NRO 5 | 28.10.2021 | 8,90 KONEKLASSIKOT COMPREX-AHDETTU VALMET 1203 MAATALOUSKONEET • MAARAKENNUSKONEET • METSÄKONEET • AJONEUVOT • KORJAUS David Brown: ohjauslaitekorjaus K Valmetin pyrky turvesoille Moottorisahamies Robert McCulloch K Vuoden 1967 MF/Jameskaivurikuormain KOKEMUKSIA
2 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti
Pihaja puutarhaosaston johdoltakin on tullut pelkästään myönteistä palautetta – konevoima se on joka jyllää. Teko oli selvästi tahallinen ja ihmettelin sitä vieressä seisoneelle naapurin emännälle, joka tiesi uhrautumisen syyn; "Se sua nyt saeraslommoo ja piäsöö kiljupöntölleen tiältä lapijoosa nojjoomasta". Kuskin taitavaa kaivamista seurasi myös varalta paikalla ollut lapiomiesryhmä, joka arveli koneen vievän heiltä jatkossa työt. Traktorikaivurin ensikohtaamiseen liittyi puistattavaa dramatiikkaa, mutta se oli vain kummallinen sivujuonne lähtemättömästi mieleen painuneessa tapahtumassa. Kone oli nykymitassa minikokoinen yhdistelmä, jossa traktorina oli Massey-Ferguson 65 R, jonka nokalla oli saman valmistajan 702-etukuormaaja ja takana 710-kaivuri. Noista ajoista lähtien on tullut nähtyä monenmoista kaivulaitetta, mutta se muinoinen Massikka oli kyllä upein. Niinpä järkipuheet olivat turhia, kun vastaan tuli sopivan huokea uudemman sortin MF-yhdistelmä. Nyt ensimmäisen työkesän kokemuksia rikkaampana se ei tunnu enää läheskään yhtä älyttömälle ostokselle, kuin tympeimmässä kunnostusvaiheessa. Kaivaja istui korkealla kääntömoottorin päällä valtaistuimen näköisellä penkillään, joka pyörähteli puomin mukana. Tekeillä oli maantierummun uusiminen, eikä yleisöstä ollut puutetta. Eräs pitäjänkuulu pinnari näki betonirenkaita kaivantoon laskettaessa tilaisuutensa tulleen ja tökkäsi etusormensa renkaiden väliin, seurauksena reilusti verta ja hyvin pahannäköiseksi ruhjoutunut sormi. Tuliterä keltainen kone näytti pikkupojan silmissä valtavalle ja useimmat muutkin olivat ilmeisen ihastuneita, mutta eivät kaikki. 3 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti T O I M I T T A J A L T A SISÄLLYS 3 TOIMITTAJALTA Nostalgian pakottamana 4 MILJOONALAATIKKO Vanhoja ja uusia uutisia kuudelta vuosikymmeneltä 6 ROBERT PAXTON MCCULLOCH Moottorisahoista tutun merkin takana oli tuottelias teollisuusmies 8 COMPREX-AHDETTU VALMET 1203 Esittelyssä harvinainen traktori, jossa on harvinainen ahdin 12 KONEVIESTIN ARKISTOSTA Turbo-Valmetit tulevat 14 VALMETIN JA VALTRAN TEHOMALLIT Suolta haettiin vauhtia tuotekehitykseen 18 AJOPUIMUREIDEN AIKA Massey-Harriksen tulemisesta 70 vuotta 24 HYVÄRISEN VELJESTEN PITKÄ SAVOTTA Hyvärisen veljekset ovat seuranneet aitiopaikalta metsäkonealan kehitystä 28 OHJAUSVAIHTEEN KUNNOSTUS Projektitraktorin kunnostus etenee ohjausvaihteen korjauksella 30 EERO MUSTIKAN MUISTELMAT, OSA 2 Työ vesivoiman rakentamisessa oli rankkaa ja vaarallistakin 36 MASSEY-FERGUSON 3303/JAMES 65/480 Kaivurikuormain on kunnostettu – ensimmäisen kesän kokemukset ja havainnot 44 PARC DE LA PETITE COUÈRE Idyllisessä Chatelaisin kylässä pääsee tutustumaan Ranskan traktorihistoriaan 50 VIIMEISET DAVID BROWN -TRAKTORIMALLIT Vuonna 1939 alkanut traktoreiden tuotanto jatkui puoli vuosisataa 57 LUOKITELLUT ILMOITUKSET 62 LUKIJAN IDEAT JA INKINEN 64 WETERAANI International Deering WD-9 NÄIN TRAKTORIKAIVURIN ENSIMMÄISTÄ KERTAA TYÖN ÄÄRESSÄ heinäntekoaikaan 1963. Kimmo Kotta Nostalgian pakottamana Kaivaja istui korkealla valtaistuimen näköisellä penkillään.
Tapahtuman kävijämäärä on enimmillään ollut yli seitsemän tuhatta ja se on ollut edellisten tapahtumien aikana laskussa. Tälle vuodelle suunniteltu tapahtuma peruttiin. Yhdistyksestä kerrotaan, että Kantolan tapahtumapuisto mahdollistaa tapahtuman monipuolistamisen sekä toimintojen keskittämisen yhdelle alueelle. Ennen siirtymistä Riihimäelle Rauta ja Petrooli järjestettiin vuodesta 2004 alkaen Hyvinkään maatalousopiston alueella. Tulevan Rauta ja Petrooli -tapahtuman teemana on Valmet 70-vuotta ja se järjestetään 3.–4.9.2022. KONEVIESTI 9/1960 Diplomi-insinööri Jaakko Hemmi toimi Koneviestin avustajana.. Yhdistys on nyt päättänyt siirtää vuodesta 2013 Riihimäellä olleen Rauta ja Petrooli -tapahtuman Hämeenlinnaan. Uuden paikan myötä sen toivotaan lähtevän taas selvään kasvuun. 4 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti M I L J O O N A L A A T I K K O RAUTA JA PETROOLI -TAPAHTUMAA järjestävän Masinistit ry:n piirissä on jo pidemmän aikaa etsitty tapahtumalle uutta sijaintia. RAUTA JA PETROOLI SIIRTYY HÄMEENLINNAAN Uusi tapahtumapaikka vuosittain järjestettävälle Rauta ja Petroolille on Kantolan tapahtumapuisto Hämeenlinnassa
Helmut Claasin ura Helmut Claas oli isänsä perustaman maatalouskoneita valmistavan yrityksen ylimmässä johdossa 30 vuotta, jona aikana yritys koki huomattavan kasvun. Hän sai kokemuksensa kautta luontevan kosketuksen ranskalaiseen yhteiskuntaan ja ihmisiin. Helmut Claasin tytär Cathrina Claas-Mühlhäuser otti isänsä paikan hallintoneuvoston puheenjohtajana vuonna 2010 ja johtaa Claasin päätöksentekoa ja kehittämistä.. Helmut Claas kuvattiin vuonna 2014, kun yhtiön konepajalta 75 vuotta aikaisemmin valmistunut itsesitoja entisöitiin. Louis kuoli vuonna 2010 ja on jo aikaisemmin valittu tähän kunniagalleriaan. Ei siis ole mikään yllätys, että Helmut Claas on sittemmin kohotettu Ranskan Kunnialegioonan ritariksi tunnustuksena ponnisteluista Ranskan ja Saksan välisessä yhteistyössä. lokakuuta viime vuoden puolella. Opiskelu Pariisissa ja sen jälkeinen parin vuoden työskentely Claasin Ranskan myyntiyhtiössä oli aivan erityisellä tapaa merkityksellinen vaihe hänen myöhempää uraansa ajatellen. Vuodesta 1978 alkaen Helmut Claas oli yhtiön johtokunnan jäsen ja vuodesta 1995 hallintoneuvoston puheenjohtajana. 5 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti M I L J O O N A L A A T I K K O USA:N KONEVALMISTAJIEN YHDISTYS (Assosiation of Equipment Manufacturers) on ottanut kunniagalleriaansa kaksi konevalmistuksen alalla huomattavan ansioitunutta henkilöä: toinen heistä on tämän vuoden alussa kuollut Helmut Claas ja toinen liukuohjatun kuormaajan keksijä Cyril Keller, joka kuoli 28. Helmut Claas tuli töihin yrityksen pääkonttoriin vuonna 1957, 32-vuotiaana, ja hänestä tuli suunnitteluosaston johtaja vuonna 1962. Helmut aloitti koneasentajan oppipoikana 1930-luvulla metallityön ja metallivalun opiskelun, ja lähti myöhemmin opiskelemaan koneinsinööriksi Hannoverin teknilliseen yliopistoon. Hänen isänsä August Claas oli maatalouskonevalmistaja Claasin perustaja, mikä asia pitkälti määritti Helmutin elämän kulkua. Cyril Kelleristä on kirjoitettu Koneklassikot 2/2021 Bobcatin keksimisestä kertoneessa artikkelissa Lantaongelman ratkaisu. Kun häneltä eräässä tilaisuudessa kysyttiin, mikä on ollut yrityksen kasvun ja menestyksen salaisuus, oli Helmut Claas vastannut, että ei ole mitään salaisuutta: täytyy vain olla hyviä ideoita ja motivoituneita ihmisiä. Helmut Claas huolehti myös suhteista Isoon Britanniaan. Tuohon aikaan yritys oli vielä suhteellisen pienikokoinen valmistaja, työntekijöitä oli silloin satakunta. HELMUT CLAAS syntyi Harsewinkelissä, Saksan Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa vuonna 1926. Hänellä oli maatila Trostonin kylässä Suffolkin piirikunnassa, vain 90 kilometriä Lontoosta itään. Valmistuttuaan hän opiskeli vielä vuoden ajan maataloutta Ranskan kansallisessa maatalousoppilaitoksessa Pariisissa. Tämä oli tärkeää yritykselle, jolle Ranska oli tärkeä markkina-alue ja myöhemmin merkityksellinen myös sinne sijoitettujen tuotantolaitosten vuoksi. Kuvassa entisöinnin toteuttanut työryhmä vasemmalta lukien: Ernst Reineke, Helmut Claas, Ludger Weber, Bernhard Laumann ja Martin Beckmann. Häntä on luonnehdittu käytännönläheiseksi johtajaksi. HELMUT CLAAS JA CYRIL KELLER SAIVAT TUNNUSTUSTA USA:n konevalmistajien yhdistys on päättänyt kunnioittaa kahta vuoden sisällä kuollutta ja konevalmistuksen alalla ansioitunutta henkilöä ja ottaa heidät kunniagalleriaansa. Sen sijaan Helmut Claasista ei Koneviestissä ole vielä ollut muistokirjoitusta, joten nyt on paikallaan kertoa hänen urastaan perheyhtiön johdossa. Cyril Keller keksi nykyisin Bobcat-kuormaajana tunnetun konetyypin yhdessä veljensä Louisin kanssa
Briggsin tytär. Hieman aiemmin oli esitelty sähköstartilla varustettu 3-10E, joka jäi kuitenkin hetkelliseksi ilmiöksi. Beggs onnistui tienaamaan jättiomaisuuden kaikkinaisilla USA:n sähköistämiseen liittyneillä operaatioilla, toimien muun muassa ensimmäisenä johtajana yhtymässä, jonka nykyinen nimi on General Electric. Nyt omistajana on Husqvarna. Amerikkalaisten puut ovat paikoitellen hyvin suuria, niinpä ensimmäinen konesaha oli hieman yli 22-kiloinen ja 130-kuutioinen Mcculloch 5-49, jonka käsittelyyn tarvittiin kaksi vahvaa metsuria. Alkuaan vuonna 1831 valmistuneen 280-metrisen sillan purkamiseen, siirtoon ja kokoamisen kului kolme vuotta, avajaiset pidettiin 1971. Painoa oli pudotettu käyttämällä rungossa magnesiumvalua. Vuonna 1963 omistukseen siirtyi vielä 67 neliökilometrin verran autiomaata, jonne perustettaisiin uusia tehtaita ja Lake Havasu City -niminen kaupunki. Noin 20 miljoonan dollarin jäämistönsä hän testamenttasi kolmelle lapsenlapselleen, joista keskimmäinen oli Beggsin kuoleman aikaan 14-vuotias Robert Paxton McCulloch. Narukäynnistys on vallitseva systeemi edelleen. Keveyskisan pohjat saavutettiin v.1968, jolloin saataville tuli 3,8-kiloinen McCulloch Power Mac 6. Koska seutu tuntui miellyttävälle, tehtiin kaupat 1 400 hehtaarin ranta-alueista. 6 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti Robert Paxton McCulloch Aika moni suuryritys on aloitettu hyvinkin vaatimattomasti, mutta täysin päinvastaisiakin tapauksia tunnetaan. H I S T O R I A. Valmistuttuaan kalifornialaisesta Stanfordin yliopistosta, Robert McCulloch avioitui Barbara Ann Briggsin kanssa, joka oli Briggs & Stratton-yhtymän perustaja Stephen F. Näissä neljässä kaupungissa on nyt yhteensä noin 140 000 asukasta. Moottorisahoja ja muuta pienkalustoa tuottanut McCulloch Motors Corporation myytiin Black & Deckerille 1974, joka pani sen kiertoon 10 vuotta myöhemmin. 1950-luvulla aloittaneen öljy-yhtiö McCulloch Oil Corporationin nimissä pantiin pystyyn vielä kolme muuta kaupunkia, Pueblo West Coloradoon (1969), Spring Creek Nevadaan (1970) ja viimeisenä Fountain Hill Arizonaan (1989). Kilpailijoita riitti, mutta amerikkalaissahojen koko 1950-luvun ajan säilynyt tekninen etumatka oli nimenomaan McCullochin ansiota. Robert McCullochin ei olisi tarvinnut tehdä henkensä pitimiksi yhtään mitään, myötäsyntyistä varallisuutta oli yllin kyllin jo teini-iässä, mutta onneksi kiinnostus moottoritekniikkaan johti aikansa parhaan moottorisahan syntymiseen. Reilun perintönsä ja kaiketi myös vaimonsa mittavien varojen turvin McCulloch perusti 1930-luvun loppupuolella ensimmäisen yrityksensä McCulloch Engineering Companyn, joka teki kilpamoottoreita ja mekaanisia ahtimia. Tässä aikansa nykyaikaisimmassa moottorisahassa oli paljon etevää tekniikkaa. Keskipakokytkin oli jo edeltäneissä kahdenmiehen sahoissa, muita uutuuksia olivat kalvokaasutin, jonka myötä saha pyöri kaikissa asennoissa, sekä jousen avulla palautuva käynnistysnaru. Niinpä Robert McCulloch osti 2,4 miljoonalla dollarilla Thames-jokeen vajoamassa olleen London Bridge-sillan, joka kuljetettiin Arizonaan ja koottiin uudelleen Lake Havasu Cityn ja sen edustalla olleen Havasun saaren välille. Robert McCullochin mahtava ura päättyi 66-vuotiaana vähemmän loistokkaasti barbituraattien ja alkoholin yliannostukseen. Silta uuteen kaupunkiin McCulloch oli mainittava perämoottorivalmistaja ja etsiessään sopivia testipaikkoja hän päätyi Havasu-järvelle Arizonaan. Lentokonemoottoreiden, sekä pienten kilpamoottoreiden ohella aloiteltiin moottorisahatuotantoa. Heti seuraavan vuosikymmenen alussa McCulloch möi firmansa hyvään hintaan Borg & Warnerille ja perusti McCulloch Aircraft Corporationin, joka tuotti lentokonemoottoreita ja muuta ilmailuun liittyvää armeijalle. Uudella tekniikalla markkinajohtajaksi Kohta nimivaihdoksen jälkeen yritys muutti Wisconsinista Kaliforniaan. Lake Havasu Citystä puuttui kunnollinen maamerkki. 5-hevosvoimaisen sahan laipassa oli pituutta enimmillään 5 jalkaa, eli puolitoista metriä. Toinen mittavampi hanke oli 1970 McCullochin hallintaan siirtynyt lentoyhtiö, joka operoi nimellä McCulloch International Airlines. Sodan päätyttyä nimeksi vaihtui McCulloch Motor Corporation, jonka tuotteet tultiin tuntemaan kaikilla läntisen maailman kolkilla. TEKSTI KIMMO KOTTA KUVAT MCCULLOCH T homas Alva Edisonin lähipiiriin kuulunut John I. Seuraava uutuus oli 1949 esitelty McCulloch 3-25, joka 11,3 kilonsa perusteella luokiteltiin kevytsahaksi
MOOTTORISAHAT TULIVAT KUVIOIHIN 1940-luvun lopulla ja ne olivat tekniikaltaan aikansa huippua. Suurempia puita varten oli tarjolla kahdenmiehen saha 5-49. ROBERT PAXTON MCCULLOCH (1911–1977) oli jo 14-vuotiaana miljonääri, eikä avioliitto Briggs & Stratton -yhtymän perustajan tyttären kanssa ainakaan vähentänyt varallisuutta, joten teollisen uran aloittaminen oli rahoituksen puolesta helppoa. Sähköstartilla varustetulta mallilta 3-10 E odotettiin varmasti paljon, mutta se ei kuitenkaan mullistanut markkinoita. 7 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti MOOTTOREIDEN OHELLA ENSIMMÄISIÄ McCulloch-tuotteita olivat mekaaniset ahtimet, joilla Fordin V8-moottoreiden tehoja saatiin nostettua lähes 40 % verran. "Kevytsaha" 3-25:ssä oli kalvokaasutin, jousivoimalla palautuva käynnistimen naru ja automaattinen keskipakoiskytkin. Ylösalaisin toimiva polttomoottori kuului myös tuon ajan ihmeisiin. Lukuisia teknisiä innovaatioita – aikansa pioneeri. Ensimmäiset remmiahtimet valmistuivat v.1937. SUOMESSA "KULLOKILLA" ON vuodesta 1949 lähtien ennättänyt olla toistakymmentä maahantuojaa, ensimmäinen ja pitkäaikaisin oli Oy Nortek Ab, jolta markkinointi siirtyi Bensow Oy:lle 1968. McCulloch ennätti 65-vuotisen elämänsä aikana perustaa puolenkymmentä menestynyttä yritystä ja neljä kaupunkia. Seuraavalla vuosikymmenellä McCulloch aloitti lentokonemoottoreiden tuotannon. 11,3 kilon paino ei nyt kuulosta vähältä, mutta 70 vuotta sitten McCulloch oli ultrakevyt
TEKSTI JA KUVAT HEIKKI HAAPAKOSKI K L A S S I K K O 8 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti. 8 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti Vinkuva Valmet Karstulasta Valmeteja ja Valtroja korjaavan huoltomiehen oma traktori on hieman erikoisempi yksilö – ainakin tekniikkansa puolesta. Huoltokorjaamo Peltonen&Syrjälä Karstulasta omistaa 1982 vuodelta olevan Valmet 1203 -traktorin, jossa on alkuperäinen comprex-ahdin
Kaupantekoa ja erikoisia ehtoja Jari hieroi tämän jutun traktorista ohimennen kauppaa, mutta tulokseen ei päästy. 1203-mallin tuotanto loppui vuonna 1983. E nsimmäinen muisto tästä Valmet-traktorista Jari Syrjälällä on reilun kymmenen vuoden takaa. Merkittävää tässä moottorissa oli alhaalta alkava vääntö 424 Nm 1 350 kierroksella. Tarkemmin sanottuna mallia 1203. Malli jäi harvinaisuudeksi, ja monista vaihdettiin comprex-ahdin myöhemmin tavalliseen ahtimeen. Traktori oli sammunut pihaan lopputalvella sen silloisella omistajalla. 9 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti Comprex-ahdin on kooltaan suurempi kuin tavanomainen pakokaasuahdin. Mutta äänikään ei muuttunut, eikä kone sammunut, kun 1203 jatkoi matkaansa ja lumipenkka väistyi puskulevyn edessä. Yllättäen kaupat syntyivät vähän kuin varkain. Kysyin, että miten pääset kotiin, johon myyjä vastasi, että polkupyörä tuli traktorin mukana kyydissä ja pääsen sillä takaisin”, kertoo Jari. "Ajattelin, että nyt hän sammuttaa sen sinne syvään hankeen, kun ei antanut sille oikeastaan yhtään kierroksia – ja vielä heti, kun oli juuri saatu apuvirran kanssa kone käyntiin. Valmetille keksittiin hinta, joka miellytti kumpaakin osapuolta ja kaupat tehtiin, ” Se oli kyllä helppo kauppa”, toteaa Jari, mutta lisää, että kauppaan sisältyi kaksi ehtoa, joista lisää myöhemmin. Mallia oli saatavissa takaja nelivetoisena.. Comprex-ahdetun 4,4-litraisen nelisylinterisen moottorin teho on 110 hevosvoimaa. Siksi alkuperäisen comprex-yksilön löytäminen on yllättävää. Se vaihdettiin ja polttoainejärjestelmä ilmattiin. Useissa 1203-malleista on comprex-ahdin myöhemmin vaihdettu tavalliseen ahtimeen. Asia sitten vähän unohtui pariksi vuodeksi. Siinä huomasi, miten hienosti moottorissa on alavääntöä, ei tarvitse kierroksia käyttää turhaan", muistelee Jari. Vika ei ollut kummoinen: traktorin siirtopumpulla oli tullut tunnit täyteen. Sitten omistaja lähti kokeilemaan traktoria ja ajoi lähes tyhjäkäynnillä puskulevyn kanssa syvään umpihankeen. Kysyin, että mitä se maksaa, johon myyjä totesi, että kyllä sille hinta varmasti keksitään. Siksi alkuperäisen comprex-yksilön löytäminen oli melkoinen sattuma. "Olin reissuhommissa 2013 syksyllä ja myyjä soitti minulle, että Valmet on nyt hallin pihassa. VALMET 1203 Valmet 1203 tuli markkinoille loppuvuodesta 1980. Traktorin akuissa ei ollut puhtia, joten kone oli laitettava käyntiin apuvirralla. Valmet teki vuosina 1980–1983 melko pienen sarjan comprex-ahtimilla varustettuja traktoreita. Jari oli mennyt paikalle huoltomiehen ominaisuudessa
Edellinen omistaja kertoi, että moottorille on tehty jossain vaiheessa moottoriremontti. Tämän vuoksi kone kuvattiinkin juttua varten turvesuon laidalla, nevalle asti sitä ei ajettu. Ties kuinka kauan sillä oli ajettu ilman öljyjä", Jari tuumailee. Monet kerrat on hinattu tällä Mörkö-Valmetilla pihaan tuotu liikkumaton kone halliin sisälle", Jari kertoo. Päivän päätteeksi Jari ajaa Valmetin talliin todeten samalla, että ei viitsi jättää tätä pihalle yöksi, jos sattuukin vaikka satamaan. Jari toimii yleensä tämän koneen kuljettajana pajalla työskenneltäessä. Kardaania oli aiemmin korjattu hitsailemalla, varmasti useampaankin kertaan. Moottori hörähtää ja sammuu saman tien – moottori tukehtuu. "Yksi kaupan ehto oli, että paripyöriä siihen ei saa laittaa ja viedä nevalle, koska siellä se on ollut jo riittävästi" Jari kertoo. Pari kertaa on ollut hinaushommia, kun lähistöllä on joku traktori talvella luiskahtanut ojaan. "Kun traktori tuli taloon, niin kaikki suodattimet ja öljyt vaihdettiin. Tässä yksilössä on myös mekaaninen alentava pikavaihde eli Hi-Trac, jolla nopeuksia saadaan pudotettua 30 %. Se on tuttua työtä, sillä hän huoltaa ja korjaa työkseen Valmet-traktoreita ja tuntee ne siksi läpikotaisin. Jari on nyt koneen kolmas omistaja. Jari valmisti sen tilalle uuden T-mallin hylätystä kardaanista. Uutta vastaavia comprex-ahtimia todella vaikea löytää. Pakkaskäynnistyksiä Jari ei ole edes raaskinut kokeilla.Kone on aina lämmitetty ennen starttia. Jarin yksilössä on kuitenkin edelleen alkuperäinen vinkuva ahdin. Comprex-moottorissa käyntiääni on ihan omanlaisensa, jota voi kuvailla lähinnä vinkuvaksi. "Toinen kaupan ehto oli, että sitä ei saa myydä eteenpäin niin kauan kuin myyjä elää. Käyttöentisöintiä "Jos tämän aikoo entisöidä, niin se täytyy sitten tehdä viimeisen päälle, siihen asti saavat työn jäljet ja ajetut tunnit näkyä", Jari toteaa konetta katsellessaan. Nyt on hän siirtynyt ajasta iäisyyteen, mutta silti minulla ei ole aikomustakaan myydä traktoria. Terve moottori Vääntöä comprex-ahdin tarjoaa mukavasti jo pienillä kierroksilla. Ajattelin, että nyt hän sammuttaa traktorin sinne syvään hankeen – juuri kun oli saatu se apuvirran kanssa käyntiin.. Laitoin uudet öljyt ja sen jälkeen huomasin, että kardaaniakselin juurella oleva stefa vuotaa – öljyt olivat hävinneet ajan saatossa sitä kautta. Tiivisteen vaihdon jälkeen etuperä on kuitenkin toiminut täysin, eikä uusia vuotoja ole ilmennyt. Hän korjaa työkseen Valmetja Valtratraktoreita ja tuntee ne kuin omat taskunsa. Etupäässä pulttijako oli kätevästi sama ja kardaaniputken sisämittakin sopi sellaisenaan. Sisätilanlämmitin ja myös lämmityksen aikana akkua lataava laturi kuuluvat myös koneen varustukseen. Ja onhan sitä usein kaikenlaista nosteltavaa, siirreltävää ja hinattailtavaa pihapiirissä. Jarille on kerran käynyt näin. Huoltokorjaamo Peltonen & Syrjälä on toiminut 2006 vuodesta antaen apua monelle traktorin omistajalle Karstulassa ja sen lähialueilla. Uutena traktori on ollut Lehtimäellä töissä nevalla. Seuraava omistaja käytti sitä turvetyömailla ja teki myös muutakin urakointia. Jos comprex-ahdinta pyörittävä ohut kiilahihna katkeaa, niin silloin moottoria ei saa käynnistettyä. Jari muistelee, että tässä mallissa koko akseli on sama, kuin jossain pyöräkuormaajassa. On mukavaa huomata, että tämä traktoriharvinaisuus on erittäin osaavissa käsissä ja sillä tehdään edelleen tuottavia töitä. 1990-luvulla traktori jäi pihakoneeksi. Etummainen nivel ja itse putki on T-mallista, takapään nivel on 1203:n alkuperäinen. Tulevaisuudessa Jari aikoo paneutua Valmetin jarruihin, koska niistä alkaa olla paras pito kadoksissa. Kone ei kuluta öljyä ja lähtee hyvin käyntiin. Tyhjennyspropun avattuani tuli vain vähän öljyä astian pohjalle. Tulevia remontteja varten varalla on vetopyörästöt taakse molemmille puolille. Aloin vaihtaa etuperään öljyjä, ja varasin ison astian alle. 10 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti Jari toimii yleensä tämän koneen kuljettajana
VANHASTA TRUKISTA otettu masto on takana ja sillä on nostettu vaikka ja mitä. Traktorissa on myös mekaaninen alentava pikavaihde eli Hi-Trac, jolla nopeuksia saadaan pudotettua 30 %.. TALVISIN VALMETILLA aurataan hallin pihaa. Ajot ovat kuitenkin sen verran vähäisiä, että pienemmälläkin säiliöllä pärjää. Puskulevy on sellainen, että sillä pystyy painattamaan ja vaikka nostamaan etupyörät ilmaan. Alkuperäistä, uusittua ja lisättyä Aura ja trukkimasto palvelevat korjaamon tarpeita Valmetin toimiessa pihakoneena. TRAKTORIN KEULALLA on toinen lisäpolttoainesäiliö. 11 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti EDELLISTÄ KARDAANIA oli korjattu hitsailemalla, varmasti useampaankin kertaan. Se on tällä hetkellä käytössä, sillä rungossa oleva vaatisi korjauksen. Jari valmisti T-mallin hylätystä kardaanista tilalle uuden. Etuakseli on pienemmistä malleista poiketen NAF. 1 500 kg nousee vielä helposti niin, että traktorin keula pysyy maassa, kunhan keulalla on puskulevy painona
Nyt Valmet on ensimmäisenä valmistajana maailmassa ottanut sarjavalmistukseen ns. 12 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti A R K I S T O S T A Yli-insinööri Rauno Bergiuksella on syytä tyytyväisyyteen: sveitsiläis-suomalaisen "super-turbon" avulla on pystytty parantamaan moottorin kiihtyvyyttä, vääntömomenttia sekä sitkeyttä. superahtaminen näytti tarjoavan juuri sellaisia ominaisuuksia, joita 80-luvun traktorimoottorilta on aiheellista vaatia. K ahta pienintä mallia lukuun ottamatta kaikissa vuoden -80 Valmeteissa on ahdetut moottorit. 14 kW/litra, ja kehitys jatkuu yhä ahtamisen ansiosta. Tämän moottorin ominaisuudet ovat varsin edulliset nimenomaan traktorikäytössä, eivätkä ne voi olla vaikuttamatta myös traktorin perusfilosofiaan. Momentin nousu jäi moottoreissa suhteellisen pieneksi, ja tämä jouduttiin kompensoimaan mm. superahdin, jonka katsotaan parantavan moottorin sitkeyttä. Siksi Valmet ryhtyi varhaisessa vaiheessa yhteistyöhön sveitsiläisyhtiön kanssa, joka toimii ahtamistekniikan alalla. Monien vuosien koeajon jälkeen yhteistyön hedelmä on valmis sarjatuotantoon. Tuotekehitysosasto tuntuu toimineen tehokkaasti: esitellyistä koneista seitsemän on uutuuksia. Valmetin mielestä traktorin ominaisuuksia on kehitettävä tasapainoisesti. Vuosikymmen sitten Valmet oli yhdessä Volvo BM:n kanssa ensimmäinen, joka otti turboahdetun traktorinmoottorin sarjavalmistukseen. Tämän päivän vapaastihengittävät traktorin moottorit sijoittuvat luokkaan 12... KONEVIESTI 12/1980 12 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti. superahdetun moottorin. ’’Superahdin” suuriin koneisiin Vielä 1950-luvulla pidettiin viritysastetta 7...9 kW/iskutilavuuden litra dieselmoottorille sopivana. Uusi sovellutusmuoto, ns. Mielenkiintoisena, mutta käytännön merkitystä vailla olevana erikoisuutena näyttelyssä esiteltiin myös kotimaisella polttoaineella käyvä dieseltraktori. pika-vaihteilla. sarjan järeimpien koneiden erikoisuutena nähtiin ensi kertaa traktorikäytössä uudella periaatteella toimiva ns. Toisin sanoen monien nykyaikaisten moottorien puuttuvaa sitkeyttä on pyritty korvaamaan vaihteiden lukumäärää lisäämällä. Traktoreissa on vanhastaan käytetty niin sanottuja vapaasti hengittäviä dieseleitä. TURBO-VALMETIT TULEVAT Valmet esitteli Joensuun maatalousnäyttelyssä tämän vuoden maataloustraktorisarjaansa, joka käsittää yksitoista eri mallia. Kun 50-luvun sitkeävetoiset suoraruiskutusdieselit, joilla oli suuri iskutilavuus, viritettiin korkeampaan teholukemaan, vääntömomentti säilyi kutakuinkin ennallaan. Kuva julkaistu Koneviestin TurboValmetit tulevat -artikkelin yhteydessä
erinomaisen sitkeyden, vähäisen savutuksen ja alhaisen polttoaineenkulutuksen kanssa ovat superahdetun moottorin etuja verrattaessa sitä vapaasti hengittäviin tavanomaisiin dieseleihin. Kun kiihdytysvaiheessa ahdettua imuilmaa on riittävästi saatavilla, myös moottorin savutustaipumus vähenee. Vaihtamistarpeen selvä väheneminen yhdessä korkeamman tehon, suuremman vääntömomenttiarvon. Alkoholin litrahinta ei kuitenkaan saisi olla enempää kuin 50...60 prosenttia kaasuöljyn hinnasta, jotta se olisi taloudellisesti kilpailukykyistä. 13 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti KONEVIESTI 12/1980 Superahtimen toiminta SUPERAHDIN POIKKEAA TOIMINNALTAAN tähänastisista pakokaasujen liike-energian avulla ilman ahtoilman ja pakokaasujen suoraa kosketusta toimivista turboahtimista. Paineisku heijastuu takaisin, ja pakokaasut poistuvat suuntaansa muuttaen siivikolta pakoputkeen johtavan kanavan G kautta. Valmetin alkoholitraktori käyttää polttoaineseosta, jossa on 82 prosenttia sulfiittispriitä ja 18 % nitrattuja hiilivetyjä polttoaineen syttymisen ja polttoainejärjestelmän voitelun varmistamiseksi. Diesel kulkee viinankin voimalla Valmet näyttää kokevan velvollisuudekseen myös vaihtoehtoisten energialähteiden maataloustraktorikäyttöön soveltamisen. OK 13 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti. Onhan alkoholin sisältämä energiamäärä selvästi alhaisempi kuin kaasuöljyn, joten saman tehon kehittämiseksi tarvitaan enemmän polttoainetta. Lisäksi tutkitaan, missä seossuhteessa etanolin sekoittaminen dieselöljyn lisukkeeksi olisi mahdollista. Moottori vetää erittäin sitkeästi alhaisillakin käyntinopeuksilla: l2O3:n vääntömomentti on 424 Nm/1 350 r/min ja momentinnousu 27 %. Myös päisteajossa sitkeävetoisuudesta on hyötyä: alempi ajonopeus saadaan kierroslukua laskemalla ja käyttämällä käänteen jälkeen hyväksi suurta momenttireserviä. Koska vääntömomentti on suuri pienelläkin pyörimisnopeudella, superahdetulla traktorilla voidaan lähteä liikkeelle kuormankin kanssa rauhallisesti moottoria ryntäyttämättä. Samalle kohdalle roottorin kehällä avautuu ahtimen vastakkaisessa päässä moottorin imusarjaan johtava kanava E. Moottori reagoi nopeasti kuormituksen vaihteluihin ja kiihtyy hyvin. Vääntömomentin suurin arvo saavutetaan suunnilleen samalla nopeudella kuin ”vapaastihengittävillä”, yleensä tavallisia turbokoneita huomattavasti sitkeävetoisemmilla moottoreilla. Päistä avoimeen roottoriin johdetaan pakosarjan puoleisesta päästä moottorin pakokaasut kanavaa D pitkin. Eräänä esimerkkinä meneillään olevista kokeiluista esiteltiin etanolilla eli etyylialkoholilla käyvä Valmet 502 -traktori. Koska Pohjanmeren maakaasusta on todettu pystyttävän verraten yksinkertaisella menetelmällä valmistamaan metyylialkoholia eli metanolia, alkoholista saattaa joskus kaukaisessa tulevaisuudessa tulla käyttökelpoinen moottoripolttoaine. Tällaisia lukemia tapaa yleensä vasta yli kuuden litran vapaastihengittävistä moottoreista. Valmet 1203 ja 1203-4 -traktorimallit on varustettu superahdetulla 411 CX -moottorilla, jonka maksimiteho on 81 kW (110 hv DIN 70020)/2 300 r/min. Imuilma tulee putkea F myöten ahtimen siivikolle, ja imuilmaa sisältävän siivikon osan tullessa pakokaasuaukon D kohdalle pakokaasut antavat siivikon solan kautta paineiskun imuilmalle, joka puristuu samanaikaisesti kanavaan E avautuvan aukon kautta moottoriin. Roottori pyörii kampiakselin pyörimisnopeuteen tahdistettuna ja saa siitä voimansa kiilahihnan C välityksellä. Tälle ahtamistyypille on tunnusomaista se, että lisäilmaa palamiseen saadaan jo alhaisilla moottorin käyntinopeuksilla. Pyörimisliike sinänsä ei aikaa saa ilman pumppausta mihinkään suuntaan. Sitkeä moottori suoriutuu esteestä kierrosluvun pudotuksella, ja esteen ohitettuaan automaattisesti palautuu säädeltyyn nopeuteen. Superahtimella vältetään kuormitettua moottoria kiihdytettäessä tavallisten ahdinten yhteydessä esiintyvä 2…3 sekunnin viive, joka tarvitaan turboahtimen pyörintänopeuden lisäämiseen. Superahtaminen on muuttanut moottorin ominaisuuksia käyttäjille mieluisaan suuntaan. Ahtaminen pakokaasujen paineiskujen avulla tapahtuu sylinterin muotoisessa roottorissa B, jossa on pitkittäiset, päästä päähän saakka ulottuvat ilmasolat. Myös osa ilmansuodattimen kautta tulleesta ilmasta poistuu samalla pakoputken kautta huuhteluilmana. Valmet 411 CX -moottori on 4.4 litran iskutilavuuteensa nähden uuden aikakauden edustaja. Koska superahdin perustuu suoraan painevaikutukseen, se toimii hyvin jo alhaisellakin moottorin pyörimisnopeudella. Superahtimen toimima perustuu pakoja imukaasujen suoraan vaikutukseen paineaaltojen avulla. Alkoholin käyttömahdollisuuksien tutkimisen tehnee jossakin määrin ymmärrettäväksi se, että Valmetin tytäryhtiö Brasiliassa tekee omaa kehitystyötään maassa, jossa alkoholin jakelu polttoaineeksi on jo tämän päivän todellisuutta. Superahtimissa pakokaasun paineiskut saatetaan vaikuttamaan suoraan imuilmaan, ja ahtimen roottorin pyörivä liike on tarpeen ainoastaan moottorin ”hengityksen” ohjaamiseksi ja ajoittamiseksi. Superahdettu moottori reagoi nopeammin kaasuvivun asentoon, koska pakokaasun vaikuttaessa suoraan imuilmaan vaikutus on välitön: ahtopaine kohoaa heti. Jos moottori on ’hengetön'’, pienimmänkin vastuksen takia on vaihdettava tai pikavaihdettava alemmalle vaihteelle ja sitten kuunneltava, tahtoisiko valita jälleen ylemmän vaihteen
Pelkkä moottoriteho ei kuitenkaan auta, jos traktorin muut ominaisuudet eivät riitä raskaissa muokkaustai kuljetustöissä.. Nelisylinterisestä moottorista saadaan runsaasti tehoa, mistä Comprex-ahtimella varustetut Valmetit olivat hyvä esimerkki. Valmet panosti ahdettuihin moottoreihin voimakkaasti, koska se oli tuotantotaloudellisesti edullinen ratkaisu. 14 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti K TEKSTI UOLEVI ORISTO, KUVAT VALMISTAJA H I S T O R I A 14 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti K SUOLTA VAUHTIA TUOTEKEHITYKSEEN Valtran mallisto kasvoi aidosti isojen traktoreiden kokoluokkaan vasta 1990-luvulla, kun se kehitti omat kuutostraktorinsa
Turvekoneiden myynti kasvoi 1980-luvun alussa nopeasti, kun tuotantomäärät kasvoivat. Peltokäyttöön tarkoitetut ajovoimanotot olivat suolla lujilla ja voimansiirron rikkoontumisia sattui – merkistä riippumatta – paljon. Kaikki merkit ja niillä ajavat urakoitsijat halusivat päästä ”kakunjaolle” varustamalla traktoreitaan suovarusteilla. Koneiden kehitystä asiakkaiden toiveiden mukaan Valtran myyntijohtaja Arto Tiitinen haki aktiivisesti uusia käyttökohteita traktoreille, jolloin suokäyttö nousi 1990luvun alussa esiin. Uuden malliston kehittäminen on kallista, siksi sille oli löydyttävä myös markkinat. Tässä vaiheessa suokäyttö nousi esiin potentiaalisena vaihtoehtona.. Yhtiön toimitusjohtaja näytti kuitenkin ajatukselle vihreää valoa, kun Arto ja muut projektin osalliset sitoutuivat kovaan myyntitavoitteeseen ja 70 %:n markkinaosuustavoitteeseen! Valtran myyntijohtaja Arto Tiitinen haki 1990-luvun alussa aktiivisesti uusia käyttökohteita yhtiön valmistamille traktoreille. 15 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti V olvo BM -pohjaiset mallit olivat auttamatta vanhentuneita ja Valtran väreissä myydyt Massey Ferguson -mallit vain väliaikainen ratkaisu. Palaturve oli järkevä vaihtoehto pieniin ja keskisuuriin laitoksiin sekä kasvihuoneisiin, maatiloille ja jopa omakotitaloille. Valmet kehitti ns. Suokäyttöön myytiin tuohon aikaan satoja traktoreita ja Valtran mallivalikoima oli onneksi kasvamassa. Fiat säilyi kuitenkin turvesoiden valtiaana 1990-luvulle asti. Vapo-malleja, joissa ainakin osassa oli tavanomaista vahvempi ajovoimanotto vedolla varustettujen kärryjen ajoon. Arto tiesi, että markkina ei ole helppo, ja että traktoria on myös kehitettävä suokäytön vaatimukset täyttäväksi. Turvesoille myytiin satoja traktoreita vuodessa Suomeen tehtiin 1970ja 80-luvulla energiakriisin seurauksena kotimaisella energialla toimivia laitoksia, jotka käyttivät isoja määriä jyrsinturvetta
Vapomalleihin vakiomallia järeämmän voimanoton. Urakointikäytöstä vaihtoon tuleville koneille löytyi markkinoita myös kotimaasta, kun EU:hun siirtyminen pakotti viljelijät kasvattamaan tilakokoaan. Tämä ei olisi onnistunut, jos valikoimassa ei olisi ollut omaa isoa 6-sylinteristä mallia”, summaa Arto Tiitinen. Valikoiman kasvattaminen 6-sylinterisillä malleilla osui oikeaan aikaan.. ”Turpeen korjuusesongin pituus on keskimäärin 34 vuorokautta, mikä on lyhyt aika kuolettaa kalusto ja tienata vielä palkkarahat”, tiivistää Arto. Valtra varasikin riittävästi suokäyttöön varusteltuja varakoneita, jotka asiakas sai nopeasti käyttöönsä. Valtra 8400 turvespecial -mallin kehittäminen aloitettiin osallistumalla Vapon järjestämiin alueellisiin urakoitsijakokouksiin. Valtra kehitti taka-ajovarustuksensa alun perin puunkorjuun ja turvetuotannon tarpeisiin, mutta sitä voidaan käyttää myös ympäristönhoidossa ja niittomurskaimen vedossa. Urakointi ja vienti mahdollistivat kotimaisen traktorituotannon Mallivalikoiman kasvattaminen 6-sylinterisillä koneilla osui oikeaan aikaan, sillä traktoreiden koko kasvoi nopeasti 1990-luvulla. ”Valtraan urakoitsijat suhtautuivat varauksella, sillä he olivat tottuneet ajamaan muilla merkeillä. Urakoitsijat kertoivat toiveestaan varustelun ja ennen kaikkea kestävyyden suhteen. Erääseen kokoukseen osallistui 37 urakoitsijaa, joista vain yhdellä oli Valtroja”, kertoo Arto Tiitinen. Koneiden on toimittava luotettavasti, jotta lyhyt sesonki ei kulu pajalla. Kuvia arkistosta SUOLLA KÄYTETÄÄN ISOJA perävaunuja, minkä vuoksi ajovoimanotto oli tärkeä varuste. Valtra oli keskittänyt tuotantoaan alihankkijoilta omalle tehtaalleen, mikä nopeutti suokäytössä esiin tulleiden muutostarpeiden toteuttamista, Urakoitsijoiden toiveet huomioitiin, niinpä ensimmäisessä suokoneiden yhteisluovutuskuvassa oli 100 urakoisijaa noutamassa omaa valkoista traktoriaan tehtaalta. Ajovoimanotto on kovilla varsinkin peruutettaessa, minkä vuoksi Valmet kehitti ns. 16 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti KUVASSA SEULOTAAN JA KARHOTETAAN suon pinnalla kuivattettua palaturvetta kuormausta varten Suokone Oy:n valmistamalla palakarheejalla. VALMET HAKI JATKUVASTI käytännön kokemuksia turvetyömailta kehittäessään erityisesti suokäyttöön soveltuvia traktoreita. Niiden pohjalta 8400-turvespeciaaliin tehtiin monikäyttöisyyttä lisääviä ominaisuuksia. Turvekoneet piti työllistää myös talvella, mikä johti maantienopeuden nostamiseen ja toi ilmajousituksen traktoreihin. Valtra hyödynsi 90-luvun alun traktorimerkkien yhdistymistä kasvattamalla vientiään. Arto haastatteli eri puolelta Suomea kotoisin olevia urakoitsijoita ja kysyi heidän toiveitaan. Palautteen kokoamista urakoitsijoilta jatkettiin. ” Moni traktoriedustuksensa menettänyt yritys aloitti Valtran myynnin Ranskassa ja se nousi nopeasti tehtaan tärkeimmäksi vientimaaksi
Rahat saat tilillesi samana päivänä, kun akut saapuvat meille. 4 Kirjoita avautuvaan lomakkeeseen sähkö postiosoitteesi ja haluamasi salasana. 5 Mene uudestaan osoitteeseen koneviesti.fi ja klikkaa oikeassa yläkulmassa kohtaa Kirjaudu. Asiakas numeron löydät tilaaja laskulta, lehden takaa osoitetietojen yhteydestä tai soittamalla tilaaja palveluun. 1 Mene osoitteeseen www.koneviesti.fi ja klikkaa oikeassa yläkulmassa kohtaa Kirjaudu. Kun akut ovat laatikossa, tilaa meiltä laatikolle nouto. Lisää sähköposti osoitteesi ja salasanasi. Suomen Katalysaattorikierrätys hoitaa akkujen noutotilaukset kaikkialta Suomesta! Miniminoutotilaus 700 kg Puh. ME MAKSAMME NIISTÄ! Akkuromun saat rahaksi helposti ja nopeasti: 1. 17 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti Tunnusten luontiin tarvitset vain asiakasnumeron ja postinumeron. Luo käyttäjätunnukset Koneviestin verkkosivuille! VANHOJA AKKUJA. Käyrätie 5, 41800 Korpilahti www.katalysaattorikierratys.fi. Ota yhteyttä meihin, lähetämme sinulle viranomaisten hyväksymän akkulaatikon. Paina Kirjaudu. Saat sähköpostiisi aktivointi viestin, jossa olevaa linkkiä klikkaamalla saat tunnukset käyttöösi. 2. 2 Klikkaa kohtaa Luo tunnukset ja Aktivoi käyttäjä tunnuksesi. 3. 3 Kirjoita asiakas numerosi ilman etunollia sekä posti numerosi. Klikkaa jatka. 045 119 4401 Sähköposti: nouto@katalysaattorikierratys.fi Os. Hyväksy käyttöehdot ja aktivoi tunnuksesi
18 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti AJOPUIMUREIDEN AIKA ALKOI Kalliimpien maatalouskoneiden yleistyminen on yleensä edellyttänyt aktiivista mainontaa ja myyntityötä, mutta 70 vuotta sitten Suomeen tullut ajopuimuri teki poikkeuksen. Alkuaan amerikkalaisiin olosuhteisiin tarkoitettu kone toimi kohtuullisen hyvin täälläkin, eikä kukaan katunut miljoonasijoitustaan. Kuvassa ensimmäinen maahan tullut kone Hankkijan Anttilan pellolla Tuusulassa. Uutuuskoneita testattiin Helsingin kaupungin, sekä Hankkijan koetilojen pelloilla erinomaisin tuloksin. TEKSTI KIMMO KOTTA KUVAT KIMMO KOTTA, MUSEOVIRASTO, VANTAAN MUSEO Hankkija onnistui tiukasta tuontisäännöstelystä huolimatta tuomaan kaksi Massey-Harris 726 -ajopuimuria syksyn 1950 puinneille. Niinpä seuraavaksi vuodeksi uskallettiin tehdä 150 puimurin tilaus, joka meni kaupaksi välittömästi. H I S T O R I A 18 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti. Kaikki valuuttarajoitusten puitteissa maahantuodut MasseyHarris 726 -puimurit menivät kaupaksi ilman minkäänlaista totutteluaikaa
Edistyksellisin kone oli v.1938 esitelty täysleveällä puintikoneistolla varustettu 6 jalan Clipper, jonka rakenne kopioitiin lähes sellaisenaan ruotsalaisiin Aros-, Munktellja Thermaeniusvetopuimureihin. Valtiovaltakin kantoi huolta viljelijöiden äkkirikastumisesta ja antoi Lisenssitoimikunnalle valtuudet myöntää tuontivaluuttoja eurooppalaisille traktoreille jokseenkin vapaasti joulukuusta 1951 seuraavan vuoden toukokuuhun asti. Propsistakin saatettiin maksaa 3 000 markkaa kuutiolta, Fordson Majorin tai Fergusonin sai kuumimpaan aikaan alle 200 motin pinolla. Kiinnostus oli korkealla ja niitä olisi varmasti ostettu satoja kappaleita, ellei sota olisi katkaissut tuonteja lähes kymmeneksi vuodeksi. 19 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti S uomi alkoi parina sotaa edeltäneenä vuotena siirtyä vähitellen puimuriaikaan, jolloin tänne tuotiin ehkä vajaat 30 amerikkalaista vetopuimuria. Seuraavaksi Carroll otti työn alle kevennetyn 12 jalan mallin 21, jossa oli etupyörien väliin asennettu Chryslerin 65 hv:n bensakuutonen, mattokuljettimilla ja sähköisellä nostolla Puimurissa oli kiinteä kaatokela, kivikouru puuttui, vähennyspyörästönä oli avoketju ja pöytää hallittiin sähkömoottorilla, mutta perustekniikaltaan se vastasi nykyisiä kohlinpuimureita. Perinpohjainen puhdistus oli pienten ja harvalukuisten luukkujen takia lähes mahdotonta. Puintiprikaati toi julkisuutta Sadonkorjuukoneisiin erikoistunut kanadalainen Massey-Harris teki ensimmäiset hevosvetoiset puimurinsa 1900-luvun alussa. Hyvin työläät säädöt ja toistasataa rasvanippaa pitivät kuljettajan täystyöllistettynä. Ensimmäinen Carrollin suunnittelema ajopuimuri Massey-Harris 20 valmistui samaan aikaan Clipperin kanssa, mutta se oli amerikkalaistenkin mielestä liian suurikokoinen ja kallis. Seuraavan vuoden puinneille uskallettiin varata 150 puimuria, kysyntää olisi ollut moninkertaiselle määrälle.. Ennen toista maailmansotaa erilaisia hinattavia puimurimalleja ennätti olla 14 eri sorttia. Runsaammin metsää omistaneille viljelijöille koitti heti 1950-luvun alussa lyhytkestoinen kulta-aika, kun Korean sodan aiheuttama noususuhdanne nosti sahaja massapuiden hinnat jopa kolminkertaisiksi. Lisenssitoimikunta oli valinnoissaan hyvin tarkka, joten puntien heltiäminen suurelle 6-sylinteriselle dieseltraktorille ja uudenlaiselle puimurityypille oli yllättävää. Massey-Harriksen enimpien puimuri-innovaatioiden takana oli alkuaan australialainen Tom Carroll. Skotlannin Kilmarnockin tehtaalla koottu kallis traktori ei herättänyt kummempaa kiinnostusta, mutta samassa paikassa tehty puimuri aloitti kokonaan uuden aikakauden. Turkulaisen Konekauppa Pellervon ennen sotia alkanut Massey-Harrisedustus oli siirtynyt Hankkijalle v.1950 ja amerikkalaismerkkiensä takia traktorikaupoista pahasti sivuun jääneelle liikkeelle myönnettiin valuutat 35 Massey-Harris 744 -traktorin ja kahden testikäyttöön tarkoitetun Massey-Harris 726 -puimurin tuonteihin. Maaseudulla oli tuolloin runsaasti miljoonamiehiä, mutta Inflaatiotaso oli 16 % luokkaa, minkä vuoksi rahaa olisi mielellään sijoitettu vaikka koneisiin, jos niitä olisi ollut saatavilla
Ainoaan traktorimalliin 744D ei tullut muutoksia, mutta puimuriksi vaihtui Massey-Harris 26:n eurooppalaistettu MASSEY-HARRIS 726 oli ensimmäisiä puimureita, joissa oli ajovariaattori. Puinti alkaisi etelästä ja päättyisi syksyllä Kanadan rajalle. Kuvassa Massey-Harris 726 pui Elannon omistaman Backaksen kartanon peltoa. Kytkin puuttui, veto katkesi levittämällä hihnapyörän 2 puoliskot ääriasentoon polkimella 7. Kysyntää lisäsi vuoden 1944 hyvä sato, mutta teräskiintiöillään tehdas olisi pystynyt tekemään vain 1 300 puimuria. Vuonna 1949 brittiläisten MasseyHarris -traktoreiden ja -puimureiden valmistus siirrettiin Skotlantiin uuteen Kilmarnockin tehtaaseen. Puimuritehtailu alkoi ensin Manchesterissä, missä tehtiin vuoden ajan 222:n englantilaisversiota M-H 722 kaikkiaan 395 kappaleen verran. Vaihteistolta 4 voima siirtyi avoketjuilla 5. vetopyörille, vaihteet valittiin vivulla 6. Levikkeillä, kitkaketjuilla tai teloilla puimuri liikkui märässäkin pellossa, mutta voimansiirto oli lujilla. Eurooppa-versio Vuonna 1947 esiteltiin ajovariaattorilla varustettu pienempi malli 222, jonka tilalle tuli jo vuotta myöhemmin Massey-Harris 26. Operaatio Harvest Brigade onnistui suunnitelmien mukaisesti ja Massey-Harris sai runsasta julkisuutta. LISÄHINTAAN sai kääntyvillä piikeillä varustetun lakokelan, joka kustansi 47 500 mk vuonna 1954, jolloin itse puimuri maksoi 950 000 mk. MASSEY-HARRIKSEN 2,7 tonnin painoon verrattuna sen 10 x 28ja 6.00 x 16 -pyörät olivat normaalioloissakin alimittaiset. Monen amerikkalaisvalmistajan tapaan myös Massey-Harris siirsi suursodan jälkeen tuotantoaan Eurooppaan, aluksi Englantiin, myöhemmin Ranskaan ja Länsi-Saksaan. 20 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti varustettu leikkuupöytä, 80-senttinen puintikela, 5-nopeuksinen vaihteisto ja 15 hehtolitran säiliö. Massey-Harriksen USA:n myyntijohtaja Joe Tucker esitti viranomaisille ajatuksen, että Massey-Harris tekisi 500 ylimääräistä puimuria, joista jokaisella puitaisiin sadonkorjuukauden aikana vähintään 800 hehtaaria. USA:n hallitus uskoi Tuckerin suunnitelmaan ja myönsi kanadalaiselle tehtaalle ylimääräiset teräkset. Massey-Harris 21 ja sen syöttökierukalla varustettu versio 21A olivat osoittaneet toimivuutensa ja se näkyi valmistusmäärissä, parhaimpana vuotena valmistui 10 729 puimuria, USA:ssa markkinaosuus oli 54 %. Samalla 21-malli korvattiin modernimmalla M-H 27:llä. puoliskot säätyivät automaattisesti. Sota-aikaan englantilaiset olivat saaneet Lend & Lease -avustusohjelman puitteissa muutamia ajopuimureita ja todenneet niiden toimivuuden eurooppalaisissakin olosuhteissa. Vuoden 1952 korjuukausi oli hyvin sateinen, mikä pani kehittämään etenemistä varmistaneita lisävarusteita. Vähintään 1 000 traktoria kuskeineen vapautuisi muihin tehtäviin ja polttoainetta säästyisi vajaat 2 miljoonaa litraa. Vivulla 1 säädettiin kampiakselin päässä olevan kiilahihnapyörän 2 puoliskojen etäisyyksiä, käytettävän hihnapyörän 3. Se oli myös alkusysäys amerikkalaistyyliselle puimuriurakoinnille, etelästä pohjoiseen siirtyvät koneet eivät jääneet yhden satokauden ilmiöksi. Puintikoneisto käynnistyi, kun olkikelan 8 ja kampiakselin yhdistävä hihna tiukattiin kiristimellä 9. Tuolloin alkuperäisen 726:n tilalle oli jo tulossa 20 senttiä leveämmällä puintikoneistolla varustettu Massey-Harris 780, jonka sai Perkins-dieselillä, säiliöllä, sekä hydraulisella pöydän ja variaattorin hallinnalla varustettuna. Farmarit kiinnostuivat uudesta mallista, mutta sota hankaloitti raaka-aineiden saantia, eikä Toronton tehdas pystynyt toimittamaan puimureita kaikille halukkaille. (Kuva: Vantaan museo)
Työtehoseuran suositus Massey-Harrksen kokoisen puimurin tuntitaksaksi v.1954 oli 2 500–3 000 mk, eli se olisi teoriassa voinut tienata miljoonahintansa 333 tunnissa. Massey-Harris 726 oli pöydältään ja puintikoneistoltaan pienempi, mutta tekniikaltaan samanlainen.. Lähes kaikissa amerikkalaispuimureissa oli viljasäiliö, mutta täällä vakiovarusteena oli säkityslaitteisto, johon kuului rumpulajittelija. Vuonna 1958 merkiksi vaihtui Massey-Ferguson, mallien säilyessä entisellään. malli 726. Kertarytinällä ajopuimurikauteen Meillä Lisenssitoimikunta eväsi valuutat monelta hyvinkin järkevän kuuloiselta tuontihankkeelta, mutta ensimmäisissä ajopuimurituonneissa painoivat ilmeisesti tiimiin kuuluneen Vakolan johtaja Alpo Reinikaisen lausunnot. Mainittavin ero oli moottorissa, Kanadan puimurissa käytettiin 6-sylinteristä Chrysleriä, skottiversiossa niin ikään 6-pyttyistä Austinia tai Morrisin nelosta. Kuvassa erään sisäsavolaisen viljelijä–urakoitsijan puintikalusto ja tyytyväinen asiakas. Kanadalaisversioiden M-H 26 (1948–52), sekä M-H 80 ja M-H 82 (1952–63) lukemat olivat 23 725 ja 26 090 kappaletta. Aloitusvuoden 1949 kokonaismäärä oli 1 321 puimuria, seuraavana 4 100 ja vuonna 1951 tasalukema 5 000. Vientiä oli itäblokin maita lukuun ottamatta ympäri Eurooppaa. Se oli pääroolissa v.1944 ensi kertaa organisoidussa Harvest Brigade -urakointikampanjassa, jossa 500 puimurilla korjattiin sato yhteensä 411 878 hehtaarilta. Kokeilut tehtiin Helsingin kaupungin omistamilla pelloilla, sekä Hankkijan koetiloilla Tammistossa (Vantaa) ja Anttilassa (Tuusula). VUOSINA 1940–49 tehty 12 jalan Massey-Harris 21 oli ensimmäinen kaupallisesti menestynyt ajopuimuri. 21 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti SKOTLANNISSA TEHTY MasseyHarris 726 ja alkuperäinen kanadalainen malli 26 olivat lähes identtisiä. Vuonna 1953 Massey-Harrikseen saatiin kaivattua lisätehoa uuden 780mallin myötä, pohjana oli kanadalainen M-H 80. Kuiviin ja heikkoPUIMUREITA OSTETTIIN melko pienillekin tiloille, mutta suotuisina syksyinä niillä saatettiin urakoida hyvinkin suuria pinta-aloja. Säiliönkin sai valinnaisvarusteena, mutta se yleistyi vasta myöhemmin. Muinoiset hankkijalaiset ovat muistelleet, että toinen loppukesällä 1950 tänne tulleista testipuimureista olisi ollut kanadalainen Massey-Harris 26 ja toinen skotlantilainen 726. Suurin ero alkuperäiseen oli Chryslerin bensakuutosen tilalle asennettu, samoin 6-sylinterinen, 56 hv:n Austin Newage -bensamoottori tai 4-sylinterinen Morris. Kun varustuksiin lisättiin myöhemmin hydraulinen leikkuupöydän ja ajovariaattorin hallinta, sekä kaatokelan ajonaikainen säätömahdollisuus, oltiin jo lähellä nykypuimuria. Perustekniikka oli samaa kuin 726:ssa, mutta puintija puhdistuskoneisto 20 senttiä leveämpi. Kilmarnockin tehdas oli läntisen Euroopan ensimmäinen ja vuosien ajan ylivoimaisesti suurin ajopuimurivalmistaja. Etupyörien väliin sijoitettu moottori oli voimansiirtolinjan ja painopisteen puolesta parhaalla paikalla, mutta huollot olivat hankalia ja paloturvallisuus hyvin kyseenalainen, varsinkin kun bensatankki oli suoraan yläpuolella. Vakiomoottorina oli entinen Austin, mutta halutessaan asiakas sai puimuriinsa Perkinsin nelosdieselin. Teksasista Pohjois-Dakotaan ja Minnesotaan ulottuneella kiertueella oli valtava mainosarvo. Kanadalaispuimurin mukana tuli tehtaan koeajaja, joka opasti suomalaiset leikkuupuinnin saloihin. Alkuperäistä 726-mallia tehtiin Kilmarnockissa yhteensä 16 207 kpl vuosina 1949–53, uudemman 780-mallin kokonaismäärä oli mahtavat 28 793 konetta välillä 1953–62
Suomen ensimmäiset traktorit olivat hukkainvestointeja, mutta ensimmäiset ajopuimurit olivat täysverisiä työkoneita, joilla sato saatiin talteen aiempaan verrattuna huipputehokkaasti. Amerikkalaista 10 jalan McCormick SP125 -puimuria ei tuotu kuin yksi kappale, joka ostettiin Laukon kartanoon. Suotuisissa oloissa se saattoi onnistua parissa syksyssä. Työläiden puhdistamisien ja huoltojen lisäksi aikaa kului runsaasti Suomeen tuodut puimurit varustettiin säkitystasolla. Pitkäaikainen markkinajohtaja Massey-Harris sai parin vuoden sisään muutamia kilpailijoita, jotka eivät sen johtoasemaa kuitenkaan uhanneet. Kysyntää oli moninkertaisesti, ainoa myyntiä rajoittanut tekijä oli tuontisäännöstely. Ennakkotilauksia sateli Hankkijan konttoreihin ja sen koneita edustaneisiin SOK-osuuskauppoihin sellaiseen tahtiin, että seuraavan vuoden puinneille uskallettiin varata 150 puimuria, mikä Lisenssitoimikunnan myötävaikutuksella myös onnistui. Eräs 14 hehtaaria viljellyt savolaisisäntä muisteli aikanaan, kuinka hänen olympiakesänä maatalousnäyttelystä tilaamaansa puimuria yritettiin ostatella lähes viikoittain huomattavaan ylihintaan etelän kartanoihin, mutta kauppoja ei tehty. (Kuva: Museovirasto) myös siirtoihin, huippunopeus kun oli vain reilut 10 km/h. Järjestelmään kuului rumpulajittelija, jonka poistoputkista 2 oli varattu puhtaalle viljalle, 1 rikkoutuneille jyville, sekä isommille roskille, ja 1 rikkaruohojen siemenille. Myöhemmin Hankkija jätti dollarianomuksen tuodakseen Kanadastakin puolenkymmentä puimuria ja myöhemmin lisää, mutta siihen hankkeeseen ei viranomaisilta valuuttoja herunut. Ruotsalaiset Munktell MST-93 ja Thermaenius ST67 olivat 50 % M-H:ta kalliimpia, eivätkä tehtaiden kapasiteetit sallineet kovin suuria vientimääriä, joten nekin jäivät huomattavan harvinaisiksi. Avo-ojitetuilla pelloilla se oli huomattavasti traktorivetoisia kätevämpi. Tuossa vaiheessa Massey-Harriksen osuus Suomen ajopuimurimarkkinoista oli vielä pitkälti yli 90 %. Kiivaimmillaan sitä myytiin yli 900 kappaletta vuodessa. Hintaakaan ei ollut kuin paremmanpuoleisen henkilöauton verran. Suomen ensimmäiset traktorit olivat hukkainvestointeja, mutta ensimmäiset ajopuimurit olivat täysverisiä työkoneita.. Enimmät puimurit menivät suurtiloille, mutta eivät läheskään kaikki. Asiantuntijat määrittelivät Massey-Harrikselle sopivaksi puintialaksi 60 hehtaaria syksyssään, mutta muutamat urakoitsija–viljelijät ovat kertoneet puineensa hyvinä syksyinä yli 200 hehtaaria. Tuhannes Hankkijan myymä Massey-Harris -puimuri luovutettiin vuosikymmenen puolivälissä, säiliöllä varustetun 780-mallin vastaanotti pitkälle koneellistettua Mommilan kartanoa Lammilla viljellyt Eelu Piki. Massey-Harris oli vetopuimuritkin huomioituna eniten myyty merkki heti markkinoille tultuaan, kokonaismäärissä se nousi ykköseksi v.1954, mihin mennessä oli myyty 488 MH -puimuria. Tunnissa saatiin puitua ohraa ja kauraa enimmillään 60 aaria tuohon aikaan erinomaiseksi katsottavalla 3 tonnin satotasolla, bensaa paloi 8–10 litraa. Monet pienemmän paikan puimurinomistajat kuittasivat koneensa hintaa urakoinnilla. Muutamista puutteistaan huolimatta Massey-Harriksen todettiin toimivan kohtuullisen hyvin. Pudotusränniin mahtui 3 säkkiä, mistä ne saatiin tiputettua keräämisen kannalta parhaille paikoille. 1950-luvun lähestyessä loppuaan Massey-Harris, sittemmin Massey-Ferguson, alkoi menettää osuuksiaan kotimaiselle Sampolle, mutta ykkössija säilyi vielä reilun 10 vuoden ajan. Suunnilleen miljoonan maksaneita puimureita ei tarvinnut juurikaan kaupitella, kysyntää olisi ollut moninkertaiselle määrälle. Ostohalukkuus oli suurinta eteläisessä Suomessa, mutta puimureita yritettiin jakaa tasapuolisesti, niin että niitä riitti ainakin näytteeksi jokaiseen maakuntaan. Hankkija sai vielä toivotun vahvistuksen, kun länsisaksalaisella Eschwegen tehtaalla alettiin tuottaa pienemmille tiloille paremmin soveltunutta 5 jalan mallia 630S, josta tuli moneksi vuodeksi Suomen suosituin puimurimalli. 22 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti satoisiin oloihin suunnitellun puimurin 60-senttinen puintikoneisto oli 8,5 jalan leikkuuleveyteen verrattuna pahasti alimittainen, mutta ajonopeudesta tinkimällä tai vajaalla terällä puimalla päästiin siedettäviin puintitappioihin. Joitakin ensimmäisiä Massey-Harriksia oli käytössä vielä 1970-luvulla, mutta enimmät olivat saaneet jäädä ruostumaan paljon aiemmin, kun säkkien nostelu ja bensan kantaminen oli alkanut kyllästyttää. Onneksi muutama koneellisen sadonkorjuun ikoni on säilynyt muistona 70 vuotta sitten alkaneesta uudesta aikakaudesta
Kuvasta puuttuu veljessarjan neljäs jäsen Pekka Hyvärinen.. Pielaveteläiset Hyvärisen veljekset ovat seuranneet aitiopaikalta tätä reipasta kehitystä. Metsurit on korvattu motoilla, joilla saadaan puuta nurin ja pätkiksi satoja motteja vuorokaudessa. Hyväkuntoisella koneella tehdään vieläkin satunnaisia savotoita. TEKSTI KIMMO KOTTA KUVAT KIMMO KOTTA, HYVÄRISEN VELJESTEN ARKISTO M U I S T E L U Pielaveteläiset Rauno, Pauli ja Pentti Hyvärinen aloittivat ammattimaiset puukuljetukset 1960-luvulla, nyt toimintaa jatkaa seuraava sukupolvi. 24 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti HYVÄRISEN VELJESTEN PITKÄ SAVOTTA Metsäkonealalla on viimeisen 50 vuoden aikana tapahtunut todella paljon, epävarmat maataloustraktoripohjaiset koneet ovat vaihtuneet maastokelpoisiin erikoisajoneuvoihin, jotka kestävät hyvinkin 20 000 tuntia ilman suurempia ongelmia. Taustalla 500:s Ponsse, joka luovutettiin Hyvärisille v.1993
Päivässä sinne ennätettiin tehdä kaksi keikkaa, mikä tiesi parin sadan kilometrin ajamista. Metsurit tekivät edeltä pienet puut, ja Pika 75 heidän jälkeensä isot.. Siitä tuli nälkäpäivä. Pitkiä matkoja lankkupenkillä Vaijerikuormaimella lastaamiseen tarvittiin vinssin käyttäjän lisäksi saksimies, jolle ei ollut oikein tilaa Fordin vanerikopissa. Laatu oli tärkeä valintakriteeri, mutta vieläkin enemmän vaakakupissa painoivat noin 70 kilometrin päässä olleet varaosat. Rauno ja Pentti ratkaisivat ongelman poistamalla alkuperäisen istuimen ja vaihtamalla sen tilalle kakkosnelosista tehdyn täysleveän lankkupenkin. Kuljetuksiin tuli uudenlaista sätinää vuonna 1968, jolloin ostettiin Hiab 173 -kourakuormaaja, joka kiinnitettiin kolmos-Nuffieldin takasiltaan. Lumen seassa punnertaminen ei pitemmän päälle viehättänyt, jos tarjolla oli helpompia vaihtoehtoja. Fordilla ajettiin enimmäkseen maantierahtia. Jonkun verran puuta ajettiin Peltosalmelle, missä ne lastattiin rautatievaunuun. Kovin ruhtinaallisia oloja ei ollut kuskilla eikä repsikalla, mutta oli siinä pakkasella ja sateella mukavampaa kuin kärryn aisalla. Ajomatkat olivat joskus hyvinkin pitkiä, joten kuormakoossa ei nuukailtu. Joskus ajettiin kokonainen vuorokausi ja vielä seuraavakin päivä, jonka jälkeen käytiin täydentämässä reppuja ja urvahtamassa muutama tunti. ENSIMMÄINEN PONSSE S15 ostettiin 1984, jonka jälkeen merkki ei ole vaihtunut. Koneet saadaan osien puolesta työkuntoisiksi hyvinkin nopeasti. Toimintaa alettiin pyörittää tuolloin perustetun avoimen yhtiön Rauno ja Pentti Hyvärinen nimissä, iän karttuessa touhuun liittyivät myös Pauli ja Pekka. Termospullo hajosi tuhannen pirstaleiksi, eikä litistyneistä eväsleivistäkään ollut syötäväksi, sillä ne olivat täynnä lasinsirua. Tuohon penkkiin liittyy myös veljesten mielestä pahin alkuaikojen vastoinkäyminen. Vanhempi sukupolvi uskoi lujasti hevossavotoihin, mutta nousevaa nuorisoa kiinnostivat koneet. Hevonen mahtui kapeastakin raosta, eikä kevyesti lastattu reki vahingoittanut jäljelle jäävien puitten juuria. Enemmälti kuormia alkoi liikkua vuodesta 1965 lähtien, jolloin ostettiin tuliterä Ford 5000 ja asennettiin sen vetämään tukkikärryyn Farmi-vaijerikuormain. 25 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti L ähes kaikki puutavaran metsäkuljetukset tehtiin vielä 1960-luvun alkupuolella hevosella, mikä oli toki pätevä tapa aikana, jolloin nyt uudelleen puheenaiheeksi nostettu jatkuva kasvatus oli vallitsevana menetelmänä. Tälle Pielaveden seudun ensimmäiselle motolle annettiin alkuaikoina parhaat metsät, että koneen teho voitaisiin hyödyntää täysimääräisenä. Istuimeen oli tullut Iisalmen keikalla jotain vikaa ja korjaustoimien ajaksi hytti piti tyhjentää. Kuormassa kulki suunnilleen samoja määriä kuin nykyrekkojen nupissa, eli yksi tukkinippu tai kaksi 2-metristä kuitunippua, jotka pudotettiin yleensä järveen ja talvisaikaan jäälle. Puuta ajettiin suoraan URAKOINTI ALKOI VUONNA 1965 tuliterällä 5000-Fordilla, vetävä perävaunu lastattiin kuormauspuomilla varustetulla Farmivinssillä, jota alettiin tehdä noihin aikoihin iisalmelaisella Peltosalmen Konepajalla. Useimmat automiehet tekivät kuormansa Joutsa-vaijerikuormaimella, mikä oli sikäli hidasta, että Hiabilla lastattu Ford pystyi viemään päivässä kuorman verran enemmän, mikä aiheutti tietysti kateutta kuorma-autoilijoiden keskuudessa. Yhdistävänä tekijänä on varmasti ollut isän varhainen kuolema vuonna 1960, jolloin Rauno, joka oli veljeksistä vanhin, oli vasta 15-vuotias. Penkki saatiin kuntoon ja matka saattoi jatkua, mutta eväsreppu oli jäänyt kiireessä takapyörän eteen. Pielaveteläiset Hyvärisen veljekset ennättivät kokeilla parina talvena hevossavotointia, jonka jälkeen puuta ajettiin peltotöitä varten hankitulla 361-Valmetilla. Nelikko on koko aktiiviuransa ajan puhaltanut yhteiseen hiileen ilman mainittavia erimielisyyksiä. MOTOAIKA ALOITETTIIN 1978 Pika 75:llä, joka toimi yllättävän hyvin, käyttöaste oli 70–80 %. Työmaata oli niin paljon kuin ennätti tehdä, ensimmäinen lyhyt kesäseisokki tuli vasta 5 vuoden kukuttua. Hevoskuljetus oli kuitenkin tehotonta ja hyvin raskasta, tukit ja kuitupuut kun lastattiin rekeen käsipelissä
Rottne huolehti asiakkaista Hyväristen toimenkuva laajeni 1960-luvun lopulla, kun kalustoon lisättiin Hymas-kaivurilla ja teloilla varustettu Nuffield 10/60, jonka työmaita olivat enimmäkseen metsäojitukset ja metsäautotiet. Jos verrataan nykytilanteeseen, niin silloin sai motolla tekemisestä varmasti enemmän, kuin nyt saa tienvarteen ajettuna. Huonoa siinä oli rullavetoinen takateli, jossa ei voinut käyttää teloja, eikä ketjuja, joten talvi tuotti joskus hankaluuksia. Eteen laitettiin sitten mahdollisimman jämäkät hokkiketjut, joiden pito oli niin rajua, että taka-akselit ja planeetat saattoivat hajota tiukassa paikassa. Tietotaitoa käytiin jakamassa muillekin Pika-urakoitsijoille. 26 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti kannoltakin, mutta ei kovin paljoa. Päivät olivat usein pitkiä, mutta jatkuvaa tulipalokiirettä ei ollut, eväät syötiin monta kertaa nuotion äärellä, lämpimällä säällä saatettiin nukkua peräti ruokalevot. Joku 10 % raha oli silloin edullista. Varhaisimmissa 1970-luvun alun malleissa oli vielä telin kitkarullaveto, jonka kanssa ei voinut käyttää teloja, eikä ketjuja, mikä hankaloitti talviajoa. Taksat olivat alkuun hieman korkeampia, mutta äkkiä ne tasaantuivat. Parasta ruotsalaisessa Rottnessa oli valmistajatehdas, joka piti jatkuvaa yhteyttä asiakkaisiin. Metsäfirma oli asiassa mukana siten, että Pikalle annettiin parhaat metsät, ettei tehokkaan koneen aika menisi hukkaan. KouraharvesteVeljesten ensimmäisiä metsätraktoreita olivat ruotsalaiset Rottne Blondinit, joita ennätti olla 5 kappaletta. Nuffieldin jälkeen tuli vielä Valmet/UkkoMestarija Ford/Vammas-yhdistelmät, kunnes 1980-luvulla siirryttiin oikeisiin kaivinkoneisiin, jotka olivat paljon kestävämpiä ja monikäyttöisempiä. Aisalla ollut Rottne Grip -kuormaaja oli erinomaisen hyvä, sillä pystyi jopa vetämään koneen upoksista. Tässä viimeisimmässä mallissa on kuormatilassa jo kunnollinen voimansiirto, mikä paransi maastokelpoisuutta ja säästi telin renkaita. Motoaika alkoi "pikaisesti" Harvesterit alkoivat yleistyä hitaaseen tahtiin 1970-luvun loppupuolella, Hyväristen kohdalla motoaikaan siirryttiin v.1978, jolloin ostettiin 700 000 markan hintainen Pika 75. Rullaveto oli hupaa renkaille, kovassa vedossa rulla otti sutia, niin että kumin kappaleet lensivät. Myöhemmissä malleissa oli takatelissä jo normaali voimansiirto. Ensimmäisen varsinaisen metsätraktorinsa Hyväriset hankkivat heti 1970-luvun alussa. Jos hakkuukoneet olisivat olleet yhtä tehokkaita kuin nyt, niin olisipa tullut muhkeita tilejä. Sen ajan tuotteeksi 70–80 % käyttöastetta voidaan pitää erinomaisena. Työmaatakin riitti, ensimmäinen lyhytaikainen kesäseisokki tuli vasta viiden vuoden kuluttua. Se antoi motivaatiota, ei tarvinnut aamuisin miettiä, että onkohan siellä hyvä keli – se oli aina sopiva. Kaikkiaan Hyvärisillä ennätti olla viisi Rottne Blondinia. Tuon ajan maataloustraktoripohjaisia metsäkoneita ei ole juuri kiitelty, mutta 5000-Fordista rakennettu Rottne Blondin oli yllättävän varma työkone. Kone toimi yllättävän hyvin, mikä oli pitkälti remonteista ja huolloista vastanneiden Paulin ja Pentin ansiota. Kävi niinkin, että metsurit tekivät edeltä pienet puut, ja Pika jäljessä isot. Talvisaikaan syrjäisemmältä laanilta ajettaessa ensimmäinen päivä saattoi kulua lumitöissä. Rauno Hyvärinen muistelee, kuinka tilanne tuntui ensimmäisen motovuoden jälkeen toivottomalle, kun velkaa oli enemmän kuin aloittaessa, mikä johtui kovasta korkokannasta. Laatu vaikutti tietysti valintaan, mutta vielä enemmän tehtaan läheisyys, osat ovat vain 70 kilometrin päässä. Ensimmäinen "Alumiini-Ponsse" S15-ajokone ostettiin vuonna 1984, eikä merkki ole sen koommin vaihtunut. Rottnen kanssa kuitenkin pärjäsi, Rauno Hyvärisen mukaan se oli paljon kestävämpi kuin tuon ajan samankokoiset Valmetit ja Lokomot. Suomalainen pääsuunnittelija Risto Hokkanen kiersi paljon työmailla kyselemässä kuulumisia ja mahdollisia parannusehdotuksia, joita myös toteutettiin. Koneet ovat tulleet varmemmiksi.
Metsäurakointi on kimalaisen lentoa Työjako on aina ollut selvä: jokainen on tehnyt sitä, mitä parhaiten osaa. METSÄKONEILLE SATTUNEISTA HAAVEREISTA pahin tapahtui Suonenjoella lokakuussa 1993, jolloin käytettynä ostettu Lokomo 919 paloi käyttökelvottomaksi. Hän kuitenkin vaati, että autokuluja ei saa vähentää kokonaisuudessaan, koska kuskithan voivat ajaessaan katsella maisemia, eli työmatkat olisivat osittain harrastustoimintaa. Nyt asiat hoituvat helpommin. Lopulliseen päätökseen tarvittiin Korkeinta hallinto-oikeutta. Kuski oli vaarassa palaa koneen mukana, mutta onneksi henkilövahingoilta vältyttiin.. KONETYÖ OLI AIKANAAN paljon nykyistä raskaampaa, mutta samanlaista kiirettä ei silloin ollut, jos kohta välillä ajettiin kokonainen vuorokausi yhtä soittoa. Muutamat ovat jo lähteneet eläkkeellekin ihan omin jaloin kävelemällä. Rungot ja rakenteet ovat järeämpiä, eivätkä remppaannu läheskään yhtä nopeasti kuin aikaisemmin. Verottaja ei aikanaan meinannut hyväksyä autoja yrityksen kalustoon, koska kuskit voisivat matkata työmaille reittibusseillakin. Moto ja ajokone maksavat nyt yhteensä miljoonan pintaan, mutta Rauno Hyvärinen arvelee, että noinkohan nuo tienaavat koskaan hintaansa. Jo 1960-luvulla oli pari kausiluontoista palkollista, mutta sen jälkeen heitä on ollut jatkuvasti. Edistystä on tapahtunut viranomaistenkin toimissa. Liikevaihtoahan saattaa olla vaikka kuinka paljon, mutta liikevoiton tekeminen on lujassa. Vaihtuvuus on ollut hyvin pientä, ehkä puolenkymmentä kaveria on jättänyt metsäkoneuransa muutamaan vuoteen tai kuukauteen, seassa on ollut pari ”alaa testannuttakin”. Rauno Hyvärinen vertaa metsäkoneyrittämistä kimalaisen lentoon, senhän pitäisi fysiikan ja aerodynamiikan lakien mukaan olla mahdotonta, mutta kimalainen ei sitä tiedä ja pörrää vain kukkien seassa – sama juttu metsäkoneyrittämisen kanssa. Kaivinkoneita on kolme ja pyöräkuormaajia kaksi. Koneet ovat kehittyneet jatkuvasti ja tulleet paljon varmemmiksi. Moottorit kestivät aiemmin hyvällä tuurilla 5 000 tuntia ilman remonttia, nyt ei 20 000 tuntiakaan ole lujassa. Ponssen kuormatilassa oli 10 kuution säiliö, levitys tapahtui 15 metrisellä puomilla, jonka varsinainen työleveys oli noin 20 metriä. Omaa henkilökuntaa on 25 henkeä ja saman verran aliurakoitsijoilla. VESAKKORUISKUTUKSIA URAKOITIIN viitenä vuotena 1980-luvulla, ja ne olivat veljesten mielestä niitä töitä, jotka olisivat saaneet jäädä tekemättä. Nykyään Metsäkuljetus Hyväriset Oy on jo seuraavan sukupolven vastuulla, toimintaa pyörittävät Raunon pojat Reijo ja Raimo, sekä Pentin poika Mikko. Remontit on alusta lähtien tehty pääsääntöisesti itse. Eväät saatettiin syödä nuotion lämmössä, ja joskus otettiin niiden päälle vielä kunnon ettoneunet. Se ei tunnu miltään kantilta kannattavalta, mutta siitä huolimatta jokaisena päivänä on syöty. Enää ei tarvitse kuluttaa aikaa ja hermoja tällaisten kysymysten pohdintaan. Kun aikanaan haettiin muutosta avoimesta yhtiöstä kommandiittiyhtiöksi, niin asiasta väännettiin verottajan kanssa viiden vuoden ajan. 27 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti riaikaan siirryttiin 2 vuotta myöhemmin, jolloin puuta alettiin kaataa ja katkoa Ponsseen yhdistetyllä Lako-kouralla. "Kaikkine myötäja vastoinkäymisineen se on ainakin meidän kohdalla ollut elämäntapa, johon on kasvettu". Koneketjuja on yhteensä kuusi ja yhtä monta aliurakoitsijaa. Virkailija saatiin lopulta uskomaan, että bussimatkustus ei onnistu millään. Varsinaista kulta-aikaa ei ole ollut missään vaiheessa, mutta joskus ehkä hieman parempaa. Tämä "huvivero" ei onneksi toteutunut. Myönteistä kehitystä on ollut koko ajan, mutta samalla on kehittynyt hintakin. Eräässä vaiheessa toimenkuvaan kuului rahtiliikennettäkin, mutta siitä on luovuttu, jäljellä on enää sora-auto, sekä tietenkin koneiden kuljetuskalusto. Aineet olivat paperilla melko vaarattomia, mutta kyllä ne jättivät jälkensä kuskeihin. Silloin 1960-luvulla se vielä onnistui, mutta ei silloinkaan ihan muutamassa kuukaudessa
Mutterin laakeripinta oli hieman kärsinyt, mutta ei niin mainittavasti, että se olisi aiheuttanut toimenpiteitä. J o traktoria tyyssijallaan tutkittaessa havaittiin, että ohjaussimpukka oli vaurioitunut pahasti. Sen sektoriakselin holkki oli haljennut valustaan, ja työkalulaatikosta löytyi alumiininkappale, joka osoittautui ohjaussimpukan pultinkorvaksi. Sitten haarukkaan asetettiin uusi saksisokka. Mutteri laitettiin täyteen kuulia, jonka jälkeen kuularata täytettiin vaseliinilla ja loput kuulat aseteltiin sinne. Hitsauksen jälkeen kotelosta hiottiin hitsaussaumat matalaksi karalaikkahiomakoneella. Akselissa ja haarukassa on reiät saksisokalle, ettei akseli pääse lipeämään sivusuunnassa irti. Vääntiötä lämmittämällä ja ulosvedintä kiristäen se tuli kuitenkin milli kerrallaan ulos. Kuularata naputeltiin varovasti mutterin sisään, sillä se oli tiukalla sovitteella ja pysähtyi heti, jos meni vähääkään vinosti. Reiät asemoitiin niin tarkasti kuin silmämääräisesti on mahdollista. Koska yläkannakkeen irrotuksessa putki kärsi hieman, sitä piti täyttää. Lisäksi sektoriakselin haarukka piti saada irti. Siinäkin valu oli murtunut kotelon kyljestä, mutta se oli vielä korjattavissa. Lopuksi pala veisteltiin sopivan muotoiseksi hiomalla. Uusi alakiinnike valmistettiin tekemällä ensin pahvista malline, jonka mukaan kiinnike leikattiin sopivan paksusta levystä. Lisäksi, kun kojelauta oli purettu ja simpukka saatu irti, huomattiin kotelon valussa pari halkeamaa. Näin haarukan sovitteesta saatiin jälleen tiivis. Kun kuularata oli paikoillaan, ruuviakselin alapäähän laitettiin varmistukseksi nippuside, ettei mutteri pääse putoamaan. Rattiakseli oli ruostunut kiinni yläpään laakeriin, joka oli siten korjauskelvoton. Sen päälle asetettiin mutteri, joka käännettiin huonompi puoli ylöspäin, kohti ruuvin parempaa osuutta. Akselin päähän asetettiin laakeripesän alempi sisäkooli ja laitettiin kuulat kehälle. Surrauslangalla testattiin, että kuinka paljon akseli jäi väärälle boorille. Ruuviakseli työnnettiin rattiputken sisään alakautta ja kiinnitettiin viilapenkkiin ruuvin alapäästä. Simpukkaan tilattiin korjaussarja, joka sisälsi kuulat, kuularadan sekä kuularadan pitimen. Tämän vuoksi tehtiin esikäsittely poistamalla rasvat ja peittaamalla pinta suolahapolla. TEKSTI JA KUVAT OSSI SELUS OHJAUSLAITTEET DAVID BROW N 90 MK2 -KUNN OSTU S: OSA 3 H U O L T O O H J E. Samalla mutteria piti pyöritellä hieman, että kuulat pysyvät poissa radan tieltä. Käytetty David Brown 880:n simpukka löytyi eräältä merkin harrastajalta. Kokoaminen Varsinainen kokoaminen aloitettiin rattiputken asentamisella koteloon. Rattiputki on uudemmassa Implematicissa erilainen. Koska mutteri oli kulunut, otettiin molemmilta puolilta yksi levy pois. Seuraavana asennettiin sektoriakseli ja haarukka. Sen jälkeen otettiin sisäkoolina oleva mutteri ja vaihdettiin vesisuojana toimiva O-rengas uuteen. Se oli pahoin vaurioitunut, eikä käytettyä kunnossa olevaa osaa ollut tarjolla. Sektoriakselilla ollut vääntiö oli myös tiukassa. Putki esilämmitettiin kaasupolttimella ja täyttö suoritettiin tankotinalla. Ilmeisesti rattiakselia pitkin oli juossut vettä simpukkaan, joka oli jäätynyt halki. Käsikaasun yläpään kiinnike on hitsattu levy ja alapään kiinnike on erimuotoinen. Lisäksi ohjauspyörän boorit olivat menneet jostain syystä sileäksi ja ohjauspyörän ja rattiakselin läpi oli porattu reikä pulttia varten, jotta ohjaus oli saatu taas toimimaan. Jälki viimeisteltiin raspilla, viilalla ja lopuksi hiekkapaperilla. Kuulien asennusta varten mutteria tulee pyöritellä, että kuulat asettuvat ja niitä voi myös työntää sopivalla tuurnalla eteenpäin. Mutteri kiinnittyy haarukkaan kahdelta puolelta tapeilla, joissa on sovitelevyt välissä. Näin päästiin eroon siitä riskistä, että kuulat putoaisivat. Se tuli ulosvetimellä muutaman millin, kunnes pysähtyi. Lopuksi laitettiin paikalleen ohjauspyörän kiila, jotta saatiin säädettyä yläpään laakeriin sopiva tiukkuus. Vaihdelaatikon kannen kuopassa oli kymmenen kuulaa pudonneena ja muodottomaksi ruostuneena. Ruostekuopista huolimatta mutteri tuli melko tiiviiksi, koeajon jälkeen nähdään pitääkö koko akseli kuitenkin uusia. Sen jälkeen ruuviakseli kiristettiin viilapenkkiin. 28 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti Ohjausimpukka teetti suhteellisen paljon työtä. Kotelo vietiin korjattavaksi, sillä alumiinin hitsaus ei onnitu omin laittein. Kuulien väliin laitettiin vaseliinia ja mutteri pyöritettiin kiinni. Yläpään ylimääräinen kiinnike poistettiin kulmahiomakoneella niin siististi kuin suinkin oli mahdollista. Loput kuulat olivatkin paikallaan. Osien irti saamiseksi piti irrottaa ensin kuularata. Sitten porattiin pienet reiät ja lovettiin levy rattiputkea varten rasiaporalla. Purkaminen ja osien korjaus Rattiakselin mutteri oli ruostunut tiukkaan, joten se piti halkaista karalaikkahiomakoneella. Ohjaus on kuulamutterityyppinen. Parhaimmaksi nähtiin purkuosan metsästys. Sitä joutui kiertämään yhden boorin verran. Tarkemmin tutkiessa havaittiin, että ohjaussimpukka oli niin pahasti vaurioitunut, että sen kunnostaminen olisi vaatinut runsaasti aikaa ja osien teettämistä. Ruuviakseli puhallettiin puhtaaksi lasimurskalla
29 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti 3 UUDEN simpukan ruuviakseli. 5 RASVATTU kuularata. 1 VANHA , tuhoutunut simpukka. 8 OHJAUSSIMPUKKA koottuna. 6 MUTTERI kierrettynä ruuviin ja haarukan asennus. KÄYTTÖOHJEKIRJAN kuvassa näkyvät ohjaussimpukan rasvanipat merkittynä. 4 MUTTERI asetettuna ruuviakselin päälle. Ohjaussimpukan korjaus David Brown 900 MK2 -sarjan traktorissa.. 2 UUDEN simpukan valussa ollut murtuma korjattuna. 7 HAARUKAN mutteriin kiinnittävät tapit ja säätölevyt
Kauhoja oli kaksi, toinen varalla. Huoltomies hitsasi kynsien juuriin ruostumatonta huoltopäivinä. 30 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti Eero Mustikan muistelmia työmailta Näiden ainutlaatuisen kuvien mukana pääsemme palaamaan vuoteen 1973 Oulujoelle Paskonkosken työmaalle, joka oli Oulujoki Oy:n Marion 7400 -laahakaivinkoneen viimeinen työmaa. TEKSTI HEIKKI HAAPAKOSKI KUVAT SEPPO RAHJA Laahakauha tyhjennetään löysäämällä vetovaijeria, jolloin kauhan kaareen kiinnitetty kaatovaijeri löystyy ja kauha kippaa. Hitsari oli paikalla aina aamuvuorossa. H I S T O R I A OSA 2. Marionin raskastekoinen kahdeksan kuution kauha oli todella vankkaa tekoa
Yksi mies jäi Marionin vaijeriin roikkumaan sakkelin päälle. Kaivamista oli järven pohjasta laskien noin 2,5–3 metriä, jonka jälkeen veden syvyys kasvoi 5–6 metriin. Sotkajärven kaivuu aloitettiin Utasen alakanavan päästä. Etupyörät menivät jään läpi, mutta etukuormaajan kauha jäi jään päälle. Hän oli Marion-kaivinkoneen pitkäaikainen kuljettaja. Talvella Eeron serkku Ahti Mustikka lähti Leppiniemestä korjaamolta auraamaan traktorilla tätä jäätietä. Puskukonekuski riisui vaatteet ja lähti rannalta uimalla hakemaan toista venettä. Marion oli järven keskellä täysin saaressa, rantaan ei ollut tietä. Liivit lensivät vain vähän matkaa ja kivi jatkoi matkaansa. Marionilla nostettiin maita kasaan ja puskukone Caterpillar D7 työnsi ne tasaiseksi, jota pitkin kävelevä kone saattoi edetä. Maassa näkyy käsivarren vahvuinen koneen sähkönsyöttökaapeli. Aluksi otettiin maata kanavan penkasta, jotta koneelle saatiin tietä, jota pitkin lähteä etenemään järvelle. Marion siirrettiin Sotkajärven työmaalle, kun Madekosken kaivuu oli valmistunut. Kyseinen Caterpillar oli Oulujoki Oy:n uusin puskukone, ja se oli Marionin mukana työmaalla. Marionin puolella oli vinssivene, jossa oli vaijeria kelalla. Vene lähti ajelehtimaan alavirtaan. Toinen pää sitten sidottiin jonnekin kiinni. Mestari pääsi lopulta rantaan ja totesi, että juuri, kun hän on pääsemässä rantaan asti, niin sitä aletaan heittelemään kivillä. 31 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti S eppo Rahja oli opiskelemassa insinööriksi, kun hän opiskeluaikanaan toimi yhden kesän työmaan vuoromestarina Oulujoella. Järveen syntyi näistä ruoppausmassoista useampi kapea saari – Marionin järveen itselleen tekemät kulkutiet oli yleensä tapana kaivuun edetessä muotoilla saariksi. Mestari lähti uimaan Marionia kohti ja huusi apua – vaatteet päällä oli raskas uida. Maat piti tällä työmaalla kotata (kone siirtää kasaa niin kauas kuin pystyy ja siirtyy sitten kasan luokse) moneen kertaan.. Eero heitti kauhan niin kauas kuin se meni. Koneen mukana oli mittaporukka, joka mittasi onko joka paikasta kaivettu riittävästi. Ensimmäiseksi Marion ruoppasi Sotkajärven ja sen jälkeen jokiuomaa Paskonkosken alapuolelta. Jostain syystä valot syttyivät traktorista ja ne loistivat syvälle veden alla. Tätä artikkelia varten Eero Mustikka muisteli Sotkajärven työmaan tapahtumia ja kertoi muistoja Oulujoen työmailta. Sattumuksia työmaalla Järviin syntyneitä saaria mullattiin, ja sen vuoksi oli jäädytetty jäätie. Ja muitakin nostoja tehtiin: järven keskeltä nostettiin uiton käytössä ollut hirsinen kivitäytteinen arkku yhteen saareen, josta eräs isäntä pilkkoi sen ja vei puut pois. Niin se Marion nosti sitten traktorin kuiville,” Eero muistelee. Kone teki tietä 10–20 m jotta päästiin riittävän lähelle. Kauha otettiin pois ja sukeltaja kiinnitti vaijerit kiinni. Maassa näkyy myös Marionin pohjakakun jättämiä raahausjälkiä. Tämä tehtiin niin, että joen yli vedettiin tiukasti vaijeri, ja siitä sitten laskettiin painoja pohjaan syvyyden määrittämiseksi. Kauhan alle laitettiin sähköpylväs tukemaan. Kolmen miehen mittausporukka meni kiinnittämään mittausvaijeria Marionin nostovaijeriin. Hukkuminen lähellä Sotkajärvellä Sotkajärvellä oli kaivuu käynnissä. Kauha jäi pohjaan jotenkin huonosti ja alkoi vajota. Nostovaijeriin oli kiinnitetty sakkeli korkeusmerkiksi, että näkee miten syvälle kaivaa. ”Muistan, kun katselimme veden alle uppoavaa traktoria. Kauhan vieressä oleva läjä maata on kaivettu etäämpänä. Sillä välin Eero Mustikka kaivaa Marionilla. Sakkeli painoi venettä, joka otti vettä ja kaatui. Kone kasattiin Utasen alakanavan alapään lähellä. Samalla työmaalla oli myös vuonna 1937 syntynyt Utajärvellä asuva Eero Mustikka. Hän otti ensimmäisellä kamerallaan tämän artikkelin kuvat. Onneksi Marion oli aika lähellä. Traktoria yritettiin vetää kuorma-autolla, mutta pylväs rasahti poikki ja traktori alkoi vajota. Ahti poikkesi traktorilla hieman jäätieltä ja traktori upposi järveen jäiden läpi. Eero ja puskukonekuski hakivat Marionin sisältä pelastusliivit ja keksivät, että laitetaan kivi painoksi ja heitetään liivit mestarille
” Rasvari kiersi työvuoron alussa ja ruokatunnilla. Siihen kohtaan tuli niin kova paine.” Eero toteaa, että muuten Marion oli älyttömän kestävä kone. Kovimman rasituksen kohta meni äkkiä metallille koneen kävellessä. Siellä kävi rasvari kerran päivässä voitelemassa nokkapyörän laakerin. Melkoinen koski, Eero kertoo. Isot messinkipuslat ja laakerit rasvattiin huolellisesti. Isot koneet kävelevät Marion kärsi siirtovaiheessa ottaa noin 20–30 askelta ja sen jälkeen puslat piti rasvata. Pohjarungosta lattian kohdilta lähti sellaisia kolmen metrin levyisiä Marionin puomin nokka oli yli kolmenkymmenen metrin korkeudessa. Ihan pari askelta saattoi ottaa, mutta pidemmillä kävelyllä piti koneen molemmilla puolilla olla miehet harjojen kanssa sutimassa. Myöhemmin moottori nousi Marionin kauhassa maalle, mutta se oli ihan romuna. ”Konetta oli purettu niin monesti, että se alkoi jo olla tuttua hommaa – sitä alkoi jo muistaa, mistä kohtaa mikäkin osa on. Mies sai tilipussin ja laittoi rahat lompakkoon. Eero kävi myöhemmin omalla veneellä ajamassa järvellä, josko ajelehtineesta veneestä pudonnut moottori olisi löytynyt, mutta sitä ei näkynyt. Veneen kanssa ajelehtineelle miehelle kävi myöhemmin myös toinen sattumus, josta Eero muistelee seuraavaa: ”Oli iltavuoron alku kahden aikaan. Tämän jälkeen tuli uudelleen kalliota vastaan, eikä ollut enää laitteita louhia. Koski oli jyrkkä ja kallioinen siltä kohden. Sitten hän lähti ajamaan veneellä joelle, mutta epäonneksi lompakko tippui veteen ja tili meni sinne”. ”Siinä oli ensin louhintakalustoa ja poria, mutta ne lähtivät sitten muualle. Bucyruksen perä käännettiin jokea vasten ja koko laatikko dynamiittia räjäytettiin joen pohjassa, toiveena saada kallio lohkeamaan.” Eero oli räjäytyksen aikana suojassa Bucyruksen konehuoneessa. ”Epäkeskon kiekkoon piti laittaa koko ajan pikeä, johon sekoitettiin grafiittijauhoa (myöhemmin käytettiin valmista seosta). Tilipussit saimme siihen aikaan työmaalle. Siinä meni pari kolme kuukautta kaivaa, ja samaan aikaan purettiin Bucyrus Erie W200 Aittokosken alakanavalle kuljetusta varten osiksi. Kääntörullat rasvattiin aamutuurissa. Viimeisenä työnä tällä osuudella oli kaivaa ja louhia koski pois. Veneen moottori osui välillä pohjaan ja heilutti venettä, mikä teki kyytiläisen olon todella tukalaksi. Konemestari oli vastuussa koneen purkamisesta ja kasauksesta. Puomiin noustiin sen sivulle kiinnitettyjä portaita. Eero ja puskukonekuski pääsivät lopulta pelastamaan miestä toisella veneellä. ”Sitä vettä roiskahti ihan mahdottomasti koneen katolle, se koko 3–4 metriä syvä joki kävi varmaan kuivana hetken aikaa siitä kohdin.” Kallio ei kuitenkaan pahemmin antautunut, ja lopulta hyväksyttiin, että joki jää siltä kohdalta hieman matalaksi. Sitä koitettiin päivätolkulla saada kaivettua, mutta eihän siitä oikein mitään tullut. Veneeseen päästyään mies sanoi, että ei olisi enää kovin kauan jaksanutkaan, voimat alkoivat hiipua. Lopuksi haettiin turvaan myös vaijerissa roikkunut kolmas mies. Nostovaijeri näkyy oikealla puomin päällä.. Pillarimies oli siinä vakituisen rasvarin kaverina.” Muistoja muilta työmailta Seitenoikea oli se työmaa, jossa Eero siirtyi rasvarista kuljettajaksi W200 Bucyrus Erielle. Kone kaivoi uomaa Seitenoikean voimalaitokselta alaspäin, kunnes saapui Kalliokosken sillalle noin kuuden kilometrin päähän. Eero ajoi pitkään ennen Marionilla työskentelyä hieman pienempää kävelevää Bucyrus Erie W200 -kaivinkonetta ja siinä oli hieman erilainen kävelymekanismi. Dynamiittia löytyi kuitenkin laatikollinen. Niitä olikin todella monta, 77 kappaletta. Sen jälkeen kaivettiin sillan toinen puoli pienemmällä Bucyrus Erie 54 -laahakaivinkoneella. Tuurin aluissa prässillinen ja ruokatunnilla kaksi. Remonttia oli vähän. 32 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti uimataidoton mies oli ylösalaisin kääntyneen veneen kyydissä, joka ajelehti koko ajan alavirtaan
Pikkuisen matkan päässä meistä räjähti kenttä. Tien ja kaikki maamassat kotattiin moneen kertaan kaivamalla etualalla näkyvälle alueelle. Eero kertoo menneensä aina koneen sisälle suojaan ja hakeneen paikan jonkun ison paksun viiston palkin takaa varmuuden vuoksi. Se pärinä ahtaissa onkaloissa oli kauhea. Häneltä vaurioitui selkäranka, eikä hän enää palannut tuon jälkeen työmaalle. Laturi löytyi kallion päältä menehtyneenä nyrkin kokoinen kivi ohimossa. Muitakin vaaroja oli. Meidän kämpästä porari oli lentänyt luiskaan. Laturi oli vieressä ja hän kävi räjäyttämässä latauksen aina, kun sellainen tuli esiin. Suusta pulppusi verta sydämen tahdissa. Marion sai kerralla siirrettyä maita noin 100 metriä. Silloin kone oli ihan räjäytyksen vieressä”, Eero kertoo tapahtumista työmaalla. Silloin räjäyMarion on kaivamassa jokea työtä varten tehdyn tien päältä. Työturvallisuus ei ollut mistään kotoisin siihen aikaan”, Eero toteaa. Se oli kyllä meluista hommaa purkaa ja kasata konetta. Lopulta hän kuitenkin valitettavasti menehtyi. Yksi mies oli hukassa ja sitä alettiin etsimään. Maita ei saanut jättää alavirtaan rannalle. Oli iltatuuri kuuden paikkeilla. Kenttä ei ollut kunnolla räjähtänyt ja siellä oli isoa louhetta jonka seassa kuljettiin. Myös iso linja oli siinä alla, sekin saattoi vaikuttaa. Räjähdyksestä lensi kivi puomiin, josta se kimposi miehen silmään ja hän menetti silmänsä. Kauhea pölypilvi nousi ilmaan. Meni pari kolme tuntia ennenkuin saivat sen pois sieltä. tykset tehtiin niin, että yhtä aikaa porattiin ja ladattiin kenttää. Moottoreihin meni kaapeli, jolla tuli virta vaunuun. Puoli kenttää oli ehditty tehdä. Eero ihmettelee, miten kuulo säilyi niinkin hyvänä kovassa metelissä työskentelemisestä huolimatta. Yksi mies meni koneen eteen suojaan. Toinen mies kaivoi sillä aikaa,” Eero muistelee. Siellä se mies oli jalasta litistyksissä alaspäin roikkumassa. Yksi mies tuli pölyn seasta ja alkoi kiroilemaan kauheasti, juoksi hädissään ympäriinsä ja taas pölypilven sekaan – oli aivan shokissa. Jysäyksen jälkeen lähdin juoksemaan koneelta sinne. Hän menehtyi.. Konetta oli purettu niin monesti, että se alkoi jo olla tuttua hommaa. Koko sen ajan hoitaja koitti antaa miehelle kipupiikkiä. Toinen mies konttasi siellä onteloissa pitämässä kiinni ja paineilmakoneilla ajettiin. Huomasin, että kiven välistä näkyi aivan kuin kumisaappaan pohja. ”Koneen penkkaa piti monesti talvella räjäytellä, kun se oli routinut niin kovaksi. Se oli julman näköistä. Ainakin kolme miestä kuoli turmassa ja yksi haavoittui. Miehiä vietiin Ristijärvelle sairaalaan onnettomuuden jälkeen. Väittivät, että ukkonen tai poravaunujen sähkömoottorit olisivat laukaisseet räjähteet. Kaivinkoneen kuski, joka oli ollut siellä kaivamassa, ei pystynyt muutamaan päivään kaivamaan, se oli hirveä järkytys tuo tapahtuma. Erään kerran laturi meni sinne ja samalla iso kivi vyörähti ylempää miehen päälle. Paha onnettomuus ”Seitenoikealla oltiin W200 Bucyruksella kaivamassa heti voimalaitoksen alapuolella. Siinä kivikon seassa oli räjähtämättömiä kohtia, ja niitä täytyi alkaa kaivaa sieltä pois. Kerran räjäytyksessä kone oli käännettynä perä räjäytystä vasten. Ei siitä oikein selvyyttä lopulta saatu. Siihen aikaan ei ollut mitään kuulosuojaimia. 33 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti paloja, jotka sitten nostettiin lavetin kyytiin
Ei kaikki kuitenkaan aina synkkää ollut – työn ohessa oli mahdollisuus päästä kala-apajille. Salama löi ja koneesta meni sähköt. Paltamossa oltiin keväällä, ja silloin alkoi tulla norsseja.” Eero lipposi 50 litran roskakorin täyteen. Keskeytin kaivuun ja lähdin katsomaan. Pojat nukkuivat kopissa ja minä kaivoin yksin Bucyruksella siellä. Tyhjä kauha alkoi laskeutumaan, kun ilma alkoi loppua koneesta – yhtä aikaa löysäsi nostoja vetovaijerit. ”Saviniemessä Utasen alakanavan alapäässä siinä kohdin, missä menee silta kanavan yli, oli pora tekemässä neljän tuuman reikää kallioon. Tilattiin sitten sähkömies, joka kävi muuntajalla kytkemässä sähköt, ja kaivuu saatiin jatkumaan”, Eero muistelee. Sain siinä 20 haukea atraimella, vaikka se vähän hankalaa olikin yksin veneestä. Sain siitä kilon hauen itselle. Porareista Eero kertoo, että porari seisoi pölypilvessä poran vieressä ja kauhea paljon oli koko ajan kivipölyä ympärillä. Itse otin jonkin verran ja annoin muille kaloja. Olin juuri tyhjentänyt kauhan maalle ja kauha jäi ilmaan. Minulla oli atrain koneessa mukana. Eerokin lipposi muikkuja, kun tulvaluukuista tuli jo vettä siinä vaiheessa rakentamista. Työmaakoppi oli aika kaukana. Kerran taas kun kaivoin Bucyruksella, huomasin ihan siinä koneen edessä vedessä vihreää. Salama löi toisen kerran ja kun pääsin kopille niin löi kolmannen kerran. Lohenkasvattajat kuivasivat norsseja ja jauhoivat lohen ruuaksi. Paksu nostovaijeri laskeutuu maata kohden ja oikealla näkyy puomin nokassa oleva nokkapyörä. Mestari tuli sanomaan, että ei sitä saarta tarvitse kaivaa pois. Kerran Eero oli yövuorossa kaivamassa pimeän aikaan Emäjoella Aittokosken alapuolella samassa paikassa, Eero toteaa, että Marion oli älyttömän kestävä kone. Marionin puomin nokka oli noin 35 metrin korkeudessä. Yhden ehti laittaa, mutta se jäi jotenkin jumiin sinne, olisiko kivi tippunut reikään. Muistan, kun siinä lähellä oli joessa saari jossa kasvoi pajuja. Sitten laturi laittoi hanskan porakankeen ja alkoi sillä sörkkimään reikää, jolloin dynamiitti räjähti. jossa Bucyrus Erie W200 upposi (tästä oli kertomus Eeron tarinoiden ensimmäisessä osassa, KK 1/2020: Mies, joka heitti Caterpillarin saareen.) ”Laitoin rasvarin kaivamaan ja lähdin itse tuulastamaan. Moni muukin kuski sitä saarta kaivoi ja ei siitä lopulta jäänyt jäljelle kuin pieni suikale” Eero naureskelee. Ja kun aukaisin kopin oven, niin kaikki vaan nukkuivat siellä. Laturi loukkasi siinä itsensä.” Puomi putoaa jokeen Poukamon paikalta pari kilometriä ylävirtaan sattui Bucyrus Erie W200. Laturi tuli paikalle ja alkoi syöttää 2,5 kilon dynamiittipötköjä reikään. ”Muikut olivat alavirrassa, koittivat mennä koskea ylös kesäaikana. Oli sopivasti yövuoro, niin sain vietyä hauet kotiin, kun vapaa alkoi. 34 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti Marionin kauha puomin nokasta nähtynä. ”Emäjoella yöllä oli kerran lokakuun 21 päivä hirveä ukonilma. Piti aika syvälle kahlata ja perheasunnoista tuli miehet hakemaan kaloja. Siitä oli aina välillä mukava rouhaista pajuja. Muikkuja nousi Seitenoikealla paljon. Oli kauhean pimeä. Remonttia oli vähän. Lähdin koneelta kompuroimaan pimeässä kopille
Siihen tuli pato, jotta vedenkorkeutta saatiin nostettua. Konetta purkaessa koneen sisällä konehuoneessa oli polttoöljylämmitin. Sitten vaijeri katkaistiin pilleillä varovasti sulattamalla. Jos se jostain syystä sammui, niin se puski koko konehuoneen täyteen savua. Saatiin päiväraha hotellissa yöpymistä varten, mutta työmaalla oli taukokoppi ja miehet nukkuivat siinä niin ei mennyt rahoja turhaan hotellissa nukkumiseen ja päivärahat jäivät käyttöön”, Eero kertoo. Siihen tuli hitsareita ja vehkeitä korjaukseen. Kannatusvaijerit olivat kiinni nokkakappaleessa ja sen vuoksi koko puomi romahti jokeen. Sen jälkeen koneen työporukka siirtyi Kajaaniin kolmeksi kuukaudeksi. Se oli melkoisen paksu viiden sentin halkaisijainen putki ja siitä helähti kananmunan kokoinen pala pois. ”Teimme siellä pohjapatoa Kaupunginlampeen tehtaan viereen. Läjitysalueella on tuotu paljon joesta kaivettuja massoja. Puomi jäi aavistuksen kieroon, kun isot rungot vähän vääntyivät. Yhdeltä mieheltä putosi moska muutaman metrin korkeudesta ja osui puomin alaputkeen maarajassa. ”Se romisi puomia pitkin alas maahan. Kun vaijeri taitettiin ja lukkokiila laitettiin paikoilleen, niin koneella voitiin sitten vetää kiila paikoilleen tiukalle. Olin kaivamassa diesel-käyttöisellä Bucyrus Erie 54 -laahakaivinkoneella. dettiin ennakkoon” Eero muistelee. Myös yläosa meni poikki ja putosi lähestulkoon hyttiin sisälle. Miehet kävivät syömässä tehtaalla vieressä. Eero muistaa, että nostovaijeri katkesi joskus, mutta sitä tapahtui aika harvoin. Niput nostettiin voimalaitoksien yli nosturilla vaunuihin, jotka kuljettivat ne alakanavaan.. ”Aittokoskella oli pakkasta -41 astetta, kun purimme Marionia Madekoskelle siirtoa varten. Asensimme sinne teräspontteja maahan. Puomin nokkaosa irtosi ja lensi lähelle hyttiä. Puomi korjattiin paikan päällä. Kylmissä olosuhteissa remonttia Työmailla ei ollut varsinaisia pakkasrajoja. Bucyrus kaivoi kolmisen kilometriä Aittokosken alapäätä. Joskus vaijereiden tarkastuksessa huomattiin, että kohta vaijeri on menossa poikki ja se vaihMarionin joesta nostamia maita rannalla. Kiilahan kiristi koko ajan itseään ja vaijeri pysyi tiukasti lenkillä. Puomin nokassa oleva osa antoi periksi koneen kääntyessä kauha täynnä. Kun vaijeria piti katkaista sen rispaantuessa huonoksi, niin ensin katkaisukohdan molemmille puolille kiedottiin rautalankaa, jotta vaijeri ei ala purkaantua. Kun kiilaliitos piti purkaa, lyötiin kiila lekalla pois lukkopesästä. Bucyrus oli joen itäpuolella ja Marion tuli vastaan ylävirrasta lännen puolta. Ohjeeksi oli kuitenkin annettu, että koneella ei saa kaivaa kylmemmässä kuin -25 astetta ja konetta ei saa kävelyttää kylmemmässä kuin -20 astetta. Savun olisi voinut johtaa lämmittimen toimiessakin pois, mutta pakokaasukin haluttiin ottaa talteen koneen sisälle ja käryä riitti”, Eero muistelee. 35 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti -koneelle haaveri. Suurin piirtein tälle paikalle Marion jätettiin seisomaan töiden loputtua. Bucyrus Erie W200 lopetti työt ja jäi seisomaan Emäjoen rantapenkalle ennen myyntiä Tanskaan. Bucyrus tuli Seitenoikean kaivuun jälkeen auttamaan Marionia kaivuussa. Teräs oli kovan pakkasen vuoksi haurasta. Monesti syyspuolella oikein tyynellä ilmalla lämmintä vettä hämmentäessä höyryäminen oli kovaa, eikä kuljettaja nähnyt kauhaa laisinkaan sen ollessa kaukana koneesta. Samalla puomi meni alhaalta rikki, kun yläosa putosi puomin läpi. Marion nosti puomin pois virrasta. Konehommien jälkeen Eero oli uittohommissa useana kesänä. Eero ajoi kaikki Oulujoen nippunosturit voimalaitoksien läpi
36 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti TEKSTI JA KUVAT KIMMO KOTTA 36 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti Vajaan vuoden kestänyt MF/Jamesprojekti valmistui vapun tienoilla. Tuliko siitä moitteettomasti leiviskänsä hoitava työkone, vai pelkästään "teknisesti hyvä", kuten kunnoltaan arveluttavaa konetta tavataan myynti-ilmoituksissa kuvailla.. Odotetusti tämä 54-vuotias "lusikka-haarukka" ei pysty läheskään samaan kuin nykyajan ympäripyörivä, mutta jotain silläkin syntyy, jos ei ole kiirettä.Sorsalammen kaivaminen oli ensimmäinen isompi urakka. Kesän mittaan keksittiin pienempiä ja suurempia kohteita, joissa päästiin kokeilemaan kaivurin ja kuormaajan toimivuutta oikeassa työssä. Nyt yhtä kesää viisaampana sen työkunnosta ja ominaisuuksista pystyy antamaan kokemusperäisiä lausuntoja. K U N N O S T U S P R O J E K T I K TOISELLE KUOPPAA KAIVAMASSA MF33 03 JAME S 65/48 0: OSA 6 Kunnioitettavaan 54 vuoden ikään ehtinyt "lusikkahaarukka" Massey-Ferguson 3303/ James 65/480 on kunnostettu, maalattu ja koekäytetty
Tarjolla oli myös MF-65 Mark-II:n pohjalta kootut 65S ja 65R, joista S-mallissa oli normaali vaihteisto, R:ssä muunnin ja suunnanvaihtaja. Kakusta tuli päältä kaunis, eikä pitäisi olla silkkoa sisältäkään. Suomeen yhdistelmäkoneet rantautuivat 1960-luvun alussa ja MF oli tuon ajan ylivoimainen markkinajohtaja. Nostolaitehydrauliikka ja voimanottoakseli kuuluivat vakiovarustukseen, mutta tilauksesta toimitettiin myös niistä riisuttu versio. Keltainen MF-linja Englannin Coventryn MF-tehtaan ensimmäinen teollisuustraktori oli "Kultamahasta" muunneltu MF-702, jonka tuotanto alkoi v. K evättalvella 2020 ostettuun vm.1967 MF/James-kaivurikuormaimeen on tehty kansiremontti, uusittu jarrut ja ohjauksentehostin, tiivistetty tehostimen pumppu ja kampiakselin takapää, ostettu 3 uutta rengasta, kunnostettu etuakseli, korjattu kaikki löytyneet repeämät, uusittu väljät hydraulisylintereiden silmälaakerit, vaihdettu kaikki johdot ja sähkölaitteet, sekä hitsattu kuokkakauhaan uusi pohja. Kaikki tämä tehtiin ja seuraavassa kerrotaan, mitä kaikkea urakoiden aikana ilmeni, mutta ensin hieman historiaa. Työsuunnitelmaan kuului muutaman kiven nostaminen tai hautaaminen, parikymmentä vuotta sitten täytetyn viemärinpätkän maisemointi, kahden rummun tekeminen, ojan perkaaminen ja kaikkein tärkeimpänä sorsalammikon kaivaminen. Ainoat erot perusmalliin olivat vahvistettu etuakseli, tehostin ja keltainen väri. Vuonna 1967 tulivat uudistetut teollisuusmallit, joista 3303 vastasi aiempaa S-mallia, 3305 korvasi R:n. 1970-luvun alkaessa molemmat teollisuus-Massikat petrattiin hyvin vähäisillä muutoksilla MF50 Sja R-malleiksi. Näkyvin uudistus uuden numeroinnin lisäksi oli teräsvalumaski ja isommat etupyörät. Vuotta myöhemmin moottori vaihtui lyhytiskuisempaan ja 144 kuutiosenttiä tilavampaan 4.212-Perkinsiin. 1959 ja päättyi 2600 traktorin jälkeen kaksi vuotta myöhemmin. MF:n 100-sarjan myötä 65 S ja R korvattiin MF165-pohjaisilla malleilla 3165S ja 3165R, joiden mainittavimmat erot tavalliseen 165:een olivat yhtä vähäiset kuin edeltäjissäkin. Tilalle tulivat 3-sylinteriset MF-203, jossa oli tavallinen 6-nopeuksinen vaihteisto, sekä momentinmuuntimella ja suunnanvaihtajalla varustettu MF-205. Jäähdyttimen ja valojen lisäksi maskin sisällä on ohjauksentehostin ja kuivailmanpuhdistaja. Pienemmät ja isommat keltaiset Massikat varustettiin yleensä MF702-kuormaajalla tai MF710-kaivurilla, useimmiten molemmilla. 37 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti Konepelti on sama kuin 165:MF:ssä, mutta maskiosa on vahvaa teräsvalua, johon saa huitaista vaikka lekalla, kunhan varoo lamppuja. Keltaisten MF-traktoreiden historia päättyi v.1992, jolloin maansiirtokonetuotanto siirtyi Fermecille ja 4 vuotta myöhemmin Caselle, jolloin MF-logot hävisivät lopullisesti koneiden pelleistä.. Kaiken tämän jälkeen koneen kulahtaneeseen pintaan ruiskutettiin 17 litraa räikeän keltaista maalia ja liimattiin sen kupeisiin MFja James-tarroja. Erona perusmalliseen "Kolmevitoseen" oli vahvempi kiinteä etuakseli, ohjauksentehostin, teräsvalumaski, jonka yläosaan oli upotettu ajovalot, sekä MF-65:n taka-akseli. Muutamassa kaivurin nivelessä on vielä väljää ja kesän aikana piti selvitä, onko sitä häiritsevästi. Vickersin siipipumppu on varmassa tallessa puskurin takana
TVH:n kalusto kaipasi uusimista ja se tuli mahdolliseksi Maailmanpankin myöntämien luottojen turvin. ARA:N TEKEMÄ 2-OSAINEN vankka pohjapanssari suojaa öljypohjaa, joka ottaisi esteeseen ensimmäisenä. Suojukset hankaloittavat huoltoa ja remontteja, mutta niistä on varmasti enemmän hyötyä kuin riesaa. Maavaraa saisi olla enemmän, mutta pihaja peltokäytössä 41 senttiäkin riittää, kun kiertää korkeammat kivet ja kannot. Sillä saataisiin kauhaan lisää momenttia ja laajemmat liikkeet, mutta onpahan pari nippaa vähemmän rasvattavaa. Hirvi kysyi Syväseltä, että onkos kuormaimella nimeä. Koneita ostettiin kansainvälisen tarjouskilpailun perusteella, mutta PIKKUKAIVUREIDEN TAPAAN KAUHASYLINTERI on kiinni kauhassa, väliin tuleva nivelkappale puuttuu. Pienempi versio koostui sittemmin James 480:ksi vaihtuneesta kaivurista, James 65 -kuormaimesta, sekä Valmet 565tai MF 3165 -traktorista. Nokalle asennettu säiliö olisi ollut kaikin puolin parempi. 38 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti Johtaja Kalle J. v.1964, sarjatuotanto alkoi seuraavan vuoden keväällä, markkinoinnista vastasi Hankkija. Suunnilleen 250 litran kauha on 480-Jameksen tehoille tismalleen sopiva. ETUAKSELISSA EI OLE säätömahdollisuutta ja se on huomattavasti maatalousmallia vahvempi. Takapainoisuuden ansiosta 9.00 x 16 -eturenkaat riittävät hyvin kuormaamiseen. James 600 -kaivurin prototyyppi valmistui ÖLJYSÄILIÖINÄ TOIMIVIIN RUNKOPALKKEIHIN mahtuu yhteensä noin 60 litraa. ”No olkoon vaikka James”. Nostokoukku on jälkiasennettu.. Panssari varjelee myös öljypohjan takana olevaa hydrauliöljysäiliöiden yhdysputkea. TVH:n jättitilauksella hyvään alkuun Alkuaan kurkijokelainen, mutta jatkosodan loppuselvittelyissä Loimaalle muuttanut Teuvo Syvänen aloitti kyläseppänä, jonka pajassa tehtiin hevosten kengitysten ohella kitkaketjuja, oja-auroja, lumilinkoja ja vuodesta 1957 lähtien etukuormaimia. Tässä yksilössä repeämisiä on tapahtunut ilmeisen useasti, vinotuet on lisätty jälkikäteen. Hirvi kysyi Syväseltä, että onkos kuormaimella nimeä. "No olkoon vaikka James", vastasi ulos menossa ollut Syvänen. James 600:n lisäksi tarjolle tuli ulottuvuuksiltaan ja voimiltaan vähäisempi James 450. Lainaa saatiin vuosina 1964, 1966 ja 1971. Tilankäytön kannalta runkosäiliöt ovat etevä ratkaisu, mutta maastossa tapahtunut palkin repeäminen on ollut ympäristöja korjaustekninen ongelma. Johtaja Kalle J. Jameksien ohella tehtiin lisenssillä MF702-kuormaimia. Kummastakin mallista oli saatavilla myös yhdistelmä: isomman Jameksen parina oli Ukko-James ja peruskoneena MF-175, MF-3165 tai Valmet 864. Summat olivat suuria, ensimmäinen erä 91,2 miljoonaa, toinen 64 miljoonaa, mutta isoja olivat tarpeetkin. Hankkija kiinnostui kuormaimista ja tarinoiden mukaan James-tuotemerkki keksittiin vasta sitten, kun ensimmäisen kuormainerän kaupoista oli jo sovittu. Ensimmäinen täyshydraulinen Ukko-James -kuormain esiteltiin v.1962, jolloin oli jo muutettu laajempiin tiloihin
Harkittuja yksityiskohtia. Vanhan ajan letkut ovat ilmeisen pitkäikäisiä, sillä tässä koneessa useimmat on merkintöjen mukaan tehty syyskuussa 1966. Tasauspyörästön lukko toimii käsivivulla, samoin polkimet pohjaan jumittava pysäköintijarru. Ohjaimista poistuttaessa se voidaan kääntää pitkällä vapaaliikkeellä taakse. Meidän koneessamme moottorina on vielä pitkäiskuinen Perkins A4.203, jota Massikka-asiantuntijat pitävät myöhempää A4.212-Perkinsiä parempana ainakin käynnistyvyyden puolesta. ESITTEEN MUKAAN kuormaimen nostovoima on uutena ollut 1 300 kiloa, eli puolen kuution sorakauhaan on saanut ottaa kukkuralastin mitä tahansa maa-ainesta. 39 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti kotimaisuutta toki suosittiin. Ensimmäinen yhteisluovutus pidettiin toukokuussa 1966. James-kuormaimissa ei urakoitsijoiden mukaan ole ollut juurikaan moitteen sijaa, mutta ensimmäisissä kaivureissa oli lastentauteja harmiksi asti. Hyvin tiukassa paikassa kannattaa ehkä turvautua mieluummin kaivurin kuin lukon apuun, sillä 5 tonnin kokonaispaino saattaa olla liikaa voimansiirrolle. Yhteensä 3,5 miljoonan kauppasummaan kuului 125 Ukko-Jamesta, 125 James 600-kaivuria, 50 James 65/480-yhdistelmää ja 50 James 2500H -katuharjaa. Ypäjällä tehtiin jonkun aikaa kuormaimia Terä-merkkisinä, sivubisnes perustettiin, koska Hankkija oli tarkka yksinmyyntisopimuksestaan. TASAUSPYÖRÄSTÖN LUKKO on käsikäyttöinen ja saadaan päälle vipua eteenpäin siirtämällä. Vaihteisto on perinteinen 6-nopeuksinen normaalilla H-kaaviolla, vähennyspyörästönä toimivat kuivien levyjarrujen ja takapyörien välissä olevat planeetat. Kaivureiden ja kuormainten osalta potin korjasi T.Syväsen Konepaja. Saapas kyllä mahtuu polkimelle ja astinlaudalle, mutta ylemmälle tuelle ei kannata jalkaansa sovitella, sillä sitä ei saa riittävän nopeasti kytkimelle, jos sattuu tulemaan äkkipysäys. Hankkijan ohella myynnistä alkoi vuodesta 1969 lähtien vastata myös Valmet merkillä Valtra James. Tiettyjä paikkoja vahvistamalla vaivat vähenivät ja seuraavat mallit 610 ja 480 olivat jo paljon parempia. Ohjauksentehostin on etukehdossa, VASEMMALLA OLEVA kuormaajan venttiililohko estää siltä puolen liikkumisen ja hankaloittaa kytkimen käyttöä. Kauhallinen kultahippuja jäisi nostamatta, ne kun painaisivat hyvinkin 6 tonnia, mutta soran kuormaukseen kauha saisi olla melkein tuplasti suurempi. 165-MF:ssä on vakiona kaksoiskytkin, niin myös tässä teollisuusversiossa, vaikka voimanottoakselin puuttuessa se on täysin tarpeeton. Ruiskutuspumppu on jakajatyyppinen CAV, kylmäkäynnistystä voi varmentaa Thermostartilla, joka lämmittää imuilmaa polttoaineliekillä. Yhdistelmien peruskoneena oli Valmet 565, James 600-kaivureissa Valmet 864, Ukko-Jameksista 100 asennettiin 175 MF:iin ja loput 864-Valmeteihin. Ilmansuodatin on kuivatyyppinen, ja sen patruunaan päästään käsiksi avaamalla konepellin vasemmalla puolella oleva pyöreä luukku. KAIKKI HYDRAULIIKAN letkujen liittimet ovat kierrettävää tyyppiä, eli liittimen läheltä ratkenneen letkun pystyy korjaamaan vaikka maastossa, jos siinä riittää pituus ja mukana on rautasaha, puukko, sekä sopivat pihdit ja kiintoavaimet. Simppeliä perustekniikkaa Kuten aiemmin on mainittu, Massey-Ferguson 3303 poikkeaa hyvin vähän maatalousmallista 165. Teuvo Syvänen möi noin 300 työntekijää käsittäneen yrityksensä v.1984 kehitysyhtiö Manconille, jolta se lyhyen ajan sisällä siirtyi Lännen Tehtaat Oy:lle
Paluulinjassa on verkkosuodatin. Vickersin siipipumppu on kampiakselin päässä kiinteällä kytkennällä. Ratin vieressä on käsikaasu, sekä yhdistetty valokatkaisija ja tyytty, alempana sammutusvedin, virtalukko ja päävirtakytkin. Taka-akselia on tukevoitettu runkopalkkien ja peräkotelon väliin lisätyillä vanttiruuveilla. Kaivuri on pikakiinnitteinen, mutta kuormain kiinteästi asennettu. Nelivipuhallinta on lämpimällä säällä ihan toimiva ja siihen tottuu äkkinäinenkin melko nopeasti, mutta talvella rukkaskäsillä kaivaminen on varmasti kömpelöä. Vasemmalla, hydrauliikkaputkien takia melko ahtaassa paikassa, on kytkin, jota pystyy polkemaan astinlaudalta käsin, mutta polkimen edessä olevalle jalkatapille saapas. Samassa linjassa kuormaimen lohkon kanssa on kaivurin 4-vipuhallinta, sekä omat vipunsa tukitassuille. Kojetaulussa on mittareita niin paljon kuin siihen mahtuu, eli öljynpaine, lämpö, yhdistetty kierrosluku-, nopeusja tuntimittari, polttoaine ja ampeeri. Öljysäiliönä toimiva kuormaimen ja kaivurin runko on kiinnitetty taka-akseleihin, kytkinkopan pohjaan ja etukehtoon. Etuakseli on kiinteä ja huomattavasti maatalousmallia vahvempi, mutta olkavarret ovat samanlaiset. Kuormaimessa on hydraulinen kauhankääntö, toimintoja hallitaan kahdella 2-toimisella venttiilillä. Kauhasylinteri on kiinni kauhaan hitsatussa jatkovarressa. Kaivurin käännössä on kaksi 2-toimista sylinteriä, nostosylinteri on puomin sisässä. Imusarjan lämmitys saadaan toimimaan kääntämällä avainta vasempaan muutamaksi sekunniksi. Pyörissä on tavalliset vanteet ilman vahvistuksia. Minkäänlaista rappua ei ole nousua helpottamassa, mutta komentosilta on sikäli matalalla, että normaalikuntoinen pääsee sinne ilmankin. Alkuperäinen järjestys on toisenlainen, paikkoja on vaihdettu käytännön syistä. Pitoa on voimansiirron mitoitukseen verrattuna liiankin paljon. Ennen starttausta on etsittävä kertojavivusta vapaa-asento ja sitten vain väännetään avaimesta oikealle. Huomioita ratin takaa Yhdistelmä-MF:n ohjaimiin pääsee vain oikealta, koska vasemmalta reitin sulkevat kuormaimen lohko sekä hydrauliikan paineputket. Virtalukossa ei ole on/off-asentoa, eli Massikassa virta ei voi jäädä päälle, sillä se on periaatteessa päällä koko ajan. Nelivipuhallinta on nykykoneisiin verrattuna kömpelöä, mutta kuumana hippikesänä 1967 ei paremmasta tiedetty. paineet sille otetaan jakopään pyörittämästä hammaspyöräpumpusta. Noin 1 500 kilon painoinen kaivuri on hyvin tehokas vastapaino, takapyörissä riittää pito runsaidenkin massojen puskemiseen. Ohjaamon puuttumisen ansiosta näkyvyys taakse on mahdollisimman hyvä, mutta puomin ollessa traktorin kanssa samassa linjassa kauhalle näkee huonosti ja läheltä kaivettaessa vain seisaaltaan. Senkin vuoksi systeemiin kannattaa lisätä päävirtakytkin. Jälkikäteen hitsattu ja ilmeisen tarpeellinen vinotuki haittaa hieman nousua, mutta se ei ole este, vaan hidaste, kuten ruotuväessä tavattiin sanoa. 40 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti Kuormaajan kauhalle ei ala-asennossa ole minkäänlaista näköyhteyttä, lasti on poimittava korvakuulolla. Traktorin pohja on suojattu etukehdosta tasauspyörästön koteloon ulottuvalla 2-osaisella panssarilla
Kaivuri on sikäli raskas riippa, että etupyörät irtoavat tiestä vähäiseenkin töyssyyn osuessaan. Kuormauskorkeus riittää korkeallekin lavalle. Hyvin siitäkin ylettää rattiin ja polkimille. Kaivaminen aloitetaan työntämällä kahta oikeanpuoleista vipua, jolloin traktorin takaosa nousee tassujen varaan. 41 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti Koneen aiempi omistaja Esko Jauhiainen Pielavedeltä kaivoi tällä koneella vuodesta 1970 lähtien, mutta viime vuosina vain satunnaisesti. Kuormaimessa on puhti tallella Massikka starttaa ripeästi ja käyntiääni on suorasuihkukoneeksi miellyttävän pehmeä. Siirtoajoon tulee toisenlaista varmuutta, kun kuormaimeen ottaa vähintään puoli kauhallista soraa. Helpointa on antaa istuimen olla lyhyiden siirtojen ajan taaksepäin ja istahtaa hajareisin ajosuuntaan. Sovitusti hän tuli kokeilemaan Massikkaa heti entisöinnin valmistuttua, eikä lopputuloksessa ollut huomautettavaa. Kovasta vanhan ajan laatikosta huolimatta vaihteet kytkeytyvät täsmällisesti ilman pahempia rutinoita. Kytkin on kevytkäyttöinen ja liikeradaltaan paljon maatalousmallia lyhempi, koska tarpeettoman kaksoiskytkimen takia voidaan käyttää normaalia pitempää yhdystankoa, eli vain ajokytkin irrottaa. Ajo-ominaisuuksiltaan teollisuus-MF on hyvää 1960-luvun keskitasoa. Vakaaja olisi hyvä varuste, mutta kauhan takaosa on sen verran korkea, että sorat eivät valu konepellille eivätkä kuskin silmille ylimmässäkään asennossa. Takapainoisuudesta ei ole pelkästään hyötyä, sillä kauhaa maahan painattaessa etupyörät nousevat ilmaan ja kauhan kärki luistelee pitkin tannerta, jos kuorittava maa on yhtään kovempaan. Yhdistelmän huippunopeus on 25 km/h, mutta siinä vauhdissa tiellä pysyminen on jo epävarmaa. Kaivaminenkin onnistui Istuimen kaivuasentoon ja takaisin kääntäminen on hieman työlästä. Hydraulipumpussa on tuotot tallessa, sillä tyhjäkäynnillä on turha yrittää nostaa kuormainta tai kaivurin puomia, vähäisillä kierroksilla moottori sammuu pienestäkin vivun liikkeestä. Ylhäällä vasemmalla ovat kuormaimen hallintavivut, sisempänä nosto, ulompana kauhan kääntö. Istuinta kääntämällä päästään käsiksi kaivurin namikoihin, jotka ovat kuskista päin katsottuna vasemmalta oikealle nosto, kääntö, kaivu ja kauha. Kytkinpolkimen vieressä on käsijarru, keskellä ovat pääja aluevaihteiston vivut, sekä oikealla puolella kaksi yhteen lukittavaa jarrupoljinta ja niiden edessä jalkakaasu. Urakointikaudella syntyi pitkät pätkät ojaa, useita lietesäiliöitä ja monta rakennuksen pohjaa. Taloon tullessa kaivurissa oli melko laajat vapaaliikkeet, mutta ne on saatu. Sen kyllä saa sinne mahtumaan, mutta ei tarpeeksi nopeasti pois, jos tulee tiukka paikka. Kuormaimen luvataan tempaisevan ylös vähintään 1300 kiloa ja aika reilusti sillä nousee vieläkin. Oikeassa laidassa on kaksi lyhempää vipua tassujen hallintaan. Kaivuri on erinomainen takapaino, mutta työmaalta toiselle siirryttäessä on syytä ajella hissukseen, sillä keula on kovemmassa vauhdissa hyvin kevyt – saattaa mennä kurvi suoraksi. Alun perin MF:n istuin on kipattu taaksepäin, jolloin selkänoja on toiminut istuinosana, mutta Syvänen on päätynyt käyttämään pyörähtävää tyyppiä, joka nousee taaksepäin käännettäessä kymmenisen senttiä korkeammalle. Nelivipuhallinta on nykykoneisiin verrattuna kömpelöä, mutta kuumana hippikesänä 1967 ei paremmasta tiedetty, 2-vipuohjauksia oli vain ympäripyörivissä, eikä niissäkään kaikissa. Istuimen oikealla puolella on tasauspyörästön lukon vipu, jonka voi vetää taakse, jolloin se ei ole poistumisen tiellä. Sitten vain puomi ja kauha heilumaan. Onneksi loppuu, muuten olisi voimansiirto vaarassa. Näkyvyyttä alhaalla olevaan kauhaan ei ole juuri ollenkaan, kaikki jää konepellin pimentoon. Uskalsinpa noviisijakson päätyttyä tonkia kiveä ylös ihan seinän vierestäkin ja rakennus on edelleen pystyssä. taan on turha sovitella. Kovalla maalla kuormatessa tai maamassoja puskettaessa moottorista loppuu ennemmin voima, kuin takapyöristä pito. Remonttia riitti, mutta muistot ovat enimmäkseen positiivisia. Aloittelevan kuskin kaivaminen on ensimmäisten tuntien ajan naurettavan näköistä hapuilua, mutta melko pian vipujen järjestys uppoaa nuppiin
Kaivurin tehosta ei superkuivana kesänä saanut oikein selvää, poudalla betonimaiseksi muuttunut hiesu ei ole helppoa kaivettavaa isollekaan koneelle, mutta vähitellen nyrhäämällä uomaa ja monttua syntyi eläkeikää lähestyvällä Jameksella. Jokaisessa sylinterissä oli vuotoa, muutamissa oikein runsastakin, mutta ne saatiin lähes olemattomiin AT-205 Re-Seal -nesteellä, joka on verraton laiskanmiehen keino vuotaviin tiivisteisiin. Työkuntoisen yksilön voi saada muutamalla tonnilla, samanhintainen ympäripyörivä on melko varmasti täydellinen pommi, jonka oikea osoite on sulattamo. Uusiakin työkohteita on tullut mieleen koko joukko. Ehkä ei, jos järkevästi ajatellaan, mutta hankitaan sitä maailmassa muunkinlaista turhuutta, joka on usein jopa vahingollista. Ilmaisesti se vähensi myös sisäisiä vuotoja, koska kaivurissa on voimaa selvästi aiempaa enemmän, eikä ylös jätetty puomi ole lääkityksen jälkeen laskeutunut läheskään yhtä nopeasti. Ensimmäisenä uuden vesistön keksi kolme liroa, seuraavaksi siihen muutti lyhyeksi aikaa tavi, joka sai pian seurakseen 6 lajitoveriaan, lehtokurppakin lymyili rantaheinikossa. Harrastuskoneena se on kuitenkin parissa kohtaa ylivoimainen. Vajaan 2,5 desin pullollinen kymmentä öljylitraa kohden lopetti enimmät tiputtamiset. Lännen Sokerin Ukko-Mestari oli esitelty v.1963, saman valmistajan ensimmäiset Hydro-Masterit oli tehty 6 vuotta aiemmin. Kun jutun aiheena oleva MF 3303 on 54 vuotta sitten ajettu pihalle Coventryn tehtaan kokoonpanolinjalta, on se kokonsa, tehonsa ja tekniikkansa puolesta edustanut sen ajan keskitasoa. Käännössä ja puomien nivelissä on edelleen väljää, tarkan ammattilaisen mielestä varmasti liian paljon, mutta ne saivat odottaa joutilaampaa hetkeä, kun kiireelliset urakat painoivat päälle. Elämisen tasoa se ei ole nostanut, mutta ei kyllä varsinaisesti laskenutkaan. Tokkopa niihin tulee kajottua koskaan, kun kesäkaivamiset sujuivat noinkin kivuttomasti. Kannattiko sitten ostaa ikäloppu kone ja haaskata aikaansa remonttiin ja rahavähiään varaosiin. 42 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti puolitettua sylintereiden silmälaakereita vaihtamalla ja puslittamalla. Kun Syväsen hitsarit ovat käyneet takuuseen vahvistamassa ensimmäisten koneiden puomeja, on Jameksesta saatu muiden merkkien veroinen työkone. Riuku-Vammaksen historia alkoi v.1954. Tiivisteiden vaihdolla saattaisi puomeihin ja kauhaan tulla lisämomenttia, mutta välttämätöntä se ei meidän kaivutyömaillamme ole. Kovin pitkää kokemusta ei ollut kilpailijoillakaan. Massey-Ferguson oli 1960-luvun puolivälissä jo kokenut traktorivalmistaja, mutta Syvänen kaivurin tekijänä vielä vasta-alkaja. Kaikki suunnitellut työt on saatu tehtyä säällisessä järjestyksessä ja puutarhaosasto on ollut jälkeen tyytyväinen. Nuffield 10/60, Ford 5000 tai BoxerVolvo on varmaankin ollut jämäkämpi ja toimivampi kaivurialusta, mutta on keltaisella Massikallakin leivässä pysynyt, ei niitä muuten olisi myyty niin pitkään. Lampi on englanniksi pond, ja kun kaivamiseen käytettiin James-kaivuria, niin nimen keksiminen oli tosi helppoa. Ei ole meillä niin tuuman päälle. Loppumietteitä Traktorikaivuri, ja etenkin vuosikymmeniä vanha, on varsinaiseen kaivinkoneeseen verrattuna hidas, kömpelö ja rakenteiltaan heiveröisempi. James 610 on kuulunut aikansa järeimpiin, 480 on ollut nostolaitesovitteisten maatilakaivureiden ja vankempien urakkakoneiden välimuoto. Poikkeusjuoksutuksilla täytettyä lammikkoa ei tehty vesilintujen hengen menoksi, vaan rauhan tyyssijaksi, jonka äärellä ei tulla kuulemaan edes nallipyssyn pauketta.. Tässä kohti pitäisi varmaan ihmetellä, että kuinka sitä on aiemmin tultu ollenkaan toimeen ilman kaivurikuormaajaa, mutta siihen ei nyt sorruta. Jos kaivurin peruskoneena on tavallinen traktori ilman erikoisvoimansiirtoja ja muita hienouksia, niin remontit eivät ole hankalia, eivätkä kohtuuttoman kalliita, niistä selviää vähäisemmälläkin osaamisella ja kalustolla
Le yl an d 38 4: n m o o tt o ri ke h it tä ä 75 h v (S A E ) 22 00 r/ m in . 43 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti KONEVIESTI 6/1970 L E Y L A N D 3 8 4 M er kk ie n se lit yk se t: 1 si su p el ti , 2 n u m er o le vy n te lin e, 3 ak ku , 4 p ai su n ta sä ili ö , 5 p o lt to ai n es äi liö , 6 la tu ri , 7 p o lt to ai n ep u m p p u , 8 ö ljy n su o d at in , 9, m o o tt o ri , 10 ko n ep el ti , 11 m el u ja lä m p ö su o ja , 12 ilm an su o d at in , 13 va ih d e, 14 ke rt o ja , 15 va ih d el aa ti ko n tä yt tö tu lp p a, 16 sä äd et tä vä is tu in , 17 hy d ra u lii ka n sä ät ö vi p u , 18 ty ö va lo ta ak se , 19 ve to va rs ie n ta sa in , 20 lu ki ts in , 21 vo im an u lo so tt o ak se lin kä yt tö vi p u , 22 vo im an u lo so tt o ak se li. Jä lk im m äi se ss ä o h ja u ks en ke ve n n in o n va ki ov ar u st ee n a. M aa h an tu o ja o n K es ko O y.. Le yl an d 38 4 "T al o u sm al li" m ak sa a re n ga sk o o st a ri ip p u en 18 .2 00 18 .5 00 :ja "K ar ta n o m al li" 19 .5 00 19 .8 00 :. Tr ak to ri ss a o n ky m m en en va ih d et ta et ee n ja ka ks i ta ak se ja Le yl an d in vo i o st aa jo ko ky tk in ta i m o o tt o ri vo im an o to lla va ru st et tu n a
Tuloksena oli lukuisia uusia konemerkkejä, joista suurin osa on sittemmin kadonnut. TEKSTI JA KUVAT MARJA VEHKALA M U S E O 44 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti. 44 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti Maalaiskylän traktorimuseo Ranskassa aloitettiin toisen maailmansodan jälkeen rakentaa traktoreita ja muita maatalouskoneita kymmenissä pajoissa ja tehtaissa. Tänä päivänä niitä voi nähdä esimerkiksi tässä idyllisessä maatalouskonemuseossa Chatelaisissa
Alue vuohineen ja muine kotieläimineen muodostaa idyllisen ympäristön, josta lähes kaikki nykyaika loistaa poissaolollaan. Ellei lasketa mukaan vierailijoita pitkin pusikoita kiskonutta 1980-luvun savuttavaa Fiat Agria. Kokonaisuus avattiin yleisölle vuonna 1989, mutta suljettiin 2017 Anaisin kuoltua. Nykyisen omistajan isä, Anais Nardi, keräsi 65 vuoden ajan vanhoja esineitä, koneita sekä kaikkea mahdollista tavaraa ja sisusti tämän oman ”kylänsä” kaikki rakennukset, poliisiasemasta parturiin. Malli vastaa tekniikaltaan Vierzon 201 -traktoria.. 45 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti H arva suomalainen on kuullut sellaisista traktorimerkeistä kuin Vendeuvre, Societe Française Vierzon, MAP, Aprile CNC tai Issoise. Se pitää sisällään 1-sylinterisen makaavan 3,2-litraisen ja 2-tahtisen puolidieselmoottorin sekä 6-vaihteisen voimansiirron. Lopulta poika Daniel päätti, ettei isän kokoelmaa voi heittää hukkaan ja ryhtyi pyörittämään ekopuistoa uudelleen vuonna 2018. Koko rakennuksen mittainen kattoikkuna antaa suureen tilaan vanhanaikaisen pehmeän valon. Jatkajaa toiminnalle ei tuolloin löytynyt. Nämä traktorit löytyvät idyllisestä traktorimuseosta, joka on osa entisen maatilan rakennuksista koostuvaa, vuoden 1900 -henkeen luotua Parc de la Petite Couère -ekopuistoa. Tilan koko on kaikkiaan 30 hehtaaria. Se sijaitsee Ranskan pohjoisosassa, tärkeällä maatalousalueella Chatelaisin kylässä, lähellä Angersin kaupunkia. Tämä vuonna 1960 valmistettu Case 204 on täysin ranskalainen traktorimalli, jolle ei ole vastinetta USA:ssa. Puiston tärkein osa on traktorimuseo, joka sijaitsee vanhasta ladosta tehdyssä hallissa. Traktorin paino on vain 1 200 kg
Osa tehtaista valmisti koneita ja laitteita myös armeijan käyttöön ja nämä valtion hankinnat takasivat niiden pysymisen hengissä, vaikka tehtaan tuotteille ei muuten olisi kysyntää riittänyt. Kaikkea, mitä maailmassa valmistettiin, yritettiin siellä myydä. Tosin niihin kannattaa suhtautua tietyllä varauksella. Kuvateksteistä saattaa kuitenkin vielä piillä väärää tietoa, joka suotakoon matkalaiselle anteeksi.. Lopulta kuitenkin kaikkien ranskalaisten merkkien tarinat ovat päättyneet. Joskus paremmalla menestyksellä, mutta useimmin vain pieniä kappalemääriä. Vai olisiko syynä ranskalainen kepeä suhtautumistapa asioihin. Joka tapauksessa salapoliisityötä muistuttavalla penkomisella ainakin osa virheellisiksi osoittautuneista tiedoista on nyt paljastettu. Kaikkia maailman konemerkkejä yritettiin kaupata Ensimmäiseksi suomalainen kävijä kiinnittää huomiota eri konemerkkien tavattoman suureen määrään. 46 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti Kaikkea, mitä maailmassa valmistettiin, yritettiin myydä. Silloin myös Ranskassa syntyi kymmenittäin uusia maatalouskonemerkkejä. Museosta löytyy konevalmistajien aikaansaannoksia lähes kaikkialta maailmasta, Ranskan lisäksi erityisesti USA:sta. Ehkä pienen museon pienet resurssit ovat syynä siihen, että ihmeen monessa tiedot eivät pitäneet paikkaansa. Joskus paremmalla menestyksellä, mutta useimmin vain pieniä kappalemääriä. Toinen, kaksikerroksinen rakennus on täynnä henkilöautoja ja sähköpyöriä. Maatilan moniin muihin rakennuksiin on sijoitettu lisää vanhoja traktoreita sekä maatalouskoneita ja -välineitä aina pikkuporsaiden kuljetuskärryihin asti. Traktorimuseo sijaitsee vanhasta ladosta tehdyssä hallissa. Museoon on laitteiden viereen aseteltu kiitettävästi kylttejä, joista selviävät perustiedot. Tässä suhteessa Ranska oli tavallaan hyvin samantyyppinen maa kuin Suomikin. Maatilan välinesuojiin on sijoitettu lisää vanhoja traktoreita sekä maatalouskoneita ja -välineitä aina pikkuporsaiden kuljetuskärryihin asti. Maailmansotien jälkeen käytännössä jokainen maa pyrki luomaan omaa koneteollisuutta kaikille yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeille aloille
Seuraavan vuosikymmenen aikana Case lopetti vähitellen maatalouskoneiden valmistuksen Vierzonin tehtaassaan ja siirtyi tekemään siellä kevyitä maanrakennuskoneita. Tämä museon kokoelmaan kuuluva BM on valmistettu 1952. Vuosisadan alussa amerikkalaiset maatalouskoneet tulivat laajassa mitassa osaksi ranskan maatalouden koneellistumista. Uutena ilmiönä 1950-luvulta alkaen amerikkalaiset konevalmistajat alkoivat ostaa ranskalaisia konetehtaita. Case teki näin ostaessaan SFMAI:n (entinen Société française de Vierzon) vuonna 1959. Tämä tarjosi nopean oikotien päästä tullimuurien ohi EEC:n markkinoille. Amerikkalaisen teollisuuden suuri rooli Ranskan konekannassa näkyi hyvin museon kokoelmissa, jossa oli runsain määrin amerikkalaisten valmistajien traktoreita. Moottorina tässä traktorissa on Renault 614 4-sylinterinen bensiinimoottori. Tämä vuoden 1956 Farmall oli siitä erikoinen, että se on valmistettu International Harvesterin St Dizierin tehtaassa Ranskassa. Toisen maailmansodan jälkeen USA:n tarjoaman Marshall-hankkeen rahoituksella pystytettiin amerikkalaisten valmistajien tehtaita Ranskaan. International Harvester rakensi suuren traktoritehtaan St Dizieriin, jossa aluksi valmistettiin Farmall C -malliin perustuvia FC-traktoreita (F=France). Ensimmäiset traktorit valmistuivat tehtaassa vuoden 1950 lopussa. PUISTON RAUHAISAA ja ajatonta tunnelmaa korostaa pihamaalle vuosikymmeniä sitten pysäytetty ja jo osin maahan uponnut Richierin Type R 10 -jyrä. Traktorin tarkempi tyyppi oli hämärän peitossa myös museolle.. Traktorin 2-sylinterinen diesel tuotti 25 hevosvoimaa. Tämä ei ole höyryjyrä, vaikka ulkonäkö siihen suuntaan viittaa. Sen oikeellisuudesta ei oltu varmoja. Tämä traktori on pienikokoisempi Renaultin silloisista kahdesta kumipyörämallista ja se painaa 1 400 kg. KAIKKIEN MUIDEN TRAKTORIMERKKIEN ohella myös Bolinder Munktellin traktoreita myytiin Ranskassa jo 1950-luvun alussa ja konepajalla oli oma Pariisissa sijainnut myyntikonttori. AFV1/AFVH-mallia valmistettiin vain viisi vuotta, jona aikana valmistui vajaat 2 000 traktoria. AMERIKKALAISEN MINNEAPOLIS MOLINE UTS:N valmistusvuodeksi oli merkitty vuosi 1935. 47 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti MUSEON KOKOELMAN RENAULT AFV1 on valmistettu vuonna 1938 ja on siis ensimmäisen mallivuoden tuotantoa. Ranska toimi porttina EEC:n markkinoille AMERIKKALAISTEN KONEMERKIT ovat olleet Ranskassa yleisiä kautta aikojen. Aluksi usein jatkettiin ranskalaisten mallien valmistusta uudella nimellä. Joka tapauksessa UTS vaikuttaa hyvin modernilta verrattuna saman aikakauden ranskalaisiin traktoreihin. Vanhat Vierzonin traktorimallit uudistettiin kosmeettisesti, mutta tekniikkaan ei kajottu
48 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti Etualalla näkyvän pienen traktorin valmistaja on ADN (Acieries du Nord eli pohjoinen terästehdas). MAP (MANUFACTURE D´ARMES DE PARIS) on tehnyt vuonna 1950 tämän 35 hevosvoimaisen MAP DR 40 -traktorin, jossa on 2-sylinterinen 2-tahtidieselmoottori. Pienimmässä ADN25mallissa se käytti 2,2-litraista Georges Iratin valmistamaa 2-sylinteristä dieseliä, suuremmissa malleissa oli ADN:n oma 12,7-litrainen 4-sylinterinen tai 19,1litrainen 6-sylinterinen moottori. VIERZON 201 on yksi kolmesta Société Française de Vierzonin valmistamasta traktorista museon näyttelyssä. Unohdettuja ranskalaismerkkejä Sodan jälkeen Ranskaan syntyi lukuisia pieniä traktorivalmistajia.. Monen mutkan kautta siitä puolestaan tuli osa Fiat-New Hollandia vuonna 1993. Yritys ryhtyi valmistamaan traktoreita 1930-luvulla ja käytti niissä makaavia yksisylinterisiä ja kaksitahtisia kuulasytytysmoottoreita samaan tapaan kuin saksalainen Lanz. Se ryhtyi pian sodan jälkeen valmistamaan telatraktoreita. Valmistajayritys siirtyi parin vuoden päästä Simcan tytäryhtiön Somecan haltuun
Georges Vidal suunnitteli erikoisesti riviljelyyn soveltuvia telatraktoreita.. Peugeotin bensiinimoottori tuotti aluksi vain 20 hevosvoimaa, mutta tehoa kasvatettiin vuosien mittaan lopulta 40 hevosvoimaan. Sodan aikana niitä tehtiin armeijan käyttöön. Isoissea valmistettiin vuosien 1941–1955 välillä. HÄKÄKAASU oli toisen maailmansodan aikana yleisessä käytössä myös Ranskassa. Kapea rakenne sopi riviviljelyksille. ROCHET SCHNEIDER on yksi autoilun historian pioneereista. Labourier on vanha ranskalainen yritys, joka jo sodan aikana näki mahdollisuutensa traktorinvalmistuksessa. Nelivaihteinen vaihteisto on syntynyt ZF:n lisenssillä. Tätä mallia valmistettiin vuosien 1957 ja 1959 välillä. 1950-luvulla Labourier valmisti lähinnä pieniä15–70 hevosvoimaisia traktoreita. Rochet Schneider 420 TA -traktori vuodelta 1945 on yksi osa Ranskan pyrkimystä koneellistaa sodan jälkeen maatalouttaan. Se aloitti autojen valmistuksen 1800-luvun lopulla. Th. Sen tekniikka kuitenkin perustuu brittiläiseen Bristoltela traktoriin. Schneider N 11 on valmistettu Ranskassa. APRILE CNC on yksi unohduksiin vaipunut ranskalainen traktorimerkki. Tämä häkäpönttölaitteilla varustettu Vidal-telatraktori on vaikuttava ilmestys, joskin sen käyttäminen on ollut epäilemättä hankalaa. Sen suunnittelija Theophilus Schneider teki paljon telaketjuihin liittyviä keksintöjä, joita Ranska hyödynsi ensimmäisen maailmansodan aikana. 49 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti KÄÄPIÖKOKOINEN VENDEUVRE BOB 50 painaa alta tonnin ja siinä on 14 hevosvoiman Vendeuvre-tehtaan omaa tuotantoa oleva yksisylinterinen tyypin 26 dieselmoottori, jonka sylinteritilavuus on 785 cm³. Moottoreina näissä käytettiin muun muassa Renaultia (bensiini), DOG-Iratia (diesel) tai Hispano-Suizaa (diesel). JÄÄHDYTTÄJÄKORKIN PUNATÄHTI voi johtaa harhaan – tämä ei ole neuvostoliittolainen traktori eikä se ole edes saksalainen. MUSEOSSA on kymmenittäin vanhoja mainostauluja. ISOISSE on ranskalainen traktori siinä mielessä, että se on valmistettu Ranskassa. Niitä tehtiin Ciotatin laivatelakalla Marseillen lähellä vuodesta 1950 lähtien ilmeisesti siksi, että telakan oli ollut pakko keksiä jokin muu tuote laivojen tilalle. Nelisylinterinen bensiinimoottori antoi voimaa tälle suurikokoiselle traktorille. Yleisestä linjasta poiketen Labourierin traktorinvalmistus päättyi vasta vuonna 1978
Suomessa on edelleen aktiivisessa käytössä tuhansia DB-Case-traktoreita. Traktorituotanto kasvoi nopeasti sodan jälkeen. Case osti International Harvesterin 1984. Tenneco osti David Brownin traktorituotannon ja liitti sen Caseen 1972. 50 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti K K K Valkoisesta punaiseksi David Brown -traktoreiden osuus oli vielä 1980-luvulla 7–8 prosentin luokkaa. Melthamin traktoritehdas suljettiin 1988. TEKSTI: UOLEVI ORISTO, KUVAT: UOLEVI ORISTO, JORMA MATTINEN, VALMISTAJA, MAAHANTUOJA K L A S S I K K O DAVID BROWN David Brown -traktori esiteltiin 1939. 50 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti. Merkistä tuli osa kansainvälistä Case-konsernia, mikä johti valmistuksen loppumiseen
Yhtiö valmisti voimansiirron komponentteja mm. Peltiosat muuttuivat punaisiksi ja vanteet punaisesta musta/ hopeanharmaaksi. Hydra-Shift edusti edelleen aikansa huipputekniikkaa. Voimansiirrot ja hydrauliikka olivat yrityksen peruskauraa, minkä vuoksi David Brown aloitti teollisen yhteistyön J.I Case -maatalouskonetehtaat ostaneen öljyjätti Tennecon kanssa. Hydra-Shift-vaihteisto oli saatavana valinnaisessa kaikkiin malleihin. Neljällä alueella ja kolmella päävaihteella toteutettu 12+4-vaihteisto oli lisävaruste jo 1960-luvulla. David Brown -emoyhtiö jatkoi toimintaansa päätuotteenaan voimasiirrot ja hydrauliikan komponentit. Tässä traktorissa on Case-traktorin maahantuoma tanskalainen Veto-etukuormain. 2ja 3-vaihteen synkronointi esiteltiin 1970-luvulla. Traktorivalmistus sai uutta vauhtia toisen maailmansodan aikana, kun David Brown valmisti panssarivaunujen komponenttien rinnalla lentokoneiden siirtoon tarkoitettuja traktoreita. Brownin perhe luopui yritystoiminnasta 1990-luvulla. Yhtiö on valmistanut CASE 94 -SARJA esiteltiin vuonna 1984. Ensimmäinen Turbomalli on 1412. David Brown kehittikin 1950-ja 60-luvulla muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta hyviä ja teknisesti ajanmukaisia ja jopa edistyksellisiä traktoreita. Nelisylinterinen v.1967 esitelty 1200 oli 67 hevosvoiman tehollaan aikansa suurtraktori. Kuusisylinteriset moottorit tulivat markkinoille myöhemmin sekä ahdettuina että ahtamattomina. Sodan loputtua panssareiden kysyntä romahti, mutta traktoreiden kysyntä kasvoi ruokapulasta kärsivässä Euroopassa. CASE 90 -SARJAN suurin malli oli 103 hv:n tehoinen 1690, jossa oli ahdettu kuusisylinterinen moottori. 51 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti D avid Brownin yhtiö on nimetty perustajansa mukaan. Rungon väri vaihtui punaisesta mustaksi ja ohjaamossa oli harmaa verhoilu aiemman mustan sijasta, myös teknisiä parannuksia tehtiin. 1950ja 60-luvulla painopiste oli kolmisylinterissä moottoreissa. Tekniset ominaisuudet eivät juuri muuttuneet, vaikka markkinoilla olisi kaivattu 40 km/h:n nopeutta. Yhtiö on perustettu 1860, hammasrattaiden valmistuksesta tuli pian päätuote. Kaksinopeuksinen 540/1 000 kierroksen voimanoton sai jo 1950-luvun Cropmaster-traktoriin. Traktoria oli saatavilla sekä neliettä takavetoisena, Hydra-Shift oli valinnaisvaruste.. 94-SARJAN TRAKTOREIDEN väritys muuttui jälleen, kun IH osti Casen. Davis Brown Implematic -sarja esiteltiin v.1959. Mallissa oli työntövarsitunnustelu, joka säilyi nelisylinterisissä malleissa loppuun asti. Omat moottorit, hydrauliikka ja voimansiirto David Brown valmisti moottorinsa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta itse. Tätä traktoria myytiin kolmen eri merkkisenä: David Brown, Case ja Case IH. Tenneco osti myös International Harvesterin 1984 ja yhdisti yhtiöt saman Case IH -brändin alle, mikä johti Melthamin traktoritehtaan sulkemiseen 1988. Ferguson-yhteistyön kariuduttua David Brown esitteli oman traktorinsa vuonna 1939. Harry Fergusonin ensimmäiseen Ferguson A-traktoriin, jota se ryhtyi valmistamaan v.1936. David Brown esitteli 1965 Selectamatic-malliston, jonka asennonsäätö oli huomattavasti aiempaa tarkempi. David Brown Tractorsin Melthamin tehdas siirtyi tuotteineen Tennecolle vuonna 1972. Pienin malli oli 1194 ja suurin 1694. Sen TCU-järjestelmällä valittiin joko paineensäätö, painonsiirto, asennon tai hydrauliikan ulkopuolinen käyttö. Voimansiirtojen valmistus yhdistettiin 2014 suomalaisen vaihteistovalmistajan kanssa David Brown Santasaloksi, jonka uusi vaihteistotehdas valmistui Jyväskylään vuonna 2021. Paljon pikavaihteita David Brown on koko yrityshistoriansa ajan ollut ensisijaisesti voimansiirtojen valmistaja. Nokkapellissä luki ensin David Brown, mikä muuttui 1980-luvun alussa Caseksi. Mallisto oli päällekkäinen IH:n kanssa. David Brownin ja Harry Fergusonin yhteistyö näkyi nostolaitteessa, joka ei kuitenkaan patenttisyistä ollut täysin sama kuin Fergusonin. Browneissa oli 1960-luvulla 2x3+pakki-kaavalla toteutettu vaihteisto
Mallistossa oli 3-6 sylinterisiä moottoreita. DAVID BROWN valmisti moottoreita 50 vuotta. David Brown vastasi esittelemällä HS eli Hydra-Shift-voimansiirron 1212-mallissaan vuonna 1971. HSvaihteisto oli saatavilla koko -94-sarjaan. Siinä oli mekaaninen 3+1-aluevaihteisto ja neljäportainen pikavaihde. 1494-mallin nostovoima riittää hyvin 3-teräisille paluuautoille.. Koko kasvaa Malliston kannalta suuri hyppäys tapahtui vuonna 1979, kun 90-sarjan traktori esiteltiin. Liikkeellelähtö kannattaa tehdä aina HS:n pienimmällä nopeudella. Oikein käytettynä Hydra-Shift kesti koko traktorin käyttöiän ilman suuria remontteja. Hydra-Shiftin mallioikeudet siirtyivät Case IH:lle, joka panosti sen kehittämiseen reilusti. Portaalipyörästöllä varustetut traktorit ovat yleensä hyviä kyntötraktoreita ja vakaita tiellä, koska nostolaite tai perävaunu ei kevennä keulaa, tämä johtuu siitä, että taka-akselin etäisyys työntövarren kiinnityspisteeseen ja vetokoukkuun on pieni. Perusvaihteiden vipu on istuimen oikealla puolella ja HS-vipu on kojelaudan oikeassa laidassa. KUUSISYLINTERISIÄ TURBOJA lukuun ottamatta kaikkien malleissa nostolaitteissa käytettiin työntövarsitunnustelua, turbokuutosissa on vetovarsitunnustelu. Se oli kuitenkin sen ajan asiakkaiden tarpeille ja taidoille – ja varmaan myös maksukyvylle – liikaa, joten tuote ei tullut koskaan kaupalliseen myyntiin. Konepeitto avautui 90ja 94-malleissa eteenpäin, mikä on traktoreissa harvinainen ratkaisu. Hydra-Shift-vaihteistot sai ensin vain takavetomalleihin, mutta 1980-luvulla se oli saatavissa kaikkiin englantilaisiin Case-malleihin. HYDRA-SHIFT-MALLEISSA on 3+R-perusvaihteisto, kertojat on korvattu neliportaisella pikavaihteella. panssarivaunujen voimansiirtoja, joista saatua osaamista on hyödynnetty myös traktorivalmistuksessa. Liikkeellelähtö piti aina tehdä hitaimmalla välityksellä, mitä monet käyttäjät eivät valitettavasti noudattaneet. David Brown esitteli v.1961 DB 990 Autodrive -mallin, jossa vaihteiden vaihto hoitui joko täysin tai puolittain automaattisesti. Vaijerivälitteistä työntövarsitunnustelua pidettiin 1980-luvulla vanhanaikaisena. 52 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti HS oli aikalaisekseen kelpo vaihteisto, joka toimi osaavissa käsissä hyvin. Oma moottori säilyi, vaikka nimi muuttui Caseksi. Kilpailevat valmistajat esittelivät 1960-luvulla pikavaihteisia mallejaan, joissa jokaiselle perusvaihteelle saatiin kytkinpoljinta käyttämättä kaksi eri nopeutta. 1494-mallissa on nelisylinterinen, 3,6 litran ahdettu moottori, jonka teho on 83 hv. Ulospäin näkyvimmät muutokset olivat uusi muotoilu ja Sekuran valmistama ohjaamo, KAIKISSA 90JA -94-MALLEISSA käytettiin portaalityyppistä taka-akselia. Hydra-Shiftin kokemuksia hyödynnettiin Case Maxxum -mallistossa, jossa oli 4-nopeuksinen pikavaihteisto jo 1990-luvun alussa – kilpailijoilla oli yleensä vain kaksi pikavaihdetta. Hydra-Shift oli aikalaisekseen kelpo vaihteisto, joka toimi osaavissa käsissä hyvin
Kuivatuskaudella traktorilla on tärkeä tehtävänä turvesuolle tehdyn sammutusvaunun veturina. Ahtaminen oli kuitenkin melko lievää, sillä voimansiirto asetti rajansa. Tunteja on mittarissa vain hieman yli 1 600, mutta metsäajo ja säilytys ulkona näkyy. Brittiversioiden teho ei kuitenkaan riittänyt kaikkein järeimpiin töihin, eivätkä isot amerikkalaiset Caset jonka ergonomia täytti laidansäätäjän ja käyttäjien kiristyvät vaatimukset. ”Onnistuimme nostamaan markkinaosuuden 4–5 prosentista 7–8 %:n luokkaan 1980-luvun alussa”, kertoo Mattinen. Veho päätti keskittyä autokauppaan, minkä jälkeen muutama vahva piirimyyjä vastasi maahantuonnista, kunnes valmisRaingon tilan 1390 HS vm. Hydra-Shift toimii sen sijaan hyvin. ”David Brown oli alusta alkaen suosittu traktori perunan ja vihannesten viljelijöiden keskuudessa, parhaimmillaan joka toinen Ahvenanmaalle myyty traktori oli DB-Case”, muistelee Jorma Mattinen. Tukolaisia kauppiaita olivat Mariehams Parti ja Tukkumanni Oy Joensuussa ja Kuopiossa”. Nelivetomallien etuakselin toimittaja vaihtui, nyt saatavilla oli italialaisen Carraron akselit monen muun aikalaisensa tavoin. IH:llä oli jo ennen yhdistymistä valmistusta sekä Englannin Doncasterissa että Saksassa ja Ranskassa. ”Mukana oli erikoistuneita traktorikauppiaita, kuten Kärkkäisten Veljekset Iisalmessa, Sakomaan Lahden Konekeskus Oy ja Seppo Kuisma Salon seudulla. Moottorin tehoja nostettiin: ensin esiteltiin kuusisylinterinen malli 1690 ja pian sen jälkeen malli 1690T, joka oli ahdettu. Doncasterin ja Melthamin tehtaille kävi kuten brittiteollisuudelle yleensäkin – tuotanto lopetettiin, koska osaamiseen, laatuun ja tuotekehitykseen ei oltu panostettu riittävästi. Myöhemmin esitellyssä -94 sarjassa oli vapaasti hengittävä kuusisylinterinen malli 1594 ja ahdettu malli 1694. International Harvesterin ostaminen oli Melthamin tehtaan kannalta kohtalokasta. Suurin nopeus pysyi kuitenkin 30 km/h:ssa, vaikka kilpailijat esittelivät 40 km/h mallejaan. Monet autoliikkeet myivät myös David Brownia ja Casea, esimerkiksi Riihimäen Autola, Mellilän Autokeskus, R&R Selin Lohjalla ja Vaasan Vaunu ja Traktori. Melthamin ja IH:n kaikkien tehtaiden traktorit kuuluivat osittain samaan markkinasegmenttiin. 53 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti taja päätti perustaa Suomeen oman yhtiön hoitamaan maahantuontia, myynnin tukitoimia ja varaosamyyntiä. Jälleenmyyntiorganisaatio vaihtui maahantuojan mukaan. Piirimyyjien saanti vaikeutui 1980-luvulla, minkä vuoksi David Brown Traktori Oy perusti omat myyntipisteet Turun lähelle Kaarinaan, Tampereelle, Seinäjoelle ja Kokkolaan. ”David Brown Traktori Oy oli puhdas maahantuontiorganisaatio, jonka jälleenmyyjinä oli noin 25 varsin erilaista yritystä”, kertoo monessa mukana ollut Jorma Mattinen. ”Niissä oli riittävästi perunanja vihannesviljelijöiden tarvitsemia hitaita vaihteita. Suurimpia malleja myytiin myös suourakointiin varsinkin jyrsinten ja palaturvekoneiden vetoon. Ensimmäinen maahantuoja oli SMK, minkä jälkeen Veho otti vetovastuun. Moottori, voimansiirto ja hydrauliikka perustuivat pitkälti edellisiin sarjoihin. Vuonna 1977 markkinoille tulleet neliportaisella pikavaihteella varustetut Hydra-Shift-mallit sopivat kilpailijoitaan paremmin korjuukoneiden vetoon. SMK ja Veho myivät traktoreita omien myyntipisteidensä ja valikoitujen jälleenmyyjien kautta. Taka-akselisto oli edelleen aikaisempien mallien kaltainen portaalipyörästö, mutta jonkin verran järeämmin toteutettuna. Ohjaamon tummennettujen lasien takana Juha Raininko.. David Brown Suomessa Suomessa David Brownin traktoreiden myynti alkoi monen muun merkin tavoin 1950-luvulla. 1983 on ostettu naapurista
Case 94-sarjan traktoreita oli rekisteissä 1496. Tuhansia töissä Trafin mukaan Suomessa oli syyskuussa 2021 rekisteröitynä 2290 kpl 90-sarjan David Brownja Case-traktoreita. Sekuraohjaamoiden verhoilut eivät kestä Suomen lämpötilan vaihteluita. David Brown traktoreiden valmistus päättyi lopullisesti vuonna 1988, kun Meltamin traktoritehdas suljettiin. Suuri muutos tuli vasta International Harvesterin ja JI Casen yhdistyessä vuonna 1985, sillä maahantuoja irtisanoi yksityisten piirimyyjien sopimukset. David Brown oli suosittu nimenomaan keskikokoisessa traktoreissa, mallit 996, 1390 ja 1394 olivat syömähampaita. Traktoreiden tehot kasvoivat ja tekniset ominaisuudet kehittyivät vauhdilla, minkä vuoksi myynti laski. Konekeskon myyntijohtajana Jorma Mattinen oli 1994–2008. JORMA MATTINEN tuli David Brown Traktori Oy:lle kenttäpäälliköksi lokakuussa 1977. Hän siirtyi merkin mukana Keskolle konekaupan johtotehtäviin. Maantuontiporras säilyi edelleen tehtaan omistuksessa, mutta jälleenmyynti siirtyi SOK:n omistamalle Koneässä-ketjulle, joka luopui omasta maahantuonnista. Melthamin traktoritehtaan väki pystyi olosuhteisiin nähden pitämään tuotteensa hyvin ajan tasalla”, summaa Jorma Mattinen. David Brownin ja JI Casen omistajavaihdokset näkyivät aluksi melko vähän. Päävaihdevivussa on 3+1 vaihdetta, kepin nuppi on punainen. ”Tennecolla oli resursseja panostaa, sillä sen liikevaihto oli 1980-luvun alussa yhtä suuri kuin Suomen valtion budjetti. Piirimyyjät olivat sitoutuneita ja heillä oli yrittäjyyteen pohjautuva toimintakulttuuri ja hyvä henkilöstö. ”David Brownin traktorivalmistus oli rakennemuutoksen uhri. Samaan aikaan Case IH ja Kesko olivat päässeet yhteisymmärrykseen. Kallistuksen säätöä tarvittiin jatkuvasti, kun tehtiin sarka-auroilla avauksia ja lopetuksia. David Brownin traktorivalmistus oli rakennemuutoksen uhri.. Sen edessä hydrauliikan toimintavan valitsin ja 540/ 1 000 k/min V.O.A:n nopeusvalinta. Suomen maahantuojan nimi muuttui Case Traktori Oy:ksi vasta kun Tenneco osti International Harvesterin vuonna 1984. David Brownin historiasta voi englanninkielisen kirjallisuuden lisäksi lukea myös suomeksi mm. Antti J. 54 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti SEKURA-OHJAAMOSSA on mekaanisen kallistuksen säätöön veivi, jota kiertämällä voitiin säätää oikean nostotangon pituutta. David Brown/Case menestyi Suomessa kohtuullisen hyvin, koska valmistaja panosti vahvasti omaan maahantuontiorganisaatioonsa, jolla oli hyvät resurssit ja kattava varaosavarasto. Jussila, Antti Kesälä, Karl-Olof Kullberg ja Jorma Mattinen vetivät K-lipun salkoon Case Traktori Oy:n osastolla Mikkelin maatalousnäyttelyssä 30.8.1988 (KV 7/2021, Konemies muistelee). Isoilla kansainvälisillä valmistajilla oli liikaa valmistuskapasiteettia, mikä johti merkkien yhdistymiseen ja tehtaiden sulkemiseen” Jorma Mattinen päättää. saaneet milloinkaan jalansijaa Suomessa. Lattialla ohjaamon vasemmassa reunassa on mustalla ja valkoisella nupilla varustetut kertojien käyttövivut. Erkki Huhdankosken, Matti Kaupin ja Esko Perannon kirjasta David Brown, traktorit Ferguson Brownista Maxxumiin. Näiden lisäksi rekisteröitynä ja edelleen käytössä on tuhansia vanhempia David Brown -traktoreita. Koneässä lopetettiin, kun SOK ja Hankkija perustivat vuonna 1988 Hankkija Maatalous Oy:n. Mattinen siirtyi yrittäjäksi v.2011 ostamalla Lohjan Autola Oy:n liiketoiminnan poikansa kanssa. 1980-luvulla myyntiin tullut kuusisylinterinen 1690-malli oli suosittu vilja-Suomessa, varsinkin silloin kun punnan vaihtokurssi oli edullinen”. OHJAAMO on matala ja -94 mallien lattia on tasainen
R ainingon veljekset Kimmo, Kari ja Juha aloittivat turveurakoinnin vuonna 1980 ja jatkoivat sitä vuoteen 2007 asti. Rainingot totesivat myös tarvitsevansa aiempaa tehokkaampia traktoreita, minkä vuoksi he vaihtoivat merkkiä. Kyselimme käyttökokemuksia muutamalta käyttäjältä. rikkakasvien haraukseen. ”Perusvaihteen kakkonen ja HS:n 2tai 3-nopeus sopivat juurikkaan nostoon. Valmistuksen tuleva päättyminen näkyi myös takuuasioiden hoidossa. Tuhansien David Brownja Casetraktoreiden aktiivikäyttö jatkuu yhä tänäkin päivänä. "Onneksi emme kyllästyneet Caseen lopullisesti, sillä hankimme myöhemmin Case Maxxumja Magnum-traktoreita, jotka osoittautuivat erittäin vahvoiksi koneiksi", toteaa Juha Raininko. Tällä hetkellä Rainingon luomutilan 1390-traktorissa on valmius automaattiohjaukseen, koska konetta on käytetty rikkakasvien haraukseen. Luomupellon muokkauksessa on tärkeää, että peltoon ei jää muokkaamattomia kohti. Traktorissa on mekaaninen kova vaihteisto. Tilalla on lisäksi 1966-mallinen David Brown 990, jota käytetään kevyisiin pihatöihin ja leikkuupuimurin pöydän siirtoon.. ”Voimansiirron öljyt on vaihdettu 2 vuoden välein, ja HS:llä pyritään lähtemään liikkeelle aina pienimmällä vaihteella”, kertoo Kai Puranen. Parhaiten toimi kuusisylinterinen 1690traktori, jolla ajoimme 14 000 tuntia ilman suurempia murheita” kertoo Juha Raininko. Ohjaus voidaan siirtää kahteen muuhun traktoriin, siksi kuvassa ei ole Trimblen kääntömoottoria paikoillaan ohjauspyörän alla. Mustarunkoiset mallit eivät olleet enää laadultaan punarunkoisten veroisia – tehtaan henkilöstä aavisti varmaan tuotannon loppuvan omistajavaihdosten seurauksena”. Traktoria on käytetty pääasiassa muokkausja kylvötöissä, mihin se sopii erittäin hyvin. 55 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti Tarina jatkuu RAININKOJEN CASE 1390 on varustettu automaattiohjauksella, koska konetta käytetään mm. Traktori on toiminut hyvin, suurimmat ongelmat ovat pienet öljyvuodot, jotka tahrivat traktorin kylkiä. David Brownin mittarissa on nyt 4 700 tuntia. Traktorilla on tähän mennessä ajettu 9444 tuntia. He pysyivät tutussa merkissä koko 80-luvun David Brownin ja Case 90/94 -sarjan loppuun asti. KAI JA MARKO PURASEN 1394 on ostettu v. Kuvassa Rainingon tilalla käytetään automaattiohjausta mahdollisimman paljon. ”Kokemuksia kertyi monesta koneesta. ”Hydra-Shift-vaihteisto on hyvä käyttää ja kestää, kunhan kuljettaja on huolellinen ja traktorin öljyt vaihdetaan riittävän usein”, kertoo Juha Raininko. 1984 kesken sokerijuurikkaan nostokauden, kun olosuhteet muuttuivat niin hankaliksi, että takavedolla ei enää pärjännyt. David Brownien ja -94 sarjan Casen etuina olivat hitaat vaihteet ja vahva voimanotto. Hydra-Shiftvaihteistoa ei ole tarvinnut korjata kertaakaan, vaikka muuta remonttia on tehty. ”Sen lisäksi meillä oli Case 1494ja 1594-traktorit sekä kaksi ahdettua 1694-traktoria. Kimmo Rainingon päätoimi oli David Brownin traktorimyyjä, millä oli oma osuuteensa merkissä pysymiseen. Etuna on, että tiukassa paikassa voi HS:n vaihtaa pykälää pienemmälle, toisaalta päisteessä voi ajaa juurikaskasalle HS:n 4-vaihteella” kertoo Marko Puranen. ”Ostimme traktorin 20 vuotta sitten naapurista, jonne se oli hankittu uutena”, kertoo Ossi. Portaalipyörästöllä toteutettu taka-akseli ei kestänyt mallimuutosten tuomaa tehonnousua ja sen mukana kasvanutta kuormitusta, kun käytettiin paripyöriä. TEKSTI JA KUVAT UOLEVI ORISTO OSSI ANTTALAISEN Case 1494 on vuosimallia 1984. Toisaalta kahteen kertaan ei kannata muokata
56 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti KONEVIESTI 18/1980 Valmistajan Suomeen perustama yhtiö David Brown Traktori Oy toimi maahantuojana 1980loppupuolelle asti. Tosin yrityksen nimi vaihtui Case Traktori Oy:ksi sen jälkeen, kun valmistaja Tenneco oli ostanut International Harvesterin vuonna 1984.
Nimija osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti: Käytön/luovutuksen voi kieltää ilmoittamalla siitä asiakaspalveluun. LUETAAN HYÖDYN VUOKSI. Tilaukset ulkomaille: ota yhteyttä asiakaspalveluun, puh. Hinnat koskevat kotimaahan tehtäviä tilauksia. www.ohjekirja.org sähköposti: ohjekirjat@gmail.com puh. Soita jos olet tulossa numeroon 040 045 0585 Museossa myös kuorma-autoja! OHJEKIRJOJA KORJAUSOPPAITA traktorit , puimurit maanrakennuskoneet ym. Uusi kestotilaus laskutetaan laskutusjakson alussa.Tilaaja voi irtisanoa kestotilauksen ilmoittamalla siitä asiakaspalveluun vähintään kahta viikkoa ennen laskutusjakson päättymistä. Katso vastaanottopisteet: autokierratys.fi Ympäristö kiittää auton kierrättäjää Noin 95 % auton painosta pystytään hyödyntämään. Turun Konekeskuksen ja Claasin valtuutettu merkkihuolto 044 975 0011 Pornainen Tuusulan Automuseo on nyt nimeltään Raimon ja Kirstin Automuseo Tervetuloa Huoltotie 1 ovi 3, 04300 Tuusula Avoinna sop. 020 413 2277 (arkisin klo 8–21). Sähköposti: asiakaspalvelu@viestimedia.fi Osoite: PL 440, 00101 Helsinki www.koneviesti.fi Puhelun hinta soitettaessa 0204-alkuiseen numeroon kotimaan lankaja matkapuhelinliittymistä on 8,35 snt/puhelu + 16,69 snt/min (alv 24 %). Asiakastietoja koskeva tietosuojalauseke löytyy verkosta: www.viestimedia.fi ASIAKASPALVELU Puh. 57 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti WWW.ESTYOKONEHUOLTO.FI soita, päivystämme : 050 354 9661 RATATIE 5, 50600 MIKKELI Näiden lisäksi kauttamme VARAOSAMYYNTI sekä HUOLLAMME kaikki muutkin merkit TYÖKONEESI HUOLLOT JA KORJAUKSET TARKALLA AMMATTITAIDOLLA sopimushuoltomme: Doosan, John Deere, Engcon, Hyundai laukkoskenkonehuolto.. MASIINAT HALTUUN. TILAUSHINNAT 2021 Vaivaton ja edullinen kestotilaus (lehti + digi) 18 nroa/12 kk vain 198 euroa. 0400 4144700 myynti myös osto tarjoa VARAOSAKIRJOJA suomi, englanti, ruotsi SEKALAISIA HUOLTO Auton kierrättäminen on helppoa ja ilmaista. Muutos astuu tällöin voimaan uuden laskutusjakson alkaessa. Kestotilaus on voimassa jatkuvasti ilman uudistamista, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. 020 413 2277 (arkisin klo 8–21). Käytä oheista Palvelukorttia, kun haluat: tilata lehden itsellesi tai lahjaksi irtisanoa tilauksesi ilmoittaa osoitteenmuutoksesta Tilaan Koneviestin kestotilauksena 18 nroa 198 euroa Tilaan Koneviestin digitilauksen kestona 12 kk 142,80 euroa itselleni lahjaksi (tilaustunnus KAV0022) alkaen seuraavasta numerosta alkaen ____/____/_____ Irtisanon tilaukseni maksetun jakson loppuun Ilmoitan osoitteenmuutoksen: alkaen____/____/_____ ajaksi ____/____/_____ – ____/____/_____ Tilauksen maksaja / Vanhat osoitetietoni A siakasnumero: __ __ __ __ __ __ __ __ __ __ __ Nimi _______________________________________________________ Lähiosoite ___________________________________________________ Postinumero ____________ Postitoimipaikka ________________________ Puhelinnumero _________________ – ___________________________ Sähköposti __________________________________________________ Lahjatilauksen saaja / Uudet osoitetietoni Nimi _______________________________________________________ Lähiosoite ___________________________________________________ Postinumero____________ Postitoimipaikka _________________________ Puhelinnumero _________________ – ___________________________ Sähköposti ______________________________________ (11 merkkinen numerosarja lehden takakannesta tai laskusta) (pakollinen tieto digitilausta tehdessä) VIESTIMEDIA OY Asiakaspalvelu Tunnus 5002596 Info: K2 00003 VASTAUSLÄHETYS Koneviesti maksaa postimaksun 4 4 4 PALVELUKORTTI Haluan saada Viestimedia Oy:ltä uutisia ja etuja sähköpostilla tekstiviestillä palvelukortti_vaaka1.indd 1 17.12.2020 16:44:56. mukaan
06-2252212 Faksi: 06-2252190 TATRA AGROSTROJ VARAOSIA z z MAATALOUSKONEET OTA PULTIT. S U O M E N K O N E U S K O T T A V I N A M M A T T I L E H T I Koneviestin tilausmaksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia siltä osin kun ne kohdistuvat veronalaisen tulon hankkimiseen. 050 523 89 51 s-posti: kurki-suonio@kolumbus.fi Diesel Eclipse 1,0 L riittää 1000 litraan 39 € Resurs Next 75 ml, riittää 4 6 L öljymäärään, 30 € Resurs Diesel 350 ml, riittää 12-25 L öljymäärään, 70 € Suomen kaasutinexpertti oy.indd 1 1.3.2021 10:53:42 max. Tekstiviestin lähetys normaalin tekstiviestin hinta. VARAOSIA VARAOSAT HUOLTO www.motocheck.fi OY MOTO-CHECK AB gsm 0500 -167 364 ZETOR Puh. 21380 AURA DEEREN VARAOSAT: Konehuolto T. 0500 226 028 tai (02) 4875 965 www.konehuoltolaukkanen.. nostokork. 050 523 89 51 s-posti: kurki-suonio@kolumbus.fi Dieselpolttonesteen lisäaineet, parempi teho, pienempi kulutus, vähemmän savutusta Diesel Power Ecomax 0,5 L riittää 500 litraan 25 € Kuluneen moottorin kunnossapitoon, palauttaa puristuspaineita, vähentää öljynkulutusta Resurs Diesel 350 ml, riittää 12-25 L öljymäärään , 70 € Katso lisää www.kaasutinexpertti.fi Kysy lisää puh. n Hyödynnä verkon Konevertailu-palvelua ja tutustu sähköisiin näköislehtiin. 58 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti 30 30 30 30 VUOTTA No rd Mills MYLLYT · KULJETTIMET LIETSOT · KYLVÖLAITTEET www.nordmills.fi · Puh 06 488 7029 TUNNETTUA LAATUA TILALLESI TUNNETTUA LAATUA TILALLESI ISME ETUKUORMAIN 3 v u o d e n k o k e m u k s e l l a Suomen kattavin mallisto 15 eri mallia, nostotehot: 1200–2300 kg – 1-vipuhallinta, kellunta – Vakain vakiona – Pitkät sovitteet – Asennus tehtaalla tai tilalla valintasi mukaan! Valmistaja ISME myy Isme-Sales Oy 64900 ISOJOKI Puh. Laukkanen Oy Puh. 050 523 89 51 s-posti: kurki-suonio@kolumbus.fi Dieselpolttonesteen lisäaineet, parempi teho, pienempi kulutus, vähemmän savutusta Diesel Power Ecomax 0,5 L riittää 500 litraan 25 € Kuluneen moottorin kunnossapitoon, palauttaa puristuspaineita, vähentää öljynkulutusta Resurs Diesel 350 ml, riittää 12-25 L öljymäärään , 70 € Katso lisää www.kaasutinexpertti.fi Kysy lisää puh. TILAA SOITTAMALLA: 020 413 2277 Mainitse tilaustunnus KAV0030 TILAA NETISTÄ: koneviesti.fi/tilaa HYÖDYNNÄ VEROETU. (06) 2631 111 0500 366 729 lisätietoja: www.ismesales.. TILAA TEKSTIVIESTILLÄ: Lähetä viesti: TILAUS KAV0030 ETUNIMI SUKUNIMI LÄHIOSOITE POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA numeroon 13526. PURKUOSAT MAANRAKENNUSKONEIDEN SUOMEN SUURIMMALTA JA MYÖS UUSIEN MAAHANTUONTI PUH 0500 407 444 MIKA HAARALA LAAJA VALIKOIMA KÄYTETTYJÄ JA UUSIA VARAOSIA TRAKTOREIHIN MYÖS VERKKOKAUPASSA www.purkupojat.com Yrittäjäntie 8, Pälkäne SOITA: 045 1331 222 Dieselpolttonesteen lisäaineet, parempi teho, pienempi kulutus, vähemmän savutusta Diesel Power Ecomax 0,5 L riittää 500 litraan 25 € Kuluneen moottorin kunnossapitoon, palauttaa puristuspaineita, vähentää öljynkulutusta Resurs Diesel 350 ml, riittää 12-25 L öljymäärään , 70 € Katso lisää www.kaasutinexpertti.fi Kysy lisää puh. 25–35 m www.auraosa.fi P. tuotot 2–20 m 3 /min max. Tarjous on voimassa 30.11.2021 asti ja koskee kotimaan tilauksia. Puhelun hinta on 8,35 snt/puhelu + 16,69 snt/min. 050 3029418 0400 828460 Tappeja ja holkkeja – kaivinkoneisiin – pyöräkuormaajiin PINTAKARKAISTUA PYÖRÖTERÄSTÄ myös kromattuna! arto.lehtiniemi@auraosa.. 050 523 89 51 s-posti: kurki-suonio@kolumbus.fi Dieselpolttonesteen lisäaineet, parempi teho, pienempi kulutus, vähemmän savutusta Diesel Power Ecomax 0,5 L riittää 500 litraan 25 € Kuluneen moottorin kunnossapitoon, palauttaa puristuspaineita, vähentää öljynkulutusta Resurs Diesel 350 ml, riittää 12-25 L öljymäärään , 70 € Katso lisää www.kaasutinexpertti.fi Kysy lisää puh. n Koneviestin kestotilaus kotimaassa 18 nroa (12 kk) vain 198 € n Tilaukseen sisältyy rajaton lukuoikeus koneviesti.fi-sisältöihin
0400 687 987 www.topi-koneet.fi TOPI-KONEET OY Valmistamme puimurin pöytävaunuja. www.laaksonmetalli.. 019-338 164, 338 216, 0500 316 119 www.energian.net Mobarrow ® kottikärryt l aurojen muovisiivet l aurojen ja äkeiden kulutusosat l nivelakselit ja -osat l traktorin varaosat ja tarvikkeet 0400 808 007 www.traktoriosa.fi Viisteentie 10, 69750 Sillanpää VETELI JÄÄKETJUT Traktoreihin, mönkijöihin, kuormaajiin, metsäkoneisiin, kuljetusautoihin jne! Nastaketjut Neliskanttinastalliset liikenneketjut Paljon kokoja -helppo asentaa • • • • Tilaa netistä tai 0400 451 900, myymälä avoinna arkisin 9-16 KOTIMAISET KASI-KASVINSUOJELURUISKUT Säiliö koot: 700 / 1000 / 1300 / 2500 litraa Puomistot: 10 / 12 / 15 / 16 / 20 / 21 / 24 metriä KASI-3/1000/12HT 7800,00 € alv % KASI-4/1300/15HT 11120,00 € alv 0% KASI-6/2500/21H8140-7SH 25580,00 € alv 0% Kysy lisää 025373191, 025372181 kasi(at)ahjoco.fi AHJOCO Oy, 29250 NAKKILA www.kasi.fi Case, Valtra, Ford, MF, JD, Zetor, McCormick, Fiat, FiatAgri, Sampo, Claas, MF. METSÄTYÖKONEET MAARAKENNUSKONEET SUOMEN KONEUSKOTTAVIN AMMATTILEHTI.. 0400 910696 imupainevaunut ammattikäyttöön vaihtolavasäiliöt nostolaitesäiliöt 1000 ja 2000 l lietteen levitysvaunut lietepumput, myös ruostumattomat puhelin 06 424 1800 lame@laaksonmetalli.. LAADUKKAAT ILMASTOINNIT KAIKKIIN TYÖKONEISIIN! • ILMASTOINNIT • VARAOSAT • HUOLTOLAITTEET KAIKKI ILMASTOINNIN OSAT TYÖKONEISIIN MERKISTÄ RIIPPUMATTA! LIETEPUMPUT JA MAATILALLE SEPARAATTORIT www.demeca.fi KETO -HARVESTERS KETO -150 Karate KETO Forst W takaterällä 360°-Rotaattori Traktorit Puimurit – Työkoneet Lindstén 0400 863 359 Hulmi 0400 126 869 TOPI-TUOTTEET PALTEENPOISTOJYRSIN 86710 Kärsämäki, puh. 59 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti silppurit rikkaäkeet klapija kuorimakoneet piensiemenkoneet viljamyllyt Energiansäästö Oy Jantoniementie 167, 08350 LOHJA puh. www.tarmonteras.fi P. Meiltä myös Ajopiirturien asennukset sekä turbosarjat. Kaikki merkit / mallit
60 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti RAKENTAMINEN HYDRAULIIKKA RATKAISUT KAIKKIIN HYDRAULIIKKA TARPEISIIN WWW.SALHYDRO.FI HELSINKI SUUTARILA Tapulikaupungintie 44 P: 020 1133 610 HELSINKI, KONALA Konalantie 47 A P: 020 1133 620 KERAVA Alikeravantie 39 P: 020 1133 630 TURKU Vajossuonkatu 3A P: 020 1133 580 TAMPERE Juvelankatu 6 P: 020 1133 560 JYVÄSKYLÄ Ahjokatu 13 P: 020 1133 570 NURMIJÄRVI Ilvesvuorenkatu 10 P: 020 1133 500 NOSTO-OVET www.ovimestari.com MYÖS TAITTOJA RULLAOVET asennettuina (myös moottorilla). SUOMEN KONEUSKOTTAVIN AMMATTILEHTI.. ! www .finnparttia.fi F innparttia ähkötukku petri.koskinen@ finnparttia.fi Koneviesti 2021 92 x 75 mm_Koneviesti 2016 No 16 23.1.2021 11:06 Sivu 1 020 838 4530 findoor@findoor.fi www.findoor.fi Kotimaiset taitto-ovet Maatiloille, viljankuivaamoihin, halleihin, pesukaduille, paloasemille... 0500 269 944 • www.tlatvala.fi LUETAAN HYÖDYN VUOKSI. Laadukkaat, toimivat, takuulla. Metsäja salaojakauhat Luiskaja tasauskauhat Kuokkaja kaapelikauhat VAPO suo-ojakauha NTP10-vastapala ja liitin ym KANTO-/KIVIHARAT KAIVINKONEEN ROUTAPIIKIT T.LATVALA Jalasjärvi. MITÄ ISOMPI KONE... TIETOA TULVILLAAN. Maatalouteen kuumasinkittynä. Aukipitolaite VUOMET Puh. 0400208824 vuomet@vuomet.fi ® www.vuomet.fi Lumiaurat Noutohalli Joutnantie 76, 25500 Perniö, myynti@finnparttia.fi puh 02 72 72 00 34 vu ot ta no pe aa ja va rm aa sä hk öt ar vik ek au pp aa Käytä hyödyksi valttejamme: edulliset hinnat suuret varastomäärät nopeat ja varmat toimitukset F innparttia ähkötukku vu ot ta no pe aa ja va rm aa sä hk öt ar vik ek au pp aa Osta sähkötarvikkeet suoraan sähkötukkumme verkkokaupasta Voit myös noutaa tai tilata puhelimella tai sähköpostilla noutohalliltamme joka on avoinna ma pe kello 8-16. Projektimyynti 044 967 7078 Seinäjoki 0400 564 282 Ne kotimaiset hydrauliikkaventtiilit nyt edullisesti verkkokaupastamme! www.piippohydraulic.com KIPIT JA SYLINTERIT: MYYNTI: Uudet ja kunnostetut KORJAUS -CNC polttoleikkaus Metallipalvelu Kotiranta Karhiniementie 251, 32700 HUITTINEN 050-3447987, 0500-167377 Lehti-, pari-, taitto-, liuku-, liukupalo-ovet ja ikkunat
0500 660106 LUKIJAN KAUPPAPAIKKA kauppapaikka_2p.pdf 1 20.1.2016 10:47:30 RENKAAT JA VANTEET MAATALOUSKONEISIIN. 7 600 Tapigenset (FPT Iveco) 30 kVA kotelossa ................................... 9 950 Tapigenset (FPT Iveco) 60 kVA kotelossa ................................11 800 Tapigenset (FPT Iveco) 80 kVA kotelossa ................................12 300 Tapigenset (FPT Iveco) 110 kVA kotelossa ..............................14 300 Tapigenset (FPT Iveco) 150 kVA kotelossa ..............................18 100 Tapigenset (FPT Iveco) 200 kVA kotelossa ............................. Säkkinostimet, trukkipiikit ja kivitalikot. Kysy lisää varusteluvaihtoehdoista. 09 274 6530 | www.tapimer.. 29 500 Tapigenset (FPT Iveco) 500 kVA kotelossa ............................ Hyviä uusia ja käytettyjä renkaita ja paripyöriä uusilla RAJU/Apv-vanteilla. Kysy tarjous myös täysin kiepein! Tuotekoodi Paineenkesto (bar) Taivutussäde (mm) Hinta €/m MSL4S.08 1/2" 420 90 17,50 MSL4S.10 5/8" 420 120 21,00 MSL4S.12 3/4" 420 150 24,00 MSL4S.16 1" 420 200 29,00 BELLUS-liukuovilaitteet sarana-kippi-palo-ovet SUOMI-laatua bellusoy.com P. Nakkilan Insinööritoimisto P. LAADUKKAAT KOTIMAISET TIENHOITOLAITTEET YLI 40 VUODEN KOKEMUKSELLA TYÖLAITEMYYNTI: 044 758 6200 / VARAOSAMYYNTI: 044 758 6221 LAMETAL OY • KASKENVIERTÄJÄNTIE 2 • 73100 LAPINLAHTI Vuokrataan lomatalo Vuokatin kupeessa. 61 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti • Muovisäiliöiden, esim.bensatankkien korjaukset Leikkuupuimurin KOHLINLAAKEREITA Fahr, Claas, JD. 5 720 Tapigenset (Kubota) 18 kVA avoin .............................................. 03–2720 770 Tapigenset (Kubota ) 11 kVA avoin ............................................. 23 600 Tapigenset (Doosan) 300 kVA kotelossa ................................ 21 800 Tapigenset (Baudouin) 225 kVA kotelossa ............................. TAPIMER OY | Huhtimontie 2, 04200 Kerava p. HÄRMÄNPELTO OY Puh. eld Leyland David Brown varaosia. Hinnat ALV 0%. 0440 391639 Nuf. Ks. 06-4845175. Useimmat aggregaatit voimme toimittaa suoraan varastosta. 040 5083556 MYYTÄVÄNÄ Myydään TI LA A OM A SO IT A 02 41 3 22 77 OTA PULTIT.. www.harmanpelto.. video youtube.com Vaaran lomaasunnot. Ensilumen ladut jo auki! P. 47 600 Tapigenset (Doosan) 740 kVA kotelossa .................................69 900 Toimitamme myös yllä mainittuja aggregaatteja ilman koteloa, trailerille tai merikonttiin asennettuna. Myös leasing ja vuokraus mahdollista. SUOMEN MONIPUOLISIN MOOTTORI JA AGGREGAATTIKAUPPA tuo markkinoille korkealaatuisen ja erittäin kilpailukykyisen aggregaattisarjan ammattilaisille. Verkkokauppa 24/7 www.virhydro.fi VINCKE 4-KUDOS SPIRAALILETKUT S-LINE 4SS+ Hinta sis. 0500 382821 – Ethernet (RJ45/CAT6A) kaapelit ja adapterit – Tietokoneet, virtalähteet, akut, oheislaitteet – Tulostinvärit, paperit ja tulostimet, tarra-arkit – Tietokoneiden ja näyttöjen telineet, ergonomiatuotteet Tietotekniikkatarvikkeiden suomalainen verkkokauppa www.triosoft.fi p. 8 900 Tapigenset (FPT Iveco) 40 kVA kotelossa .................................. 35€ / kpl Sampo, MF. alv 24%. 50-60€ / kpl P. 0500 164290 HA-Varaosat PALMU TURVAOHJAAMON LASEJA ja myös muita osia. 6 820 Tapigenset (Yanmar) 22 kVA kotelossa .....................................
Idea osoittautui aivan oivalliseksi, pikkuhousunsuoja imee reilusti hikeä ja se pysyy kiinni hikinauhassa tarransa ansiosta. Voit lähettää kuvauksen omasta ideastasi suoraan osoitteeseen: lukijanidea@koneviesti.fi. Hän päätti kokeilla naisten pikkuhousunsuojaa hikinauhaan kiinnitettynä. Kumi puhdistaa pinnan mukavasti, mutta ei vahingoita alustaansa teräksen tapaan. 62 Lukijan idea -palstalla esitellään lukijoiden ideoita ja ratkaisuja erilaisiin pulmiin. Siinä hikoillessa Vanhatalo sai hieman naurettavan tuntuisen idean. L U K I J A N I D E A Lukijan IDEA Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti Tehokas hikinauha helposti JAAKKO VANHATALO Siikaisista huomasi, että kesähelteellä raivausta tehtäessä hikeä pukkaa otsaan sen verran, ettei kypärän hikinauha riitä hien poistamiseen. Käyttökohteen mukaan sopivan kokoinen renkaanpala pultataan kiinni pienkuormaimeen tai etukuormaajan soviteosaan. HYVÄ KEKSINTÖ! PALKITSEMM E KEKSIJÄN ISTUINSUOJALLA.. Koneviesti ei vastaa ideoiden toimivuudesta tai turvallisuudesta. Palkitsemme parhaita ideoita Koneviestin tuotepalkinnoilla, joten muistathan laittaa yhteystietosi viestiin mukaan. VISA VILKUNA Renkaasta puhdistuskolaksi TAPIO LAHTINEN Viron Järvasta on tehnyt käytetystä työkoneenrenkaasta puhdistuskolan. Työn touhussa hikeä valuu silmiin ja pitkin kasvoja, eikä se tunnu yhtään mukavalta. VISA VILKUNA HYVÄ KEKSINTÖ! PALKITSEMM E KEKSIJÄN ISTUINSUOJALLA
Äänestä paras juttu ja voita! AVAA SANAINEN ARKKUSI JA KERRO MEILLE, MIKÄ LEHDESSÄ MIELLYTTI TAI SAPETTI. Edellisen arvonnan voitti Mauri Långvik, Ylöjärvi. Kerro mielipiteesi!. ÄÄNESTÄ 1.11.2021 MENNESSÄ. 63 L U K I J A L T A & I N K I N E N / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti Atte Kaukonen Pappisista irrottaa kiinni juuttuneet paripyörät näppärästi pullotunkilla. Laita meille viestiä osoitteessa www.koneviesti.fi. Koneviestin nettisivujen luetuin artikkeli KV 14/2021 -lehdestä oli Eemeli Linnan ”Hän: Viljelijä Antti Rinkinen kertoo kokemuksistaan luomuviljelyyn siirtymisestä”. 66). Voit äänestää nettisivujemme (www.koneviesti.fi) etusivulla olevan ”Äänestä Koneviestin paras juttu” -kuvakkeen takaa avautuvalla lomakkeella. KV 14/2021 parhaaksi jutuksi äänestettiin Jussi Knaapin ”Pellosta hiilinielu” (s. Mikä oli mielestäsi tämän lehden paras juttu ja miksi. Voit myös lähettää sähköpostia osoitteella palaute@koneviesti.fi tai lähestyä meitä kirjeitse Koneviesti, PL 440 (Simonkatu 6), 00101 Helsinki. Valitse ”Yhteystiedot”-välilehti ja sieltä kohta ”Ota yhteyttä toimitukseen”. KAIKKIEN VASTANNEIDEN KESKEN ARVOMME ISTUINSUOJAN. Voit myös vastata postikortilla. VISA VILKUNA Paripyörät irti tunkilla HYVÄ KEKSINTÖ! PALKITSEMM E KEKSIJÄN ISTUINSUOJALLA
5,5-litrainen diesel-Deering käynnistyi helposti kammestakin. SMK toi vuosina 1947–49 neljä 9-sarjan Deeringiä, joista yksi oli petroolikäyttöinen ja loput dieseleitä. Pienemmät Deeringit ja Farmallit olivat pitkälti samoista osista tehtyjä rinnakkaismalleja. SMK hallitsi suurinta teholuokkaa On olemassa häviävän pieni mahdollisuus, että Liinahamarin satamaan välirauhan aikana tuotujen amerikkalaistraktoreiden joukossa olisi ollut jokunen W-9 tai peräti WD-9, mutta dokumentteja tuonneista ei ole löytynyt. WD-9 on taloudellinen voimanpesä, lupasi mainos. Kolmisen vuotta myöhemmin International Harvester esitteli ensimmäisenä amerikkalaisvalmistajana dieselmoottorilla varustetun pyörätraktorin Deering WD-40, jossa oli edellä mainittu bensakäynnistys. Keskilännen vehnänviljelijät huomasivat ison Deeringin oivalliseksi veturiksi, josta ei loppunut puhti 5-siipistenkään aurojen edessä, eivätkä kierrokset laskeneet suurimpienkaan puimakoneiden pyörityksessä. Caterpillar otti dieselin käyttöön v.1931 Sixty-mallissaan. Riviviljelyksille paremmin soveltuneet Farmallit esiteltiin kesällä 1939, vakiomalliset Deeringit vuotta myöhemmin. Tarjolla oli kolme keinoa. Rautapyöräiseksi suunnitellun WD-40:n tilalle tuli nopea 5-vaihteinen WD-9, joka oli pari litraa pienemmästä moottoristaan huolimatta yhtä tehokas. Kun moottori oli saatu pyörimään bensalla, suljettiin venttiilit ja avattiin ruiskutuspumpun polttoainesyöttö, jolloin käynti jatkui dieselinä. 64 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti D ieselmoottorin yleistyminen oli kaikista avuistaan huolimatta hyvin hidasta. Juuri ennen toista maailmansotaa IH uudisti täydellisesti 1920-luvun opeilla tehdyt Farmallja Deering-mallistonsa. Seuraava vaihdos tehtiin 3 vuotta myöhemmin, jolloin esiteltiin väritykseltään erilainen International 650, jota pidettiin tuotannossa vuoteen 1958. Sotien jälkeen Hankkija sai tuotua pienempää W-4 mallia 10 kappaleen verran ja isompaa W-6 Deeringiä 25 traktorin erän, jonka jälkeen markkinointi siirtyi SMK:lle, jolla oli entuudestaan Farmallin edustus. Deeringin maahantuojana oli tuolloin Hankkija. Tehokkain Deering oli malliston suosituin traktori, mutta dieseleiden osuus jäi toistaiseksi ehkä 10–20 % tasolle, vaikka niiden etuja tuotiin jatkuvasti esille. International luotti vajaan 30 vuoden ajan bensakäynnistykseen. Amerikkalainen Caterpillar startattiin pienellä apumoottorilla, jolla dieseliin saatiin riittävät kierrokset. Huomattavasti järeämmälle WD-9:lle ja bensatai petroolikäyttöiselle W-9:lle ei ollut vastaavaa konetta Farmall-mallistossa, mutta telatraktoripuolelta löytyivät samaan tekniikkaan perustuneet mallit TD-9 ja T-9. Tuohon aikaan pienehköksi katsotun 5-litraisen dieselin suoraan käynnistykseen ilman apulaitteita olisi tarvittu 5,5 kilowatin startti. Ensimmäiset dieseltraktorit tehtiin jo 1920-luvulla, mutta kunnolla kauppa alkoi käydä vasta sotien jälkeen – ja silloinkin vain Euroopassa, amerikkalaiset siirtyivät lopullisesti dieselkauteen vasta parikymmentä vuotta myöhemmin. Matalapuristeisen petroolimoottorin sai kammesta tulille heikompikin veivaaja, bensamoottoriin tarvittiin hieman enemmän papua, mutta dieselin käsikäynnistys ilman erikoisjärjestelyjä oli mahdotonta. Sen sylinterikannessa oli avattavat venttiilit ja niiden takana ylimääräiset palotilat sytytystulppineen. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA International Deering WD-9 – Taloudellinen voimanpesä W E T E R A A N I. Teollisuusversiot I-9 ja ID-9 olivat suosittuja lentokonehinureita ja tykinvetäjiä. Suurin ja suosituin Ensimmäisiä dieseltraktoreita olivat saksalainen Benz-Sendling BS6 (1922) ja italialainen Cassani 40 (1927). Tämä oli yleinen menetelmä keskieurooppalaisissa dieseleissä. Erityisen pätevä se oli maantiekuljetuksissa: isot takapyörät ja suuri kokonaispaino takasivat pidon jyrkissäkin nousuissa ja nopea voimansiirto joutuisan etenemisen. Kalliimman hinnan ja mutkikkaamman tekniikan lisäksi dieselin suosiota rajoittivat alkuaikoina hankalat käynnistykset. SMK:lla oli aiempaakin kokemusta isojen traktoreiden markkinoinnista, se kun toi sotavuosina Saksasta samaan painoja teholuokkaan kuulunutta Lanz Bulldogia vajaan 200 traktorin verran. Kolmea Deering-mallia tehtiin vuoteen 1953 mennessä yhteensä 124 470 kappaletta, Farmall-sarjan yhteismäärä samana aikana oli 957 066 traktoria. Yksinkertaisin tapa oli käyttää etukammioihin ruuvattavia irrallisia hehkupatruunoita ja puolipuristinta. Puristuksia oli petroolikoneeseen verrattuna nelinkertaisesti, mikä oli entisajan sähköstarteillekin liikaa, varsinkin kun tuolloin yleiset etukammiodieselit vaativat käynnistyäkseen vähintään 200 kierrosta minuutissa. Isoa Deeringiä olisi tuotu mielellään runsaamminkin, eivätkä traktorit olisi jääneet käsiin, mutta lisenssitoimikunta kiristi dollaritraktoreiden suhteen otettaan 1950luvulle siirryttäessä, eikä myöntänyt enää yhtä herkästi tuontivaluuttoja edes maansiirtotai teollisuuskäyttöön tarkoitetuille traktoreille. Imusarjaan oli lisätty kaasutin ja jakopäähän laukaisumagneetto. Käynnistysvaiheessa venttiilit avattiin, jolloin palotila kasvoi ja puristussuhde laski kaasutinmoottoreiden tasolle, mikä mahdollisti 7,5-litraisen nelosmoottorin kampikäynnistyksen. Deering WD-9 vaihtui v.1953 WD-9 Superiksi, minkä myötä pellin alle tuli 12 lisähevosvoimaa
Vähennyspyörästössä sisäpuolinen lieriövälitys. Suorahampainen siirtopyörävaihteisto 5+R, nopeudet 3,8–25,3 km/h. HYDRAULIIKKA Ei vakiovarusteena. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 10,4 l, jäähdytysjärjestelmä 41,6 l, voimansiirto 38 l, bensatankki 3,3 l, dieseltankki 136 l. 4-t nestejäähdytteinen etukammiodiesel, 53 hv/1 500 rpm. VALMISTAJA International Harvester Company. Voimanottoakseli 538 rpm, hihnapyörä 216 mm x 355 mm, 707 rpm. International Deering WD-9. Rivityyppinen Bosch-ruiskutuspumppu keskipakosäätäjällä. 65 / 5 | Koneklassikot 2021 Koneviesti MOOTTORI D-335, 4-syl. Käynnistys bensalla, jota varten IH H4 -laukaisumagneetto ja IH F3/4 -kaasutin. PYÖRÄT Edessä 7.50 x 18, takana 14 x 34. HINTA Ei hinnoiteltu Suomessa. 1940–54 Milwaukee, Wisconsin ja Melrose Park, Illinois, USA. VOIMANSIIRTO Kuiva 12” 1-levykytkin. Valmistettu eri moottoreilla yhteensä 71 715 kpl. läpimitta 111,8 mm, iskunpituus 139,7 mm, tilavuus 5 480 cm³, puristussuhde 15,7:1. Sähkökäynnistys 6 V (1950 > 12 V). MITTOJA Pituus 3 413 mm, akseliväli 2 124 mm, leveys 1 762 mm, korkeus konepeltiin 1 562 mm, maavara 380 mm, paino vakiovarusteilla 3 010 kg. Kuivat pantajarrut tasauspyörästön akseleilla, voidaan käyttää ohjausjarruina. Syl. LISÄVARUSTEITA Teollisuusmalli, bensatai petroolimoottori, sähkökäynnistys, voimanottoakseli, hihnapyörä, hydrauliikka, sivuvaihdetanko, rautapyörät, 13 x 32tai 18 x 26 -takapyörät, pyöräpainot, leveät lokasuojat, äänenvaimennin, kipinänsammutin, valot, erilaisia vetolaitteita
11. METSÄKONEVIESTI PUUNKORJ UUTA JÄRVIALU EILTA. 66 Koneklassikot 2021 5/ | Koneviesti K K NIR-MITTAUS TARKENTAA APEREHUN TEKOA E S I T T E L E M M E & P I K A KO K E I L E M M E K F O R D R A N G E R I N E R I KO I S M A L L I T NISULA N6 MOIPU GS550RC PALMS HMWD 3.2 LUMILINKO KAIVUKONEESSA K S E U R A AVA KO N E V I E ST I I L M E STY Y 11
AINA MUKANASI. PAL.VKO 2021-51 390211-2105 2 1 5 6 414883 902117 VALTRA CONNECT TÄRKEIMPIEN TIETOJEN YLEISKATSAUS. LIITY SINÄKIN MUKAAN! Tarkista onko Valtra-traktorissasi Connect-valmius: get.agcoconnect.com/fi/ TARKISTA VALMIUS! Uusiin Valtra-traktoreihin sisältyy 5 vuotta ilmaista Connectin käyttöaikaa. HETI TUKENASI. YOUR WORKING MACHINE 70 % JO LÄHES 70% UUDEN VALTRAN OSTANEISTA ON OTTANUT KÄYTTÖÖNSÄ VALTRA CONNECTIN. Aktivoi nyt!