2 KONTROLLI 6 • 2014 03 PÄÄKIRJOITUS / Aikansa kutakin 04 Piirivartijan taktiikka, osa 2, Hälytystehtävät 08 TAKAA-AJETTU 12 SUOJALIIVIT / Varusteliivi 16 VARUSVARASTO // Taktiset valaisimet 35 * valokeilat 36 VARUSVARASTO // Garmin Monterra 42 KIRJASTO // Aseenkäyttö ajoneuvossa 46 KUNTOHARJOITTELU // P90X 49 LYHYESTI // uutisia Sisältö #6 • 2014 TAKTISET VALAISIMET P90X sivu 46 KUNTOHARJOITTELU: s 16 Garmin GPS -maastonavigaattori sivu 36 E suojaliivi varusteliivi alkaa sivu 12 &
Osa kommenteista oli myönteisiä, mutta osa kuului kategoriaan ”väärin sammutettu”. KONTROLLI KONTROLLI 6 • 2014 3 Kontrolli 6 / 2014 ISSN 2341-6947 Kustantaja Kontrolli-julkaisut Oy Päätoimittaja Seppo Vesala Taitto & Editointi Juha Harju Toimittajat Antti Sirkkala Timi Tikkanen Juha Rämänen Valokuvaaja Timi Tikkanen Numerossa avustaneet Aleksi Hahtonen Riku Hintukainen Jenny Wesanko Kannen kuva Timi Tikkanen Yhteydenotot toimitus@kontrolli.fi sukunimi@kontrolli.fi mainosmyynti myynti@kontrolli.fi Osoite Kontrolli-julkaisut Oy PL 10 40321 Jyväskylä PÄÄKIRJOITUS Suomen poliisijärjestöjen liitto järjesti marraskuun puolivälissä sisäisen turvallisuuden marssin, jonka tarkoituksena oli muun muassa kiinnittää huomioita poliisin heikkeneviin resursseihin. Toimitus vastaanottaa julkaistavaksi turvallisuusaiheista materiaalia, mutta julkaisusta pitää aina erikseen sopia. Lehti on aina tekijöidensä näköinen, ja yksittäisen numeron sisältöön vaikuttaa hyvin paljon se, ketkä mihinkin lehteen kirjoittavat. Lehden sisältö pyritään saamaan mahdollisimman totuudenmukaiseksi, mutta Kontrollijulkaisut Oy ei vastaa esiintyvistä virheistä. Toimitus ei vastaan materiaalin säilyttämisestä tahi palauttamisesta. Kun merkittävä alan ammattiliitto sitten ottaa kopin ruohonjuuritasolta tulleesta ideasta ja alkaa tekemään siitä valtakunnallista mielenilmaisua, mutta saa vastaansa epäluuloa muiden kenttäsikojen taholta, on havaittavissa, että Kontrollilla on edelleen tehtäväsarkaa saman alan ammattilaisten tuomisessa lähemmäs toisiaan. Kaikki lehden oikeudet ovat Kontrolli-julkaisut Oy:llä, materiaalin tuottaneilla henkilöillä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Kun Kontrolli perustettiin hieman yli kymmenen vuotta sitten, yhtenä lehden ja foorumin kantavana ajatuksena oli lisätä turvallisuusalan kenttätyötä tekevien ammattilaisten välistä vuorovaikutusta ja parantaa ammattirymien välistä luottamusta. Aineisto hyväksytään sillä ehdolla että Kontrollijulkaisut Oy saa käyttää sitä veloituksetta uudelleen. Oma historiani turvallisuusalalla sisältää erilaisia työtehtäviä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. twitter.com/vouti twitter.com/kessu www.facebook.com/kontrolli www.kontrolli.fi Seppo Vesala poliisikoulun kasvatti AIKANSA KUTAKIN. Marssi herätti Kontrollin foorumilla jonkin verran keskustelua. Tämä työ tapahtuu paljolti kentän tasolla, ja vaatii tuekseen Kontrollin kaltaisia, koko kentän kattavia medioita. Jätän tämän numeron myötä tehtäväni lehden päätoimittajana seuraavalle, mutta katson kiinnostuneena tulevaisuuteen nähdäkseni, minkälaiseksi Kontrolli muodostuu tulevaisuudessa. Ehkä tämän taustan takia olen pitänyt Kontrollin pyrkimystä tuoda alan kenttähenkilöitä lähemmäs toisiaan tavoittelemisen arvoisena asiana, ja olen oman päätoimittajakauteni aikana pyrkinyt toteuttamaan tätä tavoitetta. Uskon kuitenkin, että Kontrollin tavoite kenttäsikoja yhdistävänä areenana säilyy
4 KONTROLLI 6 • 2014 teksti ja kuva: Riku Hintukainen Piirivartijan taktiikka, osa 2: hälytystehtävät Erilaisiin rikosperusteisiin hälytyksiin reagointi ja toiminta hälytystehtävällä kuuluvat monen piirivartijan työnkuvaan. Vaikka artikkeli on kirjoitettu piirivartijan näkökulmasta, ovat taktiikat sovellettavissa myös muille kyseisiin hälytyksiin reagoiville ammattiryhmille.
Käytännössä etenkin pimeällä vastaan tulevasta autosta on kuljettajan hyvin vaikea tehdä kummoisiakaan havaintoja, ja usein onkin järkevämpää ja turvallisempaa keskittyä ajamiseen. Erillisten tähystäjien tai vahtien käyttäminen ei ole rikollisilla mitenkään poikkeuksellista. Käytännössä moni sinänsä aiheellinenkin ryöstöhälytys osoittautuu esimerkiksi sellaiseksi järjestyshäiriöksi, jossa vastarinnan vaarallisuuden vuoksi toimenpiteistä luopuminen ei ole välttämätöntä. Vartijoiden työturvallisuutta koskevassa kirjallisuudessa pahimpien vaaratilanteiden ja väkivallan kerrotaan syntyvän usein silloin, kun vartija on jostain syystä päättänyt tehdä kaikkensa kiinnioton toteuttamiseksi. Toisinaan on käyty jopa keskustelua siitä, onko vartijan ylipäätään järkevää yrittää suorittaa kiinniottoa, vai keskittyä pelkästään lisävahinkojen estämiseen. Esimerkkinä voidaan käyttää tapausta, jossa vartija otti kiinni murtomiehen itse teosta poikkeuksellisen pitkän vasteajan jälkeen. Lisäksi väkivaltaisen vastarinnan ennaltaehkäisyyn tähtäävä taktiikka johtaa todennäköisemmin kiinniottotilanteeseen, kuin toiminta ilman erityistä taktiikkaa. Käytännön kokemuksen perusteella itse kiinniottotilanteet eivät ole sinänsä muita kohtaamisia vaarallisempia, vaan pahimmat vaaratilanteet ja vammautumiset tulevat tilanteissa, jossa kohdehenkilö pakenee ja vartija juoksee perässä. Usein matkalla kehotetaan tarkkailemaan kohteesta mahdollisesti poistuvia ajoneuvoja. Riskin pienentämiseksi on yritetty löytää erilaisia ratkaisuja. Tämä kokemus sopii yhteen myös taktiikan teorian kanssa, sillä juoksukilpailutilanteessa tilannekontrolli on käytännössä kohdehenkilöllä. Ajoneuvosta otetaan mukaan kaikki tehtävällä mahdollisesti tarvittavat välineet, kuten avaimet, voimankäyttövälineet tai valaisin. Hälytystehtävällä taktiikan tavoitteena on mahdollisen kohdehenkilön huomaamatta selvittää hälytyksen aiheellisuus, ja tarvittaessa hälyttää apua turvallisen kiinnioton suorittamiseksi, tai tilanteen niin vaatiessa suorittaa kiinniotto yksin. KONTROLLI 6 • 2014 5 utiinityössä haasteena olevan tilannetietoisuuden ylläpito on harvoin ongelma hälytystehtävällä, vaan haasteena on usein enemmän toiminnan rauhoittaminen. Mahdollinen kiinniotto on turvallisempaa suorittaa paikassa, jossa sivullisia ei ole. Kaupunkialueella on usein yölläkin sen verran liikennettä, ettei kuuloetäisyys ole kovin pitkä, mutta mitä syrjäisempi kohde tai hiljaisempi kellonaika, sitä kauemmas ajoneuvo pysäköidään. Sininen nuoli kuvaa reittiä, punainen kohteen sijaintia. Etupainotteinen lisähenkilöstön hälyttämisen pitäisi olla sääntö, ei poikkeus. Muihin ajoneuvoihin on syytä kiinnittää huomiota vasta aivan kohteen läheisyydessä. Vaikka pimeä metsikkö onkin suojainen, liikkumisen edellyttäessä valaisimen käyttämistä se ei mahdollista huomaamatonta lähestymistä. Rosvo oli kohteessa käytyään jäänyt kohteen läheisyyteen odottamaan. Hälytystehtäviin ja erityisesti kiinniottotilanteisiin liitetään usein suuri väkivallan vaara. Ajoneuvon pysäyttämistä näköja kuuloetäisyyden päähän kohteesta ei voi painottaa liikaa. Kohteelle siirtyminen Hälytysilmoituksen vastaanottamisen jälkeen kannattaa heti selvittää toisen vartijan paikalle saamisen mahdollisuus. Kohteelle saapuminen Vaikka ripeä hälytystehtävälle saapuminen on toki tärkeää, vielä tärkeämpää on, miten paikalle saavutaan. Tavoitteesta huolimatta kiinniottamisesta pitää osata luopua. Esimerkki kohteelle saapumisesta kaupunkialueella. Toki järkeä pitää käyttää, mutta kokeneinkaan vartija tai hälytyskeskuspäivystäjä ei pysty paikalla käymättä sanomaan, onko hälytys aiheellinen vai ei. Kiihtyneessä tilassa toiminta muuttuu helposti epämääräiseksi palloiluksi, kun sen pitäisi olla johdettua, harkittua ja päämäärähakuista. Tämän kaltaiset näkemykset voivat olla ristiriidassa taktiikan kanssa, sillä pelkän taktisen näkökulman kannalta on turvallisempaa pyrkiä kiinniottoon, kuin jättää päätöksenteko ja sitä kautta myös tilannekontrolli kohdehenkilölle. Jonkun aikaa odotettuaan hän oletti, ettei murtohälytystä tarkasteta, ja päätti mennä hakemaan lisää saalista. Kohdetta lähestytään mahdollisimman huomaamatta suojaisinta soveltuvaa reittiä pitkin. Erityisesti ryöstöhälytystehtävillä tilanteeseen liittyy myös sivullisia, joiden turvallisuus menee tehtävän suorittamisen edelle. R. Vartija tapasi hänet konttaamasta sisälle kohteeseen rikotusta oven alalasista. Aina lisähenkilöstöä ei ole saatavilla, jolloin hälytystehtävälle joudutaan lähtemään yksin. Selvyyden vuoksi on syytä korostaa, ettei ryöstöhälytykseen reagoinnin tavoitteena ole aseistetun ryöstäjän taltuttaminen. Vaikka hyvällä taktiikalla oma toiminta voidaan saada kohtalaisen turvalliseksi, sivullisten turvallisuuteen on vaikeampi vaikuttaa
Jos tietoa ryöstöhälytyksen aiheellisuudesta ei paikalle saapuessa ole saatu, turvallisinta on odottaa lisähenkilöstöä ja aloittaa kohteen eristys, sekä pyrkiä varoittamaan kohteeseen pyrkiviä ihmisiä. Epäselvien murtojälkien kohdalla pitkää aikaa oven tai ikkunan tutkimiseen ei kannata käyttää. Mahdollinen tähystys on turvallisempaa tehdä kauempaa ja suojaa hyödyntäen, tai esimerkiksi peiliä käyttäen. Perinteisesti kohteen eristäminen neuvotaan suorittamaan kahdella henkilöllä asettumalla vastakkaisiin kulmiin. Viestintä huutamalla ei välttämättä kuulu, eikä nopeassa tilanteessa viestintävälineen käyttö ole aina mahdolEsimerkki kohteen eristämisestä kahdella henkilöllä. Tässä eristämisellä tarkoitetaan sitä, että kohdehenkilön tai -henkilöiden toimintamahdollisuudet rajoitetaan tiettyyn tilaan, kuten yksittäiseen rakennukseen. Kohteen eristämisestä Poliisitoiminnassa kohteen eristämisellä usein tarkoitetaan sivullisten pääsyn estämistä kohteeseen. Jo matkalla hälytyskeskus voi toimintaohjeista riippuen soittaa kohteeseen tai ottaa etäyhteyden kameravalvontajärjestelmään. Rakennusten kulmat ja muut näköesteet, jonka takana joku voisi piilotella, kierretään kauempaa. Tämä tapa mahdollistaa kohteen kattavan havainnoinnin, mutta vaikeuttaa paritoimintaa. Kohteeseen ikkunoista kurkkimista ei kirjallisuudessa suositella, sillä muodostuva silhuetti toimii hyvänä maalina. Keskittyminen murtojälkiin estää havainnoimasta ympäristöä, ja pidentää rektioaikaa huomattavasti. Oma toiminta turvataan pysymällä vaikeasti havaittavana, sekä suojan käytöllä. Värilliset alueet kuvaavat näkökenttiä, kirkkaan punainen alue on katvealue kohteen takana, josta näköhavaintoja ei voi tehdä.. Nykyisin autoja ei juuri enää oteta käyttöön rattilukko murtamalla, ja varastetun keikka-auton tunnistaminen on vaikeaa. Mahdollisuuksien mukaan eristäminen olisi parempi tehdä mahdollisimman pienelle alueelle, kuten yksittäiseen liikehuoneistoon tai huoneeseen. Tilojen tarkastaminen tehdään vasta, kun se on turvallista. Ovien ehjyys tarkastetaan katsomalla ja kokeilemalla. Jos toimintaohjeet edellyttävät soittoa kohteeseen vasta paikalle saapuessa, puhelimeen vastaava henkilö on turvallisempi pyytää ulos vartijaa vastaan. Tietoa tilanteesta voi saada myös kohteesta poistuvilta ihmisiltä. 6 KONTROLLI 6 • 2014 Ensimmäiset toimenpiteet Kohteelle saapumisen jälkeen ensimmäiseksi pyritään selvittämään hälytyksen aiheellisuus. Kannattaa myös pitää mielessä, että rosvon kulkupelinä voi olla auton sijaan polkupyörä, mopo tai vaikka traktori. Eristämisen tavoitteena on säilyttää tilannekontrolli siihen asti, että päätös tilojen tarkastamisesta tehdään, usein lisävoimien saavuttua paikalle. Epäilystä herättävät ajoneuvot tarkastetaan samalla. Tällöin tehdään päätös joko siirtymisestä kohteen eristämiseen ja lisäavun hälyttämiseen, tai jatketaan tarkastusta. Havaintoja on pyrittävä tekemään joka suunnasta, myös ylhäältä ja alhaalta. Murtohälytyksen ollessa kyseessä, tämä tapahtuu usein kohteen kuori tarkastamalla. Kuoren tarkastus Kuoren tarkastuksen yhteydessä tarkastetaan myös kohteen välitön läheisyys. Pimeällä tärkein aisti on kuulo, ja välillä pysähdytään tekemään kuulohavaintoja. Ryöstöhälytyksellä joudutaan turvautumaan muihin menetelmiin. Epäilyttävistä autoista kannattaa vähintään kirjata rekisteritunnus ja muut tunnistetiedot ylös. Lämmin moottori tai autoon lastatut tavarat voivat olla merkkejä keikka-autosta
Portaat Kirjallisuudessa portaissa liikkuminen parin kanssa perustuu yleensä telaketjumenetelmään, jossa toinen parista suojaa aina etenemistä porrastasanteella. Haittana on, että rakennuksen yksi seinusta jää katveeseen. Vaihtoehtoinen tapa eristää kohde kahdella henkilöllä on sijoittuminen rakennuksen vierekkäisiin kulmiin. Paremman työturvallisuuden vuoksi jälkimmäinen tapa on suositeltavampi, mutta tavasta riippumatta on toiminnan oltava johdettua. Kolmantena vaihtoehtona on koiran käyttäminen. Neuvo on lähtöisin Yhdysvalloista, ja se juontaa juurensa sikäläiseen rakennustapaan. Yksin toimiessa kohdehenkilö on turvallisempi pyytää tai käskyttää jo tarkastettuun tilaan, kuin mennä itse tarkastamattomaan tilaan. Ahtaassa tilassa hyökkäyksen sattuessa hallittu voimankäyttö on lähes mahdotonta, mutta portaiden käyttäminen esimerkiksi kohdehenkilön päihtymystilan vuoksi ei ole aina turvallista. Taistele tai pakene -reaktion valtaan joutuneen kynnys käyttää väkivaltaa on matalampi, ja aloite siihen on pakenijalla. Välimatkan jättäminen ja rikoksentekijän seuraaminen kauempaa on turvallisempi vaihtoehto. Kun taistele tai pakene -reaktio on lieventynyt, on kynnys väkivaltaiseen vastustamiseen korkeampi. Sisäpihat voivat mahdollistaa rajoittamattoman liikkumisen laajallakin alueella. Suomessa rakennustapa on toinen, ja kellarikerrokseen johtaa usein jo rakentamismääräyksistä johtuen oma ulko-ovensa. Usein liiketilaan johtaa asiakasoven lisäksi takaovi, joka johtaa avoimen asiakastilan sijaan liiketilan varasto-, toimistotai sosiaalitiloihin. Hissin käyttäjällä ei ole välttämättä edes mahdollisuutta perääntyä. Tasapainon menettämisestä johtuvan korkean loukkaantumisriskin vuoksi portaissa tapahtuva hyökkäys on aina vaarallinen, vaikka hyökkääjällä ei olisi muutoin olisikaan edellytyksiä vaarallisen hyökkäyksen tekemiseen. Hississä kohdehenkilöä saattaessa kohdehenkilön hyökkäyspäätöstä voi vaikeuttaa pitämällä hänen kasvonsa kohti hissin peilitöntä seinää ja ottamalla kädet sormikontrolliin kohdehenkilön selän taakse. Pakeneva rikoksentekijä Kuten artikkelin alussa mainittiin, pakenevan rikoksentekijän kiinniottaminen on käytännön kokemuksen perusteella ehkä vaarallisin tilanne hälytystehtävillä. Kaupunkiympäristössä, jossa rakennukset on rakennettu kiinni toisiinsa kortteleittain, on kohteen eristäminen haastavampaa. Jos seuraaminen joudutaan keskeyttämään, tai rikoksentekijä pääsee karkuun, hänet voidaan tavoittaa lähialue-etsinnässä, kunhan tekijän tunnistamiseksi riittävät tuntomerkit saadaan viestitettyä lähialue-etsintää suorittaville yksiköille. Silloin katseyhteys säilyy, ja viestintä sekä työturvallisuus paranee. Paritoiminnassa tilaan meneminen on turvallisempaa työparin jäädessä suojaamaan ovelle. Toisinaan hissiä joutuu kuitenkin hälytystehtävälläkin käyttämään. Siksi kerrosjärjestystä ei kannata painottaa liikaa, vaan pyrkiä siihen, ettei selän taakse jää tarkastamattomia tiloja. Välitasanteelta porraskäytävää pyritään tarkastamaan katseella mahdollisimman pitkälle. Silloin voidaan joutua eristämään koko kortteli. Joskus pakenija kuitenkin voi luovuttaa, tai hänet voi saada kiinni esteen tullessa vastaan esimerkiksi rosvon yrittäessä pakoon aidatulta alueelta. Tila, johon ollaan menossa, pyritään tarkastamaan jo tilaan johtavalta ovelta. Ennalta arvaamattoman sisäänmenoreitin lisäksi tällä pyritään turvaamaan mahdollista teknistä rikostutkintaa. Vaikka vartiointiliikkeissä koiria ei juuri enää ole, poliisilla voi koirapartio olla saatavilla. Lainsäädäntö lähtee siitä, että pakenijan pysäyttämiseksi hyväksyttävät voimakeinot ovat lievempiä, kuin vastarintaa tekevän. Ajatuksena on, että yllättävän hyökkäyksen tapahtuessa ensimmäisenä portaissa kulkeva pääsee perääntymään, ja tasanteella oleva käyttää voimakeinoja. Hissi ei ole portaita turvallisempi vaihtoehto. Puhuttaminen, käskyttäminen ja avun hälyttäminen voidaan tehdä tilaan menemättä ovea suojakilpenä käyttäen kunhan muistetaan, ettei ovi todennäköisesti suojaa luodeilta. Mahdollinen kerroksessa oleva henkilö tietää täsmälleen, mistä ja milloin hissillä saapuva henkilö tulee hänen ulottuvilleen. Osoitettu paikka täytyy pitää hallussa ja keskittyä annettuun tehtävään, eikä touhuilla muuta. KONTROLLI 6 • 2014 7 lista. Onnistuneen hyökkäyksen riskiä voidaan pienentää myös tekemällä turvallisuustarkastus ja käyttämällä käsirautoja, mikäli toimivaltuudet sen mahdollistavat. Pienissä rakennuksissa tätä voidaan kompensoida siirtymällä riittävän kauas rakennuksen kulmista. Kohdehenkilön paetessa perään juoksemisen vaihtoehtona on siirtyminen tilan, rakennuksen tai alueen eristämiseen jo tarkastettua reittiä pitkin, vaikka katsekontrollin säilyttämisessäkin kohdehenkilöön on omat hyvät puolensa. Murtohälytyksellä murrettu ovi on usein helppo havaita, mutta ryöstöhälytyksen yhteydessä voidaan joutua tekemään oletuksia. Tiivistäen neuvo perustuu siihen, että rakennuksissa on avokellari, johon johtaa avoimet portaat, ja siksi kellaritilojen tarkastaminen on riskialtteimpana jätetty viimeiseksi. Ylimääräiseksi ongelmaksi muodostuu, ettei eristetyltä alueelta poistumasta tavattu henkilö enää välttämättä ole rikospaikalta verekseltä tai pakenemasta tavattu rikoksesta epäilty. Jos tilassa havaitaan henkilö, ei tilaan kannata mennä kiireellä, sillä tilassa voi olla useampia henkilöitä joista ei vielä ole havaintoja. Heti, kun tieto koiran paikalle saamisesta tulee, tulisi liikkuminen alueella lopettaa jäljen säilyttämisen takia.. Kirjallisuudessa kolmikerroksisen asuinrakennuksen sisätilat neuvotaan tarkastamaan järjestyksessä katutaso, yläkerta ja kellari. Silloin hissillä mennään eri kerrokseen, kuin missä tehtäväpaikka sijaitsee tai sen oletetaan sijaitsevan, ja lopullinen siirtyminen kerrokseen tehdään portaita pitkin. Ryöstöhälytyksellä takaoven käyttämistä asiakasoven sijaan kannattaa harkita jo suojan käytön takia. Tarvittaessa kaasusumutinta voidaan käyttää oven raosta tilaan menemättä. Hissi on haasteellinen myös kohdehenkilöä saattaessa, oli kyse sitten kiinniotetun luovuttamisesta poliisille tai poistamisesta. Porrassyvennys tai käytävä sisäpihaan voi tarjota suojaa, mutta ei välttämättä tarjoa suojaisaa poistumisreittiä. Tilojen tarkastaminen Sisään kohteeseen mennään mieluiten muualta, kuin rosvon käyttämästä ovesta. Silloin pakenijan sijainti ilmoitetaan esimerkiksi autopartiolle, ja kiinniottaminen voidaan suorittaa siten, että tilannekontrolli säilyy kiinniottajilla. Myös loukkaantumisriski on kohtalainen etenkin maastossa. Katve voi olla mahdollista jättää sellaiselle seinustalle, jossa ei ole poistumisreittiä. Yksin työskennellessä tätä voi soveltaa siten, että välitasanteilla pysähdytään hetkeksi tekemään havaintoja ennen matkan jatkamista seuraavalle tasanteelle
Yksinkertaisimmillaan joku voi yrittää ryöstää tai pahoinpidellä sinut. Sinun pitää käyttää kaikkia keinoja, jopa erittäin likaisia keinoja hyväksesi. Mielikuvituksella ja kyvyllä yhdistellä asioita voit muokata tilannetta eduksesi. On tilanne mikä tahansa, on hyvä tietää muutamia perusperiaatteita. Vaikka artikkeli on kirjoitettu piirivartijan näkökulmasta, ovat taktiikat sovellettavissa myös muille kyseisiin hälytyksiin reagoi ville ammattiryhmille. Esineiden piilottamisessa kannattaa huomioida se, että kaapparit saattavat ryöstää sinulta kaikki vähänkin arvokkaalta vaikuttavat esineet tai vaatteet. Pakenemisessa tulee mukautua tilanteen mukaan. Kestävää narua, kuten laskuvarjotai kevlar narua, voi käyttää myös kuristamiseen tai ikkunasta pakenemiseen. Sinun tulisi aina tietää missä suunnassa turva on ja miten sinne päästä. teksti ja kuva: Timi Tikkanen P. Valmistautuminen Pakenemistilanteeseen voi valmistautua miettimällä erilaisia pakenemis-skenaarioita ja toimintamalleja niistä selviytymiseen. On hyvä tietää esimerkiksi missä suunnassa sijaitsee sairaalat, poliisilaitokset, isot ostoskeskukset, torit, kaupungista pois johtavat tiet ja “turvatalot” kuten ystävien tai kollegojen asunnot. Titaanista tai muovista valmistetut esineet eivät näy metallinpaljastimessa. Nappikompassi tai magnetisoituva neula auttaa suunnan hahmottamisessa. Kalliit kellot, päälivaatteet tai merkkivaatteiden saumat eivät välttämättä ole parhaimmat piilopaikat. Voit esimerkiksi heittää tai kaataa esineitä takaaErilaisiin rikosperusteisiin hälytyksiin reagointi ja toiminta hälytystehtävällä kuuluvat monen piirivartijan työnkuvaan. Pakenemista helpottavia kikkoja ovat esimerkiksi kengännauhat, jotka kannattaa vaihtaa laskuvarjonaruun tai kevlarnaruun. Pakenemistilanteen alussa pitää pääsääntöisesti paeta niin lujaa ja niin kauan kuin vaan on mahdollista. Äärimmillään saatat joutua pakenemaan terroristien kynsistä jossain kolmannessa maailmassa. Huomioi,että useimmissa kiinniotettujen säilytyspaikoissa kiinniotetuilta saatetaan usein viedä kengät, jotta pakeneminen olisi vaikeampaa. Hyvin usein amerikkalaisissa TV:sarjoissa näkee helikopterista kuvattua materiaalia takaa-ajosta, joka päättyy epäillyn juostessa umpikujaan. Pakeneminen Pakenemisen parhaat edellytykset ovat aivan kiinnijäämistai kaappaustilanteen alussa, jo ennen fyysistä kosketusta. Keraaminen käsirautojenavain tai veitsi ovat myös hyödyllisiä. Juuri sen takia pakenevan pitää olla tietoinen minne paeta. Yksi tärkeimpiä elementtejä on tietää aina missä suunnassa turva sijaitsee. Periaatteessa sinun pitäisi olla valmis pakenemaan missä ja milloin vain. Pakenemista helpottavia välineitä voi piilottaa esimerkiksi vaatteiden kokolappuihin, saumoihin, vyöhön, kenkiin tai teipin avulla ihoon. Tässä artikkelissa on koottu niin lieviä kuin ääriesimerkkejä pakenemisesta. Vieraassa ympäristössä on hyvä opetella kaupungin kartta ennen kohteeseen saapumista. Ympäristön jatkuva havainnointi on erittäin tärkeää. Muista, että selviytymisja pakenemistilanteessa kaikki ympärillä oleva materiaali saattaa olla käyttökelpoista. Pako tulisi tehdä aina suunnitellusti ja päämäärä hakuisesti. Kevlararu kestää hyvin hankausta ja sopiikin muun muassa nippusiteiden poikki sahaamiseen. Missä ikinä liikutkin sinun tulisi aina tietää vähintään kaksi poistumisreittiä. 8 KONTROLLI 6 • 2014 TAKAA-AJETTU akenemiseen saattaa olla lukuisia eri syitä. Pakenemista helpottavat esineet Pakenemista voi helpottaa hankkimalla tilannetta tasoittavia etuja, kuten hyvä kunto, pakenemista helpottavaa tietoa, itsepuolustustaitoja ja kahleista vapautumiseen tarvittavia työkaluja
Voit kulkea tiheässä ja hankala kulkuisessa maastossa, jossa talutushihnan päässä oleva koiran ohjaaja on hankaluuksissa. Jos piiloudut saartorenkaan sisälle on todennäköistä, että tulet löydetyksi. Pitkällä pakomatkalla sinun saattaa pakko olla hankkia ruokaa ja juomaa. Voit myös tarkoituksella näyttäytyä ulkopuolisille ja näyttää meneväsi tiettyyn suuntaan, mutta hetken kuljettua vaihdat suuntaa. He käyttävät suurimmat voimavaransa alueen tarkistamiseen reunoilta keskustaan päin. Silti tilanteessa pitäisi pystyä rauhoittelemaan itseään ja luomaan suunnitelmaa pakoa varten.. Jos sinun viimeisimmät tuntomerkit ovat lippalakki ja reppu yritä hankkiutua niistä eroon, jos suinkin mahdollista. Voit saada perääsi viranomaiset tai joutua yhteisön silmissä huonoon maineeseen ja kynnys sinun ilmiantamiselle madaltuu. Etsi takaa-ajajien heikkoudet, kuten heidän fyysisyys tai varusteet. Muista, että sinua etsitään sen näköisenä kuin sinut on viimeksi nähty. Jos ihmiset kävelevät hitaasti kävele sinäkin jos ihmisillä on hattuja tai huiveja hanki itsellesikin sellainen. Maaseudulla esimerkiksi työkalujen kantaminen auttaa sinua sulautumaan ympäristöön. Joskus myös kauppojen roskiksista saatta löytyä syömäkelpoista tavaraa. Esimerkiksi jos takaa-ajajilla on raskaat varusteet voit valita pakoreitin, jossa joutuu kiipeämään esteiden yli tai kulkemaan ahtaissa paikoissa. KONTROLLI 6 • 2014 9 TAKAA-AJETTU ajajien tielleen, tyhjentää vaahtosammuttinen heidän kasvoilleen, kiivetä isojen esteiden yli tai vaikka lukita ovia perässäsi, mitä vain mikä toimii. Kiinnijäämisen välttämiseksi sinun tulisi pyrkiä pois saartorenkaan sisäpuolelta mahdollisimman nopeasti. Kiinnijääminen on aina kova psykologinen shokki. Kiinnijääminen Joskus kiinnijääminen tai kaappaus tulee niin nopeasti, ettei tilanteeseen ei yksinkertaisesti pysty reagoida ennakolta mitenkään. Toreilta löytyy usein maasta sulkemisaikaan tai sen jälkeen paljon pudonnutta ruokaa. Jos perässäsi on takaa-ajaja koiran kanssa, älä yritä voittaa koiraa vaan koiran ohjaaja. Takaa-ajajat saattavat muodostaa saartorenkaan. Varsinkin viranomaiset muodostavat saartorenkaita. Kaikki kontrollialalla pokan perässä juosseet tietävät varsin hyvin, että on eri asia juosta maihareissa, liiveissä ja hilavitkuttimia täynnä olevalla varustevyöllä kuin lenkkareissa ja verkkareissa. Voit kokeilla myös vaihtaa vaatteita esimerkiksi kerjäläisten tai kodittomien kanssa. Jotkut saattavat auttaa sinua pelkästään empatiasta. Kun ulkopuoliset mahdollisesti kertovat minne suuntaan kuljit, he osoittavat takaa-ajajat aivan väärään suuntaan. Ulkopuolisista ihmisistä voi olla paljon apua. Ulkopuolisille voit maksaa siitä, että he johdattavat takaa-ajajat väärään suuntaan. Siinä herää kaikki pelot mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Varastaminen tai murtautuminen pitäisi olla viimeisiä vaihtoehtoja, joihin pakenemisessa kannattaa ryhtyä. Yritä sopeutua ympäristöön mahdollisimman hyvin. Muista aina kun mahdollista syödä ja juoda, koska et tiedä milloin on seuraava mahdollisuus. Tunne omat vahvuutesi ja rajasi. Saatat onnistua sulautumaan ihmisvirtaan tai käyttämään väkijoukkoja esteenä takaa-ajajillesi
Yleensä se tarkoittaa myös sitä, että kiinniotettua viedään kokoajan hänelle tuntemattomampaan ympäristöön. Kaappaajien silmiin katsomista tulee myös välttää, koska se saattaa provosoida joitain ihmisiä. Pakoa ei siis tule viivyttää. Silloin saatat olla edelleen tutulla alueella ja sinulla on voimia jäljellä. Pakosuunnitelma tulisi tehdä mahdollisimman aikaisin, jolloin on vielä järkeä päässä. Tämän takia sinua ei välttämättä vahdita samalla tavalla kuin muita. On erittäin tärkeää totella kaappaajia. Kiinniotettuna kannattaa näytellä huonokuntoisempaa kuin oikeasti on. Nälkä, jano ja pitkittynyt kaappaus tilannet tuo tunteet pintaa ja harkintakyky heikkenee. Pakenemisessa kriittisiä aikoja ovat myös kuljetukset ja niiden väliset ajat, jolloin saatetaan olla tiloissa, jotka mahdollistavat pakenemisen. Vankileireillä tai kiinniotettuna ruokaa ja juomaa on tarjolla vain vähän jos ollenkaan. Kiinniotettuna täytyy pyrkiä herättämään mahdollisimman vähän huomiota, eli olemaan niin sanottu ”harmaahenkilö”. Tämä heikentää kiinniotetun voimia ja tekee pakenemisesta kokoajan vaikeampaa ja vaikeampaa. Kiinniotettu pyritään viemään paikkaan, josta hänen on vaikea paeta ja, jossa häntä pystytään vahtimaan. Kuitenkaan aivan reporankaa ei kannata näytellä ettei tule tapetuksi sen takia, että olisit liian suuri taakka kaappaajille.. Heitä ei kuitenkaan tule aliarvioida koska, joskus rautaisilta ammattilaiseltakin saattaa jäädä jotain tärkeää huomaamatta. Myös pahoinpitelyt ja sairastuminen on riskinä pitkäaikaisessa vankeudessa. Kiinniotettujen pitkäaikaiset säilytyspaikat ovat usein rutinoituneita ja siellä vahdit ovat kokeneempia. 10 KONTROLLI 6 • 2014 Kiinnijäätyäänkin pakenemisen parhaimmat edellytykset ovat kaappauksen ensimmäisten tuntien aikana. Tämän etuna on se, että saatat päästä vähemmällä rasituksella ja sinua ei pidetä niin suurena uhkana. Mitä pidemmälle kiinniotto tai vankeus jatkuu sen vaikeammaksi pakeneminen käy. Vastustelu ja kaappaajien haastaminen ei hyödytä mitään, pikemminkin altistaa pahoinpitelylle ja kuolemalle. Sinulla saattaa olla vielä pakenemista helpottavia esineitä, koska kiinnioton suorittanut porukka voi koostua amatööreistä ja he ovat saattaneet tehdä ruumiintarkastuksen huolimattomasti
Saatat tarvita heitä pakenemiseen tai kaappaajien tappamiseen. KONTROLLI 6 • 2014 11 Kiinniotettuna tulee yrittää luoda itselleen liittolaisia muista kiinniotetuista. Jos pakeneminen onnistuu vasta vankileiriltä saattaa matka turvallisuuteen olla pitkä ja vaikea. On myös tärkeää ylläpitää omaa hyvinvointia kuten päivärytmiä, ravintoa, hygieniaa ja liikuntaa, joka muun muassa vapauttaa mielihyvä hormoneita ja vähentää stressiä. Pitkäaikaisessa vankeudessa on tärkeintä pitää yllä uskoa ja toivoa paremmasta huomisesta. Silloin tilanteesta tulee yhtä aikaa pakomatka ja selviytymisskenaario. Sinun on henkisesti valmistauduttava siihen, että jos et pysty pakenemaan voit joutua pahimmassa tapauksessa tappamaan kaappaajasi. Jos et kykene pakenemaan sinun tulee olla valmis hyökkäämään.. Pakenemisessa ja selviytymisessä on tärkeää selviytyjän ajattelumalli. Siinä vaiheessa jos nämä menettää peli on menetetty. Henkisesti sinun tulee olla valmis voittamaan kaikin keinoin. On luotava itselleen sisäinen ääni, joka kannustaa ja auttaa jaksamaan, vaikka ympärillä olisi käsittämätöntä pahuutta
12 KONTROLLI 6 • 2014 Kontrollin numerossa 3/2014 käsiteltiin erinlaisia varusteliivejä. SUOJALIIVI varusteliivi teksti ja kuva: Aleksi Hahtonen. Nyt esitellään ompelijalla teetetty vaatteiden päälle puettava, asukokonaisuuteen kuuluva suojaliivi
Liivin sisäpuolen eli kehoa vasten olevan puolen materiaali on Coolmax kangasta, jota yleensä käytetään suojaliivien aluspaidoissa. Näin ollen myös juokseminen sujuu helpommin. Pelkästään liivin runkorakenne oli ompelijalle monimutkainen projekti, koska halusin liivin etupuolelle vetoketjun sekä taskun traumalevylle. Y. Liiviin ei siis tarvinnut tehdä erillistä vedenkestävää päälystettä. Tarkastuksessa jouduin aikaisemmin riisumaan haalarin alta suojaliivin pois, joten päälle puettava liivi helpottaa huomattavasti myös tässä. Asun alla pidettävä liivi myös hiostaa kesäisin, ja talvisinkin jos joudutaan liikkumaan paljon sisätiloissa. Lenkkeihin on tällä hetkellä kiinnitetty monitoimityökalu sekä varavalaisin. Voimankäyttövälineet pysyivät vyöllä, aivan kuten laki määrää, ja myös koska en halunnut lähteä opettelemaan välineille uusia paikkoja. Liivin materiaaliksi tuli Enstex, josta myös liivin kanssa käyttämäni haalari on valmistettu. Yleensä suojaliivit ovat kevyitä, asun alla pidettäviä liivejä, taikka asun päällä pidettäviä raskaita liivejä. Itse halusin teettää suojaliivin vaateosan niin, että se kuuluu asukokonaisuusteen. Piilotaskuihin mahtuu mukavasti henkilökohtainen puhelin sekä rinnassa olevan kameran keskusyksikkö. Päällepuettavan liivin ja ihon väliin jää paljon paremmin hengitystilaa, jolloin kosteuskaan ei jää liivin ja ihon väliin muhimaan yhtä pahasti kuin tavanomaista suojaliiviä käytettäessä. Halusin lisäksi liiviin rintataskut, ja niiden alle vetoketjulliset piilotaskut. Monilla on myös käytössä niin kutsuttuja vaateliivejä, jotka ovat osa asukokonaisuutta mutta joissa harvoin on luotisuojausta. Oikealle puolelle rintataskun yläpuolelle tehtiin kiinteä tasku virve-radiolle, ja taskusta läpiviennit kuulokkeen johdoille. Tiettyjä varusteita voi myös tarvita autossa istuessaan, jolloin varusteiden ottaminen liivistä on huomattavasti helpompaa kuin varustevyöltä. Enstex on vettä hylkivä kangas, mutta rankka vesisade tulee kuitenkin kankaasta läpi. Coolamax on joustavaa ja kankaalla on erinomainen kosteudensiirtokyky. Kesähelteillä jätän suojaliivin kokonaan pois turvatarkastuksessa työskennelessäni. Rintataskujen alapuolelle laitettiin molle-tyyppiset lenkit, johon voi kiinnittää varustekoteloita. Muiden tehtävien lisäksi käyn työvuoron aikana suorittamassa lentokentällä turvatarkastuksia. LIIVIN YKSITYISKOHDISTA Mallia liiviin haettiin Verseidag Comfort Jacket -liivin vaateosasta. Olisi huomattavasti helpompi tehdä liivi ilman edessä olevaa vetoketjua, mutta tällöin joutuisin aina liiviä pukiessani säätämään sivuilla olevat hihnat. Liivin etuosaan kiinnitetyt kotelot tosin haittaavan aitojen yli kiipeämistä. KONTROLLI 6 • 2014 13 hdistettyjä varusteliivejä ja suojaliivejä tapaa aika harvoin. Varustekoteloiden siirtäminen vyöltä vähentää luonnollisesti myös varustevyön painoa, mikä vähentää selän ja lantionseudun rasitusta. Suojaliivien paneelithan eivät tunnetusti pidä vedestä, mutta onneksi Verseidag on suojannut paneelinsa vedenpitävällä, saumoista kiinni liimatulla materiaalilla. Myös turvatarkastaja tulee tarkastaa, tämän saapuessa nii kutsutulle puhtaalle puolelle. Ryhdyin tähän lähinä mukavuussyistä: Liivi on helppo riisua taukojen ajaksi, ja se saadaan tarvittaessa nopesti päälle jos tauolta joudutaan lähtemään tehtävälle. Suojapaneelit ovat myös kyseisen firman pistosuojalla varustetut 3A-luokan paneelit. Tarkoitus on myös saada ensiaputarvikkeille tasku, kun sopiva löytyy
14 KONTROLLI 6 • 2014
Kylkiin jätettiin kuitenkin vielä pieni joustovara, jotta liivi antaa hieman periksi eikä ole täysin jäykkä. Kyljissä on velcrolla kiinnittyvät remmit, kuten lähes jokaisessa asun alle puettavassa liivissä. Kun liiviä on pitänyt hetken aikaa, niin ei tästä luovu mistään hinnasta. Tämä on aivan toisenlainen ratkaisu, jolloin tavallinen kenttäsika ei edes erotu joukosta. LOPPUSANAT Jos jollakulla on mahdollista teetättää itselleen saman tyyppinen liivi, niin suosittelen lämpimästi. Päällepuettavia suojaliivejähän yleensä pidetään poliisin erikoisyksiköiden tai armeijan juttuna. Tämä tehtiin siksi, että sain nyt molle-lenkit ulottumaan kylkiin asti. KONTROLLI 6 • 2014 15 Liivin alaosaan tehtiin resori. Näihin lenkkeihin on tarkoitus kiinittää muun muassa ensiaputasku. Liivi ei näin ollen näytä provosoivalta sotilasvarusteelta, vaan muuhun työasuun kuuluvalta asusteelta.. Jonkin aikaa liiviä testailtuani huomasin kuitenkin, ettei niistä ole juuri mitään hyötyä, mutta ei toisaalta myöskään haittaa. Niihin tehtiin pieni muutos, kun joustavien kiristysremmien päälle ommeltiin vielä kangasta
Jos valaisinta käytetään pelkästään sisätiloissa joissa suurimmat huonetilat ovat 20 metriä pitkiä käytäviä, ei valokeilan tarvitse olla juurikaan tätä kantavampi. Valokeilalta vaadittava kantama riippuu hyvin paljon valaisimen käyttöolosuhteista. Tässä artikkelissa oletetaan, että taktisen valaisimen käyttöympäristö on sellainen, jossa saatetaan joutua nopeatempoisiin voimankäyttötai hätävarjelutilanteisiin, joiden skaala ulottuu aseenkäyttötilanteisiin saakka. Ainoat itse mitatut arvot ovat valaisimen paino käyttökunnossa ja valokeilan leveys. Koska taktisia valaisimia voidaan joutua käyttämään hektisissä ja stressaavissa tilanteissa, joissa panokset ovat kovat, valaisimen käyttäminen ei saa tuoda lisää mutkia matkaan. Painopiste on taktisten valaisimien esittelyssä, mutta mukana on myös muutama pienempi, lähinnä varavalaisimeksi soveltuva lamppu, sekä joitakin isompia valaisimia jotka on esitelty partiovalaisinten kategoriassa. On kuitenkin huomattava, että mitä kirkkaampi valokeila on, sitä suurempi riski on että valo on joissakin tilanteissa liian kirkas. Nykyiset valaisimet ovat helposti 10-15 kertaa valovoimaisempia kuin vuosituhannen vaihteen valaisimet, joten käyttäjän on todella helppoa vahingossa häikäistä itsensä tai työkaverinsa. Valaisimessa saa ja on hyväkin olla lisätoimintoja, mutta ne eivät saa häiritä valaisimen käyttämistä. Valokeilan kirkkauteen ei kiinnitetty kovinkaan paljoa huomiota, vaan valon laatu ja valokeilan tasaisuus oli tärkeämpää. Toinen ratkaisu on käyttää säädettävää valokeilaa, jonka avulla lähietäisyydelle saadaan leveä ja tasainen valokeila, ja tarvittaessa valokeila voidaan muuttaa kapeaksi ja pitkälle kantavaksi. Taktisten valaisinten vaatimuksia Taktiselle valaisimelle ei ole mitään yleismaailmallista määritelmää. Valaisinten testaamisesta Valaisimien tarkastelussa painopiste oli niiden käyttöergonomiassa. Jos valaisimessa on useampi valoteho, ne eivät saa toimia siten, että käyttäjän on käytävä läpi useampia valotehoja ennen riittävän kirkkaan valon syttymistä, ja valaisimen on sammuttava suoraan käyttäjän valitsemasta valotehosta, käymättä läpi muita valotehoja tai -asetuksia. Valokeilan leveys on mitattu kiinnittämällä mitTalvi tuo mukanaan pimeyden, joten on aika sukeltaa muutaman vuoden tauon jälkeen taktisten valaisimien maailmaan. Lisäksi valaisimen perustoimintoja on voitava käyttää yhdellä kädellä, valaisimeen katsomatta. Lisäksi liian kirkas valo saattaa vaikeuttaa pienten yksityiskohtien näkemistä, samalla tavalla kuin ylivalottuneessa valokuvassa. V AR USV ARASTO 16 KONTROLLI 6 • 2014 Viime numerossa esiteltiin kymmenkunta epätavallista valaisinta, mutta nyt palataan käsittelemään tavanomaisempia valaisimia. Taktisen valaisimen onkin oltava ennen kaikkea luotettava ja peruskäytöltään yksinkertainen, sekä kestettävä niitä olosuhteita, joissa sitä käytetään. Taktiset valaisimet soveltuvat toki hyvin myös arkisempiin tehtäviin kuten maahan pudonneiden avainten etsimiseen, mutta arkisiin käyttötarkoituksiin tarkoitetut valaisimet eivät välttämättä sovellu hyvin voimankäyttötilanteisiin. Valokeilan keskusta on tyypillisesti kirkkaampi kuin sen reunaosat, mutta näiden alueiden välinen kirkkausero ei saa olla liian suuri; teksti ja kuvat: Seppo Vesala liian himmeä valokeilan reuna ei riitä valaisuksi valokeilan kirkkaimman osan tuottamaan valaisuun sopeutuneille silmille. Valaisimessa on oltava luotettava vilkkutoiminto, joka toimii niin että ei ole pelkoa valon kytkeytymisestä jatkuvalle valaisulle vahingossa, ja käyttäjän on toisaalta voitava kytkeä valo palamaan yhtäjaksoisesti yhdellä kädellä, muuttamatta otettaan valaisimesta. K Taktiset valaisimet. Taktisten valaisimien kehitys on mennyt jo pitkän aikaa kohti koko ajan kirkkaampia valokeiloja; lumen-kilpavarustelu on helppo tapa markkinoida tuotteita. Itse aloin vuosituhannen vaihteen tienoilla kantamaan himmeää valaisinta varavalaisimena, koska koin että tuolloin saatavilla olevien hehkulankapolttimoiden tuottama noin 60 lumenin valoteho oli joissakin tilanteissa liikaa. Tällöin kannattaa mieluummin valita valokeilaltaan leveä valaisin, koska sen avulla voi valaista kerralla laajempia alueita. Lisäksi kirkas valo tuottaa pimeät varjot, jotka vaikeuttavat valokeilan ulkopuolelle näkemistä. Toisaalta, jos käyttäjä siirtyy ulkotiloihin, ei 200 metrin valokeila ole välttämättä liioiteltu. Lampun valokeilan on oltava laadukas ja riittävän tasainen. Siltä osin kun valaisinten tiedoissa on kerrottu lukuarvoja, ne perustuvat pääasiassa valmistajan ilmoittamiin lukuihin. Koska käyttötilanteet vaihtelevat, useimmissa lampuissa valokeilan keskellä on kirkas alue jonka kantama on pitkä, ja valokeilan reunat auttavat valaisemaan laajoja alueita lähietäisyydeltä
Suurin itse havaitsemani epäsuhta valmistajan ilmoittaman valotehon ja aistinvaraisen tarkastelun välillä on Kontrollin edellisen numeron valaisintestin valaisin, jonka valokeilan kirkkaudeksi valmistaja ilmoitti 1300 lumenia. Kameran asetukset ovat joka kuvassa samat: 28mm, 1/50 s, f/5.6, ISO 800. Lisäksi on syytä muistaa, että silmä ei edes havaitse kovin pieniä eroja valokeilojen kirkkaudessa. Toisaalta, hammastus haittaa tummennetun lasin läpi valaisemista, koska lamppua ei saa painettua kiinni lasiin siten, että linssirenkaan ja lasin välistä ei pääse loistamaan valoa. Tekstissä käytetään joitakin valaisimien toimintaan ja tekniikkaan liittyviä termejä, joita käydään tilan säästämiseksi läpi tässä: Forward clicky -valokatkaisija: Valo syttyy, kun valokatkaisijaa painetaan hieman, ja sammuu kun katkaisija vapautetaan. Useissa valaisimissa valoteho laskee lampun ylikuumentuessa valaisimen vaurioitumisen estämiseksi. Jos suojarengas on hammastettu, hammastus tehostaa linssipäällä tehtyjen lyöntien vaikutusta; lyötiin valaisimella sitten kohdehenkilöä tai vaikkapa rikottavaa ikkunaa. Kierimisen estävä muotoilu: Joissakin valaisimissa on kulmikasta muotoilua – esimerkiksi kulmikas oterengas – joka pysäyttää lampun kierimisen, mikäli se putoaa käyttäjältä maahan. Termejä Valaisimien valokeiloista on otettu vertailukuvat, jotta lukijat voivat itse nähdä miltä valokeilat näyttävät, ja tehdä vertailuja niiden kirkkaudesta. Lisäksi samassa testissä oli noin 100 lumenin UV-valaisin, jonka tuottaman näkyvän valon kirkkaus oli kuitenkin vain murto-osa tästä. Kun katkaisijaa painetaan hieman, valo sammuu, ja se syttyy uudelleen kun valokatkaisija vapautetaan. KONTROLLI 6 • 2014 17 tanauha seinään ja valaisemalla sitä metrin etäisyydeltä. Lumen-arvojen vertailu on kuitenkin verrattavissa kameroiden megapikseliarvoihin: luku jolla on helppo mainostaa tuotetta, mutta joka ei käytännössä kerro mitään. Kun valokeilaa verrattiin toisiin valaisimiin, todettiin että tämän 1300 lumenin valaisimen valokeila oli hieman himmeämpi kuin valaisimen, jonka valotehoksi ilmoitettiin noin 80 lumenia. Valokatkaisijan suojarengas: Valokatkaisija on osittain tai kokonaan renkaan ympäröimä, jolloin katkaisijaa voidaan painaa peukalolla siten, että valokatkaisija ei pääse painumaan niin syvälle että se kliksahtaa päälle. Halvimmissakin nykyaikaisissa valaisimissa on riittävästi valotehoa normaaleihin turvallisuusalan tehtäviin; valaisinten erot tulevat pelkkää valotehoa paremmin esille esimerkiksi valokeilan laadussa ja kantamassa, laitteen luotettavuudessa, käyttöergonomiassa ja niin edelleen. Jotkut ampumaotteet toimivat vain sellaisten valaisinten kanssa, joissa on oterengas. Valaisimen etäisyys seinästä on noin metri, ja kameralla noin kaksi metriä. Reverse clicky -valokatkaisija: Valo syttyy vasta, kun katkaisija painetaan pohjaan niin että se kliksahtaa, jolloin valo jää palamaan yhtäjaksoisesti. Valo sammutetaan kliksauttamalla katkaisija uudelleen pohjaan. Valmistajasta riippuen luvuissa voi olla runsaastikin lapinlisää, tai lukuarvot eivät välttämättä ole muuten vertailukelposia keskenään. Valaisin on myös mahdollista asettaa jollekin tasolle valaisemaan tiettyyn suuntaan, jolloin käyttäjän kädet jäävät vapaiksi. Yleensä valaisimista puhuttaessa vertaillaan valaisinten lumenarvoja tai muita valokeilan kirkkauden ilmoittavia lukuarvoja. Mikrokytkin: Valokatkaisija, joka tunnistaa sen painamisen, mutta kytkin ei todellisuudessa painu pohjaan. Ja kuten edellä todettiin, enemmän ei ole aina parempi, vaan jossain vaiheessa tullaan tilanteeseen, jossa kirkas on jo liian kirkas. Jos katkaisijaa halutaan kliksauttaa, peukalo voidaan siirtää pois suojarenkaalta, tai painaa katkaisijaa peukalon kärjellä. Oterengas: Valaisimen rungon takaosassa oleva rengas, jonka avulla valaisinta voi käyttää etuja keskisormen välissä niin kutsutussa sikariotteessa. Linssin suojarengas: Valaisinkuvun etureunassa oleva rengas, joka suojaa linssiä kolhuilta. Tehokas jäähdytys siis edesauttaa valaisimen valotehon pysymistä korkeana. Tällainen valokatkaisija on usein kevyempi painaa kuin perinteinen mekaaninen valokatkaisija. Jos katkaisijaa painaa niin syvään että se kliksahtaa, valo jää palamaan. Testijuttua varten valaisimet jaettiin kolmeen kategoriaan valaisinten koon ja käyttötarkoituksen perusteella: varavalaisimet, taktiset valaisimet ja partiovalaisimet. Vertailukuvat. Taktiset valaisimet ovat keskikokoisia, helposti vyöllä kuljetettavia valaisimia, ja partiovalaisimet ovat kooltaan sen verran isompia, että niiden rutiininomainen vyöllä kantaminen ei ole enää kovin miellyttävää. Eri kategorioiden rajat ovat ainakin jossain määrin veteen piirrettyjä viivoja, eikä kategorioiden välille ole edes pyritty määrittelemään mitään kokokriteereitä. Koska valo kulkee lähestulkoon suoraan, tällä tavalla on helppoa määritellä, kuinka leveä valokeila on esimerkiksi kymmenen tai 27 metrin etäisyydeltä. Vilkkutoiminto: Valaisimen tila, jossa valo palaa vain silloin, kun käyttäjä pitää valokatkaisijaa painettuna (tai reverse clicky -katkaisijassa valo sammuu kun katkaisijaa pidetään painettuna). Kaikki kuvat on otettu samassa paikassa, pimeässä kellarissa jossa ainoa valonlähde on ollut kuvattavana oleva valokeila. Jäähdytinrivat: Valaisimen heijastinkuvun ulkopinnassa olevia kapeita renkaita, jotka auttavat haihduttamaan valaisimen tuottamaa lämpöä. Varavalaisimet ovat pienikokoisia, usein sinänsä päteviä valaisimia mutta joiden pieni koko asettaa rajoituksia joko suorituskyvylle tai käyttöergonomialle, tai molemmille
Valokatkaisija on puoliksi suojarenkaan ympäröimä, suojarenkaassa on kiinnityspaikka rannelenkille. Lampussa on kolme valotehoa, jotka vaihtuvat painelemalla valokatkaisijaa. Valmistaja ilmoittaa valokeilan kantamaksi 95 metriä. 18 KONTROLLI 6 • 2014 Varavalaisimet Varavalaisimissa oleellista on pieni koko, jotta valaisinta voi vaivatta kantaa täysikokoisen valaisimen varalaitteena. Valaisimessa ei ole muistia, joten valo syttyy aina tässä järjestyksessä. Fenix LD09 on tarkoitettu etupäässä niinsanottuun siviilikäyttöön, ulkoiluun ja SOS-ominaisuutensa takia varavalaisimeksi hätätilanteisiin. Valaisinpään takaosassa on maassa kierimistä estävä rengas. Joissakin tilanteissa – esimerkiksi siviilivaatteissa työskenneltäessä tai vapaa-ajalla – varavalaisimia voi käyttää myös pääasiallisena valaisimena, mutta normaaleissa työtehtävissä kannattaa mieluummin valita täysikokoinen valaisin Fenix LD09:n runko on melko tasapaksu, mutta rungon keskija takaosassa on otetta parantavaa karhennusta. Viimeisenä tulee käyttöön SOS-vilkku, jonka valoteho on sama kuin keskimmäisen valotehon. Kun valaisimen sytyttää, se syttyy keskimmäisellä valoteholla, uudelleen painettaessa valo vaihtuu himmeimmälle asetukselle, ja kolmannella painalluksella syttyy kirkkain valo. Valokatkaisija toimii forward clicky -periaatteella. Kokonaisuutena valokeila on melko leveä; metrin etäisyydeltä mitattuna valokeilan kokonaisleveys on noin 160 cm, ja sen keskellä olevan kirkkaan alueen leveys noin 17 cm. Rungon takaosassa on irrotettava klipsi, jonka avulla valaisimen saa kiinnitettyä esimerkiksi taskun suuhun roikkumaan siten, että valaisimen linssi osoittaa alaspäin. Esimerkiksi auton hansikaslokerossa valaisin olisi varmasti omimmillaan. Klipsi on muotoilultaan sellainen, että taskun sisäpuolelle ripustettuna valaisimesta jää näkyviin ainoastaan valokatkaisija. Se soveltuu myös turvallisuusalan tehtäviin yleisvalaisimeksi, tai varavalaisimeksi jopa taktiseen käyttöön. Pituus: 9,2 cm Paino käyttökunnossa: 57 grammaa Valoteho: 55 / 130 / 8 lumenia Paloaika: 5 h / 1,5 h / 40 h Virtalähde: 1 x AA paristo Valaisimen luovutti: Delotec Oy (www.fenixvalaisimet.fi) Fenix LD09 F. Valokeilan reunaosa on tasainen. Pääasialliseksi taktiseksi valaisimeksi se ei ole paras mahdollinen valinta paitsi kokonsa, myös valojen syttymisjärjestyksen takia: keskimmäinen valoteho luultavasti riittää useimpiin tilanteisiin, mutta jos käyttäjä vahingossa vaihtaa valomoodia, seuraavaksi syttyvä himmein valo on voimankäyttötilanteita tai kohdehenkilön tunnistamista ajatellen liian himmeä
Suojarenkaassa on kiinnityskohdat rannelenkille. Valokeilan kirkas alue himmenee asteittain reunoja kohti siirryttäessä. Valaisimen turbo-valoteho lienee kuitenkin tarpeettoman kirkas normaaleihin kotitaloustai retkeilytarpeisiin, joten valaisimen omin käyttö lienee itsepuolustusja voimankäyttösektoreilla. Tällainen ratkaisu tuntuu toimivalta, ja voisi olla hyvä myös taktisessa valaisimessa, missä liiallinen toimintojen määrä saattaa olla haitallista. Lampun rungossa on kaksi kapeahkoa kaistaletta otteen pitävyyttä parantavaa karhennusta. Valokatkaisija on puolittain suojarenkaan peittämä kumitutti. Käyttäjän valitseman valo-option voi vaihtaa helposti muutamassa sekunnissa. Mitä himmeämmäksi valo on säädetty, sitä kapeampi valokeila käytännössä on, sillä himmeimmillään valokeilan reuna-alueet ovat niin himmeät että ne valaisevat ainoastaan lähes täydellisessä pimeydessä. Toki myös esimerkiksi vaelluksella hyvin kirkas valo voi olla tarpeen, mutta uskoisin että tällöinkin parempi valinta olisi valaisin, jonka valokeilan kantama on useita satoja metrejä. Näistä kaksi voi olla valittuna kerralla käyttöön; suurin valoteho on aina toinen käytössä olevista ja käyttäjä voi valita toisen moodin mielensä mukaisesti. Valaisimen mallimerkinnässä oleva MT tulee sanoista multitask, eli valaisin on suunniteltu siten, että sitä voidaan käyttää monenlaisissa tehtävissä. Valaisimen rungossa on kaksi uurretta irrotettavaa kiinnitysklipsiä varten; klipsin paikkaa voi vaihtaa sen mukaan, kummin päin klipsiä käyttää. Pituus: 8,8 cm Paino käyttökunnossa: 58 grammaa Valoteho: 280 / 125 / 60 / 20 lumenia Paloaika: 1,25 h / 3,25 h / 8 h / 23 h Virtalähde: 1 x CR123 paristo / RCR123 akku Valaisimen luovutti: Finsec (www.finsec.fi). KONTROLLI 6 • 2014 19 Nitecore MT1C Nitecore MT1C:n hallitsevana piirteenä on lähellä valaisimen keskikohtaa oleva, lampun kokoon nähden melko massiivinen kierimistä estävä rengas. Toki MT1C puolustaa paikkaansa hyvin pienen painonsa ja ilmeisen kestävyytensä takia myös vaelluskäytössä. Valokeilan leveys metrin matkalta mitattuna on noin 115 senttiä, ja valokeilan keskellä olevan kirkkaan alueen leveys on noin 13 senttiä. Valmistaja ilmoittaa valokeilan kantamaksi 115 metriä. Toisaalta, mitä pimeämpää on, sitä vähäisemmällä valolla tullaan toimeen. Lampun valokatkaisija toimii forward clicky -periaatteella. Toki riskinä on, että käyttäjä on juuri hetkeä aikaisemmin vaihtanut esimerkiksi strobo-moodin tilalle himmeimmän kartanlukuasetuksen, jolloin äkillisesti syntyneessä voimankäyttötilanteessa käyttäjä saattaa yllättyä kun valaisin ei toimikaan odotetulla tavalla. Valotehojen välillä vaihdetaan yksinkertaisesti painelemalla valokatkaisijaa. Nitecoressa on valittavana neljä valotehoa ja strobo-moodi
Valokatkaisija on forward clicky -mallia, ja lampussa on valittavana kaksi valotehoa ja strobo-toiminto. Valokatkaisija on melkein kokonaan suojarenkaan ympäröimä; suojarenkaassa on peukalon mentävä aukko joten käyttäjä voi päättää, käyttääkö valokatkaisijaa suojarenkaan päältä vai ei. Myös valaisimen linssirengas on irrotettavissa; valaisimen mukana tulee sekä sileä että hammastettu linssirengas. Valokeilan kirkkaan keskustan halkaisija on noin 10 cm. Lamppuun saa kiinnitysklipsin, joka asennetaan paikalleen kiertämällä joko linssipää tai päätykorkki irti. Valokeilassa on kolme kirkkausaluetta: keskellä on pieni, kirkas alue, sen ympärille on leveämpi alue, ja ympärillä leveä mutta hyvin himmeä alue joka riittää antamaan yleisvaloa mutta ei välttämättä riitä esimerkiksi tarkkaan työskentelyyn. Klipsin saa siis kiinnitettyä valaisimen kumpaan päähän tahansa, jolloin käyttäjä voi valita, osoittaako linssi ylös vai alaspäin, kun valaisinta kannetaan klipsin varassa esimerkiksi taskun suulla. 20 KONTROLLI 6 • 2014 Led Lenser F1 Led Lensef F1 on kokoonsa nähden melko massiivinen valaisin, mikä johtuu siitä että lampun runko ja ennen kaikkea linssipää on paksu. Pituus: 8,8 cm Paino käyttökunnossa: 72 grammaa Valoteho: 400 / 60 lumenia Paloaika: 2 h / 3,5 h Virtalähde: 1 x CR123 paristo Valaisimen luovutti: Total Sec (www.totalshop.fi). Ensisijaiseksi valaisimeksi se on turhan pieni, mutta siviilivaatteissa kuljettaessa pienikin valaisin on parempi kuin ei valaisinta lainkaan. Valokeilan pituus on 100 metriä täydellä valoteholla. Painamalla kerran lisää, tulee käyttöön strobo. Suojarenkaassa on kiinnityspaikka rannelenkille. Linssipäässä on jäähdytinripoja, jotka lisäävät linssipään massiivisuuden vaikutelmaa. Lamppu syttyy aina ensin suuremmalla valoteholla, ja valokatkaisijaa tuplaklikkaamalla saadaan himmeämpi valoteho käyttöön. Lampun runko on muuten sileä, mutta rungon takaosassa on maassa kierimistä estävää muotoilua. Valokeilan himmeimmän osan leveys metrin matkalta on hieman yli 2 metriä ja käyttökelpoisen osan leveys noin 70 cm. Valaisin on ilmeisesti tarkoitettu ensisijassa itsepuolustuskäyttöön tai turvallisuusalan tehtäviin varavalaisimeksi, mihin tehtäviin se soveltuu mielestäni varsin hyvin. Kiinnitysklipsi helpottaakin valaisimen kantamista ilman koteloa
Sen leveä valokeila soveltuu parhaiten toimintaan lyhyillä etäisyyksillä, ja valaisimen lyhyt maksimikantama myös rajoittaa valaisimen käyttöä pitkän matkan valaisussa. Valokatkaisija on forward clicky -tyyppinen, ja koska se ei ole upotettu, valokatkaisija on helppo kliksauttaa vahingossa pohjaan niin että valo jää palamaan. Valaisimessa on kaksi eri valotehoa ja strobotoiminto. Valaisin käyttää edullisia AA-paristoja, ja koska paristoja kuluu kerralla vain yksi, lampun käyttäminen on halpaa lyhyestä toiminta-ajasta huolimatta. Valokeila on poikkeuksellisen leveä: sen halkaisija metrin etäisyydeltä mitattuna on noin 160 senttimetriä, ja valokeilan kirkkaan keskustan halkaisija noin 25 senttiä. Tämä ominaisuus ei tosin ole niin suuri vika varavalaisimessa kuin taktisessa valaisimessa, mutta myös varavalaisinta saatetaan käyttää esimerkiksi aseenkäyttötilanteessa, jolloin ei ole suotavaa että välineet eivät toimi luotettavasti. TMT A1 on selkeästi tarkoitettu turvallisuusalan tehtäviin varavalaisimeksi, tai jopa pääasialliseksi valaisimeksi esimerkiksi siviilivaatteissa toimittaessa. KONTROLLI 6 • 2014 21 5.11 TMT A1 on melko tasapaksu valaisin, jonka linssikupu ei ole juurikaan runkoa paksumpi. Renkaan takana on kiinnityskohta rannehihnalle. Rengas on kuitenkin niin matala, että sitä ei voi käyttää oterenkaana. Valaisimen rungossa on otetta parantavia uria, ja rungon takaosassa kiinteä klipsi, jonka avulla valaisinta voi kantaa linssi alaspäin. 5.11 TMT A1 Pituus: 10,5 cm Paino käyttökunnossa: 89 grammaa Valoteho: 130 / 15 lumenia Paloaika: 0,9 h / 11,25 h Virtalähde: 1 kpl AA-paristo Valaisimen luovutti: Hantaurus Shot Oy (www.hantaurus.fi). Valaisin syttyy aina ensin kirkkaammalla valoteholla; himmeämmän valon saa päälle tuplaklikkaamalla valokatkaisjaa, ja strobon klikkaamalla katkaisijaa nopeasti kolme kertaa peräkkäin. Klipsin takana on matala, kulmikas rengas jonka tarkoituksena on estää lampun kieriminen maassa. Valokeilan kantamaksi ilmoitetaan 88 metriä. Valokatkaisija sijaitsee päätykorkissa, eikä sen ympärillä ole suojarengasta
Magliten valmistama Mag-Tac on koko mitaltaan tasapaksu valaisin, jota voisi nopealla vilkaisulla luulla esimerkiksi suljetuksi teleskooppipatukaksi. Jos katkaisijaa tuplaklikkaa nopeasti, valo syttyy palamaan yhtäjaksoisesti ja sammuu, kun valokatkaisijaa painetaan kerran. Mag-Tac on ulkoisesti tarkasteltuna luotettavan ja laadukkaan tuntuinen laite, tosin muovilinssi laskee laatuvaikutelmaa. Klipsin saa asennettua ainoastaan siten, että klipsistä kannettaessa lampun linssipää osoittaa alaspäin. Klikkaamalla katkaisijaa kolme kertaa nopeasti peräkkäin, valaisin siirtyy strobo-toiminnolle jossa valo välkkyy 12 kertaa sekunnissa. Valokatkaisijassa on mikrokytkin, eli katkaisijan liike on hyvin pieni, eikä se varsinaisesti ikinä jää pohjaan. Valaisimessa on vain yksi valoteho. Ainakin sen käyttäminen vaatii nopeaa kliksuttelusormea, mutta toisaalta ei ole vaaraa, että valo kliksahtaa vahingossa palamaan yhtäjakF. Eri toimintojen välillä vaihdetaan tekemällä useita peräkkäisiä klikkauksia: kun valokytkintä painetaan kerran, se toimii vilkkutoiminnolla jolloin valo sammuu heti, kun valokatkaisija vapautetaan. Lisäksi valaisinta voi käyttää vilkkutoiminnolla, valon voi kytkeä palamaan yhtäjaksoisesti, tai välkkymään strobo-toiminnolla. Valokeilan halkaisija metrin matkalta mitattuna on noin 95 senttiä, ja kirkkaan keskustan halkaisija noin 10 senttiä. Valokatkaisijan toiminta poikkeaa totutusta; vaatisi pidempää käyttöä jotta osaisin sanoa, onko se parempi vai huonompi kuin tavanomainen valokatkaisija. Lampun linssirengas on hammastettu. Valokeila ei ole kovin tasainen, vaan siinä on useita rengasmaisia varjoja ja kirkkaita alueita, lisäksi keskellä oleva kirkas alue on selkeästi muuta valokeilaa kirkkaampi. Valokeilan kantamaksi ilmoitetaan 193 metriä. Lampussa ei ole mitään kierimisen estävää muotoilua, ellei siinä käytetä lampun mukana tulevaa, melko kookasta irrotettavaa kiinnitysklipsiä. Valaisimen molemmissa päissä on karhennukset helpottamassa päätykorkin ja linssikuvun irti kiertämistä, lisäksi rungon keskellä on rouheaa ruutukuviota, jonka tarkoitus on parantaa otetta valaisimesta. 22 KONTROLLI 6 • 2014 Taktiset valaisimet Mag-Tac soisesti jos tarkoituksena on käyttää hetkellistä valaisua. Pituus: 13,5 cm Paino käyttökunnossa: 141 granmaa Valoteho: 320 lumenia Paloaika: 4 tuntia Virtalähde: 2 x CR123 paristo Valaisimen luovutti: Total Sec (www.totalshop.fi) Taktiset valaisimet ovat täysikokoisia valaisimia, mutta kuitenkin niin pieniä että niitä on helppoa kantaa vyökotelossa. Valokeilan epätasaisuus on toinen miinuksen aihe, sillä nykyään halvoissakin lampuissa valokeilat ovat yleensä tasaisempia kuin tässä valaisimessa – kyseessä on kuitenkin lähinnä kauneusvirhe, jolla ei luultavasti ole käytännön merkitystä normaaleissa käyttöolosuhteissa. Lisäksi valokatkaisijan käyttötuntuma on hyvä. Klipsi pujotetaan lampun takapäähän ja kiristetään mukana tulevalla avaimella tiukasti paikalleen
Itse tosin pitäisin hieman kulmikkaammasta muotoilusta, ja suojarenkaalla ympäröidystä valokatkaisijasta. Itse kuitenkin pitäisin vielä parempana ratkaisuna muotoilua, jossa valokatkaisija olisi osittain suojarenkaan alla. Valaisin roikkuu lataustelineessä magneetin varassa, ja lampun ottaminen laturista ja takaisin lataukseen laittaminen on erittäin helppoa. Lisäksi valitusta valo-ohjelmasta riippumatta on käytössä normaalia täyttä valotehoa kirkkaampi turbo-valoteho, joka tulee käyttöön kun valokatkaisijaa painetaan hieman, mutta ei kliksauteta päälle. Lampun valokeila on säädettävissä; säätäminen tapahtuu liikuttamalla lampun linssipäätä eteen ja taakse. Tällaisenaankin valokatkaisija tuntuu kyllä toimivan hyvin. Pituus: 15 cm Paino käyttökunnossa: 207 grammaa Valoteho: 400 lumenia Paloaika: täyden valotehon paloaikaa ei ilmoitettu; himmeimmällä asetuksella 40 tuntia Virtalähde: 1 kpl 18650 akku Valaisimen luovutti: Total Sec (www.totalshop.fi) Led Lenser M7R on ulkoisesti saman näköinen kuin yleisempi Led Lenser P7, tosin hieman isokokoisempi. Lampussa ei siis ole mitään kierimistä estävää muotoilua, ja se lähteekin mielellään kierimään jo vinossa olevan pöydän pinnalla; lattialle pudotettaessa se saattaa kieriä pitkällekin. Valokatkaisija on forward clicky -tyyppinen, ja saadakseen valon palamaan yhtäjaksoisesti käyttäjän on painettava katkaisijaa melko syvälle. Linssipään saa myös lukittua paikalleen kiertämällä sitä pari senttiä vastapäivään, jolloin valokeilan leveys ei säädy vahingossa. KONTROLLI 6 • 2014 23 Led Lenser M7R halkaisija on noin 20 senttiä – tällöin valokeilassa on hajavaloa ja erilaisia valorenkaita noin metrin alueelle, mutta nämä alueet ovat hyvin himmeitä. Valaisin on pakattu kätevään muovisalkkuun, jossa fikkarin lisäksi tulee muun muassa seinälaturiteline, johon latausjohdon voi halutessaan kiinnittää. Kokonaisuutena valaisin on kuitenkin erittäin hyvän tuntuinen. Valaisimen linssi on erikoisesti muotoiltu: linssi painuu sisälle heijastinkupua vasten, ja linssin keskellä on ulkoneva puolipallo. Valaisimessa on useita eri valomoodeja ja kolme valmiiksi valittua ohjelmointia, joiden välillä käyttäjän on helppo vaihtaa kliksuttelemalla valokatkaisijaa tietyllä tavalla. Jokaisessa valoohjelmassa valaisin syttyy ensin täydellä teholla. Kapeammaksi säädetyssä valokeilassa sen sijaan on epätasaisuuksia, jotka vaihtelevat valokeilan leveyden mukaan. Kuten Led Lenserit yleensäkin, myös M7R tuntuu hyvin laadukkaalta valaisimelta. Leveimmillään eli normaalissa asetuksessa valokeila on erittäin tasainen, eikä valokeilan keskelläkään ole kirkkaampaa kohtaa. Mielestäni valokeilaa kannattaakin normaalisti pitää leveimmässä asetuksessa, ja tarpeen mukaan sitä voi säätää kapeammaksi. Kliksauttamalla katkaisija päälle syttyy normaali täysi valoteho, ja tekemällä kevyitä klikkauksia, vaihdetaan muiden valotehojen ja -toimintojen välillä. Mielestäni tässä on saavutettu hyvä kompromissi: valo ei kliksahda vahingossa liian helposti päälle, mutta valaisin on silti helppo saada palamaan yhtäjaksoisesti muuttamatta otetta valaisimesta. Valaisimen linssipää on hieman runkoa leveämpi, ja päätykorkissa on paikka rannehihnalle. Valaisimen runko on hienojakoista, otetta parantavaa ruutukuviota lukuun ottamatta sileä. Valokatkaisija sijaitsee myös päätykorkissa, ja on ledlensermäisesti ulkoneva nappi. Valmistaja ilmoittaa valokeilan kantamaksi 280 metriä. Erityismaininnan ansaitsee valaisimen lataussysteemi: latausjohto kiinnittyy magneetilla valaisimen päätykorkkiin, ja valaisimen lataukseen laittaminen ei vaadi asettelemista tai muuta säätämistä. Leveimmässä asetuksessa valokeilan leveys metrin matkalta mitattuna on noin 120 senttiä, ja kapeimmillaan käyttökelpoisen valokeilan. Ohjelmasta riippuen käyttäjä voi valita joko 15% valotehon, portaattomasti säädettävän valotehon, kolme kertaa sekunnissa välähtävän huomiovalon, automaaattisesti toimivan SOS-merkinantovilkun tai 20 kertaa sekunnissa välkkyvän strobo-toiminnon
Valaisin muistaa valitun valotehon ja syttyy aina tällä valitulla voimakkuudella. Diffuusori tosin himmentää valokeilaa jonkin verran. 24 KONTROLLI 6 • 2014 Olight M22 Warrior kierrettäisiin yhteen suuntaan kunnes kupu kliksahtaisi seuraavaan pykälään, ja valaisimen kyljessä olisi merkki joka ilmoittaisi, mikä valoteho kulloinkin on valittuna. Oterenkaassa on kiinnityspaikka kantohihnalle. Jos käyttäjä tarvitsee äkkiä lisää valoa, pitää valokatkaisijaa tuplaklikata nopeasti, jolloin lamppu siirtyy kirkkaimmalle valoteholle. Lampun rungossa ja päätykorkissa on ruutukuviota, jonka tarkoituksena on parantaa otetta valaisimesta. Kirkkaan keskustan ympärillä on epämääräisen muotoinen alue, joka on kirkkaudeltaan valokeilan keskustan ja reuna-alueiden väliltä. Pituus: 14,5 cm Paino käyttökunnossa: 177 grammaa Valoteho: 950 / 250 / 20 lumenia Paloaika: 1 h / 3 h / 30 h Virtalähde: 2 kpl CR123 paristo / 1 kpl 18650 akku Valaisimen luovutti: Handshake trading Oy (www.valostore.fi) Olight M22 Warrior on muuten perinteisen taktisen valaisimen näköinen, mutta sen valaisinpää on huomiotaherättävän kookas, ja linssikuvun ulkopinnalla on jäähdytinripoja. Linssikuvun takana ja rungon takaosassa on kaksi rengasta, jotka estävät tehokkaasti valaisimen pyörimistä maassa. Valotehon säätäminen heijastinkupua kiertämällä on hyvä ajatus, mutta käyttäjä ei näe päälle päin, mikä valoteho on valittuna. Olisikin ehkä parempi, jos valaisinkupua vain. Lisäksi pari kertaa diffuusoria kokeillessani linssipää pääsi vahingossa kiertymään edes takaisin, jolloin valoteho muuttui huomaamatta. Valokeilan kantamaksi kirkkaimmalla valoteholla ja ilman diffuusoria ilmoitetaan 305 metriä. Käyttäjä valitsee valon oletusvoimakkuuden kiertämällä lampun valaisinpäätä auki ja sen jälkeen kiinni, jolloin valoteho vaihtuu seuraavaan. Lampun valokatkaisija on forward clicky -tyyppinen, ja se on osittain suojarenkaan peittämä. Valaisimessa on kolme valotehoa, ja normaalin vilkkutoiminnon ja yhtäjaksoisesti palavan valon lisäksi kymmenen kertaa sekunnissa välkkyvä strobo-toiminto. Rungon takaosassa oleva oterengas on irrotettavissa, ja se mahdollistaa valaisimen käyttämisen tietyssä ampumaotteissa. Lampun valokeila on metrin etäisyydeltä halkaisijaltaan noin 110 senttiä, ja valokeilan keskellä oleva kirkas piste noin 10 senttiä. Warrior vaikuttaa laadukkaalta valaisimelta. Warrior tosin on sen verran kookas valaisin, että klipsin avulla kantaminen ei tunnu oikein toimivalta ratkaisulta, mutta eipä klipsistä haittaakaan ole. Lampussa on myös irrotettava kantoklipsi, jonka avulla valaisinta kannetaan linssi alaspäin. Strobo kytketään päälle painamalla valokatkaisijaa nopeasti kolme kertaa peräkkäin. Valaisimen mukana tulevassa salkussa on muun muassa linssin eteen kiinnitettävä valonsäteitä hajoittava diffuusori, joka tekee valokeilasta tasaisesti keskustasta reunoille himmenevän
Linssikuvun takaosassa on valintarengas jota käytetään valotehon säätämisessä, ja joka myös toimii jonkinlaisena maassa kierimisen estäjänä, mutta ei ole siinä kovin tehokas. Suojarenkaassa on lisäksi kiinnityskohta rannelenkille. KONTROLLI 6 • 2014 25 Nitecore SRT6 Night Officer Pituus: 15,5 cm Paino käyttökunnossa: 195 grammaa Valoteho: 930 – 0,1 lumenia Paloaika: 1 h 45 min – 200 h Virtalähde: 2 kpl CR123 paristo / 1 kpl 18650 akku Valaisimen luovutti: Finsec (www.finsec.fi) Night Officer on muuten tavanomaisen näköinen taktinen valaisin, paitsi että sen valaisinpää on huomiotaherättävän pitkä. Night Officer on hieno valaisin, jonka valotehon säätömekanismi on erityisen toimiva. Sitä kiertämällä käyttäjä voi säätää lampun valotehoa portaattomasti välillä 0,1 – 930 lumenia, laittaa sen kokonaan pois päältä tai valita kahdesta vilkkutoiminnosta. Valaisimen mielenkiintoisin piirre on valaisinkuvun takaosassa oleva valintarengas. Valaisimessa on lisäksi myös akun varausta ilmoittava pieni LED-valo, joka alkaa varoittaa käyttäjää välkähtämällä kerran kahdessa sekunnissa kun akun varaus laskee alle puoleen täydestä kapasiteetista, ja välkkyy nopeaan tahtiin kun akku on lähellä tyhjenemistä. Kun valintarengas on käännetty täyden valotehon asentoon, kiertämällä hieman lisää saadaan käyttöön strobo-moodi, ja kiertämällä valintarengas toiseen ääripäähän, saadaan käyttöön automaattinen SOSvilkku. Valaisimen mukana tulee muun muassa irrotettava kantoklipsi sekä irrotettava oterengas, joka toimii myös tehokkaana maassa kierimisen estäjänä. Valokeilan kantamaksi ilmoitetaan 260 metriä. Pienenä parannuksena toivoisin, että valotehon säätörenkaassa olisi kohdistusmerkki, joka valaisimen rungossa olevaan asteikkoon verrattaessa kertoisi suoraan, mille valoteholle valaisin on säädetty. Valotehon säätäminen on mahdollista myös valaisimen ollessa pois päältä. Valokatkaisija on forward clicky -tyyppinen. Toinen pieni miinus on, että valotehon säätäminen tai esimerkiksi strobo-valon päälle kytkeminen yhdellä kädellä on vaikeaa. Lyhyen kokeilun perusteella olen kuitenkin niin vaikuttunut lampusta, että jos olisin hankkimassa uutta taktista valaisinta, Night Officer voisi olla hankintalistallani kärjessä.. Kantoklipsin voi kiinnittää kummin päin tahansa, jolloin valaisinta voi kantaa linssi sekä ylösettä alaspäin. Linssirengas on hammastettu. Lampun rungossa on melko voimakkaita karhennuksia estämässä valaisimen lipsumista käsissä. Lampun valokeila on metrin etäisyydeltä mitattuna noin 120 sentin levyinen, ja valokeilan kirkas keskikohta on halkaisijaltaan noin 12 senttiä. Päätykorkissa sijaitseva valokatkaisija on puoliksi suojarenkaan ympäröimä
Sekundäärisen valaisumoodin valinta tehdään kiertämällä valaisinkupua hieman auki, ja sen jälkeen painelemalla valokatkaisijaa nopeasti useita kertoja. Prosessi on periaatteessa yksinkertainen, mutta omasta mielestäni oli käytännössä vaikeaa saada juuri oikea valoteho asettumaan kohdilleen. Turbo on aina oletusvaloteho, ja valinnaisen valaisumoodin saa käyttöön kiertämällä valaisinkupua hieman auki. MT26:n valokatkaisija on forward clicky, ja samalla tavalla puoliksi suojarenkaan suojaama kuin Night Officerissa. Valokeila ei ole aivan tasainen, vaan siinä on jonkin verran rengasmaisia varjoja, ja kirkas keskusta on hieman epämääräisen muotoinen. MT26:ssa on valittavissa neljä eri valotehoa, strobo ja automaattinen SOSvilkku. 26 KONTROLLI 6 • 2014 Nitecore MT26 Pituus: 14,5 cm Paino käyttökunnossa: 185 grammaa Valoteho: 800 / 250 / 78 / 25 lumenia Paloaika: 2 h / 5 h / 17 ,5 h / 45 h Virtalähde: 2 kpl CR123 paristo / 1 kpl 18650 akku Valaisimen luovutti: Finsec (www.finsec.fi) Nitecore MT26 muistuttaa ulkoisesti edellä esiteltyä Night Officeria; suurin ero on Night Officersita tutun valintarenkaan puuttuminen. Valokeilan kantamaksi ilmoitetaan 209 metriä. Neljä valotehoa ja kaksi erilaista vilkkumoodia on hyvä arsenaali, mutta sekundäärisen valaisumoodin valinta tuntuu epäkäytännölliseltä.. Lampun valokeilan halkaisija metrin etäisyydeltä on noin metrin, ja valokeilan kirkkaan keskustan halkaisija noin 10 senttiä. Näistä suurin valoteho eli turbo-moodi on aina käytössä, ja käyttäjä voi valita sekundäärisen valaisumoodin. Valokatkaisija on samanlainen kuin Night Officerissa, samoin irrotettava oterengas ja kiinnitysklipsi. MT26 on laadukkaan tuntuinen ja tehokas taktinen valaisin, josta kuitenkin mielestäni puuttuu ”se jokin”. Valaisumoodin voi siis valita myös valaisimen ollessa pois päältä, tosin käyttäjä ei näe mistään, kumpi moodi on valittuna
TK22S:n neutraali valo on tavanomaista sinertävää valoa parempi vaihtoehto joissakin tilanteissa; esimerkiksi värit näyttävät samoilta kuin luonnonvalossa. Valaisimen mukana tulee irrotettava oterengas joka samalla estää valaisinta kierimästä maassa, sekä irrotettava kantoklipsi, jonka avulla valaisinta voidaan kantaa linssi alaspäin. Suojarenkaassa on kiinnityspaikka rannehihnalle. TK22:n valaisinpää on runkoon nähden hieman normaalia isokokoisempi ja sen linssirengas on hieman hammastettu. Molemmissa valaisimissa on neljä eri valotehoa sekä stroboja merkinantovilkut. TK22:n valo on lumeneissa ilmaistuna jonkin verran kirkkaampi kaikissa valotehoissa. Valaisumoodin valinta erillisellä käyttökatkaisijalla on toisaalta hyvä ratkaisu, mutta toisaalta katkaisijaa joutuu toisinaan etsimään jonkin aikaa, ellei lamppua ole valmiiksi asetettu käteen oikeaan asentoon. TK22:t tuntuvat laadukkailta valaisimilta, joissa on tasainen valokeila. Tekstissä mainitaan erikseen, mikäli valaisimet eroavat toisistaan jonkin käsiteltävän asian osalta. Linssikuvun takana rungossa on valintakytkin, jonka avulla valitaan käytettävä valoteho ja muut toiminnot. TK22:n valo on väriltään LED-valaisimille tyypillisesti sinertävä, ja TK22S:n enemmän luonnonvaloa muistuttava keltaisen sävyinen. Pituus: 14,5 cm Paino käyttökunnossa: 205 grammaa Valoteho: 1000 / 400 / 120 / 10 lumenia (TK22); 680 / 265 / 85 / 7 lumenia (TK22S) Paloaika: 1,5 h / 3,75 h / 15,75 h / 150 h (TK22); 1,5 h / 4,5 h / 16,5 h / 168 h (TK22S) Virtalähde: 2 kpl CR123 paristo / 1 kpl 18650 akku Valaisimen luovutti: Delotec Oy (www.fenixvalaisimet.fi) Fenix TK22 Premium ja TK22S Premium ovat niin samankaltaiset valaisimet muun muassa toimintojensa osalta, että ne käsitellään samalla kertaa. Kun sama tehdään uudestaan, päästään hitaammin vilkkuvaan merkinantovilkkuun. Valokeilan kantamaksi ilmoitetaan TK22:ssa 275 metriä ja TK22S:ssä 270 metriä. Valotehojen välillä vaihdetaan kliksauttamalla valaisin päälle, ja sen jälkeen painelemalla valintakatkaisijasta kunnes haluttu valoteho on päällä. TK22S:n valokeila on ehkä hieman tasaisempi, koska keskustan kirkas alue himme. Rungossa on pientä salmiakkikuvioista karhennusta, ja päätykorkissa oleva valokatkaisija on osittain suojarenkaan ympäröimä. Valokatkaisija on forward clicky -tyyppinen, ja rungon valintakatkaisija reverse clicky. KONTROLLI 6 • 2014 27 Fenix TK22 Premium & TK22S Premium Neutral White nee tasaisemmin reunoja kohti, kun TK22:ssa raja on terävämpi. Vilkkutoimintoihin päästään pitämällä valintakytkintä painettuna noin sekunnin verran, jolloin strobo-vilkku alkaa välkkymään. Valokeilojen ja niiden kirkkaiden keskustojen halkaisijat metrin etäisyydeltä mitattuna ovat TK22:ssa noin 130 senttiä ja noin 10 senttiä, kun TK22S:ssä valokeila on hieman leveämpi, lukemien ollessa noin 150 senttiä ja noin 12 senttiä
Siitä on karsittu ominaisuuksia kuten himmeämpi valoteho, ja lopputuloksena on laadukas perusvalaisin ilman mitään erikoisuuksia. Kun päätykorkkia kierretään lisää auki, valonappi lukittuu siten, että valaisin ei pääse syttymään vahingossa, esimerkiksi kuljetuksen aikana. Pidin aikanaan tällaista valokatkaisijaa hyvänä koska valo ei kliksahda vahingossa päälle, mutta sen huonona puolena on, että valoa on vaikeaa saada palamaan yhtäjaksoisesti – tai sammutettua – vain yhtä kättä käyttämällä. Jos käyttäjä haluaa saada valon palamaan yhtäjaksoisesti, päätykorkkia kierretään kireämmälle, ja jatkuva valaisu sammutetaan taas kiertämällä korkkia hieman auki. Valokatkaisija sijaitsee päätykorkissa, eikä sen ympärillä ole mitään suojarengasta – tosin katkaisija ei sellaista tarvitsekaan. Kuten Surefiren valaisimet yleensäkin, myös Fury Tactical vaikuttaa hyvin laadukkaalta ja kestävältä valaisimelta. Tämä on mielestäni paha puute, erityisesti koska nykyään on lukuisia valaisimia joissa on saavutettu hyvä kompromissi yhdellä kädellä käytettävyyden ja vahingossa päälle kytkeytymisen välillä. Lampun linssikuvussa on muotoilua, jonka avulla lampun voi asettaa tasaiselle pinnalle niin että se ei lähde vierimään maassa, mutta maahan putoavan lampun vierimistä ne eivät kovin nopeasti pysäytä. Valokeilan maksimikantamaa ei ole ilmoitettu. Kuten Surefiren valaisimissa yleensäkään, myöskään tässä ei voi käyttää paristojen sijasta 18650-akkuja, mikä lisää valaisimen käyttökustannuksia.. 28 KONTROLLI 6 • 2014 Surefire P2X Fury Tactical Pituus: 13,5 cm Paino käyttökunnossa: 163 grammaa Valoteho: 500 lumenia Paloaika: 1,5 h Virtalähde: 2 kpl CR123 paristo Valaisimen luovutti: Hantaurus Shot Oy (www.hantaurus.fi) Surefire P2X Fury Tactical on P2X Furyn pikkuveli. Valokatkaisija on niin kutsuttu Surefire-tyyppinen valokatkaisija, eli valo syttyy kun valokatkaisijaa painaa, mutta nappia ei pysty painamaan pohjaan niin, että se kliksahtaisi päälle, vaan valaisin sammuu heti kun valonapin vapauttaa. Valokeilan halkaisija metrin matkalta on noin 130 senttiä, ja valokeilan kirkkaan keskustan halkaisija on noin kymmenen senttiä. Valaisin sopii niille, jotka eivät kaipaa lampulta mitään muuta kuin kirkasta ja laadukasta valokeilaa, mutta itse olen todennut että mitä kirkkaampi valaisin on, sitä tärkeämpää on että siinä on myös ainakin yksi himmeämpi valoteho. Valaisimessa on vain yksi valoteho, eikä mitään automaattisia vilkkuohjelmia. Lamppu vastaa myös ulkoisesti tätä peruslampun teemaa: siinä ei ole mitään huomiota herättäviä yksityiskohtia, lukuun ottamatta tavanomaisesta poikkeavaa muotoilua lampun rungossa; soikion malliset syvennykset on ilmeisesti tarkoitettu sormien uriksi. Valokeilan himmeämpi alue on tasainen, ja kirkkaan keskustan ympärillä on keskustaa hieman himmeämpi, mutta reuna-alueita selkeästi kirkkaampi alue
G2X Pro on luotettavan tuntuinen ja helppokäyttöinen valaisin, jonka käyttökelpoisuutta taktisena valaisimena tosin heikentää se, että himmeämpi valo syttyy aina ensin. Kun päätykorkkia kiertää auki, valokatkaisija lukittuu pois päältä, jolloin valo ei pääse kliksahtamaan vahingossa päälle. Valokatkaisija on perinteiseen tapaan päätykorkissa, ja se on kokonaan suojarenkaan ympäröimä. Keskustan ulkopuolella oleva himmeämpi valokeilan alue on hyvin tasainen. Valokeilan maksimikantamaa ei ole ilmoitettu. Valokeilan halkaisija metrin matkalta mitattuna on noin 120 senttiä, ja valokeilan kirkkaan osan halkaisija noin 12 senttiä. Valaisimessa on kaksi valotehoa, ja valaisin syttyy aina ensin himmeällällä valoteholla. Kuten lähes kaikissa muissakaan Surefiren valaisimissa, tässäkään ei voi käyttää akkuja, vaan valaisin toimii ainoastaan paristoilla.. Valokatkaisija on normaali forward clicky. Kun valokatkaisijaa painetaan nopeasti uudelleen, syttyy kirkkaampi valoteho. KONTROLLI 6 • 2014 29 Surefire G2X Pro Pituus: 13,5 cm Paino käyttökunnossa: 134 grammaa Valoteho: 320 / 15 lumenia Paloaika: 2,5 h / 45 h Virtalähde: 2 kpl CR123 paristo Valaisimen luovutti: Hantaurus Shot Oy (www.hantaurus.fi) Surefire G2X Pro on päivitetty versio vanhasta G2 Nitrolon -valaisimesta. Pidin aikanaan alkuperäisestä G2:sta muun muassa siksi, että muovinen runko ei tuntunut pakkasellakaan kylmältä paljaaseen käteen, mutta G2X Pro:n metallinen heijastinkupu osuu käyttäjän käteen, ja vähentää tätä etua – ainakin kunnes valaisin ehtii lämmetä käytössä. Valaisimen runko on tehty Nitrolon-nimisestä polymeeristä, ja siinä on lievää karhennusta. Lampun heijastinkupu on metallia, ja siinä on maassa kierimisen estävää muotoilua. Valokatkaisijan käyttäminen on yksinkertaista, mutta mielestäni valaisin soveltuu huonosti taktiseen käyttöön valon syttymisjärjestyksen takia: olisi parampi, jos kirkas valo syttyisi ensin, ja sen jälkeen käyttäjä voisi halutessaan valita himmeän valon. Valokeilan kirkkaan keskustan raja ei ole terävä, vaan se himmenee asteittain
Se ei kuitenkaan erotu edukseen muuten kuin normaalia leveämmän valokeilansa ansiosta, mikä tosin kostautuu valokeilan lyhyehkönä kantamana. TMT L2 on melko perus-taktinen valaisin, joka varmasti palvelee käyttäjäänsä siinä missä lähes mikä tahansa muukin vastaava väline. Valaisimen rungossa on otetta parantavia uria, ja rungon takaosassa on kiinteä klipsi, jonka avulla valaisinta voi kantaa linssi alaspäin. En pidä valokatkaisijan lukitustoimintoa kovin onnistuneena, sillä se voi mennä vahingossa päälle kun valaisinta pidetään kädessä, tai toisaalta pois päältä kun valaisinta kannetaan esimerkiksi taskussa. Valokeilan kantamaksi ilmoitetaan 138 metriä. Valokatkaisija sijaitsee päätykorkissa, eikä sen ympärillä ole suojarengasta. Strobo syttyy triplaklikkauksella. 30 KONTROLLI 6 • 2014 5.11 TMT L2 Pituus: 13,5 cm Paino käyttökunnossa: 109 grammaa Valoteho: 320 / 15 lumenia Paloaika: 2,5 h / 54,5 h Virtalähde: 2 kpl CR123 paristo Valaisimen luovutti: Hantaurus Shot Oy (www.hantaurus.fi) 5.11 TMT L2 on hyvin ohutrunkoinen valaisin, jonka heijastinkupu ei ole juurikaan runkoa paksumpi. Renkaan takana on paikka rannehihnalle. Valokatkaisijan saa lukittua pois päältä valokatkaisijan ympärillä olevaa lukitusrengasta kiertämällä. Valokatkaisija on forward clicky, ja sen voi kliksauttaa päälle jolloin valo palaa kunnes katkaisijaa kliksautetaan uudestaan. Käyttäjä ei siis huomaa tuntoaistin perusteella, että valokatkaisija on lukittuna, mikä voi pidentää reagointiaikaa siihen, että valo ei yhtäkkiä jostain syystä toimikaan. Valaisimessa on kaksi valotehoa ja strobo-vilkku. Rengas on muotoiltu siten, että lukituksen saa päälle tai pois pienellä peukalon liikkeellä. Keskusta himmenee asteittain tasaisen himmeää reuna-aluetta kohti. Valaisin syttyy aina kirkkaammalla valoteholla, himmeämmän valon saa päälle tuplaklikkaamalla valokatkaisijaa. Lisäksi valaisimen käyttökustannuksia lisää se, että 18650-akut eivät mahdu lampun sisälle, joten lampussa on pakko käyttää verrattain kalliita CR123 -paristoja.. Valitettavasti suojarenkaan puuttumisen takia mikään ei estä käyttäjää kliksauttamasta valoa päälle myös vahingossa, mikä voi tapahtua esimerkiksi stressaavassa aseenkäyttötilanteessa. Klipsin takana on pieni, kulmikas rengas, jonka tarkoituksena on estää valaisimen kierimistä maassa, mutta se on niin pieni että sitä ei voi käyttää oterenkaana. Kaiken lisäksi lukitusnappi ei edes estä valokatkaisijaa painumasta pohjaan, vaan ainoastaan estää valon syttymisen. Valokeila on poikkeuksellisen leveä; sen halkaisija metrin etäisyydellä on noin 150 senttiä, ja valokeilan kirkkaan keskustan halkaisija on noin 15 senttiä
Asevalaisimena käytettäessä tukikäsi sijoittuu aseen etutukille, jolloin valaisimen runkonappi on tukikäden ulottuvilla. Smilodon ei kuitenkaan nähdäkseni ole asevalona paras mahdollinen, eikä toisaalta myöskään taktisena valaisimena. Smilodon on kiinnostava konsepti: asevalo jota voi käyttää myös taktisena valaisimena. Tällöin on vaarana, että valo jää päälle mutta valoteho vaihtuu seuraavaksi vuorossa olevaan, mikäli valaisimen sammuttamispainallus jää vajaaksi. Suojarenkaassa on kiinnityskohdat rannehihnalle. Smilodon muistuttaa ulkoisesti normaaleja taktisia valaisimia, ja ulkoisesti suurimmat erot löytyvät lampun valaisinkuvun ja rungon välistä. Tällaiselle roolin vaihtamiselle saattaa tulla tarvetta esimerkiksi varsinaisen taktisen valaisimen rikkoonnuttua, ja jos asevalo toimii hyvin myös kädessä pidettäessä, ei välttämättä ole edes tarvetta kantaa erillistä varavalaisinta. Runkokatkaisija toimii myös akun varauksen ilmoittajana, ja se alkaa välkkymään varoittaakseen käyttäjää virran hupenemisesta. Kantoklipsin voi kiinnittää kummin päin tahansa, jolloin valaisinta voi kantaa linssi sekä ylösettä alaspäin. Vilkkumoodien välillä vaihdetaan samalla tavalla kuin valotehojen välillä. Näiden kahden yhdistelmänä se kuitenkin on hyvä, tai jopa erittäin hyvä valaisin. Valaisimen varsinainen käyttökatkaisija sijaitsee päätykorkissa, ja se on puoliksi suojarenkaan ympäröimä. KONTROLLI 6 • 2014 31 Partiovalaisimet Partiovalaisimet ovat taktisia valaisimia isokokoisempia, mutta kuitenkin vaivattomasti mukana esimerkiksi varustekassissa mukana kuljetettavia valaisimia. Pituus: 16 cm Paino käyttökunnossa: 217 grammaa Valoteho: 860 / 550 / 180 / 50 / 2 lumenia Paloaika: 1,75 h / 2 h / 7 h / 30 h / 325 h Virtalähde: 2 kpl CR123 paristo / 1 kpl 18650 akku Valaisimen luovutti: Finsec (www.finsec.fi) F. Koska runkonapissa ei ole vilkkutoimintoa, eli valoa ei voi sytyttää painamalla valokatkaisijaa puoliväliin, nopeat valaisut on tehtävä painamalla runkonappi kaksi kertaa nopeasti peräkkäin pohjaan. Partiovalaisimet ovat tyypillisesti joltakin suorituskyvyn osa-alueelta taktisia valaisimia tehokkaampia. Koska kiskoja on kaksi, lampun saa kiinni sekä oikeaettä vasenkätisesti. Valokeilan kantamaksi ilmoitetaan 283 metriä. Oterengas toimii myös tehokkaana maassa kierimisen estäjänä. Valaisumoodien välillä liikkuminen on periaatteessa loogista, mutta vaatinee jonkin verran opettelua. Valaisimen mukana tulee muun muassa irrotettava kantoklipsi sekä oterengas. Kiskojen kohdalla rungossa on katkaisija, jota käytetään valaisimen valotehon valintaan, ja toisella puolella kumitulpalla peitettu micro-USB-latauspistoke. Valaisimen saa kytkettyä myös valmiustilaan, jolloin kaikki valaisimen käyttö tapahtuu runkonappia käyttämällä; tämä lienee asekäyttöä varten tehty optio. Valoteho valitaan painamalla runkonappia kevyesti useita kertoja peräkkäin. Strobo-moodin saa kytkettyä päälle pitämällä valintanappia pohjassa noin sekunnin verran. Ehkä huomiotaherättävin piirre on, että lampun kahdella sivulla on picatinny-kiskoon sopivat kiinnityspaikat, joiden avulla valaisimen saa kiinnitettyä pitkään aseeseen ilman mitään adaptereita. Lampun valokeilan halkaisija metrin etäisyydeltä mitattuna on noin 120 senttiä, ja valokeilan kirkkaan keskustan halkaisija noin 10 senttimetriä. Smilodonin päätykorkissa oleva valokatkaisija on forward clicky, ja rungossa oleva valotehon valintanappi puolestaan reverse clicky. Nitecore P25 Smilodon Smilodon on kooltaan taktisten valaisimien ja partiovalaisimien rajamaastossa, mutta tässä testissä se on sijoitettu partiovalaisimiin lähinnä käyttötarkoituksensa takia: se on aseeseen kiinnitettävä valaisin, jota voi käyttää myös perinteisesti käsivalaisimena. Valaisimessa on viisi valotehoa ja kolme erilaista vilkkumoodia: strobo, SOS ja merkinantomajakka
Se on aivan käypäinen valaisin siviilikäyttöön, kuten joulukoristeiden etsimiseen pimeältä ullakolta, mutta ammattilaisen työkaluksi on paljon parempia vaihtoehtoja huomattavasti pienemmässä paketissa. Perinteinen paristo-Maglite ei luonnollisesti kuitenkaan enää vastaa nykypäivän ammattilaisen vaatimuksia, joten sitä on sittemmin päivitetty enemmän nykyajan vaatimuksia vastaavaksi muuttamalla lamppu LED-valaisimeksi. Pituus: 25,5 cm Paino käyttökunnossa: 671 grammaa Valoteho: 274 lumenia Paloaika: 12,75 h Virtalähde: 2 kpl D-paristoja Valaisimen luovutti: Total Sec (www.totalshop.fi) Maglite Pro on ulkoisesti täysin samanlainen kuin klassinen, lähes legendaarinen ”kahden patterin Maglite”, joka oli ihmisten mielissä synonyymi laadukkaalle ja kirkkaalle isolle taskulampulle 1980ja 90-lukujen taitteessa. Parhaimmillaan valokeila on kohtuullisen hyvä, mutta valokeilaa säädettäessä siihen muodostuu rengasmaisia varjoja, ja jos valokeilaa säätää liian leveäksi, sen keskelle syntyy pimeä kohta. Valaisin olikin sen aikaisten standardien mukaan erittäin kirkas, ja absoluuttisestikin hyvin kestävä. Valokeilan kantamaksi ilmoitetaan 366 metriä. Hankin oman paristo-Magliteni 90-luvun alkupuolella piirivartijana aloittaessani, ja lamppuni on edelleen lähes kuin uusi. Valokeila on huonolaatuinen, ja leveyssäätö vaikuttaa valokeilan tasaisuuteen. Tältä osin tekniikka ei ole reilussa 20 vuodessa kehittynyt.. Valaisinkupu on tasaisen pyöreä, ja valaisimen käyttökytkin sijaitsee rungossa heti valaisinkuvun takana. Maglite Pron paras puoli on epäilemättä sen nostalgisuus. Maglite Pron runko on kauttaaltaan tasaisen pyöreä, lukuunottamatta rungon keskikohdassa olevaa hienoista karhennusta. Valotehoja on vain yksi, eikä valaisimessa ole valmiiksi ohjelmoituja välkkytoimintoja kuten stroboa tai SOS-vilkkua. Valitettavasti legenda ei päivitettynäkään ole kummoinen valaisin nykyaikaisiin kilpailijoihinsa verrattuna. Valokeilan keskustassa olevan kirkkaan kohdan leveyttä voi säätää valaisinkupua kiertämällä, mutta valokeilan kokonaisleveys pysyy koko ajan samana. 32 KONTROLLI 6 • 2014 Maglite Pro Valokeilan kokonaishalkaisija metrin etäisyydeltä mitattuna on noin 150 senttiä, ja kirkkaan keskustan halkaisija vaihtelee vajaasta kymmenestä sentistä vajaaseen 60 senttiin. Valokatkaisija on forward clicky, eikä sen suojana ole rengasta tai muuta muotoilua, joka estäisi käyttäjää vahingossa kliksauttamasta valoa palamaan yhtäjaksoisesti
KONTROLLI 6 • 2014 33 Olight SR Mini Intimidator Pituus: 12,5 cm Paino käyttökunnossa: 427 grammaa Valoteho: 2800 / 1200 / 600 / 200 lumenia Paloaika: 2 h / 3,5 h / 7 h / 16 h Virtalähde: 6 kpl CR 123 paristoja / 3 kpl 18650 akkuja Valaisimen luovutti: Handshake trading Oy (www.valostore.fi) Olight SR Mini Intimidator on hauskan näköinen lamppu; se on tasapaksu, pituuteensa nähden verrattain paksu lieriö, joka ei oikeastaan edes näytä valaisimelta. Erityisesti dynaamisesti toimiva turbo-valoteho on hieno toiminto, joka soveltuu hyvin nopeisiin tilanteisiin reagoimiseen. Valokatkaisija on reverse clicky. Valaisin muistaa edellisen käytössä olleen valotehon, ja syttyy samalla kirkkaudella kun valokatkaisijaa painetaan kerran. Lampun runko on koko matkaltaan täynnä otetta parantavaa ruutukuviota, ja lampun päätykorkissa on rannehihnan kiinnityskohta. Valokeilan kantamaksi ilmoitetaan 224 metriä. Summittaisesti arvioiden valokeilan halkaisija metrin etäisyydeltä on kuitenkin noin 150 senttimetriä, ja kirkkaan keskustan halkaisija on noin 20 senttiä. Jos katkaisijaa painetaan kaksi kertaa nopeasti, valoteho siirtyy seuraavalle asetukselle. Se voisi olla etsintävalonheitin, mutta valokeilan kantama ei ole tähän tarkoitukseen kovin vakuuttava. Tällainen dynaaminen valokatkaisija on mielestäni erittäin toimiva ratkaisu, joka mahdollistaa täyden valotehon saamisen nopeasti päälle, ja toimii esimerkiksi käyttäjän säikähtäessä esimerkiksi kohdehenkilön äkillistä ilmaantumista näkökenttään. Tasainen valokeila puolestaan toimii suurien alueiden valaisemiseen hyvin.. Valaisimessa ei ole mitään maassa kierimistä estävää muotoilua. Se voisi olla myös taktinen valaisin, jos valokatkaisija sijaitsisi päätykorkissa tai olisi muuten sellainen, että valaisinta ei tarvitsisi pyöritellä kädessä valokatkaisijan löytämiseksi. Valaisuoptioiden välillä vaihdetaan painelemalla valokatkaisijaa nopeassa tahdissa useita kertoja peräkkäin. Mini Intimidator on hieman erikoinen valaisin; onkin hieman vaikeaa määritellä mikä sen pääasiallinen käyttötarkoitus on. Strobo alkaa vilkkumaan, kun valokatkaisijaa painetaan nopeasti kolme kertaa, ja turbo-valoteho syttyy kun valokatkaisijaa pidetään painettuna vajaan sekunnin, ja valo palautuu takaisin aikaisemmin käytetylle valoteholle, kun katkaisija vapautetaan. Valaisimen käyttökytkin sijaitsee rungossa heti linssirenkaan takana. Lampussa on neljä valotehoa ja strobo-vilkku. Valokeilassa on normaaliin tapaan kirkas keskusta, mutta normaalista poiketen valokeila himmenee tasaisesti reunoja kohti, eikä valokeilalla ole selkeärajaista ulkoreunaa
Valokeilan kantamaksi ilmoitetaan komeat 580 metriä. Lampussa ei ole mitään maassa kierimistä estävää muotoilua. Lisäksi leveä ja kirkasta keskustaa lukuun ottamatta tasainen valokeila auttaa valaisemaan laajoja alueita kerralla – valokeilan reuna-alueiden kantama ei tosin luonnollisestikaan ole yhtä pitkä kuin valokeilan kirkkaimman pisteen. Linssirengas on hammastettu, ja valaisimen rungossa on karhennusta. Triton kuuluu selkeästi etsintävalonheittimien kategoriaan sen valokeilan pitkän kantaman ansioista. Kun tämän edestakaisen liikkeen tekee nopeasti, valaisin siirtyy strobo-tilaan. Valokatkaisija on forward clicky. Jatkopala kiinnitetään rungon takaosan ja päätykorkin väliin, jolloin kantoklipsi siirtyy rungon keskivaiheille. Valokeilassa on kapea kirkas keskusta, jonka ympärillä on epämääräisen muotoinen, hieman himmeämpi alue, ja himmein mutta hyvin tasainen ulkokehä. Jos runkoon kiinnitetään valaisimen mukana tuleva rungon jatkokappale, paristoja mahtuu neljä, tai vaihtoehtoisesti virtalähteenä voidaan käyttää kahta 18650-tyyppistä akkua. Lampun runko on otetta parantavan ruutukuvioinnin peitossa, ja rungon takapäässä on kiinteä kantoklipsi jonka avulla valaisinta voidaan kantaa linssi alaspäin. Valokeilan ulkokehän halkaisija metrin etäisyydeltä mitattuna on noin 140 senttiä, kirkkaimman keskustan halkaisija noin 11 senttimetriä ja keskustan ympärillä olevan alueen halkaisija noin 20 senttiä. Valaisimessa on kaksi valotehoa ja strobotoiminto. Vaikka runko pitenee jatkopalan kanssa neljä senttiä, se ei kuitenkaan haittaa valaisimen käyttöergonomiaa. Himmeämpi valoteho saadaan käyttöön kiertämällä linssipäätä vajaan sentin verran myötäpäivään, ja kirkas valo syttyy kun linssipäätä kierretään taas kiinni. Päätykorkissa oleva virtakatkaisija on osittain suojarenkaan peittämä. 34 KONTROLLI 6 • 2014 Olight M3X Triton Triton on pitkä ja hoikka valaisin, jossa on leveä heijastinkupu. Valaisimessa voidaan käyttää kolmea CR123-paristoa. Valotehon vaihtaminen on yksinkertaista, ja vaikka tehon vaihtaminen vaatii molempien käsien käyttämistä, se ei haittaa, koska kyseessä ei ole taktinen valaisin. Takaisin jatkuvaan valaisuun siirrytään kiertämällä linssipäätä kerran jompaan kumpaan suuntaan. Pituus: 20,5 / 24,5 cm Paino käyttökunnossa: 310 / 372 grammaa Valoteho: 1000 / 300 lumenia Paloaika: 1,3 h / 5 h Virtalähde: 3-4 kpl CR123 paristoja / 2 kpl 18650 akkuja Valaisimen luovutti: Handshake trading Oy (www.valostore.fi)
KONTROLLI 6 • 2014 35 Fenix LD09 Led Lenser F1 Nitecore MT1C 5.11 TMT A1 Led Lenser M7R * leveä Mag-Tac Olight M22 Warrior Led Lenser M7R * kapea Nitecore SRT6 Night Officer Olight M22 Warrior * diffuusorilla Nitecore MT26 Fenix TK22 Premium Surefire P2X Fury Tactical Surefire G2X Pro Nitecore P25 Smilodon TK22S Premium Neutral White Maglite Pro Olight M3X Triton 5.11 TMT L2 Olight SR Mini Intimidator H H
Toki telineeseen kuuluu mukaan laturi. Android Monterra käyttää vuonna 2012 julkaistua Android 4.0.4 Ice Cream Sandwich -käyttöjärjestelmää. Monterran virtalähteinä voi käyttää ladattavaa akkua tai AA-paristoja. Monterran on niin kookas, että se on häiritsevän iso normaalien housujen taskussa. On esimerkiksi vaikea kuvitella, että ottaisin Monterraa mukaan juoksulenkille, ilman että pitäisin sitä jatkuvasti kädessä tai ottaisin sille erikseen mukaan repun. Myös Monterran kookas takamus tekee laitteesta lähes mahdottoman kiinnittää mihinkään universaaliin matkapuhelimille tarkoitettuun autotelineeseen. Garmin Monterra käyttää erittäin herkkää, kaksitaajuuksista GPSja GLONASS-satelliittivastaanotinta. V AR USV ARASTO 36 KONTROLLI 6 • 2014 arminin GPS-maastonavigaattoreiden lippulaivamalli Monterra toimii Android -käyttöjärjestelmällä. Garminin mainospuheen mukaan sen ansiosta laite löytää nopeasti sijainnin ja toimii myös tiheässä metsässä tai kanjonissa. Uskon tämän pitävän hyvin paikkansa, koska testin aikana ulkona liikkuessani laite tiesi aina missä olin riippumatta olinko metsässä tai kerrostalon seinustalla. Laitteen etupaneelissa on myös uv-anturi, joka kertoo ultraviolettisäteilyn tason. Laitteessa on barometrinen korkeusmittari, joka osoittaa oikean korkeuden ja jonka avulla voi seurata säätilaa. ANT+ tekniikan avulla voidaan laitteeseen liittää esimerkiksi poljinnopeusanturi tai sykemittari. Sen strategiset mitat ovat: leveys: 7,48 cm, pituus: 14,96 cm, paksuus: 3,63 cm ja paino 331g. Laitteessa on seuraavat datayhteydet: Wi-fi, ANT+, Bluetooth ja NFC. Nämä yhteydet takaavat nopeat tiedonsiirrot laitteiden välillä ja Wi-fi mahdollistaa internet yhteyden. Laitteessa ovat kaikki Android-laitteille tutut ominaisuuden kuten Gmail, Google Chrome ja Play-kauppa. Androidkäyttöjärjestelmällä varustettu GPS-maastonavigaattori G teksti ja kuvat: Timi Tikkanen Monterra. Tosin jos Monterrasta haaveilee autonavigaattorina, on lähes pakotettu ostamaan Garminin oma autoteline, jonka hinta on hulppeat 70e. Play-kauppa tuo mukavasti lisää mahdollisuuksia käyttää Monterraa erilaisiin käyttötarkoituksiin. Monterra on kuin huippuhyvällä GPS-antennilla varustettu matkapuhelin, ilman puhelintai tekstiviestiominaisuuksia. Paikannusta tehostavat kolmiakselinen kompassi, kiihtyvyysanturi ja gyroskooppi. Ulkokuori Monterra on iso kapistus, ja se onkin Garminin GPS-maastonavigaattorista suurin. Garminilla on toki olemassa Monterralle omia telineitä pyörään, veneeseen, mönkijään tai autoon
KONTROLLI 6 • 2014 37 Monterra
Se maksaa itsessään noin 650-720e ostopaikasta riippuen. En keksi ihan heti mitään hyvää syytä miksi maksaisin itseni kipeäksi juuri Monterrasta. Monterran ostajalla on edessään lähes välittömästi TOPO-pro karttojen ostaminen, joista esimerkiksi puolikkaan Suomen hinta on jo 200e. Kuvat näkyvät galleriassa ja kartalla niin Monterrassa kuin BaceCampissakin. On vaikea kuvitella, että tulisin surffailemaan tai kirjoittelemaan sähköposteja Monterralla, jos taskussani olisi älypuhelin jakamassa Wi-fiä. Monterran näytön resoluutio on nimittäin karmeat 272 x 480, joka on huonompi kuin esimerkiksi Samsung Xcover puhelimessa. Garmin ohjelmat Monterrassa on Garminin omia ohjelmia, joilla voi luoda omia seikkailuja, geokätköillä, suunnitella reittipisteitä, etsiä mielenkiintoisia kohteita tai käyttää laitetta autonavigaattorina. Monterran käyttämistä hankaloittaa sen hidas prosessori. Garmin ilmoittaa, että litiumioni-akku antaa laitteelle maksimissaan 16 tunnin käyttöajan ja kolmella AA -paristolla laitteen käyttöaika on maksimissaan 22 tuntia. Prosessorin hitaus näyttäytyy myös siinä, että jos laittaa laitteen näytön päälle sivussa olevasta näppäimestä, saattaa kulua jopa 2 sekuntia kunnes näyttöön ilmestyy kuva. Monterran hankinta Monterra ei ole köyhien GPS-laite. 38 KONTROLLI 6 • 2014 Valitettavasti kuitenkin moni hyödyllinen Play-kaupan sovellus tarvitsee nettiyhteyden toimiakseen, kuten Google-maps. Hyvää + Android, kattava valikoima ohjelmia + Yhteydet + Tarkka GPS + Iso näyttö + AA-paristojen käyttömahdollisuus Huonoa Akkukesto Koko Hinta Lisävarusteiden hinnat Hidas prosessori Näytön resoluutio Arvosana 4/10. Koen olevani aika hyvä tekniikan kanssa, mutta minulle kesti kauan ennen kuin tajusin Garminin sovellusten toimintalogiikan. Olisin toivonut laitteelle huomattavasti pidempää käyttöaikaa. Luulen, että sovellukset ovat suoraan käännettynä Garminin aikaisemmista käyttöliittymistä, eikä niissä ole hyödynnetty Adroidille tyypillisiä valikkoja tai toimintoja. Mielestäni Garminin ohjelmat ovat hieman vanhanaikaisen tuntuisia ja niiden käyttöliittymässä olisi mielestäni huomattavasti parannettavaa. Olin tarkastanut sijaintini muutaman kerran, ottanut muutaman kuvan ja antanut laitteen tallentaa reittiä kuoritakkini povitaskussa. Minulla kesti esimerkiksi pitkään tajuta miten luodaan vaellusreittejä ja miten niiden muokkaaminen onnistuu. Laitteella on mahdollista toki käyttää Google play-kaupasta ostettavia maastokarttaominaisuuksia, mutta niissä eivät toimi Garminin omien ohjelmistojen ominaisuudet. Kameralla saa myös panoramakuvia ja laitteeseen voi ostaa Play-kaupasta erilaisia kamerasovelluksia. Kamera Monterrassa on 8mp kamera, jolla voi ottaa videota ja geotägättyjä kuvia. Sain huomata käytännössä, että Monterran käyttäjä joutuu varaamaan taskut täyteen pattereita tai varavirtalähteitä, mikäli aikoo pidemmälle reissulle, kuten vaellukselle. Normaalien valokuvien lisäksi tarkasti geotägätyistä kuvista voisi olla mahdollisesti hyötyä esimerkiksi onnettomuuspaikka tutkinnassa. Lopuksi Minulla oli korkeat odotukset Monterrasta, mutta jouduin valitettavasti pettymään. En mielestäni edes ollut pannut laitetta koville. Monterran ostajalle kertyy siis hulppeat 750-1000 euron investointi, jotta laitteesta saa kaiken hyödyn irti. Lähdin Monterran kanssa kolmen päivän vaellukselle ja huomasin pettymyksekseni, että Monterra oli hyytynyt litiumioni akulla jo ensimmäisen 8 tunnin jälkeen. Muutamia kertoja testin aikana sovelluksia kaatui, varsinkin jos yritin tehdä jotain laitteistoa kuormittavaa, kuten loitontaa karttaa. Garmin BaceCamp -tietokoneohjelma antaa laitteelle paljon lisäarvoa ja helpottaa reittien luomista tai niiden tarkastelua. Koko Suomen pro kartan hinta on 299e. Monterran hinnalla saa helposti hankittua iskunja vedenpitävän Android -puhelimen sekä halvemman GPS-maastonavigaattorin. BaceCamp -ohjelman kautta voi myös tutkia muiden käyttäjien tekemiä reittejä ja seikkailuja. Toki onhan Wi-fi ominaisuus hyvä olla olemassa esimerkiksi tiedonsiirron tai laitepariutumisen takia. Monterran mukana tulevat vain peruskartat, jotka eivät ole kovinkaan yksityiskohtaisia. Akku Monterranssa on mahdollista käyttää pakkauksessa mukana tulevaa litiumioni-akkua tai kolmea AA -paristoa. Mutta nettisurffailuun laitetta en käyttäisi, sillä hidas prosessori ja näytön huono resoluutio saisi minulle todennäköisesti aikaan päänsäryn. Kyllä, Garmin Monterra on tarkka GPSmaastonavigaattori ja siinä on paljon potentiaalia, mutta sen heikkoudet ovat lähes ylitsepääsemättömät. Huono prosessori, karmea näyttöresoluutio, ja vielä varsin lyhyt tehokas käyttöaika syövät sen käytettävyyttä. Esimerkiksi autonavigointia käytettäessä ensin pitää asettaa määränpään maanosa, sitten kaupunki, kadunnimi ja viimeiseksi talon numero
KONTROLLI 6 • 2014 39 GPS (Global positioning system) GPS-satelliittipaikannus on Yhdysvaltain puolustusministeriön kehittämä ja rahoittama satelliittipaikannusjärjestelmä. Lähde: Wikipedia. Jotta GPSpaikannin voi toimia, sen täytyy saada yhteys vähintään neljään satelliittiin. Vuonna 1984 Yhdysvaltain presidentti Ronald Regan vapautti Navstar-GPS navigoinnin myös siviilien käyttöön. Ensimmäinen navigointiin tarkoitettu satelliitti laukaistiin vuonna 1978. Satelliitin etäisyys on maanpinnasta on noin 20 183 kilometriä. Yksittäinen satelliitti kiertää maapallon kaksi kertaa vuorokaudessa nopeudella 14 000 km/h. Aktiivisia satelliitteja avaruudessa on koko ajan 24 kappaletta, joista parhaimmillaan voi olla näkyvillä 12
40 KONTROLLI 6 • 2014 GLONASS (Globalnaja navigatsionnaja sputnikovaja sistema) GLONASS-satelliittipaikannus on Neuvostoliiton/ Venäjän puolustusministeriön satelliittipaikannusjärjestelmä, jonka ensimmäinen satelliitti laukaistiin avaruuteen 12.10.1982. Lähde: Wikipedia. Niihin myöskään ei ole lisätty keinotekoisia paikannusvirheitä, toisin kuin GPS:ään. GLONASS-satelliitteja on avaruudessa 21 ja niiden käyttöikä on noin 5-7 vuotta. Joka puolella maailmassa on näkyvissä aina vähintään viisi GLONASS-satelliittia. Satelliittien etäisyys maasta on noin 19 100 km. Jokaisella GLONASSsateliitilla on oma taajuutensa eikä niitä ole salattu
KONTROLLI 6 • 2014 41
On osattava kiinnittää huomiota normaalista poikkeavaan käytökseen, kuten ilman näkyvää syytä jollakin paikalla maleksivat ihmiset, jotka alkavat lähestyä liikennevaloihin pysähtynyttä autoa. George Basnett on ajoneuvokoulutusta tarjoavan U.S. Seuraavaksi Basnett opettaa oikean tavan peruuttaa autolla nopeasti ja turvallisesti; rikollisten hyökkäyksen kohteeksi jouduttaessa, omaa tuloreittiä pitkin peruuttaminen on usein nopein tapa paeta paikalta. Peruuttaminen – kuten muutkin filmillä opetettavat ajoneuvoasiat – ovat hyödyllisiä myös normaaleissa liikennetilanteissa. Filmi alkaa potentiaalisten itsepuolustustilanteiden ennakoimiselta ja välttämisellä. Kyky pitää ajoneuvo hallinnassa yllättäAmpumaharjoittelun tulee olla realistista ja simuloida mahdollisia aseenkäyttötilanteita ja -olosuhteita. Samat periaatteet pätevät yleisemminkin autolla ajamiseen, eli asennon on oltava tukeva ja mahdollistettava tarvittaessa nopeat ohjausliikkeet. Aseenkäyttö ajoneuvossa teksti ja kuvat: Seppo Vesala T. Filmillä Pincus tosin puhuu asetta itsepuolustukseksi kantavasta siviilihenkilöstä, mutta sama pätee myös työtehtäviensä puolesta asetta kantavaan kenttäsikaan. Auton sivupeilit säädetään niin, että kuljettaja näkee mahdollisimman paljon taakseen, ja rengaspaineiden tulee olla kohdillaan. Ampuminen autosta käsin ja toimiminen ajoneuvojen välittömässä läheisyydessä poikkeaa huomattavasti normaaleista ampumarataolosuhteista. Hän on kirjoittanut neljä kirjaa ja tehnyt useita kymmeniä koulutusvideoita, joita on myyty yhteensä neljä miljoonaa kappaletta. Training center, 2009 Pituus: 1:22 Taustatietoja kouluttajista Rob Pincus on työskennellyt poliisina ja henkivartijana ennen täysipäiväiseksi kouluttajaksi ryhtymistään. Istuimen selkänojan on oltava riittävän pystyssä, käsien on yllettävä kunnolla ohjauspyörään niin että hartiat ovat selkänojassa kiinni, peukaloita ei kierretä ohjauspyörän ympärille vaan rattiin tartutaan apinaotteella, ja niin edelleen. Auto käännetään keula menosuuntaan heti, kun päästään paikkaan jossa se voidaan tehdä nopeasti ja turvallisesti. Punaisia liikennevaloja lähestyttäessä kannattaa auton vauhtia alkaa hidastamaan jo hyvissä ajoin, jolloin valoihin pysähtyminen saatetaan välttää kokonaan. Näin ollen, ajoneuvon ympärillä ja jopa sisällä tapahtuvaa aseenkäyttöä tulisi harjoitella edes joskus. Pincus johtaa omistamaansa koulutusyritystä, missä hän kouluttaa niin siviilejä kuin sotilaita ja poliiseja aseenkäytössä ja ampumisessa. Training Centerin pääkouluttaja. Katsojaa neuvotaan miettimään valmiita toimintamalleja tällaisten tilanteiden varalle. Jos liikennevaloihin kuitenkin joudutaan pysähtymään, on edellä olevaan ajoneuvoon jätettävä riittävästi väliä, jotta tarpeen vaatiessa voidaan tehdä U-käännös vastaantulevalle kaistalle, ja paeta nopeasti paikalta. Voi tosin olla, että tämä asia on niin perusteita, että se opetetaan Yhdysvalloissa jo autokoulussa. KIRJASTO 42 KONTROLLI 6 • 2014 Ampuminen ajoneuvoissa ja niiden ympärillä poikkeaa huomattavasti totutuista ampumarataolosuhteista. PERSONAL FIREARM DEFENSE: VEHICULAR DEFENSE Kouluttajat: Rob Pincus & George ”Buddy” Basnett Kustantaja: I.C.E. Seuraavaksi Basnett puhuu oikeaoppisesta ajoasennosta. Nyt tarkastelussa olevista filmeistä saa hyvän rautaisannoksen aiheeseen liittyvää tietoa. Koska autossa vietetään paljon aikaa ja toisaalta ajoneuvossa oleminen vaikuttaa paljon toimintaan, on asetta kantavien henkilöiden järkevää käyttää aikaa myös aseenkäytön harjoittelemiseen ajoneuvoperspektiivistä käsin. Näitä tilanteita ei kuitenkaan juurikaan harjoitella, vaikka ehkä syytä olisikin. Pincus on kehittänyt Kontrollin numerossa 3/2009 esitellyn Combat Focus Shooting -konseptin. Filmin esittely Filmin alustuksessa Pincus toteaa, että autossa vietetään paljon aikaa, oli sitten kyse päivittäisestä työmatkaliikenteestä tai perheen kesken tehtävistä viikonlopputai kesälomamatkoista. Lisäksi ajoneuvon välittömässä läheisyydessä tapahtuvan aseenkäyttötilanteen syntyminen on realistinen uhka – tätä kirjoitettaessa vain muutamaa päivää aikaisemmin Halikossa ammuttiin useita laukauksia kahta autossa istunutta poliisia kohti. Tämä toimintamalli myös pienentää polttoaineenkulutusta ja saattaa itse asiassa jopa jouduttaa matkantekoa verrattuna tapaan hidastaa vauhtia vasta juuri ennen liikennevaloja. Filmillä kerrotaan useita vastaavia keinoja esimerkiksi Yhdysvalloissa yleistyneiden carjackingtilanteiden varalta, mutta filmillä ei mainita edes sivulauseessa että auton ovet olisi syytä pitää lukossa. Ennakoinnissa pätevät paljolti samat asiat, liikuttiin sitten autolla tai jalan: ympäristön havainnointi on tärkeää, ja kaikki havainnointia häiritsevät riskitekijät on minimoitava – tämä toimenpide parantaa liikenneturvallisuutta yleisestikin, vaikka filmillä ei siihen otetakaan kantaa
Pincus käsittelee vain niitä kantotapoja, joista oli puhetta aikaisemmin filmillä. Tällainen tarve saattaa tulla eteen esimerkiksi, jos ajoneuvon kuljettaja saa osuman, jonka seurauksena menettää kykynsä kuljettaa ajoneuvoa. Auton rakenteet siis pysäyttivät suurimman osan luodeista, mutta eivät kaikkia. Kaksi seuraavaa kappaletta ovat ikään kuin jatkoa erilaisia käsiaseiden kantotapoja käsitelleeseen kappaleeseen: Pincus puhuu aseen vetämisestä kotelosta, kun asetta kannetaan erilaisilla kantotavoilla joko käyttäjän vartalossa kiinni, tai erillään autossa. Ensin ammutaan ovien lasien läpi, mikä kuvaa esimerkiksi tilannetta jossa teräaseella aseistautunut hyökkääjä pyrkii autoon sisälle. Toinen testi tehdään ampumalla auton ovien läpi, tulosten ollessa samansuuntaisia. KONTROLLI 6 • 2014 43 vissä tilanteissa lieneekin ampumataitoa tarpeellisempi taito, mutta siitä huolimatta lienee harvinaista, että ääriolosuhteissa ajamista harjoitellaan säännöllisesti. Joka tapauksessa ensimmäinen luoti hajottaa lasin, joten se ei vaikuta seuraavien luotien lentorataan. Tauluun osuneista luodeista toinen osui maalitauluun poikittain, joten sen teho olisi luultavasti huomattavasti alhaisempi kuin suoraan osuneella luodilla. Oikeanpuoleisen lasin läpi ammuttaessa päästään parempaan ampuma-asentoon, tosin tällöinkin joudutaan ampumaan yhdellä kädellä. Seuraava, lyhyt kappale käsittelee aseiden säilyttämistä ajoneuvossa. Kappaleen aihepiiri on mielestäni hyvä, ja harjoittelemisen arvoinen.. Luodit ammutaan loivassa kulmassa konepeltiin, tarkoituksena on tutkia miten kimpoavat luodit käyttäytyvät. Filmillä on vielä parin minuutin mittainen bonuskappale, joka käsittelee ajoneuvon hallintaan ottamista pelkääjän paikalta käsin. Tätä havainnollistetaan sijoittamalla maalitaulu auton etupuolelle siten, että taulun etäisyys tuulilasista on kolmesta neljään metriä. Filmillä todetaan, että auton ovien lasit eivät vaikuta luodin lentorataan niin paljoa, että luoti menisi sen takia ohi oven vieressä seisovasta hyökkääjästä. Neljästä ammutusta luodista kaksi upposi konepellin läpi ja päätyi auton moottoritilaan, mutta kaksi luodeista kimposi osuen maalitauluun. Ratkaisu on looginen, mutta on sääli että useita varteenotettavia vaihtoehtoja jää käsittelemättä. Tuloksena on, että yhdeksästä ammutusta luodista yksi tulee kirkkaasti läpi, ja toinen vaivalloisemmin, loppujen jäädessä auton rakenteisiin. Filmillä todetaan vanha viisaus, että mitä kauempana suojasta henkilö on, sitä suuremalla todennäköisyydellä kimmonnut luoti lentää henkilön yli. Auton sivulasit ovat melkein pystysuorassa, mutta tuulilasi voi olla hyvinkin loivassa kulmassa, lisäksi tuulilasin rakenne on sivulaseja kestävämpi. Pincus ei kuitenkaan käsittele aihetta kovin laaja-alaisesti, vaan ottaa esille ainoastaan muutaman erilaisen kantotavan. Kun filmiä on kulunut lähes puoli tuntia, siirrytään ajamiseen liittyvästä asiakokonaisuudesta aseisiin. Filmin neuvot toimivat parhaiten automaattivaihteisella autolla, eikä manuaalilaatikon mukanaan tuomia ongelmia oteta lainkaan esille. Toisaalta filmin opetuksia voi käyttää hyväkseen arvioidessaan, kuinka hyvin auto tarjoaa suojaa vastapuolen luoteja vastaan. Lisäksi luoti osuu tauluun sivuttain, joten luodin vammavaikutus olisi luultavasti huomattavasti huonompi kuin normaalisti lentävällä luodilla. Aluksi puhutaan erilaisista käsiaseiden kantotavoista ja käsitellään niiden hyviä ja huonoja puolia. Seuraavassa kappaleessa ammutaan auton kylkien läpi. Ensin Pincus ampuu porrasperäisen auton tavaratilan läpi. Filmin kaksi viimeistä varsinaista kappaletta esittävät, miten henkilöauton rakenteet vaikuttavat käsiaseiden luotien lentoratoihin. Seuraavaksi käsitellään tilannetta, jossa puolustautuja joutuu ampumaan auton tuulilasin läpi auton edessä olevaa henkilöä. Tämä on mielestäni hyvä asenne, sillä yleispätevää, kaikille yhtä hyvin sopivaa ratkaisua ei liene olemassa. Ensin puhutaan auton lasien läpi ampumisesta, käsittelyn painopisteen ollessa tilanteissa joissa puolustautuja on autossa sisällä, ja joutuu ampumaan lasin läpi ulkona olevaa hyökkääjää. Mielenkiintoisin kantotapa on kotelo, jota voi kantaa normaaliin tapaan vyöllä, ja jonka voi siirtää ajoneuvoon kiinteästi asetettuun telakkaan ilman, että asetta tarvitsee ottaa kotelosta pois. Pincus toteaa, että joskus saattaa olla tarpeen ampua auton taakse suojautunutta henkilöä silläkin riskillä, että ei voi olla varma, onko auton takana sivullisia henkilöitä. Kuljettajan puoleisen lasin läpi ampumisessa lisähaasteena on se, että kuljettajan paikalla oleva ampuja joutuu ampumaan hätälaukausotteesta lyhyen etäisyyden takia. Pincus kannattaa aseen siirtämistä pois omalta vyötäröltä ainakin pitkien automatkojen ajaksi, koska ase on tällöin usein helpommin saatavilla. Pincus ei kuitenkaan tarjoile katsojalle yhtä oikeaa tapaa kantaa asetta, vaan tarkoitus on että jokainen arvioi omat tarpeensa ja olosuhteensa itse, ja tekee valinnan itsenäisesti. Tämä muutos on sitä suurempi, mitä loivemmassa kulmassa auton tuulilasi on. Kuten aseen kantotavan suhteen, Pincus ei nytkään anna valmiita vastauksia vaan tuo esille joitakin päätöksentekoon vaikuttavia seikkoja. Seuraavaksi Pincus ampuu auton konepellin takana kyyristelevää maalitaulua. Osuma tuulilasiin muuttaa luodin lentorataa niin paljon, että keskelle taulua tähdätty luoti osuu maalitaulua kaulan sivulle. Lisäksi nämä aiheet olisi voitu joko yhdistää samaan kappaleeseen, tai ainakin esittää peräkkäin, sillä nyt filmillä ikään kuin hypitään edes takaisin, kun kahden yhteen kuuluvan kappaleen väliin on sijoitettu hieman eri asiaa käsittelevä osio. Pincus ampuu auton toiselle puolelle suojautunutta maalitaulua suoraan auton läpi normaalilla palvelusaseella jonka kaliberi on .40 S&W, eli luoti on hieman Suomessa käytettävien palvelusaseiden luoteja isompi; valitettavasti filmillä ei käy ilmi, mitä patruunoja aseessa käytetään. Vaikka aseen säilyttäminen ajoneuvossa ei ensikuulemalta tuntuisikaan järkevältä, Pincus tuo esille joitakin seikkoja jotka saattavat puoltaa tätä käytäntöä. Näistä eriskummallisin on vyölaukussa oleva asekotelo, jotka olivat muodissa 80ja 90-luvuilla, mutta käsittääkseni ovat nykyään melkein yhtä harvinaisia kuin tavalliset vyölaukut. Toisaalta, filmi on tehty amerikkalaisille katsojille, jotka luultavasti olisivat automaattivaihteisen auton kyydissä. Näiden seikkojen takia tuulilasi muuttaa luodin lentorataa huomattavasti: sisältä ulos ammuttaessa luodin lentorata nousee ylös, ja ulkoa sisälle käy päin vastoin
Mitä enemmän kohdehenkilö siirtyy sivulle, sitä vähemmän kenttäsika on suojassa. Aluksi tutkitaan, kuinka luodit kimpoavat konepellistä jos auton avattuja ovia käytetään suojana poliisisarjoista tutulla tavalla. Kuten Pincusillakin, myös tämän filmin ensimmäisenä aiheena on aseen kantaminen autolla ajettaessa. Ei ole yllättävää, että mitä kauempana autosta ollaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kimmonnut luoti lentää yli. Toista Lambin esittelemää kantotapaa ei käsitelty lainkaan Pincusin filmillä. Lamb esittelee muun muassa Kontrollin numerossa 1/2014 käsiteltyä konseptia, jonka mukaan on parempi olla kiinni suojassa sen sijaan, että noudattaisi yleisesti opetettavaa tapaa olla vähintään käsivarren mitan irti suojasta. Mielestäni Pincusin parhaita puolia kouluttajana on, että hän ei vain kerro miten asiat pitää tehdä, vaan katsojalle annetaan eväitä ratkaista kysymys tämän omista lähtökohdista käsin, ja kunkin katsojan omat olosuhteet huomioon ottaen. Itseäni olisi kiinnostanut esimerkiksi nähdä, kuinka hyvin pelkkä avattu etuovi suojaa oven taakse suojautunutta henkilöä. Lamb esittelee kaksi tapaa kantaa asetta autossa, toinen kantotavoista on Pincusin varsin vähälle huomiolle jättämä, ja sen käyttökelpoisuuden suhteen Lamb on paljolti eri mieltä Pincusin kanssa. Vaikka ampuminen ja aseenkäyttö ovat paljon seksikkäämpiä aiheita, ajoneuvoasioiden ja tilanteiden ennakoinnin mukaan ottaminen tekevät tästä filmistä pelkkää ammuntafilmiä huomattavasti kattavamman. Seuraavassa kappaleessa testataan, kuinka paljon lasin läpi ampuminen muuttaa luodin lentorataa. Toisaalta, kun perusteet ovat kunnossa, ei ajoneuvoympäristöä varten välttämättä tarvitse harjoitella mitään erityisiä kevätjuhlaliikkeitä. Jos asento on riittävän matala, Lambin testin perusteella voidaan kuitenkin olla lähes kiinni ovessa, ja silti olla kohtuullisen hyvässä suojassa. Pistoolin osalta Lambilla ei ollut mitään uusia ja mullistavia tekniikoita, mutta filmillä kuitenkin esitetään aseen käsittely kummallakin kädellä kattavasti ja selkeästi. Toisin kuin Pincus, Lamb puhuu myös mahdollisuudesta nousta autosta ja vastata vastapuolen hyökkäykseen vasta tämän jälkeen. Hän on osallistunut taistelutoimiin useissa konflikteissa eri puolilla maailmaa. Seuraavaksi Lamb palaa käsittelemään auton käyttämistä suojana; mielestäni tämä aihe olisi voitu sijoittaa muiden samaa aihepiiriä käsittelevien kappaleiden yhteyteen. Lamb toimii kouluttajana perustamassaan Viking Tactics -koulutusyrityksessä, missä hänen koulutuksensa painottuu armeijan ja poliisin henkilöstön koulutukseen. Pistoolin ja kiväärin käsittely on eriytetty eri lukuihin. Joitakin asioita toki voi soveltaa myös muun tyyppisiin aseisiin. VIKING TACTICS STREETFIGHTER PART 1 Kouluttaja: Kyle Lamb Kustantaja: Trample and Hurdle Productions, 2013 Pituus: 0:55 Taustatietoja kouluttajasta Kyle Lamb on toiminut yli kaksi vuosikymmentä Yhdysvaltojen armeijan sotilaana, tästä ajasta suurimman osan armeijan erikoisjoukoissa. Pistoolia ja kivääriä varten on omat kappaleensa. Kaksi seuraavaa kappaletta käsittelevät auton käyttämistä suojana ja sitä, kuinka hyvin ajoneuvo ylipäätään tarjoaa suojaa luoteja vastaan. 44 KONTROLLI 6 • 2014 Kokonaisarvio filmistä Filmi on teknisesti hyvin tehty, kuten suurin osa koulutusfilmeistä nykyään. Suoraan edestä katsottuna molemmilla tavoilla ollaan yhtä hyvin suojassa, mutta heti jos kohdehenkilö on hieman sivulla tai korkeammalla kuin suojan takana oleva henkilö, esteen tarjoama suoja heikkenee huomattavasti. Kiväärin käsittely on luonnollisesti tehty AR-perheen aseiden mukaiseksi, eikä filmin tekniikoita voi välttämättä käyttää sellaisinaan muiden aseperheiden aseisiin. Kaksi seuraavaa kappaletta käsittelee yhdellä kädellä tehtäviä häiriönpoistoja ja lippaanvaihtoja. Filmin lopussa olevat ajoneuvon rakenteiden läpi ampumista sisältävät kappaleet olivat mielestäni filmin parasta antia, sillä tällaista informaatiota on harvoin tarjolla. Näiden asentojen käyttäminen voimankäyttötilanteessa edellyttäisi melko paljon harjoittelua, jotta aseen normaalista poikkeavan asennon vaikutuksen osumiin pystyisi arvioimaan riittävällä tarkkuudella. Oli kuitenkin sääli, että aiheeseen ei porauduttu syvemmälle. Niistä on kaiken lisäksi hyötyä myös normaalissa liikenteessä, missä suurimmat uhat eivät liity ammutuksi tulemiseen. Kiväärikappale ei välttämättä sovellu kovin suoraan rauhan ajan Suomen olosuhteisiin, mutta esimerkiksi YK-tehtävissä näille tekniikoille voi hyvinkin olla käyttöä jopa sellaisinaan. Filmin esittely Streetfighterin alussa ei ole mitään alkusanoja tai alustusta, vaan Lamb menee suoraan asiaan. Olin yllättynyt, kuinka vähän filmissä oli varsinaiseen ampumiseen liittyviä asioita. Vaikka ajoneuvon hallintaan ja ajamiseen liittyvät asiat vievät filmistä puolisen tuntia, niiden mukaan ottaminen on hyvin perusteltua. Suuri osa filmillä esitettävistä asioista on joka tapauksessa sovellettavissa myös esimerkiksi poliisitoimintaan tiettyihin olosuhteisiin. Seuraavat kaksi kappaletta käsittelevät autosta nousemista siten, että ollaan mahdollisimman nopeasti valmiina toimintaan. Filmi on kuvattu usealla kameralla, ja jokaisen kappaleen loppuun on kerätty ranskalaisilla viivoilla kappaleen ydinkohdat yhteen kertaamisen helpottamiseksi. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, kun kohdehenkilöitä on useita, tai tämä voi liikkua oman suojansa takana.. Lamb on tehnyt useita ampumiseen ja aseenkäyttöön liittyviä koulutusfilmejä ja kirjoja. Erityisesti pistoolin kanssa toimittaessa tulee varoa selkäytimeen opittua tapaa pitää aseen piippu maata kohti, koska istuvassa asennossa oltaessa tämä tarkoittaa sitä, että aseella osoitetaan omia reisiä. Seuraavaksi esitellään kolme erilaista, lähinnä pitkille aseille soveltuvaa ampuma-asentoa, joiden avulla ajoneuvon tarjoama suoja voidaan käyttää maksimaalisesti hyväksi. Lamb toteaa, että luodin lentoradan muuttuumisen lisäksi on suuri vaara että luoti sirpaloituu lasiin osuessaan, jolloin luodin vammavaikutus jää tavoiteltua pienemmäksi. Kaksi esitellyistä asennoista on melko erikoisia, ja vaikka ne mahdollistavatkin ampumisen hyvästä suojasta, ne eivät ole varsinaisia tarkkuusammunta-asentoja. Melkein voisi sanoa, että tähän näiden filmien yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. Lamb tarjoaa ratkaisumallina useiden peräkkäisten laukauksien ampumista samasta reiäistä, jolloin ehkä paria ensimmäistä luotia lukuunottamatta loput pääsevät lentämään vapaasti
Olisi ollut hyvin kiinnostavaa nähdä esimerkiksi, kuinka paljon auton oven tai tuulilasin läpäiseminen vaikuttaa luodin terminaaliballistisiin ominaisuuksiin. Tekniseltä kantilta huonoin seikka on, että jokaisen kappaleen alussa ja lopussa on muutaman sekunnin mittainen filmipätkä Viking Tacticsin miekkalogosta. Harjoituksessa on käytössä useita ajoneuvoja joiden ympärillä voidaan ampua, ja kivääriharjoitus jopa alkaa simuloidulla kolarilla, kun Lambin auto työnnetään päin pysäköityä ajoneuvoa. Valitettavasti aiheista ei ole otettu kaikkea irti, vaan monet asiat esitetään hyvin pintapuolisesti. Siinä simuloidaan tilannetta jossa Lamb on ollut ajamassa autolla, ja on joutunut usean aseistetun henkilön saartamaksi. KONTROLLI 6 • 2014 45 Filmi päättyy kolmeen käytännön harjoitukseen; kukin on omassa kappaleessaan. Pincusilla sen sijaan aseenkäyttö on vasta viimeinen mahdollisuus, ja koulutus ulottuu ajallisesti paljon ennen tilanteen räjähtämistä silmille, ennakointivaiheeseen saakka. Mieleeni tulikin lähinnä, että Lamb oli halunnut ampua hieman motivaatioammuntaa koulutusfilmin kuvaamisen nimissä. Olinkin iloinen huomatessani, että Pincus on tehnyt nimenomaan tähän aiheeseen keskittyvän filmin, jossa tosin testataan ajoneuvon rakenteiden sijasta erilaisten rakennusmateriaalien vaikutusta. Filmien vertailua Kun tämän Kirjaston filmejä tarkastelee rinnakkain, on helppo havaita niiden painotuksissa olevat erot, vaikka filmien aihepiiri onkin sama. Myös Lambin sotaisampia toimintamalleja voi soveltaa Suomen oloihin, ja ne saattavat soveltua sellaisinaan käytettäviksi esimerkiksi ulkomailla kriisialueilla työskenneltäessä. Näin saadaan aikaan normalista poikkeava aloitustilanne, minkä lisäksi ajoneuvot siirtyvät paikaltaan joten tilanne on molemmilla kerroilla hieman erilainen, vaikka maalitaulujen paikkoja ei olekaan vaihdettu. Filminä Streetfighter on kuitenkin hyvin viihdyttävä, ja se herättää halun päästä välittömästi ampumaradalle kokeilemaan juuri nähtyjä tekniikoita tai harjoituksia. Tämä on hyvin tärkeä aihe, mutta kokemukseni mukaan yllättävän harvoissa ammuntafilmeissä tehdään tämänkaltaisia kokeita, tai ylipäätään viedään ampumista perusmallia pidemmälle. Parhaan lopputuloksen saakin, jos katsoo molemmat ja yhdistää filmeistä opittavat asiat yhdeksi kokonaisuudeksi.. Pincusin filmi on selkeästi kohdistettu asetta itsepuolustuksekseen kantaville siviileille, joiden pääasiallinen tavoite on välttää vaaralliset tilanteet; ”living not to fight another day”, kuten filmillä osuvasti todetaan. Pincusin filmi on näistä kahdesta huomattavasti laaja-alaisempi ja analyyttisempi; alun ajoneuvo-osuudesta on hyötyä myös normaalissa liikenteessä. Kokonaisarvio filmistä Kuten lähes kaikki koulutusfilmit nykyään, myös Streetfighter on teknisesti varsin hyvälaatuinen. Vaikka yksittäinen animoitu logo kestää vain muutaman sekunnin, maahan iskeytyvän miekan katseleminen alkaa kuitenkin kyllästyttää varsin nopeasti, varsinkin kun kappaleen vaihtuessa sama logo näytetään kahteen kertaan – ensin edellisen kappaleen lopussa, ja sen jälkeen seuraavan kappaleen alussa. Lambin filmi puolestaan on selkeästi markkinoitu sotilaille, mikä näkyy sekä toimintamalleissa että lähtötilanteissa. Lamb puolestaan käsittelee ampumista laajemmin ja opettaa useita ampuma-asentoja, jotka soveltuvat hyvin nimenomaan ajoneuvon ympärillä toimimiseen. Ensin esitellään liikkuvasta ajoneuvosta ampumista. Filmin aihepiiri on mielenkiintoinen. On kuitenkin sääli, että kummassakaan filmissä aihetta ei käsitellä kovin syvällisesti. Toki näistä voi saada motivaatiota ja inspiraatiota oman harjoittelun realismin lisäämiseen. Kaksi viimeistä kappaletta esittävät käytännön harjoitusta. Lamb lähtee usein tilanteesta, jossa aseistettu joukkio on saanut koulutettavan henkilön ajoneuvon pysäytettyä, jolloin tilanteeseen vastataan perinteisellä lippaat tyhjiksi -toimintamallilla. Lamb ampuu saman harjoituksen pariin kertaan sekä pistoolilla että kiväärillä; eri aseilla tehdyt suoritukset on niputettu omiin kappaleisiinsa. Molemmat kouluttajat käsittelevät ajoneuvon käyttämistä suojana. Lamb paljastaa pari aiheeseen liittyvää kikkaa, mutta muuten tämän kappaleen anti on hyvin vähäinen. Sinänsä aihe saattaa olla hyvinkin tarpeellinen joissakin toimintaympäristöissä, mutta ongelmana on, että katsoja ei juurikaan kostu tästä informaatiosta. Tältä osin Streetfighter muistuttaa esimerkiksi taannoin Kontrollissa arvosteltuja Magpullin filmejä, tosin Lambin filmin informaatiosisältö jää huomattavasti pienemmäksi. Nämä viimeiset harjoitukset ovat mielenkiintoisia, mutta niissä ei opeteta uusia asioita, joten niiden informaatioarvo jää vähäiseksi. Äänitys toimii hyvin, kuvauksessa on käytetty useita kameroita, kuvaan on lisätty tarvittaessa grafiikkaa korostamaan esitettäviä asioita, ja niin edelleen. Filmit soveltuvat myös suomalaisen katsojan silmille, sillä ainakin kaikki autolla liikkuvat, asetta kantavat kenttäsiat voivat hyötyä erityisesti Pincusin filmin opeista sellaisinaan. Kokonaisuutena molemmat filmit ovat hyviä, mutta niin eri tyyppisiä että on vaikeaa sanoa, kumpi on parempi
Netistä löytämissäni keskusteluissa yksi yleisimmistä huolenaiheista tuntuikin olevan, onko P90X liian raskas treeni kysymyksen esittäjän tasoiselle kuntoilijalle. Se onkin kehitetty kotiharjoitusohjelmaksi jo valmiiksi hyvässä kunnossa oleville ihmisille. Suurin poikkeus tähän sääntöön on vatsalihastreeni, joka on tarkoitettu vedettäväksi läpi samana päivänä lihaskuntotreenien kanssa, joko heti perään tai erillisenä harjoituskertana. Treenit ovat follow along -tyyppisiä, eli harjoittelija laittaa DVD:n pyörimään, ja treenaa samaa tahtia Tony Hortonin ja muiden filmillä harjoittelevien henkilöiden kanssa. Alkuperäinen ohjelma on edelleen kaikista suosituin, ja sitä on myyty ilmestymisvuodestaan 2003 alkaen yli neljä miljoonaa kappaletta. Harjoitukset ovat melko vaihtelevia, sillä ohjelmaan kuuluu lihaskuntoharjoitusten lisäksi aerobista harjoittelua, venyttelyä, kimmoisuusharjoittelua ja joogaa. Samaa treenitahtia noudatetaan kolme viikkoa, minkä jälkeen seuraa viikon kevyempi treenijakso. Ohjelman nimi tulee sanoista power 90 extreme, missä 90 viittaa ohjelman kolmen kuukauden kestoaikaan. Kuntoilu-DVD:t voivat olla hyvä vaihtoehto nykyään suosiossa oleville ohjatuille ryhmäliikuntatunneille. P90X:n esittely P90X on yhdysvaltalaisen, kotikuntoiluohjelmia tuottavan Beachbody, LLC:n luultavasti tunnetuin tuote. K Tarkastelussa on yksi tunnetuimmista kotikuntoiluun tarkoitetuista DVD:stä. KUN TOHARJOITTELU 46 KONTROLLI 6 • 2014 enttäsiat tekevät usein töitä epäsäännöllisin aikoihin, mikä hankaloittaa harrastuksia. Teksti ja kuvankaappaukset: Seppo Vesala P90X Tony Horton vas... Kuten yleensäkin on laita, mainoslause on jossain määrin yliampuva, mutta mistään satujumpasta ei silti ole kysymys. Yksin tapahtuva kuntoilu, kuten lenkkeily tai kuntosaliharjoittelu, ei yleensä kärsi kovinkaan paljoa hankalista työvuoroista, mutta kaikenlaisen ryhmässä tapahtuvan liikunnan – kuten joukkuepelien tai ohjattujen liikuntatuntien – säännöllinen harjoittelu voi olla hankalaa. Ohjelman pohjana on käytetty vanhempaa, P90-nimistä treeniohjelmaa, josta X on raskaampi versio. oikealla – ei kun.... P90X:stä on olemassa useita eri versioita, jotka jokainen myydään omana harjotuspakettinaan. Yksi ohjelman kehittäjistä on Tony Horton, joka myös toimii filmeillä harjoitusten ohjaajana. P90X:ää mainostetaan lauseella ”extreme home fitness”, mikä on omiaan luomaan mielikuvaa todella kovakuntoisille treenaajille tarkoitetusta ohjelmasta. Treeniohjelma Ohjelma koostuu 12 erillisestä treenistä, joita vedetään läpi valmiin harjoitusohjelman mukaisesti, pääsääntöisesti yksi treeni päivässä. Seuraava kuukausi tehdään aina hieman edellisestä muutetulla treenikierrolla. Kontrolli otti tarkasteluun yhden tunnetuimmista tällaisista kotikuntoilu-DVD:stä, 12-osaisen P90X ohjelman
KONTROLLI 6 • 2014 47
Toisaalta, aktiivisesti urheilua harrastavat henkilöt saattavat muutenkin käyttää urheilemiseen toistakymmentä tuntia viikossa, joten P90X:n edellyttämä vajaa kymmenen tuntia ei ole paha rasti runsaasti vapaa-aikaa omaaville kuntoilijoille. Erityisen helpoksi välistä jättämisen tekee se, että päätreenissä on tehty kaikki loppujäähdyttelyt ja -venyttelyt, joten sen jälkeen täytyisi vielä tsempata vatsatreeniä varten. Treenien tilantarve on noin noin 3 metriä x 2 metriä, joissakin treeneissä pärjätään pienemmälläkin alueella. Ohjelma sisältää kolme erilaista harjoitusrytmiä, joissa yksittäiset treenit on sijoiteltu eri tavoilla harjoitusviikkoon. Treenin aikana voi kuitenkin tulla eteen tilanteita, jolloin sarjan joutuu jättämään kesken ajan loppumisen takia, vaikka tankissa olisi ollut vielä bensaa lisätoistojen tekemiseen. Harjoittelussa ei tarvita kovin kummoisia välineitä: leuanvetotanko on välttämätön, lisäksi käsipainosarja tai säädettävät käsipainot ovat tarpeelliset, mutta ne voi korvata myös vastuskuminauhalla, mikä ei kuitenkaan mielestäni ole useinkaan kovin hyvä korvike käsipainoille. Maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina tehtävien lihaskuntotreenien harjoitusliikkeet ovat suurelta osin tavanomaisia kuntopiiriliikkeitä tai niiden muunnelmia: etunojapunnerruksia, leuanvetoja, pystypunnerruksia ja niin edelleen. Kaikissa versioissa on yhteistä, että harjoittelijan tulisi treenata vähintään kuutena päivänä viikossa, sunnuntain sisältäessä vapaaehtoisen venyttelytreenin. Tiistaisin tehdään lähinnä erilaisista hypyistä koostuvaa kimmoisuuseli pompputreeniä. Lauantaina vedetään kamppailulajivaikutteinen aerobinen treeni, ja sunnuntaina venytellään tai pidetään lepopäivä. Kuten ohjatussa ryhmäliikunnassa muutenkaan, P90X:ssä harjoitusten tavoitteena ei ole maksimivoiman kasvattaminen, vaan lihaskestävyyden ja aerobisen kunnon parantaminen. Risut ja ruusut Ensimmäinen huolenaiheeni ennen ohjelman aloittamista oli sen vaatima aika, mikä on samalla mielestäni ohjelman huonoin puoli. Treenin vaatimaa aikaa lyhentää se, että kuntosalille tai muuhun harrastuspaikkaan siirtymisiin ei kulu aikaa, koska jokainen voi urheilla kotonaan. Joka tapauksessa ohjelmaa sellaisenaan voi olla vaikeaa yhdistää pitkiä työpäiviä ja epäsäännöllisiä työaikoja sisältävään elämänrytmiin. Perjantaisin treenataan aina jalat ja selkä. Harjoitusten tempo on vaihteleva; paikoitellen jokaisen lihaskuntoliikkeen jälkeen jää jopa useamman kymmenen sekunnin lepotauko, mutta toisinaan tempo on niin kova, että on vaikeaa ehtiä kirjoittaa edellisen sarjan toistomäärät muistiin ennen seuraavan sarjan alkamista. Toki myös hitaampi treenitahti voi olla toimiva; vuorotyötä tekevälle harjotuksista palautumisen kannalta voi olla järkevääkin pitää ylimääräisiä välipäiviä. Tätä ongelmaa ei tietenkään ole silloin, jos vatsatreenin tekee erillisenä harjoituskertana, tai esimerkiksi juoksulenkin yhteydessä. Oikeastaan muita välineitä ei tarvita, mutta esimerkiksi joogatiili ja joogamatto tekevät harjoittelusta miellyttävämpää. Joukossa on mukana myös joitakin erikoisempia liikkeitä, mutta tavanomaiset liikkeet muodostavat pääosan treeneistä. Koska kyse on erillisestä treenistä joka tehdään päivän päätreenin jälkeen, on vatsalihastreeni helppoa jättää välistä. Kaikki treenit joogaa ja vatsalihastreeniä lukuunottamatta sisältävät vajaan kymmenen minuutin lämmittelyja venyttelyosion, sekä muutaman minuutin pituisen loppujäähdyttelyn ja kevyen venyttelyn. Maanantaisin treenataan joko rinta ja selkä, tai rinta,hartiat ja käsivarsien ojentajat. Joka tapauksessa vaikka pidänkin P90X treenejä pääsääntöisesti hyvinä, on kuitenkin iso miinus, että lähes tunnin mittaisiin treeneihin ei ole saatu mahdutettua riittävää keskivartalon harjoitusosiota. Ohjelman mukaisesti harjoitteleva saakin reilut 8-9 tuntia harjoitusta viikossa, riippuen siitä, pitääkö sunnuntain lepopäivänä vai harjoitteleeko silloinkin. Jokaisen lihaskuntotreenin jälkeen on tarkoitus tehdä reilun vartin mittainen vatsalihastreeni. Tämä ongelma on tosin yhteinen kaikelle tämänkaltaiselle kuntopiiriharjoittelulle, ja harjoittelijan on ongelman välttääkseen vain valittava kuhunkin liikkeeseen sopivat painot.. 48 KONTROLLI 6 • 2014 Yksittäiset treenit ovat pääsääntöisesti noin 52-59 minuuttia pitkiä; jooga kestää hieman yli puolitoista tuntia, ja vatsalihasharjoitus reilun vartin. Yksittäiset harjoitukset on sijoiteltu treeniviikkoon siten, että joka toinen päivä tehdään lihaskuntoharjoitus, ja niiden välipäivinä aerobista harjoittelua tai kehonhuoltotreeniä. Keskiviikkona vuorossa on hartiat ja käsvarret, tai selkä ja hauikset. Torstaisin on vuorossa myös voimajoogana tunnettua astangajoogaa; tämä treeni oli luultavasti itselleni kaikkein raskain, mikä ei johtunut pelkästään treenin puolentoista tunnin kestoajasta
Niissä harjoitusiikkeissä, joissa käytetään painoja, yksi harjoittelijoista käyttää käsipainojen sijasta vastuskuminauhaa. Kotikuntoilijaa kannustetaan ja motivoidaan tarpeeksi, mutta Horton ei esitä tietävänsä, miten kukakin kotonaan treenaa. Mukana on useita keski-ikäisiä henkilöitä, ja pompputreenissä on jopa mukana mies, jonka toinen jalka on proteesi – tätä ei tosin miehen liikkeistä aivan heti huomaisi, ellei Horton erikseen mainitsisi asiaa esitellessään treenaajia harjotuksen alussa. Itse kuitenkin pidin Tony Hortonin persoonasta ja tavasta ohjata treenejä. Kotikuntoilijan kannalta on hyvä, että ruudun alalaidassa on koko ajan aikapalkki, josta näkee kulloinkin menossa olevaan liikkeeseen varatun ajan, ja koko harjoituksen jäljellä olevan ajan. Horton viljelee myös sopivasti huumoria, eikä ota itseään liian vakavasti. Filmillä Hortonin mukana harjoittelee yleensä kolme muuta henkilöä, joista yksi tekee helpotettuja liikkeitä, yksi normaalia suoritusta ja yksi normaalia haastavampaa versiota liikkeestä. Omat kokemukset Omat kokemukseni P90X treenistä ovat erittäin myönteiset. On maininnan arvoista, että filmillä ei käytetä fitness-malleja tai B-luokan näyttelijöitä, vaan lähestulkoon kaikki filmillä esiintyvät harjoittelijat ovat Hortonin testiryhmissä olleita tavallisia kuntoilijoita. Filmillä ei siis sorruta ”hyvin menee siellä kotona” -tyyppisiin latteuksiin. Tosin myös viikottainen treenimääräni nousi huomattavasti aikaisempaan verrattuna, joten osa kehityksestä voi johtua yksikertaisesti harjottelumäärän lisääntymisestä. Tulokseni paranivat ohjelman kolmen kuukauden keston aikana selvästi; monissa liikkeissä toistomäärät nousivat 50-100% alkupään treeneihin verrattuna, ja myös liikkuvuuteni, kehonkoostumukseni, aerobinen kuntoni ja kehon hallintani paranivat. On luonnollisesti ainakin osittain makuasia, minkälainen ohjaaja on hyvä, ja eri ihmiset kaipaavat eri määrän kannustamista. Tämä ei ole aivan ilmaista, tosin laadukkaat käsipainot kestävät vuositolkulla käyttöä, joten kyse on vain kertainvestoinnista. Kun ohjelma oli ohi, minulle jäi jopa hieman tyhjä olo, koska seuraavaksi aloittamani treeniohjelma ei ollut yhtä intensiivinen. Ohjelma on skaalattu siten, että eri tasoiset kuntoilijat löytävät itselleen sopivan vastuksen. Loppukaneettina voidaan todeta, että vaikka harjoitusohjelma vaati melko paljon aikaa, aion vielä joskus ottaa uuden kolmen kuukauden kierroksen tällä ohjelmalla. Tällainen aikapalkki ei ole treeni-DVD:llä mikään itsestäänselvyys, mutta sen olemassaolo helpottaa huomattavasti treenin aikaista tsemppaamista. Jotta ohjelman tehoa voisi arvioida objektiivisesti, olisi tuloksia verrattava muiden, yhtä paljon aikaa vaativien ohjelmien kanssa. Omista ennakko-odotuksistani huolimatta pystyin pitämään kiinni ohjelman 6-7 treenin viikkotahdista, eikä kolmen kuukauden aikana tullut ylimääräisiä treenitaukoja flunssasta johtunutta taukoa lukuunottamatta. Liikkeiden väliin jäävä aika saattaa olla niin lyhyt, että tavallisten säädettävien käsipainojen säätämiseen ei jää aikaa. Todella kovakuntoisille se ei välttämättä tarjoa riittävää haastetta, ja kuntoilua aikaisemmin harrastamattomille se on luultavasti turhan vaativa ohjelma. Haastavuuden lisäksi on hienoa, että ohjelma on myös monipuolinen; esimerkiksi jooga oli minulle uusi tuttavuus, mutta tämän ohjelman myötä huomasin, että kyse on kovasta treenistä joka kaiken lisäksi parantaa liikkuvuutta ja kehonhallintaa. Sopivaa ajankohtaa odotellessani olen jo päättänyt hankkia ohjelmasta tehdyn uuden version P90X3, jonka treenien vaatima aika on vain puoli tuntia päivässä.. Painoja käytettäessä skaalaus tapahtuu luonnollisesti valitsemalla sopivat painot, kun taas kehonpainoliikkeistä esitetään useita erilaisia variaatioita. Hän ohjeistaa liikkeet hyvin, mutta ei kuitenkaan niin perusteellisesti että se hidastaisi treenin kulkua liikaa, tai samojen juttujen kuunteleminen kävisi puuduttavaksi. Treenaaminen oli kivaa, ja vaikka en ollutkaan tottunut treenaamaan reilua tuntia päivittäin, treenitahtiin pääsi hyvin kiinni, eikä treeni tuntunut liian rasittavalta. Pienenä parannuksena voisin toivoa vielä, että seuraavaksi tulossa oleva liike näkyisi myös palkissa. Edellä listatuista seikoista huolimatta P90X on mielestäni erittäin hyvä harjoitusohjelma; se on motivoiva ja sopivan haastava normaalikuntoiselle harjoittelijalle. KONTROLLI 6 • 2014 49 Lihaskuntotreeneissä tarvitaan useita eri painoisia käsipainoja, tai säädettävät käsipainot. Hortonin mukana treenaavat henkilöt vaihtuvat treenistä toiseen; suurin osa esiintyy parissa-kolmessa treenissä. Harjoittelijan onkin hankittava normaalia kalliimmat, pikasäädettävät käsipainot, tai useampia käsipainopareja. Tällaisissa ohjatuissa harjoituksissa ohjaajan persoona on tärkeässä roolissa: ärsyttävää ohjaajaa ei viitsi kauaa katsella, ja flegmaattinen ohjaaja ei saa kuntoilijaa tsemppaamaan tarpeeksi
MTV uutiset 19.11.2014 LYHYE STI #6 / 14 koonnut: Seppo Vesala Suomen poliisijärjestöjen liitto (SPJL) järjesti 19.11.2014 Helsingissä mielenosoitusmarssin, jonka tarkoituksena oli kiinnittää huomiota muun muassa poliisien resurssipulasta aiheutuvaan sisäisen turvallisuuden heikkenemiseen. Heidän mukaansa rahat oli tarkoitettu avustustarkoituksiin. Tapauksen oikeuskäsittely tulee kestämään pitkään: suunniteltujen talvipääsiäisja kesälomien jälkeen voidaan odottaa, että tapaus saadaan käsiteltyä käräjäoikeudessa loppuun aikaisintaan loppukesestä, mahdollisesti vasta syksyllä. Talouselämä 19.11.2014. ”Nykyään valitettavasti tilanne on se, että rattijuoppoja kerätään sitten ojanpohjalta”, toteaa Pohjolainen. MTV 17.11.2014 Suomen ensimmäinen terrorismioikeudenkäynti alkoi Laajassa rikosvyyhdessä käsitellään aluksi jutun nk. Kaikki syytetyt kiistävät syytteet. Esimerkiksi rattijuoppoja ei lähdetä tavoittelemaan pitkän etäisyyden päästä. 50 KONTROLLI 6 • 2014 Helsingin poliisin viestintäjohtjaja ylikomisario Juha Hakola myöntää MTV:n haastattelussa, että poliisipartiot joutuvat jättämään hälytystehtäviä ajamatta, jos uhkana on että tehtävälle lähteminen voi aiheuttaa työajan ylittymisen, ja siitä syntyviä ylityökustannuksia. Ylen haastattelema Itä-Suomen poliisilaitoksen ylikomisario HarriPekka Pohjolainen kertoo, että poliisi pystyy hoitamaan nopeasti sellaiset kiireelliset tehtävät joilla ihmisten henki tai terveys ovat vaarassa, mutta muut tehtävät saattavat joutua olemaan odotuksella pidempään. MTV uutiset 21.11.2014 Aarnio-vyyhdin oikeuskäsittely alkaa joulukuussa Poliisi joutuu hoitamaan resurssipulan vuoksi joitakin hälytyksiä puhelimen välityksellä, kertoo Yle. Niin kutsuttuun tynnyrijuttuun liittyvät huume-epälyt tulevat käsittelyyn keväällä, arviolta huhtiukuussa – mikäli epäillyistä rikoksista nostetaan syytettä. Partio saadaan paikalle entistä harvempaan tehtävään. Syyttäjä väittää, että vastaajat ovat tietoisesti vuosien 2008-2011 aikana keränneet rahaa terrorismin rahoittamiseksi, ja lähettäneet ne Itä-Afrikkaan al-Shabaab-järjestön tukemiseksi. Trevochaaraan littyviä syytteitä. Vanhempi konstaapeli Mika Nygårg oli aikaisemmin arvostellut poliisin säästötoimia ja todennut, että ylitöiden syntymisen uhka saattaa estää poliisin hälytyspartioita lähtemästä hälytyksille. Marssille osallistui yhteensä noin 1200 henkilöä eri puolilta Suomea. Tynnyrijutun osalta asian syyteharkinta valmistunee ennen joulua. YLE uutiset 19.11.2014 POLIISI MYÖNTÄÄ, että tehtäviä on jouduttu karsimaan Syyttäjä vaatii neljälle henkilölle ehdollista vankeutta terrorismin rahoittamisesta. Yhtä vastaajaa syytetään lisäksi yrityksestä kaapata tämän teini-ikäisiä sukulaispoikia al-Shabaabin koulutusleirille toimitettavaksi. Hakola tosin toteaa, että lähtökohtaisesti partiot itse päättävät tehtäville lähtemisestä. Hakola toteaa, että Nygårdin kuvaamia tapauksia on kiistatta ollut