Lippukuntaa tukeakseen voi tehdä lahjoituksen tilille Repotuki ry. Seuraava kohde kololle oli Kauko Sorjosen omistamassa Kirjailijatalon alakerrassa. Se löytyi Viitaniemestä ”Viitajyvä”-kiinteistöstä, mutta myös tuo kohde on ollut myynnissä. -Olen liittynyt yhteen maamme vanhimmista partiolippukunnista Reippaat Pojat ry:n -50 luvun alussa Samasta lippukunnasta ovat saaneet ”tukijalan” tulevaisuudelleen muun muassa maaherra Matti Jaatinen, piispa Yrjö Sariola, kaupunkimme johtaja Jaakko Loven, opettaja Martti Korpilahti, valtiosihteeri Risto Volanen vain muutamat mainitakseni. 1 Keskiviikkona 21.6.2023 Nro 25– KESKIVIIKKO 21.6.2023 52. Hyppymestarina oli Lassi-Pekka Ruuskanen, joka aloitti hyppymestariurakkansa v.uonna 2014. Kiinteistön omistaja antoi ymmärtää, että sekin menee myyntiin, joten taas uutta etsimään. Jorma Raitio hyppäsi viime perjantaina toisen tandem-hyppynsä. Ihan pelkästään omaksi huvikseen Raitio ei pudottaudu kolmen ja puolen kilometrin korkeudesta. Lippukunnalla oli aina ollut läheinen yhteistyö seurakunnan kanssa. Raitio kertoo hypyn sujuneen hyvin. Kuva: Tuomas Savelius.. FI30 3131 10004128 86. Hyppynsä hän maksaa itse. Siihen haastoi sellainen seikka, että vanhimman tandemhypyn tehneen henkilön titteliä piti hallussaan 79-vuotias nainen. Raitio sanoo, että keräysvarat menevät kokonaisuudessaan partiolippukunnalle. Ryhdyin heidän ja lippukunnan väliseksi yhteyshenkilöksi, Raitio kertoo. Jorma Raition hyppymestarina toimi Lassi-Pekka Ruuskanen. Tavoitin heitä tavalla ja toisella 200. -Ensimmäisen kerran hyppäsin vuosi sitten kesällä. Kirkko meni myyntiin ja kohde asemakaavoitettiin kerrostaloille, joten taas tuli häätö. Hän kerää varoja partiolippukunta Reippaat Pojat ry:lle, jonka toiminnassa hän on ollut aktiivisesti mukana. Se purettiin ja seurakunta rakennutti uuden ja suuremman nyt jo Yliopistonkadun varteen Harjua vastapäätä, sinne tuli kosteusvauriot ja purkupäätös, joista tiloista seuraava kolo avautui Keljonkadun kirkon tiloihin. On luonnollista, kun lippukunta joutuu hakemaan pojille ”kolon” kokoontumisiaan varten ja viemään noissa vuokratiloissa partioaatettaan eteenpäin, muodostuu jälleen yksi kuluerä, mikä ei voi olla vaikuttamatta haitallisesti lippukunnan talouteen ja edelleen muuhun toimintaan, kuten esimerkiksi leireihin. Kuva: Tuomas Savelius. 1917 perustetun lippukunnan lähestyessä 90 vuotisjuhlaansa, sain jäihin jo kolmannen kerran pudottuani idean ottaa yhteyttä mahdollisimman moneen entiseen lippukunnan jäseneen, siis konkariin saadakseni heidän silloiset yhteystiedot tulevia juhliamme varten. VSK KORPILAHDEN ALUEEN PUOLUEETON PAIKALLISLEHTI NUMERO 25 Maarit Nurminen KORPILAHTI Hyppy hyväntekeväisyydelle Korpilahden Oittilassa edelleen lomaileva, entinen asukas ja aktiivinen kylätoimija Jorma Raitio on mies, joka haastaa itseään kaikenlaiseen toimintaan. Minä täytin viime jouluna 82 vuotta. Viimeisin ”villitys” on ollut tandemhyppy, jonka hän teki toisen kerran viime perjantaina. -Olin hänelle 3004:s hyppääjä ja vanhin. Seurakunta tarjosi kokoontumispaikan ”kolon” aina siitä pienestä srk-talosta alkaen, mikä sijaitsi silloisen Harjukadun varrella Paloaaseman alapuolella
Mitä mahdollisuuksia sosiaalinen media tarjoaa nuorten tavoittamiseen. Osa nuorista vaikuttaa monen kanavan kautta, osan ääni ei kuulu ollenkaan. Ennen Areena-tilaisuutta Puuvillan nuorisotiloilla järjestetään etkot, jolloin on mahdollisuus haastatella panelisteja, nuoria ja nuorisoalan vaikuttajia. Silloin Korpilahdella aloittaa 35 yhteisöpedagogi (AMK) opiskelijaa. Lauantaina 24.6. Näihin vuosiin on mahtunut paljon muutoksia. Verkkovälitteisessä juhlassa puhujina toimivat Korpilahdelta valmistuneet yhteisöpedagogit (AMK) Satu Ruuskanen ja Jere Saarilampi. Pääkirjoitus Juhannusyö Kesä on lempeä keskiyöllä hiljaa soittaa rastas Huilu keskellä kuusikon toinen rannalla vastas Kas metsätähti on rakastunut hentoon ketunleipään Sananjalkojen varjossa tanssii kanssa siskojen kepeäkenkäin Yöperhonen lentää viestin tuo ketunleipä nyt punastuu Kuusen latvassa katsoo kesän haalea kuu Nyt on meidän yömme ainoa sadoista miljoonista Meille yökehrääjä laulaa kaukana syksyn haamu musta Voi sinua kevät sinä valkea valhe voi riemua metsätähden Tulee aamu ja kasteheinä pois kuollut on ketunleipä Kesä on lempeä keskiyöllä hiljaa soittaa rastas Huilu keskellä kuusikon jo toinen rannalla vastas Ainomaria Hakanen Toivakka Maailma valmiiksi Ennen juhannusta tuntuu iskevän samanlainen ilmiö kuin ennen jouluakin. ”Humakissa opiskelut ovat yhteisöllisiä ja toiminnallisia. Vihreisiin sydämiin valmistuneet saivat kirjoittaa muistoja ja viestejä toisilleen. He saivat myös Humakin stipendit muun muassa ansiokkaasta vapaaehtoistyöstä tutorina sekä hyvästä koulumenestyksestä. Haluamme ohjelmanumeromme kautta saattaa ja haastaa yhteiseen keskusteluun nuoret ja nuorten osallisuutta edistävät hallinnon edustajat. -Kuluva vuosi on Humakin 25. Teksti ja kuva: Maarit Honkonen-Seppälä, Humakin lehtori. Syksyllä 25 vuotta täyttävä Humanistinen ammattikorkeakoulu (Humak) nostaa SuomiAreenan keskusteluun nuorten osallisuuden, vaikuttamismahdollisuudet ja demokratian. ”Nuorten osallisuus – hallinnon humppaa vai oikeita tekoja?” kysytään Humakin paneelissa SuomiAreenalla. Tulevana syksynä kulttuurituottaja (AMK) opinnot käynnistyvät Turun ja Kauniaisten kampuksilla monimuotototeutuksena sekä verkossa. Paneelikeskustelussa on mukana nuoria ja nuorten kanssa työskenteleviä, mutta myös muita yhteiskuntamme vaikuttajia. Lisäksi on tarkasteltava kriittisesti myös sitä, ovatko jotkut osallisuushankkeet miten valikoivia ja minkälaisiin nuorten ryhmiin ne kohdentuvat. Monilla on tietysti se tilanne, että työt ja muut hommat pitääkin saada hoidettua ennen lomaa, mutta pitkät juhlapyhät tuntuvat aiheuttavan ylimääräistä painetta, vaikka loma ei vielä alkaisikaan. Jäävätkö esimerkiksi ammatillisen toisen asteen opiskelijat lukiolaisten jalkoihin, tiivistää Humakin koulutuspäällikkö Reijo Viitanen.. Millä keinoilla voidaan vahvistaa kaikkien nuorten osallistumista. Hän kertoi, että Humak täyttää elokuussa 25 vuotta. Tapahtuma järjestetään keskiviikkona 28.6.2023 klo 17.0017.45 Porin Puuvillan kauppakeskuksessa. Tämä ei koske pelkästään itseäni, vaan myös muita ihmisiä. Suloista suven juhlaa! Humakissa valmistujaisjuhlat Kesäkuun toisena perjantaina vietettiin verkostoammattikorkeakoulu Humakin kulttuurituottaja (AMK) ja yhteisöpedagogi (AMK) -opiskelijoiden valmistujaisjuhlia. Niin kutsussa kisakatsomossa seurattiin verkkovälitteistä juhlaa sekä nautittiin tarjoiluista, hyvästä seurasta ja kesästä. Lisää tietoa Humakin opetustarjonnasta ja tutkinnoista löytyy parhaiten osoitteesta www.humak.fi Humakin uusi lukuvuosi starttaa maanantaina 4.9. Jyväskylän kampuksen juhlapaikka oli Alkio-opiston uudisrakennus Helmi, jonne kokoontui osa valmistuneista ja heidän läheisistään. Juhlapuheen piti rehtori/toimitusjohtaja Jukka Määttä. Käydään vähän kierroksilla ja hoidetaan asioita valmiiksi. 2 – Keskiviikkona 21.6.2023 Nro 25 Maarit Nurminen Nimipäivät Lukijan kynästä Tänään keskiviikkona nimipäiväänsä viettävät Ahti, Ahto, torstaina Paula, Pauliina, Liina, perjantaina Aatu, Aatto, Aadolf, lauantaina Juha, Jukka, Janne, sunnuntaina Uuno, maanantaina Jorma, Jarmo, Jarkko ja tiistaina Elvi, Elviira. Nuorten osallistuminen yhteiskunnan asioihin on epätasaista. Paljon onnea nimipäiväsankareille! Tänään keskiviikkona on kesäpäivänseisaus. Kulttuurituottaja (AMK) -koulutus käynnistyi silloin ja syksyllä 2013 siirtyi Äänekoskelta yhteisöpedagogi (AMK) -koulutus Korpilahdelle. Tämä vihreäsydän-tehtävä kuvastaa hyvin meidän opintoja”, kertoo lehtori Eeva Mäntylä, joka toimii myös opona. vietetään Suomen lipun päivää. Tuntuu, että kaikki pitää saada valmiiksi ja tehdyksi ennen pientä hengähdystaukoa. Touhutaan nyt vielä, mutta toivottavasti juhannuksena jokaisella on mahdollisuus ottaa myös rennosti omalla tavallaan. Juhlan voi katso vielä osoitteesta: https://www.humak.fi/uutiset/humakin-valmistujaisia-vietetaan-verkossa9-6-2023-klo-12-alkaen/ Korpilahdella alusta asti Humak on toiminut Korpilahdella jo vuodesta 1998 asti. “Digitalisaatio ja some-maailma, verkkoopiskelu ja nyt tänä keväänä tekoälyn räjähdysmäinen leviäminen myös oppilaitoksiin haastavat kaikkia, mutta teknisestä kehityksestä huolimatta vuorovaikutuksen ja kohtaamisen merkitys on tärkeää”, Määttä totesi. Tavoitteena on, että syntyisi yhteistä ymmärrystä siitä, mitkä todella ovat demokratiakehityksen haasteet nuorten osalta ja mitä osallisuuden edistämiseksi on järkevä tehdä ja miten. toimintavuosi. Paneelikeskustelussa on mukana nuoria ja nuorten kanssa työskenteleviä, mutta myös muita yhteiskuntamme vaikuttajia. Nautitaan Suomen kesästä. Humakin Jyväskylän kampukselta valmistui kesäkuun alussa kulttuurituottajia (AMK) ja yhteisöpedagogeja (AMK). Osa valmistuneista saapui juhlimaan Alkion Helmi-rakennukseen läheistensä kera
Hänen äitinsä Raili Nenonen oli opettajana Heinosniemen koululla 1958, jolloin Elise otti ensiaskeleitaan. 3 Keskiviikkona 21.6.2023 Nro 25– Annamari Maukonen Maarit Nurminen Etelä-Konneveden upeat maisemat ja monipuolinen museoalue ihastuttivat Etelä-Konneveden kansallispuiston maisemat ja alueen historia tulivat tutuiksi kotiseuturetkeläisille lauantaina 10.6. -Mallissa toteutuisi hoidon jatkuvuus. Kuva Annnamari Maukonen. Konneveden kotiseutuyhdistyksen väki tulee tutustumaan Korpilahden maisemiin vuoden kuluttua, lauantaina 8.6.2024. Lahti on itse lääkäri ja on miettinyt ratkaisua lääkäripulaan ja perusterveydenhuoltoon. On vahvaa näyttöä siitä, että jatkuvuus on suorassa yhteydessä hoidon vaikuttavuuteen. Olemme pohtineet muun muassa pilottikokeilun mahdollisuutta, Lahti totesi. Järjestelmässä lääkäri toimisia ammatinharjoittajana ja voisi itse vaikuttaa siihen, kuinka monta ihmistä ottaa hoitaakseen. Turvallisen bussimatkan varmisti tuttu kuljettaja Tommi Mäkelä. Lainsäädäntöä ei ole tehty tästä näkökulmasta käsin, joten se vaatisi muutoksia. Kaksi tuntia Konneveden historian parissa vierähti retkeläisiltä melkein huomaamatta ja kysymyksiin sai vastaukset asiantuntevilta oppailta. Nyt savutupa on museona ja kaikilla on mahdollisuus kokea savupirtin hämärä. Savupirtin lisäksi alueella on komea tuulimylly, useita aittoja, kalustovaja vanhoine koneineen sekä laaja esinekokoelma näyttelyja arkistohallissa. Matkan aikana heräsi ajatus uudesta retkestä lähiseudulle ensi kesänä. Isäntänä toimii Vanhan Korpilahden kotiseutuyhdistys, joka toivoo kaikkia kiinnostuneita mukaan suunnittelemaan onnistunutta korpilahtelaista retkipäivää konnevetisille. Tuomioston savupirtin oppaana oli Elise Kalari, jolla kiinnostava yhteys Korpilahteen. Hän totesi, että viran vastaanottaminen merkitsee lääkärille niin sanotusti palloa jalkaan. Puheenvuoroista kuului selkeä viesti, ettei terveysja sosiaalipalveluja olla Keski-Suomessa ajamassa suuriin yksiköihin. Töitä on tehtävä niin paljon kuin niitä tulee ja olosuhteet voivat olla kaoottiset. Kahden tunnin opastettu risteily päiväkahveineen aurinkoisessa säässä EteläKonneveden kansallispuiston maisemissa oli elämys. Etelä-Konneveden kansallispuisto on perustettu 2014 ja 16 neliökilometrin alue ulottuu Konnevedelle ja Rautalammille. Korpilahtelaiset ovat tyytyväisiä terveyskeskukseen, mutta hammashoidossa on pitkine aikoineen toivomisen varaa. Keski-Suomen hyvinvointialueen alueella on noin 273 000 asukasta ja henkilöstöä noin 11700. Leppä totesi, että henkilöstön heikko saatavuus on ongelma myös KeskiSuomessa palvelutarpeen kasvaessa samaan aikaan. Paikalla olivat myös aluehallituksen puheenjohtaja Maria Kaisa Aula sekä aluevaltuuston jäsen Jouko Nykänen.. Suuret kiitokset kuuluvat Konneveden kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Reijo Rantaselle joukkoineen. Pirtin kalustus on ennallaan ja sieltä löytyivät niin leipälapiot kuin pärepihditkin. -En ole sellaisia pyrkimyksiä kuullut kenenkään suusta, Lahti sanoi. Haasteiden lisäksi hyvinvointialueella on uudenlaisia mahdollisuuksia, kuten panostaminen tutkimukseen, analysointiin ja kehittämiseen erilaisissa toiminnoissa. Kaksi kalasääsken pesääkin osui risteilyreitille. Konneveden moniLaivalastillinen kotiseutuväkeä nautti aurinkoisesta päivästä Etelä-Konneveden kansallispuiston maisemissa. Alueella on esimerkiksi vanha Tuomiston savutupa, jossa on asuttu vielä 1950-luvulla. Kuva Annnamari Maukonen ”Ei pyrkimyksiä suuriin yksiköihin” Viime torstaina keskusteltiin Keski-Suomen hyvinvointialueesta Keskustan järjestämässä Hyvaksillassa. Konsernipalveluiden toimialajohtaja Lasse Leppä totesi, että alkuvuosi oli melkoista sekamelskaa. Linnealaivan Seppo-kapteeni kertoi mielenkiintoisia tarinoita presidentti Kekkosen kalamatkoista ja alueen historiasta. Kuva Sinikka Hytönen. Lahti ja muut hyvinvointialueen toimijat ovatkin miettineet uudenlaista omalääkärimallia. Hän totesi, että kollegat haluaisivat hoitaa työnsä hyvin ja luoda pitkiä potilassuhteita. Vanhan Korpilahden kotiseutuyhdistyksen järjestämä päiväretki kokosi täyden bussin kansallispuistosta ja paikalliskulttuurista kiinnostunutta väkeä Korpilahdelta, Muuramesta ja Jyväskylästä. puolisesta museoalueesta pitävät huolta kotiseutuyhdistyksen aktiivit. Retkipäivän lounas nautittiin satamassa ja päiväkahvit Etelä-Konneveden aalloilla. -Ennen uudistusta Keski-Suomessa toimi 22 sotejärjestäjää, joilla oli erilaiset järjestelmät ja toimintamallit. Illassa keskusteltiin myös muun muassa perhehoidosta, päivystyksestä ja palveluiden kehittämisestä. Tämän vahvisti Korpilahden Saukkolassa asuva Matias Lahti, joka toimii lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan puheenjohtajana. Sitä todistivat mummojensa kanssa retkellä olleet Liina Lahtonen ja Iitu Laukkarinen. Laajaa kotiseutumuseoaluetta esittelivät Konneveden kotiseutuyhdistyksen jäsenet. Tähän ei nykyjärjestelmä tarjoa mahdollisuutta. Siirtymä sujui kuitenkin asiakkaiden kannalta turvallisesti, vaikka hallinnollisia ongelmia on ollut, Leppä totesi. Kirkasvetisen Konneveden saariin ja rannoille levittäytyvä kansallispuisto tarjoaa luontoelämyksiä niin veneilijöille, melojille kuin patikoijillekin. Museot eivät ole vain aikuisten juttu
– Pelkästään villisavesta tehty työ ei kestäisi rakutekniikkaa, mutta osassa töitä on käytetty villisavea kivitavarasaven lisäksi, esitys on Luhangan puolella Tammisuojassa 15.7. Anitta Asunta-Plane: ”Kahden välillä – Entre deux” Höyry-gallerian kesätilassa 5.8. Tuttujen lintujen joukkoon on pujahtanut kukkia, niin seinille kuin tasoillekin. Sitten kun laitoin tekstiä aikaisemmin näytelmissä mukana olleille, kaikille innokkaille ei rooleja riittänytkään. Tänä vuonna Mirja Könnö on kirjoittanut teatterin harrastajille Vankikarkurit -näytelmän. – Peilejä, pöytiä ja lampunjalkoja en ole tehnyt koskaan aikaisemmin. 4 – Keskiviikkona 21.6.2023 Nro 25 Maarit Nurminen Tiina Lamminaho Putkilahdessa jahdataan vankikarkureita Lintuja, kukkia ja pari pöytääkin Höyry-gallerian kesätilassa on esillä elokuun alkupuolelle asti Anitta Asunta-Planen rakukeramiikkaa. Heitä on Putkilahdesta ja Luhangasta. Nämä on tehty vähän kokeilumielessä, ja vaikka nämä ovat käyttöesineitä, nämä ovat kuitenkin taidetta. He eivät halunneet jäädä pois, joten kirjoitin näytelmään lisää rooleja. -Juhannusiltamissa tupa on ollut yleensä täynnä. – Esimerkiksi peilistä näkee muutakin kuin oman kuvansa, siitä näkee myös takana olevaa maailmaa. Tänä vuonna kävi toisin. – Ensimmäisessä näyttelyssäni paluuni jälkeen oli todella paljon suomalaista, nyt mukaan on tullut enemmän ranskalaisvaikutteita. -Tällä kertaa kirjoitin näytelmää vähän vähemmillä rooleilla. Näytelmän ensi-ilta on perinteiseen tapaan Seuralan juhannusiltamien yhteydessä eli tänä vuonna lauantaina 24.6. Rakukeramiikka on jo tekniikkana sellainen, ettei sillä voi tehdä kahta samanlaista esinettä. -Noin viisitoista kertaa ehdimme harjoittelemaan ennen ensimmäistä esitystä. -Olen jo mennyt itse sekaisin laskuista, mutta jotain sellaista lukema on. saakka. Värit, sävyt ja niiden yhdistely ovat Anitta Asunta-Planelle tärkeitä hänen työssään, samoin omien lasitteiden tekeminen, joihin hän käyttää luonnon oksideja. Putkilahden juhannusiltamien näytelmässä siirryttiin romantiikasta rikoksiin. Putkilahden Nuorisoseuran tämän kesän näytelmässä ei kosita ketään, eikä hempeillä kuin ihan vähän. Ja nyt sekä kukkia että lintuja on myös seinällä. Iltamat alkavat klo 20. -Useana aikaisempana vuonna on ollut romanttisia näytelmiä, nyt kokeilin erilaista tekstiä, Könnö tuumaa. Vankikarkurit-näytelmän on kirjoittanut Mirja Könnö.. Näytelmän tiimoilta kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa huhtikuussa. Könnö arvelee, että on kirjoittanut Putkilahden Nuorisoseuran juhannusiltamiin näytelmän noin 15 vuonna. Asunta-Planen näyttelyn nimi ”Kahden välillä Entre deux” kuvaa hänen omien sanojensa mukaan muun muassa hänen olotilaansa kahden maan, kahden kielen ja kulttuurin, kahdenlaisten tapojen, kahden asuinympäristön ja kahden erilaisen luonnon välissä. kello 13. Harjoituksia pidetään kerran viikossa. Ja vaikutteita myös vaatesuunnittelijavuosiltani pariisilaisessa muotitalossa. Näyttelijöitä on tänä vuonna mukana kymmenen. – Vieläkin olen asunut suurimman osan elämästäni Ranskassa, AsuntaPlane toteaa. Taiteilijan töitä on ollut esillä ennenkin Korpilahdella, mutta tämänkertaisessa näyttelyssä on paljon uutta. Asunta-Plane selvittää. Tänne mahtuu noin parisataa ihmistä. Uhkailen aina, että jos ei vuorosanat suju, leiriydymme Seuralaan juhannusviikoksi, Könnö nauraa. Koti löytyi Muuramesta. – Lintuja olen tehnyt aina, mutta kukkia viimeksi joskus tosi kauan sitten, Asunta-Plane kertoo. Lintuveistosten lisäksi esillä on kukkia, peilejä, muutama pöytävalaisin ja pari pientä pöytää. Muutamana aikaisempana kesänä Könnöllä on ollut pieniä vaikeuksia löytää näyttelijät kaikkiin kirjoittamiinsa rooleihin. Liikkeelle lähdetään tilanteesta, jossa kaksi vankikarkuria ovat päässeet karkuun, kun vankeja kuljettaneet vartijat poikkesivat kahville huoltoasemalla Heinolassa. Tällä kertaa Anitta Asunta-Plane on tehnyt myös käyttöesineitä, kuten peilejä ja pari sohvapöytää, jotka ovat toki myös taidetta. Kukat eivät ole realistisia kopioita luonnossa kasvavista kukista, mutta aivan selvästi kukkia kuitenkin. Toinen esitys Seuralassa on 9.7. Nämä ovat taidetta, jolla on jokin käyttötarkoitus ja tehtävä. Asunta-Plane on syntynyt Petäjäveden Metsäkulmalla ja asunut 35 vuotta Ranskassa. Teema kahden välillä toistuu Asunta-Planen mukaan hänen töissään myös muilla tavoin. – Ajattelin, että teokset on ehkä helpompi laittaa esille seinälle kuin johonkin tasolle, Asunta-Plane toteaa. – Lopullisen tuloksen antaa kuitenkin rakupoltto; valmis työ on aina yhtä yllätyksellinen, AsuntaPlane toteaa. kello 15 ja kolmas Suomeen hän palasi viisi vuotta sitten, kesällä 2018. Juhannusiltamissa on näytelmän lisäksi ohjelmassa musiikkiesityksiä, runonlausuntaa ja lopuksi on tanssit. Ja taideteosteni pinnat ovat välillä mattaa, välillä kiiltävää, Asunta-Plane sanoo ja kertoo käyttävänsä töissään myös Muuratjärven villisavea kivitavarasaven ohella
Sauna-pesutuparakennus rannassa on vielä pystyssä ja pesutuvan betoniset altaat tallella.. Isä oli tekemässä nippulauttoja täällä ja monesti hinaajan mukana kuormamiehenä, minäkin pääsin hänen kanssaan hinaajalle, Uuranmäki kertoo. Hän oli kolme viikkoa siellä töissä, tuli takaisin kotiin ja totesi, ettemme muuta sinne, Uuranmäki kertoo ja toteaa, että hänen isänsä työskenteli myöhemmin metsurina. Leivintuvassa oli Uuranmäen muistin mukaan pöytiä, joissa sai leipoa. – Hinaajalla oli töissä monta henkilöä, miesten lisäksi emäntä ja messitytöt. Lehtolassa ja naapuritalossa oli alun perin yhteensä kahdeksan asuntoa, yläkerrassa hellahuoneet, alakerrassa hellahuoneen ja pienen kamarin asunnot. Ukkoja oli paljon lauteilla ja siellä haisi hiki, pilsneri ja saunavastat. Haimme purkutaloista purua ja teimme seiväshyppypaikan, tai kun löysimme rautatangon, nostelimme painoja. Sahaus Iloniemessä loppui 1950-luvulla, alueelle jäi pylväiden kyllästys ja sähkölaitos sähkön välittäjänä. Se oli yhtiön rakentama talo, vaikka ei ollutkaan varsinaisella saha-alueella. Siinä asui aikaisemmin poikamiehiä, mistä se oli saanut nimensä, mutta myöhemmin siinäkin asui perheitä. Suotuisalla kelillä perillä oltiin kahden yön jälkeen aamulla, kun Iloniemestä oli lähdetty illalla. Saunarakennuksessa oli iso sauna, jossa oli miesten ja naisten vuorot ja pieni sauna, joka oli tarkoitettu perheille. Kun sahan toiminta loppui, työntekijöille annettiin mahdollisuus lähteä töihin Lahteen. Saha vaihtoi omistajaa useaan kertaan, viimeinen omistaja oli Rauma-Repola Oy. Nippulautat rakennettiin tässä sahan edustalla ja täältä ne hinattiin Vääksyyn, Rauma-Repolalla oli oma hinaaja. – Minun lapsuudessani täällä asui vielä paljon ihmisiä. Mikko Strangin kirjassa kerrotaan, että Iloniemen saha sai alkunsa, kun Joonas Vehmas vanhempi osti Ilomaan tilan ja perusti silloin Kärmeniemenä tunnettuun niemeen pienen sahalaitoksen. Talot alkoivat tyhjentyä 1970-luvulla ja siinä vaiheessa niitä ruvettiin purkamaan, Uuranmäki kertoo. Alueella oli myös kolmen perheen asuintalo ja kahden perheen asuintalo sekä niin sanottu Poikala. – Tämä talo valmistui puolisen vuotta ennen minun syntymääni. Iloniemen sahasta on jäljellä vain piippu. Niemen hän nimesi tilan nimeä mukaillen Iloniemeksi. – Saunan ja pyykkituvan edessä oli laituri, siinä kävimme uimassa. Korpilahden Tervaja Sahateollisuus Oy perustettiin vuonna 1918. Jalkapallo ja tikanheitto olivat eniten välineurheilua, jalkapallo ja tikat kun piti ostaa. Alueelle tultaessa ensimmäisenä vastassa olleesta konttori-työmaaruokalarakennuksesta on jäljellä kivijalka ja kahdet rappuset, kokonaisena pystyssä on ainoastaan sauna-pyykkitupa-leivintuparakennus rannassa. Sahan lähettyvillä työväen asuintaloja oli enemmänkin. Saunarakennuksessa on ollut kaunis terassi järvelle päin. Sahaustoiminnan loppumisen jälkeenkin Iloniemessä on liikkunut puuta. Aikoinaan Iloniemen saha tuotti puutavaran lisäksi sähköä, niin Korpilahdelle kuin naapurikuntiinkin. Muistan, että meilläkin muuttoa harkittiin, ja isä kävikin Lahdessa. Pyykkituvan vedet laskettiin siihen laiturin läheisyyteen, ja välillä kun olimme uimassa, tuli humahdus harmaata, mäntysuovalle tuoksuvaa vettä, Uuranmäki kertoo. Pyykkituvan betoniset altaat ovat jäljellä vieläkin, samoin mankeli ullakolla. – Kun sähköpuolikin loppui, työväen asuntoihin muutti muita, muun muassa Jämsä – Jyväskylä -junanrataa tekemässä olleita työmiehiä perheineen. Sahalla oli oma palokuntakin, ja Mikko Strangin kirjoittaman ”Ikkunat Päijänteelle päin” -historiateoksen mukaan myös palokunnan näytelmäharrastuspiiri, Iloniemen orkesteri sekä torvisoittokunta. Talot ovat edelleen olemassa, muutettuina yhden perheen taloiksi, Uuranmäki kertoo. Takaisin lapsuutensa kotitaloon Uuranmäki muutti 1990-luvun alussa. Myös sahan isännöitsijän talo oli sahan alueella, suuremmilla herroilla oli huvila, Joenniemi, Autionjoen suussa, Uuranmäki muistelee. – Nyt sahan alueen rakennuksista jäljellä on enää saunarakennus, jossa oli myös leivintupa ja pyykkitupa sekä saunottajan asunto. Matka täältä Vääksyyn kesti säästä riippuen noin kolme päivää. Nyt sahasta on jäljellä vain piippu, eikä alueella juuri muitakaan rakennuksia ole enää pystyssä. – Minähän en asunut sahan alueella, meidän talomme on tässä rajalla. – Kun täällä ei enää sahattu, tänne siirrettiin puuta uitettavaksi. – Tällä paikalla oli aikoinaan kauppa, ja tästä näki hyvin Päijänteelle, Seppo Uuranmäki kertoo Iloniemessä, jonka rakennuspaikat ovat hävinneet ja Päijänne-näkymät peittyneet. – Uimisen lisäksi lapsuuden kesiin kuului omaehtoinen urheilu. Pudotuspaikka on edelleen käytössä, vaikka uitto Päijänteellä onkin loppunut. Vastapäätä ihan lähellä oli miilukoppi, josta laivat hakivat hiiltä, mutta ei meitä kielletty uimasta, vaikka laivoja lähellä liikkuikin. Nyt paikalle tuodaan saarista hakattua puuta, rannasta puut haetaan tukkiautoilla. Sitä ennen vanhempani asuivat Lehtolassa. – Kasarmi oli kaksikerroksinen kahdeksan perheen asuintalo. Muistan, kun olin pienenä isän kanssa miesten vuorolla saunassa. Keskiviikkona 21.6.2023 Nro 25 – 5 Tiina Lamminaho Muistojen kylät Saha synnytti kylän Iloniemen alue oli aikoinaan elävä kylä, asukkaita riitti vielä pitkään Iloniemen sahan hiljennyttyäkin. Minulla oli leikkikavereina sekä sahan alueella asuvia, että tässä toisella puolella asuvia, Seppo Uuranmäki toteaa ja kertoo muistavansa Iloniemeä 1950-luvun puolivälin tienoilta lähtien. Aikoinaan Iloniemen sahalla on ollut oma kauppa, myöhemmin kauppaa alueella piti Pohjois-Päijänteen osuusliike
Taiteilijat tekivät teoksensa taiteilijanimillä. Ohjaaja Ulla Kutvonen kertoi, että Napapiiritaidenäyttelyn koostajat ovat idearikkaita persoonia. Päiväkeskuksen asiakkaista koostuva kädentaitajien Koukuttajat-ryhmä ahersi koko viime talven Lappiaiheisten töiden parissa. Taiteilijat olivat pukeutuneet paitoihin, joihin he olivat itse painaneet mieluisat kuviot. Toimintakeskuksella vietettiin viime perjantaina taidenäyttelyn avajaisia. Puh. Taidetta teki yhteensä seitsemän ihmistä. Näyttelyn avajaisiin kutsutut vieraat saivatkin arvuutella, kuka on minkäkin nimen takana. Tässä teoksessa poro on matkalla Rovaniemelle. Ohjaajalle jäi muistoksi paita, johon oli taltioitu kaikkien Koukuttaja-ryhmän jäsenten kämmenet. -Meillä on jo uusia ideoita ensi syksyä varten. TOIMISTO AVOINNA: Maanantaisin kello 9-15 Tiistaisin kello 9-12 Keskiviikkoisin kello 9-12. 8 – Keskiviikkona 21.6.2023 Nro 25 Maarit Nurminen PAIKALLISLEHTI ILMESTYY KESKIVIIKKOISIN. Vuonna 2023 lehti ei ilmesty viikoilla 29,30 ja 52. 0400 644 899 ilmoitukset@korpilahtilehti.fi toimitus@korpilahtilehti.fi Juurevia juttuja asioita arjestasi! PAIKALLISLEHTI KORPILAHTI Koukuttajat-ryhmä pystytti näyttelyn Monenlaiset, värikkäät ja useita materiaaleja yhdistelevät taideteokset täyttivät vime viikolla Korpilahden Toimintakeskuksen terassin. www.korpilahtilehti.fi