Sisältö #1 • 2011 s. 08 VÄKIVALTAKONEISTO / Systempunkt 2 KON T R O LL I 1 • 2011 10 VANKILASSA 50 VUOTTA SITTEN / Vankila 1960 -luvulla 14 KENTÄLLÄ / 50 vuotta myöhemmin 19 LUKIJAKILPAILU 2011 / Logoehdotus Rikosseuraamuslaitokselle. 14 Vierailu 1960 -luvun poseen s. 8 KENTÄLLÄ / Riihimäen vankila s. 10 04 PÄÄKIRJOITUS / Statisti saa paikan 05 DEKKARIKOULUTUS HAKEE MUOTOAAN / Yksityisetsivä seminaari Amiedussa 06 RIKOSTURVALLISUUDESTA JOUKKOLIIKENTEEN SUURIN ONGELMA
uusi palsta! kenttäsika kokkaa s.56 ilmoitukset Suomalainen voimankäyttöjärjestelmä yhdistää monta asiaa sivut 31-37 ASETALO 07 SECURITY STORE 16 DEFENDO BLUE 49 SUOMEN TURVAPROJEKTIT 53 VARUSTELEKA 55 FINNPROTEC 60 s. 45 Suosikkilomakohteen pelastajat 22 VARUSVARASTO / Pimeän pelkoon 50 KIRJASTO / Fyysinen voimankäyttö 31 KONTROLLI TREENAA / Defendo Blue 56 KENTTÄSIKA KOKKAA / Kenttäsian pizzat 38 KENTTÄKOULUTTAJA / Ampuma-aseet 58 LYHYESTI / No niitä uutisia KON T ROLL I 1 • 2011 3. 45 Vierailu paloasemalla Pistooliin kiinnitettävät valot s. 22 20 VALTAKUNNANVOUTI / Rare Imports Inc
Ala sen sijaan menee melkoiselle sykkyrälle, ja siitä kerästä on yhä vaikeampi löytää päätä ja häntää. Eikä tämä jää tähän. Sen sijaan että laitosmiesten palvelutehtävät alkaisivat palata sen puolen ammattilaisille, turvallisuusalan isot toimijat hakevat vastausta tuotekehityksestä. Nyt kun vartija tai järjestyksenvalvoja ei vastaa enää turvallisuudesta, siitä huolehtimaan myydään ihan eri ihmisiä. Ja onhan se lopulta, vaikka ehkä vastahakoisesti, alettu tunnustaa myös palveluntarjoajapuolella. Monet kenttäammattilaiset ovat äimistelleet, ettei heidän työhakemuksiaan enää noteerata haettaessa tekijöitä isojen sijoitusyhtiöiden tarjoamiin tavanomaisiin turvallisuusalan tehtäviin. Sellainen epelihän tuntee oikeutensa, alan yleiset käytännöt, asettaa jopa edellytyksiä työnantajalleen ja mikä pahinta, on omanarvontuntoinen alan ammattilainen, jota pitää kohdellakin sellaisena. Lehden sisältö pyritään saamaan mahdollisimman totuudenmukaiseksi, mutta Kontrolli-julkaisut Oy ei vastaa esiintyvistä virheistä. Antti Sirkkala päätoimittaja 4 KON T R O LL I 1 • 2011 KONTROLLI Päätoimittaja Antti Sirkkala Taitto & Editointi Juha Harju Toimittajat Petri Freundlich Seppo Vesala Sami Turunen Atte Virolainen Tuukka Jämsä Juha Rämänen Petteri Kantola Valokuvaaja Timi Tikkanen Numerossa avustaneet Antti Ihalainen Jenny Wesanko Heikki Jämsä Kannen kuva Timi Tikkanen Yhteydenotot toimitus@kontrolli.fi sukunimi@kontrolli.fi Asiakaspalvelu & laskutus Heidi Jämsä 040 029 4633 laskutus@kontrolli.fi Ilmoitukset Riikka Kylmälä 040 029 4632 kylmala@kontrolli.fi Osoite Kontrolli-julkaisut Oy PL 124 00101 Helsinki Paino Forssa print 2010 Toimitus vastaanottaa julkaistavaksi tur vallisuusaiheista materiaalia, mutta julkaisusta pitää aina erikseen sopia. Esimerkiksi Securitas markkinoi pelastusvalvojia, ja tapahtumapuolella on saatavilla suojelujärjestyksenvalvojia. Tällöin luulisi kokemuksen ja taustan olevan arvossaan. Pitäisin itsestään selvänä, että kauluspaitaosaston on helpompi istahtaa kokemattomuudesta ja avuttomuudesta kärsivien lapsivartijoiden päälle kuin ottaa töihin vuosikertaa omaavia konkareita. Turvallisuus on työ, joka vaatii vahvaa osaamista ja ammattitaitoiset tekijät. Onko monipalvelun aiheuttama degeneraatio edennyt tosiaan niin pitkälle, että kokenut alan ammattilainen on suorastaan haitaksi. Kentältä kuuluu nimittäin kummia: pitkän linjan turvallisuusammattilaisilla ei ole enää markkinoita sijoitusyhtiöiden tarjoamissa työtehtävissä. Aineisto hyväksytään sillä ehdolla että Kontrolli-julkaisut Oy saa käyttää sitä veloituksetta uudelleen. Vaan ei ole, mikäli kollegoja on uskominen. Vaativat nappikeikat tai järjestyksenpidolliset tehtävät eivät yksinkertaisesti onnistu kaikilta niiltä, jotka ymmärtävät vaivautua oikeaan aikaan osoitetulle työmaalle. Toimitus ei vastaan materiaalin säilyttämisestä tahi palauttamisesta. Turvallisuus jos mikä on työtä, jonka oppii tekemällä. PÄÄKIRJOITUS Statisti saa paikan Kontrolli 5 / 2010 ISSN 1795 - 018X Painosmäärä 2000 Kustantaja Kontrolli-julkaisut Oy K uluneen vuoden ajalta on mieleen jäänyt yksi teema, joka nousee pöydälle liian usein ollakseen pelkkää sattumaa. Tästä huolimatta, alan piirit kun ovat pienet, saa kuulla, että haastatteluissa ramppaa kaikenkarvaista vihreää märkäkorvanuorukaista. Vaikka vartijan rooli on pahasti hämärtynyt, eivät palosuojelu- ja rikosturvallisuusuhat ole silti hämärtyneet mihinkään. Työtehtävät eivät kuitenkaan ole sen kummoisempia kuin mihin nykyaikana epäseksikkäiden vartijoiden ja järkkärien on aiemmin edellytetty pystyvän: esimerkiksi alkusammutukseen ja ensiapuun, koviin järjestystehtäviin ja vaativiin kiinniottoihin sekä työ- ja paloturvallisuuden valvontaan ja ylläpitoon. Kaikki lehden oikeudet ovat Kontrolli-julkaisut Oy:llä, materiaalin tuottaneilla henkilöillä tai muilla oikeudenhaltijoilla.. Kun tämän suuntaista kuulee alituiseen eri suunnilta, pitää jossain kohdin ymmärtää jo sulkea sattumankin mahdollisuus pois. Turvallisuus tarvitsee edelleen tekijöitä, jotka eivät erikoistu A-tikkaiden kanniskeluun
Sen sijaan iltapäivän alkuluento oli kokonaisuuden heikoin. Mielenkiintoinen, dekkarin luuytimeen pureutuva ja käytännöllä “tietoteoriaa” tasapainottava loppuosa pelasti paljon! Pitkän päivän päätteeksi oli hyvä veto antaa mahdollisuus harjoitella sormenjälkien ottamista, vaikka pari mustaa tahraa muistoksi jäikin. Nettipalveluita ei kuitenkaan esitelty käytännön tapausten kautta, eikä siten jäänyt kuvaa, kuinka paljon niistä todellisuudessa voisi olla apua. Tällä kertaa aihealueena yksityisetsiväseminaarissa oli tiedonhankinta, mitä mielenkiintoisin ja mielikuvia herättelevin aihe siis. Tietoturvallisuuden osuuden olisi voinut joko rajata kokonaan pois tai sen olisi voinut sitoa pelkästään käsittelemään tietojen suojaamista ja käsittelyä dekkaritoiminnassa. Ehkei voi laittaa kokonaan luennoitsijan syyksi, jos aiheena Loppuarvio Voi keskinkertaisuuden suo. Tieto ja tekniikka Vaikka ensimmäiset luennot toistivat toisiaan, ne eivät olleet mitenkään kehnoja. Vertailumielessä esimerkiksi TVEAT:ia varten annettavassa koulutuksessa käsitellään tietoturvallisuutta huomattavasti laajemmin ja asiallisemmin. Yksityisetsiväseminaari Amiedussa 18.1.2011 Pitkiä takkeja, lerppalierihattuja, tupakansavua ja viskiä. Selkein käyttökohde ovat asiakkaiden tai uusien yhteistyöyritysten luottotietojen ja taustojen tarkistaminen. Dekkarikoulutus hakee muotoaan Kontrollin edustus oli kiinnostuneena paikalla Amiedun dekkarikurssin jatko-osassa (alkuperäinen artikkeli Kontrollissa 4/10). Samat tiedot ovat saatavilla toisaalta myös useista virastoista ja muilta tahoilta itse keräämällä (myös maksusta ja pääosin netitse), mutta yhdistetty yhtäaikainen haku kaikkeen tietoon, luottotietoarvioihin sekä yhteen maksuosoitteeseen ovat näissä palvelukokonaisuuksissa villakoiran ydin. Oleellista tämä on huomata jo siksi, että varsinainen yksityisetsivätoiminta tarvitsee taustalleen vähintään sen rajoitetuilla luvilla olevan vartiointiliikkeen, jonka perustajalle TVEAT tulee eteen. on tietoturva ja aikaa vain kaksi tuntia. Ehkä ajatus on ollut, että koska käsitellään tiedonhankintaa, on kai pakko sanoa jotain tiedon turvaamisestakin. KON T ROLL I 1 • 2011 5. Nyt tuli alkuun myyntipuhetta kahteen kertaan. Tärkeintä kokonaisuudessa on taltiointi: kunnollinen raportointi niin työpäivästä kuin näytteestäkin kellonaikoineen, piirroksineen ja erilaisine valokuvineen. On vaikea olla uskomatta, etteivät erityyppisissä tehtävissä tiedonhankintaa tekevät olisi kiinnostuneita kuulemaan alalla oikeasti työskenteleviä. Parasta antia olivat selvästi ulkopuolisten asiantuntijoiden sijaan alalla itsekin työskentelevien - yleisön ja luennoitsijan - kertomat vinkit ja välikommentit. Etenkin yritystoiminnassa se on suositeltava ja halpa varmistus, sillä kuten mainoksessakin todetaan, kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Erilliset luennot eivät kuitenkaan tukeneet toisiaan eikä kokonaisuus ollut tasalaatuinen. Nettidekkari Pitkäksi venähtäneen tietoturvan jälkeen tulikin sitten mielenkiintoista asiaa todisteidenkeruusta: todellista CSI-kamaa erilaisista jäljistä aina itse hankitun DNA:n analyysiin lähettämiseen. Kyseistä aihetta luodattiin selittämällä tietokoneenkäytön perusohjelmia ja -termejä, mikä on järkyttävää aliarviointia perusosaajille, mutta tietokoneeseen vasta tutustuneillekin luvattoman heppoinen alustus aiheeseen, etenkin laajemmassa turvallisuusmielessä. Itse asiaa voisi käsitellä huomattavan monessa osassa ja seminaarissa, mutta aloittelevillekin yksityisetsiville tarvitaan toisaalta oma lähtötason koulutustapahtumansa. Tähän vaikutti vahvasti myös aihe. Niitä, jotka yrittävät pysytellä paperi- ja tietorekisterijälkien ulkopuolella, on tietenkin vaikea näillä työkaluilla jäljittää. Seminaarin sisällön terävöittämisellä olisi voitettu paljon. Järjestäjäpuoli on kuitenkin kuosissa ja palaute annettu, joten uudelta seminaarilta oli lupa odottaa enemmän. On tietysti huomioitava, minkä tyyppisiä juttuja selvittelee työkseen. Vai onko niin, etteivät tekijämiehet Suomessa osaa esitelmöidä ammattitaitonsa yksityiskohdista. Enää ei tarvitse yksityisetsivän lähteä kotisohvalta, koska kaikki tietohan löytyy verkosta! Ensimmäiset kaksi esitelmää koskivat kahta yritystietopalvelua, joiden kautta saatavat tietokannat ja raportit kattavat jo hurjan määrän yhteiskunnassa operoivien tietoja - maksusta tietysti. Kurssilla käsitelty tiedonhankinta sinällään olisi helposti yleistettävissä ja sovellettavissa yksityisetsivätoiminnan ulkopuolellekin. Teksti: Kontrollin toimitus N umerossa 4/2010 peruskurssin sisältö sai varauksella kiitosta. Näin herkullinen aihe jäi puolitiehen käsittelyssä. Vaikka fyysisiä todisteita harvemmin joudutaankin keräämään, on silti hyvä tietää, miten asiaa lähestytään
maaliskuuta kaksi konduktööriä poisti T-junassa tupakoinutta miestä, kun tämä äityi lyömään kumpaakin nyrkillä päähän, kertoi Metro-lehti 10.3. Turvallisuusammattilaisen perspektiivistä tarkasteltuna voi elätellä toivoa, että nämä palvelut tuottaa yritys, joka pystyy vastaamaan odotuksiin muuallakin kuin toimeksiantosopimuksessa. Helsingin bussiliikenteen työsuojeluvaltuutetun Arto Aijalan mukaan turvallisuus on jo lisääntynyt Elielinaukiolla, Kampissa ja Rautatientorilla: esimerkiksi vartiointia on lisätty pysyvästi. Aktiivinen kehitystoimi on sen sijaan ollut Puhejudon kouluttaminen bussien kuljettajille. Kuljettajien lipunmyynnin lopettamista harkittaneen ensimmäisenä Jokeri-linjalla, kun se seuraavan kerran kilpailutetaan. Myös rautatieläiset saavat osansa julkisen liikenteen ongelmista: keskiviikkona 9. Aijala 6 KON T R O LL I 1 • 2011 paljastaa, etteivät vartijat kuitenkaan ole ainoita, joihin turvaudutaan. Jos partio on sidottu yhteen tilanteeseen ja tehtävään, niin muut jäävät apua vaille, hän selittää. Aijalan mukaan seuraavaksi ovat vuorossa paikannuslaitteet ja hätäpainikkeet sekä busseja varten omat partioautot, jotka saavuttavat hädässä olevan kohteen muutamassa minuutissa. Ettei Helsinki saa liian keskeistä roolia koko Suomen julkisen. Tilanne ei kuitenkaan ole vielä paras mahdollinen, ja työsuojeluvaltuutettu löytääkin heti kehityskohteita: - Rautatientorilla tarvittaisiin enemmän väkeä. - Tarvetta ainakin näyttää olevan, Karpela pohtii, mutta muistuttaa samalla, että vuorovaikutustaidot ovat kuitenkin vain yksi turvallisuuden osa. Hän kertoo Mielenrauhan kouluttaneen muita alalla toimijoita jo useiden vuosien ajan ja että he kouluttaisivat mielellään myös kuljettajia. Erityisesti bussinkuljettajat ovat ryhtyneet vaatimaan toimenpiteitä, jotta bussisuhailu olisi taas turvallista. Mutta parempaan on menty heti, ja lisää on luvassa – ainakin toivoa sopii. Hänen mukaansa ensisijaisesti tarkoitus on lisätä toimenpiteitä, joilla edistetään lipun ostamista ennakkoon. Teksti: Antti Sirkkala R unebergin päivä 5. Muita tahoja Yhtenä turvallisuusongelmana nähdään bussiliikenteen kuljettajien lipunmyyntivelvoite noitien ja paholaisten vuorokaudenaikaan. Tarkoitus on viitoittaa tietä kohti turvallista matkustus- ja työympäristöä. Ei rukkaset suorana Edellä kuvatun tyyppisten tapahtumien myötä joukkoliikenteen turvallisuusongelmat ovat nousseet myös laajempaan tietoisuuteen. Hänen mukaansa myös poliisin on tarkoitus kohdentaa partiointireittejään tiettyinä ajankohtina. Aijala kertookin, että 24.3. Lipunmyynti ei siis muuttune radikaalisti lähitulevaisuudessa. helmikuuta jäi tänä vuonna vähemmän runolliseksi. - Lipunmyynnin lakkauttamista valmistellaan myös ratikkaliikenteessä, kun uudet raitiovaunut tulevat liikenteeseen vuonna 2015. Aijala vakuuttaa, että kuljettajat ovat tyytyväisiä luvattuihin toimiin. - Mielenrauha ei tällä hetkellä kouluta Puhejudoa kuljettajille, harmittelee yrityksen pääkouluttaja Totti Karpela ja jatkaa, että Mielenrauha ei ole yhteydenotoistaan huolimatta saanut vielä vastausta siihen, kuka Puhejudoa kuljettajille kouluttaa. - Meidän vaatimuksenamme oli partiointi perjantaina ja lauantaina yöliikenteen loppuun asti, ja se on toteutunut, Aijala kertoo. Edellytyksenä on, että liikennevälineisiin hankitaan kertalippuautomaatit, kertoo Marjukka. Rikosturvallisuudesta joukkoliikenteen suurin ongelma. Palaako pääkaupungissa. - Palaveri on ensimmäinen laatuaan, Aijala lisää. - Meidän on vain pidettävä nyt suunnitelmista kiinni, että ne myös toteutuvat, hän sivaltaa lopuksi. Helsingin seudun liikenteen, tuttavallisesti HSL:n, edustaja palautesihteeri Marjukka myöntää Kontrollille, että kuljettajilta on tullut muutamia ehdotuksia lipunmyynnin lopettamisesta aamuyön linjoilla. Helsingin Elielinaukiolla pahoinpideltiin bussinkuljettaja kansanomaisesti sanottuna henkihieveriin. Uhri oli vielä viisi päivää myöhemminkin tehohoidossa, kun teosta epäillyt laskettiin vapaalle jalalle kerskumaan urotyöllään. Vai onko kyseessä sittenkään oikea, Mielenrauha koulutuspalvelut Oy:lle rekisteröity Puhejudo. pidettiin yhteispalaveri liikennöitsijöiden ja HSL:n kanssa
Kuljettajan puututtua tilanteeseen häntä oli alettu pahoinpidellä lyömällä, ja samassa yhteydessä vietiin tilitysrahatkin. Esimerkiksi Australiassa Sydneyn raideliikenne on ottanut erityisen ankarat rangaistukset käyttöön kaikenlaisen vallattomuuden kitkemiseksi. KON T ROLL I 1 • 2011 7. - Tätä voitaneen pitää riskialtteimpana yhdistelmänä, hän aprikoi ja jatkaa, että tekijä pyrkii luonnollisesti siihen, ettei teolla olisi silminnäkijöitä. Sydneyn rautateiden henkilökunnalla on sakotusoikeuden lisäksi myös vahvat kiinniotto-oikeudet erilaisiin tilanteisiin. liikenteen yhteisen ongelman ympärillä, on syytä luoda katse myös pääkaupungiksi valittuun Turkuun. Kysyimme VarsinaisSuomen poliisilaitoksen Turun pääpoliisiasemalta rikoskomisario Veli-Matti Soikkelilta, palaako Turku. - Toinen tapahtui helmikuussa 2010 Vaalan päätepysäkillä ja toinen helmikuussa 2011 Varissuon päätepysäkillä, joten varsinaisista ongelma-alueista ei voitane puhua, Soikkeli pohtii. Soikkeli kertoo myös, että ensimmäinen tapaus on saatu selvitettyä, mutta jälkimmäinen on vielä auki, sillä tekijä oli peittänyt kasvonsa. Siellä missä ei sana auta, tarvitaan kovempaa kuria. Tiedusteltaessa tekijöiden peräisyyttä, Soikkeli arvioi tämän sortin käyttäytymisen olevan Made in Finland: - Humalahakuinen juominen on enemmänkin suomalaisten kuin ulkomaalaistaustaisten ongelma. Esimerkiksi jos tulee tavatuksi jalat istuimella, saa sadan Australian dollarin pikavoiton. Ensimmäisen teon tekijät olivat juovuksissa häiriköineet bussissa. - Mahdolliset turvallisuusongelmat lähiliikenteessä eivät automaattisesti johda rikosilmoitusten tekemiseen, Soikkeli valaisee. Otollisin aika on, kun muut matkustajat ovat poistuneet bussista. Hänen mukaansa tekoja yhdistää sen sijaan viikonloppu, yövuoro ja päätepysäkki. Yleensä häiriön aiheuttajat ovat vahvasti humalassa ja käyttäytyvät aggressiivisesti muita kohtaan, tuumaa Soikkeli. Turku ei kuitenkaan mitä ilmeisimmin pala, koska Veli-Matti Soikkeli kertoo, että kuluneen vuoden aikana Turussa on tehty poliisille vain kaksi rikosilmoitusta bussinkuljettajiin kohdistuvasta väkivallasta. - Nämä tehtävät kirjautuvat hälytyskeskuksen tehtävärekisteriin, eikä minulla ole niiden määristä tietoa, täsmentää rikoskomisario. Junahenkilökunta ei kirjoita rangaistusmaksuja ainoastaan liputta matkustamisesta, vaan ankarat rapsut saattavat napsahtaa hyvinkin pienistä asioista. Tupakan polttaminen katetuilla alueilla, mukaan lukien katetuilla laitureilla, kustantaa kiinni jäädessä 300, sylkeminen ja törkeä kielenkäyttö peräti 400 dollaria. Hänen mukaansa lienee selvää, että busseissa ilmenee häiriötilanteita ja paikalle saatetaan hälyttää poliisipartio esimerkiksi poistamaan asiakas bussista
Vä ki va lt ak on ei st o 8 KON T R O LL I 1 • 2011
Tätä on varmasti suunniteltu ylioppineiden asiantuntijoiden porukassa pitkään. Seuraava valtioiden välinen sota käynnistyy verkostojen häirinnällä ja lamauttamisella, vai liekö joku eri mieltä. Pahasta vinkkelistä katsottuna siis hyödyllisempiä. Pientaloalueiden lämmönjakokin jäänee lopulta häiriöille alttiimman kaukolämpögridin varaan, kun idioottivarmat talokohtaiset polttamisratkaisut kuolevat pois hallinnon luomien esteiden takia. Kun tällaiset systempunkt-kohdat on lamautettu, tieverkon ruuhka pitää huolen siitä, että koko verkon toiminta lamaantuu. Entäpä kun lankalinjoja on kerätty pois ja yhä useammalla paikkakunnalla lankaliittymät unohdetaan. Schwerpunkt on herrakieltä ja tarkoittaa taktisen tason painopistettä hyökkäyksessä, joka saa aikaan strategisen romahduksen vihollisen joukoissa. Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus on kuitenkin käsitetasolla pelkkää kylmää ilmaa niin kauan kuin sen eteen ei tehdä muuta kuin pidetään täysistuntoja kovalla julkisella korvauksella. KON T ROLL I 1 • 2011 9. Saatellessani herrasmiestä takaisin kotiinsa hän veisteli, ettei hänellä mitään hätää ollut: “Eihän tässä maattu vielä kahta päivääkään.” Sellaisia ihmisiä ei enää tehdä. Vika tapahtui pisteessä, jota kutsutaan nimellä systempunkt. Elisan laitetiloissa Tampereella sattui ilmeisen pieni vika, koska se saatiin nopeasti korjattua. Pronssisoturi-jupakassa Viro joutui järjestelmällisen verkkohäirinnän kohteeksi kansallisvaltioiden arvovaltakiistan seurauksena. Sota-aika ei muodosta verkostoille kuitenkaan erityistä uhkaa. Eri medioissa ja foorumeissa on ollut esillä retorisen tason siirtyminen pois huoltovarmuudesta ja sanan korvaaminen termillä “yhteiskunnan kokonaisturvallisuus”. Järjestelmien häiriintyminen on keskeisimpiä uhkia nimenomaan syvän rauhan aikana; järjestelmä kun voi häiriintyä sekä tarkoituksella että onnettomuuden seurauksena. Oma lukunsa ovat sitten vahingot ja onnettomuudet. Ennen vanhaan, kun talvisin oli vielä lunta ja kesäisin kukissa mettä, järjestelmävarmuuden säilyttämiseksi ei tarvinnut taistella ja uurastaa raamatullinen hiki otsassa. SYSTEMPUNKT Teksti: Antti Sirkkala Kuvitus: Juha Harju Viides helmikuuta Elisan matkapuhelinverkko kiepsahti katolleen ja potkaisi suurpiirteisen miljoonan verran käynnykänkäyttäjiä pihalle. Miltei päinvastoin. Termi havainnollistuu esimerkiksi tiestön kautta. Komiteatyönä suunniteltu hevonen. Mitä siitä seuraa, jää nähtäväksi. Onneksi maahanmuuttopolitiikka sentään vahvistaa tällaista erityisosaamista kansan riveissä. Vanhakantaiset, itsenäiset ja suljetut järjestelmät ovat kömpelöitä ja tehottomia, mutta erittäin toimintavarmoja ja hankalia häiritä. Lunta, perkele! Mitä enemmän infrastruktuuri nojaa verkkojen varaan, sitä hauraammaksi toimintavarmuus käy ja sitä vaativammaksi sen varmistaminen tulee. Pieni, nopeasti korjattu vika Tampereella sijaitsevassa teknisessä tilassa tiputti siis miljoona suomalaista pois kommunikaatioverkosta. Terroristit ovatkin alkaneet kohdistaa iskunsa usein juuri kuristuspisteisiin, infran häirintään ja järjestelmien lamauttamiseen, koska kokonaisvaikutukset ovat yksittäisiä väkivallantekoja merkittävästi laajempia. Niihin tuskin kuitenkaan enää palataan. Y hteiskunnan toiminta nojaa verkoiksi rakennettuihin järjestelmiin, puhuttiin sitten energian toimittamisesta, tietoliikenteestä tai vaikkapa tieliikenteestä. Vaasa-Mikkeli-linjan pohjoispuolelta mykistyi ehkä miljoona Elisan, Saunalahden ja Kolumbuksen gsm-liittymää, minkä lisäksi vika vaikutti internetyhteyksiin. Kaikkihan varmasti tietävät, mikä Kameli on. Runkoura, vaikkapa moottoritie, ei ole tieverkoston kipupiste, koska moottoritiellä tapahtuneen onnettomuuden voi kiertää pienväyliä pitkin, vaikkakin hitaammin. Verkkomuotoon rakennetut ratkaisut ovat tehokkaita ja edullisia, mutta hauraita, häirintäalttiita. Seuraukset olivat kuitenkin ajalle ja verkottuneelle infrastruktuurille tyypillisesti täysin eri skaalassa. Kourallinen vikoja, tahallisia tai tahattomia, jättäisi suomalaiset kommunikoimaan savumerkeillä ja viidakkorummuilla. Syvän sodan aikana ihmisillä on niin paljon pikkumurhetta, että verkkojen luhistuminen on vain osa murheiden sarjaa. – Elisan vian aikana yhteys esimerkiksi hätäkeskuksiin toimi kilpailijoiden verkoissa. Mieleenpainuneimpia kohtaamisia lihavan teollisuusvartijan uraltani eivät ole olleet kiinniottopainit tai keikkamiesten takaa ajaminen, vaan erään sodankäyneen tervaskannon löytäminen hangesta sydäntalven yönä. Heiltä onneksi käy tuvan lämmittäminen niin kauan kuin käsi jaksaa syöttää klapia uuniin. Termin on ide- oinut turvallisuusasiantuntija John Robb salamasodan schwerpunkt-termistä. Painopiste Valtioiden kädenväännön ulkopuolella WikiLeaks-hässäkkä on esimerkki tapahtumasta, joka mobilisoi anonyymit verkkoanarkistit tekemään kyberiskuja suuryritysten järjestelmiä vastaan. Yksi sellainen tapahtui Suomessa helmikuun viides kuluvaa vuotta. Kuristuskohtia ovat muutamat runkouraa syöttävien pienväylien strategiset risteykset, jotka tukkimalla saadaan ruuhkautettua koko tieverkko, vaikka itse moottoritie jäisikin ammottamaan tyhjyyttään. Se tarkoittaa verkkoon rakennetun järjestelmän kohtaa, joka toimii järjestelmän liikenteen risteyksenä. Eräs turvallisuuteen liittyvä uutinen on hymyilyttänyt allekirjoittanutta useiden kuukausien ajan. Siis ei minkään DJ Tiestön, vaan tieverkoston. Ihmetyttääkin, ketä retorinen kikkailu hämää maailmassa, jossa pelkkä luminen pakkastalvi jättää vanhukset jäätymään korpiinsa. Sellainen ei onnistune nykyihmiseltä tulevaisuudessa. Suomalaisittain systempunkt voisi olla vaikkapa kuristuspiste tahi pullonkaula
1960-luvulla vanginvartijana toiminut, nyt jo eläkepäivistään nautiskeleva vaari kertoi Kontrollille kokemuksistaan. Kärjistyneissä voimankäyttötilanteissa asetta käytettiin ja saikin käyttää herkemmin kuin nykyaikana uskaltaisi kuvitellakaan. Se oli noin neliömetrin kokoinen torkkuansa, jossa tuli usein taisteltua nukkumattia vastaan, kertoo Veikko. Vuorossa olevan vartijan tuli kuitenkin tunnin välein käydä kuittaamassa reittinsä eräänlaisella kellokortin tapaisella leimaajalla, joten nuokkujat paljastuivat helposti. Sieltä voitiin tarvittaessa myös kuuluttaa. Vanginvartijan työvuoro kesti 12 tuntia, ja työrytmi oli kaksi päivää töitä, kaksi vapaata. ja vedenhakureitti oli sille vuosien mittaan tullut vähän liiankin tutuksi. Päärakennuksen lisäksi vankilan alueella oli sikala, urheiluhalli sekä yövahdin ulkovalvontakoppi. Ulkovalvontaa oli vain öisin; päivällä vartijat kulkivat seuraamassa ulkotöissä olevien vankien puuhia, mutta pihaa ei erikseen vartioitu. Ne kiltimmät saivat tehdä heinätöitä ja hoitaa sikoja maatilaa pyörittävässä vankilassa, johon Veikon tie vei. Perheellisillä vartijoilla oli usein oma talo lähialueella, mutta muut vartijat olivat pääsääntöisesti kauempaa ja käytännössä asuivat vankilassa henkilökunnan sosiaalitiloissa. Juoma- ja pesuveden kantoivat vangit, joskin osan matkasta apuna oli hevonen, koska vesi haettiin melko kaukaa. Sähkövalo oli sentään nykypäivää silloinkin, joten ihan öljylampun kajossa ei kotiin tarvinnut kirjoittaa. Yövuoro tehtiin muutaman tun- nin levon jälkeen heti päivävuoron perään. Erään kerran se jopa nukahti reitille kesken matkanteon ja jäi jumiin aisojen väliin, niin jännittävää oli sen elämä vankilan palveluksessa. Ampuipa yksi vartijoista karkumatkalle ehkä pyrkinyttä vankia kerran heinäpellolla selkään ihan varoittamatta, ja sai sen jälkeen jatkuvasti kuulla vangeilta kuittailua näitä käskyttäessään: ”Juu juu, mitä vaan kunhan et ammu selkään.” Tapaus ei poikinut voimakeinojen liioittelun tutkimuksia, lööppinärää. Veikko muistelee, että hevonen oli vanha ja hidas, 10 KON T R OL LI 1 • 2011 halli Millaista oli länsisuomalaisessa maalaisvankilassa isoisien aikaan. VarsinaisSuomessa sijaitsevassa, nykyään jo lakkautetussa maalaisvankilassa ei juurikaan, tai ainakaan pitkään, säilytetty huonoimmin käyttäytyviä vankeja, vaan heidät vietiin Kakolaan. Juoksevaa vettä ei ollut, ja luonnon kutsuessa suunnattiin pihan perälle ulkovessaan. Vyöllä kannettiin puukkoa ja pistoolia; osa vartijoista tosin kantoi omavalintaisesti vain puukkoa. Elettiin 1960-luvun alkuvuosia. Minkäänlaisia hälyttimiä tai kameravalvontajärjestelmiä monitoreineen ei ollut. Kantovesi ja ulkovessa Vanginvartijoiden sosiaalitilat olivat pelkistetyt: vankilan yläkerrassa oli huone, jossa oli musta pöytä, puuhella ja sänky. Voimankäyttöä Vartijoilla oli usein, jopa viikoittain, ampumaharjoituksia. Monet perheettömät vanginvartijat tekivät vapaapäivinään lisätienestiä läheisissä maataloissa, joissa oli keväästä syksyyn aina tarjolla töitä. Vartijan sotisopa oli tummanharmaa, armeijan palveluspukua muistuttava kaksiosainen asu, ja lisävarusteena oli sadeasu. Se oli pieni huone, josta näki sellikäytävät ja jossa säilytettiin avaimia. Vankilarakennuksessa oli sellien, henkilökunnan sosiaalitilojen, vankien työhuoneen, keittiön ja pesulan lisäksi keskusvalvomo. Rajavartioston vääpeli informoi työntekijöitä erään vankilan miehistöpulasta, ja lähemmäs kotiseutuaan töihin haaveileva nuorukainen tarttui tilaisuuteen. Vankilassa 50 vuotta sitten Vankilan urheilu Teksti: Jenny Wesanko Kuvat: Yksityiskokoelma V Nykyään 71-vuotias Veikko ajautui vanginvartijaksi rajavartijan työstä
Vaikka vartijoiden nälviminen oli tyypillistä ajankulua vangeille, käsikähmään he ryhtyivät harvoin – sinne Kakolaanhan ei haluttu. Tupapalvelijoina työskentelevät vangit kantoivat puolikkaista peltitynnyreistä tehdyt ulostepaljut selleistä päivittäin, tyhjensivät ja kalkitsivat ne ja pesivät lattiat. Muita erityisesti mieleen jääneitä väkivaltatilanteita vartijoiden ja vankien välillä Veikolla ei ole muistissaan. hin, vaan tilanteissa pyrittiin vyöllä heiluvasta terä- ja tuliasevarustuksesta huolimatta pärjäämään ensisijaisesti puhumalla, toissijaisesti painimalla. Voimankäyttö ei ollut niin säänneltyä kuin nykyään, enemmänkin ”Siihen lyärään missä vika on” -tyyppistä, konstaapeli Reinikaisen sanoja lainaten. Alemmasta luukusta tyhjennettiin ulostepaljut. Kyseinen luunmurskaaja oli pitkällä kuljetusmatkalla kohti Kakolaa ja Veikon työmaalla vain yövieraana. Tapauksesta tehtiin raportti vastaanottavaan vankilaan, mutta vangille ei lähdetty erikseen hakemaan lisärangaistusta oikeusteitse. ti äport ä ilan p Vank Yövartijan koppi tai edes pientä ihmisoikeusaktivistien mielenosoitusta, mutta saattoi kyllä vähentää vankien innostusta pyrkiä karkuun. Vangin kannatti käyttäytyä hyvin, sillä tehtävienjaossa otettiin huomioon känkkäränkät ja suunpieksijät: heille pamahtivat ikävimmät nakit. Veikon mukaan hän toimi itse hieman oikaisten, vaikkei se ranteen murskaamista oikeutakaan. Vaikka tunteet etenkin vankien keskinäisissä nahinoissa saattoivat kuumentua useinkin, tilanteet laantuivat nopeasti osittain ehkä siitä syystä, että tunnelin pimeämmässä päässä himersi siirto Kakolaan. Ei voi sanoa, että vartijat olisivat silti nykyarvionkaan mukaan syyllistyneet toistuviin ylilyöntei- Vangit olivat tarkkoja oikeuksistaan ja tekivät syyttäkin asiaa vankilanjohtajan pakeille, saati sitten syystä, joten jokainen nirhaisu tuli kannelluksi eteenpäin. Selkään ammuttu selvisi saikulla. Sisällä siivottiin, valmistettiin ruokaa, leivottiin leipää, paikattiin säkkejä ja niin edelleen. Lämmityspuut sahattiin ja halkaistiin vankien voimin, ja ulkotöitä riitti ympäri vuoden. Veikon mukaan tilaisuus teki vangista pahoinpitelijän, sillä hänen viedessään selliin ruoka-annosta jäi vangille mahdollisuus tarttua hänen käteensä ja vetää ovi kiinni. Lattianpesusta aiheutui kosKON T ROLL I 1 • 2011 11. pamautti ovella ranteen murskaksi. Vankila oli osittain omavarainen viljan- ja perunanviljelyn sekä sikalan takia. sellin Eristyssellejä. Veikolla on kuitenkin vanginvartija-ajaltaan muistona murtunut ranne: vanki tarttui hänen käteensä ovea suljettaessa ja Viljaa, klapeja ja kiljua Vangit tekivät maatilan hoitoon liittyviä ulkotöitä
Erään kerran vankien kiljutehdas löytyi sikalan paskakasasta – siinähän lämmin kätkö pojalle. Osassa selleistä oli radio. Vankeus ja vapaus Vangit asuivat pääsääntöisesti 4–10 hengen selleissä, joissa oli kerrossängyt, kaapit, kahvinkeittomahdollisuus ja ulostepalju. Yksi luottovangeista hoiti postiasiat, toinen toimi sikalanhoidon vastaavana, kolmas pääsi kylille usean kilometrin päähän ostoksille tekemään muiden vankien hankintoja. Aika ajoin kanttiinin hammastahnavarastot tyhjenivät äkillisesti, ja silloin alettiin epäillä kiljunvalmistusta. Vankien välille syntyi usein nujakoita, jotka johtuivat tavallisesti kortinpeluusta, joka oli ankarasti kielletty. Vanki haki armahdusta presidentti Kekkoselta, mutta ei sitä saanut. Sellikäytävä Vaikka vankilalla oli työsiirtolan piirteitä, se oli kuitenkin vankila siinä missä muutkin, eikä sinne erikseen kerätty vain pikkurikollisia. Yksi vangeista jäi Veikon mieleen erityisesti. Lattia oli jatkuvasti märkä ja haisi. sasto Sellien ikkunoista heiteltiin rotille ruokaa Eristyssellio teusvaurioita ja hajuhaittoja, koska se tehtiin heittämällä vadillinen vettä puulattialle ja pyyhkimällä se lastalla. Veikon mukaan tyypillinen luottovanki oli pitkäaikaisvanki, jolla ei ollut tapana luistaa töistä sairauslomia hyödyntämällä ja joka käyttäytymisensä ja taustansa perusteella oli saavuttanut luottamuksen. Tämä sulkeutunut ja hiljainen mies istui elinkautista perheensä taposta. Kyseessä ei taustansa takia ollut luot12 KON T R OL LI 1 • 2011 tovanki, vaikka mies muuten olikin tyyneyden ja asiallisuuden perikuva. Hammastahnasta oli ollut tarkoitus saada hyvää makua liemeen. Kaikki vangit saivat pientä päivärahaa, jolla ostivat kanttiinista tupakkaa, makeisia, hammastahnaa ynnä muuta. Kyseinen vanki oli puusepäntyön mestari: hän valmisti upeita kapiokirstuja kuuluisaksi tulleella taidolla, ja kirstuja tilattiin jatkuvasti ulkomaille asti. Oli yhtä lailla sakkovankia, rattista, petostelijaa kuin tappajaakin. Pak-. Jatkosodasta palatessaan hän oli löytänyt perheensä itseään paremmasta seurasta: vaimolla oli kainalossaan uusi mies ja tytärkin oli asuttanut poikaystävänsä huoneeseensa – henki lähti jokaiselta. Psykologiaan erikoistunut vanginvartija oli keskeinen päätöksentekijä, milloin uusia luottovankeja valittiin. Vankilassa oli muutamia luottovankeja, jotka arvatenkin saivat mukavimmat työt. Kaikki vangit olivat suomalaisia, ja romaneja oli paljon
Vankilassa oltiin vankina, Veikko toteaa. Suom ala 1800 - isen sepän luvull a teke jalkar miä au vankik toja käytet ti uljetu ksissa in Kesk us tekni valvomon ikkaa KON T ROLL I 1 • 2011 13. Työ vaati kaivajille suotuisasta multamaasta huolimatta huomattavaa viitseliäisyyttä, sillä vankilarakennuksesta oli matkaa aidan taakse. Veikon mieleen on jäänyt yksi tavallista sporttisempi vankisakki: se huhki maatunnelin vankilasta vapauteen. Vankien välisiä tappoja ei Veikon aikana tapahtunut, mutta veri roiskui selleissä tasaisin väliajoin. Mistään vankilomista ei ollut tietoakaan, ja vierailujakin rajoitettiin melko kovalla kädellä. Kauas eivät karkurit kuitenkaan ehtineet jäämättä kiinni, koska paljastuivat varastaessaan vaatteita lähitalon pyykkinarulta. Vierailuoikeutta anottiin etukäteen, ja vain osa anomuksista voitiin hyväksyä, koska vierailutilana toimiva kokoushuone oli pieni eikä sinne mahtunut kerrallaan kuin muutama vanki vieraineen. Vangeilta takavarikoitiin ”korttien” lisäksi milloin nauloista ja rautalangasta itse rakennettuja piikkejä ja pistimiä, milloin kunnon keklujakin. een avuuksin lli muk Eristysse Yhteydenpito ulkomaailmaan toteutettiin pääasiassa kirjeitse. Maanalainen alkoi sellin nurkasta ulostetynnyrin alta. Pakotunnelin suuaukko oli saatu pidettyä kaivausten ajan piilossa, ja niinpä tunnelikin valmistui. Kanttiinin ja kielletyn kortinpeluun lisäksi vankien mukavuuksiin kuuluivat pieni kirjasto sekä viikoittainen urheilupäivä, joka toteutettiin vankila-alueella sijaitsevassa urheiluhallissa. Eris tyss ellin ovi koja askarreltiin kuitenkin tunnettuun vankilatyyliin mistä tahansa paperintapaisesta, esimerkiksi Raamatun ja sanomalehtien sivuista. Yksi asiaan erikoistunut vartija luki tulevat ja lähtevät kirjeet
Teksti ja kuvat: Antti Sirkkala 1 • 2011. KENTÄLL Ä Riihimäen oma linnanmäki kantaa tietynlaista mainetta pitkäaikaisasukkaidensa takia. Riihimäen vankila työllistää rauhallisia turvallisuusalan ammattilaisia pitkälle harkitussa ja Miljöössä on vielä myös alkuperäinen punatiilirakennus 14 KON T R OL LI suunnitelmallisesti kehitetyssä ympäristössä. Ja juuri samasta syystä Riihimäen linnan vartijan työ ei ole täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, vaan päinvastoin
Varsin suljetun toimintaympäristön vaikuttimena ei ole ainoastaan rangaistuksen suorittamisen varmistaminen. Kekluihin törmättäneen silti erittäin harvoin, sillä tarkastuksissa tavattu materia on ihan jotain muuta: - Yleensä yritetään kuljettaa puhelimia, rikosseuraamusesimies kertoo. Sairaanhoitohenkilökunta on paikalla arkisin virastoaikaan. Suomen Sing Sing. Terveydenhuollon lisäksi laitoksessa työskentelee suuri määrä muuta väkeä, kuten keittiöhenkilökuntaa, erilaisia ohjaajia ja opettajia sekä toimistotyöntekijöitä. Erittäin harvoin mitään pääsee sattumaan. - Mennen tullen, Mykrä vahvistaa ja jatkaa, että yrityksiä tulee vastaan, vaikkakaan ei kovin usein. - Tietysti Riihimäelle saapuu myös joitakin ensikertalaisia, jotka ovat saaneet heti pitemmän tuomion. Riihimäellä on myös seksuaalirikollisille tarkoitettu STOP-ohjelma, ja näistä teoista tuomitut vangit ovat omalla osastollaan. Mykrä luonnehtii miltei jokaiselta vangilta löytyvän jonkinasteinen huumausainerikos, minkä lisäksi asukkaita leimaavat erityyppiset, yleensä kovat, väkivaltarikokset sekä henkirikokset aina murhista alaspäin. Isossa laitoksessa tuntuu väkeä olevan kuin Kaanaan häissä. Linnassa ei toimita vankien ehdoilla, mutta toiminnot pyörivät heidän ympärillään ja ne on järjestetty heitä varten. Riihimäen vankilan kerrokset olivat aiemmin avonaiset, mutta remontin yhteyKON T ROLL I 1 • 2011 15. Nämä ja venkulat eivät tietenkään ole ainoita ihmisiä, joita linnan käytävillä kohtaa. Lukuun kuuluvat vanginvartijat ja rikosseuraamusesimiehet. Hän valaisee, että heidän asiakkaansa ovat pääasiassa pidemmän linjan vankeja, jotka ovat kiertäneet rangaistuslaitoksia vuodesta toiseen. Riihimäen vankipopulaation profiili sijoittuu rikosten käyrän synkempään päähän. Esittelyn jälkeen siirrymme nopeasti juttelemaan aiheista, jotka kiinnostavat Kontrolli-lehteä enemmän kuin vangit. Vangit liikkuvat selliosastojen ja työpajojen välillä aina metallinpaljastimen läpi. Tämän takia ei yllättäne, että kolmatta sataa pitkäaikaisvankia majoittava valtionhotelli tarjoaa elämystoimintaa moneen makuun. Metallinpaljastimien läpi käydään myös mentäessä pajoihin, koska tavaraa yritetään liikuttaa tasaisesti myös siihen suuntaan. Vankipaikat ovat täynnä ja toisinaan jopa yliasuttujakin. Voisi näetsen luulla vankien yrittävän muiluttaa astaloita työmaalta selliosastoille, mutta Mykrä korostaa, ettei asia ole yksinomaan näin. Vaikka olisi yliasutusta, niin ainahan osa vangeista on muualla, vaikkapa lomalla, omalla lomalla tai esimerkiksi polilla tai käräjillä. Vankien ongelmallinen tausta on huomioitu suunniteltaessa, remontoitaessa ja kehitettäessä vankilaa. Eli siis liikkuessaan ihan kumpaan suuntaan tahansa. Puhteiden tiimoilta herää kuitenkin heti kysymys valvontahenkilöstön työturvallisuudesta, ovathan puusepän verstas ja metallipaja täynnä monenmoista rassia ja pahoihin tarkoitusperiin käytännöllistä tilpehööriä. Pyörii vankien ympärillä... - Pääsääntö on, että laitoksessa tehdään sataprosenttista työtä tältä osin, mies vakuuttaa, ja jatkaa, ettei vallitseva tilanne anna paljon lepoaikaa: - Konnunsuo on mennyt kiinni, ja vangit pitää sijoittaa jonnekin. - Lähtökohta on se, että jokaisen pitää saada rauhassa suorittaa tuomionsa, perustelee Mykrä, ja korostaa, että vankilan osastoinnin tarkoitus on tehdä rangaistuksen suorittamisesta mahdollisimman turvallinen sekä vangeille että henkilökunnalle. Hammaslääkäri ja hammashoitohenkilöstö käyvät tiettyinä päivinä viikosta, sillä lääkäri kiertää useammassa laitoksessa. Mykrä arvioi, että linnoituksen väkimäärä lähentelisi kokonaisuudessaan kahtasataa. Asiaan perehtymättömille saattaa olla yllätys, että tavaraliikenne ei ole ainoastaan yhdensuuntaista. Eri osastojen vangit eivät ole toistensa kanssa juuri tekemisissä. Esimerkiksi asiakkaiden terveydenhoito tuo kivitaloon ulkopuolista väkeä. Tässäkään ei ole vaihtelua, vaan samassa työpisteessä käy aina tietty työkykyinen porukka. Valvontahenkilöstöä Riihimäellä työskentelee noin sata. He tapaavat muiden osastojen kollegoja korkeintaan työpajoissa. Hänen mukaansa puhelinta saatetaan säilyttää esimerkiksi työverstaalla, ja sitä yritetään kuljettaa viikonlopun ajaksi selliosastolle ja taas takaisin seuraavana maanantaina. … mutta muiden ehdoilla Arkisten töiden tekeminen lienee parhaasta päästä niiden asioiden listalla, joihin pitkää kakkua syövä laitosasukki voi tarmoansa purkaa. Toimintamahdollisuuksia rajoitetaan myös henkilökunnan ja vankien itsensä takia. Kysyttäessä, ovatko vankipaikat aina täynnä, rikosseuraamusesimies kertoo nopeasti asiainlaidan: - Alibuukkausta ei näinä päivinä juurikaan ole. Selliosastot muodostavat vankilan H-kirjaimen muotoisen ytimen. Yhteiskuntaan takaisinsopeuttamisen hengessä koulu ei kirjoita spettariin, että oppi on hankittu lusimisen ohessa. Totta kai on joitakin lyhyemmälläkin tuomiolla, mutta pääsääntö on, että tänne sijoitetaan vankeja, jotka on tuomittu yli kahdeksi vuodeksi, esittelee rikosseuraamusesimies Antti Mykrä Riihimäen vankilan lyhyesti. Vankilan työpaikat eivät muodosta poikkeusta, valottaa Mykrä: - Siellä on ihan täysmittaiset työkalut. Vangeilla on mahdollisuus työskennellä esimerkiksi maalaamossa ja puusepän verstaalla, askarrella metallitöiden kimpussa tai korjata pajalla ajoneuvoja. Erilaisissa kädentaidoissa on myös mahdollista suorittaa ammattitutkinto, jota varten opettajat saapuvat Riihimäen ammattikoulusta. Osastoja on neljässä kerroksessa, jotka kaikki on eristetty neljään alle kahdenkymmenen vangin kokoiseen suljet- tuun siipeen. - Riihimäen vankila on 223-paikkainen miesvankila, jossa on pääsääntöisesti yli kahden vuoden tuomion saaneita
Täällä ei vanki vittuile ja vastavuoroisesti henkilökunta on asiallista ja reilua, vakuuttaa Mykrä. Seksuaalirikolliset ovat omassa porukassaan, koska he olisivat hengenvaarassa muiden vankien keskuudessa. Suomessa on sellaisiakin taloja, joissa valvontahenkilökunta joutuu kuuntelemaan vankien haistattelua päivästä toiseen. Muurien sisällä trendikkäät, Turvallisuus- ja Riskienhallinta -lehdestä tutut termit kuten riskien pois-. Sääntely on viety myös työskentelykulttuurissa pitkälle. - Virasto tekee arvion tarpeesta, ja sijoittuminen ratkeaa sen perusteella, selittää Sorvaro. Moderni eristysselli Seksuaalirikollisten lisäksi Riihimäellä on niin sanottu turvaosasto, johon sijoitettujen vankien toimintamahdollisuuksia on rajoitettu entisestään. Vankiosaston kussakin siivessä majoittuvat vangit voivat olla tekemisissä muiden siiven asukkaiden kanssa vapaasti tiettyyn aikaan päivästä, mutta turvaosastolla ei ole kuin erittäin rajoitettua kanssakäymistä. Turvaosastolle sen sijaan 16 KON T R OL LI 1 • 2011 sijoitetaan joko rikollisen toiminnan jatkamisen tai erityisen vaarallisuuden takia. Täällä vittuilulta katkaistaan siivet alkuunsa. Mykrän mukaan vankipopulaatio on nyt paremmin hallussa. - Vangit ovat itsekin sanoneet, että rangaistuksen suorittaminen on nyt rauhallisempaa, ja kun vangit eivät pääse toistensa kanssa tekemisiin, pahoinpitelyjäkin on paljon vähemmän. Käänteinen tilanne Suljetun vankilan riskienhallinta poikkeaa melkoisesti totutusta. KENTÄLL Ä Vankilan metalliverstas on kuin missä tahansa muuallakin dessä kerrokset päätettiin sulkea. Rakenteellinen osastointi on auttanut tässäkin kysymyksessä: - Kaikille pyritään järjestämään samaa toimintaa, mutta osa vain pidetään erillään muista, hän selventää. Rikosseuraamusesimies Olli-Pekka Sorvari selittää, että työhyvinvoinnin lisäksi linjaus on osa turvallisuusstrategiaa: - Haistattelusta on lyhyt matka kiinni käymiseen. Mies lisää vielä: - Eikä nykyään edes puhuta pelkääjistä, vaan on vankeja, jotka toimivat erillään toisista. Turvaosasto ei ole vankilan oma, vaan siirtämisestä turvaosastolle vastaa keskusvirasto, ja näin ollen osasto palvelee koko maata. Hän tähdentää, että turvaosastolle ei pääse vapaaehtoisesti eikä se ole niin kutsutuille pelkääjille. - Tämä on tiukan kurin laitos
Rikosseuraamuskkien aikojen kai en mä nan Lin . Miehitysmääristä ei tietenkään puhuta, mutta virka-aikana valvontaa työllistävät normaalien tehtävien lisäksi saattokeikat, vartiointi työpaikoilla ja niin edelleen. vanginvartijoista le, mutta C:l AB an an, mutta vanginvartijan ma ele vitt kah jassa päästä kiven nee istu kuuluukin kestää tiettyä onn nti syö n maksalaatiko painetta. Mykrä arvioi, että keskimääräinen vartijoiden työvuorokierto on kolme töissä, kolme vapaalla. Vaarallinen työ turvallista. Murheentiol val en on esimerkiksi sosiaalisen lue a-a ma ti lahjoit iävän kartalta ja häv median järkevä käyttö. Sie wanha nimi on Viinamäki voi olla pitkäaikainen, eräs sa asusti sijaitsi hökkeleitä jois tapa rajata uhkaa on rajoitnaisia. Tällaista Suomen itsenäistyessä Rii le. Toimintaa ei voida keskeyttää riippuen siitä, millainen tilanne tulee vastaan. Mutta joittaa moninkertaisia rik viimeksi vuosina ei se meitä nurin pistä, Vankilaa remontoitiin ia haavereita – asettelee mies sanansa. Miestä kiehtoo se, että hyvin harva pystyy alusta alkaen sijoittamaan vankien vartioinnin turvallisuusalan spektriin oikealle paikalleen. Arki alkaa vankien ruokkimisella seitsemän jälkeen, ja puoli kahdeksalta popuKON T ROLL I 1 • 2011 17. vuo t uri mu at maiden korkeimm korkeus ja tri me kilo u reil on Vyön pituus Olli-Pekka Sorvarin optisan metriä. kin sisässä muutaman kuukuuluisin vieras lienee rni. 2002-2006, ilman isomp toiminta pyöri kila van ka kos i Hänen mukaansa yhteeonn oli ä mik aikamme hengessä nottoja tulee satunnaisesti koko ajan. Tö ri kauden majoittunut Lau R Vangin moderni yksityissviitti Vankilan johtaja Pasi Oksa on huumorintajuinen turvallisuusalan konkari esimiehen mukaan kyky tehdä tätä työtä on suoraan verrannollinen siihen, kuinka paljon painetta vangin taholta kestää. 193 nna pidättäytyä siitä kokonaan. Sorvari jatkaa analyysiä lisäämällä, että molemmat osapuolet, sekä venkulat että pamput, ovat samassa liiterissä vuosia. Meillä kerätään uhka tänne sisälle, ja sitten me kontrolloimme sitä. Rikosseuraamusesimies Sorvari avaa tilannetta lisää selittämällä, että Riihimäki toimii osana muidenkin laitosten riskienhallintastrategiaa: - Silloin kun epätoivottu käyttäytyminen jossain toisessa laitoksessa ylittää siedetyn rajan, meidän pitää olla valmiina palvelukseen. ada tas sas dek koostuu miljoonasta kah Painetta valvontahenonbet tä dys teh tuhannesta vankityönä kilöstöä kohtaan on vähän. sin ttii johon ale niinsanottu kova laitos - Sen kanssa eletään ja oksen uusijoita. - Vangit ovat mestareita luomaan sitä, muotoilee Sorvari ja kollega Antti Mykrä lisää vielä, että vapaalla oleviin vartijoihin otetaan kontaktia kuitenkin äärimmäisen harvoin. Sorvari taustoittaa laitoksen turvallisuuden eteen tehtävän työn lähtökohtia selittämällä, että vankilan ulkoisen uhkan osa on hyvin pieni verrattuna sisäiseen uhkaan: - Yleensähän uhka muodostuu ulkoapäin. Jopa kymmeniä. Emmekä ihan vähän, hän alleviivaa, ja jatkaa, että vaikka vartijoiden ja asiaken a-alue iihimäen vankilan ma kaiden ammatillinen suhde llä . Näiden kolmen työpäivän aikana työvuoron pituus ja sijainti liikkuvat ja liukuvat, jotta vankilan pyörät pyörivät häiriöttömästi. taa tiedonsaantia valvonviinakauppiaita ja iloisia himäen kauppala tahenkilöstöstä. Näin vartijat ja heidän menettelytapansa tulevat erittäin tutuiksi. - Nyrkkisääntö on, että valvontahenkilöstö pystyy hoitamaan aivan kaikki tilanteet, jotka tulevat vastaan, tähdentää Olli-Pekka Sorvari ja jatkaa, että laitos on täysin itsenäinen. Tämä tarjoaa vankilan sisällä muhivalle riskille aivan erilaisen konkretisoitumismahdollisuuden: siitä tulee uhka. taminen, siirtäminen tahi pitäminen eivät toimi siten kuin muurien ulkopuolella. Meillä toimitaan päinvastoin. Hän ottaa nauraen esille käytännön esimerkkinä valvontajärjestelmän: - Missä tahansa korkean riskin kohteessa valvottaisiin julmetusti muurista ulospäin. Tässä kohdin meidän työmme eroaa muusta turvallisuusalan työstä. - Ei voi tulla sellaista tilannetta, jota valvontahenkilöstö ei pysty hoitamaan, hän painottaa. enyi pys äki anm itiilestä. Tai tulisi. otetaan huomioon. Riihimäellä kuvataan i sarette olla pi ttaa - Ihan varmasti koestetaSaa . Sorvari pohtii myös sitä, kuinka vankilan olosuhteet muuttavat rikollisen turvallisuusammattilaiselle aiheuttamaa riskiä: - Täällä vankien elämästä poistetaan päihteet, mikä mahdollistaa loogisemman ajattelun. Kaikki perustuu siihen, että tilanne pysyy hallussamme. Täällä me valvommekin julmetusti sisäänpäin. Sen lisäksi heillä on käytännössä rajattomasti aikaa miettiä asioita, hän listaa. Tähän kiv 9. - Miettimisprosessi muuttuu selvin päin huomattavasti terävämmäksi, arvioivat rikosseuraamusesimiehet Mykrä ja Sorvari yhdessä tuumin. Tirkistelevän dokumenttisarjaa ja aika-ajoin. Se matalimmillaankin kahdek sta mismille on perusteensa. in utti hal n yni kry perusti paikalle Turvallisuusammattitio val kun , ikin käv niin jois Poh tuli laiselle voi olla järkevintä oon ital vankilan. Sorvari on kokemusperusteisesti kuitenkin optimistinen: - Vangit yrittävät kehitellä kuvioitaan, ja me pyrimme rikkomaan ne. Rutiini on arkea Valvontahenkilöstö tulee töihin arkisin seitsemään ja viikonloppuisin kahdeksaan. Riihimäen linn Alamaailma tekee järjestaina vuoteen 1975 sikertalaisten laitoksena elmällistä tiedonhankintaa, täytäntöönpanoa asti, jolloin Rikoksen mutta toisaalta uhkaa ei tuli ötä vankilasta setuksen muutoksen my pidä paisutella
Eläkeiän jatkuvat nostot viidenkympin loppupuolelta aina pitkälle yli kuudenkymmenen eivät ole tässä työssä tarkoituksenmukaisia. Konnunsuon kautta Riihimäelle päätynyt virkamies kertoo, että asiatkin ovat samantyyppisiä, näkökulma ainoastaan vähän muuttuu. Operatiivisesta kenttätyöstä Riihimäellä kertonee paljon se, että henkilökunnan vaihtuvuus on vähäistä. - Tarve näyttää täällä kentällä usein ihan erilaiselta, hän painottaa. - Salmisen Markku, naurahtaa Oksa ja kertoo Salmisen kysyneen halukkuudesta siirtyä rikosseuraamuslaitokseen. Mykrä puolestaan harmittelee, että keskusvirastossa näitä kysymyksiä pyörittelevät ihmiset, jotka eivät ole käytännön tasolla tekemisissä vastaavien asioiden kanssa. Yhteisruokalan käyttö ei olisi tullut kysymykseen uuden osastointijärjestelyn takia, vaan se olisi toiminut sitä vastaan. - Enkä ole hakenut yhtään virkahakua takaisin poliisiin, joten ehkä sekin kertoo jotain. - Äärimmäisen vähän, vastaa Riihimäen vankilan johtaja Pasi Oksa ykskantaan ja jatkaa toteamalla, että kaikeksi onneksi. - Vapaat painot poistettiin vankien käytöstä, paljastaa Sorvari ja kertoo, että niitä korvattiin kunnon kohottamisessa auttavilla välineillä. Tähän asti henkilöstö on ollut pääsääntöisesti valvontatyössä eläkkeelle asti, mutta tulevaisuus mietityttää rikosseuraamusesimiehiä. Hän täsmentää, että rajoitettuja paikkoja on joissakin laitteissa, mutta tarkoituksena on hallita massanhankintaa. Haastattelu kääntyykin sujuvasti jokin aika sitten käytyyn keskusteluun, pitäisikö rikosseuraamuslaitoksen kenttähenkilöstö riisua ampuma-aseista. - Ja kun kännisiltä tulee äksyilyä, niin nehän pääasiassa pyydellään anteeksi jälkikäteen, hän juttelee varmistaen vielä: - Onko se nyt muilla vankilanjohtajilla samanlaista, sitähän minä en osaa sanoa. Mikä on saanut jo poliisissa pitkän uran tehneen karjun siirtymään rikosseuraamusalalle. Ensimmäisenä mieleen tulee kysymys sikariportaan turvallisuudesta. Tämän jälkeen on vapaa-ajantoimintoja, kuten musiikkiryhmää ja liikuntaa. Mutta minun kohdallani on mennyt niin, ettei ole tarvinnut riidellä. Hän kertoo, että kännisten äksyilyä lukuun ottamatta tapaukset jäävät tänä aikana yksittäisiin. - Täytyy muistaa, että hallinnossa on kovin monentaustaisia ihmisiä ja näköalat ovat er- ilaisia, hän pohdiskelee ja jatkaa toteamalla, ettei usko kenenkään vankeinhoidon operatiivisissa tehtävissä työskentelevän kannattavan ampuma-aseiden pois ottamista. Kohdistuuko johtoon painostusta ja tai muunlaisia yhteydenottoja. KENTÄLL Ä laatio suuntaa työpajoille. Oksa on tehnyt 20 vuoden työuran poliisissa ennen tähän mennessä yhdeksän vuotta jatkunutta elinkautista rikosseuraamusalan palveluksessa. Sille tielle on jääty, ja mies vakuuttaa, ettei ole katunut. - Kynnys on korkea, täsmentää Antti Mykrä. Ampuma-asetta ei kanneta laitoksen päivittäisessä valvonnassa, mutta tarpeen vaatiessa valvontahenkilökunta voi myös aseistautua. Mutta ei ole toisaalta kukaan pyytänytkään takaisin, joten sekin saattaa kertoa jotain, Oksa veistelee haastattelun loppuun.. Vartijoilla on käytössään Suomessa hyväksytty voimankäyttövälinepaketti kokonaisuudessaan, eli myös etälamauttimet. Vangit syövät selliosastoilla. Valtaistuinsalissa Haastattelun lopuksi tarjoutuu mahdollisuus jututtaa 18 KON T R OL LI 1 • 2011 vankilan johtajaa. Olli-Pekka Sorvarin tietojen mukaan tilanne on se, että työkaluja ei olla viemässä pois. Rauhallisempia taloja ja työtehtäviä, kuten paikkoja avovankiloiden valvontahenkilöstössä, ei ole tarjolla kaikille eläköityville jatkossakaan. Keskipäivällä on ruokailu, jonka jälkeen puuhaillaan työpajoilla vielä puoleen iltapäivään. Hänen mukaansa työt ovat miltei samoja ja asiakkaat tismalleen samoja. Kollega Sorvari on samaa mieltä ja kiteyttää, että aseiden siirtäminen historiaan vaatii pitempää pohtimista: - Operatiivinen toimintamme ei voisi jatkua nykyisellään, jos aseista jonain päivänä vain luovuttaisiin. - Tullaan vähän myöhemmin, mutta pysytään, valaisee Sorvari
Monikulttuurisuuden hengessä myös valkoinen huumori hyväksytään. Ironista, mutta Rikosseuraamuslaitoksen nykyinen tunnuskuva tuettuna asetukseen kirjatulla selityksellä sen merkityksestä todennäköisesti menestyisi tässä kilpailussa erinomaisesti! KON T ROLL I 1 • 2011 19. Kilpailullisia arvoja ovat hyvällä maulla ja luovalla mielikuvituksella toteutettu huumori ja aikamme kriminaalipoliittista kulttuuria läpäisevä yhteiskunnallinen tarkkanäköisyys ja kritiikki. On kilpailuun osallistujan oma valinta, millaisella työllä toivoo Rikosseuraamuslaitoksen lähtevän kasvojenkohotukseen. Työn voi toimittaa paperilla tai sähköpostilla. Tämänvuotinen lukijakilpailumme laittaa turvallisuusammattilaisten kuvataiteelliset lahjat puntariin: suunnittele Rikosseuraamuslaitokselle w LOGOEHDOTUS! w Vuonna 2010 voimaan astuneella asetuksella sementoitu Rikosseuraamuslaitoksen logo on herättänyt kenttäväessä huvittuneisuutta mutta myös tyrmistystä. Tämän takia varsinkin musta huumori ja viiltävä sarkasmi menestynevät kilpailussa. Vahvistaakseen kansalaisten luottamusta Rikosseuraamuslaitoksella kuuluisi olla kunnioitusta herättävä ja laitoksen tärkeän yhteiskunnallisen roolin arvolle sopiva tunnuskuva. Huhtikuun lopulla oikeuspoliittiset tuulet saattavat myös kääntyä. Logoehdotelman onkin siis syytä symboloida arvoja ja asioita, joita Rikosseuraamuslaitos edustaa ja toteuttaa, tai joita sen toivottaisiin edustavan ja toteuttavan, tai joita sen ei missään tapauksessa toivota edustavan ja toteuttavan. Mikäli työ tulee mailiin, se ei saa ylittää viiden megatavun kokoa, ja se pitää olla avattavissa Gimp- tai PhotoShop -kuvankäsittelyohjelmalla. Tekniset ohjeet Kontrollin toimitus pidättää myös oikeuden valita voittaja täysin riippumatta, ilman ulkopuolista painostusta ja oman vapaan harkintansa mukaisesti. Kuvassa saa olla tai olla olematta värejä ja tekstiä, mutta alkuperäisen teoksen pitää mahtua tulostettuna tai kopioituna A5-kokoiselle arkille. Mikäli haluaa esiintyä nimimerkillä, se onnistuu, mutta edellä mainitut tiedot pitää silti toimittaa toimituksen käyttöön. Kilpailu päättyy toukokuun viimeisenä päivänä. Kontrollilehti kantaakin oman hirtensä poltetun maan kokkoon ja järjestää kilpailun, jossa haetaan logoehdotelmaa Rikosseuraamuslaitoksekselle. HUOM: Selostuksetta saapuneita logoehdotuksia ei noteerata kilpailussa! Selostus ja kilpailutyö tulee toimittaa yhdessä. Kaikenlaiset epäasiallisuudet ja äärivalkoinen huumori jätetään kuitenkin täysin huomiotta. Alleviivaamme sanaa toivoo, sillä kilpailu on täysin epävirallinen, oikeusministeriöstä sekä itse Rikosseuraamuslaitoksesta riippumaton. Lisäksi työhön tulee liittää selostus siitä, miten kuvaa tulee tulkita eli minkälaista symboliikkaa se sisältää. Kontrolli-julkaisut pitää oikeuden julkaista tai jättää julkaisematta valitsemansa kilpailutyöt niin painetussa kuin verkkomediassakin sekä käyttää niitä halutessaan muussa julkaisutoiminnassaan. Pääpalkintona on Suomen Turvaprojektit Oy:n lahjoittama Beyond Forces -tuotepaketti: Otsalamppu, käsiraudat ja TKP-kotelo (21”). Niin ikään toimituksen mielivaltainen kenttä(sika)oikeus palkitsee kenttäsikatuottein niin monta työtä pääpalkinnon lisäksi kuin se katsoo tarpeelliseksi. Kilpailun henki ja kriteerit Kriittisen taiteen kuuluu ravistella, jopa raadella, jotta sillä olisi minkäänlaista vaikutusta. Kilpailuun osallistutaan lähettämällä itse suunniteltu ja piirretty logoehdotus. Kilpailija saa osallistua niin monella työllä kuin haluaa. Itellassa toimitettavat kilpailutyöt lähetetään osoitteeseen: Kontrolli-julkaisut PL 124 00101 Helsinki (kuoreen merkintä: Kilpailu 2011) ja sähköpostin välityksellä osoitteeseen: toimitus@kontrolli.fi (otiskko: Kilpailu 2011). Kilpailutyöhön pitää liittää oma nimi ja osoite sekä mielellään sähköposti ja puhelinnumero
Kaupanteko oli lähinnä pienen huomioarvon väkisinmakuuampumista ja muuta p2p-suoritusta. huhtikuuta 2011. Kiertueen avasi marraskuussa Hämeenkadun pyrotekninen taidonnäyte, kirjaimellisesti henkiäsalvannut valon juhla, jonka toteuttaminen ei olisi onnistunut ilman ulkomailta tuotua Huippuosaamista(tm)(c)(r)[sic]. Oli aika aloittaa spektaakkelimainen markkinointikiertue. Mediassa säilytettynä avaamaton Moniarvoisuus(tm)(c)(r)[sic] kestää hie- 20 KON T R OL LI 1 • 2011 man pidempään kuin jos se vaikkapa nostettaisiin kissan tavoin pöydälle ja avattaisiin kohta kohdalta rationaalisesti tarkastellen. Mutta nyt murehditaan aivan toista moni-alkuista sanaa. Siksi kansalta ei edes kysytä. Media piti tuotetta myös niin hyvänä, että se tyydyttiin joko vaikenemaan kuoliaaksi tai aina kääntämään parhain päin loppuun kuluneella ”kyllä suomalaisetkin...” -piilomarkkinointiretoriikalla. Tämä tuote on sikäli nerokas, ettei kansa saa kieltäytyä siitä, toisin kuin vapaassa markkinataloudessa yleensä voi. Kansantaloutemme tukipilari eli Suomen luonnosta vientiin kesytetty alkuperäinen joulupukki on saanut rinnalleen yhtä originellin tuontituotteen. Poliittinen eliitti on salassa perustanut yrityksen nimeltä Rare Imports Inc. Nyt kun EU-jäsenyys kirjattiin miltei mediakatveessa perustuslakiin, lienee eduskunnan viimeinen työtehtävä ennen Arkadianmäen nelivuotishuoltoa kirjata perustuslakiin myös Moniarvoisuus(tm)(c)(r)[sic]. ja tuo maahan Moniarvoisuutta(tm)(c)(r)[sic]. V A LTA K U N N A N V O U T I Valtakunnanvouti on kuvitteellinen hahmo, jonka takaa löytyy useampi oman alansa ammattilainen. Se toki säilyy vielä viimeisen käyttöpäivän jälkeenkin, mutta tuon ajankohdan jälkeen se alkaa paikallisesta poliittisesta ilmastosta riippuen pilaantua, vaihtelevalla vauhdilla. Hämeenkadulla järjestettiin lyhyellä aikavälillä toinenkin Moniarvoisuuden(tm) (c)(r)[sic] markkinointitempaus. Moniarvoisuus(tm)(c)(r)[sic] on herkkä pilaantumaan, joten tuote pitää myydä kansalle pikaisesti. Kansa on tyhmä, koska se äänestää väärin. Sen viimeinen käyttöpäivä on 17. Se on kipupiste niin kentällä kuin toimistoissakin. RARE IMPORTS INC. Kirjoittajan mielipiteet eivät välttämättä edusta lehden virallista kantaa. Mutta tuote on hyvä! Se on hyvä, vaikkei kansa sitä haluaisi, sillä kansa on tyhmä. Mutta sitten poliittisen liike-elämän vasarahait tajusivat, ettei tuote menekään kansaan kuin häkä (vaikka Moniarvoisuus(tm)(c)(r)[sic] ja häkä ovatkin vaikutuksiltaan ihmiselle samanlaiset). Pienenä ajatusharjoituksena näin alkuun jokainen voisi arvailla, mikä sana sellainen monialkuinen sana on, joka teettää työtä nimenomaan oikeille, vanhan liiton turvallisuusammattilaisille väijystä poliisiin ja haastemiehen kautta vanginvartijaan. Esimerkiksi taannoin Koskikeskuksen pumpusta poistui puolen tusinaa kokenutta väijyä perävalot leimuten, koska alalle ei ole tultu moppaamaan, kastelemaan, järjestelemään, huoltamaan, ohjaamaan ja mitä kaikkea. Eräs kiertueen kohokohdista koettiin Helsingin Elielinaukiolla, kun Moniarvoisuutta(tm)(c)(r)[sic] markkinoitiin kohdennetusti joukkoliikenteen henkilöstölle.. M onipalvelu on usein esille nouseva yksityisen sektorin kramppi ja nyrjähdys. on aiemmin markkinoinut Moniarvoisuutta(tm)(c)(r)[sic] melko huomaamattomalla viraalimarkkinoinnilla Kaisaniemen puistosta aina maakuntien banjolla säestettyihin takapajuloihin (swiik swiik!). Tällä kertaa koettiin mykistävän häkellyttävää äänen ja valon harmoniaa läheisessä Ale-pubissa. Rare Imports Inc. Valtakunnanvouti vetoaa p erustuslailliseen oikeuteensa kirjoittaa siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Kiertue päätettiin räjäyttää käyntiin Mansesta, Suomen Tampereelta, tuosta eeppisestä kaupungista, joka sijaitsee ikuisesti menneen ja tulevan, pohjoisen ja etelän, oikeiston ja vasemmiston, sekä hyvän ja pahan rajalla
Kohta on turvalipuntarkastajia, turvametsäkoneenkuljettajia, turvapankkivirkailijoita, turvakaupunginjohtajia ja niin edelleen. Me voimme tehdä poliittisia valintoja, jotka vaikuttavat tulevaisuuteen. Tempauksia on järjestetty aina pikkukylistä suurkaupunkeihin, joukkoliikennevälineitä ja matkustaja-aluksia unohtamatta. Kaikella hyvällä tarkoitetaan tässä länsimaisen sivistyksen perusarvoja, kuten henkilökohtaista koskemattomuutta, sekä valinnan- että henkilökohtaista vapautta, tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta, ja vaikkapa moraalisia arvoja, monogamia ensimmäisten joukossa. Nämäkään eivät kuitenkaan voi estää parvekekunniamurhia, todellista moniarvoyhteiskunnan kruununjalokiveä. Sitä saa mitä tilaa. Kun yhteiskunnan sisällä on yhteisöjä, jotka opettavat ja vaativat jäseniltään poikkeavia arvoja, edessä on väistämättä väkivaltaisiksi eskaloituvia konflikteja. Siinä missä sirpaleista moniarvoisuutta ei voida hyväksyä yhteiskunnalliseksi ohjenuoraksi, on aivan yhtä haitallista jättää nuoriso nouseva ja kansa ylenevä arvotyhjiöön. Miksi menneisyydestä toistetaan siis vain virheitä. Moniarvoisuudesta(tm)(c)(r)[sic] seuraa väkivaltaa. Väärin. Kuinka vaikea on tajuta, ettei vallitseva tilanne ole yhteiskunnallisesti kestävä. Timo Purjo pahoitteli Turvallisuus- ja Riskienhallinta-lehdessä (1/11), että kouluista puuttuu järjestelmällinen ja pitkäjänteinen arvokasvatus. Mutta paskanjauhanta sikseen ja asiaan: moniarvoisuus on länsimaiselle sivistykselle sekä lailliselle yhteiskuntajärjestykselle myrkkyä. Turvabisnes kyllä kukoistaa, mutta ei turvallisuusala oikeasti halua liiketoimintaa, jos kaikki hyvä kuihtuu ympäriltä. RARE IMPORTS INC. Turhasiivojia meillä jo onkin. Turvatiimi haki jo turvalähihoitajaa MOL:ssa. Ja kun poliisi kohtaa väkivaltaa, laitetaan partioautoon varmaankin turvapoliisi. Voisimme hyvin oppia asioista, jotka on tehty oikein, ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen kehitykseen niin, että maamme pysyisi jatkossakin turvallisena. Pam-lehden (3/11) artikkelin mukaan turvamyyjän läsnäolo vähentää häiriöitä. Moniarvoisuus(tm)(c)(r)[sic] on kuitenkin sikäli edistyksellinen tuote, että siitä riittää niillekin, jotka eivät halua olla sen kanssa tekemisissä. Moniarvoisuuden muodostamia järjestyshäiriöitä vastaan ollaan lanseeraamassa muun muassa ”turvamyyjiä”. Sivistysvaltio voi hyväksyä vain yhdenmukaiset, valistuslähtöiset liberaalit arvot. Purjo jos kuka on ihminen, jota kannattaa kuunnella. Vaikka pyrotekniikkaa ei tapahtumassa nähtykään, oli tapahtuma silti niin massiivinen exodus, että liikevaihtoa alkoi syntyä kuin tyhjästä – erityisesti turvallisuusalalle, niin tekniikalle kuin palveluillekin. Tilannetta voisi verrata syövän hoitamiseen särkylääkkeillä. Moniarvoisuus tarkoittaa, ettei esimerkiksi tasa-arvoa tarvitsisi halutessaan hyväksyä. Moniarvoisuus tarkoittaa, että hyväksymme yhteiskuntamme sisälle barbaarisia enklaaveja, joissa ihmiset eivät ole sukupuolesta ja asemastaan riippumatta tasa-arvoisia ja vapaita. Eläköön Ranskan vallankumous, Viva Finlandia! KON T ROLL I 1 • 2011 21. Suomen kansan etu on suomalainen identiteetti, joka rakentuu länsimaisen sivistyksen vuosisataiselle sadolle: liberaaleille arvoille eli vapaudelle, veljeydelle ja tasa-arvolle. Markkinointi onkin ollut kokonaisuutena niin tehokasta ja kiertue niin laaja, ettei sitä voi tyhjentävästi jäsennellä. Myös yllätysseksiä on tarjolla sukupuoleen ja ikään katsomatta. Kysyä sopii, miksei kaupassa ennen tarvittu turvamyyjiä. Joku voisi vastata toteamalla, ettei aikamatkustaminen ole mahdollista; menneeseen ei voi palata. Sellaisia, joihin törmäsimme Hämeenkadulla ja Elielinaukiolla
Lisäpisteitä valaisin saa, mikäli sen paristotyyppi on riittävän yleinen ja mielellään tietysti edullinen ja mikäli paristot kestävätkin kohtuullisen ajan. Kun aseeseen kiinnitettävä taktinen valaisin on päätetty hankkia, siltä kannattaa vaatiakin jotain. Aseenkäytössä pitää panostaa siihen, että osuu, jos asetta joutuu käyttämään. Strobo on varmasti kätevä joissain tilanteissa, mutta harvat käyttäjät sitä tarvinnevat, saati että pystyisivät aseenkäyttötilanteessa käyttämään. Kun lisätään yhtälöön aseen ja pimeyden lisäksi kilpi, taktinen varustus, käsiradio tai vaikkapa uhan alta evakuoitava työkaveri, voidaan perustellusti sanoa, että kädet loppuvat kesken ja jostain on pakko luopua, ellei vippaskonsteja oteta käyttöön. Tällä kertaa Kontrollin vertailuun otettiin läjä aseisiin kiinnitettäviä taktisia tuikkuja. Jos soppaan lisätään portaikko, metsämaasto tai liukas alusta ja kaatumisen vaara, niin tukikädessä aseenkäyttötilanteessa pidettävä valaisin alkaa tuntua nihkeältä idealta. Valaisimien käytön harjoittelusta ja taktisista harjoitteista ylipäätään voisi varmasti kirjoittaa kokonaisen kirjasarjan, joten pitäydytään muutamassa lyhyessä esimerkissä tilanteista, joissa aseeseen kiinnitetty valo saattaa tulla tarpeeseen. 22 KON T R OL LI 1 • 2011 Kontrollissa paneudutaan aika ajoin valaisuun joko valaisintestein tai aiheesta kertovin artikkelein, eikä syyttä: Suomessa on pimeää suuren osan vuodesta suurimman osan päivästä. Valoissa on usein erilaisia lisäominaisuuksia joiden suhteen kannattaa olla jossain määrin skeptinen ja harkita tarkkaan, mitä oikeasti tarvitsee. Tärkeämpää on, että valaisin on yleisellä tasolla riittävän tehokas ja helppokäyttöinen. Laserin käyttö vaatii ensin sen kohdistamista, ja kohdistuspisteen tuijottaminen. Ilman jonkin sortin käsivalaisinta turvallisuusalan työntekijä ei yksinkertaisesti voi pärjätä työssään, kantoi asetta tai ei. Jos vielä kantaa asetta operatiivisissa tehtävissä, on syytä ainakin harkita aseeseen kiinnitettävän taktisen valaisimen hankkimista. Ampumaote on tukevampi, kun molempia käsiä voidaan käyttää ampumaotteen muodostamiseen sen sijaan, että käytettäisiin esimerkiksi Harries-, Rogers-, Ayoob- tai Chapman-otteita, joissa käsivalaisinta kannatellaan tukikädellä. Laser on myös vinha peli, mutta sitäkin hankkiessa kannattaa huomioida että se, lisää valaisimen hintaa tuntuvasti ja myös se, että laserin kanssa ampumista tarvitsee todella harjoitella. Tämän lisäksi pidän tärkeänä sitä, että valaisin on irrotettavissa aseesta pikalukituksella, koska on mahdollista, että varsinainen valaisin pettää ja joudun käyttämään aseen valoa varavalaisimena tilanteissa, joissa ei ole aseenkäytön edellytyksiä (aseeseen kiinnitetyn valaisimen käyttö valmiusotteessakin saattaa herättää hieman kysymyksiä, jos edellytyksiä aseenkäyttöön ei ole). Osumatarkkuuden ohella valo hyödyttää kohteen taustan ja ympäristön tarkastamisessa ja varmistamisessa. Ei sillä, etteivätkö otteet olisi oikein harjoiteltuina toimivia ja käyttökelpoisia, mutta helpompi on helpompaa. Itse vaadin valaisimeltani riittävää valotehoa, kestävyyttä ja sitä, että valaisinta ja asetta on mahdollista käyttää yhdellä kädellä. Vaatimuksiin vaikuttavat varmasti eniten valaisimen maksaja ja hänen työnkuvansa sekä siihen oleellisesti liittyvä aseen ja valon kantotapa. Vaikka ulkona olisikin valoisaa, voi silti joutua työskentelemään olosuhteissa, joihin valo ei yllä. Mikäli sen hankinta ei ikinä ole käynyt mielessä, ei luultavasti ole joutunut käyttämään asetta kovinkaan erilaisissa tilanteissa, jos ylipäätään missään tilanteissa, eikä varmasti ole harjoitellut riittävän paljon ja monipuolisesti taktiikkaa ja ampumista. VARUSVARASTO Esittelyssä pistooliin kiinnitettävät valot PIMEÄN P E L K O O N Teksti: Sami Turunen Kuvat: Timi Tikkanen V alaisinta valittaessa on tärkeää investoida monipuoliseen käsivalaisimeen, joka voidaan sijoittaa varustevyölle tukikädellä operoitavaksi. Pimeätoiminta aseen kanssa vaatii valaisun
Näitä lienee ainoastaan mme ikse iltav koke me saim kaita valaisimia, sillä eli artikkelissa mukana olleille kolme holsteria. Artikkelin aihe huomioiden olisimme tiedustelleet muunmuassa millaisia kriteerejä valittavan aseen varustekiskolle asetetaan ja millaisessa aikataulussa koko vanhan Glock-kaluston voi odottaa vaihtuvan, ja toisaalta onko yhä mahdollista että Glock säilyttää vieläkin määräävän asemansa kuten kävi edellisellä kerralla 2008, jolloin työn alla ollut kilpailutus päätettiin keskeyttää. din laadukkaat turvakotelomallit erelainen Safety House. Myös nepparitoimin ominaisuuksissa on joudutissa Mon n. Tiivisteet ovat tärkeitä estäessään kosteuden ja ruutikaasujen ja muun ampumisesta syntyvän kuonan pääsyä valaisimen kriittisille alueille. muuttaa tähtäyspistettä ja hidastaa näin nopeiden laukausten ampumista. Ainakin joissain valaisinmalleissa ruutikaasujen ja jäämien tiedetään aiheuttaneen toimintahäiriöitä niiden päästyä laitteen sisuskaluihin. Jos jostain välineestä jää tuntuma, että se ei kestä ammattikäyttöä, ei väline ole ammattilaiselle ja katse kannattaakin suunnata muihin vermeisiin. Poliisin uudet asekuviot Teksti: Antti Sirkkala ...eivät paljastu vielä! Kontrolli yritti selvitellä käynnissä olevan virka-asekilpailutuksen salaisuuksia sekä Poliisihallituksesta, että heidän uudelleenohjaamanaan Tekniikkakeskuksesta mutta salaisuuksien kammio pysyi sinetöitynä kaikkein harrypotterin näköisimmällekin toimittajallemme. Tiedustellessamme valoja ensopivia yhte sa kans ensa isint vala ia myös markkinoilla olev kliikkeellä vähemmän kuin taso pistoolikoteloita. Mutta se toimi yllättävän hyvin. KON T ROLL I 1 • 2011 23. vapanta on tarrasäätöine tu tekemään kompromisseja yhteensopivuuden laajentamiseksi ja esimerkiksi jämäkämpiin kydexkoteloihin tottuneelle varuste saattaa ensin aiheuttaa hilpeyttä. loon kote aseet eivät sovi samaan lla piaalta, että yhdistelmälle tode kannattaa siis varmistaa kaup vaatimukation nisa orga tai täjän käyt ää löytyy kotelo, joka täytt i testiin, pyydettiin kopeloitaviks set. Yhteensopivat kotelot Teksti: Antti Sirkkala ja muistaa, että kaikki valaisimet Valaisinta hankittaessa täytyy öksen tekoa päät osto en Enn . Valaisinten yhteydessä mainitaan useamman välineen kohdalla sana kumitiiviste. ItaKolmannen kotelon esitteli tamp kotelo, kaikki vaihtoehdot” i ”yks aa tarjo lia-lainen King Cobra eä, nailon/cordura -pohjainen -ratkaisua. Luvut eivät ole kiveen hakattuja , ja varsinkin tehokkaampien valaisinten kohdalla kannattaa hu omioida, että valo kantaa paljon kauem mas, joskaan kantam aa ei testiolosuhteiden vuoksi voitu sel vittää yli 20 metriä pid emmälle. Yleisesti sanottakoon, että työvälineen tulee näyttää ja tuntua työvälineeltä, eli sen täytyy kestää vaihtelevia olosuhteita ja ajoittain rankkaakin käsittelyä, ilman että tarvitsee pelätä välineen pettävän. - Virka-asekilpailutuksen ollessa kesken emme voi antaa siihen liittyviä kommentteja, totesi Poliisin tekniikkakeskuksen johtaja Erkki Ilves. Huomioitavaa Esittelyssä on mainit tu metrimääriä valote hosta ja kantomatkoista. Edelleen huomioitavaa on, ett ä kaikkien esiteltyje n valaisinten kanssa pystyy operoimaan pidemmilläkin etäisy yksillä, eli hätätilanteessa valaisimesta kuin valaisimesta on hyötyä kaikilla kohtuullisina pidettävillä toimintaetäisyyksillä. Malli HCR-LP on pehm säädöllä ase saadaan oikealle tarra ä isell kotelo jossa kotelon sisä en, aseen perään sijoittuva turkohdalleen. Hänen mukaansa asiasta tiedotetaan kun kilpailutus etenee siihen vaiheeseen että on tiedotettavaa ja asia on muuttunut julkiseksi. Hantaurus esitt toolille tarkoitetut Safarilank-pis Gloc ja SureFire:n valaisimille 6280 ja 6360
Kiristäminen onnistuu sormivoimin, joskin parhaan tuloksen saa ruuvimeisseliä käyttämällä. Paristojen asennuksen jälkeen valaisimen rungon vasemmassa kyljessä olevaa ruuvia kierretään auki, ja tämän jälkeen ruuvin kantaa painetaan sisään, jolloin jousi avaa kiskon ja valaisin voidaan asettaa aseen kiskoon. Paristokotelo saadaan auki klipsistä vetämällä ja paristokotelon kantta hieman nostamalla. Valaisimen runko ja kisko ovat metallia, paristokotelon kansi ja valokytkin muovia. Paristojen asennuskaavio on painettu valaisimen runkoon niin, että molemmin puolin runkoa on kuva oikein päin olevasta paristosta. Yleisvaloa tästä valaisimesta irtoaa hitusen verran enemmän kuin esimerkiksi X300:sta. Virtalähteenä tämä valaisin käyttää kahta CR123A-paristoa, ja valonlähteenä toimii LED-polttimo. Paristokotelon kansi on tiivistetty kumitiivisteellä, samoin kuin lampusta irti ruuvattava linssirunko ja heijastinpohja. Tehokas käyttöetäisyys tälläkin valaisimella on yli 20 metriä, joskin etäisyys jäänee hieman lyhyemmäksi kuin Surefirellä. Katkaisijan takaa löytyvät jatkuva ja hetkellinen sekä strobovalo. Pääkytkin on hieman heppoisen tuntuinen, mutta se toimii melko hyvin ja herkästi, joten jatkuvaa ja hetkellistä valoa on helppo käyttää. Paino käyttökunnossa: noin 115 grammaa OVH: 156 € Testiin luovutti: Asetalo 24 KON T R OL LI 1 • 2011. Streamlight lupaa TLR-1s:lle valotehoa 160 lumenia (TLR-1:lle luvattu lukema on 135). VARUSVARASTO STREAMLIGHT TLR-1s Streamlightin TLR-1s on muutoin sama kuin perusmalli TLR-1, mutta s-versioon on lisätty strobovalo. Selvästi edellisiä vaikeampaa on strobovalon käyttö, joka vaatii sen, että katkaisijaa napautetaan kerran hetkelliselle valolle ja tämän jälkeen katkaisijaa painetaan samaan suuntaan alle 0,4 sekunnin sisällä edellisestä painalluksesta. Perustoiminnoiltaan valaisin on kuitenkin varsin nopea, selkeä ja laadukkaan tuntuinen. Valaisimen valokeila on erittäin tasainen, eikä siinä ole yhtä selvästi havaittavaa polttopistettä kuin Surefiren valoissa. Lyhyen testaamisen aikana strobon käyntiin saattaminen tukikäden etusormella ei aluksi onnistunut lainkaan ja myöhemminkin se oli täysin tuurista kiinni, mikä osaltaan laskee ominaisuuden käyttöarvoa. Pääkatkaisija toimii tässä valaisimessa myös käyttötilan valitsimena. Valaisimen pääkatkaisija on sijoitettu rungon takaosaan niin, että se on käytettävissä molemmin puolin runkoa, mutta toiminnot ovat eri puolilla runkoa toisiinsa verrattuna päinvastoin. Valaisimen käyttöönotto on yksinkertaista, eikä siinä pitäisi tarvita ohjeita. Ruuvin kannasta irti laskettaessa valaisin jää paikalleen aseen runkoon, mutta ruuvi vaatii silti kiristämisen, jotta valaisin pysyy paikallaan tukevasti. Strobovalo on mahdollista jättää päälle niin, että napauttaa kytkimen hetkelliselle valolle ja alle 0,4 sekunnin aikana kääntää kytkimen jatkuvalle valolle. Tästä huolimatta valaisin soveltuu niin pistoolimallisiin kuin vähän pidempiinkin aseisiin
Valokeila tässäkin valaisimessa on tasainen ja sopivasti hajavaloa tuottava, mutta paras valaisu tällä valaisimella saavutetaan valotehosta johtuen vasta jossain 10 metrin tietämillä. Tässä mallissa pariston asentaminen tapahtuu jonkin verran totutusta poiketen. Testilaite saattoi tosin olla yksittäinen maanantaikappale. Myös tässä valaisimessa pääkatkaisija on sijoitettu rungon takaosaan niin, että katkaisija on käytettävissä molemmin puolin runkoa ja toiminnot ovat toisiinsa nähden päinvastoin. Tämäkin ruuvi vaatii kiristämisen mieluiten meisselillä, jotta tuikku istuu kiskoon jämäkästi. Samoin käyttötila valitaan pääkatkaisijasta, josta on mahdollisuus valita joko hetkellinen tai jatkuva valo. Valokeila kantaa pidemmällekin, mutta tämän valaisimen järkevin käyttö rajoittunee silti pistoolimallisiin aseisiin ja lähietäisyyksille. Pariston asentamiseen vaaditaan linssirungon irrottaminen. Lisäksi mainittakoon, että testissä olleesta valaisimesta kuului helisevää ääntä eli vaikutti siltä, että valaisimen rungon sisällä oli jotain ylimääräistä tahi irtonaista. Myös tässä valaisimessa, samoin kuin TLR-1-mallissa, rungon vasemmasta kyljestä löytyy ruuvi, jota täytyy kiertää auki, jotta valaisin saadaan kiinnitettyä aseeseen. Toimenpide on suoritettavissa ilman työkaluja, koska linssirunko on tarkoitus ruuvata irti sormin. Valaisin on kooltaan TLR1:stä selvästi pienempi ja painoltaan lähes 50 grammaa kevyempi. Valaisin on kokonaisuudessaan muovinen, ja sen virtalähteenä toimii vain yksi paristo, joka on poikkeuksellisesti tyyppiä CR2. Linssirungon takaa paljastuu kolo, johon paristo asetetaan, ja tämän jälkeen linssirungon voi kiertää paikalleen. Valaisimen irrotettava linssirunko on tiivistetty kumitiivisteellä ja valonlähteenä toimii LED-polttimo. STREAMLIGHT TLR-3 Streamlightin TLR-3:a voitaneen luonnehtia TLR-1:n pelkistetyksi pikkuveljeksi. Streamlight lupaa vehkeelle valotehoksi 90 lumenia eli selvästi vähemmän kuin isoveljelle TLR-1s:lle. Auki kierretty ruuvi painetaan pohjaan, jolloin valaisimen kisko aukeaa ja valaisin on mahdollista sovittaa aseen kiskoon. Paino käyttökunnossa: noin 67 grammaa OVH: 100 € Testiin luovutti: Asetalo KON T ROLL I 1 • 2011 25. Valaisimen koosta ja muista ominaisuuksista päätellen se on tarkoitettu ensisijaisesti pieniin käsiaseisiin (esimerkiksi Walther PPS ja Glock 17) ja siviilivaatteissa liikkuvalle sekä amerikkalaistyyliseen kodinpuolustukseen. Valaisimen molempiin kylkiin on merkattu pariston asennussuunta, joskin nuo merkinnät jäävät helposti huomaamatta. Kytkin on herkkä ja helppokäyttöinen, mutta hieman heppoinen ja heiluu silmiinpistävän paljon myös syvyyssuunnassa
Tämän jälkeen valaisin työnnetään aseessa olevaan kiskoon ja valaisin lukittuu paikalleen jousitoimisella pikalukolla. Kenttätestissä havaittiin, että valovoimaa tässä valaisimessa todella on, ja valaisimen tehokas käyttöetäisyys on selvästi yli 20 metriä. Valaisimen paristokaavio on painettuna valaisimen pohjaan ja paristokotelo aukeaa yksinkertaista klipsiä painamalla. VARUSVARASTO SUREFIRE X300 SureFire X300 on SureFiren asevalojen perusmalli, eikä se sisällä mitään yllättäviä erikoisominaisuuksia tai -vimpaimia. Valo välähtää painamalla kytkimen kumpaa nuppia tahansa suoraan eteenpäin. Valotehon ja kantamansa puolesta tätä valaisinta voidaan käyttää muissakin kuin pistoolimallisissa aseissa. Paristojen asennuksen jälkeen paristokotelon kansi saatetaan paikalleen ja painetaan kiinni. Valaisimen rungon valmistusmateriaali on metalli, aseeseen kiinnittyvä kisko ja valaisinkotelon kansi sekä valokytkimet ovat muovia. Valaisimen valokeila antaa jonkin verran hajavaloa, mutta valokeilasta on selvästi havaittavissa erittäin kirkas polttopiste. Valmistaja lupaa valaisimelle tehoksi 170 lumenia. Valaisimen käyttöönotto on varsin yksinkertaista eikä käyttöön ottamiseen tai käyttämiseen tarvita erillistä ohjekirjaa. Valonlähteenä X300 käyttää kehitykselle uskollisena LED-polttimoa. Tästä huolimatta valaisinta voi pitää laadukkaana ja ammattikäyttöön tarkoitettuna tuotteena. Virtalähteenä valaisin käyttää kahta CR123Aparistoa. Lisäksi on mainittava, että pääkytkimen jäykkyys hidastaa jonkin verran valaisimen käyttöä. Paino käyttökunnossa: noin 108 grammaa OVH: 272 € Testiin luovutti: Hantaurus 26 KON T R OL LI 1 • 2011. Valon päälle ja pois kytkemiseksi saa käyttää jonkin verran voimaa, ja varsinkin liipaisinsormea käytettäessä täytyy varoa, ettei lipsauttele sormea liipaisinkaaren sisään. Kytkin on jykevä eikä se heilu levottoman tuntuisesti mihinkään suuntaan. Valaisimessa on yksi katkaisija, ja se on sijoitettu niin, että sitä voidaan käyttää aseen rungon molemmin puolin, sekä ylös että alas
Kohdistamisen jälkeen valaisin ja kaikki sen ominaisuudet ovat lopulta käytettävissä. Lasertähtäimen kohdistaminen onnistuu toki ilman ohjekirjaa, mutta lopputulokseen saattaa päästä jonkin verran helpommin seuraamalla ohjekirjasta. Koska kysymyksessä on lasertähtäimellä varustettu valaisin, on tärkeää, että valaisin kiristetään paikalleen niin, että se ei heilu puolta millin sadasosaa. Käyttötilan valitsimella on mahdollisuus lukita valaisin niin, että se ei mene päälle pääkatkaisijasta. Paristojen asentaminen on helppoa, koska paristokotelo aukeaa klipsiä painamalla ja kotelon kannen sisäpuolella on merkinnät navoille. Tämän jälkeen valon kyljessä olevaa ruuvia löysätään jonkin verran, jotta valaisin saadaan aseteltua aseen kiskoon. Valokatkaisin on sijoitettu samoin kuin X300:ssa ja se toimii täsmälleen samalla tavalla. Myös tälle valaisimelle valmistaja lupaa valotehoksi 170 lumenia, ja kenttätestin perusteella tehokkaan käyttöetäisyyden voidaan todeta olevan yli 20 metriä. Valoa (ja/tai laseria, tilanvalinnasta riippuen) voi käyttää hetkellisesti painamalla kumpaa tahansa kytkinnuppia eteenpäin. SUREFIRE X400 Siinä missä X300 on perusmalli, X400 sisältää jännän erikoisefektin: valon lisäksi siitä löytyy punainen laserosoitin, tutummin lasertähtäin. Tämän jälkeen ruuvi kiristetään. Virtalähteenä tämäkin valaisin käyttää kahta CR123A-paristoa ja valonlähteenä toimii LED-polttimo. Kytkin on asetettu sellaiseen paikkaan, että sen käyttäminen tukikädellä on mahdollista siitä huolimatta, että ase olisi ampumaasennossa. Testin perusteella oli havaittavissa, ettei laser tehdasasetuksilla ollut kohdallaan ainakaan allekirjoittaneen työkalussa. Valaisimen runko on edelleen metallinen ja vain paristokotelon kansi sekä kytkimet ovat muovia. Valaisimen kiinnittämisen jälkeen valo on jo käytettävissä, mutta lasertähtäin vaatii kohdistamista tehtaan jäljiltä. Kyseessä ei ole niin sanottu Plug ‘n Play -valaisin. Valokeilaltaan tämä valaisin vastaa X300:aa ja soveltuu myös muihin kuin pistoolimallisiin aseisiin. Myös tässä testikappaleessa kytkin oli niin jäykkä, että sen käyttämiseen tarvittiin hyppysellinen voimaa. Muina eroavaisuuksina X300:aan verrattuna X400:ssa kisko on kokonaan metallia, eikä siinä ole pikalukitusmahdollisuutta. Tähän työvaiheeseen tarvitaan laitteen mukana tulevaa kuusikulmaavainta. Laserosoittimesta mainittakoon, että sen kantomatka on vähintään kymmeniä metrejä ja osoittimen piste on pyöreä ja tarkka. Parhaan kiristystuloksen saa ruuvimeisselillä. Valaisin on mahdollista asettaa toimimaan pelkkänä valona, lasertähtäimenä tai molempina yhtaikaa. Tämä valotykki on varma valinta, jos haluaa tehdä kaverit ja lamppufriikit kateellisiksi, eli ammattikäyttövehkeitä siis! Paino käyttökunnossa: noin 127 grammaa OVH: 589 € Testiin luovutti: Hantaurus KON T ROLL I 1 • 2011 27. Käyttötilan vaihto valon ja laserin välillä tapahtuu laser-osoittimen takaa eräänlaisella kiertokytkimellä. Paristokotelon kansi on tiivistetty kumitiivisteellä
Valaisimen valokuvio on epätasainen ja osittain jopa häiritsevä siitä huolimatta, että valokeilaa voidaan tarkentaa. Paristot pujotetaan paikalleen ahtaan puoleisesta syöttöaukosta, minkä jälkeen kansi painetaan paikalleen. Valaisimen pääkytkin on sijoitettu jälleen kerran valaisimen takapäähän ja niin, että kytkintä voidaan käyttää rungon molemmin puolin. Liikeradan lopussa valo lukittuu ja jää päälle. Glock ei ilmoita valotehoa, mutta väittää kantaman olevan 100 metriä. GTL10:n katkaisija on vähän poikkeuksellisen näköinen, mutta kytkin itsessään on sopivan jämäkkä ja toimii hyvin. Valaisimen paristokotelon kansi on monesta mallista poiketen valaisimen päällä ja tulee aseen runkoa vasten. Varustekiskot lienevät pääasiassa yhdenmukaisia joten Glockiin markkinoitavat valot saattavat hyvin sopia myös muihin työkaluihin kuin vain itävaltalaiseen tupperwareen. Valo sinkoutuu ulos poikkeuksellisesti Xenon-polttimosta, joka nykyisin tuntuu jo hieman ikääntyneeltä ratkaisulta. Aseen runkoon jyrsityn kiskon pituus on kuitenkin eräs tekijä joka saattaa vaikuttaa valaisimen ja työkalun yhteensopivuuteen. Valaisimen runko ja kisko ovat kokonaisuudessaan muovia, ja paristokotelon kansi sekä linssirunko on tiivistetty kumitiivisteellä. Glock ei ole kuitenkaan ainoa palveluspistooli jota turvallisuusammattilaiset kantavat työtehtävissään. Valaisimen tehokkain käyttöetäisyys on < 10 metriä, eikä sitä voine käyttää kuin pistooleissa ja lähietäisyyksillä. Kytkimen liikeradan puolivälistä löytyy hetkellinen valo, joka sammuu, jos kytkintä ei paina alaspäin. Paino käyttökunnossa: noin 86 grammaa OVH: 135 € Testiin luovutti: Asetalo 28 KON T R OL LI 1 • 2011 Pienet erot Artikkelissa syynätyt valotykit sopivat Glock-pistoolin kiskoon, ja ne koeammuttiin tällä Suomen poliisin uskollisella sotaratsulla. Paristojen kytkentäkaavio löytyy molemmilta puolilta valaisimen runkoa, mutta tummasta väristä johtuen kaavio voi helposti jäädä huomaamatta. Hankkiessasi valaisinta muista siis varmistaa valon ja työkalun yhteensopivuus kokeilemalla, äläkä ainoastaan luota ”all accessory rails” -teksteihin.. Poikkeuksellista tämän valaisimen kytkimessä on se, että kytkin toimii täsmälleen samalla tavalla rungon molemmin puolin, joten käyttäjän ei tarvitse opetella valaisimen käyttöä kauaa. Itse asiassa kytkin on jopa jossain määrin innovatiivinen ja siinä mielessä näppärä, että valoa tosiaan tulee vain siihen yhteen suuntaan. Ilmoitettu kanto ei pidä mitenkään paikkaansa, ei vaikka omaisi jamescameron-tasoisen mielikuvituksen. Valotehoa ei varmaankaan nykyisellään kannata ilmoittaa, sillä se jäisi lukeman perusteella aika monen muun valaisimen jalkoihin. Paristokotelo avautuu pientä klipsiä painamalla, ja kotelon kansi lähtee kokonaan irti valaisimen rungosta. Virtalähteenä valaisimessa on kaksi kappaletta CR123A-paristoa. Se lukittuu aseen kiskoon pikalukolla ja istuu paikalleen erittäin hyvin. Myös tässä valaisimessa käyttötilan valitsin on pääkytkimessä, ja kytkin liikkuu poikkeuksellisesti vain yhteen suuntaan. VARUSVARASTO GLOCK GTL10 Glock GTL10 on Glockin asevalaisimien perusmalli ilman erikoisuuksia. Valaisin kiinnitetään aseeseen yksinkertaisesti laittamalla kiskot kohdakkain ja työntämällä valaisin paikalleen. Esimerkiksi Smith & Wessonin Micro90 istui jämäkästi kroatialaiseen HS-9 sub-combact -pistooliin mutta kiskon lyhyyden takia suurin osa täyspitkään kiskoon tarkoitetuista valoista ei lukkiudu paikoilleen
Smith&Wesson MICRO90 Micro90 on nimeensä viitaten oikeasti pieni valaisin, todellista mikrokokoa, jos vertaa esimerkiksi SureFiren X400:aan. Tuikuttimelle valmistaja lupaa tehoksi 90 lumenia, eli valaisin painii valotehonsa puolesta Streamlight TLR-3:n kanssa samassa sarjassa. Tämän valaisimen markkinat lienevät enemmänkin siviilivaateosastolla ja kodinturvatouhussa, johon valmistajakin mainostaa tuotteen soveltuvan. Valaisimen perässä rungon molemmin puolin olevista nupeista painamalla saadaan valaisimesta ulos hetkellinen valo. Virtalähteenä tämäkin valaisin käyttää poikkeuksellista CR2tyypin paristoa, ja valoa kansalle lähettää LED-polttimo. Valaisin kuuluu siis myös kategoriaan ”pistoolimalliset ja lähietäisyys”, koska kovin laajoja tiloja tällä ei valaise. Paristo asetetaan kiertämällä linssirunko sormilla auki ja asettamalla paristo sisään. Tässä valaisimessa on muista testissä olleista valaisimista poikkeava kytkinjärjestelmä. Paino käyttökunnossa: noin 42 grammaa OVH: 109 € Testiin luovutti: Security Store Finland KON T ROLL I 1 • 2011 29. Kuten odotettavissa on, pieneen kokoon mahtuvat perustason ominaisuudet, ei mitään moniulotteista ilotulitusta. Manuaalin mukaan asennuksessa ei tarvita työkaluja, mutta ainakin isokätisellä esimerkiksi ruuvimeisseli tai kynä helpotti huomattavasti tangon irrottamista. Valokeila tässä valaisimessa on tasainen, joskin vaatimattoman tuntuinen. Kytkimen ollessa keskiasennossa valo ei pala. Tehokkain valaisuetäisyys on noin kymmenessä metrissä ja hieman sen alapuolella, eikä valaisin täysin yllä TLR-3:n tasolle tehokkuutensa puolesta. Valaisin vaikuttaa kokonaisuudessaan laadukkaalta, joskin lampun alapuolella sijaitseva kytkin on heikon oloinen. Valaisimen alapuolella on kiertyvä Surefiren X400:n käyttötilanvalitsinta muistuttava kytkin, joka sekä vasemmalle että oikealle käännettäessä sytyttää jatkuvan valon. Varustevyölle laitettaessa tämä valaisin on toki siinä mielessä paikallaan, että vyön paino ei merkittävästi muutu valaisimen myötä. Kun valaisin on työnnetty aseen kiskoon, asetetaan UniBAR paikalleen työntämällä se poikittain valaisimen kiskon läpi, jolloin valaisin lukittuu paikalleen. Valaisimen kiskossa on UniBAR-nimellä kulkeva tanko, joka täytyy irrottaa ennen kuin valaisin voidaan työntää aseen kiskoon. Heikkous todistettiin, kun testattavana olleen valaisimen kytkimestä lohkesi pala valaisinta pakkaukseen laitettaessa (irtoaminen ei vaikuttanut valaisimen toimintaan). Pikkuruiseen valaisimeen on ympätty yhteensä kolme erillistä käyttökytkintä, joista kaksi on keskenään identtisiä. Micro90 on rungoltaan kokonaan muovia aina kiskoa myöden, ja irrotettava linssirunko on tiivistetty ohuehkolla kumitiivisteellä. Valitettavasti valaisimen rungossa ei missään kohdin ole merkkiä, jonka perusteella pariston osaisi asettaa ensi yrittämällä varmasti oikein päin
Päädyn kytkimet toimivat katkaisijoina, joista saa joko hetkellisen tai jatkuvan valon. On syytä huomioida että laserosoitin saattaa tehtaan jäljiltä vaatia kohdistamista. Valokuvio valaisimessa on jonkin verran epätasainen, muttei suinkaan häiritsevästi. Valaisimen oikeasta kyljestä löytyy ruuvi, jonka auki kiertämällä valaisin on mahdollista asettaa aseen kiskoon. VARUSVARASTO iTAC WLL1 iTAC WLL1:stä ei voi sanoa perusvalaisimeksi yrittämälläkään. Valaisimen vasemmalla kyljellä olevat kytkimet toimivat käyttötilan valitsimina ja niistä saa säädettyä valaisimen joko strobolle tai normaaliin valaisutilaan. Sormien osuminen toisiinsa saattaa johtaa esimerkiksi laukaisuvirheeseen. Kokonaan muovisen valaisimen uumeniin on piilotettu ominaisuuksia enemmän kuin mihinkään muuhun testattuun valaisimeen, ja käytetyt ratkaisut poikkeavat muutenkin totutusta. Valaisimessa on totutusta poikkeava kytkinjärjestelmä. Kohdistaminen tapahtuu vasemmalla kyljellä ja alla olevat kumitulpat irroittamalla, jonka jälkeen paljastuvia 6-kulmaruuveja voidaan säätää. Valaisimen paristokotelon kansi ponnahtaa auki klipsistä painamalla. Melko huomaamaton tarra tosin on. Laserosoittimen sijoittaminen valoumpion sisäpuolelle aiheutti tässä tapauksessa sen, että osoittimen varsinaisen pisteen lisäksi kohteessa näkyy heijastus. Tämän jälkeen valaisin asetetaan kiskolle ja kiristetään ruuvista tukevasti paikalleen. Lisäksi vasemman kyljen kytkimistä voidaan kytkeä päälle lasertähtäin. Virtalähteenä valaisimessa käytetään vain yhtä CR123Aparistoa ja valoa toimittaa LED-polttimo. Kun ruuvi on riittävän löysällä, painetaan ruuvin kantaa sisään ja valaisimen kisko aukeaa. iTac kertoo maksimitehon olevan 130 lumenia, eli valaisin häviäisi monelle oman kokoluokkansa laitteelle. Valotehonsa puolesta tämä valaisin soveltuu hyvin käytettäväksi pistoolimallisissa aseissa, jah laser antaa tähtäysapua jopa pidempienkin tuliluikkujen kanssa. Niitä painetaan samoin kuin SureFiren kytkimiä, eli sormella käyttäjästä eteenpäin. Ruuvin avaamiseen tai sulkemiseen ei tarvita työkaluja, koska ruuvin kanta voidaan kääntää pystyyn. Siihen tyypillisyydet sitten jäävätkin. Paristokotelon kansi on varustettu kumitiivisteellä. Paino käyttökunnossa: noin 102 grammaa OVH: 395 € Testiin luovutti: Safety House JPA 30 KON T R OL LI 1 • 2011. Käytännön havainnot tukevat tätä olettamaa, ja paras valaisu saavutetaankin jossain 10-15 metrin välimaastossa. Valaisimen päädyssä on kaksi kytkintä molemmin puolin runkoa ja vasemmassa kyljessä kolme erillistä kytkintä. Kohdistamista helpottaa, että osoitin on vain noin kolmen sentin päässä piippulinjasta kun esimerkiksi SureFire X400:ssa etäisyys on lähemmäs viisi. Huomioitavaa on myös, ettei laseria voida säätää syttymään yhtäaikaisesti valaisun kanssa, vaan se täytyy joka kerta kytkeä erikseen. Jos koteloa katsoo tarkkaan, huomaa paristokotelon pohjalla olevan keltaisen tarran, jossa näytetään, miten päin paristo tulee asettaa. Heijastuksen voi valitettavasti suuremmilla etäisyyksillä sekoittaa varsinaiseen osoittimeen. Kokonaisuutena valotykki onkin varsin mielenkiintoinen kapistus, mutta sen käytettävyyttä heikentää jonkin verran se, että hetkellistä valoa käytettäessä liipaisinsormi ja valaisinta käyttävä sormi koskevat toisiinsa liipaisinkaaren ulkopuolella
Sittemmin Scandinavian Defendoa on laajennettu ensisijaisesti turvallisuusammattilaisille tarkoitetulla itsepuolustus- ja voimankäyttösysteemillä, Defendo Bluella. KON T ROLL I 1 • 2011 31. KONTROLLI TREENAA DEFENDO BLUE SINIVALKOISTA VOIMANKÄYTTÖÄ Joitakin vuosia sitten Kontrollissa tutustuttiin Scandinavian Defendoon, yksinkertaiseksi mainostettuun itsepuolustusjärjestelmään
Scandinavian Defendossa tekniikat on kerätty muun muassa historiallisista eurooppalaisista taistelu-, kamppailu- sekä itsepuolustusjärjestelmistä – siis järjestelmistä, joita on koeponnistettu vuosisatoja kovissa tilan- 32 KON T R OL LI 1 • 2011 teissa. Tämä “puolusta itseäsi” oli William Fairbairnin käytössä jo niinkin varhain kuin vuonna 1925. Scandinavian Defendo on Defendo Allianceen kuuluva pohjoismaissa opetettavan Defendon tyylisuunta. Sen sijaan, että oppilaat omaksuisivat jatkuvasti uusia tekniikoita, kantava teema on oppia soveltamaan rajallista määrää hyvin opetettuja perustekniikoita muuttuvissa taktisissa tilanteissa. Lajin kulmakivet ja kantavat osa-alueet ovat esittelyn mukaan - tekniikkaharjoittelu, eli oikein tehty vaste sopivaan tilanteeseen - fyysinen harjoittelu, eli fyysisen suorituskyvyn parantaminen ja - henkinen harjoittelu, eli oikeat taktiikat ja henkinen suorituskyky ja periksiantamattomuus Tyylinjalostusta tarpeeseen Lähtökohta turvallisuusammattilaisten itsepuolustukseen ja voimankäyttöön jalostetussa Defendo Bluessa on, että vaativissakin. Myöhemmin, 1950-luvulla, William Underwood käytti järjestelmästä nimeä Defendo, joka tarkoittaa latinaksi ’suojella’ tai ’puolustaa’. KONTROLLI TREENAA Teksti: Kontrollin toimitus Kuvat: Timi Tikkanen S candinavian Defendolla on juurensa vanhassa Defend - U -järjestelmässä. Scandinavian Defendossa tekniikkavalikoima on pyritty pitämään mahdollisimman pienenä. Defendo Alliance on perustajansa Jyrki Saarion tyylin mukaisen Defendon opettamisen kansainvälinen kattojärjestö. Alun perin Defendon historialliset muodot kehitettiin poliiseille, ja myöhemmin niitä mukautettiin sotilaskäyttöön. Järjestelmä elää koko ajan, ja tekniikoita kehitetään vastaamaan muuttuvia tarpeita
Hyvänä esimerkkinä toimii Whiplash, eteenpäin suuntautuva “pumppulyönti”, jonka sovelluksia käytetään etäisyystekniikkana, kiinni tarttumisen estämisessä, otteista vapautumisessa, aseuhkissa kuten veitsi- ja pistooliuhkassa ja jopa kaasusumuttimen tai ampuma-aseen tuomisessa käyttöotteisiin. Tämän huomioiminen on toiminut Defendo Bluessa yhtenä kantavana ajatuksena. Mikäli turvallisuusammattilainen joutuu reaktiiviseen asemaan, esimerkiksi hätävarjelutilanteeseen, aivan perustekniikoilla on tarkoitus viedä tilanne sellaiseksi, että pystytään siirtymään takaisin voimankäyttöön ja palaamaan itse jälleen aktiiviseksi toimijaksi. Tarkoituksena on hallita ja siten minimoida sivullisille, suorittajalle ja kohdehenkilölle aiheutuvat vaarat. Jotta järjestelmä olisi mahdollisimman yksinkertainen ja soveltuisi myös henkilöille, jotka eivät pysty säännölliseen harjoitteluun, samoja tekniikoita käytetään mahdollisimman moneen eri tilanteeseen. Voimankäyttö edellyttää kuitenkin hallitumpia manööverejä kuin hätävarjelu, ja siksi Defendo Bluen rajoitetussa tekniikkavalikoimassa korostetaan ratkaisuja, jotka eivät ole ristiriidassa Suomessa hyväksyttyjen voimankäyttötekniikoiden periaatteiden kanssa. Koska lajissa on tarkoituksellisesti suppea tekniikka valikoima, samoja menetelmiä harjoitellaan soveltamaan kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin. Suppean oppii nopeasti Voimankäyttöä ei tunnuta treenattavan ammattilaisten keskuudessa lähellekään niin paljon kuin olisi syytä. Defendo Blue perustuu Scandinavian Defendon perustekniikoihin, mutta siinä missä jokamiehen itsepuolustuksessa pyritään irtautumaan tilanteesta, Defendo Bluessa pyritään ensisijaisesti kontrolloimaan kohdehenkilöä ja esimerkiksi saamaan tarvittaessa tilaa voimankäyttövälineen käytölle. Voimankäyttöharkinta ja sen kautta proaktiivinen toiminta ovatkin tärkeä osa Defendo Bluen opetusta. Kun taustalla tömöttää ajatus siitä, että suppean valikoiman oppii ja omaksuu nopeammin, laji KON T ROLL I 1 • 2011 33. Raudoituskääntö on tärkeä osa harjoittelua tilanteissa pysytään aktiivisena toimijana ja mahdollisuuksien mukaan voimankäytön puolella
KONTROLLI TREENAA 34 KON T R OL LI 1 • 2011
Onnistuminen, tehokkuus ja vaihtelevat tilanteet pitävät kiinnostuksen ja harjoittelumielekkyyden yllä, vaikka poseeraamista, näyttäviä kurkitekniikoita ja vaativia katoja ei tämän lajin parissa suoritetakaan. Esimerkiksi hätävarjelussa suojataan itseä lyönneiltä luonnollisen puolustusvasteen kaltaisella tavalla, tilanteesta riippuen joko vetämällä kädet lähelle päätä suojaksi tai työntämällä käsiä kohti lähestyvää hyökkäystä, niin sanottuun Myös aseita vastaan toimimista harjoitellaan Päähallinnan kautta maahanvienti on helpompaa KON T ROLL I 1 • 2011 35. Myös lämmittely suoritetaan lajinomaisilla tekniikoilla ja liikkeillä. Tosielämän kohtaamisten treenaaminen vieläpä kollegoiden ja muiden turvallisuusammattilaisten kanssa on omiaan korostamaan tarkoituksenmukaisuutta. Kuten muissakin Reality-Based-Self-Defence-lajeissa, myös Defendo Bluessa tukeudutaan rajoitetun tekniikkavalikoiman lisäksi kehon luonnollisiin stressitilanteen reaktioihin. Toistuvista tekniikoista, liikeradoista ja skeemoista huolimatta treenaaminen ei kuitenkaan ole puuduttavaa, vaikka niin voisi epäilevämpi luulla. Samoja perusliike-ratoja korostetaan ja toistetaan tilanteesta toiseen. Kouluttajan mukaan tämänkin on tarkoitus sekä tukea vähän treenaavien oppimista että parantaa Defendo Bluen käyttövarmuutta henkisesti raskaissa ja stressaavissa voimankäyttö- ja hätävarjelutilanteissa, joissa päätöksenteko hidastuu ja primitiiviset vaistot ohittavat sivistyneet maneerit. vastaa asetettuihin odotuksiin. RBSD
Defendo Blue tuntuukin olevan kokonaispaketti ammattilaisille. Hyvät puolet ovat itsestään selviä: tekniikkarepertuaarin kasvaessa päätöksenteko alkaa hidastua ja kamppailutilanteissa päätöksenteon nopeus nousee yhdeksi ratkaisevista tekijöistä. Kohdehenkilön asennosta ja tarjolla olevasta liikkumistilasta riippuen asiakas voidaan raudoittamista varten viedä maahan joko taakse- tai eteenpäin ja kääntää tarvittaessa vatsalleen, ellei maahanvienti suoraan vatsalleen onnistu. Mutta näinhän on joka tapauksessa juuri niissä tilanteissa, joissa toinen tai kumpikaan eivät ole valmiita minkäänlaisten skeemojen toteuttamiseen! Kohderyhmäarvio Erityisen mielenkiintoisen sinisestä suojelusta tekee hätävarjelun ja voimankäytön rakentaminen samaan pakettiin. Samaan puolustusvasteeseen perustuu myös pumppulyönnin käyttö, eli Whiplash. Mikäli voimankäyttö voidaan hoitaa samoilla työkaluilla, joilla hanskataan myös perkelöitymisestä johtuva hätävarjelu, ollaan yksinkertaisia eli tehokkaita eli vahvoja. Vaarallisista otteista vapautumisessa pyritään vastustajan horjuttamisen jälkeen välittömästi siirtymään vastustajan kontrollointiin pystys36 KON T R OL LI 1 • 2011 sä, maassa tai tekemään tilaa välineiden käytölle. Lajiesittelyn Kontrollin poikakuorolle veti Petteri Kantola, ja perehdytyksen perusteella treeneistä, opetuksesta tai tekniikoista jäi yksinomaan hyvä maku suuhun ja sopivasti kipua kehoon. Voiton puolella siis! A-torjuntaan. Siinä missä hätävarjelun tulee olla varsin tehokasta, jopa häikäilemätöntä (voihan kyse olla pysyvästä vammautumisen riskistä, jopa hengenvaarasta), tulee voimankäytön olla siistimpää ja hallitumpaa. Voimakeinoihin turvauduttaessa kun pitää pystyä pysymään lievimmässä mahdollisessa keinossa ja toimenpiteessä. Erityisen tehokasta tämä on treenattuna oman työparin kanssa, mutta auttaa tilanteissa, joissa henkilöillä on samat sisäänrakennetut voimankäyttömallit, vaikkei olisikaan treenattu yhdessä. Ajatus vahvistuu, kun huomaa, että voimankäyttövälineet ovat harjoittelun kiinteä osa. Voiman parikäyttöä Puolustautumisen jälkeen hyökkääjän reaktioiden ja suorittajan kantaman välineistön mukaan voidaan joko siirtyä tarttumaetäisyyden tekniikoiden kautta hyökkääjän kontrollointiin pystyssä, maahanvientiin tai vaikkapa tilan raivaamiseen ja voimankäyttövälineen käyttämiseen. Laji ja tekniikkavalikoima on kenttämiehen realismilogiikalle sekä kokemuspohjalle helposti selitetty ja perusteltu, ja vähän yksinkertaisemmankin koordinaation omaava lihava turvasetä nauttii harjoittelusta täysin läskiryntäin. KONTROLLI TREENAA perusratkaisuja kohdehenkilön rimpuilua ja muita vastustamisyrityksiä varten. Käytännönläheisten ja työelämää silmällä pitäen tarpeellisten kääntämisten ja raudoitusten lisäksi järjestelmässä harjoitellaan yksinkertaisia Ratkaisu ei kuitenkaan ole aivan pelkkää voittoa. Toisaalta kentällä voi olla luvassa YouTuben arvoista sähläämistä, mikäli skeemat ovat molemmilla täysin erilaiset. Ehdollistuminen samojen harjoitteiden kautta molempiin toimintoihin laittaa mietteliääksi, voiko liian tehokkaaksi hiottu voimankäyttö olla kohdehenkilölle vaarallista, ja ammattilaisen oikeusturvalle myös. Harjoittelun kenttäkelpoisuutta palvelee myös se, että tekniikoita voi soveltaa niin yksilö- kuin pariratkaisuinakin. Koreografiat olivat selkeitä, luonnollisia ja ammattikäyttöön istuvia!
Defendo-seurojen yhteystietoja löytyy Suomen Defendo-liiton nettisivuilta: www.Defendo.fi. Kurssi on suunnattu Defendo-ohjaajille, -harrastajille tai turvallisuusalalla työskenteleville, joilla on kokemusta kamppailu- tai itsepuolustuslajeista ja jotka ovat saaneet voimankäyttökoulutuksen. Lisätietoja kurssista ja hinnoista voi kysyä Antti Nurmi (+358 40526 0415 antti.nurmi@madman.fi) tai Petteri Kantola (petteri.kantola@gmail.com) Suomesta Defendo Blue -ohjaajia tai aktiivista turvallisuusalan ammattiryhmäharjoittelua löytyy Turun, Tampereen, Hämeenlinnan–Valkeakosken ja Kotkan alueelta. Kurssisisältö eriytyy hieman ohjaajakurssilaisten ja harjoittelijoiden osalta, mutta harjoiteltavat kokonaisuudet ovat pitkälti samoja. Koulutus oli tarkoitettu Defendo-ohjaajakoulutuksen suorittaneille tai vaihtoehtoisesti Defendon peruskurssin, Hard Target -osion suorittaneille ja turvallisuusalalta kokemusta omaaville sekä alalla työskenteleville. Antti Nurmi - Itsepuolustuksen ja toiminnallisen fyysisen harjoittelun ammattiopettaja - Defendo ja Krav Maga, sekä Sotilas Krav Maga-opettaja - Lähes 20 vuotta kamppailu- ja itsepuolustuslajikokemusta - Yli 13 vuotta turvallisuusalalla Petteri Kantola - Voimankäytön kouluttajana puolustusvoimissa - Defendo ja Krav Maga, sekä Sotilas Krav Maga -opettaja - Yli 25 vuotta itsepuolustus- ja kamppailulajikokemusta - Yli 18 vuotta turvallisuusalalla Jussi Jokinen - Palomies-sairaankuljettaja, paloesimies - Defendo ja Krav Maga, sekä Sotilas Krav Maga -opettaja - Yli 20 vuotta itsepuolustus- ja kamppailulajikokemusta - Yli 15 vuotta turvallisuusalalla Defendo Bluessa järjestettiin ensimmäinen ohjaajakoulutus suomalaisvoimin toukokuussa 2010 Unkarin Csopakissa, poliisin koulutuskeskuksessa. Defendo Blue -seminaarien ja erityisryhmäkoulutusten järjestämistä voi tiedustella myös suoraa I.D.D.I-ohjaajilta Antti Nurmelta, Petteri Kantolalta ja Jussi Jokiselta (heracles.valkeakoski@gmail.com) Kuv a: Ant ti Nur mi KON T ROLL I 1 • 2011 37. Defendo Blue -ohjaajat järjestävät tarpeen mukaan koulutuksia myös muualla Suomessa tai ulkomailla. Kurssille osallistui oppilaita Suomesta ja Unkarista, useista eri organisaatioista ja toimialoilta, kuten järjestyksenvalvonnasta, rikosseuraamusvirastosta, ydinvoimalaturvallisuudesta, poliisista, puolustusvoimista ja pelastuslaitokselta. Tämä perustason (level 1) kurssi kesti noin 40 tuntia ja sisälsi seuraavia aiheita: • Teoriatiedon syventämistä stressireaktioista ja mentaalisesta valmistautumista tilanteisiin • Taktinen suunnitteluprosessi • Harjoituksen järjestäminen • Maahanvienti, kontrollointi maassa ja käsirautojen käyttö • Voimankäyttövälineet osana harjoittelua patukka, sumutin, ampuma-ase • Skenaarioharjoittelua erilaisissa ympäristöissä, muun muassa FX-talossa (myös simulaatioasein) sekä Pub-ympäristössä Seuraava perustason Defendo Blue -kurssi järjestetään viikolla 21 taas Unkarissa. Scandinavian Defendo / Defendo Alliance Defendo Blue Turvallisuusammattilaisen itsepuolustus- ja voimankäyttöjärjestelmä Defendo Blue -koulutusjärjestelmän ovat Jyrki Saarion tekemän perustyön päälle luoneet Defendo Alliancen I.D.D.I.-ohjaajat (International Division of Defendo Instructors) Antti Nurmi, Petteri Kantola ja Jussi Jokinen, jotka myös toimivat Defendo Blue -opettajien kouluttajina
Koska rotaatiokoulutusta ei muutenkaan ole tarkoitettu perusopetuksen välineeksi, oletus on, että kaikilla harjoittelijoilla on riittävän vankat perustiedot ja taidot harjoiteltavissa asioissa. Näin ollen koulutusta ei tarvitse toteuttaa ampumaradalla, kunhan pidetään huolta siitä, että aseet on tehty turvallisiksi. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä myös kokenut aseenkäsittelijä voi hyötyä kuivaharjoittelusta erittäin paljon. Virka-ase 1-3 Ampumaaseet K E N T TÄ KO U L U T TA J A K uten Rotaatiokoulutusta esittelevässä numeron 1/09 Kenttäkouluttajassa kerrottiin, lehdessä esiteltävät moduulit ovat esimerkinomaisia, mutta kuitenkin valmiita koulutuspaketteja. Harjoittelu kylmillä aseilla Rotaatiokoulutus on luonteeltaan sellaista, että se voidaan toteuttaa ilman mitään erityisiä koulutustiloja. Laukausten ampuminen on loppujen lopuksi varsin pieni osa ammattilaisen aseenkäsittelyä, ja kaikkea muuta aseenkäsittelyä voidaan harjoitella myös kuivaharjoitteluna. Tämä onnistuu tarkistamalla aseet huolellisesti, asentamalla niihin latauksenestopuikot ja noudattamalla muitakin harjoitusten varomääräyksiä tarkasti. Lisäksi yksittäinen turvallisuusalan ammattilainen voi toteuttaa kylmäharjoittelua vaikkapa jokaisen työvuoron yhteydessä, vaikka ampumaradalle pääseminen olisikin harvinaista herkkua. Teksti: Seppo Vesala - Kuvitus: Heikka Jämsä Osa 1: Perusteet Perusteilla ei tässä tarkoiteta aivan aseenkäsittelyn alkeita, kuten turvallista aseenkäsittelyä tai aseen perustoimintojen harjoittelua. Ampuma-aseita koskevat aiheet on jaettu moduuleihin seuraavasti: Osa 1: ampuma-aseen käytön perusteet Osa 2: aseen käsittely Osa 3:ampuma-aseen käytön integroiminen muuhun voimankäyttöön 38 KON T R OL LI 1 • 2011 ( rotaatiokoulutus, moduulit 10-12 ) Rotaatiokoulutussarja päättyy virka-aseen käsittelyyn. Koulutusrunko on suunniteltu kenttätyötä tekevän poliisin tarpeisiin. Jokaisen kouluttajan on syytä arvioida, soveltuuko runko hänen tarpeisiinsa ja tehdä koulutusrunkoon tarpeelliseksi katsomiaan muutoksia. Perusteet sisältävät aseen kotelosta vetämisen ja aseen koteloimisen, aseenkäyttöön varautumisen ja erilaiset varautumisen tasot, aseen kanssa liikkumisen, häiriönpoiston, suojan takaa ampumisen ja voimankäyttövälineen vaihdon.. Äkkiä ajatellen voisi luulla, että tyhjillä aseilla tapahtuva harjoittelu on vain leikkimistä tai soveltuu lähinnä alkeisopetukseen, kun harjoittelijoille opetetaan turvallista aseenkäsittelyä. Myös ampuma-asemoduulit on suunniteltu siten, että niissä tapahtuva aseenkäsittely ei sisällä laukausten ampumista. Aihetta käsitellään kolmen moduulin verran, mutta koska suurin osa Kontrollin lukijoista ei kanna virka-asetta, lehdessä julkaistavat moduulit on yhdistetty yhteen numeroon. Koska vain osa Kontrolliin lukijoista kantaa asetta työtehtävissään, ampuma-aseen käyttöön liittyvät moduulit on päätetty tässä yhdistää
Suojan takaa toimittaessa kohdehenkilön toimintaa pitää pyrkiä seuraamaan koko ajan. 2 Aseenkäyttöön varautumisessa on useita eri tasoja: käsi aseen perällä niin, että ase on edelleen kotelossa; turvakotelon lukitusmekanismit avattuna, mutta ase edelleen kotelossa; ase hätälaukaus- ja ampumaotteessa. Periaatteena on, että aseenkäyttäjä pystyy toimimaan suojan takaa samalla kun pysyy itse mahdollisimman paljon suojassa. Jos kohdehenkilöä ei seurata, tämä saattaa esimerkiksi luopua omasta aseestaan, eikä asiaa välttämättä huomata ennen kuin on jo liian myöhäistä. Nopeus ei tule pakottamalla, vaan aloittamalla rauhallisesti: liikkeistä saadaan hiottua kaikki turha pois, jolloin liikeradat ovat mahdollisimman sujuvia ja liike muuttuu kuin itsestään nopeaksi. 3 Häiriönpoisto on oleellisimpia aseenkäsittelyyn liittyviä taitoja. 4 Aseenkäyttötilanteessa tulee pyrkiä käyttämään suojaa, mikäli se on mahdollista. 1 Kotelotekniikka on aseenkäsittelyn perusasioita, mutta nyt tarkoituksena on harjoitella aseen vetämistä ja koteloimista normaaleista ampumarataolosuhteista poikkeavissa tilanteissa, kuten porraskäytävässä, istuen tai takin alta – vaikka harjoittelijat työskentelisivät yksinomaan haalareissa, takin käyttäminen voi tulla kyseeseen esimerkiksi kovalla pakkasella. Suojan käyttöä ei tule harjoitella pelkästään seisoen, vaan eri asennoista ja eri muotoisten suojien takaa. Kylmillä aseilla harjoittelu on mahdollista muuallakin kuin ampumaradalla, joten suojan käytön harjoittelu on tehokasta, koska harjoittelu voidaan toteuttaa vaihtelevissa paikoissa ja realistisissa ympäristöissä. Samassa yhteydessä voidaan tutkia myös, miten eri varautumisen tasot käytännössä vaikuttavat aseenkäytön nopeuteen tai toisaalta ampuma-aseen käytöstä luopumiseen ja ympäristöstä havaintojen tekemiseen. Paitsi että häiriönpoiston hallitseminen on välttämätöntä sujuvan harjoittelun kannalta, se on osattava myös tositilanteessa, jolloin stressi yhdessä herra Murphyn kanssa tekee häiriöiden esiintymisen todennäköisemmäksi kuin harjoitusolosuhteissa. Kotelon käyttämisessä pätee vanha sääntö: täytyy olla hidas ollakseen nopea. Suojan takaa ampuminen onkin ensimmäisiä asioita, joita tulee harjoitella siirryttäessä perusammunnasta kohti tilanteenmukaisempaa ampumista. Tämä on välttämätöntä paitsi siksi että tiedetään, missä kohdehenkilö kulloinkin on, myös siksi, että ylipäätään tiedetään, että kyseessä on edelleen ampuma-aseen käyttötilanne. KON T ROLL I 1 • 2011 39. Lisäksi koska häiriönpoistoja tehtäessä pyritään käyttämään samoja otteita kuin muussakin aseenkäsittelyssä, häiriönpoistojen harjoittelu vahvistaa myös muuta aseenkäsittelyä – ja päinvastoin
Näin ollen on tärkeää osata liikkua voimankäytön portaissa molempiin suuntiin tilanteen mukaan. 5 Tilanteille on yhteistä, että suoja toimii parhaiten, jos aseenkäyttäjä ei ole aivan suojassa kiinni. Täten ampumatekniikka pysyy muuttumattomana verrattuna normaalitilanteeseen.. Etäisyys suojaan tulee olla vähintään käsivarren mitta, mutta se voi olla paljon enemmänkin. Riittävä etäisyys suojaan tarjoaa paremman suojan kimmokkeita – sekä omia että vastapuolen ampumia – vastaan. Ja toisaalta ampuma-aseen käyttö – esimerkiksi aseella uhkaaminen – ei välttämättä lopeta tilannetta kokonaan, vaan kohdehenkilö saattaa ainoastaan luopua omasta aseestaan, mutta jatkaa aggressiivista käyttäytymistä. Riittävän etäisyyden pitämistä voidaan harjoitella esimerkiksi nostamalla pöytä kyljelleen niin, että pöydän jalat ovat kohti harjoittelijaa. Tätä on harjoiteltava voimankäyttövälineen vaihtoharjoitusten avulla. Ne estävät harjoittelijaa menemästä liian lähelle pöydän muodostamaa suojaa, ja etäisyys pysyy kuin itsestään riittävänä. 40 KON T R OL LI 1 • 2011 7 Suojan takaa toimittaessa aseen käyttäjä sijoittuu mahdollisimman lähelle suojan reunaa pysyen kuitenkin mahdollisimman paljon suojan takana. Harjoituksissa ei tule keskittyä vain vähemmän vaarallisen voimankäyttövälineen vaihtamiseen ampuma-aseeseen, vaan vaihtamista on harjoiteltava myös ankarammasta voimakeinosta lievempään. Ampuma-asento pysyy vyötäröstä ylöspäin muuttumattomana verrattuna normaaliin ammuntaan; alavartalo huolehtii kallistumisesta. Vartaloa kallistetaan vyötäröstä ja jaloista siten, että puolet päästä – ja tarvittaessa ase – tulee näkyviin suojan takaa. 6 Koska voimankäyttötilanteet elävät, voi olla, että ampuma-aseen käyttötilanteeksi kehittynyt kohtaaminen on alkanut aivan erilaisissa merkeissä
Todellisessa tilanteessa toimittaessa asentoa ei välttämättä saada rakennettua juuri sellaiseksi, johon on harjoiteltu ampumaradan laboratorio-olosuhteissa. Ampuma-aseen esille ottaminen ja ampuma-asennon löytäminen ei ole kovin yksinkertaista, eikä se välttämättä onnistukaan ilman harjoittelua. Esimerkiksi poliisin pysäyttämäksi joutunut pakeneva pankkiryöstäjä saattaa turvautua aseeseen kiinnijäämisen estämiseksi. KON T ROLL I 1 • 2011 41. Autosta sisältä ampumista tulee harjoitella kaiken tyyppisillä ajoneuvoilla ja kaikilta istumapaikoilta, joita työtehtävissään käyttää. Yksi mahdollisuus on poistua autosta ja hakeutua auton lähellä olevaan suojaan (tai käyttää autoa suojana). Kolmas vaihtoehto on aseen käyttäminen ajoneuvon sisältä. Osa 2: Aseen käsittely Toisessa ampuma-asemoduulissa aseenkäsittelyä viedään vielä ensimmäistä moduuliakin soveltavampaan suuntaan. Tässä osassa harjoitellaan vaihtelevista asennoista ampumista, aseen käsittelyä yhdellä kädellä ja valaisimen käytön yhdistämistä aseenkäyttöön. 8 Samoin kuin ampuma-aseen esille ottamista myös ampumista tulee harjoitella vaihtelevista asennoista. Esimerkiksi suojan koko ja maaston muoto määrittelevät, mistä asennosta ylipäätään voidaan ampua. Tällaisesta tilanteesta voidaan yrittää paeta ajamalla, joskin riittävän etäisyyden saaminen saattaa kestää liian kauan. 9 Eräs harvoin harjoiteltu mutta mahdollinen aseenkäyttötilanne voi syntyä, kun ollaan autossa
Todennäköisiä syitä yhdellä kädellä ampumiseen ovat esimerkiksi valaisimen tai luotikilven käyttäminen tukikädellä, tukikäden käyttäminen tasapainon ylläpitämiseen tai tuen ottamiseen liukkaalla alustalla toimittaessa, sekä toisen käden loukkaantuminen esimerkiksi kaatumisen seurauksena. 11 On todennäköistä, että aseenkäyttötilanne syntyy huonoissa valaisuolosuhteissa. 10 Asetta on osattava käyttää myös yhdellä kädellä. Eri tekniikoita on syytä harjoitella ensin kuivaharjoitteluna, ja itselle sopivalta tuntuvia sen jälkeen myös kovilla ampumalla. Näin ollen on tärkeää osata ampua myös valaisimen kanssa toimittaessa. 42 KON T R OL LI 1 • 2011. Vaikka valaisua ei tarvittaisi kohteen ampumiseen, kohde on kuitenkin pystyttävä tunnistamaan ja on voitava varmistua siitä, että kyseessä todellakin on aseenkäyttötilanne. Esimerkiksi suojan takaa ammuttaessa jokin tekniikka ei välttämättä enää olekaan hyvä, ja sama tekniikka ei välttämättä toimi yhtä hyvin henkilökohtaisen valaisimen ja ajoneuvon lampun kanssa toimittaessa. Valaisintekniikoita on syytä myös harjoitella erilaisissa olosuhteissa. Erilaisia valaisimen kanssa ampumistekniikoita on pitkälti toistakymmentä (ellei enemmänkin), ja kuten elämässä yleensäkin, se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle
Ase on kiinni kyljessä siten, että asetta kallistetaan voimakkaasti ulospäin. Näin ollen jokaiseen tilanteeseen ei voi reagoida “vedän aseen ja käskytän, tarvittaessa ammun suunnatun laukauksen” -mantran mukaisesti. Jos kaikesta varautumisesta huolimatta kohdehenkilö hyökkää kimppuun, tulee hyökkäys torjua ennen voimankäyttövälineen esille ottamista. Tällöin tukikättä käytetään hyökkäyksen torjumisessa ja voimankäyttökäsi tuo aseen kotelosta hätälaukausotteeseen. Joissakin tilanteissa on huomattavasti järkevämpää torjua ensin hyökkäys ja siirtyä vasta sen jälkeen ampuma-aseen tai jonkin muun voimankäyttövälineen käyttöön. Tämä mahdollistaa ampumisen niin, että aseen luisti ei osu vartaloon ja aiheuta aseeseen häiriötä. 13 Hyökkäyksen torjuminen ja tilanteesta irrottautuminen on helpommin sanottu kuin tehty, ja mikäli hyökkääjä käyttää hengenvaarallista välinettä kuten veistä, aikaa ei ole hukattavana. KON T ROLL I 1 • 2011 43. Hyökkäyksen torjumisen jälkeen pyritään ottamaan etäisyyttä tai muuten voittamaan aikaa, jotta väline voidaan ottaa esiin. 12 Aseenkäyttötilanne saattaa syntyä hyvin yllättävästi, sillä kohdehenkilöllä voi olla yllätyksen suoma etu puolellaan: kohdehenkilö tietää, että on kohta hyökkäämässä kontrolliammattilaisen kimppuun, mutta kenttäsika voi ainoastaan reagoida hyökkäykseen. Aseen piippu suunnataan alaviistoon, jolloin laukaukset osuvat hyökkääjää vatsan ja lantion seudulle, ja samalla minimoidaan riski ampua omaan käteen. Tällöin oikea ratkaisu voi olla ampuma-aseen käyttäminen lähikamppailutilanteessa. Osa 3: Integroiminen lähikamppailuun Aseenkäyttötilanne saattaa syntyä yllättäen ja lähietäisyydeltä. Kannattaa huomata, että hyökkäys ei välttämättä ole aseenkäyttötilanne, joten ampuma-aseen esille ottaminen ei voi olla automaatio. Hyvällä taktiikalla ja sijoittumisella hyökkääjän aikeita voidaan vaikeuttaa, mutta käytännössä normaaleissa työtilanteissa on mahdotonta esimerkiksi pitää koko ajan riittävää turvaetäisyyttä kohdehenkilöihin. On myös mahdollista, että kohdehenkilöä on jo ammuttu saamatta aikaan haluttua vaikutusta, ja kohdehenkilö käy edelleen päälle esimerkiksi veitsen kanssa
Tilanne kuitenkin on hyvin vaarallinen, sillä mikäli kohdehenkilö pääsee liian lähelle ennen kuin oma ase on saatu koteloon, on suuri vaara, että aseen hallinnasta syntyy taistelu. Ampuma-ase on saattanut vaurioitua lyöntien seurauksena siten, että sitä ei ole mahdollista saada toimintakuntoiseksi kentällä. Aseella voidaan lyödä myös vasaralyönti elokuvatyyliin, jolloin osumapintana on lippaan pohja. Kenttäkouluttaja jatkaa kuitenkin heti seuraavasta numerosta alkaen uusin aihein.. Liipaisinsormi on syytä siirtää kahvan ympärille liipaisinkaaren ulkopuolelle, jolloin estetään sormen taittuminen taaksepäin lyönnin osuessa. Rotaatiokoulutussarja päättyy tähän osaan. On kuitenkin huomattava, että aseella lyömistä voidaan soveltaa lähinnä äärimmäisessä hätävarjelutilanteessa, jossa oikeastaan muita keinoja ei enää ole. Ihanteellisessa tilanteessa kohdehenkilöön saadaan pidettyä riittävästi etäisyyttä omalla liikkumisella, mutta mikäli tämä ei ole mahdollista, voidaan käyttää patukkakoulutuksesta tuttua etäisyystekniikkaa. Ase saattaa vaurioitua niin pahasti, että sitä ei saada häiriönpoistotekniikoilla enää toimintakuntoiseksi. Tällaisessa tilanteessa kohdehenkilö on saatava pidettyä loitolla, kunnes ase on saatu koteloitua ja mahdollisesti toinen voimankäyttöväline otettua esille. Tällaisessa hätävarjelutilanteessa jo valmiiksi kädessä olevaa ampuma-asetta voidaan käyttää lyömäaseena. Hyökkääjä on pyrittävä saattamaan sellaiseen tilaan, että hän ei pysty enää jatkamaan hyökkäämistä. Tällöin riskinä on lippaan vaurioituminen, mutta varalippaan kantaminen saattaa ratkaista ongelman, kunhan akuutti uhka on saatu torjuttua. Aseen rikkoutumisen kannalta riskittömin lyönti lienee luistin yläpinnalla tehtävä rystylyönti, mutta lyöntinä se ei ole kovin tehokas. Tehokkaimmillaan käsiaseella tehty lyönti on suora lyönti, jolloin aseen piipulla ikään kuin pistetään kohdetta. Kaiken lisäksi ase saattaa ulkoisesti näyttää täysin toimivalta, mutta totuus paljastuu vasta, kun aseella yritetään ampua. Aseella lyömisessä on lukuisia vaaroja. Hyökkääjää on myös ehkä saatu ammuttua, mutta laukauksilla ei ole saavutettu pysäyttävää vaikutusta, ennen kuin puukkomies on jo lyöntietäisyydellä. 14 Alun perin aseenkäyttötilanteena alkanut kohtaaminen saattaa muuttua siten, että ampuma-aseen käyttämiseen ei enää ole perusteita, mutta tilanne kuitenkin jatkuu aggressiivisena – kohdehenkilö esimerkiksi luopuu aseestaan, mutta jatkaa kuitenkin hyökkäystä paljain käsin. 15 Herra Murphy saattaa viedä aseenkäyttötilanteen niin pitkälle, että aseeseen tulee toimintahäiriö, jonka korjaamiseen ei ole aikaa, koska hyökkääjä on päässyt liian lähelle. Asetta pitelevä käsi saattaa vahingoittua oudon lyöntiasennon takia, ja lisäksi vastustaja saattaa saada riistettyä aseen itselleen ja mahdollisesti korjattua sen ampumakuntoiseksi. Näin ollen myöskään kasvoihin suunnattu voimakas tönäisy tai lyönti ei liene liioiteltua voimankäyttöä. Tukikädellä voidaan tönäistä kohti tulevaa hyökkääjää voimakkaasti esimerkiksi rintaan, jolloin tätä saatetaan saada horjutettua riittävästi. Manuaalisesti lukittava turvakotelo voi olla tällaisessa tilanteessa armottoman hidas ja kömpelö verrattuna koteloon, johon ase lukittuu automaattisesti. Koska oma henki on uhattuna, voidaan turvautua varsin rajuihinkin puolustustekoihin. 44 KON T R OL LI 1 • 2011 Ase saattaa lyödessä myös laueta, jos iskurivarmistin menee lyönnin seurauksena epäkuntoon
Suosikkilomakohteen pelastajat Teksti: Antti Ihalainen Kuvat: Marko Kaakinen KON T ROLL I 1 • 2011 45
46 KON T R OL LI 1 • 2011. Auringon alla lihaansa grillailleet alan harrastajat päättivät selvittää asiaa Puerto Ricon paloasemalta. Suomalaiset käyvät sankoin joukoin Espanjalle hallinnollisesti kuuluville Kanarian saarilla, ja useimmat mainitsevat yhdeksi matkakohteen valintakriteeriksi sen turvallisuuden. Mutta kuka turvallisuudesta saarilla vastaa
Väkiluku on 829 597, ja saarella vierailee vuosittain 2,2 miljoonaa turistia. Lentokentällä toimii itsenäinen paloasema, ja saaren muut osat kuuluvat Consorcio de Emergencias de Gran Canarian toimintaalueeseen. Diego kertoo, että ajoneuvoa saatetaan käyttää myös kärkiautona, joka raivaa tietä perässä tulevalle suuremmalle kalustolle. Kanarialaisen palomiehen koulutuspolkua kartoitettaessa käy selväksi, että jututtamiemme miesten tie palomiehen ammattiin ei kulkenut koulun penkin kautta, vaan vaativien fyysisten ja psyykkisten testien jälkeen työt paloasemalla alkoivat saman tien. Kaikkien paineilmalaitteiden KON T ROLL I 1 • 2011 47. Lisävesiselvityksiä varten löytyy tarkoitukseen varustettu peräkärry, ja omassa kärryssään kulkevat myös suuremmat virrantuottajat ja valaisinkalusto. Tutustuimme löhöilyn ohessa saaren eteläisimmän asemapaikan toimintaan ja kalustoon. Consorcio de Emergencias, Puerto Rico G ran Canaria on saariryhmän kolmanneksi suurin saari. Miehet esittelivät ylpeänä paloaseman kalustoa ja toimintaa ja kehaisivatpa juttutuokion lopuksi vieraskoreasti myös suomalaista naiskauneutta. Englantia ja espanjaa sujuvasti yhdistelemällä saimme selvitettyä asiamme, ja meidät otettiin ystävällisesti vastaan. Vasteajat on määritetty siten, että pelastusyksikön tulee saavuttaa saaren perimmäisinkin kolkka kahdenkymmenen minuutin kuluessa hälytyksestä. Jokaisella asemalla työskentelevällä palomiehellä on samanlaiset valmiudet niin nostolava-auton puikkoihin kuin vesisukellukseenkin. Puerto Ricon paloasemalla meidät ottivat vastaan palomiehet Diego ja Juan. Pelastustoiminta on jaettu vastuualueisiin siten, että saaren pääkaupungissa Las Palmasissa toi-mivat kaupungin omat palomiehet (Bom-beros Las Palmas de Gran Canaria), samoin kuin Maspalomasissa Playa del Inglesin kupeessa (Bomberos de Maspalomas). Diego on työskennellyt palomiehenä viisi, Juan lähemmäs kymmenen vuotta. Puerto Ricon asemalla on sammutusauton lisäksi säiliö- ja nostolava-auto. Esimerkiksi nostolavan käsittelyyn perehdytään alkuvaiheessa viiden päivän ajan vanhempien kollegoiden toimiessa kouluttajina. Testien kautta suoraan hälytystehtäviin Saaren eteläosassa sijaitsevassa Puerto Ricon lomakohteessa ympärivuotisia asukkaita on 2561, mutta jatkuvat turistivirrat moninkertaistavat todellisen ihmismäärän. Kattotyöskentely-, laskeutumis- ynnä muu kalusto on pakattu kätevästi mukaan otettavaan putkikassiin. Kalusto Ajoneuvokalusto ja varustearsenaali ovat Kanarialla pitkälti samanlaisia kuin Suomessa, vaikka pieniä poikkeuksiakin toki on. Ensiksi mainitut tunnistaa katukuvasta punaisista ajoneuvoista, jälkimmäiset keltaisista. Perehdytys ammatin saloihin tapahtuu Kanarialla siten, että esimies ilmoittaa työvuoron aluksi, mitä vuoron aikana tulee harjoitella. Kätevältä ratkaisulta vaikuttaa pelastus- ja raivausautoksi varusteltu pienehkö lavaauto, jolla matka liikenneonnettomuuspaikalle taittuu helposti ruuhkaisemmallakin tiellä. Sammutusauton miehistötila vaikuttaa ensi vilkaisulla hieman puutteellisesti varustellulta, mutta tarkemmin katsottuna kaikki tarpeellinen tuntuu löytyvän. Harjoittelua on hälytystehtävien välillä paljon
Letkukalustoa autoissa on yllättävän vähän. Letkuselvitys koostuu pumpulta vedettävästä kolmen tuuman letkusta eli pääjohdosta, jakoliittimestä ja siitä haarautuvista ohuemmista letkulinjoista, työjohdoista. Tehtäväkirjo on monipuolinen, mutta eniten työllistävät erilaiset vesipelastustehtävät. Auton varustukseen kuuluu myös savusukellustehtäviä helpottava lämpökamera. Turistit työllistävät Hälytystehtäviä Puerto Ricossa kertyy nelisensataa vuodessa. Miehet muistelevat muun jutustelun ohessa tuoretta tapausta, jossa pikkutyttö oli erehdyksessä sukeltanut itsensä puristuksiin rantakalliossa olevaan onkaloon siten, että ainoastaan pää oli jäänyt juuri ja juuri veden pinnan yläpuolelle. Vaseliinin ja paineilmatyynyn avulla tyttö oli lopulta saatu vapautettua yläkautta jatkamaan rantapäivää. Diego esittelee pelastettavalle tarkoitettua paineilmalaitteen kasvo-osaa vyöremmiin on kiinnitetty pelastettavalle tarkoitettu paineilmalaitteen kasvo-osa. Pelastustehtävän kestäessä pidempään siihen voi liittää myös erillisen paineilmapullon. Perusselvitys eli yleisesti rakennuspaloissa ja muissa leviämisvaaran omaavissa paloissa käytetty letkuselvitys tuntuu olevan vieras käsite. Ensimmäinen kohteessa tehtävä selvitys hoituukin yleensä pelkällä työjohdolla eli suoraan pumpulta vedettävällä letkulinjalla. 48 KON T R OL LI 1 • 2011. Rantalomakohteessa viettävät aikaa kaikenikäiset ja taidoiltaan monenkirjavat vesipedot, joten paikoittain kallioisilla rannoilla palomiehet joutuvat tuon tuostakin pelastamaan vaikeuksiin joutuneita uimareita, välillä äärimmäistä kekseliäisyyttä käyttäen
Tältä pohjalta tuntuu yllättävältä, että esimerkiksi Diegon ja Juanin työvuoron kohdalle sattuu vuosittain vain noin puolenkymmentä vakavampaa tieliikenneonnettomuutta. Kohteeseen saavuttuaan vuorossa oleva yksikönjohtaja arvioi tarvittavat resurssit, minkä jälkeen lisäapua lähetetään tarvittaessa kohteeseen muilta asemapaikoilta. Ylitöitä on mahdollista paiskia saaren muilla paloasemilla. Turistikohteelle ominaisia tapaturmia ovat myös putoa-miset. Kun ottaa huomioon Kanarian kuivan ja kuuman ilmaston, on suorastaan onni, ettei saarella ole suurempia metsäalueita. Juan kertoi maastopalojen olevan yleensä suuruudeltaan niin sanottuja kahva taakse ja pyöräytys -tekniikalla sammutettavia. Kutsu töihin voi kuulua suuremman onnettomuuden sattuessa. Puerto Ricossa sairaankuljetus sen enempää kuin ensivastetoi-mintakaan eivät kuulu palomiesten toimenkuvaan. Länsimaiset turistit käyttäytyvät pääsääntöisesti hyvin eivätkä syyllisty suuremmassa määrin hölmöilyyn. Tällöin palomies noutaa varusteensa asemapaikaltaan ja siirtyy kohteeseen. Yksikönjohtajan rooli on Puerto Ricossa suuri. KON T ROLL I 1 • 2011 49. Myös ympäröivillä vuorilla patikoivat turistit työllistävät paikkakunnan pelastajia. Työvuoron vahvuus asemalla on 1 + 3 eli yksikönjohtaja ja kolme palomiestä. Kanarian palomiesten työvuorot kiertävät siten, että vuorokausi hikoillaan haalareissa ja sen jälkeen huilitaan neljä vuorokautta. Vaikka turistit aiheuttavat toiminnallaan työtä pelastushenkilöstölle, sekä Diego että Juan puhuvat matkailijoista myönteiseen sävyyn. Palokunnan kutsuminen paikalle pienten töytäisyjen vuoksi ei puolestaan kuulu paikalliseen tapakulttuuriin. Hälytyskeskus hälyttää kohteeseen vain lähimmän yksikön, riippumatta tehtävän luonteesta. Valitettavan usein naapurihuoneistosta viinavaraston täytettä hakevan, parvekkeelta toiselle siirtyvän känniääliön matka päättyy pihalaatoitukselle, ja mikäli putoamiskohta on vaikeakulkuinen tai potilas jäänyt puristuksiin, auttavat palomiehet ambulanssimiehistöä irrottamisessa ja siirtämisessä. Kun vierasmaalainen tarkkailee paikallista liikennekäyttäytymistä, hän tulee helposti arvioineeksi liikennekuolemien määrän tähtitieteelliseksi
Filmin esittely Pakettiin tutustuminen kannattaa aloittaa lukemalla Small Black Book of Self Defense -niminen kirjanen, vaikka niin ei erikseen neuvotakaan. Hän on Defendo Blue -viranomaisvoimankäytön ja itsepuolustuskoulutuksen johtava ohjaaja ja kuuluu kansainväliseen Scandinavian Defendon kehitysryhmään. Saario on muun muassa ollut tuomassa krav magaa Suomeen, ja hän on Scandinavian Defendon kehittäjä. Nurmi on toiminut turvallisuusalalla vuodesta 1997. KIRJASTO Teksti ja kuvat: Seppo Vesala .. Taustatietoja kouluttajista Jyrki Saario sai ensimmäisen kosketuksensa kamppailulajeihin yli 40 vuotta sitten, ja hän on harjoitellut eri lajeja aktiivisesti yli 35 50 KON T R OL LI 1 • 2011 Antti Nurmi on harrastanut itsepuolustuslajeja 1990-luvulta alkaen ja toiminut krav maga -ohjaajana vuodesta 2000 lähtien. Tästä ajasta 25 vuotta hän on toiminut ammattimaisena kouluttajana. .. Vaikka odotukset täyttyivätkin osittain, kyseessä ei ole niin tuhti paketti kuin ensi näkemältä vaikutti. Saariolla on kouluttajan pätevyys yli kymmenessä lajissa. 2:16 + ekstrat kirja: noin 42 sivua Sivukoko: noin 20 x 14 cm Koulutuspaketti koostuu kirjasesta ja kolmesta DVD:stä, joten ainakin puitteet ovat kunnossa. Kouluttajat: Jyrki Saario ja Antti Nurmi Kustantaja: Defendo Alliance, 2010 Pituus: filmi: n. Fyysinen voimankaytto DEFENDO ALLIANCE PRESENTS: Fighting Tactics and Self Defence vuoden ajan eri puolilla maapalloa. Kun vielä DVD-kotelon kansipapereissa filmille luvataan pituutta lähes neljä tuntia, odotukset pakettia kohtaan olivat selvästi koholla. Kirjassa käydään läpi itsepuolustukseen liittyviä
Onkin sääli, että Nurmi toimii opettajana vain muutamassa tekniikassa, joskin kuntoharjoitteluosuuden hän vetää kokonaan. perusasioita kuten stressin vaikutuksia ihmiseen ja eräs versio Cooperin värikoodistona tunnetusta henkisen valmistautumisen asteikosta. Jyrki Saario esittelee tekniikat melko pintapuolisesti ja antaa elävän kuvan puhua puolestaan. Kirjanen tuli filmin mukana ennakkotilaajan etuna; normaalisti se on tilattava erikseen. Ensimmäinen filmi käsittelee Hard Target -tason tekniikoita eli perusteita. Myös taustalla olevat suurikokoiset mainokset ovat hieman häiritseviä. Filmi koostuu kolmesta DVD:stä, joista jokainen esittelee defendon eri tasoilla opetettavia tekniikoita. Star-levyllä torjutaan aseellisia, lähinnä veitsihyökkäyksiä. Näissä ekstroissa ei ole selostusta, vaan katsojalle näytetään ainoastaan suorituksia. Kokonaisarvio Filmin tekniset puitteet ovat kohtuullisen hyvät. Tekniikkaosiot ovat lähinnä erilaisia aseuhkia vastaan tarkoitettuja tekniikoita, joita ei ole jostain syystä sisällytetty Star-levylle pääfilmille. Tähän mennessä lajista ei kuitenkaan ole ollut kunnollista suomenkielistä materiaalia. Äänitys toimii erittäin hyvin, myös ulkona kuvatuissa kohtauksissa. Kuten aikaisempienkin levyjen loppuosien laita on, myös tämä sopisi paremmin ekstramateriaaliksi kuin varsinaisen pääfilmin osaksi. Levyn viimeisessä osassa esitellään defendon kolme kulmakiveä: tekniikka, fyysinen kunto ja psyyke. Kuntoharjoittelua on yhteensä K Kirjastossa käsitellään jälleen kontrolliammattilaisille soveltuvia voimankäyttökirjoja. Tosin ykkös-levylläkin varsinaista tekniikoiden opetusta on vain noin 50 minuuttia. Koska lehteä tehdään lukijoita varten, saamanne pitää. yli puolen tunnin ajan jaettuna kolmelle levylle. Hard Target -levyn alussa puhutaan lyhyesti defendon historiasta, sen jälkeen aloitetaan tekniikoiden esittely. Defendo on varsin kiinnostava itsepuolustusjärjestelmä, eikä vähiten siksi, että se soveltuu hyvin turvallisuusalan työntekijöiden lajiksi. Filmiä ei ole tarkoitettu opetusfilmiksi, vaan lajiesittelyksi sekä toimimaan opettajan johdolla tapahtuvan harjoittelun tukena. Levyn lopulla on vielä Defendo Alliancen esittely ja defendon sekä Jyrki Saarion historiaa. Ekstrat jakautuvat kolmeen päätyyppiin: kuntoharjoittelu, itsepuolustustekniikat ja taustamateriaali. Mukana on myös hieman asiaa sormilukoista. Nämä esittelyluonteiset asiat olisi mielestäni ollut luontevampaa sijoittaa ekstroihin kuin varsinaiselle filmille. Asioihin perehtyneelle kirjalla on kuitenkin melko vähän annettavaa. Myös joidenkin muiden ekstojen sijoittamista varsinaiselle filmille olisi voinut harkita, ja toisaalta joitakin asioita siirtää pääfilmiltä ekstroiksi, kuten jo tulikin todettua. Vaikka kirjassa on paljon vähemmän asiaa kuin sivumäärästä voisi päätellä, se on kuitenkin kohtuullisen hyvä kooste perusasioista. Näin ollen tekniikoiden selkeälle opettamiselle ei voida asettaa yhtä kovia vaatimuksia kuin varsinaisissa opetusfilmeissä. Käsittääkseni paketin ensimmäinen painos myytiin loppuun varsin nopeasti, ja toinen painos on saattanut ehtiä jo kauppoihin Kontrollin tullessa painosta. Kuriositeettina mainittakoon, että DVD:llä on myös englanninkielinen ääniraita, ja kaikki valikot on tehty englanniksi. Toivoa sopii, että suuren suosion siivittämänä tätä materiaalia saadaan vielä paljon lisää. Kaiken lisäksi osa tästä materiaalista esitetään useammalla levyllä sen lisäksi että ne on sisällytetty myös varsinaiseen pääfilmiin. Myös kakkoslevyn lopussa on lähinnä ekstramateriaaliksi sopiva osa, jossa kerrotaan, mistä defendon nimi tulee ja mitä se tarkoittaa. Lukijatutkimuksen mukaan Kontrollin lukijat halusivat lehteen lisää voimankäyttöä ja itsepuolustusta. Katsoja näkee hyvin, mitä ruudulla tapahtuu, joskin musta tausta ja matto eivät mielestäni ole parhaita mahdollisia värivalintoja. Combat Tech -levy käsittelee vaarallisista otteista vapautumisia sekä pystystä että maasta. Lisäksi selvät kappalejaot tekevät filmistä helpommin lähestyttävän kuin jos filmi olisi jaettu vain muutamaan pitkään kappaleeseen. Tämän jälkeen esitellään myllytys-nimellä tunnettua elävän harjoittelun muotoa. Ensimmäinen filmi on pidempi kuin muut yhteensä, sillä Hard Targetilla on tavaraa noin 75 minuuttia, kun toisilla levyillä hieman puolen tunnin molemmin puolin. Filmi on jaettu varsin lyhyisiin osiin, joten katsojan on helppo valita juuri tietty kohta filmiltä. Suurin osa taustamateriaalista on sellaista, joka on jostain syystä sisällytetty myös varsinaisille pääfilmeille, kuten defendon historiasta ja Jyrki Saarion taustoista kertovat osiot. POLICE COMBATIVES Kirjoittaja: Chuck Habermehl Kustantaja: RPF Publishing, 2006 Sivumäärä: noin 110 Sivukoko: noin 22 x 14 cm KON T ROLL I 1 • 2011 51. Ensin käydään läpi kamppailuasento, sitten lyönnit, torjunnat, potkut, vastustajan selkäpuolelle siirtyminen ja maahanviennit. Harjoittelu painottuu kahvakuulalla tehtäviin kamppailukuntoa kehittäviin liikkeisiin, ja harjoitteet on opetettu varsin seikkaperäisesti. Filmillä on varsin paljon ekstramateriaalia. Antti Nurmi sen sijaan käy tekniikat lävitse huomattavasti yksityiskohtaisemmin. Mukana on myös uutuuttaan kiiltelevä Scandinavian Defendoa esittelevä DVD-paketti. Toisella levyllä käydään läpi Combat Tech -tason ja kolmannella Star-tason tekniikoita. Näin on tehty siksi, että Scandinavian Defendo on alkanut levitä Defendo Alliancen kautta myös muualle Eurooppaan. Kirjassa ei juurikaan puhuta lajisidonnaisista asioista, vaan käsittely on yleisluontoisempaa. Myös kirjasta on saatavilla suomenkielisen version lisäksi englanninkielinen painos. Tämä paketti korjaa puutteen kohtuullisen hyvin, joskin hieman paremmalla viimeistelyllä kokonaisuus olisi ollut huomattavasti parempi. Ilmeisesti filmillä ei kuitenkaan käsitellä kaikkia defendon otteista vapautumistekniikoita, vaan filmi on tältä osin enemmänkin lajiesittely. Mielestäni fyysinen harjoittelu olisi kannattanut kerätä omalle levylleen, tai ainakin sijoittaa koko materiaali samalle levylle ekstroiksi
Armeijan jälkeen hän toimi poliisina lähes kaksi vuosikymmentä erilaisissa kenttä- ja koulutustehtävissä. Vastustajan kykyä hyökätä voidaan rajoittaa tehokkaasti tilanteen mukaan joko pidentämällä tai lyhentämällä välimatkaa, ja toisaalta etäisyyden kontrolloinnin avulla voidaan valita itselle sopivin välimatka. Christensen on toiminut poliisina useissa tehtävissä lähes 30 vuotta sekä kouluttanut kamppailutaitoja sekä poliiseille että siviileille. KIRJASTO Taustatietoja kirjoittajasta Chuck Habermehl on palvellut Yhdysvaltojen merijalkaväessä Vietnamissa, missä hän toimi muun muassa erilaisissa koulutustehtävissä. Kirjoittaja: Loren Christensen Kustantaja: Turtle Press, 2010 Sivumäärä: noin 200 Sivukoko: noin 23 x 15 cm Viisi itsepuolustukseen liittyvää perusominaisuutta ovat nopeus, voima, kestävyys, yllätys ja taito. FIGHTING THE PAIN RESISTANT ATTACKER Habermehl opettaa, että etäisyyksien kontrollointi on eräs tärkeimmistä taidoista itsepuolustustilanteessa. 52 KON T R OL LI 1 • 2011 Loren Christensen on harjoitellut eri taistelulajeja yli 40 vuotta, ja hänellä on yhteensä kymmenen mustan vyön tasoa kolmessa eri lajissa. Habermehlin DVD Ground Combatives for Police on arvosteltu Kontrollin numerossa 1/2008. Seuraavaksi on lyhyt kamppailun strategiaa käsittelevä luku, ennen kuin puhutaan käsirautojen käytöstä, aseenriiston estämisestä ja puolustautumisesta teräaseita vastaan. Taustatietoja kirjoittajasta Kirjassa on varattu lyhyet luvut kamppailu- ja puhutteluasennon, lyöntien ja potkujen, pystypainin ja maahanvientien, maassakamppalun, erilaisten hallintaotteiden sekä otteista irtautumisien käsittelylle. Kaikkia näitä voidaan parantaa, mutta kolme ensimmäistä ovat fyysisiä ominaisuuksia, jotka heikkenevät iän myötä. Christensen kehottaa lukijaa harjoittelemaan hyökkäyksen jatkamista, kunnes kohdehenkilöön saadaan aikaan riittävä vaikutus sen sijaan, että harjoiteltaisiin tekemään yksi tekniikka ja pysähdyttäisiin katsomaan, saavutettiinko sillä haluttu tulos. Kokonaisarvio Kirja on varsin nopealukuinen, sillä sen teksti on painettu isolla fontilla ja kirjan sivukoko – kuten sivumääräkin – on pieni. Teos on jaettu osiin siten, että jokaisessa luvussa käsitellään tiettyä kehon aluetta ja esitellään kyseiselle alueelle tehtäviä hyökkäystekniikoita. Habermehl toteaa, että pahin virhe jouduttaessa äkillisen hyökkäyksen kohteeksi on olla tekemättä mitään. Paras vaihtoehto olisi käyttää laadukkaiden kuvien tukena yksityiskohtaisia sanallisia selityksiä, mutta jostain syystä Habermehl on valinnut kuvattoman linjan. Ensimmäisenä käsitellään pään takaosaa, korvaa ja ohimoa. Teksti koostuu lyhyistä toteamuksista, jotka on järjestetty loogisesti etenevään järjestykseen. Kirjan esittely Kirja alkaa vauhdikkaasti, kun Christensen kertoo tapauksen 60-luvun lopulta, jolloin hän oli sotilaspoliisina Vietnamissa. Christensen myös korostaa, että vaikka jotkin tekniikat toimivat yleensä lähes aina, ei ole olemassa varmoja tekniikoita, jotka toimisivat joka kerta ja jokaista vastustajaa vastaan. Vaikka Habermehl korostaa esiteltävien tekniikoiden toimivuutta todellisissa tilanteissa, hän jättää kuitenkin käsittelemättä voimankäyttövälineiden käyttämisen aseettoman hyökkäyksen torjumiseen, mikä olisi todellisessa tilanteessa suositeltavin vaihtoehto. Vastahyökkäyksen on oltava välitön, ja sen avulla on pyrittävä ottamaan aloite itselle. Taito sisältää paitsi teknisen kamppailutaidon myös teoriatiedon ja kokemuksen. Christensen kohtasi jättiläismäisen, huumausaineiden ja raivon vallassa riehuvan sotilaan, jota vastaan hän – miehen kokoinen ja vuosia kamppailulajeja harjoitellut – oli täysin aseeton. Mielestäni strategialuku on sijoitettu hieman oudosti, sillä se on kamppailutekniikoita käsittelevien lukujen keskellä. Christensen varoittaa lukijaa, että päähän suunnatut hyökkäykset ovat potentiaalisesti hyvin vaarallisia, ja toisaalta jos kohde ei tunne kipua, pään takaosa ei ole kovin tehokas hyökkäyskohde.. Kokonaisuutena kirja onkin melko köykäinen sisällöltään, vaikka sisältääkin myös joitakin hyödyllisiä huomioita. En voinutkaan välttyä ajatukselta, että Habermehl on tällä tavalla hakenut kirjaan itämaisen mystiikan tuntua. Sitä voidaan kehittää fyysisellä harjoittelulla, opiskelemalla ja mielikuvaharjoittelun avulla. Habermehl on harjoitellut lukuisia kamppailulajeja yli 30 vuotta, ja häneltä on ilmestynyt useita opetuselokuvia ja -kirjoja. Noin puolet kirjan sivuista esittelee erilaisia voimankäyttö- ja itsepuolustustekniikoita, loput yleisiä asioita. Erityisesti tekniikkavoittoisissa luvuissa Habermehlin ratkaisu olla käyttämättä lainkaan kuvia hankaloittaa tekstin ymmärtämistä. Christensen on tehnyt nelisenkymmentä kamppailulajeja ja itsepuolustusta käsittelevää kirjaa ja opetusfilmiä. Jos teksti olisi tavanomaista, loogisesti etenevää kerrontaa, kirja olisi vielä paljon helppolukuisempi. Habermehl pitää taitoa tärkeimpänä perusominaisuutena. Kirjan viimeisessä luvussa puhutaan vielä lyhyesti fyysisen kunnon ja ennen kaikkea taistelukunnon ylläpitämisestä. Nykyään Habermehl omistaa yksityisen koulutuskeskuksen, joka tarjoaa voimankäyttökoulutusta eri viranomaistahojen erikoisyksiköille ja muille kontrolliammattilaisille. Harjoittelijan ei kuitenkaan tule harjoitella tehokkaimpia mahdollisia vastahyökkäystekniikoita, vaan on valittava omiin ominaisuuksiinsa parhaiten soveltuvat tekniikat ja opeteltava ottamaan niistä kaikki irti. Yllätys sisältää varsinaisten yllätyshyökkäysten lisäksi kyvyn taistella epätavanomaisella tavalla ja tehdä asioita, joita vastustaja ei osaa odottaa. Kirjan esittely Aloitin kirjan lukemisen toiveikkaana, sillä olen nähnyt muutaman Habermehlin tekemän koulutusvideon, ja ne ovat olleet melko hyviä. Teksti on useimmiten melko summittaista, ja tekniikoiden opettamista häiritsee lisäksi se, että kirjassa ei ole yhtään kuvaa. Jouduin kuitenkin pettymään, sillä Police Combatives ei ole tavanomainen kamppailutaitojen oppikirja, vaan ennemminkin kokoelma mietelauseita. Kirjan alussa käydään läpi yleisiä voimankäyttö- ja itsepuolustustilanteisiin liittyviä asioita. Chistensenin kirjoja on arvosteltu Kontrollin numeroissa 2/2008 ja 2/2009. Vaikka tekniikoiden yksityiskohdat varmasti onkin helpompi huomata tekstistä kuin pelkkiä kuvia tutkimalla, kuvat olisivat helpottaneet kokonaiskäsityksen saamista. Ensimmäinen luku käsittelee syitä, miksi vastustaja ei tunne kipua tai kivulla ei ole vaikutusta tähän
Toisaalta erityisesti silmiin hyökkääminen on vaarallista – jos ei muuten, niin asian oikeudessa tapahtuvan jälkiselvittelyn kannalta silmiin tökkääminen voi kuulostaa pahalta. Tämä on toki tarpeellistakin, sillä Christensen käsittelee nimenomaan tilanteita, joissa kohdehenkilö ei KON T ROLL I 1 • 2011 53. Onkin hieman outoa, että Christensen ei ole ottanut tähän maineeseen kantaa. Christensen ei varoittele kovinkaan paljoa kuristusten vaarallisuudesta, mikä on hieman yllättävää, koska lähes kaikissa muissa luvuissa puhutaan riskeistä, ja toisaalta verisuonikuristus on saanut lähes myyttisen maineen hengenvaarallisena tekniikkana. Suuri osa tekniikoista perustuu vastustajan vahingoittamiseen kivun tuottamisen sijasta. Kokonaisarvio Kuten Chistensenin kirjat yleensäkin, myös tämä on varsin helppolukuinen ja tekstissä on huumoria. Seuraavat kolme lukua keskittyvät vartaloon, käsivarsiin ja sormiin sekä jalkoihin suunnattuihin hyökkäyksiin. Kuristuksille on varattu oma lukunsa, joka on sijoitettu loogisesti seuraavaksi. Seuraavassa luvussa käsitellään silmiä ja nenää. Arvattavasti näihin tekniikoihin ei liity niin paljoa varoitteluja kuin pään alueen hyökkäyksiin, mutta toisaalta tekniikat eivät ole yhtä tehokkaitakaan. Tämän varalle Christensen on koonnut lyhyen listan seikoista, joiden avulla silmiin hyökkäämistä voi perustella, kuten että hyökkääjää ei saatu lievemmillä keinoilla pysäytettyä. Kirjan viimeinen luku käsittelee pään ja kaulan alueelle tehtäviä yhdistelmähyökkäyksiä. Useimmat tekniikat eivät ole perinteisiä maahanvientejä, vaan ennemminkin rujoja ”vie vastustajan pää maahan, niin vartalo yleensä seuraa perässä” -tyylisiä karkeamotorisia suorituksia. Christensen kertoo, että erityisesti silmiin hyökkääminen on tehokasta, sillä lähes kaikki reagoivat silmiin kohdistuvaan hyökkäykseen. Kuten arvata saattaa, niihin sisältyy jopa kohdehenkilön kuoleman riski. Tekstiä on melko vähän, koska suuri osa sivuista on varattu kuville. Seuraavaksi puhutaan kaulan alueelle tehtävistä lyöntitekniikoista. Samat asiat pätevät myös nenään kohdistuviin hyökkäyksiin, mutta lievemmin. Joka tapauksessa kirjassa ei varsinaisesti opeteta tekniikoita, vaan kuvasarjat ovat esimerkkejä siitä, miten kuhunkin osumakohtaan voidaan hyökätä erilaisissa tilanteissa. Kirjan tekniikat ovat valtaosin yksinkertaisia, tosin monet perustuvat hermopisteiden käsittelyyn, mikä vaatii suorittajalta tarkkuutta voimankäyttötilanteessa. Ja vaikka henkilö olisi niin sekaisin, että ei välittäisi silmien hivelystä, hänen toimintakykynsä joka tapauksessa alenee, koska silmien sulkeminen tapahtuu refleksinomaisesti, minkä lisäksi silmiin nousevat kyyneleet haittaavat näkemistä. Tekstin seassa on useita faktalaatikoita, joissa tuodaan esille tärkeitä yksityiskohtia, joiden avulla tekniikat saa toimimaan paremmin tai lukija osaa ottaa huomioon tekniikoiden vaaroja. Jostain syystä Christensen jättää mainitsematta, että tavallisen arkielämän puitteissa on normaalia saada eriasteisia iskuja silmiin ilman että niistä aiheutuisi mitään pitkäaikaista saati pysyvää vammaa. Kirjan viimeisessä luvussa puhutaan yksinkertaisista maahanvienneistä
Muutenkin poliisin voimankäyttöosuus tuntuu jotenkin päälle liimatulta, koska kirja muuten keskittyy täysin erityyppisiin tilanteisiin. Kaikki nämä aiheet ovat varsin laajoja ja jokaisesta voisi kirjoittaa oman kirjansa, joten on selvää, että seitsemän sivun mittaisessa luvussa ei voida kuin hieman raapaista pintaa. Koska teoksessa kiinnitetään useassa kohdassa huomiota vastustajan vakavan loukkaantumisen riskiin, pidän hieman outona, että kirjassa ei sanallakaan mainita asentoperäisen tukehtumisen mahdollisuutta. Kirjan esittely Hostile Ground on melko pienikokoinen kirja – melkeinpä kirjanen – joka ei anna kovin vakuuttavaa ensivaikutelmaa. Lewis kertoo eri tyyppien ominaisuuksia ja antaa neuvoja, miten kunkin kanssa tulee menetellä. Kun luvun alussa pidettiin normaaleja käsivarsilukkoja liian rajuina, kontrasti on melkoinen. Lewis on rajannut useimmat perinteiset voimankäyttötekniikat pois pitäen niitä liian rajuina ottaen huomioon, että kohdehenkilö on hoidossa oleva mielenterveyspotilas. Lisäksi Lewis kantaa huolta sairaalaa uhkaavista oikeusjutuista, mikäli potilas väännetään liian tiukkaan umpisolmuun. 54 KON T R OL LI 1 • 2011 Kolmannessa luvussa palataan sanattomaan viestintään. Seuraavassa luvussa puhutaan pikaisesti traumaattisten tilanteiden jälkihoidosta. Lewis keskittyy esittelemään merkkejä, joista voi päätellä kohdehenkilön olevan aikeissa hyökätä. Päätin kuitenkin ottaa sen mukaan tarkasteluun, sillä se on kirjoitettu varsin erikoisesta ja harvoin käsitellystä perspektiivistä: ensisijaisena kohderyhmänä ovat mielisairaaloissa työskentelevät sairaalavahtimestarit. Käsittely on jälleen varsin pintapuolista, ja lukijalle jää käteen lähinnä tieto siitä, että työnantajan on syytä huomioida jälkihoidon järjestäminen. Kaksi seuraavaa lukua käsittelevät aggressiivisen henkilön sanallista rauhoittamista. Näistä ohjeista ei kuitenkaan tule hullua hurskaammaksi, ja tuntuu, että Lewis itsekään ei ole oikein tiennyt mitä sanoa, mutta on kuitenkin halunnut sisällyttää tällaisen 3-sivuisen luvun kirjaan. Periaatteessa kaikki kirjan esittämät asiat ovat varmasti oikein, mutta kirja on ilmeisesti suunnattu täysin väkivaltatilanteisiin tottumattomille lukijoille, eikä se näin ollen pysty tarjoamaan kokeneelle kenttäsialle muuta kuin tavanomaisesta poikkeavan näkökulman. Koska kirja kuitenkin käsittelee myös voimankäyttöä, olisi mielestäni ollut tarpeellista muistuttaa tästä riskistä. Kokonaisarvio Hostile Ground muistuttaa Aku Ankasta tuttua Sudenpentujen käsikirjaa. Lähtökohta on useasta sairaalavahtimestarista tai vastaavasta koostetulla kiinniottoryhmällä toimiminen. Toinen melko leimallinen seikka tulee myös esille jo ensimmäisessä luvussa: muuten erittäin yleisluontoisen käsittelyn lomassa mainitaan joihinkin erikoistilanteisiin soveltuvia kikka kolmosia. Toki mukana on myös kenttäsian näkökulma, ja joka tapauksessa kaikki tieto on helposti sovellettavissa tavanomaisiin turvallisuusalan työtehtäviin. Lewisin antamat neuvot ovat aivan päteviä, ja hän muistaa vielä varoittaa, että kehonkieli on osittain kulttuurisidonnaista, mikä on hyvä ottaa huomioon asioitaessa toisesta kulttuurista lähtöisin olevan kohdehenkilön kanssa. Samalla lukijaa kehotetaan kiinnittämään huomiota omaan kehonkieleensä. Edellä kuvatun lähtötilanteen lisäksi luvussa käsitellään muun muassa siviili-itsepuolustusta ja poliisin voimankäyttöä. Sama pintaraapaisumaisuus leimaa koko kirjaa, sillä oikeastaan mihinkään aiheeseen ei syvennytä – eikä siihen näin vähällä sivumäärällä ole mahdollisuuttakaan. Suurin osa tapauksista vaikuttaa kokeneen kenttäsian mielestä varsin arkipäiväisiltä. Kirjan pisin luku – yli 40 sivua – käsittelee fyysistä voimankäyttöä useista eri näkökulmista. Luvun lopussa annetaan vielä ohjeita työtehtävissään uhkailun kohteeksi joutuneelle henkilölle, joka haluaa estää uhkauksia muuttumasta todellisuudeksi. Lewis on työskennellyt mielisairaalassa väkivaltaisten potilaiden taltuttamiseen erikoituneessa ryhmässä. Kirjan viimeisessä luvussa käydään läpi joitakin tosielämän kohtaamisia väkivaltaisten tai potentiaalisesti väkivaltaisten henkilöiden kanssa. Kirja onkin tarkoitettu paitsi voimankäyttöoppaaksi, myös ohjekirjaksi itsepuolustustilanteisiin. HOSTILE GROUND Kirjoittaja: Edward Lewis Kustantaja: Paladin Press, 2000 Sivumäärä: noin 140, Sivukoko: noin 22 x 14 cm Taustatietoja kirjoittajasta Edward Lewis on opettanut itsepuolustusta vuodesta 1967 alkaen ja kouluttanut itsepuolustusta muun muassa Guardian Angels -järjestölle. Osittain tämä selittynee sillä, että itsepuolustustilanteissa tavoite on päästä pakenemaan tilanteesta eikä jäädä maahan hallitsemaan sitä. Lewis opettaa myös tapoja rauhoittaa kohdehenkilöä. Seuraavassa luvussa esitellään aggressiivisen henkilön tyyppejä. Tämän luvun pituus selittyy suurelta osin sillä, että luvussa on paljon koko sivun kuvia. Väkivaltaa tuntemattomalle lukijalle sen sijaan kirja toimii alustuksena aiheeseen, muun muassa siksi, että kirjassa painotetaan rauhallisen toiminnan ja itseluottamuksen tärkeyttä ja toisaalta korostetaan tilanteiden selvittämistä ensisijaisesti sanallisesti.. Itse asiassa tekniikoita kuvataan pääsääntöisesti varsin ylimalkaisesti, ja koska kuvatkaan eivät välttämättä auta kovin paljoa, ei tekniikoiden opettamista voi kehua kovin yksityiskohtaiseksi. Seuraava luku on lähes 30 sivua pitkä eikä sisällä yhtään kuvaa. Ensimmäisessä luvussa käsitellään pelkoa ja sen hallintaa sekä nonverbaalia viestintää. KIRJASTO reagoi kipuun. Toisaalta kaikista kertomuksista voi oppia jotain, tai ainakin ne havainnollistavat rauhallisen ja määrätietoisen toiminnan merkitystä väkivaltatilanteista selviämisen kannalta. Tekstin osuus on melko vähäinen. Hän on kehittänyt väkivallan ehkäisemiseen tähtääviä ohjelmia eri viranomaisille. Lukijalle kerrotaan muutama erilainen strategia: luottamuksen rakentaminen, voimannäyttö, neuvottelu ja niin edelleen. Luku on suomalaisen lukijan kannalta hyödytön, sillä se käsittelee lakiasioita, luonnollisesti Yhdysvaltain lainsäädännön kannalta. Lukijalle kerrotaan, miten annetaan ulospäin sopivan itsevarma kuva itsestä, mikä vähentää aggressiivisen henkilön intoa hyökätä. Lisäksi kirjassa tarkastellaan itsepuolustustilanteita muistakin epätavallisemmista näkökulmista, kuten bussinkuljettajan vinkkelistä. Aiheiden valinta on hieman outo, sillä poliisiosuus keskittyy lähinnä aseenriistoyrityksen torjumiseen, ja eräässä tekniikassa jopa murretaan kohdehenkilön kyynärpää. Tulee kuitenkin huomata, että suurta osaa näistä tekniikoista tai toimintamalleista ei voi käyttää kevyin perustein
KON T ROLL I 1 • 2011 55
Mikäli taikina tarttuu käsiin, lisää vielä hieman jauhoja. Tomaattikastike: 250 g paseerattua tomaattia 100 g tomaattipyreetä Aloita homma sekoittamalla lämmin vesi, suola ja sokeri kipossa. Veden tulee olla noin 42-asteista. Kaikki täytteet kannattaa pilkkoa mahdollisimman ohuiksi siivuiksi, jotta pizzan pohja paistuu sopivan rapeaksi. Sekoita paseerattu tomaatti ja tomaattipyree keskenään. Laita pizza 250-asteiseen uuniin ja anna paistua kunnes juusto on sulanut ja pizzan reunat ovat hieman ruskistuneet. Laita taikinapala leivinpaperille ja muotoile käsillä tai kaulimella se pyöreäksi ja ohueksi levyksi. Laita pohjan päälle pari – kolme reilua ruokalusikallista tomaattikastiketta ja levitä se tasaisesti. Reseptistä riittää pohjia 3-4 pizzaan. Ripottele tomaattikastikkeen päälle ohut kerros juustoraastetta. Alusta taikinaa pyörittämällä se kädellä tasaiseksi massaksi. Reunat saavat olla hieman paksummat, mutta muuten pohja kannattaa tehdä mahdollisimman ohueksi. Paloittele taikina noin nyrkin kokoisiksi paloiksi. Laita uunipellin kokoinen pala leivinpaperia pöydälle ja ripottele leivinpaperille hieman vehnäjauhoa. Kaada vesi jauhojen sekaan ja lirauta päälle hieman oliiviöljyä. Pizzojen koosta riippuen, kastiketta saattaa jäädä hieman ylikin, joten älä lado väkisin kaikkea kastiketta pohjalle. Raasta juusto ja pilko täytteet taikinan kohoamista odotellessa. Juuston ollessa alimpana, paistuvat muut täytteet rapeammiksi ja täytteiden tullessa paremmin esille juuston seasta, pizza saa sikamaisen kauniin ulkonäön. Yhdestä palasta saa yhden pizzapohjan. Vakiintuneen käytännön mukaan pizza koostuu pohjasta, tomaattikastikkeesta, juustosta ja muista täytteistä. Lisää vähitellen loput jauhot ja oliiviöljy jatkaen alustamista siten, että muutaman minuutin pyörittelyn jälkeen taikina on kiinteää eikä enää tartu sormiin. Variaatioita löytyy noin miljoona erilaista, mutta seuraavalla ohjeella pyöräytät näppärästi pizzat kotioloissa. Jos käytät tavallista palahiivaa, sekoita se tässä vaiheessa veteen. Chilin kanssa kannattaa olla melko varovainen ja käyttää sitä säästeliäämmin kuin muita täytteitä. KENTTÄSIK A KOKK A A Kenttäsian pizzat (3-4 kpl) Pohja: 2-3 dl vettä teelusikallinen suolaa ruokalusikallinen sokeria pussi kuivahiivaa 8 dl pizzajauhoja 0,5 dl oliiviöljyä Palstan ensimmäisenä reseptinä esitellään perinteinen suomalainen kulttuuriruoka, pizza. Mausta oreganolla ja nauti pizza hyvässä seurassa! Taikinan kohottua vaivaa sitä vielä hetki. 56 KON T R OL LI 1 • 2011. Lisää juustoraasteen päälle muut täytteet. Muista jättää reunoille noin sentin kastikkeeton alue. Peitä kulho liinalla ja laita kohoamaan liinan alle lämpimään paikkaan noin tunniksi. Kastiketta on sopivasti kun pizzan pohja kuultaa hieman läpi tomaattikastikkeesta. Täyte, Kenttäsika Special: 200 g palvikinkkua 200 g tuoreita herkkusieniä 200 g pepperonia 2 kpl tuoretta tomaattia 200 g mozzarellaa 1 kpl tuore chili 300 g juustoraastetta Mittaa 7 dl jauhoja isoon kulhoon ja sekoita kuivahiiva niiden joukkoon
Myös päiväsaikaan kannattaa varautua jonottamiseen, vaikka testiryhmämme pääsikin suoraan luukulle raikkaassa -18 asteen talvisäässä. Vegemestassa on sisätilaa muutamalle ruokailijalle, joten testiryhmämme valitsi take-awayn ja nautti kasvishampparit Ilmalan ratapihalla. Teksti ja kuvat: Kontrollin omat karvakädet Vegemesta Elvis Burger Vegemesta on Helsingissä Kallion kaupunginosassa Vaasankatu 6:ssa sijaitseva kasvisruokaa tarjoava ravitsemusliike. Sunnuntaisin aukioloajat ovat hieman suppeammat, kello 15-19. Sapuskojen raaka-aineet löytyvät marketin hyllyltä, joten hovihankkijaksi ei tarvita ammattikalastajaa tai luomuruokaa tuottavaa karjatilaa. Vegemestan kuuluisin tuote on ehdottomasti savujuustohampurilainen, joka koostuu soijapihvistä ja savujuustosta sekä asiakkaan valinnan mukaan ruis- tai kaurasämpylästä. Elvis toimii perinteisellä luukkuperiaatteella ja edustalta löytyy muutama pöytä, mutta suosituin vaihtoehto näytti olevan aterian nauttiminen autossa. Myös välinepolitiikka noudattaa samaa linjaa, eli makuelämyksien loihtimiseen et tarvitse kokkiohjelmista tuttua varustearsenaalia. Esittelemme helppoja ja yksinkertaisia perusmättöjä evääksi työvuoroon, huikopalaksi saunailtaan tai kesän grillijuhlien huipennukseksi. Ja ihan siltä varalta, että ruoka päätyy kaikista varotoimista huolimatta viemäriin, esittelemme joka numerossa myös ruokapaikkoja, jotka sopivat kenttäsian aikataululle, makuhermoille ja lompakolle. Makkaraperunoita edustaa V8 (5,50 euroa), melko reipas määrä ranskalaisia, lihapullia ja makkaraa. Vegemesta palvelee myös aikaisin aloittavia päiväkaljoittelijoita avaamalla maanantaista lauantaihin kello 12 ja sulkemalla 02.30. Testiryhmän vierailun aikana asiakaskunta koostui ennakko-odotusten vastaisesti lähes normaalin näköisistä ihmisistä ja Jazz-tupakalle tuoksuvat Kallion alkuperäisasukkaat loistivat poissaolollaan. Aukioloajoista (ma-to 11-01, pe-la 11-03, su 13-22) voi päätellä, ettei kyseessä ole pelkästään perinteinen yöriennoilta palaavia känniääliöitä palveleva spudari. Y leisön pyynnöstä Kontrolli ottaa askeleen kohti naistenlehtien maailmaa ja aloittaa kenttäsikojen oman kokkipalstan. Kirjoittaja on vannoutunut amatöörikokki (paino sanoilla vannoutunut amatööri), joten turha kikkailu pidetään minimissä. Käytännön syistä hampurilainen kasataan vaakatasoon laatikkoon. Isompaan nälkään toimii perhe-kebab (12,50), joka on laatikollinen kebabia ja toinen laatikollinen lisukkeita. Et edes sitä valkoista kokkihattua. Myös budjetti pidetään kenttäsian tilipussille sopivana. Teurastajan verinen esiliina voi kuitenkin tuoda keittiöuskottavuutta perheen ja ystävien silmissä. Ravinnon valmistaminen opetetaan kädestä pitäen, joten pohjatiedoiksi ruoanlaitosta riittää, että osaat lukea ja löydät kämppäsi keittiöön. Snägärin lippulaivana toimii Super Elvikseksi ristitty hampurilainen, joka koostuu viidestä sämpylästä, neljästä pihvistä, juustosta, ananaksesta ja munasta. Emme myöskään griljeeraa, freessaa tai redusoi. Reissun kruunasi ryhmään kuuluneen lihavan tullimiehen kommentti ensipuraisun jälkeen: ”Vittu, täähän on siis oikeesti hyvää.” Elvis Burger sijaitsee Vantaan Tikkurilassa aivan urheilupuiston vieressä Läntisellä Valkoisenlähteentiellä. Palstalla tehdään ruokaa ilman sanakirjaa, joten gnoccheja, racletteja tai briosseja on turha odottaa. Palvelu oli ystävällistä myös kontrollialan ammattilaisille. KON T ROLL I 1 • 2011 57. Saatamme sortua jopa puolivalmisteiden käyttöön. Tämän herkun voi lunastaa 6,80 euron hintaan
Kyselylomakkeessa on myös useita avoimia kysymyksiä, joihin voi kirjoittaa omia mielipiteitä. Oikeuteen joutunutta entistä sotilasta, Arm orGroupin turvamiestä Danny Fitzsimmonsi a syytetään kahden kollegansa surmaamisesta ampumalla ja irakilaisen turvamiehen haavoittamise sta. Molemmat päämäärät ovat mitä suurimmassa määrin tärkeitä poliisille, totesi poliisiylijohtaja Mikko Paatero oppaan esittelytilaisuudessa Helsingissä 13. tammikuuta 2011. Yksityisen turvallisuusalan nykytila a selvitetään kyselytutkimuksen avulla, johon toivotaan kaik kien alan toimijoiden vastaavan. Poikkeuksellisen innovatiivista Kameravalvontaopas-nimeä kantavan julkaisun tarkoituksena on edistää julkisen ja yksityisen turvallisuussektorin yhteistyötä sekä ohjata valvontakameroiden lainmukaista ja turvallista käyttöä. Asiasta kirjoitti muun muassa brittiläinen The Guardian.. Kyselyt utkimus on toteutettu eri yksityisen turvallisuusalan toimialueita koskevina väittäminä. Tulokset antavat tukea ja taustatietoa lainsäädännön kokonaisuudistusta vart en. I tä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitos tekee kyselytutkimusta yksityisen turvallisuusa lan toimijoiden ja asiakkaiden käsityksistä nykylainsää dännöstä ja sen kehittämistarpeista. Vuonna 2009 heitä oli 25. Myös alasta kiinnostune iden ja alan toimeksiantajien toivotaan vastaavan kyselyyn . - Valvonnan tarkoituksena ei ole tallentaa ihmisten tavanomaista liikkumista vaan jo valvonnan olemassaololla estää ennalta järjestyshäiriöitä. Tämän lisäksi poliisi käyttää tutkinnassa hyödykseen muiden tahojen tallenteita. Hänen mukaansa oikein toteutettu kameravalvonta lisää turvallisuutta, parantaa kiinnijäämisriskiä eikä uhkaa kenenkään yksityisyyttä. Tutkimuksen johtoryhmään kuuluu sisä asianministeriön, Poliisihallituksen ja Finanssialan Keskusl iiton sekä yksityisen turvallisuusalan yrityksien ja yhteisöj en edustajia. Kysely toteutetaan 1.3.31.5.2011 välisenä aikana. Syytesuo ja eli pahamaineinen Order 17 oli Irakin välia ikaishallinnon johtajan, Paul Bremerin eräänlainen läksiäislahja sotilaspalveluyritysten työntekijöille hänen jättäessään tehtävänsä kesällä 2004. Tutkimusta ohjaavat professorit Matti Tolvanen ja Anssi Keinänen. 045 2573 488 sähköposti: jyri.paasonen@turvallisu usosaaminen.fi Kyselytutkimukseen voi vastata osoi tteessa: www.turvallisuusosaaminen.fi 5% Tapaturmavakuutusten liiton mukaan työtapaturmien määrä kasvoi vuonna 2010 viisi prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Kyselyssä on turvallisuusalan toimijoille ja alasta kiinnostune ille sekä toimeksiantajille omat osionsa. Mikäli Fitzsimmons todetaan syylliseksi, häne t saatetaan teloittaa. LY H Y E S T I # 1 / 1 1 Koonnut: Antti Sirkkala KYSELYTUTKIMUS YKSITYISEN TURVAL LISUUSALAN LAINSÄÄDÄNNÖN NYKYTI LASTA JA SEN KEHITTÄMISTARPEISTA TÄ M Ä k a n n a t t a a v i l k a i s t a ! Poliisihallituksen asettama turvallisuusalan neuvottelukunta julkaisi tammikuussa kameravalvontaa koskevan oppaan. Vuonna 2010 työpaikkatapaturmissa menehtyi yhteensä 29 ihmistä. Mukavan laaja sekä mielenkiintoisuudellaan iloisesti yllättänyt opas on vapaasti ladattavissa poliisihallituksen internetsivuilta poliisihallitus.fi. Myös poliisi suorittaa kameravalvontaa esimerkiksi liikenteessä. Tutkimus kuuluu Tekesin Turvallisuus-ohjelma an. Tutkimuksessa tutkijoina toimivat Jyri Paasonen ja Tero Huumonen. Irak ilaisilla kesti viisi vuotta saada immuniteetti kum ottua. Tavoitteena on myös helpottaa jo tapahtuneiden tekojen selvittämistä. 58 KON T R OL LI 1 • 2011 Eivätenääkoskemattomia Tammikuussa ensimmäinen länsimaa lainen sotilaspalveluyrityksen työntekijä joutu i oikeuden eteen Irakissa sen jälkeen, kun läns imaisten turvamiesten syytesuoja poistettiin Irak in ja Yhdysvaltain sopimuksella 2009. Lisätietoja antaa tutkija Jyri Paaso nen puh
Saracen International on ollut aktiivinen Afrikan sarvessa jo aiemmin, sillä Punt inmaa käyttää heitä merirosvoja vastaan. ltaki nee lopu Sabre-kaasusumutintuoteperhe laaje :tä on tämän i-OC geel ttua Viisiprosenttista MK3-purkkiin paka orationin SabreCorp nt ipme Equ rity Secu kevään aikana saatavilla lin Virroilta. Koulutustilaisuuden aiheena on kiinniotetun säilytys. päivänä. Vielä vuonna 2008 rikoslakirikoksia oli kaikkiaan 539 322 kappaletta. Osallistujamä ärä on tilakapasiteetin takia rajoitettu yhteen turvallisuuspalvelua kohden. Nyt kun raho itusta on alkanut löytyä, avautuvat Somaliassa ovet yksityisille toimijoille aivan eri tavalla. U utistoimisto AFP kertoi joulukuussa, että Somalian hallitus on tehnyt sopimuk sen yksityisen sotilaspalveluyrityksen Sara cen Internationalin kanssa terrorisminva staisten joukkojen kouluttamisesta. Koulutusohjelman mukaan tilaisuudessa keskustellaan myös Kort tiPortista, ja loppuun on varattu aikaa osal listujien esittämille kysymyksille. mää leviä e kun sumutettava aine ei pääs Painopiste siirtymässä Afrikkaan. Erik Prin ce tuli tunnetuksi Blackwater-sotilaspalveluyrityksen perustajana, mutta lienee sittemmin jättänyt yrity ksen taakseen. Turvallisuusalan valvonta keräsi keväällä turvallisuuspalveluilta tietoja yritysten käyttämistä säilössäpitotiloista huol imatta siitä, omistaako tilan itse yritys vai toimeksiantaja. Aivan viim eisimmän juorun mukaan Puntinmaa on jäädyttän yt sopimuksen USA:n ja YK:n painostuksen takia.” Tammikuussa Yahoo News uutisoi, että myös yksityisen sotilaspalvelualan lankomie s Erik Prince puuhastelee nyt Somaliassa. Gee hyviksi puoliksi kaasuja maahantuovasta Asetalosta kontaminaation riski pienenee, voidaan lukea muun muassa se, että n laajalle. Uuti stoimisto AFP:n saamien tietojen mukaan Prince olisi mukana usean miljoonan dollarin sopimuksessa, jonk a rahoittavat niin ikään arabivaltiot. Tällaisia saattaa olla rake nnettuna esimerkiksi terveydenhuollon koht eisiin tai vaikkapa vartioimisliikkeen käytössä oleviin ajoneuvoihin. KON T ROLL I 1 • 2011 59. Princen edustajan mukaan hän konsultoi merirosvojen vastaisia toimia Somaliassa, mutta häne n roolistaan ei annettu tarkempaa selvitystä. Nykyään Blackwater tunnetaan nime llä Xe Services. Luvassa on myös keskustelua joulun lakimuutoksen muk anaan tuomista muutoksista. Kontrolli kiinnostui johtuuko tieto jen kerääminen keväällä aktivoituneesta kirjoittelusta, jossa syytetään vartijoita väki vallasta kiinniottojen yhteydessä. - Tietojen kerääminen ei liity tarko itettuun kirjoitteluun, kieltää ykskantaan Turvallisuusalan valvonnan päällikkö, polii siylitarkastaja Marko Rahikainen.” P oliisin tulostietojärjestelmään perustuvan tiedotteen mukaan rikosten määrän kasvu näyttää Suomessa taittuneen. AFP:n saam ien tietojen mukaan sopimuksen rahoittavat mus limivaltiot, mutta Somalian edustaja ei eritellyt hyväntekijöitä tarkemmin. Sapelia geelistä M tämä hyvämaineinen uun muassa poliisiviranomaisten käyt n geelisumuttimiin. Vartioimisliikkeet ovat saaneet kutsun ilmaiseen koulutustilaisuuteen Poliisiammattikorkeakoululle huhtikuun 14. Mikkeli kouluttaa Poliisihallituksen alainen Turv allisuusalan valvonta järjestää jälleen keväällä koulutusta