18 04 PÄÄKIRJOITUS / Kokkosi on poltettu 05 ESITTELYSSÄ / Virtuaalivanginvartija 06 MADONLUKUJA / Tilastokeskuksen raportti tuomioista 2 09 TREENAA / Koiraohjaajana ilmavoimien jäljitysharjoituksessa 12 TREENAA / Two man team tactics KON T R O LL I 5 • 2011 18 HAASTATTELU / Iso G (Gabriel Suarez) 20 24 DEAD MEN DONT BITE / Merirosvotorjunnan 101 Kaksi valttia pakasta 26 STIG OMBORD / Moderni merirosvous 29 PELON MERIKARTAT / Merirosvokarttoja 32 KENTÄLLÄ / Miinalaivan matkassa MERIROSVO -teema. Sisältö #5 • 2011 Mielenkiintoisia tilastoja sivulla kuusi KENTÄLLÄ: Miinalaiva s.32 Gunslinger Gabriel Suarez s
ilmoitukset // DEFENDO 23 SUOMEN TURVAPROJEKTIT 35 SECURITY STORE 43 SUOMEN SOTILAS 48 12 PARI AMMUNNAT FINNPROTEC 60 sivu Merirosvojen perässä s.26 Tämä koira jahtaa ihmistä s. 9 36 VALTAKUNNANVOUTI / Munatonta menoa 38 HAASTATTELU / Hyvämaineinen mies Timo Kerttula 50 KIRJASTO / Itsepuolustus 54 PRO-FILES / Aseistautuminen itsepuolustukseksi 44 KENTTÄKOULUTTAJA / Pimeätoiminta, osa 2 58 LUKIJAKILPAILU 2011 / Tulokset 59 LYHYESTI / Uutisia maailmalta 49 KENTTÄSIKA KOKKAA / Rosvopaisti KON T ROLL I 5 • 2011 3
Jokainen voisi halutessaan päättää, kuluttaako repolaisradion tuottamaa sisältöä vai ei. Valtion media on sisällöntuottaja. Ettei vaan seuraisi kilpailu erilaisten kontrolliammatteihin liittyvien taitojen peruskoulutuksestakin. Laitoksessa täytyy innovoida uusia ruplavirtoja. Ylenanti sen sijaan on nyt taattu. Antti Sirkkala päätoimittaja 4 KON T R O LL I 5 • 2011 KONTROLLI Päätoimittaja Antti Sirkkala Taitto & Editointi Juha Harju Toimittajat Petri Freundlich Seppo Vesala Sami Turunen Tuukka Jämsä Petteri Kantola Valokuvaaja Timi Tikkanen Numerossa avustaneet Heikka Jämsä Tom Lindblom Pekka Loikkanen Petri Sepponen Ville Kaivonen Jussi Halla-aho Kannen kuva Julkisista lähteistä muokkasi Juha Harju Yhteydenotot toimitus@kontrolli.fi sukunimi@kontrolli.fi Asiakaspalvelu & laskutus Jarno Har tikainen 040 029 4633 laskutus@kontrolli.fi Ilmoitukset Riikka Kylmälä 040 029 4632 kylmala@kontrolli.fi Osoite Kontrolli-julkaisut Oy PL 124 00101 Helsinki Paino Forssa print 2012 Toimitus vastaanottaa julkaistavaksi tur vallisuusaiheista materiaalia, mutta julkaisusta pitää aina erikseen sopia. Olenkin hämmentynyt, kun Yleisradion hyödyttömyys varmistettiin erillisellä verolla. Kun poliisit eivät saa töitä, heitä ei kannata kouluttaa. Tämän neronleimauksen jälkeenhän kaikille puutteessa oleville korvamerkitään oma nimikkovero, progression päälle totta kai! Mitä hyödyttömämpi kohde, sitä varmemmin lasku lanseerataan. Työttömyys laittaa vielä uudelta tuoksuvan poliisiammattikorkeakoulunkin kovan paikan eteen. Noista kahdesta vain toinen ansaitsee oman kiinteän rahoituksensa. Kontrolli 5 / 2011 ISSN 1795 - 018X Painosmäärä 2000 Kustantaja Kontrolli-julkaisut Oy P aateron terveiset poliisiopiskelijoille olivat karua kuultavaa. Toimitus ei vastaan materiaalin säilyttämisestä tahi palauttamisesta. Kilpailu yksityisen sektorin kanssa ei kuitenkaan kehitä tai paranna poliisin palveluiden laatua, päinvastoin se syventää turvallisuusvajetta yhteiskunnassa. Olisiko käynyt niin että vihtaamme on kustu. Aineisto hyväksytään sillä ehdolla että Kontrolli-julkaisut Oy saa käyttää sitä veloituksetta uudelleen. Ohentunut poliisiorganisaatio voi joutua pahimmassa, muttei täysin utopistisessa skenaariossa, jonkinlaiseen kilpailuasetelmaan yksityisen sektorin kanssa. Koska verstaan ei tarvitse kilpailla tuottamansa materiaalin laadulla, Ylestä tuli yhdellä hallitustaikasauvan heilautuksella Suomen media-alan suurin suojatyöpaikka. Kiinteä rahoitus johtaa tuotetun sisällön laadulliseen heikkenemiseen sekä organisaation yleiseen stagnaatioon. Esimerkiksi dekkarikoulutuksen tuomista poliisikoululle on jo pyöritelty. Palvelua saavat ne, jotka pystyvät siitä maksamaan. PÄÄKIRJOITUS Kokkosi on poltettu. En lakkaa ihmettelemästä, miksi tätä piti valehdella parhain päin Holmlundin aikana. Yhtä kaikki, poliisien työttömyys on äärimmäisen vakava asia. Mutta se ei ole ongelma. Ensimmäisen kerran asia kehdataan myöntää kaunistelematta ja kiertelemättä myös korkeimmassa poliisijohdossa. Poliisin tuottamien palveluiden käyttämisestä asiakas sen sijaan harvoin muutenkaan päättää itse - oli sitten asianomistaja tahi vastaaja. Vai oliko määräys Viljaselta. Jos jonkun talous vaatii marmoriin kaiverrettua määrärahaa, se on poliisin. Lehden sisältö pyritään saamaan mahdollisimman totuudenmukaiseksi, mutta Kontrolli-julkaisut Oy ei vastaa esiintyvistä virheistä. Nyt valtio päätti sen kansalaisten puolesta. Asian vakavuutta vähättelemättä nauran vedet silmissä, jos kuulen työkkärin järjestävän vartijakursseja poliisiammattikorkeakoululla. Kirjaimellisesti. Suomen Uncle Mike ehdotti jo, että poliisi rupeaa myymään esimerkiksi jouha-palvelua. Kaikki lehden oikeudet ovat Kontrolli-julkaisut Oy:llä, materiaalin tuottaneilla henkilöillä tai muilla oikeudenhaltijoilla.
Perinteinen vankeus kustantaa yhteiskunnalle 170–190 euroa päivässä. Moottoripyöräkerholaisille tiedoksi, että vankeinhoitoviranomaiset ovat onnistuneesti testanneet pantaa moottoripyöräsaappaiden kanssa. Hänen mukaansa kokeilunhaluinen voi vaikkapa kääriä jalkansa foliopakettiin, jolloin lähettimen ja seurantalaitteen yhteys katkeaa, mutta sekin aiheuttaa hälytyksen. Winwin-tilanteessa rikoksen polulle hairahtunut jatkaa työntekoa tai opiskelua kuten ennenkin ja yhteiskunta säästää sievoisen summan euroja vankilan pysyessä tyhjillään. Virtuaalivanginvartija tekee hommansa huomattavasti halvemmalla, tyytyen 60 euroon päivässä. Muu aika tuomitun tulee olla asunnossaan. Koska tekninen valvonta ei ulotu tuomitun asunnon ulkopuolelle, kentällä operoivat valvontapartiot suorittavat pistokokeita päiväohjelmassa sallitulle työ- tai opiskelupaikalle ja tarkastavat, että tuomittu on siellä missä pitääkin. Valvontarangaistuksen esteenä voivat olla esimerkiksi aiemmat ehdottomat rangaistukset. ESITTELYSSÄ // teksti: Pekka Loikkanen | kuva: Oikeusministeriö, viestintä Virtuaalivanginvartija valvoo virtuaalivankeutta Virtuaalivartija koki arvostuksen puutetta vanhassa duunissaan ja lähti naapurimaamme Ruotsin esimerkin rohkaisemana hakemaan urakehitystä julkishallinnon puolelta. Tähän ei halvinkaan vartioimisliike pysty vastaamaan, korkeintaan ehkä ISS virtuaalivartijallaan. Valvontarangaistuksella korvataan osa lyhyistä ehdottomista vankeusrangaistuksista, ja sen enimmäispituus on kuusi kuukautta. Lähetin kommunikoi tuomitun asunnossa olevan seurantalaitteen kanssa, joka puolestaan välittää tietoja valvontakeskukseen ja kentällä toimiville valvontapartioille. Valvontarangaistuksen perusajatuksena on, että tuomittu asuu rangaistuksen ajan omassa asunnossaan. Yöaikaan harkitaan tapauskohtaisesti, pyydetäänkö hälytyksen tarkastamiseen virka-apua poliisilta vai voiko asia odottaa aamuun. Mallia rangaistukseen on otettu muun muassa Ruotsista, missä rikollisia on rengastettu onnistuneesti jo vuodesta 1994 alkaen. Valmistaja lupaa pannan kestävän sen mitä jalkakin, eli pantaa voi hyvillä mielin käyttää saunoessa ja uidessa. Kuten moni muukin asia nykypäivänä, jalkapanta ja vastaanotin ovat leasing-vehkeitä. Aika näyttää, tuliko virtuaalivartijasta tyytyväisempi virtuaalivanginvartijana vai aikooko se lopulta hakeutua ajamaan (virtu)A(ali)-keikkaa virtuaalipoliisina. Panta maksaa päivässä 1,8 euroa ja vastaanotin 1,1 euroa. Ihan pelkällä virtuaalivartioinnilla ei valvontarangaistusta lusiva pääse. Esteenä on myös mahdollisuus jatkaa rikollista toimintaa asunnosta käsin, joten kiinteään kakkuun tuomitut vaimonhakkaajat ja huumekauppiaat laitetaan vielä toistaiseksi kiven sisään. 3M Electronic Monitoringin valmistama jalkapanta on paksuimmasta kohdastaan 1,8 cm paksu, joten yli nilkan ulottuvien tiukkojen jalkineiden kanssa voi tulla epämiellyttäviä tuntemuksia. KON T ROLL I 5 • 2011 5. Ihan kuka tahansa rötösherra ei pantaa nilkkaansa saa, vaan rikosasian syyttäjä hankkii tapauskohtaisesti selvityksen syytetyn soveltuvuudesta valvontarangaistukseen. M arraskuun alussa astui voimaan laki valvontarangaistuksesta. Rikosseuraamuslaitoksen projektipäällikön Maarit Suomelan mukaan järjestelmä hälyttää, mikäli pantaa yritetään irrottaa väkivalloin, ihokontakti katoaa tai panta on liian kauan liik- kumatta. Valvontarangaistus, kansankielellä jalkapantarangaistus, on ankaruudeltaan yhdyskuntapalvelun ja ehdottoman vankeuden väliin sijoittuva rangaistusmuoto. Partiot valvovat myös valvontarangaistuksen ehtona olevaa ehdotonta päihteettömyyttä. Sääntöjen vastaisesta toiminnasta seuraa lievimmillään kirjallinen varoitus, ja ankarimmillaan jäljellä oleva rangaistus muunnetaan tuomioistuimessa ehdottomaksi vankeudeksi. Rangaistuksen ajan tuomitun tulee osallistua päiväohjelman mukaisesti työhön, koulutukseen, kuntoutukseen tai muuhun toimintaan. Saunakavereiden reaktioille valmistaja ei anna takuuta. Päiväsaikaan vanginvartijat kurvaavat paikalle myös järjestelmän hälyttäessä. Valvontarangaistuksen keskeinen elementti on vangin nilkkaan kiinnitettävä virtuaalivartija, eli lähetin
Näiden lisäksi annettiin 211 000 rangaistusmääräyssakkoa sekä 291 000 rikesakkoa, yhteensä kolme prosenttia enemmän kuin vuonna 2009. MADON LUKUJA 1 Sanktiot 2009-2010 Vuonna 2010 Suomen alioikeuksissa jaettiin oikeutta 63 000 tuomion verran. Vuonna 2010 alioikeudet jakoivat kuitenkin 2 500 tuomiota vähemmän kuin edellisellä tuomiokaudella. teksti: Antti Sirkkala | kuvitus: Juha Harju Kuka lakia rikkoi ja miten, ja mitä lysti tuli maksamaan. 6 KON T R O LL I 5 • 2011. Rangaistusmääräyksiä määrättiin yksi prosentti ja rikesakkoja kirjoitettiin kuusi prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Vuonna 2010 rikesakkoja kirjoitettiin yhdeksässä eri euromäärässä ja sitä voitiin määrätä tieliikenne-, ajoneuvo- tai vesiliikennelain lievimmistä rikkomuksista, vesikulkuneuvorikkomuksesta, jätelain jäterikkomuksesta, kalastuslain kalastusrikkomuksesta, järjestyslain järjestysrikkomuksesta ja alkoholilain lievimmistä rikkomuksista. Rikesakon käytöstä säädetään rikoslaissa ja määrättävän rikesakon suuruudesta valtioneuvoston asetuksessa. Rikesakko on kiinteä, tavallista sakkoa lievempi rangaistus. 2 Rikkeistä vedetyt sakot Rikesakko, yhteensä 291 000 kappaletta, oli Suomen käytetyin rangaistus vuonna 2010. Tilasto-keskuksen vuosiraportti alioikeuksien tuomioista on korutonta luettavaa rikosten ja rikkeiden määrästä. Näiden lisäksi voitiin rikesakkoa määrätä myös tietyin ehdoin vähäisestä toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen tai aineen hallussapidosta ja vähäisestä toisen vahingoittamiseen soveltuvan esineen luovuttamisesta alaikäiselle
Yhdyskuntapalvelun käyttöaste vuonna 2010 oli 37 prosenttia (yhdyskuntapalveluun tuomittujen osuus sellaisista tuomioista, jotka olivat muunnettavissa). F KON T ROLL I 5 • 2011 7. Rangaistusmääräyksellä tuomittujen päiväsakkojen keskilukumäärä oli 14, päiväsakon rahamäärä keskimäärin 15,20 euroa ja sakon suuruus keskimäärin 204,10 euroa. Muodollisten edellytysten täyttyessä yhdyskuntapalveluun tuomitseminen on ensisijaista. Naisilla käyttöaste laski kolme prosenttia, mutta toisaalta miehillä se pysyi lähes samalla tasolla edellisvuoteen verrattuna. Lain mukaan kuitenkin kolme perustetta voi tuomioistuimen harkinnan mukaan johtaa säännöstä poikkeamiseen. Vuotta aiemmin näitä tuomittiin vain 13 kappaletta. Kolmantena mainitaan muut painavat syyt, kuten rikoksen laatu. Tällaisia ovat ehdottomat vankeusrangaistukset tai aiemmat yhdyskuntapalvelut. Yhdyskuntapalveluun tuomittiin 2 700 kertaa, mikä on kahdeksan prosenttia vähemmän kuin viime vuonna. 3 Päiväsakot numeroina Yksi päiväsakko on 1/60 kuukauden nettotulosta, kun siitä on ensin vähennetty 225 euroa. 4 Yhdyskuntapalvelus, ehdollisuus ja vankeus Vuonna 2010 Suomen alioikeuksissa tuomittiin ehdottomaan vankeuteen 6 300 kertaa, noin kuusi prosenttia vähemmän kuin vuonna 2009. Palvelu tarkoittaa 20–200 tuntia valvonnan alla suoritettavaa säännöllistä mutta palkatonta työtä. Sukupuolen mukaan jaettuna naisilla palvelun käyttöaste oli 45 prosenttia, kun taas miehillä se oli hieman pienempi eli 37 prosenttia. Kokonaisrahamäärä saadaan kertomalla sakkojen määrä päiväsakon suuruudella. Sen sijaan elinkautisten vankeustuomioiden määrä on selvästi kasvanut; vuosina 1996–2000 tuomittiin yhteensä 40 elinkautisrangaistusta, kun vuosina 2006–2010 elinkautisia tuomittiin 76 kappaletta. Ikäryhmien välisessä tarkastelussa käyttöaste oli korkeimmillaan 18–20vuotiailla ja yli 65-vuotiailla. Ehdollisia tuomioita jaettiin 15 000; määrässä on niin ikään kolmen prosentin lasku edellisvuoteen nähden. Sakkojen lukumäärä riippuu teon moitittavuudesta ja liikkuu 1-120 päiväsakon välillä. Useammasta kuin yhdestä rikoksesta sakkoon tuomittava voi saada kuitenkin korkeintaan 240 päiväsakkoa. Ylinopeussakon määrä on oltava vähintään yhtä suuri kuin siitä määrättävä korkein rikesakko eli 115 euroa. 5 Yhdyskuntapalvelu pienissä osissa Yhdyskuntapalvelulla voidaan korvata enintään kahdeksan kuukauden pituinen ehdoton vankeustuomio, mikäli rikoksentekijä antaa suostumuksensa palvelukseen ja hänen voidaan olettaa suoriutuvan siitä. Käyttöaste oli sama kuin vuonna 2009. Liikennerikoksista rangaistusmääräyssakkoja kirjoitettiin 146 487 ja muista rikoksista 64 419 kappaletta. Vuonna 2010 annettiin 25 elinkautista tuomiota
Rangaistujen ulkomaalaisten joukossa oli 150:n eri valtion kansalaisia. Rangaistusmääräyssakkoja määrättiin 22 000 ulkomaalaiselle, mikä on 22 prosenttia enemmän kuin vuonna 2009. Lähde: Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset 2010 (Tilastokeskus) 8 Tarinan koruton kaari 8 KON T R O LL I 5 • 2011. Rikesakkoja sai 8 200 ulkomaalaista, mikä sekin on viisi prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Vastaava luku edellisvuonna oli 4 000 pienempi. Alle 15-vuotiaiden kolttosia ei luonnollisestikaan huomioitu. Eniten rangaistuksia määrättiin Viron kansalaisille. Tuomioistuimissa ulkomaalaisia tuomittiin 6 200, eli lähes kymmenen prosenttia tuomioistuimissa tuomituista ihmisistä. 6 Aktiivisimmillaan olevia tuomitaan Suomen alioikeuksissa tuomioita, rangaistusmääräyssakkoja ja rikesakkoja näyttävät ikäjakauman perusteella saavan aktiivisimmillaan olevat ikäluokat. Alioikeustuomioiden, rangaistusmääräysten ja rikesakkojen kehitys merkistä merkkiin. Eniten ikävyyksiä onnistuivat hankkimaan 30-49-vuotiaat (41 prosenttia rangaistuista) ja vähiten puolestaan yli 70-vuotiaat. 7 Ulkomaalaiset vahvoilla SM-sarjassa Ulkomaalaisten rangaistujen määrä kasvoi. Naisia kaikista tuomituista oli vain 22 prosenttia. Suomessa rangaistiin 36 000 ulkomaan kansalaista vuonna 2010
KONTROLLI TREENAA teksti: Petteri Kantola ja Juha-Pekka Kallio kuvat: Juha-Pekka Kallio KON T ROLL I 5 • 2011 9
Henkilöiden jäljestys- ja kiinniottotehtävät ovat tärkeimpiä sotilaspoliiseille Ilmavoimissa koulutettavista taidoista, ja tekniikat taktiikoineen ovat samoja kuin muilla turvallisuusviranomaisilla. Kevyessä vesisateessa lämpötilan ollessa lähellä nollaa yöpyjien olosuhteet ilman makuupussia, vain laskuvarjoon kääriytyneenä, eivät olleet kadehdittavat.. Kovin monta tuntia ei jäljittävä ryhmä pysy skarppina, ja reservistä otettiin vaihtoryhmiä sovituille Y-pisteille jatkamaan jäljellä. Nykytekniikka, kuten virvet head-setteineen ja paikannuslaitteineen helpottavat tosin runsaasti ryhmänjohtajan ja kenttäjohtajan toimintaa. Vastaosastona toimivat Ilmavoimien tukikohtaa suojaavat sotilaspoliisit, heille harjoituksen aihe oli vaarallisen henkilön jäljestäminen ja kiinniotto maastossa. Muutamien tuntien päästä alkoi kuulua helikopterin ääntä, ja ilmeisesti ensimmäiset lentäjät olivat päässeet noutopaikalle, koska NH-90 näkyi etäisesti katoavan puiden latvojen taakse ja muutamien sekuntien päästä nousevan uudelleen hävitäkseen taas horisonttiin. Reservissä olevia koirapartioita laitettiin kuulovartioon oletettuun vihollisten liikkumissuuntaan: karvasensori on aivan ehdoton väline, sillä saadaan hiljaakin liikkuvasta henkilöstä hyvissä olosuhteissa ilmaisu jo pitkältä. Henkilökohtainen ja varusteiden kevyt naamiointi toteutettiin, ja päiväreppuihin pakattiin juomaa ja energiapatukoita. Koulutukseen kuului myös koirademo jäljittämisestä sekä koirasta voimankäyttövälineenä. KONTROLLI TREENAA KOIRANOHJAAJANA ILMAVOIMIEN JÄLJITYSHARJOITUKSESSA Kylmänkostea metsikkö on täynnä piinaavaa jännitystä: joukko lentäjiä pakenee etsijöitään, piileksii ja toivoo tulevansa pelastetuksi ajoissa. Eräskin ryhmä jäljesti pari kilometriä vain huomatakseen, että 200 metrin päästä helikopteri nousi peltoaukealta ja pakeni paikalta. Valmisteluja Lyhyen taktisen kuulustelun jälkeen vihollislentäjät päästettiin jatkamaan pakoaan Kun lentäjät ja pelastusmiehistöt valmistautuivat tehtävälle, koiranohjaajat suojamiehineen, kenttäjohtajat sekä toimintaan osallistuvat varusmiessotilaspoliisijoukkueet kertasivat toimintaa vaarallisen henkilön kiinniotto-operaatioissa lentotukikohdan lähimaastossa. Aluksi koiranohjaajat kouluttivat pelastautumisharjoituksessa olevia lentäjiä kertoen yleisiä asioita koiran käytöstä sekä siitä, millä periaatteella koiraa hyödynnetään jäljittämisessä ja miten jäljittäjien toimintaa pystytään häiritsemään mahdollisimman paljon. Todennäköisille alueille perustettiin valvontalinjoja, joiden tarkoituksena oli saada havainto pakenevista vihollisista. Jostain kaukaa kuuluu koiran haukuntaa – koira on saanut vainun ja kiidättää ohjaajaansa kohti ryteikköä. Suunnistaminen, viestittäminen ja ryhmän johtaminen jäljellä eivät ole yksinkertaisia asioita, vaan vaativat runsaasti harjaantumista. Yön sydämellä siirryttiin hetkeksi lepoon siksi aikaa, kun lentäjät harjoittelivat kurjuuden sietämistä maastossa. Palkattu henkilökunta jaettiin partioihin valmiina vastaanottamaan tehtäviä kenttäjohdosta. Päivän harjoituksen aikana tuli useita jäljestyksiä, kuulovartioita ja kiinniottoja. Sotilaspoliisien tehtävä oli ottaa tukikohdan ilmatorjunnan pudottamat lentäjät kiinni. Kehitystyötä on tehty muun muassa Rajavartiolaitoksen valmiusjoukkueiden kanssa. Ensimmäiset havainnot laskuvarjoista saatiin aamulla noin kello 10 KON T R OL LI 5 • 2011 9 aikoihin, ja kenttäjohto lähetti koirapartioita paikalle etsimään henkilöitä alueelta tai selvittämään jäljen suuntautumisen. Lyhyen taktisen kuulustelun jälkeen vihollislentäjät heitettiin huputettuina vähän sivuun reitiltä ja päästettiin jatkamaan pakoaan – muuten harjoitus olisi jäänyt monilta kovin lyhyeksi. Taisi koirademo vaikuttaa siten, että pakenijat panikoivat koirapelossaan ja unohtivat ajatella toimintaansa perusteellisesti. Alkaa tapahtua! Ensimmäiset viholliset juoksivat valvontalinjoihin ja aluesulkupisteille melko pian. Koirapartioista ja koirattomista partioista muodostettiin harjoitellun kuvion mukaan jäljestysryhmiä, jotka lähtivät selvittämään jäljen suuntautumista maastossa. Maastoon pudotettujen lentäjien tehtävä oli välttää kiinnijäämistä, viestittää pelastuskeskukseen oma paikkansa ja pyrkiä tämän jälkeen pelastuskeskuksen osoittamaan noutopaikkaan odottamaan helikopterinoutoa tai kohtaamista maitse liikkuvan pelastajaosaston kanssa. Johtamistoimintaa alkoi kuormittaa koirien vaihdon suunnittelu ja valvontalinjojen sijoittelu. I lmavoimien tukikohdissa työskentelee sotilaspoliisialiupseereina palkattuja aliupseereita, joista osa toimii myös koiranohjaajina. Eräässä heidän harjoituksessaan yhdistettiin menestyksekkäästi kolme eri toimialaa, jopa eri puolustushaaroista: lentäjät harjoittelivat pelastautumista vihamielisellä alueella, ja pelastajina toimivat Utin Jääkärirykmentin helikopterit henkilöstöineen
Palkattu henkilökunta sai hyvin harjoitusta, tulevat reserviläiset eli varusmiehet pääsivät myös osaksi toimintaa, ja harjoitus palveli muidenkin ryhmien koulutusta. Kiinniotettua kuulustellaan eri tavalla kuin rauhanaikana. Lentäjät olivat kiipeilleet jyrkillä kalliorinteillä, alittaneet piikkilanka-aitoja ja tehneet ylimääräisiä lenkkejä. Johtamisen harjoittelu ei myöskään mene koskaan hukkaan. Yksi ilmavoimien koiranohjaajan mielenkiintoisista harjoituksista oli taas takanapäin. KON T ROLL I 5 • 2011 11. Takaa-ajettu kiinni! Aamulla kello 4.00 saimme tiedon, että lähistöltä oli havaittu leiri, jonka lähdimme pöläyttämään pakoon. Päivän kuluessa kiinniottoja tuli taas runsaasti, ja saimme hyvää kokemusta jäljittämisestä ei-niin-koulumaisessa-tilanteessa, jossa pakenija oikeasti pyrkii välttämään kiinnijäämistä. Tutkimme leirin mahdollisten plus-ykkösten ja ansoitusten varalta, keräsimme paikalle jääneet kamppeet sotasaaliiksi ja lähdimme taas ajamaan jälkeä. Ennen epäiltyyn leiripaikkaan saapumista paiskottiin vähän autojen ovia ja haukutettiin koiria, jotta lentäjät saivat hieman etumatkaa pakoonsa. Parin kilometrin jäljittämisen jälkeen saimme kenttäjohdosta tiedon, että aluesulku oli ottanut pakenijan kiinni
Kovissa tilanteissa olisikin syytä pystyä pelaamaan työparin kanssa mahdollisimman hyvin yhteen. Osalle kursseista on pääsy vain viranomaisille, mutta IMTT tarjoaa myös siviilihenkilöille avoimia koulutuksia. Maailmalla on kuitenkin paikkoja, joissa sitä pääsee opettelemaan. Yhdysvaltain Kaliforniasta kotoisin oleva, suomalaisillekin tuttu IMTT (International Mobile Training Team) on kouluttanut viranomaisia ja siviileitä ympäri maailmaa vuodesta 1994 lähtien. 12 KON T R OL LI 5 • 2011 Kotomaassa järjestetään parityöskentelyä parantavaa taktista koulutusta vain harvakseltaan. Kontrollilehden pitkien aseiden kurssien ykköstykkinä minulla oli ilo osallistua eräälle ruudinkäryisistä paritaktiikan kursseista. KONTROLLI TREENAA IMTT Two Man Team Tactics V aaratilanteissa, joissa adrenaliini ja vauhti virtaavat, toimintakyky heikkenee merkittävästi; pahimmillaan se putoaa osaamistason matalimmalle askelmalle. Kurssien kirjokin ulottuu terä-
Hänen palveluksessaan on yli 50 rautaisen kokemuksen omaavaa sotilas- ja poliisitaustaista turvallisuusalan ammattilaista. ja ampuma-aseiden peruskoulutuksista aina SWAT-tasoisiin ja muihin syvällisemmän taktiikan viranomaiskoulutuksiin. Hänellä on myös sotilastaustaa Yhdysvaltojen merijalkaväestä ja armeijan erikoisjoukoista, sekä näihin liittyen kokemusta muidenkin maiden asevoimien erikoisyksiköistä. IMTT:n johtaja ja perustaja on kuuluisa, myös Suomessa usein vieraillut Monte Le Gould. Suomessa IMTT järjestää kursseja pääasiassa Armoria Training Centerin tilaamana. Koska useimmat eivät harjoittele tarpeeksi - ja loputkin voisivat harjoitella enemmän - harjoittelu juuri oman työparin kanssa jää liian vähäiseksi. Näistä vuosista 22 hän työskenteli SWAT-tiimissä. Isäntä itse jäi eläkkeelle poliisin virasta 27 vuoden jälkeen. Le Gouldin ominta erikoisalaa ovat vanki- loiden erikoistehtävät, erityisesti panttivankitilanteet vankiloissa. teksti: Petri Sepponen kuvat: Petri Sepposen arkisto Armeija-ajoilta tuttu parityöskentely on yleistä myös turvallisuusalan rauhanajan tehtävissä yksityisellä ja erityisesti viranomaispuolella. KON T ROLL I 5 • 2011 13
Kurssi on nelipäiväinen, mutta nyt kurssi oli jaettu kahteen kahden päivän osaan, joista toinen järjestetään lähitulevaisuudessa. Monte Le Gould avasi kurssin esitte-. Huono puoli on tietysti se, että kurssilla ei välttämättä ole mukana se henkilö, jonka kanssa itse työskentelee kentällä. Muut varusteet olivat vapaavalintaisia, mutta olisi suositeltavaa tietysti harjoitella siinä varustuksessa kuin oikeastikin toimii (tai, mikäli työ ei sisällä pitkien aseiden käyttöä, lienee syytä sanoa “toimisi”). Jää nähtäväksi, onko minulla mahdollisuutta osallistua loppupuoliskolle. On syytä teroittaa, että vaikka kurssilla ammutaankin määrällisesti paljon, se ei ole juurikaan ampumiskoulutusta, vaan painottuu taistelutilanteisiin liittyvien taktiikoiden ja tekniikoiden opetteluun ja hiomiseen. Tarkoituksena oli saattaa työpari samalle tasolle toistensa kanssa ja opettaa heidät toimimaan yhdessä erilaisissa kriisi- ja stressitilanteissa, mutta erityisesti kommunikoimaan keskenään tiukassa tilanteessa. Näin kouluttajat pystyvät varmistumaan oppilaiden riittävästä perustasosta kurssin työkalujen käyttäjinä. Molempiin aseisiin tarvittiin vähintään kolme lipasta sekä niiden kantolaitteet. Suojaliivit eivät olleet edellytys mutta niitä suositeltiin. Ensimmäisen kurssinpuolikkaan tuliannos oli 800 kiväärin ja 300 pistoolin kuulaa. 14 KON T R OL LI 5 • 2011 Kurssin työkalut olivat suomalaisittain niin sanottu ressukivääri ja siihen sopiva taktinen hihna sekä pistooli siihen sopivine koteloineen. Tämä tosin olisi toivottavaa! Kurssille pääsyn edellytyksenä oli aiemmin suoritettu IMTT:n Tactical Carbine -kurssi. KONTROLLI TREENAA Mutkaa matkaan Osallistuin kurssille nimeltä Two Man Team Tactics. Tämän lisäksi pakollisia olivat kuulosuojaimet ja suojalasit
Ei kannattanut Osa videoista oli muiden firmojen, muun muassa Thunder Ranchin, tekemiä. IMTT:n motto Nopeus on hyvä, mutta tärkeintä on tarkkuus (”Speed is fine but accuracy is final”) korostui. Le Gould sen sijaan nimenomaisesti kehotti kurssilaisia käymään muillakin hyvämaineisilla kursseilla, jos mahdollista. Sitten varmistettiin kertaamalla, että kaikki kurssilaiset muistavat taktisen ja hätälippaanvaihdon erot, sekä miten ja milloin niitä käytetään. Koska stressiä on muutoin vaikea simuloida, ainakin tällä tavalla paineen sai kasvamaan: kaikki halusivat olla parhaita. Ruudinkärystä ja hylsynlennätyksestä huolimatta parin välinen kommunikaatio oli yksi tärkeimmistä asioista koulutuksessa. Alkuluennon aikana katseltiin muutamia diaesityksiä ja koulutusvideoita. Jotkut alan kouluttajat ottavat jonkun toisen kehittämiä tekniikoita, muokkaavat niitä olemattoman vähän ja nimeävät ne sitten omikseen. Tästä jatkettiin kohdistamaan kiväärit, mitä seurasi kivääritasokoe kolmesta sataan metriin. lemällä itsensä ja firmansa, minkä jälkeen varsinainen koulutus alkoi käymällä tutulla tavalla läpi neljä aseenkäsittelyn turvallisuusmääräystä. koulutus alkoi monipuolisilla harjoitteilla ampumisesta lippaiden vaihtoihin. Saattoi tulla yllätyksenä, kuinka vaikeaa se onkaan stressin kasvaessa. Mielenkiintoisia harjoituksia olivat pitkästä aseesta luopumiset ja pistoolin käyttöön siirtymiset. Kommunikaatiota opeteltiin muun muassa ilmoittamalla taisteluparille lippaan vaihtamisesta, jolloin taistelupari vastasi suojaavansa lippaanvaihdon aikana. Päivän kuluessa käytiin vähän väliä tiimien välisiä pieniä kisoja kelloa ja tulosta vastaan. Keskeisintä vuorovaikutus Ampumaradalla aloiteltiin pistoolin tasokokeella kolmesta kahteenkymmeneen metriin ulottuneella matkalla. Lisäksi käytiin läpi englanninkielisessä koulutuksessa käytetyt komennot sekä muu kommunikointi. Kaikki tehtävät suoritettiin yhdessä taisteluparin kanssa. Tasokokeiden jälkeen porukka jaettiin kahden hengen ryhmiin. Useilla kouluttajilla on erilaisia mutta hyviä tekniikoita ja taktiikoita, joista voi olla hyötyä oppilaan omassa taktisessa työkalupakissa. Mielestäni tämä kertoo koulutuksen laadukkaasta tasosta. Varsinainen KON T ROLL I 5 • 2011 15
Harjoitus vedettiin taas muutaman kerran kuivana, ja sitten kävelyn kautta siirryttiin nopeampaan liikkeeseen. sekä epätavallisia ampuma-asentoja. Tämän jälkeen sama peruuttaen. KONTROLLI TREENAA ampua nopeasti ohi, vaan tähdätä aavistus pidempään. Liike tapahtui taistelupareittain ja kouluttaja piti molempia ampujia kiinni selästä, jottei kumpikaan pääse toisen etupuolelle. Ruokailun jälkeen suunnattiin radalle, ja ampuminen aloitettiin kertaamalla edellispäivän harjoitteita lisäten tehtäviä pikkuhiljaa. Teoriaopetus jatkui koko aamupäivän. Sovellettua toimintaa Liikkeestä ampumisen harjoittelua jatkettiin liikkumalla eteen ja taakse ja kokeilemalla kääntymisiä. Turvallisuus ennen kaikkea, joten ennen koviin siirtymistä kuviota haettiin pari kertaa lataamattomilla aseilla. Parien piti huolehtia, että molemmat olivat koko ajan toimintakunnossa, muuten joutui punnertamaan. Toinen jäsen ilmoitti suojaavansa, minkä jälkeen toinen lähti liikkeelle. Myös tiimien välisiä kisoja pidettiin. Tämän jälkeen oli vuorossa perääntyminen poikittain samalla periaatteella kuin edellispäivänä. Sen opettelu aloitettiin viiden metrin etäisyydeltä, mistä liikuttiin kahden metrin päähän tauluista ampuen kolme laukausta. Ennen ruokailua käytiin lisää läpi liikkeestä ampumista, kivääristä pistooliin siirtymistä Vielä ennen viimeisiä kilpailuja kävimme läpi toiminnan autosta, auton käytön ballistisena suojana sekä miten auton saa tarvit-. Pari liikkui suojaajansa takaa tämän ohi seuraavaan suojaan, ja osat vaihtuivat. Tehtävänä oli siirtyä radan toisesta reunasta toiseen käyttäen suojia, joita oli rakennettu radalle. Taisteluparin piti jälleen kommunikoida keskenään, jotta liikkuminen pystyttiin 16 KON T R OL LI 5 • 2011 koordinoimaan. Näiden jälkeen koulutettiin, miten toimitaan, jos joku yrittää riistää aseen tai muun voimankäyttövälineen. Häviäjät joutuivat yleisen sotilaskoulutustyylin mukaisesti punnertamaan. Eteen- ja taaksepäin suuntautuneen liikkeen jälkeen päästiin harjoittelemaan liikkumista sivusuunnassa. Kävimme myös läpi teoriaa ajoneuvosta käsin ja sen ympärillä taistelemisesta. Erityisesti hätävarjelutilanteissa saattaa joskus joutua toimimaan myös asennoista tai paikoista, jotka eivät ole millään tavalla normaaleja. Sunnuntaiaamuna koulutus jatkui luennoilla asutuskeskustoiminnasta, kuten rakennuksiin menoista ja kulmien siivutuksista sekä näkösuojan ja ballistisen suojan eroista. Iltapäivällä koulutusta jatkettiin ampumalla liikkeestä. Kun liikkuja oli päässyt suojaan, hän ilmoitti puolestaan suojaavansa. Katselimme muutamia videoita esimerkiksi ajoneuvon käyttämisestä ballistisena suojana
Kaikki pistoolit toimivat moitteetta. Kaiken kaikkiaan olin erittäin tyytyväinen kouluttajiin ja koulutukseen, ja tuntui, ettei kenelläkään muullakaan ollut valittamista. Viikonlopun aikana paloi ehkä noin 650 kiväärinpatruunaa ja 300 pistoolin patruunaa per kurssilainen. Kurssin toiminnallisen osuuden päätti keila-ammuntakilpailu, joissa selvisi kurssin henkilökohtainen voittaja sekä paras toimintapari. Tämän jälkeen mielenkiintoisesta ja sykettä nostaneesta kurssista oli jäljellä enää paikkojen siivoaminen ja todistusten jakaminen. Oppilaiksi oli hakeutunut henkilöitä niin poliisista, yksityiseltä turvapuolelta, sairaanhoidon alalta kuin ampumakoulutPääkouluttaja itse! KON T ROLL I 5 • 2011 17. AK:t toimivat kuin (vanhan) pikajunan vessa, eikä niiden toiminnassa ollut valittamista. Asearsenaalista löytyi AK- ja AR-sukuisia kivääreitä, Glock-pistooleita sekä yksi CZ. taessa pelistä pois. Molempina päivinä käytiin etukäteen läpi turvallisuusmääräykset sekä se, miten toimia, jos jotain sattuu. Kukaan ei joutunut kertaakaan keskeyttämään harjoittelua vaarantavasta virheestä. Erityismaininnan ansaitsee turvallisuus. Jos pääsee osallistumaan Suomessa järjestettäville kursseille, se on edullisempaa, sillä koulutuksellehan tulee hintaa moninkertaisesti, jos matkustaa ulkomaille oppia ammentamaan. Harjoitusturvallisuudesta pidettiinkin erittäin hyvä huoli, eikä kurssin aikana sattunut minkäänlaisia haavereita. tajistakin. Myös IMTT:n kurssien hinta-laatu-suhde on mielestäni kohdallaan. AR-15-kivääreihin tuli muutamia häiriöitä kurssin aikana. Kun mukana on paljon ihmisiä, toiminta vauhdikasta ja käytössä sekä pitkiä että lyhyitä työkaluja, turvallisuus on keskeisimpiä huolenaiheita
GS: Aloitin kouluttajan urani kouluttamalla poliisikollegoitani. Sen lisäksi, että hän omistaa koulutuskeskukset Yhdysvalloissa, Costa Ricassa ja Espanjassa sekä kiertää eri puolilla maailmaa kouluttamassa ihmisiä, hän on tehnyt useita kirjoja ja koulutusfilmejä, joita on käsitelty Kontrollissa. Kontrolli on erittäin kiinnostunut ilmiöstä, ja tällä kertaa haastatellaan markkinoiden ehkä mielipiteitä herättävintä persoonaa, Gabriel Suarezia. K: Kuka kursseillanne käy. HAASTATTELU // i so teksti: Tom Lindblom G G abriel Suarezin yhtiö Suarez International Inc. Nuoruudessani treenasin kyokushinkai-karatea ja siitä sitten jatkoin ampuma-aseisiin. Järjestämme erityisiä viranomaiskoulutuksia, mutta suurimman asiakasryhmän muodostavat juuri siviilit. Ajattelutavan muutoksen lisäksi vastakkainasettelua ja keskustelua herättänee se, että mies kouluttaa siviileille samoja taktiikoita ja tekniikoita, jotka aikaisemmin oli varattu vain viranomaisille. Nopeasti huomasin, että koulutus on minun juttuni. Myös sisäinen kapitalistini heräsi ja panostin asiaan yhä enemmän. Ajattelun muutos saattoi olla peräisin siitä, ettei Modern Technique Weaverasentoineen päivineen enää toiminutkaan. Sotilaat, poliisit ja si- viilit ovat tervetulleita. Koulutuksesta olemme laajentaneet nettikauppaan, kuvatallenteiden ja aseiden tekemiseen sekä turvallisuuskonsultointiin. Hän lienee ensimmäisiä, jotka käyttivät force-on-force-harjoittelua muovikuulaaseilla laajassa mittakaavassa siviilien kouluttamiseen. GS: USA:ssa turvakoulutusta ei ole rajattu. Vanhempani pakenivat kommunismia USA:han ja aloittivat elämänsä tässä maassa tämän maan tavalla. Kontrolli: Mikä on taustasi. Mies opetti alun perin Jeff Cooperin leirin modernia tekniikkaa, mutta teki sitten suunnanmuutosen. Poliisiurani jälkeen perustin nykyisen liiketoimintani. Gabriel Suarez: Synnyin Kuubassa, mutta kasvoin USA:ssa. Vuonna 2003 muutimme Arizonaan, jonka hyvinä puolina mainittakoon muun muassa joustava aselainsäädäntö. tytäryhtiöineen tarjoaa monenlaista voimankäytönkoulutusta niin siviileille kuin viranomaisillekin. Tein työtä jengien ja huumeiden parissa sekä SWATryhmässä. Vapaata koulutusta vapaan maan vapaille miehille siis.. 18 KON T R OL LI 5 • 2011 | kuvat: Gabriel Suarezh Yhdysvalloissa myös yksityinen sektori on merkittävä viranomaisten voimankäytön kouluttaja. Siirryin kouluttamaan Chuck Taylorin kanssa Gunsite- ja Front Site -kouluihin. Työskentelin 15 vuotta poliisin palveluksessa Etelä-Kaliforniassa. Toiminta on ollut kannattavaa myös taloudellisesti vaikeina aikoina. Suarez on tuttu nimi myös Kontrollin lukijoille. Toisaalta nykyään tämän suuntaisia asioita opettavat jo monet muutkin kouluttajat ja koulutusfirmat. Suarezin kirja Force-On-Force Gunfighting Training arvosteltiin numerossa 1/06 ja DVD Force-On-Force Handgun Drills numerossa 3/08. K: Mikä on yhtiösi tarina. Koulutusrepertuaarista on bongattu muun muassa taistelua automaattiaseilla ja pienryhmätoimintaa. Entinen Blackwater, nykyinen Xe on tästä yksi hyvä esimerkki. Combative Perspective-kirja esiintyi numerossa 3/11, minkä lisäksi hänen kirjoittamansa kolumni julkaistiin numerossa 3/10. Kasvoin kamppailu-urheilun parissa
Meillä kaikille tarjotaan parasta mahdollista koulutusta. Toivottavasti joskus myös Suomesta. GS: Well, USA:ssa asiat ovat, ainakin teoriassa, toisin. GS: Kyllä. Käytämme ratoja ja tiloja ympäri USA:ta. Tarkoituksemme ei ole rakentaa kouluttajan egoa tai koulun imagoa. Valitettavasti suurin osa maanmiehistäni ei jaa tätä tunnetta kanssani. Palaute kentältä, myös alan erikoismiehiltä, on niin ikään ollut hyvä. Tämä mahdollisti kehityksen. K: Muistelemme, että aikaisemmin lähestymistapasi oli tavanomaisempi. K: Lopuksi: Miltä Eurooppa ja eurooppalaiset näyttävät Atlantin länsirannalta katsottuna. Mikään ei muutu niin hitaasti kuin organisaatio. Airsoft ja oma koulu muuttivat kaiken. Yhdysvalloissa on hienoa se, että se koostuu viidestäkymmenestä valtiosta. GS: Rakastan Eurooppaa ja sen historiaa. Aseista ollaan meilläkin montaa mieltä, kuten myös huumeista tai taloudesta. Jokaiselle, tai ainakin useimmille, löytyy mieluisa. KON T ROLL I 5 • 2011 19. Myöskään forceon-force-harjoittelu ei silloin muinoin ollut mahdollista. Koulutuksemme rakentuu todellista taistelutilanteista saaduille opeille. GS: Monessa asekoulussa siviileille tarjotaan vain perusjuttuja, ja vaikeammat asiat on erikseen varattu viranomaisille. Oppilaslähtöisyys on sitä, että vyöarvojen ja kurssitodistusten tuottamisen sijaan meidän ainut tavoitteemme on tehdä oppilaistamme parempia taistelijoita. K: Suomessa ja koko Euroopassa on viime vuosina ollut päättäjillä selkeä pyrkimys estää yksityinen aseenomistus kokonaan. K: Löytyykö USA:sta muita vastaavia kouluja. Emme lukitse itseämme mihinkään oppiin. Mielestäni punapistetähtäin on palveluskäytössä ehdoton vakiovaruste. GS: Ideana on päivittää palveluspistooli samalla tasolle, jolle karbiini on jo saatu. Lisäsimme siihen punapistetähtäimen, uuden luistin ja aqua-terra-pintakäsittelyn. GS: Alussa opetin muiden käskystä, firman ja toisten koulujen. Meillä hallinto on kansalaisia varten - ei toisin päin. Todellisuuteen pohjautuminen tarkoittaa sitä, että koulutuksemme perustuu siihen, mitä todellisessa taistelutilanteessa tapahtuu; ei siihen, mitä kontrolloidussa harjoitustilanteessa tapahtuu. Yksilöllisyys tarkoittaa meillä sitä, että emme yritä pusertaa oppilaitamme samaan muottiin. Nykyään tyyli vaikuttaa dynaamisemmalta. Kaikki mitä opetamme, on siis testattu todellisissa tilanteissa, todellisia vastustajia vastaan toimittaessa. Lisäksi etsimme jatkuvasti parempia ja tehokkaampia keinoja. Meillä Arizonassa asetta voi kantaa avoimesti tai kätkettynä, missä ja milloin vain, ja rynnäkkökivääriä voi kuljettaa avoimesti autossaan. ”There are many schools, but none like us.” K: Mikä teidät erottaa muista. Jos se mitä päättäjät tahtovat on ristiriidassa kansan halujen kanssa, päättäjien tahdolla ei ole merkitystä. K: Olette kehittäneet palvelus-Glockia eteenpäin, kertoisitko hieman projektistanne. Kaliforniassa kaikki tämä on laitonta. Lisäksi opetamme vain taistelussa testattuja tapoja toimia. Verkostoomme kuuluu maailmanlaajuisesti noin 50 sopimuskouluttajaa. Mikä aiheutti muutoksen. Pakettiin kuuluu AquaTerra -pinnoitettu TSD G-17 -luisti sisuskaluineen, TSD Combat systems Match Barrel -piippu, Trijicon RM02 Red Dot LED -punapistetähtäin ja TSDrasvat ja -öljyt. Onko sinulla asiasta näkemystä. Haluaisin joskus tulla kauniiseen maahanne käymään ja ehkä myös maahantuoda mainioita tuotteitanne tänne. Pinnoite kestää käytännössä kaikki olosuhteet, joissa operaattori voi maan päällä joutua työskentelemään. Ymmärrämme, että jokainen on erilainen ja näin ollen eri tekniikat toimivat eri ihmisillä eri tavoin, ja jotkin tekniikat eivät toimi joillain lainkaan. Meillä on toimisto ja lähettämö Arizonassa. K: Mikäli olemme ymmärtäneet oikein, teillä on toimintaa useammassa maassa ja usealla mantereella. Edustajiamme löytyy Argentiinasta, Costa Ricasta, Espanjasta, Etelä-Afrikasta, Sveitsistä, Slovakiasta, Thaimaasta ja Tšekistä. GS: Ei. Kolutustamme voi kuvata englanniksi näin: reality based, student-focused, concepts-driven & combat-proven
Virallinen, korkean riskin merialue ulottuu nykyään Suezin kanavalta aina Intian kärkeen ja Madagaskarin 20 KON T R OL LI 5 • 2011 edustalle. Ryhmän palkkaaminen on juridisesti kiinni sen valtion lainsäädännöstä, jonka lipun alla alus purjehtii. UKMTO Dubai tarjoaa kauppamerenkululle rajapinnan kommunikoida alueella partioivien sota-alusten ja MSCHOA:n kanssa. The UK Maritime Trade Operations Dubaissa (myöhemmin UKMTO Dubai) on laivojen kontaktipiste alueelle saavuttaessa. Sotaalusten läsnäolo on ajaa merirosvousta lahdelta Arabianmerelle ja vieläkin kauemmas. Mikäli varustamo päättää ottaa työkaluin varustautuneen turvaryhmän kannelle, se ei voi olla ainoa varotoimi, vaan ainoastaan tukemassa muita varotoimenpiteitä. Virallinen sana ei kuitenkaan suosittele turvamiesten aseistamista, vaikka aseistetuista turvamiehistä on ollut hyötyä valtausyritysten torjumisessa. Somaliperäinen merirosvous riivaa kokonaisvaltaisesti Adeninlahtea, Arabianmerta ja pohjoista Intian valtamerta. Euroopan Unionin EU NAVFOR:n The Maritime Security Center - Horn of Africa (myöhemmin MSCHOA) -keskus on vastuussa EU:n joukkojen ja laivastojen koordinoinnista Adeninlahdella ja Somalian rannikon edustan merialueilla. Syyhän ei meille kuulu, mutta jos jonain kauniina päivänä satut heräämään Maarianhaminan sijasta kohti Suezin kanavaa ja Intian valtamerta seilaavalta laivalta, voi olla hyvä tuntea modernin merirosvontorjunnan todistetusti parhaita käytäntöjä. Eli nämä toimii! K ansainvälisen merenkulkualan kokoama manuaali BMP, lyhennettynä Best Management Practices for Protection against Somalia Based Piracy, jatkui elokuussa neljännelle tuotantokaudelle. Opas tuli ilmeiseen tarpeeseen, sillä vuosina 2008 ja 2009 merirosvous kasvoi huimasti ja emoalustaktiikan myötä merirosvojen toimintasäde laajeni yhä kauemmas aavalle merelle. Alkuperäinen ohjeistus julkaistiin jo vuoden 2009 alkupuolella. Pitää silti muistaa, että merirosvous muodostaa Adeninlahdellakin edelleen konkreettisen riskin laivaliikenteelle. Jotta alueelle saapuvien alusten suojelu ja saattaminen voidaan järjestää suunnittelemalla partioivien sotalaivojen liikkeet etukäteen, alusten tulee rekisteröityä MSCHOA:lle etukäteen, ilmoittautua UKMTO Dubaille saapuessaan alueelle ja pitää Dubai ajan tasalla matkan edistymisestä. No kidding, these instructions will shiver yar timbers. Sota-alusvarmistuksen lisäksi virallinen ohjeistus luottaa ammattitaitoisen turvahenkilöstön olevan hyödyksi. Julkaisussa jaetaan kokemusperäistä tietoa, kuinka Adeninlahdella ja Somalian rannikon edustan merialueilla saattaa selvitä joutumatta kaksijalkaisten vesipetojen uhriksi. Laivalla olevista aseistetuista turvamiehistä on ehdottoman tärkeä mainita rekisteröidyttäessä MSCHOA:lle ja raportoitaessa UKMTO Dubaille.. Merirosvouksen uhka itse Adeninlahdella on kuitenkin viime aikoina hieman vähentynyt asevoimien ja kauppamerenkulun yhteistyön ansiosta. teksti ja kuva: Antti Sirkkala | kuvitus: Juha Harju Dead Men Dont Bite el i ku i nk a vä l ttää jo u tu m a sta k öl i n a l l e , v a i k k a sa ttui si k i n pi i rtymä ä n ka u k o p u tk e e n k a ts o va n soma li me ri rosv o k a pte e ni n v e r k k o k a l v ol l e
Puutteellisuudet suunnittelussa ja kovan tilanteen toimintamalleissa Hyvä faktoihin ja empiriaan perustuv a suunnittelu sekä miehistön harjoitu ttaminen kovia tilanteita varten para ntavat mahdollisuuksia selviytyä valtausyrityksestä. Vielä vuonna 2009 viisitoista solmua oli riittävä nopeus valtauksen torjumiseen. On kuitenkin tärkeää muistaa, että vastatoimien tehostuessa myös merirosvot kehittävät taktiikoitaan ja parantavat suoritustaan. Vanha arvokuljetuksen nyrkkisääntö pätee myös kauppamerenkulkuun: vaikka lastia on syytä yrittää suojella käytettävissä olevin ja harjoitelluin keinoin, miehistön ja matkustajien turvallisuus on ensisijainen, eikä sitä saa vaarantaa lastin ja aluksen takia. Somalimerirosvojen toimintaryhmä liikkuu pääasiassa kahta tai useampaa avonaista pienvenettä hinaavalla tukialuksella. Suurin osa hyökkäysten epäonnistumisista on harjoitelleen ja valmistautuneet miehistön sekä passiivisten suojaustoimien ansiota. Merirosvot ovat kohdelleet vangitsemiaan miehistöjä kovakouraisesti ja väkivaltaisesti, eikä siihen saa provosoida taistelemalla vastaan enää laivan kannella. Kirkkaina, kuutamoisina öinä on tapahtunut myös hyökkäyksiä, mutta harvoin. Kuva: Julkinen lähde Ahoy! Laivamiehistön on oltava tarkasti selvillä siitä, mitkä merialueet on ilmoitettu erityisen vaarallisiksi, jotta sellaisille saavuttaessa osataan varautua ja pitää tarvittava valmius yllä kuljettaessa niiden läpi. Emoalusten koko vähentää myös esimerkiksi huonon sään luomaa turvaa isoille rahtilaivoille. Uhriutumiseen vaikuttaa Uhriutumiseen vaikuttaa Alhainen valppaus ja hidas reagointi Aikainen havainto ja nopea reagointi antavat aikaa tehokkaisiin vastatoimiin mahdollisen valtausyrityksen torjumiseksi. Se pystyy tukemaan aiempaa huomattavasti laajempaa rosvoustoimintaa sekä mahdollistaa jopa pienveneiden nostamisen kyytiin niiden piilottamiseksi Uhriutumiseen vaikuttaa Aluksen hitaus n siltä, että yli 18 solmu Tällä hetkellä näyttää vastaan. Itse hyökkäys tapahtuu kahdella tai jopa useammalla yli 25 solmua tunnissa kulkevalla ja tukialukselta operoivalla pienveneellä. Emoalus on tukialusta suurempi laiva, esimerkiksi käyttötarkoitukseen sopiva rahtialus. nopeus suojaa valtausta Matala vesiraja korkea laita vaikeuttaa Yli kahdeksan metriä rkittävästi. Pelkkä tietoisuus sivistyneen maailman laidalla seilaamisesta ei vielä riitä, vaan miehistön on myös syytä harjoitella valmiiksi suunnitellut toimintamallit mahdollisen merirosvohyökkäyksen varalta, jotta olisi edes teoriassa mahdollisuus mahdollisesta hyökkäyksestä selviytymiseen. laivan valtaamista me Hyvä ja kirkas sää en aallokossa tai yön Huonossa kelissä, kut merkittävästi vaipimeydessä laivaan on keampi nousta. Tukialuksen virkaan kelpaa esimerkiksi kalastusalus, joka lastataan täyteen tarvikkeita, erityisesti polttoainetta ja aseistusta. Uusimman ohjeistuksen mukaan yli 18 solmua pyyhkivät alukset ovat turvassa, sillä nopeus vaikeuttaa kannelle nousemista. Kaikkein valppaimmillaan tulee olla aamu- ja iltahämärän aikaan, sillä suurin osa hyökkäyksistä sijoittuu näihin hetkiin vuorokaudesta. Veneessä voi olla kaksikin tehokasta, ulkoista moottoria. kauppamerenkululta ja sotalaivoilta – tämä taktiikka ei ole mahdollinen tukialuksilla. Valtausyritys alkaa todennäköisimmin perästä tai perän suunnasta. Emoalustaktiikan kehitys on tuonut somalimerirosvot entistä lähemmäs modernia, maailmansodistakin tuttua kaapparitoimintaa. Yhdysvaltain laivaston kiinniottamia, merirosvouksesta epäiltyjä somaleja valtausyrityksille tyypillisessä pienveneessä. Huomaa kaksi nelikymppistä moottoria. KON T ROLL I 5 • 2011 21. Tukialus ei kuitenkaan ole vielä sama asia kuin usein esillä ollut emoalustaktiikka
Vaikeneminen on Arabianmerellä kultaa. Kaikki varalla olevat laitteet - kuten vaikkapa generaattorit - on pidettävä käynnissä tai valmiina käynnistämiseen. Alusten automaattiseen tunnistautumiseen käytetty AIS on kauppamerenkulun transponderijärjestelmä, joka lähettää laivaan ja sen liikkeisiin liittyviä avoimia tietoja kaikille, joilla on signaalin vastaanottamiseen ja tulkitsemiseen tarvittava laitteisto. Ohjeistus ei suosittele turvamiesten aseistamista Alueella liikuttaessa yhteydenpidon merkitys UKMTO Dubaihin korostuu, sillä alueelle saavuttaessa AIS-järjestelmän Saavuttaessa Somalian rannikon edustalle suositellaan AIS-järjestelmän poiskytkemistä kokonaan. Seilattaessa vaarallisilla vesillä alusten pitää varautua mahdolliseen hyökkäykseen erikoistoimenpiteillä. Jotta seilaaminen ei olisi kuitenkaan liian helppoa, merialueen läpi kulkevien alusten ei tästäkään huolimatta pidä odottaa sotalaivojen jatkuvaa läsnäoloa. Shiver me timbers... AIS hyödyntää satelliittipaikannusta eli GPS:ää sijaintinsa ja nopeutensa tarkkaan määrittämiseen. Avast, there! Jemenin valtio on Adeninlahden pohjoispuolella suoraan Somaliasta pohjoiseen. Merenkulun turvaamista kyseisellä merialueella vaikeuttaa se, että vaikka laivojen olisi turvallisinta liikkua mahdollisimman lähellä Jemenin rannikkoa, ei-Jemeniläiset sota-alukset eivät saa oman harkintansa tai edes satunnaisen tarpeen mukaan poiketa Jemenin aluevesirajojen sisäpuolelle suojaamaan saati saattamaan laivoja. Niitä voidaan tarvita Esimerkkikyltti varoittaa jännitteestä somaliksi. Valonvahvistimet ja muunlainen yöoptiikka tulevat sen sijaan tarpeeseen. sammuttaminen on suositeltavaa. Komentosilta, konehuone sekä muut kone- ja laitetilat tulee olla miehitettyinä läpikulun aikana. Kylttejä voi harkita siinäkin tapauksessa, ettei suojausrakenteissa ole jännitettä. Laivan kapteenilla on vapaus päättää AIS-signaalista, mutta ainakin Adeninlahden alueella AIS-signaali on suositeltua pitää päällä lähettämässä vain ja ainoastaan rajoitettuja tietoa kurssista ja nopeudesta. Joissain laivoissa sijoitellaan asianmukaisesti vaatetettuja mallinukkeja pitkin aluksen kantta valppausvaikutelman tehostamiseksi. Vaikka avoimen, kaikkien käytettävissä olevan järjestelmän onkin tarkoitus tehostaa satamaviranomaisten työskentelyä sekä esimerkiksi parantaa turvallisuutta vähentämällä törmäysriskiä merenkulussa, AIS-signaalista on muodostunut vaarallinen avoimen tiedustelutiedon lähde moderneille merirosvoille. Tämän lisäksi kyltin toiselle puolelle, laivan suuntaan, tulee kirjoittaa sama varoitus englanniksi ja muilla tarpeellisilla kielillä. Kommunikointi ulkomaailman suuntaan on syytä pitää minimissä, rajoittaen sen vain elintärkeisiin viesteihin. 22 KON T R OL LI 5 • 2011. Myös vahtien määrää on syytä lisätä. Signaalitiedon perusteella voidaan laivaliikenteestä poimia kaikkein houkuttelevimmat kohteet, eikä hyökkäykseen tarvitse enää lähteä summamutikassa. Sota-alusten suojan saaminen edellyttää siis liikkumista hieman lähempänä Somalian rannikkoa
Merirosvot avaavat todennäköisesti tulen kiväärikaliberin automaattiaseilla, toisinaan jopa raketti- tai panssarintorjunta-aseilla, kuten olalta lauKON T ROLL I 5 • 2011 23. ...landlubber! Laivan tarvikkeisiin saattaa olla hyvä lisätä muun muassa raskaita suojaliivejä ja kevlar-kypäriä. Kaikkia toissijaisia tehtäviä pitää välttää, jotta miehistö saa myös levätä. Kokemuksista on myös opittu, että mikäli valtaus ei onnistu 45 minuutin kuluessa, hyökkääjät saattavat luopuvat yrityksestä. Eräs tehokkaaksi havaittu keino on kääntää alusta niin, että merirosvot jäävät tuulen puolelle tai osuvat voimakkaisiin aaltoihin. Yhteenottoa merirosvojen kanssa .. Myös sähkö on tehokas apu. Mikäli mahdollista, hätäilmoitus tulisi lähettää näiden lisäksi myös varustamolle ja lippuvaltiolle. Suurin mahdollinen nopeus pitää pyrkiä saavuttamaan ja pitämään se yllä. Alukseen nousua voi myös viivyttää erilaisilla rakenteellisilla suojaustoimenpiteillä, kuten natolangan virittämisellä kaiteisiin. Mikäli alusta lähestytään, miehistön pitää tehdä selväksi, että lähestyjät on havaittu. Mikäli kannelle nousemista yritetään, se tapahtuu kevytmetallitikkaiden, erilaisten kiipeämistä helpottavien seipäiden tai valtaushakojen ja köysien avulla. Niitä ei ole tehty kevyin perustein eikä ilman empiriaa. Ensimmäisenä on tärkeää saada hätäilmoitus aikaiseksi. Aktiivisista suojaustoimista vesitykkien ja muiden palontorjuntamenetelmien kuten vaahdon tulee olla käyttövalmiina sekä käytettävissä kohdissa, joista kannelle nouseminen on helpointa. Nopeuden lisääminen on näistä keskeisin. yllättäen. Pikkuisten kippojen lähestyessä ärhäkästi on syytä aloittaa myös aktiiviset vastatoimet. ....tulee vAlttAA Kovassa tilanteessa on tärkeää reagoida Laivan tulisi yrittää mutkitella väistöliikkein. Mikäli valtaus onnistuu, miehistön pitää yrittää ilmoittaa käänteestä UKMTOA Dubaille ja MSCHOA:lle sekä yhtiölle. Mikäli kapteeni on sulkenut AIS-signaalin, se pitää kytkeä välittömästi päälle. Vesipumppujen, paloletkujen ja vaahdon käynnistäminen haittaa tällöin valtausyritystä. Tikkaat ja muut nousemista helpottavat rakenteet pitää tietenkin poistaa. merirosvohyökkäyksen varalle tehdyn suunnitelman ja harjoitusten mukaisesti. Myös kansainvälistä merenkulkujärjestöä (IMO) on syytä informoida hyökkäyksen alkamisesta. Siltä varalta, että väkivaltainen alukseen nousu tapahtuu, miehistön tulisi varustaa ja linnoittaa turvahuone, johon voidaan vetäytyä ajan voittamiseksi. Yhteydenotto pitää myös tehdä ainakin UKMTO Dubaihin ja MSCHOA:n. Manööverin onnistumiseksi sitä pitää harjoitella ennen riskialueelle seilaamista
24 KON T R OL LI 5 • 2011. Ongelman muodostaa jos miehistö – edes yksi heistä – on jäänyt merirosvojen koukkukäsiin. Työkaluin varustautuneen ryhmän käyttämisessä on kyllä teoreet- Kuvankaappaus ICC(IMB):n tietokann asta indikoi marraskuun lopussa sattuneen, epäonnistuneen meri rosvohyökkäyksen jossa turvaryhmä kävi noin kaksikymmenminu uttisen tulitaistelun piraattien kanssa. Ensimmäinen näistä taktiikoista on linnoittautuminen turvahuoneeseen, toinen aseistetun turvaryhmän käyttäminen. M Koska sota-aluksia partioi alueella ahkerasti, lienee vain ajan kysymys koska ensimmäinen ehtii hätiin kutsun saatuaan. Taktiikka ei kuitenkaan toimi jos apua ei ole tulossa ja merirosvot vieläpä tietävät tämän. Miehistöä ei voi käyttää ihmiskilpinä kiinniottotoimenpidettä vastaan, eikä merirosvojen oma tekninen osaaminen välttämättä riitä aluksen turvaan viemiseen merirosvosatamaan riittävän nopeasti. Linnoittautuminen on ajan voittamista – ja se on jo enemmän kuin puoli voittoa taistelussa merirosvoja vastaan Intian valtamerellä. Kaksi valttia pakasta ikäli somalimerirosvojen kannelletunkeutumisyritys ei ole suomalaisittain sanottuna kelvoton, eli se ei kilpisty mutkitteluun, aaltoihin tai nopeuteen, kaksi toisistaan melkoisesti poikkeavaa toimintamallia pelastaa aluksia Intian valtamerellä. Sota-aluksen valtion voimankäyttö- ja kohtaamissäännöksistä riippuu se mitä tapahtuu (nimimerkillä ”En itse haluaisi olla vankina kun venäläiset tulevat paikalle”). Toinen, aiemmin hieman vierastettu mutta nykyisin enenevissä määrin käytetty taktiikka on aseistettu turvaryhmä. Ongelmaksi ei siis muodostu se, että merirosvot pääsevät kannelle – sotilaat laittavat kyllä piraatit kävelemään lankkua kunhan vain pääsevät paikan päälle. Linnoittautuminen laivan sisälle varustettuun turvahuoneeseen on tehokas tapa estää merirosvoja ottamasta tilannetta ja laivaa hal- tuunsa
Laukausten vaihtoa ehti jatkua jopa kaksikymmentä minuuttia ennen piraattien vetäytymistä. Turvahuoneessa on oltava kahdensuuntainen kommunikointimahdollisuus, mutta ohjeistuksen mukaan pelkkä VHF-radio ei ole viimeisenä: merirosvojen päästyä alukseen aktiiviseen vastarintaan kuten taisteluun ei saa missään tapauksessa ryhtyä. Marraskuun viimeisenä päivänä Adeninlahdella kuusi käsiasein ja singolla varustautunutta piraattia yritti tavoittaa irtolastialusta ja avasi tulen kohti. Viimeisenä ohjeena pitää vielä muistaa, että sotilaiden väliintulo ei kaikista oppikirjatasoisista valmis-teluistakaan huolimatta ole kuitenkaan aina ja joka kerta varmaa – edessä saattaa olla pitkä, vaarallinen mutta silti tylsä vankeus merirosvojen tyrmässä. s täytymään salamavaloilla varustettujen kameroiden käytöstä. Mikäli muut suojaustoimet eivät tehoa, aseistettu turvaryhmä voi onnistua karkoittamaan varoituslaukauksilla kannelle nousemiseen valmistautuvat merirosvot. Miehistö ohjattiin turvahuoneeseen komentosillan henkilöstöä ja turvaryhmää lukuunottamatta, joka ampui varoituslaukauksia. Merenkulkijoiden on myös syytä muistaa, ettei englanti ole kaikissa alueen sota-aluksissa komentokielenä. Näistä kaksi hyökkäystä onnnistui. Mikäli seuraa sotilaallinen väliintulo, miehistöä painotetaan kaikissa vaiheissa pidät- KON T ROLL I 5 • 2011 25. Mikäli onnistuu, aluksen moottori tulee sammuttaa ja alus yrittää pysäyttää ennen turvahuoneeseen linnoittautumista. On hyvA henkisesti varautua kuulusteltavaksi Koska yhteenottoa ja ylipäätään kaikenlaista kontaktia merirosvojen kanssa tulee välttää viimeiseen asti, laivaan asennettu nauhoittava valvontakameralaitteisto voi olla hyödyllinen. välttämättä aina häkelly varoituslaukauksista vaan jatkavat tulittamista ja takaa-ajoa hengenvaarasta piittaamatta. Merirosvot lähtivät irtolastialuksen perään ja ampuivat kohti pelotellakseen sen antautumaan. Mikään näistä kuudesta aluksesta ei jäänyt vesipetojen kynsiin, vaan kaikki pääsivät turvallisesti pakoon. Jos sotilaat joutuvat nousemaan alukseen, miehistön tulee käydä pitkälleen ja peittää päänsä sekä yrittää muutenkin suojata vartalonsa sillä poikkeuksella, että käsien tulee olla selkeästi esillä, eikä niissä saa pidellä mitään tavaroita. teksti: Antti Sirkkala tisia riskejä sekä hallinnollista päänvaivaa, mutta käytäntö on osoittanut heidän ansaitsevan paikkansa aluksen riippumatoissa. Sen lisäksi, että laitteisto tallentaa todistusaineistoa tapahtuneesta, sen välityksellä pystytään valvomaan tapahtumia kannella ja jopa meressä. Toisaalta piraatit eivät kaistavilla singoilla, pelotellakseen ja haitatakseen miehistöä. Kahdella pienveneellä liikkuneet hyökkääjät eivät kuitenkaan luovuttaneet heti. Valtauksen alettua koko miehistön tulee kokoontua linnoitettuun turvahuoneeseen. Ikävä kyllä somalimerirosvot ovat usein myös päihteiden, yleisesti paikallisen khat-huumeen vaikutuksen alaisia. On jo hyvä henkisesti varautua kuulusteltavaksi ja kertomaan, kuka on ja mitä tekee aluksella. Tärkein kuitenkin Operaatio Atalantan marraskuisen kuukausiraportin mukaan kuukauden aikana toimialueella hyökättiin 12 kertaa. .. Yksi tällainen tapaus sattui joulukuun neljäntenä Arabianmerellä, Omanin rannikolla Somaliasta koilliseen. On valmistauduttava siihen, että valtauksen onnistuttua merirosvot ovat agitoituneessa tilassa. Jos miehistö joutuu lopulta heidän haltuunsa, täydellistä yhteistyötä suositellaan henkilövahinkojen välttämiseksi. Artikkelin lähteenä on käytetty pääasiallisesti BMP 4 - Best Management Practices for Protection against Somalia Based Piracy -dokumenttia. Näin miehistö pysyy reaaliajassa kärryillä merirosvojen liikkeistä vaarantamatta itseään aluksen ulkotiloissa. Kaiken muun lisäksi pitäisi yrittää estää myös merirosvojen pääseminen käsiksi aluksen voimansiirtoon. Kirjoittamattakin on selvää, että sotilaiden antamia käskyjä ja ohjeita tulee noudattaa empimättä. Mikäli miehistö ei ole kokonaisuudessaan turvahuoneessa, sotilaiden on erittäin vaikea tulla apuun ja yrittää aluksen takaisinvaltaamista sekä merirosvojen kiinniottamista, sillä merirosvojen vangiksi jääneet miehistön jäsenet vaarantuvat. Aluksen turvaryhmä vastasi tuleen varoituslaukauksella ja merirosvot luopuivat takaa-ajosta välittömästi. Jos piraatit yrittävät tunkeutua turvahuoneeseen, sitäkään ei saa vastustaa. Puettavan suojavarustuksen ei ole tarkoitus suojata taistelussa, johon ei ryhdytä, vaan antaa suojaa esimerkiksi kimmokkeilta, heittolaukauksilta ja mahdollisilta lasinsiruilta ja sirpaleilta. Tiettävästi viidessä aluksessa oli mukana oma turvaryhmä ja yksi aluksista oli sitoutunut BMP -toimintamallien soveltamiseen. Ikkunalaseihin, erityisesti komentosillalle, on niin ikään syytä asentaa sirpaloitumista ehkäiseviä kalvoja. riittävä
päivä vuonna 2009 puutavaralastissa ollut rahtialus - matkalla Pietarsaaresta Algeriaan - joutui väitetyn alusvaltauksen kohteeksi Ruotsin rannikon edustalla. teksti: Antti Sirkkala | kuvat: EU NAVFOR LUVATTA LAIVAAN Vuonna 1992 Turkissa Istanbulissa sijaitsevalta telakalta valmistui joka 17 vuotta myöhemmin kohautti Itämerenkäyntiä. kelluneekin ihmisten muistissa vain Kap Verdellä Venäjän laivaston interventioon päättyneeseen kaappaukseen liittyvien epäselvyyksien takia. Määrittelyyn sisältyy myös harvinaisempi ja siksi hieman vieraampi ilmarosvous. Maailma kuitenkin elää parhaillaan modernin merirosvouksen kultakautta. Kyseisen aluksen tapaus ei kuitenkaan Piratismi, kansanomaisemmin merirosvous, on määritelty muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen merioikeuden sopimuksen artiklassa numero 101 vuodelta 1982. Vaikka Arctic Sean tapauksella on kiistatonta historiallista huomioarvoa, se 26 KON T R OL LI 5 • 2011 kaltainen rahtia kuljettava laiva, kuten irtolasti- tai konttialus tai jonkinlainen tankkeri. Eikä ole aivan selvää, joutuiko Arctic Sea määritelmän mukaan nimenomaan merirosvojen uhriksi. Näin ollen Itämerellekin oli ja on ainakin teoriassa odotettavissa merirosvohyökkäyksiä. Nykyään merirosvohyökkäyksen kohteeksi joutuu todennäköisimmin juuri Arctic Sean ole aivan koulukirjaesimerkki merirosvojen toiminnasta, kaappaustapaukseen kun on eri lähteissä liitetty useita pahamaineisia kansainvälisiä toimijoita kuten Mossad, Iranin asevoimat ja Suomen säteilyturvakeskus. YK:n mukaan piratismia on mikä tahansa lainvastainen teko, johon liittyy väkivaltaa, vapaudenriistoa, hävittämistä tai ryöstämistä, jonka suorittavat yksityisistä tarkoitusperistä yksityisen ilma- tai merialuksen henkilökunta tai matkustajat ja joka tapahtuu joko kansainvälisillä vesillä tai muualla kansallisen toimivallan ulkopuolella ilmatai merialusta tai niissä olevia ihmisiä tai. Merirosvohyökkäyksen kohteeksi joutuu todennäköisimmin rahtia kuljettava laiva Heinäkuun 24. mäinen merirosvojen lähivesillämme kaappaama laiva rahtialus Okhotskoye, Aluksesta tuli ehkä ensimyli sataan vuoteen! STIG OMBORD I tämeri on saanut olla seesteinen merirosvoton merialue kauemmin kuin yhden miesmuistin verran. Tämän historiallisen ajanjakson alku voitaneen sijoittaa viime vuosikymmenen puolivälin tietämille. Tämän Arctic Seaksi vuonna 2005 nimetyn, silloin suomalaisomisteisen mutta venäläismiehistön operoiman laivan virallinen kaappaushistoria on täynnä salaliittoteoreetikon mentäviä reikiä
Raportit osoittavat, että Adeninlahti on muuttunut saattuetaktiikoiden, operaatio oli maailmanlaajuisesti tapahtunut noin 400. Adeninlahdella joko iskettiin tai yritettiin iskeä vuonna 2009 vielä reilusti yli sata kertaa, kun määrä 2010 tipahti puoleen aiemmasta. Puolivälin jälkeen merirosvoustapauksissa on sitten ollutkin mukana määrällisesti yhä enemmän ja enemmän tuliaseita. Näiden lisäksi piratismiksi katsotaan tällaiseen toimintaan yllyttäminen, sekä edellä määritellyn toiminnan muunlainen avustaminen tai johtaminen. D omaisuutta vastaan, sekä vapaaehtoinen ja tietoinen tällaista toimintaa suorittavan ilma- tai merialuksen operointi. Joulukuun alkuun mennessä hyökkäyksiä tai niiden yrityksiä Nykyaikainen merirosvous onkin keskittynyttä: vuonna 2010 merirosvouksesta 75% tapahtui seitsemällä alueella: Somalian edustalla, Punaisellamerellä, Guineanlahdella, Indonesiassa, Etelä-Kiinan merellä, Bangladeshissa ja Adeninlahdella. Kun vuonna 2007 näiltä alueilta raportoitiin vain noin 40 kohtaamista, vuonna 2008 luku kiipesi 110:een. Näistäkin hyökkäyksistä suuri osa epäonnistui syystä tai toisesta. Viime vuonna merialueelta raportoitiin saman verran hyökkäyksiä tai niiden yrityksiä. Vuonna 2009 merirosvous kasvoi erityisesti Adeninlahdella ja Somalian edustalla. Kehitys selittynee vuosittaisilla sääilmiöillä. Atalantan sekä muiden neuvokkaiden toimien, kuten alusten omien varautumistoimenpiteiden avulla hiljalleen turvallisemmaksi. Vuonna 2009 kohtaamisia merirosvojen kanssa oli jo noin 200. Kuolonuhrien määrä näyttäisi nousseen suhteessa panttivankien määrään kuluneena vuonna Vahvojen kansallisvaltioiden ja kaksinapaisen maailmanjärjestyksen aikana piratismi oli nykyistä vähäisempää. Vuotta myöhemmin tapaukset näyttävät painottuneen tasaisesti alkuvuoteen, erityisesti tammi-, maalis- ja toukokuulle. Meret olivat kuitenkin jo vuonna 2010 taas entistäkin vaarallisempia. Kansainvälisen kauppakamarin piratismiraporteista ei löydy mainintaa Ruotsin edustalla tapahtuneesta kaappauksesta vuodelta 2009. Vuoden 2009 lukemat ylitettäneen kuitenkin vielä. Teräaseistakaan ei kuitenkaan ole luovuttu: niitä on raportoitu nähdyn hyökkääjillä määrällisesti yhtä usein kuin aiemminkin. Vuonna 2009 numero meni kapyysin lasikuitukatosta läpi; silloin yritettiin tai onnistuttiin yli 400 kertaa. Vuotta myöhemmin aktiivisuus näyttää 70-prosenttisesti keskittyneen Guineanlahdelle, Somalian edustalle ja Adeninlahdelle, Indonesiaan ja Punaisellemerelle.Niin vuonna 2010 kuin 2011:kin merirosvous tapahtuu käytännössä Afrikassa, Amerikoissa, Kaukoidässä, Kaakkois-Aasiassa ja Intian niemimaan edustalla. Aktiivisuus alkoi tasaisesti laskea kesäkuusta vuoden loppua kohti. Vuosina 2006-2008 merirosvohyökkäyksiä tai niiden yrityksiä tapahtui 250-300 vuodessa. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä merirosvot käyttivät yhtä useasti niin terä- kuin ampuma-aseitakin. Vuonna 2010 merirosvous oli aktiivisinta maaliskuusta kesäkuuhun, elokuussa ja lokakuusta marraskuuhun. Koska Arctic Sea kuitenkin livahti Kap Verdelle asti ennen interventiota, tapaus saattoi hukkua muihin numeroihin. Vuoden 2011 tilastot näyttäytynevät jo hitusen armollisempina. Somalian edustalla Intian valtamerellä hyökkäyksiä ja niiden yrityksiä oli syyskuun loppuun mennessä tehty noin 130, mutta aktiivisuus Adeninlahdella on laskussa. Näillä alueilla hyökkäysten ja niiden yritysten määrä kasvoi vuoden 2009 alusta vuoteen 2010 loppuun tultaessa miltei kaksinkertaiseksi. Vuonna 2009 Somalian edustalla iskettiin vain 80 kertaa, kun luku vuotta myöhemmin oli liki 140. Kasvanut ampuma-aseiden määrä näyttäisikin olevan suhteessa itse merirosvouksen lisääntymiseen - mistä voitaneen vetää se hätiköity KON T ROLL I 5 • 2011 27. Somalian merirosvot siirsivät toimintaansa Somalian rannikon edustalle, siitä vieläkin etelämmäksi sekä itään, aavalle Intian valtamerelle. Muualta tellukselta kirjattiin viime vuonna vain neljä tapausta, ja tänä vuonna syyskuuhun tultaessa niitä oli raportoitu vain kaksi. Tuolloin yrityksiä tai onnistuneita hyökkäyksiä tehtiin jo 450. Saman sopimuksen artiklan 103 mukaan ilma- tai merialus on piraattialus, mikäli se on sellaisten hallinnassa, jotka käyttävät sitä artiklan 101 määrittelemään toimintaan, tai he ovat käyttäneet sitä sellaiseen aiemmin. Vasta menneellä vuosikymmenellä se seilasi täysin purjein moderniin kukoistukseensa
Pelastusoperaatiot ja asevoimien aktiivinen läsnäolo saattavatkin ehkä lisätä panttivankeihin kohdistuvia riskejä. Niin ikään Arctic Sean todelliset vaiheet voivat jäädä ikuisiksi mysteereiksi. Merirosvoukseen liittyvän, alati kasvavan taloudellisen hyödyn tavoittelusta kertonee myös se, että kaapattujen alusten miehistöä ja matkustajia alettiin pitää yhä useammin panttivankina vuoden 2007 jälkeen. Teoksen nimenkin voisi johtaa suoraan hänen ensimmäisestä toimintatrilleristään: Totuus Arctic Sean kaappauksesta. Yhdistyneet kansakunnat rajaa valtiolliset toimijat määritelmänsä ulkopuolelle, ja kaappaukseen on liitetty hyvin vahvasti suurvalta- ja Lähi- 28 KON T R OL LI 5 • 2011 Maailman laidalta Marraskuun loppuun tultaessa vuonna 2011 merirosvojen tilikausi näytti tältä! Hyökkäykset tai niiden yritykset maailmanlaajuisesti: 409 Valtauksia maailmanlaajuisesti: 41 Somalien suorittamat hyökkäykset tai niiden yritykset: 230 Somalien valtaamat alukset: 26 Somalien ottamat panttivangit: 450 Somalien toiminnasta aiheutuneet kuolonuhrit: 15 Somalien hallussa edelleen olevat alukset: 0 Somalien hallussa edelleen olevat panttivangit: 172 Lähde: ICC(IMB):n tilastot idän politiikka. Artikkelin numerot on murskattu Kansainvälisen kauppakamarin (ICC/IMB) piratismiraporteista.. Helpompi olisi kamelin uida neulansilmän läpi kuin merirosvouksen jäädä nykyiseen volyymiinsa - tästä on osoituksena esimerkiksi somalimerirosvojen heikoksi odotettu onnistumisprosentti kuluvalla tilikaudella. On kuitenkin historiallisesta perspektiivistä mielenkiintoista, että vaikka useita vuosia villinä liehunut pahaenteinen Jolly Roger laskeutunee jälleen kohti puolitankoa, merirosvouksen modernin kultakauden aiheuttamia häiriöitä kauppamerenkululle koettiin niinkin turvallisessa ympäristössä kuin Itämerellä. Mutta vaikka Arctic Sea joutuikin virallisen epistolan mukaisesti vallatuksi, ei ole aivan selvää, oliko kyse edellä määritellystä merirosvouksesta. Panttivangin ottaminen onkin nykyään äärimmäisen yleistä toimialalla. Ehkäpä Ilkka Sysimetsän seuraavaksi kirjaprojektiksi sopisi edellistä selkeästi raflaavampi rikosdraama. Tällainen lienee huonoa bisnekselle, sillä vuosikymmenen alkupuoliskolla suora väkivalta oli merkittävästi tavanomaisempaa. Ihmisten surmaaminen on kuitenkin toisaalta harvinaista. Merirosvouksen kultakausi ei jatkune enää kauan. Myös Arctic Sealla kerrotaan käytetyn väkivaltaa. Määrä kolminkertaistui 2008 loppuun tultaessa, ja on sittemmin säilynyt samoissa figuureissa. Toisaalta kuolonuhrien määrä näyttäisi nousseen suhteessa panttivankien määrään nimenomaan kuluneena vuonna. johtopäätös, että vakavat ammatinharjoittajat haluavat turvautua ammattilaisten arvolle sopiviin työkaluihin keikalle lähdettäessä
Julkaisulle ja muokkaukselle on tekijän henkilökohtainen lupa. Esimerkiksi Amerikoista raportoitujen tapausten perusteella toiminta näyttäytyy alueella melko vaatimattomana verrattuna vaikkapa Länsi-Afrikan tilanteeseen. Länsi-Afrikassa piratismia harjoitetaan selkeästi eniten Guineanlahdella, mutta tapauksia on raportoitu pitkin LänsiAfrikan rannikkoa sekä pohjoisessa että etelässä. Nämä pelon merikartat havainnollistavat, missä pikipöksyt puujalat antavat valtauskomentoja nykyään. On varmasti olemassa lukuisia syitä, miksi raportointi ei ole täsmällistä. Länsi-Afrikan rannikko Data kerätty ICC(IMB):n ylläpitämästä, reaaliaikaisesta maailman piratismitilanne-karttatietokannasta osoitteesta: icc-ccs.org/piracy-reporting-centre/imb-live-piracy-map Seuraavan aukeaman kartta on tarkoituksella keskiaukeamalla. KON T ROLL I 5 • 2011 Kuva: Planemad/Wikipedia | Muokkaus: Juha Harju F 29. Americas! Amerikoissa merirosvous keskittyy Etelä- ja Keski-Amerikan merialueille, molemmin puolin kanavaa. Kaikista kuumin tilanne on kuitenkin – ei niin yllättävästi – Intian valtamerellä ja Kaakkois-Aasian saaristoissa. teksti: Antti Sirkkala | kuvitus: Juha Harju t a t r a k i r e m n o l Pe Maailmassa on karkeasti kolme merirosvouksen saastuttamaa aluetta: KeskiAmerikka ja Karibia, Guineanlahti Länsi-Afrikassa sekä Intian valtameri jatkuen Kaakkois-Aasiaan. Kartoissa esitetyt määrät ja tapaukset ovat vain viitteellisiä, sillä ne perustuvat vapaaehtoisiin, kansainväliselle kauppakamarille tehtyihin ilmoituksiin. Olit sitten pyssyttelijä tai pössyttelijä, kenttäsika tai makean veden merirosvo, kartan voi näppärä sti ripata irti niiteistä ja ripustaa sosiaalitilan, toimiston tai vaikkapa vessan seinälle – persoon allisena vaihtoehtona loppuun katselluille tyttökuville. Esimerkiksi kansainvälisen kauppakamarin lisäksi maailmassa on useita muita organisaatioita, jotka keräävät ilmoituksia tai julkaisevat dataa piratismista, muiden muassa kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO. Kartoissa nähtävät tapaukset antavat kuitenkin vahvan käsityksen siitä, missä musta pääkallolippu liehui vuonna 2011
30 KON T R OL LI 5 • 2011
KON T ROLL I 5 • 2011 31
Veneharjoittelun määrälliset puutteet päästiin korjaamaan saavuttaessa lämpimämpiin ilmanaloihin. Muita tehtäviä oli kuitenkin myös lukuisia. Myös aluksen suojaus- ja tarkastusjoukkueella oli niin suojauksia kuin tarkastuksiakin, sekä se kuuluisa kiinniotto! Miinalaiva Pohjanmaan suojaus- ja tarkastusjoukkue V akiintuneessa mediassa alustarkastusosastoksi ristitty MIL Pohjanmaan suojaus- ja tarkastusjoukkueen vahvuus oli noin 12 henkeä. Niin ikään MIL Pohjanmaan suojaus- ja tarkastusjoukkueen miehiä siirtyi tarvittaessa suojattaville aluksille samanlaiseen aseistettuun turvaamistehtävään, mitä yksityiset turvallisuuspalvelut suoritta32 KON T R OL LI 5 • 2011 vat alueen kauppalaivoilla. Kun merenkäynti antoi myöden, Välimerellä laskettiin pienveneet mereen ja päästiin valmistautumaan tositoimiin entistä paremmin. Alkumatka käytettiin kuitenkin hyväksi ja merimailien aikana hiottiin taistelumenetelmiä. Harjoitteluohjelmaan kuului muun muassa lähestyminen ja alukseen nousu. Niin kutsuttu Vessel Protection Detachment -toiminta suojasi muun muassa Mombasa-Mogadishu-väliä seilanneita avustuskuljetuksia. Joukkueen ryhmät suorittivat toiminta-alueella tavanomaisellekin rauhanturvaamiselle tyypillisiä friendly approach -keikkoja, joissa kaikenlaisia merenkulkijoita lähestyttiin kuulumisten vaihtamiseksi ja tilannekuvan päivittämiseksi myös ilman, että heidän epäiltiin olevan merirosvoja. Suojaus- ja tarkastusjoukkueen johtajana toimi kapteeniluutnantti Antti Häkkinen Saaristomeren Meripuolustusalueen Turun Rannikkopataljoonasta. KENTÄLL Ä teksti ja kuva: Antti Sirkkala | kuvat: Puolustusvoimat Kontrolli perehtyi operaatio Atalantassa keikkailleen Miinalaiva (MIL) Pohjanmaan suojaus- ja tarkastusjoukkueen toimintaan haastattelemalla kapteeniluutnantti Antti Häkkistä. Suojaus- ja tarkastusjoukkueella ei ollut yhtä varsinaista päätehtävää, vaan osaston tehtävät olivat monimuotoisia. Laivan miehistö oli jaettu joukkueisiin, ja näiden joukkueiden johto pääsi käytännössä itse valitsemaan omat taistelijansa. Vaikka MIL Pohjanmaalla palveli myös naisia, suojaus- ja tarkastusjoukkue koostui yksinomaan miehistä. Normaalioloissa otettiin osaa myös miinalaivan omasuojaukseen vahti- ja tähystystehtävien muodossa, esimerkiksi miehittämällä aluksen konetuliaseita. Häkkisen johtamasta joukkueesta noin puolet oli Puolustusvoimien kantahenkilökuntaa ja loput muiden viranomaisten palveluksesta keikalle lähteneitä reserviläisiä. MIL Pohjanmaa nosti ankkurinsa suhteellisen pian siitä, kun päätös osallistua operaation tehtiin. Aluksella osallistuttiin esimerkiksi rutiininomaisiin aluksen huolto- ja korjaustehtäviin, aivan kuten koko muu miehistö. Aseiden käyttöä harjoiteltiin myös. Ennen lähtöä ehdittiinkin treenata vain vähän, ja silloinkin vain perusasioita. Ampuminen miinalaivan peräkannen poikki oli mahdollista, joten perässä päästiin treenaamaan pistooleilla. Ampumaharjoittelu ei kuitenkaan jäänyt tähän, vaan osaston koko miehekästä aserepertuaaria päästiin käyttämään.. Osastoon valittiin tarkoituksella henkilöitä, joilla oli aiempaa kokemusta ja osaamista merellisestä ympäristöstä sekä taktisesta toiminnasta aluksilla. Turhaan ei reissussa oltu, sillä jo aiemmin tiedotetun mukaisesti Pohjanmaan saattamat alukset pääsivät turvallisesti perille. Keskeistä oli kuitenkin, nimen mukaisesti, suojaaminen ja tarkastaminen. Ne muutamat kuukaudet mitä välissä vierähti, tuntuivat aivan liian lyhyiltä ottaen huomioon harjoittelun tarpeen ja aluksen varustamisen, puhumattakaan miehistön rekrytoinnista. Suojaus- ja tarkastusjoukkueenkin harjoittelu kotimaassa jäi vähäiseksi. Aikataulun lisäksi pakkaskeli oli muuttunut jo niin purevaksi, että veneily ei ollut mielekästä. Samalla voitiin varmistua siitä, keitä he oikeasti olivat ja mitä oli tapahtumassa, ja mikäli jotain yllättävää olisi ilmennyt, siirtyä suoraan varovaisempaan ja vaativampaan toimintamoodiin, epäillyn kohteen tarkastamiseen
Pohjanmaa ampui merirosvoaluksen eteen kolme varoituslaukausta tykillä. Jo alustavassa puhuttamisessa osa kiinniotetuista myönsi aluksen osallistuneen merirosvoustoimintaan eli hyökkäyksiin tai niiden yrityksiin. Pohjanmaa lähestyi kohdetta ja käskytti sitä suurtehokaiuttimella. Somalit eivät tehneet vastarintaa, vaan toimivat sotilaiden ohjeiden mukaisesti. Ei lainkaan ihme, että miehitys valittiin kokemusta omaavien joukosta, sillä kohteen pitäminen stressitilanteessa ampuma-aseen piikillä, oli kädessä sitten pitkää tai lyhyttä työkalua, lienee todella kovan harjoittelun takana. Voimannäytön seurauksena kohde luopui pakenemisesta, ja suojaus- ja tarkastusjoukkue lähti kuuluisalle keikalle. Osastolla oli käytössään kovapohjaiset suomalaiset kumiveneet, joihin mahtui kuljettajan lisäksi neljästä kuuteen soturia. KON T ROLL I 5 • 2011 33. Tästä huolimatta alus yritti ensin paeta. Eräs tunnusmerkki kohteen mahdollisista aikeista olivat hinauksessa olleet kaksi pienvenettä. Kalastusalus ei antautunut ilman voimannäyttöä. Miinalaivalla oli mukana somalin kielen tulkkeja, joten käskytyksen sisältö ei voinut jäädä epäselväksi. Pimeätoimintalaitteita ei kuitenkaan jouduttu käyttämään, kun aurinko kipusi pikku hiljaa horisonttiin. Tämänkertainen etsintätehtävä johti lopulta mediassa hehkutettuun kiinniottoon. Joukkueen käyttöön luovutettu työkaluvalikoima oli ymmärrettävästikin aluksen laajin, vaikka totta kai pienaseita oli muullakin miehistöllä. Etsitty PAG oli tukialus, jota joskus aiemmin oli käytetty kalastukseen. Tämän lisäksi ryhmäkohtaisina tukiaseina olivat muun muassa haulikot. Keskeisen haasteen osaston toimintaan, sekä erityisesti varustuksen valintaan loi suojaavuuden ja kelluttavuuden yhteensovittaminen. Suojaus- ja tarkastusjoukkue lähestyi merirosvoalusta tulkki mukanaan. Saatto- ja suojaustehtävien lisäksi yksi operaatio Atalantaan osallistuvien alusten päätehtäviä oli pysäyttää ja tarkastaa epäiltyjä toimintaryhmiä, ammattislangilla PAG, Pirate Action Group. Jokainen taistelija teki itselleen sopivat varustevalinnat vaihtoehtojen ja varomääräysten puitteissa. Pohjanmaa pysytteli turvallisen välimatkan päässä käsiaseiden kantaman ulkopuolella. Osasto oli varustettu hyvin ja täysin pimeätoimintakykyinen. Merellisessä toimintaympäristössä on syytä olla jokin kelluttamisväline, mutta veden varaan joutuneen sotilaan pinnalla pitävät liivit saattoivat hyvinkin peittää juuri tarkoituksenmukaisimman varusteliivin taskut vaikkapa rinnan kohdalta. Etsintä alueella kesti useita vuorokausia, mutta eräänä huhtikuisena aamuna, sarastuksen ollessa vasta puoliksi täyttynyt lupaus, pitkäjänteinen ja määrätietoinen partiointi palkittiin, kun merirosvojen toimintaosastosta saatiin optinen havainto. Pysäytetyssä laivassa olleet henkilöt käskytettiin joukkueen parhaaksi katsomaan paikkaan keulaan, minkä jälkeen suojaus- ja tarkastusjoukkue pääsi nousemaan kannelle. Käytännössä koko varustus jaettiin Puolustusvoimien puolesta, mutta joissain tilanteissa taistelija saattoi myös manipuloida omaa taktista työkalupakkiaan esimerkiksi itselleen paremmin istuvalla pitkän aseen taktisella hihnalla. Erityismaininnan ansaitsee suojaus- ja tarkastusjoukkueen johtajan kapteeniluut- nantti Häkkisen mukaan pimeätoimintalaitteisto. Miesten henkilökohtaisina aseina olivat pistoolit, konepistoolit ja rynnäkkökiväärit. Miehillä oli käytössään joitakin erilaisia suojaliivejä ja kypäriä, mutta piti tarkkaan harkita, millaisessa varustuksessa toimitaan. Pimeätoimintavarustukselle meinasikin tulla tulikoe, kun MIL Pohjanmaa lähti etsimään Euroopan unionin laivasto-osaston ilmatiedustelulta saadun kärkitiedon perusteella Arabianmerellä havaittua merirosvojen toimintaryhmää. Veteen laskettuja maalilaitteita voitiin ampua isommilla kaliibereilla, ja lopulta päästiin harjoittelemaan jopa taisteluammuntaa ja -toimintaa pienveneistä käsin. Kiinniotetut 18 merirosvouksesta epäiltyä somalia siirrettiin Pohjanmaalle, minkä jälkeen suojaus- ja tarkastusjoukkue pääsi penkomaan pysäytetyn aluksen kölistä mastoon. Merialue oli aava, ja MIL Pohjanmaa ainoa alueella partioinut Atalantan sota-alus
Sen lisäksi, että heillä oli hinauksessa hyökkäyksille leimallisia pienveneitä, alus oli täynnä Intian valtamereltä otetuista valokuvista tuttuja polttoainetynnyreitä, joissa oli sekä bensaa että polttoöljyä - ensimmäinen pikkuveneille ja jälkimmäinen kalastusaluksen omiin tarpeisiin. Tämän lisäksi merkkeinä hävitetystä todistusaineistosta löytyi muun muassa FN FAL-kiväärin lippaita. Toinen näistä veneistä jäi kuitenkin Pohjanmaalle ja lienee nykyisin jonkin suomalaisviranomaisen varastossa muun takavarikoidun todistusaineiston kera.. Näiden kohtalosta ei saatu kuitenkaan mitään vihiä. Kapteeniluutnantti Häkkisen mukaan kiinniottoaika oli rauhallinen ja turvallinen sekä miehistölle että kiinniotetuille itselleen. Kiinniotetut olivat Pohjanmaalla parin 34 KON T R OL LI 5 • 2011 viikon ajan. Suojaus- ja tarkastusjoukkue löysi muun muassa viisi AK-47-varianttia, venäläisiä Tokarev-pistooleita sekä RPG-sinkoja. Aseet oli piiloteltu ympäri laivaa. Koska päätöstä kiinnioton jatkamisesta ja merirosvojen tuomisesta tuomiolle ei tehty, heidät päästettiin vapaaksi lähellä Somalian rannikkoa. Pienveneet ja muu todistusaineisto otettiin haltuun, ja kalastusalus upotettiin Arabianmerellä. Kertoman mukaan vapautetut miehet olivat selvästi huojentuneita päätöksestä ja seilasivat yhdellä mukanaan olleista pienveneistä rantaan. Mielenkiintoisena kuriositeettina aluksen ruuma oli täynnä mätää kalaa, mikä viittaisi siihen, ettei tukialus ollut ryhmän omaisuutta, vaan merirosvot olivat ottaneet sen haltuunsa huono-onnisilta kalastajilta. KENTÄLL Ä Puhuttamisen lisäksi aluksesta löytynyt rekvisiitta osoitti kiinniotettujen olevan kovia tekijöitä. Tämä belgialaisase on yksi tyypillisistä Afrikan vientiin päätyneistä sotilaskivääreistä. Vaikka piraatit yrittivätkin hävittää joitakin todistuskappaleita heittämällä niitä mereen ennen kiinniottoa, aluksesta löytyi reilusti myös aseita
Merivoimat kehittää koko ajan kansainvälisten tehtävien valmiutta. Kiinniotettujen tukialus hinauksessa Vaikka reissu oli MIL Pohjanmaan miehistölle turvallinen ja mielenkiintoinen, se oli henkisesti uuvuttava. Mutta näin jälkikäteen uusi keikka houkuttelisi ainakin suojaus- ja tarkastusjoukkueen miehiä. Olisiko sellainen mahdollista. Kapteeniluutnantti Häkkisen mukaan kaikki olivat iloisia kotiinpaluun koittaessa. Ehkäpä. Pohjanmaa joutui edellisen lisäksi muun muassa avustamaan merirosvojen valtaamana ollutta ja heidän jo hylkäämäänsä alusta sekä aluksen vankina pidettyä miehistöä. Kuvattu kiinniotto ei ollut suojaus- ja tarkastusjoukkueen ainoa kova keikka, mutta ainoa, jossa uhka oli konkreettinen. Lähestyttäessä alusta tilanne oli suomalaisille täysin epäselvä, joten kaikki mahdolliset varotoimenpiteet otettiin kohtaamisessa ja kannelle nousussa huomioon. Näille ihmisille annettiin humanitaarista apua ja alus tarkastettiin juurta jaksain - jopa kahteen eri kertaan, kun tapahtumien selvittäminen ja tilannekuvan kokoaminen oli vielä kesken ja otti oman aikansa. Puolen vuoden keikan aikana osalla miehistöstä oli parhaimmillaan vain kymmenen vapaapäivää, eikä kaikilla edes tätä. KON T ROLL I 5 • 2011 35. Olihan mahdollista, että laivassa olleista henkilöistä osa tai kaikki olisivatkin olleet vielä merirosvoja
Munatonta menoa 55 -kiloinen vaalea opiskelijatyttö etsii kesäduunia. Enempää en häntä näe, vaikka vissiin piti. Työhaastattelija pähkäilee: noinko vartijaksi meinaat. Jotain satunnaista sijaistusta saattaa tulla myös vartijanhommissa, hän varoittaa. Sitten onkin kahviaika, eivät vissiin ole varkaat vielä liikkeellä. Etsivä käskee minun jäädä myymälään pyörimään ja lähtee itse jonnekin. Mies ei ole kantaväestöä ainakaan monennessa polvessa, tumma on ja käkkärä. En ole feministi, sovinisti enkä nisti, mutta harrastan päähänampumispelejä ja päähänlyöntiurheilua ja vihaan shoppailua, joten saman tien voin olla muutenkin outo ja pyrkiä turvallisuusalalle. Sen verran satun kielitaitoisena ymmärtämään, että puhutaan minusta, ja arvaapa sen kieltä osaamattakin, kun koko kuoro tuijottaa päin. Mieheni eikun perehdyttäjäni ei alennu vastaamaan, mutta lähtee näyttämään myymälän takahuoneen. – Kun palaan mukavessasta, minua odottaa tupakoiva, äkäinen etsivä. Näkisin, että käytännön syistä vartijalla tulisi olla raamia tai voimaa, ja minulla ei ole erityisemmin kumpaakaan; jos nyt jotain niin elvistelevää asennetta löytyy, eli turpiin tulisi ja varmuudella. Eikun hakemaan rooliasu kotoa. V A LTA K U N N A N V O U T I Valtakunnanvouti on kuvitteellinen hahmo, jonka takaa löytyy useampi oman alansa ammattilainen. Mutta ei, tämä mikälievuoropäällikkö on sitä mieltä, että minä olen vartija, hän etsivä. Valtakunnanvouti vetoaa p erustuslailliseen oikeuteensa kirjoittaa siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Ettei meitä luultaisi myymäläetsiviksi. – Tuleepa muuten vihaista silmää ohi kulkevilta koirailta, siis minulle joka seison tämän ei-saisi-sanoa-mutta-tummanmiehen kanssa. Ei sanaakaan puhelimista, kiinniottoilmoituksista tai muusta jotenkin olennaisesta. Tulee tässä nyt yhteen osoitteeseen kaikki kiukuttelu. Nytkö leikitään riitelevää pariskuntaa. Piinallisen pitkän tunnin kuluttua ”jatketaan töitä” (missä vaiheessa ne aloitettiin?) eli mennään kadulle liikkeen ulkopuolelle seisoskelemaan vierekkäin ja lähekkäin. Ei perkele, nyt menee jo täydeksi pelleilyksi. Ensimmäinen tunti hurahtaa takkirekkien välissä jutustellessa. Kysyn, mistä saan puhelimen ja mihin kiinniotetut viedään, olisiko vartijankoppero tai vastaava, josta pitäisi tietää. Oikein peiteoperaatio. Väijytään vissiin, mistä suunnasta näppärit hyökkäävät. Kirjoittajan mielipiteet eivät välttämättä edusta lehden virallista kantaa. Perehdyttäjä keksii, että pidetään näin kädestä kiinni ja 36 KON T R OL LI 5 • 2011 hymyillään toisillemme. Tapaan perehdyttäjäni vaateliikkeessä. No jaa, enempi kaavailin undercover-hommaa, myymäläetsiväksi. Naaraat katselevat enemmänkin uteliaina. Matkusteluun kuluu puolitoista tuntia, mutta palkka juoksee. Haastattelija kaivaa lomaketta pöydälle: nimi alle ja koulutukseen, lisäksi viikon etsiväperehdytys. Ei sillä, että mitään naiset-ensin-esileikkiä odottaisin, mutta saan varoa, etten jätä kärsääni oven väliin. Mitä seuraavaksi. Seuraavana päivänä toiseen kohteeseen. Tuskin kukaan arvaa meidän olevan myymäläetsiviä, joten sen puoleen homma toimii. Matkalla on monta ovea, jotka kaikki paiskautuvat voimalla edestäni kiinni. Pussaillaan ja mennään katselemaan sormuksia kultaliikkeeseen. Teen havaintoja, noinko äijä on niin ammattilainen, että silmäilee samalla myymälän rosvoja, mutta kovasti tapittaa suoraan silmiin, hymyilee ja koskettelee noin kuten muissa kulttuureissa on ärsyttävänä tapana. Ollaan mykkäkoulua ja tuijotetaan vihaisesti kaukaisuuteen kuin oltaisiin jo vallan naimisissa. Kun palaan, täti hoputtaa minut jäpittämään kassalinjaston suureksi turvaksi.. ”Sä oot vartijana.” Työvuorolistaani on selkeästi merkitty myymäläetsiväperehdytys, mikä yhteisesti vielä tarkistetaan. Tiedossa perehdytystä naisetsivän kanssa, joten hellin ajatusta, että päivä kuluisi työn merkeissä. Vastassa on pahantuulinen, lyhytpuheinen lispetti, joka hämmästyy, kun tulen paikalle omissa vaatteissani. Kova on alien pulina; tätä kieltä ei puhuta hiljaa eikä sylkemättä. Mies vie minut läheiseen kahvilaan, jossa on iso joukko hänen serkkumiehiään. Eka päivä. Ystävällinen, erittäinkin, ja mieluusti kertoilee itsestään, ja paljon
Eihän se perehdytys siis voinut olla huono – ehkä se oli niin veitsenteräväksi hiottua pedagogiikkaa, ettei tyhmä tajunnut saavansa oppia. Harmi vaan, etten olekaan vartijanreleiden alla alasti tai edes puoli-, joten ei vilkahda sloggi eikä selluliitti. Yritän kertaalleen lipua lähemmäksi. Naisiahan kaupat ovat täynnä, joten sekaan on helppo sulautua. Saadaan siinä yksi näpistelijäkin kiinni ja päivään täytettä. Päivä kuluu puheliaan vartijan kanssa löpistessä. Sillä on pienet viikset, joiden alta se käskee vaihtamaan vaatteet ja siirtymään etsiväperehdytykseen. Odottelemme perehdyttäjää, jonka piti tulla paikalle aamusella, mutta ketään ei näy eikä asiasta tiedetä mitään, kun päämajalle soitan. Kopissa istuu vartija, se sama Poirot, jolle jo kertaalleen esiinnyin, joten odotan jännityksellä, olenko tänään sittenkin vartija, sitten etsivä ja vielä kertaalleen vartija. Pitäisikö minun lyöttäytyä seuraan. Isokin mies voi muuttua käveleväksi kysymysmerkiksi nähdessään reviirillään yllättäen pikkuapulaisen: ”No?” Jaksamatta selostaa taustoja sanon olevani perehdytyksessä. Mitä jäi käteen. Kopissa olisi sopivasti tunnelmalliset puitteetkin: yksisuuntaiset lasit ja myymälästä kantautuvaa musiikkia. Ei vissiin olisi saanut tehdä töitä, kun on vasta perehdytyksessä. Mahtaa olla helvetin salaista ammattitietoutta, kun kukaan ei kerro mitään, vai pelätäänkö alalla näppäriliigojen soluttautumisia niin paljon, että kesäväijyn perehdytys näkyy ainoastaan työvuorolistassa. Pian jostain vyöryy paikalle iso ja ruma vartija, jonka varjoon mahtuisi kolme medium-kokoista miestä. Sie. ”Jos tarvitset jotain, kysy vartijoilta”, kuuluu ohje. Omansa hän laittaa tilalle. Isossa tietokonealan myymälässä on hieno vartijankoppi täynnä laadukasta valvontatekniikkaa. Kiinni jää sirkkelimiehen kourallinen matameja, joilta löytyy housuja koko suvun miehille. Ymmärtäisin vastahankaiset opastukset, jos työpaikoista olisi kova kilpailu ja tuloksella väliä, mutta työhaastattelija kertoi, että etsivän hommiin kaivattaisiin lisää väkeä, kun ei ole tulijoita. Että on väärinkäsitystä tässä nyt. Korkeampaa tietämystään hän jakaakin auliisti: aamulla hän sanoo tulevansa hakemaan perehdytyskierrokselle hoidettuaan pari asiaa, mutta loppupäivän kävelen itsekseni isoa tavarataloa. Mikä sinnuu vaivaa?” Sanopa se. Tämä ystävällinen pikku Poirot tulee vartijankoppiin varmistamaan, että todellakin vaihdan vaatteet enkä jää leikkimään vartijaa saati livistä tieheni. Mutta ei, tämä pikku-ukko tuijottaa toiveikkaana show’n alusta loppuun. Pian kysynkin, sillä joukko isohameisia vähemmistön edustajia tekee edullisia löytöjä miestenvaateosastolta. Etenkin näppärien suosimilla alusvaate- ja meikkiosastoilla vartijakorsto muuttuu äkkiä huutomerkiksi toisin kuin maisemaan sopiva nainen. Tällä kertaa minua kouluttaa pitkänlinjan myymäläetsivä. ”Jaa”, hän sanoo, ”haetaan kärryt parkkihallista.” Eka jolle en ole riesa. Olin joskus äidiltä kuullut, että miehiä saattaisi naisten riisuuntuminen kiinnostaa, mutta siitä huolimatta niillä on vähemmän kiihkeissä tilanteissa tapana kääntää kohteliaasti selkänsä, kun daami riisuu. Mutta ei, tällä kertaa ei riisuta. Vielä viides turha päivä perehdytyksessä, niin pakollinen viikko on täynnä. Naisetsivä huolii nyt vasan mukaansa pitkin hampain, ei puhu eikä pukahda, harppoo vain ympäri myymälää niin, että ei ole tarkoitus pysyä perässä. Näen vain silloin tällöin perehdyttäjäni vilaukselta, väijymässä hyllyjen välissä. Neljäs perehdytyspäivä. Näpistelyreissun yllätys tulee minun hahmossani useille myymälävarkaille. Poliisit ovat kuitenkin sitä mieltä, että tämä neiti tässä on kiinniottaja, ja nimi vaihdetaan taas. Yksi kiinniotetuista pöyristyy: ”Mitä, siekö meijän tähän saatit. Yksikään etsivistä ei perehdyttänyt mitenkään eikä mihinkään. KON T ROLL I 5 • 2011 37. Myymäläetsiväkin löytää paikalle, ja hän vetää kiinniottoilmoituksesta nimeni yli. Joku päälliköntapainen tulee kesän lopulla oikein erikseen kyselemään jatkossakin töihin. Kun lopulta pääsen tositoimiin, alun turhautuminen kääntyy voitoksi: kesäduuniksi homma on mielekästä, vaikka palkka ei arvatenkaan olekaan. Osallistun mykkäelokuvamaiseen juoksukilpailuun sinnikkäästi, mutta lounastauolla emohirvi potkii pois: ”Sori vaan mutta mä teen töitä yksin.” Kolmas perehdytyspäivä. Nämä viisi päivää olisi voinut käyttää työntekoon eikä jonninjoutavaan myymälöissä yksin maleksimiseen. Kauaa en kärryjonoja puske, kun juonen kääntää paikalle leijaileva vartiointiliikkeen päällikömpi
38 KON T R OL LI 5 • 2011
Eli kun nytkin on käyty paljon keskustelua tästä niin kutsutusta vartijaväkivallasta... Se oli sitä aikaa, kuin kaikkein pienimmissäkin kopeissa jokaisessa oli siviiliasuinen myymäläetsivä. Mutta emmä toivo jääväni tästä hommasta eläkkeelle. Kiinnostaisiko esimerkiksi sellainen, jos ovi olisi auki. K: Tämä onkin todella ajankohtainen ja kiinnostava aihe. TK: Kyl mä luulen, et sekin liittyisi lainvalmisteluun kuitenkin. K: Mutta onko, tai haluatko paljastaa onko, pitemmän tähtäimen tulevaisuudensuunnitelmia tai ambitioita. TK: Mä en tiedä, mutta mua kiinnostaa kysyä, että jos se on niin yleistä ja vaiettu salaisuus ja nauhat katoaa, kuten nettikeskusteluissa väitetään, niin miten se on mahdollista, ettei keissejä tule enempää päivänvaloon. Lienee ennen kuulumatonta, että yksityisen sektorin kenttäsika kohoaa alan lakiarkkitehdiksi. K: Mainitsit, että olet ollut turvaukkojen kanssa oikeudessa. TK: No kyl tää varmaan on se homma nyt toistaiseksi. Vaihtoehtojahan on! Esimerkiksi on näyttänyt siltä, että turvallisuusalan valvonnan päällikkö vaihtuu muutamien vuosien rotaatiolla. Vuonna -95 valmistuin lakimieheksi. K: Voitko vahvistaa tai kumota kenttäjuorun, jonka mukaan olisit ollut puolustamassa henkilöä, joka Ahvenanmaalla olisi vienyt RVL:n tankista löpöä, ja kaadoit jutun sillä, että tämä Itämeren saarivaltio on demilitarisoitu vyöhyke, missä ei lähtökohtaisesti saisi olla sotilaita. TK: Ei. Olen hyvin tyytyväinen, että olin siinä hommassa. Siellä ei saa katsoa sormien läpi! K: Miten tulevaisuus, onko tämä sitä mitä haluat tehdä. Toiminta on siltä osin kyllä muuttunut. Timo Kerttula: Tulin turvallisuusalalle vuonna 1986 myymäläetsiväksi. Virkamiehethän hoitaa sitä virkaansa mitä ne hoitaa, ellei ne hae johonkin muuhun ja tule valituksi. Tässä voi kuitenkin korostaa, että niitä syytettyjä vartijoita on ollut tosi vähän. Ja vaikka tunnistaisin, en voisi siitä kertoa. Olin siis osa-aikainen opiskelujen ohella. Keitä he ovat olleet ja minkälaisissa asiayhteyksissä, puolustamassa viharikollisia. Miten se on onnistuttukin jemmaamaan jonnekin. Tietysti tuomitaanhan vartijoita välillä, mutta niin varmaan tuomitaan poliisejakin. TK: (naurua) Tää on urbaani legenda, en tunnista keissiä. Mulle vormuhommat sopi paremmin, mä tykkäsin niistä. Sitäkin tein osaaikaisena, mutta käytännössä täydellä listalla monta vuotta. Näillä näkymin toivon, että voin jatkaa valtiolla. mun mielestä jos sitä on, niin aika hyvin se on piilossa, kun aika harvoin kukaan jää kiinni. Seuraavan vuoden alusta palasin Securitakselle, ja nyt marraskuun ensimmäisestä päivästä lähtien olen ollut sisäministeriön virkamies, eli viimeinen Securitas-keikka oli aika lyhyt. Hoidin rikosjuttuja ja avustin monia vartijoita, eli monen vartijan kanssa ollaan oltu oikeussalissa. Miehen oman arvion mukaan siihen ei mene enää kauaa, mutta hän muistuttaa nauraen, ettei hän pysty määräämään lain sisältöä. Sitten olen mä puolustanut vartijoita, jotka ovat olleet syytteessä voimankäytön liioittelusta tai väkivallasta työtehtävissä. Siellä ei kuitenkaan niin hirveästi niitä oikeusjuttuja ollut, ja halusin kokemusta niistä, joten siirryin -99 omaan lakiasiaintoimistoon, josta puolestaan asianajotoimistoon, ja olin sitten muutamia vuosia asianajotehtävissä. Olin graduntekovaiheessa tullut tutuksi Securitaksen silloisen johdon kanssa, ja valmistumisen jälkeen hommaa tarjottiin mulle. Sen viimeisen vuoden olin miltei kokonaan opintovapaalla tekemässä väitöskirjaa. Ja ihan kuin tässä ei olisi vielä tarpeeksi, hän on turvallisuusalalla siitä erikoinen persoona, että hänellä tuntuu olevan poikkeuksellisen hyvä maine – joka suunnalla. Jos se olisi jokin kauhea ongelma ja oikea maan tapa, niin ihmettelen, ettei sitä tule enempää esille. Kontrolli istahti joulukuun alussa rupattelemaan vastaleivotun ylitarkastajan kanssa ja yritti lypsää tietoja siitä, miltä LYTP 2.0 mahdollisesti näyttää sitten, kun se toteutuu. L akiuudistuksen toisen vaiheen yksi vastuuvalmistelijoista on sisäasiainministeriön poliisiosaston ylitarkastaja Timo Kerttula. HAASTATTELU // teksti ja kuva: Antti Sirkkala | kuvitus: Juha Harju Pöly ei ole ehtinyt laskeutua vielä yksityisen sektorin lakiuudistuksen ensimmäisenkään vaiheen jäljiltä – esimerkiksi voimankäyttökoulutuksen uudistuminen puhuttaa ja puuskututtaa varmasti vielä pitkään – kun ministeriössä puuhataan jo uudistukset toistaiseksi päättävää kakkosvaihetta. Opin ymmärtämään, mitä liiketoiminta on. Ei mulla ole mitään sellaisia suunnitelmia, mutta se ei toisaalta tarkoita, sitä ettenkö hakeutuisi eteenpäin. Teoriassa ja käytännössäkin se on aina mahdollista, kun ollaan sellaisessa hommassa, että jotain sattuu ja mopo karkaa. Siitä seuraavana vuonna menin STV:lle ajamaan piiriä ja paikallisvartijaksi. Kontrolli: Millainen on turvallisuusalan työhistoriasi. Siis en sano, että valtio on huono työnantaja, vaan pikemminkin päinvastoin, mutta mua kiinnosti nimenomaan lainvalmistelutyö. Aika monet olivat asianomistajia eli rikosten uhreja. Mun mielestä tässä yhteydessä se jokaisen itse suorittama omavalvonta on todella tärkeää työpaikoilla. Mut mä en vielä tällä istumalla usko, että vartijaväkivalta olisi kauhea ongelma. Näyttöä on niin kovin vähän. Sitten, olisikohan ollut -91, menin STV:n hälytyskeskukseen, sekä päivystäjäksi että ajomieheksi. Siinä olin sitten pari vuotta, jonka jälkeen tulin pariksi vuodeksi Securitaksen keskushallintoon lakimieheksi. K: Mistä työstä sitten haluaisit jäädä eläkkeelle. Tarina kertoo, että ennen kuin hänestä tuli ylitarkastaja sisäasiainministeriön poliisiosastoon, ennen kuin hän opetti Laureassa, ennen kuin hän piti kenttämiesten puolia oikeudessa, ennen kuin hänestä tuli lakimies, hän oli itsekin savitakki. Sen verran voin yleisellä tasolla sanoa, että tosi vähän on ollut tapauksia, joissa vartijaa olisi syytetty asiakasomaisuuden varastamisesta, sillä keissit tuli KON T ROLL I 5 • 2011 39. Ei tässä voi enää kauheasti poukkoilla. Siitä pienten vaiheiden kautta musta tehtiin Securitaksen Jyväskylän palvelupäällikkö. Vuonna 2004 siirryin Laurea-ammattikorkeakouluun, ja viivyin siellä vuoteen 2009. Työyhteisön keskinäinen kontrolli ja toimintakulttuuri on ratkaisevassa asemassa näiden vähienkin tapausten ehkäisemisessä. TK: Pääasiassa vartijoiden. En voi puhua niistä sen enempää kuin että joillakin oli tosi pahojakin vammoja, ja olin varmistamassa, että saadaan oikeudenmukainen korvaus uhrille ja tekijälle oikeudenmukainen rangaistus. Jos sanon suoraan, niin en ensisijaisesti tullut työnantajan vaan työnkuvan perässä
Sama asia on jokamiehen kiinniotto-oikeus tai vaikkapa hätävarjelu. Otetaan nyt esimerkiksi nämä pysäköintivirhemaksut, uuden jalkapantarangaistuksen valvonta tai mikä tahansa muu. Siellä ei ole yhtään yhteystietoja, eihän me voida tuntemattomasta osoitteesta kysellä, että haluaako joku sanoa jotain. Siihen viitataan ainoastaan puolella lauseella: siellä sanotaan, että täydennyspoliisijärjestelmää kartoitetaan ja yksityisen turva-alan lainsäädäntöä selkiytetään. Aikataulusta sen verran, että asettamispäätöksen mukaan laki on syysistuntokaudella 2012 hallituksen esityksenä eduskunnalla. Hänhän julkaisi sen kirjankin tässä. Siellä on paitsi tämä selkiyttäminen mutta myös poliisin ja yksityisen turva-alan yhteistyömahdollisuuksien tutkiminen, sekä se, pitäisikö osa järkkäritehtävistä siirtää osaksi vartijan tehtäviä ja sitten vielä turvasuojaus ja turvallisuuskonsultointi, eli pitäisikö näillekin tehdä jotain. TK: Niin, Muutaman töhryn tähden. Turvasuojauksestahan meillä on säännöt, mutta turvallisuuskonsultointia ei säännellä missään. Tärkeää on, että toiminta on kontrolloitua, ja jos se on vartiointiliikkeen hallussa, miksei sitä kontrolloiduksi saataisi. TK: On, varmastikin. K: Jospa mennään sitten haastattelun pääasialliseen tarkoitukseen eli keskustellaan vireillä olevasta lakihankkeesta. En tosin ole vielä itse päättänyt, kannattaako se ostaa vai ainoastaan lainata kirjastosta. Tässä on varsin laaja valmistelutyö luvassa, ja virkamiehet valmistelevat ja kirjoittavat sen mukaan, mitä korkeammat voimat säätävät. Se tarkoittaa aika nopeaa aikataulua ottaen huomioon, mitä tällainen valmistelu vie. yleensä työnantajalta, eikä työnantajat tietenkään tällaisia keissejä tarjoa. Mutta kun ollaan siellä vankibussissa, niin ollaan rajatussa ympäristössä. Tämähän on perustuslaillinen kysymys, mutta ei välttämättä niin paha kuin jokin muu. Lainsäädäntöhankkeen asettamispäätöksessä on sitten menty pikkuisen pitemmälle. Esimerkiksi nämä pantarangaistukset ovat upouusi juttu Suomessa. Netissäkin on joitakin hyvin kriittisiä foorumeita, sanotaanko esimerkiksi vaikka tämä Vartijavahti. Myös matkailu- ja ravitsemusalaa tultaneen kuulemaan ja niin edespäin. (naurua) Eli mä en päätä, että nyt sitten tehdään tällainen laki. K: Onko tulossa lausuntokierrosta tai muuta konsultaatiota alan suuntaan. TK: En pidä sitä mitenkään äärimmäisen ongelmallisena esimerkiksi verrattuna moneen muuhun tilanteeseen, jossa yksityiselle sektorille annetaan toimivaltaa. Aina kun me annetaan järkkärille tai väijylle valtuuksia puuttua ihmisen perusoikeuksiin, se on valtuus julkisen vallan käyttöön. TK: On se mun mielestä. K: Eikös se ole Kukka Ranta, joka tätä asiaa on masinoinut. Tässä toimivalta kohdistuu vain rajattuun kohdejoukkoon, eli henkilöihin, jotka ovat jo menettäneet vapautensa. Jos se on eduskunnalla syyskaudella, sanotaanko vaikka joulukuussa 2012, käytännössä se tarkoittaa, että se pitää olla keväällä jo kirjoitettuna. K: Onko tämä aikataulu realistinen. Siitä ei hallitusohjelmassa ole sanottu paljoakaan. Selviä kuultavia ovat esimerkiksi Suomen vartioimisliikkeiden liitto, Finnsecurity ja esimerkiksi työntekijäpuolelta PAM. Hankkeethan voi tietysti aina myöhäs- tyä, mutta tässä on varmaan taustalla se, ettei käy niin kuin viime eduskuntavaalien alla kävi. Kaikki halukkaat voivat joka tapauksessa kuitenkin antaa palautetta, esimerkiksi ministeriön nettisivujen kautta vaikka erillistä kuulemiskutsua ei tulekaan. Mähän en tästä kuitenkaan ole päättämässä ja vastuukin tästä laista on oikeusministeriöllä. Vai ovatko ne asiat, joista nyt on ollut puhetta ja joita valmistellaan, yksittäisiä muutoksia, eikä toimivalta laajene ennen kuulumattomille areenoille. Mä tarkoitin asian esille ottaessani sitä, että me ei haluta kuulemisessa sulkea kriittisiäkään äänenpainoja pois, mutta tilanne on heidän suhteensa äärimmäisen hankala, kun me ei aina tiedetä, keitä he ovat, eikä ole lainkaan selvää, mitä tahoa kukakin virallisesti sitten edustaa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta valvoo hyvin tarkkaan tämän noudattamista, ja se tarkoittaa, että mikäli yksityistämistä tulee, meidän pitää pitää riittävä viranomaiskontrolli sekä varmistaa, etteivät valtuudet täytä merkittävän julkisen vallan käyttöä. Mitä voit kertoa hankkeen aikataulusta ja siitä, millaisia asioita toivotaan voitavan ratkaista. Se pitänee sitten varmaan katsoa perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännöistä.. K: Mikä sitten on nimenomaan tätä merkittävää, koska kaikki perusoikeuksiin puuttuminenhan on jonkinasteista julkisen vallan käyttöä. Mutta esimerkiksi kauppakeskuksissa sen toimivallan kohteeksi voi joutua periaatteessa kuka tahansa. Eduskunta käsittelisi uuden lainsäädännön jo 2013, eli hyvissä ajoin. Näkemykseni mukaan kysymys ei välttämättä ole siitä, että valtion toimivalta ainoastaan siirtyisi yksityiselle sektorille, vaan tulee myös uusia kysymyksiä ja tarpeita, joita ei ole aiemmin ollut. En tarkoita sitä, etteikö vangeilla olisi perusoikeuksia. Ei perustuslainkaan perusteluissa ole tyhjentävää vastausta. Jokaisen kirjan kansi on kuvioitu omalla tavallaan, näin olen ymmärtänyt. Sisällöltään se on oikeastaan sellainen mitä odottaakin, siinä kritisoidaan Stop töhryille -kampanjaa ja sen suuntaista kontrollia. Minulla on se. Varmaan jossain vaiheessa joudutaan keskustelemaan siitäkin, mikä on lopulta järkevin tapa hoitaa sen valvonta. Hallituksen esityksiä raukesi, kun tuli vaalit. Missä menee merkittävän julkisen vallan käytön raja, onkin sitten kysymys, jota oikeusoppineet pohtivat. Sitten on vielä näitä tahoja, joita periaatteessa haluttaisiin kuulla, mutta me ei tiedetä, keitä he ovat ja mistä me saataisiin heitä kiinni. Syksy menee sitten puhtaaksikirjoituksissa, laintarkastuksissa ja ruotsin kielen käännöksissä. K: Mitä mieltä olet kirjasta. Se, miten sisältö määräytyy, niin sehän on sitten ministeriöstä ja viime kädessä hallituksesta kiinni. K: Mitä ajatuksia hallituksen esitys vanginkuljettamiseen liittyvästä laista, jossa vanginkuljetuspalvelua voitaisiin ostaa yksityiseltä sektorilta, herättää. K: Mikä on oma näkemyksesi esimerkiksi pitemmällä tähtäimellä kuten kymmenen tai kaksikymmentä vuotta, ajaudutaanko myös Suomessa enenevissä määrin siihen, että yksityisen sektorin yritykset hoitavat aiemmin valtion toimivallan piiriin kuuluneita tehtäviä. Luulen, että häneltä ainakin voisi saada voimakkaita mielipiteitä. TK: Ihan totta. Virkamiesvalmisteluna ensin mietitään, mitä tahoja kuullaan. TK: En tiedä, onko mulla kompetenssia vastata tohon kysymyk- seen. 40 KON T R OL LI 5 • 2011 TK: Se on kriittinen kansalaispuheenvuoro, jossa vaaditaan puolijulkista kaupunkitilaa takaisin kaupunkilaisille. Kannattaa se ostaa, koska käsitin, että jokainen kirja on oma uniikkikappaleensa. Mä oletan, että joko iso kuulemistilaisuus tai sitten kuullaan yhtä tahoa aina kerrallaan. Mielestäni yksi hyvä reunaehto Suomessa on erittäin vahva perustuslakikulttuuri eli kuuluisa §124, jossa todetaan, että merkittävää julkisen vallan käyttöä ei voi antaa yksityiselle. TK: Elikkä nyt on käsillä yksityistä turvallisuusalaa koskevan lainsäädännön kokonaisuudistuksen toinen vaihe
Musta tämänkin asian tiimoilta pitäisi rohkeasti miettiä, onko sille vaihtoehtoja, jotka kestäisivät perustuslain. Oma asiansa on sitten arvioida tulisiko yhteistyövelvoite kirjata jollakin tavoin lakiin, kun vartioimisliike pitää yllä järjestystä ja turvallisuutta niin sanottuna JLJV-toimintana. Sen vuoksi tällainen tutkimus on tervetullutta. Mutta voidaanhan me ajatella säätää, että se näppäri voidaan päästää vapaaksi, jos se vapaaehtoisesti näyttää paperit ja suostuu, että vartija kirjaa tiedot. TK: Ylipäätään on erittäin tärkeä kysymys, mitä kiinniotetun kanssa tehdään. Mutta sitten seuraava kysymys foorumilta: ”Kohdehenkilön perusoikeudet vai kenttäsian työturvallisuus, kun pykäliä viilataan?” TK: Molempiin pyritään kiinnittämään huomiota. Yksityisten tehtävä ei ole jaella rangaistuksia. Mulla on semmoinen näkemys, vaikka oonkin ehkä kentältä vieraantunut, että kenttävartijalla ja kenttäpoliisilla menee keskenään ihan hyvin. Mutta vastuuvalmistelijat eivät päätä, mitä he kirjoittavat. Mitä siellä on sellaista, mitä pitäisi säätää laissa. Olin itsekin paikalla Laureassa tutkimuksen julkistamistilaisuudessa. Molemmista voidaan pitää huolta. Tutkimus on tehty myös sikäli juuri oikeaan aikaan, että juuri nyt se voidaan ottaa lainvalmistelussa huomioon. KON T ROLL I 5 • 2011 41. Toinen olen minä ja toinen on lainsäädäntöneuvos Pertti Normia. Tässä hankkeessa me ei säädetä ensisijaisesti työturvallisuuskysymyksistä. Täytyy miettiä, vapautuuko tässä oikeasti resursseja vai siirtyykö tehtävät muualle, missä niitä resursseja ei ennestäänkään ole. En kuitenkaan näe, miksi nämä sulkisivat toisensa pois. Ja siinähän saattaa käydä niin, että jos se pitää antaa sille henkilökohtaisesti tiedoksi, ja hän ei kutsuttuna saavukaan poliisiasemalle, niin poliisi joutuu hakemaan. K: Mistä päästäänkin ketterästi uudistushanketta sivuavaan kysymykseen; onko ollut esillä vartijan oikeus henkilöllisyyden tarkastamiseen esimerkiksi jonkin tietyn toimivaltuuden, vaikkapa kiinnioton yhteydessä. Heitä ei voi valjastaa poliisin ilmaisiksi apureiksi. Vartijalla on tärkeämpääkin tekemistä kuin odottaa poliisipartiota, koska vartija on suorittamassa vartiointitehtävää, ja se jää odostusaikana tekemättä. Keskustelu henkilöllisyyden luotettavasta selvittämisestä liittyy ainakin osin siihen, että viimekeväisessä vartioimisliikkeiden johdolle suunnatussa keskustelutilaisuudessa Poliisiammattikorkeakoululla turvallisuusalan valvonta esitti joissain tilanteissa olevan syytä harkita esimerkiksi kiinniotettujen päästämistä menemään. Mutta sitten pitää muistaa, että poliisi joutuu kuitenkin toimittamaan sen rankkarin perille jonain päivänä. Lakitekstin syntymistäkin valvotaan koko ajan. Ainakin tutkimuksesta saadaan osviittaa, mitä kehittämistarpeita alan toimijat ja sidosryhmät näkevät alan lainsäädännössä olevan. Tai jotain vastaavaa. Musta on kuitenkin lopulta kysymys siitä, miten se yhteistyö siellä käytännön kenttätyössä menee. On kuitenkin toinen juttu, mitä voitaisiin tehdä, jotta se olisi se virkamies, joka lopulta antaa rangaistuksen. Samoin kiinniotetun hakemisessa ja rankkarin antamisessa menee myös poliisipartion aikaa. Sen vuoksi lainvalmistelussa tarvitaan reaalimaailmasta peräisin olevaa tietoa. TK: Yksityistä turva-alaa koskevaa empiiristä tutkimusta ei Suomessa ole kovin paljon tehty. Tokihan me saadaan esittää omiakin näkemyksiämme. Aloitetaan seuraavalla: ”Onko mitään mahdollisuutta saada lisättyä viranomaisten ja yksityisen puolen toimijoiden yhteistyötä. Ylipäätään voi todeta, että lainsäädännöllä pitäisi aina olla kiinteä yhteys reaalimaailmaan. Valmistelun yhteydessä tutkimus tullaan lukemaan tarkkaan ja samalla katsotaan, missä määrin sitä voidaan hyödyntää. Esimerkiksi Espoon poliisi on käynnistänyt sellaisen projektin, jossa he ovat ottaneet yhteyttä suurimpiin vartiointiliikkeisiin ja käyneet palavereja, miten voitaisiin yhteistyötä tiivistää. Eihän siinä muita reunaehtoja ole tietysti kuin mitä laki sanoo. TK: Asiaa varmaan tullaan tarkastelemaan lainvalmistelutyössä, mutta epäilen, että aika pitkällä ollaan siitä kehityksestä, jossa kohdehenkilö velvoitettaisiin ilmaisemaan henkilöllisyytensä vartijalle. Ja jos vartija luovuttaa kiinni ottamansa henkilön poliisille, miksi vartijan pitäisi voida selvittää luotettavasti kiinniotetun henkilöllisyys. K: Kontrolli-lehden Tukholman poliisista kertovassa jutussahan oli vuonna 2008 maininta, että keskustan partiot ja portsarit pitävät yhteisen briefingin ennen illan hulinoita. Voidaanko esimerkiksi jonain päivänä ajatella yksityisen antavan tiedot virkamiehelle sen rangaistuksen määräämistä varten. Normia ja minä se lakiteksti kuitenkin hyvin pitkälle kirjoitetaan, ohjausryhmässä saatujen suuntaviittojen mukaisesti. Sitä en tiedä, voidaanko me säätää sellaista, että kiinniotetun olisi velvollisuus ilmaista henkilöllisyytensä vartijalle. Normia on ohjausryhmän varapuheenjohtaja ja minä ryhmän sihteeri. Ja en henkilökohtaisesti tiedä, että onko tämä muutakin kuin vain marginaalikysymys. Useimmissa lakihankkeissa on vain yksi. Esimerkiksi tässä hankkeessa on virkamiehistä koostuva ohjausryhmä, joka kertoo meille, miten lähdetään etenemään. K: Hyvä pointti. Meidän ei onneksi tarvitse tehdä valintaa, että joko me uhrataan sen väijyn työturvallisuus tai kiinniotetun oikeudet. Mutta sekin edellyttäisi poliisirekisterilainsäädännön avaamista. Mielestäni tässä on erinomainen tilaisuus pohtia näitä kysymyksiä. Muistuttaisin kuitenkin, että LYTP ei ole työturvallisuuslaki, vaan meillä on työturvallisuuslainsäädännössä ihan omat säännökset. Esimerkiksi julkisuudessa olleeseen lakiehdotukseen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta perustuslakivaliokunta on ottanut selvän kannan, että se on ehdotetussa muodossaan merkittävää julkisen vallan käyttöä, ja sisäministeri on tullut esiin ja todennut, että näpistelyvirhemaksut eivät kuulu yksityisille. Täytyy myös muistaa, että vartioimisliikkeet tekevät liiketoimintaa. Jo ennen kuin teksti menee oikeusministeriön tarkastettavaksi, meillä on sisäministeriössä oma valvontaryhmä, joka pyrkii pitämään huolen, että laki pysyy perustuslain rajoissa. Nykyisinhän LYTP:ssä on säädetty, että pitäisi olla yhteistyössä, mutta vain yksityisellä sektorilla on velvollisuuksia viranomaista kohtaan, ei lainkaan toiseen suuntaan. Valmistelevat virkamiehet tekevät kirjoitustyön. Nykyisellään tämä saattaa tuntua erityisesti vartijan kannalta vaikealta tilanteelta. Tämä on sen verran laaja, että tässä on kaksi. Nykyisellään se makaa täysin henkilöiden välisten suhteiden varassa ja jämähtää liian usein viranomaisen valvontavastuun rooliin.” TK: En tiedä, kuinka paljon tämä on ylipäätään lainsäätäjän tehtävä. Mut mä haluan vieläkin alleviivata etteivät virkamiehet yksinään päätä mitään! K: Mielenkiintoista kuulla, että lakitekstikään ei ilmesty ihan tyhjästä, vaan joku senkin aina kirjoittaa. Siitä on käyty keskustelua, että poliisille tulisi tällainen laajempi informaatiovelvollisuus tietyistä asioista, esimerkiksi epäilyttävistä toimeksiantajista. Eihän poliisi voi kertoa, että tällainen rosvo on siellä tai täällä. Tilanne, jossa tuntematon kiinniotettu laskettaisiin vapaaksi vain sen takia, ettei ole tarpeeksi poliisipartioita hakemaan, lienee erittäin epätervettä kehitystä. Nyt voisimme käydä läpi Kontrollin keskustelufoorumilla lukijoiden esittämät kysymykset. K: Valotatko lukijoillemme, kuinka lakikirjaan päätyvän lain kirjoittaminen konkreettisesti tapahtuu. K: Missä määrin vastikään julkaistun Yksityisen turvallisuusalan empiirisen tutkimuksen tulokset vaikuttavat lainvalmisteluun ja lopulliseen lakiin. TK: Meillä on tässä hankkeessa kaksi vastuuvalmistelijaa
Nykyisin tuntuu olevan kahdenlaisia vartijoita, on talonmiesvakseja ja suojeluvartijoita, jotka molemmat toimivat ehkä tarpeettomasti saman lupamenettelyn piirissä. Lakiuudistuksen kakkosvaiheen toinen vastuuvalmistelija ylitarkastaja Timo Kerttula on itsekin vanha kenttämies. Viittaan turvallisuusalan valvonnan mm. Mut alallahan on siitä asti kun mä muistan keskusteltu näistä oheistehtävistä. Muodostaako se jo 42 KON T R OL LI 5 • 2011 TK: Mun mielestä, jos siihen ei liity - niin kuin lainperusteluissa on aseteltu - ”erityisiä turvallisuustoimenpiteitä.” Esimerkiksi perus kulunvalvonta, ei se välttämättä ole omaisuuden vartiointia. K: Saako siis vastaanottotehtäviä tehdä ilman liikelupaa. sellaisen vastarinnan, jonka murtamiseksi on oikeus voimakeinojen käyttöön. En usko, että tässä hankkeessa nykyiseen vartioimisliikelupakäytöntöön tullaan paljoa puuttumaan. K: Ok! Kysymyksiä tuli ikävä kyllä hieman ujosti, joten jäljellä on viimeinen: ”Olisi mukava kuulla oikean oikeusoppineen kanta siihen, voiko valvontaviranomainen antaa sitovaa ohjeistusta toimivaltuuksien ja voimakeinojen käyttämisestä. Jatketaanko niin, että lähimain jokainen siivous- ja kiinteistöhuoltofirma tarvitsee vartioimisliikeluvat, vai tullaanko joitakin asioita rajaamaan lupamenettelyn ulkopuolelle niin, että jäljelle jäisi vain oikeita vartioimistehtäviä. En muista, mitä kuljettamisesta ohjeistettiin, mutten kuitenkaan pidä pahana, että aika ajoin valvontaviranomainen muistuttaa, ettei ole erillistä säilössäpito-oikeutta. Siitä on kai yksi juttukin ollut käräjäoikeudessa. Olen kuitenkin nähnyt tähän tilaisuuteen liittyneet materiaalit ja lähtisin arvioimaan tilannetta niistä lähtökohdista, että poliisillahan on lain mukaan ohjaus ja valvonta, ja viranomainen voi aina antaa ohjeita ja ohjausta. mun mielestä on kahdenlaisia vartiointitehtäviä: on respatehtäviä ja vartiointitehtäviä. Mun käsitykseni mukaan tämä respa on ollut se ongelma. TK: Mullon pikkasen poikkeava näkemys... Eli jos sä ilmoitat, että nyt sä harjoitat ansiotarkoituksessa toimeksiantosopimukseen perustuvaa omaisuuden vartiointia jokamiehenoikeuksin, niin se tarvitsee luvan! Vaikka lupaisit, että sä et tule koskaan poistamaan ketään. kiinniotettujen kuljettamisesta esitettyyn kieltävään kantaan viime keväänä, joka on sittemmin myös ohjeistettu suorittavalle portaalle ainakin joidenkin vartiointiliikkeiden taholta.” TK: Olin Tampereella itsekin, kun turvallisuusalan valvonta piti tilaisuuden, mutten ikävä kyllä päässyt Hervantaan Vaajakatu kakkoseen. Mutta jotta nämä ohjeet tulevat sitoviksi, niin viranomaisella täytyy olla jokin valtuutus, ja näkisin, että nämä ovat ohjeita, jotka ovat ikään kuin suositusluonteisia. Loppupeleissä tuomioistuin ratkaisee sen, mitä on pidettävä oikeana tulkintana. Mä ymmärrän kyllä ton pointin mitä tarkotit, mutten usko, että turhia vartioimisliikelupia paljoa olisi. K: Sitten yksilötasolta yritystasolle: mikä on näkemyksesi turvallisuusalan yritysten lupaasioiden tulevaisuudesta. Ei siinä mielessä etteikö se voisi olla turvallisuustyötä, vaan siinä mihin se raja suhteessa omaisuuden vartiointiin vedetään. He tarjoavat yhtenä palvelumuotona eräänlaista pseudo-vartijaa, joka saapuu siivoamaan myymälälle kriittisimpään vuorokaudenaikaan ”luoden turvallisuutta koulutuksellaan ja olemuksellaan” sekä ”avustaa henkilökunnan pyynnöstä tilanteissa jokamiehenoikeuksin”. Eli joululomien ajaksi laitetaan lappu pöydälle, että kastelisitko kukan. TK: En ole kuullut, enkä ota kantaa yksittäisiin tapauksiin, mutta yleisellä tasolla voin sanoa, että oli mitkä oikeudet tahansa, niin ne eivät ratkaise, vaan sen toiminnan pääasiallinen tarkoitus ja mikä se tehtävä on. Tämä on enemmänkin työmarkkinapoliittinen kysymys, eli mitä nämä TES-osapuolet sopii.. Mutta se mikä käsitys mulla on näistä talonmiestehtävistä, niin kyllä ne siellä enemmän tai vähemmän omaisuutta vartioi, ja silloin se lupa täytyy säilyttää. K: Oletko kuullut Turvasiivous Oy:stä. Mut ei tää mun mielestä ole ongelma. Ainahan voidaan keskustella, että onko liikaa toimintoja luvanvaraisuuden piirissä. Mä ymmärrän kyllä sen juridisen ongelman, joka siinä kuljettamisessa on, eli jos sä otat mut kiinni ja sanot, että mennäänkö tonne sivummalle selvittämään tätä juttua ja mä vastaan että ei, mä jään just tähän paikkaan, niin ethän sä saa mua siitä, ellet sä ota mua korvasta kiinni ja käytä vähän voimaa. Ja ongelma on siinä, että onko oikeus käyttää voimaa, jos poka vaan passiivisesti seisoo paikallaan. Se, mistä tultaneen keskustelemaan – ja mä heitän nyt vaan ilmaan tän – on, että pitäisikö perinteiselle järkkäritoiminnalle asettaa lupaedellytys
TK: Rikolliset saadaan pois alalta sillä, että viedään hyväksyntä järjestyksenvalvojaksi, eikä heille myönnetä kortteja. Entä pitäisikö luvanvarainen palvelu ulottaa vain kapakoihin vai myös yleisötilaisuuksiin, ja jos vain toiseen, niin miksei toiseenkin. TK: Musta on ihan selvää, että luvanvaraisuutta tullaan pohtimaan. Ei ole lainsäätäjän tehtävä kieltää, että vartija älköön kukkia kastelko ja henkilökohtaisesti en näe syytä, jos aikaa on, miksei se vartija voisi sitä tehdä. Lisäksi - jos asiaa tarkastellaan - pitää tietysti arvioida myös sitä, miten suuri tarve tällaiselle sääntelylle oikeasti on. K: Miten sitten saadaan rikolliset ja rikollisten firmat pois ovilta. On selvää, että jos tekee kaikkea muuta ei voi suorittaa järjestyksenvalvontaa. K: Vielä loppuun kysyisin tarkennuksena, että kuinka tarkasti tätä portsarifirmojen lupapolitiikka arvioidaan, ja minkälaisia ristivetoja kysymykseen liittyy. Kysymys YJT:n ylläpitämisestä on kuitenkin mitä suurimmassa määrin perustustuslaillinen ja erityisesti perustuslain 124 §:n rajat tulevat tällöin arvioitaviksi. Siihen mulla ei ole vastausta ainakaan vielä, pitääkö lupa säätää vai ei. TK: Hyvä kysymys. Kysymys, joka tulee eteen, on muun muassa se, kuinka laajalti palvelu pitäisi laittaa kortille. Ikävä kyllä valvontaviranomaisilla ei ole mitään suoraa mahdollisuutta puuttua toimintaan niin kauan kuin palvelu ei ole luvanvaraista, vaan pitää iskeä yksittäisten järkkärien kautta. Ei se turvallisuusammattilaisen arvoa alenna. K: Onko vielä jotain mitä haluaisit sanoa, mutta me emme tajunneet kysyä. Itsekin olen siinä käsityksessä, että Tallinnan- aukiolta on saatu myönteisiä kokemuksia. Tämähän on muuten todettu suoraan siellä perustuslain 124 §:ssäkin. On siten mahdollista, että asia tulee tässäkin hankkeessa tarkastelun kohteeksi. Esimerkiksi omavartiointi, siinähän ei ole erillisiä toimivaltuuksia, kun taas järkkäreillä on aina. Mutta pitäähän asiaa arvioida siltäkin kantilta, ettei järkkärin lainmukaisten velvoitteiden täyttyminen esty. Tullaanko JLJV:n, tahi vartijan ylipäätään, toimialuetta laajentamaan yleisille alueille poliisin apuna suoritettavaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen. Itse asiassa järjestyspoliisitoiminnan tilaa pohtinut, virkamiehistä koostunut selvitystoimikunta esitti muutama vuosi sitten loppuraportissaan että vartioimisliikkeen palveluksessa oleva järjestyksenvalvoja - tämä JLJV - voisi suorittaa tehtäväänsä myös kunnan etukäteen määrittelemillä rajatuilla yleisillä alueilla. Kokeilusta on ainakin julkisuudessa esitetty yksinomaan ylistäviä näkemyksiä. K: Entäpä laajemmat oikeudet YJT-toimeksiantoihin. Tosin olen ollut pitkälti julkisuudessa olleiden tietojen varassa. Nythän Tallinnanaukiota valvovat JLJV:t nykyisen lainsäädännön rajaaman toimialueen ulkopuolella jonkinlaisella poikkeusluvalla. Laitetaanko vain yritykset vai myös yhdistykset, ja entäpä eräänlainen omajärjestyksenvalvonta. Tässä on paljon huomioon otettavia seikkoja. TK: Ei, mutta terveisiä Kontrollin lukijoille! KON T ROLL I 5 • 2011 43. Sen verran pitää vielä kommentoida, ettei tämä ole ihan hirveä ongelma Suomessa verrattuna moneen muuhun maahan, mutta voihan siitä tulla. Vaikka katsottaisiinkiin, että jokin tehtävä tai valtuus mahtuisi perustuslain raameihin, pitää aina miettiä myös se tarkoituksenmukaisuuskysymys. JV:lle on asetettu aika kovia velvoitteita ja niiden rikkomisesta saattaa seurata rangaistusvastuu
Koska pimeässä näkevät sauvasolut ovat sijoittuneet verkkokalvon reunoille, kohdetta ei kannata katsoa suoraan kohti, jos on liian pimeää tappisoluille. K E N T TÄ KO U L U T TA J A teksti: Seppo Vesala | kuvitus: Heikka Jämsä osa 2 pimeätoiminta Kenttäkouluttajan edellisessä osassa käytiin läpi silmän toiminnan perusteita. Useimmiten valaisuolosuhteet ovat epätasaiset, jolloin osa ympäristöstä on pimeämpää ja osa paremmin valaistua. Katsetta tulee siirtää edestakaisin kohteen ympärillä. V Nyt on aika astua pimeään ja alkaa soveltaa taktiikoita käytännössä. 44 KON T R OL LI 5 • 2011 On pyrittävä toimimaan siten, että tarpeen vaatiessa voidaan itse pysyä pimeän tarjoamassa suojassa, jotta vastustaja joutuisi olemaan kirkkaammassa valossa. Pimeätoiminta-sarjan toinen osa keskittyy näihin tavanomaisempiin tilanteisin. alaisinta käytetään tavanomaisissa työtehtävissä paljon useammin kuin voimankäytössä, mutta siitä huolimatta voimankäyttöaspekti saa usein kohtuuttoman paljon huomiota. On kuitenkin syytä muistaa, että pimeä tarjoaa ainoastaan näkösuojaa. Paitsi että on syytä varoa piirtämästä omaa siluettiaan taustaa vasten, tulee välttää myös saman tekemistä kollegalleen. Liikkuminen kannattaa pyrkiä suunnittelemaan siten, että näitä valaisuolojen eroavaisuuksia voidaan käyttää hyödyksi. Pimeässä toimiminen Jotta pimeässä osataan toimia parhaalla mahdollisella tavalla, on osattava tulkita ympäröiviä olosuhteita. Pimeän eri asteet vaativat erilaista valon käyttöä: hämärässä ei valaisinta välttämättä tarvita lainkaan, ja säkkipimeässä himmeä valo voi olla parempi kuin kirkas. Aina oletetaan, että potentiaalisesti vaarallinen kohdehenkilö piilottelee tai ainakin saattaa piilotella pimeässä, joten omassa toiminnassa täytyy koko ajan olla ajatus mukana. Alue tai tilanne tulisi nähdä kohdehenkilön näkökulmasta. Jos katsetta siirretään koko ajan kohteen ympärillä, näkemiseen käytetään koko ajan eri sauvasoluja ja silmä erottaa kohteen paremmin.. Koska näkeminen edellyttää valon osumista verkkokalvolle ja rodopsiini taas hajoaa valon vaikutuksesta, sauvasolujen rodopsiini kuluu loppuun, jos kohdetta tarkkaillaan koko ajan silmän samalla kohdalla. Pelkkä joulukoristeiden etsiminen pimeältä ullakolta ei kovin kummoista taktiikkaa vaadi, joten valaisimen aivan arkisin käyttö jää Kenttäkouluttajan aihepiirin ulkopuolelle. Pimeässä toimiessa pitää siten katsoa myös taakseen: varjoissa piilotellessaan on helppo kuvitella olevansa hyvässä piilossa, vaikka kohdehenkilön näkövinkkelistä voi paljastua, että kenttäsika itse asiassa näkyy komeana siluettina vaaleaa taustaa vasten. Sen sijaan katse kohdistetaan hieman kohteen ohi, jolloin tarkasteltava kohde piirtyy verkkokalvon sille osalle, jossa on etupäässä sauvasoluja
Liian hätäisellä valon käytöllä saavutetaan se, että lähistöllä piilotteleva kohdehenkilö näkee, että kenttäsika on lähellä, mutta tämä itse ei ehdi havaitsemaan mitään liian nopean valaisun aikana. Tällöin sitä käytetään jaksottaisesti, eli tarkastetaan oma reitti esteiden varalta, ja sitten valaisin sammutetaan ja liikutaan pimeän turvin. On turhaa käyttää puolen sekunnin valonväläyksiä, jos siinä ajassa ei ehditä esimerkiksi tarkastaa epäilyttävää pimeää oviaukkoa. Jos ollaan etsimässä esimerkiksi murtomiestä rakennuksesta, kohdehenkilö näkee valaisimen valokeilan huomattavasti ennen kuin etsijällä on mahdollisuus nähdä kohde; oli valokeila kuinka kantava tahansa. Tällä tavalla varjot ”heräävät henkiin” ja saattavat paljastaa pimeässä piilottelevan henkilön tai vaikkapa varjojen suojissa lymyävän esineen, johon etsintää suorittava kenttäsika saattaisi törmätä loukaten itsensä. Koska valon käyttäminen tuhoaa pimeänäköä ja silmä adaptoituu näkökentän kirkkaimman kohdan mukaan, valaisinta käytettäessä rajataan oma näkeminen valokeilan alueelle. Pimeässä toimittaessa tulee turvautua normaalia enemmän muihin aisteihin, ennen kaikkea kuuloaistiin. Valaisinta käytetään jaksottaisesti tarpeen mukaan sen sijaan, että valoa pidettäisiin koko ajan päällä. Varjoja voidaan käyttää etsinnässä myös hyväksi siten, että valaisimella valaistaan koko ajan samaan suuntaan, mutta valaisimen korkeutta maasta vaihdellaan. KON T ROLL I 5 • 2011 45. Valaisimen valokeila on kuitenkin huomattavasti ihmisen näkökenttää kapeampi, joten valaisinta käytettäessä näkökenttä rajataan murto-osaksi siitä, mitä se muuten olisi. Valoa käytetään riittävän pitkissä jaksoissa, jotta nähdään se, mitä halutaan, mutta sen jälkeen valo sammutetaan. Erityisesti liikuttaessa epätasaisessa maastossa tai esimerkiksi rakennustyömaalla oma turvallisuus tulee varmistaa käyttämällä valaisinta. Valaisun aikana toinen silmä voidaan pitää kiinni pimeänäön säilyttämiseksi. Pahimmillaan kenttäsika luulee tarkastaneensa potentiaalisen piilopaikan, kun hieman pidemmällä tarkastelulla siellä piilotteleva murtomies olisi tullut nähdyksi. Pimeätoiminnan nyrkkisäännön mukaan valaisinta käytetään sitä vähemmän, mitä pimeämpää on. Lisäksi voimakas valaisin luo voimakkaita varjoja, jotka helpottavat pimeässä piileskelemistä
Sisätiloissa valokeila voidaan kohdistaa kattoon, jolloin valo heijastuu laajemmalle alueelle kuin suoralla valaisulla. Strobo-valo saattaa hämätä myös etsijää itseään, joten tekniikkaa kannattaa kokeilla ennen sen käyttämistä tositilanteessa. 46 KON T R OL LI 5 • 2011. Kun valaisinta pidetään liikkeessä, hämäysvaikutuksen synnyttämiseksi on tärkeää, että valo suunnataan kohdehenkilön suuntaan ja vältetään joutumista oman valaisimen valokeilaan. Lisäksi tällainen epäsuora valaisu vaikeuttaa kohdehenkilöä havaitsemasta valon käyttäjän sijaintia. Vaikka valoa muuten käytettäisiin oikeaoppisen säästeliäästi, pimeässä tarkkailevalle kohdehenkilölle voidaan tulla paljastaneeksi reittivalinta valaisemalla aina vain se reitti, jota aiotaan käyttää. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa käyttää epäsuoraa valaisua. Oma liikkuminen ja suunnitelmat voidaan paljastaa vastustajalle myös liian suoraviivaisella valonkäytöllä. Hämäävää vaikutusta voidaan lisätä yhdistämällä molemmat tekniikat. Omaa sijaintia voidaan peittää myös käyttämällä valaisimen nopeasti vilkkuvaa strobo-valoa tai pitämällä valaisin koko ajan liikkeessä valaisun aikana. Parempi tapa on valaista edessä olevaa maastoa pyyhkäisemällä sivulta sivulle, eli kapean reitin sijasta tarkastetaan leveämpi sektori, jolloin reitin suunnittelu on helpompaa, ja samalla vaikeutetaan kohdehenkilöä arvaamasta, minne ollaan seuraavaksi siirtymässä
KON T ROLL I 5 • 2011 47. Valoseinä vaatii toimiakseen riittävän pimeän ympäristön. Jos lampun linssirenkaassa on hammastuksia, linssin ja lasin välinen rako voidaan tiivistää puristamalla linssikupu nyrkin sisään ja painamalla nyrkki auton sivulasiin. Valoseinää voidaan hyödyntää myös ajoneuvopysäytyksissä. Kohdehenkilöä yksinkertaisesti häikäistään valolla, jolloin häikäistynyt kohdehenkilö näkee ainoastaan kirkkaan valokeilan. Mitä tiiviimmin lamppu on kiinni lasissa, sitä paremmin temppu toimii, sillä lasista syntyvät heijastukset häikäisevät kenttäsikaa ja estävät sisälle näkemisen. Tämä edellyttää luonnollisesti sitä, että kohdehenkilön sijainti on tiedossa ja käytössä on riittävän voimakas valaisin. Siluetin syntymistä on syytä muutenkin välttää visusti. Oma ajoneuvo sijoitetaan kohdeajoneuvon taakse hieman keskemmälle ajorataa kuin kohdeajoneuvo. Samalla oma ajoneuvo antaa suojaa takaa tulevalta liikenteeltä, mikäli kohdeajoneuvoa lähestytään jalkaisin. Nyrkkisääntönä kirkkaampi valaisin läpäisee paremmin, mutta käytännössä asia ei aina ole näin suoraviivainen. Tällä tavalla oman auton valoilla saadaan valaistua kohdeauton taustapeili ja kuljettajan puoleinen sivupeili, jolloin kohdeautossa olevat eivät näe, mitä kenttäsika on tekemässä. Oma toiminta voidaan peittää kohdehenkilöltä myös käyttämällä sokaisevan valon muodostamaa valoseinää. Tämän ongelman voi kiertää laittamalla valaisimen kiinni lasiin ja valaisemalla tällä tavalla ajoneuvon sisustaa. Eri valaisimet läpäisevät lasien tummennuksia eri tavalla. Ajoneuvoa pyritään lähestymään oman auton valokeilan ulkopuolelta, jolloin saadaan estettyä siluetin muodostuminen. Koska kenttäsika itse on valokeilan takana pimeässä ja kohdehenkilön näköaisti on adaptoitunut näkökentän kirkkaimman kohteen mukaan, kohdehenkilön on hyvin vaikeaa havaita, mitä valoseinän takana tapahtuu. Ajoneuvopysäytyksiä tehtäessä yhtenä varmistajan tehtävistä on ajoneuvossa sisällä olevien henkilöiden tarkkaileminen. Toiminnassa tulee luonnollisesti arvioida riskit kokonaisuuksina, eli jos oman valokeilan ulkopuolella kulkeminen tarkoittaa vilkkaalle ajoradalle siirtymistä, kannattaa mieluummin kulkea oman auton muodostaman katvealueen suojassa. Autojen takasivulaseissa on kuitenkin usein tummennuksia, jotka estävät autoon sisälle näkemisen. Kontrollin valaisintesteissä on ilmoitettu valaisinten läpäisykyky yhtenä arviointikriteerinä. Erityisesti takaa tuleva voimakas valo vähentää valoseinän tehoa huomattavasti, ja se saattaa piirtää kenttäsian tummana siluettina kirkasta taustaa vasten
Jos vahinko käy, kannattaa mahdollisuuksien mukaan odottaa, että ainakin osa pimeänäöstä on palautunut, tai vähintään, että tähdet lakkaavat tuikkimasta näkökentässä, ennen kuin etsintää jatketaan. TILAA NYT • WWW.SUOMENSOTILAS.FI Suomen Sotilas Lehti, joka ampuu kovilla 48 KON T R OL LI 5 • 2011 RIIPPUMATON SOTILASAIKAKAUSJULKAISU VUODESTA 1919 • MAALLA, MERELLÄ JA ILMASSA • WWW.SUOMENSOTILAS.FI. Erityisesti sisätiloissa lamppu voi olla myös liian kirkas. Tuhannen lumenin valotykillä on helppo häikäistä itsensä pelkästään valaisemalla vaaleaa seinäpintaa. Vähemmän kirkkaat valaisimet antavat enemmän anteeksi, mutta kaikki kiiltävät pinnat, kuten ikkunalasit ja erityisesti peilit, ovat vaarallisia
Kiedo lopuksi päälle vielä märkä Valkeakosken Sanomat. Älä kuitenkaan käytä iltapäivälehtiä, niistä tulee kitkerä aromi. Kaiva kuoppa, noin 50 x 50 x 50 cm:n koko riittänee. Kääri paisti lisukkeineen märkään leivinpaperiin ja vielä alumiinifolioon. Avaa nyytit. Mausta palat suolalla ja pippurilla, ja mukaan voit laittaa maun mukaan myös porkkanasiivuja, sipuliviipaleita ja valkosipulikynsiä. Pilko paistin liha noin nyrkin kokoisiksi palasiksi. Käsineiden käyttö on suotavaa, vaikka olisitkin jo mielestäsi nauttinut riittävästi olutta ollaksesi tuntematta kipua. Nauti lisää olutta. R osvopaistin tekoon tarvitset ruokailijoiden määrästä riippuen puolikkaan tai kokonaisen rosvon. Hiekkaa tulisi olla niin, että lihojen päälle tulee viitisen senttiä maa-ainesta. Valitettavasti jutun tekovaiheessa nautittiin sen verran olutta, että kypsästä rosvosta ei enää muistettu ottaa kuvaa. Polta kuopassa tulta, lihan määrästä riippuen, useita tunteja - noin 1,5 h / kg. Anna rosvon kypsyä riittävän pitkään, jotta varmistat suussasulavan lopputuloksen. Nauti nuotionhoidon yhteydessä muutama olut. Vuoraa kuoppa kivillä tai tiilillä. Nosta kuopan päältä hiillos sivuun ja lapioi hiekka viereen. Lapioi pohjalle hiekkaa. Polta kuopassa tulta vähintään neljä tuntia. Laita rosvonyytti tai -nyytit metalliverkon tai -ritilän päälle, nosta kuoppaan, lapioi päälle hiekkaa ja hiilet päälle. Lapioi hiillos ja hiekka pois kuopasta ja nosta paisti pois ritilän avulla. Soveltuvin maaperä on savi- tai hiekkamaa. KENTTÄSIK A KOKK A A Rosvopaisti eli tapa ja varmista teksti ja kuvat: Kontrollin metsästäjä-keräilijät Tällä kertaa kokataan ilman keittiötä, työvälineenä pelkkä lapio. Jos otit lihat pois liian aikaisin, pyydystä uusi saalis, tee uudet nyytit ja palaa ruutuun “nosta lihat kuoppaan ja lapioi päälle hiekkaa ja hiilet hiekan päälle”. Tarjolla on alkuvoimaista, maan alla pehmitettyä proteiinia: itse pyydystetty ja hitaasti kypsytetty rosvopaisti kuuluu jokaisen kontrolliammattilaisen ruokalistalle. Bon appetit! KON T ROLL I 5 • 2011 49. Aamulehtikin kelpaa, samoin Turun Sanomat. Lihan pitäisi olla erittäin kypsää, eli säikeitä irtoaa sormin vetämällä. Folionyytin sisään voi lorauttaa hieman olutta. Odotellessasi nauti olutta. Periaatteessa mikä tahansa näpistelijä kelpaa, mutta paras paisti tulee villinä eläneestä suurrikollisesta
McCann on ollut vastuussa muun muassa Yhdysvaltain armeijan terrorisminvastaisten erikoisjoukkojen koulutuksesta ja työskennellyt henkilösuojaustehtävissä eri puolilla maailmaa. Eikä pidä unohtaa sitä, että myös kenttäsika saattaa joutua puolustamaan itseään, joko töissä tai vapaalla. 50 KON T R OL LI 5 • 2011 Taustatietoja kouluttajista Kelly McCann (joka on käyttänyt myös salanimeä Jim Grover) on yksi maailman arvostetuimpia realistisen itsepuolustuksen kouluttajia. McCannin koulutusmateriaalia on arvosteltu Kontrollin numeroissa 2/2005, 3/2006, 4/2007 ja 2/2009. Vaikka suoraan voimankäyttöön tarkoitettu koulutusmateriaali onkin itsepuolustusmateriaalia relevantimpaa työtehtäviä ajatellen, on silti syytä käsitellä myös itsepuolustusta säännöllisin välein. COMBATIVES FOR STREET SURVIVAL kirjoittaja: Kelly McCann kustantaja: Black Belt Communications LLC, 2009 sivumäärä: noin 190 teksti ja kuvat: sivukoko: noin 28 x 21 cm Seppo Vesala I tsepuolustusta ei pidä mieltää vain siviilejä koskevaksi taidoksi puolustautua hyökkäyksiä vastaan, vaan useat itsepuolustustekniikat ovat sovellettavissa myös voimankäyttöön. Näin kuuluu ollakin, sillä. KIRJASTO Itsepuolustus Andy McCoy totesi taannoin : ”Varo, mitä sä toivot, sillä sä saat sen.” Nyt tämä varoitus käy toteen Kontrollin lukijoille. Kirjan esittely McCann ottaa lukijalta heti alussa luulot pois: treenaaminen ei ole hauskaa, se sattuu ja aiheuttaa vammoja
Kirjan ensimmäisessä luvussa kerrotaan, mitä McCannin opettamat taistelutaidot – Combatives – ovat, ja miten ne eroavat yleisemmin opetetuista kamppailu- ja budolajeista. Luvussa esitellään torjuntoja erilaisiin hyökkäyksiin, myös aseilla tehtäviin. Lukijan on tarkoitus käydä läpi nämä skenaariot ja miettiä omia ratkaisujaan tilanteisiin. Nyt lukija saattaa kuvia katsoessaan omaksua tämän tavan, vaikka se ei olisikaan paras mahdollinen. Luvun lopussa puhutaan vielä ympäristön käyttämistä aseena hyökkääjää vastaan. Hyökkäyksen torjumisessa tulee käyttää mahdollisimman pieniä liikkeitä, jotka kuitenkin riittävät hyökkäyksen torjuntaan. Luvussa annetaan myös mielenkiintoisia neuvoja oman harjoitteluryhmän perustamiseksi ja harjoittelun järjestämiseksi. Ne eivät kuitenkaan vaadi harjoittelijaltaan elämänmittaista omistautumista tai huippu-urheilijan fysiikkaa. Jokainen vastustajan tekemä hyökkäys on pyrittävä kääntämään vastahyökkäykseksi; vastustajan on maksettava hinta jokaisesta hyökkäyksestään. Lyöntivoiman kehittämiseen käytetty aika ei mene hukkaan, sillä se nostaa oman hyökkäämisen tehoa huomattavasti. Paras valmiusasento on sellainen, joka ei näytä valmiusasennolta, mutta antaa mahdollisuuden tehokkaaseen hyökkäykseen, joka yllättää vastustajan. Suurin miinuspuoli kirjan ulkoasussa on se, että omien merkintöjen ja muistiinpanojen tekeminen on vaikeaa paperin laadun takia. McCann toteaa, että valmiusasento muodostaa perustan kaikelle puolustautumiselle. McCann korostaa, että kirjassa esitetyt ratkaisumallit eivät ole ainoita oikeita, vaan niitä on käytetty vain esimerkkeinä. Tämä asettaa kuitenkin puolustajalle kovia vaatimuksia lain tuntemisen suhteen, sillä tällöin on pystyttävä perustelemaan, miksi hyökkääminen oli ainoa tapa puolustautua. Liikkumisessa taas tavoitteena on pitää oma paino päkiöillä ja pakottaa vastustaja pitämään oma painonsa kantapäillä. Tällä tavalla tilannetta voidaan yrittää rauhoittaa puhumalla, mutta jos on ilmeistä, että se ei auta, tilanne voidaan päättää yllättävällä hyökkäyksellä, ennen kuin vastustaja on ehtinyt aloittaa omaa hyökkäystään. Minua kuitenkin hieman häiritsi se, että jokaisessa torjunnassa McCannin kädet ovat 90 asteen tai sitä jyrkemmässä kulmassa; jos käsivarret olisivat hieman suorempina, torjunta olisi tukevampi. Toinen tärkeä periaate on, että McCann ei opeta itsepuolustusta, vaan ”itsehyökkäämistä”. Tärkeintä on siis aggressiivisuus ja peräänantamattomuus. Siitä huolimatta lähtökohtana on, että kuka tahansa voi fyysisestä kunnostaan ja mahdollisista rajoituksistaan huolimatta käyttää näitä oppeja itsensä puolustamiseen. McCann kehottaa myös opettelemaan lyömään kovaa: Englannissa tehdyssä kokeessa lyömään harjaantumattomat koehenkilöt saivat iskuun noin 30-45 kilon lyöntivoiman, kun 65-kiloinen ammattilaisnyrkkeilijä löi yli 400 kilon voimalla. Kirjan lopussa puhutaan vielä lain asettamista rajoista. Kirjan toinen osa on noin sata sivua pitkä, ja se keskittyy yksittäisiin tekniikoihin ja ylipäätään itsepuolustukseen käytännön tasolla. Tarkoitus onkin, että lukija löytää harjoituksen kautta tehokkaan tavan torjua. Osio alkaa Combativesin neljäntoista perusperiaatteen kertomisella. Osa periaatteista on tuttuja monista muistakin itsepuolustuslajeista, kuten että puolustajan on siirryttävä pois hyökkäyslinjalta tai että iskuihin on pyrittävä saamaan koko kehon paino mukaan. Kovaa harjoittelu on tärkeää paitsi siksi, että myös todellisessa tilanteessa vastustaja pyrkii lyömään kovaa, mutta myös siksi, että kova harjoittelu kehittää oikeanlaista peräänantamattomuuden asennetta. Luvun alussa McCann toteaa, että Combativesia tulee harjoitella niin kovalla kontaktilla kuin harjoittelijat kestävät – luonnollisesti maalaisjärki on pidettävä mukana. McCann neuvoo opettelemaan lyönti- ja potkusarjoja, koska niiden käyttäminen tehostaa omaa hyökkäämistä. Viides luku on melko lyhyt, ja se käsittelee valmiusasentoja ja liikkumista. Kaikki hyökkäystekniikat ovat yksinkertaisia lyöntejä ja potkuja. Seuraavassa luvussa puhutaan harjoittelumetodologiasta ja harjoitusten järjestämisestä. Viimeinen kohta ei tarkoita sitä, että ei välitettäisi lain asettamista rajoista itsensä puolustamisessa, vaan sitä, että tilanteen ollessa akuutti on turhaa hukata energiaa mahdollisten seurauksien miettimiseen. McCannin opettama Combatives muodostuu yksinkertaisista tekniikoista, joita harjoitellaan kovaa. Toinen luku käsittelee väkivaltatilanteen realiteetteja. Välinettä voi luonnollisesti käyttää apuna puolustautumisessa hyökkääjää vastaan, mutta tärkeintä on, että se toimii herättäjänä. McCann on voimakas ennakoivan hyökkäyksen puolestapuhuja, eli kun puolustautuja kokee tilanteen sellaiseksi, että siitä ei voi selvitä ilman tappelua, on parempi yllättää hyökkääjä voimakkaalla hyökkäyksellä kuin jäädä odottamaan hyökkääjän pelinavausta. Vasta seitsemäs luku keskittyy hyökkäämiseen. Luvussa käsitellään myös stressin vaikutuksia ihmisen toimintakykyyn ja miten stressistä huolimatta voidaan toimia tehokkaasti. McCann analysoi jokaisen tilanteen, käy läpi mahdollisia tilanteeseen vaikuttavia tekijöitä ja tarjoaa jokaisessa skenaariossa erään tavan ratkaista tilanne. Seuraavaksi puhutaan puolustautumisesta. Osa on harvinaisempia, kuten torjunnan ja hyökkäyksen yhdistäminen samaan liikkeeseen ja jatkuvan aseistautumisen periaate. Kirjan esittelemä Combatives-systeemi on aggressiivisuudessaan varsin äijämäinen: on oletusarvo, että harjoituksissa sattuu loukkaantumisia, ja harjoittelun kovuuden takia harjoituksia ei voi olla kovin montaa viikossa. myös todellinen väkivalta on rumaa, eikä oikeaa tilannetta varten voi treenata leikkimällä hippaa. Torjuntoja ei opeteta kovin yksityiskohtaisesti, vaan ennemminkin neuvotaan, miten niitä harjoitellaan. Potkut suunnataan vyötärön alapuolelle, lukuun ottamatta maassa olevan vastustajan potkimista, ja yhdessäkään lyönnissä ei osumapintana käytetä rystysiä. Viisi Combativesia kuvaavaa periaatetta ovat yksinkertaisuus, räjähtävyys, tietoisuus omista kyvyistä, aggressiivisuus ja piittaamattomuus seurauksista. Muutenkin kirja on kattava ja laadukas paKON T ROLL I 5 • 2011 51. Jos liikesarjat harjoitellaan liian pitkinä, sarjan lopun onnistuminen on paljolti tuuripeliä. Kirjassa on myös kymmenen skenaariota erilaisista itsepuolustustilanteista. Kirjassa on paljon harjoituksia, joiden avulla esitettyjä tekniikoita on tarkoitus harjoitella. Luvun alussa käydään läpi hyökkäämisen perusperiaatteita, kuten että on vältettävä sähköttävää liikettä, esimerkiksi lyöntiä ei saa ”ladata” vetämällä kättä taakse. McCann toteaakin, että kamppailulajit ovat jotain, mitä tehdään vastustajan kanssa, Combatives on jotain, mitä tehdään vastustajalle. Väkivaltatilanteen välttäminen kokonaan on parempi kuin hyökkäyksen torjuminen. Luvussa puhutaan ympäristön tarkkailusta ja lukijalle annetaan hyviä käytännön esimerkkejä siitä, mistä voi havaita jonkun seuraavan tai valmistelevan hyökkäystä. Lisäksi McCann neuvoo oikeanlaisten harjoittelu- ja suojavarusteiden hankinnassa. Ensivaikutelma laadusta ei petä, sillä myös sisältö on varsin laadukas, kuten McCannin materiaalilta voi odottaakin. Sen mukaan lukijan tulisi kulkea aina varustautuneena jollakin itsepuolustukseen soveltuvalla välineellä, jonka kantaminen on laillista. Luvun lopussa käsitellään myös ensiapuun liittyviä asioita. Kun puolustautuja huomaa tavoittelevansa asetta, se herättää huomaamaan, että edessä on potentiaalisesti vaarallinen tilanne, vaikka aseen hamuilu olisi tapahtunut täysin tiedostamattomasti. Kokonaisarvio Ensivaikutelma kirjasta on varsin positiivinen ja innostava: kirja on painettu kiiltävälle paperille, kuvia on paljon, kaikki värikuvia, ja niin edelleen. Väkivaltatilanteen realiteetteihin kuuluu myös se, että aina ei kannata taistella, vaan joskus on parempi esimerkiksi luovuttaa lompakko ryöstäjälle mieluummin kuin ottaa riski puukotetuksi tulemisesta. Sarjoissa ei kuitenkaan tulisi olla kolmea liikettä enempää, koska on hyvin vaikeaa ennakoida, miten vastustaja reagoi hyökkäyksiin
Onkin sääli, että filmi on päätetty jättää näin lyhyeksi, sillä vaikka filmillä ei mitään mullistavan uusia ajatuksia esitetäkään, Silveiran ajatuksenjuoksu vaikuttaa järkevältä ja pidän tavasta, jolla asiat opetetaan.. Joka tapauksessa asian perille vieminen onnistuu hyvin, vaikka toki filmillä on omat puutteensakin. Filmin kiinnostavuutta ja samalla painoarvoa lisää se, että filmillä käytetään asiantuntijoita kommentoimaan omaan erikoisalaansa liittyviä asioita. On toki sanottava, että Silveira ei ole ainoa tai edes ensimmäinen, joka on esittänyt tämän väitteen. KIRJASTO ketti. THE MOMENT OF TRUTH kirjoittaja: Luciano Silveira kustantaja: Paladin Press, 2000 pituus: 0:57 Taustatietoja kouluttajasta Luciano Silveira on brasilialainen turvakonsultti, joka toimii henkilösuojauksen ja tapahtumaturvallisuuden aloilla. Oikeastaan koko filmi on rakennettu perustelemaan tätä teesiä, ja mielestäni Silveira onnistuu perustelemaan kantansa varsin hyvin. Kokonaisarvio Lähestyin tätä filmiä skeptisenä. Älä koskaan saa vastapuolta menettämään kasvojaan; 3. Itse asiassa ensimmäisenä mieleen tulevan fyysisen itsepuolustuksen osuus on varsin vähäinen. Tällä tavalla riidanhaastaja ikään kuin saa oikeutuksen tulossa olevalle pahoinpitelylle: ”Toi löi ensin.” Lain asettamien rajoitusten tunteminen on tärkeää tilanteen jälkiselvittelyn takia. Itsepuolustukseen liittyy oleellisena osana rajojen asettaminen. Vaikka onkin totta, että itsepuolustuksessa ei kannata hakeutua maahan, maassa kamppailemista olisi kuitenkin hyvä osata sen verran, että maahan jouduttuaan tilanteesta pystyy irtautumaan ja nousemaan ylös. Ota kolme edellistä sääntöä tosissasi. Koskaan ei voi tietää, kenen kanssa on tekemisissä; ja 4. Aiheet ovat kuitenkin laajoja, joten on selvää, että alle tunnin mittaisella filmillä ei voida muuta kuin hieman raapaista pintaa. Omille tunteilleen täytyy myös asettaa rajat, sillä riidanhaastaja pyrkii provosoimaan uhriaan siten, että saa aiotun uhrin käymään päälle. Filmin puolivälin paikkeilla siirrytään fyysiseen itsepuolustukseen. Suomalaiselle katsojalle näistä tiedoista ei ole kovinkaan paljoa hyötyä, sillä filmillä kerrotaan esimerkiksi oikeusprosessin etenemisestä Yhdysvaltojen oikeuslaitoksessa sekä tarkoista lakipykälistä; asiat eivät luonnollisestikaan päde Suomessa. Anna aina vastustajalle kunniallinen perääntymistie; 2. Suurin osa filmistä käytetään tappelun ennalta estämisen ja välttämisen käsittelyyn. Alkavan hyökkäyksen uhrin tulee pitää yllä riittävän tiukat fyysiset rajat, jotka vaikeuttavat hyökkääjää aloittamasta hyökkäystä. Seuraavaksi filmillä puhutaan lyhyesti väkivaltatilanteen jälkimainingeista: lähinnä muistutetaan siitä, että vaikka puolustaja selviäisi hyökkäyksestä ilman naarmuakaan, se ei tarkoita, että hän selviäisi yhtä hyvin mahdollisesti tulossa olevasta kostohyökkäyksestä. Lisäksi filmi on leikattu melko nopeatempoiseksi, ikään kuin TV-sarjamaisuutta tavoitellen. Filmin viimeiset viitisentoista minuuttia on varattu lakiasioiden käsittelyyn. Filmi alkaa Silveiran toteamuksella, jonka mukaan kukaan ei voita katutappelua. Filmillä lähdetään siitä olettamuksesta, että tappelut alkavat, koska koulukiusaajatyyppinen riidanhaastaja löytää sopivan kohteen, jota on hyvä kyykyttää tai pahoinpidellä. Filmillä ei opeteta yksittäisiä itsepuolustustekniikoita, vaan Silveira analysoi erilaisia lyönti- potku- ja muita hyökkäystekniikoita kertoen lyhyesti niiden hyviä ja huonoja puolia. Filmi on tuotettu huolella; suurimmalta osin se on kuvattu joko lavastetussa studiossa tai todellisissa ympäristöissä, ja näytellyissä kohtauksissa on käytetty paljon avustajia. Silveira opettaa katsojalle neljä aiheeseen liittyvää sääntöä: 1. Verbaalisten rajojen asettamiselle on varattu suhteellisen paljon tilaa. Aluksi Silveira puhuu taisteluasenteesta, ennakoivasta hyökkäämisestä ja jatkuvan hyökkäämisen periaatteesta. Toki filmillä on hieman myös tatamilla kuvattuja osuuksia, mutta pääosa filmistä on huomattavasti keskimääräistä koulutusfilmiä mielenkiintoisempaa katsottavaa. Silveira esittelee erilaisia strategioita tilanteen de-eskalointiin, mutta varsinaisesti mitään ohjeita ei anneta. Oikeastaan vain Paladin Pressin nimi antoi uskoa siihen, että filmin sisältö ei olisi aivan täyttä kuraa. Kyseessä ei siis ole filmi, jossa kouluttaja on laittanut videokameran seisomaan jalustalla tatamin reunalle kuvaamaan itsekseen useiden minuuttien pituisia otoksia. Suurimpana puutteena on, että kirjassa ei käsitellä lainkaan maassakamppailua muuten kuin maahanviennin estämisen osalta. Mielestäni katsojan kannattaakin sivuuttaa tämä Silveiran olettamus ja jatkaa katsomista sillä mielellä, että filmi tarjoaa toimintamalleja tietyn tyyppisiin tilanteisiin, mutta se ei suinkaan kata kaikkia itsepuolustustilanteita. Filmin sisältö on melko hyvin harkittu, ja asioita käsitellään mielenkiintoisesti. Olisi ikävää joutua ensin oikeudettoman hyökkäyksen kohteeksi ja sitten vielä maksamaan vahingonkorvauksia hyök- 52 KON T R OL LI 5 • 2011 kääjälle, koska ei tiennyt, mitä keinoja itsensä puolustamiseen saa käyttää. Lisäksi hän tarjoaa itsepuolustuskoulutusta sekä henkilökohtaista kunto-ohjausta São Paulon alueella. Filmin esittely The Moment of Truth käsittelee itsepuolustustilanteesta selviämistä monelta kantilta. Kävi kummin päin tahansa, riidanhaastaja saa kohotettua sosiaalista statustaan osoittamalla kaikille paikallaolijoille olevansa paikan alfauros. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi riittävän etäisyyden ylläpitäminen sekä sellainen valmiusasento, joka pitää riidanhaastajan riittävän kaukana. Silveira ei myöskään ollut minulle nimenä entuudestaan tuttu ja hänestä oli vaikeaa löytää mitään taustatietoja, ja muutenkin filmi vaikutti melko epämääräiseltä ”Opettele kolmessa vartissa puolustamaan itseäsi” -tyyppiseltä halpisfilmiltä. Sen ulkoasu ei luonut suuria toiveita: kannessa on rakeinen, mahdollisesti TV-ruudulta napattu kuva eräästä filmin kohtauksesta, DVD:llä ei ole minkäänlaista aloitusvalikkoa ja niin edelleen. Tämä on oikeastaan järkeväkin ratkaisu, sillä yhdellä filmillä – jonka painopiste kaiken lisäksi on muualla – ei tekniikoita voisi kuitenkaan opettaa riittävän perinpohjaisesti. Filmi osoittautui huomattavasti ennakko-odotuksia paremmaksi. Tekniikoiden opettamisen sijasta Silveira kertoo, mistä lajeista saa parasta opetusta kunkin hyökkäystyypin tekniikoihin. Tämä lähtöolettamus on mielestäni väärä: vaikka onkin totta, että joidenkin kohdalle tappeluita osuu enemmän kuin muiden, ei kannata lähteä olettamaan, että tämä olisi ainoa tai välttämättä edes tärkein syy siihen, miksi tappeluita käynnistyy
Kirjan esittely Little Black Book of Violence keskittyy väkivaltatilanteiden välttämiseen niistä selviämisen sijasta. Tämä tekee kirjan lukemisen kevyemmäksi, ja tietyn asian löytäminen pitkästä luvusta helpottuu huomattavasti. Yksi tällaisista aiheista on useampaa hyökkääjää vastaan toimiminen; osittain sen takia, että tätä aihetta käsittelevää materiaalia on yllättävän vaikeaa löytää. Chris Wilder aloitti kamppailulajiharrastuksensa vuonna 1976, ja hän on saavuttanut mustan vyön useassa lajissa. Luku alkaa ensiavun ja muiden akuuttien toimenpiteiden käsittelyllä. Esipuheessa todetaan, että itsepuolustus ei ole tappelua, vaan sitä, että ei ole paikalla, kun toinen osapuoli haluaa tapella. Kaksi ensimmäistä osaa ovat noin satasivuisia, kolmas noin 50-sivuinen. Lopuksi lukijaa muistutetaan siitä, että itsepuolustustilanne ei ole ohi, kun se on ohi. Kolmas luku käsittelee itsepuolustuksen jälkitilanteita. Tekstin lomassa on myös faktalaatikoita, joihin on koottu tiivistelmiä tekstin ydinkohdista. Seuraava luku keskittyy käynnissä olevaan väkivaltaan. Kirjan lopussa on joitakin kiinnostavia liitteitä. Jokaisen luvun loppuun on koottu ranskalaisilla viivoilla tärkeimmät luvussa käsitellyt asiat, joten niiden kertaaminen sujuu helposti. Omalla käyttäytymisellä voi vaikuttaa huomattavasti siihen, joutuuko väkivallan kohteeksi. Kanella on noin 20 vuoden kokemus toimimisesta järjestyksenvalvojien esimiehenä yleisötilaisuuksissa. Ensimmäinen, tilanteen välttämiseen keskittyvä luku alkaa ympäristön tarkkailulla ja sisältää joitakin harjoituksia, joilla voidaan kehittää havainnointikykyä. Tilanteen jälkimainingit saattavat osua kohdalle vielä kuukausien tai jopa vuosien jälkeen. KON T ROLL I 5 • 2011 53. Kokonaisarvio Kirjan nimi on melkoisen vähättelevä: laskutavasta riippuen noin 350-sivuinen opus on melkoinen itsepuolustuksen pikkujättiläinen. Näin ollen ympäristön tarkkailu on ensisijaisia itsepuolustustaitoja, koska uhkaavan tilanteen havaitsemisen ennakolta antaa mahdollisuuden sen välttämiseen kokonaan. Kirjan luvut on jaettu väliotsikoilla pieniksi, useimmiten korkeintaan parin sivun mittaisiksi suupaloiksi. Seuraava isohko asiakokonaisuus on sanalliseen viestintään liittyvät ohjeet. Tästä neuvosta päästään siirtymään sujuvasti lakiasioihin. Kirjassa käsitellään poliisien ja median kanssa toimimista ja esitellään Yhdysvaltojen oikeuslaitoksen toimintaa. Jos tilanne pääsee etenemään fyysiseksi, etukäteen arvioituna mitättömilläkin tilanteilla voi olla yllättävän vakavia ja kauaskantoisia seurauksia. Vaikka ohjeet on kirjoitettu amerikkalaista lukijaa silmällä pitäen, mielestäni ohjeet pätevät ainakin pääpiirteittäin myös Suomessa. Hän on kirjoittanut useita kamppailulajikirjoja ja toiminut sekä kilpailijana että valmentajana kansainvälisellä tasolla. Osa käsiteltävistä aiheista on tuttuja muista vastaavista teoksista, mutta jotkut aiheet ovat paljon harvinaisempia, ainakin tämänkaltaisissa teoksissa. Lukijalle kerrotaan, miten Yhdysvaltojen lainsäädäntö suhtautuu itsepuolustukseen ja miten tulee toimia pysyäkseen lain asettamissa rajoissa. Tällaisen itsetuntemuksen kehittäminen on tarpeellista, jotta ei joudu miettimään omia rajojaan silloin, kun tilanne on jo päällä. Alalukujen aiheet on rajattu sen verran tiukasti, että aiheiden käsittely on riittävän syväluotaavaa, vaikka luvut ovatkin lyhyitä. Kanen kirja Surviving Armed Assaults arvosteltiin Kontrollin numerossa 3/2007. Myöskään vastustajan ulkonäkö tai koko ei kerro tämän vahvuudesta taistelussa, erityisesti koska kuka tahansa voi kantaa veistä mukanaan. Länsimaisessa oikeuskäytännössä ihmisellä on oikeus puolustaa itseään oikeudetonta hyökkäystä vastaan, ja nämä periaatteet ovat samanlaiset Suomessa ja Yhdysvalloissa. Kirjan lopussa on vielä useita kymmeniä sivuja erilaisia liitteitä. Vaikka asioita on useimmiten käsitelty kohtuullisen tarkasti, joistakin aiheista olisin kaivannut laajempaa käsittelyä. Liiallisen voimankäytön välttämiseen liittyvät myös ohjeet juoppojen käsittelystä. Lukijaa neuvotaan olemaan ikinä aloittamasta tappelua, mutta jos se ei ole vältettävissä, on järkevää hyökätä ensin. Näiden aiheiden lisäksi luvussa käsitellään harvemmin esiin tulevia aiheita, kuten miten ongelmiin hankkiutuvat ystävät saattavat saada muutkin mukaansa hankaluuksiin. Sopivan itsevarma ja päättäväinen, mutta ei kuitenkaan provosoiva käytös antaa hyvän suojan sekä tappelua hakevia riidanhaastajia että uhria etsiviä ryöstäjiä vastaan. Asiat on kirjassa järjestetty loogiseen järjestykseen ja vaikka luvut on pilkottu pieniin osiin, lukukokemus on sujuva eikä lainkaan töksähtelevä. Lukijaa varoitetaan uskomasta Hollywoodin luomiin myytteihin väkivallasta ja väkivaltatilanteista. Luvussa esitellään myös itsepuolustustekniikoita ja annetaan yleisempiä ohjeita itsepuolustustilanteessa toimivista tai vältettävistä strategioista. Kirja on jaettu kolmeen lukuun, joista ensimmäinen käsittelee tilannetta ennen väkivallan alkamista, toisessa puhutaan varsinaisesta tappelutilanteesta, ja kolmas keskittyy tilanteen jälkipuintiin. LITTLE BLACK BOOK OF VIOLENCE kirjoittaja: Lawrence Kane & Chris Wilder kustantaja: YMAA Publication Center, 2009 Sivumäärä: noin 340 sivukoko: noin 23 x 18 cm Taustatietoja kouluttajasta Lawrence Kane on harjoitellut useita kamppailulajeja 30 vuoden ajan, ja hän toimii kouluttajana Gory Ryu -tyylisuunnan karatessa. Tekniikoiden sijaan kirja keskittyy periaatteiden ja laajempien kokonaisuuksien käsittelyyn. Kolmas luku on kirjan lyhyin, ja osa sen sisällöstä on sidoksissa amerikkalaiseen yhteiskuntaan ja oikeusjärjestelmään, mutta luvussa on paljon myös suomalaista lukijaa koskettavia asioita. Yksi niistä on yli 70-kohtainen lista kysymyksiä, joiden avulla lukija voi miettiä omaa suhtautumistaan itsepuolustukseen ja väkivaltaan. Jos tilanteen välttäminen epäonnistuu, voi tilanteesta vielä selvitä ilman tappelua, turvautumalla sanalliseen de-eskalointiin. Onkin syytä opettaa esimerkiksi perheenjäsenille, miten uhkaavassa väkivaltatilanteessa tulisi käyttäytyä, jotta tilanteesta selvitään ilman suurempaa dramatiikkaa. Näin ollen onkin järkevintä pyrkiä välttämään tilanteita niin paljon kuin mahdollista. Se ei sisällä kovinkaan paljoa varsinaisia itsepuolustustekniikoita, mutta niitä etsivät lukijat eivät kuitenkaan jää kokonaan tyhjin käsin, sillä myös käytännön tekniikoita on kirjassa esitelty. Fyysisten vammojen lisäksi myös itsetunto ja mielenterveys saattavat kokea kolauksia. Kun asiaa joutuu pohtimaan yksittäisten kysymysten tarkkuudella, tulee samalla selvittäneeksi itselleen esimerkiksi, mitä on valmis tekemään itsensä puolustamiseksi
Hän on aikaisemmin saman päivän aamulla tehnyt toisen iskun uskonnolliseen nuorten keskukseen ja tappanut siellä kaksi ihmistä. Tämän lisäksi olen itse osallistunut USA:ssa useisiin erilaisiin koulutustilaisuuksiin ja vaihtanut ajatuksia aseista siviilien ja paikallisten viranomaisten kanssa. Jälkiselvittelyssä käy ilmi, että Murray vihasi kristittyjä, ja hän oli jättänyt jälkeensä muun muassa seuraavanlaisen viestin: “Tulen hakemaan teistä JOKAISTA ja tulen olemaan hampaisiin asti aseistettu ja tulen ampumaan tappaakseni. Aseistautuminen itsepuolustukseksi. Tarvetta tällaiseen ei käytännössä ole ollut. Hän on asentanut savupommit kirkon uloskäyntien läheisyyteen kaaoksen aiheuttamiseksi. Tulisiko siviilien omistamien aseiden toimintatapaa, lipaskapasiteettiä, kaliiberia tai muita teknisiä ominaisuuksia rajoittaa enemmän. Itse asiassa maan asekulttuuri on tietyiltä osin omasta mielestäni jopa hieman kieroutunut. Aselakimme on tällä hetkellä sellainen, että aseen mukana kantaminen yleisellä paikalla siten, että se voitaisiin ottaa esille ja saattaa toimintavalmiiksi tarpeeksi nopeasti, on käytännössä mahdotonta. Luojani, en voi odottaa, että saisin tappaa teidät kaikki. 2007 Coloradossa Matthew Murray saapuu paikalliseen kirkkoon luotiliiviin sonnustautuneena. Tekstin tarkoitus on herätellä ajatuksia ja keskustelua tästä aiheesta, josta en ole itsekään muodostanut vielä lopullista mielipidettä. On nähty, että mahdol54 KON T R OL LI 5 • 2011 lisuus kantaa asetta mukanaan toisi enemmän ongelmia kuin ratkaisisi, ja tästä olen ollut itsekin samaa mieltä. Jeanne Assam on yksi heistä, ja hänellä on mukanaan henkilökohtainen aseensa, jota hänellä on lupa kantaa. Monesti asekeskustelussa jää huomioimatta se, että USA:ssa, missä aselait pääsääntöisesti mahdollistavat halukkaille aseen mukana kantamisen, on onnistuttu estämään erilaisia joukkomurhia siviilien aseiden avulla. Eikä laki mahdollista aseen kantamista mukana muuten kuin hyväksyttävän syyn takia, esimerkiksi oltaessa matkalla ampumaradalle. Hän ampuu kuolettavasti kahta ihmistä ja haavoittaa kolmea. En tunne katumusta tai häpeää, en välitä elänkö vai kuolenko. Mikä merkitys ampumaharrastuksella on reserviläisten taitojen ylläpitämiselle. Maassa on myös tehty valtavasti tilastotietoa ja tutkimuksia aseista ja niiden käytöstä itsepuolustuksen keinona. ASE PELASTAJANA Käsittelen tässä artikkelissa USA:n aselakeja ja tapahtumia. Yksi työntekijöistä kantaa kuitenkin paitansa alla asettaan, ja Stevensin katsoessa muualle hän vetää aseen esiin ja ampuu pysäyttäen Stevensin toiminnan. Tehdäänkö rikoksia enemmän laillisilla vai laittomilla aseilla. Jälkiselvittelyssä käy ilmi, että Stevens oli kerännyt etukäteen autoonsa patruunoita 9 mm:n käsiasetta varten ja jättänyt autoon itsemurhaviestin,. Tämä ei johdu siitä, että ihailisin USA:n aselakeja ja -kulttuuria. 1999 Kalifornialaisella ampumaradalla Richard Gable Stevens vuokraa kiväärin harjoittelua varten. Mukanaan hänellä on kaksi pistoolia, rynnäkkökivääri ja tuhat patruunaa. Yksi näkökanta ei kuitenkaan ole saanut paljoa julkisuutta, mutta tämän päivän maailmassa sekin mielestäni ansaitsisi osansa keskustelusta: Voitaisiinko siviilien aseilla estää joukkosurmia. Pääsääntöisesti kyseessä oli tietysti poliittinen peli, jossa kommentit liikkuivat utopian: “Sivistysvaltiossa kenelläkään yksityishenkilöllä ei pitäisi olla aseita kotonaan”(*1) ja maltillisempien välillä: “Aselakien muuttamisesta en tämän tapauksen pohjalta vetäisi johtopäätöksiä.”(*2) teksti: Ville Kaivonen kuva: Lauri Hämäläinen J ulkisessa keskustelussa ja netin foorumeilla nostettiin esiin ne tavallisimmat argumentit eri näkökannoista. Murray haavoittuu Assamin luodeista ja ampuu tämän jälkeen itsensä. Mikä merkitys siviilien suurella asemäärällä on maanpuolustuksellisesti mahdollisen miehittäjän varalta. Hän kohtaa Murrayn kirkon sisäänkäynnin tuntumassa ja avaa tulen. Muutaman minuutin kuluttua hän ottaa aseella radan henkilökunnan panttivangeiksi ja vie heidät ulos ilmoittaen, että hän aikoo tappaa heidät. Se, että käytän artikkelissani esimerkkinä usein USA:ta, johtuu yksinkertaisesti siitä, että USA:n aselait ovat melko vapaat, mitä tulee aseen kantamiseen, ja USA:ssa on myös paljon aseita, laillisia ja laittomia. Kirkon pastori kommentoi jälkikäteen, että Assam pelasti toiminnallaan luultavasti sata ihmistä. Tulisiko metsästys kokonaan kieltää. Viime vuosien tapahtumat ja kehityksen suunta ovat kuitenkin aiheuttaneet sen, että olen alkanut tarkastella tätä asiaa useammalta kannalta. Ajatus aseellisesta itsepuolustuksesta ei perinteisesti ole sopinut yhteiskuntaamme. Tästä syystä kirkkoon on hankittu seurakunnasta vapaaehtoisia turvaamaan tilaa. Utöyan hirmuteon tekijän kuulusteluita ei ollut vielä aloitettu, kun keskustelu siviilien aserajoituksista alkoi taas velloa Suomen mediassa. Haluan ainoastaan tappaa ja haavoittaa niin montaa teistä kuin voin...” Miehen aikomuksista ei jäänyt siis epäselvää
Mikäli vain kourallinen ihmisiä kantaisi mukanaan asetta, se ei toimisi ennaltaehkäisevänä pelotteena tai konkreettisena esteenä joukkosurmaa suunnittelevalle tai jo toteuttavalle henkilölle tai rikollisille ylipäätänsä. Aikaisemmin aamulla hän on tappanut veitsellä äitinsä. Motivoituneinkin joukkotuhoa suorittava kun varmasti joutuu arvioimaan tilanteen uudelleen huomatessaan olevansa kaksisuuntaisella ampumaradalla. “Tosiasia on se, että aseistettuja vartijoita ei voida laittaa jokaiseen kadunkulmaan tai koulun käytävään. LUPAJÄRJESTELMÄ Osallistuin “Carrying Concealed Weapon” -kurssille ihan mielenkiinnosta. Koulutuksen aikana KON T ROLL I 5 • 2011 55. Järjestelmästä pitäisi luoda sellainen, että asetta halutessaan kantavat henkilöt kykenevät suoriutumaan vastuusta ja ovat soveltuvia henkisesti ja fyysisesti. - Hyväksytysti suoritettu viranomaisen järjestämä muutaman päivän kurssi, jossa käydään läpi ampumaharjoittelun lisäksi asioita kuten ampumavammojen ensihoito, juridiikkaa, tietoa ballistiikasta ja ammusten läpäisystä, päätöksentekoharjoittelua, ihmisen toimintaa ääritilanteissa, paineensietokyvyn testausta. Poliisin mukaan radan työntekijän toiminta esti todennäköisesti joukkomurhan, jonka Stevens oli suunnitellut radan aseiden avulla toteuttavansa. Toisaalta järjestelmä ei taas voisi olla liian kallis tai hankala, koska silloin sen mahdollisia etuja ei saavutettaisi. Mutta mikä on tilanne kotimaassamme. Vastaavanlaisia tapauksia löytyy muitakin, ja näiden lisäksi mukana kannettavia aseita käytetään luonnollisesti myös “tavallisten” tappojen, murhien ja muidenkin rikosten estämisessä. Mikäli massamurhaa suoritetaan suurten kaupunkien keskusta-alueiden ulkopuolella, on naiivia ajatella, että poliisipartio saataisiin paikalle muutamassa minuutissa. Lienee kuitenkin selvää, että poliisi joutuu tulevaisuudessa kamppailemaan entisestään vähenevien resurssien kanssa. Todennäköinen ensivasteyksikkömme tuollaista hyökkäystä vastaan on mitä suurimmalla todennäköisyydellä asetta kantava siviili”, toteaa Mark. - Hyväksytysti suoritettu lääkärintarkastus ja psykologinen testi, joka olisi laajennettu versio nykyisestä soveltuvuustestistä. Hälytyksestä kesti tunnin, ennen kuin Norjan poliisin erikoisyksikkö Deltan vene rantautui saareen. Aseen tyyppi ja toimintatapa ovat koko lailla toissijaisia asioita tuollaisissa tapahtumissa. Joel Myrick, koulun vararehtori, on hakenut autonsa hansikaslokerosta pistoolinsa ja suorittaa sen avulla kiinnioton, ennen kuin Woodham ehtii ajaa pois. Vaikka viranomaisyhteistyömme on kansainvälisestikin vertailtuna huippuluokkaa, ei lähistöltä välttämättä löydy myöskään puolustusvoimien tai RVL:n virka-apuyksikköjä, ja sellaistenkin hälyttäminen ja paikalle saapuminen kestää oman aikansa. Tämä olisi tietenkin ideaalitilanne. 1997, kaksi vuotta ennen Columbinen tapahtumia, Pearlin lukiossa Mississippin osavaltiossa, 16-vuotias Luke Woodham tappaa kiväärillä kaksi oppilasta, haavoittaa seitsemää ja poistuu koulusta. Vaikka keskustelu aseista raivoaa myös Atlantin toisella puolella, ovat monet viranomaiset alkaneet suhtautua hieman positiivisemmin oikeuteen kantaa asetta, mutta poissa näkyvistä (niin sanottu “Concealed Carry”). (Koulutusvaatimukset vaihtelevat osavaltioittain, mutta Floridassa riittää todellakin yksi radalla tauluun ammuttu laukaus kouluttajan valvonnassa.) Tuollainen vapaa järjestelmä aseiden kantamisen sallimiseksi kuin USA:ssa on, tuskin soveltuisi meidän olosuhteisiimme. ENSIVASTE Floridan osavaltion sheriffin erityisryhmän johtaja Mark kertoi, miten suhtautuminen mukana kannettaviin aseisiin on muuttunut 9/11-tapahtumien jälkeen. Mainittakoon, että jälkiselvittelyssä myös Myrick joutuu ongelmiin, koska oli tuonut aseen koulun alueelle vastoin lakia. Joka tapauksessa yksi asia on varmaa: vasteaika etukäteen huolella suunniteltuun ja valmisteltuun massamurhaan on AINA liian pitkä. Woodham menee koulun parkkipaikalle äitinsä autoon aikomuksenaan ajaa toiseen läheiseen kouluun ja tappaa siellä lisää ihmisiä. Ihminen ehtii tehdä uskomattoman paljon pahaa muutamassa minuutissa, jopa sekunneissa, jos hän on motivoitunut ja suunnitellut toimintaansa etukäteen. Olemme suurien etäisyyksien maa. Syynä tähän on se, että nykyään todennäköisimpänä terroriuhkana USA kokee sen, että yksinäinen terroristi tai pieni solu suorittaa luotiaseilla massamurhan vaikkapa ostoskeskuksessa tai muulla julkisella paikalla. Oli jokseenkin outoa seurata neljän tunnin luentoa yhdessä harmaahapsisten vanhojen mummojen kanssa, jotka tomerasti luennon ja yhden harjoittelulaukauksen jälkeen menivät käpistelemään kaupan tiskille revolvereita ja mittailemaan, millainen sopisi käsilaukkuun. Teon ennaltaehkäisy on äärimmäisen hankalaa, koska terroristin ei tarvitse hankkia tai valmistaa räjähteitä ja kohde ei ole kovin raskaasti vartioitu. Eräs esimerkki kantolupajärjestelmästä kriteereineen voisi olla seuraavanlainen: - Käsiaseen omistus vähintään viisi vuotta ja aktiivinen harjoittelu. Kun ajattelee hälytysketjuja, logistiikkaa ja siirtymisiä, tunti ei tunnu enää kovin pitkältä ajalta, vaikka ei se aivan optimisuorituskaan ollut. Tuon kaltaisissa tilanteissa olisi varmasti eduksi, jos terroristin valitsemasta kohderyhmästä löytyisi henkilöitä, jotka olisivat hankkineet koulu- tusta aseiden käyttöön ja joilla olisi ase mukana. Terroristin sijaan kyseessä voi luonnollisesti olla myös häiriintynyt ihminen. Beslanin koulun kaltainen isku USA:n syrjäseudulla on useiden viranomaisten mukaan painajaisten kärkisijoilla. Innokkaimmat nojatuolipelaajat alkoivat melko kärkkäästi arvostella Norjan poliisin hidasta vasteaikaa Utöyan tapahtumiin. jossa pahoitteli vanhemmilleen aiheuttamaansa joukkomurhaa ja heille mahdollisesti lankeavia oikeusjuttujen korvauksia. Vaikka ammattitaito ja koulutus-/varustetaso olisi kuinka korkea, se ei auta, jos partio tai vaativiin tilanteisiin koulutusta saanut ryhmä on kaukana. Kuuluuko kansalaisten aseellinen suojelu vain viranomaisille
En usko, etenkään jos koulutusjärjestelmä olisi toimiva. USA:ssa tutkittiin vuosien 2007-2009 väliseltä ajalta aseilla tehtyjä rikoksia. Aikaisemmin kantolupa oli ollut aina viranomaisen harkinnan takana. Lisäksi valtaosa “CCW”luvanvaraisilla aseilla tehdyistä henkirikoksista tapahtui omistajan kotona, eli aseenkantoluvalla ei ollut suurtakaan merkitystä rikoksen toteutumisen kannalta (valtaosa oli niin sanottuja “jatkettuja itsemurhia”, joissa henkirikoksen tekijä on tappanut perheensä ja sitten itsensä). Tilanteet voivat tapahtua silmänräpäyksessä ja takeita siitä, että ääritilanteessa toimittaisiin oikein, ei tietenkään ole. Itse tuskin kantaisin asetta mukana, vaikka minulla olisikin lupa. Viime vuosina maassamme on keskusteltu kovasti aselupien kiristämisestä ja rajoittamisesta. Esimerkiksi kouluissa ja lentoasemilla aseet olisivat todennäköisesti aina kiellettyjä ja tuskinpa kovin moni rippileirillä oleva isonen tai pappi kantaisi asetta. Tuona aikana luotiaseilla tehtiin noin 25 000 henkirikosta(*3). Häiriintyneiden ihmisten yksittäisiä äärimmäisen pahoja tekoja yritetään käyttää syynä viedä aseet pois lainkuuliaisilta kansalaisilta, ja samaan hengenvetoon myönnetään, että toimenpiteenä sekään ei poista uhkaa täysin. Mielenkiintoista on tietysti se, paljonko mukana kannettavia aseita sitten käytetään henkirikoksiin. Texasista tuli niin sanottu Shall issue -osavaltio, jossa viranomaisen tulee myöntää aseen omistajalle lupa kantaa asetta mukanaan, mikäli tämä sellaista hakee ja täyttää kantoluvan kriteerit. Luonnollisesti valtaosassa tilanteista asetta ei koskaan edes laukaista. Esimerkissä mainitut viisi vuotta osoittaisivat, että henkilöön voidaan luottaa aseiden suhteen. Vuodessa määrä vaihtelee, tilastointitavasta riippuen, noin 500 000:n ja 3 000 000:n välillä(*4). 56 KON T R OL LI 5 • 2011 Mutta olen myös 100-prosenttisen varma, että jos joutuisin aloitetun massamurhan keskelle, olisin melko kiitollinen siitä, jos joku toinen paikalla oleva olisi tullut toisenlaiseen johtopäätökseen ja kantaisi mukanaan asetta. Eräs ongelmakohta olisivat tilanteet, joissa asetta mahdollisesti käytettäisiin. Olisi helppo etsiä kohteita, joissa läsnäolijoista tuskin kukaan kantaisi aseita mukanaan muutenkaan, joko lain rajoitusten tai kohteen luonteen takia. Väkiluvullisesti olemme niin pieni kansa, että jokainen aseella aiheutettu ihmishengen menetys aiheuttaa valtaisan poliittisen pelin ja mediasirkuksen aseiden kantamisen luvallisuudesta. Ja vaikka lakipykälät eivät ketään väärintekijää yksinään pysäytä, niin uskoisin aseiden omistajien tiedostavan vastuunsa, varsinkin kun määräysten rikkominen johtaisi varmasti kaikkien aseiden menetykseen. Paikalla oli myös Suzanna Hopp, joka oli jättänyt aseensa autoon. Suzannen molemmat vanhemmat kuolivat kahvilaan, ja hän sanoi katuvansa lopun elämäänsä sitä, että lainkuuliaisena kansalaisena ei ollut ottanut asettaan kahvilaan. Lubyn tapaus muutti Texasin aselakeja. Mahdolliset järjestelmän kulut katettaisiin lupamaksulla, joka voisi olla melko korkeakin, koska se sisältäisi koulutusta ja täten aseen omistajakin saisi jotain konkreettista vastinetta lupalapun lisäksi. Mutta miten kävisi tämän asian kanssa Suomessa. Ehkäpä ratkaisut näihin asioihin ja uhkiin löytyvätkin jostain ihan muualta kuin aselaista. George Hennard ajoi autonsa kahvilan ikkunasta sisään, tappoi käsiaseillaan 23 ihmistä ja haavoitti kahtakymmentä. Asiasta on tehty lukuisia tutkimuksia ja yhteenvetona on pakko todeta, että lopullista kaiken kattavaa vastausta on mahdoton antaa. Tilanteet, joissa aseella itsensä puolustaminen olisi juridisesti ja moraalisesti oikein, ovat niin harvinaisia ääritilanteita, että en kokisi niiden todennäköisyyttä kaiken huolen ja vaivan arvoiseksi. Tämä on syystäkin herättänyt huolestuneita ajatuksia metsästäjissä sekä reser- viläisissä ja muissa vastuullisissa aseiden omistajissa. Lisäksi se edellyttäisi jo aiempaa nuhteetonta elämää aseen omistajana. Tutkimusten lopputulokset kun ovat hyvinkin ristiriitaisia ja riippuvat usein tutkimuksen tekijän tavoitteista. Kokeet olisi uusittava muutaman vuoden välein. Siviilien aseet yksinään eivät kuitenkaan estäisi motivoituneiden ja henkisesti sairaiden ihmisten hirmutekoja. Lähteet: (*1): Ulkoministeri Erkki Tuomioja, MTV3 Huomenta Suomi -ohjelman hastattelu 25.7.2011 (*2): Sisäministeri Päivi Räsänen, Ilta Sanomien haastattelu 23.7.2011 (*3): FBI, Crime in The United States (2007-2009) (*4): U.S. Hänellä kun ei ollut lupaa kantaa sitä mukanaan asunnon tai auton ulkopuolella. Aseita käytetään kuitenkin USA:ssa itsepuolustuksessa valtavasti. Lisäksi kokeessa olisi kirjallinen osuus. Jo aseen paino ja jatkuva huolehtiminen siitä, että se ei katoaisi tai näkyisi sivullisille ja täten herättäisi pelkoa, on mielestäni niin iso negatiivinen seikka, että ase jäisi kotiin. Samalla logiikalla on mielestäni oikeutettua perustella oikeutta puolustaa itseään aseellisesti vastaavanlaisilta häiriintyneiden ihmisten yksittäisiltä pahoilta teoilta, niin epätodennäköisiä kuin ne ovatkin. Näistä vain prosentti tehtiin aseilla, joiden haltijalla oli kantolupa. 1991, Texasissa, Lubyn kahvilassa sattui pahin USA:ssa aseella tehty joukkomurha ennen Virginia Techin tapahtumia. Olemmeko jotenkin väkivaltaisempaa kansaa ja vetäisimmekö mukana olevan aseen liian herkästi esille. Järjestelmä tekisi tarpeeksi hankalaksi kantoluvan saamisen vain asefetismin, vigilantismin tai oman egon pönkittämiseksi. Määrä on näet yllättävän vähäinen. Tilastointien suuri heitto johtuu siitä, että ihmiset mieltävät itsepuolustustilanteet varsin eri tavoin. - Soveltava ampumakoe, joka testaisi kykyä toimia ja tehdä “ammu/älä ammu” -päätöksiä paineessa ja huonoissa valaistusolosuhteissa. Department of Justice: Guns in America: National Survey on Private Ownership and Use of Firearms. Jos joku aseen omistava henkilö näet aikoo tehdä jotain pahaa luvallisella aseellaan, tuskin hän sen mukana kantamiseen hakisi erikseen lupaa. kouluttajat arvioivat myös koulutettavien persoonaa ja soveltuvuutta. Lopuksi mainittakoon, että myös USA:ssa yksittäiset tragediat ovat vaikuttaneet aseita koskevaan lainsäädäntöön. Jos joku vahingoittaisi aseellaan sivullista tai poliisi erehtyisi luulemaan puolustautujaa rikolliseksi ja toimisi äkkitilanteessa väärin, olisi koko järjestelmä heti uudelleen arvioitavana. Lisäksi aseen kantaminen päihtyneenä voitaisiin kieltää täysin. KOLIKON KÄÄNTÖPUOLI YHTEENVETO Ehkäisevätkö mukana kannettavat aseet sitten rikoksia vai lisäävätkö ne niitä. Pääsääntöisesti joukkotuhoa suunnittelevat ihmiset eivät käsittääkseni piittaa laeista muutenkaan. Tekonsa päätteeksi hän ampui itsensä
Oikeus kantaa asetta itsepuolustustarkoituksessa herättää suuria tunteita. Toisaalta voidaan kysyä, millaisia yksilöön kohdistuvia riskejä ja uhkia yhteiskunta haluaa suvaita. Jos virkavalta ei pysty takaamaan kansalaisille kuuluvia oikeuksia, pitäisikö kansalaisilla olla oikeus puolustaa niitä itse. Ensimmäinen muistettava asia on, että Suomessa on jo nyt yksityishenkilöiden hallussa 1,6 miljoonaa tuliasetta, joita niiden omistajat voisivat halutessaan käyttää rikoksentekovälineinä. Kun ihmiset ovat aseettomia, heikommat ovat aina vahvempien ja aggressiivisempien armoilla. Amerikkalaisen sanonnan mukaan Jumala loi ihmiset, mutta Samuel Colt teki heistä tasa-arvoisia. Jussi Halla-aho K Suomessa etenkin vakava väkivaltarikollisuus tapahtuu tyypillisesti suljetuissa tiloissa, toisilleen tuttujen humalaisten kesken. Vastustajien synkät ennustukset ovat jääneet sielläkin toteutumatta. Amerikkalaiset arvostelijat huomauttavat usein, että laillisilla aseilla tapetaan enemmän puolisoita perheriitojen yhteydessä kuin rikollisia itsepuolustustarkoituksessa. Nämä kysymykset ovat korostuneet sitä mukaa, kun sivullisiin kohdistuva katurikollisuus on etenkin kaupungeissa lisääntynyt ja toisaalta poliisin näkyvyys ja tavoitettavuus ovat määrärahaleikkausten myötä heikentyneet. Kääntäen pitää ymmärtää, että jos aseenomistaja nykytilanteessa haluaa käyttää asettaan rikollisella tavalla, häntä ei tietenkään millään tavalla estä tai pidättele se, että aseen kuljettaminen on kiellettyä. Niistä on jouduttu peruuttamaan aseella tehdyn rikoksen vuoksi alle 200 kappaletta ja mistään syystä noin 5000 kpl, siis 0,01 prosenttia. Ja mitä siitä seuraisi. Uskon, että aseenkäyttökoulutusta saaneet, aseistautuneet kansalaiset toimivat ennaltaehkäisevänä pelotteena rikollisille ja pystyvät tarvittaessa puuttumaan myös akuuttiin katastrofitilanteeseen. On kiistatonta, että itsepuolustusaseet eivät oikein istu suomalaiseen ajatteluun, joskin samaan hengenvetoon on muistutettava, että eivät ne kuuluneet virolaiseenkaan elämänmenoon vielä 20 vuotta sitten. Millaisia johtopäätöksiä näistä pohdinnoista tulisi vetää. Ei ole syytä olettaa, että jo nyt lainkuuliaisiksi osoittautuneet aseenomistajat villiintyisivät, vaikka asetta saisi luvan kanssa kuljettaa mukana. Yhdysvalloissa joukkomurhaajat iskevät kouluihin, koska lainsäädäntö kieltää viemästä niihin aseita. Lainkuuliaisten kansalaisten aseistautumisella on myös epäsuorat vaikutuksensa turvallisuuteen: esimerkiksi Floridassa ryöstöjen yritykset vähenivät dramaattisesti, koska rikolliset tiesivät, että potentiaalinen uhri voi olla aseistautunut. En usko, että aseenkannon salliminen itsepuolustustarkoituksessa lisäisi merkittävällä tavalla riskejä, aserikollisuutta tai edes aseiden määrää. Tällaiset uhka- Lainsäädäntö, joka sallii kätketyn aseen mukana kantamisen itsepuolustustarkoituksessa, on levinnyt Yhdysvalloissa nopeasti 80-luvun lopulta alkaen. KON T ROLL I 5 • 2011 57. Halutaanko hyväksyä se, että niin sanottu kunnon kansalainen voi saada aiheetta ja ilman omaa syytään turpaansa nakkikioskijonossa, tulla raiskatuksi puistossa tai joutua nuorisojoukon ryöstämäksi ja päähän potkimaksi pikkutunneilla, vai pitäisikö hänellä olla mahdollisuus puolustaa lain turvaamaa oikeuttaan omaisuuteensa ja fyysiseen koskemattomuuteensa. On mielestäni täysin perusteltua kysyä, olisiko Utöyan saarella kuollut vähemmän ihmisiä, jos jollakulla muullakin kuin Anders Breivikillä olisi ollut ase ja kyky käyttää sitä. Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja ja eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja. Toiselta puolen voidaan kysyä, onko tavallisen kansalaisen kokema turvallisuusvaje sitä luokkaa, että näin suuri henkinen kynnys olisi ylitettävissä. Monet uskovat, että jos ihmisillä olisi aseita mukanaan, tavalliset taksijonokärhämät yltyisivät tulitaisteluiksi ja veri virtaisi katuojissa. Floridassa, josta liberalisointi lähti liikkeelle, on reilun 20 vuoden aikana myönnetty noin 1,5 miljoonaa kantolupaa. En tiedä, miksi tiukkaan asekuriin kasvaneet ja tottuneet suomalaiset olisivat tässä suhteessa amerikanserkkuja huonompia. Tämä on yksinkertainen muistutus siitä, että aserikollisuus ei ole seurausta aseiden olemassaolosta, vaan halusta tehdä rikos. Yksilön aseistautumiselle ei tämän vuoksi ole nähty suurta tarvetta, eikä ladatun aseen mukana kuljettamista ole muutenkaan koettu suomalaiseen kulttuuriin istuvaksi. Aseenkanto-oikeutta itsepuolustustarkoituksessa voidaan lähestyä kahdesta suunnasta: Onko siihen tarvetta. Valtavassa enemmistössä kirjatuista tapauksista pelkkä aseen esille ottaminen on laukaissut uhkaavan tilanteen, minkä lisäksi voidaan kohtuudella olettaa, että suurin osa tapauksista jää kokonaan raportoimatta ja kirjaamatta. Kuitenkin luvallisilla aseilla tehdään Suomessa hyvin vähän minkäänlaisia rikoksia. Poliitikon näkemys käsiteltyyn aiheeseen teksti: kuvat on kuitenkin helppo kyseenalaistaa sekä kokemusperäisen tiedon että loogisen argumentaation avulla. irjoitus nostaa esiin kysymyksiä, joita olen myös itse viime vuosina pohtinut. Satunnaisen kadulla kulkijan riski joutua esimerkiksi ryöstön tai henkirikoksen uhriksi on varsin vähäinen. Tämä on tietysti totta, mutta luvut eivät ole vertailukelpoisia, koska “aseellinen itsepuolustus” tarkoittaa päällekarkaajan surmaamista tai edes aseen laukaisemista vain harvoissa tapauksissa. Ne ovat siis täynnä uhreja, jotka varmuudella eivät ammu takaisin
Erittäin pahat konnat, murhamiehet, ajatusrikolliset ynnä muut sellaiset saavat jalkaansa seurantalaitteen. Alkuvuodesta hämmästelimme Rikosseuraamuslaitoksen vankilapakoon viittaavaa tunnuskuvaa, jossa on pino murtuneita tiiliä, ja pyysimme lukijoita antamaan omat, mahdollisesti sarkastisetkin ehdotuksensa RISEn tunnuskuvaksi. “Me ollaan syyllisiä kaikki, kun oikein silmiin katsotaan.” Ei ole syytä vangita ketään, joten vankilat jäävät tarpeettomiksi. Voittoa perusteltiin lyhykäisesti muun muassa toteamalla: ”Kakkonen on ykkönen.” Nimimerkki ”Terveisin Arska” saa tunnuskuvaehdotuksestaan palkinnoksi Suomen Turvaprojektit Oy:n lahjoittaman Beyond Forces -tuotepaketin! Onneksi olkoon. Kakkonen ei oikein toimisi logona, kun miettii sen oikeassa koossa. “Terveisin Arska” 58 KON T R OL LI 5 • 2011. Vanhan tutun linjan mukaan (muun muassa Voutikirjoituskilpailu) saimme täsmälleen kaksi vastausta. Työt eroavat teemoiltaan ja toteutukseltaan toisistaan melkoisesti, mutta molemmissa on kriittinen henki ja ote sekä tarkkaa ajankuvausta. Kilpailutyö 2 Tästä huolimatta kilpailutyö numero kaksi voitti enemmistöäänin. Linnan portit ovat pysyvästi auki, teljet on poistettu porteista. J alkapantarangaistusta esittelevä artikkeli ja rosistuomioita kartoittavat tilastot ovat mitä erinomaisin viitekehys julkaista lopulta vuoden lukijakilpailun tulokset. Ykkösen sanoma toimii myös hienona kannanottona koko valtionhallinnon säästöohjelmaa kohtaan. Soraääni perusteli kilpailutyön numero yksi paremmuutta seuraavasti: Ykkönen voisi olla ihan oikea logo, siksi ääni sille. Näin molemmat vastasivat tehtävänantoon täydellisesti. Tulevaisuudessa Suomessa uhri pakotetaan kohtaamaan rikollinen ja ymmärtämään myös oma syyllisyytensä rikokseen: ilman uhria ei voi olla rikosta! Tullaan siihen tulokseen, että molemmat, niin rikollinen kuin uhrikin, ovat tapahtumaan aivan yhtä syyllisiä. “Kylmä rinki” Tunnuskuva ennustaa vankeinhoidon tulevaisuutta. Toimituksen tiukan 2-1 äänestyksen jälkeen karkein oikeus valitsi voittajaksi työn numero kaksi. Kilpailutyö 1 Tässä rikosseuraamuslaitoksen muokatussa logossa otetaan kantaa vanginvartijoiden pieniin palkkoihin ja siihen ällistyttävään faktaan, että jopa vangit voivat tienata enemmän kuin heidän vartijansa. Jätän kuvan värittämisen laitokselle, mutta sellaiset iloiset neonvärit varmaan sopivat tunnelmaan
Aine voi toaiheuttavat hermosoluva euttaa jopa kuolemaan istetun käytön myötä aih samalla muistutetaan, tta johtavia reaktioita, mu en pienille annoksille että toistuva altistumin kivunsietoa. Britannian oikeusministeriö teki asiassa päätöksen maaliskuussa, ja siirtymäajan jälkeen G4S otti vastuun vankilasta lokakuun ensimmäinen päivä. Siinä missä Suomessa vielä värkkäillään yksityiset vankikuljetukset mahdollistavan lainsäädännön valmistelun kimpussa, G4S sai kontolleen saarivaltiossa ensimmäisenä yksityisen sektorin toimijana jo olemassa olevan julkisen vankilan, Her Majesty’s Prison Birminghamin. Artikkesaattaa samalla nostaa luttavatkin erityisesti lin kirjoittajat peräänkuu doksesta vähemmälle mainituista kuudesta joh kapsaisinoidien tutkitutkimukselle jääneiden mista. voimankäyttövälineen tapauksia on raportoitu hdeksalla prosentilla käytön seurauksena. Heidän näkökulmastaan asetta muistuttavien esineiden kuljettaminen on turvallisuusriski: “Kyllä jokainen ymmärtää, miten näitä voidaan käyttää väärin.” Kontrollin ymmärrys on kuitenkin kenttäsikamaisen rajallinen, joten lähd imme penäämään, mitä Happo tarkoittaa turvallisuusriskil lä ja siteeratulla väärinkäytöksen mahdollisuudella. HMP Birmingham valmistui vuonna 1849 ja vankilassa on 1450 vankipaikkaa. Hän oli yksi menestyneimpiä rikoskirjailijoitamme saaden muun muassa Valtion kirjallisuuspalkinnon (-82), kolmasti Vuoden johtolanka -palkinnon (-85, -94 ja -04) sekä ollen Finlandia-ehdokkaana kaksi kertaa (-84 ja -93). Suomen sotilas aikakauslehti Annales sen Sotilaslääketieteen niae julkaisi kapsaisMedicinae Militaris Fen a vasteita raottaneen sisi inoideja ja niiden tok (2011). Postipalveluyritys Itella asettaa uusi a rajoituksia kuljetuksiinsa vuoden vaihteessa. Itellassa hoplofobiaa. tuu pääosin vain yhteen assa ihmisten välimu Huoleksi esitetään muun ; vaarallisia myrkytysset suuret herkkyyserot G4S PORSKUTTAA BRITEISSÄ Vuosi 2011 oli G4S:lle sekä Iso-Britannialle historiallinen. Ka en mukaan kirjattu altistuneista on kirjoituks , ja isot annokset ista itum rio sarveiskalvon vau urioita. G4S valittiin 160 tarjoajan joukosta muun muassa pyörittämään hallintopalveluita sekä valvomaan kiinniotettuja ja kouluttamaan viranomaisia. Myöskään postilain mukainen yleispalv eluvelvoite ei edellytä Itellaa ottamaan kyseessä olevia lähetyksiä kuljetettavaksi, pakettipalveluiden johtaja Aku Happo linjaa. Asia lienee eräänlainen julkinen salai suus, jota toimituksessa ei tiedetä, koska vaikka ”kai kki sen ymmärtävät”, pakettipalveluiden johtaja kieltäytyy tarkentamasta lainattua kohtaa: - En lähde tätä enempää avaamaan, hän toteaa Kontrollille juuri vuoden vaihteessa. Kukin kuljetusliike voi itse rajata kuljetetta van tavaran sisällön. Sopimuksen tarkoitus on tuoda poliisille 28 miljoonan punnan säästöt sopimuskaudelta. KON T ROLL I 5 • 2011 59. Yksityistäminen ei jääne viimeiseksi, sillä Britannian vankiloiden on tarkoitus saada aikaan kymmenen prosentin säästöt seuraavan neljän vuoden aikana, kertoi G4S:n asiakaslehti International Issue (2/11). Erityisesti Harjunpää-dekkareistaan tunnettu Joensuu jäi poliisin työstään eläkkeelle 2006 ja työskenteli sen jälkeen vapaana kirjailijana. Vuonna 1948 syntynyt Joensuu oli kuollessaan 63-vuotias. G4S tiedotti vielä myöhemmin loppuvuodesta saaneensa vähintään 200 miljoonan punnan arvoisen kymmenvuotisen sopimuksen Lincolnshiren poliisilta. Taloussa nomien haastattelema Itellan pakettipalveluiden johtaja Aku Happo kertoo, että mikäli paketissa on asetta tai sen osaa muistuttava esine, se palautetaan lähettäjälle tämän omalla kustannuksella. Kirjailijan viimeiseksi teokseksi jäi 2010 ilmestynyt Harjunpää ja rautahuone. Kirjoittajien artikkelin numerossa 3 on pystytty eristämään mukaan chilipippureista ijohdosta, mutta tutsiin kuutta erilaista kapsai vaikutuksista peruskimus kapsaisinoidien näistä, kapsaisiiniin. inaineena käytetOC-sumuttimissa vaikut imus on keskeneräistä tyjen kapsaisiinien tutk äntyyppisiä kaasuja huolimatta siitä, että täm voimankäyttövälisti kannetaan varsin yleise lääketieteen keskukneinä. Hänen mukaansa on kuitenkin tavanom aista, että rahdinkuljettajien kuljetusehdoissa on yksi tyiskohtaisia määräyksiä kielletyistä lähetyksistä, esimerkik si aseita sisältävistä lähetyksistä. - Mikään laki tai viranomaismääräys ei sinällään estä kuljettamasta lippaita tai muita ohje essamme kiellettyjä tuotteita, vaan kyseessä on Itella Post in oma linjaus. LY H Y E S T I # 5 / 1 1 Koonnut: Antti Sirkkala Mestari tä n tö ä m ä tt ii r s u im tk tu n te vaikutus :n C O on poissa Pitkän virkauran poliisina tehnyt rikoskirjailija Matti Yrjänä Joensuu menehtyi joulukuun alussa sairaskohtaukseen Valkeakoskella. Kielletty jen esineiden listalla on nyt aseiden, ammusten ja räjähteide n lisäksi myös aseita muistuttavat esineet kuten lelut sekä aseiden tukit sekä muut lupamenettelyn ulkopuolella olevat osat, kertoi Taloussanomat joulukuun lopussa. Sopimus on ensimmäinen laatuaan, tiedotteessa todettiin, mutta sille ennustetaan jatkoa