, 0400-745 915 bh@britti-helmet.fi • Vestrantie 12 • 01750 Vantaa Puh. (02) 243 2781 www.freetechnics.fi info@freetechnics.fi Jussinpellontie 2 20780 Kaarina Osia kaikkiin kunnon brittipyöriin La 10–15 tai sop. Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi WWW.PARADISECARS.COM KLASSIKKO AUTOT SUOMESSA VUODESTA 1987 Autamme sinua klassikkoauton hankinnassa ja ylläpidossa. Isohiidenkatu 1211 • 25380 Rekijoki • Puh. Paradise cars repairs Katso lisää nettisivuiltamme
Jotkut takapihojen paperittomat romut menevät viime hetken ainoalla tarjouksella pilkkahintaan, mutta juuri nyt on eräästäkin entisöidystä ´59 Dodge Custon Royal Convertiblesta tehty 269 tarjousta, vaikka aikaa on vielä lähes vuorokausi. Tarjonnan seulomisessa koukuttavinta onkin tutustua kohteeseen tarkemmin, kun kohdalle osuu klassikkoautomaailman ihmeitä ja kummia. Myyjä voi asettaa autolleen hintavarauksen, ja jos sitä ei huutokaupassa ylitetä, ei hänen myöskään tarvitse autoaan korkeimmalla huudolla myydä. WOLSELEY HORNET MKII ´66 SAAB QUANTUM IV ´64 15 TARJOUSTA, VOITTANUT 10 100 USD Georgian Cummingista myytiin Wolseley Hornet, joka on kai brittiautoteollisuuden kummallisimpia tekeleitä. Tätä kirjoitettaessa pelkästään Amerikan eBaynettihuutokaupassa on vuosimalliltaan 1989 tai sitä vanhempia autoja 4 644 kappaletta, joista kiinnostuneet voivat tarjouksiaan tehdä. Eivät riittäneet wannabe-bimmeristien pelimerkit. Kun Mini aikanaan suunniteltiin, kuningasajatus oli tehdä niin pieni ja lyhyt neljän hengen auto kuin mahdollista. BITTER SC ´82 36 TARJOUSTA, VOITTANUT 10 465 USD Oregonin Portlandista lähti 36 052 mailin Bitter, jossa yhdistyvät Opel-tekniikka, italian muotoilu ja itävaltalainen viimeistely. 84 08/14 KUMMALLISUUKSIA maailman automarkkinoilla riittää. Papereita Vespaan ei ole, eikä ajettuja maileja kuin 4 300.. Kolmen Corveten hintaisia autoja valmistettiin 453 kpl. Minkäänlaisia papereita ei kilpurista ollut, mutta Quantumin osakasaa saivat huutajat inventoida ennakkoon rauhassa. 16 TARJOUSTA, VOITTANUT 6 600 USD Massachusettsin Westfieldistä listattiin ranskalainen Vespa 400 kääpiöauto, jota ei ole koskaan rekisteröity liikenteeseen. Suomestakin löytynee Vespa 400, mutta miten on Bitter SC:n laita. Myyntikuva oli tismalleen samalaisesta, mutta nyt myytävä yksilö oli purettu täysin atomeiksi. Samaisilta sivuilta löytyy tarjolla vielä 3 743 vanhaa autoa valmiiksi hinnoiteltuna ota tai jätä -periaatteella. Paku- ja lava-Miniä myytiin kivasti, mutta konttiperä-Wolseley taisi jäädä myyntitavoitteistaan. Oliko se sitten kuningatarajatus, kun tulos päätettiinkin venyttää konttiperäiseksi. Nämä autot yleensä ilmestyvät hetkeä myöhemmin uudelleen huutokaupat- tavaksi alemmalla hintavarauksella. Pesutiloja ei Blasterista löytynyt, mutta hivenen ruosteinen Syncro-Tölkki vie vaikka metsälammen rantaan. Erikoista, että näitä saatiin myytyä amerikkalaisillekkin, kuten tämä hiljattain kauttaaltaan entisöity yksilö, joka nyt lähti uuteen kotiin. Nyt listattu yksilö oli 6 760 mailia ajettu ja täysin virheettömässä alkuperäiskunnossa. Verkot vesillä Nettihuutokauppojen jyvät ja akanat Ihmeitä ja kummia T ällä palstalla on nettihuutokauppojen klassikkoautotarjontaa seulottu jo neljä vuotta ja poimittu aina teemoittain muutamia esimerkkejä vertailtavaksi. Kun vain kaksi kautta kestänyt Procar-sarja, jossa kilpa-M1-Bemaritkin pyörivät, loppui vuonna -80, valmistettiin ulkoisesti tehdaskilpureita muistuttava 10 kappaleen erä mukavasti muun muassa nahkapenkein ja sähköherkuin varusteltuja siviilimalleja, jotka myytiin vain valikoiduille asiakkaille. VW T3 SYNCRO BLASTER ´88 VESPA 400 ´60 23 TARJOUSTA, VOITTANUT 1 263 EUR Saksan Sasbachista myytiin nyt kuusi vuotta seissyt liikkuva retkimaja. Lähtöhintaa formulalla oli 200 taalaa, josta 17 eri huutajaa lähti korotuksiin. Entisöinti oli aikanaan jäänyt vaiheeseen, ja leski koetti nyt siivota miehensä jäämistöä. 32 TARJOUSTA, VOITTANUT 6 776 USD Chicagosta listattiin oletettavasti varsin harvinainen Saab-formula Quantum IV, joka oli kaksitahtikonetta lukuun ottamatta osiltaan täydellinen. BMW M1 AHG ´80 34 TARJOUSTA, 240 100 USD EI RIITTÄNYT Kalifornian Anaheimissa toimiva erikoisautokauppa listasi M1 AHG Bemarin, joita valmistettiin vain kymmenen yksilöä
tai puh. 03-2251 948 TILAAJALAHJAKSI HIENO METALLINEN AVAIMENPERÄ, ARVO 14,90€ Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa. n a a t u a R a t s e d u a k Rak Kesto tilau s 44,90 8 nume roa JOULU TULOSSA! Tässä hyvä lahjavinkki: tilaa Amerikan Rauta lahjaksi! www.amerikanrauta.. TILAA INTERNETISSÄ: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.fi/kampanja PUHELIMITSE: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.fi TILATESSA MUISTA MAINITA KAMPANJAKOODI: AR2014 Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi
Tuleva klassikko Alfa Romeo 155 Nelivetoinen apila ALKUPÄÄN 155:ssä maski on ulkopinnan tasolla, myöhemmissä malleissa sitä syvennettiin. 86 08/14 1993 Etumaskia muokataan hieman. Vaikka 155 otti teknisesti askeleen tavanomaisempaan suuntaan, oli se muotoilullisesti yhä samaa jatkumoa 75:n ja aiemman Giuliettan kanssa: aggressiivinen, tuimavaloinen, matala ja särmikäs keula ja korkea porrasperä. Aikaisemmassa hoikemmassa 155:ssä moottorivalikoima oli vielä laajemmin Alfa Romeon omaa suunnittelua ja pääosin kaksiventtiilistä, mutta ’95-mallista tuotannon loppumiseen vuonna 1998 asti tarjotussa leveämmässä 155:ssä neliventtiiliset voimanlähteet ovat jo Fiat-Lancia-yhteistyön peruja. Samoin mallimerkinnät siirtyivät takavalojen alapinnalle – tässä 1992 valmistuneessa ne ovat vielä niiden yllä. MALLIHISTORIA 1992 Alfa Romeo 155 esitellään Barcelonassa tammikuussa ’92, ja yleisöjulkistus pidetään Geneven autonäyttelyssä maaliskuussa. Keväällä 1992 esitellyn 155-mallin pohjalevy olikin sama kuin muissa Fiat-konsernin etuvetoisissa ja keskikokoisissa malleissa Fiat Temprassa sekä Lancia Dedrassa. Sisusta ja moottorit uudistuvat samalla.. 1960- ja 1970-lukuisten kilpa-autojen ohella Spada tunnetaan muun muassa BMW:n E34-korin 5-sarjan ja E32-korin 7-sarjan suunnittelijana. Hoikka vai pullistettu. Kenties muotoilijan vaihtuminen selittää erot: 75:n kynäili Centro Stilen Ermanno Cressoni, kun taas 155 loihdittiin I.DE.A:ssa Ercole Spadan johdolla. Luonnollista jatketta tälle kehitykselle oli hyödyntää synergiaetuja takavetoisen, yhä klassiselle perusrakenteelle koostetun 75-mallin seuraajaa suunniteltaessa. Viisiovinen Fiat Tipo ei ole kovinkaan kaukaista sukua sekään. Aivan yhtä mielipiteitä jakavan näköinen 155 ei silti ole kuin edeltäjänsä 75. Ne jatkoivat elämäänsä myös seuraajamalli 156:ssa. widebodyyn, joista jälkimmäinen tuotiin markkinoille vuonna 1995. Mikäli Alfasudia, Sprintiä tai 33:a isompi etuvetoinen Alfa Romeo herättää puristissa epäilyksiä, on 1990-lukuinen ja kovin särmikäs 155-malli tarjolla myös Lanciasta kotiutetulla turbomoottorilla ja nelivedolla. Vaikka levitys on tarinan mukaan tehty moottoriurheilussa opittujen hienosäätöjen perusteella, ja sen myötä autoon tuli myös nopeampi ohjaus, on vuosina 1992–1995 tarjottu nelivetoinen ja turboahdettu Q4-malli kuitenkin kenties se kaikkein jännittävin 155-versio. Tuolloin myös sisustaa uudistettiin ja pieniä yksityiskohtia hienosäädettiin. Vuosikymmeniä valtio-omisteisena ollut yritys oli myyty autojätti Fiatille vuonna 1986, ja tuon yhteenliittymän aikaan markkinoille tuli yhtenä neljästä samaan aikaan suunnitellusta edustusautosta 164-malli, joka vei isot Alfat etuvetoiselle aikakaudelle. 1995 Toukokuussa ’95 auto kokee malliuudistuksen, jonka myötä koria levitetään lokasuojien kohdalta, raideleveys kasvaa 26 mm ja ohjaus nopeutuu. Ensimmäinen nyrkkisääntö on, että 155-malli jakautuu kahteen kehitysversioon, kapeampaan sekä faceliftin jälkeiseen ns. Urheiluhenkisenä autonvalmistajana Alfa Romeolle oli luonnollista kilpailuttaa 155:tä eri vakioautosarjoissa, ja vuosien 1992 ja 1994 välillä toi 155 joko GTA- tai V6 TI -versiona kotiin mestaruudet italialaisesta Superturismo-sarjasta, saksalaisesta DTM:stä, espanjalaisesta vakioautosarjasta sekä englantilaisesta BTCC:stä. Teksti: Antti Kautonen • Kuvat: Jan-Erik Laine A lfa Romeo 155 sattuu valmistajansa historiassa mielenkiintoiseen aikaan
Alfa Romeo 155 2.0 TS:n hinta vuonna 1993 182 000 mk. 155:n hinnat noin 1000–6000 euroa (2014) 1996 Q4 pudotetaan mallipaletista, 1,8-litrainen 16-venttiilimoottori tuodaan mukaan. Sylinteritilavuus silti pienempi kuin aiemmassa 1,7-litraiseksi kutsutussa kahdeksanventtiilisessä. 01 Auton merkki ja malli Alfa Romeo 155 Q4 02 Vuosimalli 1993 03 Moottori Eteen sijoitettu nelisylinterinen, 16-venttiilinen nestejäähdytteinen bensiinimoottori, turboahdin, tilavuus 1995 cm3, teho 190 hevosvoimaa, vääntö 297 Nm 04 Voimansiirto Viisivaihteinen manuaalivaihteisto, jatkuva neliveto keskitasauspyörästöllä ja Torsen-tyyppisellä perävälityksellä 05 Alusta Edessä MacPhersontuenta, jäähdytetyt levyjarrut, kallistuksenvakaaja, takana monivarsituenta, levyjarrut, kallistuksenvakaaja; saatavana elektronisesti säädettävä alusta 06 Kori Neliovinen itsekantava teräskori 07 Mitat Pituus 4443, leveys 1700, korkeus 1440, akseliväli 2540mm, paino 1390 kg 08 Suorituskyky 0-100 km/h 7 sekuntia, huippunopeus 225 km/h 09 Hinta uutena/käytettynä Auto hinnoiteltu Suomen tuontiohjelmaan vasta vuosimallina 1995, jolloin hinta 289 000 mk. 08/14 87. 1998 155 korvataan uudella, solakalla 156-mallilla, jonka valmistus on alkanut jo edellisen vuoden puolella
Deltasta kotoisin olevan jatkuvan nelivedon keskitasauspyörästö on varustettu Ferguson-viskokytkimellä ja taka-akselilta löytyy Torsen-tyyppinen lukko. Perimätiedon mukaan autosta on alun perin puuttunut ilmastointi, ja myyjäliike on sen ensimmäiselle omistajalle 88 08/14 TOINEN VAIHTOEHTO BMW 325IX (E30) 1985–1991 Teho 170 hevosvoimaa Suorituskyky 0-100 km/h 9,2 sekuntia, huippunopeus 212 km/h Hinta uutena 301 600 mk (325iX Touring ’91) Alfa Romeon verrokiksi on mielenkiintoista nostaa jollakin tavalla vastaava BMW, muun muassa siitäkin syystä, että autonvalmistajilla on ollut yhteisiä muotoilijoita, ja samoista ostajista on kamppailtu vuosien ajan pienten sporttisedanien markkinoilla. E30-mallin BMW:ien hintakehitys on ollut vuosikausia kovin nousujohteinen siistien yksilöiden siirtyessä harrastajille talteen, joten 155:ää enemmän voi ehjästä nelivetoBemarista joutua maksamaan. Aivan näin suoraviivaisesti asiaa ei kenties voi piirtää, mutta Q4:n Garrettilla ahdettu turbomoottori on muissa malleissa tarjotun Twin Spark -sarjan sijaan Fiatin 16-venttiilinen Twin Cam, eli Q4 vastaa ralleissa hiottua Deltaa tältäkin osin. Maksimivääntö on 297 newtonmetriä jo 2500 kierroksessa. Tuleva klassikko Alfa Romeo 155 Juuri sellainen on myös juttumme esimerkkiauto, yksi noin 2700:sta valmistetusta yksilöstä. Mikäli Alfa Romeo 155:n juttu on nimenomaan nelivetoinen Q4, käy auton vaihtoehdoksi esittää E30-korimallisen BMW 325iX:n ostamista. päivänä vuonna 1992, mutta ensirekisteröinti sille on suoritettu vasta huhtikuun lopulla ’94 Saksassa. Lainaa Lancialta Tietyt lähteet pitävät 155 Q4:ä vain eri tavalla koritettuna Lancia Delta Integralena. Kunnolla kuntoon Juttumme auto on rullannut Pomigliano d’Arcon tehtaan linjalta Vesuviuksen tulivuoren lähettyviltä marraskuun 28. 325iX-mallin nelivetospesifisten varaosien hinnoittelua voitaneen kuvailla ilmaisulla ”iX Special”, eli jos autosta särkyy jotakin, mikä ei ole jaettua takavetoisen 325i-mallin kanssa, saa kukkaroa kaivaa tavallista enemmän. 1995-mallista widebody-korista Q4:ä valmistettiin vielä 110 kappaleen sarja, ja harvinaisimpina maailmalla kulkee jokunen DTM-henkinen ja isopuskurinen ja levikkeillä pullistettu 155 TI-Z. Saksassa autot voivat olla jo Suomea kalliimpiakin.. Teholukemissa ja suorituskyvyssä ahtamaton Bemari jää vielä rallihenkisemmalle Alfa Romeolle, mutta vanhahtavampaa suunnittelua oleva kolmossarjalainen antaa kenties vielä hieman erilaiset ajofiilikset, ja saahan sen touring-farmarikorillakin. 190 hevosvoimaa kiidättävät Q4:n nollasta sataan tehtaan kertoman mukaan seitsemässä sekunnissa – aivan kevyt kedon kukkanen ei 1390-kiloinen nelikko-Alfa olekaan. Heikkona lenkkinä ja jonkinlaisena suurempana kustannuseränä voidaan nostaa esille etupään vetoakselien korkkaavat boorit, jotka saattavat vaurioitua voiteluongelmien myötä aikanaan. Vuodelle 1986 esitelty neliveto sisältää kaksi Ferguson-tyyppistä viskolukkoa, ja voimanjako etu- ja takapään välillä on 37/63, eli hyvin takapainotteisesti mennään. Sama moottori oli tarjolla kahdeksanventtiilisenä versiona 164-mallin turboversiossa, joten moottorilaina ei Alfalle aivan vieras ollut. Erikoismallille ehkäpä tyypillisesti se on saanut odotella ostajaansa hetken enemmän verrattuna ripeämmin kaupaksi käyviin arkiversioihin
Esimerkiksi sähköikkunoiden katkaisijat eivät ole enää kattokonsolissa, vaan ne ovat löytäneet tiensä oveen. 08/14 89. 155:N mustanpuhuvan ohjaamon ergonomia on kenties loogisempaa kuin edeltäjämalli 75:ssä. Kantikas Alfa Romeo 155 on melkein kuin nykyauto, mutta ei silti kuitenkaan ihan
Auton nykyinen omistaja, loppilainen Kari Heikkilä kehuu Q4:n varustetasoa. Myös Q4:n ajotuntuma ja olemus on uudempaan 156:een verrattuna mukavasti vanhahtavampi. Puolinahkasisustuksella varustetuissa autoissa penkin verhoilut voivat ratketa verhoilumateriaalien välistä, mutta tavanomaisempi plyysimateriaali kestää kulutusta paremmin. Vuonna 2005 Alfalle on tullut lähtö kohti pimeää Pohjolaa, mutta onnekseen se on päässyt tässä maassa lopulta harrastajien huomaan, ja huollot ja tarvittavat korjaukset on autoon kyetty tekemään ajallaan. TS 16V -moottorissa nokka-akselin ajoittimessa voi ilmetä vikaa, ja tulpanreikiin menee herkästi vettä, joka aiheuttaa käyntihäiriöitä. Alustan komponenttien uusimisen lisäksi myös takaakseli käytettiin irti ja kunnostettiin, ja Torsen-tasauspyörästö sai samalla huomiota osakseen. ”Joka kerta, kun 155:n liikenteessä tai taustapeilissä näkee, sitä jää ihailemaan”, muistelee Mika. Suomessa 155:t ovat myös olleet alusta alkaen sen verran harvinaisia, että ne ovat päätyneet paremmalle pidolle kuin myöhemmät ja paremmin myydyt 156:t, ja siksipä huonokuntoisia 156:ia onkin enemmän. Myös tukossa ollut pakoputkisto on päivittynyt mäntsäALKUPERÄISET 15-tuumaiset vanteet ovat rallihenkiset. ”Onhan se mukavan tuntuista, että 1990-lukuisessa autossa on toimiva automaatti-ilmastointi ja kattoluukku.” Nimenomaan auton erikoiuus veikin Q4-kaupoille: 156 Selespeedin omistavalla Karilla oli kiinnostusta alun perin myös isoon 164:n Q4-malliin, mutta mustan 155:n kohdalla natsasi. Hän innostui automallista alunperin Helsinki Thunder DTM-kisojen aikaan, ja Q4:stä tuli ajallaan yksi yhteensä kuudesta Mikan omistamasta 155:stä. TEKNIIKKA Jakohihnan vaihtoväli on Q4mallille 60 000 km/3 vuotta, mutta Alfa Romeoiden kohdalla olleiden jakohihnamurheiden myötä muissakin moottoriversioissa kannattaa hihnan kunnosta pyrkiä olemaan mahdollisimman hyvin selvillä, mikäli moottori on esimerkiksi hihnakäyttöinen myöhempi 90 08/14 TS 16V. ”Jokin tällaisten kantikkuudessa vain viehätti”, naurahtaa Mika. KEULALLA punaisen poikkituen alla paiskii töitä Lancia Delta HF Integralen kanssa jaettu turboahdettu Twin Cam -moottori. yksikön vikavalo. Näitä voi myös ilmetä moottorin ECU-boksin vikojen takia. Ilmastoidut 155:t kattoluukulla ovatkin harvinaisia. Kahdeksanventtiiliset 1995 asti valmistetut moottorit ovat ketjulla. Ja vaikka Q4 onkin erikoisuudessaan hieno tuote, Mika kehuu myös aikanaan omistamaansa 155 2.0 16v Twin Sparkia. Auton muutama vuosi sitten ostanut helsinkiläinen Mika Kalliaisaho pääsi 155:stä hyvin perille. Mika on kunnostanut 155:tä vuosina 2012–13 varsin kattavasti, ja muun muassa peltityöt ehdittiin tehdä ennen kuin niistä olisi kehkeytynyt suurempaa urakkaa. 156 kääntynee mutkiin kevyemmin, mutta 155:ssä on raaempi tatsi. Kivenhakkaamat helmat ruostuvat. KORI Ruostetta voi löytyä lokasuojien kaarista ja takakyljistä, ja asian laita kannattaa tarkistaa myös takakontin saumojen puolelta. Tuolloin Alfasta laitettiin takakylkien sisällä muhineet happamat kuntoon uudella pellillä ja etulokasuojat vaihtuivat uusiin. Alfoille ominaisen jakohihnabaletin kohdalla 155:n hihna on uusittu tuoreeltaan, mutta se päätyi ensiasennuksella liian kireäksi ja aiheutti askarruttavaa kitinää. Kojelaudan lamppuja saattaa herkästi olla palaneina, ja kosketushäiriöiden myötä eri vikavalojen syttyminen on mahdollista, esimerkkinä ABS-keskus- ALUSTA. Vierellä Kari Heikkilä. ”Se oli jotenkin kaikin puolin balanssissa oleva auto, ehkä 155 aidoimmillaan.” HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA! Q4-mallin harvinaisuuden vuoksi myös muutkin malliversiot on tässä kohtaa huomioitava. Tuleva klassikko Alfa Romeo 155 asentanut kauppoihin päästäkseen. Tehoa 190 hevosvoimaa ja vääntöä melkein 300 newtonia. läläisen Lakesteelin laatimaan rööriin, jonka myötä kulkupuoli on reipastunut entisestään. Turbomoottorin ahdoissa on tällä hetkellä vielä pientä säätöä, mutta muutoin 155 käy ja kulkee, varsinkin kun aikanaan hukattuja antureita on palannut takaisin paikoilleen vanhojen omistajien pikapatenttien jäljiltä. Myös käsijarrun automaattisäädön osissa jarrumännän sisällä on jumiutumisherkkyyttä kovin lyhyen liikevaran vuoksi. SISUSTA Takajarruissa ilmenee toisinaan jumitusongelmia, jotka välttää säännöllisellä herkistelyllä. Neliveto-Alfan hankkineen Karin tarkoitus on ajaa autolla talvella, eikä sitä sullota vällyjen väliin kesää odottamaan, ”eihän sitä muuten mitään järkeä olisi ollut nelivetoa ostaakaan.” Mika Kalliaisaho tiivistää 155:n fiiliksen varsin osuvasti: se on paljolti kuin nykyauto mutta ei kuitenkaan aivan. Taka-akselin alatukivarren laakereista voi löytyä kulumaa, ja pyöränlaakereiden vaihtoväli on noin 150 000 kilometrin paikkeilla
Mukavasti varusteltu Honda Prelude ´80 Ruotsista Kokkolaan rantautuneen sportin kunto on upea sisältä ja päältä. 91. Auto on moitteeton myös tekniikan osalta – eihän mittarissakaan ole kuin reilut 70 000 kilometriä. Samaan aikaan autolautalla Ruotsista Suomeen matkasi nimittäin maamme tiettävästi ainoa ruiskukoneinen 404 Coupé. päivä vuonna 2006 sisälsi muitakin suomalaisia ilonaiheita kuin voiton laulukilpailuissa. Seurapiirisuihku Peugeot 404 Coupé Injection ’65 Toukokuun 20. Seuraavassa numerossa: Klassikot 01/15 ilmestyy 15.1.2015 Pikku reissari Austin Mini ´66 Jouni Ahola osti vuosimallin 1966 Austin Minin vuonna 1989 ja on sen jälkeen reissannut sen kanssa Suomea ristiin rastiin – ja jonkun verran muidenkin maiden teitä on tullut tutkittua
Hevoskuskaaja FSO 1500 “Polle” pick-up ´87 08/14 AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 08/14 • Hinta 8,50 € vauhtimallit Ford Cortina Lotus ´66 & 1500 GT ´65 Prototyyppi UAZ 469B MB-dieselmoottorilla 368480-1408 • PAL VKO 2015-03 6 414883 684808 14008 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND Ford Cortina Lotus ’66 & Cortina GT ’65 • FSO Polle ’87 • Mercedes-Benz 280 TE ’79 • Mitsubishi Galant Super Saloon ’85 • Toyota Corolla Sprinter ’70 • UAZ 469B ’75 Tähtiperän Salonkikelpoinen Saudi-Arabiasta tuotu Mitsubishi Galant ´85 Tuleva klassikko Idän auringonlaskut Alfa Romeon kuoret ja Lancia Integralen tekniikka Outouksia ja erikoisuuksia Japanin malliin