K Parivertailu: Fordson vs McCormick • Norcar HTP 490 -kuormatraktori VANHOJA KONEITA MASINISTIKESÄ 2024 Pyöräkuormain Allis-Chalmers BTL 14 entisöinti Legendan korjaus VALMET 905 SUURI Weteraaninumero PUOLUEETON TEKNINEN AMMATTILEHTI Fiskars 400 M -kaivukone NRO 16 | 11.12.2024 | 15,10
Isommista uudistuksista tiedotamme tarkemmin kevättalven 2025 aikana. K U V A : M A R C U S P A S V E E R Isommista uudistuksista tiedotamme tarkemmin kevättalven 2025 aikana. 3 / 16 | Koneviesti Pääkirjoitus 2024 P Ä Ä K I R J O I T U S LUKUSUOSITUS Koneviesti ilmestyy 14 kertaa vuonna 2025. Haluan toivottaa uskollisille lukijoillemme rauhallista joulunaikaa ja menestystä tulevalle vuodelle. Lehti esittelee konesankareita eri puolilta Suomea, ja mukana on myös harvinaisuuksia. Kaikki tilaajat pääsevät lukemaan näköislehtiä vuoteen 2018 asti, kestotilaajille sisältöä avataan peräti vuoteen 1970 asti. TÄMÄNKERTAISESSA WETERAANIKOOSTEESSA käsittelemme yksinomaan klassikkokoneita. Kuluneen vuoden aikanakin Koneviestissä on tehty kehitystyötä. Vuoden viimeisen lehden mukana kestotilaajille lähetetään lukijalahjana seinäkalenteri vuodelle 2025. Tavoitteenamme on saada lähitulevaisuudessa kaikki julkaistut lehdet, olympiavuodesta 1952 alkaen, avoimeksi kestotilaajille. Jokaisessa pelikortissa on Weteraanitraktorin kuva ja sen tärkeimmät tekniset tiedot. Lehdessä on useita kunnostustarinoita, kuten Volvo BM Valmet 905, Allis Chalmers BTL14 ja porvoolainen harvinaisuus Fiskars 400 M. Pelin voittaa se, joka kykenee parhaiten hyödyntämään kunkin koneen vahvuuksia edukseen. Uutta on myös suosittu Konepodi-podcast, jonka tekemistä jatketaan aktiivisesti. Kevättalvella kestotilaajille lähetetään aidot Koneviesti-pelikortit. Tämä on tärkeää, ja pidämme siitä kiinni jatkossakin. / Teho / Tyyppi 4 / 39,5 hv / D Nostok yky 1500 kg Paino 1893 kg Nopeu s 1,7–24 ,7 km/h Hinta 19 980 € F3 Pelikor tit_kor ttikoht aset.ind d 26 Pelikor tit_kor ttikoht aset.ind d 26 29.11.2 024 6:42:47 29.11.2 024 6:42:47 TRAKTORIKORTIT Pelikortit_korttikohtaset.indd 1 Pelikortit_korttikohtaset.indd 1 29.11.2024 6:42:05 29.11.2024 6:42:05. Koneviestin tyyliin ytimessä ovat koneet ja tekniikka, tekniikan käytettävyys sekä ratkaisujen toimivuus. / Teho / Tyyppi 6 / 146 hv / TD Nostokyky 3200 kg Paino 6550 kg Nopeus 2,5–29,6 km/h Hinta 100 240 € L4 Pelikortit_k orttikohtase t.indd 51 Pelikortit_k orttikohtase t.indd 51 29.11.2024 6:43:32 29.11.2024 6:43:32 John Dee re-La nz T500 Vetota pa Takave to Vaihtei sto 10+3R Iskutila vuus 2370 cm 3 Syl. Koneviestin näköislehtien verkkosivuilla on nyt hakutoiminto, joka hyödyntää hakusanoja. Ensi vuonna lehti ilmestyy 14 kertaa. Eemeli Linna, päätoimittaja Konepodi, arkisto ja pelikortit Ford 9700 4WD Vetotapa Neliveto Vaihteisto 16+4R Iskutilavuus 6578 cm 3 Syl. Tätä kannattaa odottaa. Jokaisessa pelikortissa on lisäksi QR-koodi, joka vie kyseisestä traktorista kirjoitettuun Weteraani-artikkeliin, mikäli kiista voittajasta vaatii tarkempia selvittelyjä. Lisäksi kestotilaajille toimitetaan kevättalvella traktoriaiheiset Koneviesti-pelikortit. Metsäkoneita edustaa Kannokon klassikko Norcar HTP 490, joita edelleen saattaa nähdä työmailla, vaikka niillä on tähän mennessä tehty jo valtavasti työtunteja
4S2 – Raskasvetäjä 88 Porsche Master 429 – Edullinen punakuono 90 Lanz Bulldog D6006 – Robust und Zugstark 92 Ford 7810 – III Silver Jubilee 94 Valmet 855 – Pehmeäliikkeisempi PowerPlus 96 Kramer K-33 – Traktori pakkaseen ja paahteeseen 98 MB-Trac 1500 – Voimalla ja vauhdilla 10 Timberjack 230 – Tukkijätkä 102 Deutz D6006 – Uusia voimia ja muotoja 104 Bolinder-Munktell BM 55 – Vihreä vaihtoehto 106 Roadless J17 – Pehmustettua vetoa 108 Oliver Hart-Parr 70 Standard Kesän masinistitapahtumissa oli paljon hienoja koneita ja reipasta toimintaa. 72 NORSK MOTORHISTORISK MUSEUM Vanhempaa konekalustoa norjassa. 2024 Koneviesti Sisältö 16/ | 4 K T Ä S S Ä N U M E R O S S A VAKIOT 3 PÄÄKIRJOITUS Konepodi, arkisto ja pelikortit 114 SEURAAVASSA NUMEROSSA TRAKTORIT JA VARUSTEET 6 VOLVO BM VALMET 905 Moderni klassikko käyttökunnostettiin takaisin töihin. WETERAANIT 76 Volvo BM Valmet 905 – Viides jäsen 78 Massey-Ferguson 265 – Talous-Massikka 80 Leyland 804 – Viimeinen ja vahvin 82 John Deere 4230 PFWD – Mehuneliveto 84 Hanomag R45 A – Vahvin hannoverilainen 86 M.A.N. 66 VAKOLAN VAIHEITA Va ltion Maataloudellinen Ko nekoetus la itos. 28 FISKARS 40 M -KAIVINKONE Harvinainen Suomessa valmistettu pyörillä kulkeva vaijerikaivinkone. 12 FORDSON POWER MAJOR VS MCCORMICK SUPER Parivertailussa halvin ja kallein brittitraktori 1950-luvun lopulta. MAANRAKENNUS 20 ALLIS-CHALMERS BTL-14 Amerikkalaismerkin Englannissa valmistettu pyöräkuormaaja kävi läpi perusteellisen entisöinnin. Tässä mallia tiimityöstä: Fergusonin kasauskisassa traktori saatiin nippuun ajassa 8 minuuttia ja 59 sekuntia (Hytittömät traktorit -tapahtuma).. METSÄ 36 NORCAR HTP 490 Kevyt ja ketterä kuormatraktori. 50 MASINISTIKESÄ 2024 Kooste kesän merkittävimmistä masinistitapahtumista. HISTORIA 62 HUOLTOMIES MUISTELEE Pauli Ylönen työskenteli sopimushuoltajana vilkkaimpaan Zetoraikaan. TAPAHTUMAT JA YRITYKSET 42 CASTERTON VINTAGE WORKING EVENT Vanhemman ikäluokan koneet työn touhussa
TEKSTI JA KUVAT UOLEVI ORISTO Volvo BM Valmet 905 on haluttu, mutta melko harvinainen kone harrastusja hyötykäyttöön. K K 2024 Koneviesti Traktorit ja varusteet 16/ | 6 Legendan kunnostus Volvo BM Valmet 05 -sarjan traktorit ovat edelleen haluttuja, koska ne sopivat hyvin myös metsätöihin ja niiden keräilyarvo nousee ajan myötä. Kone maalattiin kokonaan. K U N N O S T U S. Moottoriin tehtiin täysremontti ja ohjaamon verhoilu uusittiin perusteellisesti. Renkaat olivat vielä käyttökunnossa, eikä niitä vaihdettu, vaikka uusi rengaskierros olisi tehnyt terää myös koneen ulkonäölle. Jani Tyyskä hankki käytetyn kuutos-Valmetin Tanskasta ja kunnostutti sen Ismo Hutrilla. 05-sarjan traktorin kunnostaminen alkuperäiseen asuunsa on kannattava, mutta ei kaikkein helpoin projekti
Tavoitteena oli kunnostaa Valmet työkuntoon. Tässä artikkelissa esiteltävä traktori on paljon ajettu, eivätkä sen tarkka tuntimäärä ja vuosimalli ole tiedossa. Volvo BM Valmet 905 -mallin valmistus alkoi vuonna 1984 ja päättyi 1989. Jani Tyyskä antoi kunnostuksen tehtäväksi samassa kunnassa toimivalle Kuortin Traktori Ky:lle, jonka yrittäjä Ismo Hutrilla on pitkä kokemus sekä ammattiettä harrastekoneiden kunnostuksessa. 905 on harvinainen malli, joka on edelleen haluttu. Voit lukea lisää mallin tekniikasta ja historiasta tämän lehden sivulta 76. Netin vaihtokonesivustoilta löytyi tätä kirjoitettaessa vain yksi Suomessa oleva 905. Tyyskän yritys Kuortin Rautakauppa on IKH:n jälleenmyyjä, jolla on laaja osavarasto. Muoviosia on traktorissa käytetty jonkin verran, ja niistä vain harvoja on edelleen saatavissa Agcon jälkimarkkinoinnin kautta. Purkaamoissa on 05-sarjan koneita vähän. Traktori on tuttu, sillä Hutreilla on 4 erilaista 05-sarjan Valmetia työkäytössä alkaen 505:stä ja päättyen 805-malliin.. 76. 05 -sarjan Valmetit ovat haluttuja koneita etenkin metsäajoon. Malliston suurin kuusisylinterinen Valmet 905 on Suomessa arvostettu, mutta kohtuullisen harvinainen traktori. 05-sarjan Valmetien perustekniikka on yksinkertaista, ja moottorin uudempia malliversioita valmistetaan edelleen, mikä helpottaa osien saantia. Suojapeltejä tai muita isoja osia ei kuitenkaan puuttunut. 905:n tekniikan kunnostukseen löytyy melko hyvin alkuperäisja tarvikeosia, mutta muoviosien puute vaikeuttaa koneen ulkonäön kohentamista. Vähän ajettuja yksilöitä on vaikea löytää, ja ne ovat kovissa hinnoissa. Samaa vaihteistoa ja voimansiirtoa ei enää käytetä uusissa tämän kokoluokan Valtroissa. Paluumuuttaja Tanskasta Jani Tyyskä hankki tässä artikkelissa esitellyn 905-traktorin Tanskasta käytettynä. Paljon ajetun ja kunnostusta tarvitsevan yksilön voi löytää myös Suomen ulkopuolelta. Pelleissä oli kolhuja ja maalipinta oli haalistunut, nostoja ohjauslaitteissa oli väljää, sähkölaitteista toimi vain osa ja hydrauliikassa oli vuotoja. 7 / 16 | Koneviesti Traktorit ja varusteet 2024 K VOLVO BM VALMET 905 Kuusisylinterisellä, 105 hv:n tehoisella moottorilla varustettua Volvo BM Valmet 905 -traktoria valmistettiin vuosina 1984–89. 905 oli tullessaan tämän ikäiselle ja paljon ajetulle traktorille tyypillisessä kunnossa. Voit lukea Volvo BM Valmet 905:n tekniikasta ja mallihistoriasta lisää tämän lehden Weteraani-artikkelista s. Koneen muotoilu on 1980-luvun skandinaavista kanttilinjaa, mikä helpottaa peltitöitä
Kunnostettava 905 oli koko lailla vakiovarusteinen; hydraulinen jarruventtiili oli merkittävin lisävaruste. Istuin oli loppu ja verhoilut repeilleet. Vapaasti hengittävällä kuusisylinterisellä moottorilla varustetussa 905:ssa on samanlainen voimansiirto kuin nelisylinterisellä turbomoottorilla varustetussa 805:ssa: 4 päävaihdetta, hydrauliikalla toimiva 2-portainen pikavaihde, 2 nopeusaluetta eteen ja yksi taakse. Sähkölaitteet ja hydrauliikka olivat tämän ikäiselle koneelle tyypillisessä kunnossa – niissä oli kontaktihäiriöitä ja pieniä öljyvuotoja. Kunnostuksen kohteen käyttöhistoriaa on tiedossa vain vähän. ISMO HUTRI on kunnostanut kymmeniä asiakkaiden traktoreita omien traktoriensa lisäksi. Sakka piti irrottaa pohjasta painepesurilla, jonka suutinputki työnnettiin täyttökorkin kautta säiliöön. Liikkuvat osat, kuten etuakselin kääntönivel ja nostolaitteen osat, olivat kuluneita, mutta toimivia. Kunnostuksen yhteydessä hän asentaa kaikkiin koneisiin pääkytkimen, sillä sen käyttö pienentää oikosulun riskiä. Aika kului ja vettä virtasi… Voimansiirto toimi ikäisekseen hyvin 05-sarjan voimansiirto on tyypillinen 1980-lukulainen. Vaihteisto on täyssynkronoitu. Sähköjohdot kulkevat verhoilun alla, minkä vuoksi niissäkin oli kontaktihäiriöitä ja joistain johdoista puuttui jopa paloja. Irronnut sakka piti uittaa runsaan veden mukana pohjatulpan läpi. Käytön jäljet näkyivät varsinkin ohjaamon sisällä. Lisäksi hinta on edullinen, ja mekaaninen kytkin on toimintavarma. Säiliön pohja on epätasainen kardaanin tarvitseman tilan vuoksi. Ismo ja Salla Hutri pyörittävät myös omaa traktorimuseota, jossa on n. Koneella oli ilmeisesti ollut monta kuskia, jotka eivät olleet pitäneet työympäristöään kunnossa. polttoainesäiliön pohjalle. Useimmat kunnostuskohteet oli helppo havaita silmämääräisesti ja koeajon perusteella. Ilmastointia ei ole, sillä se oli 1980-luvun koneissa harvinainen lisävaruste. Traktoria oli viime vuosina käytetty pääasiassa apevaunun vetoon, minkä voi päätellä myös pölyn määrästä – sitä oli kertynyt paksu kerros mm. Nostolaitetta käytetään mekaanisilla vivuilla, hydrauliikassa on 2 kaksitoimista venttiiliä. 905:n Valmetin runkoon valetun polttoainesäiliön puhdistus on hankalaa, koska sitä ei voi irrottaa katkaisematta traktoria. Käynnistäminen oli hankalaa, koska moottori oli todella väljä. 70 traktoria. Perustekniikka helpottaa kunnostusta Ismo aloitti Valmetin kunnostuksen kevättalvella 2023. 2024 Koneviesti Traktorit ja varusteet 16/ | 8 OHJAAMO OLI sisältä todella karussa kunnossa. Volvo BM Valmet 905 -traktori kunnostettiin käyttöön, ei vain näyttelykoneeksi.. Nostosekä työntövarsi ovat mekaanista perusmallia
Ismo maalasi reunat käsin pienellä siveltimellä. Ismo purki moottorin kokonaan ja teki sille täysremontin, koska moottorin tiivisteet olisi pitänyt joka tapauksessa vaihtaa. Tämän ikäisessä 905:ssa on Carraron valmistama etuakseli. Maalaus onnistui hyvin, vaikka vanteita ei suojattu. Ismo Hutrilla oli ennestään ostettuja ja omatekoisia erikoistyökaluja, jotka helpottivat esimerkiksi sylinteriputkien vaihtoa. Carraron valmistama etuakseli oli kunnossa lukuun ottamatta raidetangon päitä ja olkatapin laakereita, jotka piti vaihtaa. Vetotapin alapuolella oli paikka maatalousvetolaitteelle. Sen raidetankojen nivelet uusittiin ja kääntöpesän laakerit vaihdettiin. Lohkon hapettumat ja karstat kannattaa puhdistaa heti kunnolla. 9 / 16 | Koneviesti Traktorit ja varusteet 2024 Ismo verhoili ohjaamon uudestaan pehmustetulla keinonahalla. Ismo maalasi vanteet irrottamatta renkaita, koska renkaita ei vaihdettu eikä vanteita tarvinnut hiekkapuhaltaa. Hidas maalaus säästää aikaa, jos renkaita ei irroteta. Kampiakseli hiottiin yhteen ylikokoon. Synkronoinnin uusiminen olisi ollut kallista. Oikea suojalevy oli käyttökelpoinen, mutta vasen jouduttiin korvaamaan keinonahalla verhoillulla metallilevyllä. Sylinteriputkien ja lohkon väliset pinnat hiottiin tasaisiksi, jotta öljy ja nesteet pysyvät erillään. Ajokytkimen levy vaihdettiin, mutta V.O.A:n tai nelivedon levypakkoja ei tarvinnut uusia. Syöttöpumppu ja suuttimet tarkastettiin, mutta niitä ei tarvinnut korjata. Remontti aloitettiin vaihtamalla sylinteriputket ja männät, laakeriliuskat sekä tiivistesarja. Vetokoukku oli keskieurooppalaista mallia, eikä sitä voinut laskea hydrauliikalla. Nopea vaihteen vaihto ei onnistu vaihteiston vivuston väljyyden ja kuluneen synkronoinnin vuoksi, mutta kuusisylinterisen moottorin hyvä alavääntö antaa aikaa asetella rattaat haluttuun asentoon. Keskinivelen laakereita ei tarvinnut vaihtaa, koska ne oli muistettu rasvata! Moottoriin täysremontti Moottori oli niin väljä, että käynnistäminen tuotti ongelmia. Oviaukossa olevan tartuntakahvan alla on muovilevy, jota ei ole saatavissa uutena. Ismo poisti pystykiskot ja asensi alkuperäisen koukun tilalle kotimaisen, joka nousee ja laskee nostolaitteen avulla. Etuakseli keinuu akselin varassa, jonka laakereissa ei ollut ylimääräistä väljyyttä. Akseli on kiinnitetty traktorin rungon keskellä olevalla tapilla, jonka varassa akseli voi myös keinua. Keinuakselin voitelu oli ollut riittävää. Penkki vaihdettiin uuteen tarvikeistuimeen.. Aikomuksena on hankkia vähemmän kuluneet osat vaihteiston vipujen tilalle
Ne jouduttiin korvaamaan keinonahalla päällystetyllä metallilevyllä. 2024 Koneviesti Traktorit ja varusteet 16/ | 10 Vuodot kuriin Ennen kunnostusta nostolaite ja hydrauliikkapumput olivat kunnossa, hydrauliikan paineeksi mitattiin 190 baria. Korvaava osa löytyi autopurkaamosta! Kojetaulua ei tarvinnut purkaa, verhoilun poisto riitti. Ovien verhoilupaneelit on tehty keinonahan taakse liimatusta vaahtomuovista. Mikäli aiot kunnostaa nykyisen työkoneesi harrastekoneeksi, kuluneiden osien ja nippeleiden hankinta kannattaa aloittaa nyt, kun niitä vielä saa varaosina. Vetovarsien kiinnitystangon laakerointi piti uusia, jotta nostolaite saaiin toimimaan kunnolla. Traktorin runko maalattiin myös kokonaan. Ohjaamon verhoiltiin uudelleen keinonahalla, jonka taakse liimattiin vaahtomuovia. Suojauksen tarve oli kuitenkin pieni, sillä Ismolla on tarkka käsi ja hän käyttää pientä ruiskua sekä ”trimattua” sivellintä. Ohjaamoa ei irrotettu, minkä vuoksi renkaat ja muut rakenteet piti suojata. Oikean väristä keinonahkaa löytyy ainakin Muovikum Oy:stä, jonka toimitilat ovat Raisiossa Turun kehätien varrella. Kampiakseli hiottiin ja lohkon tiivistepinnat puhdistettiin huolellisesti. Kojetaulussa oleva lämmönsäädin on sama kuin 142/242 Volvo-henkilöautoissa. Ohjaamon verhoilut purettiin kojetaulua lukuun ottamatta, ja lokasuojien ruostevauriot korjattiin hitsaamalla lisää peltiä. Koko ohjaamo maalattiin paikallaan uudelleen sekä ulkoettä sisäpuolelta. Sähköjohdot kulkivat verhoilun alla ja ne jouduttiin uusimaan. Nostolaitteen varsissa oli kuitenkin runsaasti väljyyttä, ja hydrauliikan putkisto sekä pikaliittimet vuotivat. Kulkuaukoissa on muovista tehdyt suojalevyt, joita ei myydä enää varaosana. Keinonahalla peitetty paneeli kiinnitetään painamalla sen reuna oven runkoon hitsatun lattaraudan alle. Kauneus on katoavaista Käytön jäljet näkyvät traktorissa etenkin ohjaamon verhoilun surkeana kuntona sekä kolhuina ja korroosiona. Volvo BM Valmetin sukujuuret näkyvät monissa yksityiskohdissa. Moottoriin tehtiin täysremontti. Ohjaamon ja lokasuojien teippiraidat korvattiin maalilla, koska se ei haalistu ajan mittaan kuten 1980-luvun teipit. Ylikokoa olevat laakerit, sylinterin putket ja männät, venttiilit sekä tiivistesarja hankittiin IKH:lta hyvin kohtuulliseen hintaan.. Pikaliitinten määrää päätettiin lisätä. MOOTTORI OLI niin väljä, että traktori käynnistyi huonosti. Vaihtotyön yhteydessä asennettiin siksi yhden kaksitoimisen venttiilin putkistoon sähköinen vaihtaja ja uusi pikaliitinpari
Volvo BM Valmet 905 on tällä hetkellä viimeistä silausta vailla valmis. Tämän vuoksi esimerkiksi istuin ja valot eivät ole alkuperäiset, ja muovinen maski sekä ohjaamon etulippa on korvattu metalliosilla. Lopputulos on työmaalle valmis traktori, joka näyttää hyvältä!. Käyttöön eikä näyttelyyn Volvo BM Valmet 905 kunnostettiin käyttöä, ei näyttelyitä varten, minkä vuoksi vaikeasti saatavilla olevat alkuperäisosat korvattiin tarvikeosilla. Koeajossa havaittiin, että moottoria piti sahata käyntiin turhan pitkään. Traktori on kunnostettu käyttöä varten, ei näyttelyesineeksi. Tämä säästi aikaa ja rahaa. Vaiva saatiin poistettua polttoaineen siirtopumpun vaihdolla, koska sen takaiskuventtiili vuoti. 905:n kunnostuksen lopullinen hinta on vielä laskematta, mutta se on merkittävä! Työhön kului kolminumeroinen määrä tunteja, ja osien kunnostukseen ja hankintaan kului tuhansia euroja. Koneen kylkeen kiinnitetään valkoiset tarrat, kunhan oikeanväriset saapuvat. 11 / 16 | Koneviesti Traktorit ja varusteet 2024 VOLVO BM VALMET 905 -traktorin kunnostus oli tätä kirjoitettaessa viimeistä silausta vailla valmis. Korvaavien muoviosien löytäminen on lähes mahdotonta
TEKSTI JA KUVAT KIMMO KOTTA Fordson Power Major ja McCormick Super BWD-6 ovat englantilaisia ja noin 50-hevosvoimaisia. 708 000 markan hintaista Majoria myytiin parissa vuodessa yli 4700 kappaletta, 1 006 000 markkaa maksanutta McCormickia 3 vuodessa alle 100. Eroja tekniikassa ja käytettävyydessä.. Power Major oli 1950-luvun lopulla teholuokkansa yleisin ja halvin, Super BWD-6 harvinaisin ja kallein. 2024 Koneviesti Traktorit ja varusteet 16/ | 12 P A R I V E R T A I L U TRAKTORIVERTAILU FORDSON POWER MAJOR JA MCCORMICK SUPER Edustavat 1950-luvun brittitraktoreita. Helpointa valinta oli noin 50-hevosvoimaista perustraktoria hakevalle, tarjolla kun oli vain neljää mallia ja kaikki englantilaisia. Halvin ja kallein britti Vielä 1950-luvun lopulla Suomessa oli tarjolla noin 20 erimerkkistä traktoria, malleja oli reilusti yli tuplamäärä. Otimme vertailuun aikansa kalleimman ja halvimman 50 hv:n traktorin. Halvin ja kallein markkinoilla ollut traktori. Kannattiko maksaa 40 % enemmän
Panimme nämä aikansa äärimmäisyystraktorit keskinäiseen vertailuun. Runsaat kiitokset Jouko Markkaselle ja veljenpoika Alpo Markkaselle traktoreiden esittelystä. Seuraavaan malliin, joka oli Fordson Major E27N, tuli uusi taka-akselisto lieriövähennyspyörästöineen ja voimanottoakseleineen.. FORDSON POWER MAJORIA tehtiin vuosina 1958–60. Keskikokoisten traktoreiden kanssa samoista apajista kilpaillut 30 hv:n McCormick B-250 kustansi vuonna 1958 suunnilleen saman verran kuin edellä mainitut pienemmät traktorit, eli 655 000 markkaa, mutta 50,5-hevosvoimainen "isoveli” McCormick Super BWD-6 maksoi yli miljoonan. Tuon ajan tehokkaimpia malleja ostettiin melko pienillekin tiloille, etenkin jos suunnitelmissa oli tienata traktorin hintaa urakoinnilla. Nuffieldin 3-sylinterisen ja 4-sylinterisen mallin tehoero oli samaa luokkaa, mutta hinnassa oli eroa alle 10 %. Se oli myös ensimmäinen englantilainen traktori, jossa oli kytkimestä riippumaton hydrauliikka. Halvin ja kallein britti M onessa taloudessa harkittiin päälle 65 vuotta sitten traktorin hankintaa. Fordson Power Major oli 1950-luvun lopulla halvin 50-hevosvoimainen, McCormick Super BWD-6 puolestaan ylivoimaisesti kallein. Fordson Majorista se erosi tehokkaamman moottorin ja hydrauliikan, vahvistetun voimansiirron sekä uuden mittariston puolesta. 13 / 16 | Koneviesti Traktorit ja varusteet 2024 VUOSINA 1954-58 tehty McCormick Super BWD-6 oli brittiläinen versio v. Neljännen brittimerkin kohdalla puhuttiin isommista prosenteista. 1940 esitellystä amerikkalaisesta mallista Deering WD-6. Useimmassa talossa kyse oli ensimmäisestä, mutta aiemmin koneellistuneissa toisesta tai peräti kolmannesta tai neljännestä. Tehokkaampaa "Kormiikkia" piti haluta tosissaan, vuoden 1957 jälkeen kun saatavuudellekaan ei tarvinnut aiempien säännöstelyvuosien tapaan laskea hintaa. Power Major oli välimalli Fordin Dagenhamin tehtaan tekemä Fordson N oli ruuvivälityksineen ja roiskevoiteluineen hyvin vanhanaikainen traktori jo 1930-luvun lopulla, mutta sotatilan takia sen tuotantoa piti jatkaa vuoteen 1945 asti. Hyvässä käyttökunnossa oleva Power Major löytyi Rautalammin Kerkonkoskelta, samoin niin ikään työkuntoinen Super BWD-6. Power Major oli välimalli huomattavasti paremmin varustettua Super Majoria odotellessa, mutta menekkiä muutamat vanhanaikaiset ratkaisut eivät vähentäneet. Silloiset keskikokoiset suosikkitraktorit Fordson Dexta ja Massey-Ferguson 35 olivat vain 15 % edullisempia kuin 15–20 hevosvoimaa tehokkaammat Fordson Power Major ja Massey-Ferguson 65. Sen etukammiodiesel käynnistyi suoraan hehkutulppien avulla, WD-6:n starttaukseen tarvittiin bensaa
International siirtyi kertaloikalla rautapyöräkaudesta seuraavaan traktorisukupolveen. Ulospäin näkyvin muutos oli maskiritilöiden värin vaihtuminen sinisestä harmaaseen, sekä mittarien ja käsikaasun siirtyminen ohjauspyörän juureen. Seuraava uutuusmalli oli 6 vuotta myöhemmin valmistunut, kokonaan erinäköinen Fordson Major E1A, jossa oli uusi kansiventtiilimoottori (saatavilla bensa-, petroolitai dieselkäyttöisenä), kokonaan uudistettu hydrauliikka ja 6-nopeuksinen kertojavaihteisto. Entistä oli vain väri ja IH-logo. 2024 Koneviesti Traktorit ja varusteet 16/ | 14 MAJORISSAKIN ON erilliset runkopalkit, mutta ei samanlaista yhtenäistä runkoa kuten McCormickissa. Vaihteiston alla näkyvä lisuke on tasauspyörästön alta taakse menevän voimanottoakselin etupää. Varteenotettavin englantilainen kilpailija samassa kokoluokassa oli Nuffield, mutta niiden tuotanto oli monta kertaa vähäisempää. Moottori ja 3-nopeuksisen vaihteisto säilyivät lähes ennallaan. Parhaimmillaan Dagenhamissa valmistui 48 872 traktoria vuodessa. Sotien jälkeen isot amerikkalaiset valmistajat alkoivat tulleja ja rahtikustannuksia kiertääkseen laajentaa tuotantoaan Euroopan Fordson Power Major oli 1950-luvun lopulla halvin 50-hevosvoimainen, McCormick Super BWD-6 puolestaan ylivoimaisesti kallein.. Akku ja polttoainesäiliö ovat talvikäytön kannalta parhailla paikoilla moottorin takana. Maatalouden ohella Power Majoria markkinoitiin erityisen aktiivisesti metsäajoihin ja maansiirtotöihin, moni sivuja päätoiminen urakoitsija on aloittanut työuransa Majorilla. Meillä Power Majoria myytiin parissa vuodessa yli 4700 kappaletta, Dextaa meni muutamaa kuukautta pidemmällä jaksolla 2665 traktorin verran. Riviviljelytyyppinen Farmall M ja vakiomallinen Deering W6 olivat erinäköisiä, mutta niissä oli samat moottorit ja voimansiirtokomponentit. Fordson Major säilyi melko samanlaisena vuoteen 1958 asti, jolloin tarjolle tuli muutaman hevosvoiman tehokkaampi Power Major. Valinnaisvarusteisiin kuuluivat muun muassa ohjauksentehostin, kaksoiskytkin ja nostettu voimanottoakseli, jossa oli erillinen kytkentä. Kuljettajan oloja kohennettiin pehmustetulla istuimella. Sähkökäynnistys, rumputyyppiset ohjausjarrut, hydraulinen nostolaite, säädettävä etuakseli ja kumipyörät kuuluivat uuden mallin valinnaisvarusteisiin. Moottorin ohella vähäisiä parannuksia ja vahvistuksia oli tehty myös hydrauliikkaan ja voimansiirtoon. Tässä palkkeihin on yhdistetty Horndraulic-etukuormaajan kiinnitysrunko. Nykyaikainen ja vankkarakenteinen Major soveltui maatalouden lisäksi moneen muuhunkin työhön, ja sitä myytiin suuria määriä ympäri maailmaa. Farmall M:n ja Deering W6:n nopeakäyntiset moottorit sähköstartteineen, 5-numeroiset vaihteistot ja yli 25 km/h huippunopeudet olivat sen ajan huipputekniikkaa. Power Major oli tuotannossa vain reilun kahden vuoden ajan, jonka jälkeen se korvattiin painonsiirtojärjestelmällä ja muutenkin uusitulla hydrauliikalla, tasauspyörästön lukolla ja kuivilla levyjarruilla varustetulla Super Majorilla. Amerikkalaiset olivat toistaiseksi kaasutinmoottoreiden kannalla, suositumpaa M-Farmallia tehtiin vuosina 1939–52 bensatai petroolikäyttöisenä kaikkiaan 270 140 kappaletta, dieselinä 2 vuotta myöhemmin alkaneella jaksolla vain 18 253. Jenkistä tehtiin britti Maailman suurin maatalouskoneiden valmistaja International Harvester uudisti vanhentuneet Farmallja Deering-mallistonsa täydellisesti vuosina 1939 ja 1940. Kummastakin mallista tehtiin myös dieselversio, joka käynnistettiin bensalla. Fordson Majoria ja tekniikaltaan samanlaista Power Majoria tehtiin vuosina 1952–60 kaikkiaan noin 365 000 kappaletta, joista Power Majorin osuus oli noin 95 000
Nostolaite oli pumppua lukuun ottamatta alkeellinen, samoin ohjaamojärjestelyt. 4-sylinterisen 4,3 litran etukammiodieselin kehittämät 50,5 hevosvoimaa olivat erinomaisen sitkeitä, suurin vääntömomentti 28,9 kpm saatiin 1100 kierroksella. Jatkossa kumpikin merkki oli SMK:n valikoimissa.. puolelle.Eniten amerikkalaismerkkejä tuottaneita tehtaita perustettiin Englantiin, missä jenkkitraktoreista oli saatu esimakua sodan aikaisen Lend & Leaseja myöhemmän Marshall-avustusohjelman myötä. Pienempiä McCormick-malleja B-250 ja B-275 tuottaneen Bradfordin tehtaan linjalta tuli tuolloin vajaat 20 000 traktoria vuodessa, mikä nosti IH:n johtavien englantilaismerkkien joukkoon. 15 / 16 | Koneviesti Traktorit ja varusteet 2024 MCCORMICK Super BWD-6 kuului aikanaan kovavetoisimpiin brittitraktoreihin. Mitään menestystuotetta uutuusmallista ei tullut, päälle neljässä vuodessa valmistui 5538 dieselmallia ja 279 bensa-petrooliversiota. Samaa moottoria käytettiin myöhemmässä mallissa B-450 sekä 5,5-tonnisessa BTD6-telatraktorissa. Ensimmäinen Doncasterin IH-tehtaalla koottu Farmall M valmistui syyskuussa 1949. Majoria tehtiin ja myytiin 25-kertaisia määriä, samaan kokoluokkaan kuulunutta Nuffieldiakin 2 kertaa enemmän. Dieselkauteen alettiin siirtyä vuodesta 1952 lähtien, mutta amerikkalaisten bensasysteemiä ei huolittu, vaan sylinterikanteen lisättiin hehkutulpat, joiden avulla moottori saatiin käynnistettyä suoraan. Hitaammin reagoiva alipainesäätäjä heikensi osaltaan muuten hyvän 3,6-litraisen nelosmoottorin ominaisuuksia. Farmallin ja SBWD-6:n uraa jatkoi vuodesta 1958 lähtien tasauspyörästön lukolla ja kuivilla levyjarruilla varustettu McCormick B-450, mutta senkin valmistusmäärät pysyivät entisillä tasoilla. Meillä IH-traktoreilla oli 1950-luvulle asti kaksi m aahantuojaa. Amerikan traktoreissa pantajarrut vaihtuivat kuiviin levyjarruihin, mutta Englannissa vaihdos tehtiin vasta vuosia myöhemmin. Farmallia edusti Suomen Maanviljelijäin Kauppa ja Deeringiä Hankkija. HEVOSVOIMILTAAN hieman McCormickia tehokkaampi Power Major hävisi reilusti vääntömomenteissa, paras lukema oli 22,8 kpm / 1200 rpm. Uusi Farmall Super BMD oli tasokas traktori, ja hydrauliikalla varustettuna melko monikäyttöinenkin, mutta kysyntä pysyi etenkin Fordson Majoriin verrattuna vaatimattomana. Muissa merkeissä pumppua pyöritettiin voimanottoakselilla tai vaihteiston rattailla, McCormickissa jakopyörästöllä. McCormick Super BWD-6:n moottori oli verrattoman voimakas, momenteiltaan paljon vahvempi kuin Fordson Majorissa tai Nuffieldissa, mutta se oli myös puolta kalliimpi, mikä rajoitti menekkiä. Moottori ja voimansiirto oli sama kuin Farmall Super BMD:ssä, mutta takapyörien navat, pyörät, etuakseli, ohjauslaite ja ulkopuolisella sylinterillä varustettu nostolaite olivat erilaisia. Kapeita riviviljelymallisia akseleita ei asennettu kuin muutamaan traktoriin. Tuohon aikaan amerikkalaiset ja englantilaiset Farmallit saivat lisänimen Super, mikä tarkoitti M-mallissa 3,6 milliä suurempaa sylinterin halkaisijaa. Hydrauliikka kuului valinnaisvarusteisiin ja Super BWD-6 oli ensimmäinen brittitraktori, jossa sen toiminta oli kytkimestä riippumatonta. Alkuperäistä USA-mallia Deering W6 tehtiin 28 378 kpl, uudemman McCormick Super W6:n määrä vuosina 1952–54 oli 6891. Toinen kiinnostusta alentanut tekijä oli sen osittainen vanhanaikaisuus. Hyvällä akulla Major saatiin käynnistymään yli 30 asteen pakkasessa. Niinpä Doncasterin ohjelmaan otettiin vuodesta 1954 lähtien myös amerikkalaisen McCormick Super WD-6:n rakennetta myötäillyt vakiomallin traktori Super BWD-6, jonka arveltiin soveltuvan eurooppalaiseen maatalouteen Farmallia paremmin. Suurin ero alkuperäiseen oli leveän etuakselin kiinnityksessä
Pienempien McCormickien menekki oli moninkertainen, mutta nekin jäivät kauaksi MF-35:n ja Fordson Dextan lukemista. Deeringien koko moottorin pituinen valurunko vaihtui 1950-luvun alussa tähän kevyempään versioon. Molemmissa on rivityyppiset ruiskutuspumput, mutta Majorin alipainesäätäjä reagoi McCormickin keskipakosäätäjää hitaammin. MONISSA ISOISSAKIN traktoreissa hydraulipumppua pyöritettiin kiilahihnalla, mutta McCormickissa pumppu ottaa voimansa suoraan jakopäästä. Vähennyspyörästöt ovat samanlaiset, eikä kummassakaan ole tasauspyörästön lukkoa. Kytkimet ovat samanlaisia 1-levyiFordson Power Majorin tekniikka on tarkalleen samanlaista kuin v. Tekniikan vertailua Kummassakin vertailutraktorissa on 4-sylinterinen 1940-luvun lopun opeilla toteutettu dieselmoottori, McCormickissa päälle 0,7 litraa tilavampi, mutta hieman hidaskierroksisempi. Molemmat ovat yhtä nopeita – tai paremminkin hitaita, huippunopeudet ovat nimelliskierroksilla 25 km/h luokkaa. McCormickin jakopyörästön käyttämä hammaspyöräpumppu on ollut Majorin voimanottokäyttöistä pumppua hieman tehokkaampi ja käytössä kätevämpi, mutta 5,7 litran öljytilavuus on huomattavan vaatimaton Majorin 41 litraan verrattuna. Lisähintaan on Majoriin saanut kaksoiskytkimen. 1951 ensiesittelyn saaneessa Fordson Majorissa. Etuja takapyörien keskiöt ovat teräsvalua, takana on vielä kiinnityspisteet pyöräpainoille. siä, Majorissa 11-tuumainen, McCormickissa 12. Kovin suuria sylintereitä ei McCormickilla ole saanut täyteen mittaansa. Hevosvoimia on saman verran, vääntömomentissa on eroa 6,1 kilopondimetriä McCormickin hyväksi. 1950luvulla ostaja löytyi 521 M-Farmallille, joista 74 oli dieselmallia, Super BWD-6 saatiin myytyä 85 asiakkaalle. Vaihteistot ovat suorahampaista siirtopyörätyyppiä, McCormickissa 5-nopeuksisena, Majorin kertojavaihteistossa on nopeuksia 6 eteen ja 2 taakse. Nykyaikaa Majorissa edustivat suorasuihkutusdiesel ja kertojavaihteisto, vanhakantaisuutta taas alipainesäätöinen ruiskutuspumppu sekä painonsiirtojärjestelmän ja tasauspyörästön lukon puuttuminen. Majorin voimanottoakseli ottaa nopeimmillaan ilman kuormitusta 877 kierrosta minuutissa, McCormickin 590. 2024 Koneviesti Traktorit ja varusteet 16/ | 16 Kauppa kävi suosituimpiin brittimerkkeihin verrattuna verkkaisesti. Power Majorin suorasuihkutusdieselin kylmäkäynnistysominaisuudet ovat varmasti etukammioista McCormickia paremmat. McCormickin pantajarrut saattavat olla Majorin rumpujarruja tehokkaammat, koska kitkapintaa on enemmän. Nostolaitteen rakenne on McCormickissa paljon Majoria alkeellisempi, mutta sen saa toimimaan myös 2-toimisesti. Nostotehot ovat molemmissa 1000 kilon luokkaa, eikä kummassakaan ole painonsiirtotai automaattista työsyvyydensäätöjärjestelmää.. Molemmissa traktoreissa on ollut Suomeen tullessa hydrauliikka vakiona
Voimanotto saadaan päälle takavasemmalla olevaa hantaakia vetämällä. 17 / 16 | Koneviesti Traktorit ja varusteet 2024 Amerikkalainen ja eurooppalainen komentosilta McCormickin ohjaimiin pääsee vain takakautta nousemalla, vetolaitteen toimiessa vankkana portaana. Koska traktori on alun perin suunniteltu hinattaville työkoneille, on istuin sijoitettu melko taakse, mistä ylettää hyvin aurojen ja muiden laitteiden vipuihin. kintä ja jarrupolkimia. Käyntiääni on etukammiomoottoreiden tapaan pehmeä. Alkuperäisen moottorin kolmesta kohtaa laakeroitu kampiakselikin oli käytössä vielä 1950-luvun dieselmalleissa. Setämies Joke osti hieman vanhemman McCormickinsa vajaat 40 vuotta sitten opettajakollegaltaan, jonka tontille sirkkelimiehet olivat sen joskus 1960tai -70-luvulla moottorivian takia hylänneet.. Kytkimessä on lyhyet liikeradat, joten tasainen liikkeelle lähtö vaatii pientä opettelua. Eroa oli pyöräkoossa, takavanteissa, takanavoissa, etuakselissa ja ohjauslaitteissa. Myös vaihteisto ja vähennyspyörästö olivat entisellään. Käsikaasu on suoraan istuimen edessä ja kierroksia lisätäkseen sitä on nostettava, eikä painettava kuten tavallisesti. Hydrauliikan hallintaventtiili on istuimen alla, ja käyttövipu oikealla puolella. Tämä vuosimallin 1958 Fordson Power Major kuuluu ensimmäisiin Suomeen tuotuihin ja on ollut Alpo Markkasen omistamalla sukutilalla uudesta saakka. Jalkatilat ovat ahtaat, ja koska istuin on myös normaalia matalammalla, joutuu koipiaan nostamaan tavallista ylemmä päästäkseen painamaan kytMcCormick Super BWD-6 ja Farmall M olivat tekniikaltaan ja rakenteeltaan samanlaisia
Sehän oli ainoa reitti, jos traktorissa oli rättikoppi. Hydrauliikan hallintaventtiili on istuimen alla, voimanotto kytketään akselin vasemmalla puolella olevalla vivulla. Ainoat vivut ovat vaihteiston kannen vasemmassa laidassa oleva vaihdekeppi ja oikeapuoleinen kaasuhanikka, jota nostamalla kierrokset lisääntyvät. MCCORMICKISSA ON vähin mahdollinen määrä hallintalaitteita, mutta siitä huolimatta ohjaimissa on hyvin ahdasta. Muuten hallintalaitteet ovat asiallisesti sijoitettuja. Pumppua pyörittää voimanottoakseli, eli kytkin pohjassa hydrauliikka on hengetön. 2024 Koneviesti Traktorit ja varusteet 16/ | 18 Ajo-ominaisuudet ovat 1950-lukulaista keskitasoa, mutta mitenkään käteen käyvälle McCormick ei tunnu. Istuimelle on mahdollista nousta vain muinoiseen jenkkityyliin takakautta. Mccormick on tarkoitettu hinattaville työkoneille, mutta ulkopuolisella 2-toimisella sylinterillä varustetun nostolaitteen on saanut lisähintaan. Jotain suurta lohkoa kynnettäessä tai äestettäessä se on varmasti ollut omimmillaan, mutta pienemmillä palstoilla se tuntuisi aika kömpelölle. Traktori myös tuntuu jonkun verran ketterämmälle, vaikka ei mikään varsinainen puikkelehtija olekaan. Jalkatilaa ei ole paljoa, mutta enemmän, ja polkimet ovat sopivalla korkeudella. Ulkopuolista hydrauliikkaa hallitaan nostolaitteen käyttövivulla. Voimanoton kytkentä ja starttivipu ovat etuvasemmalla ja niihin ylettyäkseen on hieman kumarruttava, myös kertojavivun käyttämiseen tarvittaisiin erikoispitkä käsi, jos sen tahtoisi tehdä selkä suorana. Vasemmalla sivulla on voimanoton kytkentä ja starttivipu.. POWER MAJORIN ohjaamo on McCormickia eurooppalaisempi. Power Majorin 3-pistenostolaite on saanut ilmaan 1000-kiloisen taakan. Kovin kevyttä ei ole Majorinkaan ajaminen, mutta ajoasento on huomattavasti parempi. Vaihdevipu on ajan tyyliin keskellä, kertoja näkyy etuoikealla. Jalan saa polkimelle ilman kummempia taivutuksia. Jos tavoitteena on ollut vain raaka voima mukavuudesta ja hinnasta riippumatta, niin siinä tapauksessa hän on kaivanut lompakostaan päälle miljoonan edestä seteleitä ja ajanut kotiinsa isolla punaisella traktorilla. Myös Kormiikki-tyylinen takaapäin nousu on mahdollista. Tasauspyörästön akseleiden päissä on tehokkaat pantajarrut. Fordson Power Majorin puikkoihin pääsee parhaiten vasemmalta, ei se mahdotonta ole oikealtakaan, mutta hihnapyörä on jonkunlainen liikuntaeste. Jalkakaasu on ollut valinnaisvaruste, mutta niitä tehtiin omatoimisestikin. Kaikissa Power Majoreissa on alkuaan ollut maatalousvetolaite, vetokoukku oli erikseen hinnoiteltu valinnaisvaruste. Kun viljelijä, urakoitsija tai viljelijä-urakoitsija on 1950-luvun lopulla lähtenyt reissuun traktorinostoaikeissa, niin koeajon tehtyään hän on päätynyt Majoriin. Kovin avaraa ei ole Majorinkaan pukilla, mutta jalkatilaa on enemmän ja ajoasento parempi. Voima on aikanaan varmasti riittänyt
19 / 16 | Koneviesti Traktorit ja varusteet 2024 Kilpailuta ilmaiseksi! ” V I E M E N N E S S Ä S , T U O T U L L E S S A S ” Muutto Rahti Ajoneuvot ja veneet Paketit PAL VEL U ON UUD ISTU NUT ! Kuljetusyrittäjä, liity ilmaiseksi mukaan!
Allis-Chalmersin jäykkärunkoisissa kuormaajissa akseliväli oli yleensä yhtä suuri kuin koneen leveys. Koneen leveys on 215 cm. TEKSTI HEIKKI HAAPAKOSKI KUVAT HEIKKI HAAPAKOSKI JA TIMO SIVULA Allis-Chalmers vaikuttaa kapealta ja korkealta, mutta sen painopiste ei kuitenkaan ole erityisen korkealla. 2024 Koneviesti Huolto ja työkalut 16/ | 20 ELÄKELÄINEN NUORTUI Timo Sivula Uuraisilta entisöi perusteellisesti vuonna 1962 valmistetun Allis-Chalmers BTL 14 -pyöräkuormaajan. Kone on nyt täysin työkuntoinen ja se on ulkoasultaan kuin uusi. Vaikka akseväli oli lyhyt, oli kääntösäde 577 cm. K U N N O S T U S P R O J E K T I
”Kone oli hyvin elämää nähneen näköinen", kuvailee Timo lähtötilannetta. Timo maalasi kaiken ensin epoksipohjalla ja lopuksi 2K-pintamaalilla. KUORMAAJAN PURKAMINEN pois koneesta oli ensimmäisiä työvaiheita. Kaikki irti otetut osat hiekkapuhallettiin pajan pihalla Timon omalla kalustolla. Kunnostaminen kesti noin vuoden ajan. Jarrut purettiin esiin akseleista ja kaikki osat kunnostettiin. Sen jälkeen kone purettiin osiin siten, että vain runko ja akselit jäivät pukkien päälle. Sen jälkeen kone purettiin täysin atomeiksi. Siitä alkoi perusteellinen kunnostus. "Muistan koneen hyvin. Sittemmin kone päätyi Timolle, joka oli päättänyt kunnostaa sen perusteellisesti. Konetta katsellessa tulee helposti mieleen, että mahtoiko koneessa olla ollut uutenakaan näin hienoa maalipintaa, niin komeasti suorat pinnat kiiltävät nyt. Kaikki kuhmut oikaistiin pakkelilla, ja peltipinnat hiottiin suoriksi. Tapit lähtivät suosiolla irti lyömällä sisältä ulospäin. Asia ratkaistiin laittamalla sen tilalle kaksi Zetorin pääsylinteriä. Kuormaajan sai purettua pois koneesta niin, että Timo ajoi koneen tallissa kaksipilarinosturin pylväiden väliin ja nosti sillä kuormaajan aisoineen pois. Nykyisin käytössä olevan RAL-kartan sävyistä koneen väri on RAL 1028. ”Katsoin sellaisen palasen, jossa oli alkuperäistä maalia, jota ei ollut aurinko haalistanut. Tavoitteena oli maalauksen kestävyys Maalaus oli kriittinen ja tärkeä työvaihe, jotta koneen ulkoasu säilyisi mahdollisimman pitkään siistinä. Kun Timo haki koneen omalle tontille, hän suoritti sillä ainoastaan pienen koeajon. Kaikkia jarruosia ei ole enää saatavilla On tunnettua, että vanhemmissa pyöräkuormaajissa on jarrujen tilanne monesti heikko. ALLIS-CHALMERS BTL-14 1962 Timo Sivula alkoi kunnostamaan melkein 60-vuotiasta Allis-Chalmers BTL-14 -pyöräkuormaajaa vuonna 2017. Kenkiin niitattiin uudet jarrupinnat ja työsylintereihin vaihdettiin uudet tiivisteet. Yhdessä ei olisi tilavuus riittänyt. Kone on muuten samanlainen kuin amerikkalaiset, mutta siinä on englantilainen AEC AV312 -moottori. Kyseinen kone on valmistettu Isossa Britanniassa. Onneksi tapit lähtivät suosiolla irti lyömällä ne sisältä ulospäin.. Vehnäsen Vesa lastasi sillä hiekkaa 5-akseliseen Volvoon, kun haettiin Vesan kanssa samalta montulta hiekkaa. Pääsylinteri oli ihan yhtä puuta. Kuva on elokuulta 2017, ja tässä vaiheessa siitä on jo irrotettu siinä ollut niin sanottu giljotiiniohjaamo. Niin se oli tässäkin tapauksessa. Vaihteiston irrottaminen ei ollut helppoa, sillä se oli huomattavan raskas. T imo Sivulan vanhalla Allis-Chalmers-kuormaajalla on pitkä historia paikkakunnalla. Sen mukaan sai oikean sävyn maalille", Timo kertoo. Alliksen maalasin Spies Heckerin teollisuusmaalilla, joka kestää UV-säteilyn himmentävää vaikutusta.” Oikean värisävyn löytäminen oli tärkeää, jotta koneesta tulisi samannäköinen kuin se on ollut alun perin. Vesa sitten lopetti hiekkahommat ja kone jäi seisomaan Höytiälle Hanhikankaan montulle”, muistelee Timo Sivula aikoja, kun Allis oli soran kuormaustöissä. "Olen pyrkinyt käyttämään laadukkaita maaleja, että koneet pysyisivät hyvänä ulkosäilytyksessä. 21 / 16 | Koneviesti Huolto ja työkalut 2024 ALLIS-CHALMERS oli tämän näköinen kunnostusprojektin alkaessa
Tämä menetelmä toimii hyvin, myös esimerkiksi henkilöauton kanssa", Timo kertoo. ”Kannentiivisteen pystyi teettämään Mäntyharjulla Konetiiviste Konttisella, ja venttiilit kanteen sopivat Zetorista. ”Osia ei oikein löytynyt mistään tai niiden saaminen oli hyvin vaikeaa”, Timo kertoo. Vaihdan tarvittavat tiivisteet ja näin koneesta saa kuivan. Ne ovat aika ylimitoitetut, mikä osaltaan selittää niiden hyvää kuntoa.” Timo kertoo, että osia moottoriin joutui etsimään vähän sieltä ja täältä. Vika oli tullut aina uudestaan. ”Laakerit olivat onneksi todella hyvässä kunnossa. Moottoria tarkemmin tutkiessa yhdestä sylinteriputkesta löytyi halkeama. Männänrenkaat löytyivät Jyväskylästä koneistamo Hiomo Kantasen avulla ja mahtavat olla jostain toisesta moottorista, jossa on samankokoiset männät. Myös ohjauksen simpukka on käytetty osina ja siitä on poistettu ylimääräinen välys. Paperitiivisteet piti tehdä itse ”, kertoo Timo. Allis-Chalmerissa kaksi alinta askelmaa on kiinnitetty aisan nostosylinteriin ja kolmas askelma on aisan sivussa.. Konetta tarkemmin tutkiessa selvisi myös sitä aikaisemmin vaivannut kansivika. Moottorin yhteydessä oleva alipainetehostin ei onneksi tarvinnut remonttia, sillä se oli yhä toimintakuntoinen. Moottorissa oli ollut sellaista vikaa, että montulla oli vaihdettu monta kertaa kannentiiviste. Kone on muuten samanlainen kuin amerikkalaiset, mutta siinä on käytetty amerikkalaisen dieselin sijasta englantilaista AEC AV312 -moottoria. Hyvin on kyllä pelannut, sen huomaa koneen käynnistäkin.” Pääsylinteri oli ihan yhtä puuta. Näillä toimilla jarruista tulikin täysin toimivat ilmauksen jälkeen. Tämä oli asia, joka hankaloitti projektia. Etralta löytyi sylinteriputkiin uudet O-renkaat. Suuttimet saivat uudet kärjet. Tässä koneessa kaikki osat ovat tuumamitoituksella. "Käytin samankokoisen Zetorin dieselmoottorin säätöarvoja, joilla kasasin moottorin. "Laitan aina koneiden alle puhtaan paperin ja sitten katson vuotaako joku paikka. Tämän moottorin männänhalkaisija on 110 mm. Tiivisteitähän saa vaihtaa vaikka kuinka monta, jos vika on muualla. Jäykkärunkoisen pyöräkuormaajan ohjaamoon eivät huonojalkaiset kuljettajat onnistu kiipeämään. Moottoriin tarvittiin osia Zetorista Moottori oli purettava osiin. Kävin hakemassa puretusta varaosamoottorista yhden putken haljenneen tilalle. Hoonasin sylinteriputket ennen asennusta. Tavoitteena oli myös poistaa kaikki koneen vuotokohdat. Starttimoottori sopi Zetorista ja se on nyt välitetty uudenaikainen. Koska kuormaajan tarkka mallitunnus on BTL-14, se tarkoittaa, että kone on valmistettu Isossa Britanniassa. Timolla on toimiva menetelmä vuotokohtien löytämiseksi. Asia ratkaistiin laittamalla sen tilalle kaksi Zetorin pääsylinteriä. 2024 Koneviesti Huolto ja työkalut 16/ | 22 Sylinterit Timo hoonasi ja uudet kumit löytyivät Jyväskylästä Proxelilta
Suurin osa koneen osista oli valmistettava Englannissa tullisäännösten takia, mutta akselit, vaihdelaatikko ja monet pienemmät osat tulivat USA:sta. Parantaakseen kilpailuasemiaan päätti Allis-Chalmers aloittaa rajoitetun valmistuksen Englannissa vuonna 1960. Se oli monta kertaa enemmän kuin USA:ssa valmistettujen TL-14D -kuormaajien myyntimäärä. Sen tilalle tuli työkoneenkeltainen pian esitteen painamisen jälkeen. Maahantuojana toimi Kesko, jolla oli useina vuosina mahdollisuus todeta, että Allis-Chalmers oli Suomessa selvä markkinajohtaja. Siinä autonrenkaan mallinen kumirengas suoritti kytkennän, kun se täytettiin paineilmalla. Englannissa valmistetut kuormaajat saivat B-kirjaimen mallimerkinnän eteen erotukseksi USA:ssa valmistetuista koneista. 23 / 16 | Koneviesti Huolto ja työkalut 2024 ALLIS-CHALMERSIN VALMISTAMAT pyöräkuormaajat olivat hyvin suosittuja Suomessa sekä 1950että 60-luvulla. Moottorit tulivat Englannista AEC:n tehtailta ja se olikin tärkein eroavaisuus alkuperäisestä mallista. Erikoisuutena tämän vaihteiston varhaisemmissa versioissa oli momentinmuuntimen ja moottorin väliin sijoitettu paineilmatoiminen pääkytkin. Momentinmuuntimen suurin muuntosuhde oli 3:1. Parina ensimmäisenä tuontivuonna sitä myytiin noin 50 kappaletta vuodessa. Amerikkalainen konevalmistaja Allis-Chalmers ryhtyi tekemään suosittuja pyöräkuormaajiaan 1960-luvun alussa myös Englannissa. Sen koneita pidettiin laadukkaina ja kestävinä. TEKSTI JUSSI LAUKKANEN KUVAT JANNE RIIKASEN KOKOELMAT. Tämä kytkin irrotti automaattisesti moottorin voimansiirrosta aina jarrua painettaessa. Suomessa englantilainen BTL-14D saavutti nopeasti merkittävän myyntiosuuden. Allis-Chalmers BTL-14D:n vaihteisto oli nelivaihteinen hydraulisella suunnanvaihtajalla varustettu Tractomatic. Suomessa ne olivat 17 % halvempia kuin USA:ssa valmistetut. Esitteen kuvassa koneen väri on vielä Allis-Chalmersin 1950-luvulla käyttämä oranssinpunainen. Eurooppalaisten maiden asettamat suojatullit nostivat merkittävästi amerikkalaisten koneiden hintoja ja tullien lisäksi myös rahtikustannukset näkyivät hinnoissa. Tarkoituksena oli saada moottorin koko teho palvelemaan kauhan täyttöä. Tämä ei ollut ihme, sillä amerikkalainen kone maksoi vuonna 1961 tasan 6 miljoonaa sen ajan markkaa ja englantilainen kone oli yli miljoonan Amerikkalainen Englannista Englannissa valmistetuista BTL-14D -kuormaajista julkaistiin suomenkielinen esite vuonna 1961, kun ensimmäiset koneet lähetettiin Suomeen. Ensimmäiseksi tuotantoon otettiin 7 tonnia painava TL-14D -pyöräkuormaaja. Englantilaiset koneen olivat lisäksi 500 kiloa painavampia
Rakensin uuden äänenvaimentimen ja otin vähän mallia uudemmista koneista”, Timo kertoo. Timo rakensi uudet sähköt koneeseen, ja nyt siinä on negatiivinen (-) maadoitus. Hyttiin on asennettu lämmityslaite penkin alle. ”Olihan se aluksi vähän hurjaa ajaa, kun aisat nousevat ihan kuskin pään vierestä ylös. Ne löytyivät Motonetistä. Koneella ajaessa oli hyvä palata siihen tunnelmaan mikä on ollut vuonna 1962, kun kone on ollut uusi ja se on luovutettu Keskolta ensimmäiselle omistajalle. Sillä on suuri vaikutus, kun sameus ja naarmut ovat poissa. "Laitan aina koneisiin uudet lasit. Siitä ei löytynyt mitään vikaa. Moottorin ja momentinmuuntimen välissä on kumirengas. ”Aukaisin planeetan takapyörästä ja siitä oli yksi ratas ihan pilalla. Ilmakumirengas toimii osana voimansiirtoa ”Purin vaihdelaatikon osiin ja tarkistin sen. Ensimmäinen koeajo tehtiin ilman kuormaajaa ja hyttiä talvella. Vanhalta vanteelta tiukassa olevan renkaan saa hyvin irtoamaan, kun laskee ilmat pois ja ajaa vähän aikaa – sillä niin se irtoaa melkein itsestään", Timo toteaa. MuuISOSSA BRITANNIASSA valmistetut koneet ovat muuten samanlaisia kuin amerikkalaiset, mutta niissä on amerikkalaisen dieselin sijasta englantilainen moottori tyypiltään AEC AV312. "Se on sellainen aika paksu sisuskumin tyylinen ilmarengas, saattoi olla Goodyear. ”Keulalle tuli uudet valot ja ne ovat aivan alkuperäisen näköiset. ”Kyllä tämä ihan täysin etukuormaajatraktorin voittaa. Timo on tehnyt viimeisinä töinä koneeseen rengastöitä. Kojelaudan kaikki mittarit toimivat myös nyt. Myös polttoainetankki puhdistettiin sisältä ja ulkopinta hiekkapuhallettiin ja maalattiin. Ohjaamossa on penkki verhoiltu uudella nahalla," Timo kertoo. Tässä koneessa on 13.00-24 renkaat. Alliksella uskaltaa hyvin ajaa vaikka keskimääräistä jyrkempään mäkeen parkkiin syvän ojan reunalle. Tasavirtalaturi vaihdettiin myös vaihtovirtalaturiksi. Lasit asennettiin uusilla tiivisteillä paikoilleen. On siinä niin hyvin voimaa. Esimerkiksi kojelaudan pystyy irrottamaan helposti, kun johtosarjoissa on liittimet välissä. Romuksi tuomitusta koneesta tuli todellakin käyttökelpoinen ja se sai ikään kuin uuden elämän.. Moottorin kumityynyt takana ovat valukoneesta ja edessä on muistaakseni Zetorin hytin kumityynyt.” Koneessa on alun perin ollut positiivinen (+) maadoitus. Remontin yhteydessä asennettuun tuntimittariin on kertynyt 73 tuntia ajoa. Juhani-pojan kanssa nostettiin moottori ja turbiini paikoilleen tavallisella henkilöauton moottorinostimella. Hytin Timo vaihtoi toiseen. Hydrauliikkasäiliön Timo puhdisti vanhoista öljyistä huolellisesti ja kone sai uudet öljyt joka paikkaan. Käyttöjarrut ja käsijarru pelaavat todella hyvin. Kärsii vääntää, eikä anna aisat periksi. Sen on valmistanut Tractomatic. Sehän oli aika lujilla ja taipui, mutta sillä saatiin paikoilleen. Se ihme kyllä pitää vielä ilmat sisällä. Koneessa oli alunperin "giljotiinimallin" liukuva hytti, mutta tilalle löytyi toinen, jossa on sivulla aukeava ovi. tamia osia on valmistettu 3D-tulostimella, kuten takana oleva jarruvalon punainen linssi. Sen jälkeen koneeseen asennettiin hytti ja kuormaaja paikoilleen. Talvella koneella tehdään lumitöitä, ja oli se ihan vasta tuossa lähellä hommissa kivien siirtelyssä .” Useiden jäykkärunkoisten pyöräkuormaajien ongelmana on kuljettajan pääsy ohjaamoon, joka sijaitsee nostoaisojen välissä. Alliksessa on hydraulisella suunnanvaihtajalla varustettu vaihdelaatikko. "Yksi vanne on vielä käymättä läpi. 2024 Koneviesti Huolto ja työkalut 16/ | 24 Timo muistelee kasausta: ”Kannen vedin 16 kiloon kiinni. Löysin siihen varaosakoneesta ehjän osan. Muissa pyörissä ne olivat kunnossa. Sylinterien tiivisteet ovat Alliksessa kiristettävää mallia, ja ne sai sillä konstilla pitämään öljyt oikeassa paikassa.” Lopputuloksena käyttökelpoinen kone Timo on tyytyväinen lopputulokseen. Välillä tarkistan sen, että pyörät ei pääse lyömään sutia.” Vaihdelaatikkoon tuli uudet stefat ja kaikki letkut uusittiin. Timo osti koneeseen uudet BKT-renkaat. Hytistä pois tullessa täytyy olla varovainen, että ei käy jalka tai käsi nostovipuun samaan aikaan”, muistuttaa Timo
Tässä vaiheessa kuormainlaitteisto ei vielä ollut koneessa kiinni. Tässä se on tuotu sisälle ja kasaaminen voi alkaa. 25 / 16 | Koneviesti Huolto ja työkalut 2024 HIEKKAPUHALLUKSESSA käytetyssä vaunukompressorissa oli tuottoa 4,3 kuutiota minuutissa. Kone valmistui seuraavan vuoden keväällä.. KUNNOSTUSPROJEKTI KUVINA Timo aloitti Allis-Chalmersin kunnostamisen vuoden 2017 keväällä. Seuraavaksi niihin ruiskutettiin keltainen kaksikomponenttinen laadukas pintaväri. Kahdeksan millin suuttimella se jaksaa pitää seitsemän kiloa painetta. Saman vuoden joulukuussa oli ensimmäinen koeajo tekniikan toimivuuden toteamiseksi. Se irrottaa ruosteet hyvin. Purkamisen jälkeen koneen runko kävi pihalla hiekkapuhalluksessa, jonka jälkeen se maalattiin epoksilla ja pintamaalilla. HIEKKAPUHALLUKSEN jälkeen epoksilla maalattuja Alliksen osia kuivumassa pihalla
SÄHKÖJÄRJESTELMÄN UUDELLEENRAKENTAMISEN yhteydessä alkuperäinen (+) maadoitus vaihtui (-) maadoitukseen. MOOTTORIN ympärillä on raskastekoinen kehikko, joka tukee sekä jäähdyttäjää että moottorin yläpuolella olevaa ”konepeltiä”. 2024 Koneviesti Huolto ja työkalut 16/ | 26 Alliksen AEC AV312 -moottorin kunnotus on valmistunut. POLTTOAINETANKIN väri on ollut alunperinkin konepajapohjan punaisen värinen. Virosta ostetut eivät olleet hyviä. Kojelaudan kaikki mittarit toimivat kunnostuksen myötä. Ulkoasultaan se on luonnollisesti maalattu samalla tavoin kuin uutena. Pääsylinterit ovat Zetor Crystalista. Alkuperäisen liukukiskoilla eteen–taakse liukuvan giljotiinihytin tilalle löytyi uudemman mallin ohjaamo, jossa on sivulla aukeava ovi.. KOKOAMISESSA käytettiin pääasiassa uusia pultteja. Kone on käytetty osina ja se on remontoitu. Hankinnassa kannattaa suosia laadukasta ostopaikkaa, jotta saa hyvän toimivan osan. Kauhan ohjausvivut on kuvassa jo asennettuna paikoilleen. Timo kunnosti tankin ja maalasi sen samalla värillä
27 / 16 | Koneviesti Huolto ja työkalut 2024 K Allis on valmiina koeajoa varten vuoden 2017 lopussa. Tässä vaiheessa ei vielä ollut järkevää laittaa kuormaajaa ja hyttiä kiinni.
Lieksalainen Pertti Hiltunen osti koneen 2000-luvun alussa lähistöllä sijaitsevalta maatilalta ja kunnosti sen. K U N N O S T U S P R O J E K T I. 2024 Koneviesti Maarakennus 16/ | 28 Kotimainen harvinaisuus Pertti Hiltunen Lieksasta on kunnostanut Suomessa valmistetun harvinaisen Fiskars 400 M -kaivinkoneen. Kone on insinöörityön taidonnäyte, jossa on sovellettu mekaniikkaa, paineilmaa ja hydrauliikkaa. TEKSTI HEIKKI HAAPAKOSKI KUVAT HEIKKI HAAPAKOSKI JA PERTTI HILTUNEN FISKARS 40 M -KAIVINKONE Koneen valmistusvuosi on 1964 ja ensimmäinen omistaja oli Pielisjärven kunta. Kunnan käytöstä kone jäi pois jo 1970luvun alussa. Nyt koneen tuntimittarissa on 8148 tuntia
Kone oli vanhanaikainen jo syntyjään siihen maailmanaikaan.” Koneen valmistusvuosi on 1964. Samoin kävi Fiskarsin pyöräkaivinkoneelle. Nyt koneen tuntimittarissa on 8148 tuntia. Lopulta kone jäi seisomaan kyseiselle maatilalle pariksi kymmeneksi vuodeksi. Sain lavettimiehen projektiin mukaan ja autonosturimies taisi veloittaa vain sata markkaa – hienoa talkoohenkeä! Kun konetta mentiin hakemaan, niin se piti samalla nostaa ja kääntää pihasaunan ylitse. 29 / 16 | Koneviesti Maarakennus 2024 FISKARS 40 M muistuttaa sekä mittasuhteiltaan että tekniikaltaan 1960-luvun alkupuolella valmistettuja Saksassa suosittuja pyöräalustaisia vaijerikaivinkoneita. L ieksalainen Pertti Hiltunen omistaa Suomessa valmistetun harvinaisen Fiskars 400 M -vaijerikaivinkoneen. Teknisesti haasteellinen kohta oli ylävaunusta alavaunuun johtava läpivienti koneen keskellä. Hän oli tullut työpäivän jälkeen kotiin ja riitaantunut vaimonsa kanssa. Siinä on keskeltä ontto pystyakseli, jonka kautta voima välittyy vetopyörille.. Se ei ehtinyt olla hirveän pitkään käytössä. Niitä valmistettiin 80–100 kappaletta. Pertti Hiltunen kertoo, että kone löytyi hänen kotikylältään. Totesin, että ei hyvänen aika, eihän niin saa tapahtua,” kertoo Pertti. Pyöräalustaisia vaijeritoimisia Fiskarseja valmistui enintään muutama kappale. ”Menin kyselemään onnettoman näköisestä koneesta ja he kertoivat, että syksyllä tulee romu-ukko paloittelemaan sen. Riidan päätteeksi kuljettaja oli lyönyt vaimonsa maljakolla hengiltä. Kunnostus tuli maksamaan kaikkiaan noin 4000 euroa, kun laskee mukaan hiekkapuhallushiekat sekä muut tarvikkeet ja osat. Koneella oli kunnassa vain yksi kuljettaja. Koneen lähisukulainen Fiskarsin mallistossa on tela-alustainen Fiskars 400. Puhallushiekkaa kului 1,4 tonnia. Kone on mutkan kautta sukua ruotsalaiselle tela-alustaiselle Åkerman 375 -kaivinkoneelle, mutta vastaavaa pyöräalustaista konetta ei ole ikinä valmistettu Ruotsissa. ”Lupasivat minulle koneen, kunhan vain veisin sen pois. Paikkaan on Pertti Hiltuselta seitsemän kilometriä. Kunta luopui koneesta, ja se myytiin maataloon Mauri ja Eero Kärjelle, jotka kaivoivat sillä ojia ja ammensivat tunkiota. Pertti Hiltunen on ottanut talteen monenlaisia vanhoja koneita. Hiltunen kertoo, että koneen historiaan liittyy synkkä ja ihmishengen vaatinut yksityiskohta. Vaijerikäyttöisenä se oli hankala käyttää ja suurelta osin sen vuoksi se jäi kunnan käytöstä pois jo 1970-luvun alussa. Kun mallimerkinnän lopussa on M, se tarkoittaa Mobile eli pyöräalustainen. Kuljettaja joutui vankilaan ja kone jäi sen jälkeen seisomaan. ”Pielisjärven kunta omisti koneen. Fiskars 400 M -vaijerikaivinkone on raskaimmasta päästä – ja kuten kuvasta voi huomata, hänellä on toinenkin samassa konepajassa Porvoossa tehty vanha kaivinkone: Pikku-Jussi. Taivastelin silloin, että liinan pettäessä joudun vielä tekemään uuden saunankin!” Kunnostamisessa oli haastetta Vaikka kone oli käytännössä ilmainen, niin kunnostamiseen meni rahaa. Hiltusen kone saattaakin olla ainoa säästynyt yksilö. Niitä tuotiin joitain kappaleita Suomeenkin, mutta ne eivät saavuttaneet meillä kaupallista menestystä. Tunteja koneelle ei ollut kertynyt paljoa. Juuri se tekee tästä koneesta harvinaisen
”Sain koneen käyntiin ja sehän vuoti heti sieltä keskeltä. Lieksan laatukone valmisti jarrusylinterit koneeseen, kun korvaavia osia ei löytynyt mistään. Koneessa on hydraulipumppu, joka antaa voimaa alavaunun sylintereille sekä ohjaukselle. Fordin 3,6 litran 52 hevosvoiman moottori oli pitkästä seisonnasta johtuen jumissa, mutta lähti liotuksella pyörimään, kun suuttimet oli ensin otettu pois. Sorvari tuumi kuitenkin, että kyllä sen saisi tietynlaisilla O-renkailla tehtyä pitäväksi, mutta se ei välttämättä kestä. Pielisnoston Mikko Lyhykäinen nosti koneen lavetin kyytiin. Pertti mietiskeli, että mistä ihmeestä noin vanhanmallisen voisi löytää. Kynsimurheita Kauhan kynsistä puuttui yksi. 2024 Koneviesti Maarakennus 16/ | 30 Akselin läpi kulkevat myös hydrauliikan öljykanavat ohjaukselle ja muille sylintereille alavaunussa sekä ilmakanava jarruille. Konehuoneessa on Fiskars oli ehtinyt seistä maatalon pihan laidassa parikymmentä vuotta, ennen kuin se tuli Pertti Hiltuselle. Jäähdytin oli mennyttä ja sen tilalle piti teettää uusi. kompressori, joka tuottaa jarruille ilmaa. ”Myös jarrujen kuntoon saamisessa oli kovasti työtä. Konetta ei oltu tahallisesti pidetty huonosti tai rikottu, joten sitä oli siinä mielessä mukava kunnostaa. Viisi tiivistettä maksoi melkein tonnin, mutta sitten siitä tuli pitävä,” kuvailee Pertti läpiviennin vaatimia töitä. Muualle ei tarvita paineilmaa.” Koneen kyljen tekstit Pertti kopioi voipaperille, millä keinoin sai uudet teetettyä. Koneisto itsessään oli paksun rasvakerroksen peittämä, ja oli siksi säilynyt hyväkuntoisena, mikä helpotti kunnostusta. Alavaunussa on hydraulisylinterit joilla koneen keinuva akseli lukitaan paikoilleen kaivuun aikana haluttuun asentoon.. Kunnostuksessa oli apuna muun muassa paikallinen kurssikeskus, joka suoritti koneistustöitä. Kaivuukoneisto on itsessään suhteellisen yksinkertainen ja täysin mekaaninen. Vanhoista oli vielä sen verran jäljellä, että niistä sai hyvät mallit. Sorvari sanoi siihen, että tiivisteitä kyllä saa teetettyä, ja ne tilattiin. Hän yritti etsiä ja etsiä tiivisteitä siihen, mutta ei niitä löytynyt mistään. Vaikka ehkä hullulta kuulostaakin, niin koneessa on apukytkimet, jotka keventävät vipujen liikkeitä ja helpottavat kuljettajan työtä. Alavaunussa on hydraulisylinterit, joilla koneen keinuva akseli lukitaan haluttuun asentoon kaivuun ajaksi. Totesin, että tee vaikka uusi läpivienti kokonaan, kunhan vain saan sen toimivaksi. Tästä oli suuri apu. Jarrut ovat paineilmatehosteiset nestejarrut. Kone ei ollut enää liikuntakunnossa, ja sen saamiseksi lavetin kyytiin tarvittiin autonosturia. Otin läpivientiosan irti ja vein paikalliselle sorvarille
KONEEN VAROITUSKYLTTI ei turhia kiertele: oleskelu sen lähellä voi olla pahimmillaan hengenvaarallista. Fiskarsin kaivinkoneet erottuivat aikanaan sitruunankeltaisen hytin ansiosta. Sen avulla saatiin pellinsaumoissa olleet ruosteet pois, ja se oli tarpeen myös siksi, että konetta oli aiemmin maalattu pensselillä. Puhallushiekkaa työssä kului 1,4 tonnia. UUDELLEENMAALAUSTA edelsi koko koneen hiekkapuhaltaminen. Tyyppikilpien alta löytyi alkuperäinen keltainen väri, ja automaalari haki sävyn sen perusteella. 31 / 16 | Koneviesti Maarakennus 2024 KONEEN MAALAUSTA varten etsittiin mahdollisimman paljon alkuperäisiä vastaavat värisävyt. Kuljettajalla ei ollut mahdollisuutta nähdä koneen taakse eikä kovin hyvin vasemmalle sivustalle.
Pyöräalustainen mekaaninen kaivinkone oli pienelle konepajalle vaativa ja kallis hanke. On epäselvää, kuinka suuri osuus Fiskarsin markkinoimista 400 M -koneista oli konepajan varastossa olleita aiemmin valmistuneita Jussi-Mobile-koneita ja valmistettiinko näitä koneita lisää Fiskarsin aikana. Mallit olivat samoja, joita August Eklöfin Porvoon konepajalla oli valmistettu Jussi-nimellä ennen konepajan konkurssia, mutta nyt ne oli nimetty Fiskarseiksi. Samalla koneet saivat uuden valmistuskilven. Auto-Jussi oli perustunut vanhaan ja hyvin kevyeen Åkerman 350 -malliin. Vastaavaa pyöräalustaista kaivinkonetta ei Åkermanilla kuitenkaan ollut, ja Jussi-Mobilen alavaunu oli siksi täysin porvoolaisten insinöörien suunnittelun tulosta. Alavaunussa tarvittavia akseleita ja jakovaihteistoa ei pystytty tekemään Porvoossa, vaan ne oli hankittava ulkomaisilta valmistajilta. Se tarvitsi alleen mieluiten jokapyörävetoisen kuorma-autoalustan, mutta alustojen saatavuus oli vaikeutunut, kun ylijäämävarastoista lähtöisin olevat sota-ajoneuvot olivat poistuneet markkinoilta. Jussi-Mobileita kerrotaan valmistuneen noin 20 kappaletta.. Tässä yhteydessä Jussi-Mobile sai uuden nimen Fiskars 400 M. Jussi-Mobile perustui ylävaunun osalta tela-alustaiseen 11 tonnia painavaan Åkerman 375 -malliin, jonka valmistus oli aloitettu Porvoossa vuonna 1961 nimellä Jussi 375. 2024 Koneviesti Maarakennus 16/ | 32 Fiskars myi aluksi kolmea erilaista vaijeritoimista kaivinkonetta. Konepajalla omistajanvaihdoksen aikoihin kesätöissä ollut henkilö kertoo osallistuneensa konepajan pihalla olleiden valmiiden oranssi-keltaisten Jussi-koneiden maalaamiseen Fiskarsin sitruunankeltaiseen asuun. Nimenvaihdoksen yhteydessä koneille oli annettu uudet mallinumerot, jotka viittasivat kauhojen SAE-litratilavuuteen. On hyvin mahdollista, että pyöräalustaisia koneita oli konepajalla myös keskentekoisina konkurssin tullessa ja nämä rakennettiin valmiiksi Fiskarsilla. Kuva on ote vuonna 1964 painetusta esitteestä. Uudella omistajalla ei ollut oikeutta käyttää Jussi-tuotenimeä, minkä vuoksi kaikki koneet nimettiin Fiskarseiksi. TEKSTI JUSSI LAUKKANEN KUVAT JANNE RIIKASEN KOKOELMAT FISKARS 40 M -kaivinkone on alkujaan tunnettu nimellä Jussi-Mobile. Oman pyöräalustaisen kaivinkoneen suunnittelu Eklöfillä johtui siitä, ettäaikaisemmin valmistuksessa ollut AutoJussi -nimellä myyty kaivinkone oli tullut vanhanaikaiseksi. Tämä johtui lähinnä siitä, että Fiskars ei saanut käyttää Jussi-tuotenimeä. Se oli suunniteltu vuonna 1962 August Eklöfin konepajassa Porvoossa, jossa oli valmistettu 1950-luvun alusta lähtien Åkermanin myöntämiin lisensseihin perustuvia kaivinkoneita. Tästä poikkeuksena oli Jussi-Mobile – myöhemmin Fiskars 400 M – joka oli porvoolaisten itse suunnittelma. Porvoon Konepajan meni konkurssiin vuonna 1964 ja pian tämän jälkeen Oy Fiskars Ab osti sen. Suomessa suunniteltu Porvoon konepaja valmisti kaivinkoneita Åkermanin lisenssillä. Erityisesti ajovoimansiirron vaatima mekaaninen yhteys yläja alavaunun välillä vaikeutti ohjauksen ja jarrujen edellyttämiä järjestelyitä. Mallia voimansiirron, ohjauksen ja jarrujen järjestelyihin oli todennäköisesti otettu vastaavan kokoisista saksalaisista pyöräkaivinkoneista, joita noihin aikoihin oli tuotu Suomeen muutamia kappaleita
Vipua 1 työntämällä lähtee oikea rumpu kelaamaan, ja sillä saa kauhan liikkumaan koneesta poispäin. Keskimmäisestä vivusta 2 työntämällä ylävaunu kääntyy oikealle ja vetämällä vasemmalla. Jussi-Mobile oli kaivukoneiston ja ylävaunun ulkonäön puolesta samanlainen kuin tela-alustainen Jussi 375 -kaivinkone, jota valmistettiin Suomessa Åkermanin lisenssillä. Hän tuumasi, ettei tällaisia kyllä helpolla löydy. Onko näitä montaa valmistettu, sitä en tiedä. Puomin ja kauhan voi pysäyttää paikoilleen jarruttamalla toista tai molempia vaijereita polkimilla 7 ja 8 . 33 / 16 | Koneviesti Maarakennus 2024 Sittemmin hän oli vaimonsa kanssa käymässä Kuopiossa, jossa on myös Häggblomin toimipiste. Pari päivää meni, ja Kosti soitti, ettei tällaisia löydy mistään Suomesta, mutta Italiasta voisi löytyä. Koska kone on iso ja hitaasti kulkeva laite, se katsastettiin kotipihassa. Jussi-Mobilen pyöräalusta sen sijaan oli kokonaan kotimaista suunnittelua. Fiskars-vaijerikone ei ole helppo ajettava Kunnostusten valmistuttua koneelle tehtiin tieliikennekatsastus moottorityökoneeksi ja se museorekisteröitiin. ”Menin käymään siellä kynnen kanssa, ja hän otti siitä mitat. Jussi-Mobile Pieni ohjaamo on melko täynnä vipuja ja polkimia. Vivusta 3 työntämällä vasen rumpu lähtee kelaamaan ja kauha liikkuu konetta kohti. Minulla oli silloin Fiat Ducato -pakettiauto, ja onhan sekin tullut Italiasta, niin että eiköhän sieltä saisi kynnetkin hankittua. Hinnasta vain ei tullut selvyyttä ja Pertti joutui toistamiseen kysymään, mitä kynnet maksavat. ”Maksoivat kaikkinensa 150 euroa. Jos vasen rumpu on lukittu jarrulla, nousee sen sijaan puomi ylöspäin. Toista jäljellä olevaakaan ei ole löytynyt.” 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10. Kysyin, paljonkohan kynnet maksaisivat. ”Se oli jännä homma, ja Rapasen Martti oli mukana katsastamassa konetta. Kosti sanoi, että sovitaan niin, että kun kaivuri on valmis, laitat kuvan koneesta ja kynsistä – josko niitä voisi vastineeksi käyttää mainosjuttuihin. Kaivuliikkeitä hallitaan vivuilla 1 ja 3 . Rapanen oli ollut alan kursseilla Helsingissä, jossa oli silloin vastaava kone käytössä kaupungilla. Hän oli toiminut työkseen Pikku Jussin kuljettajana. Poljin 10 on paineilmajarrulle. Ajon aikana samasta vivusta konetta voi ajaa eteenpäin tai taaksepäin. Oikealla oven pielessä on käsikaasu. Kun kynnet sitten aikanaan tulivat kotipihaan, niin hinta oli tosiaan sopiva. Vipu 6 on ajovaihteen valitsin. Vuonna 1964 Jussi-Mobile sai uuden nimen Fiskars 400 M. Jussi-Mobile perustui ylävaunun osalta tela-alustaiseen 11 tonnia painavaan Åkerman 375 -malliin, jonka valmistus oli aloitettu Porvoossa vuonna 1961 nimellä Jussi 375. Heikkinen totesi, että eivät niin paljoa maksa, että Hiltunen konkurssin tekisi. Hän soitti sinne ja puhelimeen vastasi Kosti Heikkinen. AUGUST EKLÖFIN konepajassa Porvoossa valmistettiin ruotsalaisella lisenssillä Åkermanin kaivinkonemalleihin perustuvia koneita, jotka myytiin Suomessa Oy Rolac Ab:n kautta Jussi-nimellä. Laitoin kuvia kuten sovittiin”, kertoo Pertti. Kone oli ollut vaativa käyttää ja huoltoon kului paljon aikaa. Poljin 5 on ajovoimansiirron kytkin. ”Onko näitä sitten montaa valmistettu, sitä en ole saanut selville. Vivussa 4 on etupyörien ohjaus. Martti on aikanaan ajanut vähän tätäkin konetta tuuraten vakituista kuljettajaa.” ”Martti kertoi, että koneella kaivettiin rakennusten pohjia, siltarumpuja sekä katuja. Poljin 9 on jalkakaasu. Sanoin, että ’tehkää vaikka elokuva siitä vehkeestä, jos vain saan kynnet’”, Pertti muistelee
Kaivutyön aikana akselin voi lukita paikoilleen kahdella alavaunun sivuilla sijaitsevalla hydraulisylinterillä. Muita säilyneitä koneitä ei ole löytynyt. Ylävaunu on väljä alavaunuun nähden. 2024 Koneviesti Maarakennus 16/ | 34 Takimmainen akseli on tehty runkoon nähden keinuvaksi. Ajaminen ei ole jännittävää, vaan älytöntä.” ”On tämä kyllä karu laite, voi hyvänen aika. Siinä vain kävi niin, että katsastajalla menivät koneen toiminnot tyystin sekaisin ja Pertin piti äkkiä mennä sammuttamaan kone. KONEEN ETUPYÖRIÄ ohjataan etuakselin taakse kiinnitetyllä hydraulisylinterillä. Kyllä oli kämmenet märkänä, kun sen sai kyytiin. Se ei jaksa nousta, vaan se pitää ajaa vauhdilla. ”Hiljaa kun ajaa niin pystyy hyvin kulkemaan. Pitäisi varmaan olla pienessä humalassa, kun ajaa. Kyllä on kauhea ajettava, aivan hirveä. Kone kulkee pienimmälläkin vaihteella lujaa, huojuu ja heiluu. Siinä lavetissa oli lyhyet ajosillat. Ilmankos tuolla työkalulaatikossa olikin viinapulloja,” tuumii Pertti. ”On tämä kyllä karu laite, voi hyvänen aika. Pertti on itse käynyt Fiskarsilla muutaman kerran Lieksan keskustassa. Pertti sanoi, että ei muuta kuin kiipeät kyytiin ja ajat. Se antaa periksi ja tien kallistuessa kallistuu puomi ja näyttää menevän metsään. Kone on vaan pysäytettävä ja lähdettävä uudestaan liikkeelle. Kyllä pitää olla kauhea ajettava, aivan hirveä.”. Sitähän sitten vaistomaisesti korjaa. Etuakselin voimansiirto kytketään sakarakytkimellä, jonka käyttövipu on alavaunun rungon alla. Sehän kulkee melkein kuin traktori, mutta ei kärsi niin kovaa ajaa. Veto pidetään maantieajossa irrotettuna. Vein koneen kerran lavetilla Koljonvirralle tapahtumaan. Katsastaja Oksanen totesi, että lain kirjain on täytetty: hän on ajanut kymmenen metriä koneella. Pertin mielestä koneella on ajettava rauhallisesti. Jos sille tielle lähtee, niin sitä saa koko ajan korjata toiseen suuntaan, mikä on ihan älytöntä. Fiskarsille koitin soittaakin, mutta eihän sitä firmaa enää tavallaan ole.” Katsastuksessa mukana ollut toinen katsastusmies Juha Oksanen oli katsastuksen lopuksi todennut, että vaikka hän uskoo koneen olevan kunnossa, pitäisi sillä ajaakin
”Naapurissa asui Sokoksen myymäläpäällikkö Jukka. Toistaiseksi kone taitaa olla ainoa ajokuntoinen Fiskars 400 M.. Jukka siihen, että sovitaanko sellainen homma, että jos tulet tällä Sokokselle, niin hän saa tehdä siitä jutun ja mainoksen, ja sinä saat puolestasi lastata tuohon kauhaan niin paljon kahvipaketteja kuin saat vietyä. En kuitenkaan ilennyt lähteä siihen hommaan. 400-sarja 2200-2800-sarjat 1700-sarja 1200-sarja Syncro 904-sarja PERKINS EDELLÄKÄVIJÄNÄ JO VUODESTA 1932 Perkins tarjoaa laajan valikoiman eri päästöluokkien teollisuusmoottoreita, teholuokissa 6 kW – 597 kW. Olisihan kauhaan kyllä mahtunut valtavasti paketteja.” Pertti säilyttää konetta hallissa säältä suojassa, ja se onkin säilynyt edelleen todella hyvässä ja siistissä kunnossa, vaikka kunnostuksesta on ehtinyt vierähtää aikaa. 35 / 16 | Koneviesti Maarakennus 2024 UUDET EDISTYKSELLISET PERKINS?TEOLLISUUSMOOTTORIT Yli 1000 laitevalmistajaa luottaa Perkins-laatuun. Kun toin koneen pihaan kotiin, niin hän tuli siihen ja kyseli, että mitä ihmettä sinä tällaisella. Uusimmat tekniset ratkaisut asennusvalmiina toimituksina. Lopuksi Pertti kertoi vielä hauskan tarinan. Sanoin, että käyn vaikka kauppaostoksilla. PERKINS?MOOTTOREIDEN ASIANTUNTIJA www.secodi.fi Puhelin : (09) 59191 contact@secodi.fi Ainoastaan pyöräalustaisissa Fiskarseissa käytettiin Fordin nelisylinterisiä 592 E -dieseleitä. SECODI . Isommissa 500-sarjan kaivinkoneissa oli kuusisylinteriset Fordit ja 400-sarjan tela-alustaisissa koneissa taas Perkins 270 D -moottorit. Kaivukoneella olisi saanut tehdä töitä kahvipalkalla
NORCAR HTP 490 Merkki Norcar on tuttu metsäkonealan kanssa tekemisissä olleille. Vihreitä 490-mallleja valmistui muutamassa vuodessa peräti 200 kappaletta. K A N N O K O N K L A S S I K K O. Norcar teki Suomessa harvennushakkuiden koneiden vallankumouksen samaan aikaan kun Lars Bruunin Mini Brunett teki sen Ruotsissa. TEKSTI JA KUVAT TOMMI HAKALA AVUSTUS KRISTIAN STÉN Pieni ja lähes metsään piiloutuva Norcar 490 oli suosittu harvennuskuormatraktori 1980-luvun lopulla. Runko-ohjauksen kääntökulma suurempi kuin muissa kuormatraktoreissa. Kuormatraktori HTP 490 oli yrityksen hittituote ennen 1990-luvun laman iskua. Hydraulinen 8-pyöräveto napamoottoreilla. 2024 Koneviesti Metsä 16/ | 36 NORCAR HTP 490 -KUORMATRAKTORI Kevyt 8-pyöräinen kuormatraktori harvennushakkuille
NORCAR 490:n yleisin rengaskoko on pulleahko 500/60-15.5”. Ja mikä erikoisinta, kyseisessä runko-ohjatussa koneessa ei ollut kääntösylintereitä – vaan ohjaus tapahtui muuttamalla vasemmanja oikeanpuolisten telien pyörien nopeuksia. Kyseessä oli Norcar HT440, jonka rakenteessa ei ollut mitään tavanomaista. Lisäksi runkonivel salli hurjan 60-asteen kääntökulman molempiin suuntiin. N orcar valmisti metsäkoneita 1970luvulta alkaen, jolloin ensimmäinen tela-alustainen HT 228 -malli valmistui. Mutta suureen suosioon Norcar nousi tämän jutun esimerkkikoneella – ensimmäisellä vihreänvärisellä – Norcar HTP 490 -mallilla. Se oli pienikokoinen, liukuohjattu konemalli, aivan kuten saman ajan raumalainen Makeri. Se oli ensimmäinen Norcarin kehittämä kahdeksanpyöräinen kuormatraktori. Eturungon puolella olevassa vaakanivelessä ei ole lukitusta, mikä on huomioitava kuormauksessa. Samoihin aikoihin suurta suosiota keräsi naapurimaa Ruotsista rantautunut Mini Brunett 578F – jossa oli sama 8-pyöräisyys ja akselivälin keskelle sijoitettu runkonivel, mutta siihen koneiden yhteydet loppuivat.. Molemmat pyörät on varustettu napamoottorilla, ja taaemmassa on myös seisontajarrut. 37 / 16 | Koneviesti Metsä 2024 NORCARIT TUNNETTIIN erittäin jyrkästi, peräti 60 astetta molempiin suuntiin kääntyvästä runkonivelestä. Penkin mukana kääntyvän sauvan eteen–taakse-suuntaisella liikkeellä kone siirtyi sauvan osoittamaan suuntaan – sauvaa kiertämällä koneen runko kääntyi haluttuun suuntaan. Kuljettajan kädet olivat hänen edessään olleella T-mallisella ohjaussauvalla. Koska nivel on akselivälin keskellä, renkaat kulkevat samaa jälkeä käännöksissäkin. Sen ansiosta sopivasti ristiinkytketyt telien pyörät pyörivät aina samaa tahtia ilman hydraulista virtauksensäätöä. Letkutukset kulkevat telikotelon sisällä, samoin pyörien nopeudet tasaava ketju. Vallankumouksellinen HT440 Koneviestikin esitteli 1980-luvun alkupuolella hyvin erikoisen mallisen 8-pyöräisen metsäkoneen. Jutun pääkuvassa näkyi ohjaamon avattu ovi (eli etuseinä) ja sisällä istuva kuljettaja
Sille kun. Näin syntyi klassikko, eli vihreäksi maalattu Norcar HTP490. Sitten kasvoi syömähammas Hyvin pian selvisi, ettei pyörimisnopeuksiin perustuva ohjaus toimi metsäolosuhteissa, joissa pito on epätasaista. Kaksijatkeisena sen ulottuma oli 8,5 metriä, mikä riitti metsuripuiden keräämiseen. Eturungon takaosassa oli turboahdettu nelisylinterinen Perkins-moottori. Uusi 490 saavutti omalaatuisuutensa ja ominaisuuksiensa takia suureen suosion ympäri Eurooppaa. Mutta varsinainen syömähammas valmistui, kun ohjaamo modernisoitiin sivuovelliseksi ja sähköinen esiohjausjärjestelmä poisti ohjaamoa kuumentavat komponentit. Normaalia lyhyemmällä pääpuomilla toteutettu ketterä nosturi ei ollut ohjaamon katolla, vaan takarungosta etuyläviistoon suuntautuvan tornin päällä. Sen lyhyt perusmitta helpottaa nipun tuomista ahtaista puuväleistä kuormatilaan. Lisää tehoa työskentelyyn toivat myös jokaisessa pyörässä olevat napamoottorit. YKSI SYY Norcarien maastokelpoisuuteen on erittäin matala painopiste. Ja myös kuormatila on suunniteltu alaosastaan maksimaalisen leveäksi. Ohjaamo oli edelleen etuseinäovella, kuormaajan käyttö joko perinteisellä kuusivipuisella mekaanisella venttiilillä tai hydraulisesti esiohjatulla kaksivipujärjestelmällä. HT440 sai ohjaussylinterit, mutta kääntökulma säilytettiin 60 asteessa. Sen ansiosta jo pienikin kuorma vakauttaa konetta lisää. Neljän napamoottorin voimat eivät myöskään olleet riittävät etenkään lumiolosuhteissa. Täyshydraulinen napamoottoriveto Norcar oli toteutettu täyshydraulisella voimansiirrolla ilman mekaanisia voimansiirtokomponentteja sekä pykälän pienemmissä ulkomitoissa. Teleissä oli napamoottorit taaemmissa pyörissä ja telikotelon sisällä ketju välitti voiman etupyörälle. Eturungolla ohjaamo oli edessä, kuten aikoinaan Lokomon Lokkerissa ja sen perillisissä. Norcar oli myös kapeampi 400 millisten renkaiden ansiosta. Seuraavassa HTP480-mallissa olikin jo takateleissä jokaisessa pyörässä vetomoottorit. Se kertoo siitä, että molemmissa konemalleissa oli onnistuttu löytämään markkinoille tarpeellisia ominaisuuksia. Kuormatila on myös suurehko, mikä paransi tehokuutta helpoissa maastoissa. Telien sisällä moottoreiden väliset ketjut synkronoivat mekaanisesti vetoa. Myös nosturi vaihdettiin aikaisemmasta yksijatkeisesta RKP 2600 -mallista pidempiulottumaiseksi ja kaksijatkeiseksi 3400-malliksi. 2024 Koneviesti Metsä 16/ | 38 ROVANIEMEN KONEPAJAN valmistama yksinkertainen RKP 3400 -nosturi on erittäin toimiva pari kapean ja kevyen 490:n kanssa. Molemmat konemallit olivat niin omalaatuisia, että oli yllätys, että niiden perusrakenne jatkoi elämäänsä pitkään – Brunett 1990-luvun alkuun, Norcar Logset 3F -mallissa vuoteen 2003 asti
Vaikka kone on itsessään pieni, ohjaamossa on varsin reilusti tilaa. 39 / 16 | Koneviesti Metsä 2024 Norcar on ilmeisesti aikoinaan keksinyt lähes ikiliikkujan, niin hurjia tuntimääriä on kertynyt näiden koneiden mittareihin – etenkin kun otetaan huomioon, että ne ovat kevyeksi suunniteltuja varsin raskaan käytön koneita. Suomessa aika alkoi ajaa Norcar-kokoluokasta ohi, mutta Euroopan veto näille koneille oli kova. Eikä tämä ole mikään harvinainen tilanne, uudemmilla Norcar-malleilla on ajettu pitkästi yli 60 000 tuntia. Hän on tuonut Baltiasta takaisin sinne aikoinaan myytyjä koneita ja kunnostanut osan niistä suomalaisille ostajille. Norcarin logo löytyy edelleen ovesta alkuperäisen tehtaan muistona. Nyt näitä ovia avaavat Logset Oy:n väki ja asiakkaat. Koivulahden tehtaalta valmistui kappaletta 490-mallia yli 200, mikä on kuitenkin kohtuullisen pieni valmistusmäärä. Se juontaa myös ajalta, kun 1992 perustettu Logset kunnosti hankkimaansa Norcarin vaihtokonevarastoa markkinoille – Logset nimittäin alkujaan perustettiin pyörittämään valmistettujen yli 500 Norcar-koneen jälkimarkkinointia. Isän perintönä nyt siirtyneen yksilön tuntimittarissa on jo 40 000 tuntia.. Hirvittäviä tuntimääriä Tämän jutun kuvissa esiintyvä HTP490 on tyypillinen esimerkki Norcareista – niiden käyttötuntimäärät ovat pienille kuormatraktoreille uskomattomia. SIINÄ MISSÄ edeltävässä HTP480 -mallissa oli koko etuseinän kokoinen ovi, 490 oven tilalla on kojetaulu. Sen myötä suuretkin kuitukasat nousevat kerrasta kyytiin ja kuorman purkukin käy nopsaan. Siihen vaikuttaa varsin voimakas nosturi. Tuntimäärät näkyvät koneiden runkojen väsymisinä, etenkin takapään osalta. Vaikka markkinoille on tullut uusia kevyitä kuormatraktoreita, silti Norcarien omistajat ylläpitävät koneitaan varsin perusteellisilla kunnostuksilla. Useat 480ja 490-mallit löysivät tiensä harvennuskäyttöön esimerkiksi Britanniassa. Koneeseen, lähes mittatilaustyönä valmistettuun RKP 3400 -nosturiin, asennettiin yleensä keskiraskaiden koneiden 0,25 m² pinta-alan koura. Ajon hallintalaitteet kääntyvät penkin mukana, aivan kuten jo ensimmäisessä HT440 -mallissakin. ei oikeastaan ollut lainkaan kyseisessä kokoluokassa modernia kilpailijaa. ”Tähänkin on vaihdettu jo toinen takarunko palaneesta koneesta”, naurahtaa Niklas Weckman. ”Weckmanin veljeskunnalle” isän perintönä nyt siirtyneen yksilön tuntimittarissa on jo 40 000 tuntia – ja se oli puoliaktiivikäytössä veljesten isän ajamana vielä 2020. Siitä huolimatta kyseisen konemallin näkeminen jossain Euroopan metsäisessä kolkassa ei ole harvinaista tänäkään päivänä
Kahdella erillisellä vivulla käytetään vakiovarustukseen kuuluneita telinnostosylintereitä. Se toimii nyt pääosin halkolaanin nostokoneena ja pihanostoissa. KUN Weckmannien isä poistui taivaallisille savotoille – lähes suoraan Norcarin ohjaamosta – päättivät Niklas ja kaksi muuta veljeä säilyttää yhteisnimissään isänsä 490:n. Sen myötä 600H sai nosturiksi ja harvesteripääksi Ponssen tuotteet – melkoisen mielenkiintoinen yhdistelmä oli pienen ja matalan Norcarin päällä järeä Ponsse KUUSI VIPUA, joihin voit luottaa. Weckmannien koneen vahvikkeista voi havaita, miten koville runko on joutunut vuosien saatossa – ja lisäksi käytössä on jo toinen takarunko.. Nosturille on vino jalusta takarungolta ja kääntölaite sijoittuu eturungon yläpuolelle. Norcaritkin suurenivat Samalla kun 490-mallista kehitettiin ensimmäinen kouraharvesterialusta, 490TH -tyyppimerkinnällä, oli malliston muutos edessä. Harvesteriversiossa ohjaamo ja moottori olivat vaihtaneet eturungolla paikkoja ristiin, jolloin kuljettajan näkyvyys harvennuksilla parani. ”Ei tähän parane tukkia laittaa kuin pohjalle ja päälle kuitupuuta – muuten antautuu kaikki paikat”, vahvistaa Weckman. 2024 Koneviesti Metsä 16/ | 40 Lisäksi kuormatilassa ei ollut suunnittelupöydällä säästelty mittojen osalta; puuta sopi kyytiin se, mitä hyvissä olosuhteissa liikkui. SIINÄ MISSÄ muut valmistajat lyhensivät koneen pituutta sijoittamalla kuormaajan katolle, Norcar teki toisin. Leveyttä kyllä oli järeämpien koneiden 500 milliä, mutta 15.5” vannekoolla halkaisija jäi pieneksi – teleihin eivät sopineet korkeammat renkaat. Näin voisi kuvailla sitä, että 490 oli valittavissa edelleen myös mekaanisesti toimivalla kuormaajan 6-vipuohjauksella. Yksi vipu on sermin hydrauliselle yläasentoon nostolle, jota käytetään 3 metrisen kuitupuun ajossa. Rengasvaihtoehdoksi tuli myös suuremmat 600/60-22.5” -koon renkaat. Samaan aikaan Norcar ja Ponsse muodostivat Interpolator -konsernin metsäkoneosaston. Norcarien suurin maastokelpoisuuden ongelma oli ollut pieni rengaskoko. Seuraavaksi malliksi kehitettiinkin kauttaaltaan järeämpi Norcar 600 ja sen harvesteriversio 600H
Metsäkonepuoli jatkoi yhdessä Ponssen kanssa, mutta liitto loppui, kun Ponsse siirtyi takaisin Einari Vidgrenille ja Norcar ajautui konkurssiin. Norcar-metsäkoneiden napamoottoreiden pyörittämisestä vastaavat nykyään sadat koneiden omistajat, jotka edelleen hyödyntävät kyseisten koneiden keveyttä ja ketteryyttä. Nosturina oli 7,5 metrinen RKP ja harvesteripäänä Keto 51. Kuten edellä on todettu, osa Norcariin vahvimmin liittyneestä johdosta osti koneiden varaosavaraston ja perusti Logsetin pyörittämään satojen koneiden jälkimarkkinointia ympäri Eurooppaa. Koneviesti on ammattikirjallisuutta, jonka avulla voit ylläpitää maatalous-, metsäja maanrakennuskonealan ammattitaitoa. Se juontaa juurensa ajalta, kun 1990-luvun laman tuiskeissa sijoitusyhtiö Interpolatorin metsäkonevalmistuksesta vastanneesta Norcarin toiminnasta erotettiin turkistarhauksen koneiden tuotanto erilliselle tytäryhtiölle, Norcar-BSB:lle. Laman tuulet ja tuiskut lopettivat metsäkonevalmistuksen Nykyisin merkki Norcar tunnetaan pienkuormaimista. Norcar 600-mallin seuraaja oli käytännössä Logset 500 ja 3F. Norcar 600-mallin seuraaja oli käytännössä Logset 500 ja 3F.. 41 / 16 | Koneviesti Metsä 2024 Hyödynnä veroetusi Tiesithän, että voit vähentää Koneviestin tilausmaksun verotuksessa. Koska samaan aikaan oli olemassa buumi haamu-urahakkuun koneista, toteutettiin samaan runkoon kevyempi 400H -harvesterimalli. Kyseisen mallin kerrotaan olevan myydyin harvesterimalli vuosina 1989–90. Koneviestin tilausmaksu on vähennyskelpoinen siltä osin, kun se kohdistuu veronalaisen tulon hankkimiseen. Siinä palattiin HT440 aikaan, koska renkaat olivat kapeat 400/60-22.5”. Tilaa Koneviesti osoitteesta koneviesti.fi/tilaa HN125 -teleskooppinosturi ja 60H -harvesteripää
2 1. 2 2 3 G R E AT C A S T E R TO N , E N G L A N T I. 9 . 2024 Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 16/ | 42 HARVINAISUUDET TYÖSSÄ PELLOLLA T A P A H T U M A 2
E nglantilaiset ovat innokkaita järjestämään kaikenlaisia yleisötapahtumia, eivätkä konemiehet ole olleet sillä saralla yhtään muita laiskempia. KATSO LISÄÄ NETISSÄ www.koneviesti.fi. Syynä tähän ehkä pitkäaikaiseenkin keskeytykseen on koronan, brexitin ja lopulta Ukrainan sodan aiheuttama hillitön kustannusten nousu. Huutokauppoja, kokoontumisajoja ja varsinaisia veteraanikonenäyttelyitä on riittänyt useita vuoden jokaiselle viikolle. Vanhin traktori oli vuosimallia 1896. Suurin englantilainen konetapahtuma on vuodesta 1969 lähtien ollut Dorset Steam Fair. Pienissä tapahtumissa ei ole uhkana miljoonatappiot, mutta kyllä huonot ajat purevat niihinkin. Tapahtuma ei ole kaluston eikä yleisönkään puolesta suuren suuri, mutta pellolla liikkuu koneita, jollaisia ei muissa Englannin veteraanikonenäyttelyissä juuri näe. Traktoreiden määrä on rajoitettu noin 60 kappaleeseen. TEKSTI JA KUVAT KIMMO KOTTA Lincolnshireläiset koneharrastajat ovat hyvinkin 40 vuotena järjestäneet toiminnallisen konetapahtuman, joka on koostunut lähinnä ennen sotia valmistuneesta kalustosta. Nimenomaan on ollut, sillä 5-päiväistä ja parhaimmillaan yli 200 000 kävijää vetänyttä jättinäyttelyä ei ole kahteen vuoteen uskallettu enää järjestää. Vähitellen mukaan otettiin traktorit sekä muu maatalouteen ja maansiirtoon liittyvä kalusto, niin että lopulta tapahtumista on löytynyt nähtävää jokaiselle tekniikasta kiinnostuneelle. CASTERTON VINTAGE WORKING EVENT Tapahtuman tuotto on lahjoitettu aina hyväntekeväisyyteen. Tämä tuntui myös Castertonissa, missä moni aktiivinen koneiden omistaja, talkoolainen, sponsori ja muu tukija oli kuluneena vuotena poistunut joukosta ikiajoiksi. Toinen vakava haitta on harrastajajoukon vanheneminen. Vanhimmat tapahtumat ovat saaneet alkunsa jo 1960-luvulla, jolloin höyrykoneharrastajat alkoivat järjestää pienimuotoisia kokoontumisiaan. Pääsylipputulot on aina lahjoitettu hyväntekeväisyyteen. 43 / 16 | Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 2024 Stamfordin kupeessa, Lincolnshiren länsilaidalla on muutaman vuosikymmenen ajan järjestetty syyskuinen toimintaviikonloppu, jonka päärooleissa ovat vanhimman ikäluokan koneet. Noin 20 hehtaarin lohkolla puitiin, paalattiin, äestettiin ja kynnettiin muutaman kymmenen koneen voimalla
Kohta alkoikin sitten sade, joka yltyi seuraavana päivänä kaatosateeksi. Traktori jokaiselta vuodelta Alkuperäiseltä nimeltään Little Casterton Working Weekend on järjestetty 1970-luvun lopulta lähtien. Koneita ja peltoa oli saman verran kuin nytkin, mutta meininki oli silloin monta kertaa virkeämpää. Achilles on tehty Leedsissä John Fowlerin konepajalla v. Lisäksi näytillä oli jokunen puimuri, 10 höyrytraktoria ja jyrää, sekä niin ikään 10 museoautoa ja yhtä monta moottoripyörää, sekä rivi maamoottoreita. 2024 Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 16/ | 44 Englantilaiset käyttivät höyrytraktoreita kyntämiseen vielä 1930-luvulla. Stamfordin ympäristössä, eli Lincolnshiressä ja Rutlandissa, jonka puolella Casterton sijaitsee, on monia traktoriharrastajia, joiden varastoista löytyy satoja koneita – mutta kuten aiemminkin, määrä oli nytkin rajattu noin 60 yksilöön. Tämän vuoden teemana oli traktori per vuosi, mikä kattoi aikakauden 1915–50. Muualta vehnät oli puitu jo viikkoja aiemmin. Nyt 2-päiväisen tapahtuman piti alkaa lauantaina puoliltapäivin, mutta vielä 4 tuntia myöhemmin suuri osa koneista ei ollut liikahtanut esittelijöiden parkkialueelta mihinkään, moni oli vielä trailerilla tai kuljetusauton lavalla. Aiemmin se oli nimensä mukaisesti parin sadan asukkaan Little Castertonissa, Englannin kivisimmäksi kaupungiksi nimetyn Stamfordin tuntumassa, mutta tämän kertainen tapahtuma oli koottu naapurikylä Great Castertoniin. Työkunnossa jopa yli 20-tonnisilla koneilla ei ajeltu pitkin peltoja, vaan lohkon päädyissä olleet traktorit vetelivät vinsseillään edestakaisin eräänlaisia paluuauroja. Nyt nimenä oli Casterton Vintage Working Event. Vilja oli melko ränsistynyttä, elettiinhän syyskuun toiseksi viimeistä viikonloppua. Kaikki Castertoniin tuodut koneet olivat toimintakuntoisia ja lähes jokaisella myös ajettiin. Pelto näytti kauempaa katsottuna hyvinkin sileältä, mutta paikoitellen pinta oli täynnä liuskemaista kalkkikiveä, joka varmaan kolisee äkeen piikeissä ja tekee ilkeätä jälkeä puimurin sisuksiin joutuessaan. Tämän vuoden teemana oli traktori per vuosi, mikä kattoi aikakauden 1915–50. Työnäytöksille oli varattu peltoa noin 20 hehtaaria, josta yhdelle hehtaarille oli jätetty vehnää puimureiden korjattavaksi. Ote on löystynyt Edellinen 14 vuotta sitten toteutunut vierailu Little Castertoniin jäi mieleen ennennäkemättömän toiminnallisena ja mielenkiintoisena tapahtumana. Esillä oli myös maailman vanhimmaksi traktoriksi tiedetty HornsbyAkroyd vuodelta 1896, sekä hiljattain päälle 328 000 punnalla ostettu The Ivel vm. 1903. 1918, sen pannu pidetään kuumana kivihiilellä
Päivä tullaan muistamaan Castertonin mutafestivaalina. Noin 1,4 tonnin painoista Iveliä tehtiin vuosina 1902–19 tietolähteestä riippuen 380– 900 kappaletta. Nähtiin Castertonissa hienojakin suorituksia, kaikki kuljettajat eivät jumittuneet nauttimaan toistensa seurasta. Ivelin heikoin osa oli sen 2-sylinterinen moottori.. Marshall-jyriä tehtiin Gainsboroughissa vuosina 1894–1947, työpainot vaihtelivat välillä 6–16 tonnia. Muokkaustöissäkin nähtiin monta telaja pyörätraktoria, mutta olisi sekaan mahtunut useampikin ilman ruuhkautumisen vaaraa. Lauantai jäikin käytännössä ainoaksi toimintapäiväksi, sunnuntaina ei onnistunut puiminen, eikä kaikilta kyntäminenkään. Aura tarvitsee 2-henkisen miehityksen, joista toinen hoitaa ohjausta, toisen toimiessa painona. Achilles ja sen parina ollut höyrytraktori veti 4-siipistä Fowlerin tasapainoauraa vajaan puolen kilometrin pituisella lohkolla. Tämän koneen osti hiljattain 328 600 punnalla sen kehittäneen Dan Albonen sukuun kuuluva perunalastutehtailija Alex Albone. Tällä kertaa saajana oli LOROS Hospice -saattohoitolaitos, jolle luovutettiin 5000 puntaa, mikä tarkoittaa, että maksaneita kävijöitä on ollut vähintään 500. Sen 1-sylinterinen hehkukuulamoottori oli esikuvana myöhemmille kuulapäille – sillä erolla, että 20 hv:n Hornsby-Akroyd on 4-tahtinen. Englannissa niitä näki tositoimissa vielä 1960-luvulla. 1896 on tiettävästi maailman vanhin polttomoottorilla varustettu traktori. Ajopuimureiden esi-isä Massey-Harris 21 SP aloitti urakkansa tasan kello 12 ja sai vehnää korjuuseen huonokuntoisen kävelyvauhdilla. THE IVEL oli ensimmäinen kaupallisesti menestynyt englantilainen traktori. IVELIN 4-litraisen 20 hv:n boxer-moottorin kampiakselilla on 2 kartiokytkintä ja niiden yhteydessä ketjuja hammaspyörävälitys. 45 / 16 | Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 2024 HORNSBY-AKROYD v. Toisen tapahtumapäivän epäonnistuminen ei järjestäjiä säikäyttänyt, ensi syksylle on jo valmiit suunnitelmat ja silloin teemakoneina ovat telatraktorit. McCormick-itsesitoja ja -paalain pantiin myös töihin kirjaimellisesti hyvän sään aikana, samoin jättikokoinen Foster-puimakone. Tapahtuman tuotto on aina lahjoitettu hyväntekeväisyyteen. VIIMEISIÄ höyrykäyttöisiä liikkuvia koneita olivat maantiejyrät, joita tarvittiin tietyömaiden lisäksi mukulakivikatujen ja valmiiden teiden tasoittamiseen ja tiivistämiseen. Akselin päässä oleva hihnapyörä pyörii samaan tahtiin moottorin kanssa. Yksi kappale ostettiin Suomeenkin 114 vuotta sitten. Vastoin monia väittämiä, se ei ole ensimmäinen dieseltraktori, koska polttoaine ei syty puristuspaineesta. Kynnöstä on syntynyt hyvänä päivänä yli 10 ha, mihin on tarvittu vähintään tonnin verran kivihiiltä ja tuhansia litroja vettä. Yhdistämällä ketjupyörien veto, mennään eteenpäin, hammaspyörävedolla puolestaan taakse
VUONNA 1930 iowalaisessa Charles Cityn tehtaassa valmistunut 26-hevosvoimainen Hart-Parr 12-24 on merkin viimeisiä poikittaisella moottorilla varustettuja malleja. MOGUL 8-16 oli International Harvesterin ensimmäinen suositumpi traktori, sitä tehtiin vuosina 1914–17 yli 14 000 kappaletta. 2-sylinteristä 28 hv:n kiehutusjäähdytteistä Titania tehtiin vajaat 80 000 kpl, joista 2632 ostettiin sota-aikaan Englantiin ja myöhemmin vielä 568 traktoria. Mogul painaa 2365 kg. Nopeuksia oli 1 eteen ja taakse, suunnanvaihto tehtiin kahdella planeettapyörästöllä. 1932. Vuosina 1914–24 tuotannossa olleesta traktorista periytyi John Deereen 2-sylinterinen makaava moottori. ALLIS-CHALMERS alkoi ensimmäisenä valmistajana käyttää kumipyöriä 35-hevosvoimaisessa U-mallissa v. Kytkin ja varsinainen vaihteisto puuttuivat. New Simplexin etenemistä on varmistettu tuolloin harvinaisella tasauspyörästön lukolla.. JOHN DEEREN edeltäjä Waterloo Boy myytiin Englannissa Overtime-merkkisenä, tuontia oli 4000 kpl. Vuonna 1935 merkiksi vaihtui Oliver. Riviviljelymalli UC tuli saataville vuotta myöhemmin. Erona perusmalliin oli taka-akselin portaalipyörästöt, joilla kasvatettiin maavaraa, sekä kapea etuakseli, joka mahdollisti pienemmän kääntösäteen. WEEKS & DUNGEY -traktoria tehtiin amerikkalaisista osista vuosina 1914–24. 1-sylinterinen 9,8-litrainen moottori kehitti 400 kierroksella 16 hv. Tämä kone on ostettu amerikkalaiselta museolta romukuntoisena, uutena niiden tuontimäärät Englantiin ovat olleet vähäisiä. Tunnetuin Overtimen jälleenmyyjä oli irlantilainen Harry Ferguson. Vanhempaa ja tätä uudempaa New Simplex-mallia valmistui vain 200 kpl, joista on säilynyt 2 yksilöä. Ennen Deere-kautta ohjaus hoidettiin kääntyvällä etuakselilla. Moottori on 22 hv:n Waukesha, vaihteiston toimitti Detroit Gear Engineering Co. 2024 Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 16/ | 46 VUOSINA 1916–22 tehty International Titan 10-20 oli parina ensimmäisenä vuotena suosituin amerikkalainen traktori, kunnes markkinat valloitti halvempi ja modernimpi Fordson
AIEMMIN Twin City-merkkisenä tehty Minneapolis-Moline oli Euroopassa melko tuntematon toiseen maailmansotaan asti. VUONNA 1925 Bestin ja Holt Caterpillarin fuusiossa muodostetun Caterpillar-yhtymän pienin malli oli 19-hevosvoimainen 2-Ton, aiemmalta tyypiltään Holt T-35. Lähes sileiden telojen takia Claytonin vetoteho oli pyörätraktoreiden luokkaa. 47 / 16 | Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 2024 Lincolnissa vuosina 1916–28 tehty Clayton edusti paikallista telatraktoriosaamista. Nykyaikaa siinä edustivat kansiventtiilit, yläpuolinen nokka-akseli ja öljyjäähdytetyt ohjausjarrut. 35-hevosvoimainen, 2,2 tonnin painoinen Minneapolis-Moline MTA on vuodelta 1935. Telat ovat teräsvalua. Lindeman ja Deere fuusioituivat v.1947.. Lend & Leaseja Marshall-avustusprojektien myötä tuotiin myöhemmin pieniä määriä, lyhyen aikaa niitä koottiin Englannissakin. F-FORDSONIIN sai aikanaan Trackson-telat, jolloin ohjaus tapahtui vetorattaisiin liitetyillä pantajarruilla, joita hallittiin ohjauspyörällä tai erillisillä vivuilla, kuten tässä. Kartiokytkimeltä voima siirtyy 2-nopeuksiselle vaihteistolle ja sieltä edelleen ohjauskytkimille. Matala traktori mahtui puikkelehtimaan oksien alla, eikä alle 0,3 kg/cm² pintapaine vahingoittanut juuristoa. Vaihteisto on omintakeisesti lautaspyörän takana. TELATRAKTOREITA käytetään yleensä raskaisiin muokkausja maansiirtotöihin, mutta Lindeman Power Equipment Companyn varustama telavetoinen John Deere BO suunniteltiin hedelmätarhoihin. Pohjoismaihin myydyt tela-Fordsonit varusti ruotsalainen Svedala. Moottori on 4-sylinterinen petroolikäyttöinen Dorman, teholtaan 35 hv/1000 rpm. Fordsonin maasto-ominaisuudet paranivat, mutta telat maksoivat yhtä paljon perustraktori
Vuosina 1932–46 valmistui USA:n Racinen tehtaalla noin 15 000 isoa Massey-Harrista.. Mahdollisimman lähelle ohjauspyörää sijoitettu pakoputki piti kuskin hereillä ja lämpimänä. Parasta siinä oli 25 hv:n Buda-moottori, heikkouksia löytyi pitkä lista. Parrettia markkinoitiin myös Massey-Harriksena. 2024 Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 16/ | 48 Amerikkalaista Parrettia tuotiin jokunen kappale Suomeenkin ja se julistettiin vuoden 1919 traktorikoetusten huonoimmaksi traktoriksi. 30-hevosvoimaisen C:n aikaan Case nousi johtaja Leon Clausenin ansiosta USA:n kolmanneksi suurimmaksi merkiksi, mutta saman miehen jääräpäisyyden takia kehitys pysähtyi 1930-luvun tasolle. Vuodesta 1918 lähtien saatavilla olleesta Crossmotor-mallistosta löytyi muun muassa termostaatti, erikseen kytkettävä jäähdyttimen siivikko, millä traktori saatiin käyntilämpöön nopeammin, sekä tasauspyörästön tappilukitus. Toinen ääripää oli tämä vuosimallin 1930 ruosteinen ja pesemätön Hart-Parr 18-36, joka rähjäisestä olemuksestaan huolimatta veti tomerasti 2-siipistä Oliver-auraa. AMERIKKALAISISTA valmistajista Massey-Harris paneutui ensimmäisenä 4-vetoihin, mutta vuosina 1930–38 valikoimaan kuulunut GP ei aiheuttanut ostoryntäystä. Case oli 1920-luvun alun traktoreista parhaiten varustettu. Englannissa sitä myytiin merkillä Clydesdale, joka on paikallinen suuri työhevosrotu. CASE L -traktorista tehtiin v. Irlantilaisen N-Fordsonin eroja edeltäneeseen F-malliin olivat muun muassa laukaisumagneetto, vesipumppu, valuteräksiset etupyörät, laajempi poraus, taivutettu etuakseli ja uusi ilmanpuhdistaja. SUURIN osa tapahtuman traktoreista oli entisöity alkuperäiskuntoakin paremmaksi. Fordsonin valmistus siirrettiin vuoden 1928 aikana Detroitista Irlannin Corkiin ja 4 vuotta myöhemmin Englannin puolelle Dagenhamiin. 5,65-litraisessa nelosmoottorissa on iskunpituutta mahtavat 14,6 senttiä ja kierroksia reippaimmillaan 1200 minuutissa. Keinuva taka-akseli ja portaalipyörästöjen mahdollistama korkea maavara paransivat maasto-ominaisuuksia, mutta kokonaisuuden pilasi alitehoinen 22 hv:n Hercules-moottori. MASSEY-HARRIS 25 oli 44 hevosvoimallaan eräs tehokkaimmista Euroopassa saatavana olleista traktoreista 1930-luvun lopulla. 1929 vähintään yhtä hyvänä pidetty pienempi versio C, jonka tekniikkaa hyödynnettiin vielä 1950-luvun D-mallissakin. Malliston pienin oli 22 hv:n Case 12-20, joka painoi 1900 kg
Tuotanto käynnistyi uudelleen sotien jälkeen. Nelosmoottorissa on tilavuutta 5,5 litraa, vaihteita 3 eteen ja pakki, painoa kumipyörävarustuksella 2177 kg. 1946, aiemmin traktorit ostettiin valmiina muilta valmistajilta. Englantilaiset pääsivät ensimmäisinä eurooppalaisina kokeilemaan ajopuimuria. Avustusprojektien puitteissa Toronton tehtaalta lähetettiin vuosina 1941–48 noin 1500 Massey-Harris 21 SP-puimuria helpottamaan brittien sadonkorjuuta. KANADALAINEN Cockshutt aloitti oman traktorituotannon v. Seuraava malli K (1932–43) poltti vielä bensaa, jonka jälkeen siirryttiin dieseliin. 1930-luvun alkupuolella esitelty dieselmallisto oli erinomainen, mutta kauppa ei käynyt ja valmistus päättyi vuosikymmenen lopulla. Käynnistys hoitui jo kätevästi sähköllä. Ensimmäinen Alliksena markkinoitu malli oli vajaan 5 tonnin painoinen 35, jonka 7,5-litrainen bensamoottori kehitti koukkuun päälle 40 hv:n tehon. ALLIS-CHALMERSIN telatraktorituotanto alkoi v. 43-hevosvoimainen Oliver 80 on v. 1941 tehtaalta lähtiessään muuttunut punaiseksi Cockshutt 80 -traktoriksi. 12 jalan pöydällä varustettu kone liikkuu ja pui 6-sylinterisen Chryslerin voimalla, puimuri painaa 2800 kg.. Tätä Oliver 70 Row Cropia tehtiin vuosina 1935–48 kaikkiaan 67 866 kappaletta, eli 4,5 kertaa enemmän kuin perusmallista Oliveria. 49 / 16 | Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 2024 KUN höyrytraktorit menivät muodista, keskittyi niiden johtava tuottaja Fowler jatkossa telakoneisiin. RIVIVILJELYMALLISET traktorit olivat Amerikassa huomattavan suosittuja. Etuakselin lisäksi eroa on kapeammissa takapyörissä ja niiden liukunavoissa. 3-sylinterinen 25 hv:n Fowler 25 Diesel on vuodelta 1935. 1928, jolloin Illinoisissa toiminut Monarch Company siirtyi yhtymän omistukseen
TEKSTI JA KUVAT KIMMO KOTTA W E T E R A A N I T A P A H T U M A T 2 2 4 KESÄN 2024 KONETAPAHTUMIA Wanhan Woiman Weteraanikonepäivät Nivalan maaseutunäyttely Farmari-näyttely Rauta & Petrooli Vesilahden Hytittömät Suur-Jämsän perinnepäivät Maalahden veteraanikonepäivät Wanhan kaluston päivät Mäntsälässä Liperin Leipäpäivät Iisalmen Sawolaeset perinnepäewät Tupaswillan perinnepäivät Nurmeksen Wanhat Wehkeet. Koronan kurimuksesta on päästy, mutta jonkinasteinen krapula siitä jäi. Muutamat pitivät välivuoden, mutta toivottavasti eivät lopettaneet kokonaan. 2024 Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 16/ | 50 Masinistikesä 2024 Vaihtelevassa säässä vietetty tapahtumakesä vietiin läpi ilman järisyttävämpiä uudistuksia, mikä kaiketi riitti suurimmalle osalle yleisöä. Uutta innokasta porukkaa pitäisi saada mukaan toimintaan
51 / 16 | Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 2024 Tapahtumien määrässä on koronakauden jälkeen käynyt selkeä kato, eivätkä koneiden rivistötkään ole enää yhtä laajoja ja monipuolisia kuin takavuosina. Museoikäisiä koneita ja harrastajia Pahin uhka tapahtumien jatkumolle on harrastajien ikääntyminen. Tapahtumia riittää vieläkin jokaiselle kesäviikonlopulle, mutta erikoisemman kaluston määrä on monen kohdalla kutistunut.. V anhaan tekniikkaan keskittyneitä kesätapahtumia on järjestetty noin 30 vuoden ajan. Pari tuolloin aloittanutta masinistinäyttelyä on vieläkin voimissaan. Sitä ennen traktoreita, maamoottoreita ja muuta perinnekalustoa saattoi olla esillä maatalousnäyttelyiden, mobilistitapahtumien ja muiden vastaavien kokoontumisien kylkiäisinä. Se 25 vuoden takainen 40tai 50-vuotias aktiivimasinisti on nyt tarkalleen 25 vuotta vanhempi, eikä varmaankaan enää läheskään yhtä innokas ja kovakuntoinen. Koneviestin ensimmäinen tapahtumakalenteri julkaistiin vuoden 2008 weteraaninumerossa. Vaikka viime kesä muistetaan helteisenä, saatiin monin paikoin sadettakin siinä määrin, että se vaikutti muutaman näyttelyn yleisömääriin. Laajin traktoriosasto nähtiin taas Oulaisissa. Luettelossa oli 15 varsinaista masinistinäyttelyä, joista 10 vuotta myöhemmin oli jäljellä 7. Luetteloon oli tuolloin tullut sen verran uusiakin nimiä, että kaikki 20 vaativat jo puolikkaan sivun, mutta niistäkin puolenkymmentä on jo pois laskuista. Tapahtumia riittää vieläkin jokaiselle kesäviikonlopulle, mutta erikoisemman kaluston määrä on monen kohdalla kutistunut. Siihen yritettiin koota seuraavan kesän kaikki kyläjuhlaa suuremmat tapahtumat, joiden tarjonnan arveltiin olevan sikäli laajaa ja tasokasta, että sinne kannattaisi matkata hieman kauempaakin
Teinipoikia ja -tyttöjä on esittelijöinä ja yleisönä vaikka kuinka paljon, eikä se näytä olevan ollenkaan vastenmielistä. Isokyröläisen Jussi Kujalan 1930-luvulla rakentama puurunkoinen ja puupyöräinen traktori edustaa muinoisten kyläseppien uskomatonta sinnikkyyttä. Eikä sen tarvitse aina olla Ferguson – Pikku-Valmetin saisi koottua pyörivään kuntoon vielä sähäkämmin. Muutamiin keskieurooppalaisiin tapahtumiin tehtyjen vierailujen jälkeen on pitänyt ihmetellä, että millä ilveellä belgialainen ja varsinkin hollantilainen nuoriso on saatu kiinnostumaan vanhoista koneista. Lavan ympärillä oli jokaisessa näytöksessä mustanaan kaikenikäistä väkeä. Toki muutamat koneyhteisöt on joskus, ja ehkä vieläkin, haluttu meillä pitää ukkokerhoina, mutta hyvin moneen koneharrastajapiiriin nousevan nuorison olettaisi olevan tervetullutta. Nyt sama esitys oli järjestetty eri porukan toimesta uudelleen, eikä yleisöstä ollut taaskaan puutetta. Olisikohan siinä hyvä vetonaula piristämään joidenkin tapahtumien hieman aneemiseksi käynyttä ilmapiiriä. Nivala. Muita luksusvarusteita olivat pehmustettu istuin ja jalkakäyttöiset ohjausjarrut. Muutaman vuoden takainen Fergusonin kasaamiskisa oli verraton vetonaula. Moottori on 6-sylinterinen ja melko nopeakierroksinen (1600 rpm) ja se käynnistetään kätevästi sähköstartilla. Pääasia että yleisöllä olisi sirkushuvia. Pienten traktoreiden vetokilpailut saattaisivat kiinnostaa monia, eikä niiden järjestäminen olisi kovin hankalaa. Turbiinikytkimellä ja sähköisellä nostolaitteella varustettu 6-sylinterinen Favorit 612 LSA (135 hv) oli muiden Fendtien tavoin teholuokkansa kallein. Turvetuotantoon käytetyssä koneessa vetää vain toinen takapyörä, jolle linja-autosta otetun Garford-moottorin kehittämä voima johdetaan niittokoneen rattaiden välityksellä. Kumipyörät sai lisähintaan. Muutamien traktoreiden mutkikkaat käynnistysrituaalit keräävät aina laajan katsojaja etenkin neuvojajoukon. Hämeenlinna. HANKKIJAN EDUSTAMA amerikkalainen Oliver 70 oli ennen sotia valmistuneista traktoreista parhaiten varustettu. 2024 Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 16/ | 52 Onneksi ukkokaartistakin löytyy jokunen aina valmis poikkeus. Seinäjoki FENDTIN MAAHANTUONTIA oli yritetty useaan otteeseen, mutta lopullisesti se onnistui 1980-luvun puolivälin tietämissä, jolloin täällä uuden saksalaismerkin edustuksen otti vastuulleen Aatto Oksanen Oy
Laajimmin vanhaa kalustoa esiteltiin jälleen kerran Oulaisissa Wanhan Woiman -päivillä, mutta koneita oli runsaasti myös Nivalan maaseutunäyttelyssä sekä Farmari-näyttelyssä Seinäjoella, minne osaston oli koonnut Kyrönmaan Maatalousmuseo Osuuskunta. Lähes jokainen nostolaitteellisen Majorin hankkinut osti sen mukana Ransomeksen tekemät FR-aurat. Hinnaneroa tasoitti hieman se, että hinattavat aurat olivat noin kolmanneksen nostolaitesovitteisia kalliimpia. Kaikki toiminnot ovat tässä 1930-lukulaisessa karhussa mekaanisia. 53 / 16 | Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 2024 Entiset kujeet Seuraavassa on otanta 12 eri tapahtuman konetarjonnasta. Kuljettaja pysyi kuivana huonollakin säällä ja istuimen takana ollut jäähdytin piti ohjaamon lämpimänä. Vaikka heiveröinen rakenne näyttää alkeelliselle, oli Ferguson-kuormaajassa muista mekaanisista kuormaajista puuttunut kauhan vakaaja. Maalahden Veteraanikonepäivät oli entiseen tapaan ilmaistapahtuma, samoin kesän parhaimpiin kuulunut uusi tuttavuus Wanhan kaluston päivät Mäntsälässä. Vesilahden Hytittömien traktoreiden kokoontumisessa eniten yleisöä kiinnosti Fergusonin kasausnäytös, Suur-Jämsän perinnepäivillä esiteltiin näyttävästi maansiirtokoneiden suorituskykyä. Hydraulinen nostolaite tuli "Mörkö-Majurin" valinnaisvarusteeksi vuoden 1946 lopulla, hintaa se nosti vajaan 20 % verran. Runsaat kiitokset kaikille järjestelyihin osallistuneille, koneiden omistajille ja tapahtumat mahdollistavalle yleisölle taas kertaalleen. Aisoja ylös vetävät sylinterit ovat kiinni taka-akselissa. Seinäjoki. Liperi FERGUSONIN ETUAKSELIIN kiinnitetty kuormaaja on saanut enimmillään ilmaan noin 300 kilon lastin, suurin nostokorkeus on ollut 1,67 metriä. Koosteessa on kuvia myös Liperin Leipäpäiviltä, Iisalmen Sawolaesilta Perinnepäewiltä, Tupaswillan Perinnepäiviltä Laukaasta sekä Nurmeksen Wanhat Wehkeet -tapahtumasta. Hämeenlinnaan hiljattain siirtyneessä Rauta & Petroolissa pääroolissa olivat muutaman vuosikymmenen takaiset isot traktorit. Ensikesänä on jokaisena viikonloppuna paras mahdollinen sää ja talven mittaan valmistuu pitkä rivi entisöintiprojekteja, joten tapahtumia kannattaa järjestää jatkossakin. VAASALAINEN ONKILAHDEN Konepaja alkoi 1920-luvun puolivälissä tehdä Fordson-pohjaisia Tiekarhuja, mistä tuli myöhemmin kaikkien tiehöylämerkkien yleisnimitys. Maalahti
Moottori on Simcan 4-sylinterinen ja 16-hevosvoimainen bensanelonen, vaihteita 3 eteen ja huippunopeutta reilut 12 km/h. Maalahti Tehokkaimmat saatavilla olleet traktorit olivat 1950-luvun alussa noin 40-hevosvoimaisia. Huokeahintaisen Renaultin laatu oli kohtalainen, mutta tekniikka ja toteutus jo hyvin vanhanaikaista. Moottori on sama 2,6-litrainen nelonen kuin Cropmasterissa, mutta bensakäyttöisenä. Näitä Perkins-dieselillä varustettuja DM4-malleja tuotiin vuoteen 1954 mennessä Keskon toimesta noin 185 kappaletta. Oulainen HANOMAG R28 oli 1950-luvun alussa toiseksi yleisin länsisaksalainen traktorimalli, ykkösenä oli Allgaier. 325 000 markan hinta oli 1950-luvun alun halvimpia. Kahtena vuotena sitä tuotiin 258 kappaletta. Huonoa Hanomagissa oli alhainen 20 km/h huippunopeus, hihnavetoinen hydraulipumppu ja 670 000 markan hinta. 30-hevosvoimainen petrooli-Rellu painaa 1825 kiloa. Aiempina vuosina sitä olisi myyty tuhansia kappaleita, mutta vapaan tuonnin aikana isomman traktorin tarvitsija otti mieluummin saman teholuokan länsikoneen. Riviviljelytyyppinen rakenne, 4-nopeuksinen vaihteisto ja bensamoottori eivät asiakkaita enää houkuttaneet. 2024 Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 16/ | 54 Pahimpaan säännöstelyaikaan 1951–55 tuodut 193 ranskalaista 24 hv:n FC-Farmallia menivät varmasti mainostamatta kaupaksi, mutta myöhemmin tulleiden 51 traktorin menekkiä piti edistää 25 % alennuksella. Vesilahti. Nuffield oli tämän silloisen "superluokan" toiseksi suosituin merkki, sen ainoa saman hintatason kilpailija oli Fordson Major. 4-sylinterisellä 28 hv:n etukammiodieselillä varustettu Hanomag painaa n.1800 kg. Vuoteen 1955 mennessä tuli yhteensä 87 traktoria. Pony painaa päälle 900 kg. Suomeen Taskmastereita ostettiin 9 kappaletta. Liperi KUN AMERIKKALAISEN Casen tuonti kävi mahdottomaksi, käytti OTK saamansa valuutat ranskalaisen Renaultin tuonteihin. Oulainen DAVID BROWN VIG 1 T askmaster oli Cropmaster-maataloustraktorista muunneltu teollisuusmalli, jota käytettiin muun muassa lentokoneiden hinurina. Seinäjoki HANKKIJA SAI 42-hevosvoimaisen Super Zetorin valikoimiinsa vasta tuontisäännöstelyn päätyttyä, minkä vuoksi sen kysyntä jäi muutamaan sataan traktoriin. Joissakin Taskmastereissa oli jopa momentinmuunnin. Nivala Massey-Harris Pony kuului samaan pikkutraktoriluokkaan kuin Valmet, jota ostettiin monta kertaa enemmän, ranskalaista Ponya vain 626 kpl
Vesilahti VUODEN 1964 lopulla saataville tulleessa BM-Volvo 400 Busterissa on sama Perkinsin 3-sylinterinen 47 hv:n moottori kuin MF-135:ssä, mutta siihen yhtäläisyydet jäävätkin. Hinnaltaan 4-v "Manne" oli tuplasti vastaavia takavetoja kalliimpi. Kummankin traktorin tuotanto alkoi v. Oulainen ALLGAIER LOPETTAESSA traktorituotannon v. Porsche-autoja teki kokonaan eri yritys. Meillä suosituin Porsche oli 38 hv:n Super. 1956, valmistusta jatkoi entisellä tekniikalla Porsche-Diesel-Motorenbau GmbH. Taaempaa 120 hv:n kuutos-Deutzilla, ZF-voimansiirrolla ja Volvon kuorma-auton akselilla varustettua STF-traktoria on tehty Ruotsissa vain 5 kpl. Buster on huomattavasti järeämpi, painoakin on 330 kg enemmän, mutta se ei ollut yhtään kalliimpi. Viimeisen vuoteen 1964 asti myynnissä olleen malliston tehokkain traktori oli 4-sylinterinen 45 DIN-hv:n MAN 4R3, joka painoi tehoon nähden kohtuulliset 2200 kg. Vuosina 1966–68 Busteria koottiin Porvoossa 950 traktorin verran. 1956. Allgaierit olivat pääsääntöisesti oransseja ja Porschet punaisia, mutta osa kotimarkkinoille tarkoitetuista traktoreista maalattiin vihreiksi. Mäntsälä DAVID BROWN 90 D ja Ferguson 35 olivat ensimmäisiä traktoreita, joissa oli jakajatyyppinen CAV-ruiskutuspumppu. Tehoissa, vaihteistoissa ja hinnassa ei ollut suurta eroa, kumpaankin sai kaksoiskytkimen, mutta paremmalla hydrauliikalla varustettua Fergusonia myytiin 10-kertainen määrä. Edessä oleva 4-vetoinen 40 hv:n BTG-Deutz HZ D-40 oli ihan virallinen Deutz-malli, jota teki vuosina 1958–60 baijerilainen BTG GmbH. Mäntsälä. 55 / 16 | Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 2024 Nämä Deutz-muunnokset ovat äärimmäisen harvinaisia. Oulainen OTK:N edustama MAN oli ensimmäinen merkki, jonka markkinoinnissa panostettiin nelivetoon
Puskulevyllä pystyi survomaan hevosajureiden levälleen jättämät tukit yhteen kasaan. 700 kiloisen B10:n moottorina on 10 hv:n 1-sylinterinen nestejäähdytetty Sachs 2-tahtidiesel (502 cm³), taaemmassa runko-ohjatussa 4-vetomallissa A12 on samoin 1-pyttyinen 2-tahti Sachs, mutta ilmajäähdytteisenä ja 102 kuutiota isompana. Iisalmi LÄNSISAKSALAISEN Güldnerin viimeisenä maahantuojana toimi Labor, edustus päättyi 1950-luvun lopulla. 2024 Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 16/ | 56 Kourakuormaimien yleistymisen alkuvuosina monilla automiehillä oli erillinen kuormaustraktori. Nurmes LAHDEN AUTO OY:N edustama länsisaksalainen Holder oli 1950luvun pienin dieseltraktori. Oulainen HUONOMAISEN David Brown 900D:n tilalle tuli 1950-luvun lopulla huomattavasti perempi malli 950 Implematic, johon oli kaikkinaisten vahvistuksien ja ulkonäkömuutosten ohella lisätty myynnin kannalta välttämättömäksi tullut tasauspyörästön lukko ja aiempaa edistyksellisempi painonsiirtojärjestelmä. Kuvan kuormain on Jonssi ja puskulevy Ara. Varustus oli täydellinen, mutta pikkutraktoreiden aika oli jo ohi. Isomman ja suositumman Superin tavoin siinä oli 5-nopeuksinen vaihteisto, muista merkeistä puuttunut turbiinikytkin, kytkimestä riippumaton hydrauliikka ja ilmajäähdytteinen etukammiodiesel, tässä tapauksessa 24 hv:n 2-sylinterinen. Laajasta mallistosta tarjolla oli 2 traktoria, joista 14 hv:n 2-sylinterinen AK14 oli Güldnerin toiseksi suosituin malli, mutta meille sitä tuotiin vain muutamia kappaleita. Nivala HANKKIJAN edustaman Porschen toiseksi pienin malli Standard oli toiseksi eniten myyty 680 kappaleella. Myyntitilastoissa Taavetti oli sijalla 5. Mäntsälä. Countyn kaltaisella järeällä 4-vedolla voitiin varmentaa tukkiauton liikkumista huonoilla teillä
Kysyntä oli vähäistä, SMK sai kaupitella kuutta 119-hevosvoimaista Farmall 806-maatalousmallia pitkään, mutta kaikille löytyi lopulta ottajat. John Deere 1140 (56 hv) oli silloisen malliston pienin kone. Edustuksen vaihtuessa Tukolta Hankkijan hallinnoimalle Laborille v. 1965. Kiinnostus oli vielä laimeaa, vaikka 4-vetotraktorista ei tarvinnut enää maksaa tuplahintaa. 1981, päästiin 442 traktoriin. Oulainen DEUTZ oli 1960-luvun alun jälkeen pitkän aikaa ainoa Suomessa myyty alkuperäinen saksalaismerkki. 1200-mallin teho oli aluksi 67 hv, mutta vuodeta 1968 lähtien 73 hv. Mäntsälä. Fordson Manuelin kilpailijaksi tarkoitettu malli oli tismalleen yhtä kömpelö ja vaurioaltis, mutta hieman halvempi. 57 / 16 | Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 2024 ENSIMMÄISET isot jenkkitraktorit tuotiin Suomeen v. Hämeenlinna VUONNA 1967 meillä ja muualla esitelty uusi David Brown 1200 kuului MF175:n ohella tuolloin tehokkaimpiin tehdastekoisiin brittitraktoreihin. Hinta oli saatu putoamaan kilpailukykyiseksi, eikä tekniikassakaan ollut vikaa, mutta myyntiä oli enimmillään 320 kpl vuodessa. Pohjat tehtiin v. 1966 noin 9200 mk, kuvan 4-vetoinen 415 DT 11 900 mk, eli eroa oli vajaat 30 %. Jatkossa menekki vilkastui, niin että vuosikymmenen lopulla oltiin yli sadassa. 1974, jolloin rekisteröitiin 8 uutta Deereä. Seinäjoki JOHN DEEREN kauppa kävi1970-luvulla äärimmäisen heikosti. 6-sylinterisessä, 4,5 tonnin painoisessa Farmallissa on muun muassa Torque Amplifier -pikavaihde ja erillinen voimanoton monilevykytkin. Nelivetoja oli tarjolla vain parina vuotena. Takavetoinen 48 hevosvoiman Timantti-sarjan Fiat 415 maksoi v. Seuraavana vuotena edustus vaihtui Veholta Riihimäen Autola Oy:lle, mutta yli 1000 traktorin vuosimyynteihin ei päästy enää koskaan. Mäntsälä NELIVETOINEN Nuffield 4 on osittain suomalainen, sillä liittoutuneiden varastoista ostetut Kempsujen akselit ja italialaisen Cantatoren 4-vetosovitteet asennettiin Keskon Tapanilan korjaamolla. Oulainen AINOA 4-vetoaatteen aktiivinen puolestapuhuja 1960-luvun lopulla oli Fiatia edustanut Työväline Oy. Deutz D50 oli 50-hevosvoimainen, 7-vaihteinen ja 2155 kilon painoinen toiseksi suurin malli
Nivala Ohjaamoiden hirmuista meteliä alettiin suitsia ennen 1970-luvun puoltaväliä voimaan tulleilla rajoituksilla. Oulainen Nuffield uudistui kesällä 1967, mutta laskussa olleeseen menekkiin muutokset eivät vaikuttaneet. Zetor 4712 (45 DIN-hv) oli toiseksi halvin yli 40 hv:n traktori. Crystal-Zetorissa oli valmiiksi hiljainen ohjaamo, pienemmissä Zetoreissa pahin melu saatiin aisoihin uusilla Terä-ohjaamoilla. 4-sylinteristä 4/65-mallia ostettiin vielä runsaita määriä kaivureiden peruskoneiksi, mutta harvempi viljelijä päätyi hankkimaan 3-sylinterisen, 50 hv:n 3/45-Nuffieldin. Siitä puuttuivat jenkkitraktoreiden hienoudet, mutta se soveltui hyvin pohjoismaisiin tarpeisiin. Laukaa Nuffieldin korvanneelta Leylandilta puuttui eniten myytyyn 50-hevosvoimaisten luokkaan kuulunut traktori, mikä ei laskussa ollutta myyntiä ainakaan lisännyt. Hämeenlinna BM-Volvon vanhanaikaiseksi käyneen T-470 Bisonin tilalle tuli vuonna 1966 kokonaan uusi malli T-800 Bison, jossa oli 106 hv:n 6-sylinterinen moottori, 8-nopeuksinen vaihteisto, levyjarrut, erillinen voimanoton kytkin ja puutavara-ajureille välttämätön ajovoimanotto. Samaa hyttiä käytettiin myös Fiatissa. Samantehoiseen 565-malliin verrattuna hinnassa oli eroa 15 %, käytännössä vielä paljon enemmän, mikä takasi varman menekin. 2024 Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 16/ | 58 HAMINALAINEN Orasvuon Konepaja vaihtoi maahantuojan toimeksiannosta kahteentoista 5000-Fordiin 6-sylinterisen 113 hv:n 2704E-teollisuusmoottorin. Etuakselia vahvistettiin ja alle laitettiin isommat pyörät. Ohjaamo tuli pakolliseksi puoli vuotta ennen merkin vaihtumista Leylandiksi. Puute korjaantui, kun isompien mallien voimansiirtoihin soviteltiin 3-sylinteriset Perkinsit. Ford OK-6:n valinnaisvarusteisiin kuuluivat ohjaamo, takasillan alle pultatut painolevyt sekä nostolaitteen apusylinterit. 1973. Mäntsälä MASSEY-FERGUSONIN uudet 500-sarjan traktorit tulivat saataville vuoden 1977 alussa, mutta Hankkija halusi pitää vuosikymmenen loppuun asti tarjolla myös Palmu-ohjaamolla varustetun MF165:n. Laukaa. Osittain tai kokonaan sen ansiosta myyntimäärät lähes kaksinkertaistuivat v
Kovin monta 5,9 tonnin painoista Massikkaa ei tänne ostettukaan ja edustuskin päättyi parissa vuodessa. 1977, mutta täysilukuisena koko 4 traktorin mallisto otettiin SOK:n valikoimaan vasta 1980-luvun alussa. 1968 malliksi 500, mikä tarkoitti keltaista väriä, hitaampaa vähennyspyörästöjen välitystä, kuivia levyjarruja, leveitä lokasuojia ja kahta lisähevosvoimaa. Iisalmi UUSIA 6-sylinterisiä International-malleja alettiin tuottaa Länsi-Saksan IH-tehtaalla jo v. Heikko menekki ei johtunut laadusta, hinnasta eikä markkinoinnista, se vain pysyi outona merkkinä. Nurmes KUN tämä vm. 59 / 16 | Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 2024 HYVIN suosittu Valmet 565 uudistui v. 1972 Deutz D5006 oli uusi, rekisteröitiin kaikkiaan 73 Deutzia. Hämeenlinna. 3-sylinterinen ja 51 DIN-hevosvoimainen D5006 kuului tuolloin suosituimpaan teholuokkaan, ja oli kaiketi myydyin Deutz-malli ennen tuontien päättymistä. 1976 tuontiohjelmaansa amerikkalaisen 8,8-litraisella V8-moottorilla varustetun Massey-Ferguson 1155:n, ei sellaisen traktorin tarvetta uskottu koskaan tulevan. Myyntitilastoissa IH oli tuolloin 4:s 1370 kappaleella. Nurmes FORDILLA oli 1000-sarjan jälkeen 2 mallistoa, joista 700-sarjalaiset oli varustettu paremmilla tasalattiaisilla ohjaamoilla, hydro-ohjauksilla ja erilaisilla konepelleillä. Seuraavien 14 vuoden aikana toimitettiin Suolahdesta kaikkiaan 672 perus-Valmetia, joista 72 oli kuvan nelivetomallia 802-4. Vuotta myöhemmin vakiovarustukseen lisättiin turvaohjaamo, jolla ei ollut mitään tekemistä ergonomian kanssa. 97 hv:n 955-Internationalia myytiin myös takavetoisena, mutta isompia turbotraktoreita vain 4-vetoina. Oulainen 155-HEVOSVOIMAINEN traktori ei kuulosta nykyään miltään, mutta kun Hankkija otti v. ZF:n vetävä etuakseli tuli saataville vuotta myöhemmin. Vesilahti. ARMEIJA oli vuoteen 1969 mennessä ostanut yhteensä 167 Valmetia, mutta jatkossa tahti kiihtyi, kun hevosten käytöstä luovuttiin. Yleisin sotatraktori oli takavetoinen 702, jonka kokonaismäärä oli 391 kpl. Ford 7000:n uraa jatkoi vuodesta 1977 lähtien turboahdettu 93 DIN hv:n Ford 7700, jossa oli vakiona Dual Power pikavaihde. Puute korjattiin seuraavassa 502-mallissa
2024 Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 16/ | 60 MONKEY-HONDASTA ja kottikärrystä on syntynyt oletettavasti hyvinkin joutuisa runko-ohjattu kuljetusväline, jossa on käsivoimainen kippi. Toinen erikoisuus oli alhainen 100 kilon työpaine. Tämän laitteen rakentaja on varmasti tiennyt mitä tekee, mutta olisiko vierekkäiset, vähintään kuormatilan leveydellä olevat pyörät olleet ajettavuuden kannalta nykyistä teliä parempi ratkaisu. Kovin sitkeitä eivät tuon ajan turbotraktorit vielä olleet, meno alkoi hyytyä jo 1500 kierroksella. Mäntsälä. Nivala AMERIKKALAISTEN John Deere -mallien tuonti oli ylimitoitettujen työsuojelumääräysten takia eräässä vaiheessa mahdotonta, mutta 1990-luvulla se taas onnistui. Ahtaminen oli tuolloin harvinaista, mutta Valmet-mallistosta puolet oli jo turbotettuja. Nivala ZETOR-YHTEISTYÖNÄ syntynyttä Ursusta länsimaistettiin Suomessa siinä määrin, että vuodesta 1985 lähtien puolalaista traktoria alettiin kutsua Finn-Ursukseksi. Oulainen Fordin isot TW-mallit uudistuivat v. 1983, minkä merkiksi tyyppinumeroihin lisättiin vitonen. Japanilaisen Shibauran tekemä 26-hevosvoimainen Ford 1710 painaa ilman lisävarusteita 1400 kg, vaihteita on 12 eteen ja 4 pakkia, hydrauliikka tuottaa 30 litraa minuutissa ja varsissa nousee 1700 kg. Muutoksia tehtiin ohjaamoon, hydrauliikkaan, ulkonäköön, lämmityslaitteeseen sekä lisämaksusta myös vaihteistoon, jolloin huippunopeutta oli 40 km/h. Myös turbot asennettiin täällä. Kersantti lienee ensimmäisiä 2-vipuohjattuja traktorikaivureita. Belgiassa koottu välijäähdytetty Ford TW35 oli 186 hevosvoimallaan tehokkain täällä myynnissä ollut traktori, mutta ei läheskään kallein. Agritekin tuolloin edustaman Deeren suurin malli oli 228-hevosvoimainen 4955, Välijäähdytetty kuutosturbo on 7640-kuutioinen, aikansa jättiläinen painaa 8,1 tonnia. Hämeenlinna Pikkutraktoreiden aika ei päättynyt Piikkilangankiristäjiin ja Piccoloihin, niitä tarvittiin edelleen kiinteistöhuollossa ja puistoissa. Peruskoneina käytettiin Fordia, Nuffieldia, Leylandia, Fiatia ja Volvoa. Jämsä VAMMAS-KAIVURI kehittyi kymmenessä vuodessa 1950-luvun omaperäisestä Riuku-Vammaksesta monta kertaa kätevämmäksi ja järeämmäksi Kersantiksi. Pari vuotta myöhemmin tulleisiin Mark II-malleihin lisättiin hydrauliikan tehoa ja parannettiin ohjaamoa. Oulainen Vuoden 1975 alussa myyntiin tullut Valmet 702 S oli muutamasta paikasta vahvistettu 702-malli, jonka tehot nostettiin Holset-turbolla 102 SAE-hevosvoimaan
61 / 16 | Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 2024 ENGLANTILAINEN Chaseside teki ensimmäiset Fordson-pohjaiset kuormaimensa 1920-luvun puolivälissä. Hämeenlinna. Hämeenlinna NEW HOLLANDIN sadonkorjuukoneet siirtyivät Fordin haltuun 1986 ja Ford puolestaan lähes kokonaan Fiatille viitisen vuotta myöhemmin. Tämä 230-hevosvoimainen 7140 on varhaisin Suomeen ostettu yksilö, maahantuonnista huolehti edellisenä vuotena (1988) CaseIH-edustuksen vastuulleen ottanut Kesko. Maalahti CASEN ja Internationalin 1980-luvun puolivälissä toteutunut fuusio tiesi nopeaa loppua David Brown -pohjaisille traktoreille, mutta joidenkin IH-mallien tuotanto jatkui hyvinkin pitkään. Tuotanto jatkui samalla merkillä vuoteen 1968, jolloin yritys siirtyi JCB:n omistukseen. Neussin tehtaan tehokkain Case-IH 1455 XL (145 hv) oli valmistusohjelmassa vuodet 1981–96. Kun porakaivourakoitsijat siirtyivät pyöriväteräisiin kaivoporiin, vietiin näitä vanhoja ja hitaita laitteita kehitysmaihin. Noin 6-tonninen Chaseside Loadmaster 800 TC on voimansiirtoon lisättyä momentinmuunninta lukuun ottamatta rakennettu Fordson Super Majorista. Fiatagri-malleista 100-90 ja 115-90 risteytetty 110-hevosvoimainen New Holland 110-90 pidettiin tarjolla vuoteen 2003 asti. Fendtin tapaan varusteisiin kuului turbiinikytkin. Hämeenlinna CASEN ja Internationalin tietotaidot testattiin onnistuneesti ensimmäisessä yhteisessä Magnum-mallistossa. Sillä tehtiin porakaivoja muinoisten öljynporaajien junttamenetelmällä, jossa pitkän vaijerin päässä olevalla terällä hakattiin kallioon reikää. Moottori on 8,27-litrainen 6-sylinterinen Cummins. Maalahti TÄLLAINEN torni seisoi monella pihalla usean päivän ajan vielä 1960-luvulla. Merkiksi vaihtui New Holland, mutta entisten mallien valmistus jatkui
Joitakin ikimuistoisia remontteja tehtiin muillekin merkeille. Hakkilassa oli kasoittain Nuffieldien viallisia moottorilohkoja, joista olivat yleisimmin pettäneet sylinteriputkien kannakkeet. Mitään isompaa vammaa siitä ei aiheutunut, eikä vian omatoiminen korjaaminen ollut vaikeaa osaavalle kuljettajalle. 2024 Koneviesti Huolto ja työkalut 16/ | 62 ZETOR-HUOLTOMIES MUISTELEE Kesko nosti 1980-luvulla Zetorin myyntitilastojen kärkiviisikkoon, mikä edellytti huoltomiesverkoston laajentamista. TEKSTI JA KUVAT KIMMO KOTTA Zetorin akilleenkantapää oli kytkin, joka oli raskaassa käytössä alimittainen, eikä nestejärjestelmäkään ollut ongelmaton. Tiilään kylässä sijainnut opinahjo on jo kauan sitten lakkautettu, mutta kurssitoverit pitävät yhteyttä vieläkin, vaikka kouluajoista on kohta 60 vuotta. Ronskilla vaihdekepin käsittelyllä saattoi kytkeytyä 2 vaihdetta yhtä aikaa, mikä jumitti koko voimansiirron. Bergmanin koulussa saatuihin tietotaitoihin tuli hyvää täydennystä Keskon Hakkilan keskuskorjaamolla suoritetulla harjoittelujaksolla. Vaikka Karjaan ja Tammisaaren tienoilta ei ollut kovin pitkä matka Vantaalle, nukuttiin yöt paikallisissa matkustajakodeissa.. Eniten puuhaa koitui heinäkuun alussa 1969 pakollisiksi tulleista turvaohjaamoista, joita asennettiin iltatöinäkin ja niin runsaasti, että avuksi jouduttiin hälyttämään autopuolen porukkaa. Uudet siniset Leylandit eivät tekniikan puolesta eronneet olennaisesti Nuffieldista, mutta moottorit olivat paljon aiempaa parempia. Leylandin värinävaimennetuissa moottoreissa oli paremmat ja huolellisemmin työstetyt valut. Suuri osa traktoreista meni kaivureiden alustoiksi, mutta niiden asennukset tehtiin kotimaisten valmistajien toimesta. Harjoitteluun kuului myös pitkiä maaseutukeikkoja huoltomiehen apurina. 1960-luvun lopulla valikoimaan kuuluivat noihin aikoihin Leylandiksi vaihtuneet Nuffield-traktorit, Fahrja Clayson-puimurit, AlllisChalmersin maansiirtokalusto, Welgerin ja Ugerløsen heinäkoneet, sekä Grimmen perunapuimurit. Leylandeihin Suomi-varusteet Kaikki Keskon maahantuomat koneet kulkivat Hakkilan kautta, missä niille tehtiin luovutushuollot ja lisättiin täällä tarvittavat varusteet. Nuffieldeihin jäivät alkuperäiset lokasuojat, mutta Leylandien Junkkari-ohjaamoissa ne olivat kiinteästi. K O N E H I S T O R I A T raktori tuli alkuaan karttulalaiselle Pauli Ylöselle tutuksi jo kotitilalla, mutta niiden tekniset salat avautuivat lopullisesti Bergmanin maatalousteknillisessä koulussa Askolassa. Zetorin edut ja heikkoudet tulivat tutuksi rautalampilaiselle Pauli Ylöselle, joka toimi Keskon sopimushuoltajana vilkkaimpaan Zetoraikaan. Leylandien tuleminen oli sikäli iso juttu, että Pauli muistaa niiden tulojuhlassa uineensa ensimmäisen ja viimeisen kerran avannossa
ENSIMMÄINEN KONEPITOISEMPI työpaikka oli Keskon Hakkilan korjaamo, missä Pauli suoritti harjoittelunsa 1969–70. Työtä löytyi hiljattain avatulta Vapon turvetuotantoalueelta, joka kuului eräässä vaiheessa Suomen suurimpiin. Yhdelle "Seitenvitoselle" oli käydä köpelösti. Rastulla kävi useasti venäläisiä asentajia ja erästä pyydettiin näyttämään, kuinka DT75:n omalaatuinen polttoainelämmitin toimii. Erään David Brown -pohjaisen Case-IH:n oletettu kytkinremontti vaihtui hankalampaan: rannalle uponneesta traktorista kun oli pienimmällä vaihteella nostattaen hajonnut lautaspyörä. Pinttynyt turvepöly syttyi ja oli polttaa koko koneen. Pienempi DT75 oli huomattavasti heikompi ja hankalampi ajettava. Yksistään raskaskonehuollon korjaamotila oli 90 metriä pitkä ja 15 leveä. Jos jotakin kuskia ei helteessä ajaminen kiinnostanut, niin tankkiin tehdyllä turvelisäyksellä pääsi pitkälle tauolle.. Jonkun ajan kuluttua muuan vapolainen juoksi kysymään, josko kone olisi riittävän lämmin, kun liekit ovat jo konepellin tasalla. Hakkila oli siihen aikaan huomattavan suuri yksikkö, lattiapinta-alaa oli 22 000 neliötä, hyllyjä 22 kilometriä ja eri varaosanimikkeitä noin 64 000. Tämä väitti, että "neuvostowebastoa" ei tarvita kuin Siperiassa, mutta neuvoi kuitenkin sen systeemit ja moottorihan lämpeni hetkessä. Vilkkaimpaan aikaan työmaalla oli melkoinen neuvostomeininki. Näistä ensimmäisen D7-Caterpillarin kopio T100 oli Paulin mukaan ehdottomasti parempi. Alussa Pauli toimi konekuskina, sittemmin huoltomiehenä tuohon aikaan melko mittavassa ja hyvin varustetussa korjaamohallissa. Turvetuotannon siirtyessä myöhemmin kokonaan urakoitsijoiden vastuulle, alettiin venäläistä kalustoa 1980-luvun lopulla hävittää, mutta kaikki raudat eivät kelvanneet edes sulatukseen. Rastunsuolla oli pitkä rivi DT75ja T100-telatraktoreita, joita käytettiin enemmän ja vähemmän hyvällä menestyksellä turvetuotantoon. Remontit tehtiin asiakkaan luona, mutta autosta löytyi kaikki tarvittava välineistö. Kannentiivisteitä paloi ehtimiseen, mutta ne alkoivat kestää, kun pultit kiristettiin 24 kiloon. Kytevää turvetta sammuteltiin pitkään, eikä lämmitintä sen koommin kokeiltu. Pikkujouluissakin esiintyi tuolloin suosionsa huipulla ollut Irwin. 63 / 16 | Koneviesti Huolto ja työkalut 2024 PAULI YLÖNEN Zetorin heikoin osa oli kytkin. Pitkien päivien vastineeksi Kesko järjesti työntekijöilleen viihdettä isolla rahalla. Yhteisluovutukset aiheuttivat ruuhkaa takuuhuoltoihin. Omien koneiden käyttö väheni ratkaisevasti erään kevään lakkoilun jälkeen. Laajimmillaan Vapon palkkalistoilla Rastunsuolla oli kesäaikaan noin 100 henkeä ja talvisinkin 45. Keskon huoltoverkosto kattoi puolenkymmentä merkkiä, joista Case-IH oli 1990-luvulla Zetorin jälkeen yleisin, mutta kovin paljoa niitä ei Sisä-Savon alueelle ostettu. Vapon oma kalusto oli pääosin neuvostoliittolaista, mikä johtui maiden välisestä bilateraalisesta kauppatavasta, joka oli käytännössä vaihdantataloutta. Talvella oppeja sitten sovellettiin erääseen ympärivuotisessa Kesko kutsui uudestaan Vapo-kausi päättyi 1980-luvun puolivälissä, jolloin Pauli Ylösestä tuli itsenäinen huoltoyrittäjä. Turvetta talteen neuvostokalustolla Hakkila-kauden jälkeen Pauli Ylösestä tuli perheellinen osa-aikaviljelijä Rautalammin Rastunsuolle. Jos Suomesta haluttiin viedä jotain itänaapuriin, niin sieltä oli otettava vastaavasta arvosta tavaraa. Zetor-kauppa oli käynyt Pohjois-Savossa verrattoman hyvin, vuoden 1988 tammikuussa voitiin Kuopion KoneKeskolla järjestää peräti 27 Zetorin käytössä olleeseen koneeseen. Hankalin remontti oli Fordin taka-akselin vaihto vuoren rinteessä
Korjaus onnistui täydellisesti, mutta se jäi Paulin ainoaksi kampiakselin hitsaukseksi. Kun tämä "luomupakokaasujarru" sulatettiin, starttasi traktori välittömästi. tilanteessa on johonkin hampaaseen tullut pieni lohkeama, joka ei oikein istu vastapuolen hammastukseen. Kolmas tyypillinen Zetor-vaiva oli vaihteistossa. Räystäältä tippunut lumi oli sulanut pakoputkeen ja jäätyessään tukkinut pakosarjan mutkassa olleen vesireiän ja lopulta koko mutkan. Mitään mainittavampia rikkoontumisia ei muutamassa kymmenessä tunnissa yleensä ilmennyt, mutta loppukokoonpanossa tehtyjä huolimattomuuksia joutui joskus korjaamaan. Jos on ostamassa Zetoria, niin kannattaa kuunnella, kuuluuko vaihteistosta tyhjäkäynnillä säännöllinen naputus. Jos kuuluu, niin em. Huoltomiehillä riitti tekemistä toukokuussa, koska ensimmäinen takuuhuolto osui kiireisimpään kylvöaikaan. Kuluneet vaihteensiirtäjät vielä edesauttoivat tilanteen syntymistä. Pitempiaikaisen tauon jälkeen kun Zetor-kauppa kävi Pohjois-Savossa hyvin vilkkaana. Vanhempaa Internationalia ja David Brownia kyllä löytyi, mutta Case-IH päätyi harvempaan taloon. Startti pyöritti moottoria riittävän rivakasti ja suuttimille tuli polttoainetta, mutta pakoputkesta ei tullut savua. Traktori oli parkkeerattu ulos lähelle seinää, niin että lämmityslaitteen roikka ylettäisi pistorasiaan. Traktoreiden talviset yhteisluovutukset olivat kyllä komeita ja niillä oli mainosarvonsa, mutta takuuhuoltojen kannalta ne olivat hankalia. Erään kollegan vaimo oppi jo asiakkaan soittaessa kysymään, että luistaako, vai eikö irrota.. 2024 Koneviesti Huolto ja työkalut 16/ | 64 yhteisluovutus. Akselin vaihto olisi ottanut aikaa, mutta asiakkaan luvalla uraan laitettiin tarkalleen kiilan levyinen kuparipala, johon hitsi ei tarttuisi. Turhan rivakalla vivun käsittelyllä kun saattoi mennä kaksi vaihdetta päälle yhtä aikaa. Sen voi kyllä korjata hiomalla. Paikallinen K-kauppias oli myynyt Sisä-Savoon mukavan määrän Zetoreita, varsinkin suorankaupan tarjouksessa ollutta mallia 6211. Lähes jokaisessa Zetorissa oli pitemmän ajan kuluttua kytkinongelmia, etenkin nestejärjestelmissä. Vaihteet sai ojennukseen meisselillä ronkkimalla, eikä siitä yleensä koitunut suurempia vammoja. Tästä seurasi voimansiirron täydellinen jumiintuminen, eli kytkintä nostettaessa moottori sammui. Vika oli kampiakselin väljäksi hakkautuneessa kiilaurassa, joka vaikutti ruiskutusennakkoon. Niinpä hän ehdotti parin vuoden ajan pitäjillä kiertäneelle Paulille sopimushuoltajuutta, joka koskisi kaikkia Keskon myynnissä olleita koneita, joita olivat listoilta jo poistuneet Nuffield/Leyland ja DeutzFahr, sekä noihin aikoihin valikoimaan lisätty Case-IH. Pitkän ihmettelyn aikana Pauli huomasi, että pakosarjan tiivisteiden välistä tihkui nestettä. Nuffieldit olivat jo kakkostraktoreita tai harrastekoneita, Leyland-kanta oli vähäinen, Deutz-Fahr oli vieläkin harvinaisempi. Helppoja ja hankalia remontteja Muuan Zetor ei suostunut käynnistymään, vaikka kaikki toiminnot olivat kunnossa. Vuoden 1988 tammikuussa voitiin Kuopion Keskolla järjestää 27 traktorin yhteisluovutus. Eräs toinen Zetor kyllä käynnistyi, mutta pyöri huonosti. Erään kollegan vaimo oppi jo asiakkaan soittaessa kysymään, että luistaako, vai eikö irrota... Vesipumppuremontissa venähti kerran aikataulu, kun asiakas oli suositusten mukaisesti purkanut Zetoriaan ennakkoon, ettei huoltomiehen kallisarvoisia tunteja kuluisi toisarvoisiin tekemisiin. Suurin osa oli mallia 6211, jota myytiin suorankaupan tarjouksena 20 % alennuksella. Zetoriin verrattuna niitä oli kuitenkin Paulin toiminta-alueella melko vähän. Viimeksi niin laajoja tilaisuuksia oli voitu pitää 1960-luvun alkupuolella. painoi muutaman kerran polttoainepumpun namikasta, niin moottori hörähti heti. Moni omistaja valitteli pienempien Zetoreiden huonoa käynnistyvyyttä, mikä johtui alhaalla olleesta tankista. Muutamiin traktoreihin vaihdettiin tehtaan laskuun jarruasetelmia, vaikka niissä ei olisi ilmennyt minkäänlaista vikaa. Sitten hitsattiin ja hiottiin, millä ennakot saatiin takaisin tehdasasetuksiin. Lähes kaikkien traktoreiden ensimmäiset huollot kun ajoittuivat kiireisimpien kevättöiden aikaan. Pumppu todettiin dieselkorjaamolla erinomaiseksi, mutta käynti pysyi ontuvana. Ne kun saattoivat peruuttaessa pettää
2003, jolloin Zetorin menekki oli jo alamaissa. Myös Case-IH:n huolto-ohjeistus oli kohdallaan Doncasterin vierailuineen. Leyland oli pitkälti Nuffieldin kaltainen, mutta moottoriltaan huomattavasti parempi. 17.00 etuakselin oikeanpuoleinen vetonivel. Rastunsuon laidalla asunut Pauli sai tietenkin Case-IH: ja Zetorin takaisin työhön kaikkein halvimmalla, koska ajokilometrejä tuli mitättömän vähän. Vanteen vääntyminen olisi ollut helppo vika, mutta samalla murtui myös banjo vetoakseleineen. Traktorista oli yllättäen hävinnyt veto, minkä syyksi asiakas arveli vioittunutta kytkintä. Jollakin urakkamiehen Crystalilla on saatettu ajaa paljonkin, mutta pienemmissä malleissa on harvemmin kovin suuria tuntimääriä. Kumpaankin mallistoon saa hyvin varaosia, eivätkä ne ole hintavia. Eräästä Maxxumista tuli kojelaudan vaihdoksen myötä uusi traktori. Vaikeiden kohteiden ykkönen oli vuoristoisella Etelä-Rautalammilla, missä 3-sylinterinen pikku-Ford oli puukuorman painattamana mennyt alamäessä linkkuun ja takapyörä oli osunut isoon kiveen. Kun traktori oli jäänyt kiinni, oli sitä irrotettu kaikkein pienimmällä vaihteella, joka oli Taaveteissa hyvin hidas. Rautalampilainen Pauli Ylönen toimi Keskon sopimushuoltajana vuosina 1988–2003. Pauli pitää Zetoria pikkuvikoineenkin ihan kelpo traktorina, jos sitä ei ole pilattu "pielavetisillä" korjauksilla. Halvin kuvitteellinen remontti Paulin huoltomiesura Keskolla päättyi osin terveydellisistä syistä v. Nykytekniikkaankin kaikkine sähköistyksineen ennätti tulla tuntumaa. Tarkoituksena oli kartoittaa, kuinka sujuvasti, nopeasti ja mihin hintaan varaosahuolto ja korjauspalvelu virastoajan ulkopuolella hoituvat. Todellisuudessa traktorista ei olisi tarvinnut ottaa irti juuri mitään, nyt suurin osa ajasta meni kasaamiseen, joka ei olisi koneisiin vähemmän perehtyneeltä isännältä onnistunut. Entisten tietojen naputteluun meni aikaa, eikä se edes onnistunut, koska lopulta selvisi, että se ei ensimmäisissä Maxxum-malleissa ollut mahdollista. Kiivaimpaan aikaan asenneltiin ohjaamoita ja muita kotimaisia varusteita vielä iltamyöhällä. Auton puskuri osui takapyörän takaosaan, jolloin portaali akseleineen hajosi ja traktorista tuli sekunnissa 3-pyöräinen. Toinen ennakkoon halvaksi ja nopeaksi arveltu remontti tehtiin David Brown -pohjaiselle Case-IH:lle, jonka kourakuormaimen kahmarilla oli kannettu soraa upottavalla rannalla. Traktoreina tässä ajatusleikissä olivat Case-IH, Fendt, Fiatagri, Ford, John Deere, MF, Valmet ja Zetor. Hyvin sijoittui niin ikään rautalampilainen Valmetin ja MF:n sopimushuoltaja. Joskus tuli toivottua lottovoittoa, jonka myötä tuntihinnan olisi voinut nostaa sellaiselle tasolle, että kukaan ei olisi tilannut vaihtamaan pitkien matkojen päähän sakkakupin tiivistettä.. Valtava määrä tavaraa oli pitkin ladon lattiaa, mutta moottori ja pumppu olivat sentään vielä paikoillaan. 65 / 16 | Koneviesti Huolto ja työkalut 2024 NUFFIELDIT VAIHTUIVAT Hakkila-kaudella Leylandeiksi, joiden maahantulohuollot työllistivät siinä määrin, että avuksi jouduttiin kutsumaan autopuolen asentajia. Vastapuolen puskuriin tuli vain vähäinen lommo. Se oli kuitenkin moitteettomassa kunnossa, vetämättömyys johtui hajonneesta lautaspyörästä, joka oli pettänyt hirmuisissa momenteissa. Traktoria ei saanut millään keinolla metsästä ihmisten ilmoille, niinpä pyörä, uudet osat ja öljyt vietiin hevosella metsään ja korjaus tehtiin luonnon helmassa jylhissä maisemissa, joita ei sillä erää tullut arvostettua yhtään. Maahantuoja huolehti koulutuksesta kiitettävän hyvin, oppia käytiin saamassa useita kertoja Brnossa asti. Toimenkuvaan kuuluivat kaikki keskolaiset merkit, joista Zetor oli Sisä-Savossa ehdoton ykkönen. Koneviestissä oli syyskesällä 1992 kuvitteellinen tilanne, jossa Rastunsuolla urakoineen Tuomo Turpeisen noin 85 kW:n tehoisesta traktorista hajosi perjantaina klo. Vastaava vahinko sattui keskellä kirkonkylää, kun muuan kauppa-asioille Zetorillaan lähtenyt emäntä kurvasi epähuomiossa vastaan tulleen henkilöauton eteen. Vaikka remonttiuraan on mahtunut vaikeitakin tapauksia, niin kaikkein vastenmielisimpiä olivat pakkasessa tehdyt vesipumppuremontit. Remonttien ja huoltojen puolesta ne ovat isoja kätevämpiä. Portaalin valu kestää pituussuunnassa kovaakin rasitusta, mutta sivuttain ei juuri mitään. Kesko oli huolehtinut kiitettävästi koulutuksesta, jota annettiin Brnossa asti
2024 Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 16/ | 66 Vakolan vaiheita Vakola varmisti koneiden toiminnan, laadun ja turvallisuuden maatalouden koneellistumisen vuosikymmeninä. TEKSTI JUKKA AHOKAS, TIMO OKSANEN, KUVAT JUKKA AHOKAS, TAPIO VESTERINEN, MUSEOVIRASTO, VAKOLA Koetusten lisäksi Vakola on tehnyt jatkuvasti koneellistamiseen liittyvää tutkimusja kehitystyötä. K O N E E L L I S T U M I S E N H I S T O R I A MAATALOUSKONEIDEN TESTAUS Markkinoilta karsittiin epäkelvot koneet, jotka eivät täyttäneet toiminta-, työturvallisuustai luotettavuusvaatimuksia. Tämä on ehkäissyt sekä turhia onnettomuuksia että turhia investointeja.. Vakolan kehittämän hinattavan Fiskars-Vakola 2S -sarkaoja-auran esittelyä Puistolassa 30.12.1960. Kuvaaja Erkki Voutilainen, Museovirasto. Standardien kehittäminen, koneteollisuuden avustaminen ja tutkimus olivat myös osa toimintaa
Viimeinen traktoreiden ryhmäkoetus oli vuonna 1988: Fendt Farmer 311 LSA, Massey Ferguson 3070-4 ja Valmet 805-4. Vakola julkaisi myös tiedotteita, jotka olivat viljelijöille tarkoitettuja oppaita. 1900-luvun erilaisten yritelmien jälkeen toiminta vakiintui vuonna 1946, kun Valtion Maataloudellinen Konekoetuslaitos, lyhenteenä Vakola, perustettiin. Konetarkastuksia oli tehty maatalousseurojen toimesta jo 1700-luvulta lähtien, mutta varsinaisesti valtiollinen toiminta alkoi vuonna 1921, kun kansainvälisiä trendejä seuraten Koetusselostukset, tutkimusselostukset ja tiedotteet VAKOLA JULKAISI kaikkiaan 1328 koneiden koetusselostusta vuosina 1949–1994. Tehtäväksi tuli tarkastaa Suomessa valmistettuja ja Suomeen maahantuotuja koneita puolueettomasti ja toimia puolueettomana asiantuntijana maatalouskoneita koskevissa asioissa. 67 / 16 | Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 2024 ENNEN EU KAUTTA Vakola teki kansallisen tyyppitarkastuksen kaikille uusille traktorimalleille. Koneiden laatu ja soveltuvuus Vakolan rooli maatalouden koneellistamisen tukemisessa ja varmistamisessa on ollut merkittävä. Nämä ovat ilmaiseksi luettavissa Internetissä, hakusanalla “Vakolan koetusselostus”. EU:n traktoridirektiivi antaa nykyisin yhdessä maassa tehdyn tarkastuksen kautta myyntiluvan koko EU:n alueelle. Tutkimusselostuksia on julkaistu kaikkiaan 79 kpl ja nämä ovat luettavissa Internetistä (hakusana: “Vakolan tutkimusselostus”). Maanviljelijät olivat yleisesti tyytymättömiä investointeihinsa ja tilanteeseen toivottiin parannusta puolueettomien tarkastusten avulla. Sodan jälkeen maatalouden koneet ja laitteet olivat huonossa kunnossa, kun uusia koneita ja varaosia ei saatu sodan aikana. Traktoria kuormitetaan Sisu-jarruautolla, ja joka vaihteella etsitään suurin melu. Viimeisimmät traktorikoetukset olivat Valmet 6400-4 ja Ursus 1634. Maanviljelijöiden näkökulmasta tärkein saavutus oli karsia markkinoilta epäkelvot koneet, jotka eivät täyttäneet toiminta-, työturvallisuustai luotettavuusvaatimuksia. Kuvassa mitataan Fiatin meluja Malminkartanon läheisellä maantiellä. Peltotyöt tehtiin hevosten vetämillä työkoneilla, sähköä odoteltiin, ja vauraimmilla tiloilla puimakoneita pyöritettiin höyrykoneella. Tämä on ehkäissyt sekä turhia onnettomuuksia että turhia investointeja.. Valmistajia löytyi kotimaakunnasta, kotimaasta ja huomattavasti tätä päivää tiukempien ulkomaan rajojen takaa. Työntutkimusta alkoi hoitaa vuonna 1924 perustettu Työtehoseura. Vaikka innovatiivisuus oli huipussaan, tuotteissa oli valtavan suuri skaala: toimivuus, käytettävyys, luotettavuus ja käyttöturvallisuus olivat alkuvuosina kysymysmerkkejä koneen ostajalle. Vakola toimi aluksi Helsingin Malminkartanossa ja vuodesta 1979 eteenpäin Vihdin Olkkalassa. Niitä on julkaistu 80 kpl (“Vakolan tiedote”). 1900-luvun alussa maatalousväestön osuus Suomessa oli 68 %. Maatalousministeriö alkoi rahoittaa Suomeen koetuslaitoksen toimintaa vuonna 1921. Y mmärtääksemme tarpeen Vakolan perustamiselle, täytyy palata ajassa maatalouden koneellistamisen alkuaikoihin, 1800-luvun loppuun. Traktoreiden koetusselostukset pitivät sisällään vastaavanlaisia mittauksia kuin Koneviesti tekee ja julkaisee nykyisin. Maatalouskoneita tarvittiin elintarvikehuollon takia nopeasti lisää, mutta niiden soveltuvuus ja laatu piti samalla varmistaa. Maatalouskoneiden suunnittelu ja valmistus oli tähän päivään verrattuna hyvin sirpaloitunutta. Maatalouskoneita suunniteltiin ensisijassa ihmisen ja eläimien tekemän lihasja käsityön korvaajaksi. Polttomoottori alkoi syrjäyttää höyrykonetta liikkuvissa koneissa 1910-luvulla, ja varhaiset traktorit ottivat ensiaskeleitaan
Tavoitteena oli etsiä uusia ratkaisuja joko hyödyntämällä olemassa olevia koneita tai kehittämällä uusia konekonsepteja. Tämän lisäksi siinä viitataan useihin standardeihin. Tämä on seurausta kansainvälisistä standardeista ja määräyksistä, kuten EU:n yhtenäisestä traktoreiden tyyppihyväksynnästä, joka on vähentänyt eksoottisia ratkaisuja. Maatalouskoneiden turvallisuus Ergonomia ja työsuojelu voimistuivat 1970-luvulla ja koneille alettiin laatia turvallisuusmääräyksiä. klapikoneille. ilmanvaihtoa, lannanpoistoa ja lannan käsittelyä. TRAKTORIN NOSTOVOIMAN mittaus 1970-luvulla Malminkartanossa, koetraktorina brasialainen Valmet 110id. Tämä yhdistettynä Suomen EU-jäsenyyteen johti Vakolan uuteen aikakauteen. Vakolalla oli myös laajaa karjatalouden ja -rakennusten tutkimusta, niissä selvitettiin mm. Tarkastukset vaativat ammattitaitoa,. 1980-luvulla Vakola tutki mm. Koetuksesta tutkimukseen Koetusten lisäksi Vakola oli myös tutkimuslaitos, ensimmäiset tutkimusraportit julkaistiin 1950-luvulla. Jukka Ahokas selin oikeassa reunassa. EU-aikaan Vakolan toiminta siirtyi osaksi Maatalouden tutkimuskeskusta (MTT) vuonna 1993. 2024 Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 16/ | 68 Verrattuna esimerkiksi 1960lukuun, tänä päivänä kaikki myytävät koneet ovat laadukkaita ja toimivia, joten tarvetta epäkelpojen etsimiseen ei enää ole. 1990-luvulla tutkittiin suorakylvökoneiden soveltuvuutta Suomessa, ja Koneviestin suorittamat viljelymenetelmäkokeet ovat olleet suoraa jatkumoa tästä tutkimustoiminnasta. Koneiden yleistä turvallisuutta käsiteltiin konedirektiivissä ja traktoreiden traktoridirektiivissä. Tähän liittyvä tarkastusja mittaustoiminta on ollut tärkeä apu kotimaisille konevalmistajille, koneet ovat saaneet tarvittavat dokumentit Suomesta. Malminkartanon tilat olivat tuolloin jo käyneet vajavaisiksi ja etenkin suurten koneiden mittaukset olivat vaikeita. EU-jäsenyyden myötä direktiivien mukaisten konetarkastusten rooli lisääntyi. Nykyisin maaja metsätalouskoneiden pitää täyttää EU:n direktiivien vaatimukset, jotta niitä voidaan myydä koko EU:n alueella. Esimerkiksi metsureiden valkosormisuus saatiin aisoihin tärinämääräysten ansiosta ja monia ihmishenkiä säästettiin traktoreiden turvaohjaamopakolla. Kun Vakolan rooli koneiden testauksessa väheni, kertynyttä kokemusta ja asiantuntemusta alettiin hyödyntää enemmän tutkimuksessa. Samoin tiedon saanti on muuttunut: ammattilehdet ja Internet huolehtivat siitä nykyisin nopeasti ja tehokkaasti. Lisäksi oli erilliset määräykset mm. Myös EU-alueella oleva vapaa kilpailu on johtanut epäkelpojen tuotteiden karsiutumiseen markkinaehtoisesti. energian säästöä ja kotimaisten polttoaineiden käyttöä viljankuivauksessa, aurasalaojituksen mahdollisuuksia Suomessa ja oljen käyttöä polttoaineena. Tutkimustuloksista laadittiin tutkimusselostuksia ja tiedotteita. Verrattuna esimerkiksi 1960-lukuun, tänä päivänä kaikki myytävät koneet ovat laadukkaita ja toimivia, joten tarvetta epäkelpojen etsimiseen ei enää ole. esimerkiksi traktoridirektiivin laajuus on satoja sivua
Jäljitettävyys tarkoittaa mittalaitteiden kalibroinnin järjestämistä siten, että niillä oli jälki kansainvälisiin mittanormaaleihin. Tätä varten tarvittiin vuosittain auditoitu eli viralliseti tarkistettu laatujärjestelmä. TRAKTORIN VOIMANOTTOAKSELITEHON mittaus Vihdin Olkkalassa. Standardit käsittelevät mittojen, esimerkiksi nostolaitteen mittojen, ja testausmenetelmien lisäksi turvallisuusja ympäristöasioita. 1990-luvulla kansainvälisten trendien mukaisesti standardointi siirtyi kansainvälisiin ISO-standardeihin ja kansalliset standardit jäivät Suomessakin vähitellen historiaan. Uudet toimitilat 1970-luvun lopulla paransivat mittaus-, tarkastusja tutkimusmahdollisuuksia roimasti.. Tämä muuttui vähitellen tiiviiksi yhteistyöksi kotimaisten maatalouskonevalmistajien kanssa. Vakolan tarkastukset mahdollistivat myös direktiivien mukaisten dokumenttien saannin Suomessa ja sen avulla myynnin koko EU:n alueella. Vakolan tärkeä rooli oli toimia sekä kansainvälisen standardoinnin seuraamisessa ja tiedon välittämisessä kotimaiselle koneteollisuudelle että toisaalta vaikuttaa kansainvälisen standardointityöhön, jotta kansalliset intressit tulivat huomioitua. Maatalousja metsäkoneille oli omia eurooppalaisia turvallisuusstandardeja. KARI MAUNULA (vas.) ja Kari Haasto Eurofinsiltä esittelivät vuonna 2020 ROPStestissä ollutta ohjaamoa. 69 / 16 | Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 2024 VIHDIN OLKKALAAN rakennettiin kansainvälisen standardin mukainen tärinämittausrata sekä erillinen traktorin melun ja vetotehon mittausrata. 1970luvulla Vakola alkoi toimittaa maatalouskoneiden suomalaisia standardeja. Tämä tarkoitti suurta työmäärää laatukäsikirjan teossa ja päivittämisessä sekä mittalaitteiden jäljitettävyyden järjestämisessä. Valmistajien tukeminen toteutui myös standardoinnin avulla. Suomalainen koneteollisuus joutuu nykyisin seuraamaan suoraan kansainvälistä standardisointia ilman valtion laitoksen tukea ja asiantuntemusta. Vakolan tarkastusten ja standardointityön avulla maatalousja metsäkonevalmistajat tiesivät hyvin etukäteen tulevista vaatimuksista. Valmistajat halusivat lausuntoja koneistaan ja usein myös mitattuja tuloksia niiden suoritusarvoista. Lähtökohtana olivat ulkomaiset ja kansainväliset standardit. Ohjaamossa on styroksinen kuljettajaa muistuttava hahmo, jonka alueelle ei saa testien aikana tunkeutua mitään ohjaamon rakenteita. Vakola koneteollisuuden apuna Vakolalla oli tietämystä ja mittausosaamista maatalouskoneista ja sen perusteella laitos auttoi monia kotimaisia maatalouskonevalmistajia tuotekehityksessä sekä kehitti myös omia koneratkaisuja ja -konsepteja. Jotta näitä tarkastuksia voitiin tehdä, Vakolan piti saada Ilmoitetun laitoksen status – tarkastuksia voi tehdä vain kriteerit täyttävä laitos. Enää kokeita ei tarvinnut tehdä yleisillä teillä
Yhteiskunnan tukema testaus on päättynyt lähes kaikista Euroopan maista ja vertailevaa testaustoimintaa tekevät lähinnä ammattilehdet, joista Koneviesti on laadullisesti ollut Euroopan kärkeä. Tämän jälkeinen yksityinen testaustoiminta on jatkanut murrostaan: VTT myi VTT Expert Services Oy:n monikansalliselle Eurofins laboratorioja testausyhtiölle vuonna 2018. Kesällä 2023 Eurofins sulki Vihdin toimipisteen ja jäljellä olevat maatalouskonetestauksen palvelut (esim. Monet edelleen käytössä olevista mittausmenetelmistä ovat samoja, joilla Vakolassa testattiin koneita 1980-luvulla, ja ne ovat kansainvälisesti yhdenmukaistettuja testejä. Näitä ovat esimerkiksi traktoreiden nostovoima-, melu-, tehoym. valmistajan ilmoittamat tehoja voimalukemat pitävät paikkaansa. Aiemmin oli tärkeää valvoa riippumattomilla testeillä, että esim. Maatalousministeriön vuonna 1921 aloittama valtiorahoitteinen konetestaus päättyi siis vuoteen 2016. Ammattilehtien suorittamat testit ovat nykyisin enemmän vertailevia ja kokonaisvaltaisempia kun huomioon otetaan virallisten vaatimusten lisäksi käytettävyys-, yhteensopivuusja huollettavuusnäkökohtia, joissa on Yhteistyö Koneviestin kanssa KONEVIESTI ON tehnyt yhteistyötä Vakolan kanssa 1970luvulta lähtien. Vakolan toiminnan päättymisen jälkeen Koneviesti jatkaa vastaavien testien suorittamista Testmill Oy:n kanssa. ohjaamoiden lujuuskokeet) toteutetaan nykyisin Espoon testilaboratoriossa. Vuodesta 1979 eteenpäin Vakola toimi Vihdin Olkkalassa.. Vakolan loppu MTT:n siirryttyä vuonna 2015 osaksi perustettua Luonnonvarakeskusta (Luke), Vakolan testaustoiminta siirtyi hallinnollisella päätöksellä VTT Expert Services Oy:lle vuonna 2016. Yhteiskunnan tukema testaus on päättynyt lähes kaikissa Euroopan maissa huomattavasti suurempia eroja kuin virheet mitatun ja ilmoitetun suorituskyvyn välillä. 2024 Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 16/ | 70 Koneiden testauksen tärkeys tänä päivänä Johtuen myytävien koneiden laadun ja toimivuuden merkittävästä parantumisesta sekä vähentyneistä onnettomuuksista, valtion ja ministeriöiden intressi valvoa koneiden kestävyyttä, toimivuutta ja turvallisuutta on lopahtanut kaikkialla Euroopassa. Kun Vakolan toiminnan painopiste siirtyi pois maatalouskoneiden koetuksesta, Koneviesti alkoi korvata syntynyttä aukkoa omilla testeillään. Koneviesti julkaisi aikoinaan Vakolan tiedotteita osana lehteä. mittaukset, joita Koneviestissä edelleen julkaistaan osana traktoreiden testiraportteja. Tämän seurauksena toiminta muuttui täysin tilausja toimeksiantoperustaiseksi palveluliiketoiminnaksi, palvellen pääasiassa kotimaista koneteollisuutta
65,10€) 6 kk = 90 € (norm. 14 tuhtia numeroa vuodessa. MT.FI. 63,20€) 8 kk = 90 € (norm. MAASEUDUN TULEVAISUUS KONEVIESTI AARRE MT METSÄ Tilaa netissä! viestimedia.fi/joulu Tilaa soittamalla! 020 413 2277 50 € Lehti lahjaksi nyt vain Määräaikainen tilaus Voit tulostaa lahjansaajalle lahjakortin osoitteessa viestimedia.fi/lahjakortti Anna joululahjaksi keskustelunaiheita! Tilaajana saat lahjatilauksen etuhintaan.. 132,80€) Koneviesti Lehti + Digi (KAV4057) 3 kk = 50 € (norm. 130,20€) Aarre Lehti + Digi (AAV4067) 5 kk = 50 € (norm. Lue kaikki metsästä osoitteessa MT.FI/metsa. Lue lisää ja katso videoita somesta @aarrelehti. Metsäuutiset, analyysit ja hintatiedot parempien päätösten tueksi verkossa joka päivä. Sovelluksella ja verkossa joka päivä. Paperilaskun lähettämisestä veloitamme 4,90 €/lasku. Jos olet tilannut tai käyttänyt Viestimedia Oy:n tuotteita ja palveluita, voimme lähettää sinulle samankaltaisiin tuotteisiimme ja palveluihimme liittyviä markkinointiviestejä sekä muuta asiakasviestintää, vaikka et olisi antanut nimenomaista lupaa sähköiseen suoramarkkinointiin. Painettu lehti 3 kertaa viikossa. Maaseudun yrittäjän paras tietolähde. Lisätietoja: viestimedia.fi/tilausehdot ja viestimedia.fi/tietosuoja Sähköpostiosoite tarvitaan digilehden käyttöönottoa ja kirjautumisohjeiden lähettämistä varten. Voit aina kieltää sähköisten suoramarkkinointija asiakasviestien lähettämisen toimimalla viesteissä olevien ohjeiden mukaisesti tai ottamalla yhteyttä asiakaspalveluumme (020 413 2277 ma-pe klo 8-21, hinta mpm/pvm tai asiakaspalvelu@viestimedia.fi). Aarre tarjoaa tietoa ja elämyksiä metsäasioista kiinnostuneille. Tarjoustilauksen voi tehdä vain kotimaisiin osoitteisiin. Tilaus alkaa joulun jälkeen seuraavasta mahdollisesta numerosta. 71 / 16 | Koneviesti Tapahtumat ja yritykset 2024 90 € Tuplaa pituus hintaan Määräaikainen tilaus Tarjous on voimassa 24.12.2024 asti. 11 kertaa vuodessa. 126,40€) Tilaus sisältää digilukuoikeuden. Tuntee koneet ja hallitsee tekniikan. Määräaikainen tilaus loppuu automaattisesti tilausjakson päätyttyä. Tilaan lahjaksi rastimani lehden: MT Lehti + Digi (MAV4160) 2 kk = 50 € (norm. Viestimedia Oy maksaa postimaksun Tilauksen maksaja Lähiosoite Postinumero Puhelin Postitoimipaikka Sähköposti Lehden saaja Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Sähköposti VIESTIMEDIA OY TUNNUS 5002596 INFO: K1 00003 VASTAUSLÄHETYS Luotettavaa uutisointia ja ajankohtaista asiaa. 71,00€) 10 kk = 90 € (norm. Painettu lehti 8 kertaa vuodessa. Verkkopalvelu osoitteessa koneviesti.fi. 66,40€) 4 kk = 90 € (norm. Aarteen kohdalla digilukuoikeus koskee vain näköislehteä. 142,00€) MT Metsä Lehti + Digi (TAV4041) 4 kk = 50 € (norm. Tietoa ja hyötyä ammattilaisille
Yritys tunnettiin aiemmin nimellä O&K, kunnes kansallissosialistit ottivat sen haltuunsa ja nimesivät sen MBA:ksi. MBA-traktoriin on valmistettu runsaasti uusia osia, joita on myyty myös muille harrastajille. Norjassa on ollut useita paikallisia veneja maamoottoreiden valmistajia. Amerikkalaisten ja saksalaisten koneiden lisäksi esillä on meillä harvoin nähtyjä pohjoismaisia malleja. TEKSTI JA KUVAT UOLEVI ORISTO VELJEKSET OLE JA DAG BÆKKEDAL sekä parhaillaan kunnostettava MBA-traktori (Maschinenbau und Bahnbedarf AG), jonka teho on 30 hv ja paino 2570 kg. Painopiste on Norjan maatalouden rakenteesta johtuen melko pienissä traktoreissa. Museon alakerrassa sijaitsee hyvin varustettu paja, jossa on monipuoliset työkalut ja koneet, joita veljekset osaavat taitavasti käyttää. Tila sijaitsee lähellä Stangen pikkukaupungin keskustaa. 2024 Koneviesti Weteraanit 16/ | 72 HARVINAISUUKSIA NORJASSA Museossa on runsaasti koneita ja laitteita vuosituhannen alusta 1960-luvulle asti. Dag Bækkedalin suurimman kiinnostuksen kohteena olevia paikallismoottoreita sekä sähköistämiseen liittyvää esineistöä on esillä kattavasti. Museossa on useita pienten valmistajien traktoreita, jotka ovat vaatimattomien valmistusmääriensä vuoksi harvinaisia. Museo on reilun puolen tunnin junamatkan päässä Oslosta. Vanha O&K-nimi otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1945. Elintarvikepula nopeutti koneellistumista Norja oli ennen 1970-luvulla alkanutta öljybuumia köyhä maa, jonka pääelinkeinot olivat kalastus ja merenkulku. M U S E O. Valtaosa näyttelyesineistä on Ole Bækkedalin omistamia traktoreita ja maatalouskoneita. N orsk Motorhistoriska Museum toimii Ole ja Dag Bækkedal kotitilan entisessä navetassa, ja museon käytössä on 2200 m². Paikallismoottoreiden vaikutus maaseudun sähköistymiseen oli suuri, koska vuonot ja vuoret vaikeuttivat sähkölinjojen rakentamista
FERGUSON-BROWN Company valmisti vuosina 1936–1939 yhteensä 1 356 Ferguson-Brown A -traktoria. 1950-luvulla nopeasti kallistunut dollari vahvisti eurooppalaisen tekniikan asemaa. Tila sijaitsee lähellä Stangen pikkukaupungin keskustaa. Niistä 400 myytiin Norjaan, joka oli ainoa vientimarkkina. Norjaa vaivasi paha elintarvikepula ensimmäisen maailmansodan jälkeen, koska hevosia ja työkoneita ei ollut tarpeeksi. Moottori oli aluksi Coventry Climax E, jota David Brown kehitti traktorikäyttöön sopivaksi ja alkoi myös valmistaa. Jørgensen valmisti vuosina 1954–1957 yhteensä 216 Danhorse-traktoria. Museon pinta-ala on 2200 neliötä. NORSK MOTORHISTORISKA MUSEUM Museossa on noin 400 konetta, joista suurin osa on ajokunnossa. tasauspyörästön lukko ja hydraulinen nostolaite. TANSKALAINEN KONEVALMISTAJA P. maailmansodan välillä että toisen maailmansodan jälkeen. Museossa on useita tanskalaisia ja ruotsalaisia konemerkkejä, joilla ei ole ollut asemaa Suomen markkinoilla. Museo on auki heinäkuussa, muina aikoina sopimuksen mukaan.. Kalustoa on viime vuosituhannen alusta 1960-luvulle asti. Norja sai toisen maailmasodan loputtua Marshall-apua USA:sta, toisin kuin Suomi, joka joutui Neuvostoliiton painostuksen vuoksi kieltäytymään siitä. Moottori oli bensakäyttöinen 19-hevosvoimainen Ford Prefect OTA ja vaihteita oli 5+1. Traktorissa on Harry Fergusonin kehittämä nostolaite. Vakiona oli mm. Maatalous oli Etelä-Norjaa lukuun ottamatta pienimuotoista ja usein sivutoimista. ja 2. Norjassa kotitilaa pitävät viljelijät saivat Amerikan serkuiltaan neuvoja konehankintojen tekoon Siksi USA:n vaikutus maatalouden koneellistumiseen oli suuri sekä 1. Se sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien varrella ja alle tunnin junamatkan päässä Oslosta. Tavaraa on paljon, mutta museossa mahtuu kuitenkin kulkemaan hyvin. Maahan tuli paljon amerikkalaisia traktoreita ja työkoneita. Tilanteen helpottamiseksi Norjan valtio osti 200 Minneapolis D -traktoria, tai oikeammin moottoriauraa, maanmuokkaustöihin, mikä vauhditti maatalouden koneellistumista. Norjasta on lähtenyt paljon siirtolaisia Amerikkaan, ja he toivat kotimaahan palatessaan mukanaan ajoneuvoja ja traktoreita. Amerikkalaiset konevalmistajat toimittivat mielellään USA:n markkinoille pieneksi jääneitä tai muuten huonosti kaupaksi meneviä mallejaan ”valtion piikkiin”. 73 / 16 | Koneviesti Weteraanit 2024 NORSK MOTORHISTORISK MUSEUM toimii Ole ja Dag Bækkedalin kotitilan vanhan navetan yläkerrassa. Museo on reilun puolen tunnin junamatkan päässä Oslosta
Saksan armeijalta jäi runsaasti ajoneuvoja, traktoreita ja työkoneita, koska evakuoinnin painopiste oli sotilaissa ja taistelukalustossa. GMW GNOSJÖS Mekaniska Werkstad valmisti GMW traktoreita 1952–64 noin 400 kpl. Rakentaminen oli tehokasta, koska maanomistajien suostumusta ei kyselty ja vastustajat vaiennettiin. Maahan jäänyt kalusto kaupattiin paikallisille yrittäjille helpottamaan kalustopulaa. Saksalaiset rakensivat lentokenttiä sekä uusia teitä ja siltoja ruotsalaisen malmin kuljetusta ja Pohjois-Suomen itärintamalla olevan armeijansa huoltoa varten. Mikäli koneen kunnostukseen tarvitaan kokonaan uusien koneiden valmistusta, niin niitä tehdään samalla kertaa pieni sarja muita harrastajia varten! Osien valmistus auttaa kattamaan museorakennuksen ja kokoelman ylläpitoa. Museorakennuksen alakerrassa on hyvin varusteltu verstas työstökoneineen. Saksalaiset koneharrastajat ovat ostaneet Norjasta paljon koneita kunnostettavaksi. Traktori ”perustui” John Deeren 2-sylinterisiin jo teknisesti vanhentuneisiin malleihin. Traktorin huippunopeus oli 15 km/h, ja tästä koneesta puuttuvissa lokasuojissa oli istuimet. Traktorissa on yksisylinterinen, 2-tahtinen dieselmoottori, jossa on hehkukuulasytytys. Labor toimitti traktorin Vakolan koestukseen. Se on suora kopio Lanz Bulldog 9506 -traktorista. Osien valmistusta myös muille Veljekset laajentavat kokoelmaansa entistämällä koneita tasaiseen tahtiin. Iskutilavuus on 10,3 litraa ja teho 45 hevosvoimaa, vaihteita on 3 + R. Saksan armeijalta jäi runsaasti ajoneuvoja, traktoreita ja työkoneita, koska evakuoinnin painopiste oli sotilaissa ja taistelukalustossa. Traktori todettiin sopimattomaksi Suomen olosuhteisiin, ja Labor lopetti tuonnin. Kramerin aiemmat traktorit olivat itsekulkevia niittokoneita, mutta Allesschaffer (”kaiken osaaja”) -nimi kuvasti K 18:n monipuolisuutta: se soveltui niiton lisäksi myös kuljetuksiin. Harrastajien välinen yhteistyö on erittäin kannatettavaa!. Hydraulinen nostolaite tuli vasta 451-seuraajamalliin. Saksalaisia koneita jäi maahan Saksa miehitti Norjaa vuosina 1940–45. URSUS 45 -mallia valmistettiin vuosina 1947–1959. 2024 Koneviesti Weteraanit 16/ | 74 Vuoden 1938 Kramer K 18 -traktorissa on yksisylinterinen, 8 hevosvoiman Gûldner-dieselmoottori
4-sylinterisen 2,9 l bensiinimoottorin teho on 20 hv. 4+R-vaihteisto on Zettelmeyerin, mutta moottori tulee Deutzilta. KUVASSA NÄKYY FORD T-mallin lavaversio sekä samanlaisesta autosta tehty autotraktori. Saksalainen Zettelmeyertraktori on vuodelta 1942. Tanskalainen laivaja maamoottorivalmistaja Bukh esitteli v. Bukh valmisti 1970-luvun alkuun mennessä noin 10 000 traktoria, joista Labor toi Suomeen 25. A/S CHR. Traktorin oikealle puolella olevat raudat ovat niittokoneen teräpalkin kiinnitystä varten. Rengaskoko on edessä 4 x 15 ja takana 8 x 24. Traktorit ja paikallismoottorit ovat museon tärkeimmät koneryhmät.. 75 / 16 | Koneviesti Weteraanit 2024 EARTHMASTER DH -traktorissa on 10 hevosvoimaa ja 1,0 litran Continental-bensiinimoottori sekä 3+1 vaihdetta. BUKH D30 -traktorissa on kaksisylinterinen 30 hevosvoiman dieselmoottori. Maarakennuskoneista tunnettu Zettelmeyer valmisti ensimmäisen traktorinsa vuonna 1930, mutta lopetti niiden tuotannon 1950-luvulla keskittyäkseen maarakennuskoneisiin. Vaihteita T-Fordissa oli 2 eteen ja peruutus. MUSEON PIHALLA ON esillä maarakennuskalustoa sekä joitakin maataloustyökoneita. Earthmaster valmisti myös niin sanottuja sarvitraktoreita, kunnes valmistus loppui 1950-luvun jälkipuoliskolla. Vuosimallia 1949 oleva traktori painaa noin 900 kiloa. 1950 30ja 45-hevosvoimaiset maataloustraktorit, mallisto laajeni 1960-luvulla 3-, 4-, ja 6-sylinterisiin. ANDERSENS MASKINFABRIK oli jo vuonna 1885 perustettu tanskalainen maataloustyökoneiden valmistaja, joka valmisti vuosina 1952–56 noin 300 pientä 13 kW/17 hv Ford Perfect/Anglia autojen 1,2 litran bensamoottorilla varustettua traktoria
Puute korjaantui vuonna 1984, jolloin Volvo BM Valmet-sarja sai viidennen jäsenen. 805:n lukema oli 370 nm/1 400 rpm, 905 pääsi tasolle 395 nm/1 100 rpm. Volvo BM Valmet 905 – Viides jäsen TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Valmet 905 tehtiin vain 4-vetoisena. Silloiseen mallistoon kuuluivat kokonaan Valmet-pohjaiset 504 (49 hv), 604 (61 hv) ja 604T (66 hv), sekä Volvo BM Valmetit 505 (65 hv), 605 (72 hv), 705 (82 hv) ja 805 (95 hv). Lopulta suurtraktoriasiat saatiin kuntoon, kun Volvo lupautui tekemään 1 000 kappaleen erän Volvo-BM 2650 -pohjaisia, mutta joiltakin osin muunneltuja traktoreita, jotka oli muotoiltu muiden 05-sarjalaisten mukaisiksi. Täällä Valmet oli ollut ykkösenä jo 10 vuoden ajan ja tulisi viivästyksistä huolimatta sellaisena pysymäänkin. 2024 Koneviesti Weteraanit 16/ | 76 2023 Koneviesti Weteraanit 1/ | 96 V olvon ja Valmetin vuonna 1982 esittelyvaiheeseen saatu neljän traktorin mallisto kävi hyvin kaupaksi. Valmetilla puolestaan toivottiin, että maansiirtokoneisiin erikoistuva Volvo vaihtaisi joissakin laitteissa käyttämänsä Perkinsit Valmetin 3ja 4-sylinterisiin. Perustekniikka olisi sama kuin mallissa 805, sillä erolla, että ylentävä tai alentava pikavaihde kuuluisi vakiovarusteisiin. Momenteissa ei kahdesta lisäsylinteristä ja 1,2 litraa suuremmasta iskutilavuudesta huolimatta ollut mainittavaa eroa. Suurtraktorivajeeseen tuli korjaus vuonna 1990, jolloin saatiin markkinoille 905:n uraa tavallaan jatkanut 120 hv:n Valmet Mega 8100. Allis-Chalmersilta ennätti tulla kaksi näytetraktoria, jotka todettiin tasokkaiksi, mutta yhtymän traktorituotanto ennätti päättyä vuoden 1985 aikana. Neliveto oli tuolloin jo niin kovassa huudossa, että takavetoinen versio katsottiin tässä tapauksessa tarpeettomaksi vaihtoehdoksi. 604T ja Volvo BM Valmetit olivat turboja, pienintä 504-mallia lukuun ottamatta kaikista oli olemassa myös 4-vetoinen vaihtoehto. Ruotsalaiset epäilivät suolahtelaisten traktorintekotaitoja ja suhtautuivat ennakkoluuloisesti koko hankkeeseen, joten ymmärrettävästi sikäläiset viljelijät haluttiin pitää jonotuslistan kärjessä, etteivät markkinaosuudet romahtaisi ainakaan saatavuuden takia. Ilmassa oli monenlaisia suunnitelmia – brasilialaiseen voimansiirtoon perustunut iso Valmet hylättiin vanhanaikaisena, eivätkä IH:n ja Fordin kanssa käydyt neuvottelut johtaneet käytännön toimiin. Menekkiä oli niin runsaasti, että suomalaisen asiakkaan piti alussa oikein jonottaa Volvo BM Valmetiaan. Vieläkin reilumpaan tehontarpeeseen oli tarjolla hieman aiemmin saataville tulleet MF-pohjaiset, mutta Valmetin 7,4-litraisilla moottoreilla varustetut Megat 8300 ja 8600, jotka poistuivat markkinoilta muutamassa vuodessa Valmetin tehokkaampien mallien tieltä. Perinteistä voimaa Valmetilla oli lähes 15 vuoden kokemuspohja 4-sylinterisen yli 100 DIN-hevosvoiman traktorin tekemisestä, eikä 805-mallin virittäminen tuon teholuokan yli olisi tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Linnavuoren tehtaan tilauskirjaan ei kuitenkaan ilmestynyt ensimmäistäkään Volvon toimeksiantoa. Sarjasta kuitenkin puuttui yli 100-hevosvoimainen malli, muilla läntisillä valmistajilla niitä oli valikoimaksi asti. Valmet-edustus oli kuudessa vuodessa aiheuttanut yhteensä 265 miljoonan markan tappiot, mikä oli vahvana osasyynä sittemmin Noveraksi nimetyn yrityksen kaatumiseen. Hankkija-kauden jälkeen isompien 4-vetojen Carraro-etuakselit vaihtuivat Sigen akseleihin, valinnaisvarustelistaan lisättiin nostolaitteen sähköinen Autocontrol-hallinta sekä Agrodata-ajotietokone. Uusi Volvo BM Valmet 905 oli 805-malliin verrattuna 10 hv tehokkaampi, 26 senttiä pitempi, 550 kiloa painavampi ja erilaisesta vakiorengastuksesta johtuen sentin pari korkeampi. Volvon ja Valmetin sopimuksessa annettiin ymmärtää, että tulevissa tehokkaammissa malleissa käytettäisiin ahtamattomia ja ahdettuja Volvon D60-moottoreita, joista oli hyviä kokemuksia 800ja 2600-sarjalaisten Volvojen voimanlähteinä. Valmet piti Hankkijan saavuttamia markkinaosuuksia liian vaatimattomina, Hankkija oli puolestaan tyytymätön pitkälti Valmetin sanelemiin raskaisiin sopimusehtoihin. W E T E R A A N I KV-20230123-476154-_5572723.indd 96 KV-20230123-476154-_5572723.indd 96 11.1.2023 9.31.22 11.1.2023 9.31.22. Kilpailijat kuitenkin käyttivät 100-hevosvoimaisissaan vähintään 5-litraisia kuutosia. Puolenkymmentä "Power Plus" -lisähevosvoimaa oli myöskin mainittava parannus, mutta maailmanluokan uutuudeksi ylistetty värisuora, eli mahdollisuus valita punaiset, keltaiset, valkeat, vihreät tai siniset moottorin sivupellit ja ohjaamon teippaukset eivät ominaisuuksia parantaneet. Vastavetona traktoriryhmä päätti tulla toimeen omillaan ja päätyi käyttämään ahtamatonta 6,6-litraista 611D-moottoria, jonka ensimmäinen turbollinen versio oli ollut 1502-telitraktorin nokalla. Värija varustevaihtoehtoja Kun viimeiset Volvo-pohjaiset suurtraktorit valmistuivat vuonna 1987, oli yhteisyritys Scantracin omistus siirtynyt jo kokonaan suomalaisille, minkä myötä merkki vaihtui Valmetiksi. Huomattavasti tehokkaammallekin traktorille oli tarvetta etenkin Ruotsissa, joka oli tärkein vientimaa. Vieläkin merkittävämpi muutos oli markkinoinnin siirtyminen Hankkijalta Valmetin omalle myyntiverkostolle. Niinpä uuteen malliin päätettiin asentaa ahtamaton suuritilavuuksinen 6-sylinterinen moottori ihan vain uskottavuussyistä. Sitkeyttä kuvanneet momentin nousuprosentit olivat 21 ja 16. Vuoteen 1990 asti 905 oli tuolloin jo hyvinkin 10 teholuokkaa käsittäneen Valmet-malliston suurin traktori
Vähennyspyörästöissä planeettavälitys, sähköhydraulinen levylukko. Huomattavasti tehokkaammallekin traktorille oli tarvetta etenkin Ruotsissa, joka oli tärkein vientimaa. MITTOJA Pituus 4 680 mm, akseliväli 2 550 mm, leveys 2 180 mm, korkeus 2 700 mm, maavara 450 mm, paino vakiovarusteilla 4 490 kg. Suurtraktorivajeeseen tuli korjaus vuonna 1990, jolloin saatiin markkinoille 905:n uraa tavallaan jatkanut 120 hv:n Valmet Mega 8100. HINTA 225 600 mk vuonna 1986, mikä vastaa noin 80 000 euroa vuonna 2023. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 16 l, jäähdytysjärjestelmä 24 l, voimansiirto ja hydrauliikka 51 l, etuakselisto 5 l + 2 x 1,75 l, polttoainesäiliö 180 l. 604T ja Volvo BM Valmetit olivat turboja, pienintä 504-mallia lukuun ottamatta kaikista oli olemassa myös 4-vetoinen vaihtoehto. LISÄVARUSTEITA Ryömintävaihteisto, ajovoimanotto, etupainot, leveät takalokasuojat, maatalousvetolaite, raideleveyden kavennussarja, jarruventtiili, hydrauliikan lisäventtiilit, ilmastointi, kattotuuletin, imuilman esipuhdistin, takalasin pyyhin, sähköinen hydrauliikka ja ajotietokone (1988>). Linnavuoren tehtaan tilauskirjaan ei kuitenkaan ilmestynyt ensimmäistäkään Volvon toimeksiantoa. Vieläkin reilumpaan tehontarpeeseen oli tarjolla hieman aiemmin saataville tulleet MF-pohjaiset, mutta Valmetin 7,4-litraisilla moottoreilla varustetut Megat 8300 ja 8600, jotka poistuivat markkinoilta muutamassa vuodessa Valmetin tehokkaampien mallien tieltä. Vastavetona traktoriryhmä päätti tulla toimeen omillaan ja päätyi käyttämään ahtamatonta 6,6-litraista 611D-moottoria, jonka ensimmäinen turbollinen versio oli ollut 1502-telitraktorin nokalla. HYDRAULIIKKA Voimansiirron pyörittämä kaksoishammaspyöräpumppu, työkonehydrauliikan tuotto 46 l/min, paine 170 kg/cm², nostoteho 4 110 kg (1988>5 600 kg), ulkopuoliset nostosylinterit. Volvo BM Valmet 905-4 KV-20230123-476154-_5572712.indd 97 KV-20230123-476154-_5572712.indd 97 11.1.2023 9.27.57 11.1.2023 9.27.57 2023 Koneviesti Weteraanit 1/ | 96 V olvon ja Valmetin vuonna 1982 esittelyvaiheeseen saatu neljän traktorin mallisto kävi hyvin kaupaksi. läpimitta 108 mm, iskunpituus 120 mm, kokonaisiskutilavuus 6 600 cm³, puristussuhde 17:1. Sarjasta kuitenkin puuttui yli 100-hevosvoimainen malli, muilla läntisillä valmistajilla niitä oli valikoimaksi asti. Valmet piti Hankkijan saavuttamia markkinaosuuksia liian vaatimattomina, Hankkija oli puolestaan tyytymätön pitkälti Valmetin sanelemiin raskaisiin sopimusehtoihin. Puolenkymmentä "Power Plus" -lisähevosvoimaa oli myöskin mainittava parannus, mutta maailmanluokan uutuudeksi ylistetty värisuora, eli mahdollisuus valita punaiset, keltaiset, valkeat, vihreät tai siniset moottorin sivupellit ja ohjaamon teippaukset eivät ominaisuuksia parantaneet. Hydro-ohjaus. 4-t nestejäähdytteinen suorasuihkutusdiesel, 105 hv/2 100 rpm (1989>110 hv). Valmetilla puolestaan toivottiin, että maansiirtokoneisiin erikoistuva Volvo vaihtaisi joissakin laitteissa käyttämänsä Perkinsit Valmetin 3ja 4-sylinterisiin. Vuoteen 1990 asti 905 oli tuolloin jo hyvinkin 10 teholuokkaa käsittäneen Valmet-malliston suurin traktori. Valmet-edustus oli kuudessa vuodessa aiheuttanut yhteensä 265 miljoonan markan tappiot, mikä oli vahvana osasyynä sittemmin Noveraksi nimetyn yrityksen kaatumiseen. Lopulta suurtraktoriasiat saatiin kuntoon, kun Volvo lupautui tekemään 1 000 kappaleen erän Volvo-BM 2650 -pohjaisia, mutta joiltakin osin muunneltuja traktoreita, jotka oli muotoiltu muiden 05-sarjalaisten mukaisiksi. Momenteissa ei kahdesta lisäsylinteristä ja 1,2 litraa suuremmasta iskutilavuudesta huolimatta ollut mainittavaa eroa. Perinteistä voimaa Valmetilla oli lähes 15 vuoden kokemuspohja 4-sylinterisen yli 100 DIN-hevosvoiman traktorin tekemisestä, eikä 805-mallin virittäminen tuon teholuokan yli olisi tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Sitkeyttä kuvanneet momentin nousuprosentit olivat 21 ja 16. Volvo BM Valmet 905 – Viides jäsen TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Valmet 905 tehtiin vain 4-vetoisena. Volvon ja Valmetin sopimuksessa annettiin ymmärtää, että tulevissa tehokkaammissa malleissa käytettäisiin ahtamattomia ja ahdettuja Volvon D60-moottoreita, joista oli hyviä kokemuksia 800ja 2600-sarjalaisten Volvojen voimanlähteinä. VOIMANSIIRTO Kuiva 13” 1-levykytkin. Voimanottoakseli 656 ja 1 128 rpm sähköhydraulisella monilevykytkimellä. W E T E R A A N I KV-20230123-476154-_5572723.indd 96 KV-20230123-476154-_5572723.indd 96 11.1.2023 9.31.22 11.1.2023 9.31.22. Silloiseen mallistoon kuuluivat kokonaan Valmet-pohjaiset 504 (49 hv), 604 (61 hv) ja 604T (66 hv), sekä Volvo BM Valmetit 505 (65 hv), 605 (72 hv), 705 (82 hv) ja 805 (95 hv). Menekkiä oli niin runsaasti, että suomalaisen asiakkaan piti alussa oikein jonottaa Volvo BM Valmetiaan. Painonsiirtojärjestelmä vetovarsitunnustelulla, 2 ulkopuolisen hydrauliikan hallintaventtiiliä. VALMISTAJA Valmet Oy. 1984–91 Suolahti, Suomi. Uusi Volvo BM Valmet 905 oli 805-malliin verrattuna 10 hv tehokkaampi, 26 senttiä pitempi, 550 kiloa painavampi ja erilaisesta vakiorengastuksesta johtuen sentin pari korkeampi. Hankkija-kauden jälkeen isompien 4-vetojen Carraro-etuakselit vaihtuivat Sigen akseleihin, valinnaisvarustelistaan lisättiin nostolaitteen sähköinen Autocontrol-hallinta sekä Agrodata-ajotietokone. Niinpä uuteen malliin päätettiin asentaa ahtamaton suuritilavuuksinen 6-sylinterinen moottori ihan vain uskottavuussyistä. Perustekniikka olisi sama kuin mallissa 805, sillä erolla, että ylentävä tai alentava pikavaihde kuuluisi vakiovarusteisiin. Synkrovaihteisto sähköhydraulisella pikavaihteella 16+4R, nopeudet 3,4–37,1 km/h. Rivityyppinen Bosch-ruiskutuspumppu keskipakosäätäjällä, Thermostart-hehku imusarjassa. Ruotsalaiset epäilivät suolahtelaisten traktorintekotaitoja ja suhtautuivat ennakkoluuloisesti koko hankkeeseen, joten ymmärrettävästi sikäläiset viljelijät haluttiin pitää jonotuslistan kärjessä, etteivät markkinaosuudet romahtaisi ainakaan saatavuuden takia. PYÖRÄT Edessä 13,6 x 28, takana 16,9 x 38. Kilpailijat kuitenkin käyttivät 100-hevosvoimaisissaan vähintään 5-litraisia kuutosia. 805:n lukema oli 370 nm/1 400 rpm, 905 pääsi tasolle 395 nm/1 100 rpm. Allis-Chalmersilta ennätti tulla kaksi näytetraktoria, jotka todettiin tasokkaiksi, mutta yhtymän traktorituotanto ennätti päättyä vuoden 1985 aikana. 77 / 16 | Koneviesti Weteraanit 2024 97 / 1 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI D66D9, 6-syl. Sähköjärjestelmä 12 V, vaihtovirtalaturi 870 W, startti 3 kW. Ilmassa oli monenlaisia suunnitelmia – brasilialaiseen voimansiirtoon perustunut iso Valmet hylättiin vanhanaikaisena, eivätkä IH:n ja Fordin kanssa käydyt neuvottelut johtaneet käytännön toimiin. Vieläkin merkittävämpi muutos oli markkinoinnin siirtyminen Hankkijalta Valmetin omalle myyntiverkostolle. Värija varustevaihtoehtoja Kun viimeiset Volvo-pohjaiset suurtraktorit valmistuivat vuonna 1987, oli yhteisyritys Scantracin omistus siirtynyt jo kokonaan suomalaisille, minkä myötä merkki vaihtui Valmetiksi. Nestekäyttöiset märät levyjarrut. Neliveto oli tuolloin jo niin kovassa huudossa, että takavetoinen versio katsottiin tässä tapauksessa tarpeettomaksi vaihtoehdoksi. Kitkalukolla varustettu neliveto. Puute korjaantui vuonna 1984, jolloin Volvo BM Valmet-sarja sai viidennen jäsenen. Täällä Valmet oli ollut ykkösenä jo 10 vuoden ajan ja tulisi viivästyksistä huolimatta sellaisena pysymäänkin. Syl
Suoran ruoka-avun ja muun vastaavan lisäksi pulaan joutuneille on tarjottu välineitä oman tuotannon tehostamiseen. Kaikkiaan valmistui muutamia satoja Farmwell-traktoreita. HINTA 74 500 mk vuonna 1979, mikä vastaa noin 46 300 euroa vuonna 2023. Hieman aiemmin oli esitelty joiltakin osin liiankin nykyaikainen 3000-mallisto, joka korvasi vuoden 1982 aikana 500-sarjan tilalle tulleet MF-traktorit 675, 690, 698 ja 699. Vaihteisto 8+2R, nopeudet 2,6–29,5 km/h. Tulihan siinä myös suosittua kotimaista, koska hinnasta jäi ohjaamon ja sen asennuskustannusten verran Suomeen. Kentissä toiminut Workwell Engineering varusti 1980-luvun puolella 265:n pohjalta Farmwell-merkkisen kehitysmaaversion, jossa oli rautapyörät, aurinkokatos, mekaaninen ohjaus, eikä minkäänlaisia sähköjä. Kiristyneiden melurajoitusten takia jouduttiin vuosikymmenen puolivälissä siirtymään ohjaamoiden kiinteisiin tehdasasennuksiin. Parhaisiin tuloksiin päästiin, jos traktori oli suunniteltu ohjaamolliseksi, kuten oli tehty MF:n tuolloin esittelemässä 500-mallistossa. Niitäkin asennettiin jo tehtaalla, mutta suurin osa ajettiin Coventryn kokoonpanolinjalta varastoon avomallisena. Jatkoa 100-sarjalle Massey-Fergusonin vuoden 1964 lopulla esittelemä mallisto meni kaupaksi ympäri maailmaa. LISÄVARUSTEITA Multi-Power-pikavaihde 12+4R, neliveto, hydrauliikan suurtehopumppu, hydrauliikan lisäventtiilit, 7.50 x 18tai 10.00 x 16 -etupyörät, 13.6 x 38-, 16,9 x 30tai 16,9 x 34 -takapyörät, etupainot, takapyöräpainot, etulokasuojat, pikakytkentäkourat, maatalousvetolaite, radio. Massey-Ferguson 265 KV-20230213-476346-_5590505.indd 113 KV-20230213-476346-_5590505.indd 113 27.1.2023 13.41.01 27.1.2023 13.41.01 2022 Koneviesti Weteraanit 2/ | 112 V auraammat maat ja niiden toimesta perustetut järjestöt ovat antaneet laajaa kehitysapua heikossa jamassa olleille valtioille toisen maailmansodan päättymisestä lähtien. MF-165:n tavoin 265 oli suosittu traktori monissa Afrikan ja Aasian maissa, joissa oltiin vähitellen siirtymässä koneellisempaan maatalouteen. Suosituin oli MF-135, joka lienee eniten valmistettu länsitraktori, mutta runsaasti tehtiin myös mallia 165. MF265:n perustekniikka oli peräisin 1950-luvun lopulta, mutta 165-Ferguun tottunut ei nähnyt siinä ongelmaa. Sähköjärjestelmä Lucas 12 V, vaihtovirtalaturi 400 W, startti 2,2 kW. 4-t nestejäähdytteinen suorasuihkutusdiesel, 60 hv/2 160 rpm (1984>66 hv). MF-165:n uraa jatkamaan tarkoitettuun malliin 265 tuli pitkäiskuinen 3,8 litran Perkins-moottori, jota oli käytetty aiemmissa MF-traktoreissa 175 ja 168, sekä uudemmissa 565ja 575-malleissa. Ilmeisesti myynnin siirtyminen Hankkijan Valmet-kauden ajaksi Konekauppa Pellervolle vaikutti jonkun verran menekkiin, koska MF tippui tuolloin vankalta kakkostilaltaan kolmoseksi, mutta vuosittain myytiin edelleen vajaat 1 500 MF-traktoria. Painonsiirtojärjestelmä työntövarsitunnustelulla, paineensäätö, 1 ulkopuolisen hydrauliikan liitäntä. Planeettavähennyspyörästöt, tasauspyörästön lukko. läpimitta 98,4 mm, iskunpituus 127 mm, kokonaisiskutilavuus 3 867cm³, puristussuhde 16:1. Traktori ei ollut tekniikaltaan 1960-luvun loppupuolella enää kovin moderni, mutta muuten tasokas ja toimiva. 200-sarjan traktorit uudistuivat mittavilla muutoksilla 300-sarjalaisiksi vuodesta 1987 lähtien. Hinnassa oli ensimmäisenä vuotena eroa 6 000 markkaa 265:n hyväksi, seuraavana vuotena ero oli puolittunut. Yksistään Englannin Coventryn tehtaalla niitä valmistui tietolähteestä riippuen 170 000–180 000 kappaletta, USA:ssa varmaan yhtä paljon ja Ranskassakin päälle 20 000. Mekaaniset öljykylpylevyjarrut. 1977–86, Coventry, Englanti. Jakajatyyppinen CAV-ruiskutuspumppu keskipakosäätäjällä, kylmäkäynnistystä varten Thermostart-polttoainehehku imusarjassa. MF-165 oli täällä huippusuosittu traktori, joten sitä pidettiin tarjolla hamaan valmistuksen päättymiseen saakka. 100-sarjan traktorit pidettiin kuitenkin tuotannossa 1970-luvun loppuun saakka, koska oli vielä monia vientikohteita, joissa ei ollut tarvetta ohjaamoille, eikä muille luxus-mallien hienouksille. MF-miehet olivat yleensä merkkiuskollisia, mitä mahdollinen tuottajahenkisyys osaltaan vielä lisäsi. Muuten tekniikka pysyi kaksoiskytkimineen ja ajovoimanottoineen lähes entisellään. W E T E R A A N I KV-20230213-476346-_5590505.indd 112 KV-20230213-476346-_5590505.indd 112 27.1.2023 13.40.59 27.1.2023 13.40.59. Kummassakin perusmallissa oli kaksoiskytkin, 265:n varusteisiin kuului vielä ajovoimanotto, joka uljaammista Ferguista puuttui. VALMISTAJA Massey-Ferguson Manufacturing Co. Traktorit ja muut maatalouskoneet ovat olleet olennainen osa kehitysapua. Syl. Konepellit ja maskit olivat samanlaisia kuin 500-sarjan traktoreissa, mutta ohjaamoissa ei ollut yhtenevää linjaa. Ohjauksentehostin. Voimanottoakseli 691 rpm ja ajovoimanotto 2,1 r/metri. MITTOJA Pituus 3 770 mm, akseliväli 2 220 mm, leveys 1 850 mm, korkeus 2 500 mm, maavara 400 mm, paino vakiovarusteilla 2 730 kg. Moottori vaihtui parin vuoden jälkeen hieman tehokkaampaan, perusmalliin tuli lisää vaihteita ja 1970-luvun alussa kuivat levyjarrut korvattiin öljykylpyisillä, mikä oli varmasti kiitellyin muutos. Osaksi senkin takia suuret valmistajat ovat pitäneet tarjolla myös vaatimattomammin varustettuja traktoreita. 2024 Koneviesti Weteraanit 16/ | 78 113 / 2 | Koneviesti Weteraanit 2022 MOOTTORI Perkins A4.236, 4-syl. Hankkijasta ja Pellervosta Suomeen 200-sarjalaiset Massikat tulivat parin vuoden viiveellä. Multi-Power -pikavaihde kuului valinnaisvarusteisiin, myöhemmin myös neliveto, jonka etuakselit toimitti Massey-Fergusonin omistukseen vuodesta 1960 lähtien kuulunut italialainen Landini. PYÖRÄT Edessä 7.50 x 16, takana 13,6/12 x 36. Käynnistys tehtiin jousivoimaisella inertia-startilla, eikä kojelaudassa ollut kuin tuntimittari. Jossain äärimmäisen köyhässä maassa ei kaivata hienoa tekniikkaa, eikä huippuunsa vietyä ergonomiaa, vaan toimintavarmaa kalustoa, jolla voidaan korvata tehottomat, vuosisatoja vanhat viljelymenetelmät. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Massey-Ferguson 265 – Talous-Massikka MF 265 varustettiin Suomessa Palmuohjaamolla. Useampi asiakas päätyi kaiketi valinnassaan halvempaan malliin, koska MF-565 poistui Hankkijan listoilta. Melko pian 500-sarjalaisten jälkeen tarjolle tuli 200-sarja, joka ei tekniikaltaan poikennut juurikaan 100-sarjasta muutamaa vähäistä uudistusta lukuun ottamatta. Siihen tehtiin 15-vuotisen tuotantokauden aikana jokusia muutoksia. Erot 265:n ja hieman loistokkaamman 565:n välillä olivat vähäisiä. HYDRAULIIKKA Voimanottoakselikäyttöinen 4-elemettinen mäntäpumppu, tuotto 21 l/min, paine 211 kg/cm³, nostoteho 1 800 kg. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 7,1 l, jäähdytysjärjestelmä 14 l, voimansiirto ja hydrauliikka 43 l, vähennyspyörästöt 2 x 1,7 l, polttoainesäiliö 80 l. Turvaohjaamot tulivat tuolloin pakollisiksi varusteiksi monissa Euroopan valtioissa, mutta Coventryssä ja Ranskan Beauvaisissa tuotettiin edelleen avomallisia traktoreita, jotka sitten varustettiin maahantuojien tai jälleenmyyjien toimesta kunkin vientimaan määräysten mukaisiksi. Muutamat eurooppalaisetkin maahantuojat halusivat tarjota edelleen huokeampaa perustraktoria. VOIMANSIIRTO Kuiva kaksoiskytkin 12” ja 10”. 265:ssä oli tehostin, 565:ssä orbitrol ja 4 desibeliä hiljaisempi ohjaamo. Vuonna 1979 suurella Palmu-ohjaamolla varustettu MF165 vaihtui 265-malliin, jossa oli hieman pienempi saman valmistajan hytti
Useampi asiakas päätyi kaiketi valinnassaan halvempaan malliin, koska MF-565 poistui Hankkijan listoilta. Jatkoa 100-sarjalle Massey-Fergusonin vuoden 1964 lopulla esittelemä mallisto meni kaupaksi ympäri maailmaa. Ilmeisesti myynnin siirtyminen Hankkijan Valmet-kauden ajaksi Konekauppa Pellervolle vaikutti jonkun verran menekkiin, koska MF tippui tuolloin vankalta kakkostilaltaan kolmoseksi, mutta vuosittain myytiin edelleen vajaat 1 500 MF-traktoria. Ohjauksentehostin. MITTOJA Pituus 3 770 mm, akseliväli 2 220 mm, leveys 1 850 mm, korkeus 2 500 mm, maavara 400 mm, paino vakiovarusteilla 2 730 kg. Kiristyneiden melurajoitusten takia jouduttiin vuosikymmenen puolivälissä siirtymään ohjaamoiden kiinteisiin tehdasasennuksiin. Yksistään Englannin Coventryn tehtaalla niitä valmistui tietolähteestä riippuen 170 000–180 000 kappaletta, USA:ssa varmaan yhtä paljon ja Ranskassakin päälle 20 000. Jossain äärimmäisen köyhässä maassa ei kaivata hienoa tekniikkaa, eikä huippuunsa vietyä ergonomiaa, vaan toimintavarmaa kalustoa, jolla voidaan korvata tehottomat, vuosisatoja vanhat viljelymenetelmät. MF-165:n tavoin 265 oli suosittu traktori monissa Afrikan ja Aasian maissa, joissa oltiin vähitellen siirtymässä koneellisempaan maatalouteen. Planeettavähennyspyörästöt, tasauspyörästön lukko. Muuten tekniikka pysyi kaksoiskytkimineen ja ajovoimanottoineen lähes entisellään. Suoran ruoka-avun ja muun vastaavan lisäksi pulaan joutuneille on tarjottu välineitä oman tuotannon tehostamiseen. Siihen tehtiin 15-vuotisen tuotantokauden aikana jokusia muutoksia. VOIMANSIIRTO Kuiva kaksoiskytkin 12” ja 10”. W E T E R A A N I KV-20230213-476346-_5590505.indd 112 KV-20230213-476346-_5590505.indd 112 27.1.2023 13.40.59 27.1.2023 13.40.59. Muutamat eurooppalaisetkin maahantuojat halusivat tarjota edelleen huokeampaa perustraktoria. Multi-Power -pikavaihde kuului valinnaisvarusteisiin, myöhemmin myös neliveto, jonka etuakselit toimitti Massey-Fergusonin omistukseen vuodesta 1960 lähtien kuulunut italialainen Landini. läpimitta 98,4 mm, iskunpituus 127 mm, kokonaisiskutilavuus 3 867cm³, puristussuhde 16:1. Massey-Ferguson 265 KV-20230213-476346-_5590505.indd 113 KV-20230213-476346-_5590505.indd 113 27.1.2023 13.41.01 27.1.2023 13.41.01 2022 Koneviesti Weteraanit 2/ | 112 V auraammat maat ja niiden toimesta perustetut järjestöt ovat antaneet laajaa kehitysapua heikossa jamassa olleille valtioille toisen maailmansodan päättymisestä lähtien. HINTA 74 500 mk vuonna 1979, mikä vastaa noin 46 300 euroa vuonna 2023. Traktori ei ollut tekniikaltaan 1960-luvun loppupuolella enää kovin moderni, mutta muuten tasokas ja toimiva. Syl. Hinnassa oli ensimmäisenä vuotena eroa 6 000 markkaa 265:n hyväksi, seuraavana vuotena ero oli puolittunut. Traktorit ja muut maatalouskoneet ovat olleet olennainen osa kehitysapua. MF-165:n uraa jatkamaan tarkoitettuun malliin 265 tuli pitkäiskuinen 3,8 litran Perkins-moottori, jota oli käytetty aiemmissa MF-traktoreissa 175 ja 168, sekä uudemmissa 565ja 575-malleissa. Kummassakin perusmallissa oli kaksoiskytkin, 265:n varusteisiin kuului vielä ajovoimanotto, joka uljaammista Ferguista puuttui. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Massey-Ferguson 265 – Talous-Massikka MF 265 varustettiin Suomessa Palmuohjaamolla. Parhaisiin tuloksiin päästiin, jos traktori oli suunniteltu ohjaamolliseksi, kuten oli tehty MF:n tuolloin esittelemässä 500-mallistossa. Kentissä toiminut Workwell Engineering varusti 1980-luvun puolella 265:n pohjalta Farmwell-merkkisen kehitysmaaversion, jossa oli rautapyörät, aurinkokatos, mekaaninen ohjaus, eikä minkäänlaisia sähköjä. Tulihan siinä myös suosittua kotimaista, koska hinnasta jäi ohjaamon ja sen asennuskustannusten verran Suomeen. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 7,1 l, jäähdytysjärjestelmä 14 l, voimansiirto ja hydrauliikka 43 l, vähennyspyörästöt 2 x 1,7 l, polttoainesäiliö 80 l. Osaksi senkin takia suuret valmistajat ovat pitäneet tarjolla myös vaatimattomammin varustettuja traktoreita. Konepellit ja maskit olivat samanlaisia kuin 500-sarjan traktoreissa, mutta ohjaamoissa ei ollut yhtenevää linjaa. 100-sarjan traktorit pidettiin kuitenkin tuotannossa 1970-luvun loppuun saakka, koska oli vielä monia vientikohteita, joissa ei ollut tarvetta ohjaamoille, eikä muille luxus-mallien hienouksille. PYÖRÄT Edessä 7.50 x 16, takana 13,6/12 x 36. Hankkijasta ja Pellervosta Suomeen 200-sarjalaiset Massikat tulivat parin vuoden viiveellä. MF-miehet olivat yleensä merkkiuskollisia, mitä mahdollinen tuottajahenkisyys osaltaan vielä lisäsi. Vaihteisto 8+2R, nopeudet 2,6–29,5 km/h. 79 / 16 | Koneviesti Weteraanit 2024 113 / 2 | Koneviesti Weteraanit 2022 MOOTTORI Perkins A4.236, 4-syl. Erot 265:n ja hieman loistokkaamman 565:n välillä olivat vähäisiä. MF-165 oli täällä huippusuosittu traktori, joten sitä pidettiin tarjolla hamaan valmistuksen päättymiseen saakka. Käynnistys tehtiin jousivoimaisella inertia-startilla, eikä kojelaudassa ollut kuin tuntimittari. Turvaohjaamot tulivat tuolloin pakollisiksi varusteiksi monissa Euroopan valtioissa, mutta Coventryssä ja Ranskan Beauvaisissa tuotettiin edelleen avomallisia traktoreita, jotka sitten varustettiin maahantuojien tai jälleenmyyjien toimesta kunkin vientimaan määräysten mukaisiksi. Suosituin oli MF-135, joka lienee eniten valmistettu länsitraktori, mutta runsaasti tehtiin myös mallia 165. 4-t nestejäähdytteinen suorasuihkutusdiesel, 60 hv/2 160 rpm (1984>66 hv). 200-sarjan traktorit uudistuivat mittavilla muutoksilla 300-sarjalaisiksi vuodesta 1987 lähtien. Niitäkin asennettiin jo tehtaalla, mutta suurin osa ajettiin Coventryn kokoonpanolinjalta varastoon avomallisena. Vuonna 1979 suurella Palmu-ohjaamolla varustettu MF165 vaihtui 265-malliin, jossa oli hieman pienempi saman valmistajan hytti. Mekaaniset öljykylpylevyjarrut. 1977–86, Coventry, Englanti. VALMISTAJA Massey-Ferguson Manufacturing Co. HYDRAULIIKKA Voimanottoakselikäyttöinen 4-elemettinen mäntäpumppu, tuotto 21 l/min, paine 211 kg/cm³, nostoteho 1 800 kg. Hieman aiemmin oli esitelty joiltakin osin liiankin nykyaikainen 3000-mallisto, joka korvasi vuoden 1982 aikana 500-sarjan tilalle tulleet MF-traktorit 675, 690, 698 ja 699. Painonsiirtojärjestelmä työntövarsitunnustelulla, paineensäätö, 1 ulkopuolisen hydrauliikan liitäntä. Jakajatyyppinen CAV-ruiskutuspumppu keskipakosäätäjällä, kylmäkäynnistystä varten Thermostart-polttoainehehku imusarjassa. Melko pian 500-sarjalaisten jälkeen tarjolle tuli 200-sarja, joka ei tekniikaltaan poikennut juurikaan 100-sarjasta muutamaa vähäistä uudistusta lukuun ottamatta. Moottori vaihtui parin vuoden jälkeen hieman tehokkaampaan, perusmalliin tuli lisää vaihteita ja 1970-luvun alussa kuivat levyjarrut korvattiin öljykylpyisillä, mikä oli varmasti kiitellyin muutos. MF265:n perustekniikka oli peräisin 1950-luvun lopulta, mutta 165-Ferguun tottunut ei nähnyt siinä ongelmaa. Kaikkiaan valmistui muutamia satoja Farmwell-traktoreita. Sähköjärjestelmä Lucas 12 V, vaihtovirtalaturi 400 W, startti 2,2 kW. LISÄVARUSTEITA Multi-Power-pikavaihde 12+4R, neliveto, hydrauliikan suurtehopumppu, hydrauliikan lisäventtiilit, 7.50 x 18tai 10.00 x 16 -etupyörät, 13.6 x 38-, 16,9 x 30tai 16,9 x 34 -takapyörät, etupainot, takapyöräpainot, etulokasuojat, pikakytkentäkourat, maatalousvetolaite, radio. Voimanottoakseli 691 rpm ja ajovoimanotto 2,1 r/metri. 265:ssä oli tehostin, 565:ssä orbitrol ja 4 desibeliä hiljaisempi ohjaamo
TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Leyland 804 – Viimeinen ja vahvin Bathgaten tehdas toimi vain 25 vuoden ajan. Kolme nopeutta ja pakin sisältänyttä synkronoitua päävaihteistoa hallittiin istuimen oikealta puolelta, synkronoimatonta 3-nopeuksista aluevaihteistoa vasemmanpuoleisella kepakolla. Päävaihteiston täyssynkronointi helpotti varsinkin kuormaustyötä, pakin kun sai päälle traktorin vielä liikkuessa. Massey-Fergusonin, Case-IH:n ja McCormickin valmistus jatkuu muualla, mutta alkuperäisiin brittimerkkeihin kuuluneen Leylandin historia päättyi uudenkin valmistajan suojissa muutamassa vuodessa. 1981–82 Bathgate, Skotlanti, 1983–87 Gainsborough, Lincolnshire, UK. MITTOJA Pituus 3 830 mm, akseliväli 2 115 mm, leveys 2 010 mm, korkeus 2 600 mm, maavara 450 mm, paino vakiovarusteilla 3 410 kg. Sähköjärjestelmä 12 V, startti 3,6 kW, laturi 432 W. Seuraavan kerran edustukset pantiin uusiksi jo v. Seuraavan kerran mallistoa pantiin uusiksi jo kahden vuoden kuluttua. PYÖRÄT Edessä 12.4/11 x 28, takana 16.9/14 x 34. Tuohon aikaan suurena pidetyt 11 x 28 -etupyörät ja 45 sentin maavara takasivat hyvät maasto-ominaisuudet, mutta tuolloin yleistynyt tasauspyörästön lukitus italialaisesta Carraron etuakselista vielä puuttui. KV-20230306-476859-_5607972.indd 128 KV-20230306-476859-_5607972.indd 128 16.2.2023 11.19.54 16.2.2023 11.19.54. Leylandin traktorituotanto myytiin v. 1982. Entuudestaan Keskolla oli jo Zetorin edustus, sen seuraksi kaavailtiin Samea, Kubotaa ja Deutz-Fahria, johon lopulta päädyttiin. Englantilaisen traktoriteollisuuden alasajo oli kiihtymässä täyteen vauhtiin. Myös tyyppinumerot olivat menneet vaihtoon. HYDRAULIIKKA Kampiakselin pyörittämä kaksoishammaspyöräpumppu, tuotto 55 l/min, paine 180 kg/ cm², nostoteho 2 700 kg. Muutamaa vuotta myöhemmin toimintoja alettiin uudelleen yksityistää, mikä ei lakkoiluun ja jopa tarkoitukselliseen hutilointiin alttiiden työntekijöiden motivaatioita ainakaan lisännyt. 1960-luvun alussa brittikoneiden osuus oli yli 2/3. 2024 Koneviesti Weteraanit 16/ | 80 129 / 3 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI 4/98TT, nestejäähdytteinen 4-syl. Kovimmat markkinaosuudet saavutettiin tietenkin kotimaassa, mutta hyvin meni Suomessakin. Yli 3,3 miljoonaa traktoria vuodesta 1946 lähtien tehnyt Massey-Fergusonin Coventryn laitos sulki ovensa jouluaattona 2002. 1982 Marshall, Sons & Co Ltd:lle, jonka juuret ulottuivat aina vuoteen 1848 asti, mutta omistajat olivat vaihtuneet moneen kertaan. Syl. LISÄVARUSTEITA Takaveto, ryömintävaihteisto, apusylinteri, 1ja 2-toimiset hydrauliikan lisälohkot, 12.4/11 x 24tai 11.2/10 x 28 -etupyörät, 18.4 x 30tai 13.6/12 x 38 -takapyörät, etupainot, pyöräpainot, radio, maatalousvetolaite. 1988, jolloin SOK:lta vapautunut Case-IH siirtyi Keskolle. Painonsiirtojärjestelmä työntövarsitunnustelulla, 1-toiminen ja 2-toiminen ulkopuolisen hydrauliikan hallintaventtiili. Perinteisistä brittitehtaista ainoa toiminnassa oleva on Fordia ja sittemmin New Hollandia tehnyt Basildonin laitos. 1906, ja samaan historialliseen paikkaan siirtyi Marshalliksi muuttuneen Leylandinkin valmistus vuoden 1983 aikana. VALMISTAJA Leyland Vehicles Ltd ja 1982> Marshall Sons & Company Ltd. VOIMANSIIRTO Kuiva 12” ja 11” parikytkin, osittain synkronoitu vaihteisto 9+3R, nopeudet 3,4–31,5 km/h. Fahr-puimurit olivat olleet Keskolla 1950-luvulta lähtien. Moottori vaihtui parempaan, ohjaamoihin jouduttiin panostamaan kiristyneiden määräysten takia, mallistoakin laajennettiin pienemmillä ja suuremmilla traktoreilla. Mallistoja uudistettiin melko maltillisesti, merkin vaihtumisen fuusion myötä Leylandiksi vuosikymmenen lopulla huomasi lähinnä sinisestä väristä ja konepeltien muotoilusta. Leyland / Marshall 804 KV-20230306-476859-_5607972.indd 129 KV-20230306-476859-_5607972.indd 129 16.2.2023 11.19.56 16.2.2023 11.19.56 2023 Koneviesti Weteraanit 3/ | 128 W E T E R A A N I E nglanti oli joskus traktoriteollisuuden kärkimaita. Bathgaten tehdas suljettiin kesäkuussa 1986, nyt sen paikalla on suuri omakotitaloalue. Case-IH:n Doncasterin tehdas oli samassa tilanteessa tarkalleen 5 vuotta myöhemmin. Vähennyspyörästössä sisäpuolinen lieriövälitys, tasauspyörästönlukko, neliveto. 4-t turboahdettu suorasuihkutusdiesel, 82 hv/2 200 rpm. Traktori oli kyllä asiakkaille tuttu, mutta valmistaja ei. Marshalliakin Keskolle tarjottiin, mutta johtoryhmä ei ajatuksesta innostunut. Voimanottoakseli 655 ja 1 205 rpm. Parikymmentä vuotta myöhemmin brittimerkkien osuus noin 11 000 traktorin kokonaisvuosimyynnistä oli enää puolet. Teknisistä uudistuksista mainittavimpia olivat öljykylpyiset levyjarrut ja parempi hydrauliikka, jolle otettiin paineet kampiakselin pyörittämästä kaksikammioisesta pumpusta. 1987 ja Marshallin uusien pyörämallien 1990-luvun alussa. Erään maitotilan maille vuonna 1962 valmistuneen tehtaan rakennuspinta-ala oli päälle 11 hehtaaria. Niistä ei ollut enää apua Leylandin ajoneuvotuotannolle, joka oli ollut vaikeuksissa koko 1970-luvun ajan. Hydro-ohjaus. Uusi 9-nopeuksinen laatikko otettiin käyttöön vuoden 1978 uudessa mallistossa. Valtio tuli hätiin vuosikymmenen puolivälissä, jolloin suurin osa konsernista kansallistettiin. Kauppaa tehtiin tuolloin kaikkiaan 15 100 traktorista ja kun noin 11 600 englantilaisen traktorin ryhmään lisätään 1 800 Valmetia, niin muiden maiden kontolle jää melko tarkkaan 11 %. Leylandin loppua oli osattu odottaa, minkä vuoksi sille oli etsitty seuraajaa jo pitkään. Nuffieldin sarjatuotantoon päästiin vuoden 1962 lopulla. Toinen ominaisuuksia parantanut uudistus oli neliveto. Euroopan suurimpiin kuulunut Bathgaten tehdas Skotlannissa lopetti Leyland-traktoreiden valmistuksen v. Kesko ei kiinnostunut "Marsalkasta" Kesko oli Leylandin suurin eurooppalainen asiakas ja myynyt vuodesta 1952 lähtien pitkälti yli 20 000 Nuffieldia ja Leylandia. Toki tekniikkaakin petrattiin useaan otteeseen. läpimitta 98 mm, iskunpituus 125 mm, kokonaisiskutilavuus 3 771 cm³, puristussuhde 16,8:1 Jakajatyyppinen CAV-ruiskutuspumppu keskipakosäätäjällä, kylmäkäynnistystä varten ruiskutusennakon muutosmahdollisuus. Seuraavana tuli vuoroon Melthamin David Brown -tehdas maaliskuussa 1988. Näkyvin uudistus oli keltainen väri, joka oli rankattu parhaaksi monen kokeillun vaihtoehdon joukosta. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 9,7 l, jäähdytysjärjestelmä 13,6 l, voimansiirto ja hydrauliikka 59,3 l, etuakseli 6 l, etuakselin vähennyspyörästöt 2 x 1,5 l, polttoainesäiliö 68 l. Märät nestekäyttöiset monilevyjarrut tasauspyörästön akseleilla. HINTA 132 700 mk vuonna 1982, mikä vastaa noin 60 330 euroa vuonna 2023. Kolmessa vuorossa se pystyi tuottamaan 1 000 kuorma-autoa ja 750 traktoria viikossa. Viimeiset muutokset olivat onnistuneita, mutta ne tulivat 10 vuotta myöhässä. Ensimmäinen Marshall-traktori oli valmistunut Gainsboroughissa v. Sarjaan kuului pieni 30-hevosvoimainen 302, Perkinsin kolmosella varustettu 45 hv:n 502, 4-sylinteriset 602, 702, turboahdettu 802, sekä niiden 4-vetoversiot 604, 704 ja 804, tehoiltaan 60, 71 ja 82 hv. Parhaat uudistukset viime metreillä Suunnilleen puolivälissä Edinburghia ja Glasgowia sijainnut Bathgaten tehdas oli todella suuri. 1964 esitellyissä Nuffield-malleissa 10/42 ja 10/60. Yksistään ikkunalasia tarvittiin 37 000 neliömetriä ja rakennusten viimeistelyyn 90 000 litraa maalia. Leyland-pohjaisten mallien valmistus päättyi v. Leylandissa oli vielä 1970-luvun lopulla rakenteeltaan sama 10-nopeuksinen vaihteisto, kuin v
4-t turboahdettu suorasuihkutusdiesel, 82 hv/2 200 rpm. Seuraavan kerran mallistoa pantiin uusiksi jo kahden vuoden kuluttua. 1988, jolloin SOK:lta vapautunut Case-IH siirtyi Keskolle. Näkyvin uudistus oli keltainen väri, joka oli rankattu parhaaksi monen kokeillun vaihtoehdon joukosta. Yli 3,3 miljoonaa traktoria vuodesta 1946 lähtien tehnyt Massey-Fergusonin Coventryn laitos sulki ovensa jouluaattona 2002. 1906, ja samaan historialliseen paikkaan siirtyi Marshalliksi muuttuneen Leylandinkin valmistus vuoden 1983 aikana. läpimitta 98 mm, iskunpituus 125 mm, kokonaisiskutilavuus 3 771 cm³, puristussuhde 16,8:1 Jakajatyyppinen CAV-ruiskutuspumppu keskipakosäätäjällä, kylmäkäynnistystä varten ruiskutusennakon muutosmahdollisuus. Kolme nopeutta ja pakin sisältänyttä synkronoitua päävaihteistoa hallittiin istuimen oikealta puolelta, synkronoimatonta 3-nopeuksista aluevaihteistoa vasemmanpuoleisella kepakolla. Bathgaten tehdas suljettiin kesäkuussa 1986, nyt sen paikalla on suuri omakotitaloalue. Marshalliakin Keskolle tarjottiin, mutta johtoryhmä ei ajatuksesta innostunut. 1982 Marshall, Sons & Co Ltd:lle, jonka juuret ulottuivat aina vuoteen 1848 asti, mutta omistajat olivat vaihtuneet moneen kertaan. Painonsiirtojärjestelmä työntövarsitunnustelulla, 1-toiminen ja 2-toiminen ulkopuolisen hydrauliikan hallintaventtiili. Perinteisistä brittitehtaista ainoa toiminnassa oleva on Fordia ja sittemmin New Hollandia tehnyt Basildonin laitos. Fahr-puimurit olivat olleet Keskolla 1950-luvulta lähtien. Toki tekniikkaakin petrattiin useaan otteeseen. Niistä ei ollut enää apua Leylandin ajoneuvotuotannolle, joka oli ollut vaikeuksissa koko 1970-luvun ajan. Teknisistä uudistuksista mainittavimpia olivat öljykylpyiset levyjarrut ja parempi hydrauliikka, jolle otettiin paineet kampiakselin pyörittämästä kaksikammioisesta pumpusta. 1981–82 Bathgate, Skotlanti, 1983–87 Gainsborough, Lincolnshire, UK. Vähennyspyörästössä sisäpuolinen lieriövälitys, tasauspyörästönlukko, neliveto. Kesko ei kiinnostunut "Marsalkasta" Kesko oli Leylandin suurin eurooppalainen asiakas ja myynyt vuodesta 1952 lähtien pitkälti yli 20 000 Nuffieldia ja Leylandia. Englantilaisen traktoriteollisuuden alasajo oli kiihtymässä täyteen vauhtiin. Nuffieldin sarjatuotantoon päästiin vuoden 1962 lopulla. Hydro-ohjaus. 1987 ja Marshallin uusien pyörämallien 1990-luvun alussa. LISÄVARUSTEITA Takaveto, ryömintävaihteisto, apusylinteri, 1ja 2-toimiset hydrauliikan lisälohkot, 12.4/11 x 24tai 11.2/10 x 28 -etupyörät, 18.4 x 30tai 13.6/12 x 38 -takapyörät, etupainot, pyöräpainot, radio, maatalousvetolaite. Moottori vaihtui parempaan, ohjaamoihin jouduttiin panostamaan kiristyneiden määräysten takia, mallistoakin laajennettiin pienemmillä ja suuremmilla traktoreilla. Viimeiset muutokset olivat onnistuneita, mutta ne tulivat 10 vuotta myöhässä. Ensimmäinen Marshall-traktori oli valmistunut Gainsboroughissa v. Yksistään ikkunalasia tarvittiin 37 000 neliömetriä ja rakennusten viimeistelyyn 90 000 litraa maalia. VOIMANSIIRTO Kuiva 12” ja 11” parikytkin, osittain synkronoitu vaihteisto 9+3R, nopeudet 3,4–31,5 km/h. 1964 esitellyissä Nuffield-malleissa 10/42 ja 10/60. Mallistoja uudistettiin melko maltillisesti, merkin vaihtumisen fuusion myötä Leylandiksi vuosikymmenen lopulla huomasi lähinnä sinisestä väristä ja konepeltien muotoilusta. Kovimmat markkinaosuudet saavutettiin tietenkin kotimaassa, mutta hyvin meni Suomessakin. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Leyland 804 – Viimeinen ja vahvin Bathgaten tehdas toimi vain 25 vuoden ajan. Syl. Kauppaa tehtiin tuolloin kaikkiaan 15 100 traktorista ja kun noin 11 600 englantilaisen traktorin ryhmään lisätään 1 800 Valmetia, niin muiden maiden kontolle jää melko tarkkaan 11 %. PYÖRÄT Edessä 12.4/11 x 28, takana 16.9/14 x 34. Uusi 9-nopeuksinen laatikko otettiin käyttöön vuoden 1978 uudessa mallistossa. Leylandin loppua oli osattu odottaa, minkä vuoksi sille oli etsitty seuraajaa jo pitkään. Leylandissa oli vielä 1970-luvun lopulla rakenteeltaan sama 10-nopeuksinen vaihteisto, kuin v. Toinen ominaisuuksia parantanut uudistus oli neliveto. Seuraavan kerran edustukset pantiin uusiksi jo v. Leyland / Marshall 804 KV-20230306-476859-_5607972.indd 129 KV-20230306-476859-_5607972.indd 129 16.2.2023 11.19.56 16.2.2023 11.19.56 2023 Koneviesti Weteraanit 3/ | 128 W E T E R A A N I E nglanti oli joskus traktoriteollisuuden kärkimaita. Case-IH:n Doncasterin tehdas oli samassa tilanteessa tarkalleen 5 vuotta myöhemmin. Parhaat uudistukset viime metreillä Suunnilleen puolivälissä Edinburghia ja Glasgowia sijainnut Bathgaten tehdas oli todella suuri. Muutamaa vuotta myöhemmin toimintoja alettiin uudelleen yksityistää, mikä ei lakkoiluun ja jopa tarkoitukselliseen hutilointiin alttiiden työntekijöiden motivaatioita ainakaan lisännyt. 1960-luvun alussa brittikoneiden osuus oli yli 2/3. Leyland-pohjaisten mallien valmistus päättyi v. Parikymmentä vuotta myöhemmin brittimerkkien osuus noin 11 000 traktorin kokonaisvuosimyynnistä oli enää puolet. Entuudestaan Keskolla oli jo Zetorin edustus, sen seuraksi kaavailtiin Samea, Kubotaa ja Deutz-Fahria, johon lopulta päädyttiin. HYDRAULIIKKA Kampiakselin pyörittämä kaksoishammaspyöräpumppu, tuotto 55 l/min, paine 180 kg/ cm², nostoteho 2 700 kg. Leylandin traktorituotanto myytiin v. 81 / 16 | Koneviesti Weteraanit 2024 129 / 3 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI 4/98TT, nestejäähdytteinen 4-syl. Kolmessa vuorossa se pystyi tuottamaan 1 000 kuorma-autoa ja 750 traktoria viikossa. Voimanottoakseli 655 ja 1 205 rpm. Euroopan suurimpiin kuulunut Bathgaten tehdas Skotlannissa lopetti Leyland-traktoreiden valmistuksen v. KV-20230306-476859-_5607972.indd 128 KV-20230306-476859-_5607972.indd 128 16.2.2023 11.19.54 16.2.2023 11.19.54. Sarjaan kuului pieni 30-hevosvoimainen 302, Perkinsin kolmosella varustettu 45 hv:n 502, 4-sylinteriset 602, 702, turboahdettu 802, sekä niiden 4-vetoversiot 604, 704 ja 804, tehoiltaan 60, 71 ja 82 hv. 1982. Myös tyyppinumerot olivat menneet vaihtoon. Märät nestekäyttöiset monilevyjarrut tasauspyörästön akseleilla. Erään maitotilan maille vuonna 1962 valmistuneen tehtaan rakennuspinta-ala oli päälle 11 hehtaaria. Päävaihteiston täyssynkronointi helpotti varsinkin kuormaustyötä, pakin kun sai päälle traktorin vielä liikkuessa. Sähköjärjestelmä 12 V, startti 3,6 kW, laturi 432 W. Tuohon aikaan suurena pidetyt 11 x 28 -etupyörät ja 45 sentin maavara takasivat hyvät maasto-ominaisuudet, mutta tuolloin yleistynyt tasauspyörästön lukitus italialaisesta Carraron etuakselista vielä puuttui. Seuraavana tuli vuoroon Melthamin David Brown -tehdas maaliskuussa 1988. VALMISTAJA Leyland Vehicles Ltd ja 1982> Marshall Sons & Company Ltd. Massey-Fergusonin, Case-IH:n ja McCormickin valmistus jatkuu muualla, mutta alkuperäisiin brittimerkkeihin kuuluneen Leylandin historia päättyi uudenkin valmistajan suojissa muutamassa vuodessa. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 9,7 l, jäähdytysjärjestelmä 13,6 l, voimansiirto ja hydrauliikka 59,3 l, etuakseli 6 l, etuakselin vähennyspyörästöt 2 x 1,5 l, polttoainesäiliö 68 l. Traktori oli kyllä asiakkaille tuttu, mutta valmistaja ei. MITTOJA Pituus 3 830 mm, akseliväli 2 115 mm, leveys 2 010 mm, korkeus 2 600 mm, maavara 450 mm, paino vakiovarusteilla 3 410 kg. Valtio tuli hätiin vuosikymmenen puolivälissä, jolloin suurin osa konsernista kansallistettiin. HINTA 132 700 mk vuonna 1982, mikä vastaa noin 60 330 euroa vuonna 2023
Voa 540 ja 1 000 rpm hydraulisella kytkennällä. Hydrostaattisella etuvedolla oli puolensa. VALMISTAJA Deere & Co. Vähennyspyörästössä planeettavälitys, hydraulinen tasauspyörästönlukko, hydrostaattinen 4-veto. Etupäästään juuttuneen traktorin pakittaminen oli takapyörien varassa, nestemoottorit olivat siinä tilanteessa voimattomia. Jakajatyyppinen Roosa-Master-ruiskutuspumppu keskipakosäätimellä, kylmäkäynnistystä varten eetteriruiskutus. Rinnankytkennässä nestettä virtasi enemmän sille moottorille, jossa oli vähemmän vastusta. Minneapolis-Molinessa ja Oliverissa veto oli toteutettu kokonaan mekaanisesti, mutta John Deere 4020 HFWD:n etupyörissä oli nesteveto. Takaraidevälin pikasäätö. Vetovoima ei merkittävästi kasvanut, mutta hydrauliikka piti pyöriä liikkeessä sen verran, että ne eivät hankalassa paikassa menoa ainakaan jarruttaneet. John Deere 4020 oli 1963–72 USA:n suosituin traktorimalli 184 979 kappaleella, joista hieman yli 90 % oli varustettu kapealla riviviljelymallin etuakselilla. 4020-mallin hydraulivetoinen etuakseli ei ollut mikään myyntimenestys, mutta osittain Euroopan markkinoita silmällä pitäen se lisätiin uutuuksienkin valinnaisvarusteisiin vuodesta 1973 lähtien. Varsinaisesti 4-vetoisiksi suunniteltuja traktoreita alettiin tehdä vasta 1970-luvun lopulla. 2024 Koneviesti Weteraanit 16/ | 82 105 / 4 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI JD 6404D, 6-syl. Malleja 4230 ja 4430 tehtiin vuosina 1976–77 myös Mannheimin tehtailla Länsi-Saksassa ja pelkästään nelivetoina 728 ja 333 traktorin verran. Takavetoinenkin 4230 oli paljon kalliimpi kuin saman tehoiset 4-vetoiset länsimerkit. Suljettu hydrauliikka säteismäntäpumppuineen, märät monilevyjarrut ja muut aiemman mallin hienoudet sisältyivät luonnollisesti uudenkin version tekniikkaan. Kääntösäde pysyi samana kuin takavedoissakin, samoin maavara ja etuakselin raideleveyden säätömahdollisuus. Kojelaudan keinukytkimessä oli vapaa-asennon lisäksi matalan ja korkean momentin asennot, mikä tarkoitti sarjaja rinnankytkentää. Niinpä sitä nähtiin äärimmäisen harvalla pellolla. Etupyörissä olleisiin nestemoottoreihin meni vain hydrauliletkut, minkäänlaisia tasauspyörästöjä, akseleita tai kardaaneita ei tarvittu. Painonsiirtojärjestelmä vetovarsitunnustelulla, kaksi 2-toimista ulkopuolisen hydrauliikan hallintaventtiiliä. Hydro-ohjaus. Aikanaan huippumodernin ja kaikin puolin onnistuneen John Deeren 20-sarjan isot 6-sylinteriset korvattiin v. VOIMANSIIRTO Öljykylpyinen levykytkin, synkrovaihteisto hydraulisella pikavaihteella 16+6R, nopeudet 3,3–31 km/h. 1973–77, Waterloo, Iowa, USA ja 1976–77 Mannheim, Länsi-Saksa. Nelivetoinen malli, viralliselta tyypiltään 4230 PFWD (power front wheel drive) kuului markkinoiden kalleimpiin traktoreihin. Hydrostaattisella etuvedolla oli puolensa. Sarjakytkennässä kumpaankin nestemoottoriin virtasi sama öljymäärä, mikä olisi mekaanisessa vedossa vastannut tasauspyörästön lukitusta. Nesteveto vaati hydrauliikalta melkoista tuottoa, mutta Deeressä se ei ollut minimitekijä, 117 litraa minuutissa oli huomattavasti enemmän kuin kilpailevilla merkeillä. Syl. Rajallista voimaa Minneapolis-Moline ja Oliver kokeilivat vuosina 1962–65 eurooppalaistyylisen 4-vedon tekemistä, mutta kiinnostusta ne eivät herättäneet. Powershiftin tai 8-nopeuksisen synkrovaihteiston lisäksi tarjolla oli niin ikään synkronoitu pikavaihteellinen Quad Range -laatikko, jossa oli 16 nopeutta eteen ja 6 taakse. Nelivetonäkemyksetkin poikkesivat toisistaan. Valmistettu yhteensä 2ja 4-vetoisina noin 34 500 kpl. Toinen merkittävä ero olivat riviviljelymalliset traktorit, joita eurooppalaiset viljelijät ostivat vain lyhyen aikaa sotien jälkeen. läpimitta 108 mm, iskunpituus 120 mm, tilavuus 6 642 cm², puristussuhde 16,2:1. Amerikkalaiset pitivät oikeina nelivetoina vain suuria linkkutraktoreita. Sähköjärjestelmä 12 V Delco–Remy tai Bosch, laturi 660 W, startti 4 kW. Synkrovaihteisissa malleissa oli uusi öljykylpyinen Perma Clutch -kytkin. Vielä 50 vuotta sitten piti lähes jokaisesta jenkkimallista olla myös bensaversio, täällä oli siirrytty dieselkantaan jo 1950-luvulla. MITTOJA Pituus 4 450 mm, akseliväli 2 480 mm, leveys 2 100 mm, korkeus 2 950 mm, maavara 480 mm, paino vakiovarusteilla 5 400 kg. Niiden tulemisen aikaan maahantuoja Tukon osuus noin 10 000 traktorin vuosimyynneistä oli hieman yli 100 kappaletta, joista lähes kaikki olivat huokeammalla Sekura-ohjaamolla varustettuja alle 100 hv:n malleja. HYDRAULIIKKA Moottorin pyörittämä säteismäntäpumppu, tuotto 117 l/min, paine 156kg/cm², nostoteho 3 250 kg. 1972 uudella 30-mallistolla, eli Generation II -traktoreilla. Tyypillinen eurooppalainen nelikko oli vetävällä etuakselilla varustettu takavetotraktori. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA John Deere 4230 PFWD – Mehuneliveto W E T E R A A N I KV-20230327-476578-_5629771.indd 104 KV-20230327-476578-_5629771.indd 104 9.3.2023 11.05.18 9.3.2023 11.05.18. 4-t nestejäähdytteinen suorasuihkutusdiesel 122 hv/2 400 rpm. Isot SG-ohjaamoiset Deeret olivat huomattavan kalliita. Ongelmat olivat samanlaisia kuin isommissakin malleissa ja korostuivat talviajossa, kun etupyörien nopeus kasvoi puuttuvan pidon takia niin suureksi, että automatiikka pyrki siirtämään toimintoja vapaa-asentoon. John Deere 4230 PFWD Quad-Range KV-20230327-476578-_5635148.indd 105 KV-20230327-476578-_5635148.indd 105 14.3.2023 13.56.02 14.3.2023 13.56.02 2023 Koneviesti Weteraanit 4/ | 104 A merikkalaisilla ja eurooppalaisilla on ollut erilainen "traktorimaku". HINTA 171 900 mk vuonna 1978, mikä vastaa noin 114 520 euroa vuonna 2023. Riittävällä etupainotuksella pito saatiin pysymään tasaisena, mutta vetovoiman lisä oli vain luokkaa 25 % ja todella kovassa kuormituksessa olematonta. LISÄVARUSTEITA Takaveto, 8+2R-vaihteisto, Power-Shift-vaihteisto 8+4R, avo-ohjaamo, turvakehikko, 18.4/15 x 34 -takapyörät, etupainot, pyöräpainot, etulokasuojat, hydrauliikan lisälohkot, erilaisia vetolaitteita, radio. Amerikkalaisviljelijöiden ajatusmaailmaan osateholla toiminut etuveto sopi hyvin. Hydrauliset, märät levyjarrut. Seuraavassa 40-sarjan mallistossa John Deerekin otti nelivedon vakavammin ja siirtyi melko pian mekaaniseen toteutukseen. John Deere liittyi joukkoon vuosikymmenen lopulla. Harvinaisin iso traktori Useimmat, ellei kaikki Suomessa myydyt "mehuvetoisella" etuakselilla varustetut John Deeret oli tehty Länsi-Saksassa. PYÖRÄT Edessä 12.4/11 x 24, takana 18.4/15 x 38. Etupyörät vetivät tietyllä teholla, eivät tietyllä nopeudella. Lähes 200-hevosvoimaisia takavetotraktoreita tehtiin vielä 1980-luvun puolella, mutta jatkossa vetävä etuakseli alettiin nähdä muunakin, kuin vain vähäisenä kääntymisen varmistajana. Mekaanisen yhteyden puuttuessa etuja takapyörien kokokaan ei ollut sidoksissa toisiinsa. Hyvämaineisen 4020:n uraa jatkoi uudelleen muotoiltu ja superhiljaisella SG-ohjaamolla varustettu 4230. Melko pian tehokkaimpia malleja sai pelkästään 4-vetoisina. Pienempiä 4-veto Deerejä myytiin reilummin, eikä niihin oltu kovin tyytyväisiä. Rinnankytkennässä momentit tuplaantuivat sarjakytkentään verrattuna, eikä kumpikaan kytkentä toiminut isommilla vaihteilla, vaan pomppasi automaattisesti pois päältä. Mitään ostoryntäystä ei Deerenkään uutuus aiheuttanut. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 16 l, jäähdytysjärjestelmä 23 l, voimansiirto ja hydrauliikka 60,5 l, polttoainesäiliö 144 l. Sama juttu, jos toinen etupyörä luisti huomattavan runsaasti
Nesteveto vaati hydrauliikalta melkoista tuottoa, mutta Deeressä se ei ollut minimitekijä, 117 litraa minuutissa oli huomattavasti enemmän kuin kilpailevilla merkeillä. Rinnankytkennässä nestettä virtasi enemmän sille moottorille, jossa oli vähemmän vastusta. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA John Deere 4230 PFWD – Mehuneliveto W E T E R A A N I KV-20230327-476578-_5629771.indd 104 KV-20230327-476578-_5629771.indd 104 9.3.2023 11.05.18 9.3.2023 11.05.18. PYÖRÄT Edessä 12.4/11 x 24, takana 18.4/15 x 38. Vähennyspyörästössä planeettavälitys, hydraulinen tasauspyörästönlukko, hydrostaattinen 4-veto. Melko pian tehokkaimpia malleja sai pelkästään 4-vetoisina. Sama juttu, jos toinen etupyörä luisti huomattavan runsaasti. Synkrovaihteisissa malleissa oli uusi öljykylpyinen Perma Clutch -kytkin. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 16 l, jäähdytysjärjestelmä 23 l, voimansiirto ja hydrauliikka 60,5 l, polttoainesäiliö 144 l. Varsinaisesti 4-vetoisiksi suunniteltuja traktoreita alettiin tehdä vasta 1970-luvun lopulla. Powershiftin tai 8-nopeuksisen synkrovaihteiston lisäksi tarjolla oli niin ikään synkronoitu pikavaihteellinen Quad Range -laatikko, jossa oli 16 nopeutta eteen ja 6 taakse. Sarjakytkennässä kumpaankin nestemoottoriin virtasi sama öljymäärä, mikä olisi mekaanisessa vedossa vastannut tasauspyörästön lukitusta. 1973–77, Waterloo, Iowa, USA ja 1976–77 Mannheim, Länsi-Saksa. Rinnankytkennässä momentit tuplaantuivat sarjakytkentään verrattuna, eikä kumpikaan kytkentä toiminut isommilla vaihteilla, vaan pomppasi automaattisesti pois päältä. Etupyörissä olleisiin nestemoottoreihin meni vain hydrauliletkut, minkäänlaisia tasauspyörästöjä, akseleita tai kardaaneita ei tarvittu. Minneapolis-Molinessa ja Oliverissa veto oli toteutettu kokonaan mekaanisesti, mutta John Deere 4020 HFWD:n etupyörissä oli nesteveto. Kojelaudan keinukytkimessä oli vapaa-asennon lisäksi matalan ja korkean momentin asennot, mikä tarkoitti sarjaja rinnankytkentää. Hydrostaattisella etuvedolla oli puolensa. Mitään ostoryntäystä ei Deerenkään uutuus aiheuttanut. Painonsiirtojärjestelmä vetovarsitunnustelulla, kaksi 2-toimista ulkopuolisen hydrauliikan hallintaventtiiliä. Toinen merkittävä ero olivat riviviljelymalliset traktorit, joita eurooppalaiset viljelijät ostivat vain lyhyen aikaa sotien jälkeen. läpimitta 108 mm, iskunpituus 120 mm, tilavuus 6 642 cm², puristussuhde 16,2:1. Mekaanisen yhteyden puuttuessa etuja takapyörien kokokaan ei ollut sidoksissa toisiinsa. Syl. Etupäästään juuttuneen traktorin pakittaminen oli takapyörien varassa, nestemoottorit olivat siinä tilanteessa voimattomia. 4-t nestejäähdytteinen suorasuihkutusdiesel 122 hv/2 400 rpm. Lähes 200-hevosvoimaisia takavetotraktoreita tehtiin vielä 1980-luvun puolella, mutta jatkossa vetävä etuakseli alettiin nähdä muunakin, kuin vain vähäisenä kääntymisen varmistajana. LISÄVARUSTEITA Takaveto, 8+2R-vaihteisto, Power-Shift-vaihteisto 8+4R, avo-ohjaamo, turvakehikko, 18.4/15 x 34 -takapyörät, etupainot, pyöräpainot, etulokasuojat, hydrauliikan lisälohkot, erilaisia vetolaitteita, radio. Rajallista voimaa Minneapolis-Moline ja Oliver kokeilivat vuosina 1962–65 eurooppalaistyylisen 4-vedon tekemistä, mutta kiinnostusta ne eivät herättäneet. Etupyörät vetivät tietyllä teholla, eivät tietyllä nopeudella. Aikanaan huippumodernin ja kaikin puolin onnistuneen John Deeren 20-sarjan isot 6-sylinteriset korvattiin v. VALMISTAJA Deere & Co. Takaraidevälin pikasäätö. Valmistettu yhteensä 2ja 4-vetoisina noin 34 500 kpl. Amerikkalaiset pitivät oikeina nelivetoina vain suuria linkkutraktoreita. HINTA 171 900 mk vuonna 1978, mikä vastaa noin 114 520 euroa vuonna 2023. Niinpä sitä nähtiin äärimmäisen harvalla pellolla. John Deere liittyi joukkoon vuosikymmenen lopulla. Riittävällä etupainotuksella pito saatiin pysymään tasaisena, mutta vetovoiman lisä oli vain luokkaa 25 % ja todella kovassa kuormituksessa olematonta. 83 / 16 | Koneviesti Weteraanit 2024 105 / 4 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI JD 6404D, 6-syl. HYDRAULIIKKA Moottorin pyörittämä säteismäntäpumppu, tuotto 117 l/min, paine 156kg/cm², nostoteho 3 250 kg. Seuraavassa 40-sarjan mallistossa John Deerekin otti nelivedon vakavammin ja siirtyi melko pian mekaaniseen toteutukseen. Hyvämaineisen 4020:n uraa jatkoi uudelleen muotoiltu ja superhiljaisella SG-ohjaamolla varustettu 4230. Malleja 4230 ja 4430 tehtiin vuosina 1976–77 myös Mannheimin tehtailla Länsi-Saksassa ja pelkästään nelivetoina 728 ja 333 traktorin verran. Vetovoima ei merkittävästi kasvanut, mutta hydrauliikka piti pyöriä liikkeessä sen verran, että ne eivät hankalassa paikassa menoa ainakaan jarruttaneet. Tyypillinen eurooppalainen nelikko oli vetävällä etuakselilla varustettu takavetotraktori. Takavetoinenkin 4230 oli paljon kalliimpi kuin saman tehoiset 4-vetoiset länsimerkit. Nelivetonäkemyksetkin poikkesivat toisistaan. 1972 uudella 30-mallistolla, eli Generation II -traktoreilla. Vielä 50 vuotta sitten piti lähes jokaisesta jenkkimallista olla myös bensaversio, täällä oli siirrytty dieselkantaan jo 1950-luvulla. Hydrostaattisella etuvedolla oli puolensa. Pienempiä 4-veto Deerejä myytiin reilummin, eikä niihin oltu kovin tyytyväisiä. Hydro-ohjaus. John Deere 4230 PFWD Quad-Range KV-20230327-476578-_5635148.indd 105 KV-20230327-476578-_5635148.indd 105 14.3.2023 13.56.02 14.3.2023 13.56.02 2023 Koneviesti Weteraanit 4/ | 104 A merikkalaisilla ja eurooppalaisilla on ollut erilainen "traktorimaku". Kääntösäde pysyi samana kuin takavedoissakin, samoin maavara ja etuakselin raideleveyden säätömahdollisuus. Hydrauliset, märät levyjarrut. Voa 540 ja 1 000 rpm hydraulisella kytkennällä. Sähköjärjestelmä 12 V Delco–Remy tai Bosch, laturi 660 W, startti 4 kW. Amerikkalaisviljelijöiden ajatusmaailmaan osateholla toiminut etuveto sopi hyvin. Isot SG-ohjaamoiset Deeret olivat huomattavan kalliita. Ongelmat olivat samanlaisia kuin isommissakin malleissa ja korostuivat talviajossa, kun etupyörien nopeus kasvoi puuttuvan pidon takia niin suureksi, että automatiikka pyrki siirtämään toimintoja vapaa-asentoon. MITTOJA Pituus 4 450 mm, akseliväli 2 480 mm, leveys 2 100 mm, korkeus 2 950 mm, maavara 480 mm, paino vakiovarusteilla 5 400 kg. VOIMANSIIRTO Öljykylpyinen levykytkin, synkrovaihteisto hydraulisella pikavaihteella 16+6R, nopeudet 3,3–31 km/h. John Deere 4020 oli 1963–72 USA:n suosituin traktorimalli 184 979 kappaleella, joista hieman yli 90 % oli varustettu kapealla riviviljelymallin etuakselilla. Niiden tulemisen aikaan maahantuoja Tukon osuus noin 10 000 traktorin vuosimyynneistä oli hieman yli 100 kappaletta, joista lähes kaikki olivat huokeammalla Sekura-ohjaamolla varustettuja alle 100 hv:n malleja. Harvinaisin iso traktori Useimmat, ellei kaikki Suomessa myydyt "mehuvetoisella" etuakselilla varustetut John Deeret oli tehty Länsi-Saksassa. Suljettu hydrauliikka säteismäntäpumppuineen, märät monilevyjarrut ja muut aiemman mallin hienoudet sisältyivät luonnollisesti uudenkin version tekniikkaan. 4020-mallin hydraulivetoinen etuakseli ei ollut mikään myyntimenestys, mutta osittain Euroopan markkinoita silmällä pitäen se lisätiin uutuuksienkin valinnaisvarusteisiin vuodesta 1973 lähtien. Nelivetoinen malli, viralliselta tyypiltään 4230 PFWD (power front wheel drive) kuului markkinoiden kalleimpiin traktoreihin. Jakajatyyppinen Roosa-Master-ruiskutuspumppu keskipakosäätimellä, kylmäkäynnistystä varten eetteriruiskutus
Kookas diesel saatiin käynnistymään kammesta puolipuristimen ja hehkutulppien avulla, helpoin tapa oli sähköstartti, jonka sai lisähintaan. Rivityyppinen Bosch-ruiskutuspumppu keskipakoissäätäjällä, kylmäkäynnistystä varten hehkutulpat ja puolipuristin. Samoin kävi ennen sotia markkinoille tulleelle RL20-autotraktorille, jossa oli sama 1,9-litran diesel kuin Rekord-henkilöautossa. Moottorin käynnistyttyä palotilat suljettiin ja bensa vaihdettiin dieseliin. Moottorin lisäksi traktorit olivat voimansiirroltaankin melko identtisiä, telamallin taka-akselistoa lukuun ottamatta. R45 korvattiin v. Perusmallissa A oli lokasuojat edessä ja takana, missä ne olivat erityisen pitkät, sekä kumipyörät. 1964. VOIMANSIIRTO Kuiva 14” 1-levykytkin, suorahampainen siirtopyörävaihteisto 5+R, nopeudet 3,5–17,3 km/h. Tarjolla oli 3 versiota. Vähennyspyörästössä sisäpuolinen lieriövälitys, tasauspyörästönlukko. Rekordilla tehtiin v. 1931. 2024 Koneviesti Weteraanit 16/ | 84 113 / 5 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI D57, nestejäähdytteinen 4-syl. Miljoonatraktori Hankkija toi sota-aikaan jos nyt ei ihan kymmeniä, niin ainakin muutamia R40-traktoreita, sekä huomattavasti suuremman erän samaan tekniikkaan perustuneita K50-telatraktoreita. R45 oli hyvässä maineessa, vahva puimurin vetäjä ja luotettava kyntökone, eikä RL20-autotraktorista kehitetystä mallista R25ja myöhemmästä R28-Hanomagistakaan löytynyt paljoa moitittavaa. Sodan päätyttyä John Deere yritti saada hänet Amerikkaan, mutta kiitollinen Schargorodsky ei jättänyt Hanomagia, vaan luovutti jopa kaikki patenttinsa tehtaan käyttöön. läpimitta 110 mm, iskunpituus 150 mm, kokonaisiskutilavuus 5 702 cm³, puristussuhde 18:1. Hidasta dieselvoimaa Schargorodskyn ensimmäinen D52-nelosdiesel asennettiin uusien Hanomagin traktorimallien RD36ja K35/40 nokalle v. Hidaskierroksinen, mutta sitkeä Hanomag R45 oli erityisen suosittu maantiekuljetuksissa, minkä johdosta tarjolle tuli myös nopeammalla vaihteistolla (25 km/h) varustettu C-malli. Mekaaniset rumpujarrut, voidaan käyttää ohjausjarruina. Helmikuun 8 päivänä koeajaja Karl Häberle sai Rekordin kiitämään 165 km/h. VALMISTAJA Hannoversche Maschinenbau AG. Viimeinen R45:n sukuinen traktori Hanomag R455 valmistui v. Hydrauliikalla varustetun R45:n hinta kun kohosi yli miljoonaan, millä summalla sai helposti 2 lähes saman tehoista, mutta paljon kevyempää diesel-Majoria tai Nuffieldia. Voimanottoakseli 565 rpm, hihnapyörä 170 mm x 425 mm, 950 rpm. 1950–57, Hannover, Länsi-Saksa. Suurimman Hanomagin moottori pysyi lähes samanlaisena 33 vuoden ajan. Jatkossa kaikki Hanomagin traktorit olivat lyhyttä sota-ajan puukaasukautta lukuun ottamatta dieseleitä. Tuoreen insinöörin ensimmäinen työpaikka oli Deutzin tehtailla Kölnissä, sitten Junkersilla ja vuosina 1928–48 Hanomagilla, missä hän toimi pääsuunnittelijana. B-E oli rautapyöräinen, minkä vuoksi 2 suurinta vaihdetta oli lukittu. Isommat Hanomagit olivat ja pysyivät 4-tahtisina. Tela-alustaista rinnakkaismallia K55 tuotiin 18 koneen verran. Saksalaiset traktorit eivät olleet tuontivaluutoista vastanneen lisenssitoimikunnan suosikkilistalla, mutta vaikka traktoreita olisi saatu vapaasti, niin kovin monta isoa Hanomagia ei Nikolajeff Oy olisi saanut kaupaksi. 1957 hieman erinäköisellä mallilla 445, johon sai lisähintaan 10-nopeuksisen vaihteiston. Moottorissa oli ruiskutuspumpun lisäksi kaasutin ja magneetto, sekä sylinterikannessa ylimääräiset palotilat, jotka avaamalla puristussuhde saatiin laskemaan kampikäynnistyksen mahdollistavalle tasolle. Lazar Schargorodsky selvisi natsiajasta, koska armeijan suurimpiin varustajiin kuuluneen Hanomagin johtaja Heinrich Plumpe ei antanut pidättää lahjakasta tuotekehittelijäänsä. Vuotta myöhemmin aloitettiin puukaasukäyttöisen mallin valmistus, jossa oli tehojen takaamiseksi 5 milliä laajempi poraus. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Hanomag R45 A – Vahvin hannoverilainen W E T E R A A N I KV-20230417-477106-_5653592.indd 112 KV-20230417-477106-_5653592.indd 112 1.4.2023 14.58.58 1.4.2023 14.58.58. Sähköjärjestelmä 12 V Bosch, laturi 130 W, startti 2,9 kW. HYDRAULIIKKA Hammaspyöräpumppu, tuotto 16 l/min, paine 150 kg/cm², nostoteho 1 400 kg. Hanomagin tarina itsenäisenä traktorivalmistajana päättyi 7 vuotta myöhemmin. Tyyppikirjain R tarkoitti pyörää (Rad) ja K telaketjua (Ketten). Dieselin kehittämisen moottoreihin erikoistunut Lazar aloitti heti Hanomagille tultuaan. Valmistettu yhteensä 8 933 kpl. HINTA 920 000 mk vuonna 1952, mikä vastaa noin 32 900 euroa vuonna 2023. Viikkoa myöhemmin oli Berliinissä suuri autonäyttely, mutta ennätysdieseliä ei sinne kelpuutettu, koska sen molemmat suunnittelijat olivat juutalaisia. Vientimalli A-E:stä puuttuivat etulokarit ja takanakin ne olivat A-mallia lyhemmät. R40-mallin valmistus päättyi 1951, jolloin se korvattiin uudelleen muotoillulla R45-Hanomagilla, jossa oli sama moottorilohko kuin puukaasuversiossa, nyt kuitenkin dieselkäyttöisenä. Lazar Schargorodskyllä ei ollut roolia tässä epäonnistuneessa projektissa, sillä hän oli jäänyt eläkkeelle jo vuonna 1948. MITTOJA Pituus 3 535 mm, akseliväli 2 080 mm, leveys 1 820 mm, korkeus (ohjauspyörä) 1 750 mm, maavara 325 mm, paino vakiovarusteilla 3 220 kg. LISÄVARUSTEITA Nopeampi vaihteisto (25 km/h), hydraulinen nostolaite, hihnapyörä, vinssi 3 500 kg tai 6 000 kg, kompressori, perävaunun ilmajarruliitäntä, 12.75 x 28tai 14 x 30 -takapyörät, rautapyörät, etulokasuojat, aurinkokatos, ohjaamosuoja, istuinpehmuste, leveä istuin, alapakoputki, erilaisia vetolaitteita. Hyvin paljoa ei Suomen Hanomag-kanta lisääntynyt isojen traktoreiden osalta sotien jälkeenkään, sillä tullitilastojen mukaan R45:n tuonti rajoittui yhteen v. Ei painonsiirtojärjestelmää. Samaa ei voida sanoa tuolloin markkinoille tulleista 2-tahtidieseleistä, jotka pudottivat Hanomagin lopullisesti myyntitilastojen kärjestä. Hanomag R45 A KV-20230417-477106-_5653598.indd 113 KV-20230417-477106-_5653598.indd 113 1.4.2023 15.09.17 1.4.2023 15.09.17 2023 Koneviesti Weteraanit 5/ | 112 O dessalaisen kauppiasperheen poika Lazar Schargorodsky (1882–1967) muutti vuonna 1905 Müncheniin aloittaakseen tekniikan opinnot. Hanomagin tehtaat toimivat koko sota-ajan, vaikka eräässä vaiheessa 50 % tuotantotiloista tuhoutui Liittoutuneiden pommituksissa. 1951 tulleeseen kahden traktorin erään. 40 hv:n teho ei siihen yksistään riittänyt, ratkaisevassa roolissa oli Paul Jarayn suunnittelema alumiinikori. Todellisuudessa määrä on saattanut olla suurempi, sillä esimerkiksi metsäfirmojen omilla valuutoillaan tuomia koneita ei tilastoissa näkynyt. PYÖRÄT Edessä 6.50 x 20, takana 13 x 30. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 12 l, jäähdytysjärjestelmä 36 l, voimansiirto 55 l, hydrauliikka 18 l, polttoainesäiliö 85 l. Rauhan tultua pyörätraktoreiden tuotantoon tuli lyhyt keskeytys, mutta raaka-aineiden saannista päättäneet Liittoutuneiden viranomaiset panivat telatraktoreiden valmistuksen jäihin 3 vuodeksi. 4-t etukammiodiesel, 45 hv/1 200 rpm. 1939 dieselautojen nopeusennätys, joka pysyi ylittämättömänä 1950-luvulle asti. Ensimmäisenä valmistui 5,2-litrainen traktorimoottori, seuraavana nopeakierroksinen 1,9 litran automoottori, joka istutettiin Hanomag Rekord-henkilöautoon. Syl. Parin pikkumuutoksen jälkeen saataville tuli vuodesta 1942 lähtien 5-vaihteinen R40, jonka sai myös bensastartilla varustettuna
Saksalaiset traktorit eivät olleet tuontivaluutoista vastanneen lisenssitoimikunnan suosikkilistalla, mutta vaikka traktoreita olisi saatu vapaasti, niin kovin monta isoa Hanomagia ei Nikolajeff Oy olisi saanut kaupaksi. Rauhan tultua pyörätraktoreiden tuotantoon tuli lyhyt keskeytys, mutta raaka-aineiden saannista päättäneet Liittoutuneiden viranomaiset panivat telatraktoreiden valmistuksen jäihin 3 vuodeksi. R45 oli hyvässä maineessa, vahva puimurin vetäjä ja luotettava kyntökone, eikä RL20-autotraktorista kehitetystä mallista R25ja myöhemmästä R28-Hanomagistakaan löytynyt paljoa moitittavaa. Vientimalli A-E:stä puuttuivat etulokarit ja takanakin ne olivat A-mallia lyhemmät. MITTOJA Pituus 3 535 mm, akseliväli 2 080 mm, leveys 1 820 mm, korkeus (ohjauspyörä) 1 750 mm, maavara 325 mm, paino vakiovarusteilla 3 220 kg. Moottorissa oli ruiskutuspumpun lisäksi kaasutin ja magneetto, sekä sylinterikannessa ylimääräiset palotilat, jotka avaamalla puristussuhde saatiin laskemaan kampikäynnistyksen mahdollistavalle tasolle. 1931. Ei painonsiirtojärjestelmää. Vuotta myöhemmin aloitettiin puukaasukäyttöisen mallin valmistus, jossa oli tehojen takaamiseksi 5 milliä laajempi poraus. Suurimman Hanomagin moottori pysyi lähes samanlaisena 33 vuoden ajan. Perusmallissa A oli lokasuojat edessä ja takana, missä ne olivat erityisen pitkät, sekä kumipyörät. Vähennyspyörästössä sisäpuolinen lieriövälitys, tasauspyörästönlukko. Parin pikkumuutoksen jälkeen saataville tuli vuodesta 1942 lähtien 5-vaihteinen R40, jonka sai myös bensastartilla varustettuna. Ensimmäisenä valmistui 5,2-litrainen traktorimoottori, seuraavana nopeakierroksinen 1,9 litran automoottori, joka istutettiin Hanomag Rekord-henkilöautoon. VOIMANSIIRTO Kuiva 14” 1-levykytkin, suorahampainen siirtopyörävaihteisto 5+R, nopeudet 3,5–17,3 km/h. Hanomagin tehtaat toimivat koko sota-ajan, vaikka eräässä vaiheessa 50 % tuotantotiloista tuhoutui Liittoutuneiden pommituksissa. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Hanomag R45 A – Vahvin hannoverilainen W E T E R A A N I KV-20230417-477106-_5653592.indd 112 KV-20230417-477106-_5653592.indd 112 1.4.2023 14.58.58 1.4.2023 14.58.58. Sodan päätyttyä John Deere yritti saada hänet Amerikkaan, mutta kiitollinen Schargorodsky ei jättänyt Hanomagia, vaan luovutti jopa kaikki patenttinsa tehtaan käyttöön. HINTA 920 000 mk vuonna 1952, mikä vastaa noin 32 900 euroa vuonna 2023. Samaa ei voida sanoa tuolloin markkinoille tulleista 2-tahtidieseleistä, jotka pudottivat Hanomagin lopullisesti myyntitilastojen kärjestä. R40-mallin valmistus päättyi 1951, jolloin se korvattiin uudelleen muotoillulla R45-Hanomagilla, jossa oli sama moottorilohko kuin puukaasuversiossa, nyt kuitenkin dieselkäyttöisenä. Hanomagin tarina itsenäisenä traktorivalmistajana päättyi 7 vuotta myöhemmin. Lazar Schargorodsky selvisi natsiajasta, koska armeijan suurimpiin varustajiin kuuluneen Hanomagin johtaja Heinrich Plumpe ei antanut pidättää lahjakasta tuotekehittelijäänsä. 4-t etukammiodiesel, 45 hv/1 200 rpm. PYÖRÄT Edessä 6.50 x 20, takana 13 x 30. R45 korvattiin v. Valmistettu yhteensä 8 933 kpl. Hanomag R45 A KV-20230417-477106-_5653598.indd 113 KV-20230417-477106-_5653598.indd 113 1.4.2023 15.09.17 1.4.2023 15.09.17 2023 Koneviesti Weteraanit 5/ | 112 O dessalaisen kauppiasperheen poika Lazar Schargorodsky (1882–1967) muutti vuonna 1905 Müncheniin aloittaakseen tekniikan opinnot. Hidaskierroksinen, mutta sitkeä Hanomag R45 oli erityisen suosittu maantiekuljetuksissa, minkä johdosta tarjolle tuli myös nopeammalla vaihteistolla (25 km/h) varustettu C-malli. Tuoreen insinöörin ensimmäinen työpaikka oli Deutzin tehtailla Kölnissä, sitten Junkersilla ja vuosina 1928–48 Hanomagilla, missä hän toimi pääsuunnittelijana. 1964. Dieselin kehittämisen moottoreihin erikoistunut Lazar aloitti heti Hanomagille tultuaan. Isommat Hanomagit olivat ja pysyivät 4-tahtisina. Hydrauliikalla varustetun R45:n hinta kun kohosi yli miljoonaan, millä summalla sai helposti 2 lähes saman tehoista, mutta paljon kevyempää diesel-Majoria tai Nuffieldia. Moottorin käynnistyttyä palotilat suljettiin ja bensa vaihdettiin dieseliin. Moottorin lisäksi traktorit olivat voimansiirroltaankin melko identtisiä, telamallin taka-akselistoa lukuun ottamatta. Viikkoa myöhemmin oli Berliinissä suuri autonäyttely, mutta ennätysdieseliä ei sinne kelpuutettu, koska sen molemmat suunnittelijat olivat juutalaisia. 1951 tulleeseen kahden traktorin erään. Hidasta dieselvoimaa Schargorodskyn ensimmäinen D52-nelosdiesel asennettiin uusien Hanomagin traktorimallien RD36ja K35/40 nokalle v. 1939 dieselautojen nopeusennätys, joka pysyi ylittämättömänä 1950-luvulle asti. Todellisuudessa määrä on saattanut olla suurempi, sillä esimerkiksi metsäfirmojen omilla valuutoillaan tuomia koneita ei tilastoissa näkynyt. Kookas diesel saatiin käynnistymään kammesta puolipuristimen ja hehkutulppien avulla, helpoin tapa oli sähköstartti, jonka sai lisähintaan. Mekaaniset rumpujarrut, voidaan käyttää ohjausjarruina. Tela-alustaista rinnakkaismallia K55 tuotiin 18 koneen verran. Jatkossa kaikki Hanomagin traktorit olivat lyhyttä sota-ajan puukaasukautta lukuun ottamatta dieseleitä. 85 / 16 | Koneviesti Weteraanit 2024 113 / 5 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI D57, nestejäähdytteinen 4-syl. Tarjolla oli 3 versiota. Viimeinen R45:n sukuinen traktori Hanomag R455 valmistui v. Helmikuun 8 päivänä koeajaja Karl Häberle sai Rekordin kiitämään 165 km/h. VALMISTAJA Hannoversche Maschinenbau AG. Miljoonatraktori Hankkija toi sota-aikaan jos nyt ei ihan kymmeniä, niin ainakin muutamia R40-traktoreita, sekä huomattavasti suuremman erän samaan tekniikkaan perustuneita K50-telatraktoreita. LISÄVARUSTEITA Nopeampi vaihteisto (25 km/h), hydraulinen nostolaite, hihnapyörä, vinssi 3 500 kg tai 6 000 kg, kompressori, perävaunun ilmajarruliitäntä, 12.75 x 28tai 14 x 30 -takapyörät, rautapyörät, etulokasuojat, aurinkokatos, ohjaamosuoja, istuinpehmuste, leveä istuin, alapakoputki, erilaisia vetolaitteita. Voimanottoakseli 565 rpm, hihnapyörä 170 mm x 425 mm, 950 rpm. B-E oli rautapyöräinen, minkä vuoksi 2 suurinta vaihdetta oli lukittu. 40 hv:n teho ei siihen yksistään riittänyt, ratkaisevassa roolissa oli Paul Jarayn suunnittelema alumiinikori. Rivityyppinen Bosch-ruiskutuspumppu keskipakoissäätäjällä, kylmäkäynnistystä varten hehkutulpat ja puolipuristin. Hyvin paljoa ei Suomen Hanomag-kanta lisääntynyt isojen traktoreiden osalta sotien jälkeenkään, sillä tullitilastojen mukaan R45:n tuonti rajoittui yhteen v. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 12 l, jäähdytysjärjestelmä 36 l, voimansiirto 55 l, hydrauliikka 18 l, polttoainesäiliö 85 l. läpimitta 110 mm, iskunpituus 150 mm, kokonaisiskutilavuus 5 702 cm³, puristussuhde 18:1. HYDRAULIIKKA Hammaspyöräpumppu, tuotto 16 l/min, paine 150 kg/cm², nostoteho 1 400 kg. 1950–57, Hannover, Länsi-Saksa. Tyyppikirjain R tarkoitti pyörää (Rad) ja K telaketjua (Ketten). Rekordilla tehtiin v. Syl. Lazar Schargorodskyllä ei ollut roolia tässä epäonnistuneessa projektissa, sillä hän oli jäänyt eläkkeelle jo vuonna 1948. Samoin kävi ennen sotia markkinoille tulleelle RL20-autotraktorille, jossa oli sama 1,9-litran diesel kuin Rekord-henkilöautossa. 1957 hieman erinäköisellä mallilla 445, johon sai lisähintaan 10-nopeuksisen vaihteiston. Sähköjärjestelmä 12 V Bosch, laturi 130 W, startti 2,9 kW
Jos pienimmän mallin viimeinen kirjain oli S, niin kyseessä oli kapea viinitarhaversio (Schmalspur = kapearaide). Vetotapa selvisi tyyppimerkinnöistä, joissa A tarkoitti nelivetoa (Allradantrieb) ja H takavetoa (Hinterradantrieb). Kovin pitkään ei jatkunut pienempienkään tuotanto, sillä MAN lopetti kannattamattomaksi käyneen traktoritehtailun vuonna 1964. Ei painonsiirtojärjestelmää. Isoimmissa traktoreissa oli omat M-tyypin suorasuihkutteiset nelosmoottorit, joissa palamistapahtuma oli imuilman pyörreliikkeen ansiosta tavallista perusteellisempaa. Valinnaisvaruste. Seuraavissa malleissa AS330A ja AS330H takaveto oli jo selkeässä vähemmistössä lukemilla 3 411 ja 380. Pieniä traktoreita ei kannattanut toistaiseksi tehdä, koska niille ei löytynyt maksukykyisiä ostajia, mutta useiden tonnien painoisille preeriavetäjille oli menekkiä. Aiempiin OTK:n edustuksiin verrattuna kauppa alkoi käydä mukavaan tahtiin, parhaimmillaan rekisteröitiin vajaat 100 uutta "Mannea" vuodessa, joista melkein kaikki olivat 4-vetoja. Monella valmistajalla ei ollut sen tehokkaampia traktoreita edes tarjolla. Sotien jälkeisen AS-malliston (Ackershlepper = peltotraktori) ensimmäisessä tyypissä 325 nelivetojen osuus oli vuosina 1948–50 noin 1 900 kappaletta, takavetojen 1 700. Kylmäkäynnistystä varten polttoainehehku ja ”pyörteenhajottaja”. Tänne sopivimmiksi katsottiin 4-vetoiset 4L1 (30 hv), 4R2 (48 hv), 4S2 (60 hv) ja ainoana takavetoisena 2L3 (30 hv). Se vaikutti myös käyntiääneen, josta puuttui suorasuihkudieselille tyypillinen terävyys. PYÖRÄT Edessä 8.00 x 20, takana 15 x 30, jousitettu etuakseli. Rivityyppinen Boschruiskutuspumppu keskipakosäätäjällä. Jokaisella menestyneellä saksalaismerkillä oli viimeistään 1950-luvun alussa valikoimissaan vähintään pari alle 25 hv:n pikkutraktoria, joita myytiin moninkertaisesti suurempiin malleihin verrattuna. Näistä yksinkertaisista laitteista kehittyi sitten pienviljelyskäyttöön tarkoitettuja traktoreita. Lukumäärältään vähäisimmiksi jäi varmasti 4S2, joka oli kallein ja ehkä myös paras silloin saatavilla olleista traktoreista. VALMISTAJA Maschinenfabrik Augsburg-Nürnberg AG. HINTA 1 671 000 mk vuonna 1960, mikä vastaa 43 835 euroa vuonna 2023. Vieläkin reilumpaan tehontarpeeseen oli saatavana 60-hevosvoimainen (DIN) MAN 4T1, mutta niitä tehtiin vain 9 kappaletta. Erikoiskäyttö näkyi myös varustelussa. MAN 4S2 B KV-20230508-477338-_5667108.indd 113 KV-20230508-477338-_5667108.indd 113 18.4.2023 11.36.24 18.4.2023 11.36.24 2023 Koneviesti Weteraanit 6/ | 112 U seimpien varhaisten amerikkalaismerkkien ensimmäiset traktorimallit olivat hyvinkin suurikokoisia. Kaksi viimeistä numeroa kertoi moottoritehon DIN-hevosvoimina. Vuonna 1957, jolloin MAN-traktorisarjaan kuului jo 9 eri mallia 2ja 4-vetoineen, pantiin tyyppimerkinnät kokonaan uusiksi. Suurimmalla MAN-traktorilla oli roolinsa myös maantiekuljetuksissa, se oli todellinen "der schwere Schlepper" (raskasvetäjä), kuten sitä mainostettiin. LISÄVARUSTEITA Takaveto (2S2), 70 hv-moottori (4T1), hitaampi voimansiirto (18,5 km/h), ryömintävaihteisto (0,67–1,59 km/h), parikytkin, hydraulinen nostolaite, ulkopuolisen hydrauliikan venttiili, 7.50 x 20tai 8.25 x 20 -etupyörät, 13 x 30tai 11 x 38 -takapyörät, pyöräpainot, hihnapyörä, keskiniittokone, kompressori, paineilmaliitäntä jarrulliselle perävaunulle, alatai yläpakoputki, vinssi, maatalousvetolaite, ohjaamosuoja, apumiehen istuimet. Sisäpuolinen lieriövähennyspyörästö, tasauspyörästönlukko. 4-sylinteristen isojen mallien kysyntä oli kotimarkkinoilla ja vientimaissa melko vähäistä, joten ne jätettiin 1960-luvun alkaessa valikoimista. Viljelytoimissa tuolloin jo melko välttämätön nostolaite kuului erikseen hinnoiteltuihin valinnaisvarusteisiin, samoin kuin parikytkin. M-tyypin suorasuihkutusdiesel, 60 hv/ 1 900 rpm Syl. Suorahampainen ZF-siirtopyörävaihteisto 7+R, nopeudet 3–29 km/h. OTK:n jättitraktori OTK palasi muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen traktorimarkkinoille v. 1957–60, München-Allach, Länsi-Saksa, valmistettu 962 kpl, takavetoisena 2S2-mallina 4 kpl. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tilanne alkoi muuttua, ja 1920-luvun lopun lähestyessä jättikokoisten pyörätraktoreiden kysyntä oli jo olematonta. Sotien jälkeen traktorivalmistukseen enemmälti paneutunut pitkän linjan moottorija kuorma-autotehdas keskittyi huomattavasti silloista keskikokoa tehokkaampiin 4-vetotraktoreihin. Esimerkiksi suurimman MAN-traktorin 4S2 B ensimmäinen numero kertoi vetotavan (4-v), S-kirjain teholuokan (50 hv DIN), viimeinen numero monesko versio se kyseisestä mallista oli ja B-kirjain sen, että traktorissa oli nopeampi vaihteisto. 2024 Koneviesti Weteraanit 16/ | 86 113 / 6 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI D0024M221, nestejäähdytteinen 4-syl. VOIMANSIIRTO Kuiva 1-levykytkin. Sähköjärjestelmä 12 V Bosch, startti 2,9 kW, laturi 90 W. KV-20230508-477338-_5673901.indd 112 KV-20230508-477338-_5673901.indd 112 25.4.2023 9.25.20 25.4.2023 9.25.20. Tuolloin uutuuksina esitellyissä pienissä 2-sylinterisissä malleissa käytettiin Güldner-moottoreita, joihin oli vaihdettu M-tyypin sylinterikannet. Voimanottoakseli 530 rpm, hihnapyörä 190 x 300 mm, 1 182 rpm. Mekaaniset kuivat rumpujarrut, voidaan käyttää ohjausjarruina, erillinen vaihteistoon vaikuttava käsijarru. Monesta merkistä puuttunut tasauspyörästön lukko oli kuulunut MAN-traktoreiden vakiovarusteisiin alusta saakka. Toki sielläkin tehtiin suuria koneita – Lanzin ensimmäinen traktori "Landbaumotor" oli 80-hevosvoimainen ja painoi täydessä varustuksessaan 6 tonnia, mutta esimerkiksi Fendt, Kramer, HeLa ja Allgaier aloittivat traktorituotantonsa alle 1 000-kiloisilla itsekulkevilla niittokoneilla. Neliveto. Hintaa karttui perusvarusteillakin reilusti yli puolitoista miljoonaa, nostolaitteesta piti maksaa vielä jokunen kymppitonni ylimääräistä. läpimitta 100 mm, iskunpituus 125 mm, kokonaisiskutilavuus 3 927 cm³. Pellolle ja metsään Ensimmäisestä vuonna 1938 esitellystä pyörätraktorimallistaan lähtien MAN osti vaihteistot ja enimmät muutkin voimansiirtokomponentit ulkopuolisilta toimittajilta. Euroopan suurimmassa traktorimaassa, Saksassa, selvittiin vähäisemmällä kalustolla. HYDRAULIIKKA Kiilahihnavetoinen hammaspyöräpumppu, tuotto 32 l/min, paine 120 kg/cm², nostoteho 825 kg. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA MAN 4S2 – Raskasvetäjä W E T E R A A N I MAN keskittyi jo 1950-luvun alussa 4-vetoihin. Nelivedot olivat pääroolissa, takavetoja tehtiin huomattavasti vähemmän. 1960 aloittamalla MAN-traktoreiden maahantuonnin. Maatalouskäyttöön koneita ei kaiketi ostettu, mutta täryjyrän vetoon ja muihin erikoistehtäviin varmaan muutamia kappaleita. Alle 25-hevosvoimaisissa MAN-traktoreissa takaja nelivetoisia malleja tehtiin suunnilleen samanlaisia määriä, mutta suuremmissa 2-vetoisten osuudet jäivät hyvin vaatimattomiksi. Moottorit tulivat tietysti omasta tehtaasta, sähkölaitteet ja valinnaisvarusteisiin kuulunut hydrauliikka Boschilta. MAN-yhtymän innokkuus nelivetojen kehittämiseen selittyi lisääntyneillä metsätöillä ja eteläisen Saksan vuoristopelloilla, joiden viljelemiseen tarvittiin erikoiskalustoa. Tarjolla oli monia saksalaisia vaihtoehtoja, joista ZF katsottiin jatkossa sopivimmaksi vaihteistojen valmistajaksi. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 9 l, jäähdytysjärjestelmä 21 l, voimansiirto 50 l, hydrauliikka 4,5 l, polttoainesäiliö 75 l. Tuon ajan tapaan tehot ilmoitettiin isompina SAE-lukemina. 4-t. puristussuhde 18:1. MITTOJA Pituus 3 640 mm, akseliväli 2 220 mm, leveys 1 970 mm, korkeus (ohjauspyörään) 1 940 mm, maavara 400 mm, paino vakiovarusteilla 3 180 kg. Vuonna 1921 moottoriauroilla traktorituotantonsa aloittanut MAN toimi täysin päinvastaisesti
Ei painonsiirtojärjestelmää. Näistä yksinkertaisista laitteista kehittyi sitten pienviljelyskäyttöön tarkoitettuja traktoreita. 4-sylinteristen isojen mallien kysyntä oli kotimarkkinoilla ja vientimaissa melko vähäistä, joten ne jätettiin 1960-luvun alkaessa valikoimista. HINTA 1 671 000 mk vuonna 1960, mikä vastaa 43 835 euroa vuonna 2023. MAN-yhtymän innokkuus nelivetojen kehittämiseen selittyi lisääntyneillä metsätöillä ja eteläisen Saksan vuoristopelloilla, joiden viljelemiseen tarvittiin erikoiskalustoa. Alle 25-hevosvoimaisissa MAN-traktoreissa takaja nelivetoisia malleja tehtiin suunnilleen samanlaisia määriä, mutta suuremmissa 2-vetoisten osuudet jäivät hyvin vaatimattomiksi. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 9 l, jäähdytysjärjestelmä 21 l, voimansiirto 50 l, hydrauliikka 4,5 l, polttoainesäiliö 75 l. Esimerkiksi suurimman MAN-traktorin 4S2 B ensimmäinen numero kertoi vetotavan (4-v), S-kirjain teholuokan (50 hv DIN), viimeinen numero monesko versio se kyseisestä mallista oli ja B-kirjain sen, että traktorissa oli nopeampi vaihteisto. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA MAN 4S2 – Raskasvetäjä W E T E R A A N I MAN keskittyi jo 1950-luvun alussa 4-vetoihin. 1957–60, München-Allach, Länsi-Saksa, valmistettu 962 kpl, takavetoisena 2S2-mallina 4 kpl. Viljelytoimissa tuolloin jo melko välttämätön nostolaite kuului erikseen hinnoiteltuihin valinnaisvarusteisiin, samoin kuin parikytkin. Kovin pitkään ei jatkunut pienempienkään tuotanto, sillä MAN lopetti kannattamattomaksi käyneen traktoritehtailun vuonna 1964. HYDRAULIIKKA Kiilahihnavetoinen hammaspyöräpumppu, tuotto 32 l/min, paine 120 kg/cm², nostoteho 825 kg. Tänne sopivimmiksi katsottiin 4-vetoiset 4L1 (30 hv), 4R2 (48 hv), 4S2 (60 hv) ja ainoana takavetoisena 2L3 (30 hv). 1960 aloittamalla MAN-traktoreiden maahantuonnin. Toki sielläkin tehtiin suuria koneita – Lanzin ensimmäinen traktori "Landbaumotor" oli 80-hevosvoimainen ja painoi täydessä varustuksessaan 6 tonnia, mutta esimerkiksi Fendt, Kramer, HeLa ja Allgaier aloittivat traktorituotantonsa alle 1 000-kiloisilla itsekulkevilla niittokoneilla. Suurimmalla MAN-traktorilla oli roolinsa myös maantiekuljetuksissa, se oli todellinen "der schwere Schlepper" (raskasvetäjä), kuten sitä mainostettiin. Sotien jälkeen traktorivalmistukseen enemmälti paneutunut pitkän linjan moottorija kuorma-autotehdas keskittyi huomattavasti silloista keskikokoa tehokkaampiin 4-vetotraktoreihin. Rivityyppinen Boschruiskutuspumppu keskipakosäätäjällä. Monesta merkistä puuttunut tasauspyörästön lukko oli kuulunut MAN-traktoreiden vakiovarusteisiin alusta saakka. puristussuhde 18:1. Moottorit tulivat tietysti omasta tehtaasta, sähkölaitteet ja valinnaisvarusteisiin kuulunut hydrauliikka Boschilta. VALMISTAJA Maschinenfabrik Augsburg-Nürnberg AG. Tarjolla oli monia saksalaisia vaihtoehtoja, joista ZF katsottiin jatkossa sopivimmaksi vaihteistojen valmistajaksi. Vuonna 1957, jolloin MAN-traktorisarjaan kuului jo 9 eri mallia 2ja 4-vetoineen, pantiin tyyppimerkinnät kokonaan uusiksi. Kaksi viimeistä numeroa kertoi moottoritehon DIN-hevosvoimina. Monella valmistajalla ei ollut sen tehokkaampia traktoreita edes tarjolla. Erikoiskäyttö näkyi myös varustelussa. Valinnaisvaruste. KV-20230508-477338-_5673901.indd 112 KV-20230508-477338-_5673901.indd 112 25.4.2023 9.25.20 25.4.2023 9.25.20. Seuraavissa malleissa AS330A ja AS330H takaveto oli jo selkeässä vähemmistössä lukemilla 3 411 ja 380. Pellolle ja metsään Ensimmäisestä vuonna 1938 esitellystä pyörätraktorimallistaan lähtien MAN osti vaihteistot ja enimmät muutkin voimansiirtokomponentit ulkopuolisilta toimittajilta. OTK:n jättitraktori OTK palasi muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen traktorimarkkinoille v. VOIMANSIIRTO Kuiva 1-levykytkin. Voimanottoakseli 530 rpm, hihnapyörä 190 x 300 mm, 1 182 rpm. Aiempiin OTK:n edustuksiin verrattuna kauppa alkoi käydä mukavaan tahtiin, parhaimmillaan rekisteröitiin vajaat 100 uutta "Mannea" vuodessa, joista melkein kaikki olivat 4-vetoja. MAN 4S2 B KV-20230508-477338-_5667108.indd 113 KV-20230508-477338-_5667108.indd 113 18.4.2023 11.36.24 18.4.2023 11.36.24 2023 Koneviesti Weteraanit 6/ | 112 U seimpien varhaisten amerikkalaismerkkien ensimmäiset traktorimallit olivat hyvinkin suurikokoisia. Hintaa karttui perusvarusteillakin reilusti yli puolitoista miljoonaa, nostolaitteesta piti maksaa vielä jokunen kymppitonni ylimääräistä. Vieläkin reilumpaan tehontarpeeseen oli saatavana 60-hevosvoimainen (DIN) MAN 4T1, mutta niitä tehtiin vain 9 kappaletta. Kylmäkäynnistystä varten polttoainehehku ja ”pyörteenhajottaja”. Neliveto. Sotien jälkeisen AS-malliston (Ackershlepper = peltotraktori) ensimmäisessä tyypissä 325 nelivetojen osuus oli vuosina 1948–50 noin 1 900 kappaletta, takavetojen 1 700. Suorahampainen ZF-siirtopyörävaihteisto 7+R, nopeudet 3–29 km/h. Jokaisella menestyneellä saksalaismerkillä oli viimeistään 1950-luvun alussa valikoimissaan vähintään pari alle 25 hv:n pikkutraktoria, joita myytiin moninkertaisesti suurempiin malleihin verrattuna. Tuon ajan tapaan tehot ilmoitettiin isompina SAE-lukemina. Pieniä traktoreita ei kannattanut toistaiseksi tehdä, koska niille ei löytynyt maksukykyisiä ostajia, mutta useiden tonnien painoisille preeriavetäjille oli menekkiä. Isoimmissa traktoreissa oli omat M-tyypin suorasuihkutteiset nelosmoottorit, joissa palamistapahtuma oli imuilman pyörreliikkeen ansiosta tavallista perusteellisempaa. LISÄVARUSTEITA Takaveto (2S2), 70 hv-moottori (4T1), hitaampi voimansiirto (18,5 km/h), ryömintävaihteisto (0,67–1,59 km/h), parikytkin, hydraulinen nostolaite, ulkopuolisen hydrauliikan venttiili, 7.50 x 20tai 8.25 x 20 -etupyörät, 13 x 30tai 11 x 38 -takapyörät, pyöräpainot, hihnapyörä, keskiniittokone, kompressori, paineilmaliitäntä jarrulliselle perävaunulle, alatai yläpakoputki, vinssi, maatalousvetolaite, ohjaamosuoja, apumiehen istuimet. Euroopan suurimmassa traktorimaassa, Saksassa, selvittiin vähäisemmällä kalustolla. Lukumäärältään vähäisimmiksi jäi varmasti 4S2, joka oli kallein ja ehkä myös paras silloin saatavilla olleista traktoreista. MITTOJA Pituus 3 640 mm, akseliväli 2 220 mm, leveys 1 970 mm, korkeus (ohjauspyörään) 1 940 mm, maavara 400 mm, paino vakiovarusteilla 3 180 kg. Vetotapa selvisi tyyppimerkinnöistä, joissa A tarkoitti nelivetoa (Allradantrieb) ja H takavetoa (Hinterradantrieb). Se vaikutti myös käyntiääneen, josta puuttui suorasuihkudieselille tyypillinen terävyys. Tuolloin uutuuksina esitellyissä pienissä 2-sylinterisissä malleissa käytettiin Güldner-moottoreita, joihin oli vaihdettu M-tyypin sylinterikannet. Sähköjärjestelmä 12 V Bosch, startti 2,9 kW, laturi 90 W. Nelivedot olivat pääroolissa, takavetoja tehtiin huomattavasti vähemmän. Jos pienimmän mallin viimeinen kirjain oli S, niin kyseessä oli kapea viinitarhaversio (Schmalspur = kapearaide). PYÖRÄT Edessä 8.00 x 20, takana 15 x 30, jousitettu etuakseli. Vuonna 1921 moottoriauroilla traktorituotantonsa aloittanut MAN toimi täysin päinvastaisesti. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tilanne alkoi muuttua, ja 1920-luvun lopun lähestyessä jättikokoisten pyörätraktoreiden kysyntä oli jo olematonta. Sisäpuolinen lieriövähennyspyörästö, tasauspyörästönlukko. 87 / 16 | Koneviesti Weteraanit 2024 113 / 6 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI D0024M221, nestejäähdytteinen 4-syl. M-tyypin suorasuihkutusdiesel, 60 hv/ 1 900 rpm Syl. Maatalouskäyttöön koneita ei kaiketi ostettu, mutta täryjyrän vetoon ja muihin erikoistehtäviin varmaan muutamia kappaleita. 4-t. läpimitta 100 mm, iskunpituus 125 mm, kokonaisiskutilavuus 3 927 cm³. Mekaaniset kuivat rumpujarrut, voidaan käyttää ohjausjarruina, erillinen vaihteistoon vaikuttava käsijarru
MITTOJA Pituus 3 140 mm, akseliväli 1 960 mm, leveys 1 710 mm, korkeus konepeltiin 1 640 mm, maavara 430 mm, paino 1 840 kg. Masterin hintaa laskettiin varustelusta tinkimällä. 2024 Koneviesti Weteraanit 16/ | 88 129 / 7 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI 4-syl, 4-t ilmajäähdytteinen etukammiodiesel, 50 hv/2 300 rpm. Painonsiirtojärjestelmä työntövarsitunnustelulla. Seuraavina vuosina rekisteröitiin noin 400 uutta Porschea, joista Mastereiden osuus oli kaiketi muutamia kymmeniä kappaleita. Mallisto säilyi entisellään, ainoa muutos oli värin vaihtuminen oranssista punaiseksi ja merkin Allgaierista Porscheksi. Allgaier teki niitä 2 vuodessa 150 kpl, Porsche-merkillä valmistusmäärä oli puolessatoista vuodessa 60 kpl. Porsche Master 429 KV-20230529-477570-_5685027.indd 129 KV-20230529-477570-_5685027.indd 129 8.5.2023 13.58.45 8.5.2023 13.58.45 2023 Koneviesti Weteraanit 7/ | 128 W E T E R A A N I U SA:ssa koettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen valtava uusien traktorimerkkien ryöppy, eikä Saksassa jääty paljoakaan huonommiksi. Voimanottoakseli 690 rpm ja jatkuvatoiminen ajovoimanotto erillisellä akselilla 3,9 r/m. VALMISTAJA Porsche-Diesel Motorenbau G.m.b.H. 1956 lähtien Mannesmann konsernin sitä varten perustama Porsche-Diesel Motorenbau G.m.b.H. PYÖRÄT Edessä 6.00 x 19, takana 13 x 30, jousitettu etuakseli. Vähennyspyörästöissä ulkopuolinen lieriövälitys, tasauspyörästön lukko. Paljon pienempiä ja vähän suuria Ensimmäisten Porschen kehittämien Allgaiereiden jatkoksi esiteltiin vuodesta 1952 alkaen kokonainen mallisto, johon kuului 4 traktoria teholuokissa 12–44 hv. Valmistajan vaatimuksesta MF-traktoreiden edustus siirtyi mainittuna vuotena Farming Oy:ltä Hankkijalle, jolla oli entuudestaan suojissaan MF-puimurit. Amerikassa markkinat olivat ja pysyivät vanhoilla vuosikymmeniä aiemmin aloittaneilla merkeillä, mutta jaetun Saksan länsipuolella muutama tuoreempikin yrittäjä onnistui saamaan merkittäviä markkinaosuuksia. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 15 l, voimansiirto 20 l, vähennyspyörästöt 2 x 2 l, turbiinikytkin 6,5 l, hydrauliikka 5,2 l, polttoainesäiliö 60 l. läpimitta 98 mm, iskunpituus 116 mm, kokonaisiskutilavuus 3 500 cm³, puristussuhde 19:1. Rivityyppinen Bosch-ruiskutuspumppu keskipakosäätimellä, kylmäkäynnistystä varten hehkutulpat ja polttoaineen lisäruiskutus. Uutta traktorisarjaa tehtiin parissa vuodessa päälle 12 000 koneen verran, mikä ei riittänyt Porschen toimistolle, minkä johdosta Allgaier palasi työstökoneiden pariin ja valmistusta jatkoi v. Heikoiten myynyt "rotnase" (punakuono), millä nimellä uusia Porsche-traktoreita alettiin kutsua, oli edelleen suurin malli P144. 409-Masterissa oli kaksoiskytkin ja 7-nopeuksinen laatikko, mallissa 419 niin ikään kaksoiskytkin, sekä 2-nopeuksinen voimanotto ja 8+4R-vaihteisto. Viimeisintä Porsche-mallistoa oli ennätetty tuoda 3 515 kappaletta, joista Masterin osuus oli 160 traktoria. Ensimmäiset 1940-luvun loppupuolella valmistuneet kiehutusjäähdytteiset ja hihnavetoiset Allgaierit olivat melkoisia muinaisjäänteitä, mutta päästyään sopimukseen Ferdinand Porschen kehittämän Volksschlepperin (kansantraktori) valmistuksesta, Allgaier nousi kehityksen kärkeen. Saman merkkisten autojen kanssa traktoreilla ei ollut mitään yhteistä tekijää, niitä valmisti eri yhtymä. Lisäksi oli tarjolla kotimarkkinoille tarkoitettu N-versio, jossa oli vakiona etuvoimanotto (1 000 rpm) ja leveät lokasuojat saksalaistyylisine istuimineen, sekä vientimalli V, josta mainitut varusteet puuttuivat. Suorahampainen siirtopyörävaihteisto 5+R, nopeudet 3,6–28 km/h. Uuden maahantuojan uusittu Master Hankkija toi ensimmäiset 5 Allgaieria jo v. VOIMANSIIRTO Kuiva 10” levykytkin ja turbiinikytkin. "Halpuutetun" Masterin menekki oli ilmeisesti kahta muuta versiota parempi, mutta kovin suuriin lukemiin ei ennätetty päästä, koska Mannesmann-konserni päätyi lopettamaan kannattamattomaksi kääntyneen traktorituotantonsa v. Vuoden 1958 mallistouudistuksessa Master 408 -nimen saaneeseen lippulaivaan tuli uusi 7-nopeuksinen vaihteisto, 6 lisähevosvoimaa, kaksoiskytkin, 2-nopeuksinen voimanotto ja vajaat 0,5 metriä pitempi akseliväli. LISÄVARUSTEITA 7+Rtai 8+4R-vaihteisto ja kaksoiskytkin (409 tai N419), ryömintävaihde, keskivoimanotto, etuvoimanotto, hihnapyörä, 6.00 x 16-, 7.50 x 16tai 7.50 x 18 -etupyörät, 11 x 36 -takapyörät, etulokasuojat, etupainot, pyöräpainot taakse, keskiniittokone, öljynjäähdytin, ohjaamosuoja, moottorin sivupellit, lisäistuin taakse. 1963. Tuontisäännöstelyn päättyminen ja merkin vaihtuminen Porscheksi sattui suunnilleen samaan aikaan, joten sen jälkeen menekki oli kiinni lähinnä markkinoinnista, missä myös onnistuttiin, vuoden -61 päättyessä Suomen Porsche-kannaksi tiedettiin 3 145 kappaletta. Koska suurimman mallin menekki pysyi edelleen vähäisenä pienempiin Porsche-traktoreihin verrattuna, esiteltiin halvemmaksi ja kevyemmäksi vaihtoehdoksi varusteiltaan vaatimattomampi Master 429. Syrjään siirretyn Porschen uudeksi maahantuojaksi ilmoittautui OTK, joka otti ohjelmaansa 2-sylinterisen Standard Starin, 3-sylinterisen Super Exportin ja Masterin halpaversion 429. Sen ansiosta tai siitä huolimatta valmistusmäärä kasvoi 2 vuodessa nelinkertaiseksi, joista suurin osa meni vientiin, useammalle saksalaiselle tilalle Master oli edelleen liian kallis ja raskas (2 270 kg). Jo ensimmäisenä tuotantovuotenaan 1950 Allgaier oli toiseksi suurin saksalaismerkki 4 817 kappaleella. Hyvin harva uutuus täytti tarkoitustaan edes välttävästi, niinpä tuotantokausi rajoittui useimmiten korkeintaan muutamaan vuoteen. 3-sylinterisessä Algaierissa A133 ja nelosdieselillä varustetussa mallissa A144 se oli vakiona. Hihnapyörä 150 mm x 220 mm, edessä 2 540 rpm, takana 1 918 rpm. HYDRAULIIKKA Nokka-akselin pyörittämä hammaspyöräpumppu, tuotto 22 l/min, paine 125 kg/cm², nostoteho 1 050 kg. Vuoteen -60 mennessä valmistui 200 Master-Porschea. Sähköjärjestelmä 12 V Bosch, laturi 90 W, startti 1,8 kW. Syl. Kaikissa oli poraukseltaan 3-milliä suurempi moottori, joka kehitti 2 100 kierroksella 50 DIN-hevosvoimaa. 1961–63, Friedrichshafen, Baden-Württemberg, Länsi-Saksa. Mekaaniset rumpujarrut taka-akseleilla, käsijarruna voimansiirtoon vaikuttava pantajarru. Toivottu kysynnän kasvu ei kuitenkaan toteutunut, parannusten myötä traktorin hinta oli noussut saksalaisviljelijöiden ulottumattomiin, eikä useimmissa vientimaissakaan oltu sen varakkaampia. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Porsche Master 429 – Halpuutettu Punakuono KV-20230529-477570-_5685027.indd 128 KV-20230529-477570-_5685027.indd 128 8.5.2023 13.58.43 8.5.2023 13.58.43. Seuraava Master-versio 418 oli muuten samanlainen, mutta vaihteistosta löytyi nyt 8 nopeutta eteen ja 4 pakkia. Pienimmässä 1-sylinterisessä mallissa A111 oli tavallinen kytkin, 2-sylinteriseen malliin A122 sai valinnaisvarusteena liikkeellelähtöä pehmentäneen ja voimansiirtoa enimmiltä iskuilta suojanneen turbiinikytkimen. Menestynein uusi tulokas oli vuodesta 1908 lähtien työstökoneita tuottanut Allgaier. etuvinssi, hydraulinen vetokoukku tai maatalousvetolaite, ylätai alapakoputki. 1950 ja kuutena seuraavana vuotena vielä 380 traktoria lisää. Vuoden 1961 malliston modernisoinnissa Masterista tuli saataville 3 eri versiota. Ilmiö uusiutui seuraavan suursodan jälkeen, mutta paljon lievempänä. HINTA 9 100 mk vuonna 1963, mikä vastaa noin 22 510 euroa vuonna 2023. Moottori oli sama 3,5-litrainen ja turbiinikytkin pysyi edelleen voimansiirtolinjassa, mutta kytkin oli nyt 1-levyinen ja vaihteistossa palattiin alkuperäiseen 5 nopeuteen, eikä traktori painanut täydessä varustuksessa kuin kohtuulliset 1 840 kiloa. Entiseen tapaan moottorit olivat ilmajäähdytteisiä etukammiodieseleitä
MITTOJA Pituus 3 140 mm, akseliväli 1 960 mm, leveys 1 710 mm, korkeus konepeltiin 1 640 mm, maavara 430 mm, paino 1 840 kg. Vuoden 1961 malliston modernisoinnissa Masterista tuli saataville 3 eri versiota. Uutta traktorisarjaa tehtiin parissa vuodessa päälle 12 000 koneen verran, mikä ei riittänyt Porschen toimistolle, minkä johdosta Allgaier palasi työstökoneiden pariin ja valmistusta jatkoi v. 3-sylinterisessä Algaierissa A133 ja nelosdieselillä varustetussa mallissa A144 se oli vakiona. "Halpuutetun" Masterin menekki oli ilmeisesti kahta muuta versiota parempi, mutta kovin suuriin lukemiin ei ennätetty päästä, koska Mannesmann-konserni päätyi lopettamaan kannattamattomaksi kääntyneen traktorituotantonsa v. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 15 l, voimansiirto 20 l, vähennyspyörästöt 2 x 2 l, turbiinikytkin 6,5 l, hydrauliikka 5,2 l, polttoainesäiliö 60 l. Mallisto säilyi entisellään, ainoa muutos oli värin vaihtuminen oranssista punaiseksi ja merkin Allgaierista Porscheksi. 1963. Paljon pienempiä ja vähän suuria Ensimmäisten Porschen kehittämien Allgaiereiden jatkoksi esiteltiin vuodesta 1952 alkaen kokonainen mallisto, johon kuului 4 traktoria teholuokissa 12–44 hv. HINTA 9 100 mk vuonna 1963, mikä vastaa noin 22 510 euroa vuonna 2023. Ilmiö uusiutui seuraavan suursodan jälkeen, mutta paljon lievempänä. Tuontisäännöstelyn päättyminen ja merkin vaihtuminen Porscheksi sattui suunnilleen samaan aikaan, joten sen jälkeen menekki oli kiinni lähinnä markkinoinnista, missä myös onnistuttiin, vuoden -61 päättyessä Suomen Porsche-kannaksi tiedettiin 3 145 kappaletta. HYDRAULIIKKA Nokka-akselin pyörittämä hammaspyöräpumppu, tuotto 22 l/min, paine 125 kg/cm², nostoteho 1 050 kg. 1961–63, Friedrichshafen, Baden-Württemberg, Länsi-Saksa. Allgaier teki niitä 2 vuodessa 150 kpl, Porsche-merkillä valmistusmäärä oli puolessatoista vuodessa 60 kpl. Seuraava Master-versio 418 oli muuten samanlainen, mutta vaihteistosta löytyi nyt 8 nopeutta eteen ja 4 pakkia. Jo ensimmäisenä tuotantovuotenaan 1950 Allgaier oli toiseksi suurin saksalaismerkki 4 817 kappaleella. Valmistajan vaatimuksesta MF-traktoreiden edustus siirtyi mainittuna vuotena Farming Oy:ltä Hankkijalle, jolla oli entuudestaan suojissaan MF-puimurit. Sen ansiosta tai siitä huolimatta valmistusmäärä kasvoi 2 vuodessa nelinkertaiseksi, joista suurin osa meni vientiin, useammalle saksalaiselle tilalle Master oli edelleen liian kallis ja raskas (2 270 kg). Menestynein uusi tulokas oli vuodesta 1908 lähtien työstökoneita tuottanut Allgaier. Syl. Sähköjärjestelmä 12 V Bosch, laturi 90 W, startti 1,8 kW. Heikoiten myynyt "rotnase" (punakuono), millä nimellä uusia Porsche-traktoreita alettiin kutsua, oli edelleen suurin malli P144. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Porsche Master 429 – Halpuutettu Punakuono KV-20230529-477570-_5685027.indd 128 KV-20230529-477570-_5685027.indd 128 8.5.2023 13.58.43 8.5.2023 13.58.43. Saman merkkisten autojen kanssa traktoreilla ei ollut mitään yhteistä tekijää, niitä valmisti eri yhtymä. Painonsiirtojärjestelmä työntövarsitunnustelulla. Kaikissa oli poraukseltaan 3-milliä suurempi moottori, joka kehitti 2 100 kierroksella 50 DIN-hevosvoimaa. Pienimmässä 1-sylinterisessä mallissa A111 oli tavallinen kytkin, 2-sylinteriseen malliin A122 sai valinnaisvarusteena liikkeellelähtöä pehmentäneen ja voimansiirtoa enimmiltä iskuilta suojanneen turbiinikytkimen. etuvinssi, hydraulinen vetokoukku tai maatalousvetolaite, ylätai alapakoputki. Lisäksi oli tarjolla kotimarkkinoille tarkoitettu N-versio, jossa oli vakiona etuvoimanotto (1 000 rpm) ja leveät lokasuojat saksalaistyylisine istuimineen, sekä vientimalli V, josta mainitut varusteet puuttuivat. Viimeisintä Porsche-mallistoa oli ennätetty tuoda 3 515 kappaletta, joista Masterin osuus oli 160 traktoria. Suorahampainen siirtopyörävaihteisto 5+R, nopeudet 3,6–28 km/h. VALMISTAJA Porsche-Diesel Motorenbau G.m.b.H. Rivityyppinen Bosch-ruiskutuspumppu keskipakosäätimellä, kylmäkäynnistystä varten hehkutulpat ja polttoaineen lisäruiskutus. Amerikassa markkinat olivat ja pysyivät vanhoilla vuosikymmeniä aiemmin aloittaneilla merkeillä, mutta jaetun Saksan länsipuolella muutama tuoreempikin yrittäjä onnistui saamaan merkittäviä markkinaosuuksia. Masterin hintaa laskettiin varustelusta tinkimällä. 1950 ja kuutena seuraavana vuotena vielä 380 traktoria lisää. Hihnapyörä 150 mm x 220 mm, edessä 2 540 rpm, takana 1 918 rpm. läpimitta 98 mm, iskunpituus 116 mm, kokonaisiskutilavuus 3 500 cm³, puristussuhde 19:1. Vuoteen -60 mennessä valmistui 200 Master-Porschea. Mekaaniset rumpujarrut taka-akseleilla, käsijarruna voimansiirtoon vaikuttava pantajarru. Moottori oli sama 3,5-litrainen ja turbiinikytkin pysyi edelleen voimansiirtolinjassa, mutta kytkin oli nyt 1-levyinen ja vaihteistossa palattiin alkuperäiseen 5 nopeuteen, eikä traktori painanut täydessä varustuksessa kuin kohtuulliset 1 840 kiloa. Entiseen tapaan moottorit olivat ilmajäähdytteisiä etukammiodieseleitä. 89 / 16 | Koneviesti Weteraanit 2024 129 / 7 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI 4-syl, 4-t ilmajäähdytteinen etukammiodiesel, 50 hv/2 300 rpm. 409-Masterissa oli kaksoiskytkin ja 7-nopeuksinen laatikko, mallissa 419 niin ikään kaksoiskytkin, sekä 2-nopeuksinen voimanotto ja 8+4R-vaihteisto. Syrjään siirretyn Porschen uudeksi maahantuojaksi ilmoittautui OTK, joka otti ohjelmaansa 2-sylinterisen Standard Starin, 3-sylinterisen Super Exportin ja Masterin halpaversion 429. 1956 lähtien Mannesmann konsernin sitä varten perustama Porsche-Diesel Motorenbau G.m.b.H. LISÄVARUSTEITA 7+Rtai 8+4R-vaihteisto ja kaksoiskytkin (409 tai N419), ryömintävaihde, keskivoimanotto, etuvoimanotto, hihnapyörä, 6.00 x 16-, 7.50 x 16tai 7.50 x 18 -etupyörät, 11 x 36 -takapyörät, etulokasuojat, etupainot, pyöräpainot taakse, keskiniittokone, öljynjäähdytin, ohjaamosuoja, moottorin sivupellit, lisäistuin taakse. PYÖRÄT Edessä 6.00 x 19, takana 13 x 30, jousitettu etuakseli. Vähennyspyörästöissä ulkopuolinen lieriövälitys, tasauspyörästön lukko. Voimanottoakseli 690 rpm ja jatkuvatoiminen ajovoimanotto erillisellä akselilla 3,9 r/m. Seuraavina vuosina rekisteröitiin noin 400 uutta Porschea, joista Mastereiden osuus oli kaiketi muutamia kymmeniä kappaleita. Uuden maahantuojan uusittu Master Hankkija toi ensimmäiset 5 Allgaieria jo v. Hyvin harva uutuus täytti tarkoitustaan edes välttävästi, niinpä tuotantokausi rajoittui useimmiten korkeintaan muutamaan vuoteen. Koska suurimman mallin menekki pysyi edelleen vähäisenä pienempiin Porsche-traktoreihin verrattuna, esiteltiin halvemmaksi ja kevyemmäksi vaihtoehdoksi varusteiltaan vaatimattomampi Master 429. Vuoden 1958 mallistouudistuksessa Master 408 -nimen saaneeseen lippulaivaan tuli uusi 7-nopeuksinen vaihteisto, 6 lisähevosvoimaa, kaksoiskytkin, 2-nopeuksinen voimanotto ja vajaat 0,5 metriä pitempi akseliväli. Ensimmäiset 1940-luvun loppupuolella valmistuneet kiehutusjäähdytteiset ja hihnavetoiset Allgaierit olivat melkoisia muinaisjäänteitä, mutta päästyään sopimukseen Ferdinand Porschen kehittämän Volksschlepperin (kansantraktori) valmistuksesta, Allgaier nousi kehityksen kärkeen. Porsche Master 429 KV-20230529-477570-_5685027.indd 129 KV-20230529-477570-_5685027.indd 129 8.5.2023 13.58.45 8.5.2023 13.58.45 2023 Koneviesti Weteraanit 7/ | 128 W E T E R A A N I U SA:ssa koettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen valtava uusien traktorimerkkien ryöppy, eikä Saksassa jääty paljoakaan huonommiksi. VOIMANSIIRTO Kuiva 10” levykytkin ja turbiinikytkin. Toivottu kysynnän kasvu ei kuitenkaan toteutunut, parannusten myötä traktorin hinta oli noussut saksalaisviljelijöiden ulottumattomiin, eikä useimmissa vientimaissakaan oltu sen varakkaampia
läpimitta 190 mm, iskunpituus 260 mm, kokonaisiskutilavuus 7 372 cm³, puristussuhde 11:1. Sylinterikantena toiminut hehkukuula piti ennen kylmäkäynnistystä saada punahehkuun, mihin kului puhalluslampun esilämmityksineen hyvinkin varttitunti. Pitkään kassakriisissä rimpuilleen Heinrich Lanz AG:n osake-enemmistö siirtyi v. 2024 Koneviesti Weteraanit 16/ | 90 129 / 8 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI 1-syl, 2-t puolidiesel, 60 hv/800 rpm. Asiantuntijaraati kiinnostui enemmän Alldog-työkoneenkantajasta, varsinaisia Bulldog-malleja päästiin tuomaan vasta 1950-luvun puolivälissä ja silloinkin vain 4 traktorin verran, joista yksi oli silloisiin oloihin selkeästi ylisuuri D6006. 1960, jolloin loputkin osakkeet siirtyivät Deerelle. Tuoreöljyvoitelu, nestejäähdytys luonnollisella kierrolla. Bosch-ruiskutuspumppu keskipakosäätäjällä, käynnistys bensiinillä ja akkusytytyksellä. Muuten hehkukuulamoottorit olivat täällä hyvinkin tuttuja, syksyisin papatti puintipaikoilla tuhansia "Porilaisia" jokaisella Suomen kolkalla, mutta länsinaapurista poiketen traktoreissa oli kaasutinmoottorit. LISÄVARUSTEITA Hydrauliikka, hihnapyörä, ulkopuolisen hydrauliikan venttiili, 9+3R-vaihteisto (D6016), nopeampi vaihteisto 30 km/h (D6007), moottorivoimanotto, jousitettu etuakseli, säädettävä vetolaite, tasauspyörästön lukko, etulokasuojat, kompressori, perävaunun jarruliitäntä, 6.50 x 20 -etupyörät, 11 x 38tai 15 x 30 -takapyörät, pyöräpainot, ohjaamosuoja, valot. Muita italialaismerkkejä olivat muun muassa Orsi, Gualdi ja Bubba, joita myytiin vain paikallisesti. Vuonna 1942 perustettu Tukkukauppojen Oy, eli Tuko kiinnostui Lanzista ja lähestyi "Olympia-vuodesta" alkaen tuontivaluuttoja valppaasti vartioinutta Lisenssitoimikuntaa useilla D-markka-anomuksilla. Järeimmästä Bulldogista oli saatavilla perusmalli D6006:n lisäksi 2 erikoisversiota. Vähennyspyörästöissä sisäpuolinen lieriövälitys. Helpotusta käynnistykseen Lanzin nousu Euroopan suurimmaksi kuulapäätraktoreiden tuottajaksi alkoi vuonna 1921, kun insinööri Fritz Huberin suunnittelema 1-sylinterinen Lanz Bulldog esiteltiin DLG-näyttelyssä. MITTOJA Pituus 3 640 mm, akseliväli 2 246 mm, leveys 1 985 mm, korkeus (ohjauspyörä) 1 980 mm, maavara 370 mm, paino 3 840 kg. Kovin kiivaaksi ei tuontitahti noussut säännöstelyajan päätyttyäkään, Tukon tuomien Lanzien kokonaismäärä jäi alle sataan, joista puolet oli Alldog-mallia. Liikennemalli D6007 liikahti joutuisimmillaan yli 30 km/h, omille markkinoille suunnatussa D6016-Bulldogissa oli 9-nopeuksinen vaihteisto ja kytkimestä riippumaton voimanotto. PYÖRÄT Edessä 7.50 x 20, takana 13 x 30. Ruotsalainen Bolinder-Munktell siirtyi 2-sylinterisistä kuulapäistä suorasuihkutusdieseleihin jo vuosikymmenen alussa. Voimanottoakseli 591 rpm, hihnapyörä 165 mm x 520 mm, 800 rpm. Jatkosodan aikaan tänne saatiin traktoreita pelkästään Saksasta, jolloin SMK:n katkenneita Farmall-tuonteja korvattiin noin 250 Lanz Buldogilla. Johtava "kuulapäävaltio" oli Italia, missä niitä tuotettiin useassa tehtaassa. Samaan "Robust und Zugstark"sarjaan kuuluivat vielä 10 hv heikommat mallit D5006 ja D5016, jotka pyörivät 150 kierrosta hitaammin. VALMISTAJA Heinrich Lanz AG. Muita samassa sarjassa kilpailevia merkkejä olivat Deutz F4L 514, Fahr D60 L ja Röhr 60 R. Poikittainen suorahampainen siirtopyörävaihteisto 6+2R, nopeudet 4,6–19,7 km/h. Kokonaismäärä jäi muutamaan kappaleeseen, maahantuonti päättyi vuoden 1919 jälkeen. Ei painonsiirtojärjestelmää. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Lanz Bulldog D6006 – Robust und Zugstark KV-20230619-493098-_5715341.indd 128 KV-20230619-493098-_5715341.indd 128 9.6.2023 9.14.59 9.6.2023 9.14.59. Sota ja sen seuraukset hankaloittivat tuotantoa siinä määrin, että perustekniikkaan ei voitu vajaaseen 20 vuoteen tehdä juuri mitään muutoksia. Tunnetuin oli Landini, joka teki viimeiset hehkukuulamallinsa 1960-luvun puolella. Hydrauliikka oli erikseen hinnoiteltu valinnaisvaruste, samoin muissa saksalaisissa traktoreissa yleinen tasauspyörästön lukko. Tuolloin esiteltyyn mallistoon kuului kokonaista 18 traktoria teholuokissa 20–55 hv. Vaikka viimeisten 1-sylinteristen traktoreiden myynti oli ollut verrattoman hankalaa, pidettiin Lanz Bulldog D6016 vaihtoehtona suuremman traktorin tarvitsijoille vielä parin vuoden ajan. 1955–58, Mannheim, Baden-Württemberg, Länsi-Saksa. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Tuoreöljysäiliö 5 l, jäähdytysjärjestelmä 60 l, voimansiirto 10,5 l, bensatankki, 4 l, polttoainesäiliö 70 l. Entisen valtamerkin menekki oli kääntynyt roimaan laskuun, eivätkä viimeisinä vuosina tehdyt uudistukset tilannetta korjanneet – Lanz oli jäänyt vanhanaikaiseksi. 1956 John Deerelle, mutta mallistossa muutos näkyi vasta 2 vuotta myöhemmin siniharmaan värin vaihtumisena keltavihreään. Tuon ajan tehokkain saksalainen traktori oli 75-hevosvoimainen O&K S75A. Ainoa enemmälti tuotettu saksalainen kuulapäätraktori oli Lanz Bulldog, joita valmistui 40 vuodessa yli 220 000 kappaletta. Perinteinen kuulapääkausi päättyi kaikkien Lanz Bulldogien osalta 1950-luvun puolivälissä. HINTA Ei hinnoiteltu Suomessa. Pienemmät alle 4,5 litran moottorit muutettiin tavallisiksi 2-tahtidieseleiksi, jotka saatiin tulille hehkutulppien ja edestakaisin heijaavien starttimoottoreiden avulla. Lanzin starttimoottori teki edestakaista liikettä. Suurempiin tuotantolukemiin päästiin vajaat 15 vuotta myöhemmin, jolloin pahin lamakausi oli ohitettu. Mekaaniset rumpujarrut, voidaan käyttää ohjausjarruina, vaihteistoon vaikuttava käsijarru. VOIMANSIIRTO Kuiva 2-levykytkin jarrulla. Syl. Valtaville yli 10-litraisille iskutilavuuksille ei ollut enää tarvetta, tehokkaimpaan Lanz-malliin D6006 saatiin 12:1-puristussuhteella ja 800 minuuttikierroksella tuolloin isolle traktorille riittäväksi katsotut 60 hv. Lanz Bulldog D6006 KV-20230619-493098-_5715341.indd 129 KV-20230619-493098-_5715341.indd 129 9.6.2023 9.15.01 9.6.2023 9.15.01 2023 Koneviesti Weteraanit 8/ | 128 W E T E R A A N I M onet eurooppalaiset traktorivalmistajat suosivat hehkukuulamoottoria 1950-luvulle asti. Sähköjärjestelmä 12 V Bosch, sähköstartti, laturi 130 W. Kun kansi oli moottorin hiukan aikaa pyörittyä lämmennyt tarpeeksi, vaihdettiin polttoaineeksi polttoöljy, petrooli tai muu sopiva neste. Isot 7,35-litraiset Lanzit säilyivät edelleen kuulapäinä, mutta käynnistys tehtiin bensalla, mitä varten moottorissa oli sytytyslaitteet. Lisenssit tiukassa Ruotsalaiset Avanceja June-moottoriaurat olivat ainoita ennen sotia täällä myynnissä olleita kuulapäätraktoreita. HYDRAULIIKKA Vaihteiston pyörittämä hammaspyöräpumppu, tuotto 16 l/min, paine 120 kg/cm². Kokonaan uudet John Deere-Lanzit valmistuivat v. Näin toimi myös unkarilainen Vörös Csillag Traktorgyár -tehdas, jonka viimeiset HSCS-traktorit valmistuivat 1950-luvulla. Myös Ranskassa riitti markkinoita makaavasylinterisille kuulapäille, SFV-Vierzoniakin tehtiin vielä 1960-luvun alussa, Le Percheron lopetti lisenssillä tehtyjen Lanz-kopioiden tuotannon hieman aiemmin. Seuraavaksi piti painaa käsipumpulla polttoainetta sylinteriin ja pyöräyttää vauhtipyörää puristuksia vastaan, jolloin moottori hyvällä tuurilla käynnistyi oikeaan suuntaan. Hehkukuulamoottori oli yksinkertainen ja varmatoiminen, eikä kovin kranttu polttoaineistaan, mutta käynnistys oli sotien jälkeen tulleisiin uutuustraktoreihin verrattuna työlästä
Muita samassa sarjassa kilpailevia merkkejä olivat Deutz F4L 514, Fahr D60 L ja Röhr 60 R. Valtaville yli 10-litraisille iskutilavuuksille ei ollut enää tarvetta, tehokkaimpaan Lanz-malliin D6006 saatiin 12:1-puristussuhteella ja 800 minuuttikierroksella tuolloin isolle traktorille riittäväksi katsotut 60 hv. Suurempiin tuotantolukemiin päästiin vajaat 15 vuotta myöhemmin, jolloin pahin lamakausi oli ohitettu. Asiantuntijaraati kiinnostui enemmän Alldog-työkoneenkantajasta, varsinaisia Bulldog-malleja päästiin tuomaan vasta 1950-luvun puolivälissä ja silloinkin vain 4 traktorin verran, joista yksi oli silloisiin oloihin selkeästi ylisuuri D6006. Muuten hehkukuulamoottorit olivat täällä hyvinkin tuttuja, syksyisin papatti puintipaikoilla tuhansia "Porilaisia" jokaisella Suomen kolkalla, mutta länsinaapurista poiketen traktoreissa oli kaasutinmoottorit. VOIMANSIIRTO Kuiva 2-levykytkin jarrulla. Tuoreöljyvoitelu, nestejäähdytys luonnollisella kierrolla. Ei painonsiirtojärjestelmää. Johtava "kuulapäävaltio" oli Italia, missä niitä tuotettiin useassa tehtaassa. Jatkosodan aikaan tänne saatiin traktoreita pelkästään Saksasta, jolloin SMK:n katkenneita Farmall-tuonteja korvattiin noin 250 Lanz Buldogilla. Tuolloin esiteltyyn mallistoon kuului kokonaista 18 traktoria teholuokissa 20–55 hv. 1955–58, Mannheim, Baden-Württemberg, Länsi-Saksa. Vuonna 1942 perustettu Tukkukauppojen Oy, eli Tuko kiinnostui Lanzista ja lähestyi "Olympia-vuodesta" alkaen tuontivaluuttoja valppaasti vartioinutta Lisenssitoimikuntaa useilla D-markka-anomuksilla. Sota ja sen seuraukset hankaloittivat tuotantoa siinä määrin, että perustekniikkaan ei voitu vajaaseen 20 vuoteen tehdä juuri mitään muutoksia. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Tuoreöljysäiliö 5 l, jäähdytysjärjestelmä 60 l, voimansiirto 10,5 l, bensatankki, 4 l, polttoainesäiliö 70 l. 91 / 16 | Koneviesti Weteraanit 2024 129 / 8 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI 1-syl, 2-t puolidiesel, 60 hv/800 rpm. Kovin kiivaaksi ei tuontitahti noussut säännöstelyajan päätyttyäkään, Tukon tuomien Lanzien kokonaismäärä jäi alle sataan, joista puolet oli Alldog-mallia. Lanz Bulldog D6006 KV-20230619-493098-_5715341.indd 129 KV-20230619-493098-_5715341.indd 129 9.6.2023 9.15.01 9.6.2023 9.15.01 2023 Koneviesti Weteraanit 8/ | 128 W E T E R A A N I M onet eurooppalaiset traktorivalmistajat suosivat hehkukuulamoottoria 1950-luvulle asti. Syl. Myös Ranskassa riitti markkinoita makaavasylinterisille kuulapäille, SFV-Vierzoniakin tehtiin vielä 1960-luvun alussa, Le Percheron lopetti lisenssillä tehtyjen Lanz-kopioiden tuotannon hieman aiemmin. Tunnetuin oli Landini, joka teki viimeiset hehkukuulamallinsa 1960-luvun puolella. Bosch-ruiskutuspumppu keskipakosäätäjällä, käynnistys bensiinillä ja akkusytytyksellä. Sähköjärjestelmä 12 V Bosch, sähköstartti, laturi 130 W. Liikennemalli D6007 liikahti joutuisimmillaan yli 30 km/h, omille markkinoille suunnatussa D6016-Bulldogissa oli 9-nopeuksinen vaihteisto ja kytkimestä riippumaton voimanotto. Hydrauliikka oli erikseen hinnoiteltu valinnaisvaruste, samoin muissa saksalaisissa traktoreissa yleinen tasauspyörästön lukko. Perinteinen kuulapääkausi päättyi kaikkien Lanz Bulldogien osalta 1950-luvun puolivälissä. HYDRAULIIKKA Vaihteiston pyörittämä hammaspyöräpumppu, tuotto 16 l/min, paine 120 kg/cm². Voimanottoakseli 591 rpm, hihnapyörä 165 mm x 520 mm, 800 rpm. Vaikka viimeisten 1-sylinteristen traktoreiden myynti oli ollut verrattoman hankalaa, pidettiin Lanz Bulldog D6016 vaihtoehtona suuremman traktorin tarvitsijoille vielä parin vuoden ajan. Samaan "Robust und Zugstark"sarjaan kuuluivat vielä 10 hv heikommat mallit D5006 ja D5016, jotka pyörivät 150 kierrosta hitaammin. PYÖRÄT Edessä 7.50 x 20, takana 13 x 30. Pienemmät alle 4,5 litran moottorit muutettiin tavallisiksi 2-tahtidieseleiksi, jotka saatiin tulille hehkutulppien ja edestakaisin heijaavien starttimoottoreiden avulla. 1960, jolloin loputkin osakkeet siirtyivät Deerelle. Poikittainen suorahampainen siirtopyörävaihteisto 6+2R, nopeudet 4,6–19,7 km/h. Ainoa enemmälti tuotettu saksalainen kuulapäätraktori oli Lanz Bulldog, joita valmistui 40 vuodessa yli 220 000 kappaletta. Järeimmästä Bulldogista oli saatavilla perusmalli D6006:n lisäksi 2 erikoisversiota. Näin toimi myös unkarilainen Vörös Csillag Traktorgyár -tehdas, jonka viimeiset HSCS-traktorit valmistuivat 1950-luvulla. Helpotusta käynnistykseen Lanzin nousu Euroopan suurimmaksi kuulapäätraktoreiden tuottajaksi alkoi vuonna 1921, kun insinööri Fritz Huberin suunnittelema 1-sylinterinen Lanz Bulldog esiteltiin DLG-näyttelyssä. Kun kansi oli moottorin hiukan aikaa pyörittyä lämmennyt tarpeeksi, vaihdettiin polttoaineeksi polttoöljy, petrooli tai muu sopiva neste. Lisenssit tiukassa Ruotsalaiset Avanceja June-moottoriaurat olivat ainoita ennen sotia täällä myynnissä olleita kuulapäätraktoreita. Pitkään kassakriisissä rimpuilleen Heinrich Lanz AG:n osake-enemmistö siirtyi v. läpimitta 190 mm, iskunpituus 260 mm, kokonaisiskutilavuus 7 372 cm³, puristussuhde 11:1. Hehkukuulamoottori oli yksinkertainen ja varmatoiminen, eikä kovin kranttu polttoaineistaan, mutta käynnistys oli sotien jälkeen tulleisiin uutuustraktoreihin verrattuna työlästä. Ruotsalainen Bolinder-Munktell siirtyi 2-sylinterisistä kuulapäistä suorasuihkutusdieseleihin jo vuosikymmenen alussa. Mekaaniset rumpujarrut, voidaan käyttää ohjausjarruina, vaihteistoon vaikuttava käsijarru. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Lanz Bulldog D6006 – Robust und Zugstark KV-20230619-493098-_5715341.indd 128 KV-20230619-493098-_5715341.indd 128 9.6.2023 9.14.59 9.6.2023 9.14.59. Tuon ajan tehokkain saksalainen traktori oli 75-hevosvoimainen O&K S75A. VALMISTAJA Heinrich Lanz AG. LISÄVARUSTEITA Hydrauliikka, hihnapyörä, ulkopuolisen hydrauliikan venttiili, 9+3R-vaihteisto (D6016), nopeampi vaihteisto 30 km/h (D6007), moottorivoimanotto, jousitettu etuakseli, säädettävä vetolaite, tasauspyörästön lukko, etulokasuojat, kompressori, perävaunun jarruliitäntä, 6.50 x 20 -etupyörät, 11 x 38tai 15 x 30 -takapyörät, pyöräpainot, ohjaamosuoja, valot. Entisen valtamerkin menekki oli kääntynyt roimaan laskuun, eivätkä viimeisinä vuosina tehdyt uudistukset tilannetta korjanneet – Lanz oli jäänyt vanhanaikaiseksi. Sylinterikantena toiminut hehkukuula piti ennen kylmäkäynnistystä saada punahehkuun, mihin kului puhalluslampun esilämmityksineen hyvinkin varttitunti. Isot 7,35-litraiset Lanzit säilyivät edelleen kuulapäinä, mutta käynnistys tehtiin bensalla, mitä varten moottorissa oli sytytyslaitteet. Muita italialaismerkkejä olivat muun muassa Orsi, Gualdi ja Bubba, joita myytiin vain paikallisesti. Lanzin starttimoottori teki edestakaista liikettä. 1956 John Deerelle, mutta mallistossa muutos näkyi vasta 2 vuotta myöhemmin siniharmaan värin vaihtumisena keltavihreään. Kokonaan uudet John Deere-Lanzit valmistuivat v. Vähennyspyörästöissä sisäpuolinen lieriövälitys. Seuraavaksi piti painaa käsipumpulla polttoainetta sylinteriin ja pyöräyttää vauhtipyörää puristuksia vastaan, jolloin moottori hyvällä tuurilla käynnistyi oikeaan suuntaan. HINTA Ei hinnoiteltu Suomessa. MITTOJA Pituus 3 640 mm, akseliväli 2 246 mm, leveys 1 985 mm, korkeus (ohjauspyörä) 1 980 mm, maavara 370 mm, paino 3 840 kg. Kokonaismäärä jäi muutamaan kappaleeseen, maahantuonti päättyi vuoden 1919 jälkeen
Oletettavasti tänne tuotiin myös jokunen Silver Jubilee koristamaan liikkeiden pihoja. Ford 7810:n ja muiden 10-sarjalaisten valmistus päättyi v. Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä juhlistettiin Valtra Suomi 100 -traktoreilla. LISÄVARUSTEITA Takaveto, 8+2R-vaihteisto, avo-ohjaamo, hydrauliikan lisäventtiilit, 13.6 x 28tai 14.9 x 24 -etupyörät, 16.9 x 38 -takapyörät, etupainot, pyöräpainot, etulokasuojat, maatalousvetolaite, ilmastointi, ajotietokone, radio, hopeaväri. Fordin Basildonin tehtaan tullessa 25 vuoden ikään, tehtiin suosituimmasta 7810-mallista hopeanvärinen versio, josta tuli myöhemmin haluttu keräilykohde. Painoa oli 370 kiloa enemmän kuin nelosversiossa, hinnassa oli eroa 2,5 % verran, mitä pidettiin hyvin kohtuullisena. Kahdessa 4-vetoisessa prototyypissä oli Super Qja LP-ohjaamot, kolmas oli takavetoinen 8-nopeuksisella laatikolla ja avo-ohjaamolla. Ihan heittämällä ei 6,6-litrainen kone paikalleen sopinut, mutta muutamien muutosten myötä lopputuloksesta tuli niin toimiva, että se alkoi kelvata Fordin johtajille. Värin lisäksi erona perusmalliin oli muun muassa ilmastointi, ajotietokone ja 4 ulkopuolisen hydrauliikan venttiiliä. Syl. Vääntävämpi rinnakkaismalli Fordin vuonna 1981 esittelemässä 10-sarjassa oli kaikkiaan 12 traktoria teholuokissa 41–110 hv ja lisäksi 10 nelivetoista rinnakkaisversiota. Johtoryhmän alun perin tyrmäämästä mallista tuli välittömästi Englannin eniten myyty Ford-malli, kokonaismyynnistä sen osuus oli neljännes. Keväällä 1989 Fordin tekemien traktoreiden kokonaistuontimäärä nousi yli 90 000 kappaleeseen. Ford 7810 III KV-20230731-483115-_5741021.indd 129 KV-20230731-483115-_5741021.indd 129 18.7.2023 9.28.40 18.7.2023 9.28.40 2023 Koneviesti Weteraanit 9/ | 128 W E T E R A A N I T raktoriteollisuus on muutamia kertoja esitellyt omina tai muiden merkkipäivinä erityisiä juhlamalleja, joissa on ollut monipuolisempi varustus ja joskus myös poikkeava väritys. Ford 7810 kehitettiin yksityisessä pikkufirmassa. Voimansiirto oli edelleen 7610-Fordista, moottori otettiin 8210-mallin pienitehoisemmasta versiosta 7910. 90 000 Fordin tekemää traktoria Suomi oli perinteisesti vahva Fordja ennen kaikkea Fordson-maa. Yhdistetty työntövarsitunnusteluun ja voimansiirron kuormitukseen perustuva painonsiirtojärjestelmä (Load Monitor), 2 kaksitoimista ulkopuolisen hydrauliikan hallintaventtiiliä, 2 apusylinteriä, öljynjäähdytin. Myös 26 senttiä pitempi akseliväli koettiin positiivisena muutoksena, tieajo oli nyt paljon vakaampaa. 1987–91, Basildon, Englanti. Rivityyppinen CAV-ruiskutuspumppu keskipakosäätäjällä, kylmäkäynnistystä varten pakkosyöttö ja Thermostart-imusarjahehku. Synkrovaihteisto hydraulisella Dual Power-pikavaihteella 16+8R, nopeudet 2,8–31 km/h. VOIMANSIIRTO Kuiva 13” 1-levykytkin. Merkki vaihtui Fordista New Hollandiksi 3 vuotta myöhemmin. Muutamat vannoutuneet Ford-asiakkaat vierastivat hopeisia peltejä ja maalauttivat ne välittömästi sinisiksi, mitä tekoa on varmasti jälkikäteen kaduttu, sillä nyt alkuperäisistä Silver Jubilee-Fordeista maksetaan kunnosta riippuen yli 50 000 punnan (60 000 euroa) hintoja. 2024 Koneviesti Weteraanit 16/ | 92 129 / 9 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI 6-syl. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Ford 7810 III – Silver Jubilee KV-20230731-483115-_5741021.indd 128 KV-20230731-483115-_5741021.indd 128 18.7.2023 9.28.38 18.7.2023 9.28.38. HINTA 234 800 mk vuonna 1989, mikä vastaa noin 76 100 euroa vuonna 2023. 1961, jolloin Hernesaaren satamaan tuli yhteensä 5169 Super Majoria ja Dextaa. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 18 l, jäähdytysjärjestelmä 20 l, voimansiirto ja hydrauliikka 66 l, etuakseli 6 l, etuakselin navat 2 x 1 l, polttoainesäiliö 148 l. Fordilla oli toimiva 100-hevosvoimainen traktori halvempana ja hieman kalliimpana versiona, kolmatta vaihtoehtoa ei tarvita. Märät levyjarrut. South Essex Motorsin suunnittelija Eric May oli heti uuden malliston markkinoille tulon jälkeen sovittanut 7610-malliin 6-sylinterisen moottorin ja esitellyt luomuksensa Basildonin insinööreille, jotka tyrmäsivät välittömästi suunnitelman. Niinpä 90 000 maahan tuotua traktoria juhlittiin myymällä 4-vetoisia malleja 4110, 5610 Farmari, 5610 ja 6610 parhaimmillaan 15 % alennuksilla. MITTOJA Pituus 4 400 mm, akseliväli 2 520 mm, leveys 1 955 mm, korkeus 2 740 mm, maavara 460 mm, paino vakiovarusteilla 4 300 kg. Kitkalukolla varustettu etuveto napavälityksellä. Sähköjärjestelmä 12 V, startti 2,8 kW, vaihtovirtalaturi 900 W. HYDRAULIIKKA Kaksi erillistä pumppua, tuotto 69 l/min, paine 176 kg/cm², nostoteho 4 255kg. Suurelle yleisölle uusi Ford 7810 esiteltiin joulukuun Smithfield Show -näyttelyssä, missä saatiin sen verran runsaasti ennakkotilauksia, että sarjatuotanto voitiin aloittaa seuraavan vuoden maaliskuussa. Planeettavähennyspyörästöt, tasauspyörästön lukko. Erityistä kiitosta sai vahvasti vääntävä moottori – tarkalleen saman tehoisen 7610-Fordin arvot olivat 362 Nm/1 600 rpm, 7810:n 390 Nm/1 000 rpm. Voimanottoakseli 596/1 019 rpm hydraulisella monilevykytkimellä. Noista Ford-myyjien kulta-ajoista oli tultu roimasti alaspäin, alle 1 000 traktoriin jäätiin ensimmäistä kertaa sitten 1950-luvun alun vuonna 1986, jolloin Suomeen laivattiin 974 Fordia, seuraavana vuotena vielä 59 traktoria vähemmän. Viitisen vuotta myöhemmin Fordin Dagenhamin tehtaalla valmistui kaikilla mahdollisilla lisävarusteilla ryyditetty Fordson Power Major, jonka metalliosat oli kromattu. Fordit maalattiin perinteisen sinisiksi, mutta kun Basildonin tehdas oli pyörinyt neljännesvuosisadan ajan, päätettiin juhlan kunniaksi tehdä pieni erä hopean värisiä 4-vetoisia 7810-Fordeja. Kun Suomi oli ollut 75 vuotta itsenäisenä valtiona, tehtiin Suolahdessa 75 traktorin erä sinivalkoista Valmet 565 Finlandia -mallia. Juhlavarustus nosti suosikkimallin hinnan sen verran korkeaksi, että useammat tyytyivät perusversioon. Kovimmat lukemat oli tehty v. 100 hv:n luokassa tarjolla oli tekniikaltaan samanlaiset, mutta hieman erinäköiset mallit 7610 ja 7710. Viitisen vuotta myöhemmin South Essex Motorsilla yritettiin uudelleen. läpimitta 111,78 mm, iskunpituus 111,78 mm, kokonaisiskutilavuus 6 571 cm³, puristussuhde 16,3:1. PYÖRÄT Edessä 13.6 x 24, takana 18.4 x 34. Samana vuotena Internationalin Doncasterin tehdas kunnioitti Elisabetin kruunajaisia maalaamalla 53 Farmall Super BMD -traktoria kultavärillä. VALMISTAJA Ford Motor Company. 1991, jolloin ne korvattiin lopullisesti 30ja 40-sarjan traktoreilla. Asiakkaiden toiveet kevyestä ja huokeasta 6-sylinterisestä traktorista alkoivat toteutua lokakuussa 1987, jolloin Ford New Holland osti South Essex Motorsilta muutoslisenssit. Hydro-ohjaus. Kuuluisin sen lajin traktori lienee Ford NAA Golden Jubilee, jolla juhlistettiin Fordin 50-vuotista historiaa vuonna 1953. Tätä ainoata kappaletta käytettiin katseenvangitsijana uuden Major-mallin esittelytilaisuuksissa. Turbo oli tuolloin jo hyvin yleinen varuste, mutta monet kaipasivat vääntävämpää voimaa ja hiljaisempaa käyntiääntä. Päinvastoin kuin Englannissa, meillä eivät 6-sylinteriset Fordit olleet lähellekään eniten myytyjä malleja, parhaiten tekivät kauppansa 80-hevosvoimaiset ja siitä pienemmät. Silver Jubilee -mallin valmistusmääristä ei ole oikein tarkkaa tietoa, joidenkin mukaan se olisi 150 kappaletta, myös lukemaa 200 on tarjottu, New Holland kertoo alle 500 kappaleesta. Ensimmäiset amerikkalaiset Fordsonit olivat tulleet 69 vuotta aiemmin. 4-t nestejäähdytteinen suorasuihkutusdiesel, 98 hv/2 100 rpm
Värin lisäksi erona perusmalliin oli muun muassa ilmastointi, ajotietokone ja 4 ulkopuolisen hydrauliikan venttiiliä. 4-t nestejäähdytteinen suorasuihkutusdiesel, 98 hv/2 100 rpm. 93 / 16 | Koneviesti Weteraanit 2024 129 / 9 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI 6-syl. Tätä ainoata kappaletta käytettiin katseenvangitsijana uuden Major-mallin esittelytilaisuuksissa. Kitkalukolla varustettu etuveto napavälityksellä. Synkrovaihteisto hydraulisella Dual Power-pikavaihteella 16+8R, nopeudet 2,8–31 km/h. Kovimmat lukemat oli tehty v. Painoa oli 370 kiloa enemmän kuin nelosversiossa, hinnassa oli eroa 2,5 % verran, mitä pidettiin hyvin kohtuullisena. Asiakkaiden toiveet kevyestä ja huokeasta 6-sylinterisestä traktorista alkoivat toteutua lokakuussa 1987, jolloin Ford New Holland osti South Essex Motorsilta muutoslisenssit. 100 hv:n luokassa tarjolla oli tekniikaltaan samanlaiset, mutta hieman erinäköiset mallit 7610 ja 7710. Sähköjärjestelmä 12 V, startti 2,8 kW, vaihtovirtalaturi 900 W. läpimitta 111,78 mm, iskunpituus 111,78 mm, kokonaisiskutilavuus 6 571 cm³, puristussuhde 16,3:1. Erityistä kiitosta sai vahvasti vääntävä moottori – tarkalleen saman tehoisen 7610-Fordin arvot olivat 362 Nm/1 600 rpm, 7810:n 390 Nm/1 000 rpm. 1991, jolloin ne korvattiin lopullisesti 30ja 40-sarjan traktoreilla. PYÖRÄT Edessä 13.6 x 24, takana 18.4 x 34. Silver Jubilee -mallin valmistusmääristä ei ole oikein tarkkaa tietoa, joidenkin mukaan se olisi 150 kappaletta, myös lukemaa 200 on tarjottu, New Holland kertoo alle 500 kappaleesta. Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä juhlistettiin Valtra Suomi 100 -traktoreilla. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 18 l, jäähdytysjärjestelmä 20 l, voimansiirto ja hydrauliikka 66 l, etuakseli 6 l, etuakselin navat 2 x 1 l, polttoainesäiliö 148 l. Muutamat vannoutuneet Ford-asiakkaat vierastivat hopeisia peltejä ja maalauttivat ne välittömästi sinisiksi, mitä tekoa on varmasti jälkikäteen kaduttu, sillä nyt alkuperäisistä Silver Jubilee-Fordeista maksetaan kunnosta riippuen yli 50 000 punnan (60 000 euroa) hintoja. Kun Suomi oli ollut 75 vuotta itsenäisenä valtiona, tehtiin Suolahdessa 75 traktorin erä sinivalkoista Valmet 565 Finlandia -mallia. 1987–91, Basildon, Englanti. Ihan heittämällä ei 6,6-litrainen kone paikalleen sopinut, mutta muutamien muutosten myötä lopputuloksesta tuli niin toimiva, että se alkoi kelvata Fordin johtajille. HYDRAULIIKKA Kaksi erillistä pumppua, tuotto 69 l/min, paine 176 kg/cm², nostoteho 4 255kg. Viitisen vuotta myöhemmin Fordin Dagenhamin tehtaalla valmistui kaikilla mahdollisilla lisävarusteilla ryyditetty Fordson Power Major, jonka metalliosat oli kromattu. Fordin Basildonin tehtaan tullessa 25 vuoden ikään, tehtiin suosituimmasta 7810-mallista hopeanvärinen versio, josta tuli myöhemmin haluttu keräilykohde. HINTA 234 800 mk vuonna 1989, mikä vastaa noin 76 100 euroa vuonna 2023. Yhdistetty työntövarsitunnusteluun ja voimansiirron kuormitukseen perustuva painonsiirtojärjestelmä (Load Monitor), 2 kaksitoimista ulkopuolisen hydrauliikan hallintaventtiiliä, 2 apusylinteriä, öljynjäähdytin. Päinvastoin kuin Englannissa, meillä eivät 6-sylinteriset Fordit olleet lähellekään eniten myytyjä malleja, parhaiten tekivät kauppansa 80-hevosvoimaiset ja siitä pienemmät. Noista Ford-myyjien kulta-ajoista oli tultu roimasti alaspäin, alle 1 000 traktoriin jäätiin ensimmäistä kertaa sitten 1950-luvun alun vuonna 1986, jolloin Suomeen laivattiin 974 Fordia, seuraavana vuotena vielä 59 traktoria vähemmän. Ensimmäiset amerikkalaiset Fordsonit olivat tulleet 69 vuotta aiemmin. Oletettavasti tänne tuotiin myös jokunen Silver Jubilee koristamaan liikkeiden pihoja. VALMISTAJA Ford Motor Company. Viitisen vuotta myöhemmin South Essex Motorsilla yritettiin uudelleen. Märät levyjarrut. Syl. Fordilla oli toimiva 100-hevosvoimainen traktori halvempana ja hieman kalliimpana versiona, kolmatta vaihtoehtoa ei tarvita. Planeettavähennyspyörästöt, tasauspyörästön lukko. Ford 7810 kehitettiin yksityisessä pikkufirmassa. Rivityyppinen CAV-ruiskutuspumppu keskipakosäätäjällä, kylmäkäynnistystä varten pakkosyöttö ja Thermostart-imusarjahehku. LISÄVARUSTEITA Takaveto, 8+2R-vaihteisto, avo-ohjaamo, hydrauliikan lisäventtiilit, 13.6 x 28tai 14.9 x 24 -etupyörät, 16.9 x 38 -takapyörät, etupainot, pyöräpainot, etulokasuojat, maatalousvetolaite, ilmastointi, ajotietokone, radio, hopeaväri. Merkki vaihtui Fordista New Hollandiksi 3 vuotta myöhemmin. VOIMANSIIRTO Kuiva 13” 1-levykytkin. Niinpä 90 000 maahan tuotua traktoria juhlittiin myymällä 4-vetoisia malleja 4110, 5610 Farmari, 5610 ja 6610 parhaimmillaan 15 % alennuksilla. Suurelle yleisölle uusi Ford 7810 esiteltiin joulukuun Smithfield Show -näyttelyssä, missä saatiin sen verran runsaasti ennakkotilauksia, että sarjatuotanto voitiin aloittaa seuraavan vuoden maaliskuussa. Myös 26 senttiä pitempi akseliväli koettiin positiivisena muutoksena, tieajo oli nyt paljon vakaampaa. Turbo oli tuolloin jo hyvin yleinen varuste, mutta monet kaipasivat vääntävämpää voimaa ja hiljaisempaa käyntiääntä. Kahdessa 4-vetoisessa prototyypissä oli Super Qja LP-ohjaamot, kolmas oli takavetoinen 8-nopeuksisella laatikolla ja avo-ohjaamolla. Hydro-ohjaus. Juhlavarustus nosti suosikkimallin hinnan sen verran korkeaksi, että useammat tyytyivät perusversioon. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Ford 7810 III – Silver Jubilee KV-20230731-483115-_5741021.indd 128 KV-20230731-483115-_5741021.indd 128 18.7.2023 9.28.38 18.7.2023 9.28.38. Voimanottoakseli 596/1 019 rpm hydraulisella monilevykytkimellä. 90 000 Fordin tekemää traktoria Suomi oli perinteisesti vahva Fordja ennen kaikkea Fordson-maa. Voimansiirto oli edelleen 7610-Fordista, moottori otettiin 8210-mallin pienitehoisemmasta versiosta 7910. Kuuluisin sen lajin traktori lienee Ford NAA Golden Jubilee, jolla juhlistettiin Fordin 50-vuotista historiaa vuonna 1953. Ford 7810 III KV-20230731-483115-_5741021.indd 129 KV-20230731-483115-_5741021.indd 129 18.7.2023 9.28.40 18.7.2023 9.28.40 2023 Koneviesti Weteraanit 9/ | 128 W E T E R A A N I T raktoriteollisuus on muutamia kertoja esitellyt omina tai muiden merkkipäivinä erityisiä juhlamalleja, joissa on ollut monipuolisempi varustus ja joskus myös poikkeava väritys. Keväällä 1989 Fordin tekemien traktoreiden kokonaistuontimäärä nousi yli 90 000 kappaleeseen. South Essex Motorsin suunnittelija Eric May oli heti uuden malliston markkinoille tulon jälkeen sovittanut 7610-malliin 6-sylinterisen moottorin ja esitellyt luomuksensa Basildonin insinööreille, jotka tyrmäsivät välittömästi suunnitelman. Vääntävämpi rinnakkaismalli Fordin vuonna 1981 esittelemässä 10-sarjassa oli kaikkiaan 12 traktoria teholuokissa 41–110 hv ja lisäksi 10 nelivetoista rinnakkaisversiota. Johtoryhmän alun perin tyrmäämästä mallista tuli välittömästi Englannin eniten myyty Ford-malli, kokonaismyynnistä sen osuus oli neljännes. Ford 7810:n ja muiden 10-sarjalaisten valmistus päättyi v. 1961, jolloin Hernesaaren satamaan tuli yhteensä 5169 Super Majoria ja Dextaa. Fordit maalattiin perinteisen sinisiksi, mutta kun Basildonin tehdas oli pyörinyt neljännesvuosisadan ajan, päätettiin juhlan kunniaksi tehdä pieni erä hopean värisiä 4-vetoisia 7810-Fordeja. MITTOJA Pituus 4 400 mm, akseliväli 2 520 mm, leveys 1 955 mm, korkeus 2 740 mm, maavara 460 mm, paino vakiovarusteilla 4 300 kg. Samana vuotena Internationalin Doncasterin tehdas kunnioitti Elisabetin kruunajaisia maalaamalla 53 Farmall Super BMD -traktoria kultavärillä
Uudet Mezzo-mallit tekivät tuloaan, mutta varastoalueet olivat väärällään Power Plussia. Eri versioiden määrä voi teoriassa nousta miljooniin. Moottoreihin oli lisätty tehoa suuttimien vaihdolla ja 15 % kovemmilla ruiskutuspaineilla, mistä mallistolle saatiin nimi Power Plus. Takavuosina jouduttiin tyytymään vähempään, 1950luvulla vaihtoehdot rajoittuivat yleensä erilaisiin pyöräkokoihin, sekä kaasutintai dieselmoottoriin. Neliveto napavälityksellä ja automaattisella kitkalukolla. Varastoista eroon Valmet oli v.1973 noussut Suomen ykkösmerkiksi, eivätkä yhdistyminen Volvo-BM:n kanssa ja myynnin siirtyminen Hankkijalta omalle verkostolle heikentäneet johtoasemaa. Turbiinikytkin suojasi voimansiirtoa äkillisiltä iskuilta. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Valmet 855 – Pehmeäliikkeisempi PowerPlus KV-20230828-483348-_5757711.indd 144 KV-20230828-483348-_5757711.indd 144 11.8.2023 12.57.09 11.8.2023 12.57.09. Kaksoiskytkimellä tai muulla teknisemmällä voimansiirrolla varustetut traktorit tulivat maahantuojien ennakkotilausten perusteella. Edes 1990-luvun alun talouslama ei vaarantanut Valmetin etumatkaa, mutta kysyntä romahti niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa. Erikoisvarusteltujen mallien tekemisessä oli oma riskinsä, niiden menekkiä kun oli hankala ennakoida. Koska moottorin ja voimansiirron välillä ei ollut mekaanista yhteyttä, syntyi tehohävikkiä noin 5 % verran tilanteesta riippuen. Turbiinikytkimet eivät olleet ainoita uudistuksia. Synkronoitu vaihteisto sähköisellä pikavaihteella 16+8R, nopeudet 3,3–35 km/h. Sotien jälkeen esitelty saksalainen Allgaier oli ensimmäinen tunnetumpi sen lajin traktori. Kun pihat oli saatu väljemmiksi, voitiin keskittyä uuteen mallistoon, jota vahingosta viisastuneena tehtiin pelkästään ennakkotilausten perusteella. Syl. Valmet 855 KV-20230828-483348-_5757711.indd 145 KV-20230828-483348-_5757711.indd 145 11.8.2023 12.57.10 11.8.2023 12.57.10 2023 Koneviesti Weteraanit 10/ | 144 W E T E R A A N I Lähes kaikki länsitraktorit tehdään nykyään mittatilaustyönä, täysin identtiset yksilöt ovat käyneet harvinaisiksi. LISÄVARUSTEITA Sähköinen nostolaitteen hallinta Autocontrol, kaksoisajolaitteet, 8+4R-vaihteisto, ryömintävaihteisto, ajovoimanotto 8,41 r/min, paineilmalaitteet, perävaunun jarruventtiili, 14.9 x 24-etupyörät, 18.4 x 34-takapyörät, etulokasuojat, takalokasuojien levikkeet, pyöräpainot, etupainot, radio, ajotietokone Agrodata, ilmaistuin, ilmastointi, hydrauliikan lisäventtiilit, maatalousvetolaite, 5 värivaihtoehtoa. Niihin kuuluivat turbiinikytkimillä varustetut Valmetit 755 ja 855. Kun pumppupyörän nopeus kasvoi, sinkoutui öljy ulkokehälle ja turbiinipyörän siipiin, jolloin sekin alkoi pyöriä – pienemmillä kierroksilla pumppupyörää hitaammin, korkeammilla samaan tahtiin. Tarkassa paikassa ei tarvittu enää ajokytkimen luistatusta, siinä voitiin hyödyntää turbiinikytkimen ominaisuuksia. Turbiinikytkin vaati tottumista Turbiinikytkin patentoitiin jo vuonna 1904, ajoneuvokäyttöön sitä alettiin soveltaa parikymmentä vuotta myöhemmin. Valinnaisvarusteisiin kuulunut sähköinen nostolaitteen hallintajärjestelmä Autocontrol kuului tuon ajan uutuuksiin, samoin ajotietokone Agrodata. Erilliset voimanottoakselit 613 ja 1054 rpm mekaanisella sakarakytkimellä ja sähköhydraulisella monilevykytkimellä. Vähennyspyörästössä planeettavälitys, sähköhydraulinen levylukko. Ajaminen oli jouheaa, kunhan malttoi opetella oikean tekniikan. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 12 l, jäähdytysjärjestelmä 16 l, voimansiirto ja hydrauliikka 43 l, turbiinikytkin 7,8 l, etuakselisto 8 l ja 2 x 1 l, polttoainesäiliö 140 l. Kaupat eivät viivästyneet myöskään puuttuvan rahoituksen takia, sillä paikalla oli eri pankkien edustajia, jotka asuntovaunutoimistoissaan myönsivät traktoriluottoja, kun rivistöistä oli löytynyt sopiva kone. Jälleenmyyjät pystyivät asentamaan ennen koneen luovutusta tehostimia ja ryömintävaihteistoja, joissakin tapauksissa vetäviä etuakseleitakin. läpimitta 108 mm, iskunpituus 120 mm, kokonaisiskutilavuus 4 400 cm³, puristussuhde 16:1. Painonsiirtojärjestelmä vetovarsitunnustelulla, 2 ulkopuolisen hydrauliikan hallintaventtiiliä. Alennukset olivat merkittäviä, sillä hinnoista oli vähennetty jälleenmyyjien osuus. HINTA 245 100 mk vuonna 1989, mikä vastaa n. Moottorin ja tavallisen kytkimen väliin sijoitettu järjestelmä koostui vauhtipyörän yhteydessä olleesta pumppupyörästä ja sen sisältämästä öljykylpyisestä turbiinipyörästä, josta voima johdettiin varsinaiselle kytkimelle. He kun osasivat ottaa kaiken hyödyn irti mutkikkailtakin vaikuttaneista pyykkikoneiden pesuohjelmista... Pienemmillä ahtimilla moottorit reagoivat aiempaa äksymmin kuormituksen vaihteluihin. Tilanne ratkaistiin kutsumalla asiakkaita Suolahteen suoramyyntipäiville. 79 400 € v.2023. Suunnitelma toimi, jo ensimmäisenä päivänä kirjoitettiin kuitit 300 traktorista. PYÖRÄT Edessä 13,6 x 28, takana 16,9 x 38. Rivityyppinen Bosch-ruiskutuspumppu keskipakosäätäjällä, kylmäkäynnistystä varten automaattiset ruiskutusennakon säätö ja pakkosyöttö, sekä Thermostart-hehku imusarjassa. Niinpä levyjen luvattiin kestävän tuplasti normaalia pitempään. Nestekäyttöiset märät levyjarrut, voidaan käyttää ohjausjarruina. Hydro-ohjaus. Samoin kaltevalle pinnalle vaihteen varaan pysäköinti: käsijarrua piti käyttää aina. 2024 Koneviesti Weteraanit 16/ | 94 145 / 10 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI TD44DS8, 4-syl. VALMISTAJA Valmet Oy, 1989–1991 Suolahti, Suomi. Käytännössä asiakas joutui tyytymään sellaiseen traktoriin, joka sattui sillä erää maahantuojan varastossa olemaan. Seuraavalla vuosikymmenellä saattoi valinnaisvarustelistassa olla jo puolenkymmentä erikseen hinnoiteltua kohdetta, kuten kaksoiskytkin, ohjauksen tehostin, erillinen käsijarru, maatalousvetolaite, ryömintävaihteisto sekä muutaman merkin kohdalla myös tuolloin harvinainen neliveto. VOIMANSIIRTO Kuiva 13” 1-levykytkin ja Voith-turbiinikytkin. Vastineeksi saatiin pehmeämmät liikkeellelähdöt ja jokseenkin täydellinen suojaus molemminpuolisilta iskuilta, moottori ei sammunut kovallakaan vedätyksellä. Pitoonkin turbiinikytkin vaikutti, sillä pyörät eivät luistaneet yhtä herkästi. Perusrakenne oli sama kuin malleissa 705 ja 805. 4-t nestejäähdytteinen turboahdettu suorasuihkutusdiesel, 100 hv/2150 rpm. Ainoa merkittävämpi ero turbiinikytkimen lisäksi oli 40 litraa normaalia pienempi polttoainesäiliö ja noin 15 000 markkaa kovempi hinta. HYDRAULIIKKA Kaksi voimansiirron pyörittämää hammaspyöräpumppua, työkonehydrauliikan tuotto 51 l/min, paine 180 kg/cm², nostoteho 4 500 kg, ulkopuoliset nostosylinterit. Sähköjärjestelmä 12 V, vaihtovirtalaturi 870 W, startti 3 kW. Turbiinieli Hi Trol -Valmetit menivät yllättävän hyvin kaupaksi ja harvempi katui ostostaan. Turbiinikytkimestä oli eniten hyötyä kuormaajakäytössä ja metsäajossa. Nostolaitettakin oli petrattu ja nelivetojen italialaiset Carraro-etuakselit vaihdettu Sige-akseleihin, jotka olivat saman maan tuotteita. Koska monet arvelivat kykyjensä riittävyyttä uudenaikaisten systeemien käyttöön, neuvottiin heitä kysymään ohjeita emänniltä. MITTOJA Pituus 4 510 mm, akseliväli 2 330 mm, leveys 2 130 mm, korkeus 2 720 mm, maavara 485 mm, paino vakiovarusteilla 4 130 kg. Jos sisäänostajan arviot niiden tarpeesta olivat olleet alakantissa, joutui asiakas odottamaan seuraavaa tuontierää. Varsinkin vanhempien kuljettajien tapa körötellä reippaalla tyhjäkäynnillä oli syytä unohtaa. Myös Valmet teki 1990-luvulle asti traktoreita varastoon, joka kasvoi kysynnän tyrehtyessä hyvinkin laajaksi. Valmetia käytettiin runsaasti juuri näissä töissä, niinpä Suolahdessa päätettiin 1980-luvun lopun uudistuksissa lisätä mallistoon Voith-turbiinikytkimillä varustetut Valmetit 755 ja 855
MITTOJA Pituus 4 510 mm, akseliväli 2 330 mm, leveys 2 130 mm, korkeus 2 720 mm, maavara 485 mm, paino vakiovarusteilla 4 130 kg. läpimitta 108 mm, iskunpituus 120 mm, kokonaisiskutilavuus 4 400 cm³, puristussuhde 16:1. Eri versioiden määrä voi teoriassa nousta miljooniin. Niinpä levyjen luvattiin kestävän tuplasti normaalia pitempään. Kaupat eivät viivästyneet myöskään puuttuvan rahoituksen takia, sillä paikalla oli eri pankkien edustajia, jotka asuntovaunutoimistoissaan myönsivät traktoriluottoja, kun rivistöistä oli löytynyt sopiva kone. Jos sisäänostajan arviot niiden tarpeesta olivat olleet alakantissa, joutui asiakas odottamaan seuraavaa tuontierää. Samoin kaltevalle pinnalle vaihteen varaan pysäköinti: käsijarrua piti käyttää aina. Kun pumppupyörän nopeus kasvoi, sinkoutui öljy ulkokehälle ja turbiinipyörän siipiin, jolloin sekin alkoi pyöriä – pienemmillä kierroksilla pumppupyörää hitaammin, korkeammilla samaan tahtiin. Vastineeksi saatiin pehmeämmät liikkeellelähdöt ja jokseenkin täydellinen suojaus molemminpuolisilta iskuilta, moottori ei sammunut kovallakaan vedätyksellä. He kun osasivat ottaa kaiken hyödyn irti mutkikkailtakin vaikuttaneista pyykkikoneiden pesuohjelmista... Turbiinikytkimet eivät olleet ainoita uudistuksia. 79 400 € v.2023. Painonsiirtojärjestelmä vetovarsitunnustelulla, 2 ulkopuolisen hydrauliikan hallintaventtiiliä. Uudet Mezzo-mallit tekivät tuloaan, mutta varastoalueet olivat väärällään Power Plussia. Erikoisvarusteltujen mallien tekemisessä oli oma riskinsä, niiden menekkiä kun oli hankala ennakoida. Myös Valmet teki 1990-luvulle asti traktoreita varastoon, joka kasvoi kysynnän tyrehtyessä hyvinkin laajaksi. Takavuosina jouduttiin tyytymään vähempään, 1950luvulla vaihtoehdot rajoittuivat yleensä erilaisiin pyöräkokoihin, sekä kaasutintai dieselmoottoriin. Kaksoiskytkimellä tai muulla teknisemmällä voimansiirrolla varustetut traktorit tulivat maahantuojien ennakkotilausten perusteella. Turbiinikytkin suojasi voimansiirtoa äkillisiltä iskuilta. Syl. Rivityyppinen Bosch-ruiskutuspumppu keskipakosäätäjällä, kylmäkäynnistystä varten automaattiset ruiskutusennakon säätö ja pakkosyöttö, sekä Thermostart-hehku imusarjassa. Nostolaitettakin oli petrattu ja nelivetojen italialaiset Carraro-etuakselit vaihdettu Sige-akseleihin, jotka olivat saman maan tuotteita. VOIMANSIIRTO Kuiva 13” 1-levykytkin ja Voith-turbiinikytkin. Sotien jälkeen esitelty saksalainen Allgaier oli ensimmäinen tunnetumpi sen lajin traktori. Sähköjärjestelmä 12 V, vaihtovirtalaturi 870 W, startti 3 kW. Valinnaisvarusteisiin kuulunut sähköinen nostolaitteen hallintajärjestelmä Autocontrol kuului tuon ajan uutuuksiin, samoin ajotietokone Agrodata. Vähennyspyörästössä planeettavälitys, sähköhydraulinen levylukko. PYÖRÄT Edessä 13,6 x 28, takana 16,9 x 38. LISÄVARUSTEITA Sähköinen nostolaitteen hallinta Autocontrol, kaksoisajolaitteet, 8+4R-vaihteisto, ryömintävaihteisto, ajovoimanotto 8,41 r/min, paineilmalaitteet, perävaunun jarruventtiili, 14.9 x 24-etupyörät, 18.4 x 34-takapyörät, etulokasuojat, takalokasuojien levikkeet, pyöräpainot, etupainot, radio, ajotietokone Agrodata, ilmaistuin, ilmastointi, hydrauliikan lisäventtiilit, maatalousvetolaite, 5 värivaihtoehtoa. 95 / 16 | Koneviesti Weteraanit 2024 145 / 10 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI TD44DS8, 4-syl. Turbiinikytkin vaati tottumista Turbiinikytkin patentoitiin jo vuonna 1904, ajoneuvokäyttöön sitä alettiin soveltaa parikymmentä vuotta myöhemmin. Seuraavalla vuosikymmenellä saattoi valinnaisvarustelistassa olla jo puolenkymmentä erikseen hinnoiteltua kohdetta, kuten kaksoiskytkin, ohjauksen tehostin, erillinen käsijarru, maatalousvetolaite, ryömintävaihteisto sekä muutaman merkin kohdalla myös tuolloin harvinainen neliveto. Tarkassa paikassa ei tarvittu enää ajokytkimen luistatusta, siinä voitiin hyödyntää turbiinikytkimen ominaisuuksia. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Valmet 855 – Pehmeäliikkeisempi PowerPlus KV-20230828-483348-_5757711.indd 144 KV-20230828-483348-_5757711.indd 144 11.8.2023 12.57.09 11.8.2023 12.57.09. Koska monet arvelivat kykyjensä riittävyyttä uudenaikaisten systeemien käyttöön, neuvottiin heitä kysymään ohjeita emänniltä. 4-t nestejäähdytteinen turboahdettu suorasuihkutusdiesel, 100 hv/2150 rpm. Alennukset olivat merkittäviä, sillä hinnoista oli vähennetty jälleenmyyjien osuus. Kun pihat oli saatu väljemmiksi, voitiin keskittyä uuteen mallistoon, jota vahingosta viisastuneena tehtiin pelkästään ennakkotilausten perusteella. Synkronoitu vaihteisto sähköisellä pikavaihteella 16+8R, nopeudet 3,3–35 km/h. Jälleenmyyjät pystyivät asentamaan ennen koneen luovutusta tehostimia ja ryömintävaihteistoja, joissakin tapauksissa vetäviä etuakseleitakin. Varastoista eroon Valmet oli v.1973 noussut Suomen ykkösmerkiksi, eivätkä yhdistyminen Volvo-BM:n kanssa ja myynnin siirtyminen Hankkijalta omalle verkostolle heikentäneet johtoasemaa. Niihin kuuluivat turbiinikytkimillä varustetut Valmetit 755 ja 855. Moottoreihin oli lisätty tehoa suuttimien vaihdolla ja 15 % kovemmilla ruiskutuspaineilla, mistä mallistolle saatiin nimi Power Plus. Koska moottorin ja voimansiirron välillä ei ollut mekaanista yhteyttä, syntyi tehohävikkiä noin 5 % verran tilanteesta riippuen. Nestekäyttöiset märät levyjarrut, voidaan käyttää ohjausjarruina. Tilanne ratkaistiin kutsumalla asiakkaita Suolahteen suoramyyntipäiville. Pienemmillä ahtimilla moottorit reagoivat aiempaa äksymmin kuormituksen vaihteluihin. Varsinkin vanhempien kuljettajien tapa körötellä reippaalla tyhjäkäynnillä oli syytä unohtaa. Valmet 855 KV-20230828-483348-_5757711.indd 145 KV-20230828-483348-_5757711.indd 145 11.8.2023 12.57.10 11.8.2023 12.57.10 2023 Koneviesti Weteraanit 10/ | 144 W E T E R A A N I Lähes kaikki länsitraktorit tehdään nykyään mittatilaustyönä, täysin identtiset yksilöt ovat käyneet harvinaisiksi. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 12 l, jäähdytysjärjestelmä 16 l, voimansiirto ja hydrauliikka 43 l, turbiinikytkin 7,8 l, etuakselisto 8 l ja 2 x 1 l, polttoainesäiliö 140 l. HINTA 245 100 mk vuonna 1989, mikä vastaa n. Pitoonkin turbiinikytkin vaikutti, sillä pyörät eivät luistaneet yhtä herkästi. Neliveto napavälityksellä ja automaattisella kitkalukolla. Perusrakenne oli sama kuin malleissa 705 ja 805. Suunnitelma toimi, jo ensimmäisenä päivänä kirjoitettiin kuitit 300 traktorista. Käytännössä asiakas joutui tyytymään sellaiseen traktoriin, joka sattui sillä erää maahantuojan varastossa olemaan. Edes 1990-luvun alun talouslama ei vaarantanut Valmetin etumatkaa, mutta kysyntä romahti niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa. Erilliset voimanottoakselit 613 ja 1054 rpm mekaanisella sakarakytkimellä ja sähköhydraulisella monilevykytkimellä. Hydro-ohjaus. Turbiinieli Hi Trol -Valmetit menivät yllättävän hyvin kaupaksi ja harvempi katui ostostaan. VALMISTAJA Valmet Oy, 1989–1991 Suolahti, Suomi. Ajaminen oli jouheaa, kunhan malttoi opetella oikean tekniikan. Moottorin ja tavallisen kytkimen väliin sijoitettu järjestelmä koostui vauhtipyörän yhteydessä olleesta pumppupyörästä ja sen sisältämästä öljykylpyisestä turbiinipyörästä, josta voima johdettiin varsinaiselle kytkimelle. Ainoa merkittävämpi ero turbiinikytkimen lisäksi oli 40 litraa normaalia pienempi polttoainesäiliö ja noin 15 000 markkaa kovempi hinta. HYDRAULIIKKA Kaksi voimansiirron pyörittämää hammaspyöräpumppua, työkonehydrauliikan tuotto 51 l/min, paine 180 kg/cm², nostoteho 4 500 kg, ulkopuoliset nostosylinterit. Valmetia käytettiin runsaasti juuri näissä töissä, niinpä Suolahdessa päätettiin 1980-luvun lopun uudistuksissa lisätä mallistoon Voith-turbiinikytkimillä varustetut Valmetit 755 ja 855. Turbiinikytkimestä oli eniten hyötyä kuormaajakäytössä ja metsäajossa
Viimeiset maataloustraktorit valmistuivat v.1973, kokonaismääräksi jäi n. MITTOJA Pituus 2900 mm, akseliväli 1820 mm, leveys 1580 mm, korkeus konepeltiin 1400 mm, maavara 370 mm, paino vakiovarusteilla 1750 kg. Käytännössä se tarkoitti ennalta määriteltyjen komponenttien käyttöä, millä saatiin rajoitettua varaosien määrää. Moottorit olivat Deutzin 2-sylinterisiä, vaihteistot ZF:n A15-tyyppiä, Deutzissa ja Kramerissa oli lisävarusteena sama Pentax-hydrauliikka. 100 000 kpl. HINTA 750 000 mk vuonna 1952, mikä vastaa n. IH-Deeringiä ja Oliveria onnistuttiin tuomaan 1940-luvun lopulla joitakin kymmeniä kappaleita, mutta uudella vuosikymmenellä ei lisenssiviranomaisilta jenkkitraktoreiden tuonteihin rahaa herunut. Kramer 31 oli saatu mahdollisimman halvaksi laadusta tinkimättä, mutta viljelijöiden ostovoima oli tuolloin pohjalukemissa. Valmistettu yhteensä 525 kpl. Vastaava Deutz-malli oli yhtä tyyris. Pari kolme esittelykonetta oli kaiketi saatu tuotua keväällä päättyneen vapaan tuonnin aikana, joten Kramerillakin on Suomen peltoja joskus 70 vuotta sitten viljelty. 28 220 € v.2023 VALMISTAJA Maschinenfabrik Gebrüder Kramer GmbH, Gutmadingen ja Überlingen, Baden-Württemberg, Länsi-Saksa. Muut mallit olivat varustuksiltaan samaa tasoa. Hihnapyörän ja vetolaitteen myötä niittokone oli muuttumassa monikäyttöisemmäksi traktoriksi. Pari vuotta myöhemmin tehtiin kauppaa kymmenkertaisista määristä. Ensimmäinen 4-vetoinen saksalainen pyöräkuormaaja KS 510 valmistui 1950-luvun lopulla. Sota-aikaan pienemmät merkit, joihin Kramerkin muun muassa Fendtin, Eicherin ja Fahrin ohella kuului, määrättiin tekemään traktoreita Schell-ohjelman mukaisesti. Tasauspyörästön lukko oli vakiona, samoin lautaspyörään vaikuttanut erillinen käsijarru, etuakselin jousitus sekä 5-nopeuksinen vaihteisto. Hintaa ei voitu enää pudottaa, mutta käyttökustannuksiin oli mahdollista vaikuttaa. Kramer K-33 KV-20230918-483579-_5792718.indd 113 KV-20230918-483579-_5792718.indd 113 18.9.2023 11.14.38 18.9.2023 11.14.38 2023 Koneviesti Weteraanit 11/ | 112 W E T E R A A N I Tonavan rannalla Gutmadingenissa, lähellä Sveitsin rajaa, maatalouskonekauppaa ja konepajatoimintaa vuodesta 1918 lähtien pyörittänyt Emil Kramer (1897–1932) oli omakohtaisesti kokenut maatöiden raskauden. Kramertraktoreita tehtiin n. Kramer oli tasokas merkki, jonka moottori toimi mainosten mukaan niin pakkasessa kuin paahteessakin. Sisäpuolinen lieriövähennyspyörästö, tasauspyörästön lukko. Lama-ajan väistyttyä kauppa alkoi käydä siihen tahtiin, että ennen sotia eri Kramer-mallien valmistusmäärä nousi 10 000 kappaleeseen. 1960-luvun lopun 4-vetoiset Kramerit olivat huippuluokkaa, mutta v.1970 valmistui enää 586 traktoria, jolloin tehtiin lopullinen päätös maarakennusja kiinteistöhuoltokoneisiin erikoistumisesta. Niinpä Emil alkoi veljiensä Hansin ja Karlin kanssa suunnitella itsekulkevaa niittokonetta, jonka prototyyppi valmistui kesäksi 1925. Johdossa oli Hanomag vajaalla 13 000 kappaleella. Hyväksyttyjä moottoreita olivat Deutz, MWM ja Güldner, vaihteistoja ainakin ZF, Renk ja Prometheus. Kun alle saatiin vielä kumipyörät ja vaihteistoon 4 nopeutta, oli pikkutilan yleiskone valmis. LISÄVARUSTEITA Hihnapyörä, hydraulinen nostolaite, 6.00 x 16-etupyörät, 11.25 x 24tai 11 x 38-takapyörät, etulokasuojat, pyöräpainot, puolitelat, keskiniittokone, vinssi, erilaisia vetolaitteita, ohjaamosuoja. Rautapyöräisessä koneessa oli DKW-moottoripyörän 4 hv:n 1-sylinterinen 206 cm³ 2-tahtimoottori. Tuontivaluuttojen saanti tyssäsi varmasti hintaan ja vielä varmemmin Lisenssitoimikunnan traktoriasiantuntija Alpo Reinikaisen näkemykseen saksalaismerkkien tarpeellisuudesta. Jousitettu etuakseli. Voimanottoakseli 601 rpm, hihnapyörä 130 mm x 220 mm, 1573 rpm. Rivityyppinen Deutz-ruiskutuspumppu keskipakosäätäjällä, kylmäkäynnistystä varten hehkutulpat. Toteutumaton suunnitelma Hankkija oli sotien jälkeen pulassa amerikkalaisedustuksiensa kanssa, koska dollarit olivat todella lujassa. 750 000 markan hinta oli 33-hevosvoimaiselle traktorille hyvin suolainen, mutta saksalaiset traktorit pakkasivat olemaan kalliita. Kesällä ilmestyneessä Työtehoseuran oppaassa "Minkälaisen traktorin valitsen?" arveltiin Kramer-asiakkaiden saavan traktorinsa syyskynnöille, mutta eivät tulleet silloin, eivätkä myöhemminkään. Sama hyväksi koettu järjestelmä oli vapaaehtoisessa käytössä vielä pitkään sotien jälkeenkin. läpimitta 110 mm, iskunpituus 140 mm, kokonaisiskutilavuus 2661 cm³, puristussuhde 18:1. Vajetta saatiin paikattua saksalaisella Allgaierilla, englantilaisilla ja ranskalaisilla Massey-Harriksilla, kotimaisella Valmetilla ja ennen kaikkea tšekkiläisellä Zetorilla. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Kramer K-33 – Traktori pakkaseen ja paahteeseen KV-20230918-483579-_5792718.indd 112 KV-20230918-483579-_5792718.indd 112 18.9.2023 11.14.36 18.9.2023 11.14.36. Kaksi vaihdetta ja pakin sisältäneessä voimansiirrossa oli ketjuveto vasempaan takapyörään. Niittokoneesta yleisajoneuvoksi Ennen vuosikymmenen vaihtumista moottori suurentui vajaat 1000-kuutioiseksi 2-sylinteriseksi DKW:ksi, josta löytyi tehoa 14 hv, ja veto oli nyt molemmissa takapyörissä. Syl. Ei painonsiirtojärjestelmää. Valmistusmäärät olivat 1950-luvun puolivälissä luokkaa 5000 kappaletta vuodessa, millä lukemalla päästiin Saksassa vajaan 6 % osuuksiin. Erityisen rasittavaa oli niittäminen, viikatteen heiluttaminen hyydytti miehen ja niittokoneen vetäminen hevosen etenkin vuoristoalueella. Traktorimallistoa uudistettiin ripeään tahtiin niin tekniikan kuin muotoilunkin suhteen. Useimmista tuon ajan niittokoneista poiketen terän käyttökoneisto sai olla päällä myös pystyasennossa. Suorahampainen ZF-siirtopyörävaihteisto 5+R, nopeudet 3,3–20 km/h. Hans ja Karl Kramer saivat sovitettua isoruokaisen bensamoottorin tilalle 1-sylinterisen 14 hv:n Güldner-dieselin, joka oli paljon varmatoimisempi ja sitkeävetoisempi. Keskieurooppalaiseen tapaan Kramer K-33 oli runsaasti varustettu. Rumpujarrut taka-akseleilla, voidaan käyttää ohjausjarruina, erillinen voimansiirtoon vaikuttava käsijarru. 100 000 kappaletta. Ensimmäinen saksalainen itsekulkeva niittokone kiinnosti ympäristön viljelijöitä siinä määrin, että seuraavaksi vuodeksi saatiin 25 kappaleen tilaus. Sähköjärjestelmä 12 V Bosch, startti 1,8 kW. Kramer oli kaiketi ensimmäinen maataloustraktori, jossa ajovalot olivat maskissa. Kramer K33-mallin saannista oltiin niin varmoja, että sen tiedot ilmoitettiin vuoden 1952 mittaan julkaistuihin hinnastoihin ja mainittiinpa se joissakin Hankkijan traktorimainoksissakin. 2024 Koneviesti Weteraanit 16/ | 96 MOOTTORI Deutz F2L 514, 2-syl, 4-t Ilmajäähdytteinen etukammiodiesel, 33 hv/1635 rpm. Niinpä 1950-luvun uutuusmallit Eicher L28, Deutz F2L 514 ja Kramer K-33 olivat ulkonäköä lukuun ottamatta jokseenkin identtisiä. VOIMANSIIRTO Kuiva 10” 1-levykytkin. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 6 l, vaihteisto 8 l, taka-akselisto 10 l, hydrauliikka 3,5 l, polttoainesäiliö 30 l. Mallejakin oli 9 eri sorttia, mutta kysyntä kääntyi vähitellen laskuun, mikä sai tehtaan kiinnostumaan maansiirtokoneista. HYDRAULIIKKA Kiilahihnavetoinen 5-elementtinen mäntäpumppu, paine 150 kg/cm², nostoteho 1250 kg. PYÖRÄT Edessä 6.00 x 20, takana 11 x 28
Pari vuotta myöhemmin tehtiin kauppaa kymmenkertaisista määristä. 97 / 16 | Koneviesti Weteraanit 2024 MOOTTORI Deutz F2L 514, 2-syl, 4-t Ilmajäähdytteinen etukammiodiesel, 33 hv/1635 rpm. Vajetta saatiin paikattua saksalaisella Allgaierilla, englantilaisilla ja ranskalaisilla Massey-Harriksilla, kotimaisella Valmetilla ja ennen kaikkea tšekkiläisellä Zetorilla. Toteutumaton suunnitelma Hankkija oli sotien jälkeen pulassa amerikkalaisedustuksiensa kanssa, koska dollarit olivat todella lujassa. Erityisen rasittavaa oli niittäminen, viikatteen heiluttaminen hyydytti miehen ja niittokoneen vetäminen hevosen etenkin vuoristoalueella. MITTOJA Pituus 2900 mm, akseliväli 1820 mm, leveys 1580 mm, korkeus konepeltiin 1400 mm, maavara 370 mm, paino vakiovarusteilla 1750 kg. Johdossa oli Hanomag vajaalla 13 000 kappaleella. Sisäpuolinen lieriövähennyspyörästö, tasauspyörästön lukko. Viimeiset maataloustraktorit valmistuivat v.1973, kokonaismääräksi jäi n. Keskieurooppalaiseen tapaan Kramer K-33 oli runsaasti varustettu. Jousitettu etuakseli. Useimmista tuon ajan niittokoneista poiketen terän käyttökoneisto sai olla päällä myös pystyasennossa. 100 000 kappaletta. VOIMANSIIRTO Kuiva 10” 1-levykytkin. 100 000 kpl. Sama hyväksi koettu järjestelmä oli vapaaehtoisessa käytössä vielä pitkään sotien jälkeenkin. Valmistettu yhteensä 525 kpl. Kramer oli kaiketi ensimmäinen maataloustraktori, jossa ajovalot olivat maskissa. Hans ja Karl Kramer saivat sovitettua isoruokaisen bensamoottorin tilalle 1-sylinterisen 14 hv:n Güldner-dieselin, joka oli paljon varmatoimisempi ja sitkeävetoisempi. Sota-aikaan pienemmät merkit, joihin Kramerkin muun muassa Fendtin, Eicherin ja Fahrin ohella kuului, määrättiin tekemään traktoreita Schell-ohjelman mukaisesti. Hyväksyttyjä moottoreita olivat Deutz, MWM ja Güldner, vaihteistoja ainakin ZF, Renk ja Prometheus. Kramer 31 oli saatu mahdollisimman halvaksi laadusta tinkimättä, mutta viljelijöiden ostovoima oli tuolloin pohjalukemissa. Rautapyöräisessä koneessa oli DKW-moottoripyörän 4 hv:n 1-sylinterinen 206 cm³ 2-tahtimoottori. Hihnapyörän ja vetolaitteen myötä niittokone oli muuttumassa monikäyttöisemmäksi traktoriksi. Kramertraktoreita tehtiin n. 750 000 markan hinta oli 33-hevosvoimaiselle traktorille hyvin suolainen, mutta saksalaiset traktorit pakkasivat olemaan kalliita. Kaksi vaihdetta ja pakin sisältäneessä voimansiirrossa oli ketjuveto vasempaan takapyörään. Traktorimallistoa uudistettiin ripeään tahtiin niin tekniikan kuin muotoilunkin suhteen. Pari kolme esittelykonetta oli kaiketi saatu tuotua keväällä päättyneen vapaan tuonnin aikana, joten Kramerillakin on Suomen peltoja joskus 70 vuotta sitten viljelty. HYDRAULIIKKA Kiilahihnavetoinen 5-elementtinen mäntäpumppu, paine 150 kg/cm², nostoteho 1250 kg. Niinpä Emil alkoi veljiensä Hansin ja Karlin kanssa suunnitella itsekulkevaa niittokonetta, jonka prototyyppi valmistui kesäksi 1925. Rivityyppinen Deutz-ruiskutuspumppu keskipakosäätäjällä, kylmäkäynnistystä varten hehkutulpat. Niinpä 1950-luvun uutuusmallit Eicher L28, Deutz F2L 514 ja Kramer K-33 olivat ulkonäköä lukuun ottamatta jokseenkin identtisiä. Kramer K-33 KV-20230918-483579-_5792718.indd 113 KV-20230918-483579-_5792718.indd 113 18.9.2023 11.14.38 18.9.2023 11.14.38 2023 Koneviesti Weteraanit 11/ | 112 W E T E R A A N I Tonavan rannalla Gutmadingenissa, lähellä Sveitsin rajaa, maatalouskonekauppaa ja konepajatoimintaa vuodesta 1918 lähtien pyörittänyt Emil Kramer (1897–1932) oli omakohtaisesti kokenut maatöiden raskauden. Kramer K33-mallin saannista oltiin niin varmoja, että sen tiedot ilmoitettiin vuoden 1952 mittaan julkaistuihin hinnastoihin ja mainittiinpa se joissakin Hankkijan traktorimainoksissakin. PYÖRÄT Edessä 6.00 x 20, takana 11 x 28. LISÄVARUSTEITA Hihnapyörä, hydraulinen nostolaite, 6.00 x 16-etupyörät, 11.25 x 24tai 11 x 38-takapyörät, etulokasuojat, pyöräpainot, puolitelat, keskiniittokone, vinssi, erilaisia vetolaitteita, ohjaamosuoja. Sähköjärjestelmä 12 V Bosch, startti 1,8 kW. Kun alle saatiin vielä kumipyörät ja vaihteistoon 4 nopeutta, oli pikkutilan yleiskone valmis. Lama-ajan väistyttyä kauppa alkoi käydä siihen tahtiin, että ennen sotia eri Kramer-mallien valmistusmäärä nousi 10 000 kappaleeseen. Syl. Rumpujarrut taka-akseleilla, voidaan käyttää ohjausjarruina, erillinen voimansiirtoon vaikuttava käsijarru. Kramer oli tasokas merkki, jonka moottori toimi mainosten mukaan niin pakkasessa kuin paahteessakin. Suorahampainen ZF-siirtopyörävaihteisto 5+R, nopeudet 3,3–20 km/h. Hintaa ei voitu enää pudottaa, mutta käyttökustannuksiin oli mahdollista vaikuttaa. IH-Deeringiä ja Oliveria onnistuttiin tuomaan 1940-luvun lopulla joitakin kymmeniä kappaleita, mutta uudella vuosikymmenellä ei lisenssiviranomaisilta jenkkitraktoreiden tuonteihin rahaa herunut. Käytännössä se tarkoitti ennalta määriteltyjen komponenttien käyttöä, millä saatiin rajoitettua varaosien määrää. läpimitta 110 mm, iskunpituus 140 mm, kokonaisiskutilavuus 2661 cm³, puristussuhde 18:1. Kesällä ilmestyneessä Työtehoseuran oppaassa "Minkälaisen traktorin valitsen?" arveltiin Kramer-asiakkaiden saavan traktorinsa syyskynnöille, mutta eivät tulleet silloin, eivätkä myöhemminkään. Valmistusmäärät olivat 1950-luvun puolivälissä luokkaa 5000 kappaletta vuodessa, millä lukemalla päästiin Saksassa vajaan 6 % osuuksiin. 28 220 € v.2023 VALMISTAJA Maschinenfabrik Gebrüder Kramer GmbH, Gutmadingen ja Überlingen, Baden-Württemberg, Länsi-Saksa. Tasauspyörästön lukko oli vakiona, samoin lautaspyörään vaikuttanut erillinen käsijarru, etuakselin jousitus sekä 5-nopeuksinen vaihteisto. Mallejakin oli 9 eri sorttia, mutta kysyntä kääntyi vähitellen laskuun, mikä sai tehtaan kiinnostumaan maansiirtokoneista. Ei painonsiirtojärjestelmää. Niittokoneesta yleisajoneuvoksi Ennen vuosikymmenen vaihtumista moottori suurentui vajaat 1000-kuutioiseksi 2-sylinteriseksi DKW:ksi, josta löytyi tehoa 14 hv, ja veto oli nyt molemmissa takapyörissä. Moottorit olivat Deutzin 2-sylinterisiä, vaihteistot ZF:n A15-tyyppiä, Deutzissa ja Kramerissa oli lisävarusteena sama Pentax-hydrauliikka. Voimanottoakseli 601 rpm, hihnapyörä 130 mm x 220 mm, 1573 rpm. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 6 l, vaihteisto 8 l, taka-akselisto 10 l, hydrauliikka 3,5 l, polttoainesäiliö 30 l. 1960-luvun lopun 4-vetoiset Kramerit olivat huippuluokkaa, mutta v.1970 valmistui enää 586 traktoria, jolloin tehtiin lopullinen päätös maarakennusja kiinteistöhuoltokoneisiin erikoistumisesta. Vastaava Deutz-malli oli yhtä tyyris. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Kramer K-33 – Traktori pakkaseen ja paahteeseen KV-20230918-483579-_5792718.indd 112 KV-20230918-483579-_5792718.indd 112 18.9.2023 11.14.36 18.9.2023 11.14.36. HINTA 750 000 mk vuonna 1952, mikä vastaa n. Ensimmäinen 4-vetoinen saksalainen pyöräkuormaaja KS 510 valmistui 1950-luvun lopulla. Ensimmäinen saksalainen itsekulkeva niittokone kiinnosti ympäristön viljelijöitä siinä määrin, että seuraavaksi vuodeksi saatiin 25 kappaleen tilaus. Muut mallit olivat varustuksiltaan samaa tasoa. Tuontivaluuttojen saanti tyssäsi varmasti hintaan ja vielä varmemmin Lisenssitoimikunnan traktoriasiantuntija Alpo Reinikaisen näkemykseen saksalaismerkkien tarpeellisuudesta
Rivityyppinen Bosch-ruiskutuspumppu keskipakosäätäjällä. Päätös MB-Tracin näyttelyyn osallistumisesta tehtiin, kun sen alkuun ole enää 6 viikkoa. Traktorit liikahtivat nopeimmillaan 60 km/h, mikä teki niistä varteenotettavia kuljetusvälineitä. Alun perin uutuuskoneen merkiksi piti tulla Unitrac, mutta lopulta päädyttiin muotoon MB-Trac. Toisen koesarjan valmistuessa vuoden 1971 lopulla pidettiin samaan aikaan Stuttgartissa Daimler-Benzin yhtiökokous, jossa päätettiin muutamien johtoportaan jäsenien vaatimuksesta lopettaa viittä vaille valmis traktoriprojekti. MB-Trac kehitettiin johtajilta salassa. Koska yhteismallistosta näytti tulevan vähintään 15 % aiempaa kalliimpi, päätettiin hankkeesta luopua, jonka jälkeen Daimler-Benz keskittyi pelkästään Unimogiin. VOIMANSIIRTO Kuiva 13” ja 12,5 ” parikytkin. Deutzin kanssa päästiin pitemmälle, uutta yhteistä traktorisarjaa odotellessa esiteltiin mallisto, johon kuului muun muassa 1500:n korvannut MB-Trac 1600 sekä välijäähdytetty 180 hv:n MB-Trac 1800. Boehringer G.m.b.H. Syl. Voimanottoakseli 613 ja 1078 rpm. Kun Unimog-mallien menekki maatalouteen alkoi seuraavalla vuosikymmenellä heiketä, esitti myyntipäällikkö Gustav Krettenauer ajatuksen traktorista, jonka tekniikassa hyödynnettäisiin Unimogin osia, mutta ajatukselle ei lämmetty. Muutaman kerran viranomaiset antoivat oikein kirjallisia todistuksia MB-Tracin reilusta huippunopeudesta, kun omistajat olivat onnistuneesti poistaneet isojen vaihteiden lukitukset. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA MB-Trac 1500 – voimalla ja vauhdilla KV-20231009-483811-_5802156.indd 112 KV-20231009-483811-_5802156.indd 112 28.9.2023 10.52.12 28.9.2023 10.52.12. Kun traktorin taakse asennettiin järeä kuormaaja ja varustettiin ohjaamo kääntyvällä ohjauspulpetilla, saatiin MB-Tracista pätevä pyöräkuormaaja. Kaiketi suurin yksittäinen asiakas oli armeija, joka käytti MB-Tracia kuljetusten lisäksi lumitöihin. 2024 Koneviesti Weteraanit 16/ | 98 113 / 12 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI OM 352A, 6-syl. Pari protokonetta oli saatu varjeltua romutukselta ja päivää jatkamalla niistä saatiin rakennettua esittelykappale. Tilanne muuttui, kun päällikkötason korviin kiiri huhu Deutzin samantapaisesta Intrac-järjestelmätraktorista, joka esiteltäisiin vuoden 1972 DLG-näyttelyssä. Vuonna 1974 MB-Trac oli teholuokassa 51–70 hv Länsi-Saksan myydyin traktori. Hydrauliset, paineilmatehosteiset rumpujarrut molemmilla akseleilla, ei ohjausjarruja. Lukitukset pystyi melko helposti poistamaan, tehdastilauksena sai jopa 80 km/h välityksen. Sähköjärjestelmä 12V Bosch, vaihtovirtalaturi 770 W, startti 3 kW. Markkinoidemme toiseksi kallein traktori ei vieläkään kiinnostanut kovinkaan monia viljelijöitä, mutta urakointikäyttöön niitä hankittiin. HYDRAULIIKKA Kiilahihnavetoinen hammaspyöräpumppu, tuotto 45 l/min, paine 210 kg/cm², nostoteho 6500 kg. Painonsiirtojärjestelmä vetovarsitunnustelulla, kolme 2-toimista ulkopuolisen hydrauliikan hallintaventtiiliä. Takanostolaite sai ilmaan tuolloin huomattavan suuren 6500 kilon lastin, kiilahihnavetoisessa pumpussa oli tuottoa 45 tai 60 litraa minuutissa. MITTOJA Pituus 4950 mm, akseliväli 2650 mm, leveys 2500 mm, korkeus 2900 mm, maavara 450 mm, paino vakiovarusteilla 6200 kg. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 15 l, jäähdytysjärjestelmä 21 l, vaihteisto 12 l, tasauspyörästöt 2 x 2 l, vähennyspyörästöt 4 x 1,5 l, hydrauliikka 42 l, polttoainesäiliö 170 l. läpimitta 97 mm, iskunpituus 128 mm, kokonaisiskutilavuus 5675 cm³, puristussuhde 17:1. Uusi yritys tehtiin 10 vuotta myöhemmin, tällä kertaa suurimmalla 1500-mallilla. Päälle 6 tonnin kokonaispainosta 54 % oli etuakselilla. 1980-luvun puolivälissä tuli kaikkien saksalaismerkkien menekkiin pysyvä notkahdus. 65-hevosvoimainen MB-Trac 65-70 kiinnosti yleisöä Intraciakin enemmän, sen ympärille tarvittiin oikein järjestysmieskaarti. Ohjaamo oli keskellä, nostolaitteen sai myös eteen, samoin voimanottoakselin. Kaupaksi saatiin muutama kymmenen konetta, asiakkaina olivat lähinnä VR ja sähköyhtiöt. Liikennetraktoreita ei vielä tuolloin tunnettu, 40 km/h oli ehdoton yläraja. Kytkimeltä oli kardaaniyhteys vaihteistolle ja sieltä edelleen etuja taka-akseleiden tasauspyörästöille. Planeettavähennyspyörästöt, 4-veto, tasauspyörästön lukot molemmilla akseleilla. Tilauksia tehtiin 350 traktorista, vaikka hintaa oli runsaasti, eikä sarjatuotantokaan alkanut kuin vasta 9 kuukautta myöhemmin. Malliston uudeksi lippulaivaksi tuli v.1980 lanseerattu 150-hevosvoimainen turbomalli MB-Trac 1500, jossa oli pienempien versioiden tapaan jousitettu etuakseli ja useimmat toiminnot paineilmakäyttöisiä. Suurimman MB-Tracin jäljessä tulivat nikottelematta leveätkin muokkauskoneet, mutta ahtaammat lohkot oli parasta hoidella ketterämmällä kalustolla, kääntöympyrän halkaisija kun oli mahtavat 13 metriä. Ensimmäistä versiota vaivanneet vaihteisto-ongelmat saatiin vähenemään ja tarjolle tuli useita huippunopeusvaihtoehtoja. Vuosikymmenen puolivälin jälkeen esiteltiin kokonainen mallisto, johon kuului 4 traktoria teholtaan 65–125 hv. Koska eri maiden tieliikennemääräykset poikkesivat toisistaan, lukittiin kaksi suurinta vaihdetta. Hydro-ohjaus. Rakenteeltaan se oli lähempänä kuorma-autoa kuin traktoria. Autotraktorista traktoriksi Prototyypin rakentaminen alkoi keväällä 1968, projektia veti Martin Tegtmeier, joka sai traktorin valmiiksi reilua vuotta myöhemmin. Viimeinen MB-Trac valmistui 17.12.1991, kokonaismääräksi jäi 41 365 kpl. HINTA 339 000 markkaa vuonna 1984, mikä vastaa noin 139 600 euroa vuonna 2023 VALMISTAJA Daimler-Benz AG, 1980–87, Gaggenau, Baden-Württemberg, Länsi-Saksa, valmistettu yhteensä 2855 kpl. Vehon mahtitraktori David Brownin maahantuonnista 1960luvulla jättäytynyt Veho palasi traktorimarkkinoille syksyllä 1974 esitellessään ensimmäisen MB-Trac-mallin 65-70. Kiivain vastustaja oli Heinrich Rößler, mutta Gaggenaun Unimog-tehtaan johtaja Alfred Rummel oli myötämielisempi. Martin Tegtmeierin tiimi jatkoi kuitenkin kehitystyötä salassa – omalla ajallaan. Kyntötesteihin päästiin Hollannin jäykillä polderimailla marraskuussa 1970. Paineilmalaitteet. 4-t nestejäähdytteinen turboahdettu suorasuihkutusdiesel, 150 hv/2500 rpm. Takasillan päälle voitiin kiinnittää kuormaimia, säiliöitä tai kuormalava. LISÄVARUSTEITA Etunostolaite 2500 kg, etuvoimanotto 540/1000rpm, ajovoimanotto, ryömintävaihteisto, 60 tai 80 km/h-vaihteisto, kääntyvä ohjauspulpetti, etupainot, työkoneiden etukiinnityslevy, 2-toiminen nostolaite, tehokkaampi hydraulipumppu (60 l/min.), hydrauliikan lisäventtiilit, perävaunun jarruventtiili, 12,4 x 38tai 18.4 x 30-pyörät, levikepyörät, maatalousvetolaite, ilmastointi. Synkrovaihteisto 14+14R, nopeudet 1,9–40 km/h. Ohjausjarruillakaan ei saanut kiverämpää kurvia, koska ne puuttuivat. Kylmäkäynnistystä varten eetterisuihkutus. Hyvin harva viljelijä innostui uudentyyppisestä koneesta, vaikka siihen kehitettiin monenlaisia työkoneyhdistelmiä. MB-Trac 1500 KV-20231009-483811-_5802156.indd 113 KV-20231009-483811-_5802156.indd 113 28.9.2023 10.52.14 28.9.2023 10.52.14 2023 Koneviesti Weteraanit 12/ | 112 W E T E R A A N I A lbert Friedrichin ja Heinrich Rößlerin kehittämän Unimog-autotraktorin laajemman sarjatuotannon Daimler-Benz aloitti vuonna 1951, ensimmäiset 600 kappaletta oli koonnut Gebr. Monien muiden vientimaiden tavoin traktoria mainostettiin voimakkaaksi, vauhdikkaaksi ja turvalliseksi. Sikariportaan hämmästykseksi kauppa alkoi käydä mukavasti. Jousitettu etuakseli. Suunnitelmissa oli yhteistyötä MB:n, Schlüterin, Fendtin ja Claasin kanssa, mikä ei kuitenkaan toteutunut. PYÖRÄT Edessä ja takana 18.4 x 34. Voimanoton, tasauspyörästöjen lukkojen ja nelivedon kytkentä paineilmalla
Liikennetraktoreita ei vielä tuolloin tunnettu, 40 km/h oli ehdoton yläraja. Planeettavähennyspyörästöt, 4-veto, tasauspyörästön lukot molemmilla akseleilla. läpimitta 97 mm, iskunpituus 128 mm, kokonaisiskutilavuus 5675 cm³, puristussuhde 17:1. Kaupaksi saatiin muutama kymmenen konetta, asiakkaina olivat lähinnä VR ja sähköyhtiöt. Koska yhteismallistosta näytti tulevan vähintään 15 % aiempaa kalliimpi, päätettiin hankkeesta luopua, jonka jälkeen Daimler-Benz keskittyi pelkästään Unimogiin. Voimanoton, tasauspyörästöjen lukkojen ja nelivedon kytkentä paineilmalla. Takanostolaite sai ilmaan tuolloin huomattavan suuren 6500 kilon lastin, kiilahihnavetoisessa pumpussa oli tuottoa 45 tai 60 litraa minuutissa. Muutaman kerran viranomaiset antoivat oikein kirjallisia todistuksia MB-Tracin reilusta huippunopeudesta, kun omistajat olivat onnistuneesti poistaneet isojen vaihteiden lukitukset. Hydro-ohjaus. Ohjaamo oli keskellä, nostolaitteen sai myös eteen, samoin voimanottoakselin. Kytkimeltä oli kardaaniyhteys vaihteistolle ja sieltä edelleen etuja taka-akseleiden tasauspyörästöille. Päälle 6 tonnin kokonaispainosta 54 % oli etuakselilla. Markkinoidemme toiseksi kallein traktori ei vieläkään kiinnostanut kovinkaan monia viljelijöitä, mutta urakointikäyttöön niitä hankittiin. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA MB-Trac 1500 – voimalla ja vauhdilla KV-20231009-483811-_5802156.indd 112 KV-20231009-483811-_5802156.indd 112 28.9.2023 10.52.12 28.9.2023 10.52.12. Päätös MB-Tracin näyttelyyn osallistumisesta tehtiin, kun sen alkuun ole enää 6 viikkoa. Koska eri maiden tieliikennemääräykset poikkesivat toisistaan, lukittiin kaksi suurinta vaihdetta. Sikariportaan hämmästykseksi kauppa alkoi käydä mukavasti. Suurimman MB-Tracin jäljessä tulivat nikottelematta leveätkin muokkauskoneet, mutta ahtaammat lohkot oli parasta hoidella ketterämmällä kalustolla, kääntöympyrän halkaisija kun oli mahtavat 13 metriä. LISÄVARUSTEITA Etunostolaite 2500 kg, etuvoimanotto 540/1000rpm, ajovoimanotto, ryömintävaihteisto, 60 tai 80 km/h-vaihteisto, kääntyvä ohjauspulpetti, etupainot, työkoneiden etukiinnityslevy, 2-toiminen nostolaite, tehokkaampi hydraulipumppu (60 l/min.), hydrauliikan lisäventtiilit, perävaunun jarruventtiili, 12,4 x 38tai 18.4 x 30-pyörät, levikepyörät, maatalousvetolaite, ilmastointi. 65-hevosvoimainen MB-Trac 65-70 kiinnosti yleisöä Intraciakin enemmän, sen ympärille tarvittiin oikein järjestysmieskaarti. Voimanottoakseli 613 ja 1078 rpm. 1980-luvun puolivälissä tuli kaikkien saksalaismerkkien menekkiin pysyvä notkahdus. PYÖRÄT Edessä ja takana 18.4 x 34. Vuosikymmenen puolivälin jälkeen esiteltiin kokonainen mallisto, johon kuului 4 traktoria teholtaan 65–125 hv. Ensimmäistä versiota vaivanneet vaihteisto-ongelmat saatiin vähenemään ja tarjolle tuli useita huippunopeusvaihtoehtoja. Vuonna 1974 MB-Trac oli teholuokassa 51–70 hv Länsi-Saksan myydyin traktori. HYDRAULIIKKA Kiilahihnavetoinen hammaspyöräpumppu, tuotto 45 l/min, paine 210 kg/cm², nostoteho 6500 kg. Hydrauliset, paineilmatehosteiset rumpujarrut molemmilla akseleilla, ei ohjausjarruja. Painonsiirtojärjestelmä vetovarsitunnustelulla, kolme 2-toimista ulkopuolisen hydrauliikan hallintaventtiiliä. HINTA 339 000 markkaa vuonna 1984, mikä vastaa noin 139 600 euroa vuonna 2023 VALMISTAJA Daimler-Benz AG, 1980–87, Gaggenau, Baden-Württemberg, Länsi-Saksa, valmistettu yhteensä 2855 kpl. Synkrovaihteisto 14+14R, nopeudet 1,9–40 km/h. Tilauksia tehtiin 350 traktorista, vaikka hintaa oli runsaasti, eikä sarjatuotantokaan alkanut kuin vasta 9 kuukautta myöhemmin. Jousitettu etuakseli. 99 / 16 | Koneviesti Weteraanit 2024 113 / 12 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI OM 352A, 6-syl. Rivityyppinen Bosch-ruiskutuspumppu keskipakosäätäjällä. Takasillan päälle voitiin kiinnittää kuormaimia, säiliöitä tai kuormalava. Kun traktorin taakse asennettiin järeä kuormaaja ja varustettiin ohjaamo kääntyvällä ohjauspulpetilla, saatiin MB-Tracista pätevä pyöräkuormaaja. Ohjausjarruillakaan ei saanut kiverämpää kurvia, koska ne puuttuivat. Kun Unimog-mallien menekki maatalouteen alkoi seuraavalla vuosikymmenellä heiketä, esitti myyntipäällikkö Gustav Krettenauer ajatuksen traktorista, jonka tekniikassa hyödynnettäisiin Unimogin osia, mutta ajatukselle ei lämmetty. Kylmäkäynnistystä varten eetterisuihkutus. MB-Trac 1500 KV-20231009-483811-_5802156.indd 113 KV-20231009-483811-_5802156.indd 113 28.9.2023 10.52.14 28.9.2023 10.52.14 2023 Koneviesti Weteraanit 12/ | 112 W E T E R A A N I A lbert Friedrichin ja Heinrich Rößlerin kehittämän Unimog-autotraktorin laajemman sarjatuotannon Daimler-Benz aloitti vuonna 1951, ensimmäiset 600 kappaletta oli koonnut Gebr. Deutzin kanssa päästiin pitemmälle, uutta yhteistä traktorisarjaa odotellessa esiteltiin mallisto, johon kuului muun muassa 1500:n korvannut MB-Trac 1600 sekä välijäähdytetty 180 hv:n MB-Trac 1800. 4-t nestejäähdytteinen turboahdettu suorasuihkutusdiesel, 150 hv/2500 rpm. Tilanne muuttui, kun päällikkötason korviin kiiri huhu Deutzin samantapaisesta Intrac-järjestelmätraktorista, joka esiteltäisiin vuoden 1972 DLG-näyttelyssä. Paineilmalaitteet. Toisen koesarjan valmistuessa vuoden 1971 lopulla pidettiin samaan aikaan Stuttgartissa Daimler-Benzin yhtiökokous, jossa päätettiin muutamien johtoportaan jäsenien vaatimuksesta lopettaa viittä vaille valmis traktoriprojekti. Lukitukset pystyi melko helposti poistamaan, tehdastilauksena sai jopa 80 km/h välityksen. MITTOJA Pituus 4950 mm, akseliväli 2650 mm, leveys 2500 mm, korkeus 2900 mm, maavara 450 mm, paino vakiovarusteilla 6200 kg. Monien muiden vientimaiden tavoin traktoria mainostettiin voimakkaaksi, vauhdikkaaksi ja turvalliseksi. Boehringer G.m.b.H. Kyntötesteihin päästiin Hollannin jäykillä polderimailla marraskuussa 1970. VOIMANSIIRTO Kuiva 13” ja 12,5 ” parikytkin. Pari protokonetta oli saatu varjeltua romutukselta ja päivää jatkamalla niistä saatiin rakennettua esittelykappale. Suunnitelmissa oli yhteistyötä MB:n, Schlüterin, Fendtin ja Claasin kanssa, mikä ei kuitenkaan toteutunut. Syl. Sähköjärjestelmä 12V Bosch, vaihtovirtalaturi 770 W, startti 3 kW. Vehon mahtitraktori David Brownin maahantuonnista 1960luvulla jättäytynyt Veho palasi traktorimarkkinoille syksyllä 1974 esitellessään ensimmäisen MB-Trac-mallin 65-70. Martin Tegtmeierin tiimi jatkoi kuitenkin kehitystyötä salassa – omalla ajallaan. Rakenteeltaan se oli lähempänä kuorma-autoa kuin traktoria. Kaiketi suurin yksittäinen asiakas oli armeija, joka käytti MB-Tracia kuljetusten lisäksi lumitöihin. Malliston uudeksi lippulaivaksi tuli v.1980 lanseerattu 150-hevosvoimainen turbomalli MB-Trac 1500, jossa oli pienempien versioiden tapaan jousitettu etuakseli ja useimmat toiminnot paineilmakäyttöisiä. MB-Trac kehitettiin johtajilta salassa. Hyvin harva viljelijä innostui uudentyyppisestä koneesta, vaikka siihen kehitettiin monenlaisia työkoneyhdistelmiä. Viimeinen MB-Trac valmistui 17.12.1991, kokonaismääräksi jäi 41 365 kpl. Alun perin uutuuskoneen merkiksi piti tulla Unitrac, mutta lopulta päädyttiin muotoon MB-Trac. Uusi yritys tehtiin 10 vuotta myöhemmin, tällä kertaa suurimmalla 1500-mallilla. Autotraktorista traktoriksi Prototyypin rakentaminen alkoi keväällä 1968, projektia veti Martin Tegtmeier, joka sai traktorin valmiiksi reilua vuotta myöhemmin. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 15 l, jäähdytysjärjestelmä 21 l, vaihteisto 12 l, tasauspyörästöt 2 x 2 l, vähennyspyörästöt 4 x 1,5 l, hydrauliikka 42 l, polttoainesäiliö 170 l. Kiivain vastustaja oli Heinrich Rößler, mutta Gaggenaun Unimog-tehtaan johtaja Alfred Rummel oli myötämielisempi. Traktorit liikahtivat nopeimmillaan 60 km/h, mikä teki niistä varteenotettavia kuljetusvälineitä
Mallia 230 sai useana versiona, eroa oli akselivälissä ja vinssin varustelussa, myöhemmin myös moottorissa ja voimansiirrossa. Vuoristoihin sovellettiin vinssivetoisia köysiratoja, joiden pystyttäminen oli hyvin työlästä. 2024 Koneviesti Weteraanit 16/ | 100 MOOTTORI GMC 3-53, 3-syl, 2-t nestejäähdytteinen suorasuihkutusdiesel mekaanisella Roots-ahtimella, 97 hv/2800 rpm. Ääntä oli senkin edestä – karhuista ei ollut pelkoa sillä neliökilometrillä, missä ajeltiin Timberjackilla. Nopeampia, ketterämpiä ja lähes yhtä tehokkaita vaihtoehtoja tuli saataville 1950-luvulla. HYDRAULIIKKA Kampiakselin pyörittämä hammaspyöräpumppu, tuotto 56 l/min, paine 136 kg/cm². TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 12,3 l, jäähdytysjärjestelmä 14,6 l, vaihteisto 5 l, jakolaatikko 2,4 l, tasauspyörästöt 2 x 5,2 l, vähennyspyörästöt 4 x 2,4 l, vinssin voimansiirto 1,5 l, hydrauliikka 53 l, polttoainesäiliö 90 l. Enimmillään vajaat 3000 kierrosta ottanut moottori oli kierrosherkkä, mutta 2-tahtidieseleiden tapaan ei kovin sitkeävetoinen. PYÖRÄT Edessä ja takana 18.4/15 x 34/10ply HINTA 55 400 mk vuonna 1966, mikä vastaa n. Niistä kalleimpia ja tehokkaimpia olivat Timberjackin eri mallit. Metsäkoneesta kiinnostuttiin joka puolella maailmaa, Itä-Euroopan maita lukuun ottamatta vientiä oli kaikkialle. läpimitta 98,4 mm, iskunpituus 114,3 mm, kokonaisiskutilavuus 2606 cm³, puristussuhde 17:1. Ohjausta hallittiin käsivivulla, ohjauspyörän orbitroleineen sai valinnaisvarusteena. LISÄVARUSTEITA 18.4/15x26-, 18.4/15x38-, 16.9/14x30-, 23.1x26-, 24.5x32tai 28.1x26-pyörät, moottorin lämmityslaite, ohjauspyörä ja orbitrol-venttiili, vetokoukku, lisävalot, takalokasuojat, umpiohjaamo. Kylmäkäynnistystä varten eetteriruiskutus. Vuonna 1966 tarjolla oli neljää eri merkkistä juontotraktoria, joista Timberjackin tehokkain malli 230 oli 55 400 markan hinnallaan kallein, seuraavana John Deere 440 (55 000 mk). 4-veto, taka-akselilla automaattilukko (No-Spin), navoissa planeettavähennyspyörästöt. Kallein ja paras Ensimmäinen Suomessa myyty runko-ohjattu juontotraktori oli Timberjack 200 D, jonka Ekströmin Koneliike toi vuoden 1962 aikana. Ensimmäisenä tuotantovuotena valmistui 44 traktoria, toisena päälle 200 ja kolmantena lähes 600. Noin puolet juontokoneista oli hankittu ennen vuotta 1965. Merkkiin yhdistetty aasi-logo viittasi muinoisiin höyryvinsseihin, joista käytettiin donkey-nimitystä. Vuonna 1969, jolloin juontotraktoreiden aika alkoi meillä olla ohi, metsissämme möyri 107 Valmet Terraa, 48 Tree Farmeria, 28 Timberjackia ja 8 muun merkkistä. Woodstockin pikkukaupungissa, noin 100 km päässä Torontosta, perävaunuja tuottaneen Kings Trailerin myyntimies Wesley Magill kiinnostui Symonsin suunnitelmista perustaa mainittuja laitteita valmistava yritys. Kovin suureksi ei Suomen Timberjack-kanta vielä tuolloin noussut. Vajaassa kuukaudessa saatiin laaniin yhteensä 384 lastia, minä aikana ainoat ongelmat rajoittuivat 6-kankaisten renkaiden vioittumisiin ja juontovaijereiden katkeamisiin. Timberjack oli koottu tasokkaista maansiirtokoneiden osista, mikä oli takeena kestävyydelle, mutta sillä oli hintansa. 1965–92, Woodstock, Ontario, Kanada. Syl. VOIMANSIIRTO Kuiva 12” levykytkin. Äänekästä puunkorjuuta Kanadalainen Robert Symons oli jo 1930-luvulla perehtynyt Ontarion metsätyömaiden kiinteisiin vinsseihin ja köysiratoihin. 114 200 € v.2023 VALMISTAJA Timberland-Ellicot Ltd ja 1967 >Eaton Yale Ltd. Myöhemmin yleistyneet polttomoottorikäyttöiset telatraktorit operoivat hankalissakin olosuhteissa, mutta työmaalta toiselle siirtymiset ottivat aikaa. Vuoden 1965 aikana lanseerattu Timberjack 230 oli perusrakenteeltaan samanlainen, mutta moottorina oli nyt ärhäkkä 2-tahtinen GMC Detroit Diesel, joka 3 sylinterillään kehitti 97 hv:n tehon. Symons huolehti suunnittelusta, Magill markkinoinnista ja Vern rahoituksesta. Kun mukaan saatiin vielä perävaunutehtailija Vern King, oli Timberland Machines Ltd. Sähköjärjestelmä 12 V, vaihtovirtalaturi 400 W. Huokeampia olivat Ruotsissa lisenssillä eurooppalaisista osista koottu Kockum Tree Farmer (47 900 mk), sekä maataloustraktorin komponenteista rakennetut Valmet Terrat 865 (39 800 mk) ja 465 (33 000 mk). KV-20231030-484043-_5827157.indd 112 KV-20231030-484043-_5827157.indd 112 19.10.2023 10.06.33 19.10.2023 10.06.33. Vuonna 1960 Timberland ja baltimorelainen Ellicott Machine Corp. Hercules-vinssi 8000 kg. Metsärautateitä oli tehty jo aiemminkin, mutta tuolloin valmistuivat ensimmäiset tela-alustaiset höyryveturit, jotka tarvitsivat liikkuakseen pelkän polannetien. valmis aloittamaan toimintansa v.1947. Kokorunkojuontona liikkui kerralla 7 kuutiota. Entiseen tapaan navoissa oli planeettapyörästöt ja takana automaattinen No Spin -lukko. Wagner, FWD ja LeTourneau olivat esitelleet omat järeät juontokoneensa, eli skidderit, jo ennen vuosikymmenen puoliväliä, Timberlandin Timberskidder ja Garrettin Tree Farmer liittyivät joukkoon vuosina 1956 ja -58. Rumpujarru jakolaatikon yhteydessä. Timberjack-merkki siirtyi historiaan 5 vuotta myöhemmin. MITTOJA Pituus 5330 mm, akseliväli 2780 mm, leveys 2400 mm, korkeus 2680 mm, maavara 600 mm, paino vakiovarusteilla 5 900 kg. Runko-ohjaus ja puskulevy. Timberjack 200 painoi puskulevyineen 3,6 tonnia, bensatai dieselkäyttöinen 60 hv:n Ford-moottori oli pitkälti sama kuin Super Majorissa. Systeemi oli suunnilleen sama kuin Caterpillareissa: mallimerkintä pysyi samana, vaikka kone oli lopulta olennaisesti erilainen. Toinen olennainen ero oli 8-nopeuksinen suunnanvaihtajavaihteisto sekä 8 tonnin tehoinen vinssi. Lyhyen ajan sisällä esiteltiin uutuudet 205 ja 215, joissa oli hieman tehokkaammaksi ruuvattu moottori, väkevämpi vinssi ja 215-mallissa 15 x 34-pyörät. Timberjack 230 KV-20231030-484043-_5827157.indd 113 KV-20231030-484043-_5827157.indd 113 19.10.2023 10.06.34 19.10.2023 10.06.34 2023 Koneviesti Weteraanit 13/ | 112 W E T E R A A N I A merikkalaiset hyödynsivät metsätöissään konevoimaa heti 1900-luvun alussa. Pari vuotta 230:n ensiesittelyn jälkeen metsätraktorituotanto myytiin Eaton Manufacturing Companylle, TimberlandEllicottin jatkaessa erilaisten nostokoneikkojen, vinssien ja hiihtohissien tuotantoa, joita se tekee vieläkin. Timberjack siirtyi 1980-luvun lopussa Rauma-Repolan omistukseen ja vuonna 2000 John Deerelle. fuusioituivat, vuotta myöhemmin esiteltiin metsään huomattavasti paremmin soveltunut kevyempi runko-ohjattu juontotraktori, joka sai nimen Timberjack (tukkijätkä). Keskipakosäätäjän ohjaamat GM-pumppusuuttimet. Metsäteho seurasi savotointia seuraavana talvena ja totesi sen tela-alustaisen Volvo-Bamsen veroiseksi menijäksi. Timberjack oli Suomen ensimmäinen runko-ohjattu metsätraktori TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Timberjack 230 – Tukkijätkä Juontotraktoreita möyri aikanaan metsissämme toista sataa kappaletta. Ensimmäistä 4-vetoista Timberskidderiä ohjattiin etupyörillä, moottori oli Chryslerin 200-hevosvoimainen bensa-V8 ja huippunopeus oli vajaat 70 km/h. Osittain synkronoitu vaihteisto suunnanvaihtajalla 8+8R, nopeudet 2,3–30 km/h. Metsäveturit pystyivät vetämään rekiletkoja, joissa oli puuta satoja kuutioita, mutta vain tasaisilla mailla. 1950-luvulla alettiin kehittää ajatusta 4-vetoisesta vinssiajoneuvosta. Ensimmäisiä tuotteita olivat köysiratojen ja erilaisten vinssien ohella pinotavaran nippukuormaimet, joita asennettiin maastokuorma-autoihin ja Bombardierin tela-ajoneuvoihin
Wagner, FWD ja LeTourneau olivat esitelleet omat järeät juontokoneensa, eli skidderit, jo ennen vuosikymmenen puoliväliä, Timberlandin Timberskidder ja Garrettin Tree Farmer liittyivät joukkoon vuosina 1956 ja -58. Vuonna 1966 tarjolla oli neljää eri merkkistä juontotraktoria, joista Timberjackin tehokkain malli 230 oli 55 400 markan hinnallaan kallein, seuraavana John Deere 440 (55 000 mk). VOIMANSIIRTO Kuiva 12” levykytkin. Metsäteho seurasi savotointia seuraavana talvena ja totesi sen tela-alustaisen Volvo-Bamsen veroiseksi menijäksi. Mallia 230 sai useana versiona, eroa oli akselivälissä ja vinssin varustelussa, myöhemmin myös moottorissa ja voimansiirrossa. Sähköjärjestelmä 12 V, vaihtovirtalaturi 400 W. Kallein ja paras Ensimmäinen Suomessa myyty runko-ohjattu juontotraktori oli Timberjack 200 D, jonka Ekströmin Koneliike toi vuoden 1962 aikana. Nopeampia, ketterämpiä ja lähes yhtä tehokkaita vaihtoehtoja tuli saataville 1950-luvulla. Symons huolehti suunnittelusta, Magill markkinoinnista ja Vern rahoituksesta. Woodstockin pikkukaupungissa, noin 100 km päässä Torontosta, perävaunuja tuottaneen Kings Trailerin myyntimies Wesley Magill kiinnostui Symonsin suunnitelmista perustaa mainittuja laitteita valmistava yritys. Timberjack oli koottu tasokkaista maansiirtokoneiden osista, mikä oli takeena kestävyydelle, mutta sillä oli hintansa. Enimmillään vajaat 3000 kierrosta ottanut moottori oli kierrosherkkä, mutta 2-tahtidieseleiden tapaan ei kovin sitkeävetoinen. 4-veto, taka-akselilla automaattilukko (No-Spin), navoissa planeettavähennyspyörästöt. Vajaassa kuukaudessa saatiin laaniin yhteensä 384 lastia, minä aikana ainoat ongelmat rajoittuivat 6-kankaisten renkaiden vioittumisiin ja juontovaijereiden katkeamisiin. Timberjack siirtyi 1980-luvun lopussa Rauma-Repolan omistukseen ja vuonna 2000 John Deerelle. Vuoristoihin sovellettiin vinssivetoisia köysiratoja, joiden pystyttäminen oli hyvin työlästä. Metsäkoneesta kiinnostuttiin joka puolella maailmaa, Itä-Euroopan maita lukuun ottamatta vientiä oli kaikkialle. Vuonna 1969, jolloin juontotraktoreiden aika alkoi meillä olla ohi, metsissämme möyri 107 Valmet Terraa, 48 Tree Farmeria, 28 Timberjackia ja 8 muun merkkistä. Pari vuotta 230:n ensiesittelyn jälkeen metsätraktorituotanto myytiin Eaton Manufacturing Companylle, TimberlandEllicottin jatkaessa erilaisten nostokoneikkojen, vinssien ja hiihtohissien tuotantoa, joita se tekee vieläkin. 114 200 € v.2023 VALMISTAJA Timberland-Ellicot Ltd ja 1967 >Eaton Yale Ltd. Kovin suureksi ei Suomen Timberjack-kanta vielä tuolloin noussut. Metsärautateitä oli tehty jo aiemminkin, mutta tuolloin valmistuivat ensimmäiset tela-alustaiset höyryveturit, jotka tarvitsivat liikkuakseen pelkän polannetien. Vuonna 1960 Timberland ja baltimorelainen Ellicott Machine Corp. Äänekästä puunkorjuuta Kanadalainen Robert Symons oli jo 1930-luvulla perehtynyt Ontarion metsätyömaiden kiinteisiin vinsseihin ja köysiratoihin. HYDRAULIIKKA Kampiakselin pyörittämä hammaspyöräpumppu, tuotto 56 l/min, paine 136 kg/cm². Noin puolet juontokoneista oli hankittu ennen vuotta 1965. KV-20231030-484043-_5827157.indd 112 KV-20231030-484043-_5827157.indd 112 19.10.2023 10.06.33 19.10.2023 10.06.33. Entiseen tapaan navoissa oli planeettapyörästöt ja takana automaattinen No Spin -lukko. Runko-ohjaus ja puskulevy. Kokorunkojuontona liikkui kerralla 7 kuutiota. Keskipakosäätäjän ohjaamat GM-pumppusuuttimet. Timberjack-merkki siirtyi historiaan 5 vuotta myöhemmin. Vuoden 1965 aikana lanseerattu Timberjack 230 oli perusrakenteeltaan samanlainen, mutta moottorina oli nyt ärhäkkä 2-tahtinen GMC Detroit Diesel, joka 3 sylinterillään kehitti 97 hv:n tehon. Merkkiin yhdistetty aasi-logo viittasi muinoisiin höyryvinsseihin, joista käytettiin donkey-nimitystä. Ensimmäisenä tuotantovuotena valmistui 44 traktoria, toisena päälle 200 ja kolmantena lähes 600. Ensimmäisiä tuotteita olivat köysiratojen ja erilaisten vinssien ohella pinotavaran nippukuormaimet, joita asennettiin maastokuorma-autoihin ja Bombardierin tela-ajoneuvoihin. Hercules-vinssi 8000 kg. 1950-luvulla alettiin kehittää ajatusta 4-vetoisesta vinssiajoneuvosta. läpimitta 98,4 mm, iskunpituus 114,3 mm, kokonaisiskutilavuus 2606 cm³, puristussuhde 17:1. Metsäveturit pystyivät vetämään rekiletkoja, joissa oli puuta satoja kuutioita, mutta vain tasaisilla mailla. Ohjausta hallittiin käsivivulla, ohjauspyörän orbitroleineen sai valinnaisvarusteena. valmis aloittamaan toimintansa v.1947. MITTOJA Pituus 5330 mm, akseliväli 2780 mm, leveys 2400 mm, korkeus 2680 mm, maavara 600 mm, paino vakiovarusteilla 5 900 kg. Myöhemmin yleistyneet polttomoottorikäyttöiset telatraktorit operoivat hankalissakin olosuhteissa, mutta työmaalta toiselle siirtymiset ottivat aikaa. Toinen olennainen ero oli 8-nopeuksinen suunnanvaihtajavaihteisto sekä 8 tonnin tehoinen vinssi. Syl. Osittain synkronoitu vaihteisto suunnanvaihtajalla 8+8R, nopeudet 2,3–30 km/h. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 12,3 l, jäähdytysjärjestelmä 14,6 l, vaihteisto 5 l, jakolaatikko 2,4 l, tasauspyörästöt 2 x 5,2 l, vähennyspyörästöt 4 x 2,4 l, vinssin voimansiirto 1,5 l, hydrauliikka 53 l, polttoainesäiliö 90 l. Timberjack 230 KV-20231030-484043-_5827157.indd 113 KV-20231030-484043-_5827157.indd 113 19.10.2023 10.06.34 19.10.2023 10.06.34 2023 Koneviesti Weteraanit 13/ | 112 W E T E R A A N I A merikkalaiset hyödynsivät metsätöissään konevoimaa heti 1900-luvun alussa. Huokeampia olivat Ruotsissa lisenssillä eurooppalaisista osista koottu Kockum Tree Farmer (47 900 mk), sekä maataloustraktorin komponenteista rakennetut Valmet Terrat 865 (39 800 mk) ja 465 (33 000 mk). Timberjack 200 painoi puskulevyineen 3,6 tonnia, bensatai dieselkäyttöinen 60 hv:n Ford-moottori oli pitkälti sama kuin Super Majorissa. Ensimmäistä 4-vetoista Timberskidderiä ohjattiin etupyörillä, moottori oli Chryslerin 200-hevosvoimainen bensa-V8 ja huippunopeus oli vajaat 70 km/h. Kun mukaan saatiin vielä perävaunutehtailija Vern King, oli Timberland Machines Ltd. Rumpujarru jakolaatikon yhteydessä. Lyhyen ajan sisällä esiteltiin uutuudet 205 ja 215, joissa oli hieman tehokkaammaksi ruuvattu moottori, väkevämpi vinssi ja 215-mallissa 15 x 34-pyörät. Ääntä oli senkin edestä – karhuista ei ollut pelkoa sillä neliökilometrillä, missä ajeltiin Timberjackilla. LISÄVARUSTEITA 18.4/15x26-, 18.4/15x38-, 16.9/14x30-, 23.1x26-, 24.5x32tai 28.1x26-pyörät, moottorin lämmityslaite, ohjauspyörä ja orbitrol-venttiili, vetokoukku, lisävalot, takalokasuojat, umpiohjaamo. Kylmäkäynnistystä varten eetteriruiskutus. Timberjack oli Suomen ensimmäinen runko-ohjattu metsätraktori TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Timberjack 230 – Tukkijätkä Juontotraktoreita möyri aikanaan metsissämme toista sataa kappaletta. 1965–92, Woodstock, Ontario, Kanada. 101 / 16 | Koneviesti Weteraanit 2024 MOOTTORI GMC 3-53, 3-syl, 2-t nestejäähdytteinen suorasuihkutusdiesel mekaanisella Roots-ahtimella, 97 hv/2800 rpm. Systeemi oli suunnilleen sama kuin Caterpillareissa: mallimerkintä pysyi samana, vaikka kone oli lopulta olennaisesti erilainen. Niistä kalleimpia ja tehokkaimpia olivat Timberjackin eri mallit. PYÖRÄT Edessä ja takana 18.4/15 x 34/10ply HINTA 55 400 mk vuonna 1966, mikä vastaa n. fuusioituivat, vuotta myöhemmin esiteltiin metsään huomattavasti paremmin soveltunut kevyempi runko-ohjattu juontotraktori, joka sai nimen Timberjack (tukkijätkä)
Voimanottoakseli 613 rpm. Englantilaiset olivat tuolloin olleet lähes kokonaan dieselkannassa hyvinkin 15 vuoden ajan, samoin useimmat ranskalaiset merkit. Valmistettu yhteensä 10 500 kpl. Amerikkalaiset olivat pitkään kaasutinmoottoreiden kannalla, bensaa tai nestekaasua tankattiin traktoreihin vielä 1970-luvulla. Ennen v. Deutzin pahin kilpailija oli tuohon aikaan International, joka oli kakkosena vain 4 % erolla. Toinen seikka missä saksalaiset erosivat muista traktoreiden massatuotantomaista, oli jäähdytys. Eniten valmistettu oli Deutz D6006 päälle 10 500 kappaleella. Seuraavan yhtenäisen malliuudistuksen Deutz toteutti 1950-luvun lopulla, jolloin esiteltiin 5 traktoria käsittänyt D-sarja, josta muunneltiin seuraavan 10 vuoden mittaan tulleet 05ja 06-mallistot. Amerikkalaiset, englantilaiset ja lähes kaikki ranskalaiset perustraktorit olivat nestejäähdyteisiä, mutta Länsi-Saksassa ilmajäähdytteisiä traktoreita tehtiin paljon ja pitkään. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 9,6 l, voimansiirto 32–36 l, hydrauliikka 12 l, polttoainesäiliö 92 l. Deutz oli vuosina 1956–71 eniten valmistettu länsisaksalainen traktori TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Deutz D6006 – Uusia voimia ja muotoja KV-20231113-497372-_5839328.indd 104 KV-20231113-497372-_5839328.indd 104 1.11.2023 13.19.30 1.11.2023 13.19.30. 37 460 € v.2023 VALMISTAJA Klöckner-Humboldt-Deutz AG. PYÖRÄT Edessä 7.50 x 16, takana 13.6/12 x 38 HINTA 23 300 mk vuonna 1971, mikä vastaa n. Yhtään paremmin ei onnistunut myöhemmin kuvioihin tullut kuopiolainen Carlson Oy. Myyntimäärät olivat parhaimmillaan päälle 300 traktorin tasolla – Volvon, Fiatin ja Zetorin kauppa kävi suunnilleen samalla volyymilla, John Deeren paljon heikommin. Pikkutraktoreiden aika ei ollut vielä kokonaan ohi, sillä toisena oli 2-sylinterinen 30 hv:n D3006, jota tehtiin 9185 traktorin verran. MITTOJA Pituus 3720 mm, akseliväli 2165 mm, leveys 1870 mm, korkeus 2520 mm, maavara 450 mm, paino ohjaamolla 2825 kg. Deutz ei ollut kovin tunnettu merkki, alaan vähemmän perehtyneet eivät olleet siitä välttämättä koskaan kuulleetkaan, mikä varmasti söi suosiota. Onnistuneen 06-malliston ensimmäisen sarjan tuotanto päättyi v.1974. Normaalia äänekkäämpää ilmajäähdytettyä moottoriakin saatettiin vierastaa, jäätymättömyys ei enää myynyt. 2024 Koneviesti Weteraanit 16/ | 102 105 / 14 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI F4L912, 4-syl. 1970, jolloin jokaiseen 3 ryhmään tuli osittainen synkronointi. Traktoreiden kokonaismyynnit olivat tuolloin yli 15 000 kappaletta vuodessa. "Premiere ein neuen Kraft" Vuodesta 1924 lähtien pelkästään 4-tahtisia dieselmoottoreita käyttänyt Deutz oli ennen sotia Saksan toiseksi suurin traktorivalmistaja, ykkösenä oli hehkukuulamoottoreita hyödyntänyt Lanz, kolmantena niin ikään dieselvoimainen Hanomag. Myyntitilastojen jumboksi Suomen Koneliikkeen maahantuoman Deutzin hinta oli 1960-luvulle tultaessa saatu samalle tasolle muiden merkkien kanssa, edellisellä vuosikymmenellä se oli ollut hyvinkin tuplasti kalliimpi. Nyt kaikissa malleissa pienimmästä 2-sylinterisestä suurimpaan 6-sylinteriseen oli uudet 912-sarjan suorasuihkutusmoottorit. Molemmat traktorit korvattiin joulukuussa 1967 uudella mallilla D6006, joka oli ensimmäinen Deutz-traktori, jossa oli suorasuihkutusdiesel. 1974, alkaakseen taas uudestaan kymmenisen vuotta myöhemmin. Monet saksalaiset traktorivalmistajat olivat lopettaneet kannattamattomaksi käyneen tuotantonsa vuosia aiemmin. 4-t ilmajäähdytteinen suorasuihkutusdiesel, 66 hv/2300 rpm. Rivityyppinen Bosch-ruiskutuspumppu keskipakosäätäjällä, imusarjahehku. VOIMANSIIRTO Kuiva 12” ja 10”-kaksoiskytkin. Valinnaisvarusteita oli tarjolla runsaasti kaikkiin malleihin, tehdasasennusta vaatineet merkattiin omilla koodeilla seuraavasti: A oli 4-veto, N hidas vaihteisto, S nopea, K tarkoitti ryömintävaihteistoa, V riippumatonta voimanottoakselia, D kertoi kahdesta voimanottoakselista ja P kapeasta viinitarhamallista. Sähköjärjestelmä 12 V Bosch, laturi 225 W, startti 2,2 kW. Syl. Mekaaniset rumpujarrut taka-akseleilla, voimansiirtoon vaikuttava käsijarru. Ensimmäistä kertaa tarjolla oli myös ZF:n etuakselilla varustettu 4-vetoinen Deutz D6005A. Deutz oli johtava merkki valmistusmäärissä 1970-luvun alkuun asti ja tuolloin jo harvinaiseksi käyneessä ilmajäähdytyksessä vielä pitempään. "Premiere ein neuen Kraft" (uuden voiman kantaesitys) kuului mainoslause. Niinpä Deutzin uusi 06-sarjakin sai ympärilleen uudet pellit, ja niiden sisälle uudistettua tekniikkaa. Sotien jälkeen järjestys muuttui, Deutz nousi uudella ilmajäähdytetyllä mallistollaan markkinajohtajaksi, mikä tilanne jatkui paria poikkeusvuotta lukuun ottamatta 1970-luvun alkuun asti. Suurimmat erot olivat vaihteistoissa ja tehoissa. Vaihteistoon tehtiin ensimmäiset muutokset v. LISÄVARUSTEITA Neliveto, voimanottoakseli 540/1000 rpm erillisellä käsikytkimellä, ryömintävaihteisto, 6.00 x 19tai 6.50 x 20-etupyörät, 16.9/14 x 30-, 18.4/15 x 30-, 16.9/14 x 34-, 12.4/11 x 36tai 15.5/13 x 38-takapyörät, etulokasuojat, etupainot, pyöräpainot, ohjauksen tehostin, säädettävä etuakseli, hihnapyörä, paineilmalaitteet, perävaunun jarruventtiili, hydrauliikan lisäventtiilit, maatalousvetolaite, moottoriöljynlämmitin, ohjaamon lämmitin, teleskooppiset sivurajoittimet, apumiehen istuin, turvaohjaamo tai -kehys (ennen 1.7. Pari vuotta myöhemmin vaihteiden määrä kasvoi, niin että eteen oli 12 ja taakse 4 nopeutta. Momenteiltaan kilpailijoitaan hieman heikomman, mutta tekniikaltaan hyvin kilpailukykyisen Deutzin maahantuonti päättyi v. Pelleiltään pyöreämuotoinen D6005 oli valmistusohjelmassa vain reilun vuoden ajan, kun koko mallisto pantiin uuteen uskoon keväällä 1968. Vuosikymmenen puolivälissä Suomen Koneliikkeen heivatessa Deutz-edustuksensa, oltiin enää sadassa kappaleessa, eikä uusi maahantuoja August Lipsanen Oy saanut lukemia nousemaan. Painonsiirtojärjestelmä työntövarsitunnustelulla. Deutz D6006 KV-20231113-497372-_5839328.indd 105 KV-20231113-497372-_5839328.indd 105 1.11.2023 13.19.32 1.11.2023 13.19.32 2023 Koneviesti Weteraanit 14/ | 104 W E T E R A A N I S uurimpia läntisiä traktoreiden tuottajia olivat aikanaan USA, Englanti, Länsi-Saksa ja Ranska. D6005:n uraa jatkanut D6006:ssa oli poraukseltaan 5 milliä aiempaa suurempi ja puolenkymmentä hevosvoimaa tehokkaampi, muuten tekniikka oli lähes entisellään. Kotimarkkinoille myydyissä traktoreissa huippunopeus oli lain sallima 20 km/h, vientimalleilla päästiin lähes 10 km/h lujempaa. Lanzin tavoin Deutzilla oli tarjota kokonainen mallisto, johon kuului 1-, 2ja 3-sylinterinen traktori, tehoiltaan 11, 28 ja 50 hv. 1969). Vaihteita oli nyt 9 eteen ja 3 taakse. 1964 esiteltyä 6-sylinteristä D80-Deutzia, D-sarjan tehokkain malli oli 3,4-litraisella nelosmoottorilla varustettu D50, joka seuraavassa vuoden 1965 uudistuksessa muuntui versioiksi D5005 ja 5505. Saksassa ajeltiin dieseltraktoreilla jo paljon ennen sotia, 1950-luvun puolella kaasutinmoottoreita käytettiin enää puutarhatraktoreissa. Amerikkalaisten ja englantilaisten merkkien tavoin Neussin tehtaan McCormickit oli hiljattain muotoiltu modernin kulmikkaiksi. Kakkostilalla olivat vaihtelevasti Porsche, Fendt tai IH. Vähennyspyörästössä sisäpuolinen lieriövälitys, tasauspyörästön lukko. 1968–74, Köln, Länsi-Saksa. Vaihteisto 9+3R, 1972 > 12+4R, nopeudet 1,7–29,2 km/h. HYDRAULIIKKA Jakopyörästön pyörittämä hammaspyöräpumppu, tuotto 27 l/min, paine 175 kg/cm², nostoteho 2100 kg. läpimitta 100 mm, iskunpituus 120 mm, kokonaisiskutilavuus 3768 cm³, puristussuhde 17:1
1970, jolloin jokaiseen 3 ryhmään tuli osittainen synkronointi. PYÖRÄT Edessä 7.50 x 16, takana 13.6/12 x 38 HINTA 23 300 mk vuonna 1971, mikä vastaa n. Momenteiltaan kilpailijoitaan hieman heikomman, mutta tekniikaltaan hyvin kilpailukykyisen Deutzin maahantuonti päättyi v. 1968–74, Köln, Länsi-Saksa. Painonsiirtojärjestelmä työntövarsitunnustelulla. Monet saksalaiset traktorivalmistajat olivat lopettaneet kannattamattomaksi käyneen tuotantonsa vuosia aiemmin. LISÄVARUSTEITA Neliveto, voimanottoakseli 540/1000 rpm erillisellä käsikytkimellä, ryömintävaihteisto, 6.00 x 19tai 6.50 x 20-etupyörät, 16.9/14 x 30-, 18.4/15 x 30-, 16.9/14 x 34-, 12.4/11 x 36tai 15.5/13 x 38-takapyörät, etulokasuojat, etupainot, pyöräpainot, ohjauksen tehostin, säädettävä etuakseli, hihnapyörä, paineilmalaitteet, perävaunun jarruventtiili, hydrauliikan lisäventtiilit, maatalousvetolaite, moottoriöljynlämmitin, ohjaamon lämmitin, teleskooppiset sivurajoittimet, apumiehen istuin, turvaohjaamo tai -kehys (ennen 1.7. Ensimmäistä kertaa tarjolla oli myös ZF:n etuakselilla varustettu 4-vetoinen Deutz D6005A. VOIMANSIIRTO Kuiva 12” ja 10”-kaksoiskytkin. Saksassa ajeltiin dieseltraktoreilla jo paljon ennen sotia, 1950-luvun puolella kaasutinmoottoreita käytettiin enää puutarhatraktoreissa. Deutzin pahin kilpailija oli tuohon aikaan International, joka oli kakkosena vain 4 % erolla. Deutz ei ollut kovin tunnettu merkki, alaan vähemmän perehtyneet eivät olleet siitä välttämättä koskaan kuulleetkaan, mikä varmasti söi suosiota. Vuosikymmenen puolivälissä Suomen Koneliikkeen heivatessa Deutz-edustuksensa, oltiin enää sadassa kappaleessa, eikä uusi maahantuoja August Lipsanen Oy saanut lukemia nousemaan. Sotien jälkeen järjestys muuttui, Deutz nousi uudella ilmajäähdytetyllä mallistollaan markkinajohtajaksi, mikä tilanne jatkui paria poikkeusvuotta lukuun ottamatta 1970-luvun alkuun asti. Pelleiltään pyöreämuotoinen D6005 oli valmistusohjelmassa vain reilun vuoden ajan, kun koko mallisto pantiin uuteen uskoon keväällä 1968. Sähköjärjestelmä 12 V Bosch, laturi 225 W, startti 2,2 kW. Syl. Deutz D6006 KV-20231113-497372-_5839328.indd 105 KV-20231113-497372-_5839328.indd 105 1.11.2023 13.19.32 1.11.2023 13.19.32 2023 Koneviesti Weteraanit 14/ | 104 W E T E R A A N I S uurimpia läntisiä traktoreiden tuottajia olivat aikanaan USA, Englanti, Länsi-Saksa ja Ranska. Mekaaniset rumpujarrut taka-akseleilla, voimansiirtoon vaikuttava käsijarru. Vähennyspyörästössä sisäpuolinen lieriövälitys, tasauspyörästön lukko. Toinen seikka missä saksalaiset erosivat muista traktoreiden massatuotantomaista, oli jäähdytys. Kotimarkkinoille myydyissä traktoreissa huippunopeus oli lain sallima 20 km/h, vientimalleilla päästiin lähes 10 km/h lujempaa. Rivityyppinen Bosch-ruiskutuspumppu keskipakosäätäjällä, imusarjahehku. Normaalia äänekkäämpää ilmajäähdytettyä moottoriakin saatettiin vierastaa, jäätymättömyys ei enää myynyt. läpimitta 100 mm, iskunpituus 120 mm, kokonaisiskutilavuus 3768 cm³, puristussuhde 17:1. 4-t ilmajäähdytteinen suorasuihkutusdiesel, 66 hv/2300 rpm. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 9,6 l, voimansiirto 32–36 l, hydrauliikka 12 l, polttoainesäiliö 92 l. Lanzin tavoin Deutzilla oli tarjota kokonainen mallisto, johon kuului 1-, 2ja 3-sylinterinen traktori, tehoiltaan 11, 28 ja 50 hv. Traktoreiden kokonaismyynnit olivat tuolloin yli 15 000 kappaletta vuodessa. Vaihteisto 9+3R, 1972 > 12+4R, nopeudet 1,7–29,2 km/h. Vaihteistoon tehtiin ensimmäiset muutokset v. HYDRAULIIKKA Jakopyörästön pyörittämä hammaspyöräpumppu, tuotto 27 l/min, paine 175 kg/cm², nostoteho 2100 kg. Myyntimäärät olivat parhaimmillaan päälle 300 traktorin tasolla – Volvon, Fiatin ja Zetorin kauppa kävi suunnilleen samalla volyymilla, John Deeren paljon heikommin. Valinnaisvarusteita oli tarjolla runsaasti kaikkiin malleihin, tehdasasennusta vaatineet merkattiin omilla koodeilla seuraavasti: A oli 4-veto, N hidas vaihteisto, S nopea, K tarkoitti ryömintävaihteistoa, V riippumatonta voimanottoakselia, D kertoi kahdesta voimanottoakselista ja P kapeasta viinitarhamallista. Pikkutraktoreiden aika ei ollut vielä kokonaan ohi, sillä toisena oli 2-sylinterinen 30 hv:n D3006, jota tehtiin 9185 traktorin verran. Deutz oli johtava merkki valmistusmäärissä 1970-luvun alkuun asti ja tuolloin jo harvinaiseksi käyneessä ilmajäähdytyksessä vielä pitempään. Niinpä Deutzin uusi 06-sarjakin sai ympärilleen uudet pellit, ja niiden sisälle uudistettua tekniikkaa. Nyt kaikissa malleissa pienimmästä 2-sylinterisestä suurimpaan 6-sylinteriseen oli uudet 912-sarjan suorasuihkutusmoottorit. Englantilaiset olivat tuolloin olleet lähes kokonaan dieselkannassa hyvinkin 15 vuoden ajan, samoin useimmat ranskalaiset merkit. Yhtään paremmin ei onnistunut myöhemmin kuvioihin tullut kuopiolainen Carlson Oy. Suurimmat erot olivat vaihteistoissa ja tehoissa. Voimanottoakseli 613 rpm. 103 / 16 | Koneviesti Weteraanit 2024 105 / 14 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI F4L912, 4-syl. Pari vuotta myöhemmin vaihteiden määrä kasvoi, niin että eteen oli 12 ja taakse 4 nopeutta. Onnistuneen 06-malliston ensimmäisen sarjan tuotanto päättyi v.1974. 37 460 € v.2023 VALMISTAJA Klöckner-Humboldt-Deutz AG. Valmistettu yhteensä 10 500 kpl. Ennen v. 1969). 1964 esiteltyä 6-sylinteristä D80-Deutzia, D-sarjan tehokkain malli oli 3,4-litraisella nelosmoottorilla varustettu D50, joka seuraavassa vuoden 1965 uudistuksessa muuntui versioiksi D5005 ja 5505. Seuraavan yhtenäisen malliuudistuksen Deutz toteutti 1950-luvun lopulla, jolloin esiteltiin 5 traktoria käsittänyt D-sarja, josta muunneltiin seuraavan 10 vuoden mittaan tulleet 05ja 06-mallistot. Kakkostilalla olivat vaihtelevasti Porsche, Fendt tai IH. 1974, alkaakseen taas uudestaan kymmenisen vuotta myöhemmin. D6005:n uraa jatkanut D6006:ssa oli poraukseltaan 5 milliä aiempaa suurempi ja puolenkymmentä hevosvoimaa tehokkaampi, muuten tekniikka oli lähes entisellään. MITTOJA Pituus 3720 mm, akseliväli 2165 mm, leveys 1870 mm, korkeus 2520 mm, maavara 450 mm, paino ohjaamolla 2825 kg. Amerikkalaiset, englantilaiset ja lähes kaikki ranskalaiset perustraktorit olivat nestejäähdyteisiä, mutta Länsi-Saksassa ilmajäähdytteisiä traktoreita tehtiin paljon ja pitkään. "Premiere ein neuen Kraft" Vuodesta 1924 lähtien pelkästään 4-tahtisia dieselmoottoreita käyttänyt Deutz oli ennen sotia Saksan toiseksi suurin traktorivalmistaja, ykkösenä oli hehkukuulamoottoreita hyödyntänyt Lanz, kolmantena niin ikään dieselvoimainen Hanomag. Deutz oli vuosina 1956–71 eniten valmistettu länsisaksalainen traktori TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Deutz D6006 – Uusia voimia ja muotoja KV-20231113-497372-_5839328.indd 104 KV-20231113-497372-_5839328.indd 104 1.11.2023 13.19.30 1.11.2023 13.19.30. Eniten valmistettu oli Deutz D6006 päälle 10 500 kappaleella. Amerikkalaiset olivat pitkään kaasutinmoottoreiden kannalla, bensaa tai nestekaasua tankattiin traktoreihin vielä 1970-luvulla. Amerikkalaisten ja englantilaisten merkkien tavoin Neussin tehtaan McCormickit oli hiljattain muotoiltu modernin kulmikkaiksi. "Premiere ein neuen Kraft" (uuden voiman kantaesitys) kuului mainoslause. Molemmat traktorit korvattiin joulukuussa 1967 uudella mallilla D6006, joka oli ensimmäinen Deutz-traktori, jossa oli suorasuihkutusdiesel. Myyntitilastojen jumboksi Suomen Koneliikkeen maahantuoman Deutzin hinta oli 1960-luvulle tultaessa saatu samalle tasolle muiden merkkien kanssa, edellisellä vuosikymmenellä se oli ollut hyvinkin tuplasti kalliimpi. Vaihteita oli nyt 9 eteen ja 3 taakse
Fuusiossa traktorituotanto keskitettiin Eskilstunaan, missä tehtiin vihreitä Munktell-traktoreita ja punaisia Volvoja, mutta jatkossa tekniikasta tuli yhtenäistä. LISÄVARUSTEITA 8.25 x 20 etupyörät, 18 x 26 takapyörät, rautapyörät, paripyörät, puolitelat, pyöräpainot, hydraulinen nostolaite, ulkopuolisen hydrauliikan hallintaventtiili, etuvoimanotto, hihnapyörä, vetokoukku, teollisuusmalli. Yhteisiä kuvioita oli ollut aiemminkin. Tähän haasteeseen Bolinder-Munktell vastasi kokonaan uudella BM55-mallilla, jossa oli samasta Viking-Volvon moottorista muunneltu 4-sylinterinen diesel. 2024 Koneviesti Weteraanit 16/ | 104 113 / 15 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI 1054, 4-syl. Volvolla oli alasta kokemuksia 7 vuoden ja 10 000 traktorin verran. VOIMANSIIRTO Kuiva 14” 1-levykytkin. 1943 valtion käskystä aloitti traktorituotannon, ostettiin T41-malliin voimansiirto BM:ltä. 1959 mennessä 12 703 kpl. Tasauspyörästön lukko varmisti maastoajoa, ammattimaiseen savotointiin oli saatavana ÖSA:n Alfta-puolitelat ja vaijerikuormain. Värija merkkivaihtoehdot päättyivät v.1959, jonka jälkeen tehtiin vain punaisia BM-Volvoja, mutta kotimarkkinoilla traktorit myytiin vielä jonkun aikaa Bolinder-Munktelleina. Etenkin Skoonessa oli suurtiloja, joiden laajoilla pelloilla kynnettiin ja äestettiin isoilla amerikkalaisilla traktoreilla, Ruotsissahan ei tuonneille ollut rajoituksia. Suorahampainen siirtopyörävaihteisto 5+R, nopeudet 4,0-27,4 km/h. Myöhemmin BM55:stä tuli järeämpi vaihtoehto H10-yleiskuormaajan alustakoneeksi, mistä alkoi Volvon menestyksekäs ura maanrakennuskoneiden tuottajana. PYÖRÄT Edessä 7.50 x 18, takana 14 x 34. Ensimmäinen diesel-BM36 valmistui v. Voimanottoakseli 636 rpm, hihnapyörä 225 mm x 350 mm, 1020 rpm. 1955, mihin mennessä ei BM 55 -mallia tuotu kuin korkeintaan esittelykoneiden verran, Volvo-Auto sai säännöstelyn päätyttyä kaupaksi jokusen 1,32 miljoonan hintaisen T55-Volvon, ja ehkä pari BM55-Munktelliakin. Syl. 20 hv tehokkaampi 470 Bison, joka huomattavan vanhanaikaiseksi käyneenä korvattiin 7 vuotta myöhemmin kokonaan uusilla 800-sarjan 6-sylinterisillä traktoreilla. Tarjolla oli erilaisilla pyörillä varustetut Bolinder-Munktellit BM35 ja BM36. Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy:n edustama Bolinder-Munktell BM55 ja Oy Volvo-Auto Ab:n Volvo T55 kuuluivat noihin saavuttamattomiin traktoreihin. Uusi omistaja panosti vientiin, mikä edellytti moottoritekniikan uusimista. Lisenssiviranomaiset pitivät traktoreita tarpeettoman suurina, noin 700 kiloa kevyemmän ja lähes 20 hv heikomman Nuffieldinkin tuonnit kun meinasivat olla katkolla samasta syystä. Sotien jälkeen BM käytti edelleen 2-sylinterisiä puolidieseleitä ja Volvo petroolitai Hesselmann-nelosia, voimansiirrot teki BM. Pohjana oli 3 vuotta aiemmin esitellyn Volvo T31/33:n voimansiirto, johon istutettiin Volvo Viking-kuorma-auton 6-sylinterisestä suorasuihkutusdieselistä puolitettu moottori. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 12 l, jäähdytysjärjestelmä 18 l, voimansiirto 55 l, hydrauliikka 20 l, polttoainesäiliö 110 l. 1946–52 kaikkiaan 6400 kappaletta ja 41 hv:n BM20-traktoria n. 4-t nestejäähdytteinen suorasuihkutusdiesel, 57 hv/1800 rpm. Tekniikaltaan samanlaisia Volvo-malleja T35 ja T36 tehtiin vain viidennes kokonaismäärästä. 23 hv:n BM-mallia 10, eli "Lankkua" tehtiin v. HINTA 1 000 000 mk vuonna1953, mikä vastaa noin 37 100 euroa vuonna 2023. 1952. Tuontikruunujen saaminen kaatui kahteen seikkaan. Sähköjärjestelmä Bosch 12 V, laturin teho 130 W, starttimoottori 2,94 kW. Päinvastoin kuin pienemmissä 2ja 3-sylinterisissä malleissa, vihreiden 55-BM:ien ja punaisten 55-Volvojen määrissä ei ollut enää ratkaisevaa eroa. Välineitä suurviljelyyn ja urakointiin Ruotsalaisille hehkukuulamoottorit kelpasivat pitkään. Vuonna 1953 markkinoille tulleen traktorin rakenne oli järeä ja pyöräkoko aikansa suurin. Uutuustraktori onnistui, sitä myytiin v. Bolinder-Munktell BM55:n ja Volvo T55:n ainoa ero oli värissä. Rivityyppinen Bosch-ruiskutuspumppu alipainesäätäjällä ja pakkosyötöllä. HYDRAULIIKKA Kiilahihnavetoinen hammaspyöräpumppu, tuotto 27 l/min, paine 90 kg/cm², nostovoima 900 kg. SMK:n BM-edustus siirtyi Volvo-Autolle v. Jatkossa tehokkain malli oli poraukseltaan kuutisen milliä suurempi ja n. MITTOJA Pituus 3450 mm, akseliväli 2175 mm, leveys 1900 mm, korkeus konepellin päälle1645 mm, maavara 430 mm, paino vakiovarusteilla 2950 kg. Pahin kynnyskysymys oli ruotsalaisen jättitraktorin miljoonan markan hinta. Kun Volvo v. Miljoonatraktori Ammattilehdissä ja -kirjoissa alettiin 1950-luvulla julkaista laajoja taulukoita helpottamaan viljelijöiden ja urakoitsijoiden traktorivalintoja. Maansiirtourakoitsijoille tarjottiin hydraulista puskulevyä ja Rossön-dumpperivaunua, jonka kantavuus oli 16 tonnia. Seuraavassa puukaasu-Munktell G BMV-1:ssä oli jo oma 2-sylinterinen 2-tahtimoottori sytytyslaitteistolla varustettuna. Toki sellaisia summia joiltakin viljelijöiltä tuolloin löytyi, sillä Korean noususuhdanteen myötä oli tehty erittäin tuottoisia metsäkauppoja ja samanhintaisia Massey-Harris -puimureita oikein jonotettiin. Vähennyspyörästössä sisäpuolinen lieriövälitys, tasauspyörästön lukko. Valmistettu yhteensä 3162 kpl. 3 tonnin paino ja 57 hevosvoimaisen moottorin vääntömomentti 27 kpm/1100 rpm riittivät 3-siipisellä auralla kyntämiseen kaikilla maalajeilla, hyvissä olosuhteissa meni neljäskin siipi. Kevättyökoneista sopivimpina pidettiin 3,2-metristä lautasäestä ja hieman kapeampaa kultivaattoria. Se edusti tuon ajan uusinta traktoritekniikkaa, nopeakierroksinen 4,48litran moottori kuului maailman parhaisiin. Hydraulinen nostolaite pysyi toistaiseksi valinnaisvarusteena. Bolinder-Munktell BM 55 KV-20231204-497604-_5861749.indd 113 KV-20231204-497604-_5861749.indd 113 23.11.2023 12.12.12 23.11.2023 12.12.12 2023 Koneviesti Weteraanit 15/ | 112 W E T E R A A N I K un Bolinder-Munktell siirtyi Volvon haltuun vuonna 1950, oli Eskilstunan Munktell-tehtaalla tehty 37 vuodessa lähes 13 000 traktoria. 5000 kpl. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Bolinder-Munktell BM 55 – Vihreä vaihtoehto KV-20231204-497604-_5861749.indd 112 KV-20231204-497604-_5861749.indd 112 23.11.2023 12.12.10 23.11.2023 12.12.10. Tehokkaamman traktorin hankintaa suunnittelevalle ruotsalaisviljelijälle vihreä BM55 tai punainen T55 olivat selkeitä valintoja 41 hv:n Bolinder-Munktell BM20:n tai 7 hv väkevämmän Volvo T42/43:n jälkeen. Ei painonsiirtojärjestelmää. läpimitta 105 mm, iskunpituus 130 mm, iskutilavuus 4480 cm³, puristussuhde 16,5:1. Kun 2-sylinterinen kuulapää-Munktell BM3 piti sota-aikaan saada nopeasti puukaasukäyttöiseksi, ostettiin Volvolta 6-sylinterisiä kaasutinmoottoreita, jotka muuntuivat helposti pilkkeillä pyöriviksi. Maahantuojat ilmoittivat hinnastoihin kaikki edustamansa merkin mallit, vaikka niiden saatavuudesta ei tiukimman tuontisäännöstelyn aikaan olisi ollut minkäänlaisia toiveita. VALMISTAJA AB Bolinder-Munktell, 1953–59, Eskilstuna, Ruotsi. Vuoteen 1959 mennessä valmistui 1256 Volvoa ja 1906 Bolinder-Munktellia, joista 161 oli työkonealustoja. Valuuttakirstujen vartijat pitivät kuitenkin ison BM:n tai Volvon hankintaa turhana tuhlauksena, kun hommat hoituisivat puolta halvemmilla brittimerkeilläkin. Mekaaniset rumpujarrut tasauspyörästön akseleilla, voidaan käyttää ohjausjarruina
MITTOJA Pituus 3450 mm, akseliväli 2175 mm, leveys 1900 mm, korkeus konepellin päälle1645 mm, maavara 430 mm, paino vakiovarusteilla 2950 kg. Tehokkaamman traktorin hankintaa suunnittelevalle ruotsalaisviljelijälle vihreä BM55 tai punainen T55 olivat selkeitä valintoja 41 hv:n Bolinder-Munktell BM20:n tai 7 hv väkevämmän Volvo T42/43:n jälkeen. Syl. Vuonna 1953 markkinoille tulleen traktorin rakenne oli järeä ja pyöräkoko aikansa suurin. TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Bolinder-Munktell BM 55 – Vihreä vaihtoehto KV-20231204-497604-_5861749.indd 112 KV-20231204-497604-_5861749.indd 112 23.11.2023 12.12.10 23.11.2023 12.12.10. Vuoteen 1959 mennessä valmistui 1256 Volvoa ja 1906 Bolinder-Munktellia, joista 161 oli työkonealustoja. Seuraavassa puukaasu-Munktell G BMV-1:ssä oli jo oma 2-sylinterinen 2-tahtimoottori sytytyslaitteistolla varustettuna. VALMISTAJA AB Bolinder-Munktell, 1953–59, Eskilstuna, Ruotsi. 1955, mihin mennessä ei BM 55 -mallia tuotu kuin korkeintaan esittelykoneiden verran, Volvo-Auto sai säännöstelyn päätyttyä kaupaksi jokusen 1,32 miljoonan hintaisen T55-Volvon, ja ehkä pari BM55-Munktelliakin. Valmistettu yhteensä 3162 kpl. 1959 mennessä 12 703 kpl. Volvolla oli alasta kokemuksia 7 vuoden ja 10 000 traktorin verran. Valuuttakirstujen vartijat pitivät kuitenkin ison BM:n tai Volvon hankintaa turhana tuhlauksena, kun hommat hoituisivat puolta halvemmilla brittimerkeilläkin. Maahantuojat ilmoittivat hinnastoihin kaikki edustamansa merkin mallit, vaikka niiden saatavuudesta ei tiukimman tuontisäännöstelyn aikaan olisi ollut minkäänlaisia toiveita. Värija merkkivaihtoehdot päättyivät v.1959, jonka jälkeen tehtiin vain punaisia BM-Volvoja, mutta kotimarkkinoilla traktorit myytiin vielä jonkun aikaa Bolinder-Munktelleina. VOIMANSIIRTO Kuiva 14” 1-levykytkin. Miljoonatraktori Ammattilehdissä ja -kirjoissa alettiin 1950-luvulla julkaista laajoja taulukoita helpottamaan viljelijöiden ja urakoitsijoiden traktorivalintoja. 4-t nestejäähdytteinen suorasuihkutusdiesel, 57 hv/1800 rpm. Mekaaniset rumpujarrut tasauspyörästön akseleilla, voidaan käyttää ohjausjarruina. HYDRAULIIKKA Kiilahihnavetoinen hammaspyöräpumppu, tuotto 27 l/min, paine 90 kg/cm², nostovoima 900 kg. Välineitä suurviljelyyn ja urakointiin Ruotsalaisille hehkukuulamoottorit kelpasivat pitkään. Maansiirtourakoitsijoille tarjottiin hydraulista puskulevyä ja Rossön-dumpperivaunua, jonka kantavuus oli 16 tonnia. Etenkin Skoonessa oli suurtiloja, joiden laajoilla pelloilla kynnettiin ja äestettiin isoilla amerikkalaisilla traktoreilla, Ruotsissahan ei tuonneille ollut rajoituksia. Yhteisiä kuvioita oli ollut aiemminkin. HINTA 1 000 000 mk vuonna1953, mikä vastaa noin 37 100 euroa vuonna 2023. Uusi omistaja panosti vientiin, mikä edellytti moottoritekniikan uusimista. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 12 l, jäähdytysjärjestelmä 18 l, voimansiirto 55 l, hydrauliikka 20 l, polttoainesäiliö 110 l. Tuontikruunujen saaminen kaatui kahteen seikkaan. Jatkossa tehokkain malli oli poraukseltaan kuutisen milliä suurempi ja n. 3 tonnin paino ja 57 hevosvoimaisen moottorin vääntömomentti 27 kpm/1100 rpm riittivät 3-siipisellä auralla kyntämiseen kaikilla maalajeilla, hyvissä olosuhteissa meni neljäskin siipi. Vähennyspyörästössä sisäpuolinen lieriövälitys, tasauspyörästön lukko. Toki sellaisia summia joiltakin viljelijöiltä tuolloin löytyi, sillä Korean noususuhdanteen myötä oli tehty erittäin tuottoisia metsäkauppoja ja samanhintaisia Massey-Harris -puimureita oikein jonotettiin. Fuusiossa traktorituotanto keskitettiin Eskilstunaan, missä tehtiin vihreitä Munktell-traktoreita ja punaisia Volvoja, mutta jatkossa tekniikasta tuli yhtenäistä. Tasauspyörästön lukko varmisti maastoajoa, ammattimaiseen savotointiin oli saatavana ÖSA:n Alfta-puolitelat ja vaijerikuormain. Sotien jälkeen BM käytti edelleen 2-sylinterisiä puolidieseleitä ja Volvo petroolitai Hesselmann-nelosia, voimansiirrot teki BM. Rivityyppinen Bosch-ruiskutuspumppu alipainesäätäjällä ja pakkosyötöllä. Myöhemmin BM55:stä tuli järeämpi vaihtoehto H10-yleiskuormaajan alustakoneeksi, mistä alkoi Volvon menestyksekäs ura maanrakennuskoneiden tuottajana. 1943 valtion käskystä aloitti traktorituotannon, ostettiin T41-malliin voimansiirto BM:ltä. 20 hv tehokkaampi 470 Bison, joka huomattavan vanhanaikaiseksi käyneenä korvattiin 7 vuotta myöhemmin kokonaan uusilla 800-sarjan 6-sylinterisillä traktoreilla. Pahin kynnyskysymys oli ruotsalaisen jättitraktorin miljoonan markan hinta. 105 / 16 | Koneviesti Weteraanit 2024 113 / 15 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI 1054, 4-syl. LISÄVARUSTEITA 8.25 x 20 etupyörät, 18 x 26 takapyörät, rautapyörät, paripyörät, puolitelat, pyöräpainot, hydraulinen nostolaite, ulkopuolisen hydrauliikan hallintaventtiili, etuvoimanotto, hihnapyörä, vetokoukku, teollisuusmalli. Tähän haasteeseen Bolinder-Munktell vastasi kokonaan uudella BM55-mallilla, jossa oli samasta Viking-Volvon moottorista muunneltu 4-sylinterinen diesel. 5000 kpl. Tarjolla oli erilaisilla pyörillä varustetut Bolinder-Munktellit BM35 ja BM36. Ensimmäinen diesel-BM36 valmistui v. Bolinder-Munktell BM 55 KV-20231204-497604-_5861749.indd 113 KV-20231204-497604-_5861749.indd 113 23.11.2023 12.12.12 23.11.2023 12.12.12 2023 Koneviesti Weteraanit 15/ | 112 W E T E R A A N I K un Bolinder-Munktell siirtyi Volvon haltuun vuonna 1950, oli Eskilstunan Munktell-tehtaalla tehty 37 vuodessa lähes 13 000 traktoria. Kun Volvo v. 1952. Lisenssiviranomaiset pitivät traktoreita tarpeettoman suurina, noin 700 kiloa kevyemmän ja lähes 20 hv heikomman Nuffieldinkin tuonnit kun meinasivat olla katkolla samasta syystä. läpimitta 105 mm, iskunpituus 130 mm, iskutilavuus 4480 cm³, puristussuhde 16,5:1. Se edusti tuon ajan uusinta traktoritekniikkaa, nopeakierroksinen 4,48litran moottori kuului maailman parhaisiin. Bolinder-Munktell BM55:n ja Volvo T55:n ainoa ero oli värissä. 23 hv:n BM-mallia 10, eli "Lankkua" tehtiin v. Päinvastoin kuin pienemmissä 2ja 3-sylinterisissä malleissa, vihreiden 55-BM:ien ja punaisten 55-Volvojen määrissä ei ollut enää ratkaisevaa eroa. Hydraulinen nostolaite pysyi toistaiseksi valinnaisvarusteena. SMK:n BM-edustus siirtyi Volvo-Autolle v. Kevättyökoneista sopivimpina pidettiin 3,2-metristä lautasäestä ja hieman kapeampaa kultivaattoria. Voimanottoakseli 636 rpm, hihnapyörä 225 mm x 350 mm, 1020 rpm. Sähköjärjestelmä Bosch 12 V, laturin teho 130 W, starttimoottori 2,94 kW. Ei painonsiirtojärjestelmää. Uutuustraktori onnistui, sitä myytiin v. Kun 2-sylinterinen kuulapää-Munktell BM3 piti sota-aikaan saada nopeasti puukaasukäyttöiseksi, ostettiin Volvolta 6-sylinterisiä kaasutinmoottoreita, jotka muuntuivat helposti pilkkeillä pyöriviksi. Suorahampainen siirtopyörävaihteisto 5+R, nopeudet 4,0-27,4 km/h. Pohjana oli 3 vuotta aiemmin esitellyn Volvo T31/33:n voimansiirto, johon istutettiin Volvo Viking-kuorma-auton 6-sylinterisestä suorasuihkutusdieselistä puolitettu moottori. Tekniikaltaan samanlaisia Volvo-malleja T35 ja T36 tehtiin vain viidennes kokonaismäärästä. 1946–52 kaikkiaan 6400 kappaletta ja 41 hv:n BM20-traktoria n. Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy:n edustama Bolinder-Munktell BM55 ja Oy Volvo-Auto Ab:n Volvo T55 kuuluivat noihin saavuttamattomiin traktoreihin. PYÖRÄT Edessä 7.50 x 18, takana 14 x 34
Viimeiset Super Major-pohjaiset telakoneet tehtiin 1960-luvun alussa. Pelkässä tasauspyörästöön ja jarruihin perustuvassa ohjauksessahan traktori alkaa ottaa omia suuntiaan, jos toinen tela törmää kiveen tai kantoon. Pelot olivat ilmeisen aiheettomia, koska enimmät koneet myytiin maansiirtourakoitsijoille. Roadless J17 oli 1950-luvun loppuun asti esillä Fordin julkaisuissa, mutta englantilaisten tavoin asiakkaat valitsivat mieluummin hieman kevyemmän ja halvemman telaCountyn. VALMISTAJA Ford Motor Company ja Roadless Traction Ltd. TELAT Leveys 350 mm, maakosketuspituus 1925 mm, pintapaine 0,33 kg/cm². Vuoden 1955 kesäkuun alkuun mennessä tela-Majoreiden määrä oli 52 kappaletta, joihin kuului ehkä pari kolme Roadlessia, loput olivat Countyn tekemiä. MITTOJA Pituus 3075 mm, akseliväli 1790 mm, leveys 1800 mm, korkeus (konepelti) 1480 mm, maavara 4000 mm, paino vakiovarusteilla 4570 kg. Entiseen tapaan vetohampaat olivat teloissa, jotka vastasivat vetopyörien loviin. Jatkossa pienten telakoneiden kysyntä tyrehtyi kokonaan, kun saataville tulivat Countyn ja Roadlessin 4-vedot. Terästä ja kumia Everstiluutnantti Philip Johnsonin v. Vuosina 1920–54 tänne tuotiin 14 930 Fordsonia, joista reilu kolmannes oli uutta Major-mallia E1A. Telalaput olivat kiinni toisissaan pulttiliitoksilla, taittumavaraa saatiin niiden välissä olevilla kolmella kumilistalla. Rivityyppinen Simssruiskutuspumppu alipainesäätäjällä, kylmäkäynnistystä varten puolipuristin ja pakkosyöttö. Toinen maastokelpoisuutta parantanut Roadless-varuste oli teräksinen DG4-puolitela, jossa lisäakseli oli traktorin takana. Vähennyspyörästössä sisäpuolinen lieriövälitys. Jo ensimmäisen täyden tuotantovuoden 1955 lopulla niitä oli itäenglantilaisilla maatiloilla lähes 100 kappaletta, vaikka viljelijät epäilivät jousittamattomien telojen kestävyyttä, jos väliin menee vaikka puukarahka tai kivi. Tasauspyörästön tilalla oli jäykkä akseli, jonka päissä olivat pantajarrujen ympäröimät irrotuskytkimien rummut, mutta telasto oli kokonaan eri sorttia. Roadlessin teloilla saatiin Fordsonista melkoinen menijä, mutta normitraktoriin verrattuna reilusti yli kaksinkertainen hinta hillitsi ainakin viljelijöiden ostohalukkuutta. Roadless J17 – Pehmustettua vetoa KV-20231213-498180-_5867847.indd 100 KV-20231213-498180-_5867847.indd 100 29.11.2023 14.18.52 29.11.2023 14.18.52. Suorahampainen siirtopyörävaihteisto 6+2R, nopeudet 2,2–13,7 km/h. Uudessa E-mallissa oli jo irrotuskytkimet ja ohjausjarrut, mitkä tekivät traktorista tunteettoman telojen epätasaiselle kuormitukselle. Roadlessin teloissa ei ollut niveltappeja, vaan ne koostuivat lomittaisista teräskotelosta, joiden liitoskohdissa oli kumivaimennukset. Kovin suureksi ei valmistusmäärä noussut, sillä vuodesta 1956 lähtien Roadless keskittyi tekemään 4-vetoisia Manuel-Majoreita. Nostovoima 1000 kg, ei painonsiirtojärjestelmää. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 7,9 l, jäähdytysjärjestelmä 13,6 l, vaihteisto 20,5 l, taka-akselisto ja hydrauliikka 41 l, polttoainesäiliö 68 l. läpimitta 100 mm, iskunpituus 115 mm, kokonaisiskutilavuus 3610 cm³, puristussuhde 16:1. 2024 Koneviesti Weteraanit 16/ | 106 101 / 16 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI 4-syl. Ohjaus perustui taka-akseleille lisättyihin rumpujarruihin – normaalistihan Fordsonissa oli pelkkä kytkinpolkimeen yhdistetty vaihteistojarru. 1954–63, Dagenham ja Hounslow, Englanti. Parhaat vuodet olivat vielä edessä: 10 vuodessa Fordsoneiden määrä kaksinkertaistui. Liukuohjattu, rumputyyppiset irrotuskytkimet (1959 > monilevyiset irrotuskytkimet) ja pantajarrut lautaspyöräakselilla, ei tasauspyörästöä. Suurin osa tela-Majoreista oli kevyessä maansiirtokäytössä, hyvin harva nähtiin varsinaisessa peltotyössä. Kun lähes kokonaan uusittu Fordson Major E1A tuli saataville, oli pahimman kilpailijan Countyn Major-pohjainen Z-telatraktori valmiina välittömästi, mutta Roadlessin uutta J17-mallia piti odotella lähes 3 vuoden ajan. Kumilistojen väitettiin myös kestävän niveltappeja pitempään sillä edellytyksellä, että liitoksien kireys tarkistettiin vähintään 1000 tunnin välein. 1945, jonka Roadless otti käsittelyyn pari vuotta myöhemmin. Piti vain avata 2 pulttia, pitää liitos yhdessä erityisellä kiristysvälineellä, vaihtaa kuluneet kumilistat uusiin Bostikilla yhteen liimattuihin ja kiriä liitos. Ulkonäöltään ja perustekniikaltaan County ja Roadless olivat melko identtisiä. Roadlesstraktorin teloissa ei ollut niveltappeja. E-mallia tehtiin kahtena vuotena vain 25 kappaletta, päätuote oli suosittu DG-puolitela. LISÄVARUSTEITA Kaasutinmoottori, kaksoiskytkin, voimanottoakseli, nostettu voimanottoakseli, hydraulinen nostolaite, hihnapyörä, pohjapanssari, jäähdyttimen suojus, ajoja työvalot, moottorin sivupellit, ohjaamosuoja, nokkapumppu, hydraulinen Braytai Leeford Muledozer -puskulevy, Boughton-vinssi, erilaisia vetolaitteita, etupainot. 46 500 € v. Kumien vaihtaminen oli huomattavasti tapitusta helpompaa. Painojakaumaa parannettiin moottorin ja vaihteiston välille lisätyllä jatkokappaleella, mutta parempiin tuloksiin päästiin jatkamalla telastoa ja lisäämällä niihin neljäs alarulla. Fordson N vaihtui Fordson Majoriksi v. Toisessa maailmansodassa Roadless sai varustella Fordsoneita sen minkä ennätti, suurin asiakas oli ilmavoimat. J17 oli huomattavasti edeltänyttä Mörkö-Majuri -pohjaista E-mallia suositumpi. 4-t nestejäähdytteinen suorasuihkutusdiesel, 40,5 hv/1600 rpm (1958–63: 52 hv). Hinnaltaan Roadless J17 oli vajaat 10 % vastaavaa telaCountya kalliimpi, Diesel-Major -pyörätraktoriin verrattuna Roadlessilla oli hintaa 2,2-kertaisesti. Syl. Telatraktoreiden osalta Fordson-pohjaiset koneet eivät olleet yhtä vahvoilla. Se oli melko järeärakenteinen, nykyaikainen ja huomattavan halpa traktori moneen tarkoitukseen. Jo ensimmäisenä vuotena tehtiin Dagenhamissa yli 30 000 Majoria, kolmisen vuotta myöhemmin oltiin jo lähellä 50 000 traktorin vuosituotantoa. Fordson Majoreista rakenneltiin monissa pienissä ja isoissa verstaissa kuormaimia, trukkeja, salaojakoneita, jyriä, tiehöyliä, kaavinvaunuja, nostureita, dumppereita ja vetureita, sekä telaja 4-vetoisia traktoreita, joista tunnetuimpia olivat County ja Roadless. 2023. HYDRAULIIKKA Voimanottoakselin pyörittämä hammaspyöräpumppu, tuotto 20 l/min, suurin paine 150 kg/cm². Roadless J17 KV-20231213-498180-_5867847.indd 101 KV-20231213-498180-_5867847.indd 101 29.11.2023 14.18.53 29.11.2023 14.18.53 2023 Koneviesti Weteraanit 16/ | 100 W E T E R A A N I TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA V uonna 1951 esitellystä uudesta Fordson Majorista muunneltiin useita erikoiskoneita. Alle 5-tonnisten painoluokassa tela-Fordsonit olivat markkinajohtajia, seuraavina olivat Caterpillar D2 ja Hanomag K55, joita oli tuotu 22 ja 18 kappaletta. Kumivaimennetut liitokset. Suomessa viljeltiin pyörillä Fordson oli täällä koko valmistushistoriansa ajan ylivoimaisesti suosituin merkki. 1919 perustama Roadless Traction Ltd. Voimanottoakseli 722 rpm. Kumivaimennuksen ansiosta Roadless J17 liikkui lähes äänettömästi, teloille tavanomainen kolina puuttui. HINTA Noin 1 500 000 mk vuonna 1957, mikä vastaa n. Telastoissa oli normaali ruuvikiristys, mutta jousitus puuttui. tuotti puolija täyspitkiä teloja traktoreihin, henkilöja kuorma-autoihin, eräässä vaiheessa jopa moottoripyöriin, hevosvankkureihin ja kottikärryihin. Countyssa oli normaalit terästelat niveltappeineen, mutta Roadlessin uusituissa teloissa ei ollut varsinaisia niveliä. Sähköjärjestelmä Lucas 12 V, laturin teho 160 W, startti 1,95 kW VOIMANSIIRTO Kuiva 11” 1-levykytkin
Liukuohjattu, rumputyyppiset irrotuskytkimet (1959 > monilevyiset irrotuskytkimet) ja pantajarrut lautaspyöräakselilla, ei tasauspyörästöä. 1954–63, Dagenham ja Hounslow, Englanti. Roadless J17 KV-20231213-498180-_5867847.indd 101 KV-20231213-498180-_5867847.indd 101 29.11.2023 14.18.53 29.11.2023 14.18.53 2023 Koneviesti Weteraanit 16/ | 100 W E T E R A A N I TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA V uonna 1951 esitellystä uudesta Fordson Majorista muunneltiin useita erikoiskoneita. Kovin suureksi ei valmistusmäärä noussut, sillä vuodesta 1956 lähtien Roadless keskittyi tekemään 4-vetoisia Manuel-Majoreita. 2023. VALMISTAJA Ford Motor Company ja Roadless Traction Ltd. tuotti puolija täyspitkiä teloja traktoreihin, henkilöja kuorma-autoihin, eräässä vaiheessa jopa moottoripyöriin, hevosvankkureihin ja kottikärryihin. TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 7,9 l, jäähdytysjärjestelmä 13,6 l, vaihteisto 20,5 l, taka-akselisto ja hydrauliikka 41 l, polttoainesäiliö 68 l. 1945, jonka Roadless otti käsittelyyn pari vuotta myöhemmin. Piti vain avata 2 pulttia, pitää liitos yhdessä erityisellä kiristysvälineellä, vaihtaa kuluneet kumilistat uusiin Bostikilla yhteen liimattuihin ja kiriä liitos. Parhaat vuodet olivat vielä edessä: 10 vuodessa Fordsoneiden määrä kaksinkertaistui. Uudessa E-mallissa oli jo irrotuskytkimet ja ohjausjarrut, mitkä tekivät traktorista tunteettoman telojen epätasaiselle kuormitukselle. 46 500 € v. Pelot olivat ilmeisen aiheettomia, koska enimmät koneet myytiin maansiirtourakoitsijoille. Voimanottoakseli 722 rpm. Kumivaimennuksen ansiosta Roadless J17 liikkui lähes äänettömästi, teloille tavanomainen kolina puuttui. läpimitta 100 mm, iskunpituus 115 mm, kokonaisiskutilavuus 3610 cm³, puristussuhde 16:1. E-mallia tehtiin kahtena vuotena vain 25 kappaletta, päätuote oli suosittu DG-puolitela. Sähköjärjestelmä Lucas 12 V, laturin teho 160 W, startti 1,95 kW VOIMANSIIRTO Kuiva 11” 1-levykytkin. 1919 perustama Roadless Traction Ltd. Hinnaltaan Roadless J17 oli vajaat 10 % vastaavaa telaCountya kalliimpi, Diesel-Major -pyörätraktoriin verrattuna Roadlessilla oli hintaa 2,2-kertaisesti. Telastoissa oli normaali ruuvikiristys, mutta jousitus puuttui. Pelkässä tasauspyörästöön ja jarruihin perustuvassa ohjauksessahan traktori alkaa ottaa omia suuntiaan, jos toinen tela törmää kiveen tai kantoon. Viimeiset Super Major-pohjaiset telakoneet tehtiin 1960-luvun alussa. Syl. Roadless J17 oli 1950-luvun loppuun asti esillä Fordin julkaisuissa, mutta englantilaisten tavoin asiakkaat valitsivat mieluummin hieman kevyemmän ja halvemman telaCountyn. HYDRAULIIKKA Voimanottoakselin pyörittämä hammaspyöräpumppu, tuotto 20 l/min, suurin paine 150 kg/cm². Se oli melko järeärakenteinen, nykyaikainen ja huomattavan halpa traktori moneen tarkoitukseen. Tasauspyörästön tilalla oli jäykkä akseli, jonka päissä olivat pantajarrujen ympäröimät irrotuskytkimien rummut, mutta telasto oli kokonaan eri sorttia. Painojakaumaa parannettiin moottorin ja vaihteiston välille lisätyllä jatkokappaleella, mutta parempiin tuloksiin päästiin jatkamalla telastoa ja lisäämällä niihin neljäs alarulla. Vähennyspyörästössä sisäpuolinen lieriövälitys. Toisessa maailmansodassa Roadless sai varustella Fordsoneita sen minkä ennätti, suurin asiakas oli ilmavoimat. LISÄVARUSTEITA Kaasutinmoottori, kaksoiskytkin, voimanottoakseli, nostettu voimanottoakseli, hydraulinen nostolaite, hihnapyörä, pohjapanssari, jäähdyttimen suojus, ajoja työvalot, moottorin sivupellit, ohjaamosuoja, nokkapumppu, hydraulinen Braytai Leeford Muledozer -puskulevy, Boughton-vinssi, erilaisia vetolaitteita, etupainot. 107 / 16 | Koneviesti Weteraanit 2024 101 / 16 | Koneviesti Weteraanit 2023 MOOTTORI 4-syl. Roadlessin teloissa ei ollut niveltappeja, vaan ne koostuivat lomittaisista teräskotelosta, joiden liitoskohdissa oli kumivaimennukset. Alle 5-tonnisten painoluokassa tela-Fordsonit olivat markkinajohtajia, seuraavina olivat Caterpillar D2 ja Hanomag K55, joita oli tuotu 22 ja 18 kappaletta. Ulkonäöltään ja perustekniikaltaan County ja Roadless olivat melko identtisiä. Roadlessin teloilla saatiin Fordsonista melkoinen menijä, mutta normitraktoriin verrattuna reilusti yli kaksinkertainen hinta hillitsi ainakin viljelijöiden ostohalukkuutta. Terästä ja kumia Everstiluutnantti Philip Johnsonin v. Suomessa viljeltiin pyörillä Fordson oli täällä koko valmistushistoriansa ajan ylivoimaisesti suosituin merkki. Fordson Majoreista rakenneltiin monissa pienissä ja isoissa verstaissa kuormaimia, trukkeja, salaojakoneita, jyriä, tiehöyliä, kaavinvaunuja, nostureita, dumppereita ja vetureita, sekä telaja 4-vetoisia traktoreita, joista tunnetuimpia olivat County ja Roadless. Roadlesstraktorin teloissa ei ollut niveltappeja. Kun lähes kokonaan uusittu Fordson Major E1A tuli saataville, oli pahimman kilpailijan Countyn Major-pohjainen Z-telatraktori valmiina välittömästi, mutta Roadlessin uutta J17-mallia piti odotella lähes 3 vuoden ajan. Nostovoima 1000 kg, ei painonsiirtojärjestelmää. Vuosina 1920–54 tänne tuotiin 14 930 Fordsonia, joista reilu kolmannes oli uutta Major-mallia E1A. 4-t nestejäähdytteinen suorasuihkutusdiesel, 40,5 hv/1600 rpm (1958–63: 52 hv). Kumien vaihtaminen oli huomattavasti tapitusta helpompaa. J17 oli huomattavasti edeltänyttä Mörkö-Majuri -pohjaista E-mallia suositumpi. Telalaput olivat kiinni toisissaan pulttiliitoksilla, taittumavaraa saatiin niiden välissä olevilla kolmella kumilistalla. Suurin osa tela-Majoreista oli kevyessä maansiirtokäytössä, hyvin harva nähtiin varsinaisessa peltotyössä. Ohjaus perustui taka-akseleille lisättyihin rumpujarruihin – normaalistihan Fordsonissa oli pelkkä kytkinpolkimeen yhdistetty vaihteistojarru. Roadless J17 – Pehmustettua vetoa KV-20231213-498180-_5867847.indd 100 KV-20231213-498180-_5867847.indd 100 29.11.2023 14.18.52 29.11.2023 14.18.52. Rivityyppinen Simssruiskutuspumppu alipainesäätäjällä, kylmäkäynnistystä varten puolipuristin ja pakkosyöttö. Entiseen tapaan vetohampaat olivat teloissa, jotka vastasivat vetopyörien loviin. HINTA Noin 1 500 000 mk vuonna 1957, mikä vastaa n. Telatraktoreiden osalta Fordson-pohjaiset koneet eivät olleet yhtä vahvoilla. Kumivaimennetut liitokset. TELAT Leveys 350 mm, maakosketuspituus 1925 mm, pintapaine 0,33 kg/cm². MITTOJA Pituus 3075 mm, akseliväli 1790 mm, leveys 1800 mm, korkeus (konepelti) 1480 mm, maavara 4000 mm, paino vakiovarusteilla 4570 kg. Kumilistojen väitettiin myös kestävän niveltappeja pitempään sillä edellytyksellä, että liitoksien kireys tarkistettiin vähintään 1000 tunnin välein. Jo ensimmäisen täyden tuotantovuoden 1955 lopulla niitä oli itäenglantilaisilla maatiloilla lähes 100 kappaletta, vaikka viljelijät epäilivät jousittamattomien telojen kestävyyttä, jos väliin menee vaikka puukarahka tai kivi. Vuoden 1955 kesäkuun alkuun mennessä tela-Majoreiden määrä oli 52 kappaletta, joihin kuului ehkä pari kolme Roadlessia, loput olivat Countyn tekemiä. Fordson N vaihtui Fordson Majoriksi v. Jatkossa pienten telakoneiden kysyntä tyrehtyi kokonaan, kun saataville tulivat Countyn ja Roadlessin 4-vedot. Jo ensimmäisenä vuotena tehtiin Dagenhamissa yli 30 000 Majoria, kolmisen vuotta myöhemmin oltiin jo lähellä 50 000 traktorin vuosituotantoa. Toinen maastokelpoisuutta parantanut Roadless-varuste oli teräksinen DG4-puolitela, jossa lisäakseli oli traktorin takana. Countyssa oli normaalit terästelat niveltappeineen, mutta Roadlessin uusituissa teloissa ei ollut varsinaisia niveliä. Suorahampainen siirtopyörävaihteisto 6+2R, nopeudet 2,2–13,7 km/h
Tuolloin pahimmillaan olleen lamakauden takia suurin osa työntekijöistä irtisanottiin ja lopulta koko tuotanto keskeytettiin. Petrooliversio oli tyypiltään 70 KD (kerosene distillate). Sähkökäynnistys oli valinnaisvaruste, mutta vuoteen 1938 mennessä 75 % asiakkaista oli maksanut pienen lisähinnan. Kesällä järjestetyissä työnäytöksissä ihasteltiin hiljaista ja tasaista käyntiääntä, ketterää liikkumista ja tehokasta jäähdytystä. Nichols & Shepard -traktoreiden tuotanto lopetettiin, mutta Charles Cityssä jatkettiin Hart-Parrin valmistusta uudella mallistolla, jolla korvattiin entiset poikittaismoottoriset traktorit. Ensimmäinen riviviljelytyyppinen malli pyöri uudella 70-oktaanisella bensalla, mistä saatiin traktorille mallinumero Oliver Hart-Parr 70 Row Crop HC (high compression = korkeapuristeinen). Oscar Eggenin tavoitteena oli sulavalinjainen traktori, joka olisi lähes yhtä helppokäyttöinen kuin henkilöautot. Alkuperäistä 70-mallia tehtiin vain parin vuoden ajan, jonka jälkeen se korvattiin pyöreämuotoisemmalla ja hieman kirkasvärisemmällä, mutta tekniikaltaan entisen kaltaisella Oliver 70 -traktorilla. Yleisin väri oli laivaston harmaa tai niin ikään teollisuusmaaleihin kuulunut myrkynvihreä. Oscar Eggenin ja Herman Altgeltin työstämä uuden ajan traktori ei myynyt samanlaisia määriä kuin joku Farmall tai John Deere, se ei olisi onnistunut tehtaan kapasiteetinkaan puolesta, mutta Oliver aloitti uuden traktoriaikakauden. Traktorina merkki oli uusi. Samaan hintaan Hankkija otti Deering-edustuksensa rinnalle Oliverin vuoden 1937 alussa. Juuri ennen toista maailmansotaa esiteltyjen Internationalin ja Deeren uusia malleja olivat hahmotelleet huippukalliit muotoilijat Raymond Loewy ja Henry Dreyfuss, kun taas muutoksien takana olleen Oliverin muotoilivat laman kourissa kamppailleen yhtymän alipalkatut insinöörit sivutöinään. Tuolloin jo melko vanhanaikainen Deering 10-20 maksoi tonnin enemmän, vauhtipyörästä veivattavaan AR-John Deereen tarvittiin lisää peräti 4600 mk. paneutui ensimmäisenä amerikkalaisena valmistajana traktoreiden muotoiluun ja kuljettajan mukavuuteen. Muita edistyksellisemmästä tekniikasta huolimatta Oliver oli Fordsonia lukuun ottamatta teholuokkansa halvin. Vuotta myöhemmin saataville tuli leveällä etuakselilla varustettu Standard ja runsaammin suojattu hedelmätarhamalli Orchard. 4-sylinteriset, 3-vaihteiset mallit eivät paljoa poikenneet muista jenkkitraktoreista, mutta seuraava uutuus meni kehityksen kärkeen. teki traktoreita, mutta ykköstuotteita olivat puimakoneet. Ylivoimaisena etuna pidettiin sähköstarttia, joka oli meillä Oliverin vakiovaruste. Uuden yhtymän kaikki osakkaat olivat erikoisosaajia, Oliver Chilled Plow Works oli tunnettu auratehdas, American Seeding Machinery Co:n erikoisalaa olivat kylvökoneet, Hart-Parr Co. Traktorin käyttö oli aiempaa helpompaa, mutta kuljettaja istui edelleen peltisellä istuimella ja käynnisti koneensa kammella, joka saattoi potkaista takaisin ikävin seurauksin. Kumipyörät olivat tarjolla alusta saakka, mutta suurin osa tyytyi rautapyöriin. Kerralla uuteen aikaan Autoinsinööri Oscar Eggen oli tullut Hart-Parrin palvelukseen vuonna 1928, kahta vuotta myöhemmin hänet oli jo korotettu hiljattain muodostetun uuden yhtymän pääsuunnittelijaksi. Oliver-auroja hankkija oli myynyt monen muun liikkeen ohella jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Sotien jälkeen Oliver 70 -kanta kasvoi vielä 135:llä traktorilla ja 73:lla uudemmalla mallilla, jonka jälkeen tuonnit lisenssihankaluuksien takia lopetettiin. Lamasta toipuneet farmarit kiinnostuivat Oliverista siinä määrin, että Charles Cityn tehtaalle voitiin ja piti ottaa taas täysi määrä työntekijöitä. Uusi vihreäpunakeltainen väriyhdistelmä valittiin yleisöäänestyksen perusteella eräässä maatalousnäyttelyssä, jossa kuusi kauneinta tehtaan konttoristia ajeli kuudella erivärisellä Oliverilla. Vuonna 1929 neljän maatalouskonetehtaan fuusiossa muodostettu Oliver Farm Equipment Co. Hart-Parr -merkkiä ei enää traktorin nokassa ja sivupelleissä näkynyt. Pellervo esitteli ”huippuunsa kehitettyä” Oliveria kahdella sivulla, eikä ”maataloutemme hyväksi” suunniteltua traktoria unohdettu muissakaan ammattilehdissä. Tuohon aikaan välttämätön hihnapyörä kuului vakiovarustukseen. Uutuustraktori sai runsaasti huomiota. oli vanha traktoritehdas, myös Nichols & Shepard Co. Töissä kävi vain suunnittelijaryhmä huomattavasti alennetulla palkalla kehittämässä uusia malleja, jotka menisivät taas kaupaksi parempien aikojen koittaessa. Jäähdytin ja moottorin päälle sijoitettu polttoainesäiliö eivät tarvinneet ympärilleen konepeltejä. Insinööritiimin suunnitelmien tulos sai ensiesittelyn vuonna 1935. 2024 Koneviesti Weteraanit 16/ | 108 W E T E R A A N I T raktoreiden ulkonäköön ei vielä 1930-luvun alussa paneutunut yksikään valmistaja. Vuonna 1941 tehdyn maatalouslaskennan mukaan Oliver oli viidenneksi yleisin merkki 329 kappaleella. Uudessa Oliver Hart-Parr -traktorissa oli mittatilauksena tehty 6-sylinterinen Continental-moottori, joka otti tuolloin huippukorkeat 1600 kierrosta, 4-nopeuksinen vaihteisto, poljinkäyttöiset ohjausjarrut, pehmustettu ja jousitettu istuin, tyylikäs muotoilu ja sähkökäynnistys. Muita parempi varustus ei vaikuttanut Oliverin hintaan TEKSTI JA KUVA KIMMO KOTTA Oliver Hart-Parr 70 Standard. Oliver 70 vaihtui vuonna 1948 runsaasti uudistettuun 77-malliin. Muita lisukkeita olivat kumipyörät, valot ja voimanottoakseli, jota myytiin runsaasti jälkiasennuksenakin
Painevoitelu öljynsuodattimella. Voimanottoakseli 572 rpm. Hihnapyörä 185 mm x 325 mm, 826 rpm. LISÄVARUSTEITA Bensamoottori, riviviljelymalli kapealla etuakselilla, teollisuusmalli, voimanottoakseli, ajovalot, äänimerkki, 6.00 x 16-kumipyörät eteen, 11.25 x 24-kumipyörät taakse, levikepyörät, erilaisia vetolaitteita, äänenvaimennin. HYDRAULIIKKA Ei saatavana TÄYTÖSMÄÄRIÄ Moottori 4,7 l, jäähdytysjärjestelmä 17 l, voimansiirto 26,5 l, bensiinisäiliö 3,7 l, petroolisäiliö 55 l. Oliver Hart-Parr 70 KD Standard. PYÖRÄT Rautapyörät edessä 115 mm x 685 mm, takana 254 mm x 1067 mm HINTA 42 900 mk vuonna 1937, mikä vastaa noin 19 200 € v. Amerikan Bosch MJB6A-laukaisumagneetto, sähköstartti. 10 000 kpl. läpimitta 79 mm, iskunpituus 111 mm, iskutilavuus 3299 cm³, puristussuhde 4,5:1. Syl. Valmistettu riviviljelyja vakiomallina noin 5000 kpl, sekä uudempaa mallia n. Vähennyspyörästöissä sisäpuolinen lieriövälitys. 4-t nestejäähdytteinen kaasutinmoottori kansiventtiileillä, polttoaineena petrooli, 27 hv/1600 rpm. 2024 VALMISTAJA Oliver Farm Equipment Co. Suorahampainen siirtopyörävaihteisto 4+R, nopeudet 3,9–9,5 km/h. 109 / 16 | Koneviesti Weteraanit 2024 MOOTTORI Continental, 6-syl. MITTOJA Pituus 3060 mm, akseliväli 1830 mm, leveys 1560 mm, korkeus konepeltiin 1300 mm, maavara 270 mm, paino vakiovarusteilla 1510 kg. 1935–37 Charles City, Iowa USA. Zenith-kaasutin Handy-keskipakosäätäjällä ja säädettävällä etulämmittimellä. VOIMANSIIRTO Kuiva 9” 1-levykytkin. Rumpujarrut tasauspyörästön akseleilla, voidaan käyttää ohjausjarruina
Jouluntoivotus2024.indd 1 Jouluntoivotus2024.indd 1 26.11.2024 11:50:09 26.11.2024 11:50:09. 2023 Koneviesti Luokitellut ilmoitukset 16/ | 110 Hyvää Joulua ja Menestystä Uuteen Vuoteen! Tutustu osoitteessa koneviesti.fi tai oheisella QR-koodilla Painavaa Koneasiaa jo päälle 70 vuotta Jokaisen konemiehen luottolehti tarjoaa hyödyllistä tietoa maatalous-, metsäja maanrakennuskoneista
Puh. PURKUOSAT MAANRAKENNUSKONEIDEN SUOMEN SUURIMMALTA JA MYÖS UUSIEN MAAHANTUONTI PUH 0500 407 444 MIKA HAARALA Noutohalli Joutnantie 76, 25500 Perniö, myynti@finnparttia.fi puh 02 72 72 00 36 vu ot ta no pe aa ja va rm aa sä hk öt ar vik ek au pp aa Käytä hyödyksi valttejamme: edulliset hinnat suuret varastomäärät nopeat ja varmat toimitukset F innparttia ähkötukku vu ot ta no pe aa ja va rm aa sä hk öt ar vik ek au pp aa Osta sähkötarvikkeet suoraan sähkötukkumme verkkokaupasta Voit myös noutaa tai tilata puhelimella tai sähköpostilla noutohalliltamme joka on avoinna ma pe kello 8-16. RAKENTAMINEN SEKALAISIA HUOLTO JA KORJAUS VARAOSIA MAARAKENNUSKONEET Painavaa koneasiaa. 06-2252212 Faksi: 06-2252190 TATRA AGROSTROJ VARAOSIA z z www.farmilaite.fi 03 3122 7600 FARMILAITE Traktoreiden varaosat Metsäja salaojakauhat Luiskaja tasauskauhat Kuokkaja kaapelikauhat VAPO suo-ojakauha NTP10-vastapala ja liitin ym KANTO-/KIVIHARAT KAIVINKONEEN ROUTAPIIKIT T.LATVALA Jalasjärvi. 010 326 2090, 020 455 1303 www.konehuoltokivioja.. 0500 269 944 • www.tlatvala.fi DEEREN VARAOSAT: Konehuolto T. Laukkanen Oy Puh. 111 / 16 | Koneviesti Luokitellut ilmoitukset 2023 LAAJA VALIKOIMA KÄYTETTYJÄ JA UUSIA VARAOSIA TRAKTOREIHIN MYÖS VERKKOKAUPASSA www.purkupojat.com Yrittäjäntie 8, Pälkäne SOITA: 045 1331 222 HUOLLOT, VARAOSAT JA KORJAUKSET Ruutihaantie 11, Ylivieska. 0500 226 028 tai (02) 4875 965 www.konehuoltolaukkanen.. ! www .finnparttia.fi F innparttia ähkötukku petri.koskinen@ finnparttia.fi VARAOSAT HUOLTO www.motocheck.fi OY MOTO-CHECK AB gsm 0500 -167 364 ZETOR Puh
KOTIMAISET KASI-KASVINSUOJELURUISKUT AHJOCO Oy, 29250 NAKKILA www.kasi.. Valmistamme puimurin pöytävaunuja. Hydrauliset uppopumput www.maki-reini.fi • 010 248 1570 MAATALOUS Hyödynnä kestotilaajan etu! Lukijan kauppapaikassa kaksi maksutonta rivi-ilmoitusta max 5 riviä/kalenterivuosi. Yli 70 vuotta koneasiaa. Monessa liemessä mukana... (06) 2631 111 0500 366 729 lisätietoja: www.ismesales.. Säiliö koot: 700 / 1000 / 1300 / 2500 litraa Puomistot: 10 / 12 / 15 / 16 / 20 / 21 / 24 metriä KASI-3/1000/12HT 9 730 € alv % KASI-4/1300/15HT 13 880 € alv % KASI-6/2500/21H8140-7SH 31 950 € alv % imupainevaunut ammattikäyttöön vaihtolavasäiliöt nostolaitesäiliöt 1000 ja 2000 l lietteen levitysvaunut lietepumput, myös ruostumattomat puhelin 06 424 1800 lame@laaksonmetalli.. Kaikki merkit / mallit. www.laaksonmetalli.. Jätä ilmoitus osoitteessa koneviesti.fi/ilmoitus tai soita 020 413 2568. 2023 Koneviesti Luokitellut ilmoitukset 16/ | 112 Case, Valtra, Ford, MF, JD, Zetor, McCormick, Fiat, FiatAgri, Sampo, Claas, MF. ISME ETUKUORMAIN 3 v u o d e n k o k e m u k s e l l a Suomen kattavin mallisto 15 eri mallia, nostotehot: 1200–2300 kg – 1-vipuhallinta, kellunta – Vakain vakiona – Pitkät sovitteet – Asennus tehtaalla tai tilalla valintasi mukaan! Valmistaja ISME myy Isme-Sales Oy 64900 ISOJOKI Puh. 2 500 € + alv Kysy lisää 025373191, 025372181 kasi(at)ahjoco. 0400 910696 silppurit rikkaäkeet klapija kuorimakoneet piensiemenkoneet viljamyllyt Energiansäästö Oy Jantoniementie 167, 08350 LOHJA www.energian.net kottikärryt Mobarrow ® 019-338 164 0500 316 119 Kaivinkoneen energiapuukourat Vemi-Koura suoraan valmistajalta Vemimet Ky, Kauhava 0400 926 653 040 5338 312 Hinnat alk. www.tarmonteras.fi P. Maksullisten ilmoitusten rivihinta 6 € + alv. • ILMASTOINNIT • VARAOSAT • HUOLTOLAITTEET KAIKKI ILMASTOINNIN OSAT TYÖKONEISIIN MERKISTÄ RIIPPUMATTA! Jo 40 vuoden ajan! Ilmastoinnit työkoneisiin: traktorit, puimurit, trukit, pyöräkuormaajat ja muut työkoneet
Konemiehen valinta. HÄRMÄNPELTO OY P. Myöskin erät jos liian korkeat DONarvot. 113 / 16 | Koneviesti Luokitellut ilmoitukset 2023 KIPIT JA SYLINTERIT Korkealaatuiset Nurmi-kipit suoraan valmistajalta. Säkkinostimet, trukkipiikit ja kivitalikot. 06-4845175 www.harmanpelto.. Kaura, ohra, vehnä, ruis, palkokasvit, rypsi ja rapsi ostetaan ympäri Suomea. Kipit kaikkiin kohteisiin: – Kaksoiskipit – Ryhmäkipit – Keskikipit – Etukipit – Teleskooppisylinterit mittojen mukaan – Maatalouskipit – 2-toimisylinterit – 2-toimiset teleskooppisylinterit – Kippija sylinterikorjaukset Nurmi Hydro Oy Seppo 0400–215 130, Juha 050–527 1381 www.nurmihydro.fi info@nurmihydro.fi HYDRAULIIKKA RENKAAT JA VANTEET MAATALOUSKONEISIIN Hyviä uusia ja käytettyjä renkaita ja paripyöriä uusilla RAJU/Apv-vanteilla. Soita 050583 2151 Bellusliukuovitarvikkeet, ovi rungot, kaaret, kaapelivau nut, terässaranaovet. bellusoy.com 0440 391639 LUKIJAN KAUPPAPAIKKA kauppapaikka_2p.pdf 1 20.1.2016 10:47:30 Koneviestin verkkosivulle kirjautumalla luet koneuutiset myös pajalla tai työmaalla kätevästi kännykästä. pääset käsiksi mielenkiintoisiin konevideoihin ja lehden extra-materiaaleihin . . Pääset vaivatta tarkistamaan huoltojutun tai tutustumaan kätevään vertailuun. näköislehdet ovat luettavissasi useamman vuoden ajalta Kirjaudu osoitteessa koneviesti.fi/kirjaudu Kirjaudu Koneviestin verkkosivulle Luomalla käyttäjätunnuksen ja kirjautumalla Myydään Ostetaan Käsissäsi on Suomen koneuskottavin lehti. kaikki TILAAJALLE-jutut avautuvat sinulle ja pystyt kuuntelemaan jutut kätevästi
2021 Koneviesti 16/ | 114 K K TERRI-HARVESTERI KRONE VENDRO -PÖYHIN ASPEN-KOMBIKANNU PIENKUORMAINVERTAILU ALKAA SÄHKÖINEN SEOSREHUVAUNU KÄYTÖSSÄ L I U G O N G JA S A N Y: 5 TO N N I N K A I V U KO N E E T PA R I V E RTA I L U S S A S E U R A AVA KO N E V I E ST I I L M E STY Y V I I KO L L A 4 MAANRAKENNUS E S I T T E L E M M E JA KO K E I L E M M E EUROTIER -NÄYTTELY