1 2021 MAATALOUSKONEET n MAARAKENNUSKONEET n METSÄKONEET n AJONEUVOT n KORJAUS Hinta 8,90 e (sis. alv.) NUFFIELD-PROJEKTI: VIIMEISTELYÄ FIATAGRI 90-SARJA – Jos pyörä ei vedä, niin se jarruttaa OSGOOD-KAIVINKONE 70 vuotta ja edelleen töissä HUSQVARNA 242 KLASSIKKO FAHR MDL LATURIN POLARISOINTI ENGLANTILAISET KUORMA-AUTOT, OSA 2
Kysy lähimmältä myyjältäsi lisätietoja: www.witraktor.fi/yhteystiedot 6M-SARJA: NYT SAATAVILLA AUTOPOWR™. Sen lisäksi AutoPowr pitää valitun nopeuden samana reagoimalla muuttuvaan kuormitukseen. Työskentele älykkäämmin ohjaamon kulmapilarinäytön, uuden oikeanpuoleisen konsolin ja kompaktin CommandARMin yhdistelmällä, joka antaa 6M:lle täysin intuitiivisen ja vaivattoman traktorin hallinnan sekä helpon toimintojen valvonnan. 1/2021 2 witraktor@tt.wihuri.fi | 020 510 10 | witraktor.fi ENEMMÄN MUKAVUUTTA, ENEMMÄN MONIPUOLISUUTTA Voit odottaa luokkansa parasta ajokokemusta! Tämän mahdollistaa etuakselin TLS-jousitus ja ohjaamon mekaaninen jousitus sekä hallintalaitteiden tuoma täydellinen ergonomia. AutoPowr on saatavilla 6090M-6140M -malleihin. Nauti monipuolisista käyttömahdollisuuksista AutoPowr -hydromekaanisella vaihteistolla, joka tuottaa portaattomasti jatkuvaa tehoa nopeuksilla 50 m/h – 40 km/h. Huippunopeus saavutetaan jopa 1530 rpm -moottorikierroksilla
Siksi myyntiin laitettua koneita kannattaa tarjota myös kotimaisille koneharrastajille, joihin saa yhteyden esimerkiksi merkkikerhojen tai Masinistit ry:n kautta. Toimintakuntoisten vanhojen koneiden myynti käyttöön on järkevää kierrätystä ja tarpeen myös siksi, että pienten ja hinnaltaan edullisten uusien koneiden tarjonta on vähäistä ja hyvät käytetyt ovat harvassa. Uolevi Oristo. Toisaalta kaupan kohde voi kiinnostaa ostajaa siksi, että hän opetteli samanlaisella traktorilla ajamaan. 1/2021 3 SISÄLTÖ 4 Miljoonalaatikko 9 Lukijan kirjeet 10 Fiatagri Jos pyörä ei vedä, niin se jarruttaa 16 Hyvä ja paha puimakone Entisajan yksinkertaista tekniikkaa 18 Kun muut ajoivat ohi Pari menestysmallia ei riittänyt markkinajohtajuuteen 24 Vanhaa suomalaista maaseutua valokuvina Museoviraston kuvia voi katsoa Finna-palvelussa 28 Kun ikä ei paina Vuosimallin 1964 Fahr MDL 32 MF 3303 ja James 65/480 työkuntoiseksi, osa 4 Keltaiselle linjalle 36 Se johon verrataan Husqvarna 242 -moottorisaha ”kaksnelikakkonen” 38 Agribisnes vaatii erikoistumista Traktorikauppiaan neljä vuosikymmentä 42 Osgood sorakuopalla Lähes 70-vuotias kone nostaa soraa 46 Tasavirtalaturin polarisoiminen Pitkään käyttämättömänä olleen tasavirtalaturin herättely 48 Nuffield-projekti, osa 5 Traktori takaisin nippuun 52 Leikkuupuimurit vuonna 1964 Koneviestin taulukossa oli 36 itsekulkevaa ja hinattavaa puimuria 56 Tietovisa 57 Hakemistosivut 62 Lukijan idea 63 Inkinen 64 Weteraanikone BM-Volvo 1600 Vankka ja taloudellinen 66 Seuraavassa Koneviestissä 67 Seuraavassa Koneklassikoissa Kerro meille mitkä kolme juttua olivat mielestäsi parhaat tässä lehdessä. Osalla vanhoista traktoreista on keräilyarvoa, joka riippuu kohteen kunnosta, iästä ja merkistä. Mitä pidät uudesta Koneklassikot-lehdestä. Traktorimerkkejä oli runsaasti tarjolla, eivätkä merkkien ja myyjien asemat markkinoilla olleet vielä vakiintuneet. Kaikien vastanneiden kesken arvotaan hylsysarja. Toimittajalta Säilytetään koneharvinaisuudet Suomessa Monella tilalla on käyttökelpoiset pienet ja keskisuuretkin puimurit ja paalaimet myyty naapuriin tai kauemmas, jos lähiseudulta ei ole löytynyt koneen tarvitsijaa. Suomeenkin tuli monia jo nyt kadonneita merkkejä, jotka kiinnostavat myös kansainvälisiä ostajia. Suomessa myytävien traktoreiden merkkikirjo oli suurimmillaan 1950-luvulla, kun tuontisäännöstely loppui. Netin myyntipalstoja seuraamalla sekä ostajat että myyjät voivat perehtyä vanhojen koneiden käypiin hintoihin, mikä jouduttaa yleensä kaupantekoa. Koneviestin nettisivulla osoitteessa www.koneviesti.fi on tietokoneella avautuvassa näkymässä oikeassa laidassa vastauspainike. Harvinaisuus kasvattaa keräilyarvoa: kotimaista Takraa valmistettiin vain muutaman vuoden ajan, sen sijaan samanikäisiä Valmetteja on säilynyt suuremman valmistusmäärän ansiosta enemmän. Toivottavasti kaikki koneharvinaisuudet eivät katoa ulkomaille, sillä merkkikirjo on osa Suomen maaja metsätalouden historiaa. Britit ja saksalaiset ovat puolestaan käyneet Suomessa hakemassa oman maansa tuotteita harrastekoneiksi. Netin ansiosta käytettyjen koneiden markkinat ovat kansainväliset ja merkittävä osa vanhoista koneista on mennyt käyttökoneiksi Baltiaan, Puolaan tai jopa Lähi-Itään. Myyjälle isän viimeisellä traktorilla voi olla tunnearvoa, mutta ostajan ei voi siitä maksaa
Martti Kauppinen, Peltosalmi, Nerohvirta Kysymys 255: Olen suunnitellut eräitä työvälineitä traktoriin. ”Moottorimies”, Iisalmi Vastaus: Kuka lukijoista tietää tällaisen pelin, kirjoittakoonpa os. Isäntien mielestä neliveto on ehdottomasti parempi ainakin määrättyihin työsuorituksiin kuin takavetoinen traktori. Nelivedot puntarissa Kun hankkii niinkin kalliin koneen kuin traktorin on pyrittävä siihen, että sitä voidaan käyttää mahdollisimman moneen erilaiseen työhön. Mikäli on jyrkkiä rinteitä pelloilla kannattaa nelivedon hankkimista harkita. New Holland -divisioonan osto maksaa Fordille alustavien tietojen mukaan 330 miljoonaa dollaria eli noin 1,9 miljardia markkaa, josta vajaat kolmannes on Fordille siirtyviä New Hollandin velkoja. Määrätyt työkoneet, varsinkin sellaiset, joita traktori joutuu kantamaan, vaativat näitten isäntien mielestä nelivetoista traktoria. 144-sivuinen kirja on saatavissa monien nettikauppojen sekä JCBshopin kautta, jossa sen hinta on 20 puntaa. Sikäli kuin tiedämme, käteville ratkaisuille kyllä löytyy halukkaita valmistajia. Esimerkiksi sen pyörät olivat peräisin Grumman Hellcat -hävittäjästä. Aikaisemmin Ford on valmistanut maataloudelle vain traktoreita ja New Holland, joka on aikaisemmin tunnettu Sperry New Hollandin nimellä, Clayson-leikkuupuimureita ja New Holland -heinätyökoneita. Esittäkääpä laitteitanne ja ajatuksianne esim. JCB teki leikekirjan Juhlistaessaan 75-vuotispäiviään järjesti JCB viime vuonna erilaisia tempauksia, kuten jättikokoisten 75-numeroiden teko peltoon JCB Fastracilla ja kultivaattorilla. Laitteet ovat multapohdin, kuormaaja ja kippi, sekä lumiaura, piennaraura ym. Pajan ensimmäinen myyntiartikkeli oli sota-ajan romusta valmistettu kippiperävaunu. Vallankin jos traktoria joudutaan käyttämään paljon talvella tulevat nelivedon edut selvästi esiin. Nyt julkaistu kirja, jonka nimenä on 75 Year Scrapbook – eli leikekirja – sisältää valokuvia, esitteitä, dokumentteja ja mainoksia yhtiön alkuajoista lähtien. Vuosi 1953 merkitsi käännekohtaa yritykselle. konemiehille. Saisivat olla romutetusta pyörästä otetut. Kaupan solmimisen jälkeen Fordista tulee maailman toiseksi suurin maatalouskonevalmistaja John Deeren säilyttäessä ykköstilansa ja Massey-Fergusonin pudotessa kolmannelle sijalle. lähimmälle konekonsulentille, tai hankkijan, Keskon, OTK:n ym. KV 20/1969 Kysymys 251: Mistä saisin ostaa 1000 kuution Harley-Davidsson moottoripyörän etuhaarukan joustolaitteineen. Ensimmäisen perävaunun Bamford myi 45 punnalla kaupungin torilla. Kysymyksiä ja vastauksia KV 9/1956. Vuonna 1953 myös käytettiin nykymuotoista JCB-logoa ensimmäisen kerran. Juhlapäivään liittyen julkaistiin myös yhtiön 75 vuotta jatkuneesta koneenvalmistuksesta kertova kirja. Bamford rakensi silloin ensimmäisen hydraulisen kaivurikuormaimen. Haluaisin sen vuoksi saada apuanne saadakseni yhteyden sellaiseen valmistajaan, jolle olisi työn laadun yksinkertaisuus ja sen kautta tuotteen hinnan halpuus edes jossain määrin tavoitteena. lokakuuta 1945, kun sittemmin edesmennyt Joseph Cyril Bamfordin ryhtyi valmistamaan maataloudessa tarvittavia välineitä pienessä autotallissa Staffordshiren kaupungissa. ”Maanviljelijä”, Kärkölä Vastaus: Mainitsemianne laitteita on todellakin vähän joka puolella menossa ja sen vuoksi saattanee olla ymmärrettävissä, ettei monikaan seppä tai pienteollisuuslaitos ole asiaan kovinkaan kiinnostunut varsinkaan, jollei niiden rakenteissa ole erikoisen käteviä sovitelmia. Maaston muodot traktorin käyttöalueella saattavat myös puoltaa nelivedon hankintaa. Osa on jo kokeiltu, mutta en ole onnistunut saamaan valmistajaa. 1/2021 4 MILJOONALAATIKKO KONEVIESTIN vuosikymmenet KV 18/1985 J CB:n toiminta käynnistyi 23. New Holland siirtyy Fordille New Holland -divisioonan maatalouskoneiden valmistus on siirtymässä Fordille
Jokin toimiala kasvaa ja siellä menee hyvin, toisaalla supistuu ja siellä pyyhkii heikosti. Voimakkaasti laskeneet traktorija puimurimarkkinat olivat viedä yhtymän velkojien käsiin. Kun MF:n palveluksessa oli vuonna 1978 68 000 henkeä, on siellä nyt 21 000 henkeä. B. 1/2021 5 1. Yli kaksi kolmasosaa väestä on joutunut lähtemään. Alun perin oli ollut tarkoitus, että nimimerkin takana olisi muitakin kirjoittajia, mutta lopulta kaikki kirjoitukset syntyivät Erkki Holman kynästä. Se oli turva sille, että osuuskunnalla säilyy länsimainen tuontimerkki, jos MF:lle käy huonoimmalla mahdollisella tavalla. A. MF:n liikevaihto on pudonnut seitsemässä vuodessa noin 17 miljardista markasta 9,5 miljardiin. Ja tähän mennessä niitä on julkaistu jo yli 600 kpl… Toinen mielenkiintoinen asia on, että kolumneista ei ole tullut hänelle aggressiivista tai ikävää palautetta lainkaan, mutta asiallisia yhteydenottoja tavattoman paljon – vaikka aiheet ovat välillä olleet tulenarkojakin. Aika ja käyttäytyminen viestimissä taitaa nykyisin olla vähän toisenlaista. L3, 9. Elim äel lä, 5. A. Cat erp illa r, 10. Mutta tärkeintä kuitenkin on, että vuosia jatkuneet tappiot kääntyivät ensimmäistä kertaa vuosikausiin voiton puolelle. Puoli vuosikymmentä sitten kerrottiin MF:n keikkuvan veitsen terällä. Laitamies Laitamiehen henkilöllisyys Koneklassikossa 5/2020 julkaistiin uudelleen nimimerkki Laitamiehen kirjoitus ”Saksat yhdistyvät – halvat koneet häviävät” vuodelta 1990. Tervehdyttäminen ja sopeuttaminen ei ole mikään suomalainen keksintö. Jäi tuossa kertomatta, että lukijoille tuttu Erkki Holmahan oli Laitamies. Se on ollut mankelointia. A. Län nen UkkoMes tar i, 7. B. Kuo rm a-a uto ja kon ete hda s, 3. C. Laitamiehen henkilöllisyys oli tarkasti varjeltu salaisuus vuosina 1986–1992, mutta kun tieto oli päässyt vuotamaan toimituksen ulkopuolelle, niin tuosta eteenpäin Erkki kirjoitti kolumnit omalla nimellään. Kiitokset kaikille ratkaisijoille ja onnittelut kolmelle arvonnassa voittaneelle! Koneviesti 13/1985 Konekentän laidalta Y ritysten kasvu ja kuihtuminen on osa markkinatalousjärjestelmän peliä. C. Jyrki Karkinen Tämä Koneviestissä vuonna 1960 julkaistu uutiskuva lienee ensimmäinen kerta, kun Koneviestissä esiteltiin mahdollisuus varustaa leikkuupuimuri teloilla.. 196 7, 2. Lab or, 8. Tuohon aikaan Hankkija otti yhtymänsä myyntiin amerikkalaisen John Deeren. A. Siitä kanadalainen Massey-Ferguson-yhtymä on oiva esimerkki. Voittoa yhtymä kirjasi 0,5 prosenttia liikevaihdosta. 10 kysymystä sivulla 56 vastaukset: Koneklassikot 5/2020 ristikon ratkaisu Oikeita vastauksia tuli 22 kappaletta. 200 , 6. Kar tio kka ita , 4. C. Kilpailijat pitivät hiljaa peukkua ja toivoivat maailmanlaajuisen yhtymän loppuvan. Juo nto lai te. B
Mv. Traktori oli ollut koko ajan Leo Mäkelän karjamaalla, vaan kukaan ei ollut löytänyt starttia. Sitten tuli kysymykseen aurojen ostot. Lähdin kotiin ja oli minussa poikaa, kun osasin käynnistää Fergusonin startista. Ins. Luvan antajina olivat maanviljelysseurat ja luvan saannin ehtona oli määrätty määrä peltoa. Muistan, kun eräskin vankan näköinen Kokemuksiani koneellistamisesta Koneviesti 4/1958 Koneviestissä 16/1960 mainostettiin siihen aikaan Suomessa vielä melko tuoretta uutuutta – vaihtolavalaitetta. Epäilin ja lupasin ilmoittaa myöhemmin. Ihmettelin, kun se traktori oli niin kevyt. Urho Taka-Sihvola, Vesivehmaa. Sipilän kanssa hakemaan sitä Lahdesta. Korpivaaran puheille ja kysyin, että onko siinä Fergusonissa lainkaan starttia, kun sitä ei kukaan löydä. isäntä nauroi ja sanoi: ”Olishan se talossa hyvä olemassa, jolla naiset ajaisivat leipiä uuniin!” Runsaan viikon kuluttua em. Päätökseksi tuli, että otammekin sen kun ei parempaakaan ollut saatavissa. Siihen ei esim. – Täytyi hankkia ostolupa. Farmall IH, joka kerkiää tulla jo kevättöihin. Sitten ins. Tämä on sellainen kone, jota ei tarvinnut veivatakaan vaan sen sai istuen pukilta panna käyntiin. Lähdin toverini mv. Ja uteliasta yleisöä oli ympärillä kovasti. Runsaan kymmenen vuotta sitten ne olivat ”kortilla” jos niin sanoisi. Jonkin ajan kuluttua Lahden SMK:n konttorista ilmoitettiin, että traktori on Lahden asemalla. Sanoin, että kyllä se pitäisi olla! Kun hän käänsi selkänsä, panin heti traktorin käyntiin, mutta en selittänyt sitä missä se oli. Ei auttanut muu, kuin hevoset taas valjaisiin. Mutta hän ilmoitti, ettei osaa – ja niin oli tartuttava veiviin. – Minkä takia juuri 10 tuuman, kysyi insinööri. agronomi soitti, että nyt oli traktori heti saatava. 30 ha riittänyt, vaan oli otettava yhtiökumppaneita, joita löytyikin aivan tarpeeksi. – Ette ole ainoa, joka sitä kysyy, hän sanoi. Hevosten hinnat olivat silloin korkeat, joten kahden hevosen hinnalla sai traktorin. Siellä eräs mies esitteli minulle pientä, mitättömän näköistä traktoria – kehui sitä kovasti. Menimme alakertaan ja hän näytti kädestä pitäen ja koetin itsekin, ja lähtihän se käyntiin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan ilmoitettiin, että Amerikka on perunut lähetyksensä Suomeen. Syksyllä 1948 oli Helsingissä Työtehoseuran näyttely. Hevoskasvattajana olin kyllä hevosen kannalla. Pyysin, että saisin kaksisiipisen 10 tuuman auran. Mattila ilmoitti huhtikuussa 1948, että traktori on tulossa. Eihän se jaksa suurempia vetääkään, sanoin. Pois lähtiessään hän huomautti, ettei siinä starttia olekaan – teitä on huijattu. Uteliaita oli ympärillä joskus paljonkin, mutta kukaan ei löytänyt starttia. V. 1/2021 6 MILJOONALAATIKKO KONEVIESTIN vuosikymmenet Jussi Laukkanen S odan jälkeen kun työvoima maataloudessa alkoi vähentyä, tuli ajankohtaiseksi maatalouden koneellistaminen. Olihan tallissani vakituisesti 8–10 hevosta, joista 4 täysi-ikäistä tammaa. Matkustin Helsinkiin ins. konsulentti agr. Työvälineitä ei tarvitse perässä raahata, vaan ne sai nostettua ylös. Kääntäkää selkänne, niin panen sen käyntiin! Pidin toisella kädelläni kaasuttajasta erehdyttääkseni heitä, ja taas traktori lähti käyntiin – ja taas alkoi kova tutkimus, mutta starttia ei vain löytynyt. Korpivaara nauroi makeasti ja sanoi, että jos se ei jaksa vetää 12 tuuman auroja, niin minä lahjoitan teille ne aurat ja traktorinkin. Traktori lähti kohta veivaamatta. Se on amerikkal. Eräskin pitkänlinjan autokuski sanoi, että erikoinen kone oli nähtävänä. Niin lähetimme ostoluvan Itä-Hämeen Maanviljelysseuraan. Ihmistyön kalleuden ja niukkuuden takia tuli ajankohtaiseksi traktorin hankkiminen. Se oli sellainen pienikokoinen, bensiinikäyttöinen ja oli nähtävänä Työtehoseuran näyttelyssä. Perille saavuttuamme pyysimme myyjältä apua, että tulisi näyttämään, miten se pannaan käyntiin. A. Toiset ihmettelivät – toiset hymyilivät. Korpivaara selosti minulle Ferguson-systeemin, ja sai minut tilaamaan 12 tuuman aurat. Uteliaita kertyi karjamaa täyteen. Mäkelä kysyi heti, että onko siinä starttia. Pari vuotta se siellä odotti vuoroaan, kunnes Maanviljelysseuran maatal. O
1/2021 7 Vanhoja ilmoituksia menneiltä vuosilta Koneviesti 18/1956
1/2021 8 MILJOONALAATIKKO Vanhoja ilmoituksia menneiltä vuosilta Koneviesti 1/1960 Koneviesti 22/1959
Pitää tietää mistä puhuu ja mitä puhuu. Ei ole ollut somea silloin apuna eikä myöskään haittana. Organisaatio ja myyjä pitää olla luotettava. Ei nämä perusasiat muutu ajan myötä kovin paljoa. Tuote pitää olla kunnossa ja uskottava Myyjän pitää tuntea tuote, asiakkaat ja ala. Koneviesti on ollut kautta aikojen arvostettu lehti esim. Myöskin koneiden tuntemus ja omakohtaiset kokemukset ovat varmaan auttaneet myös lehden myyntityössä, harvalla on ollut tuolloin yli kymmenen vuoden kokemusta esim. Se oli ollut palkintomatka parhaiten myynneille asiamiehille. Aktiivinen ja pitkäjänteinen (ei kuitenkaan liian aggressiivinen) myyntityö tuo parhaan tuloksen. Muistan vaan sen kun sain tuliaiseksi legoja. Samat on näyttäneet olleen kohteet matkalla ainakin osittain silloin kuin on nykyisinkin. Sekä myöskin kansainvälisyytensä ansiosta esim. Myyjän / tekijän pitää olla innostunut ja nauttia työstään, eli motivaation pitää olla kunnossa niin itsensäkin kuin työnantajankin puolelta. Toki tietoa on myös haluttu ja tarvittu koneista paljon silloin, koska monelle esim. Muistelen että vuosi olisi ollut 1963 tai 1964. Eli lyhyesti sanottuna ei tuo silloinen myynti ja markkinointi poikkea juuri ollenkaan nykyisestä tai paremminkin, jos nykyisin haluaa menestyä, vaaditaan/tarvitaan, että tehdään asiat yhtä hyvin ja antaumuksella kuin 1960-luvulla. raportit kansainvälisistä näyttelyistä ja tehdasvierailuista ovat olleet ovi Eurooppaan monelle lukijalle ja ainutkertainen mahdollisuus tutustua tuolloin niihin. Koneviestin matka Tanskaan maatalousnäyttelyyn on ollut 1960-luvun alkupuolella. Isäukko toimi aikoinaan monta vuotta Koneviestin asiamiehenä ja siitä muistona myös kunniakirja. traktorihommista tai kokemusta puimureista. Parhain terveisin Arto Hukka Koneviestin matka Tanskaan 1960-luvulla Hei!. 1/2021 9 Lukijoiden lähettämää postia Kaivelin tuossa joutessani isäukon arkistoja ja nämä kuvat sattuivat sieltä silmään. traktori ja puimuri ovat olleet uusi tuttavuus. koeajoraportteineen ja vertailuineen, eli tuote on ollut kunnossa heti alusta lähtien. Kyllä tuo markkinointi on silloin aikoinaan perustunut pitkälti ihan suoriin asiakaskontakteihin, on ollut face to face -markkinointia ja myyntiä aidoimmillaan
p Fiatagreihin on edelleen saatavilla uusiakin osia kohtuuhintaan. Ajovaloumpioita lienee käytetty myös Fiatin henkilöautomallistossa ja Pininfarinan muotoilema ohjaamo poikkesi ulkonäöltään aikalaisistaan. 90-sarja edustaa terrakottaväreineen tyypillistä Fiat-designia. Tähän traktoriin on vaihdettu muun muassa maski, minkä huomaa muuta traktoria aavistuksen kirkkaammasta väristä. 1/2021 10 Vuonna -84 esiteltiin leveämpi CL-ohjaamo (Cabina Larga), jossa oli muun muassa apukuljettajan istuin. Uudessakin ohjaamossa oli edelleen melko niukasti säilytystilaa, polttoainesäiliö on sijoitettu istuimen taakse, mikä osaltaan söi ohjaamon takatiloja. u
Fiatit kestivät melko hyvin myös soilla yleistä moottoreiden ”ruuvaamista”: vaikka savua tuli pakoputken täydeltä, niin kannentiivisteet eivät kärähtäneet, keraaminen kytkin ei palanut tai vaihteisto räjähtänyt, koska pyörien luisto märässä turpeessa kompensoi yleensä voimansiirtoon kohdistuvaa kuormitusta. p Fiatagrin Grandi-mallit saivat suosiota urakointitraktoreiden markkinoilla useissa Euroopan maissa ja myös Suomessa. Fiatin maahantuoja Työväline Oy panosti kuitenkin enemmän nelivedon etuihin, joita esiteltiin työnäytöksissä ja maatalousnäyttelyissä legendaarisen markkinointimies Teuvo Nummisen ikimuistoisen haitarinsoiton kera. Fiateissa on 540 ja 1000 k/min voa:n lisäksi myös ajovoimanotto, joka on osoittautunut p Fiatagrin vetävää etupäätä esiteltiin asiakkaille myös tähän malliin. Nelivedon edut olivat kiistattomat, mutta kallis hinta ja suuri kääntösäde rajoittivat sen yleistymistä. Samaan aikaan nelivetotraktoreiden kääntösädettä onnistuttiin pienentämään oleellisesti. Lehtimainoksessa kehotettiin kääntymään myyjän puoleen, mikäli ei usko tempun onnistuvan: "Teetä tämä traktorimyyjälläsi." Ilman hammaslukkoa moinen kiipeily olisi ollutkin hyvin hankalaa. Fiat-traktoreiden markkinoinnissa hyödynnettiin myös muotoilua, olivathan 80ja 90-sarjojen ohjaamot korimuotoilija Pininfarinan suunnittelemia. Traktorin paino oli 6760 kg. Lähes kaikki valmistajat kehittivät 1970-luvulla nelivetomallejaan aikaisempaa paremmiksi tuotteiksi. TEKSTI Uolevi Oristo, Jussi Laukkanen, Tapio Vesterinen, KUVAT Tapio Vesterinen, valmistaja. Fiatagri 90-sarjan traktorit Jos pyörä ei vedä, niin se jarruttaa Neliveto ja urakointi ovat yleensä aiheita, jotka yhdistetään ainakin vanhempiin Fiat-traktoreihin. Fiatit saivat kovan maineen turvesoilla, koska nelivedon tekniikka oli aikansa huippua ja Välimeren olosuhteisiin kehitetyn jäähdytysjärjestelmän teho riitti suollakin, jossa ajoviima ei moottoria jäähdytä. Nämä molemmat seikat johtivat takavetotraktoreiden syrjäytymiseen 1980-luvun puolella. Grandi-malliston lippulaiva oli 180-90 DT, jonka turboahdettu 8 litran kuutonen antoi 180 DIN-hevosvoimaa, vaihteita oli 24 eteenpäin 8 taakse. Turvesoilla eduiksi laskettiin ohjaamon ilmastointi, moottoriöljyn melko suurikokoinen lauhdutin, hydraulinen lukko etuja taka-akselilla sekä riittävän pienet ryömintävaihteet. 1/2021 11 S uomessa nelivetotraktoreiden maatalouskäyttö alkoi yleistyä vasta 1970-luvun loppupuolella, sitä ennen nelivetoa käyttivät pääasiassa urakoitsijat. Nelivetoa hyödynnettiin markkinoinnissa Fiat-traktoreiden ja maansiirtokoneiden maahantuoja Työväline Oy oli 1970-luvulla merkittävä nelivetotraktoreiden myyjä – Fiat olikin suurin länsimaisten nelivetokoneiden myyjä Suomessa
Fiatissa se on perinteisesti kulkenut traktorin keskilinjalla, mikä mahdollisti suurempien eturenkaiden käytön ja paransi kääntyvyyttä. Ohjaamo oli myös kapea, eikä istuimen takana ollut lainkaan tilaa. Suomessa vuonna 1988 myyntiin tulleissa CL-malleissa oli lukuisia parannuksia. ”Saranoidun säiliön ansiosta akkuhuolto p Klik-klak-pikanostolaitetta käytetään edelleen joissakin markkinoilla olevista uusista traktoreista. Hesston-heinäkoneet. Ohjaamon melutaso oli sen ajan mittapuun mukana alhainen, vain rapiat 80 desibeliä. Autoteollisuuden opein tehdyn ohjaamon kotelorakenteet olivat huomattavasti myyvemmän näköisiä, kuin kilpailijoiden palkkirakenteet – valitettavasti ohjaamo ruostui (ja ruostuu) myös melko helposti. Peukalolla käytettävän pikahallinta oli esimerkiksi kynnettäessä ja perälevykäytössä kätevä, vaikka sen painike olikin raskas käyttää. Iskevä mainoslause puri hyvin, koska se on kiistatta totta. Pohjassa ei ole metsäkäytön kannalta kovin kriittisiä komponentteja, etuakselin hammaslukko tarjoaa pitoa ja etenemiskykyä vaativissa kohteissa. Fiatagri-nimitys otettiin käyttöön, koska Fiat oli laajentanut valikoimaansa sadonkorjuukoneisiin ostamalla mm. 1/2021 12 p Klik-klak-laitteen ohella nostolaitetta hallittiin kuvassa ylinnä näkyvillä asennonsäätöja vetovastussäätövivuilla. Yhteiseksi väriksi tuli punaruskea terrakotta. etuvedon voimansiirtoakselin sijoituksessa. Siitä huo. Istuimeen asennettiin kääntölevy ja vapautuneesta tilasta tehtiin aivan kunnollinen jalkatila. p Fiatagri on mahdollista saada pitämään öljynsä suhteellisen pienellä vaivalla omilla osastoillaan, tässä yksilössä ei ole yhtään paikkaa merkkaavaa öljyvuotoa. Muutokset toteutti loimaalaisen Vuorisen konepaja. Kehittynyt nelivetotekniikka Työväline markkinoi nelivetoa iskulauseella ”jos pyörä ei vedä, niin se jarruttaa”. Raskassoutuinen vipu oli kätevä varsinkin kyntäessä. Nykyaikainen ohjaamomuotoilu tuli sopivaan aikaan Fiatin keskikokoisten mallien tekniikkaa uudistettiin 80-sarjan malleissa, mutta ohjaamo oli perinteiseen tapaan karu ja vain osittain verhoiltu, vaikka se olikin Pininfarinan suunnittelema. Vuoden 1984 toukokuussa esitellyissä FiatAgri 70-90ja 80-90-malleissa oli täysin uusi ohjaamo, jonka muotoilu poikkesi täysin muista traktoreista. Kilpailijat vitsailivat, että ”Viiattiin” tarvitaan kattoteline eväiden ja työkalujen kuljettamista varten. Mallisto kasvoi v. 1980-luvun lopulla mallilla 110-90, jonka valmistus jatkui vuoteen 2003 asti. Ohjaamoon meno ja sieltä poistuminen vaatii notkeutta, koska oviaukko on kallistettu voimakkaasti taaksepäin. Aikaisempaa huomattavasti leveämmässä Cabina Larga -ohjaamossa oli myös apukuljettajan istuin. Siksi nelivetojen osuus oli Fiatilla länsimerkeistä suurin. kestäväksi myös suokäytössä. Samalla ohjaamolla ja perusrakenteella, mutta eri vaihteistoilla ja moottoreilla varustetut 90ja 100-90-mallit esiteltiin vuoden 1984 syksyllä. Työhydrauliikan venttiileitä hallittiin kuljettajaa lähempänä olevista vivuista. Työväline teetti 90-sarjan nelikoihin Suomessa tarpeellisen metsäohjaamon: polttoainesäiliön siirrettiin ohjaamon takaa keulalle, maski siirtyi vaaksan verran eteenpäin ja tyhjä tila akun yllä käytettiin myös tarkasti. Sitä tarvitaan myös silloin, kun nostolaiteen korkeutta joudutaan säätämään jatkuvasti tai konetta ei voida nostaa täysin ylös. Fiatit olivat jo ennen muita valmistajia suunniteltu nelivetoisiksi, mikä näkyy mm. oli helppo toteuttaa, pohjapanssari tuli tarjolle samaan aikaan ja hammaslukollinen, hyvin käynnistyvä 80-90 DT oli Valmetin jälkeen halutuin maataloustraktori metsän puolella," kehaisi pitkään Fiat traktorimyyjänä toiminut Veli-Matti Koski. Nostolaite nostetaan ja lasketaan ”klik klak” -vivulla, joka käyttää vaijerin välityksellä venttiiliä. Vetovarsien alakorkeus säädetään ohjaamon oikealla sivulla olevalla perinteisellä nostolaitevivulla. Akselit kestivät edessä ja takana jopa tuplaparipyörien asennuksen
Tuko Maatalous lopetti Fiatin myynnin vuonna 1987, minkä jälkeen Työvälineen omat aluekonttorit hoitivat myös traktorimyynnin. Näihin tulee suurempi Pininfarinan Cabina Larga -ohjaamo kuin pienemmissä malleissa. 1980 Fiatin suuri malliuudistus. Erikoisin moottori oli 90-90-mallin viisisylinterinen moottori, jonka nimellisteho on mallimerkinnän mukaisesti 90 hevosvoimaa. 1979 Fiat 1000 ja 1300 korvataan uusilla Grandi-malleilla 1180, (1280), 1380, 1580 ja 1880. Hydrauliikkapumpun tuotto on 90-sarjan malleissa noin 40 l/min. 1989 esitelty 85-90. Nostolaitteiden nostovoima kasvoi. Viisisylinteristä moottoria oudoksuttiin Mallien väliset tehoerot johtuivat vapaasti hengittävien moottoreiden iskutilavuuksista, ensimmäinen alle 100-hevosvoimainen turbolla varustettu malli oli v. Monta myyjää Fiat-traktoreiden ja työkoneiden maahantuoja oli Työväline Oy, jonka kuului Kesko-konserniin 1980-luvun alusta lähtien. 1989 Ahdetulla 4-sylinterisellä moottorilla varustettu 85-90-malli, jossa vakiona hydraulisella Hi-Lo-pikavaihteella varustettu 24+12 -suunnanvaihtajavaihteisto. Vaihdevivut siirrettiin kojelautaan. Fiat ja Ford traktorit sekä New Holland ja jo aiemmin hankitut sadonkorjuukoneet yhdistyivät aikanaan CNH:ksi. n Artikkelia varten on haastateltu Juhani Rahkosta ja Veli-Matti Koskea, jotka työskentelivät Fiatagri traktoreiden myyntiorganisaation eri tehtävissä. Vaihteisto 15+3 tai 20+4 ryömintävaihteilla. Vaihteistona 12+4 tai 24+8 ryömintävaihteistolla varustettuna. Työväline Oy myi aluksi traktoreita oman myyntiverkostonsa kautta, joka koostui yksityisistä piirimyyjistä ja Työvälineen omista myyntikonttoreista. Kaikkien traktoreiden väri päätetään muuttaa oranssista terrakottaksi. Tuko Maatalous Oy myi Fiatin maataloustraktoreita niillä Etelä-Suomen myyntialueilla, joissa ei ollut vahvaa yksityistä piirimyyjää, kuten esim. Kiista hammaslukon ja sen kanssa kilpailevan kitkalukon eduista ja haitoista oli kovaa – tosiasiassa kumpikaan ei ollut täydellinen. ”90/100/110-malleissa on eri vaihdelaatikko, jonka kaaviossa pakki ja 5-vaihde ovat vastakkain, mikä rajoitti niiden myyntiä kuormainkäyttöön. Nostolaitteen mekaaninen pikahallinta. Niiden suurinta ajonopeutta kasvatettiin suurentamalla perävälitystä. Forssassa. 1994 New Holland G-sarjan traktorit korvavat 160-90 ja 180-90 -mallit. 1180:n tilalle 115-90, 1380:n tilalle kaksi mallia: 130-90 ja 140-90. Nostovoima 4500 kg. Konepaja T-Syvänen Oy valmisti Loimaalla ensin Bertta-nimellä, ja 80-luvun lopulta Lännen-nimellä myytävät kuormaimet. ”80-90 oli myös suosittu etukuormainkone, sillä ensimmäisten mallien vaihdekaavio ja ajonopeudet, ja varsinkin 1988 esitelty suunnanvaihtaja sopivat hyvin kuormainkäyttöön”, kertoo Rahkonen. Fiatagri 90-sarjan mallien etuakselissa oli alusta lähtien tasauspyörästön lukko. Haittapuolena on, että käännettäessä pyöriä reilusti lukko aukeaa, eikä sisäkurvin puoleinen pyörä vedä. Moottoreiden iskutilavuudet kasvoivat. Etuakselin hammaslukko Grandi-malleihin. Myös 90-90, 100-90 ja 110-90 suurin nopeus 39 km/h. Hän aloitti tuotepäällikkönä Työväline Oy:ssä vuonna keväällä 1984, juuri ennen 90-sarjan lanseerausta. Hammaslukon etuna on, että lukko toimii vaikka toinen pyörä olisi ilmassa. 1/2021 13 1975 780 ja 880 esitellään. Pupu-mallit kasvattivat nopeuden lähes 40 kymppiin 90-sarjan mallien suurin ajonopeus oli ensin 30 km/h, mikä rajoitti todennäköisesti jonkin verran myyntiä. Fiat 880-sarjassa OM CO3/130-moottori vaihtuu 5-sylinteriseen 8055.04:aan. 1978 Pininfarinan suunnittelema ohjaamo tulee 880-malliin. 90/100/110 malleissa on erilainen, 5+R x 3 vaihteisto, johon pikavaihdetta ei saatu. Uusi pienemmän kääntösäteen etuakseli. Uusi 110-90 myyntiin (esitelty 1986), jossa 5,9 litran moottori. FiatFiatagri 80ja 90-malliston kehitys limatta kääntöympyrä oli suurehko, kunnes suuremman kääntökulman mahdollistava uusi etuakseli esiteltiin Suomessa 1988. Iskutilavuus on 4,8 litraa, sillä sylinterimitat ovat samat kuin nelosja kuutoskoneissa. 1984 880ja 980-mallien tilalle uudet 90-90 ja 100-90, joissa suuremmat moottorit: 4,9 litraa 5-sylinterinen ja 5,4 litraa 6-sylinterinen. 80-90 oli suosituin 80-90-mallin oli selkeästi myydyin malli. Myyjien tuska helpottui 1988, kun 70/80-90:t varustettiin mekaanisella tai hydraulisella pikavaihteella, joka kasvatti välityssuhdetta 18 prosentilla. 115-90-, 130-90 ja 140-90 -malleihin 5,9-litran moottori (korvasi 5,5-litraisen) ja 1985 Leveämpi Cabina Larga -ohjaamo. 1983 Fiatagri muodostuu, kun erilliset merkit Laverda ja Hesston poistuvat. ”Se oli 1980-luvun lopulla useana vuotena eniten myyty yksittäinen traktorimalli Suomessa ja pitkälti 1990-luvulle kannaltaan suurin yksittäinen traktorimalli, kertoo Juhani Rahkonen. Mallikohtaiset rekisteröintimäärät näkyvät viereisessä taulukossa. Valinnaisena saatavissa 12+4 tai 16+16 suunnanvaihdolla. 1990 Winner-mallit korvaavat pienemmät Grandit 115-90 ja 130-90. Niiden mallisto oli laaja ja erillinen hydrauliikkapumppu oli ajan hengen mukaan saatavana. Asiakkaat oudoksuivat viisisylinteristä moottoria, vaikka se toimi siinä missä muutkin mallit. Sama vaihteisto oli saatavana lisävarusteena myös 70-90ja 80-90-malleihin. Fiat-autojen maahantuoja oli tuohon aikaan Hankkija. Grandi-sarja uudistetaan. Loppuvuodesta 1985 alkaen ohjaamot sinkittiin, mikä oleellisesti vähensi ruostumistaipumusta, mutta ei poistanut sitä kokonaan.. 1988 70-90ja 80-90 -malleihin vakiovarusteeksi 12+12 -vaihteisto, jossa suurin nopeus 39 km/h. Suomessa CNH:n tuotemerkit siirtyivät Fordin traktoreita maahantuoneen Agritek Oy:n valikoimaan. Hydraulinen pikavaihde oli saatavissa vain 40 km/h -nelivetomalleihin. Jatkuu seuraavalla sivulla Pistehitsaamalla kootun kotelorakenteisen ohjaamon ongelmana oli ruostuminen. Mekaanisen suunnanvaihtajan vipua käytettiin vasemmalla kädellä. 6-sylinterinen 980-malli tulee täydentämään sarjaa. Fiatin yhtymä kasvatti tuotevalikoimaansa Fordin traktorituotannon ostolla vuonna 1993. Vaihteisto entinen 24+8. Juhani tuntee Fiatagri-malliston hyvin, sillä hänellä on maatilallaan 80-90
Fiatagri pysynee talossa pitkään, sillä traktori on mukava ajaa ja soveltuu monenlaiseen käyttöön. "Raidetangon molemmat päät ja ohjaussylinterin päässä oleva pusla uusittiin, nyt kone kulkee nätisti suoraan. Hienosäätö tapahtuu toista tangon päätä kiertämällä", Vesa selvittää. Toisen raidetangon pään lukitusmutterin puute ihmetytti, onneksi huoltomies kertoi lukituksen tapahtuvan hitsaamalla sen jälkeen, kun säätö on saatu suunnilleen kohdalleen. Vesa Turpeinen on kunnostanut veljensä kanssa hankkimansa Fiatagri 70-90 DT:stä luotettavan työkoneen. n. Osasyynä ruosteelle on varmasti AIV-happo, mutta osaavat nämä ilman happoakin ruostua. Alemmat askelmat saadaan näppärästi irti ennen metsään menoa. u Käyttöohjekirjasta on aina hyötyä käytetyn traktorin ominaisuuksiin tutustuessa. Traktori on ehostettu myös ulkoisesti siistiin kuntoon. Ruoste vaivaa ohjaamoa Monien muiden Fiatagrien tavoin myös Turpeisten yksilössä ohjaamoa vaivaa ruoste. Ainakin tässä yksilössä sähkövikoja oli maltillinen määrä, työvalojen vaihdon ja muiden liitosten tarkastuksen lisäksi vaihtoon meni vain polttoainemittarin anturi. Mittarissa on tällä hetkellä noin 5 500 tuntia, joista omia ajoja on noin 200 tunnin verran. Ohjaamoa Vesa kehuu lämpimäksi talviaikaan, etenkin kun lämmityslaitteen kennon hana herkisteltiin toimimaan oikein. Peltitöihin en ole kuitenkaan vielä ryhtynyt", Vesa pohtii. "Traktori on ollut aikanaan ilmeisen rankassa maatalouskäytössä, lokasuojassa on vieläkin kiinni silppurin torven ohjainlaitteen kiinnikkeeltä vaikuttava rauta. "Nelivetotraktori päätettiin hankkia 135:sen Massikan kaveriksi lähinnä lumija metsätöihin, mutta muutakin käyttöä traktorille on löytynyt aina riistapellon muokkaustöistä veneiden siirtelyyn", Vesa kertoo. Vesan sanoin: "kyllä raktori on tehty ajettavaksi". Tämän yksilön sähköt saatiin kuitenkin polttoainemittarin anturin vaihdolla toimimaan kuten kuuluukin. Jonkin verran töitä teettivät myös jumissa olleet hallintalaitteet, muun muassa hydrauliikan vivustot olivat jumiutuneet yhdeksi puuksi, samoin käsikaasun ja kuuluisan klikklak-laitteen vaijerit, Vesa luettelee. Metsäajoa varten ohjaamon molemman puolen portaat muutettiin jo ennakkoon metsäkäyttöön sopiviksi. 1/2021 14 Fiatagri 70-90 DT Hyvä menijä Tapio Vesterinen V esa ja Veijo Turpeinen hankkivat kotitilalleen Kannonkoskelle kolmisen vuotta sitten vuosimallia 1986 olevan Fiatagri 70-90 DT -traktorin. Ohjaamon etupilareissa olleet ja pahasti kärsineet tartuntakahvat vaihdettiin rosterisiin. Mekaanisella puolella viat eivät olleet kovin vakavia. Traktori löytyi naapurikylältä jonkin aikaa seisseenä, mutta varsin tuoreilla renkailla varustettuna. "Rankametsässä Fiiatti on hyvä menijä hyvän etuakselin lukon ansiosta, onhan se tosin pikku-Fergun jälkeen kankea ahtaammilla ajourilla. Fiatagrissakin on virta-avaimen 0-asennon "takana" parkkivaloasento, ainakin Valmet-kuljettajat jättävät Fiatilla ajaessaan helposti parkkivalot tahattomasti päälle. Ulkoasu siistiksi Kosmeettisella puolella traktoria on ehostettu muun muassa uudella maskilla ja pakoputkella sekä sisustan puolella lattiamaton ja verhoilujen ehostuksella ja vaihdekeppien suojakumien vaihdolla. Turpeisten Fiatagri on varustettu vuonna 1985 esitellyllä leveämmällä CL-ohjaamolla (Cabina Larga). Mittariston yleisilme on selkeä, sähköjärjestelmää ei ole yleisesti pidetty Fiatagri-traktoreiden parhaimpana puolena. Jumit auki Vesa on kunnostanut traktoria jonkin verran pidemmän seisonnan jälkeen. "Öljyja polttoainevuotoja oli muun muassa syöttöpumpun ja vedenerottajan ympärillä sekä hydrauliikan pikaliittimissä. Moottori on hyvä käynnistyjä, äkkilähdöt ilman lämmitystä onnistuvat ongelmitta 15 asteen pakkasestakin", Vesa kertoo. Varaosia on hyvin saatavilla ja ne ovat suhteellisen edullisia. Nyt kaikki vuodot on saatu kuriin, eikä Fiat merkkaa paikkaansa edes tallissa", hän kertoo. t LUKIJAN KONE Pieneen käyttöön Vesa Turpeinen pitää Fiatagria hyvänä valintana
1/2021 15
Laite perustui niin ikään skotlantilaisen Michael Menziesin 44 vuotta aiemmin patentoiman koneen tekniikkaan, mutta se ei toiminut kunnolla. 1778. Etenkin itäisillä mailla käytettiin härkävetoisia puimajyriä, joilla ajeltiin maahan levitettyjen korsien yli, sama systeemi on vieläkin käytössä joillakin alueilla. Sitä ei kuitenkaan saatu toimimaan kunnolla. Vilja saatiin talteen, mutta hyvin työläästi. Alkeellisia puimakoneita alettiin suunnitella jo 1700-luvun alkupuolella, mutta lopulliseen onnistumiseen kului vielä vähintään 100 vuotta. Kun Meikle oivalsi, että jyvät ja kuoret irtoavat varmemmin iskemällä kuin hiertämällä, oltiin lopullisen puimatekniikan jäljillä.. Suurin osa akanoista ja oljista lensi kelan kehittämän ilmavirran avulla koneen Entisajan yksinkertaista tekniikkaa Hyvä ja paha puimakone Puimakone oli ensimmäinen viljelytoimia olennaisesti helpottanut koneuutuus. 1778 valmistunut kone ei toiminut yhtään paremmin. Kimmo Kotta p Skotlantilainen insinööri ja myllynrakentaja Andrew Meikle (1719–1811) teki ensimmäisen puimakoneensa v. Lopulta Meikle keksi, että jyvät ja kuoret irtoavat varmimmin iskemällä, kuten perinteisessä varstapuinnissakin. Puima koneiden kultaaika päättyi sotien jälkeen, jolloin länsimaissa siirryttiin seuraavaan vaiheeseen, eli leikkuupuimuriin. 1/2021 16 V ilja puitiin aikojen alusta aina 1800-luvulle asti lyömällä korsia jotain kovaa pintaa vasten, jonka jälkeen viimeistenkin jyvien irtoaminen varmistettiin kepeillä tai erityisillä varstoilla hakkaamalla. Edinburghin itäpuolella, Pohjanmeren rannalla Dunbarissa myllyjen tekijänä kunnostautunut insinööri Andrew Meikle päätti hänkin yrittää puimakoneen tekemistä Menziesin ja Leckien koneiden pohjalta, mutta v. Yksin kertaisesta, pelkällä puintikelalla varustetusta laitteesta kehittyi aikojen saatossa täydellinen viljankäsittelylaitos, joka pui, lajitteli ja jopa paalasi. Seuraavaan koneeseensa hän teki nopeasti pyörivän kelan ja umpinaisen varstasillan, jota myöten irronneet jyvät valuivat koneen alle. Leckie-niminen viljelijä onnistui hieman paremmin, mutta vain kauran puinnissa, vehnästä hänen kahdesta vastakkaiseen suuntaan pyörineestä rullasta koostunut koneensa ei saanut kuorta irti. Skotlantilainen oivallus Luultavasti ensimmäinen puimakonetta koskenut patentti myönnettiin 1734 skotlantilaiselle Michael Menziesille, joka oli muunnellut vesivoimalla pyörineestä pellavalihdasta yksinkertaisen puimakoneen
Puimakone oli aikanaan verraton apulainen, vaikka se aiheutti paljon vahinkojakin. Mellakoitsijoita rangaistiin kovimman mukaan. Ennen traktoreiden ja leikkuupuimureiden yleistymistä puimakone oli ylivoimaisesti kallein maatalouskone. etupuolelle. (kuva Dirk Pflückhahn) p Käsikäyttöisten puimakoneiden valmistuksesta tuli 1800-luvun puolella merkittävä teollisuuden ala, josta alkoi muun muassa Caseyhtymän pitkä ura maatalouskoneiden tuottajana. Kone toimi kuten pitikin, patentti sille myönnettiin v.1788. Kuvan myöhemmässä versiossa vilja menee kelalle kahden syöttötelan välistä, jyvät erottuvat oljista ja akanoista kelan alla olevassa seulassa. Varusteiden lisääntyminen johti siihen, että hevoskiertokaan ei ollut enää riittävä, vaan oli siirryttävä höyryvoimaan. Koneita hankittiin aluksi pelkästään suurtiloille, mutta vuosisadan vaihtuessa niitä alkoi olla kaikenkokoisissa talouksissa. Puimakoneteollisuuden suuria nimiä olivat muun muassa amerikkalaiset Case, Rumely, IH, Huber, Minneapolis ja Baldwin (Gleaner), englantilaiset Ransomes, Marshall ja Clayton, saksalainen Lanz, sekä ruotsalaiset Munktell ja Thermaenius. Kun koneeseen saatiin vielä erillinen puhallin, sekä ruumenja siemenseulat, oli puimakone valmis tuote. Tilan ykköskone Puimakoneet saivat lopulliset muotonsa 1800-luvua päättyessä. Kuvan kone on Teijo jostain 1950-luvulta. 1/2021 17 p Meiklen parannetussa puimakoneessa, joka valmistui 1786, vilja syötettiin umpinaisen sileän varstasillan ja vinhaa vauhtia pyörineen varstakelan väliin, jolloin jyvät irtosivat oljista varstojen iskeminä. Myöhemmin Meikle lisäsi koneeseensa seulan, jonka avulla viljasta tuli jo puintivaiheessa lähes kauppakuntoista. Suurten päältä syötettävien kartanokoneiden ohella alettiin tehdä vaatimattomampia pienviljelyskoneita, käsin pyöritettäviäkin oli saatavilla aina toiseen maailmansotaan asti, kehitysmaissa niille on kysyntää vieläkin. Vuonna 1929 esitelty saksalainen Stahl-Lanz syöttölaitteineen, akanalietsoineen ja paalaimineen oli täydellinen puimalaitos, jonka päiväsaavutus oli parhaimmillaan lähes 50 tonnia. Meiklen koneen valmistus alkoi seuraavana vuonna ja vuosisadan vaihtuessa sitä alettiin viedä Amerikkaankin, missä alkoi vilkas kopiointi. Suomeenkin tuli jatkosodan aikaan jokunen Stahl-Lanz. Kone helpotti ja nopeutti puintia, mutta kaikki eivät olleet tyytyväisiä. p Täydellisillä erotteluja puhdistuslaitteistoilla varustettujen puimakoneiden tekniikka sai lopulliset sovellutuksensa 1800-luvun lopulla. 9 kapinaan osallistunutta hirtettiin ja puolentuhatta lähetettiin Australiaan, joka sekin oli lähes hirttämisen veroinen tuomio. Erottelua tehostaneiden lisävarusteiden takia käsin pyöritys vaihtui hevoskiertoon ja koneiden koon edelleen kasvaessa höyryvoimaan. p Kokonaan metallirakenteisia urakointiin tarkoitettuja siirrettäviä koneita tehtiin lähinnä USA:ssa, mutta eurooppalaisiakin vaihtoehtoja oli saatavilla. Eteläisessä Englannissa kehittyi v.1830 Swing Riot -niminen kapina, jonka aloittivat alipalkatut ja puimakoneiden takia työttömiksi jääneet maatyöläiset, sekä vuokraviljelijät, jotka olivat joutuneet jättämään tilansa. Koneisto on olkiseulaa ja puuttuvaa olkikelaa lukuun ottamatta jokseenkin samanlainen kuin nykyisissäkin kohlinpuimureissa. Varomattomalla syöttämisellä saattoi menettää kätensä, kelasta silmään lentänyt jyvä teki monia silmäpuolia, avohihnaan tarttuneet vaatteetkin aiheuttivat elinikäisiä vammoja. Seuraavan puintitulosta olennaisesti parantaneen keksinnön teki englantilainen John Morton, joka lisäsi Lord Ducie -merkkiseen koneeseen kohlimet, jotka ravistelivat olkien seasta viimeisetkin jyvät. n. Hurjistuneet joukot hajottivat puimakoneita, polttivat latoja, tappoivat lehmiä ja pieksivät suurviljelijöitä. Puiset hammaspyörät ja enimmät muutkin rakenteet vaihtuivat vähitellen teräkseen, mutta koneiden rungoissa käytettiin puuta hamaan loppuun saakka. Suurin osa kuitenkin selvisi ehjin nahoin puimakonekaudesta, joka päättyi läntisissä maissa lopullisesti 1960-luvulla. Niinpä etenkin Amerikassa oli voimissaan puimaurakointi, meillä taas suosittiin enemmän puimakoneosuuskuntia, johon saattoivat kuulua koko kylän pienviljelijät
Lopuksi jopa Renaultina, sillä viime vaiheessa tehtaan omistajaksi tuli vuonna 1981 Renault Véhicules Industriels. Rootes-yhtymän myytyä vuonna 1967 Dunstablen kuorma-autotehtaan Chryslerille nimeksi vaihtui Dodge. Pari menestysmallia ei riittänyt markkinajohtajuuteen Muut ajoivat ohi Bedford oli Suomen ja samalla muun Euroopan suosituin kuorma-automerkki melkein koko 1960-luvun ajan. Sen syntyvaiheet ajoittuvat 1960-luvulle ja alkuvaiheessa auton mallinimi oli Commer Commando. Myyntimaasta ja myyjästä riippuen Dunstablen tehtaan tuotteita myytiin vaihtoehtoisesti Commerina, Karrierina tai Dodgena. TEKSTI Jussi Laukkanen KUVAT Janne Riikasen esitekokoelmasta Brittiläisen autoteollisuuden sekavia vaiheita kuvaa hyvin kuvassa näkyvä Dodge 100. Sittemmin maahantuonnin siirryttyä Scan-Autolle saman auton merkki oli Dodge. Bedfordin ja muiden brittimerkkien ansiosta Suomen kuorma-autokanta säilyi hyvin englantilaisena 1970-luvulle asti. Siitä eteenpäin brittiautojen osuus hiipui nopeasti, eivätkä maahantuojat sen paremmin kuin tehtaatkaan onnistuneet kääntämään suuntaa. Tämä lisäsi kilpailua alalla ja poisti englantilaisilta valmistajilta aikaisemman erikoisaseman. Seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa Suomessa nostettiin kuorma-autojen kokonaispainoja nopeassa tahdissa, minkä seurauksena kolmiakseliset alustat yleistyivät. BRITTIKUORMURIT 2. Meillä tämä auto tunnettiin lyhyen aikaa nimellä Fargo, mikä oli maahantuojana toimineen Bernerin edustama merkki. 1/2021 18 K uorma-autojen tuonti vapautui lisenssirajoituksista 1958, minkä jälkeen tuonti oli vapaata myös niistä maista, joihin Suomesta vientiin vain vähän tavaraa
Nokallista Ford Traderia käytettiin paljon maansiirrossa ja esimerkiksi rakennustarvikkeiden kuljetuksissa. Bedfordin laaja valikoima erilaisia versioita tarjosi hyvin suurelle ostajajoukolle mieleisen vaihtoehdon, mikä osaltaan edesauttoi myyntiä. Tosiasia oli kuitenkin se, että osalla brittimerkeistä alkuun hyvin moderni tuote alkoi olla 1970-luvulle tultaessa pahasti vanhentunut. Fordin kevyet kuorma-autot menivät suhteellisen hyvin kaupaksi jo 1960-luvun lopussa, mutta etenkin 1970ja 1980-luvuilla. Amerikkalainen Chrysler-yhtymä oli jo varhain perustanut tytäryhtiön Englantiin hoitamaan Euroopassa myytävien tavara-autojen valmistusta. Lisäksi tehtailta saatiin tilattua erityisiä varusteversioita, jotka soveltuivat paremmin Suomen olosuhteisiin ja säädöksiin. Näillä toimilla yritettiin selvitä kilpailussa ruotsalaismerkkien sekä kotimaisten autojen kanssa – ja selvittiinkin aika pitkään. Tästä mallista oli saatavana Teijon telillä varustettu 3-akselinen teliversio, jossa kuorman kantavuus oli 15,5 tonnia. Fordin Thames Trader alkoi tulla vanhanaikaiseksi, eikä se enää vastannut kuvaa nykyaikaisesta nokattomasta kuorma-autosta. Sisun osuus on 14,6 %, Volvon 14,1 %, Scanian 13,5 %, Fordin 9,6 % ja Fargon 3,9 %. Merkin asema tuntui edelleen vahvistuvan suurten rekisteröintimäärien vuoksi. Tuotteet olivat identtiset, mutta eri nimet mahdollistivat päällekkäisten jälleenmyyntiorganisaatioiden käyttämisen. Aluksi kaikki näytti hyvältä Bedfordin asemaa Suomen yleisimpänä kuorma-automerkkinä oli 1960-luvun alussa niin vahva, että oli vaikea kuvitella minkään muun merkin voivan sitä uhata. Ohjaamon ja keulapeltien muodot olivat peräisin suoraan Amerikasta, mutta moottorivaihtoehdot olivat eurooppalaisia – nelisylinterinen moottori oli Perkins, kuusisylinteriset joko Torquemaster tai Cummins. Suurimmat maahantuojat eli General Motors, Ford ja Berner teettivät Suomessa 3-akselisia nostoteliversioita alkujaan 2-akselisista autoista. Syntyi ensin Fargo Finland ja vuonna 1963 sen parannettu painos Fargo Finland Mark II. Raskaimmassa mallissa oli Eatonin kaksinopeuksinen perä. Ford hallitsi myyntitilaston toista sijaa 1950-luvun lopussa. Pohjoismaissa suosittiin tässä yhteydessä nostoteliä, joka oli muualla Euroopassa melko tuntematon. Eräillä merkeillä ongelmaksi muodostui väärä moottorivalinta, toisilla muut tekniikkakysymykset. Kun tarkastellaan kaikkia uusien kuorma-autojen rekisteröintejä vuonna 1969, on Bedford vielä niukasti johdossa 18,7 %:lla ja Mercedes-Benz on toisena 18 %:lla. Bedford ja Ford menettävät myyntiään päätyen kumpainenkin marginaaliin. Brittiautojen maahantuojia ei voi syyttää yrittämisen puutteesta. Sen osuus uusista kuorma-autoista alkoi laskea nopeasti 1960-luvun alussa. Vuonna 1960 myyntiin tullut Bedford TK oli yksi eurooppalaisen kuorma-autoteollisuuden suurimpia menestyksiä. Myös ohjaamo oli rakennettu amerikkalaiseen tapaan ja sitä pidettiin mukavana. 1/2021 19 Ford Trader K-sarja tuli myyntiin vuonna 1962. Moderneissa nokattomissa autoissa pystyi kuljettajan lisäksi matkustamaan mukavasti kaksi ihmistä. Volvo, Scania ja Sisu lisäsivät myyntiään samalla kun kokonaispainot kasvoivat. Vuonna 1965 esitelty D-malli, joka meillä tunnetaan usein Customina, katkaisi Fordin alamäen. Tämä oli iso parannus verrattuna aikaisempiin bulldog-ohjaamoihin, joissa ohjaamon keskikohdan täytti moottorikoppa. Chryslerin merkeistä Fargo oli Suomessa Berner Oy:n edustuksessa. D-malli toi hyvän menestyksen etenkin kevyempien kuorma-autojen luokassa.. Vuoteen 1962 saakka kolmannes myydyistä uusista kuorma-autoista oli Bedfordeja. Tämä vaikeutti oleellisesti englantilaisten valmistajien asemaa verrattuna kotimaisiin ja ruotsalaisiin valmistajiin. Maahantuojan piirissä huomattiin 1960-luvun alussa, että mallistoa oli pakko räätälöidä täkäläisiin vaatimuksiin paremmin sopivaksi. Fordin tilanne ei merkin kokonaismyynnin osalta ollut läheskään niin huono kuin tässä kuvatussa keskiraskaiden ja raskaiden kuorma-autojen luokassa. Perusrakenteeltaan kaksiakselista autoa tehtiin kolmella kantavuudella, 6,3 tn, 10,5 tn ja 11,6 tn. 19 59 19 60 19 61 19 62 19 63 19 64 19 65 19 66 19 67 19 68 19 69 % MB Volvo Bedford muut Sisu Vanaja Scania Fargo Ford Keskiraskaiden ja raskaiden kuorma-autojen markkinaosuudet 1959-1969 10 20 30 40 Kymmenen vuoden aikana uusien keskiraskaiden ja raskaiden kuorma-autojen markkinaosuudet muuttuivat Suomessa lähes täysin. Kaikkien brittivalmisteiden yhteinen osuus oli tuohon aikaan noin 45 % kuorma-autojen kokonaismyynnistä. Sen mainonnassa tuotiin näkyvästi esiin, että auto oli amerikkalaisten suunnittelema – ainakin siinä oli käytetty joitain amerikkalaisia rakenneosia kuten Clarkin valmistamaa vaihteistoa. Chryslerin Kewin-tehtaassa valmistuivat sekä Dodget, De Sotot että Fargot
Jälkimmäinen oli lähinnä keveimpien versioiden moottori. p Bedfordia oli tarjolla nokattomina ja nokallisina malleina. Vuonna 1969 rekisterissä oli lähes 9 000 Bedfordia, mikä takasi merkille ehdottoman ykköstilan. Parhaimmillaan merkillä oli hallussaan noin 5 % uusien autojen rekisteröinneistä. Ensi kertaa tämä malli oli esitelty Englannissa vuoden 1964 lopussa Dodge 500 -nimisenä. Ruotsissa valmistettujen autojen määrä oli nopeasti saavuttamassa. Se herätti aluksi melko runsaasti kiinnostusta, mutta ostoinnokkuus kaikkosi pian, kun kokemukset Cumminsin V-moottorista eivät täysin vastanneet odotuksia. Berner Oy onnistui myymään Fargoja melko paljon pääkaupunkiseudulle. t Fargo K-sarjan myynti alkoi Suomessa vuoden 1966 aikana. Seuraava kirjain tyyppimerkinnässä ilmaisi alustan järeyden, sitten tuli alustan pituus sekä käyttötarkoitus ja viimeinen merkintä ilmaisi moottorivaihtoehdon. Englannissa valmistettuja autoja oli tuohon aikaan rekisterissä edelleen lähes 15 000 ja Englanti oli ykkösisjalla. Ford nokitti tässä asiassa ilmoittamalla vuonna 1966 D-sarjan mainoksessa, että se tarjoaa 500 erilaista mallivaihtoehtoa. Meillä Berner Oy ryhtyi myymään uutta K-mallia Fargona. 1/2021 20 u Berner koetti mainonnassaan muistuttaa, että Fargon saa myös kolmiakselisena. Myös pari suurkauppaa valtion kanssa onnistui, mutta kaikkiaan osuus jäi pieneksi. Eräs Bedfordin vahvuus oli suuri mallivalikoima. Fargon telimallien myynti jäi vähäiseksi ja suurin osa myydyistä Fargoista oli kaksiakselisia. Osasyynä laimeaan myyntiin saattoi olla maahantuojan suppea myyntiverkko. Cummins-moottorit valmistettiin Englannissa Cumminsin ja Chryslerin omistamassa yhteisyrityksessä. Varsinkin moderni ja tilava ohjaamo sai kehuja. Seuraavana olevat Mercedes-Benz ja Volvo olivat kumpikin edustettuina noin 6 000 kappaleella. Moottoreina oli sekä Cumminsin että Perkinsin valmistamia dieseleitä. Perkinsiltä ostettiin kahta mallia: V8.510tai 6.354-dieseleitä. Se oli Chian toimiston muotoilema ja edusti aivan eri aikakautta kuin Rootes-yhtymän aikaisemmin valmistamat ohjaamot. Vuosikymmenen puolivälissä Rootesin kuorma-automallisto koki radikaalin uudistuksen. Ensin mainituissa tunnuskirjain oli K ja jälkimmäisissä J. Syynä tähän oli lähinnä se, että nämä moottorit oli suunniteltu antamaan huipputeho poikkeuksellisen korkeilla kierrosluvuilla. K-sarjaa pidettiin erittäin nykyaikaisena ja se herätti suurta kiinnostusta alalla. Ne olivat sekä V8että V6-rakenteisia. Molemmat olivat neliventtiilikansilla ja olivat luultavasti maassamme ensimmäisiä neliventtiilisiä kuorma-autodieseleitä. Chrysler-yhtymä osti vaiheittain englantilaisen Rootesin 1960-luvun puolivälissä ja sai näin haltuunsa Dodgen sekä sisarmerkkien De Soton ja Fargon valmistuksen. Suomessa markkinoitiin noin 40 eri mallia ja tehdas mainosti vuonna 1965 valmistavansa kaikkiaan 200 erilaista kuorma-automallia
1/2021 21
Samoin oli asianlaita pakettiautojen suhteen Ford Transitin nauttiessa pari kymmentä vuotta kestäneestä menestysputkesta. Oli kuljetettavana sitten maitoa, lihaa, juomia tai rakennusmateriaaleja, oli autona yleensä Bedford. Dieselmoottoreita on 4ja 6-sylinterisiä. Tämä usein TK-nimellä tunnettu ohjaamo oli syntyaikanaan erittäin moderni ja se sopi erinomaisen hyvin jakeluautoihin, sillä siihen oli helppo nousta kyytiin ja ohjaamo vaikutti lisäksi poikkeuksellisen tilavalta. Mikä lopetti brittikuorma-autojen suosion. Jalkatilaa ohjaamossa saatiin tällä tavoin jäähdyttäjän edestä ja lattiataso jäi hyvin alas. Jotta uudet kokonaispainot olisi saatu täysimääräisesti hyödynnetyksi, tarjosi maahantuoja 1963 lähtien myös täkäläisellä Teijon nousevalla teliakselilla varustettuja kolmiakselisia versioita, sillä vastaavaa mallia ei tehtaalla tuolloin ollut. Järjestely edellytti matalaa moottoria. Bedfordin vahvuus oli hyvä hinnan ja laadun suhde kevyissä kuorma-automalleissa. Nokattoman englantilaisen kuorma-auton perusidea syntyi, kun ohjaamo siirrettiin kokonaan etuakselin keskilinjan etupuolelle. n. Aikakaudelle tyypilliseen tapaan jarrujärjestelmä on nestetoiminen. Tämän johtoaseman otti sittemmin Ford D-sarjan autoilla. Seuraavalla vuosikymmenellä Fordin D-sarja oli riittävän hyvä kevyiden ja keskikokoisten autojen luokassa. D-sarja oli tehty Euroopan myyntiin, mutta ulkonäössä oli monia yhteisiä piirteitä amerikkalaisten nokattomien Ford-mallien kanssa. Kuorma-autokaupan käytännön arkea oli 1970-luvun alusta lähtien, että raskaisiin ajoneuvoyhdistelmiin valittiin kuorma-autot Suomessa ensisijaisesti joko kotimaisista tai ruotsalaisista vaihtoehdoista. Bedfordilla oli siihen tarkoitukseen saatavilla KH-malli, jossa oli 131 hv:n Leyland-diesel ja 5-vaihteinen Clark-vaihteisto, vetoakseli oli Eatonin kaksinopeuksinen. Rekisterissä olleista vajaasta 45 000 kuorma-autosta noin 9 200 oli Bedford-merkkisiä. Tästä huolimatta se mahdollisti pidemmän kuormatilan kuin useimmat aikaisemmat bulldog-ohjaamot. Autonvalmistajalla täytyy olla menestyäkseen keskimäärin riittävän hyvä tuote, jossa ei mikään osa-alue ole niin huono, että se aiheuttaisi pettymyksen auton ostaneelle. Ford pärjäsi tässä luokassa hienosti vielä pitkään. britit. 1/2021 22 p Ford D-sarja tunnetaan Suomessa ehkä kaikkein yleisemmin Ford Customina. Briteille jäi tässä vaiheessa vielä jakeluautot, vaikka niidenkin suhteen kilpailuasetelma heikkeni kilpailuun osallistuvien merkkien kadotessa yksi toisensa jälkeen. Ohjaus oli nyt tehostettu ja vaihteisto synkronoitu toisin kuin saman kokoluokan K-sarjan autoissa. Yksi syy brittiautojen alamäkeen oli – niin hassulta kuin se tuntuukin – Efta-sopimus. u 1960-luvun puolivälissä Bedford oli edelleen vahva merkki Suomessa. Kevyissä autoissa ei eroilla ollut juuri käytännön merkitystä, mutta raskaampien autojen kohdalla brittikuorma-autot erosivat liikaa täkäläisistä tarpeista sen jälkeen, kun teliautot alkoivat yleistyä suomalaisessa liikenteessä. Brittivalmistajat olivat suunnitelleet alustaratkaisut joko sikäläisten tai lähinnä keskieurooppalaisten painoja mittasäädösten mukaisiksi. Menestystä ei tässä raskaampien autojen luokassa tullut. Vaikka se hyödytti englantilaisia autovalmistajia, paransi se samalla ruotsalaisten autovalmistajien asemaa Suomessa. Bedford oli tuonut ensimmäisenä kuorma-autovalmistajana myyntiin modernin kolmen istuttavan bulldog-ohjaamon vuonna 1960. Bedfordin yleiskuorma-automallit täyttivät nämä ehdot riittävän hyvin lähes koko 1960-luvun ajan. Sen ohjaamo edusti Fordin globaalia suunnittelulinjaa. D-sarjassa se on varustettu paineilmatoimisella tehostajalla (d). Chryslerin Fargo/Dodge sinnitteli sekin pitkään jakeluautoluokassa ja yhtenä viimeisenä oljenkortena autoon sovitettiin Suomessa vuonna 1976 jopa Valmetin 611-sarjan dieselmoottori. Vaihtuvuus oli tähän aikaan suurta ja 1950-luvulla valmistetut autot liian keveinä muuttuivat nopeassa tahdissa traktorien peräkärryiksi. Jatkoa ei tullut enää 1980-luvulla ja brittitehtaiden osuuden Suomen kuorma-autokannassa ottivat saksalaiset ja ruotsalaiset autonvalmistajat. Bedfordin ongelmaksi Suomessa muodostuivat raskaammat mallit, joiden kysyntä kasvoi 1960-luvun puolivälissä. D-sarja merkitsi edistystä monessa suhteessa. Nyt se oli jo 12 000 kappaletta. Toinen – ja hyvin merkittävä – syy oli kokonaispainot määrittelevän lainsäädännön muuttuminen Suomessa. Kuvassa on Ford D-sarjan alusta, jossa moottoria (a) on kallistettu voimakkaasti sen mahduttamiseksi ohjaamon istuintason alle. Sen sijaan kaksiakseliset Bedfordit menivät loistavan hyvin kaupaksi. Vaihteisto (b) on synkronoitu 4tai 5-vaihteinen alustan kokoluokasta riippuen
1/2021 23
Voutilainen tunnettiin lehdessä lempinimelMuseoviraston kuvakokoelmasta löytyy maatalouteen liittyviä kuvia useilta tunnetuilta valokuvaajilta ja kokoelmaan kannatta siksi tutustua monilla eri hakusanoilla. Mukana on myös Maaseudun Tulevaisuuden valokuvaajana toimineen Erkki Voutilaisen yli 2 300 valokuvaa. Hän oli tuolloin ensimmäinen lehden toimitukselliseen henkilökuntaan kuulunut valokuvaaja. Vanhimmat Voutilaisen ottamat kuvat ovat vuodelta 1956, jolloin hän aloitti Maaseudun Tulevaisuuden valokuvaajana. Voutilainen teki pitkän työuransa Maaseudun Tulevaisuudessa ja jäi sieltä eläkkeelle MUSEO. Museoviraston kuvia voi katsoa Finna-palvelussa Vanhaa suomalaista maaseutua valokuvina lä ”Vouti”. Jussi Laukkanen N yt esille tulleiden, Museoviraston ylläpitämään kansalliseen kuvakokoelmaan kuuluvien, kuvien joukossa on noin 2 300 Erkki Voutilaisen kuvaa 1950ja 1960-luvuilta. Voutilainen ilmestyi sitten aamupalaveriin valmiiden kuvien kanssa, jotka luovutti saatesanoilla ”tehkää juttu tästä”. Hänellä oli vahva näkemys valokuvaamisesta ja siitä, millaisia kuvia lehti tarvitsee. Voutilaisella oli tapana hypätä kukonlaulun aikaan Saabiinsa ja lähteä ajamaan jonnekin, mistä lehden päälliköillä ei ollut aavistustakaan. Voutilainen työskenteli 25 vuotta Maaseudun Tulevaisuuden valokuvaajana ja kuvat ovat syntyneet lehden tarpeisiin, mikä on selitys hänen ottamiensa kuvien suureen määrään. 1/2021 24 Museovirasto on avannut Finnapalvelussa yli 200 000 kokoelmakuvaa painolaatuisina kuvatiedostoina kaikkien vapaasti käytettäväksi. Syyskyntöä Ford-traktorilla Volker von Boninin kuvaamana noin 1974. Voutilaisen osaaminen kuvaajana on kiistattomasti nähtävissä hänen töistään, toisaalta miehen oma-aloitteisuus aiheutti lehden uutispäälliköille joskus hieman ylimääräistä päänvaivaa
Erkki Voutilaisen valokuvat eivät ole suinkaan ainoita Museoviraston kokoelmasta löytyviä katsomisen arvoisia valokuvia, jotka kertovat menneiden vuosien Suomesta ja vanhasta maaseudusta. Kauran sadonkorjuu on meneillään Mäntsälän Ohkolassa Rautasuon tilalla 27.9.1956. q Puinti on menossa iltamyöhään Mattilan kylässä Rintanummen tilalla 23.10.1962. 1981. Bolinder-Munktell S-500 -leikkuupuimuri ja Fordson Power Major -traktori vuonna 1965. Maanviljelijä Eino Mäntsälä syöttää vehnää puimakoneeseen. 1/2021 25 t Erkki Voutilainen aloitti valokuvaajan työnsä Maaseudun Tulevaisuudessa vuonna 1956. Isäntä Hemmo Rautasuo on hevosineen kaurapellolla. Erkki Voutilainen oli syntynyt 1914. Hän ennätti kuvata työuransa alkuaikoina maaseudun elinkeinoja ja elämää ennen koneellistumisen aikaa. Kuvaaja Erkki Voutilainen. Finna-palveluun on avautunut Museoviraston kuvakokoelmien lisäksi myös laaja otos Suomen kansallismuseon kokoelmista. Museoviraston kokoelmia on kartutettu 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Kokoelmista on siis digitoitu ja avat. Yli 18 miljoonan kuvan ja miljoonien esineiden kokoelmasta on julkaistu Finnassa 300 000 objektin tiedot, ja näistä 250 000:sta on nyt tarjolla korkearesoluutioinen kuva
Museoviraston kokoelmien aineistoja voi hakea ja selata uudessa museovirasto.finna. Tässä Massey-Ferguson-leikkuupuimuri työssä vuonna 1965. Mahdolliset käytön rajoitukset on mainittu kuvien yhteydessä. t Vehnää puidaan Hämeenkylässä Helsingin maalaiskunnassa (nykyisin Vantaa) 4.9.1958. fi-verkkopalvelussa. Painolaatuisten kuvatiedostojen lataaminen on helppoa. Viljapellolla Volvo-kuorma-auto ja Massery-Ferguson-leikkuupuimuri. Palvelussa on kuva-aineistojen lisäksi mittavat määrät kuvia Museoviraston kokoelmaesineistä. Museovirasto avaa kokoelmien kuvat korkearesoluutioisina eli painolaatuisina versioina pääsääntöisesti CC BY -lisenssillä. n p Erkki Voutilaisen hienoimpia maaseudun työtä kuvaavista valokuvista olivat usein sadonkorjuuseen liittyvät kuvat. CC BY -lisenssillä merkittyjä kuvia voi ladata ja käyttää vapaasti ja maksutta esimerkiksi verkkosivuilla, sovelluksissa, kirjoissa, oppimateriaaleissa ja sisustustuotteissa. 1/2021 26 tu verkkoon toistaiseksi suhteellisen pieni otos. Kuvaaja Erkki Voutilainen.. Pienessä osassa kuvia on rajoitetummat käyttöoikeudet
Kuvaaja Erkki Voutilainen.. 1/2021 27 t Voutilainen kuvasi myös monia erilaisia elämänilmiöitä maaseudulla kuvittamaan lehden julkaisemia uutisia. q Maanviljelijä Kauko Vesanto on levittämässä apulantaa pellolle Nummenpään kylässä Nurmijärvellä 22.8.1957. Tässä on kysymys kevään kelirikkoajasta huhtikuussa 1961. Opel on vajonnut akseleitaan myöten kuraan Vojakkalan–Topenontiellä Lopella. q Syyskynnöt Mäntylän tilalla Nurmijärvellä 27.9.1963. Kuvaaja Erkki Voutilainen. Maanviljelijä Elis Bergman on traktorin ohjaimissa
Mahdollisuus säkitykseen siirtymiseen on edelleen olemassa. Tämä on 60. Ensin puitiin säkkiin Ensimmäiset kymmenen vuotta Fahrilla puitiin suoraan säkkiin. Vuonna 1931 syntynyt Kärkkäinen on yhä terävässä kunnossa ja hoitelee edelleen Myllykankaan tilan puinnit vuonna 1961 uutena ostamallaan Fahrilla. Matti Kärkkäinen kertoo, että alkuun puitavat alat olivat erittäin pieniä, sarka tai kaksi per maatila. Säiliöpuimureiden yleistyessä Kärkkäinen mietti mikä nyt neuvoksi. Visa Vilkuna. Traktorin perässä tilalta toiselle Fahr oli onnettoman hidas maantiellä, johon onp Mitäpä sitä hyvää ja toimivaa puimuria vaihtamaan, tuumaa Matti Kärkkäinen ja jatkaa puimista. Viljelijät luottivat vanhaan korjuumenetelmään, mutta ottivat kokeilumielessä puimurin pienelle alalle. Onneksi lehti-ilmoituksen perusteella löytyi Fahriin sopiva säilö ja tyhjennysruuvi. Vastustelin alkuun ja vetosin vähiin varoihini. Viljat yleensä seivästettiin ja puitiin ryskyllä. yhteinen syksy Matti Kärkkäisellä ja Fahr MDL:llä. Kun Kesko lupasi varsin mukavan rahoituksen, niin löin kättä päälle,” Kärkkäinen muistelee. Vuosimallin 1961 Fahr MDL Kun ikä ei paina Vieremän Kauppilanmäessä asuva Matti Kärkkäinen ei ole antanut ikävuosien vaikuttaa askareisiinsa. 1/2021 28 1960 -luvun alussa puimuri oli melkoinen harvinaisuus Vieremän pelloilla. ”Olin Keskolla keikkatöissä ja siinä ne herrat ehdotteli puimurin hankkimista
n t Koneet pysyvät kunnossa, kun ne huoltaa ohjeiden mukaan ja pitää niitä katon alla suojassa sateelta, tietää Matti Kärkkäinen. Heti uutena hän huomasi, että akseli oli kiinnitetty hieman liian heiveröiseen seinään. Puimuri käytiin läpi moottoria myöten ja ainut ongelma oli hieman liian alhainen suutinten avautumispaine. Onneksi huoltokortti tuli aikanaan täytetyksi ja lähetetyksi, sillä vasta kymmenen vuoden jälkeen Kärkkäinen muisti asian. 1/2021 29 gelmaan Kärkkäinen keksi omaperäisen ratkaisun. Tämä ei kuitenkaan aiheuttanut säröjä Aunen ja Matin suhteeseen, sillä kruunutimanttihäät 65 vuotta kestäneen avioliiton kunniaksi vietettiin juuri hiljattain. Puimurin runkoon hitsattiin korvakot, joihin kiinnitettiin kolmion muotoinen vetolaite, joka otettiin Nuffield 4/60:n vetovarsissa olevaan koukkuun. Nopeimmillaan Kärkkäinen muistaa puineensa hehtaarin kahteen tuntiin ja 40 minuuttiin. Mersun kone on palvellut Fahrissa ihan moitteettomasti,” Kärkkäinen tunnustaa. Partakoneesta osia huoltoon Ostaessaan puimurin Kärkkäiselle luvattiin yksi maksuton huolto. Niitä talosta löytyi ja teristä murrettiin pieniä palasia jousen alle, jotta jousta kiristämällä avautumispaine saatiin nousemaan. Jämerä vahvistus seinän toiselle puolelle takasi sen, että laakeri ja akseli ovat pysyneet kunnossa. Keskimäärin 50 hehtaarin vuositahtia pidettiin muutamia vuosikymmeniä. ”Siellä kait ne partakoneen terän kappaleet on vieläkin. Mihinpä ne sieltä olisivat kadonneet. Kun puintisesonki oli kiireimmillään eräänä syksynä, niin Matti Kärkkäisen puolison Aunen oli opeteltava perunannostokoneen käyttö. Nostolaitteella nostettiin Farhrin perä ilmaan ja lähdettiin tien päälle. Traktorilla hinattaessa siirtonopeus moninkertaistui. Toinen muutos, jonka Kärkkäinen Fahriinsa teki, oli valta-akselin kiinnityksen vahvistaminen. Variaattorin remmejä on mennyt kolme. Huoltomies kysyi Kärkkäiseltä, olisiko hänellä partakoneen teriä. Vajaan 60 vuoden kokemuksella Kärkkäinen ei suosittele vuoden 1961-mallisen Fahrin variaattorin akselin rasvausta ollenkaan. Alkuun kyseisissä malleissa remmejä tuntui menevän tavan takaa, mutta Kärkkäinen huomasi syyn: variaattoriakselin rasvaus heitti rasvaa helposti myös hihnalle, jolloin peli alkoi olla pelattu. Yhteispelillä eteenpäin Parhaimpana vuotena Kärkkäinen pui Fahrillaan reilut 80 hehtaaria. q Jo alkuvaiheessa huomattiin, että Fahr MDL:n renkaat ovat auttamattoman kapeat, jonka takia Kärkkäinen suurensi rengaskokoa 14,9-24:een.
p Tähän korvakkoon asennetulla vetolaitteella Fahrista tuli Nuffieldin perässä takaperin liikkuva malli. 1/2021 30 p Iän karttuessa yksi lisäaskelma kuskin pukille nousemiseen oli paikallaan. Kaikkiaan Fahrissa on 11 ketjukäyttöä – enemmän, kuin muissa aikalaisissa. Vuoden 1960 joulukuussa julkaistussa mainoksessa luvattiin vuoden 1961 malli edullisella 1.420.000 markan kausihinnalla. p Tuohon minä asensin teräspalkin vahvikkeeksi, kun alkuperäisasennus tuntui hieman liian heiveröiselle, näyttää Kärkkäinen. Monen mainoksen kulmassa oli piirros kahdesta linnusta sänkipellolla ja teksti ”Tietysti se oli FAHR, kun jyvän jyvää ei löydy”. Kesko mainosti Fahria ja sen MSD-mallia lukuisilla ilmoituksilla Koneviestissä 1960luvun alussa. p Aiheellista viestintää 60 vuoden takaa. Vuoden vaihteen jälkeen hinnan luvattiin kohoavan 20.000 markkaa joka toinen kuukausi.
1/2021 31 DA VI D BR OW N 95 T ä m ä o n n y t u u tt a Ko ne vi es ti 5/ 59
1/2021 32 K uumana hippivuotena 1967 käyttöön otettu Massey-Ferguson 3303 on säilynyt melko täydellisenä ja kolhuttomana. Sorttistansa säätöä senkin toimintakuntoon saaminen oli. Käynnistys viivästyi melko tyhmän unohduksen takia, mutta onnistui lopulta. Sinnikäs näpertelijä olisi ehkä saanut tehostimen toimimaan, mutta sen sortin uutteruus alkoi projektin edetessä olla hakemisessa, joten tehostinkin vaihtui upouuteen. Kovan luokan entisöijillä on etevät ammattitason maalaustilat, mutta onnistuu se värittäminen ulkonakin, kun katsoo sopivan kelin. Varaosakirjasta pystyi tarkastamaan, mitä kaikkia vähemmän tarpeellisia, mutta ulkonäköön ehkä paljonkin vaikuttavia pikkuosia siinä on uutena ollut. Maali oli säilynyt uudenveroisena ja kertavedolla tuli täysin peittävä pinta. Löysiin kaivurin vipuihin löytyi apu romukasasta. u Rovaniemeläisen Väri Laitinen Oy:n kätköistä löytyi sattuman kautta kaksi tölkkiä 8.2.1973 purkitettua Erilak-traktorimaalia MF-keltaisena. Kuvassa takaosa on jo saanut lopulliset sävynsä, etupuoli kaipaa vielä viimeistä silausta.. Nykyisiä ympäristöystävällisiä maaleja, ja etenkin keltaista, tarvitaan heikomman peittävyyden takia vähintään kolminkertainen määrä. MF3303 ja James 65 / 480 työkuntoiseksi osa 4 Keltaiselle linjalle Massikan peruskomponentit on yhdistetty, nyt on maalauksen ja lisävarusteiden aika. Muutamat mittarit, lamput ja molemmat lokasuojat olivat rispaantuneet siinä määrin, että ne korvattiin uusilla. Pitkän taipaleen varrelle olivat jääneet vain alkuperäiset istuimen pehmusteet ja akkukotelon pellit. Vanhaan maaliin oli lisätty sellaiset myrkyt, että eipä kuulla läpi. Keltainen on peittävyyden kannalta hankala väri, mutta ennen oli paremmin. Kimmo Kotta PROJEKTI Maaliruisku tavoittaa hankalimmatkin sopukat, jos traktorista on riisuttu kaikki mahdolliset pellit ja lisävarusteet
Istuin on kaksineuvoinen, kaivuasennossa se kipataan taaksepäin, jolloin se nousee ylemmä istuinosan toimiessa selkänojana. Tässä tapauksessa ruoste oli aloittanut tihutyönsä, mutta vanteen vioittumiseen oli vielä matkaa. Tassuja ja kaivurin kauhaa varten piti vielä hankkia 3 litraa paikallisen maalikaupan hämmentämää Miranolia, joka ei kyllä ollut sävyltään virallista MF-keltaista, mutta saa välttää, kuluuhan se kuitenkin pois. Joskus 1960-luvulla traktoreita maalanneet konkarit muistelevat, kuinka Dextan sai maalattua parilla litralla. Jopas nyt jotakin, kaikki oli tarkastettu moneen kertaan, ruiskutusennakko oli varmasti kohdallaan, startti kunnossa, polttoainejärjestelmä ilmattu erityisellä huolella ja uusi akku täydessä latingissa. Jos oli melkein 50-vuotias maali riittoisaa, niin kovia olivat kaasutkin, ilman suojaimia maalari olisi ollut kanveesissa muutamassa minuutissa. Vaiva oli harmiton ja johtui vain tauolle jääneestä järjen käytöstä. Kahdella litralla onnistuttiin maalaamaan runko ja molemmat lokarit, Varovasti arvioiden litra vanhaa maalia vastasi vähintään neljää litraa nykyväriä. Sitten ruiskuttelemaan ja ikivanhalla aineellahan saatiin valmista jälkeä kertavedolla. Rovaniemellä kuului olevan maalikauppa, josta saattaisi löytyä kauan sitten purkitettua MF-keltaista. t Konepeltiin, lokasuojiin ja maskiin on syytä panostaa, sillä niillä voidaan helpoiten vaikuttaa traktorin yleisilmeeseen. Kaikkiaan maalaustalkoissa ruiskutettiin 15 litraa nykyajan Sparexia ja mainitut 2 litraa vanhaa Erilak-traktorimaalia. On saattanut onnistuakin, sininen on peittävyydeltään huippuluokkaa. Valmiita tarroja ei saanut mistään, joten ne tulivat taas mittatilaustyönä Granon Kuopion yksiköstä.. Purkkien pinnalla lillui öljykerros, mutta reippaasti sekoittamalla se hävisi maalin joukkoon. Tölkillinen vanhaa voitti ämpärillisen uutta John Deeren tehdasvierailulla, lähes 20 vuotta sitten, Mannheimin laitoksia esitellyt kaveri valitteli, kuinka vaikeaa on saada traktoreihin kunnollinen pinta uusilla ympäristöystävällisillä maaleilla. Maali oli tasokasta ja tasalaatuista, mutta vanteita, kuormaajaa, maskiosaa, konepeltiä ja muita irto-osia maalatessa purkit hupenivat yllättävän äkkiä, keltainen kun on kaikkein huonoimmin peittäviä sävyjä. Kuormaajan kauhaan, kaivuriin ja muutamaan muuhun osaan tarvittiin vielä lisää maalia, jota LH-Osan aina palvelualtis Marko Husso nopealla aikataululla järjesti. Outo vastoinkäyminen viime metreillä Kun kaikki välttämättömät osat olivat paikallaan ja säädöt tarkistettu, oli traktori valmis ensikäynnistykseen tai sen piti olla. Joskus sitä oli ollut varastossa paljonkin oletettavasti Rovaniemen Konepaja Oy:n tarpeisiin, siellä kun tehtiin MF Robur-metsätraktoreita. Vuosikertamaalia ei riittänyt ihan koko traktoriin, muun muassa konepelti sai pintaansa yleisessä myynnissä olevaa Sparexia. Kun rengas on irti, kannattaa vanne hioa kirkkaalle metallille ja maalata moneen kertaan ruostesuojamaalilla. Kuormaajan ja kaivup Meillä ja muualla on vanhoihin traktoreihin tarjolla vaikka mitä, mutta oikeanlaisia teollisuus-Massikan istuinpehmusteita ei saa mistään. Ennen lopullista kasaamista runko, kaikki varusteet ja peltiosat piti maalata upealla keltavärillä. Soitto Väri Laitiselle varmensi huhun, hyllyssä oli kaksi litraa 8 päivänä helmikuuta 1973 purkitettua maalia, mistä tehtiin kaupat. Aitoa MF-teollisuuskeltaista saa monestakin tarvikeliikkeestä tilaustuotteena. Siinä missä ennen kului litra, tarvitaan nyt vähintään kolme. Itse ostin sitä LH-Osalta ensi alkuun 8 litraa, jonka arvelin riittävän ainakin varsinaisen traktorin maalaukseen. 1/2021 33 t Sisuskumin alle kertyy helposti kosteutta, joka ajan kanssa saattaa ruostuttaa vanteen puhki. Uusi yritys onnistui paljon heikommin, startti ei jaksanut pyörittää moottoria kuin hitaasti, mutta siitä huolimatta se oli vähällä hyrähtää, mutta ei kuitenkaan jaksanut pyöriä omillaan. Aluksi startti pyöritti moottoria hyvinkin rivakasti, mutta juuri kun se oli käynnistymässä, niin pyörintä loppui kuin seinään. Muutamiin paikkoihin ei riittänyt kolmekaan kerrosta. Valuosien syheröt ja vanhan maalin jämät eivät ota samalla tavalla silmään. Eipä hätiä, suonenjokelainen ompelijatar Tarja Karhunen teki esitekuvien perusteella täysin alkuperäisten kaltaiset tyynyt
Ei aiheuta jatkotoimia, tuo virhe kestetään pystyssä päin. Luultavasti ne tuli laitettua samaan järjestykseen, missä ne olivat olleetkin, väärin päin joka tapauksessa. Kuormaajan lohkolta kaivurin venttiilipöydälle menevä paineletku oli tietysti irrallaan, samoin paluuletku, koska kaivuri oli irrotettu. Näöltään ja kuuloltaan paljon tarkempi Juniorikaan ei löytänyt moottorista huolestumisen aiheita. Puomi heilahtelee rivakasti pienilläkin kierroksilla. Letkuthan siellä olivat nurinkurisesti. Öljy ei päässyt eteenpäin, vaan tyssäsi vapaakierron puuttuessa paineletkun pikaliittimeen, jolloin moottori ei jaksanut pyörittää äärimmilleen kuormittunutta pumppua. Se ei vaikuta ominaisuuksiin, mutta saattaa ottaa jonkun tarkemman silmään. Tässä tapauksessa pumppua varten on tehty lisäpanssari. Meno oli vakaata, mutta ratin kääntäminen kävi raskaamman sortin voimailusta, tehostin oli selvästi poissa pelistä. Molemmat etuset ja toinen takanen vaihtuivat uusiin, oikean puolen uudenveroinen Barum sai jäädä. t Elokuun puolivälissä päästiin ensimmäiselle koeajolle, edellisestä käynnistyksestä oli kulunut 2 kuukautta ja 2 viikkoa. t Entisistä lokasuojista olisi sepittämällä vielä jotain syntynyt, mutta siisti lopputulos olisi tiennyt paljon ylimääräistä puuhastelua. Vasemmalle ostettu samaa 16.9 x 28 -Alliance oli yllättäen matalampi, Barumin puoli jäi 3 senttiä korkeammalle. Kuormaimesta saatiin liiat väljät pois uusilla puslilla ja tapeilla, seuraavaksi sama juttu pitäisi tehdä kaivurille, mikä on vaativampi ja etenkin kalliimpi prosessi. Massikka alkoi näiden vähäisten vastoinkäymisten jälkeen toimia kuten kuuluukin. Oikean järjestyksen myötä ohjaus keveni, muuta ei tehostunut, tarvittiin hienosäätöä. Kuormaajan 2-toimiseen nostosylinteriin johdetaan paineet männänvartta myöten – mitähän tässäkin on voitettu. Venttiilille menevää tankoa lyhentämällä tehostus toimi lopulta kumpaankin suuntaan. Kuormain nousi rivakasti ylös, kytkin toimi normaalisti ja ykkönen kytkeytyi pehmeästi, siispä liikkeelle. Helsinkiläinen Vallilan Takomo pyöräytti mittatilaustyönä käypäiset pultit, eikä niille tiheäkierteisine muttereineen kertynyt hintaa kuin 95 euroa. Säätö ei tuonut tulosta, vasta kun kartiota oli kierretty auki niin paljon kuin se suostui aukeamaan, alkoi välystä olla tarpeeksi ja ohjaukseen tulla eloa, mutta vain vasemmalle. Alkuperäinen pumppu on ilmeisesti ollut hieman pienempi, esitekuvissa se on mahtunut kokonaan keulamaskin sisään. rin lohkot olivat perättäin samassa painelinjassa, kuinkas muutenkaan, mutta tuliko sitä siinä koeajolle pääsyn huumassa ajateltua. u Maanrakennusmiehille tallainen systeemi on ehkä kovinkin tuttu, mutta minä en ole moiseen ennen törmännyt, enkä näe tässä mitään järkeä. 1/2021 34 t Traktorin nokalla oleva Vickersin siipipumppu ei kaipaa vaihtoa, eikä kunnostusta, tuottoa ja tehoa on vähintään riittävästi. Oikean kokoisia U-pultteja ei löytynyt yhdestäkään varaosaliikkeestä 100 kilometrin säteeltä. Alapäässä letku on normaalissa paikassa sylinterin kupeessa.. Naaraspuolisen paineletkun ja koiraspuolisen paluuletkun yhdistämisen jälkeen Perkins käynnistyi välittömästi ja pyöri niin nätisti, ettei paremmasta apua. Sitten kierretään kartiota 7 kierrosta auki, jolloin tehostimen pitäisi toimia kunnolla. n t Kaivurin ja kuormaajan yhteiset runkopalkit ovat kiinni taka-akselissa 18 millisellä U-pultilla ja neljällä yhtä vahvalla ruuvilla. Ohjekirja tiesi, että koko systeemi on tehtävä välyksettömäksi kirimällä ohjausvarren ja tehostimen vastaavan varren yhdistävä kartiotappi pohjaan asti, jonka jälkeen säädetään tehostimen venttiilille menevä yhdystanko sen mittaiseksi, että kiinnitystapit menevät helposti reikiinsä. Ovatpahan nyt kerralla uudennäköiset, mutta materiaali on kyllä heikompaa kuin alkuperäisissä. Kun uustuotantona ties missä tehdyt lokarit eivät tuntuneet älyttömän kalliille, niin niistä päästiin kauppoihin. Kuokkakauhakin kaipaa kunnostusta. Tämä nolottavan yksinkertainen seikka paljastui ties miten monennen starttausyrityksen aikana, kun katse osui paineletkuun, johon tuli jonkunlaista eloa
5. Alkuperäiset ruuvit oli jäykistetty hitsaamalla, eikä niitä saanut irti ilman rälläköintiä. Miksiköhän kaivurin tukijalkoja sanotaan tassuiksi, räpylät olisi kuvaavampi nimitys. Kaivurin venttiilipöydän vivuissa oli reippaasti vapaaliikettä, enimmillään jopa 12 senttiä. Öljypohja on alimmassa pisteessä ja törmää esteeseen ensimmäisenä, suodatinkin on herkässä paikassa. Tassusylintereiden päistä olivat laakeripesät hävinneet, mutta onneksi reiät olivat säilyneet sikäli ehjinä, että niihin voitiin lisätä uudet pesät, seger-renkaatkin mahtuivat vielä sokkauriin ilman työstämistä. Syynä olivat soikeiksi kuluneet yhdystankojen reiät ja ohentuneet tapit. Samaa harvaa kierrettäkään ei löytynyt yhdestäkään huohottimesta. Romukasaan viskatuissa Fahr-puimurin kolakuljettimen ketjuissa oli tismalleen samanmittaiset lenkit, uudet tapit löytyivät erään tarjoustavaratalon veneilyosastolta. Koska koneella ei luultavasti rymyttäisi metsissä eikä kivikoissa, niin suunnitelmissa oli jättää pohjapanssari kokonaan pois. 12 uuden metalliliuskan tekeminen ja 24 reiän poraaminen ei huvittanut sillä erää, mutta ennen leivätön kuin neuvoton. 1/2021 35 2. Panssari ruuvattiin paikalleen ja siinä se tulisi pysymään. 3. 1 3 5 2 4. Näitä öljyntäyttöaukkojen törppömallisia Fram-huohottimia oli ennen monessa koneessa, mutta nyt ne ovat hävinneet maailmasta. Nämä tarvikeosat kestävät pari tonnia per ruuvi, minkä olettaisi riittävän, entiset eivät olleet yhtään järeämpiä. Tapitkin olivat ohentuneet useita millejä, uudet syntyivät helposti metritavarasta. Lopulta se alkoi kuitenkin tuntua hyvinkin tarpeelliselle varusteelle, vaikka se hankaloittaisi muutamia huoltotoimia. 1. Mahan alta kulkee myös hydrauliöljysäiliöinä toimivien runkopalkkien yhdysputki. Massikan hieman heiveröisen taka-akselin kantavuutta on lisätty kahdella vanttiruuvilla. 4. Tuli tehtäväksi nailoninen adapteri ja siihen Valmetin huohottimelle passaavat kierteet, sitten vain koko komeus kumiletkulla ja klemmareilla kiinni täyttöputken päähän
Husqvarna 242 -moottorisaha, ”kaksnelikakkonen” Se, johon verrataan Moottorisahoista puhuttaessa – varsikin silloin kun keskustelu käydään kiivaasti kahden asianharrastajan kesken – mainitaan usein numerosarja 242. Sahavalmistaja Husqvarna oli jo 1970-luvulla tuonut markkinoille kevyet 40-kuutioiset 240ja 340-mallit. 1/2021 36 S amaa tahtia kuin monitoimikoneet yleistyivät järeiden puiden metsätöissä, moottorisahat kevenivät soveltumaan paremmin pienempirunkoisten puiden harvennukseen. ”Sitä ei kaikki tajunneet, vaan sahasivat väkisin tukkeutuneella puhdistimella”, toteaa useammallakin 242:lla ammatikseen sahannut Matti Kivistö. Kyseinen Husqvarnan 1980-luvun loppupuolella esittelemä sahamalli on se, johon saman ajan ja nykyisyydenkin sahoja verrataan. Kulmikkaammassa sahassa oli muovisen takakahva + polttoainesäiliöyhdistelmän lisäksi myös uusi ilmanpuhdistinratkaisu – kaasutintilaan saatiin kuumaan aikaan puhdasta ja viileämpää ilmaa rungossa olevan karkeasuodattimen kautta. Samaa tahtia nousi myös kevyempien 40-kuutioisten sahojen suosio. Vuodet vierivät, kuutiot lisääntyivät 444:n jäätyä pois valmistuksesta ja korvauduttua 50-kuutioisella 154:llä, järeytettiin 133-mallin ideaa portaittain. Sen korvasi pian todella suosituksi noussut ja 38-kuutioiseksi suurentunut 238. Tommi Hakala Tekninen avustus Matti Kivistö ja Jukka Peltonen p 200-sarjan kevyemmissä sahamalleissa oli erillinen imuilman esipuhdistin. Siinä esiteltiin uutta muotoilua ja muovinen takakahvan runko. Se oli tärkeä lenkki seuraavaan, eli 300-sarjaan kuuluneeseen 346XP-malliin siirtymisessä. Talveksi tuli myös käynnistinsuojaan asennettava sininen ilmanoton rajoitinlevy, jota Husqvarna käyttää edelleen uusienkin sahamallien varusteena. Sen jälkeen mallisto modernisoitui ja 1990-luvun alussa pinon kunkuksi tuli klassinen 242-malli. Niiden muotoilu periytyi hieman järeytyneeseen 44-kuutioiseen 1980-luvun alun suosikkiin, Rivineloseen (444). Rivinelosen alle mallistoon esiteltiin 1980 uusi kevyempi sahamalli, joka oli 34-kuutioinen Husqvarna 133. Puhdistimen tilalle vaihdetaan talveksi sininen umpiluukku, jolloin imuilma otetaan moottorikopan väliseinän aukon kautta.. Näin syntyivät 200-sarjalaiset, joista ensimmäinen oli 234. Talvella suodattimen kansi korvattiin sinisellä peitelevyllä ja kaasutintilaan otettiin lämmintä ilmaa moottorikopan väliseinän luukun kautta. Kevyt ja jo p Moottorisahavalmistaja Husqvarna siirsi mallistonsa painopistettä kevyempien sahojen suuntaan 1970-luvun lopulla esitellyllä 44-kuutioisella 444SE-mallillaan
”Ei taida vieläkään moni saha kiekaista 15500 kierrosta vapaana, kyllä 242:sta oli ilo laulattaa.” Tosin varaosahuollon suhteen on kyllä yksi ongelmakohta, nimittäin kampiakselin laakerit. ”Kuluvat osat on helppo vaihtaa, ei tarvita erikoistyökaluja. Yksi syy on varmasti sahan rakenne. Sahan käsiteltävyydestä kertoo jotain jo se, että seuraavankin 300-mallisarjan ammattimalleissa kahva-asennot säilyivät samalla mallilla toteutettuina. Huollettavuudessa suuri muutos on ollut pikakiinnikkeiden tulo ilmanpuhdistimen ja moottorikopan kiinnitykseen. Kun muisti viikoittaisen huollon – ei suuria huolia ollut. Seuraavassa Husqvarnan ammattilaissarjassa (300-sarja) sen seuraajaksi suunniteltiin täysin uusi 346XP, joka oli muodoiltaan selvästi pyöreämpi. n. Kuten sahakeräilijä ja entinen ammattimetsuri Matti Kivistö sen kiteyttää: ”Tein 242:lla jopa motolle kaatoakin, tehot riittivät ja saha oli kevyt kuljettaa kannolta toiselle”. Sähköjohtoja on 550:ssä (kuva vasemmalla) huomattavasti enemmän, koska kaasuttimessa on lämmityselementti ja anturit sähköiselle ohjausjärjestelmälle. Melkein silmät ummessa pystyy purkamaan pois kaasuttimen ja sylinterinkin”, toteaa Kivistö. Näistä merkittävin oli alkuaan välimalli 242, joka on sittemmin muodostunut ikuiseksi suosikiksi ja useammaltakin savotalta sellainen löytynee vielä pitkään. Kaasuliipaisimeltakin liike kaasuttimen läpälle siirtyy tukevan metallitangon avulla, ei jäätyvällä vaijerilla. Sen myötä tehoissa päästiin jo kakkosella alkaviin lukemiin. Samalla vääntö lisääntyi ja saha alkoi syrjäyttää järeämpää 254-mallia – saha mahdollisti sen, että metsurityönä tehtävillä harvennuksilla pärjäsi yhdellä, vieläpä selkää hellivän kevyellä mallilla. 242:n moottorin tilavuutta oli suurennettu jo lähelle 444 kokoa, 42-kuutioiseksi. Miksi suosikki. Silti 242 on teknisesti lähes pomminvarma, mistä kiitos lankeaa sekä moottorin elektroniselle sytytykselle että tukeville muoviosille. p Vasemmanpuoleisessa 242:ssa oli jo laajapinta-alainen muoviverkkopuhdistin. Uudemmissa 550-malleissa puhdistinta on saatu pienennettyä laskostamalla muoviverkkoa. ”Yksi suuri pointti sahassa on sen yksinkertainen ja selvä rakenne. 1/2021 37 tq 242:n kaasutintilassa (kuva alla) ei ole ylimääräisiä hilavitkuttimia. Kapea laakeri, johon on integroitu myös kampikammion akselitiiviste, on jo ajat sitten korvattu paremmalla rakenteella. Kyseisen laakerin kuluminen ja tiivisteen kovettuminen luo sahalle harmillisen ongelman: kun asento vaihtuu, muuttuu laakerin kautta syntyvä ilmavuoto ja sitä mukaan tyhjäkäynti vaeltelee. yli 10 000 k-min kierrosnopeuteen kyennyt saha muodostui harvennusmetsissä suosituksi ja pohjusti varsinaista ikiklassikkoa, eli tämän jutun 242-mallia. Vasta uuden 500-sarjan tulo syrjäytti 133-mallista alkaneen monen mallin muotoilun jatkumon. Ei ole näitä uusien sahojen letkuviidakoita eikä kumikurkkuja.” Teknisesti saha kestää hyvin käyttöä – vaikka kohtelu olisi karuakin. Osa jatkumoa Husqvarna 242 on ollut hyvin merkityksellinen malli valmistajalleen ja sen valmistusaikakin kesti peräti 15 vuotta. Mikä sitten teki 242-sahasta niin ikonisen, että se on lähes kaikille sellaisen omistaneelle ikuinen ykkönen. 242 on jo uudempaa tyyppiä, eli sen runko on kapea
1/2021 38 Traktorikauppiaan neljä vuosikymmentä, osa 3 Agribisnes vaati erikoistumista Traktorimarkkinoiden rakennemuutos oli Suomessa yhtä hallitsematon kuin monet muutkin suuret asiat. Toiminnan kehittäminen unohtui, jolloin seurauksena oli vaihtokonetulva varastoihin. Ostovoiman kasvaessa potentiaalisten asiakkaiden määrä lisääntyi ja liikkeet lisäsivät kenttämyyjiä tarjonnan tehostamiseksi. Nykyisten muutosten pohja luotiin jo noin 20 vuotta sitten. Antti J. Jussila KONEMIES MUISTELEEE Koneviesti 17/1992 ARKISTOSTA 1992 BMC Mini tuli markkinoille 15 vuotta liian aikaisin ja 15 vuotta liian myöhään.
Pätevänä selityksenä on tarjottu lähes kaikkea mahdollista henkilösyistä aina aatteellisiin ristiriitoihin saakka. Myös muiden maatalouskoneiden ja -tarvikkeiden ostovoiman kasvu alkoi vaatia liikkeiltä erikoistumista. Toinen ryhmittymä osasi vähittäiskaupan, mutta sillä ei ollut kokemusta eikä tietoa alan tukkukaupasta. Sillä oli hyviä edustuksia, kuten Claas-puimurit ja JF-korjuukoneet, se oli liikkeenä perinteikäs ja arvostettu. SOK oli kokenut raskaana kaupan luonteen muuttumisen. Tämä teki mahdottomaksi traktorimyynnin perinteisen ”maakaupan” kautta. Labor päätyi Hankkijalle 1968. Näin syntyi omalaatuinen tilanne. 1/2021 39 V arsin monet tekijät vaikuttivat siihen, että traktorit ensimmäisenä alkoivat irtautua perinteisestä maatalouskaupasta. Teoreettisesti liitoksen Hankkijaan piti antaa synergiaa ja lisätä tämän vaikutusta myös ruotsinkielisellä alueella, mutta käytännössä suunnitelma ei toiminut, vaan päinvastoin keskinäinen kilpailu söi ”eväät”. Markkinoinnin vaaka kallistui vakavasti ja johti jatkossa tasapainohäiriöihin ja lopulta suurten konsernien sortumiseen, kun tosiasioita ei jo joko ymmärretty tai haluttu tunnustaa. Suomalainen Nuffield jäi paperille Vaikka Suomi oli varsin ratkaisevasti tuontitraktoreiden varassa, kotimaista tuotantoa pyrittiin suojelemaan erilaisilla tuontimaksuilla p Ohjaamoiden ja nelivedon kehittäminen veivät traktoreiden kehitystä eteenpäin. Niiden markkinat olivat yli puolet maatalouskoneinvestoinneista. Kun molempien taloudellinen asema oli vielä vahva ja asiakaskunta hyvin sama, olivat verisen ”veljessodan” ainekset koossa. p Ensimmäisenä vaikeuksiin ajautui keskusliikkeistä pienin ja toiminnoiltaan yksipuolisin, ruotsinkielisten viljelijöiden omistama Labor. Erityisesti pienkonekaupassa myyjien ammattitaito oli korkea ja markkinaosuus hyvä. Se oli ollut omilla toimialueillaan kova kilpailija ja sillä oli hyviä edustuksia, kuten Claas-puimurit ja JF-korjuukoneet. Ostajaa lähellä olevan vähittäiskaupan merkitys alkoi kasvaa tukkuportaan toimintoja tärkeämmäksi. Totuus löytynee puhtaasti kaupallisista eturistiriidoista. Se siirtyi Hankkijalle 1968, kun velanhoitokustannukset kävivät yritykselle ylivoimaisiksi. Tämä ilmoitus on julkaistu Koneviestissä numero 2/1962.. Ensimmäisenä vaikeuksiin ajautui keskusliikkeistä pienin ja toiminnoiltaan yksipuolisin, ruotsinkielisten viljelijöiden omistama Labor. Ala vaati pitkälle menevää erikoistumista. Tapahtuneella oli varmasti vaikutuksensa myös siihen prosessiin, joka johti Hankkijan ja SOK:n välirikkoon ja uuden keskusliikkeen tuloon jakamaan maatalouskaupan kasvavia markkinoita. Toinen taas oli oppinut tekemään rahaa tukkukaupassa vähittäiskaupan kustannuksella, mutta ei hallinnut vähittäiskauppaa. Vähittäiskaupan kustannukset, erikoisesti korkokulut, olivat kasvaneet roimasti, mutta tavarantoimittajat olivat suuresta volyymin kasvusta huolimatta pitäneet kiinni omasta myyntikatteestaan. Uskoimme Laborin identiteetin ja kilpailukyvyn häviävän jopa nopeammin kuin sitten tapahtui. Myös K-ryhmässä yhä suurempi osa traktorikaupasta siirtyi keskusliikkeen itsensä hoidettavaksi, koska siihen pystyviä kauppiaita ei yksinkertaisesti ollut kuin harvoja koko maassa. Kun painopiste oli siirtynyt vähittäisportaaseen, uskoi sitä hallitseva SOK olevansa vahvoilla jatkossa. Labor oli ollut omilla toimialueillaan paha kilpailija. Vaihtokoneen ottaminen uuden traktorin osamaksuksi merkitsi rahan sitoutumista varastoihin hyvinkin pitkäksi aikaa. Kirjoittaja uuden polven Leylandin ensimmäisen prototyypin ohjaimissa Skotlannissa keväällä 1977
Tällöin erillinen maksu lopetettiin. Myynninjohto esitti syyksi kehitysmaiden valtavan traktoritarpeen. Vaikka Keskossa olikin yksikkökohtainen tulosseuranta ehkä pisimmällä alan liikkeistä ja ATK oli käytössä monissa toiminnoissa, ei silloinen tekniikka vielä riittänyt tuoteryhmäkohtaiseen tuloksen selvittämiseen. Ensimmäisen vuoden rekisteröinti, 69 yksikköä, ei ehkä tyydyttänyt valmistajaa, mutta maahantuoja Konela saattoi olla tyytyväinen, sillä traktorin mallissa ja muotoilussa oli varmasti toivomisen varaa. Omaan tuotteeseen ja sen tekniseen ylivoimaan on uskottava, mutta kun kaupankäynnin realismi sitä vaatii, edustuksen muutos on tehtävä haikalematta. Volvo nostikin osuuttaan näinä vuosina ilmeisesti nimenomaan kotimaisuuden varjolla. Liian myöhään, liian varhain markkinoille Jos ei muidenkaan traktorivalmistajien tuotekehittely 1960-luvulla ollut mullistavaa, niin BMC:n kohdalla se oli todella hidasta. Samalla Ford menetti ykkössijansa pysyvästi. Olihan yhtymän Mini-auto valtava myyntimenestys, jolla ”lentävien suomalaisten” Timo Mäkisen ja Rauno Aaltosen johdolla oli ajettu ralleissa voitosta voittoon. Jatkossa valtioiden väliset kauppasopimukset pitivät huolta siitä, että myytävää riitti. Laskentaosaston tarkastajat olivat valitettavasti huomanneet, että tapahtuu tällaista ”sisäistä halonhakkuuta”, joka heidän mielestään oli tarpeetonta, ja he raportoivat asiasta. Uudelle edustukselle, MAN-traktorille kävi varsin pian samalla lailla. BMC:n alamäki Englannissa oli alkanut, eikä sillä ollut sen paremmin halua kuin kykyäkään rahoittaa toimintoja Suomessa. Näin ruokaa tuotettaisiin tehokkaammin, mutta alhaisemmin kustannuksin. korttia vastaan, kun se oli palautettu minulle pääkonttoriin. Kovan onnen traktorikauppias OTK otti Porschen, kun Hankkija sen hylkäsi, mutta traktorin valmistus loppui samantien. Uuden traktorin tuli korvata härkäpari maataloudessa. Muutoksia ja parannuksia myytäviin malleihin ei haluttu tehdä, uusista malleista puhumattakaan. Valitettavasti traktorimarkkinoiden tilanne oli aivan toinen: kehitysmailla ei ollut rahaa ostaa, teollistuneen maailman maatalouteen traktori oli liian pieni. Hukkaan työ ei kuitenkaan mennyt, koska Valmet siirtäessään traktorituotantoaan Suolahteen osti Mikron tehtaan, ja näin se edelleen on mukana traktorituotannossa. Sen seurauksena kontrollikortit lakkasivat tulemasta ja tuloksen seuranta jäi vain asianomaisen yksikön omalle vastuulle. Merkeissä ja maahantuojissa ei suuria muutoksia tapahtunut. OTK:lle sattui tuplavahinko Traktorirekisteröinnissä koettiin 1964 huikea lasku, kun maassa rekisteröitiin ”vain” 11 915 traktoria. Summa ei ollut suuri, noin 150 mk nykyrahassa, mutta kortit tulivat varmasti perille. Eräs arvovaltainen johtaja kysyi vaihdoksen ajoituksen perään: kaikki oli juuri saatu uskomaan, että Porsche ja ilmajäähdytteinen moottori ovat tekniikan viimeinen sana. Kun alustukset oli pidetty, osanottajien joukossa alkoi armoton kuhina. Aika ei myöskään ollut kypsä traktorin käytölle kunnallistekniikassa. Vettä täällä kyllä piisaa.” Olkoon tarina totta tai tarua, se on erittäin hyvä, koska se kuvastaa kaupankäynnin realismia. Tarkoitukseen soveltuvien työkalujen löytämisessä tai keksimisessä vaikeuksia olikin jo enemmän. Se tuli vasta 15 vuotta myöhemmin, jolloin japanilaiset tulivat ja ottivat minitraktoreiden markkinat totaalisesti. On vaikea käsittää, mihin tämä huikean kallis projekti perustui. Toki kokoonpanolinjan piirustukset ja työkaaviot olivat valmiina, kun kävimme neuvottelemassa Suolahdessa Mikron silloisen mittapuun mukaan tilavassa tehtaassa. Tilanne muuttui, kun Belarus-traktorit tulivat 1965 mukaan Suomenkin markkinoille. Traktorina BMC-Mini oli varsin hyvä: näppärä, helppo ja kevyt käsitellä. Näin paras teho jäi saavuttamatta. Kesti varsin kauan ennen kuin ATK-järjestelmät kehittyivät sellaisiksi, että suora seuranta oli mahdollista. Pisimmälle tässä ennätti Volvo, jonka BM T400 Buster -mallia alettiin koota Porvoossa ensin Eklöfin konepajalla, joka sitten siirtyi yhteistyösopimuksineen Fiskarsin omistukseen. Toinen yritys, jonka takana olivat Kesko ja Nuffieldin valmistaja British Motor Corporation, jäi suunnitteluasteelle. Oma epäilykseni oli ja on edelleen se, että kyseessä oli ns. Aika oli nyt kuitenkin jo toinen ja traktoreiden koko kasvanut rajusti mekanisoinnin edistyessä. Myös venäläisiä traktoreita oli tuotu Suomeen, mutta niiden menestys ei YYA-sopimuksesta huolimatta ollut kovin ruusuinen. ylimmän johdon päätös, jossa aikaa ei tuhlattu keskusteluun asiantuntijoiden kanssa. Neuvottelut ryytyivät lähinnä rahoitukseen. Syy selvisi, kun tehdas 1966 toi markkinoille kehittämänsä Mini-traktorin. Hanke kuitenkin kuivui kokoon. ”Vettä täällä piisaa” Hankkija puolestaan perusteli edustusvaihdostaan vesijäähdytteisen moottorin edullisuudella. Perustelut siis samat kuin lähes 15 vuotta aikaisemmin Suomessa, jossa pikku-Valmetia perusteltiin hevosparin korvaajana. Tehtävää ryyditti tietoisuus senhetkisestä kireästä taloudellisesta tilanteesta. Rajuimmat muutokset kokivat Ford, -1633 kappaletta, Massey-Ferguson, -1171 ja Valmet, -879. Tällöin alustaja, joka myös tuosta opetuksesta oli vastannut, nousi ylös, käveli Hämeensillan ikkunan ääreen, katseli hetken Tammerkosken kuohuihin ja lausui: ”Niin, mehän olemme viime aikoina kovasti tuosta ilmajäähdytyksestä puhuneet, mutta pitää muistaa, että Suomi on tuhansien järvien maa. Moderni 9 + 3 -nopeuksinen vaihteisto ja 1-litrainen, vain sitä varten kehitetty dieselmoottori, jonka kehittämiseen ja tuotantolinjaan oli uhrattu pöyristyttävä summa rahaa. Sen jälkeen OTK menettikin mielenkiintonsa traktorikauppaan yli kymmeneksi vuodeksi. Pudotus edellisestä vuodesta oli lähes 4000 kappaletta. Samanaikaisesti yhtymän henkilöautoihin olisi tarvittu tämänkokoisia dieselmoottoreita. Tästä syystä osa traktorin myyntipalkkiosta päätettiin maksaa ko. Tuttu osuuskaupan johtaja nimittäin kertoi, että heidät oli kutsuttu tiedotustilaisuuteen ravintola Hämeensiltaan Tampereelle, jossa ensimmäisen kerran kerrottiin Porschen edustuksen vaihtamisesta Massey-Fergusoniin. Siksi lähes ensimmäisiä kehittämisalueita pääkonttoriin tultuani oli traktorikaupan seurantamenetelmä, jolla voitiin valvoa sekä uuden traktorin että vaihtokoneketjun tulosta. 1/2021 40 ja tulleilla. Fiskars ja Volvo BM ilmoittivat tehtaan kokoonpanokapasiteetiksi 800 traktoria. Tässäkin järjestelmässä käsintäytettävien tietojen keräily on vähintäänkin yhtä suuri p K-ryhmä lähti agribisnekseen tunnuksella ”Kohti erikoistuvaa maataloutta”. Tuotantomäärää kuitenkin rajoittivat jatkuvat lakot ja rettelöt, kun englantilaisen johdon ja skotlantilaisten työntekijöiden yhteisymmärrys ei toiminut alkuunkaan. Tehtäväkentän laajuudessa ei siis ollut valittamista. Nämä kaksi asiaa olivat syynä siihen, että traktoreiden kokoonpanoa ja osittaista varustamista pyrittiin lisäämään Suomessa. Käsintäytettävänä se oli luonnollisesti suuritöinen, ja oli odotettavissa haluttomuutta jatkuvan valvonnan suorittamiseen. Tuloksena oli ”Punainen kortti”, johon voitiin merkitä tiedot myydystä uudesta traktorista, kaupasta saatu myyntikate ja sen jälkeen ketjutiedot aina kolmen vaihtokoneen osalta, viimeisenä kumulatiivinen tulos. Kampanjan avaajana maatalousministeri Nestori Kaasalainen, joka tässä tutustuu erikoistuvan viljelijän uusiin työvälineisiin agronomi Reino Korpijaakon opastuksella.. Luonnollisesti kotimaisuutta pyrittiin käyttämään hyväksi myös markkinoinnissa. ”Punaiset kortit” tulosseurantaan Toukokuussa 1963 minut kutsuttiin Keskon pääkonttoriin maatalouskonejaoston myyntitarkastajaksi tehtävänä menetelmien kehittäminen maatalouskonekaupassa ja toimintojen koordinointi ja tehostaminen tuolloin 22:n aluekonttorin koneosastoilla. Nyt oli tarkoitus hankkia traktorilla sama menestys. Samaan aikaan BMC kuitenkin yli kaksinkertaisti tuotantokapasiteettinsa rakentamalla kehitysaluetuella valtavan kuorma-auto-, moottorija traktoritehtaan Skotlantiin
Kuitenkin vasta 1959 alkaen alettiin saada merkkija aluekohtaisia tietoja traktoreiden uusrekisteröinnistä. Traktoreiden rekisteröintiä koskeva asetus annettiin 1957. Kaikkiaan 1500 kiinnostunutta oli mukana nurmiviljelyn tehostamispäivillä. Siitä alkaen kuukausittain ilmestyvä tilasto on ollut konekaupan luetuin paperi, todellinen bestseller, vaikka monessa liikkeessä hinnoitteluja kustannuslaskelmat olisivat olleet paljon tärkeämpiä luettavia. 20 vuoden keskiarvo 1968–1988 oli 10 367 ja mediaani (isoimman ja pienimmän myynnin puoliväli) 9869 osoittavat, kuinka muuttumattomat traktorikaupan markkinat pitkällä aikajaksolla olivat. n p Kaupan painopisteen siirtyminen vähittäisportaaseen toi maaseudulle satoja eri tunnuksin varustettuja erikoisliikkeitä.. 1/2021 41 kuin silloin. Montako traktoria tarvitaan. Tekemissämme haastatteluissa heidän lähes yhdenmukainen kantansa oli, että tilakoko tulee Suomessa 1970-luvun lopulla olemaan noin 20 ha, kun silloinen koko oli keskimäärin noin 9 ha. Ensimmäinen oli lähes totaalinen tiedonpuute niistä tekijöistä, joihin maatalouden koneinvestoinnit ja -hankinnat perustuvat. Olen varma, että vastaavantyyppiset ongelmat ovat olleet ratkaistavana myös muilla traktoriliikkeillä. Väitteen todistamiseen ei kukaan ole tuntenut tarvetta. Tällä hetkellä se lienee 12 ha. Toinen oli teoreettinen käsitys maatilatalouden kehityksesp Viljelytekniikan tehostamispäivät Hauholla esittelivät erikoistuville viljelijöille eri aloja alustuksin, työnäytöksin ja kone-esittelyin. Jos olisimme laskeneet kasvuennusteet ja myyntiarviot näillä olettamuksilla, olisi suunnittelupohja ollut jo alun perin väärä, jolloin myös investointien ja myyntivoiman tarve olisi ollut pahasti pielessä. tä Suomessa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Käytännöllisesti katsoen koko sen ajan, kun olen traktorikauppiaana ollut, kaikki ”asiantuntijat” ovat todistaneet, että Suomessa on ja maatalouteen myydään liikaa traktoreita. Toki laskutoimitukset kone tekee reaaliajassa. Kappalemääräinen traktorikauppa ei kasvanut, vaikka 1960–70-luvuilla inflaatio markkamääräistä myyntiä nostikin. Siitä alkaen traktorit olivat ainoa konekaupan artikkeli, jonka myynti ja markkinaosuudet olivat kuukausittain jatkuvasti tiedossa. Lähtiessämme 1968 kartoittamaan maatalouskaupan tulevia markkinoita, joista traktoreilla on täysin hallitseva osuus, törmäsimme kahteen työtä vaikeuttavaan tekijään. Hyvänä esimerkkinä käynee eri laitosten asiantuntijoiden käsitys tilakoon kehityksestä
Heikki Haapakoski KLASSIKKO 42 1/2021. Lähes 70-vuotias kone nostaa soraa Osgood sorakuopalla Osgood on yksi lukuisista viime vuosisadan alussa syntyneistä amerikkalaisista kaivinkonemerkeistä. Konemerkkinä Osgood on kadonnut jo kauan sitten, mutta yksi Osgood-kaivinkone jatkaa yhä tänä päivänä työskentelyä Pohjanmaalla Suomessa
Ylävaunu nostettiin pois kahdella nosturilla. Vasemman käden puolella on yksi vipu, jolla hallitaan ylävaunun kääntöliikettä. Edelliset omistajat olivat yrittäneet korjata vikaa hitsaamalla. Sylinteriputkien alapään tiivisteet piti vaihtaa, koska jäähdytysnestettä vuosi öljytilaan. Kaupungin nimi esiintyy Marion Power Shovel Companyn nimessä. t Koneen ohjaamo on rakennettu kokonaan uudelleen. Markku Lahdensuo kertoo koneen hankinnasta seuraavasti: "Ostimme koneen huutokaupasta vuonna 1975 Kymi Yhtiöltä Kuusankosken tehtaalta. Sen leveyttä on kasvatettu alkuperäisestä. Paineilma luontaisesti pehmentää kytkeytymistä, mikä tekee koneen ajamisesta helpompaa. Yli 20 vuoden ajan sen omistivat Lahdensuot Lapualta. Nyt rakenne on kestävä ja varma", kertoo John Sandström.. q Valmistuskilpi on saanut sijoituspaikan uuden hytin seinältä. Esimerkiksi koneeseen löytyi kahdeksan uutta pakokaasuventtiiliä näistä osista. Yhteisnoston paino oli 43 tonnia. Vivut vaikuttavat paineilmaventtiileihin ja paineilma puolestaan kytkee köysirummun pyörityksen päälle. "Koneessa on ollut välillä isompaa ja välillä pienempää remonttia. 43 1/2021 T apasin viime kesällä hiekkamontulla käydessäni vanhan tutun Osgood 1000 -laahakauhakoneen. Kääntökehän kiinnitys runkoon oli heikko kohta. Nykyisen omistajan aikana asia päätettiin korjata perusteellisesti. Männänrengasurat olivat kuluneet, minkä vuoksi koneeseen vaihdettiin männät. Kääntökehän pultituksessa oli kyllä vähän tehtaan suunnitteluvirhettäkin. Marionin kaupunki Ohion osavaltiossa oli viime vuosisadalla tunnettu konepajateollisuudestaan. Lattialla näkyvillä kahdella polkimella jarrutetaan nostoja vetovaijeria, kun kauhaa lasketaan tai sen annetaan loitontua koneen luota. Yritys oli ruopannut sillä ainakin Voikkaan koskea. Koneen uumenista löytyi konetta huoltamassa ollut David Nybyggar. Korjattavaa on ollut Osgoodin moottoriin tuli vikaa viime vuonna. Grönblom, eli maahantuoja, oli myynyt koneen uutena Kymi-Yhtiölle. Kone oli hieman muuttunut sitten viime näkemän. "Lähes kaikki osat moottoriin sai Caterpillarilta ja vieressä oli samanlainen toinen kone josta osia sai otettua", David kertoo moottorin kunnostuksesta. Pulttien tilalle tuli pinnapultit, prikat ja mutterit. "Jälkikiristän kannenpultteja ja vaihdan yhden venttiilijousen", David kertoo ruuvatessaan. David kaivaa edelleen myös omalla koneellaan. Koneen nykyinen omistaja John Sandström kertoo, että tuon jälkeen historiaan liittyy hänen isänsä, David ja soraliike Grusprodukter Sandström Ab Pohjanmaalta. Konetta oli viimeisimmäksi käytetty puutavara-alueella puunippujen siirtelyyn, mutta siinäkin aika vähän, koska alueella oli pienempi kone enemmän työssä. Myös näkyvyys on aikaisempaa parempi. Peräpainot ja puomi oli purettu pois ennen nostoa. Koneen vaiheet ovat mielenkiintoiset. David tunnetaankin todella taitavana mekaanikkona, jolta onnistuvat kaikki remontit ammattitaidolla ja kärsivällisyydellä. Kone on vuosimallia 1952. t Näillä oikean käden puolella sijaitsevilla kahdella vivulla ohjataan nostoja vetoköyttä. Osgoodin kolmas ja nykyinen omistaja oli sitten Sandström Ab joka osti koneen Lahdensuolta vuonna 1995 – siitä lähtien yhteistyö on pelannut hienosti. Kyseinen yritys osti 1950-luvulla Osgoodin tehtaan. Hän ajaa konetta ja suorittaa myös koneen huollot sekä korjaukset. Osgoodia käytetään nykyään Grusprodukter Sandström Ab:n töissä Vaasa-Kokkola-Seinäjoki-alueella. Pultin kannat olivat liian pienet. Myös koneen oston mukana Lahdensuolta tuli paljon varaosia mukana. Davidilla on oma laahakaivinkone Lima 803 ja hän oli 1990-luvulla ajamassa sillä, kun John Sandströmin isä Paul tiedusteli, että tulisiko David silloin tällöin ohjaamaan Osgood-konetta, jos hän sellaisen ostaisi
Palkeeseen ohjataan ilmaa ja se painaa kytkintä ja tämä mahdollistaa herkän tuntuman. nälle on asennettu kaiuttimet. Hyttimuutoksen alkusysäys olikin muuttaa nuo osat. Koneeseen tehtiin kokonaan uusi ohjaamo Viime talven aikana David valmisti koneeseen täysin uuden hytin. Esimerkiksi käännön ja ajon valitsimen kytkimien rakenne on vastaava kuin auton kytkin, ja niitä liikutetaan ilmapalkeella. "Entinen hytti oli aika meluinen ja se oli paljon ahtaampikin", David toteaa. Sävy lienee sama Caterpillarin Hi-Way Yellow, jolla moottori jo uutena maalattiin tehtaalla. Kaasuvipu on tuoreessa maalissa. Osgood oli aikanaan hyvin edistyksellinen. Kuorma-auton jarruventtiilit ovat kuitenkin tarkoitukseen sopivat Hytin korjaukset on tehty laadukkaasti. ”Koneen paineilmassa on aina vähän öljyä seassa ja se pehmentää paineregulaattorien kalvoja. Johnilla onkin hyllyssä uusia levyjä kytkimiin. Siitä on pidetty esimerkillisesti huolta ja on hyvin mahdollista, että seuraavaksi kone saa vielä uuden maalin koko ulkopinnalle.. Nyt koneessa onkin taas todella pitkäksi aikaa luotettavassa kunnossa oleva moottori. Alkuperäiset metalliset hallintavivut on sijoitettu uusiin konsoleihin – hieno yksityiskohta, joka kunnioittaa alkuperäistä tyyliä. Jopa katon kulmat on pyöristetty samalla tavalla kuin koneen alkuperäinen katto. Jo tuohon aikaan kone oli kokonaan ilmaohjattu, mikä oli harvinasta. Moottori on ollut ainakin kertaalleen poissa koneesta kunnostuksen ajan. Kattopeltejä piti irrottaa, jotta moottorin sai nostettua pois konehuoneesta. Kytkimet toimivat luotettavasti siihen saakka kunnes kytkimen kitkapinnat ovat kuluneet loppuun. Sisälle hyttiin katsoessa huomio kiinnittyy yhtä komeaan vimeistelytasoon kuin hytin ulkopuolellakin. Pneumatiikkakaupasta ei löytynyt kahvaohjattuja paineilmaregulaattoreta, ainoastaan ruuvattavia. Ohjaamo on jälkeenpäin eristetty levyillä omaksi tilakseen. 1/2021 44 p David on katkaissut koneesta telan, koska kääntökehälle voiman välittävä hammasratas on huollon vuoksi irti, eikä sitä olisi saanut pois ilman telan ottamista pois edestä. Hytti on verhoiltu ruskealla nahalla ja takaseiCaterpillar-dieselin voimalla Osgoodissa on Caterpillarin valmistama D17000-sarjan V8-moottori, jossa tilavuutta on 27 litraa. Kunnostuksen yhteydessä moottori maalattiin keltaiseksi ja se on todella komean näköinen nykyisin. "David kysyi minulta, että maksanko tarvikkeet, jos hän toteuttaa hytin muutokset, kertoo John Sandström. Harva 1952 vuosimallin aktiivipalveluksessa oleva kone on näin hyvässä kunnossa kuin tämä laahakaivinkone. Alunperin tehtaalta lähtiessä hytin ja koneiston välissä ei ole varsinaista väliseinää, vaan ohjaamo on yhtä tilaa konehuoneen kanssa
Kevättulvat olivat tulossa, ja oli pelko, että kone jää veden alle, jos sitä ei saada sieltä ajoissa pois", muistelee Markku tapahtunutta. Sytytystulpalle hän teki kierteen kanteen. 45 1/2021 t Tässä kuvassa Osgood on ennen ohjaamoin uusimista. Davidin taidoista kertoo se, että hän valmisti apumoottoriin uuden kannen entisen ruostuneen tilalle – kansi oli niin puhkiruostunut, että jäähdytysnestettä vuoti sylinteriin männän päälle. Polkimista on suora mekaaninen yhteys jarruhihnoihin ilmaservojen välityksellä ja tuntuma on erittäin hyvä. Näin Markku kertoo tapahtumista: "Vuonna 1995 kone oli myynnissä. Sen jälkeen konetta käytettiin hiekan ja soran nostossa useammassa paikassa. Aihio uuden akselin tekemiseen piti kuitenkin saada. Lopuksi David oikaisi kannen tasojyrsimessä, jotta hitsauksen lämmöstä aiheutuneet epätaisuudet oikenivat. Lahdensuot veivätkin koneen kotiin turvaan, jossa he sitten maalasivat sen. Jarrut ovat alkuperäiset. Asialla oli todellinen kiire, koska Osgood oli savisten peltojen keskellä vähän syvemmällä montussa nostamassa soraa. Kone oli sittemmin Jepualla VR:n soramontulla, josta kuljetettiin hiekkaa ratavalliin junilla. RAK.OS eli Kymi Oy rakennusosasto muistona yhdestä koneen aikaisemmasta omistajasta. Juuri tämän toisen moottorin osia käytettiin Osgoodin koneremontissa. Koneesta särjettiin ikkunoita, kun kone jäi sinne seisomaan. ja David rakensi Volvon osista uudet käyttölaitteet, eli ne vivut joilla konetta ohjataan", John Sandström kertoo teknisistä ratkaisuista. Välillä lähtökin oli lähellä. Päävoima-akseli meni poikki. "Kone oli meillä kaivamassa Kitinojalla keväällä 1980. Göteborgista oli välittäjä, joka olisi myynyt koneen Etelä-Vietnamiin, mutta rahtikustannukset olisivat olleet liian suuret. t Kovimpien pakkasten aikana soran nosto on seisahduksissa. Onneksi näin ei tapahtunut ja tämä harvinainen kone sai jäädä Suomen maaperää kaivamaan.” n p Osgoodissa on Caterpillarin valmistama D17000-sarjan V8, jonka sylinteritilavuus on 27 litraa. ”Samalla montulla oli Link Belt -laahakaivinkone, josta jäätyi moottori ja sen moottorin hommasimme varaosamoottoriksi Osgoodiin", Markku Lahdensuo muistelee. Vanhassa Jepualla otetussa kuvassa Osgood on vielä Lahdensuon omistuksessa. Marion power shovel company osti Osgoodin 1954 ja Osgoodin koneet liittyivät Marionin valmistusohjelmaan – niistä tuli jatkossa Marioneita. Paikkakunta oli Marion-niminen kaupunki Ohiossa. Mekaaninen kaivinkone toimii periaatteessa hyvin kylmässäkin ilmassa, mutta pakkanen aiheuttaa aina lisätyötä paineilmajärjestelmän suhteen, eikä ole muutenkaan hyväksi koneen rakenteille. Apumoottori on sivuventtiilimoottori. David valmisti paineputkesta pultin läpiviennit hitsaamalla ne uuteen kanteen. Sitten koneesta alkoi kadota osia, esimerkiksi startin bendix häipyi. Koneen kyljessä näkyi tuohon aikaan vielä teksti KY. Alkuperäinen ohjaamo oli melko kapea ja samalla myös meluisa, sillä kuljettajan istuinpaikalta oli suora yhteys konetilaan. Veltto Kannosto Koskenkorvasta työsti koneeseen uuden akselin, ja kone saatiin taas liikkeelle. Sekä koneen että konemerkin historia ulottuu kauas Osgood Company oli koneenvalmistaja USA:sta joka aloitti koneiden valmistuksen 1910. Taksi lähti hakemaan teräskappaletta Helsingistä peräkärryn kanssa. Lahdensuon aikaan ensimmäinen työmaa oli Peräseinäjoella Kalajärven tekoallastyömaalla kanavan kaivuu. Siinä sattui samalla, että teollisuustoimihenkilöiden lakko oli alkamassa ja pääsiäinen tulossa. Osgood-koneissa käytettiin Caterpillarin, GM:n ja Budan moottoreita. Konehuoneen uumenissa moottoria on huoltamassa koneen kuljettajana työskentelevä David Nybyggar.
1/2021 46 Pitkään käyttämättömänä olleen tasavirtalaturin herättely Tasavirtalaturin polarisoiminen Vanhempien koneiden ja autojen oltua pitkään poissa käytöstä, saattaa niiden laturi tarvita yhden erityisen toimenpiteen, jotta se alkaisi jälleen ladata akkua. Jussi Laukkanen p Perinteinen Bosch-tasavirtalaturi on rakenteeltaan yksinkertainen. Vanhassa opetustaulussa on esitetty laturin pääosat ja virran kulku sen sisällä. Polarisointi voi olla tarpeen siinä tapauksessa, että kysymys on tasavirtalaturista. Kuvan tekstien käännökset, yläkuvassa: Gehäuse – generaattorin runko Anker – ankkuri D– miinusliitin, D+ – plusliitin DF – kenttäkäämi Anschlussklemme liitin Kollektor – kollektori Kohleburste – hiiliharja Erregerwicklung magnetointikäämitys Polschuh – napakenkä Keskikuvassa: zum Reglerschalter – lataussäätimelle Vasen alakuva: zweipoliger Elekromagnet – kaksinapaisen kentän kaksi kenttämagneettia Oikea alakuva: zum Reglerschalter – lataussäätimelle Erregerwicklung – kenttäkäämi Anker – ankkuri
Laturin kenttänapojen magneettisuus ei säily mahdottoman pitkiä aikoja tai se voi olla käyttämättömyyden takia kadonnut kokonaan. Tässä tapauksessa generaattori on ulkoisesti maadoitettu. Sen voi selvittää ainoastaan kokeilemalla: Kiinnitä generaattori penkkiin ja kytke ensiksi irtojohdolla yhteen navat D+ ja F. Ulkoapäin laturista ei pysty näkemään kumpi kytkentä on kysymyksessä. Liitä akun miinusjohdin niin, että generaattorin Dhiiliharja tulee yhteen akun negatiivisen navan kanssa. Latausrele eli takavirtarele on laite, jonka tarkoitus on estää akun purkautuminen generaattoriin silloin kun moottori ei pyöri. Latausrele on yleensä erillinen yksikkö ja sillä on oma kelansa. T asavirtalaturin käyttöönotto sen jälkeen, kun se ollut kokonaan purettuna tai ollut muuten pitkään täysin käyttämättömänä, ei aina onnistu toivotusti. p Johtimien kytkentä näkyy tässä kaksikelaisen säätäjän kytkentäkaaviossa. Kuvan tekstien käännökset: Bauart RS/UA (Dreielement-Knickregler) – tyyppi RS/UA kolmipylväinen lataussäädin Stromregel – virtasäädin Schutzkapsel – suojakuori Schalter – takavirtarele Schalterkontakte – takavirtareleen kosketin Grundplatte – pohjalevy Anschlussklemmen liitin Stromreglerkontakte – virtasäät. Sen sijaan virransäätäjä ja jännitteensäätäjä voidaan rakentaa erillisenä tai vaihtoehtoisesti yhteen pylvääseen. Jos generaattori ei heti lähde pyörimään, on johto irrotettava välittömästi D+ -navasta, jottei generaattoriin tule vauriota. Tässä tapauksessa laturi ei tietenkään ala pyöriä, sen estää mainittu laturin kiilahihna. Tämä tapahtuu helpoiten siten, että pakotetaan takavirtareleen kärjet kiinni pieneksi aikaa (katso ohje, kuinka säätimen osat tunnistetaan). Se tapahtuu polarisoimalla eli uudelleen magnetoimalla laturin navat. Tähän paras menetelmä on laittaa laturi hetkeksi pyörimään sähkömoottorina. Jos nimittäin laturi on kiinni autossa tai koneessa, ei sen käyttöhihnaa ole tarpeellista irrottaa. Kuva esittää 1960-luvulla yleisesti käytettyä Bosch-säätäjää. Pyörimisen ei välttämättä tarvitse olla konkreettista liikettä. Akusta releen kautta kenttäkäämeihin tuleva virta kuitenkin aiheuttaa magneettikentän syntymisen kenttänapoihin. Latausreleen erottaa sen perusteella, että sen kärjet on lepotilassa auki. Jos tarkoitus on saada irrallinen laturi toimimaan eikä ole tiedossa, millaisen kytkennän se vaatii, on polarisointi vaikeampi suorittaa. Silloin pitää irrallinen johto laittaa napojen Dja F väliin. Tässä tapauksessa yleensä riittää, että laturiin kytketään hetkeksi virta siten, että se periaatteessa toimisi moottorina. koskettimet D– maaliitos, D+ 61 – positiiviselle hiiliharjalle ja latauslampulle DF – kenttäkäämitykselle B+ – akun plusnavalle Spannungsreglerkontakte – jännitteensäätimen koskettimet, Spannungsregler – jännitteensäädin t Startin, laturin, säätimen ja akun keskinäinen johdotus yksinkertaisessa koneen sähköjärjestelmässä. Mikäli generaattori alkaa pyöriä, on se maadoitettu sisäisesti ja magnetointi tapahtuu, niin kuin oli tarkoitus. Laturin magnetointikäämi voi olla kahdella erilaisella tavalla kytketty ja tapa ratkaisee sen, miten päin akun johdot on kytkettävä polarisoinnissa. Kolmikelaisella säätimellä kytkentä olisi samanlainen. n Lataussäätimen osien tunnistaminen Jotta tasavirtalaturin polarisoimisen saisi tehtyä mahdollisimman helposti, on ensin tunnistettava takavirtarele. Se sijaitsee normaalisti lataussäätimen sisällä ja on yksi kahdesta tai kolmesta ”pylväästä” säätimen kuoren alla. Tässä tilanteessa laturi ei ala latausta ennen kuin magneettisuus on herätetty uudelleen. Kun generaattorin jännite sen pyöriessä kasvaa riittävästi, kehittyy releen käämin ympärille niin voimakas magneettikenttä, että se pystyy vetämään kontaktikärjet kiinni, jolloin generaattorin D+ -napa yhdistyy akun plusnapaan. Ota akun plusnavasta tuleva johto ja kosketa sillä generaattorin D+ -napaa. Kärjet irtoavat toisistaan, jos generaattorin tuotto laskee ja virta alkaa kulkea akusta generaattoriin päin. Jännitteensäädin Latausrele Generaattori Akku Jännitteensäädin Starttimoottori Virtalukolle Tasavirtalaturi Akku. 1/2021 47 p Lataussäätimen rakenne voi muodostua kahdesta tai kolmesta kelasta, jotka on sijoitettu yhteiselle alustalle suojakuoren sisään
Nuffield-projekti osa 5 Traktori takaisin nippuun Loppuvaiheen töihin kuuluivat poljinpukin purkaminen ja kokoaminen, jarrujen kunnostus, hydrauliikan ja voiman ulosoton kunnostus ja sähköjärjestelmän kunnostus. Ilmanpuhdistajan kotelon pohja täytyi puhdistaa likaisesta öljymoskasta. Kun kunnostus tuli tehtyä osittain harrastuskäyttöön, olivat kulut sivuseikka.. Purin hydrauliikkapumpun ja merkitsin pumpun kylkeen ajoituspiirin sekä miten päin mikäkin pumpun osa on. Kuulat ja urat hioin hiekkapaperilla puhtaiksi. Paisutin oli myös hieman kulunut, joten sen kehältä oli viilattava pieni kannas pois. Peri aatteessa kunnostusta ei voinut edes laskea työksi, vaan harrastukseksi. Laitoin akkuporakoneen istukkaan pätkän vaijeria, jonka sujutin ilmanpuhdistimen kanavaan ja pyöritin porakoneella. Toinen, pienempi pesä käyttää matalapainepiiriä, joka toimii työsyvyyden säädön esiohjauksena. Jarrulevyjen pinnalle oli muodostunut jarrupölyn ja ruosteen sekaista likaa, samanlaista kuin kytkimessä. Pumpun osat ovat niin paljon symmetriset, vaikka ovatkin epäsymmetrisiä, että purkamisessa piti olla erittäin huolellinen. Pumpussa siis yksi osa saattoi sopia kaksin päin, mutta silloin pumppu olisi ruvennut toimimaan päinvastoin. Kuulauriin laitoin hieman kuparitahnaa ja kokosin paisuttimet. Pumpun tutkiminen osoitti, että korkeapainepiirin pesässä oli pientä kulumaa, jonka juuri tunsi sormenpäällä koskettaen – kuluma oli kuitenkin niin pientä, että siitä ei olisi haittaa. Tällöin syntyy erittäin voimakas vastus pumpun sisään, jonka kehittämä paine kuluttaa pumpun pesää. Hydraulipumppu ja nostosylinteri Nuffield 465:n hydrauliikkapumppu on kaksipesäinen, joista toinen pesä käyttää korkeapainepiiriä, joka käsittää nostolaitteet ja ulkopuolisen hydrauliikan. Kuluma oli syntynyt todennäköisimmin siitä, että pumppua on käytetty väkisin varoventtiiliä vasten. Ossi Selus Traktori valmistui lopulta vuonna 2015. Pumpussa ei myöskään näkynyt jälkiä kavitaatiosta, joten puhdistin ja kokosin pumpun. Ilmanpuhdistajan kanavat olivat myös täynnä öljyn ja pölyn muodostamaa pikeä. Samoin laturi vaihtui kokonaan uuteen. Jarrulevyjen pinnat hioin puhtaiksi ja boorit puhdistin viilan avulla kiiltäviksi. Sen tilalle tuli uusi. Jäähdyttimen rikkoontunut kiinnitys oli vielä kunnostettavissa. 1/2021 48 M onet osat traktorissa vaativat vielä kunnostusta. Jarrupaisuttimen kuulissa ja kuulaurissa oli ruostetta sekä pinttynyttä jarrupölyä. Tunnustelijan matala-painepiirin pienempi pumppu oli täysin ehjä. Nuffieldin kunnostus oli edennyt iltaisin omaa tahtiaan. Startille ei pelkkä kunnostus ollut mahdollinen
1/2021 49 1–2. Sähköt vaativat monenlaista ehostusta Traktorissa on Lucaksen komponenteista koottu tasavirtasähköjärjestelmä. Kruunumutteri kiristettiin ja lukittiin saksisokalla. Latauksen merkkivalolta vietiin johto laturin herätevirtanapaan. Säätöruuvi kiinnitettiin viilapenkkiin, jonka jälkeen sen päälle asetettiin ratas ja kotelo. Järjestelmä on aikalaisekseen moderni, sillä traktorissa on sähköinen moottorin veden lämpöja polttoainemittari, sekä valaistu mittaristo, jossa on merkkivalo pitkille valoille sekä ilmanpuhdistajan tukkoisuudelle. Se tuli virtalukon ja käynnistinmoottorin väliin. Nostotangot koottiin laittamalla ne sisäkkäin ja kaltevuudensäädin kierrettiin holkkiinsa. Tämä tanko toimii samalla johtimena. Toinen tuli öljynpaineen merkkivalolle ja toinen latauksen merkkivalolle. Lopuksi asennettiin vielä kampi, pikkuratas ja mutteri. Öljynpaineen merkkivalo kytkettiin moottorin kyljessä olevaan anturiin. Samalla tavalla purettiin myös nostotangot. Sen jälkeen kojelautaan oli porattava kaksi uutta reikää. 3. Johtojen kooksi valitsin 1,5 mm², paitsi käynnistyksenestokytkimelle ja ajovaloille, joille tuli 2,5 mm² johdot vastuksen pienentämiseksi. Liian pieni johto vastustaa virran kulkua ja kuumenee, mikä aiheuttaa virtahävikkiä. Työ alkoi laturin ja käynnistinmoottorin asennuksella. Nostosylinteriin oli joskus päässyt vettä, jolloin sen seinämään oli muodostunut pieni ruostejälki. Sitten laskettiin jäähdytin paikalleen ja asennettiin vesiletkut, jolloin jäähdytin tuli oikeaan asentoonsa ja pellinkappaleet sai tinattua kiinni messinkiseen jäähdyttimeen. Laturiksi valikoitui 45 A Lucas ACR18 -vaihtovirtalaturi. Nostolaitteen korjaaminen ja kokoaminen Nostolaite vaati hieman korjausta. Kojelautaan oli porattava kaksi uutta reikää. Sähköjärjestelmä on negatiivisesti maadoitettu. Koska järjestelmä oli tullut kokonaan purettua moottorin purkamisen yhteydessä, oli helppo tehdä päätös järjestelmän modernisoinnista vaihtovirtajärjestelmäksi. Liukupinnoista hiottiin ruoste pois, jotta ne saatiin liikkumaan jouhevasti. Vanhasta sähköjärjestelmästä jätettiin mittariston moninapaliitin. Se korjattiin hitsaamalla kehykseen pienet peltikappaleet. Vaihtovirtalaturi tarvitsee merkkivalon, joka antaa käynnistyksessä pienen kuorman laturille, jotta se alkaa ladata. Tämän jälkeen oli liitettävä vaihteiston käynnistyksenestokytkin. Virtalukolta vietiin johto molemmille valoille. Kytkentäkaavion opastuksella tehtiin uudet johdot mittarien ja anturien välille. Jäähdytin oli revennyt kehyksestään irti. Päävirtakytkin tuli maadoitusjohdon väliin. Tämä oli hiottava pois hiekkapaperilla. Kun kaltevuudensäädin oli purettu, sen säätöruuvin saattoi painaa prässissä suoraksi. Sivurajoittimet tulivat holkkeihinsa ja ne kiristettiin vetovarsien reikiin. Sivurajoittimet oli laitettava viilapenkkiin. Käynnistinmoottorin kiinnityspulttiin tein lattaraudasta tangon, johon asensin päävirtakytkimen toisesta navastaan. Nostotangot asennettiin ensin yläpäistään nostovarsiin ja sitten alapäistään vetovarteen. Näin välttämättömimmät sähkökomponentit oli kytketty. Käynnistinmoottorin avaaminen paljasti, että hiilet olivat hyvässä kunnossa, ja myös bendixratas liikkui. Sulakerasiaan tuli sulakkeet ajovaloille, äänitorvelle sekä vilkuille. Laturi on 17 A Lucas THV -tasavirtalaturi. Lopuksi voitiin koota nostolaitteet paikalleen. Käynnistinmoottori on 5 kW Lucas M50 solenoidikäyttöisellä Bendix-laitteella. Nostolaitteiden kokoaminen aloitettiin kaltevuudensäätimestä. Koteloon laitettiin vaseliinia, jonka jälkeen kansi kiinnitettiin. Kun jakoavaimella kiersi rajoittimen päästä ja samalla löi keskiputkeen vasaralla, lähtivät liukukappaleet erilleen. Vetokoukun korjaus Loppuvaiheen töihin kuului myös vetokoukun kunnostus. 4. Sitten oli vielä asennettava jännitejohto laturilta akulle. Itse koukku on taivutettu pyöröteräksen pätkä, joka on taivutettu 90 asteen kul1 2 3 4. Sen sijaan käämien eristyskyvyn mittaus paljasti, että moottori on rikki, joten uusi käynnistinmoottori oli pakko hankkia. Sähköjärjestelmää modernisoin vielä sen verran, että päätin paloturvallisuuden takia asentaa sulakekotelon ja päävirtakytkimen. Muun muassa kaltevuudensäätimen säätöruuvi oli vääntynyt. Toinen öljynpaineen merkkivalolle, toinen latauksen merkkivalolle
1/2021 50 1–7. Traktorin jarrut eivät aluksi liikkuneet polkimesta. 1 3 2 1 3 5 7 2 4 6. Kun poljinta painoi, näki, että vivustot liikkuivat normaalisti, joten työvaiheen uskalsi olettaa olevan helppo. Samoin kosteus oli päässyt sähköjärjestelmän mekaanisiin osiin muun muassa starttimoottorissa. 1–3. Jarrukotelon pintaa koputtelemalla jarrut aukesivat. Hioin jarrulevyjen pinnat puhtaiksi ja puhdistin boorit viilan avulla kiiltäviksi. Ulkovarastoinnin aikana mittaristo oli kärsinyt pahoin ja vaati työtä. Sähköosat olivat saaneet oman osansa kosteudesta. Liimasin halkeamat yhteen ja kävin kaikki mittaritaulun sähköliitokset yksitellen läpi. Kaikki liitokset olivat hapettuneet, mikä esti sähkön kulun useissa kohdin täydellisesti. Koska traktorissa on kuivat levyjarrut, oli helppo päätellä, että levyt ovat ruostuneet kiinni vastinpintoihin. Mittariston kotelo oli halkeillut useista kohtaa. Ulkovarastoinnissa traktori oli ollut alttiina sateelle ja auringonvalolle. Jarrulevyjen pinnalle oli muodostunut jarrupölyn ja ruosteen sekaista likaa, samanlaista, kuin kytkimessä
1–3. Vanhan veto koukun nostotangot säästettiin, mut ta vanhat, ruostuneet ja venyneet nosto ketjut leikattiin pois. Pumpun osat ovat niin symmetriset (vaikka ovatkin epäsymmetrisiä), että purkamisessa pitää olla erittäin huolellinen. Koukku ja kehä lei kattiin kulma hiomakoneella irti. Osa osista tilattiin Irlannista ja Englannista. Ne korvattiin uusilla teräsketjuilla. Sen pää hän porattiin sopiva reikä kiinnitystapille. Uusi putki tehtiin neliöputkesta. Putken takapäähän leikattiin lovi, johon vetokoukku ja kehä saattin hitsattua.. Työlle en laskenut hintaa, sillä toimiva traktori itse kunnostettuna oli riittävä palkka. Kun traktoria tuli kunnostettua aina iltaisin omaa tahtia, sitä ei voinut edes laskea työksi, vaan harrastukseksi. Vanhan vetokoukun nostotangot säästettiin, mutta vanhat, ruostuneet ja venyneet nostoketjut leikattiin pois. Pumpun kylkeen on merkittä vä ajoituspiiri sekä erittäin huolellisesti mi ten päin mikäkin pumpun osa on. 1 3 2 1 2 1 2 3 4 1–2. Ne korvattiin uusilla teräsketjuilla. Reikien päihin ja koukun kehän viereen hitsattiin laput, jotka samalla vahvistavat raken netta. Loppuvaiheen töihin kuului myös vetokoukun kunnostus. Koukku ja kehä leikattiin kulmahiomakoneella irti. Tämän jälkeen irrotettiin tasauspyörästön lukon polkimelta lähtevä tanko, jonka jälkeen astinlaudan sai nostettua pois. n 3. Nostovarsien yläpäähän leikattiin teräs levystä neliöpalat, joihin vetokoukun nosto ketjut saatiin kiinnitettyä. 4. Putki oli hieman väljä leveyssuunnassa rungon hah loon. Kaikki osat ja muut kulut tekivät yhteensä 3500 euroa. Hydrauliikkapumppu purettiin ja tar kastettiin. Nostovarsien yläpäähän leikattiin teräslevystä neliöpalat, joihin vetokoukun nosto-ketjut saatiin kiinnitettyä. Loppuyhteenveto Osien pääasiallinen toimittaja oli Isojoen Konehalli Suomessa. Itse koukku on taivutettu pyöröteräksen pätkä, joka on taivutettu 90 asteen kulmaan teräslevyis tä hitsattuun kehään. 1/2021 51 maan teräslevyistä hitsattuun kehään. Ja kun Nuffield tehtiin osittain harrastuskäyttöön, olivat kulut sivuseikka. Poljinpukin purkaminen aloitettiin irrottamalla vasemman jarrupolkimen kiinnityspultti polkimesta, jonka jälkeen molemmista polkimista irrotettiin palautus jouset, sekä polkimet jarrupaisuttimille kiinnittävät lukitustapit. Oikealta puolelta puret tiin vielä käsijarrun mekanismi, joka oli nyt helposti käsillä. 1–2
1/2021 52 Koneviestin taulukossa oli 36 itsekulkevaa ja hinattavaa puimuria Leikkuupuimurit vuonna 1964 Koneviestin vuotuisessa puimurikatsauksessa oli vuonna 1964 16 eri puimurimerkkiä ja 36 erilaista puimurimallia. Näistä itsekulkevia oli 71 % lopun ollessa hinattavia. Kesäkuun puolivälissä 1959 tehdyssä maatalouden peruslaskennassa oli leikkuupuimureiden määräksi saatu noin 4 500 kappaletta. Jussi Laukkanen K onekaupat tehtiin vuonna 1964 nykymarkoilla – kuten tuolloin toista vuotta käytössä olleita uusia rahoja kutsuttiin. Itsekulkevien puimureiden hinnat vaihtelivat vuonna 1964 vajaasta 20 000 markasta reiluun 30 000 markkaan. Mainos julkaistu Koneviestissä 14/1964.. On siis itsestään selvää, että tuohon aikaan ei kannattanut viivyttää konehankinnan tekemistä. Kun vuoden 1964 hintoja vertaa neljän vuoden takaisiin hintoihin vuosikymmenen alussa, näyttävät ne kohonneen vertailukelpoisten mallien kohdalla 45–50 %. Puimakoneita ei enää ollut mukana katsauksessa vuoden 1960 jälkeen. Pari vuotta kestäneestä totuttelusta huolimatta vanha raha oli edelleen juurtunut syvälle ihmisten mieliin, ja niinpä vaihtokoneen arvosta neuvoteltaessa koneen arvoksi ilmoitettiin mieluimmin puoli vanhaa miljoonaa. Maatalouden konekanta oli edelleen kovassa kasvussa ja 1960-luku merkitsi sadon korjuun koneellistumista. Hinattavat leikkuupuimurit olivat vielä tuohon aikaan osa valikoimaa. Ei juuri koskaan 5 000 markkaa – siis nykymarkkaa
1/2021 53 Sampo mainosti koko mallistoaan Koneviestissä 3/1964.
Leikkuupöytä 3. Toisaalta hinattavan puimurin käyttö vaati pellon salaojituksen. Esilliselevaattori 18. Kokoojapohja 14. Säätölevy 11. Olkieste 10. Puhallin 15. Varstakela 5. Hinattavia markkinoitiin melko voimallisesti ja varsinkin Labor oli aktiivisena tarjoamassa ruotsalaista AVA/Thermaenius-puimuria. Työsylinteri 22. 2170 2800 2860 1950 Renkaat edessä 8,00–24" 14,5–20" 18,4/15–26" 11,0–24" 11–24" 18,4–15,00–26" 10,00–24" 14,9/13,00–24" 14,9/13,00–24" 11,2/10,00–24" Renkaat takana 4,00–15" 7–12" 7,50–16" 7,00–12" 7,00–12" 7,00–12" 10,00–12" 10,00–12" 14,9/13,00–24" Hinta vakiovar., mk (= puintik. Varstasilta 7. Hinta ei ollut ainoa hinattavia puoltava peruste. Kohlin 9. Mainoksessa oli kuva Buster 320 -traktorista ja edellä mainitusta puimurista. Viljasäiliön tyhjennysvipu 10 11 13 17 16 15 12 14 9 8 7 6 5 4 3 2 22 23 21 19 20 18 1. Vaihdelaatikko 19. B-64, RANSKA VETY 5’ 6’ TANSKA Leikkuuleveys, cm 152 152 152 141 225 152 183 177 207 Paino, kg 1250 1500 1500 1950 1580 2000 1070 1905 1580 1645 Renkaat 260 mm x 15,5" 815x290 mm 11–12" 12–18" AM 11–12" AM 12x18" 9x15" 10,50–16" 11–12 AM Hinta vakiovar., mk 7 540 7 370 7 130 9 500 7 300 10 000 5 950 7 750 7 750 7 945 Hinattaville puimureille löytyi edelleen 1960-luvulla kannatusta. Jyväseula 13. Kardaaniakseli 20. Kuorin 6. perushinta) 12 500 17 680 21 600 31 000 16 235 17 180 31 135 13 900 19 460 20 950 17 750 PUIMURIN MERKKI, VALMISTUSMAA AROS MKL, RUOTSI BM-VOLVO S-500, RUOTSI BM-VOLVO BT-45, RUOTSI CLAAS JUNIOR AUTOMATIC, LÄNSI-SAKSA DRONNINGBORG, TANSKA FAHR M 60 T, LÄNSI-SAKSA JR (TR. D 8-62, LÄNSI-SAKSA MCCORMICK INT. Muun muassa Volvo toi muiden hinattavia valmistavien tehtaiden tavoin mainonnassaan esiin sen seikan, että hinattava puimuri pysyy paremmin huonosti kantavan pellon pinnalla. Suurimmat tilamme on jo varustettu puimureilla ja tästä lähtien on ajateltava tiukan taloudellisesti uusia puimureita maakuntiin ajettaessa. Volvo puolestaan oli mainostanut parin vuoden ajan näkyvästi hinattavaa Bolinder-Munktell S-500 -mallia iskulauseella ”Itsekulkevan leikkuupuimurin hinnalla saatte molemmat”. DU-111D Int. SIVUUN), TANSKA MCCORMICK INT. Viljakierukka 17. Säädettävä ruumenseula 12. Syöttökela 4. Hinattavien puimureiden määrä lähes kolminkertaistui 1960-luvun aikana, mutta itsekulkevien määrä kasvoi samassa ajassa 7,5-kertaiseksi. Laonnostokela 2. Pari vuotta aikaisemmin oli Koneviesti kirjoittanut hinattavista seuraavasti: “Mitä ensinnäkin tulee hinattaviin puimureihin täytynee sanoa, että kiinnostus niitä kohtaan on viime aikoina kasvanut lähinnä suurien itsekulkevien kustannuksella. 5000 2620 2620 5000 n. Hydr.öljyn säiliö 21. 1/2021 54 PUIMURIN MERKKI, VALMISTUSMAA MASSEY-FERGUSON 30-6, LÄNSI-SAKSA MASSEY-FERGUSON -31, LÄNSI-SAKSA MASSEY-FERGUSON 87, LÄNSI-SAKSA MASSEY-FERGUSON 400, ENGLANTI MCCORMICK INT. DU-111D VW-teoll.moottori Perkins 107 Four Perkins 107 Four Perkins 99 Four Teho, hv/r/min 29/3000 40/3000 62/2000 72/2000 34/2800 34/2800 29/3000 41/3000 41/3000 34–39/3000 Leikkuuterän pituus, cm 175 214 251 tai 295 295 183 197,5 303 182 217 244 198 Paino, kg 1700 2300 3400 n. D 8-62, LÄNSI-SAKSA MUNKTELL S-1000 A, RUOTSI SAMPO 657 LP, SUOMI SAMPO 792 LP, SUOMI SAMPO 892 LP, SUOMI THERMAENIUS ST 257, RUOTSI Moottori VW-teoll.moottori Perkins A4 107 Perkins AD4 270 Perkins A4 300 Int. Vuonna 1964 hinattavien puimureiden osuus puimurikannasta oli noin 20 %. Poistokela 8. Joskin suunta oli hiljalleen vähenemään päin. Kannattaa harkita voidaanko ehkä hinattavan ja itsekulkevan puimurin hintaerolla salaojittaa suurin tai huomattava osa tilan pelloista.” Yksi kokonaan uusi merkki tuli täydentämään hinattavien valikoimaa vuonna 1964, kun vaasalainen Oy Gustaf Svanljung Ab alkoi tuoda maahan tanskalaista Vety-puimuria.n Esimerkki hinattavan puimurin osista ja toimintaperiaatteista (Thermaenius) 1. Esilliskierukka 16. Leikkuukorkeuden ja kelan säätö 23
1/2021 55 p Aros oli yksi kolmesta suosituimmasta hinattavasta puimurista 1950-luvun lopussa, asia selvisi tuolloin suoritetusta Maatalouden peruslaskennasta. PUIMURIN MERKKI, VALMISTUSMAA MASSEY-FERGUSON 30-6, LÄNSI-SAKSA MASSEY-FERGUSON -31, LÄNSI-SAKSA MASSEY-FERGUSON 87, LÄNSI-SAKSA MASSEY-FERGUSON 400, ENGLANTI MCCORMICK INT. perushinta) 12 500 17 680 21 600 31 000 16 235 17 180 31 135 13 900 19 460 20 950 17 750 PUIMURIN MERKKI, VALMISTUSMAA AROS MKL, RUOTSI BM-VOLVO S-500, RUOTSI BM-VOLVO BT-45, RUOTSI CLAAS JUNIOR AUTOMATIC, LÄNSI-SAKSA DRONNINGBORG, TANSKA FAHR M 60 T, LÄNSI-SAKSA JR (TR. Sitä mainostettiin Koneviestissä 14/1964.. Kaksi muuta suosittua olivat Allis Chalmersja Bolinder-Munktell-merkit. Laskentojen perusteella hinattavien koneiden hankinta oli vuosittain pysytellyt alle sadan kappaleen. 2170 2800 2860 1950 Renkaat edessä 8,00–24" 14,5–20" 18,4/15–26" 11,0–24" 11–24" 18,4–15,00–26" 10,00–24" 14,9/13,00–24" 14,9/13,00–24" 11,2/10,00–24" Renkaat takana 4,00–15" 7–12" 7,50–16" 7,00–12" 7,00–12" 7,00–12" 10,00–12" 10,00–12" 14,9/13,00–24" Hinta vakiovar., mk (= puintik. DU-111D VW-teoll.moottori Perkins 107 Four Perkins 107 Four Perkins 99 Four Teho, hv/r/min 29/3000 40/3000 62/2000 72/2000 34/2800 34/2800 29/3000 41/3000 41/3000 34–39/3000 Leikkuuterän pituus, cm 175 214 251 tai 295 295 183 197,5 303 182 217 244 198 Paino, kg 1700 2300 3400 n. DU-111D Int. SIVUUN), TANSKA MCCORMICK INT. 5000 2620 2620 5000 n. D 8-62, LÄNSI-SAKSA MCCORMICK INT. Hankkijan Aros-mainos on julkaistu Koneviestissä 16/1964. D 8-62, LÄNSI-SAKSA MUNKTELL S-1000 A, RUOTSI SAMPO 657 LP, SUOMI SAMPO 792 LP, SUOMI SAMPO 892 LP, SUOMI THERMAENIUS ST 257, RUOTSI Moottori VW-teoll.moottori Perkins A4 107 Perkins AD4 270 Perkins A4 300 Int. B-64, RANSKA VETY 5’ 6’ TANSKA Leikkuuleveys, cm 152 152 152 141 225 152 183 177 207 Paino, kg 1250 1500 1500 1950 1580 2000 1070 1905 1580 1645 Renkaat 260 mm x 15,5" 815x290 mm 11–12" 12–18" AM 11–12" AM 12x18" 9x15" 10,50–16" 11–12 AM Hinta vakiovar., mk 7 540 7 370 7 130 9 500 7 300 10 000 5 950 7 750 7 750 7 945 u Vety oli kokonaan uusi merkki hinattavissa puimureissa
10 kysymystä. A. Harvakierteisempiä B. Caterpillar B. Mikä oli oleellisin ero 1960-luvulla monen kuorma-automerkin kuten Scanian käyttämissä pyöränmuttereissa verrattuna nykyisiin kuorma-auton pyöränmuttereihin. Minä vuonna esiteltiin uudet Nuffield 3/45 ja 4/65 -mallit. Kartiokkaita 4. Mikä oli traktoriin kiinnitettävä työlaite Rysky. A. A. Vammas Kersantti B. 200 C. Sumitomo 10. Kuorma-autoja konetehdas C. Millä paikkakunnalla valmistettiin Dinosaurus-kaivinkoneet. A. Hankkija C. Veho 8. 1966 C. Ristikon ratkaisu julkaistaan Koneklassikot 2/2021. 1965 B. Metsäreki C. 1. Vuonna 1959 Thermaenius oli kolmanneksi yleisin vetopuimuri. Jussi Laukkanen Jos saat ristikon ratkaistua, lähetä meille 26.2.2021 mennessä kirje tai sähköinen viesti nettisivultamme löytyvällä palautelomakkeella. A. A. 100 B. L4 9. Minkä merkkisiksi muuttuivat Mitsubishin kaivinkoneet 1980-luvun lopussa. Lännen Ukko-Mestari 7. Fiatin kilpa-autotalli 3. Hymas C. L3T C. Parkanolla 5. Mäntyharjulla B. Mitä oli Officine Meccanichen tehtävä Italiassa 1960-luvulla. Elimäellä C. Mikä liike oli sen maahantuoja. Juontolaite B. Kobelco C. A. Montako erilaista mallivariaatiota oli tarjolla. A. Bedford mainosti 1960-luvulla, että se tarjoaa suuren määrän erilaisia variaatioita malleistaan. Labor B. 1967 2. Mikä on Fiatagri 60-90 -traktoreiden moottorin perusrakenne. Virasto, joka myönsi työkoneiden hyväksynnät B. Suurempia C. 300 6. Piennarmurskain Oikeat vastaukset löytyvät sivulta 6. 1/2021 56 Helmikuun ristisanatehtävä Tämänkertainen ristisanatehtävä on Koneviestin vuoden 1959 arkistosta. Merkitse viestiin, mitkä kirjaimet tulivat ruutuihin 16, 19, 21, 25, 30 ja 33. A. Oikein vastanneiden kesken arvotaan jälleen kolme työkalupalkintoa. A. L3 B. Minkä kaivinkonemerkin historiaan liittyvät seuraavat tyyppinumerot: 352 ja 355
57
58
59
60
HÄRMÄNPELTO OY P. Erittäin pitkä öljynvaihtoväli ”Lifetime filling”. UUDET heti varastosta lavetit KYSY KOVA TARJOUS Tasokuljettimet Viljaruuvit Peittauslaitteet Täyttöruuvit Siilonpohjan tyhjennysruuvi Alatie 15, 28200 PORI Puh. Yleensä ei öljynvaihtoa koneen elinaikana. Hyviä uusia ja käytettyjä renkaita ja paripyöriä uusilla RAJU/Apv-vanteilla. www.harmanpelto.. Säkkinostimet, trukkipiikit ja kivitalikot. Seinäja kattovikaisia 6m, 12m, ja 13,5 m merikontteja eri satamissa. 61 4.2.2021 71 MYYTÄVÄNÄ RAKENTAMINEN pohjanmaanylijäämätuote.fi 0400 763 201 Tero Talvitie ILMAJOKI 2–3 akselisena, jarrut joka pyörässä, säädettävät lavakiskot, pyörivä/säädettävä vetokoukku, jousitettu aisa, ym. 02 6393177 Erikorkuiset kartiopohjasiilon tyhjennysruuvit RENKAAT JA VANTEET MAATALOUSKONEISIIN. alv 24%. Maksullisten ilmoitusten rivihinta 6 € + alv. 010 583 1880 Halerpalvelut Oy AIDOT SUOJAPEITTEET Talvija kesämallit TILAA NETISTÄ! + 358 400 392 647 www.m.huhtalo.fi matti@hhuhutalo.fi M.Huhtalo Oy Laivurinkatu 14, 95400 TORNIO Ympäristöystävällisiä voiteluaineita yli 35 vuoden kokemuksella. Tosi edullisia. Noutohalli Joutnantie 76, 25500 Perniö, myynti@finnparttia.fi puh 02 72 72 00 34 vu ot ta no pe aa ja va rm aa sä hk öt ar vik ek au pp aa Käytä hyödyksi valttejamme: edulliset hinnat suuret varastomäärät nopeat ja varmat toimitukset F innparttia ähkötukku vu ot ta no pe aa ja va rm aa sä hk öt ar vik ek au pp aa Osta sähkötarvikkeet suoraan sähkötukkumme verkkokaupasta Voit myös noutaa tai tilata puhelimella tai sähköpostilla noutohalliltamme joka on avoinna ma pe kello 8-16. P. LUETAAN HYÖDYN VUOKSI. 06-4845175. Kysy tarjous myös täysin kiepein! Tuotekoodi Paineenkesto (bar) Taivutussäde (mm) Hinta €/m MSL4S.08 1/2" 420 90 17,50 MSL4S.10 5/8" 420 120 21,00 MSL4S.12 3/4" 420 150 24,00 MSL4S.16 1" 420 200 29,00 LUKIJAN KAUPPAPAIKKA kauppapaikka_2p.pdf 1 20.1.2016 10:47:30 maatalousrenkaat.fi p. ! www .finnparttia.fi F innparttia ähkötukku petri.koskinen@ finnparttia.fi Koneviesti 2021 92 x 75 mm_Koneviesti 2016 No 16 23.1.2021 11:06 Sivu 1 KV-20210204-421911-_210125_0946470905.indd 71 25.1.2021 9.46.53. Myös kuljetukset. 0400 781 762 Myydään Hyödynnä kestotilaajan etu! Lukijan kauppapaikassa 2 maksutonta rivi-ilmoitusta max 5 riviä/kalenterivuosi. Polaris Sportsman 570 60km/h EFI 4x4 T3B TALVIPAKETILLA (VINSSI JA AURA) 9490,USKOMATON VAIHTOETU VÄHINTÄÄN 2000€ HYVITYS TOIMIVA YLI 250CC KELKKA, MÖNKIJÄ, MP Myynti: Huolto: 0400 981 914 040 351 5354 Verkkokauppa 24/7 www.virhydro.fi VINCKE 4-KUDOS SPIRAALILETKUT S-LINE 4SS+ Hinta sis. HANKI POLARIS PARHAASEEN MAHDOLLISEEN HINTAAN SUOMEN SUURIMMALTA MYYJÄLTÄ Avoinna: ma-pe 9-17, la 10-14, su suljettu Sysmäläntie 1, 40530 Jyväskylä • SUOMEN HALVIN RAHOITUS • KOTIINTOIMITUS • KESKISUOMEN SUURIN VALIKOIMA VAIHTO KELKKOJA JA MÖNKIJÖITÄ • MEILTÄ MYÖS 60KM/H TRAKTORI MÖNKIJÄT LÄMPIMÄLLÄ OHJAAMOLLA • MEILTÄ SUURI VALIKOIMA MOOTTORIKELKKOJA Esim. Jätä ilmoitus osoitteessa: www.koneviesti.fi/ilmoitus tai soita 020 413 2568
Koneviesti ei vastaa ideoiden toimivuudesta tai turvallisuudesta. Kun kärryn etureunaan ruuvaa pitkävartisen ruuvipuristimen tai jopa kaksi, niin saa kuljetettua isommankin kuorman turvallisesti perille. Visa Vilkuna Edullinen lumimittari Suomussalminen Kyösti Tolonen huomasi, ettei auramiehen ole pakko nukkua "käsi ulkona" tai mennä yöllä ulos mittailemaan lunta. Yöllä on helppo katsoa ikkunasta taskulampun valossa mittaria. Illalla pihalle kannattaa jättää huokea itsetehty mittari. Visa Vilkuna Monikäyttöiset karikat kottikärryyn Jarkko Marttila Turusta lähetti vinkin klapien ajosta. Jos punaista ei näy, niin silloin on ruvettava suunnittelemaan linjalle lähtöä. Puut tuppaavat etenkin epätasaisessa maastossa tipahtamaan kottikärryn renkaan eteen, jolloin koko kuorma on vaarassa kaatua. Voit lähettää kuvauksen omasta ideastasi suoraan osoitteeseen lukijanidea@koneviesti.fi. Nyt ei enää tarvitse miettiä ja hyppiä katsomassa, milloin on syytä käydä lisäämässä tavaraa kylvökoneen säiliöön. 1/2021/ 62 Lukijan IDEA Lukijan idea -palstalla esitellään lukijoiden ideoita ja ratkaisuja erilaisiin pulmiin. Palkitsemme parhaita ideoita Koneviestin tuotepalkinnoilla, joten muistathan laittaa yhteystietosi viestiin mukaan. Varmatoiminen säiliövahti Markus Tuominen Huittisista on asentanut peruutuskameran kylvökoneen viljasäiliöön. Visa Vilkuna Hyvä keksintö! Palkitsemme keksijän Lukijan Idea -kirjalla Hyvä keksintö! Palkitsemme keksijän Lukijan Idea -kirjalla Hyvä keksintö! Palkitsemme keksijän Lukijan Idea -kirjalla
Koneviestin nettisivujen luetuin artikkeli KV 1/2021 -lehdestä oli Tommi Hakalan ”Farmikko Oy ja JAK Metalli Oy ovat yhdistäneet tuotteensa”. Voit myös lähettää sähköpostia osoitteella palaute@koneviesti.fi tai lähestyä meitä kirjeitse Koneviesti, PL 440 (Simonkatu 6), 00101 Helsinki KV 1/2021 parhaaksi jutuksi äänestettiin Tapio Vesterisen ”Massey Ferguson 8S” (s. Kaikkien vastanneiden kesken arvomme kärkipihdit! Edellisen arvonnan voitti Raimo Salo, Perälä ÄÄNESTÄ Koneviestin paras juttu Konkelot kumoon turvallisesti Paatelassa asuva Aatto Heikkinen teki runkosovitteisen Kronos 650 -kuormaimen kouraan sivupihdin. 12). Voit myös vastata postikortilla. Savotassa tahtoo joskus jäädä konkeloita etenkin ”naimisissa” oleviin ryhmiin. Äänestä paras juttu ja voita kärkipihdit! Mikä oli mielestäsi tämän lehden paras juttu ja miksi. Pihti ei haittaa kouran käyttöä eikä kuormaamista. Visa Vilkuna Hyvä keksintö! Palkitsemme keksijän Lukijan Idea -kirjalla. 1/2021/ 63 Lukijalta & Lukijalle Avaa sanainen arkkusi ja kerro meille, mikä lehdessä miellytti tai sapetti. Myös vinoon jääneiden tuulenkaatojen käsittelyssä pihdillä voi tarttua pystypuihin ja vetää ne nurin. Valitse ”Yhteystiedot”välilehti ja sieltä kohta ”Ota yhteyttä toimitukseen”. Laita meille viestiä osoitteessa www.koneviesti.fi. Äänestä 10.2.2021 mennessä nettisivujemme (www.koneviesti.fi) etusivulla olevan ”Äänestä Koneviestin paras juttu” -kuvakkeen takaa avautuvalla lomakkeella
Niitä koottiin kotimaan myyntiä varten myös Porvoon Fiskarsin tehtailla vuosina 1966–68 kaikkiaan 950 traktorin verran. Hydrauliikkaan lisättiin painetta ja nostotehoa kasvatettiin vajaaseen 2 tonniin. Sähköjärjestelmä Bosch 12 V, laturin teho 190 W, startti 2,9 kW. Hydrauliikka Moottorin pyörittämä hammaspyöräpumppu, suurin paine 140 kg/cm², tuotto 40,5 l/min, nostovoima 1950 kg. Eskilstunan insinöörien suunnitelmissa oli jonkun verran tehokkaampi 4-sylinterinen malli, jossa olisi uusi voimansiirto ja kiinteä, huippumukava turvaohjaamo, mutta se saataisiin markkinoille vasta vuosikymmenen vaihteessa. Syl. Vähennyspyörästössä sisäpuolinen lieriövälitys. Lisävarusteita Teollisuusmalli, 8.25 x 20-etupyörät, 14.9/13 x 38-, 16.9/14 x 30tai 16.9/14 x 34-takapyörät, vahvistettu etuakseli, etulokasuojat, ohjauksentehostin, etupainot, pyöräpainot, turvakehys tai -ohjaamo (ennen 1.7.1969), maatalousvetolaite, 1tai 2-toiminen ulkopuolisen hydrauliikan hallintaventtiili, paineilmalaitteet, hihnapyörä. Kotimarkkinoilla menekissä ei ollut näkyvissä notkahdusta, vaikka Boxer oli saanut 1960-luvun puolivälissä monia varteenotettavia kilpailijoita. Korkeampana pysynyt hintakaan ei rajoittanut sen kysyntää. Painonsiirtojärjestelmä työntövarsitunnustelulla. Voimansiirto Kuiva 13” 1-levykytkin. Mittoja Pituus 3520 mm, akseliväli 2305 mm, leveys 1810 mm, korkeus (ohjauspyörä) 1720 mm, maavara 410 mm, paino vakiovarusteilla ilman ohjaamoa 2720 kg. läpimitta 111,1 mm, iskunpituus 130 mm, kokonaisiskutilavuus 3780 cm³, puristussuhde 16,5:1. Konepellistä ja maskista muoKimmo Kotta toiltiin samantyylinen kuin Bisoneissa, mikä teki uudesta BM-Volvo T600 Boxerista olemuksensa puolesta vertailukelpoisen uusien Fordien, MF:ien, David Brownien ja Internationalien kanssa. Se ei kuitenkaan häirinnyt suomalaisiakaan Volvo-miehiä, joita löytyi suhteessa eniten ruotsinkielisiltä alueilta. Mallia myytiin hamaan loppuun asti melko mukavasti, keskimääräinen vuosituotanto oli noin 600 Bisonia, mikä oli sen kokoluokan traktorille hyvä lukema. 1/2021 64 WETERAANI Tekniset tiedot: BM-Volvo T600 Moottori 1113A, 3-syl. Valmistaja AB Bolinder-Munktell. Vanhemman Boxerin tavoin T600 alkoi myydä verrattoman hyvin, vaikka se oli lähes kokonaan edeltäjänsä kaltainen. BM-Volvo 350 Boxer oli vuosina 1959–66 Ruotsin markkinajohtaja, eikä se vielä loppuaikoinaankaan ollut millään muotoa vanhanaikainen muuten kuin ulkonäkönsä puolesta, joka oli "isoveljen" tavoin vahvasti 1950-lukulainen. Valmistusaika ja -paikka 1967–70 Eskilstuna, Ruotsi. Täytösmääriä Moottori 10,5 l, jäähdytysjärjestelmä 14 l, voimansiirto 53 l, hydrauliikka 15 l, polttoainesäiliö 65 l. Rivityyppinen Simms-ruiskutuspumppu keskipakosäätäjällä ja pakkosyötöllä. Voimansiirtoon ei tehty muutoksia, mutta lohkoltaan vahvistettuun moottoriin tuli uusi venttiilikoneisto, imusarja ja Simmsin ruiskutuspumppu, joka sai voitelunsa moottoriöljystä. Hintaa oli edelleen useimpia kilpailijoita runsaammin, mutta se ei Volvo-miehiä vieläkään häirinnyt. Kaatumisen kestävä turvaohjaamo tai -kehikko tuli Ruotsissa pakolliseksi varusteeksi jo v.1959, joten kotimarkkinoille tarkoitettuihin traktoreihin se asennettiin jo tehtaalla. Valmistettu yhteensä 14 294 kpl. Tuolloin määrät jäivät kaikilla merkeillä vähäisiksi edellisvuoden devalvaation ja maatalousverotusuudistuksen aiheuttaman epävarmuuden takia. Urakkakäyttöön vaatimatonta 15 litran tilavuutta voitiin laajentaa valinnaisvarusteisiin kuuluneella hydrauliikkaöljyn lisäsäiliöllä. Boxer oli meilläkin selkeästi muita kalliimpi, vanhempi malli 350 oli noin 25 % brittimerkkejä hintavampi ja suhde säilyi samana uudistetun T600:n tullessa markkinoille. Määrät olivat viidensadan tuntumassa, paras vuosi oli 1965, jolloin rekisteröitiin 647 Volvoa, heikoiten meni huonona traktorivuotena 1968, jolloin oltiin lukemassa 320. n. Kotimaisia ja ruotsalaisia Volvo-asiakkaat olivat Suomessa harvalukuisia, mutta sitäkin merkkiuskollisempia. Hinta 16 300 mk vuonna 1967, mikä vastaa n. 4-t nestejäähdytteinen suorasuihkutusdiesel, 66 hv SAE/1950 rpm. Niinpä Boxerille tehtiin kevyt nuorennusleikkaus, jonka jälkeen sitä voitiin mainostaa uutena mallina. Enimmät Volvot olivat Bustereita, jotka eivät olleet yhtään samantehoisia kilpailijoita kalliimpia, mutta paljon järeämmin tehtyjä. Uutta peltiä ja pientä viilausta Tehokkaimmaksi eurooppalaiseksi pyörätraktoriksi aikanaan mainittu 80-hevosvoimainen BM-Volvo 470 Bison oli 1960-luvun puolivälin jälkeen myös eräs vanhanaikaisimmista traktoreista – tekniikka ja muotoilu olivat suoraan edellisen vuosikymmenen alusta. Vanhaa mallia on uudistettu sen verran, että on voitu esitellä ainakin nimellisesti uusi traktori, vaikka muutokset olisivat olleet hyvinkin vähäisiä. Kisassa pysyäkseen BM-Volvo teki kokonaan uuden 6-sylinterisen Bison-Volvon, jolla onnistuttiin pääsemään samoille apajille isojen amerikkalaisten kanssa. Boxer-pohjaiset pyöräkuormaajat ja metsätraktorit olivat puolestaan myyntitilastojen kärkisijoilla ympäri Suomea. Alkuperäinen Klippan-hytti oli tyypillinen aikansa tuote, karu ja äänekäs, mutta myöhemmin saataville tulleessa Fernmo-ohjaamossa oli jo hieman ergonomiaakin, jota T600:n esitteessä korostettiin vankkuuden ja taloudellisuuden ohella. Sama ilmiö toistui seuraavan T650-mallinkin kanssa, josta tuli ruotsalaisten ykköstraktori seuraavaksi 12 vuodeksi, jonka jälkeen Volvon ura traktorivalmistajana alkoi olla ohi. Pyörät Edessä 7.50 x 18, takana 13.6/12 x 38. BM-Volvo T-600 Vankka ja taloudellinen Monet traktorivalmistajat ovat esitelleet uusien malliensa kehittelyvaiheen kestäessä eräänlaisia odotusajan koneita, joilla on pidetty yllä asiakkaiden mielenkiintoa. 27 650 euroa vuoden 2021 rahassa. Kumityynyvaimennuksilla ja toppauksilla meteli oli saatu lähes siedettäväksi, lämmityslaite kuului varustuksiin ja suurikokoisilla ikkunoilla lisättiin näkyvyyttä joka suuntaan. Voa 720 rpm erillisellä monilevykytkimellä, ajovoimanotto 10 r/metri. Tällaisia lyhyen kaavan uutuustraktoreita ovat olleet esimerkiksi Fiatin Timantti-sarjan pienemmät mallit, harmaalokariset Super Majorit ja Dextat, IH 276 ja 434, keltaiset 1970-luvun lopun Valmetit, sekä BM-Volvo T-600, joka jatkoi 3 vuoden ajan etenkin ruotsalaisten viljelijöiden suosiman Boxer-Volvon perinteitä. Vuodesta 1963 aina seuraavan vuosikymmenen loppupuolelle Volvo oli rekisteröintitilastojen sijalla 7, edellä olivat brittimerkit ja Valmet. Uudenlainen maalaus, pieni tehojen lisäys, tehokkaampi hydrauliikka, muotoillut konepellit ja parempi istuin ovat olleet helppoja uudistuksia todellista uutuutta odotellessa. Vankkarakenteisena se soveltui peltotöiden lisäksi mainiosti myös metsäja maansiirtotöihin. Mekaaniset rumpujarrut tasauspyörästön akseleilla, voidaan käyttää ohjausjarruina. Moni ruotsalainen suurtila päätyi kuitenkin valitsemaan modernin ja tehokkaan jenkkitraktorin. Suorahampainen siirtopyörävaihteisto 10+2R, nopeudet 2,8–30 km/h
1/2021 65 BM -V ol vo T60 19 67 –7 Es ki ls tu na , Ru ot si
Mansen Mörinät, Tampere l 2.–4.9. Tiedot ennen näyttelymatkaa kannattaa varmistaa näyttelyorganisaatiolta. EuroTier ja EnergyDecentral, Hannover, Saksa (virtuaalinen tapahtuma) l 5.–6.5. Jos tapahtumasi puuttuu kalenterista, ota yhteyttä: newsdesk@koneviesti.fi Lisää tapahtumia Koneviestin nettisivuilla: koneviesti.fi/uutiset/ tapahtumat Kverneland iXtrack T4 -kasvinsuojeluruisku Taulukot: kasvinsuojeluruiskut ja lannoitteenlevittimet Esittelyssä CowConnectruokinnanhallintajärjestelmä l 9.–12.2. Ja paljon muuta! Lue seuraavasta Koneviestistä! Asiaa renkaista ja rengaspaineista Tulevia näyttelyjä ja tapahtumia 2021 Emme vastaa mahdollisista muutoksista tai virheistä. 1/2021 66 Ilmestyy 25.2. Yhdyskuntatekniikka, Turku l 11.–12.6. Agritechnica, Hannover, Saksa l 19.–20.11. EIMA, Bologna, Italia l 14.–20.11. Puolustusvoimien huutokauppa, Tampere l 19.–20.5. Autokorjaamo 2021 -messut, Helsinki. Maxpo, Hyvinkää l 19.–23.10
Markkinoiden kattavin vakiovarustetaso ja uusi Aggressiivinen hinnoittelu – kysy tarjous vielä kevääksi! ROLLEX / REXIUS JYRÄT Monipuolinen jyrä on edullinen satovakuutus – jyräämällä varmistat tasaisen pellon ja oraat haasteellisinakin kasvukausina. 1/2021 68 KYSY TARJOUS HANKKIJAN KONEMYYJÄLTÄ TAI VUOKRAA KONEESI RENTIN KAUTTA TARPEEN MUKAAN! LISÄTIETOJA JA VERKKOKAUPPA: hankkija.fi AMAZONE PINTALEVITIMET ENEMMÄN KUIN TEHOA JA TARKKUUTTA LAADUKAS KYLVÖALUSTA TAKAA TÄYDELLISEN ORASTUMISEN – nyt työkalupakki kuntoon! HELLÄVARAINEN LANNOITTEEN KÄSITTELY Amazonen SBS -teknologia takaa erittäin hellävaraisen lannoitteen käsittelyn. Amazonen oma testikeskus takaa vuosien kokemuksella levitystaulukot ja sitä kautta levitystarkkuuden Amazonen levittimille! PINTALEVITTIMIÄ TARJOLLA VIELÄ KEVÄÄN TOIMITUKSIIN! KYSY TARJOUS HANKKIJAN KONEMYYJÄLTÄ! – nyt työkalupakki kuntoon! CARRIER CROSSCUTTER DISC Sänkeä, kynnöstä ja kaikkea siltä väliltä – CrossCutter Discillä teet uuden sukupolven kylvöalustaa tehokkaasti. Saatavilla nyt koko Carrier-mallistoon! NZ AGGRESSIVE Kun luotettavuudella ja kylvöalustan laadulla on väliä – miksi tyytyä vähempään. Lannoitteelle annetaan voimaa hellävaraisesti taivutettujen siipien avulla. TS-mallin sähköinen sekoitin ohjaa lannoitteen pudotusaukkoon ja sammuu kun luisti sulkeutuu. Siivet heittävät lannoitteen eri tasoon jolla saavutetaan kestävä levityskuvio. Varusta Rollex tai Rexius Crossboard Heavy -etuladalla ja Double knife -muokkausveitsillä, saat täsmätyökalun kuorettuman rikkomiseen! Hankkija_KV02/21_225x300.indd 1 18.1.2021 16.16 PAL.VKO 2021-11 390211-2101 2 1 1 6 414883 902117. Lannoite pudotetaan mahdollisimman lähelle lautasen keskipistettä, missä on pienin kehänopeus