Sisältö #5 • 2014 NYKYAJAN MERIROSVOT s 16 HARJOITTELE KUIN TÄMÄ MIES F s. Alkaen sivulta neljä! VARUSVARASTO: JÄNNÄT valaisimet sivu 20. 37 03 PÄÄKIRJOITUS / Mutkia, mäkiä ja maksupolitiikkaa 04 Piirivartijan taktiikka, osa 1, tarkastuskierrokset 08 KUIVAHARJOITTELU 11 Dry Fire Training Cards 16 HOSTIS HUMANI GENERIS UPDATE: Merirosvouksen moderni kulta-aika uppoaa vetiseen hautaan! 20 VARUSVARASTO // Epäkonventionaaliset valaisimet 32 KIRJASTO // Tactical Advantage 2 37 KUNTOHARJOITTELU // Athlean Xero 41 VIDEOVUOKRAAMO // Black Sails 42 LYHYESTI // Mielenkiintoinen uutiskooste KON T R O LL I 5 • 2014 Piirivartijan taktiikka, osa 1: tarkastuskierrokset
Olemme pyrkineet tekemään sellaista lehteä, joka olisi omasta mielestämme mahdollisimman hyvä, ja luottaneet siihen, että tällöin muutkin pitäisivät lehdestä. Toimitus ei vastaan materiaalin säilyttämisestä tahi palauttamisesta. Olemme päässeet tavoitteeseen numero toisensa perään, ja erityisesti käytettävissä oleviin resursseihin nähden lopputulos on kestänyt vertailun lähes minkä tahansa suomalaisen tai ulkomaalaisen lehden kanssa. Seppo Vesala poliisikoulun kasvatti Toimitus vastaanottaa julkaistavaksi tur vallisuusaiheista materiaalia, mutta julkaisusta pitää aina erikseen sopia. Muutoksen ansiosta lehden levikki moninkertaistuikin, mutta se ei näkynyt halutulla tavalla mainosmyynnissä. Painettujen lehtien levikit ovat olleet jo pitkään jatkuvassa laskussa; e-lehtien levikit ovat olleet lievässä noususuhdanteessa, mutta niin painettujen kuin e-lehtien mainosmäärät ovat olleet laskussa. Kontrolli 5 / 2014 ISSN 2341- 6947 Kustantaja Kontrolli-julkaisut Oy Päätoimittaja Seppo Vesala Taitto & Editointi Juha Harju Toimittajat Antti Sirkkala Timi Tikkanen Juha Rämänen Valokuvaaja Timi Tikkanen Numerossa avustaneet Riku Hintukainen Jenny Wesanko Kannen kuva Jenny Wesanko Kontrolli on julkaissut yli kymmenen vuotta laadukasta ja suurella sydämellä tehtyä journalismia turvallisuusalan aiheista. Jopa Pohjoismaiden suurin sanomalehti, Helsingin Sanomat, joutui hiljattain ensimmäistä kertaa koko toistasataavuotisen historiansa aikana turvautumaan yt-neuvotteluihin. Yhteydenotot toimitus@kontrolli.fi sukunimi@kontrolli.fi mainosmyynti myynti@kontrolli.fi Osoite Kontrolli-julkaisut Oy PL 10 40321 Jyväskylä Pari vuotta sitten toteutimme strategianmuutoksen lehden ilmestymisen suhteen, kun Kontrolli alkoi ilmestyä ilmaisena e-lehtenä. Koska tavoitteenamme on jatkossakin pystyä julkaisemaan laadukasta lehteä, joka on täynnä kovatasoisia juttuja, joudumme jälleen muuttamaan strategiaamme: lehti ilmestyy jatkossakin e-lehtenä kuusi kertaa vuodessa kuten tähänkin asti, mutta se ei ole enää ilmainen. PÄÄKIRJOITUS KONTROLLI MUTKIA, MÄKIÄ JA MAKSUPOLITIIKKAA Jo useiden vuosien ajan jotakuinkin kaikki suomalaiset lehdet ovat olleet vaikeuksissa. Suomessa on jo pitkään ollut tilausta laadukkaalle turvallisuusalan julkaisulle, joka on turvallisuusalan ammattilaisten tekemä ja jota tehdään Suomen olosuhteisiin ja suomalaisten turvallisuusalan ammattilaisten tarpeisiin. Lehden sisältö pyritään saamaan mahdollisimman totuudenmukaiseksi, mutta Kontrollijulkaisut Oy ei vastaa esiintyvistä virheistä. Aineisto hyväksytään sillä ehdolla että Kontrollijulkaisut Oy saa käyttää sitä veloituksetta uudelleen. Kaikki lehden oikeudet ovat Kontrolli-julkaisut Oy:llä, materiaalin tuottaneilla henkilöillä tai muilla oikeudenhaltijoilla. twitter.com/vouti twitter.com/kessu w w w.facebook.com/kontrolli w w w.kontrolli.fi KON T ROLL I 5 • 2014 3. Ajat eivät siis ole lehtialalla helpot. Kontrolli on tarjonnut ja tarjoaa jatkossakin laadukasta ja ajankohtaista journalismia niin ammattilaisille kuin muillekin alasta kiinnostuneille. Luotamme siihen, että uskolliset lukijamme eivät tyydy vain siihen luotettavuudeltaan kyseenalaiseen tietoon, mitä netin syövereistä kulloinkin sattuu ilmaiseksi löytymään. Tällä muutoksella haluttiin saada lisää lukijoita ja sitä kautta lisää mainostajia
Painotus on hätävarjelutilanteiden en- naltaehkäisyssä. Vaikka artikkeli on kirjoitettu piirivartijan näkökulmasta, sopivat taktiikat ja vinkit myös muuhun vartiointityö- hön. teksti ja kuva: Riku Hintukainen 4 KON T R O LL I 5 • 2014. Piirivartijan taktiikka, osa 1: tarkastuskierrokset Artikkelissa käydään taktiikoita piirivartijan perustyön vartioinnin eli läpi omaisuuden turvalliseen suorittamiseen
Kohtalaisen riskin kohteissa pääsy on kohtalaisen rajoitettua ja valvonnassa on aukkoja. Mahdollisia tuloreittejä on kuitenkin rajoitetusti, ja rikosilmoitinlaitteen sijainti usein määrittää käytettävän sisäänmenoreitin. KON T ROLL I 5 • 2014 5. Siihen, ettei kohteessa ole mitään varastamisen arvoista, ei kannata riskiarviota perustaa. Samoin erityisen vaikeasti hallittavat, ahtaat ja sokkeloiset tilat voivat nostaa riskiluokitusta. Tämä mahdollistaa sellaisten yksityiskohtien havaitsemisen, jotka muuten jäisivät huomaamatta. Lähialue-etsinnän tekeminen tarkastuksen yhteydessä soveltuu myös tilanteisiin, joissa kohteen viimeaikaisten tapahtumien tai muun tiedon valossa sinne on odotettavissa kutsumattomia vieraita. Riskiluokkaa ei kuitenkaan tulisi madaltaa muun kuin kohteen parantuneen suojaustason vuoksi. Rutiinien muodostuminen Yleensä vartijoita kehotetaan välttämään rutinoitumista. Tilannetietoisuus on automaattisesti korkeammalla, eikä kohdekaan ole välttämättä tuttu. Hyödyntämällä rutinoitumista kohteelle saapuminen voidaan aina tehdä siten, että olisi edes jonkinlainen mahdollisuus havaita sellaisia asioita, joiden perusteella tarkastus tulisi tehdä normaalia varovaisemmin. Esimerk- kinä voi käyttää murtovarasta, joka murtautui kirkkoon, koska kuvitteli kuolevansa ilman vihkivettä. Myös sellaiset kohteet, jotka voivat olla ammattilaisten kiinnostuksen kohteena, voidaan sijoittaa kohteen suojaustasoa korkeampaan riskiluokkaan. Usein toistuvat vikahälytykset samasta kohteesta voivat saada myös kyseisen kohteen hälytystehtävän muodostumaan rutiiniksi ja tilannetietoisuuden laskemaan. Esimerkkeinä voidaan mainita kerrostalojen yleiset tilat tai osittain rikosilmoitinjärjestelmällä suojatut kohteet. Ihminen on kuitenkin laiska ja pyrkii luonnostaan mahdollisimman tehokkaaseen toimintaan. Kun ympäristö on tuttu, ei kohteessa suunnistaminen vaadi tietoista keskittymistä. Syrjäisemmälle korkean riskin kohteelle tarkastuskierrokselle saapuminen voi sisältää jopa suppean, esimerkiksi korttelin laajuisen lähialue-etsinnän, jonka tarkoitus on tehdä havaintoja kohteen lähistöllä olevista epäilyttävistä ajoneuvoista tai ihmisistä. Riskiarvioinnin perustana käytetään kohteen suojaustasoa, joka tarkoittaa käytännössä sitä, kuinka yllättäen kohteeseen tunkeutuneen henkilön kohtaaminen vartiointikierroksella tapahtuisi. Riskiarvio tarkastuskierroksille Jokaisen tarkastuskierroksen suorittaminen kaikki turvallisuusnäkökohdat huomioiden on aikarajoitteista johtuen usein mahdotonta. Näitä ovat esimerkiksi useimmat liiketilat. Käytännössä tämän huomaa siitä, että ajatukset liikkuvat muualla kuin käsillä olevassa työtehtävässä. Oleellista vartiointikierroksen mahdollisimman turvallisessa suorittamisessa onkin se, millaisia rutiineja antaa itselleen muodostua. Riskiarvion jälkeen voidaan paremmin suunnitella kohteeseen sopiva turvallinen tarkastusrutiini. Tämä on kuitenkin toistuvassa työssä mahdotonta. Siksi kohteet on hyvä jakaa riskiluokkiin. Vaikka kohteessa ei koskaan olisi mitään tapahtunutkaan, se ei tarkoita, etteikö siellä voisi tapahtua. Kierrokset toistuvat säännöllisesti asiakkaan ostaman palvelun mukaisesti, niihin käytettävissä oleva aika on tarkastustehtävien määrän vuoksi usein vähäinen, ja niiden suorittamisesta tulee helposti rutiinia. Hälytystehtävät taas tulevat yllättäen ja saavat hälytykseen reagoivan henkilön valpastumaan. Rosvo ei aina ajattele loogisesti. Korkean riskiluokan kohteita voivat olla esimerkiksi ilman rikosilmoitinjärjestelmää olevat tai lukitsemattomat rakennukset, rakennustyömaat ja ulkoalueet. Kun rutiini on muodostunut, onnistuu sen ylläpito opettelua helpommin. Silloin tilannetietoisuuden pitäminen korkealla tasolla vaikeutuu. Matalan riskin kohteita ovat hyvin suojatut kohteet, joihin tunkeutuminen tai jääminen todennäköisesti aiheuttaisi murtohälytyksen. Tallentavaa kameravalvontaa ei sen luonteesta johtuen huomioida riskiarviossa lainkaan. p iirivartijan ja monen paikallisvartijankin työtehtävät voidaan jakaa kahteen pääryhmään: tarkastuskierroksiin ja hälytystehtäviin. Rutiinitehtävien suorittamisessa madaltunutta tilannetietoisuuden tasoa voidaan kompensoida mahdollisimman turvallisella rutiinilla, joka tukee uhkien riittävän aikaista havaitsemista sekä antaa aikaa reagoida yllättävässä tilanteessa. Korkeammalle riskiarvioinnissa sijoittuvat huonosti suojatut ja valvotut kohteet. Toisinaan riskiluokkaa voidaan tilapäisesti nostaa viranomaisyhteistyöllä saaduilla tiedoilla. Valvonta voi olla teknisen valvonnan lisäksi myös luonnollista valvontaa, jolla tarkoitetaan kohteessa tai sen läheisyydessä muissa asioissa liikkuvien ihmisten tekemiä havaintoja. Muodostunuttakin rutiinia pitää kuitenkin seurata siihen helposti muodostuvien oikaisujen korjaamiseksi. Erityisesti rutiinin muodostumisvaiheessa vaaditaan hieman itsekuria turvallisen työtavan opettelemiseksi. Kohteelle saapuminen Perinteisesti kohteelle saapuminen suositellaan tehtäväksi vaihtelemalla tuloreittejä ja kellonaikoja. Näihin on helppo tunkeutua, ja suojaus ja valvonta ovat puutteellisia. Kun toistuva tehtävä muodostuu rutiiniksi, ei sen suorittaminen vaadi keskittymistä itse tehtävään
Koska jo palo-osastoinninkin vuoksi isommatkin kohteet jakautuvat helpommin hallittaviin osiin, ja toisaalta jatkuvasti toistuvat tarkastuskäynnit mahdollistavat tarkastusrutiinin hiomisen, ei aikaa kahdessa osassa tehtävään tilojen tarkastamiseen kulu niin paljoa, kuin voisi aluksi luulla. Porraskäytävän tarkastaminen kahdessa vaiheessa ei. Tilan perälle ei siis kävellä suoraan, vaan matkalla olevat huoneet ja muut tilat tarkastetaan siellä mahdollisesti olevien henkilöiden varalta. Käytännössä etenkin kaupunkialueella valaisinta tarvitsee yöllä ulkona liikkuessa vain harvoin. Tarkastuksen ensimmäinen vaihe tehdään siten, että selän takana on mahdollisimman vähän tarkastamattomia tiloja. Sisäkierrokset Korkean riskin kohteissa tarkastuskierros jaetaan kahteen osaan: ensin tarkastetaan, että tilassa on turvallista olla, ja vasta sen jälkeen keskitytään muihin tehtäviin. Tärkeää olisi myös sammuttaa moottori ja lukita auto aina autosta poistuessa, vaikka pysähtymisen tarkoituksena ei olisi tehdä mitään muuta kuin nopeasti käydä ajoneuvon ulkopuolella. Valaisin paljastaa, kaventaa näkökenttää ja vie hämäränäön, mutta liikkuminen näkemättä altistaa onnettomuuksille. Rakennuksien kulmat ja muut esteet kierretään riittävän kaukaa kulman takana olevien yllätyksien välttämiseksi. Ajaminen on kokeneella kuljettajalla automaattinen toiminto, mutta vaatii kuitenkin jatkuvaa silmien käyttöä. Kohtalaisen riskin kohteissa tilat voidaan tarkastaa aikarajoitteet ja riskit huomioiden tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Kuitenkin katse oli suunnattuna ajoväylästä ympäristöön vain noin 20 sekunnin ajan. Vieläkin suurempi ongelma autolla tehtävässä tarkastuksessa on se, että kuulohavaintojen teko vaikeutuu. Kuva: Tilan tarkastaminen Kuvateksti: Esimerkki irtaimistovaraston käytävien tarkastamisesta. Muita tehtäviä voivat olla tikin eli tarkastusmerkin lukeminen tai aiemmin mainitun työkoneen sammuttaminen. Vihreällä nuolella merkittyä reittiä käyttämällä kohteen välitön läheisyys tarkastetaan automaattisesti ajoneuvojen ja ihmisten varalta. Matalan riskin kohteelle saapuessa pysäköimispaikan voi valita siten, että mahdollisimman suuresta osasta tarkastettavaa kohdetta voi tehdä havaintoja ovelle kävellessä. Käytännössä silloinkin kyse on yksittäisten tarkastuspisteiden tarkastamisesta kattavan alueen tarkastamisen sijaan. Yöllä jalkaisin tehtävässä ulkoaluetarkastuksessa painottuu kuulohavaintojen tekemisen merkitys. Kohteelle saapuminen olisi turvallisinta siten, että auto jätetään riittävän kauas ja kohteen kuori tarkastetaan jalkaisin, vaikka asiakkaan tilaama tarkastuskierros ei sitä sisältäisikään. Laajan ulkoalueen tarkastaminen jalkaisin ei kuitenkaan aina ole mahdollista, ja silloin alhainen ajonopeus tai pysähtely parantavat mahdollisuuksia havaintojen tekemiseen. Muutoin poikkeamaan keskittyessä ympäristön havainnointi unohtuu. Valaisimen käytössä tulisi käyttää harkintaa. Lyhyin ja luonnollisin reitti on merkitty punaisella nuolella. Kompromissina voi valaisinta käyttää vain tarvittaessa, sen sijaan että valaisin olisi päällä jatkuvasti. Esimerkki: Autolla tehdyllä tarkastuksella kuljettaja arvioi tarkkailleensa ympäristöä noin puolet kuuden minuutin tarkastuksesta. Joskus tarkastettava alue on laaja, tasainen ja esteetön kenttä, ja silloin autolla tehtävä tarkastus voi olla kohteeseen sopivin vaihtoehto. Toimintaa vaativa tilanne on harvinainen, mutta se tulee usein yllättäen, eikä autolle palaaminen ole enää välttämättä silloin mahdollista. Ulkoalueet Ulkoalueiden tarkastamisessa riskiä lisää se, että ellei autoa ole jätetty näkö- ja kuuloetäisyyden päähän, mahdollinen 6 KON T R O LL I 5 • 2014 alueella liikkuja on luultavasti tietoinen saapumisestasi. Myös erityiset työturvallisuusriskit, kuten liukas keli tai käsivalaisimen rikkoutuminen, voivat puoltaa ulkoalueen tarkastuksen tekemistä poikkeuksellisesti autolla. Kuva: Kohteelle saapuminen Kuvateksti: Esimerkki kohteelle saapumisesta. Huonossa valaistuksessa liikkuminen ääntä aiheuttamatta on vaikeaa, ja alueella liikkuvan henkilön kuulee helpommin kuin näkee. Piirros ei ole mittakaavassa. Samalla tarkastetaan myös tilasta ulos tai muihin tiloihin johtavien ovien lukitus, jolloin pienenee riski, että joku pääsisi huomaamatta tarkastettuun tilaan. Työparin kanssa toimiessa havainnointiin liittyvät ongelmat ovat luonnollisesti pienempiä kuin yksin työskennellessä. Aivot paikkaavat puuttuvia havaintoja ympäristöstä muistista löytyvillä tiedoilla, ja kuljettajan käsitys omasta kyvystään havainnoida ympäristöä vääristyy. Ensin tilat tarkastetaan siellä olevien henkilöiden varalta (pisteet 1-6), ja vasta sen jälkeen keskitytään muiden havaintojen tekoon, jolloin tilat tarkastetaan murrettujen varastojen varalta uudelleen seiniä pitkin kiertämällä tilan perältä ulko-ovelle. Jos kiertäminen riittävän kaukaa ei ole mahdollista, lyhyt pysähdys antaa mahdollisuuden tehdä kuulohavaintoja. Silloin joudutaan tyytymään ajoneuvolla saapumisen yhteydessä tapahtuvaan kohteen välittömän läheisyyden tarkastamiseen, jossa kohde kierretään ajoneuvolla kokonaan tai osittain. Aikaa esimerkin tilan tarkastamisessa kahdessa vaiheessa kului 2 min 17 s. Pienemmissä kohteissa tämä voi olla mahdollista, mutta vähääkään suuremmissa kohteissa aika ei tähän usein riitä. Esimerkiksi asuinkerrostalossa porraskäytävät voidaan tarkastaa kerralla, ja kellari- tai ullakkotilat kahdessa vaiheessa. Matalan riskin kohteissa ajansäästösyistä ajaminen suoraan kohteen oven läheisyyteen voi olla järkevintä. Autokierrokset Autolla tehtävät tarkastukset ovat useimmissa kohteissa tehottomia. Kun tilat tarkasti yhdellä kertaa samalla tarkkuudella, aikaa kului 2 min 3 s, joten 14 sekunnin ajansäästön vuoksi tilojen tarkastamista kahdessa vaiheessa ei kannata jättää tekemättä. Kysyttäessä kuljettaja ei osannut sanoa, oliko alueella ollut parakki lukossa tai kertoa muitakaan havaintoja. Epätavallisen poikkeaman kohdalle sattuessa, kuten havaittaessa käyntiin jäänyt työkone, jatketaan tilan tarkastamista henkilöiden varalta. Ajoneuvo on nopean taktisen vetäytymisen mahdollistamiseksi syytä pysäköidä jo kohteelle saapuessa siten, ettei kohteelta lähtiessä tarvitse peruuttaa. Tällä voidaan havaita esimerkiksi kohteen välittömässä läheisyydessä olevat epäilyttävät ajoneuvot. Vasta kun tila on tarkastettu henkilöiden varalta, suoritetaan muut tehtävät. Kaikkia murtojälkiä ei autolla kiertäessä huomaa, mutta rikotun ikkunan voi sopivassa valaistuksessa havaita. Pimeys vaikeuttaa näkemistä, ja äänet kantautuvat yöllä paremmin. Matalan riskin kohteissa perinteinen yhdellä kertaa tehtävä tarkastus, jossa muut tehtävät suoritetaan tarkastuksen edetessä, voi olla työturvallisuuden kannalta hyväksyttävä vaihtoehto
Samalla myös työn laatu paranee, ja asiakasta sekä työnantajaa kiinnostavien havaintojen määrä kasvaa. Toisena esimerkkinä käsien vapaana pitämistä tukevasta rutiinista voidaan mainita lukitun oven avaaminen kahdella kädellä avaimesta vetämisen sijaan. Yksi on rikosilmoitin- ja kulunvalvontajärjestelmän näppäimistön peittäminen toisella kädellä koodia syöttäessä. Oven avaamisen jälkeen pysähtyminen hetkeksi ennen oviaukosta kulkemista antaa mahdollisuuden havaita oven takaisessa tilassa mahdollisesti olevat henkilöt tai muut vaaratekijät ennen tilaan menemistä. Voimankäyttötilanteeseen varautuessa valaisin voidaan sen putoamisen estämiseksi ja valaisimen käytön helpottamiseksi ottaa tukikäteen. Silloin, kun suunnattua valoa tarvitaan, voi valaisinta suunnata sitä kotelosta tai lenkistä ottamatta tukikädellä. Toki avaimia joutuu käyttämään, mutta aina lukon avaamisen jälkeen ne tulee laittaa takaisin paikalleen ennen ovesta kulkemista. Jos ison avainnipun jakaminen pienempiin erillisiin avainnippuihin ei ole mahdollista, voi avaimia vaihtoehtoisesti merkitä erilaisilla tunnisteilla tai väreillä. Oven läpi on usein mahdotonta nähdä, mitä oven takana on, ja lasiovikin eristää hyvin ääntä. Irtaimistovarastojen ahtaissa ja sokkeloisissa tiloissa korostuu, että auki murretun varaston oven tullessa vastaan jatketaan tarkastusta mahdollisen tiloissa olevan tekijän varalta ennen muita toimenpiteitä. Tämä koskee myös liukastumisia ja muita tapaturmia, jolloin kädessä olevat tavarat voivat hajota, kadota tai aiheuttaa lisävammoja. Eniten harjoittelua vaativat epäsymmetriset hipaisupainikkeilla varustetut näppäimistöt, kuten HHL+. Vartiointikierroksella murtomiehen kohtaaminen on erittäin harvinaista, mutta sitä tapahtuu. Sellaisia hyviä toimintatapoja, jotka tukevat käsien pitämistä vapaina työvälineistä, kannattaa omaksua mahdollisimman paljon. Kädet vapaiksi Työvälineiden pitäminen tarkastuskierroksilla muualla kuin kädessä mahdollistaa nopean toiminnan yllättävässä tilanteessa. Kun näppäimistön käyttö sokkona muuttuu motoriseksi toiminnoksi, huomio kiinnittyy näppäimistön sijaan ympäristöön. Tarkoituksenmukaiset varusteet ovat edellytys avainten käsittelylle, sillä avaimen esille ottamisen ja pois laittamisen ollessa liian vaikeaa ne jäävät helposti koko tarkastuskierroksen ajaksi asekäteen. Iso avainnippu, josta kuhunkin lukkoon käyvän avaimen hakeminen on hankalaa, houkuttaa luonnollisesti pitämään oikeaa avainta valmiina kädessä. Avaimet on helppo käytön jälkeen laittaa niille varattuun taskuun, jolloin avaimien katoamisriskikin on avainnipun kiinnityksen pettäessä lähes olematon. Artikkelin toisessa osassa paneudumme hälytystehtävien suorittamiseen. Käsien vapaana pitämisen lisäksi tämä vahvistaa rutiinia havainnoida tilaa ennen ovesta kulkemista. Ovesta kulkeminen on kohteen riskiluokituksesta riippumatta tilanne, joissa erityisen varovaisuuden noudattamiseen on syytä. Valaisinta tällä tavalla käytettynä kädet pysyvät vapaina, eikä heijastuvan valon ansiosta tilaan jää niin paljon pimeitä kohtia. Taktisille valaisimille on saatavilla päältä avoimia vyökoteloita, jotka saa suunnattua yläviistoon siten, että valaisimen ollessa päällä se valaisee katosta heijastamalla koko huoneen. Vaikka tässä artikkelissa kerrotuissa taktiikoissa ja toimintatavoissa ei pitäisi olla mitään uutta tai mullistavaa, niitä sovelletaan kentällä yllättävän vähän. Toimivin valaisimen käyttötapa riippuu kuitenkin varusteista ja henkilökohtaisista mieltymyksistä. Ainoa tapa, miten siihen voi varautua, on oikea asennoituminen ja turvallisen tarkastusrutiinin kurinalainen noudattaminen. Koodin syöttäminen sokkona voi tuntua aluksi oudolta, mutta sen oppii nopeasti. Tässä artikkelissa kerrottuja taktiikoita pohjana käyttäen olen itse onnistunut välttämään niin sanotun takki auki kohteissa kiertämisen ja pitämään joskus kireänkin aikataulun, työturvallisuuden ja työn laadun järkevässä tasapainossa. KON T ROLL I 5 • 2014 7. Isommille valaisimille vyölle sopivaan kohtaan sijoitettu lamppulenkki ajaa saman asian. hyödyttäisi, koska asuntojen tarkastaminen ei ole mahdollista, ja selän taakse jäisi joka tapauksessa tarkastamattomia tiloja. Ajankäyttö, työturvallisuus ja laatu Tarkastuskierroksiin varattu aika, työn laatu ja työturvallisuus kulkevat käsi kädessä. Kokemuksen mukaan vyölle tai haalarin lenkkiin taskun yläpuolelle kiinnitettävä lanyard-tyyppinen joustonaru on osoittautunut huomattavasti muita ratkaisuja toimivammaksi. Myös avaimia pidetään muualla kuin kädessä. Luultavaa on, että se tapahtuu silloin, kun sitä vähiten odottaa
Täytyy kuitenkin huomata, että vaikka nämä lajit antavat työkaluja myös voimankäyttötilanteisiin, ne eivät ole voimankäyttöharjoittelua. Tämä artikkeli keskittyy käsittelemään ampumaharjoittelua poliisin näkökulmasta, mutta suuri osa asioista on helposti sovellettavissa myös muunlaisen voimankäytön harjoitteluun ja muiden toimijoiden tarpeisiin. Kuivaharjottelu roz Ampumaharjoittelua olohuoneessa, patukkaharjoittelua ilman patukkaa, painiharjoituksia ilman paria, kovan keikan ajamista kaupan kassajonossa. Onnistuu; lue eteenpäin, niin tiedät, miten. Vai saavatko. Nyrkkeilemällä oppii nyrkkeilemään, ja jos voimankäyttötilanteissa hakee toimintamallinsa nekkaustreeneistä, saattaa löytää itsensä käräjiltä istumassa väärällä puolella salia. Ampuma-. Huonoimmillaan jopa näyttökokeet joutuu suorittamaan omalla ajalla. Ampuma-aseilla harjoitteleminen asettaa vielä omia haasteitaan: harjoittelu ei ole halpaa, mikäli harjoittelija joutuu maksamaan ampumatarvikkeet omasta pussistaan. Silloin tällöin tapahtuvan treenin avulla ei kannata odottaa kovin suurta kehittymistä, ja harvassa lienevät ne seurat, joissa treenejä järjestetään niin usein, että vuorotyötä tekevä kenttäsika pääsee treenaamaan esimerkiksi kolme kertaa viikossa. Pelkkä työkalujen treenaaminen ei siis riitä, vaan niiden käyttämistä on myös harjoiteltava, ja nimenomaan voimankäyttökontekstissa. teksti ja kuvat: Seppo Vesala V oimankäyttöä tulisi harjoitella säännöllisesti, jotta tilanteen iskiessä päälle voitaisiin toimia niin, että itseä tai toista henkilöä uhkaava väkivalta saadaan tukahdutettua tehokkaasti, mutta samalla käyttämättä liian kovia voimakeinoja. Joidenkin osalta tilanne saattaa olla niin huono, että työaikaa saa käyttää vain pakollisten määräaikaisten näyttökokeiden suorittamiseen, mutta ei harjoitteluun. Todellisuus lienee se, että turvallisuusalalla ainoastaan eräät harvat erikoisyksiköt saavat runsaasti harjoitteluaikaa työajalla, mutta näitä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kenttäsiat joutuvat tyytymään hyvin vaatimattomiin harjoitusmääriin. Ja vaikka löytäisikin sopivan treeniporukan – tai kasaisi sellaisen itse – niin epäsäännölliset työvuorot asettavat omia kapuloitaan rattaisiin treeneihin osallistumisen suhteen. Lisäksi harvassa kamppailulajeissa harjoitellaan voimankäyttövälineiden käyttämistä, varsinkaan tavalla, joka on linjassa Suomen lainsäädännön kanssa. Vaikka kamppailutreeniä on tarjolla maan joka kolkassa, voimankäyttöharjoitusten osalta tilanne on toinen. Edes Suomen suurimmissa kaupungeissa ei välttämättä ole tarjolla säännöllisiä voimankäyttötreenejä, ja pienemmillä paikkakunnilla asuvilla tilanne on vielä huonompi. Lisäksi ampumaradan käytöstä saattaa joutua maksamaan, tai lähin tarkoitukseen soveltuva ampumarata on kaukana. Vaatimukset ovat kovat, mutta tokihan alan ammattilaiset saavat harjoitella voimankäyttöä työajalla enemmän kuin tarpeeksi. Harjoittelun esteitä Jopa pienillä paikkakunnilla on mahdollista harrastaa erilaisia kamppailu- tai itsepuolustuslajeja, ja jos on valmis matkus- 8 KON T R O LL I 5 • 2014 tamaan naapurikylälle treenaamaan, lajivalikoima kasvaa entisestään. Satunnainenkin treeni on yleensä parempi kuin ei treeniä ollenkaan, mutta ei välttämättä kovin paljoa
Sama pätee myös ampumaharjoitteluun, ja koska kuivaharjoittelua voidaan tehdä lähes missä tahansa, on kynnys harjoittelun aloittamiseen huomattavasti perinteistä ampumaharjoittelua matalammalla. Harjoittelusessiot voidaan pitää lyhyinä ja tiiviinä, jolloin lyhyessäkin ajassa saadaan aikaan tehokasta harjoittelua. Kun kuivaharjoittelussa tehdään toistoja – esimerkiksi aseen kotelosta vetoja, nämä suoritukset piirtävät aivoihin muistijälkiä täysin samalla tavalla kuin kovilla ampumisen yhteydessä tehdyt toistot. harjoitteluun liittyvät tukitoimet kuten aseiden huoltaminen tai radan rakentaminen ja purkaminen haukkaavat siivun harjoitteluun käytettävissä olevasta ajasta. Kuivaharjoittelu on yksi tapa lisätä harjoittelumääriä. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä voimankäyttöharjoittelun esteenä on periaatteellinen kysymys: kuinka paljon vapaa-aikaa ja omaa rahaa työntekijän tulee käyttää voimankäyttötaitojen harjoitteluun. Ajatuksena on harjoitella optimaalisia liikeratoja ilman ampumiseen liittyviä häiriötekijöitä, kuten keskittymisen siirtymistä lopputulokseen suoritustekniikan sijasta. maalitaulu portaikossa KON T ROLL I 5 • 2014 9. Sen sijaan suurimmat rajoitukset kuivaharjoittelussa harjoittelupaikan suhteen liittyvät turvallisuuteen ja siihen, että sivulliset eivät eksy harjoittelualueelle tai aiheuta vääriä hälytyksiä poliisille – varsinkaan, jos harjoitellaan ampuma-aseiden käyttämistä, minkä käsittelyyn tämä artikkelikin keskittyy. Mutta koska kuivaharjoittelussa on helpompaa pilkkoa suoritus pieniin palasiin ja keskittyä tekemään suoritukset mahdollisimman hyvin, kuivaharjoittelun avulla saadaan nopeammin aikaan tietty määrä täydellisiä toistoja kuin kovilla ammuttaessa. Lisäksi perinteisellä ampumaradalla harjoittelu asettaa omia rajoituksiaan, joilla on sitä enemmän merkitystä, mitä lähemmäs tositilannetta harjoittelua halutaan viedä. Kuivaharjoittelun avulla voidaan harjoitella kaikkia aseenkäsittelyn osa-alueita, rekyylinhallintaa lukuun ottamatta. Toki ammatillisesta kehittymisestään kiinnostuneet ammattilaiset alasta riippumatta käyttävät myös omaa aikaansa taitojensa hiomiseen, mutta erityisesti aseellisessa voimankäytössä riskit ovat tositilanteessa suuret, ja jokaisen – myös asiaa harrastamattoman – tulee hallita aseenkäyttö tietyllä perustasolla. Ei esimerkiksi ole harvinaista, että aseenkäyttöön joudutaan varautumaan porraskäytävässä, mutta ainakaan normaaleilla ampumaradoilla ei voida harjoitella ampumista olosuhteissa, joissa kohdehenkilön sijainti voi Usein toistuva lyhytkestoinen harjoittelu on tehokkaampaa kuin harvoin toteutettavat, pitkäkestoiset harjoitukset. Samalla voidaan huomata sellaisia tekniikkavirheitä, jotka jäävät helposti ampumaharjoittelussa huomaamatta. Kuivaharjoittelun hyviä ja huonoja puolia Yksi kuivaharjoittelun merkittävistä eduista on se, että sen avulla voidaan harjoitella lähes kaikenlaista voimankäyttöä ja lähes minkälaisessa ympäristössä tahansa – myös aseenkäsittelyä sellaisissa olosuhteissa, joissa tavanomainen ampumaharjoittelu ei olisi mahdollista. olla jyrkästi ala- tai yläviistoon ampujaan nähden. Kyse on kuitenkin asioista, joita lähtökohtaisesti tarvitaan ainoastaan työtehtävien hoitamisessa
Näin ollen liiallinen laukauksien ampuminen harjoitusaseella saattaa pitkän päälle olla jopa haitallista; toki riippuen käytettävästä harjoitusvälineestä. Kuivaharjoittelulla ei voida harjoitella kokonaissuoritusta, johon sisältyy laukauksien ampuminen ja tulosten analysointi maalitaulusta. Oikein suoritettu mielikuvaharjoittelu on niin realistista, että aivojen alkukantaisin osa – niin kutsutut liskoaivot – jotka ottavat vallan stressitilanteessa, eivät osaa erottaa mielikuvaharjoittelua todellisesta tilanteesta. Toimintamalliharjoittelu vaatii myös huomattavasti skenaarioharjoittelua kevyemmät harjoitusjärjestelyt, eikä harjoitus ohjaudu kovin helposti syrjäpoluille, kuten täysin vapaassa skenaarioharjoittelussa saattaa käydä. Skenaarioharjoittelussa päästään kaikkein lähimmäs tositilannetta harjoitusturvallisuuden ja käytössä olevien harjoitteluteknologioiden asettamissa rajoissa. Skenaarioharjoitus voidaan toteuttaa joko käyttämällä toimivia harjoitusaseita tai pelkkänä askelmerkkiharjoituksena, jossa ei käytetä projektiileja ampuvia harjoitusaseita. Tällöin on mahdollista tehdä simuloituja lippaanvaihtoja siten, että kädet tekevät kaikki samat liikkeet kuin oikeassakin lippaanvaihdossa, mutta lipasta ei todellisuudessa irroteta eikä uutta lipasta laiteta aseeseen kiinni. Oikeilla aseilla – esimerkiksi puikotetulla virka-aseella – harjoiteltaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota harjoitusturvallisuuteen, mistä puhutaan enemmän tämän artikkelin lopussa. Tekniikkaharjoittelu on ehkä kuivaharjoittelua tyypillisimmillään: harjoittelija valitsee harjoiteltavan suorituksen kuten aseen vetämisen kotelosta, ja halutessaan pilkkoo suorituksen osiin. Suoritusta tai sen osia hinkataan hidastettuna tai normaalilla nopeudella tietty määrä ennen siirtymistä seuraavaan harjoiteltavaan asiaan. Mielikuvaharjoittelun parhaita puolia ovat se, että harjoittelu on mahdollista lähes missä ja koska tahansa, kunhan harjoittelija voi keskittyä harjoitteluun, sekä se, että mielikuvaharjoittelulla voidaan harjoitella oikeastaan mitä tahansa. Tämä toki riippuu valitusta harjoitusvälineestä, sillä esimerkiksi FX-patruunat ovat kalliita, mutta useimmiten harjoittelu ei välineiden hankkimisen jälkeen maksa juuri mitään. muovikuula-ase Ja koska harjoittelun järjestäminen ei vaadi paljoa vaivaa tai aikaa, harjoitussessioita voidaan pitää huomattavasti useammin kuin kovilla ammuttaessa. Lisäksi kiinnostuksen ylläpitäminen kuivaharjoittelussa saattaa olla haastavaa, riippuen muun muassa harjoittelijan motivaatiosta. Vaikka osiin pilkottu harjoittelu on tehokasta, kokonaisten suoritusten tekeminen ja hyvien osumien saaminen on harjoittelijan itseluottamuksen kannalta tärkeää. Kuivaharjoittelun voidaan ajatella alkavan mielikuvaharjoittelusta. Näin toimittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota liikeratojen puhtauteen. Kuivaharjoittelulla ei esimerkiksi voida harjoitella rekyylinhallintaa, ja useilla harjoitusaseilla aseen liipaisintuntuma on erilainen kuin oikeassa aseessa. Harjoittelun järjestäminen on erityisen helppoa silloin, kun harjoitusvälineenä käytetään sellaisia välineitä, jotka eivät voi ampua projektiileja, eikä ole riskiä, että vahingossa käytettäisiin oikeaa ampuma-asetta. Lopputuloksena on enemmän ja laadukkaampaa harjoittelua kuin perinteisellä ampumaharjoittelulla saavutettaisiin. Molemmissa tavoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Paitsi ajan, myös rahan säästö on huomattava, koska harjoittelua varten ei tarvitse lähteä ampumaradalle. Toinen tapa ratkaista ongelma on käyttää useita erilaisia harjoitusvälineitä: harjoittelija voi käyttää kotonaan esimerkiksi muovikuulaasetta, jolla voidaan harjoitella muun muassa aseen kotelosta vetoja ja tehdä erilaisia taktiikkaharjoituksia. Mielikuvaharjoittelun tehosta kertonee sekin, että mielikuvaharjoittelu kuuluu varmasti kaikkien huippu-urheilijoiden ja sellaiseksi pyrkivien harjoitusmetodeihin. 10 KON T R OL LI 5 • 2014 Kuivaharjoittelun tyyppejä Kuivaharjoittelusta voidaan puhua sekä suppeassa että laajassa merkityksessä. Koska harjoittelu ei vaadi erityisiä puitteita tai paljoa aikaa, voidaan harjoitussessioita pitää jopa useita kertoja päivässä, esimerkiksi lyhyt sessio ennen työvuoron alkua, toinen työvuoron päätteeksi. Kuivaharjoittelu voidaan kuitenkin ajatella huomattavasti laajemmin, jopa niin, että kaikki muu kuin laukauksien ampumista sisältävä harjoittelu on kuivaharjoittelua. Kuivaharjoittelua voidaan toteuttaa usein paitsi siksi, että harjoittelun järjestäminen ei vaadi paljoa aikaa tai vaivaa, myös siksi, että harjoitteleminen on useimmiten erittäin edullista tai jopa käytännössä ilmaista. Lippaanvaihtoja sekä laukaisutekniikkaa voidaan harjoitella puikotetulla virkaaseella työpaikalla. Askelmerkkiharjoituksen etuna on muun muassa F jatkuu sivulla 12. Vaikka kuivaharjoittelu on erinomainen harjoitusmetodi, sillä on omat huonot puolensa ja rajoituksensa. Suppeasti ajateltuna esimerkiksi ampumaaseilla tapahtuva kuivaharjoittelu olisi ainoastaan kokonaan tyhjillä tai klikkipatruunoilla ladatuilla aseilla tapahtuvaa tyhjien laukauksien ampumista. Koska harjoittelussa mennään suoraan asiaan, harjoittelussa saadaan tehtyä paljon enemmän toistoja kuin skenaarioharjoittelussa. Aseenkäsittelyä voidaan harjoitella vaikkapa kotona tai hiljaisissa työvuoroissa taukojen yhteydessä. Toimintamalliharjoittelussa voidaan harjoitella jotakin taktiikkaa tai tekniikkaa tai sen osa-aluetta. Jotkin harjoitusvälineet eivät mahdollista esimerkiksi lippaan vaihtamisen harjoittelua joko siksi, että harjoitusvälineessä ei ole irtoavaa lipasta, tai se toimii eri tavalla kuin esikuvassaan. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun harjoitellaan kotona, missä harjoittelijalla ei ole ampumaaseita
Monimutkainen liike + ammunta saattaa sisältää esimerkiksi makuuasennosta ampumista ja asennon vaihtamista maassa kierien. Pakassa on viitisenkymmentä korttia, joissa jokaisessa on yksi harjoitus. Tarkoituksena on antaa aseistetulle siviilille eväitä tarkastaa oma koti läpikotaisin, kun kuistilta kuulunut rikkoontuneen lasin helinä herättää kesken unien. Edistyneissä harjoitteissa harjoitus saattaa esimerkiksi sisältää aseen kotelosta vetämisen ja useiden maalien ”ampumisen” pelkästään tukikättä käyttämällä. Kortit luovutti: Urb Surv LCC (www.dryfiretrainingcards.com) Yksittäiset harjoitteet ovat yksinkertaisia ja nopeita tehdä, joten niitä voidaan ottaa useita yhteen harjoitussessioon. Fyysinen harjoite + ammunta saattaa olla esimerkiksi nopea liikkuminen suojaan ja kohteen ampuminen suojan takaa. Korttien lisäksi pakettiin kuuluu ekirjamuodossa oleva kirjanen, jossa annetaan ohjeita kuivaharjoittelun järjestämiseksi sekä selitetään jokainen korteissa kuvattu harjoitus tarkemmin kuin mitä kortteihin on painettu. Itse sijoitin printtaamani kortit ylimääräisen taskukokoisen valokuva-albumin taskuihin, ja vein taskualbumin työpaikalle varustekassiini ja toisen kouluttajakassiini. Nyt se on mahdollista. Kyseessä ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen tuote, vaan markkinoilta löytyy useita vastaavanlaisia tuotteita. Useissa harjoituksissa kerrotaan myös tapoja tehdä harjoitus perusmuotoista helpommaksi tai vaikeammaksi. Mitä mielenkiintoisempaa ja hauskempaa harjoittelu on, sitä varmemmin sitä tulee tehtyä säännöllisesti, ja sitä enemmän harjoittelusta hyötyy. Niiden jakaminen olisi lisännyt korttien käyttökelpoisuutta huomattavasti. Esimerkiksi perusharjoittelukortissa saatetaan käskeä tekemään hitaita kotelosta vetoja niin, että yksi suoritus kestää kymmenen sekuntia. Kategoriat ovat perusteet, edistyneet harjoitukset, fyysinen harjoite + ammunta, monimutkainen liike + ammunta sekä pimeätoiminta. K uivaharjoittelu on erinomainen harjoittelun muoto tukemaan varsinaista ampumaharjoittelua. Kuivaharjoittelusta on kirjoitettu monia opaskirjoja, mutta harva on niin helposti lähtestyttävä kuin Dry Fire Training Cards. Vedetäänkö pakasta satunnaisesti kortteja, vai onko parempi noudattaa jotain etukäteen laadittua ohjelmaa. Dry Fire Training Cards on erinomainen apuväline kuivaharjoittelun mielenkiintoisemmaksi tekemisessä. Kirjan suurin puute on, että siinä ei ole mitään jäsenneltyä harjoitusohjelmaa, eikä lukijalle edes neuvota, miten kortteja tulisi käyttää. Pimeätoimintaharjoitus on esimerkiksi maalitaulun häikäiseminen valaisimella samaan aikaan kun sitä tähdätään aseella. KON T ROLL I 5 • 2014 11. Nyt esitellyn tuotteen etuna muihin tietämiini vastaaviin on korttien mukana tuleva kirjanen, joka syventää ja avaa korteissa kuvattuja harjoituksia. Suositeltavampi vaihtoehto kuitenkin on, että harjoituskerran ajallinen kestoaika pidetään lyhyenä. E-kirjan lisäksi korttien ostaja saa ladattavakseen kortit myös sähköisessä muodossa. Koska Morrisilla lienee runsaasti kokemusta kuivaharjoittelusta, hänellä luulisi olevan jonkinlainen näkemys asiasta, ja mahdollisesti jopa useita erilaisia valmiita harjoitusohjelmia. teksti: Seppo Vesala Dry Fire Training Cards kuvat: Urb Surv LCC Ammuntaohjelma pakasta vetämällä. Näiden kategorioiden lisäksi pakassa on muutamia kortteja, joissa kerrataan kuivaharjoittelun turvasäännöt, annetaan linkkejä hyödyllisille nettisivuille ja neuvotaan sopivien harjoitusmaalien valinnassa. Koska kortit ovat normaalien pelikorttien kokoisia, korttipakka on helppo ottaa mukaan minne vain, joten harjoittelu ei kaadu siihen, että harjoitusohjelma ei tullut mukaan. Printatut kortit voi esimerkiksi liimata normaalien pelikorttien päälle. Kirjasessa on myös taktiikkaosio, jossa käydään läpi rakennusten tarkastamiseen liittyvää perustaktiikkaa kuten kulmatekniikka, oviaukkojen ja käytävien tarkastaminen ja niin edelleen. Tällä tavalla tilaajan ei tarvitse odottaa, että Kusti saa poljettua paketin perille, ja ennen kaikkea kortteja voi printata omaan käyttöönsä niin paljon kuin haluaa. Tämä on suuri etu, jos haluaa esimerkiksi pitää yhdet kortit kotona ja viedä toiset työpaikalle. Korttien tekijä, David Morris, kehottaa harjoittelemaan vain niin kauan kuin ajatus pysyy kunnolla mukana harjoittelussa ja harjoittelija pystyy tekemään täydellisiä suorituksia. Korteissa kuvatut harjoitukset ovat yksinkertaisia, yleensä yhden motorisen taidon kehittämiseen tähtääviä harjoitteita. Kuitenkin kunnollisen harjoitusohjelman tai -metodin puute vähentää harjoittelun tehoa ja vähentää motivaatiota jatkaa harjoittelua. Dry Fire Training Cards on nimensä mukaisesti korttipakka, joka on tarkoitettu kuivaharjoittelun apuvälineeksi. Tämä tarkoittaa yleensä noin 15 -20 minuutin harjoitussessioita. Harjoitukset on jaettu viiteen kategoriaan, ja kortit on värikoodattu helpottamaan tietyn kategorian korttien löytämistä
On kuitenkin syytä huomata, että koska muovikuula-aseiden liipaisintuntuma on luultavasti erilainen kuin esikuvassaan, ei niillä tule harjoitella laukauksien ampumista liikaa. Aseenkäsittelyä harjoiteltaessa on valittavana useita erilaisia harjoitusteknologioita. FX-harjoittelu kannattaakin välineen rajoituksista johtuen rajata skenaarioharjoitteluun 12 KON T R OL LI 5 • 2014. Kuivaharjoittelun välineitä Jos kuivaharjoittelua ajatellaan suppeassa mielessä, harjoittelussa tarvitaan harjoitusase tai muu voimankäyttöväline sen mukaan, minkä välineen käyttämistä harjoitellaan. Lisäksi muovikuula-aseilla voidaan ampua projektiileja, joten tällä tavalla voidaan harjoitella esimerkiksi ampumista tähtäimiä käyttämättä. Kaiken lisäksi simulaatioaseilla harjoitteleminen on kallista, sillä niiden patruunat maksavat enemmän kuin kovat patruunat. Lisäksi yksityishenkilön on hankalaa tai jopa laitonta hankkia harjoitteluvälineitä. Red Gunien etuna on harjoitusturvallisuus ja se, että aseet muistuttavat ulkoisesti aitoja aseita, joten esimerkiksi ote harjoitusaseesta on samanlainen kuin oikeasta aseesta. Red guneja se, että harjoitukset on helpompi järjestää, koska järjestäjän ei tarvitse miettiä, voiko suunnitellussa harjoituspaikassa käyttää esimerkiksi FX-aseita. Muovikuula-aseet eivät myöskään ole täysin turvallisia, sillä muovikuula voi vaurioittaa esimerkiksi silmää, mikäli varomääräyksiä ei noudateta. Oikeista ampuma-aseista konvertoidut FX-aseet ovat huomattavasti muovikuula-aseita realistisempi vaihtoehto, mutta niiden käyttämiseen liittyy samanlaisia rajoituksia kuin kovilla harjoitteluun: projektiili voi aiheuttaa vammoja, ne jättävät jälkiä ympäristöön ja niin edelleen. Erilaisia harjoitusasetyyppejä on käsitelty aikaisemmin ainakin Kontrollin numerossa 4/2013. Leikkiaseissa hyvänä puolena on turvallisuus, koska leikkiaseella ei voi tai ei ainakaan ole helppoa vahingoittaa itseä tai toista ihmistä vahingossa. Kuten yleensäkin, yksiselitteisesti parasta vaihtoehtoa ei ole, vaan jokaisen on punnittava vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia. Red gunit saattavat myös istua turhan jämäkästi asekoteloon, joten kotelotekniikan harjoitteleminen ei välttämättä suju kitkattomasti. Muovikuula-aseet ovat hyvä vaihtoehto kuivaharjoittelua ajatellen. Aseet muistuttavat varsin paljon oikeita esikuviaan jopa painon osalta, ja niiden avulla voidaan usein harjoitella esimerkiksi lippaanvaihtoja. Näistä tunnetuin lienee ASP:n valmistama Red Gun -sarja. Kuten kaikessa voimankäyttöharjoittelussa, myös kuivaharjoittelussa tulee käyttää mahdollisimman samankaltaista välinettä kuin mitä käytetään työtehtävissä, ja harjoitusvälinettä tulee kantaa samalla tavalla kuin oikeaa. Lisäksi on huomattava, että leikkiaseilla ei luultavasti voida harjoitella lippaanvaihtoja tai häiriönpoistoja, ja jos leikkiaseessa on toimiva liipaisin, sen tuntuma on luultavasti erilainen kuin oikeassa aseessa. Lelukaupat ja tavaratalojen leluosastot ovat pullollaan erilaisia leikkiaseita, mutta voi olla hankalaa löytää leikkiasetta, joka muistuttaa oikeaa asetta riittävästi tai on esimerkiksi oikean kokoinen, jotta se mahdollistaisi esimerkiksi aseotteiden realistisen harjoittelun, tai edes mahtuisi asekoteloon. Mitä tahansa harjoitusmetodia sitten käytetäänkin, on harjoittelua pidettävä ampuma-aseharjoitteluna, ja harjoitusturvallisuuteen on kiinnitettävä asiaankuuluvaa huomiota. Red guneissa ei kuitenkaan ole liikkuvia osia, joten esimerkiksi lippaanvaihtoja tai häiriönpoistoja ei voi kunnolla harjoitella. FX-aseiden etuna on se, että ne vastaavat rekyyliä lukuun ottamatta toiminnoiltaan täysin esikuviaan. Toimivien harjoitusaseiden käyttämistä puoltaa esimerkiksi se, että tilanne on aidomman tuntuinen. Jotkut voimankäyttövälineitä valmistavat yritykset valmistavat myös harjoitusaseita
Tämä mahdollistaa esimerkiksi ilman tähtäimiä ampumisen harjoittelun. Jos tämä ei ole mahdollista, harjoittelussa käytettävän maalitaulun taakse voidaan sijoittaa suojaliivit improvisoiduksi takavalliksi. Lisäksi SIRTaseita on saatavilla vain parista asemallista Toisaalta koska SIRT-aseella ei voi ampua projektiileja, sillä ei voi vahingossa ampua ketään. Ainakin harjoituspiippuja on myös yksityisen kuluttajan saatavilla. Niiden huono puoli verrattuna lasersisäpiippuun (kalliimman hinnan lisäksi) on (kalliimman hinnan lisäksi) se, että ainakaan perusmallin SIRT-aseiden luisti ei liiku, eli aseella ei voi kunnolla harjoitella esimerkiksi häiriönpoistoa. Useat ampuma-asekouluttajat opettavat, että harjoittelijan on harjoittelun päätyttyä todettava ääneen, että harjoitus on päättynyt. sekä sellaiseen ampumaharjoitteluun, jota ei voida toteuttaa ampumaradalla. Markkinoilla on olemassa kuivaharjoitteluun suunniteltuja harjoitusaseita, joissa on kiinteä laser-tähtäin, mutta joilla ei voida ampua oikeita luoteja. Mitä realistisempaa harjoittelu on, lähtökohtaisesti sitä suurempia ovat riskitkin. Esimerkiksi jos harjoitteluvälineenä käytetään leikkiaseita, jotka eivät muistuta esikuviaan, riski että harjoittelun yhteydessä tapahtuu vahingonlaukaus on huomattavasti pienempi kuin silloin jos harjoittelussa käytetään oikeaa ampumaasetta. Tämän voi toteuttaa esimerkiksi käyttämällä latauksenestopuikkoa tai vaihtamalla aseeseen umpinaisen harjoituspiipun, joka toimii samalla periaatteella latauksenestopuikon kanssa. Kohdistuslaser on aseen piipun sisälle asetettava, jatkuvaa lasersädettä tuottava laite. Jos harjoituksessa on mukana useampia henkilöitä, harjoituksen johtaja tai kouluttaja vastaa harjoitusturvallisuudesta sen lisäksi, että jokainen harjoittelija pitää huolta turvallisuudesta omalta osaltaan. Paitsi että latauksenestopuikko estää patruunan pesittymisen, se antaa mahdollisuuden havaita aseen tila jo ulkoisessa tarkastelussa, mutta aseen toiminnot pysyvät kuitenkin muuttumattomina verrattuna ampumakunnossa olevaan aseeseen. Aseen iskurin iskiessä iskuripiikkiin, sisäpiippu lähettää joitakin sekunnin kymmenyksiä kestävän lasersäteen, jonka avulla harjoittelija näkee iskemäpisteen. Oikealla ampuma-aseella harjoitteleminen on yksi parhaista tavoista suorittaa kuivaharjoittelua – edellyttäen, että harjoitusturvallisuuteen kiinnitetään riittävästi huomiota. Kun harjoittelu on todettu päättyneeksi, harjoittelija siirtyy pois harjoittelutilasta siihen tilaan, jossa ase saatettiin harjoitus- KON T ROLL I 5 • 2014 13. Oikeilla aseilla kuivaharjoiteltaessa tulisi aina käyttää latauksenestopuikkoa tai vastaavaa välinettä, joka estää patruunan menemisen aseen patruunapesään. Se osoittaa iskemäpisteen, jonka avulla on helppoa kohdistaa aseen tähtäimiä tai optiikkaa. Jos harjoittelupaikassa ei ole kovia patruunoita, mahdollisuus, että niitä päätyy harjoittelun aikana aseen sisälle, on hyvin pieni. Kuivaharjoittelun tueksi on saatavilla myös erilaisia laserlaitteita. Tiedossani ei ole, myydäänkö tällaisia harjoituslasereita Suomessa, mutta ulkomailla niiden hinnat alkavat alle sadasta dollarista, ja käyttäminen on muutaman tuhannen laukauksen välein suoritettavaa paristojen vaihtamista lukuun ottamatta ilmaista. Harjoittelija voi sanoa esimerkiksi: ”Nyt lopetan harjoittelun.” Tämä saattaa tuntua hölmöltä, mutta se antaa voimakkaamman signaalin harjoittelijalle itselleen siitä, että harjoitus on todellakin päättynyt. Kun harjoitus on todettu päättyneeksi, harjoitus on todellakin ohi, eikä minkään tekosyyn nojalla enää tehdä yhtäkään harjoitustoistoa. Koska oikeilla ampuma-aseilla harjoittelussa on omat etunsa, ei tätä harjoittelumuotoa kannata riskeistä huolimatta unohtaa. Kohdistuslaserin suurena haittana on se, että harjoittelija voi keskittyä tähtäämään laserpistettä käyttämällä aseen tähtäimien sijasta. Tällaiset SIRT-aseet ovat varsin kallis ratkaisu. Kuivaharjoitteluun erityisesti tarkoitettuja, lasersäteellä varustettuja sisäpiippuja on markkinoilla useita erilaisia. Harjoitusturvallisuudesta Ampuma-aseharjoitteluun sisältyy aina riskejä. Nämä sisäpiiput asetetaan oikean ampuma-aseen patruunapesään, mikä ainakin periaatteessa estää luodin pesittymisen. Ehdoton edellytys on, että ase saatetaan sellaiseen tilaan, että sillä ei voi ampua kovia patruunoita. Varsinaisia laser-harjoituspiippuja huomattavasti halvempi – mutta samalla huonompi – ratkaisu on käyttää kohdistuslaseria. Harjoiteltaessa oikeilla ampuma-aseilla on luonnollisesti ensiarvoisen tärkeää, että ase ei tule vahingossa tai ikään kuin automaationa ladattua missään vaiheessa harjoittelua. Kun harjoittelussa käytettävä ase on saatettu harjoittelukuntoon, siirrytään harjoittelutilaan. Toisaalta normaalisti tähtäimiä käytettäessä ampujalle saattaa tulla kiusaus kurkkia aseen yli nähdäkseen laserpisteen paremmin, mikä saattaa opettaa huonoja tapoja oikeaa ampumista ajatellen. Tämän takia harjoittelun tulisi tapahtua eri paikassa kuin missä ase tyhjennetään, ja harjoittelijan tulee varmistaa, että ei ota mukaansa kovia patruunoita. Yksin harjoiteltaessa voi tulla kiusaus lähteä oikomaan tietyissä asioissa, jotta harjoittelu voidaan aloittaa nopeammin. Harjoitustila tulisi mahdollisuuksien mukaan valita siten, että sen tausta pystyy pysäyttämään harjoitteluvälineenä käytettävän aseen luodin. Pystyn suoralta kädeltä nimeämään ainakin yhden Suomessa kuolemaan johtaneen harjoitusonnettomuuden, joka johtui ainakin osittain siitä, että eräs harjoittelijoista päätti tehdä ”vielä yhden toiston” sen jälkeen kun harjoittelu oli lopetettu. Vaikka oikealla aseella harjoitteleminen mahdollistaa realistisen aseenkäytön harjoittelun liipaisintuntumaa myöden, se sisältää aina riskejä, joten harjoittelussa on oltava skarppina. Jos harjoittelija toteuttaa kuivaharjoittelua yksin, tulee harjoitusturvallisuuteen kiinnittää erityistä huomiota
Turvallinen takavalli 14 KON T R OL LI 5 • 2014
Ja paitsi keskittymiskyky, myös kyky omaksua uusia asioita on rajallinen. Liikeratojen tulee myös olla samanlaiset kuin täydellä nopeudella toimittaessa. Asiantuntijat neuvovatkin, että kokeneilla ampujilla kuivaharjoittelun ja kovilla patruunoilla ampumisen suhde tulisi olla 80/20 tai jopa 90/10. Koska harjoituksia voidaan pitää vaikkapa päivittäin, tai jopa useita kertoja saman päivän aikana, voidaan yhdellä kertaa harjoiteltavien asioiden määrä rajoittaa hyvinkin vähäiseksi, ja harjoiteltavat suoritukset voidaan pilkkoa osiin. Jos jokaista osa-aluetta harjoitellaan ensin erikseen, ja vasta lopuksi koko suoritusta kokonaisuutena, päästään helpommin kiinni pieniin yksityiskohtiin, jotka voidaan tehdä paremmin. Koska kuivaharjoittelu edellyttää tarkkuutta ja keskittymistä, sopiva harjoittelujakson pituus voi olla 10-15 minuuttia. Itse asiassa paras lopputulos saadaan yhdistämällä nämä harjoitusmuodot: kuivaharjoittelulla harjoitellaan niitä asioita, joita harjoitusmetodi mahdollistaa – ja sellaisia, joita ampumaradalla ei edes voida harjoitella. Jotkut kouluttajat kehottavat harjoittelijaa pitämään puolen tunnin tauon ennen kuin ase saatetaan käyttökuntoon, jotta harjoittelija varmasti pääsee eroon ”harjoitusmoodista” ennen aseen lataamista. Jokainen varmasti tuntee vanhan sanonnan ”kertaus on opintojen äiti”. Harjoittelussa tulee pyrkiä tekemään kaikki toistot hitaasti ja mahdollisimman täydellisesti niin, että jokainen toisto on samanlainen. Kuivaharjoittelua voidaankin pitää harjoittelumetodina, ja kovilla ampumista tapana mitata, miten taidot ovat parantuneet kuivaharjoittelun ansiosta. Ja koska harjoittelu ei vaadi paljoa aikaa, voidaan harjoituksia pitää usein. Ampumaradalla voidaan sitten keskittyä niihin asioihin, joiden harjoitteluun kuivaharjoittelu ei sovellu, ja näin rajallinen rataaika voidaan käyttää tehokkaammin niihin osa-alueisiin, joita ei muualla voida harjoitella. Ihmisen keskittymiskyky on rajallinen, ja aikuisen keskittymiskyky notkahtaa selvästi keskimäärin noin 45 minuutin opiskelun jälkeen. Mitä enemmän keskittymistä harjoittelu vaatii, sitä nopeammin saavutetaan piste, jonka jälkeen oppimisvauhti hidastuu. Periaatteena on, että jos hidastettua kuivaharjoittelua kuvaa videokameralla ja toistaa tallenteen nopeutettuna, suorituksen tulisi näyttää samalta kuin täydellä nopeudella tehty suoritus. Ampumarataharjoittelua KON T ROLL I 5 • 2014 15. Kuten amerikkalaiset sanovat: ”Slow is smooth, smooth is fast.” Vaikka kuivaharjoittelu on monella tavalla perinteistä ampumaharjoittelua tehokkaampaa, eivät nämä harjoitusmetodit ole toisensa poissulkevia. Hidastetuissa toistoissa voidaan keskittyä normaalivauhtista suoritusta paremmin liikeratojen optimointiin, jolloin lopputuloksena on suoritus, josta ylimääräiset kulmat on saatu hiottua pois. kuntoon. Harjoittelun perusteita Kuten tekstissä aikaisemmin todettiin, on oppimisen kannalta tehokkaampaa harjoitella usein mutta lyhyitä aikoja kerrallaan, kuin että harjoiteltaisiin harvemmin mutta pidempään yhdellä kertaa. Mikäli harjoittelija pitää asetta ladattuna – esimerkiksi virkatehtävissä – ase saatetaan tehtävän edellyttämään kuntoon. Esimerkiksi aseen kotelosta vetäminen ja ampumaotteeseen saattaminen voidaan pilkkoa kolmeen osaan: käden viemiseen aseen perälle ja kotelon lukitusten avaamiseen, aseen vetämiseen kotelosta ja hätälaukausotteeseen tuomiseen, ja aseen työntämiseen tähtäyslinjalle ja tähtäinkuvan luomiseen. Oppimisen kannalta parhaat tulokset saavutetaankin, jos harjoittelujakso on lyhyt ja opittuja asioita kerrataan usein
HOSTIS HUMANI GENERIS UPDATE: Merirosvouksen moderni kulta-aika uppoaa vetiseen hautaan! Historia toistaa itseään. Suurin määrällinen uppoaminen merirosvotilastoissa tapahtui vuosien 2012-2013 välillä, ja maailman meret lienevät tänä vuonna turvallisimmillaan sitten vuoden 2007. Mutta vaikka somalimerirosvous uppoaa, itse merirosvoaminen ei huku. teksti ja kuvat: Antti Sirkkala kuvat: Julkiset lähteet 16 KON T R OL LI 5 • 2014. Somalimerirosvous kukistuu vuosia kestäneiden merirosvosotien jälkeen. Se säilyy globaalina, vakavana uhkana, josta ei voi veistellä edes puujalkahuumoria
Tuolloin IMB kirjasi ensimmäisen vuosineljänneksen aikana maailman meriltä kaikkiaan 41 ilmoitusta merirosvouksesta tai sellaisen yrittämisestä, kun kuluvana vuonna tapauksia laskettiin olleen saman ajanjakson aikana yhteensä 49. Somalimerirosvous näyttää siis vähentyneen karkeasti ja tilastosta riippuen jopa alle kolmasosaan vuoden 2012 jälkeen. Tuolloin hyökkäyksiä tapahtui yhteensä 57, joista vuoden alusta heinäkuun puoleen väliin mennessä 29. KON T ROLL I 5 • 2014 17. Intian merivartiosto lähti tankkerin perään, ja se pakotettiin intialaiseen Kochin satamaan. Nämä avasivat tulen intialaista kalastusalusta vastaan surmaten kaksi miehistön jäsentä. Tuona aikana raportoituja kohtaamisia oli kaikkiaan 115. GISIS-tietojen mukaan tänä vuonna heinäkuun puoleen väliin tultaessa samoilta vesiltä raportoitiin edelleen 30 tapausta merirosvouksesta. Sotilaille annettiin lupa asua Italian lähetystön suojissa edellytyksenä viikoittainen ilmoittautuminen New Delhin poliisille. Vuonna 2012 pelkästään somalipiraattien tulos ensimmäisellä neljänneksellä oli vielä 36 yritystä tai onnistunutta hyökkäystä. Kohtaamismäärien lisäksi Atalanta tiedottaa merirosvosomalien puhteista muutenkin merenkulkujärjestöjä yksityiskohtaisemmin: Atalantan arvion mukaan somaleilla oli heinäkuussa hallussaan vielä yksi kaapattu alus ja 39 vankia. Kahden alussuojausosaston jäsenen todettiin teknisten tutkimusten perusteella ampuneen kalastajat, ja intialaiset vangitsivat kaksi italialaista sotilasta murhasta epäiltyinä. Purjealukselta otettiin kiinni viisi merirosvouksesta epäiltyä somalia. Joka tapauksessa kuun lopulla asiaa tarkasteltiin ulkopoliittisten paineiden takia taas uudelleen ja Italia palautti kuin palauttikin syytetyt Intiaan. Yksi kuoli ja kolme haavoittui. Atalantan julkaisemat tilastot ovat yhtä aurinkoisia kuin merenkulkujärjestöilläkin. Sink me! Olikin jo aika Ranskan asevoimien saada paljon puhuttuja ja tärkeitä onnistumisen kokemuksia! Mutta ei yksi papukaija vielä merirosvolaivaa tee. Ikävä väärinkäsitys sai kohta jatkoa Yhdysvaltain laivaston aluksen avattua tulen Dubain edustalla intialaisia kalastajia kohti heinäkuussa 2012. Kuin Titanic, uppoamaton Vaikka jälkimmäisessä murhenäytelmässä lienee pelätty enemmän terroristeja kuin merirosvoja, on tilanne ainakin somali- YK:n IMO-järjestön ylläpitämä merenkulun GISIS-tietokanta antaa myös varsin selkeän kuvan somalimerirosvouden kokemista vastoinkäymisistä. Luonnollisesti heillä on käytössään myös tuntematon määrä alueelle tyypillisiä dhow-purjealuksia sekä käytännössä määrättömästi pienveneitä iskujen yrittämiseksi. Varsinkin kun Intian valtamerellä käytävän merirosvosodan aktiivisin vaihe ei ole ollut pelkkiä varoitus- ja kunnialaukauksia. Somalimerirosvous uppoaa kuin jäävuoren torpedoima Titanic. Heti maaliskuussa Italian ulkoministeriö pyörsi lupauksensa miesten paluusta Intian oikeuslaitokselle, ilmoittaen etteivät nämä seitsemän meren kauhut palaisi Intiaan vastaamaan heille luettaviin murhasyytteisiin. Tapahtumat päättyivät seuraavana päivänä ranskalaisen, Atalanta-operaation lippulaivan (FS) Sirocon sotilaiden japanilaisten avustuksella suorittamaan alukselle nousuun ja sen alkuperäisen miehistön vapauttamiseen merirosvojen kynsistä. Toisistaan riippumattomat organisaatiot kuten Kansainvälisen kauppakamarin kauppamerenkulkujärjestö IMB, YK:n alainen kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO ja operaatio Atalantanakin tutuksi tullut EU NAVFOR Somalia julkaisevat yksityiskohdiltaan hieman erilaisia tilastoja niin hyökkäyksistä kuin niiden yrityksistäkin, mutta kaikissa tilastoissa viesti on kuitenkin vahvasti saman sävyinen: pilssirotat joutuvat jättämään prikin. Merisotilaat olivat yrittäneet aluksi väkivallattomin keinoin saada nopeasti lähestyvän purkin kääntämään kurssiaan, laihoin tuloksin. bukanieerien suhteen lopultakin paranemassa. Luonnonilmiöt kuten monsuunikausi hankaloittavat rosvousta syyskaudella. Tänä vuonna merirosvojen vastatuuli on jatkunut. Tänä vuonna ensimmäisen kolmen kuukauden aikana somalimerirosvojen kontolle sysättiin enää vain viisi välikohtausta, mikä on täsmälleen saman verran kuin viime vuonna samojen kuukausien aikana. Laivasto-operaatio raportoi vielä kaksi vuotta takaperin 124 oletettua tai tapahtunutta kohtaamista somalikaapparien kanssa, kun viime vuonna niitä merkittiin kirjoihin ja kansiin yhteensä vain 32. Vuoden alusta heinäkuun puoliväliin tultaessa on Atalantassa kirjattu ylös kuusi kohtaamista. somalimeriros vous uppoaa kuin jäävuoren torpedoima Titanic Miesten annettiin kuitenkin lähteä kotilomalle erilaisiin syihin vedoten, ja Italian kansanisät toivottivat sotilaat tervetulleiksi kotiin “italialaisina sankareina”. E uroopan Unionin somalimerirosvouksen suitsimiseen tähtäävän Atalanta-operaation tiedotteen mukaan kuluvan vuoden ensimmäinen somalimerirosvojen hyökkäys tapahtui 17. Dhow oli kaapattu sen miehistöltä useita päiviä aikaisemmin ja sitä oli tarkoitus käyttää emäaluksena merirosvouksessa. Kansainvälisen kauppakamarin alainen merenkulkujärjestö IMB antoi huhtikuussa kvartaalitiedotteen, jonka mukaan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä maailman meret olivat kaikkein turvallisimmat sitten vuoden 2007. Kuluvan vuoden ensimmäisellä kvartaalilla määrällisesti eniten merirosvojen hyökkäyksiä tai niiden yrityksiä tapahtui IMB:n tiedotteen mukaan Indonesian vesillä. Intian valtamerellä, Itä-Afrikan rannikkovesillä sekä Arabianmerellä sattui vuonna 2012 yhteensä 132 järjestön tilastoimaa merirosvohyökkäystä tai epäilyttävää lähestymistä. Vuonna 2013 kaapparitoiminta mainituilla merialueilla kuivui rantaan ajautuneen valaan tavoin. Murskaava enemmistö tapauksista laskettiin tapahtuneen vuoden alusta heinäkuun puoleen väliin tultaessa. tammikuuta Adeninlahdella seilanneen öljytankkerin lähetettyä hätäkutsun uhkaavan lähestymisen takia. Helmikuussa 2012 italialainen öljytankkeri Enrica Lexie purjehti Intian aluemeren poikki, mukanaan saapasmaan alussuojausosasto. Kaksi vuotta sitten Ranskan naapurimaan Italian asevoimien sotilaat nimittäin tekivät melkoisen kömmähdyksen. Intiassa on ainakin teknisesti mahdollista saada kuolemantuomio – nyanssi, jolla saattaa olla tekemistä tämän aprikoinnin kanssa. Tankkeria vartioineet aseistetut yksityisen sektorin turvamiehet karkottivat kylkeen pyrkineen paatin, joka palasi lähistöllä lipuneelle dhow-purjealukselle
kuvat: EU NAVFOR Somalia 18 KON T R OL LI 5 • 2014
IMO:n pääsihteeri Koji Sekimizu otti heinäkuun alussa virallisessa blogissaan kantaa pahenevaan tilanteeseen, kun hän kertoi vierailustaan Italiassa tapaamassa muun muassa rannikkovartioston ja laivaston edustajia. Kaikki parhaat menetelmät vastata nykyaikaiseen merirosvouhkaan on siis jo kirjattu ylös ja jalkautettu kauppalaivojen kansille. Esimerkiksi meitä maakrapuja kovasti puhuttavat salasana- ja identiteettivarkaudet sekä muunlainen kyberrikollisuus ovat tänä vuonna vanginneet myös IMB:n huomion voimakkaammin kuin klassisemmat somalipiraatit. Somalimerirosvouksen ollessa kuuminta hottia kaksituhattaluvun ensimmäisen ja toisen vuosikymmenen krouvissa prosyyriä päivitettiin ja julkaistiin tiuhaan tahtiin saatujen kokemusten perusteella. Best Management Practices for Protection against Somalia Based Piracy opastaa merenkulkijoita varautumisessa ja suojautumisessa somalipiraattien varalta sekä siinä, kuinka toimitaan, jos kaikista varotoimenpiteistä huolimatta aluksen miehistö vetääkin lyhyemmän korren ja kannelle nousu alkaa. Horisontista tähytään jälleen myös muunlaisia kauppamerenkulkuun liittyviä haasteita. Julkaisun jakelussa olevaa kappaletta ei ole edes näön vuoksi vaivauduttu päiväämään uudelleen. Laidan toisella puolella ovat jo käytössä kaikki tekniset lelut sekä taktiset toimintamallit, jotka ylipäätään ovat mahdollisia ja toimivia tämän päivän teknis-ekonomisessa tilanteessa. Tällaista ei kuitenkaan ole näköpiirissä. kuva: CIA Kulminoitumispiste Kun katsotaan tilastojen ulkopuolelle, yksi selkeä merkki Adeninlahden hornankattilan jäähtymisestä sekä somalimerirosvoista saadusta kaulaotteesta on ilmiölle annetun prioriteettiarvon vähittäinen pieneneminen. IMB on esimerkiksi tänä vuonna ehtinyt jo varoittaa merirosvoamisen kasvusta niin Etelä-Kiinan merellä kuin LänsiAfrikan merialueillakin, Indonesian lisäksi. Somalipiraateista siellä sen sijaan on oltu ennätyksellisen vaitonaisia. KON T ROLL I 5 • 2014 19. Olihan sellaisia jo viime vuosikymmenellä niin Etelä-Amerikan huumekartelleilla kuin Sri Lankan tamilisisseilläkin. Kontrolli-lehti perkasi oppaan nelosversion numerossa 5/11 varsin kattavasti, joten itse dokumentin yksityiskohtia ei ole tarvetta toistella. Pääsihteeri tutustui Italian laivaston sota-alukseen, joka oli vastikään pelastanut satoja pienellä purkilla Afrikasta Eurooppaan pyrkineitä pakolaisia Välimerestä. Mikäpä sen parempi oppimestari olisikaan, kuin empiria. Davy Jones’ Locker Ranskasta viime vuonna kantautuneen tiedon mukaan mainittakoon reunamerkintänä Atalantan lippulaivan Sirocon olevan poistumassa palveluksesta. Sekimizu peräänkuulutti blogikirjoituksessaan kansainvälisen yhteisön kasvavaa tarvetta yhteistyöhön kuolonuhrien lukumäärän minimoimiseksi pakolaisten hyökyessä meren yli Afrikasta Eurooppaan. Nyt voidaan kuitenkin varmuudella sanoa saavutetun modernien merirosvosotien taktisen ja teknisen kilpajuoksun kulminoitumispisteen, sillä BMP-opas on jämähtänyt versioon neljä, vuodelta 2011. Pienenä ajatusleikkinä voi kuitenkin olla viihdyttävää pohtia mitä uusia, realistisia konsteja merirosvot saattavat pystyä adaptoimaan tulevina vuosina. Jos muistaa vasta 90-luvun lopulla melkoiset scifi-päivitykset saaneen ja myös palveluksesta jo 2015 poistuvan miinalaiva Pohjanmaan niin ikään heittäneen viimeisen kovan keikkansa samassa operaatiossa vuonna 2011, rumaa meritursaan päätään nostaa kyyninen kysymys, onko Adeninlahden ja Intian valtameren merirosvosodista - ja ylipäätään juuri kansainvälisestä kriisinhallinnasta - tullut eurooppalaisten sotalaivojen päätehtäväkenttä, jopa niiden vetinen hauta, Davy Jones’ Locker. Somalimerirosvot eivät enää varasta yksinoikeutta merenkulun etujärjestöjen tiedotteissa ja raporteissa. somaleilla oli heinäkuussa hallussaan vielä yksi kaapattu alus ja 39 vankia Yksi ihan konkreettinen esimerkki vuosikausia kestäneen merirosvoja vastaan käydyn taktisen ja teknisen kilpajuoksun pysähtymisestä on IMO:n julkaisema BMP-opas. Nyt kun merirosvous Afrikan sarven tietämillä taittuu, nousee horisonttiin uusi myrsky, jonka kurimukseen sotalaivastoista kansainvälisiksi kriisinhallintalaivastoiksi muuttuneet eurooppalaiset merivoimat totta kai joutuvat: Afrikan venepakolaiset. Voivatko kauppalaivat kohdata vaikkapa Itä-Afrikan kalastajakylissä rakennettuja tee-se-itse-sukellusveneitä. Epäilemättä tämä työllistää tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin juuri sota-aluksia, jotka syvän rauhan aikana muuten vain ruostuisivat satama-altaisiin. Jotta taktinen ja tekninen kilpajuoksu lähtisi taas käyntiin ja opasta olisi jälleen tarve päivitellä, bukanieerien pitäisi ottaa käyttöönsä uutta teknologiaa ja muuttaa omia toimintamallejaan radikaalisti
20 KON T R OL LI 5 • 2014. VARUSVARASTO teksti ja kuvat: Seppo Vesala EpAkonventionaaliset valaisimet Juuri kun luulit, että taskulampuissa kaikki keksimisen arvoinen on keksitty, Kontrolli esittelee valikoiman normaalista poikkeavia valaisimia
Yleistä testaamisesta Toisin kuin Kontrollin aikaisemmissa valaisintesteissä, nyt lamppuja ei edes yritetty laittaa samalle viivalle ja vertailla keskenään. Yleensä keskusteluissa ja mainoksissa vertaillaan valaisinten lumen-arvoja tai muita valokeilan kirkkauden ilmoittavia lukuarvoja. Ja pitää muistaa, että enemmän ei ole aina parempi, vaan jossain vaiheessa tullaan tilanteeseen, jossa kirkas on jo liian kirkas. Joka tapauksessa halvimmissakin nykyaikaisissa valaisimissa on riittävästi valotehoa normaaleihin turvallisuusalan tehtäviin; valaisinten erot tulevat paremmin esille esimerkiksi valokeilan laadussa ja kantamassa, laitteen luotettavuudessa, käyttöergonomiassa ja niin edelleen. Valmistajat ilmoittavat useimmiten valaisimen painon ilman paristoja tai akkua, mutta tällä arvolla ei tee mitään, sillä valaisimia ei yleensä kanneta tyhjinä. K ontrollin edellisestä suuresta valaisintestistä (Kontrolli 5/2010) on ehtinyt vierähtää niin monta vuotta, että lienee aika ottaa aihe uudelleen käsittelyyn. Tällä kerralla testi on jaettu kahtia siten, että taktisia ja muita perinteisiä valaisimia käsitellään Kontrollin seuraavassa numerossa, ja tässä numerossa esitellään tavalla tai toisella erikoisia valonlähteitä, joilla on kuitenkin selkeä funktio turvallisuusalan tehtävissä. Osa on muuten normaaleja valaisimia, mutta poikkeavat kooltaan huomattavasti normaalista. Koska valo kulkee lähestulkoon suoraan, tällä tavalla on helppoa määritellä, kuinka leveä valokeila on esimerkiksi kymmenen tai 27 metrin etäisyydeltä. Valokeilan leveys on mitattu kiinnittämällä mittanauha seinään ja valaisemalla sitä metrin etäisyydeltä siten, että valokeilan reuna on mittanauhan päässä ja mittanauha kulkee valokeilan keskeltä. Ainoat itse mitatut arvot ovat valaisimen paino käyttökunnossa ja valokeilan leveys. Tätä testiä varten epäkonventionaaliset valaisimet on jaettu näihin kolmeen ryhmään: miniatyyrivalaisimiin, muotoilultaan poikkeaviin valaisimiin, ja käyttötarkoitukseltaan poikkeaviin valaisimiin. Koska lamput ovat keskenään hyvin erilaisia ja ne on tarkoitettu erilaisiin käyttötarkoituksiin, ei tällaisessa vastakkainasettelussa olisi oikein mieltä. Valmistajasta riippuen luvuissa voi olla runsaastikin lapinlisää, tai lukuarvot eivät välttämättä ole muuten vertailukelposia keskenään. Osa valaisimista sen sijaan on joko toteutukseltaan tai käyttötarkoitukseltaan normaalista hyvinkin poikkeavia. Osa testatuista lampuista muistuttaa ulkonäöltään perinteisiä valaisimia, mutta niissä on kuitenkin jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Sen sijaan jokaisesta laitteesta on pyritty hakemaan hyviä ja huonoja puolia, ja arvioimaan, minkälaisissa tilanteissa tai tehtävissä kutakin valaisinta voi käyttää. Lumen-arvojen vertailu on kuitenkin verrattavissa kameroiden megapikseliarvoihin: luku jolla on helppo mainostaa tuotetta, mutta joka ei käytännössä kerro mitään. KON T ROLL I 5 • 2014 21. Siltä osin kun valaisinten tiedoissa on kerrottu lukuarvoja, ne perustuvat pääosin valmistajan ilmoittamiin arvoihin
Jos lampun laittaa palamaan linssipää maata vasten, valorenkaan muodostama valokehä on halkaisijaltaan noin 20 senttiä. Toisaalta avaimenperävalaisimelta ei varmaan kukaan odotakaan yhtä laadukasta valokeilaa kuin täysikokoisilta valaisimilta. Valokeilan kantamaksi ilmoitetaan 20 metriä. Miniatyyrivalaisimet sopivat parhaiten varavalaisimiksi tai kannettaviksi sellaisissa tehtävissä tai olosuhteissa, joissa mukana ei haluta kantaa paljoa tavaroita. Jos tämä lamppu käyttäisi vaikkapa yhtä AAA-koon paristoa, se parantaisi valaisimen käytettävyyttä huomattavasti. Valokeila on hieman epätasainen, sillä kirkkain kohta ei ole valokeilan keskellä, ja siinä on jonkin verran rengasmaisia varjoja. 22 KON T R OL LI 5 • 2014 Tämä valaisin on tarkoitettu varavalaisimeksi, tai oikeastaan varavalaisimen varavalaisimeksi, ja tässä ominaisuudessa se toimii varsin hyvin. Pienikokoisten valaisinten käyttöergonomia ei kuitenkaan ole usein samaa luokkaa täysikokoisten valaisinten kanssa, eikä niitä ole välttämättä kovin helppoa käsitellä esimerkiksi käsineet kädessä. Suurin miinus on lampun käyttämät paristot: nappiparistot ovat verrattain kalliita ja koska erilaisia nappiparistoja on huikea määrä, juuri oikeanlaisten paristojen löytäminen ei ole itsestäänselvyys. Valokeilan leveys on metrin matkalta noin metrin, ja kirkkaan keskustan halkaisija on noin 14 senttiä. Miniatyyrivalaisimet Miniatyyrivalaisimilla tarkoitetaan tässä toiminnoiltaan ja muotoilultaan kokoa lukuun ottamatta tavanomaisen kaltaisia valaisimia. Koska valaisimen rungossa on valoa läpi päästävä muovirengas, lamppu valaisee suoraan sivuille varsinaisen valokeilan ulkopuolelle. Tämä valokehä on tosin varsin himmeä, joten pelkästään sen varassa on hankalaa nähdä – paitsi jos silmät ovat tottuneet pimeään. Led Lenser K2L Led Lenser K2L on pieni avaimenperävalaisin. Valo syttyy, kun linssipäätä kierretään tiukemmalle runkoon kiinni, ja valo sammutetaan kiertämällä toiseen suuntaan. Se on koko mitaltaan tasapaksu, ja rungossa on kevyttä karhennusta, ja päätykorkissa on avainlenkki. Monet nykyisistä minia- tyyrivalaisimista päihittävät valoteholtaan ja joiltakin osin myös muilta ominaisuuksiltaan muutaman vuoden takaiset taktiset valaisimet mennen tullen. Linssipään ja rungon välissä on parin millin levyinen muovirengas, josta valo paistaa läpi, kun valaisin on sytytetty. Pituus: 6 cm Paino käyttökunnossa: 22 grammaa Valoteho: 25 lumenia Paloaika: 5,5 tuntia Virtalähde: 4 x AG13 nappiparisto Valaisimen luovutti: Total Sec Oy (www.totalshop.fi). Lisäksi paristojen vaihtaminen on hankalaa. Lampun toiminta on hyvin täsmällisen tuntuista, eli linssipään on oltava kierrettynä kokonaan kiinni että valo syttyy, ja se sammuu aina samassa kohdassa linssipäätä auki kierrettäessä
Valaisimen rungossa on hienoista karhennusta, ja päätykorkissa on kiinnityspaikka rannehihnalle. Jos valoa yrittää sytyttää ja sammuttaa nopeasti, valaisin siirtyy helposti strobotoiminnolle. Pituus: 7,1 cm Paino käyttökunnossa: 57 grammaa Valoteho: 400 / 85 / 5 / 0,5 lumenia Paloaika: 1,25 h / 7,5 h / 108 h / 360 h Virtalähde: 1 x CR123 paristo Valaisimen luovutti: Handshake trading Oy (www.valostore.fi) KON T ROLL I 5 • 2014 23. Siinä on melkein koko valaisimen pituinen irrotettava kiinnitysklipsi, joka on suunniteltu siten että valaisinta kannetaan esimerkiksi taskussa linssi ylöspäin. Valokeilan halkaisija yhden metrin etäisyydeltä on noin 130 senttiä, ja valokeilan keskellä olevan kirkkaan alueen halkaisija on noin 20 senttiä. Valokatkaisijan saa myös lukittua, jolloin lamppu ei pääse syttymään vahingossa esimerkiksi taskussa. Muuten valotehojen ja strobo-moodin välillä vaihdetaan kliksauttelemalla valokatkaisijaa nopeasti peräkkäin. Pieni koko luonnollisesti on eduksi valaisimen pääasiallisessa tehtävässä varavalaisimena. Valokatkaisijan toiminta ja sijoittaminen runkoon päätykorkin sijasta tosin laskee valaisimen käytettävyyttä taktisena valaisimena. S10 Baton on tarkoitettu varavalaisimeksi, ja tehonsa puolesta sitä voisi käyttää jopa pääasiallisena taktisena valaisimena ainakin lyhyillä etäisyyksillä. Tärkein tekijä kuitenkin on valaisimen pieni koko; tämä fikkari on niin lyhyt, että sitä on jopa vaikeaa käyttää tai ainakin se on aseteltava kunnolla käteen. Valon voi sytyttää kolmella eri tavalla: jos valokatkaisijaa painaa kerran, valo syttyy sillä valoteholla, jota käytettiin viimeksi. Lampun valo on häkellyttävän kirkas lampun kokoon nähden; se pesee jopa monet täysikokoiset taktiset valaisimet puhtaassa lähietäisyyden valotehossa. S10:stä on tehty myös taktinen valaisin M10 Maverick, joka vastaa S10:tä muilta osin, mutta valokatkaisija sijaitsee lampun päädyssä ja valoteholle on oma, erillinen valintakytkimensä. Jos valon sytyttää painamalla valokatkaisijaa pohjassa parin sekunnin ajan, lamppu syttyy himmeimmällä valoteholla, ja jos katkaisijaa klikkaa kaksi kertaa nopeasti, lamppu syttyy kirkkaimmalla valoteholla. Lampussa on neljä valotehoa ja strobo-toiminto. Klipsin muotoilu mahdollistaa kyllä myös toisin päin kantamisen, mutta se ei toimi yhtä hyvin niin päin. Tämän takia valaisinta ei voi käyttää vilkkutoiminnolla painamalla valokatkaisijaa vain osan matkaa, vaan valo on sytytettävä kliksauttamalla valokatkaisija pohjaan ja sammutettava samalla tavalla. Valokeilan kantamaksi ilmoitetaan 104 metriä, mikä on jälleen erittäin kova tulos näin pieneltä lampulta. Olight S10 Baton Olight S10 Baton on lyhyt ja vanttera valaisin. Linssikuvun ja rungon välissä on maassa kierimistä estävä 6-kulmainen rengas, johon on sijoitettu valaisimen käyttökytkin. Valokatkaisija on reverse clicky -tyyppinen, eli valo syttyy vasta kun valokatkaisijaa painaa pohjaan niin että se kliksahtaa, ja sen jälkeen vapauttaa katkaisijan
himmein . Valaisin muistaa viimeksi käytetyn valotehon ja syttyy uudelleen sytytettäessä samalla valoteholla. Kulmalampun muotoilu ja nivelletty valaisinpää tekevät siitä mukavan käyttää, ja ennen kaikkea lamppu on helppoa kiinnittää vaatteisiin tai varusteisiin niin, että valokeila osoittaa eteenpäin. Tämä vaihtoehto tuntuu houkuttelevalta, mutta se ei mahdollista hetkellisen valaisun käyttämistä samalla tavalla kuin jos valaisin olisi käyttäjän kädessä tai kiinnitettynä aseeseen. Pituus: 9,9 cm Paino käyttökunnossa: 84 grammaa Valoteho: 81 / 36 / 3 lumenia Paloaika: 1,75 h / 6,25 h / 53 h Virtalähde: 1 x AA paristo Valaisimen luovutti: Delotec Oy / Fenix Nordics (www.fenixvalaisimet.fi). Klipsin yläpuolella on kaksi erilaista kiinnityskohtaa, joihin voi kiinnittää esimerkiksi kiinnitysnyörin. Lampun valokeila on muuten tasainen, mutta sen keskellä on kirkas alue. Valaisin muistaa myös, jos viimeksi ennen valon sammuttamista jompikumpi välkkytoiminto on ollut käytössä. Tämä on huomattava etu, tarvittiin lamppua sitten auton korjaamiseen pimeällä metsätaipaleella, valaisemaan kulkua tiheässä metsikössä, jossa molemmat kädet työntävät eteen tunkevia kuusenoksia pois tieltä, tai voimankäyttötilanteessa esimerkiksi valaisemassa käsirautojen laittamista kohdehenkilölle. Lisäksi on riskinä, että käyttäjän omat kädet peittävät valokeilan juuri ratkaisevalla hetkellä. Lampun saa pöydälle seisomaan pystyyn, jolloin valon voi suunnata osoittamaan valaistavaan kohteeseen ja käyttäjän molemmat kädet jäävät vapaiksi. Valaisimen huomiotaherättävin piirre on se, että lamppu on ylösalaisin olevan L-kirjaimen muotoinen, ja valasinpää on L-kirjaimen sakaran päässä. Valaisimen rungossa on reilun kokoinen irrotettava kiinnitysklipsi, jonka avulla lampun saa roikkumaan esimerkiksi taskun suuhun tai rinnan kynätaskuun tai varusteissa oleviin Molle-kujiin, missä se pysynee paikoillaan huomattavasti tukevammin kuin taskun suussa. Valotehojen välillä vaihdetaan laittamalla valo päälle ja painamalla valokatkaisijaa pohjaan noin sekunnin ajan. Valmistaja ilmoittaa valokeilan kantamaksi 87 metriä. 24 KON T R OL LI 5 • 2014 Molemmat tässä testissä olevat tämän kategorian valaisimet on suunniteltu vaatteissa tai varusteissa kannettaviksi, mutta muitakin vaihtoehtoja on luonnollisesti olemassa. Lampussa on kolme valotehoa sekä strobo- ja automaattinen SOS-vilkkutoiminto. Muotoilultaan poikkeavat valaisimet Muotoilultaan poikkeavat valaisimet toimivat kuten normaalit valaisimet, mutta ne on muotoiltu normaalista poikkeavasti. Tällä tavalla käyttäjän molemmat kädet jäävät vapaiksi. Fenix MC11 Premium Fenix MC11 on perinteisen kulmalampun uusi versio. Valo sammuu täksi ajaksi, mutta syttyy uudelleen seuraavalla valoteholla (kirkkain . Metrin matkalta mitattuna koko valokeilan leveys on 140 senttiä, ja kirkkaan keskustan halkaisija 12 senttiä. keskimmäinen valoteho). Sen sijaan ei välttämättä ole taktisesti hyvä ratkaisu antaa lampun valaista itsekseen kohdehenkilöä, jotta aseesta saataisiin kunnollinen kahden käden ampumaote. Lampun rungossa on nivellys, jonka ansiosta linssi taipuu noin 45 astetta eteen ja taakse, mutta ei kuitenkaan sivuille. Lampun valokatkaisija sijaitsee rungon pystysuoran osan yläpäässä, ja se on reverse clicky -tyyppinen. Tasaisesta valosta vaihdetaan välkkytoimintoihin tuplaklikkaamalla, ja strobon ja SOS-merkin välillä vaihdetaan samalla tavalla kuin valotehojen välillä. MC11 on hyvin monipuolinen valaisin
Lampun mukana tulee lisäksi kiinnityspalat, joiden avulla valaisimen saa kiinnitettyä suoraan ballistisen kypärän reunaan, ja toisen kiinnikkeen avulla sen voi kiinnittää elastiseen nauhaan, jonka avulla Sidewinderistä voi tehdä vaikkapa otsalampun. Vaikka lampussa on myös infrapunatoiminto ja se on muutenkin suunniteltu sotilasoperaatioihin soveltuvaksi, kyseessä ei kuitenkaan ole taktinen valaisin. Sidewinder Compact II on suunniteltu käytettäväksi ainoastaan varusteisiin kiinnitettynä. Lampussa on neljä valotehoa, ja noin kerran sekunnissa välkkyvä merkinantomoodi. KON T ROLL I 5 • 2014 25. Tällöin se vapauttaa käyttäjän kädet muihin tehtäviin. Valaisin soveltuu siis hyvin erilaisiin tavanomaisiin lyhyen matkan valaisutarpeisiin myös turvallisuusalalle, mutta ei varsinaiseksi taktiseksi valaisimeksi. Valmistaja ilmoittaa valokeilan kantaman valkoisella valolla olevan 69 metriä, ja värillisillä valoilla 20 metrin molemmin puolin. Streamlight Sidewinder Compact II Streamlight Sidewinder Compact II on erikoisen näköinen valaisin, jota ei ole tarkoitettu kädessä pidettäväksi vaan ainoastaan varusteisiin kiinnitettynä. Punaisella ja sinisellä valolla käytettynä valokeilassa ei ole merkittävää kirkasta kohtaa, ja valokeilan halkaisija on noin 40 senttiä. Paristot on sijoitettu poikittain valaisinpään taakse, ja valaisimessa on jykevä kiinnitysklipsi, jonka avulla valaisimen saa kiinnitettyä varusteisiin, esimerkiksi Molle-kujiin. Valotehon asetus säilyy vaikka valon väriä vaihtaa, mutta värilliset valot ovat valoteholtaan huomattavasti valkoista valoa heikompia. Valaisinta voi toki käyttää myös kädessä pitäen, mutta se on hieman hankalaa. Valkoisen valon lisäksi Sidewinderissä on myös punainen ja sininen valo sekä infrapunavalo. Esimerkiksi valo syttyy aina himmeimmällä valoteholla, eikä sitä voi ohjelmoida syttymään muulla kirkkaudella. Aikaisemmissa Sidewinder-malleissa on ollut useita eri versioita, joissa on ollut eroja muun muassa valon syttymisjärjestyksessä ja valojen väreissä. Vilkkutoiminnon saa päälle, kun valokatkaisijaa kliksauttaa kaksi kertaa nopeasti peräkkäin. Valon väriä puolestaan vaihdetaan vetämällä valokatkaisijanuppia hieman ulospäin, ja kiertämällä sitä halutun värin kohdalle. Lampun valokatkaisija sijaitsee heijastinkuvun sivulla, ja samalla katkaisijalla vaihdetaan erilaisten toimintojen välillä. Lampun yhdellä sivulla on valaisinpää, jonka sivulla on suuri valokatkaisija. Kun valon sytyttää, se syttyy himmeimmällä asetuksella, ja kirkastuu asteittain kun valokatkaisijaa pidetään pohjassa. Samat toiminnot ovat myös värillisissä valoissa. Koko: 7,6 cm x 2,7 cm x 5,2 cm Paino käyttökunnossa: 67 grammaa Valoteho valkoisella valolla: 55 / 25 / 14 / 5,5 lumenia Paloaika: 6 h / 16 h / 28 h / 70 h Virtalähde: 1 x CR123 paristo Valaisimen luovutti: Streamlight (www.streamlight.com) Valokeilan leveys kirkkaimmalla asetuksella on metrin matkalta mitattuna noin 160 senttiä, ja keskellä olevan kirkkaan kohdan halkaisija noin 10 senttiä
Lisäksi patukka on sen verran iso, että sitä on hankalaa kantaa mukana. Melkoinen hajonta, kun vertaa muiden valmistajien metrin tarkkuudella ilmoitettuihin valokeilan kantamiin. Ehkä realistisin todellinen käyttötarkoitus patukkavalaisimelle on kodinturvaväline, joka on hyvä ottaa aamuyöllä mukaan, kun lähdetään tutkimaan alakerrasta kantautuvaan särkyvän lasin helinän alkuperää. himmeä . Joka tapauksessa aistinvaraisessa vertailussa Club Lightin valo vaikuttaa hieman himmeämmältä kuin Fenix MC11:n valokeila, jonka voimakkuudeksi on ilmoitettu 81 lumenia. Vaikka itse LED-yksikkö kestääkin tärinää ja valaisimen varsinainen koneisto on sijoitettu patukan kahvaosaan, esimerkiksi muovilinssi vaikuttaa verrattain hauraalta, ja myös heijastinkupu saattaa rikkoontua mailalla lyödessä. Valokatkaisija on puoliksi upotettu patukan päätyyn, joten vilkkutoiminnon käyttäminen on melko vaivatonta. Valaisimessa on kaksi valon kirkkausasetusta sekä strobo. Sen keskellä on pieni kirkas piste, jonka ympärillä on hieman laajempi alue, joka on hieman keskipistettä himmeämpi, ja uloimpana on laaja, himmeähkö rengas. Tämä toki mahdollistaa suuremman heijastinkuvun asentamisen valaisimeen, kuin jos linssi olisi toisessa päässä. Valaisimen sijoittaminen patukan lyöntipäähän on käytettävyyden kannalta hieman erikoinen ratkaisu. Toimintojen välillä vaihdetaan painelemalla valokatkaisijaa (kirkas . Ehkä Club Lightin tehtaalla lumenit ja kandelat ovat menneet sekaisin. Tälle valaisimelle on vaikeaa keksiä järkevää käyttöä, sillä kyseessä on lähinnä erikoisuus, jonka voi antaa vaikkapa lahjaksi taskulamppuharrastajalle. korjaan linssipää ylöspäin, koska se on patukan paksuin kohta. Tällöin patukkaa voisi pitää olalla lyöntivalmiina samalla kun valaisimella valaistaan eteenpäin, samalla tavalla kuin teleskooppipatukan päähän kiinnitettyä ASP Triad -valaisinta käytettäessä. Tämän himmeän alueen ulkopuolella on vielä jonkin verran rengasmaisia valoheijastuksia, jotka eivät kuitenkaan kuulu varsinaiseen valokeilaan. Club Light II on helppo tulkita 26 KON T R OL LI 5 • 2014 toisen vahingoittamiseen soveltuvaksi tai jopa siihen tarkoitetuksi välineeksi, jonka kantamista julkisella paikalla voi olla vaikeaa perustella. Pienen kokeilun jälkeen epäilen, että kantama ei voi olla ainakaan paljoa yli sataa metriä; mahdollisesti jopa sen alle. Valmistaja ilmoittaa valokeilan kantamaksi 100-300 metriä. strobo). Tällöin patukkaa pitäisi kantaa lyönti... Lampun valokeila on melko epätasainen. Muisti nollaantuu, kun valo on ollut pois päältä noin puoli minuuttia, ja seuraavan kerran sytytettäessä käyttöön tulee kirkkain valo riippumatta siitä, mikä valomoodi edellisen kerran oli käytössä. Se on kokonaan mattamusta, metallinen maila, jonka kahvan päässä on otteen lipsumista estävä paksunnos. Myös valmistajan ilmoittama 1300 lumenin valoteho vaikuttaa vahvasti liioitellulta; ehkä tekstiin on tullut pilkkuvirhe. Valon käyttökatkaisija on sijoitettu kädensijan päähän. Valaisimessa on muisti, joka muistaa viimeksi käytetyn valotoiminnon, ja kun valaisin sytytetään seuraavan kerran, käyttöön tulee seuraavaksi vuorossa ollut valotoiminto. Club Light II Hauskasti nimetty Club Light II näyttää äkkiä katsottuna yliisolta kalanuijalta tai pienikokoiselta baseball-mailalta. Pituus: 44 cm Paino käyttökunnossa: 412 grammaa Valoteho: max 1300 lumenia (?) Paloaika: ei ilmoitettu Virtalähde: 3 x AAA paristo / 1 x 18650 akku Valaisimen luovutti: Total Sec Oy (www.totalshop.fi). Se ei sovi vanhaan Magliten lamppulenkkiin, mutta saattaisi sopia pamppulenkkiin. Valokatkaisija on reverse clicky -tyyppinen, joten valo pitää ensin kliksauttaa päälle, minkä jälkeen valokatkaisijaa voi painaa puoliväliin valon hetkellistä sammuttamista varten. Valaisimen käyttämisen kannalta kahvapää olisi kuitenkin parempi sijoituspaikka. Metrin etäisyydeltä mitattuna uloin valokehä on noin 115 cm leveä, ulompi kirkas alue on halkaisijaltaan 15 senttiä, ja sisin kirkas piste on halkaisijaltaan viitisen senttiä. Tarkemmin tarkasteltaessa huomataan, että mailan lyöntipäässä on valaisimen linssi ja heijastinkupu. Samoin valaisimen kestävyyden kannalta on riskialtista sijoittaa valaisin patukan lyöntipäähän
Valaisimien aiotuissa käyttötarkoituksissa vain mielikuvitus asettaa rajat. Tällaisessa roolissa valaisin toimii hyvin, sillä valo on riittävän kirkas, että sen avulla näkee lukea esimerkiksi karttaa, mutta ei kuitenkaan häikäise. Värilliset valokeilat ovat tasaisempia ja himmeämpiä kuin valkoinen. Jos lisäksi KON T ROLL I 5 • 2014 27. Klipsiä voi periaatteessa käyttää kummin päin tahansa, mutta se on suunniteltu siten, että lampun linssipää on ylöspäin; toisin päin käytettäessä klipsin takaosa voi haitata valokytkimen käyttämistä. Vihreä valo on tarkoitettu kartan lukemiseen, ja sininen valo nesteiden tunnistamiseen. Käyttötarkoitukseltaan poikkeavat valaisimet Tähän kategoriaan kuuluvat kaikki ne valaisimet, jotka eivät kuulu kahteen edelliseen. Värin vaihtaminen ei vaikuta valon toimintaan; kyseessä on vain linssin eteen kierrettävästä värillisestä suodinlinssistä. Valmistaja ilmoittaa valokeilan kantamaksi 15 metriä. Sen sijaan valaisimessa oleva irrotettava kiinnitysklipsi pysäyttää kierimään lähtevän lampun hyvin. Rengas on jäykähkö, mutta värisuotimen vaihtaminen ei kuitenkaan vaadi voimien ponnistamista äärimmilleen. Linssikuvun etureunassa on kierrettävä rengas, jossa on neljä pientä aukkoa; yksi kullekin värisuotimelle ja yksi valkoiselle valolle. Lampun erikoisuus on valkoisen valon lisäksi vihreä, punainen ja sininen valosuodin, jotka on rakennettu kiinteästi linssikupuun. käyttää punaista valosuodinta, pimeänäkö säilyy vielä paremmin kuin valkoista valoa käytettäessä. Valkoisen valon valokeilan leveys metrin matkalta mitattuna on 60 senttimetriä, ja kirkkaan keskustan halkaisija on noin 12 senttiä, punaisella valolla valokeilan leveys on noin 30 cm. Lampun valokatkaisijana toimii kierrettävä päätykorkki. Valo syttyy, kun korkki kierretään täysin kiinni, ja sammuu, kun korkkia kierretään auki pari senttiä. Valaisinkuvussa on viisi tasaista aluetta, joiden tarkoituksena on ilmeisesti estää valaisimen kierimistä maassa, mutta ne eivät toimi tässä ominaisuudessa kovin hyvin. Kyseessä ei kuitenkaan ole UV-valo, eikä normaali LED-polttimo edes säteile kovin paljoa UV-spektrin valoa, joten en tiedä, miten nesteiden tunnistamisen olisi tarkoitus toimia. Valokeila ei ole kovin tasainen, siinä on keskustan kirkkaan pisteen lisäksi kaksi selvästi eri kirkkauksista aluetta, valokeilan ulkoreunojen ollessa todella himmeät. Gerber Recon task light Gerberin valaisin on pienikokoinen, muuten tavanomaisen näköinen valaisin, mutta sen linssipää on huomattavan kookas valaisimen kokoon nähden. Jokainen väri lukittuu paikalleen selkeästi, joten käyttäjän ei tarvitse arvailla, onko värisuodin tarkalleen oikealla kohdalla. Pikatestissä ainakaan veritahrat eivät nousseet esille taustasta. Valaisin on tarkoitettu lukuvaloksi tilanteisiin, joissa ei ole tarkoituskaan valaista ympäristöä ja halutaan säilyttää mahdollisimman paljon pimeänäköä. Päätykorkissa on reikä rannehihnaa varten. Pituus: 9 cm Paino käyttökunnossa: 74 grammaa Valoteho: 3 lumenia (valkoinen valo) Paloaika: 28 h Virtalähde: 1 x AA paristo Valaisimen luovutti: MH-varuste (www.mhvaruste.fi) Lamppu on tarkoitettu lähinnä kartanlukuvaloksi ja muihin vastaaviin tehtäviin, joissa tarvitaan hieman valoa, mutta ei niin paljoa, että se huonontaisi pimeänäköä liikaa. Tarina ei kerro, mistä nesteistä on kyse, mutta mikäli valaisimella on tarkoitus paljastaa ruumiinnesteitä, sitä varten käytetään käsittääkseni yleensä UV-lamppua
Lampun rungossa on kahdella ruuvilla kiinnitetty klipsi, jonka avulla valaisinta voi kantaa esimerkiksi taskussa niin, että sen linssi osoittaa alaspäin. Toisaalta kyseessä ei ole taktinen valaisin, joten tällainen käyttö ei liene kovin oleellista. Pituus: 13,5 cm Paino käyttökunnossa: 159 grammaa Valoteho: 130 lumenia Paloaika: ei ilmoitettu Virtalähde: 2 x CR123 paristo / akku Valaisimen luovutti: Total Sec UV-valo paljastaa passin aitoustekijöitä, sininen valo ei” 28 KON T R OL L I 5 • 2014. Lampun valokatkaisija on reverse clicky -tyyppinen, eli valo syttyy vasta sen jälkeen kun katkaisija painetaan pohjaan niin että se kliksahtaa, ja sen jälkeen vapautetaan. Tämän pikatestikin vahvisti – muita ruumiinestetahroja ei testattu. Valaisimen rungossa ja heijastinkuvun takaosassa on kaistaleet karhennusta parantamaan otetta lampusta. Linssikuvun ympärillä on lievää hammastusta, jonka tarkoitus on ilmeisesti estää maassa kieriminen, mutta se ei toimi kunnolla tässä tehtävässä. Sitä ei ole tarkoitettu normaaleihin valaisutarkoituksiin, koska lampussa ei ole normaalia valkoista valoa tuottavaa LEDiä, ja UV-valo ei valaise yli sadan lumenin valovoimastaan huolimatta kovin hyvin – tämä on jälleen yksi osoitus siitä, että pelkkien lumenien tuijottaminen ei kerro valaisimen kirkkautta. Valokatkaisija on kokonaan suojarenkaan ympäröimä, joten valoa on helppo käyttää vilkkutoiminnolla. UltraFiren valaisin on testin ainoa UV-valaisin. Valokeilan leveys metrin matkalta mitattuna on noin 90 senttiä, ja kirkkaan keskustan koko on noin 11 senttiä. Valokeilan kantamaa ei ole ilmoitettu, mutta se on melko lyhyt. Vaikka lamppu ei sovikaan CSI-toimintaan, sen avulla voi esimerkiksi tarkastaa passien ja seteleiden aitoustekijöitä. Se toimiikin UV-valaisussa muuten hyvin, mutta lampun säteilemän UV-valon aallonpituus on 395-400 nanometriä, mikä on ilmeisesti liian lyhyt, jotta valaisimella voisi paljastaa veritahroja. UltraFire WF-502B UltraFiren valaisin muistuttaa ulkoisesti tavanomaisia taktisia valaisimia. Jos lampun laittaa roikkumaan taskun ulkopuolelle, sen avulla voi valaista maata siten, että käyttäjän kädet jäävät vapaiksi. Lamppu on 3-wattisena ilmeisen tehokas UV-valaisimeksi, erityisesti ottaen huomioon lampun koon. Lumen-mittari mittaa UV-säteilyn, vaikka silmä ei sitä kovin hyvin havaitsekaan
Valon väriä vaihdetaan kiertämällä linssikupua noin sentin verran kerrallaan. Selkeästi määriteltävää kirkasta keskustaa ei ole. Varsinaisesti taktiseksi valaisimeksi tämä ei kuitenkaan ole paras vaihtoehto, sillä valokatkaisijan manuaalinen vilkkutoiminto ei toimi riittävän luotettavasti, ja ennen kaikkea valotehon vaihtaminen valokatkaisijaa painamalla voi tuottaa hankaluuksia, mikäli käyttäjä haluaa esimerkiksi käyttää hetkellistä valaisua, liikkua pimeyden turvin ja sen jälkeen valaista kohdehenkilöä uudesta asemasta käsin. Se on malliltaan forward clicky, eli valo syttyy ennen kuin valokatkaisija on painettu pohjaan. Valokeilan kantamaksi ilmoitetaan 60 metriä. Lamppu muistaa viimeiseksi valitun valotehon noin viiden sekunnin ajan, ja seuraavan kerran sytytettäessä siirtyy seuraavaan moodiin (kirkas . vilkku). Lampussa on valkoisen valon lisäksi sininen, vihreä ja punainen valo. Rungossa ei ole kierimistä estävää muotoilua, ja päätykorkissa on rannelenkille tarkoitettu kiinnityskohta. Valkoisen valon valokeilan leveys metrin matkalta on noin metrin, ja punaisella valolla noin 80 senttiä. Runko on koko mitaltaan tasainen, lukuun ottamatta hienoista karhennusta. Toisin kuin tavallisessa P7:ssa, tässä valaisimessa valokeilan leveyttä ei voi säätää. Pituus: 13 cm Paino käyttökunnossa: 177 grammaa Valoteho: 220 / 40 lumenia (valkoinen valo) Paloaika: 3 h / 25 h Virtalähde: 4 x AAA paristo Valaisimen luovutti: Total Sec (www.totalsec.fi) Valkoisen valon valokeila ei ole täysin tasainen, vaan siinä on linssin nystyröistä aiheutuvia pieniä varjoja, joista luultavasti ei ole kuitenkaan käytännön tasolla haittaa. Valaisimessa on kaksi valotehoa sekä noin kerran sekunnissa välähtävä merkinantovilkku. Lampun valokatkaisija on sijoitettu taktisista valaisimista tuttuun tapaan valaisimen päätykorkkiin. Suurimmat erot normaaliin P7:aan verrattuna ovat pieniä nystyröitä täynnä oleva linssi ja linssikuvun takana oleva valitsin, jolla valitaan valaisimen valon väri. Toimintoja vaihdetaan valokatkaisijaa painamalla. Itselläni on sama varaus sinisen valon suhteen, joka käytiin läpi Gerberin valaisimen yhteydessä: sininen valo ei ole UV-valoa, eikä se ainakaan lyhyen kenttäkokeen perusteella auta löytämään ainakaan verijäkiä. Värillisissä valoissa valokeila on valkoista tasaisempi. Jokaisen värin kohdalla on selkeä pykälä, ja värin valintametodi tuntuu muutenkin laadukkaalta. Kun valo on ollut pois päältä noin viisi sekuntia, muisti nollaantuu ja valo syttyy seuraavan kerran kirkkaammalla teholla riippumatta siitä, mikä moodi on ollut edellisellä kerralla käytössä. Valokeilan keskusta on reunoja kirkkaampi, mutta valon kirkkaus himmenee tasaisesti reunoja kohti, toisin kuin suuressa osassa valaisimia, joissa hyppäys keskustasta reunoille on jyrkkä. Koska valokatkaisijan ympärillä ei ole mitään suojarengasta, valokatkaisija on kuitenkin helppo painaa vahingossa pohjaan. Valokatkaisijassa on poikkeuksellisen hyvä tuntuma; ero aikaisempiin Led Lenserien valokatkaisijoihin on huomattava. Tämä on kiinnostava valaisin, sillä sen käyttöergonomia on hyvä ja kokonaisvaikutelma on laadukas. KON T ROLL I 5 • 2014 29. Led Lenser P7QC Led Lenser P7QC on ulkoisesti lähes Led Lenser P7:n näköinen. himmeä . Eriväriset valot lisäävät valaisimen käyttötarkoituksia, sillä punainen valo säästää pimeänäköä, vihreä valo ei säikäytä eläimiä ja sinistä valoa markkinoidaan rikospaikkatutkinnan välineenä
Laitteen mukana tulee latausjohto, jonka avulla laitteen voi ladata tietokoneen USB-portista, sekä adapteri, jolla laturin saa amerikkalaismalliseen pistorasiaan. Käyttäjä voi valita, vilkkuvatko eteen vai taakse näyttävät valot vai molemmat. Työturvallisuusvälineenä Guardian Angel on mainio; kun toimintakulttuurina ainakin poliisissa on irrottaa heijastimet haalarista taktisuuden nimissä, voi olla, että tämä laite olisi tarpeeksi päheä, jotta nämä tacticoolit käytäjät suostuisivat erottumaan taustasta ainakin keskellä ajorataa liikkuessaan. Valaisimen ensisijainen käyttötarkoitus on tarjota käyttäjälle näkyvyyttä esimerkiksi ajoneuvopysäytyksiä tehtäessä. Tosin hintaakin on aika reippaasti (noin 200 dollaria), joten rahalle pitääkin saada vastinetta. Guardian Angelin lukuvalon valokeilan leveys metrin matkalta mitattuna on noin 80 senttiä, ja valokeilan kirkkaan keskustan halkaisija on noin 60 senttiä. Testissä oli sinistä valoa välkkyvä laite. Laitteen saa ladattua myös kännykän laturilla, jossa on niin kutsuttu Nokian pieni virtaliitin. Valokeilan kantamaa ei ole kerrottu, mutta se lienee kymmenen metrin luokkaa. Laite on hyvän ja laadukkaan tuntuinen, ja heti alkumetreiltä saa sellaisen kuvan, että tämä laite kestää vuositolkulla. Laitteen pohjassa on voimakas magneetti, jonka avulla laite kiinnittyy kiinnitysadaptereihin. Laitteen toisella lyhyellä sivulla on kumiläpällä peitetty latauspistoke. Hätävilkkujen näkyvyydeksi kerrotaan yli viisi kilometriä. Napista painettaessa joko laitteen etu- tai takareunassa olevat LED-valot alkavat vilkkua. Ehkä suurin ongelma laitteen suhteen on se, että vaatii jonkin verran hakemista, jotta sille löytää hyvän paikan olkapäältä siten, että valot on suunnattu oikein, mutta niin että laite ei ole turvavyön tiellä. Tällöin esimerkiksi paikalle kiitävät tukipartiot näkevät pulassa olevan kenttäsian jo kaukaa. Laitteesta on saatavilla useita eri versioita, lähinnä erivärisillä hälytysvalokombinaatioilla varustettuina. Adapterin voi toki korvata eurooppalaisella mallilla, mutta sellaista ei tule mukana pakkauksessa. Käyttäjä voi valita esimerkiksi, että taaksepäin osoittavat valot vilkkuvat, jolloin takaa lähestyvät ajoneuvot näkevät käyttäjän paremmin, mutta vilkkuvalot eivät häikäise käyttäjää itseään tai paljasta tämän olinpaikkaa kohdehenkilöille. Valaisimen jokaisella sivustalla on pohjaa lukuun ottamatta LED-valoja. Laitteen etureunassa on työskentelyvalo, joka antaa valkoista valoa esimerkiksi asiakirjojen tarkastamista varten. Erillisestä napista painamalla kaikki valot saa himmennettyä noin puoleen voimakkuuteen, mikä säästää laitteen akkua ja käyttäjän pimeänäköä. Laitteen päällipuolella on viisi kumipäällysteistä käyttökytkintä, joilla käytetään valaisimen, tai ehkä oikeammin valonlähteen, eri ominaisuuksia. Guardian Angel Guardian Angel jakaa ykköstilan tämän testin erikoisimman valaisimen tittelistä. Se on noin korttipakan kokoinen valaisin, joka on tarkoitettu kannettavaksi esimerkiksi käyttäjän olkapäällä joko normaalissa univormussa tai taktisissa liiveissä, tai erilaisilla kiinnitysadaptereilla vaikkapa auton sivulasissa tai polkupyörän ohjaustangossa. Laitteessa on myös hätänappi, jota painamalla laitteen kaikki valot alkavat vilkkua. Koko: 9 x 7,5 x 2,5 cm Paino käyttökunnossa: 197 grammaa Valoteho: lukuvalon valotehoa ei ilmoitettu, vilkkuvalojen valoteho jopa 930 lumenia Paloaika: jopa 93 h Virtalähde: sisäinen akku Valaisimen luovutti: 425 Inc (www.425inc.us) 30 KON T R OL LI 5 • 2014
Tällöin valaisin muistaa viimeksi käytetyn valomoodin, ja se syttyy tässä moodissa, kun valo sytytetään uudelleen. Laitteen suojausluokka on IP67, joten se kestää vettä ja kolhuja – maahantuojan nettisivuilla luvataan, että kiekon päälle voi ajaa vaikka autolla. Tämän lisäksi laite kelluu, mikä saattaa olla hyödyllinen ominaisuus esimerkiksi veneilyturman sattuessa. Jos laitteesta tulisi noin puolet tämänhetkistä pienempi laite, jossa valo suuntautuu enemmän myös yläviistoon ja jossa yhtenä optiona olisi jatkuva strobo, laitetta voisi käyttää myös tällaiseen huonetilan valaisuun, jonka voisi suorittaa ilman, että käyttäjä joutuu asettumaan vaara-alueelle oviaukkoon suorittamaan valaisua. Kontrollissa esiteltiin taannoin Tactical Balls -niminen valaisinlaite, jota käytettiin esimerkiksi valaisemaan huonetila ennen sisäänmenon suorittamista. Kiekon yläpinnassa on hieman piilossa oleva käyttökytkin, ja alapinnalla laturin kiinnityskohta. Laitteen mukana tuleva laturi ilmoittaa, kun akku on latautunut täyteen. Pureflare tosin on hieman turhan iso, sillä sitä ei voi kätkeä käyttäjän nyrkin sisään ennen heittoa. Laitteen irrottaminen ei kuitenkaan vaadi yli-inhimillisiä voimia. Tactical Ballseista ja niiden käyttötavoista voi lukea tarkemmin Kontrollin numerosta 4/2009 tai äskettäin ilmestyneestä Kontrollin lisänumerosta, johon on koottu parhaita paloja lehdestä vuosien varrelta. semään jotain kohtaa maastossa (tai vesistössä) erityisesti paikoissa, joissa ei ole kunnollisia maamerkkejä. Pureflare Pureflare on toinen testin todella erikoisista valaisimista. Moodista toiseen vaihdetaan painelemalla käyttökytkintä. Sitä voidaan käyttää myös antamaan yleisvaloa esimerkiksi telttaillessa. Koko: halkaisija 10,6 cm, paksuus 3,4 cm Paino käyttökunnossa: 204 grammaa Valoteho: ei ilmoitettu Paloaika: käytetystä moodista riippuen 5 – 60 h Virtalähde: sisäinen akku Valaisimen luovutti: Handshake trading Oy (www.valostore.fi) Pureflare soveltuu parhaiten merkinanto- tai varoitusvilkuksi esimerkiksi liikenneonnettomuuksiin sekä tukemaan liikenteenohjausta maahan asetettuna tai liikenteenohjauspuomeihin tai -kartioihin kiinnitettynä. Tactical Ballsit eivät kuitenkaan toimineet toivotulla tavalla. Sitä voidaan käyttää myös esimerkiksi kiinnittämään ihmisten huomiota vaikkapa messuilla, tai merkit- KON T ROLL I 5 • 2014 31. Kiekon kumipinnoitus kiertää koko laitteen ympäri, joten vaikka kiekon kiinnittää autoon, kumipinnoitus suojaa auton maalipintaa naarmuilta. Pureflare toimii Tactical Ballsin korvikkeena – jopa paremmin kuin alkuperäinen tuote – vaikka Pureflarea ei ole tarkoitettu tällaiseen käyttöön. Laitteessa on useita eri valaisumoodeja: kiekkoa kiertävä valo, jaksottainen strobo, joka välkähtää muutaman kerran nopeasti ja pitää sen jälkeen noin sekunnin tauon, noin kerran sekunnissa välähtävä vilkku, vuorovilkku, jossa joka toinen LEDeistä palaa kerrallaan ja valot palavat kerrallaan noin puolen sekunnin ajan, SOS-signaali, jatkuvasti palava kirkas valo, jatkuvasti palava himmeä valo, kapean sektorin valo, jossa kaksi vierekkäistä LEDiä palaa, ja leveämpi sektori, jossa palaa neljä LEDiä. Pureflarea on saatavilla kuudessa eri värissä; testissä oli valkoista ja oranssia valoa antavat laitteet. Lisäksi vaikka kiekko valaisee jonkin verran myös ylöspäin, valtaosa valosta suuntautuu lattian suuntaisesti, jolloin huonetilan valaisu jää vajaaksi. Magneetti ei ole kovin vahva, mutta laitteen ympärille kiertävä kumi takertuu kiinni auton peltiin, jolloin Pureflare pysyy hyvin paikallaan. Valaisin käyttää kiinteää akkua, jonka täyteen lataaminen vie 2-3 tuntia. Tactical Ballsit heitettiin huoneeseen, jolloin niiden oli tarkoitus antaa valoa huoneeseen ja paljastaa huoneessa mahdollisesti oleskelevat henkilöt niin, että sisäänmenoa aloittavien ei tarvinnut seistä oviaukossa valaisemassa huoneeseen sisälle valaisimella. Halusin kokeilla, voiko Pureflarea käyttää samalla tavalla. Valaisimen voi sammuttaa suoraan pitämällä käyttökytkintä pohjassa muutaman sekunnin. Pureflarea ei kuitenkaan ole tarkoitettu improvisoiduksi hälytysvalopaneeliksi, vaan kiekkoa voi käyttää esimerkiksi liikenneonnettomuuden yhteydessä varoittamaan muuta liikennettä, tai merkitsemään paikkaa hälytysajoneuvoja varten. Laturi kiinnittyy paikalleen kiekossa olevan magneetin avulla, ja saman magneetin avulla kiekon voi kiinnittää esimerkiksi auton katolle tai tavaratilan kanteen. Se soveltuu myös retkeilijöille hätätilanteita varten, joskin tätä tarkoitusta varten on olemassa pienempiäkin laitteita. Se on pyöreä, osittain kumilla tai kumimaisella materiaalilla päällystetty läpinäkyvä kiekko, jonka sisäpuolella kiekon reunan ympäri kiertää 16 LEDiä. Lisäksi Pureflaresta puuttuu jatkuva strobo, mikä olisi varmaankin tehokkain toimintatapa tällaiseen käyttöön. Maahantuoja kertoo, että laite on pysynyt paikallaan autoon kiinnitettynä jopa sadan kilometrin tuntinopeudella ajettaessa
Vaikka henkilö olisi kuinka taitava aseenkäyttäjä tahansa, oikeanlaisen asenteen ja ajattelutavan puuttuminen johtaa siihen, että aseellisessa yhteenotossa lopputulos ei ole hyvä. Toisin kuin ampumataidon osalta, taktiikassa ei voida yksiselitteisesti todeta, että jokin toimintatapa olisi parempi kuin toinen, vaan kyse on hyvin paljon olosuhteiden vaikutuksesta, henkilökohtaisista mieltymyksistä ja osittain tuuristakin. Kirjan ensimmäinen luku käsittelee taktista asennetta. Taktiikka ei kuitenkaan ole tiedettä vaan taidetta, eikä voida määritellä yhtä, absoluuttisesti parasta tapaa selvittää jokin tilanne. Kirjan esittely Kirjan alussa Suarez toteaa, että ampumavälikohtauksen lopputulos riippuu yhtä paljon osanottajien taktisista taidoista kuin heidän aseenkäyttötaidoistaan. KIRJASTO teksti ja kuvat: Seppo Vesala Tactical Advantage Kirjastossa on luvassa taktiikkaa, kun Gabriel Suarez paljastaa rakennusten tarkastamiseen liittyvät salat. Asetta kantavan henkilön tulee valmistaa itseään henkisesti siihen, että asetta 32 KON T R OL LI 5 • 2014 tutustuttu Gabriel Suarezin tuotantoon, ja tällä kertaa paneudutaan samaa aihetta käsitteleviin kirjaan ja DVD:hen.. Taktiikan avulla ei voidakaan ikinä taata, että jokin tilanne saadaan hoidettua turvallisesti, vaan taktiikan tarkoituksena on ainoastaan pienentää riskejä. Kirjastossa on ennenkin TACTICAL ADVANTAGE Kirjottaja: Gabriel Suarez Kustantaja: Paladin press, 1998 Sivumäärä: noin 200, sivukoko 21,5 x 14 cm Taustatietoja kirjoittajasta Gabriel (Gabe) Suarez on entinen Los Angelesin poliisin SWAT-ryhmän jäsen, joka on siirtynyt kokopäiväiseksi aseja taktiikkakouluttajaksi. Suarezin kirja Force-On-Force Gunfighting Training arvosteltiin Kontrollin numerossa 1/2006, DVD Force-On-Force Handgun Drills numerossa 3/2008 ja kirja the Combative Perspective numerossa 3/2011. T ällä kerralla kirjastossa käsitellään vain yhtä kirjaa ja yhtä DVD:tä, mutta niihin pureudutaan normaalia syvemmälle. Suarez omistaa koulutuskeskukset Yhdysvalloissa, Costa Ricassa ja Espanjassa, ja lisäksi hän kiertää eri puolilla maailmaa kouluttamassa ihmisiä ja on tehnyt useita kirjoja ja koulutusfilmejä
Kuudes luku käsittelee hyvin lyhyillä etäisyyksillä toimimista. Kulmatekniikka ei asiana ole kovin monimutkainen, joten kovin paljoa edistyneempiä periaatteita ei asiaan liity, mutta erilaisia detaljeja kyllä. Vaikka lähtökohtana on aloittelija, Suarez ei tyydy kertomaan pelkkiä perusteita, vaan asiassa mennään myös nyansseihin. Suarezin taktisen toiminnan periaatteet ovat: käytä kaikkia aistejasi kohdeindikaattoreiden (eli minkä tahansa seikan, joka saattaa viitata kohdehenkilön paikallaoloon) havaitsemiseksi; vältä kohdeindikaattoreiden tuottamista itse; älä oleta, että paikka on turvallinen, ellet ole tarkistanut sitä itse; maksimoi etäisyytesi potentiaalisiin uhkiin ja minimoi se aika, jonka olet alttiina uhkille; liiku taktisesti; ja jos joudut ampumaan, kiinnitä huomiosi perusteisiin. Neljännen luvun aiheena ovat ovet ja oviaukot. Eikä muutenkaan ole realistista soittaa poliisia jokaisesta keskellä yötä kuuluvasta kolinasta. Kirjan kuudes, seitsemäs ja kahdeksas luku ovat varsin lyhyitä. Luvun alussa Suarez toteaa, että yksin toimiva henkilö ei voi turvallisesti tarkastaa aluetta, oli se sitten ulkoalue tai sisätila, kuten henkilön oma asunto. Koska oletuksena on, että lukija on siviili, joka ei ole opiskellut aihetta tätä ennen, opetus lähtee aivan perusteista. Toisessa luvussa käsitellään taktisia periaatteita. Kirjassa opetettavien tekniikoiden ja taktiikoiden avulla voidaan pienentää oviaukkojen muodostamaa riskiä, mutta kuten Suarez kirjan alussa totesi, sitä ei voida poistaa kokonaan. Suarez toteaakin, että kulmatekniikka liittyy oikeastaan kaikkeen rakennuksen tarkastamiseen. Portaat aiheuttavat erityisongelmia, koska portaissa kuljettaessa on vaikeaa mennä kulman ympäri niin, että ase ja silmät ovat ensimmäisenä uhan suuntaan. Portaat ovat taktisessa mielessä pystysuunnassa oleva kulma, tai useita eri suuntaan aukeavia kulmia. Joskus on siis tarpeen osata tarkastaa esimerkiksi oma koti luvattomien tunkeutujien varalta. Suarez toteaa, että ovien avaaminen on eräs haastavimmista arkkitehtonisista haasteista. saatetaan joutua käyttämään, eikä H-hetkellä esiinny epäröintiä, joka saattaa johtaa itselle traagiseen lopputulokseen. Oviaukkojen tarkastamisessa käytetään hyväksi edellisessä luvussa käsiteltyä kulmatekniikkaa, kuten muissakin luvuissa. Oviaukon ehkä suurin ongelma on, että oviaukko ohjaa kaikki huoneeseen tulevat henkilöt kulkemaan tästä kapeasta aukosta, jolloin huoneessa odottavan kohdehenkilön on helppoa varautua etsijöiden varalta. On myös opittava olemaan jatkuvasti valppaana ja kiinnittämään huomiota ympäristön tapahtumiin laput silmillä kulkemisen sijasta. Tällainen tilanne saattaa hyvinkin tulla vastaan rakennuksen sisätiloja tarkastettaessa, sillä kohdehenkilö saattaa piileskel- KON T ROLL I 5 • 2014 33. Suarez esittelee Jeff Cooperin tunnetuksi tekemän valppauden värikoodiston, jonka mukaan ihmisen tulee olla jatkuvasti ”rennon valppauden” tasolla, ja jos ympäristössä havaitaan potentiaalisia uhkia, valppauden tasoa kohotetaan ja huomiota kiinnitetään havaittuun potentiaaliseen uhkaan. Aihepiiri on laaja, ja se on jaettu useiden lukujen alle sen mukaan, minkälaisia tiloja käsitellään. Viimeinen rakennuksissa liikkumiseen suoraan liittyvä luku käsittelee portaita ja rappusia. Ei olekaan sattumaa, että amerikkalaisissa kirjoissa oviaukkoa kutsutaan kuoleman suppiloksi. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, kuten jos lastenhuone sijaitsee alakerrassa. Kolmannessa luvussa aletaan käsitellä varsinaista asiaa, eli tilojen tarkastamista ja niihin liittyvää taktiikkaa. Vaikka nämä neuvot on kirjoitettu ensisijassa asetta itsepuolustukseksi kantavalle siviilille, ne soveltuvat hyvin myös turvallisuusalan ammattilaisten käyttöön. Luvun lopussa on kymmenkunta sivua kaaviokuvia, joiden avulla luvussa selitettyjä asioita havainnollistetaan. Jos herää yöllä esimerkiksi alakerrasta kuuluvaan lasin helinään, turvallisin vaihtoehto on linnoittautua johonkin turvalliseen huoneeseen ja odottaa poliisin saapumista. Oleellisimmat asiat oviaukkoihin liittyen ovat, että oviaukon eteen ei saa mennä seisomaan, ennen oviaukosta kulkemista on pyrittävä tarkastamaan toisella puolella olevaa tilaa mahdollisimman paljon, ja oviaukosta on kuljettava nopeasti läpi. Tässä luvussa puhutaan erilaisten kulmien ympäri menemisestä, eli suomalaisittain kulmatekniikasta. Erityisesti portaita alas laskeuduttaessa tämä on ongelmana, sillä jalat tulevat portaiden alapäässä odottavan henkilön näkökenttään paljon ennen kuin portaita laskeutuva henkilö voi nähdä alhaalla odottavan henkilön
Esimerkiksi OC-sumuttimella varustettu piirivartija voi hyödyntää kirjan oppeja vartiointikohteita tarkastaessaan. Tärkeintä on, että valaisua käytetään niin vähän kuin mahdollista. Kirjan loppupää muuttuu myös hieman silpuksi, kun hajanaisia asioita käsitellään lyhyissä luvuissa. Tätä pimeämmässä toimittaessa käytetään hetkellistä valaisua, ja toimitaan mahdollisimman paljon pimeän suojassa. 34 KON T R OL LI 5 • 2014 Kirjan kaksi viimeistä lukua ovat jälleen hyvin lyhyitä. Jos on niin valoisaa, että kohde pystytään tunnistamaan ilman valaisua, ei valaisinta tule käyttää lainkaan. Kirjan viidestoista luku käsittelee toimintaa ulkotiloissa. Kirjaa ei sen sijaan voi kovin hyvin suositella suomalaiselle poliisille, sillä vaikka kirjassa esitetyt taktiikat ovat suurelta osin samankaltaisia kotimaisten poliisitaktiikoiden kanssa, myös eroavaisuuksia löytyy. Kokonaisarvio kirjasta Kirjaa lukiessa on syytä huomata, että kirja on kirjoitettu yhdysvaltalaisten lukijoiden tarpeisiin. Pitäisinkin tätä kirjaa parhaiten soveltuvana juuri vartijan taktiseksi oppikirjaksi; käytettäväksi silloin, kun tilojen tarkastamisessa halutaan noudattaa varovaisuutta, mutta varsinaisia kohdeindikaattoreita ei ole vielä havaittu. Kaksi seuraavaa lukua liittyvät aiheensa puolesta läheisesti kirjan kuudenteen lukuun, joka käsitteli kosketusetäisyydellä toimimista. Luvun lopussa on hieman toistakymmentä sivua erilaisia kaaviopiirroksia, joiden avulla selvennetään tekstissä esitettyjä taktiikoita. Nykyäänhän poliisin ja armeijan taktiikoita on helppo löytää erilaisista julkisista lähteistä. Suarez puhuu lähes pelkästään ballistisesta ja visuaalisesta suojasta, mutta viittaa myös kognitiiviseen suojaan, tosin erottelematta sitä visuaalisesta suojasta. Taktisia käsimerkkejä käsittelevässä luvussa lähinnä esitetään valokuvien ja lyhyiden selostusten avulla joitakin käsimerkkejä, joiden avulla voidaan ryhmätoiminnassa kommunikoida äänettömästi. Seuraavassa luvussa puhutaan lyhyesti tilanteista, joissa kohdehenkilö otetaan elävänä kiinni ampumisen sijasta. Seuraava luku käsittelee lyhyesti eri lähitaisteluetäisyyksillä toimimista, keskittyen etupäässä siihen, miten ase saadaan vedettyä mahdollisimman nopeasti siten, että kohdehenkilö ei saa sitä haltuunsa. Kirjan merkittävyys piilee siinä, että se lienee ensimmäisiä – ellei peräti ensimmäinen – poliisitaktiikoita näin laajasti ja kädestä pitäen siviileille opettanut kirja. Kirjasta on jätetty pois paljon taktiikan osa-alueita, mutta kirjan aihepiirin rajaaminen on melko onnistunut; yhtenäiseen linjaan tekee poikkeuksen ainoastaan kolmen miehen ryhmien taktiikoiden käsittely. Kirjan painopiste on aseistetun siviilin taktiikoissa, tosin mukana on jonkin verran myös poliisin erikoisryhmien taktiikoita. F. Kirjan toimintamallit perustuvat kolmen henkilön muodostamaan ryhmään, mutta niitä voidaan muokata myös paritoimintaan soveltuviksi. Luvussa käsitellään kirjassa aikaisemmin esille otettuja taktisia ongelmia ja kerrotaan, miten ne selvitetään kolmen hengen ryhmällä. Ensin puhutaan etsinnässä tarvittavista välineistä. Kirjan viimeisessä luvussa puhutaan taktiikan harjoittelusta ja todetaan, että harjoittelun tulisi olla säännöllistä ja mahdollisimman realistista. Kolmannessatoista luvussa puhutaan aseenriiston estämisestä ja lähitaistelusta kontaktiaseella varustautunutta hyökkääjää vastaan. Eiväthän poliisin taktiikat mitään valtiosalaisuuksia ole, mutta niiden saatavuus siviililukijalle on luultavasti ollut vuosituhannen vaihteessa huomattavasti nykyistä rajallisempaa. Työturvallisuus tulee kuitenkin pitää mielessä; jos on syytä epäillä, että kohteessa on sisällä esimerkiksi murtomies, tulee tilojen tarkastamista omin päin harkita tarkkaan. Suurimpana erona on, että etäisyydet ovat pidempiä ja tutkittavat alueet suurempia. Vaikka Yhdysvaltojen lainsäädäntö onkin ainakin joissakin osissa maata huomattavasti suomalaista höllempi aseenkäytön suhteen, tuntuu erikoiselta, kuinka ensisijaisena lähestymistapana Suarez tuntuu kohdehenkilön ampumista pitävän. Luvussa puhutaan jonkin verran ampumaotteista valaisimen kanssa sekä valaisinteknologiasta, mutta suurin osa sivuista käsittelee taktiikkaa. Tällöin valolla pyritään sokaisemaan kohdehenkilö, ja mikäli tätä joudutaan ampumaan, valaisimen avulla varmistetaan, että kohdehenkilön toiminta on saatu pysäytettyä. Yhdeksäs luku käsittelee pimeätoimintaa. Suarez toteaa, että kyky ampua – ja osua maaliin – liikkeestä on hyvin tärkeä taito, sillä kohdehenkilö saattaa tulla näkökenttään kesken liikkeen, kun lähellä ei ole mitään suojaa. Seitsemännen luvun aiheena on liikkeestä ampuminen. Esitetyt toimintamallit vaativat paljon harjoittelua, jotta ne sujuisivat jouhevasti, joten ne eivät ole parhaimmillaan esimerkiksi satunnaisen partiokaverin kanssa toimittaessa. On tietyllä tavalla koomista tai ehkä enemmän tragikoomista, kuinka vähäisenä asiana Suarez tuntuu tätä aihetta pitävän, koska sen käsittelyyn on varattu vain muutama sivu kirjan loppupuolelta. Kuitenkin Tactical Advantage on edelleen varsin hyvä kirja lajissaan, sillä Suarez onnistuu kuvaamaan esittämänsä taktiikat hyvin selkeästi ja riittävän perusteellisesti. Liikkeestä ampumisessa tärkeää on, että liikutaan vain niin nopeasti että saadaan aikaan hyviä osumia. Muutenkin tämä luku poikkeaa kirjan muista luvuista ilmeisen kohderyhmänsä puolesta: kun muu kirja on kirjoitettu etupäässä asetta kantavalle siviilille, joka esimerkiksi tarkastaa omaa kotiaan tunkeutujien varalta, mutta tämän luvun kohderyhmänä tuntuisi olevan ensisijaisesti poliisin SWAT-ryhmät. Toki myös muita eroja on, mutta sisätiloihin soveltuvat toimintamallit pätevät suurelta osin myös ulkona. Kaksi seuraavaa lukua ovat vain muutaman sivun mittaisia. Näiden väliin sijoittuva normaalin partiopoliisin taktiikka puuttuu kirjasta sellaisenaan kokonaan, mikä ei ihmetyttäisi, jos kirja olisi kirjoitettu yksinomaan siviileille, mutta kun mukana on myös SWAT-taktiikoita, kirjaan jää ikään kuin iso aukko. lä heti kulman tai suljetun oven takana. Seuraavassa luvussa puhutaan ryhmätoiminnasta. Vaikka kirja on vahvasti ampuma-asepainotteinen, kirjan taktiikoita voi soveltaa myös muiden voimankäyttövälineiden käyttämiseen. Toki kirjan taktiikoita voi soveltaa myös normaaleihin poliisitilanteisiin; ovathan taktiikat ilmeisesti alun perin peräisin Suarezin entisestä elämästä Los Angelesin poliisissa. Juuri muista välineistä luvussa ei itse asiassa puhutakaan. Luonnollisesti olosuhteet vaikuttavat hyvin paljon, mutta Suarez nostaa kulloisiinkin olosuhteisiin soveltuvan ampuma-aseen rinnalle tärkeimmäksi välineeksi laadukkaan valaisimen. Vasta kun kohdataan kohdehenkilö, valoa käytetään jatkuvasti. Kahdeksannessa luvussa käsitellään suojaa ja suojan käyttämistä. Kirjan painopiste on rakennusten sisätilojen tarkastamisessa ja rakennuksessa sisällä liikkumisessa. Ulkona käytetään paljolti samoja taktiikoita kuin sisätiloissa
Tekniikka soveltuu varmasti hyvin myös poliisin käyttöön, myös silloin kun partiokaverit eivät ole vakipareja keskenään. Suoritustapa eroaa meikäläisestä tavasta siinä, että Suarezin mallissa edetään aluksi hyvin hitaasti ja rauhallisesti, ja aivan viimeinen siivu kulmaa edetään nopeasti. Tämä tekee T-risteyksestä erityisen vaarallisen paikan, sillä vastustaja saattaa olla kulkuaukon kummalla puolella tahansa, tai jopa molemmilla puolilla. Tämä suoritustapa on täysin perusteltu ainakin amerikkalaista aseenkäyttömallia ajateltuna, mutta nopea liikkuminen luo omia ongelmiaan. Kulmatekniikalla ei kuitenkaan voida tarkastaa kuollutta kulmaa, joka väkisinkin jää oviaukon molemmille puolille. Heti alussa hän toteaa, että taktiikka ei ole tiedettä vaan taidetta. Luonnollisesti molempien osapuolten täytyy tuntea tekniikka, mutta se ei vaadi samalla tavalla saumatonta yhteistyötä tai lähes telepatiaa lähestyvää parin aikeiden aavistamista kuin jotkin toiset paritekniikat tuntuvat vaativan. Portaita käsittelevän kappaleen alussa todetaan, että portaat ovat vaikea taktinen ongelma, koska potentiaalisia vaara-alueita on paljon ja ne voivat sijaita eri tasoilla. Parasta on, jos tilanteen voi välttää kokonaan. Seuraavaksi Suarez käy läpi kahdeksan taktiikan ohjenuoraa: - suorittajan täytyy tietää, mikä toiminnan tavoitteena on jotta voidaan valita toimintatapa, joka tukee tavoitteen saavuttamista; - taktiikka ei takaa suorittajan turvallisuutta, vaan taktiikalla voidaan ainoastaan pienentää riskejä; - suorittajan tulee etsiä jatkuvasti kohdehenkilön jättämiä kohdeindikaattoreita, jotka paljastavat tämän paikalla olon ennen kuin tästä saadaan suora näköhavainto; - suorittajan tulee välttää luomasta itse kohdeindikaattoreita vastapuolen havaittavaksi; koskaan ei pidä olettaa, että jokin alue on turvallinen, ennen kuin se on varmuudella tarkastettu; - suorittajan tulee kontrolloida etäisyyttä kohdehenkilöön ja valita tilanteeseen sopiva etäisyys – tässä on selkeä ero kirjan esittämiin taktisiin periaatteisiin, joiden mukaan suorittajan tulee maksimoida etäisyys kohteeseen; - mieti ennen kuin liikut, ja kun liikut, liiku päättäväisesti; - muista kamppailun ja aseenkäsittelyn perusperiaatteet, jos joudut käyttämään asetta. TACTICAL ADVANTAGE – THE VIDEO Kouluttaja: Gabriel Suarez Tuottaja: Paladin Press, 2006 Pituus: 1:28 Filmin esittely Heti filmin alussa Suarez toteaa, että filmi on – kuten sen nimestäkin voi päätellä – tehty the Tactical Advantage -kirjan pohjalta. Kulmatekniikka käydään ensin läpi perusmuodossaan kädestä pitäen ja havainnollisesti. On olemassa joitakin nyrkkisääntöjä ja perustoimintamalleja, mutta tarkemmat taktiikat ovat tilannekohtaisia ja riippuvaisia kunkin mielikuvituksesta ja aikaisemmista kokemuksista. Kun kulmatekniikka on käyty läpi perusmuodossaan, Suarez käsittelee ahtaiden tilojen – esimerkiksi kapeiden käytävien – luomia ongelmia, ja ratkaisumalleja niihin. Toki tällaiselle toiminnalle on paikkansa myös Suomessa. Perustoiminta on, että ovi työnnetään tai vedetään auki siten, että osa huoneesta voidaan tarkastaa kulmatekniikalla, minkä jälkeen huoneeseen mennään sisälle T-risteyksistä tutulla tavalla. Ovipumpulla varustetut ovet tuottavat lisäongelmia, koska ovea ei voi työntää auki. Suarez kuitenkin näyttää, miten KON T ROLL I 5 • 2014 35. Tämän takia oviaukosta tai T-risteyksestä mennään läpi mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun kulmat on avattu kulmatekniikalla niin pitkälle kuin mahdollista. Se sallii hyvin parin välisen kommunikaation, eikä tunnu vaativan kovin paljoa harjoittelua normaalin kulmatekniikan harjoittelun lisäksi. Kulmatekniikka-osion mielenkiintoisin aihe liittyy paritekniikkaan. Ongelma on vieläkin pahempi avoimissa portaissa, jolloin portaiden alapuolella oleva tarkkailija voi porrasaskelmien välistä nähdä portaita laskeutuvan henkilön. Lisäksi erityisesti portaita alaspäin liikuttaessa suorittajan jalat tulevat alakerrassa odottavan henkilön näkökenttään ennen kuin suorittaja voi nähdä alakertaan. Perusmuodossa kulmatekniikkaa opetettiin vasemmalle kääntyvissä kulmissa, mutta Suarez osoittaa, että oikeakätistä käyttäjää ajatellen oikealle kääntyvät kulmat luovat lisähaastetta – sama pätee vasenkätisten osalta vasemmalle kääntyviin kulmiin. Seuraava filmissä käsiteltävä taktinen ongelma ovat T-risteykset, joita esiintyy paitsi käytävissä, myös oviaukosta kuljettaessa. Lisäksi portaissa on vaikeaa liikkua nopeasti, mitä Suarezin opettama taktiikka edellyttää. Suarez toteaa, että jos hallitsee kulmatekniikan, osaa oikeastaan kaikki rakennuspalikat, jotka liittyvät rakennuksessa sisällä liikkumiseen. Filmin ensimmäinen varsinainen kappale käsittelee kulmatekniikkaa. Filmi on kuitenkin aihepiiriltään suppeampi, ja sen painopiste on vahvasti kirjan kolmannessa, neljännessä ja viidennessä luvussa, eli kulmatekniikassa, ovitaktiikassa ja portaissa etenemisessä. Filmillä annetaan kaksi toimivaa ratkaisua ongelman selvittämiseen; toinen edellyttää aseen kallistamista kyljelleen ja käyttämistä yhdellä kädellä, ja toinen aseen käyttämistä tukikädellä. Koska ovesta kulkeminen käsiteltiin jo T-risteysten kohdalla, tässä kappaleessa keskitytään oven avaamiseen ja huoneessa sisällä liikkumiseen. Kirjan ja DVD:n välissä Suarez on muun muassa alkanut kouluttaa asiakkaitaan painottaen muovikuula-aseilla toteutettuja skenaarioharjoituksia, ja hän on paljon joustavampi ajattelussaan kuin kouluttajauransa alussa. Tähänkin ongelmaan annetaan ratkaisu, tosin Suarez ei mainitse lainkaan mahdollisuutta ottaa ovipumppu pois käytöstä, mikä on yksinkertaista ja vie aikaa vain pari sekuntia – mikäli sattuu olemaan sillä puolella ovea, jolla ovipumppu sijaitsee. Suarez mainitseekin, että tätä tekniikkaa voivat käyttää myös satunnaiset aseveljet, kuten liikekumppanit, jotka tarkastavat yrityksensä murtovarkaiden varalta, tai pariskunta, joka tarkastaa asuntonsa epäilyttävien äänten takia. Lisäksi tällainen dynaaminen kulman ympäri kiertäminen ei välttämättä sovellu suomalaisiin aseenkäyttösäädöksiin kovin hyvin, sillä tällainen toiminta edellyttää valmiutta käyttää asetta välittömästi, kun uhka havaitaan. Tärkeintä on pitää ase lähellä omaa vartaloa ja kohdistettuna uhan suuntaan, jolloin kulman takaa esiin tuleva kohdehenkilö ei saa asetta käsiinsä, ja suorittaja on valmiina ampumaan. Suarez esittää normaalista kulmatekniikasta parityöskentelynä tehtävän version, joka vaikuttaa yksinkertaiselta ja helpolta oppia. Filmistä kuitenkin näkee, että se on tehty melkein kymmenen vuotta kirjan julkaisemisen jälkeen. Filmin avauskappaleessa Suarez kertoo joitakin taktiikan pääsääntöjä. Filmillä näytetään kuitenkin, miten T-risteys saadaan selvitettyä, vaikka molemmilla puolilla aukkoa odottaisi vastustaja. Seuraava käsiteltävä asia on huoneiden tarkastaminen. T-risteys on tavallaan kaksi vastakkaista kulmaa, jotka hoidetaan yksi kerrallaan kulmatekniikan avulla
Kokonaisuutena filmi on kuitenkin erittäin hyvä.. Kun poliisipartio saapuu hyvin vajailla taustatiedoilla varustettuna paikalle ja näkee ensimmäisenä henkilön, joka osoittaa toista aseella, on olemassa vaara, että väärä henkilö saa luodista. Filmillä näytetään pari erilaista tilannetta, joissa rakennuksen sisätiloja tarkastava Suarez kohtaa epäilyttävän henkilön. Filmin viimeisessä kappaleessa palataan parina suoritettaviin tilojen tarkastamisiin – aihettahan käsiteltiin jo kulmatekniikan yhteydessä. olisivat kovin yleisiä, vaan siksi, että näitä taktiikoita voi soveltaa myös muissa kuin kaikkein ilmeisimmissä tilanteissa. On toki ymmärrettävää, että tämä filmi on tehty aiheeseen tätä aikaisemmin syventymättömien katsojien ehdoilla, joten joudun vain odottamaan filmistä ehkä jonain kauniina päivänä tehtävää edistyneempää jatko-osaa. Taktisesti Suarez on aivan oikeassa, sillä kohdehenkilö saa suunnattua aseen kohti suorittajaa ja ammuttua vähintään yhden laukauksen ennen kuin tämä ehtii reagoida äkilliseen liikkeeseen. Hän kertoo asioista riittävällä tarkkuudella sotkeentumatta lillukanvarsiin, puheen ja esiintymisen ollessa rentoa. Toisella kerralla henkilöllä on ase, toisella ei. Filmin loppusanoissa Suarez vielä muistuttaa, että filmin taktiikat on tarkoitettu ensisijassa yksityisille, aseistetuille kansalaisille. Täysin toinen asia onkin, että tällainen toimintamalli ei sovi ainakaan Suomen oikeuskäytännön kanssa yksiin. Asia myös demonstroidaan filmillä hyvin. Vaikka kirjassakin asiat esitettiin hyvin ja riittävän seikkaperäisesti, liikkuva kuva on huomattavasti tekstiä ja kuvia parempi formaatti tämänkaltaisten asioiden opettamiseen. Kappaleessa lähinnä näytetään demonstraationa, miten kaksi henkilöä tarkastaa muutaman huoneen verran toimistorakennuksen tiloja. Filmillä opetetaan, että jos kohdehenkilöllä on ase kädessä, tätä tulee ampua välittömästi, vaikka henkilö ei käyttäytyisikään uhkaavasti tai osoittaisi aseella kohti. portaat voi tarkastaa suhteellisen turvallisesti, aikaisemmin filmillä opetettuja periaatteita käyttämällä. Taitoja saatetaan joutua käyttämään paitsi filmillä usein mainitussa tilanteessa, jossa kotiin on murtauduttu, myös esimerkiksi kouluammuskelun kaltaisessa tilanteessa, mikä on mielestäni hyvä huomio. Seuraava kappale on melko lyhyt, ja se käsittelee tilanteita, joissa tavataan kohdehenkilö, mutta syystä tai toisesta tätä ei ammuta heti kättelyssä. Filmillä ei kuitenkaan puhuta siitä, mitä puhelimessa tulisi kertoa hätäkeskukseen, tai miten tulee toimia poliisin saapuessa paikalle. Tämä on ymmärrettävää, mutta jäin kuitenkin kaipaamaan joissakin kohdissa asioiden syventävää käsittelyä. Jäin kaipaamaan juuri tämänkaltaisten asioiden syventävää käsittelyä, sillä Suarezilla olisi varmasti aiheesta enemmänkin sanottavaa. Filmillä hän sen sijaan esittää eräitä käytännössä hyväksi ja toimiviksi todettuja toimintamalleja, mutta korostaa samalla, että taktiikassa ei pääsääntöisesti ole tiettyjä absoluuttisesti oikeita tai vääriä ratkaisuja. Paritoimintakappaleessa ei tule esiin oikeastaan mitään uutta, mitä ei filmillä aikaisemmin olisi jo käsitelty. Lisäksi Suarezin asiantuntemus ja osaaminen ovat ilmeisen kovaa tasoa. Filmin tekninen toteutus on hyvä: kuvan laatu, äänitys ja muut tekniset seikat toimivat hyvin. Suarez opettaa joitakin nyrkkisääntöjä kohdehenkilön käskyttämisessä, kuten että henkilölle pitää antaa tiukkoja komentoja eikä tämän kanssa pidä jäädä väittelemään tai keskustelemaan, ja kohdehenkilö käskytetään aina maahan makaamaan kädet näkyvissä. Ei sen takia, että kouluammuskelut 36 KON T R OL LI 5 • 2014 The Tactical Advantage – the video on jälleen kerran taattua Paladin Pressin laatua. Esimerkiksi kohdassa, jossa opetettiin kulmatekniikkaa, on lasiovinen kaappi, ja Suarez toteaa vain että kaappi jätetään filmillä huomioimatta, mutta todellisuudessa sen ovesta tulevat heijastukset muuttaisivat toimintaa. Filmillä saadaankin asiat esitettyä erinomaisesti, tosin aihetta on jouduttu rajoittamaan siten, että läheskään kaikkia kirjassa läpi käytyjä asioita ei käsitellä edes ohimennen. Suarez toteaa, että parina toimivat henkilöt voivat olla esimerkiksi kaksi liikemiestä, jotka tarkastavat omat liiketilansa, mies ja vaimo, jotka kuulevat talosta epäilyttäviä ääniä, tai vaikka kaksi poliisia, jotka tarkastavat murtokohdetta. Kirjassa Suarezin asenne oli, että hän esittää parhaan tavan toimia kussakin tilanteessa, piste. Lisäksi Suarezilla ei ole enää tarvetta pitää yllä samanlaista macho-roolia kuin mitä kirjan sivuilta oli rivien välistä helposti aistittavissa. Kokonaisarvio filmistä On kyllä totta, että tämän filmin aihepiirinä on yksinomaan rakennuksissa liikkumisen taktiikka, mutta lopputulos saattaa olla traaginen, jos hätäkeskukseen kertoo ainoastaan ottaneensa kiinni murtomiehen kotoaan, eikä kerro omia tuntomerkkejään tai varoita poliisia, että soittaja itse pitää murtomiestä kiinni aseella uhaten. Gabe Suarez on hyvä ja luonnollinen esiintyjä. Aseistettu henkilö ehtii ampua kohti Suarezia, ennen kuin tämä ehtii käyttää omaa asettaan, vaikka aseistettu henkilö oli selin Suareziin. Filmi on kuvattu usealla kameralla, joista osa on sijoitettu katonrajaan tallentamaan yleiskuvaa tilanteista, sopivissa kohdissa käytetään kohdehenkilön näkövinkkelistä kuvaavaa kameraa ja niin edelleen. Molemmat tilanteet päättyvät siihen, että Suarez menee puhelimelle hälyttämään paikalle poliisin samalla kun pitää kohdehenkilöä tarkkailussa aseella uhaten
Athlean Xero ja ATHleanXX eivät kuulu tähän jatkumoon, sillä ne poikkeavat tavoitteiltaan tai harjoitusmetodeiltaan varsinaisesta päätuotteesta. Vai tarkoittaako sittenkään. KUNTOHARJOITTELU Kehonpainoharjoittelu tarkoittaa loputtomia etunojapunnerruksia, leuanvetoja ja ilman lisäpainoa tehtäviä kyykkyjä, joissa kyllästyminen iskee ennen lihasten väsymistä. teksti ja kuvat: Seppo Vesala T urvallisuusalalla tehdään usein pitkiä työpäiviä epäsäännöllisiin aikoihin, mikä vaikeuttaa harrastuksia kuten urheilemista. Kaikkien Athlean-ohjelmien mukana tulee täydellinen ruokavalio, joka on laadittu jokaiselle harjoitusohjelman päivälle erikseen. Athlean-tuoteperheeseen kuuluvat Xeron lisäksi Althlean-X, Athlean-X2 ja Athlean NXT -harjoitusohjelmat, sekä erityisesti naisille suunnattu ATHleanXX -ohjelma. Jokaisena päivänä syödään aamiainen, lounas ja päivällinen, sekä kolme välipalaa. Kehonpainoharjoitusohjelmien ei kuitenkaan tarvitse olla tylsiä ja yksitoikkoisia, mistä yhtenä todisteena toimii Athlean Xero. Kuntoharjoittelun järjestämistä helpottaakin, jos harjoitteluohjelma koostuu suhteellisen lyhytkestoisista harjoituksista, joiden tekemiseksi ei tarvitse mennä kuntosalille eikä harjoittelu vaadi mitään erityisiä varusteita. Athlean-X -ohjelmat on suunniteltu tehtäväksi numerojärjestyksessä: ensin Athlean-X, sen jälkeen Athelean-X2 ja viimeisenä Athlean NXT. Syötäviä määriä ei ole merkitty, joten ruokavalion noudattaminen ei edellytä ruokien punnitsemista tai mittaamista; käyttäjälle sälytetään vastuuta kohtuuden noudattamisessa ruokien määrän suhteen. Ohjelmaa ei ole tarkoitettu yksittäiseksi rykäisyksi, vaan samaa kuuden viikon kiertoa voi tehdä monta kertaa peräkkäin. Se on luultavasti järkevääkin, sillä ohjelman vaihtelevuus tekee tulosten kehittymisen seuraamisen hankalaksi, ellei samoja treenejä tee useita kertoja, kuten tapahtuu, jos ohjelman tekee useita kertoja peräkkäin läpi. Tämä johtaa helposti harjoitusmotivaation heikkenemiseen ja jopa harjoittelun lopettamiseen. Ruokavalio vaikuttaa melko vaihtelevalta ja herkulliselta, tosin kaikkien ruoka-aineiden saatavuus ei välttämättä ole Suomessa kovin hyvä tai ruokavalion noudattaminen saattaa tulla kalliiksi. Tällöin helppo ratkaisu on kotioloissa tehtävä kehonpainoharjoittelu. Jokaisen aterian kaikki ruoat on merkitty listaan, joten ruokavalion noudattaminen on helppoa. Kehonpainoharjoittelun huonoina puolina pidetään usein yksitoikkoisuutta, sillä jos samoja leuanvetoja ja etunojapunnerruksia hinkkaa kuukaudesta ja vuodesta toiseen, ohjelmaan on helppoa kyllästyä. Yleistä Athlean Xerosta Athlean Xero on kuuden viikon pituinen kehonpainoharjoitteluohjelma, joka sisältää valmiiksi laaditun, koko harjoitusohjelman ajan kestävän täydellisen ruokavalion sekä erillisen kuuden viikon keskivartalon harjoitusohjelman. Harjoitusohjelmien lisäksi Athlean-X-nettisivuilla myydään brändin omaa lisäravinnesarjaa sekä harjoitteluvaatteita ja -varusteita. KON T ROLL I 5 • 2014 37. Myös YouTubessa on Athlean-X -nimellä paljon ilmaisia opetusfilmejä, joissa ohjelman kehittäjä Jeff Cavaliere puhuu vaihtelevista kuntoiluun ja kehonhuoltoon liittyvistä aiheista
Lisäksi nautitaan omega-3 ravintolisää, kokojyväpaahtoleipää ja pullotettua vettä. Lounaana on kalkkunahampurilainen jossa on sipulia, salaattia, tomaattia ja rasvatonta tahkojuustoa sekä rasvatonta jogurttia; ruokajuomana pullovettä. Voimatreenit ovat kunkin viikon päivinä kaksi ja kuusi, kestävyystreenit päivinä kolme ja viisi, ja testipäivä on päivä seitsemän. Päästäkseen testistä läpi, harjoittelija saa toisella kierroksella levätä korkeintaan neljä kertaa. Viikon ensimmäinen voimatreeni muodostuu viidestä samaan lihasryhmään kohdistuvasta 2-4 liikkeen yhdistelmästä, joita tehdään supersarjana tietty määrä kierroksia. Monimutkaisimmillaan testi saattaa sisältää kymmenkunta liikettä, joita tehdään tietty määrä kierroksia ja lasketaan toistot yhteen, tai niin monta kierrosta kuin mahdollista ja lasketaan läpipäästyjen kierrosten lukumäärä. Tämän jälkeen levätään kaksi minuuttia ja tehdään äskeinen maksimi puolitoistakertaisena. Esimerkkipäivänä aamiaisena syödään viidestä kananmunan valkuaisesta ja yhdestä kokonaisesta kananmunasta tehty omeletti, jonka täytteenä on sipulia, paprikaa, sieniä ja salsaa. Treeniohjelma Harjoitusohjelman sydämenä on nettiportaali, jonka kautta käyttäjällä on pääsy kaikkeen ostamaansa Athlean-materiaaliin. Ainoastaan kahden peräkkäisen viikon jälkimmäiset voimaharjoituspäivät (päivät kuusi) ovat keskenään samanlaiset. Välipalalla syödään 25-30 viinirypälettä, vähärasvaista mozzarellaa ja pullovettä. Iltapalalla syödään 1-2 viipaletta kovaa juustoa sekä viinirypäleitä. Testi saattaa olla yksinkertaisimmillaan sellainen, että ensin tehdään maksimimäärä etunojapunnerruksia. Yksittäistä päivää klikkaamalla pääsee tarkastelemaan kyseisen päivän treeniohjelmaa. Yksittäiset harjoitukset koostuvat yleensä noin 5-10 erilaisesta harjoitusliikkeestä, joita nettisivujen mukaan harjoitusohjel-. Viikon toinen voimatreeni koostuu 5-6 liikkeestä, joita tehdään tavallisina sarjoina, ja toistomäärät lasketaan yhteen. Harjoitusohjelmaan sisältyy myös toisenlainen testi: parillisten viikkojen jälkimmäisessä voimatreenissä on saatava enemmän toistoja kuin edellisen viikon vastaavassa treenissä, muuten treeniviikko on aloitettava alusta. Portaalia hallitsee kulloinkin valittuna olevan treeniohjelman työjärjestys, jossa jokaiselle viikonpäivälle on merkitty oma treeniohjelmansa tai lepoa. Päivät yksi ja neljä ovat lepoa. Harjoitus saattaa koostua esimerkiksi yhdestä tai useammasta etukäteisväsytykseen tähtäävästä liikkeestä, joita tehdään puoli minuuttia kutakin, jonka jälkeen tehdään yhtä liikettä maksimimäärä toistoja; tai kiertoharjoitteluna tehtävästä muutaman liikkeen kokoelmasta, joissa tehdään tavoitemäärä toistoja ja tietty määrä kierroksia, tavoitteena saada koko harjoitus tehtyä mahdollisimman nopeasti. Toisena välipalana nautitaan proteiinipirtelö (mieluiten Athlean RX-2). Ohjelma laskee optimaaliset ajat eri lisäravinteiden nauttimiselle (ennen harjoitusta otettava lisäravinne, palautusjuoma sekä ennen nukkumaanmenoa otettava lisäravinne). 38 KON T R OL LI 5 • 2014 Testipäivän tarkoituksena on varmistaa, että harjoittelijan kunto on riittävällä tasolla seuraavalle viikolle siirtymistä varten. Testissä on saatava vähintään tietty vähimmäissuoritus, muuten kyseinen viikko on tehtävä uudestaan. Kestävyystreenit ovat voimatreenejä vaihtelevampia, sillä niissä harjoituksen tyyppi ja tavoite vaihtelevat enemmän. Ruokavalion lisänä on taulukko, johon syötetään eri aterioiden ateria-ajat, harjoituksen ajankohta ja nukkumaanmenoaika. Kaikissa voimatreeneissä tehdään kaikissa liikkeissä ja kaikissa sarjoissa maksimimäärä toistoja. Päivällisellä syödään grillattu tonnikalapihvi, edamame-papuja, jasmiiniriisiä, ruskistettua parsaa sekä pullovettä. Harjoitusohjelma on erittäin vaihteleva, sillä kuuden viikon aikana käydään läpi 30 harjoitusta, joista 27 on keskenään erilaisia. Harjoitusohjelma koostuu kahdesta viikoittaisesta voimatreenistä, kahdesta kestävyystreenistä ja kunkin viikon lopussa olevasta testipäivästä. Mitä pidemmällä harjoitusohjelmassa ollaan, sitä enemmän liikkeitä yhdessä supersarjassa on
Harjoitusohjelmaa on tarkoitettu käytettäväksi ensisijaisesti nettiportaalin kautta. Treeniohjelman saa myös paperille printattuna, mutta tällöin yksittäisten liikkeiden selostuksia ei saa mukaan. Harjoitukset eivät siis ole kestoltaan niin pitkiä, että se rajoittaisi harjoittelua ainakaan kovin paljoa. Jokainen liike on selostettu sekä sanallisesti että lyhyellä videoklipillä. Tästä tulee helposti vaikutelma, että miehen yläkroppa on kuin parhaalla beach-bodarilla, mutta jalat ovat melkoiset kananjalat. Osa oli pieniä variaatioita tutuista liikkeistä, mutta osa oli täysin uusia liikkeitä. Alkupään harjoitukset olivat suhteellisen helppoja, mutta harjoitusohjelman puolivälin jälkeen seinä nousi melko jyrkästi pystyyn, varsinkin testipäivän osalta. Jos olisin tehnyt ohjeen mukaan ja jatkanut saman viikon puurtamista, kunnes saan testin suoritettua hyväksytysti, se olisi luonnollisesti vaikuttanut myös seuraavien viikkojen suorituksiin tehden niistä helpompia. Harjoittelijan ei siis tarvitse käydä katsomassa päivän treeniä yhdestä paikasta ja kertaamassa liikkeiden suoritustapoja toisesta paikasta, mikä parantaa portaalin käytettävyyttä huomattavasti. Suurinta osaa liikkeistä käytetään ainoastaan yhdessä tai korkeintaan muutamassa treenissä kuuden viikon jaksolla, eikä mitään liikettä tehdä kovin monessa treenissä. Portaaliin pääsee paitsi tietokoneella, myös erilaisilla mobiililaitteilla, joten myös liikkuva kenttäsika voi helposti treenata vaikkapa matkoilla ollessaan. jokaiseen liikkeeseen liittyvät ohjeet. On tosin huomattava, että harjoituksen kestoaikaan ei ole laskettu mukaan alkulämmittelyä eikä loppujäähdyttelyä – näitä ei harjoitusohjelmassa edes ole, vaan harjoittelijan on hoidettava alku- ja loppuvalmistelut parhaan kykynsä mukaan itsenäisesti. Portaalin kautta on helppo katsoa paitsi kunkin päivän harjoituksen sisältö, siitä näkee helposti myös Ohjelman aikana tuntui siltä, että kuntoni koheni selvästi. Harjoituksen jälkeen jokaisen liikkeen kohdalle voi merkitä toistomäärät, jolloin on helppoa tarkastella tulosten kehittymistä, kun sama liike tulee seuraavan kerran harjoituksissa eteen. Treenit olivat mielenkiintoisia ja erittäin vaihtelevia; odotin aina innolla, että pääsen seuraavan harjoituksen kimppuun. Tätä vaikutelmaa tukee se seikka, että kehonpainoliikkeillä on vaikeaa harjoitella jalkoja tehokkaasti. Omat kokemukset Olen käyttänyt Athlean Xeroa yhden kuusiviikkoisen kierron ajan – minulta tosin kului aikaa enemmän kuin kuusi viikkoa, sillä jouduin uusimaan joitakin treeniviikkoja. Yksittäisen harjoituskerran kestoaika vaihtelee noin kymmenestä minuutista noin 40 minuuttiin, tyypillisen kestoajan ollessa ehkä hieman alle puoli tuntia. Jos matka vie nettiyhteyden ulkopuolelle, kaikki ohjemateriaalit voi ladata ja tallentaa tietokoneelle ja katsoa ne sitä kautta. Jokainen harjoitusliike, samoin kuin koko harjoituksen kulku, on selostettu nettiportaalissa jokaisen erillisen harjoituspäivän kohdalla. Vaikka toisella kerrallakaan en päässyt testipäivästä läpi, siirryin siitä huolimatta seuraavalle harjoitusviikolle. En ole laskenut eri liikkeiden tai liikevariaatioiden määrää, mutta väite on helppo uskoa. On jossain määrin koomista, että jokaisella videoklipillä, nettisivuilla ja YouTube-filmillä Cavaliere esiintyy ilman paitaa, mutta pitkät verryttelyhousut jalassa. Kaiken lisäksi suurin osa liikkeistä oli minulle entuudestaan tuntemattomia. Koska harjoitukset olivat hyvin vaihtelevia, eri treenikerrat eivät olleet keskenään kovin hyvin vertailukelpoisia, joten oli vaikeaa KON T ROLL I 5 • 2014 39. massa on toistasataa erilaista. Koska halusin saada ohjelman kohtuullisen nopeasti läpi, en uusinut harjoitusviikkoa kuin korkeintaan kaksi kertaa. Pakollista tämä ei kuitenkaan ole, mutta harjoituspäiväkirjan pitämistä ylipäätään pidetään tavoitteellisessa kuntoilussa hyvin tärkeänä, joten se kannattaa tehdä. Näin ollen harjoitusohjelma on hyvin vaihteleva, eikä kyllästymisen vaaraa ole, vaikka tätä kuusiviikkoista ohjelmaa tekisi useita kertoja peräkkäin. Kun seuraavan kerran otan harjoitusohjelman käyttöön, aion noudattaa sitä tältä osin ohjeiden mukaisesti
Hyvät ja huonot puolet Athlean Xeron parhaat puolet ovat yksittäisten harjoitusten kohtuullisen lyhyt kestoaika sekä se, että ohjelmassa ei tarvita mitään erillisiä harjoitusvälineitä – joissakin liikkeissä tosin otetaan tukea esimerkiksi ovenkarmista, mutta tämä ei liene suuri este harjoittelulle. Vaikka maksimivoimasta on hyötyä turvallisuusalan työtehtävissä, väitän, että voimakestävyys on myös hyvin tärkeää – ellei jopa maksimivoimaa tärkeämpää. Vaikka ohjelmaa ei haluaisi käyttää sellaisenaan, siitä saa paljon uusia ja erikoisia kehonpainoliikkeitä omaa treeniohjelmaa piristämään.. Normaalinkin harjoitusohjelman puitteissa keskivartalo saa hyvin harjoitusta, joten en nähnyt tarpeelliseksi tehdä varsinaisen harjoituksen lisäksi vielä erillistä vatsalihastreeniä. Näin tapahtui joka kerta, ja joskus tulokset olivat parantuneet jopa useita kymmeniä prosentteja. Joskus tosin mieleeni tuli, että harjoitusliikkeiden erikoisuus oli pakonomaista; ikään kuin ohjelmassa ei voisi käyttää tavanomaisia harjoitusliikkeitä, vaan niistä on aina keksittävä jokin erikoinen variaatio. Sen sijaan jos toistoja tehdään vain niin monta kuin mahdollista, on helppoa jättää yksi tai kaksi varastoon. Myös se, että harjoituksissa usein pyritään tekemään maksimimäärä toistoja, asettaa vaatimuksia harjoittelijan motivaatiolle: olisi helpompaa puristaa itsestään irti vielä yksi toisto lisää, kun olisi jokin tavoitemäärä, johon pyrittäisiin. Joka tapauksessa aina, kun tein saman harjoituksen uudelleen – joko sen takia, että en ollut saanut testiharjoitusta läpi, tai kun ohjelman mukaisesti viikon jälkimmäinen voimaharjoitus tehtiin samanlaisena kuin edellisellä viikolla – toistomääräni olivat parantuneet edelliseen harjoituskertaan verrattuna. Lisäksi ohjelman sisältämät erikoiset harjoitusliikkeet ja yksittäisten harjoituspäivien suuri vaihtelu tekevät harjoittelusta mielenkiintoisia. On kuitenkin selvää, että suurin osa tuloksen paranemisesta johtuu jostain muusta kuin kunnon kohenemisesta, luultavasti suurimmaksi osaksi uusien ja outojen liikkeiden liikeratojen paremmasta hallitsemisesta jälkimmäisellä treenikerralla. Sen sijaan täydellinen, opastettu ruokavalio on erittäin hyvä lisä, mikäli haluaa sellaista noudattaa. En testannut ohjelman mukana tulleita ruokavaliota enkä erillistä vatsalihastreeniohjelmaa. Kuitenkin subjektiivinen kokemus harjoitusohjelman tehosta oli hyvin positiivinen. Kuten aikaisemmin on jo todettu, kunnon kehittymisen seuranta on melko vaikeaa, koska harjoitusohjelma on hyvin monipuolinen, eivätkä eri harjoituskerrat välttämättä ole keskenään suoraan vertailukelpoisia. Venyttelyiden ja muiden kehonhuoltoaspektien sisällyttäminen harjoitusohjelmaan tekisi ohjelmasta nykyistä paremman, 40 KON T R OL LI 5 • 2014 mutta niiden puuttuminen ei toisaalta ole paha puute, sillä läheskään kaikkiin valmiisiin harjoitusohjelmiin ei ole sisällytetty venyttelyä, alkulämmittelyä tai loppujäähdyttelyä. Kehonpainoharjoittelussa on omat hyvät ja huonot puolensa. Kokonaisuutena pidän Athlean Xeroa erittäin mielenkiintoisena ja tutustumisen arvoisena harjoitusohjelmana. Se on melko intensiivistä treeniä, mutta se ei ainakaan kovin helposti tuota samanlaista miellyttävää tunnetta lihaksiin kuin kuntosaliharjoittelulla on helppo saada aikaan. Olisikin ehkä ollut hyvä, jos jokaisena harjoituspäivänä tehtäisiin harjoituksen alussa yksi vertailukelpoinen liike, jolloin harjoittelija voisi koko ajan seurata omaa kehittymistään. Esimerkiksi maksimivoiman hankkimiseen kehonpainoharjoittelu soveltuu huonommin kuin perinteinen kuntosaliharjoittelu, sen sijaan kestovoimaa ja yleistä urheilullisuutta sekä kehon hallintaa on helppo parantaa. Nytkin tosin kehittymistä lihaskuntoliikkeissä voi seurata kerran kahdessa viikossa. sanoa, kuinka paljon tulokset olivat parantuneet. Sitä voikin käyttää samanaikaisesti Athlean Xero -ohjelman kanssa, mutta myös vuorotellen aina kuuden viikon treenikierto kerrallaan yhtä ohjelmaa
Onneksi sarjassa ei ole silmiinpistävästi ärsyttäviä bullet time -efektejä, kuten vaikkapa turruttavuuteen asti pelkkien tappo- ja pornokohtausten varaan laskevassa Spartacuksessa (Starzin sarja sekin). J os haluaa tsekata, miltä alkuperäinen varhaismoderni merirosvouksen kultakausi konditionaalia alleviivaten saattoi näyttää, voi hyvällä omallatunnolla luopua pölyisestä Robert Louis Stevensonista ja surffata internetin valtameressä ratsaamaan uutuuttaan espanjalaisten dublonien kanssa kilpaa kimaltelevan tv-sarjan Black Sails. VIDEOVUOKRAAMO teksti: Antti Sirkkala | kuvat: Starz BLACK SAILS Miksi Roger oli niin jolly. Tv-sarjan perusteella ammoisten merirosvojen elämä oli samanlaista kuin 1980-luvulla Kalliossa, eli nopeaa ja lyhyttä. Merenneidot eivät myöskään näytä noina aikoina ikääntyneen lainkaan, vaan ilmeisesti naiset sekä syntyivät että kuolivat siinä parikymppisinä eikä sitä omaa merirosvoaarretta vartioitu turhan tarkasti. Visuaalinen tyyli sekä rummut, puhallin- ja jousisoittimet ovat ehdottomasti katselukokemuksen parasta antia. Mustat purjeet pullistelevat ruudulle häikäisevän kuvaston merirosvonostalgiaa, sekä tietysti seksiä ja väkivaltaa eli asioita, joita modernilta tv-draamalta tunnutaan odotettavankin. Piraattimaista solidaarisuutta osoittaen pilottijakso laitettiin sarjan tuottaneen Starzin omalta Youtube-kanavalta. Miesten jalat saattoivat olla puusta veistettyjä, mutta naisten hampaat, huulet ja tissit tehtiin poikkeuksetta muovista. Kirjan ystävät pääsevät siis näkemään, millaisia pikipöksyjä kapteeni Flint ja petkuhuiputtaja Long John Silver nuorempana olivat. Juonessa ja realismissa sen sijaan voisi olla tarkastelemisen sijaa. Kyllä tyhmempikin tajuaa, miksi Roger oli 1700-luvulla niin jolly! A KON T ROLL I 5 • 2014 41. Ikävä kyllä jakso ei oletusarvoisesti näkynyt Suomessa, muttei tarvitse olla kuitenkaan makean veden internet-merirosvo, että tähän löytyy lääkkeet. Tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Stevensonin Aarresaaren tapahtumia seuraten kirjassa esiintyvien antisankarien varhaisia vaiheita. Heidän lisäkseen hahmogalleriaan kuuluu muutama historiallinenkin bukanieeri
Yhdysvallat on parhaillaan keräämä ssä maajoukkoja Isiksen vastaisiin iskuihin, ja Ranska ilmoitti 19.9. Marssi järjestetään keskiviikkona 19.11.2014 iltapäivällä Helsingissä. Vastaajista 60 pros enttia oli miehiä ja 40 prosenttia naisia. Helsingin poliisien yhdistyksen tiedote 16.9.2014 42 KON T R OL LI 5 • 2014 koonnut: Antti Sirkkala, Seppo Vesala .. Helsingin Sanomat 20.9.2014 Sisäisen turvallisuuden marssi 19.11.2014 Suomen Poliisijärjestöjen Liitto järjestää valtakunnallisen marssin, jonka tarkoituksena on osoittaa huolestuminen sisäisen turvallisuuden rapautumisesta. Poliisia pidettiin ammattitaitoisena, asiallise na ja kohteliaana. LY H Y E S T I # 3 / 1 4 Monet väkivaltarikosten uhrit tyytyväisiä viranomaisten toimintaan Oikeuspoliittisen tutkimuslaitokse n syksyllä 2010 tekemän kyselyn mukaan monet väkivaltariko sten uhreista ovat tyytyväisiä poliisin esitutkintaan ja rikosten käsittelyyn oikeudessa. Sen mukaan ma sellaisesta rikoksesta, n siin ne, jotka tuomitaa s on vankeutta. Oikeudenkäynnin kulkuun oltiin myö s tyytyväisiä: tuomaria pidettiin puolueettomana, ja yli puolet kyselyyn vastanneista katsoi, että tapahtumat selvitettiin oikeude nkäynnissä puolueettomasti. den tutkiminen onnistuu istamista tunn en tteid näy sillä t, oira tää huumek lupaavin ittu pelkästään ilmasta on myös tutk tuloksin. Turun Sanomat 17.9.2014 SUOMI EI OSALLISTU ISIS-ISKUIHIN Suomi ei osallistu ääri-islamilaista Isis-järjestöä vastaan suoritettaviin taistelutoimiin tai ann a aseita tähän tarkoitukseen. Paikalla on siis hätäkeskuspäivystäjiä, poliiseja, poliisin kansliahenkilökuntaa ja käräjien kansliahenkilökuntaa. Näin ollen myös esimerkiksi ttaa syrjäytsaa e Lait . Myös esitutkinnan laatuun oltiin tyytyväisiä, mutta melkein puolet oli tyytymättömiä saamastaan tutkinnan etenemiseen liittyvästä tiedosta. tehneensä ensimmäiset ilmaiskut järjestöä vast aan. Verkkolehti Tekniikka 30.4.2014 Rikoksen uhrien tukipalveluita aiotaan rahoittaa rikoksen tekijöiltä perittävällä maksulla aksusta on lausunLakiluonnos rikosuhrim ksamiseen velvoitettainoilla. MTV uutiset 23.9.2014. istaa digineosnaienha pitoisuudet miljardis ässä laiSuomalainen fyysikko on kehittäm eessa aatt peri tai – iini tetta, jonka avulla koka pelistaa tunn aan void – aine mikä tahansa isiin voita etta kästään hajun perusteella. Hallituksen ulko- ja turvallis uuspoliittisen ministerivaliokunnan mukaan Suomi osallistu u muilla tavoilla järjestön vastaisiin toimiin ja tukee muuten terrorismin vastaisia toimia. Kyselyyn vastasi yli 700 pahoinp itelyrikoksen tai henkirikoksen yrityksen uhria. Kyselyssä suurimmat moitteet koh distuivat rikosprosessin hitauteen sekä määrättyjen vahingo nkorvausten suuruuteen. maksusta kertyvän Oikeusministeriö arvioi roa vuosittain tukipalve runsaat 5 miljoonaa eu luiden tuottamiseen. Lait huumekoiraa, siis käyttää samaan tapaan kuin hajuaistia paan koir on kyky mutta sen erottelu samanlaisia liity töön käyt en laitte eikä rempi, kanssa toien eläim epävarmuustekijöitä kuin mimiseen. imyksenä Laitteen kehittäminen alkoi pyrk hiustäjä käyt iinin koka pystyä tunnistamaan da saa oli na ittee tavo lla; stee näytteen peru oektr sasp mas aikaan nykyään käytettävää tuni stais dolli mah joka metriä halvempi laite, attitaitoa vaanistamisen ilman työlästä ja amm tutkimus on tivaa näytteiden käsittelyä. Marssiin haetaan osallistujia sisäministeriön ja oikeusministeriön hallinnonaloilta. josta maksimirangaistu , maksu olisi vähinJos lakiluonnos toteutuu tään 40 euroa. Vaikka ksiin, tekimu tutk keskittynyt hiuksista tehtäviin misen teke sten imu tutk staa nologia mahdolli kaasuiskuin ä teist nes ista, aine eistä niin kiint sylkinäytteitakin